diff options
| -rw-r--r-- | 43717-0.txt | 390 | ||||
| -rw-r--r-- | 43717-0.zip | bin | 195298 -> 0 bytes | |||
| -rw-r--r-- | 43717-h.zip | bin | 197120 -> 0 bytes | |||
| -rw-r--r-- | 43717-h/43717-h.htm | 13003 |
4 files changed, 6296 insertions, 7097 deletions
diff --git a/43717-0.txt b/43717-0.txt index ba1bec5..1074119 100644 --- a/43717-0.txt +++ b/43717-0.txt @@ -1,32 +1,4 @@ -ļ»æThe Project Gutenberg EBook of Uusi suomalainen lukemisto, by August Ahlqvist - -This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with -almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or -re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included -with this eBook or online at www.gutenberg.org/license - - -Title: Uusi suomalainen lukemisto - -Editor: August Ahlqvist - -Release Date: September 14, 2013 [EBook #43717] - -Language: Finnish - -Character set encoding: UTF-8 - -*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK UUSI SUOMALAINEN LUKEMISTO *** - - - - -Produced by Tapio Riikonen - - - - - +*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 43717 *** UUSI SUOMALAINEN LUKEMISTO @@ -9284,362 +9256,4 @@ Viiteselitykset: End of Project Gutenberg's Uusi suomalainen lukemisto, by August Ahlqvist -*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK UUSI SUOMALAINEN LUKEMISTO *** - -***** This file should be named 43717-0.txt or 43717-0.zip ***** -This and all associated files of various formats will be found in: - http://www.gutenberg.org/4/3/7/1/43717/ - -Produced by Tapio Riikonen - -Updated editions will replace the previous one--the old editions -will be renamed. - -Creating the works from public domain print editions means that no -one owns a United States copyright in these works, so the Foundation -(and you!) can copy and distribute it in the United States without -permission and without paying copyright royalties. Special rules, -set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to -copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to -protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project -Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you -charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you -do not charge anything for copies of this eBook, complying with the -rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose -such as creation of derivative works, reports, performances and -research. They may be modified and printed and given away--you may do -practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is -subject to the trademark license, especially commercial -redistribution. - - - -*** START: FULL LICENSE *** - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project -Gutenberg-tm License (available with this file or online at -http://gutenberg.org/license). - - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm -electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy -all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. -If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project -Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the -terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or -entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement -and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic -works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" -or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project -Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the -collection are in the public domain in the United States. If an -individual work is in the public domain in the United States and you are -located in the United States, we do not claim a right to prevent you from -copying, distributing, performing, displaying or creating derivative -works based on the work as long as all references to Project Gutenberg -are removed. Of course, we hope that you will support the Project -Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by -freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of -this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with -the work. You can easily comply with the terms of this agreement by -keeping this work in the same format with its attached full Project -Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in -a constant state of change. If you are outside the United States, check -the laws of your country in addition to the terms of this agreement -before downloading, copying, displaying, performing, distributing or -creating derivative works based on this work or any other Project -Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning -the copyright status of any work in any country outside the United -States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate -access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently -whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the -phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project -Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, -copied or distributed: - -This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with -almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or -re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included -with this eBook or online at www.gutenberg.org/license - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived -from the public domain (does not contain a notice indicating that it is -posted with permission of the copyright holder), the work can be copied -and distributed to anyone in the United States without paying any fees -or charges. If you are redistributing or providing access to a work -with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the -work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 -through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the -Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or -1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional -terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked -to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the -permission of the copyright holder found at the beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any -word processing or hypertext form. However, if you provide access to or -distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than -"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version -posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), -you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a -copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon -request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other -form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm -License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided -that - -- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is - owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he - has agreed to donate royalties under this paragraph to the - Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments - must be paid within 60 days following each date on which you - prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax - returns. Royalty payments should be clearly marked as such and - sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the - address specified in Section 4, "Information about donations to - the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." - -- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or - destroy all copies of the works possessed in a physical medium - and discontinue all use of and all access to other copies of - Project Gutenberg-tm works. - -- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any - money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days - of receipt of the work. - -- You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm -electronic work or group of works on different terms than are set -forth in this agreement, you must obtain permission in writing from -both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael -Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the -Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -public domain works in creating the Project Gutenberg-tm -collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic -works, and the medium on which they may be stored, may contain -"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or -corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual -property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a -computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by -your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium with -your written explanation. The person or entity that provided you with -the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a -refund. If you received the work electronically, the person or entity -providing it to you may choose to give you a second opportunity to -receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy -is also defective, you may demand a refund in writing without further -opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER -WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO -WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. -If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the -law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be -interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by -the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any -provision of this agreement shall not void the remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance -with this agreement, and any volunteers associated with the production, -promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, -harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, -that arise directly or indirectly from any of the following which you do -or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm -work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any -Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. - - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of computers -including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists -because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from -people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. -To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation -and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 -and the Foundation web page at http://www.pglaf.org. - - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive -Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at -http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent -permitted by U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. -Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered -throughout numerous locations. Its business office is located at -809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email -business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact -information can be found at the Foundation's web site and official -page at http://pglaf.org - -For additional contact information: - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To -SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any -particular state visit http://pglaf.org - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. -To donate, please visit: http://pglaf.org/donate - - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic -works. - -Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm -concept of a library of electronic works that could be freely shared -with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project -Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. - - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. -unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily -keep eBooks in compliance with any particular paper edition. - - -Most people start at our Web site which has the main PG search facility: - - http://www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. +*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 43717 *** diff --git a/43717-0.zip b/43717-0.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index f57cbc6..0000000 --- a/43717-0.zip +++ /dev/null diff --git a/43717-h.zip b/43717-h.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index 8de6955..0000000 --- a/43717-h.zip +++ /dev/null diff --git a/43717-h/43717-h.htm b/43717-h/43717-h.htm index 09777a3..0a3aef5 100644 --- a/43717-h/43717-h.htm +++ b/43717-h/43717-h.htm @@ -2,7 +2,7 @@ "http://www.w3.org/TR/xhtml1/DTD/xhtml1-strict.dtd"> <html xmlns="http://www.w3.org/1999/xhtml" xml:lang="fi" lang="fi"> <head> - <meta http-equiv="Content-Type" content="text/html;charset=iso-8859-1" /> + <meta http-equiv="Content-Type" content="text/html;charset=UTF-8" /> <meta http-equiv="Content-Style-Type" content="text/css" /> <title> The Project Gutenberg eBook of Uusi suomalainen lukemisto, by Aug. Ahlqvist. @@ -106,44 +106,7 @@ hr.chap {width: 65%} </style> </head> <body> - - -<pre> - -The Project Gutenberg EBook of Uusi suomalainen lukemisto, by August Ahlqvist - -This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with -almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or -re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included -with this eBook or online at www.gutenberg.org/license - - -Title: Uusi suomalainen lukemisto - -Editor: August Ahlqvist - -Release Date: September 14, 2013 [EBook #43717] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - -*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK UUSI SUOMALAINEN LUKEMISTO *** - - - - -Produced by Tapio Riikonen - - - - - -</pre> - - - - +<div>*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 43717 ***</div> <h1>UUSI SUOMALAINEN LUKEMISTO</h1> @@ -162,62 +125,62 @@ Produced by Tapio Riikonen <p> -<b>SISÄLLYS:</b><br /> +<b>SISĆLLYS:</b><br /> <br /> Esipuhe.<br /> <br /> I. SUORASANAISTA ELI PROOSAA.<br /> <br /> 1. Tarinoita. Kirj. <i>Juteini</i><br /> -2. Kultalan kylä viheliäisyydessään. <i>Keckman</i><br /> +2. Kultalan kylƤ viheliƤisyydessƤƤn. <i>Keckman</i><br /> 3. Arvoituksia<br /> 4. Vuodenajat Lapissa. <i>Oulun W. Sanomista v.</i> 1856<br /> 5. Sananlaskuja<br /> 6. Ruohoista ja kukkasista. <i>Frosterus</i><br /> -7. Kultalan kylä hyvässä kunnossaan. <i>Keckman</i><br /> +7. Kultalan kylƤ hyvƤssƤ kunnossaan. <i>Keckman</i><br /> 8. Arvoituksia<br /> -9. Kuningas Eerikki IX:n valloitusretki Suomeen. Pyhä Henrikki. <i>Kajaani</i><br /> +9. Kuningas Eerikki IX:n valloitusretki Suomeen. PyhƤ Henrikki. <i>Kajaani</i><br /> 10. Peurasta (Porosta). <i>Keckman</i><br /> 11. Sananlaskuja<br /> -12. Metsän jumalat ja haltiat muinaisilla Suomalaisilla. <i>Krohn</i><br /> -13. Hämähäkki. <i>Lönnrot</i><br /> +12. MetsƤn jumalat ja haltiat muinaisilla Suomalaisilla. <i>Krohn</i><br /> +13. HƤmƤhƤkki. <i>Lƶnnrot</i><br /> 14. Arvoituksia<br /> 15. Piispa Maunu Tavast. <i>Krohn</i><br /> -16. Pääsiäinen Venäjällä. <i>Ahlqvist</i><br /> +16. PƤƤsiƤinen VenƤjƤllƤ. <i>Ahlqvist</i><br /> 17. Maan, meren kulkija laiva (Satu)<br /> 18. Sananlaskuja<br /> -19. Piplia ja Keisari. <i>Polén</i><br /> +19. Piplia ja Keisari. <i>PolĆ©n</i><br /> 20. Majavasta. <i>Keckman</i><br /> 21. Wiipurin piiritys v. 1495. <i>Krohn</i><br /> 22. Wiipurin Pamaus. <i>Krohn</i><br /> 23. Arvoituksia<br /> 24. Kasanin Tatarilaiset. <i>Ahlqvist</i><br /> -25. Työnteko ja arkielämä Tyrväällä. <i>Warelius</i><br /> +25. Tyƶnteko ja arkielƤmƤ TyrvƤƤllƤ. <i>Warelius</i><br /> 26. Naantalin naisluostari. <i>Krohn</i><br /> 27. Rahoista, <i>v. Becker</i><br /> -28. Eräästä muistopuheesta. <i>Renvall</i><br /> +28. ErƤƤstƤ muistopuheesta. <i>Renvall</i><br /> 29. Sopuli. <i>Oulun W. Sanomista v. 1854</i><br /> 30. Suomalaisen kirjallisuuden alku. <i>Krohn</i><br /> 31. Sananlaskuja<br /> -32. Ijankaikkisuuden ihanasta päivästä ja tämän elämän kaameasta yöstä. <i>Kemell</i><br /> -33. Elefantti. <i>Lönnrot</i><br /> +32. Ijankaikkisuuden ihanasta pƤivƤstƤ ja tƤmƤn elƤmƤn kaameasta yƶstƤ. <i>Kemell</i><br /> +33. Elefantti. <i>Lƶnnrot</i><br /> 34. Arvoituksia<br /> -35. Suomenmaan valtiollinen tila ja asukasten luonne 16:llä vuosisadalla. <i>Y. Koskinen</i><br /> +35. Suomenmaan valtiollinen tila ja asukasten luonne 16:llƤ vuosisadalla. <i>Y. Koskinen</i><br /> 36. Kuolevaisuuden tunteet. <i>Juteini</i><br /> 37. Sananlaskuja<br /> 38. Klaus Fleming. <i>Y. Koskinen</i><br /> 39. Porolla-ajaminen. <i>Andelin</i><br /> 40. Sananlaskuja<br /> -41. Rehellisyydestä Suomessa. <i>Polén</i><br /> -42. Työväen ja palkoillisten kohtelusta. <i>Manninen</i><br /> +41. RehellisyydestƤ Suomessa. <i>PolĆ©n</i><br /> +42. TyƶvƤen ja palkoillisten kohtelusta. <i>Manninen</i><br /> 43. Kaksi nappia. <i>Hannikainen</i><br /> 44. Maanpetoksesta. <i>Cannelin</i><br /> -45. Paavo Korhonen. <i>Lönnrot</i><br /> +45. Paavo Korhonen. <i>Lƶnnrot</i><br /> 46. Woguulit. <i>Ahlqvist</i><br /> 47. Lapuan tappelu. <i>Blomstedt</i><br /> -48. Matka tervaveneessä Oulujoella. <i>K. A. Castrén</i><br /> +48. Matka tervaveneessƤ Oulujoella. <i>K. A. CastrĆ©n</i><br /> 49. Sananlaskuja<br /> -50. Silmänkääntäjä. <i>Hannikainen</i><br /> +50. SilmƤnkƤƤntƤjƤ. <i>Hannikainen</i><br /> Loppu-Toivotus. <i>Kilpinen</i><br /> <br /> II. RUNOUTTA.<br /> @@ -227,61 +190,61 @@ II. RUNOUTTA.<br /> 3. Maailman menon turhuudesta. <i>Cajanus</i><br /> 4. Davidin 1 psalmi<br /> 5. Davidin 137 psalmi<br /> -6. Isänmaan edestä. <i>Suonio</i><br /> +6. IsƤnmaan edestƤ. <i>Suonio</i><br /> 7. Maamme. <i>Runeberg — Kiljander, Tuokko</i> y.m.<br /> -8. Ruhtinaalle. <i>Franzén — A. Oksanen</i><br /> +8. Ruhtinaalle. <i>FranzĆ©n — A. Oksanen</i><br /> 9. Savolaisen laulu. <i>A. Oksanen</i><br /> 10. Suomen valta. <i>A. Oksanen</i><br /> 11. Oma maa. <i>Kallio</i><br /> 12. Laulu Suomessa. <i>Juteini</i><br /> 13. Suksimiesten laulu. <i>Suonio</i><br /> 14. Birger Jarlin linna. <i>Tuokko</i><br /> -15. Elämän nautinto. <i>Juteini</i><br /> +15. ElƤmƤn nautinto. <i>Juteini</i><br /> 16. Kehtoruno. <i>Lilius</i><br /> -17. Kevät. <i>Granlund</i><br /> +17. KevƤt. <i>Granlund</i><br /> 18. Kukkasen taivas. <i>Poppius</i><br /> 19. Kedolla. <i>Gottlund</i><br /> 20. Uimalaulu. <i>Warelius</i><br /> 21. Koskenlaskijan morsiamet. <i>A. Oksanen</i><br /> 22. Soidin. <i>Kallio</i><br /> -23. Entisestä ja nykyisestä ajasta. <i>Paavo Korhonen</i><br /> -24. Odysseys ja Nausikaa. <i>Lönnrot</i><br /> -25. Kesän viimeinen kukka. <i>Moore — Tuokko</i><br /> +23. EntisestƤ ja nykyisestƤ ajasta. <i>Paavo Korhonen</i><br /> +24. Odysseys ja Nausikaa. <i>Lƶnnrot</i><br /> +25. KesƤn viimeinen kukka. <i>Moore — Tuokko</i><br /> 26. Mainen kosto. <i>Erkko</i><br /> -27. Tytön muistikirjaan. <i>Erkko</i><br /> +27. Tytƶn muistikirjaan. <i>Erkko</i><br /> 28. Suomalainen sonetti. <i>A. Oksanen</i><br /> -29. Ystävälleni. <i>Kallio</i><br /> +29. YstƤvƤlleni. <i>Kallio</i><br /> 30. Lohdutus haudalla. <i>Kemell</i><br /> <br /> -III. LISÄYS.<br /> +III. LISĆYS.<br /> <br /> -I. Agricolan kieltä.<br /> +I. Agricolan kieltƤ.<br /> <br /> 1. Davidin 52:s Psalmi<br /> -2. Isämeidän-rukous<br /> +2. IsƤmeidƤn-rukous<br /> <br /> -II. Isämeidän-rukous Suomen lähimmillä heimokielillä.<br /> +II. IsƤmeidƤn-rukous Suomen lƤhimmillƤ heimokielillƤ.<br /> <br /> -1. Aunuksen-Karjalan kielellä<br /> -2. Tverin-Karjalan kielellä<br /> -3. Watjan kielellä<br /> -4. Wepsän kielellä<br /> -5. Wepsän kielellä, toisin<br /> -6. Wiron kielellä, Tallinnan murteella<br /> -7. Wiron kielellä, Tarton murteella<br /> -8. Liivin kielen itä-murteella<br /> -9. Liivin kielen länsi-murteella<br /> +1. Aunuksen-Karjalan kielellƤ<br /> +2. Tverin-Karjalan kielellƤ<br /> +3. Watjan kielellƤ<br /> +4. WepsƤn kielellƤ<br /> +5. WepsƤn kielellƤ, toisin<br /> +6. Wiron kielellƤ, Tallinnan murteella<br /> +7. Wiron kielellƤ, Tarton murteella<br /> +8. Liivin kielen itƤ-murteella<br /> +9. Liivin kielen lƤnsi-murteella<br /> <br /> -III. Lyhyitä elämäkerrallisia tietoja niistä kirjoittajista, joiden teoksista tähän kirjaan on otettu kappaleita<br /> +III. LyhyitƤ elƤmƤkerrallisia tietoja niistƤ kirjoittajista, joiden teoksista tƤhƤn kirjaan on otettu kappaleita<br /> <br /> Viiteselitykset<br /> </p> <blockquote> -<p>[Suomalais-ruotsalainen Sanakirja ja Kymmenen runoa Kalevalasta sekä -Suomalais-ruotsalainen Sanakirja niihin on tästä e-kirjasta jätetty -pois, koska ne ovat täydellisemmin saatavissa muualta.]</p></blockquote> +<p>[Suomalais-ruotsalainen Sanakirja ja Kymmenen runoa Kalevalasta sekƤ +Suomalais-ruotsalainen Sanakirja niihin on tƤstƤ e-kirjasta jƤtetty +pois, koska ne ovat tƤydellisemmin saatavissa muualta.]</p></blockquote> @@ -290,28 +253,28 @@ pois, koska ne ovat täydellisemmin saatavissa muualta.]</p></blockquote> <h3>Esipuhe.</h3> -<p><i>Tähän kirjaan on yhdistetty kaksi allekirjoittaneen ulosantamaa eri +<p><i>TƤhƤn kirjaan on yhdistetty kaksi allekirjoittaneen ulosantamaa eri teosta. Kummallakin on tarkoituksena Suomen kielen ja kirjallisuuden -opettaminen maamme ruotsiksi sivistyvälle nuorisolle, ja kumpaakin on, -ainakin paikoittain, käytetty rinnan samoissa opistoissa. Tämän tähden -näytti niiden yhdistäminen suotavalta asialta, ja kuin molemmat olivat +opettaminen maamme ruotsiksi sivistyvƤlle nuorisolle, ja kumpaakin on, +ainakin paikoittain, kƤytetty rinnan samoissa opistoissa. TƤmƤn tƤhden +nƤytti niiden yhdistƤminen suotavalta asialta, ja kuin molemmat olivat loppumaisillaan kirjakaupasta, suostui allekirjoittanut ne -muuttamattomina yhdeksi kirjaksi painattamaan. Ostajalle on tästä -yhdistyksestä suurin etu, sillä tämä kirja ei maksa enämpää kuin -Lukemisto yksinänsä tähän asti on maksanut</i>.</p> +muuttamattomina yhdeksi kirjaksi painattamaan. Ostajalle on tƤstƤ +yhdistyksestƤ suurin etu, sillƤ tƤmƤ kirja ei maksa enƤmpƤƤ kuin +Lukemisto yksinƤnsƤ tƤhƤn asti on maksanut</i>.</p> -<p><i>Ne näihin teoksiin kuuluvata kaksi eri sanakirjaa olisi tosin voitu -panna yhteenkin. Mutta Kalevalan sanat olisivat yhteisessäkin -sanakirjassa olleet pidätettävät runomurteen asussa (mikäli tämä tulee +<p><i>Ne nƤihin teoksiin kuuluvata kaksi eri sanakirjaa olisi tosin voitu +panna yhteenkin. Mutta Kalevalan sanat olisivat yhteisessƤkin +sanakirjassa olleet pidƤtettƤvƤt runomurteen asussa (mikƤli tƤmƤ tulee kysymykseen), samoin kuin Lukemiston sanat arvattavasti yleisen -kirjakielen puvussa. Sanastojen yhteensulattamisesta olisi täten sekä -syntynyt sekavuutta ja kirjavuutta teoksessa että tullut tekijälle uusi -vaiva ja kustantajalle uusi rahanreikä, jota jälkimmäistä kirjan hinnan -helppona pitäminen ei suinkaan olisi suvainnut. Näistä syistä ovat +kirjakielen puvussa. Sanastojen yhteensulattamisesta olisi tƤten sekƤ +syntynyt sekavuutta ja kirjavuutta teoksessa ettƤ tullut tekijƤlle uusi +vaiva ja kustantajalle uusi rahanreikƤ, jota jƤlkimmƤistƤ kirjan hinnan +helppona pitƤminen ei suinkaan olisi suvainnut. NƤistƤ syistƤ ovat Lukemiston ja Kalevalan sanakirjat, paikka paikoin vaan korjailtuina, -jätetyt olemaan erillänsä ja painetut kumpikin tekstiensä taakse</i>.</p> +jƤtetyt olemaan erillƤnsƤ ja painetut kumpikin tekstiensƤ taakse</i>.</p> -<p><i>Helsingissä, Lokakuun lopulla v.</i> 1883.</p> +<p><i>HelsingissƤ, Lokakuun lopulla v.</i> 1883.</p> <p><i>A. A.</i></p> @@ -331,272 +294,272 @@ jätetyt olemaan erillänsä ja painetut kumpikin tekstiensä taakse</i>.</p> <p><b>1.</b></p> -<p>Mies sanoi toiselle, joka suuresti kehui oppiaan: "Jos minä tietäisin -kaikki, mitä et sinä vielä tiedä, niin olisin minä oppinein mies koko -maan piirissä."</p> +<p>Mies sanoi toiselle, joka suuresti kehui oppiaan: "Jos minƤ tietƤisin +kaikki, mitƤ et sinƤ vielƤ tiedƤ, niin olisin minƤ oppinein mies koko +maan piirissƤ."</p> <p><b>2.</b></p> -<p>"Minkä tähden on teillä harmaapäänä vielä musta parta?" kysyi -matkalainen ukolta. "Sen tähden", vastasi ukko, "että hiukseni ovat -kahtakymmentä vuotta vanhemmat partaani."</p> +<p>"MinkƤ tƤhden on teillƤ harmaapƤƤnƤ vielƤ musta parta?" kysyi +matkalainen ukolta. "Sen tƤhden", vastasi ukko, "ettƤ hiukseni ovat +kahtakymmentƤ vuotta vanhemmat partaani."</p> <p><b>3.</b></p> -<p>Talonpoika löi lapiolla naapurinsa koiran kuolijaksi, jonka tähden hän -joutui oikeuteen. "Mitä varten olet sinä naapurisi koiran lapiolla +<p>Talonpoika lƶi lapiolla naapurinsa koiran kuolijaksi, jonka tƤhden hƤn +joutui oikeuteen. "MitƤ varten olet sinƤ naapurisi koiran lapiolla tappanut?" kysyi tuomari. "Se puri minua", vastasi talonpoika. "Miksi et -sinä tuota varrella rangaisnut?" sanoi tuomari. "Eipä hänkään minua -hännällänsä purrut", oli vastaus.</p> +sinƤ tuota varrella rangaisnut?" sanoi tuomari. "EipƤ hƤnkƤƤn minua +hƤnnƤllƤnsƤ purrut", oli vastaus.</p> <p><b>4.</b></p> -<p>Asianajaja, joka ihmisten riidellessä oli rikastunut, teki testamentin -ja lahjoitti kaiken omaisuutensa hulluille, mainiten: "hulluilta minä +<p>Asianajaja, joka ihmisten riidellessƤ oli rikastunut, teki testamentin +ja lahjoitti kaiken omaisuutensa hulluille, mainiten: "hulluilta minƤ sen saanutkin olen."</p> <p><b>5.</b></p> -<p>Kaksi miestä joutui tiellä vastasuin. Yksi sanoi ylpeästi: "pois tieltä; -minä en lurjusta pakene." Toinen äänsi: "mutta minä pakenen", ja meni -tieltä pois.</p> +<p>Kaksi miestƤ joutui tiellƤ vastasuin. Yksi sanoi ylpeƤsti: "pois tieltƤ; +minƤ en lurjusta pakene." Toinen ƤƤnsi: "mutta minƤ pakenen", ja meni +tieltƤ pois.</p> <p><b>6.</b></p> -<p>Ruhtinas kohtasi muinoin tylyn miehen, jonka hän palkolliseksi luuli, ja -kysyi häneltä: "kuka sinun isäntäsi on?" "Itse olen isäntäni," vastasi -mies ynseästi, ruhtinasta tuntematta. "Ah, sinulla on huono isäntä" -sanoi ruhtinas, ja käänsi hänelle selkänsä.</p> +<p>Ruhtinas kohtasi muinoin tylyn miehen, jonka hƤn palkolliseksi luuli, ja +kysyi hƤneltƤ: "kuka sinun isƤntƤsi on?" "Itse olen isƤntƤni," vastasi +mies ynseƤsti, ruhtinasta tuntematta. "Ah, sinulla on huono isƤntƤ" +sanoi ruhtinas, ja kƤƤnsi hƤnelle selkƤnsƤ.</p> <p><b>7.</b></p> -<p>Kuningas tapasi talvella köyhän miehen, jolla olivat melkoisen kepeät +<p>Kuningas tapasi talvella kƶyhƤn miehen, jolla olivat melkoisen kepeƤt vaatteet pakkaista vastaan. Kuningas alkoi puheen ja valitti viluansa. -"Jos te, armollisin Majesteetti, tekisitte niin kuin minäkin, — ei -sitten vilu teitä haittaisi", sanoi köyhä. "Kuinkas sinä teet?" kysyi -kuningas. "Minä kannan nyt päälläni kaikki vaatteeni", vastasi köyhä.</p> +"Jos te, armollisin Majesteetti, tekisitte niin kuin minƤkin, — ei +sitten vilu teitƤ haittaisi", sanoi kƶyhƤ. "Kuinkas sinƤ teet?" kysyi +kuningas. "MinƤ kannan nyt pƤƤllƤni kaikki vaatteeni", vastasi kƶyhƤ.</p> <p><b>8.</b></p> -<p>Eräs arkaluontoinen herra kaupungissa sai haavan sormeensa. Hän alkoi -suurella kiireellä kutsua lääkärin verta sulkemaan. Lääkäri tuli ja, -nähtyänsä pienen haavan, lähetti kutsujan samalla kiireellä apteekista -lääkitystä tuomaan. Tämän tähden kysyi haavoitettu: "onko haava aivan -vaarallinen?" "Ei suinkaan", vastasi lääkäri; "vaan jos ei joutua tehdä, -niin se paranee lääkityksettä."</p> +<p>ErƤs arkaluontoinen herra kaupungissa sai haavan sormeensa. HƤn alkoi +suurella kiireellƤ kutsua lƤƤkƤrin verta sulkemaan. LƤƤkƤri tuli ja, +nƤhtyƤnsƤ pienen haavan, lƤhetti kutsujan samalla kiireellƤ apteekista +lƤƤkitystƤ tuomaan. TƤmƤn tƤhden kysyi haavoitettu: "onko haava aivan +vaarallinen?" "Ei suinkaan", vastasi lƤƤkƤri; "vaan jos ei joutua tehdƤ, +niin se paranee lƤƤkityksettƤ."</p> <p><b>9.</b></p> <p>Valtakunnan hovissa aterialle istuttaessa kielsi kuningas, pilalla, -panemasta lusikkaa yhdelle herralle, jonka hän tiesi sukkelaksi -mieheksi, ja kuin liemiruokaa eteen annettiin, sanoi hän: "se on konna, -joka ei lientä syö". Herra ei huolinut lusikkaa vaatia, vaan teki sen -itsellensä leivän kuoresta, jonka myös söi, ja sitte sanoi: "se on mies, -joka lusikkansa syö".</p> +panemasta lusikkaa yhdelle herralle, jonka hƤn tiesi sukkelaksi +mieheksi, ja kuin liemiruokaa eteen annettiin, sanoi hƤn: "se on konna, +joka ei lientƤ syƶ". Herra ei huolinut lusikkaa vaatia, vaan teki sen +itsellensƤ leivƤn kuoresta, jonka myƶs sƶi, ja sitte sanoi: "se on mies, +joka lusikkansa syƶ".</p> <p><b>10.</b></p> -<p>Ennen, kuin matkustaja antoi ajaa yli huonon sillan, kysyi hän -kyytipojalta: "eiköhän tässä liene kukaan veteen hukkunut?" "Ei -suinkaan", vastasi kyytipoika. "Menneellä viikolla upposi tähän veljeni; -vaan sekin löydettiin jälleen toisena päivänä."</p> +<p>Ennen, kuin matkustaja antoi ajaa yli huonon sillan, kysyi hƤn +kyytipojalta: "eikƶhƤn tƤssƤ liene kukaan veteen hukkunut?" "Ei +suinkaan", vastasi kyytipoika. "MenneellƤ viikolla upposi tƤhƤn veljeni; +vaan sekin lƶydettiin jƤlleen toisena pƤivƤnƤ."</p> <p><b>11.</b></p> -<p>Ratsasmieheltä, joka hevoistansa vaan yhdeltä sivulta ahkerasti -kannusti, kysyi toinen: "eikö sinulla ole kannuksia molemmissa -kantapäissäs?" "Ei tarvitse", vastasi hän; "kuin minä saan yhden sivun +<p>RatsasmieheltƤ, joka hevoistansa vaan yhdeltƤ sivulta ahkerasti +kannusti, kysyi toinen: "eikƶ sinulla ole kannuksia molemmissa +kantapƤissƤs?" "Ei tarvitse", vastasi hƤn; "kuin minƤ saan yhden sivun kulkemaan, niin toinenkin mukaan menee."</p> <p><b>12.</b></p> -<p>Akka haasteli ihmeitä toiselle ja sanoi myös nähneensä kalmistossa -aaveen, joka päätöinnä irvisti hänelle. "Kuinka se sitte irvisti, kuin -ei sillä päätä eikä hampaita ollut?" kysyi toinen. "No, sanoppas sitä -ihmettä, kaima kulta!" vastasi akka.</p> +<p>Akka haasteli ihmeitƤ toiselle ja sanoi myƶs nƤhneensƤ kalmistossa +aaveen, joka pƤƤtƶinnƤ irvisti hƤnelle. "Kuinka se sitte irvisti, kuin +ei sillƤ pƤƤtƤ eikƤ hampaita ollut?" kysyi toinen. "No, sanoppas sitƤ +ihmettƤ, kaima kulta!" vastasi akka.</p> <p><b>13.</b></p> -<p>Varkaan yöllä tultua köyhän miehen majaan ja nurkissa etsien jotakin -saadaksensa, mainitsi köyhä vuoteelta: "mitäs, veikkonen, siellä -pimeässä turhaa etsit, kussa en minä päivälläkään mitään löydä!"</p> +<p>Varkaan yƶllƤ tultua kƶyhƤn miehen majaan ja nurkissa etsien jotakin +saadaksensa, mainitsi kƶyhƤ vuoteelta: "mitƤs, veikkonen, siellƤ +pimeƤssƤ turhaa etsit, kussa en minƤ pƤivƤllƤkƤƤn mitƤƤn lƶydƤ!"</p> <p><b>14.</b></p> -<p>Torppari, joka lähetettiin kantamaan ruohoilla peitetyssä korissa -krapuja isäntänsä ystävälle toisessa kylässä, tahtoi tien vieressä -korinsa sivulla vähän levähtää; mutta nukkui uneen, ja sillä aikaa -menivät kravut korista tiehensä. Surkeilla silmillä katseli hän nyt -tyhjää koria, ja lähti kori kädessä kuitenkin kirjettä viemään. Kirjeen -saaja luki sen, ja sanoi siinä krapujakin olevan. "Kiitos Jumalan, että -ne ovat siellä", huusi torppari; "minä luulin niiden tiellä hävinneen."</p> +<p>Torppari, joka lƤhetettiin kantamaan ruohoilla peitetyssƤ korissa +krapuja isƤntƤnsƤ ystƤvƤlle toisessa kylƤssƤ, tahtoi tien vieressƤ +korinsa sivulla vƤhƤn levƤhtƤƤ; mutta nukkui uneen, ja sillƤ aikaa +menivƤt kravut korista tiehensƤ. Surkeilla silmillƤ katseli hƤn nyt +tyhjƤƤ koria, ja lƤhti kori kƤdessƤ kuitenkin kirjettƤ viemƤƤn. Kirjeen +saaja luki sen, ja sanoi siinƤ krapujakin olevan. "Kiitos Jumalan, ettƤ +ne ovat siellƤ", huusi torppari; "minƤ luulin niiden tiellƤ hƤvinneen."</p> <p><b>15.</b></p> -<p>Suuri ja lihava herra vaelsi jotenkin myöhään kaupunkia kohdin ja kysyi -talonpojalta, joka, palaten samasta kaupungista, tiellä hänen vastaansa -tuli: "luuletkos minun vielä kaupungin portista läpitse pääseväni?" -"Aivan hyvin, herra", vastasi talonpoika; "pääsin minä siitä aamulla -heinäkuormankin kanssa."</p> +<p>Suuri ja lihava herra vaelsi jotenkin myƶhƤƤn kaupunkia kohdin ja kysyi +talonpojalta, joka, palaten samasta kaupungista, tiellƤ hƤnen vastaansa +tuli: "luuletkos minun vielƤ kaupungin portista lƤpitse pƤƤsevƤni?" +"Aivan hyvin, herra", vastasi talonpoika; "pƤƤsin minƤ siitƤ aamulla +heinƤkuormankin kanssa."</p> <p><b>16.</b></p> <p>Kauan aikaa kotoa pois oltuansa palasi herra vieraasta valtakunnasta -jälleen kotomaalle, ja kohtasi tiellä talonpojan, kotoisin samoilta -paikoilta. Tältä tiedusteli hän maansa asioita ja kysyi myös: "vieläkö -siellä on niin monta narria kuin ennen?" "Ei enää teidän matkaan -mentyänne", vastasi talonpoika.</p> +jƤlleen kotomaalle, ja kohtasi tiellƤ talonpojan, kotoisin samoilta +paikoilta. TƤltƤ tiedusteli hƤn maansa asioita ja kysyi myƶs: "vielƤkƶ +siellƤ on niin monta narria kuin ennen?" "Ei enƤƤ teidƤn matkaan +mentyƤnne", vastasi talonpoika.</p> <p><b>17.</b></p> -<p>Tyhmä mies tapasi ankeriaan hernemaassansa järven rannalla, ja luuli sen -käärmeeksi. Tämän sai hän suljetuksi tuohikonttiin ja vei paatilla -upottaaksensa järveen. Ankerias, veteen päästyä, rupesi mutkaellen -uimaan, jota katsellen mies sanoi "ähäh, nyt saat siellä kimarrellen +<p>TyhmƤ mies tapasi ankeriaan hernemaassansa jƤrven rannalla, ja luuli sen +kƤƤrmeeksi. TƤmƤn sai hƤn suljetuksi tuohikonttiin ja vei paatilla +upottaaksensa jƤrveen. Ankerias, veteen pƤƤstyƤ, rupesi mutkaellen +uimaan, jota katsellen mies sanoi "ƤhƤh, nyt saat siellƤ kimarrellen kuolla."</p> <p><b>18.</b></p> -<p>Mies valitti lääkärille poikansa kivuloisuutta, josta ei saunakaan ole -auttanut, ja kysyi häneltä neuvoa sen parantamiseen. "Vahvista häntä -ammeessa vilulla vedellä", sanoi lääkäri. "Eikö veteen mitäkään lisäksi -panna?" kysyi mies. "Ei muuta kuin poika", vastasi lääkäri.</p> +<p>Mies valitti lƤƤkƤrille poikansa kivuloisuutta, josta ei saunakaan ole +auttanut, ja kysyi hƤneltƤ neuvoa sen parantamiseen. "Vahvista hƤntƤ +ammeessa vilulla vedellƤ", sanoi lƤƤkƤri. "Eikƶ veteen mitƤkƤƤn lisƤksi +panna?" kysyi mies. "Ei muuta kuin poika", vastasi lƤƤkƤri.</p> -<p><i>Juteini</i> (Judén).</p> +<p><i>Juteini</i> (JudĆ©n).</p> <hr class="chap" /> -<h3>2. Kultalan kylä viheliäisyydessään.</h3> - - -<p>Entiseen aikaan oli Kultalan kylä ollut jotenkin voimakas; ei juuri ylen -rikas, mutta niin että joka talossa elettiin hyvin. Mutta nyt oli siellä -varsin huono tila ja köyhyys. Rikasta eli varakasta ei ollut kuin juuri -muutama talonpoika, krouvari ja mylläri. Muitten tykönä oli köyhyys ja -viheliäisyys silminnähtävät. Sadasta talonisännästä lähetti -kaksikymmentä lapsensa kerjäämään; kuusikymmentä tulivat jotenkuten -aikaan, vaikka sangen velkaantuneet, ja vaan muutamat olivat vielä niin -voimassa, että jaksoivat ulostekonsa maksaa ja pystössä pysyä.</p> - -<p>Jo huoneitten ulkonäöstä taittiin arvata, kuinka huonosti sisällä mahtoi -olla. Seinät olivat monessa mutkassa, katot tuulelta raiskatut ja -sillensä jääneet, ilman korjaamatta; akkunanklasit rikki ja reijät -rievuilla kiinni tukitut tahi tuohilla paikatut. Kuin sisälle -mentiin, tuli paha löyhkä eli haju vastaan; likaa oli joka paikassa, -pöydät ja penkit pesemättä, laattia oli sekä rikki että myös musta, -juuri kuin ei olisi koskaan nähnyt vettä; niin siihen oli likaa -paatunut. Samassa tuvassa, jossa ihmiset asuivat, nähtiin porsaita ja -kanoja, ja vielä sikojakin ja vasikoita. Varsin harvat olivat ne, joissa -oli eri huone eli kyökki, kussa ruuat keitettiin, mutta kyökkikaluja eli -keittoaseita oli aivan vähä, ja nekin myös huonoja eli kelvottomia, ja -makasivat siellä ja täällä pesemättä. Kryytimaissa ei ollut yhtään -siivoa tahi järjestystä; hyvä kyllä, jos saatiin potaatteja sikain ja -ihmisten tarpeeksi. Aidat olivat kehnot, ett'eivät estäneet sikoja ja -muita eläimiä sisälle pääsemästä. Huoneitten edessä oli sontaläjiä, ja -niiden päällä ja ympärillä huiskin haiskin peltoaseita, puita, halkoja +<h3>2. Kultalan kylƤ viheliƤisyydessƤƤn.</h3> + + +<p>Entiseen aikaan oli Kultalan kylƤ ollut jotenkin voimakas; ei juuri ylen +rikas, mutta niin ettƤ joka talossa elettiin hyvin. Mutta nyt oli siellƤ +varsin huono tila ja kƶyhyys. Rikasta eli varakasta ei ollut kuin juuri +muutama talonpoika, krouvari ja myllƤri. Muitten tykƶnƤ oli kƶyhyys ja +viheliƤisyys silminnƤhtƤvƤt. Sadasta talonisƤnnƤstƤ lƤhetti +kaksikymmentƤ lapsensa kerjƤƤmƤƤn; kuusikymmentƤ tulivat jotenkuten +aikaan, vaikka sangen velkaantuneet, ja vaan muutamat olivat vielƤ niin +voimassa, ettƤ jaksoivat ulostekonsa maksaa ja pystƶssƤ pysyƤ.</p> + +<p>Jo huoneitten ulkonƤƶstƤ taittiin arvata, kuinka huonosti sisƤllƤ mahtoi +olla. SeinƤt olivat monessa mutkassa, katot tuulelta raiskatut ja +sillensƤ jƤƤneet, ilman korjaamatta; akkunanklasit rikki ja reijƤt +rievuilla kiinni tukitut tahi tuohilla paikatut. Kuin sisƤlle +mentiin, tuli paha lƶyhkƤ eli haju vastaan; likaa oli joka paikassa, +pƶydƤt ja penkit pesemƤttƤ, laattia oli sekƤ rikki ettƤ myƶs musta, +juuri kuin ei olisi koskaan nƤhnyt vettƤ; niin siihen oli likaa +paatunut. Samassa tuvassa, jossa ihmiset asuivat, nƤhtiin porsaita ja +kanoja, ja vielƤ sikojakin ja vasikoita. Varsin harvat olivat ne, joissa +oli eri huone eli kyƶkki, kussa ruuat keitettiin, mutta kyƶkkikaluja eli +keittoaseita oli aivan vƤhƤ, ja nekin myƶs huonoja eli kelvottomia, ja +makasivat siellƤ ja tƤƤllƤ pesemƤttƤ. Kryytimaissa ei ollut yhtƤƤn +siivoa tahi jƤrjestystƤ; hyvƤ kyllƤ, jos saatiin potaatteja sikain ja +ihmisten tarpeeksi. Aidat olivat kehnot, ett'eivƤt estƤneet sikoja ja +muita elƤimiƤ sisƤlle pƤƤsemƤstƤ. Huoneitten edessƤ oli sontalƤjiƤ, ja +niiden pƤƤllƤ ja ympƤrillƤ huiskin haiskin peltoaseita, puita, halkoja ja kaikenlaisia kaluja, joita muutoin ei saatu katon alle. Miehet ja -vaimot kulkivat rikkinäisillä tahi paikatuilla, likaisilla vaatteilla -eli ryysyillä, usein viikoittain ilman silmiänsä ja käsiänsä pesemättä. -Heidän pienet lapsensa saivat usein puoleen päivään asti kätkyessä maata -ilman korjuuta, ja jotka olivat vähän vanhemmat, juoksivat ulkona -melkein alastomina taikka rypivät tunkiolla, tahi sisällä uunin takana.</p> +vaimot kulkivat rikkinƤisillƤ tahi paikatuilla, likaisilla vaatteilla +eli ryysyillƤ, usein viikoittain ilman silmiƤnsƤ ja kƤsiƤnsƤ pesemƤttƤ. +HeidƤn pienet lapsensa saivat usein puoleen pƤivƤƤn asti kƤtkyessƤ maata +ilman korjuuta, ja jotka olivat vƤhƤn vanhemmat, juoksivat ulkona +melkein alastomina taikka rypivƤt tunkiolla, tahi sisƤllƤ uunin takana.</p> <p>Ei ollut siis ihme, jos sellainen saastaisuus siitti kaikenlaisia -tauteja. Mutta ennenkuin ymmärtävää ja oikein oppinutta lääkäriä -haettiin, niin mentiin jonkun vanhan ämmän, tahi tietäjän, tahi noidan, -taikka puoskarin, tahi senkaltaisen tykö, joka ei muka niin suurta -maksoa vaatinut. Ja jos isäntä tahi emäntä oli sairas, ett'ei kyennyt -työhön, silloin kävi talouden työt kaikki takaperin. Tässä hädässä -täytyi sentähden myydä talon irtainta kalua tahi viljaa tahi karjaa, +tauteja. Mutta ennenkuin ymmƤrtƤvƤƤ ja oikein oppinutta lƤƤkƤriƤ +haettiin, niin mentiin jonkun vanhan ƤmmƤn, tahi tietƤjƤn, tahi noidan, +taikka puoskarin, tahi senkaltaisen tykƶ, joka ei muka niin suurta +maksoa vaatinut. Ja jos isƤntƤ tahi emƤntƤ oli sairas, ett'ei kyennyt +tyƶhƶn, silloin kƤvi talouden tyƶt kaikki takaperin. TƤssƤ hƤdƤssƤ +tƤytyi sentƤhden myydƤ talon irtainta kalua tahi viljaa tahi karjaa, tahi joku osa talon maatakin, taikka rahaa lainata suurta korkoa -(intressiä) vastaan. Ja näin sitten elettiin siksi että velka oli -suuremmaksi kasvanut, kuin että sitä maksaa voitiinkaan: josta +(intressiƤ) vastaan. Ja nƤin sitten elettiin siksi ettƤ velka oli +suuremmaksi kasvanut, kuin ettƤ sitƤ maksaa voitiinkaan: josta luonnollisesti seurasi ulosotto eli kaiken tavaran poismyyminen auksjonin kautta, ja niin tultiin vaimoineen lapsineen maantielle.</p> -<p>Varakkaammilla ja rikkaammilla talonpojilla oli toki paremman näköinen -elämä, enemmin tavaraa ja kaluja sekä vaatteita. Mutta tavattiinpa -heilläkin paljo kyllä siivottomuutta ja huolettomuutta. Sillä -alinomaa joka haaralla ympärinsä nähden silmäinsä edessä naapurein -kerjäläis-elämää ja saastaisuutta, harjausivat hekin siihen, ett'eivät -pitäneet juuri paljon parempaa siivoa. Arkipäivinä he olivat likaisissa -ryysyissä; mutta sunnuntaina siihen sijaan he ylpeilivät koreissa ja -tyyriissä vaatteissa. Eikä heillä ollut muuta puhumista, kuin valituksia -pahoista ajoista, esivallasta ja kylän väestä. Sillä kuin melkein kaikki -taloudet kylässä olivat velkautuneet, niin harvat olivat, jotka voivat +<p>Varakkaammilla ja rikkaammilla talonpojilla oli toki paremman nƤkƶinen +elƤmƤ, enemmin tavaraa ja kaluja sekƤ vaatteita. Mutta tavattiinpa +heillƤkin paljo kyllƤ siivottomuutta ja huolettomuutta. SillƤ +alinomaa joka haaralla ympƤrinsƤ nƤhden silmƤinsƤ edessƤ naapurein +kerjƤlƤis-elƤmƤƤ ja saastaisuutta, harjausivat hekin siihen, ett'eivƤt +pitƤneet juuri paljon parempaa siivoa. ArkipƤivinƤ he olivat likaisissa +ryysyissƤ; mutta sunnuntaina siihen sijaan he ylpeilivƤt koreissa ja +tyyriissƤ vaatteissa. EikƤ heillƤ ollut muuta puhumista, kuin valituksia +pahoista ajoista, esivallasta ja kylƤn vƤestƤ. SillƤ kuin melkein kaikki +taloudet kylƤssƤ olivat velkautuneet, niin harvat olivat, jotka voivat maksaa. Ja kuin, sitte viimeisen sodan, seurakunnalla oli suuri, monen tuhannen ruplan velka, lankesi korkojen ja kaikkein yhteisten ulostekoin -makso varakkaampain niskoille. Tästä he olivat pahoilla mielin ja +makso varakkaampain niskoille. TƤstƤ he olivat pahoilla mielin ja murisivat.</p> <p>Muutoin olivat Kultalassa toinen toistansa vastaan, ja alinomaa kuului riitaa ja toraa. Yksi ei uskonut toista; kukin kiroili ja soimasi -toista; jokaisella oli aina jotakin pahaa toisesta sanomista. Siellä ei -ollut uskoa eikä uskollisuutta, mutta vaan valhetta ja petosta. Köyhät -kadehtivat rikkaita; rikkaat rasittivat ja vaivasivat köyhiä. Niiltä, -jotka hädässänsä heiltä lainasivat rahaa, ottivat he hävittömästi suuren -korkorahan, 12, 20 ja enemmänkin sadalta, ilman että se heidän -sydäntänsä liikutti taikka omaatuntoansa vaivasi. Köyhät taas puolestaan -kokivat sitä kostaa konnan tavoin; salaa he vahingoitsivat rikkaiden -puita ja istutuksia, varastivat kryytimaan kasvuja ja puiden hedelmiä, -kanoja ja halkoja, ja mitä vaan eteen sattui, jota helposti saattivat -ottaa. Ei siellä ollut sanaan eikä valaankaan luottamista. Avioväenkin -välillä oli alinomaa vainoa, riitaa ja toraa. Tätä näkivät lapset joka -päivä, eivätkä parempaa oppineet.</p> - -<p>Vaikka nyt kansa oli näin silminnähtävästi huonossa tilassa, ja vaikka -jokainen moitti esivaltaa ja valitti pahoja aikoja, eikä ollut muka -rahaa kenelläkään, koska tarpeelliset maksot piti suoritettaman, olivat -he kuitenkin ylpeät ja tahtoivat elää suuresti. Eivätpä juuri liialla -työllä itseänsä vaivanneet. Varakkaat, hiljemmin mennessänsä töihinsä -tahi varemmin työstä tullessansa, sanoivat itseksensä: "Jumalan kiitos, -näinpä hyvä on! miksikä itseänsä ylimäärin vaivata, koska aikaan -tullaan!" Köyhät taas ja työmiehet, kesken työtänsä istuen tuon -tuostakin kädet ristissä ja tupakkapiippu suussa, sanoivat: "no -ihmisiähän mekin olemme; levätä tuota nyt aina tarvitsee."</p> +toista; jokaisella oli aina jotakin pahaa toisesta sanomista. SiellƤ ei +ollut uskoa eikƤ uskollisuutta, mutta vaan valhetta ja petosta. KƶyhƤt +kadehtivat rikkaita; rikkaat rasittivat ja vaivasivat kƶyhiƤ. NiiltƤ, +jotka hƤdƤssƤnsƤ heiltƤ lainasivat rahaa, ottivat he hƤvittƶmƤsti suuren +korkorahan, 12, 20 ja enemmƤnkin sadalta, ilman ettƤ se heidƤn +sydƤntƤnsƤ liikutti taikka omaatuntoansa vaivasi. KƶyhƤt taas puolestaan +kokivat sitƤ kostaa konnan tavoin; salaa he vahingoitsivat rikkaiden +puita ja istutuksia, varastivat kryytimaan kasvuja ja puiden hedelmiƤ, +kanoja ja halkoja, ja mitƤ vaan eteen sattui, jota helposti saattivat +ottaa. Ei siellƤ ollut sanaan eikƤ valaankaan luottamista. AviovƤenkin +vƤlillƤ oli alinomaa vainoa, riitaa ja toraa. TƤtƤ nƤkivƤt lapset joka +pƤivƤ, eivƤtkƤ parempaa oppineet.</p> + +<p>Vaikka nyt kansa oli nƤin silminnƤhtƤvƤsti huonossa tilassa, ja vaikka +jokainen moitti esivaltaa ja valitti pahoja aikoja, eikƤ ollut muka +rahaa kenellƤkƤƤn, koska tarpeelliset maksot piti suoritettaman, olivat +he kuitenkin ylpeƤt ja tahtoivat elƤƤ suuresti. EivƤtpƤ juuri liialla +tyƶllƤ itseƤnsƤ vaivanneet. Varakkaat, hiljemmin mennessƤnsƤ tƶihinsƤ +tahi varemmin tyƶstƤ tullessansa, sanoivat itseksensƤ: "Jumalan kiitos, +nƤinpƤ hyvƤ on! miksikƤ itseƤnsƤ ylimƤƤrin vaivata, koska aikaan +tullaan!" KƶyhƤt taas ja tyƶmiehet, kesken tyƶtƤnsƤ istuen tuon +tuostakin kƤdet ristissƤ ja tupakkapiippu suussa, sanoivat: "no +ihmisiƤhƤn mekin olemme; levƤtƤ tuota nyt aina tarvitsee."</p> <p>Mutta lauvantaina tahi sunnuntaina oli jokaisella rahaa, krouvissa -juodaksensa ja iloitaksensa. Siellä nyt räyhättiin ja huudettiin: -"tuokaapa enemmin viinaa! hui hai! kortteja tänne!" Ja niin meni kurkun -kautta koko viikon ansaittu saalis, ja vielä enemminkin. Pelatessa yksi -hukkasi rahansa, ja toinen taas joi kaiken voittonsa. Ei arkipäivinäkään -kokonaan unhotettu krouvia: aina sinne sopi pistäytä, sillä ei tämä väki -juuri mielellään sietänyt, että kurkku olisi kuivana. Mutta kotona oli -vaimoilla ja lapsilla tuskin vatsan täytettä. Koska taas oli rahaa -talossa, jos vähänkin, niin piti kahvea laitettaman: silloin keitettiin -ja rustattiin, syötiin ja juotiin, ikään kuin olisi joka päivä ollut -viimeinen. Sanottiin muka: "Herra Jumala, harvoinhan tällainen tila -meitä kohtaa. Saaneehan tuota nyt kerran edes elää vähän paremmin. -Mitäpä tästä elämästä muutoin olisikaan!"</p> - -<p>Juhlapäiviä ei puuttunut, ja niitä piti aina vietettämän. Jos +juodaksensa ja iloitaksensa. SiellƤ nyt rƤyhƤttiin ja huudettiin: +"tuokaapa enemmin viinaa! hui hai! kortteja tƤnne!" Ja niin meni kurkun +kautta koko viikon ansaittu saalis, ja vielƤ enemminkin. Pelatessa yksi +hukkasi rahansa, ja toinen taas joi kaiken voittonsa. Ei arkipƤivinƤkƤƤn +kokonaan unhotettu krouvia: aina sinne sopi pistƤytƤ, sillƤ ei tƤmƤ vƤki +juuri mielellƤƤn sietƤnyt, ettƤ kurkku olisi kuivana. Mutta kotona oli +vaimoilla ja lapsilla tuskin vatsan tƤytettƤ. Koska taas oli rahaa +talossa, jos vƤhƤnkin, niin piti kahvea laitettaman: silloin keitettiin +ja rustattiin, syƶtiin ja juotiin, ikƤƤn kuin olisi joka pƤivƤ ollut +viimeinen. Sanottiin muka: "Herra Jumala, harvoinhan tƤllainen tila +meitƤ kohtaa. Saaneehan tuota nyt kerran edes elƤƤ vƤhƤn paremmin. +MitƤpƤ tƤstƤ elƤmƤstƤ muutoin olisikaan!"</p> + +<p>JuhlapƤiviƤ ei puuttunut, ja niitƤ piti aina vietettƤmƤn. Jos kaupungissa ja likitienoissa oli markkinat, niin sinne piti muka -mentämän katsoaksensa, kuinka siellä krouveissa elettiin, ja -kuullaksensa, mitä uutta maailmaan kuuluu. Sielläpä nousi useimmiten -riitoja, tappeluja ja oikeudenkäymisiä, jotka aina saattoivat sekä ajan -että rahan kulutusta, eikä mitään hyvää tahi hyödytystä. Ei suinkaan -sellainen elämä talon tavarata kartuttanut, vaan pikemmin sitä vähensi. -Ja kuitenkin kirosi ja valitti kukin tämän tähden pahoja aikoja, -esivallan toimituksia ja vielä omankin kylänsä väkeä.</p> +mentƤmƤn katsoaksensa, kuinka siellƤ krouveissa elettiin, ja +kuullaksensa, mitƤ uutta maailmaan kuuluu. SiellƤpƤ nousi useimmiten +riitoja, tappeluja ja oikeudenkƤymisiƤ, jotka aina saattoivat sekƤ ajan +ettƤ rahan kulutusta, eikƤ mitƤƤn hyvƤƤ tahi hyƶdytystƤ. Ei suinkaan +sellainen elƤmƤ talon tavarata kartuttanut, vaan pikemmin sitƤ vƤhensi. +Ja kuitenkin kirosi ja valitti kukin tƤmƤn tƤhden pahoja aikoja, +esivallan toimituksia ja vielƤ omankin kylƤnsƤ vƤkeƤ.</p> <p><i>Keckman</i> (Kultala).</p> @@ -607,29 +570,29 @@ esivallan toimituksia ja vielä omankin kylänsä väkeä.</p> <h3>3. Arvoituksia.</h3> -<p>1. Hakkaa yöt, hakkaa päivät, ei koskaan lastua saa?</p> +<p>1. Hakkaa yƶt, hakkaa pƤivƤt, ei koskaan lastua saa?</p> -<p>2. Huutaa yöt, huutaa päivät, ei koskaan ääni sorru?</p> +<p>2. Huutaa yƶt, huutaa pƤivƤt, ei koskaan ƤƤni sorru?</p> -<p>3. Iso kukko tervaharja, pyhän pellon pyörtänöllä?</p> +<p>3. Iso kukko tervaharja, pyhƤn pellon pyƶrtƤnƶllƤ?</p> <p>4. Kahdesti syntyy, kerran kuolee?</p> -<p>5. Kataja mäellä kasvaa, ylös tyvin, alas latvoin?</p> +<p>5. Kataja mƤellƤ kasvaa, ylƶs tyvin, alas latvoin?</p> -<p>6. Lihainen läävä, luiset lehmät?</p> +<p>6. Lihainen lƤƤvƤ, luiset lehmƤt?</p> <p>7. Matalampi sikaa, korkeampi hevoista?</p> <p>8. Nauraa, mutta ei haasta?</p> -<p>9. Perhe syöpi, pöytä laulaa?</p> +<p>9. Perhe syƶpi, pƶytƤ laulaa?</p> -<p>10. Yksi tynnyri, kahdenlaista olutta täynnä?</p> +<p>10. Yksi tynnyri, kahdenlaista olutta tƤynnƤ?</p> -<p><i>Arvoitusten sanat</i>. 1. Seinäkello. 2. Koski. 3. Kirkko, tahi -Kellostapuli. 4. Lintu. 5. Hevosen häntä, t. Parta. 6. Suu ja hampaat. -7. Satula. 8. Seinänrako. 9. Porsaat imevät, emä röhkää. 10. Muna.</p> +<p><i>Arvoitusten sanat</i>. 1. SeinƤkello. 2. Koski. 3. Kirkko, tahi +Kellostapuli. 4. Lintu. 5. Hevosen hƤntƤ, t. Parta. 6. Suu ja hampaat. +7. Satula. 8. SeinƤnrako. 9. Porsaat imevƤt, emƤ rƶhkƤƤ. 10. Muna.</p> @@ -639,59 +602,59 @@ Kellostapuli. 4. Lintu. 5. Hevosen häntä, t. Parta. 6. Suu ja hampaat. <p>Kuin Lapinmaa on niin kaukana pohjan puolella, on sen korkeimmilla -tuntureilla alinomainen talvi. Kevät, suven alku, alkaa tavallisesti -vanhasta Urbanuksen päivästä eli 6:sta päivästä Kesäkuuta ja ylettyy -vanhaan Juhannukseen asti eli 6:een päivään Heinäkuuta, Tämä aika -vastaa Suomessa Toukokuuta. Sinä kuukautena sulavat jäät järvistä, lumi +tuntureilla alinomainen talvi. KevƤt, suven alku, alkaa tavallisesti +vanhasta Urbanuksen pƤivƤstƤ eli 6:sta pƤivƤstƤ KesƤkuuta ja ylettyy +vanhaan Juhannukseen asti eli 6:een pƤivƤƤn HeinƤkuuta, TƤmƤ aika +vastaa Suomessa Toukokuuta. SinƤ kuukautena sulavat jƤƤt jƤrvistƤ, lumi alhaisista maista, ruohot rupeavat kasvamaan ja lehdet puissa -viheriöitsemään. Ehkä aurinko tähän aikaan paistaa yöt ja päivät -laskeumatta, on ilma kuitenkin öillä niin talvenmoinen, että vetää veden -melkein aina jäänhileesen aamupuolella yötä. Erilainen on kuitenkin tämä +viheriƶitsemƤƤn. EhkƤ aurinko tƤhƤn aikaan paistaa yƶt ja pƤivƤt +laskeumatta, on ilma kuitenkin ƶillƤ niin talvenmoinen, ettƤ vetƤƤ veden +melkein aina jƤƤnhileesen aamupuolella yƶtƤ. Erilainen on kuitenkin tƤmƤ aika eri vuosina. Vuosina 1810, 1820 ja 1850 alkoi suven tulo varhain -Toukokuussa; mutta kevät eli 6:sta päivästä Kesäkuuta 6:een päivään -Heinäkuuta oli kylmä ja yhtä luminen kuin talven aikakin. Vuonna 1856 -oli kevät aivan kylmä ja talvikin kesti Urbanukseen asti vanhan luvun -jälkeen. Juhannuksen etuviikolla ajettiin vielä pulkalla, mutta oli -kuitenkin jo niin lämmin, että syvemmätkin järvet, jotka kauemmin jäässä -pysyvät, sulivat. Tenonjoki aukenee aina Toukokuun 10:n päivän ja -Kesäkuun 1:sen päivän välillä. Tänä vuonna alkoivat jäät Tenossa liikkua -31:nä päivänä Toukokuuta suurella tulvalla, ja sitä kesti 4 tahi 5 -päivää, ennenkuin joki kerkesi jäistä puhdistua. Heinäkuu ja Elokuu -ainoastaan ovat suviaikaa. Tällä ajalla kasvavat ja tuleentuvat maan -kasvut. Kylminä suvina tapahtuu, että harvat kasvut kerkeävät kypsyä. -Jos suvi on lämmin, niin on se aivan ihana ja suloinen. Erinomattain on +Toukokuussa; mutta kevƤt eli 6:sta pƤivƤstƤ KesƤkuuta 6:een pƤivƤƤn +HeinƤkuuta oli kylmƤ ja yhtƤ luminen kuin talven aikakin. Vuonna 1856 +oli kevƤt aivan kylmƤ ja talvikin kesti Urbanukseen asti vanhan luvun +jƤlkeen. Juhannuksen etuviikolla ajettiin vielƤ pulkalla, mutta oli +kuitenkin jo niin lƤmmin, ettƤ syvemmƤtkin jƤrvet, jotka kauemmin jƤƤssƤ +pysyvƤt, sulivat. Tenonjoki aukenee aina Toukokuun 10:n pƤivƤn ja +KesƤkuun 1:sen pƤivƤn vƤlillƤ. TƤnƤ vuonna alkoivat jƤƤt Tenossa liikkua +31:nƤ pƤivƤnƤ Toukokuuta suurella tulvalla, ja sitƤ kesti 4 tahi 5 +pƤivƤƤ, ennenkuin joki kerkesi jƤistƤ puhdistua. HeinƤkuu ja Elokuu +ainoastaan ovat suviaikaa. TƤllƤ ajalla kasvavat ja tuleentuvat maan +kasvut. KylminƤ suvina tapahtuu, ettƤ harvat kasvut kerkeƤvƤt kypsyƤ. +Jos suvi on lƤmmin, niin on se aivan ihana ja suloinen. Erinomattain on suven aika niin kauan ihanaa kuin aurinko laskeumatta paistaa. Vanhasta -Perttulista alkaa syksy, joka tavallisesti ulottuu kuukauden ajan. Sillä +Perttulista alkaa syksy, joka tavallisesti ulottuu kuukauden ajan. SillƤ ajalla on luonto jo kadottanut kauneutensa; kaikki kasvut ovat lakastuneet, ja odotetaan ainoastaan talven tuloa. Niinkuin syksyt ovat -sateisia Suomessa, niin ovat ne myös Lapissa; mutta ilmat ovat -tuntureilla jo niin kylmiä, että siellä aina pyryää lunta, kuin -alhaisissa maissa vettä sataa. Useana vuonna tulee talvi jo Mikkelistä; -mutta toisina sen tulo viipyy aina Marraskuuhun asti. Niinä vuosina, -kuin näin tapahtuu, tulevat järvien ja jokien jäät heikkoja ja niin -muodoin vaarallisia kulkea. Ikäväksi tulee myös silloin poroin hoito. -Päivät lyhenevät ja pimeydessä on paimenen työläs ja vaivaloinen -juoksennella porolauman perässä, joka tuulisina aikoina on erinomattain -virkku karkaamaan yhdestä paikasta toiseen. Se useasti sulava ja -jällensä jäätyvä lumi tulee monasti paksuksi jääkuoreksi jäkälämaalle, -niin että ruuankin puute pakoittaa poron kulkemaan. Ehkä Toukokuu, +sateisia Suomessa, niin ovat ne myƶs Lapissa; mutta ilmat ovat +tuntureilla jo niin kylmiƤ, ettƤ siellƤ aina pyryƤƤ lunta, kuin +alhaisissa maissa vettƤ sataa. Useana vuonna tulee talvi jo MikkelistƤ; +mutta toisina sen tulo viipyy aina Marraskuuhun asti. NiinƤ vuosina, +kuin nƤin tapahtuu, tulevat jƤrvien ja jokien jƤƤt heikkoja ja niin +muodoin vaarallisia kulkea. IkƤvƤksi tulee myƶs silloin poroin hoito. +PƤivƤt lyhenevƤt ja pimeydessƤ on paimenen tyƶlƤs ja vaivaloinen +juoksennella porolauman perƤssƤ, joka tuulisina aikoina on erinomattain +virkku karkaamaan yhdestƤ paikasta toiseen. Se useasti sulava ja +jƤllensƤ jƤƤtyvƤ lumi tulee monasti paksuksi jƤƤkuoreksi jƤkƤlƤmaalle, +niin ettƤ ruuankin puute pakoittaa poron kulkemaan. EhkƤ Toukokuu, poroin poikimisen aika, on vaivaloinen poroin hoitajille, niin on -pitkällinen talventulo vielä vaikeampi. Talven aika, jonka saa lukea -Mikkelistä Kesäkuun alkuun asti, on aivan epätasainen. Alinomainen +pitkƤllinen talventulo vielƤ vaikeampi. Talven aika, jonka saa lukea +MikkelistƤ KesƤkuun alkuun asti, on aivan epƤtasainen. Alinomainen tuisku ja ankara pakkainen ovat talven omaisuuksia. Aivan harvoin on -suojainen ilma. Kuin tunturit menevät pohjaisesta etelää kohden, niin -harvoin alhaisissa maissa muita kuin pohja- ja etelätuulia tunnetaan, -ehkä tuntureilla myös muitakin tuulia kärsitään. Pohjatuuli on talven -aikana aina lämpöisempi kuin etelätuuli; suven aikana on se -perin-vastoin. Ilma on aivan puhdasta; sentähden ottaa pakkainen, -yhdessä sen alinomaa liikkuvan tuulenviiman kanssa, tuntuvaisemmasti -ihoon kuin muissa maamme osissa. Kovaa pakkaista ei erällä kestä enempää -kuin kolme päivää. Jos se kestää enemmän aikaa, on suoja odotettava. -Alku Tammikuuta ja koko Helmikuu ovat kylmimpiä aikoja vuodessa. Pyry ei -hankittele tullessansa, vaan syntyy yht'äkkiä ja taukoaa myös yht'äkkiä. -Ei missään talvisena aikana ole ilma niin muutteleva kuin Lapissa; sillä -yhtenä päivänä on monenmoinen ilma, jonka pohjaisesta tuleva lämmin ja -etelästä tuleva kylmä kaiketi vaikuttaa.</p> +suojainen ilma. Kuin tunturit menevƤt pohjaisesta etelƤƤ kohden, niin +harvoin alhaisissa maissa muita kuin pohja- ja etelƤtuulia tunnetaan, +ehkƤ tuntureilla myƶs muitakin tuulia kƤrsitƤƤn. Pohjatuuli on talven +aikana aina lƤmpƶisempi kuin etelƤtuuli; suven aikana on se +perin-vastoin. Ilma on aivan puhdasta; sentƤhden ottaa pakkainen, +yhdessƤ sen alinomaa liikkuvan tuulenviiman kanssa, tuntuvaisemmasti +ihoon kuin muissa maamme osissa. Kovaa pakkaista ei erƤllƤ kestƤ enempƤƤ +kuin kolme pƤivƤƤ. Jos se kestƤƤ enemmƤn aikaa, on suoja odotettava. +Alku Tammikuuta ja koko Helmikuu ovat kylmimpiƤ aikoja vuodessa. Pyry ei +hankittele tullessansa, vaan syntyy yht'ƤkkiƤ ja taukoaa myƶs yht'ƤkkiƤ. +Ei missƤƤn talvisena aikana ole ilma niin muutteleva kuin Lapissa; sillƤ +yhtenƤ pƤivƤnƤ on monenmoinen ilma, jonka pohjaisesta tuleva lƤmmin ja +etelƤstƤ tuleva kylmƤ kaiketi vaikuttaa.</p> <p>(Oulun Wiikko-Sanomista v. 1856.)</p> @@ -704,21 +667,21 @@ etelästä tuleva kylmä kaiketi vaikuttaa.</p> <p>Aika vanhin, avaruus suurin.</p> -<p>Alku työn kaunistaa, lopussa kiitos seisoo.</p> +<p>Alku tyƶn kaunistaa, lopussa kiitos seisoo.</p> -<p>Ei huuto hädästä päästä, parku päivistä pahoista.</p> +<p>Ei huuto hƤdƤstƤ pƤƤstƤ, parku pƤivistƤ pahoista.</p> -<p>Hyvä kello kauas kuuluu, paha vielä kauemmaksi.</p> +<p>HyvƤ kello kauas kuuluu, paha vielƤ kauemmaksi.</p> -<p>Illan virkku, aamun torkku: se tapa talon hävittää.</p> +<p>Illan virkku, aamun torkku: se tapa talon hƤvittƤƤ.</p> <p>Kenen jalka kapsaa, sen suu napsaa.</p> -<p>Lisänä rikka rokassa, hämähäkki taikinassa.</p> +<p>LisƤnƤ rikka rokassa, hƤmƤhƤkki taikinassa.</p> -<p>Malttaa köyhä keittää, vaan ei malta jäähdyttää.</p> +<p>Malttaa kƶyhƤ keittƤƤ, vaan ei malta jƤƤhdyttƤƤ.</p> -<p>Nuorra vitsa väännettävä.</p> +<p>Nuorra vitsa vƤƤnnettƤvƤ.</p> <p>Orahasta touon tunnen, miehen nuoren nousennasta.</p> @@ -729,210 +692,210 @@ etelästä tuleva kylmä kaiketi vaikuttaa.</p> <h3>6. Ruohoista ja kukkasista.</h3> -<p>Taitaako joku ajattelevainen ihminen ilman ihmettä, iloa ja nöyrää -Jumalan kiitosta katsoa ruohoin ja kukkaisten paljoutta, hyödytystä ja -kauneutta! Kaiken maan kansi kasvattaa niitä runsaasti ja niin -moninaisia, että he laatuansa eli erinäisten sukuinsakin puolesta ovat -monia tuhansia. Kaikkivaltias Herra on määrännyt heille erinäiset -asuntosijat, joissa he menestyvät, toiset lämpimihin maihin, toiset +<p>Taitaako joku ajattelevainen ihminen ilman ihmettƤ, iloa ja nƶyrƤƤ +Jumalan kiitosta katsoa ruohoin ja kukkaisten paljoutta, hyƶdytystƤ ja +kauneutta! Kaiken maan kansi kasvattaa niitƤ runsaasti ja niin +moninaisia, ettƤ he laatuansa eli erinƤisten sukuinsakin puolesta ovat +monia tuhansia. Kaikkivaltias Herra on mƤƤrƤnnyt heille erinƤiset +asuntosijat, joissa he menestyvƤt, toiset lƤmpimihin maihin, toiset kylmempihin, toiset vuorille, toiset laaksoihin, toiset soihin, toiset -veden pohjassa kasvamaan, tahi avaran syvän meren päällä suuressa -paljoudessa ajelemaan. Kaikki maa on täynnänsä Herran hyvyyttä. Ruohoin -paljoudesta luontokappaleet tietävät valita ne, jotka heille ovat -otollisimmat elatukseksi; mikä yhdelle on vahingollinen ja jonka hän -jättää, sen toinen laatu korjaa ja se on hänelle hyväksi. Ei ole mitään -turhaa ja kelvotointa; yksin sienet ja kuivat jäkälät ja puun naavat -ovat väkevä ruoka muutamille eläimille. Sammal pidetään halpana, mutta -sen juuressa kuitenkin kaikkinainen siemen kuivalla maalla pääsee +veden pohjassa kasvamaan, tahi avaran syvƤn meren pƤƤllƤ suuressa +paljoudessa ajelemaan. Kaikki maa on tƤynnƤnsƤ Herran hyvyyttƤ. Ruohoin +paljoudesta luontokappaleet tietƤvƤt valita ne, jotka heille ovat +otollisimmat elatukseksi; mikƤ yhdelle on vahingollinen ja jonka hƤn +jƤttƤƤ, sen toinen laatu korjaa ja se on hƤnelle hyvƤksi. Ei ole mitƤƤn +turhaa ja kelvotointa; yksin sienet ja kuivat jƤkƤlƤt ja puun naavat +ovat vƤkevƤ ruoka muutamille elƤimille. Sammal pidetƤƤn halpana, mutta +sen juuressa kuitenkin kaikkinainen siemen kuivalla maalla pƤƤsee juurtumaan; muutoin sen itu kuivettuisi.</p> -<p>Ruohot ovat elatukseksi ei ainoastaan kaikkinaisille eläimille maan -päällä, vaan myös ihmisille. Ne antavat ruuan terveille, ja lääkityksen +<p>Ruohot ovat elatukseksi ei ainoastaan kaikkinaisille elƤimille maan +pƤƤllƤ, vaan myƶs ihmisille. Ne antavat ruuan terveille, ja lƤƤkityksen sairaille.</p> -<p>Mitä on nisu, mitä ruis, ohra, kaura, herneet muuta kuin ruohot, joiden -siemenet ovat ihmisille paras ruoka? Mitä ovat moninaiset marjat ja +<p>MitƤ on nisu, mitƤ ruis, ohra, kaura, herneet muuta kuin ruohot, joiden +siemenet ovat ihmisille paras ruoka? MitƤ ovat moninaiset marjat ja monta muuta ruohon laatua muuta kuin ruoka ja virvoitus? Jos me kysymme -lääkäreiltä, mistä he ottavat ne moninaiset voiteet, niin saamme tiedon, -että parahimmat ja soveliaimmat ovat otetut ruohoista ja yrteistä: +lƤƤkƤreiltƤ, mistƤ he ottavat ne moninaiset voiteet, niin saamme tiedon, +ettƤ parahimmat ja soveliaimmat ovat otetut ruohoista ja yrteistƤ: joska me ne oikein tuntisimme!</p> <p>Muutamat ruohot ovat tarpeelliset vaatteiksi, niinkuin hamppu, pumpuli, pellava, jotka, koska ne ovat kuluneet, kelpaavat paperiksi, jonka -hyödytys on sangen suuri, sillä sen kautta on myös Jumalan sana -helpommasti uloslevitetty kaikkeen maailmaan: suuret ovat Herran työt -ja sangen hyödylliset.</p> +hyƶdytys on sangen suuri, sillƤ sen kautta on myƶs Jumalan sana +helpommasti uloslevitetty kaikkeen maailmaan: suuret ovat Herran tyƶt +ja sangen hyƶdylliset.</p> -<p>Niin antaa Jumala maan runsaasti kasvattaa ruohoja kesän pitkään, ja -yksi laatu joutuu pikemmin, toinen myöhemmin, että uutista olisi +<p>Niin antaa Jumala maan runsaasti kasvattaa ruohoja kesƤn pitkƤƤn, ja +yksi laatu joutuu pikemmin, toinen myƶhemmin, ettƤ uutista olisi elatukseksi ulottuvaisesti.</p> -<p>Kuta enämmin me tulemme tuntemaan ruohoin ja kukkaisten paljouden, -ihmeellisen rakennuksen, hyödytyksen, kauneuden ja kuinka Jumala heidän -siemenensä valmistaa, sitä enämmin ihme meidät voittaa, että -pienimmätkin ruohot todistavat Jumalan viisautta, voimaa ja hyvyyttä. -Salomonin kunnia ja koreus ei ollut näihin verrattava, sametti ja -hienoin silkki on karkea teko sitä vastaan kuin Jumala on kukkaset -kutonut ja kaunistanut. Niin myös heidän hajunsa on juuri suloinen, että -se virvoittaa heikot ja pyörtyväiset, tekee myös koko ilman -terveelliseksi ja suloiseksi. Mutta kenen tähden on Jumala heidät niin -ihmeellisesti kaunistanut niin moninaisella kaunistuksella? Eipä eläimet -kuitenkaan älyä heidän kauneuttansa, eipä he tiedä niistä muuta, kuin -että he niitä syövät ja tallaavat. Eikö ne ole siis ihmisten tähden -kaunistetut, eikö ne ole niin suloisiksi ja hyvänhajullisiksi luodut, -että me ihmiset siitäkin herätetyksi tulisimme tuntemaan meidän luojamme -hyvyyttä, joka meitä kaikella tavalla ilahuttaa? Koska me siis näitä -näemme, niin on se ikäänkuin kukkaset vetäisivät meidän ajatuksemme -puoleensa ja leppeästi sanoisivat meille: "katsokaat meidän päällemme, -älkäät meitä ylenkatsoko; teidän Luojanne on meidät näin kaunistanut -ilahuttamaan teidän silmiänne, antanut meille hyvän hajun teitä -virvoittamaan, tehnyt meidät terveellisiksi, teiltä kipua poisottamaan; -ja mikä ei meistä kelpaa teille ruuaksi, ne kelpaavat muille eläville, -ja muut ovat teille palvelukseksi". Älkäämme siis olko tunnottomat, vaan -iloitkaamme Jumalassa, joka meitä suuresti rakastaa ja ilahuttaa. -Ajatelkaamme myös, kuinka Jumala on kaiken tämän maan kannen valmistanut -yhdeksi suureksi pöydäksi, jolla hän joka päivä ravitsee lukemattomat -sekä ihmiset että eläimet, suuret ja pienet. Kiittäkäämme häntä nöyrästi -ja ottakaamme se opetus, jolla Herra Jesus meitä uskoon oikasee sanoen: -"Jos Jumala näin vaatettaa pellon ruohon, joka tänäpänä seisoo, ja -huomenna pätsiin heitetään, eikö hän paljon enämmin teidän sitä tee, te -vähäuskoiset." Matth. 6.</p> - -<p><i>Frosterus</i> (Hyödyllinen huvitus luomisen töistä).</p> +<p>Kuta enƤmmin me tulemme tuntemaan ruohoin ja kukkaisten paljouden, +ihmeellisen rakennuksen, hyƶdytyksen, kauneuden ja kuinka Jumala heidƤn +siemenensƤ valmistaa, sitƤ enƤmmin ihme meidƤt voittaa, ettƤ +pienimmƤtkin ruohot todistavat Jumalan viisautta, voimaa ja hyvyyttƤ. +Salomonin kunnia ja koreus ei ollut nƤihin verrattava, sametti ja +hienoin silkki on karkea teko sitƤ vastaan kuin Jumala on kukkaset +kutonut ja kaunistanut. Niin myƶs heidƤn hajunsa on juuri suloinen, ettƤ +se virvoittaa heikot ja pyƶrtyvƤiset, tekee myƶs koko ilman +terveelliseksi ja suloiseksi. Mutta kenen tƤhden on Jumala heidƤt niin +ihmeellisesti kaunistanut niin moninaisella kaunistuksella? EipƤ elƤimet +kuitenkaan ƤlyƤ heidƤn kauneuttansa, eipƤ he tiedƤ niistƤ muuta, kuin +ettƤ he niitƤ syƶvƤt ja tallaavat. Eikƶ ne ole siis ihmisten tƤhden +kaunistetut, eikƶ ne ole niin suloisiksi ja hyvƤnhajullisiksi luodut, +ettƤ me ihmiset siitƤkin herƤtetyksi tulisimme tuntemaan meidƤn luojamme +hyvyyttƤ, joka meitƤ kaikella tavalla ilahuttaa? Koska me siis nƤitƤ +nƤemme, niin on se ikƤƤnkuin kukkaset vetƤisivƤt meidƤn ajatuksemme +puoleensa ja leppeƤsti sanoisivat meille: "katsokaat meidƤn pƤƤllemme, +ƤlkƤƤt meitƤ ylenkatsoko; teidƤn Luojanne on meidƤt nƤin kaunistanut +ilahuttamaan teidƤn silmiƤnne, antanut meille hyvƤn hajun teitƤ +virvoittamaan, tehnyt meidƤt terveellisiksi, teiltƤ kipua poisottamaan; +ja mikƤ ei meistƤ kelpaa teille ruuaksi, ne kelpaavat muille elƤville, +ja muut ovat teille palvelukseksi". ĆlkƤƤmme siis olko tunnottomat, vaan +iloitkaamme Jumalassa, joka meitƤ suuresti rakastaa ja ilahuttaa. +Ajatelkaamme myƶs, kuinka Jumala on kaiken tƤmƤn maan kannen valmistanut +yhdeksi suureksi pƶydƤksi, jolla hƤn joka pƤivƤ ravitsee lukemattomat +sekƤ ihmiset ettƤ elƤimet, suuret ja pienet. KiittƤkƤƤmme hƤntƤ nƶyrƤsti +ja ottakaamme se opetus, jolla Herra Jesus meitƤ uskoon oikasee sanoen: +"Jos Jumala nƤin vaatettaa pellon ruohon, joka tƤnƤpƤnƤ seisoo, ja +huomenna pƤtsiin heitetƤƤn, eikƶ hƤn paljon enƤmmin teidƤn sitƤ tee, te +vƤhƤuskoiset." Matth. 6.</p> + +<p><i>Frosterus</i> (Hyƶdyllinen huvitus luomisen tƶistƤ).</p> <hr class="chap" /> -<h3>7. Kultalan kylä hyvässä kunnossaan.</h3> +<h3>7. Kultalan kylƤ hyvƤssƤ kunnossaan.</h3> -<p>Kultalan kylä oli nyt oikea kultakylä. Siellä se seisoi satoisimpain -kryytimaiden keskellä, ikäänkuin peitettynä hedelmäpuilta, piiritettynä -niityiltä ja kultaisilta jyvämailta, juuri kuin Paradiisissa. Tiet -peltoin välillä olivat siivotut ja sileät niinkuin polkutiet -kryytimaissa, ja molemmin puolin maanteitä oli istutettu hedelmäpuita -niin kauas kuin kylän alustaa oli.</p> +<p>Kultalan kylƤ oli nyt oikea kultakylƤ. SiellƤ se seisoi satoisimpain +kryytimaiden keskellƤ, ikƤƤnkuin peitettynƤ hedelmƤpuilta, piiritettynƤ +niityiltƤ ja kultaisilta jyvƤmailta, juuri kuin Paradiisissa. Tiet +peltoin vƤlillƤ olivat siivotut ja sileƤt niinkuin polkutiet +kryytimaissa, ja molemmin puolin maanteitƤ oli istutettu hedelmƤpuita +niin kauas kuin kylƤn alustaa oli.</p> -<p>Ja joka sinne tuli, ei luullut tulevansa johon-kuhun kylään, vaan -komeaan markkinapaikkaan tahi pieneen kaupunkiin. Sillä huoneet olivat, -jos ei juuri suuret, kuitenkin kaikki hyvin raketut ja hyvässä korjuussa -ylähältä alas asti; akkunat olivat kirkkaat ja selkeät; ovet ja pielet +<p>Ja joka sinne tuli, ei luullut tulevansa johon-kuhun kylƤƤn, vaan +komeaan markkinapaikkaan tahi pieneen kaupunkiin. SillƤ huoneet olivat, +jos ei juuri suuret, kuitenkin kaikki hyvin raketut ja hyvƤssƤ korjuussa +ylƤhƤltƤ alas asti; akkunat olivat kirkkaat ja selkeƤt; ovet ja pielet aina pestyt ja maalatut, huoneet olivat melkein kaikki tiilikatoilla, -sillä yhteisen kylänasetuksen kautta olkikatot olivat kielletyt valkean -vaaran tähden. Koska uutta kattoa pantiin, niin se piti tiilillä -katettaman. Monella katon harjalla myöskin nähtiin ukontulen-johdattaja; -melkein joka akkunassa kukkia; taloin vieressä oli pieniä sievästi -siivottuja kryytimaita ja niissä hyvästi hoidettuja mettiäis-pesiä.</p> - -<p>Ihmiset jokaista kadulla tervehtivät ystävällisesti, ja sanoivat -toisillensa sivuitse mennessä vilpittömiä leikkisanoja. Kyllä näkyikin -heidän päältänsä, että he elivät suosiossa keskenänsä ja olivat oloonsa -tyytyväiset. Eikä saattanutkaan olla muutoin. Myös arkipäivinäkin -töissänsä kaikki olivat, ei koreissa, vaan puhtaissa ja sievissä -vaatteissa; ei nähtykään likaisia ryysyjä. Nähtiin kyllä ruskeoita ja -ahvettuneita kasvoja, mutta ei likaisia eikä siivoamattomia pörröpäitä; -voimaa ja terveyttä loisti kaikkein silmistä. Muiden kyläin nuoret -miehet kernaimmin katsovat Kultalan tyttöjä; sillä ne olivat ei -ainoastaan varsin sievät ja näppärät, mutta myös talouden töihin -tottuneet, taitavat ja säästäväiset. Moni rikas muun kylän talonpoika -otti vaimoksensa tytön Kultalasta; jos ei sillä ollutkaan paljo rahaa, -oli kuitenkin paljo hyviä avuja. Ja jos nuori mies Kultalasta aikoi -naimisiin, sai hän valita maakunnan tyttäristä. Harvoin Kultalan mies -sai vasikannahan, jos olikin tyttärellä enemmin tavaraa; sillä se -tiettiin tulevan hyviin käsiin. Sekin varsin paljon kartutti kylän -hyvää oloa ja voimaa.</p> - -<p>Ett'ei Kultalassa nähty kerjäläisiä ja joutilaita, on tiettävä. Mutta ei -edes nähty ulkonäöltäkään köyhiä ihmisiä. Sillä vaivaisten-huoneen -asukkaillakin oli kyllänsä syödä ja juoda ja siivo puku. Joka meni -pienimpäänkin, köyhimpään taloon, luuli tulevansa herrashuoneesen. -Laattiat olivat puhtaat, penkit, tuolit, pöydät ilman liatta ja viatta, +sillƤ yhteisen kylƤnasetuksen kautta olkikatot olivat kielletyt valkean +vaaran tƤhden. Koska uutta kattoa pantiin, niin se piti tiilillƤ +katettaman. Monella katon harjalla myƶskin nƤhtiin ukontulen-johdattaja; +melkein joka akkunassa kukkia; taloin vieressƤ oli pieniƤ sievƤsti +siivottuja kryytimaita ja niissƤ hyvƤsti hoidettuja mettiƤis-pesiƤ.</p> + +<p>Ihmiset jokaista kadulla tervehtivƤt ystƤvƤllisesti, ja sanoivat +toisillensa sivuitse mennessƤ vilpittƶmiƤ leikkisanoja. KyllƤ nƤkyikin +heidƤn pƤƤltƤnsƤ, ettƤ he elivƤt suosiossa keskenƤnsƤ ja olivat oloonsa +tyytyvƤiset. EikƤ saattanutkaan olla muutoin. Myƶs arkipƤivinƤkin +tƶissƤnsƤ kaikki olivat, ei koreissa, vaan puhtaissa ja sievissƤ +vaatteissa; ei nƤhtykƤƤn likaisia ryysyjƤ. NƤhtiin kyllƤ ruskeoita ja +ahvettuneita kasvoja, mutta ei likaisia eikƤ siivoamattomia pƶrrƶpƤitƤ; +voimaa ja terveyttƤ loisti kaikkein silmistƤ. Muiden kylƤin nuoret +miehet kernaimmin katsovat Kultalan tyttƶjƤ; sillƤ ne olivat ei +ainoastaan varsin sievƤt ja nƤppƤrƤt, mutta myƶs talouden tƶihin +tottuneet, taitavat ja sƤƤstƤvƤiset. Moni rikas muun kylƤn talonpoika +otti vaimoksensa tytƶn Kultalasta; jos ei sillƤ ollutkaan paljo rahaa, +oli kuitenkin paljo hyviƤ avuja. Ja jos nuori mies Kultalasta aikoi +naimisiin, sai hƤn valita maakunnan tyttƤristƤ. Harvoin Kultalan mies +sai vasikannahan, jos olikin tyttƤrellƤ enemmin tavaraa; sillƤ se +tiettiin tulevan hyviin kƤsiin. Sekin varsin paljon kartutti kylƤn +hyvƤƤ oloa ja voimaa.</p> + +<p>Ett'ei Kultalassa nƤhty kerjƤlƤisiƤ ja joutilaita, on tiettƤvƤ. Mutta ei +edes nƤhty ulkonƤƶltƤkƤƤn kƶyhiƤ ihmisiƤ. SillƤ vaivaisten-huoneen +asukkaillakin oli kyllƤnsƤ syƶdƤ ja juoda ja siivo puku. Joka meni +pienimpƤƤnkin, kƶyhimpƤƤn taloon, luuli tulevansa herrashuoneesen. +Laattiat olivat puhtaat, penkit, tuolit, pƶydƤt ilman liatta ja viatta, akkunat ja peilit aivan kirkkaat — lyhyesti sanottu, ei ollut niinkuin -monen talonpojan likaisissa huoneissa muissa kylissä. Teki oikein mieli -asua siellä näiden kunnon ihmisten kanssa.</p> - -<p>Kesällä, sunnuntaipäivinä, kuin oli kaunis ilma, oli Kultalassa iloinen -elämä. Siellä oli paljo ihmisiä kaupungista. Se suuri, uudesta rakettu -kestikievaritalo, jonka — kukapas olisi uskonut? — yksi niistä -kahdesta-neljättä köyhästä kullantekijäin-liittolaisesta oli perinnön -kautta ja ostamalla omaksensa saanut, oli täynnä kaupunkilaisia, jotka +monen talonpojan likaisissa huoneissa muissa kylissƤ. Teki oikein mieli +asua siellƤ nƤiden kunnon ihmisten kanssa.</p> + +<p>KesƤllƤ, sunnuntaipƤivinƤ, kuin oli kaunis ilma, oli Kultalassa iloinen +elƤmƤ. SiellƤ oli paljo ihmisiƤ kaupungista. Se suuri, uudesta rakettu +kestikievaritalo, jonka — kukapas olisi uskonut? — yksi niistƤ +kahdesta-neljƤttƤ kƶyhƤstƤ kullantekijƤin-liittolaisesta oli perinnƶn +kautta ja ostamalla omaksensa saanut, oli tƤynnƤ kaupunkilaisia, jotka nauttivat virvoituksia. Toiset tulivat tuttavain talonpoikain -huoneisiin: istuivat siellä kryytimaissa, nauttien maitoa, hedelmiä, -mettä tahi mitä oli muita kylän herkkuja; taikka istuivat viheriäisessä -ruohossa leikiten ja iloiten; tahi puhtailla penkeillä huoneiden edessä -varjossa, katsellen sivuitse edes ja taas kulkevia ihmisiä; elikkä he -tulivat pihlajan tykö, kussa kylän nuorukaiset välistä tanssasivat -toisten laulaessa tahi soittaessa. Ymmärrettävä on, että nämät kaupungin -herrasväet eivät olleet kiittämättä ja kostamatta tätä iloa ja +huoneisiin: istuivat siellƤ kryytimaissa, nauttien maitoa, hedelmiƤ, +mettƤ tahi mitƤ oli muita kylƤn herkkuja; taikka istuivat viheriƤisessƤ +ruohossa leikiten ja iloiten; tahi puhtailla penkeillƤ huoneiden edessƤ +varjossa, katsellen sivuitse edes ja taas kulkevia ihmisiƤ; elikkƤ he +tulivat pihlajan tykƶ, kussa kylƤn nuorukaiset vƤlistƤ tanssasivat +toisten laulaessa tahi soittaessa. YmmƤrrettƤvƤ on, ettƤ nƤmƤt kaupungin +herrasvƤet eivƤt olleet kiittƤmƤttƤ ja kostamatta tƤtƤ iloa ja huvitusta, jota he Kultalassa nauttivat, ja kaikki vieraiden varaksi -tehdyt rakennukset ja kaunistukset huoneissa ja kryytimaissa kyllä -maksoivat vaivan ja kulutuksen. Myös talvellakin tuli usein vieraita -reellä ajaen. Ja missä olikaan parempaa tahi hupaisempaa paikkaa?</p> - -<p>Muiden kyläin asukkaat tätä näkivät ja kuulivat, ja olivat kummissaan, -miksi heillä myöskin ei ollut niin. He jo luulivat täyteen toteen, että -Kultalalaiset tunsivat taikoja. Mutta siihen sijaan että olisivat -kuulustelleet, millaiset ne taijat olivat, jäivät he vaan istumaan -vanhaan likaansa, ja elivät niinkuin ennenkin. He osoittivat vaan -kateutta ja vainoa Kultalasta puhuessa, ja pilkaten sitä kutsuivat -kullantekijäin kyläksi. Mutta tämä <i>liikanimi</i> ei ollut mikään <i>likanimi</i>.</p> - -<p>Eivätkä siitä Kultalaiset paljon huolineet. Sillä mihin vaan tulivat, -heitä kohdeltiin kunnialla ja hyvyydellä. He elivät tätä hyvää -elämätänsä, ja olivat niin muodoin iloiset. Koko viikon työtä tehtyänsä -he pitivät sunnuntain oikeana lepopäivänä. Krouviin he nyt eivät -menneet. Olipa heillä kotonansa virvoittavia juomia. Mutta talvella +tehdyt rakennukset ja kaunistukset huoneissa ja kryytimaissa kyllƤ +maksoivat vaivan ja kulutuksen. Myƶs talvellakin tuli usein vieraita +reellƤ ajaen. Ja missƤ olikaan parempaa tahi hupaisempaa paikkaa?</p> + +<p>Muiden kylƤin asukkaat tƤtƤ nƤkivƤt ja kuulivat, ja olivat kummissaan, +miksi heillƤ myƶskin ei ollut niin. He jo luulivat tƤyteen toteen, ettƤ +Kultalalaiset tunsivat taikoja. Mutta siihen sijaan ettƤ olisivat +kuulustelleet, millaiset ne taijat olivat, jƤivƤt he vaan istumaan +vanhaan likaansa, ja elivƤt niinkuin ennenkin. He osoittivat vaan +kateutta ja vainoa Kultalasta puhuessa, ja pilkaten sitƤ kutsuivat +kullantekijƤin kylƤksi. Mutta tƤmƤ <i>liikanimi</i> ei ollut mikƤƤn <i>likanimi</i>.</p> + +<p>EivƤtkƤ siitƤ Kultalaiset paljon huolineet. SillƤ mihin vaan tulivat, +heitƤ kohdeltiin kunnialla ja hyvyydellƤ. He elivƤt tƤtƤ hyvƤƤ +elƤmƤtƤnsƤ, ja olivat niin muodoin iloiset. Koko viikon tyƶtƤ tehtyƤnsƤ +he pitivƤt sunnuntain oikeana lepopƤivƤnƤ. Krouviin he nyt eivƤt +menneet. Olipa heillƤ kotonansa virvoittavia juomia. Mutta talvella nuorukaiset usein tanssasivat. Muutamat miehet ja pojat olivat -kouluttajalta, Juhanalta, oppineet viulua soittamaan ja pilliä +kouluttajalta, Juhanalta, oppineet viulua soittamaan ja pilliƤ puhaltamaan. Ja olivatkin jo melkoiset mestarit. Usein nuoret laulua -oppineet pojat ja tytöt lauloivat yhteisesti suuria, koreita veisuja, -joita tuskin sai kuulla kaupungissakaan. Vanhat miehet ja vaimot kävivät -perheineen illoilla toistensa tykönä, kussa heitä ravittiin +oppineet pojat ja tytƶt lauloivat yhteisesti suuria, koreita veisuja, +joita tuskin sai kuulla kaupungissakaan. Vanhat miehet ja vaimot kƤvivƤt +perheineen illoilla toistensa tykƶnƤ, kussa heitƤ ravittiin talonpoikaisella ruualla, ja aika vietettiin iloisilla ja -ystävällisillä puheilla. Juopuneista ihmisistä, tappeluista, riidoista, -käräjäinkäynnistä tai muusta ylöllisyydestä tahi irstaisuudesta ei -kuultu puhuttavankaan. Sillä sekä parempi olo että koulussa saatu -parempi oppi oli heidät totuttanut kunniallisempaan ja siistimpään -elämään, jota muutoin ei havaittu muissa kylissä. Jo ensi näöltä +ystƤvƤllisillƤ puheilla. Juopuneista ihmisistƤ, tappeluista, riidoista, +kƤrƤjƤinkƤynnistƤ tai muusta ylƶllisyydestƤ tahi irstaisuudesta ei +kuultu puhuttavankaan. SillƤ sekƤ parempi olo ettƤ koulussa saatu +parempi oppi oli heidƤt totuttanut kunniallisempaan ja siistimpƤƤn +elƤmƤƤn, jota muutoin ei havaittu muissa kylissƤ. Jo ensi nƤƶltƤ kaupungissa tunnettiin ja eroitettiin Kultalalaiset muista talonpojista. -Heidän pukunsa oli yksinkertainen ja puhdas, ei liian pulska tahi -kallis, heidän puheensa hiljainen ja siivo, heidän käytöksensä oli ilman -ulkokultaisuutta, mutta tarkka, hyväsydäminen ja siisti.</p> - -<p>Ei pidä kuitenkaan uskoa, että tämä siisti ja kiitettävä elämä tuli -ainoastaan opetuksesta ja ihmisten paremmasta tilasta; kylän yhteiset -asetukset myöskin paljon vaikuttivat. Sillä muutamat talonpojat, -tultuansa rikkaammiksi, tahtoivat taas ruveta elämään ylöllisesti ja +HeidƤn pukunsa oli yksinkertainen ja puhdas, ei liian pulska tahi +kallis, heidƤn puheensa hiljainen ja siivo, heidƤn kƤytƶksensƤ oli ilman +ulkokultaisuutta, mutta tarkka, hyvƤsydƤminen ja siisti.</p> + +<p>Ei pidƤ kuitenkaan uskoa, ettƤ tƤmƤ siisti ja kiitettƤvƤ elƤmƤ tuli +ainoastaan opetuksesta ja ihmisten paremmasta tilasta; kylƤn yhteiset +asetukset myƶskin paljon vaikuttivat. SillƤ muutamat talonpojat, +tultuansa rikkaammiksi, tahtoivat taas ruveta elƤmƤƤn ylƶllisesti ja suunnattomasti. Muutamat tahtoivat tulla ylpeiksi, antoivat -tyttärillensä ylimäärin pulskia vaatteita, pukivat itsensä kalliisiin -verkoihin ikäänkuin kaupungi herrat, ja pyysivät kaikin muodoin elää -suuresti. Toiset rupesivat taas kortteihin elikkä viinaklasiin -krouvissa. Mutta tätä suuresti pahastuivat kaikki kunnon ihmiset, ja he -sanoivat: "joko nyt taas ruvetaan sillä tavalla elämään, ja pitääkö taas -ruveta kaikki menemään takaperin!" Ja oli yhteinen mielipaha ja -närkästys niitä vastaan, jotka luopuivat yksinkertaisesta, kiitettävästä -elämänlaadusta; ja vaadittiin, että kylän hallitusmiesten piti paremmin -ja tarkemmin valvoa hyviä tapoja kylässä.</p> - -<p>Tämä hallitusmiehille tehty soimaus ei ollenkaan tehnyt pahaa mieltä -heille, mutta siihen sijaan heitä oikein ilahutti. Ja niin tuli toimeen -yhteinen ankara kylänasetus; siinä oli kielletty kaikki kopeus ja -ylöllisyys vaatteissa ja joka ijälle määrätty hänen pukunsa; kortin +tyttƤrillensƤ ylimƤƤrin pulskia vaatteita, pukivat itsensƤ kalliisiin +verkoihin ikƤƤnkuin kaupungi herrat, ja pyysivƤt kaikin muodoin elƤƤ +suuresti. Toiset rupesivat taas kortteihin elikkƤ viinaklasiin +krouvissa. Mutta tƤtƤ suuresti pahastuivat kaikki kunnon ihmiset, ja he +sanoivat: "joko nyt taas ruvetaan sillƤ tavalla elƤmƤƤn, ja pitƤƤkƶ taas +ruveta kaikki menemƤƤn takaperin!" Ja oli yhteinen mielipaha ja +nƤrkƤstys niitƤ vastaan, jotka luopuivat yksinkertaisesta, kiitettƤvƤstƤ +elƤmƤnlaadusta; ja vaadittiin, ettƤ kylƤn hallitusmiesten piti paremmin +ja tarkemmin valvoa hyviƤ tapoja kylƤssƤ.</p> + +<p>TƤmƤ hallitusmiehille tehty soimaus ei ollenkaan tehnyt pahaa mieltƤ +heille, mutta siihen sijaan heitƤ oikein ilahutti. Ja niin tuli toimeen +yhteinen ankara kylƤnasetus; siinƤ oli kielletty kaikki kopeus ja +ylƶllisyys vaatteissa ja joka ijƤlle mƤƤrƤtty hƤnen pukunsa; kortin pelille ja kaikelle pelille rahasta ja rahanarvosta, juopumiselle, -sadatuksille ja hävyttömille puheille, tappeluksille ja muulle -vallattomuudelle määrättiin kova rangaistus ja sakko. Tästäpä tuli, -ett'ei kukaan ylpeillyt eikä ylöllisiä noudatellut; että jos tulikin -joskus kellenkään halu tehdä mitään ylöllistä, hävitöntä tahi väärää, -häntä kuitenkin siitä peljätti ja esti häpeän ja rangaistuksen pelko.</p> - -<p>Joka vuosi tämä asetus luettiin koko kansalle. Silloin piti vanhain ja -nuorten, miesten, vaimoin ja lasten olla kuulemassa. Jos nähtiin -tarpeelliseksi, niin tehtiin lisäyksiä. Ja koska se oli ylösluettu, -kysyi aina ensimmäinen hallitusmies: "Tahdotteko noudattaa ja seurata -tätä asetusta, joka on hyvän voimamme, sopumme ja kunniamme perustus?" -— Ja kaikki, sekä vanhat että nuoret, vastasivat yksimielisesti -korkialla ja selkeällä äänellä: <i>Me tahdomme</i>.</p> +sadatuksille ja hƤvyttƶmille puheille, tappeluksille ja muulle +vallattomuudelle mƤƤrƤttiin kova rangaistus ja sakko. TƤstƤpƤ tuli, +ett'ei kukaan ylpeillyt eikƤ ylƶllisiƤ noudatellut; ettƤ jos tulikin +joskus kellenkƤƤn halu tehdƤ mitƤƤn ylƶllistƤ, hƤvitƶntƤ tahi vƤƤrƤƤ, +hƤntƤ kuitenkin siitƤ peljƤtti ja esti hƤpeƤn ja rangaistuksen pelko.</p> + +<p>Joka vuosi tƤmƤ asetus luettiin koko kansalle. Silloin piti vanhain ja +nuorten, miesten, vaimoin ja lasten olla kuulemassa. Jos nƤhtiin +tarpeelliseksi, niin tehtiin lisƤyksiƤ. Ja koska se oli ylƶsluettu, +kysyi aina ensimmƤinen hallitusmies: "Tahdotteko noudattaa ja seurata +tƤtƤ asetusta, joka on hyvƤn voimamme, sopumme ja kunniamme perustus?" +— Ja kaikki, sekƤ vanhat ettƤ nuoret, vastasivat yksimielisesti +korkialla ja selkeƤllƤ ƤƤnellƤ: <i>Me tahdomme</i>.</p> <p><i>Keckman</i> (Kultala).</p> @@ -945,7 +908,7 @@ korkialla ja selkeällä äänellä: <i>Me tahdomme</i>.</p> <p>1. Akka loukossa, sata hammasta suussa, puree, vaan ei niele?</p> -<p>2. Halli mäellä haukkuu, luut suusta tippuu?</p> +<p>2. Halli mƤellƤ haukkuu, luut suusta tippuu?</p> <p>3. Kahdella jalalla astuu, kahdeksalla kantaa?</p> @@ -953,135 +916,135 @@ korkialla ja selkeällä äänellä: <i>Me tahdomme</i>.</p> <p>5. Metso puussa, suolet maassa?</p> -<p>6. Ori hirnui Helsingissä, täällä valjahat välähti?</p> +<p>6. Ori hirnui HelsingissƤ, tƤƤllƤ valjahat vƤlƤhti?</p> -<p>7. Rautainen lintu, liinainen häntä?</p> +<p>7. Rautainen lintu, liinainen hƤntƤ?</p> -<p><i>Arvoitusten sanat</i>. 1. Häkilä. 2. Loukku. 3. Reki, jolla on kaksi -jalasta, kahdeksan kaplasta. 4. Savu pirtissä. 5. Kengät orrella, paulat -riippuu, t. Kirkonkello ja lämsä. 6. Ukkonen. 7. Neula ja rihma.</p> +<p><i>Arvoitusten sanat</i>. 1. HƤkilƤ. 2. Loukku. 3. Reki, jolla on kaksi +jalasta, kahdeksan kaplasta. 4. Savu pirtissƤ. 5. KengƤt orrella, paulat +riippuu, t. Kirkonkello ja lƤmsƤ. 6. Ukkonen. 7. Neula ja rihma.</p> <hr class="chap" /> -<h3>9. Kuningas Eerikki IX:n valloitusretki Suomeen. Pyhä Henrikki.</h3> - - -<p>Kuningas Eerikki IX eli Pyhä läksi, asetettuansa järjestykseen -kristillisyyden asiat Pohjais-Ruotsissa ja ei kauan sen jäljestä kuin -oli hallitukseen tullut, eli todenmukaisen laskun jälkeen v. 1157, -Suomea käännyttämään. Suomalaiset olivatkin vähäistä ennen Suomen -niemelle täydellisemmästi muuttaneet. Eerikillä oli sotajoukko myötänsä -ynnä pappeja, ja näiden seassa Upsalan pispa <i>Henrikki</i>, jonka arvellaan -häntä tähän retkeen kehoittaneenkin. Laivastolla tuli Eerikki meren yli, -ja luullaan hänen nousseen maalle Turun seuduilla. Muutoin ovat tiedot -tästä Suomelle niin tähdellisestä retkestä vaillinaiset. Kuningas -Eerikin vanha elämäkertomus sanoo: "hänen Suomeen samonneen, joka sillä +<h3>9. Kuningas Eerikki IX:n valloitusretki Suomeen. PyhƤ Henrikki.</h3> + + +<p>Kuningas Eerikki IX eli PyhƤ lƤksi, asetettuansa jƤrjestykseen +kristillisyyden asiat Pohjais-Ruotsissa ja ei kauan sen jƤljestƤ kuin +oli hallitukseen tullut, eli todenmukaisen laskun jƤlkeen v. 1157, +Suomea kƤƤnnyttƤmƤƤn. Suomalaiset olivatkin vƤhƤistƤ ennen Suomen +niemelle tƤydellisemmƤsti muuttaneet. EerikillƤ oli sotajoukko myƶtƤnsƤ +ynnƤ pappeja, ja nƤiden seassa Upsalan pispa <i>Henrikki</i>, jonka arvellaan +hƤntƤ tƤhƤn retkeen kehoittaneenkin. Laivastolla tuli Eerikki meren yli, +ja luullaan hƤnen nousseen maalle Turun seuduilla. Muutoin ovat tiedot +tƤstƤ Suomelle niin tƤhdellisestƤ retkestƤ vaillinaiset. Kuningas +Eerikin vanha elƤmƤkertomus sanoo: "hƤnen Suomeen samonneen, joka sillƤ ajalla oli pakanainen ja teki Ruotsille suurta vahinkota: tarjonneen -kansalle kristillistä uskoa ja rauhan tekemistä kanssansa: ja kuin eivät -kumpaistakaan tahtoneet ottaa, hänen usein sotineen heitä vastaan ja -heidät miekan terällä voittaneen, kostaen miehuullisesti kristittyin -miesten verta, jota nämät kauan ja usein olivat vuodattaneet." +kansalle kristillistƤ uskoa ja rauhan tekemistƤ kanssansa: ja kuin eivƤt +kumpaistakaan tahtoneet ottaa, hƤnen usein sotineen heitƤ vastaan ja +heidƤt miekan terƤllƤ voittaneen, kostaen miehuullisesti kristittyin +miesten verta, jota nƤmƤt kauan ja usein olivat vuodattaneet." Suomalaiset, jotka olivat varustamattomat, tulivat tappeluissa -voitetuiksi. Kuningas Eerikki näyttää nyt valloittaneen erinomattain -lounaisen perukan Suomen nientä, eli erittäin niin kutsuttuin -Suomalaisten maan. Pohjaan ei taitanut tulla edemmäs nykyisen Porin -kaupungin seutuja. On moni luullut hänen tällä kerralla Ruotsalaiset -uudisasukkaat Uusmaahan muuttaneen, joka ei kuitenkaan näytä +voitetuiksi. Kuningas Eerikki nƤyttƤƤ nyt valloittaneen erinomattain +lounaisen perukan Suomen nientƤ, eli erittƤin niin kutsuttuin +Suomalaisten maan. Pohjaan ei taitanut tulla edemmƤs nykyisen Porin +kaupungin seutuja. On moni luullut hƤnen tƤllƤ kerralla Ruotsalaiset +uudisasukkaat Uusmaahan muuttaneen, joka ei kuitenkaan nƤytƤ todenmukaiselta. Ahvenanmaa, joka jo varhemmin kuului Ruotsin vallan -alle, oli kyllä vanhastaan Ruotsalaisilta asuttu, ja ehkä lienee heitä -jo asunut ennestään muutamilla Eteläis-Suomenkin luodoilla ja paikoilla; -mutta se varsinainen uudisasunto on nähtävästi tänne myöhemmin -istutettu. Kuningas Eerikin sydämen mainitaan olleen niin hellän, että -hän purahti itkuun, kuin oli Suomalaiset voittanut; ja kuin kysyttiin -syytä tähän hänen itkuunsa, sanotaan hänen vastanneen: "minä olen -iloinen ja ylistän suuresti Jumalata, että meille soi voiton; vaan sitä -murehdin, että niin monta heidän sieluansa tänäpänä tuli kadotetuksi, -jotka olisivat taitaneet saada ijankaikkisen elämän, jos kristillisen +alle, oli kyllƤ vanhastaan Ruotsalaisilta asuttu, ja ehkƤ lienee heitƤ +jo asunut ennestƤƤn muutamilla EtelƤis-Suomenkin luodoilla ja paikoilla; +mutta se varsinainen uudisasunto on nƤhtƤvƤsti tƤnne myƶhemmin +istutettu. Kuningas Eerikin sydƤmen mainitaan olleen niin hellƤn, ettƤ +hƤn purahti itkuun, kuin oli Suomalaiset voittanut; ja kuin kysyttiin +syytƤ tƤhƤn hƤnen itkuunsa, sanotaan hƤnen vastanneen: "minƤ olen +iloinen ja ylistƤn suuresti Jumalata, ettƤ meille soi voiton; vaan sitƤ +murehdin, ettƤ niin monta heidƤn sieluansa tƤnƤpƤnƤ tuli kadotetuksi, +jotka olisivat taitaneet saada ijankaikkisen elƤmƤn, jos kristillisen uskon olisivat tahtoneet ottaa vastaan." Sama Kuningas Eerikin -elämäkertomus sanoo vielä lisäksi: "Eerikin kutsuneen etehensä jäljelle -jääneen lyömättömän Suomalaisten kansan, asettaneen Pyhän Henrikin -kristillisyyden ylläpitäjäksi maahan, säätäneen sinne pappeja sekä +elƤmƤkertomus sanoo vielƤ lisƤksi: "Eerikin kutsuneen etehensƤ jƤljelle +jƤƤneen lyƶmƤttƶmƤn Suomalaisten kansan, asettaneen PyhƤn Henrikin +kristillisyyden yllƤpitƤjƤksi maahan, sƤƤtƤneen sinne pappeja sekƤ vahvistaneen kaikki muut asiat, jotka kristilliseen uskoon kuuluvat", — -johonka kristillisen uskon vahvistamiseen, sen ajan laatua myöten, taisi +johonka kristillisen uskon vahvistamiseen, sen ajan laatua myƶten, taisi kuulua linnan rakentaminen, joka perustettiin Aurajoen suulle ja oli -<i>Turun linna</i>. Vasta saamme nähdä sen yläpuolella kaupunginkin syntyvän, -jota vielä nyt ei ollut. Muutoin rakennettiin nyt arvattavasti -kirkkojakin muutamille paikoille, ja monet syyt viittaavat sitä, että -<i>Nousiaisten</i> kirkko nyt alussa tehtiin emäkirkoksi, josta pitäen -kristillisyyden valo, ikänänsä kuin kaunis aamurusko, tulee vähitellen +<i>Turun linna</i>. Vasta saamme nƤhdƤ sen ylƤpuolella kaupunginkin syntyvƤn, +jota vielƤ nyt ei ollut. Muutoin rakennettiin nyt arvattavasti +kirkkojakin muutamille paikoille, ja monet syyt viittaavat sitƤ, ettƤ +<i>Nousiaisten</i> kirkko nyt alussa tehtiin emƤkirkoksi, josta pitƤen +kristillisyyden valo, ikƤnƤnsƤ kuin kaunis aamurusko, tulee vƤhitellen nousemaan Suomen kansalle.</p> -<p>Vielä samana kesänä purjehti Eerikki kuningas takaisin kotimaahansa, -jättäen jäljellensä Suomeen Henrikki pispan pappein kanssa ja osan -sotajoukosta, joka, päämiehinensä, arvattavasti jo oli asettunut Turun -linnaan. Tämä Henrikki oli Englannista syntyisin ja neljäs pispa -Upsalassa. Kuninkaan poikettua rupesi hän innolla voitettuja Suomalaisia -uuteen uskoon käännyttämään. On vanha sanoma, tosiko tahi <i>teeskelty</i>, -hänen pakanoita kastaneen Turun vierellä olevassa <i>Kupittaan</i> -lähtehessä, jota sentähden Pyhän Henrikin lähteheksi kauan kutsuttiin. -Näyttää kuin olisi Henrikki jo alusta alkaen ollut valmis henkensäkin -tässä kristillisyyden työssänsä, jos niin vaadittaisiin, menettämään. Ja -niinpä kävikin seuraavalla talvella. Tästä hänen martyyrikuolemasta on -kaksi erityistä kertomata legendoissa säilytetty. Yksi sanoo hänen -eräälle miehentappajalle kirkon rangaistuksen päättäneen ja tämän -sentähden tappaneen hänen. Toinen taas, joka todenmukaisemmalta näyttää, -kertoo asian seuraavalla tavalla. Henrikki matkoillansa tapasi Köyliön -pitäjässä vaimoihmisen, joka siihen määrään oli pakanallisessa -epäuskossansa kiinteä, ett'ei pitänyt mitään pispan opetuksista, eikä -antanut ruokaa näljästyneelle jumalanmiehelle. Henrikki käski nyt -tulkkinsa väkisin ottaa, mitä tarvittiin, ja jätti lähdettyänsä kaikista -kolminkertaisen makson vaimolle. Heti pispan mentyä tuli tämän vaimon -mies <i>Lalli</i> kotiinsa. Siitä vaimo kertomaan tästä vallattomuudesta, -lisäten pispan vielä muutakin siveyttömyyttä tehneen. Siitä Lalli heti -pispan jälkeen, saavutti hänen Köyliöjärvellä ja kysyi, minkätähden oli -tämänlaista tehnyt. Pispa nosti lakkia ja tervehti; mutta samalla -sivalsi häntä Lalli kirveellä päähän, niin että paikalle kuoli. Lalli -otti nyt pispan hiipan, pani päähänsä, leikkasi häneltä peukalon, jossa -oli kallis kultasormus, ja meni kotiinsa. Legenda sanoo vielä seuraavan, -jota emme uskottavaksi tähän panekaan. Henrikki oli muka aavistanut -kuolematansa ja edeltä lähettänyt seurassaan olevan pojan lähimmäisestä -talosta noutamahan härkäparin, jota ei vielä oltu koskaan sahrain edessä -käytetty. Näiden härkäin piti vetämän hänen ruumista, saada mennä miten -ja minne tahtoivat, ja missä härjät seisahtivat, piti risti -rakennettaman, joka oli Repoilan pellolla Nousiaisissa, mutta missä -uupuivat ja paneusivat maata, siinä piti kirkko rakennettaman, ja se oli -Nousiaisten kirkko, johonka myös pispa haudattiin. Nousiaisista saamme -nähdä Henrikin luut vasta muutettavan Turkuun, josta ne myöhemmin -Wenäjälle viedään. — Mutta kuin pispan surmaaja Lalli oli päässyt -kotiinsa, niin tapahtui kummia, josta ei tainnut murhatyötänsä kiittää. -Hiippaa kuin rupesi päästänsä ottamaan, niin ei se lähtenyt muuten kuin -että päänahkakin ja tukka kiskottiin irti: samaten ei sormus lähtenyt -kädestä muuten kuin sormen kanssa. Vanhanaikuisessa suomalaisessa -runossa, jossa tätä pispan kuolemata kerrotaan, on luettava, erään +<p>VielƤ samana kesƤnƤ purjehti Eerikki kuningas takaisin kotimaahansa, +jƤttƤen jƤljellensƤ Suomeen Henrikki pispan pappein kanssa ja osan +sotajoukosta, joka, pƤƤmiehinensƤ, arvattavasti jo oli asettunut Turun +linnaan. TƤmƤ Henrikki oli Englannista syntyisin ja neljƤs pispa +Upsalassa. Kuninkaan poikettua rupesi hƤn innolla voitettuja Suomalaisia +uuteen uskoon kƤƤnnyttƤmƤƤn. On vanha sanoma, tosiko tahi <i>teeskelty</i>, +hƤnen pakanoita kastaneen Turun vierellƤ olevassa <i>Kupittaan</i> +lƤhtehessƤ, jota sentƤhden PyhƤn Henrikin lƤhteheksi kauan kutsuttiin. +NƤyttƤƤ kuin olisi Henrikki jo alusta alkaen ollut valmis henkensƤkin +tƤssƤ kristillisyyden tyƶssƤnsƤ, jos niin vaadittaisiin, menettƤmƤƤn. Ja +niinpƤ kƤvikin seuraavalla talvella. TƤstƤ hƤnen martyyrikuolemasta on +kaksi erityistƤ kertomata legendoissa sƤilytetty. Yksi sanoo hƤnen +erƤƤlle miehentappajalle kirkon rangaistuksen pƤƤttƤneen ja tƤmƤn +sentƤhden tappaneen hƤnen. Toinen taas, joka todenmukaisemmalta nƤyttƤƤ, +kertoo asian seuraavalla tavalla. Henrikki matkoillansa tapasi Kƶyliƶn +pitƤjƤssƤ vaimoihmisen, joka siihen mƤƤrƤƤn oli pakanallisessa +epƤuskossansa kiinteƤ, ett'ei pitƤnyt mitƤƤn pispan opetuksista, eikƤ +antanut ruokaa nƤljƤstyneelle jumalanmiehelle. Henrikki kƤski nyt +tulkkinsa vƤkisin ottaa, mitƤ tarvittiin, ja jƤtti lƤhdettyƤnsƤ kaikista +kolminkertaisen makson vaimolle. Heti pispan mentyƤ tuli tƤmƤn vaimon +mies <i>Lalli</i> kotiinsa. SiitƤ vaimo kertomaan tƤstƤ vallattomuudesta, +lisƤten pispan vielƤ muutakin siveyttƶmyyttƤ tehneen. SiitƤ Lalli heti +pispan jƤlkeen, saavutti hƤnen KƶyliƶjƤrvellƤ ja kysyi, minkƤtƤhden oli +tƤmƤnlaista tehnyt. Pispa nosti lakkia ja tervehti; mutta samalla +sivalsi hƤntƤ Lalli kirveellƤ pƤƤhƤn, niin ettƤ paikalle kuoli. Lalli +otti nyt pispan hiipan, pani pƤƤhƤnsƤ, leikkasi hƤneltƤ peukalon, jossa +oli kallis kultasormus, ja meni kotiinsa. Legenda sanoo vielƤ seuraavan, +jota emme uskottavaksi tƤhƤn panekaan. Henrikki oli muka aavistanut +kuolematansa ja edeltƤ lƤhettƤnyt seurassaan olevan pojan lƤhimmƤisestƤ +talosta noutamahan hƤrkƤparin, jota ei vielƤ oltu koskaan sahrain edessƤ +kƤytetty. NƤiden hƤrkƤin piti vetƤmƤn hƤnen ruumista, saada mennƤ miten +ja minne tahtoivat, ja missƤ hƤrjƤt seisahtivat, piti risti +rakennettaman, joka oli Repoilan pellolla Nousiaisissa, mutta missƤ +uupuivat ja paneusivat maata, siinƤ piti kirkko rakennettaman, ja se oli +Nousiaisten kirkko, johonka myƶs pispa haudattiin. Nousiaisista saamme +nƤhdƤ Henrikin luut vasta muutettavan Turkuun, josta ne myƶhemmin +WenƤjƤlle viedƤƤn. — Mutta kuin pispan surmaaja Lalli oli pƤƤssyt +kotiinsa, niin tapahtui kummia, josta ei tainnut murhatyƶtƤnsƤ kiittƤƤ. +Hiippaa kuin rupesi pƤƤstƤnsƤ ottamaan, niin ei se lƤhtenyt muuten kuin +ettƤ pƤƤnahkakin ja tukka kiskottiin irti: samaten ei sormus lƤhtenyt +kƤdestƤ muuten kuin sormen kanssa. Vanhanaikuisessa suomalaisessa +runossa, jossa tƤtƤ pispan kuolemata kerrotaan, on luettava, erƤƤn paimenen kotiinsa tulleelta Lallilta kysyneen:</p> <div class="poem"><div class="stanza"> <span class="i0">"Kusta Lalli lakin saanut,<br /></span> -<span class="i0">Mies paha hyvän hytyrän,<br /></span> +<span class="i0">Mies paha hyvƤn hytyrƤn,<br /></span> <span class="i0">Pispan hiipan hirtehinen?"<br /></span> </div></div> -<p>Mutta kuin Lalli lakkia päästänsä tavoitti, niin "hiukset himahtelivat", -ja kuin sormuksen sormesta veti, niin "lihat ne liukahtelivat". Tämän -Lallin kotipaikan luulevat muutamat olleen Köyliöllä, toiset taas -<i>Saaristen</i> tilalla Mynämäen pitäjässä. Henrikki tehtiin kuolemansa -jälkeen Pyhäksi; häneltä rukoiltiin paavinajan pimeydessä apua, -erinomattain Suomessa, mutta Ruotsissakin; hänen pulskasti rakennetulle -haudallensa Nousiaisissa tehtiin joukkovaelluksia; hänen kuviansa -kunnioitettiin maaseurakunnissa; hänen muistoksensa pidettiin vuosittain -juhlia, ja ylipään kehuttiin ja kunnioitettiin häntä Suomenmaan -haltiaksi ja holhojaksi. Hän luetaan muutoin Suomen ensimmäiseksi -pispaksi, vaikka hänellä tiettävästi ei ollutkaan muu mielessä, kuin -panna Suomikin Upsalan hiippakuntansa alle. Suomen apostoliksi häntä -pikemmin voisi vertaella, niinkuin hän olikin kristinopin ensimmäinen -martyyri seurakunnassamme. Turun tuomiokapitulin sinetissä on vielä -nähtävä hänen leikattu peukalo sormuksinensa kuvattuna, ja tuomiokirkkoa -nimitettiin perustetuksi "autuaallisen Neitsy Maarian ja Pyhän Henrikki -pispan ja martyyrin kunniaksi". <i>Ylistaron</i> kylässä, Kokemäen pitäjätä, -näytetään vielä eräs vanha huone, jossa Pyhän Henrikin olisi muka -pitänyt saarnanneen vähäistä ennen martyyrikuolematansa.</p> +<p>Mutta kuin Lalli lakkia pƤƤstƤnsƤ tavoitti, niin "hiukset himahtelivat", +ja kuin sormuksen sormesta veti, niin "lihat ne liukahtelivat". TƤmƤn +Lallin kotipaikan luulevat muutamat olleen KƶyliƶllƤ, toiset taas +<i>Saaristen</i> tilalla MynƤmƤen pitƤjƤssƤ. Henrikki tehtiin kuolemansa +jƤlkeen PyhƤksi; hƤneltƤ rukoiltiin paavinajan pimeydessƤ apua, +erinomattain Suomessa, mutta Ruotsissakin; hƤnen pulskasti rakennetulle +haudallensa Nousiaisissa tehtiin joukkovaelluksia; hƤnen kuviansa +kunnioitettiin maaseurakunnissa; hƤnen muistoksensa pidettiin vuosittain +juhlia, ja ylipƤƤn kehuttiin ja kunnioitettiin hƤntƤ Suomenmaan +haltiaksi ja holhojaksi. HƤn luetaan muutoin Suomen ensimmƤiseksi +pispaksi, vaikka hƤnellƤ tiettƤvƤsti ei ollutkaan muu mielessƤ, kuin +panna Suomikin Upsalan hiippakuntansa alle. Suomen apostoliksi hƤntƤ +pikemmin voisi vertaella, niinkuin hƤn olikin kristinopin ensimmƤinen +martyyri seurakunnassamme. Turun tuomiokapitulin sinetissƤ on vielƤ +nƤhtƤvƤ hƤnen leikattu peukalo sormuksinensa kuvattuna, ja tuomiokirkkoa +nimitettiin perustetuksi "autuaallisen Neitsy Maarian ja PyhƤn Henrikki +pispan ja martyyrin kunniaksi". <i>Ylistaron</i> kylƤssƤ, KokemƤen pitƤjƤtƤ, +nƤytetƤƤn vielƤ erƤs vanha huone, jossa PyhƤn Henrikin olisi muka +pitƤnyt saarnanneen vƤhƤistƤ ennen martyyrikuolematansa.</p> <p><i>Kajaani</i>.</p> @@ -1091,164 +1054,164 @@ pitänyt saarnanneen vähäistä ennen martyyrikuolematansa.</p> <h3>10. Peurasta (Porosta).</h3> -<p>Tämä Lapin ja Suomen pohjais-puolella oleva haarasarvinen eläin, jonka -lihaa mieluisesti syödään, jonka nahasta Lappalaiset tekevät itsellensä -vaatteita ja turkkeja, ja jota he pitävät hevosenansa, kutsutaan, kuin -se on kesu, <i>poroksi</i> eli <i>aljuporoksi</i>, mutta villinä <i>peuraksi</i> eli -<i>petraksi</i>; tätä eroitusta ei oteta kuitenkaan aina vaariin, mutta -molempia nimiä sanotaan vuorottaisin. Naarasporon nimi on <i>vaadin</i> -taikka <i>vaaja</i>. Uros- (eli koiras-) poron nimi on <i>hirvas</i> sekä myös -<i>härkä</i>. Muutoin niillä on eri nimet ikänsä jälkeen: <i>vasa</i> eli +<p>TƤmƤ Lapin ja Suomen pohjais-puolella oleva haarasarvinen elƤin, jonka +lihaa mieluisesti syƶdƤƤn, jonka nahasta Lappalaiset tekevƤt itsellensƤ +vaatteita ja turkkeja, ja jota he pitƤvƤt hevosenansa, kutsutaan, kuin +se on kesu, <i>poroksi</i> eli <i>aljuporoksi</i>, mutta villinƤ <i>peuraksi</i> eli +<i>petraksi</i>; tƤtƤ eroitusta ei oteta kuitenkaan aina vaariin, mutta +molempia nimiƤ sanotaan vuorottaisin. Naarasporon nimi on <i>vaadin</i> +taikka <i>vaaja</i>. Uros- (eli koiras-) poron nimi on <i>hirvas</i> sekƤ myƶs +<i>hƤrkƤ</i>. Muutoin niillƤ on eri nimet ikƤnsƤ jƤlkeen: <i>vasa</i> eli <i>vasikka</i> on yhdenvuotinen poro, <i>vuonilo</i> kahdenvuotinen vaadin, <i>urakka</i> kahdenvuotinen uros, <i>vuossa</i> kolmenvuotinen uros; -kolmenvuotinen vaadin kutsutaan paljaastaan <i>vaatimeksi; kuntus-härkä</i> -ja <i>kuntus-vaadin</i> ovat neljän vuotiset porot ja kelpaavat jo silloin -ahkion eteen; <i>kosotus, maakkana, nimiloppu</i> eli <i>aika härkä</i> on -viidenvuotinen ja sitä vanhempi uros. Vaatimen nimi, joka ei vielä ole +kolmenvuotinen vaadin kutsutaan paljaastaan <i>vaatimeksi; kuntus-hƤrkƤ</i> +ja <i>kuntus-vaadin</i> ovat neljƤn vuotiset porot ja kelpaavat jo silloin +ahkion eteen; <i>kosotus, maakkana, nimiloppu</i> eli <i>aika hƤrkƤ</i> on +viidenvuotinen ja sitƤ vanhempi uros. Vaatimen nimi, joka ei vielƤ ole poikinut, on <i>stainakka</i>, ja mahovaatimen <i>ruuno</i>.</p> -<p>Peura (eli poro) kuuluu imettäväin eläväin luokkakuntaan ja on -2-sorkkaisten pääsukua. Sen pituus on kahden kyynärän paikoilla ja +<p>Peura (eli poro) kuuluu imettƤvƤin elƤvƤin luokkakuntaan ja on +2-sorkkaisten pƤƤsukua. Sen pituus on kahden kyynƤrƤn paikoilla ja korkeus liki puolentoista; kuitenkin ovat villit eli peurat suuremmat -kesuja, ja metsissä asuvat suuremmat kuin tuntureissa elävät. Pää on -joksikin pitkä; kuono on paksu- ja lyhytkarvainen; silmät suuret ja -ikäänkuin ulos pullistuneet; korvat pitkät ja munanmuotoiset; kaviot eli -sorkat suuret ja leveät. Koko ruumis on peitetty tihiöillä karvoilla, -jotka kaulalla ja häppäillä ovat pitemmät ja valkoiset. Häntä on yli- ja -alapuolelta valkoinen; niin myös reidet takapuolelta ja jalat yli -sorkan. Kuonon ylipuoli ja silmäin ympäristöt ovat mustat; selkä ja maha -mustanruskeat. Muutoin muuttavat he karvansa vuoden jälkeen, niin että -ovat kesällä mustemmat ja talvella valkoisemmat eli harmaammat. -Muutamissa paikoissa, niinkuin Jokmok-nimisessä pitäjässä Lapinmaalla, -kuuluu olevan varsin valkoisia peuroja, jotka semmoisina pysyvät sekä -kesällä että talvella.</p> - -<p>Sarvet ovat monihaaraiset, mutta vaatimen sarvet ovat vähän -pienemmät. Ne kaksi haaraa, jotka menevät silmäin ylitse, kutsutaan -<i>silmän-kaihtimiksi</i>, mutta hakataan enimmiten pois, sentähden että ne -ovat esteenä poron syödessä eli jäkälöitä jyrsiessä. He pudottavat -vuosittain sarvensa, vaikka ei samalla aikaa; uroot syksyllä ja vaatimet -keväillä, koska ovat poikineet. Vaatimella on neljä udarta. Peuran -kulkeissa eli juostessa kuuluu ääni juuri niinkuin päreitä taitetaan, -jonka sanotaan tulevan siitä, että sivulla olevat pienet sorkat lyövät +kesuja, ja metsissƤ asuvat suuremmat kuin tuntureissa elƤvƤt. PƤƤ on +joksikin pitkƤ; kuono on paksu- ja lyhytkarvainen; silmƤt suuret ja +ikƤƤnkuin ulos pullistuneet; korvat pitkƤt ja munanmuotoiset; kaviot eli +sorkat suuret ja leveƤt. Koko ruumis on peitetty tihiƶillƤ karvoilla, +jotka kaulalla ja hƤppƤillƤ ovat pitemmƤt ja valkoiset. HƤntƤ on yli- ja +alapuolelta valkoinen; niin myƶs reidet takapuolelta ja jalat yli +sorkan. Kuonon ylipuoli ja silmƤin ympƤristƶt ovat mustat; selkƤ ja maha +mustanruskeat. Muutoin muuttavat he karvansa vuoden jƤlkeen, niin ettƤ +ovat kesƤllƤ mustemmat ja talvella valkoisemmat eli harmaammat. +Muutamissa paikoissa, niinkuin Jokmok-nimisessƤ pitƤjƤssƤ Lapinmaalla, +kuuluu olevan varsin valkoisia peuroja, jotka semmoisina pysyvƤt sekƤ +kesƤllƤ ettƤ talvella.</p> + +<p>Sarvet ovat monihaaraiset, mutta vaatimen sarvet ovat vƤhƤn +pienemmƤt. Ne kaksi haaraa, jotka menevƤt silmƤin ylitse, kutsutaan +<i>silmƤn-kaihtimiksi</i>, mutta hakataan enimmiten pois, sentƤhden ettƤ ne +ovat esteenƤ poron syƶdessƤ eli jƤkƤlƶitƤ jyrsiessƤ. He pudottavat +vuosittain sarvensa, vaikka ei samalla aikaa; uroot syksyllƤ ja vaatimet +kevƤillƤ, koska ovat poikineet. Vaatimella on neljƤ udarta. Peuran +kulkeissa eli juostessa kuuluu ƤƤni juuri niinkuin pƤreitƤ taitetaan, +jonka sanotaan tulevan siitƤ, ettƤ sivulla olevat pienet sorkat lyƶvƤt itse sorkkaa eli kaviota vastaan.</p> -<p>Näitä eläimiä ei löydy enää kuin Europan, Aasian ja Amerikan -pohjaisimmilla puolilla; mutta ennen maailmassa on niitä löytynyt +<p>NƤitƤ elƤimiƤ ei lƶydy enƤƤ kuin Europan, Aasian ja Amerikan +pohjaisimmilla puolilla; mutta ennen maailmassa on niitƤ lƶytynyt Saksankin maalla. Niin kirjoittaa se kuuluisa Roomin sotasankari Julius -Caesar, joka eli vähän ennen Kristuksen syntymää, että Saksalaiset -tekivät itsellensä vaatteita peuran nahoista. Niin myös on 14:ssä -vuosisadassa löytynyt peuroja Ranskanmaan ja Hispanian välillä olevain -Pyreneanvuorten tienoissa. Ei ole sentähden ihmeteltävä, jos niitä olisi -Ruotsin eteläisissäkin maissa ollut, jota on siitä arvattu, että siellä -on muutamissa paikoissa löydetty peuran sarvia.</p> - -<p>Peurat eli villit porot ovat mielellänsä enimmiten suurissa joukoissa. -Usein niitä tavataan sata ja enemmänkin yhdessä. Kesuja eli aljuporoja -on Lappalaisilla suurissa laumoissa. Ne ovat heidän rikkautensa, joka -määrätään lauman suuruuden jälkeen. Niitä Lappalaisia tavataan, joilla +Caesar, joka eli vƤhƤn ennen Kristuksen syntymƤƤ, ettƤ Saksalaiset +tekivƤt itsellensƤ vaatteita peuran nahoista. Niin myƶs on 14:ssƤ +vuosisadassa lƶytynyt peuroja Ranskanmaan ja Hispanian vƤlillƤ olevain +Pyreneanvuorten tienoissa. Ei ole sentƤhden ihmeteltƤvƤ, jos niitƤ olisi +Ruotsin etelƤisissƤkin maissa ollut, jota on siitƤ arvattu, ettƤ siellƤ +on muutamissa paikoissa lƶydetty peuran sarvia.</p> + +<p>Peurat eli villit porot ovat mielellƤnsƤ enimmiten suurissa joukoissa. +Usein niitƤ tavataan sata ja enemmƤnkin yhdessƤ. Kesuja eli aljuporoja +on Lappalaisilla suurissa laumoissa. Ne ovat heidƤn rikkautensa, joka +mƤƤrƤtƤƤn lauman suuruuden jƤlkeen. NiitƤ Lappalaisia tavataan, joilla on tuhat poroa; mutta tavallinen omaisuus on kaksi ja kolme sataa. Porot -pidetään ulkona joka vuodenaikana, eivätkä tule milloinkaan sisälle -huoneisiin. Kesäisenä aikana niinkuin myös keväillä ja syksyllä muutamat -palkivat (eli hakevat elatuksensa) lumivuorten välissä tuntureissa ja -talvella metsämaissa; niitä kutsutaan <i>tunturiporoiksi</i> ja ne -ovat pienimmät kaikista poroista. Niitä taas, jotka aina palkivat -metsämaissa, kutsutaan <i>metsäporoiksi</i>, ja ne ovat pienemmät peuroja, -mutta suuremmat tunturiporoja. Näiden eläinten ruoka on kesällä ruohoja, -lehtiä, marjoja, sieniä ja senkaltaista, mutta talvella peuranjäkälöitä, +pidetƤƤn ulkona joka vuodenaikana, eivƤtkƤ tule milloinkaan sisƤlle +huoneisiin. KesƤisenƤ aikana niinkuin myƶs kevƤillƤ ja syksyllƤ muutamat +palkivat (eli hakevat elatuksensa) lumivuorten vƤlissƤ tuntureissa ja +talvella metsƤmaissa; niitƤ kutsutaan <i>tunturiporoiksi</i> ja ne +ovat pienimmƤt kaikista poroista. NiitƤ taas, jotka aina palkivat +metsƤmaissa, kutsutaan <i>metsƤporoiksi</i>, ja ne ovat pienemmƤt peuroja, +mutta suuremmat tunturiporoja. NƤiden elƤinten ruoka on kesƤllƤ ruohoja, +lehtiƤ, marjoja, sieniƤ ja senkaltaista, mutta talvella peuranjƤkƤlƶitƤ, joita ne vainunsa kautta tuntevat olevan lumen alla. Koska <i>naavikko</i> -(eli jäkälämaa) on niin syöty, ett'ei siellä enää ole <i>luppoja</i> (eli -jäkälöitä), niin Lappalainen hakee poroillensa toisen <i>palkimen</i>.<a name="FNanchor_1" id="FNanchor_1"></a><a href="#Footnote_1" class="fnanchor">[1]</a> -Eikä hän talvis-aikana tarvitse muuta kuin vaan seurata porojansa: johonka -ne pysähtyvät ja rupeavat kaivamaan lumeen, siihen hän saapi tehdä -<i>kotansa</i> (majansa), sillä siinä on poroille jäkälöitä. Lappalaisilla on -koiria, jotka pitävät karjan koossa. Jos porot rupeavat erkaumaan paljon -toisistansa, niin koirat juoksevat haukkuen ympäri ja ajavat ne taas +(eli jƤkƤlƤmaa) on niin syƶty, ett'ei siellƤ enƤƤ ole <i>luppoja</i> (eli +jƤkƤlƶitƤ), niin Lappalainen hakee poroillensa toisen <i>palkimen</i>.<a name="FNanchor_1" id="FNanchor_1"></a><a href="#Footnote_1" class="fnanchor">[1]</a> +EikƤ hƤn talvis-aikana tarvitse muuta kuin vaan seurata porojansa: johonka +ne pysƤhtyvƤt ja rupeavat kaivamaan lumeen, siihen hƤn saapi tehdƤ +<i>kotansa</i> (majansa), sillƤ siinƤ on poroille jƤkƤlƶitƤ. Lappalaisilla on +koiria, jotka pitƤvƤt karjan koossa. Jos porot rupeavat erkaumaan paljon +toisistansa, niin koirat juoksevat haukkuen ympƤri ja ajavat ne taas yhteen.</p> -<p>Juhannuksen aikana ruvetaan vaatimia lypsämään, ja sitä kestää aina -Lokakuuhun asti. Heinäkuussa, joka paras maidon aika on, lypsää -kohtuullinen vaadin neljänneksen kannua vuorokaudessa. Poron maito on -voimallisempi kuin lehmän. Siihen sekoitetaan paljo vettä, jota ilman se -on kovin väkevä syödä. Siitä maidosta, jota ei tuoreena nautita, tehdään -juustoa ja myös voitakin, mutta varsin harvoin. — Joulun aikana ovat +<p>Juhannuksen aikana ruvetaan vaatimia lypsƤmƤƤn, ja sitƤ kestƤƤ aina +Lokakuuhun asti. HeinƤkuussa, joka paras maidon aika on, lypsƤƤ +kohtuullinen vaadin neljƤnneksen kannua vuorokaudessa. Poron maito on +voimallisempi kuin lehmƤn. Siihen sekoitetaan paljo vettƤ, jota ilman se +on kovin vƤkevƤ syƶdƤ. SiitƤ maidosta, jota ei tuoreena nautita, tehdƤƤn +juustoa ja myƶs voitakin, mutta varsin harvoin. — Joulun aikana ovat porot lihavimmat teurastettaa.</p> <p>Lappalainen saa elatuksensa poron lihasta ja maidosta; sen nahasta tekee -hän vuoteensa ja vaatteensa; suonista lankaa, jolla hän ompelee -vaatteensa; luista saapi hän lusikoita. Kesällä porot kantavat kuormia, -mutta talvella ne pannaan vetämään <i>ahkiota</i> eli <i>pulkkaa</i> (joka on +hƤn vuoteensa ja vaatteensa; suonista lankaa, jolla hƤn ompelee +vaatteensa; luista saapi hƤn lusikoita. KesƤllƤ porot kantavat kuormia, +mutta talvella ne pannaan vetƤmƤƤn <i>ahkiota</i> eli <i>pulkkaa</i> (joka on Lappalaisen veneenmuotoinen reki). Ajaminen ahkiossa on varsin hupainen, -ja poro juoksee nopiasti; mutta siihen pitää olla tottunut. Välistä -tapahtuu, että poro juostessansa suuttuu, kääntyy ympäri ja rupeaa -etujaloillansa pieksämään sitä, joka istuu ahkiossa; hänellä ei ole +ja poro juoksee nopiasti; mutta siihen pitƤƤ olla tottunut. VƤlistƤ +tapahtuu, ettƤ poro juostessansa suuttuu, kƤƤntyy ympƤri ja rupeaa +etujaloillansa pieksƤmƤƤn sitƤ, joka istuu ahkiossa; hƤnellƤ ei ole silloin muuta neuvoa kuin kaataa ahkio kumoon ja nakkauta sen alle. Poro -pieksää vähän aikaa ahkion pohjaa, siksi että leppyy, ja rupeaa sitten +pieksƤƤ vƤhƤn aikaa ahkion pohjaa, siksi ettƤ leppyy, ja rupeaa sitten taas juoksemaan.</p> <p>Peurain kokousaika on lopulla Syyskuuta eli Mikkelin aikana. Villit eli peurat kokoutuvat silloin suuriin joukkoihin. Uroot tappelevat niinkuin -koirat ja puskevat toisiansa; välisti tapahtuu, että kaksi peuraa -sarvillansa niin takertuu toinen toiseensa, ett'eivät enää pääse -erillensä, mutta heidän täytyy siihen paikkaan kuolla nälkään. Vaatimet +koirat ja puskevat toisiansa; vƤlisti tapahtuu, ettƤ kaksi peuraa +sarvillansa niin takertuu toinen toiseensa, ett'eivƤt enƤƤ pƤƤse +erillensƤ, mutta heidƤn tƤytyy siihen paikkaan kuolla nƤlkƤƤn. Vaatimet poikivat Toukokuussa paljaalle maalle tahi lumelle, yhden, varsin -harvoin kaksi vasikkaa. Vasikka, joka on pieni ja hoikkasäärinen, voipi -jo muutamaan päivän perästä seurata emäänsä, joka hellästi hoitaa sitä -ja, jos se on kadonnut, hakee sitä surkeasti röhkyen. Peuroja -pyytäessänsä eli ampuessansa kuuluvat Lappalaiset Norjan puolella -ottavan koiran kanssansa, joka hakee ylös peuran jäljen ja seuraa niitä. -Havaittuaan olevansa liki sitä paikkaa, jossa peura makaa, sitoo -Lappalainen kiinni koiran kuonon, ett'ei se hauku. Jos hän ei ole -kuolijaksi ampunut, mutta vaan haavoittanut peuraa, että se vielä -saattaa juosta pakoon, päästää hän koiran irti sitä ajamaan. Enimmiten -kuuluu peura siiloin kääntyvän ympäri puskeaksensa koiraa, ja sillä -aikaa ennättää Lappalainen uudestaan laahata pyssynsä. — Koska -semmoinen hanki on, että se kantaa suksimiehen, vaan ei peuraa, ajaa -Lappalainen sitä hiihtäen, ja tappaa sen taikka pyssyllä tahi keihäällä. -Peuroja pyydetään myös ansoilla, ja ne tulevat pian kesuiksi.</p> - -<p>Porojen sanotaan elävän 16 ja vielä 21:kin vuoden vanhoiksi. Peurat -taitavat elää vielä vanhemmiksi.</p> - -<p>Lopuksi on mieleni tähän panna, mitä 1776 vuoden ruotsinkielisissä Turun -aviiseissa on kirjoitettu <i>Poronkorjuusta Paltamon pitäjässä</i>.</p> - -<p>"<i>Kiannon</i> kylässä, joka Paltamon kylistä on likinnä Kuusamota, on -talonpojilla poroja. Ensi sulalla päästetään porot metsään poikimaan. -Porot erkauvat toisistaan ja elättävät itsensä koko kesän ruohoilla, -kortteilla, petäjän ja kuusen haoilla ja olletikin haavan lehdillä. -Peuran-jäkälöistä eivät ne sillä aikaa huoli. Syksyllä kokouvat ne taas +harvoin kaksi vasikkaa. Vasikka, joka on pieni ja hoikkasƤƤrinen, voipi +jo muutamaan pƤivƤn perƤstƤ seurata emƤƤnsƤ, joka hellƤsti hoitaa sitƤ +ja, jos se on kadonnut, hakee sitƤ surkeasti rƶhkyen. Peuroja +pyytƤessƤnsƤ eli ampuessansa kuuluvat Lappalaiset Norjan puolella +ottavan koiran kanssansa, joka hakee ylƶs peuran jƤljen ja seuraa niitƤ. +Havaittuaan olevansa liki sitƤ paikkaa, jossa peura makaa, sitoo +Lappalainen kiinni koiran kuonon, ett'ei se hauku. Jos hƤn ei ole +kuolijaksi ampunut, mutta vaan haavoittanut peuraa, ettƤ se vielƤ +saattaa juosta pakoon, pƤƤstƤƤ hƤn koiran irti sitƤ ajamaan. Enimmiten +kuuluu peura siiloin kƤƤntyvƤn ympƤri puskeaksensa koiraa, ja sillƤ +aikaa ennƤttƤƤ Lappalainen uudestaan laahata pyssynsƤ. — Koska +semmoinen hanki on, ettƤ se kantaa suksimiehen, vaan ei peuraa, ajaa +Lappalainen sitƤ hiihtƤen, ja tappaa sen taikka pyssyllƤ tahi keihƤƤllƤ. +Peuroja pyydetƤƤn myƶs ansoilla, ja ne tulevat pian kesuiksi.</p> + +<p>Porojen sanotaan elƤvƤn 16 ja vielƤ 21:kin vuoden vanhoiksi. Peurat +taitavat elƤƤ vielƤ vanhemmiksi.</p> + +<p>Lopuksi on mieleni tƤhƤn panna, mitƤ 1776 vuoden ruotsinkielisissƤ Turun +aviiseissa on kirjoitettu <i>Poronkorjuusta Paltamon pitƤjƤssƤ</i>.</p> + +<p>"<i>Kiannon</i> kylƤssƤ, joka Paltamon kylistƤ on likinnƤ Kuusamota, on +talonpojilla poroja. Ensi sulalla pƤƤstetƤƤn porot metsƤƤn poikimaan. +Porot erkauvat toisistaan ja elƤttƤvƤt itsensƤ koko kesƤn ruohoilla, +kortteilla, petƤjƤn ja kuusen haoilla ja olletikin haavan lehdillƤ. +Peuran-jƤkƤlƶistƤ eivƤt ne sillƤ aikaa huoli. SyksyllƤ kokouvat ne taas suuriin joukkoihin; enimmiten semmoisissa paikoissa, joissa ovat -talvella harjauneet saamaan jäkälöitä. Kuitenkaan ei se aina tapahdu, -mutta talonpojat saavat välistä pari viikkoa ja kauemminkin aikaa hakea +talvella harjauneet saamaan jƤkƤlƶitƤ. Kuitenkaan ei se aina tapahdu, +mutta talonpojat saavat vƤlistƤ pari viikkoa ja kauemminkin aikaa hakea peurojansa.</p> -<p>"Syksyllä, ensi lumella, pyydetään porot taas, sillä lailla että otetaan +<p>"SyksyllƤ, ensi lumella, pyydetƤƤn porot taas, sillƤ lailla ettƤ otetaan kiinni yksi poro, joka on kaikista kesuin, ja sen kaulaan ripustetaan -kello. Tämä kellokas talutetaan aidattuun paikkaan, jota kutsutaan -<i>poronpelloksi</i>, ja johonka kaikki muut porot seuraavat. Siellä saadaan -ne ilman suuretta työttä kiinni.</p> +kello. TƤmƤ kellokas talutetaan aidattuun paikkaan, jota kutsutaan +<i>poronpelloksi</i>, ja johonka kaikki muut porot seuraavat. SiellƤ saadaan +ne ilman suuretta tyƶttƤ kiinni.</p> -<p>"Talvella elätetään porot tutuilla paikoilla, joissa kasvaa jäkälöitä. +<p>"Talvella elƤtetƤƤn porot tutuilla paikoilla, joissa kasvaa jƤkƤlƶitƤ. Vanhin ja kesuin poro sidotaan, kello kaulassa, vissiin paikkaan -metsässä, jossa on jäkälöitä, ja kaikki muut porot pysyvät likellä sen -ympärillä; kuin kellokas sieltä talutetaan, seuraavat muut jäljestä.</p> +metsƤssƤ, jossa on jƤkƤlƶitƤ, ja kaikki muut porot pysyvƤt likellƤ sen +ympƤrillƤ; kuin kellokas sieltƤ talutetaan, seuraavat muut jƤljestƤ.</p> -<p>"Taitavat ja toimelliset maanmiehet kokoavat myös jo syksyllä, paljaalta -maalta, jäkälöitä pieniin läjiin ja rukoihin, jotka talvella viedään +<p>"Taitavat ja toimelliset maanmiehet kokoavat myƶs jo syksyllƤ, paljaalta +maalta, jƤkƤlƶitƤ pieniin lƤjiin ja rukoihin, jotka talvella viedƤƤn kotiin, poroille elannoksi, koska sattuu olemaan paljo ajoja, ett'ei -niitä saata päästää metsään. Muutamat Iiläiset ja Kemiläiset kuuluvat myös -kokoavan näitä jäkälöitä ruuaksi karjallensa, joka niistä voipi varsin -hyvin. Ennenkuin niitä annetaan karjalle syödä, pannaan ne ensin suuriin -ammeisiin, joihin kaadetaan kuumaa vettä päälle, ja annetaan sitten -hauteena eläimille, jotka niitä kuuluvat mieluisasti syövän.</p> +niitƤ saata pƤƤstƤƤ metsƤƤn. Muutamat IilƤiset ja KemilƤiset kuuluvat myƶs +kokoavan nƤitƤ jƤkƤlƶitƤ ruuaksi karjallensa, joka niistƤ voipi varsin +hyvin. Ennenkuin niitƤ annetaan karjalle syƶdƤ, pannaan ne ensin suuriin +ammeisiin, joihin kaadetaan kuumaa vettƤ pƤƤlle, ja annetaan sitten +hauteena elƤimille, jotka niitƤ kuuluvat mieluisasti syƶvƤn.</p> <p>"Kolmen vuoden vanhoina ruvetaan poroja harjoittamaan ahkion eteen. -Talvella pidetään niitä olletikin vetämään lumessa. Niillä ajaa -talonpoika heinänsä kotiin ja viljansa huuhtamailta; niillä tekee hän -käräjä- ja muut matkansa. Joka talossa, jolla on poroja, taidetaan -syksyllä teurastaa 8, 10 ja vielä 14:kin kappaletta; hyvästä -härkäporosta taidetaan saada 8 leiviskää lihaa ja 2 leiviskää talia."</p> +Talvella pidetƤƤn niitƤ olletikin vetƤmƤƤn lumessa. NiillƤ ajaa +talonpoika heinƤnsƤ kotiin ja viljansa huuhtamailta; niillƤ tekee hƤn +kƤrƤjƤ- ja muut matkansa. Joka talossa, jolla on poroja, taidetaan +syksyllƤ teurastaa 8, 10 ja vielƤ 14:kin kappaletta; hyvƤstƤ +hƤrkƤporosta taidetaan saada 8 leiviskƤƤ lihaa ja 2 leiviskƤƤ talia."</p> <p><i>Keckman</i> (Turun Wiikko-Sanomissa v. 1823).</p> @@ -1261,21 +1224,21 @@ härkäporosta taidetaan saada 8 leiviskää lihaa ja 2 leiviskää talia."</p> <p>Anna koiralle lihaa, saat luuta takaisin!</p> -<p>Apu lapsesta: kalan perkkaa, kaksi syöpi!</p> +<p>Apu lapsesta: kalan perkkaa, kaksi syƶpi!</p> -<p>Ei vara venettä kaada, tuki suovaa tuhoa.</p> +<p>Ei vara venettƤ kaada, tuki suovaa tuhoa.</p> -<p>Hullun eväs ensin syödään.</p> +<p>Hullun evƤs ensin syƶdƤƤn.</p> -<p>Kala se on kiiskikin, lapsi se on tytärkin.</p> +<p>Kala se on kiiskikin, lapsi se on tytƤrkin.</p> -<p>Lyhyet valheen jäljet.</p> +<p>Lyhyet valheen jƤljet.</p> -<p>Nosta koira kaivosta: puistaa vettä päällesi!</p> +<p>Nosta koira kaivosta: puistaa vettƤ pƤƤllesi!</p> -<p>Parempi kunniata kourallinen, kuin häpeätä helmallinen.</p> +<p>Parempi kunniata kourallinen, kuin hƤpeƤtƤ helmallinen.</p> -<p>Siihen puuhun lintu lentää, kussa urpia näkee.</p> +<p>Siihen puuhun lintu lentƤƤ, kussa urpia nƤkee.</p> <p>Tulee mies meren takainen, vaan ei turpehen alainen.</p> @@ -1283,138 +1246,138 @@ härkäporosta taidetaan saada 8 leiviskää lihaa ja 2 leiviskää talia."</p> <hr class="chap" /> -<h3>12. Metsän jumalat ja haltiat muinaisilla Suomalaisilla.</h3> - - -<p>Kaikista jumalallisista olennoista metsän haltiat olivat esivanhempiemme -mielestä armahimmat. Luonnollinen olikin siihen syy. Kansa, joka -pääasiallisesti metsästyksestä sai elatuksensa, tietysti enimmin -tarvitsi siinä piirissä hallitsevain haltiain apua. Ukko, yläilmoissa -jyrisijä, saattoi tosin näyttää mahtavammalle, hirmuttavaisemmalle. -Mutta metsän lempeät antiluojat, jotka jokapäiväisen ravinnon soivat, -pysyivät kuitenkin mieluisempana.</p> - -<p>Salojen ylinnä hallitsijana oli <i>Tapio</i>, kummun ukko, metsän eli -korven kultainen kuningas, salon herra, maan isäntä. Hän oli jo vanha -halliparta mies; havuhattu oli hänellä päässä; naavaturkki yllä. Korkean -hattunsa tähden sai hän itsekin joskus nimen <i>Hippa. Kuippana</i> oli taas -toinen nimi, joka osoitti, että hän oli pitkä varreltaan niinkuin hongat -hänen kankaillansa. Tarkka oli hän kaikissa toimissansa; tarkkuus olikin -välttämätön omaisuus sille, jolla aina oli tekemistä metsän kesyttömäin -karjain kanssa. Hänen rinnallansa rehotti puolisonsa <i>Mielikki</i> (välistä -myös <i>Mimerkki</i> ja <i>Simanter</i>) metsän mieluisa emäntä, viidan eukko, -suon emäntä. Hän oli puhdas, kaunismuotoinen vaimo, siniviitassa, -punasukissa. Mielenlaatunsa oli hyvin lempeä ja antelias, josta syystä -häntä mainittiinkin armaaksi antimuoriksi, mieluisaksi, ehtoisaksi -emännäksi. Samaten oli hänkin ylen tarkka ja taitava.</p> - -<p>Monimutkaisissa toimissansa tarvitsivat nämät metsän haltiat paljon -apulaisia, josta syystä Tapiolan väki oli sangen lukuisa. Siellä oli +<h3>12. MetsƤn jumalat ja haltiat muinaisilla Suomalaisilla.</h3> + + +<p>Kaikista jumalallisista olennoista metsƤn haltiat olivat esivanhempiemme +mielestƤ armahimmat. Luonnollinen olikin siihen syy. Kansa, joka +pƤƤasiallisesti metsƤstyksestƤ sai elatuksensa, tietysti enimmin +tarvitsi siinƤ piirissƤ hallitsevain haltiain apua. Ukko, ylƤilmoissa +jyrisijƤ, saattoi tosin nƤyttƤƤ mahtavammalle, hirmuttavaisemmalle. +Mutta metsƤn lempeƤt antiluojat, jotka jokapƤivƤisen ravinnon soivat, +pysyivƤt kuitenkin mieluisempana.</p> + +<p>Salojen ylinnƤ hallitsijana oli <i>Tapio</i>, kummun ukko, metsƤn eli +korven kultainen kuningas, salon herra, maan isƤntƤ. HƤn oli jo vanha +halliparta mies; havuhattu oli hƤnellƤ pƤƤssƤ; naavaturkki yllƤ. Korkean +hattunsa tƤhden sai hƤn itsekin joskus nimen <i>Hippa. Kuippana</i> oli taas +toinen nimi, joka osoitti, ettƤ hƤn oli pitkƤ varreltaan niinkuin hongat +hƤnen kankaillansa. Tarkka oli hƤn kaikissa toimissansa; tarkkuus olikin +vƤlttƤmƤtƶn omaisuus sille, jolla aina oli tekemistƤ metsƤn kesyttƶmƤin +karjain kanssa. HƤnen rinnallansa rehotti puolisonsa <i>Mielikki</i> (vƤlistƤ +myƶs <i>Mimerkki</i> ja <i>Simanter</i>) metsƤn mieluisa emƤntƤ, viidan eukko, +suon emƤntƤ. HƤn oli puhdas, kaunismuotoinen vaimo, siniviitassa, +punasukissa. Mielenlaatunsa oli hyvin lempeƤ ja antelias, josta syystƤ +hƤntƤ mainittiinkin armaaksi antimuoriksi, mieluisaksi, ehtoisaksi +emƤnnƤksi. Samaten oli hƤnkin ylen tarkka ja taitava.</p> + +<p>Monimutkaisissa toimissansa tarvitsivat nƤmƤt metsƤn haltiat paljon +apulaisia, josta syystƤ Tapiolan vƤki oli sangen lukuisa. SiellƤ oli <i>Nyyrikki</i>, Tapion poika, mies puhdas eli kaunis, siniviitassa, punainen -kypärä päässä. Siellä oli Tapion tyttäret. Yksi oli <i>Hillervo</i> eli -<i>Tellervo</i>, metsän tyttö tylleröinen, keltatukkainen, korea, jolla oli +kypƤrƤ pƤƤssƤ. SiellƤ oli Tapion tyttƤret. Yksi oli <i>Hillervo</i> eli +<i>Tellervo</i>, metsƤn tyttƶ tyllerƶinen, keltatukkainen, korea, jolla oli utupaita, hienot helmat. Toinen oli <i>Tuulikki</i>, mielineiti; kolmas pieni -<i>Tuometar</i>. Paitsi sitä oli metsän emännän palveluksessa sadoittain -piikoja, tuhansittain käskynkuulijoita. Heitä sanottiin tavallisesti -kaikkia <i>Metsän tytöiksi</i> tai <i>Sinipiioiksi</i>; jälkimäisen nimen olivat -saaneet pukunsa tähden. Jokaisella puulajilla oli yksi näitä piikoja -haltiana. Siellä oli <i>Hongatar</i>, hyvä emäntä, <i>Katajatar</i>, kaunis neiti, +<i>Tuometar</i>. Paitsi sitƤ oli metsƤn emƤnnƤn palveluksessa sadoittain +piikoja, tuhansittain kƤskynkuulijoita. HeitƤ sanottiin tavallisesti +kaikkia <i>MetsƤn tytƶiksi</i> tai <i>Sinipiioiksi</i>; jƤlkimƤisen nimen olivat +saaneet pukunsa tƤhden. Jokaisella puulajilla oli yksi nƤitƤ piikoja +haltiana. SiellƤ oli <i>Hongatar</i>, hyvƤ emƤntƤ, <i>Katajatar</i>, kaunis neiti, <i>Pihlajatar</i>, piika pieni, <i>Lemmes</i>, leppien hoitaja. Mutta tuomi, tuttu muista puista, armain kaikista kasveista, oli saanut haltiakseen yhden -Tapion omista tyttäristä. Samaten näkyy eri elävälajeiilakin olleen eri -haltiansa. <i>Käreitär</i> esim. oli kettujen emona. <i>Hongatar</i> oli ollut -karhun imettäjänä ja itse metsän emäntä tuudittajana. Oravaa, jonka +Tapion omista tyttƤristƤ. Samaten nƤkyy eri elƤvƤlajeiilakin olleen eri +haltiansa. <i>KƤreitƤr</i> esim. oli kettujen emona. <i>Hongatar</i> oli ollut +karhun imettƤjƤnƤ ja itse metsƤn emƤntƤ tuudittajana. Oravaa, jonka hienot nahkaset rahoina kulki, hoiti Tapion oma poika Nyyrikki, ja -Tapion tytär Hillervo piti huolta kalliista sankosta. Paitsi yllä -nimettyjä sinipiikoja oli vielä yksi nimetöin. Mutta vaikka nimetöinnä, -oli tämä kuitenkin suurimmassa kunniassa, sillä hän oli hyvin vireä -toimissaan. Useammin kuin ketään muuta hänen hänen sisaruksistaan -rukoeltiin siis avuksi tätä <i>metsän piikaa pikkaraista</i>, simasuuta, +Tapion tytƤr Hillervo piti huolta kalliista sankosta. Paitsi yllƤ +nimettyjƤ sinipiikoja oli vielƤ yksi nimetƶin. Mutta vaikka nimetƶinnƤ, +oli tƤmƤ kuitenkin suurimmassa kunniassa, sillƤ hƤn oli hyvin vireƤ +toimissaan. Useammin kuin ketƤƤn muuta hƤnen hƤnen sisaruksistaan +rukoeltiin siis avuksi tƤtƤ <i>metsƤn piikaa pikkaraista</i>, simasuuta, simapillin puhujaa.</p> -<p>Asuntonsa oli Tapiolaisilla suurten soiden takana, Pohjan perillä, -jylhimmän, korven keskellä. Siellä kuumoitti <i>Tapio</i>- eli <i>Tuomivaaran</i> -eli <i>Lumimäen</i> etelärinteellä, keskeltä varvikkoa, <i>Metsolan</i> eli -<i>Tapiolan</i> talo, muilla nimillä myös <i>Havulinnaksi, Lumilinnaksi, -Sarvilinnaksi</i> sanottu. Linnaa seisoi koko kolme vierekkäin: yksi -puinen, toinen luinen, kolmas kivinen linna. Näissä asuskeli Tapio -väkinensä, aarteinensa. Hänen avarassa aitassaan, jonka kulta-avaimet -aina riippuivat renkaassa itse emännän vyöllä, seisoi kultaisen kunnaan -keskellä, mättään päällä, metinen amme, hapata hihitellen. Toisten -taruin mukaan oli taas siinä kannellinen arkku eli lipas, täynnä simaa -eli mettä, Tapiolan makeata olutta. Siitäpä olikin Mielikki liikanimensä -Simanter saanut, kuin hänellä oli siman lähde hallussaan. Tapiolan -suurinna rikkautena oli kuitenkin hänen karjansa, metsän moninaiset -elävät ja linnut.</p> - -<p>Kaikkinapa aikoina ja kaikille pyytäjille ei metsän viljaa suotukaan. -Välistä nukkui metsän emäntä kaiken päivää, eikä viitsinytkään nousta -aittaansa avaamaan. Taikka jos istuikin valvehella, niin istui hän -kaiken väkensä kanssa arkipaidoissa, ryvenneissä ryysyissä, kaskivirsut -jaloissa. Muotonsakin oli musta, pesemätöin, koko katsanto kamala. Sillä -ne näyttivät tulijalle, ett'ei hän ollut heille suotu vieras.</p> - -<p>Toista aivan oli, kuin metsään astui tarkka joutsen jännittäjä, rivakka -suksimies, joka osasi hiihtää salon impien iloksi, metsän emännän -mieliksi. Vielä enemmän tervetullut oli hän jos paitsi sitä myös taisi -laulaa mahtavat loihtulaulut ja hyvillä antimilla taivuttaa puoleensa -metsän haltiain mielet. Metsän piika pikkarainen silloin kohta alkoi -soittaa simapilliään, kunne sai metsän emännän herätetyksi unesta. Tämä -nousi kiireesti ja puki päälleen parahat pyhäpukunsa, oikein antipaidat, -onnihameet. Käsiinsä hän pani kultakääreet, sormiinsa kultasormukset, -päähänsä kultapätineet, korviinsa kultarenkaat, kaulaansa heleät helmet. -Samaten muu Tapion väki kaikki kullassa kuhisi, hopeassa hohti. Jopa -metsäkin pyhävaatteisiin puettiin: haavat haljakkoihin, lepät -lempihameisiin, hongat hopeavöihin, koivut kultakukkasiin; kuiviin -kantoihinkin ripustettiin kultakalkkaroita. Koko metsään levisi samassa -makein siman haju. Tapion väki näytti itsensä tällä lailla ensin, istuen -komeimmassa linnassaan, joka oli kivestä, kultaisilla ovilla varustettu -ja kuusi kultaista ikkunaa joka kulmanteella. Sitten he riensivät -aukaisemaan aittansa ja laskivat viljan ulos metsämiehen saaliiksi.</p> - -<p>Eikä pysähtynyt Metsolan mieluisain haltiain apu siihenkään, että he -päästivät karjansa ulos ampujan pyydettäväksi. He myös auttoivat häntä -sitä saavuttaessa. Nyyrikki veisti pilkut puihin, rakensi rastit -vaarojen kukkuloille, niin että metsämies osasi juuri sille paikalle, -missä saalista runsaimmalta löytyi. Tuulikki, Tapion tytär, ajoi viljan -ulos piiloista aukeille ahoille. Kuin vilja oli laiska juoksussansa, hän -joudutti sitä koivuisella vitsallaan. Fanipa hän myös kämmenensä -molemmin puolin aidaksi, ett'ei elävät uralta poikkeisi. Jospa he -kuitenkin läksivät syrjään, Tuulikki kaappasi ne korvista tai sarvista -kiinni ja talutti takaisin. Haot kaikki sysäsi hän pois tieltä, katkaisi -vastaan sattuvat puut ja kaatoi aidat, ett'ei mikään olisi kululle -esteenä. Niin-ikään hän laittoi sillat ja portaat vesien, soitten yli, -vieläpä veteli kosken kuohuistakin läpi. Tällä tavoin toi hän viljan -aivan pyytäjän saapuville. Toisin kerroin taas, kuin metsän elävät kovin -arkoja olivat, Tellervo, Tapion toinen tytär, ynnä Mielikki, metsän -emäntä, itsekin tulivat kytkemään ne kiinni, ett'ei pääsisi metsämiehen -likeltä pakenemaan.</p> - -<p>Kesäajoin nähtiin saloilla paitsi Tapiolan karjoja myös ihmisten kesyt -karjat. Navetoissa olivat ne, niinkuin jo tiedämme, yksistään Ukon -suojan alla. Ulkonakin hän ilman impien ja lähdeneitojen avulla piti -huolta heistä. Mutta enimmiten oli tämä hoito kuitenkin metsän -varsinaisten haltiain, Tapion väen, toimena. Mielikki, laveakämmen -karjan eukko, laittoi pisimmät piikansa, parahat palkkalaisensa, -Hongattaren ja Katajattaren, ynnä myös tyttärensä Tellervon sekä -Tuomettaren karjalle paimeniksi. Tellervo suki lehmät sileiksi, ja +<p>Asuntonsa oli Tapiolaisilla suurten soiden takana, Pohjan perillƤ, +jylhimmƤn, korven keskellƤ. SiellƤ kuumoitti <i>Tapio</i>- eli <i>Tuomivaaran</i> +eli <i>LumimƤen</i> etelƤrinteellƤ, keskeltƤ varvikkoa, <i>Metsolan</i> eli +<i>Tapiolan</i> talo, muilla nimillƤ myƶs <i>Havulinnaksi, Lumilinnaksi, +Sarvilinnaksi</i> sanottu. Linnaa seisoi koko kolme vierekkƤin: yksi +puinen, toinen luinen, kolmas kivinen linna. NƤissƤ asuskeli Tapio +vƤkinensƤ, aarteinensa. HƤnen avarassa aitassaan, jonka kulta-avaimet +aina riippuivat renkaassa itse emƤnnƤn vyƶllƤ, seisoi kultaisen kunnaan +keskellƤ, mƤttƤƤn pƤƤllƤ, metinen amme, hapata hihitellen. Toisten +taruin mukaan oli taas siinƤ kannellinen arkku eli lipas, tƤynnƤ simaa +eli mettƤ, Tapiolan makeata olutta. SiitƤpƤ olikin Mielikki liikanimensƤ +Simanter saanut, kuin hƤnellƤ oli siman lƤhde hallussaan. Tapiolan +suurinna rikkautena oli kuitenkin hƤnen karjansa, metsƤn moninaiset +elƤvƤt ja linnut.</p> + +<p>Kaikkinapa aikoina ja kaikille pyytƤjille ei metsƤn viljaa suotukaan. +VƤlistƤ nukkui metsƤn emƤntƤ kaiken pƤivƤƤ, eikƤ viitsinytkƤƤn nousta +aittaansa avaamaan. Taikka jos istuikin valvehella, niin istui hƤn +kaiken vƤkensƤ kanssa arkipaidoissa, ryvenneissƤ ryysyissƤ, kaskivirsut +jaloissa. Muotonsakin oli musta, pesemƤtƶin, koko katsanto kamala. SillƤ +ne nƤyttivƤt tulijalle, ett'ei hƤn ollut heille suotu vieras.</p> + +<p>Toista aivan oli, kuin metsƤƤn astui tarkka joutsen jƤnnittƤjƤ, rivakka +suksimies, joka osasi hiihtƤƤ salon impien iloksi, metsƤn emƤnnƤn +mieliksi. VielƤ enemmƤn tervetullut oli hƤn jos paitsi sitƤ myƶs taisi +laulaa mahtavat loihtulaulut ja hyvillƤ antimilla taivuttaa puoleensa +metsƤn haltiain mielet. MetsƤn piika pikkarainen silloin kohta alkoi +soittaa simapilliƤƤn, kunne sai metsƤn emƤnnƤn herƤtetyksi unesta. TƤmƤ +nousi kiireesti ja puki pƤƤlleen parahat pyhƤpukunsa, oikein antipaidat, +onnihameet. KƤsiinsƤ hƤn pani kultakƤƤreet, sormiinsa kultasormukset, +pƤƤhƤnsƤ kultapƤtineet, korviinsa kultarenkaat, kaulaansa heleƤt helmet. +Samaten muu Tapion vƤki kaikki kullassa kuhisi, hopeassa hohti. Jopa +metsƤkin pyhƤvaatteisiin puettiin: haavat haljakkoihin, lepƤt +lempihameisiin, hongat hopeavƶihin, koivut kultakukkasiin; kuiviin +kantoihinkin ripustettiin kultakalkkaroita. Koko metsƤƤn levisi samassa +makein siman haju. Tapion vƤki nƤytti itsensƤ tƤllƤ lailla ensin, istuen +komeimmassa linnassaan, joka oli kivestƤ, kultaisilla ovilla varustettu +ja kuusi kultaista ikkunaa joka kulmanteella. Sitten he riensivƤt +aukaisemaan aittansa ja laskivat viljan ulos metsƤmiehen saaliiksi.</p> + +<p>EikƤ pysƤhtynyt Metsolan mieluisain haltiain apu siihenkƤƤn, ettƤ he +pƤƤstivƤt karjansa ulos ampujan pyydettƤvƤksi. He myƶs auttoivat hƤntƤ +sitƤ saavuttaessa. Nyyrikki veisti pilkut puihin, rakensi rastit +vaarojen kukkuloille, niin ettƤ metsƤmies osasi juuri sille paikalle, +missƤ saalista runsaimmalta lƶytyi. Tuulikki, Tapion tytƤr, ajoi viljan +ulos piiloista aukeille ahoille. Kuin vilja oli laiska juoksussansa, hƤn +joudutti sitƤ koivuisella vitsallaan. Fanipa hƤn myƶs kƤmmenensƤ +molemmin puolin aidaksi, ett'ei elƤvƤt uralta poikkeisi. Jospa he +kuitenkin lƤksivƤt syrjƤƤn, Tuulikki kaappasi ne korvista tai sarvista +kiinni ja talutti takaisin. Haot kaikki sysƤsi hƤn pois tieltƤ, katkaisi +vastaan sattuvat puut ja kaatoi aidat, ett'ei mikƤƤn olisi kululle +esteenƤ. Niin-ikƤƤn hƤn laittoi sillat ja portaat vesien, soitten yli, +vielƤpƤ veteli kosken kuohuistakin lƤpi. TƤllƤ tavoin toi hƤn viljan +aivan pyytƤjƤn saapuville. Toisin kerroin taas, kuin metsƤn elƤvƤt kovin +arkoja olivat, Tellervo, Tapion toinen tytƤr, ynnƤ Mielikki, metsƤn +emƤntƤ, itsekin tulivat kytkemƤƤn ne kiinni, ett'ei pƤƤsisi metsƤmiehen +likeltƤ pakenemaan.</p> + +<p>KesƤajoin nƤhtiin saloilla paitsi Tapiolan karjoja myƶs ihmisten kesyt +karjat. Navetoissa olivat ne, niinkuin jo tiedƤmme, yksistƤƤn Ukon +suojan alla. Ulkonakin hƤn ilman impien ja lƤhdeneitojen avulla piti +huolta heistƤ. Mutta enimmiten oli tƤmƤ hoito kuitenkin metsƤn +varsinaisten haltiain, Tapion vƤen, toimena. Mielikki, laveakƤmmen +karjan eukko, laittoi pisimmƤt piikansa, parahat palkkalaisensa, +Hongattaren ja Katajattaren, ynnƤ myƶs tyttƤrensƤ Tellervon sekƤ +Tuomettaren karjalle paimeniksi. Tellervo suki lehmƤt sileiksi, ja saattoi ne illalla takaisin taloon, maitolampi lautasilla. Nyyrikki -latoi petäjät latvoinensa, pisti pitkät kuuset portaiksi veteliin -paikkoihin, ett'ei karja niihin uppoutuisi. Jospa ei karja itsestään +latoi petƤjƤt latvoinensa, pisti pitkƤt kuuset portaiksi veteliin +paikkoihin, ett'ei karja niihin uppoutuisi. Jospa ei karja itsestƤƤn kotihin mennyt, Pihlajatar ja Katajatar katkoivat koivuvitsat ja ajoivat -sen odottelevan emännän luokse. Itse Tapio ukko, sillä aikaa kuin lehmät +sen odottelevan emƤnnƤn luokse. Itse Tapio ukko, sillƤ aikaa kuin lehmƤt saloa samoelivat, pani koirillensa (karhuille ja susille) sieraimiin -sienet, ett'ei heille tuntuisi karjan haisu. Samaten sitoi hän heiltä -silmät umpeen, kääri korvat, ett'eivät mitään näkisi eikä kuulisi, mistä +sienet, ett'ei heille tuntuisi karjan haisu. Samaten sitoi hƤn heiltƤ +silmƤt umpeen, kƤƤri korvat, ett'eivƤt mitƤƤn nƤkisi eikƤ kuulisi, mistƤ paha himo voi nousta. Jospa he kuitenkin olivat karjasta tiedon saaneet, -hän vei ne kokonaan pois, kätki koloihin, kytki kiinni hopeisilla +hƤn vei ne kokonaan pois, kƤtki koloihin, kytki kiinni hopeisilla hihnoilla ja sitoi kuonot vaskisilla tai rautaisilla turpasuitsilla.</p> -<p>Näin kertovat vanhat runot Tapion väestä. Toiset tarut ja pakanuuden -ajasta vielä säilyneet taikatemput mainitsevat sitä vastaan karjan ja -myös peltojen haltiaksi <i>Kekrin</i> eli <i>Köyrin</i>. Oliko tämä Kekri sama -kuin Tapio, vai lieneekö se, niinkuin luultavammalle näyttää, itse -taivaan Ukon liikanimiä, sitä ei nykyänsä vielä voi varmaan päättää.</p> +<p>NƤin kertovat vanhat runot Tapion vƤestƤ. Toiset tarut ja pakanuuden +ajasta vielƤ sƤilyneet taikatemput mainitsevat sitƤ vastaan karjan ja +myƶs peltojen haltiaksi <i>Kekrin</i> eli <i>Kƶyrin</i>. Oliko tƤmƤ Kekri sama +kuin Tapio, vai lieneekƶ se, niinkuin luultavammalle nƤyttƤƤ, itse +taivaan Ukon liikanimiƤ, sitƤ ei nykyƤnsƤ vielƤ voi varmaan pƤƤttƤƤ.</p> <p><i>Krohn</i>.</p> @@ -1422,129 +1385,129 @@ taivaan Ukon liikanimiä, sitä ei nykyänsä vielä voi varmaan päättää.</p> <hr class="chap" /> -<h3>13. Hämähäkki.</h3> +<h3>13. HƤmƤhƤkki.</h3> -<p>Lahden kartanossa kävi kerran kesällä vanha kersantti, joka oli +<p>Lahden kartanossa kƤvi kerran kesƤllƤ vanha kersantti, joka oli kaukaista sukua herralle taikka rouvalle, en muista oikein, kummalle. -Hän viipyi siinä silloin useampia viikkoja heinäajasta syyspuoleen, ja -tuli koko kartanon väelle hyvin merkilliseksi sen kautta, että hän aina -useampia päiviä ennen sanoi seuraavan ilmanlaadun. Minä olin siinä -luulossa, hänen viisautensa tulevan siitä herran kammarin seinällä -riippuvasta klasisesta ilmapuntarista, jonka luonnon ja ilmoitukset hän +HƤn viipyi siinƤ silloin useampia viikkoja heinƤajasta syyspuoleen, ja +tuli koko kartanon vƤelle hyvin merkilliseksi sen kautta, ettƤ hƤn aina +useampia pƤiviƤ ennen sanoi seuraavan ilmanlaadun. MinƤ olin siinƤ +luulossa, hƤnen viisautensa tulevan siitƤ herran kammarin seinƤllƤ +riippuvasta klasisesta ilmapuntarista, jonka luonnon ja ilmoitukset hƤn muka tajuaisi paremmin kuin herra itse; mutta niin se ei kuitenkaan -ollut. Kuin minä muutamana pyhäiltana rohkenin kysyä häntä siitä, -vastasi hän: "minulla ei ole parempaa ilmapuntaria, eikä tarkempaa -säiden ennustajaa kuin yksi hämähäkki tuolla pihan puolella nurkalla; -jos tahdot tulla kanssani, niin minä siitä paikalla sanon, minkälainen -ilma meille näinä ensi päivinä on tuleva."</p> - -<p>Me menimme, ja hän osoitti minulle tavallisen hämähäkin, keskinkertaista -suuruutta. "Näetkö tuota", sanoi kersantti, "kuinka se nyt asuu pesänsä -suulla, juurikuin sisälle menemässä? Kuin se sillä tavoin on, niin on -siitä vissi merkki, että päivän, kahden, päästä tulee sade, niinkuin -meillä nytkin on huomenna sade, koska hämähäkki on juuri pesänsä suulla; -jos hän olisi vähän ulompana, niin sade tulisi vasta ylihuomenna, ja -hänen vieläkin ulompana ollessaan, mutta kuitenkin pesään päin, ikäskuin -yrittämäisillään sinne lähteä, emme taitaisi vielä ylihuomennakaan, vaan -vasta keskiviikkona, sadetta odottaa. Jos nyt tahdot silmällä pitää -hämähäkkiä, niin näet, kuinka hän huomenna juuri ennen sateen tuloa -vetäypi sisään pesäänsä. Jos hän ei kuitenkaan menisi kokonansa sisään, -vaan peräpuoli jäisi ulkopuolelle, niin sateista ilmaa ei tulisi -kestämään päälle kahden taikka kolmen päivän, mutta jos hän menee aivan -näkymättömiin, niin kehnot, sateiset ilmat eivät mene niin pian ohitse, -ja jos hän sisään mentyänsä vielä päälle päätteeksi kokoaa eli kutoo -pesänsä suun kiinni, niin tiettävästi seuraa myrskyiset ja syksyisellä -ajalla kylmät ilmat, mutta talvella lunta ja pakkaista.</p> - -<p>"Kuin sitte sateisenakin aikana käyt hämähäkkiä toisinaan katsomassa, -niin näet, että hän hyvän ilman edellä tulee etumaisilla jaloillansa -pesänsä suulle, ja mitä paremmaksi ilma tulee, sitä ulommaksi siirtää -hän jalkojansa, kunnes itsekin, ilman oikein hyväksi tullessa, puolella -ruumiillansa seisoo ulkopuolella. Kuin hämähäkki on ulkona verkkojansa +ollut. Kuin minƤ muutamana pyhƤiltana rohkenin kysyƤ hƤntƤ siitƤ, +vastasi hƤn: "minulla ei ole parempaa ilmapuntaria, eikƤ tarkempaa +sƤiden ennustajaa kuin yksi hƤmƤhƤkki tuolla pihan puolella nurkalla; +jos tahdot tulla kanssani, niin minƤ siitƤ paikalla sanon, minkƤlainen +ilma meille nƤinƤ ensi pƤivinƤ on tuleva."</p> + +<p>Me menimme, ja hƤn osoitti minulle tavallisen hƤmƤhƤkin, keskinkertaista +suuruutta. "NƤetkƶ tuota", sanoi kersantti, "kuinka se nyt asuu pesƤnsƤ +suulla, juurikuin sisƤlle menemƤssƤ? Kuin se sillƤ tavoin on, niin on +siitƤ vissi merkki, ettƤ pƤivƤn, kahden, pƤƤstƤ tulee sade, niinkuin +meillƤ nytkin on huomenna sade, koska hƤmƤhƤkki on juuri pesƤnsƤ suulla; +jos hƤn olisi vƤhƤn ulompana, niin sade tulisi vasta ylihuomenna, ja +hƤnen vielƤkin ulompana ollessaan, mutta kuitenkin pesƤƤn pƤin, ikƤskuin +yrittƤmƤisillƤƤn sinne lƤhteƤ, emme taitaisi vielƤ ylihuomennakaan, vaan +vasta keskiviikkona, sadetta odottaa. Jos nyt tahdot silmƤllƤ pitƤƤ +hƤmƤhƤkkiƤ, niin nƤet, kuinka hƤn huomenna juuri ennen sateen tuloa +vetƤypi sisƤƤn pesƤƤnsƤ. Jos hƤn ei kuitenkaan menisi kokonansa sisƤƤn, +vaan perƤpuoli jƤisi ulkopuolelle, niin sateista ilmaa ei tulisi +kestƤmƤƤn pƤƤlle kahden taikka kolmen pƤivƤn, mutta jos hƤn menee aivan +nƤkymƤttƶmiin, niin kehnot, sateiset ilmat eivƤt mene niin pian ohitse, +ja jos hƤn sisƤƤn mentyƤnsƤ vielƤ pƤƤlle pƤƤtteeksi kokoaa eli kutoo +pesƤnsƤ suun kiinni, niin tiettƤvƤsti seuraa myrskyiset ja syksyisellƤ +ajalla kylmƤt ilmat, mutta talvella lunta ja pakkaista.</p> + +<p>"Kuin sitte sateisenakin aikana kƤyt hƤmƤhƤkkiƤ toisinaan katsomassa, +niin nƤet, ettƤ hƤn hyvƤn ilman edellƤ tulee etumaisilla jaloillansa +pesƤnsƤ suulle, ja mitƤ paremmaksi ilma tulee, sitƤ ulommaksi siirtƤƤ +hƤn jalkojansa, kunnes itsekin, ilman oikein hyvƤksi tullessa, puolella +ruumiillansa seisoo ulkopuolella. Kuin hƤmƤhƤkki on ulkona verkkojansa kutomassa taikka korjaamassa, niin voipi vaikka kuinka suuren veikan -panna, että ilma monta päivää sen jälkeen on kaunis ja selkeä.</p> - -<p>"Ulkoilmassa ovat hämähäkit talvisella ajalla, kuin muutkin itikat, -tainnuksissa, mutta huoneen lämpimässä elävät he samoin kuin kesälläkin, -paitsi että he kutistuvat ja kurttuvat, kuin heillä silloin ei ole -ruokaa. Useampia kuukausia elävät he syömättäkin, niinkuin senkin olen -nähnyt ja tiedän perin vissiksi sanoa, sillä kerran panin syksyllä -Lokakuussa suuren hämähäkin klasiin, ja pidin sitä siellä, rievulla -klasin suun sidottuani, aina toiseen keväimeen asti ilman ruuatta. Se -kyllä hoikkeni ja kouristui kokoon talvella, eikä kutonut sillä ajalla, -mutta keväällä eli se kuin ennenkin.</p> - -<p>"Jos nyt tästä opit tähdelle panemaan hämähäkin eloa ja toimituksia, niin -sen parempaa ilmaklasia et kaipaa, sillä hämähäkki on paljon tarkempi -sään ja ilman tietäjä kuin kaikki ilmaklasit ovatkaan, ja olisi jo -ainoastansa senkin vuoksi hyödyllinen luomus, vaikka sen elämällä -luonnon järjestyksessä kyllä, lienee joku muukin mahtavampi tarkoitus, -jota emme vielä ole käsittämään tulleet, sillä hämähäkkikin on Jumalan -luoma, ja kaikki kappaleet, mitkä Jumala tehnyt on, ovat sangen hyvät.</p> - -<p>"Nyt tulee minun vielä lisätä, ett'ei ilmanlaadun ennustaminen hämähäkin -toimituksista ole minun ilmi saamani ja keksimäni, vaan että se oli eräs -suuri sotaherra, nimeltänsä <i>Qvatremčre Disjonval</i>, joka sen tuli -ensiksi hoksaamaan. Hän oli vuonna 1787 Hollantiin vankeuteen joutunut, -ja 7 vuotta ikävissään Utrechtin linnassa viettäen kokenut aikaansa -huvittaa hämähäkkien elon ja toimitusten tarkkaamalla; ja siitä, mitä -hän oli tullut heistä oppimaan, taisi hän vuonna 1795 muutamia viikkoja -edeltäpäin sanoa veden tavattoman laskeumisen Reini-joessa. Vuonna 1793 -Helmikuun 4:nä päivänä, koska kaikki Hollannin maalla jo luulivat talven -loppuneen, varsinkin kuin päivät olivat erinomattain kauniit ja -lämpimät, ennusti Disjonval suurta ilmanmuutosta, sillä hän havaitsi 3 -hämähäkinverkkoa päälletysten, joista ei ollut päivällä ennen alkuakaan -ollut, ja 5 päivää myöhemmin rupesikin vettä kanavissa riittelemään, -kunnes saman kuun 13:nä päivänä kaikki maavedet olivat umpijäässä ja +panna, ettƤ ilma monta pƤivƤƤ sen jƤlkeen on kaunis ja selkeƤ.</p> + +<p>"Ulkoilmassa ovat hƤmƤhƤkit talvisella ajalla, kuin muutkin itikat, +tainnuksissa, mutta huoneen lƤmpimƤssƤ elƤvƤt he samoin kuin kesƤllƤkin, +paitsi ettƤ he kutistuvat ja kurttuvat, kuin heillƤ silloin ei ole +ruokaa. Useampia kuukausia elƤvƤt he syƶmƤttƤkin, niinkuin senkin olen +nƤhnyt ja tiedƤn perin vissiksi sanoa, sillƤ kerran panin syksyllƤ +Lokakuussa suuren hƤmƤhƤkin klasiin, ja pidin sitƤ siellƤ, rievulla +klasin suun sidottuani, aina toiseen kevƤimeen asti ilman ruuatta. Se +kyllƤ hoikkeni ja kouristui kokoon talvella, eikƤ kutonut sillƤ ajalla, +mutta kevƤƤllƤ eli se kuin ennenkin.</p> + +<p>"Jos nyt tƤstƤ opit tƤhdelle panemaan hƤmƤhƤkin eloa ja toimituksia, niin +sen parempaa ilmaklasia et kaipaa, sillƤ hƤmƤhƤkki on paljon tarkempi +sƤƤn ja ilman tietƤjƤ kuin kaikki ilmaklasit ovatkaan, ja olisi jo +ainoastansa senkin vuoksi hyƶdyllinen luomus, vaikka sen elƤmƤllƤ +luonnon jƤrjestyksessƤ kyllƤ, lienee joku muukin mahtavampi tarkoitus, +jota emme vielƤ ole kƤsittƤmƤƤn tulleet, sillƤ hƤmƤhƤkkikin on Jumalan +luoma, ja kaikki kappaleet, mitkƤ Jumala tehnyt on, ovat sangen hyvƤt.</p> + +<p>"Nyt tulee minun vielƤ lisƤtƤ, ett'ei ilmanlaadun ennustaminen hƤmƤhƤkin +toimituksista ole minun ilmi saamani ja keksimƤni, vaan ettƤ se oli erƤs +suuri sotaherra, nimeltƤnsƤ <i>QvatremĆØre Disjonval</i>, joka sen tuli +ensiksi hoksaamaan. HƤn oli vuonna 1787 Hollantiin vankeuteen joutunut, +ja 7 vuotta ikƤvissƤƤn Utrechtin linnassa viettƤen kokenut aikaansa +huvittaa hƤmƤhƤkkien elon ja toimitusten tarkkaamalla; ja siitƤ, mitƤ +hƤn oli tullut heistƤ oppimaan, taisi hƤn vuonna 1795 muutamia viikkoja +edeltƤpƤin sanoa veden tavattoman laskeumisen Reini-joessa. Vuonna 1793 +Helmikuun 4:nƤ pƤivƤnƤ, koska kaikki Hollannin maalla jo luulivat talven +loppuneen, varsinkin kuin pƤivƤt olivat erinomattain kauniit ja +lƤmpimƤt, ennusti Disjonval suurta ilmanmuutosta, sillƤ hƤn havaitsi 3 +hƤmƤhƤkinverkkoa pƤƤlletysten, joista ei ollut pƤivƤllƤ ennen alkuakaan +ollut, ja 5 pƤivƤƤ myƶhemmin rupesikin vettƤ kanavissa riittelemƤƤn, +kunnes saman kuun 13:nƤ pƤivƤnƤ kaikki maavedet olivat umpijƤƤssƤ ja talvi kovimmallaan.</p> -<p>"Vielä suuremman merkillisyyden saivat hänen hämähäkeistä ottamat -ennustuksensa sodan aikana talvella vuotten 1794 ja 1795 välillä, -jolloin hän niiden kautta saattoi maanmiehensä Ranskalaiset koko -Hollannin maan valloittamaan, jolla keinoin myös itse pääsi -vankeudestansa vapaaksi. Syksyllä edellämainittuna vuotena tiesi hän -ennustaa, niin kylmän talven tulevan, että kaikkein jokein ja kanavain -jäitä pitäisi taidettaman hevosilla kulkea, joka Hollannissa ylen -harvoin tapahtuu. Eikä se nytkään Joulukuun alulla siltä näyttänyt, kuin -olisi hänen ennustuksensa toteutunut, jonka tähden Ranskalaiset jo +<p>"VielƤ suuremman merkillisyyden saivat hƤnen hƤmƤhƤkeistƤ ottamat +ennustuksensa sodan aikana talvella vuotten 1794 ja 1795 vƤlillƤ, +jolloin hƤn niiden kautta saattoi maanmiehensƤ Ranskalaiset koko +Hollannin maan valloittamaan, jolla keinoin myƶs itse pƤƤsi +vankeudestansa vapaaksi. SyksyllƤ edellƤmainittuna vuotena tiesi hƤn +ennustaa, niin kylmƤn talven tulevan, ettƤ kaikkein jokein ja kanavain +jƤitƤ pitƤisi taidettaman hevosilla kulkea, joka Hollannissa ylen +harvoin tapahtuu. EikƤ se nytkƤƤn Joulukuun alulla siltƤ nƤyttƤnyt, kuin +olisi hƤnen ennustuksensa toteutunut, jonka tƤhden Ranskalaiset jo rupesivat rauhantekoa Hollantilaisten kanssa tuumaamaan. Ennenkuin -siitä tuli mitään valmista, sai Disjonval salaa laitetuksi sanan -Ranskalaisille, että hämähäkit kerkeämättä ja erinomattain uutterasti -kutoivat verkkojansa monin kerroin, jonka tähden ei suinkaan tarvitsisi -odottaa päälle kahden viikon, ennenkuin kova pakkanen olisi käsissä. -Ranskalaiset uskoivatkin hänen ennustuksensa, luopuivat rauhanteosta, ja -jo ennen Joulukuun loppua tuli niin kova pakkanen, että he 29:nä päivänä +siitƤ tuli mitƤƤn valmista, sai Disjonval salaa laitetuksi sanan +Ranskalaisille, ettƤ hƤmƤhƤkit kerkeƤmƤttƤ ja erinomattain uutterasti +kutoivat verkkojansa monin kerroin, jonka tƤhden ei suinkaan tarvitsisi +odottaa pƤƤlle kahden viikon, ennenkuin kova pakkanen olisi kƤsissƤ. +Ranskalaiset uskoivatkin hƤnen ennustuksensa, luopuivat rauhanteosta, ja +jo ennen Joulukuun loppua tuli niin kova pakkanen, ettƤ he 29:nƤ pƤivƤnƤ taisivat Waalijoen yli hevosilla ajaa. Mutta kuin pari viikkoa -jälkeenpäin vesi jokiloissa alkoi kohota ja tulla samaskaiseksi, -luultiin ilman jälleen lauhtuvan ja Ranskalaisia hätyyttävän, jos eivät -sitä ennen rientäisi maasta pois. Sentähden lähetti Disjonval jälleen -uuden sanan heille, pakkasen ennen kolmea vuorokautta vielä kovemmaksi -tulevan, ja siinäkin hämähäkit eivät pettäneet häntä. Kolmannella -päivällä tuli kylmä tuuli ja päivällä jälkeen semmoinen pakkanen, että -Ranskalaiset kulkivat jäätä myöten yli Reini-joen Utrechtiin ja +jƤlkeenpƤin vesi jokiloissa alkoi kohota ja tulla samaskaiseksi, +luultiin ilman jƤlleen lauhtuvan ja Ranskalaisia hƤtyyttƤvƤn, jos eivƤt +sitƤ ennen rientƤisi maasta pois. SentƤhden lƤhetti Disjonval jƤlleen +uuden sanan heille, pakkasen ennen kolmea vuorokautta vielƤ kovemmaksi +tulevan, ja siinƤkin hƤmƤhƤkit eivƤt pettƤneet hƤntƤ. Kolmannella +pƤivƤllƤ tuli kylmƤ tuuli ja pƤivƤllƤ jƤlkeen semmoinen pakkanen, ettƤ +Ranskalaiset kulkivat jƤƤtƤ myƶten yli Reini-joen Utrechtiin ja vapauttivat Disjonvalin samassa kuin valloittivat linnankin. Viisi -päivää myöhemmin tuli ilma taas niin lauhaksi eli leudoksi, että -ranskalaisia kenraaleja rupesi peloittamaan, mitenkä saisivat sata -tuhatta sotamiestänsä säilytetyksi Hollannin maassa, sillä heille ei -ollut vielä ennättänyt täyttä ampuvärkkiä tulla. Mutta silloinkin tiesi -Disjonval heitä hämähäkeistänsä lohduttaa ja rohkaista uuden pakkasen -sanomalla, joka ei kauan viipynytkään tulemasta, ja jota seurasi koko -Hollannin maan valloittaminen ja sen joutuminen Ranskalaisten käsiin. -Tästä kertomuksestani huokeasti ymmärtänet senkin, kuinka pienillä +pƤivƤƤ myƶhemmin tuli ilma taas niin lauhaksi eli leudoksi, ettƤ +ranskalaisia kenraaleja rupesi peloittamaan, mitenkƤ saisivat sata +tuhatta sotamiestƤnsƤ sƤilytetyksi Hollannin maassa, sillƤ heille ei +ollut vielƤ ennƤttƤnyt tƤyttƤ ampuvƤrkkiƤ tulla. Mutta silloinkin tiesi +Disjonval heitƤ hƤmƤhƤkeistƤnsƤ lohduttaa ja rohkaista uuden pakkasen +sanomalla, joka ei kauan viipynytkƤƤn tulemasta, ja jota seurasi koko +Hollannin maan valloittaminen ja sen joutuminen Ranskalaisten kƤsiin. +TƤstƤ kertomuksestani huokeasti ymmƤrtƤnet senkin, kuinka pienillƤ seikoilla usein on suuri vaikutus: jos Disjonval ei olisi vangiksi -joutunut, niin arvattavasti hän ei olisi oppinut hämähäkeistä tulevan -ilman laatua tietämään, ja ilman sitä tiedotta, jonka hän lähetti -Ranskalaisille, olisi sota jo ensi alussansa rauhanteolla päättynyt, ja -Hollanti jäänyt valloittamatta.</p> - -<p>"Jos muuten mielesi tekee ruveta hämähäkkejä ilmanennustajina pitämään, -niin on parasta, että itse pitemmän ajan otat vaarin heidän olostansa ja -toimituksistansa kuin myöskin tulevasta ilmanlaadusta; ainoastansa sillä -tavoin totut sukkelasti seuraavan ilman heistä tietämään; niin kaiketi +joutunut, niin arvattavasti hƤn ei olisi oppinut hƤmƤhƤkeistƤ tulevan +ilman laatua tietƤmƤƤn, ja ilman sitƤ tiedotta, jonka hƤn lƤhetti +Ranskalaisille, olisi sota jo ensi alussansa rauhanteolla pƤƤttynyt, ja +Hollanti jƤƤnyt valloittamatta.</p> + +<p>"Jos muuten mielesi tekee ruveta hƤmƤhƤkkejƤ ilmanennustajina pitƤmƤƤn, +niin on parasta, ettƤ itse pitemmƤn ajan otat vaarin heidƤn olostansa ja +toimituksistansa kuin myƶskin tulevasta ilmanlaadusta; ainoastansa sillƤ +tavoin totut sukkelasti seuraavan ilman heistƤ tietƤmƤƤn; niin kaiketi itse olen tottunut."</p> -<p><i>Lönnrot</i> (Oulun Wiikko-Sanomissa v. 1853).</p> +<p><i>Lƶnnrot</i> (Oulun Wiikko-Sanomissa v. 1853).</p> @@ -1555,22 +1518,22 @@ itse olen tottunut."</p> <p>1. Hepo juoksi, ohjat seisoi, kaikki valjahat vapisi?</p> -<p>2. Isä ilman syntymättä, pojat kyydillä ajavat?</p> +<p>2. IsƤ ilman syntymƤttƤ, pojat kyydillƤ ajavat?</p> -<p>3. Kaksi kultaista käkeä, yli orren tappelevat?</p> +<p>3. Kaksi kultaista kƤkeƤ, yli orren tappelevat?</p> <p>4. Lehtoon ei mahdu suureenkaan, peltoon mahtuu pieneenkin?</p> -<p>5. Mies metsään menee, sata seivästä seljässä?</p> +<p>5. Mies metsƤƤn menee, sata seivƤstƤ seljƤssƤ?</p> -<p>6. Niemi, niemi, saari, saari, saaressa sata pesää, muna kussakin -pesässä?</p> +<p>6. Niemi, niemi, saari, saari, saaressa sata pesƤƤ, muna kussakin +pesƤssƤ?</p> -<p>7. Paita alla, iho päällä, paidan päästä päivä paistaa?</p> +<p>7. Paita alla, iho pƤƤllƤ, paidan pƤƤstƤ pƤivƤ paistaa?</p> -<p><i>Arvoitusten sanat</i>. 1. Virta rantoinensa. 2. Heinäsuova eli Pieles ja -korret. 3. Silmät päässä. 4. Hara, Karhi, t. Äjes. 5. Sika. 6. Kaalimaa, -t. Naurismaa, t. Potaattimaa. 7. Kynttilä ja valkea päässä.</p> +<p><i>Arvoitusten sanat</i>. 1. Virta rantoinensa. 2. HeinƤsuova eli Pieles ja +korret. 3. SilmƤt pƤƤssƤ. 4. Hara, Karhi, t. Ćjes. 5. Sika. 6. Kaalimaa, +t. Naurismaa, t. Potaattimaa. 7. KynttilƤ ja valkea pƤƤssƤ.</p> @@ -1579,112 +1542,112 @@ t. Naurismaa, t. Potaattimaa. 7. Kynttilä ja valkea päässä.</p> <h3>15. Piispa Maunu Tavast.</h3> -<p>Kolmentoista virstan päässä Turusta on peninkulmaa pitkä ja puolta leveä -saari, nimeltä <i>Kuusisto</i>. Sen itäkulmalla on kumpuinen niemi, joka -muinoin oli luotona, ja kummulla näkyy kaksi seinänrauniota pystyssä -ynnä suuri joukko lohkareita hajallansa maassa. Nämät seinät ja -lohkareet ovat ainoat jäännökset Suomen katoolisten piispain mainiosta +<p>Kolmentoista virstan pƤƤssƤ Turusta on peninkulmaa pitkƤ ja puolta leveƤ +saari, nimeltƤ <i>Kuusisto</i>. Sen itƤkulmalla on kumpuinen niemi, joka +muinoin oli luotona, ja kummulla nƤkyy kaksi seinƤnrauniota pystyssƤ +ynnƤ suuri joukko lohkareita hajallansa maassa. NƤmƤt seinƤt ja +lohkareet ovat ainoat jƤƤnnƶkset Suomen katoolisten piispain mainiosta <i>Kuusiston linnasta</i>, jossa he muinoin istuivat mahtavana ja loistavana, -ja jonka muurit heillä monta kertaa olivat turvana, veristen Wenäläisten -tai julmain Juuttein hävitellessä maata. — Kuusistossa oli Turun +ja jonka muurit heillƤ monta kertaa olivat turvana, veristen WenƤlƤisten +tai julmain Juuttein hƤvitellessƤ maata. — Kuusistossa oli Turun piispoilla ollut kartano aina noin vuodesta 1300 asti vaan itse -kivilinna tornineen siihen rakennettiin vasta myöhemmin.</p> +kivilinna tornineen siihen rakennettiin vasta myƶhemmin.</p> <p>Silloin oli Turun hiipan kantajana <i>Maunu Olavinpoika Tavast</i>, kaikista -Suomen katoolisista piispoista kuuluisin, josta eräs muinainen -historioitsija mainitsee, hänen olleen jalon (magnus) ei ainoasti -nimeltään, vaan myös teoiltaan. — Maunu oli syntynyt v. 1357 Alasjoen -(nyt Tavastilan) kartanossa Mynämäen pitäjää. Hän oli siis Suomalainen +Suomen katoolisista piispoista kuuluisin, josta erƤs muinainen +historioitsija mainitsee, hƤnen olleen jalon (magnus) ei ainoasti +nimeltƤƤn, vaan myƶs teoiltaan. — Maunu oli syntynyt v. 1357 Alasjoen +(nyt Tavastilan) kartanossa MynƤmƤen pitƤjƤƤ. HƤn oli siis Suomalainen syntyisin, niinkuin kaikki muutkin Turun piispat aina 14:n vuosisadan -lopusta 16:n keskipaikoille asti. Samaten oli hän, niinkuin nimestä sopi -päättää, sukuperäisin oman maamme kasvattama. Tavastit olivat Suomen +lopusta 16:n keskipaikoille asti. Samaten oli hƤn, niinkuin nimestƤ sopi +pƤƤttƤƤ, sukuperƤisin oman maamme kasvattama. Tavastit olivat Suomen vanhimpia aatelissukuja ja siihen aikaan kaikkein mahtavimpia, rikkaimpia.</p> -<p>Suurisukuisella nuorukaisella oli silloin kaksi tietä tarjona: taikka -rupesi hän ritariksi eli sotaherraksi, taikka antoi päänsä keritä ja -vihkiä itsensä papiksi. Kumpikin tie taisi saattaa mainioksi ja +<p>Suurisukuisella nuorukaisella oli silloin kaksi tietƤ tarjona: taikka +rupesi hƤn ritariksi eli sotaherraksi, taikka antoi pƤƤnsƤ keritƤ ja +vihkiƤ itsensƤ papiksi. Kumpikin tie taisi saattaa mainioksi ja mahtavaksi. Josko ei katsottukaan oikein sopivaksi korkeavirkaiselle -pappis-miehelle pyytää sankarin nimen sotatantereella, niin oli hän +pappis-miehelle pyytƤƤ sankarin nimen sotatantereella, niin oli hƤn kuitenkin kuninkaan neuvokunnassa ritarin vertainen ja taisi -hengellisellä voimallansa saada ylpeimmänkin herran niskat nöyrtymään. -Maunu Tavast valitsi jälkimäisen tien. Kotimaassa koulut käytyään, läksi -hän ulkomaille oppiansa lisäämään ja sai maisterin arvon silloin -maailman mainiossa Pragin yliopistossa Bööminmaalla. Sitten oli hän +hengellisellƤ voimallansa saada ylpeimmƤnkin herran niskat nƶyrtymƤƤn. +Maunu Tavast valitsi jƤlkimƤisen tien. Kotimaassa koulut kƤytyƤƤn, lƤksi +hƤn ulkomaille oppiansa lisƤƤmƤƤn ja sai maisterin arvon silloin +maailman mainiossa Pragin yliopistossa Bƶƶminmaalla. Sitten oli hƤn jonkun aikaa kanslerina silloisella Tanskan, Norjan ja Ruotsin -yhteisellä kuninkaalla, Eerikki Pommerilaisella, jonka suureen suosioon -hän sitten tuli ja aina edelleenkin pysyi. Sieltä kutsuttiin hän +yhteisellƤ kuninkaalla, Eerikki Pommerilaisella, jonka suureen suosioon +hƤn sitten tuli ja aina edelleenkin pysyi. SieltƤ kutsuttiin hƤn arkkidiakoniksi Turkuun, jossa virassa jo oli v. 1410, jos ei ennen, -vaikk'ei siitä ole tietoa. V. 1412 kuoli Turussa piispa <i>Bero Balk</i>, ja -hänen jälkeensä valitsi nyt Turun tuomiokapituli arkkidiakoninsa Maunu -Tavastin. Tämä läksi tavan mukaan Roomaan paavilta vaalin vahvistusta -saamaan, viipyi palatessaan koko talven Pariisissa ja kävi sitten -Tanskanmaalla suosijansa Eerikki kuninkaan luona, joka hänen suurella +vaikk'ei siitƤ ole tietoa. V. 1412 kuoli Turussa piispa <i>Bero Balk</i>, ja +hƤnen jƤlkeensƤ valitsi nyt Turun tuomiokapituli arkkidiakoninsa Maunu +Tavastin. TƤmƤ lƤksi tavan mukaan Roomaan paavilta vaalin vahvistusta +saamaan, viipyi palatessaan koko talven Pariisissa ja kƤvi sitten +Tanskanmaalla suosijansa Eerikki kuninkaan luona, joka hƤnen suurella kunnioituksella vastaanotti ja runsailla armonosoitteilla lahjoitti.</p> -<p>Piispantoimissaan oli Maunu hyvän ja uskollisen kirkon paimenen -esikuvana. Hänen aikanansa olivat ylimalkaan piispain ja muiden +<p>Piispantoimissaan oli Maunu hyvƤn ja uskollisen kirkon paimenen +esikuvana. HƤnen aikanansa olivat ylimalkaan piispain ja muiden kirkkoylimysten tavat pahasti turmeltuneena. Suurilla tuloillansa he -elivät ylellisesti, juoden ja mässäten, olivat ahneita, röykkeitä, -vallanhimoisia, ja väärinkäyttivät hengellistä valtaansa maallisten -etuinsa edistämiseksi. Mutta Maunu piispa piti ihan toisellaista elämää. -Hänen tapansa olivat yksinkertaiset ja puhtaat, ylellisyyttä hän ei -suvainnut, vaan käytti saataviansa aina kirkon ja puutteenalaisten -hyväksi. Kaikissa hänen kartanoissaan elätettiin suuri joukko köyhiä ja -vaivaisia, sokeita ja rampoja. Myöskin laitettiin hänen aikanaan -hospitali niitä onnettomia varten, jotka spitalitautia sairastivat. — -Valtaansa ja voimaansa hän ei käyttänyt yksityiseksi hyödykseen, vaan -pyysi sillä aina auttaa Ruotsin valtakuntaa ja varsinkin omaa kansaansa, -jolle hän, niinkuin vasta saamme nähdä, monasti hankki helpoitusta -raskaista kuormista sekä suojaa sortoa ja polkemista vastaan. — -Papistonsa tavoista ja toimista piti hän myöskin tarkan vaarin ja kävi -itse syrjäisimmissäkin paikkakunnissa piispankäräjiä pitämässä. Sitä -tehden täytyi hänen monta vaivaa ja vaaraa nähdä; sillä tiet, missä -niitä olikaan, olivat enimmiten vaan ratsain kuljettavia polkuja. -Sentähden kuljettiin, missä vaan oli mahdollista, järviä ja jokia -pitkin, koskipaikoissa ja kannaksissa kantaen venettä maata myöten, -taikka säästettiin matkat talveksi, jolloin lumihanki oli sileänä tienä. -Suur-Savosta (nykyisestä Mikkelistä) Sysmään matkustaessaan täytyi -piispan kerta viettää yönsä salolla, taivaan kannen alla, sillä koko -sillä välillä ei vielä ollut yhtään ainoata taloa. Mutta sitten -rakennutti piispa siihen paikkaan, Wahvajärven rannalle nykyisessä -Hirvensalmen pitäjässä, uudistalon, jossa olisi suojaa vastaisille +elivƤt ylellisesti, juoden ja mƤssƤten, olivat ahneita, rƶykkeitƤ, +vallanhimoisia, ja vƤƤrinkƤyttivƤt hengellistƤ valtaansa maallisten +etuinsa edistƤmiseksi. Mutta Maunu piispa piti ihan toisellaista elƤmƤƤ. +HƤnen tapansa olivat yksinkertaiset ja puhtaat, ylellisyyttƤ hƤn ei +suvainnut, vaan kƤytti saataviansa aina kirkon ja puutteenalaisten +hyvƤksi. Kaikissa hƤnen kartanoissaan elƤtettiin suuri joukko kƶyhiƤ ja +vaivaisia, sokeita ja rampoja. Myƶskin laitettiin hƤnen aikanaan +hospitali niitƤ onnettomia varten, jotka spitalitautia sairastivat. — +Valtaansa ja voimaansa hƤn ei kƤyttƤnyt yksityiseksi hyƶdykseen, vaan +pyysi sillƤ aina auttaa Ruotsin valtakuntaa ja varsinkin omaa kansaansa, +jolle hƤn, niinkuin vasta saamme nƤhdƤ, monasti hankki helpoitusta +raskaista kuormista sekƤ suojaa sortoa ja polkemista vastaan. — +Papistonsa tavoista ja toimista piti hƤn myƶskin tarkan vaarin ja kƤvi +itse syrjƤisimmissƤkin paikkakunnissa piispankƤrƤjiƤ pitƤmƤssƤ. SitƤ +tehden tƤytyi hƤnen monta vaivaa ja vaaraa nƤhdƤ; sillƤ tiet, missƤ +niitƤ olikaan, olivat enimmiten vaan ratsain kuljettavia polkuja. +SentƤhden kuljettiin, missƤ vaan oli mahdollista, jƤrviƤ ja jokia +pitkin, koskipaikoissa ja kannaksissa kantaen venettƤ maata myƶten, +taikka sƤƤstettiin matkat talveksi, jolloin lumihanki oli sileƤnƤ tienƤ. +Suur-Savosta (nykyisestƤ MikkelistƤ) SysmƤƤn matkustaessaan tƤytyi +piispan kerta viettƤƤ yƶnsƤ salolla, taivaan kannen alla, sillƤ koko +sillƤ vƤlillƤ ei vielƤ ollut yhtƤƤn ainoata taloa. Mutta sitten +rakennutti piispa siihen paikkaan, WahvajƤrven rannalle nykyisessƤ +Hirvensalmen pitƤjƤssƤ, uudistalon, jossa olisi suojaa vastaisille matkaajoille.</p> -<p>Kuinka Maunu piispa kirkkoja rakenteli ja koristeli ynnä -jumalanpalveluksen loistoa enensi, siitä tulee puhuttavaksi toisessa -luvussa. Mutta nyt on ensiksi vielä kerrottava muutamista muista -ansioista, jotka olivat sangen suuret hänen aikalaistensa ja -uskolaistensa silmissä. Katoolin uskon mukaan piti määrätyt päivät joka -viikko ja välin koko viikkokaudet yhtä mittaa <i>paastota</i>, s.o. olla -lihaa ja muuta rasvaista ruokaa (arkiruokaa) syömättä, ja tyytyä kalaan -sekä kaaliksiin. Aika-ajoinpa ei saatu mitään muuta nauttia kuin ainoasti -leipää veden kanssa. Paitsi tätä kidutettiin lihaansa jouhista -kudotuilla paidoilla, kovilla vuoteilla ja välistä pieksemiselläkin, -joksi käytettiin monisiimaista, väkäraudoilla varustettua ruoskaa. -Tuskin lienee epäilemistäkään, että Maunu piispa näitä uskonharjoituksia -tarkoin täytti, vaikk'ei siitä meille erikseen ole jäänyt mainetta. Sitä -vastaan häntä nimenomaan siitä kiitetään, kuin oli niin ahkera ja harras +<p>Kuinka Maunu piispa kirkkoja rakenteli ja koristeli ynnƤ +jumalanpalveluksen loistoa enensi, siitƤ tulee puhuttavaksi toisessa +luvussa. Mutta nyt on ensiksi vielƤ kerrottava muutamista muista +ansioista, jotka olivat sangen suuret hƤnen aikalaistensa ja +uskolaistensa silmissƤ. Katoolin uskon mukaan piti mƤƤrƤtyt pƤivƤt joka +viikko ja vƤlin koko viikkokaudet yhtƤ mittaa <i>paastota</i>, s.o. olla +lihaa ja muuta rasvaista ruokaa (arkiruokaa) syƶmƤttƤ, ja tyytyƤ kalaan +sekƤ kaaliksiin. Aika-ajoinpa ei saatu mitƤƤn muuta nauttia kuin ainoasti +leipƤƤ veden kanssa. Paitsi tƤtƤ kidutettiin lihaansa jouhista +kudotuilla paidoilla, kovilla vuoteilla ja vƤlistƤ pieksemisellƤkin, +joksi kƤytettiin monisiimaista, vƤkƤraudoilla varustettua ruoskaa. +Tuskin lienee epƤilemistƤkƤƤn, ettƤ Maunu piispa nƤitƤ uskonharjoituksia +tarkoin tƤytti, vaikk'ei siitƤ meille erikseen ole jƤƤnyt mainetta. SitƤ +vastaan hƤntƤ nimenomaan siitƤ kiitetƤƤn, kuin oli niin ahkera ja harras uskonsa vaatimissa alinomaisissa rukouksissa. Katoolinuskoisen oli, -näet, joka päivä luettava säätty määrä rukouksia. Sitä varten oli heillä -helminauha suuremmilla ja pienemmillä helmillä, toiset merkiten -Isämeitiä, toiset Ave-marioita (rukouksia neitsyt Maarialle) y.m., joita -rukoillessa aina laskettiin yksi joka rukouksesta menemään sormien -lomitse, ja niin tiedettiin, milloin säätty määrä tuli täyteen. — -Paitsi yksityisiä rukouksiansa Maunu piispa joka paikassa, mihin tuli, +nƤet, joka pƤivƤ luettava sƤƤtty mƤƤrƤ rukouksia. SitƤ varten oli heillƤ +helminauha suuremmilla ja pienemmillƤ helmillƤ, toiset merkiten +IsƤmeitiƤ, toiset Ave-marioita (rukouksia neitsyt Maarialle) y.m., joita +rukoillessa aina laskettiin yksi joka rukouksesta menemƤƤn sormien +lomitse, ja niin tiedettiin, milloin sƤƤtty mƤƤrƤ tuli tƤyteen. — +Paitsi yksityisiƤ rukouksiansa Maunu piispa joka paikassa, mihin tuli, itse veisasi messun kerran aamusella, toisen illalla ja kolmannen kerran -vielä välillä. Kaikkein näiden jumalisten töiden lisäksi hän -64-vuotisena kävi Palestinan maalla, sillä pyhäin miesten ja vielä -enemmän Wapahtajan haudalle vaeltaminen pidettiin erinomaan otollisena -työnä.</p> - -<p>Tässä lueteltuin ansioiden ynnä myös suuren sukunsa ja mahtavuutensa -vuoksi oli hän papistossa rakastettu ja suuressa arvossa pidetty, -niin että hän v. 1421 yksimielisesti valittiin Upsalan arkkipiispaksi. -Mutta ihmeellisesti kyllä hänen suosijansa Eerikki kuningas ei tähän -vaaliin suostunut. Sitä vastaan olisi Maunu kuoltuansa epäilemättä -kerran tullut pannuksi pyhäin miesten joukkoon, jos ei uskonpuhdistus -sitä ennen olisi koko katoolin uskon menoineen karkoittanut Suomen +vielƤ vƤlillƤ. Kaikkein nƤiden jumalisten tƶiden lisƤksi hƤn +64-vuotisena kƤvi Palestinan maalla, sillƤ pyhƤin miesten ja vielƤ +enemmƤn Wapahtajan haudalle vaeltaminen pidettiin erinomaan otollisena +tyƶnƤ.</p> + +<p>TƤssƤ lueteltuin ansioiden ynnƤ myƶs suuren sukunsa ja mahtavuutensa +vuoksi oli hƤn papistossa rakastettu ja suuressa arvossa pidetty, +niin ettƤ hƤn v. 1421 yksimielisesti valittiin Upsalan arkkipiispaksi. +Mutta ihmeellisesti kyllƤ hƤnen suosijansa Eerikki kuningas ei tƤhƤn +vaaliin suostunut. SitƤ vastaan olisi Maunu kuoltuansa epƤilemƤttƤ +kerran tullut pannuksi pyhƤin miesten joukkoon, jos ei uskonpuhdistus +sitƤ ennen olisi koko katoolin uskon menoineen karkoittanut Suomen maasta.</p> <p><i>Krohn</i>.</p> @@ -1693,55 +1656,55 @@ maasta.</p> <hr class="chap" /> -<h3>16. Pääsiäinen Wenäjällä.</h3> +<h3>16. PƤƤsiƤinen WenƤjƤllƤ.</h3> -<p>"Kristos voskres! Kristus on ylösnousnut!" kajahti ääni sunnuntaiaamuna +<p>"Kristos voskres! Kristus on ylƶsnousnut!" kajahti ƤƤni sunnuntaiaamuna 28 p. huhtikuuta (v. 1856) huoneessani, ennenkuin olin vuoteelta -ennättänyt nousta, ja edessäni seisoi iloisella katsannolla -portinvartia täydessä alaupsierin puvussa, hän on nim. entinen sotamies. -"Totisesti on Kristus ylösnousnut!" tulee tähän vastata, ja sitä ynnä -suun- ja juomarahan antamista en minäkään laiminlyönyt, jonka kanssa +ennƤttƤnyt nousta, ja edessƤni seisoi iloisella katsannolla +portinvartia tƤydessƤ alaupsierin puvussa, hƤn on nim. entinen sotamies. +"Totisesti on Kristus ylƶsnousnut!" tulee tƤhƤn vastata, ja sitƤ ynnƤ +suun- ja juomarahan antamista en minƤkƤƤn laiminlyƶnyt, jonka kanssa ukko meni toisille talon asukkaille samaa onnellista sanomaa julistamaan.</p> -<p>Kristos voskres! Meillä on siis pääsiäisen iloinen päivä! Mikä suuri -juhla! Totuuden ankaran ja vilpittömän saarnaajan ovat pimeyden ja -itsevaltaisuuden puoltapitäjät kietoneet, tuominneet ja kuolettaneet. -Synkeä suru sydämessä seisoo koko ihmiskunta tämän sankarinsa haudalla, -epäillen, haikeroiden, todellako ja iäksi päiväksikö pimeys vallan +<p>Kristos voskres! MeillƤ on siis pƤƤsiƤisen iloinen pƤivƤ! MikƤ suuri +juhla! Totuuden ankaran ja vilpittƶmƤn saarnaajan ovat pimeyden ja +itsevaltaisuuden puoltapitƤjƤt kietoneet, tuominneet ja kuolettaneet. +SynkeƤ suru sydƤmessƤ seisoo koko ihmiskunta tƤmƤn sankarinsa haudalla, +epƤillen, haikeroiden, todellako ja iƤksi pƤivƤksikƶ pimeys vallan voitti, koska sen ruhtinat nyt niin riemastelevat. Lyhyt on kuitenkin -tämä heidän riemunsa, sillä juuri kuolemallansa on valon sankari heidät -voittanut ja kahlinnut, epäilemättömänä herää hän kuolluista, valo +tƤmƤ heidƤn riemunsa, sillƤ juuri kuolemallansa on valon sankari heidƤt +voittanut ja kahlinnut, epƤilemƤttƶmƤnƤ herƤƤ hƤn kuolluista, valo levenee kaikelle maailmalle ja kaikki ihmiskunta riemuitsee.</p> -<p>Tämmöinen on pääsiäis-juhlan aine ja sisällys. Eikä Wenäläinenkään puutu -riemua sitä viettäessään. Hän on paastonnut kokonaista kuusi viikkoa ja +<p>TƤmmƶinen on pƤƤsiƤis-juhlan aine ja sisƤllys. EikƤ WenƤlƤinenkƤƤn puutu +riemua sitƤ viettƤessƤƤn. HƤn on paastonnut kokonaista kuusi viikkoa ja etenkin ankarasti viimeisen eli piinaviikon, jolla virkakunnat ja koulut -eivät istu ja jonka kuluessa rahvas ripilläkäymisellä tahi muun -ulkokäytöksen täyttämisellä kokee valmistaa omantuntonsa pääsiäisen -nautinnolle. Silminnähtävällä levottomuudella odottaa jokainen tämän -hirmuisen ajan loppua, ja kaksi viimeistä päivää varsinkin ovat pitkät -kuin nälkävuodet. No, viimein kuitenkin alkaa pääsiäislauantain ilta -pimetä. Jokainen peseksen puhtaaksi, pukeutuu juhlavaatteihin ja astuu -kirkkoon. Ja hyvän aikaa täällä rukoiltua ja tuohus kädessä seisottua -sen kammion ympärillä, joka keskellä kirkon laattiaa kuvaa Kristuksen +eivƤt istu ja jonka kuluessa rahvas ripillƤkƤymisellƤ tahi muun +ulkokƤytƶksen tƤyttƤmisellƤ kokee valmistaa omantuntonsa pƤƤsiƤisen +nautinnolle. SilminnƤhtƤvƤllƤ levottomuudella odottaa jokainen tƤmƤn +hirmuisen ajan loppua, ja kaksi viimeistƤ pƤivƤƤ varsinkin ovat pitkƤt +kuin nƤlkƤvuodet. No, viimein kuitenkin alkaa pƤƤsiƤislauantain ilta +pimetƤ. Jokainen peseksen puhtaaksi, pukeutuu juhlavaatteihin ja astuu +kirkkoon. Ja hyvƤn aikaa tƤƤllƤ rukoiltua ja tuohus kƤdessƤ seisottua +sen kammion ympƤrillƤ, joka keskellƤ kirkon laattiaa kuvaa Kristuksen hautaa, kaikuu juhlallinen kiitosvirsi, kellot rupeavat soimaan, ja -kaikki todistaa, että se surkea puoliyö on ohitse. Kaikki ehättävät nyt -kotiin, jossa munaröyköt, sianliikkiöt ja viina odottaa. Tuskin yksikään -muistaa nyt enää tämän juhlan kallista alkuperää, jokainen ajattelee -vaan vatsansa ja sen tyydyttämisen päälle, samoin kuin paastonkin aikana -useampi lienee surenut oman vatsansa tyhjyyttä enemmän kuin Kristuksen -viatointa piinaa ja kuolemaa. Sen sijaan heitäksenkin pääsiäisen tultua -jokainen kaikkea nauttimaan, mitä vaan ikänänsä voipi, ja valon ja +kaikki todistaa, ettƤ se surkea puoliyƶ on ohitse. Kaikki ehƤttƤvƤt nyt +kotiin, jossa munarƶykƶt, sianliikkiƶt ja viina odottaa. Tuskin yksikƤƤn +muistaa nyt enƤƤ tƤmƤn juhlan kallista alkuperƤƤ, jokainen ajattelee +vaan vatsansa ja sen tyydyttƤmisen pƤƤlle, samoin kuin paastonkin aikana +useampi lienee surenut oman vatsansa tyhjyyttƤ enemmƤn kuin Kristuksen +viatointa piinaa ja kuolemaa. Sen sijaan heitƤksenkin pƤƤsiƤisen tultua +jokainen kaikkea nauttimaan, mitƤ vaan ikƤnƤnsƤ voipi, ja valon ja vapauden juhla muuttuu kaikenkaltaisen lihallisuuden ja hekkuman -vapaviikoksi. Tätä iloa kestää nim. koko seuraavan viikon, jolloin ei -köyhinkään tee työtä, vaan käypi kestiä, ja kokee varojansa myöten -viinakullalla virvoittaa sieluansa. Joka päivä aina seuraavaan -sunnuntaihen asti kaikuvat kellot koko puolenpäivän-edellyksen, ja kuin +vapaviikoksi. TƤtƤ iloa kestƤƤ nim. koko seuraavan viikon, jolloin ei +kƶyhinkƤƤn tee tyƶtƤ, vaan kƤypi kestiƤ, ja kokee varojansa myƶten +viinakullalla virvoittaa sieluansa. Joka pƤivƤ aina seuraavaan +sunnuntaihen asti kaikuvat kellot koko puolenpƤivƤn-edellyksen, ja kuin muutamien virstain laveudella seisoo noin 60 kirkkoa, niinkuin esim. -Kasasissa, niin arvaa jokainen, mikä helinä ja humina venäläisessä -kaupungissa pääsiäis-viikolla on.</p> +Kasasissa, niin arvaa jokainen, mikƤ helinƤ ja humina venƤlƤisessƤ +kaupungissa pƤƤsiƤis-viikolla on.</p> <p><i>Ahlqvist</i>.</p> @@ -1753,199 +1716,199 @@ kaupungissa pääsiäis-viikolla on.</p> (<i>Satu</i>.)</h3> -<p>Oli muinoin kolme veljestä; kaksi kauppiasta, kolmas Tuhkimo -Muuritsa. — No, sen maan kuninkaalla ei ollut muuta perillistä kuin -yksi ainoa tytär. Tämä kuin joutui täysiaikaiseksi, että oli aika -naimiseen mennä, koki kuningas estellä sitä, kuin oli vaikea erota -ainoasta lapsestansa, ja kuuluutti ympäri valtakuntansa, ei antavansa -tytärtään muille kuin sille, joka maalla ja merellä kulkijan laivan +<p>Oli muinoin kolme veljestƤ; kaksi kauppiasta, kolmas Tuhkimo +Muuritsa. — No, sen maan kuninkaalla ei ollut muuta perillistƤ kuin +yksi ainoa tytƤr. TƤmƤ kuin joutui tƤysiaikaiseksi, ettƤ oli aika +naimiseen mennƤ, koki kuningas estellƤ sitƤ, kuin oli vaikea erota +ainoasta lapsestansa, ja kuuluutti ympƤri valtakuntansa, ei antavansa +tytƤrtƤƤn muille kuin sille, joka maalla ja merellƤ kulkijan laivan saisi.</p> -<p>No, laaditaan sitä laivaa ympäri koko valtakunnan; vaan eihän saada -syntymään. Siitä jo rupeaa Tuhkimo Muuritsankin veljet laivan -laadintahan. Vanhin veli palkkasi päiväläisiä paljon ja kulki niiden -kera metsään, sieltä laivan aineita saadaksensa. Mennessään sinne -yhtyi hän tiellä vanhaan akkaan, joka pitkällään makasi liassa; akka -elossa oli vielä, vaan ei ollut hänellä voimaisuutta päästä siitä ylös. -Alkaapa silloin se akka pyytää poikaa avuksensa, sanovi: "auta, hyvä -mies, minut tästä!" — No, olisihan se autettava ollut; vaan mies ei -malttanut viipyä matkallansa, mutta kulki ohitse akasta, sanoen; "en -minä, akka-rukka, jouda sinua nyt auttamahan; minulla päiväläisiä on -paljo, niitä katsoa pitää." Mennen siitä edellensä ei kauaksi ennättänyt -vielä, kuin tulee ukko häntä vastaan, kysyvi: "minnepä menet, mies?" — +<p>No, laaditaan sitƤ laivaa ympƤri koko valtakunnan; vaan eihƤn saada +syntymƤƤn. SiitƤ jo rupeaa Tuhkimo Muuritsankin veljet laivan +laadintahan. Vanhin veli palkkasi pƤivƤlƤisiƤ paljon ja kulki niiden +kera metsƤƤn, sieltƤ laivan aineita saadaksensa. MennessƤƤn sinne +yhtyi hƤn tiellƤ vanhaan akkaan, joka pitkƤllƤƤn makasi liassa; akka +elossa oli vielƤ, vaan ei ollut hƤnellƤ voimaisuutta pƤƤstƤ siitƤ ylƶs. +Alkaapa silloin se akka pyytƤƤ poikaa avuksensa, sanovi: "auta, hyvƤ +mies, minut tƤstƤ!" — No, olisihan se autettava ollut; vaan mies ei +malttanut viipyƤ matkallansa, mutta kulki ohitse akasta, sanoen; "en +minƤ, akka-rukka, jouda sinua nyt auttamahan; minulla pƤivƤlƤisiƤ on +paljo, niitƤ katsoa pitƤƤ." Mennen siitƤ edellensƤ ei kauaksi ennƤttƤnyt +vielƤ, kuin tulee ukko hƤntƤ vastaan, kysyvi: "minnepƤ menet, mies?" — "Laivaa menen laatimahan," vastasi toinen, "maan, meren kulkijata -laivaa." — "Vai niin," sanoi ukko, "vai semmoinen sinulla on tehtävä: -no otapa minut päiväläiseksi." — Poika ei kuitenkaan ottanut häntä, -sanoi: "en mie sinusta kuhjuksesta huoli, on minulla päiväläisiä -parempiakin;" ja kulki kiireesti edelleen. Kotvasen käytyänsä tuli sitte -päiväläisilleen eräälle kankahalle metsään, jossa kasvoi kauniita puita -hyvästi; niin ruvetaan siinä nyt laivan tekoon. Laaditaan, laaditaan -laivaa, min kerjetään; vaan ei tahdo työnsä heiltä syntyä; ka, hyvähän -tätä on tämmöistä laivaa saada, mikä sillä tavoin joka paikan kulkisi! -Tuosta kuin ei lisää lähtenyt heidän työstänsä, eikä muuta neuvoa nähty, -jätettiin koko laivan laadinta sillensä, ja lähdettiin kotihin. Siellä -toiset veljet kysyvät kohta: "jokos syntyi laivan teko, kuin sie kotiin -tulit?" — "Ka, syntyihän se laiva, mikäs sen oli syntyessä; vaan eihän -se maalla kulje," virkkoi työstään tulija; "mikä liekin nyt kuninkaalta -mielen hupsentanut, kuin hän perättömiä vaatii!"</p> - -<p>Mitäs siitä; ei malta toinenkaan veli kotonaan olla, vaikka kuuli, miten -oli veljelle käynyt; vaan laitaksen laivan laadintaan hänkin, ja palkkaa -apulaisia paljon, saadakseen työnsä toimeen. Sille kävi nyt samoin kuin +laivaa." — "Vai niin," sanoi ukko, "vai semmoinen sinulla on tehtƤvƤ: +no otapa minut pƤivƤlƤiseksi." — Poika ei kuitenkaan ottanut hƤntƤ, +sanoi: "en mie sinusta kuhjuksesta huoli, on minulla pƤivƤlƤisiƤ +parempiakin;" ja kulki kiireesti edelleen. Kotvasen kƤytyƤnsƤ tuli sitte +pƤivƤlƤisilleen erƤƤlle kankahalle metsƤƤn, jossa kasvoi kauniita puita +hyvƤsti; niin ruvetaan siinƤ nyt laivan tekoon. Laaditaan, laaditaan +laivaa, min kerjetƤƤn; vaan ei tahdo tyƶnsƤ heiltƤ syntyƤ; ka, hyvƤhƤn +tƤtƤ on tƤmmƶistƤ laivaa saada, mikƤ sillƤ tavoin joka paikan kulkisi! +Tuosta kuin ei lisƤƤ lƤhtenyt heidƤn tyƶstƤnsƤ, eikƤ muuta neuvoa nƤhty, +jƤtettiin koko laivan laadinta sillensƤ, ja lƤhdettiin kotihin. SiellƤ +toiset veljet kysyvƤt kohta: "jokos syntyi laivan teko, kuin sie kotiin +tulit?" — "Ka, syntyihƤn se laiva, mikƤs sen oli syntyessƤ; vaan eihƤn +se maalla kulje," virkkoi tyƶstƤƤn tulija; "mikƤ liekin nyt kuninkaalta +mielen hupsentanut, kuin hƤn perƤttƶmiƤ vaatii!"</p> + +<p>MitƤs siitƤ; ei malta toinenkaan veli kotonaan olla, vaikka kuuli, miten +oli veljelle kƤynyt; vaan laitaksen laivan laadintaan hƤnkin, ja palkkaa +apulaisia paljon, saadakseen tyƶnsƤ toimeen. Sille kƤvi nyt samoin kuin toisellenkin; laiva saatiin valmiiksi, vaan ei saatu maalla kulkemahan. -— Tuhkimo Muuritsa sillä aikaa asuu kotonansa, uunin rinnalla venyy -rauhassa, ajatellen mielessänsä: "annahan toiset ensinnä koettelevat!" -eikä ole asiasta ollaksensa; vaan kuin tulee keskimäinen veli kesken -työnsä kotiin, tuumii jo vuoronsa Tuhkimo: "annapa mie lähden -koettamahan, eikö syntyisi se semmoinen laiva minulta!" Lähteekin tuosta -nyt matkalle, päiväläistä ei mitään ota eikä evästäkään muuta kuin lihan -luuta konttiinsa vähän ja leipää muutaman veron. Itsekseen vaan menee; -astuu, astuu, tietä pitkin kulkee, niin tulee sen vanhan akan luokse -hänkin, niinkuin toisetkin veljensä. Akka liassa makaa pitkällään yhä ja -rukoelee apua, sanoen: "auta minut, hyvä mies, tästä!" — "Ka, auttaa -pitää," sanoi Tuhkimo, ja auttoi akan seisomahan jaloillensa. Tämä -päästyään seisahalle antaa siitä hyvästä nyt Tuhkimolle vaskipillin -semmoisen, sanovi: "otahan tämä, vielä sen matkoillasi tarvitset!" — +— Tuhkimo Muuritsa sillƤ aikaa asuu kotonansa, uunin rinnalla venyy +rauhassa, ajatellen mielessƤnsƤ: "annahan toiset ensinnƤ koettelevat!" +eikƤ ole asiasta ollaksensa; vaan kuin tulee keskimƤinen veli kesken +tyƶnsƤ kotiin, tuumii jo vuoronsa Tuhkimo: "annapa mie lƤhden +koettamahan, eikƶ syntyisi se semmoinen laiva minulta!" LƤhteekin tuosta +nyt matkalle, pƤivƤlƤistƤ ei mitƤƤn ota eikƤ evƤstƤkƤƤn muuta kuin lihan +luuta konttiinsa vƤhƤn ja leipƤƤ muutaman veron. Itsekseen vaan menee; +astuu, astuu, tietƤ pitkin kulkee, niin tulee sen vanhan akan luokse +hƤnkin, niinkuin toisetkin veljensƤ. Akka liassa makaa pitkƤllƤƤn yhƤ ja +rukoelee apua, sanoen: "auta minut, hyvƤ mies, tƤstƤ!" — "Ka, auttaa +pitƤƤ," sanoi Tuhkimo, ja auttoi akan seisomahan jaloillensa. TƤmƤ +pƤƤstyƤƤn seisahalle antaa siitƤ hyvƤstƤ nyt Tuhkimolle vaskipillin +semmoisen, sanovi: "otahan tƤmƤ, vielƤ sen matkoillasi tarvitset!" — "Kiitokset antamastanne!" vastasi Tuhkimo, pisti pillin poveensa ja -läksi astumaan edellensä. Siellä tulee nyt matkan päässä vanha ukko -vastaan hänelle niinkuin veljillenkin, ja sanovi: "minnepä menet sie?" -— "Menen laivaa laatimaan," sanoi Tuhkimo, "maalla, merellä kulkijata -laivaa, millä kuninkaan tyttären saisi." — "No, ota minut -päiväläiseksi!" virkkaa siihen ukko. — "Tule vaan, vanha mies," vastasi -Tuhkimo, otti ukon matkaansa; ja läksivät kahden miehen astumahan.</p> - -<p>Kotvasen kuljettuansa tulivat sitte kankaalle semmoiselle, kussa kävi -työhön rupeaminen; niin tekee Tuhkimo Muuritsa valkean, saadakseen pataa -tulelle, jotta ruualle päästäisiin, kuin oli nälkä käydessä tullut. -Mutta ukko eroaa hänestä, sanovi "keitähän sie rokka valmiiksi tässä, -mie lähden metsästä kokkapuita katsomahan," ja menikin metsähän -samassa. No, Tuhkimo on keittämisen toimessa nyt kankaalla siinä, +lƤksi astumaan edellensƤ. SiellƤ tulee nyt matkan pƤƤssƤ vanha ukko +vastaan hƤnelle niinkuin veljillenkin, ja sanovi: "minnepƤ menet sie?" +— "Menen laivaa laatimaan," sanoi Tuhkimo, "maalla, merellƤ kulkijata +laivaa, millƤ kuninkaan tyttƤren saisi." — "No, ota minut +pƤivƤlƤiseksi!" virkkaa siihen ukko. — "Tule vaan, vanha mies," vastasi +Tuhkimo, otti ukon matkaansa; ja lƤksivƤt kahden miehen astumahan.</p> + +<p>Kotvasen kuljettuansa tulivat sitte kankaalle semmoiselle, kussa kƤvi +tyƶhƶn rupeaminen; niin tekee Tuhkimo Muuritsa valkean, saadakseen pataa +tulelle, jotta ruualle pƤƤstƤisiin, kuin oli nƤlkƤ kƤydessƤ tullut. +Mutta ukko eroaa hƤnestƤ, sanovi "keitƤhƤn sie rokka valmiiksi tƤssƤ, +mie lƤhden metsƤstƤ kokkapuita katsomahan," ja menikin metsƤhƤn +samassa. No, Tuhkimo on keittƤmisen toimessa nyt kankaalla siinƤ, katsoo, korjaelee valkeata, kunne on jo rokka valmiiksi saamaisillaan, -niin rupeaa pataa nostamaan tulelta, kuin tulee äkkiä purjelaiva -semmoinen, kangasta myöten solottaa siihen, se vanha ukko isäntänä -perässä. — "Joko se on laiva valmiina?" kysyi Tuhkimo ukolta. — "Ka, -johan," vastasi ukko; "tässä sen näet." — "No, sepähän työ sinulta -välehen joutui," sanoi Tuhkimo iloissaan siitä; "tule nyt, toverini, -rokkaa syömään, kuin olet semmoisen työn laatinut, lieneehän sinulla -nälkä." — Ukko seisahuttaa siitä laivansa ja menee Tuhkimon luokse -ruualle. Syödään siinä yhdessä ja tupakoidaan, lepäellään kotvasen niin -vasta menee Tuhkimo Muuritsa laivaa katsomahan, sanoo ukolle: "emmekö -lähde nyt kuninkaan tytärtä saamaan?" Ukko ei lähtenyt, sanoi vaan -Tuhkimolle: "mene vaan yksinäsi, mitä siellä minä vielä teen, eihän +niin rupeaa pataa nostamaan tulelta, kuin tulee ƤkkiƤ purjelaiva +semmoinen, kangasta myƶten solottaa siihen, se vanha ukko isƤntƤnƤ +perƤssƤ. — "Joko se on laiva valmiina?" kysyi Tuhkimo ukolta. — "Ka, +johan," vastasi ukko; "tƤssƤ sen nƤet." — "No, sepƤhƤn tyƶ sinulta +vƤlehen joutui," sanoi Tuhkimo iloissaan siitƤ; "tule nyt, toverini, +rokkaa syƶmƤƤn, kuin olet semmoisen tyƶn laatinut, lieneehƤn sinulla +nƤlkƤ." — Ukko seisahuttaa siitƤ laivansa ja menee Tuhkimon luokse +ruualle. SyƶdƤƤn siinƤ yhdessƤ ja tupakoidaan, lepƤellƤƤn kotvasen niin +vasta menee Tuhkimo Muuritsa laivaa katsomahan, sanoo ukolle: "emmekƶ +lƤhde nyt kuninkaan tytƤrtƤ saamaan?" Ukko ei lƤhtenyt, sanoi vaan +Tuhkimolle: "mene vaan yksinƤsi, mitƤ siellƤ minƤ vielƤ teen, eihƤn vanhoista kosihin."</p> -<p>No, Tuhkimo Muuritsa kuin ei ukkoa matkaansa saanut, läksi yksinään +<p>No, Tuhkimo Muuritsa kuin ei ukkoa matkaansa saanut, lƤksi yksinƤƤn laivalla purjehtimahan. — Laski, laski maata, merta suorahan vaan, niin -tulee vastahan mies, kysyvi: "minnepä matka?" — "Kuninkaan tytärtä +tulee vastahan mies, kysyvi: "minnepƤ matka?" — "Kuninkaan tytƤrtƤ saamaan," vastasi Tuhkimo. — "Otapa minut keralla!" pyrki toinen. — -"Kukas sie olet?" kysyi Tuhkimo. — "Mie olen Lihansyöjä, Luunpurija," -virkkoi mies, "ota toveriksesi, ehkä matkallasi tarvitset." — "Tule +"Kukas sie olet?" kysyi Tuhkimo. — "Mie olen LihansyƶjƤ, Luunpurija," +virkkoi mies, "ota toveriksesi, ehkƤ matkallasi tarvitset." — "Tule vaan, kuin mielesi laatinee!" sanoi Tuhkimo, otti miehen laivaansa; ja -saatiin laivassa purjehtimaan edelleen. — Kuljetaan vähän matkaa -yhdessä, niin tuleepa vastahan mies ja kysyy samoin kuin toinenkin: -"minnepä miehillä matka?" — "Kuninkaan tytärtä saamaan," sanoi Tuhkimo; -"kukapas sie olet?" — "Mie olen Oluen- ja Viinanjuoja," vastasi tämä, +saatiin laivassa purjehtimaan edelleen. — Kuljetaan vƤhƤn matkaa +yhdessƤ, niin tuleepa vastahan mies ja kysyy samoin kuin toinenkin: +"minnepƤ miehillƤ matka?" — "Kuninkaan tytƤrtƤ saamaan," sanoi Tuhkimo; +"kukapas sie olet?" — "Mie olen Oluen- ja Viinanjuoja," vastasi tƤmƤ, "ota, mies matkaasi." — "Tule, kuin tulet," sanoi Tuhkimo, "onhan -laivassani tilaa," otti senkin miehen siitä, ja pantiin laiva liikkehelle -taaskin. Tehdään taivalta kolmen hengen siinä, niin tehdäänkin, niin -tulee jo mies niin ikään vastahan heitä, kysyvi: "minnepä miehillä -matka?" — "Kuninkaan tytärtä saamaan," vastasi Tuhkimo entiseen -tapaansa; "kenpäs sie, mun matkojani kyselijä?" — "Mie olen -Kylmänlöyhyttäjä," virkkoi mies, "ota kerallasi, ehkä tarvitset." — +laivassani tilaa," otti senkin miehen siitƤ, ja pantiin laiva liikkehelle +taaskin. TehdƤƤn taivalta kolmen hengen siinƤ, niin tehdƤƤnkin, niin +tulee jo mies niin ikƤƤn vastahan heitƤ, kysyvi: "minnepƤ miehillƤ +matka?" — "Kuninkaan tytƤrtƤ saamaan," vastasi Tuhkimo entiseen +tapaansa; "kenpƤs sie, mun matkojani kyselijƤ?" — "Mie olen +KylmƤnlƶyhyttƤjƤ," virkkoi mies, "ota kerallasi, ehkƤ tarvitset." — "Ka, kuin mielesi laatii, niin tule," sanoi Tuhkimo Muuritsa, otti -Kylmänlöyhyttäjänkin matkaansa, ja saatiin kulkemaan edelleen. — Eipäs +KylmƤnlƶyhyttƤjƤnkin matkaansa, ja saatiin kulkemaan edelleen. — EipƤs kovin kauaksi kerjetty, kuin tuli matkaaja vastahan taaskin ja kyseli, -minne olivat menossa. Se mies oli nyt Pitkänjuoksija, ja pyrki -keralla hänkin. — Mitäs; Tuhkimo Muuritsa kuin oli hyvänsopuisa, -herkkäluontoinen mies, ei tehnyt sillenkään estettä enemmin kuin -toisillenkaan; vaan otti Pitkänjuoksijankin laivaansa, ja lähdettiin +minne olivat menossa. Se mies oli nyt PitkƤnjuoksija, ja pyrki +keralla hƤnkin. — MitƤs; Tuhkimo Muuritsa kuin oli hyvƤnsopuisa, +herkkƤluontoinen mies, ei tehnyt sillenkƤƤn estettƤ enemmin kuin +toisillenkaan; vaan otti PitkƤnjuoksijankin laivaansa, ja lƤhdettiin viiden miehen purjehtimahan edelleen aina.</p> -<p>No, nyt ei tule miestä enää mitään; vaan kuljetaan rauhassa edelleen, -kunneka kuninkaan linnahan päästään. Siellä Tuhkimo Muuritsa laivansa -seisahuttaa pihalle, ja käypi itse kuninkaan puheille niissä -työvaatteissaan vaan, joissa hän oli, sanovi: "täällä se nyt, armollinen -kuningas, olisi maan, meren kulkija laiva teidän pihassanne valmiina; -joko lähtenee nyt tyttärenne minulle?" — "Eihän kiirettä ole +<p>No, nyt ei tule miestƤ enƤƤ mitƤƤn; vaan kuljetaan rauhassa edelleen, +kunneka kuninkaan linnahan pƤƤstƤƤn. SiellƤ Tuhkimo Muuritsa laivansa +seisahuttaa pihalle, ja kƤypi itse kuninkaan puheille niissƤ +tyƶvaatteissaan vaan, joissa hƤn oli, sanovi: "tƤƤllƤ se nyt, armollinen +kuningas, olisi maan, meren kulkija laiva teidƤn pihassanne valmiina; +joko lƤhtenee nyt tyttƤrenne minulle?" — "EihƤn kiirettƤ ole semmoista," vastasi kuningas ja meni katsomahan laivaa pihalle, olisiko -tuo asiaan päin vähäisenkään. No, ihmeeksensä löytää hän sen kaikella -tapaa hyväksi, ett'ei kyllin voi kiittää rakennusta; vaan säälittää -kuitenkin tytärtään antaa niin huonolle miehelle kuin hänestä Tuhkimo -ompi, jonka tautta alkaa esteitä tehdä kaikenlaisia. Hänellä on kolme -sataa syöttöjänistä linnassansa; niin sanoo tuosta Tuhkimolle: "vasta -annan tyttäreni, kuin noita jäniksiäni päivän paimentanet." — Mitenkäs; -täytyihän Tuhkimon tyytyä tähän, kuin ei muutoin palkkaansa saanut; vaan -eihän se ollut hänelle mielehen kuitenkaan semmoinen kauppa.</p> - -<p>Huomeis-aamuna lasketaan jänikset irrallensa kaikki, ja käsketään +tuo asiaan pƤin vƤhƤisenkƤƤn. No, ihmeeksensƤ lƶytƤƤ hƤn sen kaikella +tapaa hyvƤksi, ett'ei kyllin voi kiittƤƤ rakennusta; vaan sƤƤlittƤƤ +kuitenkin tytƤrtƤƤn antaa niin huonolle miehelle kuin hƤnestƤ Tuhkimo +ompi, jonka tautta alkaa esteitƤ tehdƤ kaikenlaisia. HƤnellƤ on kolme +sataa syƶttƶjƤnistƤ linnassansa; niin sanoo tuosta Tuhkimolle: "vasta +annan tyttƤreni, kuin noita jƤniksiƤni pƤivƤn paimentanet." — MitenkƤs; +tƤytyihƤn Tuhkimon tyytyƤ tƤhƤn, kuin ei muutoin palkkaansa saanut; vaan +eihƤn se ollut hƤnelle mielehen kuitenkaan semmoinen kauppa.</p> + +<p>Huomeis-aamuna lasketaan jƤnikset irrallensa kaikki, ja kƤsketƤƤn Tuhkimo Muuritsan ne paimentaa ja iltaisella kotihin tuoda; muutoin ei -naimis-kaupasta tulisi mitään. No, Tuhkimo laitaksen heitä paimenehen; -vaan tuskin pääseekään jänikset tanhuasta, kuin hajosivat jo sinne, -tänne metsään kaikki, mikä minne, kuka kunne; menepä, niistä pidä selvä! -Kuin ei nähnyt enää päätäkään, läksi Tuhkimo hiljallehen jäljestä ja -käydä huppuroi metsää joutessansa. Siten kuluu päivä iltaan saati, niin +naimis-kaupasta tulisi mitƤƤn. No, Tuhkimo laitaksen heitƤ paimenehen; +vaan tuskin pƤƤseekƤƤn jƤnikset tanhuasta, kuin hajosivat jo sinne, +tƤnne metsƤƤn kaikki, mikƤ minne, kuka kunne; menepƤ, niistƤ pidƤ selvƤ! +Kuin ei nƤhnyt enƤƤ pƤƤtƤkƤƤn, lƤksi Tuhkimo hiljallehen jƤljestƤ ja +kƤydƤ huppuroi metsƤƤ joutessansa. Siten kuluu pƤivƤ iltaan saati, niin ottaa Tuhkimo sen akan antaman vaskipillin povestansa ja puhaltelee -suotta aikojaan siihen, kuin ei muutakaa tekemistä ollut. Vaan tästäkös -nyt kummat synnytteleksen! Vaivoin saikaan kerran vaan pilliinsä -puhaltaneeksi, niin jänikset samalla tulivat hänen ympärilleen kaikki. -"Ompas kalua tässä kalussa!" arvelee siitä nyt Tuhkimo, soittaa -piipahuttaa välistä aina pillillänsä, kunne saa jänikset kerallaan -linnaan, niin käypi suorastaan kuninkaan eteen, sanovi jänikset -paimentaneensa ja pyytää häneltä tytärtä. — Ei kuitenkaan annettu -luvattua morsianta vielä sillä; kuningas tekee esteitä yhä, sanovi: -"äsken mie tyttäreni sinulle annan, kuin sie kaikki lihat syönet mitä -linnassani ompi; et saane vaan syöneeksi, niin ei tule naimisestasi -mitään." — "No, syönmähän lihanne, liekö noita äiä?" sanoi Tuhkimo; -muisti, näet, toverinsa, jotka oli matkaansa ottanut, ja toivoi apua -heiltä. Päästyänsä kuninkaan luota, meni sitte toveriensa luokse, puhui -asiansa siellä Lihansyöjälle, Luunpurijalle, ja pyysi häntä niitä -kuninkaan lihoja syömään. Tämä oli tähän vallan valmis, ja meni kohta -kuninkaan liha-aittaan, oli yötä siellä; niin aamulla katsomaan -tultaessa viimeisiä luita jo imeksi, ja nälkää huuti vielä yhä.</p> - -<p>Kerrotaan asia nyt kuninkaalle, että jo on liha-aitta typi tyhjänä; ja -Tuhkimo Muuritsa menee perästä hänkin ja pyytää morsianta, sanoen lihat -jo syöneensä. — "Äsken sen saat," sanoi kuningas, "kuin sie viinat, -oluet kaikki juonet, mitä mun kellarissani löytyy." — "No, juonmahan," -virkkoi Tuhkimo, "janopa tuo on tullutkin paljosta syömisestä, suolaista -oli lihanne aitassa." — Siitä meni hän toveriensa luokse, kertoi heille -asiansa, ja pani Oluen- ja Viinanjuojan kuninkaan kellaria tyhjentämään. -Toinen kuuli ilomielin tämmöistä käskyä, joi tynnyrit tynnyrien perään -vatsaansa, ja aamulla, kuin katsomahan tultiin, oli jo viimeisiä tappia -imeksimässä, sekä huuti janoansa vaan. Tästähän nyt huolta kuninkaalle -tuli, mitä työtä nyt Tuhkimolle määrätä, kuin se kaikki näkyi -aikoihin saavan; säälitti, näet, vieläkin semmoiselle miehelle tytärtä -antaa. Arveleehan, ajattelee asiata, niin luulee jo keinon keksineensä, -ja sanoo Tuhkimolle, kuin tulee taas tytärtä pyytämähän: "jo nyt annan -tyttäreni, kuin annankin, käyhän miehinesi ensinnä saunassa kylpemässä, -niin saamme häitä pitämähän sitte." Varoilla oli kuningas kuumennuttanut -vaskisaunansa niin variksi, että kymmenen sylen päästä vartiat oli -polttaa, ja luuli Tuhkimo Muuritsan miehinensä sinne nyt sulavan; -vaan mitenkäs kävikään?</p> - -<p>Miehet kuin läksivät kylpemähän, niin Kylmänlöyhyttäjä meni edellä, -astui ensiksi ovelle, ja kuin henkäsihen vaan, niin saunan seinät -huurtehesen kävivät. — Siitä tuli sitte Kylmänlöyhyttäjän jäljessä -toisetkin saunahan kaikki, jossa kylpivät nyt kyllältehen, kuin oli -löylyä nyt parahiksi; mutta kylpemästä päästyään meni Tuhkimo Muuritsa +suotta aikojaan siihen, kuin ei muutakaa tekemistƤ ollut. Vaan tƤstƤkƶs +nyt kummat synnytteleksen! Vaivoin saikaan kerran vaan pilliinsƤ +puhaltaneeksi, niin jƤnikset samalla tulivat hƤnen ympƤrilleen kaikki. +"Ompas kalua tƤssƤ kalussa!" arvelee siitƤ nyt Tuhkimo, soittaa +piipahuttaa vƤlistƤ aina pillillƤnsƤ, kunne saa jƤnikset kerallaan +linnaan, niin kƤypi suorastaan kuninkaan eteen, sanovi jƤnikset +paimentaneensa ja pyytƤƤ hƤneltƤ tytƤrtƤ. — Ei kuitenkaan annettu +luvattua morsianta vielƤ sillƤ; kuningas tekee esteitƤ yhƤ, sanovi: +"Ƥsken mie tyttƤreni sinulle annan, kuin sie kaikki lihat syƶnet mitƤ +linnassani ompi; et saane vaan syƶneeksi, niin ei tule naimisestasi +mitƤƤn." — "No, syƶnmƤhƤn lihanne, liekƶ noita ƤiƤ?" sanoi Tuhkimo; +muisti, nƤet, toverinsa, jotka oli matkaansa ottanut, ja toivoi apua +heiltƤ. PƤƤstyƤnsƤ kuninkaan luota, meni sitte toveriensa luokse, puhui +asiansa siellƤ LihansyƶjƤlle, Luunpurijalle, ja pyysi hƤntƤ niitƤ +kuninkaan lihoja syƶmƤƤn. TƤmƤ oli tƤhƤn vallan valmis, ja meni kohta +kuninkaan liha-aittaan, oli yƶtƤ siellƤ; niin aamulla katsomaan +tultaessa viimeisiƤ luita jo imeksi, ja nƤlkƤƤ huuti vielƤ yhƤ.</p> + +<p>Kerrotaan asia nyt kuninkaalle, ettƤ jo on liha-aitta typi tyhjƤnƤ; ja +Tuhkimo Muuritsa menee perƤstƤ hƤnkin ja pyytƤƤ morsianta, sanoen lihat +jo syƶneensƤ. — "Ćsken sen saat," sanoi kuningas, "kuin sie viinat, +oluet kaikki juonet, mitƤ mun kellarissani lƶytyy." — "No, juonmahan," +virkkoi Tuhkimo, "janopa tuo on tullutkin paljosta syƶmisestƤ, suolaista +oli lihanne aitassa." — SiitƤ meni hƤn toveriensa luokse, kertoi heille +asiansa, ja pani Oluen- ja Viinanjuojan kuninkaan kellaria tyhjentƤmƤƤn. +Toinen kuuli ilomielin tƤmmƶistƤ kƤskyƤ, joi tynnyrit tynnyrien perƤƤn +vatsaansa, ja aamulla, kuin katsomahan tultiin, oli jo viimeisiƤ tappia +imeksimƤssƤ, sekƤ huuti janoansa vaan. TƤstƤhƤn nyt huolta kuninkaalle +tuli, mitƤ tyƶtƤ nyt Tuhkimolle mƤƤrƤtƤ, kuin se kaikki nƤkyi +aikoihin saavan; sƤƤlitti, nƤet, vielƤkin semmoiselle miehelle tytƤrtƤ +antaa. Arveleehan, ajattelee asiata, niin luulee jo keinon keksineensƤ, +ja sanoo Tuhkimolle, kuin tulee taas tytƤrtƤ pyytƤmƤhƤn: "jo nyt annan +tyttƤreni, kuin annankin, kƤyhƤn miehinesi ensinnƤ saunassa kylpemƤssƤ, +niin saamme hƤitƤ pitƤmƤhƤn sitte." Varoilla oli kuningas kuumennuttanut +vaskisaunansa niin variksi, ettƤ kymmenen sylen pƤƤstƤ vartiat oli +polttaa, ja luuli Tuhkimo Muuritsan miehinensƤ sinne nyt sulavan; +vaan mitenkƤs kƤvikƤƤn?</p> + +<p>Miehet kuin lƤksivƤt kylpemƤhƤn, niin KylmƤnlƶyhyttƤjƤ meni edellƤ, +astui ensiksi ovelle, ja kuin henkƤsihen vaan, niin saunan seinƤt +huurtehesen kƤvivƤt. — SiitƤ tuli sitte KylmƤnlƶyhyttƤjƤn jƤljessƤ +toisetkin saunahan kaikki, jossa kylpivƤt nyt kyllƤltehen, kuin oli +lƶylyƤ nyt parahiksi; mutta kylpemƤstƤ pƤƤstyƤƤn meni Tuhkimo Muuritsa toverineen kuninkaan eteen ja sanoi: "nyt me, kuninkaisemme, saunasi -kylvimme, saa jo häitä laatimahan!" — Kuningas ei usko puhetta; vaan -niin saunaan tulee katsomahan, siellä jo on kylvetty ja oltu, ja kaikki -ovat saunan seinät huurassa yltänsä. Säälittää, säälittää kuitenkin -kuningasta, eikä antaisi hän tytärtään mielikaupassa tuommoiselle -kuojukselle kuin Tuhkimo oli, vaan sanoo päästäkseen hänestä: "huomenna -häitä pidämme, siksi pitää sinun elävätä vettä ulkomailta loittoa +kylvimme, saa jo hƤitƤ laatimahan!" — Kuningas ei usko puhetta; vaan +niin saunaan tulee katsomahan, siellƤ jo on kylvetty ja oltu, ja kaikki +ovat saunan seinƤt huurassa yltƤnsƤ. SƤƤlittƤƤ, sƤƤlittƤƤ kuitenkin +kuningasta, eikƤ antaisi hƤn tytƤrtƤƤn mielikaupassa tuommoiselle +kuojukselle kuin Tuhkimo oli, vaan sanoo pƤƤstƤkseen hƤnestƤ: "huomenna +hƤitƤ pidƤmme, siksi pitƤƤ sinun elƤvƤtƤ vettƤ ulkomailta loittoa tuoda; saanethan tuonkin toimeen, kuin jo vaikeampia olet kokenut." — -Tuhkimolle annettiin siitä putelli käteen, johon hankkia sitä elävätä -vettä hänen; vaan Tuhkimo kantoi putellin toverilleen Pitkänjuoksijalle, -ja käski hänen sillä vettä käymään. No, tämä kuin matkaa teki -joutuisasti, niin ei ollut yö vielä puolessakaan, kuin tulla koikki jo -putellineen veden haennasta linnaan takaisin. Mitäs; nostatetaan -kuningas siitä nyt kesken yönsä valvehelle; ja Tuhkimo Muuritsa pistää -sen putellin, jossa elävätä vettä oli, käteen hänelle. No, eihän se -kuningas mitä temppua osaa Tuhkimolle enää panna, kuin hän kaikki oli -toimeen saanut. Ruvetaan jo häitä laatimaan viimeinkin; ja Tuhkimo -Muuritsa saapi nyt kuninkaan tyttären naiseksensa, niinkuin alusta lupa +Tuhkimolle annettiin siitƤ putelli kƤteen, johon hankkia sitƤ elƤvƤtƤ +vettƤ hƤnen; vaan Tuhkimo kantoi putellin toverilleen PitkƤnjuoksijalle, +ja kƤski hƤnen sillƤ vettƤ kƤymƤƤn. No, tƤmƤ kuin matkaa teki +joutuisasti, niin ei ollut yƶ vielƤ puolessakaan, kuin tulla koikki jo +putellineen veden haennasta linnaan takaisin. MitƤs; nostatetaan +kuningas siitƤ nyt kesken yƶnsƤ valvehelle; ja Tuhkimo Muuritsa pistƤƤ +sen putellin, jossa elƤvƤtƤ vettƤ oli, kƤteen hƤnelle. No, eihƤn se +kuningas mitƤ temppua osaa Tuhkimolle enƤƤ panna, kuin hƤn kaikki oli +toimeen saanut. Ruvetaan jo hƤitƤ laatimaan viimeinkin; ja Tuhkimo +Muuritsa saapi nyt kuninkaan tyttƤren naiseksensa, niinkuin alusta lupa oli. — Sen pituinen se.</p> @@ -1955,22 +1918,22 @@ oli. — Sen pituinen se.</p> <h3>18. Sananlaskuja.</h3> -<p>Aikaisin kirkkoon, myöhän keräjään.</p> +<p>Aikaisin kirkkoon, myƶhƤn kerƤjƤƤn.</p> -<p>Ei koira koiran hännälle polje.</p> +<p>Ei koira koiran hƤnnƤlle polje.</p> -<p>Ei siihen puuhun väärää ole, jossa orava on.</p> +<p>Ei siihen puuhun vƤƤrƤƤ ole, jossa orava on.</p> -<p>Hullu omaansa laittaa, toinen hullu kiittää.</p> +<p>Hullu omaansa laittaa, toinen hullu kiittƤƤ.</p> -<p>Illasta ilmaa kiitä, vuonna toisna morsianta, kolmanna kotivävyä, +<p>Illasta ilmaa kiitƤ, vuonna toisna morsianta, kolmanna kotivƤvyƤ, partasuuna poikaasi.</p> -<p>Kaikki köyhän halmeessa itää.</p> +<p>Kaikki kƶyhƤn halmeessa itƤƤ.</p> -<p>Lupa on leikkiä puhua, ehk'ei tarvis irvistellä.</p> +<p>Lupa on leikkiƤ puhua, ehk'ei tarvis irvistellƤ.</p> -<p>Minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa.</p> +<p>MinkƤ nuorena oppii, sen vanhana taitaa.</p> <p>Olkivuosi ohravuosi, hillavuosi hallavuosi.</p> @@ -1981,84 +1944,84 @@ partasuuna poikaasi.</p> <h3>19. Piplia ja Keisari.</h3> -<p>En tiedä, rakas lukijani, tunnetko uudemman ajan historiata, vai onko -tämä aika sinulle ihan outoa ja pimeätä. Se nyt ei liene sinun oma -vikasi: et ole ehkä ollut tilaisuudessa käydä koulua, etkä myöskään -lukea minkäänlaista kansain historiata. Mutta siihen saat tilaisuuden, -jos kirjakaupasta ihmiskunnan historian ostat, sillä semmoinen löytyy -siellä Suomenkin kielellä. Kallis se ei ole, ja siitä saat paljon +<p>En tiedƤ, rakas lukijani, tunnetko uudemman ajan historiata, vai onko +tƤmƤ aika sinulle ihan outoa ja pimeƤtƤ. Se nyt ei liene sinun oma +vikasi: et ole ehkƤ ollut tilaisuudessa kƤydƤ koulua, etkƤ myƶskƤƤn +lukea minkƤƤnlaista kansain historiata. Mutta siihen saat tilaisuuden, +jos kirjakaupasta ihmiskunnan historian ostat, sillƤ semmoinen lƶytyy +siellƤ Suomenkin kielellƤ. Kallis se ei ole, ja siitƤ saat paljon opettavaa ja huvittavaa tietoa. Kuin esim. luet vuoden 1812 tapauksista, -niin hämmästyt, miten silloin sotia käytiin Europassa. Saat siitä lukea -Ranskanmaan keisarista Napoleon I:stä, joka silloin levitti pelkoa ja -hätää koko Wenäjänmaan asujamille. Hän oli vitsauksena Jumalan kädessä +niin hƤmmƤstyt, miten silloin sotia kƤytiin Europassa. Saat siitƤ lukea +Ranskanmaan keisarista Napoleon I:stƤ, joka silloin levitti pelkoa ja +hƤtƤƤ koko WenƤjƤnmaan asujamille. HƤn oli vitsauksena Jumalan kƤdessƤ rankaisemaan Kristuksesta ja totisesta Jumalan pelvosta luopuneita -kansoja. Hän oli kukistanut koko Europan mannermaan, mutta Wenäjä seisoi -vielä häntä vastaan. Tätäkin maata hän tahtoi valloittaa ja niinmuodoin -laskea viimeisen kiven siihen suureen Paapelin torniin, jota hän -miekallansa oli rakentanut, luullen olevansa kukistamattoman. Hänellä -oli 617 tuhatta hyvästi varustettua miestä, joilla astui yli -Niemeninjoen ja löi Wenäjän sotajoukot toinen toisensa perään. -Ilmoitukset Napoleonin voitoista ja Wenäläisten tappioista vaikuttivat +kansoja. HƤn oli kukistanut koko Europan mannermaan, mutta WenƤjƤ seisoi +vielƤ hƤntƤ vastaan. TƤtƤkin maata hƤn tahtoi valloittaa ja niinmuodoin +laskea viimeisen kiven siihen suureen Paapelin torniin, jota hƤn +miekallansa oli rakentanut, luullen olevansa kukistamattoman. HƤnellƤ +oli 617 tuhatta hyvƤsti varustettua miestƤ, joilla astui yli +Niemeninjoen ja lƶi WenƤjƤn sotajoukot toinen toisensa perƤƤn. +Ilmoitukset Napoleonin voitoista ja WenƤlƤisten tappioista vaikuttivat surua ja murhetta keisari Aleksanteri I:n hovissa; rohkeus ja uskallus alkoi kaikilta kadota. Mutta yksi mies oli, joka ei antanut surusanomain -sotatantereelta mieltänsä painaa; hän oli levollinen, rohkea ja -iloinenkin. Se mies oli ruhtinas Galitsin. Keisari Aleksanteri älysi -ruhtinaan rauhallisen mielentilan ja ihmetteli sitä. Kerran sattui -ruhtinas tulemaan keisarin työhuoneesen, jossa silloin ei ollut ketään -muita. "Miksikä te, hyvä ruhtinas, olette niin levollinen ja huoletoin?" +sotatantereelta mieltƤnsƤ painaa; hƤn oli levollinen, rohkea ja +iloinenkin. Se mies oli ruhtinas Galitsin. Keisari Aleksanteri Ƥlysi +ruhtinaan rauhallisen mielentilan ja ihmetteli sitƤ. Kerran sattui +ruhtinas tulemaan keisarin tyƶhuoneesen, jossa silloin ei ollut ketƤƤn +muita. "MiksikƤ te, hyvƤ ruhtinas, olette niin levollinen ja huoletoin?" kysyi keisari. Vastaukseksi otti ruhtinas taskustansa pienen piplian ja -ojensi sen keisarille antaaksensa. Keisarin kuin piti juuri ottaa pyhä -kirja käteensä, putosi se laattialle. Ruhtinas otti piplian ylös niin -avonaisena kuin se oli sattunut laattialle pudotessaan jäämään, ja antoi -sen keisarin käteen. Avonainen luku oli Psaltarin 91 psalmi, jonka -ensimäisiä värsyjä keisari silmäeli ja luki heti paikalla ruhtinaan +ojensi sen keisarille antaaksensa. Keisarin kuin piti juuri ottaa pyhƤ +kirja kƤteensƤ, putosi se laattialle. Ruhtinas otti piplian ylƶs niin +avonaisena kuin se oli sattunut laattialle pudotessaan jƤƤmƤƤn, ja antoi +sen keisarin kƤteen. Avonainen luku oli Psaltarin 91 psalmi, jonka +ensimƤisiƤ vƤrsyjƤ keisari silmƤeli ja luki heti paikalla ruhtinaan kuullen: "<i>Joka korkeimman varjeluksessa istuu, ja kaikkivaltiaan -varjossa oleskelee; hän sanoo Herralle: minun toivoni ja linnani: minun -Jumalani, johonka minä uskallan</i>." — "Ah, jospa Teidän Majesteettinne -tätä toivoa ja linnaa etsisitte ja siihen pakonne ottaisitte!" lausui -ruhtinas, kuin keisari mainitut värsyt oli lukenut. Aleksanteri astui -hiljaisesti huoneen toiselle puolelle, rupesi piplia kädessä istumaan ja -luki siitä avaantuneen luvun alusta loppuun asti.</p> - -<p>Kohta sen jälkeen keisari määräsi kaikissa valtakuntansa kirkoissa -pidettäväksi yleisen katumus- ja rukouspäivän. Keisarillisen hovin -kirkossa vietettiin myös tämä päivä, ja kaikki hovin jäsenet olivat -siinä silloin läsnä. Pappi, joka rukouksen piti, oli, tietämättä mitään +varjossa oleskelee; hƤn sanoo Herralle: minun toivoni ja linnani: minun +Jumalani, johonka minƤ uskallan</i>." — "Ah, jospa TeidƤn Majesteettinne +tƤtƤ toivoa ja linnaa etsisitte ja siihen pakonne ottaisitte!" lausui +ruhtinas, kuin keisari mainitut vƤrsyt oli lukenut. Aleksanteri astui +hiljaisesti huoneen toiselle puolelle, rupesi piplia kƤdessƤ istumaan ja +luki siitƤ avaantuneen luvun alusta loppuun asti.</p> + +<p>Kohta sen jƤlkeen keisari mƤƤrƤsi kaikissa valtakuntansa kirkoissa +pidettƤvƤksi yleisen katumus- ja rukouspƤivƤn. Keisarillisen hovin +kirkossa vietettiin myƶs tƤmƤ pƤivƤ, ja kaikki hovin jƤsenet olivat +siinƤ silloin lƤsnƤ. Pappi, joka rukouksen piti, oli, tietƤmƤttƤ mitƤƤn keisarin ja ruhtinas Galitsinin kohtauksesta, valinnut saarnansa -tekstiksi kaksi ensimmäistä värsyä 91 psalmista. Jälkeen puolenpäivän -kutsutti keisari toisen hovisaarnaajansa tykönsä ja käski hänen lukemaan +tekstiksi kaksi ensimmƤistƤ vƤrsyƤ 91 psalmista. JƤlkeen puolenpƤivƤn +kutsutti keisari toisen hovisaarnaajansa tykƶnsƤ ja kƤski hƤnen lukemaan jonkun luvun pipliasta. Pappi avasi piplian ja rupesi lukemaan psaltarin 91 lukua. "Taukoa!" huusi keisari, joka luuli ruhtinas Galitsinin -puhuneen pappien kanssa ja käskeneen heitä mainittua lukua pipliasta -keisarille saarnaamaan ja lukemaan. "Kuka teitä on käskenyt tätä psalmia +puhuneen pappien kanssa ja kƤskeneen heitƤ mainittua lukua pipliasta +keisarille saarnaamaan ja lukemaan. "Kuka teitƤ on kƤskenyt tƤtƤ psalmia nyt juuri lukemaan?" kysyi keisari. "Jumala itse," vastasi pappi -vakaisella äänellä, ja katsoi rohkeasti keisaria silmiin. "Mitä sillä -ymmärrätte?" kysyi keisari. "Teidän Majesteettinne käsky tuli minulle -aivan odottamattomasti ja se hämmästytti minua paljon," vastasi pappi. -"Syvästi sydämessäni tuntien, miten tärkeätä se olisi, että täksi -juhlalliseksi hetkeksi saada sovelias luku pyhästä raamatusta valituksi, -lankesin minä polvilleni ja rukoilin Jumalaa minulle osoittamaan ne -värsyt, joita minun nyt pitäisi lukeman, ell'ei Teidän Majesteettinne -itse niitä määräisi. Rukoellessani muistui mieleeni 91 psalmi, joka niin -lujasti tunkihen minun ajatuksiini, että minä katsoin sitä rukoukseni +vakaisella ƤƤnellƤ, ja katsoi rohkeasti keisaria silmiin. "MitƤ sillƤ +ymmƤrrƤtte?" kysyi keisari. "TeidƤn Majesteettinne kƤsky tuli minulle +aivan odottamattomasti ja se hƤmmƤstytti minua paljon," vastasi pappi. +"SyvƤsti sydƤmessƤni tuntien, miten tƤrkeƤtƤ se olisi, ettƤ tƤksi +juhlalliseksi hetkeksi saada sovelias luku pyhƤstƤ raamatusta valituksi, +lankesin minƤ polvilleni ja rukoilin Jumalaa minulle osoittamaan ne +vƤrsyt, joita minun nyt pitƤisi lukeman, ell'ei TeidƤn Majesteettinne +itse niitƤ mƤƤrƤisi. Rukoellessani muistui mieleeni 91 psalmi, joka niin +lujasti tunkihen minun ajatuksiini, ettƤ minƤ katsoin sitƤ rukoukseni kuulemiseksi."</p> -<p>Keisari ei virkkanut mitään, vaan vaipui syviin ajatuksiin. Hän -huomasi Herran puhuvan hänelle sanassansa merkillisellä tavalla. Hänen -sieluunsa syttyi tämän sanan kautta järkähtämätöin luottamus Jumalaan, -sotajoukkojen Herraan. Hän uskoi nyt, että Jumala olisi parain tuki ja -turva hädässä, ja tämä usko kasvoi lujaksi vakuutukseksi. Sen uskon -kautta hän itse ja hänen uljas kansansa oppi Jumalaan luottamaan, ja -Jumala kukisti ilman ihmisellisittä aseitta voimallisen Napoleonin ja -hänen suuren sotajoukkonsa tomuun ja tuhkaan, pelastaen siten -Wenäjänmaan vihollisen vallasta.</p> +<p>Keisari ei virkkanut mitƤƤn, vaan vaipui syviin ajatuksiin. HƤn +huomasi Herran puhuvan hƤnelle sanassansa merkillisellƤ tavalla. HƤnen +sieluunsa syttyi tƤmƤn sanan kautta jƤrkƤhtƤmƤtƶin luottamus Jumalaan, +sotajoukkojen Herraan. HƤn uskoi nyt, ettƤ Jumala olisi parain tuki ja +turva hƤdƤssƤ, ja tƤmƤ usko kasvoi lujaksi vakuutukseksi. Sen uskon +kautta hƤn itse ja hƤnen uljas kansansa oppi Jumalaan luottamaan, ja +Jumala kukisti ilman ihmisellisittƤ aseitta voimallisen Napoleonin ja +hƤnen suuren sotajoukkonsa tomuun ja tuhkaan, pelastaen siten +WenƤjƤnmaan vihollisen vallasta.</p> <p>Ah, jospa keisarit, kuninkaat ja ruhtinaat, samoin kuin kansatkin, aina -ottaisivat pakonsa piplian Jumalaan! Hänessä he löytäisivät vahvemman -tuen ja paremman avun kuin linnoituksissa ja kanooneissa sekä sodan -kaikissa taidoissa ja keksinnöisssä.</p> +ottaisivat pakonsa piplian Jumalaan! HƤnessƤ he lƶytƤisivƤt vahvemman +tuen ja paremman avun kuin linnoituksissa ja kanooneissa sekƤ sodan +kaikissa taidoissa ja keksinnƶisssƤ.</p> -<p><i>Polén</i>.</p> +<p><i>PolĆ©n</i>.</p> @@ -2067,182 +2030,182 @@ kaikissa taidoissa ja keksinnöisssä.</p> <h3>20. Majavasta.</h3> -<p>Niitä merkillisiä eläviä, joita majaviksi kutsutaan, löytyi ennen +<p>NiitƤ merkillisiƤ elƤviƤ, joita majaviksi kutsutaan, lƶytyi ennen maailmassa paljo Suomessa, koska oli enempi ja avarampia autiomaita ja -vähempi ihmisiä. Nyt ei niitä löydy enää kuin harvoin pohjaisissa -maissa, asumattomilla paikoilla. Majava on kyynärän pituinen tahi vähän -pitempi. Pää on munan muotoinen ja turpa eli kuono lyhyt ja paksu. -Etuhampaat ovat yläpuolella maksankarvaiset, ja alapuolella punertavat. -Sillä on lyhyet turpajouhet, pienet silmät, lyhyet, ymmyrkäiset ja -karvoihin melkeen kätketyt korvat, paksu ja lyhyt kaula; selkä on +vƤhempi ihmisiƤ. Nyt ei niitƤ lƶydy enƤƤ kuin harvoin pohjaisissa +maissa, asumattomilla paikoilla. Majava on kyynƤrƤn pituinen tahi vƤhƤn +pitempi. PƤƤ on munan muotoinen ja turpa eli kuono lyhyt ja paksu. +Etuhampaat ovat ylƤpuolella maksankarvaiset, ja alapuolella punertavat. +SillƤ on lyhyet turpajouhet, pienet silmƤt, lyhyet, ymmyrkƤiset ja +karvoihin melkeen kƤtketyt korvat, paksu ja lyhyt kaula; selkƤ on koukkuinen. Jalat ovat lyhyet, olletikin etujalat, joilla on viisi eroitettua varvasta, mutta takajaloissa, jotka ovat suuremmat, on -uimanahka varvasten välillä. Häntä, joka on puolen ruumiin pituinen, on -leveä ja latuskainen ja neljänneksi osaksi karvainen; mutta sitten -hännänpäähän asti on suomuja, joidenka välissä näkyy lyhyitä karvoja. -Suomut ovat kuusikulmaiset ja sinertävät. Majava on karvoiltansa -mustanruskea; mutta peruskarva eli villa on vähän keltaisempi. Muissa +uimanahka varvasten vƤlillƤ. HƤntƤ, joka on puolen ruumiin pituinen, on +leveƤ ja latuskainen ja neljƤnneksi osaksi karvainen; mutta sitten +hƤnnƤnpƤƤhƤn asti on suomuja, joidenka vƤlissƤ nƤkyy lyhyitƤ karvoja. +Suomut ovat kuusikulmaiset ja sinertƤvƤt. Majava on karvoiltansa +mustanruskea; mutta peruskarva eli villa on vƤhƤn keltaisempi. Muissa maissa sanotaan tavatuksi aivan valkoisia ja aivan mustia majavia, mutta -meidän maassamme ei ole kuulunut milloinkaan näkyneen sellaisia.</p> - -<p>Majava asuu mieluisimmasti kaukana ihmisten asuinsijoista, vesissä ja -metsäisissä autiomaissa, jossa hän saapi olla rauhassa ja rakentaa -huoneitansa. Jos joku löytyy ihmisten tienoilla, niin se on yksin ja -asuu luolassa, jonka hän on kaivanut joen tahi meren rannalle. Mutta -autiomaissa ovat ne suurissa joukoissa, ja rakentavat siellä huoneensa -ja majansa, josta niillä ehkä taitaa olla nimensäkin. Ne kokoutuvat -Kesäkuussa tahi Heinäkuussa joen tahi järven rannalle, ja hakevat siellä +meidƤn maassamme ei ole kuulunut milloinkaan nƤkyneen sellaisia.</p> + +<p>Majava asuu mieluisimmasti kaukana ihmisten asuinsijoista, vesissƤ ja +metsƤisissƤ autiomaissa, jossa hƤn saapi olla rauhassa ja rakentaa +huoneitansa. Jos joku lƶytyy ihmisten tienoilla, niin se on yksin ja +asuu luolassa, jonka hƤn on kaivanut joen tahi meren rannalle. Mutta +autiomaissa ovat ne suurissa joukoissa, ja rakentavat siellƤ huoneensa +ja majansa, josta niillƤ ehkƤ taitaa olla nimensƤkin. Ne kokoutuvat +KesƤkuussa tahi HeinƤkuussa joen tahi jƤrven rannalle, ja hakevat siellƤ asuinsijaksensa laakean eli tasainen ja soisen paikan, joka on -lehtipuiden varjossa, ja olletikin, jos on vähäinen lahti, joka menee -sisälle metsään.</p> +lehtipuiden varjossa, ja olletikin, jos on vƤhƤinen lahti, joka menee +sisƤlle metsƤƤn.</p> -<p>Ett'ei kuivana aikana vesi vähenisi huoneen vieressä, tekevät he ensin +<p>Ett'ei kuivana aikana vesi vƤhenisi huoneen vieressƤ, tekevƤt he ensin sulun eli tokeen sen paikan alapuolelle, johonka he aikovat rakentaa -huoneensa. Tämän sulun perustukseksi panevat he ensin puita -poikkipuolin, ja pistävät sitte muita seisomaan vinossa virtaa vasten; -niiden päälle pannaan multaa, oksia ja kaikellaista, siksi että sulku on -niin korkea kuin tarvitaan; tämmöinen sulku on neljää tahi viittä -kyynärää paksu, tiheä, ett'ei vesi pääse läpi, ja niin lujasti -kokoonpantu, että se kestää pitkät ajat.</p> - -<p>Saatuansa tämän sulun valmiiksi, alkavat he rakentaa huoneensa, mutta -kaivavat ensistä ojan rakennuspaikan ympärille. Huoneen rakennukseksi he -ottavat suurempia ja pienempiä likitienoilla kasvavia lehtipuita, +huoneensa. TƤmƤn sulun perustukseksi panevat he ensin puita +poikkipuolin, ja pistƤvƤt sitte muita seisomaan vinossa virtaa vasten; +niiden pƤƤlle pannaan multaa, oksia ja kaikellaista, siksi ettƤ sulku on +niin korkea kuin tarvitaan; tƤmmƶinen sulku on neljƤƤ tahi viittƤ +kyynƤrƤƤ paksu, tiheƤ, ett'ei vesi pƤƤse lƤpi, ja niin lujasti +kokoonpantu, ettƤ se kestƤƤ pitkƤt ajat.</p> + +<p>Saatuansa tƤmƤn sulun valmiiksi, alkavat he rakentaa huoneensa, mutta +kaivavat ensistƤ ojan rakennuspaikan ympƤrille. Huoneen rakennukseksi he +ottavat suurempia ja pienempiƤ likitienoilla kasvavia lehtipuita, niinkuin haapoja, koivuja, pajuja ja senkaltaisia, joita he ovat ihmeellisesti sukkelat kaatamaan, Saadaksensa kumoon korttelia paksun -haavan, ei tarvitse yksi majava enemmin kuin tunnin ajan. Tätä työtä -tehdessänsä seisoo hän takajaloillansa, vähän nojattuna kovaa häntäänsä -vastaan. Etukäpälänsä pitää hän suunpielissä ja poimii niillä ulos -lastuja sitä myöten kuin ne tulevat suuhun. Hän seisoo vähän vinossa -puuta suhteen ja vetäypi jyrsiessänsä vähitellen takaperin ympäri puuta. -Saatuansa puun kumoon, oksii eli vesoaa hän sen sileäksi, niinkuin se -olisi kirveellä veistetty. Sitten jakaa hän sen kyynärän pituisiksi -palasiksi, taikka pitemmiksi tahi lyhemmiksi, sitä myöten kuin puu on -paksu ja hän näkee jaksavansa viedä suuremman tahi pienemmän puun -rakennuspaikalle, johonka hän sen kuljettaa sillä tavalla, että pitää -sen sylissänsä etujalkain välillä ja niin taikka kantaa tahi lykkää sen -edessänsä taikka vetää perässänsä. Vedessä pitää hän puun samalla -lailla, sillä hän uipi takajaloillaan eikä tarvitse ollenkaan -liikuttaakaan etujalkojansa. Mullan ja saven, jonka hän tarvitsee -rakennukseensa, kaivaa hän ylös maasta etukäpälillänsä, kokoaa sen -yhteen kasaan eli läjään, panee etukäpälänsä kahden puolen sen -ympäri ja päänsä sen ylitse, ja lykkää sen niin edellänsä mihinkä -tahtonsa. Jos puita sattuu olemaan tiellä, perkkaa hän ne pois ja tekee -tien selväksi. Sileäksi tulee tie vähitellen mullasta ja savesta, jota, -majavan viedessä, jääpi aina vähä joka paikalle.</p> - -<p>Majavain huoneet, jotka enimmiten ovat joen tahi järven eteläisellä, -harvoin pohjaisella puolella, ovat välistä yksinäiset, välistä on niitä -monta yhdessä paikassa. Niillä on myös eri suuruus, sillä välistä asuu -yhdessä huoneessa yksi tahi kaksi paria ja välistä taas aina kuusikin -paria, mutta joka parilla ovat omat vuoteensa ja salatiensä. Tämmöinen -huone on ymmyrkäinen tahi pitulainen, ja kuin se on suurin, 15 -kyynärää ympäri lukien. Korkeus on 5 tahi 6 kyynärää. Perustukseksi on -ensin pantu hirsiä melkoiseen järjestykseen, mutta niiden päälle on -huiskin haiskin syösty puita ja multaa. Katto on holvattu eli pyöreä, +haavan, ei tarvitse yksi majava enemmin kuin tunnin ajan. TƤtƤ tyƶtƤ +tehdessƤnsƤ seisoo hƤn takajaloillansa, vƤhƤn nojattuna kovaa hƤntƤƤnsƤ +vastaan. EtukƤpƤlƤnsƤ pitƤƤ hƤn suunpielissƤ ja poimii niillƤ ulos +lastuja sitƤ myƶten kuin ne tulevat suuhun. HƤn seisoo vƤhƤn vinossa +puuta suhteen ja vetƤypi jyrsiessƤnsƤ vƤhitellen takaperin ympƤri puuta. +Saatuansa puun kumoon, oksii eli vesoaa hƤn sen sileƤksi, niinkuin se +olisi kirveellƤ veistetty. Sitten jakaa hƤn sen kyynƤrƤn pituisiksi +palasiksi, taikka pitemmiksi tahi lyhemmiksi, sitƤ myƶten kuin puu on +paksu ja hƤn nƤkee jaksavansa viedƤ suuremman tahi pienemmƤn puun +rakennuspaikalle, johonka hƤn sen kuljettaa sillƤ tavalla, ettƤ pitƤƤ +sen sylissƤnsƤ etujalkain vƤlillƤ ja niin taikka kantaa tahi lykkƤƤ sen +edessƤnsƤ taikka vetƤƤ perƤssƤnsƤ. VedessƤ pitƤƤ hƤn puun samalla +lailla, sillƤ hƤn uipi takajaloillaan eikƤ tarvitse ollenkaan +liikuttaakaan etujalkojansa. Mullan ja saven, jonka hƤn tarvitsee +rakennukseensa, kaivaa hƤn ylƶs maasta etukƤpƤlillƤnsƤ, kokoaa sen +yhteen kasaan eli lƤjƤƤn, panee etukƤpƤlƤnsƤ kahden puolen sen +ympƤri ja pƤƤnsƤ sen ylitse, ja lykkƤƤ sen niin edellƤnsƤ mihinkƤ +tahtonsa. Jos puita sattuu olemaan tiellƤ, perkkaa hƤn ne pois ja tekee +tien selvƤksi. SileƤksi tulee tie vƤhitellen mullasta ja savesta, jota, +majavan viedessƤ, jƤƤpi aina vƤhƤ joka paikalle.</p> + +<p>Majavain huoneet, jotka enimmiten ovat joen tahi jƤrven etelƤisellƤ, +harvoin pohjaisella puolella, ovat vƤlistƤ yksinƤiset, vƤlistƤ on niitƤ +monta yhdessƤ paikassa. NiillƤ on myƶs eri suuruus, sillƤ vƤlistƤ asuu +yhdessƤ huoneessa yksi tahi kaksi paria ja vƤlistƤ taas aina kuusikin +paria, mutta joka parilla ovat omat vuoteensa ja salatiensƤ. TƤmmƶinen +huone on ymmyrkƤinen tahi pitulainen, ja kuin se on suurin, 15 +kyynƤrƤƤ ympƤri lukien. Korkeus on 5 tahi 6 kyynƤrƤƤ. Perustukseksi on +ensin pantu hirsiƤ melkoiseen jƤrjestykseen, mutta niiden pƤƤlle on +huiskin haiskin syƶsty puita ja multaa. Katto on holvattu eli pyƶreƤ, mullalla ja turpeilla peitetty ja muutoin niin silitetty ja laitettu, -että siinä tuskin näkee olevan majavan asuinsijan, mutta luulisi vaan -olevan vähäisen mäen. Useammissa huoneissa on kolme kertaa päällitysten, -joissa kussakin on majavan vuoteet, tehdyt kuivasta ruohosta. Nämät -kerrat ovat sentähden, että majava, sen jälkeen kuin vesi joko nousee -tahi laskeksen, muuttaa makauspaikkansa, sillä maatessansa pitää hän -ruumiinsa kuivalla, mutta häntänsä ja takajalkana vedessä. Kahden puolen -huonetta on ovet, toinen maalle päin, toinen veden pohjalle, ja se on -niin syvällä, että se talvella on jään alla.</p> - -<p>Tämmöisten suurten huonetten rakentamiseen tarvitaan koko joukko -majavia, joilla on kaikilla eri työnsä: muutamat kaatavat puita ja -veistävät niitä sileäksi, toiset vievät niitä rakennuspaikalle, toiset -latovat niitä järjestykseen, muut kaivavat salateitä tahi tuovat mutaa, -kiviä, savea, ja niin edespäin. Joku on sanonut havainneensa, että -niillä on näitä töitä tehdessänsä päämies, jota kaikki tottelevat; -mutta lieneekö tässä perää? Tuskin uskoisin. Nämät työnsä tekee majava -kesäöinä, kuin on ilma jäähtynyt. Päivillä makaa hän huoneessansa ennen -mainitulla ruohovuoteellansa veden ääressä. Juuri kaukana olevissa -erämaissa, jossa hän saapi olla rauhassa, on hän päivilläkin ulkona, +ettƤ siinƤ tuskin nƤkee olevan majavan asuinsijan, mutta luulisi vaan +olevan vƤhƤisen mƤen. Useammissa huoneissa on kolme kertaa pƤƤllitysten, +joissa kussakin on majavan vuoteet, tehdyt kuivasta ruohosta. NƤmƤt +kerrat ovat sentƤhden, ettƤ majava, sen jƤlkeen kuin vesi joko nousee +tahi laskeksen, muuttaa makauspaikkansa, sillƤ maatessansa pitƤƤ hƤn +ruumiinsa kuivalla, mutta hƤntƤnsƤ ja takajalkana vedessƤ. Kahden puolen +huonetta on ovet, toinen maalle pƤin, toinen veden pohjalle, ja se on +niin syvƤllƤ, ettƤ se talvella on jƤƤn alla.</p> + +<p>TƤmmƶisten suurten huonetten rakentamiseen tarvitaan koko joukko +majavia, joilla on kaikilla eri tyƶnsƤ: muutamat kaatavat puita ja +veistƤvƤt niitƤ sileƤksi, toiset vievƤt niitƤ rakennuspaikalle, toiset +latovat niitƤ jƤrjestykseen, muut kaivavat salateitƤ tahi tuovat mutaa, +kiviƤ, savea, ja niin edespƤin. Joku on sanonut havainneensa, ettƤ +niillƤ on nƤitƤ tƶitƤ tehdessƤnsƤ pƤƤmies, jota kaikki tottelevat; +mutta lieneekƶ tƤssƤ perƤƤ? Tuskin uskoisin. NƤmƤt tyƶnsƤ tekee majava +kesƤƶinƤ, kuin on ilma jƤƤhtynyt. PƤivillƤ makaa hƤn huoneessansa ennen +mainitulla ruohovuoteellansa veden ƤƤressƤ. Juuri kaukana olevissa +erƤmaissa, jossa hƤn saapi olla rauhassa, on hƤn pƤivillƤkin ulkona, olletikin, jos on ilma pilvinen ja sateinen. Jos kuivana aikana vesi -vähenee, suurentavat eli pitentävät he tokeen, että enemmin vettä -kokoutuisi, ja jos taasenkin sadeaikana vesi nousee ylön korkeaksi, -aukasevat he tokeesen reiän eli läven, josta liika vesi juoksee pois. — -Nämät majavanhuoneet ovat niin lujat, että kestävät monta miehenikää.</p> - -<p>Majava on luonnostansa sekä maa- että vesielävä. Että hän on aivottu -enimmiten oleskelemaan vedessä, näkyy hänen lyhykäisistä jaloistansa, -takajalkoin uimanahasta ja hänen latuskaisesta hännästänsä. Onkin hänen -liikuntonsa mantereella vähän hitaanlainen, vaikka ei kuitenkaan niin -hidas kuin hylkeen; mutta vedessä hän on virkku ja uipi niin nopeasti, -että häntä tuskin voi veneellä saavuttaa tahi seurata. Uidessansa, -olkoon veden alla tahi päällä, hän liikuttaa harvoin etukäpälöitänsä, -mutta pitää ne vedessä leuan alla, ett'eivät estä kulkua, soutaa -takajaloilla ja häntä on melana.</p> - -<p>Levätessänsä makaa majava taikka seljällään tahi mahallaan.</p> - -<p>Majavan ääni on melkein kuin porsaan ääni; ja sieramistansa hän antaa -äänen, joka on vähän sinnepäin kuin pyyn, vaikka ei niin kova ja heleä.</p> - -<p>Ruuaksensa syöpi hän haavan, koivun ja pajupuiden kuoria ja lehtiä, -mutta ei ollenkaan lepän, pihlajan tahi tuomen; tuntureissa, taikka -jossa ei ole lehtipuita, syöpi hän ruohoa ja vähäisiä pajuja, joita hän -sattuu löytämään. Joku on sanonut, majavan myös syövän kaloja, krapuja -ja sellaisia, mutta sitä epäillään; ja jos se jolloin-kulloin olisi -tapahtunut, niin se on mahtanut olla suuren näljän tilassa. Syödessänsä -istuu hän takajaloillansa niinkuin orava, ja nostaa etukäpälöillänsä +vƤhenee, suurentavat eli pitentƤvƤt he tokeen, ettƤ enemmin vettƤ +kokoutuisi, ja jos taasenkin sadeaikana vesi nousee ylƶn korkeaksi, +aukasevat he tokeesen reiƤn eli lƤven, josta liika vesi juoksee pois. — +NƤmƤt majavanhuoneet ovat niin lujat, ettƤ kestƤvƤt monta miehenikƤƤ.</p> + +<p>Majava on luonnostansa sekƤ maa- ettƤ vesielƤvƤ. EttƤ hƤn on aivottu +enimmiten oleskelemaan vedessƤ, nƤkyy hƤnen lyhykƤisistƤ jaloistansa, +takajalkoin uimanahasta ja hƤnen latuskaisesta hƤnnƤstƤnsƤ. Onkin hƤnen +liikuntonsa mantereella vƤhƤn hitaanlainen, vaikka ei kuitenkaan niin +hidas kuin hylkeen; mutta vedessƤ hƤn on virkku ja uipi niin nopeasti, +ettƤ hƤntƤ tuskin voi veneellƤ saavuttaa tahi seurata. Uidessansa, +olkoon veden alla tahi pƤƤllƤ, hƤn liikuttaa harvoin etukƤpƤlƶitƤnsƤ, +mutta pitƤƤ ne vedessƤ leuan alla, ett'eivƤt estƤ kulkua, soutaa +takajaloilla ja hƤntƤ on melana.</p> + +<p>LevƤtessƤnsƤ makaa majava taikka seljƤllƤƤn tahi mahallaan.</p> + +<p>Majavan ƤƤni on melkein kuin porsaan ƤƤni; ja sieramistansa hƤn antaa +ƤƤnen, joka on vƤhƤn sinnepƤin kuin pyyn, vaikka ei niin kova ja heleƤ.</p> + +<p>Ruuaksensa syƶpi hƤn haavan, koivun ja pajupuiden kuoria ja lehtiƤ, +mutta ei ollenkaan lepƤn, pihlajan tahi tuomen; tuntureissa, taikka +jossa ei ole lehtipuita, syƶpi hƤn ruohoa ja vƤhƤisiƤ pajuja, joita hƤn +sattuu lƶytƤmƤƤn. Joku on sanonut, majavan myƶs syƶvƤn kaloja, krapuja +ja sellaisia, mutta sitƤ epƤillƤƤn; ja jos se jolloin-kulloin olisi +tapahtunut, niin se on mahtanut olla suuren nƤljƤn tilassa. SyƶdessƤnsƤ +istuu hƤn takajaloillansa niinkuin orava, ja nostaa etukƤpƤlƶillƤnsƤ ruuan suuhunsa.</p> -<p>Syksyllä. vähän ennen kuin tulee pakkanen ja jää. kokoaa hän -talvitarpeeksensa viheriäisiä haavan ja muiden sanottuin puiden oksia ja -varpuja. Tästä on myös merkki, tuleeko talvi pikemmin tahi myöhemmin, -sitä myöten nimittäin kuin majava rupeaa kokoamaan talvivaraansa. Nämät -hän panee syvälle veteen majansa viereen, ett'ei häntä jää estä -saamasta niitä käsille. Hän ottaa niitä talvella vähitellen ylös -vedestä, jyrsii pois kuoren ja jääneen kapulan viskaa hän taikka tokeen -päälle tahi huoneensa katolle. Kevätpuolella ja suvi- eli suojapäivinä -Helmi- ja Maaliskuussa lähtee hän välistä, jos talvivarat näkyvät olevan -loppupuolella, ulos majastansa puolen tahi neljänneksen peninkulmaa -metsään vereksiä haapoja hakemaan, joita hän kaataa ja tuopi kotiinsa. -Silloin kaivaa hän, jos vaan saattaa, salateitä lumeen, ett'ei kukaan -näe, missä hän kulkee ja asuu.</p> - -<p>Majavat elävät parittain, koiras ja naaras yhteisellä vuoteellansa. -Naaraat synnyttävät Maaliskuussa 2 tahi 3 (harvoin 4) poikaa. Neljän -viikon perästä tuopi hän niille jo varpuja heidän syödäksensä, ja kuuden -viikon perästä seuraavat pojat häntä ulos. — Majavan pojat eivät tule -kesuksi niinkuin monet muut villit eläimet, jos ne kuinka pienenä -saataisiin kiinni, mutta pitävät luontonsa, eivätkä taida oppia mitään -muuta kuin sitä, jota he luonnostansa tekevät. Majavan lihaa syövät ne, -jotka niitä pyytävät. Sen maku sanotaan olevan vähän sinnepäin kuin sian -lihan, mutta häntä kuuluu haisevan ja maistuvan melkeen kalalta. — -Takajalkain välillä on kaksi kolmen, neljän tahi viiden tuuman pituista -pussia, joihinka kokoupi kuista eli rasvaista ainetta, jolla on väkevä +<p>SyksyllƤ. vƤhƤn ennen kuin tulee pakkanen ja jƤƤ. kokoaa hƤn +talvitarpeeksensa viheriƤisiƤ haavan ja muiden sanottuin puiden oksia ja +varpuja. TƤstƤ on myƶs merkki, tuleeko talvi pikemmin tahi myƶhemmin, +sitƤ myƶten nimittƤin kuin majava rupeaa kokoamaan talvivaraansa. NƤmƤt +hƤn panee syvƤlle veteen majansa viereen, ett'ei hƤntƤ jƤƤ estƤ +saamasta niitƤ kƤsille. HƤn ottaa niitƤ talvella vƤhitellen ylƶs +vedestƤ, jyrsii pois kuoren ja jƤƤneen kapulan viskaa hƤn taikka tokeen +pƤƤlle tahi huoneensa katolle. KevƤtpuolella ja suvi- eli suojapƤivinƤ +Helmi- ja Maaliskuussa lƤhtee hƤn vƤlistƤ, jos talvivarat nƤkyvƤt olevan +loppupuolella, ulos majastansa puolen tahi neljƤnneksen peninkulmaa +metsƤƤn vereksiƤ haapoja hakemaan, joita hƤn kaataa ja tuopi kotiinsa. +Silloin kaivaa hƤn, jos vaan saattaa, salateitƤ lumeen, ett'ei kukaan +nƤe, missƤ hƤn kulkee ja asuu.</p> + +<p>Majavat elƤvƤt parittain, koiras ja naaras yhteisellƤ vuoteellansa. +Naaraat synnyttƤvƤt Maaliskuussa 2 tahi 3 (harvoin 4) poikaa. NeljƤn +viikon perƤstƤ tuopi hƤn niille jo varpuja heidƤn syƶdƤksensƤ, ja kuuden +viikon perƤstƤ seuraavat pojat hƤntƤ ulos. — Majavan pojat eivƤt tule +kesuksi niinkuin monet muut villit elƤimet, jos ne kuinka pienenƤ +saataisiin kiinni, mutta pitƤvƤt luontonsa, eivƤtkƤ taida oppia mitƤƤn +muuta kuin sitƤ, jota he luonnostansa tekevƤt. Majavan lihaa syƶvƤt ne, +jotka niitƤ pyytƤvƤt. Sen maku sanotaan olevan vƤhƤn sinnepƤin kuin sian +lihan, mutta hƤntƤ kuuluu haisevan ja maistuvan melkeen kalalta. — +Takajalkain vƤlillƤ on kaksi kolmen, neljƤn tahi viiden tuuman pituista +pussia, joihinka kokoupi kuista eli rasvaista ainetta, jolla on vƤkevƤ haju ja joka on keltaisen-karvainen, mutta kuivettuaan muuttuu -ruskeaksi. Tämä kuinen aine on se, jota kutsutaan <i>majavan haustaksi</i> ja -jota pidetään lääkityksenä. Meidän maassamme ei saada sitä niin paljon -kuin apteekkeihin tarvitaan, ja sitä tuodaan sentähden muualta. -Wenäjältä tuotava hausta kuuluu olevan parempi kuin se, joka Englannin -kautta tuodaan Pohjois-Amerikasta. — Majavan nahasta, jota pidetään -hyvin kalliina, tehdään lakkeja, turkin sepaluksia, vaimoväen muffeja, -ja niin edespäin. Olletikin ovat mustat nahat kaikkein kalliimmat. -Karvat ovat kahtalaiset: pitemmistä tehdään sukkia, vanttuita ja -senkaltaista; mutta lyhemmistä, jotka ovat villaiset ja hienommat, -tehdään hattuja, joita kutsutaan <i>kastorihatuiksi</i>, sillä majavan +ruskeaksi. TƤmƤ kuinen aine on se, jota kutsutaan <i>majavan haustaksi</i> ja +jota pidetƤƤn lƤƤkityksenƤ. MeidƤn maassamme ei saada sitƤ niin paljon +kuin apteekkeihin tarvitaan, ja sitƤ tuodaan sentƤhden muualta. +WenƤjƤltƤ tuotava hausta kuuluu olevan parempi kuin se, joka Englannin +kautta tuodaan Pohjois-Amerikasta. — Majavan nahasta, jota pidetƤƤn +hyvin kalliina, tehdƤƤn lakkeja, turkin sepaluksia, vaimovƤen muffeja, +ja niin edespƤin. Olletikin ovat mustat nahat kaikkein kalliimmat. +Karvat ovat kahtalaiset: pitemmistƤ tehdƤƤn sukkia, vanttuita ja +senkaltaista; mutta lyhemmistƤ, jotka ovat villaiset ja hienommat, +tehdƤƤn hattuja, joita kutsutaan <i>kastorihatuiksi</i>, sillƤ majavan latinainen nimi on <i>castor</i>.</p> -<p>Vahingot, joita majavat tekevät, ovat että ne pilaavat lehtimetsiä ja -että heidän sulkunsa eli tokeensa välistä saattavat suuret tulvat eli +<p>Vahingot, joita majavat tekevƤt, ovat ettƤ ne pilaavat lehtimetsiƤ ja +ettƤ heidƤn sulkunsa eli tokeensa vƤlistƤ saattavat suuret tulvat eli vedenpaisumukset matkaan.</p> -<p>Majavia pyydetään monella lailla, niinkuin verkoilla, joita kudotaan -lujasta, hanhen kynän paksuisesta nuorasta ja niin suurilla silmuksilla, -että koiran pää mahtuu sisälle. Tämmöinen verkko on välistä 20 kyynärää -pitkä ja 3 tahi 4 kyynärää leveä eli syvä, ja pannaan joen poikki, jossa -on havaittu majavan kulkevan. Verkko taidetaan myös pantaa heidän -huoneensa eteen, jos on tietty, missä se on. Silloin myös on tavallinen, -että mies seisoo varalla huoneen edessä keihäs kädessä, ja sillä pistää +<p>Majavia pyydetƤƤn monella lailla, niinkuin verkoilla, joita kudotaan +lujasta, hanhen kynƤn paksuisesta nuorasta ja niin suurilla silmuksilla, +ettƤ koiran pƤƤ mahtuu sisƤlle. TƤmmƶinen verkko on vƤlistƤ 20 kyynƤrƤƤ +pitkƤ ja 3 tahi 4 kyynƤrƤƤ leveƤ eli syvƤ, ja pannaan joen poikki, jossa +on havaittu majavan kulkevan. Verkko taidetaan myƶs pantaa heidƤn +huoneensa eteen, jos on tietty, missƤ se on. Silloin myƶs on tavallinen, +ettƤ mies seisoo varalla huoneen edessƤ keihƤs kƤdessƤ, ja sillƤ pistƤƤ majavan, kuin se tulee ulos. Huoneestansa ne ajetaan ulos koirilla, -joita sinne päästetään sisälle, ja välistä savulla, jota sisälle -puhalletaan. Välistä tapahtuu, että kuin nuottaa vedetään, niin majava -joutuu nuotan perään. Tuohustamalla on myös saatu majavia, niin myös +joita sinne pƤƤstetƤƤn sisƤlle, ja vƤlistƤ savulla, jota sisƤlle +puhalletaan. VƤlistƤ tapahtuu, ettƤ kuin nuottaa vedetƤƤn, niin majava +joutuu nuotan perƤƤn. Tuohustamalla on myƶs saatu majavia, niin myƶs ketunsangoilla.</p> <p>(Turun Wiikko-Sanomista v. 1823.)</p> @@ -2254,117 +2217,117 @@ ketunsangoilla.</p> <h3>21. Wiipurin piiritys v. 1495.</h3> -<p>Ensimmäinen tieto Wenäläisten aiotusta retkestä tuli Suomeen Räävelistä -Wironmaalla. Sieltä oli piispa kirjoittanut Turun silloiselle piispalle -Maunu Stjernkors'ille eli Särkilahdelle, ja tämä oli heti saattanut -sanan edemmäksi Ruotsiin, pyytäen kiireisintä apua. Itse puolestansa oli -Maunu, Suomen etevimpänä miehenä, ruvennut varustamaan vastarintaa. Hän -kävi Wiipurissa ja saatuansa siellä tarkempia tietoja Wenäjän joukkoin -tulosta ja paljoudesta, lähetti arpakapulat kulkemaan ympäri Suomen -nientä. Sotaan nyt piti varustautua joka miehen ken vaan oli täyttänyt -viisitoista vuotta. Itse palasi piispa sitten Turkuun tätä nostoväkeänsä -järjestelemään.</p> - -<p>Vihoillinen samoisi maahan Rajajoen yli, Syysk. 24 eli Matinpäivänä. -Heitä kuuluu olleen 60,000 miestä, joita ylipäällikkönä johdatteli -ruhtinas Danilo Wasilinpoika Shtjena ja hänen allansa voivoda -(sotapäällikkö) Jaakop Sakarjitsh sekä ruhtinas Wasili Feodorinpoika -Shuiski, toinen tuoden Novgorodin miehet, toinen väen Pihkovan -alustalta. Wenäläisillä oli muassansa kaikellaisia piiritysaseita, -muiden muassa mahdottoman suuria tykkejäkin, muutamat 26 jalkaa -pituudeltansa. Vihoilliset lähenivät murhaten, polttaen, ja uhkaelivat +<p>EnsimmƤinen tieto WenƤlƤisten aiotusta retkestƤ tuli Suomeen RƤƤvelistƤ +Wironmaalla. SieltƤ oli piispa kirjoittanut Turun silloiselle piispalle +Maunu Stjernkors'ille eli SƤrkilahdelle, ja tƤmƤ oli heti saattanut +sanan edemmƤksi Ruotsiin, pyytƤen kiireisintƤ apua. Itse puolestansa oli +Maunu, Suomen etevimpƤnƤ miehenƤ, ruvennut varustamaan vastarintaa. HƤn +kƤvi Wiipurissa ja saatuansa siellƤ tarkempia tietoja WenƤjƤn joukkoin +tulosta ja paljoudesta, lƤhetti arpakapulat kulkemaan ympƤri Suomen +nientƤ. Sotaan nyt piti varustautua joka miehen ken vaan oli tƤyttƤnyt +viisitoista vuotta. Itse palasi piispa sitten Turkuun tƤtƤ nostovƤkeƤnsƤ +jƤrjestelemƤƤn.</p> + +<p>Vihoillinen samoisi maahan Rajajoen yli, Syysk. 24 eli MatinpƤivƤnƤ. +HeitƤ kuuluu olleen 60,000 miestƤ, joita ylipƤƤllikkƶnƤ johdatteli +ruhtinas Danilo Wasilinpoika Shtjena ja hƤnen allansa voivoda +(sotapƤƤllikkƶ) Jaakop Sakarjitsh sekƤ ruhtinas Wasili Feodorinpoika +Shuiski, toinen tuoden Novgorodin miehet, toinen vƤen Pihkovan +alustalta. WenƤlƤisillƤ oli muassansa kaikellaisia piiritysaseita, +muiden muassa mahdottoman suuria tykkejƤkin, muutamat 26 jalkaa +pituudeltansa. Vihoilliset lƤhenivƤt murhaten, polttaen, ja uhkaelivat ennen ei seisahtavansa, kuin olisi itse Tukholmakin tuhkana.</p> -<p>Kun Rajajoen yli tullaan Suomeen, on Wiipurin kaupunki linnoineen ikään +<p>Kun Rajajoen yli tullaan Suomeen, on Wiipurin kaupunki linnoineen ikƤƤn kuin porttina. Sen portin saranat olivat siis ensin auki kiskottavat, -jos Wenäläinen täysin turvin tahtoi mennä lännemmäksi. Mutta -Suomalaisetkin tämän hyvin tiesivät ja olivat Wiipurin suojaksi tuoneet -urhoollisimmat päällikkönsä ynnä paraiten varustetun väkensä. Isäntänä -linnassa istui rohkea Ruotsin ritari Knuutti Posse, ja Suomen miehistä -oli hänellä apuna Henrikki Eerikinpoika Bitz, Pohjais-Suomen laamanni, -Tönne Eerikinpoika Tott, Maunu Frille, Maunu Laurinpoika ynnä monta +jos WenƤlƤinen tƤysin turvin tahtoi mennƤ lƤnnemmƤksi. Mutta +Suomalaisetkin tƤmƤn hyvin tiesivƤt ja olivat Wiipurin suojaksi tuoneet +urhoollisimmat pƤƤllikkƶnsƤ ynnƤ paraiten varustetun vƤkensƤ. IsƤntƤnƤ +linnassa istui rohkea Ruotsin ritari Knuutti Posse, ja Suomen miehistƤ +oli hƤnellƤ apuna Henrikki Eerikinpoika Bitz, Pohjais-Suomen laamanni, +Tƶnne Eerikinpoika Tott, Maunu Frille, Maunu Laurinpoika ynnƤ monta muuta. Jokainen oli tuonut muassansa joukon rohkeita, sotaleikkiin -harjauneita palvelijoita, ja Maunu piispakin oli lähteissään jättänyt -Wiipuriin 60 paraita huovejansa. Paitsi tätä varsinaista sotaväkeä oli +harjauneita palvelijoita, ja Maunu piispakin oli lƤhteissƤƤn jƤttƤnyt +Wiipuriin 60 paraita huovejansa. Paitsi tƤtƤ varsinaista sotavƤkeƤ oli jo sinne saapunut suuri joukko talonpoikia Uudeltamaalta, ja toisia oli -pian tulossa. Lokak. 1 p. siunasi Maunu piispa Turun lääniläisten -sotalipun, jonka jälkeen pani heidät idän puoleen marssimaan. — +pian tulossa. Lokak. 1 p. siunasi Maunu piispa Turun lƤƤnilƤisten +sotalipun, jonka jƤlkeen pani heidƤt idƤn puoleen marssimaan. — Kyminkin joen seuduilla oli kaadettu murroksia ja varustettu -vartiaväkeä, Klaus Henrikinpoika Hornin, Etelä-Suomen laamannin, ynnä -Herman Flemmingin, Louhisaaren herran, johdon alla. Niiden piti sitä +vartiavƤkeƤ, Klaus Henrikinpoika Hornin, EtelƤ-Suomen laamannin, ynnƤ +Herman Flemmingin, Louhisaaren herran, johdon alla. Niiden piti sitƤ rajaa suojella, jos joku vihoillis-parvi Wiipurin ohitse luikahtaisi -sinne. Näin varustettuna odottivat Suomalaiset pelotoinna, vaikk'ei +sinne. NƤin varustettuna odottivat Suomalaiset pelotoinna, vaikk'ei huoletoinna, verisien vihoillistensa tuloa.</p> -<p>Matinpäivänä, Syysk. 24 p., levisi Wenäläisten leiri "alle Wiipurin -vihannan". Kolmen peninkulman avaralta näkyi Wenäläisten majoja ja -varustusvallia; tuhansittain kihisi vihoillisten väki joka paikassa. -Kolmeen ensimmäiseen viikkoon eivät kuitenkaan vielä saaneet kaupunkia -kaikin puolin saarretuksi (piiritetyksi), niin että apuväkeä ja muita -tarpeita yhä vielä saattoi tulla lisää. Wiipurin kaupunki on, näet, -rakennettu pitkälännän, kapean niemikaistaleen päähän, joka antaa idästä -länteenpäin. Kaupungin takana on salmi, jonka keskellä linna seisoo -saaressa. Etelään päin leviääpi avara selkä, josta Uuraan salmen kautta -päästään ulos merelle. Pohjosessa polvittelee Suomenvedenpohja noin 7 -virstaa luoteesen (länsipohjaiseen) päin. Tämän jotenkin leveän selän -yli Wenäläiset eivät voineet päästä; sillä kaikki suuremmat alukset oli -kaupungin väki epäelemättä korjannut pois heidän käsistään. Tullaksensa -Wiipurin läntistäkin puolta ahdistelemaan, ei heillä sentähden ollut -muuta neuvoa, kuin kiertää ympäri koko Suomenvedenpohjan. Tämän selän +<p>MatinpƤivƤnƤ, Syysk. 24 p., levisi WenƤlƤisten leiri "alle Wiipurin +vihannan". Kolmen peninkulman avaralta nƤkyi WenƤlƤisten majoja ja +varustusvallia; tuhansittain kihisi vihoillisten vƤki joka paikassa. +Kolmeen ensimmƤiseen viikkoon eivƤt kuitenkaan vielƤ saaneet kaupunkia +kaikin puolin saarretuksi (piiritetyksi), niin ettƤ apuvƤkeƤ ja muita +tarpeita yhƤ vielƤ saattoi tulla lisƤƤ. Wiipurin kaupunki on, nƤet, +rakennettu pitkƤlƤnnƤn, kapean niemikaistaleen pƤƤhƤn, joka antaa idƤstƤ +lƤnteenpƤin. Kaupungin takana on salmi, jonka keskellƤ linna seisoo +saaressa. EtelƤƤn pƤin leviƤƤpi avara selkƤ, josta Uuraan salmen kautta +pƤƤstƤƤn ulos merelle. Pohjosessa polvittelee Suomenvedenpohja noin 7 +virstaa luoteesen (lƤnsipohjaiseen) pƤin. TƤmƤn jotenkin leveƤn selƤn +yli WenƤlƤiset eivƤt voineet pƤƤstƤ; sillƤ kaikki suuremmat alukset oli +kaupungin vƤki epƤelemƤttƤ korjannut pois heidƤn kƤsistƤƤn. Tullaksensa +Wiipurin lƤntistƤkin puolta ahdistelemaan, ei heillƤ sentƤhden ollut +muuta neuvoa, kuin kiertƤƤ ympƤri koko Suomenvedenpohjan. TƤmƤn selƤn luoteisehen pohjukkeesen juoksi Juustilan joki, joka nyt on Saimaan -kanavan suuna. Sekin oli kovin syvä ja leveä, että siitä aluksetta olisi -päästy yli. Vielä täytyi mennä pari virstaa ylemmäksi, missä Watikiven +kanavan suuna. Sekin oli kovin syvƤ ja leveƤ, ettƤ siitƤ aluksetta olisi +pƤƤsty yli. VielƤ tƤytyi mennƤ pari virstaa ylemmƤksi, missƤ Watikiven koskessa (se on kanavaa kaivettaessa kokonaan perattu) oli kaalamo eli -kahlauspaikka. Siitä oli Wenäläisten ollut ennenkin tapana samota +kahlauspaikka. SiitƤ oli WenƤlƤisten ollut ennenkin tapana samota Wiipurin linnan sivuitse.</p> -<p>Estääksensä vihoillisen ylipääsöä siinä paikassa, lähetettiin, yöllä -Lokak. 12 p. vasten, Wiipurista jommoinenkin joukko. Siinä oli 100 -aatelis-palvelijaa eli huovia sekä Uudenmaan nostoväkeä 800 miestä. -Päälliköiksi oli pantu Maunu Frille, Niilo Pentinpoika ja eräs -Saksalainen, nimeltä Winholt. He sousivat venheillänsä Lavolaan, joka on -Juustilanjoen suussa, ja astuivat siellä maalle. Mutta samassa levisi -huhu, että nyt Wenäläinen jo tulee. Uudenmaan talonpoika-rahjukset, -jotka eivät ennen olleet sotaa käyneet, tuosta säikähtivät niin -pahanpäiväisiksi, että juoksivat, min vaan käpälät kerkesivät, takaisin -venheisiinsä. Niihin kuin sitten rupesivat kiireissään tunkeumaan, niin -uppoutui puolet aluksia meren pohjaan. Aatelispalvelijat sillä välin -olivat miehuullisesti torjuneet vihoillista päältään ja vihdoin -ajaneetkin hänet pakohon. Tuosta myös rohkenivat talonpojat ja alkoivat -uudestaan tulla rantaan. Veneitä ruvettiin nostamaan ja ajamaan vettä -ulos. Tässä toimessa vielä oltiin, kuin toinen suurempi vihoillis-parvi -karkasi päälle. Niitä ei aatelis-palvelijat kyenneet vastustamaan, vaan -alkoivat yhä tapellen peräytyä rannan puoleen. Sen kuin talonpojat -huomasivat, niin taas kaikki kapuamaan venheisiin: työntävät venheet -rannalta ja lähtevät soutamaan selälle päin. Sillä lailla jäivät rohkeat -aatelis-palvelijat melkein kaikki turmion omaksi; mitkä vihoillinen -teloitti tanterelle, mitkä vei vangiksi mukaansa. Niiden joukossa olivat -retken päällikötkin, paitsi Winholt, joka, veteen hypähtäen, kaappasi -veneestä laahaavan köyden kiinni ja sillä keinoin pelasti henkensä. -Hänen kanssaan palautui vielä 8-10 aatelispalvelijaa, niissä kuusi -Maunu piispan kuudestakymmenestä huovista. Talonpoika-nahjuksia oli -hukkunut noin 100 miestä. Wiipurissa oltiin kovasti vihoissaan näille +<p>EstƤƤksensƤ vihoillisen ylipƤƤsƶƤ siinƤ paikassa, lƤhetettiin, yƶllƤ +Lokak. 12 p. vasten, Wiipurista jommoinenkin joukko. SiinƤ oli 100 +aatelis-palvelijaa eli huovia sekƤ Uudenmaan nostovƤkeƤ 800 miestƤ. +PƤƤllikƶiksi oli pantu Maunu Frille, Niilo Pentinpoika ja erƤs +Saksalainen, nimeltƤ Winholt. He sousivat venheillƤnsƤ Lavolaan, joka on +Juustilanjoen suussa, ja astuivat siellƤ maalle. Mutta samassa levisi +huhu, ettƤ nyt WenƤlƤinen jo tulee. Uudenmaan talonpoika-rahjukset, +jotka eivƤt ennen olleet sotaa kƤyneet, tuosta sƤikƤhtivƤt niin +pahanpƤivƤisiksi, ettƤ juoksivat, min vaan kƤpƤlƤt kerkesivƤt, takaisin +venheisiinsƤ. Niihin kuin sitten rupesivat kiireissƤƤn tunkeumaan, niin +uppoutui puolet aluksia meren pohjaan. Aatelispalvelijat sillƤ vƤlin +olivat miehuullisesti torjuneet vihoillista pƤƤltƤƤn ja vihdoin +ajaneetkin hƤnet pakohon. Tuosta myƶs rohkenivat talonpojat ja alkoivat +uudestaan tulla rantaan. VeneitƤ ruvettiin nostamaan ja ajamaan vettƤ +ulos. TƤssƤ toimessa vielƤ oltiin, kuin toinen suurempi vihoillis-parvi +karkasi pƤƤlle. NiitƤ ei aatelis-palvelijat kyenneet vastustamaan, vaan +alkoivat yhƤ tapellen perƤytyƤ rannan puoleen. Sen kuin talonpojat +huomasivat, niin taas kaikki kapuamaan venheisiin: tyƶntƤvƤt venheet +rannalta ja lƤhtevƤt soutamaan selƤlle pƤin. SillƤ lailla jƤivƤt rohkeat +aatelis-palvelijat melkein kaikki turmion omaksi; mitkƤ vihoillinen +teloitti tanterelle, mitkƤ vei vangiksi mukaansa. Niiden joukossa olivat +retken pƤƤllikƶtkin, paitsi Winholt, joka, veteen hypƤhtƤen, kaappasi +veneestƤ laahaavan kƶyden kiinni ja sillƤ keinoin pelasti henkensƤ. +HƤnen kanssaan palautui vielƤ 8-10 aatelispalvelijaa, niissƤ kuusi +Maunu piispan kuudestakymmenestƤ huovista. Talonpoika-nahjuksia oli +hukkunut noin 100 miestƤ. Wiipurissa oltiin kovasti vihoissaan nƤille Uusmaalaisille, jotka pelkuruudellansa olivat tehneet koko retken -tyhjäksi ja jättäneet niin monta urheata sotakumppalia surman suuhun. -Itse Posse lausui pilkkaellen, että jos 400 Uusmaalaista sattuu -kuulemaan kahden Wenäläisen ääntäkään, niin he jo kohta kiitävät -käpälämäkeen.</p> +tyhjƤksi ja jƤttƤneet niin monta urheata sotakumppalia surman suuhun. +Itse Posse lausui pilkkaellen, ettƤ jos 400 Uusmaalaista sattuu +kuulemaan kahden WenƤlƤisen ƤƤntƤkƤƤn, niin he jo kohta kiitƤvƤt +kƤpƤlƤmƤkeen.</p> -<p>Nyt oli Wenäläisillä vapaa pääsö Wiipurin läntiselle puolelle, ja +<p>Nyt oli WenƤlƤisillƤ vapaa pƤƤsƶ Wiipurin lƤntiselle puolelle, ja pian ilmaantui salmen takaiselle rannalle, s.o. Tervaniemelle, -vihoillis-joukko, jossa oli 450 ratsumiestä, ja jalkaväkeä sen mukaan. -— Samassa rynnättiin itäiseltäkin, Pantsarlahden puolelta kaupunkia -vastaan. Muurin edustalle kuljetettiin risuvihkoja, pitkiä kankia ja -tikapuita, joilla pyrittiin päästä muurin yli. Jommoinenkin joukko, +vihoillis-joukko, jossa oli 450 ratsumiestƤ, ja jalkavƤkeƤ sen mukaan. +— Samassa rynnƤttiin itƤiseltƤkin, Pantsarlahden puolelta kaupunkia +vastaan. Muurin edustalle kuljetettiin risuvihkoja, pitkiƤ kankia ja +tikapuita, joilla pyrittiin pƤƤstƤ muurin yli. Jommoinenkin joukko, kahden lipun kanssa, tunkeusi tuohon rantasolukkaan meren ja muurin -välillä, joka oli Mustainveljein luostarin edustalla (missä nyt on -kalaranta). He tahtoivat näin kahdelta kohdin ahdistaa muuria, siksi -että kaupungin olisi pakko jakaa voimansa kahteen osaan. Mutta turhaa -oli Wenäläisten ryntääminen; Suomen väki heidät säikähtämättä syöksi -takaisin, ja vihdoin täytyi vihoillisen tyhjin toimin palauta leiriin.</p> +vƤlillƤ, joka oli Mustainveljein luostarin edustalla (missƤ nyt on +kalaranta). He tahtoivat nƤin kahdelta kohdin ahdistaa muuria, siksi +ettƤ kaupungin olisi pakko jakaa voimansa kahteen osaan. Mutta turhaa +oli WenƤlƤisten ryntƤƤminen; Suomen vƤki heidƤt sƤikƤhtƤmƤttƤ syƶksi +takaisin, ja vihdoin tƤytyi vihoillisen tyhjin toimin palauta leiriin.</p> -<p>Tämmöiseen rynnäkköhön ei Wenäläinen nyt pitkään aikaan uskaltanut käydä -uudestaan. Hän sen sijaan</p> +<p>TƤmmƶiseen rynnƤkkƶhƶn ei WenƤlƤinen nyt pitkƤƤn aikaan uskaltanut kƤydƤ +uudestaan. HƤn sen sijaan</p> <div class="poem"><div class="stanza"> <span class="i0">Pani pyssyt paukkumahan,<br /></span> @@ -2379,27 +2342,27 @@ uudestaan. Hän sen sijaan</p> <span class="i0">Ampui toisen, niin ylitse.<br /></span> <span class="i0">Ampui kolmannen kohalle.<br /></span> <span class="i0">Jopa liikkui linnan tornit,<br /></span> -<span class="i0">Räystähät rämähtelivät,<br /></span> +<span class="i0">RƤystƤhƤt rƤmƤhtelivƤt,<br /></span> <span class="i0">Patsahat pamahtelivat,<br /></span> <span class="i0">Kivet linnan kiikahteli,<br /></span> <span class="i0">Tornit maahan torkahteli.<br /></span> </div></div> -<p>Näin laulaa vanha suomalainen runo, ja Ruotsin riimikronika kertoo -seuraavalla tavalla: Wenäläisillä oli muiden seassa kuusi summatointa -tykkiä, joista ammuttiin tynnyrin pohjan suuruisia kiviä. Näillä he -ampuivat kaksi tornia maahan ja muurikin niiden välillä alkoi mureta. -Pian kaatui kolmaskin torni, ja se niin pahasti kaatui, että siihen -kohtaan muuria aukesi rikko, josta mahtui kaksi humalasäkkiä rinnakkain -sisään. Mutta linnanväki ei näistäkään vahingoista vielä ollut millänsä. -Knuutti Posse korjautti ahkerasti pienemmät viat ja tuon suuren rikonkin -eteen laittoi jonkunlaisen varustuksen. Näissä toimissa kului viikko -viikkonsa perästä, Marraskuun loppupäivät olivat jo käsissä eikä Wiipuri -vieläkään valloitettuna. Pian oli talvi tuleva lumineen, pakkasinensa, -jolloin piiritystyötä jatkaa oli vaikea, milt'ei mahdotoin. Siitä syystä -päätettiin Wenäläisten leirissä, uudestansa yrittää rynnäkköä kaupunkia -vastaan. Maksoi mitä maksoikin väkeä, sillä lailla täytyi päästä sisään, -koska heitä oli monin verroin enemmän kuin linnassa suojelijoita.</p> +<p>NƤin laulaa vanha suomalainen runo, ja Ruotsin riimikronika kertoo +seuraavalla tavalla: WenƤlƤisillƤ oli muiden seassa kuusi summatointa +tykkiƤ, joista ammuttiin tynnyrin pohjan suuruisia kiviƤ. NƤillƤ he +ampuivat kaksi tornia maahan ja muurikin niiden vƤlillƤ alkoi mureta. +Pian kaatui kolmaskin torni, ja se niin pahasti kaatui, ettƤ siihen +kohtaan muuria aukesi rikko, josta mahtui kaksi humalasƤkkiƤ rinnakkain +sisƤƤn. Mutta linnanvƤki ei nƤistƤkƤƤn vahingoista vielƤ ollut millƤnsƤ. +Knuutti Posse korjautti ahkerasti pienemmƤt viat ja tuon suuren rikonkin +eteen laittoi jonkunlaisen varustuksen. NƤissƤ toimissa kului viikko +viikkonsa perƤstƤ, Marraskuun loppupƤivƤt olivat jo kƤsissƤ eikƤ Wiipuri +vielƤkƤƤn valloitettuna. Pian oli talvi tuleva lumineen, pakkasinensa, +jolloin piiritystyƶtƤ jatkaa oli vaikea, milt'ei mahdotoin. SiitƤ syystƤ +pƤƤtettiin WenƤlƤisten leirissƤ, uudestansa yrittƤƤ rynnƤkkƶƤ kaupunkia +vastaan. Maksoi mitƤ maksoikin vƤkeƤ, sillƤ lailla tƤytyi pƤƤstƤ sisƤƤn, +koska heitƤ oli monin verroin enemmƤn kuin linnassa suojelijoita.</p> <p><i>Krohn</i>.</p> @@ -2410,97 +2373,97 @@ koska heitä oli monin verroin enemmän kuin linnassa suojelijoita.</p> <h3>22. Wiipurin pamaus.</h3> -<p>Tuskin alkoi Antinpäivä, Marrask. 30 p., valjeta, niin ilmoittivat -vartiamiehet Wiipurin torneista, että vihoillinen oli tulemassa muuria -kohti. Se läheni kolmena joukkona, kunkin etunenässä liehuva lippu ja -monta tuhatta miestä lipun perässä, ja heidän tullessaan, pitkät keihäät -kädessä, tanner näytti liikkuvalta metsältä. Kukin joukko pyrki -kaupunkihin eri kohdaltansa, kantaen pitkiä tikapuita edessänsä. Yksi -joukko riensi suoraan sitä suurta rikkoa kohti, joka kolmannen tornin -kaatuessa oli muuriin auennut. Tämän joukon lipun kantajana reipasteli -rivakka ja urhea ruhtinas. Hän ryntäysi rikon kautta, kiipesi sieltä -muurin päälle ja muu joukko perässä. — Sillä välin olivat muutkin -parvet lähenneet muuria. He olivat nostaneet tikapuunsa muurin kupeille -ja niitä myöten myöskin pääsneet ylös.</p> - -<p>Nyt näkyi Wiipurin häviöhetki tulleen. Wenäläisiä muurin päällä kihisi; -kolmesta tornista liehuivat voiton merkkinä heidän lippunsa; kahden -pasunan riemuitseva ääni kumisi muurilta yhtenään, kutsuen vereksiä -joukkoja lisään ja rohkaisten tappelussa olevien mieltä. Tällä tavoin -oteltaessa oli nyt kulunut seitsemän tuntia. Wenäläiset jo alkoivat -vetää tikapuitansa muurin päälle ja laskea ne alas sisäpuolelle, -tullaksensa niitä myöten alas kaupunkiin. Mutta äkkiä jyrisytti maata -kauhea pamaus. Yksi torni, joka oli täynnä Wenäläisiä, syttyi tuleen ja -pirskahti miehinensä päivinensä pilviä kohti. Tornin alla oli, näet, -ruutia paljo, ja Posse oli sen saanut sytyksiin. Samassa ryntäsi -kaupungin väki rohkeammin päälle ja rupesi tempaamaan Wenäläisten -tikapuita maahan. Paljo hukkui tällä tavoin Wenäläisiltä väkeä, kuin -juuri paraillaan laskeutuivat tikapuita myöten alas. Ja muihin, jotka -vielä muurin päällä olivat, tuli äkillinen huimaus. Heidän kesken nousi -hirveä huuto ja meteli; he karkasivat muurin ulkopuolelle jääneille -tikapuillensa ja alkoivat niitä myöten laskeuta alas. Mutta kuin -tietysti eivät voineet päästä kaikki kerrassaan, niin syntyi muurin -päällä julma tungos. Taampana olijat hädissänsä eivät malttaneet odottaa -siksi, kuin toiset heidän edessään olisivat kerinneet alas. He rupesivat -tunkemaan ja sysimään, niin että väkeä muurin reunalta rumahteli -satamäärin alas. Tällä tavalla surmattiin monta tuhatta Wenäläistä, ja -mitkä siitä pääsivät eheänä, pakenivat leirihinsä takaisin.</p> - -<p>Näin oli Wiipuri nyt pelastettu surman suusta. Kummastuksella katselivat -sankarit, jotka sitä olivat suojelleet, tätä tekoansa, eivätkä oikein -uskoneet itsekään, että ilman erinäistä ihmettä olivat kyenneet -torjumaan päältänsä niin summattomat laumat. He arvelivat nähneensä -ilmoissa pyhän Anteruksen ristin kaupungin ylitse, ja raastuvan katolla -olivat muka liehuneet pyhän Olovin ja Eerikin liput, säikähytellen -Wenäläisten sydämiä. Barbaran yönä, Jouluk. 4. p. vasten, läksi osa -Wenäläisiä matkalle, ja ennen Jouluk. 15 p., Annan juhlaa, oli heidän -leirinsä aivan tyhjänä. Leiri värkkinänsä jäi Suomalaisten käsiin, -siinä oli 34 suunnatointa tykkikiveä, ja puujalat, joiden päällä tykit +<p>Tuskin alkoi AntinpƤivƤ, Marrask. 30 p., valjeta, niin ilmoittivat +vartiamiehet Wiipurin torneista, ettƤ vihoillinen oli tulemassa muuria +kohti. Se lƤheni kolmena joukkona, kunkin etunenƤssƤ liehuva lippu ja +monta tuhatta miestƤ lipun perƤssƤ, ja heidƤn tullessaan, pitkƤt keihƤƤt +kƤdessƤ, tanner nƤytti liikkuvalta metsƤltƤ. Kukin joukko pyrki +kaupunkihin eri kohdaltansa, kantaen pitkiƤ tikapuita edessƤnsƤ. Yksi +joukko riensi suoraan sitƤ suurta rikkoa kohti, joka kolmannen tornin +kaatuessa oli muuriin auennut. TƤmƤn joukon lipun kantajana reipasteli +rivakka ja urhea ruhtinas. HƤn ryntƤysi rikon kautta, kiipesi sieltƤ +muurin pƤƤlle ja muu joukko perƤssƤ. — SillƤ vƤlin olivat muutkin +parvet lƤhenneet muuria. He olivat nostaneet tikapuunsa muurin kupeille +ja niitƤ myƶten myƶskin pƤƤsneet ylƶs.</p> + +<p>Nyt nƤkyi Wiipurin hƤviƶhetki tulleen. WenƤlƤisiƤ muurin pƤƤllƤ kihisi; +kolmesta tornista liehuivat voiton merkkinƤ heidƤn lippunsa; kahden +pasunan riemuitseva ƤƤni kumisi muurilta yhtenƤƤn, kutsuen vereksiƤ +joukkoja lisƤƤn ja rohkaisten tappelussa olevien mieltƤ. TƤllƤ tavoin +oteltaessa oli nyt kulunut seitsemƤn tuntia. WenƤlƤiset jo alkoivat +vetƤƤ tikapuitansa muurin pƤƤlle ja laskea ne alas sisƤpuolelle, +tullaksensa niitƤ myƶten alas kaupunkiin. Mutta ƤkkiƤ jyrisytti maata +kauhea pamaus. Yksi torni, joka oli tƤynnƤ WenƤlƤisiƤ, syttyi tuleen ja +pirskahti miehinensƤ pƤivinensƤ pilviƤ kohti. Tornin alla oli, nƤet, +ruutia paljo, ja Posse oli sen saanut sytyksiin. Samassa ryntƤsi +kaupungin vƤki rohkeammin pƤƤlle ja rupesi tempaamaan WenƤlƤisten +tikapuita maahan. Paljo hukkui tƤllƤ tavoin WenƤlƤisiltƤ vƤkeƤ, kuin +juuri paraillaan laskeutuivat tikapuita myƶten alas. Ja muihin, jotka +vielƤ muurin pƤƤllƤ olivat, tuli Ƥkillinen huimaus. HeidƤn kesken nousi +hirveƤ huuto ja meteli; he karkasivat muurin ulkopuolelle jƤƤneille +tikapuillensa ja alkoivat niitƤ myƶten laskeuta alas. Mutta kuin +tietysti eivƤt voineet pƤƤstƤ kaikki kerrassaan, niin syntyi muurin +pƤƤllƤ julma tungos. Taampana olijat hƤdissƤnsƤ eivƤt malttaneet odottaa +siksi, kuin toiset heidƤn edessƤƤn olisivat kerinneet alas. He rupesivat +tunkemaan ja sysimƤƤn, niin ettƤ vƤkeƤ muurin reunalta rumahteli +satamƤƤrin alas. TƤllƤ tavalla surmattiin monta tuhatta WenƤlƤistƤ, ja +mitkƤ siitƤ pƤƤsivƤt eheƤnƤ, pakenivat leirihinsƤ takaisin.</p> + +<p>NƤin oli Wiipuri nyt pelastettu surman suusta. Kummastuksella katselivat +sankarit, jotka sitƤ olivat suojelleet, tƤtƤ tekoansa, eivƤtkƤ oikein +uskoneet itsekƤƤn, ettƤ ilman erinƤistƤ ihmettƤ olivat kyenneet +torjumaan pƤƤltƤnsƤ niin summattomat laumat. He arvelivat nƤhneensƤ +ilmoissa pyhƤn Anteruksen ristin kaupungin ylitse, ja raastuvan katolla +olivat muka liehuneet pyhƤn Olovin ja Eerikin liput, sƤikƤhytellen +WenƤlƤisten sydƤmiƤ. Barbaran yƶnƤ, Jouluk. 4. p. vasten, lƤksi osa +WenƤlƤisiƤ matkalle, ja ennen Jouluk. 15 p., Annan juhlaa, oli heidƤn +leirinsƤ aivan tyhjƤnƤ. Leiri vƤrkkinƤnsƤ jƤi Suomalaisten kƤsiin, +siinƤ oli 34 suunnatointa tykkikiveƤ, ja puujalat, joiden pƤƤllƤ tykit olivat seisoneet. Tieto piirityksen lakkaamisesta kerkesi Turkuun -jouluyönä, juuri kuin tuomiokirkossa aljettiin veisata kiitosvirttä: Te +jouluyƶnƤ, juuri kuin tuomiokirkossa aljettiin veisata kiitosvirttƤ: Te Deum, Wiipurista oli kirje tullut Kyminjoen vartioille, ja ne sen heti toimittivat Turkuun.</p> -<p>Wiipurin piirityksen aikana oli Wenäläis-joukko käynyt Savoakin ynnä sen -uutta linnaa ahdistelemassa. Mutta, linnan isäntä Pietari Niilonpoika -ajoi heidät takaisin, ennenkuin vielä olivat kerinneet suurta vahinkoa -tehdä. Heidän jäljissänsä samosi hän yli rajankin, ja poltti 800 taloa.</p> - -<p>Näin olivat Wenäläisten yritykset joka paikassa kääntyneet turhaksi. -Vaan rajaseuduissa, mistä olivat kulkeneet, oli kuitenkin kaikki -hävitettynä: talot poltetut, vilja ja karja ryöstetty ja paljo asukkaita -tapettu tai viety Wenäjälle. Nekin, jotka heidän käsistänsä säilyivät -metsissä ja korvissa, olivat pakkasesta ja näljästä turmeltuneet -pahanpäiväisiksi; silmät olivat paisuneet nyrkinkokoisiksi ja moni, -lämpimään tultuansa tai ruokaa saatuansa, kaatui kuolijana maahan.</p> - -<p>Kansan muistissa on "Wiipurin pamaus" säilynyt näihin päiviin saakka; -kummia tarinoita siitä ynnä Knuutti Possestakin on mennyt suusta suuhun, -polvesta polvehen. Possen hokee kansa olleen taitavan tietäjän, joka +<p>Wiipurin piirityksen aikana oli WenƤlƤis-joukko kƤynyt Savoakin ynnƤ sen +uutta linnaa ahdistelemassa. Mutta, linnan isƤntƤ Pietari Niilonpoika +ajoi heidƤt takaisin, ennenkuin vielƤ olivat kerinneet suurta vahinkoa +tehdƤ. HeidƤn jƤljissƤnsƤ samosi hƤn yli rajankin, ja poltti 800 taloa.</p> + +<p>NƤin olivat WenƤlƤisten yritykset joka paikassa kƤƤntyneet turhaksi. +Vaan rajaseuduissa, mistƤ olivat kulkeneet, oli kuitenkin kaikki +hƤvitettynƤ: talot poltetut, vilja ja karja ryƶstetty ja paljo asukkaita +tapettu tai viety WenƤjƤlle. Nekin, jotka heidƤn kƤsistƤnsƤ sƤilyivƤt +metsissƤ ja korvissa, olivat pakkasesta ja nƤljƤstƤ turmeltuneet +pahanpƤivƤisiksi; silmƤt olivat paisuneet nyrkinkokoisiksi ja moni, +lƤmpimƤƤn tultuansa tai ruokaa saatuansa, kaatui kuolijana maahan.</p> + +<p>Kansan muistissa on "Wiipurin pamaus" sƤilynyt nƤihin pƤiviin saakka; +kummia tarinoita siitƤ ynnƤ Knuutti Possestakin on mennyt suusta suuhun, +polvesta polvehen. Possen hokee kansa olleen taitavan tietƤjƤn, joka kuin sauvallansa piirsi laivan kuvan rannan hietikkoon, niin siihen heti -syntyi laiva mastoinensa, ja kuin hän pussista pudisteli höyheniä, -muuttui joka höyhen ratsumieheksi täysissä aseissa. Milloin hänen teki -mieli käydä Sten Stuuren puheilla Ruotsissa, hän Wiipurin muurille -nousten vaan heilutti suitsia; samassa ilmaantui hevonen, joka hänet -ilman kautta vei perille ja jälleen takaisin yhden vuorokauden kuluessa. -Jo seuraavan vuosisadan keskellä juttelee myös Ruotsin historioitsija -Olaus Magnus täytenä totena kummallisen tarinan Wiipurin pamauksesta. -Wiipurin lähistöllä, sanoo hän, on maanalainen luola; siihen kuin jotain -heitetään, niin kuuluu samassa kauhea pamaus, ja kaikki lähellä olijat -menevät pyörryksiin, niin etteivät taida puhua, kuulla eikä pysyä -pystyssä. Tätä keinoa käytetään Wenäläisen päälle rynnätessä, ja siitä -kaatuu paljon suuremmat joukot kuin suurimmasta tykinluodista ikinä. -Näiltä pyörtyneiltä vihoillisilta linnan väki ryöstää aseet, vaan ei -viitsi tappaa heitä. Sillä toinnuttuansa he kiireimmiten pötkivät pakoon -eivätkä uskalla koskaan tulla takaisin. Mutta rauhan aikana vartioidaan -tätä luolaa tarkasti, ett'ei siihen oman väen vahingoksi putoaisi -mitään. Toinen tarina Wiipurin pamauksesta tietää, että Posse suuressa -kattilassa puolen vuorokautta keitti sammakoita, käärmehiä, elävää -hopeata, lipeätä ja kalkkia. Sitten oli kätkenyt oman väkensä maan -rakoihin, kellareihin sekä polstareihin, ja vanhalla ukolla -laukaisuttanut sekoituksensa tuleen. Vihoillisia oli siitä kaatunut -tuhansittain, vaan olipa kaatunut Possen omaakin väkeä, jotka eivät -hänen käskynsä mukaan olleet piiloon menneet. Tätä kattilaa oli muka +syntyi laiva mastoinensa, ja kuin hƤn pussista pudisteli hƶyheniƤ, +muuttui joka hƶyhen ratsumieheksi tƤysissƤ aseissa. Milloin hƤnen teki +mieli kƤydƤ Sten Stuuren puheilla Ruotsissa, hƤn Wiipurin muurille +nousten vaan heilutti suitsia; samassa ilmaantui hevonen, joka hƤnet +ilman kautta vei perille ja jƤlleen takaisin yhden vuorokauden kuluessa. +Jo seuraavan vuosisadan keskellƤ juttelee myƶs Ruotsin historioitsija +Olaus Magnus tƤytenƤ totena kummallisen tarinan Wiipurin pamauksesta. +Wiipurin lƤhistƶllƤ, sanoo hƤn, on maanalainen luola; siihen kuin jotain +heitetƤƤn, niin kuuluu samassa kauhea pamaus, ja kaikki lƤhellƤ olijat +menevƤt pyƶrryksiin, niin etteivƤt taida puhua, kuulla eikƤ pysyƤ +pystyssƤ. TƤtƤ keinoa kƤytetƤƤn WenƤlƤisen pƤƤlle rynnƤtessƤ, ja siitƤ +kaatuu paljon suuremmat joukot kuin suurimmasta tykinluodista ikinƤ. +NƤiltƤ pyƶrtyneiltƤ vihoillisilta linnan vƤki ryƶstƤƤ aseet, vaan ei +viitsi tappaa heitƤ. SillƤ toinnuttuansa he kiireimmiten pƶtkivƤt pakoon +eivƤtkƤ uskalla koskaan tulla takaisin. Mutta rauhan aikana vartioidaan +tƤtƤ luolaa tarkasti, ett'ei siihen oman vƤen vahingoksi putoaisi +mitƤƤn. Toinen tarina Wiipurin pamauksesta tietƤƤ, ettƤ Posse suuressa +kattilassa puolen vuorokautta keitti sammakoita, kƤƤrmehiƤ, elƤvƤƤ +hopeata, lipeƤtƤ ja kalkkia. Sitten oli kƤtkenyt oman vƤkensƤ maan +rakoihin, kellareihin sekƤ polstareihin, ja vanhalla ukolla +laukaisuttanut sekoituksensa tuleen. Vihoillisia oli siitƤ kaatunut +tuhansittain, vaan olipa kaatunut Possen omaakin vƤkeƤ, jotka eivƤt +hƤnen kƤskynsƤ mukaan olleet piiloon menneet. TƤtƤ kattilaa oli muka kauan aikaa pidetty tallella Wiipurin linnassa.</p> <p><i>Krohn</i>.</p> @@ -2512,23 +2475,23 @@ kauan aikaa pidetty tallella Wiipurin linnassa.</p> <h3>23. Arvoituksia.</h3> -<p>1. Herrain herkku, kuningasten ruoka, ei vadilla kanneta, eikä -pöydälle panna?</p> +<p>1. Herrain herkku, kuningasten ruoka, ei vadilla kanneta, eikƤ +pƶydƤlle panna?</p> -<p>2. Kaksi maan haltiata, hiihtää hivuttelevat aina yksiä latuja?</p> +<p>2. Kaksi maan haltiata, hiihtƤƤ hivuttelevat aina yksiƤ latuja?</p> -<p>3. Kaksitoista varista katolla, yksi ammuttiin, montako jäi?</p> +<p>3. Kaksitoista varista katolla, yksi ammuttiin, montako jƤi?</p> <p>4. Kilkkaa, kalkkaa luisten lukkojen takana?</p> -<p>5. Kirppuna metsään viedään, möykkynä kotia tuodaan?</p> +<p>5. Kirppuna metsƤƤn viedƤƤn, mƶykkynƤ kotia tuodaan?</p> <p>6. Mies mullassa, tukka tuulessa?</p> <p>7. Mies tuvassa, tukka tuulessa?</p> -<p><i>Arvoitusten sanat</i>. Äitinmaito. 2. Aurinko ja kuu. 3. Yksi jäi, se -ammuttu, muut lensivät pois. 4. Kieli. 5. Nauriin siemen ja nauris. 6. +<p><i>Arvoitusten sanat</i>. Ćitinmaito. 2. Aurinko ja kuu. 3. Yksi jƤi, se +ammuttu, muut lensivƤt pois. 4. Kieli. 5. Nauriin siemen ja nauris. 6. Nauris kasvaessaan. 7. Valkea ja savu.</p> @@ -2538,186 +2501,186 @@ Nauris kasvaessaan. 7. Valkea ja savu.</p> <h3>24. Kasanin Tatarilaiset.</h3> -<p>Kasan ei ole aivan Wolgan reunalla, vaan noin 6 virstaa tämän joen -idänpuoleisesta rannasta, pienen Kasanka-nimisen joen varrella. Wolgan -oikea ranta on korkea hietaäyräikkö, vasen (pohjaisen ja idänpuoleinen) -ranne sitä vastaan hyvin matalaa niitty- ja suomaata, jonka joki -tulvillansa ollen monen virstan laajuudelta peittää vedellä, ja keväällä -kokonaisen kuukauden pitää järvenä. Tämä on syy siihen, että kaupunki on -näin kaukana kaupankäynnille niin tarpeellisesta joesta, joka suurina -tulvavuosina tännekin asti tekee suurta vahinkoa esikaupungeissa. — +<p>Kasan ei ole aivan Wolgan reunalla, vaan noin 6 virstaa tƤmƤn joen +idƤnpuoleisesta rannasta, pienen Kasanka-nimisen joen varrella. Wolgan +oikea ranta on korkea hietaƤyrƤikkƶ, vasen (pohjaisen ja idƤnpuoleinen) +ranne sitƤ vastaan hyvin matalaa niitty- ja suomaata, jonka joki +tulvillansa ollen monen virstan laajuudelta peittƤƤ vedellƤ, ja kevƤƤllƤ +kokonaisen kuukauden pitƤƤ jƤrvenƤ. TƤmƤ on syy siihen, ettƤ kaupunki on +nƤin kaukana kaupankƤynnille niin tarpeellisesta joesta, joka suurina +tulvavuosina tƤnnekin asti tekee suurta vahinkoa esikaupungeissa. — Kasan on Tatarilaisten perustama. Kuin mongolilais-tatarilainen -maailmanvalta hajosi pienempiin osiin, asettui eräs heidän -ruhtinoistansa tähän Wolgajoen rannalle ja perusti valtakunnan, joka +maailmanvalta hajosi pienempiin osiin, asettui erƤs heidƤn +ruhtinoistansa tƤhƤn Wolgajoen rannalle ja perusti valtakunnan, joka seisoi noin 300 ajastaikaa eli vuoteen 1552 asti. Monien reistausten -perästä onnistui tällöin Wenäläisille suuriruhtinas Ivan Wasiljevitsin -johdolla Kasanin valtaaminen. Hirmuisen verenvuodatuksen pidettyänsä -hävitti tämä ruhtinas sen entisen linnan, kukisti kaikki mahometiläisten -kirkot ja ajoi kaupungin tähän uskoon kuuluvat asujamet sen edustalla -esikaupungeissa elämään. Pysyttääksensä voiton varmemmaksi rakensi hän +perƤstƤ onnistui tƤllƶin WenƤlƤisille suuriruhtinas Ivan Wasiljevitsin +johdolla Kasanin valtaaminen. Hirmuisen verenvuodatuksen pidettyƤnsƤ +hƤvitti tƤmƤ ruhtinas sen entisen linnan, kukisti kaikki mahometilƤisten +kirkot ja ajoi kaupungin tƤhƤn uskoon kuuluvat asujamet sen edustalla +esikaupungeissa elƤmƤƤn. PysyttƤƤksensƤ voiton varmemmaksi rakensi hƤn kaupungin entisen tatarilaisen linnan sijalle europalaisen sotataidon mukaan varustetun linnan useammilla torneilla, jotka samoin kuin -muuritkin vielä seisovat ja ulkonäöltänsä ovat samanlaiset kuin esim. -Savonlinnan tornit Suomessa. Myös muutti hän Wenäjältä rahvasta -kaupungin asukkaiksi, ja siitä ajasta on se niin venäläistynyt, että -siinä paikan entisiä asujia Tatarilaisia ei ole kuin noin kuudenneksi -osaksi koko väkiluvusta.</p> - -<p>Nämät Tatarilaiset ovat Krimin Tatarilaisten kuin myös Turkkilaisten -kanssa yhtä kansaa, ja tämä on kielensä puolesta heimolaisuudessa Suomen -kansojen kanssa. Muista kaupungin asujamista keksii oudonkin silmä pian -Tatarilaisen hänen runnokkaasta ja solakasta varrestansa, mustista ja -vilkkaista silmistänsä, ja suoranenäisestä sekä kauniista muodostansa. -Hänen ihonkarvansa ei ole mustempi kuin muidenkaan Europalaisten, ja -monesti näet aivan valkeaverisiäkin Tatarilaisia. Hänen käyntinsä ja -ulkokäytöksensä on tasaista ja hiljaista, jonka tähden se aina -kutjasteleva Wenäläinen kutsuukin häntä haukkumanimellä <i>havinaksi</i> -(herraksi). Luonteensa puolesta on hän puhtautta rakastava, tyyni ja -rehellinen; missä hän valehtelee tahi harjoittaa koiruutta, on se muilta -opittua. Kuin hän tavaraa myödessänsä näkee kenen muukalaiseksi, -ilmoittaa hän oikean hinnan kohdallensa, ja jos sitten venäjän tapaan -vielä rupeat tinkimään, sanoo hän: "minä en ole Wenäläinen, olen -mahometiläinen, ja meidän laki kieltää kohtuutointa hintaa ottamasta". -Häpeällä seisot Kristin uskosi kanssa miehen edessä, etkä voi hänen -lauseesensa mitään virkkaa.</p> +muuritkin vielƤ seisovat ja ulkonƤƶltƤnsƤ ovat samanlaiset kuin esim. +Savonlinnan tornit Suomessa. Myƶs muutti hƤn WenƤjƤltƤ rahvasta +kaupungin asukkaiksi, ja siitƤ ajasta on se niin venƤlƤistynyt, ettƤ +siinƤ paikan entisiƤ asujia Tatarilaisia ei ole kuin noin kuudenneksi +osaksi koko vƤkiluvusta.</p> + +<p>NƤmƤt Tatarilaiset ovat Krimin Tatarilaisten kuin myƶs Turkkilaisten +kanssa yhtƤ kansaa, ja tƤmƤ on kielensƤ puolesta heimolaisuudessa Suomen +kansojen kanssa. Muista kaupungin asujamista keksii oudonkin silmƤ pian +Tatarilaisen hƤnen runnokkaasta ja solakasta varrestansa, mustista ja +vilkkaista silmistƤnsƤ, ja suoranenƤisestƤ sekƤ kauniista muodostansa. +HƤnen ihonkarvansa ei ole mustempi kuin muidenkaan Europalaisten, ja +monesti nƤet aivan valkeaverisiƤkin Tatarilaisia. HƤnen kƤyntinsƤ ja +ulkokƤytƶksensƤ on tasaista ja hiljaista, jonka tƤhden se aina +kutjasteleva WenƤlƤinen kutsuukin hƤntƤ haukkumanimellƤ <i>havinaksi</i> +(herraksi). Luonteensa puolesta on hƤn puhtautta rakastava, tyyni ja +rehellinen; missƤ hƤn valehtelee tahi harjoittaa koiruutta, on se muilta +opittua. Kuin hƤn tavaraa myƶdessƤnsƤ nƤkee kenen muukalaiseksi, +ilmoittaa hƤn oikean hinnan kohdallensa, ja jos sitten venƤjƤn tapaan +vielƤ rupeat tinkimƤƤn, sanoo hƤn: "minƤ en ole WenƤlƤinen, olen +mahometilƤinen, ja meidƤn laki kieltƤƤ kohtuutointa hintaa ottamasta". +HƤpeƤllƤ seisot Kristin uskosi kanssa miehen edessƤ, etkƤ voi hƤnen +lauseesensa mitƤƤn virkkaa.</p> <p>Maalla ovat maanviljelys ja karjanhoito Tatarilaisten elatuskeinot, -ja kiivaimmatkin Wenäläiset myödyttävät, että tämä kansa samoin kuin -Tschuvaschitkin ovat paljoa taitavammat ja ahkerammat maanviljelijät -kuin Wenäläinen. Kaupungissa on Tatarilainen yksi kolmesta: joko -kauppamies, käsityöläinen tahi rahtimies. Ensimmäisen luokan -kauppamieheksi jaksaa harva tästä kansasta kiivetä. Sitä enemmän -rakastavat he rihkamakauppaa, ja missä heitä enemmältä löytyy, niinkuin -Kasanissakin, kuluu harva päivä, ett'ei luonasi käy näitä itämaalaisia +ja kiivaimmatkin WenƤlƤiset myƶdyttƤvƤt, ettƤ tƤmƤ kansa samoin kuin +Tschuvaschitkin ovat paljoa taitavammat ja ahkerammat maanviljelijƤt +kuin WenƤlƤinen. Kaupungissa on Tatarilainen yksi kolmesta: joko +kauppamies, kƤsityƶlƤinen tahi rahtimies. EnsimmƤisen luokan +kauppamieheksi jaksaa harva tƤstƤ kansasta kiivetƤ. SitƤ enemmƤn +rakastavat he rihkamakauppaa, ja missƤ heitƤ enemmƤltƤ lƶytyy, niinkuin +Kasanissakin, kuluu harva pƤivƤ, ett'ei luonasi kƤy nƤitƤ itƤmaalaisia saksoja, tulitikkuja, saippuata, halaattia (makuunuttuja), -hyvänhajullisia voiteita ja muuta semmoista kaupalla. Käsitöistä on -saippuan ja nahkan valmistaminen heiltä varsinkin sujuvaa. Kasanin -saippua on ympäri koko Wenäjän kiitettyä, ja täältä tulevat juhdit ja +hyvƤnhajullisia voiteita ja muuta semmoista kaupalla. KƤsitƶistƤ on +saippuan ja nahkan valmistaminen heiltƤ varsinkin sujuvaa. Kasanin +saippua on ympƤri koko WenƤjƤn kiitettyƤ, ja tƤƤltƤ tulevat juhdit ja sahvianit ulompanakin kuuluisat. Molemmat ovat Tatarilaisten tekoa. Vaan -muihinkin käsitöihin on tämä kansa hyvin taipuvaa, niin että harva -työhuone löytynee Kasanissa, olipa sen isäntä Wenäläinen, Saksalainen -tahi muu, jossa ei joku osa työmiehistä olisi Tatarilaisia. Täkäläisen -yliopiston kirjapainossa, jossa on noin pariin kymmeneen työmieheen, -ovat enimmät näistä tätä kansaa (käyttäjä on Saksalainen).</p> - -<p>Niinkuin tuttu on ja edellisestäkin näkyy ovat Tatarilaiset Mahometin -uskoa. Kasanissa ja sen esikaupungeissa on heillä kymmenkunta -<i>metschedejä</i> (kirkkoja). Joka kirkolla on kaksi, toisinaan kolmekin, +muihinkin kƤsitƶihin on tƤmƤ kansa hyvin taipuvaa, niin ettƤ harva +tyƶhuone lƶytynee Kasanissa, olipa sen isƤntƤ WenƤlƤinen, Saksalainen +tahi muu, jossa ei joku osa tyƶmiehistƤ olisi Tatarilaisia. TƤkƤlƤisen +yliopiston kirjapainossa, jossa on noin pariin kymmeneen tyƶmieheen, +ovat enimmƤt nƤistƤ tƤtƤ kansaa (kƤyttƤjƤ on Saksalainen).</p> + +<p>Niinkuin tuttu on ja edellisestƤkin nƤkyy ovat Tatarilaiset Mahometin +uskoa. Kasanissa ja sen esikaupungeissa on heillƤ kymmenkunta +<i>metschedejƤ</i> (kirkkoja). Joka kirkolla on kaksi, toisinaan kolmekin, <i>mullaa</i> (pappia) ja yksi eli pari <i>aschantia</i> (lukkaria). Harvemmassa -löytyy <i>ahunia</i>, jotka meidän tiloihin verrattuina vastaavat -kontrahtirovastia, ja piispaa (<i>mufti</i>) ei ole koko Wenäjän -valtakunnassa kuin yksi, jolla on istuimensa Ufan kaupungissa. Tällä, -joka myös on korkein tuomari hengellisissä asioissa, on palkka +lƶytyy <i>ahunia</i>, jotka meidƤn tiloihin verrattuina vastaavat +kontrahtirovastia, ja piispaa (<i>mufti</i>) ei ole koko WenƤjƤn +valtakunnassa kuin yksi, jolla on istuimensa Ufan kaupungissa. TƤllƤ, +joka myƶs on korkein tuomari hengellisissƤ asioissa, on palkka kruunulta, mutta muilla papeilla ja kirkonpalvelijoilla ei ole -määräpalkkaa; he ovat siihen tyytyväiset, mitä seurakunnan jäsenet -vapaehtoisesti tuovat heille, ja saavat myös osan siitä lahjasta, jonka -jokainen on velvollinen kymmenennellä osalla irtaimesta tavarastansa -vuosittain antamaan vaivaisille ja köyhille. Mahometiläinen on harras -uskonharjoituksissa. Viisi kertaa päivässä pitää hän rukouksia, nim. -auringon noustessa, kello yhden ja neljän paikoilla, auringon lasketessa -ja viimeisen kerran yön alkaessa. Joka sairastaa, on matkalla tahi -muuten ei voi tätä käskyä jolla-kulla ajalla täyttää, hänen täytyy -jäljestäpäin sitä useamman kerran pitää rukouksia, niin että niiden -määrä kunkin päivän päälle tulee täysi. Kaikki muut miehet, sillä -vaimoilla ei ole lupa käydä kirkossa, toimittavat rukouksensa -metschedissä. Tämä on nelisnurkkainen, soikea, kaksinkertainen rakennus -puusta tahi kivestä, jonka alakertaa käytetään monenlaisiin tarpeihin, -niinkuin kouluksi, kauppapuodeiksi j.n.e. Yläkerta on kirkkona. Sen -harjalta nousee korkealle pyöreä kaitainen torni (<i>minaret</i>), jonka -nastalla mahometiläisten omituinen merkki puolikuu kullittuna paistaa. -Heillä ei ole kelloja; kirkkoon kutsutaan he siten, että lukkari -minaretin ympäri kulkevasta rautahäkistä joka haaralle huutaa -surullisenkaltaisella nuotilla: <i>Allah on korkein! Minä todistan, että -Muhamed on hänen lähettiläisensä! Tulkaa rukoilemaan! Tulkaa autuutta -etsimään! Allah on korkein! Muuta Jumalaa ei ole kuin Allah</i>! -Aamurukoukseen huutaessaan lisää hän tähän: <i>rukous on parempi kuin -uni</i>! — Tämän huudon perästä tulee rahvas metschediin. Sen porstuassa -eli etuhuoneessa on pitkin seiniä hyllyjä, joille sisäänmenijät jättävät -päällyskenkänsä. Itsessä kirkossa ei ole penkkiä; lattia on peitetty +mƤƤrƤpalkkaa; he ovat siihen tyytyvƤiset, mitƤ seurakunnan jƤsenet +vapaehtoisesti tuovat heille, ja saavat myƶs osan siitƤ lahjasta, jonka +jokainen on velvollinen kymmenennellƤ osalla irtaimesta tavarastansa +vuosittain antamaan vaivaisille ja kƶyhille. MahometilƤinen on harras +uskonharjoituksissa. Viisi kertaa pƤivƤssƤ pitƤƤ hƤn rukouksia, nim. +auringon noustessa, kello yhden ja neljƤn paikoilla, auringon lasketessa +ja viimeisen kerran yƶn alkaessa. Joka sairastaa, on matkalla tahi +muuten ei voi tƤtƤ kƤskyƤ jolla-kulla ajalla tƤyttƤƤ, hƤnen tƤytyy +jƤljestƤpƤin sitƤ useamman kerran pitƤƤ rukouksia, niin ettƤ niiden +mƤƤrƤ kunkin pƤivƤn pƤƤlle tulee tƤysi. Kaikki muut miehet, sillƤ +vaimoilla ei ole lupa kƤydƤ kirkossa, toimittavat rukouksensa +metschedissƤ. TƤmƤ on nelisnurkkainen, soikea, kaksinkertainen rakennus +puusta tahi kivestƤ, jonka alakertaa kƤytetƤƤn monenlaisiin tarpeihin, +niinkuin kouluksi, kauppapuodeiksi j.n.e. YlƤkerta on kirkkona. Sen +harjalta nousee korkealle pyƶreƤ kaitainen torni (<i>minaret</i>), jonka +nastalla mahometilƤisten omituinen merkki puolikuu kullittuna paistaa. +HeillƤ ei ole kelloja; kirkkoon kutsutaan he siten, ettƤ lukkari +minaretin ympƤri kulkevasta rautahƤkistƤ joka haaralle huutaa +surullisenkaltaisella nuotilla: <i>Allah on korkein! MinƤ todistan, ettƤ +Muhamed on hƤnen lƤhettilƤisensƤ! Tulkaa rukoilemaan! Tulkaa autuutta +etsimƤƤn! Allah on korkein! Muuta Jumalaa ei ole kuin Allah</i>! +Aamurukoukseen huutaessaan lisƤƤ hƤn tƤhƤn: <i>rukous on parempi kuin +uni</i>! — TƤmƤn huudon perƤstƤ tulee rahvas metschediin. Sen porstuassa +eli etuhuoneessa on pitkin seiniƤ hyllyjƤ, joille sisƤƤnmenijƤt jƤttƤvƤt +pƤƤllyskenkƤnsƤ. ItsessƤ kirkossa ei ole penkkiƤ; lattia on peitetty joko kirjaompeleilla koristetulla villaisella tahi vaan oljesta -kudotulla puhtaalla matolla. Paitse tätä ei siinä metschedissä, jonka -minä Kasanissa näin, ollut muuta erinomaista kuin opetusistuimen -kaltainen saarnastuoli, kaksi tavallista kynttiläkruunua, muutamia -lamppuja seinillä ja Mekkaan päin oleva ikkuna, monivärisistä ruuduista -tehty. Matolle istukset seurakunnan jäsenet riveihin, pannen jalat -ristiin allensa. Kellä turbaani on päässä, se irtauttaa sen peräliepeen -hartioillensa riippumaan. Muuten pidetään niin hyvin turbaani kuin -lakkikin päässä. Tätä ei suvaittu kuitenkaan minulle, vaan minun -käskettiin ottaa lakki päästäni, lieneekö tähän syynä ollut tämän muiden -päävaatteuksesta eroava muoto vai mikä muu. Noin kymmenen minuutin ajan -toimitti jokainen yksinäistä hartauttansa, rukoillen ja päätänsä maahan -kumartaen. Rukoillessa pitää mahomettiläinen kätensä lanteillaan, -pyhkäsee vähän väliä niillä silmiänsä ja kasvojansa, ikäskuin unta -karkoittaakseen. Toisinaan asettaa hän kätensä eteensä avonaisen kirjan -tavoin, ja toisin paikoin taas panee peukalojensa päät korvanlehdille, -toiset sormet hajoittaen pystyyn, ja rukoilee näin jonkun ajan. Mitä -nämät äkkinäistä oudostuttavat temput kuvaavat, en tiedä. Rukoiltua -mainitun ajan, nousee mulla saarnastuolille ja lukee siinä luvun -alkoranista. Tämän lukemisen toimittaa hän messunlaatuisella +kudotulla puhtaalla matolla. Paitse tƤtƤ ei siinƤ metschedissƤ, jonka +minƤ Kasanissa nƤin, ollut muuta erinomaista kuin opetusistuimen +kaltainen saarnastuoli, kaksi tavallista kynttilƤkruunua, muutamia +lamppuja seinillƤ ja Mekkaan pƤin oleva ikkuna, monivƤrisistƤ ruuduista +tehty. Matolle istukset seurakunnan jƤsenet riveihin, pannen jalat +ristiin allensa. KellƤ turbaani on pƤƤssƤ, se irtauttaa sen perƤliepeen +hartioillensa riippumaan. Muuten pidetƤƤn niin hyvin turbaani kuin +lakkikin pƤƤssƤ. TƤtƤ ei suvaittu kuitenkaan minulle, vaan minun +kƤskettiin ottaa lakki pƤƤstƤni, lieneekƶ tƤhƤn syynƤ ollut tƤmƤn muiden +pƤƤvaatteuksesta eroava muoto vai mikƤ muu. Noin kymmenen minuutin ajan +toimitti jokainen yksinƤistƤ hartauttansa, rukoillen ja pƤƤtƤnsƤ maahan +kumartaen. Rukoillessa pitƤƤ mahomettilƤinen kƤtensƤ lanteillaan, +pyhkƤsee vƤhƤn vƤliƤ niillƤ silmiƤnsƤ ja kasvojansa, ikƤskuin unta +karkoittaakseen. Toisinaan asettaa hƤn kƤtensƤ eteensƤ avonaisen kirjan +tavoin, ja toisin paikoin taas panee peukalojensa pƤƤt korvanlehdille, +toiset sormet hajoittaen pystyyn, ja rukoilee nƤin jonkun ajan. MitƤ +nƤmƤt ƤkkinƤistƤ oudostuttavat temput kuvaavat, en tiedƤ. Rukoiltua +mainitun ajan, nousee mulla saarnastuolille ja lukee siinƤ luvun +alkoranista. TƤmƤn lukemisen toimittaa hƤn messunlaatuisella nuotilla, joka ei kuulu pahalta, ja jonka oppimista sanotaankin suureksi -pääasiaksi papinkoulussa. Sen tehtyä laskeksen hän alas, menee ja -istuksen seurakunnan etunenään, päin Mekkaa osoittavaan ikkunaan, ja -messuaa tässä taas rukouksen. Hän kumartaa useasti, syvään ja kauan, -ja seurakunta tekee hänen mukaansa. Tällä päättyykin jumalanpalvelus, -yleensä kestänyt noin kolme neljännestä tuntia.</p> - -<p>Mahometin uskonopista ei tässä ole tilaisuutta puhua. Kerran sanoi muuan -katoolinen piispa eräässä julistuksessansa mahometiläisyyden olevan vaan -"lahkokunnan Kristin uskosta", joka lause hänen tilassansa lienee ollut -vähän liikanaista. Melkein yhtä tahtoi eräs mullakin, jonka kanssa -asiasta puhuin, päättää, sanoen: "me uskomme saman näkymättömän -kaikkivaltiaan Jumalan päälle kuin tekin, kristityt. Vaikka hänellä -on 99 nimeä, ei hänen voimaansa ja viisauttansa kuitenkaan voi täysin -määrin käsittää. Hurskaalle antaa hän onnen ja menestyksen jo tässä -maailmassa ja iankaikkisen elämän tulevassa. Jumalatointa -rangaistakseen antaa hän pahan liikkua maailmassa, ja rankaisee pahateon -vielä tulevassakin elämässä." Tästä tulevaisuudesta oli hänellä -kumminkin mahometiläisyyden tavalliset lihalliset ajatukset. Taivaassa -sanoi hän aina elettävän riemussa ja hyvillä päivillä. Syödä on siellä, -mitä vaan mieli ennättää ja muistaa haluta, ja tämän yltäkylläisyyden -kanssa on se etu yhdistettynä, jota syömärillä tässä maailmassa ei -ole, että ruokahalu aina on hyvä. Helvettinsä kuvaa mahometiläinen yhtä -lihallisesti ja paljon peloittavammaksi kuin kristittyjen kylmä +pƤƤasiaksi papinkoulussa. Sen tehtyƤ laskeksen hƤn alas, menee ja +istuksen seurakunnan etunenƤƤn, pƤin Mekkaa osoittavaan ikkunaan, ja +messuaa tƤssƤ taas rukouksen. HƤn kumartaa useasti, syvƤƤn ja kauan, +ja seurakunta tekee hƤnen mukaansa. TƤllƤ pƤƤttyykin jumalanpalvelus, +yleensƤ kestƤnyt noin kolme neljƤnnestƤ tuntia.</p> + +<p>Mahometin uskonopista ei tƤssƤ ole tilaisuutta puhua. Kerran sanoi muuan +katoolinen piispa erƤƤssƤ julistuksessansa mahometilƤisyyden olevan vaan +"lahkokunnan Kristin uskosta", joka lause hƤnen tilassansa lienee ollut +vƤhƤn liikanaista. Melkein yhtƤ tahtoi erƤs mullakin, jonka kanssa +asiasta puhuin, pƤƤttƤƤ, sanoen: "me uskomme saman nƤkymƤttƶmƤn +kaikkivaltiaan Jumalan pƤƤlle kuin tekin, kristityt. Vaikka hƤnellƤ +on 99 nimeƤ, ei hƤnen voimaansa ja viisauttansa kuitenkaan voi tƤysin +mƤƤrin kƤsittƤƤ. Hurskaalle antaa hƤn onnen ja menestyksen jo tƤssƤ +maailmassa ja iankaikkisen elƤmƤn tulevassa. Jumalatointa +rangaistakseen antaa hƤn pahan liikkua maailmassa, ja rankaisee pahateon +vielƤ tulevassakin elƤmƤssƤ." TƤstƤ tulevaisuudesta oli hƤnellƤ +kumminkin mahometilƤisyyden tavalliset lihalliset ajatukset. Taivaassa +sanoi hƤn aina elettƤvƤn riemussa ja hyvillƤ pƤivillƤ. SyƶdƤ on siellƤ, +mitƤ vaan mieli ennƤttƤƤ ja muistaa haluta, ja tƤmƤn yltƤkyllƤisyyden +kanssa on se etu yhdistettynƤ, jota syƶmƤrillƤ tƤssƤ maailmassa ei +ole, ettƤ ruokahalu aina on hyvƤ. HelvettinsƤ kuvaa mahometilƤinen yhtƤ +lihallisesti ja paljon peloittavammaksi kuin kristittyjen kylmƤ mieli sen jaksoi ennen aikaan edesasettaa. Rukousten ja muiden -uskonharjoitusten täyttämisellä on hänen kuitenkin paljoa helpompi -välttää helvettiä kuin kristityn.</p> - -<p>Kunkin metschedin kanssa on koulu yhdistettynä. Maalla toimittaa mulla -opettajankin virkaa, vaan kaupungissa pidetään tavallisesti koululla -erittäin opettaja, jonka vaivat palkitaan samoin kuin mullankin -vapatahtoisilla lahjoilla. Lapset pannaan kouluun noin 8 vuoden iässä, -ja käyvät sitä noin 5 vuotta, jos heitä ei tarkoiteta mullaksi tehdä. -Täksi oppivaisten täytyy käydä koulua 12-15 vuotta, joista viimeiset -korkeamman opin saamiseksi tavallisesti vietetään Bokharan kuuluisissa -papinkouluissa Aasiassa. Kouluun tulevat lapset päivännousu-rukouksille -ja ovat siinä koko päivän, kaksi kertaa syöden mukanansa tuotua evästä, -josta myös yhteisessä kattilassa keittoruokaakin tehdään. Koulussa -istuvat lapset lattialla samoin kuin kirkossa istutaan. Oppiaineet eivät -ole suuret: sisältäluku, rukousten ulkoaoppiminen ja kirjoitus on -kaikki, mitä tavallisesti vaaditaan. Kuin alkorania ei saa lukea muuten -kuin sen alkuperäisellä s.o. Arapian kielellä ja sen lukeminen -koulussa myös on välttämätöin asia, niin saattaa joku parempipäinen -koululapsi edellämainitun opin lisäksi myös tulla vähän tuntemaan tätä -kieltä. Sen tarkempi tunteminen kuin myös taito Persian kielessä -eroittaa mullan muusta rahvaasta. Mutta jo sekin vähäinen tieto, jonka -yhteinen kansa näin muodoin saa, kohottaa Tatarilaiset suuresti -täkäläisen kristityn rahvaan rinnalla, ja ei vähäinen ole sivistyksen -rakastajan nautinto, kuin näkee esim. vanhan ja köyhän Tatarilaisen -omakielisiä kirjojansa lukevan paljon selvemmästi kuin kirjanluku -juoksee häntä vastaavilta ukoilta esim. Suomessa. Tämän luvuntaidon kuin -myös luvunhalun tässä kansassa todistaa selvimmästi se seikka, että +uskonharjoitusten tƤyttƤmisellƤ on hƤnen kuitenkin paljoa helpompi +vƤlttƤƤ helvettiƤ kuin kristityn.</p> + +<p>Kunkin metschedin kanssa on koulu yhdistettynƤ. Maalla toimittaa mulla +opettajankin virkaa, vaan kaupungissa pidetƤƤn tavallisesti koululla +erittƤin opettaja, jonka vaivat palkitaan samoin kuin mullankin +vapatahtoisilla lahjoilla. Lapset pannaan kouluun noin 8 vuoden iƤssƤ, +ja kƤyvƤt sitƤ noin 5 vuotta, jos heitƤ ei tarkoiteta mullaksi tehdƤ. +TƤksi oppivaisten tƤytyy kƤydƤ koulua 12-15 vuotta, joista viimeiset +korkeamman opin saamiseksi tavallisesti vietetƤƤn Bokharan kuuluisissa +papinkouluissa Aasiassa. Kouluun tulevat lapset pƤivƤnnousu-rukouksille +ja ovat siinƤ koko pƤivƤn, kaksi kertaa syƶden mukanansa tuotua evƤstƤ, +josta myƶs yhteisessƤ kattilassa keittoruokaakin tehdƤƤn. Koulussa +istuvat lapset lattialla samoin kuin kirkossa istutaan. Oppiaineet eivƤt +ole suuret: sisƤltƤluku, rukousten ulkoaoppiminen ja kirjoitus on +kaikki, mitƤ tavallisesti vaaditaan. Kuin alkorania ei saa lukea muuten +kuin sen alkuperƤisellƤ s.o. Arapian kielellƤ ja sen lukeminen +koulussa myƶs on vƤlttƤmƤtƶin asia, niin saattaa joku parempipƤinen +koululapsi edellƤmainitun opin lisƤksi myƶs tulla vƤhƤn tuntemaan tƤtƤ +kieltƤ. Sen tarkempi tunteminen kuin myƶs taito Persian kielessƤ +eroittaa mullan muusta rahvaasta. Mutta jo sekin vƤhƤinen tieto, jonka +yhteinen kansa nƤin muodoin saa, kohottaa Tatarilaiset suuresti +tƤkƤlƤisen kristityn rahvaan rinnalla, ja ei vƤhƤinen ole sivistyksen +rakastajan nautinto, kuin nƤkee esim. vanhan ja kƶyhƤn Tatarilaisen +omakielisiƤ kirjojansa lukevan paljon selvemmƤsti kuin kirjanluku +juoksee hƤntƤ vastaavilta ukoilta esim. Suomessa. TƤmƤn luvuntaidon kuin +myƶs luvunhalun tƤssƤ kansassa todistaa selvimmƤsti se seikka, ettƤ Kasanissa usein painetaan alkorania suuret painokset ja joka vuosi -tuhansi-määrin hengellisiä kirjoja Tatarin kielellä. Muiden kuin +tuhansi-mƤƤrin hengellisiƤ kirjoja Tatarin kielellƤ. Muiden kuin hengellisten ja taloutta koskevien kirjain painaminen kiellettiin -tältäkin kansalta muutama vuosikymmeninen takaperin, jota kieltoa vielä +tƤltƤkin kansalta muutama vuosikymmeninen takaperin, jota kieltoa vielƤ (v. 1856) ei ole peruutettu. Tatarilaisten kirjojen sensori Kasanissa on -eräs saksalainen rohvessori. Näiden painamista varten löytyi täällä joku -aika takaperin yksin omituinen kirjapainokin, joka tätä nykyä kuitenkaan -ei taida olla voimassa. Kaikki tämä tapahtuu kansassa, joka ei elä -yhdessä ryhmässä, vaan hajallansa muiden kansojen seassa, jolla ei ole -enemmän pipliaseuroja kuin muitakaan yhdistyksiä ja jonka tila, kuin -sodassa voitetun konsanansakin, on monin puolin määritelty ja tarkasti -katsastettu. Epäilemättä todistaa tämä asioiden laita kansan suuria +erƤs saksalainen rohvessori. NƤiden painamista varten lƶytyi tƤƤllƤ joku +aika takaperin yksin omituinen kirjapainokin, joka tƤtƤ nykyƤ kuitenkaan +ei taida olla voimassa. Kaikki tƤmƤ tapahtuu kansassa, joka ei elƤ +yhdessƤ ryhmƤssƤ, vaan hajallansa muiden kansojen seassa, jolla ei ole +enemmƤn pipliaseuroja kuin muitakaan yhdistyksiƤ ja jonka tila, kuin +sodassa voitetun konsanansakin, on monin puolin mƤƤritelty ja tarkasti +katsastettu. EpƤilemƤttƤ todistaa tƤmƤ asioiden laita kansan suuria luonnonlahjoja.</p> <p><i>Ahlqvist</i></p> @@ -2726,172 +2689,172 @@ luonnonlahjoja.</p> <hr class="chap" /> -<h3>25. Työnteko ja arkielämä Tyrväällä.</h3> +<h3>25. Tyƶnteko ja arkielƤmƤ TyrvƤƤllƤ.</h3> -<p>Miesten ja naisten yhteisinä töinä ovat: lehdentaitto, heinänteko, +<p>Miesten ja naisten yhteisinƤ tƶinƤ ovat: lehdentaitto, heinƤnteko, viljan korjaus ja riihitys, survominen, jauhattaminen, ojanluominen, -sonnan luominen ja hajoitteleminen; "väkipuolukset" (lapsuuttansa -taikka vanhuuttansa heikkovoimaiset) paimentelevat eläimiä, noukkivat -marjoja, katsovat lapsia ja tekevät mitä muuta helppoa työtä on. -Miesten erittäin ovat kaikkinaiset veitsityöt ja kirvestyöt sekä -kotona että metsässä, juhdanajo sekä tiellä että pelloilla, -kylväminen, loukuttaminen, hevoisten holhous, kalastus, metsästys ja -linnustus; vaimoväen ovat karjan ruokkiminen, lypsäminen, keritseminen, -leipominen, keittäminen ja muu ruuanlaitto, klihtaaminen, kehrääminen, -kutominen ja neulominen. Missä miehistä on puutos, siellä ryhtyvät -naiset vähän miehisiinkin töihin, ja vastasukaan, missä naisia on -vähemmäksi, siellä auttavat miehet niiden askareita.</p> - -<p>Talvis-aamuina noustaan kello 5 aikaan, viritetään pari kolme pärettä -"pihtiin", joka seisoo pitkän tuolin edessä; välisti poltetaan vielä -yhtä pärettä ovipielessä. Jos nyt tässä valossa, ennenkuin pirtti -savua täyteen tulee, katselet ympärilles, niin näet "lavanalla" -kahdenmaattavia sänkyjä rinnatusten, jalkopäät seinää vastaan: -perimmäinen, jonka tykönä näet ruokakaapin ja seinäkellon ja vieressä -kehdon (missä sitä tarvitaan), on isännän ja emännän vuode. Samallaisen -sängyn näet ovipielen ja pihanpuoleisen seinän välillä; kahta vuodetta -päällitysten ei ole missään. Peräseinässä on lusikkahäkki, jossa -jokaisella hengellä on oma puulusikkansa, oviseinässä parikin -kirveshäkkiä, sivuseinillä kairoja, puraita, sahoja, kerinpuita ja muita -kaluja nauloissa ja häkeissä, niin myös perheen vähäisiä kaappeja. Pöydän -alla on kola, jossa pidetään vasara ja hohtimet, kovasimia, sieroja -j.m.s.; "parvella" säilytetään höyliä, päreorsilla kuivataan päreitä ja -"halko-orsilla" lautoja, jakohirren ja päreortten välillä leipiä -vartaissa. Lisäksi on muutama istuin ja yhtä monta rukkia kuin -vaimoihmistäkin; vasta kevätpuoleen tuodaan kangasaseet (eli -"kangastuolit") pirtin täytteeksi. Pirtti on hyvin lämmin, jos se vaan -jotensakin pitää lämpymänsä. — Nyt sopii yksin tein kurkistaa -porstuakamariinkin, joka on uudenaikaisesti rakennetussa talossa. Tämä -on monessa talossa kaiken talven lämpymillä, kumminkin niissä, joissa -haltiat eivät taivu pirttiin makaamaan; valoaineena pidetään täällä -osaksi pärettä osaksi kynttilää, ja laattia on melkein yhtä likainen -kuin pirtissäkin; huonekaluina ovat: sänky, samallainen kuin -pirtissäkin, pöytä akkunan alla, pari istuinta, kaappi ja arkku; muun -tilan ottavat maito- ja piimäastiat, viinapullot ja lekkerit j.m.s. -(missä ei ole kamaria lämpymillä, pidetään pytyt pirtin peräpenkillä ja -kellarissa). Muissa kamareissa, joita harvoin lämmitetään, on puhdas -laattia, sohva, tuoleja, pöytä, sivulle levitettävä sänky ja mitä -parasta kalua on talossa. Seinäin saveaminen ja maalaaminen on vasta -näinä vuosina ruvennut tavaksi tulemaan, samaten kuin laattiaryysäkkeet +sonnan luominen ja hajoitteleminen; "vƤkipuolukset" (lapsuuttansa +taikka vanhuuttansa heikkovoimaiset) paimentelevat elƤimiƤ, noukkivat +marjoja, katsovat lapsia ja tekevƤt mitƤ muuta helppoa tyƶtƤ on. +Miesten erittƤin ovat kaikkinaiset veitsityƶt ja kirvestyƶt sekƤ +kotona ettƤ metsƤssƤ, juhdanajo sekƤ tiellƤ ettƤ pelloilla, +kylvƤminen, loukuttaminen, hevoisten holhous, kalastus, metsƤstys ja +linnustus; vaimovƤen ovat karjan ruokkiminen, lypsƤminen, keritseminen, +leipominen, keittƤminen ja muu ruuanlaitto, klihtaaminen, kehrƤƤminen, +kutominen ja neulominen. MissƤ miehistƤ on puutos, siellƤ ryhtyvƤt +naiset vƤhƤn miehisiinkin tƶihin, ja vastasukaan, missƤ naisia on +vƤhemmƤksi, siellƤ auttavat miehet niiden askareita.</p> + +<p>Talvis-aamuina noustaan kello 5 aikaan, viritetƤƤn pari kolme pƤrettƤ +"pihtiin", joka seisoo pitkƤn tuolin edessƤ; vƤlisti poltetaan vielƤ +yhtƤ pƤrettƤ ovipielessƤ. Jos nyt tƤssƤ valossa, ennenkuin pirtti +savua tƤyteen tulee, katselet ympƤrilles, niin nƤet "lavanalla" +kahdenmaattavia sƤnkyjƤ rinnatusten, jalkopƤƤt seinƤƤ vastaan: +perimmƤinen, jonka tykƶnƤ nƤet ruokakaapin ja seinƤkellon ja vieressƤ +kehdon (missƤ sitƤ tarvitaan), on isƤnnƤn ja emƤnnƤn vuode. Samallaisen +sƤngyn nƤet ovipielen ja pihanpuoleisen seinƤn vƤlillƤ; kahta vuodetta +pƤƤllitysten ei ole missƤƤn. PerƤseinƤssƤ on lusikkahƤkki, jossa +jokaisella hengellƤ on oma puulusikkansa, oviseinƤssƤ parikin +kirveshƤkkiƤ, sivuseinillƤ kairoja, puraita, sahoja, kerinpuita ja muita +kaluja nauloissa ja hƤkeissƤ, niin myƶs perheen vƤhƤisiƤ kaappeja. PƶydƤn +alla on kola, jossa pidetƤƤn vasara ja hohtimet, kovasimia, sieroja +j.m.s.; "parvella" sƤilytetƤƤn hƶyliƤ, pƤreorsilla kuivataan pƤreitƤ ja +"halko-orsilla" lautoja, jakohirren ja pƤreortten vƤlillƤ leipiƤ +vartaissa. LisƤksi on muutama istuin ja yhtƤ monta rukkia kuin +vaimoihmistƤkin; vasta kevƤtpuoleen tuodaan kangasaseet (eli +"kangastuolit") pirtin tƤytteeksi. Pirtti on hyvin lƤmmin, jos se vaan +jotensakin pitƤƤ lƤmpymƤnsƤ. — Nyt sopii yksin tein kurkistaa +porstuakamariinkin, joka on uudenaikaisesti rakennetussa talossa. TƤmƤ +on monessa talossa kaiken talven lƤmpymillƤ, kumminkin niissƤ, joissa +haltiat eivƤt taivu pirttiin makaamaan; valoaineena pidetƤƤn tƤƤllƤ +osaksi pƤrettƤ osaksi kynttilƤƤ, ja laattia on melkein yhtƤ likainen +kuin pirtissƤkin; huonekaluina ovat: sƤnky, samallainen kuin +pirtissƤkin, pƶytƤ akkunan alla, pari istuinta, kaappi ja arkku; muun +tilan ottavat maito- ja piimƤastiat, viinapullot ja lekkerit j.m.s. +(missƤ ei ole kamaria lƤmpymillƤ, pidetƤƤn pytyt pirtin perƤpenkillƤ ja +kellarissa). Muissa kamareissa, joita harvoin lƤmmitetƤƤn, on puhdas +laattia, sohva, tuoleja, pƶytƤ, sivulle levitettƤvƤ sƤnky ja mitƤ +parasta kalua on talossa. SeinƤin saveaminen ja maalaaminen on vasta +nƤinƤ vuosina ruvennut tavaksi tulemaan, samaten kuin laattiaryysƤkkeet eli "matot", ja kamarikaluista "piironki" ja "senkit". Rumia kuvia -ripustellaan kauneillenkin seinille. — Päivän tullessa lakkaavat miehet -puhdetyöstänsä, suurustelevat ja lähtevät ulkotyöhön; vaimoväki korjaa +ripustellaan kauneillenkin seinille. — PƤivƤn tullessa lakkaavat miehet +puhdetyƶstƤnsƤ, suurustelevat ja lƤhtevƤt ulkotyƶhƶn; vaimovƤki korjaa pihdin loukkoon, lakasee laattian ja siivoilee muitakin paikkoja -pirtissä. Kello 1 jälkeen tulevat miehet päivälliselle, sitten menevät -taas ulkotöihinsä, joista päivän lopulla palaavat "pirtille", taas -käsitöittensä kimppuun. Ehtoota syödään varhemmin taikka hiljemmin, -koska vaan emäntä saa ruuan valmiiksi, ja maata mennään kello 9 aikaan. -Arkipäivinä syödään omin väin pöydän alaisessa päässä (joka on lavanalle -päin), eikä siinä tarvita lautasia enemmän kuin pöytäliinaakaan; astiat -ovat enimmästi puusta, paitsi kivivateja, joita kanssa on puuvatein -rinnalla. Mutta vieraalle laitetaan ruoka pöydän yliseen päähän, liinan -eli "tuukin" päälle, puisen taikka posliinisen lautasen ja veitsen -kanssa: tähän aikaan on jo melkein joka talossa ottimetkin eli -"kahvelit" ja pöytäveitsiä. Isäntä syö vieraan kanssa (sanotaan: "isäntä -vieraan väärti"). Arkiotilassa on vaimoihmisillä, semminkin nuorilla, -tapa seisoa, koska syövät miesten kanssa pöydältä; muutoin ei heillä -olekaan juuri määrätyitä aterianaikoja, vaan ravitsevat itsensä, koska -kerkiävät ja missä sopii. — Miesten päivätöinä on talvella karjanruuan, -hakoin, poltinpuitten, hirtten ja muitten metsätavarain tuominen, niin -myös kotona puitten ja halkoin hakkaaminen, hevoisten ruokkiminen ja -sonnanveto, jossa viimeksi mainitussa naisväkikin on apuna, kumminkin -luomassa navetosta rekeen. Naiset tekevät käsitöitänsä päivin-puhtein, -niin paljon kuin kerkiävät karja-askareilta ja ruuanlaittamiselta.</p> - -<p>Keväällä ja suvella noustaan varhemmin ja mennään maata myöhemmin kuin -talvella. Nuori väki muuttaa Wapun ja Erkin aikaan yövuoteensa pirtistä +pirtissƤ. Kello 1 jƤlkeen tulevat miehet pƤivƤlliselle, sitten menevƤt +taas ulkotƶihinsƤ, joista pƤivƤn lopulla palaavat "pirtille", taas +kƤsitƶittensƤ kimppuun. Ehtoota syƶdƤƤn varhemmin taikka hiljemmin, +koska vaan emƤntƤ saa ruuan valmiiksi, ja maata mennƤƤn kello 9 aikaan. +ArkipƤivinƤ syƶdƤƤn omin vƤin pƶydƤn alaisessa pƤƤssƤ (joka on lavanalle +pƤin), eikƤ siinƤ tarvita lautasia enemmƤn kuin pƶytƤliinaakaan; astiat +ovat enimmƤsti puusta, paitsi kivivateja, joita kanssa on puuvatein +rinnalla. Mutta vieraalle laitetaan ruoka pƶydƤn yliseen pƤƤhƤn, liinan +eli "tuukin" pƤƤlle, puisen taikka posliinisen lautasen ja veitsen +kanssa: tƤhƤn aikaan on jo melkein joka talossa ottimetkin eli +"kahvelit" ja pƶytƤveitsiƤ. IsƤntƤ syƶ vieraan kanssa (sanotaan: "isƤntƤ +vieraan vƤƤrti"). Arkiotilassa on vaimoihmisillƤ, semminkin nuorilla, +tapa seisoa, koska syƶvƤt miesten kanssa pƶydƤltƤ; muutoin ei heillƤ +olekaan juuri mƤƤrƤtyitƤ aterianaikoja, vaan ravitsevat itsensƤ, koska +kerkiƤvƤt ja missƤ sopii. — Miesten pƤivƤtƶinƤ on talvella karjanruuan, +hakoin, poltinpuitten, hirtten ja muitten metsƤtavarain tuominen, niin +myƶs kotona puitten ja halkoin hakkaaminen, hevoisten ruokkiminen ja +sonnanveto, jossa viimeksi mainitussa naisvƤkikin on apuna, kumminkin +luomassa navetosta rekeen. Naiset tekevƤt kƤsitƶitƤnsƤ pƤivin-puhtein, +niin paljon kuin kerkiƤvƤt karja-askareilta ja ruuanlaittamiselta.</p> + +<p>KevƤƤllƤ ja suvella noustaan varhemmin ja mennƤƤn maata myƶhemmin kuin +talvella. Nuori vƤki muuttaa Wapun ja Erkin aikaan yƶvuoteensa pirtistƤ ulkohuoneisiin, joissa ilma on raitis ja vilpoinen, Mikon aikaan taas -pirttiin. Suvilaihoja "kattamassa" ja muussa sontityössä, ojia luomassa -ja perkaamassa, lehdessä, heinässä, elopellolla ja pellavain korjuussa -ovat miehet ja naiset eroituksetta; hyväin taloin emännät vaan saavat -olla kotona askareitten ja ruuanlaitoksen tähden. Evästä kannetaan -kontissa, piimää ja kaljaa leilissä ja "plekussa". Kelvollinen isäntä on -ensimmäisenä väkensä edellä suvitöissä, sillä iso eroitus huomaitaan -olevan, jos väki kuulee: "menkääs työhön" taikka "tulkaas työhön". -Heinänaika, joka on Heinäkuun loppupuolella, pidetään raskaimpana; -silloin noustaan auringon kanssa, haukataan vähä "suuruspalaa", ja -ruvetaan niittämään, jota kaikki täysivoimaiset, naiset samaten kuin -miehetkin, niin myös palvelevaiset väkipuolukset, tekevät noin 4 hetkeä. -Se eroitus on kuitenkin, ett'eivät naiset hio vikahdettansa, vaan ovat -jo edeltäpäin valinneet miehistä kukin hiojansa, tavallisesti sen, jonka -muutenkin pitää rakkaimpana; tämän ei tarvitse sentään paljaasta -rakkaudesta hioa vikahdetta, vaan saa heinästä päästyä autetultansa -viinakorttelin, liivikankaan taikka muun vähäisen palkinnon. Koska -aamukaste rupee ruohosta katoamaan ja päivän helle rasittamaan, lakataan -niittämästä, syödään suurusta ja pannaan murkinaunelle pariksi hetkeä. -Sitten haravoitaan, jota lapsimaisetkin tulevat tekemään, ja kannetaan -rukoja loppupäivää; mutta jos ilma on sateinen, niin niitetään toisen -päivän varaksi. Päivällisellä ollaan kello 3 aikaan ja ehtoollisella -työstä päästyä, auringon laskeissa, jonka jälkeen päästään yölevolle; -sadepäivinä ovat murkinaunet pitemmät, ja maataan päivällisenkin päälle. -— Sen sijaan kuin miehillä on erityisenä tehtävänä kaikkinainen -kirves- ja juhtatyö (aidanpano, kyntö j.n.e.), saavat naiset suvis-aikana -perkaella maita ohdakkeista ja rikkaruohoista ja lisäksi tehdä -kotoaskareita ja käsitöitä, minkä verran joutuvat.</p> - -<p>Syksyllä on riihityö mainittavin, johon ruvetaan kohta kuin rukiit ovat -leikatut. Aamuilla ollaan riihellä, siitä päästyä leikataan suviviljoja -ja tehdään muita ulkotöitä. Riihet latoinensa ovat jo vanhastaan olleet -ulkona taloista, vaikk'ei juuri kaukana; nykyisinä aikoina on muutama +pirttiin. Suvilaihoja "kattamassa" ja muussa sontityƶssƤ, ojia luomassa +ja perkaamassa, lehdessƤ, heinƤssƤ, elopellolla ja pellavain korjuussa +ovat miehet ja naiset eroituksetta; hyvƤin taloin emƤnnƤt vaan saavat +olla kotona askareitten ja ruuanlaitoksen tƤhden. EvƤstƤ kannetaan +kontissa, piimƤƤ ja kaljaa leilissƤ ja "plekussa". Kelvollinen isƤntƤ on +ensimmƤisenƤ vƤkensƤ edellƤ suvitƶissƤ, sillƤ iso eroitus huomaitaan +olevan, jos vƤki kuulee: "menkƤƤs tyƶhƶn" taikka "tulkaas tyƶhƶn". +HeinƤnaika, joka on HeinƤkuun loppupuolella, pidetƤƤn raskaimpana; +silloin noustaan auringon kanssa, haukataan vƤhƤ "suuruspalaa", ja +ruvetaan niittƤmƤƤn, jota kaikki tƤysivoimaiset, naiset samaten kuin +miehetkin, niin myƶs palvelevaiset vƤkipuolukset, tekevƤt noin 4 hetkeƤ. +Se eroitus on kuitenkin, ett'eivƤt naiset hio vikahdettansa, vaan ovat +jo edeltƤpƤin valinneet miehistƤ kukin hiojansa, tavallisesti sen, jonka +muutenkin pitƤƤ rakkaimpana; tƤmƤn ei tarvitse sentƤƤn paljaasta +rakkaudesta hioa vikahdetta, vaan saa heinƤstƤ pƤƤstyƤ autetultansa +viinakorttelin, liivikankaan taikka muun vƤhƤisen palkinnon. Koska +aamukaste rupee ruohosta katoamaan ja pƤivƤn helle rasittamaan, lakataan +niittƤmƤstƤ, syƶdƤƤn suurusta ja pannaan murkinaunelle pariksi hetkeƤ. +Sitten haravoitaan, jota lapsimaisetkin tulevat tekemƤƤn, ja kannetaan +rukoja loppupƤivƤƤ; mutta jos ilma on sateinen, niin niitetƤƤn toisen +pƤivƤn varaksi. PƤivƤllisellƤ ollaan kello 3 aikaan ja ehtoollisella +tyƶstƤ pƤƤstyƤ, auringon laskeissa, jonka jƤlkeen pƤƤstƤƤn yƶlevolle; +sadepƤivinƤ ovat murkinaunet pitemmƤt, ja maataan pƤivƤllisenkin pƤƤlle. +— Sen sijaan kuin miehillƤ on erityisenƤ tehtƤvƤnƤ kaikkinainen +kirves- ja juhtatyƶ (aidanpano, kyntƶ j.n.e.), saavat naiset suvis-aikana +perkaella maita ohdakkeista ja rikkaruohoista ja lisƤksi tehdƤ +kotoaskareita ja kƤsitƶitƤ, minkƤ verran joutuvat.</p> + +<p>SyksyllƤ on riihityƶ mainittavin, johon ruvetaan kohta kuin rukiit ovat +leikatut. Aamuilla ollaan riihellƤ, siitƤ pƤƤstyƤ leikataan suviviljoja +ja tehdƤƤn muita ulkotƶitƤ. Riihet latoinensa ovat jo vanhastaan olleet +ulkona taloista, vaikk'ei juuri kaukana; nykyisinƤ aikoina on muutama rakennettu moisiomaihin. Tavallinen vanhanaikainen riihi on niin -laitettu, että puiminen ja kaikki työ tehdään samassa huoneessa, jossa -elotkin kuivataan, vaikka se välistä on peräti lämmin työväelle. Kiuas -on avoin, sen vieressä "lavanalustan" puoli laattiaa vähää korkeampi -kuin muu laattia, joka on paksuista visuun liitetyistä hirsistä ja -kutsutaan "tapannoksi"; ylhäällä ovat "parret", joille elot -"ahdetaan", kautta riihen, paitsi kiukaan kohtaa, ja vielä ylempänä +laitettu, ettƤ puiminen ja kaikki tyƶ tehdƤƤn samassa huoneessa, jossa +elotkin kuivataan, vaikka se vƤlistƤ on perƤti lƤmmin tyƶvƤelle. Kiuas +on avoin, sen vieressƤ "lavanalustan" puoli laattiaa vƤhƤƤ korkeampi +kuin muu laattia, joka on paksuista visuun liitetyistƤ hirsistƤ ja +kutsutaan "tapannoksi"; ylhƤƤllƤ ovat "parret", joille elot +"ahdetaan", kautta riihen, paitsi kiukaan kohtaa, ja vielƤ ylempƤnƤ "vartaat", pitkin katon alustaa, joihin suvilaihon sitomia ripustetaan. -Täysi riihiväki on neljä vahvaa henkeä ja yksi väkipuolus. Tappamaan +TƤysi riihivƤki on neljƤ vahvaa henkeƤ ja yksi vƤkipuolus. Tappamaan ruvetessa ladotaan elot tapannoille, sitoma sitoman kylkeen, sitten ne -neljä henkeä tappaa varstoilla ja se väkipuolus kääntelee sitomat. -Varstain kluput ovat vähäiset ja käyvät taajaan ja matalalta (muutoin -kolahtelisivat parsiin), kaksi lyö kerroittain samaan paikkaan, lappajat -kulkevat riihen päästä päähän, toinen pari yhtä toinen toista puolta, -siksi että joka paikka on tullut kahteen kertaan tapetuksi. Sitomain +neljƤ henkeƤ tappaa varstoilla ja se vƤkipuolus kƤƤntelee sitomat. +Varstain kluput ovat vƤhƤiset ja kƤyvƤt taajaan ja matalalta (muutoin +kolahtelisivat parsiin), kaksi lyƶ kerroittain samaan paikkaan, lappajat +kulkevat riihen pƤƤstƤ pƤƤhƤn, toinen pari yhtƤ toinen toista puolta, +siksi ettƤ joka paikka on tullut kahteen kertaan tapetuksi. Sitomain siteet katkotaan kohta alussa taikka sitten kuin on kerta tapettu; -rukiin eloista leikellään latvat paikoin kerran, paikoin vasta kahteen -kertaan tapettua. Sitten pudistellaan oljet ja ajetaan ovesta ulos; nämät -latvat ja muut rehut ja tähät kootaan haravalla ja luudalla lavanalle, -"riiho" (jyvät vihneinensä) jää laattialle. Taas pudotellaan uusia -sitomia parsilta, ladotaan uusi laattiallinen ja tehdään samat temput +rukiin eloista leikellƤƤn latvat paikoin kerran, paikoin vasta kahteen +kertaan tapettua. Sitten pudistellaan oljet ja ajetaan ovesta ulos; nƤmƤt +latvat ja muut rehut ja tƤhƤt kootaan haravalla ja luudalla lavanalle, +"riiho" (jyvƤt vihneinensƤ) jƤƤ laattialle. Taas pudotellaan uusia +sitomia parsilta, ladotaan uusi laattiallinen ja tehdƤƤn samat temput toistamiseen; sitten taas kolmanteen ja useampaan kertaan. Koska koko -riihellinen näin on tapettu, lähtee yksi tappajista suurukselle, toiset -jäävät pöyhimään ja puhdistamaan riihoa, josta haravoiten laaisten -perkaavat tähkiä; viimeiseksi lapioitaan riiho läjään kynnys-alle ja -oljet sidellään lyhteiksi. Kaikki tämä työ käy niin sutevasti, että joka -hengelle on aina tekemistä, eikä koskaan tarvitse toisen toista odotella -(sanotaan: "tiellä laiska riihessä on"). Se edellä suurukselle lähtenyt -palajaa riiheen viskaajaksi, koska toiset lähtevät pois. Mainittu työ on -tehtävä tavallisella viskimellä, josta parhaat jyvät lentävät edemmäksi, -vastaiseen seinään asti (nämät kutsutaan "seinäisiksi"); heikommat -jäävät puolilaattiaan (kutsutaan "kieleisiksi") ja vihneet lähimmäksi +riihellinen nƤin on tapettu, lƤhtee yksi tappajista suurukselle, toiset +jƤƤvƤt pƶyhimƤƤn ja puhdistamaan riihoa, josta haravoiten laaisten +perkaavat tƤhkiƤ; viimeiseksi lapioitaan riiho lƤjƤƤn kynnys-alle ja +oljet sidellƤƤn lyhteiksi. Kaikki tƤmƤ tyƶ kƤy niin sutevasti, ettƤ joka +hengelle on aina tekemistƤ, eikƤ koskaan tarvitse toisen toista odotella +(sanotaan: "tiellƤ laiska riihessƤ on"). Se edellƤ suurukselle lƤhtenyt +palajaa riiheen viskaajaksi, koska toiset lƤhtevƤt pois. Mainittu tyƶ on +tehtƤvƤ tavallisella viskimellƤ, josta parhaat jyvƤt lentƤvƤt edemmƤksi, +vastaiseen seinƤƤn asti (nƤmƤt kutsutaan "seinƤisiksi"); heikommat +jƤƤvƤt puolilaattiaan (kutsutaan "kieleisiksi") ja vihneet lƤhimmƤksi viskaajaa. Sitten pohdetaan kumminkin ne kieleiset, jotka ovat -vihneitten rajalla, taikka kaikkikin jyvät, jos oikein puhtaan puhtaita -tahdotaan. Riihessä koottuja tähkiä kutsutaan "periksi", ohran ja -kauran vihneitä "ruumeniksi". Ei ole sanottavaa eroitusta talvilaihoin -ja suviviljain riihitysmuodolla, paitsi mitä kunkin lain eri luonto -välttämättömästi vaatii. Niin pian kuin jyvät ja vihneet ovat saadut -korjuusen, survotaan rehut ja latvat niin myös perät riihen laattialla, -ja kannetaan "ruumenkomiin". Riihityön päätteeksi, koska kaikki viljat -ovat korjuussa, pidetään "surviaiset"; näiksi täytetään riihet oljilla, -joita sitten, koko päivä pitkän aamupuhteen kanssa, survotaan silpuiksi, -omin väin ja päivämiehin. Survojat ovat parittain (niinkuin tappajatkin) -ja kukin lyö kumppaninsa kanssa kerroittain; parit kulkevat toinen -toisensa perässä ympäri riihen laattiaa, väkevimmät edellä, heikoimmat -jäljessä. Riihi survojinensa on jotensakin hyppysalin kaltainen ja olisi -yhtä hupainenkin, jos ei siinä olisi niin kauheasti tomua eikä niin -raskasta työtä. Petkele on ainoa kalu, jolla silppuja tehdään; -silppumyllyä ei ole kenelläkään, enemmän kuin puimakonettakaan. Mutta +vihneitten rajalla, taikka kaikkikin jyvƤt, jos oikein puhtaan puhtaita +tahdotaan. RiihessƤ koottuja tƤhkiƤ kutsutaan "periksi", ohran ja +kauran vihneitƤ "ruumeniksi". Ei ole sanottavaa eroitusta talvilaihoin +ja suviviljain riihitysmuodolla, paitsi mitƤ kunkin lain eri luonto +vƤlttƤmƤttƶmƤsti vaatii. Niin pian kuin jyvƤt ja vihneet ovat saadut +korjuusen, survotaan rehut ja latvat niin myƶs perƤt riihen laattialla, +ja kannetaan "ruumenkomiin". Riihityƶn pƤƤtteeksi, koska kaikki viljat +ovat korjuussa, pidetƤƤn "surviaiset"; nƤiksi tƤytetƤƤn riihet oljilla, +joita sitten, koko pƤivƤ pitkƤn aamupuhteen kanssa, survotaan silpuiksi, +omin vƤin ja pƤivƤmiehin. Survojat ovat parittain (niinkuin tappajatkin) +ja kukin lyƶ kumppaninsa kanssa kerroittain; parit kulkevat toinen +toisensa perƤssƤ ympƤri riihen laattiaa, vƤkevimmƤt edellƤ, heikoimmat +jƤljessƤ. Riihi survojinensa on jotensakin hyppysalin kaltainen ja olisi +yhtƤ hupainenkin, jos ei siinƤ olisi niin kauheasti tomua eikƤ niin +raskasta tyƶtƤ. Petkele on ainoa kalu, jolla silppuja tehdƤƤn; +silppumyllyƤ ei ole kenellƤkƤƤn, enemmƤn kuin puimakonettakaan. Mutta viskuri on juuri nimeksi. — Uudenaikaisissa riihirakennuksissa on luva, -jossa puidaan ja survotaan, mutta näitä ei ole vielä paljoa. Riihen -lämmitys on isännän velvollisuutena. — Myöhemmin syksyllä on pellavain -ruokkous, josta naiset pääsevät tavallisiin talvitöihinsä; miehet -loukuttavat puhteella. Kyntäminen, aitain ratkominen, hakoin karsiminen, -kasken hakkaus, niitunperkaus, pihannostamus ja kalastus ovat miehillä -päivätöinä, siksi kuin talvikeli tulee. Palkoillisilla on tapa pysyä -paikassansa Pyhäinpäivä-sunnuntaihin asti huolimatta Marraskuun 1:stä -päivästä eli Pyhäinpäivän "santista", jos se on alku- taikka +jossa puidaan ja survotaan, mutta nƤitƤ ei ole vielƤ paljoa. Riihen +lƤmmitys on isƤnnƤn velvollisuutena. — Myƶhemmin syksyllƤ on pellavain +ruokkous, josta naiset pƤƤsevƤt tavallisiin talvitƶihinsƤ; miehet +loukuttavat puhteella. KyntƤminen, aitain ratkominen, hakoin karsiminen, +kasken hakkaus, niitunperkaus, pihannostamus ja kalastus ovat miehillƤ +pƤivƤtƶinƤ, siksi kuin talvikeli tulee. Palkoillisilla on tapa pysyƤ +paikassansa PyhƤinpƤivƤ-sunnuntaihin asti huolimatta Marraskuun 1:stƤ +pƤivƤstƤ eli PyhƤinpƤivƤn "santista", jos se on alku- taikka loppuviikossa.</p> <p><i>Warelius</i>.</p> @@ -2903,199 +2866,199 @@ loppuviikossa.</p> <h3>26. Naantalin naisluostari.</h3> -<p>Edellä jo mainittiin, että Maunu Tavast piti hartaimman huolen kaikista -kirkollisista laitoksista. Ottakaamme niistä nyt ensin puheen aineeksi +<p>EdellƤ jo mainittiin, ettƤ Maunu Tavast piti hartaimman huolen kaikista +kirkollisista laitoksista. Ottakaamme niistƤ nyt ensin puheen aineeksi luostarit ja varsinkin Naantalin naisluostari, joka Maunu piispan -toimesta oli perustettu ja jota hän koko ikänsä suojeli hellimmällä +toimesta oli perustettu ja jota hƤn koko ikƤnsƤ suojeli hellimmƤllƤ rakkaudella.</p> -<p>Siihen aikaan, näetten, arveltiin semmoisen elämän olevan pyhimmän ja -Jumalalle otollisimman, kuin kaikista maallisista töistä ja askareista +<p>Siihen aikaan, nƤetten, arveltiin semmoisen elƤmƤn olevan pyhimmƤn ja +Jumalalle otollisimman, kuin kaikista maallisista tƶistƤ ja askareista luopuen vietettiin aikansa alinomaisessa rukoelemisessa, virsien -veisaamissesa ja jumalisten ainetten miettimisessä. Tämmöisiä maailman -toimista eronneita ihmisiä sanottiin <i>eräkkäiksi</i>, jos he itseksensä -korvessa elivät, vaan <i>munkeiksi</i> (miespuolet), ja <i>nunniksi</i> -(naispuolet), koska asuivat yhdessä, yhteistä jumalanpalvelusta pitäen. -Munkkein tai nunnain asuntoja sanottiin nimellä <i>luostarit</i>. Tämmöisiä -luostareita löytyi kaikissa kristikunnan maissa hyvin paljo ja monta -monituista laatua eri säännöillä ja asetuksilla, ja Suomessakin oli -ennen Maunu piispaa neljä, kaikki munkkeja varten. Näiden lisäksi -perusti Maunu vielä v. 1441 uuden Franciskolais-luostarin Raumaalle. -Mutta nämät viisi eivät Suomamalaisten mielestä vielä olleet kylläksi; -he olivat, näin sanoo Naantalin luostarin perustuskirja, jo kauan -halunneet saada myös nunna- eli naisluostarin maahansa. Sillä munkkein -ja nunnain pyhän elämän ja alinomaisen jumalanpalvelemisen uskottiin -olevan autuudeksi ei ainoasti heille itselle, vaan koko heidän -kansalleen, ynnä sen lisäksi tuottavan maallistakin siunausta ja onnea -koko maalle, missä asuivat.</p> - -<p>Maunu Tavast oli, heti piispaksi tultuansa, ruvennut hankkeisiin tätä -asiaa varten. Ensiksi aiottiin tätä luostaria Pyhän Annan nunnaston -sääntöin mukaan laittaa ja rakentaa likelle Turun kaupunkia. Mutta siitä -ei tullut mitään, ja Telgen herrainpäivillä v. 1438 toi Maunu piispa -esiin toisen ehdotuksen. Hän anoi lupaa ja apua Brigitan luostarin -perustamiseen, joka sisältäisi sekä nunnia että munkkeja ja siis hänen -mielestänsä olisi hyödyllisempi kansalle "saarnaamisen, ripittämisen ja +veisaamissesa ja jumalisten ainetten miettimisessƤ. TƤmmƶisiƤ maailman +toimista eronneita ihmisiƤ sanottiin <i>erƤkkƤiksi</i>, jos he itseksensƤ +korvessa elivƤt, vaan <i>munkeiksi</i> (miespuolet), ja <i>nunniksi</i> +(naispuolet), koska asuivat yhdessƤ, yhteistƤ jumalanpalvelusta pitƤen. +Munkkein tai nunnain asuntoja sanottiin nimellƤ <i>luostarit</i>. TƤmmƶisiƤ +luostareita lƶytyi kaikissa kristikunnan maissa hyvin paljo ja monta +monituista laatua eri sƤƤnnƶillƤ ja asetuksilla, ja Suomessakin oli +ennen Maunu piispaa neljƤ, kaikki munkkeja varten. NƤiden lisƤksi +perusti Maunu vielƤ v. 1441 uuden Franciskolais-luostarin Raumaalle. +Mutta nƤmƤt viisi eivƤt Suomamalaisten mielestƤ vielƤ olleet kyllƤksi; +he olivat, nƤin sanoo Naantalin luostarin perustuskirja, jo kauan +halunneet saada myƶs nunna- eli naisluostarin maahansa. SillƤ munkkein +ja nunnain pyhƤn elƤmƤn ja alinomaisen jumalanpalvelemisen uskottiin +olevan autuudeksi ei ainoasti heille itselle, vaan koko heidƤn +kansalleen, ynnƤ sen lisƤksi tuottavan maallistakin siunausta ja onnea +koko maalle, missƤ asuivat.</p> + +<p>Maunu Tavast oli, heti piispaksi tultuansa, ruvennut hankkeisiin tƤtƤ +asiaa varten. Ensiksi aiottiin tƤtƤ luostaria PyhƤn Annan nunnaston +sƤƤntƶin mukaan laittaa ja rakentaa likelle Turun kaupunkia. Mutta siitƤ +ei tullut mitƤƤn, ja Telgen herrainpƤivillƤ v. 1438 toi Maunu piispa +esiin toisen ehdotuksen. HƤn anoi lupaa ja apua Brigitan luostarin +perustamiseen, joka sisƤltƤisi sekƤ nunnia ettƤ munkkeja ja siis hƤnen +mielestƤnsƤ olisi hyƶdyllisempi kansalle "saarnaamisen, ripittƤmisen ja anieitten (synnin anteeksianto-kirjain) jakamisen suhteen" kuin paljas -naisluostari. Tähän ehdotuksen herrainpäivillä suostuttiin, ja annettiin -eräs kruunun talo Maskun pitäjässä siksi tarpeeksi. Siihen haetti nyt +naisluostari. TƤhƤn ehdotuksen herrainpƤivillƤ suostuttiin, ja annettiin +erƤs kruunun talo Maskun pitƤjƤssƤ siksi tarpeeksi. Siihen haetti nyt Maunu Tavast muutamia munkkeja ja nunnia Wadstenan luostarista ja rupesi -sitä rakennuttamaan; vaan pian nähtiin paikka sopimattomaksi ja -sentähden muutettiin luostari Raision pitäjään <i>Ailoisten</i> eli Ailisten -talon maalle, jonka ritari Henrikki Klaunpoika Djäkn ynnä hänen rouvansa -Lucia Olovintytär Tavast olivat lahjoittaneet siksi tarpeeksi.</p> - -<p>Tämä uusi luostari, joka pyhitettiin Pyhälle Neitsyelle, Pyhälle -Johannes Kastajalle, Pyhälle Brigitalle, Pyhälle Annalle, ja joka -nimeksensä sai Vallis Gratiae (Armon lakso), ruotsiksi Nådendal +sitƤ rakennuttamaan; vaan pian nƤhtiin paikka sopimattomaksi ja +sentƤhden muutettiin luostari Raision pitƤjƤƤn <i>Ailoisten</i> eli Ailisten +talon maalle, jonka ritari Henrikki Klaunpoika DjƤkn ynnƤ hƤnen rouvansa +Lucia OlovintytƤr Tavast olivat lahjoittaneet siksi tarpeeksi.</p> + +<p>TƤmƤ uusi luostari, joka pyhitettiin PyhƤlle Neitsyelle, PyhƤlle +Johannes Kastajalle, PyhƤlle Brigitalle, PyhƤlle Annalle, ja joka +nimeksensƤ sai Vallis Gratiae (Armon lakso), ruotsiksi NĆ„dendal (Naantali), rakennettiin nyt v. 1443 suurella ahkeruudella ja innolla. Maunu Tavast omalla kulutuksellansa rakennutti siihen korkean kuorin -sekä sakariston, ja hänen kehoituksestansa tuli muiltakin ylhäisiltä -sekä alhaisilta lahjoja. Luostarin viereen oli kuningas antanut luvan -perustaa kauppalan, jossa olisi krouveja ja ravintoloita sekä -pyhävaeltajia että muita matkustajia varten. Tästä kauppalasta paisui -Naantalin kaupunki, joka nyt on vähäpätöinen, vaan yhteen aikaan oli -niin vaurastunut, että siinä oli kaksi pormestaria. Maunu piispa -sekä auttoi perustamaansa luostaria rakentamisen aikana, että -jäljestäpäinkin yhä lahjoitteli siihen omillansa tai kirkon -varoilla ostettuja taloja, ja väsymättä yllytteli muita semmoiseen +sekƤ sakariston, ja hƤnen kehoituksestansa tuli muiltakin ylhƤisiltƤ +sekƤ alhaisilta lahjoja. Luostarin viereen oli kuningas antanut luvan +perustaa kauppalan, jossa olisi krouveja ja ravintoloita sekƤ +pyhƤvaeltajia ettƤ muita matkustajia varten. TƤstƤ kauppalasta paisui +Naantalin kaupunki, joka nyt on vƤhƤpƤtƶinen, vaan yhteen aikaan oli +niin vaurastunut, ettƤ siinƤ oli kaksi pormestaria. Maunu piispa +sekƤ auttoi perustamaansa luostaria rakentamisen aikana, ettƤ +jƤljestƤpƤinkin yhƤ lahjoitteli siihen omillansa tai kirkon +varoilla ostettuja taloja, ja vƤsymƤttƤ yllytteli muita semmoiseen anteliaisuuteen.</p> <p>Naantalin luostarille niinkuin muillenkin karttui suuria tuloja -testamenteista, joissa kuolevat säätivät jonkun lahjan luostarille -annettavaksi, siksi että heidän sielunsa puolesta pidettäisiin rukouksia -ja messuja; myöskin maksettiin suuret summat hautasijoista luostarin -kirkossa tai hautausmaassa, sillä niin toivottiin pikemmin päästävän -taivaasen. Myöskin oli kaikkein munkeiksi tai nunniksi pyrkijöiden -suorittaminen pääsöraha, joka vastasi heidän yksivuotista elatustaan -luostarissa; useammat paljon enemmänkin antoivat. Paitsi sitä oli monta, -jotka luostarin ankarain sääntöin alle antaumatta vaan pyrkivät -luostarin muurein sisälle, ulkonaisten eli maallikkoveljein ja sisarten -nimellä vanhat päivänsä rauhassa ja hiljaisuudessa viettämään; nekin -antoivat tullessaan runsaat lahjat luostariin. Sen lisäksi sai luostari +testamenteista, joissa kuolevat sƤƤtivƤt jonkun lahjan luostarille +annettavaksi, siksi ettƤ heidƤn sielunsa puolesta pidettƤisiin rukouksia +ja messuja; myƶskin maksettiin suuret summat hautasijoista luostarin +kirkossa tai hautausmaassa, sillƤ niin toivottiin pikemmin pƤƤstƤvƤn +taivaasen. Myƶskin oli kaikkein munkeiksi tai nunniksi pyrkijƶiden +suorittaminen pƤƤsƶraha, joka vastasi heidƤn yksivuotista elatustaan +luostarissa; useammat paljon enemmƤnkin antoivat. Paitsi sitƤ oli monta, +jotka luostarin ankarain sƤƤntƶin alle antaumatta vaan pyrkivƤt +luostarin muurein sisƤlle, ulkonaisten eli maallikkoveljein ja sisarten +nimellƤ vanhat pƤivƤnsƤ rauhassa ja hiljaisuudessa viettƤmƤƤn; nekin +antoivat tullessaan runsaat lahjat luostariin. Sen lisƤksi sai luostari kaikki sakot rikoksista, jotka oli tehty sen asukkaita taikka alustalaisia vastaan. Mutta kaikkein suurin tulo oli anieitten -myömisestä. Papisto, näet, oli sille uskottua virkaa, katuville julistaa -syntein anteeksi antamusta, ruvennut sillä tavoin väärinkäyttämään, että -alkoi rahasta jaella anteeksianto- eli aniekirjeitä, joissa muka oli -suotu niin ja niin monen päivän, kuukauden tai vuoden synnit anteeksi, -aina sitä myöten kuin pahantekijä tahtoi maksaa. Eikä siinä kyllä, että -jo tehdyistä synneistä anteeksiantamusta kaupittiin, saipas sitä myös -ostaa edeltäkäsin vasta aiotuista, tehtävistä pahanteoistaan. Tämmöinen -helppo päästökeino synneistä tietysti kovin viehätti sen ajan raakaa, -oppimatointa kansaa, ja äärettömät summat virtasivat sillä tavoin +myƶmisestƤ. Papisto, nƤet, oli sille uskottua virkaa, katuville julistaa +syntein anteeksi antamusta, ruvennut sillƤ tavoin vƤƤrinkƤyttƤmƤƤn, ettƤ +alkoi rahasta jaella anteeksianto- eli aniekirjeitƤ, joissa muka oli +suotu niin ja niin monen pƤivƤn, kuukauden tai vuoden synnit anteeksi, +aina sitƤ myƶten kuin pahantekijƤ tahtoi maksaa. EikƤ siinƤ kyllƤ, ettƤ +jo tehdyistƤ synneistƤ anteeksiantamusta kaupittiin, saipas sitƤ myƶs +ostaa edeltƤkƤsin vasta aiotuista, tehtƤvistƤ pahanteoistaan. TƤmmƶinen +helppo pƤƤstƶkeino synneistƤ tietysti kovin viehƤtti sen ajan raakaa, +oppimatointa kansaa, ja ƤƤrettƶmƤt summat virtasivat sillƤ tavoin munkkien arkkuihin.</p> -<p>Luostariin usein lahjoitettiin kokonaiset talotkin, ja toisia se yhä -osteli lisäksi omilla rahoillansa. Näin oli sille aikain kuluessa -karttunut hyvin suuri joukko maatiloja, varsinkin Turkua läheisissä -pitäjissä: Nummella, Rantamäellä, Raisiossa, Ruskossa, Maskussa, -Liedossa, Piikkiössä, Paimiossa, Paraisissa. Lemussa, Rymättylässä, -Taivassalossa, Sauvossa. Halikossa, Uskelassa, Mynämäellä, Wehmaalla, -Laitilassa, ja Perniössä; vaan oli niitä kaukaisemmissakin Suomen -maakunnissa: Saloisten ja Mustasaaren pitäjissä Pohjanmaalla; Ulvilan, -Eurajoen, Huittisten, Pirkkalan ja Hämeenkyrön pitäjissä Satakuntaa, -Janakkalassa Hämeenmaalla, Pohjan, Karjan, ja Porvoon pitäjissä -Uudellamaalla ynnä Wiipurin tienoilla Karjalassa. Olipa niitä myös +<p>Luostariin usein lahjoitettiin kokonaiset talotkin, ja toisia se yhƤ +osteli lisƤksi omilla rahoillansa. NƤin oli sille aikain kuluessa +karttunut hyvin suuri joukko maatiloja, varsinkin Turkua lƤheisissƤ +pitƤjissƤ: Nummella, RantamƤellƤ, Raisiossa, Ruskossa, Maskussa, +Liedossa, PiikkiƶssƤ, Paimiossa, Paraisissa. Lemussa, RymƤttylƤssƤ, +Taivassalossa, Sauvossa. Halikossa, Uskelassa, MynƤmƤellƤ, Wehmaalla, +Laitilassa, ja PerniƶssƤ; vaan oli niitƤ kaukaisemmissakin Suomen +maakunnissa: Saloisten ja Mustasaaren pitƤjissƤ Pohjanmaalla; Ulvilan, +Eurajoen, Huittisten, Pirkkalan ja HƤmeenkyrƶn pitƤjissƤ Satakuntaa, +Janakkalassa HƤmeenmaalla, Pohjan, Karjan, ja Porvoon pitƤjissƤ +Uudellamaalla ynnƤ Wiipurin tienoilla Karjalassa. Olipa niitƤ myƶs muutamia Ruotsinmaallakin. — Itse luostarissa oli runsaasti -kaikellaisia, kullasta kuvattuja ja hopeasta huoliteltuja ristejä ja -kalkkeja, pyhäin kuvia ja muita kalliita kaluja ynnä myöskin rahoja. -Näin rikkaana oli aikanansa Naantalin luostari!</p> - -<p>Luostarin rakennuksista ei nyt seiso pystyssä muuta kuin kirkko ja -vähäinen palanen munkkihuoneen seinää; mutta ruhkaläjistä on kuitenkin -vielä onnistunut saada jokseenkin selvä käsitys, kuinka avara ja -minkämuotoinen luostari ennen muinoin on ollut. Se seisoi Naantalin -kaupungin vieressä, korkealla Nunnanniemellä, josta näkö on hyvin ihana. -Kaupungista päin tulija astui ensin ulkoportin kautta ulkopihaan -eteläpuolella kirkosta, jonka muurissa oli asuntoja ulkonaisille eli -maallikkoveljille ja sisarille ynnä vieraille. Keskellä pihaa taisi +kaikellaisia, kullasta kuvattuja ja hopeasta huoliteltuja ristejƤ ja +kalkkeja, pyhƤin kuvia ja muita kalliita kaluja ynnƤ myƶskin rahoja. +NƤin rikkaana oli aikanansa Naantalin luostari!</p> + +<p>Luostarin rakennuksista ei nyt seiso pystyssƤ muuta kuin kirkko ja +vƤhƤinen palanen munkkihuoneen seinƤƤ; mutta ruhkalƤjistƤ on kuitenkin +vielƤ onnistunut saada jokseenkin selvƤ kƤsitys, kuinka avara ja +minkƤmuotoinen luostari ennen muinoin on ollut. Se seisoi Naantalin +kaupungin vieressƤ, korkealla NunnanniemellƤ, josta nƤkƶ on hyvin ihana. +Kaupungista pƤin tulija astui ensin ulkoportin kautta ulkopihaan +etelƤpuolella kirkosta, jonka muurissa oli asuntoja ulkonaisille eli +maallikkoveljille ja sisarille ynnƤ vieraille. KeskellƤ pihaa taisi seisoa aurinkokello ja vaivais-tukki. Kirkon lounaisen kolkan sivuitse -tultiin portin kautta munkkien pihaan, jonka vasempaa kylkeä ympäröivät -munkkien asuntohuoneet, kirjastot y.m. Siitä vei taas aina lukossa -pidetty portti sisimpään eli nunnain pihaan, pohjais-puolella kirkkoa. -Sen ympärillä asuivat nunnat kaksinkertaisessa huoneessa: munkkien -asunto oli vaan yhdellä kerroksella. Nunnain pihaan ei ollut kenenkään -miespuolen lupa päästä paitsi piispan, kuin kävi luostaria -peräänkatsomassa, ja häntäkin sisään päästäessä oli pitkät mutkat ja -temput tehtävät. Munkkienkaan pihaan ei päästetty ketä hyvänsä, sillä -luostarin asukasten piti niin paljon kuin mahdollista olla erillään -ulkomaailmasta. Kirkko, joka vielä seisoo, vaikka sen entiset -koristukset ovat aikaa ryöstetyt, on komea rakennus paksuilla muureilla -sisältään kahdella patsasrivillä jaettu kolmeen eri osaan. Sen -läntisessä päässä oli korkea kuori (nyt kellotornin jalkana), missä -nunnat pitivät jumalanpalvelustaan juhlallisissa tiloissa; munkeilla oli -alttarinsa itäpäässä, jossa nytkin on tallella senaikuinen alttarikaappi -puuhun veistettyine kuvineen. Tavallista jumalanpalvelusta pitäessään -istuivat munkit alhaalla kirkossa, ja nunnat lehterillä eli parvessa +tultiin portin kautta munkkien pihaan, jonka vasempaa kylkeƤ ympƤrƶivƤt +munkkien asuntohuoneet, kirjastot y.m. SiitƤ vei taas aina lukossa +pidetty portti sisimpƤƤn eli nunnain pihaan, pohjais-puolella kirkkoa. +Sen ympƤrillƤ asuivat nunnat kaksinkertaisessa huoneessa: munkkien +asunto oli vaan yhdellƤ kerroksella. Nunnain pihaan ei ollut kenenkƤƤn +miespuolen lupa pƤƤstƤ paitsi piispan, kuin kƤvi luostaria +perƤƤnkatsomassa, ja hƤntƤkin sisƤƤn pƤƤstƤessƤ oli pitkƤt mutkat ja +temput tehtƤvƤt. Munkkienkaan pihaan ei pƤƤstetty ketƤ hyvƤnsƤ, sillƤ +luostarin asukasten piti niin paljon kuin mahdollista olla erillƤƤn +ulkomaailmasta. Kirkko, joka vielƤ seisoo, vaikka sen entiset +koristukset ovat aikaa ryƶstetyt, on komea rakennus paksuilla muureilla +sisƤltƤƤn kahdella patsasrivillƤ jaettu kolmeen eri osaan. Sen +lƤntisessƤ pƤƤssƤ oli korkea kuori (nyt kellotornin jalkana), missƤ +nunnat pitivƤt jumalanpalvelustaan juhlallisissa tiloissa; munkeilla oli +alttarinsa itƤpƤƤssƤ, jossa nytkin on tallella senaikuinen alttarikaappi +puuhun veistettyine kuvineen. Tavallista jumalanpalvelusta pitƤessƤƤn +istuivat munkit alhaalla kirkossa, ja nunnat lehterillƤ eli parvessa kirkon pohjois-puolella, johon ovi vei suoraan nunnain asunnon -ylikerrasta; munkkein ja nunnain piti nim. kirkossa olla erillään.</p> - -<p>Näiden muurein sisässä kului munkkein ja nunnain elämä -jumalanpalveluksessa ja laupeudentöissä. Nunnaksi pyrkijän oli ensin -muutamat vuodet koitteeksi asuminen luostarin yhteydessä; jos hän -määräajan kuluttua päätöksessään pysyi, niin häneltä hiukset leikattiin, -hän puettiin sisarten pukuun ja juhlallisesti vihittiin; sen tehtyä hän -ei enää saanut luostarista erota. Brigitan sääntöin mukaan ei saanut +ylikerrasta; munkkein ja nunnain piti nim. kirkossa olla erillƤƤn.</p> + +<p>NƤiden muurein sisƤssƤ kului munkkein ja nunnain elƤmƤ +jumalanpalveluksessa ja laupeudentƶissƤ. Nunnaksi pyrkijƤn oli ensin +muutamat vuodet koitteeksi asuminen luostarin yhteydessƤ; jos hƤn +mƤƤrƤajan kuluttua pƤƤtƶksessƤƤn pysyi, niin hƤneltƤ hiukset leikattiin, +hƤn puettiin sisarten pukuun ja juhlallisesti vihittiin; sen tehtyƤ hƤn +ei enƤƤ saanut luostarista erota. Brigitan sƤƤntƶin mukaan ei saanut koeteltava olla 18 vuotta nuorempi, ja varsinaiseksi nunnaksi ei voinut -päästä ennenkuin 25 vuoden ijässä.</p> +pƤƤstƤ ennenkuin 25 vuoden ijƤssƤ.</p> -<p>Nunnia piti Brigitanluostareissa sääntöin mukaan olla 60 ynnä sen -lisäksi 13 pappismunkkia, 4 diakonia ja 8 palvelijamunkkia (tämä luku +<p>Nunnia piti Brigitanluostareissa sƤƤntƶin mukaan olla 60 ynnƤ sen +lisƤksi 13 pappismunkkia, 4 diakonia ja 8 palvelijamunkkia (tƤmƤ luku vastaava Kristuksen 13 apostolia ja 72 oppilasta). Harvoin lienee -kuitenkin Naantalissa ollut koko tämä määrätty luku täydelleen; mutta -ett'ei luostarimme kuitenkaan kovin köyhä asukkaista ollut, näkyy siitä, -kuin kerran rutto tappoi siitä 35 henkeä, eikä sittenkään mainita sen -olleen autiona. Koko luostarin päänä oli <i>abbedissa</i> niminen; munkeilla -oli sen lisäksi eri päällikkönsä, jota sanottiin <i>yliripittäjäksi</i> -(confessor generalis). Nunnain pukuna oli sarkainen paita, päällyshame -myöskin harmaasta sarasta, samaten tröijykin, jonka hihat olivat niin -pitkät, että sormien hyppysetkin peittivät. Sen yli oli lupa pitää -päällysvaatetta, joka talvella oli vuorattu lampaannahkalla; se pantiin -rinnan päällä puikolla kiinni. Otsa ja suurin osa päätä oli peitetty -myssyllä, joka takana niskassa neulalla kiinnitettiin. Sen päällä oli -huntu mustasta palttinasta, kiinnitetty yhdellä neulalla otsassa, ja -yhdellä kummankin korvan kohdalla; huntuun vielä pistettiin valkea -liinarätti neulalla kiinni. — Pappismunkeilla oli tunnusmerkkinä -kaapuun rinnan vasemmalle puolelle ommeltu punainen risti ja sen sisässä -pieni valkoinen risti: diakoneilla pieni valkea ympyrä ja sen sisässä -neljä leimunnäköistä punaista tilkkua; palvelijamunkeilla valkea risti.</p> - -<p>Brigitan luostareissa vallitsivat ankarat säännöt. Nunnaksi rupeaja -pyhällä valalla vannoi elää naimatoinna sekä olla nöyränä ja köyhänä. Ei -kelläkään luostarin jäsenellä saanut olla puolen äyrin vertaa yksityistä -omaisuutta, eikä hän sormin koskeakaan saanut kultaan ja hopeaan muuten +kuitenkin Naantalissa ollut koko tƤmƤ mƤƤrƤtty luku tƤydelleen; mutta +ett'ei luostarimme kuitenkaan kovin kƶyhƤ asukkaista ollut, nƤkyy siitƤ, +kuin kerran rutto tappoi siitƤ 35 henkeƤ, eikƤ sittenkƤƤn mainita sen +olleen autiona. Koko luostarin pƤƤnƤ oli <i>abbedissa</i> niminen; munkeilla +oli sen lisƤksi eri pƤƤllikkƶnsƤ, jota sanottiin <i>yliripittƤjƤksi</i> +(confessor generalis). Nunnain pukuna oli sarkainen paita, pƤƤllyshame +myƶskin harmaasta sarasta, samaten trƶijykin, jonka hihat olivat niin +pitkƤt, ettƤ sormien hyppysetkin peittivƤt. Sen yli oli lupa pitƤƤ +pƤƤllysvaatetta, joka talvella oli vuorattu lampaannahkalla; se pantiin +rinnan pƤƤllƤ puikolla kiinni. Otsa ja suurin osa pƤƤtƤ oli peitetty +myssyllƤ, joka takana niskassa neulalla kiinnitettiin. Sen pƤƤllƤ oli +huntu mustasta palttinasta, kiinnitetty yhdellƤ neulalla otsassa, ja +yhdellƤ kummankin korvan kohdalla; huntuun vielƤ pistettiin valkea +liinarƤtti neulalla kiinni. — Pappismunkeilla oli tunnusmerkkinƤ +kaapuun rinnan vasemmalle puolelle ommeltu punainen risti ja sen sisƤssƤ +pieni valkoinen risti: diakoneilla pieni valkea ympyrƤ ja sen sisƤssƤ +neljƤ leimunnƤkƶistƤ punaista tilkkua; palvelijamunkeilla valkea risti.</p> + +<p>Brigitan luostareissa vallitsivat ankarat sƤƤnnƶt. Nunnaksi rupeaja +pyhƤllƤ valalla vannoi elƤƤ naimatoinna sekƤ olla nƶyrƤnƤ ja kƶyhƤnƤ. Ei +kellƤkƤƤn luostarin jƤsenellƤ saanut olla puolen Ƥyrin vertaa yksityistƤ +omaisuutta, eikƤ hƤn sormin koskeakaan saanut kultaan ja hopeaan muuten kuin jumalanpalveluksessa ja tikkaellessa. Aamusella noustua piti -nunnain olla aivan ääneti siksikuin suuri messu oli pidetty, ja -illallinen syötiin myöskin suurimmassa hiljaisuudessa. Paasto oli kova: +nunnain olla aivan ƤƤneti siksikuin suuri messu oli pidetty, ja +illallinen syƶtiin myƶskin suurimmassa hiljaisuudessa. Paasto oli kova: yksi paasto kesti Adventista Jouluun asti, toinen alkoi Perjantaina -ennen ensimäistä sunnuntaita paastossa ja päättyi Pääsiäisenä; sitten -taas Pyhänristin päivästä Mikkeliin ja Pyhäinmiesten päivästä -Adventtiin. Päivänä ennen Maarian päiviä, apostolein päiviä ja muutamia -muita juhlia paastottiin vedellä ja leivällä. Paastottomina aikoina -syötiin Sunnuntaina, Maanantaina, Tiistaina ja Tuorstaina lihaa -päivällisellä, vaan silloinkin ei illalliseksi annettu muuta kuin maitoa -ja kalaa. — Rukouksia pidettiin ja virsiä veisattiin koko päivä vähä -väliä Neitsyt Maarian kunniaksi. — Siksi että nunnilla yhä olisi -kuolemansa mielessä, oli kirkkotarhassa aina valmiiksi kaivettu hauta, -jonka partaalla abbedissa sisarten kanssa joka aamu kello 9 kävi hiekkaa -heittämässä, virttä veisaamassa ja rukoelemassa. Kirkon ovella seisoivat -ruumispaarit, multaa päällä, joiden sivuitse kulkiessa oli itsekseen -lukeminen: "mullasta olet tullut ja mullaksi sinun jälleen pitää -tulemaan". — Nunnilla oli kullakin pienoinen kammionsa, jossa hän +ennen ensimƤistƤ sunnuntaita paastossa ja pƤƤttyi PƤƤsiƤisenƤ; sitten +taas PyhƤnristin pƤivƤstƤ Mikkeliin ja PyhƤinmiesten pƤivƤstƤ +Adventtiin. PƤivƤnƤ ennen Maarian pƤiviƤ, apostolein pƤiviƤ ja muutamia +muita juhlia paastottiin vedellƤ ja leivƤllƤ. Paastottomina aikoina +syƶtiin Sunnuntaina, Maanantaina, Tiistaina ja Tuorstaina lihaa +pƤivƤllisellƤ, vaan silloinkin ei illalliseksi annettu muuta kuin maitoa +ja kalaa. — Rukouksia pidettiin ja virsiƤ veisattiin koko pƤivƤ vƤhƤ +vƤliƤ Neitsyt Maarian kunniaksi. — Siksi ettƤ nunnilla yhƤ olisi +kuolemansa mielessƤ, oli kirkkotarhassa aina valmiiksi kaivettu hauta, +jonka partaalla abbedissa sisarten kanssa joka aamu kello 9 kƤvi hiekkaa +heittƤmƤssƤ, virttƤ veisaamassa ja rukoelemassa. Kirkon ovella seisoivat +ruumispaarit, multaa pƤƤllƤ, joiden sivuitse kulkiessa oli itsekseen +lukeminen: "mullasta olet tullut ja mullaksi sinun jƤlleen pitƤƤ +tulemaan". — Nunnilla oli kullakin pienoinen kammionsa, jossa hƤn makasi olkivuoteella, ilman hurstitta, villavaipan alla. Muiden sisarten -yhteydessä ei hän ollut muuten kuin pöydässä, jumalanpalveluksessa tahi -työssä. Jumalanpalveluksen loma-aikoina sisarekset ompelivat, neuloivat -sukkia, tikkaelivat kirkonkoristuksia, hoitelivat sairaita (eräs -Naantalissa käytetty lääkärikirja on vielä tallella) ja viljelivät -puutarhoja. Munkeillakin oli eri puutarhansa, ja paitsi sen viljelystä -ynnä sairasten hoitoa he myöskin harjoittelivat oppia. Mainioin -Naantalin oppineista munkeista oli loppupuolella 15:ttä vuosisataa elävä -<i>Johannes Budde l. Reck</i>, joka käänsi useampia kappaleita Raamatusta -ruotsiksi ja kirjoitti useampain Ruotsin pyhäin vaimoin elämäkerrat y.m. -Luostareissa, ja niin epäilemättä Naantalissakin, aina oli koulut, -joissa ympäristön lapsia opetettiin. Rauman luostarikoulu oli juuri -Maunu piispan aikoina niin suuressa kuulussa, että sinne Ruotsistakin +yhteydessƤ ei hƤn ollut muuten kuin pƶydƤssƤ, jumalanpalveluksessa tahi +tyƶssƤ. Jumalanpalveluksen loma-aikoina sisarekset ompelivat, neuloivat +sukkia, tikkaelivat kirkonkoristuksia, hoitelivat sairaita (erƤs +Naantalissa kƤytetty lƤƤkƤrikirja on vielƤ tallella) ja viljelivƤt +puutarhoja. Munkeillakin oli eri puutarhansa, ja paitsi sen viljelystƤ +ynnƤ sairasten hoitoa he myƶskin harjoittelivat oppia. Mainioin +Naantalin oppineista munkeista oli loppupuolella 15:ttƤ vuosisataa elƤvƤ +<i>Johannes Budde l. Reck</i>, joka kƤƤnsi useampia kappaleita Raamatusta +ruotsiksi ja kirjoitti useampain Ruotsin pyhƤin vaimoin elƤmƤkerrat y.m. +Luostareissa, ja niin epƤilemƤttƤ Naantalissakin, aina oli koulut, +joissa ympƤristƶn lapsia opetettiin. Rauman luostarikoulu oli juuri +Maunu piispan aikoina niin suuressa kuulussa, ettƤ sinne Ruotsistakin virtaeli oppilaita.</p> <p><i>Krohn</i></p> @@ -3107,140 +3070,140 @@ virtaeli oppilaita.</p> <h3>27. Rahoista.</h3> -<p>Vanhimpina aikoina, ennenkuin metallia opittiin rahoiksi mynttäämään, +<p>Vanhimpina aikoina, ennenkuin metallia opittiin rahoiksi mynttƤƤmƤƤn, tehtiin kaikki kaupat vaihtamalla. Ne kalut, jotka pidettiin -yhdenvertaisina, vaihdettiin suuta-suuksin; toisten väli suoritettiin -pienemmillä kaluilla. Senkaltaiset tavarat, joita pystyi vähempiin osiin -jakaella, ja jotka aina pysyivät kohtuarvossansa, olivat soveljaimmat -toisten hintamääräksi ja väliksi; sentähden ruvettiin niitä ensin rahan -asemessa pitämään. Yhdellä kansalla oli yksi lai tavarata rahan +yhdenvertaisina, vaihdettiin suuta-suuksin; toisten vƤli suoritettiin +pienemmillƤ kaluilla. Senkaltaiset tavarat, joita pystyi vƤhempiin osiin +jakaella, ja jotka aina pysyivƤt kohtuarvossansa, olivat soveljaimmat +toisten hintamƤƤrƤksi ja vƤliksi; sentƤhden ruvettiin niitƤ ensin rahan +asemessa pitƤmƤƤn. YhdellƤ kansalla oli yksi lai tavarata rahan sijaisena, toisella toinen. Jolla karjankorjuu oli paraana -elatuskeinona, se määräsi kauppakaluin hinnat raavasluvulla; niin että -esimerkiksi leiviskä rautaa sanottiin maksavan puolen raavasta, tynnyri -suoloja kaksi raavasta, ja niin edespäin. Toinen, kalansaaliilla elävä +elatuskeinona, se mƤƤrƤsi kauppakaluin hinnat raavasluvulla; niin ettƤ +esimerkiksi leiviskƤ rautaa sanottiin maksavan puolen raavasta, tynnyri +suoloja kaksi raavasta, ja niin edespƤin. Toinen, kalansaaliilla elƤvƤ kansa, piti kaloja rahan asemessa; kolmannella, joka viljeli maata, oli -jyvät rahana. Vielä nytkin löytyy Aasiassa, Afrikassa ja Amerikassa -kansoja, joilla tupakat, suolat, pienet näkinkengät eli karinkaukalot ja -muut semmoiset kalut pidetään rahan sijassa. Muutamilla Pohjan puolessa -asuvilla kansakunnilla, jotka saivat vahvasti metsänviljaa, olivat ennen -nahat toisten tavarain yhteisenä hintamääränä. Tämä oli vanhimpain -Suomalaistenkin laita, joiden kielessä <i>raha</i> on vanhimpina aikoina -mahtanut merkitä yhtä kuin nahka nykyisessä kielessämme; sillä +jyvƤt rahana. VielƤ nytkin lƶytyy Aasiassa, Afrikassa ja Amerikassa +kansoja, joilla tupakat, suolat, pienet nƤkinkengƤt eli karinkaukalot ja +muut semmoiset kalut pidetƤƤn rahan sijassa. Muutamilla Pohjan puolessa +asuvilla kansakunnilla, jotka saivat vahvasti metsƤnviljaa, olivat ennen +nahat toisten tavarain yhteisenƤ hintamƤƤrƤnƤ. TƤmƤ oli vanhimpain +Suomalaistenkin laita, joiden kielessƤ <i>raha</i> on vanhimpina aikoina +mahtanut merkitƤ yhtƤ kuin nahka nykyisessƤ kielessƤmme; sillƤ Lappalaiset kutsuvat nytkin nahkoja rahoiksi. Oravan nahoilla -suoritettiin myös ulosteot ensimäisinä Ruotsin vallan aikoina niissä -Suomen maakunnissa, joissa tilojen suuruus oravan jälkeen vielä luetaan.</p> - -<p>Sitten, kuin metallit tulivat tutummiksi, otettiin muutamat niistä aikaa -myöten toisten tavarain hintamääräksi, joksi ne myös olivat sangen -soveljaat, osittain sen suhteen, että ne aina pysyivät melkein samassa -arvossansa, osittain sillä, että niitä taittiin särjettää pieniin osiin, -sitä myöten kuin piti maksettaman, ja osittain senkin vuoksi, ett'eivät -niin väleen kuluneet kuin moni muu rahan asemesta kädestä käteen kulkeva -kalu. Vanhan Testamentin kirjat ja muut vanhat historiat näyttävät, että -kuin kultaa, hopeata ja vaskea ruvettiin toisten tavarain hintamääränä -pitämään, tapahtui kauppa ensin sillä tavalla, että ostaja punnitsi -myöjälle niin monta naulaa ja leiviskää jota-kuta metallia, kuin hän oli -ostettavasta luvannut. Mutta sen suhteen, että kauppiaat eivät aina -joutaneet särkemään metallia sellaisiin kappaleisiin, kuin kaupan -teoissa tarvittiin, hakkauttivat muutamat heistä metallinsa jo -edeltäkäsin vissin mitan painaviin murikoihin, ja piirsivät niihin -merkin eli numeron, josta nähtiin, paljonko kukin kappale painoi. Ilman -sitä panivat he myös nimensä, puumerkkinsä tahi jonkun muun merkin -näille metallikappaleille. Muutamilla oli myöskin sellainen vormurauta, -jolla tällaiset merkit yhdellä kertaa niihin lyötiin. Senkaltaisia -vormurautoja ja niillä tehtyjä merkkiä sanottiin <i>preiliksi</i>, ja niillä -lyötyjä rahoja <i>myntiksi</i>. Ensimäiset myntit eli preilatut rahat olivat -välistä neliskulmaiset, välistä soikeat, välistä pyöreät. Jos kalun -myöjä tahtoi, punnittiin ne, ennenkuin vastaan otettiin; mutta sillä -että rahat niinä rehellisyyden aikoina aina löyttiin täysipainoisiksi, -ruvettiin niitä ilman punnitsematta vastaanottamaan siitä painosta, joka -niissä merkin eli preilin jälkeen piti oleman. Vaan aikaa myöten -alkoivat kavalat ihmiset tehdä niillä kaikellaista petosta. Muutamat -panivat rahoihinsa vähemmän metallia, kuin niissä preilin jälkeen piti +suoritettiin myƶs ulosteot ensimƤisinƤ Ruotsin vallan aikoina niissƤ +Suomen maakunnissa, joissa tilojen suuruus oravan jƤlkeen vielƤ luetaan.</p> + +<p>Sitten, kuin metallit tulivat tutummiksi, otettiin muutamat niistƤ aikaa +myƶten toisten tavarain hintamƤƤrƤksi, joksi ne myƶs olivat sangen +soveljaat, osittain sen suhteen, ettƤ ne aina pysyivƤt melkein samassa +arvossansa, osittain sillƤ, ettƤ niitƤ taittiin sƤrjettƤƤ pieniin osiin, +sitƤ myƶten kuin piti maksettaman, ja osittain senkin vuoksi, ett'eivƤt +niin vƤleen kuluneet kuin moni muu rahan asemesta kƤdestƤ kƤteen kulkeva +kalu. Vanhan Testamentin kirjat ja muut vanhat historiat nƤyttƤvƤt, ettƤ +kuin kultaa, hopeata ja vaskea ruvettiin toisten tavarain hintamƤƤrƤnƤ +pitƤmƤƤn, tapahtui kauppa ensin sillƤ tavalla, ettƤ ostaja punnitsi +myƶjƤlle niin monta naulaa ja leiviskƤƤ jota-kuta metallia, kuin hƤn oli +ostettavasta luvannut. Mutta sen suhteen, ettƤ kauppiaat eivƤt aina +joutaneet sƤrkemƤƤn metallia sellaisiin kappaleisiin, kuin kaupan +teoissa tarvittiin, hakkauttivat muutamat heistƤ metallinsa jo +edeltƤkƤsin vissin mitan painaviin murikoihin, ja piirsivƤt niihin +merkin eli numeron, josta nƤhtiin, paljonko kukin kappale painoi. Ilman +sitƤ panivat he myƶs nimensƤ, puumerkkinsƤ tahi jonkun muun merkin +nƤille metallikappaleille. Muutamilla oli myƶskin sellainen vormurauta, +jolla tƤllaiset merkit yhdellƤ kertaa niihin lyƶtiin. Senkaltaisia +vormurautoja ja niillƤ tehtyjƤ merkkiƤ sanottiin <i>preiliksi</i>, ja niillƤ +lyƶtyjƤ rahoja <i>myntiksi</i>. EnsimƤiset myntit eli preilatut rahat olivat +vƤlistƤ neliskulmaiset, vƤlistƤ soikeat, vƤlistƤ pyƶreƤt. Jos kalun +myƶjƤ tahtoi, punnittiin ne, ennenkuin vastaan otettiin; mutta sillƤ +ettƤ rahat niinƤ rehellisyyden aikoina aina lƶyttiin tƤysipainoisiksi, +ruvettiin niitƤ ilman punnitsematta vastaanottamaan siitƤ painosta, joka +niissƤ merkin eli preilin jƤlkeen piti oleman. Vaan aikaa myƶten +alkoivat kavalat ihmiset tehdƤ niillƤ kaikellaista petosta. Muutamat +panivat rahoihinsa vƤhemmƤn metallia, kuin niissƤ preilin jƤlkeen piti oleman. Toiset sekoittivat kulta- ja hopearahoihinsa halvempaa metallia, -ja muutamat vuolivat toisten tekemiä rahoja pienemmiksi. Näiden ja -muiden petosten suhteen päätettiin, että kaikki maakunnan rahat piti -vannotetuilta virkamiehiltä myntättämän ja senkaltaisella preilillä -tehtämän, että jokainen siitä tunsi ne kelvollisiksi. Ett'ei kenenkään -pitänyt taitaman vuolla rahain ympärystä ja sillä tavalla vähentää -niiden painoa, merkittiin rahan ulkosyrjä kirjoituksella tahi muilla -merkeillä, jotka myntätyissä rahoissa nytkin enimmiten nähdään olevan. -Oikein puhtaasta kullasta ja hopeasta myntätyt rahat havaittiin olevan -pehmeämmät ja kuluvan pikemmin kuin ne, joihin vähä muuta metallia oli -pantu. Sen tähden päätettiin, että määrätty vähäinen osa vaskea piti -kulta- ja hopearahoihin saataman pantaa, ja sillä että pienemmät -hopearahat, joita useimmin pideltiin, tulivat kulumaan enemmän, pantiin -niihin runsaammin vaskea kuin isompiin. Tästä syystä on esimerkiksi -Ruotsin pienissä rahoissa hopea kovempaa ja halvempaa kuin isommissa. +ja muutamat vuolivat toisten tekemiƤ rahoja pienemmiksi. NƤiden ja +muiden petosten suhteen pƤƤtettiin, ettƤ kaikki maakunnan rahat piti +vannotetuilta virkamiehiltƤ myntƤttƤmƤn ja senkaltaisella preilillƤ +tehtƤmƤn, ettƤ jokainen siitƤ tunsi ne kelvollisiksi. Ett'ei kenenkƤƤn +pitƤnyt taitaman vuolla rahain ympƤrystƤ ja sillƤ tavalla vƤhentƤƤ +niiden painoa, merkittiin rahan ulkosyrjƤ kirjoituksella tahi muilla +merkeillƤ, jotka myntƤtyissƤ rahoissa nytkin enimmiten nƤhdƤƤn olevan. +Oikein puhtaasta kullasta ja hopeasta myntƤtyt rahat havaittiin olevan +pehmeƤmmƤt ja kuluvan pikemmin kuin ne, joihin vƤhƤ muuta metallia oli +pantu. Sen tƤhden pƤƤtettiin, ettƤ mƤƤrƤtty vƤhƤinen osa vaskea piti +kulta- ja hopearahoihin saataman pantaa, ja sillƤ ettƤ pienemmƤt +hopearahat, joita useimmin pideltiin, tulivat kulumaan enemmƤn, pantiin +niihin runsaammin vaskea kuin isompiin. TƤstƤ syystƤ on esimerkiksi +Ruotsin pienissƤ rahoissa hopea kovempaa ja halvempaa kuin isommissa. Muutamassa hallituskunnassa Kreikan maalla tehtiin ennen vanhaan rahoja raudasta, jotka olivat niin raskaita ja vaikeita liikutella, -ett'ei kenenkään tehnyt mieli niitä paljon itsellensä koota, ja että -varkaatkin harvoin viitsivät niihin koskea. Liian raskasta on vaskikin -muiksi kuin pieniksi rahoiksi. Yhtähyvin tehtiin ennen Ruotsissa -suurempiakin rahoja vaskesta, joita, niinkuin jokainen tietää, +ett'ei kenenkƤƤn tehnyt mieli niitƤ paljon itsellensƤ koota, ja ettƤ +varkaatkin harvoin viitsivƤt niihin koskea. Liian raskasta on vaskikin +muiksi kuin pieniksi rahoiksi. YhtƤhyvin tehtiin ennen Ruotsissa +suurempiakin rahoja vaskesta, joita, niinkuin jokainen tietƤƤ, <i>louduiksi</i> kutsuttiin.</p> <p>Kaikkein valtakuntain paraat ja suurimmat rahat ovat olleet kullasta ja -hopeasta. Ne maat, joilla ei näitä kalliimpia metallia ole tarpeeksi -asti löytynyt, ovat hankkineet niitä muualta. Kulta on 15 kertaa -kalliimpaa kuin hopea, niin että esimerkiksi luodin painava kultaraha on -yhtä kallis kuin 15 luotia painava hopearaha. Vaan vasken hinta on aivan -muutteenalainen ja erinäinen erinäisissä maissa. Vuonna 1803 maksoi +hopeasta. Ne maat, joilla ei nƤitƤ kalliimpia metallia ole tarpeeksi +asti lƶytynyt, ovat hankkineet niitƤ muualta. Kulta on 15 kertaa +kalliimpaa kuin hopea, niin ettƤ esimerkiksi luodin painava kultaraha on +yhtƤ kallis kuin 15 luotia painava hopearaha. Vaan vasken hinta on aivan +muutteenalainen ja erinƤinen erinƤisissƤ maissa. Vuonna 1803 maksoi esimerkiksi luoti hopeata 50 luotia vaskea Pietarpurissa, mutta 100 -luotia vaskea Pariisissa. Paljon tulee myös vasken hyvyyden päälle.</p> +luotia vaskea Pariisissa. Paljon tulee myƶs vasken hyvyyden pƤƤlle.</p> -<p>Ensimäiset metallirahat nimitettiin useimmiten painonsa jälkeen, ja -niihin oli preili lyöty ainoastansa metallin hyvyyden ja täyden painon +<p>EnsimƤiset metallirahat nimitettiin useimmiten painonsa jƤlkeen, ja +niihin oli preili lyƶty ainoastansa metallin hyvyyden ja tƤyden painon todistukseksi. Vanhimmat <i>markan kappaleet</i> esimerkiksi painoivat -<i>naulan</i>, ja olivat siitä nimensä saaneet, että <i>markka</i> (eli <i>mark</i>) -Ruotsin kielessä merkitsee <i>naulan</i>. Kuudessa markassa vaskirahaa oli +<i>naulan</i>, ja olivat siitƤ nimensƤ saaneet, ettƤ <i>markka</i> (eli <i>mark</i>) +Ruotsin kielessƤ merkitsee <i>naulan</i>. Kuudessa markassa vaskirahaa oli siis kuusi naulaa vaskea, kolmessa hopeamarkassa kolme naulaa hopeata, -ja niin edespäin. Vielä drotninki Kirstin aikaiset vaskiäyrit olivat -hopeariksin kokoiset. Vanhoista kirjoista nähdään, että Ranskanmaan ja -Englannin entiset hopearahat myöskin olivat naulan painavat. Myntättävän -metallin puutteessa ovat valtakuntain täysipainoiset rahat aikaa myöten -pienennetyt, ja keveämpi eli kehnompi myntti pantu käymään samasta kuin +ja niin edespƤin. VielƤ drotninki Kirstin aikaiset vaskiƤyrit olivat +hopeariksin kokoiset. Vanhoista kirjoista nƤhdƤƤn, ettƤ Ranskanmaan ja +Englannin entiset hopearahat myƶskin olivat naulan painavat. MyntƤttƤvƤn +metallin puutteessa ovat valtakuntain tƤysipainoiset rahat aikaa myƶten +pienennetyt, ja keveƤmpi eli kehnompi myntti pantu kƤymƤƤn samasta kuin vanhat painavammat ja paremmat rahat. Ne valtamiehet, jotka sota-aikoina -rahain pienentämisellä kokivat auttaa valtakuntaa ja esivaltaa rahan -puutoksesta, pettivät sen kautta yhtähyvin sekä itsensä että yhteisen -kansan. Sillä jonka kehnommaksi raha tehtiin, sen enemmän sitä -tarvittiin. Jos esivalta olisi sata kertaa kuuluttanut, että uuden -keveämmän myntin piti käymän samasta kuin vanhan painavamman rahan, ei -kukaan kuitenkaan ollut niin tuhma, ett'ei hän raskaampaa rahaa -paremmaksi ymmärtänyt ja isommassa arvossa pitänyt. Ulkomaalla sai -kauppias vähemmän tavaroita uudella kuin vanhalla rahalla. Sentähden -otti hän myös kotimaassa enemmän uutta kuin vanhaa rahaa tavaroistansa, -ja samaten alkoivat myös kaikki muut tehdä. Näin tyyristyivät kaikki +rahain pienentƤmisellƤ kokivat auttaa valtakuntaa ja esivaltaa rahan +puutoksesta, pettivƤt sen kautta yhtƤhyvin sekƤ itsensƤ ettƤ yhteisen +kansan. SillƤ jonka kehnommaksi raha tehtiin, sen enemmƤn sitƤ +tarvittiin. Jos esivalta olisi sata kertaa kuuluttanut, ettƤ uuden +keveƤmmƤn myntin piti kƤymƤn samasta kuin vanhan painavamman rahan, ei +kukaan kuitenkaan ollut niin tuhma, ett'ei hƤn raskaampaa rahaa +paremmaksi ymmƤrtƤnyt ja isommassa arvossa pitƤnyt. Ulkomaalla sai +kauppias vƤhemmƤn tavaroita uudella kuin vanhalla rahalla. SentƤhden +otti hƤn myƶs kotimaassa enemmƤn uutta kuin vanhaa rahaa tavaroistansa, +ja samaten alkoivat myƶs kaikki muut tehdƤ. NƤin tyyristyivƤt kaikki hinnat, rahan kehnotessa. Virkamiehet, jotka saivat kruunulta -palkaksensa yhtä suuren summan uutta kuin vanhaa rahaa, alkoivat -valittaa, ett'eivät tulleet aikaan, jos ei heidän palkkojansa yhtä paljon -lisätty, kuin raha oli halvennut. Ja heillä olikin täysi syy valittaa, -jonka tähden esivallan piti ajoittain lisäilemän heille enämmän palkkaa: -mutta sitä myöten kuin palkat lisättiin, tarvitsi taas kruunu -enämmän rahaa. Esivallan anoessa otti siis kansa maksaaksensa verot +palkaksensa yhtƤ suuren summan uutta kuin vanhaa rahaa, alkoivat +valittaa, ett'eivƤt tulleet aikaan, jos ei heidƤn palkkojansa yhtƤ paljon +lisƤtty, kuin raha oli halvennut. Ja heillƤ olikin tƤysi syy valittaa, +jonka tƤhden esivallan piti ajoittain lisƤilemƤn heille enƤmmƤn palkkaa: +mutta sitƤ myƶten kuin palkat lisƤttiin, tarvitsi taas kruunu +enƤmmƤn rahaa. Esivallan anoessa otti siis kansa maksaaksensa verot korotuksella uudessa rahassa. Joka oli lainannut toiselle vanhaa -mynttiä, tahtoi maksoansa samassa rahassa, taikka uutta halvempaa rahaa -kurssin jälkeen. Tällaisista asioista tuli monta riitaa, ja esivallankin -täytyi tunnustaa, että uusi raha oli halvempana pidettävä ja että -vanhasta piti väliä maksettaman. Muutama valtakunta ja valtias kehnonsi -vielä senkin kautta mynttinsä, että panetti liiaksi halpaa metallia -rahoihinsa. Pian tuli yhtähyvin tämä petos havaituksi ja kaikkien -aikojen historia on kyllin näyttänyt, että tällaiset rahan halventamiset -eivät ole olleet muuta kuin petosjuonia, joista aina on ollut paljo -vahinkoa kaikille valtakunnan säädyille, ja voittoa ainoastaan -muutamille pettäjöille. Koska Kaarle 12 aikaan Ruotsin valtakunta joutui -aivan suureen rahanpuutokseen, myntättiin 37 miljoonaa pieniä -vaskipolettia, jotka pantiin käymään hopeatalarin arvosta, ja kruunu +mynttiƤ, tahtoi maksoansa samassa rahassa, taikka uutta halvempaa rahaa +kurssin jƤlkeen. TƤllaisista asioista tuli monta riitaa, ja esivallankin +tƤytyi tunnustaa, ettƤ uusi raha oli halvempana pidettƤvƤ ja ettƤ +vanhasta piti vƤliƤ maksettaman. Muutama valtakunta ja valtias kehnonsi +vielƤ senkin kautta mynttinsƤ, ettƤ panetti liiaksi halpaa metallia +rahoihinsa. Pian tuli yhtƤhyvin tƤmƤ petos havaituksi ja kaikkien +aikojen historia on kyllin nƤyttƤnyt, ettƤ tƤllaiset rahan halventamiset +eivƤt ole olleet muuta kuin petosjuonia, joista aina on ollut paljo +vahinkoa kaikille valtakunnan sƤƤdyille, ja voittoa ainoastaan +muutamille pettƤjƶille. Koska Kaarle 12 aikaan Ruotsin valtakunta joutui +aivan suureen rahanpuutokseen, myntƤttiin 37 miljoonaa pieniƤ +vaskipolettia, jotka pantiin kƤymƤƤn hopeatalarin arvosta, ja kruunu lupasi ne oikeilla hopearahoilla takaisin lunastaa. Vaan kuin ulkomaan -kelmit tekivät ison joukon samankaltaisia polettia ja kovin velkaantunut -valtakunta ei voinut lunastaa enemmän kuin osan näistä polettirahoista, -teki kruunu pankrutin ja jätti suuren osan niistä lunastamatta, heidän -vahingoksensa, joiden käteen olivat joutuneet. Samat vaskiset -hopeatalarit, joita muutamia vieläkin maassamme löytyy, kävivät sitten -äyrin eli tengan arvosta. Monta muuta mulkkausta on metallirahoilla +kelmit tekivƤt ison joukon samankaltaisia polettia ja kovin velkaantunut +valtakunta ei voinut lunastaa enemmƤn kuin osan nƤistƤ polettirahoista, +teki kruunu pankrutin ja jƤtti suuren osan niistƤ lunastamatta, heidƤn +vahingoksensa, joiden kƤteen olivat joutuneet. Samat vaskiset +hopeatalarit, joita muutamia vielƤkin maassamme lƶytyy, kƤvivƤt sitten +Ƥyrin eli tengan arvosta. Monta muuta mulkkausta on metallirahoilla aikojen kuluessa tehty. Muilla kuin esivallalla ei ole oikeutta rahaa -myntätä, mutta joka tahtoo, saapi mynttihuoneessa metallinsa myntätyksi -vähäistä maksoa vastaan.</p> +myntƤtƤ, mutta joka tahtoo, saapi mynttihuoneessa metallinsa myntƤtyksi +vƤhƤistƤ maksoa vastaan.</p> <p><i>v. Becker</i> (Turun Wiikko-Sanomissa v. 1822).</p> @@ -3248,191 +3211,191 @@ vähäistä maksoa vastaan.</p> <hr class="chap" /> -<h3>28. Eräästä muistopuheesta.</h3> +<h3>28. ErƤƤstƤ muistopuheesta.</h3> -<p>Meidän Herrassa nukkunut provasti-vainajamme Gustav Avellan oli syntynyt -maalliseen elämään Nummen pitäjässä vuonna 1742, Lokakuun 28 päivänä. -Isänsä vähän palkan ja siitä tulevan köyhyyden tähden täytyi tämän +<p>MeidƤn Herrassa nukkunut provasti-vainajamme Gustav Avellan oli syntynyt +maalliseen elƤmƤƤn Nummen pitƤjƤssƤ vuonna 1742, Lokakuun 28 pƤivƤnƤ. +IsƤnsƤ vƤhƤn palkan ja siitƤ tulevan kƶyhyyden tƤhden tƤytyi tƤmƤn poikasen, monen vaivalloisuuden ja puutteen alla, Turun koulun ja -akatemian harjoitukset läpitse käydä, ja lasten opettamisella hänensä -elättää. Jo aikaisin oli hänen mielensä teeskellyt papin virkaan, -jonkatähden hän myös, hyvän valmistuksen jälkeen, v. 1764 vihittiin -papiksi, vanhan isänsä apulaiseksi. Kaksi vuotta siitä (v. 1766) -seppelöitiin hän maisteriksi, kävi kirkkoherran-tutkinnon ja muutettiin -lääninprovastin apulaiseksi Öölannin saarimaihin. Neljän vuoden perästä -(v. 1770) pääsi hän Uudenmaan sotapapiksi ja muutti saarnaamaan -Jakkarbyn kartanoon läsnä Porvoon kaupunkia. Vaan ei hän sielläkään -kauan viipynyt, sillä kahden vuoden takaa (v. 1772) valitsivat Öölannin -Hammarlannin miehet hänen kappalaiseksensa, jossa pitäjässä hän ennen -oli provastin apulaisena ollut; ja taas kaksi vuotta siitä (v. 1774) -kutsuivat Stockholmin suomalaisen seurakunnan kirkkoraati ja jäsenet -hänen kappalaiseksensa. Tässä virassa viipyi hän neljä vuotta, raskaan -työn ja moninaisten toimitusten alla, jotka hän teki sillä ahkeruudella -ja taidolla, että silloin hallitseva Ruotsin kuningas Gustav kolmas -ymmärsi hänen, sekä hyvän taitonsa ja puhtaan elämänsä että väsymättömän -vireytensä ja toimellisuutensa puolesta, ansainneen paremman viran, ja -sentähden v. 1778, ilman vaalitta, määräsi hänen tämän Kokemäen pitäjän -kirkkoherraksi. Näin esivalta tämän hyvän palvelijan palkitsi ja -sanankuulijat häntä rakastivat, että hänen täytyi niin usein paikasta -paikkaan muutella, evankeliumin sanaa siellä ja täällä julistamaan.</p> - -<p>Näiden nuoruudenijän monien muutosten jälkeen, 36 vuoden vanhana, tuli -siis provasti-vainaja tämän Herran seurakunnan kirkkoherraksi, ja sai -täällä pysyväisen kotopaikan, josta ei hän koskaan pyytänytkään lähteä. -Hänen vahva aikomisensa oli, täällä rauhassa kuluttaa ne loput -vuosikaudet, jotka elämän ja kuoleman Herra armosta oli hänelle suopa. -Tämän hänelle rakkaan lauman keskellä ovat siis kuluneet hänen -miehuutensa toimelliset ja vanhuutensa väsyneet vuodet. Kaikkivaltiaan -viisaan ja hyvän neuvon jälkeen suotiin hänelle se onni, jota moni -toivoo, vaan harvalle annetaan, saada enämmän kuin puoli sataa +akatemian harjoitukset lƤpitse kƤydƤ, ja lasten opettamisella hƤnensƤ +elƤttƤƤ. Jo aikaisin oli hƤnen mielensƤ teeskellyt papin virkaan, +jonkatƤhden hƤn myƶs, hyvƤn valmistuksen jƤlkeen, v. 1764 vihittiin +papiksi, vanhan isƤnsƤ apulaiseksi. Kaksi vuotta siitƤ (v. 1766) +seppelƶitiin hƤn maisteriksi, kƤvi kirkkoherran-tutkinnon ja muutettiin +lƤƤninprovastin apulaiseksi Ćƶlannin saarimaihin. NeljƤn vuoden perƤstƤ +(v. 1770) pƤƤsi hƤn Uudenmaan sotapapiksi ja muutti saarnaamaan +Jakkarbyn kartanoon lƤsnƤ Porvoon kaupunkia. Vaan ei hƤn siellƤkƤƤn +kauan viipynyt, sillƤ kahden vuoden takaa (v. 1772) valitsivat Ćƶlannin +Hammarlannin miehet hƤnen kappalaiseksensa, jossa pitƤjƤssƤ hƤn ennen +oli provastin apulaisena ollut; ja taas kaksi vuotta siitƤ (v. 1774) +kutsuivat Stockholmin suomalaisen seurakunnan kirkkoraati ja jƤsenet +hƤnen kappalaiseksensa. TƤssƤ virassa viipyi hƤn neljƤ vuotta, raskaan +tyƶn ja moninaisten toimitusten alla, jotka hƤn teki sillƤ ahkeruudella +ja taidolla, ettƤ silloin hallitseva Ruotsin kuningas Gustav kolmas +ymmƤrsi hƤnen, sekƤ hyvƤn taitonsa ja puhtaan elƤmƤnsƤ ettƤ vƤsymƤttƶmƤn +vireytensƤ ja toimellisuutensa puolesta, ansainneen paremman viran, ja +sentƤhden v. 1778, ilman vaalitta, mƤƤrƤsi hƤnen tƤmƤn KokemƤen pitƤjƤn +kirkkoherraksi. NƤin esivalta tƤmƤn hyvƤn palvelijan palkitsi ja +sanankuulijat hƤntƤ rakastivat, ettƤ hƤnen tƤytyi niin usein paikasta +paikkaan muutella, evankeliumin sanaa siellƤ ja tƤƤllƤ julistamaan.</p> + +<p>NƤiden nuoruudenijƤn monien muutosten jƤlkeen, 36 vuoden vanhana, tuli +siis provasti-vainaja tƤmƤn Herran seurakunnan kirkkoherraksi, ja sai +tƤƤllƤ pysyvƤisen kotopaikan, josta ei hƤn koskaan pyytƤnytkƤƤn lƤhteƤ. +HƤnen vahva aikomisensa oli, tƤƤllƤ rauhassa kuluttaa ne loput +vuosikaudet, jotka elƤmƤn ja kuoleman Herra armosta oli hƤnelle suopa. +TƤmƤn hƤnelle rakkaan lauman keskellƤ ovat siis kuluneet hƤnen +miehuutensa toimelliset ja vanhuutensa vƤsyneet vuodet. Kaikkivaltiaan +viisaan ja hyvƤn neuvon jƤlkeen suotiin hƤnelle se onni, jota moni +toivoo, vaan harvalle annetaan, saada enƤmmƤn kuin puoli sataa ajastaikaa olla paikallansa yhden lauman paimenna.</p> -<p>Mutta jos teidän sielunpaimenenne monet vuodet ovat kuluneet ilman -muutoksetta, niin on teidän seassanne, kunnioitettavat Kokemäen miehet, -sinä aikana monet muutokset tapahtuneet. Harvat teistä muistavat tämän -kirkkoherran tänne tuloa ja hänen ensimmäisiä toimituksiansa. Se -Herralle pyhitetty huone, jossa hän täällä ensin julisti Jesuksen +<p>Mutta jos teidƤn sielunpaimenenne monet vuodet ovat kuluneet ilman +muutoksetta, niin on teidƤn seassanne, kunnioitettavat KokemƤen miehet, +sinƤ aikana monet muutokset tapahtuneet. Harvat teistƤ muistavat tƤmƤn +kirkkoherran tƤnne tuloa ja hƤnen ensimmƤisiƤ toimituksiansa. Se +Herralle pyhitetty huone, jossa hƤn tƤƤllƤ ensin julisti Jesuksen evankeliumia, on nyt vanhentunut ja raukeamallansa: toinen, kauniimpi -pyhyyden maja on hänen toimestansa teille valmistettu, jossa me nyt -olemme koossa Herran kasvoin edessä; ja tämäkään ei ole enää uusi. Niin -ovat myös teidän isänne ja äitinne, jotka kuulivat tämän opettajan -ensimmäiset saarnansanat, jo menneet tuonen matkoille, tahi ovat -kumminkin menemällänsä. Uusi suku on kasvanut heidän sijallensa, ja -tämäkin jo taas valmistelee itseänsä hautansa lepokammioon. Monet -lapsukaiset, jotka tämä vainaja oli Jesukselle ristinyt, ovat jo maan -povessa: monet nuorukaiset, häneltä ensi kerran Jesuksen altarin -armolahjoilla ravitut, ovat tuonelan majoissa: monet häneltä yhteen -siunatut parikunnat ovat päättäneet päivänsä. Vihdoin läksi myös hän -itse tuonen tietä kulkemaan, huoaten: Herra Jesus, ota minunkin henkeni! +pyhyyden maja on hƤnen toimestansa teille valmistettu, jossa me nyt +olemme koossa Herran kasvoin edessƤ; ja tƤmƤkƤƤn ei ole enƤƤ uusi. Niin +ovat myƶs teidƤn isƤnne ja Ƥitinne, jotka kuulivat tƤmƤn opettajan +ensimmƤiset saarnansanat, jo menneet tuonen matkoille, tahi ovat +kumminkin menemƤllƤnsƤ. Uusi suku on kasvanut heidƤn sijallensa, ja +tƤmƤkin jo taas valmistelee itseƤnsƤ hautansa lepokammioon. Monet +lapsukaiset, jotka tƤmƤ vainaja oli Jesukselle ristinyt, ovat jo maan +povessa: monet nuorukaiset, hƤneltƤ ensi kerran Jesuksen altarin +armolahjoilla ravitut, ovat tuonelan majoissa: monet hƤneltƤ yhteen +siunatut parikunnat ovat pƤƤttƤneet pƤivƤnsƤ. Vihdoin lƤksi myƶs hƤn +itse tuonen tietƤ kulkemaan, huoaten: Herra Jesus, ota minunkin henkeni! Autuaat ovat ne, jotka ovat monta Jumalan valtakuntaan neuvoneet! — -Näin vanhat vähittäin katoovat ja kaikki uudistuvat. Eipä ole olevata, -pysyvätä tämän maailman menoissa: kaikki kaatuu, kaikki muuttuu, kaikki -puuttuu, Luojan luotujen seassa. Mutta kiitos Jumalan! Yksi on meillä -pysynyt ja pysyvä, Jesus ja hänen ansionsa autuus, hänen sanansa +NƤin vanhat vƤhittƤin katoovat ja kaikki uudistuvat. EipƤ ole olevata, +pysyvƤtƤ tƤmƤn maailman menoissa: kaikki kaatuu, kaikki muuttuu, kaikki +puuttuu, Luojan luotujen seassa. Mutta kiitos Jumalan! Yksi on meillƤ +pysynyt ja pysyvƤ, Jesus ja hƤnen ansionsa autuus, hƤnen sanansa suloisuus. Saarnaajat muuttuvat, temppelit raukeavat, sukukunnat puuttuvat, vaan evankeliumin saarna on muuttumatoin. Taivas ja maa on -hukkuva, mutta Herran sanasta ei pidä piirtoakaan hukkaantuman.</p> +hukkuva, mutta Herran sanasta ei pidƤ piirtoakaan hukkaantuman.</p> -<p>Tämän, nyt Herransa ijäiseen rauhaan menneen palvelijan virantoimitus -näiden hänelle uskottuin seurakuntain keskellä on paremmin tuttu teille, -täällä kasvaneille, kuin meille, kaukaisille. Tultuansa tervehti hän -teitä: minä olen outo ja muukalainen teidän seassanne. Vaan ei hän kauan -vieraana pysynyt; pian tuli hän teidän parhaaksi ystäväksenne. Pian +<p>TƤmƤn, nyt Herransa ijƤiseen rauhaan menneen palvelijan virantoimitus +nƤiden hƤnelle uskottuin seurakuntain keskellƤ on paremmin tuttu teille, +tƤƤllƤ kasvaneille, kuin meille, kaukaisille. Tultuansa tervehti hƤn +teitƤ: minƤ olen outo ja muukalainen teidƤn seassanne. Vaan ei hƤn kauan +vieraana pysynyt; pian tuli hƤn teidƤn parhaaksi ystƤvƤksenne. Pian saitte havaita saaneenne kirkkoherran, Jumalalle ja ihmisille otollisen. -Ijällisemmät teistä kyllä muistatte, ilolla ja kiitoksella muistatte, -hänen, miehuutensa voimain ja ruumiinsa terveyden aikoina, olleen -ahkeran ja väsymättömän, vakaan ja valppaan virkansa töissä. Te -muistatte hänen hyvänä paimenena kainneen laumaansa, palavasta sydämestä +IjƤllisemmƤt teistƤ kyllƤ muistatte, ilolla ja kiitoksella muistatte, +hƤnen, miehuutensa voimain ja ruumiinsa terveyden aikoina, olleen +ahkeran ja vƤsymƤttƶmƤn, vakaan ja valppaan virkansa tƶissƤ. Te +muistatte hƤnen hyvƤnƤ paimenena kainneen laumaansa, palavasta sydƤmestƤ julistaneen teille kaikki taivaan neuvot, kaikki sovinnon sanat sieluin -pelastukseksi. Te muistatte, kuinka milloin lain kovat käskyt, milloin -evankeliumin suloiset sanomat hartaasti vuosivat hänen huuliltansa, -kuinka hän vireästi pyysi seurakunnissansa kartuttaa sekä sisällisen, -elävän uskon voimaa että myös sen hyviä hedelmiä sydämessä ja elämässä: -kuinka hän ahkeroitsi kasvattaa kaunista, raitista, siveää ja jumalista -menoa ja järjestystä kristikunnassa: kuinka lasten ja nuorukaisten -aikainen, hyvä harjoitus Jumalan sanassa ja autuudenopin puhdas -tunteminen oli hänelle mieluinen. Ei hän jättänyt eksyväistä johtamatta, -ei synnin unessa makaavaista herättämättä, ei epäilevää neuvomatta, ei -murheesen vaipuneita lohduttamatta, ei sairaita virvoittamatta eikä -kuolinvuoteella rohvaisematta. Hänen sanansa olivat saarnastuolissa +pelastukseksi. Te muistatte, kuinka milloin lain kovat kƤskyt, milloin +evankeliumin suloiset sanomat hartaasti vuosivat hƤnen huuliltansa, +kuinka hƤn vireƤsti pyysi seurakunnissansa kartuttaa sekƤ sisƤllisen, +elƤvƤn uskon voimaa ettƤ myƶs sen hyviƤ hedelmiƤ sydƤmessƤ ja elƤmƤssƤ: +kuinka hƤn ahkeroitsi kasvattaa kaunista, raitista, siveƤƤ ja jumalista +menoa ja jƤrjestystƤ kristikunnassa: kuinka lasten ja nuorukaisten +aikainen, hyvƤ harjoitus Jumalan sanassa ja autuudenopin puhdas +tunteminen oli hƤnelle mieluinen. Ei hƤn jƤttƤnyt eksyvƤistƤ johtamatta, +ei synnin unessa makaavaista herƤttƤmƤttƤ, ei epƤilevƤƤ neuvomatta, ei +murheesen vaipuneita lohduttamatta, ei sairaita virvoittamatta eikƤ +kuolinvuoteella rohvaisematta. HƤnen sanansa olivat saarnastuolissa somaiset, rippikoulussa kauniit, lukusijoilla lujat, sen hengen ja -voiman jälkeen, jonka ylipaimen hänelle oli lahjoittanut. Autuas on se -palvelija, jonka Herra tullessansa löytää näin tehneen!</p> - -<p>Nämät hänen hartaat toimituksensa, hänen väsymättömyytensä virkatöissä -ja hyvä oppinsa kaikissa sielunpaimenelle tarpeellisissa asiossa olivat -aikanansa sekä esimiehille, että muille kaukaisillenkin, hyvin tutut ja -hyväksi arvatut; joidenka palkaksi ja merkiksi myös pispa jo vuonna 1810 -antoi hänelle hyvin ansaitun provastin nimen ja kunnian. — Mutta hän +voiman jƤlkeen, jonka ylipaimen hƤnelle oli lahjoittanut. Autuas on se +palvelija, jonka Herra tullessansa lƶytƤƤ nƤin tehneen!</p> + +<p>NƤmƤt hƤnen hartaat toimituksensa, hƤnen vƤsymƤttƶmyytensƤ virkatƶissƤ +ja hyvƤ oppinsa kaikissa sielunpaimenelle tarpeellisissa asiossa olivat +aikanansa sekƤ esimiehille, ettƤ muille kaukaisillenkin, hyvin tutut ja +hyvƤksi arvatut; joidenka palkaksi ja merkiksi myƶs pispa jo vuonna 1810 +antoi hƤnelle hyvin ansaitun provastin nimen ja kunnian. — Mutta hƤn vanheni vuosi vuodelta, ja vanhuus voittaa sankaritkin. Jo nuorempanakin -oli hänen välittäin tauti temmannut virantöistä majansa yksinäisyyteen -synkeitä hetkiä viettämään. Vaan vanhuus kovensi kivulloisuuden ja -lisäsi väsymyksen ruumiin ja sielun vaivalloisuuksiin. Näiden kuormalta -rasitettuna ja vähittäin vaipuvana, täytyi tämän vainajan vihdoin +oli hƤnen vƤlittƤin tauti temmannut virantƶistƤ majansa yksinƤisyyteen +synkeitƤ hetkiƤ viettƤmƤƤn. Vaan vanhuus kovensi kivulloisuuden ja +lisƤsi vƤsymyksen ruumiin ja sielun vaivalloisuuksiin. NƤiden kuormalta +rasitettuna ja vƤhittƤin vaipuvana, tƤytyi tƤmƤn vainajan vihdoin vaiketa, ja uskoa virkansa ennen iloiset toimitukset nuorempain -opettajain haltuun. Jo seitsemän toista kymmentä vuotta sanotaan -kuluneen siitä, kuin hän viimeisen erän tässä pyhässä sijassa -evankeliumin saarnaajan virkaa toimitti. Siitä ruveten on hänen täytynyt +opettajain haltuun. Jo seitsemƤn toista kymmentƤ vuotta sanotaan +kuluneen siitƤ, kuin hƤn viimeisen erƤn tƤssƤ pyhƤssƤ sijassa +evankeliumin saarnaajan virkaa toimitti. SiitƤ ruveten on hƤnen tƤytynyt olla vieroitettuna virkatoimituksista, eroitettuna maailmasta, ja voimatoinna kuluttaa vanhuutensa monet vuosikaudet kammiossansa, -odottaen ehtoon hetkeä, jona hän saisi ilolla sanoa: "Nyt sinä, Herra, -lasket palvelijas rauhaan menemään sanas jälkeen, sillä minun silmäni -ovat nähneet sinun autuutesi."</p> - -<p>Mitä tulee provasti-vainajan yhteiseen elämään, niin todistetaan joka -taholta, hänen olleen puhtaan, raittiin, rehellisen ja toimellisen -kaikissa menoissansa ja kansaelossansa. Joskus hän kukaties näkyi -äkkiseksi, kiivaaksi ja tylyksi; usein kukaties hänen sanansakin -kuuluivat kovalta: mutta sydämensä oli aina ystävällinen, hyvänsuopuinen -ja rauhaa rakastava. Ei hän köyhiä ryöstöllä rasittanut, eikä lesken -viimeistä ropoa rapannut. Ei tyhmät ilot, eikä turhat leikit vietelleet -ja viivytelleet häntä aikaisin virkansa töitä valvomasta. Vakaalla -jumalisuudella ja vahvalla turvalla uskoi hän elämänsä menot ja -muutokset taivaallisen isänsä haltuun, ja käytti aikansa päivät -Jumalalle kunniaksi, kristillisyyden menestykseksi ja lähimmäistensä -hyödyksi, niin myös omaisten onneksi ja lastensa kristilliseksi -kasvattamiseksi; ehkä hänessä, niinkuin muissakin vaimosta syntyneissä, -olivat virheensä, sillä virhe tulee viisaallenkin, ja erhetykset kuka -ymmärtää?</p> - -<p>Kohta tultuansa Kokemäen kirkkoherraksi antoi provasti-vainaja itsensä -aviosäätyyn silloin olevan Porin koulurehtorin, sitten Wehmaan -provastin ja kirkkoherran tyttären kanssa, nuoren neitsyen Lovisa -Brander, jonka rakkaan puolisonsa kanssa hänen suotiin suloista avioeloa -pitää aina elämänsä loppuun asti. Tämä rakas puoliso, nyt surevaksi -leskeksi jäänyt rouva, huojensi hänelle huolenkin hetket, toimitti -taitavasti askareensa, ja oli kaiketi miehellensä mieluinen. Heidän -avioliittonsa siunasi Herra kuudella perillisellä, kahdella pojalla ja -neljällä tyttärellä, jotka kaikki rakastettuin vanhempainsa huoneessa -lapsena kasvoivat kuin kedon kukkaiset, menestyivät viisaudessa ja -armossa Jumalan ja ihmisten edessä, ja kaikki täyteen ikään asti -ilahuttivat isänsä ja äitinsä päiviä. Kutka nämät perilliset ovat, ja -kuhunka ne jo nyt ovat hajaantuneet, on teille, tämän pitäjän miehille, -tuttu, niinkuin myös että he vielä tänäpänä surulla kaipaavat hautaan -kätkettyä isäänsä, paitsi yhtä tytärtä, joka kuusi vuotta sitten on -maan poveen tallelle pantu. Tämän provasti-vainajan lasten lapset ovat -nyt luvulta yksi kolmatta. Ja on merkittävä erinomainen Herran neuvo, -että provasti-vainajan koko aikana Kokemäen pappilassa ei ollut yhtäkään +odottaen ehtoon hetkeƤ, jona hƤn saisi ilolla sanoa: "Nyt sinƤ, Herra, +lasket palvelijas rauhaan menemƤƤn sanas jƤlkeen, sillƤ minun silmƤni +ovat nƤhneet sinun autuutesi."</p> + +<p>MitƤ tulee provasti-vainajan yhteiseen elƤmƤƤn, niin todistetaan joka +taholta, hƤnen olleen puhtaan, raittiin, rehellisen ja toimellisen +kaikissa menoissansa ja kansaelossansa. Joskus hƤn kukaties nƤkyi +Ƥkkiseksi, kiivaaksi ja tylyksi; usein kukaties hƤnen sanansakin +kuuluivat kovalta: mutta sydƤmensƤ oli aina ystƤvƤllinen, hyvƤnsuopuinen +ja rauhaa rakastava. Ei hƤn kƶyhiƤ ryƶstƶllƤ rasittanut, eikƤ lesken +viimeistƤ ropoa rapannut. Ei tyhmƤt ilot, eikƤ turhat leikit vietelleet +ja viivytelleet hƤntƤ aikaisin virkansa tƶitƤ valvomasta. Vakaalla +jumalisuudella ja vahvalla turvalla uskoi hƤn elƤmƤnsƤ menot ja +muutokset taivaallisen isƤnsƤ haltuun, ja kƤytti aikansa pƤivƤt +Jumalalle kunniaksi, kristillisyyden menestykseksi ja lƤhimmƤistensƤ +hyƶdyksi, niin myƶs omaisten onneksi ja lastensa kristilliseksi +kasvattamiseksi; ehkƤ hƤnessƤ, niinkuin muissakin vaimosta syntyneissƤ, +olivat virheensƤ, sillƤ virhe tulee viisaallenkin, ja erhetykset kuka +ymmƤrtƤƤ?</p> + +<p>Kohta tultuansa KokemƤen kirkkoherraksi antoi provasti-vainaja itsensƤ +aviosƤƤtyyn silloin olevan Porin koulurehtorin, sitten Wehmaan +provastin ja kirkkoherran tyttƤren kanssa, nuoren neitsyen Lovisa +Brander, jonka rakkaan puolisonsa kanssa hƤnen suotiin suloista avioeloa +pitƤƤ aina elƤmƤnsƤ loppuun asti. TƤmƤ rakas puoliso, nyt surevaksi +leskeksi jƤƤnyt rouva, huojensi hƤnelle huolenkin hetket, toimitti +taitavasti askareensa, ja oli kaiketi miehellensƤ mieluinen. HeidƤn +avioliittonsa siunasi Herra kuudella perillisellƤ, kahdella pojalla ja +neljƤllƤ tyttƤrellƤ, jotka kaikki rakastettuin vanhempainsa huoneessa +lapsena kasvoivat kuin kedon kukkaiset, menestyivƤt viisaudessa ja +armossa Jumalan ja ihmisten edessƤ, ja kaikki tƤyteen ikƤƤn asti +ilahuttivat isƤnsƤ ja ƤitinsƤ pƤiviƤ. Kutka nƤmƤt perilliset ovat, ja +kuhunka ne jo nyt ovat hajaantuneet, on teille, tƤmƤn pitƤjƤn miehille, +tuttu, niinkuin myƶs ettƤ he vielƤ tƤnƤpƤnƤ surulla kaipaavat hautaan +kƤtkettyƤ isƤƤnsƤ, paitsi yhtƤ tytƤrtƤ, joka kuusi vuotta sitten on +maan poveen tallelle pantu. TƤmƤn provasti-vainajan lasten lapset ovat +nyt luvulta yksi kolmatta. Ja on merkittƤvƤ erinomainen Herran neuvo, +ettƤ provasti-vainajan koko aikana KokemƤen pappilassa ei ollut yhtƤkƤƤn kuoleman tapausta, ei palkoillistenkaan seassa.</p> -<p>Näin oli provasti-vainajamme saanut menestyä ja tulla pitkäijälliseksi -maan päällä, niin että hän jo kymmenettä vuotta oli kaikkein vanhin koko -Turun hiippakunnan papeista. Mutta "ei päivä niin pitkä, ett'ei yö -perässä: niin elämätä kuolema noutaa". Vihdoin lähestyi myös tämänkin, -kauan palvelleen ja vuotten painosta väsyneen uskollisen palvelijan -lähdentöpäivä. Hän oli kauan ollut uskollinen vähän päällä; nyt ymmärsi -korkeuden Isä, hänen olevan valmistuneen ottamaan suurempia tavaroita -vastaan. Katoavaisten sijaan tahtoi Herra nyt uskoa hänelle -katoamattomat, ijäiset osaksi. Hänen vuosilukunsa täytettiin, hänen -päivänsä joutui ehtoolle. Monesti oli hän huoannut korkeuteen: "Vartia, -kuinka kuluu aika? Koska minun kelloni lyö?" Nyt löi hänen kellonsa, ja -hän nukkui.</p> +<p>NƤin oli provasti-vainajamme saanut menestyƤ ja tulla pitkƤijƤlliseksi +maan pƤƤllƤ, niin ettƤ hƤn jo kymmenettƤ vuotta oli kaikkein vanhin koko +Turun hiippakunnan papeista. Mutta "ei pƤivƤ niin pitkƤ, ett'ei yƶ +perƤssƤ: niin elƤmƤtƤ kuolema noutaa". Vihdoin lƤhestyi myƶs tƤmƤnkin, +kauan palvelleen ja vuotten painosta vƤsyneen uskollisen palvelijan +lƤhdentƶpƤivƤ. HƤn oli kauan ollut uskollinen vƤhƤn pƤƤllƤ; nyt ymmƤrsi +korkeuden IsƤ, hƤnen olevan valmistuneen ottamaan suurempia tavaroita +vastaan. Katoavaisten sijaan tahtoi Herra nyt uskoa hƤnelle +katoamattomat, ijƤiset osaksi. HƤnen vuosilukunsa tƤytettiin, hƤnen +pƤivƤnsƤ joutui ehtoolle. Monesti oli hƤn huoannut korkeuteen: "Vartia, +kuinka kuluu aika? Koska minun kelloni lyƶ?" Nyt lƶi hƤnen kellonsa, ja +hƤn nukkui.</p> <p>Jo nuoruudesta ruveten oli provasti-vainajamme kivulloinen ja vilulle -arka, josta hänelle tuli monta surupäivää, jotka hänen monesti estivät -elämän iloa maistamasta ja toisinansa virkansakin töitä mielensä jälkeen -toimittamasta. Tämä kivulloisuus lisääntyi vähittäin, ja otti vihdoin -niin ylikäden, että hän harvoin sai terveyden suloista lahjaa nautita. -Joskus suotiin hänelle muutamat terveemmät päivät, ja ne olivat -riemupäivät ei ainoastansa hänelle ja hänen omaisillensa, vaan myös -sanankuulijoille, jotka ikävöitsivät provastinsa parannusta, saadaksensa -hänen taas nähdä Herran temppelissä virkatöissänsä. Mutta näitä -ilopäiviä ei annettu viimeiseltä usein. Vuosi vuodelta tuli kivulloisuus -katkerammaksi, ja vanhuuden väsyttäväiset vaivalloisuudet kuluttivat -vähittäin niin hänen voimansa ja elämänsä langan, että hänen kynttilänsä -vihdoin hiljaisuudessa sammuuntui, ja hän, elämästä kyllästyneenä, -lunastustansa odottaen, sai lähteä katoavaisuuden majasta maanantaina -viime Syyskuun 24:nä päivänä, 89 vuoden 10 kuukauden ja 26 päivän -ijällä, Kokemäen kirkkoherrana oltuansa yli 54 ajastajan.</p> - -<p>Kaikkina hänen maallisen vaelluksensa päivinä ja kaikissa tiloissa oli -Kristus ollut hänen elämänsä, ja sentähden oli kuolema nyt hänellä -voittona. Nyt on hän hyvän kilvoituksen kilvoitellut, juoksunsa -päättänyt ja uskon pitänyt. Herra oli hänen pelastanut kaikesta pahasta -teosta, ja auttanut taivaalliseen valtakuntaansa. Hänellä on jo +arka, josta hƤnelle tuli monta surupƤivƤƤ, jotka hƤnen monesti estivƤt +elƤmƤn iloa maistamasta ja toisinansa virkansakin tƶitƤ mielensƤ jƤlkeen +toimittamasta. TƤmƤ kivulloisuus lisƤƤntyi vƤhittƤin, ja otti vihdoin +niin ylikƤden, ettƤ hƤn harvoin sai terveyden suloista lahjaa nautita. +Joskus suotiin hƤnelle muutamat terveemmƤt pƤivƤt, ja ne olivat +riemupƤivƤt ei ainoastansa hƤnelle ja hƤnen omaisillensa, vaan myƶs +sanankuulijoille, jotka ikƤvƶitsivƤt provastinsa parannusta, saadaksensa +hƤnen taas nƤhdƤ Herran temppelissƤ virkatƶissƤnsƤ. Mutta nƤitƤ +ilopƤiviƤ ei annettu viimeiseltƤ usein. Vuosi vuodelta tuli kivulloisuus +katkerammaksi, ja vanhuuden vƤsyttƤvƤiset vaivalloisuudet kuluttivat +vƤhittƤin niin hƤnen voimansa ja elƤmƤnsƤ langan, ettƤ hƤnen kynttilƤnsƤ +vihdoin hiljaisuudessa sammuuntui, ja hƤn, elƤmƤstƤ kyllƤstyneenƤ, +lunastustansa odottaen, sai lƤhteƤ katoavaisuuden majasta maanantaina +viime Syyskuun 24:nƤ pƤivƤnƤ, 89 vuoden 10 kuukauden ja 26 pƤivƤn +ijƤllƤ, KokemƤen kirkkoherrana oltuansa yli 54 ajastajan.</p> + +<p>Kaikkina hƤnen maallisen vaelluksensa pƤivinƤ ja kaikissa tiloissa oli +Kristus ollut hƤnen elƤmƤnsƤ, ja sentƤhden oli kuolema nyt hƤnellƤ +voittona. Nyt on hƤn hyvƤn kilvoituksen kilvoitellut, juoksunsa +pƤƤttƤnyt ja uskon pitƤnyt. Herra oli hƤnen pelastanut kaikesta pahasta +teosta, ja auttanut taivaalliseen valtakuntaansa. HƤnellƤ on jo vanhurskauden kruunu, jonka Herra, vanhurskas tuomari, on antava ei -ainoastansa hänelle, vaan kaikille niille, jotka kärsiväisesti Herran +ainoastansa hƤnelle, vaan kaikille niille, jotka kƤrsivƤisesti Herran tulemista odottavat, ja kuolemaan asti uskollisesti kilvoittelevat.</p> <p><i>Renvall</i>.</p> @@ -3445,63 +3408,63 @@ tulemista odottavat, ja kuolemaan asti uskollisesti kilvoittelevat.</p> (<i>Lemnus norvegicus l. borealis</i>.)</h3> -<p>Kuin muutamat ruotsalaiset ja suomalaiset sanomat ovat epäilleet tämän -elävän suomalaisesta nimestä ja arvelleet merkittävän Sopulilla jotakin -muuta elävätä kuin sitä ruotsiksi kutsuttua <i>fjell-lemmel</i>, niin puhumme -tässä nyt mitä tiedämme tästä <i>sopuliksi</i> mainittavasta otuksesta. +<p>Kuin muutamat ruotsalaiset ja suomalaiset sanomat ovat epƤilleet tƤmƤn +elƤvƤn suomalaisesta nimestƤ ja arvelleet merkittƤvƤn Sopulilla jotakin +muuta elƤvƤtƤ kuin sitƤ ruotsiksi kutsuttua <i>fjell-lemmel</i>, niin puhumme +tƤssƤ nyt mitƤ tiedƤmme tƤstƤ <i>sopuliksi</i> mainittavasta otuksesta. Vissiin taisivatkin vanhat Suomalaiset ennen ollessaan pohjais-puolella -Wenäjän maalla kutsua muuta sopuliksi kuin tätä pientä nyt puhuttavaa; -sillä tämän nahkalla ei tietääksemme liene käyty kauppaa. Eivätkö liene -niitten vieläkin Siperian metsissä olevain <i>sobel</i><a name="FNanchor_2" id="FNanchor_2"></a><a href="#Footnote_2" class="fnanchor">[2]</a> nimisten eläinten +WenƤjƤn maalla kutsua muuta sopuliksi kuin tƤtƤ pientƤ nyt puhuttavaa; +sillƤ tƤmƤn nahkalla ei tietƤƤksemme liene kƤyty kauppaa. EivƤtkƶ liene +niitten vielƤkin Siperian metsissƤ olevain <i>sobel</i><a name="FNanchor_2" id="FNanchor_2"></a><a href="#Footnote_2" class="fnanchor">[2]</a> nimisten elƤinten nahkat olleet Suomalaisillakin kaupan kaluina. Niitten hinnan sanotaan -vieläkin olevan 5 ja 30 hopearuplan välillä kappaleesta, joka on -pienempi näädän<a name="FNanchor_3" id="FNanchor_3"></a><a href="#Footnote_3" class="fnanchor">[3]</a> nahkaa. Kuin näitä eläviä tietääksemme ei ole Suomen -pohjaisimmillakaan mailla, kutsutaan nyt siellä yleiseen sopuleiksi -niitä pieniä ruskeankeltaisia mustankirjavia, vatsan alta valkeita -eläviä, jotka välistä lähtevät suurissa laumoissa kulkemaan -asuntopaikoiltansa. Tämä sopuli on päästä hännän nenään noin korttelin -pituinen ja asuu Ruijan eli Norjan tuntureilla. Vaikka talvi on siellä -kova, sikiävät he kuitenkin enemmin kuin mitkään muut imettävät elävät. -Tunturien lumiset rinnat ovat välistä aivan täynnä reikiä, joissa nämät -asuvat. Sopulit syövät poron jäkälää, ruohoja, vaivais-koivun kukkia ja -kasvuin juuria; mutta talveksi eivät he kokoa elatusta. Ne sikiöivät -monta kertaa kesässä ja emä synnyttää kerralla 5 ja 6 silmitöintä -poikaa. Kuin niitä sikiää miljoonittain, niin alkaa ruoka tältä -paljoudelta puuttua, joka mahtanee pakoittaa heitä kulkuun. Jos emme -väärin muista, oli näitä eläviä tuntureilta mahdottomasti kulussa v. -1840. Niitä ilmausi Rovaniemeen, Kuusamoon ja Pudasjärvelle. -Luonnontutkijat ovat merkinneet näitten 2 ja 3 kertaa lähtevän kulkuun -20 vuoden sisällä. Ne kulkevat suorissa ja leveissä riveissä, joitten -väliä on noin 1 ja 2 kyynärätä. Päivät levähtävät he ja öillä -matkustavat, eivätkä niitä estä joet tahi järvet matkalla, vaan ne uivat -niitten ylitse, kuin näitä tulee eteen; sillä kiertämään ne eivät -ollenkaan lähde. Tyvenellä pääsevät he kyllä uimalla vetten yli; mutta -kuin vähänkään on aaltoa, hukkuu niitä tuhansittain veteen. Kaikki -ruohon ja muut kasvut, mitä vaan eteen sattuu, syövät nämät elävät; -mutta eivät he hävitä ainoastaan mitä maan päällä kasvaa, he kaivavat -reikiä maahan ja syövät kasvuin juuretkin. Niin ovat he tänäkin syksynä -(v. 1853) hävittäneet pottu- ja naurismaita Lapin maalla. Mutta -huoneisiin eivät he toki koskaan tukkeu. Näitten kulku ei ole juuri -terävätä, ja kuin ihminen sattuu tulemaan niitä vastaan, nousevat ne -kahdelle jalalle ja sähisten ikäänkuin haukkua nauskuttavat, vieläpä -tarttuvat kiinni jalkoihin, vaatteisiin ja käteenkin, kuin pääsevät, -eivätkä, niinkuin eivät muutkaan nävertäväiset elävät, voi ennen -irtautua, ennen kuin hampaat yhteen vastaavat. Ne eivät pelkää kissoja -eikä koiria, vaan vastustavat ja tarttuvat puremaan, kuin vaan pääsevät. -Näitten vihollisia ovat ketut, kokot, havukat, näädät, kärpät,<a name="FNanchor_4" id="FNanchor_4"></a><a href="#Footnote_4" class="fnanchor">[4]</a> -lumikot<a name="FNanchor_5" id="FNanchor_5"></a><a href="#Footnote_5" class="fnanchor">[5]</a> ja porot, jotka niitä seuraavat matkalla ja syövät -herkkunaan. Sentähden häviää niitä mahdottomasti, ett'ei niitä, kuin -seuraavana kesänä palaavat entisille asuinpaikoilleen, enää ole paljo -jäljellä, jonka vuoksi niitten paluuta ei useinkaan havaita. Näillä -sanotaan myös olevan joku aavistus kovista ja pahoista ilmoista, -joittenka edellä ne lähtevät kulkuun; niin sanotaan näitten eläväin -syksyillä kovain pakkais-talvienkin edellä lähtevän kulkemaan. Emät -kantavat matkalla poikiansa joko suussaan tahi seljässään. Ne, jotka -menevät länteen päin tuntureilta, tulevat Pohjanmereen, eikä pää kiellä -lähtemästä sitä muka yli uimaan. Niin sattuu välistä näitä eläviä -tulemaan kalamiesten veneisiin merestä niinkin paljo, että veneet ovat -uppoamaisillaan. Merellä näkyy niitä tuhansittain hukkuneina, ja rannat -ovat välistä täynnä sopulien raatoja.</p> +vielƤkin olevan 5 ja 30 hopearuplan vƤlillƤ kappaleesta, joka on +pienempi nƤƤdƤn<a name="FNanchor_3" id="FNanchor_3"></a><a href="#Footnote_3" class="fnanchor">[3]</a> nahkaa. Kuin nƤitƤ elƤviƤ tietƤƤksemme ei ole Suomen +pohjaisimmillakaan mailla, kutsutaan nyt siellƤ yleiseen sopuleiksi +niitƤ pieniƤ ruskeankeltaisia mustankirjavia, vatsan alta valkeita +elƤviƤ, jotka vƤlistƤ lƤhtevƤt suurissa laumoissa kulkemaan +asuntopaikoiltansa. TƤmƤ sopuli on pƤƤstƤ hƤnnƤn nenƤƤn noin korttelin +pituinen ja asuu Ruijan eli Norjan tuntureilla. Vaikka talvi on siellƤ +kova, sikiƤvƤt he kuitenkin enemmin kuin mitkƤƤn muut imettƤvƤt elƤvƤt. +Tunturien lumiset rinnat ovat vƤlistƤ aivan tƤynnƤ reikiƤ, joissa nƤmƤt +asuvat. Sopulit syƶvƤt poron jƤkƤlƤƤ, ruohoja, vaivais-koivun kukkia ja +kasvuin juuria; mutta talveksi eivƤt he kokoa elatusta. Ne sikiƶivƤt +monta kertaa kesƤssƤ ja emƤ synnyttƤƤ kerralla 5 ja 6 silmitƶintƤ +poikaa. Kuin niitƤ sikiƤƤ miljoonittain, niin alkaa ruoka tƤltƤ +paljoudelta puuttua, joka mahtanee pakoittaa heitƤ kulkuun. Jos emme +vƤƤrin muista, oli nƤitƤ elƤviƤ tuntureilta mahdottomasti kulussa v. +1840. NiitƤ ilmausi Rovaniemeen, Kuusamoon ja PudasjƤrvelle. +Luonnontutkijat ovat merkinneet nƤitten 2 ja 3 kertaa lƤhtevƤn kulkuun +20 vuoden sisƤllƤ. Ne kulkevat suorissa ja leveissƤ riveissƤ, joitten +vƤliƤ on noin 1 ja 2 kyynƤrƤtƤ. PƤivƤt levƤhtƤvƤt he ja ƶillƤ +matkustavat, eivƤtkƤ niitƤ estƤ joet tahi jƤrvet matkalla, vaan ne uivat +niitten ylitse, kuin nƤitƤ tulee eteen; sillƤ kiertƤmƤƤn ne eivƤt +ollenkaan lƤhde. TyvenellƤ pƤƤsevƤt he kyllƤ uimalla vetten yli; mutta +kuin vƤhƤnkƤƤn on aaltoa, hukkuu niitƤ tuhansittain veteen. Kaikki +ruohon ja muut kasvut, mitƤ vaan eteen sattuu, syƶvƤt nƤmƤt elƤvƤt; +mutta eivƤt he hƤvitƤ ainoastaan mitƤ maan pƤƤllƤ kasvaa, he kaivavat +reikiƤ maahan ja syƶvƤt kasvuin juuretkin. Niin ovat he tƤnƤkin syksynƤ +(v. 1853) hƤvittƤneet pottu- ja naurismaita Lapin maalla. Mutta +huoneisiin eivƤt he toki koskaan tukkeu. NƤitten kulku ei ole juuri +terƤvƤtƤ, ja kuin ihminen sattuu tulemaan niitƤ vastaan, nousevat ne +kahdelle jalalle ja sƤhisten ikƤƤnkuin haukkua nauskuttavat, vielƤpƤ +tarttuvat kiinni jalkoihin, vaatteisiin ja kƤteenkin, kuin pƤƤsevƤt, +eivƤtkƤ, niinkuin eivƤt muutkaan nƤvertƤvƤiset elƤvƤt, voi ennen +irtautua, ennen kuin hampaat yhteen vastaavat. Ne eivƤt pelkƤƤ kissoja +eikƤ koiria, vaan vastustavat ja tarttuvat puremaan, kuin vaan pƤƤsevƤt. +NƤitten vihollisia ovat ketut, kokot, havukat, nƤƤdƤt, kƤrpƤt,<a name="FNanchor_4" id="FNanchor_4"></a><a href="#Footnote_4" class="fnanchor">[4]</a> +lumikot<a name="FNanchor_5" id="FNanchor_5"></a><a href="#Footnote_5" class="fnanchor">[5]</a> ja porot, jotka niitƤ seuraavat matkalla ja syƶvƤt +herkkunaan. SentƤhden hƤviƤƤ niitƤ mahdottomasti, ett'ei niitƤ, kuin +seuraavana kesƤnƤ palaavat entisille asuinpaikoilleen, enƤƤ ole paljo +jƤljellƤ, jonka vuoksi niitten paluuta ei useinkaan havaita. NƤillƤ +sanotaan myƶs olevan joku aavistus kovista ja pahoista ilmoista, +joittenka edellƤ ne lƤhtevƤt kulkuun; niin sanotaan nƤitten elƤvƤin +syksyillƤ kovain pakkais-talvienkin edellƤ lƤhtevƤn kulkemaan. EmƤt +kantavat matkalla poikiansa joko suussaan tahi seljƤssƤƤn. Ne, jotka +menevƤt lƤnteen pƤin tuntureilta, tulevat Pohjanmereen, eikƤ pƤƤ kiellƤ +lƤhtemƤstƤ sitƤ muka yli uimaan. Niin sattuu vƤlistƤ nƤitƤ elƤviƤ +tulemaan kalamiesten veneisiin merestƤ niinkin paljo, ettƤ veneet ovat +uppoamaisillaan. MerellƤ nƤkyy niitƤ tuhansittain hukkuneina, ja rannat +ovat vƤlistƤ tƤynnƤ sopulien raatoja.</p> <p>(Oulun Wiikko-Sanomista v. 1854.)</p> @@ -3512,128 +3475,128 @@ ovat välistä täynnä sopulien raatoja.</p> <h3>30. Suomalaisen kirjallisuuden alku.</h3> -<p>Hiljaisen Martti Skyten pääasiallinen ansio uskonpuhdistuksen suhteen -oli se, että hän ei sitä estänyt. Yksi hänen tekonsa on kuitenkin vielä -mainittava, jolla hän välillisesti antoi tälle toimelle sangen suuren -avun. Hän, näet, käytti yhden osan hänelle jätettyjä melkoisia -piispantuloja kustantaakseen hyväavuisten nuorukaisten elatusta ulkomaan -yliopistoissa. Kahdeksan tiedetään nuorukaista, jotka tällä lailla hänen -kauttansa valmistettiin taitaviksi isänmaan palvelijoiksi. Heidän -joukostaan ovat <i>Mikael Agricolan</i> nimi ja työt yli muiden kuuluisat +<p>Hiljaisen Martti Skyten pƤƤasiallinen ansio uskonpuhdistuksen suhteen +oli se, ettƤ hƤn ei sitƤ estƤnyt. Yksi hƤnen tekonsa on kuitenkin vielƤ +mainittava, jolla hƤn vƤlillisesti antoi tƤlle toimelle sangen suuren +avun. HƤn, nƤet, kƤytti yhden osan hƤnelle jƤtettyjƤ melkoisia +piispantuloja kustantaakseen hyvƤavuisten nuorukaisten elatusta ulkomaan +yliopistoissa. Kahdeksan tiedetƤƤn nuorukaista, jotka tƤllƤ lailla hƤnen +kauttansa valmistettiin taitaviksi isƤnmaan palvelijoiksi. HeidƤn +joukostaan ovat <i>Mikael Agricolan</i> nimi ja tyƶt yli muiden kuuluisat ja siunatut.</p> -<p>Hän oli köyhän kalamiehen poika, syntynyt 1510 t. 1512 Särkilahden -kartanon tiluksilla Pernoon pitäjässä Uudellamaalla. Ensimmäisen oppinsa -sai hän Wiipurin koulussa, jonka oppinut rehtori, kuin samallaiseen -virkaan Turkuun muutti, taisi viedä tämän oppilaan kanssaan. Aikaiseen -huomasi piispa Skyttekin nuoren Agricolan avut ja otti hänet -sihteerikseen, lähettipä hänet myöhemmin v. 1535 Wittenbergin mainioon -yliopistoon. Neljän vuoden kuluttua palasi Agricola sieltä maisterina ja -Lutherin sekä Melanchtonin hyvillä todistuskirjeillä varustettuna. Kohta -paikalla annettiin nyt hänelle rehtorin virka Turun koulussa, jota hän -taidollansa piti edelleen hyvässä kunnossa ja maineessa, tällä ajalla, +<p>HƤn oli kƶyhƤn kalamiehen poika, syntynyt 1510 t. 1512 SƤrkilahden +kartanon tiluksilla Pernoon pitƤjƤssƤ Uudellamaalla. EnsimmƤisen oppinsa +sai hƤn Wiipurin koulussa, jonka oppinut rehtori, kuin samallaiseen +virkaan Turkuun muutti, taisi viedƤ tƤmƤn oppilaan kanssaan. Aikaiseen +huomasi piispa Skyttekin nuoren Agricolan avut ja otti hƤnet +sihteerikseen, lƤhettipƤ hƤnet myƶhemmin v. 1535 Wittenbergin mainioon +yliopistoon. NeljƤn vuoden kuluttua palasi Agricola sieltƤ maisterina ja +Lutherin sekƤ Melanchtonin hyvillƤ todistuskirjeillƤ varustettuna. Kohta +paikalla annettiin nyt hƤnelle rehtorin virka Turun koulussa, jota hƤn +taidollansa piti edelleen hyvƤssƤ kunnossa ja maineessa, tƤllƤ ajalla, jolla kaikki muut Ruotsin valtakunnan koulut olivat aivan rappiolle -joutuneet. Varsinaisten virantoimituksiensa ohessa hän myös autteli -Skytteä piispankeräjäin pidossa, saarnaten ja selittäen uutta oppia -kansalle näissä tilaisuuksissa. Skyten viimeisinä aikoina, vuodesta 1548 -alkaen, uskottiin piispanviran toimitus Agricolalle kokonaan; vieläpä -piispan kuoltuakin sai hän jonkun aikaa pitkittää tätä työtä. Kustaa -kuningas, näet, tässäkin tilaisuudessa taas katsoi viisaaksi, antaa -piispan sijan olla muutamat vuodet tyhjänä, siksi että kansa tällä -tavoin tottuisi pois piispoja välttämättömänä pitämästä. Vasta vuonna -1554 lopetti kuningas jälleen kaitsijattoman loma-ajan Suomen kirkossa, -samassa jakaen maamme kahteen hiippakuntaan, myöskin piispanvallan -vähennykseksi. Turun hiipan soi hän nyt Agricolalle; uudessa Wiipurin -hiippakunnassa, joka sisälsi Karjalan, Savon, Uudenmaan itäpuolen ynnä -Hämeen pohjais-seudut, tuli <i>Paavali Juusten</i>, toinen Skyten kasvattia, -ensimmäiseksi piispaksi. Näitä molempia virkaan vihittäessä ei enää -käytetty katoolisia menoja; he ovat siis ensimmäiset evankeliset piispat -meidän maassa.</p> - -<p>Kauan aikaa ennen oli jo Agricola nähnyt, että ainoa varma puhdistetun -opin vahvistuskeino oli Jumalan sanan kääntäminen kansan kielelle. -Raamatun suomennos oli sitä tarpeellisempi kuin kouluin jouduttua -rappiolle suuri osa Suomen papistoakaan ei osannut lukea sitä -alkukielellä, eikä myös käyttää aikaisemmin ilmi annettua ruotsalaista -käännöstä. Tähän tärkeään työhön oli Agricola jo Wittenbergissä -ryhtynyt, mutta se valmistui häneltä vasta v. 1543, eikä ilmaunut -painettuna ennen kuin v. 1548. Sitä ennen oli kuitenkin Agricola jo -toimittanut painosta <i>Aapiskirjan, Katkismuksen</i> sekä <i>Rukouskirjan</i>, -joka viimeinmainittu paitsi itse rukouksia myös sisälsi koko joukon -muita aineita esim. almanakan, värsyjä, suomennettuja kappaleita -raamatusta sekä kirkkoisäin teoksia y.m. Uuden Testamentin suomennoksen -perästä Agricola vielä toimitti <i>Käsikirjan, Messukirjan, Davidin -psaltarin</i> ynnä valittuja kappaleita <i>Prophetoista</i> suomeksi. Useimmat -näistä kirjoista, paitsi ehkä Uutta Testamenttia ja Psaltaria, kustansi -Agricola omilla vähillä varoillaan.</p> - -<p>Kuinka suuri vaiva hänellä mahtoi olla kirjallisista toimistaan, sitä on -meidän nykyisten Suomalaisten tuskin mahdollinen käsittääkään. Muistaa -pitää, näet, että Suomen kieltä ei ollut ennen ikinä vielä käytetty -kirkoissa eikä kirjoituksissa. Eipä ollut myös kieltämme paljon yhtään -suullisestikaan viljelty uskonnollisissa aineissa, koska sekä -jumalanpalvelus että myös opetus kouluissa kävi kaikki latinan kielellä. -Ensimmäisen yrittäjän piti siis sekä säätää Suomen kielelle -oikokirjoitus-säännöt että lisäksi keksiä joukoittain uusia sanoja. -Edellisen suhteen täytyy meidän tunnustaa, että Agricolan kirjat -ovat varsin vaillinaiset; oikokirjoitus niissä horjuu sinne tänne: samat +joutuneet. Varsinaisten virantoimituksiensa ohessa hƤn myƶs autteli +SkytteƤ piispankerƤjƤin pidossa, saarnaten ja selittƤen uutta oppia +kansalle nƤissƤ tilaisuuksissa. Skyten viimeisinƤ aikoina, vuodesta 1548 +alkaen, uskottiin piispanviran toimitus Agricolalle kokonaan; vielƤpƤ +piispan kuoltuakin sai hƤn jonkun aikaa pitkittƤƤ tƤtƤ tyƶtƤ. Kustaa +kuningas, nƤet, tƤssƤkin tilaisuudessa taas katsoi viisaaksi, antaa +piispan sijan olla muutamat vuodet tyhjƤnƤ, siksi ettƤ kansa tƤllƤ +tavoin tottuisi pois piispoja vƤlttƤmƤttƶmƤnƤ pitƤmƤstƤ. Vasta vuonna +1554 lopetti kuningas jƤlleen kaitsijattoman loma-ajan Suomen kirkossa, +samassa jakaen maamme kahteen hiippakuntaan, myƶskin piispanvallan +vƤhennykseksi. Turun hiipan soi hƤn nyt Agricolalle; uudessa Wiipurin +hiippakunnassa, joka sisƤlsi Karjalan, Savon, Uudenmaan itƤpuolen ynnƤ +HƤmeen pohjais-seudut, tuli <i>Paavali Juusten</i>, toinen Skyten kasvattia, +ensimmƤiseksi piispaksi. NƤitƤ molempia virkaan vihittƤessƤ ei enƤƤ +kƤytetty katoolisia menoja; he ovat siis ensimmƤiset evankeliset piispat +meidƤn maassa.</p> + +<p>Kauan aikaa ennen oli jo Agricola nƤhnyt, ettƤ ainoa varma puhdistetun +opin vahvistuskeino oli Jumalan sanan kƤƤntƤminen kansan kielelle. +Raamatun suomennos oli sitƤ tarpeellisempi kuin kouluin jouduttua +rappiolle suuri osa Suomen papistoakaan ei osannut lukea sitƤ +alkukielellƤ, eikƤ myƶs kƤyttƤƤ aikaisemmin ilmi annettua ruotsalaista +kƤƤnnƶstƤ. TƤhƤn tƤrkeƤƤn tyƶhƶn oli Agricola jo WittenbergissƤ +ryhtynyt, mutta se valmistui hƤneltƤ vasta v. 1543, eikƤ ilmaunut +painettuna ennen kuin v. 1548. SitƤ ennen oli kuitenkin Agricola jo +toimittanut painosta <i>Aapiskirjan, Katkismuksen</i> sekƤ <i>Rukouskirjan</i>, +joka viimeinmainittu paitsi itse rukouksia myƶs sisƤlsi koko joukon +muita aineita esim. almanakan, vƤrsyjƤ, suomennettuja kappaleita +raamatusta sekƤ kirkkoisƤin teoksia y.m. Uuden Testamentin suomennoksen +perƤstƤ Agricola vielƤ toimitti <i>KƤsikirjan, Messukirjan, Davidin +psaltarin</i> ynnƤ valittuja kappaleita <i>Prophetoista</i> suomeksi. Useimmat +nƤistƤ kirjoista, paitsi ehkƤ Uutta Testamenttia ja Psaltaria, kustansi +Agricola omilla vƤhillƤ varoillaan.</p> + +<p>Kuinka suuri vaiva hƤnellƤ mahtoi olla kirjallisista toimistaan, sitƤ on +meidƤn nykyisten Suomalaisten tuskin mahdollinen kƤsittƤƤkƤƤn. Muistaa +pitƤƤ, nƤet, ettƤ Suomen kieltƤ ei ollut ennen ikinƤ vielƤ kƤytetty +kirkoissa eikƤ kirjoituksissa. EipƤ ollut myƶs kieltƤmme paljon yhtƤƤn +suullisestikaan viljelty uskonnollisissa aineissa, koska sekƤ +jumalanpalvelus ettƤ myƶs opetus kouluissa kƤvi kaikki latinan kielellƤ. +EnsimmƤisen yrittƤjƤn piti siis sekƤ sƤƤtƤƤ Suomen kielelle +oikokirjoitus-sƤƤnnƶt ettƤ lisƤksi keksiƤ joukoittain uusia sanoja. +Edellisen suhteen tƤytyy meidƤn tunnustaa, ettƤ Agricolan kirjat +ovat varsin vaillinaiset; oikokirjoitus niissƤ horjuu sinne tƤnne: samat sanat kirjoitetaan usein samalla sivulla kahdella, kolmella eri tavalla. -Mutta eipä ollut siihen aikaan ruotsin eikä saksankaan oikokirjoituksen -laita yhtään säännöllisempi. Mitä taas sanain keksimiseen ja ylimalkaan -kääntämiseen tulee, niin ne ovat erinomaisella taidolla tehdyt. -Verratkaamme Agricolan suomennokset ja sata vuotta myöhemmin ilmautunut -kokoraamatun käännös, niin näemme, että muutokset eivät ole kovin +Mutta eipƤ ollut siihen aikaan ruotsin eikƤ saksankaan oikokirjoituksen +laita yhtƤƤn sƤƤnnƶllisempi. MitƤ taas sanain keksimiseen ja ylimalkaan +kƤƤntƤmiseen tulee, niin ne ovat erinomaisella taidolla tehdyt. +Verratkaamme Agricolan suomennokset ja sata vuotta myƶhemmin ilmautunut +kokoraamatun kƤƤnnƶs, niin nƤemme, ettƤ muutokset eivƤt ole kovin suuret.</p> -<p>Nykyisestä kirjakielestämme Agricolan kieli kuitenkin monin kohdin -eriää. Hän oli, näet, niinkuin itse sanoo, paraasta päästä käyttänyt -Warsinais-Suomen murretta, joka on, ja silloin vielä enemmän oli, Wiron -kielen kaltainen sekä sanoiltaan että lyhyiltä, katkastuilta -päätteiltänsä. Syyksi siihen hän ilmoittaa sen, että koska "Soomenmaa" -ikäänkuin on koko Suomen emä, ollen suomalaisen kristityn seurakunnan -ensimmäisenä pesänä ja piispan istuimena, niin piti sen murteen myös -kunniasija saada. Mutta muidenkin maakuntain murteista hän sanoo tarpeen -mukaan ottaneensa puhenparsia ja sanoja. Todella on hänen suomennostensa -kieli nähtävästi sekoitettu Turun ja Wiipurin murteesta.</p> - -<p>Agricolan jälkiä rupesivat pian useammat muutkin kirjoittajat astumaan. -Hänen virkaveljensä Juusten toimitti taas uuden katkismuksen ja -messukirjan. Paitsi sitä on hän latinan kielellä pannut kokoon sangen -tärkeän teoksen, nimittäin ensimmäisen Suomenmaan historian. -Kirkkoveisuuta varten, joka Agricolan aikoina vielä oli pysynyt melkein +<p>NykyisestƤ kirjakielestƤmme Agricolan kieli kuitenkin monin kohdin +eriƤƤ. HƤn oli, nƤet, niinkuin itse sanoo, paraasta pƤƤstƤ kƤyttƤnyt +Warsinais-Suomen murretta, joka on, ja silloin vielƤ enemmƤn oli, Wiron +kielen kaltainen sekƤ sanoiltaan ettƤ lyhyiltƤ, katkastuilta +pƤƤtteiltƤnsƤ. Syyksi siihen hƤn ilmoittaa sen, ettƤ koska "Soomenmaa" +ikƤƤnkuin on koko Suomen emƤ, ollen suomalaisen kristityn seurakunnan +ensimmƤisenƤ pesƤnƤ ja piispan istuimena, niin piti sen murteen myƶs +kunniasija saada. Mutta muidenkin maakuntain murteista hƤn sanoo tarpeen +mukaan ottaneensa puhenparsia ja sanoja. Todella on hƤnen suomennostensa +kieli nƤhtƤvƤsti sekoitettu Turun ja Wiipurin murteesta.</p> + +<p>Agricolan jƤlkiƤ rupesivat pian useammat muutkin kirjoittajat astumaan. +HƤnen virkaveljensƤ Juusten toimitti taas uuden katkismuksen ja +messukirjan. Paitsi sitƤ on hƤn latinan kielellƤ pannut kokoon sangen +tƤrkeƤn teoksen, nimittƤin ensimmƤisen Suomenmaan historian. +Kirkkoveisuuta varten, joka Agricolan aikoina vielƤ oli pysynyt melkein kokonaan latinaisena, sepitti <i>Jaakko Suomalainen</i> (Turun koulun -rehtori, † 1588) ensimmäisen suomalaisen virsikirjan, jonka sitten -Maskun kirkkoherra <i>Hemming</i> († 1620) myöhemmin uusilla virsillä -lisäsi. Enin osa vanhan virsikirjamme virsiä on heidän työtään, aivan -muuttumatoinna, niinkuin heidän käsistään läksi. Merkillistä on -varsinkin, että Hemming virsissään hyvin usein viljeli kansanrunoistamme -otettua alkusointua sekä kertoa koristuksena. Ulottuipa Agricolan -alottama kirjallinen liike myös kauemmaksikin kirkollista alaa. Tästä -ajasta alkain nähdään joskus, vaikka vielä hyvin harvoin, kuninkaallisia -kirjeitä toimitettavan Suomen kielellä; aivan ensimmäinen oli kirjoitettu -Savonlinnan läänin asukkaille v. 1555. Aikaisemmin jo, yksin ajoin kuin -Uuden Testamentin käännös ilmautui, oli Tukholman suomalaisen +rehtori, † 1588) ensimmƤisen suomalaisen virsikirjan, jonka sitten +Maskun kirkkoherra <i>Hemming</i> († 1620) myƶhemmin uusilla virsillƤ +lisƤsi. Enin osa vanhan virsikirjamme virsiƤ on heidƤn tyƶtƤƤn, aivan +muuttumatoinna, niinkuin heidƤn kƤsistƤƤn lƤksi. MerkillistƤ on +varsinkin, ettƤ Hemming virsissƤƤn hyvin usein viljeli kansanrunoistamme +otettua alkusointua sekƤ kertoa koristuksena. Ulottuipa Agricolan +alottama kirjallinen liike myƶs kauemmaksikin kirkollista alaa. TƤstƤ +ajasta alkain nƤhdƤƤn joskus, vaikka vielƤ hyvin harvoin, kuninkaallisia +kirjeitƤ toimitettavan Suomen kielellƤ; aivan ensimmƤinen oli kirjoitettu +Savonlinnan lƤƤnin asukkaille v. 1555. Aikaisemmin jo, yksin ajoin kuin +Uuden Testamentin kƤƤnnƶs ilmautui, oli Tukholman suomalaisen seurakunnan pappi, herra <i>Martti</i>, suomentanut koko Kristofer kuninkaan Maanlain. Uuden, paremman suomennoksen samasta laista toimitti seuraavan vuosisadan alussa <i>Ljungo Tuomaanpoika</i>, Kalajoen kirkkoherra. Edellinen -ei kuitenkaan tullut painoon, ja jälkimmäisestäkin painettiin vaan pari +ei kuitenkaan tullut painoon, ja jƤlkimmƤisestƤkin painettiin vaan pari arkkia. Valtiovarat kuluivat silloin alinomaisiin sotihin, ett'ei -riittänyt tämmöisiin tarpeisiin.</p> - -<p>Samassa kuin Suomen kieli kirkossa pääsi valtaan, yritti se siis -virallisellakin alalla astumaan ruotsin sijan. Luultavaa on, että -tämäkin muutos olisi saatu toimeen, jos vaan Suomen miehissä olisi ollut -enemmän intoa. Mutta vanha tottumus ruotsin kielen valtaan näissä -asioissa teki, ett'ei päästykään yrittämistä edemmäksi. Paremman -valppauden sitä vastaan osoittivat Suomalaiset, koska ruotsin kieli -uhkasi kirkollisellenkin alalle tunkeutua. Agricolan jälkeen oli, näet, -Kustaa kuningas, joka viime aikoinaan katseli Suomalaisia epäluulolla, -asettanut ruotsalaisen miehen, nimeltä <i>Pietari Folling</i>. Tällä, niin -Juusten aikakirjassaan kertoo, oli aikomuksena jälleen hävittää -jumalanpalveluksesta Suomen kieli, jota ei hän osannut, ja panna oma -kielensä sijaan. Mutta Suomen miehet tekivät hänelle lujan vastarinnan, -jopa onnistui heidän muutamien vuosien perästä saada tuo vihattu piispa -virasta luovutetuksi ja Juusten asetetuksi hänen sijaansa.</p> +riittƤnyt tƤmmƶisiin tarpeisiin.</p> + +<p>Samassa kuin Suomen kieli kirkossa pƤƤsi valtaan, yritti se siis +virallisellakin alalla astumaan ruotsin sijan. Luultavaa on, ettƤ +tƤmƤkin muutos olisi saatu toimeen, jos vaan Suomen miehissƤ olisi ollut +enemmƤn intoa. Mutta vanha tottumus ruotsin kielen valtaan nƤissƤ +asioissa teki, ett'ei pƤƤstykƤƤn yrittƤmistƤ edemmƤksi. Paremman +valppauden sitƤ vastaan osoittivat Suomalaiset, koska ruotsin kieli +uhkasi kirkollisellenkin alalle tunkeutua. Agricolan jƤlkeen oli, nƤet, +Kustaa kuningas, joka viime aikoinaan katseli Suomalaisia epƤluulolla, +asettanut ruotsalaisen miehen, nimeltƤ <i>Pietari Folling</i>. TƤllƤ, niin +Juusten aikakirjassaan kertoo, oli aikomuksena jƤlleen hƤvittƤƤ +jumalanpalveluksesta Suomen kieli, jota ei hƤn osannut, ja panna oma +kielensƤ sijaan. Mutta Suomen miehet tekivƤt hƤnelle lujan vastarinnan, +jopa onnistui heidƤn muutamien vuosien perƤstƤ saada tuo vihattu piispa +virasta luovutetuksi ja Juusten asetetuksi hƤnen sijaansa.</p> <p><i>Krohn</i>.</p> @@ -3644,103 +3607,103 @@ virasta luovutetuksi ja Juusten asetetuksi hänen sijaansa.</p> <h3>31. Sananlaskuja.</h3> -<p>Ei sääsken ääni taivaasen kuulu.</p> +<p>Ei sƤƤsken ƤƤni taivaasen kuulu.</p> -<p>Isännän jalka pellon sonnittaa.</p> +<p>IsƤnnƤn jalka pellon sonnittaa.</p> <p>Kattila pataa soimaa, must' on kylki kummallakin.</p> -<p>Mies miestä vastaan, kaksi karhua vastaan.</p> +<p>Mies miestƤ vastaan, kaksi karhua vastaan.</p> -<p>Parempi pyy kädessä, kuin kaksi oksalla.</p> +<p>Parempi pyy kƤdessƤ, kuin kaksi oksalla.</p> -<p>Rohkea rokan syöpi, kainu ei saa kaaliakaan.</p> +<p>Rohkea rokan syƶpi, kainu ei saa kaaliakaan.</p> -<p>Sanasta miestä, sarvesta härkää.</p> +<p>Sanasta miestƤ, sarvesta hƤrkƤƤ.</p> -<p>Viisi virkaa, kuusi nälkää.</p> +<p>Viisi virkaa, kuusi nƤlkƤƤ.</p> -<p>Yksi synti varkahalla, yhdeksän luulijalla.</p> +<p>Yksi synti varkahalla, yhdeksƤn luulijalla.</p> -<p>Öillä päivät jatketahan, virsillä vähät oluet.</p> +<p>ĆillƤ pƤivƤt jatketahan, virsillƤ vƤhƤt oluet.</p> <hr class="chap" /> -<h3>32. Ijankaikkisnuden ihanasta päivästä ja tämän elämän kaameasta yöstä.<br /> -(Tuomas Kempiläisen kirjasta <i>Kristuksen seuraamisesta</i>.)</h3> +<h3>32. Ijankaikkisnuden ihanasta pƤivƤstƤ ja tƤmƤn elƤmƤn kaameasta yƶstƤ.<br /> +(Tuomas KempilƤisen kirjasta <i>Kristuksen seuraamisesta</i>.)</h3> -<p>1. Oi sinä autuin asuinsija ylimmäisessä kaupungissa! Oi sinä -ijankaikkisuuden kirkkain päivä, jota yö ei pimitä, vaan yläisin totuus -lakkaamatta kirkastaa! Sinä ijäisen ilon ja turvaisuuden päivä, joka et -muutteista mitään tiedä! Oi, jospa se päivä jo loistaisi ja kaikki -ajallinen olisi jo loppunsa nähnynnä! Se loistaa jo ijäisen kirkkauden +<p>1. Oi sinƤ autuin asuinsija ylimmƤisessƤ kaupungissa! Oi sinƤ +ijankaikkisuuden kirkkain pƤivƤ, jota yƶ ei pimitƤ, vaan ylƤisin totuus +lakkaamatta kirkastaa! SinƤ ijƤisen ilon ja turvaisuuden pƤivƤ, joka et +muutteista mitƤƤn tiedƤ! Oi, jospa se pƤivƤ jo loistaisi ja kaikki +ajallinen olisi jo loppunsa nƤhnynnƤ! Se loistaa jo ijƤisen kirkkauden helolla tosin kaikille Pyhille; mutta meille, maailman matkamiehille, se -vaan etäältä siintää. Taivaan asukkaat tietävät, kuinka ihana se päivä +vaan etƤƤltƤ siintƤƤ. Taivaan asukkaat tietƤvƤt, kuinka ihana se pƤivƤ on: mutta Eevan lapset, maankulkeuteen kirottuina, ilmoittavat -huokauksillansa, kuinka katkeraa ja tukalaa tämä elämä on.</p> +huokauksillansa, kuinka katkeraa ja tukalaa tƤmƤ elƤmƤ on.</p> -<p>2. Lyhyet ja pahat ovat tämän elämän päivät, täynnä tuskaa ja kipua. -Täällä on ihminen monen synnin saastassa, monen himon ansassa, monen +<p>2. Lyhyet ja pahat ovat tƤmƤn elƤmƤn pƤivƤt, tƤynnƤ tuskaa ja kipua. +TƤƤllƤ on ihminen monen synnin saastassa, monen himon ansassa, monen pelvon paulassa, moninaisen surun ajeluna, paljon uuteliaisuuden -vietävänä, paljon turhuuden siteissä, monen erehdyksen saarroksissa: -paljosta työstä uuvuksissa, kiusauksista vaivuksissa, hekumasta -hermotoinna, ja puutosten käsissä rasittuneena.</p> +vietƤvƤnƤ, paljon turhuuden siteissƤ, monen erehdyksen saarroksissa: +paljosta tyƶstƤ uuvuksissa, kiusauksista vaivuksissa, hekumasta +hermotoinna, ja puutosten kƤsissƤ rasittuneena.</p> -<p>3. Ah milloinka kaikki tämä paha loppunsa saa? Milloinka synnin kurjasta -orjuudesta irtaalleni pääsen? Milloin ainoastaan Sinua saan ajatella? -Milloin saan Sinusta täydellisesti ihannella? Milloin kaikki esteet +<p>3. Ah milloinka kaikki tƤmƤ paha loppunsa saa? Milloinka synnin kurjasta +orjuudesta irtaalleni pƤƤsen? Milloin ainoastaan Sinua saan ajatella? +Milloin saan Sinusta tƤydellisesti ihannella? Milloin kaikki esteet maahan kaatuvat? Milloin minulle oikea vapaus, vapaus kaikesta ruumiin ja sielun rasituksesta, lahjoitetaan? Milloin tulee kerrankin -järkähtymätöin ja vakinainen rauha, sisällinen ja ulkonainen, joka -haaralta turvattu rauha? Hyvä Jesus! Milloin saan Sinua nähdä? Milloin +jƤrkƤhtymƤtƶin ja vakinainen rauha, sisƤllinen ja ulkonainen, joka +haaralta turvattu rauha? HyvƤ Jesus! Milloin saan Sinua nƤhdƤ? Milloin viimeinkin valtakuntasi kauneutta katsella? Milloin minulle tulet kaikeksi kaikessa? Milloin, milloin saan kanssasi olla valtakunnassa, -jonkas ijankaikkisesta ystävillesi valmistit?</p> +jonkas ijankaikkisesta ystƤvillesi valmistit?</p> -<p>4. Vaivaiseksi ja kulkijameksi olen jätettynä vihoillisen maahan, -jokapäiväisen sodan ja kovan onnen käsiin. Huojenna tätä kulkeutta, -lievennä tätä tuskaa; sillä Sinä olet haluni ainoa vaiteltava. Kaikki +<p>4. Vaivaiseksi ja kulkijameksi olen jƤtettynƤ vihoillisen maahan, +jokapƤivƤisen sodan ja kovan onnen kƤsiin. Huojenna tƤtƤ kulkeutta, +lievennƤ tƤtƤ tuskaa; sillƤ SinƤ olet haluni ainoa vaiteltava. Kaikki maailman lohdutus on minulle rasitukseksi. Sinua, Sinua hartaimmin -ikävöitsen, mutta en voi Sinua saavuttaa. Taivaallisiin soisin +ikƤvƶitsen, mutta en voi Sinua saavuttaa. Taivaallisiin soisin mieluisesti ulottuvani, mutta maalliset asiat ja lihalliset himot minun -polkevat maahan. Mieleni soisi nousevansa ylemmäksi kaikkea; mutta liha -pakoittaa, vasten tahtoani, haluni orjaksi. Näin minä kurja taistelen -alinomaa itseni kanssa ja olen rasitukseksi itselleni: sillä henki -pyrkii ylöspäin, ja liha ainian alaspäin.</p> - -<p>5. Oi, mikä sydämen kipu, kuin taivaallisia miettiessäni, parvi -lihallisia ajatuksia yht'äkkiä leuhahtaa! Jumala! elä erkane kauas -minusta, eläkä hyljää palvelijaasi. Lähetä leimauksesi, lasketa nuolesi, -säikytä ja karkoita vihoillisen kuljeet kaikki. Kokoa huomioni luoksesi; +polkevat maahan. Mieleni soisi nousevansa ylemmƤksi kaikkea; mutta liha +pakoittaa, vasten tahtoani, haluni orjaksi. NƤin minƤ kurja taistelen +alinomaa itseni kanssa ja olen rasitukseksi itselleni: sillƤ henki +pyrkii ylƶspƤin, ja liha ainian alaspƤin.</p> + +<p>5. Oi, mikƤ sydƤmen kipu, kuin taivaallisia miettiessƤni, parvi +lihallisia ajatuksia yht'ƤkkiƤ leuhahtaa! Jumala! elƤ erkane kauas +minusta, elƤkƤ hyljƤƤ palvelijaasi. LƤhetƤ leimauksesi, lasketa nuolesi, +sƤikytƤ ja karkoita vihoillisen kuljeet kaikki. Kokoa huomioni luoksesi; anna unehuttaani maalliset kaikki; anna minun heti himoin ihanat kuvat -sydämestäni kaikki karkoittaa ja niitä kammoa! Rientäös minulle avuksi. -Sinä ijankaikkinen totuus, ett'ei mikään turhuus saako minua horjumaan! -Tullos, Sinä taivaallinen sulo, niin kaikki saastaisuus kasvoisi edestä +sydƤmestƤni kaikki karkoittaa ja niitƤ kammoa! RientƤƶs minulle avuksi. +SinƤ ijankaikkinen totuus, ett'ei mikƤƤn turhuus saako minua horjumaan! +Tullos, SinƤ taivaallinen sulo, niin kaikki saastaisuus kasvoisi edestƤ pakenee!</p> <p>6. Anna, anna minulle anteeksi armollisesti, niin usein, kuin -rukoillessani suvatsen minkään muun kuin Sinun mieleeni nousta! Sillä -minä tunnustan, ajatusteni useasti olevan ajelulla. En useinkaan ole -siinä saapuvilla, missä ruumiini on, vaan siellä, mihin mieleni minun -vie. Mikä luontoani suosittelee, taikka totutulle tavalleni kelpaa, se +rukoillessani suvatsen minkƤƤn muun kuin Sinun mieleeni nousta! SillƤ +minƤ tunnustan, ajatusteni useasti olevan ajelulla. En useinkaan ole +siinƤ saapuvilla, missƤ ruumiini on, vaan siellƤ, mihin mieleni minun +vie. MikƤ luontoani suosittelee, taikka totutulle tavalleni kelpaa, se on nopsa mieleeni joukahtamaan.</p> -<p>7. Oi, kuinka sentähden on tosi, mitä Sinä, ijäinen totuus, sanonut -olet; <i>Kussa teidän tavaranne on, siellä on myös teidän sydämenne</i>. Jos +<p>7. Oi, kuinka sentƤhden on tosi, mitƤ SinƤ, ijƤinen totuus, sanonut +olet; <i>Kussa teidƤn tavaranne on, siellƤ on myƶs teidƤn sydƤmenne</i>. Jos taivasta rakastan, niin ajattelen mieluisesti taivaallisia. Jos maailmaa -rakastan, niin olen mielissäni sen onnesta, ja pahoilla mielin sen +rakastan, niin olen mielissƤni sen onnesta, ja pahoilla mielin sen onnettomuudesta. Jos lihallisuutta rakastan, niin mieleni on alinomaa -lihallisissa asioissa. Jos hengellisyyttä rakastan, niin ajattelen -ilolla hengellisiä asioita. Mitä ikään rakastan, siitä mielelläni puhun -siitä mielelläni kuulen puhuttavan, ja sen kuva seuraa minua yleensä. -Mutta autuas on se ihminen, joka Sinun tähtesi luodut kaikki hyljää, -luonnolle väkinäistä tekee, ja lihan himot ristiinnaulitsee -hengellisellä kiivaudella. Sinun eteesi kantaaksensa virheettömän +lihallisissa asioissa. Jos hengellisyyttƤ rakastan, niin ajattelen +ilolla hengellisiƤ asioita. MitƤ ikƤƤn rakastan, siitƤ mielellƤni puhun +siitƤ mielellƤni kuulen puhuttavan, ja sen kuva seuraa minua yleensƤ. +Mutta autuas on se ihminen, joka Sinun tƤhtesi luodut kaikki hyljƤƤ, +luonnolle vƤkinƤistƤ tekee, ja lihan himot ristiinnaulitsee +hengellisellƤ kiivaudella. Sinun eteesi kantaaksensa virheettƶmƤn rukousuhrin leudolla omalla-tunnolla ja kaikesta maallisesta, -sisällisesti niin hyvin kuin ulkonaisestikin, kirvonnunna, ollaksensa +sisƤllisesti niin hyvin kuin ulkonaisestikin, kirvonnunna, ollaksensa otollisen enkelien seurakumppaniksi.</p> <p><i>Kemell</i>.</p> @@ -3752,265 +3715,265 @@ otollisen enkelien seurakumppaniksi.</p> <h3>33. Elefantti.</h3> -<p>Ensimmäisen Makkabealaisten kirjan 6 luvussa kerrotaan, kuinka kuningas -<i>Antiokus Eupator</i> "kokosi sata tuhatta miestä jalkaväkeä ja -kaksikymmentä tuhatta ratsasmiestä, ja kaksineljättäkymmentä elefanttia, -jotka sotaan harjoitetut olivat", lähteäksensä niillä Juudaan sotimaan; -ja värsyissä 34-37 luetaan, että hän antoi "priiskoittaa elefantit -punaisella viinalla ja morin marjan nesteellä, kehoittaaksensa heitä -käymään edes ja vihastumaan. Ja jakoi elefantit joukkoin keskelle, että -kunkin elefantin tykö oli asetettu tuhannen jalkamiestä rautalakeilla ja -harniskoilla, ja viisi sataa hevoismiestä. Nämät ottivat vaarin -elefantista, niin ett'eivät he välttäneet pois sen tyköä, ja -kuhunka elefantti käännettiin, sinne myös heidän piti itsensä -kääntämän. Ja kukin elefantti kantoi seljässänsä puutornia, jossa -kaksineljättäkymmentä sotamiestä oli, ja se mies, joka eläintä +<p>EnsimmƤisen Makkabealaisten kirjan 6 luvussa kerrotaan, kuinka kuningas +<i>Antiokus Eupator</i> "kokosi sata tuhatta miestƤ jalkavƤkeƤ ja +kaksikymmentƤ tuhatta ratsasmiestƤ, ja kaksineljƤttƤkymmentƤ elefanttia, +jotka sotaan harjoitetut olivat", lƤhteƤksensƤ niillƤ Juudaan sotimaan; +ja vƤrsyissƤ 34-37 luetaan, ettƤ hƤn antoi "priiskoittaa elefantit +punaisella viinalla ja morin marjan nesteellƤ, kehoittaaksensa heitƤ +kƤymƤƤn edes ja vihastumaan. Ja jakoi elefantit joukkoin keskelle, ettƤ +kunkin elefantin tykƶ oli asetettu tuhannen jalkamiestƤ rautalakeilla ja +harniskoilla, ja viisi sataa hevoismiestƤ. NƤmƤt ottivat vaarin +elefantista, niin ett'eivƤt he vƤlttƤneet pois sen tykƶƤ, ja +kuhunka elefantti kƤƤnnettiin, sinne myƶs heidƤn piti itsensƤ +kƤƤntƤmƤn. Ja kukin elefantti kantoi seljƤssƤnsƤ puutornia, jossa +kaksineljƤttƤkymmentƤ sotamiestƤ oli, ja se mies, joka elƤintƤ ajoi ja hallitsi."</p> -<p>Moni lukija varmaan ihmettelee, kuinka yksi ainoa elävä taitaa -puutornia kantaa ja sen sisässä 32 sotamiestä paitsi ajajata, ja moni -sitä myös taitaisi tuskin todeksikaan uskoa, jos olisi jossain muussa -kirjassa kuin pyhässä raamatussa luettavana. Siitä syystä tulemme nyt -seuraavassa luvussa vähän täydellisempiä tietoja elefantista +<p>Moni lukija varmaan ihmettelee, kuinka yksi ainoa elƤvƤ taitaa +puutornia kantaa ja sen sisƤssƤ 32 sotamiestƤ paitsi ajajata, ja moni +sitƤ myƶs taitaisi tuskin todeksikaan uskoa, jos olisi jossain muussa +kirjassa kuin pyhƤssƤ raamatussa luettavana. SiitƤ syystƤ tulemme nyt +seuraavassa luvussa vƤhƤn tƤydellisempiƤ tietoja elefantista antamaan.</p> -<p>Itä-Indian maalla, johon tulee neljättä sataa peninkulmaa Kanaan -maasta idän ja etelän välillä, löytyy vielä nyt, niinkuin siellä -vanhankin testamentin aikoina löytyi, paljo elefantteja, ja niillä on -vielä tänäpäivänä sama ihmeteltävä luontonsa, voimansa ja ruumiinsa -rakennus, kuin niillä Makkabealaistenkin aikana oli. Tämä luomus on -Jumalalta varustettu hirveän isolla ruumiilla, ja tiettävästi on se -suurin kaikista maaelävistä, niinkuin se myös mielensä puolesta on +<p>ItƤ-Indian maalla, johon tulee neljƤttƤ sataa peninkulmaa Kanaan +maasta idƤn ja etelƤn vƤlillƤ, lƶytyy vielƤ nyt, niinkuin siellƤ +vanhankin testamentin aikoina lƶytyi, paljo elefantteja, ja niillƤ on +vielƤ tƤnƤpƤivƤnƤ sama ihmeteltƤvƤ luontonsa, voimansa ja ruumiinsa +rakennus, kuin niillƤ Makkabealaistenkin aikana oli. TƤmƤ luomus on +Jumalalta varustettu hirveƤn isolla ruumiilla, ja tiettƤvƤsti on se +suurin kaikista maaelƤvistƤ, niinkuin se myƶs mielensƤ puolesta on kaikista luontokappaleista viisain.</p> -<p>Kaikki, mitä elefantista tulemme kertomaan, on sangen ihmeellistä. -Paitsi Itä-Indian maassa tavataan elefantteja Afrikassakin, mutta +<p>Kaikki, mitƤ elefantista tulemme kertomaan, on sangen ihmeellistƤ. +Paitsi ItƤ-Indian maassa tavataan elefantteja Afrikassakin, mutta Afrikan elefantit ovat toista lajia kuin Indian. Kuin jo sanoimme on -elefantilla hirveän iso ruumis, sen jalat ovat pitkän miehen korkuiset -ja tukevan miehen paksuiset. Tavallinen mies taitaa hattu päässä suorana -sen mahan alatse astua, ja sen koko korkeus maasta selkärankaan on -puolenkolmatta syltä.</p> +elefantilla hirveƤn iso ruumis, sen jalat ovat pitkƤn miehen korkuiset +ja tukevan miehen paksuiset. Tavallinen mies taitaa hattu pƤƤssƤ suorana +sen mahan alatse astua, ja sen koko korkeus maasta selkƤrankaan on +puolenkolmatta syltƤ.</p> <p>Ne elefantit jotka Persian kuningas <i>Nadir Schah</i> vuonna 1745 keisarinna -Elisabetille lahjaksi Pietariin lähetti, olivat vieläkin suuremmat ja -vähää vailla kolmen sylen korkuiset. Semmoinen eläin painaa seitsemän ja -kahdeksankin tuhatta naulaa taikka neljä sataa leiviskää, ja saisi -sentähden hyvästikin panna viisikolmatta härkää toiselle puolelle vaakaa +Elisabetille lahjaksi Pietariin lƤhetti, olivat vielƤkin suuremmat ja +vƤhƤƤ vailla kolmen sylen korkuiset. Semmoinen elƤin painaa seitsemƤn ja +kahdeksankin tuhatta naulaa taikka neljƤ sataa leiviskƤƤ, ja saisi +sentƤhden hyvƤstikin panna viisikolmatta hƤrkƤƤ toiselle puolelle vaakaa vastapainoksi.</p> -<p>Sen jalat ovat kuin paksut lihatukit taikka pölkyt, eivätkä pienempinä -ollen taitaisi kannattaakaan semmoista ruumiin painoa, eikä liikuttaa -sitä. Jalkaterää eli sorkkaa ei näy ollenkaan, sillä sääriliha rippuu -kuin pussina ja peittää sen kokonansa, mutta sen alla on kussakin -jalassa viisi kynnellä varustettua varvasta, ja jalkapohjat ovat kuin +<p>Sen jalat ovat kuin paksut lihatukit taikka pƶlkyt, eivƤtkƤ pienempinƤ +ollen taitaisi kannattaakaan semmoista ruumiin painoa, eikƤ liikuttaa +sitƤ. JalkaterƤƤ eli sorkkaa ei nƤy ollenkaan, sillƤ sƤƤriliha rippuu +kuin pussina ja peittƤƤ sen kokonansa, mutta sen alla on kussakin +jalassa viisi kynnellƤ varustettua varvasta, ja jalkapohjat ovat kuin raudoitetut lujimmalla sarvenlaatuisella luulla.</p> -<p>Pää sen suhteen on pieni alasrippuvilla suurilla korvilla, kuin teuraan -vuodat. Niitä se liikuttaa vihaiseksi tultuansa ja laksuttaa niitä +<p>PƤƤ sen suhteen on pieni alasrippuvilla suurilla korvilla, kuin teuraan +vuodat. NiitƤ se liikuttaa vihaiseksi tultuansa ja laksuttaa niitƤ kovasti, niinkuin puistettaisiin suurta palttinata taikka lakanaa.</p> -<p>Silmät ovat pienet, mutta sangen vilkkaat, ja niistäkin on selvästi -nähtävä, että hän on hyvin älykäs eläin, joka ottaa vaarin kaikista +<p>SilmƤt ovat pienet, mutta sangen vilkkaat, ja niistƤkin on selvƤsti +nƤhtƤvƤ, ettƤ hƤn on hyvin ƤlykƤs elƤin, joka ottaa vaarin kaikista asioista, ja melkein kuin ihminen miettii ja ajattelee, vaikk'ei saata ajatuksiansa sanoilla ilmoittaa.</p> -<p>Ihmeellisin kaikista on kuitenkin elefantin kärsä. Se on kuin hänen -ylihuulensa taikka nenänsä, joka lähtee kuin puolentoista sylen pituinen -torvi kahden kauhean torahampaan keskeltä. Tyveltä on se yhdeksän tahi -kymmenen tuumaisen tukin paksuinen, mutta hoikkenee latvaan päin, ett'ei -päästä ole enää kuin kolmen tuuman paksuinen, keskeä poikki mitaten.</p> - -<p>Kärsä on elefantin kallein ja hyödyllisin jäsen, onsi (eli tyhjä) -sisältä. Sillä toimittelee ja tekee se monellaisia töitä, kuin ihminen -käsillänsä. Huulet kärsän päässä ovat sormien asemessa ja niillä on -samallainen tarkka tunto kuin ihmisellä sormen päissä, joka helposti on -ymmärrettävä siitä, mitä elefantti kärsällänsä toimittelee.</p> - -<p>Kärsän pää eli suu on onteva eli kovera kuin kauhan pesä taikka pienempi -kuppi, niin että siihen mahtuisi tavallinen lankakerä sisään. Sen reuna -on ympärinsä pallistettu kuin siankin kärsän reuna, ainoastansa sillä -eroituksella, että se on paksumpi ja lujempi, ja juuri tätä pallistusta -sanotaan kärsän huuliksi, joita elefantti käyttää, kuin ihminen -sormiansa. Niillä se poimii kukkia ja sitoo ne kimppuun; ottaa -pienimmänkin rahan maasta ylös; solmitsee ja solmusta irti päästää -nuoran; tempaa korkin puteliin suulta; auki ja kiinni vääntää lukon -avaimellansa; kiinnittää ja aukaisee soljen, ja samalla tavalla tekee +<p>Ihmeellisin kaikista on kuitenkin elefantin kƤrsƤ. Se on kuin hƤnen +ylihuulensa taikka nenƤnsƤ, joka lƤhtee kuin puolentoista sylen pituinen +torvi kahden kauhean torahampaan keskeltƤ. TyveltƤ on se yhdeksƤn tahi +kymmenen tuumaisen tukin paksuinen, mutta hoikkenee latvaan pƤin, ett'ei +pƤƤstƤ ole enƤƤ kuin kolmen tuuman paksuinen, keskeƤ poikki mitaten.</p> + +<p>KƤrsƤ on elefantin kallein ja hyƶdyllisin jƤsen, onsi (eli tyhjƤ) +sisƤltƤ. SillƤ toimittelee ja tekee se monellaisia tƶitƤ, kuin ihminen +kƤsillƤnsƤ. Huulet kƤrsƤn pƤƤssƤ ovat sormien asemessa ja niillƤ on +samallainen tarkka tunto kuin ihmisellƤ sormen pƤissƤ, joka helposti on +ymmƤrrettƤvƤ siitƤ, mitƤ elefantti kƤrsƤllƤnsƤ toimittelee.</p> + +<p>KƤrsƤn pƤƤ eli suu on onteva eli kovera kuin kauhan pesƤ taikka pienempi +kuppi, niin ettƤ siihen mahtuisi tavallinen lankakerƤ sisƤƤn. Sen reuna +on ympƤrinsƤ pallistettu kuin siankin kƤrsƤn reuna, ainoastansa sillƤ +eroituksella, ettƤ se on paksumpi ja lujempi, ja juuri tƤtƤ pallistusta +sanotaan kƤrsƤn huuliksi, joita elefantti kƤyttƤƤ, kuin ihminen +sormiansa. NiillƤ se poimii kukkia ja sitoo ne kimppuun; ottaa +pienimmƤnkin rahan maasta ylƶs; solmitsee ja solmusta irti pƤƤstƤƤ +nuoran; tempaa korkin puteliin suulta; auki ja kiinni vƤƤntƤƤ lukon +avaimellansa; kiinnittƤƤ ja aukaisee soljen, ja samalla tavalla tekee monta muutakin askaretta.</p> <p>Toisinaan kuin tahtoo ilman loukkaamatta kostaa ihmiselle, joka on -häntä jollain tavalla narrannut, tempaisee elefantti kärsänsä vettä -täyteen ja purskaisee sen kahden ja kolmenkin kymmenen askelen päähän, -kuin parhaasta paloruiskusta, ihmisen päälle, välistä niinkin kovasti, -että kaataa kasteltavansa kumoon.</p> - -<p>Semmoinen taju ja ymmärrys on elefantilla, semmoinen voima ja tarkka -tunto hänen kärsässänsä, ja kuitenkin on hän ruumiinsa muodon puolesta -ei mikään kaunis elävä. Kaula on niin lyhyt, ett'ei sitä paljon -eroitakaan, vaan on kuin olisi pää suorastaan ruumiisen liitetty; suu on -kurkun alla kärsän tyvessä paksuimmalla kohdalla. Kummaltakin puolelta -suuta tulevat torahampaat näkyviin, joita on kaksi ja kumpikin kolmen -tahi neljän kyynärän pituinen ja viiden leiviskän painoinen, taikka kuin -hyväkin veistämätöin reen jalaspuu, paitsi että on päästä terävä. Se on -valkea kuin lumi, ja kalliissa hinnassa, koska siitä sorvataan -(varvataan) monenlaisia kalliita kapineita. Näillä hampaillansa -elefantti vihastuneena huokeasti syöksee kenen tahansa läpi.</p> - -<p>Elefantin nahka on kyllä paksu ja tukeva, mutta kuitenkin niin hellä, -että kärpäset, paarmat ja sääsket saattavat hänelle isonkin tuskan, ja -että hän on myös arka lyömiselle. Linnuilta rauhan saadaksensa taittaa -hän oksan puusta ja torjuu sillä niitä pois päältänsä. Karvoja hänellä -ei ole seljässä paitsi siellä täällä yksinäisiä harjaksia. Silmäripset -ovat puolen kyynärän pituiset ja tukevan sukkapuikon (sukkavartaan) -paksuiset. Häntä ei ole kuin korvain pituinen, ja sen päässä on iso +hƤntƤ jollain tavalla narrannut, tempaisee elefantti kƤrsƤnsƤ vettƤ +tƤyteen ja purskaisee sen kahden ja kolmenkin kymmenen askelen pƤƤhƤn, +kuin parhaasta paloruiskusta, ihmisen pƤƤlle, vƤlistƤ niinkin kovasti, +ettƤ kaataa kasteltavansa kumoon.</p> + +<p>Semmoinen taju ja ymmƤrrys on elefantilla, semmoinen voima ja tarkka +tunto hƤnen kƤrsƤssƤnsƤ, ja kuitenkin on hƤn ruumiinsa muodon puolesta +ei mikƤƤn kaunis elƤvƤ. Kaula on niin lyhyt, ett'ei sitƤ paljon +eroitakaan, vaan on kuin olisi pƤƤ suorastaan ruumiisen liitetty; suu on +kurkun alla kƤrsƤn tyvessƤ paksuimmalla kohdalla. Kummaltakin puolelta +suuta tulevat torahampaat nƤkyviin, joita on kaksi ja kumpikin kolmen +tahi neljƤn kyynƤrƤn pituinen ja viiden leiviskƤn painoinen, taikka kuin +hyvƤkin veistƤmƤtƶin reen jalaspuu, paitsi ettƤ on pƤƤstƤ terƤvƤ. Se on +valkea kuin lumi, ja kalliissa hinnassa, koska siitƤ sorvataan +(varvataan) monenlaisia kalliita kapineita. NƤillƤ hampaillansa +elefantti vihastuneena huokeasti syƶksee kenen tahansa lƤpi.</p> + +<p>Elefantin nahka on kyllƤ paksu ja tukeva, mutta kuitenkin niin hellƤ, +ettƤ kƤrpƤset, paarmat ja sƤƤsket saattavat hƤnelle isonkin tuskan, ja +ettƤ hƤn on myƶs arka lyƶmiselle. Linnuilta rauhan saadaksensa taittaa +hƤn oksan puusta ja torjuu sillƤ niitƤ pois pƤƤltƤnsƤ. Karvoja hƤnellƤ +ei ole seljƤssƤ paitsi siellƤ tƤƤllƤ yksinƤisiƤ harjaksia. SilmƤripset +ovat puolen kyynƤrƤn pituiset ja tukevan sukkapuikon (sukkavartaan) +paksuiset. HƤntƤ ei ole kuin korvain pituinen, ja sen pƤƤssƤ on iso harjastupsu.</p> -<p>Semmoinen otus ei kyllä juuri vähällä ruualla eläkään, niinkuin sen +<p>Semmoinen otus ei kyllƤ juuri vƤhƤllƤ ruualla elƤkƤƤn, niinkuin sen sanomattakin lukija arvannee. Jos Jumala olisi antanut elefantille saman luonnon kuin sudelle, karhulle, leijonalle, leopartille, pantterille, tiikerille ja monelle muulle raatelevaiselle pedolle, niin kukapa sen -sitten voisikaan täyttää ja hallita, ett'ei tappaisi ja söisi koko maan -piirin elävät ja lopulta ihmisenkin suuhunsa. Mutta siinäkin on Luojan -hyvyys ja viisaus havaittava, että hän on säätänyt elefantin elättämään -itsensä kasviaineilla. Hän syöpi ruohoja, heiniä, lehtiä, vesoja, -varpuja ja mitä muuta senlaista löytää. Kaikki syömisensä saattaa hän -kärsällään suuhunsa. Oksia ja lehtiä puista syödessänsä pieksää ja -puistaa hän ne sitä ennen kovasti, puhdistaaksensa niitä muuraisista ja -muista itikoista, jotka muuten taitaisivat yhdessä suuhun mennä. -Hämähäkin verkoista puhdistaa hän ne myös visusti kärsällänsä, ennenkuin -suuhunsa ottaa. Elefantti arvattavasti saattaisi kylläkin paljon syödä. -Kotieläimenä pidettäessä keitetään sille tavallisesti 5 leiviskää -riisipuuroa, joka sitten tehdään kakuiksi ja annetaan sille syödä. Ne -kaksi, jotka, niinkuin edellä nimitimme, Persian kuningas lahjoitti -Wenäjän keisarinna Elisabetille, saivat päivän muonaksi 2 leiviskää -riisipuuroa, 2 leiviskää leipää, saman määrän parasta heinää ja yhden +sitten voisikaan tƤyttƤƤ ja hallita, ett'ei tappaisi ja sƶisi koko maan +piirin elƤvƤt ja lopulta ihmisenkin suuhunsa. Mutta siinƤkin on Luojan +hyvyys ja viisaus havaittava, ettƤ hƤn on sƤƤtƤnyt elefantin elƤttƤmƤƤn +itsensƤ kasviaineilla. HƤn syƶpi ruohoja, heiniƤ, lehtiƤ, vesoja, +varpuja ja mitƤ muuta senlaista lƶytƤƤ. Kaikki syƶmisensƤ saattaa hƤn +kƤrsƤllƤƤn suuhunsa. Oksia ja lehtiƤ puista syƶdessƤnsƤ pieksƤƤ ja +puistaa hƤn ne sitƤ ennen kovasti, puhdistaaksensa niitƤ muuraisista ja +muista itikoista, jotka muuten taitaisivat yhdessƤ suuhun mennƤ. +HƤmƤhƤkin verkoista puhdistaa hƤn ne myƶs visusti kƤrsƤllƤnsƤ, ennenkuin +suuhunsa ottaa. Elefantti arvattavasti saattaisi kyllƤkin paljon syƶdƤ. +KotielƤimenƤ pidettƤessƤ keitetƤƤn sille tavallisesti 5 leiviskƤƤ +riisipuuroa, joka sitten tehdƤƤn kakuiksi ja annetaan sille syƶdƤ. Ne +kaksi, jotka, niinkuin edellƤ nimitimme, Persian kuningas lahjoitti +WenƤjƤn keisarinna Elisabetille, saivat pƤivƤn muonaksi 2 leiviskƤƤ +riisipuuroa, 2 leiviskƤƤ leipƤƤ, saman mƤƤrƤn parasta heinƤƤ ja yhden vedron (taikka 4 kannua ja 6 korttelia) viinaa.</p> -<p>Muut elävät karttavat viinaa ja muita väkeviä juomia kuin myrkkyä, mutta -elefantille maustavat ne varsin hyvästi. Kuin häntä tahdotaan kehoittaa -jotain ylenmäärinsä tekemään, taikka kiivaammasti yrittämään kuin -tapansa on, niin näytetään hänelle viinaputelli ja luvataan antaa, kuin -on työstänsä pääsnyt. Parempata kehoitusta ei tarvitse; siitä hän alkaa -heti kaikki voimansa liikkeelle panemaan ja työtä loppuun jouduttamaan.</p> +<p>Muut elƤvƤt karttavat viinaa ja muita vƤkeviƤ juomia kuin myrkkyƤ, mutta +elefantille maustavat ne varsin hyvƤsti. Kuin hƤntƤ tahdotaan kehoittaa +jotain ylenmƤƤrinsƤ tekemƤƤn, taikka kiivaammasti yrittƤmƤƤn kuin +tapansa on, niin nƤytetƤƤn hƤnelle viinaputelli ja luvataan antaa, kuin +on tyƶstƤnsƤ pƤƤsnyt. Parempata kehoitusta ei tarvitse; siitƤ hƤn alkaa +heti kaikki voimansa liikkeelle panemaan ja tyƶtƤ loppuun jouduttamaan.</p> -<p>Tämä elefantin viinaan meneväisyys juuri selittää sen, mitä edempänä -luimme, että kuningas Antioki <i>antoi priiskoittaa elefantit punaisella -viinalla ja morin marjan nesteellä, kehoittaaksensa heitä käymään edes +<p>TƤmƤ elefantin viinaan menevƤisyys juuri selittƤƤ sen, mitƤ edempƤnƤ +luimme, ettƤ kuningas Antioki <i>antoi priiskoittaa elefantit punaisella +viinalla ja morin marjan nesteellƤ, kehoittaaksensa heitƤ kƤymƤƤn edes ja vihastumaan</i>, s.o. elefantit olivat asetettuna sotarintaan, ja -heille muistutettiin, että heidän piti viinaa palkaksensa saaman, jos -urhoollisesti täyttivät velvollisuutensa tappelussa.</p> +heille muistutettiin, ettƤ heidƤn piti viinaa palkaksensa saaman, jos +urhoollisesti tƤyttivƤt velvollisuutensa tappelussa.</p> -<p>Mutta jos elefantti jälkeenpäin havaitsee itsensä petetyksi ja hänelle -ei anneta, mitä luvattiin, niin julmistuu hän hirmuisesti, ja on valmis -paikalla surmaaman pettäjänsä, jos tämä ei pääse pakoon, ja vielä -vuoden, kahden ja kolmenkin päästä ottaa hän hengen häneltä, missä vaan +<p>Mutta jos elefantti jƤlkeenpƤin havaitsee itsensƤ petetyksi ja hƤnelle +ei anneta, mitƤ luvattiin, niin julmistuu hƤn hirmuisesti, ja on valmis +paikalla surmaaman pettƤjƤnsƤ, jos tƤmƤ ei pƤƤse pakoon, ja vielƤ +vuoden, kahden ja kolmenkin pƤƤstƤ ottaa hƤn hengen hƤneltƤ, missƤ vaan semmoiseen tilaan johtuu!</p> -<p>Narraamista, pilkkaa, lyömistä ja muuta pahaa menetystä elefantti ei -suvaitse ollenkaan, paitsi pieniltä lapsilta, joille hän ei suutu, -ikäskuin tietäisi, ett'ei semmoiset mielettömyydessänsä vielä oikein -älyä, mitä tekevät. Rangaistukseksi heille vetää hän kuitenkin toisinaan -vähäisen vettä kärsäänsä ja purskaisee heidän päällensä, taikka ottaa -pienen vitsasen, ja lyöpi heitä sillä pari kertaa reisille, että -heittäisivät konnuutensa ja lähtisivät pois. Vanhemmalle ihmiselle hän -ei osoita tätä hyvyyttä, vaan lyöpi hänen paikalla kuolijaksi taikka -vähintäänkin raajarikoksi.</p> - -<p>Batavian kaupungissa Javan saarella asui kraatari (räätäli, ompelija) -saman kadun varrella, jota kuvernöörin elefantit tulivat kulkemaan, -kuin heitä vietiin juomaan. Sama kraatari söi mielellänsä omenia, ja -sentähden oli hänellä niitä aina pöytänsä vieressä akkunalla. Yksi -niistä elefanteista, jotka katua myöten sivuitse kulkivat, rakasti -myös omenia, ja otti sentähden joka kerta yhden tahi kaksi kraatarin +<p>Narraamista, pilkkaa, lyƶmistƤ ja muuta pahaa menetystƤ elefantti ei +suvaitse ollenkaan, paitsi pieniltƤ lapsilta, joille hƤn ei suutu, +ikƤskuin tietƤisi, ett'ei semmoiset mielettƶmyydessƤnsƤ vielƤ oikein +ƤlyƤ, mitƤ tekevƤt. Rangaistukseksi heille vetƤƤ hƤn kuitenkin toisinaan +vƤhƤisen vettƤ kƤrsƤƤnsƤ ja purskaisee heidƤn pƤƤllensƤ, taikka ottaa +pienen vitsasen, ja lyƶpi heitƤ sillƤ pari kertaa reisille, ettƤ +heittƤisivƤt konnuutensa ja lƤhtisivƤt pois. Vanhemmalle ihmiselle hƤn +ei osoita tƤtƤ hyvyyttƤ, vaan lyƶpi hƤnen paikalla kuolijaksi taikka +vƤhintƤƤnkin raajarikoksi.</p> + +<p>Batavian kaupungissa Javan saarella asui kraatari (rƤƤtƤli, ompelija) +saman kadun varrella, jota kuvernƶƶrin elefantit tulivat kulkemaan, +kuin heitƤ vietiin juomaan. Sama kraatari sƶi mielellƤnsƤ omenia, ja +sentƤhden oli hƤnellƤ niitƤ aina pƶytƤnsƤ vieressƤ akkunalla. Yksi +niistƤ elefanteista, jotka katua myƶten sivuitse kulkivat, rakasti +myƶs omenia, ja otti sentƤhden joka kerta yhden tahi kaksi kraatarin akkunalta, joka ilman kuumuuden vuoksi tavallisesti seisoi auki. -Kraatari siitä ensittäin ei huolinut mitään, mutta kuin elefantti aikaa +Kraatari siitƤ ensittƤin ei huolinut mitƤƤn, mutta kuin elefantti aikaa voittaen tuli ahnaammaksi, ett'ei tytynyt yhteen ja kahteen omenaan, -vaan otti joka kerralla useampia, niin pahastui kraatari siitä ja -pisti kerran häntä neulalla kärsään, kuin taas oli omenia ottamassa. -Elefantti veti kärsänsä pois ja meni hiljaisesti joelle juomaan. -Juotuansa veti hän vettä kärsäänsä, mikä mahtui, ja palatessaan -kraatarin akkunan alle tultuansa purskasi hän sen kraatarin päälle, ja -kasti sillä hänen itsensä, hänen ompeluksensa ja koko tupansa -likomärjäksi.</p> - -<p>Muuten on elefantti hiljainen ja hyvänluontoinen otus, joka ei tee -kellenkään liikaa, jos häntä ei ärsytetä. Hyvällä pidolla taitavat -pienet lapsetkin häntä hoitaa ja hallita, kuinka tahtovat, ja sitä, joka -kauniisti ja leppeästi häntä kohtelee, rakastaa hän sydämellisesti, eikä -eroa hänestä suurimmassakaan vaarassa ja hädässä. Joka hänelle on kerran -vähänkään hyvää tehnyt, sen pitää hän aina mielessänsä, eikä unhota -häntä tulisimmassakaan vihan vimmassansa. Hän on arvonsa tunteva, taikka -ikäskuin kunnianhimoinen, ja näyttää siltä, kuin vaatisi hän ihmiseltä, -että tämä, tuntein heikkoutensa häntä suhteen, ei yrittäisikään hänelle -mitään ylivaltaa tekemään, taikka häntä ylenmääräisesti työllä taikka +vaan otti joka kerralla useampia, niin pahastui kraatari siitƤ ja +pisti kerran hƤntƤ neulalla kƤrsƤƤn, kuin taas oli omenia ottamassa. +Elefantti veti kƤrsƤnsƤ pois ja meni hiljaisesti joelle juomaan. +Juotuansa veti hƤn vettƤ kƤrsƤƤnsƤ, mikƤ mahtui, ja palatessaan +kraatarin akkunan alle tultuansa purskasi hƤn sen kraatarin pƤƤlle, ja +kasti sillƤ hƤnen itsensƤ, hƤnen ompeluksensa ja koko tupansa +likomƤrjƤksi.</p> + +<p>Muuten on elefantti hiljainen ja hyvƤnluontoinen otus, joka ei tee +kellenkƤƤn liikaa, jos hƤntƤ ei ƤrsytetƤ. HyvƤllƤ pidolla taitavat +pienet lapsetkin hƤntƤ hoitaa ja hallita, kuinka tahtovat, ja sitƤ, joka +kauniisti ja leppeƤsti hƤntƤ kohtelee, rakastaa hƤn sydƤmellisesti, eikƤ +eroa hƤnestƤ suurimmassakaan vaarassa ja hƤdƤssƤ. Joka hƤnelle on kerran +vƤhƤnkƤƤn hyvƤƤ tehnyt, sen pitƤƤ hƤn aina mielessƤnsƤ, eikƤ unhota +hƤntƤ tulisimmassakaan vihan vimmassansa. HƤn on arvonsa tunteva, taikka +ikƤskuin kunnianhimoinen, ja nƤyttƤƤ siltƤ, kuin vaatisi hƤn ihmiseltƤ, +ettƤ tƤmƤ, tuntein heikkoutensa hƤntƤ suhteen, ei yrittƤisikƤƤn hƤnelle +mitƤƤn ylivaltaa tekemƤƤn, taikka hƤntƤ ylenmƤƤrƤisesti tyƶllƤ taikka muulla rasituksella vaivaamaan.</p> -<p>Jos hevoisella olisi elefantin äly ja voima, niin mitä se ei monta -kertaa tekisikään järjettömälle isännällensä! Epäilemättä tulisi ennen -pitkää vähän hevoisenisäntiä maailmassa olemaan, jos he eivät tapaansa +<p>Jos hevoisella olisi elefantin Ƥly ja voima, niin mitƤ se ei monta +kertaa tekisikƤƤn jƤrjettƶmƤlle isƤnnƤllensƤ! EpƤilemƤttƤ tulisi ennen +pitkƤƤ vƤhƤn hevoisenisƤntiƤ maailmassa olemaan, jos he eivƤt tapaansa parantaisi ja rupeaisi paremmin hevoisiansa kohtelemaan.</p> -<p>Mitä elefantin kiitollisuudesta hyväntekijätänsä kohtaan sanoimme, sen +<p>MitƤ elefantin kiitollisuudesta hyvƤntekijƤtƤnsƤ kohtaan sanoimme, sen todistukseksi saatamme seuraavankin tapauksen kertoa. Muutamassa -Itä-Indian kaupungissa oli eräs elefantti joka kerta, kuin kulki -kaupungin torin poikki, tottunut saamaan kaalinlehtiä ja muuta semmoista -pötyä suuhunsa yhdeltä vaimonpuolelta, joka torilla piti kauppaa kaalin +ItƤ-Indian kaupungissa oli erƤs elefantti joka kerta, kuin kulki +kaupungin torin poikki, tottunut saamaan kaalinlehtiƤ ja muuta semmoista +pƶtyƤ suuhunsa yhdeltƤ vaimonpuolelta, joka torilla piti kauppaa kaalin kanssa. Kerran tuli sama elefantti villiin, juoksi vimmoissansa katu -kadulta, polki, särki, tappoi ja hävitti, mitä eteen sattui, tuli -lopulta torillenkin ja kaasi pienet yksinäiset kauppapuodit ylösalaisin -tavaroinensa. Kuin mainittu kaalinkauppias-vaimo näki, mitä hirmuista -ryskettä elefantti piti, juoksi hän kerkeämiseen pakoon ja unhotti -hädissänsä pienen kolmivuotisen tytärlapsensa puotiin, jossa se oli -lattialla leikittemässä.</p> - -<p>Kuin elefantti tuli sen puodin kohdalle ja näki lapsen pelvosta -lattialla värisevän ja huutavan, muisti hän heti siinä puodissa usein -syödä saaneensa, tyhjensi kärsällänsä ison korin kaaleista tyhjäksi, -pani lapsen sisään ja nosti sen kärsällänsä tiskille. Jäi sitte vielä -vähäksi aikaa sen viereen ikänkuin odottamaan, eikö kukaan tulisi -lapsesta huolta pitämään. Viimein läksi hän siitä, nuuruksissa ja juuri -kuin katuen ja häveten pahoja töitänsä, hiljaisesti kotiinsa.</p> - -<p>Jokainen Antiokin sotaelefanteista kantoi seljässänsä 33 sotamiestä ja -päälliseksi sen miehen, joka eläintä ajoi ja hallitsi. Se sama mies -oli epäilemättä Indian maalta, yhdessä elefantin kanssa sieltä tullut +kadulta, polki, sƤrki, tappoi ja hƤvitti, mitƤ eteen sattui, tuli +lopulta torillenkin ja kaasi pienet yksinƤiset kauppapuodit ylƶsalaisin +tavaroinensa. Kuin mainittu kaalinkauppias-vaimo nƤki, mitƤ hirmuista +ryskettƤ elefantti piti, juoksi hƤn kerkeƤmiseen pakoon ja unhotti +hƤdissƤnsƤ pienen kolmivuotisen tytƤrlapsensa puotiin, jossa se oli +lattialla leikittemƤssƤ.</p> + +<p>Kuin elefantti tuli sen puodin kohdalle ja nƤki lapsen pelvosta +lattialla vƤrisevƤn ja huutavan, muisti hƤn heti siinƤ puodissa usein +syƶdƤ saaneensa, tyhjensi kƤrsƤllƤnsƤ ison korin kaaleista tyhjƤksi, +pani lapsen sisƤƤn ja nosti sen kƤrsƤllƤnsƤ tiskille. JƤi sitte vielƤ +vƤhƤksi aikaa sen viereen ikƤnkuin odottamaan, eikƶ kukaan tulisi +lapsesta huolta pitƤmƤƤn. Viimein lƤksi hƤn siitƤ, nuuruksissa ja juuri +kuin katuen ja hƤveten pahoja tƶitƤnsƤ, hiljaisesti kotiinsa.</p> + +<p>Jokainen Antiokin sotaelefanteista kantoi seljƤssƤnsƤ 33 sotamiestƤ ja +pƤƤlliseksi sen miehen, joka elƤintƤ ajoi ja hallitsi. Se sama mies +oli epƤilemƤttƤ Indian maalta, yhdessƤ elefantin kanssa sieltƤ tullut ja elefantin tavat lapsuudesta tuntemaan harjauntunut. Semmoisia -elefantin johdattajia sanotaan <i>kornakk'eiksi</i>. Niitten pitää olla -luonnostansa tasaiset, älykkäät ja tarkat ihmiset, jotka tuntevat -elefanttinsa mielen ja tavat, muuten tämä kornakkiansa ei suvaitse -eikä tottele. Mutta kuin kornakki on mielenperäinen, niin on elefantti -hänelle hyvin kuuliainen, pitää hänen oikein rakkaana ja nostaa hänen -kärsällänsä joka kerta ajoon lähtiessä omalle päälaellensa, josta -kornakki häntä ajaa. Tällä ajaessa ei ole ruoskaa eikä ohjia, eikä -mitään muuta kuin pienoinen, koukkupäinen rautakeppi kädessänsä, jolla -hän viittaa elefantille, mihin pitää mennä ja mitä tehdä.</p> - -<p>Elefantti on kaikkein vahvin kuormankantaja ja myös hyvin harras ja -uuttera siihen työhön. Hänen selkäänsä vyötetään konstikkaasti tehty -satula ja sen päälle kahden sadan leiviskän kuorma, jonka hän itse -kärsällänsä nostaa vähitellen selkäänsä ja sovittelee paikallensa.</p> - -<p>Suurisukuiset ja rikkaat, joilla on siksi varaa, pitävät elefantteja -matkainsa tähden, ja ajavat niitten seljässä, jota varten he rakentavat +elefantin johdattajia sanotaan <i>kornakk'eiksi</i>. Niitten pitƤƤ olla +luonnostansa tasaiset, ƤlykkƤƤt ja tarkat ihmiset, jotka tuntevat +elefanttinsa mielen ja tavat, muuten tƤmƤ kornakkiansa ei suvaitse +eikƤ tottele. Mutta kuin kornakki on mielenperƤinen, niin on elefantti +hƤnelle hyvin kuuliainen, pitƤƤ hƤnen oikein rakkaana ja nostaa hƤnen +kƤrsƤllƤnsƤ joka kerta ajoon lƤhtiessƤ omalle pƤƤlaellensa, josta +kornakki hƤntƤ ajaa. TƤllƤ ajaessa ei ole ruoskaa eikƤ ohjia, eikƤ +mitƤƤn muuta kuin pienoinen, koukkupƤinen rautakeppi kƤdessƤnsƤ, jolla +hƤn viittaa elefantille, mihin pitƤƤ mennƤ ja mitƤ tehdƤ.</p> + +<p>Elefantti on kaikkein vahvin kuormankantaja ja myƶs hyvin harras ja +uuttera siihen tyƶhƶn. HƤnen selkƤƤnsƤ vyƶtetƤƤn konstikkaasti tehty +satula ja sen pƤƤlle kahden sadan leiviskƤn kuorma, jonka hƤn itse +kƤrsƤllƤnsƤ nostaa vƤhitellen selkƤƤnsƤ ja sovittelee paikallensa.</p> + +<p>Suurisukuiset ja rikkaat, joilla on siksi varaa, pitƤvƤt elefantteja +matkainsa tƤhden, ja ajavat niitten seljƤssƤ, jota varten he rakentavat sinne kauniit kamarit ovilla ja akkunoilla, joissa taitavat maata, istua -ja kävellä, kuin muissakin huoneissa.</p> +ja kƤvellƤ, kuin muissakin huoneissa.</p> -<p>Niinkuin edellisestä raamatunkin luvusta havaitsemme, käytettiin -elefantteja ennen vanhaan sodassakin, ja niin tehdään vieläkin -monessa Indian maassa. Mutta siitä ajasta alkaen, kuin kruuti tuli -tutuksi, ja tykkejä ruvettiin sotakaluina käyttämään, elefantista -sodassa ei ole suurta apua, sillä hän tavallisesti ammutaan kuolijaksi, -ennenkuin ennättää päälle karata.</p> +<p>Niinkuin edellisestƤ raamatunkin luvusta havaitsemme, kƤytettiin +elefantteja ennen vanhaan sodassakin, ja niin tehdƤƤn vielƤkin +monessa Indian maassa. Mutta siitƤ ajasta alkaen, kuin kruuti tuli +tutuksi, ja tykkejƤ ruvettiin sotakaluina kƤyttƤmƤƤn, elefantista +sodassa ei ole suurta apua, sillƤ hƤn tavallisesti ammutaan kuolijaksi, +ennenkuin ennƤttƤƤ pƤƤlle karata.</p> -<p>Elefantit elävät kahdenkin sadan vuoden vanhaksi, mutta tavallisesti -kuolevat he jo sadan viidenkymmenen vuoden iässä. Kahdenkymmenen vuoden -vanhana ovat he täysikasvuiset ja alkavat poikia, kantavat 80 viikkoa ja -synnyttävät yhden, harvoin kaksi sikiötä kerrallansa.</p> +<p>Elefantit elƤvƤt kahdenkin sadan vuoden vanhaksi, mutta tavallisesti +kuolevat he jo sadan viidenkymmenen vuoden iƤssƤ. Kahdenkymmenen vuoden +vanhana ovat he tƤysikasvuiset ja alkavat poikia, kantavat 80 viikkoa ja +synnyttƤvƤt yhden, harvoin kaksi sikiƶtƤ kerrallansa.</p> -<p>Metsäelefantit kulkevat isoissa laumoissa, 30 ja 40 eläintä yhdessä +<p>MetsƤelefantit kulkevat isoissa laumoissa, 30 ja 40 elƤintƤ yhdessƤ koossa. Aljut elefantit ovat syntyneet aljuista vanhemmista taikka -kuitenkin aljusta emästä.</p> +kuitenkin aljusta emƤstƤ.</p> -<p><i>Lönnrot</i>.</p> +<p><i>Lƶnnrot</i>.</p> @@ -4019,251 +3982,251 @@ kuitenkin aljusta emästä.</p> <h3>34. Arvoituksia.</h3> -<p>1. Kaksikätinen, kaksipäinen, nelisilminen, kuusijaikainen?</p> +<p>1. KaksikƤtinen, kaksipƤinen, nelisilminen, kuusijaikainen?</p> <p>2. Keitto kiehui kalliolla, ilman puitta, valkeatta, kokitta, kohentajatta, kattilatta, katsojatta?</p> -<p>3. Ken vieraalle tupaan tullessa ensiksi kättä antaa?</p> +<p>3. Ken vieraalle tupaan tullessa ensiksi kƤttƤ antaa?</p> <p>4. Ken vieraalle tupaan tullessa ensiksi suuta antaa?</p> -<p>5. Maito kaatui kalliolle, piimä pirtin lattialle, ei lähde vuolten, eikä nuolten, eikä siivellä sipoen?</p> +<p>5. Maito kaatui kalliolle, piimƤ pirtin lattialle, ei lƤhde vuolten, eikƤ nuolten, eikƤ siivellƤ sipoen?</p> -<p>6. Mikä näkymätöin tuvassa?</p> +<p>6. MikƤ nƤkymƤtƶin tuvassa?</p> -<p>7. Mikä tekemätöin tuvassa?</p> +<p>7. MikƤ tekemƤtƶin tuvassa?</p> -<p>8. Mikä paikka leivästä pitää syömättä jättää?</p> +<p>8. MikƤ paikka leivƤstƤ pitƤƤ syƶmƤttƤ jƤttƤƤ?</p> <p>9. Pienempi kirppua, raskaampi hevoista?</p> -<p>10. Satajalkainen, seitsenselkäinen, nelikorvainen?</p> +<p>10. Satajalkainen, seitsenselkƤinen, nelikorvainen?</p> <p><i>Arvoitusten sanat</i>. 1. Ratsastaja ratsuinensa. 2. Muurahais-keko eli -Kusiais-pesä. 3. Ovenripa. 4. Lämmin. 5. Päiväpaiste, t. kuutama. 6. -Lämmin. 7. Seinänranko. 8. Reikä. 9. Tulikipuna. 10. Äjes eli Karhi.</p> +Kusiais-pesƤ. 3. Ovenripa. 4. LƤmmin. 5. PƤivƤpaiste, t. kuutama. 6. +LƤmmin. 7. SeinƤnranko. 8. ReikƤ. 9. Tulikipuna. 10. Ćjes eli Karhi.</p> <hr class="chap" /> -<h3>35. Suomenmaan valtiollinen tila ja asukasten luonne 16:llä vuosisadalla.</h3> +<h3>35. Suomenmaan valtiollinen tila ja asukasten luonne 16:llƤ vuosisadalla.</h3> -<p>Kustaa Waasan kuninkaaksi ruvetessa oli juur'ikään kaksi vuosisataa -kulunut Pähkinäsaaren rauhanteosta, joka vakuutti Ruotsin vallan -Suomessa. Kuitenkin oli tällä rauhanteolla iso osa Suomen kansasta -jäänyt Wenäjän alle, ja Suomen maa, jos tämän nimen avarammin käsitämme, +<p>Kustaa Waasan kuninkaaksi ruvetessa oli juur'ikƤƤn kaksi vuosisataa +kulunut PƤhkinƤsaaren rauhanteosta, joka vakuutti Ruotsin vallan +Suomessa. Kuitenkin oli tƤllƤ rauhanteolla iso osa Suomen kansasta +jƤƤnyt WenƤjƤn alle, ja Suomen maa, jos tƤmƤn nimen avarammin kƤsitƤmme, oli siis pantu kahtia kahden vieraan kansan kesken. Raja oli laskettu -käymään Suomenlahdesta pitkin Raja- ja Sääjokia Wuoksenvirtaan, siitä -Antrein ja Räisälän väliltä Ruokolahden itäistä kylkeä myöten Säämingin -seuduille, josta nykyinen Savon ja Karjalan raja pitkin Puruvettä, -Orivettä ja Juojärveä näyttää valtakuntien rajana olleen. Siitä raja -arvattavasti seurasi Maanselkää ja päättyi viimein Jäämereen, vaikka on -muistettava, että nämät Pohjanperät olivat varsin vähän tunnetut eikä -niitä siis voitu aivan tarkallensa jakaa. Se oli ruotsinpuolinen osa, -josta nykyinen Suomenvalta on syntynyt, mutta Suomenmaan nykyisestä -alasta puuttui silloin vielä isompi osa Karjalata, nimittäin Laatokan -rannikko ja Pielisjärven ympäristöt. Tänänsä pysyivät Waasan aikoihin -asti Suomen itäpuoliset rajat; mutta Ruotsia kohden, jonka kanssa Suomi -oli yksi valtakunta, saattoi ainoastaan aika ja tottumus määrätä rajat -ihmisten ajatuksissa. Aluksi ei Suomen nimikään tavallisesti ulottunut -avarammalle kuin Warsinais-Suomeen, ja kuin näitä Suomenmaan eri -kappaleita yhteisesti mainittiin, niin käytettiin joskus tuo epävakainen -nimitys Itämaat, joka ainoastaan ilmoitti, mitä suuntaa Suomi oli +kƤymƤƤn Suomenlahdesta pitkin Raja- ja SƤƤjokia Wuoksenvirtaan, siitƤ +Antrein ja RƤisƤlƤn vƤliltƤ Ruokolahden itƤistƤ kylkeƤ myƶten SƤƤmingin +seuduille, josta nykyinen Savon ja Karjalan raja pitkin PuruvettƤ, +OrivettƤ ja JuojƤrveƤ nƤyttƤƤ valtakuntien rajana olleen. SiitƤ raja +arvattavasti seurasi MaanselkƤƤ ja pƤƤttyi viimein JƤƤmereen, vaikka on +muistettava, ettƤ nƤmƤt PohjanperƤt olivat varsin vƤhƤn tunnetut eikƤ +niitƤ siis voitu aivan tarkallensa jakaa. Se oli ruotsinpuolinen osa, +josta nykyinen Suomenvalta on syntynyt, mutta Suomenmaan nykyisestƤ +alasta puuttui silloin vielƤ isompi osa Karjalata, nimittƤin Laatokan +rannikko ja PielisjƤrven ympƤristƶt. TƤnƤnsƤ pysyivƤt Waasan aikoihin +asti Suomen itƤpuoliset rajat; mutta Ruotsia kohden, jonka kanssa Suomi +oli yksi valtakunta, saattoi ainoastaan aika ja tottumus mƤƤrƤtƤ rajat +ihmisten ajatuksissa. Aluksi ei Suomen nimikƤƤn tavallisesti ulottunut +avarammalle kuin Warsinais-Suomeen, ja kuin nƤitƤ Suomenmaan eri +kappaleita yhteisesti mainittiin, niin kƤytettiin joskus tuo epƤvakainen +nimitys ItƤmaat, joka ainoastaan ilmoitti, mitƤ suuntaa Suomi oli Ruotsista. Kuitenkin emme erehtyne, jos luulemme Turun hiippakunnan -avaruuden antaneen Suomenmaalle rajoitusta ja määränneen sen kokoa. Tämä +avaruuden antaneen Suomenmaalle rajoitusta ja mƤƤrƤnneen sen kokoa. TƤmƤ hiippakunta ulottui ensi aikoina pohjaisessa ainoastaan Oulujoelle ja -Oulujärvelle, mutta levisi pian Kaakamajoelle saakka. Kemin pitäjän -toiselle puolelle. Myöskin Kemin ja Uutsjoen Lapit näyttävät aikaa +OulujƤrvelle, mutta levisi pian Kaakamajoelle saakka. Kemin pitƤjƤn +toiselle puolelle. Myƶskin Kemin ja Uutsjoen Lapit nƤyttƤvƤt aikaa voittaen tulleen luetuiksi Suomen alle, vaikka oikeastansa kaikki -Ruotsinvallan alaiset Lapit pidettiin yhtenä erinäisenä maana. Jos nyt -näistä seikoista tahtoisimme määrätä Suomen rajat Ruotsia kohden, niin -lähtisimme Tseskemjoesta Norjan rajalta Kaakamajokeen, josta seuraa -luonnon tekemä rajoitus: Pohjanlahti, Raumanmeri, Ahvenanmeri ja -Itämeri. Etelässä Suomenlahti eroitti Suomenniemensä Wirosta ja -Inkeristä.</p> - -<p>Näitten rajojen sisällä asui Warsinais-Suomalaisia, Hämäläisiä, +Ruotsinvallan alaiset Lapit pidettiin yhtenƤ erinƤisenƤ maana. Jos nyt +nƤistƤ seikoista tahtoisimme mƤƤrƤtƤ Suomen rajat Ruotsia kohden, niin +lƤhtisimme Tseskemjoesta Norjan rajalta Kaakamajokeen, josta seuraa +luonnon tekemƤ rajoitus: Pohjanlahti, Raumanmeri, Ahvenanmeri ja +ItƤmeri. EtelƤssƤ Suomenlahti eroitti SuomenniemensƤ Wirosta ja +InkeristƤ.</p> + +<p>NƤitten rajojen sisƤllƤ asui Warsinais-Suomalaisia, HƤmƤlƤisiƤ, Karjalaisia ja Savolaisia, jotka kaikki jo Opinpuhdistuksen aikana -olivat yhtenä Suomen kansana. Paitsi näitä oli Ruotsin vallan kanssa -muuttanut tänne Ruotsalaisiakin, jotka asuivat, niinkuin nykyänsä vielä, -Suomenlahden ja Merenkurkun rantasyrjää; ja Ahvenanmaassa, joka -Ruotsille likinnä on, olivat Ruotsalaiset asukkaat, jos ei alkuperäiset, -kumminkin Suomen valloitusta aikaisemmat. Mutta kaikki nämät hajalliset -Ruotsalaiset olivat kuitenkin vähälukuiset Suomalaisten asukasten -suhteen, jotka asuivat yhdessä jaksossa maan eläväisenä sydämenä ja -ydinnä. Väen paljoudesta ei meillä ole mitään varmaa tietoa näiltä -ajoilta, sillä sehän jotenkin joutava arvio lienee, kuin eräs -Italialainen Nikolao Bello päättää olleen Juhanan aikoina koko Ruotsin -valtakunnassa 3 miljonaa henkeä ja Suomessa yksinänsä puolen miljonaa. -Oli toki meidän arvata, Suomi siihenkin aikaan enempi kivi kuudes-osa +olivat yhtenƤ Suomen kansana. Paitsi nƤitƤ oli Ruotsin vallan kanssa +muuttanut tƤnne Ruotsalaisiakin, jotka asuivat, niinkuin nykyƤnsƤ vielƤ, +Suomenlahden ja Merenkurkun rantasyrjƤƤ; ja Ahvenanmaassa, joka +Ruotsille likinnƤ on, olivat Ruotsalaiset asukkaat, jos ei alkuperƤiset, +kumminkin Suomen valloitusta aikaisemmat. Mutta kaikki nƤmƤt hajalliset +Ruotsalaiset olivat kuitenkin vƤhƤlukuiset Suomalaisten asukasten +suhteen, jotka asuivat yhdessƤ jaksossa maan elƤvƤisenƤ sydƤmenƤ ja +ydinnƤ. VƤen paljoudesta ei meillƤ ole mitƤƤn varmaa tietoa nƤiltƤ +ajoilta, sillƤ sehƤn jotenkin joutava arvio lienee, kuin erƤs +Italialainen Nikolao Bello pƤƤttƤƤ olleen Juhanan aikoina koko Ruotsin +valtakunnassa 3 miljonaa henkeƤ ja Suomessa yksinƤnsƤ puolen miljonaa. +Oli toki meidƤn arvata, Suomi siihenkin aikaan enempi kivi kuudes-osa Ruotsinvallasta.</p> -<p>Onpa tärkeimpiä asioita tutkiaksemme, mihinkä tilaan Suomen maa ja kansa -joutui valloituksen kautta, ja mikä Ruotsia kohden oli valtiollinen -olomme tähän aikaan. Tosin ei ole kiittämistä sen kansan tilaa, jonka -päälle on väkivallalla laskettu vieras uskonto ja vieraat lait ja +<p>Onpa tƤrkeimpiƤ asioita tutkiaksemme, mihinkƤ tilaan Suomen maa ja kansa +joutui valloituksen kautta, ja mikƤ Ruotsia kohden oli valtiollinen +olomme tƤhƤn aikaan. Tosin ei ole kiittƤmistƤ sen kansan tilaa, jonka +pƤƤlle on vƤkivallalla laskettu vieras uskonto ja vieraat lait ja laitokset. Mutta pikemmin, kuin olisi voitu luullakaan, mieltyi Suomen -kansa onneensa, jotta kyllä sopinee koko kansakuntaan, mitä entinen -arkkipispa Upsalassa Johannes Magno kehuu Hämäläisistä, että olivat muka -aina rikkomatta pitäneet valansa ja uskollisuutensa Ruotsinvaltaa -kohdin. Eikä ollutkaan, jos asian oikein arvostamme, Suomen miehillä -liioin syytä valittaa. Koska esimerkiksi Suomen heimolaiset Wirossa +kansa onneensa, jotta kyllƤ sopinee koko kansakuntaan, mitƤ entinen +arkkipispa Upsalassa Johannes Magno kehuu HƤmƤlƤisistƤ, ettƤ olivat muka +aina rikkomatta pitƤneet valansa ja uskollisuutensa Ruotsinvaltaa +kohdin. EikƤ ollutkaan, jos asian oikein arvostamme, Suomen miehillƤ +liioin syytƤ valittaa. Koska esimerkiksi Suomen heimolaiset Wirossa joutuivat Saksan ritarien alle kolkkoon orjuuteen, niin Suomen kansa samalla aikaa tuli kasvatiksi Europan vapaimmalle kansalle, joka -valloitetulle soi samat edut kuin itsekin nautitsi, nimittäin -talonpoikaisen vapauden ja länsimaisen sivistyksen. Aikaa voittaen -kävivät muukalaisten asettamat laitokset meidän kansalle kodikkaiksi, -pispanistuimelle ja muihin virkoihin nousi maan omia miehiä, ja Suomi -eli Ruotsin kanssa veljellisessä sovussa yhden valtakunnan suojassa. -Tosin tälläkin ololla näkyy olleen mustempi puolensa. Sama Johannes -Magno, joka kehuu Suomalaisten uskollisuutta, arvelee, että "he muka -siitä olisivat ansainneet paremman palkinnon, kuin rääkättää kuninkaan -käskyläisillä ja muilla valtikkailla, niinkuin nyt, Jumala nähköön -tapahtuu". Että tässä lauseessa kyllä oli valitettava totuus, saamme -vasta nähdä; mutta yhden seikan näyttää pispa peräti unohtaneen, -nimittäin että Suomen virkamiehet enimmältään olivat itse Suomalaisia ja -että heidän rääkkäyksensä ja vääryytensä tapahtuivat vastoin esivallan -tahtoa, joka kaukaisuudeltansa ei aina voinut Suomen asukkaita kylläksi +valloitetulle soi samat edut kuin itsekin nautitsi, nimittƤin +talonpoikaisen vapauden ja lƤnsimaisen sivistyksen. Aikaa voittaen +kƤvivƤt muukalaisten asettamat laitokset meidƤn kansalle kodikkaiksi, +pispanistuimelle ja muihin virkoihin nousi maan omia miehiƤ, ja Suomi +eli Ruotsin kanssa veljellisessƤ sovussa yhden valtakunnan suojassa. +Tosin tƤllƤkin ololla nƤkyy olleen mustempi puolensa. Sama Johannes +Magno, joka kehuu Suomalaisten uskollisuutta, arvelee, ettƤ "he muka +siitƤ olisivat ansainneet paremman palkinnon, kuin rƤƤkƤttƤƤ kuninkaan +kƤskylƤisillƤ ja muilla valtikkailla, niinkuin nyt, Jumala nƤhkƶƶn +tapahtuu". EttƤ tƤssƤ lauseessa kyllƤ oli valitettava totuus, saamme +vasta nƤhdƤ; mutta yhden seikan nƤyttƤƤ pispa perƤti unohtaneen, +nimittƤin ettƤ Suomen virkamiehet enimmƤltƤƤn olivat itse Suomalaisia ja +ettƤ heidƤn rƤƤkkƤyksensƤ ja vƤƤryytensƤ tapahtuivat vastoin esivallan +tahtoa, joka kaukaisuudeltansa ei aina voinut Suomen asukkaita kyllƤksi suojella.</p> <p>Paljoa oudomman seikan kertoelee Johannes Magnon veli, Olao Magno, historiassansa Pohjan kansoista. "Vaikka Suomalaisille" — kuuluu sanat -— "eli Suomen pohjaisille kansoille heidän suuren raakuutensa tähden -on kovan rangaistuksen uhalla kuninkaalta käsketty, ett'eivät toistensa -turmioksi saa kotonansa pitää sota-aseita, nimittäin keihäitä, -tapparoita, heittokeihäitä, miekkoja ja pitkiä veitsiä; niin heillä -kuitenkin on oikeus kotitarpeeksensa pitää kirveitä, joilla -valmistavatkin ihailtavia rakennuksia." Sitten hän juttelee, kuinka he -noitten "liian likeisten" Wenäläisten rosvoamisia vastaan puolustavat -itsensä pauloilla, lingoilla, teroitetuilla seipäillä ja suurilla -koirilla. Tämä seikka, — josta ei kuitenkaan missään muualla mainita, -näyttää meille kovin kummalliselta eikä ole helppo uskoa, että kuningas -olisi ainoastaan keskinäisten tappelujen karttamiseksi riistänyt Suomen -raja-asukkailta — niistähän Olao Magno tässä puhunee — heidän -aseensa ja antanut heidät Wenäjän asukasten rosvoamisille alttiiksi. -Todennäköisempi on, että Kustaa kuningas jostakin syystä ei oikein -luottanut heidän uskollisuuteensa, koska muutenkin tämä kuningas -osoittaa kummallisen epäluulon Suomalaisia kohtaan. Mistä tämmöinen -mielenlaatu hänessä oli syntynyt, emme tosin enää voi eroittaa. V. 1556 -hän kirjoittaa Juhana herttualle varoituksen liian luottamasta Suomen -talonpoikiin, joilla muka on röyhkeä ja kummallinen luonne, ja -muistuttaa, kuinka Lohjan pitäjässä, kuninkaan ja herttuan sen kautta +— "eli Suomen pohjaisille kansoille heidƤn suuren raakuutensa tƤhden +on kovan rangaistuksen uhalla kuninkaalta kƤsketty, ett'eivƤt toistensa +turmioksi saa kotonansa pitƤƤ sota-aseita, nimittƤin keihƤitƤ, +tapparoita, heittokeihƤitƤ, miekkoja ja pitkiƤ veitsiƤ; niin heillƤ +kuitenkin on oikeus kotitarpeeksensa pitƤƤ kirveitƤ, joilla +valmistavatkin ihailtavia rakennuksia." Sitten hƤn juttelee, kuinka he +noitten "liian likeisten" WenƤlƤisten rosvoamisia vastaan puolustavat +itsensƤ pauloilla, lingoilla, teroitetuilla seipƤillƤ ja suurilla +koirilla. TƤmƤ seikka, — josta ei kuitenkaan missƤƤn muualla mainita, +nƤyttƤƤ meille kovin kummalliselta eikƤ ole helppo uskoa, ettƤ kuningas +olisi ainoastaan keskinƤisten tappelujen karttamiseksi riistƤnyt Suomen +raja-asukkailta — niistƤhƤn Olao Magno tƤssƤ puhunee — heidƤn +aseensa ja antanut heidƤt WenƤjƤn asukasten rosvoamisille alttiiksi. +TodennƤkƶisempi on, ettƤ Kustaa kuningas jostakin syystƤ ei oikein +luottanut heidƤn uskollisuuteensa, koska muutenkin tƤmƤ kuningas +osoittaa kummallisen epƤluulon Suomalaisia kohtaan. MistƤ tƤmmƶinen +mielenlaatu hƤnessƤ oli syntynyt, emme tosin enƤƤ voi eroittaa. V. 1556 +hƤn kirjoittaa Juhana herttualle varoituksen liian luottamasta Suomen +talonpoikiin, joilla muka on rƶyhkeƤ ja kummallinen luonne, ja +muistuttaa, kuinka Lohjan pitƤjƤssƤ, kuninkaan ja herttuan sen kautta kulkiessa, talonpojat olivat juopuneet oluesta, huutaneet ja pauhanneet, -ett'ei kellään muulla ollut sanansijaa. "Sen vuoksi on se mieleeni, rakas -poikani", sanoo tähän kuningas, "ett'et suinkaan ole niitten seurassa, -vaan niitä varot ja kartat niin paljon kuin ikänä voit." Ja kuitenkin -oli Suomi hänelle koko hänen hallitusaikansa kuuliainen, samalla aikaa -kuin Ruotsin talonpojat milloin missäkin maakunnassa nostivat kapinoita -häntä vastaan. Ainoastaan kerran voimme keksiä riidan alkua kuninkaan ja -Suomen talonpoikien välillä, joka todistaa, ett'ei täälläkään kaikin -paikoin tydytty hänen itsevaltaiseen, vaikka viisaasen hallitukseensa. -Tämän asian laita on semmoinen. V. 1552 olivat Lapveden kihlakunnan -talonpojat panneet lähettiläänsä valittamaan kuningan tykönä sekä -muutamista veroista, jotka he arvelivat laittomiksi, että -käräjäravinnoista, joitten luku heidän mielestä oli enennetty. -Tytymättömyys näkyy ulottuneen muuallenkin, Jääsken ja Savon -kihlakuntaan, jopa Hämeesen asti, ja vastahakoisuus rupesi jo työssä -näyttäymään. Eräästä Maunu Pietarinpoika Nyrhistä mainitaan, että hän -oli tahtonut estää muitakin verojansa suorittamasta ja uhitellut -veronkantajata kirveellänsä. Mutta tämä ponnistus kohta herkesi, +ett'ei kellƤƤn muulla ollut sanansijaa. "Sen vuoksi on se mieleeni, rakas +poikani", sanoo tƤhƤn kuningas, "ett'et suinkaan ole niitten seurassa, +vaan niitƤ varot ja kartat niin paljon kuin ikƤnƤ voit." Ja kuitenkin +oli Suomi hƤnelle koko hƤnen hallitusaikansa kuuliainen, samalla aikaa +kuin Ruotsin talonpojat milloin missƤkin maakunnassa nostivat kapinoita +hƤntƤ vastaan. Ainoastaan kerran voimme keksiƤ riidan alkua kuninkaan ja +Suomen talonpoikien vƤlillƤ, joka todistaa, ett'ei tƤƤllƤkƤƤn kaikin +paikoin tydytty hƤnen itsevaltaiseen, vaikka viisaasen hallitukseensa. +TƤmƤn asian laita on semmoinen. V. 1552 olivat Lapveden kihlakunnan +talonpojat panneet lƤhettilƤƤnsƤ valittamaan kuningan tykƶnƤ sekƤ +muutamista veroista, jotka he arvelivat laittomiksi, ettƤ +kƤrƤjƤravinnoista, joitten luku heidƤn mielestƤ oli enennetty. +TytymƤttƶmyys nƤkyy ulottuneen muuallenkin, JƤƤsken ja Savon +kihlakuntaan, jopa HƤmeesen asti, ja vastahakoisuus rupesi jo tyƶssƤ +nƤyttƤymƤƤn. ErƤƤstƤ Maunu Pietarinpoika NyrhistƤ mainitaan, ettƤ hƤn +oli tahtonut estƤƤ muitakin verojansa suorittamasta ja uhitellut +veronkantajata kirveellƤnsƤ. Mutta tƤmƤ ponnistus kohta herkesi, kuin seuraavana vuonna Henrikki Klaunpoika Horn ja Kustaa Fincke -pitivät asiasta maakäräjiä Lapvedellä. Tosin nytkin Maunu Nyrhi -tahtoi vastustella ja koetti yllyttää kansaa, samaten kuin yksi -lautakunnastakin, nimeltä Inko Multiainen, useammat kerrat kiisteli, -ett'ei noihin liika käräjihin olisi suostumista. Mutta molemmat +pitivƤt asiasta maakƤrƤjiƤ LapvedellƤ. Tosin nytkin Maunu Nyrhi +tahtoi vastustella ja koetti yllyttƤƤ kansaa, samaten kuin yksi +lautakunnastakin, nimeltƤ Inko Multiainen, useammat kerrat kiisteli, +ett'ei noihin liika kƤrƤjihin olisi suostumista. Mutta molemmat vedettiin paikalla oikeuden eteen kapinallisista puheistansa ja saatiin, -vaikka lautakunta oli vastahakoinen, tuomituiksi pois hengiltä. Viimein, -kuin heitä vietiin mestattaviksi, oli rahvas yrittänyt heidät väkisin -vapauttaa, mutta taipui sen perästä myöntäväiseksi; — eikä siitä ajasta -havaittu mitään vastahankaa Kustaan säännöksiä vastaan.</p> - -<p>Jos nyt Kustaa Waasalla olisikin ollut jonkunmoisia tekosyitä -epäluuloonsa, niin on kumminkin yllämainitusta merkillisestä tapauksesta -helposti nähtävä, ett'ei suomalaisten talonpoikien tytymättömyys -tälläkään kertaa koskenut Ruotsin valtaa, vaan ainoastaan sen haltiaa ja -muutamia tämän antamia sääntöjä. Samaapa sekin kapina näyttää -todistavan, jonka Eerikin hallitessa hänen veljensä sytytteli -Suomenmaassa. Se on kyllä todennäköistä, että Juhana herttuan teki mieli -eroittaa Suomi ominaiseksi valtakunnaksi, mutta tässä hankkeessansa hän -odotteli parahimman apunsa Puolanmaasta, ja vasta tämän toivon tyhjäksi -käydessä mainitaan hänen kutsuttaneen Suomen talonpojat kokoon ja heille -asiansa selittäneen. Mutta jos saamme tämän tapauksen hämäriin tietoihin -luottaa, niin hän ei silloinkaan puhunut heille Suomen itsenäisyydestä, -vaan pyysi ainoastaan apua veljensä vääryyttä vastaan. Suomalaiset -silloin elävällä valalla lupasivat auttaa häntä; mutta herttua itse teki -tämän lupauksen tyhjäksi, koska salpasi itsensä Turun linnaan, jossa -hänen täytyi Elokuun 12 p. 1563 antauta piirittäjien valtaan. Rangaistus -kohtasi ainoastaan Juhanan likeisimpiä palvelijoita; paitsi niitä ei -mestattu ketään muuta kuin eräs kirkkoherra Taivassalossa, joka oli -koettanut pitäjäläisiänsä yllyttää. Mutta Suomen aatelisto, joka jo -seuraavina aikoina näkyy miettivän jotakin eroitusta Ruotsin ja Suomen -välillä, piti tällä kertaa vielä jäykästi kuninkaan puolta.</p> - -<p>Ei olisi tätä hyvää sovintoa Suomen ja Ruotsin välillä liioin -kiittämistä, jos olisi siitä seurannut Suomen kansallisuuden +vaikka lautakunta oli vastahakoinen, tuomituiksi pois hengiltƤ. Viimein, +kuin heitƤ vietiin mestattaviksi, oli rahvas yrittƤnyt heidƤt vƤkisin +vapauttaa, mutta taipui sen perƤstƤ myƶntƤvƤiseksi; — eikƤ siitƤ ajasta +havaittu mitƤƤn vastahankaa Kustaan sƤƤnnƶksiƤ vastaan.</p> + +<p>Jos nyt Kustaa Waasalla olisikin ollut jonkunmoisia tekosyitƤ +epƤluuloonsa, niin on kumminkin yllƤmainitusta merkillisestƤ tapauksesta +helposti nƤhtƤvƤ, ett'ei suomalaisten talonpoikien tytymƤttƶmyys +tƤllƤkƤƤn kertaa koskenut Ruotsin valtaa, vaan ainoastaan sen haltiaa ja +muutamia tƤmƤn antamia sƤƤntƶjƤ. Samaapa sekin kapina nƤyttƤƤ +todistavan, jonka Eerikin hallitessa hƤnen veljensƤ sytytteli +Suomenmaassa. Se on kyllƤ todennƤkƶistƤ, ettƤ Juhana herttuan teki mieli +eroittaa Suomi ominaiseksi valtakunnaksi, mutta tƤssƤ hankkeessansa hƤn +odotteli parahimman apunsa Puolanmaasta, ja vasta tƤmƤn toivon tyhjƤksi +kƤydessƤ mainitaan hƤnen kutsuttaneen Suomen talonpojat kokoon ja heille +asiansa selittƤneen. Mutta jos saamme tƤmƤn tapauksen hƤmƤriin tietoihin +luottaa, niin hƤn ei silloinkaan puhunut heille Suomen itsenƤisyydestƤ, +vaan pyysi ainoastaan apua veljensƤ vƤƤryyttƤ vastaan. Suomalaiset +silloin elƤvƤllƤ valalla lupasivat auttaa hƤntƤ; mutta herttua itse teki +tƤmƤn lupauksen tyhjƤksi, koska salpasi itsensƤ Turun linnaan, jossa +hƤnen tƤytyi Elokuun 12 p. 1563 antauta piirittƤjien valtaan. Rangaistus +kohtasi ainoastaan Juhanan likeisimpiƤ palvelijoita; paitsi niitƤ ei +mestattu ketƤƤn muuta kuin erƤs kirkkoherra Taivassalossa, joka oli +koettanut pitƤjƤlƤisiƤnsƤ yllyttƤƤ. Mutta Suomen aatelisto, joka jo +seuraavina aikoina nƤkyy miettivƤn jotakin eroitusta Ruotsin ja Suomen +vƤlillƤ, piti tƤllƤ kertaa vielƤ jƤykƤsti kuninkaan puolta.</p> + +<p>Ei olisi tƤtƤ hyvƤƤ sovintoa Suomen ja Ruotsin vƤlillƤ liioin +kiittƤmistƤ, jos olisi siitƤ seurannut Suomen kansallisuuden kukistuminen Ruotsin rotevamman ja isomman kansallisuuden alle. Mutta -tätä kovaa kohtausta esteli jo Suomenmaan erillinen asema, joka synnytti -erilaisia tarpeita ja vaati erilaisia hallitusneuvoja. Jo edellisinä, -niinkuin tulevinakin aikoina katsottiin toisinansa tarpeelliseksi pitää -erityisiä maanpäiviä Suomessa, paitsi mitä Suomalaiset saivat Ruotsin -yleisillä valtiopäivillä keskustella valtakunnan yhteisistä asioista. +tƤtƤ kovaa kohtausta esteli jo Suomenmaan erillinen asema, joka synnytti +erilaisia tarpeita ja vaati erilaisia hallitusneuvoja. Jo edellisinƤ, +niinkuin tulevinakin aikoina katsottiin toisinansa tarpeelliseksi pitƤƤ +erityisiƤ maanpƤiviƤ Suomessa, paitsi mitƤ Suomalaiset saivat Ruotsin +yleisillƤ valtiopƤivillƤ keskustella valtakunnan yhteisistƤ asioista. Kustaa Waasan hallitukseen ruvetessa olivat Ruotsin vallan eri maakunnat -taas ruvenneet itsenäisiksi toimikunniksi, jotka monessa tuumassa -pitivät omat neuvonsa ja nähtävästi tämä laita sopi erinomattain +taas ruvenneet itsenƤisiksi toimikunniksi, jotka monessa tuumassa +pitivƤt omat neuvonsa ja nƤhtƤvƤsti tƤmƤ laita sopi erinomattain Suomenmaalle, sen erityisten asianhaarain ja erityisen kansallisuuden -vuoksi. En tahdo kuitenkaan kieltää, että kansallisuutemme vastaisella -ajalla joutui jotenkin ahtaalle ruotsalaisuuden painon alla. Mutta tällä -ajalla vielä oli monta muuta vaaraa, jotka paljoa likemmältä ja -kovemmalta ahdistivat. Nämät vaarat olivat kahta lajia: sisältäpäin +vuoksi. En tahdo kuitenkaan kieltƤƤ, ettƤ kansallisuutemme vastaisella +ajalla joutui jotenkin ahtaalle ruotsalaisuuden painon alla. Mutta tƤllƤ +ajalla vielƤ oli monta muuta vaaraa, jotka paljoa likemmƤltƤ ja +kovemmalta ahdistivat. NƤmƤt vaarat olivat kahta lajia: sisƤltƤpƤin paisuva aatelis-valta, joka uhkasi masentaa talonpoikaisen vapauden, -eikä ollut hillittävä kuin Ruotsin kansan ja Ruotsin hurskaan lain -avulla: ulkoa taas Wenäjän valta, jota vastaan yksin taistellessa Suomen -kansa olisi menettänyt viimeisetkin voimansa, mitkä silloin vielä tyyni +eikƤ ollut hillittƤvƤ kuin Ruotsin kansan ja Ruotsin hurskaan lain +avulla: ulkoa taas WenƤjƤn valta, jota vastaan yksin taistellessa Suomen +kansa olisi menettƤnyt viimeisetkin voimansa, mitkƤ silloin vielƤ tyyni tarvitsi omaa maatansa valloittamassa viljelyksen alaiseksi. Moni, joka -ei ole ottanut näitä seikkoja huomataksensa, on arvellut, että -Suomalaisten suostumus Ruotsin valtaan lähti ainoastaan Suomen kansan -omituisesta luonteesta, joka muka olisi myöntynyt jos millaiseenkin -valtaan, hyvään tai pahaan, hyödylliseen tai vahingolliseen; ja tämän -luonteen nimittävät, kukin eri käsityksensä johdolla, taikka +ei ole ottanut nƤitƤ seikkoja huomataksensa, on arvellut, ettƤ +Suomalaisten suostumus Ruotsin valtaan lƤhti ainoastaan Suomen kansan +omituisesta luonteesta, joka muka olisi myƶntynyt jos millaiseenkin +valtaan, hyvƤƤn tai pahaan, hyƶdylliseen tai vahingolliseen; ja tƤmƤn +luonteen nimittƤvƤt, kukin eri kƤsityksensƤ johdolla, taikka uskollisuudeksi, taikka saamattomuudeksi. Mutta siihen on muistutettava, -että Suomen kansan tila ei ollut palvelijan alamaisuus, vaan nuoremman -veljen nöyryys, joka ei vielä ollut miehistynyt itsenäiselle -valtakunnalliselle ololle. Tämän luulen kylläksi selkiävän, koska lähden -Suomen kansan luonnetta ja viljelystä sekä maamme hallitusseikkoja -näillä ajoin likemmältä katsastamaan.</p> - -<p>Olao Magno historiassansa kiittää Suomalaisten anteliaisuutta ja -hyväntahtoisuutta vieraita kohtaan. "Keskenänsä," lisää hän, "ovat -sopivaiset ja siveät sekä vihastumaan hitaat; mutta jos heitä kauan -suututetaan, niin ovat sitä julmemmat kostossansa. He asuvat -kyläkunnittain, jaettuina pitäjiin ja taloihin. Heillä on kauniisti +ettƤ Suomen kansan tila ei ollut palvelijan alamaisuus, vaan nuoremman +veljen nƶyryys, joka ei vielƤ ollut miehistynyt itsenƤiselle +valtakunnalliselle ololle. TƤmƤn luulen kyllƤksi selkiƤvƤn, koska lƤhden +Suomen kansan luonnetta ja viljelystƤ sekƤ maamme hallitusseikkoja +nƤillƤ ajoin likemmƤltƤ katsastamaan.</p> + +<p>Olao Magno historiassansa kiittƤƤ Suomalaisten anteliaisuutta ja +hyvƤntahtoisuutta vieraita kohtaan. "KeskenƤnsƤ," lisƤƤ hƤn, "ovat +sopivaiset ja siveƤt sekƤ vihastumaan hitaat; mutta jos heitƤ kauan +suututetaan, niin ovat sitƤ julmemmat kostossansa. He asuvat +kylƤkunnittain, jaettuina pitƤjiin ja taloihin. HeillƤ on kauniisti raketuita kirkkoja, ja suuri into uusia rakentaa. Papeillensa osoittavat suuren kunnioituksen, ja maksavat heille kymmenykset kaikista kaluista." -— Tämä viimein mainittu tapa, joka katoolilaisen pispan silmissä oli +— TƤmƤ viimein mainittu tapa, joka katoolilaisen pispan silmissƤ oli hyvinkin ansiollinen, oli kuitenkin Kustaa Waasan opinpuhdistuksesta -saanut kovan loukkauksen, jotta kuninkaan täytyi v. 1528 kehoittaa -Suomen rahvasta maksamaan papeille, mitä heidän oli vanhuudesta ollut +saanut kovan loukkauksen, jotta kuninkaan tƤytyi v. 1528 kehoittaa +Suomen rahvasta maksamaan papeille, mitƤ heidƤn oli vanhuudesta ollut oikeus saada palkaksensa. Mutta kuin mainittu historioitsija kertoilee, -että Suomen kansa oli paavinaikana "pappiensa opetuksesta niin -perhehtynyt Jumalan lakiin, että muka, peräti heittäen entiset -pakanuutensa erhehdykset, rupesi vapaalla halulla ja mielellä -harjoittamaan kaikkea, mikä hurskasta ja hyvää on," — niin ei ole -epäilemistäkään, hänen tässä liiaksi ylistävän katoolilaisuuden -vaikutuksia Suomessa. Päin-vastoin on monesta merkistä nähtävä, ett'ei -paavinaika paljon muuttanut Suomalaisten alkuperäistä uskontoa, ja että -vanha taikausko, vaikka toisinansa uudessa puvussa, oli yhä vahvana +ettƤ Suomen kansa oli paavinaikana "pappiensa opetuksesta niin +perhehtynyt Jumalan lakiin, ettƤ muka, perƤti heittƤen entiset +pakanuutensa erhehdykset, rupesi vapaalla halulla ja mielellƤ +harjoittamaan kaikkea, mikƤ hurskasta ja hyvƤƤ on," — niin ei ole +epƤilemistƤkƤƤn, hƤnen tƤssƤ liiaksi ylistƤvƤn katoolilaisuuden +vaikutuksia Suomessa. PƤin-vastoin on monesta merkistƤ nƤhtƤvƤ, ett'ei +paavinaika paljon muuttanut Suomalaisten alkuperƤistƤ uskontoa, ja ettƤ +vanha taikausko, vaikka toisinansa uudessa puvussa, oli yhƤ vahvana voimissa. Koska katoolilaisuus opinpuhdistuksen aikana oli Saksanmaalla -melkein ikänsä-elänyttä ja siis ikäänkuin kypsynyt kumottavaksi, niin se -Ruotsissa vielä oli paraissa voimissansa, mutta Suomessa nähtävästi ei -täyteenkään ikään ennättänyt. Vielä v. 1514, jolloin pispa Hemmingin -autuuttamisen juhla oli Turun kirkossa vietettävä, ei katsottu sopivaksi +melkein ikƤnsƤ-elƤnyttƤ ja siis ikƤƤnkuin kypsynyt kumottavaksi, niin se +Ruotsissa vielƤ oli paraissa voimissansa, mutta Suomessa nƤhtƤvƤsti ei +tƤyteenkƤƤn ikƤƤn ennƤttƤnyt. VielƤ v. 1514, jolloin pispa Hemmingin +autuuttamisen juhla oli Turun kirkossa vietettƤvƤ, ei katsottu sopivaksi harjoittaa kaikkia semmoisessa juhlassa tavallisia menoja, koska -arveltiin Suomessa olevan muka "kärsimätöintä ja kopeata rahvasta", joka -nähtävästi ei vielä oikein taipunut katoolilaiseen hartauteen. Silläpä -täällä paavikunta kaatuikin ilman pauhinatta. Mutta kansan opettamisessa -oli Suomen puhdistusmiehillä arvatakseni ihka alkamatoin työ edessänsä.</p> +arveltiin Suomessa olevan muka "kƤrsimƤtƶintƤ ja kopeata rahvasta", joka +nƤhtƤvƤsti ei vielƤ oikein taipunut katoolilaiseen hartauteen. SillƤpƤ +tƤƤllƤ paavikunta kaatuikin ilman pauhinatta. Mutta kansan opettamisessa +oli Suomen puhdistusmiehillƤ arvatakseni ihka alkamatoin tyƶ edessƤnsƤ.</p> <p><i>Y. Koskinen</i>.</p> @@ -4274,121 +4237,121 @@ oli Suomen puhdistusmiehillä arvatakseni ihka alkamatoin työ edessänsä.</p> <h3>36. Kuolevaisuuden tunteet.</h3> -<p>Luoja on itse asettanut kuoleman kamoituksen ihmisen sydämeen sentähden, -että meidän pitäisi karttaman kuolemaa siihen asti, kuin hän itse tahtoo -kutsua meitä maailmasta, koska hänen tarkoituksensa on tullut -täytetyksi. Mutta hän on lahjoittanut meille myös suloisen autuuden -toivon, joka niinkuin valkeuden enkeli lohduttaa meitä ja vahvistaa -sydämiä kuoleman karvautta vastaan, koska tuonen voima elämän ovea -kolkuttaa; meille on lahjoitettu autuuden toivo, niinkuin aamutähti, -meidän tietämme valaisemaan, niin kauan kuin itse valkeuden aurinko -nousee ja iäisyys meidän eteemme avataan.</p> +<p>Luoja on itse asettanut kuoleman kamoituksen ihmisen sydƤmeen sentƤhden, +ettƤ meidƤn pitƤisi karttaman kuolemaa siihen asti, kuin hƤn itse tahtoo +kutsua meitƤ maailmasta, koska hƤnen tarkoituksensa on tullut +tƤytetyksi. Mutta hƤn on lahjoittanut meille myƶs suloisen autuuden +toivon, joka niinkuin valkeuden enkeli lohduttaa meitƤ ja vahvistaa +sydƤmiƤ kuoleman karvautta vastaan, koska tuonen voima elƤmƤn ovea +kolkuttaa; meille on lahjoitettu autuuden toivo, niinkuin aamutƤhti, +meidƤn tietƤmme valaisemaan, niin kauan kuin itse valkeuden aurinko +nousee ja iƤisyys meidƤn eteemme avataan.</p> -<p>Ei pidä sentähden kuolemaa murheella ja väristyksellä peljättämän; ei -elämää pidä ylenkatsottaman, eikä enemmän kaikkia rakastettaman; vaan -tehköön täällä kukin itsensä täydellisemmäksi ja mahdollisemmaksi +<p>Ei pidƤ sentƤhden kuolemaa murheella ja vƤristyksellƤ peljƤttƤmƤn; ei +elƤmƤƤ pidƤ ylenkatsottaman, eikƤ enemmƤn kaikkia rakastettaman; vaan +tehkƶƶn tƤƤllƤ kukin itsensƤ tƤydellisemmƤksi ja mahdollisemmaksi runsaampaan nautintoon ilon ja riemun valtakunnassa. Ihminen on tosin -heikko, joka ei voi luottaa omaan ansioonsa. Vilpittömän vaelluksen -perästä ja turvaten armoon on hänellä kuitenkin sielun rauha +heikko, joka ei voi luottaa omaan ansioonsa. VilpittƶmƤn vaelluksen +perƤstƤ ja turvaten armoon on hƤnellƤ kuitenkin sielun rauha majanmuutossa.</p> -<p>Mutta sille ihmiselle, joka viettää aikansa hempeyden helmassa, joka on -niin harras maailmalle, että hän taivaan unhottaa, että hän pyörtyneenä -hekumasta juoksee ohitse autuuden oven, että hän uupuneena synnin uneen -jättää osansa hengen hyvästä omistamatta, — sille ihmiselle, sanon -minä, ovat kuoleman hiljaisetkin kolkutukset niinkuin ukkosen jyrinä -hänen korvissansa; sillä hän on toivotoinna loppuva. Kuolema, jota ei -voiteta eikä lahjoilla lepytetä, on hänelle ankara vihoillinen, joka -riistää hengen ja hajoittaa rikkaudet. Hän on kuoleman hetkellä -surkeammassa tilassa kuin luontokappale, jolle sekä haudan pimeys että -iäisyyden pituus ovat tietämättömät.</p> - -<p>En voi minä oikein sanoa pahanelkisen tilaisuutta kuolevaisuutta -muistellessansa. Ahdistus on hänen silloin käsittävä. Hän on niinkuin +<p>Mutta sille ihmiselle, joka viettƤƤ aikansa hempeyden helmassa, joka on +niin harras maailmalle, ettƤ hƤn taivaan unhottaa, ettƤ hƤn pyƶrtyneenƤ +hekumasta juoksee ohitse autuuden oven, ettƤ hƤn uupuneena synnin uneen +jƤttƤƤ osansa hengen hyvƤstƤ omistamatta, — sille ihmiselle, sanon +minƤ, ovat kuoleman hiljaisetkin kolkutukset niinkuin ukkosen jyrinƤ +hƤnen korvissansa; sillƤ hƤn on toivotoinna loppuva. Kuolema, jota ei +voiteta eikƤ lahjoilla lepytetƤ, on hƤnelle ankara vihoillinen, joka +riistƤƤ hengen ja hajoittaa rikkaudet. HƤn on kuoleman hetkellƤ +surkeammassa tilassa kuin luontokappale, jolle sekƤ haudan pimeys ettƤ +iƤisyyden pituus ovat tietƤmƤttƶmƤt.</p> + +<p>En voi minƤ oikein sanoa pahanelkisen tilaisuutta kuolevaisuutta +muistellessansa. Ahdistus on hƤnen silloin kƤsittƤvƤ. HƤn on niinkuin ulosviskattuna armon ovesta, jota paatuneessa tilassa turhaan -kolkutetaan. Julmat ovat ajatuksetkin tästä onnettomuudesta, joka ei -vähene unhotuksessa, vaan kasvaa synnin saastaisuudessa; synnin kirous -on kerran, jos ei tässä, niin toisessa elämässä, loppumatta liehuvaksi -tuleksi viriävä. Silloin herää paatuneenkin omatunto ja muuttuu pimeyden -hengeksi, joka vainoo hänen sieluansa, tätä surkeasti onnetointa sielua, +kolkutetaan. Julmat ovat ajatuksetkin tƤstƤ onnettomuudesta, joka ei +vƤhene unhotuksessa, vaan kasvaa synnin saastaisuudessa; synnin kirous +on kerran, jos ei tƤssƤ, niin toisessa elƤmƤssƤ, loppumatta liehuvaksi +tuleksi viriƤvƤ. Silloin herƤƤ paatuneenkin omatunto ja muuttuu pimeyden +hengeksi, joka vainoo hƤnen sieluansa, tƤtƤ surkeasti onnetointa sielua, joka painuu rikosten raskaan kuorman alla kohdin kadotusta, jonka kita -on ammollansa nielemään häntä syvyyden pimeyteen. — Mutta minä palautan -ajatukseni tästä hirmuisuudesta; kauhistus saattaa minun erhetykseen. O! -ei mahda yhtäkään ihmisenlasta löytyä, joka näin tunnon sokeudessa -hekuman ja väärän voiton orjana vaipuisi synnin ansaan.</p> - -<p>Meidän sydämemme tarvitsee tässä lepoa ja lohdutusta. Mutta missä me -kuoleman karvautta vastaan levon löytänemme? Itkulla tänne synnytään, ja -tuskalla täältä pois muutetaan. Älkäämme kuitenkaan epäilkö -tunnoissamme; nämät ovat maalliset rasitukset, joiden välillä ihminen -saa monta suloistakin hetkeä havaita, ja taivaassa on meillä vielä itse -autuuden perintö tallella. Tuonen terävät nuolet tosin ruumiin -langettavat, vaan tirskahtavat takaisin säilyvästä sielusta. Lähdettävä -on siis lyhykäisesti tutkimaan onnesta osallisen ja rehellisyydessä -vaeltaneen ihmisen rauhoitettua sydäntä kuolevaisuutta muistellessansa; -noudatettava on muutama silmänräpäys oikeutta ja hyvyyttä rakastavaa -kuoleman retkellä, sitä Herran palvelijaa, joka alkaen nuoruudesta on -ahkeroinnut täyttää taivaallisia käskyjä ja vilpittömästi seurata -omantunnon lakia järjen ja hyvänsuonnon johdatuksella, — joka on ollut -harras Jumalalle hamasta siitä hetkestä, kuin hän ensimmäisen kerran -kuuli rakasten vanhempainsa huulten lausuvan taivaallisen isän suloista -nimeä ja kiitollisuudella mainitsevan armolahjoja Luojalta, jonka -hyvyyttä hän on tytyväisyydessä ja autuuden toivossa täällä ilolla -nauttinut. Hän saa viimein viljellä toivottua autuutta; sillä Herran +on ammollansa nielemƤƤn hƤntƤ syvyyden pimeyteen. — Mutta minƤ palautan +ajatukseni tƤstƤ hirmuisuudesta; kauhistus saattaa minun erhetykseen. O! +ei mahda yhtƤkƤƤn ihmisenlasta lƶytyƤ, joka nƤin tunnon sokeudessa +hekuman ja vƤƤrƤn voiton orjana vaipuisi synnin ansaan.</p> + +<p>MeidƤn sydƤmemme tarvitsee tƤssƤ lepoa ja lohdutusta. Mutta missƤ me +kuoleman karvautta vastaan levon lƶytƤnemme? Itkulla tƤnne synnytƤƤn, ja +tuskalla tƤƤltƤ pois muutetaan. ĆlkƤƤmme kuitenkaan epƤilkƶ +tunnoissamme; nƤmƤt ovat maalliset rasitukset, joiden vƤlillƤ ihminen +saa monta suloistakin hetkeƤ havaita, ja taivaassa on meillƤ vielƤ itse +autuuden perintƶ tallella. Tuonen terƤvƤt nuolet tosin ruumiin +langettavat, vaan tirskahtavat takaisin sƤilyvƤstƤ sielusta. LƤhdettƤvƤ +on siis lyhykƤisesti tutkimaan onnesta osallisen ja rehellisyydessƤ +vaeltaneen ihmisen rauhoitettua sydƤntƤ kuolevaisuutta muistellessansa; +noudatettava on muutama silmƤnrƤpƤys oikeutta ja hyvyyttƤ rakastavaa +kuoleman retkellƤ, sitƤ Herran palvelijaa, joka alkaen nuoruudesta on +ahkeroinnut tƤyttƤƤ taivaallisia kƤskyjƤ ja vilpittƶmƤsti seurata +omantunnon lakia jƤrjen ja hyvƤnsuonnon johdatuksella, — joka on ollut +harras Jumalalle hamasta siitƤ hetkestƤ, kuin hƤn ensimmƤisen kerran +kuuli rakasten vanhempainsa huulten lausuvan taivaallisen isƤn suloista +nimeƤ ja kiitollisuudella mainitsevan armolahjoja Luojalta, jonka +hyvyyttƤ hƤn on tytyvƤisyydessƤ ja autuuden toivossa tƤƤllƤ ilolla +nauttinut. HƤn saa viimein viljellƤ toivottua autuutta; sillƤ Herran armo ei lopu kuolemassa.</p> -<p>Mitä mahtaa siis kuoleman läheneminen matkaansaattaa sen sydämessä, -jolla on tämä lohduttavainen toivo niinkuin ihanainen ja vähitellen -valkeneva aamurusko, joka auringon lähenemisen ilmoittaa, — jolla on -turva Jumalassa niinkuin vahva muuri kuoleman päällekarkausta vastaan? -Hän on välttänyt pahaa, ei silmiä palvellen, vaan totuudella pahan -ilkeyden tähden; hän on seurannut hyvyyttä, ei kunnian eikä palkan -pyynnössä, ei kerskatansa, vaan rakkaassa kiitollisuudessa Jumalaa ja -hyvänsuomuudessa lähimmäistänsä kohtaan.</p> - -<p>Hyvyyttä harjoittaneen ilo on suuri siitä, että hän on välttänyt pahaa, -mitä hän on taitanut, ja seurannut hyvää, mitä on voinut. Mutta sitä -suuremmaksi nousee hänen ilonsa, koska hän huomaitsee, että elämän ilta -ja autuuden aamu yhdistyvät kuolemassa niinkuin kesäisellä yöllä hämärä -ja päivänkoitto, — koska hän tietää olevansa osallinen taivaallisen -isänsä suosiosta toisessakin elämässä. Ei hän värise haudan synkeyttä -lähetessänsä, josta on tie tuonelaan. Kaikki murheellinen meno häviää -hänen mielestänsä niinkuin varjo auringon säteissä, koska hän, ylentäen -ajatuksensa korkeuteen, saa havaita, että itse valkeuden isä armon -silmillä hänen puoleensa katsahtaa. Hän mahtaa silloin asua joko -ruhtinaan kiiltävässä hovissa taikka vaivaisen murtuneessa majassa, hän -mahtaa olla puettuna joko ryysyissä ja räpäleissä taikka silkissä ja -kullassa, silloin on kuolema, joka rasittaa kaikkia luotuja maan päällä -ja hirvittää pahanelkisiä, silloin on se hänelle ilolla vastaanotettava -vieras, joka tuo sanoman iäisen päivän koitosta. Hän kohtaa kuolemaa, -joka on tuonelan käskyläinen, niinkuin matkustavainen vieraalla maalla -johdattajaansa, ja muuttaa maailmasta haluten oikeaan isänmaahan, ilman -kuorman rasitusta hartioillansa, kuin ei kuulu täällä yhtäkään -kostonhuutoa, eikä ole tarvetta peljätä, että orpolasten valitus -karkoittaa haudasta hänen rauhansa, että leskein huokaukset kiroavat -hänen luunsa mullassa, että viheliäisten kyyneleet vaativat häneltä +<p>MitƤ mahtaa siis kuoleman lƤheneminen matkaansaattaa sen sydƤmessƤ, +jolla on tƤmƤ lohduttavainen toivo niinkuin ihanainen ja vƤhitellen +valkeneva aamurusko, joka auringon lƤhenemisen ilmoittaa, — jolla on +turva Jumalassa niinkuin vahva muuri kuoleman pƤƤllekarkausta vastaan? +HƤn on vƤlttƤnyt pahaa, ei silmiƤ palvellen, vaan totuudella pahan +ilkeyden tƤhden; hƤn on seurannut hyvyyttƤ, ei kunnian eikƤ palkan +pyynnƶssƤ, ei kerskatansa, vaan rakkaassa kiitollisuudessa Jumalaa ja +hyvƤnsuomuudessa lƤhimmƤistƤnsƤ kohtaan.</p> + +<p>HyvyyttƤ harjoittaneen ilo on suuri siitƤ, ettƤ hƤn on vƤlttƤnyt pahaa, +mitƤ hƤn on taitanut, ja seurannut hyvƤƤ, mitƤ on voinut. Mutta sitƤ +suuremmaksi nousee hƤnen ilonsa, koska hƤn huomaitsee, ettƤ elƤmƤn ilta +ja autuuden aamu yhdistyvƤt kuolemassa niinkuin kesƤisellƤ yƶllƤ hƤmƤrƤ +ja pƤivƤnkoitto, — koska hƤn tietƤƤ olevansa osallinen taivaallisen +isƤnsƤ suosiosta toisessakin elƤmƤssƤ. Ei hƤn vƤrise haudan synkeyttƤ +lƤhetessƤnsƤ, josta on tie tuonelaan. Kaikki murheellinen meno hƤviƤƤ +hƤnen mielestƤnsƤ niinkuin varjo auringon sƤteissƤ, koska hƤn, ylentƤen +ajatuksensa korkeuteen, saa havaita, ettƤ itse valkeuden isƤ armon +silmillƤ hƤnen puoleensa katsahtaa. HƤn mahtaa silloin asua joko +ruhtinaan kiiltƤvƤssƤ hovissa taikka vaivaisen murtuneessa majassa, hƤn +mahtaa olla puettuna joko ryysyissƤ ja rƤpƤleissƤ taikka silkissƤ ja +kullassa, silloin on kuolema, joka rasittaa kaikkia luotuja maan pƤƤllƤ +ja hirvittƤƤ pahanelkisiƤ, silloin on se hƤnelle ilolla vastaanotettava +vieras, joka tuo sanoman iƤisen pƤivƤn koitosta. HƤn kohtaa kuolemaa, +joka on tuonelan kƤskylƤinen, niinkuin matkustavainen vieraalla maalla +johdattajaansa, ja muuttaa maailmasta haluten oikeaan isƤnmaahan, ilman +kuorman rasitusta hartioillansa, kuin ei kuulu tƤƤllƤ yhtƤkƤƤn +kostonhuutoa, eikƤ ole tarvetta peljƤtƤ, ettƤ orpolasten valitus +karkoittaa haudasta hƤnen rauhansa, ettƤ leskein huokaukset kiroavat +hƤnen luunsa mullassa, ettƤ viheliƤisten kyyneleet vaativat hƤneltƤ tilintekoa: vaan sen sijaan ilmestyy monta, joilta rakkauden, kiitollisuuden ja kaipauksen kyyneleet lankeavat siunauksella, niinkuin -virvoittavainen aamukaste, hänen hautansa päälle.</p> +virvoittavainen aamukaste, hƤnen hautansa pƤƤlle.</p> -<p>Ei löydy siis yhtäkään, joka taitaisi häntä pidättää mieluisesti -maailmaa hyvästi-jättämästä, tätä maailmaa, jossa elämä on +<p>Ei lƶydy siis yhtƤkƤƤn, joka taitaisi hƤntƤ pidƤttƤƤ mieluisesti +maailmaa hyvƤsti-jƤttƤmƤstƤ, tƤtƤ maailmaa, jossa elƤmƤ on huikentelevainen, jossa ihmisen olenta on niinkuin varjo ja nautinto -vaan unennäkö. Kuitenkin on ero uskollisista ja rakkaista ystävistä -mieltä musertava. Jaa, se on tosi, työläs on eritä niistä, joiden -seurassa me olemme viettäneet monta iloista hetkeä sielumme -virvoitukseksi, jotka ovat lohduttaneet meitä murheen päivinä ja hädässä -ojentaneet kätensä meidän avuksemme. Mutta myös tämä vaikea rakkauden -vaikutus, tämä oikean ystävyyden tuntomerkki ystäväin eritessä käy -huokeaksi, koska he muistavat, että kuolema on yhteinen tie, jota yksi -viivytellen ja toinen joutuen vaeltaa, vaan ei tule kuitenkaan peräti -eroitetuiksi toinen toisestansa; sillä vähän ajan perästä saa ystävä -ystävänsä uusina alammaisina taivaan valtakunnassa jälleen riemulla -tavata, jossa pyhät olennot armoistuimen edessä heitä vastaan ottavat ja -ihmetellen iloitsevat, että maakin on kantanut niin täydellisiä -hedelmiä.</p> +vaan unennƤkƶ. Kuitenkin on ero uskollisista ja rakkaista ystƤvistƤ +mieltƤ musertava. Jaa, se on tosi, tyƶlƤs on eritƤ niistƤ, joiden +seurassa me olemme viettƤneet monta iloista hetkeƤ sielumme +virvoitukseksi, jotka ovat lohduttaneet meitƤ murheen pƤivinƤ ja hƤdƤssƤ +ojentaneet kƤtensƤ meidƤn avuksemme. Mutta myƶs tƤmƤ vaikea rakkauden +vaikutus, tƤmƤ oikean ystƤvyyden tuntomerkki ystƤvƤin eritessƤ kƤy +huokeaksi, koska he muistavat, ettƤ kuolema on yhteinen tie, jota yksi +viivytellen ja toinen joutuen vaeltaa, vaan ei tule kuitenkaan perƤti +eroitetuiksi toinen toisestansa; sillƤ vƤhƤn ajan perƤstƤ saa ystƤvƤ +ystƤvƤnsƤ uusina alammaisina taivaan valtakunnassa jƤlleen riemulla +tavata, jossa pyhƤt olennot armoistuimen edessƤ heitƤ vastaan ottavat ja +ihmetellen iloitsevat, ettƤ maakin on kantanut niin tƤydellisiƤ +hedelmiƤ.</p> -<p><i>Juteini</i> (Judén).</p> +<p><i>Juteini</i> (JudĆ©n).</p> @@ -4397,23 +4360,23 @@ hedelmiä.</p> <h3>37. Sananlaskuja.</h3> -<p>Ei kaksi kovaa kiveä hyviä jauhoja tee.</p> +<p>Ei kaksi kovaa kiveƤ hyviƤ jauhoja tee.</p> -<p>Hiljaa hyvä tulee, ajatellen aivan kaunis.</p> +<p>Hiljaa hyvƤ tulee, ajatellen aivan kaunis.</p> -<p>Isännän silmä hevosen lihoittaa.</p> +<p>IsƤnnƤn silmƤ hevosen lihoittaa.</p> -<p>Minä herra, sinä herra; kumpi meistä kontin kantaa!</p> +<p>MinƤ herra, sinƤ herra; kumpi meistƤ kontin kantaa!</p> -<p>On sappi särjelläkin.</p> +<p>On sappi sƤrjellƤkin.</p> -<p>Paha sitä hevoista juottaa, joka ei päätänsä alas paina.</p> +<p>Paha sitƤ hevoista juottaa, joka ei pƤƤtƤnsƤ alas paina.</p> -<p>Suuri pala suun repäisee, pieni kylläisnä pitääpi.</p> +<p>Suuri pala suun repƤisee, pieni kyllƤisnƤ pitƤƤpi.</p> <p>Vahingosta viisaaksi tullaan, ei rikkaaksi.</p> -<p>Älä ennen karsinaa tee, kuin vasikan saat.</p> +<p>ĆlƤ ennen karsinaa tee, kuin vasikan saat.</p> @@ -4422,255 +4385,255 @@ hedelmiä.</p> <h3>38. Klaus Fleming.</h3> -<p>Klaus Eerikinpoika Fleming oli sitä mainiota sukua, joka 13:llä +<p>Klaus Eerikinpoika Fleming oli sitƤ mainiota sukua, joka 13:llƤ sataluvulla oli muuttanut Saksasta Ruotsiin. Jo 14:n sataluvun -alkuvuosina oli tämän suvun toinen polvi, valtaneuvos Klaus -Pietarinpoika, muuttanut Suomeen, jossa hänen etevimmät jälkeisensä -sitten oleskelivat. Hän oli koko Suomen — eli, niinkuin silloin -sanottiin, Itämaitten — laamanni ja näyttää vielä v. 1427 elossa -olleen. Tästä alkuisästä lähti kaksi eri haaraa Flemingiä, jotka +alkuvuosina oli tƤmƤn suvun toinen polvi, valtaneuvos Klaus +Pietarinpoika, muuttanut Suomeen, jossa hƤnen etevimmƤt jƤlkeisensƤ +sitten oleskelivat. HƤn oli koko Suomen — eli, niinkuin silloin +sanottiin, ItƤmaitten — laamanni ja nƤyttƤƤ vielƤ v. 1427 elossa +olleen. TƤstƤ alkuisƤstƤ lƤhti kaksi eri haaraa FlemingiƤ, jotka molemmat ovat aikanansa olleet Suomen mahtavimpia. Veljekset Eerikki ja Iivari Fleming Jaakkimanpojat, jotka Kustaa Waasan hallitessa olivat -Suomenmaan etevimpiä, kuuluivat vanhempaan haaraan. Nuorempaa haaraa +Suomenmaan etevimpiƤ, kuuluivat vanhempaan haaraan. Nuorempaa haaraa taas oli Herman Fleming, Lehtisten ja Louhisaaren herra, joka Juhanan aikana toimitti monta korkeata virkaa Suomessa, v. 1582 tehtiin -ritariksi ja seuraavana vuotena kuoli Helsingissä. Hermanilla oli kaksi -poikaa, Klaus ja Lauri, jotka vasta tapaamme tämän ajan tapauksissa; ja -näitten jälkeiset nousivat tulevina aikoina suuriin arvoihin. -Joutuisampi, mutta lyhytikäisempi kukoistus oli vanhemmalle haaralle -sallittu. Siitä tehtiin vapaherroja kahdesti; mutta molemmat sarjat +ritariksi ja seuraavana vuotena kuoli HelsingissƤ. Hermanilla oli kaksi +poikaa, Klaus ja Lauri, jotka vasta tapaamme tƤmƤn ajan tapauksissa; ja +nƤitten jƤlkeiset nousivat tulevina aikoina suuriin arvoihin. +Joutuisampi, mutta lyhytikƤisempi kukoistus oli vanhemmalle haaralle +sallittu. SiitƤ tehtiin vapaherroja kahdesti; mutta molemmat sarjat sammuivat toiseen polveensa. Lauri Iivarinpoika Fleming Sundholman herra, joka Eerikin kruunauksessa tuli vapaherraksi, kuoli jo samana -vuonna Räävelissä, ja Iivari, hänen poikansa, vaipui nuorella -naimattomalla iällänsä kuolemaan. Juhanan kruunauksessa taas -korotettiin Klaus Eerikinpoika vapaherraiseen arvoon, mutta hänenkin +vuonna RƤƤvelissƤ, ja Iivari, hƤnen poikansa, vaipui nuorella +naimattomalla iƤllƤnsƤ kuolemaan. Juhanan kruunauksessa taas +korotettiin Klaus Eerikinpoika vapaherraiseen arvoon, mutta hƤnenkin poikansa, Juhana, oli viimeinen miespuoli suvussansa; ja ennen -vuosisadan loppua oli Flemingien vanhempi haara miehiseltä kannalta -kokonaan sammunut. Mutta niin kuuluisaa miestä, kuin tämä Klaus -Eerikinpoika Fleming oli, lienee tuskin mikään aatelis-suku Suomenmaassa -milloinkaan synnyttänyt.</p> - -<p>Hänen syntymävuottansa ja syntymäpaikkaansa ei tarkoin tiedetä. -Todennäköistä on, että hän syntyi vuosien 1530 ja 1540 välillä jossakin -isänsä kartanossa Suomessa. Isänsä, josta edellisessä kertomuksessani +vuosisadan loppua oli Flemingien vanhempi haara miehiseltƤ kannalta +kokonaan sammunut. Mutta niin kuuluisaa miestƤ, kuin tƤmƤ Klaus +Eerikinpoika Fleming oli, lienee tuskin mikƤƤn aatelis-suku Suomenmaassa +milloinkaan synnyttƤnyt.</p> + +<p>HƤnen syntymƤvuottansa ja syntymƤpaikkaansa ei tarkoin tiedetƤ. +TodennƤkƶistƤ on, ettƤ hƤn syntyi vuosien 1530 ja 1540 vƤlillƤ jossakin +isƤnsƤ kartanossa Suomessa. IsƤnsƤ, josta edellisessƤ kertomuksessani on muutamasti puhuttu, kuoli Joulukuussa v. 1548 Kuitian kartanossa -Paraisissa, jonka vanhanaikaiseen kivikirkkoon hän haudattiinkin. +Paraisissa, jonka vanhanaikaiseen kivikirkkoon hƤn haudattiinkin. Leski, Hebla Sparre, mainion Ruotsalaisen Sigge Laurinpoika Sparren -tytär, eli vielä monta vuotta ja piti asuntonsa joko Siunnan pitäjässä -Suitiassa, jonka hän naitaessa oli huomenlahjaksensa saanut, taikka -Kuitiassa, jossa siitä ajasta vielä on jäljellä vähäinen harmaakivistä -rakennettu linna. Vuonna 1560 mainitaan hänellä kolme lasta: Klaus ja -Jaakkima sekä tytär Philippa, joista molemmat viimeiset ovat varsin -vähän tunnetut. Jo v. 1578 puhutaan Philippa vainajaksi, ja Jaakkima +tytƤr, eli vielƤ monta vuotta ja piti asuntonsa joko Siunnan pitƤjƤssƤ +Suitiassa, jonka hƤn naitaessa oli huomenlahjaksensa saanut, taikka +Kuitiassa, jossa siitƤ ajasta vielƤ on jƤljellƤ vƤhƤinen harmaakivistƤ +rakennettu linna. Vuonna 1560 mainitaan hƤnellƤ kolme lasta: Klaus ja +Jaakkima sekƤ tytƤr Philippa, joista molemmat viimeiset ovat varsin +vƤhƤn tunnetut. Jo v. 1578 puhutaan Philippa vainajaksi, ja Jaakkima Eerikinpoika, joka v. 1561 oli nainut Eerikki kuninkaan jalkavaimon, -Agda Pietarin tyttären, lienee jo ehkä ennen sisartansa mennyt -Tuonelaan. Klaus sillä tavoin sai periä kaikki isänsä jättämät talot ja -tavarat. Kuinka iso tämä perittävä oli, voimme jokseenkin arvata siitä, -kuin pesänjaossa v. 1560 leskirouva Heblan kolmas osa käsitti paitsi -irtonaista tavaraa kivirakennuksen Turussa sekä tiluksia yhdessätoista -eri paikassa, joista yhteinen saalis oli noin 160 tynnyriä jyviä -vuodelta. Pesän rikkautta todistaa sekin asia, että Heblan asunto oli -tykillä varustettu, joita Kustaa Waasa pyysi lainataksensa, -venäläis-sodan uhatessa.</p> - -<p>Mutta enemmin kuin rikkaus ja tavara hyödytti nuorta Klausta hänen -vanhempiensa likeinen tuttavuus kuninkaallisen huonekunnan kanssa. Hänen -isänsä oli ollut Kustaan vireimpiä apulaisia vapauttamisen työssä ja +Agda Pietarin tyttƤren, lienee jo ehkƤ ennen sisartansa mennyt +Tuonelaan. Klaus sillƤ tavoin sai periƤ kaikki isƤnsƤ jƤttƤmƤt talot ja +tavarat. Kuinka iso tƤmƤ perittƤvƤ oli, voimme jokseenkin arvata siitƤ, +kuin pesƤnjaossa v. 1560 leskirouva Heblan kolmas osa kƤsitti paitsi +irtonaista tavaraa kivirakennuksen Turussa sekƤ tiluksia yhdessƤtoista +eri paikassa, joista yhteinen saalis oli noin 160 tynnyriƤ jyviƤ +vuodelta. PesƤn rikkautta todistaa sekin asia, ettƤ Heblan asunto oli +tykillƤ varustettu, joita Kustaa Waasa pyysi lainataksensa, +venƤlƤis-sodan uhatessa.</p> + +<p>Mutta enemmin kuin rikkaus ja tavara hyƶdytti nuorta Klausta hƤnen +vanhempiensa likeinen tuttavuus kuninkaallisen huonekunnan kanssa. HƤnen +isƤnsƤ oli ollut Kustaan vireimpiƤ apulaisia vapauttamisen tyƶssƤ ja pysyikin suuressa arvossa ja mielisuosiossa, vaikka kuninkaan toisinaan -täytyi häntä kovasti nuhdella voitonpyynnöstä ja kovuudesta alamaisia -kohtaan. Leskenä näkyy Hebla vielä viljelleen vanhaa ystävyyttänsä. Kuin -Kustaa v. 1551 jäi leskeksi toisesta naimisestaan, niin Hebla tarjosi +tƤytyi hƤntƤ kovasti nuhdella voitonpyynnƶstƤ ja kovuudesta alamaisia +kohtaan. LeskenƤ nƤkyy Hebla vielƤ viljelleen vanhaa ystƤvyyttƤnsƤ. Kuin +Kustaa v. 1551 jƤi leskeksi toisesta naimisestaan, niin Hebla tarjosi tullaksensa pienten emottomien lasten holhojaksi, jota kuitenkin kuningas kohteliaasti kielsi. Kustaa jo seuraavana vuonna valitsi -kolmanneksi puolisoksensa ja lastensa emintimäksi nuoren neiden, -Katarina Stenbockin, joka sitten eli 62 vuotta edemmäksi häntä. Mutta -Flemingiläisten monet ansioteot eivät jääneet unohduksiin. Vuonna 1556 +kolmanneksi puolisoksensa ja lastensa emintimƤksi nuoren neiden, +Katarina Stenbockin, joka sitten eli 62 vuotta edemmƤksi hƤntƤ. Mutta +FlemingilƤisten monet ansioteot eivƤt jƤƤneet unohduksiin. Vuonna 1556 tavataan Klaus Eerikinpoika ensi kerta valtakunnan toimissa. Kuningas -kirjoittaa Turusta Helmikuussa hänelle kirjeen, pyytäen häntä rupeemaan -Savon suksimiesten päälliköksi, koska näillä ei ollut ketään käskijää ja -opettajaa, ja kuningas oli saanut tietoonsa, että Klaus osasi suksilla -hiihtää. Tästä lähtien alkaa hänen toimensa valtakunnan palveluksessa. -Eerikki kuninkaan kruunauksessa v. 1561 tehtiin hänestä ritari ja samana -vuonna hän asetettiin Räävelin maaherraksi orpanansa, Lauri Iivarinpojan -jälkeen, jonka rutto oli surmannut. V. 1563 Tammikuussa määrättiin hän -ylimmäiseksi linnanhaltiaksi Wittensteinissä, josta kuitenkin Juhana -herttuan kapina hänen pian pois joudutti. Kesällä tapaamme hänen +kirjoittaa Turusta Helmikuussa hƤnelle kirjeen, pyytƤen hƤntƤ rupeemaan +Savon suksimiesten pƤƤllikƶksi, koska nƤillƤ ei ollut ketƤƤn kƤskijƤƤ ja +opettajaa, ja kuningas oli saanut tietoonsa, ettƤ Klaus osasi suksilla +hiihtƤƤ. TƤstƤ lƤhtien alkaa hƤnen toimensa valtakunnan palveluksessa. +Eerikki kuninkaan kruunauksessa v. 1561 tehtiin hƤnestƤ ritari ja samana +vuonna hƤn asetettiin RƤƤvelin maaherraksi orpanansa, Lauri Iivarinpojan +jƤlkeen, jonka rutto oli surmannut. V. 1563 Tammikuussa mƤƤrƤttiin hƤn +ylimmƤiseksi linnanhaltiaksi WittensteinissƤ, josta kuitenkin Juhana +herttuan kapina hƤnen pian pois joudutti. KesƤllƤ tapaamme hƤnen Turunlinnan edustalla, karsinoimassa herttuata. Elokuun 3 p. -kirjoittivat kuninkaalliset sotajoukon päälliköt Niilo Boije, Klaus +kirjoittivat kuninkaalliset sotajoukon pƤƤllikƶt Niilo Boije, Klaus Fleming, Antti Sipinpoika, Iivari Maununpoika (Stiernkors) ja Matti -Törne Korppolaisten-vuorelta herttualle kirjeen, jolla soimaavat hänen -väijyneeksi kuninkaan henkeä ja kruunua, sekä vaativat häntä antamaan -itsensä ja linnan väkinensä päivinensä heidän haltuunsa, luvaten -kaikille kunniallista ja kristillistä pitoa. Niinkuin tiedämme, Juhana +Tƶrne Korppolaisten-vuorelta herttualle kirjeen, jolla soimaavat hƤnen +vƤijyneeksi kuninkaan henkeƤ ja kruunua, sekƤ vaativat hƤntƤ antamaan +itsensƤ ja linnan vƤkinensƤ pƤivinensƤ heidƤn haltuunsa, luvaten +kaikille kunniallista ja kristillistƤ pitoa. Niinkuin tiedƤmme, Juhana jo Elokuun 12 p. heitti puolustuksen, ja nyt kuljetti Klaus Fleming -hänen Gripsholmaan vankeuteen. Seuraavana vuonna 1564 tapaamme -Flemingin laivaston amiraalina, niinkuin isänsäkin ennen oli ollut. -Mutta tämä toimitus ei häneltä tällä kertaa menestynyt. Ala-amiraalinsa, -kaksi ruotsalaista aatelis-miestä, eivät totelleet häntä ja Klaus ei -ollut mies heitä kurissa pitämään, josta tapahtui, että Tanskalaiset -pääsivät Ölannin saarta hävittämään. Hetipä siis Fleming viralta +hƤnen Gripsholmaan vankeuteen. Seuraavana vuonna 1564 tapaamme +Flemingin laivaston amiraalina, niinkuin isƤnsƤkin ennen oli ollut. +Mutta tƤmƤ toimitus ei hƤneltƤ tƤllƤ kertaa menestynyt. Ala-amiraalinsa, +kaksi ruotsalaista aatelis-miestƤ, eivƤt totelleet hƤntƤ ja Klaus ei +ollut mies heitƤ kurissa pitƤmƤƤn, josta tapahtui, ettƤ Tanskalaiset +pƤƤsivƤt Ćlannin saarta hƤvittƤmƤƤn. HetipƤ siis Fleming viralta eroitettiin ja Klaus Kristerinpoika Horn, Joensuun vapaherra, pantiin -hänen sijaansa. Horn ajoi Tanskalaiset Juutinraumalle saakka, ja jätti -taas kolmen päivän perästä laivaston Flemingille. Mutta seuraavana -vuonna näkyy taas Klaus Horn amiraalina tappeluja voittamassa. Fleming -näyttää onnettoman meriretkensä tähden joutuneen Eerikki kuninkaan -vihoihin, ja vielä kaksi vuotta jälkeenpäin sanotaan tämän asian -Eerikissä epäluuloa herättäneen ja hänen uhitelleen Flemingille henkensä -menettämistä. Eipä siis saa kovin ihmetellä, että Klaus ei ollut -Eerikin hallituksen uskollisimpia puolustajoita, Enimmät muutkin -heittivät Eerikin vaipuvan onnen. Iivari Stiernkors, jonka kuningas oli -lähettänyt Suomea pitämään, otti kohta Turun linnan herttuoitten -omaksi ja kokosi niille sotaväkeä. Flemingistä mainitaan, että hän -muutamilla aluksilla lähetettiin Gripsholmaa vastaan, mutta sillä -matkalla luopui herttuoitten puolelle. Palkinnoksi hän Juhanan -kruunauksessa tehtiin valtaneuvokseksi sekä Wiikin vapaherraksi, ja -kummallisesta sattumuksesta tapahtui, että hän nyt sai kuljettaa -Eerikin vankina samatenkuin hän ennen oli Juhanan kuljettanut. Vuodesta -1569 Eerikki pidettiin Turun linnassa, mutta kuin peljättiin Wenäläisten -tahtovan häntä vapauttaa, niin Turku katsottiin liian läheiseksi Wenäjän -rajaa. Juhana siis v. 1571 Heinäkuun 19 p. kirjoittaa herra Klaus -Flemingille, että hänen pitää toimittaman kuningas Eerikki Turusta -Kastelholmaan tai Stäkenlinnaan, ja kuin syksympänä päätettiin muuttaa +hƤnen sijaansa. Horn ajoi Tanskalaiset Juutinraumalle saakka, ja jƤtti +taas kolmen pƤivƤn perƤstƤ laivaston Flemingille. Mutta seuraavana +vuonna nƤkyy taas Klaus Horn amiraalina tappeluja voittamassa. Fleming +nƤyttƤƤ onnettoman meriretkensƤ tƤhden joutuneen Eerikki kuninkaan +vihoihin, ja vielƤ kaksi vuotta jƤlkeenpƤin sanotaan tƤmƤn asian +EerikissƤ epƤluuloa herƤttƤneen ja hƤnen uhitelleen Flemingille henkensƤ +menettƤmistƤ. EipƤ siis saa kovin ihmetellƤ, ettƤ Klaus ei ollut +Eerikin hallituksen uskollisimpia puolustajoita, EnimmƤt muutkin +heittivƤt Eerikin vaipuvan onnen. Iivari Stiernkors, jonka kuningas oli +lƤhettƤnyt Suomea pitƤmƤƤn, otti kohta Turun linnan herttuoitten +omaksi ja kokosi niille sotavƤkeƤ. FlemingistƤ mainitaan, ettƤ hƤn +muutamilla aluksilla lƤhetettiin Gripsholmaa vastaan, mutta sillƤ +matkalla luopui herttuoitten puolelle. Palkinnoksi hƤn Juhanan +kruunauksessa tehtiin valtaneuvokseksi sekƤ Wiikin vapaherraksi, ja +kummallisesta sattumuksesta tapahtui, ettƤ hƤn nyt sai kuljettaa +Eerikin vankina samatenkuin hƤn ennen oli Juhanan kuljettanut. Vuodesta +1569 Eerikki pidettiin Turun linnassa, mutta kuin peljƤttiin WenƤlƤisten +tahtovan hƤntƤ vapauttaa, niin Turku katsottiin liian lƤheiseksi WenƤjƤn +rajaa. Juhana siis v. 1571 HeinƤkuun 19 p. kirjoittaa herra Klaus +Flemingille, ettƤ hƤnen pitƤƤ toimittaman kuningas Eerikki Turusta +Kastelholmaan tai StƤkenlinnaan, ja kuin syksympƤnƤ pƤƤtettiin muuttaa Eerikki Kastelholmasta Gripsholmaan, niin luultavasti silloinkin Fleming oli kuljettajana. Seuraavana vuonna Toukokuun 15 p. saapi Klaus Fleming, -samatenkuin muut Eerikin vartiat, käskyn kuolettaa vankinsa, jos joku -koettaisi sitä vapauttaa.</p> +samatenkuin muut Eerikin vartiat, kƤskyn kuolettaa vankinsa, jos joku +koettaisi sitƤ vapauttaa.</p> -<p>Tästä ajasta on Klaus Fleming Ruotsinvallan ensimmäisiä miehiä ja nousee +<p>TƤstƤ ajasta on Klaus Fleming Ruotsinvallan ensimmƤisiƤ miehiƤ ja nousee nousemistansa Juhana kuninkaan suosiossa. Naimisellansa Marraskuun 1 p. -1571 hän tuli sukulaisuuteen itse kuninkaalliselle huonekunnalle, -samatenkuin Ruotsin etevimmille suvuille. Hänen puolisonsa Ebba -Kustaantytär Stenbock oli Kustaa Waasan kolmannen puolison sisar sekä -toisen puolison sisarentytär, ja siis Juhana kuninkaan ja Kaarlo -herttuan sekä Leijonhuvudien ja Sturein orpana. Ebban toinen sisar oli -naitu vanhalle kreivi Per Brahelle, Flemingin naiminen sillä tavoin -liitti hänen sekä Waasan huoneelle että kaikille Ruotsin kreivillisille -suvuille. Mutta heimolaisuus ei tällä hämmennyksen ajalla paljon -koskenut ihmisten tekoihin, ja Klaus Fleming näyttää jo ruvenneen omaa -tietänsä astumaan. Eriseurat Ruotsissa olivat nyt syntymäisillänsä. -Aatelis-vallan puhemiehenä oli tuo oppinut ja sivistynyt Eerikki Sparre. -Aateliston leppymättömänä vastustajana seisoi Kaarlo herttua, oppinut ja -valistunut hänkin, mutta suorasukainen ja jäykkä sekä puheissa että -teoissa. Juhana kuningas, niinkuin tiedämme, horjui tälle ja toiselle -puolelle. Tämmöisessä asiain tilassa oli Flemingin olo ja käytös +1571 hƤn tuli sukulaisuuteen itse kuninkaalliselle huonekunnalle, +samatenkuin Ruotsin etevimmille suvuille. HƤnen puolisonsa Ebba +KustaantytƤr Stenbock oli Kustaa Waasan kolmannen puolison sisar sekƤ +toisen puolison sisarentytƤr, ja siis Juhana kuninkaan ja Kaarlo +herttuan sekƤ Leijonhuvudien ja Sturein orpana. Ebban toinen sisar oli +naitu vanhalle kreivi Per Brahelle, Flemingin naiminen sillƤ tavoin +liitti hƤnen sekƤ Waasan huoneelle ettƤ kaikille Ruotsin kreivillisille +suvuille. Mutta heimolaisuus ei tƤllƤ hƤmmennyksen ajalla paljon +koskenut ihmisten tekoihin, ja Klaus Fleming nƤyttƤƤ jo ruvenneen omaa +tietƤnsƤ astumaan. Eriseurat Ruotsissa olivat nyt syntymƤisillƤnsƤ. +Aatelis-vallan puhemiehenƤ oli tuo oppinut ja sivistynyt Eerikki Sparre. +Aateliston leppymƤttƶmƤnƤ vastustajana seisoi Kaarlo herttua, oppinut ja +valistunut hƤnkin, mutta suorasukainen ja jƤykkƤ sekƤ puheissa ettƤ +teoissa. Juhana kuningas, niinkuin tiedƤmme, horjui tƤlle ja toiselle +puolelle. TƤmmƶisessƤ asiain tilassa oli Flemingin olo ja kƤytƶs omituinen. Taikka kasvanut siihen aikaan, kuin ei Kustaa Waasan -esimerkki vielä kehoittanut aatelistoa antamaan pojillensa opillista +esimerkki vielƤ kehoittanut aatelistoa antamaan pojillensa opillista kasvatusta, taikka liian aikaisin joutunut virallisiin toimiin, oli -Klaus sekä tavoiltansa että tiedoltansa oppimatoin, vaikka elämän koulu -nähtävästi paljon oli harjoittanut hänen terävää luonnollista järkeänsä. -Tämä raakuus teki hänen ylenkatsottavaksi muitten neuvosten silmissä, ja -Flemingin uljas henki vastasi ylenkatseella. Usein ja tärkeimmissä -asioissa oli hänellä toinen mieli kuin heillä. Kuin Sigismundon lähtö +Klaus sekƤ tavoiltansa ettƤ tiedoltansa oppimatoin, vaikka elƤmƤn koulu +nƤhtƤvƤsti paljon oli harjoittanut hƤnen terƤvƤƤ luonnollista jƤrkeƤnsƤ. +TƤmƤ raakuus teki hƤnen ylenkatsottavaksi muitten neuvosten silmissƤ, ja +Flemingin uljas henki vastasi ylenkatseella. Usein ja tƤrkeimmissƤ +asioissa oli hƤnellƤ toinen mieli kuin heillƤ. Kuin Sigismundon lƤhtƶ Puolan kuninkaaksi oli keskustelemuksen aineena, niin Kaarlo herttua -ja Klaus Fleming olivat pian ainoat, jotka siitä varoittivat. Räävelissä +ja Klaus Fleming olivat pian ainoat, jotka siitƤ varoittivat. RƤƤvelissƤ taas oli Fleming kaikista saapuvilla olevista neuvoksista ainoa, joka ei -allekirjoittanut herrojen valituskirjaa. Tästä ja muista syistä -nimittivät neuvokset häntä uskottomaksi veljeksi, mutta Juhana kuninkaan -luottamus häneen oli muuttumatoin. Se on todennäköistä, että Flemingin -raakamainen ja suora käytös enemmin oli Juhanan mieleen kuin muitten -neuvosten sivistys, joka vähitellen hänessä herätti epäluuloa ja -pelkoa. On myöskin arvattava, että Klaus Fleming jäykän luonteensa -ohessa ei kuitenkaan ollut peräti vailla sitä taipuvaisuutta, joka oli -tarpeellinen Juhanan arkaa ja epäluuloista mieltä suosittamaan. Tämänpä -näyttävät myöhemmät tapaukset todistavan. Tuskin voimme uskoa, että hän -sydämensä halulla olisi mieltynyt paavinuskoon; mutta samatenkuin hän -sittemmin Sigismundon käskyllä koki jälleen asettaa katoolilaisuuden, -niin hän epäilemättä Juhanankin kirkollisiin muutoksiin kohta myöntyi. -Olen valmis uskomaan, että tämä ja muu hänen käytöksensä lähti -kiitollisuudesta Juhanan ja Sigismundon suosiota kohtaan; sillä Klaus -oli nähtävästi niitä miehiä, jotka ovat yhtä väkevät ystävyydessä kuin -vihassa. Mutta jota sivistymättömämpi ihmisen sydän on, sitä tylsempi -se on havaitsemaan ja hylkäämään niitä itsekkäitä himoja, jotka -liikkuvat kauniinten avujen karvoissa; ja Flemingissä näkyy näin +allekirjoittanut herrojen valituskirjaa. TƤstƤ ja muista syistƤ +nimittivƤt neuvokset hƤntƤ uskottomaksi veljeksi, mutta Juhana kuninkaan +luottamus hƤneen oli muuttumatoin. Se on todennƤkƶistƤ, ettƤ Flemingin +raakamainen ja suora kƤytƶs enemmin oli Juhanan mieleen kuin muitten +neuvosten sivistys, joka vƤhitellen hƤnessƤ herƤtti epƤluuloa ja +pelkoa. On myƶskin arvattava, ettƤ Klaus Fleming jƤykƤn luonteensa +ohessa ei kuitenkaan ollut perƤti vailla sitƤ taipuvaisuutta, joka oli +tarpeellinen Juhanan arkaa ja epƤluuloista mieltƤ suosittamaan. TƤmƤnpƤ +nƤyttƤvƤt myƶhemmƤt tapaukset todistavan. Tuskin voimme uskoa, ettƤ hƤn +sydƤmensƤ halulla olisi mieltynyt paavinuskoon; mutta samatenkuin hƤn +sittemmin Sigismundon kƤskyllƤ koki jƤlleen asettaa katoolilaisuuden, +niin hƤn epƤilemƤttƤ Juhanankin kirkollisiin muutoksiin kohta myƶntyi. +Olen valmis uskomaan, ettƤ tƤmƤ ja muu hƤnen kƤytƶksensƤ lƤhti +kiitollisuudesta Juhanan ja Sigismundon suosiota kohtaan; sillƤ Klaus +oli nƤhtƤvƤsti niitƤ miehiƤ, jotka ovat yhtƤ vƤkevƤt ystƤvyydessƤ kuin +vihassa. Mutta jota sivistymƤttƶmƤmpi ihmisen sydƤn on, sitƤ tylsempi +se on havaitsemaan ja hylkƤƤmƤƤn niitƤ itsekkƤitƤ himoja, jotka +liikkuvat kauniinten avujen karvoissa; ja FlemingissƤ nƤkyy nƤin aavistamattansa asuneen kappale vallanhimoa, toinen kateutta, olletikin -ylpeyttä iso määrä. Se on tosi, ett'ei häneltä puuttunut jaloa mieltä, -ja että hän osasi lempeä ja laupeas olla ei ainoastaan ystävillensä, -mutta myöskin muille, jotka eivät hänen tiellänsä seisoneet. Mutta -vihansa oli säälimätöin, eikä aina syitä kysynyt. Että hänen ja Kaarlo -herttuan väli jo aikaisin oli käynyt vihaiseksi, voimme molempien -mielenlaadusta arvata. Molemmat olivat jäykät ja suorasukaiset, molemmat -arvostansa arat, ja molemmat katselivat epäluulolla toisiansa. -Vaikeampi on eroitella, mistä Flemingin viha Kankkaan Horneja vastaan -oli syttynyt. Jo entiseltä tiedämme, kuinka Kaarlo Horn v. 1590 -syytettiin Ivangorodin kadottamisesta. Juhana, jo ennen kuin asia vielä +ylpeyttƤ iso mƤƤrƤ. Se on tosi, ett'ei hƤneltƤ puuttunut jaloa mieltƤ, +ja ettƤ hƤn osasi lempeƤ ja laupeas olla ei ainoastaan ystƤvillensƤ, +mutta myƶskin muille, jotka eivƤt hƤnen tiellƤnsƤ seisoneet. Mutta +vihansa oli sƤƤlimƤtƶin, eikƤ aina syitƤ kysynyt. EttƤ hƤnen ja Kaarlo +herttuan vƤli jo aikaisin oli kƤynyt vihaiseksi, voimme molempien +mielenlaadusta arvata. Molemmat olivat jƤykƤt ja suorasukaiset, molemmat +arvostansa arat, ja molemmat katselivat epƤluulolla toisiansa. +Vaikeampi on eroitella, mistƤ Flemingin viha Kankkaan Horneja vastaan +oli syttynyt. Jo entiseltƤ tiedƤmme, kuinka Kaarlo Horn v. 1590 +syytettiin Ivangorodin kadottamisesta. Juhana, jo ennen kuin asia vielƤ oli tutkittu, antoi Flemingin kulkea markkinapaikoissa julistamassa Hornia valtiopetturiksi. Tutkinnon tapahtuessa alkuvuodella 1591 oli -taas Klaus Fleming sekä päällekantajana että jutunjohdattajana -oikeudessa. Räävelin pelastaja, Narvan pelastaja, tämä Wiron sodan jalo -sankari tuomittiin kuolemaan, ja vaikka hänen henkensä säästettiin, niin -Klaus Fleming oli tässä asiassa nimensä saastuttanut puhdistumattomaksi.</p> +taas Klaus Fleming sekƤ pƤƤllekantajana ettƤ jutunjohdattajana +oikeudessa. RƤƤvelin pelastaja, Narvan pelastaja, tƤmƤ Wiron sodan jalo +sankari tuomittiin kuolemaan, ja vaikka hƤnen henkensƤ sƤƤstettiin, niin +Klaus Fleming oli tƤssƤ asiassa nimensƤ saastuttanut puhdistumattomaksi.</p> -<p>Hänen virkatoimiansa Juhanan aikana tahdon tässä luetella sen verran, +<p>HƤnen virkatoimiansa Juhanan aikana tahdon tƤssƤ luetella sen verran, kuin olen voinut tietooni saada. Juhanan hallituksen alkuvuosina kesti -vielä Eerikin alottama sota Tanskan kanssa, ja Fleming näkyy tässä -toimessa milloin maalla milloin merellä. Uudenvuoden aikana 1570 hän -hävitti Trondhiemin paikkakunnan Norjassa ja kesällä samana vuonna hän -voitti muutamia etuja Tanskan laivastolta. Seuraavina vuosina näimme -hänen Eerikki kuninkaan vankikuljettajana ja vartiana. V. 1574 mainitaan -häntä asetetun Suomen ylimmäiseksi käskynhaltiaksi sekä erittäisin -Wiipurin linnan ja kaupungin isännäksi. Kuin nyt, niinkuin tiedämme, -seuraavana vuonna välirauha Suomea varten rakennettiin Rajajoella, niin +vielƤ Eerikin alottama sota Tanskan kanssa, ja Fleming nƤkyy tƤssƤ +toimessa milloin maalla milloin merellƤ. Uudenvuoden aikana 1570 hƤn +hƤvitti Trondhiemin paikkakunnan Norjassa ja kesƤllƤ samana vuonna hƤn +voitti muutamia etuja Tanskan laivastolta. Seuraavina vuosina nƤimme +hƤnen Eerikki kuninkaan vankikuljettajana ja vartiana. V. 1574 mainitaan +hƤntƤ asetetun Suomen ylimmƤiseksi kƤskynhaltiaksi sekƤ erittƤisin +Wiipurin linnan ja kaupungin isƤnnƤksi. Kuin nyt, niinkuin tiedƤmme, +seuraavana vuonna vƤlirauha Suomea varten rakennettiin Rajajoella, niin Henrikki Horn, Klaus Eerikinpoika Fleming ja Herman Fleming olivat -Suomen etumiehinä tässä tilassa. Kuinka kauan Klaus Fleming tällä kertaa -pysyi Suomen käskynhaltiana, ei selvästi mainita. Kuitenkin jo v. 1576 -Klaus Aakenpoika Tott mainitaan Etelä-Suomen, samatenkuin Henrikki -Klaunpoika Horn Pohjais-Suomen käskynhaltiana, ja Fleming oli -arvattavasti muihin toimituksiin joutunut. V. 1582 häntä mainitaan -yliamiraalina ja v. 1588 hän tuli valtioamiraaliksi, joka virka +Suomen etumiehinƤ tƤssƤ tilassa. Kuinka kauan Klaus Fleming tƤllƤ kertaa +pysyi Suomen kƤskynhaltiana, ei selvƤsti mainita. Kuitenkin jo v. 1576 +Klaus Aakenpoika Tott mainitaan EtelƤ-Suomen, samatenkuin Henrikki +Klaunpoika Horn Pohjais-Suomen kƤskynhaltiana, ja Fleming oli +arvattavasti muihin toimituksiin joutunut. V. 1582 hƤntƤ mainitaan +yliamiraalina ja v. 1588 hƤn tuli valtioamiraaliksi, joka virka kuitenkin lienee silloin ollut jotenkin joutilas, kuin ei Ruotsilla -siihen aikaan ollut minkäänlaista merisotaa ja Wironkin melske ajaksi -oli tauonnut. Taidamme siitäkin päättää hänen tällä ajalla paljon olleen -kuninkaan luona, valtaneuvos-virkaansa toimittamassa. Kuitenkin näkyy -hän v. 1586 saattaneen Sigismundon Kalmarista Puolaan, ja Tammikuussa v. -1589 on hän laivoja rakennuttamassa, Mölsta-harjun tykönä Smolannissa. -Syksyn puolella hän saatti kuninkaan Rääveliin ja takaisin, eikä näy nyt -muutamaan aikaan lähteneen kuninkaan luota. Kuinka seuraavina vuosina -Kaarlo Hornia vainottiin, ja mikä toimitus Flemingillä oli tässä -vainossa, olen jo maininnut. Palkinnoksi annettiin hänelle Pohjanmaan +siihen aikaan ollut minkƤƤnlaista merisotaa ja Wironkin melske ajaksi +oli tauonnut. Taidamme siitƤkin pƤƤttƤƤ hƤnen tƤllƤ ajalla paljon olleen +kuninkaan luona, valtaneuvos-virkaansa toimittamassa. Kuitenkin nƤkyy +hƤn v. 1586 saattaneen Sigismundon Kalmarista Puolaan, ja Tammikuussa v. +1589 on hƤn laivoja rakennuttamassa, Mƶlsta-harjun tykƶnƤ Smolannissa. +Syksyn puolella hƤn saatti kuninkaan RƤƤveliin ja takaisin, eikƤ nƤy nyt +muutamaan aikaan lƤhteneen kuninkaan luota. Kuinka seuraavina vuosina +Kaarlo Hornia vainottiin, ja mikƤ toimitus FlemingillƤ oli tƤssƤ +vainossa, olen jo maininnut. Palkinnoksi annettiin hƤnelle Pohjanmaan tuomiokunta, joka oli Hornilta riistetty. Jo vuotta ennen, Maaliskuussa -1590, oli hän tullut Uplannin sekä koko pohjaisen Ruotsin laamanniksi, -ja kuin hän, nyt Heinäkuussa 1591 tuli Suomeen, asetettuna -sotapäälliköksi sekä Suomen ja Wiron käskynhaltiaksi, niin hän -nähtävästi oli mahtavin alamainen koko Ruotsinvallassa. Hänen -sotaretkensä Wenäjään enensi hänen kunniaansa, ja valtiomarskin arvo +1590, oli hƤn tullut Uplannin sekƤ koko pohjaisen Ruotsin laamanniksi, +ja kuin hƤn, nyt HeinƤkuussa 1591 tuli Suomeen, asetettuna +sotapƤƤllikƶksi sekƤ Suomen ja Wiron kƤskynhaltiaksi, niin hƤn +nƤhtƤvƤsti oli mahtavin alamainen koko Ruotsinvallassa. HƤnen +sotaretkensƤ WenƤjƤƤn enensi hƤnen kunniaansa, ja valtiomarskin arvo annettiin samalle miehelle, joka jo ennen oli valtioamiraalina. Juhana -kuninkaan kuollessa oli Suomen ja Wiron hallitus, sekä koko valtakunnan -laivasto ja iso osa sen sotavoimista tämän yhden miehen kädessä.</p> - -<p>Olen katsonut tarpeelliseksi lyhykäisesti kertoa näitä Klaus Flemingin -edellisiä elämänvaiheita, koska ne epäilemättä sopivat selitykseksi -hänen loppuelämänsä tekoihin. Vaikea on istua tämmöisen miehen -tuomariksi, tutkimaan, mitkä mietteet ja hankkeet pitivät hänen -sydämensä perää. Hänen vihamiehensä ovat kirjoittaneet hänen -historiaansa, ja varovalla silmällä täytyy meidän tutkia, mikä on -valeellista herjausta, mikä selvää totta. Että hänen tapansa olivat -röyhkeät ja raa'at, emme suinkaan taida epäillä. Puolalaiset herrat, -jotka sattuivat häntä tuntemaan, kuin hän ensi kerran saatti Sigismundon -Puolaan, nimittivät häntä <i>Hominus Admirabilis</i> s.o. kummallinen herra, -kuin piti heidän sanoman <i>Dominus Admiralis</i> s.o. herra amiraali. -Ruuassa häntä mainitaan persoksi, ja Kaarlo herttua, hänen kiivain -vihamiehensä, soimasi häntä syöväksi kokonaisen sianliikkiön ateriaansa -paitsi muuta ruokaa. Siitä oli herttualla tapa sanoa: "sika syöpi sian -suuhunsa". Samaten herttua pilkkasi Flemingin tapaa pyyhkiä nenäänsä -takinhialla. Suomen talonpoikain, jotka, niinkuin kohta saamme nähdä, -eivät olleet hänen ystäviänsä, mainitaan kutsuneen häntä milloin -muotonsa vuoksi "Nokinenäksi", milloin "Suitian Klauksi", koska hän -paljon oleskeli Suitiassa. Muun seassa on sekin hänelle häpeäksi -mainittu, että hän muka ruotsinkieltä niin huonosti puhui, jotta -neuvoskunnassa häntä tuskin ymmärrettiin. Kirjeitänsä sanotaan hän +kuninkaan kuollessa oli Suomen ja Wiron hallitus, sekƤ koko valtakunnan +laivasto ja iso osa sen sotavoimista tƤmƤn yhden miehen kƤdessƤ.</p> + +<p>Olen katsonut tarpeelliseksi lyhykƤisesti kertoa nƤitƤ Klaus Flemingin +edellisiƤ elƤmƤnvaiheita, koska ne epƤilemƤttƤ sopivat selitykseksi +hƤnen loppuelƤmƤnsƤ tekoihin. Vaikea on istua tƤmmƶisen miehen +tuomariksi, tutkimaan, mitkƤ mietteet ja hankkeet pitivƤt hƤnen +sydƤmensƤ perƤƤ. HƤnen vihamiehensƤ ovat kirjoittaneet hƤnen +historiaansa, ja varovalla silmƤllƤ tƤytyy meidƤn tutkia, mikƤ on +valeellista herjausta, mikƤ selvƤƤ totta. EttƤ hƤnen tapansa olivat +rƶyhkeƤt ja raa'at, emme suinkaan taida epƤillƤ. Puolalaiset herrat, +jotka sattuivat hƤntƤ tuntemaan, kuin hƤn ensi kerran saatti Sigismundon +Puolaan, nimittivƤt hƤntƤ <i>Hominus Admirabilis</i> s.o. kummallinen herra, +kuin piti heidƤn sanoman <i>Dominus Admiralis</i> s.o. herra amiraali. +Ruuassa hƤntƤ mainitaan persoksi, ja Kaarlo herttua, hƤnen kiivain +vihamiehensƤ, soimasi hƤntƤ syƶvƤksi kokonaisen sianliikkiƶn ateriaansa +paitsi muuta ruokaa. SiitƤ oli herttualla tapa sanoa: "sika syƶpi sian +suuhunsa". Samaten herttua pilkkasi Flemingin tapaa pyyhkiƤ nenƤƤnsƤ +takinhialla. Suomen talonpoikain, jotka, niinkuin kohta saamme nƤhdƤ, +eivƤt olleet hƤnen ystƤviƤnsƤ, mainitaan kutsuneen hƤntƤ milloin +muotonsa vuoksi "NokinenƤksi", milloin "Suitian Klauksi", koska hƤn +paljon oleskeli Suitiassa. Muun seassa on sekin hƤnelle hƤpeƤksi +mainittu, ettƤ hƤn muka ruotsinkieltƤ niin huonosti puhui, jotta +neuvoskunnassa hƤntƤ tuskin ymmƤrrettiin. KirjeitƤnsƤ sanotaan hƤn tavallisesti itse kokoonpanneen, mutta tavaus, puheenparsi ja -sisällyskin mainitaan olleen niissä eriskummaiset. "Koska hän oli -syntymältänsä Suomalainen, niin hänen kirjoituksensa kuuluivat pahalta -ruotsiksi", lausuu eräs historiotsija. Tässä lauseessa ei kumminkaan -näy olevan vähintäkään perää. Kaikki hänen kirjeensä, jotka meidän -aikoihin ovat säilyneet, ovat ainakin yhtä hyvin kirjoitetut kuin -enimmät senaikuisten Ruotsalaisten, vieläpä usein sisällykseltänsä -erinomaisen taitavat ja nerokkaat. Oikeastansa ei tämä asia paljon -ylennä eikä alenna hänen kunniaansa; sillä teoistansahan mies tutaan. -Lieneekö hänen tekojansa samalla tavoin vääristelty, ei ole aina helppo -eroittaa. Toivomista on, että tuleva aika vielä saattaa selityksiä ilmi, -jotka nykyänsä makaavat hämärän peiton alla. Mutta pääasiassa ei tutkija -nytkään tarvinne paljon erehtyä Klaus Flemingin oikeasta mielenlaadusta +sisƤllyskin mainitaan olleen niissƤ eriskummaiset. "Koska hƤn oli +syntymƤltƤnsƤ Suomalainen, niin hƤnen kirjoituksensa kuuluivat pahalta +ruotsiksi", lausuu erƤs historiotsija. TƤssƤ lauseessa ei kumminkaan +nƤy olevan vƤhintƤkƤƤn perƤƤ. Kaikki hƤnen kirjeensƤ, jotka meidƤn +aikoihin ovat sƤilyneet, ovat ainakin yhtƤ hyvin kirjoitetut kuin +enimmƤt senaikuisten Ruotsalaisten, vielƤpƤ usein sisƤllykseltƤnsƤ +erinomaisen taitavat ja nerokkaat. Oikeastansa ei tƤmƤ asia paljon +ylennƤ eikƤ alenna hƤnen kunniaansa; sillƤ teoistansahan mies tutaan. +Lieneekƶ hƤnen tekojansa samalla tavoin vƤƤristelty, ei ole aina helppo +eroittaa. Toivomista on, ettƤ tuleva aika vielƤ saattaa selityksiƤ ilmi, +jotka nykyƤnsƤ makaavat hƤmƤrƤn peiton alla. Mutta pƤƤasiassa ei tutkija +nytkƤƤn tarvinne paljon erehtyƤ Klaus Flemingin oikeasta mielenlaadusta ja luonteesta.</p> <p><i>Y. Koskinen</i></p> @@ -4682,58 +4645,58 @@ ja luonteesta.</p> <h3>39. Porolla-ajaminen.</h3> -<p>Kotoeläinten seassa on poro etuisin Lapissa; tästä elää ja vaatettaa -Lappalainen itsensä. Tämä elävä on suuruudeltansa niinkuin -karjais-mulli; vaalea vatsan alta ja mustantumma kyljiltä, seljältä ja -päästä, pitkillä hoikilla mustan ja vaalean kirjavilla koivilla, vahvan -niskan ja kaulan kanssa. Pää on tavallisen mullin pään suuruinen, ja -siinä on kaksi korkeata ja monihaaraista sarvea. Sen elävän hoitaminen -ei paljon rasita, ainoastaan häntä kaivamisensa aikana varjellaan -sudelta, joka on nopsa heitä surmaamaan, ja ett'ei he hirtä itseänsä -niillä hihnoilla, joilla he yhteen sidotaan, että metsässä yhdessä -seuraisivat. Tämän elävän luulisi pitävän suojassa ja katon alla -hoitamisen hyvänä; mutta tätä ei salli hänen luontonsa, vaan hän tahtoo -taivaan avaran kannen alla päivänsä kuluttaa. Tätä viljellään täällä -tiettömissä maissa. Reki, joka hänelle pannaan perään, kutsutaan -<i>pulkaksi</i> tahi <i>ahkioksi</i>. Pulkka on Suomessa vastaava kirkkorekeä, -ja ahkio työrekeä. Pulkka on niin muodoin ajoase, jolla ei kuormia -kuljeteta, ja ahkio kuormareki. Pulkassa on perä ja nojalauta, ja on -rakennuksensa puolesta kapeampi kuin ahkio. Ahkio on perästä leveä ja -avoin. Molemmat ovat siinä yhtäläiset, että ovat niinkuin keskeltä +<p>KotoelƤinten seassa on poro etuisin Lapissa; tƤstƤ elƤƤ ja vaatettaa +Lappalainen itsensƤ. TƤmƤ elƤvƤ on suuruudeltansa niinkuin +karjais-mulli; vaalea vatsan alta ja mustantumma kyljiltƤ, seljƤltƤ ja +pƤƤstƤ, pitkillƤ hoikilla mustan ja vaalean kirjavilla koivilla, vahvan +niskan ja kaulan kanssa. PƤƤ on tavallisen mullin pƤƤn suuruinen, ja +siinƤ on kaksi korkeata ja monihaaraista sarvea. Sen elƤvƤn hoitaminen +ei paljon rasita, ainoastaan hƤntƤ kaivamisensa aikana varjellaan +sudelta, joka on nopsa heitƤ surmaamaan, ja ett'ei he hirtƤ itseƤnsƤ +niillƤ hihnoilla, joilla he yhteen sidotaan, ettƤ metsƤssƤ yhdessƤ +seuraisivat. TƤmƤn elƤvƤn luulisi pitƤvƤn suojassa ja katon alla +hoitamisen hyvƤnƤ; mutta tƤtƤ ei salli hƤnen luontonsa, vaan hƤn tahtoo +taivaan avaran kannen alla pƤivƤnsƤ kuluttaa. TƤtƤ viljellƤƤn tƤƤllƤ +tiettƶmissƤ maissa. Reki, joka hƤnelle pannaan perƤƤn, kutsutaan +<i>pulkaksi</i> tahi <i>ahkioksi</i>. Pulkka on Suomessa vastaava kirkkorekeƤ, +ja ahkio tyƶrekeƤ. Pulkka on niin muodoin ajoase, jolla ei kuormia +kuljeteta, ja ahkio kuormareki. Pulkassa on perƤ ja nojalauta, ja on +rakennuksensa puolesta kapeampi kuin ahkio. Ahkio on perƤstƤ leveƤ ja +avoin. Molemmat ovat siinƤ yhtƤlƤiset, ettƤ ovat niinkuin keskeltƤ poikkisahattu vene; kuitenkin ovat puut, joista ne valmistetaan, ei -lautoja, vaan kapeita kelleksiä, jotka veneen tavoin ovat yhteen kaarien -kanssa yhdistetyt, että mukaisemmasti juoksisi ja estyisi kaatumasta. -Ahkion ja pulkan keulassa on linkku, johonka yksi kaulan ympärille -pannusta leveästä nahasta (käsätteestä) sekä etu- että takajalkain -välistä juokseva hihna on kiinni sidottu. Tämä hihna (vuotraippa) on -etu- ja takajalkain kohdalta karvaisella poron nahalla vuorattu. Että -hihna pysyisi etujalkain välissä, heitetään vatsan ylitse hihna -(mahavyö), johonka tämä aisan siassa oleva hihna kiinni sidotaan. Poron -päässä on päitset, joihinka oikealle puolelle sidotaan pitkä nahkahihna, -jota suitsien sijassa käytetään. Ennenkuin ruvetaan ajamaan, viedään -hihna vasemmalle puolelle poroa, josta se heitetään poron niskalle, ja -tästä poro arvaa matkan olevan mielessä. Niin pian kuin hihna heitetään -pois poron seljästä, seisahtaa se ja kääntyy poikki tien. Poro on vireä -lähteissänsä, sentähden ei kauan saa hankkia, vaan kohta istua pulkkaan, -muutoin on poro mennyt tiehensä ja jättänyt kuormansa. Näin irti pääsnyt -poro juoksee niin kauan, joll'ei estettä tule, kuin saa pulkan palasiksi. -Poro ei ajaessa kulje oikoiseen, niinkuin muut ajoelävät, vaan -juoksentelee sinne ja tänne, katsellen ympärillensä; sen vuoksi ei hän -päivässä juokse enämpää kuin neljä peninkulmaa. Lyömisestä ei poro -ajaessa muuta tiedä kuin sen, että seisattuu kohta kuin häntä -kuritetaan. Se kuritus, jonka hänelle ajaja tavallisesti antaa kulun -parantamiseksi on se, että ajaja nousee pulkasta ja muutaman erän -nykäisee kovasti ajohihnasta. Itse kulku ei ole porolla mitään työlästä, -kuin ajaja ainoastansa vähänkin vaaria pitää itsestänsä ajaessaan. Tässä -ei saa niinkuin hevosen reessä surutoinna istua, vaan kulku pitää aina -olla mielessä. Matkalla olevan poron syöttäminen on ikävää. Useasti -heittää kovin ajettu poro itsensä maata ajosta päästyänsä, siksi kuin -tuntee vähänkin virvonneensa ja rupeaa sitte vasta syömään; vähän aikaa -syötyänsä panee hän taas lepäämään ja märehtimään; jos hän senjälkeen -saa vähän huoata, niin on hän taas valmis lähtemään. Koska yösijaa -pidetään, niin porolla on tapana vasta päivän valjetessa ruveta -syömään ja pitämään edellä mainittua ruuan järjestystä. Poron kuorma on -10 leiviskää.</p> +lautoja, vaan kapeita kelleksiƤ, jotka veneen tavoin ovat yhteen kaarien +kanssa yhdistetyt, ettƤ mukaisemmasti juoksisi ja estyisi kaatumasta. +Ahkion ja pulkan keulassa on linkku, johonka yksi kaulan ympƤrille +pannusta leveƤstƤ nahasta (kƤsƤtteestƤ) sekƤ etu- ettƤ takajalkain +vƤlistƤ juokseva hihna on kiinni sidottu. TƤmƤ hihna (vuotraippa) on +etu- ja takajalkain kohdalta karvaisella poron nahalla vuorattu. EttƤ +hihna pysyisi etujalkain vƤlissƤ, heitetƤƤn vatsan ylitse hihna +(mahavyƶ), johonka tƤmƤ aisan siassa oleva hihna kiinni sidotaan. Poron +pƤƤssƤ on pƤitset, joihinka oikealle puolelle sidotaan pitkƤ nahkahihna, +jota suitsien sijassa kƤytetƤƤn. Ennenkuin ruvetaan ajamaan, viedƤƤn +hihna vasemmalle puolelle poroa, josta se heitetƤƤn poron niskalle, ja +tƤstƤ poro arvaa matkan olevan mielessƤ. Niin pian kuin hihna heitetƤƤn +pois poron seljƤstƤ, seisahtaa se ja kƤƤntyy poikki tien. Poro on vireƤ +lƤhteissƤnsƤ, sentƤhden ei kauan saa hankkia, vaan kohta istua pulkkaan, +muutoin on poro mennyt tiehensƤ ja jƤttƤnyt kuormansa. NƤin irti pƤƤsnyt +poro juoksee niin kauan, joll'ei estettƤ tule, kuin saa pulkan palasiksi. +Poro ei ajaessa kulje oikoiseen, niinkuin muut ajoelƤvƤt, vaan +juoksentelee sinne ja tƤnne, katsellen ympƤrillensƤ; sen vuoksi ei hƤn +pƤivƤssƤ juokse enƤmpƤƤ kuin neljƤ peninkulmaa. LyƶmisestƤ ei poro +ajaessa muuta tiedƤ kuin sen, ettƤ seisattuu kohta kuin hƤntƤ +kuritetaan. Se kuritus, jonka hƤnelle ajaja tavallisesti antaa kulun +parantamiseksi on se, ettƤ ajaja nousee pulkasta ja muutaman erƤn +nykƤisee kovasti ajohihnasta. Itse kulku ei ole porolla mitƤƤn tyƶlƤstƤ, +kuin ajaja ainoastansa vƤhƤnkin vaaria pitƤƤ itsestƤnsƤ ajaessaan. TƤssƤ +ei saa niinkuin hevosen reessƤ surutoinna istua, vaan kulku pitƤƤ aina +olla mielessƤ. Matkalla olevan poron syƶttƤminen on ikƤvƤƤ. Useasti +heittƤƤ kovin ajettu poro itsensƤ maata ajosta pƤƤstyƤnsƤ, siksi kuin +tuntee vƤhƤnkin virvonneensa ja rupeaa sitte vasta syƶmƤƤn; vƤhƤn aikaa +syƶtyƤnsƤ panee hƤn taas lepƤƤmƤƤn ja mƤrehtimƤƤn; jos hƤn senjƤlkeen +saa vƤhƤn huoata, niin on hƤn taas valmis lƤhtemƤƤn. Koska yƶsijaa +pidetƤƤn, niin porolla on tapana vasta pƤivƤn valjetessa ruveta +syƶmƤƤn ja pitƤmƤƤn edellƤ mainittua ruuan jƤrjestystƤ. Poron kuorma on +10 leiviskƤƤ.</p> <p><i>A. Andelin</i> (Oulun Wiikko-Sanomissa v. 1854.)</p> @@ -4744,431 +4707,431 @@ syömään ja pitämään edellä mainittua ruuan järjestystä. Poron kuorma on <h3>40. Sananlaskuja.</h3> -<p>Hiljalleen härkä kyntää, tasaisen jäljen tekee.</p> +<p>Hiljalleen hƤrkƤ kyntƤƤ, tasaisen jƤljen tekee.</p> -<p>Hyvä on ison pinon vierestä lastuja noukkia.</p> +<p>HyvƤ on ison pinon vierestƤ lastuja noukkia.</p> <p>Joka kuuseen kurkoittaa, se katajaan kapsahtaa.</p> -<p>Kaksin kerroin köysikin vahva on.</p> +<p>Kaksin kerroin kƶysikin vahva on.</p> -<p>Koira paljon haukkuu, tuuli enemmän kantaa.</p> +<p>Koira paljon haukkuu, tuuli enemmƤn kantaa.</p> -<p>Paljo sillä jauhoja pitää olla, joka kaikkein suun tahtoo tuketa.</p> +<p>Paljo sillƤ jauhoja pitƤƤ olla, joka kaikkein suun tahtoo tuketa.</p> <p>Parempi laiha sopu kuin lihava riita.</p> -<p>Pidä silloin pussi auki, kuin porsasta tarjotaan.</p> +<p>PidƤ silloin pussi auki, kuin porsasta tarjotaan.</p> -<p>Ruvessa porsas kasvaa, läskinä liha syödään.</p> +<p>Ruvessa porsas kasvaa, lƤskinƤ liha syƶdƤƤn.</p> -<p>Työläs kynsittömän on puuhun päästä.</p> +<p>TyƶlƤs kynsittƶmƤn on puuhun pƤƤstƤ.</p> -<p>Uipi hauki harjullenkin kyntäjän vakoa myöten.</p> +<p>Uipi hauki harjullenkin kyntƤjƤn vakoa myƶten.</p> <hr class="chap" /> -<h3>41. Rehellisyydestä Suomessa.</h3> +<h3>41. RehellisyydestƤ Suomessa.</h3> <p>Niinkuin vuoret antavat maalle tukevaisuutensa ja lujuutensa, niin antaa -rehellisyys ihmisen elämälle vahvuutensa, voimansa ja seisovaisuutensa; -niinkuin kirkas ja kostuttava aamukaste virvoittaa ja elähyttää kaikki -kasvut luonnossa, niin tekee rehellisyyskin elämän ihmisten välillä -raittiiksi, pysyväiseksi, iloiseksi ja suloiseksi. Ota rehellisyys pois, -niin hämmästyksellä olet näkevä, mihinkä ihmiskunta, mihinkä -kansakunnat, mihinkä perhekunnat, mihinkä ihmiset joutuisivat, ja -minkälainen myrkyllinen helvetti syntyisi maailmaan. Kristillisyys -vaatii rehellisyyttä, ja kristillisen uskon moninaisten hedelmäin -joukossa on se juuri paraimpia ja kauniimpia. Jos kristillisyyttä on -vihattu ja vihataan monista syistä, niin on sitä vihattu paljon senkin -tähden, että se on niin kiinteä rehellisyyden seuraamisessa kaikissa, -pienimmissä ja suurimmissa, asioissa.</p> +rehellisyys ihmisen elƤmƤlle vahvuutensa, voimansa ja seisovaisuutensa; +niinkuin kirkas ja kostuttava aamukaste virvoittaa ja elƤhyttƤƤ kaikki +kasvut luonnossa, niin tekee rehellisyyskin elƤmƤn ihmisten vƤlillƤ +raittiiksi, pysyvƤiseksi, iloiseksi ja suloiseksi. Ota rehellisyys pois, +niin hƤmmƤstyksellƤ olet nƤkevƤ, mihinkƤ ihmiskunta, mihinkƤ +kansakunnat, mihinkƤ perhekunnat, mihinkƤ ihmiset joutuisivat, ja +minkƤlainen myrkyllinen helvetti syntyisi maailmaan. Kristillisyys +vaatii rehellisyyttƤ, ja kristillisen uskon moninaisten hedelmƤin +joukossa on se juuri paraimpia ja kauniimpia. Jos kristillisyyttƤ on +vihattu ja vihataan monista syistƤ, niin on sitƤ vihattu paljon senkin +tƤhden, ettƤ se on niin kiinteƤ rehellisyyden seuraamisessa kaikissa, +pienimmissƤ ja suurimmissa, asioissa.</p> <p>Tarkoin jos tutkitaan riitain, sotain, vainoin, torain, -eripuraisuuksien, vihain ja kaikellaisen pahan likintä alkuperäisyyttä, -niin niihin on usein syynä puuttuva rehellisyys; keskinäisiä asioita, -koskekoot ne erityisiä ihmisiä tai kansoja, sotketaan ja sekoitetaan -esinnä kaikella, ulkonaisesti rehellisellä tavalla, ja sitten koetetaan -viekkaudella ja petoksella peittää salaisia aikomuksia ja pyyntöjä, +eripuraisuuksien, vihain ja kaikellaisen pahan likintƤ alkuperƤisyyttƤ, +niin niihin on usein syynƤ puuttuva rehellisyys; keskinƤisiƤ asioita, +koskekoot ne erityisiƤ ihmisiƤ tai kansoja, sotketaan ja sekoitetaan +esinnƤ kaikella, ulkonaisesti rehellisellƤ tavalla, ja sitten koetetaan +viekkaudella ja petoksella peittƤƤ salaisia aikomuksia ja pyyntƶjƤ, joilla tarkoitetaan maallista voittoa, ja kuin toinen tahi toiset sen -vihdoin selkeästi huomaitsevat, on viekkaus taas näitä riitaisia asioita -selittämässä, rehellisyys hyljätään, ja näin muodoin nousee viha, riita +vihdoin selkeƤsti huomaitsevat, on viekkaus taas nƤitƤ riitaisia asioita +selittƤmƤssƤ, rehellisyys hyljƤtƤƤn, ja nƤin muodoin nousee viha, riita ja sota viimeiseksi ratkaisijaksi. Perijuurellisesti vaatii rehellisyys -tämmöisen ratkaisijan puolustajaksensa ja voittaa myös vihdoin; sillä -niinkuin kuohu myrskyn perästä meren aalloilla katoaapi, niin liestyvät -ja raukeavat viekkaudenkin paulat. Riitoihin ja sotihin löytyy kuitenkin -paljo muitakin sytytysaineita; elämä on syvä ja lavea, ja siinä liikkuu, -niinkuin pisaroita meressä, tuhannen tuhatta erilaatuista syytä -vaikuttamassa milloin hyvää, milloin pahaa, mutta rehellisyys kaikki -kannattaa ja ylläpitää. Onnetoin sentähden se ihminen, onnetoin se -kansa, joka luopuu rehellisyyden sileältä ja suoralta tieltä ja kulkee +tƤmmƶisen ratkaisijan puolustajaksensa ja voittaa myƶs vihdoin; sillƤ +niinkuin kuohu myrskyn perƤstƤ meren aalloilla katoaapi, niin liestyvƤt +ja raukeavat viekkaudenkin paulat. Riitoihin ja sotihin lƶytyy kuitenkin +paljo muitakin sytytysaineita; elƤmƤ on syvƤ ja lavea, ja siinƤ liikkuu, +niinkuin pisaroita meressƤ, tuhannen tuhatta erilaatuista syytƤ +vaikuttamassa milloin hyvƤƤ, milloin pahaa, mutta rehellisyys kaikki +kannattaa ja yllƤpitƤƤ. Onnetoin sentƤhden se ihminen, onnetoin se +kansa, joka luopuu rehellisyyden sileƤltƤ ja suoralta tieltƤ ja kulkee viekkauden liukkaita polkuja; onnetoin tosin se valtakunta, jossa -rehellisyys poljetaan ja petos saapi vallan joko niin, ett'ei sitä -älytä, tai niin, että, jos se älytäänkin, sitä ei saa ilmoittaa! -Semmoinen valtakunta lankeaapi ja häviääpi vihdoin niinkuin Jerusalemin -kaupunki muinoin, ett'ei siihen jää kiveä kiven päälle, nurkkaa nurkan +rehellisyys poljetaan ja petos saapi vallan joko niin, ett'ei sitƤ +ƤlytƤ, tai niin, ettƤ, jos se ƤlytƤƤnkin, sitƤ ei saa ilmoittaa! +Semmoinen valtakunta lankeaapi ja hƤviƤƤpi vihdoin niinkuin Jerusalemin +kaupunki muinoin, ett'ei siihen jƤƤ kiveƤ kiven pƤƤlle, nurkkaa nurkan lomahan.</p> -<p>Mutta mikäs meidän näihin pimeihin ajatuksiin on johdattanut, mikä -vienyt? Löytyykö omassa maassamme semmoisia yleisiä tahi yksityisiä -asiain kohtia ja haaroja, joissa rehellisyyden käskyjä ei seurata? Onko -tässä muinaisista ajoista asti rehellisyydestänsä kiitetyssä maassamme -viekkaus ja petos saanut semmoisen vallan, että se herättäisi yleisempää -surua ja kipua kaikkein rehellisten sydämissä? Ei, Jumalan kiitos, ei -niin suuressa mitassa, että yleistä onnettomuutta kansamme elämälle -olisi vielä pelkäämistä! Katkeralla mielellä täytyy kuitenkin jokaisen -totuuden ystävän tunnustaa, ett'ei meidänkään maassa rehellisyyden +<p>Mutta mikƤs meidƤn nƤihin pimeihin ajatuksiin on johdattanut, mikƤ +vienyt? Lƶytyykƶ omassa maassamme semmoisia yleisiƤ tahi yksityisiƤ +asiain kohtia ja haaroja, joissa rehellisyyden kƤskyjƤ ei seurata? Onko +tƤssƤ muinaisista ajoista asti rehellisyydestƤnsƤ kiitetyssƤ maassamme +viekkaus ja petos saanut semmoisen vallan, ettƤ se herƤttƤisi yleisempƤƤ +surua ja kipua kaikkein rehellisten sydƤmissƤ? Ei, Jumalan kiitos, ei +niin suuressa mitassa, ettƤ yleistƤ onnettomuutta kansamme elƤmƤlle +olisi vielƤ pelkƤƤmistƤ! Katkeralla mielellƤ tƤytyy kuitenkin jokaisen +totuuden ystƤvƤn tunnustaa, ett'ei meidƤnkƤƤn maassa rehellisyyden vaatimuksia joka paikassa ja kaikissa asioissa seurata: niinkuin mustat, -synkeät pilvet silloin tällöin peittävät taivahamme ja pimentävät päivän -valon meiltä pohjan asujamilta, niin tulee rehellisyyskin himmennetyksi -moninaisen viekkauden ja petoksen kautta meidänkin kansan seassa. +synkeƤt pilvet silloin tƤllƶin peittƤvƤt taivahamme ja pimentƤvƤt pƤivƤn +valon meiltƤ pohjan asujamilta, niin tulee rehellisyyskin himmennetyksi +moninaisen viekkauden ja petoksen kautta meidƤnkin kansan seassa. Vaikea ja mahdotoin olisi luetella kaikkia tapauksia, joiden kautta -rehellisyyttä maassamme rikotaan ja saastutetaan, emmekä sitä tässä aio -tehdäkään. Emme myöskään tällä kirjoituksellamme tarkoita semmoisia -törkeitä teoksia, joita laki pääsee rankaisemaan, niinkuin varkaudet, -murhat, selkeät valheet ja muut semmoiset julkiset petokset ja pahuuden -työt ovat, joita Suomessakin valitettavasti kyllä ei niinkään vähän +rehellisyyttƤ maassamme rikotaan ja saastutetaan, emmekƤ sitƤ tƤssƤ aio +tehdƤkƤƤn. Emme myƶskƤƤn tƤllƤ kirjoituksellamme tarkoita semmoisia +tƶrkeitƤ teoksia, joita laki pƤƤsee rankaisemaan, niinkuin varkaudet, +murhat, selkeƤt valheet ja muut semmoiset julkiset petokset ja pahuuden +tyƶt ovat, joita Suomessakin valitettavasti kyllƤ ei niinkƤƤn vƤhƤn harjoiteta, ja jotka kaikki harjoittajoissansa todistavat rehellisyyden -puutosta. Ne heitämme sillensä. Sitä vastoin tarkoitamme enemmin niitä +puutosta. Ne heitƤmme sillensƤ. SitƤ vastoin tarkoitamme enemmin niitƤ hienoja salaisia viekkauden juonia ja ansoja, joilla toisten onnea ja aikaantuloa koetetaan pilata ja sortaa, ja joilla lakia ja sen -rangaistuksia pyydetään saada kierretyiksi ja jopa useasti kierretäänkin -ja siitä sitte salaisesti iloitellaan, kuin on saatu lähimmäinen -petetyksi sanoilla ja puheilla, käytöksillä ja töillä, tavalla tahi +rangaistuksia pyydetƤƤn saada kierretyiksi ja jopa useasti kierretƤƤnkin +ja siitƤ sitte salaisesti iloitellaan, kuin on saatu lƤhimmƤinen +petetyksi sanoilla ja puheilla, kƤytƶksillƤ ja tƶillƤ, tavalla tahi toisella. Samalla kertaa ahkeroidaan kuitenkin olla ulkonaisesti -rehellisiä ja kantaa kunniallista nimeä kanssaihmisten seassa, vaikka -ollaan valmiit tekemään uusia viekkauden ja petoksen töitä, kuin niihin -vaan tilaisuutta saadaan. Mutta kääntykäämme yleisistä puheistamme +rehellisiƤ ja kantaa kunniallista nimeƤ kanssaihmisten seassa, vaikka +ollaan valmiit tekemƤƤn uusia viekkauden ja petoksen tƶitƤ, kuin niihin +vaan tilaisuutta saadaan. Mutta kƤƤntykƤƤmme yleisistƤ puheistamme tarkemmin katselemaan rehellisyyden kohtia maassamme.</p> -<p>Käykäämmepä silmäilemään seuraelämää, minkälainen se on monessa -kohdassa maatamme ja vaariinotetaanko siinä aina rehellisyyden -vaatimuksia. Emme tahdo virkkaa mitään semmoisista pidoista ja -kestailemisista, joissa seuraelämä muuttuu ylellisen juomisen, syömisen, -törkeitten puheitten, kirousten, raakain laulujen ja loilotusten kautta -oikeiksi kapakkapaikoiksi, ja joissa totisia, rehellisiä ja kunniallisia -ei milloinkaan tavata. Semmoisia pitoja kyllä tapahtuu Suomessa. Me -käännymme vähän siistimmän-näköisiin kanssakäymisiin ja kysymme: -saadaanko niissä joka paikassa ja joka aika vähintäkään hengellistä -ravintoa ja virvoitusta sielulle, saadaanko niissä kuulla rakkautta -Jumalaan, lähimmäiseen ja isänmaahan herättäviä keskusteluja; puhutaanko -niissä kotimaassa tahi muissa maissa tehdyistä hyvistä ja jaloista -töistä neuvoksi ja kehoitukseksi kokoontuneille jäsenille, niinkuin -lapsille ja nuorukaisille? Eipä kuullakaan, eipä puhutakaan, joka on -sangen valitettava asia. Seuraelämämme on monessa paikassa, niinkuin -hallan panema pelto, tyhjä ja köyhä hyvistä hedelmistä: monesti vaan -lörpötetään yhtä ja toista joutavaa illan kuluksi, ja sielua murhaavalla -korttipelillä tuhlataan myös kallis aika, ja sitte erotaan yhtä -onttopäisinä, yhtä tyhjäsydämisinä kuin oltiin yhteen tullessakin. Tämä -ei ole rehellistä kanssakäymistä, sillä sen kautta petetään itseänsä ja -toisiansa ajan turhalla kuluttamisella. Mutta eivät kaikki seurat +<p>KƤykƤƤmmepƤ silmƤilemƤƤn seuraelƤmƤƤ, minkƤlainen se on monessa +kohdassa maatamme ja vaariinotetaanko siinƤ aina rehellisyyden +vaatimuksia. Emme tahdo virkkaa mitƤƤn semmoisista pidoista ja +kestailemisista, joissa seuraelƤmƤ muuttuu ylellisen juomisen, syƶmisen, +tƶrkeitten puheitten, kirousten, raakain laulujen ja loilotusten kautta +oikeiksi kapakkapaikoiksi, ja joissa totisia, rehellisiƤ ja kunniallisia +ei milloinkaan tavata. Semmoisia pitoja kyllƤ tapahtuu Suomessa. Me +kƤƤnnymme vƤhƤn siistimmƤn-nƤkƶisiin kanssakƤymisiin ja kysymme: +saadaanko niissƤ joka paikassa ja joka aika vƤhintƤkƤƤn hengellistƤ +ravintoa ja virvoitusta sielulle, saadaanko niissƤ kuulla rakkautta +Jumalaan, lƤhimmƤiseen ja isƤnmaahan herƤttƤviƤ keskusteluja; puhutaanko +niissƤ kotimaassa tahi muissa maissa tehdyistƤ hyvistƤ ja jaloista +tƶistƤ neuvoksi ja kehoitukseksi kokoontuneille jƤsenille, niinkuin +lapsille ja nuorukaisille? EipƤ kuullakaan, eipƤ puhutakaan, joka on +sangen valitettava asia. SeuraelƤmƤmme on monessa paikassa, niinkuin +hallan panema pelto, tyhjƤ ja kƶyhƤ hyvistƤ hedelmistƤ: monesti vaan +lƶrpƶtetƤƤn yhtƤ ja toista joutavaa illan kuluksi, ja sielua murhaavalla +korttipelillƤ tuhlataan myƶs kallis aika, ja sitte erotaan yhtƤ +onttopƤisinƤ, yhtƤ tyhjƤsydƤmisinƤ kuin oltiin yhteen tullessakin. TƤmƤ +ei ole rehellistƤ kanssakƤymistƤ, sillƤ sen kautta petetƤƤn itseƤnsƤ ja +toisiansa ajan turhalla kuluttamisella. Mutta eivƤt kaikki seurat samanlaisia ole. Olettehan rakkaat lukijat, jolloin-kulloin sattuneet semmoisiinkin seuroihin, joissa pilkka, panetus, herjaus, soimaus, toisen kunniallisen nimen ja arvon alentaminen ja polkeminen on yhteisen -keskustelemisen ylimmäisenä kannattajana. Surkea ja kauhea on se kuulla, -mutta valitettavasti on se tosi. Äkkiä ja pikaisesti niinkuin hius -terävällä veitsellä, leikataan liukkaalla ja kavalalla kielellä toiselta -hyvä nimi, hyvä kunnia, hyvä ansio pois, ja lähimmäinen saatetaan -sillä tavalla useasti syyttömään ja vahingolliseen epääluulon -alaisuuteen. Tämä tapahtuu kaikissa säädyissä välistä hienommasti, -välistä karkeammasti, ja siihen on melkein aina syynä häpeällinen ja -kirottu kateus, joka tahtoo toiselta nyhtää milloin yhdellä, milloin +keskustelemisen ylimmƤisenƤ kannattajana. Surkea ja kauhea on se kuulla, +mutta valitettavasti on se tosi. ĆkkiƤ ja pikaisesti niinkuin hius +terƤvƤllƤ veitsellƤ, leikataan liukkaalla ja kavalalla kielellƤ toiselta +hyvƤ nimi, hyvƤ kunnia, hyvƤ ansio pois, ja lƤhimmƤinen saatetaan +sillƤ tavalla useasti syyttƶmƤƤn ja vahingolliseen epƤƤluulon +alaisuuteen. TƤmƤ tapahtuu kaikissa sƤƤdyissƤ vƤlistƤ hienommasti, +vƤlistƤ karkeammasti, ja siihen on melkein aina syynƤ hƤpeƤllinen ja +kirottu kateus, joka tahtoo toiselta nyhtƤƤ milloin yhdellƤ, milloin toisella tavalla rehellisesti ansaitun palkan, tavaran ja kunnian. -Tämmöisistä seuroista on rehellisyys kadonnut, ja niitä karttaa -jokainen kunniallinen ihminen niinkuin myrkkyä. Onpa meidän rehellisessä -ja rakastetussa Suomessa semmoisetkin hävyttömät, kunniansa ja -ihmis-arvonsa myöjät saaneet sijansa, jotka ovat antaneet itsensä -toisten sanain, puheitten, käytösten ja töitten nuuskijoiksi ja -urkkijoiksi, kieliäksensä kaikkia mitä kuulevat, totta ja valhetta, -ja saattaaksensa sen kautta paraimmat ystävänsäkin ja kumppaninsa pahaan -huutoon ja ajalliseen onnettomuuteen. Tämmöisiä Judas Iskarioteja, joita -rehelliset ihmiset eivät suvaitse takamaillensakaan, vaikka he -liehakoitsevalla ystävyydellä pyrkivät päästä joka paikkaan, ei -kuitenkaan mahda maassamme paljo löytyä. Jumala varjelkoon maatamme ja -kansaamme näitten perkeleen palvelukseen myötyin urkkijoitten riivatusta +TƤmmƶisistƤ seuroista on rehellisyys kadonnut, ja niitƤ karttaa +jokainen kunniallinen ihminen niinkuin myrkkyƤ. Onpa meidƤn rehellisessƤ +ja rakastetussa Suomessa semmoisetkin hƤvyttƶmƤt, kunniansa ja +ihmis-arvonsa myƶjƤt saaneet sijansa, jotka ovat antaneet itsensƤ +toisten sanain, puheitten, kƤytƶsten ja tƶitten nuuskijoiksi ja +urkkijoiksi, kieliƤksensƤ kaikkia mitƤ kuulevat, totta ja valhetta, +ja saattaaksensa sen kautta paraimmat ystƤvƤnsƤkin ja kumppaninsa pahaan +huutoon ja ajalliseen onnettomuuteen. TƤmmƶisiƤ Judas Iskarioteja, joita +rehelliset ihmiset eivƤt suvaitse takamaillensakaan, vaikka he +liehakoitsevalla ystƤvyydellƤ pyrkivƤt pƤƤstƤ joka paikkaan, ei +kuitenkaan mahda maassamme paljo lƶytyƤ. Jumala varjelkoon maatamme ja +kansaamme nƤitten perkeleen palvelukseen myƶtyin urkkijoitten riivatusta suvusta!</p> -<p>Mitenkäs raha-asiat seisovat Suomessa, ollaanko niissä joka paikassa -rehelliset? Valitettavasti ei ollakaan, sillä löytyy esim. semmoisia -heittiöitä seassamme, jotka lainaa ottaessa ovat olevinansa rehelliset, -mutta maksaessa on viekkaus ja petos kietonut heidät pauloihinsa. Ei -niinkään vähän seurata sitä viekasta tapaa, että tilan tahi +<p>MitenkƤs raha-asiat seisovat Suomessa, ollaanko niissƤ joka paikassa +rehelliset? Valitettavasti ei ollakaan, sillƤ lƶytyy esim. semmoisia +heittiƶitƤ seassamme, jotka lainaa ottaessa ovat olevinansa rehelliset, +mutta maksaessa on viekkaus ja petos kietonut heidƤt pauloihinsa. Ei +niinkƤƤn vƤhƤn seurata sitƤ viekasta tapaa, ettƤ tilan tahi tavaran oikeana omistajana ollessa hankitaan lainaa, sitte ollaan lahjoittavinansa tilat ja tavarat jolle-kulle sukulaiselle tahi -vieraalle, ja kuin lainanantaja tahtoo omansa takaisin, niin ota sitä -enää tilattomalta, tavarattomalta petturilta, joka juuri sentähden, -ett'ei häneltä saatais mitään, lahjoitti tahi, oikeammin puhuttu, oli -lahjoittavinansa vääräin ja salaisten suostumusten kautta omaisuutensa -toiselle, joka myös sillä tavalla kääntyy petturiksi. Savossa tiedämme -tämmöisiä petoslahjoja tapahtuneen ja mahtaa niitä sattuneen muissakin +vieraalle, ja kuin lainanantaja tahtoo omansa takaisin, niin ota sitƤ +enƤƤ tilattomalta, tavarattomalta petturilta, joka juuri sentƤhden, +ett'ei hƤneltƤ saatais mitƤƤn, lahjoitti tahi, oikeammin puhuttu, oli +lahjoittavinansa vƤƤrƤin ja salaisten suostumusten kautta omaisuutensa +toiselle, joka myƶs sillƤ tavalla kƤƤntyy petturiksi. Savossa tiedƤmme +tƤmmƶisiƤ petoslahjoja tapahtuneen ja mahtaa niitƤ sattuneen muissakin maakunnissa talonpoikaisen kansan seassa, koska olemme kuulleet -talonpoikain takauksia työläästi otettavan vastaan Suomen Pankissa, -juuri tämmöisten petosten kautta. Samasta syystä, ett'ei tila menisi +talonpoikain takauksia tyƶlƤƤsti otettavan vastaan Suomen Pankissa, +juuri tƤmmƶisten petosten kautta. Samasta syystƤ, ett'ei tila menisi veloista, asuu ja viljelee moni mieluisemmasti kruununtilaa, kuin menee -sitä perinnöksi hankkimaan. Näin uhrataan paremmat edut perintötalojen -pitämisestä viekasmielisyyden tähden.</p> - -<p>Katsokaammepa käräjätupihimme. Eikö siellä monien muiden turhien -juttujen seassa riidellä myös paljon perintöasioista? Niinpä kyllä. -Lapset riitelevät keskenänsä vanhempain jättämästä tavarasta ja -katkaisevat monesti sen kautta heimolaisuuden ja veljellisyden hellät -siteet. Vanhemmat taas kylmentävät usein lasten välin sen kautta, että +sitƤ perinnƶksi hankkimaan. NƤin uhrataan paremmat edut perintƶtalojen +pitƤmisestƤ viekasmielisyyden tƤhden.</p> + +<p>Katsokaammepa kƤrƤjƤtupihimme. Eikƶ siellƤ monien muiden turhien +juttujen seassa riidellƤ myƶs paljon perintƶasioista? NiinpƤ kyllƤ. +Lapset riitelevƤt keskenƤnsƤ vanhempain jƤttƤmƤstƤ tavarasta ja +katkaisevat monesti sen kautta heimolaisuuden ja veljellisyden hellƤt +siteet. Vanhemmat taas kylmentƤvƤt usein lasten vƤlin sen kautta, ettƤ lahjoittavat omaisuutensa vennon vieraalle tai jakavat tavaransa -epätasaisesti lasten välillä, ja heittävätpä välistä jonkun lapsistansa -perinnöttä, juuri kuin yksi lapsi olisi heille toista parempi. Näin +epƤtasaisesti lasten vƤlillƤ, ja heittƤvƤtpƤ vƤlistƤ jonkun lapsistansa +perinnƶttƤ, juuri kuin yksi lapsi olisi heille toista parempi. NƤin muodoin unohdetaan vapatahtoisesti rakkaus, suosio ja sopu maallisen -tavaran tähden, ja se ei ole millään tavalla rehellisesti tehty.</p> - -<p>Kaikissa elämän vähempi- ja suurempiarvoisissa kohdissa kärsii -rehellisyys enemmän tahi vähemmän väkivaltaa. Mutta kaupassa ja sen -käynnissä saapi se useammin kuin milloinkaan muulloin jäädä unohduksiin. -Emme puhu semmoisista vääristä kauppiaista, joiden korvan takana -viekkaus aina asuu, sekä myödessä että ostaessa. Myöskin niinkutsutuissa -maakauppiaissa havaitaan ehkä useammin kuin muissa vilppiä ja petosta; -jokainen tietää heillä tavatun vääriä puntareita ja mittoja. -Kaupunkeihin kuin viedään maantavaraa, niin sielläkin koetetaan petosta -tehdä. Semmoisia talonpoikiakin tavataan kauppatoreillamme, jotka -tavarainsa myönnissä havaitaan harjoittamassa viekkautta; vedellä -tehdään voi raskaammaksi, pannaanpa kiviäkin sekaan, ja kuin astioineen -myödään, on päällä joku verta hyvää voita, alla roskaista maitopöperöä. -Kala-astioissa löydetään myös kaloja päällimmäisenä, ruotia alla, eikä +tavaran tƤhden, ja se ei ole millƤƤn tavalla rehellisesti tehty.</p> + +<p>Kaikissa elƤmƤn vƤhempi- ja suurempiarvoisissa kohdissa kƤrsii +rehellisyys enemmƤn tahi vƤhemmƤn vƤkivaltaa. Mutta kaupassa ja sen +kƤynnissƤ saapi se useammin kuin milloinkaan muulloin jƤƤdƤ unohduksiin. +Emme puhu semmoisista vƤƤristƤ kauppiaista, joiden korvan takana +viekkaus aina asuu, sekƤ myƶdessƤ ettƤ ostaessa. Myƶskin niinkutsutuissa +maakauppiaissa havaitaan ehkƤ useammin kuin muissa vilppiƤ ja petosta; +jokainen tietƤƤ heillƤ tavatun vƤƤriƤ puntareita ja mittoja. +Kaupunkeihin kuin viedƤƤn maantavaraa, niin siellƤkin koetetaan petosta +tehdƤ. Semmoisia talonpoikiakin tavataan kauppatoreillamme, jotka +tavarainsa myƶnnissƤ havaitaan harjoittamassa viekkautta; vedellƤ +tehdƤƤn voi raskaammaksi, pannaanpa kiviƤkin sekaan, ja kuin astioineen +myƶdƤƤn, on pƤƤllƤ joku verta hyvƤƤ voita, alla roskaista maitopƶperƶƤ. +Kala-astioissa lƶydetƤƤn myƶs kaloja pƤƤllimmƤisenƤ, ruotia alla, eikƤ aina samanlaatuisia kaloja koko astiassa. Muunkinlaista viekkautta -harjoittavaisia talonpoikia löytyy maassamme; esim. virkamiesten -palkkoja ja saatavia maksettaessa ei olla joka paikassa rehellisiä. -Huonot herrasmiehet taas tahtovat talonpoikia pettää, missä vaan saavat; +harjoittavaisia talonpoikia lƶytyy maassamme; esim. virkamiesten +palkkoja ja saatavia maksettaessa ei olla joka paikassa rehellisiƤ. +Huonot herrasmiehet taas tahtovat talonpoikia pettƤƤ, missƤ vaan saavat; ja hevois-kauppiaat ne vasta oikeat petturit ovat; markkinoilla esim. -kaadetaan äksyin ja laiskojen hevoisten suuhun ja korviin viinaa, että -paremmin kulkevat ja ostaja sillä keinoin petettäisiin.</p> - -<p>Isäntäin ja palvelijain keskinäisestä elosta olisi paljo puhumista. Ei -siinäkään aina rehellisyyttä tavata. Hengit ja piiat ovat talonväelle -silmänpalvelijat, varastavat heiltä aikaa laiskuuden kautta ja eivät ole -töissänsä ja toimituksissansa uskolliset. Moni isäntä ja emäntä viepi -palvelijoitansa turmion teille sen kauhean tavan kautta, että -suorittavat vuosipalkan vähitellen viinaryypyillä ja viinan antamisella. +kaadetaan Ƥksyin ja laiskojen hevoisten suuhun ja korviin viinaa, ettƤ +paremmin kulkevat ja ostaja sillƤ keinoin petettƤisiin.</p> + +<p>IsƤntƤin ja palvelijain keskinƤisestƤ elosta olisi paljo puhumista. Ei +siinƤkƤƤn aina rehellisyyttƤ tavata. Hengit ja piiat ovat talonvƤelle +silmƤnpalvelijat, varastavat heiltƤ aikaa laiskuuden kautta ja eivƤt ole +tƶissƤnsƤ ja toimituksissansa uskolliset. Moni isƤntƤ ja emƤntƤ viepi +palvelijoitansa turmion teille sen kauhean tavan kautta, ettƤ +suorittavat vuosipalkan vƤhitellen viinaryypyillƤ ja viinan antamisella. Se tapahtuu kaikki totisen rehellisyyden puutoksesta.</p> -<p>Paljo löytyisi vielä rehellisyydestä poikkeavia seikkoja maassamme, -jos niitä kaikkia rupeaisi kertomaan. Mutta loppukoon jo tämä -kirjoituksemme. Elköön kukaan luulko meidän uskovan rehellisyyttä -maassamme ei löytyvänkään. Ei! moninvertaisesti enemmän löytyy -Suomessakin rehellisyyttä kuin viekkautta, ja sangen kauniisti kuvaa ja -osoittaa Suomen kansan rehellistä luontoa esim. seuraavat, vanhat -sananlaskut: <i>sanasta miestä, sarvesta härkää</i>; ja <i>rehellisyys +<p>Paljo lƶytyisi vielƤ rehellisyydestƤ poikkeavia seikkoja maassamme, +jos niitƤ kaikkia rupeaisi kertomaan. Mutta loppukoon jo tƤmƤ +kirjoituksemme. Elkƶƶn kukaan luulko meidƤn uskovan rehellisyyttƤ +maassamme ei lƶytyvƤnkƤƤn. Ei! moninvertaisesti enemmƤn lƶytyy +Suomessakin rehellisyyttƤ kuin viekkautta, ja sangen kauniisti kuvaa ja +osoittaa Suomen kansan rehellistƤ luontoa esim. seuraavat, vanhat +sananlaskut: <i>sanasta miestƤ, sarvesta hƤrkƤƤ</i>; ja <i>rehellisyys maan perii</i>.</p> -<p><i>Polén</i>.</p> +<p><i>PolĆ©n</i>.</p> <hr class="chap" /> -<h3>42. Työväen ja palkoillisten kohtelusta.</h3> - - -<p>Useampi maanmies valittaa, että työväki ja palkoilliset tulevat ja ovat -tulleet niin peräti veltoiksi työntekijöiksi ja muuten juonikkaiksi, -ett'ei muka enää tahdo saada mistään kelpo palkoillista. Miten lienee -tämän valituksen kanssa: lieneekö se todella niin? Ja jos tällä -valituksella on perää, niin mikähän se lienee syynä tähän heidän -pilaantumiseensa? Se, se olisi tarkoin tutkittava asia; sillä jos -tahdotaan mitä pahaa poistaa, niin ensin on sen syyt tiettävät.</p> - -<p>Se on kyllä tietty asia, että työntekijä tahi palkoillinen on yhtä -hyvästi kaikilla ihmisellisillä omaisuuksilla varustettu ihminen kuin -työnteettäjäkin ja isäntä. Ihmisen luonto on sellainen, että se tahtoo -sen osoittaa toiselle, mitä toinenkin hänelle. Jos toinen osoittaa -hänelle tylyyttä, eikä pidä häntä siinä arvossa, jossa kristillinen -velvollisuus määrää häntä pitämään, on hänkin tyly vastaan ja vielä -palkitenkin runsaammasti. Samaten myös, jos yksi osoittaa toiselle -erinomaisempata hyvyyttä, pitää häntä ystävänänsä ja kohtelee häntä +<h3>42. TyƶvƤen ja palkoillisten kohtelusta.</h3> + + +<p>Useampi maanmies valittaa, ettƤ tyƶvƤki ja palkoilliset tulevat ja ovat +tulleet niin perƤti veltoiksi tyƶntekijƶiksi ja muuten juonikkaiksi, +ett'ei muka enƤƤ tahdo saada mistƤƤn kelpo palkoillista. Miten lienee +tƤmƤn valituksen kanssa: lieneekƶ se todella niin? Ja jos tƤllƤ +valituksella on perƤƤ, niin mikƤhƤn se lienee syynƤ tƤhƤn heidƤn +pilaantumiseensa? Se, se olisi tarkoin tutkittava asia; sillƤ jos +tahdotaan mitƤ pahaa poistaa, niin ensin on sen syyt tiettƤvƤt.</p> + +<p>Se on kyllƤ tietty asia, ettƤ tyƶntekijƤ tahi palkoillinen on yhtƤ +hyvƤsti kaikilla ihmisellisillƤ omaisuuksilla varustettu ihminen kuin +tyƶnteettƤjƤkin ja isƤntƤ. Ihmisen luonto on sellainen, ettƤ se tahtoo +sen osoittaa toiselle, mitƤ toinenkin hƤnelle. Jos toinen osoittaa +hƤnelle tylyyttƤ, eikƤ pidƤ hƤntƤ siinƤ arvossa, jossa kristillinen +velvollisuus mƤƤrƤƤ hƤntƤ pitƤmƤƤn, on hƤnkin tyly vastaan ja vielƤ +palkitenkin runsaammasti. Samaten myƶs, jos yksi osoittaa toiselle +erinomaisempata hyvyyttƤ, pitƤƤ hƤntƤ ystƤvƤnƤnsƤ ja kohtelee hƤntƤ arvon osoituksella, niin tahtoo se moninkertaisesti voimiensa mukaan -osoittaa hänelle samaa takaisin. Asia on totisesti niin. Ja kuin -moniaasta sanotaan, että "se on niin ja niin tunnotoin ihminen, sillä -minä tein hänelle sen ja sen hyvän työn ja kuitenkin on hän minua -vastaan sellainen ja sellainen"; niin tämä tulee siitä, että hän ei -pidä sitä toisen hyvää työtä ja kohtelemista siinä arvossa, kuin se itse -luulee ja toivoo; mutta kuin osoitetaan hyvää toiselle niin paljon, että -se hänen mielestänsä on kylläksi ja yli tavallisuuden, niin kyllä -vissisti hän tahtoo sitä voimiensa jälkeen palkita.</p> - -<p>Koska niin on, niin tästä on selkeä jokaisen ymmärtää, että kuin -tahdotaan kenen toisen mieliänsä myöten tekemään, niin sille pitää ensin -osoitettaman jotain mielihyvää, josta hänen luullaan niin paljon -hyvistyvän, että voipi kaikesta voimasta ruveta sitä palkitsemaan. Tätä -tarkoittaa se raamatullinenkin lause: <i>Mitä te tahdotte, että ihmisten -pitää tekemän teille, se tehkäät te myös heille</i>.</p> - -<p>Sovittaen tätä perustusta nyt isännän ja työväen väliin sanon, että joka -tahtoo itsellänsä olemaan uskollisia palvelijoita ja työntekijöitä, hän +osoittaa hƤnelle samaa takaisin. Asia on totisesti niin. Ja kuin +moniaasta sanotaan, ettƤ "se on niin ja niin tunnotoin ihminen, sillƤ +minƤ tein hƤnelle sen ja sen hyvƤn tyƶn ja kuitenkin on hƤn minua +vastaan sellainen ja sellainen"; niin tƤmƤ tulee siitƤ, ettƤ hƤn ei +pidƤ sitƤ toisen hyvƤƤ tyƶtƤ ja kohtelemista siinƤ arvossa, kuin se itse +luulee ja toivoo; mutta kuin osoitetaan hyvƤƤ toiselle niin paljon, ettƤ +se hƤnen mielestƤnsƤ on kyllƤksi ja yli tavallisuuden, niin kyllƤ +vissisti hƤn tahtoo sitƤ voimiensa jƤlkeen palkita.</p> + +<p>Koska niin on, niin tƤstƤ on selkeƤ jokaisen ymmƤrtƤƤ, ettƤ kuin +tahdotaan kenen toisen mieliƤnsƤ myƶten tekemƤƤn, niin sille pitƤƤ ensin +osoitettaman jotain mielihyvƤƤ, josta hƤnen luullaan niin paljon +hyvistyvƤn, ettƤ voipi kaikesta voimasta ruveta sitƤ palkitsemaan. TƤtƤ +tarkoittaa se raamatullinenkin lause: <i>MitƤ te tahdotte, ettƤ ihmisten +pitƤƤ tekemƤn teille, se tehkƤƤt te myƶs heille</i>.</p> + +<p>Sovittaen tƤtƤ perustusta nyt isƤnnƤn ja tyƶvƤen vƤliin sanon, ettƤ joka +tahtoo itsellƤnsƤ olemaan uskollisia palvelijoita ja tyƶntekijƶitƤ, hƤn osoittakoon niille ensin kaiken rehellisyyden. Jokainen maanmies ja -isäntä, joka ei näitä kahta hyvyyttä ensin osoita työväellensä, saapi -kyllä ikänsä valittaa ja kohdella kovuudella palvelijoitansa; mutta -siitä ei tule muuta kuin vaan pahennusta. Tämän todistaa jokapäiväinen -koettelemus. Ystävällisen ja rehellisen isännän harvoin kuullaan -valittavan työväkensä kelvottomuutta; mutta sitä vastaan tyly ja -vääryyttä ja viekkautta rakastava aina keksii heissä jos jonkinlaisia -vikoja. Hänellä ei ole muuta tietä luulossansa heidän parantamiseksensa -kuin vielä suurempi röykeys, viha ja viimein kuritus. Onkos ihminen -mikään järjetöin luontokappale, että hänelle ei muu mieltä anna kuin -kuritus? Kuritus on kyllä hyvä ja aivan tarpeellinen lapselle, jolla ei -ole vielä ymmärrystä saattaaksensa häntä soveliaasen kuuliaisuuteen, -mutta sekin pitää tapahtua rakkaudella ja ystävällisesti. Se kuritus ja -korvapuustit, minkä pahankurinen isäntä antaa palvelijallensa, on -tykkönänsä toista laatua. Se ei tapahdu rakkaudesta eikä -ystävällisyydestä, vaan vihasta ja tylyydestä, jonka vuoksi se ei muuta -vaikutakaan kuin vihaa ja tylyyttä. Taitaa päätarkoitus tällä -kurituksella olla se, että saada kuritettava kuuliaisemmaksi ja -pelkäävämmäksi; mutta kuin se tapahtuu ilman rakkaudetta, niin vaikuttaa -se myös semmoista kuuliaisuutta ja pelkoa, jossa ei ole rakkautta: ja -mitä on kuuliaisuus ja pelko, jossa puuttuu rakkautta?! Se on orjallista -kuuliaisuutta ja pelkoa, joka ei milloinkaan tässä asiassa, enemmän kuin -missään muussakaan, ole tarkoituksen mukaista: sillä joka peljäten -työtänsä tekee, ei se tee sitä parhaamman jälkeen, vaan ainoasti niin, -että voisi säästää selkänsä, jonkamoinen työnteko ei milloinkaan tuo -mahdollista hyötyä.</p> - -<p>Sen vuoksi on parasta, että koko sellainen järjetöin kohteleminen -heitetään pois, josta ei kuitenkaan voi tulla tarkoitettua hyvää, ja -siihen sijaan jokainen kohtelee palvelusväkeänsä ja kaikkia työmiehiänsä -niinkuin kristillinen velvollisuus vaatii: <i>ystävällisesti ja +isƤntƤ, joka ei nƤitƤ kahta hyvyyttƤ ensin osoita tyƶvƤellensƤ, saapi +kyllƤ ikƤnsƤ valittaa ja kohdella kovuudella palvelijoitansa; mutta +siitƤ ei tule muuta kuin vaan pahennusta. TƤmƤn todistaa jokapƤivƤinen +koettelemus. YstƤvƤllisen ja rehellisen isƤnnƤn harvoin kuullaan +valittavan tyƶvƤkensƤ kelvottomuutta; mutta sitƤ vastaan tyly ja +vƤƤryyttƤ ja viekkautta rakastava aina keksii heissƤ jos jonkinlaisia +vikoja. HƤnellƤ ei ole muuta tietƤ luulossansa heidƤn parantamiseksensa +kuin vielƤ suurempi rƶykeys, viha ja viimein kuritus. Onkos ihminen +mikƤƤn jƤrjetƶin luontokappale, ettƤ hƤnelle ei muu mieltƤ anna kuin +kuritus? Kuritus on kyllƤ hyvƤ ja aivan tarpeellinen lapselle, jolla ei +ole vielƤ ymmƤrrystƤ saattaaksensa hƤntƤ soveliaasen kuuliaisuuteen, +mutta sekin pitƤƤ tapahtua rakkaudella ja ystƤvƤllisesti. Se kuritus ja +korvapuustit, minkƤ pahankurinen isƤntƤ antaa palvelijallensa, on +tykkƶnƤnsƤ toista laatua. Se ei tapahdu rakkaudesta eikƤ +ystƤvƤllisyydestƤ, vaan vihasta ja tylyydestƤ, jonka vuoksi se ei muuta +vaikutakaan kuin vihaa ja tylyyttƤ. Taitaa pƤƤtarkoitus tƤllƤ +kurituksella olla se, ettƤ saada kuritettava kuuliaisemmaksi ja +pelkƤƤvƤmmƤksi; mutta kuin se tapahtuu ilman rakkaudetta, niin vaikuttaa +se myƶs semmoista kuuliaisuutta ja pelkoa, jossa ei ole rakkautta: ja +mitƤ on kuuliaisuus ja pelko, jossa puuttuu rakkautta?! Se on orjallista +kuuliaisuutta ja pelkoa, joka ei milloinkaan tƤssƤ asiassa, enemmƤn kuin +missƤƤn muussakaan, ole tarkoituksen mukaista: sillƤ joka peljƤten +tyƶtƤnsƤ tekee, ei se tee sitƤ parhaamman jƤlkeen, vaan ainoasti niin, +ettƤ voisi sƤƤstƤƤ selkƤnsƤ, jonkamoinen tyƶnteko ei milloinkaan tuo +mahdollista hyƶtyƤ.</p> + +<p>Sen vuoksi on parasta, ettƤ koko sellainen jƤrjetƶin kohteleminen +heitetƤƤn pois, josta ei kuitenkaan voi tulla tarkoitettua hyvƤƤ, ja +siihen sijaan jokainen kohtelee palvelusvƤkeƤnsƤ ja kaikkia tyƶmiehiƤnsƤ +niinkuin kristillinen velvollisuus vaatii: <i>ystƤvƤllisesti ja rehellisesti</i>.</p> -<p><i>Ystävällisyyteen</i> kuuluu, että annetaan heille oikea arvonsa, -puhutellaan siivosti ja ystävällisesti, neuvotaan työntekoon tarkoin, -niinkuin aivotaan minkin pitävän tehdä, käsketään kauniisti ja siveästi, -ei milloinkaan missään tilaisuudessa äyhkyen ja kiivautta osoittaen, ja -rikoksesta nuhdellaan kohtuullisesti asian mukaan, eikä torumalla, hyvin -selittäen, jos se on ehdollinen pahanteko, semmoisen pahuuden seurannot -hänen sekä itsensä suhteen, ja neuvoen sekä käskein parantamaan -itseänsä, uhaten, jos paremmin edespäin ei itseänsä käytä, eroittaa -hänet työstänsä ja palveluksestansa. Tämä on kyllä voimallinen syy -vaikuttamaan parannusta, jos vaan se ihminen ei ole niin peräti paatunut -pahuudessa; sillä palveleminen hyvää isäntää ei ole vaikea, jota vastaan -eroittaminen siitä ei ole suotuisa. Mutta jos tästä uhkauksesta ei -seuraisi mitään nähtävää parannusta, niin silloin on se ihminen ilkeä, -tuntematoin omaa hyväänsä, ja niin muodoin täydellisesti paatunut, jolle -ei muu autakaan kuin suorastaan poiseroittaminen; sillä parempi on, että -yksi paha eroitetaan joukosta, kuin että koko perhe turmellaan. Kuin -jokainen näin tekisi, niin totta kaiketi pahainkin ja paatuneiden -täytyisi ennen pitkää parantua; sillä kuin ihmistä minkä vian tähden -nähtävästi hyljätään niin paljon, ett'ei kukaan tahdo häntä suojella -eikä työssänsäkään pitää, niin ei ole mitään muuta tietä hänen edessänsä -kuin luopuminen siitä viasta, edes siihen määrään, että voipi tulla -muilta kärsittäväksi.</p> - -<p><i>Rehellisyyteen</i> taas kuuluu, että puolestansa suoritetaan kaikki, mitä -on luvattu ja mitä velvollisuus vaatii. Se on: että palkka maksetaan -puhtaasti ja rehellisesti, ja jos palvelija on näyttänyt erinomaisempata -toimeellisuutta ja ahkeruutta tahi mitä muuta hyvyyttä, niin siitä pitää -hänelle vielä erittäin palkittaman, ansion jälkeen. Tämä on voimallinen +<p><i>YstƤvƤllisyyteen</i> kuuluu, ettƤ annetaan heille oikea arvonsa, +puhutellaan siivosti ja ystƤvƤllisesti, neuvotaan tyƶntekoon tarkoin, +niinkuin aivotaan minkin pitƤvƤn tehdƤ, kƤsketƤƤn kauniisti ja siveƤsti, +ei milloinkaan missƤƤn tilaisuudessa Ƥyhkyen ja kiivautta osoittaen, ja +rikoksesta nuhdellaan kohtuullisesti asian mukaan, eikƤ torumalla, hyvin +selittƤen, jos se on ehdollinen pahanteko, semmoisen pahuuden seurannot +hƤnen sekƤ itsensƤ suhteen, ja neuvoen sekƤ kƤskein parantamaan +itseƤnsƤ, uhaten, jos paremmin edespƤin ei itseƤnsƤ kƤytƤ, eroittaa +hƤnet tyƶstƤnsƤ ja palveluksestansa. TƤmƤ on kyllƤ voimallinen syy +vaikuttamaan parannusta, jos vaan se ihminen ei ole niin perƤti paatunut +pahuudessa; sillƤ palveleminen hyvƤƤ isƤntƤƤ ei ole vaikea, jota vastaan +eroittaminen siitƤ ei ole suotuisa. Mutta jos tƤstƤ uhkauksesta ei +seuraisi mitƤƤn nƤhtƤvƤƤ parannusta, niin silloin on se ihminen ilkeƤ, +tuntematoin omaa hyvƤƤnsƤ, ja niin muodoin tƤydellisesti paatunut, jolle +ei muu autakaan kuin suorastaan poiseroittaminen; sillƤ parempi on, ettƤ +yksi paha eroitetaan joukosta, kuin ettƤ koko perhe turmellaan. Kuin +jokainen nƤin tekisi, niin totta kaiketi pahainkin ja paatuneiden +tƤytyisi ennen pitkƤƤ parantua; sillƤ kuin ihmistƤ minkƤ vian tƤhden +nƤhtƤvƤsti hyljƤtƤƤn niin paljon, ett'ei kukaan tahdo hƤntƤ suojella +eikƤ tyƶssƤnsƤkƤƤn pitƤƤ, niin ei ole mitƤƤn muuta tietƤ hƤnen edessƤnsƤ +kuin luopuminen siitƤ viasta, edes siihen mƤƤrƤƤn, ettƤ voipi tulla +muilta kƤrsittƤvƤksi.</p> + +<p><i>Rehellisyyteen</i> taas kuuluu, ettƤ puolestansa suoritetaan kaikki, mitƤ +on luvattu ja mitƤ velvollisuus vaatii. Se on: ettƤ palkka maksetaan +puhtaasti ja rehellisesti, ja jos palvelija on nƤyttƤnyt erinomaisempata +toimeellisuutta ja ahkeruutta tahi mitƤ muuta hyvyyttƤ, niin siitƤ pitƤƤ +hƤnelle vielƤ erittƤin palkittaman, ansion jƤlkeen. TƤmƤ on voimallinen kehoittaja palvelijoillesi kilvan hakemaan etuasi, toivoen sen tulevan -sinulta nähdyksi ja sen perästä palkituksi, koska sellainen -rehellisyytesi on tullut kuuluksi. Mutta katso kanssa tarkasti perään, -tekeekö se ja se palvelija sitä todella ja täydestä uskollisuudesta, vai -onko hän vaan viekastelija ja "silmänpalvelija", mutta takanapäin -laiskoittelee, eikä toimita työtänsä parhaamman ymmärryksensä jälkeen. -Semmoista keksittyäsi pitää jo nuhtelemasi ja sanomasi, semmoisen ei -olevan sinulle mieliksi. Äsken jäi muistuttamatta, että kaikki tämmöiset -nuhtelemiset, varoitukset ja uhkaamiset pitää ensimmältä tapahtuman -kahden kesken, ett'ei ketään muuta ole kuulemassa; sillä ihmisen, -semminkin pahailkisen luonto on sitä laatua, että häntä muiden kuullen -nuhdeltaessa ja moittiessa jostain pahasta, se enemmän pahenee ja -paatuu, joka tulee siitä, että hän katsoo sen julkiseksi häväisemiseksi -ja pelkää sen kautta kadottavansa tavallisen arvonsa. Koettelemuksesta -on havaittu, että palkoillisen jotakin varastettua, on isäntä tällä -tavalla yksinäisyyteen vieden ja ilmoittaen täydellisesti uskovansa sen -ei olevan kenelläkään muulla kuin hänellä, ja hänet pitävänsä ainoana -syypäänä siihen, saanut hänet useasti tunnustamaan koko asian ja pois +sinulta nƤhdyksi ja sen perƤstƤ palkituksi, koska sellainen +rehellisyytesi on tullut kuuluksi. Mutta katso kanssa tarkasti perƤƤn, +tekeekƶ se ja se palvelija sitƤ todella ja tƤydestƤ uskollisuudesta, vai +onko hƤn vaan viekastelija ja "silmƤnpalvelija", mutta takanapƤin +laiskoittelee, eikƤ toimita tyƶtƤnsƤ parhaamman ymmƤrryksensƤ jƤlkeen. +Semmoista keksittyƤsi pitƤƤ jo nuhtelemasi ja sanomasi, semmoisen ei +olevan sinulle mieliksi. Ćsken jƤi muistuttamatta, ettƤ kaikki tƤmmƶiset +nuhtelemiset, varoitukset ja uhkaamiset pitƤƤ ensimmƤltƤ tapahtuman +kahden kesken, ett'ei ketƤƤn muuta ole kuulemassa; sillƤ ihmisen, +semminkin pahailkisen luonto on sitƤ laatua, ettƤ hƤntƤ muiden kuullen +nuhdeltaessa ja moittiessa jostain pahasta, se enemmƤn pahenee ja +paatuu, joka tulee siitƤ, ettƤ hƤn katsoo sen julkiseksi hƤvƤisemiseksi +ja pelkƤƤ sen kautta kadottavansa tavallisen arvonsa. Koettelemuksesta +on havaittu, ettƤ palkoillisen jotakin varastettua, on isƤntƤ tƤllƤ +tavalla yksinƤisyyteen vieden ja ilmoittaen tƤydellisesti uskovansa sen +ei olevan kenellƤkƤƤn muulla kuin hƤnellƤ, ja hƤnet pitƤvƤnsƤ ainoana +syypƤƤnƤ siihen, saanut hƤnet useasti tunnustamaan koko asian ja pois antamaan sen varastetun kalun, varsinkin kuin julkista kaipausta ei ole -välillä vielä ehditty nostaa ja on luvattu ei vastapäinkään sitä -kenellenkään muulle ilmoittaa. Tämä on hyvin järkeenkin pystyvä seikka. -Toinen kohta luulee, että: "kuin isännällä tahi sillä, keneltä on -varastettu, nyt jo on täysi usko, että minä sen olen ottanut, niin minä -tulen hänen edessänsä uskomattomaksi ja aina luulonalaiseksi, varsinkin -jos en pois anna sitä kalua; mutta kuin minä annan sen pois, niin uskoo -hän vasta minua paremmin". Sitte hän, lieventääksensä asian pahuutta, -useinkin toimittaa asian niin, että panee sen kalun johon-kuhun -sellaiseen paikkaan, josta se sitten helposti voipi löytyä ja tahtoo -sillä luulettaa, että kalu on ollutkin vaan kateissa, vaikka sitä ei ole -ennen älytty. Näin on hän olevinansa kokonansa vapaa kaikesta -epäluulosta, eikä sitä pidä kalun omistajankaan enää syyttelemän, olkoon -vaan hyvillänsä, että sai omansa tästä "tekokateesta" ja katsokoon vasta +vƤlillƤ vielƤ ehditty nostaa ja on luvattu ei vastapƤinkƤƤn sitƤ +kenellenkƤƤn muulle ilmoittaa. TƤmƤ on hyvin jƤrkeenkin pystyvƤ seikka. +Toinen kohta luulee, ettƤ: "kuin isƤnnƤllƤ tahi sillƤ, keneltƤ on +varastettu, nyt jo on tƤysi usko, ettƤ minƤ sen olen ottanut, niin minƤ +tulen hƤnen edessƤnsƤ uskomattomaksi ja aina luulonalaiseksi, varsinkin +jos en pois anna sitƤ kalua; mutta kuin minƤ annan sen pois, niin uskoo +hƤn vasta minua paremmin". Sitte hƤn, lieventƤƤksensƤ asian pahuutta, +useinkin toimittaa asian niin, ettƤ panee sen kalun johon-kuhun +sellaiseen paikkaan, josta se sitten helposti voipi lƶytyƤ ja tahtoo +sillƤ luulettaa, ettƤ kalu on ollutkin vaan kateissa, vaikka sitƤ ei ole +ennen Ƥlytty. NƤin on hƤn olevinansa kokonansa vapaa kaikesta +epƤluulosta, eikƤ sitƤ pidƤ kalun omistajankaan enƤƤ syyttelemƤn, olkoon +vaan hyvillƤnsƤ, ettƤ sai omansa tƤstƤ "tekokateesta" ja katsokoon vasta paremmin kalujansa sen ihmisen suhteen. Mutta kuin varastettua kalua -kohta ruvetaan julkisesti kaipaamaan, ja syyttelemään ja päättelemään -yhden tahi toisen ottaneen, niin tämä ei vaikuta muuta kuin paljasta -pahennusta, eikä sitte enää ole toivomista sen itsensä tunnustavan ja -pois antavan. Tämmöinen menetteleminen on kaikissa muissakin, ei -ainoasti palvelijain, varkauksissa hyvä. Tämä ei ole mitään viekkautta, -jota aina neuvon karttamaan, vaan ainoastansa ymmärtäväistä -menettelemistä pahan suhteen, ja tästä saapi jokainen maanmies ottaa -sovituksen muihinkin palvelusväen ja alamaistensa rikoksiin. Jos näin -kahden kesken annetut muistutukset eivät vaikuttaisi mitään parannusta, -niin uhkaa se hänen rikoksensa tehdä julkiseksi koko perheelle, ja jos -sekään ei auta, niin tee kanssa julkinen ilmoitus perheessä ja sen -perästä toimita niin, että pääset erillesi koko ihmisestä, +kohta ruvetaan julkisesti kaipaamaan, ja syyttelemƤƤn ja pƤƤttelemƤƤn +yhden tahi toisen ottaneen, niin tƤmƤ ei vaikuta muuta kuin paljasta +pahennusta, eikƤ sitte enƤƤ ole toivomista sen itsensƤ tunnustavan ja +pois antavan. TƤmmƶinen menetteleminen on kaikissa muissakin, ei +ainoasti palvelijain, varkauksissa hyvƤ. TƤmƤ ei ole mitƤƤn viekkautta, +jota aina neuvon karttamaan, vaan ainoastansa ymmƤrtƤvƤistƤ +menettelemistƤ pahan suhteen, ja tƤstƤ saapi jokainen maanmies ottaa +sovituksen muihinkin palvelusvƤen ja alamaistensa rikoksiin. Jos nƤin +kahden kesken annetut muistutukset eivƤt vaikuttaisi mitƤƤn parannusta, +niin uhkaa se hƤnen rikoksensa tehdƤ julkiseksi koko perheelle, ja jos +sekƤƤn ei auta, niin tee kanssa julkinen ilmoitus perheessƤ ja sen +perƤstƤ toimita niin, ettƤ pƤƤset erillesi koko ihmisestƤ, varoittavaiseksi esimerkiksi muille.</p> -<p>Samalla tavalla kuin palkan rehellisestä maksamisesta sanon myös kaiken -palvelijalle annettavan vaatteen ja ruuan suhteen, että ne pitää +<p>Samalla tavalla kuin palkan rehellisestƤ maksamisesta sanon myƶs kaiken +palvelijalle annettavan vaatteen ja ruuan suhteen, ettƤ ne pitƤƤ toimitettaman puolestansa <i>puhtaasti, rehellisesti ja aikanansa</i>. -Sitte vasta häneltä voit vaatia samaa rehellistä palvelusta takaisin. -Sitte vasta voit rohkeasti nuhdella häntä vioistansa, kuin itse olet -viatoin. Tämän perustuksen todistaa jokapäiväinen koettelemus. Koska -joku isäntä, joka ei ole näin täyttänyt puolestansa, mitä hänen olisi -tullut, yrittää nuhtelemaan palvelijatansa, niin vetää palvelija kohta -eteen: "eipä noita ole kelpo vaatteitakaan; eipä sitä saa kelpo -ruokaakaan syödäksensä; eipä se kuitenkaan palkkakaan tule rehellisesti -ja ajallansa maksetuksi" j.n.e, mitä syytä milloinkin on. Mitenkäs -hänelle sitte enää kehtaat nuhdella, jos tiedät ne totisesti niin -olevankin? Ja vaikka tosin luulisitkin toisin olevan kuin hän syyttää, -niin ajattele tarkasti perään, eiköhän niin lienekin. Ajattele näin: -"jos minä olisin palkoillisena, tyytyisinköhän ja olisikohan minun -velvollisuuteni hyvällä mielellä tyytyä siihen, mitä minun isäntäni -olisi juuri samalla lailla minua kohtaan tehnyt ja antanut, kuin minä -nyt olen tehnyt ja antanut minun palvelijoilleni". Jos näin ajateltuasi -omatuntosi totuudessa päättäisi tyytyväsi siihen, niin sitte vasta voit -sanoa palvelijasi syyttämistä turhaksi ja pitää häntä kelvottomana ja -tuntemattomana ihmisenä ja siis nuhteen ansainneena.</p> - -<p>Tästä kaikesta päätän lyhykäisesti: <i>palvelijalle ja kaikelle työväelle -pitää rehellisesti maksettaman palkkansa ja vaatetettaman hyvästi sekä -ruokittaman terveellisellä ruualla ja muuten täytettämän itseänsä -kristillisellä ystävyydellä ja hyväntahtoisuudella heidän kanssansa</i>. -Missä työväki tekee työtä omassa vaatteessansa ja ruuassansa, siinä -tietää jokainen sanomattakin ei tarvitsevan isännän niistä vaaria pitää.</p> - -<p>Tämänlaisella käyttelemisellä ja menettelemisellä on nyt työväen mieli -hyvitettävä ja kiitollisuuteen kehoitettava. Sitte työ hyvin menestyy, -ja rauha asuu talon jokapäiväisessä elämässä. Eikös tämä kaikki ole +Sitte vasta hƤneltƤ voit vaatia samaa rehellistƤ palvelusta takaisin. +Sitte vasta voit rohkeasti nuhdella hƤntƤ vioistansa, kuin itse olet +viatoin. TƤmƤn perustuksen todistaa jokapƤivƤinen koettelemus. Koska +joku isƤntƤ, joka ei ole nƤin tƤyttƤnyt puolestansa, mitƤ hƤnen olisi +tullut, yrittƤƤ nuhtelemaan palvelijatansa, niin vetƤƤ palvelija kohta +eteen: "eipƤ noita ole kelpo vaatteitakaan; eipƤ sitƤ saa kelpo +ruokaakaan syƶdƤksensƤ; eipƤ se kuitenkaan palkkakaan tule rehellisesti +ja ajallansa maksetuksi" j.n.e, mitƤ syytƤ milloinkin on. MitenkƤs +hƤnelle sitte enƤƤ kehtaat nuhdella, jos tiedƤt ne totisesti niin +olevankin? Ja vaikka tosin luulisitkin toisin olevan kuin hƤn syyttƤƤ, +niin ajattele tarkasti perƤƤn, eikƶhƤn niin lienekin. Ajattele nƤin: +"jos minƤ olisin palkoillisena, tyytyisinkƶhƤn ja olisikohan minun +velvollisuuteni hyvƤllƤ mielellƤ tyytyƤ siihen, mitƤ minun isƤntƤni +olisi juuri samalla lailla minua kohtaan tehnyt ja antanut, kuin minƤ +nyt olen tehnyt ja antanut minun palvelijoilleni". Jos nƤin ajateltuasi +omatuntosi totuudessa pƤƤttƤisi tyytyvƤsi siihen, niin sitte vasta voit +sanoa palvelijasi syyttƤmistƤ turhaksi ja pitƤƤ hƤntƤ kelvottomana ja +tuntemattomana ihmisenƤ ja siis nuhteen ansainneena.</p> + +<p>TƤstƤ kaikesta pƤƤtƤn lyhykƤisesti: <i>palvelijalle ja kaikelle tyƶvƤelle +pitƤƤ rehellisesti maksettaman palkkansa ja vaatetettaman hyvƤsti sekƤ +ruokittaman terveellisellƤ ruualla ja muuten tƤytettƤmƤn itseƤnsƤ +kristillisellƤ ystƤvyydellƤ ja hyvƤntahtoisuudella heidƤn kanssansa</i>. +MissƤ tyƶvƤki tekee tyƶtƤ omassa vaatteessansa ja ruuassansa, siinƤ +tietƤƤ jokainen sanomattakin ei tarvitsevan isƤnnƤn niistƤ vaaria pitƤƤ.</p> + +<p>TƤmƤnlaisella kƤyttelemisellƤ ja menettelemisellƤ on nyt tyƶvƤen mieli +hyvitettƤvƤ ja kiitollisuuteen kehoitettava. Sitte tyƶ hyvin menestyy, +ja rauha asuu talon jokapƤivƤisessƤ elƤmƤssƤ. Eikƶs tƤmƤ kaikki ole suloista, ja jokaiselta haluttavaa? Varsinkin, koska ne keinot, -joilla tällainen menestys ja rauhallisuus saadaan toimeen, eivät ole -mitkään vaikeat, vaan sitä vastaan aivan huokeat sen suhteen, kuin -tylyssä ja ylpeässä talouden hoidossa on aina hoitajalle huolta ja -harmia, joka vaan lisääntyy päivä päivältä. Tässä, näet sen, ei tarvita -muuta kuin <i>totista ystävällisyyttä ja totista rehellisyyttä</i>. -Näistä kahdesta se kaikki tulee ja seuraa. Näistä se tulee semmoinen -varallisuus, että voipi käyttää itseänsä rehellisesti; ja eihän ihmisen -pidä pyytämän enemmän kokoon haalia, kuin rehellisyys myödyttää. +joilla tƤllainen menestys ja rauhallisuus saadaan toimeen, eivƤt ole +mitkƤƤn vaikeat, vaan sitƤ vastaan aivan huokeat sen suhteen, kuin +tylyssƤ ja ylpeƤssƤ talouden hoidossa on aina hoitajalle huolta ja +harmia, joka vaan lisƤƤntyy pƤivƤ pƤivƤltƤ. TƤssƤ, nƤet sen, ei tarvita +muuta kuin <i>totista ystƤvƤllisyyttƤ ja totista rehellisyyttƤ</i>. +NƤistƤ kahdesta se kaikki tulee ja seuraa. NƤistƤ se tulee semmoinen +varallisuus, ettƤ voipi kƤyttƤƤ itseƤnsƤ rehellisesti; ja eihƤn ihmisen +pidƤ pyytƤmƤn enemmƤn kokoon haalia, kuin rehellisyys myƶdyttƤƤ. <i>Tydy osahasi, niin olet onnellinen</i>.</p> -<p>Kaikki tämä, mitä olen sanonut, näyttää vaan kaiken syyn yksistään -kääntävän isäntäväen päälle, niiden valitusten suhteen, kuin joka päivä -kuullaan isäntäväen ja palvelijain sekä kaiken työväen suhteen. Niin se -tosin onkin. Itseänsä pitää ensin parannettaman, ennenkuin toiselta -voidaan parannusta vaatia. Itseänsä onkin helpompi parantaa, jos vaan +<p>Kaikki tƤmƤ, mitƤ olen sanonut, nƤyttƤƤ vaan kaiken syyn yksistƤƤn +kƤƤntƤvƤn isƤntƤvƤen pƤƤlle, niiden valitusten suhteen, kuin joka pƤivƤ +kuullaan isƤntƤvƤen ja palvelijain sekƤ kaiken tyƶvƤen suhteen. Niin se +tosin onkin. ItseƤnsƤ pitƤƤ ensin parannettaman, ennenkuin toiselta +voidaan parannusta vaatia. ItseƤnsƤ onkin helpompi parantaa, jos vaan todella tahdotaan, kuin toista, joka usein on mahdotointa. — -Isäntäväellä on myös nykyaikoina parempi tilaisuus olla paremmin -oppinut kristillisessä menettelemisessä ja itsensä tuntemisessa kuin -palvelusväellä, vaikka tosin asia usein on vastoinpäin. Missä sitte -kristillinen elämä saapi sijan, jos ei perheenisäntä ensin anna siihen -alkua ja sijaa huoneessansa ja anna sen loistaa kotoelämässänsä! Tämä -on ainoa keino paremman suosion aikaansaamiseksi maassamme. Ei tässä -asiassa mikään muu ulkomaan kuri ja viisaus mitään auta. -Peräänajatelkaa ja uskokaa se.</p> +IsƤntƤvƤellƤ on myƶs nykyaikoina parempi tilaisuus olla paremmin +oppinut kristillisessƤ menettelemisessƤ ja itsensƤ tuntemisessa kuin +palvelusvƤellƤ, vaikka tosin asia usein on vastoinpƤin. MissƤ sitte +kristillinen elƤmƤ saapi sijan, jos ei perheenisƤntƤ ensin anna siihen +alkua ja sijaa huoneessansa ja anna sen loistaa kotoelƤmƤssƤnsƤ! TƤmƤ +on ainoa keino paremman suosion aikaansaamiseksi maassamme. Ei tƤssƤ +asiassa mikƤƤn muu ulkomaan kuri ja viisaus mitƤƤn auta. +PerƤƤnajatelkaa ja uskokaa se.</p> <p><i>Manninen</i>.</p> @@ -5179,71 +5142,71 @@ Peräänajatelkaa ja uskokaa se.</p> <h3>43. Kaksi nappia.</h3> -<p>Olin kerran huutokaupassa, jossa myötiin erään tuttavan herran taloutta. -Muutamissa hetkissä oli kaikki se ylpeä talous hajoitettu satoihin -eri käsiin. Kullat ja hopeat, sametilla katetut sohvat ja tuolit, -seinillä riippuneet kuvat ja lattian kirjavat peitteet, jotka ennen -olivat ystävyydellä katselleet toisiansa vainajan herran komeissa -huoneissa, olivat revityt erilleen ilman armotta. Ne eivät itse -virkkaneet, taikka minä en kuullut niiden virkkavan mitään. Herran leski -ja lapset olivat ainoat, jotka itkusilmin sitä katselivat ja jättivät -hyvästi jokaiselle eri kappaleelle.</p> +<p>Olin kerran huutokaupassa, jossa myƶtiin erƤƤn tuttavan herran taloutta. +Muutamissa hetkissƤ oli kaikki se ylpeƤ talous hajoitettu satoihin +eri kƤsiin. Kullat ja hopeat, sametilla katetut sohvat ja tuolit, +seinillƤ riippuneet kuvat ja lattian kirjavat peitteet, jotka ennen +olivat ystƤvyydellƤ katselleet toisiansa vainajan herran komeissa +huoneissa, olivat revityt erilleen ilman armotta. Ne eivƤt itse +virkkaneet, taikka minƤ en kuullut niiden virkkavan mitƤƤn. Herran leski +ja lapset olivat ainoat, jotka itkusilmin sitƤ katselivat ja jƤttivƤt +hyvƤsti jokaiselle eri kappaleelle.</p> -<p>Mitähän sanoisivat nuo kapineet, jos ne voisivat puhella? arvelin minä. -Ja eivätkö ne todellakin mitä puhele, vaikka niiden puhetta ei kuulla? -Tuossa oli vielä vanha kansi, täynnä kullattuja virkanappia vainajan +<p>MitƤhƤn sanoisivat nuo kapineet, jos ne voisivat puhella? arvelin minƤ. +Ja eivƤtkƶ ne todellakin mitƤ puhele, vaikka niiden puhetta ei kuulla? +Tuossa oli vielƤ vanha kansi, tƤynnƤ kullattuja virkanappia vainajan virkatakista. Minusta tuntui, kuin ne voisivat puhella, niin -järjelliseltä ne näyttivät. Niistä par'aikaa kaksi oli seisattunut -vastakkain, ja ne näyttivät nyt katsovan toinen toisensa silmiin. Toinen -oli vielä kirkas kullattu, vaan toinen kulunut ja tumma. Niiden keskuus -näytti aivan sellaiselta kuin ylpeän esimiehen ja talonpojan. Mikä ylpeä +jƤrjelliseltƤ ne nƤyttivƤt. NiistƤ par'aikaa kaksi oli seisattunut +vastakkain, ja ne nƤyttivƤt nyt katsovan toinen toisensa silmiin. Toinen +oli vielƤ kirkas kullattu, vaan toinen kulunut ja tumma. Niiden keskuus +nƤytti aivan sellaiselta kuin ylpeƤn esimiehen ja talonpojan. MikƤ ylpeƤ katsanto oli tuolla kirkkaalla napilla, kuin se katsoa tuijotti yli -olkansa vieressään seisovan silmiin! Todella kuulinkin pian seuraavan +olkansa vieressƤƤn seisovan silmiin! Todella kuulinkin pian seuraavan puheen.</p> -<p>"Voit sinä seisoa vähän etempänä", sanoi se kirkas nappi. "Tiedätkö, -mikä sinä olet ja missä sinulla on paikka?"</p> +<p>"Voit sinƤ seisoa vƤhƤn etempƤnƤ", sanoi se kirkas nappi. "TiedƤtkƶ, +mikƤ sinƤ olet ja missƤ sinulla on paikka?"</p> -<p>"Mikä minä sitten olen?" sanoi se tumma nappi; "eikö tässä ole toinen -yhtä hyvä kuin toinenkin!"</p> +<p>"MikƤ minƤ sitten olen?" sanoi se tumma nappi; "eikƶ tƤssƤ ole toinen +yhtƤ hyvƤ kuin toinenkin!"</p> -<p>"Mitä kaikkia sinä tohdit! Eikö sinulla ole häpyä! Tiedätkö sinä, kelle +<p>"MitƤ kaikkia sinƤ tohdit! Eikƶ sinulla ole hƤpyƤ! TiedƤtkƶ sinƤ, kelle niin puhut?"</p> -<p>"Kellenkö? Enkö minä ole sellaisia herroja nähnyt! Ja onko nykyaikana -enää niin suurta eroitusta kansanluokkain välillä? Eikö kaikki ala tulla +<p>"Kellenkƶ? Enkƶ minƤ ole sellaisia herroja nƤhnyt! Ja onko nykyaikana +enƤƤ niin suurta eroitusta kansanluokkain vƤlillƤ? Eikƶ kaikki ala tulla yhdenvertaisiksi?"</p> -<p>"Sinäkinkö ehkä yhdenvertaiseksi? Huuti! Jos se ei olisi tällaisessa -tilassa, niin — Mutta mitä sinä ymmärrät!"</p> - -<p>"Minä ymmärrän sen, että tällaisessa tilassa toinen on yhtä hyvä kuin -toinenkin. Mitä parempi te nyt olette?"</p> - -<p>"Mitäkö parempi? Kuin olisit nähnyt vähän enemmän, sinä et puhuisi niin. -Sinä ymmärtäisit, missä seuroissa minä olen elänyt, ja missä sinä. Sinä -olet ikäsi istunut herran seljän takana, etkä tiedä mitään, sen sijaan -kuin minä olen aina etunappina saanut nähdä kaiken sen kunnian, joka -herralle tuli elinaikanaan. Mitä sinä tiesit kaikista pidoista, joita -herra piti korkeille vieraillensa? Näitkö sinä, miten kaikki joivat -herran kunniaksi, ja kuulitko sinä ne koreat puheet, joilla herraa -ylistettiin, ja kiitettiin sitä loistoa, jonka hän levitti ympärilleen? -Luitko sinä ne sampanilasit, jotka juotiin, niin että se ankara -juoma valui pitkin minun kirkasta naamaani? Ja näitkö sinä, miten kaikki -ihmiset olivat ihastuneet siitä, että herra oli iloisin isäntä -talossaan, jossa jokaisella oli hauska viipyä ja nautita? Minä arvaan -kyllä, kuinka kaikki nyt itkevät ja valittavat hänen kuolemaansa."</p> - -<p>"Antakaa anteeksi, hyvä herra etunappi! Paljon te olette kyllä nähneet, -mutta ettenpä nähneet sitä, jonka minä näin samaan aikaan. Minä, joka -olin herran seljän takana, minä näin aina toista kuin te hänen -edessään. Ne samat herrat, ne samat ihmiset, jotka häntä silmäin -edessä ylistivät, ne irvistelivät hänelle seljän takana, ne -pilkkasivat ja nauroivat häntä ja sopottivat toisillensa, sanoen: -'tuota on aika narri. Sillä, jonka hän näissä juomissa ja ruuissa -hävittää, hän voisi kasvattaa lapsiansa, jotka aikanaan -kunnioittaisivat hänen muistoansa ja tulisivat kunnon ihmisiksi ja -isänmaan kunniaksi.'"</p> +<p>"SinƤkinkƶ ehkƤ yhdenvertaiseksi? Huuti! Jos se ei olisi tƤllaisessa +tilassa, niin — Mutta mitƤ sinƤ ymmƤrrƤt!"</p> + +<p>"MinƤ ymmƤrrƤn sen, ettƤ tƤllaisessa tilassa toinen on yhtƤ hyvƤ kuin +toinenkin. MitƤ parempi te nyt olette?"</p> + +<p>"MitƤkƶ parempi? Kuin olisit nƤhnyt vƤhƤn enemmƤn, sinƤ et puhuisi niin. +SinƤ ymmƤrtƤisit, missƤ seuroissa minƤ olen elƤnyt, ja missƤ sinƤ. SinƤ +olet ikƤsi istunut herran seljƤn takana, etkƤ tiedƤ mitƤƤn, sen sijaan +kuin minƤ olen aina etunappina saanut nƤhdƤ kaiken sen kunnian, joka +herralle tuli elinaikanaan. MitƤ sinƤ tiesit kaikista pidoista, joita +herra piti korkeille vieraillensa? NƤitkƶ sinƤ, miten kaikki joivat +herran kunniaksi, ja kuulitko sinƤ ne koreat puheet, joilla herraa +ylistettiin, ja kiitettiin sitƤ loistoa, jonka hƤn levitti ympƤrilleen? +Luitko sinƤ ne sampanilasit, jotka juotiin, niin ettƤ se ankara +juoma valui pitkin minun kirkasta naamaani? Ja nƤitkƶ sinƤ, miten kaikki +ihmiset olivat ihastuneet siitƤ, ettƤ herra oli iloisin isƤntƤ +talossaan, jossa jokaisella oli hauska viipyƤ ja nautita? MinƤ arvaan +kyllƤ, kuinka kaikki nyt itkevƤt ja valittavat hƤnen kuolemaansa."</p> + +<p>"Antakaa anteeksi, hyvƤ herra etunappi! Paljon te olette kyllƤ nƤhneet, +mutta ettenpƤ nƤhneet sitƤ, jonka minƤ nƤin samaan aikaan. MinƤ, joka +olin herran seljƤn takana, minƤ nƤin aina toista kuin te hƤnen +edessƤƤn. Ne samat herrat, ne samat ihmiset, jotka hƤntƤ silmƤin +edessƤ ylistivƤt, ne irvistelivƤt hƤnelle seljƤn takana, ne +pilkkasivat ja nauroivat hƤntƤ ja sopottivat toisillensa, sanoen: +'tuota on aika narri. SillƤ, jonka hƤn nƤissƤ juomissa ja ruuissa +hƤvittƤƤ, hƤn voisi kasvattaa lapsiansa, jotka aikanaan +kunnioittaisivat hƤnen muistoansa ja tulisivat kunnon ihmisiksi ja +isƤnmaan kunniaksi.'"</p> <p><i>Hannikainen</i>.</p> @@ -5255,59 +5218,59 @@ isänmaan kunniaksi.'"</p> (<i>Uudesta suomennoksesta 1734 vuoden Lakia</i>.)</h3> -<p>1 §. Joka valtakuntaa vastaan tarttuu sota-aseihin taikka tekee -väkivaltaisuutta valtakunnan kuninkaalle ja herralle, kuningattarelle, -tahi heidän lapsillensa, taikka näytetään syylliseksi salahankkeihin, +<p>1 Ā§. Joka valtakuntaa vastaan tarttuu sota-aseihin taikka tekee +vƤkivaltaisuutta valtakunnan kuninkaalle ja herralle, kuningattarelle, +tahi heidƤn lapsillensa, taikka nƤytetƤƤn syylliseksi salahankkeihin, joko kotomaalaisen tahi ulkomaalaisen kanssa kuningasta ja valtakuntaa vastaan, niiden vahingoksi ja turmioksi, taikka koettaa vihoillisen valtaan petollisesti saattaa valtakunnan alammaisia, maata tahi kansaa, -sotaväkeä, linnoja, varahuoneita, laivoja ja muuta sellaista, niin -menettäköön hän ja kaikki, jotka hänen kanssansa samassa rikoksessa ja -aikomuksessa olivat, oikean kätensä, mestattakoot ja teilattakoot; ja -heidän tavaransa, sekä irtain että kiinteä, menköön kruunulle. Jos eivät -voineet vahinkoa tehdä, menettäkööt kuitenkin henkensä, kunniansa ja +sotavƤkeƤ, linnoja, varahuoneita, laivoja ja muuta sellaista, niin +menettƤkƶƶn hƤn ja kaikki, jotka hƤnen kanssansa samassa rikoksessa ja +aikomuksessa olivat, oikean kƤtensƤ, mestattakoot ja teilattakoot; ja +heidƤn tavaransa, sekƤ irtain ettƤ kiinteƤ, menkƶƶn kruunulle. Jos eivƤt +voineet vahinkoa tehdƤ, menettƤkƶƶt kuitenkin henkensƤ, kunniansa ja tavaransa.</p> -<p>2 §. Jos joku kirjalla, neuvolla tahi avulla yllyttää tahi auttaa +<p>2 Ā§. Jos joku kirjalla, neuvolla tahi avulla yllyttƤƤ tahi auttaa sellaiseen petokseen, olkoon sama laki.</p> -<p>3 §. Joka tietää petollisissa salahankkeissa oltavan, ja ei niitä estä -niin paljon kuin saattaa ja voipi eikä aikanansa ilmi saata, olkoon myös +<p>3 Ā§. Joka tietƤƤ petollisissa salahankkeissa oltavan, ja ei niitƤ estƤ +niin paljon kuin saattaa ja voipi eikƤ aikanansa ilmi saata, olkoon myƶs saman rangaistuksen alainen.</p> -<p>4 §. Jos hän arvelee ei olevan perustuksia, joilla voisi näyttää +<p>4 Ā§. Jos hƤn arvelee ei olevan perustuksia, joilla voisi nƤyttƤƤ rikkojan syylliseksi rikokseen ja aikomukseen, niin ilmoittakoon kohta -rehellisesti, kaikella varovaisuudella ja rikkojata nimittämättä, -kuninkaalle tahi jollenkin sen virkamiehelle kaikki hänelle tietyt -asianhaarat, että vaara voitaisiin estää ja salahankkeet ilmi saada. Jos -hän sen laiminlyö, rangaistakoon sen mukaan kuin hänen rikoksensa -nähdään olevan. Jos hän jonkun erityisen miehen nimittää, ja sitä ei +rehellisesti, kaikella varovaisuudella ja rikkojata nimittƤmƤttƤ, +kuninkaalle tahi jollenkin sen virkamiehelle kaikki hƤnelle tietyt +asianhaarat, ettƤ vaara voitaisiin estƤƤ ja salahankkeet ilmi saada. Jos +hƤn sen laiminlyƶ, rangaistakoon sen mukaan kuin hƤnen rikoksensa +nƤhdƤƤn olevan. Jos hƤn jonkun erityisen miehen nimittƤƤ, ja sitƤ ei voida syylliseksi saattaa, rangaistakoon asianhaarain mukaan.</p> -<p>5 §. Jos se, jolle on uskottu tietää kuninkaan ja valtakunnan salaisia -keskusteluksia ja päätöksiä niissä asioissa, joihin valtakunnan suojelus +<p>5 Ā§. Jos se, jolle on uskottu tietƤƤ kuninkaan ja valtakunnan salaisia +keskusteluksia ja pƤƤtƶksiƤ niissƤ asioissa, joihin valtakunnan suojelus ja vakavuus perustuvat, ne ilmi antaa, taikka jos joku ilman luvatta ja -suosiotta antaa niitä kirjoja ulos, jotka hänen sellaisissa asioissa -olisi salassa pidettävä, niin kärsiköön saman rangaistuksen kuin +suosiotta antaa niitƤ kirjoja ulos, jotka hƤnen sellaisissa asioissa +olisi salassa pidettƤvƤ, niin kƤrsikƶƶn saman rangaistuksen kuin maanpetoksesta sanottu on.</p> -<p>6 §. Joka vieraalta vallalta ottaa antimen tahi suosiolahjan, ollaksensa -hänelle apuna kuninkaan ja valtakunnan etua vastaan, menettäköön -henkensä ja minkä saanut on. Jos kuninkaan virkamies muutoin ottaa -antimen tahi lahjan vieraalta vallalta ja ei ole ennen, eikä kohta -jälkeen, sitä ilmoittanut ja saanut siihen kuninkaan lupaa, menettäköön -kunniansa ja virkansa ja minkä saanut on.</p> +<p>6 Ā§. Joka vieraalta vallalta ottaa antimen tahi suosiolahjan, ollaksensa +hƤnelle apuna kuninkaan ja valtakunnan etua vastaan, menettƤkƶƶn +henkensƤ ja minkƤ saanut on. Jos kuninkaan virkamies muutoin ottaa +antimen tahi lahjan vieraalta vallalta ja ei ole ennen, eikƤ kohta +jƤlkeen, sitƤ ilmoittanut ja saanut siihen kuninkaan lupaa, menettƤkƶƶn +kunniansa ja virkansa ja minkƤ saanut on.</p> -<p>7 §. Elköön kukaan valtakunnan alamainen antautuko vieraan valtakunnan -lähettilääksi, tahi olko vieraalle lähettiläälle apuna hänen toimeensa -kuuluvissa asioissa. Joka tätä vastaan rikkoo, ajettakoon pois -valtakunnasta ja menettäköön Ruotsin alammaisen oikeudet ja edut.</p> +<p>7 Ā§. Elkƶƶn kukaan valtakunnan alamainen antautuko vieraan valtakunnan +lƤhettilƤƤksi, tahi olko vieraalle lƤhettilƤƤlle apuna hƤnen toimeensa +kuuluvissa asioissa. Joka tƤtƤ vastaan rikkoo, ajettakoon pois +valtakunnasta ja menettƤkƶƶn Ruotsin alammaisen oikeudet ja edut.</p> -<p>8 §. Joka itse, tahi muilla apuna, koettaa julkisesti tahi -salahankkeilla valtakuntaan asettaa, auttaa tahi edistää ehdotonta -yksivaltaa, taikka muuta hallitusmuotoa, kuin minkä valtakunnan säädyt -vahvistaneet ovat, rangaistakoon niinkuin maanpettäjä, ja menettäköön -henkensä, kunniansa ja tavaransa.</p> +<p>8 Ā§. Joka itse, tahi muilla apuna, koettaa julkisesti tahi +salahankkeilla valtakuntaan asettaa, auttaa tahi edistƤƤ ehdotonta +yksivaltaa, taikka muuta hallitusmuotoa, kuin minkƤ valtakunnan sƤƤdyt +vahvistaneet ovat, rangaistakoon niinkuin maanpettƤjƤ, ja menettƤkƶƶn +henkensƤ, kunniansa ja tavaransa.</p> <p><i>Cannelin</i>.</p> @@ -5318,201 +5281,201 @@ henkensä, kunniansa ja tavaransa.</p> <h3>45. Paavo Korhonen.</h3> -<p>Kaikista nykyisemmän ajan suomalaisista runoniekoista on Paavo Korhonen -kuuluisimman nimen voittanut. Hän syntyi vuonna 1775 <i>Wihtajärven</i> -talossa Sonkarinsaareen kylää, Rautalammin pitäjätä. Syntymätalostansa -kutsuttiin häntä loppupuolella ikäänsä <i>Wihtapaavoksi</i>, jonka nimen +<p>Kaikista nykyisemmƤn ajan suomalaisista runoniekoista on Paavo Korhonen +kuuluisimman nimen voittanut. HƤn syntyi vuonna 1775 <i>WihtajƤrven</i> +talossa Sonkarinsaareen kylƤƤ, Rautalammin pitƤjƤtƤ. SyntymƤtalostansa +kutsuttiin hƤntƤ loppupuolella ikƤƤnsƤ <i>Wihtapaavoksi</i>, jonka nimen itsekin muutamassa runossansa omistaa.</p> -<p>Jo nuoruudessaan näytti Korhonen erinomaiset luonnonlahjat siihen, josta -kerran oli kuuluisan nimen saava. Erinäinen tapaus johdatti hänen +<p>Jo nuoruudessaan nƤytti Korhonen erinomaiset luonnonlahjat siihen, josta +kerran oli kuuluisan nimen saava. ErinƤinen tapaus johdatti hƤnen ensikerran laulamaan. Rautalammilla oli silloin <i>Kokki-niminen</i> herra -nimismiehenä, joka sitä ennen oli Jämsässä samaa virkaa pitänyt. Kuin -viinankeitto niinä aikoina oli kokonaan kielletty, niin talonpoikain -useinkin piti lahjoilla ja antimilla lumota silmät Kokilta viinakotien -sivuitse kulkiessa. Mutta Kokin kukkaro, jo vanhastaan pahaan tyhjänä -asumisen tapaan totuttua, ei kuitenkaan ottanut oikein täyttyäksensä, -jonka tähden hän suurenteli tulojansa velan otoilla, joita talonpojat +nimismiehenƤ, joka sitƤ ennen oli JƤmsƤssƤ samaa virkaa pitƤnyt. Kuin +viinankeitto niinƤ aikoina oli kokonaan kielletty, niin talonpoikain +useinkin piti lahjoilla ja antimilla lumota silmƤt Kokilta viinakotien +sivuitse kulkiessa. Mutta Kokin kukkaro, jo vanhastaan pahaan tyhjƤnƤ +asumisen tapaan totuttua, ei kuitenkaan ottanut oikein tƤyttyƤksensƤ, +jonka tƤhden hƤn suurenteli tulojansa velan otoilla, joita talonpojat harvoin rohkenivat vastaan olla. Niin velkaantui monelle miehelle, jotka -velat iäksi päiväksi saivat maksamatta jäädä, semminkin kuin Kokki +velat iƤksi pƤivƤksi saivat maksamatta jƤƤdƤ, semminkin kuin Kokki viimein juoniensa ja kuljeittensa kautta menetti virkansa, palkkansa ja -muut tulonsa. Jollain tavalla kostaaksensa tämän virkaheiton koiruutta -ja lohduttaaksensa muita sekä itseänsä häneltä kärsitystä vääryydestä -teki Korhonen hänestä laulun, joka kyllä koskevalla ja terävällä tavalla +muut tulonsa. Jollain tavalla kostaaksensa tƤmƤn virkaheiton koiruutta +ja lohduttaaksensa muita sekƤ itseƤnsƤ hƤneltƤ kƤrsitystƤ vƤƤryydestƤ +teki Korhonen hƤnestƤ laulun, joka kyllƤ koskevalla ja terƤvƤllƤ tavalla mainii sen mutkia ja konnankoukkuja. Laulu, jonka sanotaan olleen -Korhosen ensimmäisiä kokeita, levisi heti yli ympäri pitäjän, opittiin +Korhosen ensimmƤisiƤ kokeita, levisi heti yli ympƤri pitƤjƤn, opittiin pian monelta ja laulettiin halullisesti Kokin koiruuden muistoksi ja -velkojensa maksuksi. Kuin myös tiedettiin Wihtajärven Paavo saman laulun -tekijäksi, niin jopa kokouksissa, häissä, ristiäisissä, talkoissa ja -muissa senlaisissa pyydettiin häntä sitä laulamaan, ja aikaa voittaen -ruvettiin häntä vaatimaan muistakin aineista lauluja tekemään. Ei niin -paikkaa maassa, ett'ei siinä aina kummempiakin tapauksia tahi muuten +velkojensa maksuksi. Kuin myƶs tiedettiin WihtajƤrven Paavo saman laulun +tekijƤksi, niin jopa kokouksissa, hƤissƤ, ristiƤisissƤ, talkoissa ja +muissa senlaisissa pyydettiin hƤntƤ sitƤ laulamaan, ja aikaa voittaen +ruvettiin hƤntƤ vaatimaan muistakin aineista lauluja tekemƤƤn. Ei niin +paikkaa maassa, ett'ei siinƤ aina kummempiakin tapauksia tahi muuten mainittavampia asioita ilmaantuisi. Milloin saadaan uusi komea kirkko -seurakuntaan rakennetuksi, milloin kuolee tahi pois muuttaa siitä arvon -ja kiitoksen ansainnut opettaja, milloin elää siinä seurakunnalle -pahoitukseksi moitteen alainen virkamies tahi muu seurakunnan jäsen. -Toisen kerran siunaa Jumala maakunnan hyvällä vuodentulolla, tahi -kurittaa sitä kovalla ajalla, elikkä perustaa kruunu maakunnan hyväksi -uusia laitoksia. Näistä ja monellaisista muista merkillisistä +seurakuntaan rakennetuksi, milloin kuolee tahi pois muuttaa siitƤ arvon +ja kiitoksen ansainnut opettaja, milloin elƤƤ siinƤ seurakunnalle +pahoitukseksi moitteen alainen virkamies tahi muu seurakunnan jƤsen. +Toisen kerran siunaa Jumala maakunnan hyvƤllƤ vuodentulolla, tahi +kurittaa sitƤ kovalla ajalla, elikkƤ perustaa kruunu maakunnan hyvƤksi +uusia laitoksia. NƤistƤ ja monellaisista muista merkillisistƤ tapauksista, joista muut kansat tavallisesti suusanoilla seuroissa tarinoivat, Suomen talonpoikainen rahvas ei niin ilman paljo jaarittele, -ett'ei enemmin tahtoisi niistä joita-kuita runoja tahi lauluja -kuullaksensa. Semmoisista aineista teki Korhonenkin enimmät runonsa, +ett'ei enemmin tahtoisi niistƤ joita-kuita runoja tahi lauluja +kuullaksensa. Semmoisista aineista teki Korhonenkin enimmƤt runonsa, vaikk'ei niin, ett'ei olisi muihinkin pystynyt. Muutamissa valittaa tapain turmiosta ja kehoittaa parempihin, toisissa on elatuskeinojen -parannus ja muu kansainen hyöty aineenansa, toisissa syntymämaansa ja -äitinkielensä puolustus niiden ylönkatsojia ja pilkkaajia vastaan. -Vanhain tarina- ja loihturunoin tapaan teki myös muutamia runojansa.</p> - -<p>Samoiten kuin oppineitten seuroissa hyviä laulajoita toisinaan -pyydetään joista-kuista seikoista lauluja rakentamaan, niin vaadittiin -Korhoistakin usein milloin mistäkin laulamaan. Semmoisia toimituksia sai -välistä ulkopitäjistäkin kaukana Rautalammilta. Muutamana päivänä tuli -miehiä Maaningalta ja pyysivät hänen runoa laittamaan papistansa, joka -heillä silloin oli pahanilkinen jutunkävijä ja muuten konnankoukkuinen +parannus ja muu kansainen hyƶty aineenansa, toisissa syntymƤmaansa ja +ƤitinkielensƤ puolustus niiden ylƶnkatsojia ja pilkkaajia vastaan. +Vanhain tarina- ja loihturunoin tapaan teki myƶs muutamia runojansa.</p> + +<p>Samoiten kuin oppineitten seuroissa hyviƤ laulajoita toisinaan +pyydetƤƤn joista-kuista seikoista lauluja rakentamaan, niin vaadittiin +Korhoistakin usein milloin mistƤkin laulamaan. Semmoisia toimituksia sai +vƤlistƤ ulkopitƤjistƤkin kaukana Rautalammilta. Muutamana pƤivƤnƤ tuli +miehiƤ Maaningalta ja pyysivƤt hƤnen runoa laittamaan papistansa, joka +heillƤ silloin oli pahanilkinen jutunkƤvijƤ ja muuten konnankoukkuinen mies, joilla juonillansa ei tainnut seurakunnalle mieliksi olla ja -joiden kautta viimein virkansakin menetti. Korhonen käski heidän kertoa -kaikki, mitä papista tiesivät ja tahtoivat runoon pantavaksi, joka -kertominen illasta ruveten kesti pitkään yöhön. Sitte ruvettiin maata. -Aamulla jälkeen vuoteelta noustua alkoi Korhonen laulaa pitkän runon, -jossa papin elämä ja kujeet olivat kuvatut ehkä paremmin, kuin miehet -olivat toivoakaan tainneet. Sitte eivät heittäneet häntä, ennenkuin -kirjoitti heille saman runon, jonka kanssa lähtivät kotiinsa, ja josta -sitte kirjoituttivat ja jakailivat jäljennöitä sinne tänne seurakuntaan, -arvattavasti ei pappia itseäkään unohtaen.</p> - -<p>Monet muut runoistansa teki Korhonen toimittamalla, eikä pitänyt niistä -sen enempätä jälkeenpäin lukua. Nekin, jotka joutoaikoina itseksestään -moninaisista aineista mietti ja kirjoitti, anteli pitkin pitäjätä pois -luotaan, josta syystä maakunnassa monta tekemätänsä runoa laulettiin, -joita itse ei enää muistanut tuskin tehneensäkään. Kuin häneltä kerran -kysyttiin, paljonko yleensä olisi runoja tehnyt, viittasi pöydän -alalliseen melkoiseen kistuun, sanoen: "saattaisi niitä tulla, -mimmoisia lienevätkin, tuo kistullinen, jos kaikki koottuna siihen -mahtuisivatkaan". Harvat hänen runoistansa syntyivät kirjoituspöydän -ääressä, jossa heti mietittyänsä olisi tainnut paperille piirtää -ajatuksensa. Parahimmat runonsa sanotaan hänen perustaneen yksinäisillä -metsäkuluilla, kalastusretkillä ja muissa töissä ollessansa. Ne sitte, +joiden kautta viimein virkansakin menetti. Korhonen kƤski heidƤn kertoa +kaikki, mitƤ papista tiesivƤt ja tahtoivat runoon pantavaksi, joka +kertominen illasta ruveten kesti pitkƤƤn yƶhƶn. Sitte ruvettiin maata. +Aamulla jƤlkeen vuoteelta noustua alkoi Korhonen laulaa pitkƤn runon, +jossa papin elƤmƤ ja kujeet olivat kuvatut ehkƤ paremmin, kuin miehet +olivat toivoakaan tainneet. Sitte eivƤt heittƤneet hƤntƤ, ennenkuin +kirjoitti heille saman runon, jonka kanssa lƤhtivƤt kotiinsa, ja josta +sitte kirjoituttivat ja jakailivat jƤljennƶitƤ sinne tƤnne seurakuntaan, +arvattavasti ei pappia itseƤkƤƤn unohtaen.</p> + +<p>Monet muut runoistansa teki Korhonen toimittamalla, eikƤ pitƤnyt niistƤ +sen enempƤtƤ jƤlkeenpƤin lukua. Nekin, jotka joutoaikoina itseksestƤƤn +moninaisista aineista mietti ja kirjoitti, anteli pitkin pitƤjƤtƤ pois +luotaan, josta syystƤ maakunnassa monta tekemƤtƤnsƤ runoa laulettiin, +joita itse ei enƤƤ muistanut tuskin tehneensƤkƤƤn. Kuin hƤneltƤ kerran +kysyttiin, paljonko yleensƤ olisi runoja tehnyt, viittasi pƶydƤn +alalliseen melkoiseen kistuun, sanoen: "saattaisi niitƤ tulla, +mimmoisia lienevƤtkin, tuo kistullinen, jos kaikki koottuna siihen +mahtuisivatkaan". Harvat hƤnen runoistansa syntyivƤt kirjoituspƶydƤn +ƤƤressƤ, jossa heti mietittyƤnsƤ olisi tainnut paperille piirtƤƤ +ajatuksensa. Parahimmat runonsa sanotaan hƤnen perustaneen yksinƤisillƤ +metsƤkuluilla, kalastusretkillƤ ja muissa tƶissƤ ollessansa. Ne sitte, miten muisteli, kotiin tultuansa kirjoitti paperille, ensi tilassa jolle-kulle tuttavistansa annettaviksi. Pitopaikoissa ja muissa -iloseuroissa lauloi oluen ja viinan ääressä monta ihan uutta, johon ei -ollut ensimmäistä sanaakaan sitä ennen miettinyt; niin senkin jo +iloseuroissa lauloi oluen ja viinan ƤƤressƤ monta ihan uutta, johon ei +ollut ensimmƤistƤ sanaakaan sitƤ ennen miettinyt; niin senkin jo useammasti painetun, joka alkaa sanoilla:</p> <div class="poem"><div class="stanza"> -<span class="i0">No miehet, miehet, veikkoset! näin näitä häitä juodaan:<br /></span> +<span class="i0">No miehet, miehet, veikkoset! nƤin nƤitƤ hƤitƤ juodaan:<br /></span> <span class="i0">Lopussa viel' ei entiset, ja toista aina tuodaan.<br /></span> </div></div> -<p>Näistä harvat taisivat tulla kirjoitetuksi, jonka tähden menivät sitä -myöten kuin syntyivätkin, jos kohta joku kuulijoista jälkeenpäin +<p>NƤistƤ harvat taisivat tulla kirjoitetuksi, jonka tƤhden menivƤt sitƤ +myƶten kuin syntyivƤtkin, jos kohta joku kuulijoista jƤlkeenpƤin olisikin joita-kuita paikkoja muistellut.</p> -<p>Edellä mainitusta jo kyllä on nähtävä, Korhosen ei pitäneen -runomahtiansa missään suuremmassa arvossa. Kuin kerran häneltä -muistiansa myöten kirjoitettiin erästä runoa, sanoi hän unohtaneensa -loppuvärsyt runosta. Niitä hänen miettiessä väliytyi kirjoittaja ja -kysyi, eikö sopisi runoa niillä sanoilla, jotka samassa kertoi, -lopettaa. Heti oli Korhonen valmis myönnyttämään, ja kiitti ehdolle -pantuja vielä sopivammiksi, kuin sanoi olleenkaan ne omatekemänsä, +<p>EdellƤ mainitusta jo kyllƤ on nƤhtƤvƤ, Korhosen ei pitƤneen +runomahtiansa missƤƤn suuremmassa arvossa. Kuin kerran hƤneltƤ +muistiansa myƶten kirjoitettiin erƤstƤ runoa, sanoi hƤn unohtaneensa +loppuvƤrsyt runosta. NiitƤ hƤnen miettiessƤ vƤliytyi kirjoittaja ja +kysyi, eikƶ sopisi runoa niillƤ sanoilla, jotka samassa kertoi, +lopettaa. Heti oli Korhonen valmis myƶnnyttƤmƤƤn, ja kiitti ehdolle +pantuja vielƤ sopivammiksi, kuin sanoi olleenkaan ne omatekemƤnsƤ, jotka nyt olivat muistostansa kadonneet.</p> -<p>Isänsä kuoltua tuli Paavo kuin vanhin poika isännäksi taloon. Mutta -luonnostansa huoletointa elämää rakastaen antoi vapatahtoisesti -isännyyden nuoremmalle veljellensä Ristolle, joka olikin ymmärtävä, -toimekas ja uuttera maanmies. Ehkä tähän myös oli syynä Paavon onnetoin -taipumus viinaan, joka keski-iästä seurasi häntä hautaan asti. -Muutamassa runossansa syyttää runonteon ja laulamisen saattaneen hänen -tähän turmelukseen, ja valittaa, kuin ei sitte havaittuansakaan -voinut luopua siitä.</p> - -<p>Paavon viinaan-meneväisyydestä oli kyllä vanhalla äitillänsäkin surua, -vaikka muuten vielä vanhoillaankin kiitti Paavoa hyväksi lapseksi, jolta -elinkautenaan ei ollut pahaa sanaa vastaansa kuullut. Tätä äitiänsä -kohteli myös Paavo vielä vanhemmallakin iällänsä lapsellisella -rakkaudella, ja kaikki rahat, mitä metsännahoista sai, sillä hän oli -vireä ja onnellinen ketunpyytäjä, vei äitinsä korjuusen talon tarpeita -varten, kuitenkin sillä välipuheella, että eukon toisinaan piti omasta -kädestään poikaansa ryypyllä virvoittaman. Samaten oli kotiväkensä, -kyläläistensä ja kaikkein muiden ihmisten kanssa suosiossa, sillä -totuutta rakastava, tasainen ja hiljainen luonnostansa, hän ennemmin -kärsei pienen vääryyden, kuin että oman puolensa pitämisellä olisi +<p>IsƤnsƤ kuoltua tuli Paavo kuin vanhin poika isƤnnƤksi taloon. Mutta +luonnostansa huoletointa elƤmƤƤ rakastaen antoi vapatahtoisesti +isƤnnyyden nuoremmalle veljellensƤ Ristolle, joka olikin ymmƤrtƤvƤ, +toimekas ja uuttera maanmies. EhkƤ tƤhƤn myƶs oli syynƤ Paavon onnetoin +taipumus viinaan, joka keski-iƤstƤ seurasi hƤntƤ hautaan asti. +Muutamassa runossansa syyttƤƤ runonteon ja laulamisen saattaneen hƤnen +tƤhƤn turmelukseen, ja valittaa, kuin ei sitte havaittuansakaan +voinut luopua siitƤ.</p> + +<p>Paavon viinaan-menevƤisyydestƤ oli kyllƤ vanhalla ƤitillƤnsƤkin surua, +vaikka muuten vielƤ vanhoillaankin kiitti Paavoa hyvƤksi lapseksi, jolta +elinkautenaan ei ollut pahaa sanaa vastaansa kuullut. TƤtƤ ƤitiƤnsƤ +kohteli myƶs Paavo vielƤ vanhemmallakin iƤllƤnsƤ lapsellisella +rakkaudella, ja kaikki rahat, mitƤ metsƤnnahoista sai, sillƤ hƤn oli +vireƤ ja onnellinen ketunpyytƤjƤ, vei ƤitinsƤ korjuusen talon tarpeita +varten, kuitenkin sillƤ vƤlipuheella, ettƤ eukon toisinaan piti omasta +kƤdestƤƤn poikaansa ryypyllƤ virvoittaman. Samaten oli kotivƤkensƤ, +kylƤlƤistensƤ ja kaikkein muiden ihmisten kanssa suosiossa, sillƤ +totuutta rakastava, tasainen ja hiljainen luonnostansa, hƤn ennemmin +kƤrsei pienen vƤƤryyden, kuin ettƤ oman puolensa pitƤmisellƤ olisi tahtonut riitoja toistensa kanssa nostaa.</p> -<p>Yhtä selvä ja teeskelemätöin kuin runoissansa oli Korhonen muussakin -lauseessansa. Rautalammilla on tapana, talonpoikain itse välistä -kirjoittaa sukulaisilleen kuolinpuheita, ja pyytää papin niitä +<p>YhtƤ selvƤ ja teeskelemƤtƶin kuin runoissansa oli Korhonen muussakin +lauseessansa. Rautalammilla on tapana, talonpoikain itse vƤlistƤ +kirjoittaa sukulaisilleen kuolinpuheita, ja pyytƤƤ papin niitƤ saarnastuolista lukemaan. Korhoselta kuoli kerran yht'aikaa sisar kuuden lapsensa kanssa punatautiin, josta kirjoitti seuraavan kuolinpuheen.</p> -<p>"Monta mureellista jälkimuistoa on tässäkin seurakunnassa pidetty sen -luontoa seuraavan kuoleman tapauksista sekä vanhoina että nykyisempinä -aikoina. Nyt meillä taas olisi halu puhua ja jotakin tietä antaa -seurakunnalle yhdestä äitistä, joka kuuden lapsensa kanssa on -lepokammioon saatettu tänä päivänä — se on Jokelan talon emäntä <i>Maria +<p>"Monta mureellista jƤlkimuistoa on tƤssƤkin seurakunnassa pidetty sen +luontoa seuraavan kuoleman tapauksista sekƤ vanhoina ettƤ nykyisempinƤ +aikoina. Nyt meillƤ taas olisi halu puhua ja jotakin tietƤ antaa +seurakunnalle yhdestƤ ƤitistƤ, joka kuuden lapsensa kanssa on +lepokammioon saatettu tƤnƤ pƤivƤnƤ — se on Jokelan talon emƤntƤ <i>Maria Korhotar</i>.</p> -<p>"Tämä vainaja on syntynyt isästä <i>Matti Korhosesta</i>, joka oli isäntä -Wihtajärven talossa Sonkarinsaaren kylässä ja on jo aikaa sitten -kuoleman kautta pois kutsuttu, ja äitistä <i>Anna Pulkittaresta</i>, joka nyt -vielä toivotussa terveydessä elää, ja on emäntä samassa Wihtajärven -talossa. Yhdeksäntoista vuoden iällä tuli tämä vainaja naimiseen -talonisännän <i>Juhana Jokelaisen</i> kanssa samassa Sonkarinsaaren kylässä, -jossa avioliitossa eli 4 kuukautta vajaalle 23 ajastaikaa. Tällä ajalla -syntyi heille kaksitoistakymmentä lasta — kolme poikaa ja yhdeksän -tytärtä —, joista yksi poika ja yksi tytär on ennen kuolemalta pois +<p>"TƤmƤ vainaja on syntynyt isƤstƤ <i>Matti Korhosesta</i>, joka oli isƤntƤ +WihtajƤrven talossa Sonkarinsaaren kylƤssƤ ja on jo aikaa sitten +kuoleman kautta pois kutsuttu, ja ƤitistƤ <i>Anna Pulkittaresta</i>, joka nyt +vielƤ toivotussa terveydessƤ elƤƤ, ja on emƤntƤ samassa WihtajƤrven +talossa. YhdeksƤntoista vuoden iƤllƤ tuli tƤmƤ vainaja naimiseen +talonisƤnnƤn <i>Juhana Jokelaisen</i> kanssa samassa Sonkarinsaaren kylƤssƤ, +jossa avioliitossa eli 4 kuukautta vajaalle 23 ajastaikaa. TƤllƤ ajalla +syntyi heille kaksitoistakymmentƤ lasta — kolme poikaa ja yhdeksƤn +tytƤrtƤ —, joista yksi poika ja yksi tytƤr on ennen kuolemalta pois temmattu, ja nyt viimeisen pidetyn sairauden alla yksi poika ja viisi -tytärtä ynnä kuoleman taudin alla syntynyt poikalapsi, jotka kaikki ovat -häntä tänäpänä hautaan seuranneet. Jälkeen jääneitä lapsia on vielä yksi -poika ja kolme tytärtä. Kaksi tytärtä ja se ainoa poika ovat vanhimmat -vainajan lapsista, ja yksi tytär vähäinen.</p> - -<p>"Koko hänen ikänsä oli kaksiviidettäkymmentä ajastaikaa, jonka suurella -kärsiväisyydellä ja tyytyväisyydellä kulutti, varustettuna kestävällä -ruumiinrakennuksella, kelpaavalla toimella pereensä ylitse, piisaavalla -ruumiin ravinnolla, hellällä ja lauhkealla sydämellä.</p> - -<p>"Jättäen kaikkia näitä maallisia etuja halasi sairautensa lopulla -nautita Herran pyhää ehtoollista, mutta kuin ei aika eikä tila sitä -myötenantanut, niin toivoi loppua ja odotti siunausta. Ensimmäisenä -päivänä helmikuussa kello 11 ennen puolta yötä uloshuokasi hän sen +tytƤrtƤ ynnƤ kuoleman taudin alla syntynyt poikalapsi, jotka kaikki ovat +hƤntƤ tƤnƤpƤnƤ hautaan seuranneet. JƤlkeen jƤƤneitƤ lapsia on vielƤ yksi +poika ja kolme tytƤrtƤ. Kaksi tytƤrtƤ ja se ainoa poika ovat vanhimmat +vainajan lapsista, ja yksi tytƤr vƤhƤinen.</p> + +<p>"Koko hƤnen ikƤnsƤ oli kaksiviidettƤkymmentƤ ajastaikaa, jonka suurella +kƤrsivƤisyydellƤ ja tyytyvƤisyydellƤ kulutti, varustettuna kestƤvƤllƤ +ruumiinrakennuksella, kelpaavalla toimella pereensƤ ylitse, piisaavalla +ruumiin ravinnolla, hellƤllƤ ja lauhkealla sydƤmellƤ.</p> + +<p>"JƤttƤen kaikkia nƤitƤ maallisia etuja halasi sairautensa lopulla +nautita Herran pyhƤƤ ehtoollista, mutta kuin ei aika eikƤ tila sitƤ +myƶtenantanut, niin toivoi loppua ja odotti siunausta. EnsimmƤisenƤ +pƤivƤnƤ helmikuussa kello 11 ennen puolta yƶtƤ uloshuokasi hƤn sen viimeisen hengen."</p> -<p>Näin lyhyt, selvä ja kaunistelematoin oli se kuolinpuhe, jonka Korhonen -vainajalle sisarellensa kirjoitti. Moni olisi siitä harvoin sattuvasta, -surkeasta tapauksesta, koska yhtenä päivänä äiti kuuden tahi -seitsemänkin lapsensa kanssa haudataan, tainnut kyllä pitkältä ja -liikuttavalta puhua, mutta Korhonen ehkä arveli sopivammaksi ei mainita, -mikä jo ilman oli koko seurakunnalle kyllä tuttu ja kaamea asia. Ei hän -myös ylistä sisarvainajataan muusta, kuin minkä tiesi todeksi. -Jumalisuuden, hyvät avut ja muut semmoiset asiat, joista kuolinpuheissa -tavallisesti paljo lausutaan, vähän tiedetään, heitti Jumalan arvata, -joka tutkii sydämen, ei katso ulkonaista, usein pettävätä muotoa.</p> - -<p>Useimmasti Korhosen runoista on nähtävä, hänen tarkalla mielellä -lukeneen niin pyhän raamatun kuin muitakin suomalaisia kirjoja. Myös -kirkossa, ehkä Sonkarinsaarelta sinne luetaan puolenkolmatta -peninkulmaa, kävi ahkerasti ja kuunteli tarkkaan saarnaa, jonka sitte -kotiin tultuansa kirkkoon pääsemättömille selitti. Mutta sen jälkeen -kuin ensikerran 18 vuoden vanhana oli käynyt Herran pyhällä -ehtoollisella ei enää koskaan mennyt armopöydälle, vaikka papitkin -varoittaen ja kehoittaen koettelivat saada hänen mielensä muutetuksi. -Sanat ja varoitukset olivat mitättömät: hän pysyi järkähtämätöinnä -siinä kerran saadussa luulossa, olevansa mahdotoin Herran alttarin -vieras, joka söisi ja joisi kadotuksen päällensä. Ehkä Luojalta -terävällä älyllä varustettu autuudenkin asioita tutkimaan ja -käsittämään, oli mielensä kuitenkin siinä kohdassa pimitetty. Suurin -erhetyksensä näyttää olleen, että pyysi ja toivoi oman vanhurskautensa -kautta joskus tulevansa mahdolliseksi Herran ehtoollisella käymään, ei +<p>NƤin lyhyt, selvƤ ja kaunistelematoin oli se kuolinpuhe, jonka Korhonen +vainajalle sisarellensa kirjoitti. Moni olisi siitƤ harvoin sattuvasta, +surkeasta tapauksesta, koska yhtenƤ pƤivƤnƤ Ƥiti kuuden tahi +seitsemƤnkin lapsensa kanssa haudataan, tainnut kyllƤ pitkƤltƤ ja +liikuttavalta puhua, mutta Korhonen ehkƤ arveli sopivammaksi ei mainita, +mikƤ jo ilman oli koko seurakunnalle kyllƤ tuttu ja kaamea asia. Ei hƤn +myƶs ylistƤ sisarvainajataan muusta, kuin minkƤ tiesi todeksi. +Jumalisuuden, hyvƤt avut ja muut semmoiset asiat, joista kuolinpuheissa +tavallisesti paljo lausutaan, vƤhƤn tiedetƤƤn, heitti Jumalan arvata, +joka tutkii sydƤmen, ei katso ulkonaista, usein pettƤvƤtƤ muotoa.</p> + +<p>Useimmasti Korhosen runoista on nƤhtƤvƤ, hƤnen tarkalla mielellƤ +lukeneen niin pyhƤn raamatun kuin muitakin suomalaisia kirjoja. Myƶs +kirkossa, ehkƤ Sonkarinsaarelta sinne luetaan puolenkolmatta +peninkulmaa, kƤvi ahkerasti ja kuunteli tarkkaan saarnaa, jonka sitte +kotiin tultuansa kirkkoon pƤƤsemƤttƶmille selitti. Mutta sen jƤlkeen +kuin ensikerran 18 vuoden vanhana oli kƤynyt Herran pyhƤllƤ +ehtoollisella ei enƤƤ koskaan mennyt armopƶydƤlle, vaikka papitkin +varoittaen ja kehoittaen koettelivat saada hƤnen mielensƤ muutetuksi. +Sanat ja varoitukset olivat mitƤttƶmƤt: hƤn pysyi jƤrkƤhtƤmƤtƶinnƤ +siinƤ kerran saadussa luulossa, olevansa mahdotoin Herran alttarin +vieras, joka sƶisi ja joisi kadotuksen pƤƤllensƤ. EhkƤ Luojalta +terƤvƤllƤ ƤlyllƤ varustettu autuudenkin asioita tutkimaan ja +kƤsittƤmƤƤn, oli mielensƤ kuitenkin siinƤ kohdassa pimitetty. Suurin +erhetyksensƤ nƤyttƤƤ olleen, ettƤ pyysi ja toivoi oman vanhurskautensa +kautta joskus tulevansa mahdolliseksi Herran ehtoollisella kƤymƤƤn, ei muistaen, ett'ei se olekaan vanhurskaille, vaan syntisille annettu, -sillä eihän itsestänsä vanhurskas lunastajata tarvitsisikaan.</p> +sillƤ eihƤn itsestƤnsƤ vanhurskas lunastajata tarvitsisikaan.</p> -<p>Ehkä Korhonen eli jotenkin vanhaksi, ei hänelle kuitenkaan ollut -sallittu kotona kuolla. Lokakuussa vuonna 1840 löysi veljensä hänen -kuollunna veneessä ei kovin kaukana kotitalosta. Arvattavasti oli joku -äkillinen kuoleman kohtaus häntä tavannut.</p> +<p>EhkƤ Korhonen eli jotenkin vanhaksi, ei hƤnelle kuitenkaan ollut +sallittu kotona kuolla. Lokakuussa vuonna 1840 lƶysi veljensƤ hƤnen +kuollunna veneessƤ ei kovin kaukana kotitalosta. Arvattavasti oli joku +Ƥkillinen kuoleman kohtaus hƤntƤ tavannut.</p> -<p><i>Lönnrot</i>.</p> +<p><i>Lƶnnrot</i>.</p> @@ -5521,500 +5484,500 @@ kuollunna veneessä ei kovin kaukana kotitalosta. Arvattavasti oli joku <h3>46. Woguulit.</h3> -<p>Itäpuolella Uraalin keskimmäistä osaa, 59:n ja 64:n leveyspykälien -välillä, juoksee pitkin vuoren juoksua kolme tahi neljä alhaista ja -kapeata maanseljännettä vierekkäin, jotka ovat kokonaan erillänsä -itsestä Uraalista eivätkä keskenänsäkään missään yhteydessä. Näiden, -paikkakunnan Wenäjän kielessä Uvalleiksi kutsuttujen harjanneitten -välissä syntyy ja juoksee joukko osittain sangen suuria jokia, jotka -kaikki joko välittömästi tahi toisten jokien kautta lankeavat -Irtysch-Obin jättiläis-jokeen, ja joista merkillisimmät ovat: 1) <i>Tura</i>, -juokseva lännestä itään ja lankeava Tobol-jokeen; 2) <i>Tawda</i>, joka -syntyy kahdesta itäetelää kohti rinnakkain juoksevasta joesta; eteläinen +<p>ItƤpuolella Uraalin keskimmƤistƤ osaa, 59:n ja 64:n leveyspykƤlien +vƤlillƤ, juoksee pitkin vuoren juoksua kolme tahi neljƤ alhaista ja +kapeata maanseljƤnnettƤ vierekkƤin, jotka ovat kokonaan erillƤnsƤ +itsestƤ Uraalista eivƤtkƤ keskenƤnsƤkƤƤn missƤƤn yhteydessƤ. NƤiden, +paikkakunnan WenƤjƤn kielessƤ Uvalleiksi kutsuttujen harjanneitten +vƤlissƤ syntyy ja juoksee joukko osittain sangen suuria jokia, jotka +kaikki joko vƤlittƶmƤsti tahi toisten jokien kautta lankeavat +Irtysch-Obin jƤttilƤis-jokeen, ja joista merkillisimmƤt ovat: 1) <i>Tura</i>, +juokseva lƤnnestƤ itƤƤn ja lankeava Tobol-jokeen; 2) <i>Tawda</i>, joka +syntyy kahdesta itƤetelƤƤ kohti rinnakkain juoksevasta joesta; etelƤinen <i>Soswa</i> ja <i>Loswa</i>; Tawda vastaanottaa pohjasta juoksevan <i>Pelym-joen</i> -ja lankee samoin Tobol'iin; 3) <i>Konda</i>, joka suuri joki hevosenkengän -muodossa juosten kerää ison joukon pienempiä syrjäjokia juoksuunsa ja -lankee Irtysch'iin: 4) pohjainen <i>Soswa</i>, syntyvä useamman pienemmän -joen yhtymisestä Uraalin juurella, juoksee melkein latinaisen S:n -muodossa ja lankee ei kaukana Beresov'asta Ob'iin; sen suurin syrjäjoki -lännestä on <i>Sigwa</i> eli <i>Ljapina</i> (voguuliksi <i>Sakuje</i>) ja etelästä -vähäistä pienempi <i>Tapsje</i>.</p> - -<p>Paitse Turan ja eteläisen Soswan seutuja, joissa maanviljelys vielä -menestyy hyvästi, on näiden jokien läpijuoksema maa viljelemätöintä -korpea ja pohjatointa suota, joissa ihminen ei ole yrittänytkään, eikä -mahda koskaan yrittää, vallitsemaan ylivoimaista luontoa. Yleisimmät -puunlaadut näissä äärettömissä metsissä ovat: kuusi, koivu, hopeakuusi +ja lankee samoin Tobol'iin; 3) <i>Konda</i>, joka suuri joki hevosenkengƤn +muodossa juosten kerƤƤ ison joukon pienempiƤ syrjƤjokia juoksuunsa ja +lankee Irtysch'iin: 4) pohjainen <i>Soswa</i>, syntyvƤ useamman pienemmƤn +joen yhtymisestƤ Uraalin juurella, juoksee melkein latinaisen S:n +muodossa ja lankee ei kaukana Beresov'asta Ob'iin; sen suurin syrjƤjoki +lƤnnestƤ on <i>Sigwa</i> eli <i>Ljapina</i> (voguuliksi <i>Sakuje</i>) ja etelƤstƤ +vƤhƤistƤ pienempi <i>Tapsje</i>.</p> + +<p>Paitse Turan ja etelƤisen Soswan seutuja, joissa maanviljelys vielƤ +menestyy hyvƤsti, on nƤiden jokien lƤpijuoksema maa viljelemƤtƶintƤ +korpea ja pohjatointa suota, joissa ihminen ei ole yrittƤnytkƤƤn, eikƤ +mahda koskaan yrittƤƤ, vallitsemaan ylivoimaista luontoa. YleisimmƤt +puunlaadut nƤissƤ ƤƤrettƶmissƤ metsissƤ ovat: kuusi, koivu, hopeakuusi (pinus picea), ketripuu (pinus cembra), saksan- eli lehtikuusi (pinus -larix) ja paju. Näiden metsien ja niin muodoin koko tämän maankin suurin -rikkaus on niissä olevat elävät, niinkuin: majava, jota kuitenkin nyt -enää harvoin tavataan; repo, myös harvassa; naali, elävä pohjempana; -sopuli, jota vielä tavataan sangen suuressa määrässä; ja orava. -Paitse näitä nahkansa tähden metsästettäviä eläimiä ovat tässä -metsäneläjistä vielä mainittavat hirvi ja tavalliset metsälinnut (pyy, -teiri ja metso), joita asujat pyytävät ruuaksensa. Joet, etenkin -pohjainen Soswa ja Obi ovat siunatut kalalla niin monesta laadusta, että +larix) ja paju. NƤiden metsien ja niin muodoin koko tƤmƤn maankin suurin +rikkaus on niissƤ olevat elƤvƤt, niinkuin: majava, jota kuitenkin nyt +enƤƤ harvoin tavataan; repo, myƶs harvassa; naali, elƤvƤ pohjempana; +sopuli, jota vielƤ tavataan sangen suuressa mƤƤrƤssƤ; ja orava. +Paitse nƤitƤ nahkansa tƤhden metsƤstettƤviƤ elƤimiƤ ovat tƤssƤ +metsƤnelƤjistƤ vielƤ mainittavat hirvi ja tavalliset metsƤlinnut (pyy, +teiri ja metso), joita asujat pyytƤvƤt ruuaksensa. Joet, etenkin +pohjainen Soswa ja Obi ovat siunatut kalalla niin monesta laadusta, ettƤ niiden tunteminen ja luetteleminen on mahdotoin sille, joka ei -kauemman aikaa ole elänyt paikalla.</p> - -<p>Tässä maassa elää ikivanhoista ajoista <i>Woguulin</i> kansa, joka -läheisten heimolaistensa Ostjakkien kanssa oli jo muinaisina aikoina -kaukaisillenkin kansoille tunnettu <i>Jugrin</i> eli <i>Ugrin</i> nimellä, vaan -itse nimitäksen <i>Manjsi</i>, josta niinkuin <i>Woguulinkin</i> nimestä tehtyjä -monia perättömiä selityksiä minä en rupea vielä lisäämään uudella -semmoisella. Nimestä <i>Wogul</i> sanon vaan sen, että sitä paikalla ei -kukaan käytä, sillä Pelym'in tienoossa kutsuvat Wenäläiset Woguuleja -ainoastaan <i>inorodtsy</i> (vierasperäiset, ei-Wenäläiset) eli +kauemman aikaa ole elƤnyt paikalla.</p> + +<p>TƤssƤ maassa elƤƤ ikivanhoista ajoista <i>Woguulin</i> kansa, joka +lƤheisten heimolaistensa Ostjakkien kanssa oli jo muinaisina aikoina +kaukaisillenkin kansoille tunnettu <i>Jugrin</i> eli <i>Ugrin</i> nimellƤ, vaan +itse nimitƤksen <i>Manjsi</i>, josta niinkuin <i>Woguulinkin</i> nimestƤ tehtyjƤ +monia perƤttƶmiƤ selityksiƤ minƤ en rupea vielƤ lisƤƤmƤƤn uudella +semmoisella. NimestƤ <i>Wogul</i> sanon vaan sen, ettƤ sitƤ paikalla ei +kukaan kƤytƤ, sillƤ Pelym'in tienoossa kutsuvat WenƤlƤiset Woguuleja +ainoastaan <i>inorodtsy</i> (vierasperƤiset, ei-WenƤlƤiset) eli <i>jasatschnye</i> (jasakan-maksavat, ei-talonpojat), ja Beresov'an -piirikunnassa kutsutaan heitä ja Ostjakkeja yhteisesti <i>Ostjakeiksi</i>. -Herra Regulyn päätteelle, että Woguulit eivät olisi maan alkuperäiset -asukkaat, vaan verrallisesti myöhemmin mistä-kusta etelämmästä tänne -siirtyneitä, ei löydy mitään todistuksia. Päin vastoin todistavat -jokien, järvien ja vuorten nimet ei ainoastaan Woguulien tätä nykyä -asumassa maassa, vaan paljoa etelämpänäkin ja lännempänä, jossa nyt -jo kaukaisista ajoista asuu muita kansoja, että Woguulit ovat -ensimmäiseksi niille paikoille jalan astuneet ja kielellänsä ne -nimittäneet. Woguulin kielen rikkaus nimityksistä tämän maan -omituisille luonnonesineille ja sattumille on myös todistuksena, tämän -kansan siinä kauan asuneen.</p> - -<p>Woguulien nykyisen alan eteläisenä rajana ovat Loswa ja Tawda, jonka -jälkimmäisen joen varrella kuitenkaan ei Woguuleja tavata enää muualla -kuin Koschutsk'in valostissa kolme pientä kylää; lännessä on Uraali -heidän luonnollinen rajansa Syrjäänein maata vasten; pohjassa eivät -Woguulit nousee ylemmäksi Soswajoen pohjasta tulevia syrjäjokia, ja -idässä taas ei heidän piirinsä ulotu yhdistyneesen Ob-Irtysch-jokeen -asti muualla kuin Beresov'an kaupungin kohdalla, sillä etelämpänä -ovat Ob'in sekä Irtysch'in molemmat rannat Ostjakkein vallassa. -Hallituksellisessa katsannossa kuuluvat he kahteen lääniin, nim. -Perm'in, jossa heidän alansa on Tscherdyn'in ja Werchoturien -piirikunnissa, ja Tobolsk'in lääniin, jossa heidän maa kuuluu Turinsk'in -ja Beresov'an piirikuntiin. Heidän lukunsa on, verraten siihen suureen -maa-alaan, joka heidän vallassansa on, aivan vähäinen. Tobolsk'in -läänissä löytyy Woguuleja noin 900 veronmaksavaa miehenpuolta, jota -myöten, jos jokaista veronalaista vastaan luetaan 6 verotointa henkeä, -joka lienee kohtuullinen, Woguulien yhteinen määrä Tobolsk'in läänissä -tekisi noin 5,400 henkeä; Permin läänissä taas ei heitä ole yhteensä -enemmän kuin 900 hengen paikoille, ja näin muodoin ei koko Woguulin -kansan luku tee täyttä puolta seitsemättä tuhatta henkeä. Syyt tähän -vähään väenpaljouteen ovat: ilman kovuus ja elämänlaadun vaivaloisuus, -metsänotuksen väheneminen ja siitä seuraava yleinen köyhyys, kuin myös -venäläisten pappien ahnaus, jotka Woguuleilta vaativat niin suuren -vihkiäis-rahan, että moni nuori mies juuri sen puutteesta jätäksen -naimatta. Beresov'an piirikunnassa eläviä Woguuleja haittaa kalym'ikin -(naima-raha, morsiamen isälle maksettava) naidessansa, ja yleisiksi -väenvähyyden syiksi voipi vielä lukea kulkutauditkin, jotka ovat tehneet -suurta tuhoa heidän seassansa. Wenäläisiä lähellä vähenee heidän -määränsä sitenkin, että moni Woguuli annaksen työmiehiksi Wenäläisille, -ja vierastuen omista elatuskeinoistansa perehtyy täällä näiden -elämänlaatuun sekä paloviinaan ja katoaa näin muodoin kansastansa. -Yleisesti valittavat täkäläiset virkamiehet niin Woguulien kuin -Ostjakkienkin ja muiden heidän tavallansa elävien kansojen Siperiassa -vuosi vuodelta vähenevän ja heidän kokonaisen loppumisensa siis ei -kaukana olevan, joka kohtalo tiettävästi on kaikkein semmoisten kansain, -jotka eivät tahdo antautua sivistyksen valtaan.</p> - -<p>Elämänlaatunsa puolesta voipi Woguuleja kutsua <i>asettuneeksi -metsästäjä-hansaksi</i>. Syrjä-elatuskeinoja on etelässä, Loswa- ja -Pelym-jokien varsilla, joku vähänen maanviljelyä ja karjanhoitoa, ja -pohjassa Soswa-joella kalanpyyntö. Vaan metsänkäynti on ainakin Woguulin -paras ja rakkahin toimitus. Metsästämistä harjoitetaan sekä kodista -käsin että metsään raketuista, noin päivän matkan tahi parin päässä -olevista, majoista. Se alkaa syyskesällä elo- ja syyskuussa hirven -pyytämisellä, joka tähän aikaan vuotta on hyvin lihava. Hirvi asuskelee -kernaasti kuivilla suosaarilla, joissa viheriäinen ruoho on hänen paras -herkkunsa, ja tämmöistä ruohoa paremmin kasvattaaksensa sytyttää Woguuli -useasti senkaltaiset paikat tuleen, josta ne monet metsävalkeat ovat -selitettävät, jotka Siperiassakin hävittävät täällä tosin vielä -arvotointa metsää. Tämmöisissä paikoissa löytää Woguuli pian hirven -jäljet ja koirillensa alkaa hän sitä ajaa perästä, jota ajamista monesti -kestää neljä viisi päivää ja enemmänkin, ennenkuin hirvi laskee ajajansa -niin lähelle, että ampua voi. Jos ampuminen onnistuu, teurastaa hän -saaliinsa paikalla ja rakentaa joko puuhun tahi korkeiden pylvästen -päälle pienen aitan, jossa liha, leikeltynä kaitaisiin ja hienoihin -suikaleihin, kuivaa ja talveen asti säilyy karhuilta ja muilta -raatelijoilta. Mainittuihin hirven-asumapaikkoihin viritetään myös -suuria jousia, jotka eläimen lähestyessä laukeavat ja joita Wenäjän -kielessä tästä kutsutaan "itsestänsä-laukeajiksi". Myöhemmin syksyllä, -kuin nahkaotus on saanut täyden karvansa, kuin soiden ja vetten -jäädyttyä metsänkäynti on helppo ja kuin ensimmäinen lumi hyvästi -näyttää eläinten jäljet, tällöin alkaa oikea metsänpyyntö, joka paraasta -päästä on sopulin ajaminen. Tätä eläintä pyydetään sitten monella lailla -koko talven aina kevääsen asti, kunne lumi alkaa upottaa miestä ja -koiraa. Tässä pyynnössä on hyvä koira verratoin kappale ja semmoinen -maksaakin Woguulien kesken kaksin-, kolmin-kymmenin hopearuplin, eikä -niitä pieniä helmarakkia, joita vanhain naisten kaupunkiloissa nähdään -hyväilevän, pidetä niin hyvästi kuin Woguuli pitää koiraansa, joka -taas kuuliaisuudessa ja uskollisuudessa jättää kauas jäljellensä -mainitut kaupunkilaiset heimolaisensa. Sopulin hinta on hyvyyttä myöten -erilainen: neljästä aina kymmeneen hopearuplaan, ja jasakkaa (veroa) -maksettaessa ottaa hallitus hyvän sopulin vastaan kolmen sielun verona. -Toinen eläin, joka vielä useammin kuin sopuli saa antaa nahkansa -Woguulille on orava, jota tapetaan ympäri vuotta ja yhtä verran -huviksensa kuin oikeaksi työksi. Woguuli ei nim. koskaan liikahda -jurtastansa ilman koiratta, pyssyttä ja kirveettä. Jos hän jalan lähtee -mihin asialle, on hänellä koira muassansa; jos taas venehin, juoksee -koira pitkin joenrantaa, hänen itsensä melomalla hiljalleen matkaa -tehdessänsä. Koira löytää pian oravan ja ilmoittaa haukkumalla sen -isännällensä, joka kuitenkin on ruudilta ja haulilta liian saita -oravaa <i>ampumaan</i>. Kirveellänsä kolkuttaa hän puuta, jossa orava istuu. -Jos tämä hypätessänsä toiseen puuhun ei putoa maahan, kertoo metsästäjä -puun kolkuttamista niin kauan, kunne orava enää ei hyppääkään puusta -puuhun, vaan istuu uppiniskaisesti paikallansa. Tällöin hakataan puu -poikki ja sen kaatuessa joutuu otus välttämättömästi odottavan koiran -hampaihin. Oravan hinta vaihettelee täällä 6 ja 10 kopeikan välillä. -Harvemmin saadaan repoa, joka on vaikea pyytää, arvaten vielä harvemmin -karhua. Metsälintuja pyydetään loukuilla, jotka asetetaan ei kovan kauas -kotoa, niin että vaimot ja muu kotona elävä heikompi kansa hyvin voipi -ne hoitaa. Keväällä tapetaan myös paljo vesilintuja, joita pyydetään -merroilla tahi ammutaan jousella, joka kalu vielä löytyy joka talossa.</p> - -<p>Kalastaminen, joka Tawdalla ja sen syrjäjokiloilla ei ole kovin antoisa, -tapahtuu siellä tavallisesti talvella, siten että joki soveljaassa -paikassa lähellä kotia kokonansa suljetaan ja suluissa oleviin porttiin -asetetaan suuria, pärepuikoista tehtyjä mertoja. Näitä pyydyksiä +piirikunnassa kutsutaan heitƤ ja Ostjakkeja yhteisesti <i>Ostjakeiksi</i>. +Herra Regulyn pƤƤtteelle, ettƤ Woguulit eivƤt olisi maan alkuperƤiset +asukkaat, vaan verrallisesti myƶhemmin mistƤ-kusta etelƤmmƤstƤ tƤnne +siirtyneitƤ, ei lƶydy mitƤƤn todistuksia. PƤin vastoin todistavat +jokien, jƤrvien ja vuorten nimet ei ainoastaan Woguulien tƤtƤ nykyƤ +asumassa maassa, vaan paljoa etelƤmpƤnƤkin ja lƤnnempƤnƤ, jossa nyt +jo kaukaisista ajoista asuu muita kansoja, ettƤ Woguulit ovat +ensimmƤiseksi niille paikoille jalan astuneet ja kielellƤnsƤ ne +nimittƤneet. Woguulin kielen rikkaus nimityksistƤ tƤmƤn maan +omituisille luonnonesineille ja sattumille on myƶs todistuksena, tƤmƤn +kansan siinƤ kauan asuneen.</p> + +<p>Woguulien nykyisen alan etelƤisenƤ rajana ovat Loswa ja Tawda, jonka +jƤlkimmƤisen joen varrella kuitenkaan ei Woguuleja tavata enƤƤ muualla +kuin Koschutsk'in valostissa kolme pientƤ kylƤƤ; lƤnnessƤ on Uraali +heidƤn luonnollinen rajansa SyrjƤƤnein maata vasten; pohjassa eivƤt +Woguulit nousee ylemmƤksi Soswajoen pohjasta tulevia syrjƤjokia, ja +idƤssƤ taas ei heidƤn piirinsƤ ulotu yhdistyneesen Ob-Irtysch-jokeen +asti muualla kuin Beresov'an kaupungin kohdalla, sillƤ etelƤmpƤnƤ +ovat Ob'in sekƤ Irtysch'in molemmat rannat Ostjakkein vallassa. +Hallituksellisessa katsannossa kuuluvat he kahteen lƤƤniin, nim. +Perm'in, jossa heidƤn alansa on Tscherdyn'in ja Werchoturien +piirikunnissa, ja Tobolsk'in lƤƤniin, jossa heidƤn maa kuuluu Turinsk'in +ja Beresov'an piirikuntiin. HeidƤn lukunsa on, verraten siihen suureen +maa-alaan, joka heidƤn vallassansa on, aivan vƤhƤinen. Tobolsk'in +lƤƤnissƤ lƶytyy Woguuleja noin 900 veronmaksavaa miehenpuolta, jota +myƶten, jos jokaista veronalaista vastaan luetaan 6 verotointa henkeƤ, +joka lienee kohtuullinen, Woguulien yhteinen mƤƤrƤ Tobolsk'in lƤƤnissƤ +tekisi noin 5,400 henkeƤ; Permin lƤƤnissƤ taas ei heitƤ ole yhteensƤ +enemmƤn kuin 900 hengen paikoille, ja nƤin muodoin ei koko Woguulin +kansan luku tee tƤyttƤ puolta seitsemƤttƤ tuhatta henkeƤ. Syyt tƤhƤn +vƤhƤƤn vƤenpaljouteen ovat: ilman kovuus ja elƤmƤnlaadun vaivaloisuus, +metsƤnotuksen vƤheneminen ja siitƤ seuraava yleinen kƶyhyys, kuin myƶs +venƤlƤisten pappien ahnaus, jotka Woguuleilta vaativat niin suuren +vihkiƤis-rahan, ettƤ moni nuori mies juuri sen puutteesta jƤtƤksen +naimatta. Beresov'an piirikunnassa elƤviƤ Woguuleja haittaa kalym'ikin +(naima-raha, morsiamen isƤlle maksettava) naidessansa, ja yleisiksi +vƤenvƤhyyden syiksi voipi vielƤ lukea kulkutauditkin, jotka ovat tehneet +suurta tuhoa heidƤn seassansa. WenƤlƤisiƤ lƤhellƤ vƤhenee heidƤn +mƤƤrƤnsƤ sitenkin, ettƤ moni Woguuli annaksen tyƶmiehiksi WenƤlƤisille, +ja vierastuen omista elatuskeinoistansa perehtyy tƤƤllƤ nƤiden +elƤmƤnlaatuun sekƤ paloviinaan ja katoaa nƤin muodoin kansastansa. +Yleisesti valittavat tƤkƤlƤiset virkamiehet niin Woguulien kuin +Ostjakkienkin ja muiden heidƤn tavallansa elƤvien kansojen Siperiassa +vuosi vuodelta vƤhenevƤn ja heidƤn kokonaisen loppumisensa siis ei +kaukana olevan, joka kohtalo tiettƤvƤsti on kaikkein semmoisten kansain, +jotka eivƤt tahdo antautua sivistyksen valtaan.</p> + +<p>ElƤmƤnlaatunsa puolesta voipi Woguuleja kutsua <i>asettuneeksi +metsƤstƤjƤ-hansaksi</i>. SyrjƤ-elatuskeinoja on etelƤssƤ, Loswa- ja +Pelym-jokien varsilla, joku vƤhƤnen maanviljelyƤ ja karjanhoitoa, ja +pohjassa Soswa-joella kalanpyyntƶ. Vaan metsƤnkƤynti on ainakin Woguulin +paras ja rakkahin toimitus. MetsƤstƤmistƤ harjoitetaan sekƤ kodista +kƤsin ettƤ metsƤƤn raketuista, noin pƤivƤn matkan tahi parin pƤƤssƤ +olevista, majoista. Se alkaa syyskesƤllƤ elo- ja syyskuussa hirven +pyytƤmisellƤ, joka tƤhƤn aikaan vuotta on hyvin lihava. Hirvi asuskelee +kernaasti kuivilla suosaarilla, joissa viheriƤinen ruoho on hƤnen paras +herkkunsa, ja tƤmmƶistƤ ruohoa paremmin kasvattaaksensa sytyttƤƤ Woguuli +useasti senkaltaiset paikat tuleen, josta ne monet metsƤvalkeat ovat +selitettƤvƤt, jotka Siperiassakin hƤvittƤvƤt tƤƤllƤ tosin vielƤ +arvotointa metsƤƤ. TƤmmƶisissƤ paikoissa lƶytƤƤ Woguuli pian hirven +jƤljet ja koirillensa alkaa hƤn sitƤ ajaa perƤstƤ, jota ajamista monesti +kestƤƤ neljƤ viisi pƤivƤƤ ja enemmƤnkin, ennenkuin hirvi laskee ajajansa +niin lƤhelle, ettƤ ampua voi. Jos ampuminen onnistuu, teurastaa hƤn +saaliinsa paikalla ja rakentaa joko puuhun tahi korkeiden pylvƤsten +pƤƤlle pienen aitan, jossa liha, leikeltynƤ kaitaisiin ja hienoihin +suikaleihin, kuivaa ja talveen asti sƤilyy karhuilta ja muilta +raatelijoilta. Mainittuihin hirven-asumapaikkoihin viritetƤƤn myƶs +suuria jousia, jotka elƤimen lƤhestyessƤ laukeavat ja joita WenƤjƤn +kielessƤ tƤstƤ kutsutaan "itsestƤnsƤ-laukeajiksi". Myƶhemmin syksyllƤ, +kuin nahkaotus on saanut tƤyden karvansa, kuin soiden ja vetten +jƤƤdyttyƤ metsƤnkƤynti on helppo ja kuin ensimmƤinen lumi hyvƤsti +nƤyttƤƤ elƤinten jƤljet, tƤllƶin alkaa oikea metsƤnpyyntƶ, joka paraasta +pƤƤstƤ on sopulin ajaminen. TƤtƤ elƤintƤ pyydetƤƤn sitten monella lailla +koko talven aina kevƤƤsen asti, kunne lumi alkaa upottaa miestƤ ja +koiraa. TƤssƤ pyynnƶssƤ on hyvƤ koira verratoin kappale ja semmoinen +maksaakin Woguulien kesken kaksin-, kolmin-kymmenin hopearuplin, eikƤ +niitƤ pieniƤ helmarakkia, joita vanhain naisten kaupunkiloissa nƤhdƤƤn +hyvƤilevƤn, pidetƤ niin hyvƤsti kuin Woguuli pitƤƤ koiraansa, joka +taas kuuliaisuudessa ja uskollisuudessa jƤttƤƤ kauas jƤljellensƤ +mainitut kaupunkilaiset heimolaisensa. Sopulin hinta on hyvyyttƤ myƶten +erilainen: neljƤstƤ aina kymmeneen hopearuplaan, ja jasakkaa (veroa) +maksettaessa ottaa hallitus hyvƤn sopulin vastaan kolmen sielun verona. +Toinen elƤin, joka vielƤ useammin kuin sopuli saa antaa nahkansa +Woguulille on orava, jota tapetaan ympƤri vuotta ja yhtƤ verran +huviksensa kuin oikeaksi tyƶksi. Woguuli ei nim. koskaan liikahda +jurtastansa ilman koiratta, pyssyttƤ ja kirveettƤ. Jos hƤn jalan lƤhtee +mihin asialle, on hƤnellƤ koira muassansa; jos taas venehin, juoksee +koira pitkin joenrantaa, hƤnen itsensƤ melomalla hiljalleen matkaa +tehdessƤnsƤ. Koira lƶytƤƤ pian oravan ja ilmoittaa haukkumalla sen +isƤnnƤllensƤ, joka kuitenkin on ruudilta ja haulilta liian saita +oravaa <i>ampumaan</i>. KirveellƤnsƤ kolkuttaa hƤn puuta, jossa orava istuu. +Jos tƤmƤ hypƤtessƤnsƤ toiseen puuhun ei putoa maahan, kertoo metsƤstƤjƤ +puun kolkuttamista niin kauan, kunne orava enƤƤ ei hyppƤƤkƤƤn puusta +puuhun, vaan istuu uppiniskaisesti paikallansa. TƤllƶin hakataan puu +poikki ja sen kaatuessa joutuu otus vƤlttƤmƤttƶmƤsti odottavan koiran +hampaihin. Oravan hinta vaihettelee tƤƤllƤ 6 ja 10 kopeikan vƤlillƤ. +Harvemmin saadaan repoa, joka on vaikea pyytƤƤ, arvaten vielƤ harvemmin +karhua. MetsƤlintuja pyydetƤƤn loukuilla, jotka asetetaan ei kovan kauas +kotoa, niin ettƤ vaimot ja muu kotona elƤvƤ heikompi kansa hyvin voipi +ne hoitaa. KevƤƤllƤ tapetaan myƶs paljo vesilintuja, joita pyydetƤƤn +merroilla tahi ammutaan jousella, joka kalu vielƤ lƶytyy joka talossa.</p> + +<p>Kalastaminen, joka Tawdalla ja sen syrjƤjokiloilla ei ole kovin antoisa, +tapahtuu siellƤ tavallisesti talvella, siten ettƤ joki soveljaassa +paikassa lƤhellƤ kotia kokonansa suljetaan ja suluissa oleviin porttiin +asetetaan suuria, pƤrepuikoista tehtyjƤ mertoja. NƤitƤ pyydyksiƤ hoitavat samoin vaimot ja muu kotokansa. Vaan pohjaisen Soswan Woguuleilla on kalastaminen suuremmassa arvossa ja suuremmasta -hyödystäkin. Heti vetten auettua ja tulvaveden laskeutua keräytyvät he +hyƶdystƤkin. Heti vetten auettua ja tulvaveden laskeutua kerƤytyvƤt he suurissa parvissa joensuu-paikkoihin joko Soswalla tahi Ob-joella, ja -elävät niissä kalastaen koko kesän syyskuuhun asti, niin että hirven -pyytö täällä jääpikin useammalta tekemättä. Tavallisin pyydys on -nuotta, ja sen, joka ei ole nähnyt tämmöistä kalanpyytäjäkylää Soswan -tahi Obin rannalla, on vaikea uskoa sitä kalan paljoutta, joka täällä -vuosittain tapetaan. Woguuli ei koskaan suolaa kalaa, siitä syystä että -hän suolaamisen pitää hyödytöinnä herkunvalmistuksena ja että hänellä -ei ole varaa ostaa suolaa niin paljon kuin siihen tarvittaisiin. Mitä -hän perheinensä ja koirinensa ei paikalla syö — ja se ei ole vähä — -kuivataan ilmassa tahi savustetaan tulisijan ympärille asetetuilla +elƤvƤt niissƤ kalastaen koko kesƤn syyskuuhun asti, niin ettƤ hirven +pyytƶ tƤƤllƤ jƤƤpikin useammalta tekemƤttƤ. Tavallisin pyydys on +nuotta, ja sen, joka ei ole nƤhnyt tƤmmƶistƤ kalanpyytƤjƤkylƤƤ Soswan +tahi Obin rannalla, on vaikea uskoa sitƤ kalan paljoutta, joka tƤƤllƤ +vuosittain tapetaan. Woguuli ei koskaan suolaa kalaa, siitƤ syystƤ ettƤ +hƤn suolaamisen pitƤƤ hyƶdytƶinnƤ herkunvalmistuksena ja ettƤ hƤnellƤ +ei ole varaa ostaa suolaa niin paljon kuin siihen tarvittaisiin. MitƤ +hƤn perheinensƤ ja koirinensa ei paikalla syƶ — ja se ei ole vƤhƤ — +kuivataan ilmassa tahi savustetaan tulisijan ympƤrille asetetuilla vartailla talven varaksi.</p> -<p>Se, joka on matkustanut Wenäjällä, on kyllä pian tullut havaitsemaan, -että kaupunkien kaduilla renikoiden ja muiden senkaltaisten herkkujen -seassa myös myödään hänelle tuntemattomia ruskeita pavunkokoisia -jyviä, joita rahvas, olletikin pyhä- ja juhlapäivinä, syödä raksuttelee -ja joista Wenäjällä kauppamiesten rouvien sanotaan pysyvän niin -hyvässä lihassa kuin he tavallisesti ovat. Nämät jyvät ovat ketripuun -kävyssä kasvavia pähkinöitä, joita saadaan Siperiassa ja joiden -kerääminen tämän maan köyhillä Woguuleilla ja Wenäläisilläkin sen -pohjaisemmissa tienoissa on sangen painava syrjä-elatuskeino. Naula -näitä pähkinöitä maksaa esim. Kasan'issa 7 tahi 8 kop. hop., vaan +<p>Se, joka on matkustanut WenƤjƤllƤ, on kyllƤ pian tullut havaitsemaan, +ettƤ kaupunkien kaduilla renikoiden ja muiden senkaltaisten herkkujen +seassa myƶs myƶdƤƤn hƤnelle tuntemattomia ruskeita pavunkokoisia +jyviƤ, joita rahvas, olletikin pyhƤ- ja juhlapƤivinƤ, syƶdƤ raksuttelee +ja joista WenƤjƤllƤ kauppamiesten rouvien sanotaan pysyvƤn niin +hyvƤssƤ lihassa kuin he tavallisesti ovat. NƤmƤt jyvƤt ovat ketripuun +kƤvyssƤ kasvavia pƤhkinƶitƤ, joita saadaan Siperiassa ja joiden +kerƤƤminen tƤmƤn maan kƶyhillƤ Woguuleilla ja WenƤlƤisillƤkin sen +pohjaisemmissa tienoissa on sangen painava syrjƤ-elatuskeino. Naula +nƤitƤ pƤhkinƶitƤ maksaa esim. Kasan'issa 7 tahi 8 kop. hop., vaan paikalla ei puudan hinta ole kalliimpi kuin noin 3 tahi 5 ruplaa -paperissa. Mutta milloin hyvä pähkinävuosi sattuu, voipi yksi perhekunta -niitä helposti kerätä useampia kymmeniä puutia ja näin ilman suuretta -vaivatta lunastaa hyvät rahat.</p> - -<p>Niinkuin edellä sanottiin alkavat Loswa- ja Pelym-joella elävät Woguulit -vähän maatakin viljellä, jonka kanssa myös hevoisten ja karjan pito -luonnollisesti yhdistäksen. Wenäläisillä Pelym'issa ja sen seuduilla -on se yleinen valitus, että maanviljely ei näissä tienoin tahdo enää -menestyä. Mutta kokonaista leveyspykälää pohjempana Pelym'ia eli -vähäistä etelämpänä 61:tä pykälää, Massaun paul'issa (kylässä), -Pelym-joelta vähän syrjään, on eräs Woguuli vähitellen raatanut -itsellensä niin hyvät pellot, että hän suurine perheinensä leivän -puolesta tulee omallansa aikaan ja hyvinä vuosina vielä myöpikin isot -määrät eloa. Tämä todistaisi, että maanviljely täällä ahkeralla -raatajalla vielä palkitsee vaivat, ehkä kyllä halla useasti hävittää -hänen toivonsa. Kuitenkin on sanottava, että mainittu paikka on pohjaan -päin viimeinen, jossa maanviljelyä löytyy, sillä siitä noin 30 virstaa -pohjempana oleva Ätimje-paul ei enää viljele muuta kuin naurista ja -sitäkin hyvin vähän. Jälkimmäinen kylä on myös viimeinen tällä kohdalla, +paperissa. Mutta milloin hyvƤ pƤhkinƤvuosi sattuu, voipi yksi perhekunta +niitƤ helposti kerƤtƤ useampia kymmeniƤ puutia ja nƤin ilman suuretta +vaivatta lunastaa hyvƤt rahat.</p> + +<p>Niinkuin edellƤ sanottiin alkavat Loswa- ja Pelym-joella elƤvƤt Woguulit +vƤhƤn maatakin viljellƤ, jonka kanssa myƶs hevoisten ja karjan pito +luonnollisesti yhdistƤksen. WenƤlƤisillƤ Pelym'issa ja sen seuduilla +on se yleinen valitus, ettƤ maanviljely ei nƤissƤ tienoin tahdo enƤƤ +menestyƤ. Mutta kokonaista leveyspykƤlƤƤ pohjempana Pelym'ia eli +vƤhƤistƤ etelƤmpƤnƤ 61:tƤ pykƤlƤƤ, Massaun paul'issa (kylƤssƤ), +Pelym-joelta vƤhƤn syrjƤƤn, on erƤs Woguuli vƤhitellen raatanut +itsellensƤ niin hyvƤt pellot, ettƤ hƤn suurine perheinensƤ leivƤn +puolesta tulee omallansa aikaan ja hyvinƤ vuosina vielƤ myƶpikin isot +mƤƤrƤt eloa. TƤmƤ todistaisi, ettƤ maanviljely tƤƤllƤ ahkeralla +raatajalla vielƤ palkitsee vaivat, ehkƤ kyllƤ halla useasti hƤvittƤƤ +hƤnen toivonsa. Kuitenkin on sanottava, ettƤ mainittu paikka on pohjaan +pƤin viimeinen, jossa maanviljelyƤ lƶytyy, sillƤ siitƤ noin 30 virstaa +pohjempana oleva Ćtimje-paul ei enƤƤ viljele muuta kuin naurista ja +sitƤkin hyvin vƤhƤn. JƤlkimmƤinen kylƤ on myƶs viimeinen tƤllƤ kohdalla, jossa hevosia tavataan.</p> -<p>Hevosen sijassa pitävät Beresov'an piirikuntaan kuuluvat Woguulit -poroja. Harvalla on niitä kuitenkaan enemmän kuin joku kymmenkunta, ja -eräs parin sadan poron isäntä Tapsje-joen latvalla on näissä seuduin -mainio pohatta, ehkä hän Obdorsk'in tienoossa rikasten Samojeedein -rinnalla, joilla tätä omaisuutta on tuhansi-määrin, kävisi köyhäksi +<p>Hevosen sijassa pitƤvƤt Beresov'an piirikuntaan kuuluvat Woguulit +poroja. Harvalla on niitƤ kuitenkaan enemmƤn kuin joku kymmenkunta, ja +erƤs parin sadan poron isƤntƤ Tapsje-joen latvalla on nƤissƤ seuduin +mainio pohatta, ehkƤ hƤn Obdorsk'in tienoossa rikasten Samojeedein +rinnalla, joilla tƤtƤ omaisuutta on tuhansi-mƤƤrin, kƤvisi kƶyhƤksi raukaksi. Beresov'an seudussa tavataan kuitenkin varakkaammilla -Woguuleilla jo hevosiakin ja lehmiä, vaikka kumminkin kahden viimeisen -vuoden korkea vesi jokiloissa on tehnyt, ett'ei heinää silloin voitu -tehdä ensinkään, jonka tähden sekä Woguulien että Wenäläisten taas on -täytynyt melkein vähiin hävittää karjansa ja hevosensa.</p> - -<p>Maa tahi oikeammiten metsä on Woguuleilla yhteinen, jossa jokaisella, -joka vaan kykenee, on täysi oikeus pyytää mitä ikänänsä voipi. -Pelym-joella, jonne alempana asuvat Wenäläiset talven ajaksi tulevat -metsää pyytämään, eivät Woguulit heitä laske metsäänsä muuten kuin -yhdessä jonkun heikäläisensä kanssa, ja näin yhtyvät Wenäläinen ja -Woguuli pieneksi yhdyskunnaksi, jossa Woguuli Wenäläisen kanssa jakaa -metsästysoikeutensa ja tämä taas pitää hänet leivässä, mutta kaikki -saalis pannaan kahtia. Kalavesi sitä vastaan pidetään tarkemmassa, niin -että kullakin joensuulla tahi muulla kalastuspaikalla ovat tietyt -isäntänsä, joilta Wenäläiset ainoastaan vuokraamalla voivat ne saada -käyttääksensä.</p> - -<p>Harvat ihmisten asuntosijat lienevät niin surkeat ulkomuodoltansa kuin -Woguulien kylät eli paul'it ovat. Ne ovat aina raketut kuivalle paikalle +Woguuleilla jo hevosiakin ja lehmiƤ, vaikka kumminkin kahden viimeisen +vuoden korkea vesi jokiloissa on tehnyt, ett'ei heinƤƤ silloin voitu +tehdƤ ensinkƤƤn, jonka tƤhden sekƤ Woguulien ettƤ WenƤlƤisten taas on +tƤytynyt melkein vƤhiin hƤvittƤƤ karjansa ja hevosensa.</p> + +<p>Maa tahi oikeammiten metsƤ on Woguuleilla yhteinen, jossa jokaisella, +joka vaan kykenee, on tƤysi oikeus pyytƤƤ mitƤ ikƤnƤnsƤ voipi. +Pelym-joella, jonne alempana asuvat WenƤlƤiset talven ajaksi tulevat +metsƤƤ pyytƤmƤƤn, eivƤt Woguulit heitƤ laske metsƤƤnsƤ muuten kuin +yhdessƤ jonkun heikƤlƤisensƤ kanssa, ja nƤin yhtyvƤt WenƤlƤinen ja +Woguuli pieneksi yhdyskunnaksi, jossa Woguuli WenƤlƤisen kanssa jakaa +metsƤstysoikeutensa ja tƤmƤ taas pitƤƤ hƤnet leivƤssƤ, mutta kaikki +saalis pannaan kahtia. Kalavesi sitƤ vastaan pidetƤƤn tarkemmassa, niin +ettƤ kullakin joensuulla tahi muulla kalastuspaikalla ovat tietyt +isƤntƤnsƤ, joilta WenƤlƤiset ainoastaan vuokraamalla voivat ne saada +kƤyttƤƤksensƤ.</p> + +<p>Harvat ihmisten asuntosijat lienevƤt niin surkeat ulkomuodoltansa kuin +Woguulien kylƤt eli paul'it ovat. Ne ovat aina raketut kuivalle paikalle joen rannalla ja enimmiten semmoisiin kohtiin, joissa pienempi joki -yhtyy suurempaan, sillä joensuissa on kalanpyyntö parempi kuin muualla -ja jokia myöten on sekä talvella että kesällä huokeampi liikkua kuin -metsää. Kylät seisovat kaukana toinen toisestansa, päivän matkan, -kahden ja kolmenkin päässä, sentähden että kullakin olisi metsästys- ja -kalanpyyntö-alaa kyllä. Kylässä on tavallisesti vaan kaksi tahi kolme -jurttaa; viis jurttaa on jo suuri kylä, ja isoin paul, jonka minä -matkallani olen tavannut, on edellä mainittu Ätimje-paul Pelym-joella, -jossa on seitsemän jurttaa. Jurtat ovat kahdenlaiset: talvi- ja -kesäjurtat. Edelliset ovat raketut hirsistä, sammalletut ja tuohella -malkojen kanssa katetut. Ne ovat harvoin suuremmat kuin kolmea syltä -kultakin seinältä. Ovi, jonka edessä harvoin on mitään porstuaa tahi -suojaa, on tavallisesti etelään päin, varmaan siitä syystä, että tuuli -siltä puolen on vienompi kuin muut tuulet. Ovenvierus-nurkassa on, +yhtyy suurempaan, sillƤ joensuissa on kalanpyyntƶ parempi kuin muualla +ja jokia myƶten on sekƤ talvella ettƤ kesƤllƤ huokeampi liikkua kuin +metsƤƤ. KylƤt seisovat kaukana toinen toisestansa, pƤivƤn matkan, +kahden ja kolmenkin pƤƤssƤ, sentƤhden ettƤ kullakin olisi metsƤstys- ja +kalanpyyntƶ-alaa kyllƤ. KylƤssƤ on tavallisesti vaan kaksi tahi kolme +jurttaa; viis jurttaa on jo suuri kylƤ, ja isoin paul, jonka minƤ +matkallani olen tavannut, on edellƤ mainittu Ćtimje-paul Pelym-joella, +jossa on seitsemƤn jurttaa. Jurtat ovat kahdenlaiset: talvi- ja +kesƤjurtat. Edelliset ovat raketut hirsistƤ, sammalletut ja tuohella +malkojen kanssa katetut. Ne ovat harvoin suuremmat kuin kolmea syltƤ +kultakin seinƤltƤ. Ovi, jonka edessƤ harvoin on mitƤƤn porstuaa tahi +suojaa, on tavallisesti etelƤƤn pƤin, varmaan siitƤ syystƤ, ettƤ tuuli +siltƤ puolen on vienompi kuin muut tuulet. Ovenvierus-nurkassa on, pieni, aivan englantilaisen kamiinin tavoin rakettu, savesta ja ruohosta -kyhätty tulisija, jossa tuli palaa kaiken päivää, vaan jonka torvi -yöksi katolta käsin peitetään tuohella. Lämmintä tästä uunista ei -kuitenkaan tulen sammuttua ole toivomista, sillä se on liian pieni ja -liian huonoista aineista tehty; ja onkin yöllä herätessä näissä jurtissa +kyhƤtty tulisija, jossa tuli palaa kaiken pƤivƤƤ, vaan jonka torvi +yƶksi katolta kƤsin peitetƤƤn tuohella. LƤmmintƤ tƤstƤ uunista ei +kuitenkaan tulen sammuttua ole toivomista, sillƤ se on liian pieni ja +liian huonoista aineista tehty; ja onkin yƶllƤ herƤtessƤ nƤissƤ jurtissa aika vilu, kuin ilma sattuu kylmempi olemaan. Valo tulee jurtan -pienestä ikkunasta, joka tavallisesti on lasista, vaan sen puutteessa -myös kalannahkasta tahi paperista ja talvella jäästä. Pitkin jurtan -seiniä kulkee noin puolta kyynärää korkeat, hyvin leveät lavitsat, +pienestƤ ikkunasta, joka tavallisesti on lasista, vaan sen puutteessa +myƶs kalannahkasta tahi paperista ja talvella jƤƤstƤ. Pitkin jurtan +seiniƤ kulkee noin puolta kyynƤrƤƤ korkeat, hyvin leveƤt lavitsat, samoin kuin Tatarilaisten asunnoissa, jotka ovat katetut tuohella tahi kaisloista kudotuilla katteilla. Arvollisemman vieraan tullessa -levitetään lavitsalle hänen levätäkseen useampia poronnahkoja. Oudon ei -ole kuitenkaan hyvä levähtää tälle kyllä viehättävälle sijalle, sillä -tavallisesti on se täynnä kirppuja; hänen on parempi istua sille -pienelle rahille, jota pidetään pöydän asemesta. Jokaiseen jurttaan -kuuluu yksi tahi pari pientä, korkeille pylväille rakettua aittaa, ja -aitan takana jo seisoo jylhä kuusikko, jonka huminaa ja raitista hajua -Woguuli niin rakastaa. Kesäjurtat, joihin hän aina muuttaa lämpimän -ajaksi asumaan, vaikka jäisikin talvijurttien paikalle kesäksi, ovat -tuohesta ja Soswa-joella kukkuranmuotoiset. Niissä on tulisija keskellä -jurttaa, ja savu menee ulos sen kohdalle tehdystä reiästä katossa; ne +levitetƤƤn lavitsalle hƤnen levƤtƤkseen useampia poronnahkoja. Oudon ei +ole kuitenkaan hyvƤ levƤhtƤƤ tƤlle kyllƤ viehƤttƤvƤlle sijalle, sillƤ +tavallisesti on se tƤynnƤ kirppuja; hƤnen on parempi istua sille +pienelle rahille, jota pidetƤƤn pƶydƤn asemesta. Jokaiseen jurttaan +kuuluu yksi tahi pari pientƤ, korkeille pylvƤille rakettua aittaa, ja +aitan takana jo seisoo jylhƤ kuusikko, jonka huminaa ja raitista hajua +Woguuli niin rakastaa. KesƤjurtat, joihin hƤn aina muuttaa lƤmpimƤn +ajaksi asumaan, vaikka jƤisikin talvijurttien paikalle kesƤksi, ovat +tuohesta ja Soswa-joella kukkuranmuotoiset. NiissƤ on tulisija keskellƤ +jurttaa, ja savu menee ulos sen kohdalle tehdystƤ reiƤstƤ katossa; ne ovat lattiattomat ja muutenkin vaillinaisemmat kuha talvijurtat.</p> -<p>Tämmöiset ovat Beresov'an piirikunnassa elävien Woguulien asunnot. -Eteläiset Woguulit eli Pelym'in ja Loswan varsilla asuvaiset pitävät -harvoin kesäjurttia, vaan elävät kesän talven hirsistä raketuissa -asunnoissa. Ne eivät eroa Soswalaisten jurtista muussa kuin siinä, että -edellä kirjoitetun tulisijan viereen on muurattu isonlainen pata, jossa -ruoka keitetään ja jonka alta nouseva savu eri torvella johdetaan -tulisijaan, jonka torvesta sekin menee ulos. Näiden eteläisten Woguulien -nähdään jo rakentavan venäläisiäkin tupia, jotka tavallisesti asetetaan -jurtan perään ja ovat kamarin eli vierashuoneen asemesta.</p> - -<p>Huonekalut ja muut aseet eivät tällä tavoin elävällä kansalla voi olla +<p>TƤmmƶiset ovat Beresov'an piirikunnassa elƤvien Woguulien asunnot. +EtelƤiset Woguulit eli Pelym'in ja Loswan varsilla asuvaiset pitƤvƤt +harvoin kesƤjurttia, vaan elƤvƤt kesƤn talven hirsistƤ raketuissa +asunnoissa. Ne eivƤt eroa Soswalaisten jurtista muussa kuin siinƤ, ettƤ +edellƤ kirjoitetun tulisijan viereen on muurattu isonlainen pata, jossa +ruoka keitetƤƤn ja jonka alta nouseva savu eri torvella johdetaan +tulisijaan, jonka torvesta sekin menee ulos. NƤiden etelƤisten Woguulien +nƤhdƤƤn jo rakentavan venƤlƤisiƤkin tupia, jotka tavallisesti asetetaan +jurtan perƤƤn ja ovat kamarin eli vierashuoneen asemesta.</p> + +<p>Huonekalut ja muut aseet eivƤt tƤllƤ tavoin elƤvƤllƤ kansalla voi olla monenlaiset. Paitse koiraa on Woguulilla pyssy kalliin tavara, vaikka -heidän pyssynsä tavallisesti ovat huonointa lajia. Muita aseita on -hänellä: keihäs karhua varten, kirves ja suuri puukko, joka ynnä -tulusten kanssa aina riippuu vyöllä. Paitse kattilaa tahi pataa ovat -kaikki muut astiat, yksin lusikatkin ja kätkyet, tuohesta, jota he -osaavat hyvästi käyttää, ehkä heidän siitä tehdyt kalunsa eivät ole -läheskään niin sieviä kuin pohjaisessa osassa Suomea tuohikalut tehdään. -Venheet pienemmillä joilla ovat yhdestä pölkystä onnennetut ruuhet, -mutta rakennukseltansa hyvin sujakat ja niin matalat, että niitä ei käy -soutaminen, vaan ajetaan eteenpäin melomalla. Soswalla ja Ob'illa ovat +heidƤn pyssynsƤ tavallisesti ovat huonointa lajia. Muita aseita on +hƤnellƤ: keihƤs karhua varten, kirves ja suuri puukko, joka ynnƤ +tulusten kanssa aina riippuu vyƶllƤ. Paitse kattilaa tahi pataa ovat +kaikki muut astiat, yksin lusikatkin ja kƤtkyet, tuohesta, jota he +osaavat hyvƤsti kƤyttƤƤ, ehkƤ heidƤn siitƤ tehdyt kalunsa eivƤt ole +lƤheskƤƤn niin sieviƤ kuin pohjaisessa osassa Suomea tuohikalut tehdƤƤn. +Venheet pienemmillƤ joilla ovat yhdestƤ pƶlkystƤ onnennetut ruuhet, +mutta rakennukseltansa hyvin sujakat ja niin matalat, ettƤ niitƤ ei kƤy +soutaminen, vaan ajetaan eteenpƤin melomalla. Soswalla ja Ob'illa ovat Woguulienkin venheet suuremmat ja mastoniekat, ja kuin koko perhekunta -lähtee vesille, yhdistetään kaksi venhettä rinnakkain ja katetaan +lƤhtee vesille, yhdistetƤƤn kaksi venhettƤ rinnakkain ja katetaan tuohella.</p> -<p>Vaatteus on eteläisillä Woguuleilla yhdenlainen kuin sen seudun -Wenäläisillä, se vaan eroitusta, että heidän pukimensa ovat huonommat ja -repaleisemmat kuin näiden. Soswan Woguulien vaatteus on se hyvin -tunnettu malitsa, joka kesällä on Wenäjän sarasta, talvella -poronnahkainen ja kaksinkertainen, niin että päällimmäisen malitsan -karvapuoli on ulospäin, alimmaisen sisään. Lakista eivät Soswalaiset -tiedä mitään. Kesällä on heillä päänsä ainoana peitteenä pitkä ja paksu -tukka, joka letitetään kahdelle kovasti punotulle letille; talvella sitä -vastaan peitetään pää ja kasvot malitsan kaulukseen ommellulla -kukkarolla, myös poronnahkasta. Jalkineet ovat kesän talven -poronnahkaiset pitkävartiset pieksut, tunnetut nimellä <i>pimy</i>, -ollen kesäpimy tehdyt nahkasta, josta karva on ajettu pois, jota vastaan +<p>Vaatteus on etelƤisillƤ Woguuleilla yhdenlainen kuin sen seudun +WenƤlƤisillƤ, se vaan eroitusta, ettƤ heidƤn pukimensa ovat huonommat ja +repaleisemmat kuin nƤiden. Soswan Woguulien vaatteus on se hyvin +tunnettu malitsa, joka kesƤllƤ on WenƤjƤn sarasta, talvella +poronnahkainen ja kaksinkertainen, niin ettƤ pƤƤllimmƤisen malitsan +karvapuoli on ulospƤin, alimmaisen sisƤƤn. Lakista eivƤt Soswalaiset +tiedƤ mitƤƤn. KesƤllƤ on heillƤ pƤƤnsƤ ainoana peitteenƤ pitkƤ ja paksu +tukka, joka letitetƤƤn kahdelle kovasti punotulle letille; talvella sitƤ +vastaan peitetƤƤn pƤƤ ja kasvot malitsan kaulukseen ommellulla +kukkarolla, myƶs poronnahkasta. Jalkineet ovat kesƤn talven +poronnahkaiset pitkƤvartiset pieksut, tunnetut nimellƤ <i>pimy</i>, +ollen kesƤpimy tehdyt nahkasta, josta karva on ajettu pois, jota vastaan talvipieksut ovat karvan kanssa ja kaksinkertaiset. Alusvaatteet (paita -ja housut) ovat muutamilla Wenäjän piikosta, useammilla nekin -poronnahkasta. Vaimojen puku on myös poronnahkainen, leikattu melkein -samoin kuin Tatarittarien päällysvaate; päässä on heillä suuri huivi -irrallansa, jolla vieraan lähestyessä peittävät silmänsä samoin kuin -Tatarittaret. Myös ovat heidän lettinsä niinkuin viimeksi mainittujenkin -palmikoidut hohtavilla nauhoilla, helmillä ja muilla helistimillä. -Sormet ovat täynnä vaskisormuksia, joita nähdään miestenkin sormissa. -Merkillistä on, että Woguulittarilla kädet ja jalat ovat koristetut -ihopiirroksilla, jotka ovat monenmuotoisia, aika sieviä kiekuroita ja -jotka tehdään lapsuudessa neulalla pistelemällä ja neulan haavat +ja housut) ovat muutamilla WenƤjƤn piikosta, useammilla nekin +poronnahkasta. Vaimojen puku on myƶs poronnahkainen, leikattu melkein +samoin kuin Tatarittarien pƤƤllysvaate; pƤƤssƤ on heillƤ suuri huivi +irrallansa, jolla vieraan lƤhestyessƤ peittƤvƤt silmƤnsƤ samoin kuin +Tatarittaret. Myƶs ovat heidƤn lettinsƤ niinkuin viimeksi mainittujenkin +palmikoidut hohtavilla nauhoilla, helmillƤ ja muilla helistimillƤ. +Sormet ovat tƤynnƤ vaskisormuksia, joita nƤhdƤƤn miestenkin sormissa. +MerkillistƤ on, ettƤ Woguulittarilla kƤdet ja jalat ovat koristetut +ihopiirroksilla, jotka ovat monenmuotoisia, aika sieviƤ kiekuroita ja +jotka tehdƤƤn lapsuudessa neulalla pistelemƤllƤ ja neulan haavat ruudilla hieromalla.</p> -<p>Ruuassansa ei Woguuli ole ylen herkullinen tahi hyljeksivä. Hänen ainoa -elatuksensa kesän talven on metsälinnut ja kala, sillä eroituksella, -että ne kesällä ovat verekset, mutta talvella kuivatusta keitetään. -Peuran ja hirven liha on harvemmassa eikä räkkää muiden syödä kuin -varakkaampien. Eteläisille Woguuleille on suolan ja leivän nautinto jo -tullut tarpeeksi, mutta Soswan asujat pitävät näitä aineita vielä -herkkuina vaan, joita isä kirkolla tahi kaupungissa käydessään tuo -jonkun vähän lapsille tuomisiksi niinkuin talonpoika meillä sokuria ja -vehnäistä. Tupakan nautinto on täällä ainoa herkuitteleminen ja niin -yleinen, että Pelym'in Woguuleissa vaimotkin ja tytöt ahkerasti -polttavat tupakkaa ja jälkimmäisilläkin on oma piippunsa; Soswalaiset -sitä vastaan eivät polta tupakkaa, vaan nuuskaavat. Pihkan pureminen on -myös yleinen ja sitä sanotaan terveelliseksi keripukkia vastaan. -Yleisesti voipi Woguuli paljon kärsiä nälkää, ja monesti tapahtuu -hänelle metsästysmatkoillansa, että kattilan puutteessa täytyy useampia -päiviä ja viikkokaudenkin elää raalla kalalla tahi teirinlihalla, joita -hän nautitsee vähimmättäkään valmistuksetta. Vaan ruuan ääreen -päästyänsä on hän mies velkansa takaisin ottamaan: ja se ei ole mikään -kumma, että Woguuli yhdellä atrialla lopettaa neljä viisi teiriä, päälle -vielä ryyppää niiden liemen ja leiväksi syö kuivaa kalaa.</p> +<p>Ruuassansa ei Woguuli ole ylen herkullinen tahi hyljeksivƤ. HƤnen ainoa +elatuksensa kesƤn talven on metsƤlinnut ja kala, sillƤ eroituksella, +ettƤ ne kesƤllƤ ovat verekset, mutta talvella kuivatusta keitetƤƤn. +Peuran ja hirven liha on harvemmassa eikƤ rƤkkƤƤ muiden syƶdƤ kuin +varakkaampien. EtelƤisille Woguuleille on suolan ja leivƤn nautinto jo +tullut tarpeeksi, mutta Soswan asujat pitƤvƤt nƤitƤ aineita vielƤ +herkkuina vaan, joita isƤ kirkolla tahi kaupungissa kƤydessƤƤn tuo +jonkun vƤhƤn lapsille tuomisiksi niinkuin talonpoika meillƤ sokuria ja +vehnƤistƤ. Tupakan nautinto on tƤƤllƤ ainoa herkuitteleminen ja niin +yleinen, ettƤ Pelym'in Woguuleissa vaimotkin ja tytƶt ahkerasti +polttavat tupakkaa ja jƤlkimmƤisillƤkin on oma piippunsa; Soswalaiset +sitƤ vastaan eivƤt polta tupakkaa, vaan nuuskaavat. Pihkan pureminen on +myƶs yleinen ja sitƤ sanotaan terveelliseksi keripukkia vastaan. +Yleisesti voipi Woguuli paljon kƤrsiƤ nƤlkƤƤ, ja monesti tapahtuu +hƤnelle metsƤstysmatkoillansa, ettƤ kattilan puutteessa tƤytyy useampia +pƤiviƤ ja viikkokaudenkin elƤƤ raalla kalalla tahi teirinlihalla, joita +hƤn nautitsee vƤhimmƤttƤkƤƤn valmistuksetta. Vaan ruuan ƤƤreen +pƤƤstyƤnsƤ on hƤn mies velkansa takaisin ottamaan: ja se ei ole mikƤƤn +kumma, ettƤ Woguuli yhdellƤ atrialla lopettaa neljƤ viisi teiriƤ, pƤƤlle +vielƤ ryyppƤƤ niiden liemen ja leivƤksi syƶ kuivaa kalaa.</p> <p>Ruumiinrakennukseltaan ovat Woguulit keskinkertaista kokoa. -Lyhytkasvuisia miehiä nähdään heidän seassansa harvoin, mutta sitä -vastaan sangen usein hyvinkin pitkiä. Kuin metsämies konsanansakin on -Woguuli kevyt jalalta, vaan harteavoimassa ei hänen sanota vetävän -vertoja Wenäläiselle. Muoto on pyöreä, kasvopäät vähän ulosseisovat -niinkuin kaikilla Suomalaisilla, nenä leveä, mutta ei litteä, hiusten -yleisin karva on mustanruskea, ja silmät aukeat ja pyöreät niinkuin -muillakin ihmisillä, ehkä ne useasti ovat pilautuneet siitä paljosta -savusta, jossa tämäkin kansa elää. Mongolilaista, jota muutamat -matkustajat muka ovat olleet löytävinänsä Woguuleissa, en minä heissä -ole havainnut mitään, jos siksi ei luettane sitä, että eteläisissä +Lyhytkasvuisia miehiƤ nƤhdƤƤn heidƤn seassansa harvoin, mutta sitƤ +vastaan sangen usein hyvinkin pitkiƤ. Kuin metsƤmies konsanansakin on +Woguuli kevyt jalalta, vaan harteavoimassa ei hƤnen sanota vetƤvƤn +vertoja WenƤlƤiselle. Muoto on pyƶreƤ, kasvopƤƤt vƤhƤn ulosseisovat +niinkuin kaikilla Suomalaisilla, nenƤ leveƤ, mutta ei litteƤ, hiusten +yleisin karva on mustanruskea, ja silmƤt aukeat ja pyƶreƤt niinkuin +muillakin ihmisillƤ, ehkƤ ne useasti ovat pilautuneet siitƤ paljosta +savusta, jossa tƤmƤkin kansa elƤƤ. Mongolilaista, jota muutamat +matkustajat muka ovat olleet lƶytƤvinƤnsƤ Woguuleissa, en minƤ heissƤ +ole havainnut mitƤƤn, jos siksi ei luettane sitƤ, ettƤ etelƤisissƤ Woguuleissa, varsinkin Konda-joella asuvissa, kasvot monellakin seisovat hyvin ulkona, hiukset ovat pikimustat, ihon karva tummankalvea ja parran -kasvu heikko, jonka pohjaiset Woguulit siten vielä vähentävät, että -karvat nuoruudessa juurinensa nyhdetään pois. Mahtanevat siis mainitut -Kondalaiset olla enemmän sekoitetut vierailla kansanaineilla kuin heidän -pohjaiset veljensä, jotka ulkonäössä enemmän lähenevät muita suomalaisia -kansoja, joka luulo on sitä todenmukaisempi kuin heidän maansa muusta -Woguulien alasta on lähinnä sekä avoinna etelästä ja idästä tulleille +kasvu heikko, jonka pohjaiset Woguulit siten vielƤ vƤhentƤvƤt, ettƤ +karvat nuoruudessa juurinensa nyhdetƤƤn pois. Mahtanevat siis mainitut +Kondalaiset olla enemmƤn sekoitetut vierailla kansanaineilla kuin heidƤn +pohjaiset veljensƤ, jotka ulkonƤƶssƤ enemmƤn lƤhenevƤt muita suomalaisia +kansoja, joka luulo on sitƤ todenmukaisempi kuin heidƤn maansa muusta +Woguulien alasta on lƤhinnƤ sekƤ avoinna etelƤstƤ ja idƤstƤ tulleille vieraille kansoille.</p> -<p>Sävyltänsä on Woguuli huoletoin ja tyyni luonnonlapsi. Keskenänsä -rupattavat he ja naurelevat alinomaa, ja heidän puheessansa kaikuu -erinomaisen hyväntahtoinen soinne, joka epäilemättä todistaa kateutointa -ja lempeätä mielenlaatua. Tämä koskee olletikin Soswan Woguuleja, sillä -niissä, jotka elävät lähempänä Wenäläisiä ja ovat sivistyneempiä, ovat -nämät paremmat puolet enemmän tahi vähemmän hävinneet. Vaikka ei -kostonhimoinen, suuttuu Woguuli pian pienestäkin loukkauksesta, vaan -leppyy myös pian ja sydämellisesti. Viina päässä on hän kuitenkin -vallatoin, ja tällöin ei ole hyvä hänen kanssansa taistella. Tämmöiseen -tilaan joutuu hän kaikeksi onneksi harvoin, kerran tahi kahdesti -vuodessa kaupungissa käydessään vaan, sillä viisaalla varovaisuudella on -kapakkojen asettaminen ja yleisesti viinan myönti heidän kylissänsä +<p>SƤvyltƤnsƤ on Woguuli huoletoin ja tyyni luonnonlapsi. KeskenƤnsƤ +rupattavat he ja naurelevat alinomaa, ja heidƤn puheessansa kaikuu +erinomaisen hyvƤntahtoinen soinne, joka epƤilemƤttƤ todistaa kateutointa +ja lempeƤtƤ mielenlaatua. TƤmƤ koskee olletikin Soswan Woguuleja, sillƤ +niissƤ, jotka elƤvƤt lƤhempƤnƤ WenƤlƤisiƤ ja ovat sivistyneempiƤ, ovat +nƤmƤt paremmat puolet enemmƤn tahi vƤhemmƤn hƤvinneet. Vaikka ei +kostonhimoinen, suuttuu Woguuli pian pienestƤkin loukkauksesta, vaan +leppyy myƶs pian ja sydƤmellisesti. Viina pƤƤssƤ on hƤn kuitenkin +vallatoin, ja tƤllƶin ei ole hyvƤ hƤnen kanssansa taistella. TƤmmƶiseen +tilaan joutuu hƤn kaikeksi onneksi harvoin, kerran tahi kahdesti +vuodessa kaupungissa kƤydessƤƤn vaan, sillƤ viisaalla varovaisuudella on +kapakkojen asettaminen ja yleisesti viinan myƶnti heidƤn kylissƤnsƤ kovasti kielletty. Yksi suuri vika on Woguulilla kuitenkin ja se on -se, että hän on sanomattoman laiska kaikkeen muuhun työhön kuin -metsänkäyntiin, jonka tähden voguulilainen työmieskin Wenäläisen työssä -saapi vaan puolen sen verran palkkaa kuin venäläinen. Käsitöissä on tämä -kansa sangen typerä. Vaimot kyllä ompelevat vaatteet sekä itsellensä -että miehille, jossa he käyttävät rihmana joko poron suonia tahi -viholaisen kuitua. Vaan miehet eivät ymmärrä tehdä kaikkia omia -kalujansakaan, sillä seppiä ei heidän seassansa löydy missään, vaan -täytyy pyssyt korjauttaa ja muuta taottaa venäläisillä sepillä. -Castrén'in ja Hagemeister'in ilmoitus Ostjakeista, että nämät muka -olisivat hyviä huoneensalvajia, on tuulesta temmattu ja sille nauraa -jokainen Siperialainen, joka kyllä tietää, että täällä pohjan perillä -rakettaessa työmiehet täytyy kaukaa tuottaa, vaikka Woguuleja ja -Ostjakkeja kyllä kihisee ympärillä.</p> +se, ettƤ hƤn on sanomattoman laiska kaikkeen muuhun tyƶhƶn kuin +metsƤnkƤyntiin, jonka tƤhden voguulilainen tyƶmieskin WenƤlƤisen tyƶssƤ +saapi vaan puolen sen verran palkkaa kuin venƤlƤinen. KƤsitƶissƤ on tƤmƤ +kansa sangen typerƤ. Vaimot kyllƤ ompelevat vaatteet sekƤ itsellensƤ +ettƤ miehille, jossa he kƤyttƤvƤt rihmana joko poron suonia tahi +viholaisen kuitua. Vaan miehet eivƤt ymmƤrrƤ tehdƤ kaikkia omia +kalujansakaan, sillƤ seppiƤ ei heidƤn seassansa lƶydy missƤƤn, vaan +tƤytyy pyssyt korjauttaa ja muuta taottaa venƤlƤisillƤ sepillƤ. +CastrĆ©n'in ja Hagemeister'in ilmoitus Ostjakeista, ettƤ nƤmƤt muka +olisivat hyviƤ huoneensalvajia, on tuulesta temmattu ja sille nauraa +jokainen Siperialainen, joka kyllƤ tietƤƤ, ettƤ tƤƤllƤ pohjan perillƤ +rakettaessa tyƶmiehet tƤytyy kaukaa tuottaa, vaikka Woguuleja ja +Ostjakkeja kyllƤ kihisee ympƤrillƤ.</p> <p>Woguulin uskonnollinen tunto on se ikivanha lumoususko (schamanismi), -joka useammilla muillakin Pohjais-Aasian kansoilla täyttää hengellisen -tarpeen. Hän on tosin kastettu, on saanut kristillisen nimen ja on -kirjoitettu jonkun kirkon kirjoihin; myös vihittää hän itsensä +joka useammilla muillakin Pohjais-Aasian kansoilla tƤyttƤƤ hengellisen +tarpeen. HƤn on tosin kastettu, on saanut kristillisen nimen ja on +kirjoitettu jonkun kirkon kirjoihin; myƶs vihittƤƤ hƤn itsensƤ papilla, kastattaa lapsensa papilla ja luettaa haudan papilla, kuin -joku kuolee hänen perheestänsä, jos nim. pappi sattuu likiseuduille, -joka kaukaisemmissa kylissä ei koskaan tapahdu. Kerran tahi kahdesti -vuodessa kirkolle tullessansa muissa asioissa pistäksen hän kirkossakin, -asettaa tuohuksen jonkun pyhänkuvan eteen ja ristasee siinä vähän -silmiänsä. Vaan muuten ja sisällisesti on hän vielä täysi pakana, ja -kuin ei hän ole saanut vähäistäkään opetusta kristin opissa, ei se -lienekään ihme, että hän vielä luottaa pikemmin niihin voimiin, joiden -avulla hänen esi-isänsä ovat eläneet ja joilta hänkin toivoo onnea -metsänpyynnössä, kuin niihin uusiin jumaliin, jotka vaan vaativat ylen -isoa uhraamista eivätkä metsästykseen näytä mitään vaikuttavan. -Woguulien kristin uskoon kääntäminen aljettiin menneen vuosisadan -alkupuolella, ja se oli enemmän väkivaltaista epäjumalten kuvien -hävittämistä kuin uskon saarnaamista. Siitä saakka ovat he olleet -nimikristityitä, mutta vaikka epäjumalten kuvia ei liene rakettu -uudestaan, kuuluu Woguuleilla vielä olevan vissit uhripaikat metsissä, -joissa uhrataan poroja, metsännahkoja ja hopearahojakin, metsästysonnea -saadakseen jumaloilta. Ehkä näitä uhria ja uhrauspaikkoja pidetään -salassa virkamiehiltä ja yleisesti Wenäläisiltä, tapahtuu kuitenkin, -että Wenäläisetkin ottavat osan uhriin, kuin, joten edellä sanoimme, -yhdessä Woguulien kanssa lähtevät metsälle. Sen pienen yhdyskunnan -jäsenet tekevät tällöin toinen toisellensa uskollisuuden valan karhun -kuonon kautta, s.o. he leikkaavat veitsellä tahi purasevat karhun -kuonoa merkiksi, että joka valan rikkoo, sen syököön karhu, jonka -rangaistuksen tapahtumisesta niin Woguulit kuin Wenäläisetkin ovat +joku kuolee hƤnen perheestƤnsƤ, jos nim. pappi sattuu likiseuduille, +joka kaukaisemmissa kylissƤ ei koskaan tapahdu. Kerran tahi kahdesti +vuodessa kirkolle tullessansa muissa asioissa pistƤksen hƤn kirkossakin, +asettaa tuohuksen jonkun pyhƤnkuvan eteen ja ristasee siinƤ vƤhƤn +silmiƤnsƤ. Vaan muuten ja sisƤllisesti on hƤn vielƤ tƤysi pakana, ja +kuin ei hƤn ole saanut vƤhƤistƤkƤƤn opetusta kristin opissa, ei se +lienekƤƤn ihme, ettƤ hƤn vielƤ luottaa pikemmin niihin voimiin, joiden +avulla hƤnen esi-isƤnsƤ ovat elƤneet ja joilta hƤnkin toivoo onnea +metsƤnpyynnƶssƤ, kuin niihin uusiin jumaliin, jotka vaan vaativat ylen +isoa uhraamista eivƤtkƤ metsƤstykseen nƤytƤ mitƤƤn vaikuttavan. +Woguulien kristin uskoon kƤƤntƤminen aljettiin menneen vuosisadan +alkupuolella, ja se oli enemmƤn vƤkivaltaista epƤjumalten kuvien +hƤvittƤmistƤ kuin uskon saarnaamista. SiitƤ saakka ovat he olleet +nimikristityitƤ, mutta vaikka epƤjumalten kuvia ei liene rakettu +uudestaan, kuuluu Woguuleilla vielƤ olevan vissit uhripaikat metsissƤ, +joissa uhrataan poroja, metsƤnnahkoja ja hopearahojakin, metsƤstysonnea +saadakseen jumaloilta. EhkƤ nƤitƤ uhria ja uhrauspaikkoja pidetƤƤn +salassa virkamiehiltƤ ja yleisesti WenƤlƤisiltƤ, tapahtuu kuitenkin, +ettƤ WenƤlƤisetkin ottavat osan uhriin, kuin, joten edellƤ sanoimme, +yhdessƤ Woguulien kanssa lƤhtevƤt metsƤlle. Sen pienen yhdyskunnan +jƤsenet tekevƤt tƤllƶin toinen toisellensa uskollisuuden valan karhun +kuonon kautta, s.o. he leikkaavat veitsellƤ tahi purasevat karhun +kuonoa merkiksi, ettƤ joka valan rikkoo, sen syƶkƶƶn karhu, jonka +rangaistuksen tapahtumisesta niin Woguulit kuin WenƤlƤisetkin ovat lujasti vakuutetut. Karhun suuresta kunnioittamisesta, joka oli yleinen -Suomalaistenkin esi-isissä eikä liene meidän maassamme vielä nytkään -lopen sammunut, löytyy Woguulien seassa vielä muitakin jälkiä. Niinkuin -Suomen metsäisemmissä tienoissa, joissa tätä eläintä vielä löytyy, sitä -harvoin nimitetään oikealla nimellänsä, vaan mainitaan <i>mesikämmenen</i> -nimityksellä tahi millä muulla imarrussanalla, niin välttävät -Woguulitkin hänen nimensä mainitsemista ja kutsuvat häntä tavallisesti -<i>vanhukseksi</i>, jolla epäilemättä tahdotaan kunnioitusta osoittaa. Ja -niinkuin muinaisten Suomalaisten Kalevalassa nähdään karhulle pitävän -peijaiset ja juhlallisesti viettävän hänen tappamistansa, niin -talutetaan hän Woguulienkin seassa soitolla, laululla ja pyssyjen -ampumisella kylään, jossa hänen kuoloansa sitten vietetään pidoilla ja +Suomalaistenkin esi-isissƤ eikƤ liene meidƤn maassamme vielƤ nytkƤƤn +lopen sammunut, lƶytyy Woguulien seassa vielƤ muitakin jƤlkiƤ. Niinkuin +Suomen metsƤisemmissƤ tienoissa, joissa tƤtƤ elƤintƤ vielƤ lƶytyy, sitƤ +harvoin nimitetƤƤn oikealla nimellƤnsƤ, vaan mainitaan <i>mesikƤmmenen</i> +nimityksellƤ tahi millƤ muulla imarrussanalla, niin vƤlttƤvƤt +Woguulitkin hƤnen nimensƤ mainitsemista ja kutsuvat hƤntƤ tavallisesti +<i>vanhukseksi</i>, jolla epƤilemƤttƤ tahdotaan kunnioitusta osoittaa. Ja +niinkuin muinaisten Suomalaisten Kalevalassa nƤhdƤƤn karhulle pitƤvƤn +peijaiset ja juhlallisesti viettƤvƤn hƤnen tappamistansa, niin +talutetaan hƤn Woguulienkin seassa soitolla, laululla ja pyssyjen +ampumisella kylƤƤn, jossa hƤnen kuoloansa sitten vietetƤƤn pidoilla ja juomingilla.</p> -<p>Jugrin maan kauppa metsännahkoilla oli jo vanhoina aikoina kuuluisa. -Ennen Wenäläisten maahan juurtumista oli se Syrjäänein vallassa, joiden -tosin nykyaikoina on täytynyt jakaa sen voitot venäläisten kauppiasten -kanssa, vaan joilla vieläkin on tämän maan kaupanliikunnossa suuri osa. -Arhangelin läänin Mesen'in piirikunnan Syrjäänit ovat ne, jotka tätä -kauppaa käyvät ja jotka vuosittain kahta tietä kulkevat Uraalin poikki -Beresov'an ja Obdorsk'in markkinoille. Eteläinen näistä teistä menee -Beresov'asta Soswaa ja sen syrjäjokea Sigwaa myöten ja sitten Uraalin -poikki, joka tässä kohden on niin kapea, että viimeisistä jurtista -Beresov'an puolella, Sigwan latvoilla, voipi hyvän kelin aikana poroilla -joutua vuorokaudessa Petschora-joelle, ja niin kevyt päästä yli, että -tätä tietä myöten vuosittain kuljetetaan Petschoralle useampia tuhansia -puutia jauhoa, joka Siperiassa on huokeampi kuin siellä, kuin myös -sieltä taas tänne kaikenlaista raskasta kalua niinkuin: kirveitä, -pyssyjä, patoja j.n.e. Toinen pohjaisempi tie kulkee Obdorsk'ista -Sob- tahi Synje-jokia myöten Petschoraan juoksevan Ussan latvoille (jota -jokea myöten Castrén tuli ensi kerran Siperiaan) ja sitten Ussaa myöten -Petschoralle. Kaikki kauppa tässä maassa tapahtuu rahatta tahi, toisin -sanoen, on vaihtokauppaa, jossa tavaran hinnan yleisenä määränä on -<i>orava</i>. Niinkuin Tscheremissien kielessä sana <i>ur</i> merkitsee sekä -<i>oravaa</i> että <i>kopeikkaa</i>, samoin Woguulienkin murteissa sana -<i>l?n</i> (l?n), niin että esim. riuna on voguuliksi <i>lou l?n</i> (10 oravaa), +<p>Jugrin maan kauppa metsƤnnahkoilla oli jo vanhoina aikoina kuuluisa. +Ennen WenƤlƤisten maahan juurtumista oli se SyrjƤƤnein vallassa, joiden +tosin nykyaikoina on tƤytynyt jakaa sen voitot venƤlƤisten kauppiasten +kanssa, vaan joilla vielƤkin on tƤmƤn maan kaupanliikunnossa suuri osa. +Arhangelin lƤƤnin Mesen'in piirikunnan SyrjƤƤnit ovat ne, jotka tƤtƤ +kauppaa kƤyvƤt ja jotka vuosittain kahta tietƤ kulkevat Uraalin poikki +Beresov'an ja Obdorsk'in markkinoille. EtelƤinen nƤistƤ teistƤ menee +Beresov'asta Soswaa ja sen syrjƤjokea Sigwaa myƶten ja sitten Uraalin +poikki, joka tƤssƤ kohden on niin kapea, ettƤ viimeisistƤ jurtista +Beresov'an puolella, Sigwan latvoilla, voipi hyvƤn kelin aikana poroilla +joutua vuorokaudessa Petschora-joelle, ja niin kevyt pƤƤstƤ yli, ettƤ +tƤtƤ tietƤ myƶten vuosittain kuljetetaan Petschoralle useampia tuhansia +puutia jauhoa, joka Siperiassa on huokeampi kuin siellƤ, kuin myƶs +sieltƤ taas tƤnne kaikenlaista raskasta kalua niinkuin: kirveitƤ, +pyssyjƤ, patoja j.n.e. Toinen pohjaisempi tie kulkee Obdorsk'ista +Sob- tahi Synje-jokia myƶten Petschoraan juoksevan Ussan latvoille (jota +jokea myƶten CastrĆ©n tuli ensi kerran Siperiaan) ja sitten Ussaa myƶten +Petschoralle. Kaikki kauppa tƤssƤ maassa tapahtuu rahatta tahi, toisin +sanoen, on vaihtokauppaa, jossa tavaran hinnan yleisenƤ mƤƤrƤnƤ on +<i>orava</i>. Niinkuin Tscheremissien kielessƤ sana <i>ur</i> merkitsee sekƤ +<i>oravaa</i> ettƤ <i>kopeikkaa</i>, samoin Woguulienkin murteissa sana +<i>l?n</i> (l?n), niin ettƤ esim. riuna on voguuliksi <i>lou l?n</i> (10 oravaa), rupla <i>sch?t l?n</i> eli <i>s?t l?n</i> (100 oravaa). Vaan kuin oravan hinta -nyt oikeastaan on paljoa suurempi niiden aikojen hintaa, jolloin tämä -käytös kovoi kieleen, lisäävät Woguulit rahaa mainitessaan, erotukseksi -oikeista oravista, Tatarin kielestä otetun sanan <i>oks'a</i> (raha) summan -jälkeen, ja sanovat esim. kymmentä ruplaa: <i>lou sch?t l?n oks'a</i> (10 -sataa oravaa rahaa), jota vastaan <i>lou sch?t l?n</i> yksinänsä olisi -1,000 oikeata oravaa, joiden arvo nyt on monta vertaa enemmän kuin 10 -ruplaa. Syrjäänein ja Wenäläisten kauppaan täkäläisten kansojen kanssa -on juurtunut velkakauppa, joka näille jälkimmäisille ei voi olla muuta +nyt oikeastaan on paljoa suurempi niiden aikojen hintaa, jolloin tƤmƤ +kƤytƶs kovoi kieleen, lisƤƤvƤt Woguulit rahaa mainitessaan, erotukseksi +oikeista oravista, Tatarin kielestƤ otetun sanan <i>oks'a</i> (raha) summan +jƤlkeen, ja sanovat esim. kymmentƤ ruplaa: <i>lou sch?t l?n oks'a</i> (10 +sataa oravaa rahaa), jota vastaan <i>lou sch?t l?n</i> yksinƤnsƤ olisi +1,000 oikeata oravaa, joiden arvo nyt on monta vertaa enemmƤn kuin 10 +ruplaa. SyrjƤƤnein ja WenƤlƤisten kauppaan tƤkƤlƤisten kansojen kanssa +on juurtunut velkakauppa, joka nƤille jƤlkimmƤisille ei voi olla muuta kuin hyvin vahingollinen. Kauppias antaa nim. tavaratansa ostajalle -velaksi tulevan metsänsaaliin päälle, jossa hän arvattavasti lukee +velaksi tulevan metsƤnsaaliin pƤƤlle, jossa hƤn arvattavasti lukee korkeamman hinnan tavarallensa kuin jos se rahalla tahi nahkoilla -ostettaisiin, ja velkaa maksettaessa taas polkee hän velkamiehensä -tavaraa. Se tekee tämän hitaaksi maksamaan, saattaen hänen myömään -tavaransa ennen muille kuin velkojallensa; josta syystä kuin myös -vahinkojen tähden kuoleman tahi petoksen kautta kauppiaan täytyy, uutta +ostettaisiin, ja velkaa maksettaessa taas polkee hƤn velkamiehensƤ +tavaraa. Se tekee tƤmƤn hitaaksi maksamaan, saattaen hƤnen myƶmƤƤn +tavaransa ennen muille kuin velkojallensa; josta syystƤ kuin myƶs +vahinkojen tƤhden kuoleman tahi petoksen kautta kauppiaan tƤytyy, uutta velkaa antaessansa, panna tavarallensa korkea, useasti kaksinkertainen -hinta. Seuraus tästä velkakaupasta on monellenkin Woguulille ja -Ostjakille se, että paljon velkautuansa ja vähäonninen oltuansa -metsänpyynnössä hänen täytyy joko itsensä lähteä tahi poikansa lähettää -velkojalle työhön, joka useasti muuttuu elinaikaiseksi orjuudeksi ja -jossa hän tahi poika hukkuu heimostaan ja kansastansa.</p> - -<p>Woguulit eivät jakau sukuihin niinkuin Samojeedit ja moni muu Siperian -kansa, vaan ovat jaetut Wenäläisten tavalla volosteihin, joissa heillä -on omat golovansa ja starschinat. Heidän muinaisesta omavaltaisesta -hallituksestaan ei ole muuta muistoa jäljellä, kuin että Soswa-joella -pari heimokuntaa vaativat <i>kniäs'in</i> (ruhtinan) nimeä. Minä tavatessani -kaksi tämmöistä ruhtinasukuista Woguulia en löytänyt heidän muussa -eroavan toisista kansalaisistansa kuin siinä että heidän silmänsä olivat +hinta. Seuraus tƤstƤ velkakaupasta on monellenkin Woguulille ja +Ostjakille se, ettƤ paljon velkautuansa ja vƤhƤonninen oltuansa +metsƤnpyynnƶssƤ hƤnen tƤytyy joko itsensƤ lƤhteƤ tahi poikansa lƤhettƤƤ +velkojalle tyƶhƶn, joka useasti muuttuu elinaikaiseksi orjuudeksi ja +jossa hƤn tahi poika hukkuu heimostaan ja kansastansa.</p> + +<p>Woguulit eivƤt jakau sukuihin niinkuin Samojeedit ja moni muu Siperian +kansa, vaan ovat jaetut WenƤlƤisten tavalla volosteihin, joissa heillƤ +on omat golovansa ja starschinat. HeidƤn muinaisesta omavaltaisesta +hallituksestaan ei ole muuta muistoa jƤljellƤ, kuin ettƤ Soswa-joella +pari heimokuntaa vaativat <i>kniƤs'in</i> (ruhtinan) nimeƤ. MinƤ tavatessani +kaksi tƤmmƶistƤ ruhtinasukuista Woguulia en lƶytƤnyt heidƤn muussa +eroavan toisista kansalaisistansa kuin siinƤ ettƤ heidƤn silmƤnsƤ olivat puhtaammaksi pestyt kuin muiden; mutta asunto, vaatteus, askareet olivat -heillä aivan yhdenlaiset kuin toisillakin, joilta he myös eivät näkyneet -vaativan mitään erinäistä kunnioitusta. Muuten hallitaan Woguulit ja -muut täkäläiset kansat tavallisilta virkamiehiltä Beresov'asta ja -Obdorsk'ista käsin, joka hallitseminen ei olekaan vaikea heidän -nöyryydellänsä ja kuuliaisuudellaan. Sillä uskollisempia alammaisia ei -löytyne kuin he ovat; joka paikassa kysellään matkalaiselta kuinka -<i>sorni khan</i> (kultainen khan s.o. keisari) voipi, minkälainen hänen -asuntonsa on, pukeupiko hän niihin nahkoihin, joilla he jasakan -maksavat, syöpikö hänkin teiriä ja kuivaa kalaa j.n.e. Eikä näillä -kansoilla suinkaan olekaan syytä toivoa itsellensä parempaa hallitusta -kuin se, joka heillä on. Heidän jasakkansa (veronsa) on hyvin vähäinen -ja tulee heille runsaasti palkituksi jo ainoastaan sen kautta, että -kruunu omasta hinnastansa antaa heille täyden tarpeen ruutia. Suuria -rasituksia virkamiesten puolelta eivät he myöskään kärsi, sillä riitansa -ratkasevat he keskenänsä oikeutta käymättä, ja elävät muuten niin -kaukana virkamiehistä, että nämät eivät näe heitä kuin kerran vuodessa -s.o. jasakkaa maksettaessa; paitse sitä ovat hekin jo tottuneet -kaipaamaan, missä heitä rasitetaan, ja tämä on tehnyt virkamiehet +heillƤ aivan yhdenlaiset kuin toisillakin, joilta he myƶs eivƤt nƤkyneet +vaativan mitƤƤn erinƤistƤ kunnioitusta. Muuten hallitaan Woguulit ja +muut tƤkƤlƤiset kansat tavallisilta virkamiehiltƤ Beresov'asta ja +Obdorsk'ista kƤsin, joka hallitseminen ei olekaan vaikea heidƤn +nƶyryydellƤnsƤ ja kuuliaisuudellaan. SillƤ uskollisempia alammaisia ei +lƶytyne kuin he ovat; joka paikassa kysellƤƤn matkalaiselta kuinka +<i>sorni khan</i> (kultainen khan s.o. keisari) voipi, minkƤlainen hƤnen +asuntonsa on, pukeupiko hƤn niihin nahkoihin, joilla he jasakan +maksavat, syƶpikƶ hƤnkin teiriƤ ja kuivaa kalaa j.n.e. EikƤ nƤillƤ +kansoilla suinkaan olekaan syytƤ toivoa itsellensƤ parempaa hallitusta +kuin se, joka heillƤ on. HeidƤn jasakkansa (veronsa) on hyvin vƤhƤinen +ja tulee heille runsaasti palkituksi jo ainoastaan sen kautta, ettƤ +kruunu omasta hinnastansa antaa heille tƤyden tarpeen ruutia. Suuria +rasituksia virkamiesten puolelta eivƤt he myƶskƤƤn kƤrsi, sillƤ riitansa +ratkasevat he keskenƤnsƤ oikeutta kƤymƤttƤ, ja elƤvƤt muuten niin +kaukana virkamiehistƤ, ettƤ nƤmƤt eivƤt nƤe heitƤ kuin kerran vuodessa +s.o. jasakkaa maksettaessa; paitse sitƤ ovat hekin jo tottuneet +kaipaamaan, missƤ heitƤ rasitetaan, ja tƤmƤ on tehnyt virkamiehet varovammiksi.</p> <p><i>Ahlqvist</i>.</p> @@ -6026,324 +5989,324 @@ varovammiksi.</p> <h3>47. Lapuan tappelu.</h3> -<p>Nähden tappelun pikaan välttämättömäksi Rajewski keräili laumansa -Lapualle ja odotti siellä sopivasti asettununna, etujoukkonsa -Kauhavalla, Klingspor'in rynnistystä. Entiseen tapaansa tämä oli -heittänyt asian kenraaliajutantti Adlercreutz'in huoleen, joka 13 p. -ennen mainittua heinäkuuta, pika-pikaan kyhättyä siltaa, vei joukkonsa -Härmäjoen yli ja illan tullen saapui Kauhavalle. Vihoillisen etujoukko, -joka päivää ennen oli hyökännyt täällä majailevan suomalaisen etujoukon -päälle ja ajanut sen pakoon, vetäytyi nyt heti, vastarintaan ryhtymättä, -sille metsätaipaleelle, joka noin 3 virstan päästä Kauhavan kirkolta -alkaen ulottuu aina lähelle Lapuan kirkkoa. Sitä takaa-ajamaan ei -antaunut enää yön selkään Adlercreutz, vaan suvaitsi joukkonsa, -enimmästään nuotiotulilla, unen hentoisessa helmassa voimistua seuraavan -päivän koviin ponnistuksiin.</p> - -<p>Heinäkuun 14:s päivä koitti näiden nuotioilla nukkuvain sankarein yli. -Sen armas aurinkoinen oli sydänkesäisessä sulossaan jo kohonnut -korkealle, kello aina seitsemään asti ennättänyt, ennenkuin -Adlercreutz'in joukot valmistuivat päivän kunniaa kohti koettamaan. -Neljäs osakunta esijoukkona, pari kanuunaa sen edellä maantiellä ja -Karjalan-jääkärit pitkissä jonoissa molemmin puolin tietä, toinen, -kolmas ja ensimmäinen osakunta taajoissa ryhmissä maantiellä perätysten, -läksi Adlercreutz nyt Kauhavalta Lapualle päin astelemaan. Tiimakausi -oli tuosta kävelty ajellen vihoillisen etuparvia edellänsä, kuin sen -joukot alkoivat lisääntymistänsä lisääntyä ja vastustus yhä ankarammaksi -käydä. Tätä rynnistämään olivat Karjalan-jääkarit liian heikot. Heidän -täytyi peräytyä. Mutta Adlercreutz saapui paikalle. "Eteenpäinhän meidän -pitäisi", kiljaisi tämä, "ja nuo tuhannen heittiöt peräytyvät! Käykää -te, majuri Tujulin, Savon-jääkärien kera esiin; ne varmaankaan eivät -peräydy." Niin olikin. Tujulin käski kaksi pataljoonaa tätä väkeä +<p>NƤhden tappelun pikaan vƤlttƤmƤttƶmƤksi Rajewski kerƤili laumansa +Lapualle ja odotti siellƤ sopivasti asettununna, etujoukkonsa +Kauhavalla, Klingspor'in rynnistystƤ. Entiseen tapaansa tƤmƤ oli +heittƤnyt asian kenraaliajutantti Adlercreutz'in huoleen, joka 13 p. +ennen mainittua heinƤkuuta, pika-pikaan kyhƤttyƤ siltaa, vei joukkonsa +HƤrmƤjoen yli ja illan tullen saapui Kauhavalle. Vihoillisen etujoukko, +joka pƤivƤƤ ennen oli hyƶkƤnnyt tƤƤllƤ majailevan suomalaisen etujoukon +pƤƤlle ja ajanut sen pakoon, vetƤytyi nyt heti, vastarintaan ryhtymƤttƤ, +sille metsƤtaipaleelle, joka noin 3 virstan pƤƤstƤ Kauhavan kirkolta +alkaen ulottuu aina lƤhelle Lapuan kirkkoa. SitƤ takaa-ajamaan ei +antaunut enƤƤ yƶn selkƤƤn Adlercreutz, vaan suvaitsi joukkonsa, +enimmƤstƤƤn nuotiotulilla, unen hentoisessa helmassa voimistua seuraavan +pƤivƤn koviin ponnistuksiin.</p> + +<p>HeinƤkuun 14:s pƤivƤ koitti nƤiden nuotioilla nukkuvain sankarein yli. +Sen armas aurinkoinen oli sydƤnkesƤisessƤ sulossaan jo kohonnut +korkealle, kello aina seitsemƤƤn asti ennƤttƤnyt, ennenkuin +Adlercreutz'in joukot valmistuivat pƤivƤn kunniaa kohti koettamaan. +NeljƤs osakunta esijoukkona, pari kanuunaa sen edellƤ maantiellƤ ja +Karjalan-jƤƤkƤrit pitkissƤ jonoissa molemmin puolin tietƤ, toinen, +kolmas ja ensimmƤinen osakunta taajoissa ryhmissƤ maantiellƤ perƤtysten, +lƤksi Adlercreutz nyt Kauhavalta Lapualle pƤin astelemaan. Tiimakausi +oli tuosta kƤvelty ajellen vihoillisen etuparvia edellƤnsƤ, kuin sen +joukot alkoivat lisƤƤntymistƤnsƤ lisƤƤntyƤ ja vastustus yhƤ ankarammaksi +kƤydƤ. TƤtƤ rynnistƤmƤƤn olivat Karjalan-jƤƤkarit liian heikot. HeidƤn +tƤytyi perƤytyƤ. Mutta Adlercreutz saapui paikalle. "EteenpƤinhƤn meidƤn +pitƤisi", kiljaisi tƤmƤ, "ja nuo tuhannen heittiƶt perƤytyvƤt! KƤykƤƤ +te, majuri Tujulin, Savon-jƤƤkƤrien kera esiin; ne varmaankaan eivƤt +perƤydy." Niin olikin. Tujulin kƤski kaksi pataljoonaa tƤtƤ vƤkeƤ kapteinien Brunov'in ja von Fieandt'in johdossa astua Karjalaisten -sijaan, toisen oikealle, toisen vasemmalle puolen tietä, ja nyt eivät -voineet Wenäläiset kululle estettä tehdä. Vaikka maa oli kivistä sekä -epätasaista, metsikkö tiheätä ja vihoillisen vastarinta erittäin -jäykkää, jääkärit tien vartta etenivät niin nopeasti, että Cronstedt -joukkoineen maantiellä töin-tuskin tasalla pysyi. Tuota vauhtia nyt -samottiin ison aikaa, mutta vihdoin saavutti väsymys. Adlercreutz -pysähytti kulun horviksi aikaa. "Voi, voi jalkojani!" valittelivat -melkein yleisesti jääkärit nyt levätessään. Heidän jalkineensa, näet — -samatenkuin muukin puku — olivat jo niin kuluneet ja ränstyneet, että -monella niitä tuskin sukuakaan jäljellä oli. Adlercreutz kävi -heidän puheillensa ja koki lohdutella heitä, luvaten korjata nuo -vaillinaisuudet. Mutta etevin lohdutus näille oli, kuin vihoillinen -liian likelle tunkeutui ja heidän uudestaan oli liikkeelle lähteminen. -Nyt eivät särkeneet jaloissa enää kivien loukkaamat eikä risujen -repimät, vaan hurraata huutaen töytäisivät he kivien, kantoin yli, -metsikköin, pensahistoin puhki riukeasti edelleen, työntäen vihoilliset -peräytymään, kunnes taasen oli levähtämään asia, taasen vihoillisen -ajoon lähteminen. Jälkeen puolenpäivän lähettivät von Döbeln'in -Porilaiset, joille joutenolo toisten tapellessa ikäväksi kävi, pari -kertaa Adlercreutz'ilta anomaan lupaa saadaksensa astua tämän urhean ja -sitkeän joukon asemalle, jonka muka muuta ei sopinut kuin väsyksissä -olla niin ankarasta ja pitkällisestä ponnistuksesta. Useita kertoja -esittelikin Adlercreutz Savon-jääkäreille tuota Porilaisten jaloa -tarjousta, mutta siihen nämät vakaisesti vaan vastasivat: "Porilaisten -urhoollisuus on ennestään kylliksi tunnettu: myöskin me puolestamme -tahdomme tehdä, minkä voimme, ja taistelu semmoinen kuin tämä tuleepi -meille, jääkäreille. Kuin me peräydymme, vasta silloin, herra kenraali, +sijaan, toisen oikealle, toisen vasemmalle puolen tietƤ, ja nyt eivƤt +voineet WenƤlƤiset kululle estettƤ tehdƤ. Vaikka maa oli kivistƤ sekƤ +epƤtasaista, metsikkƶ tiheƤtƤ ja vihoillisen vastarinta erittƤin +jƤykkƤƤ, jƤƤkƤrit tien vartta etenivƤt niin nopeasti, ettƤ Cronstedt +joukkoineen maantiellƤ tƶin-tuskin tasalla pysyi. Tuota vauhtia nyt +samottiin ison aikaa, mutta vihdoin saavutti vƤsymys. Adlercreutz +pysƤhytti kulun horviksi aikaa. "Voi, voi jalkojani!" valittelivat +melkein yleisesti jƤƤkƤrit nyt levƤtessƤƤn. HeidƤn jalkineensa, nƤet — +samatenkuin muukin puku — olivat jo niin kuluneet ja rƤnstyneet, ettƤ +monella niitƤ tuskin sukuakaan jƤljellƤ oli. Adlercreutz kƤvi +heidƤn puheillensa ja koki lohdutella heitƤ, luvaten korjata nuo +vaillinaisuudet. Mutta etevin lohdutus nƤille oli, kuin vihoillinen +liian likelle tunkeutui ja heidƤn uudestaan oli liikkeelle lƤhteminen. +Nyt eivƤt sƤrkeneet jaloissa enƤƤ kivien loukkaamat eikƤ risujen +repimƤt, vaan hurraata huutaen tƶytƤisivƤt he kivien, kantoin yli, +metsikkƶin, pensahistoin puhki riukeasti edelleen, tyƶntƤen vihoilliset +perƤytymƤƤn, kunnes taasen oli levƤhtƤmƤƤn asia, taasen vihoillisen +ajoon lƤhteminen. JƤlkeen puolenpƤivƤn lƤhettivƤt von Dƶbeln'in +Porilaiset, joille joutenolo toisten tapellessa ikƤvƤksi kƤvi, pari +kertaa Adlercreutz'ilta anomaan lupaa saadaksensa astua tƤmƤn urhean ja +sitkeƤn joukon asemalle, jonka muka muuta ei sopinut kuin vƤsyksissƤ +olla niin ankarasta ja pitkƤllisestƤ ponnistuksesta. Useita kertoja +esittelikin Adlercreutz Savon-jƤƤkƤreille tuota Porilaisten jaloa +tarjousta, mutta siihen nƤmƤt vakaisesti vaan vastasivat: "Porilaisten +urhoollisuus on ennestƤƤn kylliksi tunnettu: myƶskin me puolestamme +tahdomme tehdƤ, minkƤ voimme, ja taistelu semmoinen kuin tƤmƤ tuleepi +meille, jƤƤkƤreille. Kuin me perƤydymme, vasta silloin, herra kenraali, toimittakaa sijaisia meille."</p> -<p>Mitä enemmän matka joutui, sitä kiivaammaksi kasvoi vihoillisen -vastarinta. Savon-jääkärien avuksi käski sentähden Adlercreutz kaksi -pataljoonaa Savon-jalkaväkeä, joten loppumatkakin kulki yhtä riukeasti -kuin alku. Miten jäykkää se vastustus oli, jonka kautta Suomalaisten tie -tänä päivänä meni, sopii jo siitäkin arvata, kuin vasta kello neljä -iltapuolella päästiin tämän 15 virstan pituisen taipaleen päähän, noin -l-3/4 virstan paikoille Lapuan kirkolta. Tähän loppuu metsämatka. -Matkustajan silmäin eteen aukenee suuri ja lakea alanko, johon -Kauhavalta tuleva maantie hänen saattelee loivaa ahdetta alas. Ennenkuin -lähdemme katsastamaan, kuinka tuolla alhaalla päivän puuskat päätetään, -luokaamme sinne tarkempi silmäys, paikan luonnetta ja vihoillisen +<p>MitƤ enemmƤn matka joutui, sitƤ kiivaammaksi kasvoi vihoillisen +vastarinta. Savon-jƤƤkƤrien avuksi kƤski sentƤhden Adlercreutz kaksi +pataljoonaa Savon-jalkavƤkeƤ, joten loppumatkakin kulki yhtƤ riukeasti +kuin alku. Miten jƤykkƤƤ se vastustus oli, jonka kautta Suomalaisten tie +tƤnƤ pƤivƤnƤ meni, sopii jo siitƤkin arvata, kuin vasta kello neljƤ +iltapuolella pƤƤstiin tƤmƤn 15 virstan pituisen taipaleen pƤƤhƤn, noin +l-3/4 virstan paikoille Lapuan kirkolta. TƤhƤn loppuu metsƤmatka. +Matkustajan silmƤin eteen aukenee suuri ja lakea alanko, johon +Kauhavalta tuleva maantie hƤnen saattelee loivaa ahdetta alas. Ennenkuin +lƤhdemme katsastamaan, kuinka tuolla alhaalla pƤivƤn puuskat pƤƤtetƤƤn, +luokaamme sinne tarkempi silmƤys, paikan luonnetta ja vihoillisen asentoa utelemaan.</p> -<p>Ahteen likeisin alusta näyttää meille vaihetellen viljavia vainioita, -joilla hiljainen kesätuuli tuudittelee kellastuvia laihoja, ja avaroita -luhtia, joilla heinä, kesän helteesen tuskastuneena, "alla päin" -odottelee niittäjältä surmaansa. Ruskeana juovana jakaa Kauhavan-tie, -etelään pitäessään vähän kaartaen lounaasen, nämät satoisat viljelysmaat -kahtia, kunnes noin virstan päässä vähältä matkaa peittyy silmistämme -parin kolmen torpantapaisen asumuksen väliin, ja näiden takaa jälleen -näkyviimme noustua muutamain satain kyynäräin päästä kokonansa katoo -erääsen tiheään kyläryhmään, jota etäältä katsoen voisi arvata -vähäiseksi kaupungiksi tai kumminkin kauppalaksi. Se on Lapuan -kirkonkylä eli Isokylä, joka siinä niin lavean äkkioudon näköä -eksyttelee. Heti sen takaa kohoaa silmiimme leppyisyyttä käskien, -seurakunnan kirkko, mutta välillä Lapuanjoki kylän varjossa hiljalleen -vierittelee köyhiä vesivarojansa idästä länteen. Otettuaan vieläkin -köyhemmän Nurmonjoen varat etelästä mukaansa, tämä Isonkylän alaisesta -päästä kääntää matkansa luodetta kohden, välkytellen päiväpaisteessa, -tuolla täällä rantatöyrillä töröttävien taloin välistä, kiiltäviä -hopeitansa edessämme. Näistä kylistä nyt vaan erittäin tarkastamme -Alapäätä, noin virstaa alempana Isoakylää ja samalla rannalla. Siitä jos -silmäyksemme peruutamme ja sen jälleen luomme Isonkylän edustalle, niin +<p>Ahteen likeisin alusta nƤyttƤƤ meille vaihetellen viljavia vainioita, +joilla hiljainen kesƤtuuli tuudittelee kellastuvia laihoja, ja avaroita +luhtia, joilla heinƤ, kesƤn helteesen tuskastuneena, "alla pƤin" +odottelee niittƤjƤltƤ surmaansa. Ruskeana juovana jakaa Kauhavan-tie, +etelƤƤn pitƤessƤƤn vƤhƤn kaartaen lounaasen, nƤmƤt satoisat viljelysmaat +kahtia, kunnes noin virstan pƤƤssƤ vƤhƤltƤ matkaa peittyy silmistƤmme +parin kolmen torpantapaisen asumuksen vƤliin, ja nƤiden takaa jƤlleen +nƤkyviimme noustua muutamain satain kyynƤrƤin pƤƤstƤ kokonansa katoo +erƤƤsen tiheƤƤn kylƤryhmƤƤn, jota etƤƤltƤ katsoen voisi arvata +vƤhƤiseksi kaupungiksi tai kumminkin kauppalaksi. Se on Lapuan +kirkonkylƤ eli IsokylƤ, joka siinƤ niin lavean Ƥkkioudon nƤkƶƤ +eksyttelee. Heti sen takaa kohoaa silmiimme leppyisyyttƤ kƤskien, +seurakunnan kirkko, mutta vƤlillƤ Lapuanjoki kylƤn varjossa hiljalleen +vierittelee kƶyhiƤ vesivarojansa idƤstƤ lƤnteen. Otettuaan vielƤkin +kƶyhemmƤn Nurmonjoen varat etelƤstƤ mukaansa, tƤmƤ IsonkylƤn alaisesta +pƤƤstƤ kƤƤntƤƤ matkansa luodetta kohden, vƤlkytellen pƤivƤpaisteessa, +tuolla tƤƤllƤ rantatƶyrillƤ tƶrƶttƤvien taloin vƤlistƤ, kiiltƤviƤ +hopeitansa edessƤmme. NƤistƤ kylistƤ nyt vaan erittƤin tarkastamme +AlapƤƤtƤ, noin virstaa alempana IsoakylƤƤ ja samalla rannalla. SiitƤ jos +silmƤyksemme peruutamme ja sen jƤlleen luomme IsonkylƤn edustalle, niin tuossa tarkemmin tutkittuamme havaitsemme tienhaaran. Se on -Kuortaneelta tuleva maantie, joka siinä Kauhavan-tiehen yhtyy. Tuota +Kuortaneelta tuleva maantie, joka siinƤ Kauhavan-tiehen yhtyy. Tuota pitkin jokivartta vastavirtaan seurattuamme astuu silmiimme, runsas -virsta Isostakylästä itään, Liuhtarin kylä, jonka takana portaita -kuljetaan yli Lapuanjoen. Kivenheitto kylästä itään päin rajoittaa -näköalaamme sama mäki, jolta näitä havannoita teemme, ulottuen -alenevana metsikkönä, kaakkoista suuntaa, Kuortaneen-tien poikki -jokirantaan. Se kulma tätä laajaa Lapuan lakeutta, jonka tuolla -Liuhtarin tienoilla mäen alla näemme, ei ole vielä anastettu -viljelykselle, vaan huokuu vetelänä rahkasuona kesäöillä terveyttä -tärväileviä höyryjä seudun asujamille ja viljoille vilua. Sateisina -suvina se ei kanna miestä, saati hevoista, mutta tämän kesän -erinomainen kuumuus sen on niin tuiki koventanut, että, kuten kohta -nähdä saamme, vihoillinen sitä myöten vähin varustuksin tykistöänsäkin +virsta IsostakylƤstƤ itƤƤn, Liuhtarin kylƤ, jonka takana portaita +kuljetaan yli Lapuanjoen. Kivenheitto kylƤstƤ itƤƤn pƤin rajoittaa +nƤkƶalaamme sama mƤki, jolta nƤitƤ havannoita teemme, ulottuen +alenevana metsikkƶnƤ, kaakkoista suuntaa, Kuortaneen-tien poikki +jokirantaan. Se kulma tƤtƤ laajaa Lapuan lakeutta, jonka tuolla +Liuhtarin tienoilla mƤen alla nƤemme, ei ole vielƤ anastettu +viljelykselle, vaan huokuu vetelƤnƤ rahkasuona kesƤƶillƤ terveyttƤ +tƤrvƤileviƤ hƶyryjƤ seudun asujamille ja viljoille vilua. Sateisina +suvina se ei kanna miestƤ, saati hevoista, mutta tƤmƤn kesƤn +erinomainen kuumuus sen on niin tuiki koventanut, ettƤ, kuten kohta +nƤhdƤ saamme, vihoillinen sitƤ myƶten vƤhin varustuksin tykistƶƤnsƤkin siirtelee.</p> -<p>Kauhavan ja Kuortaneen tiet, yllä sanotulla paikalla yhtyneinä, menevät -Isonkylän halki ja Lapuanjoen yli siltaa myöten, jonka eteläisestä -päästä tie taasen kahdeksi jakautuu, vaikka kylä sen meidän näkyvistämme -varjoopi. Jättäen kirkon tienhaaraan, menee oikeankätinen näitä teitä -Nurmonjoen yli länttä kohden Waasaan, vasemmankätinen, pitäen ensi -aluksi eteläisen suunnan, pitkin viimemainitun joen vartta Ilmajoelle. -Vasemmalla puolen tätä tietä, kirkon vastapäätä, on Isopappila.</p> - -<p>Tällä lakealla kentällä vartoili nyt vihoillinen, sotarintaan -asettununna, Suomalaisten rynnistystä. Sotarinnan oikea puoli nojautui -Isoonkylään, vasen Liuhtariin ja keski, johon hevoisväki oli sijoitettu, +<p>Kauhavan ja Kuortaneen tiet, yllƤ sanotulla paikalla yhtyneinƤ, menevƤt +IsonkylƤn halki ja Lapuanjoen yli siltaa myƶten, jonka etelƤisestƤ +pƤƤstƤ tie taasen kahdeksi jakautuu, vaikka kylƤ sen meidƤn nƤkyvistƤmme +varjoopi. JƤttƤen kirkon tienhaaraan, menee oikeankƤtinen nƤitƤ teitƤ +Nurmonjoen yli lƤnttƤ kohden Waasaan, vasemmankƤtinen, pitƤen ensi +aluksi etelƤisen suunnan, pitkin viimemainitun joen vartta Ilmajoelle. +Vasemmalla puolen tƤtƤ tietƤ, kirkon vastapƤƤtƤ, on Isopappila.</p> + +<p>TƤllƤ lakealla kentƤllƤ vartoili nyt vihoillinen, sotarintaan +asettununna, Suomalaisten rynnistystƤ. Sotarinnan oikea puoli nojautui +IsoonkylƤƤn, vasen Liuhtariin ja keski, johon hevoisvƤki oli sijoitettu, jokehen. Molemmille puolin samatenkuin keskellenkin oli Rajewski varustanut salapatterit, jotka 10 kanuunalla, 2 6:naulaisella vasemmalta, 4 3:naulaisella oikealta puolen ja 2 haupitsilla ja 2 -6:naulaisella tykillä keskeltä saattivat tappelutannerta sivellä -ristiin-rastiin. Tätä paitse väijyi molemmin puolin Kauhavan-tietä lauma -jääkärejä, laihovainioihin kätkettynä, Suomalaisten ryntääviä joukkoja.</p> - -<p>Heti yllämainitun ahteen päälle päästyä herkesi Suomalaisten ja -Wenäläisten jääkärien kiivas, 9 tuntia kestänyt ottelu, ja jälkimmäiset -vetäytyivät joutuun pääjoukkoinsa turviin. Adlercreutz asetti -kanuunansa, joita hänellä oli aina 16, mäen rinteesen, ja ankara -tykillä-ampuminen tuosta nyt alkoi molemmin puolin. Mutta ampuväli oli -ylen pitkä, ja siitä siis ei saattanut sen valmiimpaa syntyä. Ainoat -tykit, joiden laukaukset vähän tehoa tekivät, olivat 2 Revolahden -tappelussa Wenäläisiltä anastettua haupitsia. Niillä taitava johtajansa, -kapteini Kurtén, pakoitti vihoillisen hevoisväen Liuhtarin kylän suojaan -vetäymään.</p> - -<p>Tarkoin tutkittuaan vihoillisen asennon, Adlercreutz sentähden päätti -ratkaista päivän kiivaan kiistan ripeällä rynnäköllä sekä Isoakylää että -Liuhtaria vastaan yht'aikaa. Nämät jos luonnistuisivat, niin vihoillinen -muka pääsemättömään pulaan puuttuisi, joki takanansa, Suomalaiset -sivuilla ja edessä. Isonkylän rynnistyksen hän määräsi von Döbeln'in -tehtäväksi toisella osakunnalla sekä neljällä 6:naulaisella kanuunalla, -ja Liuhtarin valloituksen saivat ensimmäinen ja toinen pataljoona -Savon-jalkaväkeä sekä kolmas osakunta määräksensä. Tykistön turvaksi -jätti Adlercreutz kolmannen pataljoonan Savon-jalkaväkeä raakeamielisen -everst-luutnantti Loden johdossa ja takavaraan mäelle Savon ja -Karjalan-jääkärit, jotka matkalla Kauhavalta Lapualle olivat tulessa -olleet, sekä ensimmäisen osakunnan, joka kuitenkaan ei vielä tappelun -alkaessa kokonansa ollut perille saapunut. Päälliköksi tälle -valtaväestölle määrättiin eversti Palmfelt.</p> - -<p>Ensi aluksi lähti osa Savon-jalkaväen ensimmäistä pataljoonaa kapteini -M. Ehrenrothin johdossa mäkeä pitkin tiedustelemaan vihoillisen vasenta -puolta. Mutta kuin erittäin vahva vastustus siellä metsikössä kohtasi -häntä, lähetteli Adlercreutz vähin erin hänen avuksensa toisen -pataljoonan samaa väkeä ja lopun ensimmäistä pataljoonaa. Hyökkäykseen -Liuhtaria vastaan järjesteli jo paraikaa Gripenbergikin osakuntaansa, -kuin eräs ajutantti, täyttä laukkaa ratsastaen, lennätti sen -odottamattoman sanoman Adlercreutz'ille, että melkoinen Wenäläisparvi -oli nähty Alapään kylän tienoilla. Se kuin olisi voinut töyttää v. -Döbeln'in osakunnan selkään, Isoakylää rynnättäessä, niin Adlercreutz -päätti parasta olevan, viskata takaisin tuon uhkaavan joukon, ennenkuin -rynnäkköön olisi rupeaminen. Tuostakos nyt alkuperäiset hyökkäystuumat -perinpohjin mullistuivat. Gripenberg sai käskyn kahdella pataljoonalla -osakunnastansa käydä Alapäässä näkyneitä vihoillisia ahdistamaan, -heittäen lopun väkeänsä varajoukkoihin, ja kapteini Björnstjerna -lennättää von Döbeln'ille kiellon, ett'ei vielä hyökkäystä alkaisi.</p> - -<p>Mutta tämä kielto saapui liian myöhään. Täyteen sotarintaan asettununna -oli von Döbeln Porilaisinensa jonkun aikaa ahteen alla vartoellut -lopullista käskyä Adlercreutz'iltä hyökkäyksen alantaan. Vaan kuin sitä -ei tuokioon kuulunut ja odotus tämän urhean päällikön tuliselle -luonnolle sekä hänen yhtä urhealle ja sotaintoisalle miehistölleen kävi -pitkäksi, näin lähellä vihattua vihoillista ja aivan sen vastapäätä -lakealla kentällä, niin hän omin päinsä jo oli antanut joukoillensa tuon -ikävöidyn käskyn. Sitä hän ei toistaa tarvinnut, ennenkuin osakuntansa, -etujoukko jääkärijonossa, muu väestö taajassa ryhmässä maantiellä ja -kanuunat perässä, täyttä vauhtia töytäsi eteenpäin. Kuin Björnstjerna -pääsi perille, oli sitä mahdotoin enää peruuttaa. Sentähden hän pitikin -tuomansa kiellon omana varanaan, rupesi rynnättäjäin joukkoon ja oli -pian etujoukon ensimmäisiä miehiä. Kauheasti pauhasivat Wenäläisten -kanuunat, sivellen ahkeraan kenttää ja tietä, jota pitkin tuo -miehuullinen von Döbeln'in joukko lähenemistään läheni Isoakylää. Vaan -se ei heidän vauhtiansa hiljentänyt. Vasta kuin torppain ja kylän -välillä laihovainiot alkoivat vilistä vihoillisia täynnä ja rankasti -sataa mustia papuja Porilaisten kupeille, nämät vähän säikähtyen -pysähtyivät. Mutta "eteenpäin, eteenpäin!" kaikui upsierien ääni. -"Hurraa!" vastasi miehistö ja karkasi entistänsä vieläkin riukeammasti -edelleen. Vihoillisen vastarinta, josko jäykkääkin, ei nyt enää voinut -kestää Porilaisten rajua ponnistusta. Rauennunna se vetäytyi kylään, ja -asettui huoneisiin ja huoneiden kujiin. Siellä nyt vasta tappelu -hurjimmalleen kiihtyi, pajunettiset alkoivat verisen paininsa, kiväärien -tyvet tyrmiän kolhintansa. Wenäläistä kaatui, Suomalaista kaatui, mutta -yhtä kiinteään kesti tappelun raivo, kunnes kylä vihoillisista tyhjänä -oli meidän miesten vallassa. Tuli vaikeni tuokioksi, meteli herkeni -hetkeksi, mutta taasen rupesivat rummut käymään, kutsumaan Porilaisia -uuteen ponnistukseen. Silta oli nimittäin vielä rynnistettävänä. -Muutamissa silmänräpäyksissä tuokin oli tehty, Waasan tie valloitettu, -ja vihoillisen vasemmanpuolinen joukko pakenemassa Liuhtariin päin sekä -etelä- että pohjaispuolella jokea.</p> - -<p>Rajewski, näet, kuin havaitsi vasemmanpuoleiselle joukollensa -Isossakylässä pahoin käyvän, päätti vetää sen takaisin ja asettaa -sotarintansa toiseen tapaan: oikean puolen metsän ja mäen, vasemman -Liuhtarin kylän nojaan. Tämän muutoksen hän kiihkeimmässä tappelun -melskeessä teki niin taitavasti ja sievään, että hänen vastustajansakin -sitä temppua ihmettelivät. Ainoa hukka, mikä hänelle sen kautta sattui, -oli että 52 miestä joutuivat vangiksi. Nämät kaappasi kapteini von -Fieandt, joka vähäisen parven kera Savon-jääkäriä oli takavarasta -lähtenyt sotakentälle ja nyt osautui sille paikalle, jossa vihoilliset -tuon puheenalaisen tempun takia pahimpaan häiriöön joutuivat.</p> - -<p>Tätä Rajewskin uutta asentoa rynnättämään kääntyi nyt von Döbeln'in -Isossakylässä pahoin runneltu osakunta, mutta avuksi lähetti sille -Adlercreutz Gripenberg'in osakuntinensa, joka vihdoin tyhjää -toimitettuansa oli Alapäästä palannut, koska siellä vihoillista ei -laisinkaan ollut. Oli, näet, jokin näkyharhaus sen upsierin pettänyt, -joka Wenäläisten sielläolosta sanan toi Adlercreutz'ille. -Kolmannen osakunnan vasenta puolta suojelemaan käski Adlercreutz -everst-luutnantti Lode'n pataljooninensa sekä Karjalan-jääkärit mäen -vierulle. Kuin sen ohessa Cronstedt'in osakunnasta ensimmäinen ja toinen -pataljoona Savon-jalkaväkeä, joiden avuksi Adlercreutz takavarasta -oli lähettänyt Savon-jääkärit, paitse yllä mainittua v. Fieandt'in -parvea, ja viimein myös Turun läänin rusthollipataljoonankin, — kuin -nämät sen ohessa mäellä ponnistelivat edellensä uhaten vihoillisen -selkää, niin luonnollista on, ett'ei Rajewski'n kauan sopinut tuota -uuttakaan asemaansa pitää. Mutta hätäkös hänen siitä pinteestä -päästessään olikaan, kuin tie Kuortaneelle takanansa oli auki! Kuten -edellä mainitsin, oli hänellä Cronstedt'in joukkoin vastassa mäellä niin -mahtavat laumat, että niiden oli mahdotoin työntää näitä takaisin sekä -valloittaa Kuortaneen-tien, ja Turun läänin rusthollipataljoona saapui -aivan myöhään apuhun.</p> - -<p>Sytytettyään Liuhtarin talot tuleen, suojaksi pakomatkalleen, -peruutti Rajewski vasemmanpuoleiset joukkonsa hevoisväkineen, -tykistöineen palavan kylän taatse, oikoiseen pitkin suota, jonka päivää -ennen sitä varten oli pasinoilla pohjittanut. Täten vihoillinen, -säilyttäen tykistönsä ja kuormastonsakin niin tuiki tarkkaan, -ett'ei mitään suomalaisten saaliiksi jäänyt, pääsi pakenemaan -tappelutantereelta. Häntä takaa-ajamaan lähetettiin Savon- ja -Uusmaan-jääkärit. Mutta päivän kovista ponnistuksista väsyneinä nämät -eivät kauas seuranneet Rajewski'n matkaa, vaan palasivat takaisin noin 4 -virstan päästä. Kello oli nimittäin 8 iltasella, kuin tappelu päättyi, -joten siis yhtä mittaa oli marssittu ja oteltu 13 tuntia.</p> - -<p>Kauhea ja hirvittävä oli se näkö, jonka vihoillinen Liuhtarissa jätti -jälkeensä. Sinne, näet, oli hän tappelun raivotessa korjannut -haavoitettunsa, jotka täten elävinä jäivät tulen omiksi. Kauheasti -karjuen ja huutaen kokivat nämät kurjat mataa pois liekistä. Suomalaiset -riensivät apuun, mutta turhaan. Koko kylä muuttui pian aavaksi -tulimereksi, johon kenenkään oli mahdotoin tunkeutua. Säikähtyen itsekin -tätä julmaa työtänsä Wenäläiset kielsivät kiven kovaan sytyttäneensä -tulen, niinkuin heidän historioitsijansa vielä tänä päivänäkin tekevät, -väittäen kyläläisiä paloon syypäiksi. Mutta vaikea lienee heidän saada -tätä raskasta syytä hartioiltaan vieritetyksi. Jokaisen on helppo -ymmärtää, ett'eivät Liuhtarilaiset, josko Lapuankin rohkeata sukua -olivat, menestyneet kotonansa tuon ankaran sotametelin keskellä ja -Suomalaisten tykkitulen alla, vaan että niin monta, kuin suinkin -jaloilleen kykeni, oli kotinsa heittänyt ja ampumäärästä loitonnut. -Ett'ei valkea voinut irti päästä kyläntakaisista portaistakaan, jotka -vihoillinen pisti tuleen, kuin hänen Isonkylän sillalta pappilan kautta -paennut joukkonsa oli joen yli päässyt, sopinee siitä päättää, kuin koko -kylä niin yht'äkkiä leimahti täyteen liekkiin.</p> - -<p>Liikutetuin sydämin ylistivät Suomalaiset hartailla kiitosvirsillä -taasenkin tappelutantereella sotajoukkoin Jumalata, joka jälleen heille -oli niin loistavan voiton suonut. Veriruskeana aleni aurinko metsän -varjoon, salaten kesäyön sumuihin sen surkean ja verisen näköalan, joka -heidän voittoilonsa olisi tainnut katkerilla kyyneleillä hämmentää. Upo -uupuneina raskaasta päivätyöstään laskeutuivat Adlercreutz'in joukot -levolle toinen osakunta Isoonkylään, jonka heidän urhoollisuutensa -vihoilliselta valloittanut oli, kolmas osakunta muihin kyliin ja neljäs -joen etelärannalle nuotiotulien ääreen. Ensimmäinen osakunta, joka -enimmästään koko päivän oli takavarassa ollut, sai nyt osallensa -etuvartiain pidännän Liuhtarin tienoilla.</p> - -<p>Vasta seuraava päivä Suomalaisille tarkkaan paljasti sen haikean -mieshäviön, jonka eileinen voitto heille maksanut oli. Paitse isoa +6:naulaisella tykillƤ keskeltƤ saattivat tappelutannerta sivellƤ +ristiin-rastiin. TƤtƤ paitse vƤijyi molemmin puolin Kauhavan-tietƤ lauma +jƤƤkƤrejƤ, laihovainioihin kƤtkettynƤ, Suomalaisten ryntƤƤviƤ joukkoja.</p> + +<p>Heti yllƤmainitun ahteen pƤƤlle pƤƤstyƤ herkesi Suomalaisten ja +WenƤlƤisten jƤƤkƤrien kiivas, 9 tuntia kestƤnyt ottelu, ja jƤlkimmƤiset +vetƤytyivƤt joutuun pƤƤjoukkoinsa turviin. Adlercreutz asetti +kanuunansa, joita hƤnellƤ oli aina 16, mƤen rinteesen, ja ankara +tykillƤ-ampuminen tuosta nyt alkoi molemmin puolin. Mutta ampuvƤli oli +ylen pitkƤ, ja siitƤ siis ei saattanut sen valmiimpaa syntyƤ. Ainoat +tykit, joiden laukaukset vƤhƤn tehoa tekivƤt, olivat 2 Revolahden +tappelussa WenƤlƤisiltƤ anastettua haupitsia. NiillƤ taitava johtajansa, +kapteini KurtĆ©n, pakoitti vihoillisen hevoisvƤen Liuhtarin kylƤn suojaan +vetƤymƤƤn.</p> + +<p>Tarkoin tutkittuaan vihoillisen asennon, Adlercreutz sentƤhden pƤƤtti +ratkaista pƤivƤn kiivaan kiistan ripeƤllƤ rynnƤkƶllƤ sekƤ IsoakylƤƤ ettƤ +Liuhtaria vastaan yht'aikaa. NƤmƤt jos luonnistuisivat, niin vihoillinen +muka pƤƤsemƤttƶmƤƤn pulaan puuttuisi, joki takanansa, Suomalaiset +sivuilla ja edessƤ. IsonkylƤn rynnistyksen hƤn mƤƤrƤsi von Dƶbeln'in +tehtƤvƤksi toisella osakunnalla sekƤ neljƤllƤ 6:naulaisella kanuunalla, +ja Liuhtarin valloituksen saivat ensimmƤinen ja toinen pataljoona +Savon-jalkavƤkeƤ sekƤ kolmas osakunta mƤƤrƤksensƤ. Tykistƶn turvaksi +jƤtti Adlercreutz kolmannen pataljoonan Savon-jalkavƤkeƤ raakeamielisen +everst-luutnantti Loden johdossa ja takavaraan mƤelle Savon ja +Karjalan-jƤƤkƤrit, jotka matkalla Kauhavalta Lapualle olivat tulessa +olleet, sekƤ ensimmƤisen osakunnan, joka kuitenkaan ei vielƤ tappelun +alkaessa kokonansa ollut perille saapunut. PƤƤllikƶksi tƤlle +valtavƤestƶlle mƤƤrƤttiin eversti Palmfelt.</p> + +<p>Ensi aluksi lƤhti osa Savon-jalkavƤen ensimmƤistƤ pataljoonaa kapteini +M. Ehrenrothin johdossa mƤkeƤ pitkin tiedustelemaan vihoillisen vasenta +puolta. Mutta kuin erittƤin vahva vastustus siellƤ metsikƶssƤ kohtasi +hƤntƤ, lƤhetteli Adlercreutz vƤhin erin hƤnen avuksensa toisen +pataljoonan samaa vƤkeƤ ja lopun ensimmƤistƤ pataljoonaa. HyƶkkƤykseen +Liuhtaria vastaan jƤrjesteli jo paraikaa Gripenbergikin osakuntaansa, +kuin erƤs ajutantti, tƤyttƤ laukkaa ratsastaen, lennƤtti sen +odottamattoman sanoman Adlercreutz'ille, ettƤ melkoinen WenƤlƤisparvi +oli nƤhty AlapƤƤn kylƤn tienoilla. Se kuin olisi voinut tƶyttƤƤ v. +Dƶbeln'in osakunnan selkƤƤn, IsoakylƤƤ rynnƤttƤessƤ, niin Adlercreutz +pƤƤtti parasta olevan, viskata takaisin tuon uhkaavan joukon, ennenkuin +rynnƤkkƶƶn olisi rupeaminen. Tuostakos nyt alkuperƤiset hyƶkkƤystuumat +perinpohjin mullistuivat. Gripenberg sai kƤskyn kahdella pataljoonalla +osakunnastansa kƤydƤ AlapƤƤssƤ nƤkyneitƤ vihoillisia ahdistamaan, +heittƤen lopun vƤkeƤnsƤ varajoukkoihin, ja kapteini Bjƶrnstjerna +lennƤttƤƤ von Dƶbeln'ille kiellon, ett'ei vielƤ hyƶkkƤystƤ alkaisi.</p> + +<p>Mutta tƤmƤ kielto saapui liian myƶhƤƤn. TƤyteen sotarintaan asettununna +oli von Dƶbeln Porilaisinensa jonkun aikaa ahteen alla vartoellut +lopullista kƤskyƤ Adlercreutz'iltƤ hyƶkkƤyksen alantaan. Vaan kuin sitƤ +ei tuokioon kuulunut ja odotus tƤmƤn urhean pƤƤllikƶn tuliselle +luonnolle sekƤ hƤnen yhtƤ urhealle ja sotaintoisalle miehistƶlleen kƤvi +pitkƤksi, nƤin lƤhellƤ vihattua vihoillista ja aivan sen vastapƤƤtƤ +lakealla kentƤllƤ, niin hƤn omin pƤinsƤ jo oli antanut joukoillensa tuon +ikƤvƶidyn kƤskyn. SitƤ hƤn ei toistaa tarvinnut, ennenkuin osakuntansa, +etujoukko jƤƤkƤrijonossa, muu vƤestƶ taajassa ryhmƤssƤ maantiellƤ ja +kanuunat perƤssƤ, tƤyttƤ vauhtia tƶytƤsi eteenpƤin. Kuin Bjƶrnstjerna +pƤƤsi perille, oli sitƤ mahdotoin enƤƤ peruuttaa. SentƤhden hƤn pitikin +tuomansa kiellon omana varanaan, rupesi rynnƤttƤjƤin joukkoon ja oli +pian etujoukon ensimmƤisiƤ miehiƤ. Kauheasti pauhasivat WenƤlƤisten +kanuunat, sivellen ahkeraan kenttƤƤ ja tietƤ, jota pitkin tuo +miehuullinen von Dƶbeln'in joukko lƤhenemistƤƤn lƤheni IsoakylƤƤ. Vaan +se ei heidƤn vauhtiansa hiljentƤnyt. Vasta kuin torppain ja kylƤn +vƤlillƤ laihovainiot alkoivat vilistƤ vihoillisia tƤynnƤ ja rankasti +sataa mustia papuja Porilaisten kupeille, nƤmƤt vƤhƤn sƤikƤhtyen +pysƤhtyivƤt. Mutta "eteenpƤin, eteenpƤin!" kaikui upsierien ƤƤni. +"Hurraa!" vastasi miehistƶ ja karkasi entistƤnsƤ vielƤkin riukeammasti +edelleen. Vihoillisen vastarinta, josko jƤykkƤƤkin, ei nyt enƤƤ voinut +kestƤƤ Porilaisten rajua ponnistusta. Rauennunna se vetƤytyi kylƤƤn, ja +asettui huoneisiin ja huoneiden kujiin. SiellƤ nyt vasta tappelu +hurjimmalleen kiihtyi, pajunettiset alkoivat verisen paininsa, kivƤƤrien +tyvet tyrmiƤn kolhintansa. WenƤlƤistƤ kaatui, Suomalaista kaatui, mutta +yhtƤ kiinteƤƤn kesti tappelun raivo, kunnes kylƤ vihoillisista tyhjƤnƤ +oli meidƤn miesten vallassa. Tuli vaikeni tuokioksi, meteli herkeni +hetkeksi, mutta taasen rupesivat rummut kƤymƤƤn, kutsumaan Porilaisia +uuteen ponnistukseen. Silta oli nimittƤin vielƤ rynnistettƤvƤnƤ. +Muutamissa silmƤnrƤpƤyksissƤ tuokin oli tehty, Waasan tie valloitettu, +ja vihoillisen vasemmanpuolinen joukko pakenemassa Liuhtariin pƤin sekƤ +etelƤ- ettƤ pohjaispuolella jokea.</p> + +<p>Rajewski, nƤet, kuin havaitsi vasemmanpuoleiselle joukollensa +IsossakylƤssƤ pahoin kƤyvƤn, pƤƤtti vetƤƤ sen takaisin ja asettaa +sotarintansa toiseen tapaan: oikean puolen metsƤn ja mƤen, vasemman +Liuhtarin kylƤn nojaan. TƤmƤn muutoksen hƤn kiihkeimmƤssƤ tappelun +melskeessƤ teki niin taitavasti ja sievƤƤn, ettƤ hƤnen vastustajansakin +sitƤ temppua ihmettelivƤt. Ainoa hukka, mikƤ hƤnelle sen kautta sattui, +oli ettƤ 52 miestƤ joutuivat vangiksi. NƤmƤt kaappasi kapteini von +Fieandt, joka vƤhƤisen parven kera Savon-jƤƤkƤriƤ oli takavarasta +lƤhtenyt sotakentƤlle ja nyt osautui sille paikalle, jossa vihoilliset +tuon puheenalaisen tempun takia pahimpaan hƤiriƶƶn joutuivat.</p> + +<p>TƤtƤ Rajewskin uutta asentoa rynnƤttƤmƤƤn kƤƤntyi nyt von Dƶbeln'in +IsossakylƤssƤ pahoin runneltu osakunta, mutta avuksi lƤhetti sille +Adlercreutz Gripenberg'in osakuntinensa, joka vihdoin tyhjƤƤ +toimitettuansa oli AlapƤƤstƤ palannut, koska siellƤ vihoillista ei +laisinkaan ollut. Oli, nƤet, jokin nƤkyharhaus sen upsierin pettƤnyt, +joka WenƤlƤisten siellƤolosta sanan toi Adlercreutz'ille. +Kolmannen osakunnan vasenta puolta suojelemaan kƤski Adlercreutz +everst-luutnantti Lode'n pataljooninensa sekƤ Karjalan-jƤƤkƤrit mƤen +vierulle. Kuin sen ohessa Cronstedt'in osakunnasta ensimmƤinen ja toinen +pataljoona Savon-jalkavƤkeƤ, joiden avuksi Adlercreutz takavarasta +oli lƤhettƤnyt Savon-jƤƤkƤrit, paitse yllƤ mainittua v. Fieandt'in +parvea, ja viimein myƶs Turun lƤƤnin rusthollipataljoonankin, — kuin +nƤmƤt sen ohessa mƤellƤ ponnistelivat edellensƤ uhaten vihoillisen +selkƤƤ, niin luonnollista on, ett'ei Rajewski'n kauan sopinut tuota +uuttakaan asemaansa pitƤƤ. Mutta hƤtƤkƶs hƤnen siitƤ pinteestƤ +pƤƤstessƤƤn olikaan, kuin tie Kuortaneelle takanansa oli auki! Kuten +edellƤ mainitsin, oli hƤnellƤ Cronstedt'in joukkoin vastassa mƤellƤ niin +mahtavat laumat, ettƤ niiden oli mahdotoin tyƶntƤƤ nƤitƤ takaisin sekƤ +valloittaa Kuortaneen-tien, ja Turun lƤƤnin rusthollipataljoona saapui +aivan myƶhƤƤn apuhun.</p> + +<p>SytytettyƤƤn Liuhtarin talot tuleen, suojaksi pakomatkalleen, +peruutti Rajewski vasemmanpuoleiset joukkonsa hevoisvƤkineen, +tykistƶineen palavan kylƤn taatse, oikoiseen pitkin suota, jonka pƤivƤƤ +ennen sitƤ varten oli pasinoilla pohjittanut. TƤten vihoillinen, +sƤilyttƤen tykistƶnsƤ ja kuormastonsakin niin tuiki tarkkaan, +ett'ei mitƤƤn suomalaisten saaliiksi jƤƤnyt, pƤƤsi pakenemaan +tappelutantereelta. HƤntƤ takaa-ajamaan lƤhetettiin Savon- ja +Uusmaan-jƤƤkƤrit. Mutta pƤivƤn kovista ponnistuksista vƤsyneinƤ nƤmƤt +eivƤt kauas seuranneet Rajewski'n matkaa, vaan palasivat takaisin noin 4 +virstan pƤƤstƤ. Kello oli nimittƤin 8 iltasella, kuin tappelu pƤƤttyi, +joten siis yhtƤ mittaa oli marssittu ja oteltu 13 tuntia.</p> + +<p>Kauhea ja hirvittƤvƤ oli se nƤkƶ, jonka vihoillinen Liuhtarissa jƤtti +jƤlkeensƤ. Sinne, nƤet, oli hƤn tappelun raivotessa korjannut +haavoitettunsa, jotka tƤten elƤvinƤ jƤivƤt tulen omiksi. Kauheasti +karjuen ja huutaen kokivat nƤmƤt kurjat mataa pois liekistƤ. Suomalaiset +riensivƤt apuun, mutta turhaan. Koko kylƤ muuttui pian aavaksi +tulimereksi, johon kenenkƤƤn oli mahdotoin tunkeutua. SƤikƤhtyen itsekin +tƤtƤ julmaa tyƶtƤnsƤ WenƤlƤiset kielsivƤt kiven kovaan sytyttƤneensƤ +tulen, niinkuin heidƤn historioitsijansa vielƤ tƤnƤ pƤivƤnƤkin tekevƤt, +vƤittƤen kylƤlƤisiƤ paloon syypƤiksi. Mutta vaikea lienee heidƤn saada +tƤtƤ raskasta syytƤ hartioiltaan vieritetyksi. Jokaisen on helppo +ymmƤrtƤƤ, ett'eivƤt Liuhtarilaiset, josko Lapuankin rohkeata sukua +olivat, menestyneet kotonansa tuon ankaran sotametelin keskellƤ ja +Suomalaisten tykkitulen alla, vaan ettƤ niin monta, kuin suinkin +jaloilleen kykeni, oli kotinsa heittƤnyt ja ampumƤƤrƤstƤ loitonnut. +Ett'ei valkea voinut irti pƤƤstƤ kylƤntakaisista portaistakaan, jotka +vihoillinen pisti tuleen, kuin hƤnen IsonkylƤn sillalta pappilan kautta +paennut joukkonsa oli joen yli pƤƤssyt, sopinee siitƤ pƤƤttƤƤ, kuin koko +kylƤ niin yht'ƤkkiƤ leimahti tƤyteen liekkiin.</p> + +<p>Liikutetuin sydƤmin ylistivƤt Suomalaiset hartailla kiitosvirsillƤ +taasenkin tappelutantereella sotajoukkoin Jumalata, joka jƤlleen heille +oli niin loistavan voiton suonut. Veriruskeana aleni aurinko metsƤn +varjoon, salaten kesƤyƶn sumuihin sen surkean ja verisen nƤkƶalan, joka +heidƤn voittoilonsa olisi tainnut katkerilla kyyneleillƤ hƤmmentƤƤ. Upo +uupuneina raskaasta pƤivƤtyƶstƤƤn laskeutuivat Adlercreutz'in joukot +levolle toinen osakunta IsoonkylƤƤn, jonka heidƤn urhoollisuutensa +vihoilliselta valloittanut oli, kolmas osakunta muihin kyliin ja neljƤs +joen etelƤrannalle nuotiotulien ƤƤreen. EnsimmƤinen osakunta, joka +enimmƤstƤƤn koko pƤivƤn oli takavarassa ollut, sai nyt osallensa +etuvartiain pidƤnnƤn Liuhtarin tienoilla.</p> + +<p>Vasta seuraava pƤivƤ Suomalaisille tarkkaan paljasti sen haikean +mieshƤviƶn, jonka eileinen voitto heille maksanut oli. Paitse isoa joukkoa pahoin haavoitettuja, jotka luonnollisesti ennen olivat pois -korjatut, makasi tuolla Isossakylässä ja sen edustalla monta kymmentä +korjatut, makasi tuolla IsossakylƤssƤ ja sen edustalla monta kymmentƤ urheata Porilaista kuollunna, niiden seassa 4 upsieriakin, luutnantit -vapaherra Ramsay, M. Blum sekä von Qwanten, ja alaluutnantti -tykkiväestössä Gestrin. Etenkin kaksi ensinmainittua olivat -urhoollisuuteensa ja taitoonsa nähden Porin rykmentin kaunisteita, jotka -jälkeensä jättivät yleisen kaipuun. Ilman näitä olivat Porin rykmentistä -luutnantti Gyllenbögel, vänrikit G. Gripenberg, C.C. Lagermark, -Wirsén, Uggla ja Jägersköld pahoja haavoja saaneet, ja moni muu upsieri -vähempiä loukkauksia. Yhteenlaskien oli Porilaisten mieskato tässä heidän -mainioimmassa tappelussansa 10 upsieria sekä 106 alaupsieria ja -sotamiestä kaatuneita ja pahoin haavoitettuja. Muiden osakuntain -osuudelle ei tullut niin suurta määrää päivän verisistä uhrista, josko -ei kunniatakaan. Savon-jääkärit, joiden ottelu Kauhavan kankaalla on -Isonkylän rynnäkön jälkeen tappelun loistavimpana tapauksena pidettävä, -eivät siinä tilassa — kummallista kyllä — kadottaneet kuin yhden -ainoan miehen haavoitettuna. Ei ollut suuri Karjalan-jääkärienkään -mieshukka siellä. — Kapteini D. Aminoff'ilta Savon-jalkaväestä -sieppasi tykinluoti toisen jalan pois, joka onnettomuus hänelle päivää -jälkeen taistelun tuotti kuoleman. Ylimalkaan päätetään Suomalaisten -miestappio 3:ksi osaksi vihoillisen häviöstä, joka arviolta lienee -tehnyt 400 miestä ja vähän enemmänkin. Jälkimmäistä onkin mahdotoin +vapaherra Ramsay, M. Blum sekƤ von Qwanten, ja alaluutnantti +tykkivƤestƶssƤ Gestrin. Etenkin kaksi ensinmainittua olivat +urhoollisuuteensa ja taitoonsa nƤhden Porin rykmentin kaunisteita, jotka +jƤlkeensƤ jƤttivƤt yleisen kaipuun. Ilman nƤitƤ olivat Porin rykmentistƤ +luutnantti Gyllenbƶgel, vƤnrikit G. Gripenberg, C.C. Lagermark, +WirsĆ©n, Uggla ja JƤgerskƶld pahoja haavoja saaneet, ja moni muu upsieri +vƤhempiƤ loukkauksia. Yhteenlaskien oli Porilaisten mieskato tƤssƤ heidƤn +mainioimmassa tappelussansa 10 upsieria sekƤ 106 alaupsieria ja +sotamiestƤ kaatuneita ja pahoin haavoitettuja. Muiden osakuntain +osuudelle ei tullut niin suurta mƤƤrƤƤ pƤivƤn verisistƤ uhrista, josko +ei kunniatakaan. Savon-jƤƤkƤrit, joiden ottelu Kauhavan kankaalla on +IsonkylƤn rynnƤkƶn jƤlkeen tappelun loistavimpana tapauksena pidettƤvƤ, +eivƤt siinƤ tilassa — kummallista kyllƤ — kadottaneet kuin yhden +ainoan miehen haavoitettuna. Ei ollut suuri Karjalan-jƤƤkƤrienkƤƤn +mieshukka siellƤ. — Kapteini D. Aminoff'ilta Savon-jalkavƤestƤ +sieppasi tykinluoti toisen jalan pois, joka onnettomuus hƤnelle pƤivƤƤ +jƤlkeen taistelun tuotti kuoleman. Ylimalkaan pƤƤtetƤƤn Suomalaisten +miestappio 3:ksi osaksi vihoillisen hƤviƶstƤ, joka arviolta lienee +tehnyt 400 miestƤ ja vƤhƤn enemmƤnkin. JƤlkimmƤistƤ onkin mahdotoin oikein paikalle arvata, kuin osa haavoitettuja Liuhtarissa paloi.</p> -<p>Täten Lapuan tappelu kyllä luonnistui Suomalaisille, mutta vielä +<p>TƤten Lapuan tappelu kyllƤ luonnistui Suomalaisille, mutta vielƤ paremmin se luonnistua olisi saattanut, jos Adlercreutz tarkemmin olisi -tiedustellut taistelukentän aseman ja, niinkuin majuri Ehrenroth vaati, -valloittanut Kuortaneen-tien, ennenkuin päärynnäkköön ryhtyi. Sama -etu olisi ehkä ennätetty, jos Adlercreutz'in alkuperäiset tuumat, -yht'aikaa voimakkaasti rynnättää Liuhtaria ja Isoakylää, olisivat varteen -käyneet. Kummassakaan tapauksessa ei mikään mahdotoin asia ole, että -Rajewski'n laumat olisivat peri häviöön joutuneet, josko kohta -Suomalaisten miesluku ei ollut enämpi kuin noin 4000, hänen sitä noin -1000 miestä vahvempi. Mutta Ehrenroth'in esityksen hylkäsi Adlercreutz, -en tiedä varmaan mistä syystä, ja hänen omat tuumansa saatti, kuten -yllä näimme, eriskummainen tapaus mitättömiksi. Näyttääpä ikäänkuin -kova onni ennalta olisi päättänyt tehdä kaikki varsinaiset edut -Suomalaisten ponnistuksista tyhjäksi. Mutta sotakunniaa se ei meidän -miehiltä kieltänyt, ja tuossahan toki isänmaan-tunnolle onpi runsaasti +tiedustellut taistelukentƤn aseman ja, niinkuin majuri Ehrenroth vaati, +valloittanut Kuortaneen-tien, ennenkuin pƤƤrynnƤkkƶƶn ryhtyi. Sama +etu olisi ehkƤ ennƤtetty, jos Adlercreutz'in alkuperƤiset tuumat, +yht'aikaa voimakkaasti rynnƤttƤƤ Liuhtaria ja IsoakylƤƤ, olisivat varteen +kƤyneet. Kummassakaan tapauksessa ei mikƤƤn mahdotoin asia ole, ettƤ +Rajewski'n laumat olisivat peri hƤviƶƶn joutuneet, josko kohta +Suomalaisten miesluku ei ollut enƤmpi kuin noin 4000, hƤnen sitƤ noin +1000 miestƤ vahvempi. Mutta Ehrenroth'in esityksen hylkƤsi Adlercreutz, +en tiedƤ varmaan mistƤ syystƤ, ja hƤnen omat tuumansa saatti, kuten +yllƤ nƤimme, eriskummainen tapaus mitƤttƶmiksi. NƤyttƤƤpƤ ikƤƤnkuin +kova onni ennalta olisi pƤƤttƤnyt tehdƤ kaikki varsinaiset edut +Suomalaisten ponnistuksista tyhjƤksi. Mutta sotakunniaa se ei meidƤn +miehiltƤ kieltƤnyt, ja tuossahan toki isƤnmaan-tunnolle onpi runsaasti lohdutusta.</p> <p><i>Blomstedt</i>.</p> @@ -6352,258 +6315,258 @@ lohdutusta.</p> <hr class="chap" /> -<h3>48. Matka tervaveneessä Oulujoella.</h3> +<h3>48. Matka tervaveneessƤ Oulujoella.</h3> <p>Tervaveneemme tuli Niskakosken niskaan. Omistajalleen kallis terva on -säilynyt siis tänne asti. Mutta kentiesi vaarat vasta alkavatkin, kuin -niin pitkiä koskia alkaa tulla eteen. Järvet ovat loppuneet ja nyt tästä -matkattava lähes kymmenen peninkulmaa jokea — Oulujokea. Jos -laskumiehiä ei ole saatavissa, täytyy odottaa, jahka palaavat -laskemasta. Niinpä on aikaa käydä kosken vasemmalle rannalle juomaan -pottunen olutta Waalassa (Paason kestikievarissa). Ehkäpä kerkeäisi -mennä Myllyrannan rautaruukkiakin katselemaan. Se on muhkea rakennus, -vaikk'ei siinä ole muutamaan vuoteen tehty tehdastyötä. Ei saa -kuitenkaan viipyä kovin kauan näitä katsellessa, sillä ehkä on jo -laskumiehiä palannut ja ukot odottavat. Mutta kuin palaat laskumiesten -rantaan, jossa veneet seisovat, ovat tervamiehet kussakin veneessä vielä -täydessä puuhassa kiinnittäessään rapeita (varalaitoja) kosken kuohuja +sƤilynyt siis tƤnne asti. Mutta kentiesi vaarat vasta alkavatkin, kuin +niin pitkiƤ koskia alkaa tulla eteen. JƤrvet ovat loppuneet ja nyt tƤstƤ +matkattava lƤhes kymmenen peninkulmaa jokea — Oulujokea. Jos +laskumiehiƤ ei ole saatavissa, tƤytyy odottaa, jahka palaavat +laskemasta. NiinpƤ on aikaa kƤydƤ kosken vasemmalle rannalle juomaan +pottunen olutta Waalassa (Paason kestikievarissa). EhkƤpƤ kerkeƤisi +mennƤ Myllyrannan rautaruukkiakin katselemaan. Se on muhkea rakennus, +vaikk'ei siinƤ ole muutamaan vuoteen tehty tehdastyƶtƤ. Ei saa +kuitenkaan viipyƤ kovin kauan nƤitƤ katsellessa, sillƤ ehkƤ on jo +laskumiehiƤ palannut ja ukot odottavat. Mutta kuin palaat laskumiesten +rantaan, jossa veneet seisovat, ovat tervamiehet kussakin veneessƤ vielƤ +tƤydessƤ puuhassa kiinnittƤessƤƤn rapeita (varalaitoja) kosken kuohuja varten. Jo pitkin matkaa ovat varppeet olleet veneiden laitoja -kohottamassa; sillä terva painaa koko veneen veteen, jotta tuskin sen -sivun ylilaita on tuumaa ylempänä veden pintaa; tästä syystä varppeet -ovat varsin välttämättömät. Mutta nyt eivät nekään riitä, kuin kosket -tulevat eteen: räpeet nidotaan vitsoilla vielä varppeisiin kiinni.</p> - -<p>Kuin joku laskumies tulee hengästyksissään kiireestä käynnistä tai -juoksusta, niin juoksevat kaikki häntä vastaan päästäkseen ensinnä -kosken alle. Joka hänen saa, tarjoo ensinnä viinaa, jos sitä on paikalla -saatavana tai muassa. Sitten avataan eväskontti ja asetetaan voihulikka -ja särvinleili hänen syödäkseen. Laskumies syötyänsä panee voita -perävauluun, jotta mela laskiessa paremmin kääntyisi siinä mieltä -myöten. Kuin se on tehty ja myös katsottu, että kaikki on niinkuin -pitää, lähdetään matkaan. Ken ei ennen ole kulkenut koskia alas, odottaa -vähän tykkivällä sydämellä niiden kuohuja. Ensinnä ne tavallisesti eivät -pauhaa, vaikka virta kuitenkin on väkevä. Koskien niskat näyttävät -tuulessakin tyyniltä, ja vaan n.k. härjänsilmät todistavat virran -käyntiä. Virta vie venettä alas, mutta kuin aallot eivät airojen -liikettä estä, soudetaan tavallisesti kunnes ensimmäinen kuohuva korva -eli putous tulee. Jopa ollaan sen keskellä ja laskumies seisoo vakaana -veneen perässä, lujasti pidellen melaansa. Ei oudon silmä ainakaan -voi eroittaa, missä koski kuohuu veden alla olevista louhikoista, missä -vesi peratussa väylässä vaarattomana putoo. Mutta tottunut laskumies -on oppinut karttamaan veden vaarat, oppinut välttämään uhkaavat surmat. -Tämmöinen kulku surmain keskellä on ihanaa, mutta on se hirvittävääkin. -Kuin veneen keula nakkaa rajuin hyrskyin keskelle, näyttävät ne -suuttuvan tuommoisesta ihmisen puuttumisesta heidän ijankaikkiseen -riitaansa. Ne hyökäävät veneen sivuja vasten ja uhkaavat lennättää sen -väylältä pois. Aaltoja roiskahteleekin sisään ja kastelee paikoin -veneessä olijat; mutta eivät vielä kuitenkaan täytä venettä. Vene -rasahtelee aaltojen väkevistä ponnistuksista, mutta odottamatta saman +kohottamassa; sillƤ terva painaa koko veneen veteen, jotta tuskin sen +sivun ylilaita on tuumaa ylempƤnƤ veden pintaa; tƤstƤ syystƤ varppeet +ovat varsin vƤlttƤmƤttƶmƤt. Mutta nyt eivƤt nekƤƤn riitƤ, kuin kosket +tulevat eteen: rƤpeet nidotaan vitsoilla vielƤ varppeisiin kiinni.</p> + +<p>Kuin joku laskumies tulee hengƤstyksissƤƤn kiireestƤ kƤynnistƤ tai +juoksusta, niin juoksevat kaikki hƤntƤ vastaan pƤƤstƤkseen ensinnƤ +kosken alle. Joka hƤnen saa, tarjoo ensinnƤ viinaa, jos sitƤ on paikalla +saatavana tai muassa. Sitten avataan evƤskontti ja asetetaan voihulikka +ja sƤrvinleili hƤnen syƶdƤkseen. Laskumies syƶtyƤnsƤ panee voita +perƤvauluun, jotta mela laskiessa paremmin kƤƤntyisi siinƤ mieltƤ +myƶten. Kuin se on tehty ja myƶs katsottu, ettƤ kaikki on niinkuin +pitƤƤ, lƤhdetƤƤn matkaan. Ken ei ennen ole kulkenut koskia alas, odottaa +vƤhƤn tykkivƤllƤ sydƤmellƤ niiden kuohuja. EnsinnƤ ne tavallisesti eivƤt +pauhaa, vaikka virta kuitenkin on vƤkevƤ. Koskien niskat nƤyttƤvƤt +tuulessakin tyyniltƤ, ja vaan n.k. hƤrjƤnsilmƤt todistavat virran +kƤyntiƤ. Virta vie venettƤ alas, mutta kuin aallot eivƤt airojen +liikettƤ estƤ, soudetaan tavallisesti kunnes ensimmƤinen kuohuva korva +eli putous tulee. Jopa ollaan sen keskellƤ ja laskumies seisoo vakaana +veneen perƤssƤ, lujasti pidellen melaansa. Ei oudon silmƤ ainakaan +voi eroittaa, missƤ koski kuohuu veden alla olevista louhikoista, missƤ +vesi peratussa vƤylƤssƤ vaarattomana putoo. Mutta tottunut laskumies +on oppinut karttamaan veden vaarat, oppinut vƤlttƤmƤƤn uhkaavat surmat. +TƤmmƶinen kulku surmain keskellƤ on ihanaa, mutta on se hirvittƤvƤƤkin. +Kuin veneen keula nakkaa rajuin hyrskyin keskelle, nƤyttƤvƤt ne +suuttuvan tuommoisesta ihmisen puuttumisesta heidƤn ijankaikkiseen +riitaansa. Ne hyƶkƤƤvƤt veneen sivuja vasten ja uhkaavat lennƤttƤƤ sen +vƤylƤltƤ pois. Aaltoja roiskahteleekin sisƤƤn ja kastelee paikoin +veneessƤ olijat; mutta eivƤt vielƤ kuitenkaan tƤytƤ venettƤ. Vene +rasahtelee aaltojen vƤkevistƤ ponnistuksista, mutta odottamatta saman aallon, saman putouksen uusia uhkauksia, ehtii se vaan uusiin vaaroihin. -Usein käyvät laidat mataloiksi ja hukka tulee sen veneesen, jonka -laskumies ei tunne väylän näkymättömiä mutkia eikä jäykästi käsitellen -ohjaavaa melaansa arvaa karttaa pahimpia aaltoja. Ihanaa on nähdä -kosken kiirettä loppuunsa; ihanaa on katsella sen rantoja. Väliin -näkee taloja, väliin vilisee silmäin sivuitse viheriöitseviä niittyjä -tai kaskia, joilla karjoja käy laitumella. Nekin katoovat ja kosken -kiire vauhti tuo silmäin katseltavaksi kellahtavia peltoja, joiden -viljoja asukkaat ovat leikkaamassa, taikka viheriöitseviä puistoja.</p> - -<p>Kaksi venettä kulki nyt yksissä koskea alas. Kamalan hauskaa oli -edellisessä veneessä olijain nähdä, miten jälkimmäinen vene juoksi -perässä. Väliin näytti keula nousevan pystyyn, väliin ei näkynyt muuta -koko veneestä kuin vähän maston päätä. Toisinaanpa oli kuin olisi -keula vaipunut aaltoihin ja perä kohonnut korkealle syöstyäkseen -syvyyteen sitä paremmalla vauhdilla. Mutta samassa sai se taas -tasaisemman kulkunsa ja hyppi ylimielisnä hyrskyin keskellä. Ei viivytty -kauan Niskakoskea alas tultaessa, vaikka sitä sanotaan peninkulman -pituiseksi. Kosken alle päästyä laskettiin rantaan ja laskumies astui, -palkan saatuansa, maalle. — Tämmöisiä laskumiehiä on joka kosken -niskassa useampia, ja kuta pitempi koski, sitä enemmän laskumiehiä. +Usein kƤyvƤt laidat mataloiksi ja hukka tulee sen veneesen, jonka +laskumies ei tunne vƤylƤn nƤkymƤttƶmiƤ mutkia eikƤ jƤykƤsti kƤsitellen +ohjaavaa melaansa arvaa karttaa pahimpia aaltoja. Ihanaa on nƤhdƤ +kosken kiirettƤ loppuunsa; ihanaa on katsella sen rantoja. VƤliin +nƤkee taloja, vƤliin vilisee silmƤin sivuitse viheriƶitseviƤ niittyjƤ +tai kaskia, joilla karjoja kƤy laitumella. Nekin katoovat ja kosken +kiire vauhti tuo silmƤin katseltavaksi kellahtavia peltoja, joiden +viljoja asukkaat ovat leikkaamassa, taikka viheriƶitseviƤ puistoja.</p> + +<p>Kaksi venettƤ kulki nyt yksissƤ koskea alas. Kamalan hauskaa oli +edellisessƤ veneessƤ olijain nƤhdƤ, miten jƤlkimmƤinen vene juoksi +perƤssƤ. VƤliin nƤytti keula nousevan pystyyn, vƤliin ei nƤkynyt muuta +koko veneestƤ kuin vƤhƤn maston pƤƤtƤ. Toisinaanpa oli kuin olisi +keula vaipunut aaltoihin ja perƤ kohonnut korkealle syƶstyƤkseen +syvyyteen sitƤ paremmalla vauhdilla. Mutta samassa sai se taas +tasaisemman kulkunsa ja hyppi ylimielisnƤ hyrskyin keskellƤ. Ei viivytty +kauan Niskakoskea alas tultaessa, vaikka sitƤ sanotaan peninkulman +pituiseksi. Kosken alle pƤƤstyƤ laskettiin rantaan ja laskumies astui, +palkan saatuansa, maalle. — TƤmmƶisiƤ laskumiehiƤ on joka kosken +niskassa useampia, ja kuta pitempi koski, sitƤ enemmƤn laskumiehiƤ. He ovat tavallisesti kosken rantataloista kotoisin, ja ovat jo -nuoruudestaan oppineet ammattiinsa. Usein saa nähdä, kuinka isä ottaa -pienen poikansa kanssaan, kuin lähtee laskemaan. Pojan on tarkkaan -katsominen ja oppiminen väylän mutkiin seisoessaan perässä isänsä -vieressä. Koskenlaskijat ovat vannotetut laskemaan oikeaa väylää ja -heidän ammattinsa ja edesvastauksensa verrattavat junankuljettajain -ammattiin rautatiellä. Harvoin joutuvat veneet, jotka ovat ottaneet -laskumiehen, kareille; mutta luonnollista on, että onnettomuuksia +nuoruudestaan oppineet ammattiinsa. Usein saa nƤhdƤ, kuinka isƤ ottaa +pienen poikansa kanssaan, kuin lƤhtee laskemaan. Pojan on tarkkaan +katsominen ja oppiminen vƤylƤn mutkiin seisoessaan perƤssƤ isƤnsƤ +vieressƤ. Koskenlaskijat ovat vannotetut laskemaan oikeaa vƤylƤƤ ja +heidƤn ammattinsa ja edesvastauksensa verrattavat junankuljettajain +ammattiin rautatiellƤ. Harvoin joutuvat veneet, jotka ovat ottaneet +laskumiehen, kareille; mutta luonnollista on, ettƤ onnettomuuksia kuitenkin tapahtuu toisinaan. Tavallisesti ottavatkin tervamiehet -laskumiehen; mutta ne, jotka kymmenittäin kertoja ovat näitä vesiä -kulkeneet, laskevat usein veneensä itse, päästäksensä laskumiestä -palkkaamasta. He toimittavat niin, että pääsevät kulkemaan laskumiehen -laskeman veneen perässä, jotta niin osaisivat väylää kulkea. Sepä ei ole -laskumiesten mieleen, joitten on ammatistaan eläminen. Sanotaan heidän -välistä uskaltavan liikojakin, ainoastaan pidättääkseen tervamiehiä -laskemasta. Niin kerrottiin erään laskumiehen, kuin näki perässään -tulevan tervaveneen, jota isäntänsä itse laski, ajaneen veneensä -väylältä pois, jotta saisi toisen houkutelluksi väärälle ja niin tuhoon. -Itse kaiketi arveli osaavansa väylälle jälleen, kuin ensinnä oli -viekoitellut seuraajansa onnettomuuteen. Mutta miten kävi? Kuin laski -väylältä pois, joutuikin itse louhikolle ja vene heti murskaksi. -Tervamies puolestaan sattui tuntemaan väylän paremmin kuin toinen -luulikaan, eikä antaunut seuraamaan jäljestä, vaan kulki mistä ennenkin -oli kulkenut, ja pääsi niin eheänä kosken alle. Ei kertoma tiennyt, -hukkuiko laskumies tai hänen toverinsa, vai tuliko hengissä ylös ja -saiko oikeudelta ansaittua palkkaansa. Niin kerrottiin; mikä perä -hänessä sitten lienee.</p> - -<p>Nyt soudetaan tai purjehditaan, miten tuulet vaan ovat, yhä alaspäin. -Oulujoella on virkeä liike, sillä paitsi tervaveneitä kulkee täällä -paljo lautaveneitäkin. Laudat, joita ne kuljettavat, ovat sahatut -Kajaanissa Ämmän sahassa ja sieltä jahdeilla tuodut Niskakosken niskaan, -josta ne veneissä soudetaan Ouluun.</p> - -<p>Lautaveneitä pidetään koskissa vaarallisempina, kuin pitkinpuolin -makaavat laudat eivät suvaitse veneen sujuvan; mutta ne ovat siistimmät -eikä tarvitse peljätä tervaan tahraantumista. — Ei ole pitkä matka -Niskakoskelta, Utajärven kappelissa, Pyhäkoskelle, joka on Muhoksen -emäseurakunnassa. Koko matkalla Ouluun on Pyhäkoski pisin, ja sen -suvannon (tyynen veden) kanssa, joka jakaa kosken kahteen osaan, sitä +laskumiehen; mutta ne, jotka kymmenittƤin kertoja ovat nƤitƤ vesiƤ +kulkeneet, laskevat usein veneensƤ itse, pƤƤstƤksensƤ laskumiestƤ +palkkaamasta. He toimittavat niin, ettƤ pƤƤsevƤt kulkemaan laskumiehen +laskeman veneen perƤssƤ, jotta niin osaisivat vƤylƤƤ kulkea. SepƤ ei ole +laskumiesten mieleen, joitten on ammatistaan elƤminen. Sanotaan heidƤn +vƤlistƤ uskaltavan liikojakin, ainoastaan pidƤttƤƤkseen tervamiehiƤ +laskemasta. Niin kerrottiin erƤƤn laskumiehen, kuin nƤki perƤssƤƤn +tulevan tervaveneen, jota isƤntƤnsƤ itse laski, ajaneen veneensƤ +vƤylƤltƤ pois, jotta saisi toisen houkutelluksi vƤƤrƤlle ja niin tuhoon. +Itse kaiketi arveli osaavansa vƤylƤlle jƤlleen, kuin ensinnƤ oli +viekoitellut seuraajansa onnettomuuteen. Mutta miten kƤvi? Kuin laski +vƤylƤltƤ pois, joutuikin itse louhikolle ja vene heti murskaksi. +Tervamies puolestaan sattui tuntemaan vƤylƤn paremmin kuin toinen +luulikaan, eikƤ antaunut seuraamaan jƤljestƤ, vaan kulki mistƤ ennenkin +oli kulkenut, ja pƤƤsi niin eheƤnƤ kosken alle. Ei kertoma tiennyt, +hukkuiko laskumies tai hƤnen toverinsa, vai tuliko hengissƤ ylƶs ja +saiko oikeudelta ansaittua palkkaansa. Niin kerrottiin; mikƤ perƤ +hƤnessƤ sitten lienee.</p> + +<p>Nyt soudetaan tai purjehditaan, miten tuulet vaan ovat, yhƤ alaspƤin. +Oulujoella on virkeƤ liike, sillƤ paitsi tervaveneitƤ kulkee tƤƤllƤ +paljo lautaveneitƤkin. Laudat, joita ne kuljettavat, ovat sahatut +Kajaanissa ĆmmƤn sahassa ja sieltƤ jahdeilla tuodut Niskakosken niskaan, +josta ne veneissƤ soudetaan Ouluun.</p> + +<p>LautaveneitƤ pidetƤƤn koskissa vaarallisempina, kuin pitkinpuolin +makaavat laudat eivƤt suvaitse veneen sujuvan; mutta ne ovat siistimmƤt +eikƤ tarvitse peljƤtƤ tervaan tahraantumista. — Ei ole pitkƤ matka +Niskakoskelta, UtajƤrven kappelissa, PyhƤkoskelle, joka on Muhoksen +emƤseurakunnassa. Koko matkalla Ouluun on PyhƤkoski pisin, ja sen +suvannon (tyynen veden) kanssa, joka jakaa kosken kahteen osaan, sitƤ luetaan kahden peninkulman pituiseksi. Kuohut ja putouksetkin ovat -välistä milt'ei jyrkemmät kuin Niskakoskessa. Varsinkin on Pällin korva -siitä suhteesta mainio näillä seuduin. Muinoin sen mainitaan olleen -vielä nykyistäkin vaarallisemman. Sillä vasemman rannan jyrkästi +vƤlistƤ milt'ei jyrkemmƤt kuin Niskakoskessa. Varsinkin on PƤllin korva +siitƤ suhteesta mainio nƤillƤ seuduin. Muinoin sen mainitaan olleen +vielƤ nykyistƤkin vaarallisemman. SillƤ vasemman rannan jyrkƤsti kohoavassa kalliossa kerrotaan olleen vedenalaisen aukon, jonne yksi -salainen varsi koskea erkani tietymättömiin. Sinne vievä virta oli -vallan voimakas, ja moni, joka ei arvannut sitä niin vaaralliseksi eikä -täydellä tarkkuudella tiennyt varoa sitä, joutui saman salavirran +salainen varsi koskea erkani tietymƤttƶmiin. Sinne vievƤ virta oli +vallan voimakas, ja moni, joka ei arvannut sitƤ niin vaaralliseksi eikƤ +tƤydellƤ tarkkuudella tiennyt varoa sitƤ, joutui saman salavirran kitaan. Mutta joku kymmenkunta vuotta sitten, kertoo maine, oli kallion -ylälaidasta lohjennut aika paatonen, joka koskeen pudotessaan sattui -niin, jotta sopi aukon suluksi ja siten poisti paljon Pällin vaaroja. — -Pyhäkosken rantain luonto on varsin vaihetteleva. Muutamin paikoin ovat -rannat aivan jyrkkiä kallioita, joiden korkeus kosken pinnasta lukien -voi olla 6 tahi 8 syltä. Koska semmoiset kallioseinät ovat kahden -puolen, tuntuu matka vähän kamalalta, kuin ei olisi toivomistakaan -pelastua ja päästä rannalle, jos vene kävisi karille ja särkyisi. -Monasti näkee tuolta ylähältä lehmiä tai muita eläimiä tirkistävän +ylƤlaidasta lohjennut aika paatonen, joka koskeen pudotessaan sattui +niin, jotta sopi aukon suluksi ja siten poisti paljon PƤllin vaaroja. — +PyhƤkosken rantain luonto on varsin vaihetteleva. Muutamin paikoin ovat +rannat aivan jyrkkiƤ kallioita, joiden korkeus kosken pinnasta lukien +voi olla 6 tahi 8 syltƤ. Koska semmoiset kallioseinƤt ovat kahden +puolen, tuntuu matka vƤhƤn kamalalta, kuin ei olisi toivomistakaan +pelastua ja pƤƤstƤ rannalle, jos vene kƤvisi karille ja sƤrkyisi. +Monasti nƤkee tuolta ylƤhƤltƤ lehmiƤ tai muita elƤimiƤ tirkistƤvƤn alas koskeen, mutta harvoin kuuluvat kuitenkin putoovan alas.</p> -<p>Pyhääkoskeakin alas kävi kulkumme onnellisesti; mutta kerran -vavahdutti meitä kuitenkin, kuin näimme perässä tulevaan veneesen aika -aallon iskevän sisään. Pelkopa ei ollutkaan aivan perätöin, sillä aalto -melkein täytti veneen ja olisi pian upottanut sen; mutta onneksi olivat -kallioseinät jo loppuneet ja ranta oli tällä paikkaa vähän loivempi. -Eikä myöskään sattunut olemaan louhikoita, niin että hyvästi pääsivät -rantaan viskomaan ämpäreillä vettä veneestä. Tehtyänsä sen eivät -viipyneet kauan, ennenkuin taas joutuivat väylälle. Myöntäminen on, että -tässä ja tämmöisissä tapauksissa tarvitaan mielen malttia ja rohkeutta. -Seudut Pyhäkosken varrella ovat varmaan ihanimpia maassamme. Kaskia, -vuoria, niittyjä ja lehdikoita, taloja, peltoja ja korpia katoo toinen -toisensa perästä, ja uusia kuvaelmia seuraa. Leikkuumiehiä on yhdellä -pellolla; toisen talon luona leikittelee lapsia viheriöitsevällä -törmällä. Emme myöskään saa unhottaa kosken monituisia patoja lohia -varten. Ne näyttävät pistäyvän rannasta vaan härnäämään veden voimia. -Usein saa nähdä jonkun vanhan ukon kontivan patojen päällä, joko -korjaamassa joitakin rikkinäisyyksiä tai kokemassa pyydyksiänsä. Monasti -vievät tulvavedet mennessään ihmisen heikot rakennukset; mutta -väsymätöinnä asettaa hän jälleen uusia rakennuksiansa kadonneitten +<p>PyhƤƤkoskeakin alas kƤvi kulkumme onnellisesti; mutta kerran +vavahdutti meitƤ kuitenkin, kuin nƤimme perƤssƤ tulevaan veneesen aika +aallon iskevƤn sisƤƤn. Pelkopa ei ollutkaan aivan perƤtƶin, sillƤ aalto +melkein tƤytti veneen ja olisi pian upottanut sen; mutta onneksi olivat +kallioseinƤt jo loppuneet ja ranta oli tƤllƤ paikkaa vƤhƤn loivempi. +EikƤ myƶskƤƤn sattunut olemaan louhikoita, niin ettƤ hyvƤsti pƤƤsivƤt +rantaan viskomaan ƤmpƤreillƤ vettƤ veneestƤ. TehtyƤnsƤ sen eivƤt +viipyneet kauan, ennenkuin taas joutuivat vƤylƤlle. MyƶntƤminen on, ettƤ +tƤssƤ ja tƤmmƶisissƤ tapauksissa tarvitaan mielen malttia ja rohkeutta. +Seudut PyhƤkosken varrella ovat varmaan ihanimpia maassamme. Kaskia, +vuoria, niittyjƤ ja lehdikoita, taloja, peltoja ja korpia katoo toinen +toisensa perƤstƤ, ja uusia kuvaelmia seuraa. LeikkuumiehiƤ on yhdellƤ +pellolla; toisen talon luona leikittelee lapsia viheriƶitsevƤllƤ +tƶrmƤllƤ. Emme myƶskƤƤn saa unhottaa kosken monituisia patoja lohia +varten. Ne nƤyttƤvƤt pistƤyvƤn rannasta vaan hƤrnƤƤmƤƤn veden voimia. +Usein saa nƤhdƤ jonkun vanhan ukon kontivan patojen pƤƤllƤ, joko +korjaamassa joitakin rikkinƤisyyksiƤ tai kokemassa pyydyksiƤnsƤ. Monasti +vievƤt tulvavedet mennessƤƤn ihmisen heikot rakennukset; mutta +vƤsymƤtƶinnƤ asettaa hƤn jƤlleen uusia rakennuksiansa kadonneitten sijaan.</p> -<p>Pyhäkosken allakin on seutu varsin ihana. Vedet eivät enää taistele -keskenään, vaan makaavat levollisina sillä alueellaan, jonka jyrkät -rantatörmät ovat määränneet. Lahdelman yläpuolella näkyy koski -vaahtoilevana rientävän viimeistä putoustaan alas; mutta sen toisilla -rannoilla lentelee sadoittain törmäpääskysiä turvallisten pesäinsä -ympärillä. Muutamat rannalla olevat siistit talot tarjoovat tässä täyden +<p>PyhƤkosken allakin on seutu varsin ihana. Vedet eivƤt enƤƤ taistele +keskenƤƤn, vaan makaavat levollisina sillƤ alueellaan, jonka jyrkƤt +rantatƶrmƤt ovat mƤƤrƤnneet. Lahdelman ylƤpuolella nƤkyy koski +vaahtoilevana rientƤvƤn viimeistƤ putoustaan alas; mutta sen toisilla +rannoilla lentelee sadoittain tƶrmƤpƤƤskysiƤ turvallisten pesƤinsƤ +ympƤrillƤ. Muutamat rannalla olevat siistit talot tarjoovat tƤssƤ tƤyden sovinnon kosken riidoista. Ken leikkuun aikana kulkee Oulujokea alas, -kuulee usein pelloilta iloisia lauluja, joihin tervamiehetkin välistä -vastaavat virsillään.</p> - -<p>Loppumatkalla Ouluun on vielä muutamia koskia, mutta ne ovat pienempiä. -Mainittakoon niistä kuitenkin vielä Madekoski sentähden, että meidän -siinä oli käydä pahoin. Se, näet, kävi näin. Me tulimme noin 9 aikana -aamulla Madekosken niskaan ja laskimme rantaan laskumiestä saamaan. -Mutta talossa sanottiin laskumiesten menneen heinään eikä ennen iltaa -tulevan kotiin. Aluksi arveltiin odottaa, mutta sitten päätettiin omin -keinoin laskea koskesta alas, kuin se ei ollut neljännestä pitempi ja +kuulee usein pelloilta iloisia lauluja, joihin tervamiehetkin vƤlistƤ +vastaavat virsillƤƤn.</p> + +<p>Loppumatkalla Ouluun on vielƤ muutamia koskia, mutta ne ovat pienempiƤ. +Mainittakoon niistƤ kuitenkin vielƤ Madekoski sentƤhden, ettƤ meidƤn +siinƤ oli kƤydƤ pahoin. Se, nƤet, kƤvi nƤin. Me tulimme noin 9 aikana +aamulla Madekosken niskaan ja laskimme rantaan laskumiestƤ saamaan. +Mutta talossa sanottiin laskumiesten menneen heinƤƤn eikƤ ennen iltaa +tulevan kotiin. Aluksi arveltiin odottaa, mutta sitten pƤƤtettiin omin +keinoin laskea koskesta alas, kuin se ei ollut neljƤnnestƤ pitempi ja koko loppumatka Ouluun tuskin peninkulmaa enempi. Ukot tuumivat aikansa -ja kiistivät muuatta toveriansa laskemaan ensimmäistä venettä. Hän -olikin käynyt Oulussa viimeksi paria vuotta ennen, mutta ei sanonut -kuitenkaan osaavansa laskea, kuin ei ollut tullut niin tarkkaamaan tätä -koskea. Toiset tuumasivat hänen kyllä tietävän väylän, eivätkä -heittäneet kärttämästä, ennenkuin toinen taipui. Niin lähdettiin -matkaan. Hän laski venettänsä edellä ja toinen tuli jäljessä. Matka -näytti käyvän vallan hyvin; mutta kosken loppupuolelle tultua seisahtui -edellinen vene. Me olimme jälkimmäisessä veneessä, ja yksi meistä käski, -nähdessään toisen veneen seisahtumisen, perimiehen laskea toiselle -puolelle muuatta tässä olevaa saarta. Hän, näet, muisteli toisellakin -puolen saarta olevan väylän, joka oli siitä etusampi, että siinä -oltaisiin lähempänä rantaa. Mutta laskumies, hätäyksissään toverinsa -onnettomuudesta ja peloissaan omasta kohtalostaan, ei niin kohta älynnyt -käskyä, ja kuin toinen sieppasi melan, ei vene enään totellutkaan, mutta -virta painoi sen alaspäin entistä väylää myöten. Toisesta veneestä -karjuivat ja viittoivat, ett'ei tultaisi sitä jälkeä, mutta nyt oli jo -liian myöhää kääntyä. Ei ollut suinkaan mieluista virran pakosta -kulkea tuota tietä, kuin sekä väylä että kosken laskukin oli meille -melkeen outoa, niin että edessä oli ehkä surma tarjona. Pian pysähtyikin -vene — se oli louhikolla. Kosken kuohut painoivat sitä; se kääntyi -kohta poikkipuolin koskea. Siellä pisti kaksi terävää kiveä pohjasta -veden pintaan, ja virta painoi hirvittävällä voimallaan venettä niitä -vasten. Ei siis ollut ajattelemistakaan, että se kauan kestäisi. Yksi -mies kyllä alinomaa ammensi ämpärillä vettä, mutta se eneni kuitenkin -peloittavalla nopeudella. Tutkittuansa vähän karia astuivat ukot koskeen -ja kokivat sieltä nostaa venettä louhilta pois. Ei sekään auttanut, kuin -heillä oli täysi työ pysyä pystyssä virralta, vaikka veneestä pitivät -kiinni. Sauvoimilla koettiin nyt pidättää venettä musertumasta louhikkoa -vasten, kuin nähtiin, ett'ei sitä avutta voitaisi saada irti. Se oli -varsin raskasta, ja tuskin tulemme ilmoisna ikänä niin raskaasen -työhön. Samassa näimme toisen veneen pääsevän kariltansa ja pitkittävän -matkaansa. Meidän sitä vastaan ei ollut ajatteleminenkaan enää -päästä omin voimin irti. Taloja kyllä oli rannalla, jonka vuoksi -koimme miehissä huutaa, että kuuluisi. Huudot ja karjunnat kyllä -houkuttelivatkin eräästä talosta paljon väkeä pihalle katsomaan, -mikä oli hätänä. Niitä näytti olevan ainakin parikymmentä, totta -leikkuumiehiä, jotka tällä aikaa päivää olivat aamiaisen syöntiä varten -talossa. Mutta nämätkö olisivat tulleet apuun!</p> - -<p>Eikö mitä; he vaan katsoa tollottivat, ja kuin olivat mielestään -katsoneet tarpeeksi, palasivat huoneisiinsa ruuan ääreen. Se lisäksi -suututti vaarassa hätäileviä. Tervamiehistä toinen itki, toinen kirosi +ja kiistivƤt muuatta toveriansa laskemaan ensimmƤistƤ venettƤ. HƤn +olikin kƤynyt Oulussa viimeksi paria vuotta ennen, mutta ei sanonut +kuitenkaan osaavansa laskea, kuin ei ollut tullut niin tarkkaamaan tƤtƤ +koskea. Toiset tuumasivat hƤnen kyllƤ tietƤvƤn vƤylƤn, eivƤtkƤ +heittƤneet kƤrttƤmƤstƤ, ennenkuin toinen taipui. Niin lƤhdettiin +matkaan. HƤn laski venettƤnsƤ edellƤ ja toinen tuli jƤljessƤ. Matka +nƤytti kƤyvƤn vallan hyvin; mutta kosken loppupuolelle tultua seisahtui +edellinen vene. Me olimme jƤlkimmƤisessƤ veneessƤ, ja yksi meistƤ kƤski, +nƤhdessƤƤn toisen veneen seisahtumisen, perimiehen laskea toiselle +puolelle muuatta tƤssƤ olevaa saarta. HƤn, nƤet, muisteli toisellakin +puolen saarta olevan vƤylƤn, joka oli siitƤ etusampi, ettƤ siinƤ +oltaisiin lƤhempƤnƤ rantaa. Mutta laskumies, hƤtƤyksissƤƤn toverinsa +onnettomuudesta ja peloissaan omasta kohtalostaan, ei niin kohta Ƥlynnyt +kƤskyƤ, ja kuin toinen sieppasi melan, ei vene enƤƤn totellutkaan, mutta +virta painoi sen alaspƤin entistƤ vƤylƤƤ myƶten. Toisesta veneestƤ +karjuivat ja viittoivat, ett'ei tultaisi sitƤ jƤlkeƤ, mutta nyt oli jo +liian myƶhƤƤ kƤƤntyƤ. Ei ollut suinkaan mieluista virran pakosta +kulkea tuota tietƤ, kuin sekƤ vƤylƤ ettƤ kosken laskukin oli meille +melkeen outoa, niin ettƤ edessƤ oli ehkƤ surma tarjona. Pian pysƤhtyikin +vene — se oli louhikolla. Kosken kuohut painoivat sitƤ; se kƤƤntyi +kohta poikkipuolin koskea. SiellƤ pisti kaksi terƤvƤƤ kiveƤ pohjasta +veden pintaan, ja virta painoi hirvittƤvƤllƤ voimallaan venettƤ niitƤ +vasten. Ei siis ollut ajattelemistakaan, ettƤ se kauan kestƤisi. Yksi +mies kyllƤ alinomaa ammensi ƤmpƤrillƤ vettƤ, mutta se eneni kuitenkin +peloittavalla nopeudella. Tutkittuansa vƤhƤn karia astuivat ukot koskeen +ja kokivat sieltƤ nostaa venettƤ louhilta pois. Ei sekƤƤn auttanut, kuin +heillƤ oli tƤysi tyƶ pysyƤ pystyssƤ virralta, vaikka veneestƤ pitivƤt +kiinni. Sauvoimilla koettiin nyt pidƤttƤƤ venettƤ musertumasta louhikkoa +vasten, kuin nƤhtiin, ett'ei sitƤ avutta voitaisi saada irti. Se oli +varsin raskasta, ja tuskin tulemme ilmoisna ikƤnƤ niin raskaasen +tyƶhƶn. Samassa nƤimme toisen veneen pƤƤsevƤn kariltansa ja pitkittƤvƤn +matkaansa. MeidƤn sitƤ vastaan ei ollut ajatteleminenkaan enƤƤ +pƤƤstƤ omin voimin irti. Taloja kyllƤ oli rannalla, jonka vuoksi +koimme miehissƤ huutaa, ettƤ kuuluisi. Huudot ja karjunnat kyllƤ +houkuttelivatkin erƤƤstƤ talosta paljon vƤkeƤ pihalle katsomaan, +mikƤ oli hƤtƤnƤ. NiitƤ nƤytti olevan ainakin parikymmentƤ, totta +leikkuumiehiƤ, jotka tƤllƤ aikaa pƤivƤƤ olivat aamiaisen syƶntiƤ varten +talossa. Mutta nƤmƤtkƶ olisivat tulleet apuun!</p> + +<p>Eikƶ mitƤ; he vaan katsoa tollottivat, ja kuin olivat mielestƤƤn +katsoneet tarpeeksi, palasivat huoneisiinsa ruuan ƤƤreen. Se lisƤksi +suututti vaarassa hƤtƤileviƤ. TervamiehistƤ toinen itki, toinen kirosi Oulujokelaisten auttamattomuutta; kumpikin oli suoraan vastaan, kuin me -tahdoimme keventää veneitä tervat koskeen heittämällä. Kukin koki -sauvoimellaan taistella kosken voimia vastaan ja pidättää venettä -katkeamasta. Mutta sitä tehdessämme aina katselimme kamalasti, kuinka -vesi myötäänsä eneni. Kohta alkoi voimia puuttua. Yhden kädet jo -väsymisestä vaipuivat aivan hermottomina alas, ja koski vei häneltä -sauvoimen. Että toistenkin voimat alkoivat loppua näki siitä, kuin virta -yhä enemmin sai veneen valtaansa ja sujutteli, ryskytteli sitä louhia -vastaan. Ei näkynyt olevan muuta keinoa kuin heittäytä koskeen ja kokea -uimalla pelastauta rannalle, ja niin jo mielimme heittää enimpiä -vaatteita päältä. Mutta nytkin oli apu lähinnä, kuin vaara uhkaavinna. -Me, näet, huomasimme pienosen purren tulla leruttelevan kosken -yläpuolelta ja siinä istuvan lihavan, lyhytläntäisen miehen viheriöissä +tahdoimme keventƤƤ veneitƤ tervat koskeen heittƤmƤllƤ. Kukin koki +sauvoimellaan taistella kosken voimia vastaan ja pidƤttƤƤ venettƤ +katkeamasta. Mutta sitƤ tehdessƤmme aina katselimme kamalasti, kuinka +vesi myƶtƤƤnsƤ eneni. Kohta alkoi voimia puuttua. Yhden kƤdet jo +vƤsymisestƤ vaipuivat aivan hermottomina alas, ja koski vei hƤneltƤ +sauvoimen. EttƤ toistenkin voimat alkoivat loppua nƤki siitƤ, kuin virta +yhƤ enemmin sai veneen valtaansa ja sujutteli, ryskytteli sitƤ louhia +vastaan. Ei nƤkynyt olevan muuta keinoa kuin heittƤytƤ koskeen ja kokea +uimalla pelastauta rannalle, ja niin jo mielimme heittƤƤ enimpiƤ +vaatteita pƤƤltƤ. Mutta nytkin oli apu lƤhinnƤ, kuin vaara uhkaavinna. +Me, nƤet, huomasimme pienosen purren tulla leruttelevan kosken +ylƤpuolelta ja siinƤ istuvan lihavan, lyhytlƤntƤisen miehen viheriƶissƤ vaatteissa. Se ohjasi kulkuansa tervaveneen luokse ja tultuansa ottikin -meidät matkamiehet kaluinemme veneesensä, joka kyllä oli pieni, mutta -kuitenkin vei meidät hyvin rantaan. Antamasta avustaan mies ei palkkaa -ottanut; mutta varmaan olisimme olleet kiitollisemmat häntä kohtaan, jos -ei olisi lähtiessään virkkanut: "minä lähdin apuun, kuin näin herroja -olevan veneessä". Rantaan päästyämme menimme taloon — se sattui olemaan -kestikievaritalo — saamaan isompaa venettä ja apuväkeä, mutta se ei -oikein onnistunut. Veneen kyllä saimme; mutta ei edes mainittu lihava -isäntäkään tullut enää, eikä ketään muuta. Mainitseminen on kuitenkin, -ett'ei kestikievarissa ollut miesväkeä kotona, mutta vaan lapsia ja -vaimoja. Me rupesimme siis kolmen soutamaan venettä kumppaneittemme -luokse, joista toinen vielä seisoi koskessa venettä kannattamassa, +meidƤt matkamiehet kaluinemme veneesensƤ, joka kyllƤ oli pieni, mutta +kuitenkin vei meidƤt hyvin rantaan. Antamasta avustaan mies ei palkkaa +ottanut; mutta varmaan olisimme olleet kiitollisemmat hƤntƤ kohtaan, jos +ei olisi lƤhtiessƤƤn virkkanut: "minƤ lƤhdin apuun, kuin nƤin herroja +olevan veneessƤ". Rantaan pƤƤstyƤmme menimme taloon — se sattui olemaan +kestikievaritalo — saamaan isompaa venettƤ ja apuvƤkeƤ, mutta se ei +oikein onnistunut. Veneen kyllƤ saimme; mutta ei edes mainittu lihava +isƤntƤkƤƤn tullut enƤƤ, eikƤ ketƤƤn muuta. Mainitseminen on kuitenkin, +ett'ei kestikievarissa ollut miesvƤkeƤ kotona, mutta vaan lapsia ja +vaimoja. Me rupesimme siis kolmen soutamaan venettƤ kumppaneittemme +luokse, joista toinen vielƤ seisoi koskessa venettƤ kannattamassa, toinen sauvoimella koki taistella virran sujuttamisia vastaan. Ukot -olivat tullessamme varsin mielissään; sillä he olivat jo vähän arvelleet -meidänkin jättäneen heidät omiin turviinsa. Nyt vyörytimme tynnyreitä -veneestä koskeen, vaikka ukot kyllä panivat nytkin aivan vastaan. Käpeet -sekä varppeet särkyivät eikä niitä ollut aikaa varoa; mutta kuin oli -heitetty kahdeksan tynnyriä koskeen, keveni vene, jotta nousi -louhikolta, ja saatiin sauvoimin, airoin ja köysin rantaan. Jos se olisi -vielä tunnin ollut siinä, olisi se välttämättä särkynyt ja uponnut. -Mutta päästyänsä rannalle olivat ukot taas niin levolliset ja vakaiset, -kuin ei olisi mitään tapahtunutkaan. Ensinnä kääntyivät he koskea -kohden katsomaan tervatynnyreinsä kohtaloa. Kauan katsoivat he, kuinka -ne pyllyilivät koskessa ja viimein soluivat alas. Sitten rupesivat -venettään tarkastamaan, ja tähän jätimme heidät parantamaan sen -vikoja. Me ajoimme maisin Ouluun tämän viime matkan. Oulussa tapasimme -sitten yhden näistä tovereistamme, joka kertoi heidän saaneen -tervatynnyrrinsä eheinä kosken alle ja myös vahingoitta tulleen +olivat tullessamme varsin mielissƤƤn; sillƤ he olivat jo vƤhƤn arvelleet +meidƤnkin jƤttƤneen heidƤt omiin turviinsa. Nyt vyƶrytimme tynnyreitƤ +veneestƤ koskeen, vaikka ukot kyllƤ panivat nytkin aivan vastaan. KƤpeet +sekƤ varppeet sƤrkyivƤt eikƤ niitƤ ollut aikaa varoa; mutta kuin oli +heitetty kahdeksan tynnyriƤ koskeen, keveni vene, jotta nousi +louhikolta, ja saatiin sauvoimin, airoin ja kƶysin rantaan. Jos se olisi +vielƤ tunnin ollut siinƤ, olisi se vƤlttƤmƤttƤ sƤrkynyt ja uponnut. +Mutta pƤƤstyƤnsƤ rannalle olivat ukot taas niin levolliset ja vakaiset, +kuin ei olisi mitƤƤn tapahtunutkaan. EnsinnƤ kƤƤntyivƤt he koskea +kohden katsomaan tervatynnyreinsƤ kohtaloa. Kauan katsoivat he, kuinka +ne pyllyilivƤt koskessa ja viimein soluivat alas. Sitten rupesivat +venettƤƤn tarkastamaan, ja tƤhƤn jƤtimme heidƤt parantamaan sen +vikoja. Me ajoimme maisin Ouluun tƤmƤn viime matkan. Oulussa tapasimme +sitten yhden nƤistƤ tovereistamme, joka kertoi heidƤn saaneen +tervatynnyrrinsƤ eheinƤ kosken alle ja myƶs vahingoitta tulleen Merikoskea alas, joka on juuri Oulujoen suussa.</p> -<p><i>K. A. Castrén</i>.</p> +<p><i>K. A. CastrĆ©n</i>.</p> @@ -6612,716 +6575,716 @@ Merikoskea alas, joka on juuri Oulujoen suussa.</p> <h3>49. Sananlaskuja.</h3> -<p>Ei pyyssä kahden jakoa, koppelossa kolmen miehen.</p> +<p>Ei pyyssƤ kahden jakoa, koppelossa kolmen miehen.</p> <p>Halla hanhen siiven alla, talvi joutsenen takana.</p> -<p>Kuin jouhi saadaan, niin hevoista tehdään!</p> +<p>Kuin jouhi saadaan, niin hevoista tehdƤƤn!</p> -<p>Lupa hyvä, kaksi käteinen.</p> +<p>Lupa hyvƤ, kaksi kƤteinen.</p> -<p>Routavuonna roudan selkään, sulavuonna lehteen.</p> +<p>Routavuonna roudan selkƤƤn, sulavuonna lehteen.</p> <p>Se toista uunista etsii, joka itse uunissa asuu.</p> -<p>Sitä kuusta kuuleminen, jonka juurella asunto.</p> +<p>SitƤ kuusta kuuleminen, jonka juurella asunto.</p> <p>Tattari taloksi saapi, tattari talottomaksi.</p> -<p>Unta täynnä unnon aitta, viljoa vireän aitta.</p> +<p>Unta tƤynnƤ unnon aitta, viljoa vireƤn aitta.</p> -<p>Äijä on äitin kauneutta, ei ole äitin armautta.</p> +<p>ĆijƤ on Ƥitin kauneutta, ei ole Ƥitin armautta.</p> <hr class="chap" /> -<h3>50. Silmänkääntäjä.</h3> +<h3>50. SilmƤnkƤƤntƤjƤ.</h3> -<p class="subtitle">Ilveilys kahdessa näytöksessä.</p> +<p class="subtitle">Ilveilys kahdessa nƤytƶksessƤ.</p> -<p><b>Jäsenet:</b><br /> +<p><b>JƤsenet:</b><br /> <br /> Jussi Oluvinen, ollut talonpoika Oluvilassa.<br /> -Liisa, hänen vaimonsa.<br /> -Matti Hölmönen, kylänvanhin ja kestikievari Hölmölässä.<br /> -Katri, hänen vaimonsa<br /> -Mari, heidän piikansa.<br /> -Hölmölän kyläläisiä.</p> +Liisa, hƤnen vaimonsa.<br /> +Matti Hƶlmƶnen, kylƤnvanhin ja kestikievari HƶlmƶlƤssƤ.<br /> +Katri, hƤnen vaimonsa<br /> +Mari, heidƤn piikansa.<br /> +HƶlmƶlƤn kylƤlƤisiƤ.</p> -<h4>Ensimmäinen Näytös.</h4> +<h4>EnsimmƤinen NƤytƶs.</h4> <p><i>Oluvinen. Liisa.</i></p> -<p>OLUVINEN. Voin vedon lyödä, ett'ei Liisa minua tuntenut. Nähtyään minut -hän juoksi panemaan päällensä. Ken nyt voi sanoa, ett'ei mies -Helsingissä käydessään tule herraksi! Enkö minä ole herra; ja millainen? -Niin hyvä kuin moni lukien ja laulaen koulut ja kimnasit ja jotkin -halki. Isäni ja äitini minua aina sanoivat tuhmaksi. Vahinko, ett'eivät -nyt ole elossa; saisivatpahan hävetä edessäni. Vaan mitä? Tuossa näen, +<p>OLUVINEN. Voin vedon lyƶdƤ, ett'ei Liisa minua tuntenut. NƤhtyƤƤn minut +hƤn juoksi panemaan pƤƤllensƤ. Ken nyt voi sanoa, ett'ei mies +HelsingissƤ kƤydessƤƤn tule herraksi! Enkƶ minƤ ole herra; ja millainen? +Niin hyvƤ kuin moni lukien ja laulaen koulut ja kimnasit ja jotkin +halki. IsƤni ja Ƥitini minua aina sanoivat tuhmaksi. Vahinko, ett'eivƤt +nyt ole elossa; saisivatpahan hƤvetƤ edessƤni. Vaan mitƤ? Tuossa nƤen, Liisa jo tulee, ja kirkkovaatteissaan — hahaha!</p> -<p>LIISA (Tulee ulkoa ja seisattuu ovelle, nyykistäen polviansa -tervehtiessään.)</p> +<p>LIISA (Tulee ulkoa ja seisattuu ovelle, nyykistƤen polviansa +tervehtiessƤƤn.)</p> <p>OLUVINEN. Kumoron, Liisapetty!</p> -<p>LIISA (Itsekseen.) Ah, mikä nuori, kaunis herra! Varmaan hovin vieraita! -(Kovasti Oluviselle.) Mieheni on poikessa, minä olen yksinäni — ja olen -odotellut häntä — —</p> +<p>LIISA (Itsekseen.) Ah, mikƤ nuori, kaunis herra! Varmaan hovin vieraita! +(Kovasti Oluviselle.) Mieheni on poikessa, minƤ olen yksinƤni — ja olen +odotellut hƤntƤ — —</p> -<p>OLUVINEN. Viipyväksi? hi hi hi! —</p> +<p>OLUVINEN. ViipyvƤksi? hi hi hi! —</p> -<p>LIISA. Ikävöinytkin — (Hiljaa.) Ah, mikä lusti herra! Voi jos Jussi +<p>LIISA. IkƤvƶinytkin — (Hiljaa.) Ah, mikƤ lusti herra! Voi jos Jussi — tulisi!</p> -<p>OLUVINEN (Lähenee Liisaa.) Voi, jos Jussi ei tulisi! (Antaa suuta +<p>OLUVINEN (LƤhenee Liisaa.) Voi, jos Jussi ei tulisi! (Antaa suuta Liisalle, joka aina katsoo alas.)</p> -<p>LIISA (Hiljaa.) Mikä makea muisku! Ah! Se ei ollut Jussilta.</p> +<p>LIISA (Hiljaa.) MikƤ makea muisku! Ah! Se ei ollut Jussilta.</p> <p>OLUVINEN (Tutusti.) Liisa!</p> -<p>LIISA. Mitä? Jussi! Sinä, Jussi? Hui! kuin säikähdin, kuin luulin — —</p> +<p>LIISA. MitƤ? Jussi! SinƤ, Jussi? Hui! kuin sƤikƤhdin, kuin luulin — —</p> -<p>OLUVINEN. Sen nyt näin, kuin et edes paennutkaan.</p> +<p>OLUVINEN. Sen nyt nƤin, kuin et edes paennutkaan.</p> -<p>LIISA. Niin, milloin minä ennen sinua olen paennut?</p> +<p>LIISA. Niin, milloin minƤ ennen sinua olen paennut?</p> -<p>OLUVINEN. Mutta ethän minua tuntenutkaan.</p> +<p>OLUVINEN. Mutta ethƤn minua tuntenutkaan.</p> -<p>LIISA. Vielä sanot! Ken sinua muut olis tuntenut tuollaissa? Mutta +<p>LIISA. VielƤ sanot! Ken sinua muut olis tuntenut tuollaissa? Mutta Jussi! todellako nyt vaatteesi tuollaisiksi olet muuttanut?</p> <p>OLUVINEN. Ihan todella, Liisaseni!</p> -<p>LIISA. Mitä? Minä en ymmärrä, vai oletko sinä hulluna?</p> +<p>LIISA. MitƤ? MinƤ en ymmƤrrƤ, vai oletko sinƤ hulluna?</p> -<p>OLUVINEN. Sinulla, Liisa, näetsen, on liian vähä ymmärrystä. Tilallisna -olimme talonpojat, nyt tilatoinna, nyt, näetsen, elämme herroiksi. -Ymmärrätkö sen?</p> +<p>OLUVINEN. Sinulla, Liisa, nƤetsen, on liian vƤhƤ ymmƤrrystƤ. Tilallisna +olimme talonpojat, nyt tilatoinna, nyt, nƤetsen, elƤmme herroiksi. +YmmƤrrƤtkƶ sen?</p> -<p>LIISA. Ja syömätä. Voi, voi, Jussi parka! Huomeiseksi ei ole leivän -murua kotona. Ymmärrätkös sinä nyt sen?</p> +<p>LIISA. Ja syƶmƤtƤ. Voi, voi, Jussi parka! Huomeiseksi ei ole leivƤn +murua kotona. YmmƤrrƤtkƶs sinƤ nyt sen?</p> -<p>OLUVINEN. Sen? Liisa! Sitähän minä olenkin tutkinut, ajatellut ja -aprikoinut koko poisoloni. Mutta sinä, Liisa, et ole nähnyt muuta kuin +<p>OLUVINEN. Sen? Liisa! SitƤhƤn minƤ olenkin tutkinut, ajatellut ja +aprikoinut koko poisoloni. Mutta sinƤ, Liisa, et ole nƤhnyt muuta kuin tuvasta ulos ja ulkoa tupaan.</p> -<p>LIISA. Vaan jopahan senkin olen nähnyt, ett'ei ole leivän murua kotona.</p> +<p>LIISA. Vaan jopahan senkin olen nƤhnyt, ett'ei ole leivƤn murua kotona.</p> -<p>OLUVINEN. Sen vaan? Ja paljailla silmilläsikin? Ei, eukkoni! Minä, -näetsen, olen kulkenut halki maailman ja oppinut enemmän, kuin isien -isänisät maailman alusta asti.</p> +<p>OLUVINEN. Sen vaan? Ja paljailla silmillƤsikin? Ei, eukkoni! MinƤ, +nƤetsen, olen kulkenut halki maailman ja oppinut enemmƤn, kuin isien +isƤnisƤt maailman alusta asti.</p> -<p>LIISA. Joko senkin olet oppinut: elämään syömätä?</p> +<p>LIISA. Joko senkin olet oppinut: elƤmƤƤn syƶmƤtƤ?</p> -<p>OLUVINEN. Sinä haastat kuin leikatusta lampaanpäästä! Kaupungissa, -näetsen Liisa, näin minä opin pitävän lehmää sarvesta ja älyn sitä -lypsävän — viekkauden vaunuissa ja rehellisyyden jalkaisin — totuuden +<p>OLUVINEN. SinƤ haastat kuin leikatusta lampaanpƤƤstƤ! Kaupungissa, +nƤetsen Liisa, nƤin minƤ opin pitƤvƤn lehmƤƤ sarvesta ja Ƥlyn sitƤ +lypsƤvƤn — viekkauden vaunuissa ja rehellisyyden jalkaisin — totuuden hakkaavan puita ja kavaluuden istuvan valkealla.</p> -<p>LIISA. Voi, voi! Jussi, mitä haastelet! Hyödyttääkö nekin meitä?</p> - -<p>OLUVINEN. Enemmän kuin luulisit. Liisa, sinä vielä et ymmärrä. Äly ja -viekkaus maailmassa auttavat välemmin kuin työ ja ansio. Esimerkiksi, -näetsen, tuolla metsässä on vanha pölhö; tuhat vuotta se jo on siinä -seissut; mutta kenpä siihen paljon silmiänsä on luonut? Vaan sanoppas -siinä olevan jotain ihmeellistä, sano sen öillä kummittelevan, sano sen -parantelevan pistoksia, hammastautia ja muita kohtauksia: näkisitpähän, -miten virtaisi kansa sitä ihmettelemään ja ihailemaan. Moni maksaisi -hyvät rahatkin päästäkseen sen luo; ja pian tulisi se kuuluisaksi -ympäri maailman, se sama meidän vanha pölhö. Joko nyt ymmärsit?</p> - -<p>LIISA. Kaikki, mitä haastat, on synkeämpi syysyön pimeyttä. Kaikkihan jo -olet kadottanut: pellot, metsät ja pölhöt.</p> - -<p>OLUVINEN. Hahaha! Sinulla on vähemmän ymmärrystä kuin kaksiöisellä -vasikalla. Kuuletsen nyt, kuin yhdellä sanalla selitän sinulle koko -asian selvemmäksi keväistä päiväpaistetta. Kaupunkiin, näetsen, muinoin -tuli kuninkaallinen ulkomaan suutari, nimeltä Beklin. Koko maailma nyt -tahtoi teettää kenkänsä ja saappaansa sillä. Mutta kaupungin entiset -suutarit jäivät jouten, ihan jouten, Liisaseni. Tuostapa nyt suutarit -ajattelemaan, ja sitä tekisivät vielä nytkin, jos ei eräs älykäs mies -heitä olisi pelastanut. Suutari Pylkkönen keksi, näetsen, yht'äkkiä koko -salaisuuden ja ilmoitti sen maailmalle. Hän, näetsen, eräsnä yönä hävisi -kaupungista ja koko näkyväisestä maailmasta, mutta sen sijaan ilmestyi -uusi, vieläkin kuninkaallisempi ulkomaan suutari Pylkkelin. Alappas -tuiskuta työtä tällekin. Ahaa, liini! kiljaisivat kaikki suutarit kuin -yhdestä suusta, siinäpä se onkin temppu! Pikemmin kuin sumu päivän -noustessa hävisivät samassa kaikki entiset suutarit ja toiset toistansa -muukalaisemmat ja kuninkaallisemmat ilmestyivät niiden sijaan, joita nyt -jo on yhden verran kuin Musti-nimisiä koiria.</p> - -<p>LIISA. Mutta Jussi! Virsuakaan et osaa tehdä, sen vähemmin sinusta olisi +<p>LIISA. Voi, voi! Jussi, mitƤ haastelet! HyƶdyttƤƤkƶ nekin meitƤ?</p> + +<p>OLUVINEN. EnemmƤn kuin luulisit. Liisa, sinƤ vielƤ et ymmƤrrƤ. Ćly ja +viekkaus maailmassa auttavat vƤlemmin kuin tyƶ ja ansio. Esimerkiksi, +nƤetsen, tuolla metsƤssƤ on vanha pƶlhƶ; tuhat vuotta se jo on siinƤ +seissut; mutta kenpƤ siihen paljon silmiƤnsƤ on luonut? Vaan sanoppas +siinƤ olevan jotain ihmeellistƤ, sano sen ƶillƤ kummittelevan, sano sen +parantelevan pistoksia, hammastautia ja muita kohtauksia: nƤkisitpƤhƤn, +miten virtaisi kansa sitƤ ihmettelemƤƤn ja ihailemaan. Moni maksaisi +hyvƤt rahatkin pƤƤstƤkseen sen luo; ja pian tulisi se kuuluisaksi +ympƤri maailman, se sama meidƤn vanha pƶlhƶ. Joko nyt ymmƤrsit?</p> + +<p>LIISA. Kaikki, mitƤ haastat, on synkeƤmpi syysyƶn pimeyttƤ. Kaikkihan jo +olet kadottanut: pellot, metsƤt ja pƶlhƶt.</p> + +<p>OLUVINEN. Hahaha! Sinulla on vƤhemmƤn ymmƤrrystƤ kuin kaksiƶisellƤ +vasikalla. Kuuletsen nyt, kuin yhdellƤ sanalla selitƤn sinulle koko +asian selvemmƤksi kevƤistƤ pƤivƤpaistetta. Kaupunkiin, nƤetsen, muinoin +tuli kuninkaallinen ulkomaan suutari, nimeltƤ Beklin. Koko maailma nyt +tahtoi teettƤƤ kenkƤnsƤ ja saappaansa sillƤ. Mutta kaupungin entiset +suutarit jƤivƤt jouten, ihan jouten, Liisaseni. Tuostapa nyt suutarit +ajattelemaan, ja sitƤ tekisivƤt vielƤ nytkin, jos ei erƤs ƤlykƤs mies +heitƤ olisi pelastanut. Suutari Pylkkƶnen keksi, nƤetsen, yht'ƤkkiƤ koko +salaisuuden ja ilmoitti sen maailmalle. HƤn, nƤetsen, erƤsnƤ yƶnƤ hƤvisi +kaupungista ja koko nƤkyvƤisestƤ maailmasta, mutta sen sijaan ilmestyi +uusi, vielƤkin kuninkaallisempi ulkomaan suutari Pylkkelin. Alappas +tuiskuta tyƶtƤ tƤllekin. Ahaa, liini! kiljaisivat kaikki suutarit kuin +yhdestƤ suusta, siinƤpƤ se onkin temppu! Pikemmin kuin sumu pƤivƤn +noustessa hƤvisivƤt samassa kaikki entiset suutarit ja toiset toistansa +muukalaisemmat ja kuninkaallisemmat ilmestyivƤt niiden sijaan, joita nyt +jo on yhden verran kuin Musti-nimisiƤ koiria.</p> + +<p>LIISA. Mutta Jussi! Virsuakaan et osaa tehdƤ, sen vƤhemmin sinusta olisi suutariksi.</p> -<p>OLUVINEN. Ei tässä osaamisesta ole puhettakaan. Näetsen, Liisa! -Samatenkuin suutarit, muuttuivat viimein muutkin käsityöläiset -ulkomaalaisiksi, sikäli kuin sorvari Surrander, uunintekijä Tegel, -viinankauppias Ruus, yövartiat Rennsteen ja Skrikhalsiander ja muut -sellaiset tulivat ulkomaalta sinne. Ja sen nyt jo meidän Mustikin -ymmärtää, että sellaiset nimet kuin: Palovinerus, Räkänenander, +<p>OLUVINEN. Ei tƤssƤ osaamisesta ole puhettakaan. NƤetsen, Liisa! +Samatenkuin suutarit, muuttuivat viimein muutkin kƤsityƶlƤiset +ulkomaalaisiksi, sikƤli kuin sorvari Surrander, uunintekijƤ Tegel, +viinankauppias Ruus, yƶvartiat Rennsteen ja Skrikhalsiander ja muut +sellaiset tulivat ulkomaalta sinne. Ja sen nyt jo meidƤn Mustikin +ymmƤrtƤƤ, ettƤ sellaiset nimet kuin: Palovinerus, RƤkƤnenander, Korvapuustius, Rahvelianus, Punssioni, Romtotilander, Pohmelius, -Sepelin, Mustileen, Kortpeliander ja Tyhjäkerskonius ja lukemattomat -muut sellaiset, että ne muka elättävät miehensä, vaikka karpeettomalla +Sepelin, Mustileen, Kortpeliander ja TyhjƤkerskonius ja lukemattomat +muut sellaiset, ettƤ ne muka elƤttƤvƤt miehensƤ, vaikka karpeettomalla kalliolla.</p> -<p>LIISA. Voi, Jussi parka! Nyt näen, ett'et enää ole ymmärryksessäsikään. -Ethän osaa mitään ammattia, pait kyntämistä, ja siihenkin olet laiska. +<p>LIISA. Voi, Jussi parka! Nyt nƤen, ett'et enƤƤ ole ymmƤrryksessƤsikƤƤn. +EthƤn osaa mitƤƤn ammattia, pait kyntƤmistƤ, ja siihenkin olet laiska. Nyt olemme hukassa.</p> -<p>OLUVINEN. Hahaha! Liisa! Et sinä sitäkään ole kuullut, ett'eivät ihmiset -kysy kenenkään oppia ja ett'ei oppi tee ketään herraksi, mutta nimi; se, -näetsen, on pääasia. Ihmiset ovat jo ennen maailman alkua keksineet sen, -että kaikki ulkomaalaiset ovat viisaita ja oppineita. Ja koska kaikki -asiat ja kaikki kappaleet tunnetaan nimistänsä, niinkuin kissat ja -koirat ja muut elävät, niin tunnetaan muukalaisuuskin nimestä, vaan -muukalaisuudesta ihmisen oikea arvo. Sentähden, näetsen, kaikki, jotka -muuttavat nimensä muukalaiseksi, tulevat herroiksi, ja sentähden kaikki -muukalaiset nimet ovat herrasnimiä ja kaikki suomalaiset talonpoikaisia, -joita ei auta oppi eikä muut viisaudet. Ymmärsitkö nyt?</p> - -<p>LIISA. Ah Jussi, nyt ymmärrän. Sinä muutat nimesi ja tulet herraksi ja -minä, Jussi, minä tulen rouvaksi! — Ah Jussiseni! Minä olenkin aina -herrassäätyä enemmän rakastellut.</p> - -<p>OLUVINEN. Kas se oli oikein sanottu. Nyt sinä puhut kuin ymmärtäväinen +<p>OLUVINEN. Hahaha! Liisa! Et sinƤ sitƤkƤƤn ole kuullut, ett'eivƤt ihmiset +kysy kenenkƤƤn oppia ja ett'ei oppi tee ketƤƤn herraksi, mutta nimi; se, +nƤetsen, on pƤƤasia. Ihmiset ovat jo ennen maailman alkua keksineet sen, +ettƤ kaikki ulkomaalaiset ovat viisaita ja oppineita. Ja koska kaikki +asiat ja kaikki kappaleet tunnetaan nimistƤnsƤ, niinkuin kissat ja +koirat ja muut elƤvƤt, niin tunnetaan muukalaisuuskin nimestƤ, vaan +muukalaisuudesta ihmisen oikea arvo. SentƤhden, nƤetsen, kaikki, jotka +muuttavat nimensƤ muukalaiseksi, tulevat herroiksi, ja sentƤhden kaikki +muukalaiset nimet ovat herrasnimiƤ ja kaikki suomalaiset talonpoikaisia, +joita ei auta oppi eikƤ muut viisaudet. YmmƤrsitkƶ nyt?</p> + +<p>LIISA. Ah Jussi, nyt ymmƤrrƤn. SinƤ muutat nimesi ja tulet herraksi ja +minƤ, Jussi, minƤ tulen rouvaksi! — Ah Jussiseni! MinƤ olenkin aina +herrassƤƤtyƤ enemmƤn rakastellut.</p> + +<p>OLUVINEN. Kas se oli oikein sanottu. Nyt sinƤ puhut kuin ymmƤrtƤvƤinen ihminen.</p> -<p>LIISA. Niin, Jussi! Vallassäädystähän minä olenkin.</p> +<p>LIISA. Niin, Jussi! VallassƤƤdystƤhƤn minƤ olenkin.</p> -<p>OLUVINEN. Miten? Minä en ymmärrä, Liisa!</p> +<p>OLUVINEN. Miten? MinƤ en ymmƤrrƤ, Liisa!</p> -<p>LIISA. Minun isänukkoni äitinäiti oli Ruotsista tullut neitsyt Turun -kaupungin ylimäisessä rahtöörissä.</p> +<p>LIISA. Minun isƤnukkoni ƤitinƤiti oli Ruotsista tullut neitsyt Turun +kaupungin ylimƤisessƤ rahtƶƶrissƤ.</p> -<p>OLUVINEN. Totisesti sinä siihen sukulaisehesi vielä oletkin ja teet -hänelle kunniata.</p> +<p>OLUVINEN. Totisesti sinƤ siihen sukulaisehesi vielƤ oletkin ja teet +hƤnelle kunniata.</p> -<p>LIISA. Mutta Jussi, nyt asiaan! Minulla on nälkä; mistä tulee nyt leipä +<p>LIISA. Mutta Jussi, nyt asiaan! Minulla on nƤlkƤ; mistƤ tulee nyt leipƤ meille?</p> -<p>OLUVINEN. Liisaseni! Siinäpä se onkin asia, ett'ei leipä tule -meille, mutta meidän täytyy itsemme mennä sen luo.</p> +<p>OLUVINEN. Liisaseni! SiinƤpƤ se onkin asia, ett'ei leipƤ tule +meille, mutta meidƤn tƤytyy itsemme mennƤ sen luo.</p> -<p>LIISA. Miten? Minä en ymmärrä.</p> +<p>LIISA. Miten? MinƤ en ymmƤrrƤ.</p> -<p>OLUVINEN. Me, näetsen, panemme tamman valjaisiin ja menemme matkaan.</p> +<p>OLUVINEN. Me, nƤetsen, panemme tamman valjaisiin ja menemme matkaan.</p> <p>LIISA. Matkaan? Mihin?</p> -<p>OLUVINEN. Liisa! Maailma on niin iso, niin pitkä ja leveä, ett'ei -meidän molempien ajatukset sadassa vuodessa saisi joka paikkaa -käyneeksi, jos jäniksinä juoksentelisivat. Ja sinä kysyt, mihin! Liisa, +<p>OLUVINEN. Liisa! Maailma on niin iso, niin pitkƤ ja leveƤ, ett'ei +meidƤn molempien ajatukset sadassa vuodessa saisi joka paikkaa +kƤyneeksi, jos jƤniksinƤ juoksentelisivat. Ja sinƤ kysyt, mihin! Liisa, me menemme nyt kaupunkiin ja tulemme valloiksi!</p> -<p>LIISA. Mitä? Millä me siellä elämme?</p> +<p>LIISA. MitƤ? MillƤ me siellƤ elƤmme?</p> -<p>OLUVINEN. Millä? Näetsen, me panemme nyt kaikki koko taloutemme rekeen, -ja kaupungissa myömme ne kaikki rahoiksi. Koko talouden, näetsen! Se -tahtoo sanoa: sinä ja minä ja Musti ja kanat, kukot ja kissat ja +<p>OLUVINEN. MillƤ? NƤetsen, me panemme nyt kaikki koko taloutemme rekeen, +ja kaupungissa myƶmme ne kaikki rahoiksi. Koko talouden, nƤetsen! Se +tahtoo sanoa: sinƤ ja minƤ ja Musti ja kanat, kukot ja kissat ja porsaat, kaikki.</p> -<p>LIISA. Kuinka? Myötkö sinä minutkin? Ei! Minä en liikahda kotoa.</p> +<p>LIISA. Kuinka? Myƶtkƶ sinƤ minutkin? Ei! MinƤ en liikahda kotoa.</p> -<p>OLUVINEN. Ei Liisaseni, niin julma minä en ole. Muut raavaat minä vaan -aivon myödä. Tuo nyt kiirusti kaikki pärevakat, joihin ne panemme ja -joissa niitä kuljettelemme.</p> +<p>OLUVINEN. Ei Liisaseni, niin julma minƤ en ole. Muut raavaat minƤ vaan +aivon myƶdƤ. Tuo nyt kiirusti kaikki pƤrevakat, joihin ne panemme ja +joissa niitƤ kuljettelemme.</p> <p>LIISA. Ah, Jussi! Ostatko minulle sitten uudet hameet ja uuden silkkihuivin ja uudet — kultasormukset ja — korvarenkaat?</p> -<p>OLUVINEN. Kaikki, Liisaseni, kaikki, mitä halajat. Joudu nyt vaan.</p> +<p>OLUVINEN. Kaikki, Liisaseni, kaikki, mitƤ halajat. Joudu nyt vaan.</p> -<p>LIISA. Ah! Jussi! Nyt rakastan sinua enemmän kuin ketään muita.</p> +<p>LIISA. Ah! Jussi! Nyt rakastan sinua enemmƤn kuin ketƤƤn muita.</p> -<p>OLUVINEN. Liisa! Sinä olet vaimojen esikuva. Tule, laita elävät -vakkoihin — minä valjastan tamman. Tänä iltana minä vielä teen sinut -talonpojan vaimosta armolliseksi rouvaksi. (Menevät.)</p> +<p>OLUVINEN. Liisa! SinƤ olet vaimojen esikuva. Tule, laita elƤvƤt +vakkoihin — minƤ valjastan tamman. TƤnƤ iltana minƤ vielƤ teen sinut +talonpojan vaimosta armolliseksi rouvaksi. (MenevƤt.)</p> -<h4>Toinen Näytös.</h4> +<h4>Toinen NƤytƶs.</h4> <h5>1. Kohtaus.</h5> -<p><i>Hölmönen. Katri. Mari.</i></p> +<p><i>Hƶlmƶnen. Katri. Mari.</i></p> -<p>HÖLMÖNEN (Tullen ovesta laulaen.) "Olet kyllä oiva ruoka, siivon -syöjälle suloinen, joka ryypyn ryyppäjäpi" — — Se on viho viimeinen -ihme ja kumma! Minä, kylän vanhin ja kestikievari, minä enkö saa olla -isäntä talossani? Ei! se nyt on liikaa. Hoi! Katri, Mari, hoi! hoi!</p> +<p>HĆLMĆNEN (Tullen ovesta laulaen.) "Olet kyllƤ oiva ruoka, siivon +syƶjƤlle suloinen, joka ryypyn ryyppƤjƤpi" — — Se on viho viimeinen +ihme ja kumma! MinƤ, kylƤn vanhin ja kestikievari, minƤ enkƶ saa olla +isƤntƤ talossani? Ei! se nyt on liikaa. Hoi! Katri, Mari, hoi! hoi!</p> -<p>MARI (Tulee ovesta.) Noh! mitä nyt, isäntä?</p> +<p>MARI (Tulee ovesta.) Noh! mitƤ nyt, isƤntƤ?</p> -<p>HÖLMÖNEN. Mitä? Vielä kysyt. Etkö jo tiedä, minkä Hölmölä ja koko -maailma tietää, Mari, sitä, että sinä olet minun palvelijani; ja että -minä, Matias Hölmölin, kylänvanhin ja kestkievari, minä itse, olen herra -sinulle sekä vaimolleni?</p> +<p>HĆLMĆNEN. MitƤ? VielƤ kysyt. Etkƶ jo tiedƤ, minkƤ HƶlmƶlƤ ja koko +maailma tietƤƤ, Mari, sitƤ, ettƤ sinƤ olet minun palvelijani; ja ettƤ +minƤ, Matias Hƶlmƶlin, kylƤnvanhin ja kestkievari, minƤ itse, olen herra +sinulle sekƤ vaimolleni?</p> -<p>MARI. Muut kyllä tiedän, mutta viimeistä, sen tietänee isäntä itse +<p>MARI. Muut kyllƤ tiedƤn, mutta viimeistƤ, sen tietƤnee isƤntƤ itse paremmin.</p> -<p>HÖLMÖNEN. Sinä, Mari! Sinun pitää kaikki tietämän, Sinun. Etkö jo ole -lukenut raamatusta, että vaimon pitää oleman miehellensä kuuliaisen? +<p>HĆLMĆNEN. SinƤ, Mari! Sinun pitƤƤ kaikki tietƤmƤn, Sinun. Etkƶ jo ole +lukenut raamatusta, ettƤ vaimon pitƤƤ oleman miehellensƤ kuuliaisen? Mari!</p> -<p>MARI. Raamatusta, isäntä, minä en tunne kuin käärmeen ja omenan, joka -viettelee Eevaa. Mutta isäntä, saanko nyt mennä? Emäntä odottaa.</p> +<p>MARI. Raamatusta, isƤntƤ, minƤ en tunne kuin kƤƤrmeen ja omenan, joka +viettelee Eevaa. Mutta isƤntƤ, saanko nyt mennƤ? EmƤntƤ odottaa.</p> -<p>HÖLMÖNEN. Mari! Niinkuin tuulispää nyt lennä ja sano, että isäntä itse, -kuuletsen, itse Matias Hölmölin, tahtoo kaapin avaimet, sen, jossa on -putellit, tiedäthän.</p> +<p>HĆLMĆNEN. Mari! Niinkuin tuulispƤƤ nyt lennƤ ja sano, ettƤ isƤntƤ itse, +kuuletsen, itse Matias Hƶlmƶlin, tahtoo kaapin avaimet, sen, jossa on +putellit, tiedƤthƤn.</p> -<p>MARI. Sanonko minä, että se seisoo raamatussa?</p> +<p>MARI. Sanonko minƤ, ettƤ se seisoo raamatussa?</p> -<p>HÖLMÖNEN. Raamatussa, hihihi Mariseni, raamatussa seisoo, näetsen, kuin +<p>HĆLMĆNEN. Raamatussa, hihihi Mariseni, raamatussa seisoo, nƤetsen, kuin taivaan valtakunnan avaimista, jotka annettiin apostelille Pietarille. -Mutta jättäkäämme raamattu. Nyt vaan ne avaimet; — vaan Mari! Sinä nyt -olet niin ruskea kuin äsken puhjennut orjantappuran kukkanen päivän -noustessa — hihihi! (Lähenee Maria, joka menee.) — Ah! älä johdata -meitä kiusaukseen, mutta — hänen kasvonsa ovat vietteleväiset, kuin +Mutta jƤttƤkƤƤmme raamattu. Nyt vaan ne avaimet; — vaan Mari! SinƤ nyt +olet niin ruskea kuin Ƥsken puhjennut orjantappuran kukkanen pƤivƤn +noustessa — hihihi! (LƤhenee Maria, joka menee.) — Ah! ƤlƤ johdata +meitƤ kiusaukseen, mutta — hƤnen kasvonsa ovat viettelevƤiset, kuin kypset omenat vieraassa yrttitarhassa. — —</p> -<p>MARI (Tullen takaisin.) Isäntä, sanoittenko te posteljuonille +<p>MARI (Tullen takaisin.) IsƤntƤ, sanoittenko te posteljuonille Pietarille, vai miten?</p> -<p>HÖLMÖNEN. Apostelille, Mari, apostelille Pietarille. Sinä olisit hyvä -tyttö, Mari, mutta paremmin sinun pitäisi oppia raamattua. (Lähenee +<p>HĆLMĆNEN. Apostelille, Mari, apostelille Pietarille. SinƤ olisit hyvƤ +tyttƶ, Mari, mutta paremmin sinun pitƤisi oppia raamattua. (LƤhenee Maria ja taputtelee sen poskia.) Mariseni! nyt avaimet; vasta tahdon -laveammalta sinulle selittää raamat — —</p> +laveammalta sinulle selittƤƤ raamat — —</p> -<p>KATRI (Tullen ovesta.) Matti! Mari! Mitä onnettomat, mitä te +<p>KATRI (Tullen ovesta.) Matti! Mari! MitƤ onnettomat, mitƤ te ajattelette? (Mari menee ulos).</p> -<p>HÖLMÖNEN. Ei mitään pahaa, Katriseni! Minä Marille vaan selitän +<p>HĆLMĆNEN. Ei mitƤƤn pahaa, Katriseni! MinƤ Marille vaan selitƤn raamattua.</p> -<p>KATRI. Raamattua, onnetoin! Niinkö sinä palkitset rakkauttani ja -hyvyyttäni! (itkee.)</p> +<p>KATRI. Raamattua, onnetoin! Niinkƶ sinƤ palkitset rakkauttani ja +hyvyyttƤni! (itkee.)</p> -<p>HÖLMÖNEN. Milloinkas minä en ole palkinnut, kuin vaan olen voinut.</p> +<p>HĆLMĆNEN. Milloinkas minƤ en ole palkinnut, kuin vaan olen voinut.</p> -<p>KATRI. Ei! Sitä en voi kärsiä. (Juoksee miehensä päälle, joka pakenee -voivotellen ja pääsee viimein pöydän alle.)</p> +<p>KATRI. Ei! SitƤ en voi kƤrsiƤ. (Juoksee miehensƤ pƤƤlle, joka pakenee +voivotellen ja pƤƤsee viimein pƶydƤn alle.)</p> -<p>MARI (Tulee ovesta.) Isäntä! Voi, voi, kylänvanhin! Joutukaa! Pihalla -on herroja. Maaherrako lienee vai mikä, vaan se noituu, kiljuu ja -tappelee, ja on jo kolme kyytimiestä lyönyt kuolijaksi — taisi jo lyödä +<p>MARI (Tulee ovesta.) IsƤntƤ! Voi, voi, kylƤnvanhin! Joutukaa! Pihalla +on herroja. Maaherrako lienee vai mikƤ, vaan se noituu, kiljuu ja +tappelee, ja on jo kolme kyytimiestƤ lyƶnyt kuolijaksi — taisi jo lyƶdƤ minunkin — voih! voih!</p> -<p>KATRI. Pihalla herroja! Matti, mitä nyt arvelet? Niinkuin tuulessa, -lennä, suoria, joudu!</p> +<p>KATRI. Pihalla herroja! Matti, mitƤ nyt arvelet? Niinkuin tuulessa, +lennƤ, suoria, joudu!</p> -<p>HÖLMÖNEN. Nyt! Nyt, näetsen, en järkähdä, jos Katri, sinä ja koko -maailma ja maailman herrat olisivat ilmitulessa. Nyt, juur nyt näytän -sinulle ja koko maailmalle, että minä itse, minä itse Matias Hölmölin -olen isäntä talossani, minä, ja saan siis tehdä mitä tahdon, minä itse, -näetsen.</p> +<p>HĆLMĆNEN. Nyt! Nyt, nƤetsen, en jƤrkƤhdƤ, jos Katri, sinƤ ja koko +maailma ja maailman herrat olisivat ilmitulessa. Nyt, juur nyt nƤytƤn +sinulle ja koko maailmalle, ettƤ minƤ itse, minƤ itse Matias Hƶlmƶlin +olen isƤntƤ talossani, minƤ, ja saan siis tehdƤ mitƤ tahdon, minƤ itse, +nƤetsen.</p> -<p>KATRI. Sinä itse! Onnetoin! sekin vielä piti näkemäni, ja sinusta, -Matti! Ei, nyt en enää jaksa. (Repii vaatteensa ja potkii ja menee +<p>KATRI. SinƤ itse! Onnetoin! sekin vielƤ piti nƤkemƤni, ja sinusta, +Matti! Ei, nyt en enƤƤ jaksa. (Repii vaatteensa ja potkii ja menee itkien ulos.)</p> -<p>HÖLMÖNEN (Yksinänsä pöydän alla.) Alku nyt on tehty, vaan myöhään. -Tämä jo olisi kahtakymmentä vuotta ennen ollut tehtävänä. Kuta kauemmin -ihminen elää, sen enemmän se viisastuu. Ei, nyt jos toiste naisin, jo -ensi päivänä tekisin näin, ihan näin. Saisipahan pitkän nenän, pitkän -sanon minä, kyynärää pitkän — hihihi — Vaan mitä! Tuossa kuulen, -herrat jo tulevat — Ah! tässä olin niin onnellinen — (<i>Laulaa</i>) "Onnen +<p>HĆLMĆNEN (YksinƤnsƤ pƶydƤn alla.) Alku nyt on tehty, vaan myƶhƤƤn. +TƤmƤ jo olisi kahtakymmentƤ vuotta ennen ollut tehtƤvƤnƤ. Kuta kauemmin +ihminen elƤƤ, sen enemmƤn se viisastuu. Ei, nyt jos toiste naisin, jo +ensi pƤivƤnƤ tekisin nƤin, ihan nƤin. Saisipahan pitkƤn nenƤn, pitkƤn +sanon minƤ, kyynƤrƤƤ pitkƤn — hihihi — Vaan mitƤ! Tuossa kuulen, +herrat jo tulevat — Ah! tƤssƤ olin niin onnellinen — (<i>Laulaa</i>) "Onnen majat ovat kaikki mustat maalatut mureella" — —.</p> <h5>2. Kohtaus.</h5> -<p><i>Oluvinen ja Liisa, Hölmönen, sitte Katri ja Mari.</i></p> +<p><i>Oluvinen ja Liisa, Hƶlmƶnen, sitte Katri ja Mari.</i></p> <p>OLUVINEN. Hoi! Kestkievel! Duusan jievel!</p> -<p>HÖLMÖNEN (Kömpii ylös pöydän alta, mutta kaataa pöydän noustessansa.) -Suokaa anteeksi! Vörloot! vörloot — armolliset, vapasukuiset!</p> +<p>HĆLMĆNEN (Kƶmpii ylƶs pƶydƤn alta, mutta kaataa pƶydƤn noustessansa.) +Suokaa anteeksi! Vƶrloot! vƶrloot — armolliset, vapasukuiset!</p> -<p>OLUVINEN. Mitä? Niinkö sinä otat vastaan herroja? Sinun pitää juosta -puolen virstan päähän paljain päin ja päiväkirja kädessä herroille +<p>OLUVINEN. MitƤ? Niinkƶ sinƤ otat vastaan herroja? Sinun pitƤƤ juosta +puolen virstan pƤƤhƤn paljain pƤin ja pƤivƤkirja kƤdessƤ herroille vastaan.</p> -<p>HÖLMÖNEN. Suokaa anteeksi, armolliset, minä en tiennyt.</p> +<p>HĆLMĆNEN. Suokaa anteeksi, armolliset, minƤ en tiennyt.</p> -<p>OLUVINEN. Tiennyt? Sinun pitää seista koko päivä ja yö pihalla ja -kuullella — Ei, se on pantava päiväkirjaan.</p> +<p>OLUVINEN. Tiennyt? Sinun pitƤƤ seista koko pƤivƤ ja yƶ pihalla ja +kuullella — Ei, se on pantava pƤivƤkirjaan.</p> <p>LIISA (Hiljaa Oluviselle.) Ah Jussi, miksi niin kiljut? Minua peloittaa, ett'emme niin saa ruokaa.</p> -<p>OLUVINEN. Liisa, ruokaa? Kestkieverissä, näetsen, pitää kiljua, noitua -ja tapella. Se antaa matkustavaiselle suuremman arvon, nimittäin kuin on -vähä entistä. (Ottaa kynän ja alkaa kirjoittaa.)</p> +<p>OLUVINEN. Liisa, ruokaa? KestkieverissƤ, nƤetsen, pitƤƤ kiljua, noitua +ja tapella. Se antaa matkustavaiselle suuremman arvon, nimittƤin kuin on +vƤhƤ entistƤ. (Ottaa kynƤn ja alkaa kirjoittaa.)</p> -<p>LIISA. Mutta Jussi, ethän sinä osaa kirjoittaakaan.</p> +<p>LIISA. Mutta Jussi, ethƤn sinƤ osaa kirjoittaakaan.</p> -<p>OLUVINEN. Liisa, sinä et tiedä. Niitä on paljo, jotka kirjoittavat, -vaikka eivät osaa. (Kovasti, kirjoittaessaan.) "Tie, jota minä +<p>OLUVINEN. Liisa, sinƤ et tiedƤ. NiitƤ on paljo, jotka kirjoittavat, +vaikka eivƤt osaa. (Kovasti, kirjoittaessaan.) "Tie, jota minƤ allekirjottaja ajoin ja minun vaimoni, oli sangen kehno ja kunnottomassa -tilaisuudessa. Ja koska lähestyin tätä kestkieveriä, niin tuli vastaani -vihainen koira, joka haukkui niin että vaimoni säikähti, josta kuin -häntä kuritin, hän minulle irvisteli hampaitansa ja tahtoi purra. -Pihalla en nähnyt myös niin sielua, pait mainitun koiran, ennenkuin -kyytimiehet tulivat tuvasta, jotka myös olivat niin hävyttömät, että +tilaisuudessa. Ja koska lƤhestyin tƤtƤ kestkieveriƤ, niin tuli vastaani +vihainen koira, joka haukkui niin ettƤ vaimoni sƤikƤhti, josta kuin +hƤntƤ kuritin, hƤn minulle irvisteli hampaitansa ja tahtoi purra. +Pihalla en nƤhnyt myƶs niin sielua, pait mainitun koiran, ennenkuin +kyytimiehet tulivat tuvasta, jotka myƶs olivat niin hƤvyttƶmƤt, ettƤ riisuttuansa hevoseni juomarahasta haukkuivat minulle ja vaimolleni -takaapäin, kuin siat. Tultuani vierasten tupaan kestkieveri kaatui +takaapƤin, kuin siat. Tultuani vierasten tupaan kestkieveri kaatui lattialle minun jalkoihini ja vaimoni, joka niin muodoin oli juovuksissa. Sen vuoksi olen tullut viivytetyksi kestkieverin kautta, -niin että minun täytyy olla ruualla ja minun raukaan vaimoni, jonka -tämän kautta nyt saan jättää asianomaisille kruununmiehille tarkemmin -tutkia hänen mainittua vetelyyttänsä. Vielä saan muistuttaa, että -kestkieverin kirjoituskynä oli niin huono, ett'ei tätä kirjoitustani -kukaan voi lukea. Tänä vuonna tässä kuussa. Oluveliiniuslander."</p> +niin ettƤ minun tƤytyy olla ruualla ja minun raukaan vaimoni, jonka +tƤmƤn kautta nyt saan jƤttƤƤ asianomaisille kruununmiehille tarkemmin +tutkia hƤnen mainittua vetelyyttƤnsƤ. VielƤ saan muistuttaa, ettƤ +kestkieverin kirjoituskynƤ oli niin huono, ett'ei tƤtƤ kirjoitustani +kukaan voi lukea. TƤnƤ vuonna tƤssƤ kuussa. Oluveliiniuslander."</p> -<p>HÖLMÖNEN. Teidän armonne! Teidän vapasukuisuutenne! Rukoilen -nöyrimmästi, suokaa anteeksi! Se on kaikki vaimoni syy.</p> +<p>HĆLMĆNEN. TeidƤn armonne! TeidƤn vapasukuisuutenne! Rukoilen +nƶyrimmƤsti, suokaa anteeksi! Se on kaikki vaimoni syy.</p> -<p>OLUVINEN. Mitä? Vaimosi? Hyvä ystävä, vaimosta on kaikki paha maailmaan -tullut. Sinulle minä siis nyt annan anteeksi tällä kertaa. Mutta tuo nyt -meille ruokaa, mitä parasta sinulla on.</p> +<p>OLUVINEN. MitƤ? Vaimosi? HyvƤ ystƤvƤ, vaimosta on kaikki paha maailmaan +tullut. Sinulle minƤ siis nyt annan anteeksi tƤllƤ kertaa. Mutta tuo nyt +meille ruokaa, mitƤ parasta sinulla on.</p> -<p>HÖLMÖNEN. Ruokaa! Niinkuin tulessa. Hoi Katri! Mari! Hoi!</p> +<p>HĆLMĆNEN. Ruokaa! Niinkuin tulessa. Hoi Katri! Mari! Hoi!</p> -<p>MARI. Mitä nyt, isäntä?</p> +<p>MARI. MitƤ nyt, isƤntƤ?</p> -<p>HÖLMÖNEN. Mari! Herroille ruokaa. Voita, leipää, sianlihaa, lohta ja -kaikkea mitä on, pyryllä! (Mari menee. Kyytimiehet kantavat Oluvisen -tavarat sisään.)</p> +<p>HĆLMĆNEN. Mari! Herroille ruokaa. Voita, leipƤƤ, sianlihaa, lohta ja +kaikkea mitƤ on, pyryllƤ! (Mari menee. Kyytimiehet kantavat Oluvisen +tavarat sisƤƤn.)</p> -<p>HÖLMÖNEN (Katselee vakkoja ja nähtyä ne liikkuvan.) Mitä! Ulkomaan -eläviäkö teillä noissa vakoissa on?</p> +<p>HĆLMĆNEN (Katselee vakkoja ja nƤhtyƤ ne liikkuvan.) MitƤ! Ulkomaan +elƤviƤkƶ teillƤ noissa vakoissa on?</p> -<p>OLUVINEN. Niin, ystäväni, ne ovat ulkomaalta, ja hyvin ihmeellisiä.</p> +<p>OLUVINEN. Niin, ystƤvƤni, ne ovat ulkomaalta, ja hyvin ihmeellisiƤ.</p> -<p>HÖLMÖNEN. Kuinka? Suokaa anteeksi, olettenko te silmänkääntäjä?</p> +<p>HĆLMĆNEN. Kuinka? Suokaa anteeksi, olettenko te silmƤnkƤƤntƤjƤ?</p> -<p>OLUVINEN (Hiljaa.) Ah! minulle juohtuu jotain mieleeni — silmänkääntäjä -— oikein. (Kovasti Hölmöselle.) Niin ystävä, nyt näen, syytä sinua -ei kestkieveriksi ole pantukaan. Minä olen, niinkuin jo arvasit, -silmänkääntäjä, ja tämä minun rouvani on myös silmänkääntärinnä.</p> +<p>OLUVINEN (Hiljaa.) Ah! minulle juohtuu jotain mieleeni — silmƤnkƤƤntƤjƤ +— oikein. (Kovasti Hƶlmƶselle.) Niin ystƤvƤ, nyt nƤen, syytƤ sinua +ei kestkieveriksi ole pantukaan. MinƤ olen, niinkuin jo arvasit, +silmƤnkƤƤntƤjƤ, ja tƤmƤ minun rouvani on myƶs silmƤnkƤƤntƤrinnƤ.</p> -<p>HÖLMÖNEN. Minun isäni isän langolla oli poika, jonka vaimon sisaren mies -oli kuullut veljensä puhutelleen miestä, joka Pietarissa käydessään -sanoi kuulleensa haastettavaksi siellä olleen silmänkääntäjän, joka oli -syönyt hevoisenkuorman palavia tappuroita ja juonut tynnyrin tervaa -päälle ikään kuin siirappia, ja sitte oksentaneen niin paljon vettä -kadulle, että ihmiset luulivat hukkuvansa ja pitivät yllä helmojansa — +<p>HĆLMĆNEN. Minun isƤni isƤn langolla oli poika, jonka vaimon sisaren mies +oli kuullut veljensƤ puhutelleen miestƤ, joka Pietarissa kƤydessƤƤn +sanoi kuulleensa haastettavaksi siellƤ olleen silmƤnkƤƤntƤjƤn, joka oli +syƶnyt hevoisenkuorman palavia tappuroita ja juonut tynnyrin tervaa +pƤƤlle ikƤƤn kuin siirappia, ja sitte oksentaneen niin paljon vettƤ +kadulle, ettƤ ihmiset luulivat hukkuvansa ja pitivƤt yllƤ helmojansa — hi hi hi!</p> -<p>OLUVINEN. Hän oli lapsi minua vastaan. Minä voin tehdä vieläkin -ihmeempiä.</p> +<p>OLUVINEN. HƤn oli lapsi minua vastaan. MinƤ voin tehdƤ vielƤkin +ihmeempiƤ.</p> -<p>HÖLMÖNEN. Rukoilen nöyrimmästi, näyttäkää meillenkin ihmeitänne.</p> +<p>HĆLMĆNEN. Rukoilen nƶyrimmƤsti, nƤyttƤkƤƤ meillenkin ihmeitƤnne.</p> -<p>OLUVINEN. Teille? Ha ha ha! Teille minun ihmeitä joita vaan suurimmissa -kaupungeissa olen näytellyt! Ei, ystäväni! Ne maksavat paljon.</p> +<p>OLUVINEN. Teille? Ha ha ha! Teille minun ihmeitƤ joita vaan suurimmissa +kaupungeissa olen nƤytellyt! Ei, ystƤvƤni! Ne maksavat paljon.</p> -<p>HÖLMÖNEN. Minä kutsun kaikki Hölmölän kyläläiset, ja maksamme niin +<p>HĆLMĆNEN. MinƤ kutsun kaikki HƶlmƶlƤn kylƤlƤiset, ja maksamme niin paljon kuin voimme.</p> -<p>OLUVINEN. Ei ystäväni, se häpäisisi minun konstini, jos tämmöisessä -pienessä kylässä rupeisin näyttelemään. (Katri ja Mari tuovat ruokaa -pöydälle.)</p> +<p>OLUVINEN. Ei ystƤvƤni, se hƤpƤisisi minun konstini, jos tƤmmƶisessƤ +pienessƤ kylƤssƤ rupeisin nƤyttelemƤƤn. (Katri ja Mari tuovat ruokaa +pƶydƤlle.)</p> -<p>HÖLMÖNEN. Katri! Mari! rukoilkaa tekin herraa.</p> +<p>HĆLMĆNEN. Katri! Mari! rukoilkaa tekin herraa.</p> -<p>MARI. Mitä?</p> +<p>MARI. MitƤ?</p> -<p>HÖLMÖNEN. Armahtamaan meitä ja koko Hölmölän kyläläisiä.</p> +<p>HĆLMĆNEN. Armahtamaan meitƤ ja koko HƶlmƶlƤn kylƤlƤisiƤ.</p> -<p>KATRI ja MARI (Lankeevat polvillensa ja Mari suutelee Oluvisen kättä.) -Armahtakaa meitä köyhiä!</p> +<p>KATRI ja MARI (Lankeevat polvillensa ja Mari suutelee Oluvisen kƤttƤ.) +Armahtakaa meitƤ kƶyhiƤ!</p> -<p>OLUVINEN. Noh! Olkaa nyt huoleta. Ystävyyden vuoksi minä sen teen. Kutsu -nyt pian tänne kaikki Hölmöläiset, me sillä aikaa olemme ruualla.</p> +<p>OLUVINEN. Noh! Olkaa nyt huoleta. YstƤvyyden vuoksi minƤ sen teen. Kutsu +nyt pian tƤnne kaikki HƶlmƶlƤiset, me sillƤ aikaa olemme ruualla.</p> -<p>HÖLMÖNEN. Niinkuin tuulessa, minä juoksen ympäri kylän. (Hölmönen, -Katri ja Mari menevät.)</p> +<p>HĆLMĆNEN. Niinkuin tuulessa, minƤ juoksen ympƤri kylƤn. (Hƶlmƶnen, +Katri ja Mari menevƤt.)</p> <h5>3. Kohtaus.</h5> -<p><i>Hölmönen. Katri. Mari.</i></p> +<p><i>Hƶlmƶnen. Katri. Mari.</i></p> -<p>HÖLMÖNEN. Katri, Mari! Hoi lapseni, nyt iloitkaa! Meitä kohtaa -sanomatoin onni, onni, jota ei isiemme isänisät ole nähneet eikä -lapsemme lastenlapset näe; eikä ainoastaan meitä, mutta kaikkia Hölmölän -kyläläisiä. Niin, lapseni!</p> +<p>HĆLMĆNEN. Katri, Mari! Hoi lapseni, nyt iloitkaa! MeitƤ kohtaa +sanomatoin onni, onni, jota ei isiemme isƤnisƤt ole nƤhneet eikƤ +lapsemme lastenlapset nƤe; eikƤ ainoastaan meitƤ, mutta kaikkia HƶlmƶlƤn +kylƤlƤisiƤ. Niin, lapseni!</p> -<p>KATRI. Mitä? Vapauttiko keisari veronmaksosta?</p> +<p>KATRI. MitƤ? Vapauttiko keisari veronmaksosta?</p> -<p>MARI. Vai kielsikö työtä tekemästä — ah!</p> +<p>MARI. Vai kielsikƶ tyƶtƤ tekemƤstƤ — ah!</p> -<p>HÖLMÖNEN. Ei kumpaistakaan, Katriseni, Mariseni. Nyt saatte nähdä sitä, -kuin vaan kuninkaat ja suuret herrat näkevät ja jota en minä, ettenkä -te, eikä koko Hölmölä vielä unissaankaan ole nähneet.</p> +<p>HĆLMĆNEN. Ei kumpaistakaan, Katriseni, Mariseni. Nyt saatte nƤhdƤ sitƤ, +kuin vaan kuninkaat ja suuret herrat nƤkevƤt ja jota en minƤ, ettenkƤ +te, eikƤ koko HƶlmƶlƤ vielƤ unissaankaan ole nƤhneet.</p> -<p>MARI. Mutta enhän minä tiedä mitään sellaista, jota jo en olisi nähnyt.</p> +<p>MARI. Mutta enhƤn minƤ tiedƤ mitƤƤn sellaista, jota jo en olisi nƤhnyt.</p> -<p>KATRI. Ja tänä iltana näin kaikki, mitä oli näkemättäni!</p> +<p>KATRI. Ja tƤnƤ iltana nƤin kaikki, mitƤ oli nƤkemƤttƤni!</p> -<p>HÖLMÖNEN. Jos tuomiopäivään asti aprikoisitte, ette arvaisi.</p> +<p>HĆLMĆNEN. Jos tuomiopƤivƤƤn asti aprikoisitte, ette arvaisi.</p> -<p>MARI. Isäntä! Sanokaa, mitä se on?</p> +<p>MARI. IsƤntƤ! Sanokaa, mitƤ se on?</p> -<p>HÖLMÖNEN. Mariseni! Siinä se temppu onkin. Minä, näetsen, olen lukenut +<p>HĆLMĆNEN. Mariseni! SiinƤ se temppu onkin. MinƤ, nƤetsen, olen lukenut kaikki maailman kirjat ja kolmesti raamatunkin halki, ja haastan ruotsit -ja venäjät ja pian koko maailman kielet, minä, näetsen, ja ymmärrän -enemmän kuin koko Hölmölä ja te, Mari ja Katri, yhteiseen, enkä -kuitenkaan voi tätä nyt selittää. Mutta Mari, jos se herra, joka meillä -on, olisi silmänkääntäjä?</p> +ja venƤjƤt ja pian koko maailman kielet, minƤ, nƤetsen, ja ymmƤrrƤn +enemmƤn kuin koko HƶlmƶlƤ ja te, Mari ja Katri, yhteiseen, enkƤ +kuitenkaan voi tƤtƤ nyt selittƤƤ. Mutta Mari, jos se herra, joka meillƤ +on, olisi silmƤnkƤƤntƤjƤ?</p> -<p>MARI. Miten, kääntääkö hän sitte silmiä, ja miten, vai nurin?</p> +<p>MARI. Miten, kƤƤntƤƤkƶ hƤn sitte silmiƤ, ja miten, vai nurin?</p> -<p>HÖLMÖNEN. Hän, näetsen, Mari, kääntää silmät niin, että ne näyttävät +<p>HĆLMĆNEN. HƤn, nƤetsen, Mari, kƤƤntƤƤ silmƤt niin, ettƤ ne nƤyttƤvƤt kaikki asiat edestakaisin.</p> -<p>MARI. Voi! Mitä? Sitte tulevat naimattomat naisiksi, emännät piioiksi ja -piiat emänniksi, ah!</p> +<p>MARI. Voi! MitƤ? Sitte tulevat naimattomat naisiksi, emƤnnƤt piioiksi ja +piiat emƤnniksi, ah!</p> <p>KATRI. Jumala varjele semmoisesta onnettomuudesta!</p> -<p>HÖLMÖNEN. Hihihi! Mariseni! Ja vanhat, näetsen, tulevat nuoriksi.</p> +<p>HĆLMĆNEN. Hihihi! Mariseni! Ja vanhat, nƤetsen, tulevat nuoriksi.</p> -<p>KATRI. Mitä! Vanhat nuoriksi — onko se mahdollista?!</p> +<p>KATRI. MitƤ! Vanhat nuoriksi — onko se mahdollista?!</p> -<p>HÖLMÖNEN. On, Katriseni! Mutta lapseni, se maksaa 50 kopeekkaa hengestä.</p> +<p>HĆLMĆNEN. On, Katriseni! Mutta lapseni, se maksaa 50 kopeekkaa hengestƤ.</p> -<p>MARI. Minä panen koko palkkani, isäntä!</p> +<p>MARI. MinƤ panen koko palkkani, isƤntƤ!</p> -<p>KATRI. Ja minä, Matti, minä panen koko ruplan, ja sinunkin edestäsi, -annanpa vielä ryypytkin, Matti!</p> +<p>KATRI. Ja minƤ, Matti, minƤ panen koko ruplan, ja sinunkin edestƤsi, +annanpa vielƤ ryypytkin, Matti!</p> -<p>HÖLMÖNEN. Mitä, Katri? Minä luulen, silmäni jo ovat käännetyt. Niin hyvä -et ole kahteenkymmeneen vuoteen ollut — Vaan kuulkaa! Hölmöläiset jo -tulevat! Tulkaa lapseni, tulkaa. (Menevät.)</p> +<p>HĆLMĆNEN. MitƤ, Katri? MinƤ luulen, silmƤni jo ovat kƤƤnnetyt. Niin hyvƤ +et ole kahteenkymmeneen vuoteen ollut — Vaan kuulkaa! HƶlmƶlƤiset jo +tulevat! Tulkaa lapseni, tulkaa. (MenevƤt.)</p> <h5>4. Kohtaus.</h5> -<p><i>Oluvinen ja Liisa, sitte Hölmönen, Katri, Mari ja Hölmölän kyläläisiä.</i></p> +<p><i>Oluvinen ja Liisa, sitte Hƶlmƶnen, Katri, Mari ja HƶlmƶlƤn kylƤlƤisiƤ.</i></p> -<p>OLUVINEN. Jokos nyt ymmärsit, Liisa?</p> +<p>OLUVINEN. Jokos nyt ymmƤrsit, Liisa?</p> -<p>LIISA. Ah, Jussi! Niin hyvä ruoka! Mutta millä sen nyt maksat?</p> +<p>LIISA. Ah, Jussi! Niin hyvƤ ruoka! Mutta millƤ sen nyt maksat?</p> -<p>OLUVINEN. Hahaha! Liisa, etkö kuullut, silmänkääntäjähän minä olen.</p> +<p>OLUVINEN. Hahaha! Liisa, etkƶ kuullut, silmƤnkƤƤntƤjƤhƤn minƤ olen.</p> -<p>LIISA. Hui! Miten nyt sitä teet?</p> +<p>LIISA. Hui! Miten nyt sitƤ teet?</p> -<p>OLUVINEN. Nuo elävät, näetsen Liisa, niille nyt annamme koreat +<p>OLUVINEN. Nuo elƤvƤt, nƤetsen Liisa, niille nyt annamme koreat muukalaiset nimet, niinkuin itsellemmekin.</p> -<p>LIISA. Mutta Jussi, mistä saat sellaiset nimet?</p> +<p>LIISA. Mutta Jussi, mistƤ saat sellaiset nimet?</p> -<p>OLUVINEN. Mistä? Liisa, etkö sinä kuullut, miten se mainio maalari sai -itselleen uuden muukalaisen nimen? Hän, näetsen, tottunut eri maalinkia -sekoittelemaan, keksi sen ankaran konstin, että kirjainten sekoittamalla -entisestä nimestänsä teki uuden ylpeän herrasnimen, jolla hän laajensi -ihmisen taitoa pian sen verran kuin Kuttenperk kirjanpränttäämisen +<p>OLUVINEN. MistƤ? Liisa, etkƶ sinƤ kuullut, miten se mainio maalari sai +itselleen uuden muukalaisen nimen? HƤn, nƤetsen, tottunut eri maalinkia +sekoittelemaan, keksi sen ankaran konstin, ettƤ kirjainten sekoittamalla +entisestƤ nimestƤnsƤ teki uuden ylpeƤn herrasnimen, jolla hƤn laajensi +ihmisen taitoa pian sen verran kuin Kuttenperk kirjanprƤnttƤƤmisen konstilla.</p> -<p>LIISA. Mainio maalari? Enkä unissanikaan ole kuullut niin sanaakaan -hänestä.</p> +<p>LIISA. Mainio maalari? EnkƤ unissanikaan ole kuullut niin sanaakaan +hƤnestƤ.</p> -<p>OLUVINEN. Häntä, näetsen, on kohdannut sama onnettomuus kuin äsken -mainitsemaani Pylkköistä, nimittäin se, että aikalaisiltansa on -unhotettuna, mutta jälkeentulevaisemme vielä satojenkin vuosien perästä -heitä kunnioittamisella mainitsevat.</p> +<p>OLUVINEN. HƤntƤ, nƤetsen, on kohdannut sama onnettomuus kuin Ƥsken +mainitsemaani PylkkƶistƤ, nimittƤin se, ettƤ aikalaisiltansa on +unhotettuna, mutta jƤlkeentulevaisemme vielƤ satojenkin vuosien perƤstƤ +heitƤ kunnioittamisella mainitsevat.</p> -<p>LIISA. Mutta, Jussi! Eläissäsi et ole yhtä ihmisen kuvaa maalannut; ken +<p>LIISA. Mutta, Jussi! ElƤissƤsi et ole yhtƤ ihmisen kuvaa maalannut; ken sinulle maalaa nyt sellaiset nimet?</p> -<p>OLUVINEN. Liisa! Tiedot ja taidot ne ovat, näetsen, tuhmille. Viisaat -toimittavat asiansa omin ymmärryksinsä. Niin, näetsen, jo olen -itsepäälläni ajatellut ne tarpeelliset nimetkin. Tästedes Liisa, älä +<p>OLUVINEN. Liisa! Tiedot ja taidot ne ovat, nƤetsen, tuhmille. Viisaat +toimittavat asiansa omin ymmƤrryksinsƤ. Niin, nƤetsen, jo olen +itsepƤƤllƤni ajatellut ne tarpeelliset nimetkin. TƤstedes Liisa, ƤlƤ kutsu minua Oluviseksi ja Jussiksi, mutta Oluveliiniuslanderiksi.</p> -<p>LIISA. Mitä! Sekö sinun nimesi! Hui! Se on pitempi nälkävuotta ja +<p>LIISA. MitƤ! Sekƶ sinun nimesi! Hui! Se on pitempi nƤlkƤvuotta ja vaikeampi sanoa kuin oma virhi.</p> -<p>OLUVINEN. Yhdellä henkäykselläpähän sen jo sanoin.</p> +<p>OLUVINEN. YhdellƤ henkƤyksellƤpƤhƤn sen jo sanoin.</p> -<p>LIISA. Minä tarvitsisin syödäkin välillä.</p> +<p>LIISA. MinƤ tarvitsisin syƶdƤkin vƤlillƤ.</p> <p>OLUVINEN. Vaan kuule, Liisa! Joukko jo tulee.</p> -<p>HÖLMÖNEN (Tulee ulkoa ja Katri ja Mari ja Hölmöläisiä.) Suokaa anteeksi, -armolliset, vapasukuiset — Tässä on nyt minun vaimoni Katri, ja minä, -ja minun palkkapiikani Smari, hm! ja muut Hölmöläiset, jotka ovat -rukoilleet minua, heidän skylänvanhinta, rukoilemaan teitä armollisesti -näyttelemään niitä ihmeellisiä eläviä ja kummituksia. Tässä ovat ne -kerätyt rahat, 55 ruplaa 25 kopeekkaa ja tenka.</p> +<p>HĆLMĆNEN (Tulee ulkoa ja Katri ja Mari ja HƶlmƶlƤisiƤ.) Suokaa anteeksi, +armolliset, vapasukuiset — TƤssƤ on nyt minun vaimoni Katri, ja minƤ, +ja minun palkkapiikani Smari, hm! ja muut HƶlmƶlƤiset, jotka ovat +rukoilleet minua, heidƤn skylƤnvanhinta, rukoilemaan teitƤ armollisesti +nƤyttelemƤƤn niitƤ ihmeellisiƤ elƤviƤ ja kummituksia. TƤssƤ ovat ne +kerƤtyt rahat, 55 ruplaa 25 kopeekkaa ja tenka.</p> -<p>OLUVINEN. Ei muuta! Se on varsin vähä. (Ottaa rahat ja sitte hiljaa -Liisalle.) Liisa! Joko näet? Ymmärrätkö? (Kovasti.) Vaan koska tulin -luvanneeksi, niin tahdon ystävyyden vuoksi täyttää lupani.</p> +<p>OLUVINEN. Ei muuta! Se on varsin vƤhƤ. (Ottaa rahat ja sitte hiljaa +Liisalle.) Liisa! Joko nƤet? YmmƤrrƤtkƶ? (Kovasti.) Vaan koska tulin +luvanneeksi, niin tahdon ystƤvyyden vuoksi tƤyttƤƤ lupani.</p> -<p>LIISA (Hiljaa.) Jussi! Mitä nyt teemme niin paljolla rahalla? Ah! -muistatko sinä hameet ja sormukset? Minä kuolen ilosta.</p> +<p>LIISA (Hiljaa.) Jussi! MitƤ nyt teemme niin paljolla rahalla? Ah! +muistatko sinƤ hameet ja sormukset? MinƤ kuolen ilosta.</p> -<p>OLUVINEN (Joukolle.) Nyt saatte tässä nähdä ihmeellisiä eläviä -kotimaastani Hameriikistä.</p> +<p>OLUVINEN (Joukolle.) Nyt saatte tƤssƤ nƤhdƤ ihmeellisiƤ elƤviƤ +kotimaastani HameriikistƤ.</p> -<p>KATSOJA. Mitä? Hameriikistä! kuulitko!</p> +<p>KATSOJA. MitƤ? HameriikistƤ! kuulitko!</p> -<p>TOINEN KATSOJA. Amerikasta, sieltä jossa ihmiset kävelevät päälaillaan -eli jalat ylöspäin.</p> +<p>TOINEN KATSOJA. Amerikasta, sieltƤ jossa ihmiset kƤvelevƤt pƤƤlaillaan +eli jalat ylƶspƤin.</p> -<p>OLUVINEN (Aukasee vakan.) Tässä on se ihmeellinen eläin nimeltä, -Kukkeliin. Hänellä on monta ihmisen tapaa.</p> +<p>OLUVINEN (Aukasee vakan.) TƤssƤ on se ihmeellinen elƤin nimeltƤ, +Kukkeliin. HƤnellƤ on monta ihmisen tapaa.</p> <p>YKSI KATSOJA. Osaako se haastaakin?</p> -<p>OLUVINEN. Se! Se haastaa paremmin kuin moni teistä, mutta joutavia se ei -haastakaan, se ennen on äänetä.</p> +<p>OLUVINEN. Se! Se haastaa paremmin kuin moni teistƤ, mutta joutavia se ei +haastakaan, se ennen on ƤƤnetƤ.</p> -<p>TOINEN KATSOJA. Kas hiis, on kuin meidän kukko.</p> +<p>TOINEN KATSOJA. Kas hiis, on kuin meidƤn kukko.</p> -<p>OLUVINEN. Tässä taas näette toisen yhtä ihmeellisen eläimen, nimeltä -Kanander. Monella ihmisellä ei ole hänen älyä päässä.</p> +<p>OLUVINEN. TƤssƤ taas nƤette toisen yhtƤ ihmeellisen elƤimen, nimeltƤ +Kanander. Monella ihmisellƤ ei ole hƤnen ƤlyƤ pƤƤssƤ.</p> <p>MARI. Kanahan tuo on — ihan kana.</p> -<p>OLUVINEN. Vai kana, vai kana! (Ottaa toisen vakan.) Tässä nyt näette sen -koko maailmassa ihmeellisemmän elävän, nimeltä Kisimirenius. -Viekkaudessa ja laiskuudessa hän on monen ihmisen vertainen. Yksi paha -tapa hänellä on, se on, että hän varastaa. Vaan senkin hän tietää -peittää, kuin ilpo ihminen.</p> +<p>OLUVINEN. Vai kana, vai kana! (Ottaa toisen vakan.) TƤssƤ nyt nƤette sen +koko maailmassa ihmeellisemmƤn elƤvƤn, nimeltƤ Kisimirenius. +Viekkaudessa ja laiskuudessa hƤn on monen ihmisen vertainen. Yksi paha +tapa hƤnellƤ on, se on, ettƤ hƤn varastaa. Vaan senkin hƤn tietƤƤ +peittƤƤ, kuin ilpo ihminen.</p> -<p>YKSI KATSOJA. Kas hiis! Niin on kuin kissa! Häntä ja pää ja viikset ja -nenä — niin totta kuin kissa.</p> +<p>YKSI KATSOJA. Kas hiis! Niin on kuin kissa! HƤntƤ ja pƤƤ ja viikset ja +nenƤ — niin totta kuin kissa.</p> -<p>OLUVINEN. Tässä on nyt elävä, jota ei löydy muualla koko maailmassa. Se -on minun ainoa koirani eli Mustini. Monella ihmisellä on paljo hänen -tapojansa. Muuten hän voi oppia paljon; mutta oppimatoinna hänellä on, -samatenkuin usealla oppimattomalla ihmisellä, oikeat koiran tavat.</p> +<p>OLUVINEN. TƤssƤ on nyt elƤvƤ, jota ei lƶydy muualla koko maailmassa. Se +on minun ainoa koirani eli Mustini. Monella ihmisellƤ on paljo hƤnen +tapojansa. Muuten hƤn voi oppia paljon; mutta oppimatoinna hƤnellƤ on, +samatenkuin usealla oppimattomalla ihmisellƤ, oikeat koiran tavat.</p> <p>YKSI KATSOJA. Koirahan tuo onkin.</p> -<p>OLUVINEN. Annappas olla, poika! Vai koira on se! Kuulkaa päältä!</p> +<p>OLUVINEN. Annappas olla, poika! Vai koira on se! Kuulkaa pƤƤltƤ!</p> -<p>KATSOJA. Enhän minä tuota koiraksi sanonutkaan, mutta vaan koiran -näköiseksi.</p> +<p>KATSOJA. EnhƤn minƤ tuota koiraksi sanonutkaan, mutta vaan koiran +nƤkƶiseksi.</p> -<p>OLUVINEN. Tässä on nyt vielä se kaikista kummallisin eläin, nimeltä -Porseen. Puhtaudessa on hän monen ihmisen vertainen. Ja meidän maassa -kasvatetaankin häntä esikuvaksensa jokapäiväisessä elämässänsä.</p> +<p>OLUVINEN. TƤssƤ on nyt vielƤ se kaikista kummallisin elƤin, nimeltƤ +Porseen. Puhtaudessa on hƤn monen ihmisen vertainen. Ja meidƤn maassa +kasvatetaankin hƤntƤ esikuvaksensa jokapƤivƤisessƤ elƤmƤssƤnsƤ.</p> <p>KATSOJA. Sianporsashan tuo on.</p> -<p>TOINEN KATSOJA. Kaikkia ihmeitä on Jumala luonut!</p> +<p>TOINEN KATSOJA. Kaikkia ihmeitƤ on Jumala luonut!</p> -<p>YKSI KATSOJA. Jumalako ne loi? Ne, näetsen, ovat tavallisia eläviä, -mutta se kääntää meidän silmät, siksi ne näyttävät niin ihmeelliselle.</p> +<p>YKSI KATSOJA. Jumalako ne loi? Ne, nƤetsen, ovat tavallisia elƤviƤ, +mutta se kƤƤntƤƤ meidƤn silmƤt, siksi ne nƤyttƤvƤt niin ihmeelliselle.</p> -<p>TOINEN KATSOJA. Ei hän sitä oikealla voimalla tee.</p> +<p>TOINEN KATSOJA. Ei hƤn sitƤ oikealla voimalla tee.</p> -<p>YKSI KATSOJA. Hän, näet, on luvannut sielunsa hitolle, joka nyt auttaa -häntä aikanansa, vaan sitte muuttaa hänet samaten kuin hän nyt nuo -elävät. Kentiesi nekin ovat ihmisiä.</p> +<p>YKSI KATSOJA. HƤn, nƤet, on luvannut sielunsa hitolle, joka nyt auttaa +hƤntƤ aikanansa, vaan sitte muuttaa hƤnet samaten kuin hƤn nyt nuo +elƤvƤt. Kentiesi nekin ovat ihmisiƤ.</p> -<p>TOINEN KATSOJA. Ihmisiä! Voi onnettomia!</p> +<p>TOINEN KATSOJA. IhmisiƤ! Voi onnettomia!</p> -<p>OLUVINEN. Nyt saatte nähdä kummimpia asioita, jotka todellakin panevat -teitä ihmettelemään. Ensin minä ajan ulkoa tuon seinän läpi hevosineni -ja rekineni ja vaimoineni tähän tuvan lattialle, jonka sitte muutan -järveksi lainehtimaan, ja viimen juon veden ja teidät koko joukon — ja +<p>OLUVINEN. Nyt saatte nƤhdƤ kummimpia asioita, jotka todellakin panevat +teitƤ ihmettelemƤƤn. Ensin minƤ ajan ulkoa tuon seinƤn lƤpi hevosineni +ja rekineni ja vaimoineni tƤhƤn tuvan lattialle, jonka sitte muutan +jƤrveksi lainehtimaan, ja viimen juon veden ja teidƤt koko joukon — ja vaimonikin.</p> <p>LIISA. Minutkin, voi, minua peloittaa!</p> -<p>KATSOJA. Jäi tänne hiis sinun juodaksesi!</p> +<p>KATSOJA. JƤi tƤnne hiis sinun juodaksesi!</p> -<p>TOINEN KATSOJA. Minun juokoon, mutta näytän hänelle minäkin!</p> +<p>TOINEN KATSOJA. Minun juokoon, mutta nƤytƤn hƤnelle minƤkin!</p> -<p>MARI. Vaan minä en usko ennen kuin näen.</p> +<p>MARI. Vaan minƤ en usko ennen kuin nƤen.</p> -<p>KATSOJA. Voi, me menemme kuin kärpäset vedessä hänen vatsaansa!</p> +<p>KATSOJA. Voi, me menemme kuin kƤrpƤset vedessƤ hƤnen vatsaansa!</p> -<p>OLUVINEN (Ottaa hiilen ja piirtää kehän seinään.) Tuosta kehästä, -ystäväni, minä ajan. Mutta yhden ainoan välipuheen minä tarvitsen. Se -on, teillä ei saa olla rahaa taskuissanne! Jos kellä on, se antakoon ne -nyt minulle siksi ajaksi, kun pääsen takaisin.</p> +<p>OLUVINEN (Ottaa hiilen ja piirtƤƤ kehƤn seinƤƤn.) Tuosta kehƤstƤ, +ystƤvƤni, minƤ ajan. Mutta yhden ainoan vƤlipuheen minƤ tarvitsen. Se +on, teillƤ ei saa olla rahaa taskuissanne! Jos kellƤ on, se antakoon ne +nyt minulle siksi ajaksi, kun pƤƤsen takaisin.</p> -<p>YKSI KATSOJA. Tässä on minun rahani.</p> +<p>YKSI KATSOJA. TƤssƤ on minun rahani.</p> <p>TOINEN KATSOJA. Ja minulla ei ole niin kopeekkaa.</p> <p>MARI. Tuoss' on minun vuodenpalkkani.</p> -<p>OLUVINEN (Joukon annettua rahansa.) Noh, se on hyvä! Mutta pikkusen tempun -vielä pitää muistuttamani: teistä ei yksikään saa mennä ulos, ettenkä -ketään laskea ulkoa, ennen tuloani. Nyt viekää nuo elävät rekeen. -Kestkievari, sinä seisot ovella vartiana.</p> +<p>OLUVINEN (Joukon annettua rahansa.) Noh, se on hyvƤ! Mutta pikkusen tempun +vielƤ pitƤƤ muistuttamani: teistƤ ei yksikƤƤn saa mennƤ ulos, ettenkƤ +ketƤƤn laskea ulkoa, ennen tuloani. Nyt viekƤƤ nuo elƤvƤt rekeen. +Kestkievari, sinƤ seisot ovella vartiana.</p> -<p>HÖLMÖNEN. Niinkuin naulattu, teidän armonne. (Oluvinen ja Liisa menevät, -joukko asettautuu kahdenpuolen seiniä, katsoen kehään seinällä.) -Mariseni, syrjäy vähän; kavahda, ett'ei aja päällesi! Kas niin, lapseni.</p> +<p>HĆLMĆNEN. Niinkuin naulattu, teidƤn armonne. (Oluvinen ja Liisa menevƤt, +joukko asettautuu kahdenpuolen seiniƤ, katsoen kehƤƤn seinƤllƤ.) +Mariseni, syrjƤy vƤhƤn; kavahda, ett'ei aja pƤƤllesi! Kas niin, lapseni.</p> -<p>KATSOJA. Eipäs häntä jo näy.</p> +<p>KATSOJA. EipƤs hƤntƤ jo nƤy.</p> -<p>HÖLMÖNEN. Kova on seinä, lapseni, kova; se, näetsen, on aika hongista, +<p>HĆLMĆNEN. Kova on seinƤ, lapseni, kova; se, nƤetsen, on aika hongista, se.</p> -<p>TOINEN KATSOJA (Avaa vieressänsä olevan ikkunan ja katsahtaa ulos.) -Nyt kavahtakaat, ei näy enää reen kantojakaan.</p> +<p>TOINEN KATSOJA (Avaa vieressƤnsƤ olevan ikkunan ja katsahtaa ulos.) +Nyt kavahtakaat, ei nƤy enƤƤ reen kantojakaan.</p> -<p>ÄÄNI OVEN TAKANA (Kolkutus.) Hoi kylänvanhin, kestkievari! Missä -hitolla ovat ihmiset kylästä?</p> +<p>ĆĆNI OVEN TAKANA (Kolkutus.) Hoi kylƤnvanhin, kestkievari! MissƤ +hitolla ovat ihmiset kylƤstƤ?</p> -<p>HÖLMÖNEN. Kaikella on aikansa; odottele. (Kolkutus.)</p> +<p>HĆLMĆNEN. Kaikella on aikansa; odottele. (Kolkutus.)</p> -<p>YKSI KATSOJA. Laske, kestkievari, laske. Hän, näetsen, näkee asian -oikein ja voi sen meille selittää.</p> +<p>YKSI KATSOJA. Laske, kestkievari, laske. HƤn, nƤetsen, nƤkee asian +oikein ja voi sen meille selittƤƤ.</p> -<p>HÖLMÖNEN (Avaa oven ja mies tulee ulkoa.) Sano, naapuriseni, näetkö -sinä mitä?</p> +<p>HĆLMĆNEN (Avaa oven ja mies tulee ulkoa.) Sano, naapuriseni, nƤetkƶ +sinƤ mitƤ?</p> -<p>MIES. Mitä? Minä luulen, kaikki ihmiset ovat hulluna.</p> +<p>MIES. MitƤ? MinƤ luulen, kaikki ihmiset ovat hulluna.</p> -<p>KATSOJA. Näet sinä, tuosta kehästä ajaa hevosella ja reellä.</p> +<p>KATSOJA. NƤet sinƤ, tuosta kehƤstƤ ajaa hevosella ja reellƤ.</p> -<p>MIES. Hevosella ja reellä, ken? Ja sekö teillä on odoteltavanakin?</p> +<p>MIES. Hevosella ja reellƤ, ken? Ja sekƶ teillƤ on odoteltavanakin?</p> -<p>KATSOJA. Ei vaan se, naapuri, mutta vielä kummempiakin.</p> +<p>KATSOJA. Ei vaan se, naapuri, mutta vielƤ kummempiakin.</p> -<p>MIES. Hahaha! Mikä veiari teille sitä on kuvaillut?</p> +<p>MIES. Hahaha! MikƤ veiari teille sitƤ on kuvaillut?</p> -<p>TOINEN KATSOJA. Veiari? Naapuri, se oli herra ja rouva, ja niillä oli -ulkomaan eläviä.</p> +<p>TOINEN KATSOJA. Veiari? Naapuri, se oli herra ja rouva, ja niillƤ oli +ulkomaan elƤviƤ.</p> -<p>MIES. Herra ja rouva ja pärevakkoja reessä ja harmaa hevoinen?</p> +<p>MIES. Herra ja rouva ja pƤrevakkoja reessƤ ja harmaa hevoinen?</p> -<p>HÖLMÖNEN. Niin, naapuri, ja kotoisin Amerikasta.</p> +<p>HĆLMĆNEN. Niin, naapuri, ja kotoisin Amerikasta.</p> -<p>MIES. Oikein, hahaha! He tulivat vastaani viiden virstan päässä tästä.</p> +<p>MIES. Oikein, hahaha! He tulivat vastaani viiden virstan pƤƤssƤ tƤstƤ.</p> -<p>KATSOJA. Tuo pahennos, pettiköhän se meidät?</p> +<p>KATSOJA. Tuo pahennos, pettikƶhƤn se meidƤt?</p> -<p>TOINEN KATSOJA. Hahaha! Vieläkö epäilette?</p> +<p>TOINEN KATSOJA. Hahaha! VielƤkƶ epƤilette?</p> <p>YKSI KATSOJA. Voi hiis, ja minun ainoat rahani!</p> -<p>TOINEN KATSOJA. Minä otin velaksi nekin; hihihi!</p> +<p>TOINEN KATSOJA. MinƤ otin velaksi nekin; hihihi!</p> -<p>MARI. Ja minä — kuin vielä suutelin häjyn likaista kättä!</p> +<p>MARI. Ja minƤ — kuin vielƤ suutelin hƤjyn likaista kƤttƤ!</p> -<p>HÖLMÖNEN. Lapseni! Pettäjät rankaisee Jumala, vääryys ei menesty kauan.</p> +<p>HĆLMĆNEN. Lapseni! PettƤjƤt rankaisee Jumala, vƤƤryys ei menesty kauan.</p> -<p>YKSI KATSOJA. Todella se käänsikin silmämme. Nythän me vasta näemme -oikein. Kaikki silmänkääntäjät ovat petturia.</p> +<p>YKSI KATSOJA. Todella se kƤƤnsikin silmƤmme. NythƤn me vasta nƤemme +oikein. Kaikki silmƤnkƤƤntƤjƤt ovat petturia.</p> <p><i>Hannikainen</i>.</p> @@ -7332,22 +7295,22 @@ oikein. Kaikki silmänkääntäjät ovat petturia.</p> <h3>Loppu-Toivotus.</h3> -<p>Suokǒn Jumala, ettę kiukku ja viha katoaisi Suomalaisten sydęmmistę, -ja tęytttękœ̌n nĭtę veljellinen rakkaus ja Lempi!</p> +<p>Suokǒn Jumala, ettƦ kiukku ja viha katoaisi Suomalaisten sydƦmmistƦ, +ja tƦytttƦkœ̌n nĭtƦ veljellinen rakkaus ja Lempi!</p> -<p>Ettę itsekukin harjottaisi hyvię tapoja ja tavollisŭtta nĭn myös -ahkeroitsisi muissa levitellę sivěllistę ja Jumalalle otollista -elęmętę!</p> +<p>EttƦ itsekukin harjottaisi hyviƦ tapoja ja tavollisŭtta nĭn myƶs +ahkeroitsisi muissa levitellƦ sivěllistƦ ja Jumalalle otollista +elƦmƦtƦ!</p> -<p>Sillę se kansa văn, joka Jumalata pelkę̌ ja hyvię tapoja tavollista -elęmętę viljelě, se kansa pystyssę pysyy ja măilman myrskyję kestę̌.</p> +<p>SillƦ se kansa văn, joka Jumalata pelkƦ̌ ja hyviƦ tapoja tavollista +elƦmƦtƦ viljelě, se kansa pystyssƦ pysyy ja măilman myrskyjƦ kestƦ̌.</p> -<p>Mutta sa kansa, joka pahă, sivětœntę, tavotonta elęmętę pitę̌, joka +<p>Mutta sa kansa, joka pahă, sivětœntƦ, tavotonta elƦmƦtƦ pitƦ̌, joka velttona tahrăntŭ rikoksĭn ja paheisĭn, se kansa on jo hukkumaisillăn. Sen osottă măilman Tosine.</p> -<p>Suokǒn Jumala, ettę Suomen kansa valistuisi, vaurastuisi ja pystyssę -pysyisi vuosi-tuhansia etěnpęin jalona, voimakkăna, sŭrena kansakuntana!</p> +<p>Suokǒn Jumala, ettƦ Suomen kansa valistuisi, vaurastuisi ja pystyssƦ +pysyisi vuosi-tuhansia etěnpƦin jalona, voimakkăna, sŭrena kansakuntana!</p> <p><i>W. Kilpinen</i>.</p> @@ -7372,9 +7335,9 @@ pysyisi vuosi-tuhansia etěnpęin jalona, voimakkăna, sŭrena kansak <span class="i0">Vakaisesti varjelkoon<br /></span> <span class="i0">Joutumastan' hukkaan;<br /></span> <span class="i0">Antakohon armonsa<br /></span> -<span class="i0">Joka päivä mullen,<br /></span> +<span class="i0">Joka pƤivƤ mullen,<br /></span> <span class="i0">Suokoon siunauksensa<br /></span> -<span class="i0">Yön ja päivän tullen!<br /></span> +<span class="i0">Yƶn ja pƤivƤn tullen!<br /></span> </div><div class="stanza"> <span class="i0">Rakas Jesus, taivaastas<br /></span> <span class="i0">Katso puoleheni,<br /></span> @@ -7388,18 +7351,18 @@ pysyisi vuosi-tuhansia etěnpęin jalona, voimakkăna, sŭrena kansak <span class="i0">Vanhempani rakkahat<br /></span> <span class="i0">Muista, Jesus, kanssa,<br /></span> <span class="i0">Jotka mua holhoovat<br /></span> -<span class="i0">Työllä, toimellansa:<br /></span> -<span class="i0">Heitä siunauksellas<br /></span> +<span class="i0">TyƶllƤ, toimellansa:<br /></span> +<span class="i0">HeitƤ siunauksellas<br /></span> <span class="i0">Auta, Jesus, aina,<br /></span> <span class="i0">Anna heille armoas,<br /></span> -<span class="i0">Menestystä lainaa!<br /></span> +<span class="i0">MenestystƤ lainaa!<br /></span> </div><div class="stanza"> -<span class="i0">Auta, heidän mieltänsä<br /></span> +<span class="i0">Auta, heidƤn mieltƤnsƤ<br /></span> <span class="i0">Voisin noudatella,<br /></span> -<span class="i0">Heille aina nöyränä,<br /></span> +<span class="i0">Heille aina nƶyrƤnƤ,<br /></span> <span class="i0">Kuuliaisna olla;<br /></span> -<span class="i0">Ett' en minä milloinkaan<br /></span> -<span class="i0">Heitä pahoittaisi,<br /></span> +<span class="i0">Ett' en minƤ milloinkaan<br /></span> +<span class="i0">HeitƤ pahoittaisi,<br /></span> <span class="i0">Vaan ett' ilon ainiaan<br /></span> <span class="i0">Minusta he saisi!<br /></span> </div><div class="stanza"> @@ -7415,65 +7378,65 @@ pysyisi vuosi-tuhansia etěnpęin jalona, voimakkăna, sŭrena kansak <div class="poem"><div class="stanza"> <span class="i0">Sinua, Herra maan ja taivaan,<br /></span> -<span class="i0">Mä kiitän, suuri Jumala;<br /></span> +<span class="i0">MƤ kiitƤn, suuri Jumala;<br /></span> <span class="i0">Vaikk' asut korkealla aivan,<br /></span> -<span class="i0">Mä täällä maassa alhaalla,<br /></span> -<span class="i0">Et hyljää mua kuitenkaan,<br /></span> +<span class="i0">MƤ tƤƤllƤ maassa alhaalla,<br /></span> +<span class="i0">Et hyljƤƤ mua kuitenkaan,<br /></span> <span class="i0">Vaan autat, holhoot ainiaan.<br /></span> </div><div class="stanza"> -<span class="i0">Sen opettaa sun sanas pyhä,<br /></span> -<span class="i0">Sen osoitat sä teoissas,<br /></span> -<span class="i0">Ett' olet isä sangen hyvä<br /></span> +<span class="i0">Sen opettaa sun sanas pyhƤ,<br /></span> +<span class="i0">Sen osoitat sƤ teoissas,<br /></span> +<span class="i0">Ett' olet isƤ sangen hyvƤ<br /></span> <span class="i0">Ja armollinen neuvoissas;<br /></span> -<span class="i0">Sentähden myöskin minua<br /></span> -<span class="i0">Et unhota sä huonoa.<br /></span> +<span class="i0">SentƤhden myƶskin minua<br /></span> +<span class="i0">Et unhota sƤ huonoa.<br /></span> </div><div class="stanza"> -<span class="i0">Sä armolastes yhteyteen<br /></span> -<span class="i0">Mun otit tänne tultuan',<br /></span> +<span class="i0">SƤ armolastes yhteyteen<br /></span> +<span class="i0">Mun otit tƤnne tultuan',<br /></span> <span class="i0">Mua saatit sanas valkeuteen<br /></span> -<span class="i0">Ja ihmetöitäs tuntemaan,<br /></span> +<span class="i0">Ja ihmetƶitƤs tuntemaan,<br /></span> <span class="i0">Ja siunasit mun runsailla<br /></span> <span class="i0">Ruumiin ja sielun lahjoilla.<br /></span> </div><div class="stanza"> -<span class="i0">Sä annoit mulle vanhempani,<br /></span> -<span class="i0">Kuin piennä mua holhosit,<br /></span> -<span class="i0">Sä mua heikkoudessani<br /></span> +<span class="i0">SƤ annoit mulle vanhempani,<br /></span> +<span class="i0">Kuin piennƤ mua holhosit,<br /></span> +<span class="i0">SƤ mua heikkoudessani<br /></span> <span class="i0">Kautt' enkelittes suojelit;<br /></span> -<span class="i0">Ja vielä nytkin kaiken sen<br /></span> -<span class="i0">Sä annat, mitä tarvitsen.<br /></span> +<span class="i0">Ja vielƤ nytkin kaiken sen<br /></span> +<span class="i0">SƤ annat, mitƤ tarvitsen.<br /></span> </div><div class="stanza"> -<span class="i0">Voi, jospa tätä armoasi<br /></span> -<span class="i0">Mä aina kiittää muistaisin,<br /></span> +<span class="i0">Voi, jospa tƤtƤ armoasi<br /></span> +<span class="i0">MƤ aina kiittƤƤ muistaisin,<br /></span> <span class="i0">Ja joka aika tahtoasi<br /></span> <span class="i0">Uskollisesti seuraisin,<br /></span> -<span class="i0">Mieleni sekä kieleni<br /></span> -<span class="i0">Käyttäisin kunniaksesi!<br /></span> +<span class="i0">Mieleni sekƤ kieleni<br /></span> +<span class="i0">KƤyttƤisin kunniaksesi!<br /></span> </div><div class="stanza"> <span class="i0">Mun anna, Herra, aina muistaa,<br /></span> -<span class="i0">Kuink' aika rientää yhtenään:<br /></span> -<span class="i0">Ei hetkistä kadotetuista<br /></span> -<span class="i0">Takaisin saada yhtäkään;<br /></span> -<span class="i0">Siis auta oikein käytän sen,<br /></span> -<span class="i0">En tuhlaa sitä turhuuteen!<br /></span> -</div><div class="stanza"> -<span class="i0">Suo niin mun nuoruuteni päivät<br /></span> -<span class="i0">Sun tahtos jälkeen vaeltaa,<br /></span> -<span class="i0">Ett' en mä kerran, kuin ne jäivät,<br /></span> -<span class="i0">Sais huolten niistä valittaa!<br /></span> +<span class="i0">Kuink' aika rientƤƤ yhtenƤƤn:<br /></span> +<span class="i0">Ei hetkistƤ kadotetuista<br /></span> +<span class="i0">Takaisin saada yhtƤkƤƤn;<br /></span> +<span class="i0">Siis auta oikein kƤytƤn sen,<br /></span> +<span class="i0">En tuhlaa sitƤ turhuuteen!<br /></span> +</div><div class="stanza"> +<span class="i0">Suo niin mun nuoruuteni pƤivƤt<br /></span> +<span class="i0">Sun tahtos jƤlkeen vaeltaa,<br /></span> +<span class="i0">Ett' en mƤ kerran, kuin ne jƤivƤt,<br /></span> +<span class="i0">Sais huolten niistƤ valittaa!<br /></span> <span class="i0">Pian on nuoruus kulunut,<br /></span> <span class="i0">Kuin kedon kukka kuihtunut.<br /></span> </div><div class="stanza"> <span class="i0">Kuin maailma ja oma mielen'<br /></span> <span class="i0">Minulle tarjoo ilojaan,<br /></span> -<span class="i0">Ja häijy henki, viekas, tiellen'<br /></span> +<span class="i0">Ja hƤijy henki, viekas, tiellen'<br /></span> <span class="i0">Viritteleepi verkkojaan,<br /></span> <span class="i0">O auta, Herra, ett' ei ne<br /></span> <span class="i0">Minua surmaan saattele!<br /></span> </div><div class="stanza"> -<span class="i0">Se ilo ainoa, kuin kestää,<br /></span> +<span class="i0">Se ilo ainoa, kuin kestƤƤ,<br /></span> <span class="i0">Jok' aina muuttumattansa<br /></span> -<span class="i0">Ei lähde koskaan sydämestä,<br /></span> -<span class="i0">Se ompi täältä kaukana;<br /></span> +<span class="i0">Ei lƤhde koskaan sydƤmestƤ,<br /></span> +<span class="i0">Se ompi tƤƤltƤ kaukana;<br /></span> <span class="i0">Osoita minulle se tie,<br /></span> <span class="i0">Kuin siihen ilohosi vie!<br /></span> </div><div class="stanza"> @@ -7495,49 +7458,49 @@ pysyisi vuosi-tuhansia etěnpęin jalona, voimakkăna, sŭrena kansak <div class="poem"><div class="stanza"> -<span class="i0">Etkös ole, ihmis-parka, Aivan arka,<br /></span> +<span class="i0">Etkƶs ole, ihmis-parka, Aivan arka,<br /></span> <span class="i0">Houkka, lyhytmielinen,<br /></span> -<span class="i0">Ettäs suret suuttumatta, Puuttumatta,<br /></span> -<span class="i0">Töitä tuonen kammoen?<br /></span> +<span class="i0">EttƤs suret suuttumatta, Puuttumatta,<br /></span> +<span class="i0">TƶitƤ tuonen kammoen?<br /></span> </div><div class="stanza"> <span class="i0">Se on tapa tappavalla Kuolemalla<br /></span> <span class="i0">Ain' alusta maailman:<br /></span> -<span class="i0">Hyvät, huonot lankoinensa, Lapsinensa<br /></span> -<span class="i0">Syöksee, sulloo surmahan.<br /></span> +<span class="i0">HyvƤt, huonot lankoinensa, Lapsinensa<br /></span> +<span class="i0">Syƶksee, sulloo surmahan.<br /></span> </div><div class="stanza"> -<span class="i0">Syöksee, haaskaa, särkee, sortaa, Mullaks' murtaa<br /></span> +<span class="i0">Syƶksee, haaskaa, sƤrkee, sortaa, Mullaks' murtaa<br /></span> <span class="i0">Kaikki aivan armotta;<br /></span> -<span class="i0">Eipä auta toivotukset, Voivotukset,<br /></span> -<span class="i0">Eikä itku, parkuna.<br /></span> +<span class="i0">EipƤ auta toivotukset, Voivotukset,<br /></span> +<span class="i0">EikƤ itku, parkuna.<br /></span> </div><div class="stanza"> <span class="i0">Parku poies paneminen, Katsominen<br /></span> <span class="i0">Kaiken luonnon laatua,<br /></span> <span class="i0">Katso kaikki katseltavat, Kuunneltavat,<br /></span> <span class="i0">Kuink' on kaikki kaatuva!<br /></span> </div><div class="stanza"> -<span class="i0">Eikö kuulla kuolevia, Katoovia,<br /></span> +<span class="i0">Eikƶ kuulla kuolevia, Katoovia,<br /></span> <span class="i0">Paitsi ihmis-parkoja?<br /></span> -<span class="i0">Ilmassa, vedessä, maalla, Kaikkialla<br /></span> +<span class="i0">Ilmassa, vedessƤ, maalla, Kaikkialla<br /></span> <span class="i0">Kyll' on kuolevaisia.<br /></span> </div><div class="stanza"> -<span class="i0">Mitä maassa mateleepi, Käveleepi,<br /></span> +<span class="i0">MitƤ maassa mateleepi, KƤveleepi,<br /></span> <span class="i0">Kaikk' on maaksi muuttuva,<br /></span> -<span class="i0">Mitä puussa piiskuttaapi, Kuiskuttaapi,<br /></span> +<span class="i0">MitƤ puussa piiskuttaapi, Kuiskuttaapi,<br /></span> <span class="i0">Pian puusta putoaa.<br /></span> </div><div class="stanza"> -<span class="i0">Lennä, lintu, minnes lennät, Et sä lennä<br /></span> +<span class="i0">LennƤ, lintu, minnes lennƤt, Et sƤ lennƤ<br /></span> <span class="i0">Kauas kuolon kourista,<br /></span> -<span class="i0">Saa se linnun lentävänkin, Rientävänkin,<br /></span> -<span class="i0">Ennättääpi ilmassa.<br /></span> +<span class="i0">Saa se linnun lentƤvƤnkin, RientƤvƤnkin,<br /></span> +<span class="i0">EnnƤttƤƤpi ilmassa.<br /></span> </div><div class="stanza"> <span class="i0">Kell' on ruumis raittihimpi, Raikkahampi,<br /></span> <span class="i0">Kuin se hauillakin lie?<br /></span> <span class="i0">Surma toki surmeleepi, Turmeleepi,<br /></span> -<span class="i0">Senkin viimeiseltä vie.<br /></span> +<span class="i0">Senkin viimeiseltƤ vie.<br /></span> </div><div class="stanza"> -<span class="i0">Ruohot raukat raukeavat, Ehkä ovat<br /></span> +<span class="i0">Ruohot raukat raukeavat, EhkƤ ovat<br /></span> <span class="i0">Koreana kukassaan,<br /></span> -<span class="i0">Puut ei pääse vahvimmatkaan, Tuonen matkaan<br /></span> +<span class="i0">Puut ei pƤƤse vahvimmatkaan, Tuonen matkaan<br /></span> <span class="i0">Kaikki viimein kaadetaan.<br /></span> </div><div class="stanza"> <span class="i0">Kivet kovat kallioilla, Kankahilla,<br /></span> @@ -7545,35 +7508,35 @@ pysyisi vuosi-tuhansia etěnpęin jalona, voimakkăna, sŭrena kansak <span class="i0">Rauta, kaikki raateleva, Kaateleva,<br /></span> <span class="i0">Ruostehelta raadellaan.<br /></span> </div><div class="stanza"> -<span class="i0">Ei niin vähää väetöintä, Voimatointa,<br /></span> -<span class="i0">Jota surma säästänee;<br /></span> -<span class="i0">Ei niin vahvaa väellistä, Voimallista,<br /></span> -<span class="i0">Ken käsissä kestänee.<br /></span> +<span class="i0">Ei niin vƤhƤƤ vƤetƶintƤ, Voimatointa,<br /></span> +<span class="i0">Jota surma sƤƤstƤnee;<br /></span> +<span class="i0">Ei niin vahvaa vƤellistƤ, Voimallista,<br /></span> +<span class="i0">Ken kƤsissƤ kestƤnee.<br /></span> </div><div class="stanza"> -<span class="i0">Kannelle jos kaiken ilman Luot sä silmän,<br /></span> +<span class="i0">Kannelle jos kaiken ilman Luot sƤ silmƤn,<br /></span> <span class="i0">Vahvuuelle taivahan:<br /></span> -<span class="i0">Kaikki kulkee, kääntyy, pyörii, Vääntyy, vyörii,<br /></span> +<span class="i0">Kaikki kulkee, kƤƤntyy, pyƶrii, VƤƤntyy, vyƶrii,<br /></span> <span class="i0">Aurinkokin aikanaan.<br /></span> </div><div class="stanza"> -<span class="i0">Kerran kääntyy kääntymästä, Vääntymästä,<br /></span> -<span class="i0">Kääntyy kääntymättömäks',<br /></span> -<span class="i0">Kääntyy käskyllä kovalla Kaikkivallan<br /></span> -<span class="i0">Tyhjäksi, tavattomaks'.<br /></span> +<span class="i0">Kerran kƤƤntyy kƤƤntymƤstƤ, VƤƤntymƤstƤ,<br /></span> +<span class="i0">KƤƤntyy kƤƤntymƤttƶmƤks',<br /></span> +<span class="i0">KƤƤntyy kƤskyllƤ kovalla Kaikkivallan<br /></span> +<span class="i0">TyhjƤksi, tavattomaks'.<br /></span> </div><div class="stanza"> -<span class="i0">Täm' on tuoni tasaisella Taivahalla,<br /></span> -<span class="i0">Tämä tähtitarhoilla,<br /></span> -<span class="i0">Tämä ikä ihanalla Auringolla,<br /></span> -<span class="i0">Tämä kuulla kuntonsa.<br /></span> +<span class="i0">TƤm' on tuoni tasaisella Taivahalla,<br /></span> +<span class="i0">TƤmƤ tƤhtitarhoilla,<br /></span> +<span class="i0">TƤmƤ ikƤ ihanalla Auringolla,<br /></span> +<span class="i0">TƤmƤ kuulla kuntonsa.<br /></span> </div><div class="stanza"> <span class="i0">Siis ei ole olevata, Seisovata,<br /></span> -<span class="i0">Tämän maailman menoissa,<br /></span> +<span class="i0">TƤmƤn maailman menoissa,<br /></span> <span class="i0">Kaikki kaatuu, kaikki muuttuu. Kaikki puuttuu,<br /></span> <span class="i0">Luojan luotuin seassa.<br /></span> </div><div class="stanza"> -<span class="i0">Hengelliset, hengettömät, Huolettomat<br /></span> +<span class="i0">Hengelliset, hengettƶmƤt, Huolettomat<br /></span> <span class="i0">Muuttelevat menojaan;<br /></span> -<span class="i0">Hetkitellen, päivitellen, Vuositellen<br /></span> -<span class="i0">Lähenevät loppuaan.<br /></span> +<span class="i0">Hetkitellen, pƤivitellen, Vuositellen<br /></span> +<span class="i0">LƤhenevƤt loppuaan.<br /></span> </div><div class="stanza"> <span class="i0">Luodut kaikki katoavat, Lopun saavat<br /></span> <span class="i0">Laatuinensa, luontoineen;<br /></span> @@ -7583,16 +7546,16 @@ pysyisi vuosi-tuhansia etěnpęin jalona, voimakkăna, sŭrena kansak <span class="i0">Yks' ei huku, sana Herran, Koska kerran<br /></span> <span class="i0">Maa ja taivas katoaa;<br /></span> <span class="i0">Uskovaiset autuuttansa Herran kanssa<br /></span> -<span class="i0">Nautita ijäti saa.<br /></span> +<span class="i0">Nautita ijƤti saa.<br /></span> </div><div class="stanza"> -<span class="i0">Tätä aina ajatella, Muistutella<br /></span> -<span class="i0">Pitäisi sun, syntinen,<br /></span> -<span class="i0">Tästä ottaa ojennusta, Huojennusta<br /></span> +<span class="i0">TƤtƤ aina ajatella, Muistutella<br /></span> +<span class="i0">PitƤisi sun, syntinen,<br /></span> +<span class="i0">TƤstƤ ottaa ojennusta, Huojennusta<br /></span> <span class="i0">Alla ajan murhetten.<br /></span> </div><div class="stanza"> <span class="i0">Mik' on ilo rikastua, Rakastua<br /></span> -<span class="i0">Täällä surun laaksossa,<br /></span> -<span class="i0">Mikä onni oleskella, Asuskella<br /></span> +<span class="i0">TƤƤllƤ surun laaksossa,<br /></span> +<span class="i0">MikƤ onni oleskella, Asuskella<br /></span> <span class="i0">Katoovassa kodossa?<br /></span> </div><div class="stanza"> <span class="i0">Etsi toista elantoa, Olentoa<br /></span> @@ -7602,15 +7565,15 @@ pysyisi vuosi-tuhansia etěnpęin jalona, voimakkăna, sŭrena kansak </div><div class="stanza"> <span class="i0">Siell' on riemu rikkahampi, Runsahampi,<br /></span> <span class="i0">Ilo ilman muutosta,<br /></span> -<span class="i0">Siellä autuus asuskella, Veisaella<br /></span> -<span class="i0">Voiton virttä suloista.<br /></span> +<span class="i0">SiellƤ autuus asuskella, Veisaella<br /></span> +<span class="i0">Voiton virttƤ suloista.<br /></span> </div><div class="stanza"> -<span class="i0">Vaan kuin kenkään kuolematta, Katoomatta<br /></span> -<span class="i0">Täält' ei sinne tulla saa,<br /></span> +<span class="i0">Vaan kuin kenkƤƤn kuolematta, Katoomatta<br /></span> +<span class="i0">TƤƤlt' ei sinne tulla saa,<br /></span> <span class="i0">Miksi suret, sielu parka, Aivan arka,<br /></span> <span class="i0">Kammoelet kuolemaa?<br /></span> </div><div class="stanza"> -<span class="i6"><i>Cajanus. Lönnrot</i>.<br /></span> +<span class="i6"><i>Cajanus. Lƶnnrot</i>.<br /></span> <span class="i6">(Virsikirjan Ehdotuksesta.)<br /></span> </div></div> @@ -7623,28 +7586,28 @@ pysyisi vuosi-tuhansia etěnpęin jalona, voimakkăna, sŭrena kansak <div class="poem"><div class="stanza"> <span class="i0">Ah, autuas se ihminen,<br /></span> -<span class="i0">Ken välttää vääräin teitä<br /></span> +<span class="i0">Ken vƤlttƤƤ vƤƤrƤin teitƤ<br /></span> <span class="i0">Ja karttaa seuraa syntisten,<br /></span> -<span class="i0">Ei noudattele heitä,<br /></span> -<span class="i0">Vaan teillä Herran vaeltaa<br /></span> +<span class="i0">Ei noudattele heitƤ,<br /></span> +<span class="i0">Vaan teillƤ Herran vaeltaa<br /></span> <span class="i0">Ja sanaa Herran harrastaa,<br /></span> -<span class="i0">Öin, päivin sitä tutkii!<br /></span> +<span class="i0">Ćin, pƤivin sitƤ tutkii!<br /></span> </div><div class="stanza"> -<span class="i0">Hän on kuin istutettu puu<br /></span> -<span class="i0">Lähellä vetten rantaa,<br /></span> +<span class="i0">HƤn on kuin istutettu puu<br /></span> +<span class="i0">LƤhellƤ vetten rantaa,<br /></span> <span class="i0">Jok' aikanansa kukoistuu<br /></span> -<span class="i0">Ja hedelmänsä kantaa;<br /></span> -<span class="i0">Hänellä työnsä menestyy,<br /></span> +<span class="i0">Ja hedelmƤnsƤ kantaa;<br /></span> +<span class="i0">HƤnellƤ tyƶnsƤ menestyy,<br /></span> <span class="i0">Vaan jumalatoin menehtyy,<br /></span> <span class="i0">Kuin akanaiset tuuleen.<br /></span> </div><div class="stanza"> -<span class="i0">Sill' eivät jumalattomat<br /></span> -<span class="i0">Voi kestää tuomiolla,<br /></span> -<span class="i0">Ei synneissään suruttomat<br /></span> +<span class="i0">Sill' eivƤt jumalattomat<br /></span> +<span class="i0">Voi kestƤƤ tuomiolla,<br /></span> +<span class="i0">Ei synneissƤƤn suruttomat<br /></span> <span class="i0">Hurskasten seurass' olla;<br /></span> -<span class="i0">Tiet Herra tietää hurskasten,<br /></span> +<span class="i0">Tiet Herra tietƤƤ hurskasten,<br /></span> <span class="i0">Mut retket pahanilkisten<br /></span> -<span class="i0">Ne vievät kadotukseen.<br /></span> +<span class="i0">Ne vievƤt kadotukseen.<br /></span> </div><div class="stanza"> <span class="i6">(Virsikirjan Ehdotuksesta.)<br /></span> </div></div> @@ -7657,7 +7620,7 @@ pysyisi vuosi-tuhansia etěnpęin jalona, voimakkăna, sŭrena kansak <div class="poem"><div class="stanza"> -<span class="i0">Vieressä virtain Babelin<br /></span> +<span class="i0">VieressƤ virtain Babelin<br /></span> <span class="i0">Surimme orjuudessa,<br /></span> <span class="i0">Ain' itkusilmin Sionin<br /></span> <span class="i0">Majoja muistellessa;<br /></span> @@ -7669,25 +7632,25 @@ pysyisi vuosi-tuhansia etěnpęin jalona, voimakkăna, sŭrena kansak <span class="i0">Raitoihin rannikoilla.<br /></span> </div><div class="stanza"> <span class="i0">Iloinen aika entinen<br /></span> -<span class="i0">Jo oli mennyt meiltä,<br /></span> +<span class="i0">Jo oli mennyt meiltƤ,<br /></span> <span class="i0">Vankeina maalla vierasten<br /></span> -<span class="i0">Kärseimme pilkkaa heiltä;<br /></span> -<span class="i0">He käskit meitä veisaamaan,<br /></span> +<span class="i0">KƤrseimme pilkkaa heiltƤ;<br /></span> +<span class="i0">He kƤskit meitƤ veisaamaan,<br /></span> <span class="i0">Ain' yllytit iloitsemaan,<br /></span> <span class="i0">Kehoitit vaatimalla:<br /></span> <span class="i0">"No laulelkaa ja soitelkaa,<br /></span> -<span class="i0">Sionin virttä koitelkaa,<br /></span> +<span class="i0">Sionin virttƤ koitelkaa,<br /></span> <span class="i0">Kuin ennen kotomaalla!"<br /></span> </div><div class="stanza"> -<span class="i0">Vaan Herran virttä veisata<br /></span> +<span class="i0">Vaan Herran virttƤ veisata<br /></span> <span class="i0">Me kuinka taitaisimme,<br /></span> <span class="i0">Vieraalla maalla iloita<br /></span> -<span class="i0">Mitenkä mahtaisimme!<br /></span> +<span class="i0">MitenkƤ mahtaisimme!<br /></span> <span class="i0">Jos vaan et, Jerusalemi,<br /></span> <span class="i0">Ain' ole korkein iloni,<br /></span> -<span class="i0">Niin älköön soittamahan<br /></span> -<span class="i0">Käteni silloin kääntykö,<br /></span> -<span class="i0">Ei sanat suussa sääntykö,<br /></span> +<span class="i0">Niin Ƥlkƶƶn soittamahan<br /></span> +<span class="i0">KƤteni silloin kƤƤntykƶ,<br /></span> +<span class="i0">Ei sanat suussa sƤƤntykƶ,<br /></span> <span class="i0">Ei kieli laulamahan!<br /></span> </div><div class="stanza"> <span class="i0">Vaan koska Jerusalemin<br /></span> @@ -7697,17 +7660,17 @@ pysyisi vuosi-tuhansia etěnpęin jalona, voimakkăna, sŭrena kansak <span class="i0">Jo kohta virret muinaiset,<br /></span> <span class="i0">Suloiset soitot ainaiset<br /></span> <span class="i0">Kaikuvat kaduillamme;<br /></span> -<span class="i0">Myös nähdä saapi Edom sen,<br /></span> +<span class="i0">Myƶs nƤhdƤ saapi Edom sen,<br /></span> <span class="i0">Ett' ompi Herra entinen<br /></span> <span class="i0">Viel' aina auttajamme.<br /></span> </div><div class="stanza"> -<span class="i0">Sen onkin Herra tekevä<br /></span> +<span class="i0">Sen onkin Herra tekevƤ<br /></span> <span class="i0">Nyt aivan armostansa;<br /></span> -<span class="i0">Hän jalo, hurskas, väkevä,<br /></span> +<span class="i0">HƤn jalo, hurskas, vƤkevƤ,<br /></span> <span class="i0">Rankaisee pilkkaajansa;<br /></span> -<span class="i0">Hävinnyt tytär Babeli,<br /></span> -<span class="i0">Voi, kuinka vaan sun käypiki,<br /></span> -<span class="i0">Kuin Herran käsi kostaa:<br /></span> +<span class="i0">HƤvinnyt tytƤr Babeli,<br /></span> +<span class="i0">Voi, kuinka vaan sun kƤypiki,<br /></span> +<span class="i0">Kuin Herran kƤsi kostaa:<br /></span> <span class="i0">Sukusi maahan sullotaan<br /></span> <span class="i0">Ja kansasi kadotetaan,<br /></span> <span class="i0">Lapsetkin kapalosta!<br /></span> @@ -7716,10 +7679,10 @@ pysyisi vuosi-tuhansia etěnpęin jalona, voimakkăna, sŭrena kansak <span class="i0">Kuin kansaans' aina muistaa,<br /></span> <span class="i0">Sen saattaa vapautehen,<br /></span> <span class="i0">Orjuuden kahleet poistaa;<br /></span> -<span class="i0">Kaikk' yhteen ääneen Herralle,<br /></span> +<span class="i0">Kaikk' yhteen ƤƤneen Herralle,<br /></span> <span class="i0">Autuuden ruhtinaallemme<br /></span> <span class="i0">Kiitosta veisatkaamme,<br /></span> -<span class="i0">Hänt' uskon kuuliaisuudella,<br /></span> +<span class="i0">HƤnt' uskon kuuliaisuudella,<br /></span> <span class="i0">Halulla, hartaudella<br /></span> <span class="i0">Alati palvelkaamme!<br /></span> </div><div class="stanza"> @@ -7730,48 +7693,48 @@ pysyisi vuosi-tuhansia etěnpęin jalona, voimakkăna, sŭrena kansak <hr class="chap" /> -<h3>6. Isänmaan edestä.</h3> +<h3>6. IsƤnmaan edestƤ.</h3> <div class="poem"><div class="stanza"> <span class="i0">O kuningasten kuningas,<br /></span> -<span class="i0">Sä maan ja taivan valtias,<br /></span> -<span class="i0">Myös meidän maalle silmäs luo<br /></span> +<span class="i0">SƤ maan ja taivan valtias,<br /></span> +<span class="i0">Myƶs meidƤn maalle silmƤs luo<br /></span> <span class="i0">Ja armos runsaat lahjat suo!<br /></span> </div><div class="stanza"> -<span class="i0">Vähäinen meidän kansa on.<br /></span> +<span class="i0">VƤhƤinen meidƤn kansa on.<br /></span> <span class="i0">Maailman silmiss' arvoton;<br /></span> -<span class="i0">Vaan mitä mahtavinkin vois,<br /></span> +<span class="i0">Vaan mitƤ mahtavinkin vois,<br /></span> <span class="i0">Jos voimaa sult' ei saanut ois!<br /></span> </div><div class="stanza"> -<span class="i0">Sun edessäs kuin tomu vaan<br /></span> +<span class="i0">Sun edessƤs kuin tomu vaan<br /></span> <span class="i0">On suuruus, voima, valta maan;<br /></span> <span class="i0">Kuin viittaat, korkein alenee<br /></span> <span class="i0">Ja alhaisinkin ylenee.<br /></span> </div><div class="stanza"> <span class="i0">Juur usein, Herra, valitset<br /></span> <span class="i0">Aseikses pienet, alhaiset,<br /></span> -<span class="i0">Siks' että sinun voimasi<br /></span> -<span class="i0">Selvemmin heissä näkyisi.<br /></span> +<span class="i0">Siks' ettƤ sinun voimasi<br /></span> +<span class="i0">Selvemmin heissƤ nƤkyisi.<br /></span> </div><div class="stanza"> <span class="i0">Kuin tahdoit kansan valitun,<br /></span> <span class="i0">Niin otit ylenkatsotun:<br /></span> -<span class="i0">Sä Juudan kansan halpasen<br /></span> +<span class="i0">SƤ Juudan kansan halpasen<br /></span> <span class="i0">Teit vartiaksi totuuden.<br /></span> </div><div class="stanza"> <span class="i0">Ja kaupungeista Juudan maan<br /></span> <span class="i0">Sai pieni Betlehemi vaan<br /></span> -<span class="i0">Sen armon armoist' ylimmän,<br /></span> -<span class="i0">Messiaan nähdä syntyvän.<br /></span> +<span class="i0">Sen armon armoist' ylimmƤn,<br /></span> +<span class="i0">Messiaan nƤhdƤ syntyvƤn.<br /></span> </div><div class="stanza"> -<span class="i0">O Herra, kuule meitä myös,<br /></span> -<span class="i0">Tee meissäkin sun armotyös!<br /></span> +<span class="i0">O Herra, kuule meitƤ myƶs,<br /></span> +<span class="i0">Tee meissƤkin sun armotyƶs!<br /></span> <span class="i0">Suuruutta emme rukoile,<br /></span> -<span class="i0">Me vähyyteemme tyydymme.<br /></span> +<span class="i0">Me vƤhyyteemme tyydymme.<br /></span> </div><div class="stanza"> <span class="i0">Suo kansamme vaan rauhassa<br /></span> <span class="i0">Sua, Herra, saisi palvella.<br /></span> -<span class="i0">Sun töitäs aina toimittaa,<br /></span> +<span class="i0">Sun tƶitƤs aina toimittaa,<br /></span> <span class="i0">Valistua ja valistaa!<br /></span> </div><div class="stanza"> <span class="i13"><i>Krohn</i>.<br /></span> @@ -7789,72 +7752,72 @@ pysyisi vuosi-tuhansia etěnpęin jalona, voimakkăna, sŭrena kansak <span class="i0">Oi maamme, Suomi synnyinmaa,<br /></span> <span class="i0">Soi sana kultainen!<br /></span> <span class="i0">Ei laaksoa, ei kukkulaa,<br /></span> -<span class="i0">Ei vettä, rantaa rakkaampaa<br /></span> -<span class="i0">Kuin kotimaa tää pohjainen.<br /></span> +<span class="i0">Ei vettƤ, rantaa rakkaampaa<br /></span> +<span class="i0">Kuin kotimaa tƤƤ pohjainen.<br /></span> <span class="i0">Maa kallis isien.<br /></span> </div><div class="stanza"> -<span class="i0">On maamme köyhä, siksi jää,<br /></span> +<span class="i0">On maamme kƶyhƤ, siksi jƤƤ,<br /></span> <span class="i0">Jos kultaa kaipaa ken.<br /></span> -<span class="i0">Sen kyllä vieras hylkäjää,<br /></span> -<span class="i0">Mut meille kallein maa on tää,<br /></span> +<span class="i0">Sen kyllƤ vieras hylkƤjƤƤ,<br /></span> +<span class="i0">Mut meille kallein maa on tƤƤ,<br /></span> <span class="i0">Kanss' salojen ja saarien<br /></span> <span class="i0">Se meist' on kultainen.<br /></span> </div><div class="stanza"> -<span class="i0">Ovatpa meistä rakkahat<br /></span> +<span class="i0">Ovatpa meistƤ rakkahat<br /></span> <span class="i0">Kohinat koskien,<br /></span> <span class="i0">Ikuisten honkain huminat,<br /></span> -<span class="i0">Täht'-yömme, kesät kirkkahat.<br /></span> +<span class="i0">TƤht'-yƶmme, kesƤt kirkkahat.<br /></span> <span class="i0">Kaikk', kaikki, laulain, loistaen<br /></span> -<span class="i0">Mi lumoo sydämen.<br /></span> +<span class="i0">Mi lumoo sydƤmen.<br /></span> </div><div class="stanza"> -<span class="i0">Täss' auroin, miekoin, miettehin<br /></span> -<span class="i0">Isämme sotivat,<br /></span> -<span class="i0">Kuin päivä piili pilvihin<br /></span> +<span class="i0">TƤss' auroin, miekoin, miettehin<br /></span> +<span class="i0">IsƤmme sotivat,<br /></span> +<span class="i0">Kuin pƤivƤ piili pilvihin<br /></span> <span class="i0">Tai loisti onnen paistehin,<br /></span> -<span class="i0">Täss' Suomen kansan suurimmat<br /></span> +<span class="i0">TƤss' Suomen kansan suurimmat<br /></span> <span class="i0">He vaivat kokivat.<br /></span> </div><div class="stanza"> <span class="i0">Ken taistelut ne kaikki voi<br /></span> -<span class="i0">Kertoilla kansan tään,<br /></span> +<span class="i0">Kertoilla kansan tƤƤn,<br /></span> <span class="i0">Kuin sota laaksoissamme soi,<br /></span> -<span class="i0">Ja halla näljän tuskat toi?<br /></span> -<span class="i0">Sen vert' ei mittaa yksikään,<br /></span> -<span class="i0">Ei kärsimystäkään.<br /></span> -</div><div class="stanza"> -<span class="i0">Täss' on se veri vuotanut<br /></span> -<span class="i0">Edestä meidänkin,<br /></span> -<span class="i0">Täss' ilonsa on nauttinut<br /></span> -<span class="i0">Ja tässä huoltaan huokaillut<br /></span> +<span class="i0">Ja halla nƤljƤn tuskat toi?<br /></span> +<span class="i0">Sen vert' ei mittaa yksikƤƤn,<br /></span> +<span class="i0">Ei kƤrsimystƤkƤƤn.<br /></span> +</div><div class="stanza"> +<span class="i0">TƤss' on se veri vuotanut<br /></span> +<span class="i0">EdestƤ meidƤnkin,<br /></span> +<span class="i0">TƤss' ilonsa on nauttinut<br /></span> +<span class="i0">Ja tƤssƤ huoltaan huokaillut<br /></span> <span class="i0">Se kansa, jolle muinoisin<br /></span> <span class="i0">Kuormamme pantihin.<br /></span> </div><div class="stanza"> -<span class="i0">Täss' olla meidän mieluist' on<br /></span> +<span class="i0">TƤss' olla meidƤn mieluist' on<br /></span> <span class="i0">Ja kaikki suotuisaa;<br /></span> -<span class="i0">Vaikk' onni mikä tulkohon,<br /></span> -<span class="i0">Meill' isänmaa on verraton.<br /></span> +<span class="i0">Vaikk' onni mikƤ tulkohon,<br /></span> +<span class="i0">Meill' isƤnmaa on verraton.<br /></span> <span class="i0">Mit' oisi maassa armaampaa,<br /></span> <span class="i0">Mit' oisi kalliimpaa?<br /></span> </div><div class="stanza"> -<span class="i0">Ja tässä, tässä on se maa,<br /></span> -<span class="i0">Sen näkee silmämme,<br /></span> -<span class="i0">Me kättä voimme ojentaa<br /></span> -<span class="i0">Ja vettä, rantaa osoittaa,<br /></span> +<span class="i0">Ja tƤssƤ, tƤssƤ on se maa,<br /></span> +<span class="i0">Sen nƤkee silmƤmme,<br /></span> +<span class="i0">Me kƤttƤ voimme ojentaa<br /></span> +<span class="i0">Ja vettƤ, rantaa osoittaa,<br /></span> <span class="i0">Ja sanoa: kas tuoss' on se<br /></span> -<span class="i0">Maa armas isäimme!<br /></span> +<span class="i0">Maa armas isƤimme!<br /></span> </div><div class="stanza"> -<span class="i0">Jos loistoon meitä saatettais<br /></span> +<span class="i0">Jos loistoon meitƤ saatettais<br /></span> <span class="i0">Vaikk' kultapilvihin,<br /></span> <span class="i0">Miss' itkien ei huoattais,<br /></span> -<span class="i0">Vaan tähtein riemun sielu sais.<br /></span> -<span class="i0">Ois tähän kurjaan kotihin<br /></span> +<span class="i0">Vaan tƤhtein riemun sielu sais.<br /></span> +<span class="i0">Ois tƤhƤn kurjaan kotihin<br /></span> <span class="i0">Halumme kuitenkin.<br /></span> </div><div class="stanza"> <span class="i0">Totuuden, runon kotimaa,<br /></span> -<span class="i0">Maa tuhatjärvinen,<br /></span> +<span class="i0">Maa tuhatjƤrvinen,<br /></span> <span class="i0">Elomme sulta suojan saa,<br /></span> -<span class="i0">Sä toivojen ja muistoin maa,<br /></span> +<span class="i0">SƤ toivojen ja muistoin maa,<br /></span> <span class="i0">Ain' ollos, onnen vaihdellen,<br /></span> -<span class="i0">Sä vapaa, riemuinen.<br /></span> +<span class="i0">SƤ vapaa, riemuinen.<br /></span> </div><div class="stanza"> <span class="i0">Sun kukoistukses kuorestaan<br /></span> <span class="i0">Kerrankin puhkeaa;<br /></span> @@ -7874,31 +7837,31 @@ pysyisi vuosi-tuhansia etěnpęin jalona, voimakkăna, sŭrena kansak <div class="poem"><div class="stanza"> -<span class="i0">Eläköön armias<br /></span> +<span class="i0">ElƤkƶƶn armias<br /></span> <span class="i0">Rakkahin ruhtinas<br /></span> <span class="i0">Suomenkin maan:<br /></span> -<span class="i0">Täälläkin toimea,<br /></span> +<span class="i0">TƤƤllƤkin toimea,<br /></span> <span class="i0">Tapoja, taitoa,<br /></span> <span class="i0">Parempaa oloa<br /></span> <span class="i0">Kartuttamaan!<br /></span> </div><div class="stanza"> <span class="i0">Pahojen pelvoksi,<br /></span> <span class="i0">Oikeuden ohjaksi<br /></span> -<span class="i0">Eläköön hän:<br /></span> +<span class="i0">ElƤkƶƶn hƤn:<br /></span> <span class="i0">Korvenkin kodassa<br /></span> <span class="i0">Kullenkin omansa,<br /></span> <span class="i0">Orvollen osansa<br /></span> -<span class="i0">Säilyttämään!<br /></span> +<span class="i0">SƤilyttƤmƤƤn!<br /></span> </div><div class="stanza"> <span class="i0">Karttaa suo, Jumala<br /></span> <span class="i0">Kavalain juonia<br /></span> <span class="i0">Kansan ja maan.<br /></span> -<span class="i0">Hänestä hoivamme,<br /></span> +<span class="i0">HƤnestƤ hoivamme,<br /></span> <span class="i0">Turvamme, toivomme,<br /></span> <span class="i0">Armahin apumme<br /></span> <span class="i0">Ain' olkahan!<br /></span> </div><div class="stanza"> -<span class="i6"><i>Franzén. A. Oksanen</i>.<br /></span> +<span class="i6"><i>FranzĆ©n. A. Oksanen</i>.<br /></span> </div></div> @@ -7911,9 +7874,9 @@ pysyisi vuosi-tuhansia etěnpęin jalona, voimakkăna, sŭrena kansak <div class="poem"><div class="stanza"> <span class="i0">Mun muistuu mieleheni nyt<br /></span> <span class="i0">Suloinen Savonmaa,<br /></span> -<span class="i0">Sen kansa kaikki kärsinyt<br /></span> +<span class="i0">Sen kansa kaikki kƤrsinyt<br /></span> <span class="i0">Ja onnehensa tyytynyt,<br /></span> -<span class="i0">Tää armas, kallis maa!<br /></span> +<span class="i0">TƤƤ armas, kallis maa!<br /></span> </div><div class="stanza"> <span class="i0">Kuin korkeat sen kukkulat.<br /></span> <span class="i0">Kuin vaarat loistoiset!<br /></span> @@ -7924,55 +7887,55 @@ pysyisi vuosi-tuhansia etěnpęin jalona, voimakkăna, sŭrena kansak <span class="i0">Sen salot kuin siniset on,<br /></span> <span class="i0">Puut kuinka tuuheat,<br /></span> <span class="i0">Ja kuin humina hongikon<br /></span> -<span class="i0">Syv' on ja jylhä, ponneton,<br /></span> +<span class="i0">Syv' on ja jylhƤ, ponneton,<br /></span> <span class="i0">Ja tuulet lauhkeat!<br /></span> </div><div class="stanza"> -<span class="i0">Ja kussa tähdet tuikkavat<br /></span> +<span class="i0">Ja kussa tƤhdet tuikkavat<br /></span> <span class="i0">Kovalla talvella,<br /></span> <span class="i0">Ja kussa Pohjan valkeat<br /></span> <span class="i0">Suloisemmasti suihkavat,<br /></span> <span class="i0">Kuin Savon taivaalla?<br /></span> </div><div class="stanza"> -<span class="i0">Tok' yhtä vielä muistelen.<br /></span> +<span class="i0">Tok' yhtƤ vielƤ muistelen.<br /></span> <span class="i0">Sen suihke armaampi,<br /></span> -<span class="i0">Se silmä on Savottaren,<br /></span> +<span class="i0">Se silmƤ on Savottaren,<br /></span> <span class="i0">Johonka taivas loistehen<br /></span> <span class="i0">Ja sinens' yhdisti.<br /></span> </div><div class="stanza"> <span class="i0">Me emme liioin kerskatko,<br /></span> <span class="i0">Sanomme kumminkin:<br /></span> -<span class="i0">Muu Suomi, ellös ilkkuko,<br /></span> +<span class="i0">Muu Suomi, ellƶs ilkkuko,<br /></span> <span class="i0">Jos meill' on hoikka kukkaro,<br /></span> -<span class="i0">Jos köyhiks' keksittiin.<br /></span> +<span class="i0">Jos kƶyhiks' keksittiin.<br /></span> </div><div class="stanza"> <span class="i0">Useinpa pelto kultainen<br /></span> <span class="i0">Se sulla kellerti,<br /></span> -<span class="i0">Kuin meidän vaivan, viljehen<br /></span> -<span class="i0">Kumohon löi vihoillinen<br /></span> +<span class="i0">Kuin meidƤn vaivan, viljehen<br /></span> +<span class="i0">Kumohon lƶi vihoillinen<br /></span> <span class="i0">Ja poltti tuhkaksi.<br /></span> </div><div class="stanza"> <span class="i0">Ja monta kertaa sattui niin.<br /></span> -<span class="i0">Kuin meitä vainot löit,<br /></span> +<span class="i0">Kuin meitƤ vainot lƶit,<br /></span> <span class="i0">Kuin vaimot, lapset kaadettiin<br /></span> <span class="i0">Ja miehet sortui sotihin,<br /></span> -<span class="i0">Sä rauhan leipää söit.<br /></span> +<span class="i0">SƤ rauhan leipƤƤ sƶit.<br /></span> </div><div class="stanza"> <span class="i0">Jos kielin voisi kertoa<br /></span> -<span class="i0">Näkönsä vanhat puut,<br /></span> -<span class="i0">Ja meidän vaarat virkkoa,<br /></span> -<span class="i0">Ja meidän laaksot lausua,<br /></span> +<span class="i0">NƤkƶnsƤ vanhat puut,<br /></span> +<span class="i0">Ja meidƤn vaarat virkkoa,<br /></span> +<span class="i0">Ja meidƤn laaksot lausua,<br /></span> <span class="i0">Sanella salmensuut;<br /></span> </div><div class="stanza"> -<span class="i0">Niin niistäpä useampi<br /></span> +<span class="i0">Niin niistƤpƤ useampi<br /></span> <span class="i0">Hyv' ois todistamaan:<br /></span> -<span class="i0">"Täss' Savon joukko tappeli,<br /></span> +<span class="i0">"TƤss' Savon joukko tappeli,<br /></span> <span class="i0">Ja joka kynsi kylmeni<br /></span> -<span class="i0">Edestä Suomenmaan!"<br /></span> +<span class="i0">EdestƤ Suomenmaan!"<br /></span> </div><div class="stanza"> -<span class="i0">Siis maat' en muuta tietää voi<br /></span> +<span class="i0">Siis maat' en muuta tietƤƤ voi<br /></span> <span class="i0">Savoa kalliimpaa,<br /></span> -<span class="i0">Ja mulle ei mikään niin soi<br /></span> -<span class="i0">Kaikesta, minkä Luoja loi,<br /></span> +<span class="i0">Ja mulle ei mikƤƤn niin soi<br /></span> +<span class="i0">Kaikesta, minkƤ Luoja loi,<br /></span> <span class="i0">Kuin "armas Savon maa!"<br /></span> </div><div class="stanza"> <span class="i6"><i>A. Oksanen</i>.<br /></span> @@ -7986,40 +7949,40 @@ pysyisi vuosi-tuhansia etěnpęin jalona, voimakkăna, sŭrena kansak <div class="poem"><div class="stanza"> -<span class="i0">Nouse, riennä, Suomen kieli,<br /></span> +<span class="i0">Nouse, riennƤ, Suomen kieli,<br /></span> <span class="i0">Korkealle kaikumaan!<br /></span> <span class="i0">Suomen kieli, Suomen mieli,<br /></span> <span class="i0">Niiss' on suoja Suomenmaan:<br /></span> <span class="i0">Yksi mieli, yksi kieli<br /></span> -<span class="i0">Wäinön kansan soinnuttaa.<br /></span> -<span class="i0">Nouse, riennä, Suomen kieli,<br /></span> +<span class="i0">WƤinƶn kansan soinnuttaa.<br /></span> +<span class="i0">Nouse, riennƤ, Suomen kieli,<br /></span> <span class="i0">Korkealle kaikumaan!<br /></span> </div><div class="stanza"> <span class="i0">Suomalaisen kuokka, aura<br /></span> -<span class="i0">Kyntäneet on Suomen maan;<br /></span> -<span class="i0">Kasvoi vehnä taikka kaura,<br /></span> -<span class="i0">Maa on meidän perkamaa.<br /></span> -<span class="i0">Kelläs täss' ois äänen vuoro<br /></span> -<span class="i0">Meidän maata johdattaa?<br /></span> -<span class="i0">Nouse siis sä, Suomen kieli,<br /></span> +<span class="i0">KyntƤneet on Suomen maan;<br /></span> +<span class="i0">Kasvoi vehnƤ taikka kaura,<br /></span> +<span class="i0">Maa on meidƤn perkamaa.<br /></span> +<span class="i0">KellƤs tƤss' ois ƤƤnen vuoro<br /></span> +<span class="i0">MeidƤn maata johdattaa?<br /></span> +<span class="i0">Nouse siis sƤ, Suomen kieli,<br /></span> <span class="i0">Korkealle kaikumaan!<br /></span> </div><div class="stanza"> <span class="i0">Suomalainen yksin kesti<br /></span> -<span class="i0">Ruton, näljän aikana,<br /></span> +<span class="i0">Ruton, nƤljƤn aikana,<br /></span> <span class="i0">Yksin miekallansa esti<br /></span> <span class="i0">Vihoillisen maastansa!<br /></span> -<span class="i0">Suomalain' siis yksin käyköön<br /></span> -<span class="i0">Käsin ohjiin onnensa.<br /></span> +<span class="i0">Suomalain' siis yksin kƤykƶƶn<br /></span> +<span class="i0">KƤsin ohjiin onnensa.<br /></span> <span class="i0">Nouse, nouse, Suomen kieli,<br /></span> <span class="i0">Korkealle kaikumaan!<br /></span> </div><div class="stanza"> -<span class="i0">Äänisjärvi, Pohjanlahti,<br /></span> +<span class="i0">ĆƤnisjƤrvi, Pohjanlahti,<br /></span> <span class="i0">Auranrannat, Wienansuu,<br /></span> <span class="i0">Siin' on, Suomalainen, mahti,<br /></span> -<span class="i0">Jok' ei oo kenenkään muun,<br /></span> -<span class="i0">Sillä maalla sie oot vahti;<br /></span> -<span class="i0">Älä äantäs halveksu!<br /></span> -<span class="i0">Nouse, riennä, Suomen kieli,<br /></span> +<span class="i0">Jok' ei oo kenenkƤƤn muun,<br /></span> +<span class="i0">SillƤ maalla sie oot vahti;<br /></span> +<span class="i0">ĆlƤ ƤantƤs halveksu!<br /></span> +<span class="i0">Nouse, riennƤ, Suomen kieli,<br /></span> <span class="i0">Korkealle kaikumaan!<br /></span> </div><div class="stanza"> <span class="i10"><i>A. Oksanem</i>.<br /></span> @@ -8034,25 +7997,25 @@ pysyisi vuosi-tuhansia etěnpęin jalona, voimakkăna, sŭrena kansak <div class="poem"><div class="stanza"> <span class="i0">Vallan autuas se, jok' ei nuorena sortunut maaltaan,<br /></span> -<span class="i0">Hyljätty onnensa kanss' urhoin haudoilta pois!<br /></span> -<span class="i0">Ei sopis miehenä näin mun nuhdella taivahan töitä;<br /></span> -<span class="i0">Mutta mun syömeni taas tahtovi huoata ees. —<br /></span> -<span class="i0">Kuin minä muistan sen yön, jona rakkailta rannoilta luovuin,<br /></span> -<span class="i0">Nousevat silmiini nyt vieläki viljavat veet.<br /></span> -<span class="i0">Ei mun mielestän', ei mee Pohjolan tunturit, joilla<br /></span> +<span class="i0">HyljƤtty onnensa kanss' urhoin haudoilta pois!<br /></span> +<span class="i0">Ei sopis miehenƤ nƤin mun nuhdella taivahan tƶitƤ;<br /></span> +<span class="i0">Mutta mun syƶmeni taas tahtovi huoata ees. —<br /></span> +<span class="i0">Kuin minƤ muistan sen yƶn, jona rakkailta rannoilta luovuin,<br /></span> +<span class="i0">Nousevat silmiini nyt vielƤki viljavat veet.<br /></span> +<span class="i0">Ei mun mielestƤn', ei mee Pohjolan tunturit, joilla<br /></span> <span class="i0">Lasna ma kuultelin, kuin sampo ja kantelo soi;<br /></span> -<span class="i0">Siell' eli toimessa mies ja Wäinöstä lausuivat urhoot,<br /></span> -<span class="i0">Pojat ja karhut puun juurella painia löit.<br /></span> -<span class="i0">Raittihit talviset säät, revontult' oli taivahat täynnä,<br /></span> +<span class="i0">Siell' eli toimessa mies ja WƤinƶstƤ lausuivat urhoot,<br /></span> +<span class="i0">Pojat ja karhut puun juurella painia lƶit.<br /></span> +<span class="i0">Raittihit talviset sƤƤt, revontult' oli taivahat tƤynnƤ,<br /></span> <span class="i0">Kaunihit katsoa kuin aamua alkava koi.<br /></span> -<span class="i0">Oi te kesäiset Pohjolan yöt, joina aurinko loistaa<br /></span> -<span class="i0">Myötään, päilyen veen vienossa taivahan kanss'!<br /></span> -<span class="i0">Teille jos Onnetar sois mun vielä, niin tuntisin kaikki,<br /></span> -<span class="i0">Saaret ja salmet ja myös taivaalla tähdet ja kuun.<br /></span> -<span class="i0">Siellä mun huoleni on ja siellä mun muinaiset muistoin,<br /></span> -<span class="i0">Sinne mun kultani jäi, sinne mun ystävän' myös.<br /></span> -<span class="i0">Huoleti kiitelkööt muut Alppein seutuja kauniiks',<br /></span> -<span class="i0">Kauniimpi, kalliimpi on mulla — mun syntymämaa!<br /></span> +<span class="i0">Oi te kesƤiset Pohjolan yƶt, joina aurinko loistaa<br /></span> +<span class="i0">MyƶtƤƤn, pƤilyen veen vienossa taivahan kanss'!<br /></span> +<span class="i0">Teille jos Onnetar sois mun vielƤ, niin tuntisin kaikki,<br /></span> +<span class="i0">Saaret ja salmet ja myƶs taivaalla tƤhdet ja kuun.<br /></span> +<span class="i0">SiellƤ mun huoleni on ja siellƤ mun muinaiset muistoin,<br /></span> +<span class="i0">Sinne mun kultani jƤi, sinne mun ystƤvƤn' myƶs.<br /></span> +<span class="i0">Huoleti kiitelkƶƶt muut Alppein seutuja kauniiks',<br /></span> +<span class="i0">Kauniimpi, kalliimpi on mulla — mun syntymƤmaa!<br /></span> </div><div class="stanza"> <span class="i33"><i>Kallio</i>.<br /></span> </div></div> @@ -8069,29 +8032,29 @@ pysyisi vuosi-tuhansia etěnpęin jalona, voimakkăna, sŭrena kansak <span class="i0">Suomenmaassa suuressa,<br /></span> <span class="i0">Ehk' ei riista riemuksemme<br /></span> <span class="i0">Saavu miesten maatessa;<br /></span> -<span class="i0">Laiho kasvaa kyntäjälle,<br /></span> -<span class="i0">Arvo työnsä täyttäjälle.<br /></span> +<span class="i0">Laiho kasvaa kyntƤjƤlle,<br /></span> +<span class="i0">Arvo tyƶnsƤ tƤyttƤjƤlle.<br /></span> </div><div class="stanza"> <span class="i0">Suomen poika pellollansa<br /></span> -<span class="i0">Työtä tehdä jaksaapi,<br /></span> -<span class="i0">Korvet kylmät voimallansa<br /></span> +<span class="i0">TyƶtƤ tehdƤ jaksaapi,<br /></span> +<span class="i0">Korvet kylmƤt voimallansa<br /></span> <span class="i0">Pelloksensa perkkaapi;<br /></span> -<span class="i0">Rauhass' on hän riemullinen,<br /></span> +<span class="i0">Rauhass' on hƤn riemullinen,<br /></span> <span class="i0">Mies sodassa miehuullinen.<br /></span> </div><div class="stanza"> -<span class="i0">Opin teillä oppineita<br /></span> +<span class="i0">Opin teillƤ oppineita<br /></span> <span class="i0">Suomessa on suuria,<br /></span> -<span class="i0">Wäinämöisen kanteleita<br /></span> -<span class="i0">Täällä tehdään uusia;<br /></span> +<span class="i0">WƤinƤmƶisen kanteleita<br /></span> +<span class="i0">TƤƤllƤ tehdƤƤn uusia;<br /></span> <span class="i0">Valistus on viritetty.<br /></span> -<span class="i0">Järki hyvä herätetty.<br /></span> +<span class="i0">JƤrki hyvƤ herƤtetty.<br /></span> </div><div class="stanza"> -<span class="i0">Suomen tytön poskipäihin<br /></span> +<span class="i0">Suomen tytƶn poskipƤihin<br /></span> <span class="i0">Veri vaatii kukkaset,<br /></span> -<span class="i0">Hall' ei pysty harmaa näihin.<br /></span> -<span class="i0">Näit' ei pane pakkaset;<br /></span> -<span class="i0">Luonnossa on lempeyttä,<br /></span> -<span class="i0">Sydämessä siveyttä.<br /></span> +<span class="i0">Hall' ei pysty harmaa nƤihin.<br /></span> +<span class="i0">NƤit' ei pane pakkaset;<br /></span> +<span class="i0">Luonnossa on lempeyttƤ,<br /></span> +<span class="i0">SydƤmessƤ siveyttƤ.<br /></span> </div><div class="stanza"> <span class="i10"><b>Juteini</b> (Juden.)<br /></span> </div></div> @@ -8104,57 +8067,57 @@ pysyisi vuosi-tuhansia etěnpęin jalona, voimakkăna, sŭrena kansak <div class="poem"><div class="stanza"> -<span class="i0">Ylös. Suomen poijat nuoret,<br /></span> +<span class="i0">Ylƶs. Suomen poijat nuoret,<br /></span> <span class="i0">Ulos sukset survaiskaa!<br /></span> -<span class="i0">Lumi peittää laaksot, vuoret,<br /></span> -<span class="i0">Hyv' on meidän luisuttaa.<br /></span> +<span class="i0">Lumi peittƤƤ laaksot, vuoret,<br /></span> +<span class="i0">Hyv' on meidƤn luisuttaa.<br /></span> <span class="i0">Jalka potkee,<br /></span> <span class="i0">Suksi notkee<br /></span> <span class="i0">Sujuilevi sukkelaan.<br /></span> </div><div class="stanza"> -<span class="i0">Heräs' tuuli tuntureilla,<br /></span> -<span class="i0">Lehahtihe lentämään, —<br /></span> -<span class="i0">Sukkelat on sukset meillä, —<br /></span> -<span class="i0">Lähtään, veikot, kiistämään!<br /></span> +<span class="i0">HerƤs' tuuli tuntureilla,<br /></span> +<span class="i0">Lehahtihe lentƤmƤƤn, —<br /></span> +<span class="i0">Sukkelat on sukset meillƤ, —<br /></span> +<span class="i0">LƤhtƤƤn, veikot, kiistƤmƤƤn!<br /></span> <span class="i0">Saishan koittaa,<br /></span> <span class="i0">Kumpi voittaa,<br /></span> -<span class="i0">Eikö tuulta saavuttaisi<br /></span> +<span class="i0">Eikƶ tuulta saavuttaisi<br /></span> </div><div class="stanza"> <span class="i0">Koti kontion on tuossa —<br /></span> -<span class="i0">Siihen sukset kääntäkää!<br /></span> +<span class="i0">Siihen sukset kƤƤntƤkƤƤ!<br /></span> <span class="i0">Havuin alla korpisuossa<br /></span> -<span class="i0">Vanhus nukkuu röhöttää. —<br /></span> +<span class="i0">Vanhus nukkuu rƶhƶttƤƤ. —<br /></span> <span class="i0">Kuules ukko,<br /></span> <span class="i0">Oves lukko<br /></span> -<span class="i0">Miehissä jo murretaan!<br /></span> +<span class="i0">MiehissƤ jo murretaan!<br /></span> </div><div class="stanza"> -<span class="i0">Kohoaapi kämmenille<br /></span> -<span class="i0">Metsän kuulu kuningas. —<br /></span> -<span class="i0">Lähtään, otso, painisille,<br /></span> -<span class="i0">Tässä löydät vertojas!<br /></span> +<span class="i0">Kohoaapi kƤmmenille<br /></span> +<span class="i0">MetsƤn kuulu kuningas. —<br /></span> +<span class="i0">LƤhtƤƤn, otso, painisille,<br /></span> +<span class="i0">TƤssƤ lƶydƤt vertojas!<br /></span> <span class="i0">Hammasluske,<br /></span> -<span class="i0">Keihäsruske<br /></span> +<span class="i0">KeihƤsruske<br /></span> <span class="i0">Kaikuttavi korpea.<br /></span> </div><div class="stanza"> <span class="i0">Jo on karhu kaatununna;<br /></span> -<span class="i0">Keihäs sattui rintahan;<br /></span> +<span class="i0">KeihƤs sattui rintahan;<br /></span> <span class="i0">Ukko nukkuu uupununna<br /></span> -<span class="i0">Sikeintä untahan. —<br /></span> +<span class="i0">SikeintƤ untahan. —<br /></span> <span class="i0">Riemuellen,<br /></span> <span class="i0">Soitatellen,<br /></span> -<span class="i0">Viekää saalis kotihin!<br /></span> +<span class="i0">ViekƤƤ saalis kotihin!<br /></span> </div><div class="stanza"> <span class="i0">Vaan kuin verivainolainen<br /></span> -<span class="i0">Suomehemme rynnättää,<br /></span> +<span class="i0">Suomehemme rynnƤttƤƤ,<br /></span> <span class="i0">Silloin saalis toisellainen,<br /></span> -<span class="i0">Veikot, meitä hiihdättää.<br /></span> -<span class="i0">Käsi sauvan,<br /></span> +<span class="i0">Veikot, meitƤ hiihdƤttƤƤ.<br /></span> +<span class="i0">KƤsi sauvan,<br /></span> <span class="i0">Toinen raudan<br /></span> -<span class="i0">Teräväisen tempoaa.<br /></span> +<span class="i0">TerƤvƤisen tempoaa.<br /></span> </div><div class="stanza"> -<span class="i0">Verihinsä kohta nääntyy<br /></span> -<span class="i0">Kuka meitä vastustaa,<br /></span> -<span class="i0">Kenpä pakosalle kääntyy,<br /></span> +<span class="i0">VerihinsƤ kohta nƤƤntyy<br /></span> +<span class="i0">Kuka meitƤ vastustaa,<br /></span> +<span class="i0">KenpƤ pakosalle kƤƤntyy,<br /></span> <span class="i0">Senkin suksi saavuttaa.<br /></span> <span class="i0">Pelastettu<br /></span> <span class="i0">Rakastettu<br /></span> @@ -8171,74 +8134,74 @@ pysyisi vuosi-tuhansia etěnpęin jalona, voimakkăna, sŭrena kansak <div class="poem"><div class="stanza"> -<span class="i0">Jo luonto, kuljettua kesäillan,<br /></span> -<span class="i0">Yövaipan ylleen oli heittänyt,<br /></span> -<span class="i0">Ja liepeellensä Hämeenlinnan sillan<br /></span> -<span class="i0">Himmeesen varjohon jo peittänyt.<br /></span> +<span class="i0">Jo luonto, kuljettua kesƤillan,<br /></span> +<span class="i0">Yƶvaipan ylleen oli heittƤnyt,<br /></span> +<span class="i0">Ja liepeellensƤ HƤmeenlinnan sillan<br /></span> +<span class="i0">Himmeesen varjohon jo peittƤnyt.<br /></span> <span class="i0">Siell' yksin seisoin, silloin nuorukainen,<br /></span> -<span class="i0">Seuduilla näillä vieras, matkalainen.<br /></span> +<span class="i0">Seuduilla nƤillƤ vieras, matkalainen.<br /></span> </div><div class="stanza"> <span class="i0">Kuin katselin siell' luonnon ihanuutta,<br /></span> <span class="i0">Outoihin vaivuin ajatuksihin,<br /></span> -<span class="i0">Hempeetä kesäyön mä hiljaisuutta<br /></span> -<span class="i0">Sydämin ihaelin sykkivin.<br /></span> -<span class="i0">Siell' oli näky mitä ihaninta,<br /></span> -<span class="i0">Maa tyyni oli, tyyni järven pinta.<br /></span> +<span class="i0">HempeetƤ kesƤyƶn mƤ hiljaisuutta<br /></span> +<span class="i0">SydƤmin ihaelin sykkivin.<br /></span> +<span class="i0">Siell' oli nƤky mitƤ ihaninta,<br /></span> +<span class="i0">Maa tyyni oli, tyyni jƤrven pinta.<br /></span> </div><div class="stanza"> -<span class="i0">Vaan mikä tuolla luonnon suloutta<br /></span> -<span class="i0">Jylhällä muodollansa varjostaa?<br /></span> +<span class="i0">Vaan mikƤ tuolla luonnon suloutta<br /></span> +<span class="i0">JylhƤllƤ muodollansa varjostaa?<br /></span> <span class="i0">Se kohoutuen kohden korkeutta<br /></span> -<span class="i0">Ylpeesti ympärilleen katsastaa.<br /></span> -<span class="i0">Syvälle järveen kuvaupi sen muuri,<br /></span> -<span class="i0">Sisässä maan kuin oisi sillä juuri.<br /></span> +<span class="i0">Ylpeesti ympƤrilleen katsastaa.<br /></span> +<span class="i0">SyvƤlle jƤrveen kuvaupi sen muuri,<br /></span> +<span class="i0">SisƤssƤ maan kuin oisi sillƤ juuri.<br /></span> </div><div class="stanza"> -<span class="i0">Hengille luonnon liekö hennommille<br /></span> -<span class="i0">Se peljättävä, paha kummitus?<br /></span> +<span class="i0">Hengille luonnon liekƶ hennommille<br /></span> +<span class="i0">Se peljƤttƤvƤ, paha kummitus?<br /></span> <span class="i0">Inhoittavalta tuntuneeko sille<br /></span> -<span class="i0">Yörauhassansa seudun kauneus,<br /></span> -<span class="i0">Kuin uhaten näin katsoo kaikkialle,<br /></span> -<span class="i0">Järvelle, maalle sekä taivahalle?<br /></span> +<span class="i0">Yƶrauhassansa seudun kauneus,<br /></span> +<span class="i0">Kuin uhaten nƤin katsoo kaikkialle,<br /></span> +<span class="i0">JƤrvelle, maalle sekƤ taivahalle?<br /></span> </div><div class="stanza"> <span class="i0">Ei, hengeksi sen mieleni vaan houraa,<br /></span> -<span class="i0">Olento on se tosi itsestään.<br /></span> -<span class="i0">Se muistuttaapi miestä rautakouraa.<br /></span> -<span class="i0">Jok' ennen voimakkaalla kädellään<br /></span> +<span class="i0">Olento on se tosi itsestƤƤn.<br /></span> +<span class="i0">Se muistuttaapi miestƤ rautakouraa.<br /></span> +<span class="i0">Jok' ennen voimakkaalla kƤdellƤƤn<br /></span> <span class="i0">Sen rakensi ja nimess' uskon uuden<br /></span> -<span class="i0">Sen kautta sorti Hämeen vapauden.<br /></span> +<span class="i0">Sen kautta sorti HƤmeen vapauden.<br /></span> </div><div class="stanza"> -<span class="i0">Ei ihme, että tätä miettiessä<br /></span> +<span class="i0">Ei ihme, ettƤ tƤtƤ miettiessƤ<br /></span> <span class="i0">Povessan' tunsin tunteen katkeran:<br /></span> -<span class="i0">Myös syntynyt mä olen Hämehessä<br /></span> -<span class="i0">Ja synnyinmaana sitä rakastan.<br /></span> -<span class="i0">Ken orjuuteen ja sortoon sitä sallis,<br /></span> -<span class="i0">Jok' ain' on ollut sydämelle kallis?<br /></span> +<span class="i0">Myƶs syntynyt mƤ olen HƤmehessƤ<br /></span> +<span class="i0">Ja synnyinmaana sitƤ rakastan.<br /></span> +<span class="i0">Ken orjuuteen ja sortoon sitƤ sallis,<br /></span> +<span class="i0">Jok' ain' on ollut sydƤmelle kallis?<br /></span> </div><div class="stanza"> -<span class="i0">Näin miettien en huomannut ma aamun<br /></span> +<span class="i0">NƤin miettien en huomannut ma aamun<br /></span> <span class="i0">Taas taivaan kannelle jo astuneen,<br /></span> -<span class="i0">Kuin jylhältä näin linnalt' öisen haamun<br /></span> +<span class="i0">Kuin jylhƤltƤ nƤin linnalt' ƶisen haamun<br /></span> <span class="i0">Ja synkeyden kaiken kadonneen.<br /></span> <span class="i0">Se kirkastunna seisoi aamukoissa<br /></span> -<span class="i0">Ja peljätys kaikk' oli siltä poissa.<br /></span> +<span class="i0">Ja peljƤtys kaikk' oli siltƤ poissa.<br /></span> </div><div class="stanza"> -<span class="i0">En peljästystä luonnossakaan muussa<br /></span> -<span class="i0">Sen lähellä mä nähnyt ollenkaan.<br /></span> -<span class="i0">Pelotta lintu likimmässä puussa<br /></span> +<span class="i0">En peljƤstystƤ luonnossakaan muussa<br /></span> +<span class="i0">Sen lƤhellƤ mƤ nƤhnyt ollenkaan.<br /></span> +<span class="i0">Pelotta lintu likimmƤssƤ puussa<br /></span> <span class="i0">Ilolla lauloi aamulauluaan.<br /></span> -<span class="i0">Ja itse jylhän linnan räystähässä<br /></span> -<span class="i0">Näin pienen pääskysen mä pesimässä.<br /></span> -</div><div class="stanza"> -<span class="i0">Mielestän' haihtui haikeus; nyt vasta<br /></span> -<span class="i0">Ma muistin, aamukoissahan sen näin,<br /></span> -<span class="i0">Ett' uskon sätehet se taivahasta<br /></span> -<span class="i0">Johdatti kerta Hämeesenkin päin,<br /></span> -<span class="i0">Ja poistaessaan meiltä pakanuuden,<br /></span> +<span class="i0">Ja itse jylhƤn linnan rƤystƤhƤssƤ<br /></span> +<span class="i0">NƤin pienen pƤƤskysen mƤ pesimƤssƤ.<br /></span> +</div><div class="stanza"> +<span class="i0">MielestƤn' haihtui haikeus; nyt vasta<br /></span> +<span class="i0">Ma muistin, aamukoissahan sen nƤin,<br /></span> +<span class="i0">Ett' uskon sƤtehet se taivahasta<br /></span> +<span class="i0">Johdatti kerta HƤmeesenkin pƤin,<br /></span> +<span class="i0">Ja poistaessaan meiltƤ pakanuuden,<br /></span> <span class="i0">Ehk' ankarast', toi oikeen vapauden.<br /></span> </div><div class="stanza"> -<span class="i0">Maanmiehen kuin ma kuulin sitten siellä<br /></span> -<span class="i0">Kulkeissaan työhön riemull' laulavan,<br /></span> -<span class="i0">Yömatkan päästä matkamiehen vielä<br /></span> -<span class="i0">Kuin tervennä näin tietään kulkevan,<br /></span> -<span class="i0">Niin vielä muistin, pait sen muinaisuuden,<br /></span> +<span class="i0">Maanmiehen kuin ma kuulin sitten siellƤ<br /></span> +<span class="i0">Kulkeissaan tyƶhƶn riemull' laulavan,<br /></span> +<span class="i0">Yƶmatkan pƤƤstƤ matkamiehen vielƤ<br /></span> +<span class="i0">Kuin tervennƤ nƤin tietƤƤn kulkevan,<br /></span> +<span class="i0">Niin vielƤ muistin, pait sen muinaisuuden,<br /></span> <span class="i0">Sen suojass' olevan maan rauhaisuuden.<br /></span> </div><div class="stanza"> <span class="i27"><i>Tuokko</i>.<br /></span> @@ -8248,51 +8211,51 @@ pysyisi vuosi-tuhansia etěnpęin jalona, voimakkăna, sŭrena kansak <hr class="chap" /> -<h3>15. Elämän nautinto.</h3> +<h3>15. ElƤmƤn nautinto.</h3> <div class="poem"><div class="stanza"> <span class="i0">Luonnon suuren lapsukaiset avaruuden alla,<br /></span> -<span class="i0">Nauttikaamme elämätä iloll' ihanalla!<br /></span> +<span class="i0">Nauttikaamme elƤmƤtƤ iloll' ihanalla!<br /></span> <span class="i0">Pois, pois karvaus!<br /></span> -<span class="i0">Vältä, veikko, huolet!<br /></span> +<span class="i0">VƤltƤ, veikko, huolet!<br /></span> <span class="i0">Pois, pois valitus!<br /></span> <span class="i0">Taita tuskan nuolet!<br /></span> </div><div class="stanza"> -<span class="i0">Rakkaus on tuskan alla rinnassamme täällä<br /></span> -<span class="i0">Aina niinkuin päivänpaiste syksyisellä säällä.<br /></span> +<span class="i0">Rakkaus on tuskan alla rinnassamme tƤƤllƤ<br /></span> +<span class="i0">Aina niinkuin pƤivƤnpaiste syksyisellƤ sƤƤllƤ.<br /></span> <span class="i0">Pois, pois vihainen<br /></span> -<span class="i0">Väliltämme vaino!<br /></span> +<span class="i0">VƤliltƤmme vaino!<br /></span> <span class="i0">Pois, pois salainen<br /></span> <span class="i0">Kateuskin kaino!<br /></span> </div><div class="stanza"> <span class="i0">Ilon aamu autuas on nytkin alkavainen,<br /></span> -<span class="i0">Riemun päivä ruskoittaapi kaunis, koittavainen.<br /></span> +<span class="i0">Riemun pƤivƤ ruskoittaapi kaunis, koittavainen.<br /></span> <span class="i0">Pois, pois turmelus!<br /></span> -<span class="i0">Hyvin hyvä käytä!<br /></span> +<span class="i0">Hyvin hyvƤ kƤytƤ!<br /></span> <span class="i0">Pois, pois huokaus!<br /></span> -<span class="i0">Toivoll' onni täytä!<br /></span> +<span class="i0">Toivoll' onni tƤytƤ!<br /></span> </div><div class="stanza"> <span class="i0">Kaunis, niinkuin kuutamolla kuljeskellessamme,<br /></span> <span class="i0">Onpi toivo, sielun valo, vaelluksessamme.<br /></span> -<span class="i0">Pois, pois epäilys<br /></span> -<span class="i0">Erhetyksen yöstä!<br /></span> +<span class="i0">Pois, pois epƤilys<br /></span> +<span class="i0">Erhetyksen yƶstƤ!<br /></span> <span class="i0">Pois, pois pimeys<br /></span> -<span class="i0">Tunnosta ja työstä!<br /></span> +<span class="i0">Tunnosta ja tyƶstƤ!<br /></span> </div><div class="stanza"> -<span class="i0">Kyllä kalma ennustaapi, ettäs olet multa,<br /></span> -<span class="i0">Että kaikki katoaapi, kauneus ja kulta.<br /></span> +<span class="i0">KyllƤ kalma ennustaapi, ettƤs olet multa,<br /></span> +<span class="i0">EttƤ kaikki katoaapi, kauneus ja kulta.<br /></span> <span class="i0">Pois, pois kuitenkin<br /></span> -<span class="i0">Kuolon pelko peitä!<br /></span> +<span class="i0">Kuolon pelko peitƤ!<br /></span> <span class="i0">Pois, pois pikemmin<br /></span> -<span class="i0">Murhe musta heitä!<br /></span> +<span class="i0">Murhe musta heitƤ!<br /></span> </div><div class="stanza"> -<span class="i0">Missä lienee muuttumatta olo maamme päällä!<br /></span> -<span class="i0">Tyytyväisyys onpi vasta onnen täyte täällä.<br /></span> -<span class="i0">Pois, pois viipyköön<br /></span> -<span class="i0">Murhepäivä meiltä!<br /></span> -<span class="i0">Pois, pois pysyköön<br /></span> -<span class="i0">Itku ilon teiltä!<br /></span> +<span class="i0">MissƤ lienee muuttumatta olo maamme pƤƤllƤ!<br /></span> +<span class="i0">TyytyvƤisyys onpi vasta onnen tƤyte tƤƤllƤ.<br /></span> +<span class="i0">Pois, pois viipykƶƶn<br /></span> +<span class="i0">MurhepƤivƤ meiltƤ!<br /></span> +<span class="i0">Pois, pois pysykƶƶn<br /></span> +<span class="i0">Itku ilon teiltƤ!<br /></span> </div><div class="stanza"> <span class="i18"><i>Juteini</i> (Juden.)<br /></span> </div></div> @@ -8306,35 +8269,35 @@ pysyisi vuosi-tuhansia etěnpęin jalona, voimakkăna, sŭrena kansak <div class="poem"><div class="stanza"> <span class="i0">Tuutilainen, tuutulainen,<br /></span> -<span class="i0">Lepäele, lapsukainen!<br /></span> +<span class="i0">LepƤele, lapsukainen!<br /></span> <span class="i0">Levon lainaaja lepyinen,<br /></span> <span class="i0">Jesus sua siunatkohon!<br /></span> <span class="i0">Nuku, nuku, nukkeroisein,<br /></span> <span class="i0">Makaele, maidonjuoja!<br /></span> <span class="i0">Kuin on maitokin makoinen,<br /></span> <span class="i0">Unes olkohon suloinen!<br /></span> -<span class="i0">Kuin on kätes kiinnitetty,<br /></span> -<span class="i0">Kupeheses vyöllä vyötty,<br /></span> -<span class="i0">Niin sun Jesus itsehensä<br /></span> +<span class="i0">Kuin on kƤtes kiinnitetty,<br /></span> +<span class="i0">Kupeheses vyƶllƤ vyƶtty,<br /></span> +<span class="i0">Niin sun Jesus itsehensƤ<br /></span> <span class="i0">Uskon nuoralla niveli.<br /></span> <span class="i0">Jumala sun itse otti<br /></span> <span class="i0">Liittohonsa lapseksensa,<br /></span> <span class="i0">Jesus vioista virutti,<br /></span> -<span class="i0">Pyhä Henki pyhitteli.<br /></span> +<span class="i0">PyhƤ Henki pyhitteli.<br /></span> </div><div class="stanza"> -<span class="i0">Älä itke, enkelisein,<br /></span> +<span class="i0">ĆlƤ itke, enkelisein,<br /></span> <span class="i0">Vaikeroitse, vaiveroisein!<br /></span> <span class="i0">Jesus kaunis kumppaninas,<br /></span> -<span class="i0">Pyhät vartiat va'ussas.<br /></span> +<span class="i0">PyhƤt vartiat va'ussas.<br /></span> <span class="i0">Nuku, nuku, nukkeroisein.<br /></span> <span class="i0">Makaele, maidonjuoja!<br /></span> <span class="i0">Liekuttelen linnuistani,<br /></span> <span class="i0">Ainoata armaistani,<br /></span> -<span class="i0">Kehtos käärin kukkasilla,<br /></span> -<span class="i0">Kasvos peitän kaunihisti.<br /></span> +<span class="i0">Kehtos kƤƤrin kukkasilla,<br /></span> +<span class="i0">Kasvos peitƤn kaunihisti.<br /></span> <span class="i0">Koska olet kyllin saanut,<br /></span> <span class="i0">Hopeaisein, hienoisesta,<br /></span> -<span class="i0">Heräele, herttukaisein,<br /></span> +<span class="i0">HerƤele, herttukaisein,<br /></span> <span class="i0">Ilman itkutta isotta!<br /></span> <span class="i0">Palkkas on pantuna povessa,<br /></span> <span class="i0">Maito mesimieluhinen.<br /></span> @@ -8346,19 +8309,19 @@ pysyisi vuosi-tuhansia etěnpęin jalona, voimakkăna, sŭrena kansak <hr class="chap" /> -<h3>17. Kevät.</h3> +<h3>17. KevƤt.</h3> <div class="poem"><div class="stanza"> -<span class="i0">Tou'on aika lähenee,<br /></span> -<span class="i0">Kylmät hallat vähenee,<br /></span> -<span class="i0">Päivä kirkkahasti<br /></span> +<span class="i0">Tou'on aika lƤhenee,<br /></span> +<span class="i0">KylmƤt hallat vƤhenee,<br /></span> +<span class="i0">PƤivƤ kirkkahasti<br /></span> <span class="i0">Paistaa, ihanasti<br /></span> <span class="i0">Korkealta<br /></span> <span class="i0">Taivahalta<br /></span> -<span class="i0">Siintävältä, loistavalta.<br /></span> -<span class="i0">Virta vilpas vieriää.<br /></span> -<span class="i0">Järven laine kieriää<br /></span> +<span class="i0">SiintƤvƤltƤ, loistavalta.<br /></span> +<span class="i0">Virta vilpas vieriƤƤ.<br /></span> +<span class="i0">JƤrven laine kieriƤƤ<br /></span> <span class="i0">Hiljaksehen rantaan,<br /></span> <span class="i0">Pois katoopi santaan.<br /></span> <span class="i0">Koivut, haavat<br /></span> @@ -8376,34 +8339,34 @@ pysyisi vuosi-tuhansia etěnpęin jalona, voimakkăna, sŭrena kansak <span class="i0">Kaikki tyynni tuo<br /></span> <span class="i0">Hauskuutensa tullessaan.<br /></span> </div><div class="stanza"> -<span class="i0">Pienet linnut visertää,<br /></span> -<span class="i0">Pyyt ne puissa viheltää,<br /></span> +<span class="i0">Pienet linnut visertƤƤ,<br /></span> +<span class="i0">Pyyt ne puissa viheltƤƤ,<br /></span> <span class="i0">Teeret kukertavat.<br /></span> <span class="i0">Kumppaninsa saavat<br /></span> <span class="i0">Pikkuisetkin<br /></span> <span class="i0">Lintusetkin,<br /></span> <span class="i0">Itse pienet perhosetkin.<br /></span> <span class="i0">Sorsat ruo'istohon ui,<br /></span> -<span class="i0">Kyttä maahan kumartui,<br /></span> +<span class="i0">KyttƤ maahan kumartui,<br /></span> <span class="i0">Rastas laulaa puussa<br /></span> -<span class="i0">Äijä lahden suussa<br /></span> +<span class="i0">ĆijƤ lahden suussa<br /></span> <span class="i0">Ruuhessansa<br /></span> <span class="i0">Verkostansa<br /></span> -<span class="i0">Päästeleepi saalistansa.<br /></span> +<span class="i0">PƤƤsteleepi saalistansa.<br /></span> <span class="i0">Tuohen ja muun<br /></span> <span class="i0">Astian tuo<br /></span> -<span class="i0">Ympäri puun<br /></span> +<span class="i0">YmpƤri puun<br /></span> <span class="i0">Lapset ja juo<br /></span> <span class="i0">Mahlajaansa naureskellen.<br /></span> -<span class="i0">Sitten menemään<br /></span> -<span class="i0">Leikittelemään<br /></span> +<span class="i0">Sitten menemƤƤn<br /></span> +<span class="i0">LeikittelemƤƤn<br /></span> <span class="i0">Luikaten ja lauleskellen;<br /></span> <span class="i0">Kiekot kieppumaan,<br /></span> <span class="i0">Pallot paukkumaan,<br /></span> -<span class="i0">Mailallansa kukin lyö.<br /></span> +<span class="i0">Mailallansa kukin lyƶ.<br /></span> </div><div class="stanza"> <span class="i0">Paimentorvi paikoin soi,<br /></span> -<span class="i0">Äijä laitumelta toi<br /></span> +<span class="i0">ĆijƤ laitumelta toi<br /></span> <span class="i0">Toukopellollensa<br /></span> <span class="i0">Pari-hevosensa.<br /></span> <span class="i0">Lapset kanssa<br /></span> @@ -8413,20 +8376,20 @@ pysyisi vuosi-tuhansia etěnpęin jalona, voimakkăna, sŭrena kansak <span class="i0">Maahan istui ruohistoon;<br /></span> <span class="i0">Naiset kukkasista<br /></span> <span class="i0">Kaikenmuotoisista<br /></span> -<span class="i0">Väänsi vaulat,<br /></span> +<span class="i0">VƤƤnsi vaulat,<br /></span> <span class="i0">Suuret paulat<br /></span> -<span class="i0">Kaunistamaan päät ja kaulat.<br /></span> -<span class="i0">Niin kevät tuo<br /></span> +<span class="i0">Kaunistamaan pƤƤt ja kaulat.<br /></span> +<span class="i0">Niin kevƤt tuo<br /></span> <span class="i0">Riemuja vaan,<br /></span> <span class="i0">Uudeksi luo<br /></span> <span class="i0">Luonnon ja maan<br /></span> -<span class="i0">Hauskuudeksi sydämelle.<br /></span> +<span class="i0">Hauskuudeksi sydƤmelle.<br /></span> <span class="i0">Laihot Toukokuun,<br /></span> <span class="i0">Kasvut maan ja puun<br /></span> <span class="i0">Muistuttavat ihmiselle<br /></span> <span class="i0">Uutta elantoo,<br /></span> <span class="i0">Uutta olentoo,<br /></span> -<span class="i0">Uutta eloo elämään.<br /></span> +<span class="i0">Uutta eloo elƤmƤƤn.<br /></span> </div><div class="stanza"> <span class="i8"><i>Granlund</i>.<br /></span> </div></div> @@ -8442,40 +8405,40 @@ pysyisi vuosi-tuhansia etěnpęin jalona, voimakkăna, sŭrena kansak <span class="i0">Oli se kaipo kukkasella<br /></span> <span class="i10">Kaunoisella,<br /></span> <span class="i0">Vaippakorvalla valitus,<br /></span> -<span class="i0">Ett' ei häntä lentäväksi<br /></span> +<span class="i0">Ett' ei hƤntƤ lentƤvƤksi<br /></span> <span class="i10">Luoja luonut,<br /></span> -<span class="i0">Eikä suonut soittajaksi;<br /></span> -<span class="i0">Ett' ei kieltä kimalaisen<br /></span> +<span class="i0">EikƤ suonut soittajaksi;<br /></span> +<span class="i0">Ett' ei kieltƤ kimalaisen<br /></span> <span class="i10">Kukka saanut,<br /></span> -<span class="i0">Jolla maistaisi mesiä;<br /></span> -<span class="i0">Että itse iloitsisi,<br /></span> +<span class="i0">Jolla maistaisi mesiƤ;<br /></span> +<span class="i0">EttƤ itse iloitsisi,<br /></span> <span class="i10">Imeksisi<br /></span> -<span class="i0">Hyvän henkensä himoja.<br /></span> +<span class="i0">HyvƤn henkensƤ himoja.<br /></span> <span class="i0">Vaanp' on Luoja lausununna,<br /></span> <span class="i10">Luotuansa,<br /></span> <span class="i0">Kukan korvahan korean:<br /></span> -<span class="i0">Kuin sun neitonen näkevi<br /></span> +<span class="i0">Kuin sun neitonen nƤkevi<br /></span> <span class="i10">Nuorukainen,<br /></span> -<span class="i0">Sulhaselleen säilyväinen,<br /></span> -<span class="i0">Niin sen silkkisiivillänsä,<br /></span> -<span class="i10">Sinisilmän,<br /></span> -<span class="i0">Näet lentävän lähelle.<br /></span> -<span class="i0">Eipä lintu lentäväinen<br /></span> +<span class="i0">Sulhaselleen sƤilyvƤinen,<br /></span> +<span class="i0">Niin sen silkkisiivillƤnsƤ,<br /></span> +<span class="i10">SinisilmƤn,<br /></span> +<span class="i0">NƤet lentƤvƤn lƤhelle.<br /></span> +<span class="i0">EipƤ lintu lentƤvƤinen<br /></span> <span class="i10">Liukkahampi<br /></span> -<span class="i0">Kuin se neito nurmen päällä,<br /></span> -<span class="i0">Eipä perhonen pikemmin<br /></span> +<span class="i0">Kuin se neito nurmen pƤƤllƤ,<br /></span> +<span class="i0">EipƤ perhonen pikemmin<br /></span> <span class="i10">Pakeneva<br /></span> -<span class="i0">Kuin se tyttö on tuleva;<br /></span> -<span class="i0">Eipä lumi varvikossa<br /></span> +<span class="i0">Kuin se tyttƶ on tuleva;<br /></span> +<span class="i0">EipƤ lumi varvikossa<br /></span> <span class="i10">Valkoisempi<br /></span> -<span class="i0">Kuin sen käs' on kaunokainen.<br /></span> -<span class="i0">Niinpä tulet tyvestäsi<br /></span> +<span class="i0">Kuin sen kƤs' on kaunokainen.<br /></span> +<span class="i0">NiinpƤ tulet tyvestƤsi<br /></span> <span class="i10">Taitetuksi,<br /></span> <span class="i0">Nouset neitosen nisille.<br /></span> -<span class="i0">Eipä taivas täydellinen<br /></span> -<span class="i10">Täytelämpi<br /></span> +<span class="i0">EipƤ taivas tƤydellinen<br /></span> +<span class="i10">TƤytelƤmpi<br /></span> <span class="i0">Nuoren rintoja Rikiinan,<br /></span> -<span class="i0">Eipä mesi mehiläisen<br /></span> +<span class="i0">EipƤ mesi mehilƤisen<br /></span> <span class="i10">Mehuisampi<br /></span> <span class="i0">Kuin on huulet Hilturilla.<br /></span> </div><div class="stanza"> @@ -8491,29 +8454,29 @@ pysyisi vuosi-tuhansia etěnpęin jalona, voimakkăna, sŭrena kansak <div class="poem"><div class="stanza"> <span class="i0">Kosket pauhaavat,<br /></span> <span class="i0">Linnut laulavat<br /></span> -<span class="i0">Kauniilla äänellä keväällä;<br /></span> +<span class="i0">Kauniilla ƤƤnellƤ kevƤƤllƤ;<br /></span> <span class="i0">Kaikk' on soreat,<br /></span> <span class="i0">Kaikk' on koreat,<br /></span> -<span class="i0">Kaunis on kedolla kävellä.<br /></span> -<span class="i0">Lähteet läikkyvät,<br /></span> -<span class="i0">Lehdet leikkivät,<br /></span> -<span class="i0">Kukin on iloinen itsestään;<br /></span> +<span class="i0">Kaunis on kedolla kƤvellƤ.<br /></span> +<span class="i0">LƤhteet lƤikkyvƤt,<br /></span> +<span class="i0">Lehdet leikkivƤt,<br /></span> +<span class="i0">Kukin on iloinen itsestƤƤn;<br /></span> <span class="i0">Kukat kullassa,<br /></span> <span class="i0">Madot mullassa<br /></span> -<span class="i0">Tuntevat tulen sisästään.<br /></span> +<span class="i0">Tuntevat tulen sisƤstƤƤn.<br /></span> </div><div class="stanza"> <span class="i0">Tulkaa, veikkoset!<br /></span> <span class="i0">Suomen neitoset<br /></span> -<span class="i0">Kauniiksi päätäns' jo koristaa,<br /></span> +<span class="i0">Kauniiksi pƤƤtƤns' jo koristaa,<br /></span> <span class="i0">Kukkais-sangoilla,<br /></span> <span class="i0">Ruusupannoilla<br /></span> -<span class="i0">Tahtovat teidätkin kaunistaa.<br /></span> -<span class="i0">Kukat väilyvät,<br /></span> -<span class="i0">Helmet häilyvät<br /></span> -<span class="i0">Heidän kauniilla kauloillaan;<br /></span> -<span class="i0">Tyttöin parvessa<br /></span> +<span class="i0">Tahtovat teidƤtkin kaunistaa.<br /></span> +<span class="i0">Kukat vƤilyvƤt,<br /></span> +<span class="i0">Helmet hƤilyvƤt<br /></span> +<span class="i0">HeidƤn kauniilla kauloillaan;<br /></span> +<span class="i0">Tyttƶin parvessa<br /></span> <span class="i0">Soitan sarvea,<br /></span> -<span class="i0">Alotan päiväni lauluilla.<br /></span> +<span class="i0">Alotan pƤivƤni lauluilla.<br /></span> </div><div class="stanza"> <span class="i18"><i>Gottlund</i>.<br /></span> </div></div> @@ -8525,26 +8488,26 @@ pysyisi vuosi-tuhansia etěnpęin jalona, voimakkăna, sŭrena kansak <div class="poem"><div class="stanza"> -<span class="i0">Lapsukaiset! kaunis päivä paistelee,<br /></span> -<span class="i0">Hauska on nyt juosta järven rannalle;<br /></span> -<span class="i0">Siell' on kirkas laine läikkyväisenä,<br /></span> -<span class="i0">Siellä ulpukkainen uljas hengittää,<br /></span> +<span class="i0">Lapsukaiset! kaunis pƤivƤ paistelee,<br /></span> +<span class="i0">Hauska on nyt juosta jƤrven rannalle;<br /></span> +<span class="i0">Siell' on kirkas laine lƤikkyvƤisenƤ,<br /></span> +<span class="i0">SiellƤ ulpukkainen uljas hengittƤƤ,<br /></span> <span class="i0">Kaste virvoittaapi kasvut kukkaisten.<br /></span> -<span class="i0">Uiden, melskaten ja vettä viskoen<br /></span> -<span class="i0">Kasvakaa te myöskin kilvoitellen!<br /></span> +<span class="i0">Uiden, melskaten ja vettƤ viskoen<br /></span> +<span class="i0">Kasvakaa te myƶskin kilvoitellen!<br /></span> </div><div class="stanza"> <span class="i0">Nuorukaiset! joukossanne joutukaat<br /></span> <span class="i0">Ulapalle, siihen huolet uppoovat.<br /></span> <span class="i0">Uimamies on raitis niinkuin tuore puu.<br /></span> <span class="i0">Muilta muoto, neste kesken kuivettuu.<br /></span> <span class="i0">Viina velttomaista hiukan hauskuttaa,<br /></span> -<span class="i0">Meitä raikas vetten voima vahvistaa,<br /></span> +<span class="i0">MeitƤ raikas vetten voima vahvistaa,<br /></span> <span class="i0">Hauin vilpas ruumis uijan palkka.<br /></span> </div><div class="stanza"> -<span class="i0">Neidot nuoret! niemen vihriäisen taa, —<br /></span> -<span class="i0">Ett' ei kurkistella liiat silmät saa, —<br /></span> -<span class="i0">Rientäkää, ja vettä viljoin loiskimaan<br /></span> -<span class="i0">Tottukaa, jos että uida taidakaan.<br /></span> +<span class="i0">Neidot nuoret! niemen vihriƤisen taa, —<br /></span> +<span class="i0">Ett' ei kurkistella liiat silmƤt saa, —<br /></span> +<span class="i0">RientƤkƤƤ, ja vettƤ viljoin loiskimaan<br /></span> +<span class="i0">Tottukaa, jos ettƤ uida taidakaan.<br /></span> <span class="i0">Tanssi heikontaa ja kasvot kainonee;<br /></span> <span class="i0">Mutta kauneus ja ruusu poskille<br /></span> <span class="i0">Uusi uimisesta virkeneepi.<br /></span> @@ -8560,52 +8523,52 @@ pysyisi vuosi-tuhansia etěnpęin jalona, voimakkăna, sŭrena kansak <div class="poem"><div class="stanza"> -<span class="i0">"Äl', armas Annani, vaalene,<br /></span> -<span class="i0">Jos Pyörtäjäkoski pauhaa!<br /></span> +<span class="i0">"Ćl', armas Annani, vaalene,<br /></span> +<span class="i0">Jos PyƶrtƤjƤkoski pauhaa!<br /></span> <span class="i0">Sen voimaa en tosin vallitse,<br /></span> -<span class="i0">Ei löydä se koskaan rauhaa,<br /></span> -<span class="i0">Mut kellä sen kalliot tiedoss' on,<br /></span> -<span class="i0">Niin sille se nöyr' on ja voimaton."<br /></span> +<span class="i0">Ei lƶydƤ se koskaan rauhaa,<br /></span> +<span class="i0">Mut kellƤ sen kalliot tiedoss' on,<br /></span> +<span class="i0">Niin sille se nƶyr' on ja voimaton."<br /></span> </div><div class="stanza"> -<span class="i0">Näin virkkoi Wilhelmi Annalleen,<br /></span> +<span class="i0">NƤin virkkoi Wilhelmi Annalleen,<br /></span> <span class="i0">Ja itsekin purteen astuu,<br /></span> -<span class="i0">Ja päästi purtensa valloilleen,<br /></span> +<span class="i0">Ja pƤƤsti purtensa valloilleen,<br /></span> <span class="i0">Sen koskessa laidat kastuu,<br /></span> -<span class="i0">Ja Pyörtäjän luontoa katsomaan<br /></span> -<span class="i0">Nyt Wilhelmi vei tätä morsiantaan.<br /></span> +<span class="i0">Ja PyƶrtƤjƤn luontoa katsomaan<br /></span> +<span class="i0">Nyt Wilhelmi vei tƤtƤ morsiantaan.<br /></span> </div><div class="stanza"> <span class="i0">"Voi, kuinka kirkas on illan kuu,<br /></span> -<span class="i0">Ja välkkyvä virran kalvo!<br /></span> +<span class="i0">Ja vƤlkkyvƤ virran kalvo!<br /></span> <span class="i0">Ei linnut liiku, ei oks', ei puu,<br /></span> -<span class="i0">Ei muut kuni tähdet valvo;<br /></span> +<span class="i0">Ei muut kuni tƤhdet valvo;<br /></span> <span class="i0">Voi, kuinka nyt kuolema kaunis ois,<br /></span> <span class="i0">Kuin kultansa kanssa nyt kuolla vois!"<br /></span> </div><div class="stanza"> -<span class="i0">Näin Anna äänteli hiljalleen,<br /></span> -<span class="i0">Sen silmähän kyynel entää;<br /></span> +<span class="i0">NƤin Anna ƤƤnteli hiljalleen,<br /></span> +<span class="i0">Sen silmƤhƤn kyynel entƤƤ;<br /></span> <span class="i0">Mut koski se kiihtyvi eellehen,<br /></span> -<span class="i0">Sen voimassa venhe lentää;<br /></span> +<span class="i0">Sen voimassa venhe lentƤƤ;<br /></span> <span class="i0">Vaan Wilho on oppinut laskemaan,<br /></span> -<span class="i0">Tää kulku se on hänen riemujaan.<br /></span> +<span class="i0">TƤƤ kulku se on hƤnen riemujaan.<br /></span> </div><div class="stanza"> <span class="i0">Jo laski poikana purressaan<br /></span> -<span class="i0">Hän Lyyjoen kaikki kosket,<br /></span> -<span class="i0">Useinpa Pyörtäjä kuohullaan<br /></span> -<span class="i0">Se kasteli hältä posket;<br /></span> -<span class="i0">Ei paatoa löytynyt yhtäkään,<br /></span> -<span class="i0">Jot' ei olis tottunut välttämään.<br /></span> +<span class="i0">HƤn Lyyjoen kaikki kosket,<br /></span> +<span class="i0">Useinpa PyƶrtƤjƤ kuohullaan<br /></span> +<span class="i0">Se kasteli hƤltƤ posket;<br /></span> +<span class="i0">Ei paatoa lƶytynyt yhtƤkƤƤn,<br /></span> +<span class="i0">Jot' ei olis tottunut vƤlttƤmƤƤn.<br /></span> </div><div class="stanza"> <span class="i0">Mut kosken kuumassa kuohussa,<br /></span> <span class="i0">Juur' jossa sen juoksu suorin,<br /></span> -<span class="i0">On, päällä vaahtinen vaippansa,<br /></span> +<span class="i0">On, pƤƤllƤ vaahtinen vaippansa,<br /></span> <span class="i0">Yks' Ahtolan neito nuorin;<br /></span> <span class="i0">Se Wellamon karjoja paimentaa,<br /></span> <span class="i0">Ja koskien kuohua katsastaa.<br /></span> </div><div class="stanza"> -<span class="i0">Sydän on Wellamon neidollai<br /></span> +<span class="i0">SydƤn on Wellamon neidollai<br /></span> <span class="i0">Sen vaahtisen vaipan alla,<br /></span> <span class="i0">Ja lemmen liekki se aallossai<br /></span> -<span class="i0">Voi syttyä niinkuin maalla;<br /></span> +<span class="i0">Voi syttyƤ niinkuin maalla;<br /></span> <span class="i0">Ja Wilhoa neitonen Wellamon<br /></span> <span class="i0">Se katsellut kauan ja liioin on.<br /></span> </div><div class="stanza"> @@ -8613,36 +8576,36 @@ pysyisi vuosi-tuhansia etěnpęin jalona, voimakkăna, sŭrena kansak <span class="i0">On syttynyt outo mieli,<br /></span> <span class="i0">Povensa kuulevi huokaavan,<br /></span> <span class="i0">Mut kertoa ei voi kieli;<br /></span> -<span class="i0">Hän kuohujen keskehen istuksen,<br /></span> +<span class="i0">HƤn kuohujen keskehen istuksen,<br /></span> <span class="i0">Siin' ainakin Wilhoa vuotellen.<br /></span> </div><div class="stanza"> <span class="i0">Niin Wilhon venhe nyt kiiruhtaa<br /></span> <span class="i0">Kuin Pohjolan vankin myrsky,<br /></span> <span class="i0">Se kons' on aaltojen harjalla,<br /></span> -<span class="i0">Kons' yltäkin käypi hyrsky:<br /></span> -<span class="i0">Mut itse perässä hän pelvott' on,<br /></span> +<span class="i0">Kons' yltƤkin kƤypi hyrsky:<br /></span> +<span class="i0">Mut itse perƤssƤ hƤn pelvott' on,<br /></span> <span class="i0">Vaan Annasen poski on ruusuton.<br /></span> </div><div class="stanza"> <span class="i0">Ilolla Wellamon neitonen<br /></span> -<span class="i0">Sen vastahan uida täyttää:<br /></span> +<span class="i0">Sen vastahan uida tƤyttƤƤ:<br /></span> <span class="i0">"Se Wilho tuo on! Mut toinen ken,<br /></span> -<span class="i0">Jok' immeltä silmään' näyttää? —<br /></span> +<span class="i0">Jok' immeltƤ silmƤƤn' nƤyttƤƤ? —<br /></span> <span class="i0">Voi, voi mua, Wellamon neitonen,<br /></span> <span class="i0">Sill' ompi jo kultana ihminen!"<br /></span> </div><div class="stanza"> -<span class="i0">Jo päättää Wellamon neitonen<br /></span> +<span class="i0">Jo pƤƤttƤƤ Wellamon neitonen<br /></span> <span class="i0">Nyt toivonsa turhan kostaa,<br /></span> <span class="i0">Ja kosken pohjasta paatosen<br /></span> -<span class="i0">Hän äkkiä pintaan nostaa,<br /></span> +<span class="i0">HƤn ƤkkiƤ pintaan nostaa,<br /></span> <span class="i0">Johon vene Wilhelmin loukahtaa,<br /></span> -<span class="i0">Ja hän kera kultansa kuolon saa.<br /></span> +<span class="i0">Ja hƤn kera kultansa kuolon saa.<br /></span> </div><div class="stanza"> -<span class="i0">Vaan suussa Pyörtäjän vieläkin<br /></span> +<span class="i0">Vaan suussa PyƶrtƤjƤn vielƤkin<br /></span> <span class="i0">On <i>Wellamon-neidon paasi</i>,<br /></span> -<span class="i0">Se paasi, jolla hän Wilhelmin<br /></span> -<span class="i0">Veneen sekä onnen kaasi;<br /></span> -<span class="i0">Mut neitosen itsensä kerrotaan<br /></span> -<span class="i0">Meressä murehtivan rakkauttaan.<br /></span> +<span class="i0">Se paasi, jolla hƤn Wilhelmin<br /></span> +<span class="i0">Veneen sekƤ onnen kaasi;<br /></span> +<span class="i0">Mut neitosen itsensƤ kerrotaan<br /></span> +<span class="i0">MeressƤ murehtivan rakkauttaan.<br /></span> </div><div class="stanza"> <span class="i20"><i>A. Oksanen</i>.<br /></span> </div></div> @@ -8661,34 +8624,34 @@ pysyisi vuosi-tuhansia etěnpęin jalona, voimakkăna, sŭrena kansak <span class="i0">Kallioinkin kaikuvan:<br /></span> <span class="i0">Tulan, tulan, tee.<br /></span> </div><div class="stanza"> -<span class="i0">Suositellen mehumiellä<br /></span> -<span class="i0">Annin kumppaniks' mä jäin,<br /></span> -<span class="i0">Sanoen: "ka, laula vielä!"<br /></span> -<span class="i0">Ja se armas lauloi näin:<br /></span> +<span class="i0">Suositellen mehumiellƤ<br /></span> +<span class="i0">Annin kumppaniks' mƤ jƤin,<br /></span> +<span class="i0">Sanoen: "ka, laula vielƤ!"<br /></span> +<span class="i0">Ja se armas lauloi nƤin:<br /></span> <span class="i0">Tulan, tulan, tee.<br /></span> </div><div class="stanza"> -<span class="i0">Niin hän lauloi hymyhuulin,<br /></span> +<span class="i0">Niin hƤn lauloi hymyhuulin,<br /></span> <span class="i0">Sulosilmin, simasuin,<br /></span> -<span class="i0">Hiljaa hengiten mä kuulin,<br /></span> +<span class="i0">Hiljaa hengiten mƤ kuulin,<br /></span> <span class="i0">Mutt' en muista muuta kuin:<br /></span> <span class="i0">Tulan, tulan, tee.<br /></span> </div><div class="stanza"> <span class="i0">Taivas leimahti ja loisti,<br /></span> -<span class="i0">Kuin hän istui vieressäin;<br /></span> +<span class="i0">Kuin hƤn istui vieressƤin;<br /></span> <span class="i0">"Suudellaanko?" — "Toisti, toisti!"<br /></span> -<span class="i0">Lausui hän ja lauloi näin:<br /></span> +<span class="i0">Lausui hƤn ja lauloi nƤin:<br /></span> <span class="i0">Tulan, tulan, tee.<br /></span> </div><div class="stanza"> -<span class="i0">Solui päivä; iltatorven<br /></span> -<span class="i0">Liekö kuullut kutsuneen,<br /></span> -<span class="i0">Kuin nyt lähti poikki korven,<br /></span> +<span class="i0">Solui pƤivƤ; iltatorven<br /></span> +<span class="i0">Liekƶ kuullut kutsuneen,<br /></span> +<span class="i0">Kuin nyt lƤhti poikki korven,<br /></span> <span class="i0">Totta muille lauleleen:<br /></span> <span class="i0">Tulan, tulan, tee.<br /></span> </div><div class="stanza"> <span class="i0">Vapaus on rinnastani,<br /></span> -<span class="i0">Riemu, rauha rientänyt;<br /></span> -<span class="i0">Yöt ja päivät korvissani<br /></span> -<span class="i0">Sama soipi ääni nyt:<br /></span> +<span class="i0">Riemu, rauha rientƤnyt;<br /></span> +<span class="i0">Yƶt ja pƤivƤt korvissani<br /></span> +<span class="i0">Sama soipi ƤƤni nyt:<br /></span> <span class="i0">Tulan, tulan, tee.<br /></span> </div><div class="stanza"> <span class="i12"><i>Kallio</i>.<br /></span> @@ -8698,59 +8661,59 @@ pysyisi vuosi-tuhansia etěnpęin jalona, voimakkăna, sŭrena kansak <hr class="chap" /> -<h3>23. Entisestä ja nykyisestä ajasta.</h3> +<h3>23. EntisestƤ ja nykyisestƤ ajasta.</h3> <div class="poem"><div class="stanza"> <span class="i0">Savon ukko, sarkahousu,<br /></span> -<span class="i0">Pikimusta, pitkäparta,<br /></span> -<span class="i0">Päästi äänen uunin päältä,<br /></span> +<span class="i0">Pikimusta, pitkƤparta,<br /></span> +<span class="i0">PƤƤsti ƤƤnen uunin pƤƤltƤ,<br /></span> <span class="i0">Laski pankolta pakinan.<br /></span> <span class="i0">Puhe oli aivan pulska,<br /></span> -<span class="i0">Sanat kaikki sarvipäitä,<br /></span> +<span class="i0">Sanat kaikki sarvipƤitƤ,<br /></span> <span class="i0">Jotka rikkoi miesten mielet.<br /></span> -<span class="i0">Naiset näytti närkästävän.<br /></span> +<span class="i0">Naiset nƤytti nƤrkƤstƤvƤn.<br /></span> </div><div class="stanza"> -<span class="i0">Lausui ukko uunin päältä,<br /></span> +<span class="i0">Lausui ukko uunin pƤƤltƤ,<br /></span> <span class="i0">Pani pankolta sanansa:<br /></span> -<span class="i0">"Elettihin ennen meillä,<br /></span> -<span class="i0">Paistettihin paksut leivät,<br /></span> +<span class="i0">"Elettihin ennen meillƤ,<br /></span> +<span class="i0">Paistettihin paksut leivƤt,<br /></span> <span class="i0">Verot markoin maksettihin,<br /></span> <span class="i0">Talarin talon asiat,<br /></span> <span class="i0">Kuin ei kuljettu kuvissa,<br /></span> <span class="i0">Maalatuissa matkusteltu.<br /></span> <span class="i0">Ajokalut kaikki tyyni<br /></span> <span class="i0">Voideltihin voitehella,<br /></span> -<span class="i0">Siveltihin juuri sillä,<br /></span> +<span class="i0">Siveltihin juuri sillƤ,<br /></span> <span class="i0">Jolla voidellaan venekin.<br /></span> <span class="i0">Akat vaipoissa vaelsi,<br /></span> -<span class="i0">Villaröijyissä röhötti;<br /></span> +<span class="i0">VillarƶijyissƤ rƶhƶtti;<br /></span> <span class="i0">Ukot sarkakauhtanoissa,<br /></span> <span class="i0">Kelsiturkissa kohotti.<br /></span> <span class="i0">Oli kellona otava,<br /></span> <span class="i0">Kukon virret viisarina,<br /></span> <span class="i0">Ajan juoksu arvattihin,<br /></span> -<span class="i0">Tulo päivän tunnettihin<br /></span> +<span class="i0">Tulo pƤivƤn tunnettihin<br /></span> <span class="i0">Ilman uuritta tuvissa,<br /></span> -<span class="i0">Seinäkellon kertomatta."<br /></span> +<span class="i0">SeinƤkellon kertomatta."<br /></span> </div><div class="stanza"> -<span class="i0">"Minä miessä ollessani<br /></span> +<span class="i0">"MinƤ miessƤ ollessani<br /></span> <span class="i0">Kuin ma kuljin kaupungissa,<br /></span> -<span class="i0">En kauan katuja käynyt,<br /></span> -<span class="i0">Puhutellut puotimiestä;<br /></span> +<span class="i0">En kauan katuja kƤynyt,<br /></span> +<span class="i0">Puhutellut puotimiestƤ;<br /></span> <span class="i0">Suolat survasin rekehen,<br /></span> <span class="i0">Rautakangin kannoin siihen:<br /></span> <span class="i0">Luoti pari painehia,<br /></span> <span class="i0">Vaimolleni lakkivaate,<br /></span> <span class="i0">Lapsille lakeripalli,<br /></span> -<span class="i0">Inkivääriä vähäisen.<br /></span> +<span class="i0">InkivƤƤriƤ vƤhƤisen.<br /></span> <span class="i0">Olin ilmankin iloinen,<br /></span> <span class="i0">Kapineitta kauppamiehen.<br /></span> <span class="i0">Heti valjastin hevosen,<br /></span> <span class="i0">Heti kukkaron kuristin,<br /></span> -<span class="i0">Kissannahkan kiinni käärin,<br /></span> +<span class="i0">Kissannahkan kiinni kƤƤrin,<br /></span> <span class="i0">Koivet solmisin kovasti;<br /></span> -<span class="i0">Enkä ennen lievittänyt,<br /></span> +<span class="i0">EnkƤ ennen lievittƤnyt,<br /></span> <span class="i0">Vasta vouvin vaatimalla,<br /></span> <span class="i0">Veroherran huutamalla.<br /></span> <span class="i0">Herrat veti vissit viivat,<br /></span> @@ -8759,24 +8722,24 @@ pysyisi vuosi-tuhansia etěnpęin jalona, voimakkăna, sŭrena kansak <span class="i0">"Nyt on aika aivan toinen,<br /></span> <span class="i0">Voudinluku loppumatoin,<br /></span> <span class="i0">Rahan puute puuttumatoin;<br /></span> -<span class="i0">Monen karja kirjan päällä,<br /></span> +<span class="i0">Monen karja kirjan pƤƤllƤ,<br /></span> <span class="i0">Alla ausionin hevonen,<br /></span> -<span class="i0">Pannut panttina kylässä,<br /></span> -<span class="i0">Hyvät ryysyt ryöstön alla.<br /></span> -<span class="i0">Herra teillä, toinen meillä<br /></span> -<span class="i0">Ruunun käskyllä kovalla;<br /></span> +<span class="i0">Pannut panttina kylƤssƤ,<br /></span> +<span class="i0">HyvƤt ryysyt ryƶstƶn alla.<br /></span> +<span class="i0">Herra teillƤ, toinen meillƤ<br /></span> +<span class="i0">Ruunun kƤskyllƤ kovalla;<br /></span> <span class="i0">Lautamiehet laukun tuovat,<br /></span> -<span class="i0">Piästikirjat kiidättävät,<br /></span> +<span class="i0">PiƤstikirjat kiidƤttƤvƤt,<br /></span> <span class="i0">Joista arkit aukiavat,<br /></span> <span class="i0">Nahka naukuupi punainen;<br /></span> -<span class="i0">Niiss' on rästit räknättynä.<br /></span> +<span class="i0">Niiss' on rƤstit rƤknƤttynƤ.<br /></span> <span class="i0">Nurkissa pahat numerot."<br /></span> </div><div class="stanza"> <span class="i0">Ei ukko unessa ollut,<br /></span> <span class="i0">Ei paljon valetta pannut;<br /></span> <span class="i0">Vaan se oli sangen vanha.<br /></span> <span class="i0">Muisti muinoiset asiat,<br /></span> -<span class="i0">Tiesi tämänaikaisetkin,<br /></span> +<span class="i0">Tiesi tƤmƤnaikaisetkin,<br /></span> <span class="i0">Vaikka nuoret naurahteli,<br /></span> <span class="i0">Pojat pisti pilkkojansa.<br /></span> </div><div class="stanza"> @@ -8793,162 +8756,162 @@ pysyisi vuosi-tuhansia etěnpęin jalona, voimakkăna, sŭrena kansak <div class="poem"><div class="stanza"> <span class="i0">Pallin ruhtinatar nyt vasten piikoa heitti,<br /></span> -<span class="i0">Eipä osannutkaan, syvähän kuohuunpa se lenti;<br /></span> -<span class="i0">Siitäkö parkaistaan — hereää jumalainen Odysses,<br /></span> -<span class="i0">Nousee istumahan, ajatellen ympäri päänsä:<br /></span> -<span class="i0">Voi polonen, mihin maan ääriin taas joutuna lienen!<br /></span> -<span class="i0">Lieneekö joku villi, vihollinen, vallaton kansa,<br /></span> -<span class="i0">Vai hyvä vieraillen, jumaloitaki pelkeäväinen?<br /></span> -<span class="i0">Impien ääntämisen korvillani vasta ma kuulin,<br /></span> -<span class="i0">Metsänneitojen, joill' on asuntona korkeat vuoret,<br /></span> -<span class="i0">Tai jokien lähteet, noromaat sekä heinävät alhot;<br /></span> -<span class="i0">Vai joko äänteleväin ihmisten mailla ma ollen? —<br /></span> -<span class="i0">Muttapa miks' en käy tiedustelemaan, näkemäänkin!<br /></span> -</div><div class="stanza"> -<span class="i0">Lausunu lähti jo viidastaan jumalainen Odysses,<br /></span> -<span class="i0">Lähti jo vaeltamahan, kuin vuorten leijona julma<br /></span> -<span class="i0">Vaeltaapi läpituultuna, märkänä, päässähän silmät<br /></span> -<span class="i0">Leimuavat tavotellessaan härkää tahi uuhta,<br /></span> -<span class="i0">Tai salon hirveäkin, kun nälkä se häntäki vaatii<br /></span> +<span class="i0">EipƤ osannutkaan, syvƤhƤn kuohuunpa se lenti;<br /></span> +<span class="i0">SiitƤkƶ parkaistaan — hereƤƤ jumalainen Odysses,<br /></span> +<span class="i0">Nousee istumahan, ajatellen ympƤri pƤƤnsƤ:<br /></span> +<span class="i0">Voi polonen, mihin maan ƤƤriin taas joutuna lienen!<br /></span> +<span class="i0">Lieneekƶ joku villi, vihollinen, vallaton kansa,<br /></span> +<span class="i0">Vai hyvƤ vieraillen, jumaloitaki pelkeƤvƤinen?<br /></span> +<span class="i0">Impien ƤƤntƤmisen korvillani vasta ma kuulin,<br /></span> +<span class="i0">MetsƤnneitojen, joill' on asuntona korkeat vuoret,<br /></span> +<span class="i0">Tai jokien lƤhteet, noromaat sekƤ heinƤvƤt alhot;<br /></span> +<span class="i0">Vai joko ƤƤntelevƤin ihmisten mailla ma ollen? —<br /></span> +<span class="i0">Muttapa miks' en kƤy tiedustelemaan, nƤkemƤƤnkin!<br /></span> +</div><div class="stanza"> +<span class="i0">Lausunu lƤhti jo viidastaan jumalainen Odysses,<br /></span> +<span class="i0">LƤhti jo vaeltamahan, kuin vuorten leijona julma<br /></span> +<span class="i0">Vaeltaapi lƤpituultuna, mƤrkƤnƤ, pƤƤssƤhƤn silmƤt<br /></span> +<span class="i0">Leimuavat tavotellessaan hƤrkƤƤ tahi uuhta,<br /></span> +<span class="i0">Tai salon hirveƤkin, kun nƤlkƤ se hƤntƤki vaatii<br /></span> <span class="i0">Karjaa vainoamaan, kokemaan lammasnavetatki.<br /></span> -<span class="i0">Niin nyt Odysseen myös tavata piti tyttöjä noita;<br /></span> -<span class="i0">Pois tytöt kaikkosivat eriteillen rantoja myöten.<br /></span> -<span class="i0">Yksin jäi tytär Alkino'on, urouttap' Ateena<br /></span> -<span class="i0">Sillen rintahan loi, pelon pois jäsenistähän otti.<br /></span> -<span class="i0">Seisoi vasta' päin; jo nyt arveli tuossa Odysses,<br /></span> -<span class="i0">Polviinko ruveten ihanaista rukoilisi neittä,<br /></span> -<span class="i0">Vai siltään sulosuin puhuen ja ulompana seisten<br /></span> -<span class="i0">Tiedustais kylätietä ja pyytäis verhoa päälleen.<br /></span> -</div><div class="stanza"> -<span class="i0">Niin eperöidessään sopivaisemmaksi hän päätti<br /></span> -<span class="i0">Seistessään etähämpänä suin sulosin rukoella,<br /></span> -<span class="i0">Taitais suuttua vaan tytär polviin lankeavalle.<br /></span> -<span class="i0">Kohtapa siis hän näin viisaat metiset sanat sääti:<br /></span> +<span class="i0">Niin nyt Odysseen myƶs tavata piti tyttƶjƤ noita;<br /></span> +<span class="i0">Pois tytƶt kaikkosivat eriteillen rantoja myƶten.<br /></span> +<span class="i0">Yksin jƤi tytƤr Alkino'on, urouttap' Ateena<br /></span> +<span class="i0">Sillen rintahan loi, pelon pois jƤsenistƤhƤn otti.<br /></span> +<span class="i0">Seisoi vasta' pƤin; jo nyt arveli tuossa Odysses,<br /></span> +<span class="i0">Polviinko ruveten ihanaista rukoilisi neittƤ,<br /></span> +<span class="i0">Vai siltƤƤn sulosuin puhuen ja ulompana seisten<br /></span> +<span class="i0">Tiedustais kylƤtietƤ ja pyytƤis verhoa pƤƤlleen.<br /></span> +</div><div class="stanza"> +<span class="i0">Niin eperƶidessƤƤn sopivaisemmaksi hƤn pƤƤtti<br /></span> +<span class="i0">SeistessƤƤn etƤhƤmpƤnƤ suin sulosin rukoella,<br /></span> +<span class="i0">Taitais suuttua vaan tytƤr polviin lankeavalle.<br /></span> +<span class="i0">Kohtapa siis hƤn nƤin viisaat metiset sanat sƤƤti:<br /></span> <span class="i0">"Korkea ruhtinatar! joko ihminen vai jumal' ollet,<br /></span> <span class="i0">Jos vainen jumaloit', avaran taivaan asujoita,<br /></span> -<span class="i0">Niin varmaan sinä Tseyn väkevän tytär Artemi lienet;<br /></span> +<span class="i0">Niin varmaan sinƤ Tseyn vƤkevƤn tytƤr Artemi lienet;<br /></span> <span class="i0">Sen toki muoto sinulla ja varsi ja kasvosi kaunis.<br /></span> -<span class="i0">Mutta jos ihmisten, maan pääll' asuvain, suku sulla,<br /></span> -<span class="i0">Niin ylen autuas sull' isä onpi ja äitisi armas,<br /></span> -<span class="i0">Veljesi myös ylen autuahat; sydämessäpä heillä<br /></span> +<span class="i0">Mutta jos ihmisten, maan pƤƤll' asuvain, suku sulla,<br /></span> +<span class="i0">Niin ylen autuas sull' isƤ onpi ja Ƥitisi armas,<br /></span> +<span class="i0">Veljesi myƶs ylen autuahat; sydƤmessƤpƤ heillƤ<br /></span> <span class="i0">Loppumatoin ilo hehkuilee sinun kauttasi aina,<br /></span> -<span class="i0">Nähdessään kukan semmoisen kisatarhaan käyvän;<br /></span> +<span class="i0">NƤhdessƤƤn kukan semmoisen kisatarhaan kƤyvƤn;<br /></span> <span class="i0">Vaan yli kaikkia muita se mies toki autuas onpi,<br /></span> <span class="i0">Ken sinun kiilloillaan suostuttaen vie kotihinsa.<br /></span> -<span class="i0">Enp' ole vertaistas nähnyt silmilläni vielä,<br /></span> -<span class="i0">En miest' enkäpä naista — mä hämmästyn sua varsin.<br /></span> -<span class="i0">Näin palmun norean, joka nousi vihantana maasta,<br /></span> -<span class="i0">Deelossa minä muinen Apollonin alttarin luona —<br /></span> -<span class="i0">Sielläki kun käpäsin, mua seurasi kansaa paljon<br /></span> -<span class="i0">Sillä erällä, jok' on mullen kovan tuottanut onnen.<br /></span> -<span class="i0">Kuin silloin minä oudoksuin sitä palmua siellä,<br /></span> -<span class="i0">Toistapa sen vertaa maan piiri ei päällähän kanna,<br /></span> -<span class="i0">Niin sua nyt mä imehtelen, hämmästyn, ja en tohdi<br /></span> +<span class="i0">Enp' ole vertaistas nƤhnyt silmillƤni vielƤ,<br /></span> +<span class="i0">En miest' enkƤpƤ naista — mƤ hƤmmƤstyn sua varsin.<br /></span> +<span class="i0">NƤin palmun norean, joka nousi vihantana maasta,<br /></span> +<span class="i0">Deelossa minƤ muinen Apollonin alttarin luona —<br /></span> +<span class="i0">SiellƤki kun kƤpƤsin, mua seurasi kansaa paljon<br /></span> +<span class="i0">SillƤ erƤllƤ, jok' on mullen kovan tuottanut onnen.<br /></span> +<span class="i0">Kuin silloin minƤ oudoksuin sitƤ palmua siellƤ,<br /></span> +<span class="i0">Toistapa sen vertaa maan piiri ei pƤƤllƤhƤn kanna,<br /></span> +<span class="i0">Niin sua nyt mƤ imehtelen, hƤmmƤstyn, ja en tohdi<br /></span> <span class="i0">Polviakaan halata, mua raskas kohtasi huoli.<br /></span> -<span class="i0">Päivää kaks'kymment' olin eilen mustoa merta<br /></span> +<span class="i0">PƤivƤƤ kaks'kymment' olin eilen mustoa merta<br /></span> <span class="i0">Uinut, kun mua aalto kuletti ja valtava tuuli<br /></span> -<span class="i0">Saarelt' Oogygian tänne, kuhun loi jumal' äsken,<br /></span> -<span class="i0">Tääll' uudet kokemaan kovat onnet; loppua viel' en<br /></span> -<span class="i0">Näe hetikään, paljon jumalat toki hankkivat uutta.<br /></span> -<span class="i0">Vaan sä nyt armaha', ruhtinatar! kun kärsiny paljon<br /></span> -<span class="i0">Ensiksi sinun näin, muit' en ketäkään minä tunne<br /></span> -<span class="i0">Kaupunkinne väestä ja teidän maan asujoista.<br /></span> +<span class="i0">Saarelt' Oogygian tƤnne, kuhun loi jumal' Ƥsken,<br /></span> +<span class="i0">TƤƤll' uudet kokemaan kovat onnet; loppua viel' en<br /></span> +<span class="i0">NƤe hetikƤƤn, paljon jumalat toki hankkivat uutta.<br /></span> +<span class="i0">Vaan sƤ nyt armaha', ruhtinatar! kun kƤrsiny paljon<br /></span> +<span class="i0">Ensiksi sinun nƤin, muit' en ketƤkƤƤn minƤ tunne<br /></span> +<span class="i0">Kaupunkinne vƤestƤ ja teidƤn maan asujoista.<br /></span> <span class="i0">Neuvo' kaupunkiin, jotakin verhokseni anna,<br /></span> -<span class="i0">Jos vanhaa kääreen repalettaki kanssasi tääll' on,<br /></span> -<span class="i0">Niin sullen suokoot jumalat, mitä mielesi toivoo,<br /></span> +<span class="i0">Jos vanhaa kƤƤreen repalettaki kanssasi tƤƤll' on,<br /></span> +<span class="i0">Niin sullen suokoot jumalat, mitƤ mielesi toivoo,<br /></span> <span class="i0">Antakohot miehen, perehen, yksmieliseyyden<br /></span> -<span class="i0">Armaan! eipä parempata, ei kauniimpata liene,<br /></span> -<span class="i0">Kuin se on, kosk' yksin mielin pitävät taloutta<br /></span> -<span class="i0">Mies vaimon kera, kyllä suruksi kadehtelioille,<br /></span> +<span class="i0">Armaan! eipƤ parempata, ei kauniimpata liene,<br /></span> +<span class="i0">Kuin se on, kosk' yksin mielin pitƤvƤt taloutta<br /></span> +<span class="i0">Mies vaimon kera, kyllƤ suruksi kadehtelioille,<br /></span> <span class="i0">Mutta hyvillen iloksi ja itselleen yli muiden."<br /></span> </div><div class="stanza"> -<span class="i0">Siihen Nausika'a valos-olka jo vastasi hälle:<br /></span> -<span class="i0">"Kunpa sa, vieras, et liene'kään mies joutava, tyhmä,<br /></span> -<span class="i0">Näet sä, Olympon Tsey jokasellen määräsi onnen,<br /></span> -<span class="i0">Sääti hyvälle ja huonollen, mitä suinki hän tahtoi.<br /></span> -<span class="i0">Sääti sinullen myös, sinä vaan koe tyytyä siihen!<br /></span> -<span class="i0">Meidän kaupunkiin nyt tultuasi sekä maahan<br /></span> -<span class="i0">Saatava kai sinun on vaatteet sekä tarpehet muutki,<br /></span> +<span class="i0">Siihen Nausika'a valos-olka jo vastasi hƤlle:<br /></span> +<span class="i0">"Kunpa sa, vieras, et liene'kƤƤn mies joutava, tyhmƤ,<br /></span> +<span class="i0">NƤet sƤ, Olympon Tsey jokasellen mƤƤrƤsi onnen,<br /></span> +<span class="i0">SƤƤti hyvƤlle ja huonollen, mitƤ suinki hƤn tahtoi.<br /></span> +<span class="i0">SƤƤti sinullen myƶs, sinƤ vaan koe tyytyƤ siihen!<br /></span> +<span class="i0">MeidƤn kaupunkiin nyt tultuasi sekƤ maahan<br /></span> +<span class="i0">Saatava kai sinun on vaatteet sekƤ tarpehet muutki,<br /></span> <span class="i0">Kuin avun kaipaajan kovaonnisen oikeus onki.<br /></span> -<span class="i0">Kaupunkiin sinun vien, sanon myös kansan nimen sulle:<br /></span> +<span class="i0">Kaupunkiin sinun vien, sanon myƶs kansan nimen sulle:<br /></span> <span class="i0">Kaupunkimme ja maan asukkaat ovat Faiakilaiset,<br /></span> -<span class="i0">Itse taas olen tyttö mä Alkino'on jalomielen,<br /></span> -<span class="i0">Jonka kädessä on Faiakilaisten valta ja voima."<br /></span> -</div><div class="stanza"> -<span class="i0">Lausunu niin rohkaisi hän piikoja hiussoreoita:<br /></span> -<span class="i0">"Piiat hoi! kunne pakenitte te nähtyä miehen;<br /></span> -<span class="i0">Vai pelkäättekö rannoillemme vihollisen tulleen?<br /></span> -<span class="i0">Syntynyt ei vainen sitä miest' ole, eikäpä synny,<br /></span> -<span class="i0">Ken toki lähtisi maillen urosten Faiakilaisten,<br /></span> +<span class="i0">Itse taas olen tyttƶ mƤ Alkino'on jalomielen,<br /></span> +<span class="i0">Jonka kƤdessƤ on Faiakilaisten valta ja voima."<br /></span> +</div><div class="stanza"> +<span class="i0">Lausunu niin rohkaisi hƤn piikoja hiussoreoita:<br /></span> +<span class="i0">"Piiat hoi! kunne pakenitte te nƤhtyƤ miehen;<br /></span> +<span class="i0">Vai pelkƤƤttekƶ rannoillemme vihollisen tulleen?<br /></span> +<span class="i0">Syntynyt ei vainen sitƤ miest' ole, eikƤpƤ synny,<br /></span> +<span class="i0">Ken toki lƤhtisi maillen urosten Faiakilaisten,<br /></span> <span class="i0">Vainoamaan kansaa, joka on jumaloillehen armas.<br /></span> -<span class="i0">Loittona myös meren aallokkaan sydämess' elelemme<br /></span> -<span class="i0">Äärimmäisinä; ei meihin muut ihmiset koske,<br /></span> -<span class="i0">Vaan tämä raukka on eksyksissään kulkena tänne,<br /></span> -<span class="i0">Auttaa siis pitänee; yks' on Tsey kaikkien turva,<br /></span> -<span class="i0">Outoin, köyhäinkin; mieleen vähäsempikin anti.<br /></span> -<span class="i0">Laittooten tytöt vieraallen siis syödä ja juoda.<br /></span> -<span class="i0">Viekööten pesemään rantaan tyvenimpähän paikkaan!"<br /></span> -</div><div class="stanza"> -<span class="i0">Niin sanoi; tyttäret seisahtain rohkaisivat mieltään,<br /></span> -<span class="i0">Veivät Odysseen verhakkoon, niinkuin oli heitä<br /></span> -<span class="i0">Käskenä Nausikaa, tytär Alkino'on jalomielen,<br /></span> -<span class="i0">Laittoivat välehen vaatteitaki, kauhtanan, paidan,<br /></span> -<span class="i0">Hankkivat kultaisen potun öljyäkin sulavinta,<br /></span> -<span class="i0">Toimittani urohon joen aaltoihin pesemäänsä.<br /></span> +<span class="i0">Loittona myƶs meren aallokkaan sydƤmess' elelemme<br /></span> +<span class="i0">ĆƤrimmƤisinƤ; ei meihin muut ihmiset koske,<br /></span> +<span class="i0">Vaan tƤmƤ raukka on eksyksissƤƤn kulkena tƤnne,<br /></span> +<span class="i0">Auttaa siis pitƤnee; yks' on Tsey kaikkien turva,<br /></span> +<span class="i0">Outoin, kƶyhƤinkin; mieleen vƤhƤsempikin anti.<br /></span> +<span class="i0">Laittooten tytƶt vieraallen siis syƶdƤ ja juoda.<br /></span> +<span class="i0">Viekƶƶten pesemƤƤn rantaan tyvenimpƤhƤn paikkaan!"<br /></span> +</div><div class="stanza"> +<span class="i0">Niin sanoi; tyttƤret seisahtain rohkaisivat mieltƤƤn,<br /></span> +<span class="i0">VeivƤt Odysseen verhakkoon, niinkuin oli heitƤ<br /></span> +<span class="i0">KƤskenƤ Nausikaa, tytƤr Alkino'on jalomielen,<br /></span> +<span class="i0">Laittoivat vƤlehen vaatteitaki, kauhtanan, paidan,<br /></span> +<span class="i0">Hankkivat kultaisen potun ƶljyƤkin sulavinta,<br /></span> +<span class="i0">Toimittani urohon joen aaltoihin pesemƤƤnsƤ.<br /></span> </div><div class="stanza"> <span class="i0">Muttapa piioillen puhui noin jumalainen Odysses:<br /></span> -<span class="i0">"Siirtäykää, tytöt, loitommaksi jo, jotta ma yksin<br /></span> -<span class="i0">Saan pestyks' lian pois ruumiiltani, öljyä päälle<br /></span> -<span class="i0">Voidelluks'; iho öljyä ei pitkään ole nähnyt.<br /></span> -<span class="i0">Seistessännepä siinä mä en pese, kun häpeänki<br /></span> -<span class="i0">Paljastautani hiussoreoiden tyttöjen luona."<br /></span> +<span class="i0">"SiirtƤykƤƤ, tytƶt, loitommaksi jo, jotta ma yksin<br /></span> +<span class="i0">Saan pestyks' lian pois ruumiiltani, ƶljyƤ pƤƤlle<br /></span> +<span class="i0">Voidelluks'; iho ƶljyƤ ei pitkƤƤn ole nƤhnyt.<br /></span> +<span class="i0">SeistessƤnnepƤ siinƤ mƤ en pese, kun hƤpeƤnki<br /></span> +<span class="i0">Paljastautani hiussoreoiden tyttƶjen luona."<br /></span> </div><div class="stanza"> -<span class="i0">Lausui niin; tytöt siirtihevät neidon pakinoille,<br /></span> +<span class="i0">Lausui niin; tytƶt siirtihevƤt neidon pakinoille,<br /></span> <span class="i0">Vaan lian virrassa pesi pois jumalainen Odysses<br /></span> -<span class="i0">Ruumiiltaan ja selästä ja harteiltaan leveiltä,<br /></span> -<span class="i0">Raastellen, repien päästään meren aution ryönät.<br /></span> +<span class="i0">Ruumiiltaan ja selƤstƤ ja harteiltaan leveiltƤ,<br /></span> +<span class="i0">Raastellen, repien pƤƤstƤƤn meren aution ryƶnƤt.<br /></span> </div><div class="stanza"> -<span class="i0">Pestyähän tarkkaan ja siveltyä öljyä päälleen<br /></span> +<span class="i0">PestyƤhƤn tarkkaan ja siveltyƤ ƶljyƤ pƤƤlleen<br /></span> <span class="i0">Vaattehisin puki, jotk' oli laitellut vapa neito;<br /></span> -<span class="i0">Muttapa Tseyn sikiöinen Ateena somisteli häntä<br /></span> -<span class="i0">Suuremman näköseksi ja vahvemman, hyasintin<br /></span> -<span class="i0">Kukkina loi kauniin kaharan tukan olkia myöten.<br /></span> -<span class="i0">Kuin kullan hopialle silailee taitava seppä,<br /></span> -<span class="i0">Jollen Heefaisto sekä Pallas Ateena on suonut<br /></span> -<span class="i0">Työn kaiken mahdin, tekojen koreimpien taidon,<br /></span> -<span class="i0">Niin urohonkin olille ja päähän lempeä loi hän.<br /></span> -<span class="i0">Käytyähän meren rannallen alas istu'utui mies<br /></span> -<span class="i0">Loistava kauneudelta ja lemmeltään; jalo neiti<br /></span> +<span class="i0">Muttapa Tseyn sikiƶinen Ateena somisteli hƤntƤ<br /></span> +<span class="i0">Suuremman nƤkƶseksi ja vahvemman, hyasintin<br /></span> +<span class="i0">Kukkina loi kauniin kaharan tukan olkia myƶten.<br /></span> +<span class="i0">Kuin kullan hopialle silailee taitava seppƤ,<br /></span> +<span class="i0">Jollen Heefaisto sekƤ Pallas Ateena on suonut<br /></span> +<span class="i0">Tyƶn kaiken mahdin, tekojen koreimpien taidon,<br /></span> +<span class="i0">Niin urohonkin olille ja pƤƤhƤn lempeƤ loi hƤn.<br /></span> +<span class="i0">KƤytyƤhƤn meren rannallen alas istu'utui mies<br /></span> +<span class="i0">Loistava kauneudelta ja lemmeltƤƤn; jalo neiti<br /></span> <span class="i0">Oudoksuin jo nyt piioillen sanoi hiussoreoille:<br /></span> -<span class="i0">"Kuulkaapas valos-oikaiset tytöt, kuin sanelenki:<br /></span> +<span class="i0">"Kuulkaapas valos-oikaiset tytƶt, kuin sanelenki:<br /></span> <span class="i0">Ei taivaan jumalain kaikkein toki tahtoa vasten<br /></span> <span class="i0">Mies tuo joutuna lie jumalaisiin Faiakilaisiin.<br /></span> -<span class="i0">Näyttipä ensimmält' olevan joku halpanen raukka,<br /></span> -<span class="i0">Nyt hänen vertaisin taivaallisihin jumaloihin;<br /></span> +<span class="i0">NƤyttipƤ ensimmƤlt' olevan joku halpanen raukka,<br /></span> +<span class="i0">Nyt hƤnen vertaisin taivaallisihin jumaloihin;<br /></span> <span class="i0">Voi, jos senlainen olis mullen puoliso suotu,<br /></span> -<span class="i0">Tääll' asuvainen mies, asumaan joka jäisiki tänne.<br /></span> -<span class="i0">Vaan tytöt antooten vieraalle jo syödä ja juoda!"<br /></span> +<span class="i0">TƤƤll' asuvainen mies, asumaan joka jƤisiki tƤnne.<br /></span> +<span class="i0">Vaan tytƶt antooten vieraalle jo syƶdƤ ja juoda!"<br /></span> </div><div class="stanza"> <span class="i0">Lausui niin, piiat sanan kuulivat, tottelivatki,<br /></span> -<span class="i0">Toivat Odysseellen ruokaa sekä juomoa kyllin;<br /></span> -<span class="i0">Siinäpä söi sekä joi kovaonninen, oiva Odysses<br /></span> -<span class="i0">Täysin suin, pitkään kun ei ollut ruokoa nähnyt.<br /></span> +<span class="i0">Toivat Odysseellen ruokaa sekƤ juomoa kyllin;<br /></span> +<span class="i0">SiinƤpƤ sƶi sekƤ joi kovaonninen, oiva Odysses<br /></span> +<span class="i0">TƤysin suin, pitkƤƤn kun ei ollut ruokoa nƤhnyt.<br /></span> </div><div class="stanza"> -<span class="i32"><i>Lönnrot</i>.<br /></span> +<span class="i32"><i>Lƶnnrot</i>.<br /></span> </div></div> <hr class="chap" /> -<h3>25. Kesän viimeinen kukka.</h3> +<h3>25. KesƤn viimeinen kukka.</h3> <div class="poem"><div class="stanza"> -<span class="i0">Nyt kesän viime kukka<br /></span> +<span class="i0">Nyt kesƤn viime kukka<br /></span> <span class="i0">Kukoistaa yksin vaan;<br /></span> <span class="i0">Siskoistaan ruusu rukka<br /></span> -<span class="i0">Jäi myrskyn maailmaan.<br /></span> +<span class="i0">JƤi myrskyn maailmaan.<br /></span> <span class="i0">Ei kukkaa ruusun laista<br /></span> <span class="i0">Syyslaaksoss' ollenkaan,<br /></span> <span class="i0">Mi voisi kaunokaista<br /></span> @@ -8958,18 +8921,18 @@ pysyisi vuosi-tuhansia etěnpęin jalona, voimakkăna, sŭrena kansak <span class="i0">Sun, kukka, kuihtuvan,<br /></span> <span class="i0">Vaan siskojes luo, kallis,<br /></span> <span class="i0">Sun soisin nukkuvan.<br /></span> -<span class="i0">Ma lehtes hiljaa heitän<br /></span> +<span class="i0">Ma lehtes hiljaa heitƤn<br /></span> <span class="i0">Haudalle siskojen,<br /></span> -<span class="i0">Ja sunkin sinne peitän<br /></span> +<span class="i0">Ja sunkin sinne peitƤn<br /></span> <span class="i0">Vienoisten vierehen.<br /></span> </div><div class="stanza"> <span class="i0">Niin itse seuraan sitten,<br /></span> <span class="i0">Kuin mennyt multakin<br /></span> -<span class="i0">On joukko ystävitten,<br /></span> +<span class="i0">On joukko ystƤvitten,<br /></span> <span class="i0">Se mulle rakkahin.<br /></span> <span class="i0">Kuin kuolon kello soipi<br /></span> <span class="i0">Jo veikon viimeisen,<br /></span> -<span class="i0">Ken jäädä yksin voipi,<br /></span> +<span class="i0">Ken jƤƤdƤ yksin voipi,<br /></span> <span class="i0">Maailman murheesen!<br /></span> </div><div class="stanza"> <span class="i4"><i>Moore. — Tuokko</i>.<br /></span> @@ -8983,12 +8946,12 @@ pysyisi vuosi-tuhansia etěnpęin jalona, voimakkăna, sŭrena kansak <div class="poem"><div class="stanza"> -<span class="i0">Sydän, salli koston kuolla!<br /></span> +<span class="i0">SydƤn, salli koston kuolla!<br /></span> <span class="i0">Tuolla, tuolla<br /></span> <span class="i0">Koston kalpa korkealla<br /></span> <span class="i0">Taivahalla!<br /></span> -<span class="i0">Parhain kosto päällä maan:<br /></span> -<span class="i0">Kiitä kelvotonta vaan!<br /></span> +<span class="i0">Parhain kosto pƤƤllƤ maan:<br /></span> +<span class="i0">KiitƤ kelvotonta vaan!<br /></span> </div><div class="stanza"> <span class="i13"><i>Erkko</i>.<br /></span> </div></div> @@ -8997,12 +8960,12 @@ pysyisi vuosi-tuhansia etěnpęin jalona, voimakkăna, sŭrena kansak <hr class="chap" /> -<h3>27. Tytön muistikirjaan.</h3> +<h3>27. Tytƶn muistikirjaan.</h3> <div class="poem"><div class="stanza"> <span class="i0">Runoilijat ne vertaavat<br /></span> -<span class="i0">Sun silmiäsi, neitonen,<br /></span> +<span class="i0">Sun silmiƤsi, neitonen,<br /></span> <span class="i0">Sinehen taivahan;<br /></span> <span class="i0">Ja poskillesi laulavat<br /></span> <span class="i0">He sulaneeksi pilvien<br /></span> @@ -9010,8 +8973,8 @@ pysyisi vuosi-tuhansia etěnpęin jalona, voimakkăna, sŭrena kansak <span class="i0">Ja, imarrellen, huulias<br /></span> <span class="i0">Vertaavat pilven reunuksiin,<br /></span> <span class="i0">Joist' annat vuotaa hunajas<br /></span> -<span class="i0">Janoovain sulhoin sydämiin:<br /></span> -<span class="i0">Ah neito, ällös vuodata,<br /></span> +<span class="i0">Janoovain sulhoin sydƤmiin:<br /></span> +<span class="i0">Ah neito, Ƥllƶs vuodata,<br /></span> <span class="i0">Siis sielustasi sappea!<br /></span> </div><div class="stanza"> <span class="i14"><i>Erkko</i>.<br /></span> @@ -9025,23 +8988,23 @@ pysyisi vuosi-tuhansia etěnpęin jalona, voimakkăna, sŭrena kansak <div class="poem"><div class="stanza"> -<span class="i0">Ei tainnut vanha Wäinämöinen luulla,<br /></span> -<span class="i0">Ett' oisi kenkään laulajoista meillä<br /></span> -<span class="i0">Soveltuva sonettien siteillä<br /></span> +<span class="i0">Ei tainnut vanha WƤinƤmƶinen luulla,<br /></span> +<span class="i0">Ett' oisi kenkƤƤn laulajoista meillƤ<br /></span> +<span class="i0">Soveltuva sonettien siteillƤ<br /></span> <span class="i0">Runon tekoon Kalevalaisten kuulla.<br /></span> </div><div class="stanza"> -<span class="i0">Ei istukaan käkömme mandelpuulla,<br /></span> -<span class="i0">Ei Laurat meitä kohtaa kirkkoteillä;<br /></span> -<span class="i0">Ei ihme siis, jos Pohjolan rämeillä<br /></span> +<span class="i0">Ei istukaan kƤkƶmme mandelpuulla,<br /></span> +<span class="i0">Ei Laurat meitƤ kohtaa kirkkoteillƤ;<br /></span> +<span class="i0">Ei ihme siis, jos Pohjolan rƤmeillƤ<br /></span> <span class="i0">Ei soi sonetti Arnolaisen suulla.<br /></span> </div><div class="stanza"> <span class="i0">Suloinen kuulla kuitenkin tuo oisi,<br /></span> <span class="i0">Ja tuosta Suomalainen toivojensa<br /></span> <span class="i0">Tulelle uutta kiihoitusta toisi,<br /></span> </div><div class="stanza"> -<span class="i0">Jos kautta näiden laulukahlettensa<br /></span> +<span class="i0">Jos kautta nƤiden laulukahlettensa<br /></span> <span class="i0">Sen kieli, halvaksi havaittu, voisi<br /></span> -<span class="i0">Siteistä muista päästä irrallensa.<br /></span> +<span class="i0">SiteistƤ muista pƤƤstƤ irrallensa.<br /></span> </div><div class="stanza"> <span class="i19"><i>A. Oksanen</i>.<br /></span> @@ -9051,48 +9014,48 @@ pysyisi vuosi-tuhansia etěnpęin jalona, voimakkăna, sŭrena kansak <hr class="chap" /> -<h3>29. Ystävälleni.</h3> +<h3>29. YstƤvƤlleni.</h3> <div class="poem"><div class="stanza"> -<span class="i0">Sua muistan ensimmäisen<br /></span> +<span class="i0">Sua muistan ensimmƤisen<br /></span> <span class="i0">Leivon lystin laulellessa<br /></span> -<span class="i0">Hattaroissa häilyvissä;<br /></span> -<span class="i0">Muistan myöskin kukkahaisen<br /></span> -<span class="i0">Päätöistänsä pilkistäissä<br /></span> -<span class="i0">Lähtehessä läikkyvässä. —<br /></span> +<span class="i0">Hattaroissa hƤilyvissƤ;<br /></span> +<span class="i0">Muistan myƶskin kukkahaisen<br /></span> +<span class="i0">PƤƤtƶistƤnsƤ pilkistƤissƤ<br /></span> +<span class="i0">LƤhtehessƤ lƤikkyvƤssƤ. —<br /></span> <span class="i0">Milloin muistelet minua — milloin?<br /></span> </div><div class="stanza"> <span class="i0">Sua muistan kaunokaista<br /></span> <span class="i0">Suven armahan ajalla,<br /></span> -<span class="i0">Kuin ei öillä sammu päivä;<br /></span> -<span class="i0">Muistan käen kukkuessa,<br /></span> -<span class="i0">Pikku linnun livertäissä<br /></span> -<span class="i0">Laaksoloissa lehtevissä. —<br /></span> +<span class="i0">Kuin ei ƶillƤ sammu pƤivƤ;<br /></span> +<span class="i0">Muistan kƤen kukkuessa,<br /></span> +<span class="i0">Pikku linnun livertƤissƤ<br /></span> +<span class="i0">Laaksoloissa lehtevissƤ. —<br /></span> <span class="i0">Milloin muistelet minua — milloin?<br /></span> </div><div class="stanza"> -<span class="i0">Sua muistan syksysäällä<br /></span> +<span class="i0">Sua muistan syksysƤƤllƤ<br /></span> <span class="i0">Rajutuulten raivotessa,<br /></span> -<span class="i0">Lehtein puista lentäessä;<br /></span> +<span class="i0">Lehtein puista lentƤessƤ;<br /></span> <span class="i0">Muistan, koska kuutamolla<br /></span> <span class="i0">Kuvautuuvi taivas kirkas<br /></span> -<span class="i0">Jäisen järven iljanteessa. —<br /></span> +<span class="i0">JƤisen jƤrven iljanteessa. —<br /></span> <span class="i0">Milloin muistelet minua — milloin?<br /></span> </div><div class="stanza"> <span class="i0">Sua muistan, koska korvet<br /></span> <span class="i0">Vaipan valkeaisen saavat<br /></span> <span class="i0">Talven tuiman joutuessa;<br /></span> -<span class="i0">Muistan tähtein tuikkiessa,<br /></span> +<span class="i0">Muistan tƤhtein tuikkiessa,<br /></span> <span class="i0">Revontulten tuprutessa<br /></span> <span class="i0">Kuin jos taivas ois tulessa. —<br /></span> <span class="i0">Milloin muistelet minua — milloin?<br /></span> </div><div class="stanza"> <span class="i0">Sua muistan ajoin kaikin,<br /></span> -<span class="i0">Päivän puoleen pyrkiessä<br /></span> -<span class="i0">Sekä mailleen kulkiessa;<br /></span> -<span class="i0">Muistan hengiteltyäni,<br /></span> -<span class="i0">Muistan täällä, muistan tuolla,<br /></span> -<span class="i0">Tähtitarhan tuolla puolla. —<br /></span> +<span class="i0">PƤivƤn puoleen pyrkiessƤ<br /></span> +<span class="i0">SekƤ mailleen kulkiessa;<br /></span> +<span class="i0">Muistan hengiteltyƤni,<br /></span> +<span class="i0">Muistan tƤƤllƤ, muistan tuolla,<br /></span> +<span class="i0">TƤhtitarhan tuolla puolla. —<br /></span> <span class="i0">Milloin muistelet minua — milloin?<br /></span> </div><div class="stanza"> <span class="i19"><i>Kallio</i>.<br /></span> @@ -9111,71 +9074,71 @@ pysyisi vuosi-tuhansia etěnpęin jalona, voimakkăna, sŭrena kansak <span class="i0">Itkus vaikein!<br /></span> <span class="i0">Muista, ett' on valitukses<br /></span> <span class="i0">Turha! Haikein<br /></span> -<span class="i0">Murhe ei se mitään auta<br /></span> -<span class="i0">Eikä eronnutta sauta;<br /></span> -<span class="i0">Ei se tule enää, ei,<br /></span> -<span class="i0">Jonka Tuoni täältä vei!<br /></span> +<span class="i0">Murhe ei se mitƤƤn auta<br /></span> +<span class="i0">EikƤ eronnutta sauta;<br /></span> +<span class="i0">Ei se tule enƤƤ, ei,<br /></span> +<span class="i0">Jonka Tuoni tƤƤltƤ vei!<br /></span> </div><div class="stanza"> <span class="i0">Liha kaikki lankeaapi<br /></span> <span class="i0">Niinkuin kukkanen:<br /></span> <span class="i0">Neitosesta eroittaapi<br /></span> <span class="i0">Surma sulhasen,<br /></span> -<span class="i0">Nuorukaisen harmaapäästä,<br /></span> -<span class="i0">Ei se imevääkään säästä,<br /></span> -<span class="i0">Jot' ei äiti hautaan sois;<br /></span> +<span class="i0">Nuorukaisen harmaapƤƤstƤ,<br /></span> +<span class="i0">Ei se imevƤƤkƤƤn sƤƤstƤ,<br /></span> +<span class="i0">Jot' ei Ƥiti hautaan sois;<br /></span> <span class="i0">Morsiamenkin tempaa pois.<br /></span> </div><div class="stanza"> <span class="i0">Liha kaikki kerran kaatuu<br /></span> -<span class="i0">Niinkuin heinänen;<br /></span> -<span class="i0">Mainen maaksi jälleen maatuu,<br /></span> +<span class="i0">Niinkuin heinƤnen;<br /></span> +<span class="i0">Mainen maaksi jƤlleen maatuu,<br /></span> <span class="i0">Mutt' ei taivainen.<br /></span> -<span class="i0">Sinä, josta pidin huolen,<br /></span> -<span class="i0">Elät tähtein tuolla puolen,<br /></span> -<span class="i0">Silmäät sieltä ystävää,<br /></span> -<span class="i0">Hautas luona itkevää!<br /></span> +<span class="i0">SinƤ, josta pidin huolen,<br /></span> +<span class="i0">ElƤt tƤhtein tuolla puolen,<br /></span> +<span class="i0">SilmƤƤt sieltƤ ystƤvƤƤ,<br /></span> +<span class="i0">Hautas luona itkevƤƤ!<br /></span> </div><div class="stanza"> <span class="i0">Tieto, taito haluaapi<br /></span> -<span class="i0">Täydellisyyteen,<br /></span> -<span class="i0">Sydämemme himoaapi<br /></span> -<span class="i0">Pysyväisyyteen.<br /></span> -<span class="i0">Kuolossako tämä puuttuis,<br /></span> +<span class="i0">TƤydellisyyteen,<br /></span> +<span class="i0">SydƤmemme himoaapi<br /></span> +<span class="i0">PysyvƤisyyteen.<br /></span> +<span class="i0">Kuolossako tƤmƤ puuttuis,<br /></span> <span class="i0">Ruumiin kanssa maaksi muuttuis,<br /></span> -<span class="i0">Vaiko turhaan meidät loi<br /></span> +<span class="i0">Vaiko turhaan meidƤt loi<br /></span> <span class="i0">Luoja, turhaan toivon soi?<br /></span> </div><div class="stanza"> -<span class="i0">Etpä turhaan meihin, Luoja,<br /></span> +<span class="i0">EtpƤ turhaan meihin, Luoja,<br /></span> <span class="i0">Kuvaas painanut;<br /></span> <span class="i0">Ruumis onpi sielun suoja,<br /></span> <span class="i0">Jonk' oot antanut.<br /></span> -<span class="i0">Tämä peite lankeaapi,<br /></span> +<span class="i0">TƤmƤ peite lankeaapi,<br /></span> <span class="i0">Kerran maaksi raukeaapi,<br /></span> -<span class="i0">Henki pääsee valloilleen,<br /></span> +<span class="i0">Henki pƤƤsee valloilleen,<br /></span> <span class="i0">Matkustamaan omilleen.<br /></span> </div><div class="stanza"> <span class="i0">Astu Tuonelahan taasta,<br /></span> <span class="i0">Ajatukseni;<br /></span> <span class="i0">Haudan tuolle puolen maasta<br /></span> -<span class="i0">Lennä, luontoni!<br /></span> -<span class="i0">Siell' ei tuli, eikä sota,<br /></span> -<span class="i0">Nälkä, eikä kuolon ota.<br /></span> -<span class="i0">Eikä surma sureta,<br /></span> -<span class="i0">Ystäviä erota.<br /></span> +<span class="i0">LennƤ, luontoni!<br /></span> +<span class="i0">Siell' ei tuli, eikƤ sota,<br /></span> +<span class="i0">NƤlkƤ, eikƤ kuolon ota.<br /></span> +<span class="i0">EikƤ surma sureta,<br /></span> +<span class="i0">YstƤviƤ erota.<br /></span> </div><div class="stanza"> -<span class="i0">Ahpa päivää autuasta!<br /></span> +<span class="i0">Ahpa pƤivƤƤ autuasta!<br /></span> <span class="i0">Toinen toistansa<br /></span> -<span class="i0">Tervehtää saa — vanhin lasta,<br /></span> +<span class="i0">TervehtƤƤ saa — vanhin lasta,<br /></span> <span class="i0">Morsian sulhaansa!<br /></span> -<span class="i0">Siellä Luojan laupeutta,<br /></span> +<span class="i0">SiellƤ Luojan laupeutta,<br /></span> <span class="i0">Valtaa, voimaa, viisautta<br /></span> <span class="i0">Levon maassa laulamme,<br /></span> -<span class="i0">Voiton virttä veisaamme!<br /></span> +<span class="i0">Voiton virttƤ veisaamme!<br /></span> </div><div class="stanza"> -<span class="i0">Pian, pian päättynynnä<br /></span> +<span class="i0">Pian, pian pƤƤttynynnƤ<br /></span> <span class="i0">Aik' on omakin.<br /></span> -<span class="i0">Kukaties jo jäähtynynnä<br /></span> +<span class="i0">Kukaties jo jƤƤhtynynnƤ<br /></span> <span class="i0">Olen kohtakin. —<br /></span> -<span class="i0">Välttäkäämme harhateitä,<br /></span> -<span class="i0">Että, koska Luoja meitä<br /></span> +<span class="i0">VƤlttƤkƤƤmme harhateitƤ,<br /></span> +<span class="i0">EttƤ, koska Luoja meitƤ<br /></span> <span class="i0">Kutsuu, valmiit oltaisiin,<br /></span> <span class="i0">Kotiin kaikki tultaisiin!<br /></span> </div><div class="stanza"> @@ -9188,13 +9151,13 @@ pysyisi vuosi-tuhansia etěnpęin jalona, voimakkăna, sŭrena kansak <hr class="chap" /> -<h2>III. LISÄYS.</h2> +<h2>III. LISĆYS.</h2> <hr class="chap" /> -<h3>I. Agricolan kieltä.</h3> +<h3>I. Agricolan kieltƤ.</h3> <h4>1. Davidin 52:s Psalmi.</h4> @@ -9208,214 +9171,214 @@ tereue Partaweitzi.</p> <p>Sine puhut paramin Paha quin hyue, ia Walhen pikemin quin Oikeudhen. Sela.</p> -<p>Sine puhut kernasti caiki mite cadhotoxen sopiuat, wären Kielen cansa.</p> +<p>Sine puhut kernasti caiki mite cadhotoxen sopiuat, wƤren Kielen cansa.</p> <p>Senteden Jumala serkepi sinun iuri coconans, ja murenaa sinun. Ja Maiasta sinun vlostemmapi, ia ninen Eleuiten maalda hen vlosiwrittapi sinun. Sela.</p> -<p>Ja ne Wanhurskat sen näkeuet, ia pelkeuet, ia henen ylitzens naurauat.</p> +<p>Ja ne Wanhurskat sen nƤkeuet, ia pelkeuet, ia henen ylitzens naurauat.</p> <p>Catzo, teme on se Mies, ioca ei pitenyt Jumalata henen Turuanans, Waan -vskalsi henen swren Rickaudhens päle, ia oli wäkeue wahingota tekemen.</p> +vskalsi henen swren Rickaudhens pƤle, ia oli wƤkeue wahingota tekemen.</p> <p>Mutta Mine pysyn ninquin Hedhelmelinen Oliupw Jumalan Honessa, mine -vskallan Jumalan Laupiudhen päle, aina ia ijancaikisesta.</p> +vskallan Jumalan Laupiudhen pƤle, aina ia ijancaikisesta.</p> <p>Mine kijten sinua ijancaikisesta, ettes sen teit, ia mine odhotan sinun -Nimeäs, Sille sinun Pyhes sijte iloitzeuat.</p> +NimeƤs, Sille sinun Pyhes sijte iloitzeuat.</p> -<h4>2. Isämeidän rukous.</h4> +<h4>2. IsƤmeidƤn rukous.</h4> <p>Ise meiden ioca olet Taiuais. Pyhetty olcon sinun nimes. Lehestulkon sinun waldakundas. Olcon sinun tactos nin maasa, quin on Taiuais. Anna -meille tenepeiuenä meiden iocapeiuenen leipen. Ja anna meille synnime +meille tenepeiuenƤ meiden iocapeiuenen leipen. Ja anna meille synnime andexi ninquin me annama meiden welgholisten. Ja ele iohdata meite -kiusauxen. Mutta päste meite pahasta. Sille ette sinun ombi waldakunda, +kiusauxen. Mutta pƤste meite pahasta. Sille ette sinun ombi waldakunda, ia woijma ia cunnia ijancaikisudhes. Amen.</p> <hr class="chap" /> -<h3>II. Isämeidän-rukous Suomen lähimmillä heimokielillä.</h3> +<h3>II. IsƤmeidƤn-rukous Suomen lƤhimmillƤ heimokielillƤ.</h3> -<p>(Tavallisista poikkeavat kirjamerkit merkitsevät seuraavata: õ tummempaa -o-ääntä; ė tummempaa e ääntä; z vienoa s:ää; š samaa kuin ruotsissa -<i>sch</i>; ṭ samaa kuin <i>tj</i> ruotsin sanassa <i>tjena</i>; t“, d“, ń, l“, -ŕ, k“, p“ ääniä, joissa i on näiden konsonanttien kanssa yhteensulanut +<p>(Tavallisista poikkeavat kirjamerkit merkitsevƤt seuraavata: Ƶ tummempaa +o-ƤƤntƤ; Ć« tummempaa e ƤƤntƤ; z vienoa s:ƤƤ; š samaa kuin ruotsissa +<i>sch</i>; ṭ samaa kuin <i>tj</i> ruotsin sanassa <i>tjena</i>; tĀ“, dĀ“, ń, lĀ“, +ŕ, kĀ“, pĀ“ ƤƤniƤ, joissa i on nƤiden konsonanttien kanssa yhteensulanut ja jotka kuuluvat melkein kuin tj, dj, nj j.n.e.; ṅ lopuksi merkitsee -yhtä kuin paljas n suomalaisissa <i>hangella, honka</i>.)</p> +yhtƤ kuin paljas n suomalaisissa <i>hangella, honka</i>.)</p> -<h4>1. Aunuksen-Karjalan kielellä.</h4> +<h4>1. Aunuksen-Karjalan kielellƤ.</h4> -<p>Taatto meijän, kudai olet taivahil, pühitäh nimi sinun. Tuloov tsarstvu -sinun, liennööv valdu sinun, kui taivahal niugal i maal. Leibü meijän -jogapäiväine anna meile nügöi. I jätä meile vellat meijän kui i müö -jätämmö velganiekoile meijän. I älä saata meidü maanihuoh, a päästä -meidü pahas. Sinun on tsarstvu i vägi i kiitos igäh.</p> +<p>Taatto meijƤn, kudai olet taivahil, pĆ¼hitƤh nimi sinun. Tuloov tsarstvu +sinun, liennƶƶv valdu sinun, kui taivahal niugal i maal. LeibĆ¼ meijƤn +jogapƤivƤine anna meile nĆ¼gƶi. I jƤtƤ meile vellat meijƤn kui i mĆ¼Ć¶ +jƤtƤmmƶ velganiekoile meijƤn. I ƤlƤ saata meidĆ¼ maanihuoh, a pƤƤstƤ +meidĆ¼ pahas. Sinun on tsarstvu i vƤgi i kiitos igƤh.</p> -<h4>2. Tverin-Karjalan kielellä.</h4> +<h4>2. Tverin-Karjalan kielellƤ.</h4> -<p>Tuato miiän, kumbane olet taivahaša, hüvitiätšekäh šiun nimi: tulgah -šiun kuningahuš, olgah šiun vällä kuin taivahaša niin i muala; hengen -pideiksi leibiä anna meilä aino; i jätä meilä miiän velat, kuin i müö -jättälemä miiän velganiekoila; i älä šuata meidä vaivah, a piäššä -meidä pahašta; šiun on kuningahuš i vägi i kaunehuš ijin igäh.</p> +<p>Tuato miiƤn, kumbane olet taivahaša, hĆ¼vitiƤtšekƤh šiun nimi: tulgah +šiun kuningahuš, olgah šiun vƤllƤ kuin taivahaša niin i muala; hengen +pideiksi leibiƤ anna meilƤ aino; i jƤtƤ meilƤ miiƤn velat, kuin i mĆ¼Ć¶ +jƤttƤlemƤ miiƤn velganiekoila; i ƤlƤ šuata meidƤ vaivah, a piƤššĆ¤ +meidƤ pahašta; šiun on kuningahuš i vƤgi i kaunehuš ijin igƤh.</p> -<h4>3. Watjan kielellä.</h4> +<h4>3. Watjan kielellƤ.</h4> -<p>Izä med“ee, kumpa õlet taivaiza; pühättü õlkoo nimes sinuu; Iiṭi-tulkoo -sinuu vältas; õlkoo sinuu tahtos nii maaza kul taivaiza; anna meile -tänänne med“ee õkapäivädnee leipäni; ja anna meile med“ee vėlkani -anteehsi kui i möö anteehsi annamme med“ee vėlgaliisile; ja älä saata -meitä manituhseese; a päässä meitä pahassa; kui sinuu on valta ja võima -ja slaava, igäl kõikee.</p> +<p>IzƤ medĀ“ee, kumpa Ƶlet taivaiza; pĆ¼hƤttĆ¼ Ƶlkoo nimes sinuu; Iiṭi-tulkoo +sinuu vƤltas; Ƶlkoo sinuu tahtos nii maaza kul taivaiza; anna meile +tƤnƤnne medĀ“ee ƵkapƤivƤdnee leipƤni; ja anna meile medĀ“ee vĆ«lkani +anteehsi kui i mƶƶ anteehsi annamme medĀ“ee vĆ«lgaliisile; ja ƤlƤ saata +meitƤ manituhseese; a pƤƤssƤ meitƤ pahassa; kui sinuu on valta ja vƵima +ja slaava, igƤl kƵikee.</p> -<h4>4. Wepsän kielellä.</h4> +<h4>4. WepsƤn kielellƤ.</h4> -<p>Taat meide, kudam oled taivhal! sädkahaze puhthaks nimi sinun. Tulgha +<p>Taat meide, kudam oled taivhal! sƤdkahaze puhthaks nimi sinun. Tulgha tsarstv sinun; olkha vald sinun i mal kut taivhas. Leib meide kaikutšeks -päivaks anda meile tänambäi. I p“ästa meile velgad meide kut i mö -p“ästam velghiišile meide. Ala anda meid smuutta; a p“ästa meid luukvas. -Ibo sinun om tsarstv i vägi i kuulund igan kaiken.</p> +pƤivaks anda meile tƤnambƤi. I pĀ“Ƥsta meile velgad meide kut i mƶ +pĀ“Ƥstam velghiišile meide. Ala anda meid smuutta; a pĀ“Ƥsta meid luukvas. +Ibo sinun om tsarstv i vƤgi i kuulund igan kaiken.</p> -<h4>5. Wepsän kielellä, toisin.</h4> +<h4>5. WepsƤn kielellƤ, toisin.</h4> <p>Taatoi meiden, kudam oled taivhal; puhtas nimi sinun. Varastamai tsarstvad sinun: da linnob vald sinun i mal kut taivhal. Leib meiden -našusnii anda meile tänambäišel päival. I jätä meile völgad meiden, kut -i mö jätämei völgnikoile meiden. I ala anda meid iskušaha; a p“ästa meid +našusnii anda meile tƤnambƤišel pƤival. I jƤtƤ meile vƶlgad meiden, kut +i mƶ jƤtƤmei vƶlgnikoile meiden. I ala anda meid iskušaha; a pĀ“Ƥsta meid pahas. Sidamed mi sinun om tsarstv i slav igaze.</p> -<h4>6. Wiron kielellä, Tallinnan murteella.</h4> +<h4>6. Wiron kielellƤ, Tallinnan murteella.</h4> -<p>Meie iza, kes sa oled taevas, pühitsetud saagu sinu nimi, sinu riik -tulgu, sinu tahtmine sündigu kui taevas nenda kaa maa peal; meie -igapäevane leib anna meile tänäpäev; ja anna andeks meile meie võlad, -kui kaa meie andeks anname oma võlglastele; ja ära saada meid mitte -kiuzatuze sisse, vaid peasta meid ära kuŕjast! sest sinu päralt on riik, -ja vägi, ja au igaveste.</p> +<p>Meie iza, kes sa oled taevas, pĆ¼hitsetud saagu sinu nimi, sinu riik +tulgu, sinu tahtmine sĆ¼ndigu kui taevas nenda kaa maa peal; meie +igapƤevane leib anna meile tƤnƤpƤev; ja anna andeks meile meie vƵlad, +kui kaa meie andeks anname oma vƵlglastele; ja Ƥra saada meid mitte +kiuzatuze sisse, vaid peasta meid Ƥra kuŕjast! sest sinu pƤralt on riik, +ja vƤgi, ja au igaveste.</p> -<h4>7. Wiron kielellä, Tallon murteella.</h4> +<h4>7. Wiron kielellƤ, Tallon murteella.</h4> -<p>Meije Essa taivan, pühhendetus sago sinno nimmi. Sinno riik tulgo. Sinno -tahtminne sündko, kui taivan, nida ka ma pääl. Meije päivalikko leiba -anna meile täämba. Nink anna meille andis meije süda, nida kui ka meije -andis anname ommile süüdlaisile. Nink ärra saatko meid kiusatusse sisse; -enge pästa meid ärra kurjast: Sest sinno perralt om riik, nink väggi, +<p>Meije Essa taivan, pĆ¼hhendetus sago sinno nimmi. Sinno riik tulgo. Sinno +tahtminne sĆ¼ndko, kui taivan, nida ka ma pƤƤl. Meije pƤivalikko leiba +anna meile tƤƤmba. Nink anna meille andis meije sĆ¼da, nida kui ka meije +andis anname ommile sĆ¼Ć¼dlaisile. Nink Ƥrra saatko meid kiusatusse sisse; +enge pƤsta meid Ƥrra kurjast: Sest sinno perralt om riik, nink vƤggi, nink auvustus iggavetsel ajal.</p> -<h4>8. Liivin kielen itä-murteella.</h4> +<h4>8. Liivin kielen itƤ-murteella.</h4> -<p>Mäd touvõ iza, püvštõd soogõ sin nim; sin voolikšõmi las tulgõ mäd -juurõ; sin toomi las suguug moo päälõ nei iiš kui touvõs. Mäd pävviz -tuoitõg aanda mädõn tämpõ. Un lask jara mädõn mäd süüd nei kui meeg eńts -süülistõn naant süüd jara laskuum. Un äla laskõ sina meidi eńtš juustõ -jara saddõ: pästa meidi amaast äb jõvast. Sinnõn jo um se voolikšõmi un -se joud un se ouv bäs lopaandõkst.</p> +<p>MƤd touvƵ iza, pĆ¼vštƵd soogƵ sin nim; sin voolikšĆµmi las tulgƵ mƤd +juurƵ; sin toomi las suguug moo pƤƤlƵ nei iiš kui touvƵs. MƤd pƤvviz +tuoitƵg aanda mƤdƵn tƤmpƵ. Un lask jara mƤdƵn mƤd sĆ¼Ć¼d nei kui meeg eńts +sĆ¼Ć¼listƵn naant sĆ¼Ć¼d jara laskuum. Un Ƥla laskƵ sina meidi eńtš juustƵ +jara saddƵ: pƤsta meidi amaast Ƥb jƵvast. SinnƵn jo um se voolikšĆµmi un +se joud un se ouv bƤs lopaandƵkst.</p> -<h4>9. Liivin kielen länsi-murteella.</h4> +<h4>9. Liivin kielen lƤnsi-murteella.</h4> -<p>Mäd iza, kis sa vuod touvis! püvaatõd las saag sin nim. Las tulgõ sin -vaalikštõks, sin meel“ las suguug kui touvis nei ka maa pääl. Mäd -jega-pävvist leibõ aanda mädõn tämpõ. Un jeta mädõn mäd vüülgad, kui ka -meig jetaam ummõ vüülgalistõn. Un äla vii meidi k“ertaamiz sizõl, aga -pästa meidi jera siest kureest, jo sinnõn säädõb se vaalikštõks un -se joud un se ouv iggõks.</p> +<p>MƤd iza, kis sa vuod touvis! pĆ¼vaatƵd las saag sin nim. Las tulgƵ sin +vaalikštƵks, sin meelĀ“ las suguug kui touvis nei ka maa pƤƤl. MƤd +jega-pƤvvist leibƵ aanda mƤdƵn tƤmpƵ. Un jeta mƤdƵn mƤd vĆ¼Ć¼lgad, kui ka +meig jetaam ummƵ vĆ¼Ć¼lgalistƵn. Un Ƥla vii meidi kĀ“ertaamiz sizƵl, aga +pƤsta meidi jera siest kureest, jo sinnƵn sƤƤdƵb se vaalikštƵks un +se joud un se ouv iggƵks.</p> <hr class="chap" /> -<h3>III. Lyhyitä elämäkerrallisia tietoja niistä kirjoittajista, joiden -teoksista tähän kirjaan on otettu kappaleita.</h3> +<h3>III. LyhyitƤ elƤmƤkerrallisia tietoja niistƤ kirjoittajista, joiden +teoksista tƤhƤn kirjaan on otettu kappaleita.</h3> <p><b>Ahlqvist, August</b>, synt. v. 1826, majisteri v. 1857, tohtori v. 1860. Suomen kielen ja kirjallisuuden professori v. 1863. Ulosantanut -runoelmia, nimellä <i>Säkeniä, Muistelmia matkoilta Wenäjällä</i> ja -<i>Suomen kielen Rakennuksen</i> sekä melkoisen joukon muita teoksia -kaunokirjallisuudessa ja kielitieteessä Suomen, Ruotsin ja Saksan -kielillä. Käyttää runollisissa teoksissaan salanimeä <b>A. Oksanen</b>.</p> +runoelmia, nimellƤ <i>SƤkeniƤ, Muistelmia matkoilta WenƤjƤllƤ</i> ja +<i>Suomen kielen Rakennuksen</i> sekƤ melkoisen joukon muita teoksia +kaunokirjallisuudessa ja kielitieteessƤ Suomen, Ruotsin ja Saksan +kielillƤ. KƤyttƤƤ runollisissa teoksissaan salanimeƤ <b>A. Oksanen</b>.</p> <p><b>Andelin, Anders</b>, synt. v. 1809, vihittiin papiksi v. 1835, tuli kirkkoherraksi Utsjoelle v. 1853, Paltamoon v. 1859. Kuoli v. 1882. -Kirjoittanut useampia <i>tutkimuksia Lapin kielestä</i>, jotka ovat painetut -Suomen Tiedeseuran Acta-kirjoihin, <i>kääntänyt Lapin kieleen</i> vuotiset -evangeliumit ja epistolat sekä muita hengellisiä kirjoja, ja -Suomi-kirjassa julaissut <i>Kertomuksen Utsjoen pitäjästä</i>.</p> +Kirjoittanut useampia <i>tutkimuksia Lapin kielestƤ</i>, jotka ovat painetut +Suomen Tiedeseuran Acta-kirjoihin, <i>kƤƤntƤnyt Lapin kieleen</i> vuotiset +evangeliumit ja epistolat sekƤ muita hengellisiƤ kirjoja, ja +Suomi-kirjassa julaissut <i>Kertomuksen Utsjoen pitƤjƤstƤ</i>.</p> <p><b>von Becker, Reinhold</b>, synt. v. 1788. Historian professorin apulainen -Turun yliopistossa v. 1816. Suomen kielenkääntäjä k. Senaatissa -vuosina 1829-1856. Kuoli v. 1858. Ulosantoi ruotsin kielellä mainion +Turun yliopistossa v. 1816. Suomen kielenkƤƤntƤjƤ k. Senaatissa +vuosina 1829-1856. Kuoli v. 1858. Ulosantoi ruotsin kielellƤ mainion <i>Suomen kieliopin</i>, ja toimitti vv. 1820 ja 1821 suurella taidolla ja -menestyksellä perustamiansa <i>Turun Wiikkosanomia</i>.</p> +menestyksellƤ perustamiansa <i>Turun Wiikkosanomia</i>.</p> <p><b>Blomstedt, Oskar Aug. Frith.</b>, synt. v. 1833, lehtori Oulun alkeisopistossa v. 1864, filosofian-tohtori v. 1869, dosentti Suomen -ja Unkarin kielissä s.v., kuoli v. 1871. On ulosantanut useampia -kielitieteellisiä ja muita pienempiä teoksia, joista jälkimmäisistä +ja Unkarin kielissƤ s.v., kuoli v. 1871. On ulosantanut useampia +kielitieteellisiƤ ja muita pienempiƤ teoksia, joista jƤlkimmƤisistƤ etevin on <i>Kuvaelmia 1808 vuoden sodasta</i>.</p> -<p><b>Cajanus, Juhana</b>, synt. v. 1655. Ylimääräinen professori Turun -yliopistossa v. 1680. Kuoli v. 1681. Häneltä jääneiksi ei tiedetä muita -teoksia kuin tähän kirjaan otettu virsi.</p> +<p><b>Cajanus, Juhana</b>, synt. v. 1655. YlimƤƤrƤinen professori Turun +yliopistossa v. 1680. Kuoli v. 1681. HƤneltƤ jƤƤneiksi ei tiedetƤ muita +teoksia kuin tƤhƤn kirjaan otettu virsi.</p> <p><b>Cannelin, Gustav</b>, synt. v. 1815, filosofian-tohtori v. 1844, lehtori -Waasan kymnaasissa s.v., kirkkoherra Mustasaaren pitäjässä v. 1873. -Paitse useampia muita teoksia on hän ulosantanut uuden parannetun -käännöksen <i>1734 vuoden Lakikirjaa</i> ja ensimmäisen <i>Kreikan kieliopin</i> -Suomen kielellä.</p> +Waasan kymnaasissa s.v., kirkkoherra Mustasaaren pitƤjƤssƤ v. 1873. +Paitse useampia muita teoksia on hƤn ulosantanut uuden parannetun +kƤƤnnƶksen <i>1734 vuoden Lakikirjaa</i> ja ensimmƤisen <i>Kreikan kieliopin</i> +Suomen kielellƤ.</p> -<p><b>Castrén, Kaarle Alfred</b>, synt. v. 1845, ylioppilas v. 1865, +<p><b>CastrĆ©n, Kaarle Alfred</b>, synt. v. 1845, ylioppilas v. 1865, filosofian-kandidaatti v. 1871. Kuoli v. 1874. Etevin teos; <i>Muistelmia 1808-1809 vuoden sodasta</i>.</p> -<p><b>Erkko t. Erkkonen, Juh. Henr.</b>, synt. v. 1849, tuli Jyväskylän seminariin -v. 1867, pääsi sieltä v. 1872, kansankoulun-opettaja Rokkalan tehtaalla -Johanneksen pitäjässä, sittemmin Wiipurissa. Teos: <i>Runoelmia</i>, 3 +<p><b>Erkko t. Erkkonen, Juh. Henr.</b>, synt. v. 1849, tuli JyvƤskylƤn seminariin +v. 1867, pƤƤsi sieltƤ v. 1872, kansankoulun-opettaja Rokkalan tehtaalla +Johanneksen pitƤjƤssƤ, sittemmin Wiipurissa. Teos: <i>Runoelmia</i>, 3 vihkoa.</p> <p><b>Frosterus, Juhana</b>, synt. 1720, majisteri v. 1745, kirkkoherra Sotkamossa -v. 1763, kuoli v. 1809. Hänen kirjateoksistansa on <i>Hyödyllinen Huvitus -Luomisen töistä</i> viime aikoihin asti ollut Suomen kansalle rakas ja +v. 1763, kuoli v. 1809. HƤnen kirjateoksistansa on <i>Hyƶdyllinen Huvitus +Luomisen tƶistƤ</i> viime aikoihin asti ollut Suomen kansalle rakas ja mieluinen kirja.</p> <p><b>Gottlund, Kaarle Aksel</b>, synt. v. 1796, ylioppilas Turussa v. 1814 ja Upsalassa v. 1816, Suomen kielen lehtori Helsingin yliopistossa v. 1839. -Kuoli v. 1875. On ulosantanut suuren joukon kirjallisia teoksia sekä -Suomen että Ruotsin kielellä, joista mainittavimmat ovat <i>Otava</i> 2 +Kuoli v. 1875. On ulosantanut suuren joukon kirjallisia teoksia sekƤ +Suomen ettƤ Ruotsin kielellƤ, joista mainittavimmat ovat <i>Otava</i> 2 osassa ja <i>Runola</i>.</p> <p><b>Granlund, Juh. Fredr.</b>, synt. v. 1809, kirjanpainaja Turussa vuodesta 1856. Kuoli v. 1874. On ulosantanut useampia vihkosia runoelmia, ja aika -ajoittain toimitellut Turusta ulostulevia sanomalehtiä Suomen kielellä.</p> +ajoittain toimitellut Turusta ulostulevia sanomalehtiƤ Suomen kielellƤ.</p> <p><b>Hannikainen, Pietari</b>, synt. v. 1813, maanmittari v. 1835. On -ensimmäinen, joka suuremmalla menestyksellä on kirjoittanut komedioja ja -novelleja Suomen kielellä. Etevin hänen teoksistansa on tähän otettu -<i>Silmänkääntäjä</i>.</p> +ensimmƤinen, joka suuremmalla menestyksellƤ on kirjoittanut komedioja ja +novelleja Suomen kielellƤ. Etevin hƤnen teoksistansa on tƤhƤn otettu +<i>SilmƤnkƤƤntƤjƤ</i>.</p> -<p><b>Judén t. Juteini, Jaakko</b>, synt. v. 1781, ylioppilas v. 1800, +<p><b>JudĆ©n t. Juteini, Jaakko</b>, synt. v. 1781, ylioppilas v. 1800, majistraatin-sihteeri Wiipurissa v. 1813, kuoli v. 1855. On toimittanut -suuren joukon sekä runoja että proosateoksia, enimmät kansalle -kirjoitettuja ja pieninä kirjasina ulosannettuja. Hänen kuoltuansa -ulosannettiin kaikki hänen suomenkieliset teoksensa koottuina 9 osassa.</p> +suuren joukon sekƤ runoja ettƤ proosateoksia, enimmƤt kansalle +kirjoitettuja ja pieninƤ kirjasina ulosannettuja. HƤnen kuoltuansa +ulosannettiin kaikki hƤnen suomenkieliset teoksensa koottuina 9 osassa.</p> <p><b>Kajaani t. Cajan, Juh. Fredr.</b>, synt. v. 1815, ylioppilas v. 1832, -vihitty papiksi v. 1842, kappalainen Piippolassa v. 1857. Hänen -pääteoksensa on <i>Suomen Historia</i>, ulottuva uskonpuhdistuksen +vihitty papiksi v. 1842, kappalainen Piippolassa v. 1857. HƤnen +pƤƤteoksensa on <i>Suomen Historia</i>, ulottuva uskonpuhdistuksen aikoihin.</p> <p><b>Kallio</b> salanimi; oikea nimi <b>Samuel Gustav Berg</b>, synt. v. 1803, @@ -9424,108 +9387,108 @@ muutamia lauluja, joista useimmat ensi kerran painettuina ilmautuivat Gottlundin Otavassa.</p> <p><b>Keckman, Kaarle Niklas</b>, synt. v. 1793, filosofian-tohtori v. 1815, Suomen -kielen lehtori yliopistossa v. 1829, kuoli v. 1838. Hänen mainittavin -teoksensa on mukailema <i>Kultala, hyödyllinen ja huvittava historia</i>.</p> +kielen lehtori yliopistossa v. 1829, kuoli v. 1838. HƤnen mainittavin +teoksensa on mukailema <i>Kultala, hyƶdyllinen ja huvittava historia</i>.</p> <p><b>Kemell, Klaus Juhana</b>, synt. v. 1805, vihitty papiksi v. 1827, kappalainen Alavieskassa, kuoli v. 1832. Paitse useampia runoelmia on -hän suomeksi painosta ulosantanut erinomaisen hyvän käännöksen Tuomas +hƤn suomeksi painosta ulosantanut erinomaisen hyvƤn kƤƤnnƶksen Tuomas Kempin kirjaa <i>Kristuksen Seuraamisesta!</i></p> <p><b>Kiljander, Kaarle Martti</b>, synt. v. 1817, vihitty papiksi v. 1842, saarnaaja Lapinlahden rukoushuoneella s.v., konsistorin-notarl v. 1851, -Nilsiän kirkkoherra v. 1866, tuomiokapitulin assessori. Kuoli v. 1879. On +NilsiƤn kirkkoherra v. 1866, tuomiokapitulin assessori. Kuoli v. 1879. On suomennellut ja mukaillut runoteoksia, joista arvollisimmat ovat Stagneliuksen <i>Marttyrat</i>, Nikanderin <i>Taikamiekka</i> ja Runebergin <i>Nadeshda</i>.</p> -<p><b>W. Kilpinen</b> salanimi; oikea on <b>Wolmar Styrbjörn Schildt</b>, synt. -v. 1810, piirilääkäri Saarijärven piirissä v. 1839, lääketieteen tohtori +<p><b>W. Kilpinen</b> salanimi; oikea on <b>Wolmar Styrbjƶrn Schildt</b>, synt. +v. 1810, piirilƤƤkƤri SaarijƤrven piirissƤ v. 1839, lƤƤketieteen tohtori v. 1840. On ulosantanut useampia kirjateoksia, joista merkillisin on -käännös <i>Euklideen Alkeet</i>. Suomen sanojen kirjoittamisessa poikkee -hän tavallisesta oikokirjoituksesta, niinkuin näkyy hänen tähän +kƤƤnnƶs <i>Euklideen Alkeet</i>. Suomen sanojen kirjoittamisessa poikkee +hƤn tavallisesta oikokirjoituksesta, niinkuin nƤkyy hƤnen tƤhƤn kirjaan otetusta kappaleestansa.</p> <p><b>Korhonen, Paavo</b>, synt. v. 1775, kuoli v. 1840, oli talonpoika -Rautalammilla. Hänen <i>Runonsa</i> kokosi ja ulosantoi Lönnrot v. 1848.</p> +Rautalammilla. HƤnen <i>Runonsa</i> kokosi ja ulosantoi Lƶnnrot v. 1848.</p> -<p><b>Koskinen</b> salanimi; oikea on <b>Yrjö Sakari Forsman</b>, synt. v. 1830, -filosofian-maisteri v. 1853, tohtori v. 1860, professori yleisessä +<p><b>Koskinen</b> salanimi; oikea on <b>Yrjƶ Sakari Forsman</b>, synt. v. 1830, +filosofian-maisteri v. 1853, tohtori v. 1860, professori yleisessƤ historiassa v. 1863, Pohjoismaiden historiassa v. 1875. Senaattori v. 1882. On painosta ulosantanut suuren joukon kirjateoksia, joista -etevimmät ovat <i>Nuijasota</i> ja <i>Oppikirja Suomen kansan historiassa</i>.</p> +etevimmƤt ovat <i>Nuijasota</i> ja <i>Oppikirja Suomen kansan historiassa</i>.</p> -<p><b>Krohn, Julius Leopold</b>, salanimellä <b>Suonio</b>, synt. v. 1835, majisteri +<p><b>Krohn, Julius Leopold</b>, salanimellƤ <b>Suonio</b>, synt. v. 1835, majisteri v. 1860, Suomen kielen ja kirjallisuuden dosentti v. 1862, Suomen kielen -lehtori v. 1875. Kunnia-tohtori v. 1882. On kirjoitellut Suomen kielellä -monessa aineessa. Etevimmät hänen teoksistansa ovat <i>Runoelmia, Kuun +lehtori v. 1875. Kunnia-tohtori v. 1882. On kirjoitellut Suomen kielellƤ +monessa aineessa. EtevimmƤt hƤnen teoksistansa ovat <i>Runoelmia, Kuun Tarinoita</i> ja <i>Kertomuksia Suomen Historiasta</i>.</p> <p><b>Lilius, Henrikki</b>, synt. v. 1683, majisteri Turussa v. 1707, kirkkoherra -Messukylässä, kuoli v. 1745. Paitse tähän kirjaan otettua kaunista runoa -tunnetaan häneltä muutamia muitakin suomen- ja latinankielisiä +MessukylƤssƤ, kuoli v. 1745. Paitse tƤhƤn kirjaan otettua kaunista runoa +tunnetaan hƤneltƤ muutamia muitakin suomen- ja latinankielisiƤ runoelmia.</p> -<p><b>Lönnrot, Elias</b>, synt. v. 1802, ylioppilas v. 1822, filosofian-kandidaatti -v. 1827, lääketieteen tohtori v. 1832, piirilääkäri Kajaanissa v. 1833, -Suomen kielen professori v. 1853, josta virasta erosi täysinpalvelleena -v. 1862. Lönnrotin kansan suusta kokoamia ja ulosantamia ovat <i>Kalevala, -Kanteletar, Suomen Kansan Sananlaskut ja Arvoitukset</i>. Paitse näitä on -hän ulosantanut suuren joukon muita kirjoja ja sanomalehtiä, joista -tässä vielä mainittakoon kuukauslehti <i>Mehiläinen, Flora Fennica</i> eli +<p><b>Lƶnnrot, Elias</b>, synt. v. 1802, ylioppilas v. 1822, filosofian-kandidaatti +v. 1827, lƤƤketieteen tohtori v. 1832, piirilƤƤkƤri Kajaanissa v. 1833, +Suomen kielen professori v. 1853, josta virasta erosi tƤysinpalvelleena +v. 1862. Lƶnnrotin kansan suusta kokoamia ja ulosantamia ovat <i>Kalevala, +Kanteletar, Suomen Kansan Sananlaskut ja Arvoitukset</i>. Paitse nƤitƤ on +hƤn ulosantanut suuren joukon muita kirjoja ja sanomalehtiƤ, joista +tƤssƤ vielƤ mainittakoon kuukauslehti <i>MehilƤinen, Flora Fennica</i> eli <i>Suomen Kasvio</i> ja suuri <i>Suomalainen ja Ruotsalainen Sanakirja</i>. Uuden -suomalaisen Wirsikirjan hankinnassa on hän myöskin ollut hyvin uuttera. -Hän oli näet v. 1863 asetetun ja v. 1871 hajoitetun virsikirja-komitean -tuotteliain jäsen, ja on ulkopuolella tämän komitean tointa -itse-päällänsä ulosantanut <i>Suomalaisen Wirsikirjan väliaikaiseksi -tarpeeksi</i> (Turussa v. 1872), josta toinen laitos ilmautui Helsingissä -v. 1883 nimellä <i>Wäliaikainen Suomalainen Wirsikirja, uudestaan korjattu -ja neliäänisillä nuoteilla varustettu laitos</i>.</p> +suomalaisen Wirsikirjan hankinnassa on hƤn myƶskin ollut hyvin uuttera. +HƤn oli nƤet v. 1863 asetetun ja v. 1871 hajoitetun virsikirja-komitean +tuotteliain jƤsen, ja on ulkopuolella tƤmƤn komitean tointa +itse-pƤƤllƤnsƤ ulosantanut <i>Suomalaisen Wirsikirjan vƤliaikaiseksi +tarpeeksi</i> (Turussa v. 1872), josta toinen laitos ilmautui HelsingissƤ +v. 1883 nimellƤ <i>WƤliaikainen Suomalainen Wirsikirja, uudestaan korjattu +ja neliƤƤnisillƤ nuoteilla varustettu laitos</i>.</p> <p><b>Manninen, Antti</b>, synt. v. 1831, kuoli v. 1866. Oli maanviljelysopiston -johtaja Leväisellä lähellä Kuopiota. Kirjoitteli jo aivan nuorena -sanomalehteen <i>Suomettareen</i>, toimitti sitten viimeisinä elinvuosinansa -<i>Tapiota</i>, ja ulosantoi omatekoisen kirjan <i>Taito</i> ja <i>Toimi</i> sekä -muutamia muitakin pienempiä teoksia.</p> +johtaja LevƤisellƤ lƤhellƤ Kuopiota. Kirjoitteli jo aivan nuorena +sanomalehteen <i>Suomettareen</i>, toimitti sitten viimeisinƤ elinvuosinansa +<i>Tapiota</i>, ja ulosantoi omatekoisen kirjan <i>Taito</i> ja <i>Toimi</i> sekƤ +muutamia muitakin pienempiƤ teoksia.</p> <p><b>Oksanen, A.</b>, katso <b>Ahlqvist</b>.</p> -<p><b>Polén, Rietrikki</b>, synt. v. 1823, filosofian-majisteri v. 1850, tohtori -v. 1860, opettaja Wiipurin kymnaasissa v. 1868, Kuopion lyseissä v. -1875, lehtori Mikkelin lyseissä v. 1877. Toimittanut sanomalehteä -<i>Suometarta</i> vuosina 1852-1856 ja kuukauslehteä <i>Mehiläistä</i> +<p><b>PolĆ©n, Rietrikki</b>, synt. v. 1823, filosofian-majisteri v. 1850, tohtori +v. 1860, opettaja Wiipurin kymnaasissa v. 1868, Kuopion lyseissƤ v. +1875, lehtori Mikkelin lyseissƤ v. 1877. Toimittanut sanomalehteƤ +<i>Suometarta</i> vuosina 1852-1856 ja kuukauslehteƤ <i>MehilƤistƤ</i> vv. 1859-1863.</p> <p><b>Poppius, Abraham</b>, synt. v. 1793, ylioppilas Turussa v. 1813, Upsalassa v. 1817, vihittiin papiksi v. 1823, kappalainen Juvalla v. 1833, kuoli v. -1866. Jätti jälkeensä koko joukon osaksi sangen kauniita runoelmia, -joita hän oli painatellut siellä täällä sanomalehdissä, vaan jotka -koottuina julaistiin Savo-Karjalaisen Osakunnan <i>Koitar</i>-nimisessä +1866. JƤtti jƤlkeensƤ koko joukon osaksi sangen kauniita runoelmia, +joita hƤn oli painatellut siellƤ tƤƤllƤ sanomalehdissƤ, vaan jotka +koottuina julaistiin Savo-Karjalaisen Osakunnan <i>Koitar</i>-nimisessƤ albumissa v. 1870.</p> <p><b>Renvall, Gustav</b>, synt. v. 1781, ylioppilas v. 1801, filosofian-tohtori v. 1810, Suomen kirjallisuuden dosentti v. 1811, Uskelan kirkkoherra -v. 1819, Ulvilan kirkkoherra v. 1829, kuoli v. 1841. Hänen etevin -teoksensa on <i>Suomalainen Sanakirja</i>, ensimmäinen täydellisempi -sanakirja Suomen kielestä. Paitse tätä ulosantoi hän ruotsin kielellä -<i>suomen kieliopin</i> sekä muita kielitieteellisiä tutkimuksia, ja on -myöskin painavasti vaikuttanut siihen suureen virsikokoukseen, joka -arkkipiispa Tengströmin toimesta julaistiin nimellä <i>Uusia Wirsiä</i>.</p> +v. 1819, Ulvilan kirkkoherra v. 1829, kuoli v. 1841. HƤnen etevin +teoksensa on <i>Suomalainen Sanakirja</i>, ensimmƤinen tƤydellisempi +sanakirja Suomen kielestƤ. Paitse tƤtƤ ulosantoi hƤn ruotsin kielellƤ +<i>suomen kieliopin</i> sekƤ muita kielitieteellisiƤ tutkimuksia, ja on +myƶskin painavasti vaikuttanut siihen suureen virsikokoukseen, joka +arkkipiispa Tengstrƶmin toimesta julaistiin nimellƤ <i>Uusia WirsiƤ</i>.</p> <p><b>Suonio</b>, katso <b>Krohn</b>.</p> -<p><b>Tuokko</b>, salanimi; oikea nimi <b>Antti Törncroos</b>, synt. v. 1835, ylioppilas -v. 1858, majisteri v. 1864. On julaissut sangen paljon runoelmia, sekä -omatekoisia että käännöksiä. Hänen etevin teoksensa on murhenäytelmä -<i>Saul</i>, ensimmäinen säännöllisesti tehty alkuperäinen tragedia Suomen -kielellä.</p> +<p><b>Tuokko</b>, salanimi; oikea nimi <b>Antti Tƶrncroos</b>, synt. v. 1835, ylioppilas +v. 1858, majisteri v. 1864. On julaissut sangen paljon runoelmia, sekƤ +omatekoisia ettƤ kƤƤnnƶksiƤ. HƤnen etevin teoksensa on murhenƤytelmƤ +<i>Saul</i>, ensimmƤinen sƤƤnnƶllisesti tehty alkuperƤinen tragedia Suomen +kielellƤ.</p> <p><b>Warelius, Antero</b>, synt. v. 1821, ylioppilas v. 1843, -filosofian-majisteri v. 1847, kappalainen Rantamäellä, kirkkoherra +filosofian-majisteri v. 1847, kappalainen RantamƤellƤ, kirkkoherra Loimaalla v. 1867, Turun tuomiokapitulin assessori vuosina 1870-1873. -Etevimmät hänen monista kirjateoksistansa ovat <i>Enon Opetuksia Luonnon -asioista, Wekkulit ja Kekkulit</i>, leikkinäytelmä kahdessa näytöksessä, -ja <i>Kertomus Tyrvään pitäjästä</i> (Suomi-kirjassa).</p> +EtevimmƤt hƤnen monista kirjateoksistansa ovat <i>Enon Opetuksia Luonnon +asioista, Wekkulit ja Kekkulit</i>, leikkinƤytelmƤ kahdessa nƤytƶksessƤ, +ja <i>Kertomus TyrvƤƤn pitƤjƤstƤ</i> (Suomi-kirjassa).</p> @@ -9535,7 +9498,7 @@ ja <i>Kertomus Tyrvään pitäjästä</i> (Suomi-kirjassa).</p> <div class="footnote"> -<p><a name="Footnote_1" id="Footnote_1"></a><a href="#FNanchor_1"><span class="label">[1]</span></a> <i>Paljin</i> on se paikka, jossa poro kesällä <i>poikii</i> (syöpi).</p></div> +<p><a name="Footnote_1" id="Footnote_1"></a><a href="#FNanchor_1"><span class="label">[1]</span></a> <i>Paljin</i> on se paikka, jossa poro kesƤllƤ <i>poikii</i> (syƶpi).</p></div> <div class="footnote"> @@ -9553,384 +9516,6 @@ ja <i>Kertomus Tyrvään pitäjästä</i> (Suomi-kirjassa).</p> <p><a name="Footnote_5" id="Footnote_5"></a><a href="#FNanchor_5"><span class="label">[5]</span></a> M. Nivalis.</p></div> - - - - - - - - -<pre> - - - - - -End of Project Gutenberg's Uusi suomalainen lukemisto, by August Ahlqvist - -*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK UUSI SUOMALAINEN LUKEMISTO *** - -***** This file should be named 43717-h.htm or 43717-h.zip ***** -This and all associated files of various formats will be found in: - http://www.gutenberg.org/4/3/7/1/43717/ - -Produced by Tapio Riikonen - -Updated editions will replace the previous one--the old editions -will be renamed. - -Creating the works from public domain print editions means that no -one owns a United States copyright in these works, so the Foundation -(and you!) can copy and distribute it in the United States without -permission and without paying copyright royalties. Special rules, -set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to -copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to -protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project -Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you -charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you -do not charge anything for copies of this eBook, complying with the -rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose -such as creation of derivative works, reports, performances and -research. They may be modified and printed and given away--you may do -practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is -subject to the trademark license, especially commercial -redistribution. - - - -*** START: FULL LICENSE *** - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project -Gutenberg-tm License (available with this file or online at -http://gutenberg.org/license). - - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm -electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy -all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. -If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project -Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the -terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or -entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement -and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic -works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" -or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project -Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the -collection are in the public domain in the United States. If an -individual work is in the public domain in the United States and you are -located in the United States, we do not claim a right to prevent you from -copying, distributing, performing, displaying or creating derivative -works based on the work as long as all references to Project Gutenberg -are removed. Of course, we hope that you will support the Project -Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by -freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of -this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with -the work. You can easily comply with the terms of this agreement by -keeping this work in the same format with its attached full Project -Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in -a constant state of change. If you are outside the United States, check -the laws of your country in addition to the terms of this agreement -before downloading, copying, displaying, performing, distributing or -creating derivative works based on this work or any other Project -Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning -the copyright status of any work in any country outside the United -States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate -access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently -whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the -phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project -Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, -copied or distributed: - -This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with -almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or -re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included -with this eBook or online at www.gutenberg.org/license - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived -from the public domain (does not contain a notice indicating that it is -posted with permission of the copyright holder), the work can be copied -and distributed to anyone in the United States without paying any fees -or charges. If you are redistributing or providing access to a work -with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the -work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 -through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the -Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or -1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional -terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked -to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the -permission of the copyright holder found at the beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any -word processing or hypertext form. However, if you provide access to or -distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than -"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version -posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), -you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a -copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon -request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other -form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm -License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided -that - -- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is - owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he - has agreed to donate royalties under this paragraph to the - Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments - must be paid within 60 days following each date on which you - prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax - returns. Royalty payments should be clearly marked as such and - sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the - address specified in Section 4, "Information about donations to - the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." - -- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or - destroy all copies of the works possessed in a physical medium - and discontinue all use of and all access to other copies of - Project Gutenberg-tm works. - -- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any - money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days - of receipt of the work. - -- You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm -electronic work or group of works on different terms than are set -forth in this agreement, you must obtain permission in writing from -both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael -Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the -Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -public domain works in creating the Project Gutenberg-tm -collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic -works, and the medium on which they may be stored, may contain -"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or -corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual -property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a -computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by -your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium with -your written explanation. The person or entity that provided you with -the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a -refund. If you received the work electronically, the person or entity -providing it to you may choose to give you a second opportunity to -receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy -is also defective, you may demand a refund in writing without further -opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER -WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO -WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. -If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the -law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be -interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by -the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any -provision of this agreement shall not void the remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance -with this agreement, and any volunteers associated with the production, -promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, -harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, -that arise directly or indirectly from any of the following which you do -or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm -work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any -Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. - - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of computers -including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists -because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from -people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. -To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation -and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 -and the Foundation web page at http://www.pglaf.org. - - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive -Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at -http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent -permitted by U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. -Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered -throughout numerous locations. Its business office is located at -809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email -business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact -information can be found at the Foundation's web site and official -page at http://pglaf.org - -For additional contact information: - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To -SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any -particular state visit http://pglaf.org - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. -To donate, please visit: http://pglaf.org/donate - - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic -works. - -Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm -concept of a library of electronic works that could be freely shared -with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project -Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. - - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. -unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily -keep eBooks in compliance with any particular paper edition. - - -Most people start at our Web site which has the main PG search facility: - - http://www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - - -</pre> - +<div>*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 43717 ***</div> </body> </html> |