diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 3 | ||||
| -rw-r--r-- | 39418-8.txt | 17504 | ||||
| -rw-r--r-- | 39418-8.zip | bin | 0 -> 382472 bytes | |||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 |
5 files changed, 17520 insertions, 0 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..6833f05 --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,3 @@ +* text=auto +*.txt text +*.md text diff --git a/39418-8.txt b/39418-8.txt new file mode 100644 index 0000000..67e4f91 --- /dev/null +++ b/39418-8.txt @@ -0,0 +1,17504 @@ +The Project Gutenberg EBook of Kansakoulu-opettajan nuoruudenvaiheet, by +Edmondo de Amicis + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org/license + + +Title: Kansakoulu-opettajan nuoruudenvaiheet + +Author: Edmondo de Amicis + +Release Date: April 10, 2012 [EBook #39418] + +Language: Finnish + +Character set encoding: ISO-8859-1 + +*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KANSAKOULU-OPETTAJAN *** + + + + +Produced by Tapio Riikonen + + + + + + +KANSAKOULU-OPETTAJAN NUORUUDENVAIHEET + +Kirj. + +Edmondo de Amicis + + +Itaalialainen alkuteos. [Suom. Ida Yrjö-Koskinen] + + +WSOY, Porvoo, 1892. + + + +SISÄLLYS: + +EDELLINEN OSA: + + Suomentajan esipuhe. + Rohkeutta! + Garasco. + Seikkailuja maalla ja merellä. + Piazzena. + Entinen korpraali. + Altarana. + +JÄLKIMÄINEN OSA; + + Muistoja Sardiniasta. + Viimeinen vuosi Altaranassa. + Luostarissa. + Camina. + Toinen vuosi Caminassa. + Bossolano. + Turinissa. + Uusia kasvoja ja vanhoja tuttuja. + +Viiteselitykset. + + + + + + +EDELLINEN OSA. + + + + +Suomentajan esipuhe. + + +Lukia jonka mieltä tämän kertomuksen vilkkaat piirrokset, ylevät +aatteet ja raikas maailmankäsitys viehättävät, ei varmaankaan katso +liikanaisiksi joitakuita tietoja Itaalian kansakoulusta ja sen +suhteesta aikansa muihin sivistyslaitoksiin. Tapausten ja luonteiden +kuvaus on kirjassamme kyllä selvä, voisi sanoa yleis-inhimillinen, niin +että melkein joka sivulla olemme kohtaavinamme oloja ja ihmisiä jotka +tuntuvat vanhoilta tutuilta. Mutta toiselta puolen on erotus meidän ja +tuon kaukaisen maan valtiollisissa, yhteiskunnallisissa ja +kirkollisissa seikoissa niin suuri, että lähempi selitys muutamissa +kohden näyttää tarpeen vaatimalta. + +Itaalian uudempi historia on sen puolesta opettavainen, että siinä +erittäin selvästi näkyy aatteen voima kansojen ulkonaisten vaiheiden +muodostumisessa. On vaikeata ajatella kansallista olemusta joka +ulkonaisesti olisi surkeampi, rikki-riistetympi ja avuttomampi +kuin Itaalia tämän vuosisadan alulla. Napoleonin maailmanvalta oli +hajonnut ja Euroopan sorretut, nöyryytetyt kansat olivat päänsä +jälleen nostaneet, mutta tätä maata oli suuri osa jäänyt vieraan, +itävaltalaisen ikeen alle, ja muissa osissa hallitsi joukko +pikkuruhtinaita joilta puuttui sekä halua että tarpeellista kykyä ja +itsenäisyyttä voidakseen asettua synnyinmaansa kansallisuus-aatteen +etupäähän. Siitä huolimatta koko Itaalian yhtyminen yhdeksi valtioksi, +yhdeksi saman hallituksen ja samojen lakien alaiseksi kansaksi oli se +ajan valtaava kysymys jonka voima korvasi kaiken yksityisen +saamattomuuden ja jonka tieltä kaikkien ulkopuolisten esteitten täytyi +väistyä. Tuo aate, yhteisen itaalialaisen isänmaan aate ei muuten ollut +eilispäivän lapsia; se oli siitä asti kun Dante (13:annella +vuosisadalla) loi itaalian kirjakielen, yhäti, milloin selvempänä +milloin himmeämpänä, elänyt maan jaloimpien miesten ja naisten +sydämmissä. Mutta vasta nykyinen vuosisata sen täällä, niinkuin +muuallakin Euroopassa, kypsytti täyteen itsetietoon ja saatti voittoon. +On mieltä ylentävää nähdä aatteen taistelua ja voittoa: toisella puolen +maan mahtavia, väkivaltaa, painetteja ja valtiollista vainoa, toisella +tuo yksinäinen aate, joka hiljaa, huomaamatta kytee ihmisten rinnoissa, +opettaen heitä ylevästi ajattelemaan ja alttiisti työtä tekemään, +kunnes se vihdoin, "ajan tullen, hetken jouduttua" varttuu teoksi ja +tuhoaa tieltänsä turhat vastustukset. Tällainen, vieläpä tavallista +kauniimpi näytelmä on nähtävänä niissäkin tapahtumissa joiden +seurauksena sitten (v. 1860) oli Itaalian kuningaskunnan perustaminen. + +Näytti yhteen aikaan siltä kuin olisi katoliselle kirkolle ollut +suotuna kunnia johtaa Itaalian kansallinen heräys toivotuille perille. +V. 1846, paavi Gregorio XVI:n kuoltua, oli hänen sijallensa astunut +hyvää tarkoittava, vielä nuorenpuolinen mies, tuo myöhemmin +"erehtymättömyys-dogmastaan" niin kuuluisa Pio IX, joka alussa osoitti +vapaamielisiä taipumuksia ja muuten esiytyi ulkovaltoja vastaan tavalla +joka hetkeksi teki hänestä milt'ei kansallissankarin. Vaan pian +kuitenkin havaittiin, että oli mahdottomia toivottu, ja ett'ei sama +mies voinut olla kansallisen heräyksen johtajana ja roomalaisen kirkon +päämiehenä. Protestanttisissa maissa kirkko, joka alusta aikain +periaatteiltaan oli kansan-omainen ja jonka vaikutuksesta kansalliset +kielet olivat kohonneet kirjallisuuden välikappaleeksi, ei saattanut +kylmäkiskoisena katsella elpyvän kansallistunteen ilmauksia. Toinen oli +katolisen kirkon laita. Tämä kirkko ei ole lakannut uneksimasta vanhan +maailmanvaltansa takaisin saamista, vaan vaatii yhä vielä jumalallisena +oikeutenansa ylintä sananvaltaa ajan valtiollisissakin kysymyksissä. Ei +ole näin ollen ihmettä että se epäluulolla katselee jokaista nousevaa +voimaa joka uhkaa käydä vaaralliseksi sen maallisille pyyteille. +Tällainen voima on myöskin kansallisuus-aate, ja Pio IX myöhemmin kyllä +katkerasti katui, että oli antanut isänmaallisen tunteensa houkutella +itseään palvelemaan asiaa joka sitten riisti paavin istuimelta +viimeisenkin kaistaleen maallista aluetta. + +Nuori kuningaskunta puolestaan heti alusta koetti turvata asemaansa +kirkon vallanhimoa vastaan siten, että pani toimeen täydellisen eron +valtion ja kirkon välille. Että tällainen ero itsessään on luonnoton ja +turmiollinen, sitä tuskin kukaan ajatteleva ihminen epäilee; mutta +muuta neuvoa ei löydy siinä missä kirkko periaatteellisesti kieltää +valtiolta itsenäisen olemis-oikeuden ja käyttää kaiken voimansa +heikontaakseen sitä kunnioitusta jota alamaisissa tulee löytyä +laillista esivaltaa kohtaan. Kirkko joutui niin muodoin samaan asemaan +kuin jokainen muukin laillinen yhdyskunta; se nauttii suojelusta ja saa +esteettömästi toimia, niin kauan kuin sen toimet eivät ole +ristiriidassa valtion periaatteiden kanssa; sillä on oikeus itse hoitaa +kaikki asiansa, veroittaa jäseniänsä, asettaa virkaan ja panna viralta +palvelioitansa, pitää kokouksia, säätää asetuksia; kaikkeen tähän +valtio ei sekaannu. Mutta se ei saa rangaista jäseniään muilla kuin +puhtaasti kirkollisilla rankaistuksilla. Valtio puolestaan katsoo +kirkon jäseniä, niin pian kuin ovat Itaalian alamaisia, aivan samoilla +silmillä kuin muitakin alamaisiaan. Jos rikkovat esivallan säätämää +lakia ja oikeuden järjestystä, joutuvat siitä samaan edesvastuuseen +kuin muutkin, eikä kirkolla puolestaan ole mitään sekaantumis-oikeutta. +Tällä tavoin on koetettu toteuttaa periaatetta: vapaa kirkko vapaassa +valtiossa; vaan että se katolisen kirkon parissa jää lopultakin +toteuttamatta, siitä on jo kylläksi ennätetty saada kokemusta. +Seurauksena on ollut alituinen vastustus ja juonittelu kirkon, ja +alituiset rettelöimiset valtion puolelta. + +On sanomattakin selvää, että kansakoulu tällaisissa oloissa alusta +saakka on ollut puhtaasti yhteiskunnallinen laitos, vapaa kaikesta +kirkollisesta hallintovaikutuksesta; mutta uskonnon-opetusta ei +Itaaliassa, niinkuin esim. Ranskassa, ole ehdottomasti poistettu +opetussuunnitelmasta, vaan on jätetty vanhempien ratkaistavaksi +kullakin paikkakunnalla, tahtovatko sitä lapsilleen annettavaksi vai +eivätkö. Kansakouluasetus ei myös pane vähintäkään estettä, jos kunnat +tahtovat asettaa pappinsa kouluneuvostoon tahi kutsua jonkun +hengelliseen säätyyn kuuluvan lastensa opettajaksi. Tätä +vapaamielisyyttä kirkko kyllä on koettanut käyttää hyväkseen, vaikka +jotenkin huonolla menestyksellä. Sen se itsekkin älyää ja kohtelee +siitä syystä kansakoulua peittelemättömällä vihalla; sillä se tuntee +itsensä kykenemättömäksi tällä alalla kilpailemaan valtion kanssa. +Mutta kummeksia ei näin ollen sovi, että kansakoulu puolestaan osoittaa +taipumusta sekä vastakirkollisuuteen että järkeis-uskoisuuteenkin, ja +että papiston ja maallikko-opettajien väli yleensä on nurja, usein +vihamielinen, vaikk'ei mitään varsinaista eroa puhtaasti +uskonnollisissa kysymyksissä löytyisikkään. + +Lukia tapaa siellä täällä kertomuksessamme kohtia joissa tämä nurjuus +tavalla tahi toisella astuu näkyviin. + +On tarpeellista silloin muistaa, että meidän maamme ja Itaalian +kirkolliset olot periaatteellisesti eroavat toisistaan. Kansan-opetus +meillä on kirkon alkuun-panema, ja kansakoulu on sen vuoksi, huolimatta +siitä että sen pääjohto kirkollisista viran-omaisista irroitettiin, +kaiken aikaa nauttinut papiston vilpitöntä kannatusta. Katolinen kirkko +sitävastoin ainoastaan pakosta ja ylläpitääkseen huojuvaa +vaikutusvaltaansa ryhtyi kansan-opetukseen; sillä sen varsinaisia +periaatteita on aina ollut, ja on vieläkin, että rahvaan ei tarvitse +itse mitään tietää, ei mitään ajatella, vaan ainoastaan sokeasti uskoa +mitä hengelliset esimiehet sille sanovat. Tämän oleellisen erotuksen +rinnalla mahdolliset yhtäläisyydet yksityisissä ilmiöissä kadottavat +lähes kaiken merkityksensä. + +Siihen aikaan jolloin Itaalian hajanaiset osat yhtyivät yhdeksi +valtioksi, löytyi kansakoululaitosta jo melkein kaikkialla maassa +(paitsi Kirkkovaltiossa); mutta sen tila ei yleensä ollut kehuttava. +Poikkeuksena tästä oli kuitenkin Alppien juurinen, Sardinian +kuningaskuntaan kuuluva Piemontin maakunta, missä rahvaan opetus, +osittain valtion myötävaikutuksella vaan vielä enemmän yksityisten +isänmaallisesta toimesta ja uhrauksesta, oli puhjennut raikkaampaan +kukoistukseen. Täältä kansakoulun uudet aatteet levisivät muuallekkin, +liittyen kaikkialla kiinteästi kansalliseen innostukseen, ja ensimäisiä +jotka Piemontin esimerkkiä noudattivat, olivat nuo Itävallan alaiset +Lombardian ja Venetsian maakunnat. Etelä-Itaaliassa sitävastoin rahvaan +opetus vasta 1860 vuoden jälkeen järjestyi tyydyttävälle kannalle. +Yli koko uuden kuningaskunnan, näet, silloin astui voimaan n.s. +Casatin koululaki (_Legge Casati_), joka edellisenä vuonna (1859) +oli säädetty Sardinian kuningaskunnassa noudatettavaksi. Tämän lain +kautta koko koululaitos alistettiin opetus-asiain ministerin +hallinnon alle, ja avuksi hänelle asetettiin 21-jäseninen +yli-kouluneuvosto ynnä kolme ylitarkastajaa. Paikallisia viran-omaisia +ovat: Rehtori ynnä akatemiallinen neuvoskunta, 1 tarkastaja ja vihdoin +maakunta-kouluneuvostot. Kunnilla on oikeus itse valita jäsenet omien +koulujensa neuvostoihin, vaan näissä on puheenjohtajana aina +kunnallishallituksen esimies (sindaco), jonka harrastuksesta ja +toimeliaisuudesta suureksi osaksi koulun menestys niinmuodoin riippuu. + +Oppiaika Itaalian kansakoulussa on nelivuotinen, jaettu kahteen +osastoon, joilla kummallakin on eri opettajansa. Alaosastolla +harjoitetaan seuraavia oppiaineita: sisältä-lukua ja kirjoitusta, +itaalian kirjakieltä (joka suuresti eroaa paikkakunnallisista +murteista) ja laskennon ynnä metri-järjestelmän alkeita. Yläosastolla +(jommoista koulupakon voimaan astuttua tulee olla 4,000 hengen +suuruisissa ja niitä suuremmissa kunnissa) edellisten lisäksi: +ainekirjoitusta, alkeismaantiedettä, kertomuksia isänmaan historiasta, +luonnontiedettä (jokapäiväisen elämän varalta) ja kaunokirjoitusta. +Uskonnon-opetuksesta on ennen puhuttu. Sekakouluja löytyy ainoastaan +siellä täällä. + +V. 1877 säädettiin se yleinen koulupakko jonka voimaan astumista +kirjailiamme niin leikillisesti kuvaa. Maan 8,301 kunnasta oli silloin +jo 6,742 jotakuinkin varustettuna vaadituilla laitoksilla ja 400 +noudatti heti asetusta; mutta muut eivät olleet koko koulupakosta ensi +alussa millänsäkään. Paljo vaikeuksia oli niinikään yksityisissä +kunnissa vanhempien kanssa. Ja seuraavista tarkastuksista kävi +selville, että kuningaskunnan 37,642 koulusta ainoastaan 5,175:lla oli +täysin kelvollista huoneistoa; 12,500 majaili huononpuoleisissa +kouluhuoneissa ja loput erin kurjissa hökkeleissä. Opettajien palkat +olivat maaseuduilla enimmäkseen mitättömät, ja kunnalliset +viran-omaiset harjoittivat heitä vastaan tuon tuostakin likaisinta +kitsautta ja ilkeintä mielivaltaa. Tämä vain osoitteeksi siitä, että +tosiolot eivät aina vastaa ohjelmia, ja että kirjailiamme, kansakoulun +varjopuolia kuvatessaan, ei suinkaan liioittele. + +Kerrotaan herra Amicis'in ryhtyneen teostansa kirjoittamaan surkean +tapauksen johdosta, joka aikoinaan herätti paljo huomiota ja sääliä. +Eräänä aamuna, löydettiin Tiberin virrasta nuoren, erittäin kauniin +kansakoulu-opettajattaren ruumis. Tutkimus osoitti, että tyttö oli itse +lopettanut päivänsä, epätoivoissaan kunnallisten viran-omaisten +alituisesta rettelöimisestä ja loukkaavasta, hävyttömästä käytöksestä. +Amicis silloin ryhtyi kirjeenvaihtoon useitten erihaaroilla maata +työskentelevien opettajien ja opettajattarien kanssa, kootakseen siten +tarpeellisia aineksia tosi-elämästä; näiden pohjalle sitten suunnitteli +sen hauskan ja valaisevan kertomuksen joka tässä suomalaiselle +yleisölle tarjotaan. + + + + +Rohkeutta! + + +Kansakoulu-opettaja Emilio Ratti oli perheonnettomuuden kautta joutunut +opettajan uralle. Isällä oli pieni kirjapaino S:n kaupungissa, jossa +opettajaseminaari sijaitsi. Hän oli vielä täysissä miehuuden voimissa, +ja painattamalla erästä maanviljelyslehteä sekä saamalla tilauksia +useilta Turinin kirjankustantajilta hän vähitellen oli parannellut +huonoja asioitaan; vaan äkkiä hän kuoli, jättäen turvattoman perheen: +vaimon, esikoisen Emilion, joka oli keskikasvuinen poika, pienen +tyttären ja kaksi pientä poikaa, joista vanhempi oli vasta yhdeksän +vuotias. Hän oli eräänä iltana istunut perheineen aterialle, kun +samassa pudotti kahvelin kädestään, koetti ottaa sitä ylös, mutta ei +jaksanut, vaan sanoi: -- minä en voi hyvin; -- nämä olivat viimeiset +selvät sanansa. Hän pantiin vuoteelle, lääkäri tuli -- kaikki turhaan. +Koko oikea sivu oli halvautunut ja järki sekaisin: hän puhui aivan +ristiin eikä enää omia lapsiaan tuntenut. Kymmenen päivää sen jälkeen +oli hän ruumiina. Rahasäästöjä ei ollut, kirjapaino riitti töin ja +tuskin velkojen maksuun ja perheellä ei ollut muuta neuvoa kuin jättää +kotinsa noin kuukauden kuluttua. Tällä ajalla joutui leski, joka aina +oli ollut hyvin kivuloinen, vuoteen omaksi ja lapset olivat leivättä. +Läheisiä sukulaisia ei ollut muita kuin yksi setä, joka oli +viulunsoittaja, viraton ja tuiki köyhä, ja joka oli pakoittanut ainoan +tyttärensä jättämään kodin ja menemään seminaariin valmistuakseen +opettajattareksi. Ystävällinen kirje tältä serkulta oli ainoa osan-oton +ilmaus siltä taholta. Kaukaisemmilta sukulaisilta ei kuulunut mitään ja +ystävät pysyivät loitolla. Niinkuin usein tapahtuu, niin tässäkin: +vieraat ihmiset pelastivat perheen hajottamalla sen. Pispa pani toisen +pikku pojista don[1] Bonscon oppilaitokseen, sindaco[2] taas sai toisen +erääsen teollisuuskouluun, ja lapseton, rikas Golin pariskunta otti +pikku tytön luokseen sekä auttoi Emiliota monta kuukautta, kunnes tämä +sai ottaa pääsötutkinnon kaupungissa olevaan opettajaseminaariin, johon +pääsi vapaaoppilaaksi. Äiti, jota vähemmin hivutti tauti kuin tieto +lastensa avuttomasta tilasta, ei ollut kauan hyväntekijöilleen +kuormaksi: hän kuoli samana päivänä, jona Emilio toi hänelle tiedon +seminaariin pääsöstään. + +Tämän uuden surun sortamana astui nuorukainen opettajaseminaariin, +jonka sija oli entisessä luostarissa ja jossa kolmella luokalla oli +noin 50 sisä- ja 10 ulko-oppilasta. Emilion synkkä mieliala pian +hälveni tässä kummallisessa yhteiskunnassa, joka oli muodostunut +seitsentoista vuotisista nuorukaisista ja kolmenkymmenen vuotisista +miehistä: siinä oli pappeja, entisiä sotilaita, talollisten, +käsityöläisten, virkamiesten ja kauppiasten poikia, kaikki hyvin +erilaisella sivistys-asteella. Muutamia oli opettajan uralle ajanut +kunnianhimo, kun näet halusivat kohoutua vertaisiansa korkeammalle, +toisia vastenmielisyys ruumiilliseen työhön; toiset olivat tulleet +siksi, että olivat huonosti onnistuneet muissa toimissa, ja toiset taas +siksi, että perheensä jonkun onnettomuuden kautta oli joutunut +köyhyyteen -- harva oli siellä omasta sisällisestä halusta. Kaikkia oli +kouluelämä yhteisine ruoka-aikoineen, lomahetkineen ja määrättyine +kävelyaikoineen muuttanut uudelleen pojiksi. Emilio puolestaan piti +enimmin tuosta yhtämittaisesta työskentelemisestä, johon häntä +pakoittivat monet lukuaineet sekä opistossa vallitseva tapa tehdä +kirjallisesti selkoa luennoista. Kasvatus-oppi aluksi peloitti +Emiliota, se tuntui kuivalta ja vaikeasti opittavalta, muisti ei +tahtonut riittää ja päänsä oli tottumaton abstraktiseen työhön. Hänen +oivallinen opettajansa ei vaatinut ylön paljon sääntöjen oppimista, +vaan kehitteli tarkasti alkutiedot ja perusti aina esittelynsä +kokemiinsa, lähtien tunnetuista asioista; hän lausui ajatuksensa +tavattoman selvästi ja teki niin senkin aineen Emiliolle mieluisaksi. + +Pedagogikan opettaja, herra Megari, seminaarin johtaja, joka opetti +ainoastaan _oikeuksia ja velvollisuuksia_, oli paras opettajista. +Kahdeksan vuotta sitte oli Megarin vaimo joutunut tapaturmaisen +kuoleman uhriksi teaatterin palossa, ja tämän kauhean tapauksen jälkeen +oli opettajalla ainainen, lohduttamaton kaiho sydämessään. Hra Megari +oli viidenkymmenen vaiheella, lyhyt, harmaatukkainen, aina puettu +mustaan, lyhkäiseen, ruumiinmukaiseen takkiin, oli ankaran näköinen ja +äkkinäinen liikkeiltään. Kumminkaan hän ei ollut tulinen eikä liioin +äreä. Häntä kunnioitettiin ja pelättiin ankaran ja samalla lempeän +käytöksensä sekä lyhyen ja sattuvan arvostelunsa tähden. Paitsi sitä +auktoriteettia, jota luja luonne ja suuret lahjat antavat, oli hänessä +samalla tuota alituista ja levotonta arkuutta arvostaan, joka +vähempi-lahjaisille henkilöille on omituinen. Hän oleskeli +välihetkinäkin nuorison parissa ja käski oppilaita iltaisin, kahdeksan +tai kymmenen kerraltaan, vierashuoneesensa seurustelemaan kanssansa; +kumminkaan ei sen kautta kukaan oppilaista tullut askeltakaan häntä +lähemmäksi. Hän herätti joka päivä kaikissa samaa ihastelun ja +alamaisuuden tunnetta, jota ensi kertaa häntä nähdessään olivat +tunteneet. Sitäpaitsi oli kaikissa oppilaissa häntä kohtaan tuota +myötätuntoisuutta ja kiitollisuutta, jota aina herättää opettaja, joka +tekee vaikean oppiaineen helpoksi ja huvittavaksi. He kunnioittivat +häntä siksi, että hän aina noudatti oikeutta, eikä hänessä koskaan +voitu huomata suurempaa rakkautta johonkuhun erityiseen oppilaasen. Hän +vaati paljon vaan ei liikoja, ja huonopäisiä mutta ahkeria oppilaita +hän kohteli hellävaraisesti. Hän ei ollut ärtyisä muun kuin ääntämisen +suhteen, hän antoi oppilaiden kahteenkymmeneen kertaan yhä uudelleen +lausua samaa sanaa, kunnes äänsivät sen oikein. Hän oli tavattoman +ankara kaikkea raakamaisuutta kohtaan puheessa ja käytöksessä, hän ei +voinut kärsiä luonteen heikkoutta eikä persoonallisen arvokkuuden +puutetta, jopa ulkonaisten pikku seikkainkin suhteen sekä koulussa että +sen ulkopuolella hän vaati tarkinta säädyllisyyttä. Saipa häneltä +toisinaan kuulla sanoja, jotka panivat urhoollisimmankin sekä +punastumaan että kalpenemaan. Hän tahtoi ennen kaikkea oppilaistaan +sivistyneitä, hienotapaisia miehiä. Sen näki, että hänellä oli +tavattoman korkeat ajatukset toimestaan. Sitä paitsi hän oli vakuutettu +kasvatuksen kaikkivallasta ja luuli voivansa muodostaa koko +ihmiskunnan, jos olisi saattanut yksin kasvattaa koko nuoren polven. +Tämä hänen mielihaireensa syntyi luultavasti siitä, ett'ei hän koskaan +ollut lapsia opettanut, vaan luuli heitä paljoa yksinkertaisemmiksi ja +helpommin muodostettaviksi kuin ovatkaan; oli kuinka hyvänsä, tämä +väärä käsitys tuli hänen suuresta rakkaudestaan opettajatoimeen. Samaa +rakkautta hänen onnistui herättää monessa oppilaassaankin. + +Tämä surumielinen mies iski kaikki ajatuksensa työhön, hetkeksikään +antautumatta menneitten surullisten muistojen valtaan, ja painoi näin +ikäänkuin leimansa Emilio Rattiin. Se huomattiin toisen lukuvuoden +alussa, kun kasvatus-oppi kävi käytännöllisemmäksi ja siinä siirryttiin +yleisistä käsitteistä ja ihmisluonteen tutkimisesta koulu- ja +kotioloihin. Silloin kehittyi Emiliossa hitaasti mutta selvästi palava +rakkaus opettajatoimeen, rakkaus, jonka luuli itsessään aina löytyneen, +vaikkakin tietämättänsä. Tämä oli totta. Lempeä luontonsa, perintö +äidiltä, joka oli hienosti sivistynyttä sukua; kasvatus-opillisten +kirjain lukeminen, jotka isän kirjapainossa joutuivat hänen käsiinsä; +sellainen isällinen tunne, joka tavallisesti varattomissa perheissä +herää esikoisen sydämmessä nuorempia siskoja kohtaan; alituinen puhe +kaupungin seminaarista, joka vuosittain uudistuvine naamoineen herätti +hänen uteliaisuuttaan jo aikaisimmasta lapsuudesta saakka, -- kaikki +tämä oli hänen tietämättänsä kypsyttänyt häntä päätökseen, jonka luuli +sattumalta tehneensä, päätökseen ruveta opettajaksi. Kun sitte +onnettomuus perheen ennätti, tuli näiden syitten lisäksi vielä eräs, +joka aina seuraa suurta surua: rauhallisen ja tyynen olon kaipuu; sillä +eiköhän opettajan elämä maakylässä lie hyvin rauhallista, kodista +kouluun, koulusta kotia, ilman muuta yhteyttä maailman kanssa kuin +lapset. Vaan väkevämpikin syy määräsi hänen elämän-uransa. Hän oli +pitkin sitä aikaa, joka kului hänen köyhäksi tulemastaan aina siihen +kun toisten armeliaisuuden kautta tukalasta tilastaan pääsi, käynyt +turhaan apua hakemassa monelta ihmiseltä. Käsikädessä oli hän astunut +surupukuisten, pelon-alaisten siskojensa kanssa portaita ylös apua +anomaan ja useimmiten epätoivoisena palannut saatuaan kieltävän +vastauksen. Kun hän näinä kolmenakymmenenä äärettömän pitkänä päivänä, +joina toiveet ja pettymykset vaihtelivat, päättyen aina illaksi +alakuloisuuteen ja surumielisyyteen, kun hän tällöin pienessä pimeässä +komerossaan, sairaan äitinsä huoneen vieressä, hyväili ja painoi +rintaansa vastaan noita kolmea osatonta pienokaista ja pyysi, ett'eivät +toki ääneen itkisi, silloin virisi hänen sielussaan rajaton +armahtelevaisuus, hehkuva rakkaus kaikkiin avuttomiin, turvattomiin +lapsiin. + +Olipa vihdoin yksi syy, jonka oikeastaan olisi pitänyt olla +vähäarvoisen näin suuressa onnettomuudessa, mutta joka kumminkin +vaikutti Emilioon; hänen siskoparkansa, näet, olivat tavattoman rumia, +niin että, vaikk'ei heissä mitään varsinaista ruumiin vikaa ollut, +näyttivät milt'ei naurettavilta, varsinkin kun lisäksi olivat kovin +toistensa näköisiä. Muutamain ihmisten kasvoissa kuvastui hämmästystä +tai naurun halua, toisissa näki sääliä enemmän heidän ulkomuotonsa kuin +osattoman tilansa tähden, ja kaikki tämä ikäänkuin pistimellä pisti +Emilion sydämmeen, niin että hän, yksin ollessansa siskojensa kanssa, +näitä hellimmästi hyväili. Tämä harras veljenrakkaus säilyi hänessä +vielä hänen seminaariinkin jouduttuansa. + +Näyttää tosiaan kuin rakkaus lapsiin, siksi kait kun se lähtee muita +rikkaammasta ja puhtaammasta lähteestä, olisi se tunne, joka enemmän +kuin muut saattaa piiriinsä vetää ja sulkea semmoisiakin esineitä, +jotka eivät siihen välittömästi kuulu. Niinpä Emiliossakin tuo rakkaus +oli vähitellen laajennut helläksi ja surumieliseksi lemmeksi, joka +käsitti kaikki lapset, koko tuon kärsivän, köyhän, hoidotta jätetyn +lapsi-maailman. Sinne hänen ajatuksensa viimeisten surullisten +muistojen johdosta usein palasivat. Kun tähän mielentilaan vielä +vaikutti kasvatus-opillinen kirjallisuus, joka huokui pelkkää rakkautta +ja pyhää kunnioitusta lapseen, sekä korkealle asetti kasvattajan ylevän +toimen, tunsi Emilio niin monien voimien vetävän itseään tälle alalle, +että hän alkoi katsoa itseänsä siihen jo luonnosta määrätyksi; niin +että, vaikka perheensä olisi ollut loistavassakin taloudellisessa +asemassa, hän lopulta kuitenkin olisi ruvennut opettajaksi. Kuten usein +lukujen ja uuden toimen ensi innostuksessa joku erityinen lauselma +tarttuu mieleen sekä tulee nuoruutemme ikävöivän halun ilmaisijaksi ja +ikäänkuin kaikkien ajatustemme loistavaksi keskipisteeksi, niin +Emilionkin aivoihin painui ja sitte voimallisesti kautta elämän +vaikutti lause, jonka oli kuullut kasvatus-opin opettajalta: Ei löydy +korkeampaa ja kadehdittavampaa tietoa kuin sen ihmisen, joka joka ilta +voi itsellensä sanoa: tänään olen luonut uuden ajatuksen, herättänyt +ylevän tunteen, oikaissut virheen, kylvänyt uuden hyvän siemenen lapsen +sieluun. -- Kas siinä tulevaisuutesi -- ajatteli Emilio. Tämä lauselma +syöpyi päivä päivältä syvemmälle hänen tietoisuuteensa, painui syvälle +sydämmeensä sekä elähytti hänen lukujaan ja toiveitaan. + +Jos ei aineitten paljous olisi Emiliota niinkuin muitakin rasittanut ja +estänyt heitä ei ainoastaan tietojansa sulattamasta, vaan, kuten +sanoivat, myöskin niitä pureskelemasta, olisi nykyinen elämänsä, +vaikkakin vapaus oli rajoitettua, tuntunut hänestä varsin hauskalta. +Käytännölliset harjoitukset seminaariin kuuluvassa mallikoulussa, +luennot, yhteiset kävelyretket ja käynnit läheisten maakyläin kouluissa +huvittivat häntä. Myöskin toveri-elämä virkisti häntä, vaikka hänen +umpinainen ja yhä vielä alakuloinen luontonsa pysytteli häntä +loitommalla tovereista. Ensimmäisinä kuukausina oli hänellä +asuinkumppanina muudan käsnäisillä kourilla ja naulakengillä varustettu +lihava talonpoikais-nuorukainen, joka ähki kirjoitustensa ääressä kuin +härkä vakoa kiskoessaan, hikoili luokalla ja eli ainaisessa tutkinnon +pelossa. Toinen huonetoveri oli eräs ilomielinen entinen pappi, joka +mielellänsä poltti piippua ja jolle kumppanit olivat rahaa kokoomalla +ostaneet kurttuisen pumpuliröijyn; hän oli kaikkein huvikiekkona. Nämä +kaksi kumppania olivat usein haihduttaneet Emilion surulliset +ajatukset. + +Sittemmin johtaja asetti oppilaat toisten perusteiden mukaan yhdessä +asumaan. Heitä pantiin kolmittain samoilta seuduilta samaan huoneesen, +ja niin Emilio sai toverikseen erään lääkärin pojan sekä erään entisen +korpraalin, joista hän ei enää eronnut. Nämät tekivät ystävyyden +liiton, kulkivat aina kävelyretkillä yhdessä, niinkuin säädettynä oli +seminaarin vanhassa ohjesäännössä. Korpraali oli järjestysmies, s.o. +hänen tuli silmällä pitää toveriensa käytöstä ja ilmoittaa, jos oli +jotain erinomaisempaa. Jos on totta, että vaihettelu huvittaa, niin +eipä olisi voitu paremmin asettaa; sillä kahta, sekä Emiliosta että +toisistaan siihen määrään eroavaa originaalia ei olisi löytynyt, vaikka +tulella olisi haettu. Entinen korpraali, Lerica, oli saapunut +seminaariin jonkunmoisen maineen saattamana. Hän oli näet edellisenä +vuonna erityisestä armosta saanut ottaa osaa nuorten naisten +opettajatar-koetukseen (virkansa oli estänyt häntä saapumasta +miesopettajien tutkintoon). Eräs Turinin sanomalehti oli somasti +kuvannut salia, jossa kirjalliset kokeet tapahtuivat, ja siinä +esittänyt tuon omituisen haamun keskellä kahtasataa nuorta naista: +nunnia, maalaisvaimoja, koulutyttöjä jos jonkinmoisissa puvuissa. +Jättiläis-korpraali istui yksinään pienen pöydän ääressä kumarruksissa +kirjoitusvihkonsa ylitse niin että viikset vihkoa lakaisivat. +Koulupiireissä oli tälle paljon naurettu. Koska häntä, tietojen +täydellisen olemattomuuden tähden ei hyväksytty yhdessäkään aineessa, +täytyi hänen ryhtyä säännöllisiin lukuihin ja tuli niin seminaariin. + +Miksi hän, tämä vahvajäntereinen sotamies, valitsi juuri opettajan +toimen, hän joka kahdeksankolmatta iässä näytti kuin olisi ollut +neljänkymmenen vuotias, jolla oli suuret ulkonevat silmät, kauhean +isot, nuijamaiset nyrkit, ukkosen ääni, ja kasvot, jotka ehdottomasti +säikyttivät lapsia, sitä ei voinut kukaan ihminen ymmärtää; liiatenkin +kun hän lisäksi oli siihen määrään kiivas luonnoltaan, että esim. +kerran mallikoulussa, vastaukseksi erään toverin "järkevään kritikiin", +puristi tälle nyrkkiään ja mulkoili häntä kuin mieletön. Toveri astui +varovasti askeleen taaksepäin. + +Vieläkin kummallisemmalta tuntui, että mies oli ruvennut tälle uralle, +kun hänellä näytti olevan synnynnäistä vastenmielisyyttä _kakaroihin_, +joissa hän kaikissa luuli asuvan pohjatonta ilkeyttä ja viekkautta. +Harjoitustunneilla hän aina luuli lasten silmistä keksivänsä jonkun, +joka kuolemaansa saakka vihasi häntä, ja siksi Lerica katseli milloin +yhtä milloin toista pojista kaksintaistelijan uhkaavalla silmällä. Kun +hän sitte kiukkuisena puhui pojista, nimitti hän heitä roistoiksi ja +raukoiksi, joille tekisi mieli antaa korville. Mutta Emilio piti +Lericasta hänen suoran luonteensa ja hänen älykkäisyytensä tähden. +Kumminkin joutuivat he pian riitaan, kun puhe kääntyi koulusta +opettajatoimeen, sillä siitä Lericalla oli aivan toinen ajatus: hän +näet käsitti tulevaisuutensa alituiseksi taisteluksi, jossa hänen tuli +herättää pelkoa kunnallislautakunnan esimiehissä ja papeissa, ajaa ulos +hävyttömiä vanhempia ja raakoja vahtimestareita sekä heittää ikkunasta +pihalle tottelemattomia poikia. Tätä rajuluontoista kumppania aisoissa +pitämään auttoi toinen asuintoveri, Giovanni Labaccio, paksunläntä, +keskikokoinen, parraton, hyvällainen nuorukainen, maltillinen kaikessa +kuni vanha eläkettä nauttiva virkamies; hän ei koskaan valittanut ja +piti kaikkien puolta. Giovanni oli ahkera, vaan ei innostunut, hänellä +oli kaunis käsiala, hän oli suuri herkkusuu sekä näytti aina niin +tyytyväiseltä kuin olisi opettajatoimessa käsittänyt mukavan ja +onnellisen elämän, joka hänelle yksin runsaasti etuja ja suloa soi. Hän +iloitsi pienestä perinnöstä, jota odotti sedältään, Azzornon +kunnallislautakunnan esimieheltä, josta hän usein ylpeydellä puhui. + +Näiden kahden kumppanin kanssa oli Ratti'lla pitkät puheet lomahetkinä, +kun toiset huvittelivat palloa lyömällä, heidän kanssaan hän joka päivä +oli kävelemässä, niin että moni kaupunkilainen rupesi tuntemaan heidät, +tuon hoikan, kalpean, kaitaleukaisen, vilkassilmäisen nuorukaisen, joka +astui kiivaan jättiläisen ja paksun, hymyilevän Giovannin välissä. + +Koska kaupunki oli pieni, olivat muutkin tovereista tunnetuita joko +ulkomuodoltaan tahi maineeltaan; entinen pappi; runoilija, joka +kirjoitti sonetteja kahvilan passareille ja tilapäisiin juhliin; eräs +entinen kirjapainon työntekijä, joka oli kaikista lahjakkain ja josta +paljon toivottiin; pari kolme seminaarilaista, jotka olivat yöllisten +seikkailujensa kautta tulleet kuuluisiksi. Eräs heistä otettiin kiini, +juuri kun kiipesi lankun yli johonkin pihaan, ja joutui näin oikeuden +eteen. + +Ratti ei tuntenut lähemmältä keitaan muita kuin huonekumppaninsa, eleli +melkein eräkkäänä eikä edes tiennyt tapahtumista oppilaitoksen +historiassa. + +Sillä lailla kokonaan työhön vaipuneena, vietti Emilio kolme +seminaari-vuottansa. Hän harrasti alussa luonnontieteitä, mutta kokoeli +kumminkin lopulta kaikki voimansa humanistisien aineitten ja metodiikan +tutkimiseen. Yhä enemmän hänet valtasi ihanteellinen rakkautensa +lapsiin ja ylevä käsitys opettajatoimen korkeudesta, vaikk'ei hän siltä +toki ruvennut aivan loistavia tulevaisuudelta toivomaan, sillä isän +kuoleman jälkeiset kokemukset olivat tehneet kaikki ylenmääräiset +toiveet siinä kohden mahdottomiksi. Vuosi vuodelta syntyi hänessä +seminaarin johtajaa kohtaan yhä suurempaa myötätuntoisuutta, joka ei +perustunut yksin tämän oivaan luonteesen ja suuriin luonnonlahjoihin. +Siihen oli syynä myös eräs seikka, joka koski Rattia yksinomaan. Jo +ensimmäisestä päivästä asti luuli hän huomanneensa johtajan katseen +viipyneen hänessä kauemmin kuin muissa oppilaissa, ja että joskus, kun +heidän silmänsä kohtasivat toisiansa, johtaja äkkiä katsoi toisaanne. +Se oli katse, joka ei ilmaissut uteliaisuutta eikä hyväntahtoisuutta. +Ei tunneilla eikä muutoinkaan Ratti voinut johtajan kasvoissa lukea +mitään erityistä rakkautta itseensä. Mutta jotakin siinä oli; yksin tuo +mykkä katse mieheltä, joka oli kaikkia kohtaan yhtäläinen, merkitsi +jotain. Tämä salainen tunne, jota Ratti ei voinut selittää ja joka +kuitenkin aina oli mielessä, antoi hänelle työssä suurempaa voimaa ja +syvempää mielihyvää kuin mitä ehkä suoraan osoittama myötätuntoisuus +olisi voinut herättää. Tuo katse, tuo kylmä huomaavaisuus, joka tuli +Rattin osaksi, oli itsessään vähäpätöinen asia, mutta siinä oli jotakin +isällistä hellyyttä häntä kohtaan, jolla ei ollut isää eikä äitiä. +Vaikkakin hän usein epäili tämän tunteen olemassa oloa johtajassa, +tunsi hän ankarain silmäin häntä seuratessa olevansa vähemmän orpo kuin +ennen ja ryhtyi taas tyynenä työhönsä. + +Yksi ainoa seikka häiritsi hänen rauhaansa kolmannen lukuvuoden +keskipaikkeilla. Hänessä oli ollut se turha luulo, että kaikki se +pintapuolisten tietojen moninaisuus, joilla hän oli enemmän muistoansa +rasittanut kuin ymmärrystään kehittänyt, oli rikasta ja todellista +tietämistä. Tämä synnytti ylpeyttä, niinkuin useimpien käy lukemisen +ensi innostuksessa, kun ei ole vielä jouduttu sille tietojen +kukkulalle, josta näkee tuntemattomien, käsittämättömien asioiden +laajan näköpiirin. Vaan ylpeys pian kukistui, kun Ratti päästötutkinnon +lähetessä, kertasi eri aineet ja tutki itseänsä. Silloin hän huomasi, +kuinka vähän oli kokonaisia aatteita ja selviä käsitteitä hänen +himmeässä ja järjestämättömässä tietovarastossaan, kuinka se oli täynnä +työnkatkelmia, vaikka hän oli luullut sitä oikeaksi aarreaitaksi. Kaksi +viimeistä kuukautta hän luki yhä suuremmalla innolla yöt, päivät. Kun +hän joskus yöllä äkkiä lakkasi lukemasta, valtasi hänet syvä +turvattomuuden tunne. Aivojen liiallinen rasitus loi hänen eteensä +kammottavalla selvyydellä vanhempain viimeiset hetket, ja kuvia +ensimmäisestä kuukaudesta heidän kuolemansa jälkeen, jolloin hän +siskoineen vaelsi turvattomana ihmisiltä apua hakemassa. Silloin hän +joutui epätoivoon, juuri kuin kaikki olisi ollut todellisuutta. +Tämmöisinä hetkinä riensivät avuksi samassa huoneessa valvovat toverit: +väliin toinen väliin toinen tempasi hänet hänen haaveiluistaan. +Korpraali taisteli nyrkki pystyssä lukujensa kanssa, juuri kuin olisi +ollut vihollinen edessään; Labaccio puolestaan kuorsasi säännöllisesti +viisi minutia jokaisen lukuun käytetyn tunnin jälkeen. Joskus toverit +sanoinkin koettivat häntä kehoittaa, edellinen kiroili, jälkimäinen +käski terveyttä hoitamaan. Läheisemmäksi ystäväksi hän ei koskaan +tullut kummankaan kanssa; siksi oli hän liian hienoa sisällistä +rakennetta ja katseli maailmaa liiaksi erilaiselta kannalta; sitä +paitsi oli suuri ero heidän iässään. Mutta ehkäpä juuri luonteen +erilaisuus kiinnitti hänet tovereihin, varsinkin korpraaliin, niin että +suru tuli suuremmaksi kuin oli luullutkaan, kun heidän onnellisesti +päättyneen päästötutkinnon perästä tuli erota siinä varmassa tiedossa, +ett'eivät pitkään aikaan näkisi toisiansa. Lerica joutui Turiniin, +Giovanni Azzornoon ja Emilio tuli Golis puolisojen luo. + +Nämät olivat kiintyneet Emilion pikku sisareen, ja tyytyväisinä Emilion +menestykseen seminaarissa, lahjoittivat hänelle sen summan, jonka +seminaarinkäynti olisi maksanut, ell'ei Emilio olisi saanut +stipendiota, sekä hankkivat hänelle pian paikan läheisessä +Garasco-nimisessä kylässä. Siellä hänen piti olla vuosi virkaatekevänä +alemmassa kansakoulussa, erään opettajan sijassa, joka sairasti, ja +jonka sindaco, opettajan sukulainen, tahtoi saada takaisin niin pian +kuin hän oli parantunut. Palkka oli vähäpätöinen: seitsemän sataa +lireä,[3] sataneljäkymmentä lireä vähemmän kuin mitä eräälle maalta +tulleelle vahtimestarille samaan aikaan maksettiin. Mutta kun oli ollut +siellä yhdeksän kuukautta, saattoi hän hakea edullisempaan paikkaan; +tämä vuosi oli oleva hänellä jonkinmoisena oppiaikana. + +Saatuansa virkaan-nimityksensä hän käytti kaksi viimeistä viikkoa +kokoilemalla hyvin laadittuja opetus-ohjelmia ja ainekirjoituksia, +joiden avulla toivoi voivansa alkaa suuremmalla varmuudella. Sitäpaitsi +tilasi hän erään kasvatus-opillisen aikakauskirjan seuratakseen ajan +uusia aatteita ja saadakseen siitä ohjauksia tulevalle opetukselleen. + +Matkapäivän aamuna hän asetti kyytirattaille pitovaatteita +sisältävän kirstunsa, pari kymmentä koulukirjaa sekä ison pakan +muistiinpanovihkoja ja läksi sitte ensin seminaariin sanomaan hyvästi +johtajalle. Tämän Emilio tapasi vastaan-otto-huoneessa kylmän +kohteliaana kuin tavallisesti. Johtaja toivotti Emiliolle onnea ja +antoi hänelle muutamia neuvoja: hänen piti aina käyttäytyä hyvin, +osoittaa kunnioitusta kaikkia kohtaan, jatkaa lukujaan; hän ei saisi +liittyä mihinkään puolueesen, eikä yleensä muusta huolia kuin +velvollisuutensa täyttämisestä; hänen piti varoa, ett'ei kohta liikoja +vaatisi, jota moni, mallikoulun ohjelma mielessään, teki ja jonka +tähden heitä pidettiin häpeemättöminä uudistajina; hänen tuli katsoa +kaikkia asioita ylevältä kannalta, puhutella vuoroon tarkastajaa +vuoroon esimiestä, aina tarpeellisella kunnioituksella -- tämä oli +paras tapa päästä määränsä päähän. Johtaja lisäsi vielä: "Asettakaa +aina päämäärä korkealle. Paljon voidaan saavuttaa silläkin +vaatimattomalla uralla, jonka olette valinneet. Älkää antako tälläkin +alalla vallitsevan suuren kilpailun lannistaa rohkeuttanne, kuten +epattojen tapa on. Viranhakijoita on lukemattomia niin hyvin meidän +kuin kaikilla muillakin aloilla. Mutta jos lasketaan pois ne, joilla ei +ole kylläksi kykyä ja ne, joilla on kykyä, mutta ei hyvää tahtoa, sekä +vihdoin kaikki, joilla on molemmat nämät ominaisuudet, mutta ei +kylläksi lujaa luonnetta eikä hyvää terveyttä -- niin hakijain luku +supistuu suuresti. On niitä kansakoulu-opettajia, jotka ovat +suorittaneet tohtorin tutkinnon, saaneet virkoja oppikouluissa ja +yliopistoissa, kirjoittaneet kehuttuja kirjoja; urhoollisia opettajia, +jotka, jättämättä alkeis-opetusta, elättävät suuren perheensä ja +kasvattavat poikansa lääkäreiksi ja lain-oppineiksi. Myöskin vähemmin +ulkonaista suosiota voittaneissa opettajissa on monta kunnon miestä, +jotka elävät kunnioitettuina ja tyytyväisinä. Te tulette semmoisia +tuntemaan. Ottakaa ne esimerkiksenne ja olkoon onni seurananne." -- Kun +hän tämän oli sanonut, antoi hän Emiliolle muistoksi Daguets'in +"Kasvatus-opillisen käsikirjan" ja sanoi: -- Ottakaa tämä, sieltä +löydätte paperin, jonka halusta tahdotte omistaa. -- Nuori opettaja +otti liikutettuna kirjan, kumarsi eikä voinut sanaakaan sanoa. + +Kun Emilio oli jälleen noussut vaunuihin, haki hän kirjassa olevan +paperin ja avasi sen. Mutta hän oli tuskin käsittänyt ensimmäisten +sanain merkityksen, ennenkuin kirjaimet, paperi ja ympärillä oleva +maisema sulivat kaikki yhteen. Se oli hänen äitinsä kirje, ainoa äidin +kirjoittama joka oli tallella, kirjoitettu herra Megarille; pieni +viivoitettu paperi, johon äiti raukka oli päivää ennen kuolematansa +piirtänyt lyijykynällä: -- _Kuolinvuoteeltani minä uskon Teille poika +parkani_. Nuorukainen suuteli kirjettä, pani sen takaisin kirjaan, +katseli suoraa santaista tietä, joka vei hänet elämän suureen +taisteluun, ja lausui sydämensä syvyydestä tuon sanan, jota hän oli +näinä kolmena vuonna ehtimiseen itseksensä toistellut: -- Rohkeutta! + + + + +Garasco. + + +Ensimäiset tuttavuudet. + +Emilio tuli Garascoon tuntematta vasta-alkajan lapsellista hurmausta, +sillä hän oli seminaarissa ollessaan saanut käsitystä opettajan +vaivaloisesta elämästä; mutta jonkinmoisella tyynellä uteliaisuudella +hän katseli ensimäistä majataloaan elämänsä matkalla. Hän oli hyvin +tyytyväinen siihen tapaan, jolla sindaco otti häntä vastaan; hän katsoi +sitä onnelliseksi enteeksi, niinkuin tuota ihanaa syyspäivääkin, jonka +valossa kylä näytti kuin juhlapukuiselta. Emilio astui juuri +raatihuoneen portaita ylös, kun sindaco ja hänen sihteerinsä +polkupyörillä ajoivat pihaan. He tulivat maalta, jonne olivat tehneet +huviretken. Opettaja sekä hämmästyi että ilahtui huomatessaan +paikkakunnan korkeimman virkamiehen iloiseksi, kohteliaaksi +kolmenkymmenen ikäiseksi herraksi, joka alati hyvänsuovasti hymyili. + +-- Kas, uusi opettaja! -- huudahti sindaco ja ojensi hänelle kätensä; +-- aivan nuori mies; sitä parempi, silloin helpommin sovimme. -- Kun +sindaco oli, enemmän toverin kuin esimiehen tapaan, antanut muutamia +tietoja paikkakunnasta, esitteli hän kirjurinsa, joka hänkin oli nuori +mies ja jolla oli jotain entisestä upsierista muistuttavaa +säntillisyyttä puvussa ja suoruutta käytöksessä. Sali, josta näkivät +päivänrinteisen puutarhan, oli kalustettu kesäasuntojen tapaan. +Näyttipä siltä kuin kaikki tässä kunnassa olisi nuorta. + +-- Nyt sinun pitää -- sanoi sindaco iloisesti sihteerillensä -- antaa +opettajallemme kaikki tarpeelliset tiedot, viedä hänet paikkoja +katsomaan, näyttää koulu ja esittää hänet virkatovereille, ja k:lo 5 +syötte molemmat päivällistä luonani. Päivällisten jälkeen teemme pienen +retken puistoon. Hyvästi siksi. + +Emilio läksi sieltä varsin tyytyväisenä ja ilmaisi tunteensa +sihteerille. Tämä ylisti esimiestään pilviin asti, kertoi hänen olevan +seudun rikkaimpia ja että hänellä oli kaksi isoa taloa Turinissa; hän +oli todellinen gentlemani, sydän kultaa. Hänen isänsä oli ollut +kaksikymmentä vuotta sindacona Garascossa ja oleskeli vieläkin +vuosittain siellä kuusi kuukautta, Kesäkuusta Marraskuuhun. Poika, joka +oli metsästäjä, kukkasten viljeliä, vuorilla kiipeilijä, maaelämän +ihastelija, oli jäänyt maalle tykkönään kahdeksi vuodeksi, talveksikin, +niin että vain pistäymältä joskus kävi Turinissa. Kesäisin oli sindaco +kaikkien juhlain järjestäjä. Koko seutu jumaloi häntä. Sihteerin tuli +kiittää häntä paikastaan. He olivat olleet koulukumppaneita: sitten +oli sihteeri ruvennut sotilas-uralle, jolla aikaa toinen luki +tuomarintutkintoa. Kun hän kelvon oli päässyt ratsuväen luutnantiksi, +täytyi hänen perheellisten olojen tähden jättää uransa. Ja kun hän +silloin oli toimetta, hankki ystävä hänelle sihteerinviran Garascossa. +Saattoipa sanoa, että he yhä elivät tovereina: he metsästelivät, +kalastelivat, ratsastelivat yhdessä. Sihteeri ei väärin käyttänyt tätä +tuttavallisuutta, sillä virassa hän aina pysyi asemassaan. Hän oli +tyytyväinen, eikä tahtoisi vaihtaa paikkaansa majuurin-arvoon. -- Hän +puhui totta, paitsi sen, mikä koski perheoloja, -- sillä asian laita +oli semmoinen, että hänet oli ajettu pois sotaväestä, ja sen, mikä +koski seudun ihastusta sindacoon; metsästys, näet, ja muut huvitukset +houkuttivat hänet liiaksi velvollisuuksistaan, ja siitä moni napisi. +Sindacon poissa ollessa, joka kumminkin, sihteerin sanain mukaan, teki +kaiken, enemmän kuin tarvittiinkaan, hoiti asioita kunnallislautakunnan +jäsen Toppo. Tämä mies oli röyhkeä rettelöitsijä, josta ei +paikkakunnalla pidetty. Useasti ystävykset heittivät toimet ukon +niskoille ja läksivät yhdessä polkupyöräretkelle. Niin kunnan asioita +hoidettiin. + +Sihteeri saattoi opettajan kylän läpi, joka oli tavattoman +säännöllisesti rakennettu. Kaksi pitkää, suoraa katua siinä kulki +ristiin, muodostaen risteyksessä neliskulmaisen torin, jonka varrelle +kauppias oli puotinsa asettanut. Talot olivat matalia, muutamat +puutarhan ympäröimiä, joista viiniköynnökset kiersivät ylös +palkongeille ja ikkunain ympäri. Katujen kulmissa oli aurinkokelloja, +joihin eräs puolihullu runoilia oli kirjoitellut värsyjänsä ja +muistolauseita niin syvämielisiä, ett'ei kukaan niitä ymmärtänyt. +Kaukana näkyivät Alpit. + +Poikakoulu oli sijoitettu entiseen luostariin, toisen pääkadun päähän, +myllyn läheisyyteen. Emilio, joka, kuultuansa puhuttavan sindacon +rikkaudesta ja anteliaisuudesta, luuli saavansa nähdä oikean +mallikoulun, hämmästyi hiukan astuessaan ahtaasen ja kapeaan +luokkahuoneesen, jonka kattoa kannatti kaksi keskellä seisovaa patsasta +ja johon valo huonosti pääsi kahdesta liian korkealla olevasta +ympyriäisestä ikkunasta. + +Huone oli varmaankin ennen ollut kappelina. Seinillä riippui koko +joukko eläinten ja kasvien kuvia ja ikkunain välissä oli iso +maatieteellinen kartta. Kaikki oli huonossa kunnossa. Kahteen pitkään +riviin asetetut, huonosti kyhätyt penkit olivat täynnänsä leikkauksia, +piirtoja ja naverruksia, ikäänkuin sepän- tai nikkarin-oppilaat +olisivat niitä kymmenen vuotta käyttäneet. Lähellä ovea riippui vielä +iso paperi, jolle oli tutkinnossa laulettavan laulun nuotit +kirjoitettuna; edellinen opettaja oli näet kiihkeä musiikin harrastaja. +Vähän ylempänä riippui naulassa pölyinen jäännös tavattoman isosta +kukkakiehkurasta, joka lienee joskus ollut koristuksena koulujuhlassa. +-- Kaikki tämä on pois otettavaa -- sanoi vilkkaasti sihteeri, +huomatessaan opettajan tyytymättömän muodon. -- Sindaco tuumii juuri +tämän huoneiston täydellistä muuttamista. Tässä on uuni revittävä, +tuossa seinä poistettava, kadulle päin tulee uusi ikkuna ja +pihanpuolelle lasinen iso etehinen, välitunneilla käytettäväksi; saatte +uudet koulutarpeet -- sanalla sanoen suuria muutoksia. Muutamain +vuosien kuluttua on meillä kaunein koulu koko seudulla. + +Sitte menivät Toppo herran luo, joka asui keltaisessa, aurinkokellon +melkein kokonaan varjoomassa pienessä talossa. Opettaja ei saattanut +olla hymyilemättä nähdessään tuota entistä maanmuokkaajaa. Se oli +lyhyt, lihava, tavattoman isopäinen mies, joka väliin koneentapaisesti +sulki silmänsä. Arvata kumminkin saattoi, että tuossa päässä mahtoi +asua jonkinmoinen elatusnero, ja että tuon naamarin takana, joka niin +määränperäisesti hymyili, piili koko joukko selkeätä tahdon voimaa. + +Toppo otti vastaan opettajaa kohteliaasti, vaikka jonkinmoisella +juhlallisella arvokkuudella, joka oli anteeksi annettava, koska hänessä +oli niin monta tointa yhdistettynä. Hän oli kunnallislautakunnan jäsen, +koulujen tarkastusmies, vaivaistalon johtaja, hyväätekeväisyysseuran +jäsen ja varapuheenjohtajana uuden tien rakennustoimikunnassa. Tähän +"korkeuteen" hän oli ehtinyt oltuaan sitä ennen talonpoikana, +puuseppänä, muurarina ja voutina. Neljänkymmenen vuoden työllä ja +säästämisellä oli hän koonnut isonlaisen omaisuuden. + +Muun muassa tiedusti Toppo Golin perheestä, jonka tunsi kulkupuheista +ja josta puhui suurella kunnioituksella; käski sitte avata +viinipullon ja esitteli veljensä tyttären, päästötodistuksen saaneen +opettajattaren. Tämä oli pystönenäinen, isokasvuinen tyttö, jonka +säveät juonteet ilmaisivat varsin heikkoa ymmärrystä ja joka koetti +kätkeä käsiänsä, ne kun näyttivät siltä, kuin hän ikänsä olisi +käyttänyt jotain kynää raskaampaa työasetta. + +Vierailu oli lyhyt, mutta se teki Emilioon hyvän vaikutuksen. +Tarkastusmies pyysi häntä, sulkien samassa silmänsä, käymään heillä +jonakin iltana kouluasioista haastelemassa ja jäi kohteliaasti kyllä +porstuaan seisomaan siksi, kunnes opettaja oli päässyt portaita alas. + +Kadulle tultuaan kysyi Ratti koulu-legaattia.[4] Toinen nauroi. Häntä +ei tarvinnut ajatellakkaan, se oli salaperäinen henkilö, jonka olemassa +oloa ei varmuudella tiedetty. Hän oli Turinissa, monen peninkulman +päässä Garascosta, eikä näyttäytynyt seudulla muulloin kuin +raesateitten ja vesitulvien jälkeen, jolloin tuli maataloansa +katsomaan. + +Sihteeri aikoi viedä nuorukaista tervehtimään tulevaa työtoveria don +Leriä, kolmannen luokan opettajaa, mutta kun hän muisti, ett'ei Leri +siihen aikaan päivästä olisi kotona, ehdoitti hän käyntiä erään +opettajattaren, neiti Strinatin luona, ja sitte heidän piti mennä +tervehtimään kirkkoherraa, joka asui vastapäätä. + +-- Mainio opettajatar, joka on ollut virassa kolmekymmentäviisi vuotta, +luja luonne; hänen koulunsa käy kuin vedetty kello -- sanoi sihteeri. + +Kuitenkin oli häntä kohdeltu hävyttömästi, edellisen sindacon aikana +tietysti. Kun opettajattaren kontrahti oli uudistettava, -- en varmaan +muista kuinka monen opetusvuoden kuluttua, -- teki joku johtokunnan +jäsen sen herttaisen huomautuksen, että jos kontrahtia uudistetaan, +tulee kunnan lopulta maksaa eläkekkin opettajattarelle, ja niin kunta +saisi pian uusia menoja. Useimmat johtokunnan jäsenistä pitivät +huomautuksen oikeana, ja kun olivat varmat siitä, ett'ei sen ikäinen, +hiukan kivuloinen opettajatar heittäisi paikkaansa, niin sanoivat: +Jääköön paikkaansa, mutta luopukoon oikeudestaan eläkkeesen. +Opettajatar parka, joka pelkäsi jäävänsä paikatta, suostui. -- Niin +sitä tehtiin! -- huudahti sihteeri. + +Opettaja odotti hänen oitis lisäävän, että uusi sindaco oli sovittanut +tämän vääryyden; mutta kummastuksekseen ei hän saanut enempätä kuulla. +Sitä vastoin hän huomasi kuinka sihteeri pitkin matkaa kurkisti sinne +ja tänne, toisinaan uutimilla peitettyyn ikkunaan, toisinaan suljettua +ovea, juuri kuin joka paikassa olisi "jotain". + +Kun he käänsivät kulmasta, sanoi sihteeri: -- Katsokaa ... pikku +opettajatar. + +Heitä vastaan tuli nuori, pullakka tyttö, puettu osaksi rikkaan +talonpoikaisnaisen osaksi hienon herrasnaisen tapaan, iso olkihattu +päässä. Opettajan huomio suuresti kiihtyi, kun hän ajatteli, että tämä +oli ensimäinen virkatoveri, jonka kohtasi. + +Se on ensimäisen luokan opettajatar -- kuiskasi sihteeri; -- hiukan +ylöllinen -- -- -- minä esittelen teitä. + +Kun he olivat tulleet lähemmäksi, pysähtyi sihteeri, nosti hattuaan ja +esitteli Ratti'n opettajattarelle. Sitte hän kääntyi opettajaan, jolle +sanoi nuoresta naisesta: -- -- -- lahjoja -- -- -- mielikuvitusta +-- -- -- lupaava tulevaisuus kirjallisella alalla. + +Emilio luuli huomaavansa sihteerin teeskennellystä huolettomuudesta ja +vähän pilkallisesta puhetavasta, että tämä seisoi tytön edessä, jota +turhaan oli koettanut liehakoita. + +Ujostelematta vastasi nuori nainen: -- Minä en ansaitse niin paljo +kiitosta. + +Hän ei ollut kaunis, mutta raitis kuin ruusu, jokapäiväiset kasvot, +siniset silmät. Ääni ilmaisi jossain määrin itserakkautta. + +-- Minkä vaikutuksen on kylä huonoisemme tehnyt teihin? -- kysyi hän +Emiliolta. + +Tämä haki älykästä vastausta, mutta ei keksinyt vaan sanoi: -- Erittäin +edullisen -- -- -- kauniit ympäristöt -- -- -- pieni, miellyttävä +kaupunki. + +-- Täällä on luonnon-ihanaa, ei muuta -- sanoi nuori tyttö. -- -- -- Ja +rauhallisuus -- -- -- on eduksi opinnoille. + +-- Mutta pikku neiti -- huomautti sihteeri hymyillen kahdamielisesti -- +ei kauan tänne jää rauhaa nauttimaan. Hän piankin Turiniin lentää. Hän +ei ole luotu jäämään meidän köyhään kouluumme. + +-- Minua ei mikään kunnianhimo aja kaupunkiin -- vastasi opettajatar +katsahtaen ylös Alppeihin -- -- -- eikä mihinkään muuhunkaan paikkaan +maailmassa. Minä elän yksinomaan pikku tyttöjeni hyväksi. + +Hymyellen ja melkein liian syvällä kumarruksella hän sanoi nuorille +herroille hyvästi ja pitkitti matkaansa. + +Oivallinen tyttö -- sanoi sihteeri, ilman että opettaja saattoi päättää +puhuiko hän totta vai leikkiä -- lahjakas, suuri kuvitusvoima. Hänen on +tapana panna ajatuksensa paperille, hän haaveilee kedoilla ja on +taitava lausuja. -- Ja hän kertoi tytön lyhyen elämänsadun. + +Hänen isänsä on härkäpaimen tällä paikkakunnalla. Eräs vanha leskirouva +kiintyi tyttöön jo tämän pienenä ollessa, otti hänet luokseen ja antoi +hänen lukea opettajattareksi. Kun rouva oli kuollut, palasi hän isänsä +ja sisarensa luo. Härkäpaimen oli hulluksi tulla ylpeydestä. + +Saman päivän illalla kuuli Emilio, kulkiessaan härkäpaimenen huoneen +ohi, kuinka pikku opettajatar luki perheelle ajatuksensa siltä +päivältä. Köyhä kansa piti häntä kylän kaunistuksena. Kun hän palasi +kotiin muassaan päästökirja Turinin seminaarista, oli kylän "Soitannon +Ystäväin" torvisoittokunta mennyt häntä vastaan. Toppo oli hiukan +kateellinen veljensä tyttären puolesta, jonka toinen aivan himmensi. +Anteeksi annettavaa, mies parka. + +He löysivät opettajattaren, neiti Strinatin, pihalla huoneensa +edustalla syöttämässä kanoja, joiden hoidolla hän koetti lisätä niukkaa +palkkaansa. Hän otti kohteliaasti mutta jäykästi vieraitansa vastaan ja +pyysi heitä istumaan penkille. + +Neiti Strinatilla oli ohuet, harmaat hiukset, jakaus keskellä päätä, +koukkunenä, suun ympärillä ankaruutta osoittava piirre ja siniset +silmälasit; pukunsa oli varsin köyhä. + +Hän lausui opettajan tervetulleeksi, kysyi seminaarin uutta +opetus-ohjelmaa ja osoitti harvapuheisuutensa ohessa selvää ymmärrystä +ja jonkinmoista koulusivistystä. Sitte hän äkkiä kääntyi sihteerin +puoleen laskeakseen hänen sydämmelleen, että ennen lukukauden alkua +ainakin luokkahuoneen kivilaattiaa korjattaisiin; se oli aivan +hajallaan, niin että tytöt siihen kompastuivat. Sihteeri näytti +suuttuvan siitä, että hän toi valituksensa uuden opettajan aikana; hän +lupasi kumminkin ilmoittaa asian. + +Se oli -- jatkoi neiti Strinati -- siinä kunnossa jo viime lukuvuoden +alussa ja se on siinä vieläkin, pyydän -- hän pitkitti terävämmällä +äänellä -- te tiedätte, ett'en enää tahdo siitä muistuttaa, sillä se +puhe polttaa kieltäni; mutta ajatukseni on, ett'ei ainakaan tänä vuonna +tarkastajan viime varoituksen perästä pitäisi kauemmin sallia semmoista +vallattomuutta -- -- -- minä annan asialle oikean nimensä. -- Sitte hän +kääntyi Ratti'n puoleen ja sanoi: -- -- Ajatelkaas, opettajatar joka ei +koskaan ole edes nähnyt päästötodistusta, pitää kumminkin yksityistä +koulua, jossa hän muka opettaa lapsia lukemaan ja kirjoittamaan. Ja hän +saa käsiinsä talonpoikaisvaimoja, jotka ovat kyllä yksinkertaisia +lähettääkseen pikku tyttönsä sinne kouluun ja maksaakseen liran +kuukaudessa. Minä en sitä sano siksi, ett'en itse saa tuota pientä +maksoa, vaan siksi että se on petosta, jolla otetaan oppilaat +julkisista kouluista sinne, missä eivät mitään opi. Olkoon kylläksi kun +kerron, ett'ei heillä ole edes istuinpenkkejä; opettajatar pitää kirjan +polvellaan, lapset ovat ympärillä polvillaan ja lukevat siitä. + +Sihteeri oli hämillään ja sanoi opettajattaren liioittelevan. + +-- Ettäkö liioittelen? -- huudahti neiti Strinati. -- Mutta koko +paikkakuntahan sen tietää! -- Ja kääntyen opettajaan hän pitkitti: -- +Ja kuinka hän sitte kuria pitää, tuo nainen. Teidän tulee vain tietää, +että hän rangaistukseksi antaa heidän kielellään tehdä ristinmerkin +lattiakiviin, ja isompia lapsia näpäsee sormustin sormessa keskelle +otsaa; -- jaa, totisesti, kaikki hänen oppilaansa ovat merkityt ja +tunnetaan kadulla. Ja sinne ne menevät! Huomatkaa, että tarkastaja, +joka ensimäisenä vuonna ei tiennyt asiasta mitään, tänä vuonna on +käskenyt sulkea koulun. Kyllä kai! Hän oli tuskin selkänsä kääntänyt, +kuin koulu taas avattiin. Voitteko väittää, ett'ei se ole totta? -- +kysyi hän sihteeriltä. + +Tämä haki vastausta. -- Se on totta eikä ole totta -- hän vastasi +nousten hämmästyneenä ja suutuksissaan; -- minä sanon: se on koulu +eikä ole koulu; siellä opetetaan vähän katkismusta ja vähän +ompelemista -- -- -- + +-- Siellä opetetaan -- keskeytti opettajatar -- kaikkea, mitä ei pidä +opettaa, ja siellä nauretaan sekä oppikursseille että tarkastuksille. +Se on yksityiskoulu, ja siinä kyllä, loiskasvi -- -- --niinkuin +tarkastaja sitä nimitti, syöpä, joka kansakoulua kalvaa. Tahdotteko, +että sanon vielä yhden totuuden; mitä vasten tätä kärsitään vastoin +lakia ja meitä muita, jotka opetamme, niin -- -- -- Mutta te sen +tiedätte paremmin kuin minä; turhaa on, että teille sitä sanon. + +Totuus, jonka Ratti myöhemmin sai tietoonsa, oli seuraava: puheena +oleva nainen, vanha talonpoikainen vaimo, joka ei osannut aakkosia +enempää, oli Toppo herran sisar; tämä suvaitsi hänen opetustointansa +päästäksensä häntä elättämästä. + +-- Kun kaikki harkitaan -- vastasi sihteeri kohottaen olkapäitään -- -- +niin asia ei minuun kuulu! -- Jättäessään hyvästi, koetti hän lepyttää +neiti Strinatia ja sanoi luulevansa yksityiskoulun jäävän tänä vuonna +avaamatta. + +-- Mutta lapsethan ovat jo alkaneet siellä! -- huudahti opettajatar ja +katsoi harmistuneena häntä suoraan silmiin. + +-- Nähkääs, se tulee suljettavaksi ennen joulua -- sanoi hän ja taputti +opettajatarta olalle. -- Mutta kuinka on mahdollista, että +malliopettajatar semmoinen kuin neiti Strinati, kaikkien kunnioittama +ja arvossa pitämä, suuttuu moisesta turhasta! + +-- Oh, älkää jäniksenjalalla pyyhkielkö, toinen vastasi, ja +kohteliaasti tervehtien Rattia jäähyväisiksi hän palasi kanojensa luo +jättäen kokonaan huomaamatta toisen herran kumarruksen. + +Päästäksensä kaikista selityksistä, sihteeri meni oitis kirkkoherran +taloon, joka oli vastapäätä, kirkon vieressä. Portaissa hän pysähtyi +äkkiä ja sanoi opettajalle, silmää iskien: -- Laittakaa niin, että +tulette Perpetuan suosioon, hän on yhdeksän vuotta palvellut Toppo'lla +-- -- -- ja -- -- lisäsi hän nauraen -- -- pyrkii koulun +naistarkastajaksi. + +Kirkkoherra oli kahdeksankymmenen vuotias ukko, käyrä kuin puolikuu. +Hänen kurttuiset kasvonsa ilmaisivat ääretöntä väsymystä ja suurta +hyvyyttä sekä kertoivat sielusta, joka aina oli karttanut juonia ja +riitoja. Koska hän ei tietänyt mitä puhua nuorelle opettajalle, kysyi +hän kuinka vanha tämä oli, milloin vanhempansa olivat kuolleet, missä +iässä siskonsa olivat, ja nyökähytti päätään vastauksille, juuri kuin +ne olisivat olleet perin älykkäitä arvosteluja. Sitten puhui +kirkkoherra kauan ja hyvin lempeästi riidasta, joka oli syntynyt +edellisenä sunnuntaina ennen erästä lastenkodissa vietettävää juhlaa, +kun näet nunnat olivat ottaneet varakkaitten lapsilta hienot vaatteet +ja panneet ne niiden ylle, joiden oli määrä juhlassa lausua runo. Hän +puolusteli sekä nunnia että raivostuneita äitejä. Ratti ymmärsi oitis, +ett'ei tämä hyvä Herran palvelia tuottaisi hänelle koskaan +minkäänmoisia ikävyyksiä ja vaikeuksia. Sitävastoin tunsi hän +selittämätöntä levottomuutta nähdessään kirkkoherran Perpetuan, joka +oli kuudenkymmenen vuotias ämmä, pitkä kuin humalariuku ja lattea kuin +lauta. Perheen emännän varmalla ryhdillä, toinen käsi puuskassa, hän +seisoi suorana isäntänsä vieressä. Emilio oli kuullut sanottavan, että +pappien talouden hoitajain oli tapana sekaantua koulun asioihin, ja +nämä kuivat, riitaisat kasvot, jotka häntä tarkastellen katselivat, +näyttivät juuri tuommoisen "kaiken kaikessa" kasvoilta. Heidän tultuaan +ulos kadulle, näkyi akka vielä ikkunassa. Epäilemättä oli hän asettunut +sinne katsomaan, nostaisiko uusi opettaja lakkiansa kirkon ohi +kulkiessa. + +Nyt oli Ratti'lla enää tuttavuus tekemättä toisen opettajan, don Lerin +kanssa, joka asui koulurakennuksessa, missä kunta oli hänellekkin +huoneen määrännyt; mutta siihen hän ei tarvinnut sihteerin apua. +Opettaja Leri tuli hänen luokseen illalla, kun hän oli palannut +sindacon päivällisiltä. + +Juuri kun Emilio muistissaan toisteli päivän tapahtumia, istuen +valkoiseksi sivutussa, yhdellä kadulle päin antavalla ikkunalla sekä +ruohoiseen pihaan avautuvalla luukulla varustetussa kammiossaan, kuuli +hän ovelle koputettavan. -- Kuka siellä --- hän kysyi. Täyteläinen ja +sointuva ääni vastasi: -- Toveri. + +Vieraan ensi näkeminen vaikutti Emilioon masentavasti. Ei hän ollut +iässään nähnyt niin majesteetillista pappia, kauniine, vakavine, +sydämmellisine pispankasvoineen. Leveä otsa, pystysuora syvennys +keskellä, ilmaisi ajattelijaa. Hän oli pikemmin isoluinen kuin +lihava, ja hiukset olivat aivan mustat, vaikka hän lähentelihe +viidettäkymmentä. Emilio kysyi kohta itsekseen, kuinka semmoinen mies +ei ollut muuta kuin kansakoulu-opettaja. + +Istuttuansa sen tapaan, joka ei aio kauan viipyä, ojensi pappi hänelle +kättä, lausui hänet arvokkaalla sydämmellisyydellä tervetulleeksi ja +ilmoitti mielipahansa siitä, ett'ei Emilio olisi vuotta kauemmin +Garascossa, sekä toivoi heidän tekevän yhteisiä kävelyretkiä -- joskus. + +-- Kuitenkaan ei iltaisin -- lisäsi hän vakavasti -- silloin en mene +ulos. -- Sitte hän mainitsi monena vuonna käyttäneensä kaiket illat +keskeymättä työhön, jota oli alkanut jo nuorukaisena ja jonka tähden +hänen piti paljon lueskella. + +Emilio kysyi, olisiko ehkä sopimatonta tiedustaa teoksen nimeä -- -- -- + +-- Uskonto ja koulu -- vastasi pappi vaatimattomasti, nousi ja ojensi +kätensä jäähyväisiksi. Sitte hän pitkitti totisella äänellä: -- Minä +asun vanhan sisareni kanssa. Jos voin olla teille joksikin hyödyksi -- +päivisin -- niin tiedätte, missä asun. Olette aina tervetullut. Minä +pyydän, pitäkää minua, ikämme erotusta katsomatta, ystävänänne. + +Lerin leveä ajattelian-otsa kumartui, hän meni takaperin ulos ja sulki +varovasti oven. Ratti oli hurmaantuneena. Tämä oli varmaankin kaikista +kunnian-arvoisin ja syvämielisin ihminen mitä hän sinä päivänä oli +oppinut tuntemaan, ja olisi tarpeellisena vastakohtana keveämieliseen +sindacoon ja kaksimieliseen sihteeriin. Hän oli tarjoutunut ystäväksi, +vaikka olisi voinut esiytyä opettajana nuoremmalle kumppanilleen. +Emilio kuvaeli mielessään mitä tietojen ja hyvien neuvojen aarteita hän +löytäisi tästä erinomaisesta miehestä, joka, voidaksensa paremmin +antautua tutkimuksilleen, tyytyi asumaan yksinäisessä kylässä, ja joka +ehkä omaavoittoa pyytämättä eleli ajattelian puhdasta elämää, +etäisintäkään kunnianhimoa tuntematta. + +-- Ylimalkaan on ensimäinen päivä ollut hyvä -- päätti Emilio. Olkoon +jatko samanlainen. + + +Ensimäiset opetustunnit. + +Koulu avattiin Lokakuun 5 päivänä. Emilio oli otettu ensi luokan +opettajaksi, mutta odottamatta hän sai toisenkin luokan niskoilleen. +Innokas kun oli, ei hän kieltäytynyt. + +Hänellä oli yhteensä viisikymmentä oppilasta. Ensimmäinen vaikutus, +jonka nämä häneen tekivät, ei tosiaan ollut edullinen; tuntui kuin +näihin verraten seminaarin mallikoulun kaikki oppilaat olisivat olleet +pieniä hienoja herrasmiehiä. Täällä useimmat olivat talonpoikaislapsia. +Kömpelösti muodostuneet päät, harmaan, lian-keltaisen tukan verhoamat; +päivettyneet kasvot, jotka muistuttivat perunoista tahi huonosti +paistuneista kakuista; moni ilman sukkia puukengissä tahi nauhattomissa +pieksuissa, puetut valkaisemattomiin paitoihin, joiden avonaisesta +rinnuksesta rinta ja vatsa paistoi, yllään kauhtuneet pumpulinutut, +jotka haisivat väkevästi heinälle. Useimmilla oli kirjansa kaulan +ympäri riippuvassa repalaisessa laukussa, jota kantoivat tunnillakin. +He tulivat kouluun kasvot ja kaula röhnäisinä, vaatteet mullassa ja +oljen korsissa; tuuppien ja sysien hakivat paikkansa. Sitte istuivat +sormet suussa, raappivat päätään, syhyttivät rintaansa ja +kainaloitansa, tahi pyyhkivät hikisiä kasvojaan musteisilla sormilla, +jotta pian näyttivät sepän-oppilailta. Muutamat käärivät housunsa puoli +sääreen, juuri kuin olisivat aikoneet joen yli kahlata; toiset nostivat +alastomat polvensa pöydän reunaan; jotkut pureksivat nälkäisinä +kaulassaan riippuvaa nahkahihnaa; eräs pudotti puukenkänsä suurella +rytinällä maahan ja yksi kaivoi varpaitaan. + +Opettaja tunsi ensi kerralla inhoa näitä pikku porsaita kohtaan. Heissä +oli tulevien rosvojen ja tappeliain mallikuvia, oikeita marakatteja, +joita opettajan mielestä olisi ollut kuukausi häkissä pitäminen +ennenkuin pääsivät koulupenkille. Asia kävi hullua hullummaksi, kun hän +huomasi, ett'ei edeltäjällään lie ollut mitään valtaa oppilaittensa +yli, sillä toisen luokan pojilla, entisen opettajan kasvateilla, oli +kaikilla ikäänkuin perhepiirteenä jotain julkeata ja lurjusmaista +silmissään ja osoittivat todella suuria taipumuksiakin siihen suuntaan. +Näin ollen hänen asianaan oli ennen kaikkea tehdä mitä edeltäjänsä oli +laiminlyönyt ja, jättäen tiedollisen kasvatuksen syrjemmälle, ensiksi +saada oppilaistaan ihmisiä. Siihen vaadittiin ankaraa työtä. Mutta +vielä oli hänen rakkautensa lapsiin palava, hänen innostuksensa +opettajatoimeen tuore, ja yksin tuo ajatus, että oli saanut tämmöisen +raaka-aineen muodosteltavakseen, kiihoitti siihen määrään hänen +itsetietoisuuttaan ja oman etevyytensä tuntoa, että hän suurella +innolla aloitti toimensa. + +Mutta, hyväinen aika, kuinka paljo vaikeampaa tuo oli kuin hän oli +saattanut ajatellakkaan! Ensi alusta alkain oli hänen taisteleminen +lyijynraskasta hitaisuutta vastaan, joka oli huomattavana ei yksin +lapsissa, vaan pienimmässäkin pikku asiassa. Hän oli vilkasluontoinen +ja tahtoi kaikessa toimia reippaasti; mutta kaikki kävikin kylän muun +elämän tahdissa, s.o. kauhean hitaasti. Puoli yhdeksän aamulla oli +koulun kelloa soitettava, mutta se soi aina myöhemmin. Viimeisen kellon +lyönnin kai'uttua nähtiin kaksi poikaa siellä, kolme täällä, joku +kauempana, kaikki liikkuivat etanoina eteenpäin; ennen yhdeksää ei +koskaan ollut koko joukko koolla. Ensimäisinä päivinä muutamat +pienemmistä pojista eivät tahtoneet astua sisään kouluun muuten kuin +ihan viimeisinä ja pysähtyivät senvuoksi kauhistuneina ovelle. Emilio +sai sittemmin tietää, että hänen oli vanhempia kiittäminen tästä +omituisesta mielialasta, sillä nämät olivat vuosikausia käyttäneet +opettajaa mörkönä voidaksensa pitää lapset kurissa ja alati hokeneet: +-- Malta, kunhan kouluun tulet! -- Koulussa sulle opettaja kyllä antaa! +-- Pienet lapset olivat vastahakoisia, sillä he pelkäsivät +korvapuusteja ja kepin-iskuja. Sitäpaitsi useat tulivat kouluun ilman +kirjoja ja vihkoja, ja sanoivat, vanhempainsa opettamina: -- Kunta ei +ole meille vielä niitä hankkinut! -- ja he tahtoivat kirjat ilmaiseksi, +vaikkakin heillä olisi ollut varaa ostaa. Emilio aivan kauhistui, kun +ensi kerran luetti toista luokkaa, nähdäkseen kuinka pitkälle olivat +ehtineet. Lapset lukivat, ei ainoastaan itse ymmärtämättänsä +sisällystä, vaan niin, että opettajakin töin tuskin ymmärsi. Hänestä +tuntui ikäänkuin eivät olisi lukeneetkaan itaalian kieltä, vaan jotakin +vierasta, karkeata murretta, ja häntä halutti pistää sormi heidän +suuhunsa koetellakseen mitä pureskelivat, kun niin mongersivat itaalian +ihanata kieltä. Huoahtaen sanoi hän itsekseen: -- Minun on siis +alkaminen ihan alusta! -- Hän ajatteli, katkerasti hymyellen, +ylihallituksen pitkiä julistuksia, joissa komealla kielellä käsketään +opettajien valvoa ääntämisen puhtautta. Puhtautta! Ensin kai heille oli +opettaminen ihmisten tapaista ääntämistä. + +Uusia vaikeuksia ilmaantui. Emilio kyllä tiesi, ett'ei kukaan tule +seminaarista kypsyneenä opettajana ja että kaikkien täytyy pitkäin +kokemusten kautta harjaantua; mutta häntä hämmästytti monet +odottamattomat vastukset, vaikeammat kuin oli aavistanutkaan. Hän +käsitti oitis, että hänen, saadakseen pienemmät oppilaat itseään +ymmärtämään, piti puhua heidän murrettaan; isommat oppilaat eivät +senvuoksi oppineet mitään suurimmalla osalla äidinkielen tunneista. +Tämä kaksiosastoinen luokka teki opetuksen kahta vaikeammaksi, antoi +ainoastaan puolen tuloksen ja oli kurinpidon suhteen kolme vertaa +tavallista väsyttävämpi; kun hän opetti yhtä osastoa, kävi toinen +levottomaksi, joka taas häiritsi edellistä. Mitä ensi luokkaan tulee, +hän katkeruudekseen havaitsi todeksi, mitä seminaarissa ollessaan jo +oli oppinut: että se luokka on raskain hoitaa juuri siksi, että +opettajan on vaikea saada sitä itseänsä ymmärtämään. Hän rupesi jo +pelkäämään olevansa yksi niitä, joilla oli suuri taito hoitaa +keskiluokkia, vaan jotka eivät koskaan edes keskinkertaisesti onnistu +pikkuisten kanssa; kun taas toiset, vähempilahjaisetkin, ovat kuin +luotuja pienten lasten opettajiksi. Koska hän luontonsa taipumuksesta +lausui muistutuksensa ja moitteensa tyynesti ja perinpohjin saadaksensa +oppilaansa itse älyämään virheensä, ja niin vaikuttaakseen ymmärryksen +kautta heidän sydämmeensä, täytyi hänen joka kerta keskeyttää opetus ja +siitä syystä sitte lisäksi tehdä yleisiä muistutuksia, pitääkseen +tarkkaavaisuutta vireillä. Hänen täytyi tunnustaa varsin perustetuksi +tuo kasvatusopin-opettajan ehdotus, että eri koulu olisi asetettava +huonolahjaisia oppilaita varten. Hänellä oli molemmissakin luokissa +semmoisia vähempilahjaisia, jotka, vaikka hyvin opinhaluisia, +pakoittivat opettajaa loppumattomasti toistelemaan mitä oli sanonut. +Ehtimiseen pienimmät oppilaista ilmaisivat niin suurta tietämättömyyttä +elämän jokapäiväisimmistä asioista, että opettajan täytyi käyttää paljo +kallista aikaa niin sanoakseni ihmisen luomiseen, ennenkuin saattoi +ruveta koulupoikaa muokkaamaan. Pikkupojista moni ei esimerkiksi +tiennyt liikanimeään, ja ristimänimestäänkin vain jonkinmoisen +väärennyksen. Muudan, joka ei tietänyt äitinsä nimeä, vastasi, +opettajan kysyessä kuinka isän oli tapa nimittää äitiä: -- Kuules sinä +-- semmoisella muodolla kuin todella olisi luullut tätä nimeksi. + +Voidaksensa opettajansa antaman ohjeen mukaan yksilöllisesti kasvattaa +oppilaitaan, rupesi Emilio tutkimaan isompain luonnetta. Hän sitä +varten teki kirjallisia muistiinpanoja vihkoon, jossa eri sarekkeihin +oli merkitty: luonne, lahjat, kehitys, tunne, taipumus j.n.e. Mutta +kuinka kauhealta työltä tämä jo alussa tuntui! Näyttipä siltä, kuin +melkein kaikki olisivat vaistomaisesta vastahakoisuudesta koettaneet +peittää luonnettansa; kaikissa oli huomattavana jotakin umpinaista ja +vastahakoista, kaikki olivat hänen mielestänsä yhtäläisiä. Ei hänen +onnistunut saada tietoja perheoloistakaan; kun ei kysymys koskenut +koulua, ei enää vastattu. Paitse tätä kohtasi odottamattomia vaikeuksia +opetuksen muodollisessa puolessa: kun oli yksinkertaisia asioita +tekeminen havainnollisiksi, kun tuli vastata kolmen neljän +poikaveitikan odottamattomiin kysymyksiin, ne kun muka halusivat kuulla +eräitten sanain merkitystä; kun oli vaihtaminen aineita eri osastoilla +synnyttämättä epäjärjestystä, tahi esittäminen asioita niin, että +tarkkaavaisuus vallitsi koko luokalla eikä aikaa mennyt hukkaan. +Kaikkea tätä hän koetti, mutta se kävi hitaammin ja sekavammin sekä +tuotti vähemmän tuloksia kuin hän oli odottanut. Häntä vaivasi myös +sama kiusallinen tunne, jota kaikki nuoret opettajat ensi alussa +enemmän tahi vähemmän saavat tuntea ja joka kauemminkin kiusaa +muutamia: jonkinmoinen tuskallinen ujous kaikkien noiden häntä +seuraavien silmäparien edessä, sama tunne, joka vaivaa äsken +nimitettyjä nuoria luutnantteja heidän ensikertaa esiintyessään +joukkonsa edessä; ujous, joka saa alkunsa luulosta, että opetettavat +odottavat huomaavansa epävarmuutta, kokemattomuutta tahi virheitä +johtajansa käytöksessä. Paljon hänellä oli vielä opittavaa ja +koetettavaa! Mitäpä varsinaista hyötyä hänellä oli kaikesta siitä +järjestymättömästä tiedosta, jota oli seminaarissa päähänsä ajanut? + + +Ansa. + +Vähitellen Emilio tottui kylän elämään. Hän meni joskus iltaisin torin +varrella olevaan kahvilaan, jonne sindacon ystävät kokoontuivat, tai +Valkoisen ristin ravintolaan, joka oli tämän vastustajain +kokouspaikkana, ja tutustui näissä paikkakunnan päähenkilöihin. Mutta +kaikki olivat niin kiintyneinä korttipeliinsä, että töin tuskin +malttoivat kättä antaa likeisimmille ystävilleen näiden sisään +astuessa, ja opettajasta, kun kerran olivat hätäisesti tervehtineet, +eivät sen koommin vähääkään välittäneet. Hän ei tuosta pahastunut, +sillä hän ei pyytänyt muuta, kuin saada olla rauhassa. Sitäpaitsi +vihkojen korjaamiset ja valmistukset tunneille veivät häneltä illoin +lähes kaiken ajan. Lisäksi tuli, että kylä öisin, jos ei kuu paistanut, +oli niin pimeä, että opettaja, kuten moni muukin, pysyi kotona, kun +pelkäsi ulkona saavansa kolauksia. + +Melkein joka päivä kohtasi Emilio koulun portaissa tahi käytävässä don +Lerin, joka kohteliaasti tervehti ja puhui muutamia sanoja; vaan kun +Emilio huomasi don Lerin aina syviin ajatuksiin vaipuneeksi, ei hän +tahtonut häntä pidättää. Näin Emilio yhä edelleen eleli yksinänsä. + +Mutta pian hänen oli pakko jättää yksinäisyytensä. + +Joka kerta kun Emilio kohtasi Toppo'n, sanoi tämä ystävällisesti, +silmää vilkuttaen: -- Herra Ratti, kotonani teitä aina odottaa +pullollinen viiniä. -- Koska hän pelkäsi, että Toppo lopulta suuttuisi +hänen tulemattomuudestaan, päätti hän kerran lähteä Toppo'n luo. +He tyhjensivät viinipullon. Tarkastusmies ikävystytti häntä +loppumattomilla puheilla kunnallisista asioista; sittemmin antoi hän +opettajan puhua koulusta, nyökäyttäen myöntäväisesti päätään hänen +aatteilleen. Opettajasta oli niin ihmeen hauskaa saada puhua näistä +asioista, että hän, kun uudelleen sinne pyydettiin, meni oitis. Toppo'n +tapa johtaa keskusteluja oli aina sama; hän alkoi jonkinmoisella +oppineella esitelmällä aineesta, johon itse oli hyvin perehtynyt, ja +antoi sitte opettajan puhua mielin määrin opetusasioista. Emiliosta +tämä seurustelu tuntui hauskalta, mutta hän ihmetteli veljentytärtä, +joka ei koskaan avannut suutaan, vaikka oli puhe häntäkin niin läheltä +koskevista asioista. Sitäpaitsi häntä rupesi vaivaamaan tytön +yksipintainen äänettömyys ja opettajaan aina suunnattu, +teeskenteleväinen katse. + +Neljännellä käynnillä Toppo herra rupesi puhumaan asioita, jotka +herättivät Emiliossa himmeätä epäluuloa: siitä muka suuremmasta +kunniasta, jota naineet opettajat kylissä nauttivat naimattomain +rinnalla; onnellisista avioliitoista, jotka syntyvät opettajien ja +opettajattarien yhteen mennessä, kun molemmat panevat palkkansa yhteen +ja voivat auttaa toisiansa työssä j.n.e. Muutamia vuosia sitte oli +kylässä ollut harvinainen pariskunta, vielä hyvin nuoria ihmisiä +molemmat. -- -- -- Vai niin -- ajatteli Ratti -- olisinkohan minä +siihen sopiva ja onko tällä kohteliaisuudella ainoastaan se +tarkoituksena? -- Hän vilkaisi nuorta tyttöä, joka ensi kerran loi +katseensa maahan ja sen kautta vahvisti Emilion käsitystä asiasta. +Vielä varmemmaksi hän tuli seuraavana päivänä kohdatessaan sihteerin, +joka kysyi: -- Te käytte siis Toppo'n perheessä? + +Opettaja vastasi karttaen, että häntä usein sinne käskettiin. + +-- Teette hiton oikein -- pitkitti sihteeri -- esimiesten kanssa tulee +olla hyvällä kannalla. Sitäpaitse -- lisäsi hän naurahtaen -- ei +nuorelta tytöltä suinkaan puutu suloutta ja sedällä on kolikoita. + +Emilio punastui ja peittääkseen harmiansa hän oli ymmärtävinään nämä +sanat leikiksi: -- Kyllä kai hyväkin naimiskauppa -- hän arveli -- +opettaja seitsemän sadan liren palkalla. + +-- Joutavia! -- sanoi toinen -- teillä on tulevaisuus edessänne, ja +sitäpaitsi -- -- -- pitäähän hankkia itselleen suojelioita. + +Ratti'n muistui mieleen ne kysymykset, joita Toppo oli tehnyt Golin +perheen suhteen. Haihduttaaksensa kaikki epäilykset, hän vielä eräänä +iltana läksi Toppo'n luo, varmasti päätettyään olla sinne vasta +menemättä ja näyttelemättä naurettavaa ja kunniatonta osaa. Mutta tällä +kertaa tapahtui hänelle jotain merkillistä. Kun hän myöhään tuli ulos +Toppo'n luota, kompastui hän johonkin, kaatui ja kuuli jonkun nauravan +lähellä. Hän nousi, tunnusteli eteensä ja huomasi kaatuneensa kadun +poikki pingoitettuun nuoraan. Hän katseli ympärilleen, vaan ei +huomannut ketään; mutta juuri kun aikoi pitkittää matkaansa, hän kohta +kuuli jotain suhisevan korvansa ohitse ja kiven sattuvan seinään +takanaan. Emilio ei ollut luonnostaan urhoollinen, mutta sentään niitä, +joiden itsetuntoa raukkamaisuus niin paljo vaivaa, että jo yksin tämän +tunteen pelko ajaa heidät vaaraan. Hän töytäsi siihen suuntaan, josta +kivi oli tullut, mutta ei nähnyt ketään; sitävastoin kuuli hän saman +naurun, tällä kertaa vähän kauempaa; sitte kaikki oli hiljaa. Hän +jatkoi matkaansa, veri kuohuksissa. Hän tiesi, että kylissä oli +kilpakosijain tapana pingoittaa köysiä suositun sulhasen eteen. Siis +häntä jo paikkakunnalla pidettiin tytön kosijana, myötäjäisten +onkijana, naurettavana lepertelijänä. Kukapa olisi koskaan osannut +ennustaa hänelle semmoisia ikävyyksiä hänen virkauransa alussa? Viha +raivosi hänessä, niin että hänen teki mieli sanoa sedälle ja +veljentyttärelle vasten kasvoja, että olivat valheellisia vihollisia. + +Emilio nukkui huonosti sinä yönä ja heräsi tuntien jotain kipua +kurkussaan. Hän oli varmasti päättänyt katkaista seurustelun, mutta +tahtoi sitä ennen selittää asiansa jollekulle, sillä hänen +mustasukkainen kilpakosijansa oli kait tunnettu paikkakunnalla, ja hän +tahtoi torjua sen luulon, että muka pelosta oli jättänyt käyntinsä. +Kenen puoleen hänen oli kääntyminen? Hän tuli ajatelleeksi neiti +Strinatia, joka oli kauan ollut paikkakunnalla ja siis tiesi yhtä ja +toista tarkastusmiehestä, eikä muuten, vihoissaan kun oli +yksityiskoulun tähden, suinkaan surkeilisi. + +Illemmalla meni Emilio opettajattaren luo, muka kysyäkseen, oliko +opettajien tapana vuoden alusta lähettää tarkastajalle ote +opetus-ohjelmasta, jonka kukin oli itselleen laatinut. Hän löysi neiden +tarkastamassa lampunvalolla isoa kasaa oppilaille harsittuja paitoja. +Emilio lähestyi häntä tuolla kunnioituksen sekaisella lapsellisella +rakkaudella, joka tekee että lapsettomat, vanhanpuoleiset naiset +pitävät paljon nuorista miehistä. Kovin hän hämmästyi, kun opettajatar +kohta kysyi: -- Te käytte siis _hartaasti_ Toppo'lla? -- Hänkin! Emilio +puolustautui sillä, että häntä oli kolme, neljä kertaa sinne kutsumalla +kutsuttu. Mutta kuinka opettajatar sen tiesi? -- Luuletteko, ett'ei +semmoisia asioita tiedetä! vastasi opettajatar pitkittäen paitojen +tarkastusta. -- Sitäpaitsi, se oli teidän kohtalonne. Edeltäjänne kävi +myöskin siellä -- -- -- lyhyen ajan. Se mies on päättänyt heittää tytön +jonkun opettajan kannettavaksi, ehkäpä saadaksensa antaa suosionsa +myötäjäisten asemesta; sillä se on helpolla ymmärrettävä, ett'ei hän +tahdo avata kukkaroansa. Kuka tietää miksi? Väliin tuommoiset +ukkorahjukset tekevät hulluuksia vähää ennen kuolemataan. Pyydän +anteeksi, pidättekö nuoresta naisesta? + +Opettaja kohautti olkapäitään. Neiti Strinati nauroi pilkallisesti ja +sanoi: -- Hän on hanhi. Muuten se on setä, joka tahtoo tyttöä hienoksi +naiseksi, sillä hän toivoo siten saavansa hänet helpommin naimisiin. +Mitä tyttöön itseensä tulee, ei hän ymmärrä ihmistapoja: hän juoksee, +niin pian kuin pääsee pellolle, talonpoikaisnaisia kättelemään. + +Malttamattomana saadaksensa jotain tietää, Emilio kertoi nuorasta ja +kivestä. -- Kuinka -- kysyi neiti Strinati ja pani pois paidan, jota +piti kädessään -- näin pian? Että se oli tapahtuva, tiesin kyllä; mutta +vasta jonkun ajan päästä. Edellinen opettaja sai selkäänsä, hän. -- +Pitemmittä mutkitta hän kertoi salaisuuden. Nuora-mies oli eräs +suutarin poika, joka kolme vuotta sitte kosi tyttöä, toivoen runsaita +myötäjäisiä; mutta hän sai rukkaset, joutui raivoihinsa ja vannoi +kostavansa jokaiselle, joka tyttöä ihastelisi. Se oli tappelija, +joka kolme kuukautta oli istunut vankina kahakassa antamastaan +puukon-iskusta. Eikö Emilio vielä ollut huomannut erään tummanverisen +veitikan, jolla oli syntymämerkki silmän alla ja lakki kallellaan +päässä, terävästi katselevan häntä silmiin? Se oli heittiö, joka +saattoi tehdä hänelle vielä pahat kepposet. Opettaja teki viisaasti, +kun oli varoillaan joka kerta Toppo'lla käydessään. + +Näistä sanoista arvasi Emilio opettajattaren tutkivan, oliko hän +pelkuri, ja sanoi siksi, varsin vielä käyvänsä Topo'lla useamman kuin +yhden kerran, mutta sitten lakkaavansa. -- Teette oikein kun menette -- +vastasi opettajatar; -- minä annan sen neuvon, ett'ette äkkiä lakkaa +siellä käymästä, sillä silloin ärsytätte ukkoa, joka kostonhimosta +saattaa vainota teitä kuin edeltäjäännekin. Hän on tyhmä ja ylpeä mies. +Turhasta asiasta hän sohrii kirjeen ylitarkastajalle Turiniin ja +luulottelee sitte saaneensa vastauksen, vaikka koko maailma tietää +hänen likaisen kirjeensä joutuneen paperikoriin. + +Neiti Strinati kertoi muun muassa, että eräänä päivänä, kun hän vielä +opetti ensi luokkaa, Toppo tulee kouluun muka tarkastamaan lasten +edistymistä -- he olivat juuri aloittaneet tavaamista -- panee lasten +eteen erään hallituksen antaman julistuksen ja sekä suuttuu että +ihmettelee, kun eivät lapset osanneet sitä lukea; Toppo arveli, että +koska isot kirjaimet ovat helposti luettavia ja julistus oli tavattoman +suurta pränttiä, lasten olisi pitänyt, kuukauden tavattuaan, kyetä sitä +lukemaan. + +-- Sitäpaitsi -- opettajatar jatkoi matalalla äänellä -- käskee +omatuntoni minua puhumaan teille toista asiaa. Tehän ette pidä +tytöstä, vai kuinka? Noh, siinä kylläksi. Mutta älkää menkö ansasta +toisestakaan syystä. Se on roskainen juttu. Tytöllä on epäilemättä +opettajattarentodistus; on ihmisiä, jotka ovat sen nähneet ja sitä +pidelleet. Mutta onko se oikea vai väärennetty todistus? Tuo +todistuksella kehuminen alkoi jo muutamia vuosia sitten ja kaikki +kuuluivat alussa sitä uskoneen. Miksikä ei? Mutta sitte ruvettiin +epäilemään, milloin tyttö oikeastaan olisi tutkinnon suorittanut. +Muutamat uteliaat rupesivat asiata urkkimaan ja kyselemään; mutt'ei +kenenkään onnistunut saada enempää tietoonsa, kuin että hän yhden +ainoan kerran olisi poistunut Garascosta matkustaakseen setänsä kanssa +Turiniin. Se tapahtui neljä vuotta sitte, vaan matkapäivät eivät +ollenkaan sattuneet sen vuoden tutkintoaikaan. Sitäpaitsi oli +kuulusteltu vähän sieltä ja täältä, eräältä silloiselta tutkijalta sekä +muutamilta opettajattarilta, joilla oli todistus samalta vuodelta; +mutta ei edellinen eivätkä jälkimäiset muistaneet nähneensä häntä +suullisessa enempi kuin kirjallisessakaan tutkinnossa. Eräs toinen +seikka on huomioon otettava: ei kukaan ole koskaan tytön omasta suusta +kuullut sanaakaan tuosta ihmeellisestä tutkinnosta, jonka kumminkin +pitäisi olla tärkeä tapahtuma nuorelle tytölle. Kuinka asian laita +lienee? Oikeastaan ei vielä oltu varmoja mistään petoksesta; mutta joku +Toppo'n vihamiehistä pitkitti vielä tutkimuksia. Eihän tämä olisi +ensimäinen kerta, kun rahasta vääriä todistuksia valmistellaan +rehtorein kanslioissa. Joka tapauksessa, kun asia kerran selvenee, +syntyy siitä niin häpeällinen juttu, että jokaisen, ken on perheelle +sukua, pitäisi häpeästä maan alle vajota. + +Nuorukainen oli kuullut kylläksi. Hän kävi kerran vielä Toppo'n luona, +oli harvapuheinen ikäänkuin valmistaakseen setää ja veljentytärtä +siihen, ett'eivät pitkään aikaan saisi nähdä häntä, jätti kylmästi +hyvästit ja läksi, varmasti päättäen olla enää heillä näyttäytymättä. + + +Sydämmen kasvatus. + +Emilio omisti kaiken aikansa koululle, semminkin poikain siveelliselle +kasvatukselle. Hänellä ei ollut varalla mitään valmiita ankaruuden tai +leväperäisyyden järjestelmiä, vaan hän seurasi luontoaan, joka käski +häntä hyvyydellä toimittamaan kuuliaisuutta; se onnistuikin osittain. +Vähitellen hän oppilaitten ruokkoomattoman ulkokuoren alta löysi sielun +hyviä ominaisuuksia ja, mitä raakuus peitti enemmän kuin muuta, lisäksi +jotain herttaista ja rakastettavaa, jota löytyy kaikissa lapsissa, +pienissä villeissäkin, ja tekee ikävätkin lapset rakkaiksi opettajalle. +Mutta häntä kohtasi myöskin odottamattomat vaikeudet. Tosin hänen +onnistui muutamissa herättää katumusta tahi muuta jaloa tunnetta, +puhumalla heille sydämmellisesti, kärsivällisesti ja hellällä +kaunopuheliaisuudella. Mutta kuinka vaikea oli tätä tapaa noudattaa! +Emilio huomasi sen kautta joutuvansa kuten taiteilija jonkinmoiseen +hermostuneesen sielun jännitykseen, jonkunmoiseen itsetyytyväisyyden +mielenkiihkoon, josta hänet pian koko aamupäiväksi riisti vähäinenkin +pahoinvointi, pieni harmi tahi vain epäystävällinen ajatus, joka äkkiä +ja tahtomatta aivoissa heräsi. Semmoisissa tapauksissa oli itsensä +hillitseminen aivan turhaa. Lempeät ja vakuuttavat sanat eivät enää +tulleet suuhun, tahi ne lausuttiin ilman lämpöä ja vakaisuutta eivätkä +tunkeneet lasten sieluihin. Mikä pahempi: hän huomasi, että kun sanansa +sillä lailla sanoi, hän pilasi niiden vaikutuksen ei ainoastaan siksi +kerraksi, vaan myöskin niiksi tapauksiksi, jolloin ne oikein lausui. +Eräät sisälliset sielunilmiöt pojissa tekivät tämän kasvatustavan +vaikeaksi; he näet olivat väliin tylsiä ja vastahakoisia, ikäänkuin +tyhjiä sieluistaan ja paatuneita sydämmistään, niin ett'ei hänen +millään keinoin onnistunut saada heitä vireille ja huvitetuiksi. Ehkäpä +syynä oli hetkellinen vähennys Herbert Spencerin hermonesteessä, josta +oli kuullut puhuttavan seminaarissa? Vaan mistä tuo vähennys tuli koko +luokkaan? Hän ei sitä ymmärtänyt eikä siihen neuvoa keksinyt. Ne olivat +hukkaan menneitä opetustunteja, jotka jättivät katkeruutta mieleen. +Sitäpaitsi rupesi Emilio isommissa pojissa huomaamaan luonteita, joihin +eivät ruumiilliset kuritukset, nuhteet tai ystävälliset sanat mitään +vaikuttaneet. Jos näissä pojissa piili jotain hyvää, ei löytynyt mitään +tietä, ei suoraa eikä väärää, jota myöden sen perille olisi päässyt. He +näyttivät kuuluvan toiseen rotuun kuin muut, olivatpa juuri kuin +tuntemattomia soittokoneita, joita ei tiennyt minne kosketella +saadakseen niitä soimaan. Varsin kaunistelematta hän väliin kysäisi +isällisellä äänellä: -- Minkä vuoksi teet noin, vaikka tiedät sen minua +kiusaavan ja että sinua siitä rangaistaan? Etkö ymmärrä, ett'ei sinun +pidä ja ettei sun sovi niin menetellä? Miksikä tahdot mieluummin, +ett'en sinusta pidä, kuin että sinua rakastaisin? -- Pojat eivät +näyttäneet ymmärtävän näiden sanain tarkoitusta; he eivät muuttaneet +muotoa ja olivat kohta uudelleen tottelemattomia. He kuuntelivat +uhkauksia samalla muodolla kuin sitä ennen nuhteita. Hän ei tahtonut +näiden eikä muidenkaan oppilaitten kanssa puhuessaan turvautua +uskontoon, niinkuin sydämmensä häntä usein käski, sillä hänestä tuntui +kun se olisi hänen suussaan kadottanut kaiken vaikutuksensa heidän +sieluihinsa, ja he katselivat häntä ällistyneinä, ikäänkuin olisivat +ajatelleet: -- Emmehän ole kirkossa! -- jonkun kerran säälien, juuri +kuin ymmärtäen hänen epätoivoisena tarttuneen tähän viimeseen +pelastuskeinoon. Kaikki tämä teki hänet ajoittain alakuloiseksi. Mutta +ainoastaan ajoittain. + +Tuo vanha ajatus, joka Emiliolla oli lapsista ja josta hänen +hellyytensä heitä kohtaan lähti, vaikutti hänessä yhä vielä +voimallisesti. Hänen ei muuta tarvinnut kuin tuokioksi luoda eteensä +tuon suuren lapsiparven ääretöntä kurjuutta, nuot lukemattomat +nälistyneet, piestyt, kiusatut, oman onnensa nojaan heitetyt lapset, +tuo summaton joukko pienokaisia, joilla ei ole muuta kuin kyyneleet +puolustuksekseen, jotka saavat kärsiä kaikista aika-ihmisten paheista +ja rikoksista, jotka kasvavat ja kuihtuvat keskellä kamalimpia oloja, +ja viskataan tuhansista käsistä teille, katu-ojiin, sairashuoneisiin, +kirkkotarhoihin; tätä kun vaan ajatteli, niin kohta sulautuivat ne +lapset, jotka hänen edessään istuivat, noihin lukemattomiin toisiin, +hän näki heissä viattomuuden ja inhimillisen heikkouden kuvan, jotain +suurta ja kunnian-arvoista, joka herätti hänessä rajatonta sääliä ynnä +puuttumatonta kärsivällisyyttä ja anteeksi-antoa; ja niin hän taas +aloitti työnsä hiljaisena kuin ennenkin. + + +Oppilaitten vanhemmat. + +Emilio havaitsi samaan aikaan toisen seikan, jota ei ollut voinut oppia +koetunneilla; hän, näet, joutui tuttavuuteen lasten vanhempain kanssa, +joissa tapasi monta kummallisuutta ja joiden suhteen useammassa kuin +yhdessä katsannossa pettyi. Ainoastaan viisi tahi kuusi vanhemmista -- +hänellä oli viisikymmentä oppilasta -- tuli häneltä tietoja pyytämään. +Kummallista oli, että muutamat talonpojat ja päiväläiset, jotka asuivat +vähän matkan päässä kaupungista ja jotka näkivät hänet joka päivä sekä +usein puhelivat peltotöistä tahi omista asioistaan, eivät koskaan +kysyneet mitään pojistansa, juuri kuin se olisi ollut kiellettyä +puhetta. Sitä hän ei käsittänyt. Kasvatusopillisia ohjeita noudattaen +Emilio rupesi puhumaan vanhemmille lapsista, saadakseen heiltä tietoja +näiden luonteista tahi itse tutkiakseen oppilaitansa näiden +vanhemmista. Hän koetti saada tietoonsa perheitten elämäntavat, +perinnölliset taudit, taipumukset ja siveelliset virheet. Tuulen tupia +kaikki! Semmoisiin kysymyksiin vastattiin epäluuloisesti, sinne tänne +ilman tarkoitusta, vieläpä katseltiin häntä uhkaavin silmin. Enin mitä +hän sai tietää jonkun pojan luonteesta oli: -- se on kiltti poika -- +tahi: -- se on lurjus; älkää säästäkö keppiä. + +Muutamat vanhemmat, joiden pojat olivat sinä vuonna alkaneet ensi +luokassa, odottivat tiesi mitä ihmeitä tuosta kiitetystä _opetuksesta +ja kasvatuksesta_ ja menivät kuukauden kuluttua kohteliaasti +opettajalle valittamaan, että heidän poikansa eivät _kauttaaltaan +katsoen_ olleet rahtuakaan entistään parempia, vaan samoja häpeämättömiä +veitikoita kuin ennenkin. Eikä siinä kyllin: hän tiesi, että niin pian +kuin lapsi teki jotain pahaa kotona, tälle sanottiin: -- Niinkö +opettaja sinua on neuvonut? -- Eräs isä meni niin kauas, että syytti +opettajaa rivosta sanasta, jonka poika kotona lausui. -- Kuinka asian +lienee laita, herra opettaja? Meiltä hän ei ole voinut sitä kuulla. + +Useimpien vanhempain käytöksessä Emilio huomasi jonkimmoista ylpeyttä +itseään kohtaan, joka tuli siitä tiedosta, että he ne oikeastaan +opettajata elättivät. Ja kuinka ne häntä elättivät? Hän kyllä käsitti, +että sen mielestä, joka eli maapalukasta, hänen palkkansa tuntui +suuremmoiselta; kaksi lireä päivässä, ajatelkaas, siitä vain että +puhuu, ja sitäpaitse naimaton mies ja niin nuori. Siksi vaativat +häneltä ihmeitä, katsomatta velvollisuudekseen auttaa vähääkään +opetuksessa ja kurin tahi puhtauden pidossa. Kun hän kerran lähetti +pesemättömän pojan kotiin, tuli isä kouluun, piti suurta melua ja +huusi: -- Te kai tahdotte vain hienoja herroja kouluunne! -- Toisen +kerran, kun hän pyysi erästä hyvänluontoista vaimoa puhdistamaan +pienoistansa syöpäläisistä, jotka levisivät luokalla, vastasi vaimo: -- +Oh, tietäkääs, siitä minä en välitä. Se osoittaa, että pojalla on terve +veri. Annetaan olla, herra opettaja. + +Olipa muutamia hyvin kunnioittaviakin vanhempia, jotka lakki kourassa +odottivat opettajaa koulun ulkopuolella ja lähestyivät häntä hartaasti +kumarrellen. Mutta nämä olivat kaikista ikävimpiä, sillä he tulivat +Emilion luo kuin yleiselle kirjurille; yksi saadakseen epäselvästä +kirjeestä selkoa, toinen pyytäin opettajaa lukemaan läpi isoa +paperikasaa ja sitte antamaan neuvoa riitajutussa; kolmas tahtoi +kirjoittamaan isännälle kirjettä, jossa pyydettäisiin vuokran +alennusta, tarpeellisilla johdatuksilla ja sanain käänteillä, jotka +eivät loukkaisi ja joita ainoastaan opettaja osasi panna kokoon. +Ikäänkuin osoittaakseen kiitollisuuttaan lisäsivät he: -- Kuulkaas, ei +teidän tarvitse arkailla, herra opettaja; napauttakaa vain poikaani +aika lailla, kun hän sitä ansaitsee. -- Mutta kun hän sitte joskus +antoi ankarimman rangaistuksensa, erottaen pojan joksikin ajaksi +koulusta, tekivät vanhemmat asian naurettavaksi antamalla erotetun +juosta pitkin ketoja ikäänkuin ihastuneena koululuvasta. Oi, eihän +mitään kaikesta tästä oltu puhuttu hänelle seminaarissa! + + +Yksin. + +Emilio opetti yhä mielellään ja oli tyytyväinen. Tuo vaatimaton ja +tavallinen temppu, käydä joka kuukausi koulurahaston hoitajalta +perimässä pientä palkkaansa, jonka oli ansainnut pennin penniltä yhtä +monella opetuksella, neuvolla ja ojennuksella, tuotti hänelle joka +kerta sydämmellistä iloa ja tyydytystä, jota kesti useampia päiviä. +Hänen koulustaan puuttui enään vain muutamia tarpeellisia kaluja, joita +aikoi pyytää sindacolta: muutamia maanviljelystä koskevia kuvia, +maapallokartta, jospa kuinkakin pieni, ja ennen kaikkea yksi penkki +entisten lisäksi, sillä ensimäisen kuukauden kuluttua sai hän viisi +oppilasta lisää ja oli pakoitettu asettamaan kaksi poikaa, kolmeksikin +tunniksi peräkkäin, oman pienen pöytänsä ääreen kirjoittamaan. Eräänä +kauniina marraskuun päivänä Emilio tapasi sindacon hänen asuntonsa +edustalla; mies oli erittäin hyvällä tuulella, ratsusaappaat jalassa ja +ratsupiiska kädessä, juuri menossa ratsastusretkelle. Koska tilaisuus +tuntui sopivalta, puhui Emilio muun muassa koulunkin asioista. -- +Kuinka -- sanoi sindaco hämmästyneenä -- puuttuuko semmoista koulussa! +Mutta se on, ipso facto, autettava. Olette kai siitä ilmoittaneet? Hän +antoi Emilion vielä kerran luetella nuo kolme tarvittavaa, laski +sormillaan ja kallisti nyökäyttäen päätään juuri kuin kuunnellakseen +paremmin. + +-- Minä käsken kohta kirjoittaa tästä asiasta -- hän sanoi -- aivan +oitis. -- Sitte kertoi hän opettajalle aikeistaan: hän hommasi jotakin +parast'aikaa uutta vuotta varten, jonkinmoista koulujuhlaa, jossa +tulisi lausuntoa, laulua ja lastentanssia, jotakin tavatonta ja +erinomaisen hauskaa. Hänelle tuttuja perheitä Turinista piti saapua +tänne, vartavasten juhlalle. Mutta oppilaita piti ajoissa valmistaa. -- +Jonakin päivänä -- päätti hän puheensa -- lähetän teitä hakemaan +neuvotellaksemme yhdessä. -- Sitte hän sanoi ystävällisesti hyvästi, +nousi satulaan, kannusti hevostansa ja katosi. + +Monta päivää kului Emilion sindacoa näkemättä, eikä hän kuullut +puhuttavan penkistä enempää kuin kuvistakaan; mutta hän lohdutti +itseänsä ja ajatteli, että hän ainakin pääsisi pänttäämästä poikiin +jotakin tilapäistä typerää juhlarunoa. Niin hän yhä aikojansa eleli +levollisena. + +Koska rakkaus kouluun oli vallannut Emilion koko olennon, ei hän voinut +käsittää, kuinka ihminen maakylässä saattoi ikävään menehtyä ja siksi +epätoivossaan pistäytyä Valkoisessa ristissä neljäkin kertaa päivässä +kuulustamassa, oliko matkustavaisia saapunut, -- vaikkapa ei muuta kuin +joku kuormain ajaja, kunhan vain sai nähdä oudot kasvot. Sunnuntaisin +hän matkusti postimiehen kanssa ----iin sisartansa tervehtimään, mutta +muina päivinä ei hänellä ollut kenestäkään seuraa. Kokonaisen kuukauden +aikaan hän tapasi don Leriä yhden ainoan kerran ulkopuolella koulua. Se +tapahtui eräänä sunnuntai-iltana, kun Leri palasi Turinista, jonne oli +mennyt hakemaan muutamia teokseensa tarvittavia todistuskappaleita. +Hänen oli kallisarvoiset käsikirjoituksensa käärössä kainalon alla ja +hän siveli niitä totisesti ja kunnioituksella, juuri kuin pyhää +aarretta. Emilio kohtasi useammin Toppoa, joka nyreästi vastasi +tervehdykseen ja oli joka kerta uhkaavamman näköinen, ikäänkuin +ennustaen myrskyä. Eräänä päivänä hän vihdoin muutaman anniskelun +edustalla tunsi suutarin pojankin liikkeestä, jolla tämä kumppaneilleen +osoitti opettajaa, ja siitä röyhkeästä muodosta, jolla hän kädet takin +taskuissa ja toinen sääri toisen päällä häntä katseli. Emilio ei ollut +häntä näkevinään. He kohtasivat toisiansa vielä muutamia kertoja. +Kilpakosija katseli aina ylpeästi ympärilleen, nähdäkseen, oliko +ihmisiä lähellä, ja ikäänkuin osoittaakseen opettajalle, että jos ei +olisi ketään näkynyt, hän olisi hyökännyt hänen kimppuunsa. Mutta kun +huomasi toisen järkähtämättömän tyyneyden, ja ehkä vielä enemmän +sentähden, että käynnit Toppo'lla olivat loppuneet, jätti hän opettajan +rauhaan. Eräänä yönä kumminkin sama suutarinpoika tuli kumppaneineen +rähisemään Emilion akkunoitten alle. He matkivat nälkäisten aasien +kiljumista, arvattavasti siten lausuakseen sekä ajatustaan hänen +taloudellisesta tilastaan että myöskin hänen toimensa halveksumista, +Emilio ei ollut millänsäkään. + +Nuorella opettajalla ei yksinäisessä elämässään ollut kuin yksi +toivomus toteutumatta, toivomus, joka hänellä oli ollut jo +seminaari-ajoilta ja johon kaikki iloiset, vaikka varsin vaatimattomat +tulevaisuuden unelmat sulivat yhteen. Hän toivoi kylään nuorta, +sivistynyttä opettajatarta, jonka kanssa olisi voinut rakentaa +ystävyyden liittoa, puhdasta ja harrasta ystävyyden liittoa, josta +aikaa myöten toinen tunne saattaisi kehittyä. Kyllähän siellä oli tuo +ensimäisen luokan pikku opettajatar. Mutta se ei Emiliota miellyttänyt, +kun oli yht'aikaa semmoinen talonpoikaistyttö ja hieno neiti. Hän tuli +ajatelleeksi kukkasvihkoa, joka on laitettu sekaisin elävistä ja +paperikukista, ja arvasi tytön silmistä, että turhamaisuus hänessä asui +ja että häntä hallitsi sellaiset ahtaat ja omituiset käsitteet, joita +puolisivistys ja vaillinainen kotikasvatus synnyttävät. Hänen +epätietonsa tässä kohden haihtui, kun hän kerran, ensi lumen langettua, +tapasi tytön ulkona kedolla ja puheli vähän hänen kanssaan. Tyttö, joka +oli pysähtynyt keskelle tietä, teki lyijykynällä muistiinpanoja pieneen +kirjaan. + +-- Pikku neiti kirjoittaa runoja -- opettaja sanoi ja nosti lakkiaan. + +-- En -- vastasi hän vapaasti -- minä en koskaan kirjoita runoja, kun +olen kävelyllä. Minä kirjoitan muistiin ajatuksia, ett'en niitä +unhoittaisi; pari, kolme sanaa, ei enempää. + +-- Jonakin päivänä ilahuttanette meitä jollakin? + +-- Oh -- vastasi hän päätään pudistaen -- olemme vielä kaukana siitä +päivästä. + +-- Ette siis aio koskaan painattaa mitään? + +-- Sitä en tarkoita; mutta en ainakaan vielä pitkään aikaan. Olen +saanut päähäni olla mitään painattamatta, ennenkuin täytettyäni +yhdeksänkolmatta vuotta. + +Opettaja naurahti. -- Olette liian vaatimaton. Miksi olette määränneet +juuri vuoden yhdeksänkolmatta, jos tuota ei lie sopimaton kysyä? + +-- Se on salaisuuteni. + +-- Joku kait sen salaisuuden teiltä ryöstää ja pakoittaa teitä +painattamaan ajatuksenne -- -- -- toisella nimellä. + +-- Oh, sitä ei ole pelkäämistä. + +-- Miksikä ei? + +Opettajatar oli hetkisen ääneti, sitte hän sanoi: + +-- Siksi, ett'en koskaan aio rakastaa. + +-- Oletteko varma siitä? Kuinka niin voi puhua teidän iällänne! + +-- Minä olen tehnyt lupauksen. + +-- Sepä kummallista. Oletteko myöskin luvanneet, ett'ette kertoisi +kellekkään syytä. + +Opettajatar katseli maahan, ikäänkuin syviin ajatuksiin vaipuneena ja +sanoi sitte taidokkaasti, muka hienosti hymyillen: + +-- Taide, joka kaiken tekee, ei ilmaise mitään. + +Vaan Emiliolle oli opettajatar itsensä kyllin ilmaissut. + + +Ensimäinen myrsky. + +Eräs suuri tapahtuma, ensimäinen myrsky Emilion opettaja-uralla, johti +muutamia päiviä sen jälkeen hänen ajatuksensa pois rakkausseikoista. +Muutamana iltana hän sai suojelijaltaan Golilta kirjeen, jossa +tämä kertoi yhden opettajanpaikan olevan avoinna Piazzenassa ja +kehoitti häntä lähettämään sinne hakemuksensa ynnä seminaari- ja +virantekotodistukset, samalla vakuuttaen Emilion saavan viran, koska +hän, Goli, oli häntä lämpimästi suositellut johtokunnalle. Sitäpaitse +siellä oli eräs Golin tuttava, don Pirotta, hengellisen veljeyskunnan +johtaja, herttainen ja arvossa pidetty mies, josta tulisi Emiliolle +hyvä ystävä. + +Seuraavana aamuna Emilio lähetti paperinsa postissa ja otti mukaansa +kouluun erään muurarin nauloineen vasaroineen muuttamaan toiseen +paikkaan kertomataulua ja kahta seinäkuvaa, jotka olivat huonossa +valaistuksessa. Muurari löi juuri viimeisiä lyöntejä ja pojat olivat +asettuneet penkkeihinsä, kun tarkastusmies astui huoneesen. + +Ensi silmäyksellä Emilio ei ollut tuntea Toppoa, sillä tällä oli +tuommoinen omituinen muoto, jonka mielenliikutus on muuttanut aivan +tuntemattomaksi. Tällä kertaa oli syynä kiukku, joka jo kauan aikaa oli +kasvamistaan kasvanut Toppo'n karkeassa, ylpeässä, itsepintaisessa +kallossa ja nyt äkkiä vasaran lyönneistä puhkesi näkyviin, niinkuin +vesi kiehuvassa kattilassa kiehuu yli reunojen. + +Opettaja nousi ja antoi merkin pojille, että tervehtisivät; muurari +lakkasi naulaamasta. + +-- Mitä täällä tehdään? -- kysyi Toppo. + +Emiliota harmitti Toppon muikea muoto, hän vastasi reippaasti: -- Ei +mitään vaarallista. Annan vain muuttaa huonosti asetettuja +seinätauluja. + +Tarkastusmies kipristi silmiään ja sanoi: Teillä ei ole oikeutta sitä +tehdä. + +--- Se oli minusta niin yksinkertainen asia -- vastasi opettaja. + +-- Te ette saa -- sanoi Toppo korottaen ääntänsä -- edes naulaa siirtää +ilman johtokunnan lupaa. + +Nuorukaisen veri kuohui. Oli ilmeistä, että Toppo tahtoi häntä +nöyryyttää. Ja niinkuin joskus tapahtuu, että suurimpainkin +mielenliikutusten raivotessa odottamatta kaukaisia kuvia ilmestyy +aivoihin, niin nytkin Emilion mielikuvitukseen yht'äkkiä lensi entinen +korpraali Lerica, joka nyrkki pystyssä ajoi tarkastusmiestä pihalle. +Tämä kuva kiihoitti hänen harmiansa. + +-- Minä tiedän -- vastasi hän kuivasti -- ett'en ansaitse nuhteita +-- -- -- tuommoisella äänellä annettuja. + +Toppo astui askeleen eteenpäin ja kipristi silmiään. + +-- Niinkö te puhuttelette tarkastusmiestä? + +Nuorukainen käsitti, ett'ei hän voinut, melua nostamatta, puolustaa +itseänsä, eikä myös voinut oitis väistyä, kadottamatta kaikkea +valtaansa luokassa. -- -- Hänen päässään syntyi salaman nopeana ajatus. +Hän veti äkkiä suosijansa kirjeen taskusta ja sanoi, päättävästi sitä +näyttäen: -- Olette tarpeettomasti huolissanne. Minä en ole opettajana +Garascossa. Katsokaas tätä. + +Temppu ei oikeastaan mitään merkinnyt, osittain sen tähden, että hän +todella vielä oli opettajana Garascossa, osittain siksi, että jo +edeltäpäin tiedettiin hänen viipyvän vain vuoden täällä. Mutta niinkuin +usein intohimojen hallitsemissa kiistoissa tapahtuu, niin tässäkin +tuolla odottamattomalla ja salaperäisellä vastauksella oli tarkoitettu +vaikutus, sillä siihen riita päättyi. Toppo kun äkkiä käsitti +voimattomuutensa vahingoittaa vastustajaansa ja aloittamansa sodan +hyödyttömyyden, tukki kerrassaan suunsa. Mutta koska hän yhä edelleen +oli vihoissaan, eikä tiennyt kuinka oli jutusta kunnialla peräytyminen, +lausui hän muutamia sanoja, jotka eivät mitään merkinneet, mutta jotka +kumminkin turvasivat peräytymisen. -- Tarkastaja tulee! hän huusi ja +astui pitkin askelin ulos. + +Opettaja, joka hieman kalpeana jäi seisomaan, kertoi itsekseen: -- +Tarkastaja tulee. -- Mutta kun hän käsitti tuon tyhjäksi uhkaukseksi, +koskahan tarkastaja ei tullut yksinomaan hänen tähtensä, ja kun hän +muuten oli asiastansa varma, pitkitti hän tuntia. Halpamainen hyökkäys +oli kumminkin horjahduttanut hänen tasapainonsa koko aamupäiväksi, ja +tehnyt hänet alakuloiseksi koko päiväksi, ikäänkuin tämä olisi ollut +enteenä lukemattomiin kiusoihin, jotka häntä odottivat, ensimäinen +niitä myrskyjä, jotka vasta rakeillaan peittäisivät koko hänen uransa. + + +Uusi vihollinen. + +Ei tosiaankaan kauan viipynyt, ennenkuin Emilio huomasi uuden +vihollisen. Eräänä aamuna tuli pieni, kalpea, ulkokullatun näköinen +kauppiaanrouva ja valitti äreällä äänellä, ett'ei hänen poikansa +käyttäytynyt hyvin kirkossa ja että hän kotona turhastakin asiasta +kiroeli kuin riivattu. Hän päätti, iskien Emilioon paljon merkitsevän +katseen: -- Kuulkaas, herra opettaja, minä en tahdo, että poikani +kasvaa ilman uskontoa! -- Emilio, joka ymmärsi mitä tarkoitettiin, +harmistui ja ajoi vaimon ulos, sanoen ei kärsivänsä, että hänelle +tultiin velvollisuuksia opettamaan, ja mitä pojan uskontoon tulee, on +siitä puhuttava papille, jonka luona oppilaat käyvät ripillä. Kun hän +työnsi vaimon ovesta pihalle, näki hän toisella puolen katua +kirkkoherran talouden hoitajattaren, joka rohkean näköisenä odotteli +vaimoa. -- Sinä hänet tänne lähetit -- ajatteli Emilio, ja kohta +muistui hänen mieleensä sihteerin leikkipuhe Perpetuan pyrinnöistä +päästä koulun tarkastajaksi. -- Sanokaa sille, joka teidät lähetti, hän +lisäsi, että hän pitäköön huolta tiskeistään, älköönkä sekaantuko +koulun asioihin. -- Pahempi epäluulo heräsi hänessä sittemmin: +taloudenhoitajatar oli juossut ärsyttämässä lasten vanhempia opettajaa +vastaan. Tullaksensa asiasta varmaksi ja saadaksensa tietää, +minkälaisia hyökkäyksiä hänellä oli kestettävänä kirkkoherran kyökistä +päin, hän tälläkin kertaa turvautui neiti Strinatiin. Hän ajatteli +sitäpaitsi, ett'ei Toppo'n entinen uskottu saattanut olla +opettajattaren suosiossa. + +Muutamain ripsain piirtein opettajatar kuvaili Perpetuan personan ja +teki tuon niin lystillisesti, että Emilion levottomuus kääntyi +iloisuudeksi. Kirkkoherran kyökkimaija oli muka luonne, jommoisia +opettaja oli usein tapaava urallaan. Hän oli jo vuosikausia tahtonut +ohjata yleistä opetusta Garascossa, mutta onneksi kyllä ei vanha +kirkkoherra, ymmärtäväinen ja hyväsydämminen mies, yhtynyt hänen +tuumiinsa. Hän oli kahtena vuonna turhaan kehoittanut isäntäänsä muun +muassa pakoittamaan opettajaa seuraamaan koulupoikia kirkkoon ja siellä +niiden käytöstä valvomaan. Kun hän, kori kainalossa, kulki koulun +ohitse tätä avattaessa tahi suljettaessa, pysähtyi hän aina +tarkastamaan oppilaitten käytöstä ja ilmoitti aina Toppo'lle, milloin +oli syntynyt epäjärjestystä. + +Perpetua oli vihoissaan Ratti'lle pääasiallisesti siitä, ett'ei tämä +häntä tervehtinyt, kun sitä vastoin edellinen opettaja oli aina +kohteliaasti nostanut lakkia. Uusi opettaja oli ikuisesti loukannut +häntä. Sitä paitsi oli hän saanut päähänsä, että uuden opettajan piti +olla papin, niinkuin don Leri, nuoren, hauskan, hänen mieleisensä +papin. Hän ei suvainnut maallikko-opettajia. + +Perpetua kulki sillä välin kylässä puhumassa pahaa Emiliosta; hän +sanoi, että Garascoon oli opettajaksi lähetetty uskoton poikanulikka, +joka ei edes nostanut lakkiaan kirkon ohi kulkiessaan ja joka antoi +poikain kiroilla; opettaja muka kielsi poikia kantamasta kaulassaan +pieniä pyhimyksen kuvia; opettajan monet retket kaupunkiin olivat +varsin hävettäviä, sillä kaikki ymmärsivät mitä hän siellä teki; jos +kirkkoherra olikin liian hyvä ja pysyi ääneti, niin vanhempain tuli +ehkäistä säädyttömyyttä; ja jos tämä ei koskenut muitten sydämmiin, +niin hän, Perpetua, kyllä kerran vaikka yksinään koulun puhdistaisi. -- +Koska Emilio oli pian jättävä kylän, ei hän tästä kaikesta paljoakaan +välittänyt; mutta hän päätti kohdatessaan katsoa vihollistansa +suoraan silmiin, voidaksensa tämän käytöksestä päättää kuulemiensa +todenperäisyyttä. Muutamia päiviä myöhemmin hän eräänä aamuna tapasikin +Perpetuan vihanneskori käsivarrella. Sumusta huolimatta opettaja näki, +että Perpetua jo kaukaa tunsi hänet ja valmistautui tähän kohtaukseen. +Luultavasti olivat kauppiaan rouvalta lähetetyt terveiset saapuneet +hänen korviinsa. Perpetua astui lujin askelin, nenä pystyssä ja katseli +suoraan eteensä, vilkaisematta opettajaan. Kun oli päässyt vähän matkaa +ohi, hän äkkiä kääntyi astuen poikki kuran toiselle puolen katua. +Ratti pysähtyi ja sanoi nauraen: -- Sota on siis julistettu! -- +Taloudenhoitajatar kääntyi äkkiä kuin kylkeen pistetty ja vastasi, +läähättäen, väkinäisesti nauraen: -- Oh, älkää leikkiä lyökö, pikku +herraseni, olen minä teitä partaisempia miehiä opettanut! -- ja hän +jatkoi vinhaan kulkuansa. + + +Tarkastajan käynti. + +Emilio unhoitti pian kohtauksen Perpetuan kanssa, samoin Toppo'n +uhkaukset, ja pitkitti kiihtyneellä innolla työtään koulussa. Hän tuli +pahoilleen nähdessään kevään tultua kolmannen osan oppilaista jättävän +hänet siirtyäkseen maantöihin; mutta hän lohtui taas, huomatessaan +kuinka oli paljoa helpompi opettaa ja pitää kurissa pienempää +oppilasmäärää, johon parhaat olivat jääneet jäljelle. Kuitenkin hän +päivä päivältä yhä suuremmalla katkeruudella älysi, ett'ei hänen +hyvyytensä ja ystävällinen tapansa kantanut niitä hedelmiä, joita hän +luuli olevansa oikeutettu saamaan. Kun hän nuhteli oppilaitaan, tai +puhui heille ystävällisesti silloin kun heidän olisi ollut rangaistusta +odottaminen, näytti tosin siltä, kuin häpeisivät, ja olivat yleensä +hauskemmat nähdä, kuin saadessaan uhkauksia ja lyöntejä; mutta tuon +hetkellisen hävyn ja katumuksen mentyä unhoittivat taas tyyni opettajan +ystävälliset sanat ja lankesivat jälleen kurittomuuteen, jonka +ilmaukset kävivät yhä suuremmiksi ja taajemmiksi. Emilio tunsi poikain +liukuvan hänen käsistään ja ymmärsi, ett'ei hänellä pian olisi mitään +valtaa heidän ylitsensä. Tämä tuotti hänelle huolta; mutta hän noudatti +kuitenkin yhä edelleen ystävällistä tapaansa, sillä hänestä oli +vastenmielistä niin pian muuttaa menettelyä, kun oli vasta äsken +astunut opettajan-uralle. Hän oli pettynyt rakkaimmassa toiveessaan; +mutta hän jaksoi vielä kestää. Joku epämääräinen uskonnollinen tunne, +joku suloinen, armas muisto, joka hänessä oli jäljellä lapsuutensa +uskosta, hänen hurskaan äitinsä kuva ja se lumousvoima, jolla +Kristuksen puhdas salaperäinen haamu aina häneen vaikutti, kaikki tuo +pysytteli häntä pystyssä, vaikka hänkin tietysti, kuten moni muu, oli +hengittänyt aikansa ilmasta ja opinnoistaan kaikenlaisia epäilyksiä. + +Eräänä päivänä Toukokuun alussa tapahtui jotakin, joka kovasti +järkähytti Rattin käsityksiä kasvatuksesta. Hän seisoi rankkasateessa +sateenvarjo kädessään koulun portilla, nähdäkseen viimeisten +oppilaitten lähtevän kauniisti koulusta, kun hän kuuli erään pojan +takanansa kauheasti huutavan. Hän kääntyi ja näki paitahihaisillaan +olevan talonpojan toisella kädellään pitävän poikaa niskasta ja +toisella lyövän sitä rajusti vasten kasvoja. Vastustamaton vaisto, joka +aina oli ajanut Emiliota arvelematta taisteluun niiden kanssa, jotka +lapsia löivät, saattoi hänet nytkin tämän miehen kimppuun. Opettaja +astui talonpojan ja hänen uhrinsa väliin, sai iskun, tarttui +talonpoikaa käteen ja koetti erottaa molempia toisistaan. Siinä hän ei +kuitenkaan onnistunut sen paremmin kuin että mies raivostui yhä +enemmän. Se oli isä, joka pojan koulussa ollessa oli huomannut hänet +syypääksi varkauteen ja oli nyt asettunut odottamaan uloskäytävälle, +ett'ei poika pääsisi pakoon. -- Minä välitän viisi opettajasta! ärjäsi +hän ja löi yhä poikaa; -- minulla on oikeus lapsiani rangaista. Menkää +tiehenne, taikka, hitto vieköön, annan teillekkin! Koulupojat seisoivat +piirissä heidän ympärillään, muita ihmisiä keräytyi paikalle. Emilion +onnistui sysätä syrjemmälle poika, joka oli asettuneena selin seinää +vasten, kauhistuneena ja nenä veressä. Sitten opettaja otti isän +hartioista kiini ja puhui hengästyneenä, rukoilevalla äänellä: Kas +niin, rauhoittukaa nyt, älkää herättäkö pahennusta, näettehän tänne +kansaa kokoontuneen, olkaa siivolla nyt. -- Mies kiroili, mutta +rauhoittui kumminkin. Saatuaan käsivartensa vapaiksi, hän otti lakkinsa +ja takkinsa, jotka olivat pudonneet; sitten hän silmillään haki poikaa, +joka yhä seisoi vapisten paikallaan. + +Emilio, jota huolestutti ajatus, että talonpoika alkaisi leikin +uudelleen kotona, koetti rauhoittaa häntä, ja puhui yhä hengästyneenä: +-- Kas niin, antakaa sen nyt tähän päättyä. Pientä poikaa ei noin +kuriteta. Siitä ei ole mitään hyötyä, asia käy vain pahemmaksi. Kyllä +jo riittää. Teidän täytyy minulle luvata, ett'ette tee sitä uudelleen. +Minähän olen hänen opettajansa. -- Hän on varastanut! huusi huohottaen +talonpoika ja näytti nyrkkiä pojalle. -- Te olette häntä rangaissut -- +vastasi opettaja; -- ja nyt -- riittää. Minä en päästä poikaa +kanssanne, jos ette vakuuta kunniasanallanne -- -- --. Minä en anna +tappaa yhtä parhaimpia oppilaitani. Lahjakas poika. Sitä en sano siksi, +että leppyisitte, vaan siksi että omatunto käskee -- -- --. Lyhyesti, +jos tahdotte sen tietää -- hän lisäsi matalalla äänellä -- niin tahdon +hänet välttämättömästi tutkintoon. -- Talonpoika katsoi epäillen +opettajaan, mutta pian näkyi, että kehuminen vaikutti, sillä hän oli +hetkisen vaiti ja huusi sitte pojalle: -- Laita luusi kotiin! -- Ääni +oli tuima; mutta opettaja ymmärsi saaneensa voiton. Varovaisuuden +vuoksi saattoi Ratti häntä jonkun matkaa ja puheli hänen kanssaan. + +Emilio toivoi tämän tapahtuman lähimmäksi seuraukseksi sitä, että pojat +tulisivat kunnioittavammiksi ja että heissä heräisi suurempi halu olla +opettajalleen mieliksi. Mutta hän ihmeekseen huomasi, että juttu sen +sijaan oli saattanut heidät koko joukon rohkeammiksi käytöksessään +häntä kohtaan. Tosin hän kaikkien silmistä oli lukevinaan +myötätuntoisuutta, muutamissa hyvinkin harrasta; mutta se oli pikemmin +ystävän kuin oppilaan myötätuntoisuutta, jonka takaa useoissa pisti +näkyviin jonkinmoinen veitikkamainen vivahdus, ikäänkuin olisivat +hiukan ylölliseksi katsoneet sitä nuorukais-intoa ja kiihkeyttä, jolla +hän oli puolustanut heidän toveriansa, ikäänkuin olisivat siinä nähneet +enemmän heikkoutta kuin voimaa, enemmän tunnetta kuin järkeä; olipa +kuin hän opettajana olisi menettänyt jotain heidän silmissään. Tämä +havainto suretti häntä. Hän oli siis, seuratessaan luontoaan, tähän +asti erehtynyt. Hänen tuli, maksoi mitä maksoi, muuttaa menetystä ja +vihdoinkin älytä sen väitteen totuus, jota niin usein oli kuullut: +ett'ei hyvällä hallita aika-ihmisiä enempi kuin lapsiakaan, ett'ei se +edes ole heille hyödyksi ja että niin hyvin edelliset kuin +jälkimäisetkin kunnioittavat ainoastaan niitä, joita pelkäävät. + +Emiliota nämä epäilykset yhä edelleen kiusasivat, kun eräänä aamuna +tarkastaja odottamatta astui sisään, sindacon ja Toppo'n seuraamana, +joista ensin mainittu esiytyi ratsassaappaissa, kukkanen napinlävessä. +Opettaja arvasi tämän odottamattoman ilmestymisen Toppo'n keksimäksi, +joka ehkä toivoi löytävänsä opettajan tuntiinsa valmistumattomana. Ensi +aluksi opettaja vähän hämmästyi, mutta nähdessään tarkastajan +miehekkäät, ystävälliset kasvot, harmaan parran sekä tumman, +avaran pellavakankaisen takin, hän pian rauhoittui. Kun tarkastaja +oli tervehtinyt opettajaa, katseli hän ympärillensä huoneessa, +joka auringon luomista kultasateista huolimatta näytti varsin +ikävältä. Oitis rupesi sindaco vilkkaasti esittelemään rakennuksen +korjaussuunnitelmaa: -- tässä oli seinä revittävä -- tuohon ikkuna +avattava -- se ja se oli korjattava; Emilio huomasi, ett'ei tämän +päivän suunnitelma ollut lainkaan sama, kuin se, josta sihteeri oli +maininnut. Se oli aivan uusi tuuma, yksi niitä satoja, jotka vuoden +kuluessa syntyivät ja kuolivat sindacon aivoissa, ilman että niitä +pantiin edes paperilla alkuun. + +Tehtyänsä tavalliset kysymyksensä, tarkastaja kehoitti opettajaa +pitkittämään opetusta. + +Vapisevalla äänellä, mutta semmoisen henkisen ponnistuksen +kannattamana, joka tavallisesti viepi voiton ujoudesta +kunnianhimoisissa ja omaa arvoansa tuntevissa ihmisissä, nuorukainen +ryhtyi jatkamaan keskeytynyttä havainto-opetustaan. + +Hän sanoi sanottavansa tarkalleen ja selvästi, miellyttävällä tavalla, +ja äänellä joka vähitellen tuli lujemmaksi ja kirkkaammaksi. Tarkastaja +keskeytti hänet. + +-- Hyvä! -- hän sanoi; -- tuo havainto-opetus oli hyvin käsitetty ja +hyvin esitetty. + +Koulupojat, jotka kaikkea huomaavat, katselivat tavallisella +koirankurisuudellaan silmiänsä rypistelevätä Toppoa. + +Tarkastaja antoi muutamain pienemmistä oppilaista lukea sisältä ja +näytti tyytyväiseltä; sitten hän käski isompain lukea ja sanoi +huomaavansa, että opettaja oli ääntämistä hyvin harjoittanut. Mutta +vielä tyytyväisemmäksi hän tuli lasten vastauksiin, kun tämän jälkeen +itse kyseli heiltä ja antoi heidän tehdä selkoa erään siveyttävän +kertomuksen sisällyksestä, jossa esitettiin lasten velvollisuuksista +vanhempiansa kohtaan ja heidän rakkauttaan tovereihin, kouluun ja +työhön. Semmoisia vastauksia oli kyllä voitu opettaa ulkoa; mutta +niissä oli kaikissa jotain itsenäistä, jotakin jonka saattaa antaa +ainoastaan se opettaja, ken on tottunut lämpimästi puhumaan semmoisista +asioista ja joka osaa niitä oppilaihinsa teroittaa. Näyttipä siltä, +kuin oppilaat tarkastajan läsnäollessa olisivat olleet opettajan +mielentilassa, ja niinmuodoin näyttäneet parhaat puolensa. + +Emilio punastui hieman, aavistaen saavansa kiitosta. Tarkastaja katseli +myötätuntoisesti noita kasvoja, jotka niin selvästi kuvastelivat +kaikkia nuoren sielun väreitä. Sen jälkeen sanoi opettajalle: -- Minua +ilahduttaa. Jatkakaa samaan tapaan, harrastakaa varsinkin luonteitten +kehittämistä. Kauniin ja oikean opettaminen ja yhä uudelleen +toisteleminen, vakuutettuna, että siitä toki aina jää jotain tallelle, +vaikkapa se vasta vuosienkin perästä muistissa himmeästi kajastaisi, on +suureksi siunaukseksi. Kaikin voimin jo heti alusta alkain kukistaa +raukkamaisuutta, ilkeyttä ja itsekkäisyyttä; koettaa saada lapsia +käsittämään uskollisuuden ja jalomielisyyden ylevyyttä -- -- -- se se +on pää-asia; kaikki muu ei ole mitään tämän rinnalla. + +Sindaco nyökäytti tyytyväisenä päätään opettajalle ja tarkastaja sanoi: +--- Me kohtaamme vielä toisemme -- sen jälkeen molemmat menivät ulos; +Toppo, joka heitä seurasi, pysähtyi ovessa, iskeäkseen vihaisen +silmäyksen erääsen poikaan, joka hymyillen häntä katseli. + +Kun pojat huomasivat opettajan tyytyväiseksi, rupesivat he +hillimättömästi meluamaan, niin että hälinä käytävässä kuului +tarkastajan korviin. Emilio koetti heitä rauhoittaa. Hän oli todella +tyytyväinen. Tarkastajan kehuminen oli ensimäinen julkinen kiitos, +jonka hän oli vaivoistaan saanut, ja hänestä tuntui kuin tuo mies olisi +lukenut hänen sydämmensä syvimmät aatokset. Hänet valtasi harras toivo +saada jälleen tavata tarkastajaa, saada hänelle niinkuin ystävälle +avata sisimmän sielunsa, kertoa kokemuksensa kouluelämästä, +pettymyksensä ja suuret epäilyksensä kasvatusta ja kurinpitoa koskevien +kysymysten suhteen. Oi, tarkastaja oli ehkä luullut Emiliota +vakuutetuksi ja varmaksi asiastaan sekä tyytyväiseksi oppilaisinsa. +Hänellä oli vastustamaton tarve saada sanoa tarkastajalle totuus ja +pyytää häneltä neuvoa, joskin sillä kadottaisi osan arvostaan hänen +silmissään. + +Malttamattomana Ratti laski, milloin tarkastaja, päätettyään +tarkastuksensa, jälleen olisi majatalossa, ja kiirehti sinne. Hän löysi +hänet yksinään päivällispöydässä, kasa pöytäkirjoja vieressään. Hän oli +jollakin tekosyyllä välttänyt sindacon kutsut. + +Tarkastajaa näytti nuoren opettajan tulo ilahuttavan ja hän käski häntä +istumaan. Emilio huomasi tarkastajan kääntävän kokoon ja pistävän +povitaskuunsa paperiarkin, johon oli kauniisti jotain kirjoitettu. +Siinä oli pikku opettajattaren _ajatuksia_, tervehdys tarkastajalle. +Ikänsä miellyttävällä avomielisyydellä ilmoitti Emilio tarkastajalle +tulonsa syyn, kertoi suuresta rakkaudestaan lapsiin, tavastaan ohjata +heitä rakkaudella ja lempeydellä, johon hänen luontonsa häntä vaati, +sekä katkerasta mielikarvaudesta, jonka oppilaiden mahdottomuus hänessä +oli herättänyt. Hän mainitsi myös, ett'eivät oppilaat olleet täydelleen +hänen vallassaan, ett'ei hän osannut kuria pitää. + +-- Minä sen huomasin -- tarkastaja sanoi. Opettaja katseli häntä +hämmästyneenä. + +-- Jos olisivat vallassanne -- pitkitti tarkastaja hymyellen -- niin +eivät olisi melunneet minun lähdettyäni. Tarkoitan, valta poistui minun +kanssani. + +Hän vaikeni ja katseli Rattia. Sitte hän jatkoi: -- Älkää luulko, että +annan teille nuhteita. Minä arvasin mitä tulitte tänne puhumaan jo +siitä tavasta, jolla opetitte. Se oli, en sano isän, vaan veljen +puhetta. Kuulkaa nyt neuvoani. Rajatonta rakkauttanne lapsiin käsitän +hyvin, sillä minussakin sitä on. Se on suuri aarre opettajalla ja +tyytyväisyyden runsas lähde. Se on ollut kaikkien suurten kasvattajien +ensimmäinen ominaisuus; se se on, joka valaisee ja lisää kasvattamisen +ja opettamisen taitoa. Mutta opettajan tulee peittää tätä rakkauttaan, +niin että lapsi aavistaa, mutta ei näe sitä. Muistakaa Capponin[5] +kaunista lauselmaa: Ainoastaan yhdessä ankaruuden kanssa voi rakkaus +lasta hallita. Ja minä lisään: pojan tulee saada se käsitys, että +rakkaus on ansaittava. Hän ei anna sille arvoa, jos huomaa saavansa +sitä ilman mitään lahjaksi. Jokaisessa myönnytyksessä, joka hänelle +suodaan, hänen synnynnäinen vallanhimonsa näkee ainoastaan oikeuden, ja +pysyttääksensä valtaansa hän käy kapinalliseksi. Ymmärrättekö? Jos +häntä lempeästi kohtelette, ei hän sano: -- He kohtelevat minua niin, +tehdäkseen minua paremmaksi. -- Semmoista käsitystä hänellä ei voi +olla. Sen sijaan hän sanoo: -- He kohtelevat minua niin siksi, että +heidän täytyy minua niin kohdella, -- ja tietysti hän ei ole +kiitollinen siitä, minkä luulee itsellensä oikeuden mukaan tulevan. Hän +ajattelee: -- Jos opettaja uhkaa, mutta ei kuitenkaan rankaise, niin se +tapahtuu sentähden, ett'en ansaitse rankaistusta; jos hän pyytää eikä +käske minua jotain tekemään, niin se tapahtuu sentähden, ett'ei hän +saa minua käskeä. -- Sehän on selvää. Siis, ei uhkauksia, vaan +rankaistuksia; ei kehoituksia, vaan käskyjä. Kaiken tämän ohessa saa +kyllä ilmestyä rakkautta, joka varovasti, sopivissa tilaisuuksissa, +lievittää, palkitsee ja lohduttaa, ikäänkuin auringon säde pilviseltä +taivaalta. Lasten niinkuin sotamiesten suhteen on noudatettava sama +sääntö: ei koskaan saa uhata, ei koskaan hieroa sovintoa. Uskokaa +minua. Minä olen alkanut niinkuin te, ja minun on täytynyt muuttaa +menetystapaa. Minusta on tullut kaksinais-ihmioen. Minussa on +kätkettynä olento, joka rakastaa lapsia, kärsii heidän suruistansa ja +vastoinkäymisistään, ja iloitsee heidän herttaisuudestaan ja +vaatimattomuudestaan, joka ajatuksissaan heitä hyväelee ja antaa heille +anteeksi. On toinenkin, niin sanoakseni ulkonainen olento, edellisen +suora vastakohta, joka asettuu tämän ja lasten väliin ankarana, köyhänä +kiitoksista, väliin kovin jäykkänä, ja aina yhdenlaisena. Koettakaa +olla samoin. Jonkun ajan se teistä tuntuu raskaalta ja katkeralta; +mutta paljoa vähemmin katkeralta kuin huonosti palkittu ja loukattu +liiallinen hyvyys. Kun olette päässeet voitolle, näette, ett'ette +suinkaan ole menettäneet sitä sydämellistä tyytyväisyyttä, jota rakkaus +lapsiin tuottaa, vaan saattepa päinvastoin tuntea vieläkin suloisempaa, +juuri siitä syystä, että sitä salaatte, ja vieläkin suurempaa sen +vuoksi, ett'ei sitä liiallisen pehmeyden pahat seuraukset pyri +tukahuttelemaan. Oletteko vakuutettu? -- Tämän sanottuaan tarkastaja +nousi lähteäksensä sindacon luo. + +Opettaja ojensi lämpimästi kätensä jalolle miehelle. Tarkastaja otti +ojennetun käden molempain käsiensä väliin, ja katseli Rattia katseella, +joka kovin muistutti hänen isävainajansa katseesta. Tarkastajakin oli +aikoinaan ollut opettajana, ja nähdessään edessänsä kaksikymmenvuotiaan +virkaveljen, joka innolla antautui vaatimattomalle ja vaivaloiselle +uralleen, tuli hän syvästi liikutetuksi, ikäänkuin olisi nähnyt +itsensäkieltävän lähetyssaarnaajan menossa tuntemattomaan maailmaan. Ja +hän sanoi rakkaasti: -- Minä toivotan teille menestystä, poikani. + +Tämä keskustelu haihdutti Emilion viimeisetkin epäilykset; hän päätti +muuttaa kohtelutapaansa lasten suhteen, mutta vasta uudessa virassaan, +sillä Garascossa se oli liian myöhäistä. Vaan olipa hän viettänyt +pientä voittojuhlaa, joka muun muassa tuotti jäljellä oleviksi +kuukausiksi sen onnen, että hän saattoi elää rauhassa Toppo'n kostolta. + + +Palkintovimma. + +Melkein huomaamattansa oli Emilio päässyt lukukauden loppuun. +Vaikka hänen piti lähteä paikkakunnalta, tahtoi hän kuitenkin hyvin +valmistaa lapsia tutkintoon. Garascossa pantiin suurin arvo +pälkintojen-jakamiseen, joka tapahtui ensimäisenä päivänä Elokuuta ja +jota sindaco, juhlien järjestäjä, suurella innolla harrasti, kutsuen +väkeä kokoon läheltä ja kaukaa. Tässä tilaisuudessa hän ei säästänyt +rahojaan eikä vaivojaan, vaan pani kukkaronsa jopa oman itsensäkin +likoon, ikäänkuin olisi kysymys ollut kunniavelan suorittamisesta. +Urkuri, joka samalla oli kirja-, paperi- ja kangaskauppias, harjoitti +jo kuukautta ennen oppilaita kuorolaulussa. Opettajien täytyi, +opetuksen suureksi haitaksi, luetuttaa oppilailla ulkoa ja harjoittaa +heitä lausumaan tilapäärunoja, vuorokeskusteluja ja kohtelijaisuuksia. +Pahinta oli, että kun sindaco oli palkinnoiksi ottanut kauniisti +sidottuja kirjoja, pieniä tauluja, kaulaliinoja, korvarenkaita ynnä +muita kauniita ja hauskoja tavaroita, tämä herätti vanhemmissa, +varakkaissakin, semmoisen innon saada lapsillensa palkinnoita, että he +tutkinnon edellisenä kuukautena tekivät alituisia rynnäköitä opettajia +vastaan, ja juhlan jälkeen kuului loppumatonta valitusta. Opettajan +palkitessa herrasmiehen poikaa, sanottiin häntä lahjotuksi; jos saaja +oli köyhä poika, nimitettiin opettajaa tasavaltalaiseksi ja +sosialistaksi. Jos kaksi palkintoa sattumalta joutui yhteen ja samaan +perheesen, huudettiin oitis puolueellisuutta ja opettajan ostamista, +ikäänkuin kahden siskon olisi mahdotonta molempain ansaita palkintoa. +Näinä päivinä olivat opettajat ja opettajattaret todella marttiiroja. +Muutamat katsoivat heinin karsain silmin, toiset eivät tervehtineet, +kaikkialla heitä ylenkatseellisesti kohdeltiin, juuri kuin olisivat +laittomasti tehneet kauppaa noilla tutkintoleluilla. + +Myöskin vasta-alkajamme sai osansa. Vanhemmat, joita ei ollut koko +vuonna nähnyt, rohkenivat pyytää häntä muutamia päiviä ennen tutkintoa +päivälliselle. Niiden oppilaitten isät ja äidit, joita oli valittu +lausumaan ja jotka harjoittelivat koulussa, sanoivat opettajalle, että +jos hän ei varmaan lupaisi heidän lapsilleen palkintoja, ei hänen +pitäisi panna heitä lausumaankaan, "sillä", lisäsivät, "jo se seikka +yksinään, että poika lähtee tuonne häpeemään ja että, jos hyvin käy, +hän huvittaa herrasväkeä, oikeuttaa palkinnon saamiseen", -- aivan kuin +olisi ollut puhe esiytyvistä taiteilijoista. Yksi asian-omaisista +ehdoitteli yhtä, toinen toista palkinnon saajaksi. Nuori opettaja sai +ilokseen lukea seiniltä hiilellä kirjoitettuja uhkauksia tahi +ehdokasluetteloja, joissa pikku kandidaatit ehdoittelivat itseänsä. +Eräs vaimo pyysi Emiliota antamaan palkintoa hänen pojalleen, koska +tämä oli kokonaisen kuukauden sairastanut jotain rohtumatautia. Mutta +Emilio oli päättänyt toimia omantuntonsa mukaan, vaikkakin siitä kaikki +hornan henget lentoon lehahtaisivat. Ainoa, mikä häntä oikein harmitti, +oli se kun näki, kuinka tuiki turhaa oli kaikki järkevä puhe niille, +jotka kehoittivat häntä väärin ja puolueellisesti menettelemään. + + +Yhteiskunnallinen kysymys. + +Garascoon ja sen ympäristöille alkoi joka päivä saapua uusia +kesävieraita: rouvia, neitiä, ylioppilaita ja liikemiehiä; +viimeksimainitut matkustivat joka aamu Turiniin ja palasivat takaisin +illalla. Kylä näytti aivan toisenlaiselta, ja alkoipa hauska elämä +ajoretkineen, tansseineen ja päivällisineen, joihin kaikkiin sindaco +upposi korvia myöten. Ikävyyttä peläten on kesävieraitten tapana +seurustella kenen kanssa tahansa, ja haettiinpa niin ollen tuon +miellyttävän nuoren opettajankin seuraa. + +Siinä oli uutta iloa Emiliolle, kun hän ensi kertaa oli suuressa +hienossa seurassa; ja ensi kertaa hän nyt oli, sillä paikkakunnan +muutamat varakkaat henkilöt, joiden kanssa hän oli joutunut +seurusteluihin, eivät yksinkertaisten elämäntapojensa tähden +tuntuneetkaan oikealta herrasväeltä. Syntynyt kun oli työväen luokan ja +keskisäädyn vaiheilla, johon viimeksi mainittuun häntä houkutteli +pyrkimään sekä yleensä työväestössä havaittu taipumus että myöskin +luonnollinen kunnianhimo; kun lisäksi äidiltään saamansa hyvä kasvatus +ynnä se yhteys, johon hän kirjanpainajan ja -kustantajan poikana oli +joutunut ylempisäätyistensä kanssa, ikäänkuin olivat valmistelleet +häntä hienompaan seurapiiriin, niin ei hän edes alussakaan tuntenut +itseään kovin vieraaksi noissa virkamies-, asian-ajaja- sekä +kauppias-perheissä, jotka häntä keskuuteensa vetivät. Viimeinen +kiilloitus, jonkinmoinen ulkonainen hienous, joka häneltä vielä +puuttui, oli tuon hyväpäisen nuorukaisen niin helppo omistaa, että +muutamain päiväin päästä ei kukaan voinut huomata sitä häneltä +milloinkaan puuttuneen. Hän ei heittäytynyt uuteen seuraelämään siinä +toivossa, että pääsisi kohoamaan ensimäiseksi; hän tahtoi ainoastaan +seurustelutavallaan herättää myötätuntoisuutta ja sivistyksensä sekä +luonnonlahjainsa kautta, jotka hänen mielestään olivat etevämmät kuin +tavallisissa kansakoulu-opettajissa, saavuttaa suosiota jopa +kunnioitustakin. Kaiken tämän alla ei piillyt mikään selvään tajuttu +tarkoitus hyötyä tuosta korkeampain suosiosta; pääasiallisesti hän vain +pyrki kohoamaan omissa silmissään, voidakseen katsoa tätä ikäänkuin +hyväksi enteeksi, jonka rohkaisemana sitten paremmalla menestyksellä +kykenisi omassa toimessaan työskentelemään. + +Mutta jo alussa Emilio ikäväkseen havaitsi, että hänen, nuoren +kansakoulu-opettajan, sivistyksen varsin runsaat, vaikka hiukan +yksipuoliset koulutiedot eivät paljoa merkinneet seuraelämässä. Hän +tunsi itsensä tietämättömäksi noitten ihmisten parissa, joilla kaikilla +oli jonkinmoinen eurooppalainen yleissivistys, jotka puhuivat vaikkapa +vain korvakuulonkin mukaan hänelle ihka oudoista nimistä, kirjoista ja +tapahtumista, jotka tottuneesti ja helposti koskettelivat satoja +hänelle aivan vieraita asioita. Usein täytyi Emilion vai'eta, joskus +kuulla hämmästyneenä huudahdettavan: -- Kuinka, ettekö tiedä sitä? -- +Mitä, ettekö todella ole lukenut sitä? -- tämä sanottiin vähimmättä +loukkaamisen tarkoituksetta, mutta se loukkasi kumminkin. + +Niinikään se teknillinen sanavarasto, joka hänellä oli hallussaan ja +jota hän koulussa niin sievästi käytteli, ei häntä paljo hyödyttänyt +noissa vaihtelevissa tuttavallisissa haasteloissa, joissa ajatuksille +annetaan lyhyempi sanapuku ja ollaan, niin sanoakseni, sanasilla. Hän +oli kankeanlainen leikinlaskija ja sekava kaskujen kertoja, huomasipa +usein selittävänsä liian laajalta ajatuksia, joita olisi pitänyt vain +ohimennen mainita. Väliin tapahtui, että hän oikealla, kauniilla +kielellä lausui lauseita, joita, ääntänsä kuultuaan ja luettuansa +sanojensa vaikutusta läsnäolevain kasvoista, olisi halusta toivonut +jättäneensä sanomatta. Tämä oli ensimäinen puutteellisuus hänen +sivistyksessään, sitä ikävämpi, kun hän oli siinä iässä, jolloin +henkinen ylpeytemme, perustuen enemmän tulevaisuuden toiveelle kuin +oleviin oloihin, luo laajoja ja epämääräisiä vaatimuksia, jotka juuri +siitä syystä, että niitä ei näytetä, tuottavat meille loukkauksia ja +tuhansia tuskia. + +Mutta vielä suurempi pettymys, paljo, paljo suurempi, odotti Rattia! +Astuessaan ensi kerran kansakoulu-opettajana hienoon, sivistyneesen +seuraan, luuli hän virkaansa pidettävän arvossa joka vastaisi sen +todellista merkitystä sekä niitä monia ja monenlaisia hankaluuksia, +joita hän siinä oli kokenut ja yhä joka päivä sai kokea. Kovin hän +hämmästyi huomatessaan opettajan nimen useimpain korvissa soivan aivan +toisin, kuin oli luullut, ja että siihen oli yhdistettynä jotain +köyhää, kulunutta ja melkein naurettavaa, aivan kuin sanoihin +markkinalaulaja tahi arkkiveisujen tekijä. Kun hänet esitettiin: -- +Tässä on kansakoulu-opettaja -- oli hän huomaavinansa jonkinmoista +ylenkatseen hymyä, joka häntä loukkasi. Nuorten naisten katseet, +jotka selvemmin, kuin rouvain ilmaisevat esitellyn mieshenkilön +naimakelpoisuutta, sanoivat aivan suoraan, että hänen oli asemansa, jos +ei juuri heitä paljoa alempana, kumminkin heistä varsin kaukana. Kun he +mielihyvällä hätäisesti silmäilivät hänen pitkäkkäitä kalpeita +kasvojaan, hänen mietiskeleväisiä ja samalla lempeitä silmiään, +näyttipä siltä, kuin olisivat ajatelleet: -- Vahinko, että hän on vain +opettaja! -- He käyttäytyivät tuttavallisesti tavalla, joka oli +olevinaan kohteliaisuutta, mutta tuntui hänestä hyvin sopimattomalta. +Kerrankin, illallista syötäessä, hän kuuli sanottavan: -- Oh, täytyypä +jättää hiukan sijaa opettajallekkin. + +Varsinkin tunsi Emilio nöyryytystä nähdessään erään pienen Turinilaisen +opettajattaren alamaista käytöstä. Muudan kaunis, isokasvuinen, rikkaan +öljykauppiaan rouva oli ottanut tämän mukaansa maalle, lukemaan lasten +kanssa. Emiliota loukkasi kovin, kun rouva, vähääkään käsittämättä +käytöksensä sopimattomuutta, sanoi opettajattarelle: -- Neiti, kantakaa +saaliani. -- Opettajatar, hakekaa viuhkani -- juuri kuin hänellä olisi +ollut kamarineitsyt juoksutettavana. Emilio soimasi liikaa arkuuttaan +ja naurettavia vaatimuksiaan; mutta väkisinkin nousi hänen loukattu +ylpeytensä, lujana ja käskevänä kuin itse omantunnon ääni. Oliko +opettaja todellakin niin vähäpätöinen olento. Hän yksinkertaisuudessaan +ihmetteli, miksi niin oli. Hänestä oli järjetön ristiriitaisuus kaiken +sen välillä, mitä niin suurellisesti joka haaralta jaariteltiin ja +kirjoitettiin "kasvattajan jalosta kutsumuksesta, ensimäisen opetuksen +suuresta merkityksestä, opettajain oikeuksien polkemisesta ja heidän +ansioistaan yhteiskunnan suhteen" -- ja toiselta puolen sen tavan +välillä, jolla sama yhteiskunta heitä noin kahden kesken kohteli. +Kuinka tuo oli mahdollista? He uskovat meille lapsensa sanoen: -- +Kasvattakaa heidän sydämmiänsä -- valmistakaa parempaa nuorta polvea -- +parantakaa maailmaa -- -- -- ja sitte taas: -- Jättäkää hiukan sijaa +opettajallekkin. -- Opettajatar, hakekaa viuhkani. Siinähän oli +vääryyttä ja teeskentelyä. + +Palatessaan kutsuista tahi yhteisiltä kävelyretkiltä, toisteli Emilio +muistissaan kaikki loukkaavat sanat ja nöyryyttävät tapaukset siltä +kertaa ja tunsi silloin kunnianhimonsa ja toiveensa haavoitetuiksi, +niinkuin haulien tapaaman kyyhkysparven. Hän ajatteli lakkaamatta tuota +ristiriitaa ja vääryyttä, ja huomasi joka päivä yhä selvemmin asian +lohdutonta totuutta. Nämät ihmiset eivät ylenkatsoneet häntä hänen +virkansa tähden, koskahan sitä kehuivat pilviin saakka; eivätkä +myöskään hänen alhaisen sukuperänsä tähden, sillä usea heistä ei ollut +sen korkeampaa sukua; eivät senkään vuoksi, että hän olisi ollut +vähemmin sivistynyt, koskapa he suurella kunnioituksella kohtelivat +muutamia omaan piiriinsä kuuluvia, jotka olivat perin sivistymättömiä; +eivät myöskään siitä syystä, että hänellä olisi ollut vähemmin hieno +seurustelutapa, sillä siinä hän oli heidän vertaisensa. Syynä ei +niinmuodoin voinut olla mikään muu, kuin hänen pieni palkkansa, +seitsemänsataa lireä, ja se, että hän oli uralla, jolla ei +voinut suurempia tuloja toivoakkaan. Tietämättänsä antoivat näin +rahan-ylpeyden itseänsä hallita. Se oli siis jotain luuloteltua +henkistä etevämmyyttä, joka ei perustunut muuhun kuin rikkauteen; tämän +edessä köyhän on vapaaehtoisesti pysyttävä alemmalla asteella, juuri +kuin suurten luonnonlahjain luonnollisen etuuden tahi säätyoikeuden +edessä. Että näin suuri eroavaisuus oli olemassa, ei yksin +taloudellisissa suhteissa, vaan katsantotavassakin samaan säätyyn +kuuluvien, samalla sivistyksen kannalla olevain ihmisten välillä, sitä +ei hän ollut koskaan ennen aavistanutkaan. Nyt vasta hän huomasi +semmoista ylimyskuntaa löytyvän. Hän kuuli joka päivä ympärillänsä +suurella kunnioituksella puhuttavan kesävieraitten vuosikoroista ja +palkoista, ilman että ihminen itse tuota kunnioitusta millään tavoin +herätti, hän näki tervehdyksiä tehtävän varallisuuden mukaan, pitämättä +väliä sillä, kuinka niitä varoja käytettiin. Niin oli asia. Hänen usein +lukemansa ja kuulemansa siveys-ohje, ett'ei muka kunnioitusta osteta, +oli sen vastakohtana mitä nyt näki. Tämä teki hänet katkeraksi +sisimmässä sielussaan. Mitä hyötyä oli luvuista, jos hänen aina oli +pysyminen tässä alhaisessa asemassa? Hänellä tosin oli hyvän omantunnon +tuottama tyydytys; mutta eikö hänen tämmöisessä yhteiskunnassa aina +täytyisi oleskella syrjässä sopenkuluna; saisiko hän koskaan muuta kuin +nöyryytyksiä osakseen? + +Mitä syvemmältä Emilio näitä asioita ajatteli, sitä katkerammaksi hän +kävi. Vähitellen hänestä katosi tuo nuorekas iloisuus, joka hänen +luullakseen tähän asti oli hankkinut hänelle sijaa seuraelämässä. +Nyt hän alkoi näyttää, että huomasi jonkinmoista syrjäyttämistä +ja että tunsi itsensä loukatuksi tuosta, mahdollisesti kyllä +tarkoittamattomasta epäkohteliaisuudesta. Mutta kuten aina tämmöisissä +tapauksissa käy, muuttui laiminlyöminen pian ylenkatseeksi ja tahdoton +epäkohteliaisuus tahallisiksi pieniksi loukkauksiksi. Emilion ylpeys +heräsi, ja kun hän ei kauemmin osannut hillitä itseänsä, jätti hän koko +seuraelämän. Yksinäisyys teki hänet vieläkin katkerammaksi. Tätä ennen +ei hän ollut ajatellut yhteiskunnallista arvojärjestystä, sillä hän ei +ollut näitä asioita kylläksi tuntenut. Hän ei ollut käsittänyt, kuinka +kukaan saattoi väittää ja uskoa, että miljoonain köyhyys tuli yhden +ylellisyydestä, ja oli tuskin kääntänyt sinne päin ajatuksiaan +ennenkuin päätti yleisen omaisuudenjaon tuottavan vain yleistä +köyhyyttä. Mutta nyt hän kiihkoisesti palasi tähän ennen hämärään +kysymykseen aivan toisilla, selvemmillä käsitteillä. Vaan koska hän ei +löytänyt päästään mitään uuttakaan, sopivaa yhteiskuntajärjestelmää -- +semmoinen selvä ja tyydyttävä uusi järjestys olisi tulevaisuuden +toiveena häntä rauhoittanut -- heräsi hänen vihansa vanhaa kohtaan +kahta kiivaammaksi, varsinkin kun loukattu itsetunto lisäsi vereksiä +yllykkeitä. Kaikin tavoin hakien katkeruudelleen purkausta, päätti hän +tästä lähin kasvattaa koulupoikansa näihin aatteisin, herättää heissä +samoja intohimoja, joita hänessä itsessänsä oli, ja näin kostaa edes +niillä vähäisillä aseilla, joita yhteiskunta oli hänen käsiinsä +antanut. Mutta yksin sen kautta, että hän koetti keksiä keinoja +toteuttaakseen tuumiansa, heräsi hänessä tuhansia muita aatoksia, jotka +tekivät hänet rauhattomaksi. Jos hän näin menettelisi, saisiko hän +vielä nauttia sitä sydämmellistä tyytyväisyyttä opetustoimestaan, joka +oli hänen elämänsä elävin ja puhtain tunne ja joka vastakin oli +semmoisena oleva? Saattaisiko hän näin tehdä, pettämättä virkansa +velvollisuuksia? Olisiko hänessä kylläksi tunnonrauhaa ja +urhoollisuutta tarvittaessa puolustamaan aatteitansa esimerkiksi +tarkastajan edessä? Näitä ajatellessaan hän alkoi epäröidä, oli +tyytymätön ihmisiin, itseensä, virkaansa ja kaikkeen. Tässä +mielentilassa hänet ennätti loppujuhla, jonka jälkeen hän oli päättänyt +matkustaa pois. + + +Loppujuhla. + +Emilio kävi hyvästiä jättämässä aamupuolella, ett'ei juhlan jälkeen +tarvitsisi muuta kuin kätellä muutamia. + +Loppujuhlan oli määrä alkaa kello kolme jälkeen puolen päivän, sindacon +päivällisten perästä, joihin herroja ja naisia oli kutsuttu. +Raatihuoneen nelikulmainen, tilava piha, jota ympäröi matala muuri sekä +kolmella taholla rivi akasia-puita, oli juhlalliseksi koristettu. +Emiliosta varustukset olivat liiaksi teaatterimaisia. Portin +yläpuolella riippui kuninkaan kuva lippujen ympäröimänä. Rakennuksen +etusivu oli koristettu leveillä kolmivärisillä lipuilla ja puitten +välissä riippui vihreitä, metsäkukilla koristettuja köynnöksiä. Laitos +oli sindacon keksintöä. Sisäänkäytävän edessä, pitkällä pöydällä, jota +peitti punainen liina, olivat palkinnot, joiden joukossa muutamia, +erään kesävieraan lahjoittamia, paljon huomiota herättäviä hopeisia +taskukelloja. Lapsia varten oli sinne sindacon puutarhasta kannettu +rauta- ja puutuoleja. Vanhemmat saivat seisoa seinustalla. Sindacon +vieraita varten oli kentän oikealle puolelle lehvistä ja lipuista +rakennettu maja auringon hellettä vastaan; kaikki muut saivat mielin +määrin paistua auringossa. Emilion saapuessa poikineen paikalle, +soittivat jo "Musiikin Ystävät" pihan kulmassa, kenttä oli ahtautunut +täyteen väkeä, ja valkoiseksi sivutulla kiviaidalla istui talonpoikia, +jotka heiluttelivat sääriänsä sekä muodostivat mustan juovan valkoista +aitaa ja sinistä taivasta vasten. Emilio asettui luokkansa viereen. Hän +huomasi don Lerin olevan poissa, Kirkkoherran taloudenhoitajatar oli +asettunut Ratti'n poikain läheisyyteen, pitääksensä heitä silmällä. + +Kellon kolmea lyödessä saapuivat kunnallishallituksen jäsenet sindacon +johtamina; heitä seurasi jono vaaleisin puettuja kesävieraita, kaikilla +punoittavat kasvot ja heltyneet sydämmet, päivällisviinien +vaikutuksesta näet. + +Juhla alkoi kaikkien oppilaitten yhteisellä laululla; Emiliosta tuo +muistutti kanaparven kaakotusta, jonka jäsenet kaikki yht'aikaa +munivat. Äidit olivat turanneet kaikenlaista pienoistensa ylle, niin +että nämät enemmän olivat vaatemyttyjen kuin ihmislasten näköisiä. +Sitte lauloi pieni valittu kuoro. Emilio ei saanut selvää kuin yhdestä +rivistä, jota laulettiin kymmeneen kertaan: _ilo, min tuottavi työ_. +Korkeat asian-omaiset kiittivät urkuria. + +Nyt olisi ollut Toppo'n vuoro pitää puhetta, mutta sitä ei ollut +ajattelemistakaan. Emilio tuumi, mitä nyt tulisi, kun ei sindaco +esiytynyt, eikä myöskään antanut merkkiä palkintojen jakamiseen. Vaan +äkkiä hän näki ensi luokan pikku opettajattaren nousevan istuimeltaan +ja astuvan puhujalavalle. Emilio kävi kovin levottomaksi. Mitä hittoa +hän siellä aikonee. Oh, eipä kauan viipynyt, ennenkuin se tiedettiin. +Nuori tyttö, pinnistettynä lyhyt-uumaiseen villahameesen, lausui +rohkealla ja kuuluvalla äänellä, joka Emiliota harmitti, Maclodion +tappelu nimisen runon Alessandro Manzoni'lta. + +Opettaja säpsähti. Maclodion tappelu! Mikä kumma ajatus! Mitä sen oli +täällä tekemistä? Sepähän on naurettavaa! Kuinka semmoista pilantekoa +sallittiin? + +Nuori nainen alkoi. Tuskin oli hän ensimmäisen säkeen lukenut, niin jo +Emilio olisi suonut voivansa kätkeytyä tuolin alle. Opettajattaren ääni +kuului vaivaantuneelta, kimeältä, yksitoikkoiselta ja mahtipontiselta; +uimarin tapaan hän liikutteli käsivarttaan; koko hänen esiytymisessään +oli jotain teeskenneltyä ja lapsellista, jota noiden epämuotoisten +kasvojen synkät eleet tekivät vieläkin naurettavammaksi. Nuorukainen +punastui hänen puolestaan. Hän tarkasteli kutsutuita vieraita. Muutamat +olivat hämmästyneinä ja katselivat toisiansa, toiset seisoivat +alaskumartuneina, pitäen viuhkaa suun edessä; kaikkien silmät loistivat +hillitystä naurusta. Emilio tunsi virkansa arvoa loukattavan ja puri +huuliaan harmista. Tuo kauhea lausuminen ei sitte ollut koskaan +loppuakkaan. No vihdoinkin se oli ohitse. Emilio tunsi seisoneensa +tunnin kaakinpuussa. Hiljaisella kirouksella saattoi hän lausujan +paikoilleen. Nuori tyttö kiitti voittoriemuisena niitä, jotka häntä +onnittelivat. Opettaja erittäin huomasi sihteerin kiittävän rähäjävällä +iloisuudella ja tavattoman häpeemättömästi; hän näki heidän +keskinäisistä silmäyksistään, ett'ei ollut paljo uskominen tytön +antamaa naimattomuuden lupausta. Runoilijain lupauksia, ajatteli +Emilio. + +Sen jälkeen esiintyi neiti Strinati, lasisilmät nenällä ja paperiarkki +kädessään. -- Tuo käy laatuun -- ajatteli Ratti, hengitti helpommin ja +kuunteli. Se oli puhe "opetuksen tarpeellisuudesta". Opettajatar luki +sen hitaasti ja aivan levollisena. Tuossa nyt oli ainakin tervettä +järkeä, tosin asioita, joita oli ennen sadasti sanottu, mutta näki, +että hän oli niitä itsekin ajatellut. Silmäin omituisesta väikkeestä +lasisilmäin takana ymmärsi, että se oli samalla pistopuhetta korkeille +asian-omaisille yksityiskoulusta ja kouluhuoneitten huonosta kunnosta. +Puhe loppui muutamilla viisailla ja voimakkaasti lausutuilla yleistä +mieltymystä herättävillä neuvoilla vanhemmille. Viran-omaiset +vaikenivat, mutta muut paukuttivat käsiänsä. + +Kun melu oli tau'onnut, luki neiti Strinati niiden oppilaitten nimet, +jotka saivat palkintoja ja nämä tulivat peräkkäin punaisen pöydän +eteen. Tämä on aina kaunis näkö. Heidän ujoutensa, uudet vaatteensa, +tuo tyytyväisyys ja uljuus somistavat heitä. Opettaja katseli +liikutettuna kuuden oppilaansa esiin astumista, noiden poikain, joita +oli niin monena kuukautena tutkinut, opettanut, varottanut ja neuvonut +ja joita hän ei sen päivän perästä enää saisi nähdä. Kun pojat sitten, +palkinnot käsissään, palasivat paikoilleen, hymyilivät he +ystävällisesti opettajalle; se häntä ilahutti enemmän kuin kaikki +kiitokset sekä esti häntä näkemästä vanhempain raakaa uteliaisuutta, +kun nämä töytäsivät katselemaan, mitä lapset olivat saaneet. Niinpä, +tänä hetkenä oli koulujuhlassa, noiden yksinkertaisten, köyhäin +oppilaitten esiintyessä, jotain hyvin kaunista, jota korskan ja +lausumisen naurettavaisuus ei voinut kokonaan pilata. + +Juhlaa häiritsi vielä kerran narrimainen, päivän merkitystä koskeva +kaksinhaastelu. Sen toimitti kaksi pientä tyttöä, jotka liikkuivat kuin +marionetit ja puhuivat kuin papukaijat. Sitä paitsi lausui joku +oppilaista viran-omaisille kiitoksen, joka oli täynnä törkeätä +imarrusta ja hassuimpia jokapäiväisyyksiä. + +Sen jälkeen seurasi pikku tyttöjen ja poikien vuorolaulua isänmaalle. +He sekosivat kerta toisensa perään ja heidän täytyi yhä aloittaa +uudelleen, niin että peloissaan eivät loputtua saaneet kuristuneista +kurkuistaan muuta kuin jonkinmoista ampiaispörinätä. + +Syvän hiljaisuuden vallitessa esiintyi vihdoinkin sindaco, hienona ja +keikarimaisena, kuin olisi juhla ollut hänen kunniaksensa. Hän puhui +hyvin. Sen kuuli, että hän oli pientä puhettansa tarkkaan valmistanut. +Hän kiitteli lapsia ja opettajia, vanhempia ja viran-omaisia, mainitsi +suunnitelmistaan koulurakennusten suhteen, lausui muutamia kohteliaita +sanoja läsnäoleville herroille ja naisille, jotka kumartelivat +vastaukseksi. Hän puhui perheestä, kasvatuksesta ja isänmaasta, ja +lopetti huutamalla "eläköön" kuninkaalle ja Itaalialle. + +Kutsuvieraat nousivat paikoiltaan ja tunkeilivat sindacon ympärille, +kiitellen ja onnitellen häntä: -- Pieni helmi, tuo puhe -- liikuttava +juhla -- kaikin puolin onnistunut koulujuhla, jommoista hän yksin saa +toimeen. -- Palveliat tarjosivat sitten kaikille virvoitusjuomia, +konvehtia ja appelsiineja. Tämän puolesta kaikki oli moitteetonta. +Sindaco antoi penkkejä ja opetusvälikappaleita puuttua koulusta, mutta +juhlissa ei säästetty. Ylen iloisella mielellä erottiin. Emilio käytti +yleistä hälinätä saadaksensa kenenkään huomaamatta jättää jäähyväiset +esimiehilleen ja muutamille toisille, jotka hätäisesti ja hajamielisinä +sanoivat hyvästi, nähtävästi ajattelematta, että se oli ainaiseksi. Hän +oli sitä odottanut, mutta se loukkasi kumminkin. Varsinkin suututti +häntä muudan lihava rouva, öljykauppiaan vaimo, joka loukkaantuneena +siitä, että Emilio oli jättänyt seuraelämän ja arvaten ehkä miksi, +sanoi ivallisesti naurahtaen: -- Kah opettaja, jota ei pitkään aikaan +ole näkynyt! Miks'ette tekin lukeneet meille jotain kaunista? -- Emilio +nieli harminsa, nosti ääneti lakkiaan, riensi kotiin ja sulkeutui +kamariinsa. + +Kylä oli käynyt pimeäksi ja hiljaiseksi ja Ratti oli istunut monta +tuntia alakuloisena huoneessaan, kun hän äkkiä kuuli joukon iloisia +ääniä, niiden seassa sihteerin, kadulta huutelevan: -- Opettaja! -- +Opettaja Ratti! -- Tulkaa alas! -- Uteliaana hän kiiruhti portaita alas +ja huomasi pihalla koko joukon nuoria kesävieraita, useimmat joko +ylioppilaita tahi lukiolaisia. He olivat hämäristä saakka olleet ulkona +mässäilemässä ja tahtoivat nyt ottaa opettajan mukaansa, tarjotakseen +hänelle lähtöryyppyä Valkoisessa Ristissä. Samalla lailla, ikkunan alla +meluten, olivat muitakin ajaneet pesistään. Emilio seurasi heitä +karkoittaakseen ikäväänsä. + +Vanha viini ynnä nuorten miesten sydämmellinen iloisuus, jolla matkivat +opettajiaan ja kertoivat hullunkurisia kaskuja yliopistoelämästä, +virkisti hänen alakuloisen mielensä. Kaikki he olivat vähän päälle +kahdenkymmenen vuoden, kaikki aikoivat aatteillaan maailman valloittaa; +mutta ylpeys ja rahanhimo eivät olleet heitä vielä sokaisseet. Muutamat +olivat vihamielisiä ylimysluokille, joihin itse kuuluivat, ja kaikki he +kohtelivat opettajaa vertaisenaan. Yksi heistä matki Maclodion tappelun +lausumista niin, että kaikki koko seurue purskahti nauruun paitsi +sihteeriä, joka hymyili, katsahdettuansa levottomasti viereiseen +saliin, missä oli väkeä. Eräs nuorukaisista matki Toppoa, pitäen +puhetta suljetuin silmin. Pian Emiliokin nauroi ja laski leikkiä +muitten kanssa. Kun hän sanoi hyvästi nuorukaisille, jotka viinistä +vähän riemastuneina taputtivat häntä olalle ja latinaksi lausuivat +sydämmellisimpiä hyvästejä sekä onnentoivotuksia, tuntui Emiliosta, +kuin hän olisi eronnut vanhoista ystävistä. Eräs heistä palasi vielä +jonkun matkaa sanoakseen hänelle: -- Herra opettaja, te matkustatte +Piazzenaan? -- Sielläkös tapaatte ihania tyyppejä. + +Sihteeri, joka oli jäänyt yksin Emilion kanssa, luuli kohteliaisuuden +vaativan seuraamaan opettajaa kotiin, ja he kulkivat hitaasti käsi +kädessä kuun valaisemia katuja pitkin. Kun olivat portille saapuneet, +lykkäsi sihteeri häntä kylkeen, käskien häntä puhumaan hiljaa, ett'ei +muka sairasta häiritsisi. + +Opettaja ei ymmärtänyt ketä hän tarkoitti. + +-- Don Leriä -- selitti toinen. -- Ettekö tiedä hänen tekeytyneen +sairaaksi, päästäkseen puhetta pitämästä juhlassa. + +Lerin palvelia oli todella sanonut Emiliolle, joka oli tullut +hyvästille, että isäntänsä ei voinut hyvin. Mutta hän luuli Lerin +näyttelevän sairaan osaa, saadakseen rauhassa pitkittää työtään. + +-- Mitä työtä? kysyi sihteri. + +-- Sitä, jota hän jo monta vuotta on tehnyt ja johon hän käyttää kaikki +iltansa: Uskonto ja koulu. + +Sihteri nojasi seinään, painoi käsiänsä kylkiinsä ja näytti olevan +nauruun pakahtumaisillaan. + +-- Oh -- huudahti hän -- niinkö hän on teille sanonut. Se on suurin +sukkeluus, minkä hän eläissään on laskenut! Hän nauroi yhä. -- Te ette +siis tiedä mitään, olette ainoa koko paikkakunnalla, joka ette mitään +tiedä. Don Leriä riivaa omituinen vimma. Hän on hurjin romaanien ahmija +koko maailmassa. Dumas, Sue, Féval, Terrail, Kock, kaikki hän on +lukenut, luullakseni hän lainailee kahdesta kirjastosta, ostaa +romaaneja romukirjakaupoista ja matkustelee vähä väliä Turiniin kirjoja +hankkimaan. Oh, ettehän tiedä mitään, ette edes asian lystimäisintä +puolta. Ääneenlukijana on hänen piikansa. Olette kait nähneet tuon +naurettavan olennon, oikea vanha hameisin puettu lautamies. Hän on +Savoijasta kotoisin ja osasi tuskin lukea taloon tullessansa. He ovat +häntä opettaneet, ja ahkeran harjoituksen kautta hän on päässyt niin +kauas, että osaa lukea jotakuinkin sisältä. Hänellä on oikein rautaiset +keuhkot, hän jaksaisi lukea hengittämättä vaikka koko messukirjan +alusta loppuun. Joka päivä luetaan heillä ääneen. Piika istuu +kirjoineen pienen pöydän ääressä, sisar sohvassa ja Leri nojatuoliin +mukavasti vajonneena, kädet ristissä vatsalla ja sikari hampaissa. Näin +ovat istuneet viisitoista vuotta jok'ikinen ilta kello kahdeksasta +yhteentoista. Se on kautta maailman tunnettu asia. + +Tämä odottamaton uutinen haihdutti aivan Emilion surumielisyyden. +Seuraavana aamuna hän ilomielin riensi portaita alas, kun kyytipojan +ruoskanläjäykset kadulta olivat hänet herättäneet. Hän lähti matkaan, +kirkonkellojen soidessa Ave Mariaa. Taivaanranta kuulsi hienon sumun +läpi ennustaen kaunista päivää. Hänenkin tulevaisuutensa tuntui, +ensimmäisen vuoden ikävistä kokemuksista huolimatta, yhä peittyneeltä +tietämättömyyden verhoon. Hän oli siinä iässä, jossa nuorukainen +tietää, mutta ei oikein ota uskoakseen elämätä ja maailmaa kurjiksi -- +samoin kuin jokainen ihminen tietää, mutta ei usko kuolevansa. +Hänellähän oli vielä niin paljon edessään! Tuhansittain tovereita, +oppilaita, vanhempia ja esimiehiä oli häntä odottamassa. Kuka tietää +kuinka moni heistä vastaisi hänen ihanteitansa, kuka tietää kuinka +monta ystävää ja mallioppilasta, kuinka monta kiitollista vanhempaa, +rauhallista ja hauskaa vuotta hän vielä löytäisi! Yksi ainoa haava +kirveli vielä: se, minkä nuo hienot herrat ja naiset olivat iskeneet +hänen opettajaylpeyteensä. Huoaten hän sitä ajatteli, ja hänestä tuntui +kuin tuo haava pysyisi auki koko elämä-iän. + + + + +Seikkailuja maalla ja merellä. + + +Garascossa Emilio hämmästyksekseen sai kirjeen serkultaan, +viulunsoittajan tyttäreltä, joka kertoi vuoden alusta olleensa +opettajana pienessä, Alppien rinteille rakennetussa Pilonan kylässä, +samaa lääniä kun Garasco. Tyttö mainitsi sivumennen muutamista +romantillisista seikkailuista, joita hänelle muka oli ollut +kaksivuotisella opettajatarajallaan etelä-Itaaliassa sekä pyysi +Emiliota tutkinnon jälkeen itseään tervehtimään eräkäsmajaansa. + +Niiden ystävällisten sanain muisto, jotka serkku oli heille +kirjoittanut isän kuoleman johdosta sekä tuo myötätuntoisuus, joka +syntyy läheistä sukua, mutta eri sukupuolta olevien nuorten ihmisten +kesken ja näyttää milt'ei välttämättömästi vievän lemmen suhteisin, +herätti Emiliossa hartaan halun käydä tyttöä tervehtimässä. Lisäksi +tuli vielä vasta-alkajan uteliaisuus kansakoulu-olojen suhteen ynnä +tietämättömyys varsinkin nais-opettajain tilasta. + +Osan lupa-aikaansa oli Emilio ----ssä Golilaisten luona. Siellä ei +kumminkaan enää saanut tavata rakasta opettajaansa, Megaria, sillä tämä +oli jättänyt seminaarin. Pikimältään kävi Emilio Turinissa veljiään +tervehtimässä ja läksi sitte, ennenkuin meni uuteen työpaikkaansa, +tuolle kauan aiotulle retkelle Pilonaan, serkkua tervehtimään. + +Kylä oli hyvin korkealla meren pinnasta, pitkässä Alppilaaksossa. +Garascosta sinne oli kahden tunnin matka hevosrautatietä ja yhtä kauan +kestävä jalkamatka aivan huonoa polkua. Emilio läksi matkaan aamun +koitteessa. Laakso oli erittäin kaunis, mutta sitä hän ei huomannut, +kun mieli oli kiintyneenä aivan toisiin asioihin. Pitkin matkaa +mielikuvitus loi hänen eteensä koko joukon naiskuvia, joiden kaavana +oli se hämärä tytön kuva, mikä hänellä oli muistossansa nuoresta +sukulaisestaan. Hän uneksi, että tämän käynnin seurauksena ehkä olisi +kestävä ja harras ystävyys, kenties rakkaus, sekä kuvitteli sinne ja +tänne serkun olennosta, tavoista ja luonteesta. Ajatuksissaan hän jo +näki heidän istuvan kahden syömässä; heidän kai piti syödä päivällistä +yhdessä. Hän tunsi jonkinmoista mielenliikutusta, joka hänestä tuntui +hyvin lapselliselta, kun hän tummia vuoria vastaan huomasi Pilonan +harvalukuiset rakennukset molemmin puolin kirkasta virtaa. + +Emilio astui muutamain kyökkipuutarhain sekä suljetun kirkon ohitse ja +kysyi kyyssäselkäiseltä muijalta opettajatarta. Akka näytti sormellaan +pientä, loitommalla olevaa rakennusta; Emilio pysähtyi naurahdellen sen +eteen. Se oli niin pieni, ett'ei siellä voinut asua useampaa kuin yksi +henkilö, ja oli luultavasti rakennettu vartavasten opettajattarelle, +sillä se oli erin sievä vihreine ikkunapielineen ja ainoa valkoiseksi +sivuttu koko kylässä. Alikerran valkoisilla uutimilla somistetussa +akkunassa kasvoi muutamia kukkasia. + +Ollessaan enää pari askelta sisäänkäytävästä näki Emilio ikkunassa +kaksi mustaa silmää ja avoimen suun. -- Serkkuni! sanoi syvä ääni. + +-- Niin olen -- opettaja vastasi. + +Ovi avattiin oitis ja ulos hyppäsi isokasvuinen, tummanverinen nuori +tyttö, joka ojensi hänelle toisen kätensä; toista, jossa oli +leipäpalanen ja keitetyn munan puolisko, piti hän kätkettynä selän +taakse. Hän kysyi kolmella eri äänen värähdyksellä: -- Tekö se olette? +-- Sinäkö se olet? -- Oi, kuinka hauskaa nähdä sinua! + +Viiden minuutin kuluttua tuntui nuorukaisesta kuin hän ikänsä olisi +ollut tytön hyvä tuttu. Tosin tämä oli paljo entisestään muuttunut: +kasvanut isoksi, käynyt laihaksi ja hiukan koukkuselkäiseksi, saanut +suuren suun, tummat, syvät silmät, isot kädet, tuuhean mustan tukan +sekä suuret, valkoiset hampaat. Hän puhui pikaan ja liikkeensä +muistuttivat voimakkaasta koulunjohtajattaresta, jolla on työtä yli +korvien. + +-- Päätit vihdoinkin tulla! -- huudahti hän. -- Viiden kuukauden +kuluttua. Sinä mietit tarkoin asiata. Enpä olisi sinua tuntenutkaan. +Olethan näöltäsi kuin latinankielen provessori. Oikein kummallista kun +täällä tapaamme toisemme! Me syömme päivällistä yhdessä. -- Äläpäs -- +sanoi opettajatar, kun Emilio aikoi astua huoneesen, ja saattoi hänet +pieneen, papuköynnösten harvakseen peittämään lehtimajaan; -- oitisko +huoneeseni, ei! He tosin kaikki tietävät, että odotin serkkuani; mutta +se ei riitä. Minun täytyy olla varovainen. Nyt juoksen hiukan pois, +mutta tulen pian takaisin. + +Hän palasi vaimon seurassa, jolle antoi käskyjä päivällisestä. Muutamia +minuuteja myöhemmin kuultiin kanan kirkuvan, kun siltä niskat +väännettiin. He istautuivat lehtimajaan, jossa oli karkeasti tehty +pöytä ja kaksi tuolia. + +Puhelu koski aluksi perheoloja. Vaikka niihin oli yhdistyneinä katkeria +muistoja, tuntui nuorukaisesta kuitenkin niin hyvältä kuullessaan +vilpoisessa, hiljaisessa vuoriseudussa tuota ystävällistä ääntä ja +katsellessaan noita kasvoja, jotka muistuttivat hänen lapsuuttaan. + +Tunnin ajan he puhelivat kuolleista vanhemmistaan, serkkujen vaiheista, +niistä kärsimyksistä, joita viulunsoittaja oli tyttärelleen tuottanut, +seminaarimuistoista, Garascosta sekä opettajattaren erakkoelämästä. +Kaukaa kuului paimenten huutoja ynnä laitumella kulkevien vuohten +tiukujen kilinää. + +Sitten serkku vei hänet pieneen, lipasmaiseen rakennukseensa, jättäen +oven selälleen niin että siitä näkivät suuren osan laaksoa, sinisen +taivaanrannan ja kaukana olevan, usmaisen alangon. Alikerran huoneissa +riippui seinillä pieniä maatieteellisiä karttoja, ja siellä täällä oli +kirjoja sekä yhtä ja toista muuta pientä tavaraa, oppilaitten antamia +lahjoja. + +-- Tämä on minun kotini -- sanoi serkku. -- Arvaa kuinka paljon +tämä huone on maksanut? Kaikkiaan kahdeksansatäa lireä. Kunta +päätti sen rakentaa erään omituisen tapahtuman johdosta, josta +sanomalehdet kertoivat. Muudan opettajatar, joka oli määrätty vasta +avattavaan kouluun Pilonassa, tuli tänne kaukaisesta Modenasta, +syntymäkaupungistaan, mutta hänen täytyi jättää paikkansa ja matkustaa +kotiin takaisin, kun ei täällä eikä missään lähellä ollut asumusta +saatavissa. Kaunis esimerkki hallituksen huolenpidosta. + +Ulos tullessaan Emilio hämmästyksekseen näki pöydän katettuna +lehtimajassa. Serkku sanoi niin tehneensä, koska siellä oli vilpoista +ja se oli -- -- -- valtiollisesti viisainta. Lähellä ei kumminkaan +muita näkynyt kuin joku ohi kulkeva poikanen ja muutama nainen, joka +kantoi heiniä tahi turpeita. + +Päivälliseksi oli liemiruokaa, kananpaistia ja vihanneksia munain +kanssa. Nauraen istuutuivat pöytään. Voimakkaalla kädellä serkku +leikkasi paistia sanoen olevansa nälissään kuin "opettajatar vuorella". +Hän tuntui Emiliosta pikemmin hauskalta kumppanilta kuin nuorelta +tytöltä. Kuitenkin olivat hänen ruskea ihonsa ja valkoiset hampaansa +Emilion mielestä varsin kauniit; pitkä vartalo näytti vähän +lystimäiseltä. + +Pienin ottein tyttö kertoi viimeiset vaiheensa. Päästäksensä makaamasta +isänsä niskoilla oli hän päättänyt hakea paikkaa kaukana kotoa, niin +pian kuin saisi todistuksensa. Eräs naimisissa oleva lapsuuden ystävä +etelä-Itaaliassa oli äkkiä sähkösanomalla kutsunut hänet luokseen. Hän +kertoi, mitä suuria vaikeuksia hänellä oli ollut saadakseen kokoon +matkarahoja ja muita tarpeita matkaa varten. Marraskuun 1 päivänä hän +läksi kauhealle merimatkalle. Pahemmin ei olisi voinut alkaa uraansa. +Ajatelkaas, useampain seikkailujen perästä hän sateessa öiseen aikaan +tuli asemalle, josta oli määräpaikkaan vielä seitsemän tai kahdeksan +kilometriä aina vain ylösvievää tietä, ja ainoa kyytimies, mikä oli +saatavissa, pyysi siitä matkasta viisikymmentä lireä, juuri puolet +siitä mitä hänellä oli. Hänen olisi täytynyt maksaa niin paljon, ellei +kaksi läsnä olevaa upseria, jotka sääliväisyydestä puuttuivat asiaan, +olisi saaneet maksua tingityksi kymmeneen lireen. Tuo oli kumminkin +vähäpätöinen seikka. Vihdoinkin perille tultua rikkinäisissä kärryissä, +kauhean väsyneenä meni hän oitis johtajan, pienen, hoikan ukon luo ja +kuuli tältä sen ilahuttavan uutisen, että hänen matkalla ollessaan oli +silloinen sindaco puolueineen vallasta syösty eikä uusi sindaco +tahtonut muutoksista mitään tietää, joten opettajattaren paikkaa siis +ei enää ollut olemassakaan. Kauhistuneena rientää tyttö uuden sindacon +luo, joka puolestaan vakuuttaa asian niin olevan. Hän seisoi aivan +kivettyneenä. Mitä oli tehtävä? Tämä kaikki pitkän vaivaloisen matkan +perästä! Hänellä ei ollut rahoja palatakseen, hän oli nyt kuin kadulle +heitetty. Hän purskahti itkuun. Sindacon kävi sääliksi, lupasi +ajatella asiata ja antoi hänelle vastaiseksi aliopettajan paikan +pikkulastenkoulussa. Sepäs oli koulu! Alastomat lapset piti ensi työksi +pistää vesisaaviin, pestä ja hieroa ja antaa puhtaat paidat, jotka +lasten kotiin lähtiessä taas riisuttiin. Olihan tuo kumminkin jotain, +millä henkensä elättää. Mutta keskellä vuotta, kun koulun varat +loppuivat, suljettiin koko laitos ja hän oli taas paljaan taivaan alla. +Kahden kuukauden palkka jäi saamatta. Parhaaksi juuri tarjottiin +hänelle opettajattaren toimi eräässä kreivinperheessä ja hän lähti taas +matkaan parasta toivoen. Mutta kreivitär, joka miehen matkoilla ollessa +otti hänet vastaan, piti häntä liiaksi nuorena eikä kylläksi -- --- -- +rumana ja lähetti hänet samaa tietä takaisin. + +Opettajatar katsoi olevansa auttamattomasti hukassa ja palasi +epätoivoisena koululleen. Kaikeksi onneksi oli sindaco sill'aikaa +muuttanut mieltä ja päättänyt jakaa tyttöosaston sillä tavoin kuin +hänen edeltäjänsä oli aikonut; siis hänellä oli nyt paikka. Täynnä +innostusta alkoi hän työtään. Hän sai toisen luokan; neljätoista +oppilasta kirjoitettiin kouluun, seitsemän saapui. Hän virkosi uuteen +eloon. Mutta kuumetauti raivosi paikkakunnalla, kaikki hänen oppilaansa +sairastuivat; hän itsekin tuli sairaaksi ja sai silloin vasta tietää, +että juuri kuumetautien tähden ei kukaan opettaja pysynyt siellä vuotta +kauemmin, sillä puoli palkkaa meni kiinalääkkeen ostoon. Hän +parantui ja tyytyi kohtaloonsa. Toisellakin tavoin sai hän kovaa +kokea. Pikkukoulun vielä maksamattomasta palkasta ei hän saanut +centesimoakaan. Olivat luvanneet maksaa matkakustannukset, mutta siitä +eivät olleet tietävinäänkään. Vasta vuoden loppupuolella täytettiin +asunnon lupaus sillä lailla, että hänet sijoitettiin rappeutuneeseen +luostariin, isoon huoneesen, jonka ovessa ei ollut pihtipieliä, niin +että täytyi sulkea ovet laudoilla ja pönkkien avulla. Maksettuansa +palkan pienelle, paljasjalkaiselle palvelialleen sekä suoritettuaan +muutamia muita pieniä menoja, jäi omasta palkasta niin vähän, että +tuskin elatukseksi riitti, vaikka ravintonsa oli yksinkertaisinta +laatua: papuja, herneitä ja vihanneksia. Paikkakunta oli erittäin +köyhää. Tätä kuvaa parhaiten se, että suurena merkillisyytenä +mainittiin eräässä tienhaarassa olevaa paperilippua, jossa ilmoitettiin +kanaa kaupaksi. Kuitenkin olisi hän jäänyt paikoilleen, ellei +kuumetauti olisi ruvennut uudestaan raivoamaan kahta kauheammin. +Kansannaiset tulivat mielettöminä kouluun, pilkkasivat siellä kuninkaan +kuvaa ja huusivat, että se oli hän, joka saattoi tämän maanvaivan +näille ihmisparoille. Opettajatar sairastui vielä kerran ja vähällä +oli, ett'ei kuollut. Hänen täytyi hakea toista paikkaa, hän kirjoitti +ylitarkastajalle, joka kuuli hänen rukouksensa ja hankki hänelle viran +meren rannalla. Niin pian kuin nimitys oli saapunut, matkusti hän +pitkän maamatkan ja perille päästyään löysi ilokseen vastassaan +lapsiparven, joka käsiä paukutellen ja eläköön huudoilla saattoi hänet +raatihuoneelle. Kaikki ottivat hänet ystävällisesti vastaan ja +neljässäkymmenessä kahdeksassa tunnissa kirjoitettiin satakaksikymmentä +oppilasta kouluun, kahdeksasta neljääntoista vuotisia, joista +tilanpuutten tähden täytyi nuorimmat ja vanhimmat lähettää kotiin. + +-- Minä kiinnyin näihin tyttöihin -- hän sanoi -- ja he pitivät oitis +minusta. Juuri kuin olisivat ymmärtäneet minun olevan suruissaan +yksinäisyydestäni, moni heistä piti minulle seuraa koko päivän. Tuntien +päätyttyä tanssivat he pihalla ilahuttaakseen minua, löivät tamburiinia +ja lauloivat. Oi, kuinka kilttejä ja herttaisia tyttösiä olivat! +Nuhteet ja kiitokset tekivät heihin syvän vaikutuksen, he olivat kovin +lahjakkaita, lukivat innokkaasti ja tunnollisesti ja olivat erittäin +taitavia käsitöissä. En ole koskaan heidän vertaisiaan nähnyt! + +Vanhemmatkin rupesivat pitämään opettajattaresta. Pääsiäispäivänä he +tulivat hänen luokseen saattokulussa tuoden lahjoina kakkuja, +keitettyjä munia, viiniä ja juustoa. Näinä muutamina kuukausina +edistyivät oppilaat erinomaisesti; pienimmät oppivat sisältä lukemaan +ja kaikki olivat työhönsä ihastuneita. Mutta juuri silloin tuli +vastoinkäymisiä. Muut opettajat, kaikki lähiseudun pappeja, +vähätietoisia saitureita, jotka korpin tavoin laskeusivat sairasten yli +saadakseen hautausmaksoa, rupesivat kadehtimaan häntä. Kerran, sindacon +lausuessa, että opettajattaren oppilaat olivat ainoat koko +paikkakunnalla, jotka edistyivät, uhkasi yksi papeista haastaa hänet +kaksintaisteluun. Opettajattaresta puhuttiin pahaa, sanottiin häntä +Turinilaisen vihannes-akan tyttäreksi, kerrottiin että hän oli tullut +paikkakunnalle ilman paitaa, ett'ei hän voinut säädyllisesti tyttöjä +kasvattaa, että hän oli ajettu pois edellisestä virkapaikastaan +sentähden, että hän käyskenteli revolveri taskussa, ja että hän oli +onnen onkija, joka oli tehnyt jos jonkinmoista. Kaikessa tässä tuotti +hänelle lohdutusta tyttöjen harras ystävyys. + +-- Me teimme yhteisiä kävelyretkiä vuorille -- kertoi hän vilkkaasti -- +ostimme vihanneksia ja melooneja, istauduimme heinikkoon syömään. +Sitten hypättiin nuoraa. Valtiolaitoksen perustamisen muistopäivänä +toivat he kaikin minulle vähän öljyä ja me sytytimme kaikki lamput +koulussa juhlavalaistukseksi. Vanhemmat olivat hyvillänsä. Yhdessä +kävimme kappeleissa. Suloisia juhlia, jotka saattoivat minut +unhoittamaan kaikki ikävyydet. Ihania päiviä! Oi, kuinka meri oli +kaunis! Oi, kuinka nuo muistot ovat armaita! + +Silmänsä täyttyivät kyynelillä ja hänen täytyi hetkeksi keskeyttää +kertomustaan. + +Vaan pahempia oli tulossa. Eivät kaikki vanhemmat olleet tyytyväisiä. +Muutamat niin sanotuista "paremmista ihmisistä" lähettivät hänelle +lahjoja sitä varten, että hän soisi muutamia etu-oikeuksia heidän +lapsillensa, esim. antaisi niiden istua yksinään penkillä ja mennä +ensimmäisinä ulos koulusta. Hän ei suostunut ja vanhemmat +loukkaantuivat. Toiset pyysivät, ettei hän _sinuttelisi_ heidän +lapsiaan vaan _teitittelisi_ tahi sanoisi _neidiksi_. Siihenkin hän +vastasi kieltävästi ja sai niin uusia vihollisia. Sindaco, joka oli +demokrati, nautti tästä kiellosta ja kiitteli opettajaa; siitä +vanhemmat loukkaantuivat vieläkin enemmän. Vanhemmat vastustivat +sindacoa ja nimittivät häntä vuohipaimeneksi. Hän oli hyvänluontoinen +mies, joka kuljetti opettajattaren korko-ompeluksia ja tekokukkia +"herrojen klupiin" ja kehui: -- Katsokaas, mitä opettajattaremme osaa +valmistaa! -- Sillä lailla hän yhä kiihoitti toisten kateutta. Eräänä +päivänä opettajatar sai kirjeen neljäntoista vuotiaalta kuoripojalta, +joka ehdoitteli, että he yhdessä karkaisivat Amerikaan. Hänen +vihollisensa nostivat melua asiasta ja syyttivät häntä pojan +villitsemisestä; sitä ei kumminkaan kukaan muu uskonut kuin juuri samat +papit, jotka levittivät valheita hänestä, katselivat häntä rakastunein +silmin ja kaikenmoisissa tilaisuuksissa puhuivat hänelle sopimattomia +kohteliaisuuksia, -- varsinkin yksi heistä, pitkä ja rento, jolla oli +mahdoton varatukka ja nokka kuin kurjella. Tämä sanoi hänelle +liikutetulla äänellä, perheettömäin ja ilottomain pappiparkain +onnettomuudessaan tarvitsevan hellyyttä. Eräänä iltana istui pappi +hänen takanansa pienessä teaatterissa, jonne hän oli mennyt +naapuriperheen seurassa. Pappi kajosi häneen, opettajatar nimitti +pappia häpeemättömäksi pöhköksi, jonka johdosta tämä syvästi loukattuna +otti kostaaksensa sillä lailla, että seuraavina päivinä, heidän +teaatterissa ollessaan, rupesi hänelle viittomaan ja merkkejä antamaan, +että ihmiset luulisivat heillä muka yhteisiä asioita olevan. +Tyttö kirjoitti valituskirjeen sindacolle, joka ilmoitti asian +kirkkoherralle, ja tämä uhkasi panna papin viralta. Silloin vannoi +pappi taistelevansa opettajatarta vastaan vaikka kuolemaan saakka. +Sillä aikaa olivat muutamat nuoret herrat, luullen häntä hänen +turvattomuutensa tähden helpostikin voitettavaksi, ruvenneet häntä +kiusailemaan kosimisillaan, väliin keskellä katuakin, juuri kuin hän +olisi ollut joku kitaransoittajatyttö. He lähettivät palvelustyttönsä +viemään hänelle rakkaudenkirjeitä kouluun keskellä opetustunteja. Kun +ei siitä sen parempaa tullut, julmistuivat he ja rupesivat yksiin +tuumiin pappein kanssa. Vihdoin sindaco, joka piti hänen puoltaan, +syöstiin vallasta, silloin alkoivat opettajattaren kärsimisen ajat. +Huomatessaan tien avoimeksi pani tuo vihamielinen pappi kokoon +kirjeitä, jotka jätti uudelle sindacolle, ilmoittaen, että opettajatar +muka oli ne hänelle kirjoittanut. Sindaco kehoittaa opettajatarta +jättämään eronhakemuksensa. Tyttö koettaa puolustaida, mutta ei häntä +uskota; hänen on pakko erota, jonka, jälkeen hän haastaa papin +oikeuteen. Pappi pelästyy, rukoilee turhaan häntä peruuttamaan +haasteen, raivostuu ja yllyttää katupoikia heittelemään opettajatarta +kivillä. Papin oma palvelija sai vahingossa kiven päähänsä. + +Ratti teki harmistuneen liikkeen. + +-- Oh, tuo ei vielä mitään -- pitkitti serkku. --- Tähän aikaan, kun en +muuta pelastuksen neuvoa tiennyt, kirjoitin isälleni ja pyysin rahoja +kotimatkaa varten. Isäni vastasi, ett'ei hänen mielestään ollut +sopivata jättää paikkaansa ennen lukuvuoden loppua. Mitä minun oli +tekeminen? Minä koetin tyytyä kohtalooni ja peruutin haasteen. Mutta +koko olemassaoloni oli kysymyksen alaisena. Silloin perustin +yksityiskoulun. Koska tyttöset yhä pitivät minusta, tuli kouluuni noin +kahdeksankymmentä oppilasta, jota vastoin toinen opettajatar, +jälkeläiseni, erään äsken paikkakuntaan muuttaneen virkamiehen rouva, +sai vain seitsemän tai kahdeksan. Siitä syntyi kilpailua. Minun +oppilaani pilkkasivat häntä kadulla, hänen oppilaansa hyökkäsivät minun +tyttöjeni kimppuun. Kunta, joka oli hänen puolellaan, käski minun +sulkemaan kouluni. Siinä nyt taas olin tyhjin käsin. Minä sain +ompelutyötä, valmistin tossuja, myssyjä ja ristimäpukuja; räätälit +lähettivät minulle poikain vaatteita ommeltaviksi. Minä ansaitsin niin +paljon, että jotakuinkin toimeen tulin; mutta en aina; oli päiviä, +jolloin ei ollut mitään syötävää. Minun täytyi myydä tavarani ja nukkua +olkivuoteella. -- Iloisesti hän huudahti: -- Nyt elän mielestäni kuin +isoinen vallasnainen! + +Sitten jatkoi hän kertomustaan. Sillä aikaa kun näin elää kitusteli, +kirjoitti hän surkeasta tilastaan ylitarkastajalle. Mutta +ylitarkastaja, joka asui kovin kaukana, sai vastakkaisiakin tietoja, +eikä uskonut häntä, vaan kirjoitti: saadaanpa nähdä mitä voimme tehdä +asianne hyväksi. Muutamat paikkakunnan ihmiset neuvoivat häntä +lähtemään tiehensä millä tavalla tahansa. Eihän hänellä ollut +centesimoakaan! Ne päivät olivat kuin puukonpistoja hänen muistissaan. +Eräs surkea tapaus soi hänelle hiukan myötäkäymistä. Yksi hänen entisiä +oppilaitansa, jonka vanhemmat kuuluivat hänelle vihamieliseen +puolueesen, sai kuristustaudin, ja kun tyttönen tahtoi nähdä +opettajatartansa, lähettivät vanhemmat häntä hakemaan. Hän riensi +sinne, hoiti oppilastansa ja istui hänen vuoteensa vieressä, kunnes +kuolema tuli korjaamaan. Uuden sindacon sydän tästä heltyi ja hän salli +hänen palkinnoksi jälleen avata koulunsa, sillä ehdolla että koulu +kutsuttaisiin "kouluksi naistöiden oppimista varten" ja että siellä +ainoastaan aivan salaa opetettaisiin lukua ja kirjoitusta. Se oli +siunattu asia. Hän ryhtyi innokkaasti toimeen, piirsi hiilellä +piirustuskaavoja, havainto-opetuksessa tarvittavia kuvia ja +maantieteellisiä karttoja. Oppilaat palasivat kouluun, ja näytti siltä +kuin kaikki kävisi hyvin. + +-- "Silloin tulee luokseni odottamatta eräänä päivänä n.s. tarkastaja, +isopartainen, tuuheatukkainon mies, kehuu piirustuksiani ja kaavojani +ja on ylen kohtelias. Tunsin elämän palaavan takaisin sydämmeeni. Hän +pyysi nähdäkseen päästökirjaani ja minä annoin sen hänelle. Mutta mies +olikin petturi, häpeemätön konna, jonka viholliseni olivat luokseni +lähettäneet. Sen oitis huomasin, kun hän ei enään ruvennutkaan antamaan +takaisin todistustani, ellen minä allekirjoittaisi lupausta, jossa +sitoutuisin matkustamaan tieheni -- -- -- Tämän kolauksen saatuani olin +aivan voimaton pitemmältä taistelemaan ja kirjoitin paperin alle. +Kuitenkaan ei hän antanut minulle todistustani, vaan sanoi saavani sen +vasta samana päivänä, jona matkustaisin, Vaan päästäkseni lähtemään +täytyi minun haalia vähä rahaa kokoon. Sitä varten rupesin kauheasti +työtä tekemään, annoin yksityistunteja, hoidinpa pieniä lapsiakin. Minä +niukensin ateriani, nukuin ainoastaan neljä tuntia yöseen, enkä päivin +minuuttiakaan hukannut. Sillä aikaa lakkasivat vainoomiset ja pappikin +peruutti kirjallisesti syytöksensä. Mutta paikkakunnalla, jossa olin +niin ikäviä päiviä viettänyt, en voinut kauemmin viipyä. Jumalan armona +pidin kirjettä, joka kehoitti minua tulemaan rehtorinkansliaan +saadakseni määräystä toiseen virkaan. Neljä päivää sen jälkeen läksin." + +"Koska hevoskyyti oli liian kallista, sain viidellä lirellä paikan +venheessä, jolla kahdeksan miestä sousi viikunoita lähimpään +kaupunkiin. Ne lienevät olleet camorristeja.[6] Liian myöhään rupesin +heitä epäilemään." + +"Kun olimme jo kaukana rannasta, näin, että kaikki alkoivat +katsella kaulassani riippuvata laukkua; arvattavasti luulivat siinä +olevan rahaa. Minä rupesin pelosta vapisemaan, ja välttääkseni +väkivaltaisuuksia avasin sen, jotta saattoivat nähdä sisällyksen. Siinä +ei ollut muuta kuin todistukseni, vähän leipää ja makkaraa. He eivät +puhuneet sanaakaan ja minä rauhoituin hiukkasen. Yöllä nousi myrsky, +meri oli kauhea nähdä, kalastajat luulivat hukkuvansa; minä heittäydyin +venheen pohjalle ja uskoin sieluni Herran haltuun. Neljä tuntia kesti +pelkoa ja suurinta tuskaa. Kaikeksi onneksi istui venhe kiinni +salakarille ja siinä odotimme päivän valkenemista. Aamulla ilma +asettui. Minulla ei kumminkaan ollut enään uskallusta jatkaa matkaani +meritse, joka minua kauhistutti. Minut laskettiin maalle, ja yksinäni, +läpimärkänä kiireestä kantapäähän kuljin metsän halki tapaamatta +elävätä olentoa ja pääsin vihdoin postivaunuilla lähimpään kaupunkiin, +jonne kalastajatkin olisivat minut vieneet. Luulin vastuksieni jo +loppuneen. Nousin junaan ja tulin ----n kaupunkiin, riensin rehtorin +virkahuoneesen, jossa minua otettiin ystävällisesti vastaan, liiankin +ystävällisesti -- --- --." + +"Entäs uusi virkani? Oi taivasten taivas! Se oli kylässä, muutaman +kilometrin päässä siitä paikkakunnasta, josta olin lähtenyt." + +Miksikä sitten olivat tahtoneet häntä sinne? Miksi panneet hänen +turhaan tekemään tätä pitkää, vaivaloista matkaa? Oh, se oli helppo +arvata. Tänne saapuneet kertomukset hänen pienistä seikkailuistaan +olivat herättäneet uteliaisuutta. He käskivät hänen saapua paikalle +saadaksensa häntä nähdä. Ehkä olisivat antaneet paikan lähempänäkin, +jos hän olisi paremmin vastannut heidän käsitystään, jos hän olisi +ollut taipuvaisempi luonnoltaan. Nyt hän sai kääntyä takaisin. Hän +varustausi enkelin kärsivällisyydellä ja matkusti takaisin. + +Uuteen kylään, jossa muutamia vuosia sitte sindaco oli murhattu, ei +ollut mitään oikeata tietä. Alituisesti kompastelevalla aasilla hän +ratsasti sinne kauheata polkua; jonka molemmin puolin oli syvät kuilut. +Monasti oli lyödä päänsä murskaksi ja pääsi perille kädet aivan +veressä. Siellä hän löysi kouluhuoneen, jossa oli lautakatto, ikkunat +ilman minkäänlaisia varjostimia, rottia niin että vilisi ja seinässä +mehiläispesä, jonka asukkaat lentelivät tuttavuutta hieromaan +oppilaitten kanssa. Hän oli siellä monta kuukautta. Eivät maksaneet +hänelle luvattua palkkaa, vaan antoivat hänelle kaksikymmentä viisi +lireä kuukaudessa. Tähänkin hän tyytyi siksi kunnes isänsä, +omantuntonsa vaatimana, kutsui hänet kotiin. Ennen lähtöänsä hän +kumminkin vielä velkoi maksamatta olevaa palkkaansa, noin kuutta sataa +lireä. Koulukassa oli tyhjä, niin että hänen oli odottaminen joku aika. +Lopulta antoivat hänelle viisisataa lireä, kaikki kuparirahassa, niin +että sen laskemista kesti puolentoista tuntia, ja hänen täytyi ottaa +eri aasi sitä varten. Ajettuansa lähimpään satamaan, josta hänen oli +laivalla mentävä Genuaan, eivät majapaikassa tahtoneet ottaa vastaan +hänen rahojaan. Silloin hän huomasi monen lanteista vääräksi. Hän oli +nöyrä, poimi oikeat rahat koriin ja nousi laivaan. Ja niin se seikkailu +päättyi. + +Liikutettuna tarttui Emilio serkkunsa käteen, jota vähän aikaa piteli +omassaan, -- sitten kun serkku ensin oli katsellut ulos lehtimajasta. + +-- Kotiin tultuani -- lopetti tyttö kertomuksensa -- tunsin suurta +tarvetta saada jonkun aikaa elää rauhassa, kaukana muusta maailmasta; +minä hain paikan pienessä vuorikylässä, ja nyt olen täällä. + +Ratti seurasi silmillään hänen kätensä viittausta, ja oli oikein +hämmästyksissään nähdessään kataja- ja kuusimetsää sekä Alppien +lumihuntuisia huippuja, sillä hän oli äsken mielikuvituksessaan ollut +kaukana meren rannalla, valoisilla tuntemattomilla mailla. + +-- Ja kuitenkin -- saneli serkku nuoruuden innolla -- aion palata +samoille paikoille. Olen siellä kärsinyt, mutta olen siellä myös +viettänyt ihania päiviä ja oppinut tuntemaan paljon hyviä ihmisiä! +Tytöt jumaloivat minua; moni vielä kirjoittaa minulle. Kun näillä +lumisilla seuduilla ajattelen noita paikkoja, olen näkevinäni edessäni +suuren valon. Minut käsittää jonkunmoinen koti-ikävä auringon valoon. +Sitä paitsi huvittaa minua sanomattomasti nähdä maailmaa ja joutua +uusiin elämän-oloihin; minä tarvitsen liikuntoa ja taistelua. Koetan +saada jonkun paikan Tunisiassa tahi -- pitkitti hän hymyellen -- +Palestinassa. En tahdo kylmässä kuolla. -- Surumielisesti hän lisäsi: +-- Sielläkin aion saavuttaa rakkautta. + +Hän saattoi serkkua hyvän kappaleen tietä, eräälle virran yli vievälle +sillalle, jonne hänen kävelyretkensä tavallisesti ulottuivat. +Nuorukainen kulki äänetönnä: kertomukset matkoista, kärsimyksistä ja +uhrauksista olivat panneet hänen mielikuvituksensa liikkeelle ja +herättäneet hänessä uusien olojen ja kaukaisten paikkain kaipuuta. Se +aatos, että kansakoulu-opettajankin elämässä saattoi olla vaaroja, +ihmeellisiä seikkailuja ja kohtia, joissa tarvittiin voimaa ja +urhoollisuutta, teki hänen toimensa korkeaksi ja antoi sille hänen +silmissään uuden runollisen hohteen, semmoisen kuin sotilaan ja +löytöretkeilijän elämällä on. Hän iloitsi nuoruudestaan ja siitä, että +oli täynnä toivoa ja voima? + +Kun heidän oli eroaminen, otti Emilio kiihkeästi ja hellästi serkun +kädet omiinsa. Tyttö salli sen, mutta veti ne piankin irti, katseli +ympärilleen ja sanoi: -- Ole varoillasi; minä olen sanonut, että olemme +serkuksia, mutta helposti voi käydä niin, ett'eivät sitä usko. Sitä +paitse on täällä eräs vuohipaimen, joka kosii minua. Jos hän tulee +mustasukkaiseksi, olen hukassa. Me olemme siis samaa mieltä +opetussuunnitelmasta -- lisäsi hän korkealla äänellä nähdessään ihmisiä +ohi kulkevan. + +-- Olemme samaa mieltä -- vastasi Emilio hymähdellen. + +Serkku pitkitti matalalla äänellä, sydämellisesti mutta lujasti: -- +Ehkä emme enää toisiamme tapaa -- -- -- hyvästi sitte, rohkeutta vaan! + +Opettaja toivotti hänelle hartaasti samaa, heilutti lakkiaan ja läksi +astumaan laaksoon päin. Serkku palasi asumukseensa, jonka illan pimeys +jo oli melkein peittänyt. + + + + +Piazzena. + + +Uusia kasvoja. + +Syyskuun loppupuolella läksi Emilio uuteen virkaansa Piazzenaan, yhteen +noita kyliä, jotka muistissa sulautuvat satoihin toisiin, aivan kuin +viljapellot, jotka sen ympärillä silmän siintämättömiin lainehtivat. +Päivällisten tienoissa hän eräänä kirkkaana syyspäivänä saapui paikalle +ja hänestä tuntui kuin olisi hän tullut autioon, hyljättyyn kylään, +sillä hän ei tavannut elävätä olentoa noilla mutkaisilla elukkain +ryvettämillä kaduilla, joitten molemmin puolin kulki pitkiä aitoja tahi +seisoi matalia huoneita, ikkunat uudinten verhoomina. Avoimista +porteista tunki kirpeä heinän ja sarvikarjan löyhkä, ja muutamilla +nurmenpeittämillä toreilla kävi porsaita laitumella. Kirkot olivat +suljettuina. Erään papin hän näki katoavan porttikäytävään ja muutama +vaimo kääntyi syrjäkadulle. Ei muuta ääntä kuulunut kuin suihkukaivon +loiskinaa ja veden lirinää katuojassa. Joka taholla vihreitä puita ja +kauniita ketoja. Päivälliskellon soitto ei koskaan tuntunut lakkaavan. + +Don Pirotta, jolle Ratti oli saanut suosituskirjeen holhoojaltaan, otti +hänet vastaan kuin vanhan ystävän. Se oli viidenkymmenen ikäinen mies, +joka huonon terveytensä tähden näytti vanhemmalta, mutta oli samalla +älykkään ja hienon näköinen. Hän sanoi Piazzenaa perin hyvästi +hoidetuksi kunnaksi, vaikka täällä, kuten muuallakin, oli kaksi varsin +vilkasta eri puoluetta. + +-- Teidän ei ole tarvis siitä välittää -- sanoi Pirotta opettajalle. -- +Pitäkää vapaasti seuraa niiden kanssa, jotka teitä miellyttävät, sillä +joko aiotte elää eräkkäänä tahi kaikkein ystävänä, vetävät he teidät +kumminkin jompaan kumpaan puolueesen; taikka jos teidän onnistuu +pysyttäidä ulkopuolella kumpaakin, saatte molemmista vihamiehiä. +Kansakoulu-opettaja, joka ei kuulu mihinkään puolueesen, saa yksin +kunnan vahtimestarinkin vihollisekseen. Laittakaa niin, että noudatatte +kirkkoherran vaatimuksia, niin voitte välttää yhteentörmäyksiä. Tehkää +niin sindaconkin suhteen, jolla on eriskummalliset mielipiteet -- hän +naurahti -- kieliopin suhteen, mutta joka sentään on kunnon ihminen. +Kouluhuoneisto on muhkea. + +Sen jälkeen Pirotta antoi hänelle käytännöllisiä neuvoja kauppapuotien +suhteen, sen tapauksen varalta, että Ratti aikoisi pitää omaa taloutta. +Yksi kunnallishallituksen jäsenistä oli teurastaja, toinen maustinten +kauppias; ja tarkastusmies, joka oli nainut sindacon orpanan, oli +etevin sekatavarankauppias paikkakunnalla. Viisainta olisi tehdä +kauppansa heillä eikä muitten kauppiasten luona. + +-- Lyhyesti sanoen -- niin päätti hän puheensa -- jos teillä on +vähänkin käyttäytymis-älyä, ettekä huoli juoruista, joita saatte joka +taholta kuulla, tulette kyllä viihtymään täällä ja teitä myöskin +pidetään arvossa. + +Opettaja pani mieleensä varsinkin sen neuvon, joka koski puolueita. Se +oli tärkeämpi kuin oli luullutkaan; sillä jo yksin siitä syystä, että +suojeliansa oli hänestä kirjoittanut Pirottalle, olivat kaikki +kuukautta ennen hänen tuloansa Piazzenaan lukeneet hänet Pirottan +puolueesen kuuluvaksi. + +Kirkkoherran puolue oli tähän aikaan vallassa. Kova vihamielisyys, joka +johtui edellisenä vuonna olleesta ankarasta kiistasta, vallitsi +kirkkoherran ja don Pirottan välillä. Don Pirotta oli muutaman +hengellisen veljeskunnan kappalainen; perustamalla pikkulasten koulun, +hän oli hankkinut itselleen kunniamerkin. Kadehtien Pirottan menestystä +hyvänä saarnamiehenä, joka veti kaikki sanankuuliat puoleensa, oli +kirkkoherra kieltänyt veljeskuntaa pitämästä iltakirkkoa Toukokuun +ajalla. Veljeskunta valitti pispalle, joka kumosi kiellon. Kirkkoherra +puolestaan kosti, sitte kun jälleen oli voittanut piispan suosion +jättämällä tälle osan testamentti-lahjoituksesta, jonka eräs kaukainen +sukulainen oli hänelle uskonut sillä ehdolla, että kaikkina aikoina +pidettäisiin sielumessua hänen puolestansa. Luottaen esimiehensä +suosioon sekä tuon uskonnollisen, taipuvaisen sindacon ystävyyteen, +esiintyi kirkkoherra nyt mahtavana miehenä, esti pienen näytelmähuoneen +perustamista kylään, pakoitti pikkukoulua ottamaan palvelukseensa juuri +ne nunnat, joita hän ehdoitti, hankki kunnalta vuotuisen rahamääräyksen +kirkon lamppuihin ja, mikä vieläkin tärkeämpi, hänen onnistui saada +koulun tarkastusmieheksi don Pirottan sijaan tuo sekatavarankauppias, +joka oli sekä kirkkoherran että sindacon uskollinen ystävä; hänen +kauttaan saattoi kirkkoherra sekaantua koulun asioihin. + +Opettajamme kuului siis jo tietämättänsä vastustuspuolueesen, kun hän +Lokakuun ensi päivänä aloitti koulunsa. + +Emilio suuresti ihastui nähdessään kouluhuoneiston; sillä hän piti +totena, mitä Megarin oli tapana sanoa: kaunis kouluhuoneisto on paras +keino saada rahvas itse opetusta suosimaan. Huoneisto oli rakennettu +varta vasten koulujen tarpeeksi syrjäiselle, aukealle paikalle vanhan +kappelin viereen; se oli iso, valkoinen, nelikulmainen rakennus, jossa +poikakoulu oli sijoitettu toiseen, tyttökoulu toiseen puoleen, +kummallakin eri sisäänkäytävänsä ja pihamaansa. Ihastuneena jopa +ihmetellen katseli opettaja koulun valkoisia, siistejä seiniä ja hyvin +pidettyjä penkkejä. Seinällä riippui neljä maatieteellistä karttaa, +joita lie joku jättiläinen sinne ripustanut, niin ylhäällä olivat; +pienen pieni musta taulu sekä yksi ainoa kasvikuva; kaikki oli perin +puhdasta, ihan kuin vasta ostettua. Kuninkaan kuva, öljyyn painettu, +riippui kahden ison raamatunhistoriallisen taulun välissä, jotka +näyttivät siltä kuin olisi ne ostettu jostakin markkinakojusta ja sitte +puhdistettuina ja kiilloitettuina tänne pantu. Opettaja ihmetteli +lukuisan oppilasjoukkonsa suurta siisteyttä sekä vanhan vahtimestarin +sotilaantapaista säntillisyyttä. Tämä esiintyi aina parta tarkoin +ajeltuna, mustassa samettitakissa ja hopeanauhoilla koristettu lakki +päässä. + +Emilio piti myös paljon työtovereistaan, joita joka päivä välitunneilla +tapasi koulun pienessä ja siistissä opettajasuojassa. + +Toisen luokan opettajatar, joka oli paikkakunnalla asunut jo +kaksitoista vuotta, oli noin neljänkymmenenvuotias, pitkä, kalpea +nainen, kärsivän ja lempeän näköinen; hiuksensa olivat sileäksi suitut, +pukunsa tavallista yksinkertaisempi, aina samankuosinen, juuri kuin hän +olisi kuulunut johonkin sisarkuntaan. Ilokseen nuori opettaja kuuli +hänen äitinsä monta vuotta asuneen samalla paikkakunnalla, jolla hänen +oma äitinsä aikoinaan oli asunut; molemmat rouvat olivat olleet hyviä +tuttavia. + +Toinen opettajatar oli kolmenkolmattavuotias, kaunisvartaloinen, hyvin +puettu, kohtelias ja arvokas käytöksessään. Heti hän tarkasteli +Emiliota vilkkailla, terävillä, säihkyvillä silmillään. Hänen suuri, +aistillisuutta ilmaiseva suunsa oli omituisesti muodostunut ja näytti +aina valmiilta pistosanoja päästämään. + +Mies-opettaja, hyvänluontoinen, perin rehellinen, +seitsemänkymmenenvuotias ukko, puhui ja liikkui äärettömän hitaasti ja +oli varustettu vatsalla, jonka tavattomaan isouteen ei kuitenkaan +ravinnon runsaus lie ollut syynä. Hän oli virkaansa toimittanut vähää +vailla puolen vuosisataa ja melkein koko ajan Piazzenassa, niin että +kunnallishallituksessa istui useita hänen entisistä oppilaistaan, jotka +nyt, kolmenkymmenen vuoden kuluttua, pienellä rettelöimisellä kokivat +kostaa koulun-aikaisia rangaistuksiaan. Mies paralta puuttui kaksi +sormea vasemmasta kädestä; ne hän oli hukannut Valdi Sesiassa, jossa +oli ollut pari vuotta opettajana. Kerran, näet, eräs hänen oppilaitaan, +jonka kodissa asui kivensärkijöitä, toi mukanansa kouluun näiltä +varastamiansa dynamiitti-patruunia. Poika, nurkkaan pantuna, helisteli +niitä taskussaan. Kun hän ei käskyä totellut eikä heittänyt pois +leikkikalujansa, tempasi opettaja ne häneltä; mutta samassapa +räjähtävätkin ja veivät mukanaan kaksi opettajan sormea. Se oli noita +pieniä tapaturmia, joita ei saata ennalta arvata, mutta jotka +nähtävästi kuuluvat opettajan toimeen. + + +Sindaco ja kirkkoherra. + +Emilio aloitti koulutyötään, lujasti päättäen seurata sitä +menetystapaa, joka hänestä oli paras, s.o. pitää ankaraa kuria +kuitenkaan kovuutta käyttämättä, peittää kylmän tyyneyden alle +luonteensa liian suuren taipuvaisuuden sekä sydämmenkin kasvatuksessa +käyttää jonkun verran lujuutta ja jäykkyyttä, joka pysytteleisi +oppilaat hänestä kunnioittavan matkan päässä. Hän katsoi tätä muutosta +opetustavassaan ei ainoastaan hyödylliseksi, vaan jopa tuiki +tarpeelliseksikin ja luuli sen käyvän aivan helposti päinsä. Rupesi +siis oitis, vähän poikiin tutustuttuansa, olemaan varsin jäykkä ja +kylmä niillekkin kuudelle, kahdeksalle pojalle, jotka herttaisuudellaan +olivat herättäneet hänen myötätuntoisuuttansa. Tämän uuden menetystavan +ensimmäinen tulos oli erittäin hyvä. + +Ensimäisenä lauantaina ilmaantui sindaco kouluun. Ennenkuin sisään +astui, hän muutaman minuutin kuunteli oven takana ja näytti olevan +varsin tyytyväinen luokassa vallitsevaan hiljaisuuteen ja +järjestykseen. Ensin hän katseli ympärilleen valoisassa, aurinkoisessa +huoneessa ja kysyi sitte opettajalta tyytyväisen näköisenä niinkuin se, +joka odottaa mieleistänsä vastausta: -- Mitä pidätte kouluhuoneistosta? + +Ken vain kerran näki sindacon kasvot, taisi niistä paikalla lukea hänen +hallitsevat intohimonsa: järjestyksen ja puhtauden. Hänen pitkällä +virka-urallaan nämät intohimot olivat kasvaneet vuosi vuodelta. Hän oli +oikeana kiusana käskyn-alaisilleen, kauhistuksena sihteerille ja +vahtimestarille, jota jälkimäistä hän muun muassa komensi tarkkaa +vaaria pitämään siitä, että eräät kunnallislautakunnan käytettäviksi +aiotut paperit, joita oli määrä säilyttää aivan toisessa laatikossa +kuin kirjelaatikossa, olivat leikatut tarkasti suoran kaiteen muotoon +ja aivan yhdenkokoisia. Kylässä hirveästi naurettiin sitä tarkan +tarkkaa huolta, jolla hän kirjoitti nimensä: ensin pölytti ja pyyhki +kynän, sitte kirjoitettuaan pyyhki ja lukitsi sen kynäkoteloon, jota +joka kerta aina puhdisti. Pilaa herätti myöskin se matematillinen +tarkkuus, jolla hän, rikas mies, määräsi taloutensa menot, laskien +kuinka monta luotia lihaa tuli kunkin perheen jäsenen osaksi. Hän +kirjoitti kauniilla käsialalla kaikki menonsa siistin siisteihin +tilikirjoihin, joita talletti parikymmentä vuosikertaa aivan kuin +kalliita käsikirjoituksia. Vaikka oli jo kuudenkymmenen vuoden +vanha ja hiukan viallinen, esiytyi hän aina moitteettoman hienossa ja +siistissä vaatetuksessa, peilikirkkaiksi kiilloitetuissa saappaissa +sekä ajoi partansa jok'ikinen päivä. Niin hyvin sanoissa kuin teoissa +oli hän tarkan täsmällinen, jopa liiaksikin säännöllinen. Hänen oli +tapana puhua kuin olisi kirjasta lukenut sekä lausua mielisanansa +ja -lauselmansa erityisellä painolla; aivan kuin on tapana vanhoja +käymättömiä hopearahoja heläyttää pöytään, koska muuten ei kukaan niitä +minkään arvoisina pitäisi. Eleissään oli jotain varovaista ja samalla +papillisen juhlallista. + +Jonkun aikaa opetusta kuunneltuaan hän kiitteli opettajaa ja laski +hänen sydämmelleen varsinkin äidinkielen opetuksen, jota viime vuosina +oli laiminlyöty. -- Ihanan kielemme opetusta -- hän sanoi. + +Sen jälkeen hän lähestyi koulun penkkejä ja katseli niitä tarkoin. +Huomatessaan niissä kynäveitsen jälkiä, suuttui hän ja sanoi opettajaan +kääntyen: -- Yhdestä asiasta täytyy minun oitis teille puhua: vaatikaa +ankarasti koulun kalujen kunnioittamista. Se on asia, jossa en laske +alemmas vaatimuksiani. Meidän täytyy katsoa, ett'emme aloita huonosti. +Koulun tulee olla pyhä niinkuin kirkko. Se onkin jonkinmoinen kirkko -- +ja hän laski erään mielilauselmansa -- se on siviili-kirkko. + +Kun sindacon epäluulot kerran olivat heränneet, tarkasteli hän myöskin +kauempana olevia penkkejä, katseli kauan seiniä ja palasi sitte lasten +luo. Sormellaan osoittaen mustepilkkua, jonka eräs oppilaista oli +saanut vihkoonsa, hän kysäisi: -- Niinkö vihkoja pidetään? + +Poika vastasi arasti: Se on semmoisessa lehdessä, mitä min' en enää +käytä. + +-- Mitä min' en! -- matki sindaco. -- Sano oikeammin: -- jota en enää +käytä. -- Opettajaan kääntyen hän jatkoi, juuri ulos menossa: -- Siis +muistatte, äidinkieli ja puhtaus ovat ne kaksi asiaa, joille minä panen +erityisen arvon. + +Vielä kerran toistettuaan mielilauseensa siviili-kirkosta, ilmoitti hän +vihdoinkin, vaikka vaan kuin sivumennen, oikean asiansa, jota ei ollut +tahtonut uskoa toisten toimitettavaksi, varsinkin kun opettajan +mielipiteitä ei vielä tunnettu. Opettajan näet piti hyväntahtoisesti +huomis-aamuna seurata luokkaansa kirkkoon, messua ja saarnaa kuulemaan +--- -- -- se oli tapana -- -- -- aivan tarpeellinen kunnioituksen +osoitus -- -- -- Muutoin oli erittäin suotavaa, että opettaja +kirkossakin valvoi poikainsa käytöstä. Hän saattoi antaa heidän +kokoontua koulun pihaan neljännestä ennen jumalanpalveluksen alkua. +Emilio joutui hieman pahoillensa tästä käskystä, sillä hän pelkäsi +saarnoja liian pitkiksi pojille. Seuraavana aamuna saattoi hän pojat +kirkkoon; toisetkin opettajat olivat siellä. + +Pimeä, avara kirkko oli puolillaan väkeä, ja pian Emilio +kouluvahtimestarin avulla oppi tuntemaan paikkakunnan tärkeämmät +henkilöt ulkomuodolleen. Kun kirkkoherra saarnansa aloitti, valtasi +opettajan ikävämpi tunne kuin ikävystymisen. Saarna oli katkera, +sotkuinen ja murteellinen sekä täynnänsä persoonallisia hyökkäyksiä, +joita äsken paikkakuntaan tullut ei voinut ymmärtää, mutta jotka +kumminkin tekivät opettajan levottomaksi, hänen kun salamana juolahti +mieleensä, että samanlaiset saattoivat vastaisuudessa häntäkin +tarkoittaa. Hän arveli, mitä olisi kerran itse tekevä, kun häntä +vuorostaan saarnastuolista löylyteltäisiin. + +Myöhemmin Emilio sai kuulla syyn tuohon ankaraan saarnaan. Edellisenä +iltana oli paikkakunnalle saapunut _il Popolo_ niminen sanomalehti +lisälehtineen ja jälkimäisessä oli kirjoitus kirkkoherraa vastaan. Tämä +oli ostanut kaikki kappaleet ja polttanut ne torilla kirkon edustalla, +kokoontuneen ihailiajoukon riemuitessa. + +Saarnaajan laihat, kovat, pitkäin, harmaitten hiusten ympäröimät kasvot +ja koko hänen kuiva, äreä olentonsa ilmaisivat riitaista mieltä. Vielä +enemmän sitä todistivat kiivaat ja äkkinäiset ruumiin liikkeet. Kun +saarna tuntui loppuvan, alkoi hän taas uudelleen. Hän soimasi +vapaamuurareita ja niitä, jotka lukivat huonoa kirjallisuutta, käyttäen +munkkien keksimiä ja viljelemiä mahtilauseita. Emilio, joka ei +entiseltä tuntenut maalaispappien kaunopuheliaisuutta ja jolla sitä +paitse oli tuollainen horjuva usko, johon typerät saarnat tekevät +aivan päinvastaisen vaikutuksen, paheni koko kirkonkäynnistä. +Kirkonpalveliankin esiintymistapa loukkasi häntä. Se oli paksu, +talonpoikainen mies, joka seisoi suorana ja jäykkänä kädet ristissä +saarnastuolin alapuolella ja tuimin silmin katseli järjestänsä kutakin +saarnassa tarkoitettua henkilöä, ikäänkuin esittääkseen heitä +seurakunnalle. + +Seuraavina sunnuntaina oli saarna samanlaista. Hänen +kunnian-arvoisuutensa oli verrattoman röyhkeä. Eräänä päivänä hän +huusi saarnastuolista: -- Vaikkapa itse kuningas tulisi tänne +sotajoukkoineen, sanoisin hänelle vasten silmiä, että hallituksemme on +huono. -- Erittäin hän vihasi niitä, jotka lukivat eräitä Turinissa +ilmestyviä sanomalehtiä; hän tiesi tarkoin näiden tilaajat +paikkakunnalla. Muutamat kätkivät sanomalehtensä nähdessään hänen +lähestyvän. Joka vuosi sai hän aikaan suurta melakkaa ennen sitä +juhlaa, jota vietettiin kaupungin suojeluspyhimyksen kunniaksi. +Estääkseen julkisten tanssiaisten pitämistä silloin uhkasi hän jättää +nuoret tytöt synnin päästöttä eikä tahtonut laskea juhlasaattoa ulos +kirkosta. Hautajaisissa hän väliin oli varsin silmitön, murensi +palasiksi vahakynttilän keskelle katua, jos se ei ollut tarpeeksi +painava, ja jätti koko toimituksen sikseen. Sitä paitsi hän käräjöi +puolen maailman kanssa: erään naapurin oli haastanut oikeuteen +vesijohtoa koskevasta kiistasta, toista oli syyttänyt epärehellisestä +ala-ikäisten perinnön hoidosta y.m. + + +Neiti Fanarin salaisuus. + +Jonkun aikaa sai Ratti olla rauhassa. Kirkkoherran syntipukkina tällä +haavaa oli ensi luokan opettajatar, neiti Elda Fanari. Vihamielisyys +oli alkanut jo opettajattaren tulopäivänä, sillä neiti oli valinnut +rippi-isäkseen don Pirottan eikä kirkkoherraa. Toinen oli siitä niin +suutuksissaan, että muutamasti ei voinut olla sydäntään purkamatta. Hän +väitti, että koska opettajatar oli rippi-isäkseen ottanut toisen eikä +häntä, kunnan etevintä hengen miestä ja ikäänkuin luonnollista +rippi-isää, tämä teko oli julkisena todistuksena opettajattaren +ylenkatseesta ja loukkasi kovin hänen arvoaan seurakunnan +esipappina. Mutta opettajatar piti puoliaan, ja hänen kunnian- +arvoisuutensa pani asian muistiinsa. Sen Emilio sai kuulla eräältä +kunnallishallituksen jäseneltä, entiseltä sindacolta, joka oli asian- +ajaja ilman toimituskonttooria, koulu-legaatti[7] ja johti nykyään +vastustuspuoluetta. Eräänä iltana tämä kahvilassa rupesi tuttavalliseen +haasteluun Emilion kanssa. Asian-ajaja oli komea, viidenkymmenen +vuotias leskimies; hänellä oli avonaiset, miellyttävät kasvot ja hän +kävi hienosti ja nuorten tapaan puettuna. Puhuessaan liikutteli paljon +käsiänsä kuin näytelläkseen monia sormuksiansa. + +-- Kait te, opettaja hyvä, jo olette kunnon sindacoltamme saaneet +kieliopillista neuvoa? -- oli yksi hänen ensimäisiä kysymyksiänsä. + +Kun huomasi Emilion tälle kysymykselle hymyilevän, purskahti hän +nauruun ja rupesi peittelemättä sättimään kunnallishallitusta, tehden +sitä kuitenkin aivan leikillisesti ja ilman vihaa tahi kateutta. Muun +muassa hän kehoitti Emiliota suojelemaan oppilaittensa vihkoja +hyvänluontoisen, möhömahaisen sekatavarankauppiaan kynsiltä; se oli +kunnon äijä, oikea mallitarkastaja, siksi sivistynyt että osasi +painettua kompuroimatta lukea; mutta hänellä oli se paha tapa, että +hyökkäsi puodistaan kouluun pesemättömin käsin vihkoja tarkastamaan, +niin että näihin aina jäi rasvaisten sormien jälkiä, jotka olivat +sindacolle kauhistukseksi. Sitten asian-ajaja vilkutti silmiään ja +kysyi -- mitä opettaja piti neiti Fanarista. -- Oi onnellista +opettajaa, joka alati sai oleskella hänen läheisyydessään! + +Koulunjohtokunnan jäsenen puheeksi tämä toki oli liikaa. Hämmästyneenä +katseli Emilio asian-ajajaa, sillä hän ei vielä tuntenut tuota +maaseuduilla ei suinkaan harvinaista tyyppiä, herrasmiestä tavallisesti +vanhanpuoleista, joka haaveksien ihailee naispuolista opettajasäätyä; +niinkuin isommissa kaupungeissa löytyy herroja, jotka erittäin +harrastelevat tanssijattaria, ompelioita, naiskonttoristeja taikka +jotakuta muuta kauniin sukupuolen ammattiluokkaa, jolla niinmuodoin on +heihin jonkinmoinen ammattiviehätyksen voima. Asian-ajaja oli +nuoruudestaan asti ihaellut opettajattaria ja pani yhä vieläkin ensi +sijalle sydämmessään päästökirjan saaneet opettajatarkaunottaret. +Sindacona jopa sitä ennenkin oli hänellä ollut pieniä seikkailuja; +olipa hän tehnyt lukemattomia tyhmyyksiä, mutta hänen intohimonsa +ei ollut siltä ollenkaan lauhtunut. Koulun tarkastajaksi tultuansa +hän puhui ainoastaan tyttökouluista, ikäänkuin poikakouluja +ei olisi lainkaan ollut olemassa; tyttökouluista taas hän nosti +puhetta ainoastaan päästäksensä kertomaan opettajattarista. +Opettajatar-käsitteessä oli hänen mielestään jotakin lumoavaa, +salaperäistä, kirjallisen irstasta ja samalla nunnamaisen siveätä, joka +kiusasi häntä kuin kielletty hedelmä ainakin. Kun hän sanoi: -- viime +keväänä seminaarista laskettu opettajatar -- sanoi hän sen aivan +vesissä suin, niinkuin herkkusuu sanoo: -- tuore lohimullo tänä aamuna +saatu. -- Hän tunsi kaikki sen läänin opettajattaret ja saattoi, +tietysti syyttäen virkavelvollisuuksiaan, matkustaa monet penikulmat +nähdäkseen jotakuta uutta opettajatarta, jota oli kuullut kehuttavan +kauniiksi. + +Vaikka Emiliota ei suurin huvittanut asian-ajajan lempiaine, +oli hänen kuitenkin pakko siihen puuttua. -- Kuulkaas, minkälaisia +opettajattaria siellä Garascossa oli? -- Kun asian-ajaja oli saanut +Emilion kuvaamaan tuota runoilevaa ja runoja lausuvaa opettajatarta, +istui hän jonkun aikaa ajatuksiinsa vaipuneena, silmät kiinni, +ikäänkuin voidaksensa oikein nauttia tuosta kuvasta, tuosta +opettajattaren ja talonpoikaistytön ihmeellisestä sekoituksesta. +Samalla lailla hän teki kuullessaan opettajatar-serkkua mainittavan, +vaikka silloin muodolla, joka osoitti hienontuneempaa ahnautta. -- +Opettajana kaksi vuotta etelä-Itaaliassa! -- sanoi hän samalla äänellä, +jolla juoppo puhuu vanhasta viinistä. + +Sen jälkeen asian-ajaja johti puheen taasen Fanari neitiin ja lajitteli +kaikki hänen ihastusta herättävät ominaisuutensa. -- Erittäin +miellyttävä olento, vai kuinka? Oikein hieno nainen. Olette kait +huomanneet hänen käsiänsä? Silmät, jotka katselevat sadalle suunnalle +yhtä haavaa, taivaaseen päin, maahan ja joka paikkaan. Tosin hän +saattaisi olla pari tuumaa pitempi ja vähän laihempi; mutta eihän tuo +mitään tee -- -- -- Ja sitten tuo hänen hurmaava salaperäisyytensä! +Mitä, ettekö vielä ole kuulleet neiti Fanarin salaisuudesta? + +Salaisuus oli tosiaankin eriskummainen. Neiti Fanari oli otettu +seuraajaksi opettajattarelle, joka erotettiin virasta siksi, että +eräänä päivänä karnevaalin[8] aikana oli sulkenut koulun ja matkustanut +Turiniin, ei -- niinkuin hän syyksi sanoi -- sairasta äitiänsä +tervehtimään, vaan mennäkseen rakastajansa seurassa naamiohuveihin. Nyt +oli asian laita semmoinen, että neiti Fanarinkin äiti makasi sairaana +Turinissa. Kun siis uusi opettajatarkin usein teki Turinin matkoja, +väliin joka kymmenes päivä, rupesi moni, muistaen edeltäjää, epäilemään +tuon sairastavan äidin olemassa-oloa. Tosin saatiin sindacon +tiedustelujen kautta selville, että äiti sekä oli olemassa että +sairasteli, mutta epäluulot kerran herättyään eivät sillä sammuneet. +Semmoisella erinomaisella, kaunissilmäisellä tytöllä täytyi olla +rakastajansa. Sitä paitsi ei hän Turinista palatessaan näyttänyt +ollenkaan totiselta, niinkuin se, joka äsken on täyttänyt yhden +seitsemästä laupeuden työstä. Tämä antoi ajattelemisen aihetta +talonpoikaiskolloille. Siinä täytyi olla lemmenseikkailuja. +Uteliaisuudesta olivat lähettäneet heti opettajattaren perään vakojia, +joiden piti urkkia kaikki asiat, saadakseen tietoonsa sekä rakastajan +että todistuksia opettajatarta vastaan. Turinissa asuvia ystäviä oli +pyydetty pitämään poliisin tavoin opettajatarta silmällä. Muutamat +olivat kahdestikkin matkustaneet opettajattaren jäljestä; he eivät +mitään keksineet ja kävivät entistänsä innokkaammiksi. Kettu oli liian +viekas tarttuakseen heidän ansaansa. Opettajattaren palveliaakin +tutkittiin, mutta turhaan. Kirjeenvaihtoa pidettiin tarkasti silmällä; +mutta opettajattarelle ei tullut muuta kun kirjekortteja äidiltä ja +eräs pedagogiallinen aikakauskirja. Ruvettiinpa epäilemään +sanomalehdessä olevan neulalla pistettyjä ilmoituksia yhtymisiksi. Itse +apteekkarikin, joka samalla oli postimestarina, joutui siinä määrässä +yleisen uteliaisuuden valtaan, että tarkasti sanomalehteä kynttilätä +vastaan; mutta siinä ei ollutkaan läpiä. Kun eivät muuta voineet, +katselivat tarkoin opettajatarta silmiin hänen Turinista palatessaan ja +pitivät tarkkaa vaaria hänen ihonsa väristä sekä hänen käynnistään. +Muitten muassa kirkonpalvelia, kuohuen sisällistä kiukkua, katseli +häntä inkvisiittorin läpitunkevilla silmillä. Totta puhuen oli paljon +aiheita; mutta eihän semmoisiin sivuseikkoihin voi epäilyksiänsä +perustaa. -- Asian-ajaja ei kertonut, että alussa oli luultu häntä +rakastajaksi. Epäluulo kumminkin haihtui, kun huomattiin, ett'eivät +matkustaneet pois koskaan samoina päivinä, oltiinpa muuten tietävinään, +että heidän välillään oli ollut jotain jo siihen aikaan, kun +asian-ajaja oli sindacona ja Fanari neiti opettajattarena toisessa +kylässä. -- Ei, hän ei ollut rakastaja, vaan se oli luultavasti joku +nuori mies, jota ei ollut helppo löytää. Erään tuommoisen retken +perästä oli opettajatar kantanut oikein ruusua rinnassaan, ja siitä +ruususta puhuttiin kokonainen viikko. Saattoihan vähemmästäkin pää +tulla pyörälle. Neiti Fanari, joka aavisti kaikkea tätä, näkyi +nauttivan heidän uteliaisuutensa kiihoittamisesta ja lisäsi vain +epäilyksiä jäykällä käytöksellään ja pilkallisella muodollaan. Mitä +enemmän häntä vakoiltiin ja vahdittiin, sitä levollisemmin ja +kunnioittavammin hän ihanilla, hämmästyneillä silmillään katseli niitä, +jotka puhuivat hänelle pistosanoja, aivan kuin hän ei lainkaan +ymmärtäisi mitä tarkoittivat; mutta silmissä loisti hymy, joka sanoi: +-- Minä ymmärrän kyllä, -- Lyhyesti, häpeällistä oli monen mielestä, +että sindaco niin usein antoi lomaa. Mutta eihän sindaco raatsinut +kieltää; sehän oli hänen nuorimman tyttärensä, sindacon pikku +epäjumalan, opettajatar; sitä paitsi oli hänen opetuksensa +mallikelpoista, sairas äiti oli todella olemassa eikä noissa puheissa +muutenkaan perää ollut. Olipa siis kuin olikin suuttumus tukahutettava. + +Asian-ajaja nautti tämänlaisista keskusteluista. Lopuksi sanoi: -- +Nuorukainen, teidän tulee kukistaa tuo Turinilainen rakastaja. Oi, +ollappa kahdeksan sataa lireä palkkaa ja ainoastaan kahdenkymmenen +kahden vanha -- + +Emilion päähän ei kuitenkaan pälkähtänyt noudattaa asian-ajajan neuvoa, +sillä hän oli noita ujoja luonteita, jotka tuskin uskaltavat rynnätä +varustamattomiinkaan linnoituksiin, ja puolustustilassa olevia kokonaan +välttävät. + +Sitä vastoin jonkinmoinen myötätuntoisuus veti häntä toisen +opettajattaren Maria Mancon puoleen, jonka äiti oli käskenyt häntä +käymään heillä. Hän menikin sinne joskus. Muija parka, joka eli +tyttärensä palkasta ynnä pienestä tupakkakaupasta, muistutti paljon +Emilion äidistä. Vieno, surumielinen tytär, jonka nuoruuden kukoistus +oli koulupenkille lakastunut, teki miellyttävän vaikutuksen Emilioon. +Kun hän ajatuksissaan muutti neiden nuoremmaksi ja korjaeli +virheellisyydet ruumiin muodostuksessa, näytti opettajatar sielunsa +puolesta vastaavan ihannetta, joka Emilion sydämmessä eli. Siinä oli +luonne, jonka virka oli masentanut. Opettajattaren kasvoissa saattoi +nähdä jälkiä monesta vaivaloisesta vuodesta, huolia paikkansa +menettämisestä, tarkastajain käyntien herättämää kauhua; jälkiä, joita +olivat tehneet kohtuuttomat sindacot, kiittämättömät vanhemmat ja pahat +oppilaat, mutta myöskin jälkiä siitä enkelimäisestä kärsivällisyydestä, +jolla hän oli tämän kaiken kantanut. Ja kuitenkin hän puhui suurella, +tavaksi tulleella kunnioituksella paikkakunnan viranomaisista sekä +kertoi etevimmistä oppilaista luokassaan, tuomarin veljen tyttäristä ja +tarkastusmiehen tytöstä, juuri kuin olisivat olleet pikku prinsessoja. +Hänessä ei enää ollut rahtuakaan kiekailemisen halua eikä vähääkään +tuota naisissa yleistä turhamaisuutta, jota kuitenkin vaiston-omaisesti +ja tarkoituksetta riittää siihenkin ikään, jossa ei enää ole mitään +miellyttämisen toivoa. + +Ainoastaan joskus, kun Maria Manco nosti silmänsä koru-ompelusta, jonka +oli määrä tulla kirkon alttarille, ja loi ne seinään, kajasti niissä +pian haihtuva kaipuu, ikäänkuin vierähtäneen kyyneleen välke, joka ehkä +osoitti, että hän sielunsa silmillä näki toisenmoisen elämän, jota +nuoruutensa ensi päivistä saakka oli uneksinut; kentiesi onnettoman +lemmen muisto, ja surumielisyys, syntynyt katsellessa tuota alati +vaihtuvaa lapsiparvea, josta hän ei ainoallekkaan saattanut sanoa: Sinä +olet minun. -- Hän ei koskaan valittanut asemaansa, eipä muutakaan ja +täytti ilman ulkokullaisuutta kaikki kirkolliset velvollisuutensa. Ei +häntä kylässä nähty juuri muuta kun ostoksilla. Ensi kertaa tätä +Emiliolle puhuessaan hän pysähtyi sanaan ostoksilla ja katsahti +kysyväisenä Emilioon nähdäkseen, oliko siinä Emilion mielestä jotain +heidän viralleen alentavaista. Tämä katseppa päin vastoin koroitti +opettajatarta Emilion silmissä ja lisäsi vain sitä myötätuntoisuutta, +jota neiti hänessä oli herättänyt. + + +Sindacon toinen käynti. + +Emilio käytti kaiken aikansa ja vaivansa koulun hyväksi yhä edelleen +noudattaen uutta metoodiaan. Vaan tässäpä metoodissa onkin avonaisille +luonteille, paitsi ensimäistä hankaluutta toimeenpanossa, toinenkin +kentiesi arveluttavampi vastus, nimittäin tuo suuri vaikeus pysyä saman +menetystavan rajoissa, sittenkin kun jo on alkanut saada siitä +ensimäisiä hedelmiä, s.o. kun kurinpito ja kunnioitus, jonka juuri tuo +menetys on vaikuttanut, ovat tehneet oppilaat siivoiksi ja +rakastettaviksi. Emiliolla oli luokassaan seitsemän tahi kahdeksan +poikaa, joiden suhteen hänen oikein oli vaikea pidättää ystävällistä +luontoaan ilmi puhkeamasta, varsinkin kun heidän silmistään luki +harrasta toivomusta, jopa pyyntöäkin, että opettaja toki osoittautuisi +luonteensa mukaisena. Näyttipä tosiaankin siltä, kuin olisivat +arvanneet hänen oikean luontonsa ja odottaneet, että se jonakin päivänä +puhkeaisi näkyviin, murtaen valheellisen kuoren, johon oli kätkeytynyt. +Hänen täytyi ehtimiseen käyttää tahtonsa koko voimaa, jott'ei heltyisi +heidän kyyneleistänsä, -- noista kyyneleistä, jotka, todellisilta +vaikka näyttivätkin, tuossa tuokiossa saattoivat vaihtua kujeiluihin -- +sekä pidättääksensä kättänsä, joka pyrki hyväilemään, ääntänsä, joka +oli vähällä käydä rukoilevaiseksi, ja sanaa, joka lähti ylenmääräisillä +kiitoksilla iloa kaksinkertaiseksi lisäämään. Koulu tuli hänelle nyt +toisesta syystä aivan yhtä vaivaloiseksi kuin ennen, poikain ollessa +kurittomia. Väliin hänen oikea luontonsa astui näkyviin ja tämä silloin +suututti häntä. Hän oli kuin nuori viini, joka tynnyrissänsä kuohuu ja +kihisee. Mieleensä johtui seuraava kysymys: enköhän kadottane parempain +oppilaitteni rakkautta, koettaessani saavuttaa kaikkien kuuliaisuutta? +Mielellänsä hän olisi vastannut siihen myöntämällä, saadaksensa edes +yhden syyn, jonka nojalla olisi voinut hyljätä uuden metoodinsa; mutta +omatunto vastasi kieltämällä. Hän oli varma siitä, että hyvillekkin +oppilaille oli parempi, jos kuuliaisuus masensi mieltymystä opettajaan, +kuin jos kurittomuus edellisen kokonaan tukahdutti. + +Sitä paitsi oli hän lujasti vakuutettu, että tämä menetystapa oli +sopivampi niille, joihin sydämmen tietä oli mahdoton vaikuttaa. + +Emiliota ei enään yhtä paljo huvittanut kouluelämä kuin hänen +opettajatoimensa ensi kuukausina. Hänelle, joka oli ainoastaan muutamia +vuosia oppilaitansa vanhempi ja välistä tunsi suurta halua ruveta +leikkimään heidän kanssansa, oli tämä uusi kasvatus- ja opetus-metoodi +jonkinmoisena vapaaehtoisena vanhentumisen keinona. Hänestä tuntui +niinkuin hänen sielunsa olisi kokoon kitistynyt, niinkuin hän olisi +loppuun kulunut kaksikymmenvuotisesta koulutyöstä. + +Toisetkin epäilykset häntä ahdistelivat. Miksi ei hän voinut +kunnioitusta herättää ja ylläpitää, käyttäytyessään luonteensa +mukaisesti? Eikö tuo tullut siitä, että hänen luonteessaan oli jotain +vajanaista ja epävakaista, että puuttui johdonmukaisuutta, kohtuutta ja +ylevyyttä tuolta hyvyydeltä, jolla hän oli luullut kaikki saavansa +aikaan. Hän oli luullut erehdyksensä olevan liikanaisessa hyvyydessä; +entä jos olikin hyvyyden puutteessa? Tämän ominaisuuden hän oli +kelvottomana heittänyt luotaan; eiköhän olisi ollut parempi koettaa +tehdä sitä täydellisemmäksi? Ehkä kaikki tuli siitä, ett'ei hän +käsittänyt ensimäisen metoodinsa arvoa eikä luottanut sen menestykseen; +niinkuin moni luonnostaan hyvä ja ystävällinen opettaja muutamain +vuosien kokemusten jälkeen rupeaa kohtelemaan oppilaita tavalla, joka +on tykkänään vieras hänen luonteelleen. + +Ensimäiset kuukaudet matelivat loppuun Emilion usein näitä ajatuksia +hautoessa, ja hän jo ihmetteli, että oli saanut olla viran-omaisilta +niin kauan aikaa rauhassa, kun eräänä päivänä sindacon käynti toi +hänelle ensimäisen sodanjulistuksen. + +Sindaco astui luokkaan, puistettuansa ensin tuiki tarkoin kaiken lumen +sateenvarjostaan. Hänen takaansa ilmestyi sekatavarankauppias kiiltävin +kasvoin, juuri kuin olisi niitä pyyhkinyt rasvaisella esiliinallaan. +Hänen pitkä, lihava, leppeä, terveyttä uhkuva ulkonainen ihmisensä +todisti selvään, kuinka sangen tärkeänä hän kouluvirkaansa piti; olipa +tuo tärkeys hänen perheellensäkin niin selvänä, että eräs hänen pikku +tytöistään ensimäisenä päivänä koulussa, kun opettaja käski: -- Nouskaa +ylös! -- aivan teeskentelemättä kysyi, pitikö hänenkin, tarkastusmiehen +tyttären, nousta. + +Sillä välin kun sindaco tarkasteli seiniä ja lattiaa nähdäkseen niissä +pilkkuja tahi raamuja, katseli sekatavarankauppias, häntä matkien, +penkkejä, olisiko niissä mustepilkkuja ja vuolemia. + +Sindaco kysyi opettajalta, kuinka koulussa kävi, ja oli hyvin +kohtelias. Hänellä mahtoi olla jokia ikävä asia puhuttavana. + +Emilio sitä aavisti, kun sindaco noin kyseli sinne tänne eikä +vastauksia juuri kuunnellut, ja sitte pyysi opettajaa luetuttamaan +ääneen viime ainekirjoituksen, että hän saisi kuulla, kuinka kieltä oli +käytetty. Aineena oli: Viktor Emanuel rientää syksyllä 1870 Roomaan, +jota tulvivan Tiberin virta hätyyttää. + +Kun yksi aine oli ääneen luettu, sanoi sindaco hitaasti ja +ystävällisesti: -- Tuo oli hyvä. -- Kuitenkaan -- -- -- ei haittaisi +-- --- -- antaa joskus joku aine -- -- -- Tieteellinen opetus voi +varsin hyvin tulla siveellisen avuksi. Kun sanon siveellisen, tarkoitan +varsinkin uskonnollista. Pyhissä historioissa on hämmästyttäviä +aiheita. Niissä kerrotaan suuremmoisista asioista, joita aikoihin +saivat pyhimykset; nekin olivat eteviä ihmisiä -- -- -- niin hyvin +tiedoissa kuin muuten. Sillä lailla saavutettaisiin kaksinkertainen +hyöty -- -- --- aivan samalla kertaa. Sitä paitsi -- -- -- ei ole +hullumpata vaihetella väliin. + +Opettaja arvasi oitis mistä tämä neuvo oli alkujaan ja vastasi +kohteliaasti: -- Anteeksi, herra sindaco -- -- Minä pidin viisaampana +erottaa nämä kaksi alaa -- -- -- varsinkin kun oppilaani saavat +opetusta kirkossa -- -- -- En tahtonut tunkeilla muitten alalle. + +-- Se ei ole toisen alalle tunkeilemista, herra opettaja -- se on +toisen alan laajentamista -- Sitä tarkoitin -- sanoi sindaco. + +-- Pyydän anteeksi -- pitkitti opettaja kohteliaasti -- minun +ymmärtääkseni ei herra sindaco löydä mitään sopimatonta antamassani +aineessa? + +-- Sitä en tarkoita -- vastasi sindaco, joka älysi pistoksen ja kävi +siitä hiukan rohkeammaksi -- vaikka oikeastaan ei ole tarpeellista +valita aivan vereksiä tapahtumia -- -- -- Näitä asioita käsitetään +perheissä väliin hyvin eri lailla. -- -- Lyhyesti, ne ovat valtiollisia +tapahtumia. Parasta lie jättää ne sanomalehtien huostaan. Tätä en sano +varsinaisesti äsken luetusta aineesta -- -- vaan siksi, että toinen +asia vetää toisen perässään. Siis -- -- päätti hän, ikäänkuin +harmissaan siitä, että alkoi sotkeutua omaan puheesensa -- on parasta +seurata vanhain ihmisten neuvoja -- -- teidän, joka olette nuori +-- -- -- ja ymmärtäväinen. Se on teille hyödyllistä. + +Opettaja, joka myöskin oli vihoissaan, ei vastannut. + +Vaan sindaco näytti odottavan vastausta. + +-- Saattaahan herra sindaco -- sanoi opettaja vähän kuivasti -- päättää +niistä aineista, jotka vasta annetaan. + +Sindaco käsitti hyvin hyvästi, että purevan vastauksen alla kätkeytyi +päätös menetellä itsenäisesti, mutta hän ei ollut sitä käsittävinään. +Otettuaan kirjoitusvihkon pojan käsistä, teki hän muutamia kielellisiä +muistutuksia semmoisella muodolla kuin esim. seppä tarkastaa +ammattiinsa kuuluvia työkaluja. -- Tässä sanotaan -- huomautti sindaco +-- _samana hetkenä, jolloin kansa ryntäsi esiin_. Minä sanoin: _samana +hetkenä, jona_ j.n.e. + +-- Pyydän anteeksi -- sanoi opettaja -- _jolloin_ on kieliopin mukaan +oikea tämmöisessä paikassa. + +-- _Jona_ on kieliopillisesti oikeampi -- sanoi sindaco. -- +Kielessäkin on logiikka oleva ensimäinen asia. Tämä _jolloin_ tekee +hämmennystä. -- Hän pitkitti: -- _Kuun kolmantenakymmenentenä_. Minä +kolmantenakymmenentenä? + +-- Päivänä -- vastasi poika. + +-- Se on jotenkin yleiseen käytetty lyhennys, huomautti opettaja. + +-- Minä tahdon, että järkeä tyystin käytetään -- jatkoi sindaco. -- +Eihän voi olla määräyssanaa olematta esinettä s.o. pääsanaa, jota +määrätään. Selvyyttä ennen kaikkea. + +Sitte hän pyyhki vihkoista pari _mitkä_ sanaa ja ehätti opettajalle +sanomaan: -- Minä tiedän, ett'ei se ole mikään varsinainen virhe; mutta +sitä käytetään väärin, eikä se kauniilta kuulu. Minä pyyhin sen aina +virkamiesteni kirjoituksista. Taistelkaa tekin sitä vastaan, se tekee +teille hyvää. + +Tämä sana harmitti opettajaa. + +-- Mitä muuhun tulee -- päätti sindaco ja kumartui alas nähdäksensä +kamiinin alle -- on kaikki hyvin. Hyvä järjestys, puhtaus. Pitkittäkää +samalla lailla. Sanokaa oppilaille, että he tarkoin pyyhkivät jalkansa, +ennen kuin käyvät sisään. + +Sanoaksensa hänkin jotain, kumartui sekatavarankauppias erään pojan +kirjoitusvihkon ylitse ja sanoi totisena, osoittaen sormella erästä +sanaa: -- Pane piste tuon i:n päälle. + +Ja he astelivat molemmat tiehensä katsellen vielä kerran tarkasti +seiniin. + + +Don Biracchio. + +-- Oi, rakas opettaja -- sanoi koulu-legaatti eräänä päivänä Ratti'lle +-- meillä on varsin huonot Herran palveliat. Ainoa jonkin arvoinen on +don Biracchio. Ja niinpä hän eräänä päivänä vei Emilion don Biracchion, +hiippakunnan alkuperäisimmän papin luo. Tämä asui puolen kolmatta +kilometrin päässä Piazzenasta pienessä kylässä, jonka muodostivat +muutamat talorähjät. Hän asui yksin hökkelipahaisessa, jonka +yläkerrassa oli viheliäinen kamari ja alakerrassa kaksi pientä +huonetta. Talon edustalla kasvoi pieni puutarha tahi oikeammin +nokkospensaikko, joka vahvasti muistutti pienestä sukukirkkomaasta. +Don Biracchio sai vuosittain muutamia satoja lirejä erään +testamentti-rahaston koroista, sillä ehdolla, että opetti kylän +poikalapsia, joita ei koskaan ollut enempää kuin noin kymmenen tahi +kaksitoista. Näillä rahoilla sekä messujen toimituspalkoista ja muista +pienistä satunnaisista tuloista hän eli. + +Don Biracchio oli ankarin ruuan-ahmatti monen peninkulman piirissä, +aivan pohjaton hotko, joka saattoi pistää poskeensa neljänneksen +vasikkaa niinkuin ei mitään; vaan tuo ei estänyt häntä olemasta samalla +ensi luokan juomareita. Jonakin edellisenä vuonna oli koko hänen +vuosipalkkansa mennyt Piazzenan teurastajalle. Tämän oli tapana, +huomatessaan jonkun myymättä jääneen lihamöhkäleen rupeavan pahenemaan, +lähettää sana don Biracchiolle, joka aina osti sen alennettuun hintaan. +Ostipa hän yksin tautiin kuolleittenkin lehmäin lihaa, enimmäkseen +reisikappaleita, joita hän sitte ripusteli verannalle ikkunain väliin, +voidakseen sieltä vähä väliä leikata aika kimpaleen. Kaikissa +paikkakunnan kapakoissa oli hän tunnettu huikeista aterioistaan. Kerran +hän kolme päivää yhtä mittaa oleskeli ravintolassa pelipöydän ääressä +ja tyhjensi sitte toverinsa kanssa kolme lekkeriä punaista viiniä. +Pahimmankin pohmelon paransi hän siten, että piti niskaansa puolen +tuntia suihkukaivon alla, tahi kulkemalla penikulman matkan +rankkasateessa paljain päin. Kun hänellä oli matti kukkarossa, eleskeli +hän viikottain ihmisiä näkemättä, huonerähjäänsä sulkeutuneena. Muuten +hän oli kunnon mies, joka ei koskaan tehnyt sopimattomia, ja oli niin +hyvänluontoinen, että koulupojat pitivät häntä melkein toverinaan, +vetivät häntä takista ja puhuivat kaikki yht'aikaa. Estääksensä +tämmöistä liiallista tuttavallisuutta antoi hän lämpimänä vuoden-aikana +oppilaitten, kirjat polvilla, istua pienessä puutarhassa kivien ja +nokkosten keskellä ja opetti itse palkongilta, jossa hän istui lehmän +reiden läheisyydessä, litran vetävä kannu jalkain välissä. + +Tiellä koulu-legaatti kertoi viimeisestä koirankurista, jonka oppilaat +olivat tehneet don Biracchiolle. Hänellä oli puolen tusinaa kanoja, ja +joka kerta kun kuului kaakotusta, keskeytti hän opetuksensa ja meni +munaa hakemaan. Arvatkaa mitä nuo lurjukset keksivät saattaaksensa +hänet ihan epätoivoon? He hankkivat jostakin kaukaisesta kylästä erään +ikäisensä paimenen, oikean konstiniekan, joka osasi taitavasti matkia +kanojen kaakotusta. Sen ottivat avukseen ja kätkivät rakennuksen +edustalla olevaan kuoppaan. Seuraukset arvaatte. Pappi laukkasi koko +aamupäivän, pettyi ehtimiseen eikä voinut ymmärtää kuinka laita +oikeastaan oli; joutui lopulta väsyneenä ja hikisenä aivan epätoivoon; +ja pojat nauroivat, niin että olivat haljeta. + +Kun he olivat saapuneet pienelle rakennukselle, joka pilvisenä päivänä +näytti kurjaa kurjemmalta, huusi koululegaatti kovaa: -- Don +Biraaaacchio! + +Kohta sen jälkeen avattiin alikerrasta pikkuinen akkuna, jossa +lasiruutujen asemesta oli kaksi paperiarkkia, ja akkunasta pisti ulos +leveät, luiset, verevät kasvot, perin pienet silmät ynnä suuri, +hämmästystä ilmaiseva suu. + +Ovi avattiin. Vieraisin tulijat astuivat pienen pieneen suojaan. Siellä +seisoi viinipullo penkillä, nurkassa oli koko joukko risukimppuja; +laattia oli ihan peittonaan puun palasia, kanan höyheniä, pähkinän +kuoria ja keitetyn kastanjan jätteitä; siellä täällä näkyi kenkärajoja +ja keppejä, ja savutettua seinää pitkin oli pingoitettu nuora, jolla +riippui pesuvaatteita kuivumassa. + +Opettaja katseli ihmetellen tuota omituista, viisikymmenvuotista +pappia; lyhyt ja harteva, korkearintainen, matalaääninen, näytti +raudanterveeltä ja hirmuisen väkevältä. Don Biracchio otti heidät +sydämmellisesti vastaan, potki sälyt pois tieltä ja laski heidät +toiseen huoneesen, jossa ei ollut muuta kalustoa kuin kaappi, piironki +ja iso pöytä koulupoikia varten; pöydällä ja piirongilla muutamia +kirjoja, avattu partaveitsi, sanomalehtiä, pari maljaa ja suolasalkku. +Pappi meni oitis viiniä hakemaan, pesi kaksi lasia vadissa, jolla aikaa +opettaja katseli piirongilla rivissä makaavia kirjoja. Siinäkin hän +huomasi merkillistä sekavuutta: kirkollisia ja koulukirjoja sekä +romaaneja. + +Sepä vasta iloinen sielu! Moneen aikaan opettaja ei ollut nauranut niin +sydämmen pohjasta kuin täällä. Parasta kaikesta oli, ett'ei don +Biracchio koskaan itse edes vetänyt suutansa nauruun. Kun hän oli +jotain hullunkurista sanonut, tarkasteli hän minkä vaikutuksen se +kuulioihin teki, rypisti kulmakarvojansa ja pani suunsa tuuttiin +ikäänkuin viheltääkseen. Hän tunsi kaikki ihmiset niillä +paikkakunnilla, kaikki, rikkaimmasta herrasmiehestä halvimpaan +lehmipaimeneen asti; hän tiesi kaikki kahden viimeisen vuosikymmenen +juorut, ja jokaisesta henkilöstä ja tapahtumasta oli hänellä varalla +joku mehukas ja hauska kasku. Sitten jutteli jos jonkinlaista; siitä +kuinka hän oli viininsä valmistanut, kuinka oli vesitorven hellaansa +sovittanut, kertoi partaveitsensä historian ja selitti tarkoin miten +kasviksia on valmistettava. Vähäpätöisimmätkin asiat kuuluivat hänen +suustaan uusilta ja hupaisilta ja todistivat niin herttaista +maailmankatsantoa, niin mukavan hauskaa filosofiaa ja niin tavatonta +sekä sielun että ruumiin terveyttä, että kun häntä kuuli, teki +väkisinkin mieli jäädä sinne syömään noista maljoista ja asumaan hänen +kanssansa tuossa hökkelissä erillään muusta maailmasta, ilman kaikitta +ajatuksitta ja alakuloisitta tunteitta. Hänen puheistaan päättäen oli +hänellä kovin paljon työtä. Hän nousi ylös viideltä, lakaisi huoneensa, +hakkasi puut, hommasi tuntikausia pienessä taloudessaan, valmisti +ruokansa, hoiti koulutuntinsa ja toimitti kaikenlaisia asioita yhdelle +ja toiselle. Päivä ei ollut hänelle riittääkseen. + +Sillä lailla olisi hän voinut lörpötellä iltaan asti; joskus oli hänen +puheessaan paljokin järkeä; väliin joku viisas arvostelu kunnan +asioista, syvämielinen mietelmä, joka todisti hyvää päätä ja tarkkaa +arvostelukykyä, mutta kaiken ohessa huomasi lakkaamatonta, +sisällistä naurua, joka, vaikk'ei sitä hänen kasvoissaan nähnyt, +vastustamattomasti tarttui kuulioihin. Koulu-legaatti pyysi häntä +kertomaan erästä mehukkaimmista jutuistaan; mutta vieraan tähden ei +toinen tahtonut siihen ryhtyä. Silloin koulu-legaatti kysäisi kuinka +oppilaat jaksoivat. + +-- Oi, älkää minulle niistä roistoista puhuko! He tekevät pilkkaa +minusta. Minä olen liiaksi vetelä olemaan opettajana. -- Ja hän kertoi +heidän viimeisen kepposensa. -- Ajatelkaas, eräänä päivänä viime +viikolla yksi oppilaista pyysi tunnin ajalla päästäksensä pihalle, +sitte pyysi toinen ja niin yhä edelleen; kaikki pyrkivät pihalle. Minä +kysyin: noh, mikäs teidän nyt on? He vastasivat: me olemme syöneet +liiaksi omenoita. Vai niin. Kaikki lasketaan ulos, muutamat kaksi +toiset kolmekin kertaa. Kauhean kauan aina viipyvät retkellään. En +kumminkaan mitään epäillyt. Mutta loppupuolella tuntia olivat kaikki +punaisen kirjavia kasvoiltaan. Ajatelkaas, ei yksikään ollut käynyt +ulkona! Kaikki olivat pysähtyneet vuoroonsa viereiseen huoneesen, +vetäneet korkit pulloistani ja lasipillillä imeneet viinin suuhunsa. +Kuusi litraa viiniä tyhjensivät, nuo veitikat. + +Don Biracchio jäi aivan vakavaksi vaikka muut nauroivat. + +-- Ettekö heitä rankaisseet? kysyi legaatti. + +-- Herrainen aika, kuinka heitä olisi voinut rankaista, olivathan +kaikki juovuksissa! + +Kun pappi oli heidät saattanut ulos ja hyvästi oli sanottu, palasi hän +takaisin erakkomajaansa. + +Muutamia askeleita rakennuksesta astuttuaan kääntyi koulu-legaatti +vielä ja huusi uudelleen: -- don Biraaaacchio. + +Tämä tuli akkunaan. + +-- Minun piti vain kertoa, että koulujen tarkastaja on tulossa. + +Jymisevällä äänellä vastasi pappi: -- Me olemme valmiina. + +Sitte sulki akkunan. + + +Vanha tuttava. + +Pian sen jälkeen Emilio taas ilokseen sai nähdä tarkastajan +rehelliset kasvot, tutut Garascon ajoilta, ja samalla tehdä, +valitettavasti ensimäisen ja viimeisen kerran, sen havainnon, että +kansakoulu-opettajalle on suureksi eduksi, jos hän kauan saa olla saman +hyvän tarkastajan neuvon ja käskyn alaisena. + +Nähdessään tarkastajan koulussa, hän riensi häntä tervehtimään niinkuin +ainakin vanhaa ystävää. Tuskin olivat tervehtineet ennenkuin tarkastaja +kysyi: -- Kuinkas uusi metoodinne onnistuu? + +Opettaja saattoi todella vastata sen käyvän hyvin, ja vastasikin niin; +mutta samalla hän kertoi uhrauksista, joita se häneltä oli vaatinut. +Hänen oli onnistunut, tarkastajan neuvojen mukaan, muodostaa opettajaa +ulkonaisesti, vaan sisällinen opettaja oli tyytymätön ja niskoitteli. + +Tarkastaja arveli tuon juuri todistavan hyvää ja lisäsi, ikäänkuin +Emilio ei muuten olisi häntä ymmärtänyt: -- Jos sisällinen opettaja +tyytyisi, ette enää olisikkaan mikään hyvä opettaja, sillä silloin ette +enää rakastaisi oppilaitanne kylläksi. + +Hän viittasi siihen, että joskus toiste puhuisivat enemmän asiasta. +Tällä kertaa hän ei viipynyt kauan Ratti'n luokalla. Muutamia +kysymyksiä tehtyänsä hän kehui opettajaa sindacon aikana. Sindaco +seisoi kylmänä ja väliäpitämättömänä sekä tutki niin herkeämättä +seiniä, että tarkastajakin sen huomasi ja siksi lopetti keskustelunsa +sanoen: -- Tämä on oikea helmi koulujen seassa ja siitä on kunnalle +suuri kunnia. -- Näitä sanoja kuullessaan sindaco kirkastui ja lisäsi +hänkin jonkun kehuvan sanan opettajasta. + +Opettajaa käskettiin seuraamaan tarkastajaa toverin luokkaan, jossa +tarkastaja aikoi puhua muutamia sanoja molemmille opettajille. Paitsi +sindacoa liittyi seuraan myöskin sekatavarankauppias. + +Hidasluontoinen, lihava vanha opettaja ei vähääkään hämmästynyt +tarkastajansa ja esimiestensä tuloa. Hän silitti vain hitaasti +kädellään valkoisia hapsiansa, joita tuskin kerran päivässä kampasi. +Hän oli jo ehtinyt siihen iän ja nöyryyden mittaan, jolloin ei enään +ole mitään keltään toivottavaa eikä peljättävää; eikä hän olisi +vähääkään häiriytynyt, vaikkapa itse opetus-asiain ministeri omassa +korkeassa persoonassaan ja koko virkakuntansa seuraamana olisi kouluun +ilmestynyt. + +Tarkastajaa näytti hämmästyttävän opettajan tavattoman hitaat +vastaukset ja se, että tarkastajan täytyi auttaa häntä hakemaan kirjoja +ja papereita, joita tarvitsi voidaksensa vastata tarkastajan tekemiin +kysymyksiin. Kun opettaja lopulta löysi haettavansa paperin, meni +häneltä minuutti sen levittämiseen ja kaksi minuuttia tarvittavan +numeron hakemiseen. + +Sindaco ja sekatavarankauppias kävivät kärsimättömiksi tarkastajan +tähden. + +Tämä antoi muutamain poikain lukea ääneen. He lukivat kauhean hitaasti +ja surkealla äänellä. Hän teki heille kysymyksiä; he vastasivat yhtä +hitaasti. Näyttipä siltä, kuin opettajan vanhuus olisi poikiin +tarttunut: he eivät olleet vilkkaita eivätkä huvitettuja. Kun oppilas +kaikessa rauhassa mietti vastausta, odotti opettaja kärsivällisenä ja +kiiruhtamatta, katsellen oppilasta puoleksi ummessa silmin. + +Tarkastaja suuttui. + +-- Jo riittää -- sanoi hän huohottaen -- mutta katsokaas, teidän +pitäisi liikkua suuremmalla voimalla, -- -- -- herättää hiukan eloa +luokassanne -- -- -- + +Opettaja katseli silmälasiensa alatse levollisesti tarkastajaa, +ikäänkuin kysyäkseen: -- Mutta, herra tarkastaja, mistä luulette minun +ottavan semmoisia ominaisuuksia? + +Tarkastaja kyseli vielä vähän pojilta ja korjasi muutamia +virheellisyyksiä ääntämisessä. Hän oli tyytymätön ja näytti aivan +siltä, kuin olisi aikeissa torua. Ehkä juuri tästä päästäkseen hän +äkkiä rupesi tekemään noita tarkastukseen kuuluvia, määrätyitä +kysymyksiä. + +-- Kuinka kauan olette virassa olleet? + +-- Neljäkymmentäkahdeksan vuotta -- vastasi opettaja. + +-- Oletteko saaneet lisäpalkkioita? + +-- Kerran sadan kymmenen liren lahjapalkkion. + +-- Koko virka-aikananne? + +Opettaja teki myöntävän liikkeen. + +-- Oletteko laskeneet kuinka paljon saisitte eläkettä, jos nyt +hakisitte virkaeroa? + +-- Kaksitoista lireä kuukaudessa. + +Hetken äänettömyys seurasi tätä vastausta. + +Viimeinen määrätty kysymys oli vielä tekemättä. + +Tarkastaja kysyi: -- Mitä toivomuksia teillä on? + +Opettaja vastasi tyynesti: -- Ei mitään. + +Tarkastaja katsoi opettajaan ja hänen suuttumuksensa oli aivan +lauhtunut. + +Kun hän sittemmin oli kahden kesken Emilion kanssa, puhui hän tälle +ystävällisesti ja avonaisesti havainnoistaan. Hän oli pahoillaan +ankarista sanoistaan tuolle äijä paralle, joka välttääkseen nälkään +kuolemista käytti kurjan elämänsä heikot voimat koulun palvelukseen. +Mitä häneltä saattoi vaatia? Hän kertoi äsken lukeneensa erään +helläsydämisen miehen sepittämän kirjasen, jossa ehdoitettiin isompiin +kaupunkeihin perustettavaksi "koti vanhoja, isännättömiä koiria +varten". Olipa maailma todella kummallinen! Poistaaksensa synkät +ajatuksensa kertoi tarkastaja Ratti'lle muutamia tapahtumia viime +tarkastusmatkaltaan. + +Mielipahakseen hän kerran tahtomattansa oli ollut syynä veren +vuodatukseen. Hän oli aivan odottamatta tullut pieneen kylään ja astui +kouluhuoneesen juuri kun opettaja luokalla ajoi partaansa, samalla +sanellen oppilaille kirjoitettavaa. Opettaja hämmästyi niin, että +partaveitsi tunki syvälle leukaan. Se oli pieni ukkoraasu, joka asui +itse luokkahuoneessa. Siellä oli hänellä jonkinmoinen viljavarastokin; +siellä hän keitti kahvinsa, poltti piippuansa, paikkasi vaatteitaan ja +lakaisi laattiaa, kaikkea samalla aikaa kuin opetti. Mistäpä olisi +ollut rohkeutta moittia tämmöisessä asemassa olevaa "sivistyksen +lähetys-saarnaaja?" Merkillisintä oli, että hän opetti puhtaalla sen +maakunnan murteella, ja kun tarkastaja kysyi, miks'ei hän puhunut +puhdasta itaaliankieltä, oli hän teeskentelemättä vastannut: -- Jos +minä puhuisin kirjakieltä, eivät pojat enää tulisi kouluun. Tarkastajan +kysymykseen, kuinka pojat vastaisuudessa, kirjeitä kirjoittaessaan, +saattaisivat tulla toimeen ilman kirjakielen taitoa, antoi opettaja +merkillisen selityksen. Hänellä oli pieni, mallikirjeitä sisältävä +kirja, ja sieltä hän kirjoitutti oppilaitten vihkoihin mitä +erilaisimpia kirjeitä, niin että he, jos säilyttivät vihkonsa, löysivät +niistä kaavoja, joita voivat sovittaa elämän eri aloilla tarvittaviin +kirjeisiin. Olipa hänellä tapana sanella kirjoitettavaksi muutakin, +joka ei ollenkaan kuulunut ohjelmaan. Tarkastaja oli muun muassa +löytänyt kaikissa kirjoitusvihkoissa seuraavan: -- Muistakaa, +ylihuomenna on hyvän opettajanne nimipäivä, hänen, jolla on niin paljon +vaivaa teidän tähtenne ilman vastaavata palkkiota; teidän on jollain +tavoin näyttäminen kiitollisuuttanne j.n.e. -- Tämän ja monen muun +opettaja paran vastakohtiakin ilokseen tapasi, semmoisia, jotka olivat +toimeensa hyvin innostuneita. Erittäin hän muisteli opettajaa pienessä +Rilla nimisessä kylässä; se tuli oikein kaunopuheliaaksi, kun +keskusteltiin opettajan toimesta ja oli ylen kekseliäs alallaan sekä +niin avonainen ja miellyttävä käytökseltään, että tarkastaja +kerrassaan rakastui häneen ja tunsi hänen läheisyydessään entisen +koulu-innostuksensa virkoavan eloon. Tuolla nuorella, yksinäisellä +opettaja raukalla syrjäisessä kylässä, pienipalkkaisessa virassa oli +eriskummainen aatos: hän, joka oli löytölapsi, luuli olevansa jonkun +ylhäisen herran, ehkäpä ruhtinaan poika, joka lopulta saisi selville +syntyperänsä. Tämän hän kertoi nauraen niin että oli sekä surkeata että +hassua. + +-- No niin -- päätti tarkastaja -- semmoinen innokas opettaja kostaa +kyllä opettajakunnan puolesta vääryyden, jonka sadat laiskurit ja +taitamattomat sille tekevät. Tälläkin kertaa erosi Ratti tarkastajasta +tyytyväisenä ja täynnänsä hyviä aikomuksia. Ollessaan jo aivan lähdössä +antoi vanhus vielä vaunusta opettajalle hyviä neuvoja siitä, kuinka oli +menetteleminen, jos kirkkoherra aloittaisi sodankäyntiä. + +-- "Tehkää -- sanoi hän -- niinkuin omatuntonne käskee, mutta +menetelkää varmasti ja tyynesti; se pitää vastustajat aisoissa ja +toimittaa puolellenne epäröivät, jommoisia useimmat ovat. Muuta ei +tarvita. Tyytykää pitelemään puolianne. Ne opettajat, jotka ryhtyvät +hyökkäämään, hairahtuvat ajattelemattomiin tekoihin. Antakaa te +vastustajain raivota ja uuvuttaa itseänsä. Mutta puolustaessanne +itseänne, sen sanon vielä kerran, olkaa luja, pitäkää pää pystyssä, +älkääkä väistykö askeltakaan. Kansa on ottanut teidät palvelukseensa, +muistakaa se. Kaikissa tapauksissa, jos teitä ahdistetaan, huutakaa +vain: _aseisin_, ja me muut riennämme avuksenne. Nuorukainen, minä +toivotan teille onnea ja menestystä." + +Tuo hyväntahtoinen tarkastaja oli kumminkin kovin loukannut erästä +henkilöä Piazzenasta. Neiti Mancon luokassa hän luultavasti +hajamielisyydessä oli kysäissyt ääneen opettajattaren ikää, sen sijaan +että olisi antanut hänen merkitä sen paperiinsa. Opettajatar oli +pakoitettu ääneen vastaamaan: -- Kolmekymmentä yhdeksän vuotta. -- +Pikku tytöt olivat, kuullessaan tämän luvun, joka heidän mielestään oli +äärettömän korkea, kuiskutelleet ja supisseet, ja se oli niinkuin +puukonpistosta opettajatar paralle. Kaiken tämän sai Emilio kuulla +koulu-legaatilta, joka oli seurannut tarkastajaa tyttökouluissa +(poikakouluihin hän ei jalallaan astunut) ja joka, opettajattarien +todellisena ritarina, oli asiasta kovin närkästyksissään. + +-- Onko kuuna päivänä nähty niin epäkohteliasta miestä! huudahti +koulu-legaatti. -- Sehän on hirmuista! Minä kirjoitan siitä _il Popolo_ +lehteen! Eikö löydy mitään ohjekirjaa tarkastajia varten? Eihän koskaan +kysytä ikää neljänkymmenen vuotisilta tytöiltä! + +Opettaja koki puolustaa tarkastajaa, mutta samassa koulu-legaatti +rupesi muusta puhumaan ja hänen vihansa muuttui juhlalliseksi +totisuudeksi. + +-- Rakas opettaja -- Teidän tulee saada virka Altossassa. Minä kävin +siellä asioissa toissa päivänä ja sinne jäi sydämmeni -- -- -- jäi +totta tosiaankin. Siellä on vuoden ajan ollut eräs opettajatar -- -- -- +oikea Herran enkeli. Teidän tarvitsee vaan tietää, että asian-omaiset +ovat olleet pakoitettuna pyytämään opettajatarta käymään aamumessussa, +kun vielä hämärtää, eikä päivämessussa, sillä silloin tuli nuoria +herroja läheltä ja kaukaa häntä katsomaan. Hän ei ole oikeastaan +mikään kaunotar, mutta ihanin olento, mitä ajatella voi, pitkä, +sinisilmäinen ja vaalea, vaaleanverinen -- -- -- enkelinsielu, ja +käytös ruhtinaallinen; sanalla sanoen, oikea ihme. Hän on erään +ratsastusretkellä kuolleen everstin tytär, tuli Altossaan Hyvän +Paimenen sisarkunnan valkoisessa puvussa ja oli aivan kuin joku +korkeampi ilmestys. Sindaco, opettaja, kirkkoherra, lääkäri, sihteeri, +koko kunta käy ikäänkuin sumussa. Kunnallishallitus tekee kaiken, mitä +opettajatar tahtoo. He ovat korjauttaneet kouluhuoneistoa ja tuottaneet +pianon opettajattarelle. Ette voi aavistaakkaan -- -- -- Oppilaat, +äidit ja talonpojat ovat rakastuneina häneen; hän on ottanut kaikilta +vallan ja vaikuttanut sivistäväisesti kaikkiin. Hänellä on jotain +lumoavaa, hurmaavaa äänessä ja silmissä, jota vastaan ei kukaan voi +seisoa. Lapset juoksevat kadulla häntä vastaan ja suutelevat hänen +käsiään kuin olisi hän itse Neitsyt Maria. Kaikki kanniskelevat hänelle +kukkasia. Kerrotaan hänen opettavan niin, että isotkin istuvat siellä +suu auki ihmetyksestä. Hän on hurmaava, sanon minä, ja niin hoikka että +vyötäisistä menee yhteen käteen. En koskaan voi saada häntä mielestäni. +Niin -- sanoi hän lopulta, antaakseen rakkaudelleen henkevämmän karvan +-- jospa seminaarit vuosittain lähettäisivät tuhannen tuommoista +opettajatarta, pian Itaalia ihan uudeksi uudistuisi. -- Hän huokasi, +katsahtaen voimakasta mutta jo kurttuista kättänsä, jolla oli ikäänkuin +viitaten näyttänyt tuota kansallista uudistusta. + + +Elämä kylässä. + +Tarkastajan käynnin jälkeen koitti Emiliolle rauhallinen aika, vaikka +hän useasti huomasi kirkonpalvelian valvovan hänen liikkeitään +iltamessun päätyttyä, ja vaikka kirkkoherra puolestaan perheissä +pauhasi opettajan antamista isänmaallisista ainekirjoituksista. + +Kirkkoherran ja neiti Fanarin välinen riita jatkui yhä. Edellinen +soimasi saarnoissansa neitiä siitä, että tämä, sen sijaan että ompelisi +kirkolle jotain, valmisti koulutaloon kolmiväristä lippua; neiti Fanari +puolestaan oli tyynesti selittänyt aikovansa, jos hyökkäyksiä +uudistettaisiin, haastattaa kirkkoherran kunnianloukkauksesta +oikeuteen, ja kirkkoherra oli ääneen nauranut uhkaukselle. Vihollisuus +näyttäytyi siinä, että toisiansa kohdatessansa katselivat suoraan +eteensä eivätkä olleet huomaavinansa vastaantuliata, vaikka molemmat, +pappi uhkamielisesti ja opettajatar pilkallisesti, hymyelivät. Koko +kylä odotteli riidan puhkeamista, ja yhä edelleen puhuttiin +opettajattaren matkoista Turiniin sekä vakoeltiin niitä. + +Koulututkinto tuli sitten. Ratti oli onnellisesti ja hyvin pitänyt +katkismustutkinnon, jota kirkkoherra oli kuunnellut uhkaavan totisena, +ja hän saattoi nyt sanoa suuremmitta myrskyittä päättäneensä ensimäisen +kouluvuoden. Hän alkoi vihdoinkin täydellä todella ryhtyä omiin +lukuihinsa, voidaksensa sittemmin suorittaa kilpatutkinnon Turinissa. +Jo seminaari-ajoista asti oli hän toivonut virkaa sen kaupungin +kansakouluissa. Nyt hän saattoi pitää harjoitus-aikaansa päättyneenä, +ja tällä hetkellä ei ollut mitään, joka häiritsi häntä, eipä +kesävieraitakaan ollut kylässä kuin muutamia pikkukauppiaita Turinista; +kaikinpuolin oli siis aika sovelias omiin lukuihin. Hän otti esille +kirjansa ja vihkonsa, ja alkoi. + +Vaan kovin hän hämmästyi, kun jo ensimäisenä päivänä huomasi, ett'ei +lukeminen huvittanutkaan ja että hänen oli paljoa vaikeampi oppia nyt +kuin koskaan ennen. Tämän vaikeuden hän luuli johtuvan alkavasta +henkisestä hitaisuudesta, joka muka oli syntynyt alituisesta toisten +opettamisesta; hänen tuntui kovin hankalalta siirtää ajatuksiaan siitä +piiristä, jonka sisällä olivat kahden vuoden kuluessa liikkuneet. Mutta +hän ponnisti hellittämättä ja toivoi lopullista voittoa. Ensimäiset +viikot kuluivat ja hän luki yhä ilman intoa ja mitään oppimatta; +tuntuipa kuin aivonsa olisivat olleet sumun peitossa. Ensimmältä hän ei +voinut ymmärtää tämmöistä sielun tilaa. Ikävystyminen astui akkunasta +sisään ja tunki kylässä vallitsevan luostarimaisen hiljaisuuden ja +äänettömyyden seurassa hänen henkiseen olentoonsa. Jonkinmoista +virkeyttä huomattiin ainoastaan aamuisin torilla, apteekin +läheisyydessä, silloin kun aamupostia jaettiin. Kaksi- tai +kolmekymmentä henkeä, kirjeitä tahi sanomalehtiä kädessä, seisoi siinä +silloin jutellen; astelivat yhdessä hetkisen, sen jälkeen sanoivat +hyvästi ja hajaantuivat kukin haaralleen. Sitten ei moneen tuntiin +kuulunut minkäänlaista ääntä, varsinkaan kuumina päivinä, jolloin +kaikki pitivät oviansa ja ikkunoitansa kiinni; näyttipä aivan siltä +kuin asukkaat olisivat lakanneet ajattelemastakin eikä paikkakunnalla +olisi muuta elävätä ollut kuin kärpäset. + +Tämmöisessä hiljaisuudessa, jossa vähinkin äännähdys tuntui melulta, +oli Rattikin ottanut tavakseen uteliaana juosta ikkunaan, milloin joku +ajoi ohitse, ja kuunnella ahnaasti jokaista kadulta tulevaa puhetta. +Hänkin oli oppinut muutamien kylän asukasten tavoista laskemaan ajan +kulkua. Hän tunsi sindacon kepin kolauksen kivikatuun, tuomarin rouvan +pikaiset askeleet, urkurin yskän, sotamiesten astunnan ja muut äänet, +jotka määrättyinä hetkinä päivästä aina toivat samat ajatukset hänen +mieleensä. Puoli viiden ja viiden välillä hän kuuli pari kolme +naurunhohotusta läheisestä kahvilasta; niiden tiesi tulevan kunnan +rahastonhoitajasta, joka silloin pistäytyi kahvilaan kertomaan piikansa +tyhmyyksistä. Emilio luuli kuulevansa määrättyinä aikoina aasin +kiljunaa, joka väliin tuli yhdeltä väliin toiselta taholla, ja aina +muistutti ikävystyneen jättiläisen aimo haukottelusta. + +Yhtä ikävää oli Emiliolla seuroissakin, sillä henkisessä elämässä +vallitsi samanlainen hiljaisuus ja yksitoikkoisuus kuin ruumiillisessa. +Loppumattomiin keskusteltiin siitä, kummassako kylän kahdesta kaivosta +oli parempaa vettä; joku selitti tuntikaudet uutta puhdistamistapaa, +jota oli käyttänyt oman pihansa hoidossa, toinen kertoi kuinka oli +rotat talostansa karkoittanut; nuo pitkät selitykset jäivät kesken +illalla ja niitä pitkitettiin seuraavana aamuna, sillä joka päivä +löydettiin uusia väittelyn perusteita, joihin sitte vastustaja yön +hiljaisuudessa mietti uusia kumoavia todistuksia. + +Henkinen hitaisuus oli muutamissa kohonnut siihen mittaan, että kun +aamulla hakivat sanomalehden, joka toi tietoja muusta maailmasta, +pistivät sen taskuunsa ja lukivat vasta illan tultua. Toiset eivät edes +avanneet sanomalehteä taitteestaankaan, vaan antoivat tuttavain +suullisesti kertoa uutiset itselleen. Eräs kunnallishallituksen jäsen +ei sanomista muuta lukenut kuin "lämpömäärän Itaalian isommissa +kaupungeissa", ja joka päivä hän huudahti hämmästyksestä nähdessään +lämpömittarin ilmoitukset Cagliarista ja Florensista. Ratti ei voinut +kellekkään puhella luvuistaan, eipä edes yleensä kirjoista. Kylässä oli +ainoastaan pari, kolme perhettä, jotka ollenkaan kirjallisuutta ostivat +ja nekin omituisien perusteiden mukaan: he katsoivat enemmän kauniita +kansia, kuin kirjan sisällystä. Ja vaikka nämä perheet olivat +päättäneet käyttää vuosittain viisi tai kuusi lireä kirjain ostoon, +jättivät he ne ostamatta, jos vuoden kuluessa sattui joku vahinko, +esimerkiksi jos puolen tusinaa viinipulloja pamahti rikki taikka tuuli +kaasi omenapuun. + +Rattia sekä hämmästytti että loukkasi se tavaton ankaruus, paljoa +jyrkempi kuin sivistyneitten kaupunkilaisten, jolla nuo mainitut +perheet lausuivat arvostelujansa kirjailioista, ja se sekava käsitys, +joka heillä oli hyvästä ja huonosta kirjallisuudesta. Tuntuipa siltä, +kuin olisivat kerskanneet itsenäisellä, yleisestä käsityksestä +poikkeavalla arvostelullaan, ja olleet varsin arkoja siitä, +ett'ei vain luultaisi maalaisten sokeasti seuraavan kaupunkilaisten +käsitystä pitämättä omaa ajatusta asioista. Niinpä erään +kunnallishallituksenjäsenen rouva, joka oli ollut häämatkalla +Lombardiassa ja Venetsiassa, sanoi, ylpeästi olkapäitään kohauttaen, +ett'ei Venetsia hänen mielestään ollut "ollenkaan kaunis". Ylimalkaan +Ratti huomasi heiltä tykkönään puuttuvan yleistä harrastusta; eivät +olleet huvitettuja mistään kuntansa rajojen ulkopuolella olevasta, +juuri kuin heidän kylänsä olisi ollut pikkuinen, muusta maailmasta +riippumaton taivaankappale, jossa kaikille pikku seikoille annettiin +sama arvo ja tärkeys, kuin valtion tärkeimmille asioille. Miehiä oli +vaikeampi kuin naisia johtaa pois tavallisista puheaineista, ja harvoin +olivat ne huvitettuja asioista, joita kaupunkien, pienienkin, asukkaat +intohimoisesti seuraavat. Muun muassa opettaja ihmeekseen huomasi +heidät melkein kaikki tyyni väliäpitämättömiksi tuon suuren +yhteiskunnallisen kysymyksen suhteen, jota hän niin usein ajatteli. +Ehkä sentähden, että he, eläen syrjäisessä seudussa, eivät pelänneet +yhteiskuntaa uhkaavia mullistuksia; tai kentiesi siitä syystä, +ett'eivät läheltä tunteneet noiden vihollisten voimain suuruutta ja +mahtia, ne kun maakylissä esiytyvät hajallaan ja siivoina, ja pitivät +siis mahdottomana että mikään voisi järkähyttää valtion, tuon pilviin +ulottuvan jättiläisen, olemassa oloa. Lyhyesti, hänen nuori sielunsa ei +missään tilaisuudessa eikä millään taholla kohdannut ajatusta tahi +intohimon kipinää, joka häntä olisi työhön innostanut. Kaiken tuon hän +löytäisi lukemalla uusia kirjoja, jotka ovat ikäänkuin kansallisen +elämän hengityksenä ja suonen tykytyksenä. Sanomalehdistä hän luki +uusien kirjojen nimiä ynnä niiden arvosteluja ja rupesi niitä kovin +ikävöimään; mutta ne olivat hänelle kuin kulta-fasaanit aseettomalle +metsästäjälle. Jokainen niistä olisi maksanut kahden päivän palkan ja +pakoittanut häntä yhä enemmän supistamaan niukkoja aterioitaan, jotka +töin ja tuskin saattoivat hänet kykeneväksi pystyssä pysymään. Lainaksi +taas hän ei koskaan rohkenisi pyytää noita kirjoja kylän harvoilta +kirjain-omistajilta, pelosta että häntä pian syytettäisiin koulutyönsä +laiminlyömisestä. Ainoa, jonka keskusteluista hänellä oli oppimista ja +jonka puoleen hän uskalsi kääntyä, oli don Pirotta; tämä sairasteli +Lokakuusta alkaen ja kävi yhä huonommaksi lukukauden loppupuoleen. +Koulu-legaatilla oli ainoastaan muutamia hajanaisia osia Segur'in +yleistä historiata, niistäkin puuttui monta lehteä, ja sitäpaitsi mies +ei osannut puhua muusta kuin opettajattarista. Jäljellä oli siis neiti +Manco, jota Emilio väliin kävi tervehtimässä; mutta hänen älynsä ja +sivistyksensä olivat jo monet vuodet olleet suljettuina koulun ahtaasen +piiriin, niinkuin hänen nunnamainen ruumiinsa tuohon vanhan-aikaiseen, +tummaan pukuun, ja kun puhe siirtyi tätä piiriä ulommaksi, otti hän +siihen osaa ainoastaan äänettömänä kuunteliana. Opettaja oli siis aivan +yksinään ja tunsi jonkinmoista henkistä nälkää, joka hänen sieluansa +näännytti. Hän heittäytyi vähitellen työttömäksi ja haaveiluihin, jotka +häntä työn tavoin väsyttivät, mutta samalla synnyttivät tyhjyyttä ja +tyytymättömyyttä. Hänen oli ikävä ja hän kävi katkeraksi. + +Vastapäätä Emilion ikkunata oli toinen ikkuna, jossa kivuloinen, vanha +mies päiväkaudet istui pää käsiin nojautuneena ja katseli kadulle päin, +missä jokaisen puolentunnin kuluessa joku astui ohitse ja kahdesti +päivässä kulki rattaat; tässä oli kylläksi ajatuksen askaretta +katselialle. Tuo ukko oli Emilion mielestä ilmetty henkilöimä kylästä. +Väliin se katseli ylös hänen puoleensa, haukotteli, ja opettaja +haukotteli myöskin. Hän kauhistui ajatellessaan, että tällä lailla +saisi elää monta vuotta, tempasi hattunsa ja riensi ulos, ikäänkuin +paeten tulevaisuutensa kamalaa kuvaa. + + +Ratkaiseva ottelu. + +Tästä mielentilasta tempasi Emilion loppupuolella syyskuuta don +Pirottan äkillinen kuolema. Jo tätä ennen oli Ratti ollut kahden +vaiheella, uudistaakko virka-kontrahtiansa vielä kahdeksi vuodeksi vai +ei; mutta tuon kuolemantapauksen jälkeen, ja varsinkin kun hänen +korviinsa oli tullut että kunta aikoi hankkia opettajaa, joka samalla +olisi pappi, voidaksensa jättää kaksi tointa samalle henkilölle, päätti +Ratti, kysyttyään neuvoa holhoojaltaan, sanoa irti itsensä, ja +tiedusteli toista paikkaa. Tämä odottamaton päätös oli tuskin tullut +tunnetuksi ennenkuin se synkkä muoto, jolla kirkkoherra oli häntä +tervehtinyt, johonkin määrin kirkastui eikä pappi koulujen aljettua +antanut hänen tuntea vihaansa muuna kuin poistuvan ukkospilven +kaukaisena jyrinänä. Eikä siinäkään kyllä; kirkkoherra tykkönään +unhoitti opettajan erään huomiota herättävän tapahtuman johdosta, joka +ainaiseksi piirtyi paikkakunnan historiaan. + +Vähää ennen kuin koulut jälleen avattiin, oli Fanari neiti, kuukauden +poissa oltuaan, palannut takaisin Turinista, puettuna harmaasen +silkkikirjaiseen hameesen, kukoistavan ja tyytyväisen näköisenä; +sitäpaitsi hänellä oli jotain entistä pehmeämpää ja iloisampaa +käytöksessään, joka suurimmasti ärsytti hänen salaisuutensa perille +pyrkijöitä. Joku tosin koetti levitellä sitä huhua, että neiti muka oli +ollut kuukauden Turinissa kirvoittuaksensa jostain aivan toisesta +asiasta kun koulutyön tuottamasta väsymyksestä; mutta panetus ei ollut +voittanut alaa. Sitäpaitsi, mitä hyödytti semmoisten uskominen? Sehän +olisi samaa, kuin tunnustaa, että kylää oli koko vuoden nenästä +vedetty. Parasta oli siis palata vartioimisiin ja vakoeluihin, sitä +enemmän, kun luultiin jo oltavan salaisuuden jäljillä. + +Viikkoa jälkeen neiti Fanarin kotiintuloa oli eräänä iltana kaunis +vaaleapartainen herra oleskellut hetkisen kahvilassa ja sen jälkeen +hiipinyt sille syrjäkadulle, jossa opettajatar asui. Vähäistä myöhemmin +olivat tämän ikkunat pimeät ja luukut edessä, vaikka niissä +tavallisesti oli valkeata myöhään yöhön. Ja kun kerran luonnottomuuksia +pidettiin luonnollisina, sanottiin: tähän asti ovat olleet varovaisia, +mutta kuukauden yhdessä oleskeltuaan Turinissa eivät enää jaksa +tapojansa hillitä, vaikka kuinka kävisi. Mutta sen enempää ei tullut +selville. Vaikka aikaiseen aamulla muutamat olivat asettuneet +vartioimaan katujen kulmiin, eivät olleet nähneet ketään muuta +huoneesta tulevan paitsi opettajattaren, joka yksinään tavallisella +ajalla meni kouluun puettuna harmaasen somaan pukuunsa. Hän oli +suloisesti hymyellen ja alihuuli pilkallisen pitkänä tervehtinyt +vahdissa olevia. Siitä nämät eivät hämmästyneet, he aikoivat vielä +seisoa vakoelemassa. Semmoisissa asioissa muka pian langetaan +uudelleen, kun ei enään olla varovaisia. Kyllä he vielä jonakin päivänä +saisivat opettajattaren kiinni ja silloin hän kyllä kyytinsä tietäisi. + +Historia oli sillä välin levinnyt kylässä ja oli paljo parannettuna +saatettu kirkkoherran korviin, siinä toivossa että hän saarnastuolista +antaisi opetuksen, joka tepsisi. Eivätpä pettyneetkään toiveessaan. + +Vaikka kirkkoherra olikin urhoollinen mies, näytti hänestä aluksi +kuitenkin liian uskaliaalta ruveta tekemään kovia syytöksiä noin +epämääräisillä perusteilla. Mutta silloin sattui tapahtuma, joka +ratkaisi asian. + +Lokakuussa vietettiin kirkon suojeluspyhän juhlaa, jolloin oli tapana +kuljettaa pyhimyksen kuvaa suuressa juhlasaatossa. Sitä kantamaan +valittiin aina kaksi nuorta ja kaunista talonpoikaistyttöä. Nämät +ostivat, tavan mukaan omilla rahoillaan, ison tyllihunnun pyhimyksen +kuvan peitoksi. Kirkkoherra, joka jo kauan oli ollut tyytymätön +mokomaan rahan haaskaukseen, päätti että rahat tänä vuonna olivat +paremmin käytettävät ja kehoitti sentähden tyttöjä jättämään +hunnun-oston sekä sen sijaan lahjoittamaan rahat pyhän Pietarin +kassaan. Tytöt olivat kahdella päällä, sillä juuri tuo kustannus tuotti +jommoistakin kunniaa heidän perheilleen ja hunnun hinta oli +jonkinmoisena tulevain myötäjäisten mittaenteenä. Ett'ei syy kiellosta +lankeaisi yksin-omaan heidän niskoilleen, tekivät he niinkuin +tavallisesti semmoisessa tapauksessa tehdään: kysyivät neuvoa siltä, +jonka tiesivät antavan mieleisensä neuvon, nimittäin neiti Fanarilta, +sisartensa opettajattarelta. Tämä ei ainoastaan hyväksynyt heidän +tuumaansa, vaan keksipä vielä puolustussyitäkin, joita saattoivat ensi +kerralla tuoda esiin kirkkoherraa vastaan: olihan se luvallinen ja +kunnioitusta ansaitseva kunnianhimo, sillä he eivät rahoja tuhlanneet +omiin koristuksiinsa, vaan kunnioittaakseen pyhimyksen kuvaa; semmoinen +tapa oli jo ikivanha; jos käyttäisivät rahat toisella lailla, eivät +kaikki saisi sitä tietää ja heitä syytettäisiin saituudesta; missään +tapauksessa eivät tahtoneet olla ensimäisiä, jotka vanhan tavan +hylkäsivät. Molemmat tytöt lukivat hyvin tämän läksyn ja sitte +oikopäätä kirkkoherran luo sitä kertomaan. Tämä, jolla oli hyvä +vainu, käsitti oitis, että joku oli pannut sanat tyttöjen suuhun, ja +sen sijaan, että tapansa mukaan olisi uhannut sulkea heidät +kirkonkiroukseen, peitti hän vihansa ja pakoitti heitä hyvällä +ilmoittamaan neuvonantajansa. Silloinkos myrsky remahti. Senkin +juutalaistyttö! Hävytön vapaamuuraritar! Tuo oli siis ottanut +saastuttaakseen koko pitäjän! Olipa se suorastaan julistanut sotaa +pyhälle neitsyelle! Siitä oli loppu tehtävä! + +Asia tuli tutuksi. Kirkonkirous saarnastuolista ei voinut jäädä +tulematta. + +Sunnuntaiaamuna oli kirkko täyteen ahdettuna. Seurakunta oli suuressa +jännityksessä. Siellä oli muitten muassa koulu-legaatti, joka oli +saapunut siinä lapsellisessa luulossa, että hänen läsnäolonsa estäisi +saarnaajaa sopimattomuuksista. Neiti Fanari istui oppilaineen aivan +tyvenenä, vaikka kaikki häntä katselivat. Juuri tämä tyyneys ärsytti +vielä enemmän hänen vihollistansa. Ilmakin oli myrskyinen; kirkon +ikkunoita pieksi raju tuuli, joka kuului kamalalta kuin kadotettujen +sielujen valitus. + +Kirkkoherra kurkotti jo alusta aikain kaulaansa, vaikk'ei sisällys +olisi sitä vielä vaatinutkaan. Ei koskaan ennen oltu nähty hänen +käsivartensa sillä lailla ilmaa halkovan, eikä hänen harmaiden +hapsiensa niin rajusti liehtovan hänen laihojen kasvojensa ympäri. Hän +ei kauan pysynyt yleisesti nuhtelevana, vaan hellitti ohjakset ja +rupesi yksityistä henkilöä hätyyttämään. Hän ei enää puhunut peitetyin +sanoin niinkuin ennen: hän piti pitkän, mieskohtaisen nuhdesaarnan, +josta nimi vain puuttui. "Opettajatar, joka kylvää jumalattomuutta +-- -- -- joka turmelee tyttöjen sydämmet -- -- -- joka empimättä voisi +juoda kupillisen lihalientä, ennenkuin käy Herran pöytään." -- -- -- +Hän lisäsi vielä: -- -- -- "irstaan höllä käytös -- -- -- +kaupunginretket -- salaperäiset vieraat -- -- --." Jo ensi sanoissa +olivat kaikki kääntyneet neiti Fanariin, joka kauan näytti aivan +tyyneltä. Vaan hyökkäykset eivät ottaneet loppuakseen ja moni nousi +seisomaan ikäänkuin odottaen jotain onnettomuutta tapahtuvaksi. +Oppilaat katselivat kauhistuneina kirkkoherraa ja opettajatarta. +Saarnan lopulla kuului mutinata. Neiti Fanari oli käynyt kalman +kalpeaksi, mutta piti päätänsä pystyssä ja näytti ylpeältä. Kuuliain +sohina ilmaisi papille, että hän oli mennyt yli kaikkien rajojen. +Silloin hän äkkiä muutti ainetta. Vaan ei kukaan enää kuunnellut +saarnan loppua, sillä kirkossa supistiin ja liikehdittiin tavattomasti. + +Ulosmennessään kaikki pysähtyivät, pidellen hattujansa ja hameitansa +tuulelta, pienelle torille, nähdäksensä opettajattaren astuvan ohitse. +Tuuli hänen tullessaan kirkosta heilutteli hänen hameitansa ja näytti +nuo kauniisti kengitetyt pienet, hurmaavan sievät jalat. Hän oli vielä +kalpea, mutta tyyntynyt, ja koetti kaikin tavoin saada entistä hymyä +huulilleen. Jonkun aikaa kaikki väistivät häntä. Ensimäisenä ja kovin +harmistuneena lähestyi Ratti, sitten koulu-legaatti sekä muutamat muut, +jotka kaikki lausuivat suuttumustansa ja paheksumistansa äskeisen +tapauksen johdosta; uteliaat seisoivat piirissä ympärillä ja muutamat +neiti Fanarin oppilaista itkivät. Hiukan vapisevalla äänellä hän +virkkoi pari sanaa, mutta sanoi ne niin kovaa, että kaikki ympärillä +seisovat saattoivat kuulla: -- Älkää siitä välittäkö. Jo tänään haastan +hänet oikeuteen. -- Kääntyen koulu-legaattiin hän lisäsi: -- Te saatte +asiatani oikeudessa ajaa. + +Legaatti irvisti rumasti. Ratti tuon irvistyksen inhokseen havaitsi, +sillä hän tiesi mitä se merkitsi. Hänellä oli tässä edessään yksi noita +monia vapaamielisiä hölmöjä, jotka kerskuvat uskottomuudestaan ja +hurjasta vastakirkollisuudestaan, mutta ovat kuitenkin suurimpia +raukkoja, kun tulee kysymykseen vastustaa rohkeata pappia, jota +takanapäin ivaavat; jotka pelosta väistyvät, vaikka tietävätkin jonkin +asian oikeaksi; jotka pelkäävät siitä syystä, kun isänmaanrakkautensa +ja valtiollinen vakaumuksensa ovat vailla kaikkea lujaa perustusta; +jotka pelkäävät, koska heihin lapsesta on jäänyt jonkinmoinen hämärä, +perinnöllinen helvetin kauhu. Ja tuollaisten vapaamielisyyden sankarien +luku kasvoi Piazzenassa ja muissa kylissä juuri asian-ajajan ja hänen +kaltaistensa esimerkistä; olipa niitä jo talonpoikiakin, jotka +perjantaisin söivät lihaa kapakassa[9] ja syödessään laskettelivat +kirouksia sekä hirmuisimpia juttuja kirkkoherrasta ja hänen entisestä +elämästään; mutta varsin kiireesti piiloittivat lihavatinsa pöydän +alle, niin pian kuin äkkäsivät kirkkoherran kolmikulmaisen hatun +vilahtavan ikkunain taatse. + +Koulu-legaatti kun suorastaan ei voinut kieltäytyä rupeamasta +opettajattaren asian-ajajaksi, suostui, ja saatuaan taas kasvonsa +tavalliseen sävyyn, hän mutisi: -- Suurimmalla ilolla olen teidän +käytettävänänne. -- Hänen jälkeensä tarjoutui moni todistajaksi, +opettajatar kiitti heitä kaikkia, sai takaisin kauniin ruusunpunaisen +hipiänsä ja meni kotiin. + +Koko seudussa tämä tapahtuma herätti ääretöntä huomiota. Peläten +kaikkein pahinta sekaantuivat sindaco, tarkastusmies y.m. oitis +seuraavina päivinä asiaan, saadaksensa opettajatarta luopumaan +aikeestaan ja kirkkoherraa ojentamaan sovinnollista kättä. Mutta +jälkimäinen oli yhä edelleen raivoissaan ja edellinen kielsi ylpeästi. +Sitäpaitsi oli eräässä Turinilaisessa sanomalehdessä alkanut nimetön +kirjeenvaihto, joka teki opettajattarelle väistymisen mahdottomaksi. +Hallitsevan puolueen suureksi mielikarvaudeksi haaste todella +annettiin. + +Rattia, joka ei tämmöisiä riitoja tuntenut, harmitti ihmisten käytös. +Useimmat, nekin, joiden mielestä kirkkoherra oli tyhmyyden tehnyt, +moittivat opettajatarta haasteesta, jota pitivät suurimpana +hävyttömyytenä; sillä yksinäinen nainen, joka pelkäämättä puolustaa +itseänsä, on häväistyksenä niille miehille, jotka sitä ristissä käsin +katselevat. He sanoivat: -- Jos kerran kirkkoherra on näin pitkälle +mennyt, tietää se sitä, että hän voi todistaa syytöksensä, ainakin tuon +törkeimmän. Yleensä toivottiin nuoren naisen menettävän. Ratti, joka +vielä oli kokematon eikä voinut ymmärtää tämmöistä vihamielisyyttä, +rupesi levottomana ajattelemaan, että ehkä opettajan virassa oli jotain +vastenmielistä ja ikävää, kosk'eivät nyt kaikki kunnon ihmiset +ryhtyneet asiata puolustamaan, niinkuin heidän sydämmensä ja järkensä +olisi vaatinut. Hän ei käsittänyt, että pääsyynä sekä miesten että +naisten vihamielisyyteen oli se varma tieto, että opettajattarella oli +rakastaja ja että hän salaa ja ihmisten kiusallakin oli onnellinen; +tuon onnensa vuoksi hän oli sietämättömämpi kuin jos olisi tehnyt minkä +virheen tahi rikoksen tahansa. Yksi ainoa nainen puolusti häntä, +sekatavarankauppiaan rouva, joka tässä kohden oli aivan toista +mieltä, kuin miehensä. Tämä nainen oli antanut valita itsensä +naistarkastajaksi, voidaksensa esiytyä koulussa suurella +juhlallisuudella, milloin hänellä oli jotain uutta puvussaan +näytettävänä. Syy hänen erityiseen suosioonsa oli seuraava: +opettajatar, jonka hyvää makua ja kaupunkilaiskasvatusta hän piti +suuressa arvossa, osasi viisaasti liehakoida hänen helmaheikkouksiansa: +kauniita vaatteita ja hienoa käytöstapaa. Hänpä yksin siis ei jättänyt +neiti Fanaria, vaan oli pikemmin entistänsä ystävällisempi; tahtoi, +näet, komeilla vapaamielisyydellään, joka todisti hänessä olevan +sielunjaloutta ja urhoollisuutta, kaksi todesti hienolle naiselle +kuuluvaa ominaisuutta. Ompa totta, että mielistely usein luo lujempaa +ystävyyttä kuin tosi tunne. Kaikki muut naiset välttivät opettajatarta, +joko sitte todella pelkäsivät tai olivat pelkäävinään oikeuden käynnin +saattavan ilmoille jotain häpäisevää. + +Neiti Fanari matkusteli taas Turinissa ja oli saanut takaisin entisen +tyynen ja ylpeän onnellisen muotonsa, tuommoisen rakastetun naisen +muodon, joka tuntui julkeatakin julkeammalta. -- Rakkaus lie saanut +hänet pois suunniltaan -- niin sanottiin -- kun uskaltaa noin esiytyä. +Tietoja jutun vaiheista ahmimalla ahmittiin. Asia oli siirtynyt +tuomarista yleisen syyttäjän huostaan. Kirkkoherra oli hankkinut +asian-ajajan kaupungista; todistajia oli haastettu. Määrättiin jo päivä +lopullista oikeuden tutkintoa varten. Moni oli päättänyt saapua +kuuntelemaan. Pari päivää aikaisemmin matkustivat sekä kirkkoherra että +opettajatar oikeuspaikkaan, kumpikin sentään eri aikoina. Vaan tuon +suuren päivän aamuna levisi paikkakunnalla hämmästyttävä uutinen: +oikeudenkäynti olikin jätetty sikseen. Asian-ajajat olivat taivuttaneet +molemmat riitapuolet ajoissa sovintoon. Tämä oli loistava tappio +kirkkoherralle. Opettajatar peruutti haasteen ja pappi maksoi hänelle +tuhannen lireä vahingonkorvausta sekä antoi kirjallisen selityksen, +jossa selvin sanoin vakuutti koskaan ei aikoneensakkaan loukata +opettajattaren kunniata, vaikka oli käyttänyt liian kiivasta kieltä, +pelkästä uskonnon puolustuksen innosta. + +Tämä oli kova isku. Opettajatar palasi Piazzenaan kauniine, raukeine +silmineen, mutta ilman voittajan muotoa ja alkoi seuraavana päivänä +koulunsa, juuri kuin ei mitään olisi tapahtunut. Kirkkoherra +lymytteliihe jonkun aikaa. Hänen kirjoituksensa opettajattarelle +julkaistiin sanomalehdessä, jota muutama tusina levisi kylään, ja +numerot kulkivat siellä kädestä käteen. Sanalla sanoen, opettajattaren +voitto oli täydellinen. Ja sitten tapahtui, mitä luonnollisesti +pitikin tapahtuman. Kun vastustuspuolue huomasi kirkkoherran +ystävineen nöyryytetyksi, onnitteli se julkisesti opettajatarta, jonka +vaaran hetkenä oli jättänyt suojatta, ja käänsi sarvensa lymyssä +piileilevää vihollista vastaan. Olihan vihdoinkin aika tullut, kun +saatiin puhua suu puhtaaksi! Tuo pappi hassu saattoi koko kunnan +hunningolle. Kuukausi takaperin oli hän neuvonut sindacoa vastaamaan +asian-omaisille, jotka kysyivät yösijoja kylän läpi marssivalle +hevosrykmentille, ett'ei sitä voida Garascoon sijoittaa pikien ja +heinien puutteen tähden, -- vaikka kumpaakin oli yllin kyllin. +Joukon oli täytynyt marssia toiseen kylään, suureksi vahingoksi +Piazzenalle. Ja syyksi sanottiin sotilasten muka turmelevan maakylien +asukkaita! Sitäpaitsi pappi oli ottanut kuusikymmentä centesimoa +kastetodistuksesta niiltäkin, jotka olivat syntyneet ennen 1866, vaikka +lain 147 § toisin määrää. Entäs sitte sekin hävyttömyys, hautauttaa +kastamattomia lapsia aivan kirkon läheisyyteen. Ja vihdoin tuo rettelö +kreivittären testamentista. Koko papin entisyys kaivettiin maasta, +yksin historiat kahdesta hänen näköisestään pikku nulikastakin. Häntä +haukuttiin ääneen kahviloissa ja kauppapuodeissa, uhattiinpa selkään +antaa, jos uskaltaisi nenäänsä ovesta pistää. + +Tästä huolimatta rupesivat parin viikon päästä kirkonpalvelia ja +kirkkoherra kylässä kävelemään, toisella hattu niskassa, toisella +korvalla. He katselivat vihollisiansa entiseen tapaansa synkästi ja +vihaisesti, ja saivat osakseen samat tervehdykset kuin ennen, +niiltäkin, jotka olivat enin heitä soimanneet. Ainoa muutos oli se, +ett'eivät koko vuotena sekaantuneet koulun asioihin. Nuorella +opettajalla ei ollut aineitten valinnan puolesta enää vähintäkään +kiusaa sindacosta. + +Emilio oli kumminkin hakenut paikkaa Altaranan kylässä Alpeilla, jonne +demokratinen ja parannuksia puuhaava sindaco tahtoi nuorta opettajaa, +ja hän sai viran Golin perheen suosituksella. Siellä oli riittävä +palkka ja siihen hän tyytyi. + + +Uusi tarkastaja. + +Emilio eleskeli rauhassa ensi tarkastukseen saakka, jolloin hän +mielipahakseen näki, ett'ei tuo hyvä tarkastaja Garascon ajoilta +palannutkaan, ja sai kokea, että tarkastajan muutos saattaa tuoda +paljon ikävyyksiä mukanaan, Uusi tarkastaja oli neljänkymmenen vuotias, +pienenläntä mies, leukaparta Napoleonin tapaan, mustassa puvussa, +suruharso hatussa. Hän oli edellisen suora vastakohta, ei ainoastaan +luonteen puolesta vaan mielipiteissäänkin, niinpä tosiaan joko sitte +varsin tahi tarkoituksetta, kaikissa mielipiteissään. Mikä Emiliota +enin huolestutti, oli tarkastajan hyvää päätä todistava selvä ja terävä +puhe, joka pohjia myöten järkähytti Emilion tähän-astiset käsitykset +opetuksesta. Hän astui luokkaan, perässään juhlallinen seurue, johon +kuului sindaco, tarkastusmies, koulu-legaatti ja eräs vieras, kaikille +tuntematon nuori mies. Vaikka hän ei oikeastaan moittinut opettajaa, +oli hänellä aina jotain muistuttamista; kaikki oli hänen mielestään +huonoa ja piti _ab imis fundamentis_[10] parannettaman. Hetken aikaa +hän kuunteli opetusta, keskeytti keskellä lausetta ja kysyi +opettajalta: -- Te seuraatte siis sokratillista metoodia? + +Opettaja vastasi käyttävänsä vuoroin esittävää vuoroin kyselevää +opetusta, sen mukaan kuinka asia kulloinkin vaati, mutta että kyselevä +oli hänen mielestään ainakin ensimäisen luokan oppilasten suhteen +paras. Niin hän oli menetellyt kaksi vuotta ja oli siihen varsin +tyytyväinen. + +Tarkastaja pudisteli päätään. Hän oli ehdottomasti sokratista metoodia +vastaan, sillä se kehitti pelkkiä itserakkaita tyhjänpuhujia. Se oli +vain hukkaan heitettyä aikaa. Kaksi kymmenestä hyötyi siitä, ja muut +olivat ainoastaan papukaijoja, jotka arvaamalla vastaelivat. Se oli +pallon heittoa sanoilla; epäilemättä hyvin mukava metoodi opettajalle, +mutta sen aika oli ollut ja mennyt. Opettajan yksin tuli puhua eikä +koko luokan hänen kerallaan, sillä sehän muistutti ihmisen puheesta +kai'un kanssa. Opettajan piti aina puhua, toistaa sanansa, kun sitä +tarvittiin, ja niin paljon kun suinkin harjaantua esitelmän pidossa. +Koska oppilaan oli opittava kaikki opettajan suusta, niin pois kirjat +ja muistiinpanot! Ainoa aimo opetusmestari on ihmis-ääni. + +Ohimennen kajottuansa kasvatuksen probleemiin, tarkastaja hieman +pilkallisesti kysyi Emiliolta: -- Vai niin, te tutkitte luonteita? +Koetatte siis vaikuttaa lasten sydämmiin? + +Siinäkin asiassa oli hän aivan vastakkaista käsitystä; hänen mielestään +opettajalle ei muu kuulunut kuin opetuksen antaminen. Kaikki aika, mikä +käytetään sydämmen kehittämiseen, ryöstetään opetukselta, eikä kanna +hedelmiä. Opettaja ei voi oppilaille korvata isää, äitiä tahi +sielunpaimenta. Hänen tulee kehittää ymmärrystä eikä muuta, ja siinä on +kyllin. Toiselta puolen on esimerkki ainoa, joka opettaa; kaikki muu on +tuulen pieksemistä, joka juoksee pojan läpi niinkuin vesi +kattorännissä. Hän päätti: -- Ainoastaan elämä, intohimot ja tarpeet +ihmisen muodostavat. Te luulette kasvattavanne poikaa mieheksi näillä +penkeillä, ja kuitenkin täällä kehittyy ainoastaan epämääräinen olento, +jonka sukuvietti, kunnianhimo, ahneus -- nuo kolme tulikoetta -- +muuttavat aivan äkkiä miksi sattuu, ilman että kukaan ihminen voi sitä +ennalta määrätä. Siis hukkaan pantua vaivaa. + +Tarkastaja teki oppilaille muutamia kysymyksiä ja oppilaat vastasivat. +Hän moitti heidän latelevan vastauksensa ulkomuistista, ja sanoi +opettajalle: -- Muistakaa Ratich'in mielilausetta: Ulkoaluku on luonnon +ja järjen raiskaamista. -- Sitten hän katseli vihkoja ja moitti +kansakoulujen liiallista aineitten kirjoittamista. Aivan tarpeetonta on +rasittaa lapsia lausumaan ajatuksia, joita heillä ei ole; se on samaa +kuin harjoittaisi heitä pukemaan vaatteita tyhjän ylle. Isänmaalliset +ainekirjoitukset hän hylkäsi; eihän sovi lapsen sielussa henkiseen +rasitukseen liittää isänmaan käsitettä tahi muita korkeita asioita, +sillä siten rupeavat niitä kauhulla tahi väliäpitämättömyydellä +katselemaan. Hän antoi lasten lukea ääneen ja moitti ääntämistapaa; +virheellisyys johtui vajanaisesta tavaamisen opetuksesta. Lopulta hän +ilmoitti julkaisevansa kiertokirjeen, jossa hänen aatteensa olisivat +esitettyinä. Sanalla sanoen, maailma oli uudeksi muodostettava. Jättäen +opettajan pään täyteen sekasotkua meni hän saattonsa seuraamana +tiehensä. + + +Surkea päivä. + +Tosin oli tarkastaja lausunut useita totuuksia ja paljon huomioon +otettavaa; mutta voidaksensa seurata hänen aatteitaan olisi Emilion +täytynyt, ei ainoastaan opetustapaansa muuttaa, vaan itsekin tulla +aivan toiseksi. Pitkän, tunnollisen harkinnan perästä hän tuli samaan +päätökseen, johon opettajat tavallisesti tämmöisissä kohdissa tulevat: +hän päätti pitkittää aivan samaan tapaan kuin ennen. Mutta silloin +sattui tapahtuma, joka vasten hänen tahtoansa teki muutoksen luokassa. + +Eräänä aamuna, kävellessään kaukana kylästä silkkiäispuitten +varjoomalla käytävällä, joka kulki pitkin maantien viertä, näki Emilio +lääkärin ratsastavan vastaansa tiellä. Tämä palasi tavallisilta +sairaskäynneiltään, vihreät silmälasit nenällä ja sateenvarjo levällään +auringon häikäisevää valoa torjumassa. Kun olivat tulleet lähelle +toisiansa, pysäytti lääkäri hevostansa, tervehti opettajaa ja sanoi +käyneensä katsomassa erästä hänen oppilastansa, joka asui vähän matkan +päässä siitä. Hän ei tiennyt pojan nimeä, mutta Emilio muisti äkkiä +luokaltaan erään Dobetti nimisen oppilaan olleen neljätoista päivää +poissa. + +-- Kuulkaas -- lisäsi hän -- teidän pitäisi mennä sinne -- että hän saa +nähdä edes yhdet kristilliset kasvot, ennenkuin kuolee. Vanhempansa +ovat oikeita konnia! + +Lääkäri pani hevosensa liikkeelle. Opettaja kysyi: -- Mikä tauti +hänessä on? -- Lääkäri vastasi, hiljaa eteenpäin ratsastaen: -- Oi, se +tauti, jonka rääkätyt lapset saavat. -- -- -- Voi semmoisia roistoja, +semmoisia roistoja! + +Emilio meni maantien yli, kulki poikki peltojen polkua pitkin ja tuli +pienelle tuvalle, jossa ei mitään liikettä näkynyt. Hän astui pihaan. +Heinäkuorman suojassa istui kaksi pientä poikaa ja vähäinen tyttö aivan +hiljaa; he näyttivät olevan siskoksia. Emilio meni suoraan ovelle, +johon oli naulattu pyhän neitsyen kunniaksi sepitetty laulu, ja +kolkutti. Ovi avattiin, ja Emilion edessä seisoi mies ja vaimo keskellä +lattiaa, käsivarret riipuksissa, molemmat kylmäkiskoisen ja jäykän +näköisiä. + +Emilio sanoi olevansa koulu-opettaja ja kysyi: + +-- Kuinka sairas voi? -- Vaimo loi silmänsä maahan, mies puisti päätään +ja vastasi selvällä äänellä: -- Hän muuttaa majaa. + +-- Te näytte kantavan asian tyynesti -- huomautti opettaja ja katseli +heitä. + +-- Minkäs sille tekee? -- sanoi vaimo huoaten. + +-- Se on jo kolmas lapsi, jonka Herra meiltä ottaa. + +-- Missä hän on? -- kysyi opettaja. + +Mies näytti sormellaan pientä ovea, vaimo avasi sen ja Emilio astui +sisään molempain seuraamana. Se oli mustaseinäinen huone, jonka +puoleksi täyttivät risukimput ja kaikellaiset peltokalut. Sisään +astuessaan Emilio polkaisi vaapsahaispesää, joka lie pudonnut +seinähirsistä. Sänkyä ei näkynyt. Mies osotti nurkkaan risukimppujen +taakse. Opettaja kääntyi sinne. Hän näki sängyn, ja kasvot jotka +kuolema jo oli merkinnyt. + +Hämmästyksen ja kauhun valtaamana hän seisoi hetkisen hiljaa. Töin +tuskin hän tunsi pojan kuihtuneet kasvot, jotka olivat vahankarvaiset +ja kiilsivät hiestä; kärpäsiä oli asettunut painuneitten silmien +kulmiin, rinta kohosi ja laski ankarasti. Poika makasi olkipatjalla, +joka oli sijoitettu jonkinmoiselle laudoista kyhätylle alustalle. Pään +alla oli siniraitainen, likainen, päällisetön tyyny. Hänellä oli yksi +ainoa lakana, joka toiselta puolen oli valunut kivilattialle. Likainen +paita oli avoinna, niin että tuon laihan ruumiin kylkiluut näkyivät. +Rikkanaisen, komuutin virkaa tekevän pallin alla oli leipäpalanen. +Huone haisi varsin pahalle. + +Emilio lähestyi pään-alusta, pani polvilleen ja laski toisen kätensä +pojan laihan käden viereen sängyn laidalle, mutta ei uskaltanut häneen +kajota. + +-- Tunnetko minua? kysyi opettaja. + +Ääntä kuullessaan poika hitaasti käänsi silmiään ja katseli +välinpitämättömästi opettajaa. + +Emilio toisti kysymyksensä. + +Silloin näkyi sairaan silmissä väläys, niinkuin kaksi kipinää olisi +syttynyt niiden syvyydessä, huulet liikkuivat, venyivät pitkiksi ja +saivat vaivalla lausuneeksi: opettaja. Emilio säpsähti tuota sanaa +kuullessaan, juuri kuin nyt olisi ensi kerran kuullut siinä jotain +ihanaa ja soinnukasta. + +Samassapa hän kauhukseen tunsi jotain liikkuvan kaulallansa. Hän +katseli mikä se oli. Se oli pojan käsi, joka hitaasti oli kohonnut +pitkin takkia, saapunut kaulukseen ja piti siitä kiinni. + +Silloin Emilion valtasi ääretön säälin tunne, ja hän otti käteensä +pojan kylmän, tahmean käden, joka ei häntä enää inhottanut. Hän haki +mielessään lohduttavia sanoja, mutta ei löytänyt ainoatakaan. Julmaa +olisi ollut sanoa pojalle: -- Rohkeutta, rohkeutta! -- Hän saattoi +ainoastaan kysyä: -- Dobetti, tekeekö kipeätä: -- Poika teki myöntävän +liikkeen silmäluomillaan ja hengitti raskaasti. + +Opettaja muisti kerran toruneensa poikaa huolimattomuudesta. Hän +muisteli pojan ääntä, huonoa lausumista ja hymyä, vaan tuo kaikki +tuntui hänestä hyvin kaukaiseen aikaan kuuluvalta. + +Sairas poikanen katseli lakkaamatta opettajan silmiä, niinkuin olisi +huomannut niissä kyyneleet, ehkä ensimmäiset, joita hänen tähtensä +vuodatettiin. Pieni käsi piteli lakkaamatta opettajasta kiinni. Tämä +koetti johtaa ajatuksiansa johonkin muuhun, päästäksensä sieluansa +painavasta surumielisestä säälistä. Olihan poika paran parempi päästä +pois. Mikä elämä olisi hänen osaksensa tullut? Mitkä ilot häntä +odottaisivat? Vähänpä kuolema häneltä vei! Emilion sydän nousi kapinaan +näitä ajatellessaan. Kaikki niin turhaa, säälimätöntä ja kauheata! +Kuoleva lapsi! Suuri Jumala! Syntyä, syödä hiukkasen mustaa leipää, +saada selkäänsä ja kuolla! Toinenkin ajatus lensi läpi hänen päänsä: +tuommoinen surkea kuolema, kurjassa hökkelissä, kovan leipäkannikan +varalla, tunnottomain vanhempain hoidossa on jotain tavallista, jota +tapahtuu joka päivä, tuhannesti, ehtimiseen. Inhottava ajatus! + +Poika katsoi yhä terävästi opettajaan. Katsellessaan noita tuijottavia +silmäteriä, jotka himmentyivät ja lähestyivät toisiansa niinkuin poika +olisi ruvennut kieroon katsomaan, tunsi opettaja suurta levottomuutta, +jopa sisällistä kauhistusta, juuri kuin olisi pelännyt tuossa katseessa +iankaikkisuuden salaisuuden selviävän. Sairas hengitteli kiivaammin, +yskäisi väliin ja silloin valui suusta märän sekaista kinaa; silmät +painuivat pään sisään, käsi kylmeni. Senjälkeen hän liikutteli +huuliaan, niinkuin olisi äänettömin kielin lausunut kamottavia sanoja. + +-- Hän kuolee -- sanoi isä. + +-- Pankaa polvillenne, niin että hän teidät näkee -- sanoi opettaja. + +Ainoastaan äiti rupesi polvilleen, peittäen toisella kädellä +kasvojansa. + +Silloin poikaa puistutti yksi noita viimeisiä elon-ilmauksia, jotka +väliin pakoittavat lapsia viimeisillä voimillaan sopertamaan sanoja, +mitkä ainaiseksi avoimina haavoina jäävät kirveltämään vanhempain +sydämeen. Sairas kävi levottomaksi, puristi kiivaammin opettajan takin +kaulustaa ja huusi, mulkoillen silmiään: -- Voi opettaja, opettaja, +loppu tulee! + +Käsi aukeni, putosi alas, ja kasvot jäykistyivät liikkumattomiksi, +hämmästystä osoittaviksi. + +-- Hän on kuollut -- sanoi isä. + +Opettaja kääntyi poispäin kauhistuneena; mutta samassa +silmänräpäyksessä hän noudatti sydämmensä kehoitusta, kumartui kuolleen +ylitse ja suuteli häntä huoaten otsalle. + +Sitten hän nousi ylös ja pyyhki kyyneleensä. Kun hän näki vanhemmat, +äidin silmät tuskin punaisina, isän kulmat rypyssä, jotta näyttäisi +murheelliselta, seisovan keskellä huonetta, ei hän voinut olla +sanomatta ylenkatseellisella äänellä: -- Mahdatte edes valvoa kuolleen +ruumiin luona.[11] + +Mies ja vaimo seurasivat häntä aurinkoiseen pihaan vievälle ovelle. +Siellä pidätti äiti hänet, sanoen että olivat köyhää väkeä, jolla oli +paljon lapsia; jos hän hyväntahtoisesti antaisi jotain hautajaisiin, +hän, joka oli ollut poika raukan opettajana -- -- -- + +Emilio pisti muutaman vaskirahan vaimon käteen, käänsi hänelle +selkänsä, astui nopeasti pihan poikki ja kulki peltojen ylitse vievää +polkua polttavassa auringon paahteessa. Hän astui kuin olisi hän ollut +sekaisin; hänen sielunsa syvimmässä syvyydessä liikkui tuo kamala +tunto, jonka valtaan ihminen joutuu katsottuaan äsken kasvoista +kasvoihin kuolemata, ja joka kumoo kaikki hänen entiset käsitteensä +elämästä sekä tekee maailman hänen silmissään värittömäksi. Hän näki +yhä edessään nuo pienet liikkumattomat, ongelman tapaiset kasvot. +Ne liitelivät hänen edessään, kääntyneinä häneen päin kuin +ylenluonnollinen ilmestys, ja niiden kanssa muita, tuhansittain muita +kasvoja, yläpuolella, alapuolella, sivulla, lähellä, kaukana; +lukemattomien kuolleitten lasten kalpeita kasvoja, koko tuo ääretön, +surkea tappotanner, jolla pienokaiset taistelevat huolimattomuutta, +ilkeyttä, lemmettömyyttä ja kurjuutta vastaan, ja kuolevat kenenkään +hyväilemättä, kenenkään säälimättä. Ja kaikki tuo tuntui hänestä niin +hirmuiselta, että hän, pelastuakseen elämää ja ihmisiä kerrassaan +inhoamasta, haki turvaansa taivaallisessa, maallisia oloja ulommas +ulottuvassa toivossa. + + +Pettymys. + +Kun Emilio tässä mielentilassa jälleen aloitti työtään, sydämmessä tuo +entinen rakkaus lapsiin, joka taas oli vironnut surun ja säälin +tunteista, näki hän monena päivänä jokaisen oppilaan kasvojen takana +toiset, kalpeat ja kuihtuneet kasvot, aivan semmoiset kuin ne, joita +kurjassa kodissa oli suudellut. Ensimäinen seuraus oli, että hänen +tavallinen ankaruutensa tahtomattakin lauhtui; sitten, kun hän tuli +ajatelleeksi, että kumminkin jättäisi paikkakunnan, hylkäsi hän ehdon +tahdon ennen seuraamansa rautaisen kurinpidon, osittain henkeänsä +lepuuttaakseen, osittain tehdäksensä koetta. Oitis hän tunsi suurta +helpoitusta, ikäänkuin olisi riisunut yltään ahtaan, hengitystä +ehkäisevän takin. Hän luuloitteli voivansa viimeiset päivät olla +ystävällisenä ja lempeänä sen kunnioituksen nojalla, jonka kahden +vuoden ankara kuri oli perustanut. + +Pelkkää pettymystä! Tuskin oli neljä tahi viisi parasta ja helpoimmin +hallittavaa poikaa, jotka eivät väärin käyttäneet höllitettyjä +ohjaksia. Kaikki muut muuttuivat vähemmässä kuin viikossa hänen +silmäinsä alla pikku pedoiksi, niin että Emilio nyt pitemmittä mutkitta +uskoi opettajan tosin voivan lempeästä ankaraksi muuttua, mutta ett'ei +ole koettamistakaan päinvastaiseen suuntaan, kääntämättä luokkaansa +ylös alaisin. + +Neljäntoista päivän päästä Emilio ei enää poikiansa tuntenut. Niistäkin +oppilaista, jotka olivat tuntuneet ymmärtäväisiltä ja ujoilta, oli +pulpahtanut esiin, ikäänkuin halkeavista siemenkoteloista, ilmetyitä +pikku piruja, nenäkkäitä ja tottelemattomia, jotka välittivät viisi +torumisista, kuusi ystävällisistä neuvoista. Opettaja tosin saattoi +uhaten sanoa: -- Te olette käyneet pahemmiksi sen jälkeen, kuin olen +kuria höllittänyt. Minäkin rupean taas ankaraksi. -- Hän ottikin +ankaran muodon ja rankaisi, mutta se ei enää auttanut. Hän oli kuin +kruunustansa luopunut hallitsia, jolla ei ole sen koommin valtaa eikä +kunniaa. Voittaaksensa molemmat takaisin, olisi hänen täytynyt +taistella kokonainen vuosi. + +Tämän kokeen kautta päästyään asiasta selville, päätti hän käyttää +tulevain oppilaittensa suhteen entistä menetystapaa ja vannoi +sydämmessään juhlallisesti, ett'ei sitä koskaan enään jättäisi. + + +Jäähyväisillä käynnit. + +Niin lähestyivät viimeiset päivät. Tutkinto oli tuskin mennyt, kun +Emilio läksi hyvästiä jättelemään. Sydämmellisin oli käynti neiti +Mancon luona, joka otti häntä vastaan suru mielessään ja melkein +itkien, sillä oppilaat olivat hänelle tuottaneet häpeätä tutkinnossa. +Sindacon mielestä oppilaat olivat liiaksi ujoja ja sekavia; hän oli +viitannut opettajattarelle, että nämät ominaisuudet ilmaantuivat +oppilaissa jonkinmoisena heijastuksena heidän opettajastaan. +Opettajatar lisäsi vaatimattomasti: -- Se on totta, semmoinen olen aina +ollut -- -- -- Nyt ei enää pidetä sen luontoisista -- -- -- Sitten hän +ojensi opettajalle kapean nunnan-kätensä ja virkkoi: -- Te olette nuori +ja pääsette eteenpäin maailmassa -- -- -- se on ilahuttava äitiä ja +minua -- -- -- Mutta kuka tietää, muistatteko silloin enää meitä. -- Ne +olivat herttaisimmat sanat, jotka nuorukainen sai muistokseen +Piazzenasta. + +Kun Emilio tuli hyvästille neiti Fanarin luo, tapasi hän tämän +ihastuttavassa aamupuvussa. Kauniin naisen tyynellä luontevuudella +neiti pisti aamutakkinsa kiinni kahdella nuppineulalla. Hän oli +kohtelias opettajalle ja kiitti häntä lämpimästi hänen osoittamastansa +ystävällisyydestä tuon käräjänkäynnin aikana. Kiitosten sulous +kuitenkin Emiliolta katkeroitui, kun hän huomasi mikä ilo loisti +opettajattaren silmistä huomispäiväisen Turinin-matkan johdosta. + +Emilio kävi sindaconkin luona, joka yleensä, ellei lukuunota +noita kieliopillisia saivarruksia, oli kohdellut häntä hyvästi. +Koulu-legaattia hän ei tavannut kotona, sillä tämä oli seitsemännellä +käynnillä Altossassa. Emilio meni sieltä don Biracchiolle hyvästiä +sanomaan. + +Sataa tihutteli. Pieni piha oli yhtenä ainoana vesilätäkkönä, +ja tuo vähäinen, harmaanlikainen rakennus muistutti enemmän +lappalaiskodasta kuin sivistyneen ihmisen asumuksesta. Emilio löysi +hänen kunnian-arvoisuutensa aterialla, edessään peloittava määrä +kurkka- ja tomaatti-salaattia sekä korvaton saviruukku täynnä viiniä. +Vaikka opettaja kaipausta tuntien erosi tuosta hieman naurettavasta, +omituisesta miehestä, jota hän sekä kunnioitti että tavallaan +rakastikin, katosi toki vähinkin tunteellisuus hänen hyvästeistään, +tätä jättiläis-annosta nähdessään. Mutta pappi puheli ystävällisesti, +kertoen suu täynnä ruokaa tavallisella levollisuudellaan oppilaitten +viimeiset kujeet. + +-- Oli sekin oikeitten pääkonnien työtä -- sanoi pappi. -- He eivät +enää tahtoneet lukea pihalla, sanoivat muka saavansa käsniä peräpuoleen +alituisesta kivillä istumisesta. Ajatelkaas, niin turhan arkoja! Ja ne +marakatit saattavat kumminkin istuallaan laskea alas Monte Vison +huipulta saamatta raamuakaan nahkaansa -- -- -- No, tiedättekös, mitä +keksivät pakoittaaksensa minua ottamaan heidät sisään. He kaivoivat +omilla sormillaan ojan myllypurosta tänne saakka, viisikymmentä metriä +pitkän ojan. Kolme päivää lienevät siellä myyränneet. Sanonpa teille, +se on työ, joka näyttää aikamiesten tekemältä. He kaivoivat sitkeän +kärsivällisesti -- -- -- leveän ojan, ymmärrättekö, johtaaksensa veden +minun pihaani. Kun se oli johdettava poikki erään salaojan, laittoivat +aika kourun ison puun kuoresta, jonka olivat varastaneet Jumala tiesi +mistä. Ja kaiken tämän he tekivät salaa, huomatkaa se. Luulen heidän +työskennelleen öisin. Niillä lurjuksilla on kissan silmät. Vihdoinpa +kerran, istuessamme tunnilla, avasivat vesijohtonsa ja piha muuttui +järveksi, jossa vesi ulottui puoleen sääreen. Mahdotontahan oli pitää +heitä siellä istumassa. + +-- Ja te annoitte asian jäädä sillensä? kysyi opettaja. + +-- Annoin jäädä sillensä, minäkö? vastasi pappi, tomaatin puolikas +suussaan. -- En suinkaan. Ensin piti heidän tunnustaa. Sitten pakoitin +heitä kaivamaan uutta ojaa, johtaakseen vettä pois pihasta. + +-- Heidän lie ollut hirveän hauskaa. + +-- Hauskaa? -- -- He hikoilivat ja ähkivät kuin kuormajuhdat, ne +vietävät. Sitten, kun ei enää ollut vettä jäljellä, sanoin minä: Te +ette tahdo istua kivillä, seisokaa sitte märässä. + +-- Se oli hyvä! Ja ne seisoivat siinä -- -- -- + +-- Niin, mitä seisomiseen tulee -- -- -- + +-- Kuinka! -- huudahti opettaja -- annoitteko heidän päästä voitolle? + +-- No, entäs sitte, hyvä Jumala! Kun tuskin olivat tuohon asettuneet, +rupesivat kaikki yhtä haavaa kurnuttamaan "koaks, koaks!" ja sanoivat +sammakkojen rönssivän heidän jaloissaan. Sitä melua minä en kestänyt. +Minun täytyi ottaa heidät huoneesen päästäkseni häpeämästä heidän +puolestansa. + +Emilio nauroi ääneen, mutta don Biracchio pysyi totisena ja kaasi +viiniä vieraalleen. Hyvästiä heittäessään seisoivat perunankuorien ja +kaalinlehtien peittämällä kynnyksellä ja pappi tarjosi opettajalle +vihreän, poikkivartisen jättiläissateenvarjon, mutta opettaja kiitti, +eikä ottanut. Viimeiset sanat, mitkä don Biracchio lausui, +puhdistettuaan mahdottoman isolla kielellään suunsa sallaatin +jätteistä, oli toivotus, joka sisälsi sen mitä hän piti elämässä +parhaimpana: -- Herra suojatkoon teidän terveyttänne. + +Kun Emilio tien käänteessä katseli taaksensa, näki hän sateen läpi +papin seisovan ovessa ja kädellään osottavan ojaa, jonka pojat olivat +kaivaneet. + +Näistä iloisista muistoista huolimatta eivät Emilion ajatukset olleet +varsin valoisia, kun hän matkusti kylästä. Ajaessaan ketoja pitkin ja +hengittäessään puhdasta, hyvänhajuista aamu-ilmaa, toisteli hän +muistissaan mennyttä aikaa, niinkuin sitä ihminen aina tekee +jättäessään paikan, joka jonkun aikaa on tarjonnut kotia ja suojaa +elämän retkellä. + +Minkälaista oli oikeastaan hänen elämänsä ollut näinä viimeisinä +kolmena vuotena? Hän ei ollut löytänyt sitä tyydytystä eikä sitä +ystävällisyyttä, jota oli toivonut saavansa; ei hän ollut tiedoissaan +edistynyt, eikä voinut sanoa keksineensä varmaa menetystapaa, jonka +mukaan luokka oli hoidettava. Hän tunsi hyvin, että paitsi tuota +ankaraa jäykkyyttä, johon oli turvautunut, löytyi vielä joku lämpimämpi +ja hedelmällisempi, hänelle mahdoton metoodi. Toinen ajatus painoi +vielä enemmän hänen mieltänsä. Hän oli tullut vakuutetuksi siitä, että +koulu-opettajan vaatimattomassa virassa, joka kysyy niin suuria +uhrauksia itserakkaudelta antamatta vastaavaa aineellista palkkiota ja +kunniaa, on hyvin paljon rauhattomuutta. Voi hyvä Jumala! Tulisiko +vastakin olemaan niinkuin oli ollut, vai tulisiko hänelle vieläkin +vaikeampaa! Mielikuvituksissaan hän näki edessänsä koko sarjan kyliä, +joissa hänen vuoroon tuli asua aina myöhäiseen vanhuuteen asti, sekä +pitkän jonon sindacoja, kirkkoherroja, tarkastajia ja kiusaajia kaiken +ikäisiä, jos jonkin virkaisia, miehiä ja naisia, jotka vastaisuudessa +odottivat häntä, muutamilla kynät, toisilla luudat tai sakset pystyssä, +valmiina iskuja jakelemaan; ja hänen sielunsa syvimpään soppeen hiipi +hiljaa alakuloinen vastenmielisyys tulevaisuutta kohtaan. Mutta silloin +tapahtui jotain, joka johti hänen ajatuksensa aivan odottamattomaan +suuntaan. + +Emilio tuli sattumalta katsoneeksi tarkemmin erästä vanhaa +sanomalehteä, joka hänellä oli kääreenä kirjan ympärillä ja näki siinä +kirjoituksen, joka kiinnitti puoleensa hänen huomionsa. Kirjoituksen +nimi oli: _Nyrkkitaistelia koulussa_. Siinä kerrottiin seuraavaa: -- +Erinomaista kouluvoimistelua harjoitetaan Casarigan kansakoulussa, +jossa opettaja ja sindaco ovat ilmi vihollisia. Eräänä päivänä astui +luokkaan ovelle kolkuttamatta kunnan vahtimestari lakki päässä ja +puettuna isoon kappaan kuin Ernanin ryövärit. Hän tuli toimittamaan +jotakin sindacon asiata. Opettaja komensi hänet ottamaan lakkia +päästään. Vahtimestari nauroi opettajalle vasten silmiä. Silloinapa +toinen julmistui, ryntäsi kateederista alas ja löi lakin pois +vahtimestarin päästä. Tämä läksi raivoisana ulos, mutta palasi, viiden +minutin päästä, iso keppi kädessään ja töytäsi opettajaa vastaan. Vaan +saipa kun saikin tekemistä oikean aakkosten Simsonin kanssa, joka +yhdellä nyrkin iskulla sivalsi kepin hänen kädestään, nosti hänet +ilmaan ja heitti ulos kadulle. Vahtimestari erotettiin virastaan +pariksi päiväksi, mutta kuitenkin opettaja sai aika torat sindacolta, +joka ilmoitti kummallisen puolustussyyn vahtimestarin käytökseen: -- Se +oli näet vilustunut. -- Sanomalehtikirjoituksessa oli vielä pari +lausetta päätteeksi. Tämän kirjoituksen luettuaan huudahti Emilio +ilosta ja nauroi ääneen, niinkuin olisi jonkun vanhan velikullan nähnyt +edessään. Tuo nyrkkitaistelija-opettaja ei ollut kukaan muu kuin +Lerica, entinen korpraali seminaarin ajoilta. + + + + +Entinen korpraali. + + +Emilio olisi vieläkin enemmän ihastunut, jos olisi saattanut aavistaa, +että Lerican nimi, sattumalta keksitty neljän kuukauden vanhassa +repaleisessa sanomalehdessä, oli ikäänkuin joku noita selittämättömiä +enteitä, joita väliin elämässä sattuu, ja jotka tietävät että henkilö, +jota emme moneen vuoteen ole nähneet, seuraavana hetkenä, kadunkulmasta +kääntäessämme, ilmi elävänä seisoo edessämme ja saapi meidät +ällistyksestä seisahtumaan. + +Tuskin oli kuukausi edellä kerrotusta seikasta kulunut, kun Emilio, +joka oli poikennut Turiniin veljiänsä tervehtimään, kävellessään Piazza +del Municipion pylväistössä näki edessään ihmisjoukossa pitkän, hiukan +köyristyneen selän ynnä punertavan niskan, jotka molemmat herättivät +hänessä himmeitä muistoja. Mies kulki hitaasti, ajatuksiin vaipuneena, +kädet selän takana. Nekin tuntuivat Emiliosta tutuilta. Hän astui +vinhemmin, tarttui mieheen kiinni ja huusi: -- Lerica! -- Kaksi suurta +silmää ja kahdet isot viikset kääntyivät opettajaa kohden: se oli hän. + +-- Ratti! -- ärjäsi Lerica jykeällä äänellä, johon sotakomennossa oli +tottunut, laski ilon merkiksi lapiomaiset kätensä toisen hartioille ja +ravisti niin, että Emilio tärisi kiireestä kantapäihin asti. + +Kysymyksiä sateli ristiin. Emilio kertoi vaiheensa muutamin sanoin ja +mainitsi nauraen sanomalehtikirjoituksen. Ystävän muoto synkkeni. + +-- Mutta -- kysyi Emilio --- mitä sinä oikeastaan Turinissa toimitat? + +Lerica ei heti vastannut. Jonkun hetken päästä hän pani kätensä ristiin +rinnalle, katseli Emiliota miettiväisen näköisenä ja sanoi: -- +Tiedätkös, me olemme molemmat tehneet suuren tyhmyyden. + +Vähitellen hän kävi kiivaammaksi ja kertoi tulleensa Turiniin +erään oikeudenkäynnin johdosta, joka hänellä oli Casarigan +kunnallishallitusta vastaan, missä oli ollut opettajana kolme vuotta -- +sikamaisimmassa paikassa tämän maan pinnalla. Hän ei voinut ymmärtää, +kuinka oli saattanut suostua heidän ehtoihinsa kun, jo kolmenkymmenen +vuotiaana, jätti seminaarin: kolmena päivänä viikossa kuusi tuntia +päivässä kunnan koulussa, ja muina päivinä piti rämpiä tunteja antamaan +kolmen kilometrin päässä olevaan kirottuun luolaan, kauhean kurjaa +tietä kesällä ja talvella; talvisin kylmä kuin Siperiassa, kesäisin +polttavan kuuma ja muina vuoden aikoina niin kosteata, että naama oli +tulla homeesen. + +Ratti nauroi nähdessään Lerican poskien entiseen tapaansa hehkuvan. + +Ensimäinen vuosi meni kyllä, sillä silloin hänellä oli ollut kunnon +sindaco, eläkettä nauttiva eversti, hieman turhantarkka, mutta muutoin +kunnon poika, jonka kanssa toimeen tuli. Mutta sitten hän sai sinne +ylpeän roiston, jota oli mahdoton kärsiä. + +-- Ajatteles ensin, mitä kunnallishallitus tekee. Sen jäsenet ovat +järjestänsä rosvoja, jotka nauravat opettajille, laeille ja +Kristukselle. He tahtovat saada kauniin raatihuoneen, voidakseen +tilavasti vetää lähimmäisiään nenästä. He teettävät piirustukset +komeata rakennusta varten, jota nimittävät koulutaloksi, ja pyytävät +valtion apua. Hallitus, joka ei huomaa petosta, antaa kuusi tuhatta. +Senkin ketut rakentavat sitte huoneuston, sullovat koulut kahteen +pieneen alakerran huoneesen, täyttävät kaiken muun virkakunnallaan ja +pakoittavat meitä tunneilla kuulemaan heidän polkemistaan, tuntikausia +kestäviä hassuja keskustelujaan ja kokouksia, jotka kaikki markkinain +tavoin loppuvat tappeluihin. Aatteles tämän lisäksi -- -- Mutta ei, +kurja maailma, parempi on, ett'en enempää sano, sillä muuten raivostun +kuin turkkilainen. + +Lerica pyysi Emiliota aamiaiselle. Toinen kiitti, mutta sanoi +matkustavansa yhden junalla. Korpraali tarttui siiloin Emilion +käsivarteen ja työnsi häntä edellään kuin pikkuista lasta, sanoen: -- +Kas niin, kun nyt kerran olemme tavanneet toisemme tässä koiran +elämässä, niin sinä tulet, taikka minä kannan! + +Lerica kääntyi Dora Grossan kadulle viedäkseen hänet _Kolmen kepin_ +ravintolaan. + +Tiellä Emilio kysyi, oliko toinen kuullut mitään Labaccio toverista. + +-- Oh, Labacciosta -- huudahti korpraali. -- Siinä on nyt kerrassaan +mies, joka on luotu opettajaksi. Se on oikean tien älynnyt. -- +Kyllähän hänellä oli ollut tietoja Labacciosta; olivat olleet +kirjeenvaihdossakin ensimäisenä vuonna, ja kuukausi sitten oli hän +toisen kumppanin kautta kuullut paljonkin Labacciosta. Se oli jo kolme +vuotta ollut opettajana Staloran kunnassa, jonne oli sitoutunut +kuudeksi vuodeksi. Uskottavinta oli, ettei hän koskaan tulisi sieltä +muuttamaan. Hän eli hyvässä sovussa kaikkein kanssa. Muun muassa oli +kirjoittanut runoja sindacon syntymäpäiväksi. Oh, se vasta tiesi, miten +ihmisten suosio oli saavutettava. Starolan kunnassa hän oli +jonkinmoisena kaikkena-kaikessa, joka pisti nokkansa joka +talon asioihin. Hän kanniskeli kunnallishallituksen rouvain +päivänvarjostimia, oli joka pyhäksi pyydetty päivällisille ja +liehakoitsi vähäisen kaikkia puolueita. Olihan veitikka hiukan +latinaakin opiskellut ja valmisteli nykyään, kelpo maksua vastaan, +kesävieraitten poikia lukion aliluokille. -- Etkös ole koskaan lukenut +hänen kirjeitään _il Popolon_ lisälehdessä? Niissä on aina joku +sellainen kyhäys kuin esim. tarkastajan puheen ylistys, kertomus +päivällisistä, joita pidettiin poismuuttavan tuomarin kunniaksi, kuvaus +tutkinnon yhteydessä pidetystä juhlasta; kaikki höystettynä hienolla +imartelulla. Se mies näetkös osaa aapiskirjan ongella onkia itselleen +viidenkymmenen tuhannen myötäjäiset. Velikulta, me kaksi olemme oikeita +pöhköjä. + +-- Entä oikeudenkäyntisi? kysyi Emilio, kun olivat istuneet tuota +välttämätöntä etulajia syömään. + +-- Oikeuden käyntini -- vastasi Lerica kulmakarvojaan rypistäen -- nyt +siitä kerron. Kuulumaton konnamaisuus. Roistoja kaikki, sanon minä. +Sodan alkuna oli sindacon poika, oikea myyrä, joka minulla oli +luokassani. Isä oli saanut päähänsä, että pojan piti olla ensimäisenä +kaikissa aineissa. Vielä on toinen asia, joka sun ensin tulee tuntea. +Koska lapset eivät voineet mennä välitunneiksi kotiinsa, ottivat ruokaa +mukaansa kouluun, ja siitä yksinkertaisesta syystä, kun kaikki olivat +köyhiä, oli heillä vain leipää tahi polentaa[12] taikka joku omena, ei +sen enempää. Sitä vastoin sindacon poika, mokomakin pikku prinssi, oli +varustettu korilla, jossa oli linnunpaistia, pannukakkuja, karamelleja +ja viinipullo. Voit arvata, ett'en minä tuosta pitänyt. Tunnethan +mimmoisia pojat ovat, persoja ja ahmatteja häijymmin kuin eläimet. +Minua harmitti nähdessäni heidän sylkeänsä nielekselevän syötyänsä +leipäpalasensa, sill'aikaa kun tuo toinen mokoma, joka tuskin oli ruuan +arvoinen, pisti poskeensa herkkupaloja ja pöyhkeili niistä. Sanoinpa +hänelle muutamasti, ett'en tuosta pitänyt ja että hän ottaisi mukaansa +ainoastaan yhtä lajia, niinkuin muutkin pojat, eikä tulisi kouluun +munkin tavoin vatsaansa ahtamaan. No niin, silloin se sota alkoi. +Sindaco herran mielestä tämä oli oiva _casus belli_. Minun ei muka +sopinut laskea hänen poikansa suupaloja, isällä kait oli oikeus ajaa +poikaansa mitä tahtoi ja kuinka paljo tahtoi, ja jos minua harmitti +hänen syömisensä, sopi minun kääntää poispäin kasvoni. Arvannet, että +osasin vastata sille aasille, sille lurjukselle! Pahempaa oli, että hän +eräänä päivänä tuli valittamaan pojan arvosanoja liian huonoiksi, ja +milt'ei viitannut siihen, ett'en minä muka käsittänyt hänen kakaransa +lahjakkaisuutta. Vastasin aikovani tutkia poikaa tarkemmin, ja aloin +antaa hänelle todistuskirjaan kamelikurjen munan kokoisia nollia. +Silloinkos jyrisi ja salamoi. Hän koetti minua säikytellä. + +Lerica nauroi väkinäisesti, kohotti hartioitaan; vaan pian hän taas +kiukustui, ja jatkoi: -- Ajatteles, se usutti koko kunnallishallituksen +minun kimppuuni ja ne tahtoivat pitemmittä mutkitta panna minut +viralta. Arvaappas minkä keinon keksivät. Minulla oli kontrahti +kuudeksi vuodeksi, eikä minua voitu erottaa muuten kuin opettajaksi +kykenemättömyyden nojalla tahi siitä, että saisin kolme varotusta +sopimattomasta käytöksestä. Ne roistot koettivat jälkimäistä keinoa. +Tulivat minua ärsyttämään, että suuttuisin ja menettäisin malttini. +Ajatteles, ärsyttämään minua, Carlo Lericaa. Eräs raakalainen, lihava +kunnallishallituksen jäsen, ammatiltaan parran-ajaja, joka oli koko +ensimäisen vuoden leukaani kaltannut ja nyt oli vimmoissaan siitä kun +olin itse ruvennut partaani ajamaan, sitä paitsi noiden toisten konnien +yllyttämä, tuli kouluun ja sanoi koko luokan kuullen minun menetelleen +puolueellisesti hänen poikaansa kohtaan sekä vaati häpeemättömästi +minua muuttamaan arvosanoja. Ja kun minä siihen jyrkästi sanoin, +ett'en, uhkasi hän poikain kuullen "toimittaa minulle harmia". Minä +vastasin: -- Tehkää niin! -- johon hän ärähti: -- Suus kiinni! -- Minä +punastuin hiusmartoa myöten ja ojensin jo käteni lyödäkseni -- -- +Kaikeksi onneksi joku pyhimys minua pidätti. Mutta suutani en +säästänyt. Minä sanoin häntä suoraan siaksi -- -- aivan koreasti. Sen +johdosta minua varotettiin. Se oli näet ensimäinen varotus. Vaan +sittenpä olinkin varoillani. Ne olivat ihan hulluina vimmasta, ja mitäs +keksivätkään? Tuo teurastajan tapainen parran-ajaja oli huomaavinaan +minun olevan muka likinäköisen. -- Silmäthän sillä on ulkona päästä -- +sanoo -- hän on varmasti sokea. Siitä kai jollain lailla selkoa saamme. +-- Oh, kun ajattelen miten sitten menettelivät, tekisi mieleni tuossa +paikassa palata sinne ja löylyttää heitä kaikkia kelpo lailla keskellä +kuntakokousta. Senkin lurjukset, jos heistä jonkun tapaan täällä +Turinissa, niin kannanpa häntä jaloista pitkin kaupunkia kuin kuollutta +kaniinia. + +Emilio nauroi. + +-- Sinä naurat -- sanoi toinen närkästyneenä. -- Mutt'ei siinä ole niin +mitään naurettavaa, kultaseni. Eräänä aamuna tulevat luokkaan, sindaco +ja tarkastusmies, varsin sikamainen julistus mukanaan. Minun piti muka +poikia varottaa pihan nurkkia likaamasta j.n.e. He käskivät minua oitis +lukemaan julistuksen pojille. Käsitin paikalla; roistot olivat tuon +kyhänneet varta vasten semmoisilla saivaren kokoisilla kirjaimilla, +pannakseen lukutaitoni koetukselle. Minä purin huuliani ja olin +äissäni. Sitten aukaisin julistuspaperin, ponnistin kaikki voimani ja +luin sen kompuroimatta. Sen jälkeen jätin lehden sindacolle +katseella, joka oli kotoisin helvetistä. He menivät tiehensä, sappi +halkeamaisillaan. Keksivätpä toisen konnankoukun. Vaan eivät he +silläkään kertaa onnistuneet. Vaalien aika tuli. Sinä tunnet minut: +minä teen mitä omatunto käskee, vaikka maailma siitä halkeisi. Äänestin +vallasta pantua sindacoa ja pidin julkisesti hänen puoltaan. Silloin +tulee eräänä iltapäivänä monta kunnallislautakunnan jäsentä hatut +päässä luokseni kouluhuoneesen, ilmoittamaan minulle, että olivat +saaneet jollain lailla tietää -- se ei suinkaan ollut vaikeata -- minun +hankkineeni ääniä kukistetulle sindacolle; se ei käynyt laatuun; +velvollisuuteni opettajana oli muka puolustaa vallassa olevaa +kunnallishallitusta; ja että he, jos pitkitin samalla lailla, +ryhtyisivät tehokkaisiin toimiin. -- Oho, hyvät herrat -- minä vastasin +-- Carlo Lerica ei anna niinkään säikyttää itseänsä. Minulla on +omatunto ja käsitys yhtä hyvä kuin muillakin, olen opettaja ja samalla +kansalainen ja pidän velvollisuutenani huomauttaa, että laki määrää +rankaistusta sille, joka koettaa vaikuttaa vaalimiehiin. -- Tästä +säväyksestä suuttuivat niin, että paikalla menivät yli kaikkien +rajojen: kun olivat palanneet kokoukseen, erottivat minut oitis +virastani, kysymättä mikä on oikein tai väärin, mikä lain mukaista, +mikä vasten lakia. + +Tässä hän keskeytti ja tirkisti silmiin erästä kuuntelevaa viinuria. +Tämä, joka huomasi julmistuneen muodon, vetäytyi pois. -- Nyt +tulee paras -- pitkitti Lerica. -- Minä riennän prefektin luo +selittämään asiatani. Prefekti kumoaa erottamiskäskyn laittomana. +Kunnallislautakunta raivostuu, ei rupea alistumaan vaan sulkee koulun. +Vihollisuuksia jatketaan. Kouluneuvosto vahvistaa prefektin päätöksen. +Kunnallishallitus pysyy yksipintaisena. Mitä on tekeminen? Minä +kirjoitan _Kansakoulu_ nimiseen sanomalehteen, joka puolustaa asiatani +ja neuvoo minua aloittamaan oikeudenkäyntiä. Juuri sitä ne +tahtoivatkin. Roistot, jotka tiesivät mitä oikeudenkäynnit maksavat, +nauroivat ja sanoivat: hänellä ei ole rahaa oikeutta käydäkseen. +Sitäpaitsi ovat, niinkuin tiedät, koululakimme niin sekavia, että usein +omien sanomalehtiemme asian-ajajat, vaikka ovatkin lain-oppineita, +joutuvat ymmälle. Kunnallishallitus voi aina toivoa jollain lailla +pääsevänsä pälkäästä. Toiseksi näkee hyvin eriskummaisia oikeuden +päätöksiä. Sanalla sanoen, minä epäilin. Mutta sanomalehti vaati minua +oikeutta hakemaan ja tuli avukseni. Millä lailla? Se oli sukkela tuuma. +Sanomalehdellä on kolme tuhatta tilaajaa, joiden puoleen se kääntyy. +Nyt on autettava koulu-opettaja Lericaa, jolle aiotaan tehdä vääryyttä. +Mies on ruti köyhä. Jos vaan kolmas osa teistä, tilaajista, lähettäisi +hänelle joka kuukausi kahdenkymmenen centesimon postimerkin, olisi tuo +jo kaksisataa lireä kuukaudessa ja siinä olisi hänelle kyllin. Minä +sain kaikkiansa kaksikymmentä seitsemän postimerkkiä ja olin siis +pakoitettu myymään puolet vähistä kaluistani suorittaakseni ensimäiset +oikeudenkäyntikulungit. + +-- Ja nyt? + +-- Nyt juttu kulkee kulkuaan. En missään tapauksessa enää palaa +Casarigaan; olen jo saanut toisen viran. Jos ei muuta, tahdon kumminkin +pakoittaa heitä maksamaan loput palkastani, ymmärräthän. Senkin rosvot! +Saatoitko aavistaa valitsemaamme virkaa niin häijynmoiseksi? Näetkös, +minä aavistan minkä lopun saan, jos siinä pysyn: jonakin päivänä lyön +kuoliaaksi jonkun kunnallishallituksen kokonaisuudessaan ja joudun +vankeuteen, taikka räjähdän itse sirpaleiksi kuin kranaatti ja lennätän +koko koulun palasina ilmaan. + +Emilio antoi hänen rauhoittua tyhjentämällä lasillisen viiniä; sen +jälkeen hän hymyellen kysyi toveriltaan asiaa, joka seminaarin ajoilta +asti oli ollut hänen huulillaan. + +-- Sanoppas minulle suoraan, Lerica, kuinka koskaan päähäsi pälkähti +ruveta opettajaksi? + +Lerica vaikeni hetkisen ja vastasi sitte tyynesti? -- Rupesin, siksi +että olen aasi. + +Oh, et sanokkaan mitä ajattelet -- virkki Emilio. -- Sinä et siis -- -- +löydä mitään tyydytystä opettajantoimessa? + +Lerica suuttui. + +-- Mitä tyydytystä siinä olisi löydettävänä, jos saan kysyä! -- hän +vastasi ja löi nyrkkiään pöytään. -- Saatamme puhua peittelemättä. +Tahdotko uskotella minulle olevasi onnellinen? Annas kuulla mitä +tyydytystä sinä olet löytänyt. + +Emilio vastasi uudella kysymyksellä: -- Etkö esimerkiksi pidä +pojistasi? + +Entinen korpraali tuijotti silmät pystyssä Emilioon ja kysyi sitte +vilpittömästi hämmästyneenä: -- Pojista -- -- Mutta nehän ovat oikeita +pahan sikiöitä. Kuinka, olisiko sinulla siitä toinen käsitys. -- Siinä +tapauksessa, suo anteeksi, luulen sinun näinä kolmena vuotena tutkineen +tähtitiedettä, sen sijaan että olisit opettanut poikia. Etkö sinä heitä +tunne? Ehkä olen jonkun ihmeen kautta saanut osalleni Itaalian +ilkeimmät roiston-alut. Mutta siitä ei kannata kiistää; kaikki he ovat +yhtäläisiä. Valehtelioita ovat kaikki tyyni ja viekkaita järjestään -- +oi, niin viekkaita! Joka pojassa asuu koko pesue lurjuksia. En tunne +yhtään poikkeusta, en ole löytänyt ainoatakaan, joka ei milloin tahansa +olisi valehdellut kuin vanha varas, yksin sentähden, että +valehteleminen häntä huvittaa -- Oh! -- huusi hän ja pudisti nyrkkiänsä +nenänsä alla -- minkälaisia mallipoikia olen saanut osalleni! Kun vaan +heitä muistelen, kuohuu vereni. Aatteles, nuo kyynärän korkuiset +veijarit kirjoittivat minulle nimettömiä kirjeitä, täynnä +hävyttömyyksiä. Muutamat väärensivät todistuksensa, ja tuntuipa siltä +kuin olisivat kymmenen vuotta sitä tointa harjoittaneet. Oli yksikin, +joka kokonaisen vuoden huvikseen matki tätä oikean olkapään liikettä ja +teki sen aivan silmäini edessä kymmenesti päivässä, kertaakaan +nauramatta, ett'en saisi syytä heittää häntä pihalle. Yhdeksän +kuukautta hän kiusasi minua tuolla olkaliikkeellään; ja hän näki, että +minä vapisin. -- -- Vieläkin kun tuota ajattelen, antaisinpa kuukauden +palkan, kun saisin oikein pieksää sitä poikaa. Sitä paitsi -- niin, +monta muuta. Voisin lukea sulle pitkän litanian pelkkiä kiusantekoja. +Lyhyesti, kaikki he ovat roistoja. + +Emilio nauroi. + +-- Sinä naurat, sinä? -- Mutta se on kieltämätöntä totta. Ainakin +maalla varastavat he kaikki. Veiväthän kerran piipun taskustani. Oh, +muistan hyvää opettajaamme, Megaria, kuinka hän ehtimiseen kertoi +Rousseau'n Emile'stä: _Ihminen syntyy hyvänä_. Ennen kaikkea hän syntyy +sikana. Oletkos huomannut, millä vastenmielisyydellä lapsikakarat +antavat pestä itseänsä. Ystävä, ole varma siitä, että ihminen on roisto +kätkyestä alkaen. Minä sanon sinulle, että niin on asia. Pojat ovat +tästä loistavimpana todistuksina. Sitten tulee itsekkäisyys, käsitys +siitä, ett'ei ole mahdollista tehdä kaikkea pahaa jota mieli tekisi, +lopulta pelko, joka pitää ihmistä hiukan aisoissa, sekä tottumuksen +voima, joka jonkun verran häntä ojentaa. Mutta niinkauan kuin pelkkä +luonto hallitsee, näet kyllä minkälaisia ovat: kynsivät äitinsä +rintoja, lyövät niin pian, kuin kykenevät kättä kääntämään, repivät +hyönteisiä palasiksi, nyhtävät höyhenet elävistä linnuista ja pistävät +silmät sammakoilta. Katseleppas heidän tappelevan keskenänsä: he ovat +kurjempia kuin Tsulukafferit. He puhuvat vain tappamisesta. Minulla oli +oppilas, joka niin pian kuin rahaa sai, osti Turinilaisen sanomalehden +lukeakseen puukoituksista. Hae sinä kiitollisuutta noista huonosti +kesytetyistä pedoista. Koeta heihin ymmärrystä istuttaa! Ei vaikka +kirveellä pään halkaisisit. Ja sitte tullaan ja puhutaan opettajille +lempeydestä! Täytyy tosiaankin olla mielipuolen, uskoakseen että poikia +voi kurissa pitää muuten kuin korvapuusteilla ja potkuilla. -- Siis -- +kysyi Emilio -- lyötkös niitä? Lerica vastasi ylenkatseellisesti: -- +En. -- Hän mietti hetkisen. -- Minä en lyö heitä, koska varmaan +hakkaisin heidät kuoliaiksi. Kun joku on minua äärimmäisiin saakka +ärsyttänyt, ett'en enää tiedä mitä teen, niin töytään häntä vastaan +nyrkki pystyssä ja puistan nyrkkiäni hänen nenänsä alla, näin tällä +lailla, rautaista nyrkkiäni, annan hänen sitä haistaa, sivelen hänen +nokkaansa sillä sekä nimitän häntä roistoksi, karanneeksi rosvoksi ja +siaksi. Oi, jospa saisin kiukkuni laskea valloilleen! Väliin pelkään +saavani halvauksen. Enhän uskonut ihmissikiöitä semmoisiksi sioiksi, +kuin nyt olen oppinut heitä tuntemaan koulupenkeillä. Mutta näetkös, +jos heistä kerran vasta tulee sindacoja ja tarkastusmiehiä, eihän ne +voi tulla pahempia kuin meidän nykyisetkään. Juokaamme sen asian +päätökseksi ja puhukaamme muusta. + +Lopun aikaa puhelivat seminaari-ajoista; mutta jälleen tultuaan Dara +Grossan kadun pölyyn ja ihmishälinään, kääntyi puhe taas heidän +virkoihinsa. + +-- Vai niin -- sanoi Lerica ja pisti kätensä ystävän kainaloon -- sinua +tyydyttää "kasvattajan kallis toimi"? + +-- Tyydyttää ja tuottaa iloa -- vastasi toinen; -- ja minä koetan olla +tyytyväinen osaani. Minä pidän pojista. + +-- No niin -- sanoi korpraali pilkallisella äänellä -- sinä olet +entisesi kaltainen. Sinä olet sydämmen opettaja. -- Hän kuohahti +jälleen. -- Hitto vieköön, on minullakin sydän! Mutta ihmiset +käyttäytyvät niin, että se pakahtuu kiukusta. Onko se minun vikani, +että ne roistot luonteeni muuttavat? Mutta jo riittää; saa nähdä kuinka +menestyn uudessa paikassani, Badotinossa. Olen päättänyt, ett'en +ainakaan minä ole ensimäinen, joka sytytintä heilautan. Kunhan vain +pääsisin tuosta siunatusta oikeudenkäynnistä. + +-- Onko päätös tänään odotettavissa -- kysyi Emilio. + +-- Tänäänkö? -- Ei. Minä en suinkaan ole sen takia Turiniin tullut. + +Hänen kasvonsa kirkastuivat, hän puristi ystävän kättä ja kertoi +tulleensa pientä hempukkaa tapaamaan. + +Emilio ei voinut olla nauramatta, niin lystimäiseltä asia hänestä +tuntui: tuo kiivasluontoinen Goliat rakastuneena, kumarruksissa nuoren +tytön vieressä. + +-- Niin -- sanoi Emilio -- kyllähän näkee, etteivät koulunpenkit anna +sinulle kylläksi tyydytystä. + +-- Kuuleppas! -- huudahti Lerica hehkuvin poskin, pysähtyi äkkiä ja +pani kädet rinnalleen ristiin -- eikös sekin ole sikamainen, tyhmä ja +konnamainen vaatimus, että naimattoman opettajan muka tulee elää kuin +pyhä Ludvig Gonzagalainen! Mutta sanoinpa niille herroille ajatukseni +asiasta vasten silmiä. Pahin inkvisiitori oli eräs tekopyhä tarkastaja, +joka kaikenlaisten syitten nojalla kävi ehtimiseen tyttökouluissa, ei +suinkaan opettajattarien tähden, huomaa se -- ne olivat hänelle liiaksi +tuleentuneita hedelmiä -- vaan oppilaitten vuoksi. Tuo gorilla pujahti +aina kolmanteen luokkaan, jossa isoimmat tytöt istuivat. Oli näet +ihastunut kolmanteen luokkaan. Aatteles; semmoisia konnankujeita. Koska +hän tunsi oppilasten vanhemmat, useimmat talonpoikia taikka työväen +luokkaan kuuluvia, oli hänellä muka aina asioita tytöille isältä tai +sedältä, tärkeitä asioita, joita piti kuiskata heidän korviinsa. +Silloin hän aina tarttui heitä käsivarteen tahi olkapäähän. Usein hän +piti tarpeellisena katsella heidän kirjoitusvihkojaan ja tunki silloin +penkkeihin istumaan, muka tarkemmin tarkastaakseen käsialoja. +Riittänee, kun kerron mitä tapahtui eräänä aamuna: tarkastusmies oli +tuskin luokasta astunut ulos, kun yksi tytöistä nousi julmistuneena +paikaltaan, meni opettajattaren luo ja kuiskasi: + +-- Sanokaa herra tarkastusmiehelle, että jos hän vielä kerran panee +kätensä minun polvilleni, niin minä annan hänelle korvapuustin ihan +luokan edessä. -- Oikea gorilla, sanon minä. Väliin hänellä, +ohikulkiessaan, on muka jotain sanottavaa opettajattarelle ja huutaa +tätä ulos, saadakseen, opettajattaren portailla seisoessa, nähdä minkä +väriset sukat sillä on. Siksipä opettajatar enää tulee vain ikkunaan. +Ja semmoinen sika oli häpeemätön kyllä, tullaksensa puhumaan +siveydestä, minulle, Carlo -- + +Tässä hän keskeytti juttunsa, tarttui lähellä töllöttävää poikaa +käsivarteen, nosti hänet korkealle ja heitti seinustalle, samassa kuin +ohikulkeva omnibus hipasi hänen takkiansa. Sitte ärjäsi pojalle: -- +Etkös näe, tollo, päälles ajettavan? + +Lerica tarttui jälleen Emilion käsivarteen ja sanoi: + +-- Jos olisin ennen nähnyt koululaukun hänen selässään, olisin huoleti +antanut heidän ajaa ylitse. Oletkos ennen nähnyt tuommoisia leukoja? +-- -- Hän muistuttaa kovin noiden nimettömäin kirjeitteni lähettäjistä. +-- -- Tahdonpa edeskinpäin vetää kuormaani enkelin kärsivällisyydellä, +kuitenkin ainoastaan sillä ehdolla, että minua pidetään kunniassa. Sitä +vaadin niin kauan kuin Carlo Lerican veri virtaa suonissani; sen vannon +kokonaisen krusifiksi-kasan kautta. + +Hiukan hengitettyänsä hän pyysi Emiliota vielä kerran lausumaan uuden +paikkansa nimen; Altarana, toisti Lerica ja muistutteli mielessään, +että se oli vain muutaman kilometrin päässä Azzornosta, missä Labaccion +kuuluisa setä asui. + +-- Jos setä rupeaa kuolemaan -- sanoi Lerica -- saatpa iloksesi nähdä +Labaccion rientävän sinne perintöä hakemaan. Se on totta, Azzornossa +minulla on serkku, joka on opettajana. Altaranassa näet erään kauniin, +pienen opettajattaren, jota serkkuni naiskentelee. Siellä löydät myös +kauhean sindacon, itse pääukkoa häijymmän. Minä sanon sinulle, he ovat +sikoja kaikki tyyni. + +Emilio kysyi uteliaana, tiesikö toinen enemmänkin. Lerica ei tuntenut +oloja tarkemmin, sillä serkku oli kirjoittanut yhden ainoan kerran. -- +Muuten voin sanoa sulle -- lisäsi hän -- että piankin työnnät hänet +syrjään. Kukapa tietääkään kuinka monta valloitusta olet tehnyt noilla +viiksilläsi, pikku jesuiitta. Ettäs sitte silmäsi! Vietävätä, miksikä +minulle syntyessäni annettiin tämmöinen häränturpa! -- ja hän löi +nyrkillä leukaansa. + +Rupesi hämärtämään, kun olivat ehtineet Piazza San Carlolle. Korpraali +vilkaisi ympärilleen ja katseli sitten kelloaan. + +-- Rakas ystävä -- sanoi hän hieman liikutetulla äänellä -- hyvin +ikävältä tuntuu jättää sinua. Minä matkustan huomis-aamuna ensimäisellä +junalla. Vielä yksi yö on minun viettäminen sikamaisessa majatalossani, +jossa nukun jalat ulkona vuoteesta. Kovin oli hauskaa tavata sinua. +Tiedäthän, että aina olen pitänyt sinusta. Kirjoita joskus. Jos jonakin +päivänä saat kirjeen, merkityn vankilan leimasimella, niin tiedät sen +olevan Carlo Lericalta, joka on nuijannut kuoliaaksi jonkun +kunnallishallituksen. + +Emilion täytyi kohota varpailleen, voidaksensa suudella ystävätä +poskelle. Lerican toinen viiksi pisti harjan tavoin häntä nenään. Sen +jälkeen korpraali asettui pilarin taakse porttikäytävään ja Emilio +riensi rautatien-asemalle, hartaasti haluten päästä pois lyhtyjen +valosta, korkeain rakennusten suojasta ja ihmisjoukon jaloista, jotka +kaikki tekivät hänet alakuloiseksi ja lisäsivät hänessä oman +vähäpätöisyyden ja yksinäisyyden tunnetta. + + + + +Altarana. + + +Sindacon ohjelma. + +Altaranan kylä on Länsi-Alppein rinteellä. Se on muodostunut kahdesta +kaareen kääntyvästä huonerivistä, joita yhdistää kivisilta, minkä +alatse puro vallattomasti heittäytyy isompaan, laakson kanssa +samannimiseen virtaan. Tämä laakso on jylhässä seudussa, paistavan +lumihuippuisen vuoren juurella, minkä jyrkällä rinteellä taajaan kasvaa +pyökki- ja kastanjapuuta, leppää ja koivua, ja metsän lomitse +pilkoittaa sieltä täältä taloja ja huviloita, jotka yhdeksän kuukautta +vuodesta ovat haudan tavoin suljettuina. Kylässä on yksi ainoa pitempi +katu, joka siellä täällä -- kirkon, raatihuoneen, apteekin ja soman +ravintolan edustalla -- laajenee säännöttömäksi toriksi. Ravintola +avataan aina Kesäkuussa ja suljetaan ensi pakkasilla. Asukkaat +koettavat ahkeruudellaan ja säästäväisyydellään korvata karun luonnon +liian niukkoja antimia, sekä elävät enimmäkseen maidolla ja polentalla. +Vaimot tekevät työtä kuin juhdat, miehet siirtyvät lämpimän tultua +muuanne työnansiolle ja palaavat vasta talveksi; se lienee edullista +väenlisäykselle, sillä joka nurkassa täällä näkee keltatukkaisia, +punaposkisia, likaisia lapsiparvia. Muutamien kilometrien päässä +Altaranaa alempana on maantien vieressä pieni kylä, Case Rosse, joka +kuuluu samaan kuntaan. Koko paikkakunta on kesäisin hyvin ihana tummine +lehtoineen, lukemattomine loistavine kukkineen ja vienosti lorisevine +metsäpuroineen; syksyisin ja talvisin vallitsee kaikkialla hiljaisuus +ja pimeys, ainoastaan syvällä kuohuva virta täyttää laakson +kohinallaan, johon väliin sekaantuu seppien takomisen synnyttämää +kalketta. + +Päivää jälkeen Emilion tulon astui hänen luokseen pieni, ryövärin +näköinen mies, jolla oli kierot silmät, tuuhea harmaa parta ja +laajalierinen korkea hattu. Kimeällä äänellä hän, sindacon lähettämänä, +pyysi opettajaa määrätyllä ajalla saapumaan raatihuoneelle, johon koko +opettajakunta oli kokoontuva. Tuo pieni mies oli kunnan vahtimestari, +entinen kivenhakkaaja, joka kiviä poratessaan oli menettänyt toisen +silmänsä ja jota siitä syystä yleisesti kutsuttiin _silmäpuoleksi_. +Sitä haukkumanimeä hän tyynesti kärsi, paitsi silloin kun oli +juovuksissa. + +Määrätyllä ajalla Emilio saapui raatihuoneelle, uteliaana näkemään +kaikki vastaiset toverinsa samalla kertaa; sillä liian aikainen +maailmankokemus oli hänessä herättänyt tuota uteliaisuutta, joka haluaa +oppia tuntemaan uusia ihmis-originaaleja, ja joka tavallisissa oloissa +herää vasta myöhemmällä iällä. Kolme opettajatarta ja kaksi opettajaa +oli jo raatihuoneen salissa; se oli kapea ja matala huone, jonka +keskellä seisoi iso pöytä, muodostettu neljästä erikorkuisesta +pöydästä, joita yhteisesti peitti vihreä, koinsyömä liina. Huone tuli +homeelle ja pölylle, niinkuin ikkunoita ei vuoteen olisi auki pidetty. + +Hätäileväinen, pieni mies, puettu puolittain palvelian, puolittain +puotiherran tapaan, viikset kuin kissalla, esitteli ensin itsensä +kunnan sihteerinä sekä nimitti sitten Emilion tulevat työtoverit: Neiti +Pezza, toisen ja kolmannen luokan opettajatar; neiti Vetti, Case Rossen +yhteiskoulun opettajatar; rouva Falbrizio, ensi luokan opettajatar; +herra Calvi, ensi luokan opettaja. + +Emilion huomio kiintyi neiti Vettiin, joka enemmän teeskennellen kuin +ujoudesta loi silmänsä maahan Emilion häntä katsellessa. Epäilemättä +tämä oli Lerican mainitsema opettajatar. Neiti Vetti oli tumma-ihonen +ja käytti puuteri-jauhoa peittääkseen hiukan rokon-arpista ihoansa; +hänen pieninkin liikkeensä ilmaisi, että saalin alla oli kätkettynä +notkean tanssijattaren ruumis. Neiti Pezza oli kolmenkymmenen vuotias, +kellahtava, pehmeäsilmäinen nainen, puettu sen tapaan, joka ei enään +ulkomuodostaan välitä. Rouva Falbrizio oli 50-vuotias, jäykän ja +viekkaan näköinen talonpoikaisnainen, liina päässä, esiliina edessä, +sivulla riippuivat sakset. Herra Calvi, pitkä ja kaljupää, oli puettu +vihreään, kovin huonosti istuvaan takkiin. + +Viiden minutin päästä astui sindaco sisään, tarkastusmies seurassaan. + +Sindaco oli neljä vuotta ollut nykyisessä toimessaan. Hän oli +perustanut kylän ison ravintolan, mutta nyt vetäytynyt yrityksestä ja +käytti kaiken aikansa omaisuutensa, kahden runsasmetsäisen maatilan +hoitoon. Sindacon kasvot ilmaisivat hänen entistä ammattiaan; hänellä +oli leveä, parraton, punakka kokinnaama sekä pitkät ja ulkonevat +huulet, joiden takaa pilkoitti hänen suuret, valkoiset hampaansa. +Hiukset olivat lyhyiksi kulitut ja kaula lyhyt. + +Hän astui sisään näytteliän tottuneesen tapaan, hymyeli kaikille ja +sanoi: -- Tehkää hyvin ja istukaa, hyvä herrasväki. + +Kun olivat saaneet asettuneiksi pöydän pitkälle puolelle, istui hän +tarkastusmiehen kanssa vastapäätä. + +Juuri tänä vuonna oli koulupakon astuminen voimaan ja siitä syystä oli +sindaco kutsunut opettajiston kokoon, antaakseen heille muutamia +neuvoja ja kehoituksia. + +Hän alkoi puheensa ujostelematta, teki ehtimiseen kieliopillisia +virheitä ja lausui joka sanan suurella painolla. + +-- Nyt ompi siis se vuosi, hyvä herrasväki, jolla me astumme uuden +pakkolain voimaan koulunkäynnin suhteen; jonka vuoksi olen teitä kokoon +kutsunut. Te tunnette minut ja tiedätte miten intohimoisesti harrastan +opetus-asioita. Tänä vuonna täydymme toimia kaksinkertaisilla voimilla. +Jo tästä hetkestä alkain, tarkoitan minä. Meidän on alkaminen elämän +tai kuoleman taistelua tietämättömyyden kanssa. Elämän tai kuoleman +taistelua. Ne ovat sanani. Laki on pyhä. Meidän tulee saattaa kaikkia +sitä kunnioittamaan hyvällä, kehoittaa vanhempia ja perheitä, saada +luokat täyteen ja kunnostamaan itsensä. Minä puolestani selitän käyväni +suoraan tietäni, kenenkään muotoon katsomatta, ja nyt on sihteeri +antava teille jokaiselle luettelon koulu-iässä olevista lapsista, jonka +olemme tehneet suurimmalla tarkkuudella ja säntillisyydellä. Minä +kerron sen vielä: me emme saa väistyä, vaan ne vanhemmat, jotka +laiminlyövät, ovat oitis pretorille ilmoitettavat. Kaksi ensimmäistä +sakkoa ovat viisikymmentä centesimiä ja niin eteenpäin kolme lireä, +kuusi, kymmenen lireä. Minä pyydän teitä itseänne ilmoittamaan +oppilaillenne asiasta, ja hätätilassa käymään isäin ja äitien luona +neuvomaan ja nuhtelemaan. Siis, jos alamme vuotemme hyvin, käy kaikki +muu hyvin, kansan siunaukseksi. Lauseemme olkoon: sivistys ja väsymätön +voima. Tämä olkoon yleisesti puhuttu lain käytännöstä. + +Kaikki odottivat nyt, kun alkulause oli ohi, itse puhetta, mutta +huomasivat pian, että siihen se loppuikin. + +-- Mitään muuta -- pitkitti sindaco -- ei minulla ole sanomista. Herra +sihteeri, antakaa luettelot. Sihteeri, joka suurella tarkkuudella oli +puhetta seurannut, hyppäsi alas tuolistaan ja jakoi luettelot. Sindaco +nousi paikaltaan, kaikki muut tekivät samoin. Emilio vilkaisi +luetteloonsa; oppilaita oli seitsemänkymmentä neljä. + +Niinkuin hallitsiat juhlallisissa vastaan-otoissa puhui sindaco +muutaman ystävällisen sanan heille kullekin, paitsi rouva Falbriziolle. +Emilio huomasi, että sindaco, puhuessaan neiti Vettin kanssa, läheni +tarpeettoman likelle, niin että nenät melkein koskivat yhteen, ja että +opettajattaren olossa ja puheessa oli jotain hekumallista. Sitten kysyi +sindaco neiti Pezzalta, kuinka tämä voi ja puisteli osan-ottavaisesti +päätään, Calvilta kysyi hän tuttavallisesti: -- Kuinkas käy uuden +aapiskirjan? Valmistuuko se pian? -- Opettaja antoi matalalla äänellä +pitkiä selityksiä, joista ei ollut loppua tulla, samalla vahvistaen +puhettaan vilkkailla eleillä. Lopuksi kätteli sindaco Emiliota ja +kertoi vielä ohjelmansa: -- Me ymmärrämme toisemme. Sota elämästä tai +kuolemasta tietämättömyyttä vastaan. Se olkoon lippumme. Jos tästä +olemme yksimielisiä, olemme sitä kaikessa muussa. + +Näillä sanoilla hän hajotti kokouksen. + + +Pakollinen koulunkäynti. + +Emilio ymmärsi kohta, että sindacon sotaisan ohjelman alla piili koko +joukko puoskarimaisuutta ynnä melkoinen määrä sitä pahaa vikaa, jolle +oli julistanut verivihollisuutta. Mutta hän ajatteli, ett'ei ainakaan +tuo sindaco tulisi häntä kiusaamaan kieliopillisilla saivarruksilla. + +Käydessään kouluhuoneistoa katsomassa, Emilio sai sen käsityksen että +hänen ennen tietämättömyyttä oli taisteltava siivottomuutta vastaan. + +Poikakoulu oli vuoren juurella sijaitsevan vanhan rakennuksen +alikerrassa, josta oli väliseiniä otettu pois. Yläkerrassa oli +tyttökoulu toisella puolen käytävää, ja vastapäätä sitä asui kunnan +vahtimestari vaimoineen. Emilion luokkahuone oli matala, kahdella +pienellä rautaristikkoisella ikkunalla varustettu sali, jonka pitkä +kamiini-torvi jakoi kahteen osaan. Katto oli mustaksi savuttunut, +peräseinä täynnä rasvamerkkejä lasten päistä, muissa seinissä +mustepilkkuja, ikkunoista roikkui paperiliistoja, nurkista hämähäkin +verkkoja ja seinillä riippui neljä ajan ja kosteuden pilaamaa +julistusta, joista kaksi vuodelta 1847. Olipa huoneessa likainen +luutakin. Kun Emilio ensi kerran näki tulevan luokkahuoneensa, +johtuivat hänelle mieleen seuraavat Tommaseon[13] sanat: -- jos koulu +ei ole temppeli, on se luola. -- Tässä ainakin mietelmä oli toteutunut. + +Siitä huolimatta alkoi Emilio työtään hyvällä tahdolla. Koulupakko +antoi hänelle uutta intoa, aivan kuin olisi uusi, parempi aika +koittanut opettajalle, aika, jolloin vanhemmat, nähdessään +koulunkäyntiä vaadittavan pyhänä, yhteiskunnallisena velvollisuutena, +kunnioittaisivat opettajaa ja jollakin tavoin kokisivat helpoittaa +hänen työtään, ainakin siten, että kehoittaisivat poikiaan koulua +rakastamaan ja päästäisivät heidät sinne joka päivä. Emilio päätti +puolestaan tehdä minkä voi lain täytäntöön saattamiseksi. + +Koulun alkajaispäivänä saapui Emilion luokkahuoneesen koko sarja +terveitä, paksuja poikia, joilla oli vuoriasukkaan kaunis iho, tyyntä +mielenlaatua ilmaisevat siniset silmät ja pään muodostuksessa jotain, +joka teki heidät lujamielisen näköisiksi. Saapuville tuli viisikymmentä +kolme, vaikka luettelo koulu-iässä olevista ilmoitti niitä olevan +seitsemänkymmentä neljä. Tosin eivät kaikki seitsemänkymmentä neljä +olisi mahtuneet luokkahuoneesen, mutta sitä ei oltu ajateltu. + +Muutamain päiväin kuluttua Emilio teki useita muistutuksia +oppilasluetteloon, antoi sen sihteerille, jätettäväksi sindacolle, sekä +kysyi häneltä yhtä ja toista oppilaitten vanhemmista, koska näet aikoi +mennä heitä muistuttamaan. + +Melkein kaikki asuivat kaukana kylästä. Emilio päätti suorittaa pari, +kolme käyntiä päivässä, asettaen kävelyretkensä sen mukaan. Hän aloitti +hartaalla totisuudella retkensä, mietittyään valmiiksi muutamia +lyhyitä, järkeviä varotussanoja, joiden hänen mielestään piti varmasti +vaikuttaa. Mutta siitä harhaluulosta hän piankin pääsi. Vaikka hän +esiytyi kohteliaana ja ystävällisenä, otettiin häntä joka paikassa +äreästi vastaan. Muutamat selittivät suoraan, ett'eivät aikoneet +lähettää poikiansa kouluun siitä syystä kun tarvitsivat heitä kotona +ulkotöissä; toisten mielestä koulu oli liian kaukana. Muutamat sanoivat +poikiansa sairaiksi; mutta heidän puhuessaan seisoi poika vieressä +leipää jauhaen. + +Emilio koetti ensin neuvoa hyvällä, mutta uhkasi lopulta lain +kovuudella. -- Oh, sakkojako! -- sanoivat he -- vieläkös mitä! Saa +nähdä, onko herra sindacolla uskallusta temmata pois leipää suustamme. +-- Muutamat nauroivat ja väittivät kaiken lopulta rajoittuvan siihen, +että vanhempain nimet kirjoitettiin pretorin ilmoitustaululle, josta ei +kukaan edes niitä nähnyt. Eräs talonpoika hyökkäsi Emiliota vastaan, +sanoen: -- Se nyt vielä orjuudestamme puuttui! Eikö ollut kylläksi jo +verojen ryöstössä; pitikö siihen lisättämän pakollinen koulunkäynti! +Herra sindaco saa pojan sijaan palkata minulle palvelian. Kuulkaas, +tuleeko herra pretori viemään lehmiäni laitumelle? Kysytäänpä +uskaliaisuutta, herra opettaja, kun tulette tämmöisille asioille. + +Kummallisimpia kaikista olivat kuitenkin ne, jotka juttelivat tyynesti +asiasta, ikäänkuin olisivat tehneet hallitukselle suuren palveluksen, +lähettämällä poikansa kouluun, palveluksen, joka heitä oikeutti +jonkunmoiseen vahingonkorvaukseen. -- No niin -- sanoi muudan heistä +isossa seurassa -- jos hallitus tahtoo pojat kouluun, niin antakoon +meille vuotuista apua. Saavathan sotamiehetkin elannon ja palkan. Nyt +hallitus tahtoo koululapset; se saa ne siis elättääkkin. + +Kuitenkin kolme tahi neljä noista yhdestäkolmatta vastahakoisesta +perheestä lähetti poikansa kouluun, osittain pelosta osittain +myöntyväisyydestä. Mitä muihin tuli, huomasi Emilio, ett'ei hän voinut +muuta tehdä, kuin odottaa sindacon ankaruuden seurauksia ja jättää omat +käännytyspuuhansa sikseen. + + +Kirkkoherra ja sihteeri. + +Emilio oli saanut asumuksen pienessä tummanvärisessä rakennuksessa, +vähän matkan päässä koulusta; alikerrassa asui kunnallishallituksen +sihteeri ja ylikerrassa, paitsi Emiliota, neiti Pezza vanhan sisarensa +kanssa. Rakennus oli kulmatalo, jonka avoin piha antoi laaksoon päin. +Pihanpuolella oli ylikerrassa palkonki, jonka toisesta lasiovesta pääsi +opettajattaren pieneen asumukseen, toisesta Emilion huoneesen; palkonki +oli puuaitauksella kahtia jaettu. + +Naimattomalla sihteerillä oli alikerrassa yksi huone ja kyökki, johon +eräs vanha vaimo tuli kahdesti päivässä hänen ruokaansa valmistamaan. +Emilio sopi vaimon kanssa niin, että tämä samalla valmistaisi +hänellekkin päivällisruokaa; hän söisi kumminkin omassa huoneessaan. +Yhteinen keittäjä antoi Emiliolle aihetta tutustumaan tuon +teräväleukaisen, piikkiviiksisen pikku sihteerin kanssa, jonka suuri +ujous oli raatihuoneessa herättänyt hänen huomiotansa. Pienellä +miehellä oli aina tapana, yksin kotonansakin, puhua matalalla äänellä +ja katsella ympärilleen, niinkuin olisi pelännyt joka tuolin taakse +urkkijan kätkeytyneen. Emilio oitis mieltyi tuohon miesparkaan, jossa +kaikki hänen toimeensa kuuluvat vaikeudet, tuskat ja vaarat näyttivät +saaneen ruumiillisen ilmestysmuotonsa; ja vaikka puhe tietysti kävi +jotenkin hitaasti, kun näet oli aivan mahdotonta saada häntä päästämään +suustansa varomatonta sanaa tahi yleensä muuta kuin hyvää arvostelua +kunnan viran-omaisista ja heidän teoistaan, viihtyi Emilio hänen +kanssaan ja vietti mielellänsä illat hänen huoneessaan. + +Eipä kauan viipynyt ennenkuin Emilio keksi sihteerissä pahan tavan; hän +joi, mutta kotona yksinänsä, kentiesi vasta pimeän tultua. Emilio +huomasi sen siitä kaksinkertaisesta innosta, jolla hän illalla rupesi +asian-omaisia kehumaan. Juuri semmoisena hetkenä hän kerran mainitsi +kirkkoherran parantuneen ruusutaudista ja kehotti varovasti Emiliota +lähtemään kirkkoherraa tervehtimään. Kuullessaan Emilion aikovankin +sinne, hän ilahtui ja kuiskasi: -- Se on aina viisainta. + +Sen kokemuksen nojalla, mikä Emiliolla oli Piazzenan kirkkoherrasta, +läksi hän hyvin vastenmielisesti papin luo, vakuutettuna, että kohtaisi +samanlaisen jumalanpalvelian. Mutta hän löysi, ei ainoastaan aivan +toisenlaista, vaan vieläpä ilmiön, jonka laista ei koskaan ennen ollut +tavannut. + +Emilion tullessa kirkkoherra istui pitkän, kapean huoneen perällä, +ikkunan luona pienen pöydän ääressä, jolla oli yksi ainoa avattu kirja. +Alkoi juuri hämärtää ja ulkona satoi. Huone oli niin pimeä, ettei olisi +voinut arvaamallakaan arvata papin ikää, ellei hänen terävät +piirteensä, valtainen otsansa ja kotkannenänsä olisi kuvautuneet +iltahämyn valaisemaa ikkunaa vastaan; tuo sivukuva ilmaisi täysissä +miehen voimissa olevata miestä. Hänen tapansa vieraita vastaan-ottaa +oli yhtä jyrkkä ja omituinen kuin ulkomuotonsakin. + +-- Kiitän teitä käynnistä -- hän sanoi opettajalle lyhyesti ja +kirkkaasti sekä ääntäen tavalla, joka, vaikka hiukan murteellinen, +ilmoitti melkoista sivistynyttä. -- Mutta jos olette tulleet tänne +puhumaan kanssani koulusta, niin olette turhaan itseänne vaivanneet. + +Opettaja hämmästyi ja kysyi miksi, mutta lisäsi heti kuivasti: -- Olen +tullut tänne täyttämään kohteliaisuuden vaatimuksia. + +-- Vai niin, no sitä parempi -- jatkoi pappi. -- Aion suoraan sanoa +teille käsitykseni asiasta. Minä en ollenkaan sekaannu kunnan +kouluasioihin siksi, että ehdottomasti hylkään kaiken, mitä siellä +tehdään. Olkoon sanottuna. En hyväksy sitä tapaa, jolla siellä puhutaan +uskonnosta, jolla lapsia kasvatetaan, en niitä perusteita, joiden +mukaan opettajia valitaan, opetussuunnitelmaa säädetään, oppikirjoja +määrätään, en mitään hyväksy; ja kun en saa kaikkea aivan +toisenlaiseksi, olen mieluimmin ääneti, ett'en turhaa melua nostaisi. + +Opettaja yritti puhumaan. + +-- Se on turhaa -- keskeytti pappi -- pyydän anteeksi. Jos olisittekin +aivan samaa mieltä kuin minä, olisi puheemme kumminkin hukkaan +heitettyä aikaa, sillä ette kumminkaan voisi opettaa omien ja minun +aatteitteni mukaisesti. Kansakoulu on semmoinen kuin se on tahi +jommoiseksi se on tehty, eikä yksikään opettaja voi sitä muuttaa. +Minussa on nyt kerran se järkähtämätön vakaumus, että jos ei +jumalallista lakia panna lastenkasvatuksen perustukseksi, ei sen +pohjaksi saada muuta kuin koko joukko mielettömimpiä vastakohtia, ja +että siis koulu semmoisena kuin se nyt on, uskonnon-opetus sivuseikkana +-- rehellisempää sitten olisi jättää se tykkönään pois -- s.o. koulu, +joka sysää Jumalan nurkkaan, ellei häveten peitä häntä kokonaan, +semmoinen koulu on nuorison turmio ja samalla yhteiskunnan perikato. En +ole mikään oppinut mies, enkä voi ajatuksiani paremmin lausua. Mutta +olen tästä yhtä varma kuin jostakin mittaus-opillisesta totuudesta. Se +on tosin pappi, joka teille puhuu, mutta minä vakuutan, että vaikka en +olisikkaan pappi ja vaikkapa en uskoisi yhtään mitään, olisin kumminkin +vakuutettu siitä, mitä olen teille puhunut. Saman selityksen olen +antanut sindacolle, jonka kanssa en tule toimeen. Sentähden en ruvennut +pyydettäessä tarkastusmieheksikään. Minä en ole tekemisissä lasten +kanssa muuten kuin kirkossa. Te saatte tehdä ja sanoa koulussanne juuri +mitä tahdotte. Tämän ajan koulua en tunnusta. Antakaa anteeksi +suorapuheisuuteni, me olemme nyt kerrassaan toisiamme ymmärtäneet. + +Emilio oli kahden vaiheella pitikö suuttua tämmöisestä puheesta vai +tekeytyä väliäpitämättömäksi; vaan papin suorapuheisuus herätti hänen +kunnioitustansa ja hän sanoi: -- No niin, te pysytte vakaumuksessanne +ja minä omassani. Minä olen rehellinen mies ja semmoisena kasvatan +poikia; siinä on minulle kylläksi. + +-- Siinä ei ole kylläksi -- sanoi pappi. + +Opettaja katsoi häneen. + +-- Teistä on tullut kunnon mies -- jatkoi kirkkoherra ja nousi +seisomaan -- siksi että teitä pienestä pahasta on kasvatettu tavalla, +jota ette enään itse voi kasvatuksessanne käyttää, s.o. uskonnon +perustuksella. Siksi ovat pojat tähän aikaan pahempia kuin ennen, ja ne +jotka kasvavat tästä lähtein, tulevat vieläkin pahemmiksi ja niin +eteenpäin, siksi kun kaikki hukkuu. Syynä siihen, ett'ei kaikki jo tätä +nykyä käy aivan nurinpäin, on se, että opettajat, perheet ja +koululapset, joko vasten tahtoansa taikka tietämättänsä, vielä seisovat +toisella jalalla vanhan perustuksen raunioilla. Kun niitä raunioita ei +enää ole, katsokaa, tuleepa päivä, jolloin opettajat eivät uskalla +sanoa oppilailleen edes: -- Älä varasta. -- Sitä eivät silloin enää +muut sanokkaan kun vahtisotamiehet, -- -- jos niitäkään enää löytyy. +Jumala antakoon, että olisin sieluni autuudesta yhtä varma kuin tästä +asiasta. + +-- Ainakin -- sanoi nuori mies naurahtaen -- olen minä varma siitä, +ett'en itse sitä päivää näe. + +-- Kuinka vanha olette? + +-- Kolmenkolmatta. + +-- Parasta -- sanoi kirkkoherra -- kun ette liikoja toivo. Hyvästi. + +Emilio oli koko nuorukaissielunsa lämmöllä liian innostunut ja +rakastunut aatteisinsa, päästääksensä tätä keskustelua mieltään +häiritsemään; hänessä heräsi sitäpaitsi omituisia epäilyksiä itse +miehen suhteen. Hän oli papin kasvoissa ja sanoissa ollut huomaavinaan +jotakin, joka ilmaisi juuri tuon lujan uskonnollisen vakaumuksen +puutetta, mistä hän kuitenkin tavallaan kehui; ja jos hänessä sitä oli, +miksi se vetäytyi syrjään eikä urhoollisesti astunut taistelemaan +saattaakseen itselleen voittoa. Ei, noin ei olisi sivistynyt ja +sielunsa pohjasta Jumalaa pelkääväinen mies puhunut nuorukaiselle; +semmoista puhetta hän ei olisi koskaan kuullut niiltä vanhoilta +papeilta, joita oli lapsuudessaan tuntenut ja joita hänen äitinsä oli +arvossa pitänyt; joiden rauhaisa ääni vielä kaikui hänen korvissaan, +enemmän vakuuttaen soinnullaan kuin sanojensa sisällyksellä. Emilio +luuli olevansa varmana siitä, ett'ei kirkkoherra koskaan rukoillut eikä +koko elämässään ollut vaikuttanut yhdenkään uskovaisen ihmisen +sydämmeen. Hän ei saattanut olla uskovainen pappi. Kuitenkin käsitti +Emilio hänen sanoneen suoraan ajatuksensa. Kuinka semmoinen +ristiriitaisuus oli mahdollinen? Hän olisi ehkä asian käsittänyt, jos +olisi pappia enemmän tuntenut. Tällä hetkellä hän ei ymmärtänyt. + +Tämä arvoitus pyöri Emilion mielessä hänen lähtiessään kirkkoherran +talosta; mutta samalla siihen pyrki lohduttava ajatus: -- Ei siis +tuokaan pyri tunkeutumaan minun ja poikaini väliin. + + +Omituinen opettaja. + +Ensimäiset viikot vierivät levollisesti koulussakin. Emilio oli +palannut entiseen menetystapaansa, jonka heittäminen oli viimeisinä +kuukausina Piazzenassa tuottanut niin paljon ikävyyksiä. Vastoin +kaikkien luuloa -- sillä määräaika oli ohitse -- sakoitettiin +niskoittelevia vanhempia. Eräänä päivänä saapui eräs isä kouluun ja +haukkui kaikkia viran-omaisia; mutta hänellä oli kumminkin poika +mukanansa. Viisi, kuusi muuta vastahakoista lähetti sinne poikansa. +Sindaco ei siis hellittänyt. Emilio rupesi pitämään hänestä, ja +näyttipä siltä kuin sindacokin olisi mieltynyt Emilioon, koska uskoi +iltakoulun hänelle. Hän tuli eräänä aamuna kouluun vartavasten +esittääksensä tätä Emiliolle. + +-- Herra Calvi -- sanoi sindaco -- on kunnon opettaja ja lahjakas mies, +mutta hänellä on muuta tehtävää -- -- -- Sitä paitsi vaativat uudet +laitokset nuoria voimia; se on minun ajatukseni. Huomenna julistetaan +ilmoitus kouluun kirjoituksesta ja ensi viikolla aloitamme. Saatte +nähdä, että uudistamme koko paikkakunnan. + +Viikkoa myöhemmin piti Emilio ensimäistä tuntiaan iltakoulussa, +jossa oli kaksikymmentä oppilasta, osittain nuorukaisia, osittain +täysi-ikäisiä miehiä: nikkarin oppilas, kaksi seppää, muutamia +paimenia, torninvahti sekä eräs äijä, joka oli samalla parran-ajaja ja +kalastaja. Muutamat heistä osasivat jo lukea ja laskea vähäisen ja +tulivat nyt tietojansa kartuttamaan. Nämät uudet oppilaat, joiden +kurinpito ei vienyt Emiliolta ainoata ajatustakaan, virkistivät häntä +suuresti ja antoivat hänelle paljon uusia havainnoita. Mitä taas itse +opetukseen tulee, tuottivat ne hänelle uusia vaikeuksia, sillä hänen +piti opettaa niitä aivan toisin kuin lapsia: käyttää pikaisempaa +opetustapaa, kosketella ainoastaan tärkeimpiä seikkoja, toisin sanoen, +käyttää kuivaa oiko-opetusta. Pahinta oli, että luokassa löytyi yksi +ainoa, keskeltä kattoa riippuva lamppu, jonka piti valaista kaikille; +oppilaitten oli pakko tunkea kaikkien yhteen kasaan lampun alle, ja +sittenkin ne, jotka istuivat äärimmäisinä, vetäisivät tikulla tulta, +kun tuli vaikeampia, pienikirjaimisia sanoja. Mutta kaikissa oli hyvä +opin halu; sitäpaitsi oli huone lämmin, joka seikka usealle oppilaista +oli harvinaisena nautintona. Yksi ainoa asia Emiliota häiritsi; Calvi +saattoi näet loukkautua luottamuksesta, jota osoitettiin nuoremmalle +opettajalle; mutta käytyään näinä päivinä muutamia kertoja hänen +luonaan ja opittuaan häntä tarkemmin tuntemaan Emilio kokonaan +rauhoittui senkin asian suhteen. + +Herra Calvi, ajattelia ja edistyksen mies, oli hiukan eriskummainen. +Häneltä puuttui ainoastaan jokin vähäinen mutta kuitenkin aivan +välttämätön ominaisuus ollaksensa älyniekka. Hän käytti kaiken aikansa +keksiäkseen uusia metoodeja, joilla hän sitte kokeili, joka kuukausi +uudella, ja toivoi aina tekevänsä ihmeitä; mitä oppilaat tästä +hyötyivät, saattaa kukin opettaja itse ymmärtää. Hän keksi luku-, +kirjoitus-, lasku-, kasvatus-, muistinharjoitus-, lyhyesti jos +jonkinlaisia metoodeja. + +Yhteen aikaan oli Calvi opettanut aakkosia siten, että kirjaimen sijaan +antoi lausua jonkun eläimen nimen, joka alkoi juuri sillä kirjaimella, +esim. Apina, Karhu j.n.e.; mutta hänen oli pian lakkaaminen, sillä +syntyi sekasotkua, joka herätti aivan äänekästä, hillitsemätöntä iloa +oppilaissa. Samaan tapaan oli hän kahtena ensimäisenä kuukautena +antanut oppilaiden kirjoittaa monivärisillä liiduilla, sillä hänen +mielestään värien moninaisuus vaikuttaisi hyvää oppilaitten sekä +silmiin että henkiseen kehitykseen. Hän oli myöskin keksinyt tavan, +jonka mukaan voisi kirjoittaa vasemmalta oikealle. + +Kurinpidon suhteen oli Calvi yhteen aikaan noudattanut kostonlakia: jos +poika haavoitti toista rautanaulalla, niin opettaja otti naulan ja +pisti sillä rikollista. Kasvatusopillinen sääntö, joka neuvoo aina +täyttämään, mitä kerran on uhannut, tuotti hänelle muutamasti paljon +ikävyyksiä. Eräänä päivänä, näet, oppilaat toivat kouluun +koppakuoriaisia. Calvi sanoi, että jos tämä toistamiseen tapahtuisi, +pakottaisi hän syyllistä syömään tuomansa elävän. Hän täyttikin todella +uhkauksensa: erään poikaraukan täytyi niellä koppakuoriainen; mutta +poika juoksi heti kotiin, antoi ylön elävän ja huusi kuin riivattu. +Muuten oli Calvi melkein liiankin hyvä ja anteeksiantavainen +koululapsille. Pienet julmuutensa hän harjoitti ainoastaan avatakseen +uusia uria kasvatustieteelle. + +Useampien kasvatus-opillisten aikakauskirjain väsymättömänä +kirjeenvaihtajana hän lähetti painettaviksi suunnitelmia ja jos +jonkinlaisia kyhäyksiä; koulussa hän kirjoitti kirjeensä ja +esitelmänsä, luki siellä sanomalehdet, teki muistiinpanonsa ja mietti +alati. Hänen opettajapöydällään näki sikin sokin kirjoja, +paperipalasia, muistiinpanoja, sikaarin pätkiä, kaulaliinoja ja +kaikenmoisia pieniä kasvatus-opillisia esineitä, joita hän itse oli +valmistanut; siellä täällä oli erivärisiä musteita sisältäviä pulloja. +Luontoperäisestä matkimishalusta tekivät sitte pojatkin pöydistänsä +pieniä joulunäyttelyltä, joihin kuljettivat kotoaan vähän kutakin. + +Näistä huolimatta sindaco piti kekseliäästä Calvista, jonka ehdoituksia +hän poikkeuksetta hyväksyi, vaan ei toteuttanut ainoatakaan. Väliin +Calvi ehdoitti komitean asettamista kansan sivistyksen levittämiseksi; +väliin tahtoi pidettäväksi "henkistä juhlaa" koulukassan hyväksi; +kerran tahtoi panna toimeen yleistä lausuntokilpajuoksua; kuten hän +tuumaansa nimitti. Hän aikoi näet antaa oppilaittensa juosta kilpaa ja +samalla lausua tilaisuutta varten sepitettyjä runoja. Tämä koe +tuottaisi erinomaisia ja varmoja tuloksia siitä, mitä liikkeen +lisääntyminen mahdollisesti vaikuttaa muistiin ja ääntämis-elimiin. +Tämmöisiin ajatuksiin vaipuneena ei Calvi koskaan, niinkuin muut +opettajat, valittanut kurjaa osaansa, eikä kentiesi tuntenutkaan +oloansa huonoksi. Hän oli omaa voittoa pyytämätön edistysmies. Jonkun +aikaa oli hän kirjoitellut uutta aapiskirjaa, perin uusi aate, joka, +jos se onnistuisi, tekisi hänet kuuluisaksi ja rikkaaksi. Toinenkin +uusi aate eli näinä päivinä hänen päässään; hän aikoi ehdotella +Rikoslakia lukukirjaksi valtakunnan alkeiskouluihin, ja joka kerta +Emiliota tavatessaan hän tälle kauan puhui asiasta ja vakuutti +rikoslain, sopivasti jaettuna eri luokkakursseihin ja tarpeenmukaisesti +selitettynä, omistavan juuri ne ominaisuudet, joita kansakoulun +oppikirjalta vaaditaan. Toisiakin tuumiansa hän ilmaisi nuorelle +opettajalle ja teki sen aina muodolla, josta toinen saattoi lukea: -- +Tämä on yksi minun aatteitani -- antaakseen Emilion ymmärtää, että ne +hänelle uskottiin omistus-oikeuden loukkaamattomuuden ehdolla. +Tavallisesti hän lisäsi: -- Älä vielä kerro sitä kenellekkään. + +Calvi eleli tyytyväisenä tämänlaisessa aatemaailmassa, säästeli +ruokapalojansa saadaksensa niillä rahoilla postimerkkejä, kulki kodin +ja koulun, koulun ja kodin väliä pitkässä rähjäisessä aina auki +olevassa takissa. Muutamat paikkakunnalla pitivät häntä puolihassuna, +toiset taas puhuivat hänestä suurella kunnioituksella. + +Calvi olisi luultavasti paremmin onnistunut, jos olisi nuoruutensa +elänyt isomman kaupungin sivistyneitten opettajien parissa, niin että +se hänen omituinen lahjansa, joka syrjähtyi yli rajojen, olisi saanut +tukea toisten kyvykkäämpäin samanlaisista ominaisuuksista. Mutta kun +hän aina oleskeli maakylissä, missä ei ketään ollut ohjaamassa ja +nöyryyttämässä, siirtyi hän yhä kauemmas haaveilujen ja utukuvien +maailmaan. Hänen vaimonsa, joka oli samalla kylän kätilöin, ihaeli +häntä ylen lahjakkaana henkilönä ja oli hyvin mustasukkainen. + +Tämän originaalin ja sihteerin seurassa Emilio vietti ne harvat +vapaahetket, jotka koulu ja kotityö hänelle myönsivät. Paljo hänellä +olikin kotityötä, sillä muun muassa oli pakollinen koulunkäynti sitä +suuresti lisännyt monien, alusta alkain kunnossa pidettävien +luettelojensa kautta. Hänellä ei ollut tilaisuutta seurustella muitten +ihmisten kanssa. Neiti Pezza, joka oli kivuloinen, sulkeutui omaan +huoneesensa, niin pian kuin oli luokalta päässyt; sitä paitsi oli hän +kivuloisuuden tähden hakenut eroa virastaan ja aikoi keväällä poistua, +sekä piti itseänsä sentähden muukalaisena paikkakunnalla. Yhden ainoan +kerran tapasi Emilio kirkkoherraa, mutta tämän raukeat siniset silmät +ja kylmä tervehdys eivät liioin kehoittaneet puheisin. Pappikin oli +erakko, joka karttoi kaikkia. Pitemmässä kuin kuukauden ajassa näki +Emilio yhden ainoan kerran neiti Vettiä, joka väliin tuli kaupoille +pähkinänkuoren kokoiseen puotiin, missä rouva Falbrizio piti +sekatavaran kauppaa. + +Juuri kylän pitkän-omainen muoto oli syynä siihen, että Emilio ani +harvoin tapasi niitäkään henkilöitä, joiden kanssa olisi voinut +puhella. Kello kahdeksan aikana illalla näytti siltä, kuin Altarana +olisi painunut vuoren seinään. Ainoastaan muutama siellä täällä +tuikkiva tulonen ilmaisi eläviä olentoja löytyvän tällä pimeällä +alalla. Yhtenä ainoana iltana viikossa, kello kymmenen aikaan, näki +Emilio, ell'ei lumi ollut aivan korkealla, muutamia varjoja kulkevan +ikkunainsa ohi ja kuuli yksityisiä sanoja keskustelusta, joka +vähitellen taukosi. Silloin paikkakunnan herrasväet palasivat +iltakemuista piirilääkäriltä, jonka soma rouva soitteli pianoa; sieltä +tuli erään viinikauppiaan rouva, postimestari veljineen, joka oli +apteekkari, nuori pretori äitineen sekä sindacon serkku, +ylöskantomiehen rouva. Ylöskantomies oli partainen, ihmispelko olento, +joka vuodet umpeen pyssy olalla kuljeskeli metsissä kuin olisi +metsänkäynti ollut hänellä ammattina. Kun tämä seurue oli kulkenut +Emilion ikkunan ohitse, ei muuta kuulunut kuin virran kohinaa. + + +Rouva Falbrizio. + +Tällä tavoin oli Emilio elänyt kolme kuukautta ja luuli jo vihdoin +löytäneensä rauhallisen paikan, kun eräänä päivänä, satunnaisesti +keskustellessaan opettajattaren, rouva Falbrizion kanssa, huomasi +Altaranassakin kyllä taistelua olevan. + +Rouva Falbrizion koulu oli peltojen keskellä seisovassa yksinäisessä +rakennuksessa, koko joukon syrjässä kylätiestä. Hänen luokkahuoneensa +oli alikerrassa. Viereiseen pieneen kamariin oli, aivan vastoin +asetuksia, sijoitettu herra Canigallon yksityiskoulu. Canigallo, +entinen konttoristi, oli aikoinaan istunut hulluinhuoneessa ja oli +siitä pitäin ihmisvihaaja, jonka yllä ei kukaan koskaan ollut nähnyt +puhdasta paitaa. Sisustamatonta ylikertaa käytti isäntä, +kunnallishallituksen jäsen, puuvajanaan. + +Eräänä aamuna Emilio näki rouva Falbrizion seisovan puotinsa ovessa +liina päässä ja paistinpannu kädessä. Rouva tervehti Emiliota ja pyysi +häntä sisään. Tiskin takana makasi pieni lapsi kätkyessään. + +-- Ettekö tiedä uutisia? Kysyi rouva Falbrizio. + +Emilio ei ollut kuullut mitään erinomaisempaa. + +-- Minut on sanottu irti virastani. + +Nuori opettaja ei tahtonut tuota uskoa. + +-- Se on vallan totta -- pitkitti opettajatar surkealla muodolla. -- +Menkää katsomaan pretorin ilmoitustaulusta. Herra sindaco on liittänyt +siihen otteen sen kokouksen pöytäkirjasta, jossa panivat minut viralta. + +-- Viralta pantu! -- huudahti Emilio ihmetellen rouvan tyyneyttä. -- +Miksi? + +-- Oh -- vastasi rouva Falbrizio -- monestakin syystä. Asiata on kauan +valmisteltu. Te ette tunne sitä juttua. Olen varma, että kouluneuvosto +kumoo erottamiskäskyn. Mieheni on puunhakkaaja, enkä minäkään isoja +ansaitse tällä puotipahaisella. Lisäksi vielä saimme kymmenen vuotta +naimisissa oltuamme tämän pikku raukan, jonka Herra meille lähetti, en +tiedä miksi. Te näette pienen palkkani olevan tarpeesen. Eipä se iso +olekkaan. Kolmesataa kuusikymmentä kuusi lireä ja kolmekymmentä kolme +centesimoa. Mutta se riittää kumminkin leiväksi ja keittoruuaksi. + +-- Mutta kuinka taisivat panna teidät viralta? -- kysyi opettaja kerran +vielä.-- Syyttömästikkö? Jotain kai mainitaan pöytäkirjassa. + +-- Pöytäkirjassa sanotaan minua kykenemättömäksi opettajattareksi. +Tosin olen suorittanut ainoastaan syyskurssin, mutta velvollisuuteni +olen tietänyt niin täyttää, että tarkastajat ovat aina olleet +tyytyväisiä. Mitä siihen asiaan tulee, on minulla rauhallinen omatunto. +Voidaksensa erottaa minut kykenemättömyyteni nojalla, tarvitsevat he +tarkastajan suostumuksen. Saammepa nähdä keväällä -- -- -- Mutta +-- -- -- siinä on muitakin syitä -- -- -- + +Opettaja odotti, varmana siitä, että toinen kertoisi koko jutun. + +Pianpa rouva pitkittikin: -- Nähkääs, se alkoi jo vuosi sitten. Minä +tulin tänne astuakseni erään opettajattaren sijaan, nuoren ihmisen, +jonka täytyi jättää koulu, siksi -- -- -- että hän ei voinut kauemmin +olla koulussa. Tarkoitukseni ei ole panetella ketään, puhun asioista, +joita koko maailma tietää. Herra sindaco on leskimies parhaassa +iässään. Sanottiin heillä olleen ystävyyttä keskenään. Totta on, että +sindaco naitti hänet ja että vastanaineet oitis matkustivat tiehensä. +Mutta tiedättehän veden välistä valuvan takaisin myllyyn. Näyttääpä +siltä, kuin sindaco tahtoisi saada hänet takaisin juuri siksi, että +sillä on mies ja se seikka juoruja ehkäisee. Sanottiin sindacon, +entisen pois tultua, ruvenneen ihastelemaan Case Rossen pikku +opettajatarta, ja siksi minulla ei muutamaan aikaan ollut ollenkaan +ikävyyksiä. Case Rosse on kumminkin liian kaukana täältä; sitä paitsi +on tuo nuori neiti kunniallinen ihminen ja sitähän hänen tuleekin olla +jo Azzornon opettajan tähden, joka tahtoo hänet naida; mitäs minä +tiedän? Niinkuin sanottu, tahtoo sindaco minua jättämään paikkani +tuolle naineelle opettajattarelle. + +Emiliota suuresti huvitti vastahakaisuus, joka oli noiden häjyjen +asiain ja sen hyväntahtoisen äänen välillä, millä niitä kerrottiin, +samoin kuin ristiriita siivojen sanojen ja silmistä loistavan ilkeyden +välillä. Tuo katse todisti opettajatarta naiseksi, joka saattoi +malttiaan menettämättä taistella viimeiseen saakka ketä vihollista +vastaan tahansa. + +-- Totta on -- sanoi rouva Falbrizio -- että he alkoivat väittämällä +minun pikku tyttöjeni ei mitään oppivan -- -- -- ett'en muka ollut +kylläksi taitava, ja vähensivät palkastani kuusikymmentä kuusi lireä ja +kolmekymmentä kolme centesimoa sanoen: Te olette tältä paikkakunnalta, +voitte luopua siitä, mikä on yli tasaluvun. Sitten tuli riita lumesta, +josta niinikään kiukuttelivat. Minulla on luokkahuoneessani kamiini, +joka savuaa kauheasti. Puita tietysti ei kustanneta. Tytöt tuovat +jokainen halon mukanansa, ja kun talvi on kova, lähettävät vanhemmat +polttoaineita. Kylmästä kärsii. Toissa talvena täytyi antaa viideksi +päiväksi lupaa, kun lunta oli parin metrin korkeudelta, niin että +koulurakennus oli lumen peitossa ylikerran ikkunoita myöten. Silloin +sindaco tahtoi, ajatelkaas, että minä omalla kustannuksellani antaisin +vedättää lumen pois. Sehän oli kohtuuton vaatimus! Minä, köyhä vaimo! +Sitten tulivat lasten vanhemmat ja kaivoivat lumeen läven, josta +astuimme sisään kuin suppiloon ja etsimme ovea. Sindaco kävi yhä +kiukkuisemmaksi minulle. Joka päivä syntyi riitaa. Sitten tuli tuo +siunattu jupakka ulkohuoneesta, pyydän anteeksi. Eihän voi olla +ajatustaan sanomatta, kun ihmisessä kerran on hiukan säädyllisyyttä! +Viereisen huoneen tästä ovat vuokranneet yksityiskouluksi sen pois +matkustaneen opettajattaren veljelle; eikä täällä ole muuta kuin yksi +ainoa ulkohuone. Minä kirjoitin asian sopimattomuudesta sindacolle ja +sanoin suoraan sitä "siveettömäksi häpeäksi". Mielestäni en sanonut +liikoja. Kuitenkin otti hän sen loukkaukseksi ja vastasi kirjeessään, +paljoa siveettömämpää olevan, että opettajatar imettää lastaan koulussa +oppilasten nähden. Oliko se teidän mielestänne, herra opettaja, oikein +vastattu? + +-- Eikö hän muuta vastannut?* -- Emilio kysyi. + +-- Kyllä, hän sanoi hulluudeksi puhua siveettömyydestä, koska oppilaat +vielä olivat pieniä. Oliko tuo nyt mielestänne pätevä puolustus? +Kaikeksi onneksi sekaantui tarkastusmies asiaan ja selvitti sen. +Sanalla sanoen, toinen ikävyys toisensa perästä. Pahemmin kävi, kun he, +minun kotona sairastaessani, lähettivät vahtimestarin kantamaan pois +penkit luokkahuoneestani. Minä tulin parhaaksi vallattomuutta estämään, +mutta silloin oli hän jo vienyt kaksi penkkiä. Ja kuinka he sitte minua +kohtelivat! Vahtimestari tietysti ottaa tapoja sindacolta. Hän on +-- -- -- hiukan juoppo. Sitäpaitsi -- näin meidän kesken sanottuna -- +juo sindacokin -- -- -- kohtuullisesti. Ja juotuansa -- minä tarkoitan +vahtimestaria -- puhuu hän kaikenmoista -- -- -- Minulle on +yhdentekevää, vaikka hän kehuu itsellänsä olevan paremman palkan kuin +minulla, ja sanoo: minä ansaitsen luudallani enemmän kuin te +kynällänne. Se onkin muuten totta. Mutta minua harmittaa, kun antavat +hänen valehdella pitkin kylää. Ovatpa muun muassa sitäkin huhunneet, +että minä muka olen siivoton, ja että tarkastaja toissa vuonna minun +koulussani tuli täyteen syöpäläisiä. Ilmi valhe! Sanon sen julkisesti, +sillä kaikki voivat nähdä vaatteeni, kun ovat kuivaakseen levitettyinä +pihalle, ja päättää, näyttävätkö ne siivottoman ihmisen vaatteilta. + +Emilio tunsi nöyryytystä opettajattaren puolesta kaikkia näitä +häväistyksiä kuullessaan; samalla kuitenkin hänen eriskummaiset +kertomuksensa ja tuo teeskennelty sävyisyys häntä huvittivat. + +Rouva Falbrizio jatkoi: -- Neiti Pezzan pyydettyä kivuloisuuden tähden +virkaeroa, toivoin sindacon jättävän minut rauhaan. Kyllä kai! Hänessä +on vanhaa vihaa minuun jostakin lauseesta kunnallishallitusta vastaan, +jonka ovat väittäneet minun sanoneen; sentähden pidättivät minulta +kahdentoista päivän palkan, eivätkä asiata koskaan unhoittaneet. -- +Sitten hän lisäsi säkenöivin silmin: -- Pelkkää parjausta, sen vakuutan +teille. + +-- Mutta -- Emilio kysyi hetken mietittyään -- miksi toivoitte sindacon +vainoomisten lakkaavan neiti Pezzan eronhakemisen johdosta? Senkö +tähden, että hän nyt voi antaa sen paikan tuolle toiselle? + +-- En suinkaan -- vastasi rouva Falbrizio -- sitä hän ei voi tehdä, kun +sillä on todistus opettajaksi ainoastaan alempaan kouluun. Sitäpaitsi +luulen, ett'ei hän enää sitä ajattelekkaan. Kuka tietää, miehet ovat +hyvin vaihemielisiä. Tietysti nyt, kun paikka on julistettu +haettavaksi, asettaa sindaco niin, että siihen valitaan opettajatar, +joka -- -- -- Kaikki miehet ovat sitä lajia, enemmän tahi vähemmän. He +pitävät nuorista tytöistä. Sen näköiselle kuin minä olen eivät suinkaan +paikkaa anna. Minä aavistan ilmoituksessa olevan: "Ne, joilla on +valokuvansa, liittäkööt sen hakemuksensa." + +-- Hitto vieköön! -- huudahti Emilio nauraen -- sehän on tavallinen +naima-ilmoitus. + +-- Kyllä hän valokuvia saa, se on varmaa, jatkoi opettajatar +sävyisästi. -- Paljonhan löytyy nuoria opettajattaria, ja kun +paikkoihin on kovin paljon hakioita, saavat kyllä noudattaa kaikkia +vaatimuksia -- -- -- nuoret tyttöparat. Tosin heidän seassaan on +useoita, jotka rehellisellä tavalla saavat miehen itselleen. Tälläkin +paikkakunnalla on monta maanviljeliää, vaatimattomia ja siivoja +keski-ikäisiä miehiä, jotka, nähdessään nuo nuoret, somasti puetut, +sivistyneet naiset, rakastuvat heihin, vaikk'eivät nämät olekkaan, +kuten sanotaan, erittäin mieshartaita. Tuoreena esimerkkinä on täällä +neiti Vetti, kunniallinen nuori tyttö; hänen piti mennä naimisiin herra +Cavezzin kanssa, joka on puukauppias, talonpoikainen mies, mutta rikas. +Kerrotaan heidän jo seurustelleen -- -- -- tietysti kaikessa +siivoudessa. Nyt en tiedä -- miksi asia lie myttyyn mennyt. + +Hän olisi juttuansa jatkanut, jos ei samassa eräs ostaja olisi puotiin +astunut, niin että hänen täytyi kerrassaan katkaista kertomuksensa. +Opettajan pois lähtiessä hän sanoi: -- Tapaamme vasta toisemme, herra +opettaja. Jos jotain kuuluu, tahdon siitä antaa sanan. Minä toivon, +Jumalan avulla, kaiken hyvin päättyvän. + +Siitä päivästä alkaen Emilio seurasi tarkasti sindacon ja +opettajattaren kiistaa. Hän rupesi asiaa kyselemään sihteeriltä, jonka +änkyttävät, sekavat, sindacoa puolustelevat lauseet: -- erhetystä +-- -- -- epäilyttäviä tietoja -- -- -- en voi sitä uskoa -- -- -- +tekivät asian totuuden Emiliolle ihan varmaksi. Juuri tuosta sihteerin, +vainotun rotan tapaisesta arkamaisuudesta Emilio ymmärsi hänen +monastikin saaneen tuta, että sindaco oli viekas ja paha mies, aivan +leppymätön niille, joita ei voi kärsiä. Hyvänluontoinen sihteeri ei +uskaltanut puhua pahaa edes sindacon vihollisista, vaan molempain +puolueitten taistelussa hän pysyttelihe nykyisten ja tulevain +vallanpitäjäin keskivälillä, niinkuin se, joka on joutunut vastakkain +ajavain vaunujonojen väliin, tekeytyy niin pikkuiseksi kuin suinkin ja +koettaa sääliä herättää. Hän teki ostoksensa vuoroin vallassa-olijain, +vuoroin entisten kunnallishallitusten jäsenten puodeissa, ett'ei vaan +ketään loukkaisi. + +Tästä huolimatta opettaja piti sihteeristä, ei ainoastaan hänen +hyvänluontoisuutensa takia, joka pelonkin alta pisti näkyviin, vaan +useista muistakin syistä: olihan mies parka huonopalkkainen niinkuin +hän itsekin, samoin koditon ja kaikkien oikuille alttiina, eikä häntä +koskaan kiitollisuudella kohdeltu. Molemminpuolinen myötätuntoisuus ja +myöskin taloudellinen etu saattoi heidät yhteiseen ruokaan. Opettaja +meni alas sihteerin huoneesen syömään ja maksoi ruuastaan +kuukausittain. Pöydässä ei monia lajeja ollut: litran viiniä piti +riittää heille molemmille kahdeksi ateriaksi. Tunnollisesti +noudatettiin sitä terveys-opin sääntöä, että pöydästä on noustava juuri +kun ruoka parhaiten maistuu. Kun näki nuo laihat miehet istuvan +tyhjässä huoneessa, pienen lampun valossa, vähäisen pöydän ääressä, +jolle oli asetettu vadillinen laihaa lihalientä, kaksi lasillista +viiniä ja samaten vettä, luuli tosiaankin näkevänsä köyhyyden istumassa +juhlapäivällisillä nälän luona. + +Eräänä iltana heidän näin istuessaan äänettöminä illallispöydässä, +kuului kova ääni, joka huusi avaimen lävestä: -- Yksi kuollut! + +Opettaja hypähti, peläten murhan tapahtuneen heidän ovensa +ulkopuolella. + +Sihteeri vastasi tyynesti: -- Minä tulen oitis. + +Sitten hän selitti asian Emiliolle. Milloin ken pitäjässä kuoli, +lähetettiin siitä oitis hänelle sana raatihuoneesen. Ellei hän ollut +siellä, tulivat hänen kotiinsa ilmoittamaan, päästäkseen kahdesti +juoksemasta. + +Toisella kertaa, heidän äänettöminä aamiaista syödessään, huusi kimeä +naisen ääni: -- Herra sihteeri! _Pikkuinen! -- Pikkuinen_ oli +paikkakunnan hienompi nimitys _äsken syntyneelle_. + +Tuommoista tapahtui kuitenkin harvoin. Päivän ainoat uutiset olivat +tavallisesti ne, jotka sihteeri toi kunnallishallituksesta: -- Huomenna +pidetään kokousta. -- Ylöskantomies on tänään palannut. -- Eilen kaatui +kärryt, juuri kun ajoivat Case Rosseen. + +Eräänä aamuna sihteeri kertoi harvinaisen uutisen: -- Sindaco on +matkustanut Turiniin. -- Emilio kysyi miksi. Katseltuansa tarkasti +ympärilleen, ett'ei vain ketään vierasta olisi kuuntelemassa, vastasi +sihteeri matalalla äänellä, pitäen kättä suun edessä: -- Minä luulen +sen matkan tapahtuvan rouva Falbrizion rettelön tähden -- -- -- menee +kouluraadin puheille. + +Kolmen päivän päästä ajoi sindaco kotiin vaunuissa; hänen leveät, +parrattomat, kiiltävät kokinkasvonsa paistoivat voitonriemusta. Emilio +näki hänen kohta sen jälkeen astuvan kevein askelin kylätietä, +pysähtyvän puotien kohdalla, jossa aina huudahti korkealla äänellä: -- +Kaikkiin on myönnytty! Kaikkiin on myönnytty! + +-- Opettajatar on viralta pantu -- ajatteli Emilio. + +Seuraavana päivänä Emilio kysyi sihteeriltä, mutta tämä ei sanonut +varmasti tietävänsä. + +Kolmen päivän kuluttua ilmestyi sihteeri parka päivällisiin niin +säikähtyneen näköisenä, että Emilio oitis arvasi heillä olleen +myrskyisen kokouksen. Niinpä olikin ollut. Kouluraadista oli tullut +kirjoitus, joka kumosi opettajattaren viralta panon, siksi ett'ei se +ollut tapahtunut lailliseen aikaan, ja jätti samalla asian päätöksen +tarkastajan ensi käyntiin. Tämän johdosta oli sindaco yltynyt +semmoiseen raivoon, että sihteeri vieläkin oli kauhistuksissaan. + +Uteliaana nähdäkseen rouva Falbriziota voitonriemuisana riensi Emilio +seuraavana aamuna hänen puotiinsa. Siellä rouva istui tyynenä tiskin +takana, pikku lastansa imettäen. Hänen oli muotonsa nöyrä ja +ystävällinen kuin tavallisesti, mutta silmissä liekehti omituisesti. + +-- Olette kai jo kuulleet? -- sanoi hän opettajalle, pannen lapsen +kätkyeesen. -- Minä aavistin niin käyvän. Kouluraadin herrat asian +kyllä ymmärsivät. Te kai pidätte minua hyvin yksinkertaisena, kun sanon +olevani oikein pahoillani siitä, että hyvä sindaco on saanut mielipahaa +minun tähteni. Kun kaikki harkitaan, olemme molemmat vanhentuneita +samalla paikkakunnalla. Muistan hyvin sen ajan, jolloin hän oli +passarina _Kolme karhua_ nimisessä ravintolassa ja siellä pesi lautasia +sekä harjasi kävijäin saappaat. Hän oli poikanen, josta kaikki pitivät. +-- Tunsinpa minä hänen vaimoparkansakin, jota hän, miesrukka, kohteli +niin, ett'ei sitä voi puhuakkaan. Nuo kaikki ovat muistoja, jotka +kiinnittävät minut itse mieheen. + +-- Nyt saatte edes rauhassa nukkua -- huomautti opettaja. + +-- Kyllä kai, herra rakas! -- rouva Falbrizio vastasi. -- Nukkua +rauhassa! En suinkaan! Nyt alkaa entistä pahempi leikki. Te ette saata +ajatellakkaan, mitä tuo hyvä mies voi tehdä, kun hänellä kerran on +jotain mielessä. + +Sota oli todellakin alkanut. Sindaco kulki huoneesta huoneesen +yllyttämässä vanhempia, ett'eivät enää lähettäisi lapsiaan rouva +Falbrizion kouluun ja sanoi vastahakoisille: -- Minä olen sindaco, te +voitte jonakin päivänä tarvita minua, ja jos vielä lähetätte lapsenne +tuolle kaupustelialle -- -- -- niin saattepa nähdä. + +Opettajatar oli jo saanut kuulla tästä ja luuli sindacon käyvän +kokoelemassa allekirjoituksia vastalauseesen häntä vastaan. + +-- Ei se tähän lopu -- lisäsi rouva. -- Koska herra Cavezzi, jonka piti +naida neiti Vetti -- mutt'ei nainutkaan, vaikka ei kukaan tiedä miks'ei +-- matkustaa Roomaan, on sindaco antanut hänelle asiaksi ilmoittaa +tästä opetus-asiain ministerille. Tämmöinen vaimoparka kuin minä +ilmoitetaan ministerille! Hyvä, tarkastaja luultavasti tekee asiassa +käänteen. Minä luotan esimiehiini -- -- -- toivottamatta kellekkään +ikävyyksiä. Sitä paitsi tulee pian uusi opettajatar ukkosen +johdattajaksi, toivon ma. + + +Hakemukset. + +Eräänä iltana Maaliskuun lopulla onnistui Emilion saada sihteeriltä +uutinen urkituksi. Saman päivän aamuna hän oli tiellä tavannut +kuumetaudista äsken toipuneen rouva Falbrizion, joka taudin aikana oli +kahdestikkin lähettänyt rakkaan oppimattoman puolisonsa lasten läksyjä +kuulustamaan. Rouva Falbrizio oli huutanut Emiliolle toiselta puolen +katua: -- Tiedättekö uutisia, herra opettaja? Valokuvat ovat tulleet. +-- Hän tarkoitti viranhakijain valokuvia. Enempää Emilio ei saanut +tietää, mutta hän meni päivälliselle siinä vakaassa aikomuksessa, että +onkisi, maksoi mitä maksoi, tarkemmat tiedot sihteeriltä. + +Tuo arka pöytätoveri oli juuri sinä iltana erinomaisen hyvällä +tuulella; ehkä häntä oli kiitetty tahi luvattu hänelle lahjapalkkiota, +niin että hän käyttäytyi odottamattoman avomielisesti. + +Sihteeri kertoi kuinka hänen setävainaansa, ammatiltaan pappi, oli +jättänyt pienen perinnön -- -- -- vähäpätöisen tosin -- -- mutta +kuitenkin arvokkaan, josta hän nautti ainoastaan pari tai kolme kertaa +vuoteensa; siksi niin harvoin, että se oli ainoa muisto kunnon sedästä, +ja hänen omat elintapansa olivat hyvin yksinkertaisia -- -- -- +Lyhyesti, setä oli jättänyt hänelle muutamia pulloja perin vanhaa, +hienoa viiniä, ja näistäpä hän aikoi tänä iltana tarjota hyvälle +naapurilleen ja ruokatoverilleen. Sanottuansa tämän varsin salaperäisen +näköisenä, avasi hän kaapin monilla tempuilla, ikäänkuin se olisi ollut +kassakaappi, otti varovasti pullon, veti suurella kunnioituksella +korkin suulta, kaasi kahteen pieneen lasiin, joista toisen tarjosi +opettajalle, katsoen tätä uteliaasti, ikäänkuin välillisesti +tunteakseen toisessa heräävää nautintoa. + +Hyvänä sielutieteiliänä Emilio odotti, kunnes pullo oli melkein tyhjänä +ja hänen isäntänsä erittäin iloisella mielellä; silloinpa teki äkkiä +kysymyksen, joka ainakin tunnin ajan oli ollut hänen huulillaan: -- +Siis, sihteeri kulta, ovat opettajattarien valokuvat tulleet. Onko +niissä kauniita? + +Sihteeri näytti kovin hämmästyneeltä: + +-- Kuinka te sen tiedätte? -- kysyi hän hetkisen kuluttua. + +-- Tiedänpä vaan -- vastasi Emilio hymyellen, mitä te siitä välitätte, +kuinka olen saanut sen tietooni? Tiedättehän te, sihteeri, että minun +äänettömyyteeni voi varmasti luottaa. + +Toinen sanoi väliäpitämättömän näköisenä: -- Hakioita on seitsemän +-- -- -- valokuvia ainoastaan kolme. Ei niistä juuri puhua kannata. + +-- Joka tapauksessa -- opettaja huomautti -- koska kerran lähettivät +valokuvansa, luulivat kai jotain erin-omaisempaa lähettävänsä. + +Sihteeri katseli ympärilleen, siirsi tuolinsa lähelle opettajaa, +punastui kovin ja sanoi matalalla äänellä: -- Yksi niissä on, josta +paljon pidän, eräs tummanverinen, sileähiuksinen madonnanmuoto. Hän on +hyvin kaunis! Hame musta, kaula soma -- -- -- Ristimätodistus ilmoittaa +iän viideksikolmatta. Hän on menestyksellä jo opettanut Saluzzon +oppikoulussa. Arvosanat parhaimmat, tietysti. Entäs suu! Sanalla +sanoen, en ole koskaan kauniimpaa suuta nähnyt. Te tunnette +piirilääkärin rouvan. No niin, kasvot ovat samaa lajia -- -- -- mutta +kauniimmat. Lyhyesti, erin-omaisen miellyttävä. + +-- Se kai valitaan -- sanoi opettaja. + +-- Niin, se riippuu kunnallishallituksesta -- muistutti sihteeri. + +-- Entä ne kaksi muuta? kysyi Emilio. + +-- Ne kaksi muuta -- vastasi sihteeri, kyökkiin katsahdettuansa -- ei +nekään olisi hullumpia. Toinen on vaalea, pitkäkaulainen. Toinen on +liian lihava, mutta kaunissilmäinen. Ei kuitenkaan ole mitään vielä +päätetty ensimäisen suhteen. Oi, oi sitä ensimäistä, opettaja rakas! +Hän tulee monta sydäntä valloittamaan. Enempää en sano. + +-- Minusta näyttää kuin hän olisi teidät jo valloittanut, Emilio +arveli. + +Sihteeri teki liikkeen, joka merkitsi: minua ei oteta lukuun, +kunnallissihteeri parka ei ole mies eikä mikään, ja hän huokasi. Sitten +otti ryypyn ja innostui yhä enemmän. -- Kaunis suu -- tosiaankin, en +ole eläissäni niin kaunista suuta nähnyt. + +-- Mutta -- sanoi opettaja ikäänkuin ajattelematta -- jos hän tekee +saman vaikutuksen sindacoon. + +Sihteeri katsoi häneen ja sanoi totisena: -- Älkää uskoko mitä +puhutaan. Ihmiset puhuvat puhuakseen. Tosin voi näyttää siltä, kuin +sindaco -- -- -- mutta hän on mies, joka virkansa hoitaa, joka ei +erehdy -- -- -- Mutta muistakaa, ett'ette puhu kellekkään näistä +asioista, minä pyydän teitä taivaan tähden olemaan vaiti. Te tunnette +asemani -- -- -- Jumala minua varjelkoon! Minä tein tyhmästi, kun +rupesin teille puhumaan. + +Opettaja oli suuttuvinaan sihteerin epäilyksistä. + +-- Enhän minä nyt tarkoittanut -- -- -- kiiruhti sihteeri lisäämään. -- +Tiedänhän mimmoiselle miehelle olen puhunut. Ette te minusta tee +pilkkaa. Kuitenkin pyydän teitä olemaan varovainen. Ja koska kerran -- +hän puhui hyvin matalalla äänellä -- olen teille osan kertonut, uskon +teille koko asian, sillä osoittaakseni luottamustani. Ensin mainittu on +virkaan nimitetty. + +-- Minkä niminen hän on? -- kysyi Emilio. + +-- Sillä on kaunis nimi: Faustina Galli -- vastasi sihteeri, kaasi +viimeisen tilkan laseihin ja sanoi avosydämisesti, sanojaan +punnitsematta: -- Juokaamme pikku neidin malja, Jumala häntä +varjelkoon! + +-- Ohoh -- kysäsi opettaja -- hän on siis vaarassa? + +Toinen ymmärsi oitis liikoja puhuneensa, nousi häpeän-alaisena pöydästä +ja oli nyrpeissään. + +-- Sepä nyt riivattu mies -- sanoi Emilio -- joka on löytävinänsä +epäilyttävää joka sanastani. + +Mutta nuo varomattomat, esimiehiä vaarantavat sanat olivat nyt kerta +lausutut eikä sihteerillä ollut muuta neuvoa kuin uudelleen kehoittaa +opettajaa olemaan asiasta aivan ääneti. Sen jälkeen hän meni maata, +levottomana ja omantunnon tuskain vaivaamana. + + +Hauska tarkastaja. + +Emilion oli siis odottaminen sekä päätöstä, joka ratkaisisi rouva +Falbrizion kohtalon, että neiti Gallin tuloa; ja tämäpä kaksinainen +odotus hieman muunti hänen lähimmän tulevaisuutensa yksitoikkoista +näköpiiriä. + +Kevät tuli tänä vuonna alpeille aikaisin. Jo Huhtikuun lopulla lumi +alkoi sulaa, lähteet ja purot vapaina lorista; niityt kirjautuivat +satakaunoista ja laaksoissa kuului laitumella kulkevan karjan kellojen +kilinää sekä silloin tällöin paimentorvien pitkiä, ihania säveleitä. + +Talven paettua rupesivat koulupojatkin, tuosta "loukkaamattomasta" +laista huolimatta, häviämään. + +Emilion luokalla saapuvilla olevain keskimäärä, viisikymmentä, hupeni +äkkiä viideksi neljättä kaikista neljästä kahdeksatta koulu-iässä +olevasta. Sindaco määräsi sakkoa viisikymmentä centesimoa ja uhkasi +uudistaa rangaistuksen; vanhemmat kumminkin selittivät mieluummin +maksavansa sakot, kuin laskevansa luotaan pojat, joita tarvitsivat +ulkotöissä. Mutta kun asia kehittyi siksi, että oli otettavissa kolme +tahi kuusi lireä, raha, joka riitti sakon maksajalle kokonaisen viikon +elintarpeihin, ei edes sindaco raskinut niitä ottaa. Emilio puhui +hänelle asiasta ja sai vastaukseksi: -- Saammepa nähdä -- -- -- +koettakaamme parastamme. Hyvä asia olisi, jos ei tarvitsisi koulua +sulkea jo Toukokuussa. Sitäpaitsi laki on uusi. Emme tahdo säikyttää +kansaa jo ensimäisenä vuonna. Saamme vähitellen vetää ohjat +kireämmälle. -- Tämä rauhoitti Emiliota. + +Tarkastajan tultua ei Emiliolla ollut neljästä kahdeksatta pojasta +näyttää kuin kaksikymmentä neljä; olihan kuin pieneksi sulanut joukko +sotamiehiä, vaivaloisen marssin jätteitä. + +Tarkastaja ei ollutkaan se, jota Turinista odotettiin -- tämä oli äkkiä +sairastunut -- vaan eräs viereisestä läänistä, jonka rehtori oli +käskenyt oitis alkamaan siitä minne toinen oli lopettanut. Hän tuli +jalkaisin, kahden opettajan seuraamana, joista toinen kantoi hänen +matkareppuaan, toinen hänen sadetakkiaan. Myöhemmin tuli tietoon, +opettajien saaneen maksaa hänen ruokansakin Case Rossen ravintolassa. +Tuskin olivat saapuneet Altaranan ravintolaan, niin opettajat jättivät +hänet ja sindaco koulu-legaatin seuraamana saapui tarkastajan puheille. + +Tarkastaja meni ensin neiti Pezzan ja herra Calvin luokille, sitte +vasta Emilion luokalle. Hän oli omituisen, mutta hauskan näköinen. +Hänen karheat valkoiset hiuksensa ja verestävät silmänsä muistuttivat +jääkarhusta; mutta se oli karhu, joka nauroi sydämmellisesti, näyttäen +tupakanpureksijan mustia hammastynkiä. Pusertuneena kun oli liian +lyhköiseen päällystakkiin, päässä kulunut, ahtaan pieni lakki, ja iso, +vahakankainen laukku kainalossa, olisi häntä helpostikin saattanut +luulla kulkukauppiaaksi. + +Käynti Emilion luokalla oli lyhyt ja rattoisa. Tarkastaja kiinnitti +huomionsa varsinkin oppilaitten ulkomuotoon ja sanoi ensimäisestä, +jolta kysyttiin: -- Hei, kuinka kaunis muoto! -- Kohta senjälkeen hän +lisäsi: -- Kysykää vähän tuolta nysältä tuolla takapenkillä, jolla on +nuo tähdenkirkkaat silmät. Sillä näyttää olevan lahjoja. -- Entäs tältä +toiselta. Sanoppas, mistä olet tuon karvan saanut, olethan kuin +mansikkamaitoa? Hän mahtanee kiivetä puissa kuin apina. Katsokaas noita +kynsiä! Kummallista -- sanoi hän sitten -- ett'ei koko luokassa ole +ainoatakaan kotkan nenää ja että kaikilla on saman muotoiset suut. +Täälläpä voisi tehdä laajoja tutkimuksia. -- Tekemillään kysymyksillä +ja muistutuksilla tarkastaja osoitti olevansa älykäs ja hyväpäinen +mies. Hän oli tyytyväinen ja päästi ehtimiseen suustaan hyvä, hyvä, +kulkien samalla edestakaisin luokkahuoneessa ikäänkuin hänellä olisi +ollut elohopeata ruumiissa. Lopuksi hän piti pojille pienen puheen, +esittäin hauskalla tavalla, joka vaikutti opettajaankin, se kun oli +aivan uusi todistus oppimisen tarpeellisuudesta -- -- -- Ette saa +unhoittaa, minkä olette oppineet, sillä kuinkas muuten käy, kun tulette +isoiksi ja sotapalvelukseen? Käy niin, että saatte aloittaa aapiskirjan +alusta aikain iällä, jolla on hyvin vaikea oppia, ettekä kumminkaan opi +lukemaan siksi kun sotaväestä pääsisitte. Tiedätte, mitä laki määrää: +se, joka osaa lukea ja kirjoittaa, saa erota, mutta joka ei osaa, saa +pysyä palveluksessa siksi kun oppii; ja silloin saattaisi tapahtua, +että näkisitte toverinne vapaina ja tyytyväisinä marssivan pois, ja +itse saisitte jäädä vankein tavoin korpraalin piiskan komennettaviksi, +hölmön ja aasin nimeä kantamaan. + +Tämä selitys näkyi vaikuttavan tehokkaasti oppilaisiin; mutta samalla +tuntui opettajasta niinkuin se veisi pojilta halun pukeutua "sotilaan +kunniakkaasen asuun". + +Ulos mennessään käski tarkastaja Emiliota seuraamaan itseään muihin +kouluihin ja antoi sentähden pojille lupaa koko päiväksi. + +Kun olivat kadulle joutuneet, liittyi tarkastusmies heihin. Hänen +vihollisensa, koulu-legaatti ei edes tervehtinyt tulijaa. Sitten +tapasivat sihteerin ja hänenkin piti seurata. Tarkastaja laahasi +mukanaan kaikki, jotka tapasi, ei tehdäksensä itseänsä tärkeäksi, vaan +hauskuuden vuoksi, ja antoi halusta käynneillensä ystäväin parissa +tehdyn huviretken leiman. Joka askeleella katsahti hän ympärilleen ja +huudahti: -- Oi, mimmoisia vuoria! Kuinka kauniita seutuja! -- +sitäpaitsi hän kehui kylän asukasten kauneutta, paikkakunnan puhdasta +ilmaa ja terveellistä vettä. + +Sillä tavoin kulkivat kaikki yhdessä kylän läpi ja ohjasivat askeleensa +rouva Falbrizion koululle. Tuo suuri riita oli nyt rankaistava. + +He astuivat sisään yksitellen ja hiljaa ikäänkuin poliisit epäilyksen +alaiseen taloon. Aluksi katsahti tarkastaja kattoon, joka oli niin +matalalla, että melkein käsin siihen ylöttyi. Sitten hän loi silmänsä +savusta mustuneisin seiniin. + +Sindaco ehätti sanomaan: -- Minä olen jo antanut käskyn seinien +maalaamisesta. + +Tarkastaja näytti sormellaan ikkunaa, josta ruutu puuttui. + +-- Siitä kyllä pidän huolta -- kiiruhti sindaco vastaamaan. + +Kun sindaco näki tarkastajan jalallaan kohottavan irrallaan olevaa +lattiakiveä, lisäsi hän kiiruusti: -- En voi ymmärtää -- -- -- +niidenhän piti tulla eilen sitä korjaamaan. + +Kolmestakymmenestä kouluun kirjoitetusta oppilaasta oli saapuvilla vain +seitsemän pientä tyttöä, jotka istuivat kahdella etumaisella penkillä. +Tarkastaja tiedusteli poissa olevia ja kysyi sitte, oliko opettajatar +ollut sairaana. Kyllä, hän oli tosiaankin viikkokauden maannut sairaana +ja vasta edellisenä päivänä noussut vuoteesta; siksi tarkastajan ei +pitänyt suuttua häneen, vaikkakin oppilaat olivat hiukan jäljessä. +Opettajattaren tätä sanoessa, näytti sindaco varsin hajamieliseltä. + +Tällä hetkellä astui sisään kaksi kunnallishallituksen jäsentä, joita +sindaco oli haettanut tehdäkseen tuomion sitä juhlallisemmaksi. Toinen +niistä oli viinikauppias, se näet joka kehui olevansa Viktor Emanuelin +näköinen. Koko seurue asettui penkkien edustalle, kahdeksan miestä, +joiden yhteenlaskettu ikä nousi neljäänsataan. He olivat asettuneet +ankaran näköisinä pikku tyttöjen eteen ja muodostivat siten kuvaelman, +jonka nimeksi olisi saattanut panna: _Lapset, julkisen opetuksen +sortamina_. Yksi ainoa lapsista, pieni punatukkainen tyttö, katseli +veitikkamaisesti koko seuruetta. + +Tarkastaja teki opettajattarelle muutamia kysymyksiä, joihin tämä +vastasi selvään ja hitaasti puhtaalla itaalian kielellä, katsahtaen +väliin sindacoon, sillä hän tiesi, että hänen kielitaitonsakin +laskettaisiin vaakaan. + +Senjälkeen antoi tarkastaja lasten lukea aapiskirjasta. Lapset +tiesivät, varsinkin isommat, että tämä oli kova koe opettajattarelle ja +pelkäsivät siksi niin, että aapiskirjat tutisivat pienissä kätösissä ja +virheitä tuli ehtimiseen. Joka virheeltä katsoivat sindaco ja +kunnallislautakunnan jäsenet tyytyväisinä toisiinsa. + +Eräs pieni tyttö pysähtyi keskellä lukua ja rupesi itkemään. + +Opettajatar teki epätoivoisen liikenteen. + +-- Ne ovat jäljessä -- sanoi sindaco. + +-- Minä en saata olla sitä mieltä -- vastasi tarkastaja sovinnollisesti +-- Tässä näemme äkillisen säikähdyksen vieneen lapselta kaiken +mielenmaltin. + +Tarkastaja koki kehoittaa pikku tyttöä: -- Kas niin, hiukan rohkeutta, +pikku ystäväiseni. Eihän tarkastaja ole mikään mörkö. Minä pidän pikku +tytöistä. Ei tässä ole mitään peljättävää. Sitäpaitsi, teidän on +hankkiminen kunniata opettajattarelle. + +Tyttönen rauhoittui vähäsen ja jatkoi änkyttäen lukuansa. Kaikki +muutkin lukivat, toiset hyvin, toiset huonosti. + +-- Ei niinkään huonoa -- sanoi tarkastaja -- ei niinkään huonoa. Eihän +ihmeitä voi pyytää. Opettajatar on ollut sairaana, eikös niin? + +Sindaco nyykähytti myöntäen päätään. + +-- Meillä on ollut paljo lunta tänä talvena -- jatkoi tarkastaja -- +luultavasti suuret lumipyryt keskeyttivät lukuja moneksi päiväksi. + +-- Yhdeksitoista päiväksi -- vastasi opettajatar. + +-- Vai niin, vai niin -- lausui tarkastaja, astellen edestakaisin +miesryhmän ja etumaisten penkkien välillä: -- kaikki tuo on lukuun +otettava. + +Senjälkeen tarkasteli hän kirjoitusvihkoja, nyökähytti hyväksyvästi +päätään ja sanoi iloisasti; -- No entä, mitäs vielä? + +Tarkastusmies ehdoitteli mumisten: Luettakaa jotain ulkoa. + +-- En toki. en huoli kuulla papukaijan lörpötystä -- sanoi tarkastaja. + +Koulu-legaatti nauroi partaansa ja siveli toisella kädellä karkeata +leukaansa. + +Tarkastusmies lisäsi: -- Ehkä vähän maantiedettä? + +-- Maantiedettä ei lueta alemman koulun ensi luokalla -- tokaisi siihen +koulu-legaatti ja mulkoili tarkastusmieheen ikäänkuin olisi tahtonut +sanoa: -- Se on oikein, saitpa kerrankin. + +Tarkastaja pani kahden isommista tytöistä laskemaan pientä laskua +mustalla taululla, ja se kävi koko hyvin. + +-- Hyvä, hyvä -- sanoi hän silloin: -- lienee jo kylläksi, Tämä +pellavapää on pieni ruusunnuppunen. -- Minun mielestäni ei ole enää +mitään tarkastettavaa. + +Sindaco vapisi. -- Kuitenkin -- sanoi hän, kun ei enää voinut itseänsä +hillitä -- tuntuu minusta, että toinen kuulustelu -- -- -- + +-- Mitä toista kuulustelua tahdotte pitää? keskeytti legaatti, +malttamattomana päästäkseen pois; -- ettekö näe, että ne pelkäävät? Se +olisi tosiaankin paras tapa saattaa lapset täydessä kuumeessa kotiin. + +-- Minun mielestäni -- puuttui tarkastaja puheesen -- on tässä jo +kyllin. Ja sinä, pikku veitikka, joka näyt nauravan koko maailmalle, +mitä siitä sanot, keijukaiseni? + +Senjälkeen istautui tarkastaja pöydän ääreen, otti kysymyskaavan +matkarepustaan ja teki määrätyt kysymykset opettajalle. + +Hänen kysyessään: -- Kuinka suuri palkka? -- -- -- oli opettajatar +hetken ääneti, nauttiaksensa asian-omaisten ahdistuksesta, ne kun +pelkäsivät opettajattaren kertovan heidän harjoittamastaan vääryydestä. +-- Palkka -- vastasi hän -- olisi -- --- -- hän katseli sindacoa, joka +puri huuliaan, ja lisäsi kiiruusti: -- palkka on kolmesataa +kuusikymmentäkuusi lireä ja kolmekymmentä kolme centesimoa. -- Samassa +hän heitti viholliseensa läpitunkevan katseen, joka näytti sanovan: -- +minä armahdan sinua. + +-- Mitä valituksia? + +Ivallinen hymy levisi äkkiä hänen kasvoillensa ja hän vastasi katsellen +vihamiestään: -- Ei mitään. + +Tarkastaja kirjoitti muistikirjaansa, teki lapsille muutamia +kysymyksiä, kehoitti opettajatarta tarkoin terveyttään hoitamaan ja +hypähti sitte ulos huoneesta kuin koulupoika. Muut seurasivat. Sindaco +ja kaksi muuta kunnallishallituksen jäsentä olivat harmista +halkeamaisillaan, mutta kätkivät kiukkunsa ja pyysivät, kuten kylän +hallitusmiesten tapa on, tarkastajalta neuvoja koulun hoitoa koskevissa +mutkallisissa asioissa. Hän vastasi kokeneesti ja kohteliaasti, mutta +samalla aivan lyhyesti, niinkuin tämä puhe olisi häntä ikävystyttänyt +ja estänyt ympärillä olevaa kaunista luontoa ihaelemasta. + +Kun olivat ravintolalle saapuneet, päättivät taas yhtyä kello kaksi, +lähteäksensä yhdessä Case Rossen kansakouluun; sen jälkeen seurue +hajaantui. Herra Calvi oli vähää ennen seuraan liittynyt ja nytpä +tarkastaja pyysi häntä sekä Emiliota ravintolaan aamiaiselle "pitämään +seuraa" ja lyhentämään aikaa siksi kunnes jälleen lähdettiin +tarkastukselle. He noudattivat kutsua ja istautuivat pienen pöydän +ääreen. + +Tarkastaja söi kahden edestä ja oli erinomaisen hauska: +loppumattomilla, lystimäisillä jutuillaan, jotka eivät kouluasioihin +alunkaan kajonneet, houkutti hän kaikki nauramaan, ruokatoverinsa, +ravintolan isännän ja palvelustytön, ja viipyi siellä niin, että +opettajat, saadakseen hänet nousemaan, tekivät liikkeen ikäänkuin +maksaakseen mitä oli nautittu. Heidän suureksi hämmästyksekseen ja +vieläkin suuremmaksi harmikseen hän antoi todella opettajain maksaa ja +sanoi vain aivan laimeasti: -- Pyydän anteeksi -- -- -- en minä +tahtoisi -- -- --, niin laimeasti, etteivät saattaneet pistää +kukkaroansa takaisin taskuun. Sitten astui kepeästi ja iloisasti +portaita alas, tarttui molempien kainaloihin ja sanoi matalalla +äänellä, silmää iskien: -- Saattepa _molemmat_, luottakaa minuun, aimo +lahjapalkkion. + +Torilla seisoivat sindaco ja tarkastusmies odottamassa; edellinen +tavallista punaisenpöhömpänä, juuri kuin olisi ryypyissä hakenut lohtua +vastoinkäymisistään. Koulu-legaattia esti luuvalo seuraamasta ja herra +Calvi ei saattanut kauemmin olla kotoa poissa, koska hänen vaimonsa oli +vuoteen omana. Tarkastaja lyöttäytyi Emilion seuraan, saadaksensa +puhelukumppania. Kaksittain yhdessä he vienossa auringon paisteessa +astelivat Case Rosseen päin. Kun olivat puoliväliin tulleet, yhtyi +sihteeri seuraan. + +Neiti Vettin koulu oli sijoitettu pieneen, valkoiseen taloon, keskelle +avaraa niittyä, parin sadan metrin päähän itse kylästä. Eräs laakson +herrasmiehiä oli testamentin kautta lahjoittanut talon kunnalle, joka +teki siitä koulun ripustamalla sinne soitinkellon nuorineen. +Luokkahuoneet olivat alikerrassa; yläpuolella oli opettajattaren pieni +asumus sekä vähäinen vanhan muijan asunto, jolle kunta maksoi kellon +soittamisesta kymmenen lireä vuosittain. Seurueen saavuttua paikalle +näkivät kaksi koulun ikkunan rautaristikkoon kytkettyä lehmää, jotka +kurkistivat luokkahuoneesen, missä heidän pieni paimenensa istui +koulupenkillä oppimassa. + +Tarkastajan muoto osoitti iloista hämmästystä, kun hän näki tuon +vastaan rientävän pikku opettajattaren, joka ilmestyi kasvot +maalattuina ja teeskennellyn ujona, pinnistettynä mustaan hameesen; +kaulassa oleva tulipunainen nauha ja musta puku sopivat mainiosti ja +antoivat iholle tavattoman valkoisen hohteen. + +Tarkastaja istautui pienen pöydän eteen, sindaco ja tarkastusmies +asettautuivat kukin juurista tehdylle tuolille, oikealle tarkastajasta; +opettajatar, Emilio ja sihteeri jäivät seisomaan toiselle puolelle. + +Huone oli iso, seinät valkoiset. Pienen pöydän yläpuolella oli hylly, +jota peitti valkoinen liina; hyllylle oli asetettu kipsinen, +tylli-hunnun peittämä madonnan kuva, jonka päässä oli tekokukista +kyhätty seppele. Molemmin puolin kuvaa seisoi pieni, sininen lasi-vaasi +sinisine kukkineen. Alipuolelle oli kiinnitetty olivipuun oksa. +Kevätaurinko loi kaikkeen valonsa. + +Tämä oli n.k. sekakoulu ja ansaitsi todella nimensä, sillä sekavampaa +seuraa tuskin saattanee ajatella. Yhdellä puolen istuivat pojat, +toisella tytöt, yhteensä kaksikymmentä. Vaikk'ei kahtatoista vuotta +vanhempia lapsia oikeastaan olisi saanut ottaa kouluun, oli siellä +useoita yli-ikäisiä, muitten muassa eräs neljäntoista vuotias melkein +täysikasvuinen poika sekä kolme tai neljä naima-iässä olevaa +talonpoikaistyttöä, jotka johtajan huoneeseen astuessa pistivät paljaat +jalkansa penkin alla säilössä olleisin puukenkiin. Torkahtaneenakin +olisi älynnyt olevansa maalaiskoulussa, eikä tähän vakaumukseen +suinkaan olisi tullut yksin ulkona vallitsevan kesäisen tuoksun tähden. + +-- No niin -- sanoi tarkastaja vilkkaasti ja löi kätensä yhteen -- +ryhtykäämme toimeen! Jos haluatte, voitte alkaa, neitiseni. + +Opettajatar antoi lasten näyttää tietojansa _miimillisessä +nomenklatuurissa_. Oppilaat lausuivat korkealla äänellä, kaikki +yht'aikaa, määrätyssä järjestyksessä eri ruumiin osien nimet, samalla +osoittaen molemmilla käsillään nimitettyä jäsentä. Tarkastaja ei voinut +pidättää nauruansa, niin perin koomillista oli nähdä noiden isojen, +turpeiden tyttöjen surkealla, laulavalla äänellä totuudessaan lausuvan +nimet ja samalla sormillaan koskettelevan otsaa, nenää, suuta, lanteita +j.n.e., aivan kuin pikkulasten koulussa nähdään. + +Sen jälkeen lukivat yksitellen, kukin vuoroonsa. Kaikilla oli sama +ääntämistapa ja sama jonottava tahti, niin että tuntui siltä, kuin yksi +ja sama henkilö olisi lukenut koko ajan, ainoastaan hiukan ääntänsä +muutellen. + +-- Niin -- sanoi tarkastaja leukaansa raappien, -- minä ymmärrän +-- -- -- sekakoulu. Se on kaikkien vaikein koulu. Te taidatte sen +parhaiten tietää, neitiseni. + +Opettajatar pudisteli päätään ja rupesi vaivojansa valittamaan, +röyhennellen kuin turturikyyhkynen. -- Ettäkö on vaikeata! Sen takaan. +Pahinta on pitää kaikkia lapsia työssä yhtä haavaa ja saada useasti +poissa olleita seuraamaan mukana. Te näette itse, kuinka esimerkiksi +tänään on kaksikymmentä oppilasta, huomenna voin saada puolet siitä ja +ylihuomenna ehkä kaksi sen vertaa. Toisena päivänä aivan erilaiset +kasvot kuin sitä edellisenä. Suurta vaikeutta tuottaa koulutuntien +sovittaminen paimenessa käynnin mukaan. Kun ovat paimenessa olleet, +väsyttää heitä, eivätkä jaksa tulla tänne. Sitäpaitsi, muutamilla on +kirjoja, toisilla ei. Katsokaas tänne, ensimäisen rivin lapsilla ei ole +yhdelläkään paperia eikä kyniä. Kuinka minun tulee menetellä, +opettaakseni heitä kirjoittamaan? Pojat pelaavat rahansa kadulla ja +tytöt myyvät paperinsa. Minkä kirjoittavat, se minun täytyy antaa +koulussa kirjoittaa, sillä kotona niiltä puuttuu joko mustepullo tahi +aikaa kirjoittaakseen. Muutamat tytöistä ovat viidentoista toiset +seitsemän vuotisia, ja siksi täytyisi opettajan kohdella heitä aivan +eri tavalla, vaikkakin olisivat kaikki tiedoissa samalla asteella. Se +on tosiaankin vaikeata. + +Hän jatkoi puhettaan hullutellen vienolla äänellään. Tarkastaja ja +sindaco kuuntelivat hartaasti suut auki ja kiiluvin silmin, ikäänkuin +tuon musiikin lumoamina. Heidän katseensa eivät siirtyneet +opettajattaren kasvoista kuin ainoastaan väliin ja silloinkin vain +tarkastellaksensa hänen pientä vartaloansa. + +-- Hyvä! huudahti äkkiä tarkastaja ja löi nyrkillään pöytään kuin +lumousta poistaakseen -- tehdäänpä muutamia kysymyksiä. + +Opettajatar kysyi lapsilta huoneessa olevain eri esineitten nimiä. +Lapset mulkoilivat silmät selällään esineitä, joita neiti sormellansa +osoitti, juuri kuin olisivat pelkällä katseellaan aikoneet esinettä +pakoittaa nimeänsä ilmoittamaan. + +Äkkiarvaamatta tarkastaja keskeytti opettajatarta ja osoitti luokassa +olevaa isointa poikaa. + +-- Kysykää vähäisen tuolta velikullalta -- sanoi hän leikkisästi; -- se +näyttää siltä kuin taitaisi jotain. + +-- Pietro Generi -- lausui opettajatar, katseli poikaa ikäänkuin +sivumennen ja loi sitte silmänsä aivan toiselle taholle. + +Poika nousi seisoalle, ja vaikka kasvonsa olivat kovin ruskoittuneet, +huomasi kumminkin, kuinka hän punastui hiusmartoa myöten. + +Tämä tuntui sekä Emiliosta että tarkastajasta vähän kummalliselta ja +molemmat huomasivat opettajattaressa jonkinmoista ujostelemista. +Sihteeri naurahti ja katseli lattiaan. + +Tarkastaja ei kuunnellut kysymyksiä eikä vastauksia, koko hänen +huomionsa oli kiintynyt vuoroon opettajattareen vuoroon poikaan, ja kun +jälkimäinen istautui, näytti tarkastaja hyvin miettiväiseltä ja raappi +leukaansa. Senjälkeen kääntyi hän neiti Vettiin -- silmissä entistä +vilkkaampi kiilto -- tehdäkseen tavanmukaiset kysymykset. Sindaco ja +tarkastusmies astuivat lähemmäksi nähdäkseen ja kuullakseen paremmin. + +-- Ikänne? -- -- -- kysyi tarkastaja kohteliaasti. -- Teiltä voi +huoleti sitä kysyä. + +Neiti vastasi sulavalla äänellä: -- Kolme kolmatta vuotta. + +-- Kolme kolmatta vuotta! -- toisti tarkastaja hitaasti, ikäänkuin +imien joka sanan, katsahti onnittelevaisesti neitiin ja pani iän +kirjaansa. Hän tiedusti virkavuodet, palkan ja saadut lahjapalkkiot. + +Sitten hän kysyi: -- Mitä ehdoituksia teillä olisi? + +-- En tiedä mitään siinä suhteessa -- vastasi neiti. + +-- Mitä valituksia? + +-- Minulla ei ole mitään valitettavaa. + +Vielä oli yksi kysymys tekemättä. Tarkastajan kasvoissa kuvastui hienoa +hekumallisuutta ja hän tiedusteli vienolla, hyväilevällä äänellä: -- +Mitä toivomuksia? + +Sindaco ja tarkastusmies panivat huulensa pitkälle herkkusuitten tapaan +ja katselivat kiiluvin silmin opettajattaren kasvoja. + +Nuori tyttö loi lumoavan teeskenteleväisesti silmänsä maahan ja melkein +huokaamalla kuiskasi: -- Minulla ei ole toivomuksia. + +Nuo kolme asian-omaista nielivät sylkensä. + +-- No niin -- sanoi tarkastaja huoahtaen -- kirjoittakaamme siis: ei +mitään. + +Ovesta ulos päästyään puhkesi tarkastajan ihastus ilmoille: -- Oi, mikä +marjanen, tuo opettajatar! Oh, niin harvinaisen suloinen tyttö! -- Hän +ihastuksessaan eksyi niin kauas, että onnitteli sindacoa kun tämmöisen +aarteen oli osannut ja taputti häntä olalle. Sindaco rupesi +salamyhäisen, tyytyväisen näköiseksi, aivan kuin olisi yhtaikaa +tahtonut sekä peittää että herättää aavistusta "jostakin". + +Niin se tarkastajankäynti päättyi. + +Kun Emilio muutamia tunteja senjälkeen istui sihteerin kanssa syömässä, +ei hän voinut uteliaisuuttaan pidättää. Mitä merkitsi pojan +punastuminen ja opettajattaren hämillisyys? Siinä mahtoi olla salaisuus +kätkettynä. + +-- Se ei suinkaan ole mikään salaisuus -- sanoi sihteeri. Tuo poika +loppi on rakastunut opettajattareen ja siihen määrään mustasukkainen, +että potkii kumppaneitaan, jos opettajatar sattuu heitä kehumaan. Hänen +tunteensa tulivat ensin siten ilmi, että hän varasti hedelmiä ja +vihanneksia lahjoittaakseen niitä opettajattarelle. Tämä ei koskaan +ottanut vastaan. Eräänä iltana kohtasi hän opettajattaren syrjäkadulla +ja teki siellä tunnustuksensa, pyysi pahat tekonsa anteeksi ja suuteli +kerta toisensa perästä opettajattaren esiliinaa. Hänet ajettiin pois +koulusta, mutta sai sittemmin palata. Nyt hän näyttää tyyneltä, vaikka +onkin armottomasti rakastunut ja koettaa kaikin tavoin päästä jälleen +opettajattaren suosioon. Pahin kiusanhenkensä on eräs Azzornon +opettaja, kaunis, nuori mies, joka liikkuu näillä seuduin ja väliin on +kävelyllä neiti Vettin kanssa. Poika uhkaa halkaista opettajalta +vatsan. Hän sen kyllä tekisikin, ellei opettajatarta pelkäisi. Hän on +niin rakastunut -- -- -- että oikein ällöttää. Opettajatar ei ole +mitään huomaavinansa. Hän tietysti vain välttää tulemastaan liian +lähelle tuota poikaa. Muuten sanotaan häntä lahjakkaaksi -- --- -- +tuota lurjusta. + + +Uusi tuttavuus. + +Kaksi kuukautta myöhemmin oli tutkinto. Se ei tuottanut Emiliolle +erinäistä päänvaivaa; sindaco vaan, joka juuri sinä aamuna oli +riidellyt rouva Falbrizion kanssa, oli hieman nyreä Emiliollekkin, +luultavasti sentähden, että tämä hänen mielestään liian paljon +seurusteli hänen vihollisensa kanssa. + +Vihdoinkin oli kauan toivottu kesäloma alkanut. Emilion kukkaro ei +sallinut hänen tänä vuonna matkustaa siskojansa tervehtimään. Hän +malttoi mieltänsä, kun huomasi, että Altaranaan saapui ainoastaan +joitakuita kesävieraita ja että nämät eivät olleet niin huvinhaluisia +kuin tasangoille muuttaneet kaupunkilaiset, joille yksitoikkoinen +luonto ei tarjoa viehätystä. Kuitenkin näiden harvalukuistenkin +kesävieraitten pelkkä näkeminen häntä kiusasi; se repi auki entiset +arat, jo melkein umpeen menneet haavat hänen ylpeässä mielessään. Niin +pian kuin hän kaukaa näki kylänreitillä vaaleapukuisen naisen, poikkesi +hän jollekkin syrjäkadulle, ikäänkuin olisi nähnyt vihollisen; tätä +tehdessään hän kuitenkin tunsi salaista kaipuun tunnetta, sillä yhä +hänessä kyti suuri halu saada osakseen kunnioitusta ja arvoa sekä +kohota astetta ylemmäksi omaa säätyänsä. Odottamaton tapahtuma saattoi +hänet niitten ihmisten pariin, joita hän pakeni. + +Eräänä aamuna, kun hän istui lukemassa jonkun tarkastajan kirjoittamia +_Kasvatus-opillisia esitelmiä_, jotka Calvi oli hänelle lainannut, +koputettiin ovelle ja sisään astui hienon ja älykkään näköinen +viidenkymmenen ikäinen herra. Vieras esitteli itsensä kohteliaasti; hän +oli asian-ajaja Samis. + +-- Olette opettaja Ratti? -- kysyi hän iloisen sydämmellisesti, ilman +vähäistäkään ylpeyttä. -- Ette tunne minua? + +Ei, Emilio ei todellakaan muistanut häntä nähneensä. Hän oli kuitenkin +kunnallishallituksen jäsen ja edellisenä talvena kahdestikkin käynyt +Altaranassa. Hän ilmoitti kohteliaasti käyntinsä syyn. + +-- Minä tulin paikkakunnalle viettääkseni kesää täällä ja kuulin +kerrottavan täällä olevasta nuoresta opettajasta. Minä sanoin: +menkäämme nuoren opettajan luo, puhumaan kouluasioista. Tässä nyt olen. +Älkää pahastuko omituisesta seurustelutavastani. Minä olen nyt kerran +semmoinen. Minä puhun aina asiani suoraan. Ja nyt istun kursailematta. + +Tulokkaan ystävällisyys ja omituinen esittelytapa saattoivat Emilion +hieman hämilleen; mutta pian hän huomasi epäsoinnun, joka vallitsi +vieraan hyväntahtoisen katseen ja suun ympärillä väreilevän ilkeyden +välillä. Vieras näytti ihmiseltä, joka luonnostaan on ylevä, mutta +tottumuksesta laskee pistopuheita, tuommoinen hyväsydämminen epäilijä. +Emilio huomasi oitis edessään seisovan miehen lahjakkaammaksi ja +sivistyneemmäksi niitä, joiden kanssa oli tottunut seurustelemaan. Hän +kiitti herra Samista ja kysyi, millä saattaisi häntä palvella. + +-- Juttelemalla voitte minua palvella -- sanoi vieras ystävällisesti. +-- Tämmöisessä yksinäisyydessä ei saata keltään sen suurempaa +palvelusta pyytää. Minäkin olen puoleksi opettaja -- -- -- siksi että +harrastan lämpimästi kansan opetusta. Yksi lapsettomuuteni tuottamista +haitoista on se, ett'en voi lapsissani tutkia koulua; sehän on paras ja +ehkä ainoa tapa niiden oppia tuntemaan koulua, jotka eivät viraltaan +ole opettajia. + +Hän lisäsi jo kauan aikoneensa omaksi lapseksi ottaa jonkun lahjakkaan +ja lukuhaluisen talonpoikaispojan, voidaksensa seurata askel askeleelta +tapahtuvaa siveellistä ja tiedollista kehitystä, jonka nykyaikainen +kasvatus ja sivistys hänessä vaikuttaisi. + +Emilio huomautti, että asian-ajajalla olisi hyvin vähän häneltä +opittavaa, hän kun oli opettajana työskennellyt ainoastaan neljä +vuotta. + +-- Neljä vuotta on tähän maailman aikaan samaa kuin neljännes +vuosisataa -- sanoi asian-ajaja, ja lisäsi hymyellen: -- Jos Itaaliassa +kaikki, jotka sanovat ja kirjoittavat "käyttäneensä koko elämänsä" tahi +"parhaimmat nuoruutensa voimat" taikka "uhranneensa terveytensä" +koulun palveluksessa, todella olisivat tunnollisesti hoitaneet +opettajatointaan edes neljä vuotta, olisimme oppinein kansa maailmassa. + +Senjälkeen hän äkkiä kysyi: -- Kuinka teidän on täällä olla? Kenen +kanssa vaihdatte ajatuksianne? Minkä keinon olette keksineet ikävän +karkottamiseksi? + +Vieraan herran tuttavallisuudesta ihastuneena Emilio sanoi suoraan, +että ainoa ihminen, joka hänestä oli sivistyneeltä tuntunut, oli +kirkkoherra. Hän kertoi tämän omituisesta vastaan-otto-tavasta ja +kummallisesta tunnustuksesta, ilmaisipa myöskin epäilyksensä. +Kirkkoherra ei mahtanut olla oikea uskovainen; kuitenkin hän tuntui +vakaasti uskovan sitä, mitä oli lausunut kouluasioista. + +-- Oh, don Barca! -- huudahti Samis. -- Teillä on hyvä vaisto, herra +opettaja. Se mies ei usko Jumalaa, ei perkelettä liioin. Katsokaas, hän +kuuluu siihen omituiseen ihmisluokkaan, joka ei mitään usko, mutta +kumminkin on rehellisesti vakuutettu siitä, että juuri uskottomuus on +maailman perikato. Itsellään noilla ihmisillä ei ole mitään uskoa, +mutta pitävät kuitenkin uskonnon opetusta tuiki tarpeellisena; sillä he +eivät suostu siihen, että jumalaton vapaamielisyys vielä olisi löytänyt +jotain uskonnon opetuksen sijaan pantavaa. He pitävät kunnon +kansalaisen ja isänmaan-ystävän suorana velvollisuutena puolustaa +uskonnon opetuksen pysyttämistä. Niitä on paljo semmoisia pappeja. Vaan +vapaamielistenkin leirissä on lukemattomia aivan uskonnottomia, jotka +puolustavat uskonnollista kasvatusta ja jättävät lapsensa pappien +opetettaviksi. Papeilla on ainakin yksi kasvatuksen aate selvänä ja +kumoamattomana: he näet sanovat: uskonto, jota me tahdomme, on juuri +tämä uskonto. Sotkioita ovat opettajat, kirjailiat ja kaikki +laverteliat, jotka, kun heillä ei ole tarpeeksi omaatuntoa ja rohkeutta +ollakseen suoria niinkuin papit, saarnaelevat _uskonnollisesta +tunteesta, uskonnosta ja uskosta_, sen enempää selittämättä. Mitä uskoa +sitten tarkoittavat? Sitäkö, jota tunnusti pyhä Francesco Assisilainen, +vai sitäkö, joka oli Giuseppe Mazzinilla? Vai ehkä teidän uskoanne? +Minkälainen se on? Ikäänkuin uskonnon asioita saattaisi lapsille ja +yhteiselle kansalle opettaa ilman varmaa tunnustusta, sinne tänne +horjuen, toisin sanoen ilman opinkappaleita. + +Asian-ajaja nousi, puhalsi piipustaan muhkeat savupilvet ja meni +piirongin luo kirjoja selailemaan, niinkuin olisi ollut kotonaan. Hän +tarjoutui lainaamaan Emiliolle kirjoja ja kasvatus-opillisia +aikakauslehtiä, joita oli perinyt veljeltään, edellisenä vuonna +kuolleelta opettajalta. Näissä sanomissa oli Ratti löytävä paljon +hyödyllisiä ja huvittavia asioita. Sitte hän kysyi: -- Kuulkaas, onko +uusi opettajatar jo saapunut? + +Nuorukainen vastasi opettajattaren tulevan vasta Syyskuussa, ja +tehdäkseen jutun hauskemmaksi, hän kertoi tuon valokuvasalaisuuden, +jonka oli ruokatoveriltaan urkkinut. + +Herra Samis tiesi jo sen historian. Hän ei ollut tahtonut sekaantua +asiaan. Hakemukset jo olivat hänen mielestään naurettavia, +jopa kerrassaan konnamaisia. Noin parikymmentä opettaja- ja +opettajatarparkaa lukee virkailmoituksia sanomissa; tarttuvat +koukkuun ja heittävät hukkaan viisi, kuusi lireä postimaksoihin ja +karttapapereihin lähettääkseen kunnille jos jonkinlaisia todistuksia ja +puoltolauseita, väliinpä valokuviakin -- -- -- ja usein kuitenkin on +asian-omainen jo edeltäkäsin valittu: joku sindacon suosikki, rehtorin +puoltama, tarkastajan turvatti tahi valtiopäivämiehen uskottu. Ja nyt +rupeavat jo vaatimaan opettajattarienkin valokuvia. Yhtä hyvin +saattaisi sanomalehden neljännellä sivulla ilmoittaa: -- Kaunis tyttö, +niillä ja niillä ominaisuuksilla varustettu, otetaan kunnan +palvelukseen. -- Ettekö huomaa kuinka koroittavat vaatimuksiansa vuosi +vuodelta? On muutamia pieniä kuntia, jotka tahtovat naimattomia, +nuoria, lapsettomia opettajia, mieluimmin lukion läpikäyneitä tahi +semmoisia, jotka osaavat ranskaa tahi saksaa, koristepiirustusta taikka +kemiaa ja fysiikkaa. Toissa vuonna eräs kunta haki opettajaa, joka +osaisi pianoa soittaa ja laulaa. Eihän liene juuri välttämättömänä +ehtona vaadittu, että hän olisi harjoittanut laulua _della Scala_ +teaatterissa. Ja kaikkea tätä vaaditaan seitsemästä sadasta lirestä. +Olkaamme oikeudenmukaisia. Sehän on tavaran ilmaiseksi pyytämistä. Pian +kai saamme nähdä tuon tänne tilatun _kaunottaren_. Kuinka vanha hän on? + +Opettaja vastasi: -- Viidenkolmatta vuoden, + +-- Käsittäkää sanani oikein -- pitkitti asian-ajaja. -- Ettekö vielä +ole törmänneet yhteen asian-omaisten kanssa? -- -- -- Sitä parempi. +Niinkuin tietänette, on täkäläinen hallitus kokkipoikain ja +härkäpaimenten käsissä. Olette kai tarkanneet heidän ulkomuotojaan. +Näyttävät jokseenkin tavallisilta ihmisiltä, kun kaikki käy heidän +mielensä mukaan, mutta koettakaapas vain mennä yhtäkään heistä liian +lähelle. Te, hyvä opettaja, olette nuori, ettekä siis tunne mennyttä +ettekä nykyistä sukupolvea. Olette kyllä kuulleet puhuttavan +ylimyssäätyisten ylpeydestä, noitten maallisten puolijumalain, jotka +meitä muita kohtelevat jonkunmoisena alhaisempana ihmisrotuna. Heidän +ylpeytensä on kumminkin rakastettavaa, verraten noitten arvoon ja +varallisuuteen kohonneitten härkäpaimenten röyhkeyteen. Edelliset +halveksivat toki ainoastaan alemmalla asteella olevia. Jälkimäiset +ylönkatsovat ylhäisiä ja alhaisia, jopa vertaisiansakin, sekä +ovat järkähtämättömän pöyhkeitä, törkeitä ja epäkohteliaita +kaikensäätyisille. + +Tässä katkaisi Samis herra äkkiä puheensa, ikäänkuin olisi katunut, +että ensi kertaa ihmistä puhutellessaan oli liiaksi kuohahtanut. Hän +rupesi jälleen iloisesti haastelemaan ja pyysi opettajaa käymään +tervehtimässä. Hän asusteli pienessä keltaisessa huvilassa vähän matkan +päässä Case Rosseen päin. Siellä Ratti ei tapaisi muita kuin hänet +vaimoineen, ja he joisivat kahvia ja puhelisivat yhdessä. Hän keskeytti +opettajan kiitokset panemalla sormensa omalle suulleen, ikäänkuin +muistuttaaksensa opettajaa olemaan vaiti siitä, mitä olivat puhuneet. +-- Lähettäkää noutamaan koulusanomia -- huusi hän portaissa. + + +Asian-ajaja Samis. + +Emilio rupesi käymään uuden ystävänsä kodissa. Hän tunsi suloisinta +tyydytystä ensi kertaa istuessaan tuossa hienossa pikku salissa, jota +koristi arvokkaat vesimaalaukset ja komeat kirjat, suutasuksin +hienonmuotoisen, keski-ikäisen rouvan kanssa, joka ylen kohteliaasti +antautui hänen kanssaan haasteluun niistä aineista, joista Emilio osasi +puhua. Rouva tiedusteli yhtä ja toista koulupoikain luonteista ja +tavoista, tuolla hellällä hartaudella, jota lapsettomissa naisissa +mitkään pettymykset eivät ole kylmentäneet. Emilio huomasi asian-ajajan +ja hänen rouvansa puheista joka päivä oppivansa asioita, joita +ainoastaan seurustelun kautta voi oppia. Toisetkin kesävieraat, joita +Emilio tapasi asian-ajajan kodissa, noudattivat isäntäväen esimerkkiä +ja olivat hänelle kohteliaita. Hän tunsi erityistä kiitollisuutta +heitäkin kohtaan siitä, että lausuivat sanaa _kansakoulu-opettaja_ +lyhyesti ja vakaasti, niinkuin olisivat sanoneet esim. _luutnantti_; +siinä oli erityinen sointu, jonka siihen panivat, ei tietämättänsä, +vaan vapaaehtoisen kohteliaasti, ja tuopa hänen itsetuntoansa hyväili. + +Kaikkia näytti asian-ajajan sanatulva huvittavan, liiatenkin kun hän +innostuessaan laski toisen kummallisen väitteen toisensa perään. +Emilion mielestä hän useimmiten lausui kumoamattomia totuuksia, joihin +opettaja saattoi täydestä sydämmestä yhtyä. + +Kerrankin asian-ajaja suuttui erääsen kesävieraasen, joka nauraen +soimasi kunnallishallitusta -- ja tietysti asian-ajajaa siihen +kuuluvana -- siitä, että kirkkoherra oli uhannut tänäkin vuonna antaa +tykeillä ampua suojeluspyhimyksen syntymäpäivän kunniaksi, vaikka +ampumisella edellisenä vuonna oli ollut kovin surkeat seuraukset. + +-- Teitä on joukko perin vapaamielisiä miehiä, sanoi vieras +asian-ajajalle -- teitä, joilla on valta, ja annatte kuitenkin hänen +korkea-arvoisuutensa olla lakien laatijana. + +-- Miksikä ei? -- vastasi asian-ajaja hieman närkästyneenä. -- Minusta +se on aivan luonnollista. Te, Voltairen oppilaat, isojen kaupunkien +asukkaat, jotka ette tunne pappeja, luulette meidän -- koska itse +tiheästi asutuissa kaupungeissa voitte välttää heidän vaikutustaan -- +luulette meidän täällä muutamain talonpoikain avulla pääsevän heistä. +Ettekö ymmärrä papin täällä työskentelevän rajoitetulla alalla; hän +vaikuttaa sentähden kaikkiin ja on mahtava mies, olkoon muuten +mimmoinen tahansa; jos hän on paha, vahingoittaa hän kaikkia, jos on +hyvä, tekee hän kaikille hyvää. Kaupungissa ette huomaa hyviä ettekä +pahoja jälkiä hänen työstään. Ja sitäpaitsi, koska kaupungissa kaksi +kolmatta osaa asukkaita on väliäpitämätön uskonnon suhteen, luulette +kai kaksi kolmatta osaa koko Itaalian asukkaista uskottomiksi ja +arvelette tehneenne laskun koko maata varten. Semmoista typeryyttä! +Samalla lailla sanotte: se ja se toimi taikka se ja se kirja tulee +taika-uskolle antamaan aika läimäyksen -- -- -- ikäänkuin niinkään +helposti ihmisten mielistä karkoitettaisiin vuosisatojen synnyttämiä +käsitteitä ja erhetyksiä. Te luulette seisovanne ratsumiesjoukon +etunenässä, kun ympärillenne katsellessanne näette pelkkiä ratsastajia. +Mutta, hyvä ystävä, se on vain etujoukko. Pääjoukkona on jalkaväki ja +kuormasto. Laukatkaa vain eteenpäin, te kaupunkilaiset; maalaiskunnat +kyllä seuraavat minkä voivat. Mutta sillä aikaa he kuitenkin ottavat +turviinsa munkit ja nunnat, säilyttävät lakkautetut juhlat, rikkovat +koululakia, pakoittavat opettajia messussa käymään, antavat +kirkkoherrain kouluissa mellastaa ja nauravat uusille vihkimistä, +hautausta y.m. koskeville asetuksille. Jospa tietäisitte minkä +vaikutuksen laverruksenne täällä tekee: -- Kansa tuntee -- -- -- kansa +uskoo -- -- -- kansa tahtoo! Merkillisintä on, että nekin, jotka +nuorina taikka suuren osan elämäänsä ovat maalais-oloja tunteneet, +kuitenkin korkeampaan asemaan päästyänsä kaiken aivan unhoittavat tai +kuvittelevat olojen kymmenessä vuodessa tuiki muuttuneen, taikka +pikemmin luulevat arvoon nousemallaan koroittaneensa koko ympäristönsä, +niinkuin auringot joskus radaltaan syöstyänsä vetävät koko +kiertotähdistön peräänsä. + +Varsin hupaisena asian-ajaja myöskin esiytyi, kun paikkakunnan +merkillisemmät henkilöt tulivat puheeksi; silloin ei kukaan häntä +keskeyttänyt ja kaikkien oli hauska. + +-- Minä tiedän milloin sindaco on juovuksissa -- sanoi hän kerran -- +siitä, että se silloin jää viiden tai kuuden askeleen päähän ihmisistä, +joita tapaa, ja pysähtyy, ikäänkuin varovainen sovinnonhieroja sodassa, +jonkun matkan päähän, ett'ei viininhaju kantelisi. Lemmen kiusaukset +käsittävät hänet aina, kun vatsansa on liian täynnä. Yhteen aikaan hän +oli vihoissaan neiti Pezzalle. Asia tuli siitä, että hänen kerran +oivallisen päivällisen jälkeen pisti päähänsä mennä tyttökouluun +nuuskimaan. Hän astui äkkiarvaamatta luokkaan, kalotti päässä, tallukat +jaloissa ja piippu suussa. Opettajattaren pikku koira karkasi hirveästi +haukkuen häntä vastaan ja kaikki tytöt purskahtivat nauramaan, niin +että hänen täytyi häveten vetäytyä takaisin. Pitkän aikaa sen jälkeen +hän kosti antamalla kirjallisesti kieltävän vastauksen opettajattaren +pyyntöön saada enemmän puita kouluun, lisäten seuraavan syyn +kieltoonsa: _varsinkin, koska opettajatar ei ole tällä lukukaudella +kuntaa hyvin palvellut, sillä muutamat tytöt eivät ole oppineet hyvästi +paitoja ompelemaan_. + + +Uusi opettajatar. + +Keskipaikkeella syyskuuta matkusti Emilion uusi, hauska tuttava +tiehensä niinkuin muutkin kesävieraat, ja hän aloitti taas, vaikka +vastenmielisestikkin, yksinäistä, yksitoikkoista elämätään; kuitenkin +ainoastaan lyhyemmäksi ajaksi. + +Eräänä iltana kuukauden loppupuolella istui opettaja, päätettyänsä +perin laihan päivällis-ateriansa, sihteerin kanssa ruokahuoneessa +kuunnellen sateen ropinaa ikkunaruuduissa. Äkkiäpä kuului vaunujen +ratinaa, jotka pysähtyivät heidän porttinsa edustalle. Kohta sen +jälkeen astui palvelustyttö sisään ja kertoi hätäisesti uuden +opettajattaren tulleen, sen, jonka piti muuttaa yläkertaan, neiti +Pezzan huoneisin. Sihteeri riensi oitis ulos. Emilio jäi paikoilleen, +sillä hänen mielestään oli sopimatonta uteliaana rynnätä esiin. Kahden +minuutin päästä sihteri palasi takaisin. Hän ei näyttänyt lainkaan +ihastuneelta. + +-- No -- kysäisi opettaja -- miltäs näytti tuo merkillinen suu? + +-- Minä luulin sitä kauniimmaksikin -- vastasi toinen ja istuutui. + +Senjälkeen hän lisäsi, että opettajatar on miellyttävä nuori tyttö, +lyhyenläntä, hauskanmuotoinen, ei mitään sen enempätä. Hänellä oli +mukanaan isänsä, melkein rampa äijän käppyrä, joka nojankin varassa +hyvin vaivaloisesti kömpi portaita ylös. + +-- Mies parka! -- lisäsi hän säälivällä äänellä. + +-- Hän näyttää minusta olleen aikoinaan kunnallissihteerinä. Niin, +niin, semmoinen se on -- -- -- meidän loppumme. + +Seuraavana aamuna asettui Emilio, niin pian kuin vuoteesta pääsi, +pihanpuoleisen ikkunan ääreen, kurkistaakseen uutimien raosta +vastakkaiselle palkongille. Opettajatar seisoi siellä panemassa +vaatteita tuuloittumaan nuoralle, joka oli pingoitettu seinää pitkin. +Emilio huudahti itsekseen: -- Mutta sehän on tohtorin rouva! -- Emilio +oli vain kahdeksan askeleen päässä opettajattaresta ja saattoi ikkunan +läpi, aivan toisen huomaamatta, tarkasti katsella opettajatarta siinä, +kun tämä seisoi sivuin häneen päin. Tyttö näkyi olevan pienikasvuinen, +hiukset kastanjanruskeat, pehmeät, kiiltävät. Hän ei ollut kaunis, +mutta tavattoman valko-ihoinen, hoikka ja täyteläinen; kätensä olivat +erinomaisen pienet. Hän oli tosiaankin hämmästyttävässä määrässä +tohtorin rouvan näköinen, mutta hänellä oli hienommat piirteet. Hän +kumartui ottaaksensa maahan pudonnutta nenäliinaa ja katsoi alas +pihalle. Jokainen hänen liikkeensä oli tyyni ja miellyttävä. Kun hän +äkkiä käänsi kasvonsa Emilioon päin, tuntui tästä, kun hän siinä +hetkessä olisi käynyt vuosia vanhemmaksi. Hänen kasvonsa olivat vakaat +ja ilmaisivat alituista huolen-alaisuutta. Surumielisten silmäin +alipuolella, tuon melkein liian terävän nenän alla kaareutui pieni, +ihmeen ihana ja herttainen suu, niin että Emilion huomio kohdistui +siihen ikäänkuin kolmanteen silmään ja se puhuikin enemmän kuin silmät +otsassa sekä ilmaisi selvemmin sielun eri väreitä. + +Uusi opettajatar ei herättänyt suurta huomiota Altaranassa. Hänen +hieno, miellyttävä olentonsa ei saattanut maakylässä olla sen kummempi +asia. Vaan kaikki huomasivat hänen yhdennäköisyytensä tohtorin +rouvan kanssa, vaikka tämä oli iloisempi, punakkaampi ja paljoa +kaunissilmäisempi. Opettajattaren liian vanhan-aikainen, köyhyyttä +ilmaiseva puku ei miellyttänyt; se ei tuottanut kunnalle kunniata. +Vielä suurempaa harmistumista herätti tieto, ett'ei hänellä ollut +tuloja centesimoakaan yli palkkansa, ja että hän elätti isäänsä, tuota +puolikuollutta ukkoa. -- Molemmat -- niin sanottiin -- kuuluvat +Puutteen perheesen. -- Ensimäisellä viikolla isä kulki yhden ainoan +kerran ulkona; nojautuneena keppiin ja tyttärensä käsivarteen hän astui +tutisevin päin ja hitaasti kuin etana. Ihmiset, joita kohtasivat, +puhuivat heistä melkein ylönkatseellisesti, niinkuin näytelmästä, joka +vaikuttaa masentavasti kansaan. Herra Calvin vaimo lausui lyhyesti +julki yleisen mielipiteen, kun eräänä päivänä kahvilan edustalla kysyi +ystävältään, oliko tämä nähnyt _köyhää opettajatarta_. Nimitys siirtyi +muiden suuhun ja pysyi sitte muutamassa seurapiirissä äsken tulleen +tavallisena nimenä. Sindaco ei, muodosta päättäen, ollut tästä +huvitettu. + +Koulut avattiin. Emilio huomasi, että työn aljettua hänen naapurinsa +kävi iloisemmaksi ja loi päältään päivä päivältä yhä enemmän sitä +surumielisyyden leimaa, joka oli ensi aikoina ollut huomattavana hänen +kasvoissansa. + +Ensi ääni, jonka Emilio aamulla herätessään kuuli, oli opettajattaren +askeleet palkongilta. Opettajattaren täytyi taloudessaan tehdä itse +kaikki toimet, ja oli sen vuoksi usein ostoksilla jo ennen +koulutunteja; myöhään iltaisin näki valkeata hänen huoneestaan. + +Emilio alkoi pian puhella hänen kanssaan ikkunasta, sanasen silloin +toisen tällöin. Opettajattaren ääni oli hieman samea eikä vähääkään +sointuisa. Hän erotteli tavuut liiaksi toisistaan ja puhui liian +hitaasti, niinkuin olisi oppilailleen puhunut ja selittänyt eri sanojen +merkitystä. Mutta suun kauniit liikkeet korvasivat rumaa äänen värettä. +Hänen suunsa oli tosiaankin hyvin kaunis. Puhuessaan hän joka sanalla +näytti ilmaa suutelevan, ja tulipa ehdottomasti ajatelleeksi kukkasta, +joka ehtimiseen avautuu auringonsäteen sattuessa ja sulkeutuu kylmän +tuulen puhalluksesta sekä väräjää mehiläisen mettä särpiessä. Väliin +Emilio ei tajunnut itse ajatusta opettajattaren lauseissa, kun niin +tarkkaan katseli miten sanat suusta sukeusivat ja kuinka suu eri lailla +muodostui eri sanoja lausuessaan. Pian huomasivat olevansa hyvinkin +samanmielisiä ja tämän perustuksena oli heissä molemmissa asuva lämmin, +harras tunne. Joka päivä kertoi opettajatar ohimennen Emiliolle +jostakin havainnosta, väliin hauskasta, väliin ikävästä, jonka hän oli +tehnyt oppilaittensa luonteista. + +Eräänä iltana, vaatteita harjatessaan, opettajatar näytti tavallista +miettiväisemmältä. Hän sanoi opettajalle, että se, mikä häntä enimmin +suretti lukukauden alussa, oli oppilaitten _ensimäinen_ pahanteko, +ensimäinen lankeemus, joka todisti pahaa luontoa ja siten paljasti +vihollisen, jota vastaan hänen tuli olla täysissä aseissa koko vuoden. +-- Mutta -- lisäsi hän -- kunhan minulla on seitsemän tahi kahdeksan +kilttiä oppilasta, olen tyytyväinen. Yhden oppilaan pienikin +jalomielisyys, joka todistaa hyvää luonnetta, korvaa kymmenen ilkeyden. +Minä rakastan oppilaitani. Me olemme kaikki saaneet maailmaa kokea, +taikka toisin sanoen, olemme hukanneet parempia tunteitamme. Elämän +kuluessa ihminen joka päivä hukkaa jonkun jalon tunteen. No niin, ainoa +jalo tunne, joka minulla on jäljellä -- lukuun ottamatta rakkauttani +isä raukkaani, -- tunne, joka ei koskaan tule vähentymään -- sen tiedän +-- on rakkauteni lapsiin. Jos jonkun kerran nuo muutkin paremmat +tunteet heräävät, niin se on tuo tunne, joka niitä herättää. Mitä +enemmin opin ihmisiä tuntemaan, mitä useampia itsekkäitä äitejä, +sydämmettömiä isiä, kurjia ja häpeän-alaisia koteja näen, sitä +voimakkaammaksi käy rakkauteni lapsiin. Minä tulen silloin ajatelleeksi +mimmoisissa käsissä useimmat heistä ovat, mitä raukat saavat nyt ja +mitä vastaisuudessa kärsiä ja kuinka moni heistä ilman omaa syyttään +tulee huonoksi ja onnettomaksi ihmiseksi. Se on rakkaus, joka ei +laimene pettymyksistä eikä vanhempain osoittamasta vihamielisyydestä; +sanalla sanoen, se on jotain vaistomaista, niinkuin ihmisen elämisen +halukin. Minulle lapset ovat ainoa runollisuus ja herttaisuus +maailmassa. Jos lapset häviäisivät maailmasta, tahi puhuakseni +mahdottomuuksia, jos ihmiset syntyisivät täysi-ikäisinä, uskon, että +muutamain vuosien kuluttua muuttuisivat kaikki pedoiksi ja repelisivät +toisensa kuoliaaksi. Niin minusta on tuntunut aina lapsuudestani +saakka. Yhteiskunnallinen jako köyhiin ja rikkaisin kiusaa minua +ainoastaan silloin, kun ajattelen lapsia. Minä en vihaa lähimmäisiäni +muulloin kuin ajatellessani, että miljoonain isoisten huonous on syynä +siihen, että miljoonamäärät lapsia saavat kärsiä vilua ja nälkää. Minun +silmissäni pahuus silloin näyttää pirulliselta, kun se lapsia +vahingoittaa. Siksi ovat mielestäni sydämmettömät äidit luomakunnan +kurjimpia epäsikiöitä. Kerran näin juopuneen naisen, pieni lapsi +käsivarrella, lankeavan tiedotonna kadulle, niin että lapsen pää +halkesi. Tämä muisto on elämäni kiusa, ja niin usein kuin se mieleeni +tulee, sadattelen ihmisiä. + +Emiliosta tuntui, niinkuin nuori opettajatar olisi sanoihin pukenut +juuri hänen sielunsa sisimmät ajatukset ja tehnyt sen niin tarkkaan, +kuin olisi vain kertonut ajatuksia, joita oli kuullut ennen Emilion +suusta. + +Eräänä iltana hän kertoi käyneensä kunnan pikkulasten koulussa ja sanoi +vieläkin olevansa aivan liikutettuna. Lapsiparven näkeminen vaikutti +häneen samalla lailla kuin kirkkomusiikki ja herätti hänessä +tuhansittain kauniita ja surullisia ajatuksia, jotka liikuttivat häntä +kyyneliin asti. Semmoisina hetkinä hän tunsi olevansa valmis uhraamaan +kaiken verensä, jos sillä olisi taitanut saattaa nuo pienet, rakkaat +olennot onnellisiksi. + +-- Sitäpaitsi -- hän lisäsi -- seuraan heitä kaikkia ajatuksissani +kotiin ja silloin tunnen tukahduttavaa sääliä, ajatellessani, mitä +heillä on vastassaan: kylmät suojat, likaiset vuoteet, vähän +epäterveellistä ruokaa, äkäisiä tahi luonnottomia vanhempia, jotka +heitä lyövät ja antavat heidän kuolla hakematta lääkäriä. Voitteko +ymmärtää, kuinka saattaa lyödä pientä lasta? Se on ajatus, joka panee +vereni kuohuksiin. Lyödä lasta -- -- -- se on niinkuin näkisin sitä +tapettavan. Kauheata on ajatella löytyvän vanhempia, jotka voivat +pieksää lapsiansa niin, että ne sairastuvat! Omia lapsiansa! Tekeepä +mieli kauhistuksesta huutaa jo sitä ajatellessaan. Ja kuitenkin, +semmoista näkee joka päivä ja semmoista saa tapahtua! Oi häpeätä! +Inhimillisen armeliaisuuden pitäisi tykkönään antautua tälle alalle. +Tehtäköön muulle osalle ihmiskuntaa niin paljon hyvää kuin suinkin +voidaan, mutta ennen kaikkia olisivat lapset niin suojeltavat, +ett'eivät näkisi maailman kurjuutta ja kaikkia sen kauhistuksia. +Sietäisipä perustaa seuroja, jotka hakisivat tietoonsa julmia +vanhempia, niinkuin ajetaan hulluja koiria takaa, ja antaisi keskellä +katua pieksää sydämmettömiä äitejä, niin hyvin ylhäisiä kuin alhaisia. +Oi, se on kurjaa, se on kurjaa! + +Opettajatar puhui niin selvään Emilion tunteita, ett'ei tämä lisännyt +sanaakaan muutoin kuin toisinaan kehoittaakseen häntä jatkamaan. Oli jo +tullut melkein pimeä, ja hänen äänensä näytti lähtevän varjosta. + +-- Nimien väärentäjiä rankaistaan -- hän pitkitti. -- Minä olen +ihmetellyt, miksi ei niitä vanhempia rankaista, jotka kasvattavat +lapsensa roistoiksi. Onhan semmoisiakin vanhempia, jotka pakoittavat +lapsiansa huonoiksi ihmisiksi, perheitä, joissa valmistamalla +valmistetaan pahantekiöitä, tunnottomia, julmia, kostonhimoisia miehiä +ja naisia. Siksi annan niin paljo anteeksi koulussa. Samasta syystä +annan ihmiselle satakin pahaa tekoa anteeksi, jos huomaan hänet hyväksi +jollekulle lapselle. Niin kauan kuin joku roisto voi olla hellä +pienoisille, panen suuremman arvon häneen kuin moneen rehelliseen +mieheen, joka ei kyyneltäkään vuodata pienen kuolleen lapsensa kehdon +ääressä. Väliin olen alakuloinen ja suuttunut koko maailmaan. Jos +silloin näen kadulla karkeakätisen köyhän työmiehen, joka kantaa +pienokaistaan käsivarrellaan, katselee sitä ja hyväilee kostein silmin +-- silloin palaa jälleen tasapaino sieluuni ja minä palaan kotia +ajatellen hyvää koko ihmiskunnasta. Tätä ei kestä kauan, sillä paljon +enemmän näkee pahaa kuin hyvää, ja onhan n.s. paremmissakin säädyissä +vanhempia, jotka rääkkäävät rumaa, kivuloista lastaan ja sen sijaan +osoittavat suosiotaan kauniille ja terveelle lapselle. Kerran oli +minulla oppilaana kaksi sisarusta, joista toinen tuli kouluun hienossa +puvussa, taskut täynnä namuja, jota vastoin toinen oli köyhäin tavoin +puettuna ja kantoi käsissään merkkejä vitsan saannista. Ajatelkaas, +minun luokassani! Minun silmäini edessä! Ja ne olivat paikkakunnan +herrassäätyisiä! Minä nostin melua asiasta -- -- -- ja sain sentähden +eroni. Kunpa en täällä näkisi jotain samanlaista, kunpa eivät +lähettäisi luokseni uhri parkoja, jotka eivät saa kylläksi ravintoa ja +joilla on mustelmia ruumiissaan; ei löydy sitä valtaa maailmassa, joka +siinä tapauksessa minua pelottaisi. Minä menisin suoraa päätä kotiin +vanhempain luo, vaikkapa täytyisi kulkea viisikymmentä kilometriä +vuorten yli; ja vaikka vanhempia olisi sata yhdessä ja tietäisin +menettäväni henkeni, sanoisin heitä kuitenkin roistoiksi ja +murhaajiksi, niin totta, kuin on Jumala, joka minua kuulee. + +Viimeiset sanansa hän lausui kiivaasti. Nuorukainen oli syvästi +liikutettuna ja huudahti: -- Hyvä, hyvä, neiti Galli! Niin olen minäkin +aina ajatellut. Mutta voidaksensa lausua ajatuksensa tuolla lailla, +täytyy ihmisellä olla teidän ylevä sielunne. + +-- Niin kai -- sanoi opettajatar leikillisesti, vaikka hänen äänensä +vielä värähteli liikutuksesta. -- Täytyy olla kielevä niin kuin minä, +se on minun luuloni -- -- -- Riennän sisään, alkaa jo tuntua kylmältä. +Hyvää yötä, herra Ratti. + +Opettajatar läksi, jättäen Emilion, jonka korvissa vielä kaikui oma +nimensä; se nyt tuntui aivan uudelta ja ikäänkuin aateloitulta. + +Tämän illan jälkeen Emilio tunsi jonkinmoista ujoutta puhutellessaan +naapuriansa, ja itserakkaus pakoitti häntä kovin miettimään ja +ajatuksissa kääntelemään ja vääntelemään sanoja, joita aikoi sanoa +opettajattarelle, saadaksensa ne omituisiksi, paljon sisältäviksi ja +aivan eroaviksi jokapäiväisistä muodoista, joilla puhelua tavallisesti +aloitettiin. Ikäväkseen hän näki ensimäisen lumen tulevan, joka teki +pitkistä palkonki-puheluista lopun. Hän koetti ruveta keskusteluihin +matkalla koulusta ja kouluun, mutta silloin ehtivät puhua ainoastaan +muutamia sanoja, taikka huomasi hän paikallaan herra Calvin, joka piti +neiti Gallia älykkäänä, uusia kasvatus-opillisia aatteita käsittävänä +tyttönä ja joka sentähden koetti selvitellä ja saada hänet uskomaan +tuumiensa erinomaisuutta. + +Pian huomasi Emilio, että se väliäpitämättömyys, jolla kylän herrat +ensin olivat katselleet opettajatarta, vähitellen vaihtui mieltymyksen +uteliaisuudeksi, ikäänkuin päivä päivältä olisivat yhä enemmän älynneet +tuota opettajattaressa löytyvää suloutta ja herttaisuutta. Niinhän oli +hänen itsensäkin laita, ja koska hän piti opettajattaresta, olisi hän +suonut, että tämä, saavuttaaksensa kunnioitusta, pukeutuisi paremmin, +niin että kaikki jo lähemmättä seurusteluttakin oppisivat tuntemaan +hänen jaloa luonnettaan samalta kannalta kuin Emiliokin. Opettajatar +ompeli itse hameensa ja niihin tuli kaikkiin joku vika leikatessa, niin +että pullottivat väljinä hartioitten kohdalta. Hänellä oli lyhyt, tumma +päällystakki, joka teki hänet tavallista lihavamman näköiseksi, +hattuansa hän piti liiaksi otsalla, niin että hiukset joutuivat +peittoon. Ainoastaan suu oli koko kauneudessaan näkyvissä. Eipä kauan +viipynyt, ennenkuin Emilio sai tietää, että muutkin olivat huomanneet +opettajattaren kaunista suuta ja että se oli ollut eräänä iltana +kahvilassa pretorin, tohtorin ja veronkantomiehen välillä keskustelun +alaisena, jota olivat sopimattomilla lisämuistutuksilla höystäneet. + +Vieläkin suuremmaksi mielipahakseen kuuli Emilio sindacon käyneen +kahdesti samalla viikolla neiti Gallin luokassa. Kun Emilio kysyi, +oliko se totta, vastasi opettajatar hymähdellen "on" ja lisäsi, että +hänestä tuntui, kuin sindaco paljonkin hommaisi koulujen hyväksi. +Opettajattaren muodosta Emilio saattoi päättää sindacon liikkuneen +sopivasti, mutta samalla olleen vakomisretkellä; hän näki ett'ei +opettajatar vielä aavistanut mitään pahaa. + +Eräänä päivänä kertoi opettajatar surullisen näköisenä saaneensa tietää, +että kirkkoherra oli pahastunut siitä, kun ei opettajatar oitis +tultuansa ollut ruvennut "Marian Tyttäret" nimisen seuran jäseneksi. +Nyt hän piti siihen yhtymistä liian myöhäisenä, sillä eihän se enää +näyttäisi vapaalta päätökseltä. Hän oli kahden vaiheella. + +Aina aamulla, kun opettajatar oli palkongilla, kertoi hän opettajalle +edellisen päivän pienet uutiset. + +-- Eilen illalla -- hän sanoi kerran -- oli herra Calvi luonani +selittämässä uutta metoodiansa laskennon opettamisessa. Hän tahtoo sitä +opettaa numeroita käyttämättä. Totta puhuen en paljoa siitä +viisastunut. Mutta hän on itse niin varma asiastaan, tuo kunnon mies, +että mielelläni kuulin hänen selityksiänsä. + +Emiliosta tämä uutinen oli kaikkea muuta kuin hauska. + +-- Minua -- huomautti hän -- ette ole koskaan pyytäneet tulemaan +itseänne tervehtimään. + +-- En kyllä, mutta onhan asiassa eroa -- vastasi opettajatar hymyellen. +-- Ensiksikin herra Calvi tuli kutsumatta, itsestänsä; toiseksi, hän on +nainut mies ja viidenkymmenen vuoden vanha. -- -- -- Muuten en ole +teitä kutsunut, koska pelkäsin, että isäni seura vaikuttaisi teihin +masentavasti. Hän jaksaa tuskin puhua, isä raukka, ja käy huonommaksi +päivä päivältä. -- Senjälkeen hän lisäsi: -- Terve tuloa, se olisi +hauskuudeksi meille. + +Tämänlainen pyyntö ei näyttänyt Emiliosta olevan kylläksi ja hän katsoi +parhaaksi odottaa parempaa kutsua. + +Kun hän eräänä iltana ei nähnyt niinkuin tavallisesti valoa +opettajattaren huoneesta, kysyi hän seuraavana päivänä, oliko tämä +ollut ulkona. + +Oli hän ollut, hän oli käynyt pretorin äidin luona, tämä oli ollut +kahdesti koululla tiedustamassa pienestä suojatistaan, ja molemmilla +kerroilla hartaasti pyytänyt opettajatarta heillä käymään, niin että +hän piti velvollisuutenaan sinne mennä. Olivat myös pyytäneet häntä +muistamaan jälkiänsä. + +Eräänä iltana hän kysyi opettajalta ohimennen: -- Voitteko sanoa, mitä +rouva Calvilla lie minua vastaan, hän katsoo, kohdatessamme, kovin +vihaisesti minuun. -- Opettajatar naurahti ja kohautti olkapäitään, kun +Emilio vastasi rouvan luultavasti olevan mustasukkaisen miehensä +kasvatus-opillisten keskustelujen johdosta. + +Joku aika sen jälkeen, eräänä iltapäivänä, ilmoitti neiti Galli +Emiliolle tosiaankin suuren uutisen. Piirilääkärin rouva, joka syksyllä +oli nimitetty koulun naistarkastajaksi, oli käynyt neiti Gallin +luokalla. + +Tietämättä käynnin syytä, Emilio oitis arvasi, ett'ei se lie ollut +hauskinta lajia. -- Hän on kaunis nainen -- sanoi neiti Galli, mutta +äänestä ymmärsi hänen huomanneen heidän yhdennäköisyyttään ja siksi +suurella varovaisuudella puhuvan toisen kauneudesta. -- Hän oli hyvin +hienosti puettu, minun mielestäni liiankin hienosti tullakseen köyhäin +vuoristolaisten kouluun. Hän tarkasteli käsitöitä. Sen kyllä huomaa, +että hän ymmärtää semmoisia asioita. Mutta -- -- -- hän tuntui minusta +vähän jäykältä, melkein ankaralta. Puolessa tunnissa hän tuskin +kahtakymmentä sanaa puhui. + +Opettajatar ei ymmärtänyt, että rouvaa oli estänyt enemmän puhumasta +sisällinen yksinhaastelo, joka kuului tähän tapaan: -- Mieheni -- tuo +hölmö -- kehtaa sanoa, että olemme toistemme näköisiä kuin kaksoiset. +Antakaas nähdäkseni nuo sukat. Tarvitaampa tosiaankin naineen miehen +silmät ja hienotunteisuus voidaksensa lausua semmoista kohteliaisuutta +naiselle. Tässä olet pudottanut silmiä, tyttö. Hänellä on matala otsa +ja posket kuopalla. Näyttäkää minulle paidat. Entäs tuon pretori pöllön +puhe erinomaisen kauniista suusta. Huomatkaa, opettajatar, kuinka tämä +on leikattu. Sitä paitsi hän on kauhean rumasti puettu. + + +Rakkautta. + +Emilion mielestä neiti Galli ei ollut kauhean rumasti puettu, sillä +hänessä eli jo tyttöä kohtaan se määrä myötätuntoisuutta, jonka avulla +nainen joka ilta pääsee jostakin virheestä ja joka aamu nousee +varustettuna jollakin uudella avulla. Hän ei enää huomannut +opettajattaren nenää liian teräväksi, päinvastoin oli neiti Galli +Emilion silmissä kasvanut pitemmäksi ja hänen suunsa oli, jos +mahdollista, käynyt pienemmäksi ja vieläkin armaamman näköiseksi. +Tuntui hänestä myöskin siltä kuin ei kirkkahinkaan ääni saattaisi hänen +korvissaan kauniimmin helähtää, kuin opettajattaren hiukan samea ääni. +Malttamattomasti hän odotteli koulutuntien päättymistä saadaksensa +tavata opettajatarta portaissa, ja hän sai tavakseen keskeyttää +puhettaan, niin pian kuin kuuli opettajattaren äänen yläkerrasta. +Vaikka olikin jo jokseenkin kylmä, näyttihen opettajatar muutamina +aamuina vilaukselta palkonki-ikkunassa; kampaamattomana ja aamupuvussa +hän tervehti opettajaa hymyellen tahi pienellä käden liikkeellä. +Semmoisina aamuina meni Emilio iloisena kouluun, ei ollut tuiman ankara +vaatimuksissaan vaan taipui leikkiä lyömään niinkuin opettajatoimensa +ensi aikoina. Mutta hän huomasi pian, että sillä lailla hänen +omistamansa metoodi laimentuisi ja siksi hänen täytyi väkisinkin +voittaa luontonsa, saattaaksensa noudattaa ankaraa menetystapaansa. +Vaan vasten hänen tahtoansakin tunki naapurin kuva kaikkiin hänen +ajatuksiinsa ja tunteisinsa, jopa itse opetukseenkin, väritti +lukukirjan, antoi lämpöä lasku-opille, jopa heijasti valoansa +oppilaittenkin kasvoista. Hänen täytyi tunnustaa, että tuo kuuluisa +teoria sisällisestä ja ulkonaisesta "minusta" on hyvin vaikea ja +melkein mahdoton noudattaa, silloin kun sielun täyttää vilkas tunne, +vaikkapa se onkin -- kuten hän itsellensä luulotteli -- kaukana +rakkaudesta ja enemmän ystävyyden tapaista. Poikain vallattomuus ei +enää vaikuttanut häneen samalla tavalla kun ennen. Tosin hän suuttua +kuohahti kuin ennenkin, mutta oitis toi mielikuvitus hänen eteensä +tutun ikkunan, jossa oli nuo rakkaat kasvot; ja kun tuli ajatelleeksi, +että tunnin päästä taas saisi puhella tuon pienen suun kanssa, niin +ankaran nuhteen tahi ansaitun rangaistuksen sijaan pääsi häneltä +opetustoimensa ensi aikoina käyttämänsä laimea muistutus: -- Se saa nyt +olla tällä kertaa, mutta älä enää koskaan tee niin. + +Emilio tuli yhä tuttavammalle kannalle neiti Gallin kanssa, joka +ainoastaan hänelle saattoi puhua omista asioistaan. Iloisesti sanoi +kerran opettajatar muutamain oppilaistansa jo pitävän hänestä, muitten +muassa erään pienen talonpoikaistytön, joka toi hänelle kukkavihkoja. +Kun opettajatar lähestyi tyttöstä, painautui tämä häntä vastaan ja +lempeät silmänsä rukoilivat niin hartaasti hyväilyä, ett'ei +hän voinut vastustaa lapsen äänetöntä pyyntöä. Opettajatar sanoi +usein huomanneensa kuinka hyväilyt vaikuttavat erinomaisesti +ystävällisen-luontoisiin pikku tyttöihin, joilla on kovat vanhemmat ja +jotka eivät koskaan elämässään ole suuteloa saaneet. Yhteen aikaan oli +hän käynyt pienen, sairaan oppilaan luona, -- se kuolikin +sairashuoneesen -- joka pyysi, että häntä suudeltaisiin ennenkuin otti +lääkkeitä, tai ennenkuin häntä leikattiin, jopa ennenkuin aikoi +nukkuakkin. Vielä viimeisinä päivinään hän usein heikolla äänellä +sanoi: -- Suutele minua, suutele minua -- sanoi hoitajalle, lääkärille, +kelle tahansa, joka häntä lähestyi. Tyttö, joka toi kukkasvihkot +muistutti hänen mielestään tuosta pienestä vainajasta. Neiti Gallin +parhaita oppilaita oli sekatavarankauppiaan tytär, jaloluontoinen +tyttönen, joka, vaikka vielä pelkkä lapsi ja vanhempain suuressa +määrässä hemmoittelema, osoitti mitä suurinta hienotunteisuutta siinä, +ett'ei tahtonut pukeutua toisia komeammin, vaan lahjoittipa +tovereilleen salaa yhtä ja toista pientä. Muut lapset ihan jumaloivat +häntä. + +Emilio kysyi pretorin äidin pientä suojattia, joka oli neiti Gallin +luokalla. Opettajatar rypisti otsaansa. Emilio tiedusteli arasti, mitä +oli tapahtunut; hän oli näet pari päivää aikaisemmin nähnyt +opettajattaren menevän pretorille. Opettajatar empi hetkisen, sitten +sanoi vakaasti: -- Minä en koskaan enään mene sinne. -- Näytti siltä, +kuin hän ei olisi tahtonut enempää puhua; mutta kun pelkäsi näitä +sanoja väärin selitettävän, sanoi hän syyn päätökseensä. -- Pretorin +äiti on oivallinen nainen; mutta -- -- -- mutta siinä talossa ei näe +muita ihmisiä, kuin häntä ja hänen poikaansa -- -- -- Rouva menee liian +usein ulos vierashuoneesta. Yksinäinen nainen ei voi seurustella rouvan +kanssa -- -- -- jonka äidinrakkaus on niin laajalle menevä. + +Opettaja ymmärsi kaiken ja tunsi piston sydämmessään. + +-- Oih, -- huoahti opettajatar -- se on kiusallista, ett'ei voi missään +elää, loukkaamatta jotakuta: nyt nuo ihmiset suuttuvat minuun. + +Samassa muistui hänen mieleensä toinenkin ikävyys, jonka oli syyttänsä +sinä päivänä saanut osakseen. Hän oli mennyt postikonttooriin, +kuulustamaan kirjettä, jota jo oli odottanut kolme päivää. Postineiti, +jota hän ensi kertaa eläissään puhutteli, oli vastannut hänelle niin +epäkohteliaasti, että hän jäi seisomaan äänetönnä hämmästyksestä ja +harmista. + +Suruisena hän kysäisi opettajalta: -- Tiedättekö, miksi hän minua niin +kohteli? + +Ei, sitä hän ei tosiaankaan tiennyt. + +Emiliota harmitti tämmöinen solvaus, juuri kuin se olisi häntä itseään +kohdannut. Ensin hän aikoi neuvoa nuorta tyttöä valittamaan sindacolle, +mutta hän malttoi mielensä ja puhui sen sijaan asiasta sihteerille +pyytäen häneltä selitystä. + +Tämä oli ensin hyvin hämmästyvinänsä, mutta kun ei voinut kauemmin +teeskennellä, ilmaisi koko salaisuuden. + +Postissa palveleva neiti Allari tahtoi, vaikkakin oli koko joukon yli +kolmenkymmenen, päästä naimisiin nuoren pretorin kanssa, johon oli +siihen määrään rakastunut, että postin hoito meni nurin narin. Pretorin +äiti, joka tähtäeli tuota "postimerkkityttöä" paljoa, paljoa +korkeammalle, oli kohteliaasti ajanut hänet ulos. Nyt lie rouvan +ystävällisyys uutta opettajatarta kohtaan harmittanut postineitiä. -- +Käskekää opettajatarta -- lisäsi sihteeri matalalla äänellä -- olemaan +varoillansa. + +Usealla taholla ilmaantui vihamielisyyttä neiti Gallia vastaan. Juuri +tämä saattoi Emilion myötätuntoisuuden sitäkin suuremmaksi. Eipä hän +uskaltanut edes itsellensäkään tunnustaa, toivovansa noiden +vihollisuuksien saattavan nuorta tyttöä yhä lähemmäksi häntä, ainoata +uskottua, ja että tästä lähestymisestä jokin ystävyyttä hellempi tunne +tytössä heräisi. + +Eräänä iltana Emilio meni neiti Gallin kotiin viemään +kasvatus-opillisia sanomalehtiä, joita asian-ajaja oli hänelle +lainannut. Nähdessään tuon halvatun ukko raukan, joka katseli häntä +hämmästynein silmin ja mutisi muutamia epäselviä sanoja, sekä +ajatellessaan nuoren tytön orjallista, vaivaloista elämää kodissa ja +koulussa, lisääntyi hänen mieltymyksensä, samalla kun hän tunsi syvää +sääliä. + +Emilio kävi vastakin naapuriensa luona. Kuitenkin nuo lyhyet +keskustelut palkongilla, jossa olivat vapaampina, tuntuivat hänestä +hauskemmilta. Nyt olivat ruvenneet puhelemaan muustakin kuin koulusta +ja kylästä. Emilio havaitsi silloin omituisen seikan tytön luonteessa: +niin pian kun hän vähänkin puhui rakkaudesta -- ei toki omasta +tunteestaan, vaan ylimalkaan rakkaudesta aivan epämääräisesti -- lensi +tytön kasvoihin pikainen loiste; nuo vilkkaat silmät säkenöivät ja +näytti kuin olisivat sanoneet: -- Oi, tiedänpä kyllä! Sitäkin on +maailmassa. Ei kukaan sitä paremmin tunne kuin minä! -- Sitte katkaisi +äkkiä puhelun ja sai takaisin entisen muotonsa, aivan kuin olisi +ajatuksiensa juoksunkin siihen keskeyttänyt. Emiliosta tuntui kuin +olisi rakkauden ajatus salaman tavoin välähtänyt tytön sielun läpi; +samaten kuin ajattelemme toista, kaukana väikkyvää ihanata +ihmemaailmaa, josta ei saa puhua, ett'ei mielikuvitus hyppäisi yli +järjen ja totuuden asettamien rajojen. Kaikissa keskusteluissa, jotka +koskivat tunteita, ei hän mennyt todellisuutta kauemmas. Hänen +rakkaudestaan lapsiin pulppusi ehtimiseen ajatuksia, jotka tarkoittivat +pahan parantamista, rikollisen ojentamista tahi tapaa, millä lailla +olisi taisteltava hyvän istuttamiseksi ihmisten sydämmiin. +Mielenliikutukset hänessä heräsivät äkkiä ja tyyntyivät pian. Kun hän +oli vihoissaan, oli hänen tapana panna pienet kätensä nyrkkiin ja lyödä +toista toistansa vastaan; tämäpä oivallisimmasti ilmaisi hänen hyvää ja +toimellista luonnettansa. Ei mikään mahti maailmassa voinut murtaa +hänen rautaista tahtoansa, jos hänellä kerran oli järki ja hyvä +omatunto puolellaan. + +Kun Emilio kuuli neiti Gallin puhuvan, muisteli hän serkkuansa; mutta +hänestä tuntui kuin edellinen hyvyydessään olisi väkevämpi ja +johdonmukaisempi jälkimäistä. Neiti Galli ei olisi koskaan serkun +tavoin antanut valhetarkastajan pakoittaa itseänsä kirjoittamaan +sitoumuksen alle, jossa lupasi lähteä paikkakunnalta. Altaranan +nuorella opettajattarella näkyi olevan vähemmän rikas mielikuvitus, +mutta enemmän ymmärrystä kuin serkulla; hän näytti vähemmän kohdistuvan +pikku seikkoihin, mutta enemmän suuriin asioihin, ja hänessä tuntui +olevan suurempia ja pysyväisempiä tunteita, kuin Pilonalaisessa +ammattisisaressaan; mutta kuinka paljo neiti Galli Emilion silmissä oli +serkkua kauniimpi, vaikk'ei ero muuten molempien naisten välillä +ollutkaan suuri! + +Tämän jälkeen ei Emilio enää tunnettaan nimittänyt "ystävyydeksi", +sillä siihen oli ilmautunut tuntomerkkejä, jotka eivät pettäneet: +yksinänsä huoneessaan hän puhui helliä sanoja tuolle kuvalle, joka eli +hänen sielussaan, ja toisteli ääneen lempinimityksiä -- ne kaikki +säkeniä, jotka ilmaisevat hänessä tulen syttyneen, ja liekkien piankin +leimahtavan maalle. + + +Mustasukkaisuutta. + +Odottamaton tapahtuma häiritsi Emilion mielenrauhaa. Myöhään eräänä +iltana hän näki sindacon tulevan naapurin luota. Seuraavana aamuna +nousi Emilio puolta tuntia tavallista aikaisemmin odottaakseen +opettajattaren ilmestymistä ikkunaan. Tuskin oli tämä näkyviin tullut, +ennenkuin Emilio ehätti kysymään sindacon käynnistä. Toinen vastasi +aivan väliäpitämättömästi, että sindacon ystävällisyys häntä ihmetytti. +Oli näet tullut kuulustelemaan, kuinka vanha isä jaksoi; oli muka +kuullut sen äkkiä käyneen huonommaksi; tuossa ei ollut lainkaan perää. +Siihen opettajatar päätti koko keskustelun. + +Muutamia päiviä myöhemmin kävi vielä huonommin. Kun Emilio eräänä +ehtoona palasi kotiin iltakoulusta, tapasi hän tiellä neiti Gallin, +joka kiireesti vastasi hänen tervehdykseensä ja sanoi menevänsä +raatihuoneelle, jonne häntä oli käsketty. Emilio muisti levottomana, +ett'ei sihteeri ollut siellä tähän aikaan päivästä. Sitten hän +ehtimiseen kurkisteli ikkunasta kadulle, pitääksensä varalla, milloin +opettajatar palaisi, ja kun näki hänen tulevan, teki itsellensä asiata +ulos ja kohtasikin opettajattaren portaissa. Pimeys esti Emilion +näkemästä neiden huolestunutta muotoa. -- Oh, vähäpätöinen asia vaan -- +vastasi hän leikillisesti. Sindaco tahtoi puhua minulle, ennenkuin +sakoittaa vanhempia, jotka taas ovat ruvenneet pitämään tyttöjänsä +poissa koulusta. + +Mutta kolme päivää myöhemmin kävi sindaco yksin kaikilla luokilla, siis +myöskin neiti Gallin. Nyt ei ollut enää epäilemistäkään: esimies alkoi +syttyä. Emilio vaati taas opettajattarelta selityksiä palkongilla. +Tällä kertaa hän, opettajattaren hymyilystä päättäen, epäili sindacon +jo ruvenneen tunteistaan puhumaan. -- Hän käy väliin luonamme -- sanoi +neiti; -- -- -- onhan sillä koko joukko sanoja -- -- -- Hänellä näkyy +olevan runsaasti aikaa hukkaankin heittää. -- -- + +-- Kuka tietää! -- sanoi Emilio katkerasti. -- Hän on tyhmä kyllä, +toivoakseen -- -- -- ett'ei aika olekkaan niin hukkaan heitettyä. + +Opettajatar loi närkästyneen silmäyksen Emilioon, rypisti +kulmakarvojaan ja sanoi: -- Kun on minusta kysymys, ei ole kauankaan +toivon varaa. + +Emilio tunsi kuin jäädyttävän hallan hiipivän rintaansa. Olivatko nuo +sanat aiotut hänellekkin? Hän ei puhunut sen enempää sindacosta. + +Seuraavalla viikolla käskettiin neiti Gallia taas raatihuoneesen. +Huolestuneen näköisenä hän itse siitä kertoi Emiliolle, kun kohtasivat +taas toisiansa tiellä. Tällä kertaa Emilio ei voinut mennä häntä +vastaan kun hän palasi kotiin. Seuraavana aamuna astui Emilio +palkongille, mutta opettajatarta ei näkynyt. Silloin hän asettui +kymmentä minuuttia ennen tunnin alkua koulun ovelle. Määrätyllä ajalla +tulikin neiti Galli tavallista tietään, mutta muuttunein kasvoin ja +värähtelevin huulin, niin että Emilio uskalsi ainoastaan tervehtiä +häntä. Jotain oli tapahtunut! Ehkä oli sindaco törkeästi kosinut heidän +ollessaan kahdenkesken? Ehkä koettanut käyttää väkivaltaa? Emilio oli +aivan säikähdyksissään. Illan tultua hän asettui palkongille +opettajatarta odottelemaan. Tämä tulikin muutamiksi hetkiksi, tuntui +tyyntyneemmältä, mutta oli vielä aivan kalpea. + +-- Mitä on tapahtunut? -- kysyi nuorukainen tuskallisena. -- Teillä on +ollut joku suurempi ikävyys. Mitä tapahtui sindacon luona? + +-- Ei mitään, vastasi neiti päättäväisellä äänellä. -- Se ei ole +puhumisen arvoista -- -- -- Minä pyydän, älkää sen enempää kysykö. + +Hän ryhtyi jälleen heidän tavallisiin keskusteluaineisinsa, mutta +näytti miettiväiseltä ja katseli tuon tuostakin petäjikköä, joka esti +laaksoa näkymästä. + +Sillä lailla hän teki monastikkin; ei antanut Emilion, jota uteliaisuus +kidutti, ruveta puhumaan käynnistä raatihuoneessa. + +Eräänä aamuna heräsi Emiliossa epäluuloja, kun opettajatar aikoi +tavallista varemmin lähteä pois palkongilta, katseltuaan männikköä. + +-- Menettekö aikaisemmin sisään -- tiedusteli Emilio -- siksi, ett'ei +nähtäisi teidän puhuvan minun kanssani? Ehkä meistä juorutaan kylässä? + +Emilio tunsi oikeata nautintoa sanoessaan "meistä", ikäänkuin se sana +sulkisi sisäänsä kaksi henkilöä eikä ainoastaan kahta käsitettä. + +Opettajatar naurahti ylpeästi ja vastasi: -- Jos niin olisi, jäisin +uhallakin tänne seisomaan -- -- -- Mutta minun täytyy mennä sisään. -- +Ja näyttääksensä puhuneensa vakaasti ja totta, hän hyvästi jättäessään +loi opettajaan tavallista sydämmellisemmän katseen. + +Neiti oli tuskin sisään päässyt, ennenkuin Emilio näki vahtimestarin +ruman lakin petäjikössä. Heitä siis todellakin vakoeltiin! Opettaja +kävi miettiväiseksi. Nyt vasta johtui hänen mieleensä, että heitä +voitiin ulkoa nähdä, ja ehkä heidän haasteloitaan oli pidetty +rakastuneitten kuherruksina. Ehkäpä heitä oli kauankin vakoeltu? +Kenenkäs muun toimesta kuin sindacon? Nyt vasta hänelle selveni, mitä +viikkoa sitte raatihuoneella oli tapahtunut: -- sindaco oli raa'asti +rakkauttaan selittänyt ja saanut kieltävän vastauksen, lausutun +harmistuneella äänellä; hän oli hävyttömästi pysynyt vaatimuksessaan ja +vihdoin raivostunut: -- Te olette opettajan rakastajatar! -- Tämä +ajatus saattoi Emilion pois suunniltaan. Hän ajatuksissaan näki Carlo +Lerican omassa asemassaan, kuinka hän, silmiään mullistellen, riensi +raatihuoneelle haukkumaan sindacoa suut ja silmät täyteen. Entäs +sitten! Opettajatar joutuisi huonoon huutoon ja hänet itse ajettaisiin +virasta, eikä hän enää koskaan saisi neiti Gallia tavata. Mutta jos hän +erehtyikin? Ehk'ei tuo mies ollutkaan asiaan sekaantuneena. + +Emilion ei tarvinnut kauan elää epätietoisuudessa. Seuraavana aamuna +kouluun mennessään hän huomasi sindacon apteekin ikkunassa. Tultuansa +lähemmä otti Emilio lakin päästään tervehtiäkseen, mutta sindaco käänsi +hänelle selkänsä. + +Tämä oli sodan julistus. + + +Ensimäinen laukaus. + +Seuraavalla viikolla räjähti ensimäinen laukaus. Kunnan vahtimestari +astui eräänä aamuna neiti Gallin luokkaan, otti huolimattomasti lakin +päästään ja jätti opettajattarelle jäljennöksen kunnallislautakunnan +päätöksestä, jonka mukaan hän ensi lukuvuoden alusta oli siirretty +opettajaksi Case Rosseen. Opettajatar luki ilmoituksen, oppilaat +näkivät hänen kalpenevan. Kun hän astui ulos luokkahuoneesta, rutisti +hän, harmista melkein tukehtuneena, paperin kädessään. Tämähän oli +ääretöntä mielivaltaisuutta, jota vastaan hän aikoi oitis valittaa, +ett'ei kukaan luulisi hänellä olevan vähintäkään neuvottomuutta +omassatunnossaan. Hänellä oli valtakirja opettajanvirkaan pitäjän +kansakoulussa eikä Case Rossen; hänelle oli määrätty tyttökoulun toinen +luokka eikä suinkaan sekakoulua. Hänenhän oli aivan mahdotonta viedä +isäänsä tuonne pikku kylään, kauas lääkäristä ja apteekista. Joka +tapauksessa näytti tuo aiheeton muuttaminen rangaistukselta ja hän piti +sitä häpeänä. Tuota pikaa hän kirjoitti kirjeen hallitukselle ja +luetteli siinä kaikki nämät syyt valitukseensa sekä rupesi vastausta +odottelemaan. Mutta vastausta ei kuulunutkaan. + +Hän meni koulu-legaattia tapaamaan. Tämä sairasteli jäsenkolotusta eikä +päästänyt opettajatarta puheilleen. Silloin neiti kääntyi maakunnan +kouluneuvoston puoleen vakuutetussa kirjeessä. Tämän kirjeen kanssa +kulki ristiin rehtorin kirje, jossa käskettiin häntä määräpäivänä ja +määrätunnilla saapumaan rehtorin puheille. Levottomana enemmän +epätiedosta kuin pelosta hän uskoi isänsä erään naapurivaimon hoitoon +ja lähti aikaisin aamulla tuiskussa ja pimeässä Turinia kohden, kulkien +ensin kyydillä, sitte hevosvaunuilla ja lopulta rautatietä. + +Hän saapuu Turiniin ja menee rehtorin luo. Mistä on kysymys? -- -- -- +Mitä hänestä tahdotaan? Sindaco oli ennättänyt ennen häntä, ilmoittanut +hänen muuttoansa Case Rosseen siveellisten syitten tähden. Neiti Galli +ja kansakoulu-opettaja, jotka asuivat seinäkkäin, pitivät kylässä +loukkausta herättävää yhteyttä keskenään. Puolustuksen sijaan +vieri äkkiä hänen huulilleen kovia syytöksiä, ja hän oli juuri +lausumaisillansa ne kiivain sanoin, kun hän viimeisellä hetkellä +malttoi mieltänsä. Mitä apua siitä olisi lähtenyt? Sindaco kieltäisi, +opettajattaren syytös tulisi liian myöhään ja näyttäisi pian +valhepuolustuksen keksinnältä. Siis parasta oli pää pystyssä puolustaa +itseänsä tyynellä, äänellä. Se oli kaikki halpamaista parjausta. Hän ja +opettaja olivat väliin puhuneet toistensa kanssa. Oliko siitä mitään +sanottavaa? Mitä moitittavaa siinä oli? Miksi oli uskottu ensimmäistä +syytöstä eikä kuulusteltu asian laitaa muilta ihmisiltä, ennenkuin +häntä haastettiin tulemaan tutkittavaksi, niinkuin mitäkin pahantekiää? +-- -- -- -- Rehtori muistutti sävyisästi, katsellen sindacon kirjettä, +että opettaja oli käynyt neidin luona. -- Minullahan on isäni luonani! +-- huudahti opettajatar suuttuneena. -- Sindaco itsekin on käynyt +meillä! -- Rehtori katseli häntä ja näytti liikutetulta sekä oli +hienotunteinen kyllä, kun ei kertonut sindacon käyneen siellä vain +tullaksensa vakuutetuksi isän kykenemättömyydestä huomaamaan mitä +ympärillä tapahtui. -- Minä uskon teitä -- sanoi hän hetken ääneti +oltuansa, jätti opettajattaren ystävällisesti hyvästi ja kehoitti häntä +olemaan kärsivällisenä ja varovaisena. + +Opettajatar matkusti oitis kotiin. Läpiväsyneenä saapui hän keskellä +yötä kylään, jossa jo oli ruvettu juoruamaan hänen siirrostaan Case +Rosseen, Turinin matkastaan ja yhteydestään Ratti'n kanssa. + +Odotettiin vaan kouluraadin päätöstä. Kymmenen päivää kului +molemminpuolisessa levottomuudessa. Kerrottiin jonkun salaperäisen +henkilön sillä aikaa saapuneen paikkakunnalle asiasta tarkempaa selkoa +ottamaan, mutta ei opettaja eikä opettajatar eipä sindacokaan olleet +häntä nähneet. + +Vihdoinkin Turinin kouluneuvoston päätös tuli ja kumosi +kunnallishallituksen muuttokäskyn. Sindaco ei kumminkaan peräytynyt. +Viikon kuluttua sai neiti Galli eron virastaan. + + +Erotettuna virasta. + +Virkaeron-anto oli sindacon puolelta vieläkin suurempi tyhmyys kuin +siirtäminen toiseen kouluun, sillä tuomatta esiin uusia syitä hän +tuomitsi ankaramman rangaistuksen opettajattarelle, joka oli vapautettu +helpommasta. Neiti Galli oli tällä kertaa levollisempi ja vetosi +uudelleen Turinin kouluneuvostoon saadaksensa eronmääräyksen kumotuksi, +sekä pitkitti sillä aikaa työtänsä koulussa. + +Olot olivat kumminkin muuttuneet, sillä sindacon vihamielisyys +alkoi kantaa hedelmiä. Muutamat vanhemmat, jotka jo aikaisemmin +vastahakoisesti laskivat tyttönsä kouluun, pitivät ne nyt tykkönään +kotona, hyvin tietäen, ett'ei sindaco ilmoittaisi heitä pretorille, +koska heidän menettelyään saattoi pitää solvauksena sindacon +viholliselle. Toisten oppilaitten muodosta opettajatar ikäväkseen +huomasi, että hänestä puhuttiin enemmän tai vähemmän selvästi heidän +kodeissaan. Hän näki ilkeän katseen vanhempien tyttöjen silmissä ja +vieläkin ilkeämmän hymyn huonojen oppilaitten huulilla; mutta kilttien +ja hänestä pitävien tyttöjen katseessa hän luki osan-ottoa, ja näyttipä +siltä, kuin ne huolestuneen uteliaasti olisivat odottaneet hänen jotain +sanovan tahi valittavan heille suruaan ja mielipahaansa. Hän tunsi +itsensä kyllin väkeväksi taisteluun viran-omaisia vastaan; mutta +tyttöjen muuttunut mieli haavoitti häntä kovin, ja samensi sen lähteen +josta hän oli voimia ammentanut. Heidän seurassaan hänestä tuntui +ikäänkuin olisi seisonut tuomariensa edessä; hän käsitti, että heissä +joka hetki liikkui joku koululle hyvin vieras ajatus, joka +likeisimmästi koski häntä. + +Noin kymmenen päivää eronsaannin jälkeen lakkasi kukkia tuova pikku +tyttökin koulua käymästä. Opettajattarella ei ollut uskallusta +kysyä vanhemmilta poisjäämisen syytä, kun tiesi heitä sindacon +alustalaisiksi; mutta joka kerta kun hän näki tyttösen tyhjän paikan, +valtasi hänet suru, ikäänkuin lapsi olisi kuollut. Kun hän kirjoitti +tytön päiväkirjaan poissa olevaksi, käyttivät ilkeät tytöt tilaisuutta +ilmoittaakseen: -- Me olemme hänet nähneet. Hän ei ole vähääkään +sairas! -- Yksi ainoa oppilas, sekatavarankauppiaan tytär tuotti +kaksinkertaisella kunnioituksellaan ja herttaisuudellaan jonkinmoista +lohdutusta. Vaan senkään isä tuskin tervehti opettajatarta kadulla. +Väliin kun opettajatar äkkiarvaamatta astui luokkahuoneesen, seisoi +pikku tyttönen toveriensa keskellä hehkuvin poskin puhumassa jotain +innokkaasti ja korkealla äänellä. Opettajatar ymmärsi tytön puolustavan +häntä. + +Luokka harveni päivä päivältä. Hänen nimipäivänään, kolmantenatoista +Tammikuuta, jolloin oppilaansa tavallisesti olivat muistaneet häntä +pienillä lahjoilla, ainoastaan kolme tyttöä, niiden joukossa +sekatavarankauppiaan tytär, toi hänelle alppikukkia. Nyt oli enää +neljätoista tyttöä luokalla. Sinä päivänä ei hän voinut mielipahaansa +salata Emiliolta. Hän pysähtyi hetkiseksi palkongille ja virkkoi +syvästi murehtien: -- He ovat muiksi muuttaneet mun tyttöseni. +Oppilaani jättävät minut -- -- -- eivät enää pidä minusta. + +Emilio ei voinut enää pidättää itseänsä, vaan päätti saman päivän +illalla puhua suunsa puhtaaksi sihteerille, jonka tavallista +säikähtyneempi muoto ja itsepintainen äänettömyys neiti Gallia vastaan +harjoitetun ilkeyden suhteen oli viime aikoina häntä ärsyttänyt. Mutta +sihteeri ehtikin ennen häntä. Miesparan näkyi olevan vaikea asiatansa +esittää, hän oli jonkun aikaa kahden vaiheella ja änkkäsi koko joukon +puolustussyitä sekä sai lopulta Emiliolle ilmoitetuksi, että koska +hänen, virkatoimien tähden, piti muuttaa ruokatunnit ja huonon +terveytensä vuoksi seurata erityistä ruokajärjestystä, täytyisi heidän +luopua yhteisistä ruokailuistaan. -- -- -- + +Opettaja käsitti oitis oikean syyn: sihteeri pelkäsi sindacoa. Tuo +raukkamaisuus harmitti Emiliota. + +-- Teidän juttujanne! -- hän huudahti ja nousi pöydästä. -- Sanokaa +ennen suoraan, että arastelette nahkaanne? Tarvitaanko siihen niin +paljo uskallusta. + +Sihteeri kielsi häpeän puna poskillaan ja viittasi Emiliota puhumaan +hiljempaa. Se ei muka ollut totta, mitä Emilio sanoi, sihteeri +oli puhunut puhdasta totuutta, opettaja saattoi itse kysyä +lääkäriltä -- -- -- ottaa selkoa kunnallishallituksen uudesta +työjärjestyksestä -- -- -- + +-- Myöntäkää ainakin -- sanoi Emilio -- että opettajattaren vainoominen +on konnantyötä, että se perustuu häpeälliseen panetteluun ja että +kaiken alla piilee jokin kataluus esimiehenne puolelta. + +Sihteeri oli kauhistuksissaan, teki liikkeen kuin tukkiakseen opettajan +suuta ja riensi sulkemaan kyökin ovea. + +-- Tunnustakaa ainakin -- pitkitti Emilio -- että olette vakuutettu sen +olevan pelkkää parjausta, sillä te tiedätte varmaan sen parjausta +olevan. + +-- Mutta hyvä Jumala! -- vastasi toinen hämmästyneen näköisenä -- mitä +tahdotte minun tunnustamaan, minun, jolla ei ole mitään osaa asiassa, +joka en tiedä mitään? Tiedättehän, että sihteeri on palvelijain +palvelija, kunnallishallituksen jalkarääsy. Kuinka voitte luulla heidän +minulle mitään puhuvan? + +-- Siis -- pitkitti Emilio -- te olette heidän puolellansa, heidän +osaveljensä -- -- -- Te ette olekkaan sihteeri, vaan sindacon nöyrin +palvelija! + +-- Nöyrin palvelija, suuri Jumala! Puhukaa hiljaa. Mitä minun +mielestänne pitäisi tekemän? Kaikkihan minua potkivat aamusta iltaan. +Kirottu olkoon se päivä, jona synnyin! + +Hän näytti katuvaiselta, niinkuin olisi anteeksi pyytänyt. Emilio +katseli häntä tuntien pikemmin sääliä kuin ylenkatsetta; hän nieli +äkkiä viimeisen suupalan, heitti ruokaliinan pöydälle ja meni ulos. + +Sihteeri riensi hänen jälkeensä ja sanoi: -- Vaikka emme syökkään +yhdessä, voimmehan siltä olla edeskinpäin hyviä ystäviä, vai kuinka? -- +Ja kun opettaja ei vastannut, lisäsi hän tarttuen tämän käsivarteen: -- +Katsokaas, antaakseni teille todistusta ystävyydestäni, kerron teille +jotain, joka teitä ilahuttaa. + +Nuorukainen kääntyi, toivoen saavansa kuulla jonkin salaisuuden. + +-- Sanon teille -- pitkitti toinen matalalla äänellä -- että minun +ymmärtääkseni tuossa riidassa opettajattaren kanssa -- -- -- +hallituksen käy hyvin vaikeaksi saada hänet pois. + +Opettaja oli vähällä läjäyttää miestä korvalle, mutta malttoi mielensä +ja sanoi toiselle vasten silmiä: -- Te olette narri -- sekä käänsi +hänelle selkänsä. + +Sihteeri astui askeleen eteenpäin ja puhui rukoilevalla äänellä: -- +Olkaa varovaisempi sanoissanne. + +Sen päivän perästä Emilio ei enää puhunut entisen ruokatoverinsa +kanssa. + +Opettajattaren vainoomiset haavoittivat Emilion sekä omaatuntoa että +myöskin sydäntä ja rakkautta; sillä hän käsitti, että vaikka vaino +tosin saattoi tuon yksinäisen, surullisen tytön häntä, ainoata +puolustajaa ja ystävää, lähemmäs, niin se toisin puolin teki Emiliolle +vaikeammaksi kohdata ja puhutella armastansa. Hän piti melkein +velvollisuutenaan välttää opettajatarta, ett'ei antaisi uutta sytykettä +panetteluille. Sitäpaitsi se todistaisi hienotunteisuuden puutetta, jos +hän nyt, niin kauan kuin tätä levottomuutta kesti, rupeaisi tytölle +tunteitaan ilmoittamaan. + +Vihollisen iskut alkoivat Emilioonkin sattua. Sindaco lähetti +puoluelaisilleen allekirjoitettavaksi anomus-esityksen, jossa +pyydettiin opettajan ja opettajattaren paikkakunnalta "siirtämistä", +koska olivat kunnan nuorisolle "perin huonona esimerkkinä". Ei kukaan +tietänyt varmaan heidän antavan muuta huonoa esimerkkiä kuin että +puhelivat palkongilla; harva uskoi heistä mitään sen pahempaa; +varovaisimmat sanoivat siirtämistä sen puolesta oikeutetuksi, +että se pelastaisi Case Rossen neiti Vettistä, joka, päättäen +Azzarnon opettajan jäljistä lumessa, näytti olevan hiukan liiaksi +vieraanvarainen. Siten asiasta oli huvia milloin yhdelle milloin +toiselle, ja sitä jauhettiinkin loppumattomiin, vieläpä lasten kuullen, +jotka sitte vuorostaan juttuja matkivat. Emilio tästä pian huomasi +seurauksia pojissaan, jotka, paitsi että olivat levottomia kun opettaja +oli epätasainen, rupesivat osoittamaan kunnioituksen puutetta. Eräänä +aamuna hän kouluhuoneen seinällä, luokkahuoneensa ikkunan alla havaitsi +hiilipiirroksen, joka kuvasi syleilevää herraa ja naista, molemmilla +päiväkirja kädessään; sitäpaitsi hän näki kaksi poikaa seisovan lymyssä +nurkan takana, tietysti katsellakseen, minkä vaikutuksen piirustus +tekisi opettajaan. + +Tämä löytö herätti Emiliossa epäluuloa, niin että hän aina, kun isommat +pojat vilkaisivat toisiinsa taikka kuiskuttelivat keskenään, luuli +heidän tarkoittavan häntä ja opettajatarta. Pian hän kävi ärtyisäksi ja +haukkui poikia sanoilla, jommoisia ei koskaan ennen ollut käyttänyt ja +joita hän tyynnyttyään katkerasti katui. Hän alkoi opetuksessaan +karttaa kaikkia semmoisia asioita jotka ennen olivat saattaneet hänet +puhumaan sydämmellisesti ja innostuneesti, sillä hän huomasi, ett'ei +hänen enää ollut mahdollinen niin puhua, ja jos puhuisikin, tulisi +siihen aivan väärät soinnut. Hän huomasi isompain poikain jälleen +tavattomalla terävyydellä tarkistuvan joka lauseesen jopa sanaankin, +joka vähänkin kajosi rakkautta tahi naista, ja tästäpä hän oli +alituisesti hämillään. Koulu oli hänestä käynyt sietämättömäksi ja +pojat inhottaviksi. Oi, kuinka kaikki oli muuttunutta! + + +Yhä pahempaa. + +Opettajattaren uljas ryhti ja varma voiton toivo saattoivat sindacon +raivon ylimmilleen. Eräänä aamuna kun opettajatar tuli kouluun, oli +hänen luokkansa ovi lukossa. Kunnan vahtimestari oli jo kadulta +peräyttänyt ensin tulleet oppilaat ja seisoi nyt oven edessä käskemässä +viimeksi tulleita kotiin palaamaan. Kalpeana ja vapisevana kysyi neiti +Galli, mitä tämä merkitsi. Aivan lakkiaan kajoomatta vahtimestari +vastasi hävyttömällä, vinkuvalla äänellään: -- Niin on käsky +korkeammasta paikasta. + +Opettajatar meni hämmästyneenä kotiinsa, mutta rauhoittui +ajatellessaan, ett'ei tämmöistä vallan väärinkäytöstä saattanut kestää +sen jälkeen, kun kouluneuvoston kielto erottamasta olisi saapunut, ja +että semmoinen tulisi, siitä hänen mielestään ei ollut epäilemistäkään. +Illemmalla hän neuvotteli Emilion kanssa ja näytti varsin tyyneltä. Hän +tahtoi kirjoittaa rehtorille, mutta opettaja neuvoi häntä odottamaan, +sillä osoittaakseen olevansa varma asiastansa ja luottavansa +täydellisesti kouluneuvostoon. Hän seurasi ystävän neuvoa. + +Nuorukainen oli päättänyt ruveta, opettajattaren tietämättä, tätä +auttamaan ja aikoi kostaa hänelle tapahtuneet vääryydet tavalla, jota +jo monta päivää oli harkinnut. Hän kirjoitti paikkakunnalla ja +muuallakin laajalti levinneesen _Kansakoulu_ nimiseen sanomalehteen +kirjeen, jossa perinpohjin kertoi kiistasta sindacon ja opettajattaren +välillä, ja löylytti kelpo lailla edellistä sekä pyysi rehtoria asiaan +puuttumaan. Hän pyysi sanomalehden toimittajaa lähettämään sen numeron +rehtorille, kirjoitus punaisella alleviivattuna, kuten tapana oli. +Emilio toivoi tämän kirjoituksen ainakin peljättävän sindacoa ja +panevan rehtorin ehkä oitis liikkeelle. Joka tapauksessa se olisi aika +läimäys tuota kokinnaamaa vasten ja tulisi kauan tuntumaan. + +Alkoi siis taistelu uudella tantereella ja olisihan tuo ollut varsin +hupainen, ellei syy olisi ollut niin ikävää laatua. Alkoi yksi noita +monia sotia, joita käyvät keskenään koulusanomalehdet, puolustaessaan +tilaajiaan koulumiehiä, ja kuntien vallanpitäjät, jotka, kun heidän on +käyttäminen kynää aseenaan, tavallisesti esiintyvät varsin +naurettavina. Lehden toimittaja otti kirjeen lehteensä, ilmoittamatta +lähettäjän nimeä, uskottelipa Turinista lähetetyksi ja lisäsi muun +muassa: -- -- -- "hävyttömästi kyllä on sindaco sulkenut koulun, +niinkuin hän ennen paiskasi kyökin-oven kiinni, kun poika oli +paistinkastikkeen pohjaan polttanut". Loppulisäykseksi vielä (se ei +ollut mitään harvinaista tänkaltaisissa kiistoissa) kehoitti kaikkia +tilaajoitaan, sekä miehiä että naisia, lähettämään sindacolle +käyntikorttinsa merkiksi siitä ihastuksesta, jota "sindacon erinomainen +taito lakia polkea ja asettua korkeampia kouluvaltoja vastaan" oli +heissä herättänyt. + +Emilio sai sen numeron, ainoan mikä Altaranaan lähetettiin. Hän luuli, +että kunnallishallituskin oli saanut lehden. Mutta toimituspa ei +lähettänytkään lehteä sindacolle eikä kellekkään muullekkaan koko +kunnassa, sitä varten että käyntikorttien tulva aivan odottamattomana +sitä paremmin vaikuttaisi; olivat näet laskeneet, että monta päivää +ehtisi kulua ennenkuin asia muuten leviäisi paikkakunnalle. Ja niin +kävikin. Semmoisissa tapauksissa opettajat ja opettajattaret auttavat +toisiansa yksimielisyydellä, joka valitettavasti on harvinainen +opettajien kokouksissa ja muissa seuroissa. + +Neljän, viiden päivän kuluttua alkoi sindacolle sadella käyntikortteja +opettajilta ja opettajattarilta, kaikista maan ääristä, kaiken +muotoisia ja kaiken karvaisia, muutamat koristettuina piirroksilla, +jotka kuvasivat paistinpannuja, hakkureita ynnä muita kyökkikapineita. +Joka posti toi kuusi tai seitsemän uutta korttia. Viikon kuluessa oli +tullut yhteensä kahdeksankymmentä. Ensimäisenä ja toisena päivänä oli +sindaco hämmästynyt, kolmantena ja neljäntenä käynyt levottomaksi; +lopulta hän raivostui ja rupesi epäilemään itsestänsä pilkkaa tehtävän, +kuitenkaan ymmärtämättä kuinka salaliitto häntä vastaan oli aikaan +saatu. Juuri kun aikoi mennä neiti Gallia läksyttämään, sai hän +myöhästyneen sanomalehden. Koska kirje oli Turinista lähetetty, alkoi +hän kaikeksi onneksi epäillä asian-ajaja Samista ja seisoi nyt siinä +pää pyörällä ja ajatuksiin vaipuneena. Vaan hän ei uskaltanut +kirjoittaa asian-ajajalle, osaksi siitä syystä, ett'ei ollut asiasta +ihan varma, osaksi kun pelkäsi saavansa tältä aika kyydin, ja siksi hän +takertui tekemään varsin suuren tyhmyyden. Hän kirjoitti itse +"Kansakoulu"-lehteen, kirjoitti ensi kiukuissaan omakätisen kirjeen +täynnä salaperäisiä raakoja sanoja, ei kieltänyt mitään, vaan puhui +kantelemisista, viittaeli asian-ajajaan, viholliseensa muka, ja sanoi +"luottaen oikeuteen" odottavansa päätöstä korkeammasta paikasta. +Sanomalehden toimittaja veitikka julkaisi kirjeen pitemmittä +selityksittä painettuna isoilla kirjaimilla, jotka tarkoin esittivät +kaikki tavaus- ja kieliopilliset virheet tilaajain suureksi huviksi. +Päälle päätteeksi saapui juuri samana päivänä, jona sindaco sai +takaisin kyhäyksensä painettuna, myöskin kouluneuvoston päätös, jossa +opettajattaren erottaminen kumottiin. + +Kun neiti Galli sai sen kuulla, katsoi hän itsensä pelastetuksi, ja +Emilio sekä moni muukin uskoi, että koulu heti avattaisiin; he pitivät +mahdottomana, että sindaco seuralaisineen enää, toisen varotuksen +kouluneuvostolta saatuaan, uskaltaisi menetellä niin julkean +laittomasti ja jättäytyä julkisen häpeän vaaraan. Tässä luulossa elivät +kuitenkin vain kokemattomat, jotka eivät käsittäneet, kuinka kauas +väkivaltaisuuksiin loukattu ylpeys voi saattaa raakaa, itsepintaista, +rahan-ylpeätä, juuri tietämättömyytensä tähden rohkeata ihmistä, joka +hellan äärestä on kiivennyt sindacon istuimelle. + +Sinä päivänä, jona sindaco sai kouluneuvoston päätöksen, nähtiin hänen +juoksentelevan pitkin kylää, ikäänkuin olisi vihollisiansa takaa +ajanut; kahvilassa, tupakkapuodissa ja muualla kuultiin hänen +selittelevän välittävänsä viisi kouluraadista ja prefektistä; hän aikoi +kääntyä valtioneuvostoon ja jos ei siellä saisi oikeutta, antaisi hän +paikkakunnan edusmiehen ensi valtiopäivillä pyytää säädyiltä selitystä, +ja jos ei sekään onnistuisi, vetoasi hän kuninkaasen. Joka tapauksessa +ei pitäisi opettajattarien saada voittoa, opettajattarien, "jotka +levittävät siveettömyyttä kuntiin" ja turvautuvat sanomalehtiin +saadaksensa hallituksen asettamat esimiehet naurun ja pilkan alasiksi. + +Koulua ei todellakaan avattu. Opettajatar odotti kärsivällisesti, +luullen että sindaco, häntä vähän vielä ärsyttääksensä, aikoi avata +koulun vasta ensi kuun alussa. Mutta kun ensimäisenä päivänä +Maaliskuutakin hänen luokkahuoneensa yhä pysyi suljettuna, pyysi hän +herra Calvia menemään avainta hakemaan. Sitä ei annettu. Silloin hän +läksi koulu-legaatin luo; mutta tätä vaivasi yhä jäsenkolotus ja hän +tahtoi olla rauhassa. Hän lupasi kumminkin ottaa asian huostaansa niin +pian kuin paranisi ja sanoi, että herra Calvin kanssa panisivat kokoon +ja lähettäisivät uuden valituskirjoituksen kouluneuvostolle. Lyhyesti, +kaikki jäi entiselleen. + + +Viimeinen koettelemus. + +Edellisiä suurempi vastoinkäyminen teki neiti Gallin aseman vieläkin +surkeammaksi. Lukukauden alussa oli hänelle maksettava palkka kahdelta +edelliseltä kuukaudelta. Koska hän ei uskaltanut Maaliskuun ensimäisenä +päivänä mennä raatihuoneelle hakemaan valtakirjaa, jolla palkkansa +perisi, pyysi hän sihteeriä toimittamaan itselleen valtakirjan. +Sihteeripä melkein kutistui kokoon, ei uskaltanut katsella +opettajatarta silmiin, änkytti ei vielä saaneensa siitä käskyä sekä +neuvoi häntä antamaan "asian tyyntyä"; toisin sanoen, hän antoi tietää, +ett'ei opettajattarelle aiottukaan maksaa palkkaa. + +Vaikka opettajatar oli rautainen luonteeltaan, pani tämä hänet +kuitenkin epäröimään. Vaan pian hän rohkaisi mielensä ja sanoi: -- Jos +pitävätkin minua viralta pantuna, on minulla kumminkin oikeus vaatia +palkkaa silta kuukaudelta, jonka jo olen koulussa työskennellyt. Mutta +ei niin, minulla on oikeus palkkaan koko ajalta! Minä en ole koulua +sulkenut ja kouluneuvosto on pannut minut takaisin virkaani! Minulla on +vanha isäni, josta minun tulee huolta pitää. Ei opettajattaria saa +niinkään kadulle heittää. Sehän olisi kuulumatonta! + +Sihteeri, joka todella oli pahoillansa, turvautui entiseen keinoonsa: +rupesi surkeaksi. Hän löi kädellä otsaansa, otti taivaan Herran +todistajakseen ja sanoi itseänsä maan matoseksi, mieheksi, joka toivoi +maan allansa halkeavan ja nielevän hänet. + +Neiti Galli, huomattuaan ett'ei sihteeristä ollut mitään apua, rohkaisi +mielensä ja meni, sen enemmän asiaa harkitsematta, ylöskantomiehen luo. + +Vaan ensimmäisistä sanoistapa hän jo huomasi että tämän rouva, sindacon +sisar, loukattuna perheylpeydessään, oli vaikuttanut ikävällä tavalla +mieheensä. Tuo partainen villisikain-pyytäjä oli kaikkea muuta paitsi +kohtelias ja kuittasi hänet, kun ensin oli torunut, kolmella hitaasti +lausutulla kysymyksellä: -- Mutta valtakirja, neiti? -- -- -- Mutta +valtakirja? -- -- -- Mitäs minä voin tehdä ilman valtakirjaa? -- -- -- + +Harmiin pakahtumaisillaan aikoi neiti Galli rientää sindacon luokse ja +pakoittaa häntä velvollisuuttaan täyttämään, sanomalla hänelle mitä +kauheimpia sanoja, nimittämällä häntä rosvoksi ja murhaajaksi ja +sylkemällä häntä silmille. Mutta ollessaan enää parinkymmenen askeleen +päässä raatihuoneesta, hän näki sindacon seisovan ovessa piippuaan +poltellen ja haastellen sihteerin kanssa. Hän kääntyi opettajattareen +päin ja voitonriemu ilmestyi hänen kasvoilleen. Tämä näkö toi +neiti Gallin mieleen hänen likaisen kosimisensa, eläimellisen +kiukustumisensa, ruokottoman julkeutensa, kaikki uhkaukset ja valheet, +ja niinpä hän päätti kärsiä mitä tahansa, ennenkuin nöyrtyisi +vapaaehtoisesti astumaan tuon miehen eteen. Tuska sydämmessä, mutta +samalla varmana jaksavansa taistella viimeiseen saakka, palasi hän +kotiin. + +Pianpa hän saikin sotia puutetta vastaan. Niinkuin muutkin pikku +kuntain opettajat ja opettajattaret, joilla on pienet palkat ja nekin +myöhään maksetaan, oli neiti Galli vuoden kaksi ensimmäistä kuukautta +elänyt suurimmalta osalta velaksi; hän ei tahtonut kajota pieneen +säästörahaansa, joka oli aiottu isän tarpeisin taikka käytettäväksi +matkakassana siinä tapauksessa, että hän saisi viran jossakin kaukana. +Hän oli siis jo aivan alussa uutta kuukautta pakoitettu lisäämään +velkojaan. Pikkukauppiaat, joilta hän tavaroita otti, olivat älykkäitä +ihmisiä, tottuneita opettajien ja vallanpitäjien välisiin riitoihin, ja +aavistivat voiton tällä kertaa kallistuvan opettajattaren puolelle. He +ymmärsivät siis, että hän lopulta perisi palkkansa ja maksaisi ottonsa, +ja siksi he yhä edelleen antoivat velaksi, vaikka tosin, tavallisuuden +mukaan, koroittivat hintojansa. Sillä lailla hänen velkansa vähäisessä +ajassa lisääntyi melkoisesti. + +Tällä välin koko kunta ei muusta puhunut kuin opettajattaren asioista. +Olihan muutamia, viinikauppiaan rouva, koulu-legaatin vaimo, +tarkastusmies ja apteekari, jotka säälivät tyttöä ja mielellään +olisivat häntä lähestyneet, edes sanoin häntä lohduttaakseen; mutta kun +näkivät sen päivän pian lähestyvän, jona heidän oli todellakin +auttaminen, pysyivät loitompana. Toiset sitä vastoin riemuitsivat. +Näitä olivat äidillisessä rakkaudessaan loukattu pretorin äiti; +tarkastajatar, joka opettajattaressa inhosi omaa parannettua kuvaansa; +rouva Calvi ja postineiti, jotka olivat mustasukkaisia, sekä +ylöskantomiehen vaimo, sindacon sisar. Mitä kirkkoherraan tulee, +iloitsi hän salamyhkää saadessaan uutta todistusta siitä +epäjärjestyksestä ja pahennuksesta, jota papiston johdosta erotettu +koulu tuottaa. + +Ainoastaan rouva Falbrizio, joka tahtoi osoittaa urhouttaan ja joka +neiti Gallissa näki oman kuvansa, meni toverin luo tarjoomaan +palvelustansa. Ja näyttipä hän tekevän sen sydämmensä pohjasta. Mutta +hän käytti niin surkeata kieltä, ett'ei opettajatar saattanut suostua +hänen tarjouksiinsa. + +Lähetettyään rehtorille vielä uuden valituskirjoituksen, jossa tarkasti +teki selkoa asemastaan, ryhtyi opettajatar parka raskaalla sydämmellä +tekemään suurta uhria: hän otti pienen säästörahansa, tuon summan, jota +oli suurella ahkeruudella viiden vuoden kuluessa koonnut, oikeastaan +tarkoitusta varten, jota ei jaksanut ajatellakkaan: voidaksensa +toimittaa isälleen kunniallisen hautauksen. + + +Kurjuutta. + +Turhia korulauseita käyttämättä tarjosi Emilio monasti neiti Gallille +apuansa semmoisella osan-otolla ja avonaisella tunteellisuudella, joka +vaikuttaa sydämmeen. Hänellä oli toista sataa lireä säästössä, siihen +laskettuna kaksikymmentä viisi lireä edellisen talven iltakoulusta, +(kymmenen centesimoa tunnilta) joka palkka aina vasta seuraavana vuonna +kannettiin. Opettajatar ei suostunut ottamaan rahoja, koska muka niitä +ei tarvinnut. Hän tuntui varsin tyyneltä, mutta päivä päivältä näki +häntä vähemmin. Eräänä iltana hän sentään vielä hymyeli entiseen +herttaiseen tapaansa, kun hän palkongilla kertoi Emiliolle herra +Calvin käyneen luonansa ja lohdutukseksi esittäneen uutta tuumaansa, +jonka mukaan kuntia pakotettaisiin opettajille palkkoja maksamaan ja +samalla perustettaisiin pieniä, haarakonttooreilla varustettuja +maanviljelyspankkeja; lyhyesti, sekasotkua alusta loppuun. Vaikka +opettajatar parka oli surun masentamana, nauroi hän sydämmellisesti +eikä tiennyt, että Calvi raukka kadulle päästyään sai aika löylyn +rouvaltaan, joka oli ollut vakoelemassa. Sen illan jälkeen ei Emilio +moneen päivään nähnyt neiti Gallia. + +Emilio istui pitkät illat alakuloisena kotonaan, pienen lampun valossa +selaillen kasvatus-opillisia aikakauskirjoja. Ennen ei häntä yhtään +ollut huvittanut eräs osasto, joka löytyy melkein kaikissa +koulusanomalehdissä ja jossa kerrotaan opettajakunnan vastoinkäymisistä +ja vaiheista; mutta nyt neiti Gallin surkuteltava asema herätti hänessä +katkeraa uteliaisuutta. Hän halusi tietää enemmänkin ammattiveljiensä +kurjuudesta ja rupesikin lukemaan yksinomaan niitä asioita, vieläpä +vanhoistakin vuosikerroista. Siinä olikin kokonainen odysseia +vastoinkäymisiä ja viheliäisyyttä, jotka vallan hämmästyttivät +Emiliota. Perin hermostunut kun oli, luuli hän joskus yksinäisyydessä +ja yön pimeydessä näkevänsä nuo lukemansa paikat ja henkilöt, ja oli +kuulevinänsä noiden ihmisraukkain ääniä. + +Muun muassa hän luki eräästä palkattomaksi joutuneesta kyläopettajasta, +joka äkkiä sairastui Via della Seienze kadulla Turinissa. Eräs +ohikulkeva herra tarjoutui viemään hänet kotiin vaunuissa. Mutta +opettaja ei tullut, vaan pyysi sen sijaan jotain lämmintä juodakseen, +sillä sitä hän muka välttämättömästi tarvitsi. Miesparka, joka koetti +nälkäänsä salata pyytämällä lämmintä juotavaa, herätti juuri sen kautta +suurempaa sääliä Emiliossa, kuin jos olisi suoraan sanonut: -- Minun on +nälkä, antakaa minulle leipää. -- Kuka tietää, mitä kohtalon kolauksia, +mitä murheita ja huolia hän oli kestänyt, ennenkuin nälän heikontamana +kaatui Turinin kadulle! -- -- -- + +Eräässä kunnassa karabinieerien päällikkö löysi kansakoulu-opettajan +puolikuolleena makaavan pensaikon takana ja antoi hänelle kolme lireä; +tämän johdosta, lisäsi sanomalehti, rehtori paikalla riensi asiasta +tutkintoa pitämään. Tuo koditon "sotilas sivistyksen etujoukoissa" oli +jonkun aikaa viettänyt yönsä koulun penkeillä, mutta kun hänet oli +sieltä pois ajettu, oli hänen täytynyt hakea suojaa isossa ammeessa. +Sieltäkin olivat karkoittaneet hänet. Sehän olikin aivan luonnollista, +sillä mitä hyötyä saattoi enää olla semmoisesta opettajasta? -- -- -- + +Toisessa lehdessä kerrottiin kunnasta, jossa opettajat ja +opettajattaret olivat nälkään kuolemaisillaan, kun eivät moneen +kuukauteen saaneet palkkojansa. Silloin muutamat paikkakunnan asukkaat +muodostivat toimikunnan, joka julkaisi yleisen kehoituksen varojen +kokoamiseksi. Pienikin lahja otetaan kiitollisuudella vastaan -- sanoi +toimikunta. -- Tuo ei ollut juuri hiljaista, vaatimatonta +hyväätekeväisyyttä, mutta nälistyneet raukat eivät saa olla liian +arkatunteisia. + +Etelä-Itaaliassa oli opettaja, jonka, kun mies ei saanut kunnalta +centesimoakaan palkastaan, sinne majoitetun sotaväen upsierit pyysivät +pöytäänsä syömään. Upsierit komennettiin pois, mutta jättivät opettajan +nälän seuraajilleen perinnöksi, ja sillä lailla mies tuli toimeen kaksi +vuotta. + +Sitten Emilio luki eriskummaisia esimerkkejä siitä, kuinka yhdellä +miehellä saattoi olla monta tointa: löytyi opettajia, jotka virkansa +ohessa olivat lukkareina, kunnallisvahtimestareina, rajasuutareina ja +puunhakkaajina; ja vaikka heillä oli tuloja niin monelta eri taholta, +täytyi heidän kuitenkin maata kovalla sängyn pohjalla ja kuukausimääriä +elää pelkillä pilaantuneilla viikunoilla. + +Valitettavasti löytyi surkeampiakin esimerkkejä: kahdeksankymmenen +vuotisia opettajia, jotka, viisikymmentä kahdeksan vuotta koulussa +palveltuaan, olivat joutuneet puille paljaille siksi, että olivat +kuuroja ja siis kelvottomia työhönsä; opettajattaria, joita +rankaistujen oppilaitten vanhemmat kauheasti suomivat. Eräs opettajatar +joutui puutteen ja vainoomisten kautta semmoiseen epätoivoon, että +lasten läsnä ollessa kolmasti pisti saksilla kurkkuunsa. Eräs toinen +jätti äkkiä luokkansa, juoksi ulos koulupihalle ja heittäytyi kaivoon, +niin että lapset kuulivat veden loiskeen. + +Koko tämän surkuteltavan joukon nälistyneitä olentoja, sairaita, +turvattomia äijiä ja muijia sekä ennen aikojaan vanhentuneita tyttöjä +näki Emilio rasittuneen mielikuvituksensa loihtimina astuvan rivissä +hänen tyhjänpuoleisen huoneensa hämärässä. Ne olivat kaikki sanovinansa +hänelle, toinen toisensa perästä: -- Tule kanssani, toveri! Minä käyn +kerjuulla. -- Seuraa minua! Minä menen sairashuoneesen. -- Tule mukaan! +Minä menen kirkkotarhaan. -- Ja ne jättivät hänet syvän surun valtaan. + + +Kovin kiusattu. + +Sill'aikaa kun Emilio katsasti tuota viheliäistä joukkoa, kävi neiti +Gallin olo yhä tukalammaksi. Saadaksensa paremmin uutta lainaa, hän +käytti säästövaransa maksaaksensa osan velkojaan. Mutta kauppiaat, +jotka näkivät koulun yhä suljetuksi, rupesivat epäilemään +opettajattaren voittoa ja joko eivät enempää velaksi antaneet, taikka +antoivat tavaroitaan sen näköisinä, kuin olisivat osoittaneet hänelle +suurtakin armoa. He kyselivät: -- Noh, neiti, tuo prefektuurin käsky, +tuleeko se vai? -- Tahi sanoivat: -- Saatte tavaranne täältä +-- -- -- mutta asiat näkyvät hyvin viipyvän. -- Tämänkaltaiset +epäkohteliaisuudet kiusasivat häntä niin, että hän supisti tarpeensa +kaikkein välttämättömimpään päästäksensä kuulemasta kauppiaitten +röyhkeilemisiä. Paikkakunnan piiat tulivat hänen perässään puotiin, +varta vasten nähdäksensä hänen kurjia ostoksiansa, jotka päivä päivältä +pienenivät. -- Opettajatar on laihtumisparannuksella -- sanoivat. -- +Joka aamu se näyttää hoikemmalta. Se syö niin vähän, jott'ei +ruuansulatus estäisi lukemista. -- Ja he seisoivat ryhmissä katujen +kulmissa ja nauroivat hänelle. Muutamat piiat saivat leipojan ja +teurastajan tyttäriltä urkituksi kuinka suuri opettajattaren velka oli +ja kertoivat sen sitte isäntäväelleen, niin että kodeissa saatettiin +lire lireltä seurata hänen hätäänsä. Neiti Galli aavisti tätä kaikkea, +ja se inhoittava julkisuus, mikä hänen köyhyytensä osaksi tuli, pisti +kuin miekka hänen sieluunsa; mutta samalla se lisäsi hänen +urhoollisuutensa kaksinkertaiseksi, niinkuin suuren väkijoukon läsnäolo +vahvistaa kuolemaan tuomitun mielenlujuutta. + +Ikkunastaan Emilio näki, kun opettajatar palasi kotiinsa, ja sydän +täynnä sääliä hän tyttöä ihaeli. Mitä suuremmiksi opettajattaren +vastoinkäymiset kasvoivat, sitä kauniimmaksi hän kävi Emilion silmissä. +Hän hoiti hyvin pukuansa ja kasvoihin oli ilmestynyt jotain, joka puhui +tyynestä, loppumattomasta surumielisyydestä. Ainoastaan suu, +joka väliin liikutuksesta värähteli, ilmaisi toisinaan, kuinka +raskaalla mielellä hän oli, mutta ei ollut siltä kadottanut mitään +ihanuudestansa. Kadulla kulkiessaan ei hän näyttänyt erittäin +masentuneelta, ei liioin ylpeältä, eikä hän ollut ketään huomaavinansa; +mutta jos hän odottamatta huomasi jonkun vihollisen tahi uteliaan, +katseli hän vuorille päin, joiden lumipeittoa aurinko oli ruvennut +repelemään, tahi loi silmänsä alas siniseen virtaan, jonka rannat +alkoivat kirjautua monen värisistä kukkasista. Yksi ainoa ihminen +saattoi hänen verensä kuohuksiin, vaikkapa sen vain kaukaa näki -- se +oli sindaco; ja eräs toinen herätti hänessä inhon tunnetta, jota ei +kyennyt salaamaan, -- se oli kunnan vahtimestari, joka juovuksissa +ollessaan kulki opettajattaren ohitse voitonriemuisena partaansa +silitellen ja heiluttaen sinne tänne matalaa teloittajanruumistaan. Nuo +olivat kumminkin satunnaisia ikävyyksiä, mutta huoli isän suhteen +painoi aina hänen mieltään, ja senpä kaikki käsittivät. + +Kun Emilio eräänä päivänä näki opettajattaren väsyneenä ja tavallista +kalpeampana, pelkäsi hän hänen ruvenneen itseltään kieltämään osan +ravinnostaan, ett'ei sairaalta isältä mitään puuttuisi. Tämän aatoksen +ajamana ja säälistä liikutettuna Emilio asettui illalla palkongin +ikkunan viereen ja aikoi vielä kerran tarjota tytölle rahansa sekä +rukoilla häntä niitä ottamaan. Mutta opettajatar vastasi Emilion +erehtyvän ja voivansa kyllä vielä odottaa. Hän puhui lujalla äänellä, +josta ymmärsi, että kärsisi viimeiseen asti, ennenkuin suostuisi apua +ottamaan. Kuitenkin hänen kieltoaan seurasi syvä ja lempeä katse, joka +selvästi sanoi: -- Jumala antakoon, että voisin ottaa vastaan apua. +Sinä olet ainoa ystäväni, mies parka. Minä tiedän sinun rakastavan +minua. Sinä olet hyvä. Jumala siunatkoon sinua. Minä en voi, sillä +ylpeyteni on minulle elämän ehto. + +Kerran taas Emilio kysyi häneltä, eikö hänellä ollut sukulaisia ja eikö +hän tahtoisi antaa Emilion jollekkulle kirjoittaa taikkapa matkustaa +Turiniin puhumaan rehtorille hänen puolestaan. Ei, hänellä ei ollut +sukulaisia; turhaa olisi kellekkään kirjoittaa; hän oli itsekin äsken +lähettänyt kirjeen rehtorille; vastaus ei saattanut enää kauan viipyä. + +Sillä aikaa kävi opettajattaren olo yhä huonommaksi. Eräänä iltana, kun +Emilio näki hänet, silmät itkusta punaisina, kysyi hän kyynelten syytä. +Toinen kertoi kotiin tullessaan löytäneensä pimeillä portailla +odottamassa tuon pikku tytön, joka ennen toi kukkasia. Tyttö huono oli +heittänyt kätensä hänen kaulaansa ja suudellut häntä itkien sekä sitte +juosta liihottanut pois. Tämä kohtaus oli tehnyt hänelle hyvää. Sitten +opettajatar ei voinut tukahuttaa valitusta. Hän saattoi kärsiä ja +tyytyä jos minkälaiseen, kun vain sai arvonsa pelastetuksi; mutta kun +piti noin esiintyä puodeissa, joissa häntä kohdeltiin röyhkeästi +-- -- -- Se oli kärsimystä, joka nousi yli voimain. + +-- Oi, jos ei vanhaa isääni olisi! -- huudahti hän. + +Opettaja tarjosi hänelle uudelleen melkein itkien kaiken mitä hänellä +oli. Mutta hän vastasi tyynesti: -- Minä en voi. Minä olen alkanut +taistelun ja minun on se yksin kestettävä niin kauan kuin ei vanha +isäni siitä kärsi. + +Seuraavana päivänä hän näytti hiukan toivokkaammalla, sillä hän oli +saanut kuulla, että prefektuurasta oli tullut käsky avata koulua. Mutta +toivo haihtui, kun hän kuuli sindacon, sen sijaan että olisi avannut +koulun, matkustaneen Turiniin. Luultavasti se oli harkinnut kokoon +uuden juonen, ja meni nyt levittämään uusia valheita. Arvatenkin se +vielä kuukauden ajan saisi lopullista päätöstä venyttäneeksi. Silloin +oli hänen vastustuskykynsä jo melkein loppuun kulunut. Sitä +käsittääkseen tarvitsi vain nähdä hänen käyntiänsä, ja vieläkin +selvemmin sitä todisti hänen uupunut, raukea katseensa, katse, joka +kertoi liian niukan ruuan tuottamasta heikkoudesta. + +Kylässä ihmeteltiin, että hän enää saattoi vastustella ja laskettiin +heittäymyksen päivät, aivan kuin piiritetystä linnoituksesta. Uteliaat +ohitse kulkiat katselivat ylös hänen ikkunoihinsa, kuten on tapana, +milloin talossa joku on kuolemaisillaan. Hänen kiukkuisimmalla +vihollisellaan, tohtorin palvelialla, oli tapana aamuisin vastaan +tullessa nostaa korinsa kantta, ikäänkuin hakeakseen sieltä jotakin; +mutta se tahtoikin ainoastaan näyttää kuinka täysi hänen korinsa oli. +Opettajattaren kadulla astuessa kuiskuteltiin: -- Mutta mitäs se syö +pysyäkseen pystyssä? -- Sääliväiset käänsivät kasvonsa poispäin; +viholliset asettuivat katujen kulmiin katselemaan häntä ja tarkastamaan +hänen ryhtiänsä. Näyttipä siltä kuin useimmat olisivat käyneet +hävyttömämmiksi, kuitenkaan ei niin paljon ilkeydestä kuin sentähden, +että tahtoivat sillä pakoittaa opettajatarta nöyrtymään, päästäksensä +kauemmin näkemästä tuota surkeutta. Hän varmaankin kärsi nälkää. Niin +perheissä arveltiin. Koko viime viikolla ei hän ollut ottanut velaksi +muuta kuin puolen kiloa lihaa ja siinäkin toinen puoli luuta, vähän +voita ja hiukan leipää. Hän ei enää käyttänyt siivoojata apunaan, eikä +enää nähty tulta iltaisin hänen ikkunassaan. Asumuksensa muistutti +haudasta. Kuinka hän saattoi enää tehdä vastarintaa? Sehän oli +mielettömyyteen vivahtavaa ylpeyttä. Kun on vanha, kivuloinen isä, +tekee kait mielellään muutamia uhrauksia. + +Tämä puhe tuli Emilion korviin ja saattoi hänet epätoivoon. Koska hän +ei enää voinut itseänsä hillitä, päätti hän eräänä päivänä millä +hinnalla tahansa pakoittaa opettajatarta ottamaan häneltä apua. Hän ei +ollut koko päivänä nähnyt opettajattaren ulos menevän, ja epäillen +hänen sairastuneen heikkoudesta hän teki lujan päätöksen. Hämärän +tultua hän meni porstuaan soittamaan opettajattaren ovelle. Oven edessä +hän huomasi pienen tytön, joka aikoi myöskin soittaa, mutta ei +uskaltanut. Emilio kysyi, kuka se oli. Tyttö pelästyi, vapisi eikä +vastannut. Emilio veti tulta tulitikulla. Se oli sekatavarankauppiaan +tytär. Näytti siltä, kuin hän olisi juossut kotoa aivan säikäyksissään. +Kun tyttö huomasi vieraan opettajaksi, kätki hän äkkiä toisen kätensä +selän taa. Emilio kysyi: -- Mitäs sinä haet? Mitä kätket selkäsi taa? +-- Vavisten ja tulipunaisena näytti hän mitä oli kätkenyt ja sanoi +puoleksi tukahtuneella äänellä: -- Ottakaa tämä, minä en uskalla. -- +Antakaa se opettajattarelle. -- Ja samassa hän juoksi portaita alas. + +Emilio katseli esinettä, jonka oli käteensä saanut; se oli käärö. Hän +avasi sen. Siinä oli sardiini-laatikko, vähän kuivatuita hedelmiä ja +muutamia korppuja. Tyttö oli varastanut kotoaan opettajattarelle. +Emilion suuri rakkaus lapsiin leimahti, niinkuin liekit tulipalossa. +Tietämättä mitä oikeastaan tekisi noilla tavaroilla, hän soitti kelloa +epävakaisella kädellä. Tumma olento ilmestyi oveen: se oli hän. + +Opettaja sanoi: -- Minä se olen -- ja ojensi ujostellen käärön. + +Neiti Galli otti sen ja meni porstuan ikkunan luo katsomaan, mitä siinä +oli. + +-- Ottakaa takaisin! -- huudahti hän äkkiä niinkuin olisi polttanut +itseänsä ja laski käärön takaisin nuoren miehen käteen. Sen jäljestä +hän sanoi melkein närkästyneellä äänellä: --- Niin kauas en ole vielä +joutunut. -- Hänen äänensä kuului hyvin heikolta. + +Opettaja ojensi esiin toisen kätensä ja sanoi: -- Katsokaa tätä, neiti +Faustina, ottakaa minulta apua, minä rukoilen teitä! + +Nuori tyttö kielsi taas, mutta lisäsi lempeästi: -- Kiitoksia, herra +Ratti. Te olette kovin hyvä! Mutta minä en tarvitse mitään, sen voin +teille vakuuttaa. -- Oi, sitä rakasta, kilttiä tyttöä! Hyvää yötä! Oh, +älkää peljätkö; tietäkääs, minulla on teräksinen sielu. + +Mutta Emilio ei mennytkään pois. Hetkisen oli aivan äänetöntä. Hän +kuuli opettajattaren hengittävän raskaasti ja astui askeleen +lähemmäksi. Äkkiä päästi opettajatar epätoivoisen huudahduksen: -- Oi, +minä en kestä kauempaa! En jaksa enää! Olen melkein lopussa! -- ja +itkien painoi hän päänsä nuorukaisen rintaan. Silloin hän tunsi +opettajan kyyneleet poskillaan ja samassa suutelon, yhden ainoan, +pitkän, intoisan suudelman, jota seurasi rakkauden, ilon ja surun +synnyttämä tukautettu huudahdus. Kun Emilio toistamiseen haki hänen +huuliaan, irtaantui opettajatar hänen syleilystään ja hävisi. Hän +syöksyi perässä ja törmäsi suljettua ovea kohden. Emilio suuteli ovea, +nojasi läähättäen poskensa siihen ja seisoi siinä sydän täynnä tuskaa, +mutta samalla -- sanomattoman onnellisena. + + +Loppu. + +Kolme päivää myöhemmin loppui neiti Gallin koetus-aika. Murhenäytelmän +loppukohtaus tuli äkkiä. Turinista saapui poliisikomisarius, mukanaan +määräys asettaa opettajatar heti virkaansa ynnä kouluraadin päätös, +jonka kautta kunta velvotettiin maksamaan hänelle osan palkasta koko +siltä ajalta, jona hänen oli täytynyt olla erillään koulutyöstä; +sitäpaitsi kunta tuomittiin maksamaan kulungit. + +Poliisikomisarius meni suoraa päätä kunnallishallitukseen. Tuskin +puolen tuntia oli hänen tulostaan kulunut, kun jo koko kylä asiasta +tiesi. + +Kunnallishallituksen jäsenet kokoontuivat oitis ja opettajatar +käskettiin raatihuoneesen. Komisarius, pitkä mies, juhlallinen +käytöksessään ja herttaisen kohtelias kaikille, aivan kuin olisi +ollut häissä, esitteli laajalti prefektin käskyn ja kehoitti +kunnallishallitusta jo samana päivänä kylän kadulla julkisen +kuuluttajan kautta ilmoittamaan koulun jälleen avatuksi sekä käskemään +perheitä lähettämään tyttöjänsä sinne. Sitte vaati hän luokkahuoneen +avainta, jonka heti kohteliaasti jätti opettajattarelle. Hän lisäsi, +että kirkkoherraakin oli pyydettävä saarnastuolista julistamaan koulu +jälleen avatuksi ja lausui toivomuksen, ett'ei enää vasta minkäänlaisia +riitoja ja ikävyyksiä koulussa syntyisi, sekä puhui lopulta muutamia +kohteliaita, tyhjää sisältäviä sanoja sindacolle, joka kuunteli +väristen, ymmärtämättä laskiko komisarius leikkiä hänen kanssaan vaiko +puhui täyttä totta. Sindaco ja opettajatar eivät katsoneet toisiinsa. + +Kun juhlallisuus oli päättynyt, vieras saattoi neiti Gallin koululle. +Heitä seurasi koko joukko uteliaita katselioita ja muutamat entiset +oppilaat, jotka oitis iloisina asettuivat entisille istuinpaikoilleen. +Sen jälkeen vieras kumarsi kohteliaasti ja läksi. + +Prefektin käsky julistettiin, kouluun tuli oitis kolmekymmentä tyttöä, +palkka ja muut maksut suoritettiin, sindaco oli aivan ääneti, muut +kunnallishallituksen jäsenet pesivät kätensä, ja melkein kaikki paitsi +ne, joilla oli erityistä vihan syytä, iloitsivat opettajattaren +voitosta, nekin jotka huvikseen olivat tarkastelleet hänen +kärsimistänsä. Opettajattaren kestävyyttä kehuttiin ja sanottiin +sindacon vihdoinkin saaneen hyvin ansaitun löylyn. Nytpä muka sai nähdä +hänet jonkun aikaa häntä koipien välissä. Erinomaisen kelvollinen +luonne tuolla nuorella tytöllä, joka näyttää niin vaatimattomalta ja +lempeältä, ja mikä harvinainen tytär hän on! Oi, jospa kaikki +opettajattaret voisivat sillä lailla saattaa itsensä ja ammattinsa +arvoon, niin eivät suinkaan kunnallishallitukset joutuisi syypäiksi +niin moneen väkivaltaisuuteen ja kehnouteen ja, tärkeintä kaikista, +koulut menestyisivät paremmin. Oli kuinka hyvänsä, Jumalan kiitos, +kaikki oli hyvin päättynyt. + + +Pettynyt. + +Riidan päätös ilahutti Emiliota kahdenkertaisesti; sillä samalla kun +hän näki opettajatar paralta kärsimysten loppuneen ja rauhan ajan taas +koittavan, toivoi hän, ett'ei opettajatar enää salaisi rakkauttansa, +josta Emilio oli tuona avuttomuuden ja epätoivon hetkenä saanut niin +armaan, niin surullisen suloisen todistuksen. + +Emilio käytti hyväkseen ensimäistä iltaa, jona hänet taas tapasi +palkongilla, ja alkoi uskalluksella, jota antaa varma tieto, että on +löytänyt vastarakkautta, sydämmensä tunteita hänelle hellimmästi +selitellä. Hän hyväili tytön sormia, jotka tämä oli pistänyt palkongin +säleaidan lomiin, ja pysähtyi joka lauseella vetääkseen henkeänsä. +Hän puhui kauan, luullen opettajattaren olevan ääneti pelkästä +mielenliikutuksesta. Hän sanoi tämän tunteen täyttävän koko hänen +olentonsa, että opettajatar oli juuri semmoinen nainen, jota oli +uneksinut elämänsä toveriksi, ja ett'ei hän koskaan luopuisi +rakkaudestaan menettämättä samalla kaikkea onnen ja rauhan toivoa. +Viime sanat sanottuaan hän intohimoisesti suuteli tytön sormia, odotti +vapisten vastausta ja koetti lukea sitä opettajattaren kasvoista, joita +hämärä jo peitti. + +Vastauksen ensimäinen värähdys kouristi Emilion sydäntä. Oi, se ei +ollut rakastavan ääntä. + +-- Kiitän teitä, rakas herra Ratti! -- sanoi opettajatar lempeällä ja +surullisella äänellä. -- Olen aina teille kiitollinen sieluni pohjasta +-- -- -- Te olette ollut minulle veljenä -- -- -- Ilman teitä minulla +ehkä ei olisi ollut voimia niin suuriin kärsimyksiin -- -- -- Jos +tilaisuutta siihen tulisikin, en kuitenkaan koskaan, koskaan voisi +hyvyyttänne palkita -- -- -- Minä pidän teistä ja sen voin teille sanoa +-- -- -- Mutta se, josta te puhutte -- -- -- on mahdotonta. + +Nuorukainen oli kovin hämmästyksissään ja matki tuon onnettomasti +rakastuneitten iankaikkisesti samanlaisen, mielettömän kysymyksen: -- +Miksi? + +Opettajatar huokasi. + +-- Miksi -- -- -- vastasi hän hitaasti, puhuen äidillisen hellällä +äänellä. -- Elämäni ura on jo viitattu. Minun täytyy omistaa elämäni +kokonaan isälleni -- -- -- Te olette vielä nuori -- -- -- elämänne ura +on alussaan vasta -- -- -- Minun kutsumukseni ei ole sinne päin +-- -- -- Ette voi arvata, kuinka pahaa tekee tätä teille sanoa. + +Hetken vaiti oltuaan hän uudelleen virkkoi, toisti lempeästi ja +matalalla äänellä: -- Se on mahdotonta -- -- -- Oi, sanoinhan sitä +teille! -- huudahti hän äkkiä, kovin liikutettuna, kun kuuli vierellään +tukahutettua itkua. -- Minä saatoin teille lopultakin kärsimystä! +Semmoinen on kohtaloni! Se oli kuitenkin kaikista ikävintä. Minä en voi +tuota kuulla. Kas niin, herra Ratti! Minä rukoilen teitä. Oi Jumalani! +Ette puhuisi noin, jos tietäisitte, kuinka se minua koskee. Päästäkää +käteni -- -- -- ei, pitäkää sitä vaan, kunhan rauhoitutte. Oi, enkö ole +kärsinyt jo kylläksi! Jo riittää, jo riittää. Isäni huutaa minua. + +Vaan Emiliopa ei päästänyt tuota pikku kätöstä irti. Koko hänen nuori +sielunsa, vastoinkäymisten koettelema ja rakkautta janoava, puhui tällä +hetkellä. Hän tahtoi, tahtoi väkisinkin saada rakkautta, hän oli aivan +ensi nuoruudestaan asti odottanut tätä tunnetta; juuri tätä odottaen +oli hän rakastanut koulua ja ihaellut lapsukaisia; hänellä ei ollut +isää eikä äitiä, hän oli yksin ja ilman menestyksen toivoa maailmassa; +mutta koko elämä muuttuisi hänen silmissään, jos vain Faustina häntä +rakastaisi, hän eikä kukaan muu, sillä Emilio ei koskaan löytäisi +toista senkaltaista, niin kaunista, hyvää, aivan kuin hänen oma äitinsä +oli ollut, väkevä kuin marttiira ja todella käsin kannettava. Kovin hän +äsken kuluneina surunpäivinä oli kärsinyt neidon puolesta ja +äärettömästi rakastanut! Kun oli nähnyt hänen kulkevan kadulla kalpeana +ja uskaliaana, kaikkein pilkallisten katseitten tähystämänä, olisi hän +voinut suudella hänen jälkiään ja antaa vaikka verensä, jos sillä olisi +saattanut rakastettuansa vahvistaa. Ihastuksesta, raivosta ja +rakkaudesta oli hän itkemällä itkenyt. + +-- Oi armahimpani -- -- -- rakas Faustina! En ole edes mahdollinen +puhumaan kanssasi. Miksipä minua rakastaisit? Koko elämäni ei ole sen +arvoinen kuin ainoa sana sinun suustasi, sinä ihana, siunattu olento! +Mutta kuka sun on tänne lähettänyt! Tahtoisin maata kuolleena tässä +paikassa, kun vain sinä pitäisit kättäsi sydämmelläni. + +Emilio vaikeni läähättäen ja suuteli hänen sormiaan. Toinen ei +vastannut mitään. Emilio päästi pienen käden. Se vetäytyi takaisin, +mutta vapisi. + +Hetkinen kului, hetkinen joka Emiliosta tuntui iankaikkisuudelta; +virran pauhina kuului selvään ja muistutti ohikulkevan loppumattoman +ihmisjoukon kohinasta. Emilio näki paimenten tulet vuorten rinteillä +tuikkivan; tulipa äkkiä muistelleeksi ulkomuotoaan, joka ennen oli +herättänyt monen naisen mieltymystä, tuskaa, jota uusi kielto hänelle +tuottaisi sekä rukoili hiljaa äidiltänsä apua, ikäänkuin olisi luullut +äitinsä esirukouksillaan voivan häntä auttaa. + +Vihdoinkin kuului taas tytön ääni, kuuluipa niin vienona, että Emilio +alussa uskalsi toivoa. + +-- Kiitos! -- hän virkahti tuskin kuuluvasti -- en koskaan, en koskaan +unhoita mitä olette minulle puhunut. En koskaan. Niin kauan kuin elän, +pidän teistä -- -- -- Olen aina kätkevä sananne sydämmessäni -- -- -- + +Sitten hän väkisin keskeytti puheensa suunnan ja pitkitti: -- Mutta se +on mahdotonta! -- -- -- Ainoastaan yhdellä ehdolla voimme pitää +toisistamme -- -- -- mutta tää on mahdotonta. Siis on meillä molemmilla +yksi velvollisuus: se ett'emme puhu tästä asiasta. Minunkin puoleltani +se vaatii uhrausta -- -- -- Te tulette onnelliseksi ilman minua, rakas +herra Ratti. Minä olen varma siitä. Jos pahoitan mieltänne -- -- -- +antakaa anteeksi, te kun olette niin hyvä. Pitäkää minusta edelleenkin +veljen tavoin. Olkaa nyt edelleenkin kiltti, niin äitinne on +tyytyväinen teihin. + +Nuorukainen painoi toista kättään suutansa vasten ja päästi valituksen. + +Säälin liikuttamana neiti Galli pisti kätensä aitauksen välistä +ikäänkuin antaakseen hiukan lohdutusta. Emilio peitti sen suuteloilla, +lyöden otsansa aitaukseen. + +-- Hyvästi! -- sanoi tyttö huoahtaen ja vetäytyi pois, mutta Emilio +suuteli yhä tyhjää ilmaa. + +Sitten Emilio huusi hänen nimeänsä, mutta ei kuullut muuta kuin virran +kohinaa. Kaikki oli loppunut. Emilio vietti yönsä epätoivoisena. +Seuraavana aamuna aikaisin hän näki opettajattaren palkongilla, +kalpeana ja itkeneen näköisenä. Neito tervehti häntä ystävällisesti. + +Uuden toivon elähyttämänä rupesi Emilio illalla taas puhumaan +rakkaudestaan. + +Mutta toinen vastasi niinkuin ennenkin, painoi päänsä suruisena alas ja +sanoi, tuijottaen pihan toisella puolen oleviin petäjiin: -- Se on +mahdotonta -- -- -- Älkäämme siitä enää puhuko. + +Nuorukainen totteli ja vähitellen he palasivat entisiin +keskusteluaineisinsa, kuitenkaan löytämättä niissä enää menneitten +aikain viehätystä. Emiliolla mielestään ei ollut enää mitään puhuttavaa +opettajattarelle. Hänpä se nyt aina lopetti puhelut. Neljäntoista +päivän kuluttua hän ei enää edes hakenut opettajattaren seuraa. Lopulta +tyytyivät pelkkään surumieliseen tervehtämiseen; opettajatar haki +silmillään Emilion katsetta, Emilio puolestaan karttoi hänen silmiänsä, +Kaikki oli loppunut. + + +Rauenneet toiveet. + +Emilio rakasti opettajatarta ja kärsi yhä edelleen. Koska hän oli +lohdutuksen puutteessa, kääntyi hän sitä koulutyöstään hakemaan. Mutta +se oli liian myöhäistä. Koulu ei anna lohdutusta muille kuin niille, +jotka sitä uskollisesti rakastavat, ja rankaisee vaihemielisiä kahta +ankarammin kuin niitä, jotka eivät sitä koskaan ole rakastaneet. + +Emilion luokka oli levoton ja viran-omaiset yllyttelivät kurittomuutta. +Varmaa oli, ett'ei sindaco, vaikka vihasi opettajaa, aikonut ruveta +suoraan puskusille hänen kanssaan, niinkuin opettajattaren, eikä +uudelleen taittaa sarviansa; hän oli varma siitä, että tarvittiin +toinen menetystapa, että pienien lakkaamatta uudistuvien pikkukiusojen +kautta elämä oli tehtävä tukalaksi Emiliolle. Vahtimestari ei enää +jalallaan astunut kouluun ja lika oli tullut ylimmilleen; mustetta ja +liitua puuttui, iso taulu oli poissa; köyhemmät oppilaat eivät enää +saaneet kirjoitusvihkoja, vaan tulivat tyhjin käsin kouluun; lyhyesti, +kaikin puolin koetettiin aikaan saada häiriötä ja harmia. Pojat, jotka +kaikesta tästä ymmärsivät kunnallishallituksen tahtovan opettajaa +viralta, kävivät röyhkeiksi, kirjoittelivat seinille neuvoja, että +opettaja matkustaisi tiehensä, lykkäsivät toisiaan kyynärpäillä ja +nauraa tirskuivat, kun opettaja joskus sanoi: -- _Ensi vuonna_ annan +teidän tehdä sitä ja sitä; -- kaikki tämä loukkasi häntä suuresti. + +Ilkeimpiä oppilaita oli viinikauppiaan poika, yhdentoistavuotias +nulikka, jonka oli tapana, Emilion toistaessa, pahan tottumuksen +kautta, lausetta tahi sanaa kahdesti, vetää pääkamaraansa niin +eriskummaisesti, että hiukset kohosivat pystyyn kuin heltiävä +varatukka. Tämä kovin nauratti tovereita eikä opettaja saattanut poikaa +rankaista, se kun väitti temppua synnynnäiseksi luonnonvirheeksi, joka +hänessä oli ollut vähäisestä asti. + +Eräänä päivänä, kun Emilio oli kovin ärtyneenä, hän ajoi pojan ulos. +Mutta tämäpä palasi takaisin isänsä seurassa ja luokan edessä syntyi +sanakiista, joka yhä vähensi opettajan jäljellä olevaa kunnioitusta. Ja +mitä enemmän Emiliota ruvettiin halveksimaan, sitä kiivaammaksi hän +kävi. Pianpa hän joutui niin kauas, että kohotti kättään lyödäkseen, +vähitellen sitten rupesi todella lyömään, ensin hiljaa mutta sittemmin +oikein tuntuvasti. Ensi kerralla hän sitä katkerasti katui, mutta +tottui siihen vähitellen. + +Emilio havaitsi pian kyllä lyömisen pahat seuraukset. Kun itse oli +väkivaltainen, kävivät oppilaatkin rajuiksi. Pojat käyttivät kadulla +toisiansa vastaan samoja haukkumasanoja, joita hän oli käyttänyt heistä +koulussa, ja jos hän oli lyönyt jotakuta, potkivat he toisiansa +vähäisen sanan tahi vain kiukkuisen katseenkin takia. Selkään antamalla +ei hän saanut oppilaita entistään tottelevammiksi, ja muutamain päiväin +kokemus teki hänelle selväksi sen lauseen totuuden, jota usein oli +seminaarissa kuullut: taistelussa kiivaan opettajan ja oppilaitten +välillä voittavat lopulta jälkimäiset, sillä he käsittävät kiivauden +heikkoudeksi, se kun syntyy siitä, että huomaa olevansa kykenemätön +luonnollisella tavalla kunnioitusta itsellensä hankkimaan. + +Kun Emilio oli siirtänyt valtansa nyrkkiin, ei hänen katseellaan ja +äänellään ollut enää mitään vaikutusta: hänen toruessaan katselivat +pojat hänen kättään, ja niin kauan kun se ei liikkunut, nauroivat. Sama +lyönti, jolla hän oli jonakin päivänä ojentanut harhailevaa oppilasta, +ei riittänyt enää seuraavana päivänä, vaan hänen täytyi lyödä kovemmin. +Olipa kuinka kiihkoissaan hyvänsä, hän tunsi itsensä nöyryytetyksi, +nähdessään poikain hänen lähestyessään asettuvan asentoon, joka +muistutti selkäänsä saaneesta koirasta. Hän näki poikain luonteitten +huononevan ja kadottavan kaiken itsetunnon sekä käsitti, että ainoa +pysyvä tunne, minkä selkään saanti lapsissa herätti, pelkoa ja kipua +lukuun ottamatta, oli kostonhimo. Hänellä oli jo kymmenkunta oppilasta, +joiden kasvoista taisi lukea heidän päättäneen ennen tai myöhemmin +tehdä hänelle jotain pahaa. Siksi hän heitä vihasi, mutta hänen oli +samalla paha olla. Jos hän joskus omantunnon vaatimuksesta koetti olla +entisensä kaltainen, tyyni ja ystävällinen, huomasi hän pojissa äkkiä +voitonriemua ja pilkallista hymyä, semmoista kuin vihollinen osoittaa, +jolle pelosta on täytynyt aseensa antaa, ja tämä taas herätti Emilion +sydämmessä katkeruutta ja kiukkua. + +Koulu oli muuttunut hänelle helvetiksi ja hän tunsi itsensä varsin +onnettomaksi. + + +Lasi. + +Silloinpa Emilio heittäysi täydellä järjellä paheesen, johon moni +kansakoulu-opettaja maalla vähitellen ja ympäristönsä viettelemänä +melkein tietämättänsä joutuu: hän rupesi ryyppimään. Se sai alkunsa +eräänä iltana kun hän, unhoittaaksensa ilkeätä kepposta, jonka muudan +tähän asti siivo ja hyvä oppilas hänelle oli tehnyt, kaivoi +seinäkaapista edellisenä vuonna erään piirustus-oppilaansa isältä +saamansa _rypälemehupullon_. Muutamat kulaukset tätä nestettä tekivät +koulusanomien lukemisen erittäin hauskaksi ja antoivat hänelle tunnin +kuluttua mitä herttaisinta unta, jota muutoin olisi turhaan saanut +odotella puoli yöhön saakka. + +Emilion pikku huone oli käynyt hänelle inhottavaksi ja hän otti +tavakseen lähteä ulos joka ilta, ehtoollista syötyään. Hänen oli vain +kuljettava poikki kadun tullaksensa kapakkaan; ei kukaan häntä nähnyt. +Ja sinne hän menikin, juomaan unta itselleen. Hänen likeinen +tuttavuutensa kapakoitsian ja tämän pojan, entisen oppilaansa kanssa, +puolusti jotakuinkin hänen oleskeluaan tämmöisessä paikassa. + +Ensimäisinä päivinä Emilion toisinaan käsitti äkillinen kauhistuksen +tunne istuessaan viiniltä löyhkäävän pöydän ääressä ja nähdessään nuot +viisi, kuusi raakaa miestä, jotka joka ilta savuavan lampun valossa +hypistelivät rasvaisia korttejansa. Ja hän sanoi itseksensä: -- Kuinka? +Oletko sinäkin tänne sortunut -- -- -- viidenkolmatta iällä -- -- -- +monet ihanat unelmat uneksittuasi? -- -- -- Mutta ajatellessaan +virkansa monia vastuksia, poikien kiittämättömyyttä, hyljättyä +rakkauttaan sekä kaikkea ilkeyttä ja huonoutta, jota oli saanut kokea, +hävisivät kohta katumuksen tunteet ja omantunnon soimaukset. + +Yksi ajatus häntä aina vaivasi: se että hänen täytyi kulkea +opettajattaren oven ohitse ja nähdä tuo tuttu palkonki. Kun hän oli +juonut, tuntui se sietämättömältä. Usein hän joi lasin lisää +voidaksensa väliäpitämättömänä astua nuot askeleet. + +Emilio joi tuntematta juonnistaan mitään nautintoa, kallisti äkisti, +ikäänkuin olisi lääkkeitä nauttinut. Hän rakasti ainoastaan viinin +vaikutuksia, ei makua. Eipä hänen edes tarvinnut kohtuuttomasti juoda, +sillä vähäinenkin alkoholimäärä vaikutti nopeasti ja kestävästi hänen +arkoihin, raittiuteen tottuneisin hermoihinsa. Viini vaikutti hänen +ruumiisensa äkkiä ja syvästi, eikä tuottanut hämmentämätöntä iloa, vaan +synnytti omituista aatteitten sekasokaa, alakuloisia ja iloisia +tunteita, rohkeita, lapsellisia mielenjohteita. Hän kuuli ikäänkuin +sisällänsä asuvain ihmisten huutoa ja torumista, ja kuunteli tätä +hämmästyneenä ja peläten, ikäänkuin olisi huoneessaan kuullut vieraita +ihmisiä astuvan ja puhelevan. + +Illoin hän alakuloisena jätti kapakan, vaivoin laskien sormillaan +kuinka monta ja mitä lajia kauan toivomiansa kirjoja hän olisi voinut +ostaa rahoilla, joita oli tuolla hukkaan käyttänyt. Tämä ajatus saattoi +hänet väliin lykkäämään luotaan puoleksi juodun viinilasin -- -- -- +vaan muutamia minuutteja sen jälkeen hän kuitenkin tyhjensi sen. + +Väliin hän kuljeksi iltapimeässä edes takaisin kylän syrjäkadulla, +ennen kuin saattoi kotiin mennä, ja riensi sitte melkein juoksujalassa +huoneesensa. Nämät edestakaisin kävelyt syrjäkadulla öiseen aikaan +tuntuivat eräästä siellä asuvasta naisesta jonkinmoisilta ujon +rakkauden harhailuilta. Ensin hän tuli ikkunaan, mutta ilmestyi +sittemmin portille, ja niinpä mies parka juomisen huviin yhdisti +toisenkin. + +Jonkun ajan kuluttua alkoi Emilio aamuisin tuntea suurta henkistä +laiskuutta, ajatellessaan odottavia koulutunteja. Ensimäinen tunti +hänen mielestään oli loppumattoman pitkä. Silmät unesta raskaina hän +asettui kadunpuolisen akkunan ääreen katselemaan kuin noiduttuna kylää, +jota hän vihasi. Oi, kuinka kovasti hän sitä vihasi! Siellä oli taloja, +jotka olisi tahtonut jaottaa maan tasalle, kadunkulmia, joita vihasi, +ihmis-olentoja, jotka vuosimääriä olivat hänelle kiusaa tehneet. Entäs +kaikki nuo haalistuneet puotikyltit, jotka olivat hänen muistiinsa +kaivautuneet määrätyssä järjestyksessään ikäänkuin aakkoset +kirjaimistossa; vesi, joka valui rikkiöimestä katonkourusta likaiselle +kiviseinälle, missä oli risainen ilmoitus asevelvolliskutsunnasta ja +toinen, joka koski Amerikaan siirtoa; tuo alituinen vesilätäkkö +naapurin portin edessä; tuo piha, täynnä törkyä ja mädänneitä lehtiä; +likainen koira, rähjäiset kanat ja äikeä hiilenkatku; kaikki oli rumaa, +ikävää ja inhottavaa! Tuntuipa Emiliosta kuin itse kuolemakin tuolla +pienellä kaltevalla hautausmaalla, kylän yläpuolella, olisi kylmempi, +toivottomampi, jopa kuolleempi kuin missään muussa kirkkotarhassa koko +maan päällä. + +Näitä surullisia ajatuksia karkoittaaksensa Emilio läksi ottamaan +ryypyn aamulla ennen kuin koulu alkoi; hän teki sen äkkiä ja rajusti, +ikäänkuin polttavat pisarat tappaisivat hänen sisässään asuvia +kiusallisia ajatuksia kuin vahingollisia matoja, ja samalla kostaisivat +hänen kärsimyksensä. Iltaisin hän joi runsaasti saadaksensa voimia +kestämään seuraavan aamun synkkämielisyydenpuuskaa. Nukuttaaksensa +omantunnon soimauksia, joita hän opettajana tunsi, koetti hän +juodessaan sekä illoin että aamuin tehdä pilkkaa virastaan, +muistelemalla kaikkia niitä halventavia lauseita, joita oli lukenut +tahi kuullut viimeisinä vuosina. Hullu hän oli ollut! Maksoiko +todellakin vaivaa monena vuonna elää pelkällä runollisuudella +joutuakseen lopulta tämmöiseen lätäkköön? Sillä tavalla +kansanvalistustyöhön houkutellaan lahjakkaita nuorukaisia, niinkuin +parittajat narraavat nuoria tyttöjä, luvaten heille palvelusta jonkun +kunnon kaupunkilaisen perheessä ja kuitenkin vievät porttolaan. + +Siten putoelivat ihanteet yksi toisensa jälkeen opettajan sydämmestä +alas lasiin: lapset, jotka kirjoittelevat kylän seinille: -- Mene +tiehesi! -- isänmaa, joka, vaatien tuhannet uhrit, palkitsi häntä +kadunlakaisijan palkalla; uskonto -- -- -- Hallitseva uskonto oli se, +joka oli Piazzenan kirkkoherralla. Ja Emilio joi. Hänellä ei ollut +muuta lohdutusta. Kahtena tai kolmena iltana hän koetti kotiin tultuaan +kynällä kertoa rauenneista toiveistaan ja siitä kuinka maailmaa +halveksi; mutta hän huomasi, ett'ei sitäkään helpotusta ollut hänelle +suotu. Ei ollut kyllä, että hänessä oli totuutta, järkeä ja intohimoja, +kirjailialta vaaditaan taiteellista taipumusta ja sitäpä häneltä +puuttui. + +Silloin Emilion valtasi syvä ylenkatse kaikkea kuivaa, vaivaloista +lukemista kohtaan, jota oli niin kovin aikoinansa harjoitellut ja joka +häntä hyödytti koulussa hyvin vähän, ulkopuolella koulua ei vähääkään. + +Juopuneen tavoin leveästi nauraen hän katseli pienelle kirjahyllylle +ladottuja seminaari-vihkojansa, ikäänkuin olisivat sisältäneet koko +joukon valheita ja hullutuksia. Keskellä näitten hyödyttömäin lukujen +muistoja oli kumminkin kuva, joka herätti rakkautta ja kunnioitusta, +yksinpä silloinkin, kun hän juovuksissa itsekseen purpatti: se oli +hänen opettajansa Megarin kuva. Se mies oli todella vakuutettu siitä, +mitä opetti, hän ei valhetellut ja hän oli rakastanut Emiliota. Nyt hän +näki edessään Megarin semmoisena kuin viimeksi oli hänet nähnyt, +silloin kun sai häneltä äitinsä kirjeen, mustapukuisena, vakavana ja +jalon näköisenä. Oi, mielellään hän olisi tahtonut jälleen nähdä +entistä opettajaansa! Tuntuipa siltä, kuin Megari yksin saisi hänet +semmoiseksi, kuin ennen oli -- -- -- mutta ehkä ei hänkään. Nyt oli jo +liian myöhäistä. Emiliohan oli ainaiseksi kadottanut ihanan uskonsa. +Hänellä ei ollut muuta neuvoa kuin, tuhanten toisten tavoin, pilkata +kaikkea maailmassa ja lohduttaa itseänsä miten parhaiten taisi. +Puhellen näin itseksensä horjui hän kynttilä kädessä seinäkaapilleen, +jossa hänellä tätä nykyä oli suuri varasto juomatavaroita ja nautti +siellä vielä yhden lohdutuksen ja unhoituksen ryypyn. + +Piankin alkoivat uudet elämäntavat jättää jälkiä Emilion kasvoihin; +otsa ei enään ollut niin kirkas kuin ennen ja kasvoissa huomasi jotakin +hervotonta, ikäänkuin pitkän jalkamatkan jälkeen, katse oli muuttunut +arastelevaksi ja himmeäksi ja silmäin ympärystät tummiksi. Nämät olivat +itsessänsä vähäpätöisiä seikkoja, mutta eivät jääneet huomaamatta +siltä, joka hänestä piti. + +Eräänä iltana astuessaan kotiportaita ylös hän näki opettajattaren +porstuassa odottelevan itseään, Emilio pysähtyi hämmästyneenä ja aikoi +jo palata takaisin, mutta samassa teki pimeä hänet urhoolliseksi ja hän +astui eteenpäin. + +Nuori tyttö tuli häntä niin lähelle, että Emilio tunsi hajun hänen +äsken silitetystä hameestaan ja sepä ruusuntuoksun tavoin nousi Emilion +päähän. + +-- Herra Ratti! -- sanoi opettajatar ujosti ja ystävällisesti. + +Emilio odotteli. + +Tytön kasvot tulivat aivan lähelle Emilion kasvoja ja hän kuiskasi +rukoilevalla äänellä kaksi sanaa, jotka säpsähyttivät Emiliota: -- +Älkää juoko! + +Sitte katosi. + +Opettaja seisoi hetkisen kuin kivettyneenä paikallaan. Sen jälkeen +virtasi hänen sieluunsa koko joukko ajatuksia ja suloisia muistoja, ja +niiden seurassa koko hänen rakkautensa ja syvällinen, sydämmellinen +hellyytensä; mutta hänestä tuntui samalla kuin tämä ei olisikaan ollut +tuon hellän, sisarellisen nuhteen seurausta, vaan olipa kuin hyvälle +tuleva hame olisi väkevän hajuveden tavalla herättänyt hänet raskaasta +juomarin-unestaan -- -- -- Vilkkaat tunteensa eivät kuitenkaan +kestäneet kauemmin kuin rakettien lennättämät tähtöset, jotka oitis +ilmassa sammuvat. Hän kävi jälleen raskasmieliseksi kuin ennenkin. +Pitkin matkaa hän hoki: _älä juo_, ja vastasi itse, päätänsä +ravistellen: -- Noh, entäs jos minä lakkaisin juomasta, mitä sitte? -- +Oh, hän tunsi vallan hyvin tuon luonteen, joka oli taipumaton kuin +tammi vuoren rinteellä. Koska opettajatar ei rakastanut häntä sillä +tavalla kuin Emilio tahtoi, saipa hän antaa hänen rauhassa kieriä +syvyyden partaalle saakka -- -- --- Hän se juuri oli antanut Emiliolle +ensimmäisen sysäyksenkin. Jos hän lakkaisi juomasta, rupeaisi hän +jälleen rakastamaan tyttöä ja samalla kärsimään -- -- -- Ei, ei +koskaan! -- _Älkää juoko_. Se on tosiaan merkillistä, ensin pistää +miestä puukolla sydämmeen ja sitten sanoa rakkaasti: -- Älä huuda! + +Emilio hymyili säälin hymyä itselleen, asetteli pöydälle kylmän, laihan +ateriansa ja koetti ajatella muita asioita. Mutta tuon äsken silitetyn +hameen haju tunkemalla tunki hänen sieramiinsa ja valui sieltä +jonkinmoisena rakkaudenjuomana joka suoneen. Jos hän ei koettaisi +päästä siitä irti, saisi hän takaisin entisen kuumeensa. Hänen täytyi +mennä ulos haihduttamaan sitä vuorilla. Kiireesti hän söi illallisensa, +riensi ulos kedoille -- -- -- ja palasi kapakkaan. + + +Yhteentörmäys. + +Emilio kävi kapakassa yhä joka ilta ja laiminlöi yhä enemmän töitään. +Kylässä aljettiin huomata hänen elämäntapojaan ja niistä puhua, ja +Emilionkin korviin tuli, mitä sindaco oli kahvilassa hänestä sanonut +monen henkilön aikana: -- Me ryhdymme pian asiaan. -- Pari kolme kertaa +hän, iltaisin ravintolassa istuessaan, luuli näkevänsä ikkunain takana +uteliaita kasvoja, jotka hävisivät, kun hän rupesi niihin tuijottamaan. +Eräänä iltana oli hän tuntevinansa viinikauppiaan Viktor Emanuelin +tapaiset viikset. Kun hän aamuisin kulki kouluun, huomasi hän yhden ja +toisen kääntyvän ja katselevan, astuiko hän horjumatta. Tämä ärsytti +häntä tavattomasti. Kaikeksi onneksi ei oppilaista kukaan vielä +uskaltanut millään lailla viitata opettajan paheesen. + +Mutta eräänä päivänä astuessaan luokkaansa hän näki isolle taululle +piirretyksi saman kuvan, joka oli kapakkain kylteissä: pullon, josta +viiniä pursusi vieressä olevaan lasiin. + +Opettaja punastui korvia myöten ja tarkasteli poikia, jotka istuivat +suut irvissä. + +Hän raivostui, kutsui poikia valehtelioiksi ja roistoiksi. Sitten tutki +hän heitä yksitellen keksiäkseen rikoksellisen. Kun hän seisoi +viinikauppiaan pojan edessä, teki tämä tavallisen temppunsa +hiuskamarallaan, joka herätti yleistä naurua. Opettaja joutui +suunniltaan, tarttui poikaa kaulukseen ja veti hänet penkistä ulos; +kaulaliina jäi opettajan käteen. + +Tämä näytelmä palautti rauhan luokkaan. Opettaja malttoi mielensä, +antoi pyyhkiä pois pullon kuvan ja alkoi tuntinsa, luullen kaiken tähän +päättyvän. + +Seuraavana aamuna, kun Emilio juuri saneli oikeinkirjoitukseksi, astui +viinikauppias luokkaan. + +Emilio luuli hänen tulleen varta vasten soimaamaan häntä eilisen +tapahtuman johdosta, ja koska tänä aamuna oli erittäin ärtyisellä +tuulella, valmistautui hän aimo lailla läksyttämään viinikauppiasta. + +Vaan kauppiaspa ei puhunut sanaakaan pojan löylytyksestä. Astuttuaan +sisään hän asettui luokan eteen seisomaan, ikäänkuin antaakseen +opettajalle ja oppilaille aikaa huomata, kuinka hän oli kovin kuningas +vainaan näköinen. + +-- No -- kysyi Emilio häneltä kärsimättömästi -- mitäs te haette? +-- -- -- Minä sanelen parast'aikaa. + +Puhuteltu vastasi tyynesti tulleensa luokkaa tarkastamaan. + +Opettaja luuli miestä hassuksi. + +-- Luokkaa tarkastamaan? -- kysäisi hän. -- Millä oikeudella? + +Toinen vastasi, tehden juhlallisen liikkeen kädellään: -- Koulun +tarkastusmiehen oikeudella. + +Opettaja hypähti tuoliltaan: -- Koulun tarkastusmiehen! Mistä ajasta +alkaen? -- -- -- Ja minkä ansion nojalla, jos saan luvan kysyä? + +-- Toispäivästä alkaen -- vastasi viinikauppias, ja +kunnallislautakunnan päätöksen nojalla. Edeltäjäni on yksityisten +asiain tähden jättänyt toimensa. + +Niin oli todellakin laita. Sindaco oli toimittanut nimityksen aivan +salaa ja valinnut toimeen viinikauppiaan, saadakseen terävällä aseella +pistää vihollistaan rintaan. Emilio arvasi asian, ja kun nyt kiusaan +yhdistyi edellisenä iltana nautittu alkoholi, yltyi hän raivoon. -- +Mutta minäpä en ole siitä asiasta mitään kuullut -- hän jatkoi +kiukustuneena. -- Teidän nimitystänne ei ole minulle ilmoitettu, +niinkuin asiaan olisi kuulunut. Minä en siitä tiedä. + +-- Herra opettaja -- sanoi toinen -- te saatatte virkanne vaaraan. + +-- Luulenpa melkein, että teette pilkkaa minusta! Kuka on ikänä kuullut +tarkastusmiestä kouluun lähetettävän antamatta ensin tietoa hänen +nimityksestään opettajille? + +-- Minähän sen nyt ilmoitan. + +-- Se ei riitä. Minä en voi kärsiä, että se tapahtuu tällä lailla. + +-- Saatte kai kärsiä palkan vähennystä! + +-- En syyttömästi. + +-- Syynä on puuttuva kunnioitus esimiehiä kohtaan. Minä aion itse +kirjoittaa rehtorille. + +-- Minäkin aion sinne kirjoittaa. + +-- Me kirjoitamme molemmat! + +-- Kirjoittakaa tekin! -- huusi opettaja pojille ja alkoi taas sanella. +Tämä pilasana huvitti kovin poikia, sillä pojat ovat aina sen puolella, +jonka onnistuu antaa viimeinen sutkaus. + +Viinikauppias nyt puolestaan vimmastui. + +-- Te saatte vielä pilapuheennekin maksaa! -- sanoi hän ja lisäsi +käskevästi, poikaansa kääntyneenä: -- Ulos tästä koulusta! + +Poika hyppäsi kuin kissa penkistä ja seurasi isää, joka kääntyi ovessa +ja loi vielä kerran julmistuneen silmäyksen opettajaan. + +Seuraavana päivänä sai opettaja vahtimestarin kautta kirjallisen +ilmoituksen, että oli menettänyt palkan kolmelta päivältä. Mutta se ei +siihen loppunut: sindaco oli ilmoittanut asian rehtorille, suuresti +lisäiltynä. + +Loppupuolella viikkoa sai Emilio koulu-legaatin kautta käskyn saapumaan +Turiniin rehtorin puheille. + + +Rehtorilla käynti. + +Emilio matkusti surumielisenä, pahaa aavistaen, eräänä Toukokuun +aamuna. Taivas näytti olevan samealla mielellä kuin Emiliokin; paksut +valkoiset sumut riippuivat laakson yli, laskeutuen hitaasti +korkeammilta vuorenhuipuilta peittämään matalampia siksi kunnes +hajaantuivat syksyisenä sateena. Case Rossen kohdalla antoi +Emilio vaunujen pysähtyä virkistääksensä itseään viinilasilla, ja +ensimäisellä ratavaunupysäkillä hän tyhjensi vieläkin lasin, jonka +jälkeen rupesi näkemään asioita hiukan hauskemmassa valossa. Hänestä +tuntui mahdottomalta, että häntä olisi kutsuttu vastaamaan +huolimattomuudestaan koulussa, sillä siitähän eivät olleet tarkastaja +eikä kunnallislautakunta mitään asian-omaisille ilmoittaneet; ei häntä +voitu vaatia edesvastaukseen ryyppäämisestä, sillä eipä hän ollut +koskaan esiintynyt julkisesti juopuneena. Toiselta puolen taas oli +naurettavaa, jos rehtori antoi hänen tehdä tämän pitkän matkan +ainoastaan neuvoaksensa häntä sekottamaan vettä viiniinsä. Jäljellä +siis ei ollut muuta kutsun syytä, kuin tuo sanakiista tarkastusmiehen +kanssa, ja siinä luuli Emilio oikeuden osittain olevan hänen +puolellaan. Siis hänen ei tarvinnut olla levoton. + +Taivas selkeni mitä kauemmas hän alangolle ajoi, ja hänen päästyään +rautatiepysäkille paistoi aurinko kirkkaana ja virkistävänä. + +Rautatievaunuissa hän tuli ajatelleeksi, ett'ei rehtorin tarkoitus +olekkaan antaa hänelle nuhteita, vaan että hän käyttää tuota opettajan +ja viinikauppiaan välistä riitaa hyväksensä saadakseen Emiliolta +suullisesti tarkempia tietoja Altaranan koulu-oloista, jota paikkaa hän +jo kauan oli silmällä pitänyt. Tämän ajatuksen elähyttämänä Emilio kävi +ensi pysäkillä nauttimassa lasillisen vahvistuksekseen. Hän päätti +kysyttäessä puhua suunsa puhtaaksi, pelkäämättä ketään, vaikka sitte +saisi oikeudenkäynninkin niskoilleen. Vähän ennen hänen Turiniin +tuloaan, vihantain, keväisten ketojen näkeminen käänsi hänen +ajatuksensa iloiseen suuntaan. Hän oli kuullut puhuttavan rehtorista, +joka ulkopuolella koulumaailmaa oli kuuluisa historiallisista +teoksistaan ja jonka lämpimiä, nerokkaita koulupuheita sanomalehdet +kilvan kiittelivät. Ajatus, että Emilio joutuisi tekemisiin noin +korkeasti sivistyneen ja vaikuttavan miehen kanssa, muutti hänessä +pelon uskallukseksi; kuuluisissa miehissä nuorukaiset rakastavat oman +tulevaisuutensa kuvaa ja luulevat heitä tavallisia ihmisiä +hyväntahtoisemmiksi, koska muka ovat toisia onnellisemmat. + +Kun Emilio asteli aurinkoisella, vilkasliikkeisellä via Doragrossa +kadulla Turinissa, tuntui kaupungin keväinen, iloinen ulkomuoto varsin +hyvältä enteeltä. Hän läksi aamiaista syömään _Kolmen kepin_ +ravintolaan, missä oli ennen käynyt Lerican kanssa. Siinä istuessaan +viiniä särpimässä valmistautui hän ajatuksissaan vastaamaan +mahdollisesti tehtäviin kysymyksiin, ja harkitsi kuinka hänen oli +arvokkaasti ja sopivasti puhuttava sivistyneelle miehelle, kuuluisalle +kirjailijalle ja puheniekalle. Viime aikoina oli juomatapa tuottanut +hänelle vaikeutta puhtaan itaaliankielen puhumisessa; sillä se kieli +vähässä ajassa unhoittuu niiltä, jotka ovat sitä kirjoista oppineet, ja +vaatii selvältäkin mieheltä tarkkaa ajatusta. Koska Emilio osittain +laiskuudesta, osittain laimentuneesta oman arvonsa tunnosta jonkun +aikaa oli jättänyt äidinkielen hoitamisen sikseen, oli hän vähitellen +tottunut virheellisiin, jokapäiväisiin puhetapoihin. Niistä hän kyllä +oli tuon tuostakin päättänyt luopua; eikähän se mahdotonta olisi +ollutkaan. Mutta näin kerrassaan ei niistä päässyt erilleen. + +Voittaaksensa ujouttaan ja kielensä kantaa irti saadakseen ei Emilio +tiennyt muuta neuvoa kuin vetäistä pari kolme ryyppyä lisää. Kun tämä +oli tehty, huomasi hän hetken päästä sopivain sanain ja ajatuksia +kuvaavain lauseitten ikäänkuin itsestänsä sikiävän, ja hän päätti puhua +enemmän kuin kysyttiinkään. Miksikä hän ei käyttäisi tarjoutuvaa +tilaisuutta hyväkseen, tehdäksensä itsensä tunnetuksi semmoiselle +miehelle? Mitähän jos kertoisi hänelle perheestänsä, nuoruutensa +opettaja-innostuksesta, pettymyksistään; ja jos hän pyytäisi rehtorilta +neuvoa virkansa ja lukujensa suhteen, jos hän nuoren avomielisyydellä +uskoisi hänelle lukutuumansa ja pyrintönsä, niin rehtorissa varmaan +heräisi myötätuntoisuutta ja hän ehkä lupaisi apua, joka vaikuttaisi +Emilion koko elämän suuntaan. Moni vaatimaton nuorukainen oli onnensa +löytänyt siten, että sattumalta oli joutunut jonkun mahtavan, etevän +miehen tuttavuuteen, miehen, joka, aavistaen nuorukaisessa lahjoja ja +sydäntä olevan, isällisesti oli auttanut, täysin vakuutettuna siitä, +että oli oivan työn tehnyt. Näissä kauniissa mietteissä Emilio tyhjensi +lasin toisensa perään. Riemastuneena ja täynnä toivoa hän tarkasteli +ohikulkevia ja läksi kevein askelin, vaikka pää hiukan sekavana, +astumaan rehtorin kansliaan vähää ennen vastaan-otto-aikaa. Castello +torin kulmassa olevassa ravintolassa hän nautti vähäisen marsala-viiniä +vahvistaakseen rohkeuttansa ja astui sitte kouluvirastoon. + +Ikäväkseen Emilio näki siellä monta aikaisemmin tullutta odottamassa. +Muutamat istuivat vähäisessä etehisessä, toiset, joiden ensin piti +puheille päästä, seisoivat rehtorin huoneesen vievässä käytävässä +seiniin nojauneina. Opettaja jätti käyntikorttinsa paksulle, +parrattomalle vahtimestarille, joka samassa käänsi selkänsä ja hävisi, +mutta pian palasi, sanoen: -- Jahka teidän vuoronne tulee. + +Koska ei ollut mitään istumapaikkaa saatavissa, nojautui Emiliokin +avonaisen etehis-oven pieliin, niin että saattoi nähdä sekä etehiseen +että käytävään. Ahdas, huonosti valaistu, virkavaltaa hajahtava +etehinen sekä äänettömät, totiset ihmiset, jotka kovin muistuttivat +lääkärin odotushuoneessa istuvista sairaista, olivat omiansa oitis +haihduttamaan Emilion ylen iloisen mielialan. Silloin tällöin kuului +suljetun oven takaa matala miehen ääni, luultavasti rehtorin, sekä +naisen nopeata puhetta. + +Ajan kuluksi rupesi Emilio tarkastelemaan saapuvilla olioita. +Etehisessä istui muutamia maalais-opettajattaria, kaikki samanlaisissa +vihertävissä tahi punertavissa puvuissa, mustat hunnut päässä, pitäen +kädessään halpahintaista viuhkaa, paperia ja kirjekuoren. Niiden +joukossa oli muudan laupeudensisarkin, joka istui kirjoitellen +muistiinpanoja pieneen kirjaan. Selin ikkunaan seisoi opettaja, joka +näytti entiseltä tarkk'ampujain korpraalilta: pienenläntä, +vääräsäärinen, viikset terävät ja jakaus niskaan saakka. Tuon tuostakin +hän kiinni kiristettyjen hampaittensa välitse sylkäisi niinkuin +alempisäätyisten keikarien tapa on. Se oli luultavasti joku maalais don +Juan, tänne haastettu rakkausseikkailuistaan selkoa tekemään. Hänen +vieressään seisoi tuuheapartainen ukko, jonka kasvot ja puku todistivat +hänen olevan jonkin rappeutuneen teaatterin palveluksessa. Ulko-oven +vieressä istui kaksi nuorta, koukkunenäistä opettajatarta, suuresti +juutalaistyttöjen näköisiä. Kaikki nämä henkilöt katselivat totisina +toisiansa taikka lukivat kymmenenteen kertaan seinille liisteröittyjä +papereita: ilmoituksia haettavista viroista, suoritettavista +ylioppilas-, opettaja- ja opettajatartutkinnoista sekä siellä täällä +vanhoja kasviluetteloja. Yksi ainoa henkilö joukossa näytti +malttamattomalta: se oli eräs hienosti puettu, lihavanläntä pappismies, +jolla oli kultasankaiset silmälasit. Hän kulki edestakaisin etehisessä +ja käytävässä sen muotoisena, kuin olisi ollut isäntä talossa, ja +tarkasteli läsnäolijoita kiireestä kantapäihin. Pimeässä käytävässä +seisoi liikkumattomina kuin kuvapatsaat muitten joukossa muutamia +nuoria Pyhän Vincentin veljeskuntaan kuuluvia lähetyssaarnaajia isoine +valkoisine kauluksineen. Nuoria poikia, jotka näyttivät olevan +lukiolaisia, kulki huoneen läpi leimatut paperiarkit kourassa. +Koululaisten vanhemmat pääsivät sisään. Opettajia ja opettajattaria +tuli uusia sijaan sen mukaan, kuin ensin tulleet menivät pois. Kaikki +näyttivät miettiväisiltä ja heidän kasvoistaan luki joko toivoa, pelkoa +tahi alakuloisuutta. Kaikkien takana Emilio mielikuvituksissaan näki +häämöttävän koululapsia sadottain, kylän kirkontorneja, raakoja +sindacoja sekä ylöskantomiesten suljettuja rahaluukkuja. + +Puolen tuntia siinä seisottuaan rupesivat kaikki nämä olennot Emilion +silmissä peittäytymään sumuun. Pää kävi raskaaksi, hänen tuli uni ja +ajatukset sekosivat. Hän tunsi sietämätöntä inhoa kaikkeen tuohon +ympärillänsä huomattavaan levottomuuteen ja kurjuuteen, joka hänen +sydämmessään herätti muistoja omista kokemistaan kärsimyksistä. +Rehtorin matala ääni, jonka joka hetki kuuli, teki hänet levottomaksi, +ikäänkuin se olisi seinän läpi puhunut hänelle. Tahdottomat ja turhat +kokeensa ymmärtää silloin tällöin sanasen puheesta väsyttivät häntä +suunnattomasti. Äkkiäpä hän rupesi katselemaan seinälle ripustettua +ilmoitusta _Ratavaunujen kulkuvuoroista Turinissa_ ja ikävä hämmästys, +melkeinpä peljästys hänet käsitti, kun näki kirjainten tanssivan +silmäinsä edessä, eikä ollut saada luettua, mitä siinä seisoi. Hän +koetti toistella mielessään valmistamaansa puhetta, mutta ei voinutkaan +pitää ajatuksia koossa. + +Jonkun hetken kuluttua Emilio huomasi, että hän lienee nukkunut +kolme, neljä minuuttia. Pysyäkseen hereillä hän rupesi laskemaan +läsnäolijoita, mutta sekosi joka kerta kun joku kulki ohitse, ja niin +hänen täytyi alkaa aina uudelleen. Hän katseli rehtorin huoneesta +tulevien kasvoja: muutamat näyttivät voitonriemuisilta, toiset kulkivat +pää painuksissa ja eräskin opettajatar piti nenäliinaa silmillään. Jono +ei ottanut koskaan loppuakseen. + +Kun Emilio vihdoinkin huomasi tyhjän tuolin, istautui hän siihen ja +nukkui jälleen. Havahtaessaan oli hänen vielä pahempi olla kuin +edellisellä kerralla: pää oli täynnänsä sekavia, alakuloisia ajatuksia, +hänellä oli rikollisen paha omatunto, hän oli sairas ja voimaton joka +nivelessä, niin että tuntui hyvin vaivaloiselta astua käytävän poikki. + +Taasen sulki hän silmänsä, mutta säpsähti samassa hereille. +Vahtimestari oli huutanut häntä nimeltä. + +Tuokiossa hän selveni, mutta kun vastasi: -- On läsnä! -- niin hänen +kielensä kovin kangersi, ja kulkiessaan pitkin käytävää hänen täytyi +varoa kaatumista. + +Vahtimestari avasi oven ja mulkoili häneen epäluuloisesti. + +Emilio seisahtui kynnykselle, hattu kourassa, ja haki rehtoria +silmillään. + +Tämä seisoi selkä ikkunaa vasten. Valo, joka jätti rehtorin kasvot +tykkönään varjoon, lankesi suoraan sisääntulijaan. + +-- Käykää peremmälle! -- sanoi rehtori. + +Emilio hätkähti kuullessaan tuon äänen. + +Hän astui ikkunalle saakka ja seisoi silmä silmää vasten Megarin +kanssa. + +Emilio ei ollut moneen aikaan kurkistanutkaan koulusanomiin, eikä siis +tiennyt, että rehtori oli äkkiä kutsuttu opetusasiain hallintovirastoon +kansakouluasioita hoitamaan, ja että Alessandrian rehtori Megari oli +asetettu hänen sijalleen. + +Ensin Emilio hämmästyi, sitten hän kävi iloiseksi ja ojensi kätensä. + +Mutta rehtori vain katseli häneen eikä liikahtanut paikaltaan. +Tämmöinen jäykkyys haihdutti opettajan urhoollisuuden tykkönään. Hän +tunsi vanhuksen tarkastavan katseen itseensä kiintyneeksi eikä voinut +muuta kuin tuijottaa kirjoituspöytään. + +Rehtori ei lausunut kysymystään soimaavalla äänellä. Näyttipä siltä, +kuin hän olisi muuta ajatellut kuin mitä kysyi: -- Mitä keskinäistä +riitaa teillä on, tarkastusmiehellä ja teillä, herra Ratti? + +Nuo vakaan äänen soinnut herättivät Emiliossa tuhansia muistoja. +Asiansa selittäminen rupesi häntä peloittamaan, ikäänkuin se olisi +ollut kuoleman tuomiota. Pian seisoi siinä epäröiden, ponnisteli +voimiansa ja rupesi puhumaan. Hänelle ei oltu ilmoitettu uuden +tarkastusmiehen määräyksestä. Miksi sitä ei oltu tehty? Siksi että +sindaco oli vihassa. Siis hänen täytyi kertoa, mikä oli syynä sindacon +vihamielisyyteen. Mutta hänen piti myöskin mainita neiti Gallin +asiasta. Mutta jo ennenkuin hän kouluun tuli, oli siellä juttuja erään +toisen opettajattaren tähden. Sekin oli tietoon saatettava. Hän ei +ollut koskaan saanut virkanuhteita. Sitten ruvettiin juoruamaan, kun he +vain puhelivat yhdessä. Opettajatar päätettiin siirtää pois. Sen +jälkeen tuli tuo sanomalehtikirjoitus. Hän puhui opettajattaren kanssa +palkongilla. Silloin usutettiin pojat häntä vastaan. Liitua ja mustetta +puuttui koulussa, eikä luokkahuonetta laastu. Mutta vainoomiset olivat +alkaneet jo aikaisemmin. + +Sillä lailla Emilio pitkitti, takertui yhä enemmän, päästi suustaan +murteellisuuksia, puhui sitä ja tätä epäselvällä äänellä ja +sokertavalla kielellä, kunnes ajatukset menivät aivan sekaisin ja häpeä +hänet valtasi niin, että hän äkkiä, keskellä lausetta, lopetti +ikäänkuin halvauksen kohtaamana, tuijotti lattiaan ja oli vaiti. + +Rehtori astui päättäväisenä häntä lähemmäksi ja sanoi hetken ääneti +oltuaan, alentaen ääntään, katkerasti ja ylenkatseellisesti: -- Ratti! +Sillekkö tolalle olette joutuneet? Minkälaista on elämänne näinä +aikoina ollut? Kenen kanssa olette pitäneet seuraa? Kuinka olette +voineet niin muuttua? + +Jos hänen äitinsä olisi haudasta puhunut nuhdellen, ei se niin olisi +sydäntä lävistänyt kuin tämä ääni, jossa hän kuuli kaikuja +aikaisemmasta nuoruudestaan, sammuneesta innostaan, valitusta menneestä +innostuksesta toimeensa ja kadotetusta ihmis-arvostaan. Hän ei voinut +mitään vastata. + +-- Menkää tiehenne! -- sanoi Megari tuimasti. -- Ja tulkaa takaisin +selvittyänne. Ette nyt kykene minua kuulemaan. + +Opettajan pää vaipui alas niinkuin olisi saanut lyönnin ja hän lähti. + +Mutta ovessa hän vielä kääntyi ja loi rehtoriin katseen, jossa kuvautui +mitä syvin nöyryys, niin että rehtori käden liikkeellä kutsui häntä +palaamaan. + +-- Kuinka te uskalsitte tulla luokseni tuossa tilassa? -- hän kysyi. -- +Oletteko niin syvälle langennut, ett'ette itse enää tiedäkkään +irstailevanne? Kun teidät ensin näin, en ollut silmiäni uskoa. +Seminaarissa opin tuntemaan hyvän ja kelpo nuorukaisen, yhden niitä +harvoja, jotka minusta tuntuivat luoduilta kasvattajan jaloon toimeen. +Minä pidin hänestä, en ole häntä unhoittanut ja halusin häntä nähdä. +Mutta te ette olekkaan enää se nuorukainen. Kuinka olette voineetkaan +viidessä vuodessa muuttua noin kurjaksi? Oletteko kauan jo olleet +erillänne luvuista? Tuommoisessako tilassa esiinnytte luokalla? +Koettakaa toki ennenkuin menette, voimianne ponnistaa, ja sanokaa, +ett'ette kauankaan ole tuota tietä vaeltaneet ja että lankeemuksenne on +oleva vain surkea, ohimenevä ajanjakso elämässänne. + +Jokainen näistä sanoista haihdutti Emilion ajatuksia peittävää sumua, +mutta häpeä ja mielenliikutus pidättivät vielä hänen kieltään. + +Megari astui lähemmäksi, + +-- Tuo tarkastusmiehen juttu -- sanoi hän -- on vähäpätöinen asia, +jonka voin järjestää. Mutta pahempi on, että te ette enää ole oikea +opettaja. Minä en puhu ainoastaan tilastanne tällä hetkellä, minä +tiedän, ett'ei älynne ole enään se mikä se ennen oli; teidän elämänne +on muuttunut ja teidän koulunne on huonolla hoidolla, ette sitä enää +rakasta ettekä siitä välitä. Minun ei tarvitse tuota keltään kuulustaa. +Silläkö lailla olette noudattaneet äitinne viimeistä kehoitusta? Mitä +olette hänen kirjeellään tehneet, herra Ratti? -- -- -- Oletteko sen +hukanneet? + +Emilio peitti silmänsä toisella kädellään. Kun hän otti sen pois, +näkyivät hänen kasvonsa kyynelten huuhtomina. Hän vastasi +liikutuksissaan: -- Minulla on kirje vielä tallella, herra rehtori! +Antakaa anteeksi, että tulin luoksenne tässä tilassa. Älkää tuomitko +minua liian ankarasti. Te voitte tarkastajien kertomuksista nähdä, että +minä näinä viitenä vuotena olen aina tehnyt velvollisuuteni. Teillä ei +olisi itsellännekään ollut mitään syytä minua moittia. Olen koettanut +lukeakkin. Sitten tulivat vainoomiset ja kaikki ikävyydet ja minä +koetin saada ne unhoittumaan. Näin on ollut laita ainoastaan muutaman +kuukauden. Vielä on minulla aikaa kääntyä. Ajatelkaa miltä tuntuu elämä +maakylässä -- -- -- Jos sattuu joutumaan vihoihin, ei siellä ole +ketään, joka puolustaisi ja antaisi hyviä nevoja. Poikia ärsytetään +opettajaa vastaan ja koko hänen olonsa myrkytetään. Ei siellä ole +huvituksia, ei kirjoja, eikä yhtään mitään. Silloin ihminen joutuu +alakynteen. Mutta minulla ei ole mitään omalla tunnollani. Te voitte +kuulustaa asiata. Vielä saatan pää pystyssä esiintyä luokan edessä. En +uskaltaisi näin puhua teille, ellei se olisi totta. Ja sitäpaitsi +-- -- -- olenhan jälleen nähnyt teidät, ja se on minulle kylläksi. Jos +te annatte minulle anteeksi, tulen entiseni kaltaiseksi. Äitini ei enää +voi teille kirjoittaa, mutta minä voin, häpäisemättä hänen muistoaan, +pyytää teiltä anteeksi; sen vannon teille. + +Hän pyyhkäsi toisella kädellään kasvojaan, ikäänkuin tullaksensa +täyteen tajuntaan. + +-- Nyt -- lisäsi hän -- on tämä kaikki ollutta. + +Rehtori katseli häntä hetkisen, ojensi hänelle sitte molemmat kätensä +ja sanoi: -- Minä uskon teitä. + +Opettaja tarttui niihin ja kumartui suudellakseen Megarin kättä. Tämäpä +ei sitä sallinut, vaan veti pois kätensä ja sanoi entisellä +arvoisuudellaan, mutta varsin hellästi: -- Lupaattehan minulle palata +niihin aikeisin, joilla seminaarista lähditte, eikö niin? Te käytte +eteenpäin urallanne hyvänä opettajana, joka pitää oppilaistaan, on +ylpeä toimestaan, luja viettelyksiä vastaan ja viettää kunniallista +elämää? Aloitattehan taas lukujanne? + +Nuorukainen nyökähytti päättävästi päätään. + +-- No niin -- pitkitti Megari -- minäkin olen unhoittava tämän -- -- -- +Olen ajatuksissani yhä seuraava teitä urallanne. Minä käsitän syyt +muutokseenne, käsitän nekin joista ette ole puhunut. Minä tiedän +kansakouluopettajan elämän, käsitän kaikki ja annan paljon anteeksi. +Mutta oppilaallani oli ennen sydäntä ja voimaa voittaakseen vastukset +ja hänellä on sitä vieläkin, ja minä luotan häneen. Palatkaa nyt +takaisin kyläänne poikainne luo, antautukaa uudelleen tykkönään +velvollisuutenne täyttämiseen rakkaudella ja kärsivällisyydellä. Saatte +nähdä rauhan päiväin, jopa ihanain hetkien pian palaavan. Hyvästi. +Muistelkaa äitiänne. + +-- Ja teitä! huudahti Emilio liikutettuna; -- niin kauan kuin elän! + +Hän astui säteilevin kasvoin ulos ja vahtimestari päästi samalla Pyhän +Vincentin veljeskunnan lähetyssaarnaajat, joitten takana vielä näkyi +kaksi pitkää jonoa kärsivällisiä ja alamaisia odottelijoita. + +_Edellisen osan loppu_. + + + + + + +JÄLKIMÄINEN OSA. + + + + +Muistoja Sardiniasta. + + +Rehtorin kansliasta ulos tultuansa Emilio huomasi, että hänen oli +mahdotonta sinä päivänä enää ehtiä Altaranaan, ja päätti siis jäädä +seuraavaan aamuun. Hän suuntasi oitis askeleensa Corso Palestroon päin +tervehtiäkseen siellä erästä tuttavaa, mutta aivan odottamaton kohtaus +sai hänet lykkäämään käyntinsä tuonnemmaksi. + +Hän oli tuskin jättänyt via della Cernaia kadun ja astunut Corsolle +ennenkuin huomasi noin kolmenkymmenen askeleen päässä naisen, joka teki +liikkeen ikäänkuin olisi tuntenut Emilion ja riensi hymysuin häntä +vastaan. + +Emilio tunsi hänet vasta aivan lähelle päästyään: se oli serkkunsa. Hän +oli kauniimpi nyt kuin ennen Pilonassa, vaikkakin oli laihtunut ja +puettu vähän kummalliseen pukuun: kappa vaalean punainen ja suuret +sulat hatussa. Tässä asussa, iloisena ja reippaana kuin ennenkin, hän +oli ihanan keväimen elävä kuva. + +-- Kuinka, oletko sinä täällä? -- kysyivät molemmat yhtä haavaa. + +Serkku asui Moncalierissä erään seminaari-toverin luona. Hän oli tullut +Turiniin erään sukulaisen kuoleman johdosta ja käytti tilaisuutta +tervehtiäkseen sikäläisiä serkkujaan, joista tiesi kertoa Emiliolle, +että jaksoivat erittäin hyvin. + +-- Mutta kuinkas sinä olet täällä? -- sanoi hän vielä kerran. +Huomatessaan väsymyksen ja mielenliikutuksen kuvautuvan Emilion +kasvoissa, hän epäili tämän tulevan joltakin lemmenretkeltä ja tunsi +oitis mielikarvauden ja mustasukkaisuuden tunnetta, jotka semmoisissa +tapauksissa herkemmin heräävät naisissa kuin miehissä, ehkä sentähden +että naisen mielikuvitus pikemmin ja vilkkaammin luo rakkauskohtauksia +eteensä. Hän katseli tutkistellen Emilioon ja kysyi: --- Mikä sinua +vaivaa? Mistä tulet? + +Emilio kertoi asiansa puoleksi ja senkin vastahakoisesti. Tämä +odottamaton kohtaus, joka haihdutti hänen juhlallisen mielialansa ja +liikutuksensa, harmitti häntä, vaikka hänestä olikin hauskaa tavata +serkkua. Tämäpä huomasi Emilion hämillisyyden ja kysäisi loukatun +äänellä, _häiritsikö häntä jollain lailla_. Mutta hymy, joka levisi +Emilion kasvoille hänen huomatessaan serkun muuttavan muotoa, lauhdutti +tämän jälleen. + +-- Se tuntui siltä -- sanoi serkku iloisesti. Kumminkaan hän ei +näyttänyt uskovan Emiliolla todella olleen asiata rehtorille, ja kun +oli hieman mustasukkainen, rupesi puhelemaan kuumeentapaisella +kiireellä. + +Emiliolla ei ollut serkulta ollut tietoja sitte viime kirjeen; hän sen +vuoksi luuli tytön vielä asuvan pienessä vuorikylässä. + +-- Pilonassako! -- huudahti toinen. Sen jälkeen olen ollut meren +toisella puolen. + +Hän oli ollut pari vuotta Sardiniassa, josta oli palannut noin pari +viikkoa sitten. Oi, kaksi ihanaa vuotta! Maallinen paratiisi! Hän oli +ollut K:n kaupungissa, opettajana eräässä laupeudensisarten +lastenseimen yhteydessä olevassa pikkulastenkoulussa. Hän oli opettanut +ulko-oppilaita: viisikymmentä tyttöä, kuudesta neljääntoista ikäisiä. +Lastenseimi ja koulu olivat sijoitetut avaraan luostariin, jonka +pitkissä, katujen levyisissä käytävissä askeleet ja ääni kaikuivat +niinkuin kuninkaallisissa taulukallerioissa. Luostarissa oli vanha, +palkongilla varustettu torni, josta toiselta puolen näki vihreän, +öljypuita kasvavan tasangon sekä jylhiä, louhisia vuoria, toiselta taas +hänen iki-ihaelmansa, aavan lainehtivan meren. + +-- Entäs sinä -- kysyi hän Emiliolta -- kuinka sinä viihdyt +Altaranassa? + +Mutta hän ei malttanutkaan vastausta odottaa, vaan pitkitti juttuansa. + +Siellä oli juuri hänen mieleisensä luonto, Sardinian majesteetillinen, +jylhä luonto. Huoneen korkuisia viikunapuita, appelsiini-metsiä, suuria +ketoja täynnänsä maanomenia ja kukkakaaleja; siellä hän taisi +tuntikaudet kuljeskella kuin omassa, äärettömässä puutarhassaan, ketään +kohtaamatta. Luostarin vieressä oli satumainen puisto, jossa kukkaset +ja nyrkinkokoiset kranaatti-omenat puista putoelivat ja peittelivät +kalalammikkojen pintoja. Ilma oli kaikkialla täynnänsä hurmaavaa +kukkastuoksua. + +Näyttipä siltä, kuin nämä hurmaavat tuoksut vieläkin vaikuttaisivat +serkussa, sillä hän puhui niin innokkaasti ja vilkkailla eleillä, että +veti ohikulkiain huomiota puoleensa. + +Huomatessaan Emilion vain hajamielisenä kuuntelevan itseään, hän alkoi +puhua vieläkin innokkaammin. Hän kehui oppilaitaan pilviin saakka. +Hänen viisikymmentä oppilastansa olivat paikkakunnan ylhäisimmistä +perheistä, raharuhtinasten ja korkeasukuisten lapsia. Tosin hän ei +siihen suurta arvoa pannut -- -- -- Mutta hänelle, joka kolme vuotta +oli oleskellut Pilonan kilipaimenten parissa, oli tämä koulu +erinomaisen hauska, sillä tyttöset olivat hienosti kasvatettuja ja +vanhemmat ruhtinaallisen kohteliaita. Tarvitsi vain nähdä etehisen, +joka oli täynnä samettisia, silkkisiä pikku kappoja reunustettuja mitä +hienoimmilla turkiksilla. Entäs heidän kevätpukunsa sitten! Koko luokka +näytti yhdeltä ainoalta kukkaslavalta! Jok'ikinen päivä, koulutuntien +alkaessa ja päätyttyä oli siellä kirjava joukko ylhäisiä naisia, +kamarineitsyitä ja livreepukuisia palvelioita. Jos satoi, oli ulkona +pitkä jono vaunuja odottamassa. Oppilasten naispuoliset omaiset, jotka +samalla olivat lastenseimen suojelioita, lahjoittivat hänelle +silkkinauhoja, kauniita hiusneuloja ja kilpikonnanluisia kampoja. +Iltaisin, kun laupeudensisaret jo olivat levolle menneet, oli hienojen +rouvien tapana tulla häntä tervehtimään, ja ne kohtelivat häntä aivan +vertaisenaan, niin taidokkaasti, ylevästi ja ystävällisesti -- -- -- Ja +nytpä serkku, tehden iloisia, juhlallisia liikkeitä, alkoi luetella +koko joukon ylhäisiä arvo- ja sukunimiä. + +Emiliolle johtui mieleen taru kaupungin rotasta, joka kertoo kaikesta +kaupungin ihanuudesta ojarotalle. Tuo pakinoiminen ilmaisi kuitenkin +perinpohjaista kaunistelematonta luonnollisuutta, semmoista +lämminsydämmistä luonnetta, joka muodostuu sen maailman mukaan, missä +elää, niinkuin muutamat kasvit saavat maaperänsä karvan; luonnetta, +joka, tekemättä itselleen väkivaltaa, tulee nöyräksi köyhäin parissa +ja, huonontumatta, muuttuu turhamaiseksi ylhäisten seurassa. Serkku, +joka vuorikylässä oli ollut vaatimaton ja yksinkertainen, oli, +vietettyään kaksi vuotta hienon maailman mukavaa elämää, käynyt hieman +itserakkaaksi ja turhamaiseksi. Mutta hän ei ollut muuttunut muuta kun +pinnalta; syvemmältä hän oli sama perin kelpo tyttö kuin ennenkin. + +Tapahtuu joskus, että muutamat rakastettavat luonteet eivät miellytä, +siksi kun on oppinut tuntemaan viehättävämpiäkin, ihan niinkuin +parhaimmatkaan herkut eivät maistu, jos on kerran saanut syödä vielä +parempia; siitä tuli, ett'ei serkku miellyttänytkään Emiliota, joka +vertasi tämän kaikkia puheita ja liikkeitä Altaranassa olevaan +ystäväänsä. + +Saadaksensa hänet lopettamaan juttunsa ylhäisistä, Emilio kysäisi: -- +Entäs koulusi? + +Kouluko! Se oli oikea kaunotarten näyttely! Alussa hän oli tuntenut +itseänsä oikein vaivatuksi noitten uneksivaisten katseitten edessä. +Kaikki tyttöset olivat tummanverisiä, hiukset pikimustia, kulmat +tummia, kaarevia -- -- -- Entäs heidän omituinen kielimurteensa, josta +ei edes yhdeksän vuotta toimessaan ollut johtajatar sanaakaan +ymmärtänyt. Kaikki tämä teki lapset hänen silmissään jonkinmoisiksi +satumaisiksi olennoiksi. Sanalla sanoen, ne olivat aivan toisenlaisia +kuin pohjois-Itaalian lapset. Hän oli ihastunut Sardiniaan, eikä enää +voinut viihtyä alppi-Itaaliassa, jossa nuoret tytöt olivat liian +umpinaisia, kylmäverisiä, ja lapset kovin lapsellisia -- -- -- +Sardiniassa sitä vastoin ovat lapset jo kahdeksan ikäisinä +täydellisesti kehittyneitä luonteita. Siellä hänen oli ohjaaminen pikku +naisia. Jos sitte olivat pahoja tai kilttejä, ilmaisivat he jo +ensimäisenä päivänä luontonsa, niin ett'ei tarvinnut lainkaan olla +heistä epätiedossa. Opettajattaren työ oli helppoa. Entäs heidän +väkevät tunteensa. Se oli hänen mieleisensä rotu, rotu jolla oli +hermoja ja verta. Siellä oli tyttöjä, jotka rakastivat häntä niin, että +punastuivat hänen luokkaan astuessaan, ja jotka niin usein kuin +tilaisuutta suinkin tarjoutui, ilmaisivat hänelle tunteensa, väliin +salaa, muutamilla vapisevilla sanoilla, niin sydämmellisellä tavalla, +että hän sen iäti muistaa. Samanlaisia kuin olivat rakkaudessa, olivat +myöskin vihassa. Siellä oli muutamia, jotka eivät voineet häntä kärsiä, +jotka vähimmättäkään syyttä vihasivat häntä, pelkästä vaistomaisesta +vastenmielisyydestä, ja tekivät sen siinä määrin, ett'ei hän työssäkään +tullut toimeen heidän kanssaan. Mutta suoria he olivat eivätkä suinkaan +vastenmielisyyttään peitelleet. He eivät liehakoinneet hänen edessään +panetellakseen sitten selän takana, vaan kävivät ilmi sotaa. Ja samalla +laillapa menettelivät keskenäänkin. Siellä oli ystävyksiä, jotka +olisivat voineet käydä kuolemaan toistensa puolesta, ja vihollisia, +jotka ennen olisivat antaneet lyödä itsensä kuoliaaksi, kuin ojentaneet +kättä toisilleen. Kuusivuotiset pipanat saattoivat raivostua, jos +jotakuta toveria rankaistiin, vähäpätöisistä asioista taisivat petojen +lailla repiä ja kynsiä toisiaan, väliin aivan vähin äänin jossakin +nurkassa, niin ett'ei sekään joka oli alakynnessä, päästänyt +pienintäkään pirahdusta. + +-- Ne vasta olivat vilkkaita olentoja! -- hän päätti. Entäs sinä, +minkälaisia ihmisiä siellä Altaranassa on? + +Mutta eipä hän tälläkään kertaa malttanut kuulla vastausta, vaan +jatkoi. + +-- Oh, Piemonttilaiset ovat oikeita jääkalikoita! Niiden ei koskaan +päähän pälkähdä ilmoittaa tunteitaan, niinkuin nuo siellä etelässä +tekevät -- -- -- Hänellä oli ollut onnea kaikessa. Muun muassa hän oli +saanut ystäväkseen ranskalaisen laupeudensisaren, joka opetti +ulko-oppilaille omaa kieltään; tavaton nainen tuo, oikea enkeli +-- -- -- hän sai päähänsä lähteä lähetyssaarnaajaksi Kiinaan, +pelastamaan kiinalaisten lapsia. Tämä ajatus oli hänet niin vallannut, +että kun asiasta rupesi puhumaan, hän vapisi ja kasvonsa muuttuivat. +Yksin unissaankin hän siitä puhui, huutaen ääneen kiinalaisten +lasten nimiä niinkuin olisi nähnyt ne edessään. Hän oli ollut +taistelutantereella 1870 vuoden sodassa, auttanut kuolevaisia, joiden +viime sanoja hän vieläkin toisteli; hän oli ollut läsnä vaikeissa +jäsenten leikkauksissa ja hirmuisien kuolinvuoteiden ääressä, ja nytpä +hän vieläkin väliin kuuli pitkin päivää syliinsä kuolleitten +sotamiesten kamalia valitushuutoja, ikäänkuin kaiku olisi niitä +kertoillut joka taholta. Kaikesta tästä huolimatta hän oli niin herkkä, +että jos joku tyttönen vähän haavoitti sormensa, hän oitis +säikähtyneenä riensi auttamaan, ja hän seurasi harrasta osaa ottaen +tuntemattomienkin henkilöjen kärsimyksiä, ikäänkuin itse tahtomattansa +olisi ollut niihin syypää. Oi, semmoista jumalallista olentoa. Jokainen +lause hänen suustaan tuntui rukoukselta. Kun kuuli hänen äänensä, oli +se niinkuin vieno tuulahdus toisesta maailmasta. + +Emilio katseli serkkua. Tämä oli liikutettuna eikä näyttänyt enää +samalta kuin äsken. + +-- Olit siis onnellinen? -- kysyi Emilio, -- Eikö sulla ollut +ikävyyksiä, eikä taisteluja? + +-- Ei ollut ikävyyksiä, ei taisteluita -- vastasi hän. Siellä vietin +kaksi rauhan vuotta. + +Kaikkialla oli rauhaa, sekä luostarissa että sen ulkopuolella. Yksin +nuo pitkähiuksiset, valkohousuiset ja tummasukkaiset miehet, jotka hän +ikkunastaan näki makailevan tuntikausia torilla, tahi lasten tavoin +rakentelevan huoneita pähkinänkuorista, ja joiden päivällisenä oli +ainoastaan vihanneskimppu, minkä kainalossaan kantoivat -- nekin +tuntuivat hänestä muinaisajan kansalta, yksinkertaiselta ja +rakasteltavalta. Tiedot verisistä riidoissa ja perheitten välisistä +_vendettoista_[14] saapuivat luostariin viesteinä kaukaisesta +maailmasta -- -- -- Hänen lähimmässä ympäristössään ei koskaan mitään +tapahtunut, joka olisi hänen sielunsa rauhaa häirinnyt. Ja hän oli +vapaa. Hän söi ateriansa yksin isossa ruokasalissa ja häntä passattiin +niinkuin ylhäistä naista; hän nukkui erinäisessä, tilavassa huoneessa, +meni ulos milloin halutti, ainoastaan erään lastenseimen tytön +seuraamana, joka palveli häntä kamarineitsyenä. Hänen tarvitsi harvoin +mennä ulos, sillä hänen luonaan kävi hyvin paljon vieraita. Luostari +oli hänen hovinsa. Sitä paitsi -- -- -- tuo ranskalainen laupeudensisar +oli saanut hänet jumaliseksi. Monena iltana, kun kahden kuunvalossa +seisoivat ikkunan ääressä, puhellen yhtä ja toista, sanoi ranskalainen +ystävä: -- Rukoilkaamme -- ja pani kätensä ristiin. Ja hänkin, kun +katseli vuoria ja ääretöntä tasankoa, rukoili oikein sydämmensä +pohjasta, rukoili niin kuin muinoin vain lapsuudessaan oli rukoillut. + +Äkkiäpä alkoi serkku taas maallisia juttujansa ja sanoi: -- Se on +totta, minulla on täällä risti -- hän veti vaaleanpunaisen kapan alta +esiin ristin -- kultaristi, jonka Ortun markiisitar minulle antoi, hyvä +ystäväni -- -- -- enempi kuin ystävä. Hän jumaloi minua ja tahtoi +väkisin, että lähtisin kotiopettajaksi hänen perheesensä, jossa minua +kohdeltaisiin kuin prinsessaa. Hän pyysi rippi-isääni taivuttamaan +minua siihen. Hän kutsui minua luokseen, ja kun minä olin siellä, ei +hän ottanut muita vastaan. Se oli jotain, josta saatoin ylpeillä, sen +sulle vakuutan. Kaksi päivää sieltä matkustettuani kirjoitti hän +minulle -- -- -- kirjeen! Niin kirjoitetaan ainoastaan sisarelle. Siinä +on ystävyys, joka tulee kestämään kuolinpäivääni asti. Oi, mikä ihana, +hauska elämä! Niin eletään ylhäisessä kohteliaassa maailmassa. + +-- Sinä kait halusta matkustat sinne takaisin? -- kysyi Emilio. + +Serkku vastasi surullisena: -- En koskaan palaja sinne. Jätin paikkani. + +Nuorukaisen suu jäi auki hämmästyksestä. -- Jätit paikkasi? Miksikä? -- +Emilio epäili oitis, että serkku oli onnettomasti rakastunut, joutunut +vainon alaiseksi tahi jonkun mahtavan naisen mustasukkaisuuden +esineeksi. + +-- Miksikö jätin paikkani? -- -- -- kysyi tyttö ehtiäksensä vastausta +valmistella ja punastui hieman. Sitten lisäsi leikillisesti: -- Siksi, +että siellä etelässä on liian kuumaa! Troopillinen ilman-ala, päiviä, +joina ei voi hengittää, ja on aivan sekaisin kuumuudesta. Sitäpaitsi, +siellä on kurjaa vettä. Muuten, niinkuin tiedät, tarvitsen minä +vaihtelua. Myöskin -- -- -- olin liian yksinäni. Entäs sinä sitte, +kuinka viihdyt Altaranassa? -- Hän katseli Emiliota tutkistellen ja +toisti ensimäisen kysymyksensä: -- Mistä sinä nyt tulet? + +Emilio vakuuttaen vakuutti totta puhuneensa ja lisäsi hymyellen, +katsoen serkkua tarkoin silmiin: -- Kuumuuden tähdenkö tottakin +paikkasi jätit? -- -- -- Siinä kai lienee jotain salaperäistä. + +Taas punertuivat tytön poskipäät äkkiä, mutta kalpenivat pian jälleen. + +-- Siinä ei ole mitään salaperäistä -- hän vastasi totisena, -- Mutta +sinä, kuinka viihdyt Altaranassa? + +Tällä kertaa täytyi Emilion vastata kysymykseen ja hän saattoikin sen +tehdä. Heidän kulkiessaan edes takaisin corso Palestrolla hän kertoi +osan elämänsä vaiheista. Väliin häntä vaivasivat ohikulkiain uteliaat +katseet, niissä kun vilahti senlaatuista tarkkanäköisyyttä, jota tapaa +kaiken-ikäisissä ja -säätyisissä ihmisissä, silloin kun kohtaavat +nuoria, eri sukupuolta olevia henkilöitä, jotka kahden kesken +kävelevät. Mutta serkku ei ohikulkioita huomannut, sillä hän kuunteli +kovin tarkkaan Emilion sanoja, ehkä siten haihduttaaksensa sitä ikävää +vaikutusta, jonka hänen puheensa alku- ja loppupuoli olivat Emilioon +tehneet. Haihduttaaksensa tykkönään tämän vaikutuksen, hän hyvästi +sanoessaan laski todellisen, teeskentelemättömän luonteensa taas +näkyviin. + +-- Älä unhoita -- hän sanoi. -- Minä olen semmoinen tuulihattu -- -- -- +ehkä siitä syystä, kun kadotin äitini niin aikaisin. Mutta -- -- -- +olenhan hyvänluontoinen. Sitäpaitsi olen ainoa, täysi-ikäinen +naispuolinen sukulaisesi. -- -- -- Minulla on hiukan niinkuin oikeutta +vaatia, että minusta pidät. + +Hän ojensi Emiliolle molemmat kätensä, katsellen uhkamielisenä +ympärilleen. + +Emilio kysyi, missä hän asui. + +Toinen vastasi majaelevansa erään ystävän luona ja lisäsi +herttaisesti vaikka samalla surumielisesti: -- Tiedäthän --- -- -- +kansakoulu-opettajattaret ovat niinkuin nunnat: he löytävät +jokapaikassa yösijaa eikä heidän tarvitse mennä hotelleihin. + +Tämä hymyily palautti Emilioon mieltymyksen, jota serkku hänessä ennen +oli herättänyt. + +--- Ja nyt -- hän kysyi -- olet paikatta? + +Serkulla oli toivossa paikka ensi vuodeksi Brillassa, Liguurian +rannikolla. + +-- Vaan tiedätkö -- hän lisäsi -- minä yhä toivon pääseväni -- -- -- +Afrikaan tahi Itämaille. + +Tätä. sanoessaan hän oli jo muutamain askeleitten päässä Emiliosta ja +teki, surullisesti hymyillen, kädellään liikkeen, joka ikäänkuin +viittasi tuonne kaukaiseen maahan. + + + + +Viimeinen vuosi Altaranassa. + + +Jälkimaininkeja. + +Palattuaan Altaranaan lakkasi Emilio ryyppäämästä, ryhtyi innokkaasti +omiin lukuihinsa ja kohteli oppilaitaan aivan toisin kuin ennen: ei +koskaan enää selkään, ei toria eikä haukkumasanoja, vaikka sitten kuri +olisikin mennyt männikköön. Neiti Gallille, joka huolestuneena kysyi +mitä varten häntä oli käsketty Turiniin, puhui hän asian juurta +jaksain, ei ainoastaan sydäntänsä huojentaakseen, vaan myöskin kun +varmasti toivoi, että opettajatar, saatuansa tietää tuon pahalle tielle +joutumisen tapahtuneen juuri hänen tähtensä, heltyisi kuullessaan +surullisesta kohtauksesta rehtorin luona. Tyttö tulikin todella +liikutetuksi ja, vaikk'ei hän tahtonut uskoa itseänsä lankeemisen +syyksi, iloitsi hän sydämmellisesti Emilion katumuksesta, ikäänkuin +tämä jättämällä paheensa samalla tukehduttaisi rakkautensakin. Siitä +päivästä alkaen hän taas oli ystävällinen ja tuttavallinen Emiliolle. +Mutta sitenpä leimahti rakkauskin Emiliossa uudelleen ilmi tuleen. +Kuitenkin hän pysyi levollisena, luottaen pitkällisen vakaan ystävyyden +rauhoittavaan vaikutukseen, ja odotellen -- vaikka hänen tuntonsa häntä +siitä soimasi -- tuota tytölle surullista asiaa, jonka inhimillisesti +päättäen pian täytyi tapahtua; sillä pääsyynä tytön kieltoon hän oli +aina pitänyt tai tahtonut pitää sitä, että tämä pelkäsi sairaalle +isällensä samassa määrässä huonompaa oloa, kuin molemmat nuoret, hyvin +köyhiä kun olivat, lisäisivät perhettä. + +Näitä ajatellen Emilio odotteli kärsivällisenä ja kysyi joka päivä +kuinka vanhus jaksoi, uskaltamatta kuitenkaan silloin katsoa nuorta +tyttöä silmiin, sillä häntä melkein kiusasi tunto, ett'ei menetellyt +aivan rehellisesti. Mutta ukko, hän huononemistaan huononi. + +Pian tulivat tutkintohuolet ja Emilio odotti saavansa mieliharmia +viran-omaisten puolelta. Kun hän täydellä todella oli ruvennut työtään +hoitamaan ja mielellään tahtoi jäädä Altaranaan, oli hän varoillansa. + +Hyökkäys tehtiinkin häntä vastaan. Suulliseen tutkintoon +saapuivat sindaco, tarkastusmies, viinikauppias ja kolme muuta +kunnallishallituksen jäsentä. Herra Calvin luokassa olivat antaneet +opettajan kysellä, mutta täällä itse tutkivat poikia ja tekivät sen +niin, että helposti ymmärsi heidän jo kotona valmistaneen kysymykset +sekä antaneen niille mahdollisimmasti vaikean muodon. Kaikkein +juonikkain oli viinikauppias; hän oli varustanut suunsa täyteen +vaikeita kysymyksiä kymmenmurtoluvuista, joita hän sitte heitteli +luokkaan sotaisan näköisenä, ja kääntyi joka vastauksella toisiin +kunnallishallituksen jäseniin, ikäänkuin sanoakseen: -- Tuo oppilas on +mahdoton. -- Sindacolla oli kysymyksensä kirjoitettuina pieneen +paperiin, johon tuon tuostakin vilkaisi. + +Tutkinnon tuloksena oli, että oppilaat ylimalkaan osottautuivat varsin +huonoiksi, joka seikka -- huomaa ristiriitaa -- vaikutti sen, että +asian-omaiset jättivät luokan vähemmän äreän näköisinä, kuin olivat +sinne tulleet, näyttivätpä tyytyväisiltä kuin voittajat ikään ja +koettivat uhkaavalla äänettömyydellään musertaa opettajan. + +Vakaasti toivoen voivansa seuraavana vuonna laiminlyöntiänsä korjata, +ei Emilio tappion katkeruutta suurin tuntenut. + +Hänen suureksi ilokseen oli muitten kesävieraitten muassa asian-ajaja +Samiskin saapunut Altaranaan. Nuorukainen oitis riensi hänen luokseen +kertomaan vuoden merkillisistä tapahtumista, varsinkin neiti Gallin +jutusta. Asian-ajaja oli siitä jo hiukan kuullut, mutta kun hänelle +kerrottiin kaikki erityisseikat, huudahti hän kiivaasti: -- Semmoisia +roistoja! Että semmosta roistoväkeä onkaan! Niille pitää antaa +muistomarja! + +Tilaisuutta siihen hän sai piankin. + +Sindaco oli keksinyt palkintopäivän mukavaksi kostonpäiväksi. Hän aikoi +näet juhlallisesti jakaa palkintoja ainoastaan toisen koulun +oppilaille, joko tytöille tahi pojille, eikä olla tietävinäänkään +toisesta, siten nöyryyttääksensä vihattua opettajaa tahi opettajatarta. +Oltuansa jonkun aikaa kahden vaiheella pitikö kurittaa Rattia vai neiti +Gallia, sillä molempia hän ei voinut tavoittaa, päätti hän purkaa +kiukkunsa opettajatarta kohtaan, osittain koska vihasi häntä enemmän +kuin opettajaa, osittain siksi, että tyttökoulussa oli kaksikin +vihollista, neiti Galli ja rouva Falbrizio. Hän siis ilmoitutti +poikakoulussa pidettävän juhlan päivän ja tunnin, määräsi palkinnot, +lähetti kutsut kiertämään ja antoi kauniisti koristaa isoimman +raatihuoneen saleista. + +Juhlallisuuden avasi herra Calvi eriskummallisella puheella, joka alkoi +Egyptiläisten kasvatus-opista. Senjälkeen soitteli kunnan vaillinainen +orkesteri ja tämän vaiettua luki sindaco esitelmän koulupakosta. +Tyttökoulun puolesta ei tehty mitään, eipä sanaa sanottu selitykseksi. + +Silloin katsoi asian-ajaja Samis ajan soveliaaksi antaakseen +viran-omaisille läksytyksen. Hän haki kirjastostaan sopivia kirjoja, +pyysi tyttöjen tyytymättömät vanhemmat juhlaan, sai opettajattaret +tuumaansa suostumaan, koristi puutarhansa lipuilla, antoi asettaa sinne +istuinpenkkejä, tilasi Azzornon Soiton Ystävät illaksi soittamaan, +kutsui kesävieraat mukaan, ja niin vietettiin juhla puheita pitäen ja +nauttien valkoista viiniä ynnä makeisia. + +Tämä toinen koulujuhla oli tietysti paljoa hauskempi ja iloisempi +ensimäistä. _Il Popolossa_ oli kertomus siitä ja kylässä ei kokonaiseen +viikkoon puhuttu muusta kuin tästä juhlasta. + +Sindaco, joka sillä hetkellä ei voinut muuten kostaa, levitti, +nähtyänsä erään palkinnonsaaneen pikku tytön kädessä kuvallisen +satukirjan, sen huhun, että asian-ajaja oli antanut tytöille kirjoja, +joissa oli "alastomia naisia". -- Arvaa sen sitten -- lisäsi kulkupuhe +-- mimmoinen teksti niissä on! + + +Asian-ajajan kodissa. + +Tutkinnon jälkeen alkoivat asian-ajajan kodissa tavalliset seurustelut, +ja näihinpä Emilio nyt, niinkuin edellisenäkin vuonna, kutsuttiin +osalliseksi. Tänä kesänä hän, kokemiensa ikävyyksien jälkeen, tunsi +entistä kiinteämpää vetoa asian-ajajan rouvan puoleen, jonka +ystävällinen kohteliaisuus häntä ihastutti ja näytti täysin korvaavan +kaikki hänen tähän asti kärsimänsä nöyryytykset. Hän ajatteli, että jos +rouva koko vuoden olisi ollut paikkakunnalla, niin hän kentiesi olisi +voinut välttää nuot ikävyydet, ja jos rouvan herttainen ystävyys olisi +täyttänyt Emilion mielen, tuo intohimoinen rakkautensa naapuriin olisi +ehkä jäänyt heräämättä tai ainakin herännyt vähemmin kiihkeänä, sillä +yksinäisyys juuri oli sille vauhtia antanut. Hän huomasi kuinka koko +hänen olentonsa, sisimmistä ajatuksista alkain aina tervehtimiseen ja +käden-antoon asti, jalostui rouva Samis'in vienon seurustelun +vaikutuksesta, ja kuinka jokainen hänen seurassaan vietetty hetki +haihdutti hänen sielustaan raakojen puheitten ja kuukauden ajan +kestäneen siveettömän elämän jälkiä. Kaikki vanhat toiveet ynnä tuo +oikeutettu kunnianhimo kohota nykyistä korkeammalle, jonka hän jo oli +heittänyt, virkosivat hänessä uuteen eloon siitä omituisesta, joko +siten tarkoittamattomasta tahi tahallisesta tavasta, millä rouva Samis +toisinaan puhui hänen nykyisestä asemastaan kansakoulu-opettajana, +aivan kuin tuo asema olisi jotain satunnaista ja menevää, ainoastaan +aste parempaa yhteiskunnallista asemaa kohti, johon rouva ei +vähintäkään epäillyt hänen kerran kohoavan. + +Tällaisia mielessään kuvitellen ajatteli Emilio, että jos jokaisella +lahjakkaalla nuorella opettajalla olisi kylässään tämmöinen nainen, se +tuhansia hänen virkaveljistään estäisi kuoleutumasta tahi joutumasta +pelinhimon ja juomisen orjiksi. Rouvan oli tapana, kun Emilio illalla +sinne tuli, leikillisesti kysyä: -- No, herra Ratti, kertokaas mitä +tänä päivänä olette lukeneet. --- Tämän kysymyksen odottaminen +kiihoitti häntä päivän kuluessa hakemaan kirjoja, lukemaan, ja +miettimään miten parhaiten sisällyksestä selkoa tekisi, aivan niinkuin +koulupoika läksyänsä valmistelee. Kerran sanoi Emilio eräälle +asian-ajajan ystävälle: -- Semmoinen nainen pitäisi olla joka +seminaarissa. -- Toinen naurahti, mutta suostui siihen täydellisesti, +Emilio tunsi itsensä onnelliseksi, kun myöhemmin sai tietää, että +sanansa olivat tulleet rouva Samis'in korviin. + +Opettajaa huvittivat varsinkin asian-ajajan "loistavan" pessimismin +purkaukset, kuten hänen ystävänsä sitä nimittivät, sekä hänen +erinomainen taitonsa sättiä omia ja opettajakunnan yhteisiä vihollisia, +kun tuli puhe koulusta, joka näkyi käyneen hänelle mieliaineeksi. +Häpeä, joka oli tullut kunnallishallituksen osaksi, oikein ihastutti +häntä, eikä hän koskaan kuullut kylläkseen kerrottavan tuosta suuresta +loppunäytöksestä, joka suoritettiin poliisikomisariuksen suosiollisella +avulla. Asian-ajajaa ihmetytti, ett'ei sindaco ollut kauemmin +vastustellut, sillä, hän arveli, joko on alppikunnilla korkeampi +käsitys oikeuksistaan tahi on kansa täällä päin itsepäisempää kuin +muualla Itaaliassa, ne ovat levottomimpia ja vaikeimmat saada järkiinsä +silloinkin, kun tietävät menetelleensä laittomasti. Kerran hän oli +kuullut Altaranan sindacon huutavan keskellä kuntakokousta, että hän +omilla jaloillaan polkisi lakia, niinkuin hän silloin tallasi vanhan +sanomalehden rikki. Eikä tuo ollut mikään harvinainen tapaus. Laki ei +ollut minkään arvoinen, jos opettajilla ja opettajattarilla ei ollut +uskallusta oikeuksiansa valvoa. Olihan erään alppi-kunnan +kunnalliskokouksessa äänestyksen perusteella vähennetty opettajain +palkat seitsemästä sadasta lirestä viiteensataan, ilmoittamatta siitä +edes asian-omaisille, ja näin oli tehty siinä tarkoituksessa, että +säästyisi varoja kirkon etuseinän korjauksiin. Ja päätös tuli voimaan. +Toisessa kunnassa taas oli ne rahat, jotka hallitus lähetti +palkankoroituksiksi opettajille kirjoitettu kunnan tulojen laskuun, +ilman että asian-omaisella oli vähintäkään aavistusta asiasta. +Lukemattomia on semmoisia kuntia, jotka menolaskuihinsa merkitsevät +summan opettajain palkoiksi, mutta sitte salaisella välipuheella +pakoittavat heitä tyytymään puolta vähempään. Epärehellinen sindaco saa +aina käsiinsä jonkun opettajan, jonka nälkä on hänen omaa +konnamaisuuttaan suurempi ja joka sentähden tyytyy saamaan puolen lireä +kokonaisen asemesta. Emilion myötätuntoisuus asian-ajajaa ja tämän +rouvaa kohtaan lisääntyi vielä näiden mieltymyksestä neiti Galliin, +vaikka tämä, syyttäen isän tautia, ei ollutkaan noudattanut heidän +kutsuaan käydä heitä tervehtimässä. Rouva ihaeli neiti Gallin oikeutta +rakastavaa, jaloa luonnetta, ja asian-ajaja oli huomannut hänen +tavattoman kauniin suunsa. + +-- Kun ajattelee -- hän eräänä iltana sanoi vierailleen -- että sindaco +tahtoi suudella tuota ruusun-umppua ilkeällä suullaan, joka on likaisen +suppilon näköinen! Täytyy todellakin olla hävytön, vanha kokki, +luullaksensa olevansa oikeutettu semmoisia herkkuja nauttimaan. + +Kerran päästyään mieliaineesensa, hän huvitteli läsnäolevia +tavallisilla hauskoilla jutuillaan. + +-- Katsokaas, Itaaliassa on naimattoman kyläopettajattaren asema +sietämätön varsinkin miesten kehnouden tähden. Alhaisin ja rumin +virkamies, jotakuinkin varakas maanviljeliä viidenkolmatta vuotisesta +seitsemänkymmenen ikäiseen asti, miehet, jotka vain kahdesti kuussa +muuttavat paitaa ja pesevät kasvojansa vähä joka päivä, luulevat +oikeudekseen vaatia, että kunnan opettajatar heitä rakastaa, ikäänkuin +häntä palkattaisiin vastavarten lohduttamaan veronmaksajain vapaita +sydämmiä. Kummallista kyllä, kaikki he näyttävät aprikoivan tähän +tapaan: -- Hän on nuori, yksinäinen ja kansakoulu-opettajatar eikä +kuitenkaan ole minuun rakastunut! Mutta se on verrattoman hävytöntä! -- +Ja nuo herrat tuntevat itsensä todella loukatuiksi. Opettajatar parat! + +Asian-ajaja ei voinut säälin tunteitta ajatella niitä nuoria +tyttöparvia, jotka vuosittain päästetään seminaareista ja saavat +virkoja kylissä. Juuri sinä vuonna tilastolliset tiedot osoittivat, +että neljäkolmatta tuhatta opettajatarta oli palkattomina. Täydellä +syyllä oli eräs sanomalehti lausunut: -- Meillä on oikea opettajatarten +tulva. -- Hädän pakoittamina ja auttaaksensa omaisiaan ottavat tuhannet +nuoret tytöt, niin pian kuin ovat päästötodistuksensa saaneet, minkä +viran tahansa ja millä ehdoilla tahansa kansakouluissa, taikkapa +pikkukouluissa ja yksityislaitoksissa sijaisen ja apulaisen nimellisen +toimen, josta maksetaan piian palkka. Opettajattarien on asema paljoa +huonompi kuin opettajien, sillä he ovat tavallisesti korkeampaa +säätyluokkaa ja kärsivät siis enemmän elämän vastahakoisuuksista: ovat +ylempien sotilasten ja virkamiesten tyttäriä, ennen varakkaitten vaan +sittemmin köyhtyneitten vanhempain lapsia. Moni, joka antautuu +opettajattaren uralle aavistamattakaan sen hankaluuksia ja ilman +tarpeellisia ruumiin voimia, ei kestä kaikkia vaikeuksia, vaan menehtyy +tykkönään. Muutamat pilaavat terveytensä liian laihalla ja vähällä +ruualla voidaksensa pukeutua siististi. Ylen moni kärsii haittaa +äkkinäisestä ilman-alan muutoksesta, kun heitä siirretään tasangolta +johonkin vuoriseutuun taikka päin vastoin. Ja, hyvä Jumala, muudan +valtiopäivämies, puhuessaan opettajattarien eläkkeitten puolesta, oli +sanonut heidän keskimäärin voivan olla virassaan kahdestakymmenestä +kuudenkymmenen ikäiseen saakka! Täytyyhän kait ainakin laskea luvusta +ne, jotka ennen kolmeakymmentä täytettyään saavat keuhkotaudin. Sekä +kaupungeissa että maalla näkee monta nuorta opettajatarta niin +kurjassa tilassa, että se minkä maksavat eläkekassaan on heiltä +itseltään todella hukkaan mennyttä rahaa. Päälle päätteeksi viettävät +puutteen-alaista elämää ja pelkäävät alituisesti saavansa eron +kivuloisuutensa tähden. Siksipä rykien ja täydessä kuumeessa laahaavat +itsensä kouluun, pitävät tuntinsa itku kurkussa tahi kaatuvat +tainnoksiin penkkien väliin. Tämän johdosta on eräässä kaupungissa +isällisellä huolenpidolla säädetty, että kunnan lääkärin aina jonkun +ajan kuluttua tulee opettajattaria tarkastaa. _Sydämmen työjuhdat!_ +Siksihän heitä nimitetään. Saadaksemme käsitystä siitä, kuinka suuressa +arvossa heidän tointansa pidetään, tarvitsee minun vain kertoa +esimerkki pienestä R:n kaupungista, missä on koulu, joka valmistaa +opettajattaria tutkintoon; siinä oli ennen hyvin paljon oppilaita, vaan +nyt se on aivan tyhjänä, kun lähitienoille on perustettu mattotehdas, +jossa nuoret tytöt saavat työtä. Ovat, näet, kaikki havainneet +edullisemmaksi mattojen tekemisen kuin lasten sydämmien kehittämisen. + +Eräänä sunnuntaina Elokuussa Emilio kutsuttiin päivällisille Samis +pariskunnan luo. Kymmenkunnan vieraan joukossa oli siellä myöskin +muudan filosofian tohtori Turinista, uljas viidenkymmenen vuotias mies, +suuren kirjapainon johtaja, jossa työskenteli koko joukko nuoria +lahjakkaita opettajia saaden palkakseen määrätyn osuuden liikkeen +voitoista. Tohtori oli juuri palannut käynniltään viereisessä +laaksossa, missä erästä tekeillä olevaa teostansa varten oli +opettajilta ja opettajattarilta saanut kaikenlaisia tietoja +sikäläisistä koulu-oloista. Hän oli yksi niitä monia korkeampain +koulujen opettajia, jotka käyttävät neljännen osan aikaansa oman +koulunsa hyväksi, vaan muut kolme neljännestä työskentelevät yleisen +kansan-opetuksen parantamiseksi. Kokeilian kesken-eräisten aatteitten +sekasotkussa löytyi tuossa päässä kuitenkin joku verta tervettä järkeä +ja älyä, tavallisia henkilöissä, jotka ovat syntyneet oikeastaan +teollisuuden harjoittajiksi, mutta eksyneet opin tielle. + +Tohtorilla oli kunniasija emännän vieressä ja vastapäätä istui nuori +nainen, erään Turinilaisen paitatehtailian rouva. Hänen vieressään +istuivat hänen lapsensa, toisella puolen pieni tyttö, toisella poika, +molemmat koreissa vaatteissa, polvet paljaina ja tytöllä pitkät hapset +hajallaan. + +Jo aterian alusta oli haastelo vilkasta. Isäntä oli puhelias kuin +tavallisesti ja iski taaskin viholliseensa sindacoon, kertoen muun +muassa neiti Gallin historian, jonka tohtori pyysi saadakseen +päivällisen jälkeen kirjoittaa muistiin. Tämä tapahtuma vain vahvisti +hänen käsitystään siitä, että opettajan asema pienissä kunnissa on sekä +mahdoton että naurettava, pääasiallisesti siksi, kun keskenään +viholliset voimat vetävät häntä sinne ja tänne, niinkuin pahantekiää, +joka on tuomittu rikkiraastettavaksi neljän hevosen välissä. Toiselta +puolen vetävät häntä sindaco ja tarkastusmies, toiselta koulu-legaatti +ja tarkastaja, jotka jälkimäiset useinkin ovat keskenään kuin kissa ja +koira, ja sitten tulee kirkkoherra lisäksi tahtoen vetää opettajaa +rippituoliin. Sillä lailla kaikki häntä kiusaavat ja piinaavat, eikä +hän saa apua ei turvaa keltään. Ainoa tapa, tohtorin mielestä, jolla +voitaisiin opettajille hankkia itsenäinen, vapaa asema ja tarpeellista +kunnioitusta, olisi erityisen kouluneuvoston asettaminen, rehtori +puheenjohtajana ja jäsenissä ainakin yksi opettajakunnan valitsema +kansakouluopettaja; tällä neuvostolla sitte olisi valta virkaan +nimittää, siirtää ja asettaa opettajia, kuitenkin aina ensin kuultuansa +syytettyä itseään. Sitäpaitsi hän tahtoisi hävittää koulu-legaatin +toimen, sillä nämät joko liian paljon sekaantuvat koulun asioihin +tahi eivät puutu niihin ollenkaan ja joutuvat useimmiten riitaan +asian-omaisten kanssa; heidän sijaansa pitäisi asettaa ansiokkaita +kansakoulu-opettajia. Palkan tulisi olla vähintäin kahdeksansataa lireä +opettajattarilla ja 1000 opettajilla sekä kuntain ja hallituksen +yhteisesti maksettava. Eläkelaitos olisi parannettava, lahjapalkkioita +ja palkankoroituksia annettava. + +Mutta asian-ajaja, yksi noita kokeilioita pessimismin alalla, jotka +eivät tahdo kuullakkaan osittaisista parannushankkeista puhuttavan, kun +pelkäävät niiden kautta menettävänsä huvin nähdä kaikkea mustassa +karvassa, vastasi: -- Ajan hukkaa kaikki! pyydän anteeksi. Kaikki nuo +pienet parannukset eivät voi selvittää kansan-opetuksen vaikeata +kysymystä. Ja tiedättekö, miks'eivät? Sanon teille ajatukseni: +kysymystä on mahdoton ratkaista. + +Tohtori, joka tavallisesti osasi kaikki kysymykset ratkaista, pudisteli +päätään. + +-- Niin, hyvä herrasväki -- pitkitti asian-ajaja -- siinä on vain tuo +pieni vaikeus: kysymys on ratkaisematon. Olemme jo vuosikausia +puhuneet sinne ja tänne, jopa kirjoitelleet _kirjoja_ mahdotonta +saavuttaaksemme. Mitä sitten oikeastaan tahdomme? Me tahdomme saada +viisikymmentä tuhatta kansakoulu-opettajaa, toisin sanoen, +viisikymmentä tuhatta ihmistä, joilla on taitoa opettaa ja kasvattaa +lapsia, s.o. jotka ovat jossain määrin sivistyneitä, erittäin +ymmärtäväisiä, ja hyväsydämmisiä, hienotapaisia, ahkeria, +kärsivällisiä, ja jotka lakkaamatta käyttävät näitä hyviä +ominaisuuksiansa sekä viettävät kaikin puolin kunniallista elämää, +ollen samalla itse esimerkkinä opetuksilleen. Lyhyesti, me tahdomme +käytettäväksemme viisikymmentä tuhatta ihmistä, varustettua mitä +harvinaisimmilla henkisillä ja siveellisillä ominaisuuksilla, joita ani +harvoin tapaa samassa henkilössä, ja joita ani harvoin kaikkia +vaaditaan missään muussa vaikeimmassakaan toimessa. No niin, sanonpa, +ett'ei maamme voi tuottaa puoliakaan tuota määrää, ei vaikka palkkoja +miten koroitettaisiin ja kouluoloja kuinka parannettaisiin; sillä +vaikka mitä tehtäisiin, ei koskaan voida kylläksi palkita sitä minkä +opettajavirka kunnolliselta hoitajaltaan vaatii, tahi asettaa virkoja +semmoisiksi, että ne houkuttelisivat puoleensa sen osan nuorisoa, joka +arvokkaalla tavalla paikkansa täyttäisi. Välttämätöntä on siis, niinpä, +se on itse asian luonnossa, että opettajakunta yhä huononemistaan +huononee, eikä ainoastaan meillä vaan yleensä kaikkialla. Parannelkaa +mielenne mukaan; ette saa maata väkisin antamaan mitä sillä ei ole ja +mitä se sitäpaitsi ei antaisi, vaikka sillä olisikin. + +Tohtori kohautti olkapäitään: -- Siis -- hän huomautti -- ei teidän +mielestänne ole muuta tehtävä, kuin panna kädet ristiin ja antaa asiain +mennä menoaan. Se olisi teidän johtopäätöksenne. Minun luullakseni se +olisi suurin erehdys. Me emme pyydä viittäkymmentä tuhatta täydellistä +kansakoulu-opettajaa; me koetamme vain kaikin tavoin vähentää perin +huonojen opettajien lukua. Jos ei mitään tehdä, niin tämä luku +välttämättömästi pysyy niin suurena kuin se on, tahi oikeammin se +lisääntyy. Siis on jotain tehtävä; ellette muuten pidä lastenkasvatusta +saavuttamattomana utukuvana ja ellette aio kansan-opetusta opettajineen +kouluineen liikana rihkamana heittää oman onnensa nojaan. + +-- Kuulkaas vaan! -- sanoi asian-ajaja, närkästyneenä sattuvasta +vastauksesta. -- Minä en sano sitä utukuvaksi' -- -- -- utukuva se ei +suinkaan ole. Mutta luulen varmasti, että meillä on aivan liialliset +ajatukset koulun kasvattavasta vaikutuksesta. Minun mielestäni +esimerkillä on suurempi vaikutus; ne hyvät tunteet ja pysyväiset +vaikutukset, joita lapset saavat vanhempainsa ja muitten ihmisten +seurasta ja käytöksestä, merkitsevät paljoa enemmän. Tunsin erään +oikein lurjusmaisen pojan, joka isän ylevästä käytöksestä kerrassaan +muuttui. Isä oli näette eräänä päivänä kiivennyt korkealle +kirsikkapuuhun; äkkiäpä oksa taittui ja hän oli varma pudotessaan +katkaisevansa käsivartensa tahi jalkansa. Mutta sen sijaan, että olisi +vaaran-alaista tilaansa ajatellut, pani hän sormen huulilleen merkiksi +pojalle, ett'ei huutaisi ja säikyttäisi sydäntautista äitiä, joka myös +oli puutarhassa, vaikka toisessa päässä. Isä putosi ja taittoi toisen +säärensä, mutta kehoitti yhä poikaa äänettömyyteen. -- Minä uskon +semmoisissa teoissa olevan kasvattavaa voimaa; mutta en luule sitä +olevan koulun siveellisessä kasvatuksessa, jolla on ainoastaan sanat +välikappaleenaan. Sanat eivät vaikuta vähäistäkään lapsiin, jos ei +niitä todisteta tosiksi; mutta saavathan lapset kotonaan ja muualla +nähdä ja kuulla aivan toista. Kahdeksan vuotiaina he jo ymmärtävät tuon +pelin: vanhemmat ja opettajat koettavat saada heitä itseänsä paremmiksi +ja pyrkivät asian perille loruten sitä enemmän, mitä vähemmin voivat +viitata omiin tekoihinsa. Koulukasvatus! Yksi ainoa huono teko kotona, +sopimaton, avaimenreijästä nähty kohtaus, taikka sivu isän auki +unhoittuneesta kirjasta voi hävittää opettajan kuudenkuukautiset +vaivannäöt; ja semmoista tapahtuu joka päivä. Mitä hyötyä on, että +lapset yhden tunnin päivässä kuulevat puhuttavan siitä, mikä oikeata ja +hyvää on, kun päivän muina yhtenätoista tuntina kuulevat ja näkevät +kaikkea muuta. Tohtori hyvä, sukupolvi kasvattaa toista ainoastaan +tekojensa kautta, eikä pääse minnekään laverruksillaan. "Lapsistamme +täytyy tulla meitä parempia" on mielestäni tyhmin ja virheellisin +inhimillinen lause, jos sitä käyttäessämme ajattelemme vain suullisia +tahi kirjoitettuja neuvojamme nuorisolle. Joskin yliopistokasvatuksella +olisi toivottu vaikutuksensa ja jos meillä olisikin viisikymmentä +tuhatta lahjakasta opettajaa, luulenpa sittenkin pysyvämme samalla +asteella, sillä tämmöinen kasvatus on työläs saada hedelmiä kantamaan, +se kun vaatii luonteita, käsitystaitoa ja erin-omaista puhelahjaa. +Tuskin yhdellä kymmenestä kelvollisesta opettajasta on nämä +ominaisuudet. Onko kymmenen sivistyneen perheen-isän joukossa yhtään +joka edes sanoin voi lapsiansa kasvattaa? Isät luottavat opettajien +kasvatustyöhön, opettajat sanovat ja syystäkin, ett'eivät mitään saa +aikoihin ilman kotien myötävaikutusta, ja niin kasvatus jää tyhjäksi +sanaksi, joka soi kauniilta korvissamme. + +-- Pyydän anteeksi -- alkoi tohtori, pilkan hymy huulillaan -- millä +lailla sitte kansallisluonne on parannettava? + +Sitä ei asian-ajaja ollut ajatellut, hän mietti hetkisen ja sanoi +sitte: -- Sodan avulla. + +Melkein kaikilta pöytävierailta pääsi paheksiva huudahdus. + +Asian-ajaja joutui intoihinsa, aivan kuin ikänsä olisi tätä aatetta +miettinyt. -- Ainoastaan sodan avulla -- hän pitkitti -- olkoon sillä +sitte mikä päätös tahansa; sen tekee ainoastaan sota, joka kansakuntaa +järisyttää luita ja ytimiä myöten, joka pakoittaa sitä ajattelemaan, +verta vuotamaan, kärsimään, elämään kuolo silmäin edessä, niin ett'ei +se kymmeneen vuoteen vedä suutansa nauruun. + +Kaikki muut inttivät vastaan minkä voivat. Keskeltä hälyä kuului tuon +vieraan naisen sydämmellinen nauru. Hän näet luuli asian-ajajan, +sanoneen jotakin huvittavaa. Päivällisten alusta alkaen oli Emilio +uteliaasti häntä tarkastellut. Hän oli kaunis, kolmenkymmenen vuotias +nainen, tummat kiharat hiukset, ympyriäiset kasvot, pyöreät silmät ja +pyöreä suu, hyvin täyteliäs ruumiiltaan, kiristetty pitseillä ja +vaaleanpunaisilla nauharuusuilla koristettuun mustaan silkkihameesen. +Tirkistävät likinäköiset silmät puoleksi ummessa hän kuunteli molempia +kinailioita, ikäänkuin olisi saanut kovin voimiaan ponnistaa +käsittääksensä mitä sanottiin, ja kun hän näki muitten nauravan, nauroi +hän mukana, näyttäen perin pienet, valkoiset hampaansa sekä kauniit +poskikuoppasensa; mutta selvästi saattoi huomata, ett'ei hän +keskustelua seurannut. Hän söi vuoristolaisen hyvällä halulla. + +Tohtori virkahti tyynesti: -- Te ette usko koulun kasvattavaa +vaikutusta, minäpä en luota sodan kasvatusvoimaan. Sota on pelkkää +inhottavaa teurastusta, jonka tottumuksesta ja valtiollisen hyödyn +takia verhoamme runollisella loisteella. Jos meidät voitettaisiin, +olisi se perikatomme; jos voittaisimme, joutuisimme ylpeyden hutikkaan, +että hourailisimme neljänneksen vuosisataa. Olen varmasti vakuutettu +siitä, että koulu kasvattaa kansaa, kun kerran opettajat ja koulu-olot +muuttuvat paremmiksi. Sen minä uskon yhtä varmasti, kuin tiedän +viljellyn maan kantavan parempaa hedelmää kuin viljelemättömän, ja sitä +parempaa, mitä enemmän sitä on muokattu. Tämä, herraseni, on +kieltämätön totuus. Mieletöntähän olisi kieltää, että meidän, +_saadaksemme parempia opettajia, ennen kaikkea on hankittava heille +varmempi ja parempi taloudellinen asema_, niin että yhä useammat ja yhä +kunnollisemmat pyrkivät kansakoulun palvelukseen, josta sitten voidaan +vaatimuksiakin yhä koroittaa sekä valikoida tarkemmin henkilöt. Ompa +meillä Itaaliassa, sanottakoon mitä tahansa, kansakoulun alalla eteviä +miehiä, joille muissa maissa tuskin löytynee vertoja. Meillä on +opettajia, jotka, vaikka eivät olekkaan tavattoman sivistyneitä, +osaavat opetuksessaan yhdistää tervettä järkeä mielikuvitukseen ja +vakaisuutta iloisuuteen, menettämättä aikaa tahi kunnioitusta, ja +tekevät sen ihmeteltävällä, vaistomaisella pedagogiallisella +aistilla, kuin synnynnäiset kasvatustaiteilijat ainakin. Löytyy +kansakoulu-opettajia, jotka varattomina, ilman kirjoja, suuriperheisinä +ja pakotettuina toimeen tullakseen laskemaan tarkoin joka centesimon, +koko maailma vastassaan, kuitenkin pitkittävät lukujaan ja edistyvät +yhä ainoastaan sen nojalla, että palavasti, ilman itsekkäisyyttä +tointansa rakastavat. Kaikki tarkastajat tuntevat senlaisia opettajia. +Ottakaa hiukka selkoa asiasta, hyvä herra, niin löydätte huomaamatta +jääneitä kansakoulu-opettajia, joiden elämänhistoria olisi +kultakirjaimilla kirjoitettava kasvatus-opillisiin aikakauskirjoihin. + +Asian-ajaja kohautti olkapäitään ja puhkesi sanoihin: -- Semmoiset ovat +urhoja, mutta eivät ne kokonaisessa maassa paljoa merkitse; ne ovat +kuin suuria arpajaisvoittoja, jotka eivät suinkaan tee kansaa +rikkaammaksi. Sankarit ovat tähän aikaan niin harvinaisia, että jos +joku sattumalla löytyy, hänelle kohta pystytetään muistopatsas. + +-- Oivat opettajat eivät ole niinkään harvinaisia -- ryhtyi tohtori +taas puheeseen, innokkaasti puolustaen sitä kansanluokkaa, jota sai +rikkauksistaan kiittää, ja nyökäyttäen päätään Emiliolle, hän jatkoi: +-- En nyt tahdo puhua läsnäolevista -- -- -- + +Kun nuori rouva näki toisten hieman hymyelevän, luuli hän tohtorin +laskeneen leikkiä ja huudahti, ääneen nauraen: -- Voi kuinka hupaista. + +Useat vieraista pyysivät tohtoria kertomaan jotain käynnistään +naapurilaakson kouluissa. + +Hän rupesi oitis kertomaan eräästä omituisesta opettajasta, joka oli +ottanut viran pienessä kyläkoulussa kahden tai kolmen sadan liren +vuosipalkasta, sillä ehdolla että pääsisi koulun pöytäkirjaa pitämästä, +koska se oli hänelle aivan mahdotonta. Aurinkoisina päivinä hän antoi +oppilaitten istua kärryissä, ja koska hänellä oli pieni maatilkku, oli +hän omaksi hyödykseen keksinyt erityisen kasvatusteoriian, jonka +perusti Pestalozzin lauseesen: "Sopivin askaroiminen, minkä voi +kouluopetukseen yhdistää, on maanviljelys." -- Täytyy -- sanoi opettaja +-- palauttaa ihmiset yhteisen emonsa, maan puoleen; maata muokatessa +varttuvat siveys, sydämmen rauha ja kaikki hyvät ajatukset; tämän +kauniin tekosyyn nojalla hän pani oppilaansa tekemään työtä +peltotilkullaan. Totuttaakseen heitä taloudellisiin toimiin hän antoi +heidän valmistaa ruokaa, hakata puita ja kiilloittaa saappaita. + +Kaikki pöytävieraat nauroivat. + +Tohtori kertoi kohta jälkeen toisenkin esimerkin, siten vahvistaakseen +edellisen kertomuksensa todenperäisyyttä. Staccon pienessä kunnassa oli +kolmenkymmenen vuotias kansakoulu-opettaja, haudankaivajan poika, +verraton toimessaan, joka siivon tapansa, sydämmensä hyvyyden, +viisautensa ja kunniallisen elämänsä kautta oli päässyt kylän +rauhatuomariksi ja lopulta kohonnut niin korkealle arvossa ja vallassa +kuin suinkin kyläopettaja saattaa nousta. Ei voi suin sanoa kuinka +ahkera tuo nuorukainen oli ja kuinka paljon hyvää hän teki kunnassaan, +hävittämällä ennakkoluuloja, sovittamalla vihollisia, herättämällä +kodeissa innostusta lukemiseen sekä saattamalla tuhlaajapoikia oikealle +tielle, ja tämän kaiken hän teki pysyen aina vaatimattomana, jonka +ominaisuutensa kautta hän jo alusta alkaen oli saavuttanut kaikkien +suosion. Tosiaankin voi yhtyä Lutherin lauseesen: "Hyvää opettajaa ei +voida rahoilla palkita." + +Mitä ylemmäksi hän oli tullut vuoriseuduilla, sitä huonommissa oloissa +olivat opettajat eläneet. Se oli ikäänkuin nousemista kurjuuden +kukkuloille. + +Muitten muassa oli hän tavannut vanhan opettajan, joka, kun ei voinut +kylläksi lämmittää luokkahuonetta, piti tuntejansa tallissa. Vielä +korkeammalla olevassa vuorikylässä hän oli tiellä kohdannut punaiseen +hameesen puetun, koppaa selässään kantavan nuoren opettajattaren. +Vuoden pahimpana aikana tämä, alppisauva kädessään, olkisaappaat ja +säärykset jalassa, asteli kylästä kylään tunteja antamaan. +Kouluhuoneena hänellä oli kellari, jossa ei ollut kylliksi penkkejä, +vaan moni lapsista istui kivillä. Kun lunta kasaantui oven ja ikkunain +eteen, täytyi heidän kaikkien rynnätä ulos, ett'eivät tukehtuisi. +Korkeimmassa laaksossa, asutun maailman ylimmillä rajoilla, vähän +alempana ikuisen lumen seutuja, oli opettajana pappi. Hänellä oli pieni +hökkelin tapainen kouluhuone ahtaalla paikalla kirkon ja kirkkotarhan +välissä. Mies muistutti vahvasti vanhasta erakosta vihreässä takissaan +ja rikkiöimissä saappaissaan. Hän eli perunoista ja murmeli-rotan +lihasta sekä piti palveluksessaan vanhaa, rähjäistä, rääsyihin puettua +piikaa, joka tavallisesti kääri riepuja opettajan jalkain ympäri, kun +tämän oli mentävä tunnilleen. Se oli kansan-opetuksen kauhujen +äärimmäinen kuva; ylempänä oli kaikki kuollutta. + +Tämä surkea kuvaus mielessä noustiin pöydästä; mutta huvilan edustalla +kasvava puutarha oli niin kaunis ja sen alla vierivä virta sekä metsä +ja vuoret loitompana tarjosivat niin ihanan näköalan, että iloiset +haastelot piankin taas alkoivat sujua. + +Emäntä pyysi Emiliota pikimältään huvihuoneesen. Täällä tapasivat +päivällisissä olleen vieraan rouvan, joka Emilion tullessa lähetti +lapsensa ulkopuolelle leikittelemään. Rouva Samis'illa oli ystävänsä, +rouva Ribbanin puolesta jotain Emiliolta pyydettävää. + +-- Tilaisuus ei ole oikein sovelias -- hän sanoi --, mutta herra Ratti +antaa kyllä anteeksi. + +Kysymys oli yksityistunneista. Rouva Ribbani toivoi, että Emilio nyt +loma-aikana opettaisi hänen poikaansa, joka oli saanut ehdot Turinin +kansakoulun kolmannesta luokasta neljännelle. + +Emilio ei ollut oikein suostuvainen, syyttäen sitä, että sindaco oli +käskenyt hänen Elo- ja Syyskuiden kuluessa kertaamaan niiden kanssa, +jotka olivat jääneet hänen omalle luokalleen. + +Vaan nuori rouva oli itsepäinen ja pyysi häntä toki tekemään hänen +Oskarilleen tämän suuren palveluksen. Olihan kysymys ainoastaan +vähäpätöisestä seikasta: kolmesta tunnista viikossa. Poika oli saanut +repposet ainoastaan laskennossa. + +-- Sitäpaitsi -- hän lisäsi -- on poikani hyvin harras oppimaan; hän on +hiljainen ja hyväpäinen, eikä tule teille suurtakaan vaivaa hänestä. + +-- Kas niin -- sanoi rouva Samis ystävällisesti Emiliolle -- te voitte +kyllä tehdä sen palveluksen rouva Ribbanille. + +-- Saattaisinhan minä -- alkoi taas vieras rouva -- pyytää rouva +Falbriziota, joka viime kesänä opetti tyttöäni, mutta ymmärrättehän, +ett'ei pojalle ole opettajattaressa kyllä. -- Hän lisäsi äkkiä: -- Mitä +maksoon tulee, emme suinkaan katso sen määrää. + +Opettaja loukkaantui; rouva Samiskin teki harmia ilmaisevan liikkeen. + +-- En minäkään sitä katso -- vastasi nuorukainen hiukan terävällä +äänellä. Hän ei kumminkaan pannut rouva Ribbanin sanoja pahakseen, +sillä ne lausuttiin aivan ajattelemattomasti. Sitä paitsi näytti rouva +yhtä hyvänluontoiselta kuin ajattelemattomalta. + +-- Kolmannesta luokasta neljänteen sanoitte? -- kysyi Emilio. + +-- Sanoinko niin? vastasi hän. -- Taisin erehtyä. Se tuli varmaankin +toisesta kolmanteen -- -- -- niin juuri, toisesta kolmanteen. Te voitte +määrätä hetken, joka itsellenne parhaiten sopii, esimerkiksi kolmesta +neljään j.pp. Meidän huvilamme on pari sataa askelta ylempänä +raatihuonetta; se, näette, jossa on lipulla koristettu huvihuone. +Meillä on hauska huone istuaksenne. -- Kääntyen rouva Samisiin hän +lisäsi: -- Se on se sininen, jossa kamarineitsyt makasi viime vuonna. +Muistatteko, eräänä päivänä te menitte sinne hamettanne laittelemaan? + +Tuokin erityisseikka kamarineitsyestä tuntui Emiliosta +vastenmieliseltä, mutta rouva näytti semmoiselta luonnonlapselta, +ett'ei hän sen enempää ajatellut sanain sopimattomuutta. + +-- Niinkuin mainitsin -- pitkitti rouva Ribbani vilkkaasti ja +lähentelihen Emiliota likinäköisten tavallisella tuttavallisuudella -- +ei ole puhe muusta kuin ainekirjoituksen harjoittamisesta; toisissa +aineissa hän on hyväksytty. Voisittehan vähän pitää silmällä +käsialaakin, sillä totta puhuen, hän kirjoittaa oikeita +harakanvarpaita. Mutta, saattehan itse nähdä -- lisäsi hän nauraen. + +Opettaja kysyi pojan ikää. Rouva Ribbani katseli kattoon, laski +kiireesti sormillaan ja vastasi: -- Kahdeksan vuotta -- -- -- ei, +kahdeksan ja puoli. Eihän se ole ikä eikä mikään. Jos tietäisitte +kuinka vilkas hän on! Pieni irti päässyt paholainen. Pyydän +sydämmellisesti että varustautte kärsivälliseksi, herra opettaja. +Valitettavasti hän on hemmoiteltu lapsi, joka varmaan saattaa teidät +epätoivoon. Sopiiko teidän alkaa huomenna? + +Huomispäivän tunti määrättiin, jonka jälkeen kaikki kolme palasivat +muuhun seuraan. Rouva Ribbani näytti varsin tyytyväiseltä; rouva Samis +taas pidättäen nauruansa vilkaisi Emilioon. + + +Yksityistunnit. + +Seuraavana päivänä meni Emilio lukemaan rouva Ribbanin pojan kanssa. + +Huvilan edustalla kasvavassa puutarhassa oli pieniä kukkasmaita sekä +kahvin juontia varten kuusikulmainen huvimaja, jonka katto kohosi +keilanmuotoiseksi ja jonka neljä akkunaa olivat varustetut vihreillä +säleuutimilla. + +Avatessaan puutarhan portin Emilio äkkäsi rouva Falbrizion, joka seisoi +huvimajan kohdalla tuttavallisesti puhellen kamarineitsyen kanssa; vaan +koska tämä loukkasi Emiliota heidän yhteisen virka-arvonsa puolesta, ei +hän ollut näkevinäänkään rouvaa astuessaan puutarhan poikki. Palvelia +avasi hänelle oven salin viereiseen siniseen huoneesen. Se oli rikas, +huolimattomasti hoidettu koti, täynnänsä kauniita, pölyisiä +huonekaluja; viuhkoja, muotilehtiä ja leikkikaluja oli heitelty sinne +tänne tuoleille ja sohville. + +Pian ilmaantui rouva Ribbani poikineen. Ruvettiinpa haeskentelemaan +mustepulloa ja lopulta huudettiin palveliaa tuomaan omaansa. Rouva, +joka luuli velvollisuudekseen kuunnella tuntia, istautui pöydän ääreen, +vastapäätä opettajaa, ja näytti perin tarkkaavaiselta. + +Kymmenessä minuutissa Emilio oppi tuntemaan oppilaansa. Se oli hyvin +vähän kehittynyt, kuunteli opettajaa pitäen käsiään ristissä vuoroon +toisen vuoroon toisen polven ympärillä ja vastasi kysymykseen: -- +Oletkos ymmärtänyt? -- aina: Olen minä! -- vaikka kuitenkin oli +ymmärtänyt aivan nurinnarin. Mutta pahinta kaikesta oli, että hän +yksipäisesti pysyi virheissään, viisasteli ja koetti epärehellisen +asian-ajajan julkeudella toisiksi kääntää opettajan sanoja. Pari kolme +kertaa äiti läksi ulos muutamiksi minuuteiksi. Kerran Emilio oven takaa +kuuli naurua ja ikäänkuin kahden painimista, joista toisen äänestä +tunsi palveliaksi. Luultavasti tämä kutitti kamarineitsyttä. Sitte +kuului pianonsoittoa salista. Rouva palasi taas sisään ja kysyi +häiritsikö soittaminen sekä kertoi pikku tytöllä par'aikaa olevan +soittotunnin. Emilio vastasi: ei, semmoisella äänellä, että rouvan +olisi pitänyt ymmärtää hänen tarkoittavan toista, mutta sitä rouva ei +käsittänyt. Emilio toivoi seuraavalla tunnilla saavansa jäädä rauhaan +pojan kanssa. Mutta tälläkin kertaa rouva istui huoneessa, leikellen +auki erästä itaalialaista romaania, johon silloin tällöin kurkisteli. +Loppupuolella tuntia hän alkoi kuunnella avosuin, ikäänkuin olisi +tahtonut niellä opettajan sanat, väliin heilauttaen päätään +heittääkseen ylös matalalle otsalle valuneen mustan hiussuortuvan. +Nuorukainen katseli häntä salavihkaa. Rouva oli pystynenäinen ja ylen +täyteläinen, mutta kaunis, eikä näyttänyt vähääkään kiekailevalta. +Hänen läsnäolonsa häiritsi kumminkin Emiliota, samoin kuin +heleänvärinen pilkku kirjassa, sivun laidassa, häiritsee lukijata. + +Kolmannella kerralla Emilion täytyi rouva Ribbanin juttujen takia +aloittaa tuntinsa neljännestä liian myöhään. Rouva kertoi, että oli +ollut kovin ikävää Sestrin kylpylaitoksessa; että hänen miehensä oli +määrä tulla Syyskuun ensi päivinä hakemaan häntä ja he matkustaisivat +Roomaan; ja että hän aikoi viettää syksynsä vuorelle rakennetussa +huvilassaan, jonne hän aina lähti viininkorjuun ajaksi. Äkkiä hän +kysäisi, oliko poika paljonkin edistynyt kahdella ensimäisellä +tunnilla. + +Tälläkin kertaa rouva istui sisällä ja kuunteli tarkasti opettajaa, +tirkistäen suoraan seinään ja silloin tällöin nyökäyttäen +hyväksyväisesti päätään. Kun Emilio selitti erästä liikuttavaa +kertomusta, kääntyi hän uteliaana kuuntelemaan muutamia äänenväreitä, +ikäänkuin olisivat olleet kätketyn soittokoneen sointuja. Hän tarkistui +sanaan _ihmeellinen_ ja toisteli sitä hiljaa itsekseen, niinkuin olisi +miettinyt sen merkitystä. Kun opettaja, saatuansa oikean vastauksen, +sanoi "hyvin!" heittäytyi äiti poikansa kaulaan ja suuteli häntä +rajusti, ikäänkuin poika olisi päästänyt oikeita neron leimauksia. + +Seuraavilla tunneilla Emiliota häiritsi toinen seikka: Rouva Ribbanin +luo tuli naisia vieraisin ja ne puhuivat ja nauroivat ääneen salissa, +samalla kun vierashuoneessa opetettiin. + +Eräänä päivänä hän viereisestä huoneesta kuuli miehen ääntä, joka +hiljaa puhui rouvan kanssa, ja sitte taas kuului ikäänkuin käsi olisi +laskettu käden päälle. Se herätti Emiliossa epäluuloja. + +Seuraavana päivänä oli Emilio tuskin tuntinsa aloittanut, ennenkuin +palvelia tuli sisään kantaen tarjottimella persikoita ja muita +makeisia, ja kohta sen jälkeen ilmaantui rouva pyytäen, että opettaja +olisi hyvä ja antaisi "pikun" syödä opettajan puhuessa, sillä heidän +piti kello neljä, ihan lyönnilleen, lähteä huviretkelle. Opettaja +suuttui ja oli ääneti, kunnes poika oli herkut ahmaissut; mutta rouva +ei laisinkaan huomannut tuota mieliharmin osoitusta. Tämä kaunis, +lihava nainen lapsellisine kasvoineen oli Emiliosta kovin typerä ja +ajattelematon, mutta samalla niin teeskentelemätön, että hän lopulta +antoi hänelle ajattelemattomuuden anteeksi. Hän ei kuitenkaan voinut +välistä olla ajattelematta onnettaren mielivaltaisuutta, verratessaan +tätä laiskaa, mitätöntä rouvaa, joka virui ylellisyydessä, nuoreen +naapuriinsa, kelpo tyttöön, joka vietti hyödyllistä, jaloa ja +toimeliasta elämää, mutta jolla tuskin oli kylläksi nälkänsä +tyydykkeeksi. + +Eräänä päivänä oli Emilio vähällä ikipäiviksi jättää koko huvilan +hyvästiäkään sanomatta. Hän oli juuri päättänyt tunnin ja poika oli jo +mennyt ulos. Salissa oli vieraita, joille parast'aikaa tarjottiin +viiniä. Rouva Ribbani tuli äkkiä sisään, pyysi opettajaa vielä +viipymään hetkisen ja katosi samassa. Kohta sen jälkeen kantoi palvelia +Emiliolle lasillisen viiniä. Tämä lasillinen, joka lähetettiin hänelle +kuin jollekin kuskille ikään, ilman että häntä pyydettiin sisään +toisten luo tai ilman että rouva hetkeksikään jäi hänelle seuraa +pitämään, loukkasi häntä kovin. Hän ei kajonnut lasiin, vaan meni +tiehensä lujasti päättäen vasta jäykällä käytöksellään saada rouva +Ribbanin ymmärtämään että hän oli käyttäytynyt perin sopimattomasti. + +Kun Emilio seuraavalla kerralla tuli, loukkasi rouva häntä vieläkin +pahemmin. Hän riensi Emiliota vastaan hymysuin, ikäänkuin olisi ollut +hauskoja uutisia sanottavana, ja kysyi matalalla äänellä, tahtoiko +Emilio tehdä tuttavuutta erään salissa olevan herran kanssa. Se oli +ylhäinen henkilö, opetus-asian toimikunnan osastopäällikkö, yksi niitä +viran-omaisia, joita on edullista tuntea, koska heillä on suuri +vaikutusvalta. Semmoisen miehen puoltosana olisi opettajan +tulevaisuudelle suuriarvoinen; jos ei muuta, hän voisi hankkia +opettajalle palkankoroitusta, jota hän oli monelle muullekkin rouvan +tutulle hankkinut. + +-- Älkää ujostelko yhtään, vaan tulkaa sisään -- lisäsi hän. Se on +kohtelias mies, joka osaa seurustella kaikenlaisten ihmisten kanssa. + +Opettaja kielsi jyrkästi, eikä sanonut tarvitsevansa puoltolauseita. +Katsahtaessaan vieraan käyntikorttia, jonka rouva oli hänelle jättänyt, +ei hän voinut pidättää nauruaan. Siinä seisoi: herra se ja se _Yleisten +töitten_ toimiston osastopäällikkö. + +Opettajan kieltävä vastaus pahoitti hieman rouvaa ja hän meni ulos. +Mutta vähää ennen tunnin loppua hän taas palasi sisään ja istautui +tavalliselle paikalleen. Sepäs omituinen olento! Väliin näkyi +mieltymyksellä katselevan Emiliota; mutta kun opettaja silloin katsoi +häneen, niin hän hätkähti ja käänsi silmänsä toisaanne, niinkuin +olisi asiata tarkemmin miettinyt ja ajatellut: -- Mitäs tyhjää? +Kansakoulu-opettaja -- -- --- + +Emilio olisi kutakuinkin pitkittänyt tuntejansa, ellei rouva Ribbani +yhä uudelleen olisi häntä loukannut, väliinpä kovin syvästikkin. +Eräällä kerralla rouva tuulispäänä ryntäsi sisään keskellä tuntia, löi +kätensä yhteen ja huuteli: Riennä, Oskari, riennä! Setä on saapunut! +Tänään ei ole tuntia! -- Kun rouva näki opettajan tyytymättömän muodon, +hän kohta ystävällisesti lisäsi: -- Oi, älkää olko pahoillanne; me +otamme tämänkin tunnin laskuun. -- Sen sanottuaan, hän kiiruhti pois +pojan kansaa, niin ett'ei Emilio ehtinyt häntä löylyttää. + +Kaksi päivää myöhemmin Emilio palasi huvilaan, varmasti päättäen antaa +rouvalle läksytyksen, joka ei mielestä menisi, niinpä oikein puhua +suunsa puhtaaksi. Mutta rouva estikin häntä odottamattomalla tavalla; +hän astui niin julkean lähelle opettajaa, että tämä tunsi hänen kuuman +hengityksen leuassaan ja se Emilion suuttumuksen hillitsi. + +-- Tänään -- kertoi rouva äänellä kuin olisi aikonut Emiliolle jotain +erityistä uskoa -- kunnioitamme setää pitämällä isot päivälliset. +Mieheni tulee tänne varta vasten päiväksi Turinista. Minä olisin +teitäkin pyytänyt -- -- + +-- Minulle se olisi todellakin hauskaa, ymmärrättehän sen -- -- -- ja +miehelleni myös -- -- -- Mutta niin ei ole muitten laita -- -- -- Setä +on kunnon mies -- -- -- hieman sukuylpeä vain. Toiste teidän tulee olla +meillä päivällisellä, kun olemme omin joukoin ja silloin minä pyydän +rouva Falbrizion myös. + +Tämä solvaus tuli niin äkkiarvaamatta ja tehtiin niin viattomalla +muodolla, ett'ei nuorukainen oitis löytänyt sanoja vastatakseen. Kun +rouva oli mennyt, ajatteli Emilio tarkemmin hänen puhettaan ja tunsi +olevansa aivan raivoissaan. + +-- Sinnekkö asti -- hän mutisi itsekseen -- olen laskenut tuon +tyhmän hanhen! Hän pitää minua renkinään! Puuttuu vain, että hän panee +minut poikansa saappaita harjaamaan! Tuo ei voi tulla pelkästä +tietämättömyydestä. Pohjana lienee ylenkatse ja salainen halu loukata +minua. Setä muka on aristokraatti. Oh, te pyhäpukuiset kollot, opetanpa +teille ihmistapoja, niin että sen kauan muistatte! + +Pari päivää sen jälkeen Emilio palasi huvilaan sanoakseen rouvalle, +sedälle, jopa kaikille ihmisille, ett'ei häntä enää haluttanut olla +pojan opettajana. Aikoipa ilmaista syynkin, oikein puhua suunsa +puhtaaksi, eikä vähääkään peittää loukattua ylpeyttään. Vaan puutarhan +portilla hän tapasi kamarineitsyen, joka siinä seisoi häntä odottamassa +ja ilmoitti omituisesti hymähdellen päivällisen lykätyn paria tuntia +myöhemmäksi, ja että "herrasväki" vielä istui pöydässä; parasta siis +palata vasta tunnin kuluttua. + +Opettaja kävi tulipunaiseksi ja terävä vastaus pyöri hänen kielellään; +mutta kun häpesi näyttää närkästystään palvelustytölle, hillitsi hän +vihansa, käänsi selän tytölle ja meni vastaamatta tiehensä, eikä +aikonut sen koommin jalallaan astua sen talon kynnyksen yli. Vanha +viha, mikä hänessä nöyryytettynä opettajana kyti rahaylimyksiin, heräsi +jälleen eloon ja entiset, yhteiskunnallisia kostonhankkeita +tarkoittavat aatokset leimahtivat tulenliekkien tavoin hänen +sielussaan. Hän kiihotti näitä liekkejä ja ahmi mielessään +tulevaisuuden kuvaa, jonka mielikuvitus loi hänen eteensä: kiljuva +roistojoukko ryntää tuohon puutarhaan ja tuohon taloon, kukistaa, +polkee ja hävittää kaikki sekä ajaa potkuilla ja kepin lyönneillä +huoneesta huoneesen tuota ylimysmielistä setää, työmiehiään +köyhdyttävää aviomiestä ja tuota äitelää, juveli-koristeista rouvaa, +joka lihoo ja laiskottelee vääryydellä anastamassaan asemassa, ja jonka +jok'ikisestä huokosesta löyhkää ylönkatsetta köyhyyteen, joka kuitenkin +olisi hänelle juuri omiansa. + +Tässä mielentilassa Emilio palasi kotiin ja purki sydämmensä neiti +Gallille, joka, ihme kyllä, näytti tyytyväiseltä ja lämpimin sanoin +lausui hyväksyvänsä Emilion päätöksen katkaista pitemmittä puheitta +kaiken yhteyden tuon herrasväen kanssa. Tämä ei kumminkaan ollut +Emiliolle kylläksi; hän tahtoi, että rouva Ribbani saisi tietää syynkin +välin rikkoumiseen ja meni sentähden rouva Falbriziolle kertomaan +kaikesta, varmana siitä, että hänen puheensa sanasta sanaan saapuisi +asian-omaisten korviin. + +-- Menkää ja kertokaa sanani hänelle -- puhui Emilio rouva Falbriziolle +-- te, joka olette perheen tuttuja. Sanokaa hänelle myöskin, että +heitän hiiteen pojan mammoineen juuri edellä kerrotuista syistä, jotka +minulle selvään näyttävät, ett'ei rouva Ribbanin ymmärrys riitä +käsittämään erotusta opettajan ja tallirengin välillä. + +Rouva Falbrizio oli aivan samaa mieltä ja lisäsi, happamasti hymyillen, +että rouva Ribbania oli tosiaankin sääli, koska hän kuului perheesen, +joka -- -- -- Hänen äidillään oli ollut sekatavarankauppa pienessä +kojussa piazza del Municipion varrella Turinissa. Rouva itse oli +metrimittaa pidellyt aina neljäntoista ikäiseksi. Herra Ribbani oli +rakastunut rouvaansa, tämän vielä kojussa seisoessa. Kuitenkin täytyi +sanoa, että hän ei ole ainoastaan kaunis vaan hyväsydämminenkin nainen, +ja että hän, vaikka ihmiset paljon hänestä puhuvat, oli kaikin puolin +kunniallinen nainen. + +Pari päivää myöhemmin toi rouva Ribbanin palvelia Emiliolle terveisiä +emännältään, joka kysyi, miksi ei opettajaa enää heillä näkynyt ja +milloin hän taas tahtoi tulla poikaa opettamaan. Rouva Falbrizio ei +ollut siis vielä mitään kertonut. + +Opettaja vastasi aikovansa kirjoittaa rouvalle. Seuraavana päivänä hän +kirjoittikin lyhyen ja äreän kirjeen, jossa, syitä mainitsematta, pyysi +päästä yksityistunneista. Rouva, joka ei koskaan kirjoitellut, lähetti +uudelleen palveliansa kohteliain sanoin pyytämään selvitystä opettajan +omituiseen vastaukseen. Emilio ei vastannut mitään. + +Kolmannen kerran palvelia ilmaantui opettajan luo, kourassaan kirje, +joka luultavasti sisälsi rahoja. Hän uudisti entisen pyyntönsä, että +opettaja joko palaisi huvilaan tahi antaisi selityksiä. Emiliopa ei +ottanut kirjettä vastaan, eikä myöskään antanut selityksiä. + +Viikko oli kulunut, eikä rouva Falbrizio ollut avannut suutaan Emilion +asiasta, sillä häntä huvitti pitää näin arkaluontoisen asian langat +jonkun aikaa käsissään. + +Vielä kerran ilmestyi palvelia Emilion luo nöyrän näköisenä -- +arvatenkin kajastusta emännän mielentilasta --, hartaasti pyytäen +Emiliota edes hetkeksi tulemaan rouvan luo, joka oli kovin pahoillansa +ja jolla oli jotain erittäin tärkeätä puhuttavaa. Rouva Falbrizio oli +siis vihdoinkin juorunnut. Emilio lähti huvilaan. + +Rouva Ribbani oli todellakin kovin pahoillaan, sillä hän ei ollut +Emiliota loukannut ylpeydestä, vaan siksi, kun hän ei lainkaan +ymmärtänyt mikä asema opettajalla on palvelusta tekeväin pitkällä +arvoasteikolla. Tietämättömyydestä hän sekotti kaikki semmoiset +henkilöt, niin että ne hänen silmissään olivat yhtenä ainoana +ihmisluokkana, niinkuin ei villikään tiedä erotusta kastrullin ja +lämpömittarin välillä. Mutta saatuansa rouva Falbriziolta kuulla, mitä +oli rikkonut -- vaikka opettajatar, rouvalle mieliksi, oli nauranut +koko asialle, eikä rouva itse oikein käsittänyt tehneensä +sopimattomasti -- oli hän häpeissään ja pahoillaan, hyväluontoinen kun +oli, ja päätti, maksoi mitä maksoi, sovittaa rikoksensa. + +Emiliosta tuntui vastenmieliseltä lähteä huvilaan, ajatellessaan, että +piti astua palveliain ohitse, jotka luultavasti tiesivät kaiken ja nyt +nauraisivat hänelle, kun hän palaisi niinkuin armoihin otettu palvelia. +Mutta kun hän, kurkistaessaan puutarhan aidan lomitse, ei ketään +huomannut, rohkaisi hän mielensä. Palveliat olivat iltaruualla ja +lapset peuhasivat ylikerrassa. + +Tuskin oli Emilio puutarhaan tullut, ennenkuin näki rouva Ribbanin +huvihuoneesta rientävän vastaansa, käsi ojolla, punastuen ja +tuskallisesti häntä tirkistellen. + +-- Oi, herra opettaja! -- sanoi hän -- minä olen ollut kovin +pahoillani, kauhean, kauhean pahoillani, uskokaa minua! + +Rouva ei löytänyt sanoja anteeksi pyytääkseen ja turhaa semmoinen olisi +ollutkin. Hän ei olisi kumminkaan voinut siitä asiasta puhua, +loukkaamatta uudelleen Emiliota. + +Hän pyysi Emiliota huvimajaan, istumaan penkille vastapäätä akkunaa, +jonka säleuudinten kautta iltarusko heloitti. Rouva rupesi latelemaan +katkonaisia lauseita, jotka väliin eivät sisältäneet mitään, väliin +taas liiankin paljo. Samoja lauseita hän toisteli kymmeneen kertaan. + +-- Oikein pahoillani, uskokaa minua. Jospa aavistaisitte -- -- -- +Kuinka saatoitte luulla minun tarkoituksella -- -- -- sivistynyttä, +hyvin kasvatettua nuorukaista kuin te olette -- -- -- En tosiaan tiedä, +missä järkeni lie ollut -- -- -- Te ymmärsitte minut väärin -- -- -- +Lyhyesti, antakaa minulle anteeksi. Sanokaa minua ennen hassuksi +-- -- -- Te ette saa luulla mun tahallani -- -- -- Vaikka millä ehdolla +tahansa tulee teidän antaa anteeksi ja vakuuttaa, että pidätte kaiken +erhetyksenä ja että aina, alituisesti olette meidän ystävämme. +Lupaattehan sen? + +Voidaksensa oikein nähdä opettajan silmistä, oliko tämä vielä +vihoissaan, rouva tuli niin lähelle, että hänen viime sanansa tunkivat +ennen Emilion suuhun kuin korviin, ja tuo sekainen akasian, nuoren +naisen ja äsken pestyn liinavaatteen hajahdus pani hänet vapisemaan +kiireestä kantapäähän. + +-- Vakuutan teille -- sai opettaja sanoneeksi ja väisti päätänsä minkä +voi taakse päin, tietämättä minne kätensä pistäisi. -- Minun puolestani +on kaikki unhoitettu; olen pahoillani, että olen tuottanut teille +mielipahaa. + +Hän vaikeni ja tuijotti erästä kirjavata rouvan mustalle hameelle +kiinnitettyä nauharuusua, vihoissaan siitä että hän, joka oli ollut +niin julmistuneena, noin lapsekkaasti ja helposti antautui. Rouva +Ribbani teki vilkkaan, iloa ilmaisevan liikkeen. + +-- Te vieritätte kiven sydämmeltäni! -- huudahti hän. -- Se oikein +minua ilahuttaa! Palaattehan taas poikaa opettamaan? Me viivymme vielä +muutamia päiviä täällä. Oskarinikin on kovin pahoillansa teidän +poisjäännistänne. Palaattehan! Luvatkaa minulle? + +Emilio oli edeltäkäsin odottanut tätä kysymystä ja päättänyt vastata +kieltävästi. Mutta tuntiessaan rouvan lämpöisen hengityksen kasvoillaan +ja pehmoisen silkkihameen vasenta kättänsä hivelevän, sanoi hän: -- En +todellakaan tiedä -- -- -- Saammehan nähdä -- -- -- Kyllä minä tulen. + +Nuori nainen löi kätensä yhteen. Sitten kysäisi äkkiä katsellen +Emiliota tarkasti silmiin: -- Silloin kai saan antaakkin teille sen, +jota ette suostuneet ottamaan? + +Taaskin rahat! Voi, tuota kaunista, tyhmää olentoa! Mutta tällä kertaa +ei Emilio voinut olla nauramatta, ja rouva nauroi myöskin käsittämättä +miksi, sekä nojautui niin lähelle opettajaa, että tämä saattoi nähdä +plombeeratun syömähampaan toisen suussa. Huone pyöri ympäri Emilion +silmissä, ja hämärässä hän painoi suunsa rouvan pehmoisiin huuliin. +Huumauksissaan hän tosin kuuli huudettavan: -- Opettaja! -- mutta se +huuto ilmaisi hämmästystä eikä suuttumusta ja tuli muuten liian +myöhään. + +Tuommoista voi siis tapahtua "opin paarioillekkin"? Tämä oli hänen +ensimmäinen ajatuksensa. Heidän keskinäinen välinsä oli hänestä, vasta- +alkajasta, tämän tapahtuman jälkeen niin omituinen, että hän, heidän +astuessaan ulos huvimajasta, uteliaana vilkaisi rouvaan, ikäänkuin +olisi odottanut näkevänsä hänen aivan toiseksi muuttuneena. Mutta hän +erehtyi: rouva oli aivan entisensä muotoinen, paitsi että oli +vilkkaampi kuin ennen, ikäänkuin olisi juossut kertaalleen puutarhan +ympäri. Rouva kurkisti puoleksi ummistunein silmin ympärilleen, +nähdäkseen, oliko kukaan lähitienoilla. Voi kuinka harmillista! +Tuolla aidan vieressä seisoikin rouva Falbrizio, joka, uteliaana +nähdäksensä miten asia päättyisi, oli muka tullut nuppineularasiata +kamarineitsyelle tuomaan. Rouva Ribbani astui rohkeasti häntä kohden ja +Emilio koki olla huolettoman näköisenä. Vaan hän näki opettajattaren +tuijottavan suoraan hänen kaulaansa, ja kun kädellänsä koetteli, tunsi +hän mustan silkkisen kaulaliinansa solmusta auenneen. Voi kirottua! + +-- Herra Ratti -- sanoi Falbrizion rouva ilkeästi hymyillen -- +tiedättekö Azzornon sindacon kuolleen tapaturmaisesti. Puunkauppias toi +ne tiedot noin tuntia sitten. + +Mitä Emilio välitti Azzornon sindacosta ja hänelle sattuneesta +tapaturmasta! Koko illan hän näki edessään tuon lauenneen mustan +kaulaliinansa jonkinmoisena suruharsona peittävän kaikki entiset +ruusunkarvaiset muistot, ja oli lukevinansa siitä uhkauksia, joita ei +kumminkaan kyennyt selittämään ja jotka juuri siitä syystä tekivät +hänet kahta levottomammaksi. + +Vasta seuraavana päivänä muistui huvimajan tapaus hänen mieleensä ilman +tuota mustaa kaulaliinaa, iloisampana ja hauskempana kuin edellisenä +iltana, ja ajoi hänet taas huvilaan. Uteliaana, malttamattomana, +sykkivin sydämmin kuin varas, joka menee piilopaikkaansa kurkistamaan +onko varastettu aarteensa vielä paikoillaan, läksi Emilio astumaan +rouva Ribbanin luokse. + +Puutarhan portilla hän epäillen pysähtyi, ja kun huomasi puutarhurin, +kysyi hän tältä: -- Onko rouva kotona? + +Vastaus sattui häneen kuin miekan isku. Rouva oli saanut mieheltänsä +sähkösanoman ja matkustanut lapsineen, palvelioineen päivällisen +tienoissa Turiniin, eikä aikonut palata ennenkuin ensi vuonna. + +Kuka olisi saattanut kaksi päivää aikaisemmin sanoa semmoisen tiedon +tuottavan hänelle surua ja mielipahaa, ikäänkuin hänet olisi pettänyt +ihminen, jota hän kauan oli rakastanut. + +Yksinään, allapäin, tuntien ruumiin ja sielun tuskaa ajatellessaan +tuota tapausta, joka hetkistä ennen oli hänen mieltänsä hurmannut, +Emilio asteli kotiinpäin. Häntä masensi semmoinen yksinäisyyden ja +tyhjyyden kammo, että hän heti kotiin päästyään meni palkongille ja +seisoi siinä odotellen naapuriansa, sielussa tuska ja katumus sekä +kalvava halu hakea hänen seurastaan lohdutusta ja asettaa ystävänsä +itsensä ja tuon mielikuvan väliin, ikäänkuin kaihtaakseen sitä +ajatuksiltaan ja tyynnyttääkseen suloisella, puhtaalla tunteella +kuohuksissa olevaa sydäntään. + +Kun neiti Galli tuli näkyviin, tervehti Emilio häntä kovin +ystävällisesti, hymyellen ja melkein rukoilevasti katsoen sekä ojensi +kätensä. Opettajatarpa ei tarttunutkaan ojennettuun käteen, katseli +häntä vain kylmästi. Äkkiä heräsi Emilion sielussa epäluulo: +kaulaliina, rouva Falbrizio -- -- -- Oi, sitä ei ollut epäilemistäkään; +rouva Falbrizio oli kertonut. Mitä hän sanoisi neiti Gallille? Kuinka +hän tästä pulasta suoriuisi? Hänen tätä miettiessään sanoi opettajatar +hitaasti, katsellen häntä: -- Tätä nykyähän annatte tuntinne +huvimajassa? -- Ja ennenkuin Emilio ehti vastata, pudisti hän +surumielisesti päätään ja meni sisään hyvästiä sanomatta. + + +Labaccio, toveri seminaari-ajoilta. + +Emilio oli niin saanut kaksikin haavaa sydämmeensä. Kuitenkin lohdutti +häntä ajatus, että syynä ystävättären närkästykseen ei voinut olla muu +kuin mustasukkaisuus, siis elpyvä rakkaus. Tässä toivossa hän odotteli +rakkauden ilmautumista, niin pian kuin mustasukkaisuus olisi hävinnyt. +Mutta hän odotti turhaan. Muutamain päiväin päästä rupesi opettajatar +taas puhumaan hänen kanssaan, vaikka hyvin harvoin ja vastenmielisesti +sekä semmoisen äänellä, joka oli ystävyydessään pettynyt ja siitä +syystä käynyt epäluuloiseksi. Kaikki Emilion ponnistukset entisten, +tuttavallisten haastelojen palauttamiseksi olivat aivan turhat ja +jonkun ajan kuluttua hän alakuloisena niistä tykkönään luopui. Hän +tunsi opettajattaren järkähtämättömän luonteen ja oli vakuutettu +auttamattomasti vajonneensa hänen silmissään ja ett'ei enää ollut +mitään toivon sijaa. Uudelleen hän tunsi itsensä tässä talossa +yksinäiseksi kuin kuolleeksi, hän heitteli kirjansa nurkkaan ja +antautui saman raskasmielisyyden valtaan, jota ennen oli ravintolassa +haihduttanut. Sinneppä hän kyllä nytkin olisi osannut, ellei häntä +olisi pidättänyt asian-ajajan ja tämän rouvan osoittama ystävällisyys; +hän kävi edelleenkin heitä tervehtimässä, vaikka tosin ei niin usein +kuin ennen. Kaikeksi onneksi sattui pieni tapahtuma, joka muutamiksi +päiviksi haihdutti hänen synkeän mielialansa ja antoi ajatuksille +toista suuntaa. + +Eräänä aamuna, kun hän juuri istautui pöytään laihaa aamiaistaan +syömään, tuli koulun vanha siivooja sisään jättäen käyntikortin, josta +hän luki: -- _Giovanni Labaccio, kansakoulu-opettaja, jäsen Palermon +Ansiollisten seurassa, saanut kunniapalkinnon Itaalian-opettajien +keskinäiseltä apuyhdistykseltä_. Ystävät eivät olleet toisiaan +tavanneet viiteen vuoteen! Kun Emilio töytäsi pöydästä mennäksensä +porstuaan toveria vastaan, seisoi tämä jo ovessa. + +Emilio halaili ja suuteli häntä. Toveri otti tyynenä vastaan nämät +ystävyyden osoitukset ilman että juonteensa vähääkään muuttuivat ja +kysyi rauhallisesti niinkuin olisivat toisensa edellisenä päivänä +tavanneet: -- Kuinkas voit, Ratti? + +-- Olethan aivan entisesi näköinen! -- huudahti Emilio nauraen, tarttui +toverin käteen ja vei hänet keskelle huonetta. Entisen koulutoverin +ilmestyminen karkoitti kaikki surulliset ajatukset hänen mielestään, ja +hän tunsi itsensä viittä vuotta nuoremmaksi. + +Labaccio ei todellakaan ollut paljoa muuttunut. Hän oli käynyt hieman +lihavammaksi ja kankeammaksi liikkeissään, mutta hänen kasvonsa olivat +yhä parrattomat ja iloisat niinkuin ennen. Hän oli perin huolellisesti +ja siististi puettuna, ja korkea, ahdas kaulus kuristi kaulaa niin, +että hänen oli pakko pitää päätänsä aina pystyssä. + +Kuten Emilio heti Labaccion nähtyänsä aavisti, oli tämä tullut näille +maille sukulaisensa, Azzornon sindacon kuoleman johdosta, ja poikennut, +sitten kun asiat oli saatu järjestetyiksi, Altaranaan vanhaa ystäväänsä +tervehtimään. Emilio lausui surunsa tapahtuneesta kuolemasta; mutta kun +toinen keskeytti häntä liikkeellä, joka ilmaisi kohtaloonsa tyytymystä, +ei Emilio pitänyt tarpeellisena puhua siitä asiasta sen enempää. Toisen +estelemisistä huolimatta hän laittoi siivoojan hakemaan puodista yhtä +ja toista syötävää; sillä hän tahtoi välttämättömästi tarjota aamiaista +ystävälleen. + +-- Rakas Rattini -- sanoi äsken tullut, kohotti hitaasti käsivartensa, +niinkuin olisivat olleet kaksi saman koneiston liikkeelle panemaa +vipua, ja laski ne Emilion olkapäille -- minua ilahuttaa nähdä sinut +hyvissä voimissa. + +Sitten hän järjesteli kaulaliinansa solmua, tarkasti tuolin +istuinlautaa, kohotti hieman housujaan, nosti takinliepeet ja istautui. + +Alussa haastelo muistutti pienen heleästi helähtelevän sähkökellon ja +tavallisen tuntilukuja lyövän seinäkellon yhteissoitosta. Labaccio +vastaeli noin joka kymmenenteen kysymykseen, jota vastoin hänen +kysymyksiinsä tuli vastauksia satamalla. Emilion kerrottua elämänsä +vaiheet, pudisteli toinen arvellen päätänsä. Emilio mainitsi myös +saaneensa tietoja hänestä heidän yhteiseltä tuttavaltaan, entiseltä +korpraalilta. + +-- Carlo Lericalla -- sanoi toveri -- lienee äsken ollut ikäviä +rettelöitä Badolinossa. Muistaakseni luin jotain semmoista +_Kasvatus-opillisessa kirjallisuudessa_, joka on varsin oivallinen +aikakauslehti. Mutta en muista asian yksityiskohtia. Oh, sinä hankit +aivan liikoja herkkuja -- hän lisäsi, katsellen mielihyvällä +ruokapöytää, jolle siivooja oli asetellut tavallisen eturuuan: voita ja +kasviksia. -- Ei se käy päinsä näin meidän keskemme. + +Emiliosta oli kovin hupaista nähdä jälleen toverin kasvoilla tuo tuttu +seminaarin aikuinen kasvojen väänne, jonka hän aina teki ruokaa +nähdessään: vetäisi nenänsä kurttuun ja työnsi huulensa herkullisen +pitkiksi. + +Emilio huudahti ilomielin: -- Käy pöytään, Labaccio kulta! Nyt puhumme +Carlo Lericasta ja kaikista muista vanhoista ystävistä. Mutta ensiksi +tulee sinun kertoa elämäsi vaiheet loppuun. + +He asettuivat aamiaispöytään. Labacciolla ei ollut paljoa kerrottavaa. +Niinkuin Lerica jo oli puhunut, oli hän yhä edelleen entisessä +virassaan Stalorassa, Po'n varrella, ja viihtyi siellä hyvin. Hän oli +uudistanut virkasitoumuksen vieläkin kuudeksi vuodeksi. Parempaa +paikkaa hän ei koskaan olisi voinut saada ja toivoi vain, että Ratti +ystävälläkin olisi ollut samanmoinen onni. + +Emilio toivotti hänelle onnea kunniapalkinnon johdosta. + +Labaccio teki kainoutta ilmaisevan liikkeen ja sanoi, sekottaessansa +kastiketta eturuokaan: Turinin oivallinen rehtori hankki sen +minulle. Kolmekolmatta palkintoa oli jaettavana ansiokkaille +kansakoulu-opettajille kolmenkolmatta läänin kylissä. Koska minä olin +nuorin kaikista ehdoitetuista -- melkein kaikki muut olivat äijiä -- ei +minulla ollut vähääkään toivoa, enkä oikeastaan tiedä millä perusteella +-- -- -- elleivät kentiesi ottaneet lukuun -- -- -- Palkintoja +jaettaessa olivat saapuvilla Aostan herttua, hänen ylhäisyytensä +ministeri, konseljin presidentti -- -- -- ja koko joukko ylimyksiä. +Hänen ylhäisyytensä lisäsi kunniapalkintoon vielä yhden valtiolainan +osakkeen, joka antaa viisi lireä korkoa. + +-- Sanalla sanoen -- virkahti Emilio -- sinä olet tyytyväinen +maailmaasi? + +-- En ole tyytyväinen -- vastasi toinen -- mutta tyydyn. Näiden +molempain lausetapain välillä on eroa. + +Hetken päästä hän kysäisi: -- Miks'et keitä näitä keltaisia +pippurikasviksia? ja hän kertoi tarkasti niiden valmistuksen. + +-- Sinä tyydyt -- pitkitti Emilio kesken jäänyttä puhettaan -- siksi +että sinulla on ollut onnea. Mutta jos olisit joutunut tekemisiin +eräänlaisten sindacojen, kirkkoherrain ja tarkastusmiesten kanssa +-- -- -- Rakas ystävä, sallippas sanoakseni: me opettajat olemme +valinneet kurjan kurjan uran. + +-- Se on totta -- myönsi toveri tyynesti -- kurjan kyllä. Mutta +sallippas sinä minun sanoa jotain -- -- -- Älä sitä käännä omaan +kohtaasi. Minun ymmärtääkseni paljon riippuu siitäkin, kuinka tietää +asettaa olonsa. Opettajat puhua purpattavat. He muka ovat aina +oikeassa. Mutta katsokaamme asiata tarkemmin. Olet kai huomannut, että +on opettajia, jotka itse ovat syypäät selkkauksiin. He tulevat kyliin +sen näköisinä, jotta -- -- -- ja vähimmästäkin kolauksesta pauhaavat +niin kuin heidän persoonassaan olisi loukattu hänen ylhäisyyttänsä +opetus-asiainministeriä, tiedettä ja, Jumala tiesi, mitä kaikkea, +ehkäpä itse sivistystäkin. Tässä maailmassa tarvitaan hiukan enemmän +myöntyväisyyttä, varsinkin kun on koulu-opettaja; jos ei sitä ole +-- -- -- ei voi tulla toimeen. + +-- Oho, kylläpä kuulee, että sinulla on ollut onnea! -- sanoi Emilio. +-- _Vähimmästäkin kolauksesta!_ Mutta entäs kun kaikki kolauttavat +monta kuukautta yhtä perää, panettelevat, yllyttävät koululapsia ja +koettavat tallata jalkain alle! + +-- Hyvä Ratti, minä en puhu semmoisista tapauksista, puhun vaan noin +yleensä. Minä väitän, että sielläkin, missä on vaikeita luonteita, ja +viran-omaisia jotka tuntuvat äreänpuolisilta, voipi vähäistä viisautta +tahi ystävällistä kohtelua käyttämällä välttää paljon ikävyyksiä. +Tahdon kertoa esimerkin omasta elämästäni. Staloran kirkkoherra näytti +alussa olevan minusta varsin vähän huvitettu. No, eipä tarvittu kuin +pieni temppu, eikä edes sitäkään, ainoastaan pieni päähänpistos, niin +alkoi suosia minua. Arkkipispan täällä matkustellessa pölähti päähäni +neuvoa kirkkoherraa haettamaan kaupungista ruiskulla varustettu +vesitynnyri, jolla kastelisi tietä arkkipispan vaunujen edessä, ett'ei +pöly vaivaisi hänen ylhäisyyttänsä -- -- -- Tämä oli siunatun hyvä +aate. Hänen ylhäisyytensä kiitti kohteliaasti kirkkoherraa, joka taas, +aivan kuin taikavoimalla, muuttui perin toisenlaiseksi minua kohtaan. +Noin vähän tarvitaan, jotta papit tulevat ystäviksemme. + +-- Se riippuu siitä mimmoisia papit ovat! + +-- Minä puhunkin siitä kuinka minulle on käynyt. Stalorassa ei meidän +suinkaan sovi soimata hengellistä säätyä. Niillä seuduin on monta +pappia, jotka samalla ovat koulu-opettajia. Ja aimo opettajia ovatkin. +Se taas tulee siitä, että läänin kaksi viimeistä pispaa ovat olleet +mallipappeja, sivistyneitä, rakastettuja ja suuressa arvossa pidettyjä +miehiä, joilla oli suuri vaikutusvalta kunnissa. Nämä kustansivat usean +papin suorittamaan opettajantutkintoa ja tekivät lahjoituksia heidän +hyväkseen. Ratti hyvä, kun pappi on vakinaisena opettajana jossakin +kunnassa, on hän hyvä opettaja. Ainoastaan muutto-papit ovat +kelpaamattomia opettajan toimeen; sillä, jos papit usein paikkaa +vaihtavat, tietää se, että ovat jossain joutuneet riitaan pispansa +kanssa. Semmoisia pappis-opettajia ei meillä ole. + +-- Siis kaikki käy sinulle mielen mukaan! Mutta tahtoisinpa halusta +tietää, miltä kannalta otat uskonnon opetuksen, tuon minulle vaikeimman +aineen. + +Labaccio vastasi totisena: -- Minä kunnioitan uskontoa. Niinkuin +tiedät, on minulla siinä aina ollut periaatteeni. Minun ymmärtääkseni +tulee opettajan ennen kaikkea olla oppilaittensa hengellisenä isänä. +Mitäpä voisikaan aikoihin saada ilman uskontoa? Minusta tuntuu kuin ei +olisi mahdollista lasten ymmärrystäkään kehittää -- -- -- ja hän lisäsi +hitaasti, katsellen Emiliota että epäilisikö tämä hänen muualta +lainanneen lauseensa: -- eihän voisi ilman aurinkoa saattaa maatakaan +hedelmälliseksi. Kerron sulle suoraan, minä pidän aamu- ja iltarukousta +luokassani. + +-- Silloin lieneekin kirkkoherra aika tyytyväinen -- sanoi Emilio. + +-- Kirkkoherra on hyvä ystäväni. Toiselta puolen olen minäkin hänelle +kiitollisuuden velassa. Hän se oli, joka kehoitti minua lukemaan +hiukkaisen latinaa, niin että nyt annan tunteja siinä kielessä. +Par'aikaa selittelen Epitomea muutamille talonpoikaispojille, jotka +aikovat papeiksi. Tiedätkös -- -- minä olen yhä edelleenkin +metoodillinen niinkuin ennen seminaarissa. Omiin lukuihini käytän joka +päivä kolme neljännestuntia, en minuuttiakaan vähempää, jok'ikinen +päivä vuoden umpeensa. + +Emiliota nauratti nuo neljännestunnit. -- Sanalla sanoen, sinulta +riittää aikaa kaikkeen. -- Emilio toivotti hänelle onnea ja kertoi +Lericalta kuulleensa Labaccion tulleen _välttämättömän tarpeelliseksi_ +Stalorassa. + +-- Minä asetan suuni säkkiä myöden -- pitkitti toveri, jättäen +tahallaan toisen leikkipuheen siksensä, ja kertoi sitte toimistaan, yhä +syömistään jatkaen. Hän oli muun muassa toisten kanssa perustanut +_käsityöläisten ja pikkukauppiaitten sivistysseuran_. Hänen oli +onnistunut henkiin herättää kunnan soittokunta, joka oli sitten saanut +toisen palkinnon Bra'n kilpailussa. Sitäpaitsi oli hän kolmena vuonna +opettanut piirustusta, ja piirustus-oppilaat olivat teettäneet hänelle +mitalin, jossa oli hänen nimensä kaiverrettuna toiseen puoleen. Tätä +nykyä hän kirjoitteli maataloutta koskevaa luentosarjaa, sekä luki +niitä asioita käsitteleviä aikakauskirjoja, sillä vielä oli paljo +talonpojilla opittavaa, varsinkin viinin valmistukseen ynnä hedelmäin +ja viljalajien säilyttämiseen kuuluvia seikkoja. Mutta enintä kunniaa +oli hänelle tuottanut tekstattu kirjoitus, jonka hän Victor Emanuelin +kuoleman johdosta kirjoitti eräälle paikkakunnalla asuvalle kreiville. +Se panetti kirjoituksen lasiin ja kehykseen, sekä ripusti palatsinsa +etuseinälle lippujen ja vanhain, kansalliskaartille muinoin +kuuluneitten kiväärien keskelle. + +Aina milloin Labaccio mainitsi viran-omaisia, sanoi hän kunnioittavasti +"ritari ja sindaco Lotti, ritari, koulu-legaatti ja tohtori Bellini, +ritari, tarkastusmies ja insinööri Calossi", eikä unhoittanut yhtäkään +arvonimeä. Hän oli tosiaankin semmoinen, miksi seminaarissa ollessaan +oli käennyt. Ratti katseli häntä mieltymyksellä, jommoista tunnemme, +nähdessämme ennustuksemme toteutuneiksi. Labaccio puhui tyynesti, eikä +koskaan ääntään koroittanut. Hän katseli lakkaamatta eteensä pöytään, +ja samalla kun puhui hän oli täydessä hommassa: suolasi, lisäsi +pippuria, leikkasi leivän pieniksi viipaleiksi, pyyhki murut pöydältä +kädellään, asetteli kaulaan sidottua salvettiaan -- ja teki kaiken +tämän perin hitaasti. Kun hän nosti kasvonsa ylöspäin, toisen jotain +kysyessä, loi hän katseensa, niinkuin ennenkin seminaarissa, ei puhujan +silmiin, vaan hänen kaulaliinaansa. + +-- Sinä olet oikein onnenpoika! -- virkkoi Emilio. -- Minkäslainen on +sitte kunta? + +-- Kunta on hyvä -- vastasi Labaccio. -- Minulla on ollut onni joutua +tekemisiin semmoisten kotien kanssa, jotka auttavat minua työssäni. +-- -- Tässäkin suhteessa toistan entisen havaintoni, että löytyy +opettajia, jotka eivät tiedä omaa parastansa, vaan kokevat hyötyä +kunnassa vallitsevasta eripuraisuudesta rupeamalla jonkin erityisen +puolueen mieheksi. Se on erhetystä, hyvä ystävä, surku-tel-ta-vaa +erhetystä. Minä sitävastoin pyrin sovittamaan riitaisuudet ja saatanpa +kehua onnistuneenikin pyrinnöissäni. Sanotaan: koulu-opettaja on +sivistyksen apostoli kunnassa. Tahtoisinpa lisätä: myöskin rauhan +apostoli; pääasiallisesti rauhan. Opettajan tulee saattaa rauhaa +kuntaan ja asettaa suu säkkiä myöden. On esimerkiksi opettajia, jotka +menevät päivälliskutsuille toisen puolueen jäsenten luokse, mutt'eivät +toisen, peläten loukkaavansa toisia. Semmoinen menetystapa todistaa +luonteen heikkoutta, ett'en sano pelkurimaisuutta. Minun mielestäni +opettajan tulee olla puolueitten yläpuolella, eikä mitäkään näistä +erittäin suosia, ja siksi minä menen kaikkien kutsuihin. Opettajan +ensimmäinen velvollisuus on pysyä hyvässä sovussa kotien kanssa. Se +opettaja, joka riitaantuu vanhempain kanssa, ei voi koskaan mitään +hyvää saada aikaan. Siis, ei minkäänlaisia epäkohteliaisuuksia, se on +periaatteeni; ei minkäänlaisia riitaisuuksia. Jos luokassani on -- +ajatelkaamme semmoista tapausta -- sindacon tai tarkastusmiehen poikia, +niin en suinkaan heitä vanhempainsa tähden aseta ensi riville istumaan; +mutta enpä myöskään seuraa muutamien opettajien hullua menetystä, +jotka, peläten, että heitä luullaan lahjomisille alttiiksi, ja +kehuakseen muka itsenäisyyttään panevat parempisukuiset oppilaansa +viimeiselle penkille. -- -- Sitäpaitsi, ovathan viran-omaisetkin +ihmisiä. Eihän sovi vaatia, ett'eivät rakastaisi omia lapsiaan enemmän +kuin muita. Tyhmyyksiä. + +Jo Emilio vihastui: -- Hyväinen aika, mitä rupatat! Sinä olet +opettajiston Feniks lintu ja sattunut löytämään Eldoradon. Mutta mitä +minuun tulee ja myöskin useimpiin virkaveljistämme, on meillä +lukemattomia ja kaikenkaltaisia vaikeuksia ja elämämme on ikävää ja +kurjaa. Se ei ole minkään arvoista, jos onkin kunniallinen mies ja +tekee velvollisuutensa. -- -- Minä näen ehtimiseen väkivaltaisuuksia ja +vääryyksiä tehtävän ja opettaja on niiden suhteen turvaton. Joka +taholta kuuluu valitushuutoja, tuhansittain on opettajia, joilla ei ole +ravintoa kylliksensä ja moni kuolee nälkään. Et voi kieltää, että tämä +on totta. + +-- Sitä minä en suinkaan kiellä -- vastasi Labaccio hiljaisena -- mutta +usko pois, Ratti, paljo liioitellaan. + +-- Liioitellaanko? -- -- Missä tilassa ovat Staloran naapurikuntain +opettajat? Luullakseni sinä sen tiedät. + +-- Minä tunnen muutamia heistä. No niin -- -- ylipäänsä heillä on hyvä +asema. Kerran sairastui yksi opettajista ja silloin talonpojat toivat +hänelle kaikenlaisia lääkeyrttejä sekä hevosen-ihraa. -- -- Usko minua, +asiat eivät ole niin huonosti kuin hoetaan. Minun luullakseni on syytä +molemmin puolin. Eiväthän opettajat muuta tee kuin ruikuttavat tuosta +siunatusta palkastaan. Lopulta käyvät sietämättömiksi. Sanonpa vielä +kerran, itse he ammattinsa alentavat alituiseen huutamalla nälkään +kuolevansa. Siinä on jouduttu niin kauas, että ihmiset, nähdessään +opettajan, säpsähtäen peräytyvät ikäänkuin näkisivät Ugolino +kreivin[15] haamun. Opettajat kirjoittelevat sanomalehtiin ja +uhkailevat. -- -- Näyttävät luulevan, ett'ei heitä varten olekkaan +oikeutta ja armahtavaisuutta maailmassa -- -- Usko minua; minä seuraan +noita riitoja -- -- kirjoitan eri vihkoon tuomio-istuinten päätökset ja +neuvoskuntain mietinnöt, ja huomaan, että niissä usein opettajien +vainoojia kelpo lailla pelmuutetaan. Mutta mitä sinä teet? + +Näin sanoen Labaccio otti vadin, jossa oli kasviksia, Emilion kädestä +ja neuvoi hänelle, kuinka sallaati oli valmistettava. Hän esitteli +teoriiansa eri ainesten tarkasta punninnasta sekä näytti kuinka lehtiä +oli liikuteltava, etteivät maustimet lentäisi pitkin. Äkkiä sysäsi hän +tuolin taaksepäin, jott'ei saisi polvilleen kasvislehteä, joka putosi +vadista. + +-- Taaskin olet entisesi tapainen! -- huudahti Emilio nauraen. -- Olet +aina enemmän pelännyt tahrapilkkua, kuin pyssynlaukausta. + +-- Hyvä ihminen -- sanoi toinen tyynesti -- jos eivät opettajat varo +vaatteitaan. -- -- Arvaatkos, kuinka kauan olen käyttänyt tätä takkia? +-- -- Viisi vuotta, eikä sitä vielä ole käännetty. Jos ei tuota +mieletöntä pakollista voimistelua olisi, kestäisi se vielä pitkät ajat. + +-- Lyönpä vetoa, ettäs olet jo pääomia kokoellut -- sanoi Ratti. + +Labaccio kohautti hartioitaan. Kuinka häneltä olisi mitään voinut +säästyä? Mutta ensi vuonna hän toivoi voivansa panna säästöön, +sillä hän saa palkankoroitusta. Hän kehui ritari ja sindaco Lottia, +joka oli hankkinut lisää opetusvälikappaleita ja antanut hänelle +kahdeksankymmentä lireä iltakoulusta paitsi hallituksen palkanlisäystä +sekä luvannut hänelle vähäisen maata _mallipelloksi_, aiottua +maanviljelyskoulua varten. + +-- Sinähän olet koko Kroiso! -- virkkoi Emilio hieman kateissaan. +Siksi että itse olet joutunut kultalaan, näet muidenkin kohdan +ruusunkarvaisena. Minun puolestani nauttios vaan olostasi, mutta sääli +edes niitä, joilla on tuskin välttämättömimpänsä, äläkä kehu tätä +kaikkein viheliäisintä virkaa. Eihän tarvitse muuta kuin muistaa että +kaikilla muilla urilla on ylenemisen toivoa. Tämä toivo antaa ihmiselle +voimaa raatamaan. Meidän virassamme ei ole muuta toivomista kuin ett'ei +vajoisi alaspäin. Siinä kansakoulu-opettajan toimen määritelmä. + +-- Kai olot paranevat -- virkahti Labaccio. + +-- Sinulle kyllä, siitä olen varma -- sanoi Emilio, ja muistaessaan +Lerican leikkipuhetta hän lisäsi: -- Luultavasti nait tytön, jolla on +viisikymmentä tuhatta lireä. + +Labaccio katseli häntä ällistyneenä ja vastasi hiukan hämillään: -- Ei +se ole mikään tyttö. + +-- Oho, arvasinpa siis oikein! -- huudahti Emilio, iloissaan +odottamattomasta keksimisestään. -- Tyttö tahi muu; pääasia että hankit +itsellesi vaimon, jolla on niin ja niin paljon kukkarossa. Arvasinhan +sen. + +Labacciota hieman harmitti, kun oli noin joutunut ansaan. Nyt ei enää +maksanut vaivaa asiata salata. Niin, tätä naimista oli jonkun aikaa +puuhattu, mutta häitä oli täytynyt lykätä. -- -- Hän ei uskaltanut +mainita, että oli odottanut setänsä kuolemaa, mennäkseen naimisiin. +Morsian oli leski -- -- yksi pikkukoulun perustajia, saman koulun, +jonka sihteerinä hän ilmaiseksi oli ollut toista vuotta. Hän alkoi +ylistellä sydänkäpynsä hienoa kasvatusta ja oivallista luonnetta. -- -- +Se osasi ranskaa ja vähän englannin kieltä, lyhyesti sanoen, sillä oli +perusteellinen sivistys ja -- -- miellyttävä olento. + +-- On sillä kai muutakin, joka vetää sinua puoleensa -- sanoi Ratti. + +Hän tarkoitti myötäjäisiä; mutta toveri luuli hänen ilvehtien puhuvan +nuoruudesta ja kauneudesta, joista ominaisuuksista sulhanen ei ollut +sanaakaan virkkanut, koska edellistä ei enää ollut, jälkimäistä ei +koskaan ollut löytynytkään. Hän oli siis ymmärtävinänsä Emilion sanat +niin, että todella saivat oikean tarkoituksensa ja vastasi: -- Kyllä +niin, hänellä on vähän tavaraa. -- -- Minä teen hyvän kaupan. -- Ja +kostaaksensa toiselle tämän sivuiskuja, hän lisäsi: -- Luultavasti hän +ei olisi minua ottanut, jos olisin noita kerjäläisten tavoin +ruikuttavia opettajia. + +Emilio ymmärsi pistoksen, ja osaksi ivasta suuttuneena, osaksi +vihoissaan uudesta todisteesta, että kaikki oli ennalta laskettua +tuossa monituumaisessa päässä, joka ulkoapäin näytti niin +hyvällaiselta, hän puhkesi terävästi sanomaan: -- Niin, nyt ymmärrän, +että sinun täytyy päästä eteenpäin maailmassa! Sinulla on kaikki mitä +siihen tarvitaan. Hengessäni näen sinut kunnallishallituksen jäsenenä, +tohtorin seppele päässä, valtiopäivämiehenä. -- -- Säädyissä istuessasi +et kai häpeä meitä, niinkuin moni muu on tehnyt. Sinä kyllä silloin +muistat vanhoja tovereitasi, jotka eivät ole voineet rahoja ravistaa +päästötodistuksestaan, vaan ovat jääneet maan mutaan ja nöyrästi +tekevät velvollisuutensa. Ehdoittelet kai palkan vähimmäksi määräksi +edes tuhannen lireä. Sinulla on hyvä sydän ja sanot luultavasti +leikatessasi fasaanin paistia: -- Toimittakaamme niin, että palanen +häränlihaa keitetään tuolle nälkäiselle joukolle, josta onnellisesti +olen päässyt -- -- älyni avulla. + +Emilio oli tuskin sanansa sanonut, ennenkuin pelkäsi loukanneensa +ystävätään. Mutta Labaccio vastasi aivan tyynesti, kahviaan sekotellen: +-- Tuhannen lireä on minusta aina ollut sopivin summa, mikä olisi panna +palkan vähimmäksi määräksi -- -- tätä nykyä, siihen lisäksi vapaa +asumus; eläkelaki kaipaa parannusta siihen suuntaan, että esimerkiksi +otetaan lukuun sekin aika, jonka opettaja tarvitsee hankkiakseen uuden +paikan, kun on joutunut virattomaksi ilman omaa syytänsä. + +Hän oli hetkisen vaiti maistaakseen kahviansa. Sitten kysyi: -- Miksi +et sekota herneitä kahviisi? -- Ja hän antoi Emiliolle hyvän neuvon: +herneitä oli pantava puoleksi; nekin olivat poltettavat ja jauhettavat. +Sillä lailla valmistettuna maistui kahvi paremmallekkin kuin +paljaaltaan ja maksoi noin pari centesimoa vähemmän kuppi. + +Tämä omituinen käänne, jonka Labaccio antoi puheelle, lepytti Emilion +jälleen ja hän melkein katui koettaneensa ärsyttää toista sekä rupesi +leikkiä laskemaan ja puhumaan omista seikkailuistaan, kunnes toinen +katseli kelloaan ja sanoi, että hänen oli lähteminen. Hän pyysi +vaateharjaa ja harjasi itseänsä huolellisesti, jonka jälkeen kiitti +toveria kestityksestä. + +Kun ystävät olivat kadulle tulleet, kysyi Labaccio, mitä koulusanomia +Emilio tilasi, ja kuultuaan hän ehdoitteli ottamaan toista, +_Kasvatus-opillinen kirjallisuus_ nimistä lehteä, joka oli halvempi. +Koska Emilio ei näyttänyt oikein taipuvaiselta vaihtoon, sanoi toinen +lopulta syynkin ehdoitukseensa: se, joka hankki seitsemän tilaajaa, sai +yhden vuosikerran ilmaiseksi. Hänellä oli jo kuusi. Miksikä Emilio ei +saattaisi tehdä hänelle mieliksi? + +Ravintolan edustalla odotteli Labaccion kyytimies. Opettaja nousi +vaunuihin, varoen tarkoin housujaan, etteivät tahraantuisi. + +-- Milloin tapaamme jälleen? -- kysyi Emilio luontaisen +sydämmellisesti, sillä tällä hetkellä hän näki Labacciossa ainoastaan +vanhan toverinsa. + +Toinen vastasi toivovansa nähdä hänet ensi opettajakokouksessa, +Milanossa tahi Turinissa. + +-- Minulla ei ole toivoa päästä sinne -- sanoi Emilio. -- Kaikissa +tapauksissa on minulle aina hauskaa tavata sinua. Onnea retkillesi, +äläkä unhoita minua --- hän pitkitti ja puristi sydämmellisesti ystävän +lihavaa velttoa kättä. + +Kun vaunut lähtivät liikkeelle, sanoi Labaccio aivan tyynesti: -- Kyllä +minä ajoissa annan sinulle tiedon häistäni. + + +Omituinen oppilas. + +Labaccion lähdettyä tunsi Emilio entistänsä suurempaa kyllästystä +oloonsa, niinkuin usein käypi, kun kunnolliset ihmiset, joilla ei ole +sattunut onnea olemaan, näkevät mielestään tunnottoman kumppanin +myötäkäymistä; tämä vastenmielisyys kypsytti hänessä päätöksen koettaa +onneaan Turinissa päästäkseen pois maaelämästä. Mutta sen päämäärän +saavuttamiseksi hänen täytyi täydellä todella ryhtyä lukuihinsa, ja +koska nuot aikaisemmat tapaukset olivat auttamattomasti ryöstäneet +häneltä sekä vanhempain että oppilaitten kunnioituksen, ei hän enää +voinut Altaranassa saavuttaa tuota hengen työlle välttämättömän +tarpeellista mielenrauhaa, vaan päätti hakea toista paikkaa. Sitäpaitsi +ei kylässä ollut mitään, joka olisi pidättänyt häntä, sittenkun hän +kerran oli menettänyt neiti Gallin ystävyyden ja varmaksi ymmärtänyt, +ett'ei se enää millään ollut takaisin voitettavana. Opettajattaren +läheisyyspä vaivasikin häntä, ja armaansa näkeminen oli hänelle +kiusaksi. Kaukana Altaranasta hän kyllä tytön pian unhoittaisi. Yksi +ainoa side kiinitti häntä Altaranaan: se oli Samis'in herrasväki. Ero +heistä tuntuisi katkeralta. + +Aikaisin eräänä aamuna astui asian-ajaja Emilion huoneesen huudahtaen: +-- Herra opettaja, tässä tuon lahjan tieteelle! -- Tämän sanottuaan hän +käski sisään neljäntoista vuotiaan pojan, joka asettui vastapäätä +opettajaa ja katseli häntä rohkeasti, odottaen, että toinen tuntisi +hänet. Vaan muutos, joka pojan ulkomuodossa oli vuoden kuluessa +tapahtunut, sekä siistit vaatteet vaikuttivat sen, ett'ei Emilio oitis +tuntenutkaan Generiä, tuota lurjusta Case Rossen yhteiskoulusta, joka +oli neiti Vettiä armastellut. Kun asian-ajaja mainitsi pojan nimen, +muistui oitis Emilion mieleen tuuma, josta toinen oli edellisenä vuonna +puhunut: ottaa näet joku lahjakas rahvaan poika suorastaan auran +perästä ja antaa hänen kulkea lukutietä, voidaksensa hänessä askel +askeleelta seurata eläimen muutosta ihmiseksi sekä siten tutkia +kysymystä talonpojan yhteiskunnallisesta ja tiedollisesta +kasvatuksesta. Tutkittuansa ja koeteltuansa useita poikia, asian-ajaja +lopulta oli valinnut Generin, joka toisena kouluvuotenaan oli +osoittanut todella merkillistä älyä ja tahdon tarmoa. Isä, vanha +roisto, oli antanut poikansa niin monilla ehdoilla, että tuntui siltä, +kuin hän olisi tehnyt suuren armon asian-ajajalle. Tämä oli ottanut +pojan mukaansa kaupunkiin, räätälillä puetettavaksi, ja uskoi hänet nyt +kuukauden ajaksi Emilion hoitoon valmistettavaksi suorittamaan +pääsötutkintoa Turinin kansakoulun neljänteen luokkaan. Asian-ajajan +tarkoitus oli antaa Generin, päätettyään kansakoulun, käydä jonkin +teknillisen oppilaitoksen läpi. + +-- Katselkaa häntä tarkasti kiireestä kantapäihin -- virkkoi +asian-ajaja -- ja sanokaa, eikö hän näytä maailman valloittajalta. + +Kun lukutunnit oli määrätty ja Generi pois lähetetty, kertoi Samis +tarkoin tutkineensa poikaa sekä hankkineensa perinpohjaisia tietoja +hänestä, ennenkuin oli hänet valinnut. Juuri semmoista luonnetta hän +oli hakenut: poikaa, jolla ei olisi vähintäkään tunteellisuutta. Neiti +Vettiä koskevat haaveilut olivat vain tilapäistä aistinten kiihkoa. +Rakkaus opettajattareen oli muuttunut palavaksi koulu-innoksi, jota +seurasi tahi jolle kentiesi oli perustuksena voittamaton inho +talonpojan asemaa ja raskasta maatyötä kohtaan. Säännöllisesti kuin +joku oikeudenpalvelia oli isä monena kuukautena pieksänyt poikaansa +saadakseen hänet irti Minervasta ja jälleen kiinni Cerekseen. Turhaa +kaikki: poika oli rautaisen itsepäisesti ponnistanut vastaan ja sata +kertaa selitellyt, että antaisi ennen lyödä itsensä kuoliaaksi, kuin +rupeaisi talonpojaksi. Näyttipä siltä kuin koko se kansanluokka, joka +vuosisadat oli auran perässä hikoillut, nyt olisi väsynyt ja +maisteltuaan pojan suulla kirjatietoja, noussut hänen persoonassaan +kymmenen sukupolven yhteisillä voimilla tuota perinnöllistä kirousta +vastaan. + +Hän on ennalta valittu -- päättä asian-ajaja -- ruumiillisesti, +henkisesti ja siveellisesti varustettu taistelemaan ja kohoamaan +korkeammalle; hän on pelkästään aivoa ja tahdon voimaa; ihminen joka +onnistuu kaikessa. Älkää ajatelko koskaan voittavanne hänen +rakkauttaan, niinkuin en minäkään toivo saavani häneltä mitään +kiitollisuutta. Ennustanpa hänen viidenkolmatta vuotiaana kirjoittavan +kirjan, jossa vastustellaan minun mielipiteitäni oikeustieteessä. +Kohdelkaa häntä aika-ihmisenä ja huviksenne tutkikaa häntä. Se maksaa +kyllä vaivan, olkaa varma. Hän on tulevaisuuden talonpoika. + +Emilio rupesi opettamaan Generiä, käyttäen enimmän ajan äidinkieleen ja +laskentoon. Poika oli todellakin lahjakas ja harras työssään, ja pian +opettaja huomasi asian-ajajan oikein käsittäneen hänen luonteensa. +Koska Generi oli vast'ikään ensimmäistä kertaansa käynyt Turinissa, +antoi Emilio hänelle aineeksi kuvauksen tästä kaupungista. Kirjoitus +oli erinomaisen selvä, hyvä suunnitelman puolesta ja siinä kerrottiin +muutamia varsin omituisia havaintoja; mutta siinä ei ollut ihailun +sanaakaan, ei ainoatakaan ihmettelevää huudahdusta, jommoisia lapset +niin paljon käyttävät kertoessaan jostain, joka on heitä huvittanut +tahi liikuttanut. Sama oli laita seuraavienkin ainekirjoitusten ja +suullisten esittelyjen, joissa kuitenkin sydämmen kielten olisi pitänyt +värähdellä: kirjoitettiin näet isänmaata, uskontoa ja perhettä koskevia +aineita. Kyllä hän näiden sanain sisällyksen ymmärsi, kertoi ja selitti +selvästi ja johdonmukaisesti mitä luettiin tahi opetettiin, mutta ei +hänen katseensa, ei äänensä koskaan ilmaisseet vähintäkään sydämmen +liikutusta. Kun Emilio huomautti jostakin tehdystä virheestä, näytti +oppilas miettiväiseltä, ja kehuttaessa hän salasi tyytyväisyytensä. +Hän antoi Emilion usein toistaa jonkin selityksen voidakseen +paremmin käsittää, eikä ollut koskaan hajamielinen tahi odottanut +malttamattomana tunnin päättymistä. Kuitenkin tunsi opettaja elämän +tykyttävän tuossa kuivassa, voimakkaassa ruumiissa, joka uusista +vaatteistaan huolimatta vielä haiskahti talonpojalle; nuo päivettyneet +kädet, leveine, litteine sormenpäineen liikehtivät, pojan jotakin +vastausta miettiessä, tiedottomasti, kuumeentapaisesti; tuo todisti +vilkasta sielun-elämää ja hermojen kireätä jännitystä. Generin ruumiin +asento, liikkumistapa ja ääntäminen muistuttivat yhä vielä pojasta, +joka oli kasvanut riihen ja karjapihan vaiheella. Emiliosta näytti +hänen talonpoikamaisuutensa päivä päivältä yhä enemmän katoavan. +Ainoastaan opettajansa kohtelemisessa hän oli muuttumaton: aina +kunnioittavainen, vaan ilman vähintäkään sen hartaampaa tunnetta. +Tullessaan sanoi hän "hyvää päivää" ja mennessään "hyvästi", ja jos oli +jostakin epätietoinen, kysyi; muuta ei puhunut. + +Uteliaana saadaksensa tietää, mitä tässä moukan pojassa oikeastaan +piili, Emilio kerran otti leikillä puheeksi hänen entisen +mielitiettynsä ja odotti näkevänsä pojan punastuvan niinkuin silloin +koulussa. Vieläkös mitä; poika kohautti naurahtaen toista olkaansa, +ikäänkuin olisi pitänyt niitä asioita pelkkinä hullutuksina, joita ei +enää ajatellutkaan. + +Eräänä päivänä kysyi Emilio, eikö hän pelännyt aikaa myöten väsyvänsä +opin tiellä, jossa on niin paljo vastuksia ja joka vaatii niin suuria +ponnistuksia. + +Poika pudisti kieltävästi päätään. + +-- Eikö sinusta ole ikävä jättää vanhempiasi? -- tiedusteli opettaja. + +Toinen vastasi: -- He ovat tyytyväisiä -- aivan niinkuin asia olisi +koskenut yksin vanhempia. + +-- Mutta -- pitkitti opettaja -- jonakin kauniina päivänä kadut +kauppojasi ja silloin muutat suuntaa ja rupeat taas talonpojaksi. + +Poika vastasi kuivasti ja äreästi: -- En koskaan, en koskaan -- ja +naurahti säälivästi niin mahdotonta olettamusta. + +Nämä vastauksensa hän lausui pää pystyssä ja silmät tuijottaen avaran +lakeuden kaukaiseen taivaanrantaan, ikäänkuin olisi nähnyt edessään +tappotanteren, jolta kuului kaukainen tykkien jyske ja jonka näkeminen +häntä riemastutti. + +Generin pieni olento oli kuukauden ajan hauskana vaihetuksena +Emiliolle; sen kuluttua hän mielihyväkseen saattoi asian-ajajalle +ilmoittaa, että tämän holhotti oli erinomaisesti edistynyt. Samis'in +herrasväen Turiniin lähdön edellisenä päivänä Emilio sanoi asian +päivällispöydässä tavallisten vieraitten läsnäollessa. Hän huomasi +tuottaneensa suurta tyytyväisyyttä isännälleen, sitä enemmän, koska +tämän ystävät ja tuttavat jonkun aikaa olivat tehneet pilaa hänen +kummallisista kokeistaan muodostaa suurta miestä polentajauhoista. + +Asian-ajaja käytti opettajan lausuntoa Generistä hyväkseen antaakseen +löylyä vastustajilleen ja piti sen johdosta viimeisen esitelmän siltä +kesältä. + +Niinpä niin, saattoivat he hänen puolestaan nauraa niin kauan kuin +Generin kaltaiset pojat olivat poikkeuksina, niin kauan kuin oli +harvinaista, että talonpoikaispojat ja käsityöläisten lapset valitsivat +lukutien. Mutta jälkeisemme kyllä huomaisivat, kuinka parannusta +seuraisi parannus, myönnytystä myönnytys, siksi kunnes joudutaan siihen +tilaan, että kaikkien oikeus sivistykseen pidetään kieltämättömänä, +että kaikki urat aukaistaan kaikensäätyisille lapsille. Jälkeläisemme +saavat silloin nähdä, miltä entisten etu-oikeutettujen säätyläisten +tuntuu kilpailla uusien kykyjen kanssa, jotka ilmestyvät laajoista +kansankerroksista, mitkä siihen asti ovat olleet tykkönään +poissuljettuina kilpailusta. + +-- Nyt jo -- pitkitti asian-ajaja --- valitatte, että teitä on liian +paljo ja että teidän täytyy syödä toisianne. Mutta kun ne murtauvat +opin teille ja tekevät rynnäköitä yhteiskunnan kukkuloille, nuo +tietämättömyydessä eläneitten sukupolvien jälkeläiset, väkevämpine +himoineen -- sillä heidän halunsa ovat vuosisatoja olleet tyydyttämättä +-- raittiine, uupumattomine ajatusvoimineen, pontevuudella, joka vastaa +heidän ruumiillista voimaansa, väkevämmällä muistolla kuin teidän, +alkuperäisempinä ja kestävämpinä; mitäpä jälkeläisenne voivat toimittaa +näiden rinnalla, jälkeläisenne, jotka teiltä ovat perineet henkisen +väsymyksen, itsemurhan-taipumuksen, tuhansittain paheita ja koko joukon +surkeita hermotauteja, ylen _kiihoittuneen elämän_ seurauksia? Saatte +vielä nähdä, te, jotka luulette henkisen kyvyn ja tieteellisen +sivistyksen kulkevan perintönä keskisäädyssä ja rajoittuvan yksin +siihen, saatte nähdä, kuinka nuo matalaiset talonpojat leveine +hartioineen ja kovine kourineen tekevät puhdasta, kun istautuvat +lukupöydän ääreen tuoden mukanaan virkistävän tuulahduksen pellolta ja +työpajasta. Nuoret, sivistystä janoavat raakalaiset silloin murtautuvat +rappeutumisen lahonneisin kouluihin -- -- ja kiipeevät sinne teidän +ruumiittenne ylitse. Minä lähetän nyt yhden sotamiehen etujoukkoihin. + +Puheensa vahvistukseksi hän huusi luokseen Generiä, joka oli +puutarhassa. + +Tuo hienoihin vaatteisin puettu talonpoikaispoika, joka asian-ajajan +puheen jälkeen esiytyi jonkinmoisena uhkaenteenä keskisäädylle ja +samalla jonkinlaisena tieteellisyyden uudesti-synnyttäjänä, herätti +äänekästä naurua, joka harmitti Samista. + +-- Naurakaa te vaan -- hän virkkoi, jälkeläisenne eivät naura. + +Sen jälkeen hän ojensi lasillisen viiniä pojalle, joka, katseltuaan +kirkkaasti ja tyynesti ympärilleen, ujostelematta tyhjensi sen yhdessä +kulauksessa. Se herätti uutta iloa. + +-- Sillä lailla teidät niellään! huudahti asian-ajaja voitonriemuisana. + +Kaikki nousivat nauraen ruokapöydästä. + + +Terveydenhoitoa harrastava tarkastaja. + +Melkein lapsellisen malttamattomasti Emilio odotteli tarkastajan +käyntiä, ikäänkuin tämä mies olisi tuonut mukanansa kaupungin ilmaa ja +läsnäolollansa lyhentänyt Altaranan ja Turinin, Emilion toiveitten +kaupungin, väliä. + +Tarkastaja, pitkä, harmaahiuksinen, synkkäsilmäinen, älykkäännäköinen +mies, kulki luokasta luokkaan sen muotoisena, kuin olisi ollut +käynnillä jossakin rangaistuslaitoksessa. Hän muistutti suuresti +ruumiilliseen asuun pukeuneesta apeamielisyydestä ja toimitti +tarkastuksensa Emiliolle tuiki uudessa muodossa. Kun hän kyseli jotain +tahi katseli opettajaa, oppilaita, koulua, viran-omaisia, näytti hänet +valtaavan syvä säälin tunne kaikkia kohtaan. Astuessaan Emilion +luokkahuoneesen, hän huolimattomasti ja väsyneen näköisenä tiedusteli: +-- Kuinka usein teidän on täytynyt muuttaa metoodia? -- Ja vastausta +odottamatta hän taas kysyi: -- Kuinka monta tarkastajaa on teillä jo +ollut? + +Hän ei tälläkään kertaa odottanut vastausta, vaan pitkitti: -- Minä en +aio tehdä minkäänlaisia muistutuksia opetustapaanne vastaan. Jos te +kokeilette hyvällä metoodilla, ei teillä ole muuta tehtävänä kuin +pitkittää samaan suuntaan, ja jos huomaatte opetustapanne huonoksi, +voitte yksinkin tehdä siinä parannuksia omien kokemustenne nojalla. +Yhdellä ainoalla käynnillä en voi arvostella opetustapaanne, yhtä vähän +kuin minun on mahdollista antaa teille toista, valmiiksi määriteltyä. +Olkaa varoillanne, ett'ette muuta tapaa joka kuukausi niinkuin muutamat +tekevät. Olen tavannut opettajia, jotka pitävät koulua jonkinmoisena +omain aivojensa voimistelu-kenttänä. Muutamat ovat siitä aivan +hulluiksi tulemaisillansa. Lasken sydämmellenne: älkää koettako +näytellä neron osaa. Tyytykää olemaan pelkkänä tavallisena ihmisenä. +Meillä on todella munivien kanojen puutetta ja sen sijaan yllin kyllin +hyödyttömiä kotkia. + +Emilio luuli hänen tarkoittavan herra Calvia, jonka luokassa äsken oli +käynyt. + +Kun tarkastaja vertaili saapuvilla olevain oppilaitten lukua siihen, +mikä sen olisi pitänyt olla, pudisti hän päätänsä. Kaikkialla oli +nähnyt saman asianlaidan. Kaksi pakollista kouluvuotta supistuu +useammille yhdeksi vaillinaiseksi vuodeksi, niin ett'eivät koulusta +päästessään osaa edes nimeänsä kirjoittaa. Saattaisipa todella tästä +maanmainiosta kansakoulusta sanoa, että se vähentää oppimattomain, +mutta lisää kelvottomain lukua. + +Sitten hän antoi Emilion tehdä pojille kysymyksiä, ja pudisteli +sääliväisesti päätään, kun kuuli oppilaitten vaivalla pusertelevan +kieliopillisia sääntöjä ja määritelmiä. Tuntui siltä, kuin pojat +olisivat kertoelleet vieraskielisiä sanoja, joita olivat, sisältöä +ymmärtämättä, ulkoa oppineet. + +-- Hyvä -- tarkastaja virkkoi -- te teette, minkä voitte. Kuullaanpas, +onko heillä minkäänlaisia tietoja hyödyllisistä asioista. + +Hän alkoi itse tehdä yksinkertaisia ja helposti ymmärrettäviä +kysymyksiä terveys-opista: kuinka vesi on puhdistettava, kuinka silmiä +ja korvia on eräissä tapauksissa suojeltava, mitä varustuksia on +tehtävä tarttuvain tautien liikkuessa, kuinka annettava ensimmäinen apu +luun murtuessa tahi jäsenen nyrjähtäessä, miten haavoja hoidettava y.m. +-- kaikki asioita, joista pojat olivat tuiki tietämättömiä. + +-- Opettakaa hiukan näitäkin vähäpätöisiä aineita, herra opettaja -- +sanoi hän -- se ei ole hukkaan heitettyä aikaa. + +Opettajan sanomattomaksi hämmästykseksi tarkastaja rupesi tutkimaan, ei +kirjoitusvihkoja, vaan poikain kauloja, silmiä ja hampaita, ja rypisti +tyytymättömänä otsaansa. Sen jälkeen sanoi: -- Kylpyamme vesineen ja +saippuoineen olisi tarpeen joka luokkaa varten. Sitä minä pitäisin +voimisteluakin tarpeellisempana. + +Kun hän oli palannut opettajan paikalle, ei hän pitänytkään +tarkastajien tavallista, koulutyötä koskevata puhetta, vaan kehoitti +sen sijaan poikia harjaamaan hampaitaan kahdesti päivässä sekä +huuhtomaan tarkoin suutansa. Pojat luulivat inspehtorin leikkiä +laskevan. Hän puhui heille ystävällisesti ja kertoi muun muassa, kuinka +japanilaiset, köyhimmätkin, tekevät, saadakseen kauan pitää hyvät +hampaansa: he näet raappivat hampaitaan kynsillä, ottavat suun täyteen +vettä, molskuttavat sitä kielellään ja sitte ruiskuttavat ulos niin +kovaa, että palveliain on tapana suutansa pihassa huuhtomalla herättää +yläkerrassa nukkuva isäntäväkensä. + +-- Näin tehden, pienet ystäväni -- pitkitti tarkastaja -- voivat he +vielä kahdeksankymmenen vuotisina pureskella mitä ruokia tahansa, jota +vastoin täällä jo viidenkymmenen vuotisilla on huono ruuansulatus, +siitä vain, ett'emme voi ruokaamme kunnollisesti purra. Ja jos +turmelemme vatsamme, pilaamme samalla mielialamme ja teemme sekä +itsemme että muut ihmiset onnettomiksi. Tuo on teistä ihmeellistä, vai +kuinka? Vaan ettepä saata arvata, kuinka paljosta viheliäisyydestä +maailma pääsisi, jos vähän enemmän käytettäisiin puhdasta vettä. Mutta +-- päätti hän, katsellen likaisia seiniä -- missä koulua ei pidetä +siistinä, siellä eivät oppilaatkaan pese itseään. -- Sitten lisäsi, +opettajaan kääntyen: -- Olkaa yhtä tarkka puhtauden suhteen kuin olette +kieliopin sääntöjen, niin saattepa huomata totuuden erään suuren +ajattelian sanoissa: Ihmisen tulee ennen kaikkea olla kaunis eläin. + +Pojat nauroivat. + +-- Valitettavasti -- tarkastaja jatkoi -- eivät näille asioille naura +ainoastaan pojat, vaan hyvin moni aika-ihminenkin; jopa korkeassa +asemassa olevat henkilöt ylönkatsovat puhdasta vettä, raitista ilmaa ja +valoa. + +Lopulta hän rupesi aivan hitaasti kirjoittamaan tarkastuksen +pöytäkirjaa eikä ollut huomaavinaankaan tarkastusmiestä, joka saapui +huoneesen aivan hengästyneenä ja asettui tarkastajan viereen seisomaan. +Lakattuaan kirjoittamasta, tarkastaja nousi ja sanoi opettajalle: -- +Teistä tulee jonakin päivänä tarkastaja; kaikki opettajat tulevat siksi +ennemmin tahi myöhemmin. No niin, älkää silloin tehkö, niinkuin moni +muu teidän nuorista virkaveljistänne, jotka, vaivoin tarkastajiksi +päästyään, rupeavat törkeiksi ja sälyttävät opettajien niskoille +kaikenmoista käsittämätöntä ja epäkäytännöllistä, mitä ovat onkineet +kasvatusopillisten keksintöjen väljästä merestä. Tämän minä lasken +sydämmellenne. Katsokaa myöskin, ett'ette neljässäkolmatta tunnissa +unhoita, olleenne neljäkolmatta vuotta opettajana. + +Senjälkeen hän kääntyi tarkastusmieheen, joka luultavasti odotti +jotakin kohteliasta lausetta, ja sanoi: -- Koulu on likainen. + +Ovessa hän vielä huusi pojille: -- Lukekaa ja peskää itseänne. + + +Uusia tietoja entiseltä korpraalilta. + +Kun tuo omituinen tarkastaja oli lähtenyt ja Emilio taas alkoi vajota +entiseen alamielisyyteensä, sattui odottamaton tapaus, joka virkisti +häntä kokonaiseksi viikoksi. Tuli, näet, hänelle Carlo Lericalta +Badolinosta aika kirje, oikea pieni paperimytty, jonka tuskin oli +saanut temmatuksi postinkuljettajan kädestä, ennenkuin riensi kiiruusti +kotiin, aivan kuin lukiolainen vetäytyy johonkin soppeen, sattumalta +saatu, kielletty kirja kourassaan. Pelkästään noiden kahden ison +paperiarkin näkeminen herätti hänessä sydämmellistä naurua, jotta +oikein hyvältä tuntui; ystävä näet oli ahtanut ne täpö täyteen suurta, +mutta taajaa käsialaansa sekä pistänyt tuon tuostakin väliin hirmuisen +suurilla kirjaimilla sanoja, joiden tuli merkitä äänen kiihtymistä ja +vihanpurkauksia. Kirjoitus oli muuten vähän erijaksoista, josta saattoi +päättää hänen sitä kirjoittaneen useampaan erään, vähän joka päivä; +ymmärsipä jo ennen kuin sitä lukikaan, että se oli yhtenäistä kuvausta, +johon tekijä oli laskenut kahden vuoden kiukut ja kiusat, ja että hän +oli sitä kirjoitellut vihasta vapisevalla kädellä, kiroellen ja +puhisten. + +Lerica ystävä siinä kertoi, oitis määräpaikkaan saavuttuansa +joutuneensa ikäviin rettelöihin. Kuntaan kuului kaksi pientä kylää, +joihin oli rakennettu uudet koulutalot sekä hyvin hauskat asumukset +opettajille; mutta itse pääkylässä, jonne hän oli joutunut, ei ollut +erinäistä koulurakennusta, siitä yksinkertaisesta syystä, että muudan +mahtava kunnallishallituksen jäsen jo monena vuotena oli koululle +neljästä sadasta lirestä vuosittain vuokrannut kaksi pientä pötsää +eräässä vanhassa kapakassa. Näihin kahteen huoneesen piti Lerican jakaa +luokkansa ja itse opettaessaan seisoa molempain huoneitten välisessä +ovessa. Vaan ei siinä kyllä. Hänelle oli luvattu vapaat huoneet, ja +tämä lupaus oli todella täytetty siten, että hänelle oli vanhaan +kirkkoon laitettu jonkinmoinen asumus. Kirkon sivuholviin oli näet +soviteltu pieni huone, jossa ei ollut edes kämmenen levyydelta suoraa +seinää, mihin olisi voinut peilinsä tahi jonkin taulun ripustaa, ja +joka kerta kun hän läheni seiniä, löi hän päänsä kaltevaan kattoon. +Kaikki tämä heti alussa turmeli hänen hyvää mieltänsä. Kuitenkin oli +ensimäisenä vuotena kaikki käynyt hyvin. Mutta kuules, mitä sitte +tapahtui. + +Kunnasta kuoli pappi, joka oli lukenut messun ja opettanut katkismusta +koululapsille, ja silloin aiottiin säästäväisyyden vuoksi hankkia +opettajaksi pappi, joka toimittaisi molempia virkoja. Mutta ensin +tahdottiin päästä Lericasta, jonka kontrahti oli tehty kuudeksi +vuodeksi. Koetettiin siis saada hänet hyväntahtoisesti itsestään +väistymään. Mutta hän vastasi jyrkästi: en. Silloin rupesivat tekemään +hänen oloansa tukalaksi, uuvuttaakseen muka häntä. -- Uuvuttaa Carlo +Lericaa! -- seisoi kirjeessä. -- Ymmärräthän, että kun minun +kunniastani on kysymys, ei ole joka miehellä voimia vääntää. Mutta +sinulla ei ole aavistusta heidän ilkeydestään. Menivätpä niinkin +pitkälle, että tulivat ottamaan karttoja koulustani. Mutta minäpä +näytin niille hampaitani. Koska kaikista ilkein heistä oli tuo mainittu +koulupötsien omistaja, annoin kolmannen miehen kautta ilmoittaa hänelle +lähettäväni oitis kaksintaistelun haasteen, jos hän vähääkään kiusaa +tekisi. _Roisto_ ei uskaltanut viiteen päivään pistää kuonoansa ovesta. +Palkintojen jakamisjuhlassa koki _Roisto_ kostaa. Hän käski urkuria +soittamaan kansallislaulua ennenkuin minä olin puheeni päättänyt. Mutta +minä en lakannut sittenkään, vaan nielty harmi antoi keuhkoilleni +semmoisen voiman, että musikantin täytyi herjetä, kun ei kukaan voinut +kuulla ainoatakaan ääntä hänen kilkutuksestaan. Jonkun ajan päästä +kävivät vieläkin häijymmiksi. _Kaiku_ nimiseen lehteen lähettivät +häpeemättömän nimettömän sepustuksen, jossa muitten valheitten lomassa +selitettiin, kuinka muka entiset sotilaat ovat sopimattomia opettajan +toimeen, koska muka ovat kiivaita ja heiltä puuttuu lempeys, +käytöstapa, _taito ja kekseliäisyys_, joita välttämättömästi vaaditaan +lapsia opetettaessa j.n.e. Minä vastasin vaatimalla kirjoittajaa +ilmoittamaan nimensä, ellei mielinyt olla iljettävin kaikista +panettelioista. Muun muassa nimitin häntä pässinpääksi ja Juudaaksi, +mutta _Roistopa_ ei vaan nimeänsä ilmoittanut; vaan hän ja ne toiset, +jotka olivat samaa villaa, valmistelivat uusia koiruuksia. He eivät +vähempää tarkoittaneet, kuin saada minut nälän kautta taivutetuksi. +Kokonaisena lukukautena en saanut penniäkään palkkaa. Rahastonhoitaja, +joka samalla on sekatavarankauppias, selitti olevansa aivan ilman +rahoja. Minun täytyi valtakirjallani mennä maanviljelyspankkiin ja +menetin sen kautta kymmenen prosenttia. Seuraavana lukukautena kävivät +päälle päätteeksi hävyttömiksi. Tuo kauppias voro oli kylläksi rohkea +sanoakseen minulle, ett'ei hänellä ollut rahaa palkan maksuun, mutta +että rahain asemesta saisin ottaa hänen puodistaan silliä, kabeljoa tai +mitä tarvitsin, niin paljon kuin ikänä halutti. Minä vastasin, että +mieluummin kuolisin nälkään, kuin pilaisin vatsaani hänen moskallansa, +ja uhkaamalla valittavani prefektille pakoitin hänet maksamaan +palkkani. Arvaas mitä sitte keksivät? He palkkasivat lurjuksen, joka +kätkeytyi koulun läheisyyteen ja sieltä sitte minun opettaessani kai'un +tavoin matki viimeisiä sanojani, narratakseen poikia nauramaan ja +tehdäkseen opetuksen mahdottomaksi. Voit kuvaella mielessäsi mitä +tapahtui, kun tämän huomasin; minä ryntäsin ulos luokasta kuni +jalopeura. Minun ei heti onnistunut löytää miestä. Väliin ääni kuului +kadulta, väliin jostakin ikkunasta, joskus läheisestä pihasta, ja +Jumala tiesi mistä. Joku naapuri konna mahtoi pitää häntä luonaan. Hän +pääsi aina hyvissä ajoin pakoon. Minä puristelin turhaan nyrkkiäni +neljänä päivänä ja luulin sappeni halkeavan. Mutta eräänä aamuna, kun +olin asettunut ikkunan poskeen, näin miehen varjon alhaalla +katukäytävällä. Keksinpä keinon; en mennytkään ovesta, vaan heittäydyin +alas ikkunasta ja putosin hänen nenänsä eteen, juuri kun matki +viimeistä sanaani. Lurjus läksi juoksemaan, minä perässä, raivostuneena +ja paljain päin. Hän juoksi kuin karkuun päässyt vanki ja minä perässä. +Hän käänsi kulmassa, minä perässä, ja niin mentiin kadulta toiselle, +kunnes hänet vihdoinkin kylän ulkopuolella saavutin ja annoin hänelle +siellä niin sekä eteen että taakse, päälle ja alle, siihen kuuluvine +selityksineen, niin, niin, ett'ei kukaan sitten nähnyt häntä +neljääntoista päivään edes vilahdukselta. + +Kirjeessä kerrottiin vielä Lerican vihollisten käyttäneen tuota +petollista tapaa, että yllyttivät poikia opettajia vastaan. Sitten hän +kertoi oppilaistaan, jotka muka olivat ikävimpiä, ilkeimpiä olentoja +mitä hänellä koskaan ennen oli ollut, oikeita paheitten ja +rikoksentekijäin ituja; lyhyesti: koulunsa oli kerrassaan pieni +ojennuslaitos. Siellä ei ollut ainoitakaan kasvoja, jotka edes +kaukaisimmassa tulevaisuudessa olisivat antaneet aihetta toivomaan +omistajistaan rehellistä miestä. Kaikilla heillä oli kissan tahi näädän +silmät, ketun tai verikoiran turpa, ja pääkallot semmoisia kuin näkee +pahantekijöillä tahi Austraalian neekereillä. + +Näitten ihmisten ilkeys -- kirjoitti Lerica -- on suurempi kuin +ajatella saattaa. Menivätpä niinkin pitkälle, että kodeissa varustivat +pojille konstikkaita kysymyksiä, joita heidän sitte, muka +tiedonhaluisina tahi uteliaina, piti kysyä minulta keskellä tuntia, +saattaaksensa minut pulaan ja ymmälle. Minä, senkin aasi, annoin +narrata itseäni, enkä ymmärtänyt heidän peliänsä ennenkuin _Roiston_ +poika kolmanteen kertaan samalla viikolla kysyi minulta sanaa, jonka +luultavasti olivat jostain sanakirjasta onkineet, hän ja se konna, joka +hänet oli maailmaan laittanut. -- Herra opettaja, mitä merkitsee sana +sekamölö? kysyi poika. Sekamölö! Jopa asia valkeni minulle. -- Se +merkitsee nuoraa, jolla sinä olisit hirtettävä -- vastasin minä -- sinä +ja ne lurjukset, jotka ovat sanan suuhusi panneet. -- Siitä päivin ei +kysymyksiä sen koommin tullut. + +Lerica paran kiukkuisin vainooja oli eläinlääkärin poika, _Lurjus_, +jonka esittämiseen hän oli käyttänyt kokonaisen sivun kirjeessään ja +sitä tehdessään joutunut niin haltioihinsa, että huomaamattansa eksyi +seikkaperäisyyksiin, ikäänkuin olisi aineestaan hyvinkin nauttinut, +samalla kun kuitenkin kiukusta puhisi. Tuo poika oli koulun ikävimpiä +ilmiöitä, pää kuin hyrrä, silmät vinot, korvat pitkät, tyhmä, laiska, +siivoton, veltto ja viekas. Lurjus oli ottanut tavakseen silmillään +kiusata opettajaa: hän katseli opettajaa, ei muuta, tuijotti +lakkaamatta häneen läpitunkevin, kylmin katsein, joista ei voinut +mitään lukea; ei ainakaan opettaja käsittänyt niiden sisältöä ja juuri +se häntä kiusasi ja ärsytti. Poika katseli opettajaa niinkuin olisi +tahtonut silmillään hänet lumota, ja lumosikin todella, sillä hän +pakoitti opettajaa katselemaan takaisin, ja niinpä sattui joskus, että +he kokonaisen minuutin tuijottivat toisiansa kuni veriviholliset, +Vainoominen oli alkanut siitä, kun poika eräänä päivänä oli tullut +likaisena kouluun ja opettaja silloin kantoi hänet vesijohdon alle sekä +ruiskutti siitä vettä kasvoille. Siitä päivästä aikain poika tuijotti +lakkaamatta opettajaa eikä katsonut alas muulloin kuin lukiessaan ja +kirjoittaessaan; silloinkin vain muutamiksi silmänräpäyksiksi, sillä +hän katsahti yhä rivi riviltä opettajaan. Näin hän teki opettajan sekä +tullessa että mennessä, joka päivä, jok'ainoa tunti, niin että tämä +tuijottaminen vihdoinkin kävi opettajalle oikeaksi kidutukseksi ja hän +tunsi väliin suurta halua kuristaa tuon lurjuksen kuoliaaksi. Ikävintä +kumminkin oli, että pojalla oli laaja suku, joka kokonaisuudessaan lie +vihannut opettajaa, koska kaikki, isä, äiti, sisaret ja veljet, pienet +ja suuret kadulla kohdatessaan tuijottivat häneen samalla lailla, +samanlaisilla vinoilla silmillä, yhtäläisellä kylmällä, jäykällä +katseella. Kääntyivätpä kaduilla, pysähtyivät katsellakseen häntä, +tuijottivat talonsa ikkunoista ja puodeistakin, jos sattuivat niissä +olemaan. Hän tiesi näiden katseitten seuraavan itseään, ennenkuin niitä +näkikään, ja hänellä oli ilkeä, hämärä tunto niistä ikäänkuin olisi +ollut jonkun noituuden vallassa. Oi, mikä sanomaton tuska se oli! Hän +oli niin vihoissaan, että olisi tahtonut dynamiitilla räjähyttää koko +perheen ilmaan. + +-- Kuitenkin sanotaan -- pitkitettiin kirjeessä -- ett'ei poikia saa +lyödä! -- Lerica sitävastoin tahtoisi seurata erään naapurikylän +opettajaa esimerkkiä. Tällä oli pöytänsä vieressä mahdottoman pitkä +rottinki-keppi, joka, niinkuin Jumalan tuomio, ulottui joka paikkaan, +ja sen avulla hän piti kuria voimassa. Ei muka saa lyödä poikia! Mutta +sehän olisi luonnotonta! Täytyy todellakin olla lurjus ja valehtelin +puolustaakseen moista väitettä, joka tuottaa lapsille onnettomuutta ja +tekee opettajan työn koulussa mahdottomaksi. Senjälkeen kun rottinki +koulusta karkoitettiin, oli tämä muuttunut helvetiksi, sillä pojilla ei +ollut mitään peljättävänä. Surkeata kyllä ei hän voinut kiivaan +luontonsa ja suurten voimainsa tähden käyttää nyrkkiä, sillä silloin +saisi välskärikin tekemistä. Mutta hänellä oli muita neuvoja. Eräs +pojista oli rohjennut kirjoittaa isolle taululle: -- Menkää matkaanne' +-- Opettaja otti pojan niskasta, veti taulun eteen ja antoi hänen +pyyhkiä kirjoituksen pois nenällään. Sitten kielsi poikaa kasvojaan +pesemästä; hänen piti semmoisenaan astua siittäjäinsä silmäin eteen. + +-- Menkää matkaanne! -- näin kirje päättyi. -- Kyllä minä menenkin, sen +roskajoukko, mutta vasta sitte, kun haluttaa, enkä ennen kuin olen +saanut kostaa teille pahat tekonne. -- Lerica kertoi, että hänellä +tukenaan ja turvanaan oli ollut kirkkoherra, jättiläinen niinkuin hän +itsekin, vapaamielinen kunnon mies, joka juuri niiden ominaisuuksiensa +tähden oli vihattu paikkakunnalla ja viranomaisten vainooma, mutta jota +kaikki kumminkin pelkäsivät erään Turinissa tapahtuneen seikkailun +johdosta. Oli näet eräänä yönä kaksi roistoa muutamalla sivukadulla +hyökännyt papin kimppuun, mutta tämä oli tarttunut molempia kaulukseen +ja kuljettanut heidät, kielet pitkällä, lähimpään poliisi-konttooriin. +Tämä mies oli tullut Lerican läheiseksi ystäväksi, ja kun he yhdessä +kulkivat katuja pitkin silmiään mulkoillen, "vapisi koko kunta". +Kuitenkin hän salaa tiedusteli toista paikkaa ja pyysi Emiliota +ilmoittamaan, olisiko Altaranan läheisyydessä semmoista saatavissa. +Jälkilisäyksessä oli: -- Kunnallishallituksen jäsen, kouluhuoneiden +vuokraaja, on kuntakokouksessa moittinut minua siitä, ett'en ollut +_omalla kustannuksellani_ matkustanut Saluzzon opettaja-kokoukseen. Sen +_Roisto!_ + + +Hyvästi! + +Lerican hauskan kirjeen jälkeen ja saatuaan määräyksen uuteen paikkaan +Caminassa, kuluivat Emilion päivät jokseenkin yksitoikkoisesti vuoden +loppuun. + +Vaikka Emilio oli paljon kärsinyt Altaranassa, jätti hän kuitenkin +paikkakunnan tuntien suurta kaipuuta, varsinkin rakastettavan +naapurinsa tähden; sillä Emilion myötätuntoisuus, rakkaus ja ihaelu +sekä kaikki muut tukahutetut tunteet heräsivät jälleen sydämmessä eron +hetken lähestyessä. Opettajattaren isä oli jo kuukauden päivät maannut +hyvin huonona viimeisillään ja tänä surun aikana oli hänellä +taloudellisissa toimissa apunaan sekatavarankauppiaan pieni +ystävällinen tyttö sekä tuo kukkia tuova oppilas; ja joka ilta, kun +tyttöset sanoivat hänelle portaissa hyvää yötä, piti hän molempia +hetkisen syliinsä suljettuina ja painoi äänetönnä heidän päätänsä +rintaansa vasten. + +Juuri kun Emilio oli lähtemäisillään huoneestaan, sanoakseen +opettajattarelle hyvästi, huomasi hän tämän seisovan palkongilla +käsipuihin nojautuneena, kalpeana ja uupuneena yövalvomisista. Tieto +tulevasta suuresta surusta kuvastui hänen kasvoissaan, mutta samalla +hän näytti lujana onnettomuutta vastaan ottavan, ikäänkuin olisi +päättänyt kantaa kaiken valittamatta. Hän seisoi siinä pää pystyssä, +silmillään tähystellen avaruuteen, aivan kuin olisi ajatuksissaan +katsellut niitä tuhansia pieniä tyttöjä, joille tästälähin oli uhraava +elämänsä tykkönään. Hän näytti vaipuneen ajattelemaan sitä, kuinka +olisi täyttävä jäljellä olevat pyhät velvollisuutensa, sitten kun tuo +toinen, yhtä pyhä, pian olisi täytetty. + +Kun Emilio näki hänet surullisena ja ajatuksiin vaipuneena, ei hän +raskinut murhetta lisätä jäähyväisillä, jotka ehdottomasti +herättäisivät katkeria muistoja. Hän katseli opettajatarta vähän aikaa, +ja kirjoitti sitte hänelle hellät hyvästit, suuteli ajatuksissaan tuota +herttaista suuta, josta niin moni, iäksi hänen mieleensä painunut sana +oli lähtenyt. + + + + +Luostarissa. + + +Emilio oli viettänyt toista kuukautta ----ssa, Golin perheessä, +sisariensa kanssa. + +Eräänä iltapäivänä, vähää ennen päivällistä, hän juuri seisoi ja +mietti, mitä varten pöytä oli katettu kuudelle hengelle, kun samassa +isäntä astui sisään ja lausui hänelle hymyellen: -- Emilio, täällä on +eräs entinen mielitiettysi! -- Samassa töytäsi sisään korkeakasvuinen, +tummanverinen nainen, tarttui Emilion käsiin ja suuteli häntä +molemmille poskille. + +Se oli Emilion serkku, joka juuri oli saapunut ----een, ihastuksissaan +vapaudesta, jonka oli saanut neljänkymmenen päiväisen luostari-elämän +jälkeen. + +-- Nytpä saat kuulla! -- hän sanoi Emiliolle ja huoahti samalla syvään, +aivan kuin olisi aikonut kertoa pakoretkestä, jonka avulla oli päässyt +jostakin vankilasta. + +Opettaja huomasi serkkunsa muuttuneeksi: hän oli entistänsä +laihempi, päivettynyt, niinkuin olisi palannut Afrikan matkoilta, +suorempiselkäinen sekä entistään hermostuneempi, vilkkaampi +liikenteissään ja puheissaan. Kun hän oli riisunut hatun päästään ja +hätimiten kädellään silitteli kauniita, mustia hiuksiaan, muistui +Emilion mieleen elävästi nuo tukevat kädet, jotka reippaasti olivat +leikelleet kananpaistia pienen alppimökin viereisessä lehtimajassa. + +-- Noh -- kysyi nuori tyttö Emiliolta -- mitä sinä olet toimittanut +tänä vuonna? Oletko mennyt naimisiin? Kuka minulle siitä puhuikaan? +-- -- -- Vai et? Oletkos vielä Altaranassa? Sinä olit merkillisen +näköinen tavatessani sinua Turinissa? Kuinka tuon jutun kävi? Kerro +minulle kaikki viidessä minuutissa. + +Herra ja rouva Golia, hiljaisia, viidenkymmenen ikäisiä ihmisiä, aina +tottuneita yksitoikkoiseen elämään, huvitti äärettömästi tämä kahden +nuoren vilkas sananvaihto, joka koski koulua, valtiota, kirkkoa ja +rakkautta. Nuoret puolestaan innostuivat isäntäväen uteliaisuudesta, +raittiista ilmasta ulkona palkongilla, jossa päivällistä syötiin, +ihanasta, vuorille ja laaksoihin antavasta näköalasta sekä lapsuutensa +muistoista, ja kävivät vähitellen yhä innokkaammiksi, niin että lopulta +pitivät hauskana ikävimpienkin elämänsä kohtausten kertomista. + +-- Ylimalkaan -- serkku virkkoi -- olen minä toimeeni tyytyväinen. Jos +ei muuta, niin oppii maailmaa tuntemaan, ja saa elää! + +Hän oli ollut etelä-Itaaliassa, eräällä saarella Ligurian rannikolla. +Hän saattoi ylhäisen naisen tavoin kehua matkustaneensa. Kuitenkaan ei +ollut saanut kylläkseen ilmaa ja valoa. Hänen pyrintöjensä määränpäänä +oli yhä Tunis tahi Itämaat -- -- -- Mutta ensin hän aikoi käydä +Amerikassa. Toivoi saavansa viran la Platan itaalialaisessa +siirtokunnassa ja teki jo sopimuksia asiasta sekä luki Espanjan kieltä +Ollendorff'in metoodin mukaan. Nuo neljäkymmentä luostarissa vietettyä +päivää olivat lisäksi vahvistaneet häntä hänen päätöksessään lähteä +lentämään tuhansia peninkulmia valtameren poikki. Oi, noita +neljääkymmentä päivää! Koko elämänsä iän ne pysyisivät hänen +muistissaan. Se aika oli ollut hänelle ikäänkuin vaellusta +tuntemattomassa maailmassa, tahi kuin kuusi viikkoa kestävä uni, josta +tuskin vieläkään oli oikein herännyt. Hän ei mihinkään hintaan tahtoisi +olla ilman tätä muistoa. Ja ajatelkaas, hän oli kuitenkin aluksi +epäillyt, kun lukuvuoden päätyttyä Brillassa häntä tahdottiin +opettamaan voimistelua nunnille! Ne olivat oikeita luostarinunnia, +joilla oli pikkulastenkoulu, ja koska sekin kuului kunnan +oppilaitoksiin, oli tarkastaja vaatinut heiltäkin pakollista +voimistelun-opetusta. Hangoiteltuansa jonkun aikaa vastaan heidän oli +täytynyt taipua, ja he lähettivät kuulustamaan opettajatarta, joka +voisi valmistaa heitä voimistelututkintoon -- tietysti hankittuansa +ensin pispalta luvan. + +Oudoilla, unhoittumattomilla tunteilla hän astui tämän luostarin +portista sisään, vaikkakin hänelle oli myönnetty lupa päästä joskus +ulos palvelian seuraamana. Luostari oli varsin muhkea korkeine, +merellepäin antavine ikkunoineen ja isoine, palmuja ja hedelmäpuita +kasvavine puutarhoineen. Ja sitte tuo syvä äänettömyys, nuo nunnat, +jotka kellon kaikuessa hävisivät kuni varjot ja jotka astuivat niin +hiljaa, ett'ei koskaan kuullut heidän askeleitaan, eikä heitä lainkaan +huomannut ennenkuin seisoivat ihan edessä, ikäänkuin maan povesta +nousseina. Entäs heidän kuiskutteleva puheensa, aivan kuin joka seinän +takana olisi joku maannut viimeisillään -- kaikki tämä oli kovin +ikävää! Vaikka siellä olikin kolmekymmentä nunnaa, joista kymmenen +opettajatarta, tunsi hän itsensä väliin kovin yksinäiseksi avarassa +rakennuksessa; hänet valtasi kauhistus ja hän tunsi vastustamatonta +halua karata tai huutaa apua; sillä tuntuipa aivan kuin kaikki olisivat +hiipineet pois ja muuranneet portit kiinni, jättäen hänet pelkoon ja +nälkään kuolemaan. + +-- Tällä lailla tuntui kuitenkin ainoastaan ensimäisinä päivinä -- hän +sanoi. Opetus pian huoleni haihdutti. Kello 4 aamulla oli messu, sitte +pidettiin rukous ja sen jälkeen oli aamiainen, jota seurasi voimistelu. + +Paljo oli hänellä vaikeuksia voitettavina, ennenkuin sai tunnit hyvään +alkuun. Luostarin säännöt kielsivät nunnia koskemasta toisiinsa. Häntä +itseään oli abedissa jo toisena päivänä vakavasti nuhdellut, kun hän +uskalsi, heidän puutarhassa kävellessään, pistää kätensä erään nunnan +kainaloon, sekä käskenyt häntä olemaan vasta niin tekemättä, sillä +nunnaan ei saanut muuten kajota, kuin jos auttoi ylös kaatunutta. Kun +heidän siis ensimäisellä voimistelutunnilla oli ottaminen toisistaan +kiinni, kielsivät he jyrkästi. Rippi-isän täytyi uppiniskaisilta +kieltää synninpäästö ja abedissankin oli pakko sekaantua asiaan ja +selittää kajoamista luvalliseksi, koska esivalta niin käski, ennenkuin +sai heitä temppuja tekemään. Sitten piti heidän oppia marssimista ja +siinä tuli uusia kinastuksia. Liikkeitä oli otettava, jotka heidän +kainouttaan loukkasivat ja joita siis piti jättää yhden toisensa +perästä rippi-isän ratkaistaviksi; hän oli neuvotonna pari päivää. +Siellä oli muitten muassa eräs seitsemänkolmatta vuotias nunna, iso, +karkearakenteinen, hieman juonikas ihminen, joka ei millään ehdoin +tehnyt muutamia liikkeitä ja kalpeni harmista. Oli tosiaankin sekä +surkeata että naurettavaa nähdä näiden nunnien hyppelevän rukousnauha +vyöllään, sotkeutuvan pitkiin, valkoisiin pukuihinsa ja pitävän aina +päätänsä alas kallistuneena välttääkseen opettajattaren katsetta. Siitä +huolimatta he oppivat voimistelemaan. Tuntien loputtua voimistelivat +omin päin, kertasivat kaikki liikkeet, komentaen vuoron perään, mutta +matalalla äänellä niinkuin olisivat lausuneet kiellettyjä sanoja +ja tehneet jotain sopimatonta. Koko päivän ajattelivat vain +voimisteluharjoituksiaan ja vähä väliä tuli joku nunna hänen kammioonsa +kysymään neuvoa jonkin voimistelua koskevan asian johdosta. -- Neiti, +kuinka monessa osassa tehdään käsivarren liikkeitä? Neiti, kuinka +parhaiten suoritetaan "kumarrus eteenpäin"? + +-- Te, joka olitte tuommoisten sopimattomuuksien opettajatar, arveli +herra Goli, mahdoitte olla heidän silmissään kadotettu sielu? + +-- En suinkaan! -- vastasi toinen. -- Päinvastoin, ne rupesivat +pitämään minusta. Te miehet tunnette tuiki vähän nunnien luonteita! +Rakkauden kaipuu on noissa nuorissa tytöissä väkevämpi kaikkia muita +tunteita. Eräänä aamuna, kun minua keskellä tuntia alkoi vaivata kova +surumielisyys, niin että purskahdin itkuun, tulivat he kaikki +ympärilleni ja kysyivät huolistuneina: -- Mikä teitä vaivaa? Millä +olemme teitä loukanneet? -- Ja kaikkien suusta sateli helliä sanoja. + +Iltaisin oli muutamain tapana koettaa taivuttaa häntä rupeamaan +nunnaksi; tietysti olivat vakuutettuina tekevänsä sillä jotain, joka +tarkoitti opettajattaren parasta. + +Joukossa oli myöskin hyvin aineellisia nunnia, jotka eivät muuta +ajatelleet kuin ruokaa, ja noudattivat hyvin vastenmielisesti luostarin +ankaria säädöksiä. Nämät herättivät toisissa suurta inhoa ja olivat +heille häpeäksi ja kiusaksi. Toiset taas, kiduttaakseen itseänsä, +söivät vain puolet niukasta ruoka-annoksestaan, jona useimmiten oli +kurkkavihannesta, menivätpä niinkin pitkälle kieltäymyksissään, että +abedissan täytyi pyytää rippi-isää määräämään heille kuinka paljo +leipää heidän tuli syödä kunakin päivänä. Siellä oli nunnia, jotka +valitsivat huonoimmat, pilaantuneimmat hedelmät syödäkseen, jotka +lukivat rukouksia melkein koko aterian ajan ja sitte vasta, juuri +ennenkuin pöydästä noustiin, hotaisivat hätä hätää ruuan, etteivät +ehtisi tuntea sen makua suussaan. Toisten taas olivat kasvot aivan +arvissa, siksi että, itseänsä kiusatakseen, eivät yöksi asettaneet +ikkunaansa hyttysverkkoa. Tässä on lisäksi se merkillinen seikka +muistettava, että he kaikki lueskelivat ei ainoastaan hämmästyttävän +ahkerasti, vaan vielä suurella kunnianhimolla, niin ett'ei hän voinut +käsittää kuinka tämä saattoi sopia kaiken maallisen ylönkatsomiseen, +jota uskonto käskee, ja siihen nöyryyteen, jota he kaikessa muussa +osoittivat. Itse abedissakin, kaunisvartaloinen, ihanasilmäinen +viidenkymmenenvuotias nainen, joka pani määräkseen mitä ankarimpia +hurskauden harjoituksia, niin että väliin sai suonenvetoa ja ulisi +kivuista, joihin itse oli syypää, ei voinut peittää mielihyväänsä, kun +hänen lahjakkaisuuttaan ja sivistystään kehuttiin. Eikä siinä kyllä: +opettajatar ei voinut käydä valalle, ett'eivät abedissan puvun +aistikkaasti järjestetyt laskokset ja hänen uljas ryhtinsä olleet +jotain mietittyä ja asetettua. Abedissa parka! Hänkin kiintyi nuoreen +opettajattareen ja he puhelivat pitkät ajat kulkien käsi kädessä. +Kuitenkin hän aina matalalla äänellä sanoi: -- Pidä hihasta. + +-- Lyhyesti -- Emilio virkkoi -- sinun oli siellä hauskaa. + +-- Sitä en voi sanoa! vastasi serkku. -- Minä olin raskasmielinen. + +Niinpä ne olivat kaikki muutkin. Oikein jumalisetkin liian usein +vakuuttelivat olevansa tyytyväisiä, jotta olisi voinut uskoa heidän +totta puhuvan. Seitsemän tuntia päivästä oli pakollisesti määrätty +rukoilemiseen, ja perjantaina rukoiltiin ojennetuin käsivarsin, niin +että ruumis muodosti ristin. Useat heistä olivat kivuloisia ja pistivät +sen vuoksi soppaan perin pieniä Vapahtajan sydämmen valokuvia, joita +sitte sopan kera nielivät. Yksitoikkoinen luostari-elämä hivutti +ihmisparkoja niin kovin, että kun kerran olivat voittaneet ensimmäisen +vastenmielisyytensä voimisteluun, rupesivat sitä siunaamaan pitkien +päiviensä pienenä vaihetteluna. Niinpä, heidän oli niin ikävä, +että kovin malttamattomasti odottivat vuosittain tapahtuvia +_puhdistusharjoituksia_, koska silloin uusi pappi ulkoa maailmasta +saapui heitä ripittämään. Kolmeen kuukauteen sitä ennen eivät muusta +puhuneet ja silloin heidän kasvonsa säteilivät, niinkuin olisivat +odottaneet jonkun jumalan astuvan alas heidän luoksensa. Merkillisin +mitä heidän elämässään oli tapahtunut ja josta monta vuotta puhuttiin, +oli se kun eräs pappi suuteli abedissan huntua hyvästi jättäessään. +Kaikilla nunnilla oli, teljetyn ja ikäänkuin tukahutetun elämänsä +seurauksena, erittäin vilkas mielikuvitus, ikäänkuin nuoruus, sydämmiin +kuristettuna, puhkeaisi esiin mielihaaveissa, kun ei se millään muulla +lailla päässyt purkautumaan. Monessa oli mieli ja ymmärrys nähtävästi +muuttuva toiseksi sen mukaan kuin ruumis muuttui. Siellä oli eräskin, +joka väliin vähäpätöisimmästä asiasta alkoi niskoitella ja raivosi +abedissalle. Häntä rankaistiin asettamalla arestiin portin ja +ulkomuurin väliseen komeroon, ja siellä hän seisoi tuntikausia +liikkumattomana, itkien ja pitäen käsiään silmäin edessä. Eräs toinen, +lempeäluontoinen ja kivulias, oli osittain vapautettu luostarin +säännöksistä; hänen oli tapana juosta puolen päivää puutarhassa edes +takaisin kuin mielipuoli, ja yön tullen piti hän kaikkia hereillä +kauhealla yskällään, joka kaikui vintistä kellariin saakka ikäänkuin +petoeläimen karjunta. Tässä rauhan tyyssijassa oli öisin vähemmin +rauhallista kuin päivällä. Opettajattaren viereisessä kamarissa asui +nuori, tavattoman kaunis tyttönen, joka öisin huuteli Amerikassa olevaa +äitiään kolme- --- viisikymmentä kertaa peräkkäin, niin hellällä ja +surumielisellä äänellä, että sydäntä viilsi. Oi, kyllä hän heitä +kaikkia muistaisi koko elämänsä iän ja liiatenkin sitä pikku nunnaa, +joka aamuisin toi hänelle kahvia, kasvot yhtä valkoisina, kuin +huntunsa, kätöset pienet kuin lapsella ja vieno ääni, jolla aina sanoi: +-- Deo gratia[16] -- Hän oli hyvin nuori ja hoikka; vaaleat sinisilmät +ilmaisivat ääretöntä rakkauden kaipuuta ja katselivat aina +opettajatarta, niinkuin hänellä olisi ollut tuhannen asiata +puhuttavana, mutta hän ei koskaan mitään sanonut. Eräänä aamuna pikku +nunna luuli opettajattaren vielä nukkuvan, hiipi varpaillaan sisään, +suuteli häntä otsalle ja kiiruhti ulos; neljääntoista päivään ei hän +sitte uskaltanut katsella opettajatarta silmiin. + +Herra Goli hengitti syvään, ikäänkuin karkoittaakseen mielikuviaan ja +sanoi teeskennellyn kärsimättömästi: -- Palatkaamme voimisteluun. + +-- Niin -- myönsi opettajatar naurahtaen -- palatkaamme voimisteluun. + +Loppupuolella kurssia kävivät nunnat kovin levottomiksi tutkinnosta, ei +suinkaan sen vaikeuden tähden, mutta siksi että tutkintolautakunta, +jonka puheenjohtajana oli läänin rehtori, saapuisi luostariin ja heidän +pitäisi niiden edessä tehdä samat temput, joita alussa niin +vastenmielisesti olivat suorittaneet vaikk'ei ollut kuin nuori tyttö +katsomassa. Varsinkin marssimista ajatellessaan kalpenivat kauhusta. +Itse abedissakin oli levoton ja antoi aterioidessamme tavallista +useammin lukea rukouksia ruokasalissa, arvattavastikkin sen vuoksi, +että hän tahtoi edeltäkäsin pyytää anteeksi siitä häväistyksestä, jota +hänen täytyisi sallia luostarissaan tapahtuvaksi. Moni nunna ripitti +itseänsä tavallista ahkerammin saadakseen neuvoja ja lohdutusta. +Välihetkillä puutarhassa eivät opettajattarelle muusta puhuneet kuin +tulevasta tutkinnosta, tehden senkin seitsemän kysymystä: että tunsiko +hän tutkintolautakunnan jäseniä, heidän ikäänsä ja tapojaan; olivatko +naineita vai naimattomia; kuinka kauan kutakin nunnaa tutkittaisiin; +pääsisivätkö muutamista liikkeistä tahi saisivatko tehdä ne lievemmin, +vähän sinne päin. Opettajatar koki kaikin tavoin rauhoittaa heitä, +mutta huonolla menestyksellä. Yöllä vasten tutkintopäivää ei kukaan +oikein nukkunut; kaikki viettivät yönsä kiihtyneessä unen ja valvonnan +välitilassa, tuo polttava ajatus aivoissa hereillä, niin että kun +kyyhkynen sattui lentämään erään nunnan kammioon, tämä kauhistuneena +huusi perkeleen tulleen hänen luokseen; kaikki sisaret pukeutuivat +tuota pikaa ja juoksentelivat huutaen käytävissä, kunnes abedissa +lopulta tuli kynttilä kädessä katsomaan mitä meluttiin. Oi, kuinka +opettajattaren kävi sääliksi nuot nuoret, valkopukuiset tytöt, jotka +seisoivat siinä yhteen sullottuina käytävän päässä! Kerittyine päineen +olivat juuri kuin joukko sairaita nuorukaisia. Lapsiparat olivat +häpeillänsä ja vapisivat, peläten perkelettä ja rehtoria. + +-- Tuo kauhea tutkintolautakunta saapui kello 10 aamupuolella. +Valitettavasti oli rehtorin muoto juuri semmoinen, joka suuresti +muistutti nunnaparkojen hourekuvista. Hän oli harmaahiuksinen +rakuunakapteeni, viikset isot, mustat, nenä korkea, katse tuima +ja ääni ankara. Häntä seurasi mitättömän, puisevan näköinen +voimistelun-opettaja sekä tarkastaja, joka kaikeksi onneksi oli varsin +hauskannäköinen, lihava ja kaikille kohtelias. Tutkinto pidettiin +isossa, tyhjässä huoneessa, johon tilaisuutta varten oli ripustettu +kaksi ristiinnaulitun kuvaa. Heti alussa rehtori suuttui huomatessaan +nunnain liikanaista ujoutta ja abedissan säikähtyneen muodon. +Viimeksimainittu näytti siltä, kuin olisi tulisilla hiilillä kulkenut, +aivan kuin sinne olisi tultu vartavasten hänen luostariaan häpäisemään. +Rehtori teki kysymyksensä niin kiivaalla äänellä, että tutkittavat +joutuivat aivan tolaltaan; toiselle toisensa perästä hän sanoi: -- +Älkää toki pelätkö! Minä olen ihminen enkä mikään kummitus. Mitä teihin +on ajettu? -- hän lisäsi mulkoillen abedissaa. Mutta pahinta oli +vapaitten liikkeiden tekeminen. Kun abedissa näki rukousnauhain +toisiinsa sekaantuvan, vapisi hän kuin olisi nähnyt jotain pyhää +saastutettavan. Rehtori oli erittäin tarkka marssimisen suhteen, ja kun +sitä liikettä tehtiin, kävi hän kärsimättömäksi siitä ett'ei jalkoja +näkynyt ja huusi vihaisesti: -- Mutta nostakaa toki hiukan hameitanne, +että voin nähdä kuinka liikutte! -- Abedissa sanoi puoleksi +tukahtuneella äänellä: -- Tuo on sopimatonta! -- Onneksi rehtori ei +hänen sanojaan kuullut. Jos ei noita huolistuneita nunnaparkoja olisi +käynyt sääliksi, olisi heitä todella ihastuksekseen katsellut, niin +suloisia olivat juuri ujoutensa tähden siinä voimistellessaan, vapisten +ja punastuen valkoisten huntujen alla. Aivan selvästi huomasi missä +tuskassa olivat, ja tarkastaja käänsi pois kasvonsa, ett'ei +silmäyksillänsä lisäisi heidän tuskaansa. Äkkiä sanoi rehtori minulle +karkeasti: + +-- Tehkää muutamia kysymyksiä vartalon pyörityksestä! + +Näitä sanoja kuullessaan ei abedissa enää voinut hillitä itseänsä, vaan +sanoi korkealla äänellä, kalveten: -- Pyydän anteeksi, mutta tämähän +voi tulla kysymykseen ainoastaan miesten voimistelussa. -- Vartalon +pyöritys jätettiin sikseen. Vaan tämä välimuistutus lisäsi rehtorin +harmia. Häntäpä jo ennestään äkäytti abedissan ja sisarten selvään +osoittama vastenmielisyys voimisteluun, joka kumminkin olisi ollut +monelle heistä tuiki tarpeellinen. Rehtori sanoikin hiukan terävästi, +hyvästi heittäessään: -- Älkää te niin voimistelua pelätkö, abedissa +rouva. Se ei ole vähääkään sopimatonta. Voimistelu antaa terveyttä. +Neuvokaa nunnianne sitä harrastamaan, niin teette pyhän työn ja voitte +apteekki-tavaroista säästyvät varat käyttää köyhäin hyväksi. -- +Abedissa oli niin mielissään päästessään tutkijalautakunnasta, ett'ei +pistosanoja käsittänyt ja sama oli nunnien laita. He olivat niin +iloissaan herrojen lähdettyä, että olisivat halailleet ja suudelleet +toisiaan, elleivät luostarin säännöt olisi sitä kieltäneet. Samana +päivänä menivät kaikki rippituolin juurelle. + +-- Kummallista! -- huudahti herra Goli, joka oli kiiltävin silmin +kuunnellut serkun kertomusta. --- Olisinpa mielelläni nähnyt tuon +sinisilmäisen pikku nunnan marssivan. + +Nämät sanat eivät nähtävästi miellyttäneet rouva Golia, ja harmissaan +hän rupesi hallitusta sättimään, sanoen: + +-- Se oli tosiaankin sopimatonta, niinkuin abedissa sanoi. Ainakin +nunnia täytyisi kunniassa pitää. Hallitus on liian raju! + +Lopuksi serkku kertoi eronhetken katkeruudesta. Muutamat sisarista +pitivät hänestä sydämmellisesti, niin että salaa pistivät hänen +huoneensa pöydälle mitä ihanimpia hedelmiä. Toisia oli, jotka iltaisin, +heidän puutarhassa kävellessään, näyttivät kärsivän siitä, kun eivät +saaneet puristaa edes hänen käsivarttaan, ja siksi silloin tällöin +silittivät hänen kasvojaan, kuitenkaan niihin kajoomatta. Tässä heidän +liikkeessään sekä sitä seuraavassa katseessaan oli sanomatonta +hellyyttä. Päivää ennen kuin hänen oli määrä lähteä, uskoivat muutamat +hänelle salaisuutensa. Muun muassa pieni sinisilmäinen nunna sanoi +itkien olevansa kovin pahoillaan opettajattaren lähdön takia ja aikoi, +osoittaaksensa, kuinka rakkaana häntä piti, kerran kirjoittaakkin +hänelle; rippi-isä ottaisi kirjeen postiin pannakseen, niin ei abedissa +saisi siitä tietää; opettajattaren piti säilyttää tämä kirje muistona +häneltä, ikäänkuin joltakin kuolleelta siskolta. Matkapäivänä +keräytyivät kaikki hänen ympärilleen ja lahjoittivat amuletteja, +rukousnauhoja, mitaleja, appelsiineja ja makeisia, ja kun nämä kaikki +eivät mahtuneet hänen taskuihinsa, ompelivat ison irtonaisen pussin, +joka pistettiin vyötäreille hameen alle. Eron hetkellä itkivät kaikki +nunnat, ja kun hän lähti, riensivät maantielle päin oleviin ikkunoihin. +Sen puoliset luostarin ikkunat olivat aina peitossa, mutta se ei tehnyt +mitään, he tahtoivat kumminkin kuulla pois vieriväin vaunujen jyrinää; +heidän viimeinen hyvästinsä oli kuiskaus, joka kuului eteen +kiinnitettyjen uudinten takaa, ja muutama "voi hyvin", joka +tukahutettuna nyyhkytyksenä saapui hänen korviinsa. + +-- Ja nyt -- virkkoi serkku, äkkiä iloiseksi muuttuen, vaikka +kyyneleet silmissä kiilsivät -- lähden minä Amerikaan! Toivoni on saada +haltuuni yhteiskoulu jossakin tasangolla olevassa itaalialaisessa +siirtokunnassa, missä tytöt ja pojat tulevat kouluun kaukaa, ratsastaen +pienissä parvissa, noin neljä tai kuusi yhdessä, ja ennenkuin astuvat +luokkaan sitovat hevosensa ikkunan ristikkoon -- -- -- Hauskaa lienee +nähdä heidän lukutuntien päätyttyä yhdessä nelistävän pois ja +hajaantuvan eri tahoille kuin lintuparven. Minusta se olisi kuin +näkisin siivellisten sanansaattajain vievän ajatuksiani kaikille +ilmansuunnille ja henkeni hallitsevan erämaita. + +Kuitenkin pitäisin vieläkin parempana vapaata, liikkuvaa koulua, joka +voisi siirtyä sen mukaan kuin siirtolaiset etenevät, vaikkapa kauas +intiaanien asumarajoille. Häntä innostutti tuo ajatus, että saisi +seurata auran perässä astelevaa aakkosten lukijaa ja sanoa: --- Minä +olen ensimmäinen, joka näillä seuduin olen opettanut lukemaan hamasta +maailman luomisesta! + +Mutta hänellä oli toinenkin, entistä vielä rohkeampi aatos. _Diario de +los maestros_ lehdessä hän oli lukenut kuinka Argentinassa suuren +tulvan vallitessa koulurakennus oli joutunut veden valtoihin ja koulu +siitä syystä joksikin aikaa sijoitettu isoon laivaan, johon myös oli +valmistettu asumus opettajattarelle, ja kuinka tämä piti tuntiansa +levitettyjen purjeitten varjossa. + +-- Sillä tavoin minäkin tahtoisin opettaa -- päätti hän puheensa -- +laivassa, joka kulkee virtoja ylös päin aivan aarniometsiin saakka,' +missä jaguaarit ja kuguaarit kiljuvat; siellä opettaisin lapset +polvillaan rukoilemaan koskien pauhinassa. Oi, ihania unelmiani! Kuka +tiesi vaikka joku niistä vielä toteutuisi! + +Liikutettuna kun oli, hän näytti varsin kauniilta; äänessäkin oli +nuoruuden lämpöä, niin että isäntäväki katseli häntä lämpimästi ja +myötätuntoisesti. + +-- Siitä kaikesta ei tule mitään! -- sanoi kohteliaasti herra Goli. -- +Jonakin päivänä tulee mies, jolla on sydäntä ja aistia, pidättää teidät +Euroopassa ja ottaa päästänne Amerikan kaikkine koskineen. + +-- Ei -- vastasi nuori tyttö aivan tyynesti ja surumielisesti -- minun +aikani on mennyt. Muutoin olen liian oikullinen tullakseni hyväksi +vaimoksi. + +Äkkiä muistui hänelle jotain hauskaa mieleen ja hän tuli jälleen +iloiseksi. Hänellä oli ollut eläessään ainoastaan kaksi vakaata +naimatarjousta. Ensimäinen kosija oli neljänkymmenen vuotias +vuohipaimen, leskimies, jolla oli pieni tyttö hänen luokallaan. Se oli +jonkun aikaa häntä armastellut ja käytti omituista tapaa ilmaistaksensa +rakkauttaan. Hän antoi nimittäin pienen tytön kirjoittaa helliä sanoja +kirjoitusvihkojen laitoihin, ja töhräsi sitte nimensä, tuskin +luettavan, alle. Kun opettajatar kielsi tyttöä semmoisia asioita +kirjoittamasta, koetti mies päästä hänen suosioonsa ja kotiinsa sen +kauniin tekosyyn nojalla, että muka tahtoi opetusta kirjoituksessa, +koska käsialansa oli niin rumaa. Kun opettajatar kielsi, kosi mies +vasten naamaa, koettaen todistaa semmoisen liiton edullisuutta, kun +näet hän laumoineen ja opettajatar kouluineen ansaitsisivat niin +paljon, että voisivat muhkeasti yhdessä elää. Oikein oli vaikeata saada +hänet nöyränä tyytymään rukkasiin. Miesparka oli tosiaankin +pahoillansa, istui tuntikaudet koulun ovella, surumielisenä piippuaan +poltellen kuuntelemassa opettajattaren ääntä. Joka kerta kun +opettajatar meni ulos, uudisti hän itsepäisenä kosimisensa, pitäen +toista kättä sydämmellään. Paimen parka! Kaikista niistä, jotka olivat +sanoneet rakastavansa häntä, lie tämä ollut ainoa, joka todella oli +rakastanut. + +-- Entäs toinen kosija? -- kysyivät pöytätoverit. + +-- Toinen kosija -- naurahti opettajatar -- oli paljoa nuorempi. + +Se oli yksi hänen oppilaistaan Brillan yhteiskoulussa, seitsemän +vuotias poika, hyvin kunnianhimoinen. Tämä oli eräänä päivänä pistänyt +hänen laatikkoonsa tavattoman isoilla kirjaimilla kirjoitetun kirjeen, +jossa luvattiin, että jos opettajatar tutkinnossa antaisi hänelle +palkinnon, niin joko hän tahi hänen veljensä isoksi tultuansa hänet +naisivat. + +Kaikki nauroivat; herra Goli ei kumminkaan tyytynyt näihin +tunnustuksiin. + +-- Neitipä ei ole vielä kaikkea kertonut -- sanoi hän. -- Vielä on yksi +kertomatta. + +-- On kyllä -- vastasi toinen leikillisesti -- Brillan sindaco, joka +ilmoitti rakkautensa sonetissa; mutta minä annoin hänelle rukkaset +käyttäen vastauksessani hänen omia riimejään. + +-- Ei -- sanoi, herra Goli veitikkamaisen näköisenä -- ei nyt ole +kysymys kunnallishallituksesta, vaan kuninkaallisesta armeijasta. + +Opettajatar punastui ja tuo viittaus näytti häntä pahoittavan. + +Edellisenä vuonna hän jonakin heikkona hetkenä oli kertonut rouva +Golille tapahtuman Turinin ajoilta, jossa oli ollut voimistelua +oppimassa. Voimistelu-opiston viereisen kasarmin upsierit olivat +ottaneet tavaksi odottaa häntä opiston portilla. Rehtori, kun sai tämän +tietoonsa, valitti kenraalille ja sen perästä upseereja ei näkynyt. +Mutta yksi heistä, nuori kaunis mies, joka oli tavattomasti hänen +näköisensä, niin että olisi voinut veljeksi luulla, oli mieltynyt +häneen -- ja jättänyt jälkeensä sydänhaavan, joka ei vieläkään ollut +umpeen mennyt. + +Herra Goli muutti heti puheen-ainetta, huomatessaan kajonneensa arkaan +kohtaan. + +-- Lyhyesti, neiti kulta -- hän virkkoi leikillisesti -- niin totta +kuin minulla on kaksi silmää päässäni, te ette tule Amerikaan menemään. +Ensi vuonna näihin aikoihin olette lakanneet olemasta opettajana. + +-- En -- vastasi hän surumielisesti -- koulu on tarkoitusperäni. Minä +en vaan tahtoisi elää niin kauan, ett'en jaksaisi olla opettajattarena +enään. Siitäpä en luule pelkoa olevankaan. Minä menen koulusta suoraan +kirkkotarhaan. -- Nousten pöydästä hän iloisesti lisäsi: -- Minulla on +toivomuksia kuoloanikin seuraavien päivien suhteen. + +Hänen ihanteenansa oli kuolla etelä-Itaaliassa, Ligurian rannikolla, +missä aurinko ihanasti helolttaa; hän toivoi pienten oppilaittensa +saattavan häntä hautaan; mutta heidän tuli olla iloisia, kulkea +kukkasvihkot käsissä ja laulaa erästä ensimäisen lukukirjan laulua, +jota hän heille opettaisi. Hän oli haudattava, lasten viime +ainekirjoitukset sylissään, ja hautakivelle oli piirrettävä sanat, +jotka Valentin Friedland lausui vähää ennen kuolemataan: -- _Lapseni, +minua on kutsuttu toiseen kouluun_. + +Tätä sanoessaan hänen sydämmensä täyttyi vilpittömällä, hartaalla +ilolla ja sitä kesti koko matkan asemalle saakka, jonne Golin +herrasväki ja Emilio häntä saattoivat. Hän pysähtyi katujen kulmissa ja +osoitti katulyhtyjen valossa päivänvarjostimellaan laivayhtiöitten +ilmoituksia sekä näytti eräässä laivankuvassa sitä paikkaa laivan +peräkannella, missä hän aikoi iltansa viettää. Sitten lausui muistosta +Brillan sindacon sonetin sekä oman vastauksensa. Hän matki +ligurilaisten koululasten ääntämistapaa. Lopulta kertoi kepposestaan, +jota oli kylissä käyttänyt saadakseen liikkeellä olevia juorupuheita +vaikenemaan. Hän rupesi oitis, kun huomasi itseänsä moitittavan siitä, +että antoi jonkun ihastella itseään, laajasti ja tarkasti asiasta +puhumaan. Juoruaminen lakkasi paikalla, mutta sen sijaan häntä +soimattiin kerskailijaksi. + +-- Oh -- hän huudahti -- minä olen aika valtioviisas! + +Rautatievaunuista hän vielä puhui ystävilleen, hymyellen kyynelsilmin: +-- Kuulkaas, katsokaa minua tarkoin, sillä kun palaan Amerikasta, ette +enää tunnekkaan. Olen silloin paljoa tummempi, puhun espanjan kieltä ja +intiaanilainen kamarineitsyt kulkee perässäni. Saatte nähdä, saavutanpa +onneni. Menen naimisiin uljaan _estancieron_[17] kanssa ja me +perustamme mallikouluja _gauchoille_.[18] _Buenas noches_, ystäväni! +_Buenas noches!_[19] + + + + +Camina. + + +Ensimäinen tuttavuus. + +Emilio matkusti Caminaan tuntien sitä itseensä luottamusta, jota meissä +aina on, kun aiomme asettua ihmisten pariin, jotka eivät tunne +virheitämme ja hairauksiamme; luottamusta, joka tekee, että uuden +elämän alkaminen näyttää mielestämme helpolta, elämän muka, joka ei +ainoastaan näytä, vaan todella onkin semmoista, joksi sitä tahtoisimme. + +Ajaessaan sateen puhtaaksi huuhtoamaa maantietä, jota poppeli-rivit +varjosivat, syyskuun ilta-auringon punertavassa hohteessa, +hän ajatuksissa toisteli kaikki hyvät päätöksensä, laskien ne +sormillaan: elää yksinään, jopa entistänsä erakompana; noudattaa +viran-omaisten tahtoa niin paljon kuin suinkin välttääksensä riitoja ja +yhteentörmäyksiä; käyttää kaiken vapaan aikansa ahkeriin lukuihin +voidakseen kilpailla opettajan paikasta Turinassa. Ajatuksensa itse +koulusta olivat taas melkoisesti talttuneet, vietettyään nuo kaksi +hauskaa kuukautta sisariensa seurassa Golin herttaisessa perheessä. Hän +päätti jälleen ruveta ystävälliseksi ja avomieliseksi pojille sekä +hakea voimaa puuttumattomaan hyvyyteen sydämmessään asuvasta +uskonnollisesta tunteesta, joka ei hänessä koskaan ollut kokonaan +sammunut. Kaikki tämä tuntui hänestä, ajaessaan siinä ruusunkarvaisen +taivaan loisteessa täynnä uutta halua ja innostusta, aivan helpolta ja +ikäänkuin korkeamman voiman vaatimalta. Ja ulompana tätä kaikkea +haamoitti yhä hämärä toivo, että tuossa vieraassa kylässä löytäisi +ensin ystävyyttä, sitte rakkautta, joka täyttäisi koko hänen elämänsä. + +Koska Emilio saapui Caminaan vasta hämärissä eikä enää saattanut mennä +viran-omaisten puheille, ajoi hän _Harmaa Hattu_ nimiseen ravintolaan, +tilasi illallista ja asettui yksin istumaan alikerrassa olevaan isoon +huoneesen, jonka vastaisella seinällä kuningas ja kuningatar +kauhistunein muodoin tuijottivat toisiinsa, ikäänkuin olisivat antaneet +toisilleen tiedoksi monarkian häviön. Silloin tällöin ilmaantui oveen +jonkun ravintolassa kävijän uteliaat kasvot, talon piika taikka isännän +pojat, jotka lienevät epäilleet häntä uudeksi opettajaksi, ja kohta sen +jälkeen hän saikin epäselvästi kuulla itseänsä arvosteltavan. Hänen +siinä korvat pystyssä kuunnellessaan, tulla laahusti huoneesen +neljänkymmenen vuotias mies, vaatteet huonot, pää ja parta +ruokkoamatta; hän astui Emilion eteen ja, ottamatta savipiipun nysää +suustaan, kysyi oliko toinen uusi opettaja. Myöntävän vastauksen +saatuaan, hän esitteli itsensä: -- Giuseppe Reale, ensimäisen luokan +opettaja -- ojensi Emiliolle kätensä ja istui kursailematta pöydän +toiseen päähän. Sitten tuijotti taas hymyellen Emilioon sanaakaan +sanomatta. Emilio luuli miestä sairaaksi tai hulluksi, kunnes hengähdys +ilmaisi, ett'eivät asiat olleet oikealla tolalla, minkä muutenkin +huomasi niistä ankarista ponnistuksista, joita mies sai tehdä +puhuakseen ymmärrettävästi. + +Jo Realen ensimmäinen lause oli raa'asti tuttavallinen: -- Vai niin, +tekin olette olleet mieletön ja ruvenneet opettajaksi? -- -- -- Kuinka +kauan olette olleet? -- -- -- Kuusi vuotta! No teillä on ollut hyvä +aika huomata mitä sorttia se elatuskeino on. Siis -- -- -- ajan hukkaa +siitä puhua. + +Reale oli kuusitoista vuotta vetänyt iestä ja jo heti alussa katunut, +ett'ei ruvennut laulajaksi, hänellä kun oli kaunis baryton-ääni. Mutta +hänen isänsä, ammatiltaan taidesorvari, tahtoi välttämättömästi nähdä +poikansa "kansan kasvattajana" ja oli tosiaankin oikeaan osannut! +Kokonaista kuusitoista vuotta hän oli Caminassa kuhnustellut ilman +vähintäkään paremman toivoa ja aivan haluttomana lukuihin, joista ei +kumminkaan mitään hyötyä ollut. Vähän aikaa mietittyänsä, ikäänkuin +kokoillen muistiinsa hajaantuneita sanoja, hän lisäsi: -- Pienissä +kunnissa näet _sielun hengityselimet_ kaipaavat happea. Hämmästys, joka +näitten sanain johdosta ilmaantui Emilion kasvoihin, näytti puhujata +suuresti huvittavan. + +Pitkän aikaa taas Emiliota katseltuaan Reale matalalla äänellä lisäsi: +-- Olette joutuneet oikeaan sudenkuoppaan, vihollisen leiriin, kuntaan, +joka on kansan-opetuksen julki vihollinen. En tarkoita, että ihmiset +olisivat pahoja; ilkeämpiä olen aikoinani nähnyt; mutta -- -- -- he +vihaavat koulua vaistomaisesti. Ja sitäpaitsi -- -- -- ollakseni aivan +puhumatta heidän rehellisyydestänsä -- -- -- + +Kauan ja katkerasti valiteltuaan kunnallishallituksen vääryyksistä, hän +kertoi että, sittenkun perin pohjin oli tutkinut kaikkia opetustapoja, +oli vihdoin tullut siihen päätökseen, että Lancasterin[20] metoodi oli +paras, sillä se antoi loistavia tuloksia. Senjälkeen hän lisäsi +matalalla äänellä: -- Te saatte nähdä opettajattaren, neiti Pedanin -- +kohotti silmänsä ylös ja heitti koomillisella liikkeellä suukkosen +kattoon, jonka tehtyään hoiperteli pois. + + +Caminan kylä. + +Caminan kylä teki Emilioon heti miellyttävän vaikutuksen. Hänestä +tuntui hauskalta tuo pitkä, mutkikas katu, jonka keskupaikka laajeni +isoksi, säännöttömäksi toriksi kauppakojuineen; torin laidoissa kohosi +pieniä, sieviä taloja, kaksi kahvilaa, raatihuone ja teaatteri. Siltä +puolen toria, jolle ei oltu rakennettu, näki äärettömän lakeuden, +leviävän aina Merialppien kaukaisiin siintäviin huippuihin saakka. +Kylä, joka kaukaa näytti metsikköön kätkeytyneeltä, oli rakennettu +muutaman kukkulan rinteelle, keskelle laajaa viinitarhaa; seutu oli +täynänsä huviloita ja riveihin istutettuja silkkiäispuita. Se oli +vilkas ja siisti kunta, jossa Emilio jo mielestään hengitti Turinin +ilmaa. + +Emilion onnistui saada itselleen sopiva asunto kyläkujan +toisessa päässä, eräässä maalaistalossa, jonka omistajana oli +kunnallishallituksen sihteeri. Alikerrassa asui talonpoikainen perhe; +yläkerrassa, Emilion kanssa vierekkäin, metsänvartija poikineen. + +Metsänvartia, jonka kasvot melkein tykkönään peittyivät viiksiin ja +kulmakarvoihin, musta kuin Beduiini, pyysi jo ensimäisenä iltana +Emiliota valitsemaan hänelle kolme arpanumeroa; sillä Stellinan +metsänvartia oli voittanut kaksituhatta viisisataa lireä numeroilla, +joita niin ikään äsken tullut opettaja oli hänelle valinnut. Emilio +piti sekä tästä miehestä että muista naapureistaan, sillä he tuntuivat +vilpittömiltä ihmisiltä, jotka eivät vartioinneet hänen askeleitaan, +vaan olivat poissa kotoa koko päivän. + +Ensi aluksi ei sindacokaan, herra Lorsa, tuntunut ikävältä, vaikka hän +otti Emiliota vastaan hiukan äreästi ja pitkittä puheitta; mutta hän +oli suora käytöksessään. Sindaco oli maatilan-omistaja ja +viinikauppias, muhkea, kuudenkymmenen vuotias mies, talonpoikainen +kasvoiltaan ja ruumiiltaan, tuima- ja pienisilmäinen äijä, jolla oli +tavattoman iso, käyrä nenä ja jotain kovaa juonnetta suun ympärillä. +Oitis huomasi hänen lapiota pidelleen kauan aikaa mieheksikin tultuaan, +ja siistit vaatteensakin ilmaisivat maanmiestä. + +Kun Lorsa oli silmillään mittaillut Emiliota kiireestä kantapäihin, +näytti siltä, kuin äsken tulleen hoikka vartalo ja hienot kasvot eivät +olisi herättäneet hänessä luottamusta. Ehkä piti hän Emiliota nuorena +nokkana ja opettajana, joka ei voisi kuria ylläpitää. Mutta Emilion +kunnioittava käytöstapa ja lyhyet lakoonilliset vastaukset pian +haihduttivat tämän käsityksen. Hän näytti itse äsken tulleelle +luokkahuoneen, joka oli kunnantalon alikerrassa: ison, pitkän, +neliskulmaisen huoneen, jota käytettiin myöskin juhlissa sekä +asevelvollisten arvannostoissa. Siellä ei näkynyt kuin muutamia, +poikain sormien jäljillä koristettuja nimiluettelolta sekä joitakuita +huojuvia penkkejä; seinät näyttivät siltä, kuin niille olisi +monilukuisia saariryhmiä maalattu; mutta huone oli valoisa ja avara, ja +Emilio näytti tyytyväiseltä. Hän aikoi huomauttaa likaisista seinistä, +mutta sindaco ehti ennen ja sanoi huolimattomasti: -- Täällä voisi +tietysti olla siistimpätä; mutta eipä tänne, herraseni, tulekkaan +kreivinpoikia. + + +Suvaitsevainen kirkkoherra. + +Kolmantena päivänä tulonsa jälkeen meni Emilio aamulla käymään +kirkkoherran luona, joka oli koulun tarkastusmies. Hän löysi tämän +hyvin pienessä huoneessa, ison pöydän ääressä, jolla oli sikin sokin +papereita, kirjoja, lankakeriä, sanomalehtiä sekä piian tilkkoja ja +sukkapuikkoja. + +Emilio johti oitis puheen uskonnon-opetukseen, nähdäkseen, aikoiko +kirkkoherra sekaantua koulun asioihin, ja saadakseen tietää, mitä +vaatimuksia hänellä oli. Papin ensi sanoista hän ymmärsi saavansa jäädä +rauhaan. + +Kirkkoherra, kuudenkymmenen vuotias, lihava, hyväluontoinen kristitty, +oli yksi niitä pappeja, joista kylissä on tapana sanoa: että he +"pitävät Itaalian puolta". Lause sisältää kumminkin ainoastaan toisen +puolen totta, sillä pakosta he pitävät kahdenlaisen Itaalian puolta, +mustan ja valkoisen, ja mikä kummallisempaa, ovat vakaumuksesta +kummankin puolella. Kirkkoherran ominaisuuksia oli muuten tuonlainen +kohteliaisuus, joka itserakkautta mielistelee senkautta, että tarkan +tarkkaan on kuuntelevinaan mitä toinen puhuu, olkoon se sitte mitä +hyvänsä; kuunteleepa vieläkin tarkemmin, jos muita on saapuvilla. + +Tästä tavasta huolimatta hän oli erinomaisen hajamielinen, sekä lempeä +ja säveä luonnoltaan, niin kuin hajamieliset ihmiset useimmiten ovat. +Hän läksi, milloin kutsuttiin, kesävieraitten huviretkille ja laski +leikkiä kaikkien kanssa, kuitenkaan unhoittamatta arvoisuuttansa; hän +ei koskaan ollut kuulevinaan epäilyttäviä sukkeluuksia. Valtiollisissa +keskusteluissa hän huitoi muutamilla lauseparsilla, joilla aina pääsi +pulasta ja saattoi olla kaikille mieliksi. Puhuessaan Emilion kanssa +hän piankin toi mielilauseensa esiin. + +-- Uskonto -- sanoi hän ja tarttui oikean käden peukalolla ja +etusormella vasemman käden etusormeen -- ja isänmaa -- hän tarttui +pitkään sormeen. Sitten piti opettajan nenän edessä nuot kaksi sormea +yhdistettyinä ja lisäsi: -- Isänmaa ja uskonto liitossa yhdessä +-- -- -- aina yhdessä. + +Näin oli hänen aina tapansa puhua, ja jos hänen milloin täytyi sanoa +enemmän, esimerkiksi kun Caminassa kesää viettävät ylioppilaat hänet +väkisin vetivät väittelyihinsä, jutteli hän hyväntahtoisen totisena +semmoisiakin hullutuksia, ett'ei kukaan sanaakaan ymmärtänyt. Jos +toiset sitte yksipintaisesti vaativat häntä käyttämään selvempää +kieltä, tuli hän pahoille mielin. -- Hänestä pidettiin paikkakunnalla. +Ylioppilaat nimittivät häntä _isänmaalliseksi luikerteliaksi_ ja +pitivät väliin kesäöinä serenaatia hänen ikkunainsa alla, pakoittaen +häntä nousemaan sängystä, sekä huusivat sitte, matkien papin tavallista +sormi-temppua: -- Barbera ja Grignolino (kaksi viinilajia, joita papin +oli tapana juoda) liitossa -- -- -- yhdessä -- -- -- aina yhdessä! +siksi kunnes hän käski heidät sisään juomaan lasillisen. + + +Opettajatar, neiti Pedani. + +Samana päivänä, jona oli käymässä kirkkoherran luona, läksi Emilio +raatihuoneesen hankkimaan luetteloa koulu-iässä olevista pojista; mutta +hämmästyksekseen hän kuuli, ett'ei semmoista oltu vielä tehty. Siellä +hän ensinnäkin tapasi koulu-legaatin, ensimäisen oikein inhottavan +naaman, minkä kylässä oli nähnyt. Se oli pienenläntä mies, punaiset +hiukset hiukan harmahtavia, kalotti vihreä, iho kaltainen ja muoto niin +hapan kuin olisi äsken etikkaa niellyt. Päälle päätteeksi mies änkkäsi +ja kävi kimeltävissä silmälaseissa, joiden takaa oli mahdoton silmiä +erottaa. + +Emilion koko huomio kääntyi kumminkin opettajattareen, neiti Pedaniin, +jonka sindaco hänelle esitteli. Tällä neidellä oli erinomaisen kaunis +vartalo, mutta nenä sivuilta litistynyt ja kasvot melkein liian pitkät, +sekä katse kylmä, melkeinpä tyly. Hän näytti iältään olevan muutamia +vuosia yli kahdenkymmenen. + +Neiti Pedani puhui sindacolle jotain oppilaittensa +kouluun-kirjoituksesta, ja hänen voimakkaassa äänessään kuului väliin +sortuneita väreitä, jotka muistuttivat äänenmurrossa olevan nuorukaisen +puheesta. Sitte läksi tiehensä, kumartain Emiliolle jäykästi. Pian +senjälkeen astuessaan ulos raatihuoneesta, Emilio näki opettajattaren +kulkevan poikki torin ja huomasi hänen ottavan pitkiä askeleita, +pitävän päätänsä pystyssä, astuvan majesteetillisesti. Kun hän kulki +apteekin ohi, huomasi Emilio muutamia herroja, jotka nostivat lakkiaan +ja jonkun aikaa seurasivat häntä silmillään. Torin varrella olevan +talon ikkunassa seisoi karabinieerien päällikkö; se näkyi niin ikään +katselevan häntä. Reippaasti käännähtäen oikealle katosi opettajatar +poikkikadulle. + +Kotimatkalla jo Emilio mietti, eikö hänen pitänyt kirjoittaa herra +Samis'ille ja kertoa vihdoinkin löytäneensä maalais-opettajattaren, +joka oli kaunis ja samalla kunniassa pidetty. Hän ei todella ollut +erehtynyt. Mutta tuon kunnioituksen tyttö oli saavuttanut osittain +muutamain omituisten tapahtumain johdosta, osittain erinomaisen +luonteensa kautta. + +Neiti Pedani oli kolme vuotta sitte tullut Caminaan; vaan sitä ennen +oli tänne saapunut kertomus omituisesta seikkailusta, johon hän oli +Lombardiassa joutunut. Pavian rehtori, näet, oli lähettänyt hänet +erääsen vaivaloiseen kuntaan, josta opettajatar oli karannut. Vaikka +eri puolueisin jaettuina, olivat kunnan jäsenet kumminkin siinä yhtä +mieltä, että heidän arvoansa oli loukattu, kun oli lähetetty +opettajatar, jota eivät itse olleet valinneet, ja siksi nuori tyttö +otettiin epäkohteliaasti vastaan, tehtiinpä hänelle ymmärrettäväksi, +ett'ei tahdottu hänestä niin mitään tietää. Mutta kun hän pelkäämättä +piti puoliaan ja vastasi ylpeästi ensi hyökkäyksiin, rupesivat +kirjoittamaan talojen seinille rumia syytöksiä, sitten sanoivat hänelle +samoja asioita suullisesti, ja lopuksi tuli koko joukko ihmisiä hänen +ikkunaansa alle meluamaan ja huutamaan, niin että hänen täytyi paeta. +Rehtori, joka oli päättänyt näyttää valtaansa, hankki prefektiltä apua +ja sai opettajattaren palaamaan paikkaansa. Eräänä iltana hän ajoi +kylään, tarkk'ampuja-komppanian saattamana, joka sotaisilla tempuilla +asetti hänet jälleen kouluvirkaan ja jäi kylään neljäksikymmeneksi +tunniksi kunnan kustannuksella. Kun melu asiasta oli asettunut ja +viran-omaiset jälleen tulleet järkiinsä, pyysi nuori tyttö neljäntoista +päivän kuluttua virkaeroa ja joutui senjälkeen Caminaan. + +Kuukausi hänen tulonsa jälkeen oli tulipalo eräässä tuparakennuksessa +maalla. Opettajatar oli ensimäinen, joka riensi paikalle, ja siellä hän +jakeli viisaita neuvoja ja käskyjä sinne tänne peljästyksissään +juokseville talonpojille, järjestäen sammutustyön suurella +uskaliaisuudella ja mielenmaltilla. Lopulta saapui lähimmästä +kaupungista sähköteitse kutsuttu jalkaväen-plutoona, erään luutnantin +komentamana. Kun tämä huomasi nuoren neidon täydessä sammutustyön +touhussa, helmat käärittyinä, keppi kädessään, ihastui hän ikihyväksi +ja heitti muiskusen, johon sai kepinlyönnin vastaukseksi. Nämät urotyöt +sekä opettajattaren uljas muoto sytyttivät monen sydämmen Caminassa, ja +siitä seurasi rakkauden ilmoituksia, kirjeitä ja rohkeita tunnustuksia +vasten kasvoja, jopa keskellä katuakin. Mutta kun opettajatar oli +heittänyt kirjeet avattuina ulos ikkunastaan ja karkoittanut +suullisesti kosivat noilla väliäpitämättömyyden ja kyllästymisen +eleillä, jotka ylpeyttä haavoittamalla parhaiten rakkauden sammuttavat, +sai hän jäädä rauhaan. Eivätpä voineet edes panettelulla kostaa +häväistystään, sillä hän ei antanut syytä juoruihin, vaikka miltä +taholta olisi koetettu. + +Neiti Pedanin miehekäs ja karhea luonne astui omituisella tavalla +näkyviin koulussakin, josta hän karkoitti kaiken hentomielisyyden. Hän +kertoi oppilailleen kuuluisain naisten hyödyllisistä tahi uljaista +teoista. Hänen inhonsa hemmoittelua ja velttoutta vastaan meni niin +pitkälle, että hän henkensä takaa taisteli poistaakseen tytöistään +heidän taipumustaan hyväilyihin, tahtoipa heitä muuttamaan nimet +Katariina, Karoliina ja Josefiina Kateraksi, Karolaksi ja Josefaksi. +Tietysti hän suuresti harrasti tyttöjen voimistelua ja antoi sitäpaitsi +oppilaittensa leikkiä sotaa pienellä koulupihalla, jakaen heidät +kahteen ryhmään, jotka vuoroon hyökkäsivät toistensa kimppuun ja +valloittivat pienen penkereen. Hän luki kahta voimistelulehteä, +voimisteli kotona nostotelineillä ja matkaili lupa-aikoina vuorilla +alppisauva kädessä, ja seuranaan talonpoikaisnainen, joka kantoi eväitä +ja muutinvaatteita. + +Kaikessa hän oli spartalaisen yksinkertainen. Niinpä hänellä +huoneessaan oli ainoastaan kaikkein välttämättömimmät tarvekalut, +pienen pieni peili ja sängyn asemesta merimies-vuode. Pukunsa sopi +hyvin, mutta oli perin yksinkertainen. Ainoa koriste, jota hän +itsellään suvaitsi (lapsuudesta jäänyt tapa), oli kaksi otsalla +häilyvää hiuskiharaa, joita hän väliin unohti kähertää ja joskus +kiireissään kähersi rikkasihvelin varrella. Hän ei kuitenkaan ihmisiä +kartellut. Kävipä paikkakunnan rouvienkin luona, jotka, sitten kun +mustasukkaisuus hänen ensimmältä herättämästään ihastuksesta oli +haihtunut ja kun olivat huomanneet, ett'ei hänessä ollut hituistakaan +kiekailemisen vikaa, hakivat hänen seuraansa ja pitivät hänen +omituisesta luonteestaan, jossa joka päivä tuli uusia puolia näkyviin. +Seuraelämässä hän oli hyvin äänetön, kuunteli harvoin mitä muutkaan +puhuivat ja näytti olevan ajatuksissaan kaukana. Moni luuli syyksi +hänen haavoittumattomuuteensa sitä, että hän oli kihloissa ja että hän +oli noita vahvoja, järkeviä sieluja, jotka kokoovat tunteensa +määrättyyn asiaan ja sitten purkavat ne peljättävällä voimalla. Toiset +taas luulivat häntä mahdottomaksi kaikkiin hellempiin tunteisin, +eivätkä voineet ajatellakkaan rakkautta hänessä muuna kuin +sairaanloisena tilana, joka häiritsisi sopusoinnun hänen voimakkaassa, +raittiissa ja täyteläisessä elinrakennuksessaan. Mutta koska hän oli +kotoisin Lombardiasta saakka, ei hänestä varmuudella tiedetty mitään +muuta kuin että isänsä, joka oli ollut rykmentin lääkäri, oli kuollut. +Sitäpaitsi epäiltiin hänen salaa lukevan, valmistuaksensa Turinin +kilpatutkintoihin. + +Ihastus, jota opettajatar oli herättänyt, ei kuitenkaan ollut sammunut, +ainoastaan tukahutettu. Muutamissa, esimerkiksi ylöskantomiehessä ja +lääkärissä, oli tunne hyvinkin eleillä, ja he kostivat hyljättyä +rakkauttaan osoittelemalla opettajattaren pitkiä askeleita ja +miehekästä ääntä. Kun opettajatar astui kahvilan tahi apteekin ohitse, +ottivat herrat ensin hatut päästään, ja loivat sitte pitkiä +hekumallisia silmäyksiä hänen vyötäreilleen, ajatellen ajatuksia, joita +eivät olisi kehdanneet sanoiksi saattaa. Rakkauden tunnustuksia, +kirjallisia enempi kuin suullisiakaan, ei enää uskallettu tuoda esiin. +Opettaja Reale, joka kerran juovuspäissään oli kadulla pysähtynyt kädet +ristissä opettajattaren eteen, sai semmoisen kyydin sindacolta, ett'ei +enää sen koommin uskaltanut kujeilla. Ainoa, joka julkisesti näytti +mielikarvauttansa ja uskalsi jonkun matkan päästä vainota +opettajatarta, oli karabinieerien päällikkö. Ahtaasen takkiinsa +puserrettuna tämä kulki huohoittaen, viiksiään väännellen, kynsiään +pureskellen edestakaisin koulun edustalla, ja kun kuuli opettajattaren +äänen, mulisteli vihaisesti silmiään. Ehdottomasti tuli ajatelleeksi, +nähdessään hänen katselevan opettajatarta: -- Nyt se varmaankin tytön +vangitsee. -- Caminan hienossa seurapiirissä siitä laskettiin leikkiä, +kuitenkin tarpeellisella kunnioituksella. + + +Sindaco Lorsa. + +Yllä-olevat jutut, joita Emilio ensi päivinä kuunteli hartaalla +uteliaisuudella, eivät estäneet häntä käymästä levottomaksi siitä +varsin selittämättömästä hitaisuudesta, jolla luetteloa koulu-iässä +olevista lapsista valmistettiin; ehk'ei ollut aikomus sitä +hankkiakkaan, kuka tiesi. Tämä näytti hänestä ikävältä enteeltä. Hän +oli tullut Caminaan täynnänsä hyviä aikeita. Oliko hän todellakin, +niinkuin tuo juopunut toveri oli sanonut, joutunut kuntaan, missä oli +taisteltava velvollisuuksistansa välittämättömiä viran-omaisia vastaan, +jotka väliäpitämättömyydellä, kentiesi vihamielinkin koulua katselivat? + +Päästäksensä tästä kiusallisesta epätietoisuudesta Emilio päätti käydä +sindacon luona jollain lailla hankkiakseen luetteloa. Hän aikoi +tarjoutua itse kirjoittamaan sitä sindacon papereista, vaan tämä +ehdotus näytti sindacoa suututtavan. Hän otti opettajaa vastaan seisoen +virkapöytänsä vieressä, jolla oli iso kasa prefektuurasta tulleita +kirjoituksia, väännellen tyhjää, puuvartista tupakkapiippua karkeissa +käsissään. Sindaco kiitti Emiliota, mutta sanoi, ett'ei hänen apuaan +tarvittu. + +-- Luettelo kyllä valmistuu ilman teitä -- sanoi -- valmistuu ajoissa +-- -- -- ennen kuukauden loppua. + +Opettaja huomautti kunnioittavasti haluavansa sitä ennen +kouluun-kirjoitusta, voidaksensa alkaa työnsä säännöllisesti. + +-- Tulette kaikissa tapauksissa alkamaan säännöllisesti -- sindaco +vastasi. -- Maailma ei siltä hajoo, vaikka luettelo puuttuukin. Tätä +nykyä meillä on koko joukko tekemistä -- -- -- + +-- Minä tarkoitin -- pitkitti Emilio -- sitä, että voisimme oitis +vaikuttaa vanhempiin, jotka ovat jättäneet lapsensa koukun tuomatta +-- -- -- sillä jos oitis asiaan ryhtyy, on sillä suurempi vaikutus, +niinkuin tiedätte. + +Sindaco oli hetken ääneti. + +-- Koulusta jääneisin poikiin, vanhempiin -- -- -- sanoi hän sitte -- +saammepa nähdä. Mutta eihän Itaalia siltä joudu hukkaan, vaikka yksi ja +toinen poika olisikin viikon ajan koulusta poissa. + +Opettaja katseli ihmetellen sindacoa, mutta vieläkin suuremmaksi kävi +hänen hämmästyksensä nähdessään pöydällä koko joukon opetusta koskevia +kiertokirjeitä ja säädöksiä, prefektuurasta sindacolle lähetettyjä, +jotka kaikki olivat vielä avaamatta. + +-- Mutta -- muistutti Emilio -- tiedättehän, että jos muutamat +oppilaista ovat ensimäiset tunnit poissa, on niiden kanssa +kaksinkertainen vaiva, ennenkuin saa ne seuraamaan ja sitäpaitse +pidättävät sitte toisia oppilaita. + +-- Oh, hyvä Jumala! -- huudahti sindaco kohauttaen hartioitaan ja +rupesi kävelemään huoneessa edes takaisin. -- Kaikki nuo ovat +samanlaisia -- -- -- Kaikki luulevat voivansa maailman uudistaa +muutamilla opetustunneilla. Minulla on oma käsitykseni asiasta. Minä +sanon: levittäkää valistusta, se on hyvä -- -- -- Mutta emme saa +ajatella, ett'ei oppimaton ihminen muka ole mikään ihminen. Tietysti +te, opettajana, ajattelette toisin -- -- -- + +Hetken ääneti oltuaan hän äkkiä lisäsi, ikäänkuin jonkin sisällisen +vaikutuksen innostamana, osoittaen toiselta puolen katua, kartanoitten +kattojen yläpuolitse kohoavia poppeleita: -- Näettekö nuo puut tuolla? +Ne ovat tulleet isoiksi ja vahvoiksi, käymättä päivääkään koulua. + +Emilio katseli ääneti poppeleita. + +-- Minä tarkoitin -- virkkoi sindaco nopeasti, lieventääksensä sanainsa +ikävää vaikutusta -- että se on minun käsitykseni. Sitäpaitsi, kyllä me +pidämme huolta luettelosta. + +Lepyttääksensä opettajaa hän kertoi antaneensa käskyn, että eheitä +ikkunan ruutuja pantaisiin rikkiöinten sijaan Emilion luokkahuoneesen. + +-- Haluatteko mitään muuta? -- kysyi hän viimeiseksi. + +Ei, Emilio ei tosiaankaan mitään muuta halunnut, vaan meni alakuloisena +tiehensä; ajatuksissaan hän näki koulupenkkinsä puoleksi tyhjinä, +opetuksen häiriytyneenä ja tarkastajan tyytymättömänä. + +Vaan toinen toivomus heräsi hänen sielussaan: harras halu saada +selville, miksikä ihmiset, jotka ovat syntyneet alimmilla yhteiskunnan +asteilla, mutta kohonneet arvoon itse hankkimansa rikkauden avulla, +eivät ainoastaan ole välinpitämättömiä tietojen levittämisestä +entisille vertaisilleen, vaan vieläpä, valtaan päästyänsä, taistelevat +valistuksen levittämistä vastaan. Emilio ei voinut tätä ilmausta +muutoin selittää, kuin että se johtuu heidän luontoperäisestä +vastenmielisyydestään asioihin, joita eivät ymmärrä, ja joiden suhteen +siis on pakko kysyä muilta neuvoa. Oikeata syytä ei Emilio omin voimin +keksinyt, siihen hänellä oli liian vähän maailmankokemusta. + +Caminan sindaco oli yksi noita kunnianhimoisia nousukkaita, joissa +yht'aikaa asuu sekä salaista taipumusta pysyttää alhaisessa, +ylönkatsotussa asemassa sitä säätyluokkaa, josta itse ovat kohonneet, +koska, näet, heidän kohoamisensa siten näyttää suuremmoisemmalta ja +todistaa muka tavatonta kykyä, että myöskin todellista kirjatiedon +halveksimista, ei ainoastaan siitä syystä kun itse ovat sen avuttakin +onnensa saavuttaneet ja siis katsovat sitä tarpeettomaksi, vaan myöskin +sentähden että todella luulevat opin ja tietojen heikontavan ja +turmelevan syntyperäisiä, luonnollisia lahjoja, jotka ovat heitä +eteenpäin maailmassa saattaneet. Sitäpaitsi ylönkatsovat valistusta, +kun näkevät, ett'ei oppineita ihmisiä kumminkaan kunnioiteta heidän +sivistyksensä mukaan. + +Niinpä Lorsa sindaco, joka oli arvoon kohonnut luonnonlahjainsa ja +rautaisen kestävyytensä nojalla, neljänkymmenen vuotisen ahkeruuden ja +säästäväisyyden kautta, ylönkatsoi tykkönään kaikkia kieliopillisia +loruja, tieteellistä maanviljelyksen opetusta, kaikkia noita yleisiä ja +erityistietoja, jotka lupasivat kultaa ja kunniata sen säätyluokan +lapsille, johon hän oli kuulunut. Niistä sadoista pojista, jotka +kansanvalistustaudin puhjettua olivat käyneet paikkakunnan koulua, ei +hän ollut nähnyt ainoankaan saavuttaneen onnea, ja tämä oli Lorsalla +aina sitovana todistuksena. Kykenemättömänä käsittämään aatteitten ja +tietojen kaukaa havaittavaa vaikutusta, kun ne hitaasti lisääntyvät +sukupolvesta toiseen, sekä perittyjen ja saavutettujen henkisten +aarteitten keskeymätöntä kasvamista, haki Lorsa ainoastaan noita +paikalla saavutettavia välittömiä hedelmiä; eivätkä hänen mielestään +nämät hedelmät lainkaan vastanneet kaikkea sitä harmia mitä koulu +tuottaa viran-omaisille, niitä häiriöitä joita se saattaa koti-elämään +ja sitä ääretöntä ylpeyttä, jota se oppilaissa synnyttää. Koulu oli +hänen silmissään pelkkää petosta, tarkastajat ja rehtorit +lorunlaskijoita, koulu-ohjelmat, palkinnot ja puheet sulaa ilvettä. + + +Caminan koulupojat. + +Emilio lohduttelihe ensimäisestä pettymyksestänsä sillä ajatuksella, +että joskin sindaco polki lakia antaessaan puolet hänen luokastansa +olla tyhjillä, ei hän kuitenkaan voinut estää Emiliota ryhtymästä +alttiilla rakkaudella harvalukuisan mutta innokkaasti ja ahkerasti +työskentelevän oppilasparvensa palvelukseen. Hän tervehtikin senvuoksi +ilolla ensimäistä koulupäivää. + +Kahdeksanviidettä poikaa oli kouluun ilmoittautunut, kaksiviidettä oli +saapunut: viisikolmatta toiseen ja seitsemäntoista kolmanteen luokkaan. +Niinkuin tavallista, olivat useimmat valkotukkaisia, päivettyneitä +talonpoikaisvesoja; mutta pirteiltä ja älykkäiltä ne näyttivät, +tuntuivatpa Emiliosta miellyttäviltä varsinkin sen vilkkaan +uteliaisuuden tähden, jota nuori opettaja heissä herätti. Saattoi +selvään lukea heidän kasvoistaan, että olivat vakaasti päättäneet +saavuttaa hänen mielisuosionsa. Vaan samalla vilahti tuossa päätöksessä +sitäkin toivoa, että opettajassa löytäisivät hyvän sydämmen ja heikon +tahdonvoiman. + +Ensimäistä, hyvää vaikutusta, minkä Emilio oppilaistaan sai, himmensi +ainoastaan kaksi vähäpätöistä seikkaa. Oppilasluettelossa oli muitten +muassa nimi Lorsa, ja kun opettaja kysyi pojalta, joka tätä nimeä +mainittaessa oli seisoalleen noussut, oliko hän sindacon poika, sai hän +myöntävän vastauksen. Mieluummin hän olisi ollut tuota oppilasta +paitsi. Kun hän sitten ei heti saanut selkoa eräästä toisesta nimestä, +nousi muudan punatukkainen poika seisomaan ja esitteli itsensä +koulu-legaatin poikana. Oitis Emilio näki mielikuvituksissaan nuo +vastenmieliset keltaiset kasvot silmälaseineen, jotka oli tavannut +raatihuoneessa. Senkin oppilaan hän halusta olisi jättänyt jollekkin +toiselle opettajalle. + +Emilio aloitti koulunsa, palaten entiseen metoodiinsa, s.o. ollen +ystävällinen ja kärsivällinen. Hän oli sitä vakavammin päättänyt +kiinteästi noudattaa tuota menetystapaa, kun arveli, että jos yritys ei +tälläkään kertaa onnistuisi, ei sitä koskaan enää tulisi koetettua, -- +hyvinkin tavallinen harhaluulo nuorissa, jotka eivät aavista, kuinka +monasti luonto ottaa väkisin oikeutensa ja ajaa meidät uudestaan +samalle tolalle, jolta jo usein olimme poikenneet. Rakkaasti varottaa +koskaan itsetuntoa loukkaamatta, puhua ja neuvoa, koettaa kaikilla +mahdollisilla keinoilla vaikuttaa omaantuntoon, ja kun kärsivällisyys +on menemäisillään, väkisinkin pitää siitä kiini ja aloittaa uudestaan +-- se oli hänen ohjelmansa. Ja hänen todella onnistuikin panna sitä +käytäntöön. Hänen luokassaan ei ollut, ainakin Emiliosta siltä tuntui, +ainoatakaan tuollaista ilkeätä luonnetta, jota on melkein mahdoton +lempeästi kohdella ja joka pakoittaa opettajaa olemaan ankarana +muillekkin lapsille. Muutamat oppilaat kun olivat tottuneet äsken +paikkakunnalta muuttaneesen jäykkä- ja kylmäluontoiseen opettajaan, +toiset taas epätasaiseen ja rajuun Realeen, ihmettelivät kaikki Emilion +uutta, heille aivan outoa kohtelutapaa, ja tuopa ihmettely piti heidät +ensi päivinä aisoissa. Tuntui ikäänkuin olisivat aavistaneet, ett'ei +sitä kauan voisi kestää ja odotelleet tyynesti äkkinäistä käännettä. +Kun joku poika luuli saavansa korvilleen, ja opettaja sen sijaan +hitaasti lähestyi, pani kätensä pojan olalle ja rupesi lempeästi ja +vakavasti puhelemaan hänen kanssaan, katselivat muut oppilaat toisiansa +suurin silmin ja kysyväisesti hymyillen, ikäänkuin olisivat tahtoneet +sanoa: -- Mikäs merkillinen elävä tuo on? -- Emilion menettelytapa +pani lapset aivan pyörälle. He aavistivat himmeästi opettajan +sävyisyyden alla lujaa tahtoa, joka tiesi torjua hyvyytensä +väärinkäyttämistä. Kasvoissa kuvastuva surun tunne, kun joku koetteli +hänen kärsivällisyyttään liiaksi, vaikutti poikiin enemmän kuin vihan +purkaus, juuri sentähden, ett'eivät ymmärtäneet mitä ajatuksia se +oikeastaan ilmaisi. Emilio puolestansa, uusien aatteittensa +elähyttämänä ja iloisena kun ei esteitä kohdannut, puhui lämpimästi ja +löysi helpolla esimerkkejä ja sattuvia todistuksia, jotka vaikuttivat +oppilaisin. Hänestä tuntui kuin äänensä ei koskaan ennen olisi niin +hyvin opettamiseen soveltunut. + +Muutamain päiväin kuluttua Emilio huomasi kymmenessä tai kahdessatoista +oppilaassaan metoodinsa hyvää vaikutusta. Olivat, näet, alkaneet +kuunnella ylen tarkkaan; osoittivatpa mieltymystään häntä kohtaan sekä +liikkeissä että katseissa. Metsänvartian perin vilkkaalla pojalla, joka +ei koskaan voinut istua hiljaa, oli eriskummainen tapa: kun opettaja +lempeällä äänellä kertoi jotakin liikuttavaa tahi runollista, ei hän +ollut kuulevinaankaan, taikka katseli kattoon väkinäisesti +naureskellen, ikäänkuin nuo sanat eivät vähääkään häneen olisi +vaikuttaneet. Mutta Emilio, joka semmoisissa asioissa oli +tarkkasilmäinen, ei käsittänyt väärin pojan käytöstä, vaan tuli yhä +varmemmaksi siitä, ett'ei aina ole uskominen näennäistä tunteettomuuden +ilmausta lapsissa, jotka niinkuin moni aika-ihminenkin väärästä +kainoudesta koettavat liikutustaan salata. Useat oppilaista olivat +kovia kuin kivet, olipa muutamain tapana, opettajan puhuessa +liikuttavasti, kyynäspäillä työkkiä toisiansa, ikäänkuin olisivat +tahtoneet sanoa: -- Se saarnaa. -- Mutta tuollaiset olivat kuitenkin +pian ohi meneviä seikkoja, jotka eivät vaikuttaneet luokkaan +häiritsevästi. + +Varsinkin se Emiliota ilahutti, että koulu-legaatin poika, joka aluksi +teki opettajaan niin ikävän vaikutuksen, oli aivan toisenlaatuinen kuin +olisi luullut päättäen hänen suuresta yhdennäköisyydestään isän kanssa. +Päivä päivältä opettaja yhä selvemmin huomasi pojan värittömistä +kasvoista ja hänen vastauksistaan hyvän sydämmen, joka ei ainoastaan +ymmärtänyt, vaan oikein janosi rakkautta. Emilio olisi vieläkin +ystävällisemmin häntä kohdellut, jos olisi tiennyt syyt tuohon hänen +janoonsa, ujouteensa ja raskasmielisyyteensä. Pojan pernatautinen, +saita isä ja äkäluontoinen, tuhlaavainen äiti, oikea noita, riitelivät +aamusta iltaan, joutuivatpa usein tukkanuottasilla ja hakkasivat +toisiaan millä vain käteensä saivat; niin että naapurit, jotka apuun +riensivät, löysivät molemmat verisinä, miehen silmälasit säpäleinä, +vaimon palmikot hajallaan. Naapurien täytyi väkisin erottaa heitä ja +sittenkin vielä pariskunta haukkui toisiansa minkä kerkesi. Poika parka +eleli päivänsä vanhempain tappeluissa ja kuuli heidän alituiseen +hokevan eroa tahi itsemurhaa ja laskevan katalimpia syytöksiä +toisistaan. Emilion sanat olivat ensimmäisiä ystävällisiä ääniä, jotka +konsanaan olivat pojan sieluun tunkeuneet. Nuot äänet saattoivat pojan +selvästi tajuamaan, mitä häneltä siihen saakka oli puuttunut. Emilio +huomasi sen, ja tuon lapsen suosio, jonka isässä hän vaistomaisesti +aavisti vastaista vihollistansa, teki jo ensi päivästä saakka hänen +ihanteellisen menetystapansa noudattamisen helpoksi ja hauskaksi. + + +Don Brunan kodissa. + +Emilio karttoi opettaja Realea, osaksi sentähden, että tämä harvoin oli +selvänä, osaksi siksi, kun hän oli ottanut tavaksi pilkata Emilion +"ihania toiveita" ja lakkaamatta matki mielilausettaan: ajan hukkaa on +opintojen harrastus yhteiskunnan hyväksi, joka tuskin maksaa sen mikä +valoon menee. Toverin seura oli Emiliosta inhottavaa, sillä hän näki +hänessä säätynsä häpeän ruumiillisessa muodossa. Mutta kun Reale eräänä +Marraskuun aamuna poikkesi hänen luokseen ja ehdoitteli, että menisivät +yhdessä "don Brunalle tyhjentämään pullollisen viiniä", myöntyi hän ja +läksi toisen kanssa ulos. + +Dos Bruna oli toinen Boccin oppilaitoksen kahdesta opettajasta. Jo +monta kertaa oli tuo pieni pappi valkoisine hiuksineen ja tyytyväisine +kasvoineen tullut Emiliota vastaan ja tuntunut vanhalta, hyvältä +ystävältä, joka oli melkein unhoittunut. + +Oppilaitos oli Salicen pienessä kylässä, puolenkolmatta kilometriä +Caminasta ylöspäin. + +Autiota tietä, poikki valjenneitten peltojen, he astuivat kirkkaana, +lämpöisenä syyspäivänä. Reale pysähtyi kerta toisensa perästä pientä +piippuansa sytyttämään ja kertoi don Brunalla olevan viidenkolmatta +vuotiaan veljenpojan, joka oli oppilaitoksen toinen opettaja, sekä +sisarentyttären, huonopäisen talonpoikaistollon, joka välttämättömästi +tahtoi päästä opettajattareksi ja joka, toisen kerran saatuansa +repposet Turinissa, oli hävennyt niin, ett'ei kehdannut kylään palata, +vaan jäi kolmeksi kuukaudeksi kaupunkiin erään tädin luo. Kun lopulta +tuli takaisin, ei näyttänyt silmiänsä kahteenkymmeneen päivään. + +-- Tässä hiiden kylässä -- virkkoi Reale -- on häijyjä kielilakkareita, +jotka, kuultuaan jonkun tyttöparan saaneen repposet pääsötutkinnossa, +selittävät sen tapahtuneen huonon käytöksen vuoksi; se on ruokoton +valhe, sillä tämä on kunniallinen tyttö, sitäpaitsi kauhean ruma. + +Oppilaitokseen kuului kolme vaatimatonta rakennusta. Yhdessä oli kaksi +pientä, matalaa koulusuojaa; toisessa kolmehuoneinen asumus, jossa don +Bruna sisarensatyttären kanssa asui; kolmanteen, jossa eräällä +talonpoikaisperheellä oli vuokra-asuntonsa, oli veljenpoika sijoitettu +navetan viereiseen kamariin. + +Vilkkaasti kuin nuori poika don Bruna keikkui ulos eräästä ovesta. +Emiliota suuresti ilahutti se sydämmellisyys, jolla pappi otti häntä +vastaan. + +Don Bruna oli hyvin pieni ja laiha, niin että hänen takkinsa olisi +sopinut kaksitoista vuotiaalle pappis-oppilaalle. Hänen hiuksensa +olivat puhtaan, valkoisen pumpulin kaltaisia, silmät kirkkaansiniset, +posket punaiset ja hampaat kauniit. Koko hänen olentonsa huokui iloa, +avosydämmisyyttä ja lapsellista viattomuutta. + +Heti aluksi hän kertoi hetkisen sitä ennen tapahtuneen, lystimäisen +jutun kissasta ja rotasta sekä vei sitte Emiliota opistoa katselemaan. +Toisessa luokkahuoneessa pestiin par'aikaa vaatteita ja siellä seisoi +pesupunkka täynnä höyryävää vettä. Heidän siellä seisoessaan astui +sisään rehevä, kuudenkymmenen vuotias Perpetua, jolla ei paljon muuta +ollut kuin vartaloa ja lanteita, ilvenäytelmän naamarista muistuttavat +kasvot sekä tuskin kolmenkaan vaaksan korkuiset sääret, jotka näyttivät +kuin polvista poikkisahatuilta. + +Reale puhutteli häntä yht'äkkiä: -- Oi, Johanna! Teidän pitää tälle +opettajalle kertoa se kohtaus tarkastajan käynnistä. + +Emännöitsiä purskahti hillitsemättömään nauruun, niin että vatsansa +hyppi kuin mustalaistanssijattaren. + +Se oli tapahtuma, jonka koko paikkakunta tunsi. Läänin pelättävä +tarkastaja tuli aivan odottamatta opistoon ja tapasi luokkahuoneessa +emännöitsiän rikkomassa kahta munaa kastrulliin. Antamatta toiselle +aikaa selittämään mitä varten don Bruna oli lähettänyt hänet hetkeksi +poikia vartioimaan, piti tarkastaja, joka luuli häntä opettajattareksi, +pitkän, ankaran saarnan siitä kunniasta, joka on koululle tuleva. Sen +jälkeen emännöitsiän oli tapana kertoa tarkastajan vaikeasti +ymmärrettäviä lauseita, surkeasti niitä väännellen mitä naurettavimpiin +muotoihin. + +Kun olivat jälleen pihalle tulleet, kutsui don Bruna veljensä poikaa +lyömällä kätensä yhteen. Tämä tuli hämmästyneen näköisenä navetasta, +kumarsi pari kolme kertaa ja änkytti muutamia sanoja tervehdykseksi. +Emilio katseli ihmetellen tuota pitkää laihaa lukkarinruumista, tuota +kalpeakasvoista, maitopartaista nuorukaista, joka tulla tassutteli +varpaillaan, pää kumarruksissa, kädet ristissä, kyynärpäät painettuina +ruumista vasten, tuskin uskaltaen ihmisiä silmiin katsoa. Ensi +näkemältä saattoi vannoa, että hän antoi oppilaansa lopottaa pater +noster'ia[21] aamusta iltaan, että hänellä oli jalkoihin asti ulottuva +paita, ja että hän sammutti kynttilän ennenkuin riisui yltään. + +Nuori pappi lausui ohuella äänellä: + +-- Uusi opettaja? Suuresti ilahuttavaa! -- jonka jälkeen hän kumarsi ja +astui muutamia askeleita taaksepäin. + +Don Bruna vei vieraansa pieneen, hunajalta suloisesti tuoksahtavaan +ruokasaliinsa, ja sillä aikaa kun Johanna avasi viinipullon ja valmisti +tarjottavaa, näytteli isäntä vanhoja väripainoksia, Maria Pian ja +Portukalin kuninkaan muotokuvia, jotka oli löytänyt paperiromun seasta +ja panettanut kehyksiin. Sitten jutteli taloudestaan, talonpojista, +ajasta ja kymmenestäkin muusta seikasta, puhui herkeämättä, +leikillisesti ja käsiään hykerrellen. + +Realen kysyessä sisarentytärtä, kävi pappi totiseksi ja puhui matalalla +äänellä. Tyttöparka oli liialla lukemisella silmänsä pilannut, oli taas +alkanut kauheasti päähänsä päntätä ensi vuoden kilpatutkintoa varten ja +mahdotonta oli saada häntä päätöksestään luopumaan. Väitti ainoastaan +kuoleman voivan hänen päätöstään muuttaa. + +-- Konnamaista! -- huudahti Johanna, ja pitkitti, vaikka don Bruna +käden liikkeellä pyysi häntä vaikenemaan. -- Vieläkin antoivat sille +repposet, vaikka lapsiraukka kolme vuotta kiusauntui lukemisessa. +Tahtoisinpa sanoa Turinin herroille opettajille, että koko maailma +tietää ainoastaan kauniitten tyttöjen läpäisevän heidän tutkinnossaan, +semmoisien, jotka pukeutuvat muodikkaasti ja panevat suunsa supulle. Se +on häpeällistä. + +Johanna olisi jatkanut juttuansa, ellei don Bruna olisi häntä +keskeyttänyt ollen heittävinään korkin-avaimen hänen suuhunsa, jolloin +toinen purskahti isoon nauruun. Sitten alkoi pappi puhella iloisesti +kodistaan ja kertomaan elämästään, jota siinä vietti. + +-- Niinkuin näette, herra opettaja, vierii elämämme vain näiden kolmen +katon alla. Täällä olen elellyt parikymmentä vuotta. Kuinkahan monta +tuhatta kertaa olemmekaan nähneet puuron höyryävän tässä huoneessa, +Johanna? Kesäisin on täällä pieni paratiisi; kauniita näköaloja, joka +askeleella raikkaita lähteitä, niinkuin kait jo huomasitte, ihania, +varjoisia istuinpaikkoja! Talvisin istumme illat navetassa. Minä luen +ääneen ja toiset pelaavat korttia. Tosin ovat kaikki päivät yhtäläisiä, +mutta rauhaisaa täällä on, vai kuinka? Ja sitäpaitsi -- -- -- hyvää +väkeä. Isot ihmiset tuntee pienokaisista. Näkisittepä koululapsiamme. +Mutta teidän ovat tietysti samanlaisia. Hyvä tahto, hyvä käytös, +jumalisia ja kovin virkkuja! Muutamat kokoelevat harvinaisia kiviä ja +hyönteisiä, joita kyllä kannattaa nähdä, sen teille vakuutan. Täytyy +tunnustaa, että saamme runsaan palkan vaivastamme. Kun koulussa käy +hyvin, käy muutenkin hyvin; sillä me elämme sen hyväksi, eikö niin? Ja +aika kuluu hauskasti. Kaksikymmentä vuotta! Kaksikymmentä kuukautta! +Tietysti, kun ollaan terveitä. Lyhyesti, kiittäkäämme Häntä tuolla +ylhäällä. Ottakaa tippanen vielä niin olette kilttiä. + +Huomatessaan yrittäneensä kaataa avaamattomasta pullosta, pappi +purskahti poikamaiseen, vallattomaan nauruun, johon palvelijakin ääneen +yhtyi, niin että oli mennä kaksinkerroin. + +Emilio katseli ihaillen köyhää pappia, joka näytti niin vähästä +iloitsevan, ja ihmetteli hiukan kateissaan, mistä siveellisestä +lähteestä tuo ilo lie virrannut, mitä tunteita ja ajatuksia sen mahtoi +pohjalla olla ja mikä erityisen edullinen ruumiin-ominaisuus sitä +kannatti; sillä hänestä tuntui mahdottomalta otaksua, että papin +iloisuus johtuisi pelkästään uskosta, johon aina on erottamattomasti +yhdistyneenä epäilystä, pelkoa ja taisteluita. + +Yhä leikkiä laskien saatteli don Bruna vieraitaan pihan portille ja +osoitti siellä sormellaan kolmea lehmää, jotka samassa astelivat +pihaan; hän huudahti taas nauraen: -- Tuossa näette opettajakunnan +lämmitys-uunit! jonka jälkeen kiitteli ylenmäärin maidon mainioisuutta. + +Heidän kaikkien siinä nauraessaan kuului muutamien askelten +päästä voimakas nais-ääni sanovan: -- Hyvää iltaa, teidän +kunnian-arvoisuutenne! + +Se oli neiti Pedani, joka kuuden oppilaansa kanssa palasi +jalkamatkalta. Kaikki kääntyivät häneen tervehtien. Kun hän seisoi +tuossa korkeana ja voimakkaana, posket hohtaen raittiin vuorituulen +puhalluksista, puettuna ruumiinmukaiseen, pantsarintapaiseen +ihokkaasen, iso, musta sulka hatussaan, oli hän todellakin muhkea ja +teki Emilioon paljoa syvemmän vaikutuksen nyt kuin ensi kerralla. +Kuitenkaan ei hän siksi lumonnut Emiliota, ett'ei tämä olisi huomannut, +kuinka papin veljenpoika oli lentänyt tulipunaiseksi aivan +silmänvalkuaisia ja kaulaa myöten, niin että oli muuttunut melkein +tuntemattomaksi, ja tuijotti silmät selällään suoraan maahan, aivan +kuin ujous olisi hänet kerrassaan nyykistänyt. Reale, jolla oli paha +omatunto, vetäytyi hiukan syrjään. + +Opettajatar pysähtyi don Brunan eteen ja kertoi hänelle ottavansa joka +tuorstai muutamia oppilaistaan terveys-opilliselle retkelle, varsinkin +säätyläisten lapsia, niillä kun talvis-aikaan ei ollut kylläksi +liikuntoa. Hänellä oli omat aatteensa. Naisten ruumiillinen kehitys oli +saatava aivan toiselle kannalle. Heitä kasvatetaan ihan hento- ja +ventomielisiksi, vaikka heidän osansa elämässä on kärsiä suurempia +kipuja ja tehdä raskaampaa työtä kuin miesten. Niin kauan kuin löytyy +velttoja naisia, tulee myöskin olemaan heikkoja miehiä. Hän tahtoi +tyttöjänsä tukevammiksi kuin saman-ikäiset pojat olivat ja antoi heidän +sentähden tehdä kävelyretkiä, joita joka kerta pidennettiin kilometrin +matka. Edellisellä viikolla olivat astuneet San Roccoon ja tänä päivänä +la Marraan saakka. + +Neiti Pedani puhui, vähääkään ujostelematta niitä kymmentä silmää, +jotka häntä tarkastelivat. Päinvastoin, hän katseli edessään seisovaa +viittä miestä ikäänkuin olisi heistä mittaa ottanut, piti toista +jalkaansa hieman eteenpäin ojennettuna ja nojasi kättänsä sauvan päähän +kuin miekan kahvaan. + +San Roccon, la Marran, tiet, lapset, kaikki paikat ja kaikki ihmiset +tunsi pieni pappi ja sanoi jonkun hauskan sukkeluuden kustakin, +ikäänkuin sähköittyneenä nuoren, kauniin tytön läsnäolosta. Mutta +samalla näki, että tytön olento ilahutti häntä ainoastaan niinkuin +kaunis kuva huvittaa lasta, ja ett'ei hän tytössä ihaellut naista, vaan +ikäänkuin ruumiilliseen asuun pukeunutta nuoruutta, terveyttä ja +kevättä, ei mitään sen enempää. + +-- Hyvästi! -- sanoi opettajatar äkkiä ja alkoi taas astua pitkin +askelin pienen joukkonsa seuraamana. + +Vierailevat opettajat jättivät hekin don Brunan hyvästi ja läksivät +kyläänpäin, pysyen viidenkymmenen askeleen päässä neiti Pedanista, +jota lakkaamatta silmillään seurasivat. Kun hän oli kadonnut erään +puutarha-aitauksen taakse, pysähtyi Reale, kääntyi ajatuksiinsa +vaipuneen toverin puoleen, pani etusormensa tämän rintaa vasten ja +sanoi nauraen: -- Teihin on sattunut! + +-- Semmoisiakin tyhmyyksiä! -- vastasi Emilio suuttuneena. + +-- Muutoin -- mutisi Reale ja pitkitti tietään horjuvin askelin -- tuo +ei olisi ihmeellistä -- -- -- Se on ihana tyttö. + + +Sindacon käynti. + +Ainoa, joka joskus astui jalallaan kouluun, oli sindaco ja hänkin vaan +siksi, että se kuului asiaan ja ett'ei tahtonut olla muita huonompi. +Stazzellassa, naapurikunnassa, oli tavaton sindaco, jonka kaikkia +toimia naapuripitäjissä kehuttiin. Lorsa kadehti häntä, varsinkin kun +ilkikurisilla Caminassa oli tapana, huomattuansa tätä kateellisuutta, +Lorsan aikana kehua naapurikunnan sindacoa. -- Oletteko kuulleet? +Stazzellan sindaco on _omalla kustannuksellaan_ hankkinut kouluun +Viktor Emanuelin rintakuvan. -- Oletteko lukeneet Stazzellan +sindacosta? Hän on _omalla kustannuksellaan_ panettanut kouluhuoneitten +seinille mietelmiä ja ripustuttanut joka luokkaan neljän kuuluisan +miehen kuvat. -- Nämät uutiset ärsyttivät Lorsaa niin, ett'ei hän +voinut hillitä itseään, vaan nimitti virkaveljeään ulkokullatuksi, joka +itse panettaa sanomalehtiin omaa ylistystänsä, ja kunnianhimollaan +saattaa kuntansa perikatoon. Mutta joko sitten sindaco tunsi omantunnon +soimauksia tahi aavisti himmeästi, että hänenkin piti jotain tehdä, +aina kun hän oli sanomista lukenut ylistyksiä naapuri-sindacosta, otti +hän lakkinsa ja ohjasi askeleensa koululle. + +Tieto siitä, että Stazzellan sindaco oli toisen luokan huoneen seinille +antanut loistavalla värillä maalata läänin kartan, saattoi sindacon +keskipaikkeilla joulukuuta ensi käynnilleen Emilion luokkaan. + +Lorsa oli huonolla päällä astuessaan luokkaan ja tuuppasi vihaisesti +poikaa, joka ovessa vastaan tullen oli vahingossa häntä jalalle +polkenut. Sitten käski opettajaa pitkittämään opetusta. Emilio opetti +juuri laskentoa pienille pojille ja sitävarten hänellä oli neljään +osaan jaettu omena kädessään. + +Emilio sanoi: -- Mitä minä äsken tein? Leikkasin kummankin +omenanpuoliskon kahteen yhtä suureen osaan. Kuinka moneen osaan olen +siis omenan jakanut? -- -- -- Neljään osaan. Sanokaa minun perästäni: +neljään osaan. Miksi nimitetään kutakin näitä neljää osaa? Me sanomme +niitä neljänneksiksi. Nyt panemme yhteen ne neljännekset, joihin olimme +omenan jakaneet. Niinkuin näette, on omenamme taasen eheä. Kuunnelkaa +tarkoin. Niistä neljästä osasta, joihin jaoin omenan, otan yhden. Tässä +se on! Kuinka suuren osan omenasta otin? + +Sindacon muoto ilmaisi suurinta surkuttelua, kun hän kuuli tämmöistä +loruavaa selitystä asioista, joita kaikki ymmärtävät. Hän keskeytti +opetusta kysyen, miksi ensi rivillä istui ainoastaan yksi poika. + +Emilio vastasi, että toiset pojat tavallisesti laiminlöivät +koulunkäynnin ja että niiden nimet olivat luettelossa, jonka hän jo +_kahdesti_ oli sindacolle jättänyt. + +Lorsa ei enää kajonnut tähän aineesen, vaan kysyi eräältä pojalta, +miksi tämä piti käsiänsä hihansuihin pistettyinä. + +Opettaja vastasi kunnioittavasti, että huoneessa oli kylmä ja ett'ei +siellä kylläksi lämmitetty. + +Sindaco katseli häntä hämmästyneenä ja sanoi: -- Kylmäkö sanotte, +vaikka täällä on teitä kolmekymmentä samassa huoneessa? + +Senjälkeen kääntyi takarivillä istuvaan poikaansa ja kysyi jyrkällä +äänellä: -- Paleletko sinä? + +Hetken epäröityään vastasi poika: en. + +-- Sitäpaitsi -- pitkitti sindaco -- on heitä monta. Jos asettuvat +lähemmä toisiansa, pysyvät lämpöisinä. + +Hän katseli ympärilleen huoneessa. Sen huomasi, että hänen oli siellä +hiukan paha olla, että paikka oli hänestä vastenmielinen. + +-- Täällä ei ole juuri puhdasta -- huomautti hän. + +-- Minä näen sen kyllä -- myönsi Emilio -- lienee parasta muistuttaa +vahtimestaria -- -- -- + +-- Vahtimestari -- keskeytti sindaco -- ei ole velvollinen lakaisemaan +kuin joka kymmenes päivä. + +-- Se ei riitä -- sanoi Emilio. + +-- Itsekukin voi auttaa lakaisemisessa täällä -- pitkitti sindaco. + +Opettaja katseli häntä. Sindaco lisäsi nopeasti: -- Antakaa +koulupoikain vuorotellen lakaista luokkahuonetta. + +-- Teen niin. + +Taas katseli sindaco ympärilleen, meni sitte ovea kohden ja sanoi: -- +Ennen kaikkea -- -- -- opettakaa poikia kunnioittamaan viran-omaisia ja +heitä tervehtämään, sillä täällä on enemmän kuin yksi epäkohtelias -- +senjälkeen meni ulos. + +Totellen käskyä Emilio jo seuraavana päivänä rupesi pojilla +lakaisuttamaan luokkahuonetta ja määräsi sen heille tehtäväksi +aakkosjärjestyksessä. Hän oli utelias näkemään kuinka sindacon poika +käyttäytyisi vuorollaan, hän, joka niin ylpeili isästään. Mutta sinä +aamuna, jolloin olisi ollut hänen vuoronsa, löysi Emilio, aikaisin +kouluun tultuansa, vahtimestarin ankarassa lakaisemishommassa. Kun oli +työnsä lopettanut, heitti hän luudan nurkkaan ja sanoi nyreänä +opettajalle: -- Tästälähin tulen minä tänne -- -- -- Minua on siihen +komennettu. + + +Herkkiä tunteita. + +Emilio omisti yhä hartaammin kaikki voimansa koululle semmoisella +rakkaudella, että väliin ihmetteli, mistä se tulikaan. Ei hän koskaan +ennen ollut tuntenut sellaista sielun ja mielen heimolaisuutta suuren +Zürichin pedagoogin kanssa, jota hän aina oli sydämmestään ihaillut. +Lakkaamatta kaikuivat hänen korvissaan nämä Pestalozzin kauniit sanat: +-- Kaikkea sitä hyvää, jota asui lasteni sieluissa, tunsin minäkin. +Minä pidin kädelläni heidän käsistään, minä luin silmilläni heidän +silmistään. Heidän naurunsa oli minun nauruani, heidän itkunsa minun +itkuani. Ei minulla ollut ystäviä, ei muuta, tuskin syötävää; minulla +oli ainoastaan rakkaat koululapseni. Seisoen heidän vuoteensa vieressä, +rukoilin ja opetin siksi, kunnes olivat nukkuneet. Vieläpä silloinkin +kun olivat kaukana minusta, elin heidän kanssansa. + +Emilion itsekseen toistellessa näitä sanoja, käsitti hän ja tunsi +sydämmensä koko voimalla, että _jalojen sielujen kasvattaminen_ on +pyhin, kunniakkain toimi, mikä ihmisellä saattaa olla maan päällä. +Hänen kävi niinkuin suuren mestarinsakin oli käynyt, että väliin tunnin +alussa hänet käsitti semmoinen kuumeentapainen mielenliikutus, +samanlainen, joka usein taiteilijan valtaa hänen työssään. Pitkän +kokemuksen kautta vakautuneena siitä, että mitä paremmin opettaja on +tuntiinsa valmistunut, sitä helpompi hänelle on kurinkin pito, +valmistautui Emilio joka päivä hyvin huolellisesti, niin että tuntinsa +tulivat yhä paremmiksi, täyteläisemmiksi ja vilkkaammiksi, oppilaat +tarkkaavammiksi ja hän itse yhä tyytyväisemmäksi työhönsä, niinkuin +puhuja, joka on puhujalavalla kunniata saavuttanut. Kun hän lyhyillä +levähdyshetkillä tunnin kestäessä katseli ulos ikkunasta aavalle +tasangolle, jolta kohoili monet valkoiset kirkontornit, näki hän +ajatuksissaan ne monet sadat opettajat, jotka samoilla tunneilla +työskentelivät sadoissa kylissä opettaaksensa ja kasvattaaksensa +miljoonia lapsia; ja ajatus, että hänkin sai olla osallisena tässä +suuressa, siunausta tuottavassa työssä, pani hänen sydämmensä +innostuksesta sykkimään. + +Emilio tiesi hyvin muutamain vanhempain moittivan häntä liian +hellävaraiseksi ja valittavan, ett'ei heidän poikiansa, vaikka olivat +kotona oikeita pikku piruja, koskaan koulussa kuritettu. Mutta hän +lohdutti itseänsä sillä, että samaa oli Pestalozzistakin sanottu ja +että moni tämän oppilaitten vanhemmista ei ollut opettajaa edes +tervehtinyt, niinpä muutamat olivat vihanneet häntä. Emilio tiesi +myöskin, ett'ei hänen opetustapansa sindacoa miellyttänyt. Tämä oli +kerran tullut häntä vastaan, kun hän talutti kädestä ja ystävällisesti +puhutteli erästä luokkansa vallattomimmista pojista, ja silloin oli +sindaco hänelle sanonut: -- Ystävällisyyttä tuommoiselle! -- Mutta +Emilio oli nyt ihan varma siitä, että kaikki voitetaan hyvyydellä, joka +on kehittynyt enkelimäiseksi lempeydeksi, eikä senvuoksi välittänyt +mistään moitteista. + +Hän kävi tervehtimässä sairaita oppilaita heidän kodeissaan, antoi +vanhemmille hyviä neuvoja, suoden heille heidän epäkohteliaisuutensa +anteeksi. Erityisellä rakkaudella hän kohteli huonolahjaisia oppilaita, +valvoi ulkopuolella kouluakin huimapäisten käytöstä, eikä laiminlyönyt +mitään tilaisuutta neuvoakseen heitä enemmän vanhemman veljen kuin +opettajan tapaan. + +Sydämmessään ja sielussaan hän tunsi olevansa ikäänkuin armontilassa, +joka teki kaiken hänelle helpoksi ja hauskaksi. Tätä tunnetta vahvisti +lisäksi ihana kevät, kaunis kylä, jossa joka taholla näki vihreätä ja +sinistä, kaukaa virtoja ja Alppien valkoisia päitä, ja jossa +kaikkialla maa, nurmi ja kukkaset tuoksuivat. Tämä tuoksu toi mieleen +nuoruuden-ajan raittiit tunteet ja niitä seurasi toivo päästä joksikin +tässä maailmassa, sekä päätös aloittaa aivan uudelleen henkistä +elämäänsä. Hän ryhtyi jälleen lukuihinsa. Hän tuli illoin aikaisin +kotiin, ja vaihdettuansa muutamia sanoja omituisen, parrakkaan +metsänvartian kanssa, joka tuntikaudet istui liikkumatonna portin +vieressä kysyen sopivaa arpajaisnumeroa, sulkeutui Emilio huoneesensa, +tutki oppikirjojansa ja lueskeli ranskankieltä. Väliin hän myöhään +illalla kuuli akkunansa alta Realen käheän äänen, joka huusi +songertaen: -- Hyvä, pitkitä vain! Lue sitä roskaa! -- -- -- Oh sitä +hullua, sitä pässinpäätä! -- Mutta nämät sanat eivät vähääkään hänen +rauhaansa häirinneet, päinvastoin johdattivat hänen mieleensä, mikä +suuri ero oli hänen ja virkaveljen välillä, ajatus, joka yhä enemmän +lujitti hänen hyviä päätöksiään. + +Näin kiihkeässä mielentilassa kun oli, heräsi hänessä myös uuteen eloon +uskonnollinen tunne, joka ei koskaan ollut tykkönään sammunut. Se +ilmaantui vain epämääräisenä tunteena, melkein pelkkänä toivomuksena, +että sielu pysyisi puhtaana huonoista ajatuksista, ja siten valmistuisi +ottamaan vastaan uskoa, josta hänellä ei ollut vielä edes selvää +käsitystäkään. Myöhään yöhön hän mietteissään seisoi ikkunan ääressä +katsellen avaraa, kuun valaisemaa tasankoa ja näki mielikuvituksissaan +äitinsä, siskonsa, hyväntekijänsä ja rakkaan Faustina ystävänsä, jotka +kaikki loivat häneen uuden elämän toivoa. Lopulta hän haki kirkkoherran +seuraa sekä tilaisuutta avatakseen hänelle sydämmensä, niinkuin poika +puhuu asiansa isälleen. Mutta kun tuo hyvä pappi huomasi Emilion +sieluntilan, kauhistui hän ajatellessaan, että tästä syntyisi +syvämielinen ja mieltä jännittävä keskustelu, ja keskeytti sentähden +äkkiä puheen tarjoamalla lasillisen viiniä sekä kääntämällä haastelon +jollekkin hauskemmalle alalle. + +Silloin kääntyi Emilio don Brunan puoleen, jonka kanssa jo oli +päättänyt ruveta latinaa lukemaan, Emilio tunsi sydämmensä lämpiävän +joka kerta kun näki tuon kunnon vanhuksen rehelliset kasvot, ja puristi +hänen voimakasta kättään. Mutta hän huomasi pian, ett'ei voisi +tällekkään sydäntänsä avata; sillä jos hän sanankin sanoi sielunsa +tilasta, kävi pappi totiseksi ja kuunteli kunnioittavasti, mutta +pysyttelihe ulkopuolella ainetta, taputteli vain Emiliota olkapäälle ja +lausui: -- Oi, mikä kelpo nuori mies! Mitkä hyvät tunteet! -- lyhyesti, +teki niinkuin viisaan papin sopii, joka käsittää, että jokapäiväiset +korulauseet -- ja muuta hänellä ei olisi ollut antaa -- pikemmin +vahingoittavat kuin edistävät niitä heikkoja ajatusten ja tunteitten +taimia, joita hän aavisti nuoren ystävänsä sielussa nousevan. + +Yksi ainoa asia hämmensi Emilion sopusointuisata mielentilaa ja se oli +tuo väkevä tunne, mikä hänet kevään tullen valtasi joka kerta, kun näki +tai puhutteli neiti Pedania. Tyttö ihan hehkui terveyttä ja hänen +vartalonsa näytti käyneen entistänsä kauniimmaksi, vaikka kasvot eivät +olleet muuttuneet vaan ilmaisivat yhä voimakasta ja tyyntä nuoruuden +tuntoa. Tunne, minkä hän Emiliossa herätti, ei ollut rakkautta, vaan +ainoastaan jonkinmoista veren hehkua; se loi hänen mieleensä sekavan +joukon kiihoittavia kuvia, joissa kussakin näkyi tytön vartalo ja eri +ruumiin asentoja, mutta kasvoja ei ainoassakaan. Nämät kuvat kulkivat +salaman nopeudella Emilion sielun läpi, jopa väliin koulussakin, jos +oli tavannut opettajattaren vähää ennen kuin luokalle meni. Tuo veren +kuohahtaminen kävi lopulta niin väkeväksi, että hän eräänä päivänä +paljasti mielentilansa. Hän seisoi opettajattaren pienen puutarhan +portilla ja puheli tytön kanssa tarkastajan pian odotettavasta +käynnistä tuijottaen tuota kaunista kättä, joka piteli aitauksen +rautaisesta säleestä, ikäänkuin koetellakseen sen kestävyyttä, kun +häneltä äkkiä aivan aiheettomasti pääsi jokapäiväinen, typerä ja +samalla liian selvä kohteliaisuus. Hän hämmästyi itsekin tyhmyyttään ja +rohkeuttaan. Opettajatar katseli häntä tarkkaan, ja kun oli Emilion +muodosta huomannut, ett'eivät sanat ilmaisseet mitään satunnaista +mielenjohdetta, vaan ajatusten tavallista suuntaa, ehkäpä jonkinmoisia +toiveita, sanoi hän tyynesti, katsellen Emiliota kireestä kantapäihin: +-- Ottakaa telineliikkeitä. + + +Eräitä opettajakunnan parioita.[22] + +Kolaus koski kipeästi ja pani Emilion moneksi päiväksi vapisemaan +harmista ja häpeästä; kuitenkin se vaikutti hyvääkin samalla lailla +kuin tulikuuma rauta haavassa. Loukattu ylpeys tukahutti aistillisuuden +äänen, ja kun tämä oli vai'ennut, tunsi Emilio itsensä taas vapaaksi. + +Toinen seikka antoi hänen ajatuksilleen uuden suunnan. Pienestä +vuorikylästä, näet, saapui aivan odottamatta eräs virkatoveri, tunnettu +tilapäinen runoilia, joka sepustuksiinsa käytti paikkakunnan +kielimurretta. Hän tuli pyytämään, että Emilio hänelle kirjoittaisi +kouluneuvostolle lähetettävää palkanlisäys-anomusta, perustettua +syille, joita ei puoliakaan olisi ehditty yhdessä päivässä luetella ja +selittää. + +Virkatoveri muistutti vanhasta persialaisesta noidasta, ontui, oli +kierosilmä, hiukset pitkät, harmaat. Emilion kanssa puhui pelkkää +kirjakieltä, arvatenkin siksi, ett'ei epäiltäisi hänen kykyänsä; vaan +hänen ääntämisensä oli virheellistä. Hän sanoi tahtovansa nuorta, äsken +päässyttä opettajaa kirjoittamaan anomusta, ei sen vuoksi, ett'ei itse +muka taitaisi sitä tehdä, mutta sentähden, kun ei sitä kirjoitustapaa, +jota hän oli oppinut, enää hyväksytty, sillä _kirjoitustapa_ niinkuin +kaikki muutkin maailmassa oli muuttunut, eivätkä viran-omaiset +suvainneet niitä opettajia, jotka kirjoittivat vanhan-aikaisesti. +Miesparka oli myös kylänsä rajasuutarina saadakseen siitä pieniä +lisätuloja. Hänellä oli poika sotapalveluksessa. Kiitokseksi Emilion +avusta hän sepitti pari säettä, niin surumielistä, että Emilio oli +vähällä pistää kätensä taskuun antaakseen hänelle lantin. + +Vanha opettaja palasi monta kertaa Caminaan Emiliota tervehtimään, +toipa eräänä päivänä mukaansa yhden kumppaneistaan, itseään vieläkin +köyhemmän ja omituisemman ukon, joka oli tullut sinne perimään +palkkaansa ylöskantomieheltä. Kurjan henkensä piteeksi vanhus oli +pienen kuntansa sekä opettajana että postinhoitajana, lisäksi +naapurikunnan sihteerinä, Sitäpaitsi hän ansaitsi silloin tällöin +muutaman liren myymällä oravia, joita pyydysteli ihmeteltävällä +näppäryydellä. Mies eli ainaisessa pelossa, että menettäisi jonkin +toimistansa, ja aina siitä päivin, kun oli jostakin maaseutulehdestä +lukenut kaksi pientä, häntä vastaan tähdättyä kirjoitusta nimeltä _Joka +paikassa läsnäoleva opettaja ja Palkkojen kasaantuminen_, synkistyivät +hänen kasvonsa joka kerta kun vaan sanomalehden näki. + +Tältä mieheltä sai Emilio tietoa eräästä toisessa kunnassa palvelevasta +opettajasta, joka "saadaksensa ruumiinsa ravinnon" oli ollut +haudankaivajan sijaisena hänen pitkällisen sairautensa aikana, ja että +tästä oli kerrottu _il Popolon_ lisälehdessä. + +Yleiseksi tavaksi on tullut opettaja parkojen pilkkaaminen +sanomalehdissä. Niinpä esimerkiksi kuukautta tätä ennen oli hyökätty +erään vanhan opettajan kimppuun, joka samalla oli pappina ja kauan +saanut elää rauhassa, ja väitetty hänen pilaavan pojat liiallisella +lempeydellä. Tämä syytös sattui häneen niin syvästi, että hän sitä +päätä rupesi lyömään ja potkimaan poikia niin hurjan rajusti, jotta +nämä karkasivat hänen käsistään, jopa hyppäsivät ulos ikkunasta. + +Emilio kuuli puhuttavan monesta varsin surkuteltavasta opettajasta sekä +lähellä että kaukana. Työtoveri, jonka esimerkki enemmän kuin muiden +oli omiansa opettamaan hänelle tyytyväisyyden vaikeata taitoa, oli +muudan opettajatar Riocaldon kylässä. Emilio läksi sinne kerran don +Brunan seurassa, joka oli tuntenut opettajattaren isävainaan, +vahtimestarin Alessandriassa. Yksin jäätyänsä vanhempain kuoltua, +suoritti tyttö opettajatartutkinnon ja palasi sitte tänne +syntymäseudulleen, jossa viranomaisten luvalla perusti koulun, +työskennellen siinä kahdesta sadasta lirestä vuodessa. Siellä häntä oli +tunnettu lapsuudesta saakka ja häntä kohdeltiin hyvästi. + +Riocaldon opettajatar oli kahdeksankolmatta vanha, lihavanläntä ja +iloluontoinen, tavattoman ahkera ja hyväntahtoinen. Hänellä oli +asuttavana kaksi huonetta, jotka eivät olleet junavaunuja isommat. +Toisessa hän opetti yht'aikaa poikiaan ja tyttöjään, jotka istuivat +talonpoikain valmistamilla, höyläämättömillä palleilla, edessään +ravintolassa ennen palvelleet vanhat penkit. + +Hän kertoi itse lystimäisestä köyhyydestään don Brunalle, joka yhtyi +hänen iloisiin juttuihinsa. Voidaksensa tulla toimeen hän ompeli +paitoja ja silitteli maksun edestä talonpojille, jotka sitte, +palatessaan maissijauhoineen myllystä, lahjoittivat hänellekkin +säkkisen, niinkuin sanoivat, "uutta polenttaa"; leipoessaan oli heillä +tapana kieritellä vartavasten opettajattarelle iso kakku. Hiukan hän +ansaitsi silläkin, että valmisti talonpoikaisnaisille +juhlatilaisuuksissa käytettäviä valkoisia huntuja, ja +laskentotunneista, joita salaa antoi muutamille täysi-ikäisille, hän +sai viininkorjuun aikana muutamia vakkasellisia rypäleitä. Niistä +puserteli viiniä, jolla sitte pitkin vuotta värjäsi juomavettänsä. +Siten hän elää kituutteli näillä jauhoilla ja tällä viinillä sekä +omenoilla ja perunoilla, joita syksyllä kokoeli talven varaksi; +kylmimpinä kuukausina hän lämmitti niillä haloilla, joita koululapset +hänelle kanniskelivat. Ehtiäksensä koulussakin ommella täytyi hänen +antaa lasten oikeinkirjoitukseksi kirjoittaa tusinoittain sivuja +piplianhistoriasta ja sohjata tuota pikaa kaunokirjoitusvihkonsa +täyteen. Hänen oli suorastaan pakko koulussa ommella, koska hänellä ei +ollut varaa kustantaa yötyöhön tarvittavaa valoa. + +-- Sillä -- sanoi hän luontevasti ja hyväntahtoisesti myhäillen ja +tarjosi kummallekkin vieraistaan lasillisen sokurivettä -- minulla ei +ole niin suurta palkkaa kuin teillä. + + +Oppinut tarkastaja. + +Emilio näki muutamia näistä tovereistaan tarkastajan ensi käynnillä. +Tämä tuli Caminaan vasta Toukokuun loppupuolella, jolloin luokat olivat +jo puoleksi tyhjinä. Ensimmäisenä tiesi hänen tulostaan Reale, joka +monena päivänä oli keskellä tuntia lähettänyt kaksi oppilaistaan pitkät +matkat, koko kilometrejä ulkopuolelle kylän rajoja tähystelemään +tarkastajan tuloa. Emilion luokkaan tämä sitä vastoin astui aivan +odottamatta kirkkoherran seuraamana. + +Tarkastaja oli pitkä, lihavanläntä mies, päässä suuri panamahattu ja +puettu valkoisiin, isoihin liiveihin. Hänellä oli tyynet ja samalla +liikkuvaiset kasvot, niinkuin on usein sekavilla ajattelioilla; hän oli +yksi noita lahjakkaita ja sivistyneitä, mutta samalla hyödyttömiä tahi +vahingollisia miehiä, jotka ajatuksillaan ja teoillaan ehtimiseen +ampuvat syrjään kuin huonosti tähdätyt tykit. Tämä oli Emiliolle uusi +tarkastaja-tyyppi, joka huvitti häntä edellisiä enemmän, vaikk'ei heitä +suurempaa hyötyä tuottanutkaan. + +Tarkastaja astui luokkahuoneesen, katseli ympärilleen, kysyi +ystävällisesti opettajalta yhtä ja toista ja kuunteli vähän aikaa +opetusta. Senjälkeen kyseli itse oppilailta. Mutta kun näki, kuinka hän +raappi leukaansa ja tuijotti eteensä, ymmärsi kyllä, ett'ei hän juuri +tarkasti kuunnellut. + +Äkkiä hän keskeytti oppilasta, jolta juuri oli kysynyt, ja esitteli +mietelmiänsä Emiliolle. + +Hän oli eri mieltä useimpain kasvatustieteiliäin kanssa siinä, että +lasten henkiset lahjat muka ovat kehitettävät tasaisesti, jott'ei +ainoastaan yksi tahi muutamat harvat kehity toisten kustannuksella. Hän +puolestaan oli päinvastoin sitä käsitystä, että opettajan on etsiminen +ilmoille kunkin lapsen päätaipumus -- sillä semmoinen on jokaisessa, +enemmän tahi vähemmän kätkettynä -- ja käyttäminen kaikkia keinoja +tämän lahjan kehittämiseksi ja vahvistamiseksi sekä sen kautta +herättäminen oppilaassa kunniantuntoa, itseensäluottamusta ja lukuhalua +ja siten käyttäminen tätä taipumusta kaikkien muitten sielunlahjain +herättämiseksi ja kehittämiseksi. + +Sillä lailla tarkastaja pitkitti hyvän aikaa ja koki muun muassa kumota +Jacotot'in väitettä, että muka kaikki ihmiset ovat yhtä lahjakkaita. + +Sitten hän jälleen keskeytti oppilasta neuvoaksensa opettajaa lukemaan +erästä äsken ilmestynyttä kirjaa: _Spencer ja Schopenhauer +kasvatuksesta_, se oli helposti käsitettävä, synteettinen kirja, joka +olisi opettajalle suureksi avuksi hänen johtaessansa poikain +siveellistä kasvatusta. + +Kun tuli puheeksi oppilas, jonka isä oli toistamiseen viety Collegnon +hulluinhuoneesen, saneli tarkastaja laajalti perinnöllisyys-teoriiasta, +puolustaen Sicilianin aatteita vasten kehitys-opin kannattajia, jotka +antavat liian vähän arvoa _tahdonvoimalle_, mutta liian paljo +_olosuhteille ja asianhaaroille_. Sitten lisäsi: -- Me saamme myöhemmin +puhua enemmän siitä asiasta. + +Kirkkoherran tehdessä pojille muutamia kysymyksiä uskonnossa, +virkahti tarkastaja ikäänkuin olisi itseksensä puhunut: -- Jumalan +käsite! Mihin se lapsessa perustuu? Se se juonikas kysymys on, teidän +kunnian-arvoisuutenne. Tunteen kysymys. Tunne jostakin _meitä +voimallisemmasta persoonallisesta mahdista_? Tunne jostakin +_käsittämättömästä_? + +Kirkkoherra pani huulensa pitkälle ja katseli häntä ihmetellen. + +Tarkastaja nousi pystyyn, kiitti poikia, opettajaa ja tarkastusmiestä +sekä virkkoi sitte, kääntyen taas koululapsiin: -- Muistakaa -- -- -- +ikäänkuin olisi aikonut ruveta puhetta pitämään; mutta äkkiä juolahti +häneen toisia ajatuksia ja hän sanoi: -- Me näemme toisemme vielä, +pojat! -- jonka jälkeen meni ulos. + +Hyvänlaatuinen kirkkoherra toivoi kuulevansa jotakin selvempää kiitosta +opettajasta, saadaksensa kertoa sitä kunnallishallitukselle ja sanoi +siksi, oitis kun olivat luokalta lähteneet: -- Siis on hänellä herra +tarkastajan mielestä hyvä opetustapa? + +-- Oh! vastasi tämä ja painoi taas suuren panamahatun päähänsä. -- +Opetustapa -- -- -- Huolimatta fysiologiallisten tieteitten +edistymisistä, joita vielä lisäksi paleontologian ja embrylogian viime +tulokset valaisevat, emme kuitenkaan vielä tunne kyllin tarkkaan +ajatuksen syntyä, kehkeytymistä ja lakeja sekä yleisiä inhimillisiä +hengen lahjoja, voidaksemme varmuudella sanoa: -- Tämä on oikea +metoodi. -- Mitään metoodia ei ole olemassa. Jokainen opettaja täyttää +paremmin tai huonommin tämän puutteen. Tosin pitäisi käyttää eri +opetustapaa kutakin eri lasta varten, jopa eri tapaa kunkin eri +ominaisuuksia varten -- -- -- + +Kirkkoherra pudisti päätään ja katsoi maahan, + +-- Sitä paitsi -- tarkastaja päätti -- kuka tietää? Ehkäpä kaikki onkin +pelkkää valhetta eikä löydykkään mitään kasvatustiedettä. Kuka tiesi +Spencerin väite lopultakin on tosi: jos itsekasvatus on järkähtämätön +perusohje, miksi ei sitte jätetä lasta luonnon kehitettäväksi? + +Kirkkoherra hymyili suostumukseksi ja sanoi hyvästi. + +Tarkastaja, joka aatteista raskaissa vanhuksissa tavallisella +tuttavallisuudella takertui kiinni ihmisiin, jotka edes vähän jaksoivat +kuunnella hänen laverrustaan, tahtoi Emiliota seuraamaan itseänsä +_Harmaa Hattu_ nimiseen ravintolaan jotakin nauttimaan. + +Siellä hän lähti loppumattomille harharetkille saksalaisen +kasvatus-opin sokkeloihin. Sitten kertoi toisessa koulussa tavanneensa +opettajan, joka ei ollut selvänä; sen johdosta koko joukon havaintoja, +joita itse oli tehnyt juopumisen vaikutuksesta sanojen ja numeroiden +muistamiskykyyn. Hän toivoi näiden havaintojen luovan uutta valoa +muistitieteesen ja merkitsevän paljo kansakouluissakin. + +Paikkakunnan kaikki opettajat ja opettajattaret saattoivat tarkastajaa +majataloon. Siellä seisoivat hänen ympärillään kuunnellen hänen +puheitaan, siksi kunnes hän lähti kyytihevosella, kaikkien vilkuttaessa +nenäliinoillaan. Kaksikymmentä minuuttia myöhemmin hän palasi noutamaan +paperia, jonka oli unhoittanut. Sitten matkusti ja huusi Emiliolle: -- +Huomenna lähetän kirjan, jonka teille lupasin. + +Kirjaa hän tietysti ei koskaan lähettänyt, eikä kukaan häntä sen +koommin nähnyt. Ainoa mitä hänestä kylässä muistettiin, oli tuo +tavattoman iso panamahattu, jonka alta kuohui kuin lähteestä +tyhjentymätön jono käsittämättömiä sanoja. + + +Voimistelun marttiirat. + +Tutkinnon päätyttyä olisi Emilio halusta heittäytynyt kuukauden ajaksi +täydelliseen lepoon; mutta sitä hän ei saattanut, sillä hänellä oli +opetus-asiain ministerille velka suorittamatta. Täytyi näet hankkia +itselleen todistus voimistelun opettamisen taidosta. Hänen +ylhäisyytensä oli määrännyt, että jokainen, jolla ei ollut ensi +lukuvuoden alussa semmoista todistusta, oli pidettävä kykenemättömänä +opettamaan. Siksi oli Emilio jättänyt hakemuksen saadaksensa ottaa osaa +kuukauden kestävään voimistelukurssiin, joka oli tänä kesänä pidettävä +hänen syntymäkaupungissaan, juuri niitä opettajia ja opettajattaria +varten jotka, niinkuin hänkin, olivat olleet kovakorvaisia yhä +uudistetuille virallisille kehoituksille. + +Tuskin oli tutkinto mennyt, niin Emilio täytti matkareppunsa, nosti +voimistelijoille määrätyn stipendin, pisti kirjoittamansa voimistelua +koskevan esitelmän taskuunsa ja läksi matkaan perin hyvillään kun +valtion varoilla (1 lira 66 centesimoa päivää kohden) pääsi tapaamaan +sisartaan ja hyväntekiöitään. + +----een tultuaan oli hänellä varsin odottamattomana ilona se että +tapasi koko joukon entisiä tovereita, joista ei ollut moneen +aikaan kuullut mitään. Suuressa opettajajoukossa, joka parveili +voimisteluhuoneen portilla, hän näki neiti Strinatin Garascosta, neiti +Mancan Piazzenasta, herra Calvin Altaranasta, ja kun kaikki olivat +asettuneet katoksen alle riviin, tarkoin kuunnellakseen erään +valkopartaisen tarkastajan esiinhuutoja, kuuli Emilio nimen Falbrizio +mainittavan, jonka jälkeen tuttu ääni vastasi: on. + +Sääli, jota nämä riviin asetetut ihmiset Emiliossa herättivät, himmensi +piankin vanhan tuttavuuden synnyttämää iloa. + +Siinä oli noin neljäkymmentä miestä ja yhtä monta naista, jälkimäiset +kahdessa rivissä oikealla, edelliset vasemmalla, kaikki avaran katoksen +alla, jonka edessä oli laaja, nelikulmainen piha voimistelutelineineen. + +Hyvä Jumala, minkälaisia voimistelioita! + +Siinä oli opettajakunnan ikäloput ja rahjukset, kaikki, jotka +vanhuuden, sairauden tahi jonkun ruumiin vamman tähden olivat +pysytelleet niin kauan kuin mahdollista poissa tästä kaakinpuusta, ja, +koetettuansa jos jollain tavalla päästä siitä, olivat lopulta +myöntyneet olemaan osallisina harjoituksissa, ett'eivät kadottaisi +elatustansa. + +Emiliota hävetti kuulua semmoiseen jälkijoukkoon. Siellä +oli seitsenkymmenvuotisia muoreja, harmaapäisiä pappeja, +talonpoikaispukuisia, vanhuuttaan kummarassa kulkevia opettajia ja +raskaita vaimoja. Muitten muassa oli kaksi kovin lihavaa nunnaa ja eräs +kyyssäselkäinen opettaja. Siellä täällä näki kaljupäitä, kuihtuneita +kasvoja silmälaseineen, kyyryselkiä, horjuvia sääriä ja puukenkiä. +Nuorukaisia, Emilion ikäisiä, oli tuskin seitsemän tai kahdeksan. +Opettajattaria oli ainoastaan kaksi alle kolmenkymmenen vuoden. +Kaikkien muitten ulkomuoto ilmaisi liian aikaista tuleutumista, +vanhuutta, heikkoutta ja kurjuutta. + +Tarkastaja esitteli miespuolisille oppilaille voimistelunopettajan, +hoikan, iloisen miehen, jolla oli mustat, ruumiinmukaiset vaatteet, +niin että ulko-olollaan muistutti teaatteri-pirusta; naisille +esiteltiin tummanverinen, vakava opettajatar, jonka oli jakaus toisella +korvalla ja joka näytti varsin sotaisalta. + +Sekä opettaja että opettajatar pitivät lyhyen alkajaispuheen. +Seuraavana päivänä alkoivat harjoitukset. + +Vastaisen yhteiskunnan tukipylväät! Useimmille heistä oli tämä kuukausi +kuin kolmenkymmenen päivän vietto kiirastulessa. Muutamat, jotka olivat +opettajina lähikylissä, astuivat aikaiseen aamulla kaupunkiin kuusi tai +kahdeksan kilometriä ja palasivat samaten jalkaisin, niin pian koin +iltapäivän tunti oli päättynyt. Muista toiset nukkuivat yönsä +olkipatjoilla isossa huoneessa, jonka kaupunki oli antanut heidän +käytettäväkseen, toiset taas ajurien majapaikoissa. Monelle +opettajattarelle oli yösija valmistettu eräässä kaupungin luostarissa. + +Koska useimmilla opettajattarista ei ollut varaa ruokailla +ravintoloissa, söivät he tuomiansa eväitä paljaan taivaan alla. Tuntien +väliajoilla istuivat parvissa, kolme, neljä kussakin, molemmin puolin +yleistä kävelypaikkaa, pureskellen leipää ja makkaraa, kylmää polentaa +tahi melooneja, joiden hankkimiseksi useat olivat panneet rahaa yhteen, +ja joivat suihkukaivoista tahi ojista. Muutamat olivat ottaneet +lapsensa maalta mukaan. Toiset imettivät pienoisiansa. Syötyänsä pani +usea heistä maata kävelypaikan kivisohville, nojaten päätänsä omalle +vaatemytylleen. + +Tämä näkö sai Emilion raskaalle mielelle, sitä enemmän, kun näki +ohikulkevain herrain ja naisten kylmästi hymyillen katselevan noita +ihmisraukkoja; hän ymmärsi heidän, nähdessään opettajattaria tuossa +tilassa loukkautuvan, sen sijaan että olisivat säälineet heitä. +Mielikarvaus herätti hänessä tunteita, aivan toisellaisia kuin ne, +joita tunsi ensi kertaa nähdessään noita virkatovereitansa. Hän ei enää +hävennyt ollaksensa heidän veljensä, olipa päin vastoin ylpeä kun taisi +heidän nimessään torjua loukkaavata sääliväisyyttä ja saattoi +sydämmessään sanoa noille pöyhkeille porvareille, että tämä surkea +näytelmä, jonka opettajat heidän kunnassaan esittivät, oikeastaan oli +seurausta heidän häpeällisestä väliäpitämättömyydestään kansan +sivistyksen suhteen, heijastusta lukemattomien poroporvarien +tietämättömyydestä, laiskuudesta ja isänmaallisuuden puutteesta. + +Mutta voimisteluhuoneessa, missä ei ollut vieraita näkemässä, ei Emilio +väliin voinut pidättää nauruansa, -- naurua, jota muutamat koomilliset +eleet ehdottomasti synnyttivät, ilman että siinä on pilkan +vivahdustakaan itse ihmisiä kohtaan; jota päinvastoin sydämmessään +pyytää anteeksi, samalla kun suu nauraa. + +Kivuloiset äijäpahaiset, harmaahapsiset opettajattaret ja vanhat papit +katselivat voimistelun-opettajaa ja telineitä, kuuntelivat ja +kertasivat heille outoja ja kummallisia komentosanoja semmoisella +hätääntyneen ja pelästyneen muodolla, ikäänkuin heitä olisi tuohon +haalittu jonkun puolihullun ministerin tirannillisesta oikusta. +He eivät voineet mitenkään käsittää, kuinka nämä kidutuskoneet +ja koko tämä narripeli saattoi hyödyttää koulua ja edistää sen +uudestisyntymistä. Väliin keskeytti heidän liikkeitään yskän puuska +tahi satunnainen jäsenenkolotus. Ennenkuin tekivät mitä komennettiin, +katselivat toisiansa, sillä ei kukaan uskaltanut olla ensimmäinen; ja +tehtyänsä vähänkin vilkkaampia liikkeitä, muutamat horjuivat, toiset +tarkastelivat olivatko vaatteitaan repineet. Kaikki tekivät liikkeen +"kädet ylös" juuri kuin olisivat sanoneet: -- Laupias Jumala, pelasta +meitä tästä hädästä. + +Viidenkymmenen vuotiaat kadehtivat nuorempiansa siksi, kun näillä vielä +oli tähän toimeen kylliksi notkeat jäsenet; heitä taas kadehtivat +kuudenkymmenen vuotiaat, joiden oli vaikea pysyä tasapainossa ja taasen +kuudenkymmenen vuotiaat opettajattaret katselivat katein silmin saman +ikäisiä mies-opettajia; sillä vaikka näiden voimistelu oli naurettavaa, +ei se ollut kuitenkaan sopimatonta niinkuin opettajattarien. + +Viimeksi mainittujen joukossa oli muutamia niin perin ujoja, että +seisoessaan rivin edessä joutuivat aivan ymmälle ja unhoittivat +komentosanat, niin että näitä täytyi kymmenen kertaa toistaa. + +Voimistelun-opettajattarella oli tapana sanoa: -- Rohkaiskaa mielenne! +Olemmehan täällä toverien kesken. Ei ole yhtään syytä ujostella. Teidän +täytyy tulla järkiinne. + +Mutta se oli yhtä kuin jos olisi kehoittanut hirsipuussa riippuvaa +näyttämään iloiselta. + +Neiti Manca, Piazzenan opettajatar, joutui kolmannella tunnilla, kun +hänen piti tehdä joku liike rivin edessä, niin hämilleen, ett'ei voinut +nostaa käsivarsiaan, vaan seisoi siinä leuka rintaan painuneena ja +silmät maahan tuijottaen ikäänkuin kivettyneenä. + +-- Mutta miks'ette pitkitä? -- kysyi opettajatar. + +Neiti Manca vastasi heikolla äänellä, alakuloisena: -- En tiedä +-- -- -- en uskalla -- -- -- en voi. + +Opettajatar oli pakoitettu lähettämään hänet takaisin riviin. + +Ensimäinen, jonka kanssa Emilio saattoi häiritsemättä puhua, oli neiti +Strinati. Opettajattaren selkä oli kohonnut hiukan pyöreämmäksi ja +jakaus käynyt leveämmäksi, mutta katseensa oli yhtä ankara värillisten +silmälasien takaa ja hänen kasvonsa, jotka aika epätoivoissaan oli +jättänyt rauhaan, olivat yhtä punaiset kuin ennenkin. + +Hän tervehti nuorukaista huomattavalla mielihyvällä ja kertoi don Lerin +yhä edelleen ahmivan romaaneja sekä ensi luokan pikku opettajattaren +yhä runoilevan ja lausuelevan, edistymättä vähäistäkään kummassakaan +taiteen haarassa. Muuten oli Garascossa kaikki muuttunutta. Vanha +kirkkoherra oli kuollut ja häntä seurasi nuori, juonikas pappi, joka +kirjoitteli kirkollisiin sanomalehtiin, liehakoi naisia ja mellasteli +kouluissa. Mitä tarkastusmies Toppoon tulee, niin ihmetteli neiti +Strinati kovin, ett'ei Emilio tiennyt häpeästä, joka oli veljentytärtä +kohdannut ja josta sanomalehdetkin olivat puhuneet. + +Asia oli semmoinen, että eräs Toppo'n verivihollinen, rikas +maan-omistaja, lääninhallituksen jäsen, joka tunsi puolen Turinia, oli +kynsin hampain koettanut saada selkoa tuosta veljentyttären +päästötodistusjutusta ja lopulta hankkinutkin todisteita siitä, ett'ei +tyttö koskaan ollut tutkintoa suorittanut. Rehtori, jolle asia +ilmoitettiin, lähetti Toppoa noutamaan; tämä oli vimmoissaan, häntä oli +muka petetty; mutta pian todistettiin hänen asiasta tienneen. +Jatkettujen tiedustelujen kautta tuli ilmi, että eräs Toppo'n +sukulainen, opettaja jossakin korkeammassa oppilaitoksessa, oli ollut +asiassa osallisena ja että eräs virkamies oli kirjoittanut tuon väärän +päästökirjan. Opettaja ja virkamies jäivät kumpikin virkaylennyksittä, +tyttö julistettiin ainaiseksi opettajatartutkintoon mahdottomaksi ja +Toppo herra pakoitettiin ottamaan eron tarkastusmiestoimesta eikä enää +sen koommin saanut olla kunnallishallituksenkaan jäsenenä. + +-- Aimo kuperkeikka -- sanoi neiti Strinati. -- Ettäkö ei ole +mahdollista! Mitäpäs ei meidän kunnassamme tapahdu! Siellähän on +jouduttu jo niin pitkälle, että yksin _köyhyyden todistuksia_ +väärennetään! + +Seurauksena Toppo'n kukistumisesta oli, että sindaco -- polkupyörällä +ajaja, joka Toppo'ssa oli menettänyt oikean kätensä, kävi yhä +omituisemmaksi ja jätti kunnan asiat leväperään, niin että ali-prefekti +lähetti Garascoon reviisorin tarkastamaan tilejä. Tämä oli löytänyt +kunnan asiat perin huonossa tilassa, tilikirjat ihan sotkuisina ja +päälle päätteeksi erään kunnalle tien rakennukseksi annetun valtioavun +hukattuna. Sindaco oli toimestaan luopunut ja sijaan tullut toinen, +joka oli yhtä poikaa kirkkoherran, kunnan todellisen hallitsijan +kanssa. + +Emilio kysyi sihteeriä. + +Tämä oli, oitis sindacon kukistuttua, pötkinyt tiehensä, jättäen +jälkeensä koko joukon velkoja sekä pikku opettajattaren aivan +lohduttamattomaksi. Tyttö oli "lupauksestaan" huolimatta rakastunut +sihteeriin siinä määrässä, että kun tuli tieto tämän paosta, hän +sulkeutui huoneesensa ja kaikki pelkäsivät hänen häällä tappavan +itsensä. Mutta isä ja naapurit, jotka murtausivat sisään, löysivät +hänet kirjoittelemassa runoja. Koska hän tänä vuonna täytti +yhdeksänkolmatta vuotta, odottivat kaikki, että hän päätöksensä +mukaisesti julkaisisi kyhäyksiänsä. Hän väitti näiden olevan valmiina +ja että hän aikoi omistaa runonsa Portukalin kuningattarelle. + +-- Ja tietäkääs -- päätti neiti Strinati jättäessään hyvästi, -- koulut +ovat yhä samassa kunnossa, paitsi että on vielä muutamia ikkunoita +lisäksi särkynyt. + +Hartaimmin Emilio kuitenkin halusi kuulla jotain Altaranasta, ja niin +pian kuin taisi pysäyttää rouva Falbrizion, vei hän tämän syrjään ja +kyseli innokkaasti neiti Gallista. + +-- No kuulkaahan vaan! vastasi rouva ja katseli veitikkamaisesti +Emiliota. -- Minä kun odotin teidän kyselevän erästä toista. + +Neiti Galli oli talven kuluessa menettänyt isänsä, valvottuansa +kertaakaan riisumatta kaksikymmentä yötä tämän vuoteen ääressä. +Mahdotonta on kertoa kuinka hän suri tuota kuoleman tapausta. Jopa +liiaksikin. + +-- Väliin näette tapahtuu -- sanoi rouva, selittääkseen, mitä tarkoitti +tuolla sanalla liiaksi -- että tuommoiset nuoret ja kauniit +opettajattaret ovat epätoivoissaan -- -- -- tehdäkseen niinkuin +kirjoissa jutellaan. Niin, en minä tahdo väittää -- riensi hän +lisäämään, nähdessään, minkä vaikutuksen sanansa tekivät Emilioon -- +ett'ei hänen surunsa ollut todellista -- -- -- varsinkin kun sindaco ei +suonut hänelle kolmea päivää pitempää lupaa, vaan hänen täytyi melkein +oitis pitää tuntinsa semmoisessa mielentilassa, tyttö paran, että +oppilaansa nyyhkyttivät kilvan hänen kanssaan. Sitä sindacoa, +sydämmetöntä ihmistä! + +Mutta nyt se, Jumalan kiitos, on tullut hieman paremmaksi, saatuansa +niinkuin tahtoi Case Rosseen tuon naidun opettajattaren, jonka tähden +hän, rouva Falbrizio, oli saanut niin paljon harmia kärsiä. Sindaco oli +hankkinut miehelle pienen toimen kunnallishallituksessa, ehkä +antaakseen hänelle myöhemmin sihteerin viran. + +-- Ja _sentähden_ -- sanoi rouva kiiluvin silmin ja happamasti +hymyillen -- on hän sijoittanut perheen kunnantaloon oman huoneensa +viereen, niin että jos hänellä vaikka yöllä olisi joku tärkeä asia +antaa miehelle toimitettavaksi, ei hänen tarvitse muuta kuin naputtaa +seinään. Ja sillä lailla -- -- -- niin sanotaan -- -- -- käy virkakin +paremmin. + +Sitten kertoi, että Samis'in herrasväki jaksoi hyvin ja että Generi +poika teki ihmeitä Turinin teknillisessä koulussa sekä oli tullut niin +hienon nirsuksi, ett'ei lupa-ajoilla enää tahtonut syödä isänsä kanssa +samassa pöydässä. Muuten se varmaankin aikaa myöten oli tuottava +kunniata syntymäseudulleen. + +-- Oletteko tavanneet herra Calvia? -- kysyi rouva Falbrizio lopuksi, +-- Menkää häntä hakemaan, niin saatte kuulla kauniita juttuja +voimistelusta. Jospa tietäisitte, kuinka häntä harmittaa, ett'ei hän +ole sitä keksinyt. Lahjakas mies muuten, kun vain ei hänellä olisi tuo +kätilöin vaimona, joka mustasukkaisuudellaan tekee hänet hulluksi ja +joka itse on siihen määrään sekapäinen, ett'ei yksikään synnytys enää +käy onnellisesti paikkakunnalla. Mustasukkainen vielä viidenkymmenen +vanhana! Ja nähtyänsä niin paljon maailmassa -- -- -- Huomatkaa, että +sanoin nähtyänsä, enkä tehtyänsä, niinkuin kaikkein muiden on tapa +sanoa. Oh, minkaltaisessa maailmassa me elämme! + +Herra Calvi oli todellakin virallisen voimistelun ilmi vihollinen ja +taipui siihen ainoastaan ylpeällä ylenkatseella, ottamatta edes takkia +yltään, takkia, joka oli yhtä täynnä likapilkkuja kuin ennenkin ja +jonka taskut pullottivat täynnänsä papereita, ihan kuin ennen +Altaranassakin. Eräänä päivänä hyökkäsi herra Calvi välitunnilla +Emilion kimppuun ja esitteli hänelle aatteitaan. + +Voimistelu järjestettyine ja laskumääräisine temppuineen, semmoisena +kuin se nyt korkeasti viisaan De Sanctis'in[23] älyn mukaan sälytettiin +koulujen niskoille, oli suoraa hulluutta ja tulee muutamain vuosien +päästä yleiseksi naurun aineeksi. Hänen, Calvin, ajatuksen mukaan +täytyi, jos mieli fyysillisesti ja moraalisesti ihmistä kasvattaa, +palata takaisin ihmisen alkuaikoihin. Nyt kun tiede on todistanut, että +alku-ihminen oli nelikätinen eläin, tottunut useimmiten kulkemaan +nelinryömin, seuraa siitä, että meidän, antaaksemme ruumiille +vähitellen takaisin entisen terveytensä, väkevyytensä ja notkeutensa, +tulee panna lapset liikkumaan kaikilla neljällä raajalla, toisin +sanoen, on keksittävä voimistelu, jonka ainoana perusteena ja +telineenä on _puu_, kasvava puu tietysti. Puussahan ovat kaikki +voimistelutelineet kuin yhdistettyinä: runkoa käytetään kiipeämiseen, +oksat soveltuvat tangoiksi ja nojapuiksi, niillä voi harjoittaa +hyppimistä toiselta toiselle, tasapainossa pysymistä kävelemällä pitkin +niitä ja sitä paitsi saattaa niiltä hypätä alas hyppäämisen +harjoitukseksi. Sitäpaitsi puu on terveellisin voimisteluhuone, sekä +happeen tähden, jota lehdet huokuvat, että lehtien vihreän värin +vuoksi, se kun suopi lepoa silmälle. Siis olisivat lapset totutettavat +leikkimään, syömään ja lukemaan puissa, niin kaikki heidän ruumiilliset +voimansa pian ja sopusointuisasti kehittyisivät. Lisäksi löytyy vielä +pätevä historiallinen syy, jota ei saa unhoittaa: puu keskellä +maallista paratiisia oli hyvän ja pahan tiedon tunnuskuvana: vapauden +puu on merkki ihmisen vapautumisesta yhteiskunnan jäsenenä; +voimistelupuu olisi ruumiillisen uudestisyntymisen tunnuskuvana +-- -- -- Muuten vaati tuuma laajaperäistä kehittämistä, ja hän, Calvi +valmisteli parast'aikaa esitelmäjaksoa tästä aineesta. + +-- Saammepa nähdä -- sanoi hän lopulta. -- Tätä nykyä olen pakoitettu +tanssimaan ilvenukkena niinkuin kaikki muutkin, koska korkeat herrat, +joilla valta on, niin tahtovat. -- Ja hän lisäsi ylpeästi hymyillen: -- +Jonakin kauniina päivänä lienen minä se, joka pakoitan heitä +tanssimaan. + +Harjoituksia jatkettiin yhä ja melkein joka päivä sattui omituisia +pikku tapahtumia. + +Vaikeinta ja vaivaloisinta vanhoille eivät suinkaan olleet liikkeet, +vaan itse voimistelun teoreettisen puolen oppiminen ja muistaminen. +Moni huonomuistinen ukko ei saanut millään päähänsä tätä uutta +sotilas-akrobaatti-kieltä. Puolet oppiajasta oli jo kulunut, ilman että +muudan oppilaista, pieni, kurttunaamainen seitsemänkymmenen vuotias +äijä, puettu siniseen piikkokankaiseen pukuun, sauva alati nojanaan, +saattoi käsittää, miksi komennettaessa oikealle, vasemmalle juuri +käännyttiin sinnepäin, missä voimistelian oikea ja vasen puoli oli, +eikä sen mukaan, kuinka nämä suunnat olivat opettajaan nähden. +Ehtimiseen hän astui väärin ja löi sitten otsaansa vanhalla, suonisella +kädellään, epätoivoissaan ja maata tömistäen. + +Sitten siellä oli pieni pappi parka, hyvin laiha ja niin +köyryselkäinen, että kulki melkein kaksin kerroin, puettu kuluneesen, +vihreän kellertävään takkiin. Jokaista uutta liikettä otettaessa, tuo +pikku äijä rukoili voimistelun-opettajaa vapauttamaan häntä sen +tekemisestä, rukoili matalalla äänellä ja surkeasti niinkuin +kerjäläinen pyytää almua Jumalan laupeuden tähden. Opettaja kehoitteli +ja lirputteli ja saikin hänet koettamaan. Mutta kun hänen piti hypätä +nuoran yli, joka ei ollut käden leveyttä korkeammalla maasta, kielsi +hän itsepintaisesti, pudisteli päätänsä ja teki kieltävän liikkeen +vapisevalla kädellään. + +-- No, no, teidän kunnian-arvoisuutenne -- sanoi voimistelun-opettaja; +-- nythän on kysymyksessä yksi ainoa hyppäys, että oppisitte +alkuasennon ja hypyn nuoran yli, voidaksenne sitte opettaa niitä +pojille; yksi ainoa hyppy. + +Pappi ravisteli kieltävästi päätään ja opettajan täytyi jättää asia +sikseen. + +Viime päivinä puhui Emilio enimmäkseen neiti Mancan kanssa, joka oli +Emilioon tehnyt hyvän vaikutuksen. Ensi kerran, kun toisiansa +tapasivat, neiti tervehti silmät maahan luotuina, ikäänkuin olisi +hävennyt näyttäytyä Emiliolle vanhentuneena. Hän oli tosiaankin +suuresti vanhentunut, mutta nuo kuihtuneet kasvot, joihin huolet ja +nöyryytykset olivat jälkensä jättäneet, ilmaisivat samaa lempeätä +nöyryyttä ja osaansa tyytymystä kuin ennenkin, ja tuolla hoikalla +ruumiilla oli sama nunnamainen sulo kuin ennen. Kun Emilio kuuli hänen +äänensä, muisti hän liikutettuna niitä rauhallisia iltoja, joita oli +viettänyt opettajattaren kodissa, tämän ommellessa alttari-liinaa kylän +kirkkoon. Neiti Mancan äiti eli vielä, eikä mitään sanottavampaa ollut +tapahtunut. Kaksisataa tyttöä entisten lisäksi oli nauttinut hänen +hoitoaan ja hyväilyjänsä, neljä uutta tarkastajaa oli saattanut hänet +vapisemaan leipäpalastaan, neljä tutkintoa lisäksi oli pitänyt häntä, +kukin kuukauden ajan, peloittavassa tuskassa, kyyneleitä hän oli saanut +vuodattaa ansaitsemattomain soimausten ja lasten kiittämättömyyden +tähden -- muuta ei ollut kerrottavaa. + +Emilio kysyi häneltä Piazzenan tuttavista. + +Siellä oli yhä edelleenkin sama kirkkoherra, ja tuolla painolla hän +tahtoi varovasti sanotuksi, että entinen ei ainoastaan elänyt, vaan +elipä samalla lailla kuin ennen. Sindacon puhtaudelliset ja kielelliset +harrastukset olivat käyneet yhä suuremmiksi, mutta hän oli joutunut +tekemisiin opettajan kanssa, joka oli oikea kieliniekka ja he +riitelivät niin että kuului kauas kadulle. Don Biracchio yhä lihosi ja +asui yksin töllissään. + +-- Entäs neiti Fanari? -- kysyi Emilio uteliaasti ja hymyili. + +Opettajatarkin hymyili, sillä hän ymmärsi opettajan haluavan tietää, +oliko tuo merkillinen salaisuus saatu ilmi, mutta kumminkin hän epäili +antautua tähän arkaan aineesen, josta hän ei koskaan ennen ollut +puhunut opettajan kanssa. Kun hän näki Emilion poikamaisen +uteliaisuuden ja suuren ystävyyden itseänsä kohtaan, voitti hän +vastenmielisyytensä ja vastasi hymyellen Emilion kysymyksiin. + +Salaisuuden perille ei oltu tultu, vaan toveri teki yhä pikku +matkojansa Turiniin, aina tyynenä ja tutkimattomana; kaikki olivat +entistään uteliaammat ja aivan raivoissaan, sekä kokivat kaikin tavoin +saada asiasta selkoa. Lopulta, kun oli saatu tietää, että +opettajattaren pöydällä kirjekuoressa oli valokuva, jota tämä useasti +katseli, lahjottiin hänen pieni piikansa ottamaan se kerran +opettajattaren poissa ollessa ja toivottiin niin lopultakin saatavan +tietoon, kuka tuo salaperäinen rakastaja oli. Tuskin oli valokuva +saatu, ennenkuin neljä, viisi henkeä heittäytyi, uteliaisuudesta +halkeamaisillaan, sen ylitse. + +-- Noh? -- kysäsi Emilio. + +-- Se olikin paavin, pyhän Leo XIII:sta valokuva -- vastasi opettajatar +syvällä kunnioituksella. + +Hän lisäsi hymyellen, pettymyksen saattaneen nuo uteliaat herrat aivan +hulluiksi -- -- -- + +Emilio purskahti nauramaan. Sitten kysyi, kuinka opettajattarien ritari +jaksoi varsinkin sydämmensä puolesta. + +-- Oh, asian-ajajako! -- sanoi neiti Manca, arvaten Emilion +tarkoittaneen tämän pääasiallista ominaisuutta. + +Asian-ajajaa oli kova isku kohdannut. Altossan kaunis opettajatar, joka +ihastutti kaikkia ja johon asian-ajajakin oli hurmaantunut, oli mennyt +naimisiin. Nuori insinööri, joka vietti kesäänsä siellä kylässä, oli +rakastunut tyttöön ja nainutkin hänet vastoin erään rikkaan sedän +tahtoa, joka ei tahtonut kuulla puhuttavankaan naimisista, vaan oli +ruvennut koulu-legaatiksi vartavasten, voidaksensa siirtää +veljentyttären johonkin toiseen virkaan. Itse rehtorin oli täytynyt +ryhtyä asiaan suojatakseen opettajatarta sedän vainoomisilta; olikin +hänen lopulta onnistunut lepyttää setä ja taivuttaa hänet antamaan +suostumuksensa. Häitä oli vietetty Altossassa, ja kun nuori pariskunta +matkusti, olivat lapset, viran-omaiset ja koko joukko kylän asukkaita +saattaneet heitä pari kilometriä sekä täyttäneet vaunut kukkasilla. +Seuraavana suvena oli nuori rouva käynyt kylässä, komeassa +ruhtinaallisessa puvussa, oli ollut vielä entistänsä kauniimpi ja +ystävällisempi sekä pitänyt kesäkoulua entisille oppilailleen. Tätä +nykyä hänellä oli itsellään pieni lapsi ja hän oli onnellinen. + +Neiti Mancan tätä sanoessa huomasi Emilio hänen katseessaan tuon +epämääräisen kaipuun, jota ennenkin oli nähnyt hänen silmissään; +kaipuun, joka oli syntynyt siitä, että hän vuosikausia oli nähnyt +sadottain pikku tyttöjä koulupenkeillään, voimatta yhdellekkään sanoa: +sinä olet minun. -- + +Lopulta koitti tutkintopäivä. Tutkinnon oli määrä olla julkinen ja +voimisteliat tiesivät, että paitsi muita rehtori, pispa ja sindaco +aikoivat saapua. Silloin päättivät vanhemmat opettajattaret pyytää +tarkastajalta päästäksensä tekemästä muutamia liikkeitä ja puhuivat +asiasta opettajattarelle. Tällä ei ollut mitään sitä vastaan, ja +saadaksensa asian selville, hän asetti oppilaat kahteen riviin ja +pyysi, että ne, jotka tahtoivat vapautusta, astuisivat pari askelta +eteenpäin ja muut jäisivät paikoilleen. Kolmekymmentäkahdeksan +opettajatarta otti askeleen eteenpäin. Ainoastaan nuot kaksi nuorempaa +pysyivät paikoillaan. Asia ilmoitettiin tarkastajalle, joka vuorostaan +alisti sen rehtorin päätettäväksi ja tämä antoikin suostumuksensa, +vähän asiata ajateltuaan. + +Tästä huolimatta näyttivät vanhat opettajattaret kovin pelästyneiltä ja +hämmästyneiltä, kun sitte tuona tärkeänä päivänä astuivat yleisön +eteen. Kaikki olivat pukeutuneet parhaimpiin vaatteisinsa. Miesten +leuat olivat sileiksi ajetut ja naisten päät huolellisesti su'itut. +Pitkän voimisteluhuoneen toista seinää istuivat kutsuvieraat, kaikki +niin sanottuja parempia ihmisiä, joista muutamat näyttivät olevan hyvin +vähän hienotunteisia. He käyttäytyivät niinkuin ihmisten on tapa +käyttäytyä vanhojen tai ontuvain eläinten kilpajuoksuissa, jommoisia +muutamilla paikkakunnilla pannaan toimeen; sillä erotuksella kuitenkin, +että jälkimäisiä paikkakunnan sanomalehdet päivää jälkeenpäin kutsuvat +julmiksi huvituksiksi ja yleisön iloa sanovat raakamaisuudeksi. + +Ikävintä kaikesta oli nähdä kuinka voimisteluhuoneesen lasketuista +tutkittavien opettajattarien lapsista pienemmät nauroivat äitiensä +ujoudelle ja kummallisille liikkeille ja kuinka taas vanhempia lapsia, +jotka asian ymmärsivät, harmitti yleisön loukkaavat hymyillyt. + +Eräs vanha opettajatar pyörtyi. Pappi, joka hyppäämistä pelkäsi, +lankesi polvilleen. Mitään muuta ei tapahtunut. Näytös päättyi +onnellisesti. Säkissä juokseminen oli ainoa, mikä puuttui. + + + + +Toinen vuosi Caminassa. + + +Sumeita päiviä, + +Emilion palattua Caminaan, oli siellä koko joukko kesävieraita, ja joka +päivä puhuttiin kylässä tähän tapaan: -- Eilen tulivat Borellin. -- +Tänä iltana odotetaan insinöörin rouvaa tulevaksi. -- Fiorinin +matka-arkut ovat jo saapuneet. + +Huvikauden aljettua näkyivät mielipahan ajatkin palanneen Emiliolle. + +Viimeksi tulleitten joukossa oli myöskin erään provessorin perhe +Genuasta. Provessori pyysi Emiliota opettamaan erästä hänen pojistaan, +joka oli jäänyt luokalle. Perheen seitsentoistavuotinen, kalpea, +tuntehikas tytär oli törkeän kiekailias; hän oli ottanut tavakseen +ammuskella rakastunein katsein, ikäänkuin leikillä ja harjoituksen +vuoksi, jokaista, joka vain tielle osui. Oli sillä toinenkin tapa +hyökätä uhrinsa kimppuun: pidätteli silloin tällöin jonkun aikaa +hengitystään ja sitte läähätti kaiken ilman keuhkoistaan ikäänkuin +sydän olisi keventynyt jostakin mielenliikutuksesta. + +Nuori nainen rupesi oitis silmillään ammuskelemaan opettajaa ja oli +saavinansa äkkinäisiä sydämmen kohtauksia. Vaikk'ei Emilio turhia +toivonut, mairitteli tytön liehakoiminen kumminkin hänen +itserakkauttaan; sillä hän ajatteli, että vaikka tuo olisikin pelkkää +oikkua, se kumminkin todisti tytössä hienoa sielua, joka käsitti +opettajan kutsumusta jaloksi, eikä ylönkatsonut hänen vaatimatonta +asemaansa. Silmäpeliä ja tukahdettuja huokauksia kesti yhä, siksi +kunnes kylään oli tullut useampia korkeampain oppilaitosten opettajia, +jotka olivat tuttuja provessorin perheessä. Sinne saapui myöskin eräs +tytön serkku, luutnantti tarkk'ampujapataljoonassa. Hänpä huomasi tytön +silmävehkeet. + +Eräänä päivänä, lukiessaan oppilaansa kanssa, Emilio kuuli serkun +sanovan viereisessä huoneessa: -- Mistä se tulee, että sinä, lahjakas +ja sivistynyt tyttö, palaat takaisin aapiseen? + +Sen päivän päästä tyttö ei enää vilkaissut Emilioon, ja tämä tunsi +loukkautuneensa sielunsa syvimmässä pohjassa. Hän mietti monta päivää +luutnantin sanoja ja kysyi tuhannesti itsekseen, minkä syyn tähden +nuori nainen piti niin paljoa jalompana sotamiesten komentamista kuin +lasten sydänten kasvattamista. Täytyikö hänen siis pakoittamalla +pakoittaa itseänsä arvaamaan tointansa niin alhaiseksi, että sitä voi +pitää milt'ei häpeällisenä ja naurettavana? + +Tämä uusi hänen opettajakunniaansa vastaan suunnattu isku naisen +puolelta, joka vähäistä ennen oli juuri tätä tunnetta mairitellut, +sattui häneen niin odottamatta ja kipeästi, että hän jonkin tekosyyn +nojalla lakkasi tunteja antamasta ja palasi erakkoelämäänsä. + +Sinä vuonna oli Camina, Emilion suureksi kiusaksi, täynnänsä +kesävieraita, jotka eivät koskaan saaneet kylläänsä huviretkistä ja +juhlista. Kaiken tämän turhamaisuuden näkeminen, vaunujen ratina, +kadulta myöhään iltaisin kuuluva herrain ja naisten iloinen lavertelu +ärsytti enemmän kuin koskaan ennen Emiliota, kun hän istui lukemassa +huoneessaan. Hän viskeli kirjoja nurkkiin ja hänen sydämmessään heräsi +jälleen viha rahaa vastaan, tuo nöyryytetyn köyhälistön raivo ja +vastustamaton halu järkähyttää olevia oloja. Hän ei kuitenkaan löytänyt +näissä tunteissa enempää lohdutusta kuin ennenkään. Sitäpaitsi hän nyt +selvään näki kuinka jykevä yhteiskuntarakennus oli. Tämä teki hänet +alakuloiseksi ja saattoi hänet uskomaan maailman nykyistä tilaa +kohtalon sallimaksi tahi jonkun julman oikeuden tuottamaksi, jonka +syitä hän ei saanut selville, ja jota vastaan nouseminen olisi ollut +järjettömyyttä. + +Nämät ajatukset saattoivat Emilion niin alle päin, että hän lakkasi +lukemasta, ei noudattanut kutsuja huviretkille, eikä lähtenyt ulos +moneen päivään. Kirkkoherra aavisti pahaa ja pistäytyi eräänä iltana +Emilion luo virkistämään häntä. + +-- Teidän täytyy oppia oikein yhdistämään työ ja huvitus, huvitus ja +työ -- sanoi hän, tehden tavallisen liikkeen sormillaan. + +Mutta kun huomasi Emilion todella alakuloiseksi ja että tätä halutti +avata sydäntänsä hänelle, pötki hän äkkiä tiehensä lausuen muutamia +ystävällisiä sanoja ovessa, portaissa, vieläpä kadullakin. + +Ainoa, jonka onnistui saada Emilio ulos, oli don Bruna, joka eräänä +aamuna tuli hakemaan Emiliota Saliceen aamiaiselle. + +Emilio todella virkistyi nähdessään tuon pirteän pikku papin, joka +hääri puutarhassaan kooten kasviksia ja hedelmiä ja riemuiten +kesäisestä päivästä. Heidän istuessaan vaatimattoman, siistin +ruokapöydän ääressä, elähytti isäntä hänen kuoleentunutta mieltänsä +hauskoilla, viattomilla pikku kertomuksillaan. Hän saikin rohkeutta +verratessaan itseänsä rumaan sisarentyttäreen, joka raukka paljosta +lukemisesta oli saanut silmänsä kipeiksi ja kulki aina alla päin +onnistumattomien tutkintojensa tähden. Hänen rinnallaanhan Emilio, +tutkinnon suorittanut opettaja, oli oikein etu-oikeutettu olento, joka +oli kiivennyt kunnian kukkuloille. Siitä huolimatta ei hän ollut niin +iloinen kuin tavallisesti ja don Bruna sen kyllä huomasi. + +-- Ratti kulta -- sanoi hän äkkiä -- te olette jostakin pahoillanne. + +-- Oh, minäpä tiedän, mikä on hätänä -- sanoi Johanna emännöitsiä, joka +samassa astui tirskuen sisään. -- Herra opettaja on siksi suruissaan +kun kaunis opettajatar matkusti pois. + +Hän tarkoitti neiti Pedania, joka vietti lupa-ajat Turinissa. Emilion +teki mieli läjäyttää palveliaa vasten suuta ja aikoi juuri vastata, kun +samassa unhoitti koko harminsa nähdessään veljenpojan käyvän aivan +tulipunaiseksi. + +Emilio ajatteli itsekseen, mikä saattoi olla syynä semmoiseen hämilleen +joutumiseen; johtuiko se turmeltuneen, tekopyhän pappiskokelaan +alhaisesta himosta vai perustuiko siveellisen miehen kauniisen, +palavaan rakkauteen, joka voi hillitä intohimonsa, vaan ei +teeskennellä. + +Don Bruna uudisti kysymyksensä, kun käsi kädessä astellen Emilion +kanssa kulkivat takaisin Caminaan päin: + +-- Vai niin, Rattini on alakuloinen! Siitä en pidä, enkä tahdo siitä +mitään tietää. Olettehan nuori mies, teillä on hyvät periaatteet, +tulevaisuus edessänne ja vielä niin monta, niin monta poikaa +kasvatettavana. Ei, se ei sovi. Meidän täytyy ryhtyä latinan lukuun. + +Pappi ei jättänyt Emiliota, ennenkuin tämä oli hieman hymyillyt ja +luvannut jonakin aamuna tulla latinaa oppimaan uuden tavan mukaan, +loppusointuisilla kieliopin säännöillä. + + +Koulu teatterissa. + +Emilion rakkaus kouluun heräsi uudelleen, kun jälleen ryhtyi virkaansa, +ja hän antautuikin tykkönään toimeensa. + +Vaan eräs ikävä tapahtuma häiritsi hänen työtään. + +Erityisistä syistä oli kunnallishallitus päättänyt sijoittaa +pretorin-viraston raatihuoneesen ja juuri Emilion luokkasuojaan, ja +koska koululle aiottu uusi vuokrahuoneisto ei vielä ollut kunnossa, +määräsi sindaco Emilion luokan vastaiseksi sijoitettavaksi +teaatteri-rakennukseen. + +Pojat olivat ihastuksissaan, mutta opettajasta se oli sangen ikävää. +Huone oli ensinnäkin varsin pimeä, kun ei siellä ollut muuta, kuin +kaksi rautaristikolla varustettua ikkunaa parven alapuolella. +Sitäpaitsi hänen pöytänsä ei sopinut olemaan muualla kuin näyttämöllä, +kuiskaajan kopin edessä, ja poikain täytyi istua parterrilla +sekä parven alla, niin että Emilion oli vaikea valvoa heidän +tarkkaavaisuuttaan, eikä hänen ääntänsäkään hyvin kuultu, vaikka +esirippu oli alas laskettuna. Huolimatta siitä, että paikka oli synkkä +kuin hauta, näytti kuin oppilaat, siksi että olivat teaatterissa, +pitäisivät oikeutenansa tunneilla peuhata ja jutella niistä +näytelmistä, joita olivat nähneet. + +Emilio valitti sindacolle, mutta tämä sanoi opettajaa turhan +tyytymättömäksi ja lisäsi: -- Siellä on valtiomies puhetta pitänyt; +voitte tekin siellä opettaa. + +Hänen täytyi siis tyytyä kohtaloonsa. Jotta huone edes vähänkin olisi +koulun näköinen, naulattiin kuninkaan kuva lehterille, vastapäätä +näyttämöä. Kirkkoherran neuvosta pantiin huoneesen myöskin tavattoman +iso, musta krusifiksi. Tämä kiinnitettiin nuoraan, joka riippui +näyttämön otsahirrestä. Mutta koska se siten joutui melkein keskelle +esirippua vasten erästä isoa, puolialastonta luonnotarta, joka muitten +neitosten kera oli kirjavin värin esirippuun maalattu ja pojat siitä +alkoivat ilvehtiä, käski koulu-legaatti siirtää krusifiksin toiselle +sivuseinälle. + +Täällä teaatterissa täytyi Emilio paran opettaa aina Tammikuun loppuun +saakka. Sillä ajalla huoneistossa usein pidettiin öisiä tansseja, +sattuipa välistä, että kun Emilio aamulla tuli kouluun, oli lattia +täynnä appelsiinin kuoria ja karamelli-paperia, joita pojat sitte +nuoleskelivat; ja hiestä sekä ruokahöyryistä sakea ilma saattoi +Emiliota tuntemaan itsensä varsin levottomaksi ja nöyryytetyksi. + +Kaikeksi onneksi pian virkisti häntä tieto, että palkintojen jakaminen +oli tapahtuva Helmikuun ensi päivinä ja että hän oli valittu pitämään +juhlapuhetta. + +Sindaco kammoi siinä määrässä tämmöisiä tilaisuuksia, että tavallisesti +oli niihin tulematta; mutta tänä vuonna hän oli päättänyt tehdä sen +juhlalliseksi ja itse ottaa siihen osaa. Tähän päätökseen hän oli +tullut kateudesta, kun luki _il Popolosta_ muhkean kirjoituksen, jossa +kerrottiin uudesta jalomielisyyden todistuksesta, minkä Stazzellan +sindaco oli osoittanut. Tämä näet oli antanut jakaa palkinnot +puutarhassaan, tavattoman isossa ansari-huoneessa isojen harvinaisten +kasvien ja ihanien kukkien keskellä, joista kertoja laajalti lateli. + +-- Hän pani toimeen juhlan ansarissa -- sanoi Lorsa; minä panen +teaatterissa. + +Kumma kyllä, Stazzellassa ei ollut teaatteri-huonetta. + +Palkinnoiksi sindaco antoi koko joukon kirjoja, jotka joku kreivi oli +joskus kunnalle lahjoittanut; muitten muassa niissä oli Rovanin _Sadan +vuoden historia_ punaisissa korukansissa. Siitä sindaco määräsi -- +tietämättä mitä se sisälsi -- edellisen osan luokan ensimäiselle ja +jälkimäisen toiselle oppilaalle. Sindaco kutsui juhlaan koko +kunnallishallituksen ja paljon tuttujansa, yksin lähikylistäkin. Mutta +kun äsken oli satanut paljon lunta, saapuivat vaan harvat. + +Vaikka yleisö oli harvalukuinen, esiintyi Emilio sydän kurkussa, sillä +nyt hän ensi kertaa piti julkista puhetta. + +Hän oli kirjoittanut neljätoista sivua _Kasvatuksen merkityksestä_, +suureksi osaksi muisteloita siitä, mitä oli lukenut; mutta ne +todistivat puhujan suurta rakkautta aineesensa, ja siinä oli paljon +kauniita kuvauksia. Kirjoittajan sydämmen kuuli sykkivän tässä +puheessa, mutta samalla hän puhui liiaksi tunteille, eikä tuo oikein +ollut yleisön mukaista. Emilio luki puheensa niin liikutuksissaan, että +kun joskus nosti silmänsä paperista ja katseli yleisöä, hän tuskin +tunsi harvalukuiset saapuvilla olevat naiset, legaatin pojan, joka +kivettynein kasvoin kuunteli, don Brunan valkopään ja neiti Pedanin +pienen hatun. Opettajattaren takana istui karabinieerien päällikkö, +mulkoillen silmiään ja väännellen viiksiään. + +Emilio luki teeskentelemättömän sydämmellisesti ja hänen puheensa +näytti syvästi vaikuttavan noihin ihmisiin, jotka olivat tottuneet +kuulemaan pakon luomia, tunteetta lausuttuja korupuheita. + +Kun hän oli puheensa päättänyt, paukutettiin käsiä, ja kirkkoherra, +joka pian sen jälkeen piti pienen puheen hänkin, lausui kohteliaita +sanoja Emiliolle. Moni kunnan mies ja lasten vanhemmat toivottivat +hänelle onnea, muitten muassa metsänvartia, jonka tukeva kädenlyönti +teki Emiliolle hyvää. Neiti Pedani, kaiken tunteellisuuden +julkivihollinen, sanoi suoraan, astuessaan Emilion ohi: -- Minä +onnittelen; mutta tiedättekö -- -- -- me kaksi olemme täydellisiä +vastakohtia. + +Sindaco, jolle koulu-legaatti oli puheen kestäessä useasti +kuiskutellut, mutisi Emiliolle: -- Hyvä, hyvä -- -- -- mutta vähempi +makeus riittää, minä pyydän. Teidän "rakkaat" lapsenne sohjasivat eilen +illalla nurkkani täyteen sikamaisia sanoja. + + +Koulu-legaatin vaimo. + +Epäsointuisat säveleet kumminkin haipuivat onnentoivotuksiin. + +Ollessaan yksin kadulla Emilio ihmeekseen näki koulu-legaatin vaimon +lähestyvän, taluttaen poikaansa, joka oli saanut palkinnon. Vaimo ei +ollut kertaakaan vuoden kuluessa tullut kouluun tiedustelemaan +pojastansa, vaan oli aina katsellut opettajaa melkeimpä +vastenmielisesti. Nyt sitä vastoin hän säteilevin kasvoin astui +Emiliota vastaan ja kiitteli minkä jaksoi hänen puhettaan, sanoen siinä +huomanneensa suurta kykyä, ja sydäntä, paljon sydäntä. Rouva oli +vieläkin ihan liikutuksissaan. Hänellä oli aivan samat ajatukset +kasvatuksesta, sen tuli perustua hyvyyteen, kärsivällisyyteen ja +itsensä kieltämykseen, ja hän kiitti opettajaa, tosin liian myöhään, +kaikesta tämän osoittamasta hyväntahtoisuudesta hänen pojalleen, joka +aina kotona puhui opettajasta. + +-- Opettaja, jolla on _sydäntä_, semmoista olen aina toivonut +pienokaiselleni. Jos _sydäntä_ kerran on, niin on kaikkea muutakin. +Puheessanne osoititte, että teillä on _suuri sydän_. + +Kun Emilio kuuli nämät paljot puheet _sydämmestä_ ja näki tuon lyhyen +pyöreän käden, jolla rouva huitoi kuin olisi tahtonut siunaella +opettajaa, muistui hänen mieleensä kolme päivää sitten tapahtunut riita +rouvan kodissa, ruokapöydässä, jolloin mies ja vaimo ensin olivat +nakelleet toisiansa koviksi keitetyillä munilla ja leivänpalasilla ja +sitten uhanneet isolla kahvelilla ja paistiveitsellä, niin että +naapurit olivat rientäneet apuun. Emilio ei tiennyt mitä vastata; hän +tunsi vastenmielisyyttä, sillä rouvan liiaksi voidellut hiukset, +julkeat, kovat kasvot ja koko tuo lyhyt, paksu olento häntä ällötti. +Rouva koki peittää runsaasti kuluneet neljäkymmentä vuottansa +ilettävillä nuoren tytön eleillä, jotka johtivat mieleen paikkakunnalla +liikkuvia hänen nuoruuttansa koskevia juttuja. + +Emiliota vaivasi joku hämärä ja kiusallinen aavistus, että hän ehkä oli +puheellansa tunkenut ihrakerrosten läpi rouvan tuntohermoihin, joihin +mies ei koskaan ollut saanut toisellaisia nuoliansa sattumaan. Hän +vastasi kylmästi rouvan uudistettuihin kädenpuserruksiin, kun tämä +jäähyväisiksi soi hänelle pari suloista, nääntyvää silmänluontia. +Ajatuksiinsa vaipuneena Emilio ei aluksi huomannut, mitä Reale puhui. +Tämä ahdisteli Emiliota siitä, ett'ei puheessa ollut sanaakaan +lausuttuna opettajakunnasta. + +-- Hitto vieköön! -- sanoi -- meidän täytyy käyttää tarjona olevia +tilaisuuksia, antaaksemme ihmisten tietää ajatuksiamme asioista. Viime +vuonna minä sätin hallitusta niin, että karabinieerien päällikkö +raivostui. + +Äkkiä hän muutti ääntä ja sanoi nauraa hissuttaen: -- Kuulkaas. Minä +näin sinut koulu-legaatin rouvan seurassa. Ole varoillasi, toveri. Tuo +nainen suosii erittäin "sivistyksen etuvartijoita". Edeltäjälläsi oli +ikävyyksiä hänen tähtensä, samoin sillä opettajalla, joka oli täällä +ennen häntä. Mies on mustasukkainen kuin turkkilainen kaikkia +meikäläisiä kohtaan. Kun vain näkee jonkun opettajan, luulee heti +tuntevansa kuinka sarvet otsastansa puhkeevat. Emilio nauroi. + +-- Ole varoillasi -- kertasi toinen ja meni matkoihinsa. + +Emilio asiata ei sen koommin ajatellut. Hänen suureksi ilokseen +muutettiin hänen luokkansa pois teaatterista, mutta valitettavasti ei +juuri sen parempaan paikkaan. Se näet sijoitettiin erään vanhan, +eläkettä nauttivan sotilaslääkärin talon alikertaan. Isännän täytyi +kulkea luokkahuoneen läpi päästäksensä pieneen suojaansa, jossa +oleskeli suurimman osan päivää eläimiä täyttäen. Tuon tuostakin hän +raotti ovea ja sanoi: -- Anteeksi, hyvä herrasväki! -- ja kulki samassa +huoneen läpi kantaen kädessään lintua tahi jotakin nelijalkaista +eläintä, mikä kaikki lapsia kovin häiritsi. Siitä huolimatta Emilio oli +mieluummin tämmöisessä valoisassa kievarinhuoneessa kuin pimeässä +teaatteri-pötsässä, jossa mielestänsä aina oli ikäänkuin puhujalavalla. + +Ikävä kyllä ei kauankaan viipynyt, ennenkuin Realen ennustus kävi +toteen. Legaatin vaimo tuli eräänä päivänä tuntien päätyttyä kouluun +poikaansa noutamaan. Tulipa sitten useamminkin jos jonkinlaisten +tekosyitten johdosta: väliin tahtoi muka tietoja koulutyöstä, väliin +kysyi neuvoja kirjojen ostoista, väliin oli haluavinansa ohjeita omien +lukujensa jatkamisen varalta. Joka kerta hän saattoi opettajaa +kappaleen matkaa kotiin päin. + +Haastelu kääntyi pian toisiinkin aineisin. Rouva puheli ympäröivästä, +luonnon-ihanasta maisemasta, alakuloisuudesta, jota aina tunsi +pilvisinä päivinä, ihmetteli, kun ei opettaja ollut synkkämielinen +eläessään täällä maakylän yksinäisyydessä, kyseli hänen omaisistaan ja +hellitteli opettajan sisaria. Jott'eivät vastaantulijat ymmärtäisi +hänen juttujaan, hän puhui hyvin nopeaan, huitoi käsillänsä ja rupesi +kovin murheellisen totiseksi, ikäänkuin olisi puhunut varsin tärkeistä +asioista tahi kysynyt vakavia neuvoja poikansa kasvatuksen suhteen. + +Kolmannen kerran Emiliota saattaessa, tämän huomio erityisesti kiintyi +erääsen yhä uudistuvaan temppuun: rouva silitti toisella kädellään +hänen kättänsä, sanoen: -- Kuulkaas -- ikäänkuin sillä kiihoittaakseen +hänen tarkkuuttaan. + +Neljännellä saattomatkalla Emilio tuli asiasta ihan varmaksi ja häntä +se kovin kiusasi, varsinkin kun ajatteli tuota kelpo poikaa, joka +tietysti ihmetteli opettajan tuttavallisuutta ja jutteluita äidin +kanssa. Hän olisi lujasti välttänyt rouvaa, jos se olisi käynyt päinsä +osoittamatta julkeata epäkohteliaisuutta, ja sitä ei rouva olisi +milloinkaan antanut anteeksi. Vielä enemmän hän huolestui nähdessään, +että samalla kun hän tuli kouluun, rouvan mies joko oitis tahi vähän +ajan perästä ilmaantui kadulle, johonkin kulmaan, kahvilan ikkunaan tai +torin laitaan, mutta vain sivuhahmo tahi selkä vilahti hetkeksi +näkyviin, ikäänkuin hän olisi tahtonut liikkua kaikkein huomaamatta +tahi saada ihmiset uskomaan, että oli ulkona omilla asioillaan. + +Eräänä päivänä, kun Emilio odottamatta kohtasi koulu-legaatin ja +tervehti häntä, nyökkäsi tämä niinkuin tavallisesti katsomatta +opettajaan, mutta nosti lakkiansa perin korkealle ja hänen kätensä +näytti vapisevan. + +Emilio oli oikein huolissaan, ei tiennyt kuinka oli menetteleminen ja +olisi mielellään kysynyt neuvoa joltakulta -- -- -- kun odottamaton +tapaus päästi hänet ajaksi pulasta: rouvan sisar kuoli äkkiä Turinissa; +rouva matkusti oitis sinne, eikä Emilio kuukauteen häntä nähnyt. + + +Vierailuja. + +Helmikuu oli ihana, lumeton ja lämmin. Emiliolla oli tämä kuukausi +rauhallista, hauskaa aikaa; joku vähäpätöisempi tapahtuma vain +hiukan vilkastutti kylän elämää ja antoi uusia aineksia hänen +mielikuvituksilleen ja havainnoilleen. + +Caminaan saapui eräänä päivänä vanha, kyyssäselkäinen, melkein +ryysyihin puettu opettajatar, joka monena kuukautena oli kulkenut +kylästä kylään pyytämässä muutamia lantteja virkaveljiltään ja +sisariltaan. Hän näytti päästökirjaansa, sindacon todistusta ja muita +papereita ja sanoi menettäneensä terveytensä pienessä kunnassa +etelä-Itaaliassa, jossa oli opettanut niin kosteassa huoneessa, että +sammakot hyppelivät tyttöjen jaloissa. Nyt hän oli matkalla Turiniin, +jossa rouva Malfatti parast'aikaa muutamien taiteenharrastajain +suosiollisella avulla hommaeli teaatteri-näytäntöä hänen hyväkseen. +Caminan opettajat kokoelivat hänelle hiukan apua. Laihanlainen heidän +apunsa oli, sillä edellisenä vuonna oli eräs toinen köyhä opettajatar +kulkenut kylässä. Rahain asemesta Reale antoi hänelle aimo kepin ja +läksi vahvasti juovuksissa, saattamaan häntä kilometrin matkan, sen +muotoisena kuin olisi ollut kurjuuden ritarina, ja haukkui kaikkia +ministereitä; illalla piti puheen kapakassa. + +Muutamia päiviä sen jälkeen, eräänä sunnuntaina, tulivat Pennaron +oppilaitoksen sisäoppilaat kylään; he olivat opettajinensa +jalkamatkalla. Heidän vanha voimistelun-opettajansa pani heidät +juoksumarssia pyyhkäisemään neiti Pedanin ohitse. Silloinpa Emilio ensi +kerran näki opettajattaren ihastuksesta säteilevän, katsellessaan +lapsia suurin silmin ja sieramet levällään niinkuin sotapäällikkö +tarkastaa joukkojensa liikkeitä. + +Kuukauden viimeisenä päivänä tuli _Harmaa Hattu_ nimiseen ravintolaan +pariskunta, josta puhuttiin pitkät ajat jälkeenkin päin. Ne olivat +Stazzellan opettaja ja opettajatar, jotka vasta naineina tekivät pienen +huvimatkan Caminaan tovereitansa tervehtimään ja pitivät näille +kahvikestit ravintolassa. Molemmat olivat lähes kolmenkymmenen ikäisiä +ja molempain kasvoista saattoi nähdä, että kuuluivat "aakkosten +paarias-luokkaan". Nyt näyttivät vapailta ja tyytyväisiltä eikä heidän +kasvonjuonteissaan ollut merkkiäkään menneistä huolista ja +kärsimyksistä. He kertoivat osan elämänsä vaiheista, loput sai arvata. +Sindaco oli pakoittanut heitä naimisiin, ehkä saadaksensa laillisen +vahvistuksen suhteelle, joka alkoi olla huonona esimerkkinä kasvavalle +sukupolvelle. He kiittelivät sindacoa pilviin saakka ja kertoivat +ihmeellisiä asioita koulustaan, Stazzellassa heillä muka oli erinäinen +rakennus puutarhoineen aivan omassa vallassaan. Heidän palatessaan +häämatkalta, oli heidän kunniakseen laitettu kunniaportti kukkasista, +ja pienillä tykeillä oli ammuskeltu. Sindaco oli antanut koko +kirjastonsa, kolme tuhatta nidosta, opettajakunnan käytettäväksi. Kunta +aikoi omalla kustannuksellaan lähettää opettajansa ja opettajattarensa +Milanon kasvatus-opilliseen näyttelyyn. Lyhyesti, he olivat löytäneet +opettajien eldoradon. Vastanaineet matkustivat pois, jättäen Caminassa +palveleviin virkatovereihinsa tunteen, jossa oli sekaisin mielihyvää, +kateutta ja toivoa. + +Joku ilkeä ihminen kertoi Lorsalle tuon onnellisen pariskunnan +käynnistä. Sindaco sanoi pilkallisesti: -- Opettajat ovat samanlaisia +kuin sindaconsa. Lorunlaskioita kaikki tyyni. Heille kaikille käy vielä +kerran surkeasti. + + +Hyökkäys. + +Maaliskuun ensimäisenä päivänä koulu-legaatin vaimo palasi, surupuku +yllään, Turinista ja rupesi oitis juoksemaan opettajan perässä +entistään vieläkin hellätunteisempana. Hän näet omaan tunteesensa +lisäsi uuden surunsa leiman, oli tämä sitte oikeata laatua tai +ainoastaan teeskentelyä, ja tahtoi kiiruusti saada takaisin, mitä +kuukauden poissa olemalla oli menettänyt. + +Eräänä aamuna hän kysyi Emiliolta, eikö tämä "hätätilassa" tahtoisi +tulla heille kotiin, lukemaan heidän poikansa kanssa, joka pyrki +kimnaasiin. + +Tuosta kysymyksestä Emilio jo aavisti hänen jonakin päivänä tekevän +noita peittelemättömiä ilmoituksia, joista ei verukkeilla pääse, ja hän +oli kovin levoton, kuinka asiasta selkiäisi loukkaamatta rouvaa kovin +kuolettavasti tahi näyttämättä itse kovin raukkamaiselta. Hänen +päähänsä ei edes pälkähtänyt ruveta minkäänlaisiin kauppoihin rouvan +kanssa, hänen koko olentonsa nousi tällaista tekoa vastaan. Mutta hänen +ihmeekseen päivät kuluivat ilman mitään sen enempää. Rouvan puheesta ja +käytöksestä olisi saattanut luulla, että jotain oli joka hetki tulossa, +vaikka huulet eivät saaneet sanotuksi. Lopulta Emilio rupesi uskomaan, +että vaimo jostain oikusta tahtoi pysyä tuntehikkaan ystävyyden +rajoissa, jota pienet lemmenvivahdukset ja äidillinen hellyys vain +höystivät, taikka sitten (ja se tuntui kaikista luultavimmalta), että +hän käyttäytyi sillä tavalla tuottaakseen miehellensä julkista häpeätä. + +Tätä viimeksi mainittua otaksumista vahvisti se, kun hän sai kuulla +aviopuolisojen välin käyneen yhä huonommaksi sisaren kuoleman jälkeen. +Sisar oli jättänyt rouvalle pienen perinnön ja nytpä mies syytti hänen +kätkeneen seteleitä ja papereita, joita kuoleva muka oli antanut +kädestä käteen. Näiden johdosta syntyi kamalia jupakoita ja huimia +tappeluja. Eräänä aamuna saapui rouva kouluun iso mustelma silmän alla; +hän käytti yksin tätäkin tehdäkseen katseensa entistänsä suloisemmaksi, +nääntyneemmäksi. Silloin opettaja ei enää epäillyt olevansa vain +jonkinmoisena koston välikappaleena, ja hän rauhoittui jossakin määrin. +Vaan tästä huolimatta tuo julkinen ihasteleminen häntä kiusasi, sillä +moni kylässä katseli jo häneen pilkallisesti. Lopullisen selityksen sai +hän Realelta. + +-- Siis -- kysyi tämä muutamasti kohdatessaan Emilion -- rupeavat +raudat kuumenemaan? + +Toisen jyrkkä kieltäminen oli aivan turha vaiva. + +-- Ole varoillasi -- sanoi toveri ja sulki toisen silmänsä -- mies on +kostonhimoinen -- -- -- ja tekee sulle vielä ikävät kepposet. + +Sitten astui niin lähelle Emiliota, että tämä tunsi viinanlöyhkää +toisen suusta, ja lisäsi: -- Tahdotko kuulla ystävän neuvoa? -- -- -- +Anna sinä sen narssun olla. Koko kylä puhuu asiasta. + +Nämät tiedot saivat Emilion raivoon. Hän vihasi rouvaa, hänen miestään +ja omaa kohtaloansa, joka ei koskaan jättänyt häntä rauhaan; hän päätti +ensi tilassa puhua suunsa puhtaaksi ja oitis lopettaa tuttavuuden, +huolimatta siitä, loukkaisiko sillä vai ei. Pysyen järkähtämättä tässä +päätöksessään, hän monta päivää mietti, kuinka olisi käyttäytyminen ja +mitä hän sanoisi rouvalle. + +Eräänä iltapäivänä näki Emilio koulu-legaatin rouvan seisovan taaskin +puutarhansa portilla, jossa näytti odottelevan opettajata. Emilio meni +suoraan hänen luokseen ja aikoi nyt antaa iskunsa. + +Mutta rouvan ensi sanat salpasivat hänen suunsa. Rouva lähestyi +huolestuneen näköisenä ja sanoi: -- Tulkaa hetkeksi luoksemme, herra +opettaja, Poikani on sairaana ja minä olen hyvin huolissani. Hän tulisi +hyvin iloiseksi, jos teidät näkisi. Emme voi ymmärtää, mikä häntä +vaivaa. + +Koska Emilio piti pojasta, läksi hän oitis sisään; toivoipa myös +samalla miehen mustasukkaisuuden haihtuvan, kun se näkisi opettajan +noin avomielisesti taloon tulevan. Ovesta sisään astuessaan Emilio +kysyi koulu-legaattia. Tämä oli samana aamuna kello kuusi matkustanut +asioille Turiniin. Tuota sattumaa ei Emilio pitänyt hauskana. + +Hän kulki kahden huoneen läpi ennenkuin tuli pojan luo, joka hymyellen +tervehti opettajaa ja nousi istumaan vuoteessaan. + +Emiliota ihmetytti; sillä vaikka hänellä ei ollut lääkärin silmää, näki +hän oitis, että poika oli korkeintaan hiukan vilustunut. Katse oli +kirkas, ääni luja ja posket punottivat. Pojan ensi sanoista Emilio +ymmärsi hänen tahtovan nousta ylös, ja kohta lensi salaman nopeudella +se ajatus opettajan mieleen, että äiti tahallaan pakoitti poikaa +sängyssä makaamaan. Hämmentyneenä hän sopersi muutamia sanoja tahtoen +päästä sieltä niin pian kuin suinkin. + +Tuntuipa siltä kuin pojan näkeminen olisi kiihdyttänyt äidin +levottomuutta; sillä niin pian kuin Emilio ja hän olivat päässeet +viereiseen huoneesen, rupesi rouva äkkiä itkemään ja virkkoi: -- Oi, +opettaja rakas, sanokaa, ett'ei se ole vaarallista! -- Ja hän +heittäytyi opettajan kaulaan ja antoi päänsä vajota hänen rintaansa +vasten. Rouvan viekkaus ja julkeus, tieto, että poika oli +sisähuoneessa, tuo öljyinen pää ja lihava lihamöhkäle saattoivat +Emilion sielun ja hengen semmoiseen vastustamisraivoon, että hän oli +vähällä heittää rouvan aika töyssäyksellä luotaan. Nyreänä hän irroitti +lihavat kädet hartioistaan, astui askeleen taaksepäin ja sanoi +tuimasti, rouvaan katsomatta: -- Mutta eihän poikaa mikään vaivaa! +Miksikä teette itsenne suotta levottomaksi? + +Veri nousi rouvan päähän, mutta hän hillitsi itseänsä; hän oli +hämmästyvinänsä ja suuttuvinansa siitä, että hänen käytöstään muka oli +väärin ymmärretty, ja sanoi kiukusta muuttunein kasvoin: -- Katsokaas +vain -- -- -- Oho, mitä olette luulotelleet, häpeämätön ihminen, +pässinpää? -- Ja hän näytti kädellään ovea. Mutta Emilio oli jo +rientänyt ulos. + + +Rakkaus kouluun. + +Kauhistuneena läksi Emilio koulu-legaatin huoneesta, sillä hän tiesi +rouvan alkavan sotaa häntä vastaan; mutta samalla hän tunsi suurta +helpoitusta päästyänsä tuosta häpeällisestä orjuudesta. Tapahtumaa +tarkemmin ajateltuaan hän ymmärsi, ett'ei olisi ollutkaan muuta keinoa +kuin se, jota hän oli käyttänyt. Jos olisikin ollut vähemmin äreä, +olisi hän kuitenkin rouvaa loukannut, ja jos taas, välttääkseen +suuttumusta rouvan puolelta, olisi pakoittanut itseänsä inhottavaan +myöntyväisyyteen, niin olisi hän vetänyt päälleen miehen vihat. Siis +oli parasta, ett'ei asiata enää ajatellutkaan. + +Rouva ei tullut enää kouluun, vaan kulki väristen, tervehtimättä +Emilion ohitse, ja kun eivät enää puhuneet toistensa kanssa, jätti +mieskin julkisen vakoilemisensa. Mutta joko hän sitten oli saanut +kuulla opettajan käyneen heidän kodissaan, taikka muuten epäili vielä +olevan salaista yhteyttä rouvansa ja opettajan välillä, sen sijaan että +olisi muuttunut hyväksi jälleen hän mulkoili entistä enemmin ja vältti +minkä voi opettajan silmiä sekä vastasi tämän tervehdykseen entistä +vapisevammalla kädellä. Oli kuinka hyvänsä, Emilio toivoi, koska nyt +kaikki yhteys rouvan kanssa oli katkaistu, miehen ennemmin tahi +myöhemmin rauhoittuvan. Ja hän antautui entistä innokkaammin työhönsä. + +Tähän aikaan hän hartain mielin lueskeli Pestalozzin _Lienhard ja +Gertrud_ nimistä teosta ja Legouven kirjaa "_Meidän lapsemme_"; niistä +hän sai uusia aatteita ja tunteita sekä keksi uusia menettelytapoja +luonteen kehittämiseksi, joilla sitte kokeili luokallaan. Sitäpaitsi +oli hän eräältä kylässä majailevalta kreiviltä, joka omalla +kustannuksellaan oli rakennuttanut Caminan teaatteri-huoneen, saanut +käytettäväkseen Grimaldin 48 ja 49 vuosien sotatapahtumia esittäviä +kuvia. Kerta viikossa Emilio toi näitä kuvia kouluun aina yhden +erältään, ja suureksi mielihyväkseen hän huomasi kuvissa esitettyjen +kertomuksien tekevän syvän vaikutuksen poikiin, jotka tuntien päätyttyä +puhuivat niistä, toistelivat niissä esiintyviä nimiä ja kaikin tavoin +kokivat selvästi ja lämpimästi tehdä selkoa kertomuksista. Tehokas +rangaistus rikoksesta tahi laiminlyönnistä oli, jos käski oppilaan ulos +luokasta, juuri ennenkuin taulu otettiin esille, ja sanoi: -- Sinä et +ansaitse sitä nähdä. Se oli haluttomimmallekkin kovin katkerata. +Tapahtuipa melkein aina, että syyn-alainen tunnin päätyttyä ilmestyi +opettajan luo nöyrästi pyytäen saadaksensa nähdä taulua, jotta voisi +kirjoittaa sen viikon aineen. + +Innostuneimpia oli koulu-legaatin poika joka, tietämätön kun oli siitä +mitä puhuttiin opettajasta ja hänen äidistään, ei viime tapahtumain +jälkeen ollut vähääkään muuttanut ystävällistä ja kunnioittavaista +käytöstapaansa. + +Emilio oli äsken luokassansa keksinyt toisenkin kelpo luonteen. Se oli +puukauppiaan poika, kaunis nuorukainen, jonka lahjat näkyivät olevan +kehitystä vailla ja jota kovin harmitti, kun ei vaan oitis ymmärtänyt, +kohta oikein vastannut tai selvään muistanut. Tästä huolimatta oli +poikanen niin ylpeä, että oli enemmän kuin kaksi kuukautta vihoissaan +opettajalle, kun tämä eräänä päivänä oli kärsimättömänä sanonut: -- +Sinua turhaan opettaa, -- Mutta paremmin opittuaan tuntemaan pojan +luonnetta kohteli hän häntä aivan toisin, teki kysymyksensä niin, että +ne melkein jo sisälsivät vastaukset ja tuotti hänelle tuon tuostakin +pieniä syitä itsetyytyväisyyteen. Sillä lailla Emilio herätti pojan ja +voitti hänen sydämmellisen rakkautensa. + +Innostuneena muutamista hyvistä tuloksista ryhtyi Emilio hartaasti eri +luonteitten tutkimiseen ja rupesi nyt niinkuin kerran ennenkin tekemään +muistiinpanoja joka oppilaasta. Hän mietti jo edeltäkäsin, kuinka hänen +oli pahempitapaisia nuhteleminen, miltä kannalta heidän rikoksiansa +katseleminen, ja saattoiko ehkä kodissa ja kotioloissa olla jotain, +jonka kautta voisi vaikuttaa heidän sydämmiinsä. Äksympien suhteen hän +menetteli niin, ett'ei ollut heistä tietävinään, eikä moneen päivään +katsonut sinnepäinkään, missä istuivat, aivan kuin heidän paikkansa +olisi ollut tyhjänä; väliin taas puhui heistä, niinkuin olisivat olleet +kuolleina ja sillä lailla hänen onnistui saada heitä katumukseen. + +Juuri se tieto, että opettajan hyvyys oli niin suuri kuin ajatella +saattoi ja että hän teki työnsä kaikin voimin, antoi hänen +suuttumiselleen ja nuhteilleen ihmeellisen vaikutuksen; pojat +käsittivät opettajan sopivista sanoista hänen olevan loukatun ja +todella pahoillaan. + +Emilio muisteli tällöin selvästi, että hän sinä aikana, jolloin teki +työnsä vastahakoisesti ja ylenmielin, oli ollut turhaan kiukkuinen, sen +sijaan että olisi ollut sopivasti pahoillansa, ja että häntä +oppilaitten pahat teot olivat enemmän kiusanneet kuin surettaneet, +koska oli pitänyt niitä pikemmin hävyttömyyksinä itseänsä kohtaan kuin +oikeutta loukkaavina rikoksina. + +Niin hänen päivänsä kuluivat ahkerassa työssä ja tyytyväisyydessä; ja +kun hän istui herkuttoman päivällispöytänsä ääressä, laiha lihaliemi +edessään, olipa aivan kuin Faustina Galli olisi taputtanut häntä +olkapäälle, ja hiljaa mietti silloin Emilio tyytyväisenä itsekseen: -- +Olethan jo seitsemänkolmatta vuoden vanha. + + +Pahoja enteitä. + +Emilion mielenrauha kuitenkin hiukan häiriytyi ulkopuolella koulua. +Muutamista merkeistä päättäen hän huomasi koulu-legaatin salaa +vehkeilevän häntä vastaan. Väliin katseli sindaco häntä miettiväisesti, +ikäänkuin olisi ajatellut asioita, joita toiset olivat hänelle +kertoneet, ja nyt mielessään vertaisi niiden johdolla saatua kuvaa +ihmiseen, joka hänen edessään seisoi. Emilio ei pelännyt sindacoa, +mutta hän pelkäsi tuota toista, punatukkaista, kelta-ihoista, joka +istui puolen päivää liikkumattomana puutarhansa nurkassa pernatautiaan +miettien ja muistutti henkilöstä, joka on halpaukseen kuollut, ilman +että perhe on sitä huomannut. Mitähän se ajattelikaan pitkinä, synkkinä +hetkinä, joita työttömänä vietti tuolillaan? Eiköhän sitä, kuinka +toista vahingoittaisi. + +Toisekseen Emilio taas rauhottui, kun ei tiennyt, millä tekosyyllä +saattaisivat karata hänen kimppuunsa. + +Pahoja enteitä rupesi kuitenkin ilmestymään. + +Eräänä päivänä kun hän, oppilaitten lähdettyä, nuhteli erästä poikaa, +jonka sitä varten juuri oli käskenyt jäämään, kuuli hän jonkun +pysähtyvän oven taa. Hän riensi ikkunaan katsomaan ja näki kadulla +koulu-legaatin käyrän selän poistuvan kauemmas. Se oli seisonut +kuuntelemassa. + +Eräänä päivänä sindaco ilmestyi koululle samassa kun poikain oli kotiin +lähdettävä, ikäänkuin olisi tullut valvomaan heidän lähtöään. Mitä +varten? Meniväthän pojat aina siivosti ulos. Legaatti lie käskenyt +hänet sinne ja ilmoittanut poikain meluavan lähteissään. + +Vihdoinpa eräänä aamuna, kun Emilio meni puolta tuntia aikaisemmin +kouluun, piirustaakseen, ennen lasten tuloa, isolle taululle +maantieteellistä karttaa, pisti sindaco nenänsä ovesta sisään, +ikäänkuin katsoakseen, oliko opettaja paikoillaan. Legaatti seisoi +kadulla. Mitä tuo merkitsi? Miksi eivät niin tehneet Realelle? Juuri +Realelta tahtoi Emilio kysyä miksi häntä vastaan vehkeiltiin ja mitä +ihmiset hänestä juorusivat, ja niin hän läksi eräänä iltana +tiedustelemaan. Mutta Reale, vanha kettu, joka vaikeimmissa tapauksissa +piti viran-omaisten puolta, oli varoillaan eikä ilmaissut mitään +toverilleen. + +-- Mitäs minä tiedän? -- hän vastasi. + +Häneltä ei siis Emilio saanut selvää asiasta ja päättikin olla sitä sen +koommin ajattelematta. + + +Kevät. + +Kevät oli tullut, pohjois-Itaalian suloinen kevät, jota joku +luonnon-ihailia on sanonut koko maapallon ihanimmaksi, luonnon +iloisaksi heräämiseksi, verrattavaksi siihen iloon, millä nuori nainen +irroitaikse vanhan hallitsijan syleilystä rientääkseen rakastetun +nuorukaisen rinnoille. + +Nuoressa opettajassakin kaikki tunteet heräsivät uuteen eloon. Vanhan +sotilaslääkärin pikku puutarhasta tunki ruusujen tuoksu hänen +luokkahuoneesensa ja ikkunasta hän näki kotiseutunsa valkoiset vuoren +huiput, jotka johtivat mieleen lapsuuden muistoja. Väliin Emilio, +tunteittensa humauksissa, näki oppilaissaan pikku veljensä, semmoisina +kuin nämät olivat olleet noina lohduttomina päivinä isän kuoleman +jälkeen, ja silloin hän tunsi vastustamatonta halua hyväillä heitä. +Semmoisina hetkinä hänen ei edes tarvinnut taistella siistinten ja +hauskinten poikain suosimista vastaan; hän laski aivan itsestään +kätensä karkeimpien ja rikkinäistenkin takkien olalle, pilkattujen +lasten pään päälle, otsille, joille puutteet, taudit ja huolet olivat +piirtäneet selvät merkkinsä. Hänelle ei ollut kylläksi, että näki +oppilaansa koulu-tunneilla. Vaikka missä maalla olisi kenen heistä +tavannut, seurasi hän tätä jonkun matkaa tiellä, taikka istautui +kivelle pojan viereen ja kertoi hänelle yhtä ja toista hyödyllistä ja +huvittavaa. + +Koska Emilio oli koulussa ilmoittanut, että se, joka tahtoi häneltä +jotain kysyä, taikka parannella tietojaan jossain aineessa, saisi tulla +hänen luokseen kotiin saamaan opetusta ilmaiseksi, kävi siellä +lupa-aikana yksi ja toinen, muitten muassa puukauppiaan poika, joka oli +äidinkielessä muitten jäljessä ja siksi nyt kirjoitteli ylimääräisiä +aineita. Muutamille Emilio opetti vapaan käden piirustusta, toisille +hän lainasi koulusanomia, joissa oli hauskoja kaksinhaasteloita +taikka kertomuksia, ja sitä haluavaiset saivat hänen kädestään +onnentoivotuskirjeitä isän tai äidin nimipäiväksi, ja sillä lailla +Emilio pääsi vanhempain suureksi suosikiksi. Moni vanhemmista tuli +opettajan kotiin kiittämään, toiset lähettivät hänelle hedelmiä ja +vihanneksia, puoteihin ja tupiin häntä ohi astuessa pyydettiin juomaan +lasillinen viiniä. Nämä hyväntahtoisuuden osoitukset tekivät hänelle +oikein hyvää. Häntä eivät enää koulu-legaatin salahankkeet häirinneet, +eivätpä edes kun hän eräänä päivänä, puukauppiaan pojan lähdettyä hänen +luotaan ja nyökäyttäessään tälle hyvästiä ikkunasta, huomasi sindacon +ja legaatin kätkeytyneinä läheisen nurkan taakse, ikäänkuin olisivat +olleet siellä vakoelemassa. + +-- Ehkä luulevat -- ajatteli itsekseen -- minun antavani tunteja maksoa +vastaan ja sitten toimittavani parempia numeroita todistukseen. En +huoli puhdistautua moisesta syytöksestä. Jos nostavat kauteen, silloin +kyllä selitän asian. + + +Salamat. + +Vaan siitä päivästä alkaen puukauppiaan poika ei enää käynytkään +kirjoittamassa ja muutamat muutkin pojat jäivät tulematta. Emiliossa +hänen äskeinen arvelunsa kävi yhä varmemmaksi. Legaatti mahtoi +uskotella vanhempia, että opettaja muka antoi nyt vapaatunteja +vaatiakseen sitten maksoa lukuvuoden lopussa, jolloin tutkinto oli +edessä. Se oli selvää, niin se ihmisiä uskotteli. Emilio ei huolinut +kysellä pojilta, ett'ei antaisi syytä juoruihin, vaan päätti myöhemmin +käydä kodeissa selitystä pyytämässä. Mutta pian hän keksi jotain uutta +ja ikävää isoimmissa ja edistyneimmissä pojissa, jotain rangaistusta +vaativaa julkeutta ja röyhkeyttä, ja kuritusten jälkeen hän huomasi +heidän ilkeästi hymyelevän, ikäänkuin olisivat jotain salaa ajatelleet. +Tuntuipa kuin liikkuisi paikkakunnalla joku halventava huhu hänestä, +joka oli alentanut opettajalle tulevaa kunnioitusta. Sitä eivät voineet +vaikuttaa yksin vapaatunnit. Äkkiä johtui hänen mieleensä, että joku +vihollinen Altaranassa, ehkäpä sindaco, oli kirjoittanut ja kertonut +Caminaan jotain ikävää, alentaakseen hänen mainettansa. Vaan hänestä +tuntui taas uskomattomalta, että olisivat kaksi vuotta pidättäneet +kostonhaluansa. Mutta kun hän näki yhä useampain oppilaitten muuttuvan +samaan suuntaan ja huomasi monen kyläläisen katselevan itseään uteliain +ja pilkallisin silmin, pelkäsi hän omistaneensa tietämättään jonkun +ruman tavan puheessa tahi eleissä ja liikkeissä. Hän siis rupesi +tarkastelemaan itseään, mutta ei voinut havaita mitään erinomaisempaa. +Kiusaava epäilys oli yhä jäljellä. Mutta yhdestä asiasta hän oli varma: +kaikkien näiden alkuunpaniana ei ollut kukaan muu kuin tuo vanha +punatukka. + +Eräänä päivänä päätti Emilio mennä suoraa päätä koulu-legaatin luo ja +nostaa sanakiistaa, jotta kerrankin puhuisivat suunsa puhtaaksi +toisilleen, joko sitte sitä seuraisi rauha taikka se olisi rehellisen, +avonaisen sodan julistus. + +Mutta seisoessaan legaatin puutarhan portilla ja nähdessään tuon +ruumiintapaisen, liikkumattoman olennon istuvan lehtimajassa +hautapatsaan näköisellä istuimella, kadotti hän kaiken toivon saada +aikaan mitään hyvää, ja niin hän astuikin ohitse. + +Hän aikoi kääntyä kirkkoherran puoleen, mutta tämä oli sairaana. +Hän ajatteli don Brunaa; mutta pieni pappi, joka asui ulkona +kylästä, ei saattanut mitään tietää. Silloin hän päätti kysyä +ruokatoveriltaan, jonka kanssa söi ravintolassa, nuorelta, +ymmärtäväiseltä piirilääkäriltä, ja meni siinä tarkoituksessa, heidän +eräänä päivänä toisiansa kohdatessaan syrjäkadulla, tämän luokse ja +tiedusteli ystävällisesti, tiesikö tämä mitä hänestä, opettajasta, +paikkakunnalla puhuttiin. + +Lääkäri punastui ja oli hetken ääneti. Sen jälkeen vastasi: -- En tiedä +-- -- -- luulen, että -- -- -- mitä te tarkoitatte? Kunnassa ollaan +niin -- -- -- Luultavasti nuo ovat ennakkoluuloja -- -- -- Monelta +kannalta voi asioita katsella, aina sen mukaan kuinka kunkin luonto on +-- -- -- Te olette liian hyväluontoinen. Uskokaa minua, ei ole tarvis +olla liian hyvä kovaluontoisille ihmisille, jotka eivät ymmärrä +-- -- -- taikka pitävät sitä aivan toisena. Olkaa ankarampi -- -- -- +pojillekkin. Väliin viran-omaiset luulevat liian suurta lempeyttä +-- -- -- heikkoudeksi. -- Ja niin hän jätti Emilion puhumatta sanaakaan +sen selvempää. + +-- Lempeyttä? -- ajatteli opettaja. -- Heikkoutta? Siis aina sama +soimaus; ei niin paljon sokuria. Mutta miksi eivät sano suoraan? Ja +miksi eivät pojat ennen nauraneet? -- -- -- Siinäpä onkin muuta +lisäksi. + + +Raju-ilma. + +Tuskissaan tästä epätiedosta Emilio seuraavana päivänä meni kouluun; +hän oli lujasti päättänyt jollain lailla päästä totuuden perille. +Tullessaan luokkaan pari minuuttia liian myöhään, hän löysi sen aivan +epäjärjestyksessä ja huomasi tulollaan keskeyttäneensä kiivaita +keskusteluja. Vaikeata oli saada pojat hiljenemään. Emilio alkoi +tuntinsa ja opettikin noin puolen tuntia, mutta huomasi poikain olevan +tavattoman hajamielisiä ja ehtimiseen murahtelevan. + +Lopulta hän rupesi kyselemään, ensin puukauppiaan pojalta. + +Tämä nousi seisomaan, mutta ei saanut vastanneeksi. Hänen uljaissa, +pikku kasvoissaan kuvautui suurempi hämmennys kuin muuten, jolloin hän +ei osannut kysymykseen vastata. + +Emilio lähestyi hänen paikkaansa ja sanoi: -- Sinä olet jäänyt jälkeen. +Sinun täytyy lukea tarkemmin nämä säännöt. Miksi et tullut enää +luokseni kotiin lukemaan? + +Poika kallisti päänsä eikä vastannut. + +-- Kielsikö joku sinua? -- kysyi Emilio. + +Poika vaikeni yhä. + +-- Vai ehkä sinua itseäsi ei enää haluttanutkaan tulla? + +Vaistomaisesti pudisti poika päätään. + +-- Oi, sinulla oli kyllä halu tulla -- virkkoi Emilio. -- Ethän +saattanut olla tyytymätön opettajaasi. Ethän voi väittää minun koskaan +tehneeni sulle muuta kuin hyvää, siitä päivästä asti, kun kouluun +tulit? Ethän ole lakannut pitämästä minusta, vai kuinka? + +Näitä sanoja kuullessaan poika purskahti itkuun, pani toisen kätensä +silmien eteen ja pudisteli taas kieltävästi päätään. + +-- Jo on kylläksi -- sanoi Emilio, otti pojan pään kättensä väliin ja +suuteli häntä otsalle. + +Kaikki isommat pojat purskahtivat nauruun. + +Opettaja tunsi piston sydämmessään ja kasvonsa muuttuivat. + +-- Miksi nauratte? -- kysyi hän. + +Kaikki lakkasivat nauramasta, mutta kukaan ei vastannut. + +-- Sinä siellä? -- huusi Emilio ja kääntyi isomman pojan puoleen. -- +Miksi sinä nauroit? Mitä sinä ajattelit? Mitä nyt ajattelet? Mitä olet +kuullut minusta? + +Opettajan kasvot olivat kalpeat ja kamalat nähdä. Poika näytti +pelon-alaiselta ja oli vaiti. + +Emilio seisoi hetken ääneti, sitten sanoi: -- Tunti on päättynyt. +Menkää kotiinne. + +Kaikki astuivat hiljaa ulos. Emilio otti lakkinsa, sulki koulun ja meni +suoraa tietä raatihuoneelle. + +Vahtimestari, joka seisoi portissa, sanoi sindacon olevan sisällä. +Lupaa kysymättä astui Emilio virkahuoneesen, jossa löysi sindacon +täydessä työssä kirjoituspöytänsä ääressä; hänen vieressään seisoi, +kalotti päässä ja iso päiväkirja kainalossa, koulu-legaatti, joka +käänsi silmälasinsa huoneesen astuvaan. + +Sindaco nosti kysyvästi päätään; näytti siltä, kuin hän olisi ollut +pikemmin kiusattu kuin vihoissaan Emilion odottamattomasta tulosta. + +Emilio puhui asiansa suoraan, hiukan vapisevalla äänellä: -- Minä olen +tullut, antakaa anteeksi jos sopimattomalla ajalla, pyytämään +selityksiä teiltä, herra sindaco. -- -- -- Luulen teidän voivanne antaa +selityksiä -- -- -- Lyhyesti sanoen, ihmisillä on jotain minua vastaan, +ja koko ympäristöni on muuttunut -- -- -- Te tiedätte sen kyllä +-- -- -- Minä teen velvollisuuteni tunnollisesti ja olen aina tehnyt. +Joku vehkeilee salaa minua vastaan -- -- -- Oppilaani, jotka ennen +minua kunnioittivat, eivät ole niinkuin ennen. Voitteko minua mistään +moittia? Missä olen rikkonut? Tässä on joku erehdys taikka parjausta. +Minun on oikeus saada se tietää voidakseni puolustaa itseäni. +Puhukaamme kunnon ihmisten tavoin. Minä olen valmis teitä kuulemaan. + +Sindaco oli hämillään. Mutta hän ei päässyt luikertamaan pakoon. Hän +riisti otsaansa isolla, luisevalla kädellään ja vastasi tuijottaen +Emilion rintaan: -- Tässä ei ole panettelua -- -- -- rauhoittukaa. +Ainoastaan -- -- -- olenhan sitä monasti teille sanonut. Koulupoikain +suhteen vaaditaan enemmän ankaruutta, enemmän -- -- -- niin, mitäs minä +tiedän? Te olette liian hyvä. Se on minun ajatukseni. Mutta kun kaikki +harkitaan -- -- -- + +-- _Mutta kun kaikki harkitaan_ -- matki opettaja -- on mahdotonta, +ett'ei olisi muuta. Minä opetan ja kasvatan niinkuin sydämmeni ja +omatuntoni käskevät. Teidän tulee katsella tuloksia. Minun luokassani +on aina ollut hyvä kuri. Otan koko kunnan todistajakseni. Jos olisi +kysymyksenä ainoastaan liiallinen hyvyys, eivät pojat olisi lakanneet +minua kunnioittamasta. Siinä on jotain panettelua. Puhukaa suoraan. + +Kyllästyneenä sindaco kohautti toista olkapäätään, niinkuin asia ei +olisi koskenut häntä lainkaan, ja kääntyi tuskastuneena legaattiin, +ikäänkuin ilmoittaakseen, että tämän nyt oli vuoro puhua asia selväksi. + +-- Niin, herra sindaco -- pitkitti Emilio korkealla äänellä -- +täytyy olla joku roisto, joka minua parjaa. -- Ja Emilio tuijotti +koulu-legaattiin. + +Sanat sattuivat häneen, ja kääntäen kalmankarvaiset kasvonsa +opettajaan, hän sopersi kiukkuisena: -- Te hy -- -- hyväilette poikia. + +-- Mitä tarkoitatte? -- Emilio kysyi vaaleten. + +-- Kyllä te ymmärsitte! -- vastasi toinen. + +Opettaja seisoi hetken aivan kuin kivettyneenä. Sitten sutkahutti +koulu-legaatille aika korvapuustin, niin että kalotti, silmälasit ja +päiväkirja lensivät kukin eri haaralleen ja legaatti löi toisen +poskensa seinä-almanakkaan. Samalla Emilio kiljaisi miehen korvaan: -- +Siinä on sinulle, sen valehtelija, sen sika, sen pelkuri! + +Sindaco ryntäsi Emiliota vastaan, mutta töyttäsikin vahingossa +koulu-legaattiin niin että tämä kaatui pitkäkseen, ja sindacon sitte +siinä virkaveljeänsä auttaessa, katosi opettaja huoneesta. + + +Post hoc. + +Vahtimestari, kunnallislautakunta, karabinieerit, pretori ja +kirkkoherra, oppilaitten vanhemmat ja puolen maailmaa oli kuohuksissa +näitten tapahtumain johdosta. Näyttipä siltä kuin Emilio päättäisi +päivänsä kaleereissa. Mutta asialle tulikin hauskempi loppu. + +Nuorukaisen ulkomuoto, hänen mielikarvaudesta tukahtunut äänensä, kun +hän kertoi kaikesta rehtorille ja prefektille Turinissa, olisivat +riittäneet takaamaan heille hänen puheensa totuutta. Ja kun kerran +oltiin varmat siitä, että hän puhui totta, muuttui syytös häntä vastaan +niin halpamaiseksi, että se kerrassaan teki Emilion käytöksen legaattia +vastaan oikeutetuksi. Sitäpaitsi huomasi Caminaan lähetetty tarkastaja +kaikkien, yksin niittenkin, jotka olivat juoruja uskovinansa, +suurimmasti kehuvan opettajaa, ja legaatti puolestaan, kun käsitti +opettajalla olevan syytä haastattaa häntä kunnianloukkauksesta, luopui +vaatimuksestaan saada vahingonkorvausta särkyneistä silmälaseistaan. + +Emilion oli mahdoton jäädä kauemmaksi siihen kylään, eikä hän enää +olisi ehtinyt hakea muuta paikkaa alkavaa lukuvuotta varten, vaan olisi +jäänyt puille paljaille tahi Golilaisten niskoille -- joka jälkimäinen +vaihtopuoli oli hänestä kahta kauheampi -- ellei hänen olisi +sattumuksen ja rehtori Megarin avulla onnistunut saada väliaikaista +koulutyötä Bossolanon kunnassa. Sikäläinen kansakoulu-opettaja oli +odottamatta saanut suuren perinnön ja lentänyt kuin nuoli tiehensä, +nyökäyttämättä edes päätään kylän kirkontapulille. + +Viimeinen tapahtuma Caminassa oli koskenut arjinta paikkaa Emilion +sydämmessä. Hänestä tuntui kuin olisi hänen ihmisrakkautensa lähde ja +opettajatoimensa innostus ollut ikipäiviksi myrkytettyinä. Ei hän enää +koskaan voisi tulla entisensä kaltaiseksi, vaan voittamaton inhon tunne +olisi ainaiseksi pidättävä hänen kättään hyväilyistä ja kuolettava +ystävälliset sanat hänen huulillaan. + +Näin surkeassa mielentilassa eli Emilio pitkät ajat. Ainoa, mikä +hänelle tuotti lohdutusta, oli muudan metsänvartian samalla +ystävällinen ja naurettava teko. Tämä näet, kohta raatihuoneessa +tapahtuneen jupakan jälkeen, kun arvasi opettajan surulliseksi ja +huolestuneeksi, oli antanut poikansa huutaa avaimen reiästä, +osoittaakseen, että hän ainakin piti opettajan puolta: -- Hyvää päivää, +herra opettaja! Olkaa iloinen! -- Ja sitte oli itse lisännyt kovalla +äänellä: -- Herra legaatti on 59 vuoden vanha, eilen oli 13:s päivä; se +tietää huonoa onnea; lyönpä vetoa kokonaisen liran. + + + + +Bossolano. + + +Apteekissa. + +Koska Emilio oli päättänyt ensi keväänä ottaa osaa Turinin +kilpatutkintoihin, päästäksensä opettajaksi sen kaupungin kansakouluun, +ja piti niinmuodoin kylä-opettajana kiertämistänsä päättyneenä, saapui +hän Syyskuun viime päivinä varsin väliäpitämättömänä Bossolanoon. Eipä +häntä edes uteliaisuus kiihoittanut, vaikka joutui uusille seuduille ja +uusien ihmisten pariin. Neljään edelliseen paikkaan tullessaan oli +häntä uusien olojen näkeminen hyvin huvittanut. Mutta jos tällä kertaa +olisi edeltäkäsin tiennyt, minkälainen seurustelu ja olo häntä +Bossolanossa odotti, olisi hän iloiten sinne matkustanut. Bossolano oli +kaikin puolin erinomaisin kunta, minkä hän siihen asti oli nähnyt. + +Aukealla kedolla sijaitsevan kylän keskellä oli iso neliskulmainen +tori, sen varrella seisoivat kirkko, ravintola, apteekki, +rahatoimikamari, _Ystävyys_ niminen kahvila, ja raatihuone, jonka +seinälle oli suunnattoman suurilla kirjaimilla piirretty _Poikain +kansakoulu_, sekä karibinieerien pieni kasarmi, jonka ikkunoista +tavallisesti riippui kaksi vasta maalattua vyötä ikäänkuin +ilmoitustauluina. Tuntuipa siltä kuin kaikki viran-omaiset ja +kunnalliset laitokset olisivat järjestyneet näin yhteen ryhmään, +voidaksensa paremmin pitää toisiansa silmällä. + +Tämän kunnan sindacona oli apteekkari, perin laiha, ontuva, rikas mies, +kuudenkymmenen vuotias, erinomaisen pienipäinen. Hän oli ilmetty +kohteliaisuus, tervehti opettajaa myymäpöytänsä ääressä, tarjosi +hänelle lasillisen kiinalla sekotettua vermutia ja vakuutti koko ajan +hänen tulevan mainiosti viihtymään Bossolanossa, kunnassa, jossa ei +muka löytynyt puolueita eikä riitaisuuksia, vaan kaikki ihmiset elivät +keskinäisessä rakkaudessa kuin saman perheen jäseninä. Täällä Emilio +saisi toverikseen opettaja Dellin, todella harvinaisen miehen, josta +luultavasti tulisi hyvä ystävä hänelle. + +Emilio sai oitis tutustua toiseen opettajattareen, neiti Riccoliin, +joka tuli apteekkiin ostamaan vähäisen soodaa. Puotiherra antoi sen +leikkiä laskien ja tyttö punastui kovin. Sindaco pyysi opettajatarta +erääsen nurkkaan, esitti hänelle siellä Emilion, jolloin toinen taas +joutui kovin hämilleen. Se oli oikea pienois-opettajatar, joka näytti +tuskin täysi-ikäiseltä. Hän oli soleavartinen ja soma; silmät pienet, +harmaat; niitä olisi voinut sanoa kauniiksi, ellei katseessa olisi +ollut jotain koulutyttömäistä arkuutta, joka rumensi hänen muuten +sieviä juonteitaan. + +Opettajattaren mentyä pyysi sindaco Emiliota apteekin takana olevaan +huoneesen ja esitti hänet siellä lihavalle, vanhanpuoleiselle, +pehmeäsilmäiselle rouvalle, joka istui sohvassa muotilehteä lukien sen +näköisenä, jotta heti ensi silmäyksellä saattoi nähdä hänet sindacon +arvoisaksi puolisoksi. Rouva tervehti hymyellen, nyrpisti suutaan ja +ojensi sormen päät Emiliolle. Sitten rupesi kursailematta esittämään +kotinsa sisustusta ja varustuksia. Makuukamari ja ruokasali olivat +alikerrassa; tässä huoneessa ja sen viereisessä tupakkasuojassa ottivat +kahdesti viikossa vieraitansa vastaan. Hän sanoi Emilionkin +tervetulleeksi heidän piiriinsä. Apteekin toisella puolen oli pieni +puutarha, jossa heidän oli tapana lämpöisellä ilmalla syödä +päivällistä. Talo ei tosin ollut mikään palatsi, mutta kumminkin +riittävän tilava heille. -- Sitäpaitsi -- hän lisäsi -- aina sitä +viihtyy omassa talossaan. + +Rouvakin puhui kunnassa vallitsevasta rauhasta ja sovusta; mainitsi +muuten, että Bossolanon seurapiiri saattoi kerskata jommoisestakin +hienompien ihmistapojen tuntemisesta, johon muka melkoisessa määrässä +oli vaikuttanut hänen kotinsa sivistäväinen ilmapiiri, täällä kun +seurusteli ihmisiä, joilla muuten oli hyvinkin erilaiset mielipiteet. + + +Malliopettaja. + +Huone, jonka kunta oli Emilion asuttavaksi määrännyt, oli torin +varrella, rakennuksessa, jossa myöskin asui opettaja Delli perheineen, +sekä soittokunnan johtaja, kylän urkuri. + +Heti nähdessään Dellin, joka seuraavana päivänä kävi häntä +tervehtimään, Emilio hämmästyi suuresti. Hän oli tuntevinansa miehen, +joka seminaarin-aikana usein oli astunut hänen sielunsa silmäin eteen +Megarin puhuessa siitä, miten opettajan on silloin ja silloin ja +silloin menetteleminen. Megarin oli ollut tapana kysyä: -- Mitä _meidän +opettajamme_ tekee semmoisessa tapauksessa? -- Tämä Emilion +ihanneopettaja muistutti merkillisesti Dellistä, joka oli todella +ilmetty ruumiilliseen asuun pukeutunut opettajatoimi. Hän oli +neljänkymmenen ikäinen, ankaran ja tyynen näköinen mies, jolla oli +vaaleat viikset, laihat jäsenet, hän oli käytöksessään perin siisti, +liikkeiltään vilkas ja samalla säännöllinen niinkuin sotakuriin +tottunut; pukunsa muistutti osittain alemmasta virkamiehestä osittain +täysin palvelleesta poliisista. + +Emilio kyseli yhtä ja toista viran-omaisista, mutta sai hyvin +epämääräisiä vastauksia, ikäänkuin asia olisi ollut toisen mielestä +varsin joutava. Sitä vastoin Delli puhui neljännestunnin ajan uudesta +kouluhuoneesta, jota parast'aikaa rakennettiin jonnekkin kylän laitaan, +ja kertoi tarkoin sen asemasta sekä kelpo rakennus-aineista, juuri kuin +olisi puhunut itselleen rakennettavasta talosta. Sitten katseli +kelloaan, sanoi Emiliolle hyvästi ja meni tiehensä ryhdikkäänä kuin +sotilas, jättäen miellyttävän, uteliaisuuden sekaisen tunteen äsken +tulleesen. Emilio melkein aavisti tuon karkean kuoren alta löytävänsä +erinomaisen ihmisen, jota hän kerran syvään kumartaisi. + + +Rouva Marticani. + +Poikakoulu oli raatihuoneen alakerrassa; siihen kuului kaksi pientä, +hyvin varustettua huonetta, joiden ikkunat olivat torille päin. + +Ensimmäistä aamua ollessaan luokkahuoneessansa Emilio näki naisen +tirkistävän ikkunasta sisään ja kohta sen jälkeen astuvan huoneesen +taluttaen pientä poikaa. Vieras sanoi olevansa toisen luokan +opettajatar, rouva Julia Marticani, tulleensa esittämään pientä +kuusivuotiasta poikaansa, joka pyrki ensi luokalle. Rouvan huolellinen, +vaikka köyhänlainen puku, vilkkaat jopa hermostuneet liikkeet eivät +voineet salata hänen ikäänsä, ja jos ei hänellä olisi ollut noita kahta +liian valkoista tekohammasta, olisi hän näyttänyt vieläkin vanhemmalta. +Rouva tuntui kunnioitusta ansaitsevalta naiselta ja tunnolliselta +äidiltä. Perheolot, niin hän kertoi Emiliolle, pakoittivat häntä +elämään kaukana miehestään, jolla oli "erinomaisen hyvä" virka +Turinissa, mutta joka syystä ei tahtonut, että rouva jättäisi toimensa +nyt, kun muutamain vuosien kuluttua saisi eläkkeen. Heillä oli vain +tämä ainoa poikanen, jota jumaloivat ja jonka hyväksi saattoivat uhrata +vaikka mitä. Hän uskoi lämpimästi poikansa opettajan suosioon. Se +olikin kiltti ja ymmärtäväinen lapsi, jota rouvan veli, "etevä +asian-ajaja", lapseton mies, erittäin suosi, aikoen tehdä hänet +"suurehkon omaisuutensa" perilliseksi. Eräs miehen sukulainen, +"senaattori" arvoltaan, oli poikaa kasteelle kantanut ja halusi tietoja +pojasta silloin tällöin, "kovin ystävällisten" kirjeitten kautta sekä +oli äsken pyytänyt saadakseen pienokaisen valokuvan. Niin, opettaja +kyllä koulussa tutustuisi poikaan ja rupeaisi varmasti hänestä +pitämään. Rouva oli vain pahoillaan siitä, ett'ei Emilio aikonut pysyä +Bossolanossa vuotta kauemmin. + +-- Kuitenkin -- lisäsi hän kiireesti, otsaansa rypistäen -- ei siitä +ole teille vahinkoa, sallikaa minun sanoa se suoraan. Teille on kai +kerrottu ihmeellisiä asioita kunnasta, ja siinä vallitsevasta +yksimielisyydestä, sivistyksestä y.m. -- -- -- Älkää toki uskoko +kaikkea, mitä teille sanotaan, herra Ratti -- -- -- Täällä, niinkuin +kaikkialla, löytyy ilkeitä ihmisiä. Sen saatan teille vakuuttaa, minä, +joka olen vuoden ajan täällä oleskellut kokemassa yhtä ja toista. + +Vähän aikaa arveltuaan, hän kertoi elämänsä suurimmasta +koettelemuksesta. Siitä päivästä asti, jona oli kylään tullut, oli se +asia, että hän eli yksin ja kaukana miehestään, antanut aihetta +kaikellaisiin valheellisiin ja ikäviin juoruihin. Ensin oli sanottu +hänen ruvenneen opettajatar-uralle saadaksensa elää vapaammin; sitten +oli puhuttu, että hän oli erotettu miehestään ja että vika tietysti oli +hänessä; olipa lopulta väitetty, ett'ei miestä _ollut olemassakaan_. +Saattoiko ajatella ilkeämpää halpamaisuutta? Rouva kyllä voisi +ilmoittaa panettelijat, kirjoittaa sukulaiselleen senaattorille +ja saada heidät rangaistukseen; mutta hänen miehensä neuvoi +varovaisuuteen, koska hänellä muka oli "korkea asema", joka +häväistysjutusta kärsisi, vaikkapa rouva voittaisikin. Rouva oli tosin +viime vuonna ollut kahdesti Turinissa, mutta "ikävä kyllä" ei miehellä +"ankarilta virkatoimiltaan" ollut aikaa käydä hänen luonaan maalla ja +siksi juorukelloilla oli hyvä tila soida. Uusi vuosi ei kumminkaan +päättyisi hänen miehensä tulematta käymään Bossolanossa ja silloin +kaikki panettelut kerrassaan lakkaisivat. Hänen miehensä pelkkä +läsnäolo saisi häijyt kielet vaikenemaan ja tuottaisi rouvalle +loistavan voiton kaikkien kärsimysten jälkeen. + + +Suuri "mullistus". + +Näinä muutamina päivinä ennen koulun alkua tuli Emilio tuttavaksi +urkurinkin kanssa, joka asui saman etehisen takana, ja häneltä Emilio +sai kaikenmoisia tietoja paikkakunnan oloista ja henkilöistä. + +Urkuri oli hauskin originaali, mitä Emilio siihen saakka eläissään oli +nähnyt: hän oli kolmenneljättä vuotiaaksi tavattoman lihava mies; +kasvot parrattomat ja pyöreät kuin täysikuu; pystynenä, pilkallinen +hymy, kallellaan retkottava hatturähjä ja suupieliä kiertelevä sikarin +pätkä antoivat tuolle naamalle niin häpeemättömästi röyhkeän +vivahduksen, että pyhimyksenkin olisi tehnyt mieli antaa miestä +korville. Mutta urkurin tavattomat ja harvinaiset soitannolliset +lahjat, se todella erinomainen tarkkuus, jolla hän hoiti tehtäviänsä, +sekä vihdoin hänen oikeastaan hyväntahtoinen luonteensa saivat ihmiset +unohtamaan tuon tyhmän, kollomaisen käytöstavan ja ylen rohkeat +mielipiteet. Tasavaltalainen hän oikeastaan ei ollut, vaikka häntä +siksi sanottiin, sillä ei hän innotellut kuningaskuntaa vastaan eikä +tasavallan puolesta; eipä edes oikein tiennyt, miksi oli tyytymätön +yhteiskunnan nykyisiin oloihin; politiikista puhui harvoin, eikä +hänellä ollutkaan siinä selviä mielipiteitä ja varmoja tarkoitusperiä. +Mutta hänessä oli jonkinmoista seikkailian taipumusta veressä, ja +syntyperäinen vastenmielisyys rikkaisin ja korkeassa asemassa oleviin +kansalaisiin, joiden edut vaativat vanhan säilyttämistä, ja koska +urkurilla oli omituinen vakaumus siitä, että musiikki vain hyötyisi +siitä, jos maailma toiseksi muuttuisi, puhui hän hiljan ja varhain pian +tapahtuvasta, yleisestä hajaantumisesta, nimittäen sitä _suureksi +mullistukseksi_, jonka luuli käsittävän kaikki olot, suhteet ja +laitokset, joita kaikkia hän yhteisesti halveksivasti nimitti _isoksi +lautahökkeliksi_. Varsinaisia syitä tuohon mullistukseen ei hän +tiennyt, yhtä vähän kun saattoi sanoa, mitä raunioille oli +rakennettava. Hän vain väsymättä vakuutteli mullistusta varmaksi ja +pian tapahtuvaksi asiaksi. Merkkiä siitä hän näki joka päivä mitä +vähäpätöisimmissä tapahtumissa. Joka aamu ja ilta hän keskeytteli +kahvilassa sanomalehden-lukuaan, huudahtaen: -- *Oletteko lukeneet? +-- -- -- Kuulitteko? -- -- -- Lukekaa tästä -- -- -- Katsokaa tätä +-- -- -- Tietäkääs, asia on vakavaa laatua -- -- -- Sanonpa teille, +_nyt on aika tullut_ -- -- -- ja samassa hän, mulkoillen säälivän +tuimasti saapuvilla olevia viran-omaisia ja talon-omistajia, alkoi +maalailla tulevia aikoja semmoisilla väreillä, että oikein pöyristytti. +Kummallista kyllä, urkuri ei ketään vihannut, ei toivonut pahaa Mikolle +eikä Matille; hän vain ikävöi _suurta mullistusta_, ei muuta. Se olisi +jotain suurenmoista, sanoi imien hyvillään sikaariansa, jotain paljoa +enempää kuin mitä tyytymättömät koskaan ovat saattaneet uneksiakkaan ja +arkamieliset milloinkaan kuvitella. Niin, tuo _iso lautahökkeli_ on +kauttaaltaan laho, perustukset kaivelletut ja se pysyy pystyssä +ainoastaan ihmeen kautta. Tuulenpuuska vain, niin se romahtaisi kokoon +kuin korttihuone. Urkuri oli niin varma asiasta ja samalla niin +ihastunut aatokseensa, että loma-aikoina laati sävelteosta, jota nimitti +_suureksi mullistukseksi eli maailman loppusoitoksi_ ja josta silloin +tällöin tuttavilleen soitteli paikkoja pianolla, huomauttaen silmiä +räpyttämällä jokaista tärkeämpää paikkaa. + +Tämä omituinen mies kehitti eräänä iltana aatteitansa Emiliolle pianon +ääressä kodissaan, jonne oli pyytänyt opettajaa nauttimaan lasillisen +kylmää minttujuomaa ja hiukan musiikkia. + + +Sindacon luona. + +Kunnan tärkeimmät henkilöt Emilio oppi tuntemaan sindacon +iltakutsuissa, jonne hän tietysti meni, koska pyyntöä oli uudistettu. +Ensimäisissä semmoisissa kesteissä hän tapasi neiti Riccolin, joka ujon +näköisenä kuin äsken tullut ainakin istui emännän vieressä. Sindacon +rouva pyysi aina opettajattaria kutsuihinsa saadaksensa kirjallisesti +sivistyneen kunniavartion ympärilleen. Siellä oli koko joukko muita +naisia, kaikki jo vanhanpuoleisia paitsi maanmittarin rouva, koulujen +tarkastajatar, joka oli nuorehko, tummaverinen, isosilmäinen, melkein +leuvaton nainen, kaunis ja ylpeä. Häntä pidettiin paikkakunnan +suurimpana sukkeluuksien laskijana. + +Naiset pysytteliivät ison salin toisessa päässä, herrat taas +oleskelivat osittain tässä, osittain viereisessä polttohuoneessa +tupakoimassa. Pari vaatimatonta kattolamppua valaisi näitä kahta perin +yksinkertaista suojaa niin huonosti, että sindacon kunnia-diploomi +riippui aivan pimeässä seinällään. Kaksi kertaa illan kuluessa +palvelija tarjoeli turhan pienissä laseissa tippasen Marsala-viiniä, +jossa tuntui apteekin makua. Silloin tällöin kulki sindaco vieraittensa +luo tarjoskellen omassa korkeassa persoonassaan "Cavour"-sikareja +kuusikulmaisen temppelin muotoisesta kotelosta, jossa kaikki ovet +avautuivat yht'aikaa, kun erästä nappia painoi; mutta isäntä avasi ja +sulki temppelinsä niin kiireesti, että jos ei vieras ollut tavallista +sukkelampi sormiltaan, ei hän ehtinytkään saada sikaria käsiinsä, +taikka jäivät sormet väliin. + +Sindacon ensimäisessä illanvietossa olivat koulu-legaatti, maanmittari, +ylöskantomies ja muutamia toisia, joita Emilio ei tuntenut. Myöhemmin +illalla saapuivat sinne kirkkoherra ja piirilääkäri, nuori, pitkä mies, +alapuoli kasvoja keltaisen parran peitossa, joka teki hänet saksalaisen +näköiseksi. + +Kaikkien vieraitten saavuttua syntyi pitkä keskustelu viime +kunnalliskokouksesta, jossa oli päätetty kaivettavaksi oja pitkin +hautausmaan vartta johdattamaan liiallista vettä eräältä ylempänä +olevalta paikalta. Kokouksessa oli äänestys seurannut pitkiä kiihkeitä +keskusteluja. + +Keskustelun kestäessä, jolloin kuntakokouksessa esiin tuodut myötä- ja +vasta-syyt toistettiin -- legaatti oli ehdottomasti tuommoista +ojaa vastaan, tohtori taas ja hänen kanssaan useammat muut +kunnallishallituksen jäsenet sitä puolustivat -- sai Emilio tutustua +aivan uuteen, eriskummalliseen väittelytapaan. Tosiaankin, sindaco +rouvineen oli totta puhunut: Bossolanon herrat olivat, jyrkästi +vastakkaisista mielipiteistä huolimatta, ystävyksiä: totta oli myöskin, +ett'ei löytynyt toista kuntaa, jossa entinen sindaco, niinkuin legaatti +täällä, väittelisi noin rauhallisesti semmoisesta kysymyksestä, josta +juuri oli kuntakokouksessa kiihkeästi kiistelty. Siinä tyynesti +kinasteltaessa käyttivät he kotitekoisia lauseparsia, jotka missä +muussa seurassa tahansa olisivat synnyttäneet varsin kiusallisia +ikävyyksiä. Niin esimerkiksi sanoivat sävyisästi: -- Teidän on tapana +puolustaa _vähemmän oikeata asiata_. -- -- -- Sillä kertaa, pyydän +anteeksi, käyttäydyitte _vähemmin oikein_. -- Herrat eivät menetelleet +_hienotunteisesti_ niinkuin olisi sopinut vaatia -- -- -- Kun kuulia +kerran käsitti tämmöiset sanamuodot paikkakunnalla tavallisiksi, +huomasi hän, ett'ei toinen puolue ollut toista hävyttömämpi. Jos herrat +kiivastuivat liiaksi ja keskustelu pyrki kehittymään riidaksi, ilmestyi +emäntä oitis rauhan rakentajana, taikka koetti leikkipuheilla kääntää +keskustelua toisaalle; sen hän teki ystävällisellä ja vakavalla tavalla +ikäänkuin joku ministerin rouva taikka lähettilään puoliso, joka kahden +vieraansa riitaantuessa pelkää näkevänsä kipinän, mistä voisi syttyä +"eurooppalainen sota". + +Emilio vaihtoi illan kuluessa pari kolme kertaa paikkaa ja joutui +lopulta salin soppeen naistarkastajan viereen, jota hänen kertomuksensa +Altaranan ja Caminan koomillisista henkilöistä näytti suuresti +huvittavan. Sitten rouva ryhtyi puhumaan neiti Riccolista ja kysyä, +mitä Emilio piti pienestä virkatoveristaan. Miellyttävä tyttönen, +vaikka kovin pieni, eikö niin? Hän oli myös hyvä opettajatar, +sanomattoman kärsivällinen ja kovin ystävällinen pikku oppilailleen. + +-- Mutta -- lisäsi rouva -- jonkun, johon hän luottaa, pitäisi +huomauttaa häntä pahasta tavasta -- -- -- ei juuri pahastakaan vaan +pikemmin hyvästä; mutta semmoisesta hyvästä, joka liiallisuutensa +kautta voi antaa aihetta pilkantekoon. Ja tuo olisi mielestäni kovin +ikävää. + +Asia oli seuraava: luonnostaan arkamainen tyttö, jota kaksi naimatonta, +perin kirkollista, kokematonta tätiä oli kasvattanut, oli, luettuansa +sanomista ja kuultuansa kotona puhuttavan monista kamalista +seikkailuista, joihin nuoret opettajattaret ovat joutuneet, saanut niin +kauhean käsityksen ympärillä piilevistä vaaroista, että oli saapunut +Bossolanoon samassa mielentilassa, kuin joku pieni nunnanen lähtisi +turkkilaisten sotaleiriin. Opettajatar sulkeutui huoneesensa, ei +uskaltanut koskaan auringon laskettua astua ulos, luuli jokaisessa +lähentelevässä miehessä näkevänsä don Juanin, eikä tohtinut mennä +kävelemään maalle päin, ikäänkuin jokaiseen pensaikkoon olisi piillyt +suukapulalla ja odottavilla vaunuilla varustettu naisten rosvo. Samana +iltana, jona kylään saapui, oli hän aivan nenän eteen sulkenut oven +sepältä, jonka sindaco oli lähettänyt jotain korjaamaan, ja avaimen +reiän läpi pyytänyt mestaria palaamaan päivän aikaan, jolloin koulun +siivooja oli saapuvilla. Taivas armahtakoon sitä miestä, joka kahden +kesken uskalsi sanoa neidelle kohteliaisuuksia, vaikkapa aivan +sopiviakin. Silloin tyttö parka pelästyi kuin olisi aiottu käyttää +väkivaltaa. Jopa hän oli kysynyt rouvalta, koulun naistarkastajalta, +pitikö hänen pretorille ilmoittaa nähneensä kolmen nuoren miehen +kiikaroivan koulurakennusta tarkoin, juuri kuin olisivat ottaneet siitä +mittaa kiivetäkseen jonakin yönä hänen huoneensa ikkunasta sisään. + +Emilio piti juttua leikkipuheena ja nauroi sille, mutta rouva vakuutti +pyhästi totta puhuvansa. Vaan hänpä ei kertonut, ett'ei ollut +yrittänytkään tytön houreita karkoittaa, vaan sen sijaan vahvistanut +noita turhia luuloja, saadaksensa sitte nauraa tytön omituisuuksille +ilman että asianomainen sitä huomasi. Olipa neuvonut tyttöä olemaan +varoillansa yhden ja toisen suhteen, ja maalaili kamaliksi +seikkailioiksi muutamia luuvalon vaivaamia kunnon miehiä, jotka +näyttivät siltä kuin eivät edes ajatuksissaan kykenisi vaimoilleen +uskottomiksi. + +Tätä kaikkea ei rouva kertonut, mutta hän osoitti sen peittelemättä +samana iltana. Kun oli kotiin lähdettävä, kuiskasi hän suojelevasti +opettajattarelle tulevansa miehineen häntä saattamaan, ja kun olivat +päässeet pimeässä torille, pisti hän kätensä opettajattaren kainaloon +ja antoi tämän astua heidän välissään. Emilio seurasi nähdäksensä, +tapahtuisiko mitään. + +Kun olivat päässeet neiti Riccolin portille, puristi rouva nuoren, +tytön kättä ja sanoi: -- Rientäkää nyt huoneesenne ja antakaa minulle +sovittu merkki. + +Tyttö juoksi portaita ylös, minutin päästä hän seisoi valaistussa +ikkunassa ja teki kädellään rauhoittavan liikkeen, joka oli kait +merkitsevinänsä: -- Täällä ei ole ketään. + +Uutimet laskettiin alas. Tarkastaja-rouva tukahutti naurunsa muhviin. + + +Opettaja Delli. + +Kaikki ihmiset Bossolanossa puhuivat hyvää opettaja Dellistä, niin että +Emilio päätti pyrkiä tutuksi hänen perheesensä, vaikk'ei Delli +puolestaan näyttänytkään siitä erittäin huvitetulta -- ei ylpeydestä, +vaan siksi kun rakasti yksinäisyyttä. Vielä hartaammaksi kävi Emilio +kuultuansa urkurinkin kehuvan opettajaa, sillä jota se mies kiitti, +mahtoi todella melkoisesti poiketa toisista ihmisistä. -- Hän on _ainoa +oikein hienotapainen mies_ koko kunnassa, sanoi urkuri. Ainoa mikä +hänellä oli opettajaa vastaan, oli ett'ei tämä uskonut taikka oikeammin +ei välittänyt _suuresta mullistuksesta_, ja se oli hyvin kummallista, +sillä kenelläpä olisi suurempi syy toivoa maailman muutosta kuin +kansakoulu-opettajalla? Näille _suuri mullistus_ tuottaisi +pelkkää hyötyä, sillä arvattavasti uuden yhteiskunnan etevimmiksi +jäseniksi tulisivat ne, jotka kehittävät kansan järkeä, s.o. +kansakoulu-opettajat, ja ne, jotka kasvattavat kansalaisten sydämmiä, +s.o. musiikin-opettajat. -- Lukemista ja soittoa aina maailmassa +opetetaan -- intti urkuri. + +Emilio lähestyi virkatoveriansa kysyen yhtä ja toista koulu-asioista, +sillä se oli ainoa tapa, millä vältti haastelon keskeytymistä oitis +alussa. + +Emilio ei huomannut Dellissä erinomaisempaa sivistystä, mutta hänellä +oli tavattoman selvät, kokemukseen perustuvat eikä lukemalla saadut +aatteet. + +Monivuotisen kokemuksen nojalla Delli oli tullut siihen päätökseen, +että melkein joka luokalla on viisi, kuusi vaivaloista oppilasta, +joissa aina on melkein samat virheet ja pahat taipumukset ja jotka jo +ensimäisenä päivänä katseesta ja muutamista muista merkeistä tuntee. +Siksi oli Delli vakaasti päättänyt aina käydä heidän kimppuunsa heti +alusta, jo ennenkuin olivat päässeet pahaa tekemään. Hän oli huomannut, +että juuri se seikka, kun oppilaat oitis ymmärsivät opettajan tuntevan +heidät perinpohjin, riisui heiltä kohta aseet sekä herätti heissä +semmoista pelkoa, että rohkeimmatkin pysyivät jonkun aikaa aisoissaan. + +Kurinpidon suhteen oli Dellillä samat mielipiteet kuin tuolla Garascon +aikuisella tarkastajalla: hän rankaisi oitis uhkailematta, sillä hän +tahtoi saada oppilaansa siihen käsitykseen, että eräitä hairahduksia +seuraa rangaistus yhtä ehdottomasti ja varmasti kuin tekee kipeätä, jos +lyö päänsä seinään. Tunteitaan sanoi osaavansa vaivatta salata, vaikka +hänen toisinaan kyllä täytyi taistella voidakseen olla ankarana. Hän +osotti rakkauttansa koko luokkaa mutta ei ketään oppilasta kohtaan +erityisesti. + +-- Opettaja ei saa olla -- niin hän väitti -- ihastuneena keneenkään +eikä mihinkään. Opettajan täytyy olla järkähtämättömän tyynen, melkein +persoonattoman, niin että pojat kohta käsittävät koulun olevan toista +kuin kodin, opettajan toista kuin isän, että koulussa rupeavat +kansalaisiksi kehittymään, joilla on velvollisuuksia yhteiskuntaa +kohtaan, ja ett'ei heillä siis ole oikeutta vaatia sääliä tahi +ystävällisyyttä. + +Dellin mielestä olisi suurin erehdys, jos koetettaisiin koulusta tehdä +oppilaalle toista kotia; siitä näet tulisi auttamattomasti koti, jossa +ei olisi tarpeellista järjestystä, sillä opettajalla ei olekkaan samat +välikappaleet torjuakseen tuttavallisuuden väärinkäyttämistä, kuin +vanhemmilla. + +Delli vaati ennen kaikkea oppilailtaan ehdotonta hiljaisuutta, niin +ett'ei hänen koskaan tarvinnut ääntänsä koroittaa, mikä onkin selvin +todistus opettajan heikkoudesta. Senpä tähden hänen oppilaansa, yksin +vähemmän sävyisetkin, tottuivat liikkumaan luokassa varpaillaan ja +hiljaa niinkuin olisivat olleet kirkossa. Sananen, katse, pieni pään +nyökähdys olivat ainoat tavat, joilla Delli ilmaisi myöntymistä tahi +tyytymättömyyttä. + +Siveys-oppia hän opetti siten, että mitä tärkeämpi ja korkeampi asia +oli esitettävänä, sitä vähempisanaisia olivat antamansa säännöt ja +ohjeet, eikä hän selittänyt syitä syihin niinkuin sanoi tehtävän tähän +aikaan, jolloin lasten annetaan milt'ei väitellä pyhimmistä asioista. +Tarkoituksena oli täten teroittaa poikain mieliin, että minkä sanoi, +siitä hän oli yhtä varma kuin että aurinko paistaa taivaalla, ja että +muutamain siveys-sääntöjen tutkiminen olisi todella ollut pyhän +häpäisemistä. + +Tapa, jolla Delli lapsia kohteli, tuntui Emiliosta liian karmealta ja +kylmältä, ja hän luuli sen perustukseksi kylmää ja kuivaa sydäntä. +Siksi Emilio pitikin Delliä Faustina Gallia ala-arvoisempana +opettajana, vaikka hän muuten huomasi heissä paljon yhtäläisyyksiä. +Vaan oltuansa pariin kertaan Dellin sijaisena ja opittuansa tuntemaan +tämän oppilaat, sai hän toisen käsityksen toveristaan ja näki +syvemmältä hänen sieluunsa. + +Tuo Delli oli todellakin merkillinen mies; joka kerta hänen kanssaan +puhellessansa Emilio huomasi jonkin uuden ominaisuuden, jota ei ennen +ollut aavistanutkaan. Hän ei ollut paljoa lukenut, mutta minkä oli +saanut oppia, se oli mielessä pysynyt, ja vaillinaistenkin tietojen +välistä salamoi mitä syvämielisin, hämmästystä herättävin, tarkin +käsitys. Muutamissa aaterikkaissa lauseissa Emilio löysi järjestyneinä +ja selvinä käytännöllisinä ohjeina monta, yhdeksänä kouluvuotena saatua +hajanaista kokemusta, joita hänen ei itsensä ollut onnistunut saada +kokonaisuudeksi. Näytti siltä, kuin Dellin kaikki hengenlahjat +työskentelisivät yhteen ainoaan tarkoitusperään: opetukseen. Jokainen +uusi käsite muodostui hänessä semmoiseksi, että se kävi soveliaaksi +lasten aivoille ja käsitykselle; kaikki tiedot, mitkä hän kirjoista +tahi keskusteluista sai, sanomalehti-uutiset, luonnon ilmiöt ynnä muut +hän käsitti oitis, sekä muokkaeli ja muutteli oppilaitten hyödyksi +tunnilla käytettäviksi. Emilio arveli väliin mielessään, nähdessänsä ja +kuullessansa Delliä, muutamain ihmisten syntyvän opettajiksi, samoin +kuin runoilijalahja on syntyperäistä. Ei yksin Dellin ulkomuoto +osottanut hänen virkaansa, vaan sitä todistivat hänen eleensäkin, hänen +liikkeensä, tapa millä hän piteli kirjaa, käänsi kokoon paperiarkkia, +kastoi kynää musteesen y.m.; kaikki toimet koulun ulkopuolellakin +tapahtuivat mallikelpoisesti ikäänkuin hän olisi opettanut jotakuta +tekemään samoin. Oppiessaan häntä paremmin tuntemaan Emilio tuli siihen +vakaumukseen, ett'ei tuo kouluharrastus johtunut itserakkaudesta, +niinkuin monessa muussa opettajassa, joilla on varsin korkeat ajatukset +itsestään sivistyksen muka etuvartioina ja maailman parantajina. Delli +ei puhunut näistä suurenmoisista asioista niin mitään ja näytti +ajatuksissaankin pysyvän koulu-ohjelmansa ja velvollisuuksiensa +ahtaitten rajojen sisäpuolella. Yllykkeenä kaikkiin hänen toimiinsa ei +ollut oikeastaan mikään muu kuin syvä velvollisuuden tunto; hän tahtoi +korjata vaivojensa välittömät jos vähäisetkin hedelmät, hän rakasti +hartaasti toimensa pieniä yksityisseikkoja, uurasta työpäiväänsä, +puhdasta omaatuntoansa, järjestystä ja säännöllisyyttä. Häntä ilahutti +tieto, että lahjansa olivat käytettyinä alalla, jonka luonto oli +hänelle määrännyt, pienessä henkimaailmassa, jota ylemmä hän tuskin +ajatuksissaankaan halasi ja jossa hän päivä päivältä kehittyi +suurempaan täydellisyyteen ja tuli yhä tyytyväisemmäksi itseensä ja +muihin. Hän ei koskaan puhunut opettajakunnan yleisistä eduista. Kun +näki Dellin perheessä vallitsevan spartalaisen elantotavan, ymmärsi +kyllä, että opettajan palkka aina riitti menoihin. Hän lie nuorena +säästänytkin, koska oli oleskellut Turinissa tohtori Chervinin +kuuromykkäin laitoksessa hakemassa parannusta änkyttämiselleen; ja +myöhemmin, saatuansa odottamatta palkanlisäystä, oli hän sillä ostanut +valokuva-kiikarin (stereoskopin), jota vielä koulussa käytettiin. Hän +koetti kaikin tavoin vähentää menojaan voidaksensa kouluttaa +seitsentoista-vuotiasta poikaansa Turinin teknillisessä opistossa. +Poika oli monasti kevytmielisyydellään tuottanut surua isälleen. Kotona +heillä oli isän luokalla käypä, kahdeksan-vuotias poika sekä kymmenen +vuoden vanha tyttö, joka oli rouva Marticanin oppilas. Molemmat lapset +olivat hiljaisia ja vakavia sekä siisteissä puvuissa niinkuin isäkin. +Käytöksestään isää kohtaan saattoi pikemmin luulla heitä hänen +oppilaikseen kuin lapsikseen. Samanlaisella kunnioituksella kohteli +häntä vaimokin, jonka kasvot aina ilmaisivat tuota hellää +levottomuutta, mikä on omituinen niille perheen-äideille, joilla on +ylenmäärin työtä ja huolia ja jotka eivät millään tahdo hukata +minuuttiakaan tahi turhaan panna ainoatakaan centesimoa. Heidän +pienestä asumuksestaan -- kolme huonetta ja kyökki Emilion yläpuolella +-- ei koskaan kuulunut melua eikä kukaan puhuvan toistansa korkeammalla +äänellä. Määrätunnilla kuuluvat askeleet ja tuolien kolina ilmoittivat +siinä talossa elettävän tarkoin kellon mukaan niinkuin koulussa. Koulun +ensi soitolla astui opettaja lapsineen portaita alas ja sen jälkeen +kuului ylhäältä ainoastaan äidin rivakkaita askeleita. + + +Alkuperäisiä pienokaisia. + +Tämän erinomaisen toverin esimerkki herätti Emiliossa uutta rakkautta +kouluun. Mutta kun ei ollut seitsemään vuoteen opettanut ensimäistä +luokkaa, kohtasi hän vaikeuksia, jotka tekivät hänet alakuloiseksi. + +Ensiksikin hänen oli taisteltava milt'ei voittamattomia esteitä vastaan +voidaksensa käyttää kuusivuotiasten suhteen tuota jäykän ankaraa +metoodia, jota hän, maistettuansa Caminassa osoittamansa lempeän ja +ystävällisen käytöksen ikäviä hedelmiä, oli vahvasti päättänyt aina +noudattaa. + +Sitäpaitsi saattaa sanoa, että tuon ikäisten suhteen varsinainen opetus +on sivuseikka verrattuna siihen alituiseen huolenpitoon, jota juuri +pienet lapset tuottavat opettajalleen. Yhtämittainen ulkona juoksu, +kikahdus jos nappi irtaantuu, homma jos nenäliina hukkuu, muurahaisen +marutus seinällä, joka saattaa tehdä parikymmentä pojista +hajamielisiksi, kaikki tuo antoi Emiliolle semmoista puuhaa, ett'ei hän +kolmeen tuntiin saanut olla viittäkään minuuttia rauhassa. Hänelle kävi +selväksi, että ainoastaan naisella voi olla tarpeeksi kärsivällisyyttä +johtamaan tuommoista luokkaa, joka oikeastaan on vain pikkukoulun +jatkoa. Väliin hänen täytyi lähteä opettajapöydän äärestä erottamaan +kahta poikaa, jotka jonkin joutavan asian takia olivat päätyneet +tukkanuottaisille, väliin keskeyttää opetusta käskeäkseen jotakuta +poikaa niistämään nenäänsä. Hänen täytyi tarkastella taskut, katsella +suut, mitä niissä pureskeltiin, panna lakit päihin, kun oli kotiin +mentävä, ottaa takavarikkoon varastettu tavara, tutkia tukat, sitoa +haavoja, tarkastella kasvoja ja käsiä, lähettääkseen kotiin ainakin ne, +jotka eivät kolmeen päivään olleet itseään pesseet. + +Mutta näistä huolimatta tarjosi tämä ikäkausi runsaita tutkimisen +aiheita. Paljo moninaisuutta ja monta eri vivahdusta oli noissa +luonteissa. Toinen saattoi joutua aivan epätoivoon mustepilkusta, joka +vahingossa oli vihkoon pillahtanut, toinen näytti siltä, kuin olisi +äidinmaidon keralla imenyt täydellistä väliäpitämättömyyttä kaiken +inhimillisen suhteen. Siellä oli lapsia, joiden uinuva ymmärrys kolmen, +neljän kuukauden kuluttua havahti ikäänkuin taikasauvan kosketuksesta, +toisia taas, jotka jonkun ajan kuluttua ilman huomattavampaa syytä ihan +kangistuivat, kävivät tuiki mahdottomiksi mitään käsittämään, eivätpä +edistyneet edes koneellisessa kirjoitustaidossa. + +Emiliolla oli luokassaan muutamia perin merkillisiä luonteita, jotka +häntä suuresti huvittivat ja antoivat alituista tutkimisen aihetta. +Muitten muassa oli siellä poikanen, joka oli elävänä esimerkkinä siitä, +että pikku lasten opettajan jos kenenkään tulee olla sukkelan +tunkeutuakseen ulkokultaisen lapsen sisimpään sydämmeen. Se oli kaunis +seitsemännellä oleva vesa, jolla oli viattomat silmät kuin lapsilla +Murillon tauluissa. Kolmen kuukauden ajan tuo tenava veti opettajaa +nenästä kertomalla jos jonkinlaisia juttuja, miks'ei muka läksyjänsä +osannut. Kerrankin tuli kouluun käsi siteissä, säikähtyneen näköisenä, +ja kertoi laveasti kuinka oli pudonnut ja loukkaantunut, kuinka +vanhemmat olivat häntä lohdutelleet, mitä lääkäri oli sanonut y.m. +Toisella kerralla hänen muka oli täytynyt auttaa isää ja äitiä +tyhjentämään huonetta, jossa valkea oli päässyt valloilleen, polttanut +sen ja tämän, ja ainoastaan naapurien avulla saatu sammumaan; ja mitä +se ja se oli tämän sattuessa sanonut. Eräänä päivänä taas olivat kaikki +olleet levottomia isän puolesta, joka oli romahtanut portaita alas, +ajaessaan takaa ruokakonttooriin tunkeunutta voroa. Naapurin rouva oli +toisella puolen katua olevasta ikkunasta nähnyt varkaan ja ruvennut +huutamaan, jolloin toinen pakeni ja hukkasi sen ja sen näköisen lakin. +Kaikki jutut olivat hyvin monimutkaisia ja draamallisia, ne esitettiin +laajasti, avomielisesti ja vapaasti ja tuntuivat aivan uskottavilta, +sillä pojan katse ja eleet olivat semmoisia, ett'ei epäluuloisinkaan +ihminen olisi saattanut olla uskomatta. Ja kuitenkaan niissä ei ollut +rahdun rahtuakaan totta! + +Emilion luokalla oli toinen erinomainen oppilas, aivan toista lajia, +joka väkisin tahtoi saada itsensä ja opettajan välille jonkinmoista +veljellistä suhdetta. Silloin tällöin hän hyppäsi alas penkiltään, meni +Emilion luo, pyysi häneltä kuiskaamalla jotakin neuvoa tai uskoi +hänelle kotoisia salaisuuksia, ja kun lukutunnit olivat loppuneet, +pyrki hän aina saattamaan opettajaa, ikäänkuin hänellä olisi ollut +puhuttavana asioita, jotka koskivat yksin heitä molempia. Opettajaa +kohtaan hän rupesi jonkinmoisen suojelijan näköiseksi, pyyhki pölyt +opetuspöydältä ennenkuin Emilio tuli, näytti varsin tärkeältä ja +nuhteli tovereita, jos melusivat. Kerran hän kantoi Emiliolle +hiukkaisen maissi-jauhoja, jotka oli kotoa varastanut. Vaikka sai +kyytiä, oli hän sittenkin yhtä tunkeilevainen. Hän luuloitteli +saaneensa opettajalta uskotun toimia, joista ei saanut puhua. Lopulta +jouduttiin niin kauas, että poika, saadessaan toria, kun ei läksyänsä +osannut, viittaili Emiliolle ikäänkuin ilmoittaakseen toisille torien +tulevan vain muodon vuoksi. Ja parasta kaikesta oli, että poika piti +vanhempiansakin samassa uskossa, niin että nämä kerran ihmeissään ja +tyytyväisinä tulivat kiittämään Emiliota siitä ansaitsemattomasta, +vallan erityisestä suosiosta, jota heidän poikansa sai nauttia. + +Vieläkin merkillisempi oli muudan rajasuutarin poika, Fusta, jolle +Emilio nauroi koko vuoden. Se oli lystimäinen veitikka, tavattoman +aikaisin kehittynyt, pienikasvuinen, isovatsainen, vääräsäärinen, naama +flegmaatillinen kuin vanhan rovastin, leikillisen ja samalla vakavan +näköinen. Sitäpaitsi puhui nenäänsä ja oli niin lystillinen +liikkeissään, vastauksissaan ja hairahduksissaan, ett'ei Emilio voinut +olla hänelle nauramatta luokankin edessä. Eräänä aamuna, kun poika tuli +kouluun vasta tunnin aljettua ja opettaja häntä siitä torui, pysähtyi +hän keskelle luokkahuonetta ja vastasi koomillisen vihastuneena: -- +Äiti tahtoo minua juoksemaan asioilla ennenkuin kouluun tulen. Täällä +minua torutaan, jos tulen liian myöhään. Eipä enää tiedä, ketä tulee +totella. -- Muutaman ajan kuluttua Emilio ei enää voinut nauramatta +katsoa poikaan, ja teki hänelle sentähden harvoin kysymyksiä, ett'ei +itse olisi ensimäisenä houkuttelemassa koko luokkaa nauramaan. Jos +hänellä olisi ollut puoli tusinaa senlaisia poikia luokallaan, olisi +hänen ollut mahdotonta opettaa. + + +Urkuri ja pikku opettajatar. + +Urkurilla oli viime aikoina jotain uutta mielessään, nimittäin neiti +Riccoli, johon luuli tehneensä tavattoman syvän vaikutuksen. + +Pikku opettajatar oli joutunut yleiseksi huvilinnuksi, jolle kaikki +nauroivat ja josta kaikki pitivät. Tähän olivat myös vaikuttaneet ne +kertomukset, joita hänen pienet oppilaansa levittivät. Hän ei seurannut +mitään metoodia luokassaan, sai oppilaansa tottelemaan hyväilyillä, +rukouksilla ja namusilla, tuhlaili hyviä arvosanoja, opetti ja antoi +läksyksi mitä lapset tahtoivat, nauroi ja leikitteli heidän kanssaan ja +itki, jos käyttivät väärin hänen kärsivällisyyttään. Hänen lapsellinen +heikkoutensa, jota pieni vartalo hyvin kuvasti, ja hänen suuri +miespelkonsa oli tehnyt hänet vieläkin houkuttavammaksi herrain +silmissä. Eivätpä ainoastaan ne, jotka hänestä todella pitivät, +katsoneet häneen rakastunein silmin, vaan monet muutkin kohdatessaan +mulkoilivat häntä hartaasti, ikäänkuin olisivat olleet silmittömästi +ihastuneina ja aikoisivat uskaltaa vaikka mitä asiansa puolesta. Koska +määrätunneilla saattoi nähdä hänen kulkevan koulusta ja kouluun, +ottivat muutamat kylän herroista tavakseen asettua jonkun nurkan taa +tahi puodin ovelle väijyksiin, saadaksensa sitte nauraa opettajattaren +peljästykselle. Kun hän kaukaa näki odottajiansa, kävi hän +levottomaksi, astui joko liian pitkiä tahi liian lyhyitä askeleita, ei +tiennyt minne piti silmänsä kääntää ja tuuppi pikku tyttöjä, joita aina +piti seurassaan, ett'ei aivan yksin joutuisi tämmöisiin vaaroihin. + +Niiden joukossa, jotka tuolla lailla huvittelivat pikku opettajattaren +kustannuksella, oli jonkun aikaa ollut urkurikin. Juuri hänestä tuo +näytelmä oli hauskempaa kuin muista, sillä hänen peloittava vatsansa, +hänen lavea, parraton ja hävytön naamansa, repaleinen hatturähjä +toisella korvalla, ja ryhti, joka muistutti riemuitsevasta +sanskulotista,[24] teki nuoreen tyttöön sen vaikutuksen kuin hänellä +tässä olisi ollut edessään itse vallankumouksen pahahenki, joka vaani +häntä harjoittaakseen ilkivaltaista kostoaan. Kun hänen oli astuminen +urkurin ohitse, joutui hän aivan suunniltaan. + +Se urkuria hyvin huvitti, mutta loukkasi samalla hänen itserakkauttaan. + +Emiliolle hän kertoi ihmettelevänsä tätä; sanoi, ett'ei koskaan ollut +luullut itseään kauniiksi, mutta ei myöskään miksikään epäsikiöksi, +joka säikyttäisi nuoria tyttöjä. Hän ei sanonut, mutta ajatteli +itsekseen, että se "taiteilija-loisto", joka häntä ympäröi, tietysti +lievensi hänen omituisen ulkomuotonsa ikävää vaikutusta. + +-- Kaikki on turhaa -- hän pitkitti. -- Turhaan häntä lemmekkäästi +katselen. Kun hän minut huomaa, onpa kuin näkisi Belsebubin ilmi +elävänä edessään. Niin, kuka niitä naisia ymmärtää! + +Hän eräänä päivänä par'aikaa jankutti näitä asioita Emilion huoneessa, +kun poika toi terveisiä kirkkoherralta, joka kutsui urkuria luokseen. +Varmana siitä, että asia koski joitakuita vanhoja ikäviä juttuja, otti +hän harmistuneena hattunsa ja läksi muristen matkaan. + +Tuntia myöhemmin hän jälleen astui Emilion huoneesen, hehkuvin kasvoin. + +-- Tiedättekö mitä minulle on tapahtunut? -- oli ensimmäinen +huudahduksensa, kun sai ääntä suustaan. -- Verratonta konnamaisuutta! +-- ja hän pyyhki nenäliinalla otsaansa. + +Kirkkoherra oli alkanut sotkuisella johdannolla, ystävällisillä ja +umpimielisillä korulauseilla. Hänen muka piti urkurille antaa neuvoa +-- -- -- Oli tultu pyytämään häntä, kirkkoherraa -- -- -- Hyvin +vastenmielistä se oli -- -- -- Lyhyesti -- -- -- kysymys koski _nuorta +naista_. Pappi oli pyytänyt, ett'ei hän enää "vainoisi" neiti Riccolia +ja antaisi kunniasanansa, ett'ei täyttäisi "uhkaustansa väkivallan +käyttämisestä". Urkuri oli siinä seisonut ihmetellen, suu selällään +kuin ladon ovi. -- Vainoomista? Uhkauksia? Herra kirkkoherra kai laskee +leikkiä? -- En suinkaan, herraseni! Tässä näette todistuksen. -- Sen +jälkeen oli ojentanut urkurille kirjeen, jossa oli urkurin nimi alla; +kirje sisälsi hehkuvimman rakkauden ilmoituksen, jossa muun muassa +sanottiin, ett'ei hän enää jaksaisi kantaa sitä "vastenmielisyyttä", +jota opettajattaressa oli häntä vastaan. Kirje päättyi näillä sanoilla: +-- _Olen päättänyt uskaltaa vaikka mitä tahansa. Ei ihmisten eikä edes +Jumalan kosto voi minua pidättää -- -- -- vaikka minun voitettuani +täytyisikin lopettaa päiväni, soitettuani pianolla viimeiset kaihon +säveleet_. Arvoituksen selitys oli tässä viimeisessä lauseessa. +Opettajatar oli päättänyt kirjeen urkurin kirjoittamaksi ja pyytänyt +kirkkoherraa tekemään minkä voisi, jotta kirjoittaja toki jättäisi +julmat aikeensa. + +-- Minä -- kertoi urkuri Emiliolle -- purskahdin nauruun. Näytin +kirkkoherralle käsialaani, ja se oli aivan toisenlaista kuin kirjeessä. +Sitte pyysin häntä katsomaan itseäni tarkasti, että näytinkö muka +siltä, joka kirjoittaisi tuommoista sotkua niinkuin joku lyseon +kolmasluokkalainen. Veri kuohahti päähäni. Hitto vieköön, miksi on +uskottava moista peliä, joka voi saattaa kunniallisen miehen huonoon +huutoon? Ovathan jo vuosikausia minua tunteneet. Voinhan ymmärtää, +ett'eivät katso yhteiskunnallisia asioita minun kannaltani, mutta sitä +en käsitä, että saattavat pitää minua roistona ja aasina. Ja minä +sanoin kirkkoherralle kyllä ottavani selkoa ilkityön tekijästä ja +rankaisevani häntä tavalla, josta aikoinansa sanomissa puhutaan. + +Lopulta kirkkoherra oli uskonut hänen totta puhuvan, jopa nauroi +kirjettä uudelleen lukiessaan. Sitten oli sulkenut sen laatikkoon, sekä +kieltäytynyt jyrkästi antamasta sitä pois, ett'ei muka urkuri voisi sen +nojalla urkkia kirjeen kirjoittajaa. Mutta urkuri aikoi kaikissa +tapauksissa ottaa selkoa pahantekijästä. + +-- Se mahtaa olla -- arveli hän -- joku sindacon tuttavista, joku +niistä, jotka antavat nipistää sormiansa sikari-ansassa. Asiata on +mahdettu pohtia siinä talossa. _Joskin tappaisin itseni pianoni +ääreen!_ Pöllö! Panenpa sinun polkkaa tanssimaan ilman pianoa -- -- -- + +Tuolle hanhimaiselle pikku opettajattarelle, joka ensin tirkisti häneen +minkä voi ja sitte meni kantelemaan, sanoisi selviä sanoja, jahka +joutuisivat kahden kesken, opettaisi häntä miten on eläminen nyt kun +hänelle luultavasti jo viisauden hampaita on puhjennut. + +Mutta kun Emilio vakaasti kielsi häntä sitä tekemästä, tyytyi hän +siihen, että sai sanatulvana kaataa kostonsa opettajattaren ylitse: -- +Tuommoiset pelkurimaiset, jäykät madonnat, Rattiseni, ovat ensimmäiset +lankeemaan, sillä heidän suuri pelkonsa tulee vain siitä, ett'ei heillä +ole vähääkään vastustusvoimaa. Uskokaa minua: neiti Riccoli matkustaa +pian Bossolanosta -- -- -- vartaloltaan vankempana kuin tänne tuli. + +Kirkkoherra sai pikku opettajattaren piankin uskomaan erhettyneensä. +Mutta samalla neiti tunsi katkeraa pettymystä, sillä hänen pelkoonsa, +vaikka se kyllä oli todenperäinen, oli yhdistettynä melkoinen määrä +naisellista turhamaisuutta, jolle tuo alituinen vaaran-alaisuus oli +jotain salaisesti hurmaavata. + + +Salaperäinen aviomies. + +Eräänä päivänä kun oli juuri koulusta lähtemäisillään, Emilio näki +rouva Marticanin, joka tapansa mukaan tuli poikaansa noutamaan, mutta +tällä kertaa sen näköisenä, että oli tehnyt tärkeän päätöksen, ja että +hänellä oli uutinen kerrottavana. Saavuttuaan opettajan eteen hän +sanoi: -- Minä odotan miestäni tänne -- ja ääni loppui, ikäänkuin hän +olisi ilmoittanut koko maailman pian muuttuvan. Tyynnyttyänsä +hengen-ahdistuksesta hän kertoi lähettäneensä miehelleen sähkösanoman, +jossa pyysi häntä tulemaan Bossolanoon, vaikkapa vain kahdeksi +tunniksi, maksoi mitä maksoi. + +-- Jo on aika saada juorukellot vaikenemaan. Voittehan arvata, kuinka +ikävää minun on temmata miestäni toimistaan, varsinkin kun häntä +tarvitaan Turinissa, jossa hän on heidän oikea kätensä. Mutta mitä +tehdä? Voinko minä kulkea joka päivä vihkimäatesti kourassa, voinko +niin syvälle alentua? Tällä lailla kaikki vihdoinkin hänen näkevät ja +saavat pitkän nenän. Jumala antakoon vaan, ett'ei mieheni, joka on +kiivasluontoinen ja kovin arka perheensä kunniasta, äkkipäissään tekisi +jotain -- -- -- Minä vapisen jo sitä ajatellessanikin. Oitis +sähkösanoman lähetettyäni, kirjoitin kirjeen, jossa varoitin häntä +tulemaan tyynellä mielin ja valmiina suuriin ponnistuksiin voidaksensa +hillitä itseään. Toivon hänen noudattavan rukoustani. Olkoot vain +varoillansa, ett'eivät tule häntä liian lähelle, sen minä sanon. Kyllä +hän saa kaikki suut vaikenemaan. Mieheni tulee sunnuntai-aamuna. Jos te +kunnioittaisitte minua käynnillänne, esittäisin hänet teille halusta. +Minä olen varma siitä, ett'ette suinkaan katuisi kauppaanne, jos +oppisitte tuntemaan häntä lähemmin. + +Tieto miehen tulosta levisi pian paikkakunnalla; samalla kerrottiin +pariskunnan saapuvan aamupäivän jumalanpalvelukseen, jotta kaikki +saisivat nähdä heidät. Suuri pelko käsitti ne, jotka äänekkäimmin +olivat kieltäneet miehen olemassa oloa; sillä jos tämä oli kiivas ja +hävytön ihminen, saattoihan vaimo ärsyttää hänet kostoon. + +Mutta suuresti erehdyttiin! Seurakunnassa kuului supinaa ja kaikkien +huulilla nähtiin hymyä, kun pariskunta käsikkäin astui kirkkoon pikku +poika seurassaan. Tuo kauan odotettu kostonhaluinen aviomies oli pieni, +viidenkymmenen vuotias äijärahjus, huonoissa vaatteissa, rouvaa +pienempi, kasvot kiltit, nöyryyttä ilmaisevat, tuollaiset _alemman +virkamiehen_, vinossa kapeilla hartioilla, ja huulet aina uneliaassa +hymyssä. Kun messun aikana huomasi kaikkien silmät itseensä +kiintyneiksi, alkoi hän tirkistellä takinhihojaan ja saappaittensa +kärkiä sekä käänteli sormissaan mustaa puusta tehtyä piipunvartta, joka +pisti esiin povitaskusta. Kirkosta ulos astuessaan nosti kohteliaasti +ja kunnioittavasti hymyellen lakkia kaikille, jotka hänen vaimoaan +tervehtivät. + +Koko sinä päivänä tuskin muusta puhuttiin kuin herra Marticanista. Mies +oli siis todella olemassa, vaikk'ei juuri koko mieskään, olihan +tuommoinen katkelma, tuommoinen miehen pätkä niin vähäpätöinen, ett'ei +tosiaan olisi kannattanut sitä näytteille tuottaa. Mistä maailmasta se +opettajatar oli saanut tuommoisen miehen-oireen käsiinsä? Sehän oli +totta varsin lystillinen ilmiö. + +Ne, jotka eivät aamupäivällä olleet häntä nähneet, läksivät +kävelyajaksi torille vartavasten nähdäkseen häntä ennen pimeän tuloa. +Ja siellä se käyskentelikin, käsikynkässä vaimonsa kanssa, taluttaen +poikaa kädestä, köyryselkäisenä ja hymysuin, jota vastoin rouva astui +suorana kuin seiväs ja näytti totiselta. Tämän ryhmän yleisvaikutus +tuntui pahansuovista, niin monien ja suurten toiveitten perästä, varsin +heikolta. Olihan heidän esiintymisensä kuin mikäkin huonosti onnistunut +näytteliän koe, ja kovin ihmeteltiin, mikä korkea asema valtakunnan +hallinnossa tuolla pikku miehellä saattoi olla, joka näytti köyhimmän, +halvimman virkamiehen perikuvalta. Mutta ei sentään voitu oikein +sydämmestä hänelle nauraa. Muutamat niistäkin, jotka eivät olleet +panettelua uskoneet, mutta kuitenkin pelkästä ajattelemattomuudesta +panetelleet muiden mukana, häpesivät nähdessään tuon mies paran, jota +olivat pakoittaneet tekemään kalliin matkan näyttääkseen itseään, pikku +pojan, jota kauan aikaa olivat äpäräksi haukkuneet, sekä opettajatar +raukan, joka tosin oli tuima luonnoltaan ja väliin tarttui keppiin sekä +vaati liiaksi puhtautta ja siisteyttä köyhiltä oppilailtaan, mutta joka +kumminkin opetti heitä varsin hyvin, rakasti poikaansa ja oli +kieltämättä hyvä vaimo, koskahan ylpeili miehestään eikä edes +aavistanutkaan tämän tekevän aivan toisenlaista vaikutusta kuin hän oli +odottanut. Kuinka paljon häpeemättömiä oli puhuttu näistä kolmesta +ihmisraukasta, joita elatuksen murhe pakoitti elämään erillään ja jotka +eivät muuta pyytäneet, kuin että saisivat rauhassa syödä vaivalla ja +rehellisesti ansaitsemaansa leipäpalaa. Ja niinpä tapahtui, että moni, +pahan omantunnon vaivaamana, tervehti tavattoman kunnioittavasti +opettajatarta ja hänen miestään. Emilio huomasi sen ja iloitsi; sillä +olemme toki kaikki sen luontoisia, että sydämmemme laajenee, kun +tarkastaessamme lähimmäistemme käytöstä, olemme vaaditut tunnustamaan, +ett'eivät olekkaan kaikki ilkeitä ja raukkamaisia. + + +Suuri suru. + +Loppupuolella talvea täytyi Emilion jättää oma luokkansa +kirkonpalvelian haltuun hoitaakseen Dellin luokkaa, sillä Delliä +vaivasi kaulatauti. Iltakoulussakin Emilio hoiti toverinsa tunteja. + +Emilio oli joutunut yhä lähempään tuttavuuteen Dellin kanssa varsinkin +taudin aikana, sillä hän kävi joka päivä kertomassa luokan +edistymisistä. Ensikertaa Dellin luona ollessaan hän suuresti ihmetteli +pienessä kodissa vallitsevaa erinomaista siisteyttä; vaan kaikkein +enimmin häntä hämmästytti makuuhuone, johon Delli oli sängyn ja seinän +väliin muodostanut itselleen jonkinmoisen työhuoneen. Siinä oli pieni +kirjoituspöytä ja kirjahylly, johon oli perin siististi sijoitettu +koulukirjoja, paperitukkuja, luetteloita ja monta vuosikertaa +kasvatus-opillisia sanomalehtiä. Pienessä ruokahuoneessakin olivat +seinät täynnänsä koulukaluja: vanhoja maatieteellisiä karttoja, +muistotieteellisen järjestelmän tauluja, kunnia-diploomeja, allakka, +uuden koulurakennuksen pohjapiirustus sekä Vincenzo Troian kuva. + +Delli teki työtä makuullakin. Lapset hiipivät varpaillaan hänen +vuoteensa ääreen, ja kun olivat siinä kertoneet läksynsä, menivät äitiä +auttamaan taloudessa. Äiti oli samalla sairaanhoitajana, keittäjänä, +siivoojana ja pesijänä; sitäpaitsi auttoi lapsia läksyjen lukemisessa. + +Kovin Emilioon koski se levottomuus, joka perheen jäsenissä näkyi niin +kauan kuin isän taudin käänteestä oltiin epätietoisina. Ei tuo ihme +ollutkaan, isänhän työ ja terveys olivat heidän voimansa. Lääkärin +vakuuttaessa vaaran olevan ohitse, ja varsinkin kun näki toverinsa +pystyssä, Emilio tunsi kiven vierevän sydämmeltään. Osoittamansa +myötätuntoisuus ja ystävällisyys näinä murheen päivinä sekä hänen siivo +ja hauska käytöksensä herättivät vaimossa ja lapsissa ystävällisiä +tunteita, ikäänkuin hän olisi ollut vanha ystävä, jolle saattoi kaikki +puhua. Delli yksin ei muuttanut käytöstapaansa, vaan sydämmellisesti +kiitettyänsä kaikesta, oli hän edelleen kohtelias, tulematta sen +tuttavallisemmaksi, eikä puhunut koskaan muusta kuin koulu-asioista, ja +niistäkin ainoastaan, jos toinen teki kysymyksiä. + +Tuskin oli isä päässyt sairasvuoteelta, ennenkuin pikku poika sai +tulirokon. Emiliolle tuli taaskin tilaisuus ihaella tätä perhettä, joka +aina oli valmis ottamaan vastaan kärsimyksiä ja vaaroja suotta +valittamatta tahi muuten osoittamatta heikkoutta. Semmoisissa +tapauksissa kaikki perheen jäsenet ponnistivat kaksinkertaisesti +voimiansa, kaikki toimivat nopeaan ja yksimielisesti niinkuin saman +koneen eri jäsenet, eikä tuossa köyhässä kodissa puuttunut yhtäkään +niistä lukemattomista pikku asioista, joita tautivuoteella tarvitaan ja +joita usein puuttuu rikkaissa ja hienoissa kodeissa, missä on +yltäkyllin rahoja, mutta ei huolenpitoa ja ymmärrystä. + +Delli ei kuitenkaan jättänyt koulutyötään, ja koska pienokainen +tahtoi isää olemaan luonaan, istui tämä iltasin korjailemassa +kirjoitusvihkojansa sairaan vuoteen vieressä. Liikuttavaa oli nähdä, +kuinka poika parka, polttavan kuumeenkin ajalla, näytti iloitsevan +umpimielisen isän ystävällisyyden osoituksista ja koki, päästäksensä +isompaan suosioon, kysellä mitä oli läksyksi annettu, mitä isä aikoi +seuraavana päivänä selittää ja oliko koulussa mitään erinäistä +tapahtunut. Isä pyysi käden liikkeellä häntä vaikenemaan ja hän +vaikenikin oitis. + +Eräänä päivänä oli kuume korkeimmillaan. Kaikki olivat peloissaan +pojan puolesta, ei kukaan nukkunut sinä yönä ja Delli teki työtä +aamunkoittoon asti ruokahuoneessa. Sieltä hän aina vähä väliä meni +sairaan luo, joka häntä huuteli. Pienokainen voitti taudin. Isä ei +sanoin ilmoittanut iloaan; ainoastaan kasvonsa, jotka viime päivinä +olivat olleet synkistyneinä, selkenivät hiukkasen. + +Emilio huomasi että Dellillä ja hänen vaimollaan oli vielä jokin toinen +murhe, sillä jos ei olisi, pitäisihän ainakin äidin osoittaa suurempaa +iloa pojan parantumisesta. Emilio katseli useasti rouvaa ja tämä +huomasi sen. + +Eräänä aamuna hän avasi sydämmensä Emiliolle. Viimeiset tiedot Turinin +teknillistä koulua käyvältä Norberto pojalta eivät olleet juuri hyviä. +Näyttipä siltä, kuin hän viime aikoina olisi ruvennut laiskottelemaan +ja vetelehtimään. Viime arvosanansa olivat laskeneet. Pojan +lyhyet, sekavat kirjeet näyttivät pakosta kirjoitetuilta, ilman +avosydämmisyyttä ja rakkautta. Hän ei voinut ymmärtää syytä kaikkeen +tähän. Poika oli hyvin vilkas, huveihin taipuvainen ja ehkä hieman +köykäinen luonnoltaan; mutta hän ei ollut koskaan ollut pahantapainen, +oli lukenut ahkeraan ja näyttänyt käsittävänsä niitä velvollisuuksia, +joita isän uhraukset hänen puoleltaan vaativat. Jumala varjelkoon +heitä, ett'ei poika joutuisi väärille teille, hän, josta isä toivoi +niin paljon! Isä itse oli häntä opettanut ja kasvattanut, oli +vuosikausia käyttänyt kaiken vapaan aikansa hänen hyväkseen, +kirjoittanut omalla kädellään hänelle oppikirjoja, valmistellut hänelle +lukemattomia kirjoitusvihkoja ja opetustauluja, siten huojentaakseen +hänen lukujaan. Sitäpaitsi oli isä ollut hänelle aina hyvänä +esimerkkinä. Jos ei poika sillä lailla ja senkaltaisen isän +kasvattamana onnistuisi, silloin tosiaankin saattoi joutua epätoivoon +kasvatuksen voimasta! Poika ei ollut viimeksi vastannut isän kirjeesen, +jossa tämä vaati pikaista vastausta. + +Emilio koki lohdutella häntä minkä voi, mutta rouva ei muuttanut +surullista muotoaan. + +-- Mitä te luulette, herra Ratti? -- sanoi hän. -- Minulla on pahoja +aavistuksia. + +Eräänä aamuna, pari päivää ylläolevan haastelon jälkeen, tuli Dellin +pikku tyttö säikähtyneenä Emilion luo ja pyysi tätä äidin puheille. +Emilio riensi oitis portaita ylös ja tapasi ruokahuoneessa rouva +Dellin, joka istui pöydän vieressä kirje kädessä ja itki katkerasti. +Delli itse oli poissa ja poika vielä vuoteessa; tyttö meni ulos äidin +käskystä, äiti sulki äkkiä oven ja kääntyen opettajaan puhkesi hän +sydäntä särkeviin nyyhkytyksiin. + +Emilio ehti tuskin kysyä, ennenkuin rouva ojensi hänelle kirjeen, +sanoen: -- Te olette niinkuin veli meille. Minä luotan teihin. Lukekaa, +neuvokaa minua! Pelkään tulevani hulluksi. + +Kirje oli rouva Dellille hänen poikansa emännältä, eräältä rouva +Beisson'ilta, joka pitkän, vuoroin lohduttavia vuoroin surullisia +sanoja sisältävän johdannon perästä kertoi, lähemmin selittämättä, +_sattumalta kaivanneensa kahtasataa viittäkymmentä_ lireä ja +keksineensä, ikävä kyllä, Norberton _ottaneen_ rahat, tietysti aikoen +toimittaa ne takaisin; poika oli viime aikoina ollut huonoissa +seuroissa; hän oli kahdenkesken hänelle peittelemättä tunnustanut +_ajattelemattomuutensa_ sekä osoittanut katumusta ja syvää surua. Rouva +ei olisi tahtonut kertoa tästä vanhemmille niinkuin hän ei ollut siitä +muillekkaan puhunut; mutta koska rahat olivat hukatut ja rouvalla puute +edessä, oli hänen ikävä velvollisuutensa pyytää perhettä maksamaan +hänelle vahingon, niin pian kuin suinkin, josta hän ei vähääkään +epäillyt, kun tiesi kuinka rehellisiä olivat. Lopulta kirjoitti +pitäneensä viisaampana kääntyä rouvan puoleen siinä tapauksessa, että +tämä mahdollisesti tahtoi pitää asian salassa mieheltään. Vanhempain ei +pitänyt surra liikaa, koska kysymystä ei ollut muusta kuin +lapsellisesta kevytmielisyydestä. + +Emilio oli tuskin lukenut kirjeen, ennenkuin hän, muistellessaan isää, +tunsi piston sydämmessänsä; hänen hämmästyksensä lisäsi vaimo paran +epätoivoa. + +-- Joko luitte? -- hän huusi, tempasi kirjeen ja rutisti sitä +käsissään. -- Oi Jumalani, Jumalani! Kun nyt semmoinen meille tapahtui! +Sanokaa, voiko tuo olla totta? Poikani, oma Norbertoni! Pitääkö mieheni +saada tietoa tästä? Ei, ei, ennen tahdon kuolla. Mitä on tekeminen? +Kaikeksi onneksi hän ei ollut kotona kirjeen saapuessa. Sanokaa, kuinka +minun on menetteleminen, herra Ratti? Maailma pyörii silmissäni. Minä +uskon vieläkin, ett'ei se ole totta. Mistä minä otan kaksi sataa +viisikymmentä lireä? Se tulee meidän häviöksemme. Ja rahat ovat oitis +lähetettävät. Entäs häpeä sitten! Jumala meitä armahtakoon! + +-- Teidän miehenne ei pidä saada tästä tietoa -- vastasi Emilio +päättäväisesti. -- Kätkekää kirje ja koettakaa itse tyyntyä. Rahat minä +hankin. Kyllä kaikki tulee hyväksi jälleen. Mutta ennen kaikkea, teidän +miehenne ei saa tästä tietää. + +-- Te olette pelastajamme! -- nyyhkytti äiti parka. -- Mitä minä nyt +teen? + +-- Kuinka kauan herra Delli viipyy ulkona? -- Emilio kysyi. + +-- Ei tiedä -- vastasi rouva huolestuneesti. Hän ei sanonut, minne +aikoi mennä. Hän voi olla täällä minä hetkenä tahansa. -- -- -- Rouva +riensi ikkunaan katsellakseen, näkyisikö se tulevaksi, mutta pysähtyi +jo kolmannella askeleella ikäänkuin maahan naulattuna, sillä samassa +joku tarttui oveen. Delli astui sisään, tervehti toveria ja antoi +lakkinsa vaimolleen sekä meni suoraa päätä sairaan luo. Molemmat toiset +seurasivat jäljestä, vaihdettuaan katseen, Emilio säpsähti, nähdessään +rouvan pelästyneet kasvot. Delli lähestyi vuodetta, pani kätensä pojan +otsalle, jolloin poika hymyili isälle. Sitten hän tutkistellen katseli +vaimoansa ja sanoi: -- Sinä olet itkenyt. Mikä sinua vaivaa? + +Rouva näytti vapisevalla kädellään sairasta poikaa ja vastasi: -- +Voithan arvata; minä pelkään taudin mahdollisesti palaavan. + +-- Et sinä sitä ole itkenyt -- sanoi mies. + +-- En muutakaan -- rouva vastasi. + +-- Miksikä -- kysyi Delli hetken päästä -- et puhu minulle totta? + +Katseensa oli niin tuima ja läpitunkeva, että rouva kokonaan hämmästyi +ja vastasi äkkiä: -- Norberto on pelannut. + +Delli vaikeni hetkisen ja katseli Emiliota, joka turhaan koki keksiä +keinoa estääkseen asiaa täydelleen ilmi tulemasta. Sitten kysyi Delli +tyynesti vaimoltaan: -- Kuka on sinulle kirjoittanut? + +-- Rouva Beisson. + +-- Miksikä salaat kirjettä minulta? -- + +Äiti raukka, joka rutisteli kirjettä kädessänsä, oli hämillään kuin +pahantekijä, eikä enää voinut teeskennellä vaan vastasi: -- Siksi, +ett'en tahtonut mieltäsi pahoittaa. Olen jo vastannut kirjeesen. +Aikomukseni oli olla tästä sinulle puhumatta. Mitä hyötyä siitä +olisikaan? Sieltä tuli vain muutamia riviä. Olen sen jo polttanut +-- -- -- se on oikein totta. + +-- Anna kirje minulle -- sanoi mies ja ojensi kätensä. + +Rouva oli hetkisen kahden vaiheella ja mutisi sitte kuolevan äänellä: +-- Kysymys onkin jostain -- -- -- pahemmasta. + +Minuutti kului kamalassa äänettömyydessä. + +Sitten kaikui huoneessa ääni, jommoista rouva ei ollut ikänänsä kuullut +ja joka jäädytti hänen sydämmensä: -- Onko poika varastanut? + +Rouva Delli purskahti itkuun ja kätki kasvot käsiinsä. Emilio töytäsi +toverin luo, tarttui tämän käsivarteen huudahtaen: -- Ei, hän ei ole +varastanut -- -- --. Se on pelkkää kevytmielisyyttä. -- -- -- Älä ole +levoton -- -- --. + +Mutta kirje oli jo joutunut opettajan haparoiviin käsiin. Hän luki sitä +hermostuneella tarkkaavaisuudella, kasvonsa muuttuivat vähitellen +kalman karvaisiksi, niinkuin isän, joka näkee poikansa pistoolilla +tähtäilevän ohimoonsa, ja hitaasti vetävän liipaisinta, voimatta +liikahtaa tahi huutaa apua. + +Kun Delli oli kirjeen lukenut, katseli hän suurin silmin vaimoonsa, +joka heittäytyi hänen kaulaansa ja itki haikeasti miehensä rinnoilla. + +Opettaja irtaantui lempeästi vaimostaan ja istui miettiväisenä +hetkisen. Sanomaton väsymyksen ilmaus oli laskeutunut hänen +kasvoilleen, ikäänkuin hän näinä minuutteina olisi tullut kahtakymmentä +vuotta vanhemmaksi. Äkkiä sitte sanoi: -- Minä matkustan Turiniin. + +Vaimo kysäisi arasti, katsomatta häneen: -- Entäs rahat? + +Delli ei vastannut, mutta Emilio virkkoi: -- Ne minä hankin. + +-- Ei tarvita -- sanoi Delli päättäväisesti. -- Minä tarvitsen pian +apuasi toiseen. Kiitos, Ratti. + +Delli laski kätensä suulleen merkiksi siitä, ett'ei asiasta saisi +puhua. + +Emilio riensi oitis ulos lähteäksensä rahoja hankkimaan. Itsellään +hänellä ei ollut kuin sata lireä, joita oli säästänyt Turinin matkaa +varten. Ensin hän aikoi kääntyä maanmittarin puoleen ja pyytää häneltä +lainaa, muka itselleen. Mutta hän oli tuskin porstuaansa päässyt, +ennenkuin toinen ajatus johtui hänen mieleensä ja hän naputti urkurin +ovelle. + +Ovi avattiin ja hänen edessään olivat nuo isot, parrattomat kasvot +tavattoman totisina. Urkuri kuiskasi: -- Käy sisään. Poika on täällä. + +Emilio luuli kuulleensa väärin, niin merkilliseltä asia hänestä tuntui. + +-- Hän on täällä -- sanoi toinen matalalla äänellä ja antoi opettajan +astua sisään, sekä osoitti sormellaan viereistä huonetta. Minä tiedän +kaikki. Hän on tunnustanut minulle. Veitikka riensi tänne Turinista +jalkapatikkaa, toivoi ehtivänsä ennen kirjettä ja aikoi heittäytyä +isänsä jalkain juureen. Mutta kun hän oli portaille ehtinyt, käsitti +hänet semmoinen pelko, että hän töytäsi huoneeseni ja pyysi minua +kätkemään itseänsä. Minun tuli surko poikaa ja otin hänet vastaan. +Myöhemmin kyllä näytän nyrkkiä hänelle. Mutta tiedättehän -- -- -- +vieras on huoneessa pyhänä pidettävä. + +Emilio kertoi isän tietävän kaikki. + +Urkuri oli sitä arvannut, kun oli kuullut rouva Dellin itkua +yläkerrasta. Tätä sanoessaan hän seisoi pianon vieressä, käsi +hiuksissa, tuijottaen lattiaan. Hetken päästä lisäsi: -- Että tuon nyt +piti tapahtua semmoiselle miehelle kuin Dellille! -- -- Oikeus on +omituinen tässä maailmassa. Eivät esimerkiksi varkaan lapset tuommoisia +tee. Sanokaas, voiko tämmöiselle yhteiskunnalle enää sallia puolta +vuotta pitempää elon-aikaa. + +Sen jälkeen hän selitteli läheisemmät ja loitommat syyt pojan +rikokseen. Syynä ei ollut nainen, vaan ylimalkaan naiset. Vilkas ja +voimakas poika, joka oli seitsemänteentoista vuoteensa elänyt +-- -- -- niinkuin muka on elettävä -- -- -- oli sitte ensi kertaa +kiellettyä hedelmää maistettuansa kadottanut kaiken maltin ja +heittäytynyt nautintoihin nälkääntyneen villin tavoin. Mutta siihen +tarvittiin rahoja, ja kun hänellä oli käytettävänään ainoastaan +kansakoulu-opettajan laiha kukkaro -- -- -- + +-- Hän on käyttäytynyt kauheasti, -- pitkitti urkuri ja pudisteli +nyrkkiään. -- Dellin tapaiselle isälle ei saa käyttäytyä noin +konnamaisesti, ei -- -- -- + +Emilio keskeytti hänet ilmoittamalla tulleensa pyytämään häneltä +rahalainaa. + +-- Tässä on -- -- vastasi urkuri vetäen kirjekuoren taskustaan. + +Emilio suuteli häntä poskelle. + +Urkuri hieroi kädellä poskeaan ja sanoi: -- Ei mitään kiittämistä. Kun +Dellille rahaa lainaa, on se juuri sama, kuin jos ne panisi valtion +pankkiin. + +Emilio riensi portaita ylös suoraan Dellin luo. Opettaja rouvineen +olivat etumaisessa huoneessa, kun Emilio hengästyneenä astui sisään ja +ojensi rahat sanomatta sanaakaan. + +Delli ei ottanut niitä. + +-- Kiitos, Ratti -- hän sanoi tyynesti: -- Kyllä hyvyyttäsi muistan. +Mutta minä en tarvitse niitä. -- Samassa hän näytti Emiliolle +punaisella nauhalla sidotun setelitukon, monien vaivojen ja +kieltämysten hedelmän. + +-- Menkää pikemmin -- lisäsi -- ja ilmoittakaa poissaolostani +sindacolle sekä sanokaa, että palajan huomenna. + +Emilio lähti kohta, mutta päätti koettaa saada lopun asialle siten, +että poika heittäytyisi isän jalkoihin ja otettaisiin mukaan Turiniin. +Emilio palasi urkurin luo, jätti tälle rahat takaisin ja puhui +tuumastaan. Urkuri meni viereiseen huoneesen ja tuli pian ulos poika +mukanaan. Tämä oli miellyttävä, äitinsä näköinen nuorukainen, kalpea ja +väsyneen näköinen, vaatteet pölyssä ja epäjärjestyksessä. + +Seuraavana silmänräpäyksenä kuuluivat isän askeleet portaista. + +-- Rohkaise itseäsi! -- sanoi urkuri ja lykkäsi pojan ovesta ulos. -- +Ennen menisin hirteen kuin tahtoisin toistamiseen nähdä tämmöistä +näytelmää. + +Kaikki kolme astuivat ulos. Delli tuli portaita alas, matkareppu +kädessä. Poika syöksyi, niinkuin Herkuleen käden paiskaamana, hänen +jalkoihinsa, syleili isän polvia läähättäen ja sanaa sanomatta. Isä +kalpeni, teki vaistomaisen inhoa ilmaisevan liikkeen, katseli sitte +hetkisen poikaa sanomattomalla tuskalla ja sanoi: -- Mene äitiäsi +tervehtimään. + +Poika juoksi portaita ylös, kimakka huuto kuului -- -- -- huuto, joka +ilmaisi sääliä ja anteeksi antamusta. Sitten juoksi hän takaisin alas +ja kätkeytyi isänsä taakse. Seuraavana iltana Delli palasi Turinista. +Emilio meni häntä tapaamaan, mutta toinen ei puhunut sanaakaan +matkastaan eikä pojasta. Ei äitikään sanonut mitään. Ei Emiliokaan +mitään kysellyt. He puhuivat aivan toisista asioista niinkuin ei mitään +olisi tapahtunut. + +Delli ei sitte koskaan sanallakaan maininnut näitä asioita, ei edes +poissa olevaa poikaa. Hän kävi yhä äänettömämmäksi, näytti entistään +totisemmalta ja antautui tykkönään koulutyöhönsä. Asioittensa +järjestämistä varten hänen täytyi käyttää kaikkia tarjona olevia +keinoja rahojen ansaitsemiseksi. Hän antoi tunteja talonpojille, jotka +asuivat puolentoista kilometrin päässä kylästä, palvelioille, jotka +aikoivat alkaa kauppaa ja teurastajan puolihassulle pojalle, jota +Emilio ei ollut huolinut luokkaansa. Hän ei sallinut itselleen +vähintäkään lepoa päivin, jätti sikseen jokapäiväiset kävelynsä uudelle +koulurakennukselle ja korjaili oppilaitten kirjoituksia lyijykynällä +kouluun kulkiessaan. Kahta nopeammin kuin ennen hän valmisti +tuntejansa, valitsi ainekirjoituksia ja teki muistiinpanoja siitä, mitä +oli kuullut ja lukenut ja mikä saattoi olla hänelle opetuksessa +hyödyksi. Rouva Delliä huolestutti miehensä kiihtynyt työ-into, joka +melkein vieroitti hänet perheestä, ja hän sanoi huolestuneena +Emiliolle: -- Oi, hän ei ole enää entisensä kaltainen, hän on aivan +muuttunut! + +Emilio koki rouvaa lohdutella; sanoi juuri sitä seikkaa, että Delli +niin innokkaasti antautui koulutyöhön, hyväksi enteeksi, sillä se +todisti hänen unhoittaneen tuon ikävän jutun. + +Mutta rouva pudisteli päätään ja virkkoi: -- Oi ei, ei, hän ei ole sitä +unhoittanut. + +Kuitenkin tuntui siltä. Lyhyissä keskusteluissa hän jutteli +kouluasioista semmoisella selvyydellä ja seikkaperäisyydellä, sekä toi +esiin runsaita, älykkäitä ehdoituksia, jotka hämmästyttivät kumppania +ja ilmaisivat uusia puolia tuossa erinomaisessa miehessä. + +Emilio ihaili Delliä ja oli hänelle suuresti kiitollinen siitä, että +hän ikäänkuin aatelis-arvoon koroitti heidän tointaan ja oli +virkakuntansa kaunistuksena, opettaja semmoinen, jota Emilio aina +ajatuksissaan voisi asettaa kilveksi, kun ihmiset hänen virkaveljiänsä +pilkkasivat. Delliä muistellessaan hän saattaisi irvisteliöille sanoa: +-- Onpa sentään joukossamme miehiä, joiden edessä teidän täytyisi +maahan kumartua. + +Vieläkin ihmeteltävämmältä tuntui toveri, kun hän ajatteli, ett'ei tämä +koskaan koettaisi parantaa taloudellista tilaansa, että moni tarkastaja +ei älyäisi mitään eroa tämän ja muitten opettajien välillä ja että hän +kuolisi tuntemattomana niinkuin työmies vuorikaivoksessa, ansaittuansa +neljänä kymmenenä vuotena pyhässä virassaan tuskin sen vertaa kuin +tenoori-laulaja saa viikossa. + + +Viimeiset päivät Bossolanossa. + +Emiliokin eleli viimeiset kuukaudet Bossolanossa aivan itseksensä. + +Niin pian kuin oli kuulutettu kuusitoista paikkaa Turinin +kansakouluissa Toukokuun ensimäisenä päivänä tapahtuvan kilpailun +kautta haettavaksi, lähetti Emilio hakemuksensa ja muut paperinsa, ja +nyt kun kunniansa oli kysymyksessä, rupesi hän uudella innolla +tutkimaan kilpailuun tarvittavia aineita, joita niin monasti oli +alkanut lukea ja aina jättänyt. Suuresti häntä kiihoitti toivo päästä +opettajaksi Turiniin, jossa voisi olla varmana virastaan, jossa saisi +kuunnella yliopiston luentoja, olla saapuvilla opettajain kokouksissa, +käyttää kirjastoja, seurustella sivistyneitten toverien ja ystävien +kanssa, ja jossa ei olisi muita ohjeita kuin lukujärjestys, eikä muita +esivaltoja kuin koulunjohtokunta. Tuo tuntui hänestä jonkinmoiselta +luvatulta maalta. + +Emilio oli siinä lukujen harjoittamiselle erittäin suotuisassa iässä, +jolloin nuoruuden intoon yhdistyy varttuneemman ajatuksen kestävyys; +jolloin ihminen vielä rakastaa maailmaa kylläksi halutaksensa saavuttaa +siinä kunniata, mutta ei kuitenkaan niin paljon, että vastenmielisesti +antautuisi kirjojensa seuraan; hän oli tuossa hedelmää tuottavassa +iässä, jolloin ihminen valmistuu myöhempään nuoruuteensa ja saapi +silloin lyhyeksi ajaksi rintaansa samat toiveet ja eloisat tunteet, +mitkä hänellä oli ensimäisen nuoruuteensa päivinä. + +Monta vuotta jälkeenpäin Emilio ihastuksella muisteli noita vilpoisia +aamuja Bossolanossa, jolloin hän nousi vuoteeltaan ennen aamun koittoa +ja istautui kirjoituspöytänsä ääreen; noita rauhaisia, rajattoman +vapaita hetkiä, jolloin hän työskenteli yksin keskellä nukkuvata kylää, +jopa miljoonain nukkuvain ihmislasten keskellä. Tuntuipa silloin +niinkuin hän aikaisen työnsä kautta pääsisi edelle muuta ihmiskuntaa, +jopa luontoakin kauemmas ja siten pitentäisi ikäänsä. Hän muisteli +noita ihania hetkiä, vietettyjä hauskassa, hiljaisessa työssä, jolloin +ei mikään häirinnyt, vaan päinvastoin aamukoiton unikuvat virkistivät, +sillä niissä entistä yhä useammin haamoittivat Faustina Gallin armaat +kasvot ikäänkuin salaperäisenä enteenä siitä, että hän pian näkisi +hänet jälleen. Halveksittavalta, jopa käsittämättömältä Emiliosta +silloin tuntui, että oli saattanut hakea iloa lasista, sen sijaan että +olisi sen löytänyt kirjoistaan ja toiveistaan. Kun hän, mielikuvitus +lukemisen kautta vireillä, näki päivän valon taivaan rannalla +sarastavan ja leviämistään leviävän, ajatteli hän iloiten, että +hänenkin ehkä elonsa tulisi valoisammaksi ja että aurinko joskus +nousisi sitäkin valistamaan. + +Kun Emilion oli matkustaminen Turiniin, jonne oli saanut kutsun +kilpailuun, toivottivat kaikki hänelle onnea ja jättivät hänelle +jäähyväiset sydämmellisyydellä, jommoista hän ei ollut ennen missään +kylässä nähnyt. Täytyy lisätä, että moni sattumalta oli silloin hyvällä +päällä. Kirkkoherra oli vihdoinkin saanut valtiolta rahoja uuden +kirkontornin rakentamiseen ja maanmittari työskenteli ahkerasti +saadakseen siihen sievän piirustuksen, sekä väitti tekevänsä yhtä +kauniin kuin Florensin Campanilan torni, vaikka hiukan pienemmän; siitä +muka tulisi niin soma, että olisi öisin vartioittava, jott'ei +varastettaisi. Sindaco oli juuri ikään saanut valtion kunniamerkin. +Tarkastajatar näytteli parast'aikaa uutta hamettaan. Delli, jonka +vanhin poika oli onnellisesti päättänyt tutkintonsa, oli jälleen +aloittanut (hyvä merkki) jokapäiväiset kävelynsä koulurakennukselle, +josta ainoastaan savisilaus enää puuttui. Neiti Riccolikin, joka oli +melkoisesti rauhoittunut, oli entistänsä tyytyväisempi. Hänen +nimipäivänsä edellisenä iltana olivat muutamat nuoret herrat pitäneet +harmonikalla, okarinalla ja huilulla soittajaiset hänen ikkunansa alla, +ja silloin oli neiti osoittanut tavatonta urhoollisuutta taittaen kaksi +kukkasta ikkunalaudalla olevista kasveista ja heittäen ne alas +soittajille. Kumminkaan ei silmiänsä näyttänyt. Vaan kukkasten kanssa +hän osoitti tahtovansa heittää ainaiseksi luotaan kaikki perusteettomat +pelvot ja hullunkuriset luuloittelut. Hänkin heitti Emilialle hellät +hyvästit. + +Viimeinen, jolle Emilio hyvästi sanoi, oli urkuri. Tämä riemuitsi +uudesta, äsken löytämästään aarteesta. Eräs Milanossa asuva ystävänsä +oli lähettänyt hänelle vuosikerran sanomalehteä _Aatteitten +transfusiooni_, kuuluisan Tito Livio Cianchettinin toimittama, ja sitä +urkuri luki sanomattomasti nauttien, sillä hän löysi siinä omat +aatteensa esitettyinä juuri tuommoisella haaveilevalla, uhkaavaisella +epämääräisyydellä, joka häntä miellytti. Varsinkin eräs asia oli +hänestä sukkela. Kauan haettuansa kahta sanaa, jotka sattuvasti +kuvaisivat yhteiskunnan kahta vihollista säätyluokkaa, ja käytettyänsä +turhaan sanoja _masentajat ja masennetut, hallitsevat ja hallitut_, oli +Cianchettini lopulta löytänyt kaksi sanaa, jotka urkurin mielestä +olivat oikeita neronleimauksia: _soittajat ja soitettavat_. Niin, ne +juuri olivat sopivat sanat! Maailma oli tosiaankin jaettu soittajiin ja +soitettaviin. Ei kukaan voinut toivoakkaan tämän jälkeen löytävänsä +kaunopuheliaasti ivallisempaa ja kuvaavampaa lausetapaa. Parina viime +viikkona hän enimmäkseen käytti vain näitä kahta sanaa, huutaen niitä +tuhannesti kahvilassa tavallisessa iltaseurassaan. Hän sanoi tahtovansa +käyntikorteilleen painattaa: _Se ja se, toimeltaan soittaja, +yhteiskunnallisen asemansa puolesta soitettava_. Ja hän nauroi niin, +että oli halkeamaisillaan. Tästä asiasta urkuri laski leikkiä koko ajan +kun Emilio oli hänen luonaan. + +-- Ehkä -- hän sanoi -- emme tapaa toisiamme muutamaan aikaan. Jos niin +on, sitä parempi; se merkitsee, että me näemme toisemme, kun _kaikki +loppuu_. + +Koska urkuri piti Emiliota hengenheimolaisenaan, vaikk'ei tämä koskaan +ollut ilmoittanut pitävänsä samoja aatteita, käski hän tätä +tervehtimään _ystäviä Turinissa_, kuitenkaan sanomatta keitä. Hän +tarkoitti kaikkia, jotka odottivat _isoa mullistusta_, suuren +_lautahökkelin_ vihollisia, sanalla sanoen _soitettavia_. + +-- Sanokaa heille -- lisäsi -- että mekin, pienten kuntain jäsenet, +olemme valmiina, ja että, kun tuo iso päivä vihdoin koittaa, me +seisomme heidän sivullansa _soittamassa_. Tuhat tulimmaista -- -- -- +emmekö silloin soittaisi! + + + + +Turinissa. + + +Turinissa keskellä meluavaa ihmisjoukkoa, joka kulki edes takaisin +raatihuoneen portaita, minne hänkin oli mennyt tiedustelemaan milloin +ja missä kirjallista tutkintoa pidettäisiin, kadotti Emilio kaiken +itseluottamuksen, mikä hänellä oli ollut Bossolanossa, ja hänestä +tuntuivat kaikki ihmiset kansakoulu-opettajilta, jotka aikoivat ottaa +osaa kilpailuihin ja olivat lukeneet enemmän kuin hän. Ja kun hän +illalla istui yksinään _Kolmen Kyyhkyn_ ravintolassa, vaatimattomassa +huoneessa, jonka ikkuna antoi likaiselle pihalle päin, tuntui hänestä +kuin hän olisi tehnyt viisaammin, jos olisi ainaiseksi tyytynyt +rauhalliseen elämään jossakin maakylässä. + +Seuraavana aamuna Emilio heräsi hyvä tuuma mielessään: hän tahtoi mennä +tervehtimään asian-ajaja Samista, jota ei ollut nähnyt kolmeen vuoteen. +Emilio oli varma siitä, että asian-ajajan seurustelu häntä virkistäisi, +ja sitäpaitsi toivoi asian-ajajan, pyytämättäkin, antavan hänelle +suosituskirjeen; sillä hän oli kuullut tämmöisissä tutkinnoissa +suosituskirjeitä satamalla satavan ja niiden kevätsateen lailla tekevän +maan hedelmälliseksi. + +Emiliolla oli se onni että tapasi asian-ajajan kotona. + +Herra Samis oli hiukan lihonnut, käynyt vähän harmaapäiseksi, mutta oli +yhtä ystävällinen ja vilkas kuin ennen. Rouva oli jo matkustanut +maalle. Generi poika oli vast'ikään kunnialla suorittanut +päästötutkinnon teknillisestä koulusta ja aikoi juuri pyrkiä +teknilliseen opistoon. Altaranassa ei ollut mitään uutta tapahtunut, +paitsi että sindaco oli tullut entistänsä ylpeämmäksi. Sindacon +sopimaton suhde _Case Rossen_ naituun opettajattareen oli joka miehen +suussa. Hauskin uutinen, minkä Emilio sai kuulla, oli että Faustina +Galli, joka oli ottanut osaa viimevuotiseen kilpailuun, nyt oli +opettajattarena eräässä Turinin esikaupungissa ja että Emilio +luultavasti saisi tavata hänet ensi opettajakokouksessa, joka tulisi +pidettäväksi Emilion syntymäkaupungissa. + +Kun Samis kuuli Emilion tulleen Turiniin kilpailua varten, kertoi hän +uutisen, joka aivan masensi Emiliota. Avoimia paikkoja oli, kuten +Emilio jo tiesi, kaikkiaan kuusitoista; hakijoita oli, ja sitä Emilio +ei ennen tiennyt, kokonaista kaksisataa kolmekymmentä. + +Hän tunsi jo repposet saaneensa. Mutta asian-ajaja lohdutti häntä ja +sanoi, ett'ei saanut suuresta luvusta säikähtyä. Noiden kahdensadan +kolmenkymmenen hakijan joukossa oli ainoastaan kahdeksantoista +mies-opettajaa; kaikki muut olivat naisia. Jos valtuusmiehet, kuten +asian-ajaja luuli, olivat pidättäneet opettajille puolen tusinaa +paikkoja ei heitä tulisi aivan monta niistä kilpailemaan. Tätä +kuullessaan Emilio hengitti helpommin. Mutta lähemmin ajatellen tuntui +asia hänestä mahdottomalta, ja hän luuli asian-ajajan erehtyvän. + +-- Minä en erehdy -- virkkoi herra Samis -- eikä se niin kummallista +olekkaan. Hakijoita on tietysti paljon, mutta useimmat heistä ovat +nuoria tyttöjä tästä kaupungista, jotka ovat päättäneet ruveta +opettajattariksi ainoastaan siinä tapauksessa, että saavat virkoja +täällä, jossa heillä on kotinsa ja tuttavansa. Jos eivät läpäise, +tulevat seuraavaan kilpailuun, jopa muutamat heistä saapuvat viisikin +kertaa peräkkäin samaan tutkintoon. Mutta kuinka moni opettaja viitsii +tulla tänne kovaa tutkintoa kokemaan, pieniä säästöjään huventamaan! +Minua ihmetyttää, että heitä on niinkin monta, ja luulen ensi vuonna +tulevan vähemmän; sillä ainoastaan etevät ja sivistyneet läpäisevät +täällä, eikä enää tähän aikaan kyvykkäitä tiedonhaluisia nuorukaisia +rupea opettaja-uralle. Mitä taas niihin tuhansiin tulee, jotka +maakylissä kuhnailevat, on niissä ani harva semmoinen, että voisi +toivoa onnistuvansa tutkinnossa. Se päivä on pian koittava, jolloin +eivät edes maanhylyt viitsi antautua opettaja-uralle. Kaikki, +jotka suinkin voivat, lähtevät nyt jo tiehensä. Ehtimiseen +kansakoulu-opettajat karkaavat toisille aloille, pyrkivät +kunnankirjureiksi, asioitsioiksi, työvoudeiksi, metsänvartioiksi, +heittäytyvät jos mihin toimeen, kysymättä kuinka heidän lopulta käy, +aivan niinkuin matkustajat, jotka pakenevat uppoavasta laivasta. Niinpä +esimerkiksi sain äsken kirjeen kunniapalkintoja ja hopeamitaleja +saaneelta kyläkoulun opettajalta, joka oli kirjeenvaihtaja-jäsenenä +useassa kirjallisessa seurassa ja nyt haki vahtimestarin virkaa. +Opettajakunnassa syntyneitä lomia eivät täytä taitavat oivalliset +opettajattaret, vaikka ovatkin opettajia sivistyneemmät ja lukemisesta +enemmän huvitettuja, kun ovat saaneet paremman kotikasvatuksen ja +opettajantoimi heille tarjoaa parempia taloudellisia etuja; mutta he +eivät saa opettaa toista luokkaa korkeammalle poikakansakouluissa. +Parasta kumminkin on se, että saavat antaa tunteja korkeammissa +oppilaitoksissa, joissa todellakin siveellinen kasvatus alkaa ja joissa +poikia kuin hiotaan lukioihin pääsöä varten. Minne lopulta joudutaan? +Sitä asian-ajaja ei sanonut tietävänsä. Mutta sen hän tiesi, että +Emilion oli syytä toivoa, ei ainoastaan miespuolisten hakijain +vähälukuisuuteen nähden, vaan siitäkin syystä, että näistä harvoista +tuskin puoletkaan vetivät vertoja hänelle; sillä niissä oli opettajia, +jotka olivat saapuneet ikäänkuin arvan heittoon, ilman taitoja ja +valmistusta, ja jotka luultavasti tuskin pääsisivät ollenkaan osaa +ottamaan suulliseen tutkintoon. + +Tämä lohdullinen ajatus mielessä lähti Emilio seuraavana aamuna puoli +yhdeksän -- kello yhdeksän oli määrä alkaa -- Barettin kansakoululle, +jossa kirjallinen tutkinto oli pidettävä. + +Näkö, joka täällä levisi hänen eteensä, oli niin uusi ja omituinen, +että se vei tutkintohuolet tykkönään mielestä. Porttikäytävässä ja +kadulla koulun ulkopuolella oli ahdinkoon asti opettajattaria; +läheisillä kaduilla ja katujen kulmissa seisoi joukoittain rouvia ja +neitejä, kaiken-ikäisiä ja -pukuisia; siinä oli viime muotilehden +mukaan muovaeltuja ja sitte jos mitä mallia kyläopettajattaren melkein +talonpoikaiseen pukuun asti; siellä täällä näki hakijain äitejä, isiä, +veljiä, ystäviä ja entisiä opettajia, jotka kaikki olivat tulleet heitä +rohkaisemaan ja antamaan hyviä neuvoja. Ne näyttivät enimmäkseen +murheellisilta tahi liikutetuilta, puhuivat ja läikehtivät vilkkaasti. +Monella tutkittavista oli kirjoja käsissä, kainaloissa, lakkareissa, +niin että vaatteet olivat sieltä täältä pönkällään; toiset kantoivat +aamiaistansa pienissä paketeissa taikka laukuissa; muutamilla oli +hajuvesipullot mukana, niillä virkistääkseen nuutuneita elinvoimiaan. +Siinä oli hattuja ja töyhtöjä jos minkä värisiä ja jos jonkin muotosia, +ääretön äänten sohina, jossa joka askeleella kuului tutkijakunnan +puheenjohtajan ja kuuden jäsenen nimiä mainittavan. Yhtä kehuttiin +sävyisäksi, toista sanottiin turhan tarkaksi, muutamaa syytettiin +lahjojen ottajaksi, neljännestä puhuttiin vieläkin enemmän, siksi +ett'ei kukaan häntä tuntenut. Silloin tällöin pyrki joku tutkijakunnan +jäsenistä ihmisjoukon läpi kouluun; heille avattiin tie, ja kun hyvin +olivat päässeet sisään, kuului mutinata kaikkialla. Koulun +majesteetillinen vahtimestari näyttäytyi väliin ovessa. Pari +poliisipalvelijaa kulki hymyellen edes takaisin. Uteliaita katsojia +kurkisteli naisjoukkoon keksiäkseen kauniita kasvoja; mutta ei heistä +kukaan välittänyt. + +Puoli yhdeksän portit avattiin, tutkittavat töytäsivät sisään kuin +parvi koulutyttöjä, sukulaiset ja ystävät antoivat viimeiset +varoituksensa ja lohdutuksensa: -- Rohkeutta, tyttöseni. -- Niina, minä +pyydän, rauhoitu, rauhoitu, rauhoitu. -- Muista lauserakennusta! -- Ja +siinä suudeltiin, huokailtiin ja puristeltiin käsiä. + +Ovella seisoi yksi tarkastuslautakunnan jäsen ja vahtimestari. +Tullivirkamiesten urkkivin katsein tarkastellen tuliain taskuja ja +mukana olevia kääröjä, käskivät he sisään astuvain laskea kirjansa +pois, ja pian olivat etuhuoneen pöydät ja tuolit täynnänsä oppi- ja +sanakirjoja. Opettajattarille oli alikerran isoon saliin nostettu +luokkahuoneista penkkejä ja tuoleja. + +Emilio astui melkein viimeisenä sisään ja näki opettajattaret jo lähes +kaikki asemillaan. Hattunsa olivat heittäneet viereisiin +luokkahuoneisin. Siinä oli noin pari sataa päätä, asettuneina +kuuteentoista riviin, hiuksia kaiken karvaisia, eepenholtsin mustasta +kullan kellervään, hameita jos jonkin kuosisia, enimmäkseen vaaleita, +ja kun niille ulkona kasvavista puista lankesi vihreä valo, antoi se +koko huoneelle iloisen ja juhlaisan muodon, joka ei juuri sopinut +yhteen tutkittavain vakaitten katseitten ja ilmassa vallitsevan +tympeän, levottoman, kuumeen-omaisen väreen kanssa. + +Yläkerran suureen saliin oli asetettu istuimia opettajille, ja heidän +taaksensa, sopivan matkan päähän, noin kolmelle kymmenelle +opettajattarelle, jotka eivät mahtuneet alakertaan. + +Emilion astuessa yläkertaan istuivat kaikki opettajattaret jo +paikoillaan. Opettajiakaan ei enää puuttunut kuin pari, kolme. Nämät +olivat kaikki nuoria miehiä, alle kahdenkymmenen ikäisiä. Vanha, +nuuskainen vahtimestari asettui ovelle vartioimaan. Kaksi +tutkintolautakuntaan kuuluvaa opettajaa kulki edes takaisin kehoittaen +tutkittavia pian papereitansa järjestämään. + +Emilio oli tuskin ehtinyt käskyä noudattaa ennenkuin hän, katsottuansa +ovelle, päästi hämmästyksen huudahduksen. + +Carlo Lerica astui huoneesen. + +Tämä oli tuskin ehtinyt kynnyksen sisäpuolelle, ennenkuin äkkiä +pysähtyi ja katseli kiukkuisesti istumapaikkoja; mutta huomatessaan +Emilion, naurahti ja astui Emilion luo, puristi ystävän kättä ja +istautui hänen viereensä. + +Lerica tutisi vielä vihasta, kun alakerrassa oleva vahtimestari, sen +pöllö, oli väkisin tahtonut viedä hänen taskustaan paperiin käärityn +gruyère-juuston, siinä luulossa että se muka oli kirja. + +-- Rakas Ratti -- sanoi hän matalalla äänellä -- minun vasta on ollut +hauskaa! -- -- -- Sikamainen kunta! -- -- -- + +Hänen täytyi keskeyttää, sillä tutkintolautakunnan puheenjohtaja astui +kahden jäsenen seuraamana sisään, ääneen lukeakseen kirjoitettavat +aineet. Samalla hetkellä kun hän avasi kirjekuoren jossa aineet olivat, +astui sisään pitkin askelin, hengästyneenä ja pelosta puoli kuolleena +kolme opettajatarta, jotka olivat myöhästyneet. He pyysivät anteeksi ja +armahdusta sekä riensivät paikoilleen, jonne uupuneina heittäytyivät +painaen kädet sydämmelleen. + +Kirjoitettava aine oli kasvatus-opillinen: Kansakoulu-opettaja +järjestää ensimäisen, toisen ja kolmannen luokan luku-ohjelman sekä +määrää, mitä opetustapaa on noudatettava, jos tahtoo menestyksellä +opettaa äidinkieltä. + +Tuskin oli aineen luku päättynyt, ennenkuin kuului muminata, huokauksia +ja tukahdutettuja huudahduksia, aivan niinkuin ahdinkoon asti +sullotusta oikeuspaikasta kuoleman tuomiota julistettaessa; sitten +seurasi syvä hiljaisuus. + +Emilio työskenteli puolipäivään saakka aivan tyynesti, mitään +kuulematta tai näkemättä; mutta sitte kun ei enää ollut muuta tehtävänä +kuin aineen puhtaaksi kirjoittaminen, ei hän voinut olla seuraa +tarkastamatta, varsinkaan opettajattaria. Kaksi tuntia oli enää +jäljellä, ja sen vuoksi oli jo jonkinmoinen levottomuus heissä +huomattavana; muutamat taistelivat vielä itse aineen kanssa, toiset +huomasivat käsittäneensä asian väärin ja alkoivat siksi alusta, toiset +taas, laaja-ajatukselliset, olivat käsitelleet ainettansa liian +seikkaperäisesti ja pelkäsivät, ett'eivät ehtisikkään sitä lopettaa. +Kaikki nämä työskentelivät hirmuisella kiireellä, loivat rukoilevia +katseita kattoon ja tömistivät jaloillaan. Muutamat nakertelivat +hätäisesti kuivaa leipää, vasen käsi suun edessä. Toiset kirjoittelivat +kirjelappuja, joita sitte penkkien alta salavihkaa pistivät +naapureilleen. Kynien ratina kiihtyi hetki hetkeltä, aivan kuin olisi +kirjoitettu jollekulle, jonka kärsimättömyys yhä lisääntymistään +lisääntyi. Kun sitten ensimäiset jättivät kyhäyksensä, asianmukaisesti +varustettuna sepustajan nimikirjoituksella, lisääntyi jäljellä olevain +levottomuus ja tuska aivan sen mukaan, missä määrin kirjoittajain luku +väheni. Muutamat olivat kalpeita, toiset tulipunaisia ja pyyhkeilivät +hikeä otsaltaan. Niittenkin joukossa, jotka olivat tulleet somasti +puettuina, ei ollut ainoatakaan, joka nyt olisi huomannut olevansa +pörrössä hiuksin tahi että vaatteille taikka sormille oli töhräytynyt +mustetta. Kolme, neljä joukossa näytti väliin kovin toivottomalta ja +väsyneeltä; eikä se kummaa ollutkaan, ne kun olivat siellä jo kolmatta +tai neljättä kertaa ja koko heidän perheensä menestys riippui tästä +hetkestä. Kun aika oli loppumaisillaan ja toinen vartioivista +opettajista lausui nuo kamalat sanat: -- Hyvät naiset, kiiruhtakaa! -- +silloin näki kauhun ja tuskan liikkeitä, jotka oikein herättivät +sääliä. Tärkeä hetki oli lyönyt, ja vielä kymmenen istui +kirjoittamassa. Eräs vanha, hermostunut provessori nalkutti: -- +Paperit, hyvät naiset! Antakaa paperinne semmoisina kuin ovat! -- Hän +kulki penkkien väliä ja koitti koota papereita. Eräs toinen +tarkastuslautakunnan jäsenistä teki samoin, mutta hän menetteli +sävyisämmin. Mutta opettajattaretpa eivät tahtoneetkaan jättää +kirjoituksia luotaan, vaan vetivät ne aivan eteensä ja puolustautuivat +kyynärpäillään, rukoellen: -- Vielä hetkinen! -- Viisi minuuttia! -- +Minä pyydän, armosta! -- Tukahutettuja huudahduksia kuului: -- Oi +Jumalani! Jumalani! -- Eräs nuori tyttö heitti kynän kädestään ja +purskahti itkuun. Emilio ei tahtonut kauemmin katsella tätä surkeutta. + +Ulkona kadulla oli taaskin ahdinkoa. Siellä seisoi kirjoituksen +suorittaneita opettajattaria ja paljo muita ihmisiä, jotka +olivat tulleet kuulemaan kuinka oli käynyt. Ihmiset seisoivat +ryhmissä, joissa kussakin oli joku tutkinnossa ollut, huitoen +rumalla aine-konsehtillansa ja kertoen aamupäivän kärsimyksistä, +tarkastuslautakunnan kovuudesta, ankarista varokeinoista, joita oli +pidetty kaiken yhteyden estämiseksi ulkomaailman kanssa; läheiseen +puutarhaan ja viereisille kaduille oli asetettu vartioita, eikä oltu +edes annettu sukulaisten tuomia hedelmiä ja leipiä, kun näet pelättiin, +että niissä saattoi olla kirjeitä kätkettyinä. Sukulaiset ja ystävät +päivittelivät tarkastuslautakunnan säälimättömyyttä, surkuttelivat +tyttösiä ja järjestelivät lempeästi heidän epäkuntoon joutuneita +pukujaan sekä tarkastelivat konsehteja. + +Tässä hälinässä tarttui joku Emilion olkapäähän. Se oli Lerica, ja he +syleilivät toisiansa sydämmellisesti. + +-- Siis -- puhkesi ystävä sanoiksi -- pyrit sinäkin _Turinin suureen +rangaistuslaitokseen_? + +Lerica ei ollut paljoa muuttunut viimeisenä viitenä vuotena. Ainoastaan +rypyt silmäin alla, nenän juuressa ja suupielissä olivat uurtuneet +hiukan syvemmiksi ja muistuttivat hänen karkeissa kasvoissaan +semmoisista puun-oksain jättämistä syvennyksistä, joita väliin, +kivikauden merkkeinä, nähdään vuorensyrjänteissä. Kaula oli myöskin +käynyt paksummaksi ja jykevämmäksi. + +Vaikka Lerica oli nälkäinen kuin susi, tahtoi hän oitis kertoa +Emiliolle kaikki vaiheensa siitä päivästä asti, jolloin oli +kirjoittanut Altaranaan. Hän oli jättänyt paikkansa Badolinossa ja +joutunut Mocchian kuntakouluun, jossa oli kahta kauheampaa. Mocchia oli +pieni kylä, puoleksi kätketty rumaan laaksoon, jossa satoi kuusi +kuukautta peräkkäin. Koulussa oli niin kosteata, että märkyys oli aivan +pilannut seinällä riippuvan kuninkaankuvan, eikä enää voinut lukea +seinätaulujen allekirjoituksia. Ja tässä haudan kaltaisessa kunnassa +oli -- ei voinut ymmärtää miksi -- äärettömän paljon lapsia, jott'ei +tiennyt minne sijoittaa. Luokkansa oli täpöisen täysi ja kuitenkin +kaduilla vilisi lapsia, joista joka kolmatta vaivasi syhelmä. Se oli +aivan kauhea kylä lapsituotteliaisuuteensa nähden; niitä sikisi +niinkuin matoja juustossa. Siellä oli Lerica joutunut tekemisiin äsken +valitun sindacon kanssa, joka oli ylpeydestä niin hassahtava, että +vaati opettajaa pukeutumaan hansikkoihin, kun tulisi raatihuoneelle +sindacoa tapaamaan. Lericalla oli sielläkin ollut paljon rettelöitä +palkkansa perimisessä. Ylöskantomies, joka oli yksissä asioissa +sindacon kanssa, oli juonittelevainen roisto ja vastasi kolmena +kuukautena peräkkäin, kun Lerica tuli palkkaansa nostamaan: -- Minulla +ei ole mitään rahoja --, vaikka oli todistettu, että hän jo oli +kantanut rahat kunnalta. Mitä oli tekeminen? Lerica ei tahtonut kääntyä +kunnallishallituksen puoleen, sillä silloin asia olisi ollut +alistettava sindacon päätettäväksi, joka kostoksi ehkä olisi erottanut +hänet virasta. Mutta hän ehti ennen vihollisiaan ja pyysi itse eroa. +Vaan silloinpa prefekti lähetti hänen eronhakemuksensa koulu-legaatille +käskyllä, että opettajan on se peruuttaminen; sillä yhtä vähän kuin +kunta voi opettajansa kesken vuotta erottaa, yhtä vähän voi opettaja +itsekään jättää paikkaansa ennen lukuvuoden loppua. Lerican siis täytyi +pitkittää työtään, mutta ylöskantomieskin pitkitti niskoitteluaan. +Vihdoinkin, valitettuansa kerran toisensa perästä, prefekti otti sen +kuuleviin korviin ja käski sindacon pitämään huolta siitä, että +opettaja saisi palkkansa, muuten Mocchiaan lähetettäisiin komisarius +asiata tutkimaan kunnan kustannuksella. + +-- Kun olin nämä tiedot saanut -- pitkitti Lerica -- riensin iloisena +ylöskantomiehen luo nostamaan kaikkia saataviani -- -- -- mutta hän +antoikin minulle koko summasta -- -- -- Lerica huusi ukkosen-äänellä, +niin että parikymmentä kadulla liikkuvaa henkilöä kääntyi katsomaan -- +kuusitoista lireä, ymmärrätkös, kuusitoista sikamaista, kauheasti +haisevaa lireä! Loput maksettiin vähitellen pienissä osissa, +viisi, kuusi, neljä jopa kaksikin lireä kerrallaan. Mutta -- +lisäsi hän pysähtyen keskelle katua, pudisti päätään ja päästi +metsäläisen riemunaurun -- kylläpä ovat saaneetkin kuulla siitä! Joka +kerta, kun kävin siellä palkkaani lypsämässä, haukuin niin, että +sinne kokoontui väkeä ja syntyi kauhea meteli. He eivät olleet +kuulevinaankaan. Minä jo edellisenä päivänä ajattelin haukkumasanat +valmiiksi, haukkumasanat sellaiset, että olisivat minut ampuneet, jos +heillä olisi ollut tippaakaan kunniallista verta suonissaan. Niin, +semmoinen onni minulla on. Saatpa nähdä, minun käy huonosti nytkin +tässä tutkinnossa. + +Emilion tehdessä kieltävän liikkeen kädellään, virkahti Lerica: -- Minä +olen varma siitä! Minua liiaksi tunnetaan Piemontissa. Aatteles, mitä +ilkeitä kirjeitä kaikki, joita olen haukkunut ja uhkaellut selkään +antaa, ovat kirjoittaneet tutkijalautakunnalle ja valtuusmiehille. Sen +luontoisia, kuin minä olen, ei tahdota minnekkään. Mutta odottakaapas, +jos minä reput saan! En sano enempää. Ennen kaikkea saa tutkijakunta +tekemistä kanssani, sitte kierrän kaikissa kylissä, joissa olen +opettajana ollut, tekemässä loppusuorituksia ja silloin saat kuulla +ihania juttuja. Se on oleva kerrassaan kuin lihaksi muuttunut +maanjäristys olisi matkoilla. + +Seuraavana päivänä oli kirjoitettava aine sananlaskusta: Opi ammattisi, +saat leipäsi. Tämä aine oli kehitettävä kertomuksen, vuorokeskustelun +tahi esitelmän muodossa. + +Seurasi samanlaisia kohtauksia kuin edellisenäkin päivänä ja niitten +lisäksi vielä pieni tapahtuma uutta lajia. Kahden tunnin työn perästä +pyörtyi eräs nuori tyttö; hänet kannettiin puutarhaan, jossa kylmän +veden avulla saatiin virkoamaan, mutta hän ei voinut enää pitkittää +kirjoitusta. + +Lerica häiritsi ehtimiseen Emiliota puoliääneen lausutuilla +kirouksillaan. Hänen mielestään aine oli tyhmä ja laiha, ja siksi hän +sadatteli tutkijakuntaa ja valtuustoja minkä jaksoi. + +Ennenkuin tutkittavat läksivät tiehensä, ilmoitettiin heille että +kirjoituksia tarkastettaisiin kahdeksan päivää ja yhdeksännen aamulla +olisi koulun portilla luettelo niistä, jotka saisivat ottaa osaa +suulliseen tutkintoon. Niitä, joiden nimet eivät olisi listalla, ei +hyväksytty. + +Ulkona kihisi ihmisiä enemmänkin kuin edellisenä päivänä. Emilio ja +Lerica pysähtyivät hetkeksi kadulle nähdäkseen kaikkia noita voitosta +varmoja tahi alakuloisia, miettiväisen näköisiä tahi itkeviä +opettajattaria, jotka astuivat ovesta ulos. He näyttivät väsyneiltä; +hiukset olivat pörröllään, puku epäjärjestyksessä, ikäänkuin olisivat +olleet tappelussa. Useimpain kasvoista saattoi lukea heidän aavistavan +väärin kirjoittaneensa, sekä harmittelevan jättäneensä monta hyvää +ajatusta ja selvää lausetta mustepulloon. Erotessaan he toisilleen +toivottivat onnea taikka lausuivat sanoja, jotka osoittivat pelkoa ja +epätoivoa. + +Keskellä joukkoa Emilio kuuli äänen takanansa huutavan: -- Herra Ratti! +-- ja kun kääntyi, näki edessään neiti Pedanin. Äkkiä johtuivat Emilion +mieleen nuo julmat sanat: -- Harjoittakaa telineliikkeitä. -- Niitä +muistellessaan ja nähdessään tuon kookkaan, kukoistavan nuoren naisen +lensi häpeän puna Emilion poskille. + +Neiti Pedani hymähti. Ehkä hänkin muisteli samaa asiaa. Mutta pian hän +tyynellä ja luontevalla ryhdillään päästi Emilion pulasta ja ojensi +hänelle voimakkaan kätensä. + +-- Tekin täällä? -- hän kysyi niinkuin olisivat nähneet toisensa +edellisenä iltana. -- Olette kai voineet hyvin koko tämän ajan? + +Neiti näytti nuoremmalta kuin Caminassa, oli hartevampi, hoikempi +vyötäreiltä ja entistänsä raittiimpi sekä ruumiin että sielun puolesta. + +-- Lyönpä vetoa -- sanoi Emilio leikillisesti -- että otatte osaa +kilpailuun yksinomaisesti päästäksenne tänne _voimistelun kehtoon_. + +Opettajatar vastasi: -- Juuri siksi. + +Kohteliaasti Emilio arveli neidin voivan olla varman asiastaan. + +Hän pudisteli epäileväisesti päätään. Kyllä kai, jos olisi kilpailtava +voimistelussa, sitten ei olisi hätää; mutta käsityötutkinto teki hänet +levottomaksi. Tuo siunattu paita, joka oli kokoon kursittava! Hän +varmaankin haaskaisi kymmenen metriä kangasta onnistumatta sittenkään, +sillä hänellä ei ollut kärsivällisyyttä eikä taipumusta semmoisiin +töihin. + +Tätä sanoessaan opettajatar joutui kauas ihmisvirrassa. + +-- Ratkaisevana päivänä kai vielä tavataan -- puhui neiti matkan päästä +ja heilutti kättään jäähyväisiksi. Hänestä ei enää näkynyt muuta kuin +satakaunoilla koristettu hattu, joka kohosi ihmisjoukossa ylemmäs +kaikkia muita hattuja. + +Seuraavana kahdeksana päivänä, jolloin Emilio monta kertaa kävi +veljiänsä tervehtimässä, (toinen niistä oli kirjapainotyössä, toinen +puuseppänä) oli hän sanomattoman levoton; toivoi väliin onnistuneensa +loistavasti, toisinaan taas luuli auttamattomasti hokaroineensa. Yönä +vasten ratkaisevaa päivää hän ei saanut unta ja aamulla meni jo tuntia +ennen määräaikaa käyskentelemään koulun läheisyyteen. Siellä kulki +paljo muitakin rauhattomia olentoja, jotka joka viides minuutti +koettelivat koulun porttia ja hätääntynein katsein tarkastelivat +puutarhassa polttelevia vahtimestareita, sekä kadulla ohi kulkevia +tutkijakunnan jäseniä, jopa koulurakennuksen suljettuja ikkunoitakin. + +Kun portti avattiin, töytäsi pihaan koko joukko tutkintoon pyrkijöitä, +sekä niitten sukulaisia ja ystäviä jotka eivät olleet uskaltaneet itse +tulla. Suulliseen tutkintoon oikeutettujen nimet olivat pienellä +ilmoitustaululla ison salin oven pielessä. Kovin lyhyt tuo luettelo +oli! Kokonaiseen neljännestuntiin ei Emilio voinut sitä lähestyä. +Jokaisen jälkeen, joka taulun alta poistui, tunki kaksi sijaan. Harmin, +valituksen ja napinan huudahduksia kuului; isät ja äidit poistuivat +synkin kasvoin, mutisten jotain; nuoria naisia tuli sieltä kalpeina ja +itkusilmin, lohduttelevien sukulaisten tahi ystävien tukemina; muutamat +astuivat, toivon kipinä rinnassaan, uudelleen katsomaan, että eikö +sittekin heidän nimeänsä olisi luettelossa. + +Tällä hetkellä Emiliossa ei ollut vähääkään säälintunnetta jäljellä. +Päinvastoin röyhkeä kärsimättömyys oli hänet käsittänyt; hän tunkeutui +joukon läpi ensi riviin, onnistui sijoittamaan päänsä yläpuolelle +erästä hattua, jonka höyhentöyhdöt pistivät häntä leukaan. Ja nyt hän +tunsi saman tunteen, jonka raitis tuulahdus tuottaa ihmisraukalle, joka +on häkään nääntymäisillään -- -- -- Ratti, Emilio! Hänen nimensä oli +siinä. Emilio vetäisi syvän henkäyksen, joka käänsi hänen puoleensa +pikaisia kateellisia katseita; sitten tunkeutui taas ulos +ihmisjoukosta, niin ylen onnellisena, ett'ei muistanut itse katsoa eikä +muilta kysyä, oliko Lerican nimeä luettelossa. + +Vieläkin tyytyväisemmäksi Emilio kävi illalla kuullessaan, että +ainoastaan kolme opettajaa oli läpäissyt ja että Lerica oli yksi +niistä. Emilio meni uskaliaana ja iloisena suulliseen tutkintoon. + +Tutkittavat käskettiin kolme kerrallaan voimistelusaliin. Siellä oli +kaksi pöytää; toisen ääressä istui tutkijakunnan puheenjohtaja kahden +jäsenen kanssa, toisen ääressä olivat tutkijakunnan neljä muuta +jäsentä. + +Emiliota tutkittiin yhdessä kahden opettajattaren kanssa. Nähdessään +nuo kuusi tuomarinnaamaa, jotka kääntyivät häneen, ja ajatellessaan, +että hän nyt muutamassa tuokiossa saattaisi hukkaan laskea monen vuoden +työn ja ponnistukset, valtasi Emilion sama hervahduttava tunne, joka +käsittää siivon nuorukaisen hänen astuessaan ensimmäistä kertaa +pelipöydän ääreen. Kun yhdestä pöydästä huudettiin häntä nimeltä, +menikin hän toiselle ja sai palata lakaisin ensimäisen luo. Siellä hän +näki molemmat kirjoituksensa levällään erään tutkijan edessä ja +hämmästyi niin, ett'ei tajunnut tämän ensimäistä kysymystä. Mutta äkkiä +hän tunsi suuren helpoituksen. Häntä kehuttiin. Silloin hänen rintansa +jälleen täyttyi uskaliaisuudella ja hän tunsi tuota selvää päihtymystä, +joka ennen muissa tiloissa oli niin paraiksi häneen tullut; tuota +melkein kaksinkertaista voimaa kaikessa sielunsa toiminnassa, joka +lähti hänen kunnianhimostaan ja ylpeydestään, kun muisteli entisiä +voitokkaita ponnistuksiansa ja ajatteli kuvituksissaan hymyilevää +tulevaisuutta. Hän näki itsensä yliopiston tutkijakunnan edessä, +voitokkaasti vastaamassa kysymyksiin, joita tohtorin arvo seurasi. +Tuntuipa kuin rinnallaan olisi seisonut näkymätön ystävä, Megari, +kuiskaamassa vastaukset hänen korvaansa. Hän suoriutui hyvin +tutkinnosta, sekä hämmästyi kovin, kun kuuli sanottavan: -- Saatte +mennä. -- Hän luuli kuulleensa väärin; nämä kolme neljännestuntia +tuntuivat kymmeneltä minuutilta. Tyynenä hän astui ulos. Mutta tuskin +ulos päästyään, käsitti hänet, nähdessään auringon ja ihmiset, +vastustamaton ruumiillisen liikkeen tarve ja niin hän läksi ilman +päämäärää astuskelemaan Turinin katuja. Sanomattoman hyvillään hän +ajatteli noita maakylissä viettämiänsä vuosia elämänsä menneenä +ajanjaksona ja muisteli jonkinmoisina unikuvina ihmisiä, joiden +tuttavuuteen oli joutunut. Ihmeekseen hän löysi itsensä hämärän tultua +_Kolmen Kyyhkyn_ ravintolan edustalla. + +Astuessaan kyökkiin hän näki Lerican seisovan selin ovelle päin +puhumassa emännän kanssa. + +Kun Emilio ei ollut tavannut ystävätään suullisessa tutkinnossa, +pysähtyi hän hieman neuvotonna, sillä hän pelkäsi, ett'ei Lericaa oltu +hyväksytty. Mutta Lerica oli tuskin kääntynyt, ennenkuin Emilio luki +hänen kasvoistaan, että kaikki oli hyvin käynyt. + +-- Kaikki kävi hyvin -- toveri vastasi Emilion kysymykseen ja hykersi +käsiään. + +Mutta äkkiä muuttui muotonsa ja hän sanoi: -- Aatteles, minä olin +tulistumaisillani provessori Alatiin, joka koetti kietoa minua. + +Lerica ja provessori olivat riitautuneet Pekingin väkiluvusta. Lerica +oli sanonut "kaksi miljoonaa asukasta", mutta silloin oli provessori +nauranut ja huomauttanut, että se on mahdotonta, koska kaupungilla ei +ole isompaa alaa kuin Parisilla, jossa kaksi miljonaa asuu aivan +ahtaalla, kun sitä vastoin Pekingissä on laveita tykkönään asumattomia +tahi melkein asumattomia aloja, niinkuin keisarin kaupungin-osa, +äärettömät rämeet y.m. Lerica väitti mainitsemansa asukasluvun olevan +sen suuruiseksi ilmoitetun kaikissa kansakouluja varten valmistetuissa +maantieteissä. Toinen oli vastannut: -- Älkää noin kiivastuko! -- Minä +en kiivastu -- oli Lerica sanonut, ja siihen oli provessori +virkahtanut: -- Tyyntykää. + +-- Lyhyesti -- pitkitti Lerica -- kaikesta näki, ett'eivät kasvoni +miellyttäneet sitä roistoa, ja hän koki saada minut kompastumaan Kiinan +pääkaupunkiin. Vähällä olin kuohahtaa, ja niin hänenkin laitansa oli. +Me törmäsimme todellakin yhteen. Mutta minä toivon selittäneeni asiani +oikein ja että kaikki päättyy hyvin. + +Senjälkeen Lerica puhkesi meluisaan iloisuuteen joka, niinkuin aina, +päättyi kiroustulvaan. + +-- Nyt se on loppunut -- huusi ja pudisti nyrkkiänsä Alpeille, jotka +häämöittivät ravintolan portista -- jaa, nyt se on loppunut, elämä +noissa tunkionmoisissa pikku-kunnissa, noissa navettakouluissa, joissa +sindacot, sen härkäpaimenet, ovat kymmenenä vuonna tehneet elämäni +helvetiksi! + +Tällä hetkellä hän ei aikonut ainoata ajatustakaan uhrata häpeälliselle +menneisyydelle, ja koska ei voinut antaa anteeksi niille roistoille, +jotka olivat häntä sikamaisesti kohdelleet, tahtoi hän edes unhoittaa +heidät. Tietysti sillä ehdolla, ett'eivät joutuneet hänen tielleen. +Armahtakoon sitä heistä, joka sattumalta joutuisi hänen eteensä +jossakin Turinin kadunkulmassa. Rauhoitu, ystävä, hän rauhoittaen +lisäsi; hän ei aikonut melskettä nostaa. Hän aikoi vain pistää kaksi +sormea miehen leuan alle, nostaa ylös hänet aivan varovaisesti ja +asettaa hänet hiukan kauemmas kadulle sanoen: -- Odottakaa! Teidän +kaltaisenne ja Carlo Lerica eivät mahdu samalle katukäytävälle. + +Ratti vietti illan hauskasti toverin seurassa. He tuumailivat muuttaa +yhteen asumaan päästyänsä molemmat Turiniin. Koska Lerica oli tuonut +kaikki tavaransa _Kolmen Kyyhkyn_ ravintolaan ja asettunut sinne, +saivat he ilokseen yhdessä vastaan-ottaa kaupungin komeapukuisen +vahtimestarin, joka toi kirjeen, missä tutkijakunnan puheenjohtaja +juhlallisesti ilmoitti heidän tutkinnossa läpäisseen ja että heidät +nimitettäisiin opettajiksi Turiniin kaupungin valtuusmiesten ensi +kokouksessa. + +Ennenkuin Emilio pois matkusti, läksi hän tätä iloista sanomaa herra +Samis'ille kertomaan. Tämä toivotti Emiliolle onnea ja vakuutti +vaimonsakin tulevan siitä iloiseksi. Sitten sanoi: -- Minulla on jotain +teille näytettävää -- ja avasi viereisen huoneen oven, josta Emiliota +vastaan astui kahdeksantoista vuotias nuorukainen, Emilion entinen +oppilas, Generi, tuo poikanen, joka oli ollut silmittömästi rakastunut +neiti Vettiin. Hän oli täydellisesti muuttunut, niin ett'ei kukaan +olisi voinut aavistamallakaan aavistaa hänen alkuperäänsä. Hän oli +hienossa puvussa, hieman lihonnut, kasvanut holhoojaansa pitemmäksi ja +voimistelun ja miekkailun kautta saanut notkean ja nuortean ruumiin +sekä omituisen viehättävän olon ja ryhdin. Ainoastaan kasvot kuvasivat +niinkuin ennenkin kunnianhimoa, rohkeutta, päättäväisyyttä ja +kestävyyttä, sekä ilmaisivat sielua, jonka tahto ja luonto olivat +karaisseet elämän taisteluissa, sielua, joka oli ilman tunnetta, joka +ei kaivannut rakkautta ei hellyyttä. + +Generi ojensi kätensä opettajalle niinkuin jollekkin vertaiselleen, +hymähteli, ei niin paljon näkemän ilosta, vaan niiden muistojen +johdosta, joita opettaja hänessä herätti, sekä sanoi kylmähköllä +äänellä muutamia jonkinmoista kiitollisuutta ilmaisevia sanoja: -- Oh +-- -- minä muistan kyllä -- jonka jälkeen rupesi leikittelemään +paperiveitsen kanssa. + +Emilio katseli pojan käsiä, joissa vielä oli entisen päivettymisen +merkkejä ja joiden sormien päät olivat litteitä. Muuta merkkiä hänessä +ei enää ollut niiltä ajoilta, jolloin raatoi kedoilla. Puheessaan hän +käytti Turinin ylimysten murretta. Kaikesta saattoi ymmärtää hänen +tykkönään muuttuneen ja täydelleen perehtyneen sen seurapiirin elämään, +johon oli tullut siirretyksi. + +Asian-ajaja katseli luomaansa mielihyvällä, vaikka ilman lempeyttä, +aivan niinkuin puuseppä tarkastelee höyläämäänsä lautaa, jonka on +saanut sileäksi ja hienoksi vasta pitkällisen työn perästä. Kun +asian-ajaja huomasi Emilion hämmästyvän nähdessään pojan, sanoi hän: +-- Muistatteko mitä ennustin siitä, kun talonpoikaisnuorukaiset alkavat +pyrkiä lukutielle? Mitä tästä kokeesta sanotte? + +Emilio aloitti kohteliasta vastausta, mutia pysähtyi kesken peläten +saavansa nähdä itserakkaan ilmeen nuorukaisen kasvoissa; mutta kun +siitä ei ollut merkkiäkään huomattavana, pitkitti hän. Generistä ei +vähääkään huomannut puheen koskevan häntä. + +Pojan osoittama tunteen puute ei miellyttänyt Emiliota, sillä hän +aavisti nuorukaisessa kunnianhimoisen ja sydämmettömän miehen-alun +rajua voimaa, joka jo koulussa pitää tovereita kilpailijoina, voimaa, +joka tungeikse eteenpäin, katsomatta kuka jälkeen jää, kuka maahan +poljetaan, joka pilkkaa huonompiansa, anastaa itselleen yksin, mitä +muutkin haluavat, ja jota ei mikään muu pidätä kuin pelko että +kadottaisi vaikkapa vain kämmenenkään leveyden omistamastansa alueesta. +Emiliossa heräsi niin suuri vastenmielisyys Generiin, ett'ei enää +voinut virkkaa sanaakaan heidän yhteisistä muistoistaan Altaranassa. + +Tullessaan asian-ajajan luota vertasi Emilio itseänsä nuorukaiseen ja +ajatteli iloiten, että hän itsekin oli kunnianhimoinen ja että hankia +aikaisimmasta lapsuudestaan asti oli pyrkinyt ylemmäksi ja käyttänyt +kaikki voimansa asemansa koroittamiseksi, mutta että hän, Jumalan +kiitos, sydämmessään tunsi voivansa ryhtyä elämän taisteluun niinkuin +rehelliset miehet kaksintaistelussa voimiaan koettavat, eikä niinkuin +rosvojen kesken tapellaan; ja että hän, vaikkakin taistelisi ja +puolustaisi itseänsä, jopa kohoaisi muita korkeammalle, kuitenkin aina +rakastaisi, auttaisi ja säälisi lähimmäistänsä ja aina kaukaisuudessa +näkisi edessään jotakin korkeampaa kuin oman kunnianhimonsa. + +Vielä junalla, Turinista lähtiessään, hän tutki omaa sydäntänsä ja +tunsi suureksi mielihyväkseen, että vaikka kuinkakin kohoaisi entinen +oppilaansa, hän, Emilio, ei koskaan tätä mielisteleisi, ei myöskään +kadehtisi. + + + + +Uusia kasvoja ja vanhoja tuttuja. + + +Golilaiset ja Emilion sisar ottivat häntä ----n kaupungissa +sydämmellisesti vastaan ja iloitsivat suuresti hänen menestyksestään +koetutkinnoissa, sillä nyt oli raskain ja epävarmin puoli hänen +virka-uraansa jäänyt selän taakse. Hänelle itselleen tuo tuntui kuin +olisi päässyt kaukaiselta, yhdeksän vuotta kestäneeltä merimatkalta +tyyneen satamaan, tosin kutistunein toivein ja iho mustelmissa sekä +rinnassaan rauhan kaipuu, joka on ensimmäinen merkki siitä, että +nuoruus on mennyt; vaan samalla hän kumminkin iloitsi kokemuksistaan, +siitä että oli jälleen löytänyt lukutien ja että oli kestämistään +koettelemuksista ammentanut voimia, uusia odottavia koetuksia +kestämään. + +Vielä Emilio pelkäsi ett'eivät Turinin valtuusmiehet, paikkojen +vähyyteen nähden, nimittäisikkään häntä vielä sinä vuonna virkaan. +Mutta eräänä aamunapa saapuikin virallinen nimitys Lucento-nimisen +etukaupungin opettajaksi, tuhannen liren vuosipalkalla, suurimmalla +mikä hänellä koskaan oli ollut. Nyt hän oli tyytyväinen. + +Hänen syntymäkaupungillensa tavaton tapahtuma oli päättävä Emilion +maalais-opettaja-uran. Kansakoulujen rehtori oli kuusi kuukautta ennen +kuuluttanut opettajakokousta siellä pidettäväksi, ja siihen saapuisi +opettajia ja opettajattaria kaikista Piemontin seuduista, varsinkin kun +valtio maksoi viisikolmatta lireä jokaiselle kokoukseen matkustavalle. +Kokous tulisi kestämään kuusi päivää. Kaupungin hallitus antoi +vanhan kirkon käytettäväksi ja oli hankkinut koko joukon yösijoja +osan-ottajille. Kokous varmaan tulisi erinomaiseksi, yleväksi +kasvatus-opilliseksi juhlaksi, jossa Emilio saisi tavata monta vanhaa +toveria entis-ajoilta. Tämä ajatus häntä ilahutti. + +Lisäksi sattui Syyskuun alussa toinenkin hupainen seikka: serkku palasi +aivan odottamatta kotimaahan. Hän tuli eräänä iltana kuin raketti +Golilaisten luokse ja toi mukanansa rouvalle laaman-vuodan, herralle +kääreen paraguay-teetä, Emiliolle kimpullisen intiaani-nuolia ja +Emilion sisarelle kaksi kanaria-lintua. Hänen pukunsa oli hyvin +omituinen; hartioilla näet oli mustanvalkoinen, isoruutuinen +_poncho_.[25] Luonnoltaan hän oli tullut entistänsä iloisemmaksi, +hermostuneemmaksi, kiihkeämmäksi ja haaveilevaisemmaksi, ikäänkuin +uuden maailman ilman mukana olisi hengittänyt raitista nuoruutta ja +hulluutta. + +Kolmena, neljänä ensimäisenä päivänä serkku hurmasi, viehätti, +liikutti, elähytti kaikkia kummallisilla pikku kertomuksillaan; hän +kuvasi Pampas tasankoja, Rosarion ja Buenos Ayres'in katuja, +uutis-asukasten kyliä ja Paranan saaria niin elävästi, että +ne ilmi selvinä astuivat kuulijan silmän eteen. Kaksi vuotta +Amerikassa oltuansa hän läksi sieltä pois ainoastaan voittamattoman +muuttelohalunsa ajamana eikä minkään muun tähden. Nyt oli jo hankkinut +itselleen paikan Turinissa eräässä argentinilaisessa perheessä, joka +halusi espanjankieltä taitavaa Itaalialaista kotiopettajattareksi. +Mutta sittemmin hän aikoi hakea itselleen paikkaa itaalialaisessa +koulussa Afrikassa, sillä sitä hän jo kauan aikaa oli toivonut. Hän +kentiesi matkustaisi erään piemonttilaisen ystävän luo, jonka hallitus +oli lähettänyt Tripoliin pikkulasten koulua hoitamaan. Siinä koulussa +oli sata araapialaista lasta itaalian kieltä oppimassa. Mutta oi, ei +hän kuitenkaan missään löytäisi niin omituisia, romantillisia kouluja +kuin Buenos Ayres'issa, vaikka siellä valitettavasti annettiin lasten +liiaksi lausua runoja ja näytellä pikku kappaleita. Nämä koulut olivat +ikäänkuin Itaalian tulevaisuuden kuvia, Humberto kuninkaan ja Guiseppe +Mazzinin kuvat vierekkäin. Siellä ympäröi uudemman ajan historiata +satumainen, runollinen hohde; seikkailian iloinen pelottomuus näkyi +lapsiinkin imeytyvän la Plata virran veden mukana. Sielläpä oli +koululapsia jos jonkinlaisia! Siellä näki kaikkien Itaalian eri +seutujen kasvoinpiirteitä ja kuuli kaikkia eri itaalialaisia murteita, +niin että kun kymmenen oppilasta luki peräkkäin ääneen, kuuli kaikki +eri murteet, joita puhutaan Venedigistä Palermoon saakka. Muutamat +lapsista olivat Amerikassa syntyneitä, mutta kuitenkin sydämmen ja +kielen puolesta täydellisesti itaalialaisia sen kasvatuksen nojalla, +minkä olivat vanhemmiltansa saaneet. Toiset muistivat kotimaataan +ainoastaan unelmana. Usea heistä oli syntynyt merellä tahi satamissa. +Moni äsken maahan muuttanut painoi päänsä alas ja sai vedet silmiinsä, +kun vaan kuulivat Itaalian nimeä mainittavan; siihen liittyi tuhansia +muistoja. Lukemattomat olivat jo puoleksi "amerikalaistuneet" ja +kadottivat, itaaliankielisestä koulusta huolimatta, jok'ikinen päivä +yhä enemmän kotimaisia muistojaan, kieltänsä ja kansallistunnettaan. + +Hauskaa oli kuulla serkun kertovan vaikeuksista, joita kaikkialle +tunkeutuva espanjankieli tuotti opettajille heidän suojellessaan +itaaliankieltä; sen päätteet liittyivät väkisin itaalialaisiinkin +sanoihin, muuttivat tavaamistapaa ja lauseitten sanajärjestystä. Lasten +muodostama sekamelska oli mitä koomillisin yhdistys kahdesta kielestä. +Surettavaa oli nähdä kuinka itaalialaiset lapset unhoittivat kielensä +pikemmin kuin muut, unhoittivat siksi ett'eivät tainneet äidinkieltään +oikein taikka olivat sitä huonosti oppineet kotimaansa kansakouluissa, +aivan kuin se olisi ollut jokin vieras kieli. Ihanalta tuntui noin +kaukana kotimaasta opettaa kansalaisilleen isänmaan historiaa. Kaikki +nuot useasti palaavat nimet ja vuosiluvut: Garibaldi, Viktor Emanuel, +1859, Marsala, Syyskuun 20 p., Daniel Manin j.n.e. -- kaikuivat aivan +toisin sillä puolen merta, ja kuinka paljoa suuremman vaikutuksen ne +tekivät sikäläisiin lapsiin kuin näihin kotoisiin vesoihin? Kun hän +Itaalian historiassa merkillisten tapahtumain vuosipäivinä kertoi +päivän merkityksestä, näki pienoisten poskien punoittavan, silmäin +säihkyvän ja kyyneliä vuotavan. Pienimmätkin oppilaat, käsittämättä +tarkoin asiata, mutta toisten liikutuksen valtaamina, lauloivat +kaukaisen kotimaansa lauluja tunteellisesti ja äänen väreellä, joka +tunki läpi sydämmen. + +-- Minuakin -- sanoi serkku -- vaikka rakastan vaihteloa ja olen +syntynyt maailmata kiertämään, rupesi koti-ikävä kalvamaan, ja kun nuo +mustat sykloonit, hirmumyrskyt, pauhasivat peittäen auringon, niin että +se näytti pilviin sammuneelta, päätin, katsellessani Itaalian karttaa, +päästä, maksoi mitä maksoi, takaisin ensi postilaivassa, vaikka minulla +ei olisikkaan Genuan rantaan päästessäni muuta omaisuutta kuin hame +ylläni. Tiedän kyllä, että meitä täällä kohdellaan huonommin kuin +siellä, ja täällä on pienemmät palkat; mutta tämä on kuitenkin Itaalia! +Kuulkaas -- virkkoi serkku, tapansa mukaan kelpo lailla hypäten +ajatusjuoksussaan -- kuulkaas, kerran aikoi eräs neekeri viedä minut +väkisin mukaansa! + +Sillä lailla serkku huvitteli koko seuraa, itse mitä loistavimmalla +tuulella, iloiten tulevasta opettajakokouksesta, jossa saisi nähdä +virkaveljiä ja sisaria koolla suuren joukon, enemmän kuin koskaan ennen +sitte seminaarin päästötutkinnon. Leikillä hän lisäsi luultavasti +säikähtävänsä nähdessään nälistyneitä tovereitansa, aivan niinkuin +Ugolino kreivi huomatessaan omat piirteensä tuhansilla muilla. + +Noin tuhannenpa osan-ottajaa oli ilmoittautunutkin kokoukseen. He +alkoivat saapua eräänä sunnuntaina; joka junassa tuli viidenkymmenen +paikkeilla, viimeisellä junalla yksin Turinista kaksisataa henkeä. +Tuskin olivat perillä, ennenkuin rupesivat kulkemaan pitkin katuja, +niin että näytti siltä kuin kaupungin asukasluku olisi parissa tunnissa +karttunut kaksinkertaiseksi. Ei koskaan ennen oltu ----n kaupungissa +nähty niin omituisia ja monennäköisiä ihmisiä. Keikarimaisesti +puettujen opettajien rinnalla kulki toisia talonpoikaisessa asussa, +joilla oli kaulassa paksut villaliinat ja suuret, kankeat, hartioille +ulottuvat palttinakaulukset. Turinin korkeampain oppilaitosten +ylimys-opettajatarten keralla asteli leveälanteisia talonpoikaisnaisia +karkeissa ruudullisissa hameissa. Sekä opettajien että opettajattarien +seurassa näki kaiken ikäisiä ja kaiken kokoisia pappeja, kaiken +karvaisissa mustissa takeissa aina sysimustasta mustanpuhuvan +kaalinlehden karvaiseen asti, toisilla kiiltosaappaat, toisilla +rikköimet, länttäiset ruojut jalassa, toisilla hajuvesiltä lemahtavat +hienot nenäliinat, toisilla isot, siniruutuiset nuuskaniistimet. + +----n arvoisa kaupunki näytti muuttuneen yhdeksi ainoaksi avaraksi +seminaariksi, jossa kaikilla oppilailla oli loma-aika. Kaduilla ja +käytävillä oli tungosta. Kahdeksan tai kaksitoista joukossa, asteli +samaan kouluun tahi piiriin kuuluvia opettajia ja opettajattaria. He +kulkivat koko kadun leveyden mittaisissa parvissa, tahi pitkissä +jonoissa, jotka tuon tuostakin joutuivat epäjärjestykseen siitä, että +tuli vastaan ystäviä ja vanhoja tuttuja, joita joku jonossa pysähtyi +tervehtimään ja puhuttelemaan, ja siten väliin ahdinko pysähytti +liikkeenkin kadulla. Kaupungin asukkaat vaelsivat ympäri, ihmetellen ja +ihaellen tuota parveilevaa ihmisjoukkoa, joka kaikkialta toi mukanaan +nuoruuden, tieteellisyyden ja kasvatus-opillisuuden tuulahduksia, +siivoa olevinaan-oloa, ihania toiveita ja vanhaa kurjuutta. + +Uteliaitten joukossa oli Emiliokin, malttamattomasti odotellen +tapaavansa ystäviä ja tuttavia. Äkkiäpä hän seisoi silmätysten don +Lerin, Garascon opettajan kanssa. Tämä oli hieman harmaantunut +ohimoista ja käynyt pyöreämmäksi selästään, mutta oli muuten yhtä +majesteetillinen kuin ennenkin ja näytti olevan täynnänsä yleviä +aatoksia. Emilio oli nauruun purskahtamaisillaan, muistellessaan don +Lerin suurta, tekeillä olevaa teosta _Uskonto ja Koulu_, ja hän aikoi +juuri kysyä mihin osaan hän oli ehtinyt -- -- -- romaanissaan. Mutta +pappi astui häntä vastaan tyynenä, juhlallisena ja vakavana kuin joku +kirkkoruhtinas, joka hetkeksi oli mietteissään häiriytynyt, niin että +kysymys jäi tulematta Emilion huulilta. Tervehdittyään ja sanan kaksi +vaihdettuaan jätti Emilio papin ja meni toisia tuttavia tapaamaan. Yhä +enenevä pimeys esti häntä ihmisten kasvoja oikein erottamasta. + +Hämärästä huolimatta hän näki koko joukon tovereita kumpaakin +sukupuolta, jotka istuen portaissa ja käytävissä odottelivat +levolle-menon aikaa. He olivat köyhäin tapaan vaatetettuja, näyttivät +hämmästyneiltä ja väsyneiltä. Tuntui siltä kuin olisivat hävenneet +siellä oloansa näin joukossa, kaukana kodistaan, ja olivat neuvottomina +niinkuin siirtolaiset laivasatamassa. Emiliokin väliin häpesi heitä, +nyt niinkuin useasti ennenkin. Hän taisteli tätä hävettämistä vastaan, +sillä hän huomasi sen perusteettomaksi. Eivätköhän kaikki yhteiskunnan +ammattiluokat voisi näytellä samanlaista näytelmää, sillä olihan luonto +lahjansa kaikkialla epätasaisesti jaellut? + +Kun Emilio oli saanut nämä ajatukset karkoitetuiksi, tarttui häneen +vähitellen ylpeys ja ilo, jotka tavallisesti vallitsevat tuommoisissa +kokouksissa, joissa on koolla suuri paljous samaa harrastavia. He +tuntevat silloin selvemmin oman voimansa, aivan niinkuin sotamiehet +nähdessään joukkonsa järjestyksessä laajalla tanterella. + +Seuraavana aamuna ennen kello kahdeksaa, kun Emilio astui poikki torin, +joka jo oli täynnänsä opettajia ja opettajattaria, joutui hän kahden +palttinakojun välissä äkkiä aivan Faustina Gallin eteen. + +Hämmästyksestä huudahdettuaan tekivät molemmat epämääräisen liikkeen, +joka ikäänkuin kertoi, ett'ei käden antaminen kylliksi ilmaisisi iloa, +minkä jälleen näkeminen molemmissa herätti. + +-- Minä olen katsellut nähdäkseni teitä -- sanoi Emilio väräjävällä +äänellä. -- Asian-ajaja Samis'ilta kuulin saaneenne paikan Turinissa. + +Niin, hän oli ollut vuoden Turinissa. Hän ei enää kauemmin viihtynyt +kylässä, jossa isänsä kuoli, vaan läksi, tosin hyvin vähäisillä +toiveilla, Turinin kilpailututkintoon ja läpäisi luultavasti siksi, +että aineena oli tuo hänen aina harrastamansa _Lapsuuden runollisuus_. +Hän oli saanut paikan Rubatton esikaupungissa. Siten hänen oli +onnistunut päästä kaupunkilais-opettajattareksi ja sai kumminkin asua +aivan kuin maalia niinkuin ennenkin. Useimmat hänen oppilaistaan olivat +talonpoikaislapsia. Hänellä oli asuttavanaan yksi huone itse +koulurakennuksessa. Ja koska hän oli saanut hyvän tarkastajankin, oli +hän varsin tyytyväinen. + +Emilio tarkasteli häntä. Jotain oli neiden kasvoissa, joka kertoi hänen +tulleen kolme vuotta vanhemmaksi. Ei hänellä kuitenkaan vielä ollut +ainoatakaan valkoista karvaa hienossa, kastanjankarvaisessa tukassaan, +ja pienoinen suunsa oli yhä vielä yhtä raitis ja suloinen kuin ennen, +ylevät, kauniit sanansa näkyivät vieläkin puhkeavan ikäänkuin kukkaset +hänen huulilleen. Emilio tarkasteli häntä muistoja etsivän katseella, +tuolla tarkkuudella, jolla ihminen koettaa kuunnella kaukaa kajaavata +soittoa. Ja hän tunsi jotain sanomattoman suloista sydämmessään. +Katsellessaan alas opettajattareen, hän huomasi tämän hieman +laihtuneeksi, niin että hame oli väljällään hartioista; tästäkin Emilio +heltyi. + +-- Minä en ole teitä unhoittanut -- sanoi hän äkkiä -- olen aina +pitänyt teistä, rakastanut teitä. + +Neiti teki päällään liikkeen, ikäänkuin olisi tahtonut sanotuksi: -- +Sitä minä epäilen. + +Kun kuuli Emilion saaneen Turinissa paikan, näytti siltä kuin hän olisi +tahtonut salata iloaan siitä, mutta se ei onnistunut. + +Emilio kertoi hänelle lyhyesti olostaan Caminassa ja Bossolanossa ja +miksi hän oli päättänyt ottaa osaa suureen kilpailuun; mutta hän puhui +melkein koneentapaisesti, sillä hänen mielessään pyörivät menneet +herttaiset hetket tuolla palkongilla, sekä muut entiset suloiset ja +suruiset muistot Altaranan ajoilta. + +Yht'äkkiä hän ajatusjuoksunsa katkaisi ja toisti liikutetuin äänin: -- +Minä olen aina pitänyt teistä. + +-- Eihän tuo ole uutta -- vastasi hän hymyillen. Minäkin pidän teistä. +Emmekös aina ole olleet hyviä ystäviä? + +Senjälkeen kertoi kovin kärsineensä, kun näki Emilion antautuvan +pahalle tielle ja taas sydämmestä iloinneensa, kun hän muuttui +entisensä kaltaiseksi; kertoipa myöskin kuinka hän surumielin oli +katsellut Emilion autiota ikkunaa, palatessaan kirkkomaalta isäänsä +saattamasta. + +Emilio tuskin kuuli hänen puhettaan, sillä hänen mielessään kiersi se +ajatus, että opettajatar, lähinnä hänen äitiänsä, oli paras, jaloin +olento, minkä hän elämässään oli tavannut, ja muisteli mielessään sitä +sanoin selittämätöntä hohdetta, joka oli välähtänyt neiden silmissä +aina milloin Emilio puhui hänelle rakkaudesta, ja joka sai Emilion +aavistamaan tytön sielun syvyydessä kätkeytyvän sanomattomia hellyyden +ja suloisten tunteitten aarteita. Hän ajatteli, miten voimakas ja +uskollinen vaimo tulisi tuosta naisesta, jossa hän ei ollut koskaan +huomannut vähintäkään halpamaisuutta tai kevytmielisyyttä, joka näytti +olevan luotu samalla taistelemaan ja rakastamaan, kärsimään ja toisia +onnellisiksi tekemään, joka oli niin lempeä, niin järkevä, niin +pelkäämätön ja samalla niin vaatimaton. Entistä suuremmalla +mielenliikutuksella hän toisti: -- Minä olen aina pitänyt teistä. + +Neiti katseli häneen, silmiinsä ilmestyi sanomattoman suloinen ilme ja +hän avasi suunsa -- -- -- mutta ei sanonut mitään. Sitten katseli +ympärilleen, katsoi kelloaan ja sanoi äkkiä lempeällä, epävakaisella +äänellä, joka ei ollenkaan ollut sanojen sisällön mukainen: -- Minä +olen tällä tunnilla luvannut tavata kahta tuttavaa. Kokouksessa +tapaamme kai toisemme. Kaikissa tapauksissa näemme toisemme joskus +Turinissa. -- Ja hän kysyi, milloin Emilio aikoi matkustaa. + +Emilion oli määrä matkustaa samana iltana kuin kokous loppuisi, +ollaksensa Turinissa muutamia päiviä ennenkuin koulut alkaisivat. +Opettajatar aikoi myöskin silloin matkustaa. Matkustammeko yhdessä? -- +kysyi Emilio. + +-- Matkustetaan vaan kaikki yhdessä -- vastasi neiti hymyellen. -- +Viimeisellä junalla menee puolet kokouksessa olleista. Siinä on +mahdoton toisiansa löytää. + +Sitten lisäsi totisena: -- Saan ilokseni nähdä teidät jälleen +Turinissa. + +Hänellä oli sama muoto ja sama ääni, joilla tapansa oli ennen muinoin +Altaranassa keskeyttää heidän haastelonsa. Nuorukainen tunsi jään +kylmyyttä rinnassaan, ojensi opettajattarelle kätensä ja sanoi +apeannäköisenä: -- -- Hyvästi siksi. + +Mutta kun hän, astuttuansa muutamia askeleita poispäin, äkkiä kääntyi +taaksensa, huomasi hän neiden katsovan taakseen, katselevan Emiliota +niin lempeästi ja suloisesti, että Emilion sydän täyttyi ilolla. Oi, +tuo katse puhui totta ja ilmaisi, mitä sydämmessä asui! Ja hän meni +eteenpäin, valoisiin ajatuksiinsa vaipuneena. + +Puolta tuntia myöhemmin Emilio läksi ensimäiseen kokoukseen. Suurella +uteliaisuudella hän seurasi kaikkia kokouksia, aivan kuin olisivat +olleet teaatteri-näytäntöjä. + +Keskusteluja johti rehtori Megari, jonka vanhentuneet kasvot aluksi +herättivät Emiliossa surullisia tunteita ja hämmensivät näkemisen iloa. +Megari istui muitten korkea-arvoisten opettajien kanssa alttarin eteen +asetetun, vihreällä liinalla peitetyn pöydän ääressä. Kirkko oli +tungokseen täynnä väkeä ja puheitten välissä kuului ihmisjoukosta +kohinaa, joka muistutti kosken pauhinasta. + +Katon alla tuo kirjava opettajajoukko näytti vieläkin omituisemmalta +kuin ulko-ilmassa, sillä täällä saattoi yhdellä ainoalla silmäyksellä +nähdä nuo sadat kukkasilla tai höyhenillä koristetut hatut, +talonpoikais-opettajattarien liinaiset, pappien kaljut päälaet, +vanhojen harmaat päät, mitä omituisimmat, pörröiset valetukat ja +nuorten opettajien kiiltävät, somasti jaetut hiukset. + +Keskustelut olivat hyvin vilkkaita ja kiivaita; väliinpä oltiin vähällä +joutua riitaan. Moni oli saapunut sinne mielessään vuosikausia +haudottuja parannus-ehdoituksia, joita intohimoisesti puolustivat; +toiset olivat päättäneet pitää suurenmoisia puheita, joissa +käsittelisivät ainakin puolet kaikista inhimillisistä kysymyksistä; +muutamat huutaaksensa maailmalle kärsimiänsä vääryyksiä ja vaatiaksensa +hyvitystä. Kaikki nämät, onnistuttuansa saamaan puheen vuoroa, +kiivastuivat, jos heitä keskeytettiin taikka vastustettiin. Sitäpaitsi +oli sikäläisten kasvatus-opillisten kirjailijain välillä huomattavana +kilpailua sekä sanomalehtikiistain synnyttämää vihamielisyyttä, joka +puhkesi esiin vähimmästäkin vastaansanomisesta. + +Itse asiassa ei kokouksessa mitään uutta puhuttu; siellä vatvottiin +vanhoja asioita, joita jokainen sivistynyt opettaja ja opettajatar oli +tietänyt jo kymmenkunnan vuotta. Mutta siellä löytyi neljä, viisi +selväaatteista ja kaunopuheliasta opettajaa, jotka hallitsivat +kuulioita ja ylläpitivät keskusteluja, muitten muassa eräs äreä, +pauhaava rettelöitsiä, joka näytti säätynsä ruumiillistuneelta +tyytymättömyydeltä; muudan toinen käytti, joka kerta kun puhui, kolme +neljännestuntia selittääksensä käsitteitä, joita kaikki ennalta +ymmärsivät, ja puhui niin nöyrällä äänellä, kuin jos kuulioina olisi +ollut pelkältään keisareita. Eräs pieni, hoikka neiti, jolla oli kimeä +soprano-ääni ja liehuva, valkoinen höyhen hatussaan, näyttihe kovin +rohkeaksi, riitaisaksi ja uupumattomaksi. + +Keskusteluja elähyttivät kaikenmoiset lystimäiset välikohtaukset. +Ensimäisenä päivänä eräs kyläopettajatar luki ääneen sonetin, jota ei +kukaan ymmärtänyt ja joka oli kirjoitettu samaan malliin kuin +talonpoikain, pyhimysten kunniaksi kirjoitetut runot, joita naulaavat +navettainsa oville. Toinen opettajatar, myöskin maalta, pyysi +sananvuoroa eräässä kasvatus-opillisessa kysymyksessä, mutta teki oitis +kolme, neljä kamalaa kielivirhettä, niin että kuuliat pyysivät häntä +kaikin mokomin vaikenemaan, jonka hän hyväntahtoisesti tekikin. Lopuksi +muudan turpea maapappi piti puheen. Hän alkoi tosin äänellä, joka sopi +sekä aikaan että paikkaan, mutta huomaamattansa hän pian joutui vanhan +saarnanuottinsa valtaan ja piti puoleksi laulaen huikean saarnan, +mulkoillen silmillään peloittavasti, huutaen, manaten, lyhyesti, pitäen +hirmuista ilvettä. + +Emiliota, jolle nämä kokoukset olivat jotain aivan uutta, huvittivat +kuuliat yhtä paljon kuin puheet. + +Kaupungeista kokoukseen saapuneet näyttivät olevan hyvin kiivasta +väkeä. Siellä oli helposti syttyviä pikku opettajattaria, jotka +voimainsa takaa paukuttelivat käsiä kaikille esiintyville nuorille +opettajille. Toiset taas, itse kysymyksistä enemmän huvitetut, tekivät, +kuullessaan vastakkaisia mielipiteitä lausuttavan, tuimia, paheksumista +ilmoittavia liikkeitä, niin että höyhenet hatuissa tutisivat, taikka he +kuuntelivat niitä, jäykästi, pilkallisesti hymyillen. Moni teki niin +ahkeraan muistiinpanoja, että tuskin päätänsä kerkisi nostamaan. + +Useimmilla maalta tulleilla oli ikävä olla, siksi etteivät mitään +ymmärtäneet. Muutamat opettajattaret kutoivat sukkaa. Yksi sanoi +Emiliolle: -- Minä en ymmärrä heidän puheitaan. He puhuvat liiaksi suun +sisässä. -- Maalta kotoisin olevat hämmästyivät kaupunkilaistoveriensa +kaunopuheliaisuutta ja rohkeutta, ne kun uskalsivat lausua +vastaväitteitä itse rehtoriakin vastaan; entäs millaisella äänellä +sitte! Maalaisista tuntui kuin olisivat olleet keskellä koulukapinaa ja +niinkuin maailma piankin menisi aivan mullin mallin. + +Opettajakunnan ylimysten ja alhaison välillä oli iso joukko +puolisivistyneitä ja keskinkertaisilla lahjoilla varustettuja opettajia +ja opettajattaria, jotka olivat täpöisen täynnä aatteita, ehdoituksia, +kiukkua ja kunnianhimoa, mutta jotka eivät uskaltaneet lausua ääneen +ajatuksiansa, vaan sen sijaan purkautuivat naapureilleen, kokousten +jälkeen moittivat kaikkia puhujia ja raivostuneina siitä, ett'eivät +olleet uskaltaneet pyytää sananvuoroa, ryntäsivät ystäviensä kimppuun +ja lärpöttelivät heidät puolikuuroiksi. + +Jokaista kokousta seurasi suuri hälinä. Kirkon edustalle ja läheisille +kaduille muodostui parvia, joissa keskustelua yhä jatkettiin, moitteita +ja mieltymyksen osoituksia toisteltiin. Tämmöisessä hälinässä näki +Emilio toisen päivän aamuna neiti Gallin, joka hymyellen tervehti ja +katosi joukkoon ennenkuin Emilio ehti hänet saavuttaa. Toisella +kerralla hän kohtasi herra Calvin, vanha, kulunut takki yllänsä, +tavattoman iso paperikäärö kainalossa ja varsin tyytymättömän +näköisenä. Calvi tuskin vastasi Emilion tervehdykseen, pudisteli +päätään ja sanoi sääliväisimmästi hymyillen: -- Heillä ei ole _mitään_ +aatteita! Heillä ei ole mitään _aatteita_! -- ja sitte lenkutti +tiehensä, käyden kumarruksissa omien aatteittensa painosta. + +Emilion ajatukset pyörivät lakkaamatta Faustina Gallissa. Mutta osaksi +yleisen hälyn ja häiriön takia, joka uusien tulokasten yhä saapuessa +lisääntymistään lisääntyi, osaksi sentähden, että neiti Galli tahallaan +näkyi välttävän kohtaamista, ei Emilio sen koommin päässyt puheisin +hänen kanssansa. Muutamia kertoja hän näki hänet kokouksissa. Neiti +istui kaukana Emiliosta eräässä kirkon sivukuorissa ja näytti tarkoin +seuraavan keskusteluja. Sitten Emilio tapasi hänet porttikäytävässä +tuntemattomien opettajattarien seurassa, ja kerran yksinkin, mutta +silloin neiti sanoi luvanneensa sillä tunnilla saapua johonkin +yksityiskokoukseen ja riensi samalla pois. Varmaankin hän varsin vältti +Emiliota! Mutta hymynsä tervehtiessään oli sama kuin tuolloin, kun +kääntyi taakseen katsomaan heidän ensi kertaa toisiansa kohdatessaan; +se oli hymy, joka lausui ystävyyttä enemmän, melkeinpä hyväilyn; olipa +kuin kaikkein yhteisten muistojen ihana kukka, epämääräinen lupaus, +tulevaisuuden aatos. Emilion mielikuvituksissa tyttö tästä lähin aina +näin hymyili, jos milloin häntä ajatteli. + +Tuhannesti avautui Emilion sielun silmäin eteen eräs kuva: pieni asumus +neljännessä kerroksessa Turinin tiheimmin asutussa osassa, jossa Emilio +oli tuntenut hengenahdistusta, ensi kertaa tultuansa sinne suoraan +maalta; pieni pöytä, jonka toiseen päähän oli sijoitettu koulupoikain, +toiseen tyttöjen vihkoja, ja jonka ääressä he joka päivä yhdessä +söisivät rehellisesti ansaittua leipäänsä; ikkuna, jonka ääressä +kevät-iltoina, raskaan työpäivän päätyttyä, seisoisivat rinnoin, Emilio +kuunnellen hänen sulavaa puhettansa isästään ja pikku oppilaistaan, ja +katsellen tuon suloisen suun lapsellisia mutta kumminkin lujuutta +todistavia liikkeitä, kun hän siinä puhuisi jalot sanansa ja ylevät +ajatuksensa. + +Hetkeksi kuitenkin nämät ajatukset haihtuivat Emilion mielestä, ja se +oli viimeisen kokouksen lopussa, jolloin rehtori Megari piti +päätöspuheen. Tämän sanat, lausutut voimakkaalla äänellä ja suurella +tunteellisuudella, jotka hänellä oli entis-ajasta vielä jäljellä, +kaikuivat tungokseen asti täydessä kirkossa, missä syvä hiljaisuus +vallitsi. -- -- -- Te nuorukaiset, niin kuuluivat päätössanat, +palatkaat kotiinne innostuneina näiden monien vanhojen esimerkistä, +jotka vielä, puolen vuosisadan vaivat kestettyään, kantavat koulun +lippua korkealla; ja te vanhat, virkistykää nähtyänne lukuisan +nuorisojoukon, joka varustautuu vereksillä tiedoilla, uljaalla +uskaliaisuudella jälkiänne seuraamaan. Palatkaa työhönne, te nuoret +opettajattaret, joille isänmaa on uskonut pyhän toimen äitien sijaisina +lapsiansa, rakkaimpia toiveitansa kasvattaa. Palatkaa kaikki korkeaan +kutsumukseenne, jossa saatte joka päivä kylvää kansaanne jaloja +tunteita, yleviä ajatuksia. Teidän tehtävänänne ei ole ainoastaan +tietämättömyyden ja taika-uskon häätäminen, vaan teidän tulee myöskin +köyhiä lohduttaa, hankkia iloa niille lapsille, jotka ovat kotoista +hellyyttä vailla, elähyttää kansaa odottamaan valoisampaa +tulevaisuutta. Teidän velvollisuutenanne on lasten kautta lähettää +rauhan sanoma eripuraisille perheille, herättää hellyyttä kovettuneissa +vanhemmissa, elvyttää rakkautta isänmaahan sen vihollisissa tahi sen +kylmäkiskoisissa lapsissa. Palatkaa vakaasti päättäen aina puolustaa +toimenne kunniata; kärsikää valittamatta kiittämättömyyttä, +vihamielisyyttä ja aiheettomia vainoomisia, sen ajatuksen vahvistamina, +että suurin onni, mikä ihmisen osalle tulla voi, on tunto siitä, että +tekee palkatonta hyvää; että joka hetki vaatimattomassa työssänne on +ihmisyydelle voitoksi; että köyhinkin, vähimmin sivistynyt, +vähäpätöisin teistä, halvinkin sotamies tässä sotajoukossa, joka +aselevotta taistelee mitä vaarallisinta vihollista vastaan, ja verta +vuodattamatta voittaa mitä tärkeimmissä tappeluissa, on oikeutettu +saamaan isänmaan jopa koko ihmiskunnan siunauksen. Jääkäät hyvästi, +urhokkaat nuoret naiset, kunnian arvoisat sotavanhukset, nuoret +asemiehet, uuden ajan pelkäämätön etujoukko! Rientäkää työhönne kaikki, +ja olkoon Jumala kanssanne niinkuin minunkin henkeni teitä aina on +seuraava! + +Kokous puhkesi mieltymyksen myrskyyn viimeisiä sanoja kuullessaan. +Tällä hetkellä saattoi tosiaan sanoa kaikkien, sekä kaupunki- että +maalaisten, vanhojen että nuorten, tyytyväisten ja tyytymättömien +olleen yhtenä sieluna ja mielenä. + +Tämä suurenmoinen mieltymyksen osoitus uudistui illalla rautatien +asemasillalla, kun Megari nousi junaan. Liikutettuna katseli Emilio +tätä näytelmää täyteen sullottujen rautatievaunujen akkunasta, samalla +kun Faustina Galli pisti päänsä viereisestä akkunasta. Rehtorin +viimeiset sanat kaikuivat vielä Emilion sielussa. Niin tosiaan, +kuuluihan hänkin sotajoukkoon ja saattoi olla ylpeä siitä. Sillä +joukolla on puutteensa, mutta tämä on osaksi sen maan syy, jota se +palvelee. Se on huonosti varustettu aseilla ja muonalla, mutta siitä +sille on enemmän kunniata kuin häpeää. Sen riveissä tosin on +kelvottomia ja pelkureita niinkuin kaikissa muissakin sotajoukoissa; +mutta, Jumalan kiitos, siinä löytyy sankareitakin, miehiä ja naisia, +joiden edessä maan mahtavain sopisi kumartaa. Niin, Megari oli totta +puhunut: ei kukaan maailmassa voi tehdä enemmän hyvää kuin he, eikä +löydy suurempaa onnea kuin hyvän tekeminen. Emilio muisteli mielessään, +että ihanimmat hetket hänen elämässään olivat olleet juuri ne, jolloin +hän oli vakuutettu tästä totuudesta. Entinen rakkautensa lapsiin kuohui +jälleen hänen sydämmessään, kun hän katseli äänetöntä ystäväänsä, joka +niin ihanin, lämpimin sanoin oli puhunut tästä rakkaudesta ja pitänyt +sitä vireillä hänenkin sydämmessään. Molemmat tunteet, rakkaus lapsiin +ja rakkaus tuohon ystävään, sulivat yhteen, valoisaksi ajatusten ja +mielikuvien maailmaksi. Hän ajatteli sitä iltaa Altaranassa, jolloin +neiti Galli nojautuen palkongin aitaukseen tuijotti taivaanrantaan, +ikäänkuin olisi jo kaukaisuudessa nähnyt ne tuhannet pikku tytöt, +jotka häntä odottivat ja joille hän oli tästälähin uhraava koko +elämänsä -- -- --. + +Emilio näki ajatuksissaan omat ja kaikkien tovereinsakin oppilaat, +joukon, joka täytti koko hänen edessään olevan avaran kentän ja ulottui +niin kauas kuin silmä siinti ja josta kuului aavan meren tapaista +pauhinaa; miljoonittain pikku kasvoja ja kuroitettuja käsiä, olentoja, +jotka rukoilivat valoa, rakkautta, turvaa. Ja Emilio lupasi näitä +heille antaa, vannoi sielunsa syvyydestä, jalon isällisen tunteen +vallassa, joka käsitti hänen isänmaansa koko kasvavan sukupolven. + +Faustina Galli näytti ajattelevan juuri samaa kuin Emilio. Äkkiä heidän +katseensa kohtasivat toisensa, ja tuntuipa siltä kuin olisivat +vaihtaneet ajatuksia katseissaan. Lopulta rupesivat, lakkaamatta +toisiansa katsellen, puhelemaan lapsista, yhteisistä muistoista, ja +toiveista että saisivat viettää hyödyllistä, ylevätä ja onnellista +elämää, työssä ja rakkaudessa. + +Kun juna saapui Turiniin, vapisivat heidän huulensa, silmiin kertyi +kyyneleitä ja heidän sielunsa olivat sulamaisillaan. Sadat opettajat ja +opettajattaret astuivat ulos junasta huudellen toisillensa viimeiset +hyvästit. + +Emilio ja Faustina Galli jäivät yksin vaunuihin. Molemmat katselivat +ympärilleen, päästivät sitten onnellisuuden huoahduksen ja suutelivat +kiivaasti, palavasti toisiansa. Sitten läksivät junasta ja saapuivat +ajoissa ulos, nähdäkseen rehtorin valkopään, kun hän, seisoen vaunujen +portailla, lausui muutaman jäähyväissanan parveilevalle ihmisjoukolle, +ojentaen kättään voimakkaasti Turinia kohden, aivan kuin sotapäällikkö +joukkojansa neuvoo taisteluun. + + + + +VIITESELITYKSET: + + +[1] Don on italialaisen papin virkanimi. + +[2] Sindaco on kunnallislautakunnan esimies. + +[3] _Lire_ italialainen raha, arvoltaan 1 markka. + +[4] Kouluneuvoston jäsen. + +[5] Italialainen valtiomies ja historioitsia, k. 1878. + +[6] Camorristit olivat salaisen seuran jäseniä, joiden tehtävänä oli +ryöstö ja rosvous. + +[7] Yksi italialaisen kansakoulun monia viran-omaisia. + +[8] Laskiaishuvit. + +[9] Lihan syönti perjantaisin on katolisilta kielletty. Suom. muist. + +[10] Perin pohjin. + +[11] Katolilainen tapa. + +[12] Polenta on puuroa, jota valmistetaan maissista, survotusta +perunasta tai kastanjasta ynnä keitetystä maidosta. Jäähtyneenä se +kovettuu ja leikataan viipaleiksi. + +[13] Nicolo Tommaseo oli italialainen runoilija ja filosofi. + +[14] Kostonteoista. + +[15] Kreivi Ugolino kärsi v. 1289, Pisan arkkipispan Ruggierin +käskystä, nälkäkuoleman vankilassa. (Kts. Danten "Helvetti", +kolmasneljättä laulu.) + +[16] Kiitos Jumalalle. + +[17] Espanjalainen maatilan-omistaja Etelä-Amerikassa. + +[18] Hevospaimen. + +[19] Hyvää yötä! + +[20] Lancasterin opetustavan mukaan opettaja antaa etevämpäin +oppilaittensa olla opetuksessa avullisina. + +[21] Latinalainen isämeidän rukous. + +[22] Paria on Intiassa alimman kansaluokan nimitys; tällä kansaluokalla +ei ole mitään ihmis-oikeuksia. + +[23] Francesco De Sanctis oli historioitsia ja valtiomies sekä +opetus-asiain ministeri kahteen eri kertaan. + +[24] Sansculotte (housuton) oli hurjimpain vallankumoussankarien nimi +v. 1793. + +[25] Poncho on etelä-amerikalainen pukine; punainen saali, keskellä +reikä, josta pää pistetään, ja riippuu, olkapäillä leväten, suoranaan +alas sekä edessä että takana. + + + + + + + + +End of the Project Gutenberg EBook of Kansakoulu-opettajan nuoruudenvaiheet, by +Edmondo de Amicis + +*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KANSAKOULU-OPETTAJAN *** + +***** This file should be named 39418-8.txt or 39418-8.zip ***** +This and all associated files of various formats will be found in: + http://www.gutenberg.org/3/9/4/1/39418/ + +Produced by Tapio Riikonen + +Updated editions will replace the previous one--the old editions +will be renamed. + +Creating the works from public domain print editions means that no +one owns a United States copyright in these works, so the Foundation +(and you!) can copy and distribute it in the United States without +permission and without paying copyright royalties. Special rules, +set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to +copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to +protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project +Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you +charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you +do not charge anything for copies of this eBook, complying with the +rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose +such as creation of derivative works, reports, performances and +research. They may be modified and printed and given away--you may do +practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is +subject to the trademark license, especially commercial +redistribution. + + + +*** START: FULL LICENSE *** + +THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE +PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK + +To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free +distribution of electronic works, by using or distributing this work +(or any other work associated in any way with the phrase "Project +Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project +Gutenberg-tm License (available with this file or online at +http://gutenberg.org/license). + + +Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm +electronic works + +1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm +electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to +and accept all the terms of this license and intellectual property +(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all +the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy +all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. +If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project +Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the +terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or +entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. + +1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be +used on or associated in any way with an electronic work by people who +agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few +things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works +even without complying with the full terms of this agreement. See +paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project +Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement +and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic +works. See paragraph 1.E below. + +1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" +or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project +Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the +collection are in the public domain in the United States. If an +individual work is in the public domain in the United States and you are +located in the United States, we do not claim a right to prevent you from +copying, distributing, performing, displaying or creating derivative +works based on the work as long as all references to Project Gutenberg +are removed. Of course, we hope that you will support the Project +Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by +freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of +this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with +the work. You can easily comply with the terms of this agreement by +keeping this work in the same format with its attached full Project +Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. + +1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern +what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in +a constant state of change. If you are outside the United States, check +the laws of your country in addition to the terms of this agreement +before downloading, copying, displaying, performing, distributing or +creating derivative works based on this work or any other Project +Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning +the copyright status of any work in any country outside the United +States. + +1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: + +1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate +access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently +whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the +phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project +Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, +copied or distributed: + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org/license + +1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived +from the public domain (does not contain a notice indicating that it is +posted with permission of the copyright holder), the work can be copied +and distributed to anyone in the United States without paying any fees +or charges. If you are redistributing or providing access to a work +with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the +work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 +through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the +Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or +1.E.9. + +1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted +with the permission of the copyright holder, your use and distribution +must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional +terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked +to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the +permission of the copyright holder found at the beginning of this work. + +1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm +License terms from this work, or any files containing a part of this +work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. + +1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this +electronic work, or any part of this electronic work, without +prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with +active links or immediate access to the full terms of the Project +Gutenberg-tm License. + +1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, +compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any +word processing or hypertext form. However, if you provide access to or +distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than +"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version +posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), +you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a +copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon +request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other +form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm +License as specified in paragraph 1.E.1. + +1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, +performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works +unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. + +1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing +access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided +that + +- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from + the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method + you already use to calculate your applicable taxes. The fee is + owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he + has agreed to donate royalties under this paragraph to the + Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments + must be paid within 60 days following each date on which you + prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax + returns. Royalty payments should be clearly marked as such and + sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the + address specified in Section 4, "Information about donations to + the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." + +- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies + you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he + does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm + License. You must require such a user to return or + destroy all copies of the works possessed in a physical medium + and discontinue all use of and all access to other copies of + Project Gutenberg-tm works. + +- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any + money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the + electronic work is discovered and reported to you within 90 days + of receipt of the work. + +- You comply with all other terms of this agreement for free + distribution of Project Gutenberg-tm works. + +1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm +electronic work or group of works on different terms than are set +forth in this agreement, you must obtain permission in writing from +both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael +Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the +Foundation as set forth in Section 3 below. + +1.F. + +1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable +effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread +public domain works in creating the Project Gutenberg-tm +collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic +works, and the medium on which they may be stored, may contain +"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or +corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual +property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a +computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by +your equipment. + +1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right +of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project +Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project +Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all +liability to you for damages, costs and expenses, including legal +fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT +LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE +PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE +TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE +LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR +INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH +DAMAGE. + +1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a +defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can +receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a +written explanation to the person you received the work from. If you +received the work on a physical medium, you must return the medium with +your written explanation. The person or entity that provided you with +the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a +refund. If you received the work electronically, the person or entity +providing it to you may choose to give you a second opportunity to +receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy +is also defective, you may demand a refund in writing without further +opportunities to fix the problem. + +1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth +in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER +WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO +WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. + +1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied +warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. +If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the +law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be +interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by +the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any +provision of this agreement shall not void the remaining provisions. + +1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the +trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone +providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance +with this agreement, and any volunteers associated with the production, +promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, +harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, +that arise directly or indirectly from any of the following which you do +or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm +work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any +Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. + + +Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm + +Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of +electronic works in formats readable by the widest variety of computers +including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists +because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from +people in all walks of life. + +Volunteers and financial support to provide volunteers with the +assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's +goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will +remain freely available for generations to come. In 2001, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure +and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. +To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation +and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 +and the Foundation web page at http://www.pglaf.org. + + +Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive +Foundation + +The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit +501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the +state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal +Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification +number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at +http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent +permitted by U.S. federal laws and your state's laws. + +The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. +Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered +throughout numerous locations. Its business office is located at +809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email +business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact +information can be found at the Foundation's web site and official +page at http://pglaf.org + +For additional contact information: + Dr. Gregory B. Newby + Chief Executive and Director + gbnewby@pglaf.org + + +Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation + +Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide +spread public support and donations to carry out its mission of +increasing the number of public domain and licensed works that can be +freely distributed in machine readable form accessible by the widest +array of equipment including outdated equipment. Many small donations +($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt +status with the IRS. + +The Foundation is committed to complying with the laws regulating +charities and charitable donations in all 50 states of the United +States. Compliance requirements are not uniform and it takes a +considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up +with these requirements. We do not solicit donations in locations +where we have not received written confirmation of compliance. To +SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any +particular state visit http://pglaf.org + +While we cannot and do not solicit contributions from states where we +have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition +against accepting unsolicited donations from donors in such states who +approach us with offers to donate. + +International donations are gratefully accepted, but we cannot make +any statements concerning tax treatment of donations received from +outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. + +Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation +methods and addresses. Donations are accepted in a number of other +ways including checks, online payments and credit card donations. +To donate, please visit: http://pglaf.org/donate + + +Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic +works. + +Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm +concept of a library of electronic works that could be freely shared +with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project +Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. + + +Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed +editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. +unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily +keep eBooks in compliance with any particular paper edition. + + +Most people start at our Web site which has the main PG search facility: + + http://www.gutenberg.org + +This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, +including how to make donations to the Project Gutenberg Literary +Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to +subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. diff --git a/39418-8.zip b/39418-8.zip Binary files differnew file mode 100644 index 0000000..1c74e2f --- /dev/null +++ b/39418-8.zip diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..38190b2 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #39418 (https://www.gutenberg.org/ebooks/39418) |