Add files from ibiblio as of 2025-03-03 20:23:59HEADmain

3 files changed, 892 insertions, 1275 deletions

diff --git a/44110-0.txt b/44110-0.txt
new file mode 100644
index 0000000..7a58c01
--- /dev/null
+++ b/44110-0.txt
@@ -0,0 +1,892 @@
+*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 44110 ***
+
+PIANONVIRITTÄJÄ
+
+Yksinäytöksinen selkkaus
+
+
+Kirj.
+
+LAURI SOINI
+
+
+
+U. W. Telén & C:o, Kuopio, 1905.
+
+
+
+Senssuurin hyväksymä, 23 p:nä Toukokuuta 1905, Kuopiossa.
+
+
+
+
+
+
+HENKILÖT:
+
+_Tanu Sillanpää_, maanviljelijä.
+_Katri_, hänen vaimonsa.
+_Hilja_, heidän tyttärensä.
+_Helmi Kunnas_, Hiljan koulutoveri.
+_Koskinen_, eläinlääkäri.
+_Soinne_, pianonvirittäjä.
+_Arvo Ungermo_, ylioppilas.
+_Renki-Ville_.
+_Piika-Mari_.
+
+
+
+
+Sillanpään hyvänpuoleisesti kalustettu sali. Salissa on piano. Ovia
+kolme: ulos, väenpuolelle ja Hiljan kamariin.
+
+_Hilja_ (sohvassa Helmiä hyväillen). Ettäs sinä sentään tulit! Sinä
+helmeni, päärlyni, kullannuppuni ja sokeritoppani! Nyt meidän tulee
+käyttää aikamme niin herttasesti ja hauskasti kuin lehdon livertävät
+lintuset! Ja minä pidän sinut omanani koko, ihan koko kesän!
+
+_Helmi_. Hyväksi aikaa jäänkin oikein mielelläni, mutta tuskin sentään
+koko kesäksi voin. Oi, miten viehättävää täällä on, niin tuoresta,
+tuoksuvaa ja viheriäistä! Ja sireenit juuri kukkaan puhkeamaisillaan!
+Tiedätkös, minun teki niin kovasti mieleni hypätä rattailta eilen
+asemalta tullessani ja taitella metsästä suuren kimpun kukkaan
+puhkeavia sireenejä. Vihreä metsä tien varressa oli niin ihmeen
+viettelevä.
+
+_Hilja_. Voimmehan mennä sinne tänään. Taittelemme sireenejä ja
+asetamme vesilaseihin joka ikkunalle ja pöydälle.
+
+_Helmi_. Ja telmimme ja heiskaroimme metsässä kuin karitsat! Kyllä sinä
+olet onnellinen, kun kotisi on täällä maalla, luonnon helmassa!
+
+_Hilja_. Olenhan minä ... nyt kun sinä tulit...
+
+_Helmi_ (katsoo utelevasti). Miten sinä, pikku muruseni, sait täällä
+talvesi kulumaan?
+
+_Hilja_. Kysys muuta! Olla ensin niin monta talvea ilosessa
+kaupungissa, hyvien toverien seurassa -- ja sitte hautautua tänne...
+
+_Helmi_. Rauhallista täällä lienee elämä talvella?
+
+_Hilja_. Olin aivan kuin elävältä haudattuna! Olisin tullut niin
+mielelläni kaupunkiin, mutta mitäs minä siellä enää ... kouluaikani oli
+jo lopussa. Ja isä-ukko, se aina jaarittelee siitä "maahengestään" --
+ikäänkuin minun pitäisi tuota päätä valmistautua jonkun maanmyyrän
+karjapiiaksi!
+
+_Helmi_. Mutta entäpä, jos emännäksi...?
+
+_Hilja_. Vai ... sinä sokeritoppani! Kuka kunnon talonpoika minusta
+hupakosta huolisi! En minä osaa kantaa suuria avainkimppuja, keittää ja
+paistaa ja komennella suurta piikalaumaa...
+
+_Helmi_. Etkö, nupukkani... Mutta, asiasta toiseen! Tottakai sinulla on
+täällä hyviä ystäviä, seuraa, jonka kanssa joskus saat hupailla?
+
+_Hilja_. Ettäpä jos olisi! En minä, hilsuseni, ole täällä oikein
+harmoniseerannut. Pojat ja tytöt elävät täällä niin toisissa, omissa
+maailmoissaan ja minä ... niin, minä olen heille melkein vennonvieras,
+istun ja huokailen yksikseni. Tiedätkös, Helmiseni, että minulla on
+ollut täällä niin ikävä, _niin ikävä_ väliin, että on tehnyt mieli
+keksimään jos mitä hullutuksia...
+
+_Helmi_ (hyväillen). Mitä sinä olet keksinyt?
+
+_Hilja_. Jos mitä...! Tiedätkös, että minä olen ihan aikonut karata
+täältä... Olisin varmaan livistänyt tieheni, jos olisin vähänkin
+tietänyt minne mennä ... ja miten saada isältä matkarahat...
+
+_Helmi_. Oletpa sinä romantillinen!
+
+_Hilja_. Ja kerran minä juoksin -- keskellä yötä -- nurkkatansseihin
+tuonne kylän laidalle...
+
+_Helmi_ (uteliaana). Millaista siellä oli?
+
+_Hilja_. No, tanssin jylkytystä ... sellaista pölkkytanssia ... jotkut
+pojat olivat "hiprakassa", kuten sanoivat, ja vähän melusivat. Minuun
+katsoivat kuin "lehmä punaseen veräjään". Joku pojista pyysi minua
+tanssiin, mutta vei niin kankeasti, ettei se ollut hauskaa.
+
+_Helmi_. Minäkin tahtoisin kerran mennä...
+
+_Hilja_. Voimmehan mennä, jos tahdot. Niillä on niitä joka viikko.
+
+_Helmi_. Kuules, etkö sinä ole ollut edes kirjevaihdossa?
+
+_Hilja_. Niinkö kirjevaihdossa? (Naurahtaa hämillään). Olenhan minä
+ollut sinun kanssasi...
+
+_Helmi_. Etkö muitten toverien?
+
+_Hilja_. Kenen sitte? Sinähän olet minun ainoa paras ystäväni
+maailmassa!
+
+_Helmi_. No, esimerkiksi -- Arvo Ungermon kanssa?
+
+_Hilja_. Senkö velikullan? En, en.
+
+_Helmi_. Mutta sinähän pidit hänestä? Vai --?
+
+_Hilja_. Totta kai -- kuka nyt ei pitäisi niin hauskasta pojasta...
+
+_Helmi_. Kyllä sinä ... kyllä sinä pidit vähän enemmänkin kuin muut...
+
+_Hilja_. No, elä nyt, Helmi!
+
+_Helmi_. Ja hän oli sinuun innostunut enemmän kuin kehenkään.
+
+_Hilja_. Helmi!
+
+_Helmi_. Ja luulenpa, että hän on vieläkin!
+
+_Hilja_. Jopahan vaan ... sellainen huitukka ... ei enää minua
+muistakaan ... tuskin tuntisi, jos vastaan tulisi...
+
+_Helmi_. Eiköhän hän vaan yhä haaveile sinusta. Ihanhan se hulivili
+muuttui toiseksi ihmiseksi sinun lähdettyäsi. Eikä häntä vielä nytkään
+näy missään, vaikka ennen oli sinun kanssasi kaikkialla. Hän on kuin
+pelkkää kaihoa ja ikävää...
+
+_Hilja_. Eihän hän ole minulle edes yhtään kertaa kirjottanut. Ei hän
+minua muista ... enkä minä häntä ... mutta puhutaan nyt jostakin
+muusta!
+
+_Helmi_. No, olkoon sitte! (Hilja vaipuu haaveilelemaan.) Ja nyt, nyt
+sinä kuitenkin muistelet häntä...
+
+_Hilja_. Enpähän ... sellaista veitikkaa! (Hymyilee yksikseen.) Mutta
+hän oli sittenkin pohjaltaan hyvä poika, vaikka se niin paljo
+hullutteli... Eikö sinustakin ollut?
+
+_Helmi_. Oli, oli! Kuule, minä kirjotan hänelle ja kutsun käymään...?
+
+_Hilja_. Kutsu vaan!
+
+_Helmi_. Ja sittepä meillä on hauskaa! Kenties saadaan vielä
+kihlajaiset...
+
+_Hilja_. Ole nyt...
+
+_Helmi_ (kiintyy äkkiä pianoon). Mutta sinäpä kai soittelet täällä
+paljo ikävissäsi, kun sulla on piano?
+
+_Hilja_. Enpä niinkään. Tiedäthän etten minä ole liialla
+musikaalisuudella pilattu. Ja siksi toiseksi ... eipä tuo piano täällä
+tahdo pysyä vireissäkään...
+
+_Helmi_. Eikö vireissä?! Sehän ... soittelin sillä jo tänä aamuna ...
+sehän soi kuin paras konserttiflyygeli! (Menee pianolle ja soittaa
+ulkomuistista.) Nuppuseni, kyllä sinun korvasi on täällä maalla kovin
+herkistynyt! Minusta tämä on parhaassa vireessä oleva piano mitä olen
+nähnyt...
+
+_Hilja_. Oli täällä joku kuukausi sitten virittäjä, mutta (nielee lopun
+kuulumattomiin).
+
+_Helmi_. Tätä minä, nuppuseni, en yhtään ymmärrä...
+
+_Tanu_ (tulee ulkoa ja yrittää mennä salin läpi väenpuolelle, mutta
+pysähtyy). Kas, oletko sinä täällä, Hilja! En ole tullut sanoneeksi
+sinulle, että pianonvirittäjä tulee tänään.
+
+_Hilja_ (hätäisesti hämmästyen). Pianonvirittäjä!
+
+_Tanu_. Kah! -- Hän tulee tänään -- En ole tullut ennen sanoneeksi,
+mutta eipä tuohon taida valmistuksia tarvita. Tuossahan tuo kone on
+aina tavattavissa...
+
+_Hilja_ (hätäytyneenä). Mutta mistä isä tietää...
+
+_Tanu_. Kah ... itsehän valitit joku viikko sitte, että se rustinkisi
+on taasen epävireessä...
+
+_Hilja_. En minä sitä tarkottanut ... mutta mistä isä tietää, että hän
+tulee...?
+
+_Tanu_. Ettäkö "hän tulee"... Sepä myös kysymys! Tietysti hän ilmotti
+tulostaan...
+
+_Hilja_. Miten hän ilmotti...?
+
+_Tanu_. No, kirjeellä tietysti ilmotti! Toissa päivänä tuo tuli ...
+mutta mikä sinut on tehnyt tuollaiseksi hupakoksi?
+
+_Hilja_. Millainen se kirje on ... isä, missä se on ... saanko minä
+nähdä sen, saanko?!
+
+_Tanu_. Senkö kirjeen! Mitä kummaa siinä ... ihanko sinä tosiaankin
+olet tullut hupsuksi...
+
+_Hilja_. Missä se on?
+
+_Tanu_. Niin kirjekö? -- Mihin lienen viskannut -- ja mitä kummaa sinä
+sillä tekisit?
+
+_Hilja_ (syrjään). Miksi hän kirjotti isälle eikä minulle. (Ääneen.)
+Isä kulta, mitä hän kirjottaa...?
+
+_Tanu_. Hehe ... mitä sellainen asiamies tarvitsisi kirjottaa! Sanoi
+tulevansa tänään ... toivoi saavansa hevosen asemalle, jos sieltä on
+enemmälti matkaa ... pitkältä tästä nyt ei ole asemalle, mutta voihan
+tuolle lähettää hevosen.
+
+_Hilja_. Eikö hän mitään muuta kirjottanut...?
+
+_Tanu_. Mitäs hän "muuta" ... jätä jo tuo höpsimisesi!
+
+_Helmi_. Tuleeko teille pianonvirittäjä! Pianohan on niin hyvässä
+vireessä kuin mikäkin...
+
+_Hilja_ (Helmille). Vaiti herran nimessä! (Kaikille.) Niin juuri, niin
+hyvässä vireessä kuin mikäkin vanha patarämä, kuin Mustikkalan muorin
+lehmänkello, kuin vanhan kirkon raakkiurut ... niin, juuri niin...
+
+_Tanu_. Hehe ... ompas se kaluksi ehtinyt rotiskoitua! Taitaapa olla
+koko laitos mokomakin rämävärkki ... tuskin on kuukautta kulunut, kun
+oli "stämmääjä" ja kohta tuli taas uuden rustaajan tarvis. Enhän minä
+kyllä hänestä ymmärrä, mutta kyllä sen hinta nousee, jos joka kuukausi
+pitää laittaa...
+
+_Hilja_. Mutta kun se viritti niin huonosti se edellinen ... se ei ole
+kunnossa ... ei ole, ei, ei... (On purskahtamaisillaan itkemään).
+
+_Tanu_ (kummissaan). No, no! Saahan tuota koettaa uutta laittajaa!
+(Mennessään mumisten.) Mutta taitaa olla vika soittajassakin...
+
+_Helmi_. Sinua taitaa huvittaa ne virittäjät...
+
+_Hilja_. No, sinäkin siinä...
+
+_Tanu_ (Katrille, joka tulee ovessa vastaan väenpuolelta). Siinähän
+sinä tulet! Minun piti tulla juuri kysymään mihin sinä lähetit sen
+Renki-Villen, kun hänen olisi pitänyt mennä raudikolla asemalle,
+hakemaan sitä -- --
+
+_Katri_ (keskeyttäen). Hyvänen aika, sehän jo meni sinne! Kun näin
+sinun niin kiintyneen niittokoneesi laittamiseen, ajattelin, että pidän
+huolen asiasta ja lähetin Villen asemalle.
+
+_Tanu_. Sepä hyvä, että lähetit! Sittenhän pääsen taasen puuhiini.
+(Menee ulos; Katri, otettuaan salista jonkun esineen, menee
+väenpuolelle.)
+
+_Hilja_ (hetkisen vaitiolon jälkeen heittäytyy hämmentyneenä,
+nyyhkyttäen Helmin povea vasten). Herranen aika sentään!
+
+_Helmi_ (hyväillen hänen tukkaansa). Mikä kumma sinua vaivaa?! (Nostaa
+hänen päänsä ja katsoo silmiin.) Hilja! -- Nyt minä en yhtään ymmärrä
+sinua. -- Onko se pianonvirittäjän tähden? -- Siinä jutussa taitaa
+piillä jotakin...
+
+_Hilja_ (jonka silmät alkavat omituisesti loistaa). Mitähän tästä
+tulee?!
+
+_Helmi_. Mistä ... pianonvirittäjästäkö?
+
+_Hilja_ (säkenöiden). Voi, Helmi, hilsuseni, -- jospa tietäisit...!
+
+_Helmi_. Ihanhan sinä, nupukkani, minut halkaset uteliaisuuteen! --
+Ethän vain ... et suinkaan sinä liene hassastunut tuohon
+pianonvirittäjään...
+
+_Hilja_. No, taas sinä ... enhän minä ole häntä nähnytkään!
+
+_Helmi_. Miksikäs sinä sitte ... koskeeko se ollenkaan
+pianonvirittäjää?
+
+_Hilja_. Kyllähän se koskee...
+
+_Helmi_. Mutta millä tavalla?
+
+_Hilja_. Eihän se ole pianonvirittäjä...
+
+_Helmi_. No, sepäs sotkua! Se koskee sitä ... eikä kuitenkaan ole hän!
+Mitä kummaa se sitten on ja mitä se koskee?
+
+_Hilja_. Helmikulta, kuulehan nyt! Se, joka kohta tulee, ei ole _oikea_
+pianonvirittäjä.
+
+_Helmi_. Nytpä ihmeissä ollaan! Selitä herrantähden sitte, mitä tämä
+kaikki merkitsee!
+
+_Hilja_. Minua hävettää niin, _niin_ kovasti, että pitäisi ihan maahan
+vajota. Mutta kyllä kai minun täytyy se kaikki kertoa sinulle.
+
+_Helmi_. Ja kerrokin nyt jo pian! Ihanhan sinä tapat minut!
+
+_Hilja_ (ujostellen). Se johtui kaikki hupsusta päähänpistosta tai
+oikeastaan siitä, että minulla oli täällä talvella niin kovasti ikävä
+yksinäni. Koetin miettiä jos joitakin keinoja pyrähtääkseni pois
+maailmaan, mutta mitään pelastavaa kättä ei ojentunut. Sitte eräänä
+päivänä huomasin lehdessä ilmotuksen, jossa joku nuori herra halusi
+päästä maisemakorttien vaihtoon. Se oli sepitetty niin hauskasti ja
+fiksusti, että aivan nauratti. Minulla on se leikattuna lehdestä ...
+jos tahdot, niin käyn etsimässä --?
+
+_Helmi_. Kyllä, mutta kerrohan nyt! Vastasitko sinä siihen...?
+
+_Hilja_. Helmi rakas ... olen niin hämilläni ... mutta ethän kerro vaan
+kellekään...
+
+_Helmi_. En, en, hupakkoni!
+
+_Hilja_. Niin, minä lähetin kortin. Vaihdettiin ensin kortteja ... ja
+sitte kirjeitä ... eli en minä hänelle ole pitkältä kirjottanut, mutta
+hän... Oi, hänen kirjeitään! Sellainen velikulta, niin ilonen ja
+reipas, mutta samalla niin hyvä ... hänen täytyy olla oikein hauska ja
+hyvä poika ... ja viisas hän myös on! Hän kirjottaa niin kauniisti ja
+runollisesti! Ja ihan runojakin hän on tehnyt! -- Odotahan, pistäydyn
+ne heti noutamassa...
+
+_Helmi_. Kuule, kerrohan nyt ensin! Mikä hänen nimensä on?
+
+_Hilja_. Hänen nimensäkö? Sitä en tiedä... Kirjeeni olen osottanut
+Mikko Vilkastuksen nimelle. Mutta tietysti se on salanimi. Hänen oikeaa
+nimeään en tosiaankaan tiedä...
+
+_Helmi_. Ja sinä olet ollut kirjevaihdossa, ilman asiaa, ihan
+tuntemattoman henkilön kanssa!
+
+_Hilja_ (hämillään). Niin kyllä...
+
+_Helmi_. Onko hän edes minkä näkönen? Totta kai olet saanut hänen
+valokuvansa?
+
+_Hilja_. En ole saanut ... ainoastaan kirjeistään hänet tunnen...
+
+_Helmi_. Kuinka hullua! Mutta ... missä yhteydessä hän on ... onko hän
+jossakin yhteydessä tuon "pianonvirittäjän" kanssa?
+
+_Hilja_. Hänhän se "pianonvirittäjä" juuri on.
+
+_Helmi_. Ai! -- Mutta miten ihmeellä se on mahdollista?
+
+_Hilja_. Kirjevaihtomme jatkuessa hän alkoi ehdotella, että hän saisi
+tavata minua persoonallisesti. Toivoi minun joko käyvän kaupungissa,
+jossa tapauksessa hän lähettäisi teatteripiletin "tietylle paikalle" --
+tai että voisin keksiä jonkin syyn, joka antaisi hänelle aihetta käydä
+kotonamme. Rohkasin vihdoin itseni ja lupasin hänen tulla tänne
+"pianonvirittäjänä". Ajattelin, että hänen pianon kanssa puuhaillessaan
+minulla on tilaisuus ottaa hänestä selkoa. Ja jos hän ei ole hieno ja
+miellyttävä -- saa hän mennä menojaan.
+
+_Helmi_. Oletko sinä ilmottanut hänelle oikean nimesi?
+
+_Hilja_. En kuin talomme nimen vaan -- sitte, kun lupasin hänen tulla.
+
+_Helmi_. Mutta -- sain äsken sen käsityksen, että hän on kirjottanut
+isällesi, ettetkä sinä tiennyt hänen tulevan tänään?
+
+_Hilja_. Niin, ajatteles miten harmittavaa! Hän kirjottaa isälle, josta
+minulla ei ole aavistustakaan, eikä anna pienintäkään vihiä tulostaan
+minulle! Hän kai luulee...
+
+_Helmi_. Hän kai on pitänyt sopivampana ilmottaa isännälle, kun kerran
+tulee "asioissa".
+
+_Hilja_. Kyllä minä olisin myös tahtonut tietää. Ei hän ole tiennyt
+isäni nimeäkään...
+
+_Helmi_. Se kai on kirjottanut "Sillanpään isännälle"...
+
+_Hilja_. Niin on tainnut. (Ulkoa kuuluu ratasten tärinää, joka pysähtyy
+pihalle.) Nyt!! Nyt se jo taitaa tulla!
+
+_Helmi_. Sulhasia taloon...!!
+
+_Hilja_. Voi, mihin minä juoksen...!
+
+_Helmi_. Pysy paikallasi vaan! Eihän tuo nyt niin pelottava liene...
+
+_Renki-Ville_ (tulee häthätää perältä). Asemalta toin kirjan neidille!
+(Antaa kirjeen Hiljalle ja menee touhussaan pois.)
+
+_Hilja_. Kiitos, Ville! -- Oi, se on häneltä! (Repii kiireesti auki.)
+Häneltä se on. (Lukee kirjettä, joka vapisee hänen käsissään.)
+
+_Helmi_ (rientää hänen olkapäänsä yli kurkistamaan). "Autereinen
+enkelini!" -- Ai miten autereista! -- "Oi, miten kuohuva riemu
+täyttääkään mieleni, kun vihdoinkin saan sen autuuden, että minulla
+on lupa polkea samoja tanhuvia, joilla elämäni ihanin unelma
+liihottelee..." -- Oh, miten tungettelevaa! On kuin jo olisi kihloissa!
+-- "Saan astua siihen verhottuun pyhäkköön, josta olen saanut
+vastaanottaa ne lyhyet, mutta sitä sulosemmat rivit. Riennän tuulen
+nopeudella ja olen -- --"
+
+(_Tanu_ ja _Koskinen_ tulevat perältä. Koskinen on lihavahko,
+keski-ikäinen herrasmies, kuluneenpuolisissa matkapukimissa, tummahko
+kaulahuivi kaulassa.)
+
+_Tanu_. Olkaa hyvä ja astukaa sisälle -- --
+
+_Helmi_. Minä poistun.
+
+_Hilja_. Et saa mennä! Ole vaan täällä ... tiedäthän kaiken ja saat
+olla mukana mitä tapahtuneekin.
+
+_Tanu_. Ja tässä on piano.
+
+_Koskinen_. Hehe ... kyllä se sivistys levenee nykyaikana ...
+sellaisetkin instrumentit hankitaan talonpoikaistaloihin...
+
+_Helmi_ (Hiljalle). Tuollainen hölmö!
+
+_Tanu_. Tyttäreni valittaa, ettei se ole vireessä, vaikka äskettäin oli
+laittaja.
+
+_Koskinen_. Kaunis instrumentti...
+
+_Hilja_ (rohkenee vasta nyt nostaa katseensa). Tuonnäkönen könttyrä!
+
+_Tanu_. Kaunis, niin -- mutta kyllä se on kalliskin. Ja yhä
+kalliimmaksi tulee, jos joka kuukausi pitää olla laittaja.
+
+_Koskinen_. Sepä ikävää!
+
+_Tanu_. Ettekö tahdo koetella sitä?
+
+_Koskinen_. Koetellako? Te olette kovin kohtelias -- mutta
+valitettavasti minä en osaa soittaa rahtuakaan...
+
+_Tanu_. Niin, eihän se taida ollakaan välttämätöntä teidän
+ammatissanne. Taiteilijat ovat erittäin, ja erittäin...
+
+_Koskinen_ (nauraa täydellä naamallaan). Eihän meidän ammattiimme
+tosiaankaan kuulu konserttien antaminen...
+
+_Hilja_ (Helmille.) Kuinka hän sentään käyttäytyykin tyhmästi! Oh,
+minun unelmani, minun "vilkastukseni!"
+
+_Helmi_ (nauruaan pidätellen.) Sellainen sorea sulhaspoika!
+
+_Hilja_. Hänhän näyttelee vierasta roolia ... vaikka kyllä hän sentään
+saisi näytelläkin paremmin...
+
+_Tanu_ (on avannut pianon kannen). Olkaa siis niin hyvä!
+
+_Koskinen_. Olkoon nyt menneeksi sitte, koska niin välttämättömästi
+tahdotte. (Pompauttelee kömpelösti koskettimia ja vetäsee sitte
+kädellään pitkän skaalan.) Ehei, ei tule vanhasta konkaria, sanotaan!
+
+_Tanu_. Voitteko huomata siinä mitään vikaa?
+
+_Koskinen_. Hehe ... niin vikaako? Ehe ... en minä voi. Toisellainen
+siihen tarvinnee olla mies. -- Minusta muuten pitäisi jo käydä asiaan.
+Emäntänne muistaakseni kirjotti minulle nuoresta naudasta, joka
+tarvitsisi pelastusta ähkystä -- vai mikä sitä nyt vaivannee...
+
+_Helmi_ (Hiljalle joka tulee hyvin hämilleen). Hihihihihi ... "nuori
+nauta -- ähkystä..."
+
+_Soinne_ (tulee peräovesta matkalaukku kädessä). Hyvää päivää!
+
+_Tanu_. Päivää...
+
+_Soinne_. Oletteko talon isäntä -- jos saan luvan kysyä?
+
+_Tanu_. Olenhan minä tässä sitä virkaa pitänyt.
+
+_Soinne_ (kumartaen). Nimeni on Soinne, olen pianonvirittäjä.
+(Hämmästys.)
+
+_Tanu_. _Tekö_ olette pianonvirittäjä!? (Koskiselle.) Kukas _te_ sitte
+olette?
+
+_Koskinen_. Hehe ... luulitteko te minua pianonvirittäjäksi... Ehei,
+minä viritän vain nautoja paremmin ammuviksi ... olen eläinlääkäri.
+
+_Tanu_. Niinkö? Siitä oli Katrin kanssa tosiaankin puhetta, että teidän
+piti tulla sen Mansikin tähden. Anteeksi ... on niin paljo ollut puuhaa
+tänään, että menee aivan sekasin...
+
+_Koskinen_. No, ei mitä, ei mitä!
+
+_Soinne_. Tässä ovat nähtävästi roolit vaihtuneet. Sillä pehtori,
+pihalla jouduttuaan vastatuksin, otti minut ylipuhutellakseen ja tahtoi
+kaikin mokomin viedä katsomaan jotakin sairasta nautaa. Mutta kun hän
+sattui jotenkuten mainitsemaan, että isäntä asioitsee pianonvirittäjän
+kanssa, riensin tänne ammattiveljeä katsomaan.
+
+_Hilja_. Oi, hän se on!
+
+_Helmi_. Tuo nyt ei ole hullumpi ... ainakaan "naudanvirittäjän"
+rinnalla...
+
+_Tanu_. No, niinpä saa sitte herra Soinne pitää huolta pianosta. Me
+voimme lähteä Mansikkia katsomaan.
+
+_Koskinen_. Sitä alaa minä kyllä ymmärrän (menee Tanun mukana perälle).
+
+_Soinne_. Saan siis luvan, neidit? (Istuu pianon ääreen ja verkalleen
+purkaa esineitä käsilaukustaan, lyö sitte "A:n" ääniraudallaan ja
+näpsäyttelee pianon koskettimia, vertailevasti kuunnellen. Sillaikaa
+tytöt keskustelevat hiljaisella äänellä.)
+
+_Hilja_ (hämillään). Mitä sinä pidät hänestä?
+
+_Helmi_. Eihän hän minun tähteni tullut ... mitä itse pidät?
+
+_Hilja_. Hänhän on sorja...
+
+_Helmi_. Tavallisen ... mutta minusta hänen pukunsa ei osota yhtään
+hyvää aistia.
+
+_Hilja_. Sehän on vain valepuku.
+
+_Helmi_. Onko tuo pitkä tukkakin valetukka...?
+
+_Hilja_. Sehän on musiikkitukka...
+
+_Helmi_. Noin suortuvainen ja vanukkeinen!
+
+_Hilja_. Niin, huolimaton hän on...
+
+_Helmi_. Mutta miksi hän ei puhu mitään?
+
+_Hilja_. Niin, on kuin ei huomaisikaan...
+
+_Helmi_. Minä menen pois. Hän kai odottaa pääsevänsä kahden kesken.
+(Helmi menee Hiljan kamariin, jonka jälkeen seuraa pitkähkö
+äänettömyys. Hilja nypläilee hämillään ja jännitettynä ompelustaan.
+Soinne vääntelee avaimellaan ruuveja pianon sisältä, jolloin kuuluu
+kiristyväin kielten kirkuna)
+
+_Hilja_. Eikö ... eikö hän siis todellakaan aijo puhua mitään?
+
+_Soinne_ (keskeyttää työnsä ja kääntyy ympäri). Neiti...
+
+_Hilja_. Haluatteko jotakin?
+
+_Soinne_. Saanko pyytää neidiltä pientä suosionosotusta --?
+
+_Hilja_ (kainosti). "Suosio" on suuri sana...
+
+_Soinne_. En voi huomata mitään vikaa virityksessä.
+
+_Hilja_ (läheten pianoa). Jospa tietäisitte millaisessa
+virityksessä ... millainen mielentilani on...
+
+_Soinne_ (kummastellen). Teidän, neiti! (Katsoo Hiljaan kuin
+pelästyneenä.)
+
+_Hilja_ (syrjään). Onko pelko ainoa vaikutus, jonka olen tehnyt häneen!
+(Ääneen.) Niin, olen niin tuskaisen ahdistuksen vallassa, etten ole
+eläessäni sellaista tuntenut. Enkähän olekaan ikinä ollut tällaisessa
+asemassa...
+
+_Soinne_. Kentiesi kalske ärsyttää neidin hermoja?
+
+_Hilja_. Ei, ei ... jatkakaa te vaan viritystänne ... viereisessä
+huoneessa voi olla joku...
+
+_Soinne_ (lyö jälleen muutamia akordeja). Vakuutan että aina
+kolmiviivaiseen C:hen asti on kaikki niin heleän puhdasta kuin olla
+voi. (Nousee.) Ainoastaan yhtä seikkaa pyydän teiltä, neiti -- antakaa
+minulle -- --
+
+_Hilja_ (hämmästyen). Mitä?! Ei, ei vielä, ei -- --
+
+_Soinne_. Mutta, neiti -- --
+
+_Hilja_. Enhän edes tiedä teidän nimeännekään...
+
+_Soinne_. Nimeänikö?! -- Kuulkaa nyt neiti! Antakaa nyt jotakin, jolla
+voin tästä pyyhkiä tomun pois...
+
+_Hilja_. Millainen veitikka! (Tuo veikeästi tomuviuhkan uunin luota.)
+Tässä, olkaa niin hyvä!
+
+_Soinne_. Kiitos! (Alkaa pölyyttää pianoa.)
+
+_Hilja_ (jää houkuttelevan näkösenä seisomaan pianon luo ja heittää
+kuin sattumalta toisen palmikkonsa yli olkansa rinnalleen. Syrjään).
+Milloin hän lakkaa näyttelemästä? (Kohta ääneen.) Katsokaas, täällä ei
+ole enää ketään!
+
+_Soinne_ (kummastellen). Eikö ketään --? Onhan meitä ainakin kaksi,
+näemmä... (Pölyttää edelleen).
+
+_Hilja_ (vetäytyy nousevalla suuttumuksella pianon luota etualalle).
+Tuollainenko hän on! On kuin ei tuntisikaan kuka olen! Ja minunko
+pitäisi tässä seista koko päivä odotellen... (Äkkiä astahtaa Soinnen
+luo.) Riittää jo, herraseni ... olkaa huitomatta tuolla tavoin!
+
+_Soinne_ (taukoaa pelästyen). Oo, onko neiti ... niinkö todellakin
+häiritsen?
+
+_Hilja_. En tahdo valehdella, en teeskennellä. Tietänette kai, että
+ensimäinen juna lähtee asemalta tunnin kuluttua ja tästä viipyy
+asemalle mennessä hyvän aikaa... Onnea matkalle ... kohtalo on toisin
+määrännyt...
+
+_Soinne_. En ymmärrä, neiti...
+
+_Hilja_. Sydäntä ei voi pakottaa -- ja enempiä selityksiä ei tarvita.
+Siitähän oli sovittu kirjeessä, että yksinkertainen kielto riittää.
+Olette nyt saanut kiellon -- ja rientäkää pois, ennenkuin isä tulee
+takasin!
+
+_Soinne_. Mutta tosiaankin ... meistä jommankumman pään täytyy olla
+pyörällä... (Alkaa sääliä kapineitaan laukkuun).
+
+_Hilja_. Vieläkö te solvaatte minua! Tietäkää, että välimme on kokonaan
+selvillä... (Aikoo mennä kamariinsa).
+
+_Soinne_. Mutta, neiti...
+
+_Hilja_. Kaikki olkoon unohdettu!
+
+_Soinne_. Te todellakin unhotatte kaikki ... pitäisikö minun lähteä
+ihan ilman --
+
+_Hilja_ (keskeyttäen). Ihan ilman toivoa -- kaikki on selvillä...
+
+_Soinne_. Ilman korvausta! Siinä tosin ei ollut paljo virittämistä ...
+mutta tällainen pitkä matka, menetetty päivä ja... Minä vaadin -- --!
+
+_Hilja_ (jalkaa polkasten) Kuinka! Viitsittekö te sellaisilla syillä!
+Koko ijäksi! -- Ei, vaikka maailma räjähtäisi tällä hetkellä!
+
+_Soinne_. Jos katsotte arvollenne sopivaksi, niin voinhan saada
+korvauksen oikeuden kautta...
+
+_Hilja_. Hävetkää! Ja marssikaa tiehenne! (Purskahtaa itkuun.)
+
+_Soinne_. Kyllä -- kun vaan saan kympin.
+
+_Helmi_ (tulee kiireesti). Mitä, herran nimessä, täällä tapahtuu?
+
+_Hilja_. Oi, Helmi, mihin onnettomuuteen minä olenkaan joutunut!
+
+_Piika-Mari_ (tulee ulkoa). Tuolla ulkona seisoo eräs herra: sanoo,
+että häntä on kutsuttu ja että hän on se pianonvirittäjä -- --
+
+_Hilja_. Jumalani!! (Lysähtää tuolille.)
+
+_Helmi_. Vieläkö yksi "pianonvirittäjä!"
+
+_Piika-Mari_. Mitä minä sanon sille herralle?
+
+_Helmi_. Kuuletko sinä, Hilja?
+
+_Hilja_. Tulkoon vaan ... tulkoot kaikki yhdellä kertaa! (Mari menee.)
+
+_Helmi_. Kyllä sinä, Hilja, olet nyt vyyhteen sotkeutunut...
+
+_Hilja_. Oi, elä sinä jätä minua ... jospa tästä vielä selviäisin...
+
+_Arvo Ungermo_ (tulee). Rauha taloon!
+
+_Helmi_ ja _Hilja_. Arvo Ungermo!!
+
+_Helmi_. Sinäkö se...!
+
+_Hilja_. Oletko se todellakin sinä?!
+
+(Ällistyksestään selvittyään rientävät Helmi ja Hilja Ungermoa
+tervehtimään, melkein hänen rinnalleen heittäytyen.)
+
+_Arvo_. Herrantertut! Täällähän minä tapaan teidät -- kokonaista kaksi
+yhden sijasta!
+
+_Helmi_. Niin, pikku Hilja otti minutkin tänne kesälaitumelle.
+
+_Hilja_ (hämillään). Mutta kuinka? (Kuin rukoillen.) Ethän _sinä_ vain
+ollut se...
+
+_Arvo_ (nauraen). Tunnethan sinä kai minut...
+
+_Soinne_. Minulla täällä ei ole enää mitään tekemistä ... ja juna
+lähtee pian ... saanko sentähden pyytää hyvällä kymmenen markkaa...
+
+_Katri_ (tulee nauraen vasemmalta). Kas, täällähän ne ovatkin
+molemmat herrat! Olipa se hassua! Tanu on jo minulle kertonut koko
+selkkauksen... No, kumpi teistä nyt on pianonvirittäjä, kumpi
+tohtori...
+
+_Arvo_. Anteeksi, mutta minä en ole vielä tohtoriksi asti ehtinyt...
+
+_Soinne_. Minä olen pianonvirittäjä. Se on jo kunnossa ... onko muuten
+kaikki kunnossa, sitä en tiedä (vilkasee Hiljaan kummallisesti
+hymyillen). Mutta juna lähtee tuossa paikassa ja minun pitäisi
+joutua ... pyytäisin saada kymmenen markkaa...
+
+_Katri_. Käyn heti noutamassa. (Menee väenpuolelle.)
+
+_Hilja_ (Arvolle hiljaa.) Täällä, kuten näet, on toinenkin
+pianonvirittäjä. Sinun ei siis sovi sellaisena esiintyä ... isä oli
+ehtinyt kutsua oikean virittäjän...
+
+_Helmi_. Täällä on jo ollut kaksikin virittäjää sinua ennen...
+
+_Hilja_. Niin, eläinlääkäri oli saapunut kipeän nimikkolehmäni tähden
+ja luulimme häntä ensin sinuksi ... ja äiti nähtävästi luulee vielä
+sinua häneksi...
+
+_Helmi_. Ja Hilja on pitänyt teitä kaikkia kosijoinaan...
+
+_Hilja_. Hyi, sinua!
+
+_Katri_ (tulee seteli kädessä). Tässä, olkaa niin hyvä! (Nauraen.) Ja
+jos haluatte saada lasin lypsylämmintä maitoa, niin tuodaan tuossa
+paikassa...
+
+_Soinne_. Ei, kiitos! -- Väärinkäsitys karjapihassa ei muuten ollut
+läheskään niin kummallinen kuin tapahtuma pianon ääressä...
+
+(_Hilja_ on tullut lähelle Soinnetta ja katsoo häneen rukoilevasti.)
+
+_Soinne_. Neuvon virkaveljeäni, ettei hän käyttäisi tomuviuhkaa. Neiti
+ei sitä suvaitse. No niin, hyvästi vaan! (Menee ulos.)
+
+_Katri_, Mitä hän oikein tarkotti? -- No, vähätpä hänestä! -- Istukaa,
+herra tohtori, olkaa niin hyvä -- tai proviissori, miksi teitä saa
+karahteerata...
+
+_Arvo_ (iskien silmää tytöille). Olen altis palvelukseenne, emäntä
+hyvä! (Istuu tuolille ja emäntä sohvalle. Tytöt kuiskuttelevat
+ilosesti, Hilja samalla vähän kainostellen.)
+
+_Katri_. Olettehan sen jo nähneet. Onko syytä toivoon?
+
+_Arvo_. Kaikki on kuten luulinkin, kuten alusta alkaen arvelin.
+(Silmäilee Hiljaan.) Mutta iloni näkemästäni on suurempi kuin rohkenin
+toivoakaan...
+
+_Katri_. Sepä hauskaa kuulla! Olen itse valvonut karjani hoitoa...
+
+_Arvo_ (Hiljaa silmäillen). Teille on oleva kaikkea iloa ja kunniaa
+hänestäkin...
+
+_Katri_. Niinpä niin, siitä kipeästä, Hiljan nimikosta. Se oli vielä
+muutamia päiviä sitten niin voimakas ja hyvinvoipa...
+
+_Arvo_ (kuin edellä). Minusta hänen viehättävä sulonsa, herkkä
+herttaisuutensa ja runollisuutensa...
+
+_Katri_. Se oli kummaa miten se niin äkkiä puuskahti. Näyttääkö teistä
+siitä vielä tulevan kalua?
+
+_Arvo_ (kuin edellä). Minusta hän näyttää yhtä raittiilta kuin
+konsanaan ... jollei paljo viehättävämmältä entisestään...
+
+_Katri_. Kuinka? Joko se toipuu? Ompa se ilahduttavaa! Mutta ettekö
+pitäisi terveellisenä, että sille annettaisiin kipallinen kalkkivettä?
+
+_Arvo_. Enpä juuri. En luule hänen ollenkaan siitä ilostuvan...
+
+_Katri_. Menetelkää vaan sen kanssa miten parhaaksi näette. Se on
+kokonaan vallassanne -- ja olen hyvin kiitollinen, jos sen voitte
+pelastaa.
+
+_Arvo_. Miten onnelliseksi, emäntä hyvä, minut teettekään! Siispä ilman
+pitemmittä puheitta rohkenen pyytää -- --
+
+_Tanu_ (astuu sisään eläinlääkäri edellään). Ka, täälläkö sinä, Katri,
+olet? Olimme tohtori Koskisen kanssa juuri Mansikkia katsomassa -- --
+
+_Katri_ (ällistyen). _Tekö_ olette tohtori?!
+
+{_Koskinen_ kumartaa).
+
+_Tanu_. Mutta hänestä on arveluttavaa, että se voisi vielä parata.
+Sille pitäisi olla -- ka, mitä se nyt olikaan?
+
+_Katri_ (Tanua kuulematta Arvolle). Mutta kukas _te_ sitte olette?
+
+_Tanu_. Ka, sinullahan on täällä vieraita, näenmä...
+
+_Arvo_. En ole mikään tohtori, ainoastaan ylioppilas. Saanko luvan
+esittäytyä? Nimeni on Ungermo, kauppias Ungermon poika, Hiljan
+koulutovereita ja myös tämän toisen neitosen. (On kätellyt puhuessaan
+emännän ja isännän, Hiljaa kätellessään kuiskaa veitikkamaisesti.)
+Mikko Vilkastus, jos saan luvan! (Ääneen.) Läksin sieltä kaupungin
+pölystä pienelle virkistysmatkalle ja sivutse kulkiessani pistäysin
+katsomaan vanhoja tovereita...
+
+_Katri_. Vanhojapa tosiaankin ... olette hyvin tervetullut!
+
+_Tanu_. Meistä maalaisista on hyvin hauskaa nähdä kaupunkilaisia
+luonamme.
+
+_Katri_. Siellä olisi päivällinen valmiina, jos herrasväki olisi niin
+hyvä! Riennän edellä käskemään lisää lautasen. (Menee.)
+
+_Tanu_. Käykää pöytään, käykää pöytään. (Arvo pidättelee Hiljaa jäämään
+jälkeen ja odottelee Helminkin poistumista.)
+
+_Helmi_. Ai, häiritsenkö?
+
+_Hilja_. Et, et. (Arvolle.) Tunteehan Helmi koko jutun.
+
+_Arvo_. Niinkö! (Helmi menee.) No, oletko sinä nyt kovasti pettynyt?
+
+_Hilja_. Mistä pettynyt?
+
+_Arvo_. Kun olinkin tällainen.
+
+_Hilja_. Oi, en! Olen niin ilonen ... kun et vaan koskaan naura
+kirjevaihdollamme...
+
+_Arvo_. Minäkö nauraisin! Nauraisinhan samalla itselleni ... vaikka
+kyllä minä arvasin jo ensi kortistasi sinut sinuksi. Eivät kirjeeni
+muuten olisi olleet sellaisia...
+
+_Hilja_. Ja sinä saatoit sillä tavalla minua narrata?
+
+_Arvo_. Enhän narrannut... Mutta nyt on asia jo polttopisteessään.
+Ennenkuin voin jäädä hetkeksikään taloon, on sinun vastattava. Siis:
+jaa vai ei?
+
+_Hilja_ (kainosti). Mutta pitihän ensin -- persoonallisesti tutustua...
+
+_Arvo_ (hellästi). Hilja rakas! Unhottakaamme jo kaikki tämä
+hulluttelu ... ja vastaa!
+
+_Hilja_ (herkän iloisesti). No -- jaa.
+
+_Arvo_. Siis olet mun! (Syöksyy Hiljaa kohden ja Hilja heittäytyy hänen
+syliinsä.) Olet siis minun ... minun ... minun ... minun...
+
+_Katri_ (ovesta tullen). Mihinkä ne -- --? Aha! (Arvo ja Hilja
+tempautuvat hämillään erilleen.)
+
+_Arvo_. Emäntä hyvä...!
+
+_Hilja_. Äiti kulta...
+
+_Katri_. Mitä te olette tehneet, lapsukaiset?
+
+_Arvo_. Saanhan hänet, emäntä...?
+
+_Hilja_. Ja minä hänet, äiti...?
+
+_Katri_. Sepäs on hätää! Minä ainakaan en osaa sanoa mitään tuota
+päätä ... ja mieti nyt, Hilja, sinäkin vähän!
+
+_Arvo_. Meillähän ovat jo vanhat pohjat...
+
+_Hilja_. Niin vanhat pohjat, äiti...!
+
+_Helmi_ (pyörähtää sisään, silmää altakulmainsa nuoriin ja syöksyy
+kohta Hiljaan syliksi). Oi, onnea, onnea...!
+
+_Tanu_ (huutaa väenpuolelta). Mihinkäs se huvimatkailija emäntäväen
+pidätti?
+
+_Katri_ (Tanulle vastaten). Tuskinpa aavistat mitä joukkoa täältä
+tulee... No, lapset, käykääpäs sisälle isän eteen! (Menevät, emäntä ja
+Helmi edellä, jälestä Hilja ja Arvo käsikädessä.)
+
+
+
+
+
+
+
+
+End of the Project Gutenberg EBook of Pianonvirittäjä, by Lauri Soini
+
+*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 44110 ***
diff --git a/44110-8.txt b/44110-8.txt
deleted file mode 100644
index 1643007..0000000
--- a/44110-8.txt
+++ /dev/null
@@ -1,1275 +0,0 @@
-The Project Gutenberg EBook of Pianonvirittäjä, by Lauri Soini
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
-almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
-re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
-with this eBook or online at www.gutenberg.org
-
-
-Title: Pianonvirittäjä
-       Yksinäytöksinen selkkaus
-
-Author: Lauri Soini
-
-Release Date: November 5, 2013 [EBook #44110]
-
-Language: Finnish
-
-Character set encoding: ISO-8859-1
-
-*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK PIANONVIRITTÄJÄ ***
-
-
-
-
-Produced by Tapio Riikonen
-
-
-
-
-
-
-PIANONVIRITTÄJÄ
-
-Yksinäytöksinen selkkaus
-
-
-Kirj.
-
-LAURI SOINI
-
-
-
-U. W. Telén & C:o, Kuopio, 1905.
-
-
-
-Senssuurin hyväksymä, 23 p:nä Toukokuuta 1905, Kuopiossa.
-
-
-
-
-
-
-HENKILÖT:
-
-_Tanu Sillanpää_, maanviljelijä.
-_Katri_, hänen vaimonsa.
-_Hilja_, heidän tyttärensä.
-_Helmi Kunnas_, Hiljan koulutoveri.
-_Koskinen_, eläinlääkäri.
-_Soinne_, pianonvirittäjä.
-_Arvo Ungermo_, ylioppilas.
-_Renki-Ville_.
-_Piika-Mari_.
-
-
-
-
-Sillanpään hyvänpuoleisesti kalustettu sali. Salissa on piano. Ovia
-kolme: ulos, väenpuolelle ja Hiljan kamariin.
-
-_Hilja_ (sohvassa Helmiä hyväillen). Ettäs sinä sentään tulit! Sinä
-helmeni, päärlyni, kullannuppuni ja sokeritoppani! Nyt meidän tulee
-käyttää aikamme niin herttasesti ja hauskasti kuin lehdon livertävät
-lintuset! Ja minä pidän sinut omanani koko, ihan koko kesän!
-
-_Helmi_. Hyväksi aikaa jäänkin oikein mielelläni, mutta tuskin sentään
-koko kesäksi voin. Oi, miten viehättävää täällä on, niin tuoresta,
-tuoksuvaa ja viheriäistä! Ja sireenit juuri kukkaan puhkeamaisillaan!
-Tiedätkös, minun teki niin kovasti mieleni hypätä rattailta eilen
-asemalta tullessani ja taitella metsästä suuren kimpun kukkaan
-puhkeavia sireenejä. Vihreä metsä tien varressa oli niin ihmeen
-viettelevä.
-
-_Hilja_. Voimmehan mennä sinne tänään. Taittelemme sireenejä ja
-asetamme vesilaseihin joka ikkunalle ja pöydälle.
-
-_Helmi_. Ja telmimme ja heiskaroimme metsässä kuin karitsat! Kyllä sinä
-olet onnellinen, kun kotisi on täällä maalla, luonnon helmassa!
-
-_Hilja_. Olenhan minä ... nyt kun sinä tulit...
-
-_Helmi_ (katsoo utelevasti). Miten sinä, pikku muruseni, sait täällä
-talvesi kulumaan?
-
-_Hilja_. Kysys muuta! Olla ensin niin monta talvea ilosessa
-kaupungissa, hyvien toverien seurassa -- ja sitte hautautua tänne...
-
-_Helmi_. Rauhallista täällä lienee elämä talvella?
-
-_Hilja_. Olin aivan kuin elävältä haudattuna! Olisin tullut niin
-mielelläni kaupunkiin, mutta mitäs minä siellä enää ... kouluaikani oli
-jo lopussa. Ja isä-ukko, se aina jaarittelee siitä "maahengestään" --
-ikäänkuin minun pitäisi tuota päätä valmistautua jonkun maanmyyrän
-karjapiiaksi!
-
-_Helmi_. Mutta entäpä, jos emännäksi...?
-
-_Hilja_. Vai ... sinä sokeritoppani! Kuka kunnon talonpoika minusta
-hupakosta huolisi! En minä osaa kantaa suuria avainkimppuja, keittää ja
-paistaa ja komennella suurta piikalaumaa...
-
-_Helmi_. Etkö, nupukkani... Mutta, asiasta toiseen! Tottakai sinulla on
-täällä hyviä ystäviä, seuraa, jonka kanssa joskus saat hupailla?
-
-_Hilja_. Ettäpä jos olisi! En minä, hilsuseni, ole täällä oikein
-harmoniseerannut. Pojat ja tytöt elävät täällä niin toisissa, omissa
-maailmoissaan ja minä ... niin, minä olen heille melkein vennonvieras,
-istun ja huokailen yksikseni. Tiedätkös, Helmiseni, että minulla on
-ollut täällä niin ikävä, _niin ikävä_ väliin, että on tehnyt mieli
-keksimään jos mitä hullutuksia...
-
-_Helmi_ (hyväillen). Mitä sinä olet keksinyt?
-
-_Hilja_. Jos mitä...! Tiedätkös, että minä olen ihan aikonut karata
-täältä... Olisin varmaan livistänyt tieheni, jos olisin vähänkin
-tietänyt minne mennä ... ja miten saada isältä matkarahat...
-
-_Helmi_. Oletpa sinä romantillinen!
-
-_Hilja_. Ja kerran minä juoksin -- keskellä yötä -- nurkkatansseihin
-tuonne kylän laidalle...
-
-_Helmi_ (uteliaana). Millaista siellä oli?
-
-_Hilja_. No, tanssin jylkytystä ... sellaista pölkkytanssia ... jotkut
-pojat olivat "hiprakassa", kuten sanoivat, ja vähän melusivat. Minuun
-katsoivat kuin "lehmä punaseen veräjään". Joku pojista pyysi minua
-tanssiin, mutta vei niin kankeasti, ettei se ollut hauskaa.
-
-_Helmi_. Minäkin tahtoisin kerran mennä...
-
-_Hilja_. Voimmehan mennä, jos tahdot. Niillä on niitä joka viikko.
-
-_Helmi_. Kuules, etkö sinä ole ollut edes kirjevaihdossa?
-
-_Hilja_. Niinkö kirjevaihdossa? (Naurahtaa hämillään). Olenhan minä
-ollut sinun kanssasi...
-
-_Helmi_. Etkö muitten toverien?
-
-_Hilja_. Kenen sitte? Sinähän olet minun ainoa paras ystäväni
-maailmassa!
-
-_Helmi_. No, esimerkiksi -- Arvo Ungermon kanssa?
-
-_Hilja_. Senkö velikullan? En, en.
-
-_Helmi_. Mutta sinähän pidit hänestä? Vai --?
-
-_Hilja_. Totta kai -- kuka nyt ei pitäisi niin hauskasta pojasta...
-
-_Helmi_. Kyllä sinä ... kyllä sinä pidit vähän enemmänkin kuin muut...
-
-_Hilja_. No, elä nyt, Helmi!
-
-_Helmi_. Ja hän oli sinuun innostunut enemmän kuin kehenkään.
-
-_Hilja_. Helmi!
-
-_Helmi_. Ja luulenpa, että hän on vieläkin!
-
-_Hilja_. Jopahan vaan ... sellainen huitukka ... ei enää minua
-muistakaan ... tuskin tuntisi, jos vastaan tulisi...
-
-_Helmi_. Eiköhän hän vaan yhä haaveile sinusta. Ihanhan se hulivili
-muuttui toiseksi ihmiseksi sinun lähdettyäsi. Eikä häntä vielä nytkään
-näy missään, vaikka ennen oli sinun kanssasi kaikkialla. Hän on kuin
-pelkkää kaihoa ja ikävää...
-
-_Hilja_. Eihän hän ole minulle edes yhtään kertaa kirjottanut. Ei hän
-minua muista ... enkä minä häntä ... mutta puhutaan nyt jostakin
-muusta!
-
-_Helmi_. No, olkoon sitte! (Hilja vaipuu haaveilelemaan.) Ja nyt, nyt
-sinä kuitenkin muistelet häntä...
-
-_Hilja_. Enpähän ... sellaista veitikkaa! (Hymyilee yksikseen.) Mutta
-hän oli sittenkin pohjaltaan hyvä poika, vaikka se niin paljo
-hullutteli... Eikö sinustakin ollut?
-
-_Helmi_. Oli, oli! Kuule, minä kirjotan hänelle ja kutsun käymään...?
-
-_Hilja_. Kutsu vaan!
-
-_Helmi_. Ja sittepä meillä on hauskaa! Kenties saadaan vielä
-kihlajaiset...
-
-_Hilja_. Ole nyt...
-
-_Helmi_ (kiintyy äkkiä pianoon). Mutta sinäpä kai soittelet täällä
-paljo ikävissäsi, kun sulla on piano?
-
-_Hilja_. Enpä niinkään. Tiedäthän etten minä ole liialla
-musikaalisuudella pilattu. Ja siksi toiseksi ... eipä tuo piano täällä
-tahdo pysyä vireissäkään...
-
-_Helmi_. Eikö vireissä?! Sehän ... soittelin sillä jo tänä aamuna ...
-sehän soi kuin paras konserttiflyygeli! (Menee pianolle ja soittaa
-ulkomuistista.) Nuppuseni, kyllä sinun korvasi on täällä maalla kovin
-herkistynyt! Minusta tämä on parhaassa vireessä oleva piano mitä olen
-nähnyt...
-
-_Hilja_. Oli täällä joku kuukausi sitten virittäjä, mutta (nielee lopun
-kuulumattomiin).
-
-_Helmi_. Tätä minä, nuppuseni, en yhtään ymmärrä...
-
-_Tanu_ (tulee ulkoa ja yrittää mennä salin läpi väenpuolelle, mutta
-pysähtyy). Kas, oletko sinä täällä, Hilja! En ole tullut sanoneeksi
-sinulle, että pianonvirittäjä tulee tänään.
-
-_Hilja_ (hätäisesti hämmästyen). Pianonvirittäjä!
-
-_Tanu_. Kah! -- Hän tulee tänään -- En ole tullut ennen sanoneeksi,
-mutta eipä tuohon taida valmistuksia tarvita. Tuossahan tuo kone on
-aina tavattavissa...
-
-_Hilja_ (hätäytyneenä). Mutta mistä isä tietää...
-
-_Tanu_. Kah ... itsehän valitit joku viikko sitte, että se rustinkisi
-on taasen epävireessä...
-
-_Hilja_. En minä sitä tarkottanut ... mutta mistä isä tietää, että hän
-tulee...?
-
-_Tanu_. Ettäkö "hän tulee"... Sepä myös kysymys! Tietysti hän ilmotti
-tulostaan...
-
-_Hilja_. Miten hän ilmotti...?
-
-_Tanu_. No, kirjeellä tietysti ilmotti! Toissa päivänä tuo tuli ...
-mutta mikä sinut on tehnyt tuollaiseksi hupakoksi?
-
-_Hilja_. Millainen se kirje on ... isä, missä se on ... saanko minä
-nähdä sen, saanko?!
-
-_Tanu_. Senkö kirjeen! Mitä kummaa siinä ... ihanko sinä tosiaankin
-olet tullut hupsuksi...
-
-_Hilja_. Missä se on?
-
-_Tanu_. Niin kirjekö? -- Mihin lienen viskannut -- ja mitä kummaa sinä
-sillä tekisit?
-
-_Hilja_ (syrjään). Miksi hän kirjotti isälle eikä minulle. (Ääneen.)
-Isä kulta, mitä hän kirjottaa...?
-
-_Tanu_. Hehe ... mitä sellainen asiamies tarvitsisi kirjottaa! Sanoi
-tulevansa tänään ... toivoi saavansa hevosen asemalle, jos sieltä on
-enemmälti matkaa ... pitkältä tästä nyt ei ole asemalle, mutta voihan
-tuolle lähettää hevosen.
-
-_Hilja_. Eikö hän mitään muuta kirjottanut...?
-
-_Tanu_. Mitäs hän "muuta" ... jätä jo tuo höpsimisesi!
-
-_Helmi_. Tuleeko teille pianonvirittäjä! Pianohan on niin hyvässä
-vireessä kuin mikäkin...
-
-_Hilja_ (Helmille). Vaiti herran nimessä! (Kaikille.) Niin juuri, niin
-hyvässä vireessä kuin mikäkin vanha patarämä, kuin Mustikkalan muorin
-lehmänkello, kuin vanhan kirkon raakkiurut ... niin, juuri niin...
-
-_Tanu_. Hehe ... ompas se kaluksi ehtinyt rotiskoitua! Taitaapa olla
-koko laitos mokomakin rämävärkki ... tuskin on kuukautta kulunut, kun
-oli "stämmääjä" ja kohta tuli taas uuden rustaajan tarvis. Enhän minä
-kyllä hänestä ymmärrä, mutta kyllä sen hinta nousee, jos joka kuukausi
-pitää laittaa...
-
-_Hilja_. Mutta kun se viritti niin huonosti se edellinen ... se ei ole
-kunnossa ... ei ole, ei, ei... (On purskahtamaisillaan itkemään).
-
-_Tanu_ (kummissaan). No, no! Saahan tuota koettaa uutta laittajaa!
-(Mennessään mumisten.) Mutta taitaa olla vika soittajassakin...
-
-_Helmi_. Sinua taitaa huvittaa ne virittäjät...
-
-_Hilja_. No, sinäkin siinä...
-
-_Tanu_ (Katrille, joka tulee ovessa vastaan väenpuolelta). Siinähän
-sinä tulet! Minun piti tulla juuri kysymään mihin sinä lähetit sen
-Renki-Villen, kun hänen olisi pitänyt mennä raudikolla asemalle,
-hakemaan sitä -- --
-
-_Katri_ (keskeyttäen). Hyvänen aika, sehän jo meni sinne! Kun näin
-sinun niin kiintyneen niittokoneesi laittamiseen, ajattelin, että pidän
-huolen asiasta ja lähetin Villen asemalle.
-
-_Tanu_. Sepä hyvä, että lähetit! Sittenhän pääsen taasen puuhiini.
-(Menee ulos; Katri, otettuaan salista jonkun esineen, menee
-väenpuolelle.)
-
-_Hilja_ (hetkisen vaitiolon jälkeen heittäytyy hämmentyneenä,
-nyyhkyttäen Helmin povea vasten). Herranen aika sentään!
-
-_Helmi_ (hyväillen hänen tukkaansa). Mikä kumma sinua vaivaa?! (Nostaa
-hänen päänsä ja katsoo silmiin.) Hilja! -- Nyt minä en yhtään ymmärrä
-sinua. -- Onko se pianonvirittäjän tähden? -- Siinä jutussa taitaa
-piillä jotakin...
-
-_Hilja_ (jonka silmät alkavat omituisesti loistaa). Mitähän tästä
-tulee?!
-
-_Helmi_. Mistä ... pianonvirittäjästäkö?
-
-_Hilja_ (säkenöiden). Voi, Helmi, hilsuseni, -- jospa tietäisit...!
-
-_Helmi_. Ihanhan sinä, nupukkani, minut halkaset uteliaisuuteen! --
-Ethän vain ... et suinkaan sinä liene hassastunut tuohon
-pianonvirittäjään...
-
-_Hilja_. No, taas sinä ... enhän minä ole häntä nähnytkään!
-
-_Helmi_. Miksikäs sinä sitte ... koskeeko se ollenkaan
-pianonvirittäjää?
-
-_Hilja_. Kyllähän se koskee...
-
-_Helmi_. Mutta millä tavalla?
-
-_Hilja_. Eihän se ole pianonvirittäjä...
-
-_Helmi_. No, sepäs sotkua! Se koskee sitä ... eikä kuitenkaan ole hän!
-Mitä kummaa se sitten on ja mitä se koskee?
-
-_Hilja_. Helmikulta, kuulehan nyt! Se, joka kohta tulee, ei ole _oikea_
-pianonvirittäjä.
-
-_Helmi_. Nytpä ihmeissä ollaan! Selitä herrantähden sitte, mitä tämä
-kaikki merkitsee!
-
-_Hilja_. Minua hävettää niin, _niin_ kovasti, että pitäisi ihan maahan
-vajota. Mutta kyllä kai minun täytyy se kaikki kertoa sinulle.
-
-_Helmi_. Ja kerrokin nyt jo pian! Ihanhan sinä tapat minut!
-
-_Hilja_ (ujostellen). Se johtui kaikki hupsusta päähänpistosta tai
-oikeastaan siitä, että minulla oli täällä talvella niin kovasti ikävä
-yksinäni. Koetin miettiä jos joitakin keinoja pyrähtääkseni pois
-maailmaan, mutta mitään pelastavaa kättä ei ojentunut. Sitte eräänä
-päivänä huomasin lehdessä ilmotuksen, jossa joku nuori herra halusi
-päästä maisemakorttien vaihtoon. Se oli sepitetty niin hauskasti ja
-fiksusti, että aivan nauratti. Minulla on se leikattuna lehdestä ...
-jos tahdot, niin käyn etsimässä --?
-
-_Helmi_. Kyllä, mutta kerrohan nyt! Vastasitko sinä siihen...?
-
-_Hilja_. Helmi rakas ... olen niin hämilläni ... mutta ethän kerro vaan
-kellekään...
-
-_Helmi_. En, en, hupakkoni!
-
-_Hilja_. Niin, minä lähetin kortin. Vaihdettiin ensin kortteja ... ja
-sitte kirjeitä ... eli en minä hänelle ole pitkältä kirjottanut, mutta
-hän... Oi, hänen kirjeitään! Sellainen velikulta, niin ilonen ja
-reipas, mutta samalla niin hyvä ... hänen täytyy olla oikein hauska ja
-hyvä poika ... ja viisas hän myös on! Hän kirjottaa niin kauniisti ja
-runollisesti! Ja ihan runojakin hän on tehnyt! -- Odotahan, pistäydyn
-ne heti noutamassa...
-
-_Helmi_. Kuule, kerrohan nyt ensin! Mikä hänen nimensä on?
-
-_Hilja_. Hänen nimensäkö? Sitä en tiedä... Kirjeeni olen osottanut
-Mikko Vilkastuksen nimelle. Mutta tietysti se on salanimi. Hänen oikeaa
-nimeään en tosiaankaan tiedä...
-
-_Helmi_. Ja sinä olet ollut kirjevaihdossa, ilman asiaa, ihan
-tuntemattoman henkilön kanssa!
-
-_Hilja_ (hämillään). Niin kyllä...
-
-_Helmi_. Onko hän edes minkä näkönen? Totta kai olet saanut hänen
-valokuvansa?
-
-_Hilja_. En ole saanut ... ainoastaan kirjeistään hänet tunnen...
-
-_Helmi_. Kuinka hullua! Mutta ... missä yhteydessä hän on ... onko hän
-jossakin yhteydessä tuon "pianonvirittäjän" kanssa?
-
-_Hilja_. Hänhän se "pianonvirittäjä" juuri on.
-
-_Helmi_. Ai! -- Mutta miten ihmeellä se on mahdollista?
-
-_Hilja_. Kirjevaihtomme jatkuessa hän alkoi ehdotella, että hän saisi
-tavata minua persoonallisesti. Toivoi minun joko käyvän kaupungissa,
-jossa tapauksessa hän lähettäisi teatteripiletin "tietylle paikalle" --
-tai että voisin keksiä jonkin syyn, joka antaisi hänelle aihetta käydä
-kotonamme. Rohkasin vihdoin itseni ja lupasin hänen tulla tänne
-"pianonvirittäjänä". Ajattelin, että hänen pianon kanssa puuhaillessaan
-minulla on tilaisuus ottaa hänestä selkoa. Ja jos hän ei ole hieno ja
-miellyttävä -- saa hän mennä menojaan.
-
-_Helmi_. Oletko sinä ilmottanut hänelle oikean nimesi?
-
-_Hilja_. En kuin talomme nimen vaan -- sitte, kun lupasin hänen tulla.
-
-_Helmi_. Mutta -- sain äsken sen käsityksen, että hän on kirjottanut
-isällesi, ettetkä sinä tiennyt hänen tulevan tänään?
-
-_Hilja_. Niin, ajatteles miten harmittavaa! Hän kirjottaa isälle, josta
-minulla ei ole aavistustakaan, eikä anna pienintäkään vihiä tulostaan
-minulle! Hän kai luulee...
-
-_Helmi_. Hän kai on pitänyt sopivampana ilmottaa isännälle, kun kerran
-tulee "asioissa".
-
-_Hilja_. Kyllä minä olisin myös tahtonut tietää. Ei hän ole tiennyt
-isäni nimeäkään...
-
-_Helmi_. Se kai on kirjottanut "Sillanpään isännälle"...
-
-_Hilja_. Niin on tainnut. (Ulkoa kuuluu ratasten tärinää, joka pysähtyy
-pihalle.) Nyt!! Nyt se jo taitaa tulla!
-
-_Helmi_. Sulhasia taloon...!!
-
-_Hilja_. Voi, mihin minä juoksen...!
-
-_Helmi_. Pysy paikallasi vaan! Eihän tuo nyt niin pelottava liene...
-
-_Renki-Ville_ (tulee häthätää perältä). Asemalta toin kirjan neidille!
-(Antaa kirjeen Hiljalle ja menee touhussaan pois.)
-
-_Hilja_. Kiitos, Ville! -- Oi, se on häneltä! (Repii kiireesti auki.)
-Häneltä se on. (Lukee kirjettä, joka vapisee hänen käsissään.)
-
-_Helmi_ (rientää hänen olkapäänsä yli kurkistamaan). "Autereinen
-enkelini!" -- Ai miten autereista! -- "Oi, miten kuohuva riemu
-täyttääkään mieleni, kun vihdoinkin saan sen autuuden, että minulla
-on lupa polkea samoja tanhuvia, joilla elämäni ihanin unelma
-liihottelee..." -- Oh, miten tungettelevaa! On kuin jo olisi kihloissa!
--- "Saan astua siihen verhottuun pyhäkköön, josta olen saanut
-vastaanottaa ne lyhyet, mutta sitä sulosemmat rivit. Riennän tuulen
-nopeudella ja olen -- --"
-
-(_Tanu_ ja _Koskinen_ tulevat perältä. Koskinen on lihavahko,
-keski-ikäinen herrasmies, kuluneenpuolisissa matkapukimissa, tummahko
-kaulahuivi kaulassa.)
-
-_Tanu_. Olkaa hyvä ja astukaa sisälle -- --
-
-_Helmi_. Minä poistun.
-
-_Hilja_. Et saa mennä! Ole vaan täällä ... tiedäthän kaiken ja saat
-olla mukana mitä tapahtuneekin.
-
-_Tanu_. Ja tässä on piano.
-
-_Koskinen_. Hehe ... kyllä se sivistys levenee nykyaikana ...
-sellaisetkin instrumentit hankitaan talonpoikaistaloihin...
-
-_Helmi_ (Hiljalle). Tuollainen hölmö!
-
-_Tanu_. Tyttäreni valittaa, ettei se ole vireessä, vaikka äskettäin oli
-laittaja.
-
-_Koskinen_. Kaunis instrumentti...
-
-_Hilja_ (rohkenee vasta nyt nostaa katseensa). Tuonnäkönen könttyrä!
-
-_Tanu_. Kaunis, niin -- mutta kyllä se on kalliskin. Ja yhä
-kalliimmaksi tulee, jos joka kuukausi pitää olla laittaja.
-
-_Koskinen_. Sepä ikävää!
-
-_Tanu_. Ettekö tahdo koetella sitä?
-
-_Koskinen_. Koetellako? Te olette kovin kohtelias -- mutta
-valitettavasti minä en osaa soittaa rahtuakaan...
-
-_Tanu_. Niin, eihän se taida ollakaan välttämätöntä teidän
-ammatissanne. Taiteilijat ovat erittäin, ja erittäin...
-
-_Koskinen_ (nauraa täydellä naamallaan). Eihän meidän ammattiimme
-tosiaankaan kuulu konserttien antaminen...
-
-_Hilja_ (Helmille.) Kuinka hän sentään käyttäytyykin tyhmästi! Oh,
-minun unelmani, minun "vilkastukseni!"
-
-_Helmi_ (nauruaan pidätellen.) Sellainen sorea sulhaspoika!
-
-_Hilja_. Hänhän näyttelee vierasta roolia ... vaikka kyllä hän sentään
-saisi näytelläkin paremmin...
-
-_Tanu_ (on avannut pianon kannen). Olkaa siis niin hyvä!
-
-_Koskinen_. Olkoon nyt menneeksi sitte, koska niin välttämättömästi
-tahdotte. (Pompauttelee kömpelösti koskettimia ja vetäsee sitte
-kädellään pitkän skaalan.) Ehei, ei tule vanhasta konkaria, sanotaan!
-
-_Tanu_. Voitteko huomata siinä mitään vikaa?
-
-_Koskinen_. Hehe ... niin vikaako? Ehe ... en minä voi. Toisellainen
-siihen tarvinnee olla mies. -- Minusta muuten pitäisi jo käydä asiaan.
-Emäntänne muistaakseni kirjotti minulle nuoresta naudasta, joka
-tarvitsisi pelastusta ähkystä -- vai mikä sitä nyt vaivannee...
-
-_Helmi_ (Hiljalle joka tulee hyvin hämilleen). Hihihihihi ... "nuori
-nauta -- ähkystä..."
-
-_Soinne_ (tulee peräovesta matkalaukku kädessä). Hyvää päivää!
-
-_Tanu_. Päivää...
-
-_Soinne_. Oletteko talon isäntä -- jos saan luvan kysyä?
-
-_Tanu_. Olenhan minä tässä sitä virkaa pitänyt.
-
-_Soinne_ (kumartaen). Nimeni on Soinne, olen pianonvirittäjä.
-(Hämmästys.)
-
-_Tanu_. _Tekö_ olette pianonvirittäjä!? (Koskiselle.) Kukas _te_ sitte
-olette?
-
-_Koskinen_. Hehe ... luulitteko te minua pianonvirittäjäksi... Ehei,
-minä viritän vain nautoja paremmin ammuviksi ... olen eläinlääkäri.
-
-_Tanu_. Niinkö? Siitä oli Katrin kanssa tosiaankin puhetta, että teidän
-piti tulla sen Mansikin tähden. Anteeksi ... on niin paljo ollut puuhaa
-tänään, että menee aivan sekasin...
-
-_Koskinen_. No, ei mitä, ei mitä!
-
-_Soinne_. Tässä ovat nähtävästi roolit vaihtuneet. Sillä pehtori,
-pihalla jouduttuaan vastatuksin, otti minut ylipuhutellakseen ja tahtoi
-kaikin mokomin viedä katsomaan jotakin sairasta nautaa. Mutta kun hän
-sattui jotenkuten mainitsemaan, että isäntä asioitsee pianonvirittäjän
-kanssa, riensin tänne ammattiveljeä katsomaan.
-
-_Hilja_. Oi, hän se on!
-
-_Helmi_. Tuo nyt ei ole hullumpi ... ainakaan "naudanvirittäjän"
-rinnalla...
-
-_Tanu_. No, niinpä saa sitte herra Soinne pitää huolta pianosta. Me
-voimme lähteä Mansikkia katsomaan.
-
-_Koskinen_. Sitä alaa minä kyllä ymmärrän (menee Tanun mukana perälle).
-
-_Soinne_. Saan siis luvan, neidit? (Istuu pianon ääreen ja verkalleen
-purkaa esineitä käsilaukustaan, lyö sitte "A:n" ääniraudallaan ja
-näpsäyttelee pianon koskettimia, vertailevasti kuunnellen. Sillaikaa
-tytöt keskustelevat hiljaisella äänellä.)
-
-_Hilja_ (hämillään). Mitä sinä pidät hänestä?
-
-_Helmi_. Eihän hän minun tähteni tullut ... mitä itse pidät?
-
-_Hilja_. Hänhän on sorja...
-
-_Helmi_. Tavallisen ... mutta minusta hänen pukunsa ei osota yhtään
-hyvää aistia.
-
-_Hilja_. Sehän on vain valepuku.
-
-_Helmi_. Onko tuo pitkä tukkakin valetukka...?
-
-_Hilja_. Sehän on musiikkitukka...
-
-_Helmi_. Noin suortuvainen ja vanukkeinen!
-
-_Hilja_. Niin, huolimaton hän on...
-
-_Helmi_. Mutta miksi hän ei puhu mitään?
-
-_Hilja_. Niin, on kuin ei huomaisikaan...
-
-_Helmi_. Minä menen pois. Hän kai odottaa pääsevänsä kahden kesken.
-(Helmi menee Hiljan kamariin, jonka jälkeen seuraa pitkähkö
-äänettömyys. Hilja nypläilee hämillään ja jännitettynä ompelustaan.
-Soinne vääntelee avaimellaan ruuveja pianon sisältä, jolloin kuuluu
-kiristyväin kielten kirkuna)
-
-_Hilja_. Eikö ... eikö hän siis todellakaan aijo puhua mitään?
-
-_Soinne_ (keskeyttää työnsä ja kääntyy ympäri). Neiti...
-
-_Hilja_. Haluatteko jotakin?
-
-_Soinne_. Saanko pyytää neidiltä pientä suosionosotusta --?
-
-_Hilja_ (kainosti). "Suosio" on suuri sana...
-
-_Soinne_. En voi huomata mitään vikaa virityksessä.
-
-_Hilja_ (läheten pianoa). Jospa tietäisitte millaisessa
-virityksessä ... millainen mielentilani on...
-
-_Soinne_ (kummastellen). Teidän, neiti! (Katsoo Hiljaan kuin
-pelästyneenä.)
-
-_Hilja_ (syrjään). Onko pelko ainoa vaikutus, jonka olen tehnyt häneen!
-(Ääneen.) Niin, olen niin tuskaisen ahdistuksen vallassa, etten ole
-eläessäni sellaista tuntenut. Enkähän olekaan ikinä ollut tällaisessa
-asemassa...
-
-_Soinne_. Kentiesi kalske ärsyttää neidin hermoja?
-
-_Hilja_. Ei, ei ... jatkakaa te vaan viritystänne ... viereisessä
-huoneessa voi olla joku...
-
-_Soinne_ (lyö jälleen muutamia akordeja). Vakuutan että aina
-kolmiviivaiseen C:hen asti on kaikki niin heleän puhdasta kuin olla
-voi. (Nousee.) Ainoastaan yhtä seikkaa pyydän teiltä, neiti -- antakaa
-minulle -- --
-
-_Hilja_ (hämmästyen). Mitä?! Ei, ei vielä, ei -- --
-
-_Soinne_. Mutta, neiti -- --
-
-_Hilja_. Enhän edes tiedä teidän nimeännekään...
-
-_Soinne_. Nimeänikö?! -- Kuulkaa nyt neiti! Antakaa nyt jotakin, jolla
-voin tästä pyyhkiä tomun pois...
-
-_Hilja_. Millainen veitikka! (Tuo veikeästi tomuviuhkan uunin luota.)
-Tässä, olkaa niin hyvä!
-
-_Soinne_. Kiitos! (Alkaa pölyyttää pianoa.)
-
-_Hilja_ (jää houkuttelevan näkösenä seisomaan pianon luo ja heittää
-kuin sattumalta toisen palmikkonsa yli olkansa rinnalleen. Syrjään).
-Milloin hän lakkaa näyttelemästä? (Kohta ääneen.) Katsokaas, täällä ei
-ole enää ketään!
-
-_Soinne_ (kummastellen). Eikö ketään --? Onhan meitä ainakin kaksi,
-näemmä... (Pölyttää edelleen).
-
-_Hilja_ (vetäytyy nousevalla suuttumuksella pianon luota etualalle).
-Tuollainenko hän on! On kuin ei tuntisikaan kuka olen! Ja minunko
-pitäisi tässä seista koko päivä odotellen... (Äkkiä astahtaa Soinnen
-luo.) Riittää jo, herraseni ... olkaa huitomatta tuolla tavoin!
-
-_Soinne_ (taukoaa pelästyen). Oo, onko neiti ... niinkö todellakin
-häiritsen?
-
-_Hilja_. En tahdo valehdella, en teeskennellä. Tietänette kai, että
-ensimäinen juna lähtee asemalta tunnin kuluttua ja tästä viipyy
-asemalle mennessä hyvän aikaa... Onnea matkalle ... kohtalo on toisin
-määrännyt...
-
-_Soinne_. En ymmärrä, neiti...
-
-_Hilja_. Sydäntä ei voi pakottaa -- ja enempiä selityksiä ei tarvita.
-Siitähän oli sovittu kirjeessä, että yksinkertainen kielto riittää.
-Olette nyt saanut kiellon -- ja rientäkää pois, ennenkuin isä tulee
-takasin!
-
-_Soinne_. Mutta tosiaankin ... meistä jommankumman pään täytyy olla
-pyörällä... (Alkaa sääliä kapineitaan laukkuun).
-
-_Hilja_. Vieläkö te solvaatte minua! Tietäkää, että välimme on kokonaan
-selvillä... (Aikoo mennä kamariinsa).
-
-_Soinne_. Mutta, neiti...
-
-_Hilja_. Kaikki olkoon unohdettu!
-
-_Soinne_. Te todellakin unhotatte kaikki ... pitäisikö minun lähteä
-ihan ilman --
-
-_Hilja_ (keskeyttäen). Ihan ilman toivoa -- kaikki on selvillä...
-
-_Soinne_. Ilman korvausta! Siinä tosin ei ollut paljo virittämistä ...
-mutta tällainen pitkä matka, menetetty päivä ja... Minä vaadin -- --!
-
-_Hilja_ (jalkaa polkasten) Kuinka! Viitsittekö te sellaisilla syillä!
-Koko ijäksi! -- Ei, vaikka maailma räjähtäisi tällä hetkellä!
-
-_Soinne_. Jos katsotte arvollenne sopivaksi, niin voinhan saada
-korvauksen oikeuden kautta...
-
-_Hilja_. Hävetkää! Ja marssikaa tiehenne! (Purskahtaa itkuun.)
-
-_Soinne_. Kyllä -- kun vaan saan kympin.
-
-_Helmi_ (tulee kiireesti). Mitä, herran nimessä, täällä tapahtuu?
-
-_Hilja_. Oi, Helmi, mihin onnettomuuteen minä olenkaan joutunut!
-
-_Piika-Mari_ (tulee ulkoa). Tuolla ulkona seisoo eräs herra: sanoo,
-että häntä on kutsuttu ja että hän on se pianonvirittäjä -- --
-
-_Hilja_. Jumalani!! (Lysähtää tuolille.)
-
-_Helmi_. Vieläkö yksi "pianonvirittäjä!"
-
-_Piika-Mari_. Mitä minä sanon sille herralle?
-
-_Helmi_. Kuuletko sinä, Hilja?
-
-_Hilja_. Tulkoon vaan ... tulkoot kaikki yhdellä kertaa! (Mari menee.)
-
-_Helmi_. Kyllä sinä, Hilja, olet nyt vyyhteen sotkeutunut...
-
-_Hilja_. Oi, elä sinä jätä minua ... jospa tästä vielä selviäisin...
-
-_Arvo Ungermo_ (tulee). Rauha taloon!
-
-_Helmi_ ja _Hilja_. Arvo Ungermo!!
-
-_Helmi_. Sinäkö se...!
-
-_Hilja_. Oletko se todellakin sinä?!
-
-(Ällistyksestään selvittyään rientävät Helmi ja Hilja Ungermoa
-tervehtimään, melkein hänen rinnalleen heittäytyen.)
-
-_Arvo_. Herrantertut! Täällähän minä tapaan teidät -- kokonaista kaksi
-yhden sijasta!
-
-_Helmi_. Niin, pikku Hilja otti minutkin tänne kesälaitumelle.
-
-_Hilja_ (hämillään). Mutta kuinka? (Kuin rukoillen.) Ethän _sinä_ vain
-ollut se...
-
-_Arvo_ (nauraen). Tunnethan sinä kai minut...
-
-_Soinne_. Minulla täällä ei ole enää mitään tekemistä ... ja juna
-lähtee pian ... saanko sentähden pyytää hyvällä kymmenen markkaa...
-
-_Katri_ (tulee nauraen vasemmalta). Kas, täällähän ne ovatkin
-molemmat herrat! Olipa se hassua! Tanu on jo minulle kertonut koko
-selkkauksen... No, kumpi teistä nyt on pianonvirittäjä, kumpi
-tohtori...
-
-_Arvo_. Anteeksi, mutta minä en ole vielä tohtoriksi asti ehtinyt...
-
-_Soinne_. Minä olen pianonvirittäjä. Se on jo kunnossa ... onko muuten
-kaikki kunnossa, sitä en tiedä (vilkasee Hiljaan kummallisesti
-hymyillen). Mutta juna lähtee tuossa paikassa ja minun pitäisi
-joutua ... pyytäisin saada kymmenen markkaa...
-
-_Katri_. Käyn heti noutamassa. (Menee väenpuolelle.)
-
-_Hilja_ (Arvolle hiljaa.) Täällä, kuten näet, on toinenkin
-pianonvirittäjä. Sinun ei siis sovi sellaisena esiintyä ... isä oli
-ehtinyt kutsua oikean virittäjän...
-
-_Helmi_. Täällä on jo ollut kaksikin virittäjää sinua ennen...
-
-_Hilja_. Niin, eläinlääkäri oli saapunut kipeän nimikkolehmäni tähden
-ja luulimme häntä ensin sinuksi ... ja äiti nähtävästi luulee vielä
-sinua häneksi...
-
-_Helmi_. Ja Hilja on pitänyt teitä kaikkia kosijoinaan...
-
-_Hilja_. Hyi, sinua!
-
-_Katri_ (tulee seteli kädessä). Tässä, olkaa niin hyvä! (Nauraen.) Ja
-jos haluatte saada lasin lypsylämmintä maitoa, niin tuodaan tuossa
-paikassa...
-
-_Soinne_. Ei, kiitos! -- Väärinkäsitys karjapihassa ei muuten ollut
-läheskään niin kummallinen kuin tapahtuma pianon ääressä...
-
-(_Hilja_ on tullut lähelle Soinnetta ja katsoo häneen rukoilevasti.)
-
-_Soinne_. Neuvon virkaveljeäni, ettei hän käyttäisi tomuviuhkaa. Neiti
-ei sitä suvaitse. No niin, hyvästi vaan! (Menee ulos.)
-
-_Katri_, Mitä hän oikein tarkotti? -- No, vähätpä hänestä! -- Istukaa,
-herra tohtori, olkaa niin hyvä -- tai proviissori, miksi teitä saa
-karahteerata...
-
-_Arvo_ (iskien silmää tytöille). Olen altis palvelukseenne, emäntä
-hyvä! (Istuu tuolille ja emäntä sohvalle. Tytöt kuiskuttelevat
-ilosesti, Hilja samalla vähän kainostellen.)
-
-_Katri_. Olettehan sen jo nähneet. Onko syytä toivoon?
-
-_Arvo_. Kaikki on kuten luulinkin, kuten alusta alkaen arvelin.
-(Silmäilee Hiljaan.) Mutta iloni näkemästäni on suurempi kuin rohkenin
-toivoakaan...
-
-_Katri_. Sepä hauskaa kuulla! Olen itse valvonut karjani hoitoa...
-
-_Arvo_ (Hiljaa silmäillen). Teille on oleva kaikkea iloa ja kunniaa
-hänestäkin...
-
-_Katri_. Niinpä niin, siitä kipeästä, Hiljan nimikosta. Se oli vielä
-muutamia päiviä sitten niin voimakas ja hyvinvoipa...
-
-_Arvo_ (kuin edellä). Minusta hänen viehättävä sulonsa, herkkä
-herttaisuutensa ja runollisuutensa...
-
-_Katri_. Se oli kummaa miten se niin äkkiä puuskahti. Näyttääkö teistä
-siitä vielä tulevan kalua?
-
-_Arvo_ (kuin edellä). Minusta hän näyttää yhtä raittiilta kuin
-konsanaan ... jollei paljo viehättävämmältä entisestään...
-
-_Katri_. Kuinka? Joko se toipuu? Ompa se ilahduttavaa! Mutta ettekö
-pitäisi terveellisenä, että sille annettaisiin kipallinen kalkkivettä?
-
-_Arvo_. Enpä juuri. En luule hänen ollenkaan siitä ilostuvan...
-
-_Katri_. Menetelkää vaan sen kanssa miten parhaaksi näette. Se on
-kokonaan vallassanne -- ja olen hyvin kiitollinen, jos sen voitte
-pelastaa.
-
-_Arvo_. Miten onnelliseksi, emäntä hyvä, minut teettekään! Siispä ilman
-pitemmittä puheitta rohkenen pyytää -- --
-
-_Tanu_ (astuu sisään eläinlääkäri edellään). Ka, täälläkö sinä, Katri,
-olet? Olimme tohtori Koskisen kanssa juuri Mansikkia katsomassa -- --
-
-_Katri_ (ällistyen). _Tekö_ olette tohtori?!
-
-{_Koskinen_ kumartaa).
-
-_Tanu_. Mutta hänestä on arveluttavaa, että se voisi vielä parata.
-Sille pitäisi olla -- ka, mitä se nyt olikaan?
-
-_Katri_ (Tanua kuulematta Arvolle). Mutta kukas _te_ sitte olette?
-
-_Tanu_. Ka, sinullahan on täällä vieraita, näenmä...
-
-_Arvo_. En ole mikään tohtori, ainoastaan ylioppilas. Saanko luvan
-esittäytyä? Nimeni on Ungermo, kauppias Ungermon poika, Hiljan
-koulutovereita ja myös tämän toisen neitosen. (On kätellyt puhuessaan
-emännän ja isännän, Hiljaa kätellessään kuiskaa veitikkamaisesti.)
-Mikko Vilkastus, jos saan luvan! (Ääneen.) Läksin sieltä kaupungin
-pölystä pienelle virkistysmatkalle ja sivutse kulkiessani pistäysin
-katsomaan vanhoja tovereita...
-
-_Katri_. Vanhojapa tosiaankin ... olette hyvin tervetullut!
-
-_Tanu_. Meistä maalaisista on hyvin hauskaa nähdä kaupunkilaisia
-luonamme.
-
-_Katri_. Siellä olisi päivällinen valmiina, jos herrasväki olisi niin
-hyvä! Riennän edellä käskemään lisää lautasen. (Menee.)
-
-_Tanu_. Käykää pöytään, käykää pöytään. (Arvo pidättelee Hiljaa jäämään
-jälkeen ja odottelee Helminkin poistumista.)
-
-_Helmi_. Ai, häiritsenkö?
-
-_Hilja_. Et, et. (Arvolle.) Tunteehan Helmi koko jutun.
-
-_Arvo_. Niinkö! (Helmi menee.) No, oletko sinä nyt kovasti pettynyt?
-
-_Hilja_. Mistä pettynyt?
-
-_Arvo_. Kun olinkin tällainen.
-
-_Hilja_. Oi, en! Olen niin ilonen ... kun et vaan koskaan naura
-kirjevaihdollamme...
-
-_Arvo_. Minäkö nauraisin! Nauraisinhan samalla itselleni ... vaikka
-kyllä minä arvasin jo ensi kortistasi sinut sinuksi. Eivät kirjeeni
-muuten olisi olleet sellaisia...
-
-_Hilja_. Ja sinä saatoit sillä tavalla minua narrata?
-
-_Arvo_. Enhän narrannut... Mutta nyt on asia jo polttopisteessään.
-Ennenkuin voin jäädä hetkeksikään taloon, on sinun vastattava. Siis:
-jaa vai ei?
-
-_Hilja_ (kainosti). Mutta pitihän ensin -- persoonallisesti tutustua...
-
-_Arvo_ (hellästi). Hilja rakas! Unhottakaamme jo kaikki tämä
-hulluttelu ... ja vastaa!
-
-_Hilja_ (herkän iloisesti). No -- jaa.
-
-_Arvo_. Siis olet mun! (Syöksyy Hiljaa kohden ja Hilja heittäytyy hänen
-syliinsä.) Olet siis minun ... minun ... minun ... minun...
-
-_Katri_ (ovesta tullen). Mihinkä ne -- --? Aha! (Arvo ja Hilja
-tempautuvat hämillään erilleen.)
-
-_Arvo_. Emäntä hyvä...!
-
-_Hilja_. Äiti kulta...
-
-_Katri_. Mitä te olette tehneet, lapsukaiset?
-
-_Arvo_. Saanhan hänet, emäntä...?
-
-_Hilja_. Ja minä hänet, äiti...?
-
-_Katri_. Sepäs on hätää! Minä ainakaan en osaa sanoa mitään tuota
-päätä ... ja mieti nyt, Hilja, sinäkin vähän!
-
-_Arvo_. Meillähän ovat jo vanhat pohjat...
-
-_Hilja_. Niin vanhat pohjat, äiti...!
-
-_Helmi_ (pyörähtää sisään, silmää altakulmainsa nuoriin ja syöksyy
-kohta Hiljaan syliksi). Oi, onnea, onnea...!
-
-_Tanu_ (huutaa väenpuolelta). Mihinkäs se huvimatkailija emäntäväen
-pidätti?
-
-_Katri_ (Tanulle vastaten). Tuskinpa aavistat mitä joukkoa täältä
-tulee... No, lapset, käykääpäs sisälle isän eteen! (Menevät, emäntä ja
-Helmi edellä, jälestä Hilja ja Arvo käsikädessä.)
-
-
-
-
-
-
-
-
-End of the Project Gutenberg EBook of Pianonvirittäjä, by Lauri Soini
-
-*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK PIANONVIRITTÄJÄ ***
-
-***** This file should be named 44110-8.txt or 44110-8.zip *****
-This and all associated files of various formats will be found in:
-        http://www.gutenberg.org/4/4/1/1/44110/
-
-Produced by Tapio Riikonen
-
-Updated editions will replace the previous one--the old editions
-will be renamed.
-
-Creating the works from public domain print editions means that no
-one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
-(and you!) can copy and distribute it in the United States without
-permission and without paying copyright royalties.  Special rules,
-set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
-copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
-protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark.  Project
-Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
-charge for the eBooks, unless you receive specific permission.  If you
-do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
-rules is very easy.  You may use this eBook for nearly any purpose
-such as creation of derivative works, reports, performances and
-research.  They may be modified and printed and given away--you may do
-practically ANYTHING with public domain eBooks.  Redistribution is
-subject to the trademark license, especially commercial
-redistribution.
-
-
-
-*** START: FULL LICENSE ***
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
-Gutenberg-tm License available with this file or online at
-  www.gutenberg.org/license.
-
-
-Section 1.  General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
-electronic works
-
-1.A.  By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement.  If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
-all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
-If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
-Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
-terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
-entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
-
-1.B.  "Project Gutenberg" is a registered trademark.  It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement.  There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement.  See
-paragraph 1.C below.  There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
-and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
-works.  See paragraph 1.E below.
-
-1.C.  The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
-or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
-Gutenberg-tm electronic works.  Nearly all the individual works in the
-collection are in the public domain in the United States.  If an
-individual work is in the public domain in the United States and you are
-located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
-copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
-works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
-are removed.  Of course, we hope that you will support the Project
-Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
-freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
-this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
-the work.  You can easily comply with the terms of this agreement by
-keeping this work in the same format with its attached full Project
-Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
-
-1.D.  The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work.  Copyright laws in most countries are in
-a constant state of change.  If you are outside the United States, check
-the laws of your country in addition to the terms of this agreement
-before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
-creating derivative works based on this work or any other Project
-Gutenberg-tm work.  The Foundation makes no representations concerning
-the copyright status of any work in any country outside the United
-States.
-
-1.E.  Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1.  The following sentence, with active links to, or other immediate
-access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
-whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
-phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
-Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
-copied or distributed:
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
-almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
-re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
-with this eBook or online at www.gutenberg.org
-
-1.E.2.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
-from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
-posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
-and distributed to anyone in the United States without paying any fees
-or charges.  If you are redistributing or providing access to a work
-with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
-work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
-through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
-Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
-1.E.9.
-
-1.E.3.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
-terms imposed by the copyright holder.  Additional terms will be linked
-to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
-permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
-
-1.E.4.  Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5.  Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6.  You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
-word processing or hypertext form.  However, if you provide access to or
-distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
-"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
-posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
-you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
-copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
-request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
-form.  Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
-License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7.  Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8.  You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
-that
-
-- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
-     the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
-     you already use to calculate your applicable taxes.  The fee is
-     owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
-     has agreed to donate royalties under this paragraph to the
-     Project Gutenberg Literary Archive Foundation.  Royalty payments
-     must be paid within 60 days following each date on which you
-     prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
-     returns.  Royalty payments should be clearly marked as such and
-     sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
-     address specified in Section 4, "Information about donations to
-     the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
-
-- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
-     you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
-     does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
-     License.  You must require such a user to return or
-     destroy all copies of the works possessed in a physical medium
-     and discontinue all use of and all access to other copies of
-     Project Gutenberg-tm works.
-
-- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
-     money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
-     electronic work is discovered and reported to you within 90 days
-     of receipt of the work.
-
-- You comply with all other terms of this agreement for free
-     distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9.  If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
-electronic work or group of works on different terms than are set
-forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
-both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
-Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark.  Contact the
-Foundation as set forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1.  Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
-collection.  Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
-works, and the medium on which they may be stored, may contain
-"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
-corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
-property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
-computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
-your equipment.
-
-1.F.2.  LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees.  YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3.  YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3.  LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from.  If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium with
-your written explanation.  The person or entity that provided you with
-the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
-refund.  If you received the work electronically, the person or entity
-providing it to you may choose to give you a second opportunity to
-receive the work electronically in lieu of a refund.  If the second copy
-is also defective, you may demand a refund in writing without further
-opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4.  Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO OTHER
-WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
-WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5.  Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
-If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
-law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
-interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
-the applicable state law.  The invalidity or unenforceability of any
-provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
-
-1.F.6.  INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
-with this agreement, and any volunteers associated with the production,
-promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
-harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
-that arise directly or indirectly from any of the following which you do
-or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
-work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
-Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
-
-
-Section  2.  Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of computers
-including obsolete, old, middle-aged and new computers.  It exists
-because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
-people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come.  In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
-To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
-and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
-and the Foundation information page at www.gutenberg.org
-
-
-Section 3.  Information about the Project Gutenberg Literary Archive
-Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service.  The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541.  Contributions to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
-permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
-Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
-throughout numerous locations.  Its business office is located at 809
-North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887.  Email
-contact links and up to date contact information can be found at the
-Foundation's web site and official page at www.gutenberg.org/contact
-
-For additional contact information:
-     Dr. Gregory B. Newby
-     Chief Executive and Director
-     gbnewby@pglaf.org
-
-Section 4.  Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
-spread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment.  Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States.  Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements.  We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance.  To
-SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
-particular state visit www.gutenberg.org/donate
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States.  U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
-methods and addresses.  Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations.
-To donate, please visit:  www.gutenberg.org/donate
-
-
-Section 5.  General Information About Project Gutenberg-tm electronic
-works.
-
-Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg-tm
-concept of a library of electronic works that could be freely shared
-with anyone.  For forty years, he produced and distributed Project
-Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
-unless a copyright notice is included.  Thus, we do not necessarily
-keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
-
-Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
-
-     www.gutenberg.org
-
-This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
-
diff --git a/44110-8.zip b/44110-8.zip
deleted file mode 100644
index 484d05c..0000000
--- a/44110-8.zip
+++ /dev/null