diff options
| -rw-r--r-- | 44110-0.txt | 892 | ||||
| -rw-r--r-- | 44110-8.txt | 1275 | ||||
| -rw-r--r-- | 44110-8.zip | bin | 19889 -> 0 bytes |
3 files changed, 892 insertions, 1275 deletions
diff --git a/44110-0.txt b/44110-0.txt new file mode 100644 index 0000000..7a58c01 --- /dev/null +++ b/44110-0.txt @@ -0,0 +1,892 @@ +*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 44110 *** + +PIANONVIRITTÄJÄ + +Yksinäytöksinen selkkaus + + +Kirj. + +LAURI SOINI + + + +U. W. Telén & C:o, Kuopio, 1905. + + + +Senssuurin hyväksymä, 23 p:nä Toukokuuta 1905, Kuopiossa. + + + + + + +HENKILÖT: + +_Tanu Sillanpää_, maanviljelijä. +_Katri_, hänen vaimonsa. +_Hilja_, heidän tyttärensä. +_Helmi Kunnas_, Hiljan koulutoveri. +_Koskinen_, eläinlääkäri. +_Soinne_, pianonvirittäjä. +_Arvo Ungermo_, ylioppilas. +_Renki-Ville_. +_Piika-Mari_. + + + + +Sillanpään hyvänpuoleisesti kalustettu sali. Salissa on piano. Ovia +kolme: ulos, väenpuolelle ja Hiljan kamariin. + +_Hilja_ (sohvassa Helmiä hyväillen). Ettäs sinä sentään tulit! Sinä +helmeni, päärlyni, kullannuppuni ja sokeritoppani! Nyt meidän tulee +käyttää aikamme niin herttasesti ja hauskasti kuin lehdon livertävät +lintuset! Ja minä pidän sinut omanani koko, ihan koko kesän! + +_Helmi_. Hyväksi aikaa jäänkin oikein mielelläni, mutta tuskin sentään +koko kesäksi voin. Oi, miten viehättävää täällä on, niin tuoresta, +tuoksuvaa ja viheriäistä! Ja sireenit juuri kukkaan puhkeamaisillaan! +Tiedätkös, minun teki niin kovasti mieleni hypätä rattailta eilen +asemalta tullessani ja taitella metsästä suuren kimpun kukkaan +puhkeavia sireenejä. Vihreä metsä tien varressa oli niin ihmeen +viettelevä. + +_Hilja_. Voimmehan mennä sinne tänään. Taittelemme sireenejä ja +asetamme vesilaseihin joka ikkunalle ja pöydälle. + +_Helmi_. Ja telmimme ja heiskaroimme metsässä kuin karitsat! Kyllä sinä +olet onnellinen, kun kotisi on täällä maalla, luonnon helmassa! + +_Hilja_. Olenhan minä ... nyt kun sinä tulit... + +_Helmi_ (katsoo utelevasti). Miten sinä, pikku muruseni, sait täällä +talvesi kulumaan? + +_Hilja_. Kysys muuta! Olla ensin niin monta talvea ilosessa +kaupungissa, hyvien toverien seurassa -- ja sitte hautautua tänne... + +_Helmi_. Rauhallista täällä lienee elämä talvella? + +_Hilja_. Olin aivan kuin elävältä haudattuna! Olisin tullut niin +mielelläni kaupunkiin, mutta mitäs minä siellä enää ... kouluaikani oli +jo lopussa. Ja isä-ukko, se aina jaarittelee siitä "maahengestään" -- +ikäänkuin minun pitäisi tuota päätä valmistautua jonkun maanmyyrän +karjapiiaksi! + +_Helmi_. Mutta entäpä, jos emännäksi...? + +_Hilja_. Vai ... sinä sokeritoppani! Kuka kunnon talonpoika minusta +hupakosta huolisi! En minä osaa kantaa suuria avainkimppuja, keittää ja +paistaa ja komennella suurta piikalaumaa... + +_Helmi_. Etkö, nupukkani... Mutta, asiasta toiseen! Tottakai sinulla on +täällä hyviä ystäviä, seuraa, jonka kanssa joskus saat hupailla? + +_Hilja_. Ettäpä jos olisi! En minä, hilsuseni, ole täällä oikein +harmoniseerannut. Pojat ja tytöt elävät täällä niin toisissa, omissa +maailmoissaan ja minä ... niin, minä olen heille melkein vennonvieras, +istun ja huokailen yksikseni. Tiedätkös, Helmiseni, että minulla on +ollut täällä niin ikävä, _niin ikävä_ väliin, että on tehnyt mieli +keksimään jos mitä hullutuksia... + +_Helmi_ (hyväillen). Mitä sinä olet keksinyt? + +_Hilja_. Jos mitä...! Tiedätkös, että minä olen ihan aikonut karata +täältä... Olisin varmaan livistänyt tieheni, jos olisin vähänkin +tietänyt minne mennä ... ja miten saada isältä matkarahat... + +_Helmi_. Oletpa sinä romantillinen! + +_Hilja_. Ja kerran minä juoksin -- keskellä yötä -- nurkkatansseihin +tuonne kylän laidalle... + +_Helmi_ (uteliaana). Millaista siellä oli? + +_Hilja_. No, tanssin jylkytystä ... sellaista pölkkytanssia ... jotkut +pojat olivat "hiprakassa", kuten sanoivat, ja vähän melusivat. Minuun +katsoivat kuin "lehmä punaseen veräjään". Joku pojista pyysi minua +tanssiin, mutta vei niin kankeasti, ettei se ollut hauskaa. + +_Helmi_. Minäkin tahtoisin kerran mennä... + +_Hilja_. Voimmehan mennä, jos tahdot. Niillä on niitä joka viikko. + +_Helmi_. Kuules, etkö sinä ole ollut edes kirjevaihdossa? + +_Hilja_. Niinkö kirjevaihdossa? (Naurahtaa hämillään). Olenhan minä +ollut sinun kanssasi... + +_Helmi_. Etkö muitten toverien? + +_Hilja_. Kenen sitte? Sinähän olet minun ainoa paras ystäväni +maailmassa! + +_Helmi_. No, esimerkiksi -- Arvo Ungermon kanssa? + +_Hilja_. Senkö velikullan? En, en. + +_Helmi_. Mutta sinähän pidit hänestä? Vai --? + +_Hilja_. Totta kai -- kuka nyt ei pitäisi niin hauskasta pojasta... + +_Helmi_. Kyllä sinä ... kyllä sinä pidit vähän enemmänkin kuin muut... + +_Hilja_. No, elä nyt, Helmi! + +_Helmi_. Ja hän oli sinuun innostunut enemmän kuin kehenkään. + +_Hilja_. Helmi! + +_Helmi_. Ja luulenpa, että hän on vieläkin! + +_Hilja_. Jopahan vaan ... sellainen huitukka ... ei enää minua +muistakaan ... tuskin tuntisi, jos vastaan tulisi... + +_Helmi_. Eiköhän hän vaan yhä haaveile sinusta. Ihanhan se hulivili +muuttui toiseksi ihmiseksi sinun lähdettyäsi. Eikä häntä vielä nytkään +näy missään, vaikka ennen oli sinun kanssasi kaikkialla. Hän on kuin +pelkkää kaihoa ja ikävää... + +_Hilja_. Eihän hän ole minulle edes yhtään kertaa kirjottanut. Ei hän +minua muista ... enkä minä häntä ... mutta puhutaan nyt jostakin +muusta! + +_Helmi_. No, olkoon sitte! (Hilja vaipuu haaveilelemaan.) Ja nyt, nyt +sinä kuitenkin muistelet häntä... + +_Hilja_. Enpähän ... sellaista veitikkaa! (Hymyilee yksikseen.) Mutta +hän oli sittenkin pohjaltaan hyvä poika, vaikka se niin paljo +hullutteli... Eikö sinustakin ollut? + +_Helmi_. Oli, oli! Kuule, minä kirjotan hänelle ja kutsun käymään...? + +_Hilja_. Kutsu vaan! + +_Helmi_. Ja sittepä meillä on hauskaa! Kenties saadaan vielä +kihlajaiset... + +_Hilja_. Ole nyt... + +_Helmi_ (kiintyy äkkiä pianoon). Mutta sinäpä kai soittelet täällä +paljo ikävissäsi, kun sulla on piano? + +_Hilja_. Enpä niinkään. Tiedäthän etten minä ole liialla +musikaalisuudella pilattu. Ja siksi toiseksi ... eipä tuo piano täällä +tahdo pysyä vireissäkään... + +_Helmi_. Eikö vireissä?! Sehän ... soittelin sillä jo tänä aamuna ... +sehän soi kuin paras konserttiflyygeli! (Menee pianolle ja soittaa +ulkomuistista.) Nuppuseni, kyllä sinun korvasi on täällä maalla kovin +herkistynyt! Minusta tämä on parhaassa vireessä oleva piano mitä olen +nähnyt... + +_Hilja_. Oli täällä joku kuukausi sitten virittäjä, mutta (nielee lopun +kuulumattomiin). + +_Helmi_. Tätä minä, nuppuseni, en yhtään ymmärrä... + +_Tanu_ (tulee ulkoa ja yrittää mennä salin läpi väenpuolelle, mutta +pysähtyy). Kas, oletko sinä täällä, Hilja! En ole tullut sanoneeksi +sinulle, että pianonvirittäjä tulee tänään. + +_Hilja_ (hätäisesti hämmästyen). Pianonvirittäjä! + +_Tanu_. Kah! -- Hän tulee tänään -- En ole tullut ennen sanoneeksi, +mutta eipä tuohon taida valmistuksia tarvita. Tuossahan tuo kone on +aina tavattavissa... + +_Hilja_ (hätäytyneenä). Mutta mistä isä tietää... + +_Tanu_. Kah ... itsehän valitit joku viikko sitte, että se rustinkisi +on taasen epävireessä... + +_Hilja_. En minä sitä tarkottanut ... mutta mistä isä tietää, että hän +tulee...? + +_Tanu_. Ettäkö "hän tulee"... Sepä myös kysymys! Tietysti hän ilmotti +tulostaan... + +_Hilja_. Miten hän ilmotti...? + +_Tanu_. No, kirjeellä tietysti ilmotti! Toissa päivänä tuo tuli ... +mutta mikä sinut on tehnyt tuollaiseksi hupakoksi? + +_Hilja_. Millainen se kirje on ... isä, missä se on ... saanko minä +nähdä sen, saanko?! + +_Tanu_. Senkö kirjeen! Mitä kummaa siinä ... ihanko sinä tosiaankin +olet tullut hupsuksi... + +_Hilja_. Missä se on? + +_Tanu_. Niin kirjekö? -- Mihin lienen viskannut -- ja mitä kummaa sinä +sillä tekisit? + +_Hilja_ (syrjään). Miksi hän kirjotti isälle eikä minulle. (Ääneen.) +Isä kulta, mitä hän kirjottaa...? + +_Tanu_. Hehe ... mitä sellainen asiamies tarvitsisi kirjottaa! Sanoi +tulevansa tänään ... toivoi saavansa hevosen asemalle, jos sieltä on +enemmälti matkaa ... pitkältä tästä nyt ei ole asemalle, mutta voihan +tuolle lähettää hevosen. + +_Hilja_. Eikö hän mitään muuta kirjottanut...? + +_Tanu_. Mitäs hän "muuta" ... jätä jo tuo höpsimisesi! + +_Helmi_. Tuleeko teille pianonvirittäjä! Pianohan on niin hyvässä +vireessä kuin mikäkin... + +_Hilja_ (Helmille). Vaiti herran nimessä! (Kaikille.) Niin juuri, niin +hyvässä vireessä kuin mikäkin vanha patarämä, kuin Mustikkalan muorin +lehmänkello, kuin vanhan kirkon raakkiurut ... niin, juuri niin... + +_Tanu_. Hehe ... ompas se kaluksi ehtinyt rotiskoitua! Taitaapa olla +koko laitos mokomakin rämävärkki ... tuskin on kuukautta kulunut, kun +oli "stämmääjä" ja kohta tuli taas uuden rustaajan tarvis. Enhän minä +kyllä hänestä ymmärrä, mutta kyllä sen hinta nousee, jos joka kuukausi +pitää laittaa... + +_Hilja_. Mutta kun se viritti niin huonosti se edellinen ... se ei ole +kunnossa ... ei ole, ei, ei... (On purskahtamaisillaan itkemään). + +_Tanu_ (kummissaan). No, no! Saahan tuota koettaa uutta laittajaa! +(Mennessään mumisten.) Mutta taitaa olla vika soittajassakin... + +_Helmi_. Sinua taitaa huvittaa ne virittäjät... + +_Hilja_. No, sinäkin siinä... + +_Tanu_ (Katrille, joka tulee ovessa vastaan väenpuolelta). Siinähän +sinä tulet! Minun piti tulla juuri kysymään mihin sinä lähetit sen +Renki-Villen, kun hänen olisi pitänyt mennä raudikolla asemalle, +hakemaan sitä -- -- + +_Katri_ (keskeyttäen). Hyvänen aika, sehän jo meni sinne! Kun näin +sinun niin kiintyneen niittokoneesi laittamiseen, ajattelin, että pidän +huolen asiasta ja lähetin Villen asemalle. + +_Tanu_. Sepä hyvä, että lähetit! Sittenhän pääsen taasen puuhiini. +(Menee ulos; Katri, otettuaan salista jonkun esineen, menee +väenpuolelle.) + +_Hilja_ (hetkisen vaitiolon jälkeen heittäytyy hämmentyneenä, +nyyhkyttäen Helmin povea vasten). Herranen aika sentään! + +_Helmi_ (hyväillen hänen tukkaansa). Mikä kumma sinua vaivaa?! (Nostaa +hänen päänsä ja katsoo silmiin.) Hilja! -- Nyt minä en yhtään ymmärrä +sinua. -- Onko se pianonvirittäjän tähden? -- Siinä jutussa taitaa +piillä jotakin... + +_Hilja_ (jonka silmät alkavat omituisesti loistaa). Mitähän tästä +tulee?! + +_Helmi_. Mistä ... pianonvirittäjästäkö? + +_Hilja_ (säkenöiden). Voi, Helmi, hilsuseni, -- jospa tietäisit...! + +_Helmi_. Ihanhan sinä, nupukkani, minut halkaset uteliaisuuteen! -- +Ethän vain ... et suinkaan sinä liene hassastunut tuohon +pianonvirittäjään... + +_Hilja_. No, taas sinä ... enhän minä ole häntä nähnytkään! + +_Helmi_. Miksikäs sinä sitte ... koskeeko se ollenkaan +pianonvirittäjää? + +_Hilja_. Kyllähän se koskee... + +_Helmi_. Mutta millä tavalla? + +_Hilja_. Eihän se ole pianonvirittäjä... + +_Helmi_. No, sepäs sotkua! Se koskee sitä ... eikä kuitenkaan ole hän! +Mitä kummaa se sitten on ja mitä se koskee? + +_Hilja_. Helmikulta, kuulehan nyt! Se, joka kohta tulee, ei ole _oikea_ +pianonvirittäjä. + +_Helmi_. Nytpä ihmeissä ollaan! Selitä herrantähden sitte, mitä tämä +kaikki merkitsee! + +_Hilja_. Minua hävettää niin, _niin_ kovasti, että pitäisi ihan maahan +vajota. Mutta kyllä kai minun täytyy se kaikki kertoa sinulle. + +_Helmi_. Ja kerrokin nyt jo pian! Ihanhan sinä tapat minut! + +_Hilja_ (ujostellen). Se johtui kaikki hupsusta päähänpistosta tai +oikeastaan siitä, että minulla oli täällä talvella niin kovasti ikävä +yksinäni. Koetin miettiä jos joitakin keinoja pyrähtääkseni pois +maailmaan, mutta mitään pelastavaa kättä ei ojentunut. Sitte eräänä +päivänä huomasin lehdessä ilmotuksen, jossa joku nuori herra halusi +päästä maisemakorttien vaihtoon. Se oli sepitetty niin hauskasti ja +fiksusti, että aivan nauratti. Minulla on se leikattuna lehdestä ... +jos tahdot, niin käyn etsimässä --? + +_Helmi_. Kyllä, mutta kerrohan nyt! Vastasitko sinä siihen...? + +_Hilja_. Helmi rakas ... olen niin hämilläni ... mutta ethän kerro vaan +kellekään... + +_Helmi_. En, en, hupakkoni! + +_Hilja_. Niin, minä lähetin kortin. Vaihdettiin ensin kortteja ... ja +sitte kirjeitä ... eli en minä hänelle ole pitkältä kirjottanut, mutta +hän... Oi, hänen kirjeitään! Sellainen velikulta, niin ilonen ja +reipas, mutta samalla niin hyvä ... hänen täytyy olla oikein hauska ja +hyvä poika ... ja viisas hän myös on! Hän kirjottaa niin kauniisti ja +runollisesti! Ja ihan runojakin hän on tehnyt! -- Odotahan, pistäydyn +ne heti noutamassa... + +_Helmi_. Kuule, kerrohan nyt ensin! Mikä hänen nimensä on? + +_Hilja_. Hänen nimensäkö? Sitä en tiedä... Kirjeeni olen osottanut +Mikko Vilkastuksen nimelle. Mutta tietysti se on salanimi. Hänen oikeaa +nimeään en tosiaankaan tiedä... + +_Helmi_. Ja sinä olet ollut kirjevaihdossa, ilman asiaa, ihan +tuntemattoman henkilön kanssa! + +_Hilja_ (hämillään). Niin kyllä... + +_Helmi_. Onko hän edes minkä näkönen? Totta kai olet saanut hänen +valokuvansa? + +_Hilja_. En ole saanut ... ainoastaan kirjeistään hänet tunnen... + +_Helmi_. Kuinka hullua! Mutta ... missä yhteydessä hän on ... onko hän +jossakin yhteydessä tuon "pianonvirittäjän" kanssa? + +_Hilja_. Hänhän se "pianonvirittäjä" juuri on. + +_Helmi_. Ai! -- Mutta miten ihmeellä se on mahdollista? + +_Hilja_. Kirjevaihtomme jatkuessa hän alkoi ehdotella, että hän saisi +tavata minua persoonallisesti. Toivoi minun joko käyvän kaupungissa, +jossa tapauksessa hän lähettäisi teatteripiletin "tietylle paikalle" -- +tai että voisin keksiä jonkin syyn, joka antaisi hänelle aihetta käydä +kotonamme. Rohkasin vihdoin itseni ja lupasin hänen tulla tänne +"pianonvirittäjänä". Ajattelin, että hänen pianon kanssa puuhaillessaan +minulla on tilaisuus ottaa hänestä selkoa. Ja jos hän ei ole hieno ja +miellyttävä -- saa hän mennä menojaan. + +_Helmi_. Oletko sinä ilmottanut hänelle oikean nimesi? + +_Hilja_. En kuin talomme nimen vaan -- sitte, kun lupasin hänen tulla. + +_Helmi_. Mutta -- sain äsken sen käsityksen, että hän on kirjottanut +isällesi, ettetkä sinä tiennyt hänen tulevan tänään? + +_Hilja_. Niin, ajatteles miten harmittavaa! Hän kirjottaa isälle, josta +minulla ei ole aavistustakaan, eikä anna pienintäkään vihiä tulostaan +minulle! Hän kai luulee... + +_Helmi_. Hän kai on pitänyt sopivampana ilmottaa isännälle, kun kerran +tulee "asioissa". + +_Hilja_. Kyllä minä olisin myös tahtonut tietää. Ei hän ole tiennyt +isäni nimeäkään... + +_Helmi_. Se kai on kirjottanut "Sillanpään isännälle"... + +_Hilja_. Niin on tainnut. (Ulkoa kuuluu ratasten tärinää, joka pysähtyy +pihalle.) Nyt!! Nyt se jo taitaa tulla! + +_Helmi_. Sulhasia taloon...!! + +_Hilja_. Voi, mihin minä juoksen...! + +_Helmi_. Pysy paikallasi vaan! Eihän tuo nyt niin pelottava liene... + +_Renki-Ville_ (tulee häthätää perältä). Asemalta toin kirjan neidille! +(Antaa kirjeen Hiljalle ja menee touhussaan pois.) + +_Hilja_. Kiitos, Ville! -- Oi, se on häneltä! (Repii kiireesti auki.) +Häneltä se on. (Lukee kirjettä, joka vapisee hänen käsissään.) + +_Helmi_ (rientää hänen olkapäänsä yli kurkistamaan). "Autereinen +enkelini!" -- Ai miten autereista! -- "Oi, miten kuohuva riemu +täyttääkään mieleni, kun vihdoinkin saan sen autuuden, että minulla +on lupa polkea samoja tanhuvia, joilla elämäni ihanin unelma +liihottelee..." -- Oh, miten tungettelevaa! On kuin jo olisi kihloissa! +-- "Saan astua siihen verhottuun pyhäkköön, josta olen saanut +vastaanottaa ne lyhyet, mutta sitä sulosemmat rivit. Riennän tuulen +nopeudella ja olen -- --" + +(_Tanu_ ja _Koskinen_ tulevat perältä. Koskinen on lihavahko, +keski-ikäinen herrasmies, kuluneenpuolisissa matkapukimissa, tummahko +kaulahuivi kaulassa.) + +_Tanu_. Olkaa hyvä ja astukaa sisälle -- -- + +_Helmi_. Minä poistun. + +_Hilja_. Et saa mennä! Ole vaan täällä ... tiedäthän kaiken ja saat +olla mukana mitä tapahtuneekin. + +_Tanu_. Ja tässä on piano. + +_Koskinen_. Hehe ... kyllä se sivistys levenee nykyaikana ... +sellaisetkin instrumentit hankitaan talonpoikaistaloihin... + +_Helmi_ (Hiljalle). Tuollainen hölmö! + +_Tanu_. Tyttäreni valittaa, ettei se ole vireessä, vaikka äskettäin oli +laittaja. + +_Koskinen_. Kaunis instrumentti... + +_Hilja_ (rohkenee vasta nyt nostaa katseensa). Tuonnäkönen könttyrä! + +_Tanu_. Kaunis, niin -- mutta kyllä se on kalliskin. Ja yhä +kalliimmaksi tulee, jos joka kuukausi pitää olla laittaja. + +_Koskinen_. Sepä ikävää! + +_Tanu_. Ettekö tahdo koetella sitä? + +_Koskinen_. Koetellako? Te olette kovin kohtelias -- mutta +valitettavasti minä en osaa soittaa rahtuakaan... + +_Tanu_. Niin, eihän se taida ollakaan välttämätöntä teidän +ammatissanne. Taiteilijat ovat erittäin, ja erittäin... + +_Koskinen_ (nauraa täydellä naamallaan). Eihän meidän ammattiimme +tosiaankaan kuulu konserttien antaminen... + +_Hilja_ (Helmille.) Kuinka hän sentään käyttäytyykin tyhmästi! Oh, +minun unelmani, minun "vilkastukseni!" + +_Helmi_ (nauruaan pidätellen.) Sellainen sorea sulhaspoika! + +_Hilja_. Hänhän näyttelee vierasta roolia ... vaikka kyllä hän sentään +saisi näytelläkin paremmin... + +_Tanu_ (on avannut pianon kannen). Olkaa siis niin hyvä! + +_Koskinen_. Olkoon nyt menneeksi sitte, koska niin välttämättömästi +tahdotte. (Pompauttelee kömpelösti koskettimia ja vetäsee sitte +kädellään pitkän skaalan.) Ehei, ei tule vanhasta konkaria, sanotaan! + +_Tanu_. Voitteko huomata siinä mitään vikaa? + +_Koskinen_. Hehe ... niin vikaako? Ehe ... en minä voi. Toisellainen +siihen tarvinnee olla mies. -- Minusta muuten pitäisi jo käydä asiaan. +Emäntänne muistaakseni kirjotti minulle nuoresta naudasta, joka +tarvitsisi pelastusta ähkystä -- vai mikä sitä nyt vaivannee... + +_Helmi_ (Hiljalle joka tulee hyvin hämilleen). Hihihihihi ... "nuori +nauta -- ähkystä..." + +_Soinne_ (tulee peräovesta matkalaukku kädessä). Hyvää päivää! + +_Tanu_. Päivää... + +_Soinne_. Oletteko talon isäntä -- jos saan luvan kysyä? + +_Tanu_. Olenhan minä tässä sitä virkaa pitänyt. + +_Soinne_ (kumartaen). Nimeni on Soinne, olen pianonvirittäjä. +(Hämmästys.) + +_Tanu_. _Tekö_ olette pianonvirittäjä!? (Koskiselle.) Kukas _te_ sitte +olette? + +_Koskinen_. Hehe ... luulitteko te minua pianonvirittäjäksi... Ehei, +minä viritän vain nautoja paremmin ammuviksi ... olen eläinlääkäri. + +_Tanu_. Niinkö? Siitä oli Katrin kanssa tosiaankin puhetta, että teidän +piti tulla sen Mansikin tähden. Anteeksi ... on niin paljo ollut puuhaa +tänään, että menee aivan sekasin... + +_Koskinen_. No, ei mitä, ei mitä! + +_Soinne_. Tässä ovat nähtävästi roolit vaihtuneet. Sillä pehtori, +pihalla jouduttuaan vastatuksin, otti minut ylipuhutellakseen ja tahtoi +kaikin mokomin viedä katsomaan jotakin sairasta nautaa. Mutta kun hän +sattui jotenkuten mainitsemaan, että isäntä asioitsee pianonvirittäjän +kanssa, riensin tänne ammattiveljeä katsomaan. + +_Hilja_. Oi, hän se on! + +_Helmi_. Tuo nyt ei ole hullumpi ... ainakaan "naudanvirittäjän" +rinnalla... + +_Tanu_. No, niinpä saa sitte herra Soinne pitää huolta pianosta. Me +voimme lähteä Mansikkia katsomaan. + +_Koskinen_. Sitä alaa minä kyllä ymmärrän (menee Tanun mukana perälle). + +_Soinne_. Saan siis luvan, neidit? (Istuu pianon ääreen ja verkalleen +purkaa esineitä käsilaukustaan, lyö sitte "A:n" ääniraudallaan ja +näpsäyttelee pianon koskettimia, vertailevasti kuunnellen. Sillaikaa +tytöt keskustelevat hiljaisella äänellä.) + +_Hilja_ (hämillään). Mitä sinä pidät hänestä? + +_Helmi_. Eihän hän minun tähteni tullut ... mitä itse pidät? + +_Hilja_. Hänhän on sorja... + +_Helmi_. Tavallisen ... mutta minusta hänen pukunsa ei osota yhtään +hyvää aistia. + +_Hilja_. Sehän on vain valepuku. + +_Helmi_. Onko tuo pitkä tukkakin valetukka...? + +_Hilja_. Sehän on musiikkitukka... + +_Helmi_. Noin suortuvainen ja vanukkeinen! + +_Hilja_. Niin, huolimaton hän on... + +_Helmi_. Mutta miksi hän ei puhu mitään? + +_Hilja_. Niin, on kuin ei huomaisikaan... + +_Helmi_. Minä menen pois. Hän kai odottaa pääsevänsä kahden kesken. +(Helmi menee Hiljan kamariin, jonka jälkeen seuraa pitkähkö +äänettömyys. Hilja nypläilee hämillään ja jännitettynä ompelustaan. +Soinne vääntelee avaimellaan ruuveja pianon sisältä, jolloin kuuluu +kiristyväin kielten kirkuna) + +_Hilja_. Eikö ... eikö hän siis todellakaan aijo puhua mitään? + +_Soinne_ (keskeyttää työnsä ja kääntyy ympäri). Neiti... + +_Hilja_. Haluatteko jotakin? + +_Soinne_. Saanko pyytää neidiltä pientä suosionosotusta --? + +_Hilja_ (kainosti). "Suosio" on suuri sana... + +_Soinne_. En voi huomata mitään vikaa virityksessä. + +_Hilja_ (läheten pianoa). Jospa tietäisitte millaisessa +virityksessä ... millainen mielentilani on... + +_Soinne_ (kummastellen). Teidän, neiti! (Katsoo Hiljaan kuin +pelästyneenä.) + +_Hilja_ (syrjään). Onko pelko ainoa vaikutus, jonka olen tehnyt häneen! +(Ääneen.) Niin, olen niin tuskaisen ahdistuksen vallassa, etten ole +eläessäni sellaista tuntenut. Enkähän olekaan ikinä ollut tällaisessa +asemassa... + +_Soinne_. Kentiesi kalske ärsyttää neidin hermoja? + +_Hilja_. Ei, ei ... jatkakaa te vaan viritystänne ... viereisessä +huoneessa voi olla joku... + +_Soinne_ (lyö jälleen muutamia akordeja). Vakuutan että aina +kolmiviivaiseen C:hen asti on kaikki niin heleän puhdasta kuin olla +voi. (Nousee.) Ainoastaan yhtä seikkaa pyydän teiltä, neiti -- antakaa +minulle -- -- + +_Hilja_ (hämmästyen). Mitä?! Ei, ei vielä, ei -- -- + +_Soinne_. Mutta, neiti -- -- + +_Hilja_. Enhän edes tiedä teidän nimeännekään... + +_Soinne_. Nimeänikö?! -- Kuulkaa nyt neiti! Antakaa nyt jotakin, jolla +voin tästä pyyhkiä tomun pois... + +_Hilja_. Millainen veitikka! (Tuo veikeästi tomuviuhkan uunin luota.) +Tässä, olkaa niin hyvä! + +_Soinne_. Kiitos! (Alkaa pölyyttää pianoa.) + +_Hilja_ (jää houkuttelevan näkösenä seisomaan pianon luo ja heittää +kuin sattumalta toisen palmikkonsa yli olkansa rinnalleen. Syrjään). +Milloin hän lakkaa näyttelemästä? (Kohta ääneen.) Katsokaas, täällä ei +ole enää ketään! + +_Soinne_ (kummastellen). Eikö ketään --? Onhan meitä ainakin kaksi, +näemmä... (Pölyttää edelleen). + +_Hilja_ (vetäytyy nousevalla suuttumuksella pianon luota etualalle). +Tuollainenko hän on! On kuin ei tuntisikaan kuka olen! Ja minunko +pitäisi tässä seista koko päivä odotellen... (Äkkiä astahtaa Soinnen +luo.) Riittää jo, herraseni ... olkaa huitomatta tuolla tavoin! + +_Soinne_ (taukoaa pelästyen). Oo, onko neiti ... niinkö todellakin +häiritsen? + +_Hilja_. En tahdo valehdella, en teeskennellä. Tietänette kai, että +ensimäinen juna lähtee asemalta tunnin kuluttua ja tästä viipyy +asemalle mennessä hyvän aikaa... Onnea matkalle ... kohtalo on toisin +määrännyt... + +_Soinne_. En ymmärrä, neiti... + +_Hilja_. Sydäntä ei voi pakottaa -- ja enempiä selityksiä ei tarvita. +Siitähän oli sovittu kirjeessä, että yksinkertainen kielto riittää. +Olette nyt saanut kiellon -- ja rientäkää pois, ennenkuin isä tulee +takasin! + +_Soinne_. Mutta tosiaankin ... meistä jommankumman pään täytyy olla +pyörällä... (Alkaa sääliä kapineitaan laukkuun). + +_Hilja_. Vieläkö te solvaatte minua! Tietäkää, että välimme on kokonaan +selvillä... (Aikoo mennä kamariinsa). + +_Soinne_. Mutta, neiti... + +_Hilja_. Kaikki olkoon unohdettu! + +_Soinne_. Te todellakin unhotatte kaikki ... pitäisikö minun lähteä +ihan ilman -- + +_Hilja_ (keskeyttäen). Ihan ilman toivoa -- kaikki on selvillä... + +_Soinne_. Ilman korvausta! Siinä tosin ei ollut paljo virittämistä ... +mutta tällainen pitkä matka, menetetty päivä ja... Minä vaadin -- --! + +_Hilja_ (jalkaa polkasten) Kuinka! Viitsittekö te sellaisilla syillä! +Koko ijäksi! -- Ei, vaikka maailma räjähtäisi tällä hetkellä! + +_Soinne_. Jos katsotte arvollenne sopivaksi, niin voinhan saada +korvauksen oikeuden kautta... + +_Hilja_. Hävetkää! Ja marssikaa tiehenne! (Purskahtaa itkuun.) + +_Soinne_. Kyllä -- kun vaan saan kympin. + +_Helmi_ (tulee kiireesti). Mitä, herran nimessä, täällä tapahtuu? + +_Hilja_. Oi, Helmi, mihin onnettomuuteen minä olenkaan joutunut! + +_Piika-Mari_ (tulee ulkoa). Tuolla ulkona seisoo eräs herra: sanoo, +että häntä on kutsuttu ja että hän on se pianonvirittäjä -- -- + +_Hilja_. Jumalani!! (Lysähtää tuolille.) + +_Helmi_. Vieläkö yksi "pianonvirittäjä!" + +_Piika-Mari_. Mitä minä sanon sille herralle? + +_Helmi_. Kuuletko sinä, Hilja? + +_Hilja_. Tulkoon vaan ... tulkoot kaikki yhdellä kertaa! (Mari menee.) + +_Helmi_. Kyllä sinä, Hilja, olet nyt vyyhteen sotkeutunut... + +_Hilja_. Oi, elä sinä jätä minua ... jospa tästä vielä selviäisin... + +_Arvo Ungermo_ (tulee). Rauha taloon! + +_Helmi_ ja _Hilja_. Arvo Ungermo!! + +_Helmi_. Sinäkö se...! + +_Hilja_. Oletko se todellakin sinä?! + +(Ällistyksestään selvittyään rientävät Helmi ja Hilja Ungermoa +tervehtimään, melkein hänen rinnalleen heittäytyen.) + +_Arvo_. Herrantertut! Täällähän minä tapaan teidät -- kokonaista kaksi +yhden sijasta! + +_Helmi_. Niin, pikku Hilja otti minutkin tänne kesälaitumelle. + +_Hilja_ (hämillään). Mutta kuinka? (Kuin rukoillen.) Ethän _sinä_ vain +ollut se... + +_Arvo_ (nauraen). Tunnethan sinä kai minut... + +_Soinne_. Minulla täällä ei ole enää mitään tekemistä ... ja juna +lähtee pian ... saanko sentähden pyytää hyvällä kymmenen markkaa... + +_Katri_ (tulee nauraen vasemmalta). Kas, täällähän ne ovatkin +molemmat herrat! Olipa se hassua! Tanu on jo minulle kertonut koko +selkkauksen... No, kumpi teistä nyt on pianonvirittäjä, kumpi +tohtori... + +_Arvo_. Anteeksi, mutta minä en ole vielä tohtoriksi asti ehtinyt... + +_Soinne_. Minä olen pianonvirittäjä. Se on jo kunnossa ... onko muuten +kaikki kunnossa, sitä en tiedä (vilkasee Hiljaan kummallisesti +hymyillen). Mutta juna lähtee tuossa paikassa ja minun pitäisi +joutua ... pyytäisin saada kymmenen markkaa... + +_Katri_. Käyn heti noutamassa. (Menee väenpuolelle.) + +_Hilja_ (Arvolle hiljaa.) Täällä, kuten näet, on toinenkin +pianonvirittäjä. Sinun ei siis sovi sellaisena esiintyä ... isä oli +ehtinyt kutsua oikean virittäjän... + +_Helmi_. Täällä on jo ollut kaksikin virittäjää sinua ennen... + +_Hilja_. Niin, eläinlääkäri oli saapunut kipeän nimikkolehmäni tähden +ja luulimme häntä ensin sinuksi ... ja äiti nähtävästi luulee vielä +sinua häneksi... + +_Helmi_. Ja Hilja on pitänyt teitä kaikkia kosijoinaan... + +_Hilja_. Hyi, sinua! + +_Katri_ (tulee seteli kädessä). Tässä, olkaa niin hyvä! (Nauraen.) Ja +jos haluatte saada lasin lypsylämmintä maitoa, niin tuodaan tuossa +paikassa... + +_Soinne_. Ei, kiitos! -- Väärinkäsitys karjapihassa ei muuten ollut +läheskään niin kummallinen kuin tapahtuma pianon ääressä... + +(_Hilja_ on tullut lähelle Soinnetta ja katsoo häneen rukoilevasti.) + +_Soinne_. Neuvon virkaveljeäni, ettei hän käyttäisi tomuviuhkaa. Neiti +ei sitä suvaitse. No niin, hyvästi vaan! (Menee ulos.) + +_Katri_, Mitä hän oikein tarkotti? -- No, vähätpä hänestä! -- Istukaa, +herra tohtori, olkaa niin hyvä -- tai proviissori, miksi teitä saa +karahteerata... + +_Arvo_ (iskien silmää tytöille). Olen altis palvelukseenne, emäntä +hyvä! (Istuu tuolille ja emäntä sohvalle. Tytöt kuiskuttelevat +ilosesti, Hilja samalla vähän kainostellen.) + +_Katri_. Olettehan sen jo nähneet. Onko syytä toivoon? + +_Arvo_. Kaikki on kuten luulinkin, kuten alusta alkaen arvelin. +(Silmäilee Hiljaan.) Mutta iloni näkemästäni on suurempi kuin rohkenin +toivoakaan... + +_Katri_. Sepä hauskaa kuulla! Olen itse valvonut karjani hoitoa... + +_Arvo_ (Hiljaa silmäillen). Teille on oleva kaikkea iloa ja kunniaa +hänestäkin... + +_Katri_. Niinpä niin, siitä kipeästä, Hiljan nimikosta. Se oli vielä +muutamia päiviä sitten niin voimakas ja hyvinvoipa... + +_Arvo_ (kuin edellä). Minusta hänen viehättävä sulonsa, herkkä +herttaisuutensa ja runollisuutensa... + +_Katri_. Se oli kummaa miten se niin äkkiä puuskahti. Näyttääkö teistä +siitä vielä tulevan kalua? + +_Arvo_ (kuin edellä). Minusta hän näyttää yhtä raittiilta kuin +konsanaan ... jollei paljo viehättävämmältä entisestään... + +_Katri_. Kuinka? Joko se toipuu? Ompa se ilahduttavaa! Mutta ettekö +pitäisi terveellisenä, että sille annettaisiin kipallinen kalkkivettä? + +_Arvo_. Enpä juuri. En luule hänen ollenkaan siitä ilostuvan... + +_Katri_. Menetelkää vaan sen kanssa miten parhaaksi näette. Se on +kokonaan vallassanne -- ja olen hyvin kiitollinen, jos sen voitte +pelastaa. + +_Arvo_. Miten onnelliseksi, emäntä hyvä, minut teettekään! Siispä ilman +pitemmittä puheitta rohkenen pyytää -- -- + +_Tanu_ (astuu sisään eläinlääkäri edellään). Ka, täälläkö sinä, Katri, +olet? Olimme tohtori Koskisen kanssa juuri Mansikkia katsomassa -- -- + +_Katri_ (ällistyen). _Tekö_ olette tohtori?! + +{_Koskinen_ kumartaa). + +_Tanu_. Mutta hänestä on arveluttavaa, että se voisi vielä parata. +Sille pitäisi olla -- ka, mitä se nyt olikaan? + +_Katri_ (Tanua kuulematta Arvolle). Mutta kukas _te_ sitte olette? + +_Tanu_. Ka, sinullahan on täällä vieraita, näenmä... + +_Arvo_. En ole mikään tohtori, ainoastaan ylioppilas. Saanko luvan +esittäytyä? Nimeni on Ungermo, kauppias Ungermon poika, Hiljan +koulutovereita ja myös tämän toisen neitosen. (On kätellyt puhuessaan +emännän ja isännän, Hiljaa kätellessään kuiskaa veitikkamaisesti.) +Mikko Vilkastus, jos saan luvan! (Ääneen.) Läksin sieltä kaupungin +pölystä pienelle virkistysmatkalle ja sivutse kulkiessani pistäysin +katsomaan vanhoja tovereita... + +_Katri_. Vanhojapa tosiaankin ... olette hyvin tervetullut! + +_Tanu_. Meistä maalaisista on hyvin hauskaa nähdä kaupunkilaisia +luonamme. + +_Katri_. Siellä olisi päivällinen valmiina, jos herrasväki olisi niin +hyvä! Riennän edellä käskemään lisää lautasen. (Menee.) + +_Tanu_. Käykää pöytään, käykää pöytään. (Arvo pidättelee Hiljaa jäämään +jälkeen ja odottelee Helminkin poistumista.) + +_Helmi_. Ai, häiritsenkö? + +_Hilja_. Et, et. (Arvolle.) Tunteehan Helmi koko jutun. + +_Arvo_. Niinkö! (Helmi menee.) No, oletko sinä nyt kovasti pettynyt? + +_Hilja_. Mistä pettynyt? + +_Arvo_. Kun olinkin tällainen. + +_Hilja_. Oi, en! Olen niin ilonen ... kun et vaan koskaan naura +kirjevaihdollamme... + +_Arvo_. Minäkö nauraisin! Nauraisinhan samalla itselleni ... vaikka +kyllä minä arvasin jo ensi kortistasi sinut sinuksi. Eivät kirjeeni +muuten olisi olleet sellaisia... + +_Hilja_. Ja sinä saatoit sillä tavalla minua narrata? + +_Arvo_. Enhän narrannut... Mutta nyt on asia jo polttopisteessään. +Ennenkuin voin jäädä hetkeksikään taloon, on sinun vastattava. Siis: +jaa vai ei? + +_Hilja_ (kainosti). Mutta pitihän ensin -- persoonallisesti tutustua... + +_Arvo_ (hellästi). Hilja rakas! Unhottakaamme jo kaikki tämä +hulluttelu ... ja vastaa! + +_Hilja_ (herkän iloisesti). No -- jaa. + +_Arvo_. Siis olet mun! (Syöksyy Hiljaa kohden ja Hilja heittäytyy hänen +syliinsä.) Olet siis minun ... minun ... minun ... minun... + +_Katri_ (ovesta tullen). Mihinkä ne -- --? Aha! (Arvo ja Hilja +tempautuvat hämillään erilleen.) + +_Arvo_. Emäntä hyvä...! + +_Hilja_. Äiti kulta... + +_Katri_. Mitä te olette tehneet, lapsukaiset? + +_Arvo_. Saanhan hänet, emäntä...? + +_Hilja_. Ja minä hänet, äiti...? + +_Katri_. Sepäs on hätää! Minä ainakaan en osaa sanoa mitään tuota +päätä ... ja mieti nyt, Hilja, sinäkin vähän! + +_Arvo_. Meillähän ovat jo vanhat pohjat... + +_Hilja_. Niin vanhat pohjat, äiti...! + +_Helmi_ (pyörähtää sisään, silmää altakulmainsa nuoriin ja syöksyy +kohta Hiljaan syliksi). Oi, onnea, onnea...! + +_Tanu_ (huutaa väenpuolelta). Mihinkäs se huvimatkailija emäntäväen +pidätti? + +_Katri_ (Tanulle vastaten). Tuskinpa aavistat mitä joukkoa täältä +tulee... No, lapset, käykääpäs sisälle isän eteen! (Menevät, emäntä ja +Helmi edellä, jälestä Hilja ja Arvo käsikädessä.) + + + + + + + + +End of the Project Gutenberg EBook of Pianonvirittäjä, by Lauri Soini + +*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 44110 *** diff --git a/44110-8.txt b/44110-8.txt deleted file mode 100644 index 1643007..0000000 --- a/44110-8.txt +++ /dev/null @@ -1,1275 +0,0 @@ -The Project Gutenberg EBook of Pianonvirittäjä, by Lauri Soini - -This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with -almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or -re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included -with this eBook or online at www.gutenberg.org - - -Title: Pianonvirittäjä - Yksinäytöksinen selkkaus - -Author: Lauri Soini - -Release Date: November 5, 2013 [EBook #44110] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - -*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK PIANONVIRITTÄJÄ *** - - - - -Produced by Tapio Riikonen - - - - - - -PIANONVIRITTÄJÄ - -Yksinäytöksinen selkkaus - - -Kirj. - -LAURI SOINI - - - -U. W. Telén & C:o, Kuopio, 1905. - - - -Senssuurin hyväksymä, 23 p:nä Toukokuuta 1905, Kuopiossa. - - - - - - -HENKILÖT: - -_Tanu Sillanpää_, maanviljelijä. -_Katri_, hänen vaimonsa. -_Hilja_, heidän tyttärensä. -_Helmi Kunnas_, Hiljan koulutoveri. -_Koskinen_, eläinlääkäri. -_Soinne_, pianonvirittäjä. -_Arvo Ungermo_, ylioppilas. -_Renki-Ville_. -_Piika-Mari_. - - - - -Sillanpään hyvänpuoleisesti kalustettu sali. Salissa on piano. Ovia -kolme: ulos, väenpuolelle ja Hiljan kamariin. - -_Hilja_ (sohvassa Helmiä hyväillen). Ettäs sinä sentään tulit! Sinä -helmeni, päärlyni, kullannuppuni ja sokeritoppani! Nyt meidän tulee -käyttää aikamme niin herttasesti ja hauskasti kuin lehdon livertävät -lintuset! Ja minä pidän sinut omanani koko, ihan koko kesän! - -_Helmi_. Hyväksi aikaa jäänkin oikein mielelläni, mutta tuskin sentään -koko kesäksi voin. Oi, miten viehättävää täällä on, niin tuoresta, -tuoksuvaa ja viheriäistä! Ja sireenit juuri kukkaan puhkeamaisillaan! -Tiedätkös, minun teki niin kovasti mieleni hypätä rattailta eilen -asemalta tullessani ja taitella metsästä suuren kimpun kukkaan -puhkeavia sireenejä. Vihreä metsä tien varressa oli niin ihmeen -viettelevä. - -_Hilja_. Voimmehan mennä sinne tänään. Taittelemme sireenejä ja -asetamme vesilaseihin joka ikkunalle ja pöydälle. - -_Helmi_. Ja telmimme ja heiskaroimme metsässä kuin karitsat! Kyllä sinä -olet onnellinen, kun kotisi on täällä maalla, luonnon helmassa! - -_Hilja_. Olenhan minä ... nyt kun sinä tulit... - -_Helmi_ (katsoo utelevasti). Miten sinä, pikku muruseni, sait täällä -talvesi kulumaan? - -_Hilja_. Kysys muuta! Olla ensin niin monta talvea ilosessa -kaupungissa, hyvien toverien seurassa -- ja sitte hautautua tänne... - -_Helmi_. Rauhallista täällä lienee elämä talvella? - -_Hilja_. Olin aivan kuin elävältä haudattuna! Olisin tullut niin -mielelläni kaupunkiin, mutta mitäs minä siellä enää ... kouluaikani oli -jo lopussa. Ja isä-ukko, se aina jaarittelee siitä "maahengestään" -- -ikäänkuin minun pitäisi tuota päätä valmistautua jonkun maanmyyrän -karjapiiaksi! - -_Helmi_. Mutta entäpä, jos emännäksi...? - -_Hilja_. Vai ... sinä sokeritoppani! Kuka kunnon talonpoika minusta -hupakosta huolisi! En minä osaa kantaa suuria avainkimppuja, keittää ja -paistaa ja komennella suurta piikalaumaa... - -_Helmi_. Etkö, nupukkani... Mutta, asiasta toiseen! Tottakai sinulla on -täällä hyviä ystäviä, seuraa, jonka kanssa joskus saat hupailla? - -_Hilja_. Ettäpä jos olisi! En minä, hilsuseni, ole täällä oikein -harmoniseerannut. Pojat ja tytöt elävät täällä niin toisissa, omissa -maailmoissaan ja minä ... niin, minä olen heille melkein vennonvieras, -istun ja huokailen yksikseni. Tiedätkös, Helmiseni, että minulla on -ollut täällä niin ikävä, _niin ikävä_ väliin, että on tehnyt mieli -keksimään jos mitä hullutuksia... - -_Helmi_ (hyväillen). Mitä sinä olet keksinyt? - -_Hilja_. Jos mitä...! Tiedätkös, että minä olen ihan aikonut karata -täältä... Olisin varmaan livistänyt tieheni, jos olisin vähänkin -tietänyt minne mennä ... ja miten saada isältä matkarahat... - -_Helmi_. Oletpa sinä romantillinen! - -_Hilja_. Ja kerran minä juoksin -- keskellä yötä -- nurkkatansseihin -tuonne kylän laidalle... - -_Helmi_ (uteliaana). Millaista siellä oli? - -_Hilja_. No, tanssin jylkytystä ... sellaista pölkkytanssia ... jotkut -pojat olivat "hiprakassa", kuten sanoivat, ja vähän melusivat. Minuun -katsoivat kuin "lehmä punaseen veräjään". Joku pojista pyysi minua -tanssiin, mutta vei niin kankeasti, ettei se ollut hauskaa. - -_Helmi_. Minäkin tahtoisin kerran mennä... - -_Hilja_. Voimmehan mennä, jos tahdot. Niillä on niitä joka viikko. - -_Helmi_. Kuules, etkö sinä ole ollut edes kirjevaihdossa? - -_Hilja_. Niinkö kirjevaihdossa? (Naurahtaa hämillään). Olenhan minä -ollut sinun kanssasi... - -_Helmi_. Etkö muitten toverien? - -_Hilja_. Kenen sitte? Sinähän olet minun ainoa paras ystäväni -maailmassa! - -_Helmi_. No, esimerkiksi -- Arvo Ungermon kanssa? - -_Hilja_. Senkö velikullan? En, en. - -_Helmi_. Mutta sinähän pidit hänestä? Vai --? - -_Hilja_. Totta kai -- kuka nyt ei pitäisi niin hauskasta pojasta... - -_Helmi_. Kyllä sinä ... kyllä sinä pidit vähän enemmänkin kuin muut... - -_Hilja_. No, elä nyt, Helmi! - -_Helmi_. Ja hän oli sinuun innostunut enemmän kuin kehenkään. - -_Hilja_. Helmi! - -_Helmi_. Ja luulenpa, että hän on vieläkin! - -_Hilja_. Jopahan vaan ... sellainen huitukka ... ei enää minua -muistakaan ... tuskin tuntisi, jos vastaan tulisi... - -_Helmi_. Eiköhän hän vaan yhä haaveile sinusta. Ihanhan se hulivili -muuttui toiseksi ihmiseksi sinun lähdettyäsi. Eikä häntä vielä nytkään -näy missään, vaikka ennen oli sinun kanssasi kaikkialla. Hän on kuin -pelkkää kaihoa ja ikävää... - -_Hilja_. Eihän hän ole minulle edes yhtään kertaa kirjottanut. Ei hän -minua muista ... enkä minä häntä ... mutta puhutaan nyt jostakin -muusta! - -_Helmi_. No, olkoon sitte! (Hilja vaipuu haaveilelemaan.) Ja nyt, nyt -sinä kuitenkin muistelet häntä... - -_Hilja_. Enpähän ... sellaista veitikkaa! (Hymyilee yksikseen.) Mutta -hän oli sittenkin pohjaltaan hyvä poika, vaikka se niin paljo -hullutteli... Eikö sinustakin ollut? - -_Helmi_. Oli, oli! Kuule, minä kirjotan hänelle ja kutsun käymään...? - -_Hilja_. Kutsu vaan! - -_Helmi_. Ja sittepä meillä on hauskaa! Kenties saadaan vielä -kihlajaiset... - -_Hilja_. Ole nyt... - -_Helmi_ (kiintyy äkkiä pianoon). Mutta sinäpä kai soittelet täällä -paljo ikävissäsi, kun sulla on piano? - -_Hilja_. Enpä niinkään. Tiedäthän etten minä ole liialla -musikaalisuudella pilattu. Ja siksi toiseksi ... eipä tuo piano täällä -tahdo pysyä vireissäkään... - -_Helmi_. Eikö vireissä?! Sehän ... soittelin sillä jo tänä aamuna ... -sehän soi kuin paras konserttiflyygeli! (Menee pianolle ja soittaa -ulkomuistista.) Nuppuseni, kyllä sinun korvasi on täällä maalla kovin -herkistynyt! Minusta tämä on parhaassa vireessä oleva piano mitä olen -nähnyt... - -_Hilja_. Oli täällä joku kuukausi sitten virittäjä, mutta (nielee lopun -kuulumattomiin). - -_Helmi_. Tätä minä, nuppuseni, en yhtään ymmärrä... - -_Tanu_ (tulee ulkoa ja yrittää mennä salin läpi väenpuolelle, mutta -pysähtyy). Kas, oletko sinä täällä, Hilja! En ole tullut sanoneeksi -sinulle, että pianonvirittäjä tulee tänään. - -_Hilja_ (hätäisesti hämmästyen). Pianonvirittäjä! - -_Tanu_. Kah! -- Hän tulee tänään -- En ole tullut ennen sanoneeksi, -mutta eipä tuohon taida valmistuksia tarvita. Tuossahan tuo kone on -aina tavattavissa... - -_Hilja_ (hätäytyneenä). Mutta mistä isä tietää... - -_Tanu_. Kah ... itsehän valitit joku viikko sitte, että se rustinkisi -on taasen epävireessä... - -_Hilja_. En minä sitä tarkottanut ... mutta mistä isä tietää, että hän -tulee...? - -_Tanu_. Ettäkö "hän tulee"... Sepä myös kysymys! Tietysti hän ilmotti -tulostaan... - -_Hilja_. Miten hän ilmotti...? - -_Tanu_. No, kirjeellä tietysti ilmotti! Toissa päivänä tuo tuli ... -mutta mikä sinut on tehnyt tuollaiseksi hupakoksi? - -_Hilja_. Millainen se kirje on ... isä, missä se on ... saanko minä -nähdä sen, saanko?! - -_Tanu_. Senkö kirjeen! Mitä kummaa siinä ... ihanko sinä tosiaankin -olet tullut hupsuksi... - -_Hilja_. Missä se on? - -_Tanu_. Niin kirjekö? -- Mihin lienen viskannut -- ja mitä kummaa sinä -sillä tekisit? - -_Hilja_ (syrjään). Miksi hän kirjotti isälle eikä minulle. (Ääneen.) -Isä kulta, mitä hän kirjottaa...? - -_Tanu_. Hehe ... mitä sellainen asiamies tarvitsisi kirjottaa! Sanoi -tulevansa tänään ... toivoi saavansa hevosen asemalle, jos sieltä on -enemmälti matkaa ... pitkältä tästä nyt ei ole asemalle, mutta voihan -tuolle lähettää hevosen. - -_Hilja_. Eikö hän mitään muuta kirjottanut...? - -_Tanu_. Mitäs hän "muuta" ... jätä jo tuo höpsimisesi! - -_Helmi_. Tuleeko teille pianonvirittäjä! Pianohan on niin hyvässä -vireessä kuin mikäkin... - -_Hilja_ (Helmille). Vaiti herran nimessä! (Kaikille.) Niin juuri, niin -hyvässä vireessä kuin mikäkin vanha patarämä, kuin Mustikkalan muorin -lehmänkello, kuin vanhan kirkon raakkiurut ... niin, juuri niin... - -_Tanu_. Hehe ... ompas se kaluksi ehtinyt rotiskoitua! Taitaapa olla -koko laitos mokomakin rämävärkki ... tuskin on kuukautta kulunut, kun -oli "stämmääjä" ja kohta tuli taas uuden rustaajan tarvis. Enhän minä -kyllä hänestä ymmärrä, mutta kyllä sen hinta nousee, jos joka kuukausi -pitää laittaa... - -_Hilja_. Mutta kun se viritti niin huonosti se edellinen ... se ei ole -kunnossa ... ei ole, ei, ei... (On purskahtamaisillaan itkemään). - -_Tanu_ (kummissaan). No, no! Saahan tuota koettaa uutta laittajaa! -(Mennessään mumisten.) Mutta taitaa olla vika soittajassakin... - -_Helmi_. Sinua taitaa huvittaa ne virittäjät... - -_Hilja_. No, sinäkin siinä... - -_Tanu_ (Katrille, joka tulee ovessa vastaan väenpuolelta). Siinähän -sinä tulet! Minun piti tulla juuri kysymään mihin sinä lähetit sen -Renki-Villen, kun hänen olisi pitänyt mennä raudikolla asemalle, -hakemaan sitä -- -- - -_Katri_ (keskeyttäen). Hyvänen aika, sehän jo meni sinne! Kun näin -sinun niin kiintyneen niittokoneesi laittamiseen, ajattelin, että pidän -huolen asiasta ja lähetin Villen asemalle. - -_Tanu_. Sepä hyvä, että lähetit! Sittenhän pääsen taasen puuhiini. -(Menee ulos; Katri, otettuaan salista jonkun esineen, menee -väenpuolelle.) - -_Hilja_ (hetkisen vaitiolon jälkeen heittäytyy hämmentyneenä, -nyyhkyttäen Helmin povea vasten). Herranen aika sentään! - -_Helmi_ (hyväillen hänen tukkaansa). Mikä kumma sinua vaivaa?! (Nostaa -hänen päänsä ja katsoo silmiin.) Hilja! -- Nyt minä en yhtään ymmärrä -sinua. -- Onko se pianonvirittäjän tähden? -- Siinä jutussa taitaa -piillä jotakin... - -_Hilja_ (jonka silmät alkavat omituisesti loistaa). Mitähän tästä -tulee?! - -_Helmi_. Mistä ... pianonvirittäjästäkö? - -_Hilja_ (säkenöiden). Voi, Helmi, hilsuseni, -- jospa tietäisit...! - -_Helmi_. Ihanhan sinä, nupukkani, minut halkaset uteliaisuuteen! -- -Ethän vain ... et suinkaan sinä liene hassastunut tuohon -pianonvirittäjään... - -_Hilja_. No, taas sinä ... enhän minä ole häntä nähnytkään! - -_Helmi_. Miksikäs sinä sitte ... koskeeko se ollenkaan -pianonvirittäjää? - -_Hilja_. Kyllähän se koskee... - -_Helmi_. Mutta millä tavalla? - -_Hilja_. Eihän se ole pianonvirittäjä... - -_Helmi_. No, sepäs sotkua! Se koskee sitä ... eikä kuitenkaan ole hän! -Mitä kummaa se sitten on ja mitä se koskee? - -_Hilja_. Helmikulta, kuulehan nyt! Se, joka kohta tulee, ei ole _oikea_ -pianonvirittäjä. - -_Helmi_. Nytpä ihmeissä ollaan! Selitä herrantähden sitte, mitä tämä -kaikki merkitsee! - -_Hilja_. Minua hävettää niin, _niin_ kovasti, että pitäisi ihan maahan -vajota. Mutta kyllä kai minun täytyy se kaikki kertoa sinulle. - -_Helmi_. Ja kerrokin nyt jo pian! Ihanhan sinä tapat minut! - -_Hilja_ (ujostellen). Se johtui kaikki hupsusta päähänpistosta tai -oikeastaan siitä, että minulla oli täällä talvella niin kovasti ikävä -yksinäni. Koetin miettiä jos joitakin keinoja pyrähtääkseni pois -maailmaan, mutta mitään pelastavaa kättä ei ojentunut. Sitte eräänä -päivänä huomasin lehdessä ilmotuksen, jossa joku nuori herra halusi -päästä maisemakorttien vaihtoon. Se oli sepitetty niin hauskasti ja -fiksusti, että aivan nauratti. Minulla on se leikattuna lehdestä ... -jos tahdot, niin käyn etsimässä --? - -_Helmi_. Kyllä, mutta kerrohan nyt! Vastasitko sinä siihen...? - -_Hilja_. Helmi rakas ... olen niin hämilläni ... mutta ethän kerro vaan -kellekään... - -_Helmi_. En, en, hupakkoni! - -_Hilja_. Niin, minä lähetin kortin. Vaihdettiin ensin kortteja ... ja -sitte kirjeitä ... eli en minä hänelle ole pitkältä kirjottanut, mutta -hän... Oi, hänen kirjeitään! Sellainen velikulta, niin ilonen ja -reipas, mutta samalla niin hyvä ... hänen täytyy olla oikein hauska ja -hyvä poika ... ja viisas hän myös on! Hän kirjottaa niin kauniisti ja -runollisesti! Ja ihan runojakin hän on tehnyt! -- Odotahan, pistäydyn -ne heti noutamassa... - -_Helmi_. Kuule, kerrohan nyt ensin! Mikä hänen nimensä on? - -_Hilja_. Hänen nimensäkö? Sitä en tiedä... Kirjeeni olen osottanut -Mikko Vilkastuksen nimelle. Mutta tietysti se on salanimi. Hänen oikeaa -nimeään en tosiaankaan tiedä... - -_Helmi_. Ja sinä olet ollut kirjevaihdossa, ilman asiaa, ihan -tuntemattoman henkilön kanssa! - -_Hilja_ (hämillään). Niin kyllä... - -_Helmi_. Onko hän edes minkä näkönen? Totta kai olet saanut hänen -valokuvansa? - -_Hilja_. En ole saanut ... ainoastaan kirjeistään hänet tunnen... - -_Helmi_. Kuinka hullua! Mutta ... missä yhteydessä hän on ... onko hän -jossakin yhteydessä tuon "pianonvirittäjän" kanssa? - -_Hilja_. Hänhän se "pianonvirittäjä" juuri on. - -_Helmi_. Ai! -- Mutta miten ihmeellä se on mahdollista? - -_Hilja_. Kirjevaihtomme jatkuessa hän alkoi ehdotella, että hän saisi -tavata minua persoonallisesti. Toivoi minun joko käyvän kaupungissa, -jossa tapauksessa hän lähettäisi teatteripiletin "tietylle paikalle" -- -tai että voisin keksiä jonkin syyn, joka antaisi hänelle aihetta käydä -kotonamme. Rohkasin vihdoin itseni ja lupasin hänen tulla tänne -"pianonvirittäjänä". Ajattelin, että hänen pianon kanssa puuhaillessaan -minulla on tilaisuus ottaa hänestä selkoa. Ja jos hän ei ole hieno ja -miellyttävä -- saa hän mennä menojaan. - -_Helmi_. Oletko sinä ilmottanut hänelle oikean nimesi? - -_Hilja_. En kuin talomme nimen vaan -- sitte, kun lupasin hänen tulla. - -_Helmi_. Mutta -- sain äsken sen käsityksen, että hän on kirjottanut -isällesi, ettetkä sinä tiennyt hänen tulevan tänään? - -_Hilja_. Niin, ajatteles miten harmittavaa! Hän kirjottaa isälle, josta -minulla ei ole aavistustakaan, eikä anna pienintäkään vihiä tulostaan -minulle! Hän kai luulee... - -_Helmi_. Hän kai on pitänyt sopivampana ilmottaa isännälle, kun kerran -tulee "asioissa". - -_Hilja_. Kyllä minä olisin myös tahtonut tietää. Ei hän ole tiennyt -isäni nimeäkään... - -_Helmi_. Se kai on kirjottanut "Sillanpään isännälle"... - -_Hilja_. Niin on tainnut. (Ulkoa kuuluu ratasten tärinää, joka pysähtyy -pihalle.) Nyt!! Nyt se jo taitaa tulla! - -_Helmi_. Sulhasia taloon...!! - -_Hilja_. Voi, mihin minä juoksen...! - -_Helmi_. Pysy paikallasi vaan! Eihän tuo nyt niin pelottava liene... - -_Renki-Ville_ (tulee häthätää perältä). Asemalta toin kirjan neidille! -(Antaa kirjeen Hiljalle ja menee touhussaan pois.) - -_Hilja_. Kiitos, Ville! -- Oi, se on häneltä! (Repii kiireesti auki.) -Häneltä se on. (Lukee kirjettä, joka vapisee hänen käsissään.) - -_Helmi_ (rientää hänen olkapäänsä yli kurkistamaan). "Autereinen -enkelini!" -- Ai miten autereista! -- "Oi, miten kuohuva riemu -täyttääkään mieleni, kun vihdoinkin saan sen autuuden, että minulla -on lupa polkea samoja tanhuvia, joilla elämäni ihanin unelma -liihottelee..." -- Oh, miten tungettelevaa! On kuin jo olisi kihloissa! --- "Saan astua siihen verhottuun pyhäkköön, josta olen saanut -vastaanottaa ne lyhyet, mutta sitä sulosemmat rivit. Riennän tuulen -nopeudella ja olen -- --" - -(_Tanu_ ja _Koskinen_ tulevat perältä. Koskinen on lihavahko, -keski-ikäinen herrasmies, kuluneenpuolisissa matkapukimissa, tummahko -kaulahuivi kaulassa.) - -_Tanu_. Olkaa hyvä ja astukaa sisälle -- -- - -_Helmi_. Minä poistun. - -_Hilja_. Et saa mennä! Ole vaan täällä ... tiedäthän kaiken ja saat -olla mukana mitä tapahtuneekin. - -_Tanu_. Ja tässä on piano. - -_Koskinen_. Hehe ... kyllä se sivistys levenee nykyaikana ... -sellaisetkin instrumentit hankitaan talonpoikaistaloihin... - -_Helmi_ (Hiljalle). Tuollainen hölmö! - -_Tanu_. Tyttäreni valittaa, ettei se ole vireessä, vaikka äskettäin oli -laittaja. - -_Koskinen_. Kaunis instrumentti... - -_Hilja_ (rohkenee vasta nyt nostaa katseensa). Tuonnäkönen könttyrä! - -_Tanu_. Kaunis, niin -- mutta kyllä se on kalliskin. Ja yhä -kalliimmaksi tulee, jos joka kuukausi pitää olla laittaja. - -_Koskinen_. Sepä ikävää! - -_Tanu_. Ettekö tahdo koetella sitä? - -_Koskinen_. Koetellako? Te olette kovin kohtelias -- mutta -valitettavasti minä en osaa soittaa rahtuakaan... - -_Tanu_. Niin, eihän se taida ollakaan välttämätöntä teidän -ammatissanne. Taiteilijat ovat erittäin, ja erittäin... - -_Koskinen_ (nauraa täydellä naamallaan). Eihän meidän ammattiimme -tosiaankaan kuulu konserttien antaminen... - -_Hilja_ (Helmille.) Kuinka hän sentään käyttäytyykin tyhmästi! Oh, -minun unelmani, minun "vilkastukseni!" - -_Helmi_ (nauruaan pidätellen.) Sellainen sorea sulhaspoika! - -_Hilja_. Hänhän näyttelee vierasta roolia ... vaikka kyllä hän sentään -saisi näytelläkin paremmin... - -_Tanu_ (on avannut pianon kannen). Olkaa siis niin hyvä! - -_Koskinen_. Olkoon nyt menneeksi sitte, koska niin välttämättömästi -tahdotte. (Pompauttelee kömpelösti koskettimia ja vetäsee sitte -kädellään pitkän skaalan.) Ehei, ei tule vanhasta konkaria, sanotaan! - -_Tanu_. Voitteko huomata siinä mitään vikaa? - -_Koskinen_. Hehe ... niin vikaako? Ehe ... en minä voi. Toisellainen -siihen tarvinnee olla mies. -- Minusta muuten pitäisi jo käydä asiaan. -Emäntänne muistaakseni kirjotti minulle nuoresta naudasta, joka -tarvitsisi pelastusta ähkystä -- vai mikä sitä nyt vaivannee... - -_Helmi_ (Hiljalle joka tulee hyvin hämilleen). Hihihihihi ... "nuori -nauta -- ähkystä..." - -_Soinne_ (tulee peräovesta matkalaukku kädessä). Hyvää päivää! - -_Tanu_. Päivää... - -_Soinne_. Oletteko talon isäntä -- jos saan luvan kysyä? - -_Tanu_. Olenhan minä tässä sitä virkaa pitänyt. - -_Soinne_ (kumartaen). Nimeni on Soinne, olen pianonvirittäjä. -(Hämmästys.) - -_Tanu_. _Tekö_ olette pianonvirittäjä!? (Koskiselle.) Kukas _te_ sitte -olette? - -_Koskinen_. Hehe ... luulitteko te minua pianonvirittäjäksi... Ehei, -minä viritän vain nautoja paremmin ammuviksi ... olen eläinlääkäri. - -_Tanu_. Niinkö? Siitä oli Katrin kanssa tosiaankin puhetta, että teidän -piti tulla sen Mansikin tähden. Anteeksi ... on niin paljo ollut puuhaa -tänään, että menee aivan sekasin... - -_Koskinen_. No, ei mitä, ei mitä! - -_Soinne_. Tässä ovat nähtävästi roolit vaihtuneet. Sillä pehtori, -pihalla jouduttuaan vastatuksin, otti minut ylipuhutellakseen ja tahtoi -kaikin mokomin viedä katsomaan jotakin sairasta nautaa. Mutta kun hän -sattui jotenkuten mainitsemaan, että isäntä asioitsee pianonvirittäjän -kanssa, riensin tänne ammattiveljeä katsomaan. - -_Hilja_. Oi, hän se on! - -_Helmi_. Tuo nyt ei ole hullumpi ... ainakaan "naudanvirittäjän" -rinnalla... - -_Tanu_. No, niinpä saa sitte herra Soinne pitää huolta pianosta. Me -voimme lähteä Mansikkia katsomaan. - -_Koskinen_. Sitä alaa minä kyllä ymmärrän (menee Tanun mukana perälle). - -_Soinne_. Saan siis luvan, neidit? (Istuu pianon ääreen ja verkalleen -purkaa esineitä käsilaukustaan, lyö sitte "A:n" ääniraudallaan ja -näpsäyttelee pianon koskettimia, vertailevasti kuunnellen. Sillaikaa -tytöt keskustelevat hiljaisella äänellä.) - -_Hilja_ (hämillään). Mitä sinä pidät hänestä? - -_Helmi_. Eihän hän minun tähteni tullut ... mitä itse pidät? - -_Hilja_. Hänhän on sorja... - -_Helmi_. Tavallisen ... mutta minusta hänen pukunsa ei osota yhtään -hyvää aistia. - -_Hilja_. Sehän on vain valepuku. - -_Helmi_. Onko tuo pitkä tukkakin valetukka...? - -_Hilja_. Sehän on musiikkitukka... - -_Helmi_. Noin suortuvainen ja vanukkeinen! - -_Hilja_. Niin, huolimaton hän on... - -_Helmi_. Mutta miksi hän ei puhu mitään? - -_Hilja_. Niin, on kuin ei huomaisikaan... - -_Helmi_. Minä menen pois. Hän kai odottaa pääsevänsä kahden kesken. -(Helmi menee Hiljan kamariin, jonka jälkeen seuraa pitkähkö -äänettömyys. Hilja nypläilee hämillään ja jännitettynä ompelustaan. -Soinne vääntelee avaimellaan ruuveja pianon sisältä, jolloin kuuluu -kiristyväin kielten kirkuna) - -_Hilja_. Eikö ... eikö hän siis todellakaan aijo puhua mitään? - -_Soinne_ (keskeyttää työnsä ja kääntyy ympäri). Neiti... - -_Hilja_. Haluatteko jotakin? - -_Soinne_. Saanko pyytää neidiltä pientä suosionosotusta --? - -_Hilja_ (kainosti). "Suosio" on suuri sana... - -_Soinne_. En voi huomata mitään vikaa virityksessä. - -_Hilja_ (läheten pianoa). Jospa tietäisitte millaisessa -virityksessä ... millainen mielentilani on... - -_Soinne_ (kummastellen). Teidän, neiti! (Katsoo Hiljaan kuin -pelästyneenä.) - -_Hilja_ (syrjään). Onko pelko ainoa vaikutus, jonka olen tehnyt häneen! -(Ääneen.) Niin, olen niin tuskaisen ahdistuksen vallassa, etten ole -eläessäni sellaista tuntenut. Enkähän olekaan ikinä ollut tällaisessa -asemassa... - -_Soinne_. Kentiesi kalske ärsyttää neidin hermoja? - -_Hilja_. Ei, ei ... jatkakaa te vaan viritystänne ... viereisessä -huoneessa voi olla joku... - -_Soinne_ (lyö jälleen muutamia akordeja). Vakuutan että aina -kolmiviivaiseen C:hen asti on kaikki niin heleän puhdasta kuin olla -voi. (Nousee.) Ainoastaan yhtä seikkaa pyydän teiltä, neiti -- antakaa -minulle -- -- - -_Hilja_ (hämmästyen). Mitä?! Ei, ei vielä, ei -- -- - -_Soinne_. Mutta, neiti -- -- - -_Hilja_. Enhän edes tiedä teidän nimeännekään... - -_Soinne_. Nimeänikö?! -- Kuulkaa nyt neiti! Antakaa nyt jotakin, jolla -voin tästä pyyhkiä tomun pois... - -_Hilja_. Millainen veitikka! (Tuo veikeästi tomuviuhkan uunin luota.) -Tässä, olkaa niin hyvä! - -_Soinne_. Kiitos! (Alkaa pölyyttää pianoa.) - -_Hilja_ (jää houkuttelevan näkösenä seisomaan pianon luo ja heittää -kuin sattumalta toisen palmikkonsa yli olkansa rinnalleen. Syrjään). -Milloin hän lakkaa näyttelemästä? (Kohta ääneen.) Katsokaas, täällä ei -ole enää ketään! - -_Soinne_ (kummastellen). Eikö ketään --? Onhan meitä ainakin kaksi, -näemmä... (Pölyttää edelleen). - -_Hilja_ (vetäytyy nousevalla suuttumuksella pianon luota etualalle). -Tuollainenko hän on! On kuin ei tuntisikaan kuka olen! Ja minunko -pitäisi tässä seista koko päivä odotellen... (Äkkiä astahtaa Soinnen -luo.) Riittää jo, herraseni ... olkaa huitomatta tuolla tavoin! - -_Soinne_ (taukoaa pelästyen). Oo, onko neiti ... niinkö todellakin -häiritsen? - -_Hilja_. En tahdo valehdella, en teeskennellä. Tietänette kai, että -ensimäinen juna lähtee asemalta tunnin kuluttua ja tästä viipyy -asemalle mennessä hyvän aikaa... Onnea matkalle ... kohtalo on toisin -määrännyt... - -_Soinne_. En ymmärrä, neiti... - -_Hilja_. Sydäntä ei voi pakottaa -- ja enempiä selityksiä ei tarvita. -Siitähän oli sovittu kirjeessä, että yksinkertainen kielto riittää. -Olette nyt saanut kiellon -- ja rientäkää pois, ennenkuin isä tulee -takasin! - -_Soinne_. Mutta tosiaankin ... meistä jommankumman pään täytyy olla -pyörällä... (Alkaa sääliä kapineitaan laukkuun). - -_Hilja_. Vieläkö te solvaatte minua! Tietäkää, että välimme on kokonaan -selvillä... (Aikoo mennä kamariinsa). - -_Soinne_. Mutta, neiti... - -_Hilja_. Kaikki olkoon unohdettu! - -_Soinne_. Te todellakin unhotatte kaikki ... pitäisikö minun lähteä -ihan ilman -- - -_Hilja_ (keskeyttäen). Ihan ilman toivoa -- kaikki on selvillä... - -_Soinne_. Ilman korvausta! Siinä tosin ei ollut paljo virittämistä ... -mutta tällainen pitkä matka, menetetty päivä ja... Minä vaadin -- --! - -_Hilja_ (jalkaa polkasten) Kuinka! Viitsittekö te sellaisilla syillä! -Koko ijäksi! -- Ei, vaikka maailma räjähtäisi tällä hetkellä! - -_Soinne_. Jos katsotte arvollenne sopivaksi, niin voinhan saada -korvauksen oikeuden kautta... - -_Hilja_. Hävetkää! Ja marssikaa tiehenne! (Purskahtaa itkuun.) - -_Soinne_. Kyllä -- kun vaan saan kympin. - -_Helmi_ (tulee kiireesti). Mitä, herran nimessä, täällä tapahtuu? - -_Hilja_. Oi, Helmi, mihin onnettomuuteen minä olenkaan joutunut! - -_Piika-Mari_ (tulee ulkoa). Tuolla ulkona seisoo eräs herra: sanoo, -että häntä on kutsuttu ja että hän on se pianonvirittäjä -- -- - -_Hilja_. Jumalani!! (Lysähtää tuolille.) - -_Helmi_. Vieläkö yksi "pianonvirittäjä!" - -_Piika-Mari_. Mitä minä sanon sille herralle? - -_Helmi_. Kuuletko sinä, Hilja? - -_Hilja_. Tulkoon vaan ... tulkoot kaikki yhdellä kertaa! (Mari menee.) - -_Helmi_. Kyllä sinä, Hilja, olet nyt vyyhteen sotkeutunut... - -_Hilja_. Oi, elä sinä jätä minua ... jospa tästä vielä selviäisin... - -_Arvo Ungermo_ (tulee). Rauha taloon! - -_Helmi_ ja _Hilja_. Arvo Ungermo!! - -_Helmi_. Sinäkö se...! - -_Hilja_. Oletko se todellakin sinä?! - -(Ällistyksestään selvittyään rientävät Helmi ja Hilja Ungermoa -tervehtimään, melkein hänen rinnalleen heittäytyen.) - -_Arvo_. Herrantertut! Täällähän minä tapaan teidät -- kokonaista kaksi -yhden sijasta! - -_Helmi_. Niin, pikku Hilja otti minutkin tänne kesälaitumelle. - -_Hilja_ (hämillään). Mutta kuinka? (Kuin rukoillen.) Ethän _sinä_ vain -ollut se... - -_Arvo_ (nauraen). Tunnethan sinä kai minut... - -_Soinne_. Minulla täällä ei ole enää mitään tekemistä ... ja juna -lähtee pian ... saanko sentähden pyytää hyvällä kymmenen markkaa... - -_Katri_ (tulee nauraen vasemmalta). Kas, täällähän ne ovatkin -molemmat herrat! Olipa se hassua! Tanu on jo minulle kertonut koko -selkkauksen... No, kumpi teistä nyt on pianonvirittäjä, kumpi -tohtori... - -_Arvo_. Anteeksi, mutta minä en ole vielä tohtoriksi asti ehtinyt... - -_Soinne_. Minä olen pianonvirittäjä. Se on jo kunnossa ... onko muuten -kaikki kunnossa, sitä en tiedä (vilkasee Hiljaan kummallisesti -hymyillen). Mutta juna lähtee tuossa paikassa ja minun pitäisi -joutua ... pyytäisin saada kymmenen markkaa... - -_Katri_. Käyn heti noutamassa. (Menee väenpuolelle.) - -_Hilja_ (Arvolle hiljaa.) Täällä, kuten näet, on toinenkin -pianonvirittäjä. Sinun ei siis sovi sellaisena esiintyä ... isä oli -ehtinyt kutsua oikean virittäjän... - -_Helmi_. Täällä on jo ollut kaksikin virittäjää sinua ennen... - -_Hilja_. Niin, eläinlääkäri oli saapunut kipeän nimikkolehmäni tähden -ja luulimme häntä ensin sinuksi ... ja äiti nähtävästi luulee vielä -sinua häneksi... - -_Helmi_. Ja Hilja on pitänyt teitä kaikkia kosijoinaan... - -_Hilja_. Hyi, sinua! - -_Katri_ (tulee seteli kädessä). Tässä, olkaa niin hyvä! (Nauraen.) Ja -jos haluatte saada lasin lypsylämmintä maitoa, niin tuodaan tuossa -paikassa... - -_Soinne_. Ei, kiitos! -- Väärinkäsitys karjapihassa ei muuten ollut -läheskään niin kummallinen kuin tapahtuma pianon ääressä... - -(_Hilja_ on tullut lähelle Soinnetta ja katsoo häneen rukoilevasti.) - -_Soinne_. Neuvon virkaveljeäni, ettei hän käyttäisi tomuviuhkaa. Neiti -ei sitä suvaitse. No niin, hyvästi vaan! (Menee ulos.) - -_Katri_, Mitä hän oikein tarkotti? -- No, vähätpä hänestä! -- Istukaa, -herra tohtori, olkaa niin hyvä -- tai proviissori, miksi teitä saa -karahteerata... - -_Arvo_ (iskien silmää tytöille). Olen altis palvelukseenne, emäntä -hyvä! (Istuu tuolille ja emäntä sohvalle. Tytöt kuiskuttelevat -ilosesti, Hilja samalla vähän kainostellen.) - -_Katri_. Olettehan sen jo nähneet. Onko syytä toivoon? - -_Arvo_. Kaikki on kuten luulinkin, kuten alusta alkaen arvelin. -(Silmäilee Hiljaan.) Mutta iloni näkemästäni on suurempi kuin rohkenin -toivoakaan... - -_Katri_. Sepä hauskaa kuulla! Olen itse valvonut karjani hoitoa... - -_Arvo_ (Hiljaa silmäillen). Teille on oleva kaikkea iloa ja kunniaa -hänestäkin... - -_Katri_. Niinpä niin, siitä kipeästä, Hiljan nimikosta. Se oli vielä -muutamia päiviä sitten niin voimakas ja hyvinvoipa... - -_Arvo_ (kuin edellä). Minusta hänen viehättävä sulonsa, herkkä -herttaisuutensa ja runollisuutensa... - -_Katri_. Se oli kummaa miten se niin äkkiä puuskahti. Näyttääkö teistä -siitä vielä tulevan kalua? - -_Arvo_ (kuin edellä). Minusta hän näyttää yhtä raittiilta kuin -konsanaan ... jollei paljo viehättävämmältä entisestään... - -_Katri_. Kuinka? Joko se toipuu? Ompa se ilahduttavaa! Mutta ettekö -pitäisi terveellisenä, että sille annettaisiin kipallinen kalkkivettä? - -_Arvo_. Enpä juuri. En luule hänen ollenkaan siitä ilostuvan... - -_Katri_. Menetelkää vaan sen kanssa miten parhaaksi näette. Se on -kokonaan vallassanne -- ja olen hyvin kiitollinen, jos sen voitte -pelastaa. - -_Arvo_. Miten onnelliseksi, emäntä hyvä, minut teettekään! Siispä ilman -pitemmittä puheitta rohkenen pyytää -- -- - -_Tanu_ (astuu sisään eläinlääkäri edellään). Ka, täälläkö sinä, Katri, -olet? Olimme tohtori Koskisen kanssa juuri Mansikkia katsomassa -- -- - -_Katri_ (ällistyen). _Tekö_ olette tohtori?! - -{_Koskinen_ kumartaa). - -_Tanu_. Mutta hänestä on arveluttavaa, että se voisi vielä parata. -Sille pitäisi olla -- ka, mitä se nyt olikaan? - -_Katri_ (Tanua kuulematta Arvolle). Mutta kukas _te_ sitte olette? - -_Tanu_. Ka, sinullahan on täällä vieraita, näenmä... - -_Arvo_. En ole mikään tohtori, ainoastaan ylioppilas. Saanko luvan -esittäytyä? Nimeni on Ungermo, kauppias Ungermon poika, Hiljan -koulutovereita ja myös tämän toisen neitosen. (On kätellyt puhuessaan -emännän ja isännän, Hiljaa kätellessään kuiskaa veitikkamaisesti.) -Mikko Vilkastus, jos saan luvan! (Ääneen.) Läksin sieltä kaupungin -pölystä pienelle virkistysmatkalle ja sivutse kulkiessani pistäysin -katsomaan vanhoja tovereita... - -_Katri_. Vanhojapa tosiaankin ... olette hyvin tervetullut! - -_Tanu_. Meistä maalaisista on hyvin hauskaa nähdä kaupunkilaisia -luonamme. - -_Katri_. Siellä olisi päivällinen valmiina, jos herrasväki olisi niin -hyvä! Riennän edellä käskemään lisää lautasen. (Menee.) - -_Tanu_. Käykää pöytään, käykää pöytään. (Arvo pidättelee Hiljaa jäämään -jälkeen ja odottelee Helminkin poistumista.) - -_Helmi_. Ai, häiritsenkö? - -_Hilja_. Et, et. (Arvolle.) Tunteehan Helmi koko jutun. - -_Arvo_. Niinkö! (Helmi menee.) No, oletko sinä nyt kovasti pettynyt? - -_Hilja_. Mistä pettynyt? - -_Arvo_. Kun olinkin tällainen. - -_Hilja_. Oi, en! Olen niin ilonen ... kun et vaan koskaan naura -kirjevaihdollamme... - -_Arvo_. Minäkö nauraisin! Nauraisinhan samalla itselleni ... vaikka -kyllä minä arvasin jo ensi kortistasi sinut sinuksi. Eivät kirjeeni -muuten olisi olleet sellaisia... - -_Hilja_. Ja sinä saatoit sillä tavalla minua narrata? - -_Arvo_. Enhän narrannut... Mutta nyt on asia jo polttopisteessään. -Ennenkuin voin jäädä hetkeksikään taloon, on sinun vastattava. Siis: -jaa vai ei? - -_Hilja_ (kainosti). Mutta pitihän ensin -- persoonallisesti tutustua... - -_Arvo_ (hellästi). Hilja rakas! Unhottakaamme jo kaikki tämä -hulluttelu ... ja vastaa! - -_Hilja_ (herkän iloisesti). No -- jaa. - -_Arvo_. Siis olet mun! (Syöksyy Hiljaa kohden ja Hilja heittäytyy hänen -syliinsä.) Olet siis minun ... minun ... minun ... minun... - -_Katri_ (ovesta tullen). Mihinkä ne -- --? Aha! (Arvo ja Hilja -tempautuvat hämillään erilleen.) - -_Arvo_. Emäntä hyvä...! - -_Hilja_. Äiti kulta... - -_Katri_. Mitä te olette tehneet, lapsukaiset? - -_Arvo_. Saanhan hänet, emäntä...? - -_Hilja_. Ja minä hänet, äiti...? - -_Katri_. Sepäs on hätää! Minä ainakaan en osaa sanoa mitään tuota -päätä ... ja mieti nyt, Hilja, sinäkin vähän! - -_Arvo_. Meillähän ovat jo vanhat pohjat... - -_Hilja_. Niin vanhat pohjat, äiti...! - -_Helmi_ (pyörähtää sisään, silmää altakulmainsa nuoriin ja syöksyy -kohta Hiljaan syliksi). Oi, onnea, onnea...! - -_Tanu_ (huutaa väenpuolelta). Mihinkäs se huvimatkailija emäntäväen -pidätti? - -_Katri_ (Tanulle vastaten). Tuskinpa aavistat mitä joukkoa täältä -tulee... No, lapset, käykääpäs sisälle isän eteen! (Menevät, emäntä ja -Helmi edellä, jälestä Hilja ja Arvo käsikädessä.) - - - - - - - - -End of the Project Gutenberg EBook of Pianonvirittäjä, by Lauri Soini - -*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK PIANONVIRITTÄJÄ *** - -***** This file should be named 44110-8.txt or 44110-8.zip ***** -This and all associated files of various formats will be found in: - http://www.gutenberg.org/4/4/1/1/44110/ - -Produced by Tapio Riikonen - -Updated editions will replace the previous one--the old editions -will be renamed. - -Creating the works from public domain print editions means that no -one owns a United States copyright in these works, so the Foundation -(and you!) can copy and distribute it in the United States without -permission and without paying copyright royalties. Special rules, -set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to -copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to -protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project -Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you -charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you -do not charge anything for copies of this eBook, complying with the -rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose -such as creation of derivative works, reports, performances and -research. They may be modified and printed and given away--you may do -practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is -subject to the trademark license, especially commercial -redistribution. - - - -*** START: FULL LICENSE *** - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project -Gutenberg-tm License available with this file or online at - www.gutenberg.org/license. - - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm -electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy -all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. -If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project -Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the -terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or -entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement -and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic -works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" -or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project -Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the -collection are in the public domain in the United States. If an -individual work is in the public domain in the United States and you are -located in the United States, we do not claim a right to prevent you from -copying, distributing, performing, displaying or creating derivative -works based on the work as long as all references to Project Gutenberg -are removed. Of course, we hope that you will support the Project -Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by -freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of -this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with -the work. You can easily comply with the terms of this agreement by -keeping this work in the same format with its attached full Project -Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in -a constant state of change. If you are outside the United States, check -the laws of your country in addition to the terms of this agreement -before downloading, copying, displaying, performing, distributing or -creating derivative works based on this work or any other Project -Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning -the copyright status of any work in any country outside the United -States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate -access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently -whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the -phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project -Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, -copied or distributed: - -This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with -almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or -re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included -with this eBook or online at www.gutenberg.org - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived -from the public domain (does not contain a notice indicating that it is -posted with permission of the copyright holder), the work can be copied -and distributed to anyone in the United States without paying any fees -or charges. If you are redistributing or providing access to a work -with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the -work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 -through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the -Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or -1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional -terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked -to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the -permission of the copyright holder found at the beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any -word processing or hypertext form. However, if you provide access to or -distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than -"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version -posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), -you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a -copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon -request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other -form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm -License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided -that - -- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is - owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he - has agreed to donate royalties under this paragraph to the - Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments - must be paid within 60 days following each date on which you - prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax - returns. Royalty payments should be clearly marked as such and - sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the - address specified in Section 4, "Information about donations to - the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." - -- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or - destroy all copies of the works possessed in a physical medium - and discontinue all use of and all access to other copies of - Project Gutenberg-tm works. - -- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any - money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days - of receipt of the work. - -- You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm -electronic work or group of works on different terms than are set -forth in this agreement, you must obtain permission in writing from -both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael -Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the -Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -public domain works in creating the Project Gutenberg-tm -collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic -works, and the medium on which they may be stored, may contain -"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or -corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual -property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a -computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by -your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium with -your written explanation. The person or entity that provided you with -the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a -refund. If you received the work electronically, the person or entity -providing it to you may choose to give you a second opportunity to -receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy -is also defective, you may demand a refund in writing without further -opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO OTHER -WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO -WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. -If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the -law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be -interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by -the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any -provision of this agreement shall not void the remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance -with this agreement, and any volunteers associated with the production, -promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, -harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, -that arise directly or indirectly from any of the following which you do -or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm -work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any -Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. - - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of computers -including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists -because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from -people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. -To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation -and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 -and the Foundation information page at www.gutenberg.org - - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive -Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent -permitted by U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. -Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered -throughout numerous locations. Its business office is located at 809 -North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email -contact links and up to date contact information can be found at the -Foundation's web site and official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To -SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any -particular state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. -To donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic -works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg-tm -concept of a library of electronic works that could be freely shared -with anyone. For forty years, he produced and distributed Project -Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. -unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily -keep eBooks in compliance with any particular paper edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search facility: - - www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - diff --git a/44110-8.zip b/44110-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index 484d05c..0000000 --- a/44110-8.zip +++ /dev/null |