initial commit of ebook 44137HEADmain

6 files changed, 4279 insertions, 0 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..6833f05
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,3 @@
+* text=auto
+*.txt text
+*.md text
diff --git a/44137-0.txt b/44137-0.txt
new file mode 100644
index 0000000..bf53eec
--- /dev/null
+++ b/44137-0.txt
@@ -0,0 +1,1936 @@
+*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 44137 ***
+
+TURUN LINNASSA
+
+Kertomus Juhana-Herttuan ajoilta
+
+Kirj.
+
+V. LINDMAN
+
+Suomensi B. G. [Berndt Grönlund]
+
+
+
+
+
+
+
+Helsingissä [1892],
+K. E. Holm'in kustannuksella.
+
+Hufvudstadsbladetin uudessa kirjapainossa.
+
+
+
+
+
+
+SISÄLTÖ:
+
+     I. Myrsky merellä.
+    II. Turvapaikka maalla.
+   III. Raaseporissa.
+    IV. Juhlamenot Turun linnassa.
+     V. Juomingit seurasalissa.
+    VI. Pilviä kevättaivaalla.
+   VII. Retki Katrinedaaliin.
+  VIII. Vanki.
+    IX. Odottamaton löytö.
+     X. Unelmat. -- Todellisuus.
+    XI. Järkähtämätön päätöksessään.
+   XII. Kahleet päästetään.
+  XIII. Uusia löytöjä. -- Turvapaikka Ruissalossa.
+   XIV. Taistelu rakkauden ja velvollisuuden välillä.
+    XV. Veliriita.
+   XVI. Herttua ja herttuatar.
+  XVII. Öillisillä aalloilla.
+ XVIII. Pahoja huhuja.
+   XIX. Tappio.
+    XX. Uhri.
+   XXI. Loppu.
+
+
+
+
+I.
+
+Myrsky merellä.
+
+
+Oltiin joulun edellä 1562.
+
+Tuima pohjatuuli ajeli Suomenlahden vaahtopäisiä aaltoja korkealle,
+vihellys kuului sen pienen laivaston mastoissa ja köysissä, joka
+pimeänä joulukuun aamuna taisteli hurjan taistelun myrskyn ja rajuilman
+kanssa. Jo monet kerrat oli laivastolla epäilty saapumisesta
+ikävöidylle Suomen rannalle, sillä uusia vastuksia oli yhä edelleen
+itsepintaisesti ilmestynyt eteen. Marraskuun 30 päivänä oli mitä
+valoisimmilla toiveilla lähdetty Vironmaan rannasta, sillä myöhäisestä
+vuodenajasta huolimatta lupasivat silloinen kaunis ilma ja myötäinen
+tuuli nopean ylimenon; mutta palan matkan päässä keikkuvilla aalloilla
+muuttuivat valoisat toiveet pian, ja kaksi vuorokautta oli jo
+toivottomasti taisteltu elementtien raivoa vastaan.
+
+Synkkämielisenä ja ryppyisellä otsalla kyseli Juhana-herttua tuon
+tuostakin, hetkien hitaasti vieriessä, miehistöltä laivalla "Ursus
+Finlandicus", joka kulki etumaisena, jos ei herttuakuntansa ääriviivoja
+jo näkynyt etäällä, mutta yhä edelleen olivat vastaukset yhtä
+masentavia ja yhä levottomimmiksi tulivat kömpelöt laivastolla
+matkustajat, jotka vapisevalla sydämellä jo puoleksi kangistuneina yhä
+kovenevasta talvipakkaisesta katselivat vastaisuutta mitä pimeämmässä
+valossa. Jätettyinä mietintöihinsä melkein tuskallisesti odotellessaan
+parempain aikain koittamista muistelivat he menneiltä ajoilta jokaista
+epäsuotuista tapausta, ja asettaen ne sen rinnalle mikä mitä
+elävämmästi tapahtui heidän silmäinsä edessä, herättivät he kaikki
+kummitukset salaisista pesistään. Keihäisillä ollessa häiden aikana
+Vilnassa oli ratsastajia haavoitettu ja hevosia kaatunut -- myöskin ne
+ennustaen tulevia onnettomuuksia.
+
+Herttuatar, yhtä kaunis kun harrastunut katolilaiseen uskontoonsa, oli
+tehnyt mitä voi rauhoittaakseen levottomia neitoja. Hänen
+kehoituksestaan olivat he Jumalan äidin tykö koroittaneet kumminkin
+tusinan "ave Mari'oita" ja rukoilleet rukousnauhansa loppuun joka
+päivä, mutta heidän rukouksiansa ei kuultu ja sitä rauhaa, jota niiden
+kautta toivoivat saavansa, ei saapunut, vaan oli sen sijaan
+viimeinenkin toivon kipinä jo aikoja sitten sammunut.
+
+Vihdoin aamupuolla päivää joulukuun 3 päivänä heikkeni myrsky vähän ja
+se lumituisku, joka pitkät, tuskalliset tunnit oli peittänyt kaiken
+näkö-alan, taukosi. Sanomattomalla riemulla tervehdittiin laivastolla
+esiintyvän auringon kullankeltaisia säteitä, jotka kimellyksellään
+antoivat omituisen, synkkämielisesti ihanan kauneuden vaahtoisen meren
+äärettömälle ulapalle.
+
+Mutta vielä oli tuuli niin kova, että tuskin voitiin panna mitään
+toivoa vaivaloisen matkan onnellisesta lopusta. Pelko, että viimeisinä
+kauheina päivinä oli poikettu täydellisesti pois oikealta uralta
+muuttui myös yhä enemmän todeksi. Vielä muutaman tunnin levottoman
+odotuksen jälkeen nähtiin ensimäiset, heikot ääripiirteet maasta
+siintävän etäällä, taas uudelleen suloisen kajastuksen tavalla
+kadotakseen pimeyteen. Auringon ystävällinen levy ei myöskään voinut
+kauvan pitää itseänsä näkyvissä, ennenkuin uudet pilvet tulivat ja
+peittivät sen läpitunkeemattomalla peitteellään.
+
+Kuljettiin hurmaavaa vauhtia, vaikk'ei likimainkaan kaikkia purjeita
+ollut levitetty. Uudelleen tulivat ikävöidyt ääriviivat esiin etäällä,
+ne muodostuivat vähitellen läheneviksi vuoriksi ja kallioiksi, joiden
+harjuilla kitukasvuiset männyt ja kuuset vallitsivat. Jo ohjattiin
+ensimäisen karin sivu, jonka rantakiviä vastaan raskaat aallot
+kykenivät lyömään tuskin jalkaa korkeammalle; niemi seurasi niemen
+perään, metsät tulivat yhä tiheämmiksi ja korkeimmiksi -- mutta Turun
+linnan tornihuippuja ei tullut näkyviin -- -- -- havaittiin nyt, mitä
+jo kauvan oli arveltu, että oli tultu aivan toisille seuduille kun mitä
+alkuaan oli tarkoitettu.
+
+
+
+
+II.
+
+Turvapaikka maalla.
+
+
+Hämmästys Länsi-Uudenmaan pienessä pappilassa ei suinkaan ollut
+vähäinen, kun sanansaattaja joulukuun 3 päivänä päivällä tuli
+ilmoituksella, että laivasto oli käynyt ankkuriin selällä sen edessä ja
+että lipusta eräässä isomastossa selvästi voi päättää korkeita vieraita
+olevan laivastolla.
+
+Hiljainen Eskil Isaeus par'aikaa puolisoineen söi yksinkertaisen
+päivällisateriansa, kun ensimäiset huhut tästä saapuivat tänne, ja hän
+oli tuskin ehtinyt kiittää ruoan edestä ennenkun ratsu jo saapui
+pihalle ja ilmoitti että hänen herttuallinen armonsa halusi saada
+tarpeellisia ajopeliä viemään saapunutta korkeata pariskuntaa ja
+hoviväkeä Turun linnaan. Hädin tullen tyydyttiin kun päästiin katon
+alle, koska pimeä pian oli tulossa. Raivoavassa myrskyssä ja sumussa
+oli yli purjehtiessa kuljettu harhaan ja sentähden täytyi nyt koettaa
+maatietä päästä matkan perille, sillä ei enää haluttanut mennä
+koettelemaan meren ankaruutta niin levottomana vuodenaikana.
+
+Vanha prelati oli hetken kuunnellut vaimonsa selityksiä mitään
+virkkaamatta, sillä tämän kautta vietiin tämä toivomus huoneen
+isännälle ja perheen päälle, mutta vähitellen havaittiin laskujen hänen
+otsallaan saavan tavallista uhkaavamman luonteen ja kädet ristissä
+rinnallaan lausui hän tuimasti:
+
+-- Minun asuntoni on rauhan asunto; omatuntoni kieltää minua
+palvelemasta valtakunnan vihollisia.
+
+-- Ja sinä luulet siis, että tyydytään tähän vastaukseen? Muista minkä
+vaaran kielto saattaisi meidän huoneellemme -- -- --
+
+-- Minä olen Herran sotilas, keskeytti pappi, enkä pelkää mitään
+ihmisten juonia, tehdessäni mikä oikein on.
+
+-- Mutta kuule Eskil toisten tähden, jotka muuten saavat kärsiä sinun
+vihastasi herttuata kohtaan, jatkoi vaimo taivuttaakseen miestään.
+
+Kauvan seisoi hän, miettien vaimonsa viimeisiä sanoja, sitte lausui hän
+lempeemmin:
+
+-- Heidän tähtensä, sinä olet oikeassa, Elisabeth, anna siis valjastaa;
+mutta meidän ainoalla ajopelillämme ei pitkälle päästä. Anna sentähden
+sanoa korkealle herrasväelle, että minun huoneeni saa olla avoinna
+heille kunnes ehtivät ryhtymään enempiin toimiin Turunmatkaa varten.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Talvi-illan varjot olivat jo peittäneet seudun läpinäkymättömällä
+pimeydellä; ainoastaan siellä täällä nähtiin valkoisia kinoksia
+pilkottavan, ja tähtikirkas avaruus oli majesteetillisenä ympäröivän
+hiljaisuuden yli. Mutta rauhallisessa maapappilassa oli häärinää ja
+pyörinää ja vilkkaasti leimuavat valkiat houkuttelivat kaikki
+ympärilleen. Hoviväkikään ei laiminlyönyt virkistyttää vilusta ja
+väsymyksestä kankeita jäseniään sekä lämmittävän lieden ääressä että
+virvottimilla, joita runsaasti oli tarjona. Viini juoksi virtoina ja
+helinässä ja hälinässä, laulain ja jutustellen, iloittiin siitä, että
+vihdoin viimein oli saavuttu kovalle maalle -- kunnes uni voitti kaikki
+ja sulki heidän ystävälliseen syliinsä.
+
+Herttuatar ennätti kaikkialle ja kaikkein kanssa ja se vaatimaton
+rakkaus, millä hän nyt niinkuin ainakin kohteli kaikkia palvelijoitaan,
+vaikutti aivan virkistävästi heihin niiden kaikkien synkkien
+vastaisuuden toiveiden aikana mitä jo saapuessaan heille vieraasen
+maahan kantoivat tykönään. Juhana-herttuankin monesti synkille
+kasvoille loi hän katseellaan iloisen loisteen tahi saattoi hänen
+sydämensä sykkimään kovemmin jollakin ystävällisellä hyväilyllä tahi
+kehoittavalla sanalla.
+
+Jo harmaapäinen pastoorinrouva hoiti myös emännän velvollisuuksiaan
+kiitettävällä tarkkuudella; varhain aamusta myöhäiseen iltaan nähtiin
+hän häärivän toimissa loistavan komeuden keskellä, aivan kun ei mikään
+talvi vielä olisi riipottanut luntansa hänen kiehkuroihinsa eikä
+vanhuus ja väsymys painaisi häntä.
+
+Miehensä sitä vastoin vaarinotti, helposti ymmärrettävistä syistä, mitä
+varovamman käytöksen vastentahtoisia vieraita kohtaan, vaikka hänkin
+oli olevinaan itse kohteliaisuus ja nöyrä alamainen, kun niin
+vaadittiin. Mutta mielessään pyysi hän korkeimmalta anteeksi rikosta,
+jonka piti tehneensä sekä kuningastaan että sitä seurakuntaa vastaan,
+jonka paimeneksi oli pantu, palvelemalla tätä suuren Kustaa Vaasan,
+hänen mielestään sukuansa halventavaa poikaa.
+
+Pappilassa ei kuitenkaan viivytty kauvan. Seuraavana päivänä saapui jo
+nimittäin joukko kelvollisia ajopeliä ja tuhatluku ratsuja, jolloin
+matkaa jatkettiin Raaseporiin. Vähä sen jälkeen purjehti myös laivasto
+Turkuun.
+
+
+
+
+III.
+
+Raaseporissa.
+
+
+Raaseporissa oleskellessa vietettiin aika mitä huolettomammalla
+tavalla. Herttua koetti aina olla niin kekseliäs kun mahdollista,
+tehdäkseen olon hauskaksi ja hupaiseksi nuorelle puolisolleen ja
+seuralaisilleen. Myös väestön annettiin ahkeraan ottaa osaa näihin
+moniin huvituksiin tahi itse panna toimeen itselleen huveja, ja
+mielihalulla katselivat kaikki, aina herttuaan saakka, näitä.
+
+Varhain eräänä iltana, noin pari viikkoa siitä, kun saavuttiin Suomeen,
+istuttiin taas alhaalla avarassa seurustelusalissa katsellen niitä
+hyppyjä ja leikkejä, joita alhaisempi hoviväki pani toimeen niiden
+sotilaiden kanssa, mitkä vähä ennen olivat saapuneet tänne Turusta
+vahvistaakseen vartiaväkeä.
+
+Ilo oli yleinen ja muutamat hovineideistäkin eksyivät tanssin pyöreihin
+herttuattarensa suureksi huviksi. Herttua itse oli edellisenä päivänä
+matkustanut Turun linnaan valmistamaan herttuallisen puolisonsa
+juhlallista vastaanottoa.
+
+Näistä neideistä huomattiin erittäin yksi, Zaida Barinsky, joka
+kauniilla ulkomuodollaan ja haaveksivalla katseellaan suurissa mustissa
+silmissään herätti kaikkein huomion. Hän oli syntynyt Puolassa köyhistä
+vanhemmista, mutta oli harvinaisen kauneutensa ja tavattomain
+luonnonlahjainsa tähden jo aikaisin otettu hoviin, ja oli nyt yksi
+herttuattaren uskotuista. Tämä suosio oli tosin alussa saattanut
+hänen naiskumppaninsa hyvin paljon kadehtimaan häntä, mutta
+vaatimattomuudellaan oli hän pian ymmärtänyt poistaa kaiken vihan ja
+tehdä itsensä rakastetuksi myös näiltä.
+
+Rusottavan punaisena huimasta tanssista, johon hänkin oli ottanut osaa,
+oli hän istahtanut erään pylvään viereen, joka toisten keralla kannatti
+suuren salin holvattua kattoa, ja istui siellä vilkkaassa keskustelussa
+toisten neitien kanssa. Silloin astui sisälle ovesta vastaisella
+seinällä nuori, kookas mies, yksi äsken saapuneista sotilaista.
+Kuiskutus alkoi salissa heti hänen jalon, muhkean muotonsa ilmestyttyä
+ja neitoset kokoontuivat toisiltaan tiedustamaan ken sorea mies oli.
+
+Nuori mies, Hans Ivarsson, oli kotoisin Blekingestä ja oli jo
+kokonaista kolme vuotta palvellut herttuata ja kohonnut paljon hänen
+suosiossaan miehuudellaan ja rehellisyydellään, ehkä enemmän kun moni
+häntä vanhempi sotilas, joka ei suinkaan ollut omiaan enentämään
+sovintoa hänen ja kumppaniensa kesken. Tänäkin iltana näkyi veren
+nousneen monen nuoren miehen päähän nähdessään mikä onni vastatulleella
+oli myös kauniimman sukupuolen luona. Mutta tämän menestyksen ei
+näkynyt herättävän mitään huomiota hänessä; pää-asia oli hänen
+mielestään ottaa vaarin tilaisuudesta, kun semmoinen sattui löytymään,
+siten haihduttaakseen sitä koti-ikävää, mikä silloin tällöin valtasi
+hänen. Mutta lapsuuden kotiin ei hän ikävöinnyt, kun muisto menneistä
+ajoista valtasi hänen. Hänen isänsä ja äitinsä olivat aikoja sitten
+kuolleet ja se maatilkka, missä lapsena oli juoksennellut, oli mennyt
+perinnöksi vanhemmalle veljelle. Mutta kivenheiton päässä Oosin
+torpasta, hänen lapsuuden kodostansa, asui nuori ja kaunis Blekingen
+tyttö, hän voi nyt olla noin 19-vuotias; hänestä oli aina lapsuudesta
+saakka pitänyt ja poislähtiessään antoivat he toisilleen pyhän
+lupauksen, että niin pian kun kohtalo veisi heidän yhteen, he
+laatisivat itselleen kodon saman katon alla eivätkä milloinkaan enään
+jättäisi toisiaan.
+
+Nyt oli, niinkuin sanottiin, kolme kokonaista vuotta mennyt eikä hän
+ollut mitään kuullut tytöstä, ja Jumala tiesi milloin saisi jälleen
+nähdä rakastettuansa ja ikävöittyä Blekingeänsä, sillä varmaan olivat
+levottomat ajat tulossa herttuan ja kuninkaan eripuraisuuden tähden,
+tämän herttuan, jota sydämensä pohjasta vihasi, vaikka oli häneltä
+saanut niin suurta suosiota. Hän häpesi uskollisuuttansa
+tälle ulkokauniille herralle, kuitenkin -- hän oli täyttänyt
+velvollisuutensa, mitä muuta häneltä vaadittiin!
+
+Milloinkaan ei hän ollut pyytänyt turhaa kunniaa eikä vertaistensa,
+enempää kun muidenkaan, ihmettelemistä, hänen elämänsä tarkoitus oli
+pysyväisempää laatua: että kerran tuntea itsensä onnellisena
+mainitessaan Greeta Larssonia omakseen, että Greetan kanssa saada olla
+osallinen iloissa ja huolissa täytettyään velvollisuutensa isänmaan
+hyväksi.
+
+Mutta missä tahanaan tämä nuorukainen esiintyi ei voinut hän välttää
+kaikkein huomiota. Paitsi miellyttävää ulkomuotoa oli hänessä niin
+paljon muuta, jonka välttämättömästi täytyi vetää puoleensa, eikä se
+ollut ensinkään kummallista, jos tämä ihana olento puolalaisissa
+hovinaisissa, joilla yhä edelleen oli mitä huonommat ajatukset
+pohjoismaista ja niiden asukkaista, herätti hämmästyksen ja ihastuksen.
+
+Zaida Barinsky näkyi tässä tilaisuudessa enimmin mieltyneen nuoreen
+ruotsalaiseen soturiin. Koko iltana otti hänen vaarin jokaisesta tämän
+pienimmästäkin liikkeestä eikä voinut kyllin ihmetellä, että tämä
+alhainen sotilas kaikessa käytöksessään osoitti semmoista
+säädyllisyyttä, joka olisi ollut kunniaksi monelle häntä korkeammalle.
+Vielä leikkien ja tanssien hälinän vaiettuakin, kun yö yksin vallitsi
+suuressa talossa, ei hän unissansakaan voinut olla antamatta hänelle
+kunnioitustaan ja ihastustaan.
+
+
+
+
+IV.
+
+Juhlamenot Turun linnana.
+
+
+Perjantaina joulun edellä 1562 otti herttua Juhana juhlallisesti
+vastaan puolisonsa Turun linnassa. Nyt seurasi perättäin juhlia ja
+huvituksia, joita kesti kahdeksan päivää ja sittemminkin koko sen ajan,
+kun korkea parikunta oleskeli täällä, oli linnassa semmoinen hyvin
+vointi, ett'ei siellä ennen eikä jälkeen ole semmoista ollut. Jo kauvan
+ennen naimista oli laveihin toimiin ryhdytty linnan panemiseen
+täydellisesti arvolliseen kuntoon ja oli herttua tässä suhteessa tehnyt
+kaikki, saattaakseen jumaloidun puolisonsa olon täällä niin mieluiseksi
+kun mahdollista.
+
+Linnan vanhat seinät ja katot olivat koristetut kalleilla tapeteilla ja
+maalauksilla, kultanahkapäällyksillä, damasti- ja silkkikankailla,
+maalatuilla kilvillä, loistavilla aseilla ja monihaaraisilla
+kynttiläkruunuilla. Jo vuona 1557 löytyi täällä 56 maalattua taulua
+tahi tapettia, useimmat kuvaavia vanhan testamentin tapauksia, 22
+esirippua, joita käytettiin ehkä vuoteiden eteen ja joista moni oli
+silkistä, 21 kirjavaa kattovaatetusta, myöskin ne enimmäksi osaksi
+silkkikankaasta, 8 seinäpeitettä, kaikki uljaasti kaunistetut
+maalauksilla ja osa niistä yli neljänkymmenen kyynärän pituisia. Pitkin
+seiniä oli pitkät lavitsat, peitetyt tyynyillä ja samettipäällyksillä,
+muutamat yli kymmenen kyynärän pituisia. Luvultaan oli niitä 45.
+Niitäkin koristi kaikellaiset kuvat, tapahtumia Trojan sodasta y.m.
+
+Vielä suurempaa komeutta todistivat astiat ja puvut. Pöytiä peittivät
+monivärillisellä silkillä ommellut pöytäliinat. Pöytä- ja juoma-astiat
+olivat suuremmaksi osaksi kullasta ja hopeasta. Suuri joukko kalliita
+hopeamaljoja luetellaan herttuan kaluluettelossa. Yksi semmoinen painoi
+esim. 31 naulaa 4 luotia, hopeainen viinikannu 40 naulaa 14 luotia
+j.n.e. Kulta ja kalliit kivet välkkyivät myös runsasti hoviväen
+silkistä ja sametista tehdyissä puvuissa. Yksi ainoa herttuattarelle
+kuuluva päähine arvattiin 2,200 taalarin arvoiseksi. Yksi kaularengas
+maksoi 4,000 taalaria, yksi kaulassa kannettava risti 2,000 taalaria
+j.n.e.
+
+Ylöllisyys ruoassa ja juomassa kuului myös järjestykseen.
+Vastaanottojuhlallisuuksien aikana ja vastedeskin pöydät oikein
+uupuivat niitten ruokien alla, joita niille katettiin. Siten oli
+ruokaluettelossa ainoastaan kalaruokia seuraavat: lohi, siika,
+lohenmäti, siian mäti, silakka, säynäs, nahkiainen, lahna, ahven,
+särki, hauki, kuore ja ankeriainen.
+
+Lukuisa hoviväki edusti montaa kansakuntaa. Siten tavattiin siellä,
+paitsi suomalaisia, saksalaisia, tanskalaisia, puolalaisia, skotteja,
+ranskalaisia, englantilaisia ja italialaisia.
+
+Jo aikoja ennen herttuattaren komulla ja loistolla tuloa Turun linnaan
+olivat sen muurit kajahdelleet iloisten juhlain riemusta. Herttua oli
+nimittäin henkilö, joka ymmärsi huvitella, joka nähdään esimerkiksi
+eräästä kirjeestä, kirjoitettu Turussa joulukuun 22 päivänä 1556 Erik
+Memmingin leskelle, rouva Heblalle Paraisten Qvidjassa, jossa tätä
+kehoitetaan "rakkaine lapsineen ja neitsyineen" toisena joulupäivänä
+herttuan luo "olemaan hupainen ja kevytmielinen".
+
+Juhlallisuudet nyt ja vast'edes vietettiin lukuisilla leikeillä ja
+tansseilla, joissa soitti oma soittokunta, johon kuului kantelen- ja
+viulunsoittajia erään Juhan Italianin johdolla. Vielä mainitaan
+kortinpeliä ja teaatterinäytöksiä, joissa viimeksi mainituissa
+näyttelijät olivat koulunuorisoa. Olon sisällä huoneissa tullessa
+yksitoikkoiseksi noustiin laivaan aina valmiina olevassa laivastossa,
+joka oli ankkuroittuna linnan edessä, ja ohjattiin Ruissaloon, mihin
+erityinen eläintarha oli perustettu ja sen monesti ylistetyt tammet
+olivat istutetut, tahi Katrinedaaliin (josta enemmän vastedes). Nämät
+huviretket ulotettiin joskus aina Kastelholmaan Ahvenanmaalla ja
+Ulvilaan.
+
+
+
+
+V.
+
+Juomingit seurasalissa.
+
+
+Laskevan joulukuun auringon viimeiset säteet luovat omituisen
+värillisen kiillon maalle ja vedelle, ikkunat Turun linnassa loistavat
+niinkuin olisi valkea kaikissa raoissa sen muurien sisällä ja heijastus
+tuomiokirkon etäällä vilkkuvasta katosta ja torninhuipusta on oikein
+lumoava. Tätä näkyä kestää kuitenkin vaan muutama minuutti ja varjot
+peittävät taas kaikki tuolla ulkona läpinäkymättömään pimeyteen.
+
+Astumme suuren portin kautta Kuningattaren kadun [nyt Linnankatu]
+päässä ulkomaiselle linnapihalle. Juhlan riemu on hetkeksi vaiennut,
+hiljaisuus vallitsee kaikkialla; vaan silloin tällöin häiritsee
+rauhallisuutta vahtisoturin askelein kaiku hänen astellessaan
+kylmettyneessä maassa, tahi soturien hilpeä sorina juomingissa
+pohjoisessa sivurakennuksessa.
+
+Mutta jos astumme vanhan linnan pihalle, kohtaa meitä runsas valo
+eteläisestä sivurakennuksesta. Se tulee tänne alas varjojen seuraan
+Katarina Jagellonikan komeasti koristetusta rukouskammiosta, jossa hän
+Puolasta tuomansa luonnollisen suuruisen Marian kuvan, täysinäisestä
+hopeasta, edessä katolilaisessa innossaan monet kerrat päivässä
+rukoilee "ave'nsa", jossa hän, ajatuksissaan kaukana uudesta kodistaan
+Pohjolassa, uneksii takaisin lapsuutensa muistoihin Puolassa, missä hän
+rukoilee monta palavaa rukousta pyhän Jumalan äidin tykö, että tämä
+taivuttaisi hänen puolisonsa ainoaan autuaaksi tekeväiseen uskoon.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Runsaasti valaistussa seurasalissa alikerroksessa on hyvin hauskaa.
+Peder Rank, rakuuna edesmenneen Kustaan ajoista, istuu par'aikaa sen
+pitkän pöydän päässä, joka on pitkin toista poikkiseinää, ja laulaa,
+vahtoova oluttuoppi kohotettuna, hauskan laulun "Eerikki-kuninkaan ja
+Karin-neidon rakkauden seikoista", ja toiset laulavat silloin tällöin
+mukana kaikki yhdessä. Ja juotuansa melkoisen kulauksen keltaista
+lempijuomaa käy tuoppi seuran ympäri, kunnes viimeinen pisara on tullut
+tarkoitukseensa. Tätä menettelyä, jota on toistettu ahkerasti kyllä,
+sen verran mitä voi päättää rusottavista kasvoista ja iloisista,
+remastavaisista lauluista ja pilasta, joka kajahtaa salissa yhä
+enennetyllä innolla mitä enemmän aika kuluu. Ja häpeä sille, joka
+ylenkatsoo Jumalan lahjan tahi luulee herttuan kellarin tyhjentyvän
+äkkiä.
+
+Perällä avoimen takan edessä, missä iloinen nuotiovalkea räyskyy,
+heittäen lumoavan valonsa saliin, istuu aivan nuori mies, soturi
+hänkin, tarkasti seuraten toisiansa kiertäviä tulen kieliä. Muuten
+näkyy hän olevan vallan välinpitämätön toisten melusta ja ilosta.
+
+-- Mitä hittoa, ärjäsee eräs pöytäseurasta, eikö tuo poikanulikka taas
+istu tuolla ja uneksi tyttölöisestään Blekingessä. Mitä paholaisen
+hullutuksia se on. Tule tänne, niin ilahtuu mielesi.
+
+Peder Rank, joka taas on täyttänyt tuopin niin että sen sisältö
+vaahtoaa yli reunojen, menee samassa erakon luo, lyö miehuullisesti
+häntä olkapäälle ja lausuu:
+
+-- Tässä on tuoppi, juo herrasi ja herttuasi malja.
+
+-- Eerikki-kuningas on minun herrani, vastaa nuorukainen vakavalla
+äänellä.
+
+Peder Rank muuttaa muotoa, mutta hillitsee itsensä ja lausuu
+teeskennellyllä tyyneydellä:
+
+-- No, no -- älä nyt raskauta omaatuntoasi, kenelle olet vannonut
+uskollisuuden ja kuuliaisuuden, sitä tulee rehellisenä miehenä
+palvella.
+
+-- Ja juoda siitä hyvästä, mitä hän tarjoo, jos et ole pelkuri,
+karjasee joukko perällä hänen oikealle puolellaan vastaukseksi.
+
+Nuorukainen muuttaa vuorostaan muotoa hänkin, kohottaa reippaasti
+sorean vartalonsa ja menee toisten luo pöydän ääreen.
+
+-- Mikä Ruotsin mies voi palvella kahta herraa? kysyy hän.
+
+-- Me palvelemme herttuata eikä ketään muuta, hän on meidän herramme,
+kuuluu yksäänisesti vastaus hänelle.
+
+-- Mutta Eerikki-kuningas on Svean valtakunnan voideltu kuningas ja
+Suomi on osa Svean valtakunnasta.
+
+-- Siitä pidämme viis väliä, herttua on palkannut meidän, häneltä
+saamme palkkamme ja häntä palvelemme me kunnes joku muu maksaa enemmän.
+
+-- Muuten istuu Eerikki-kuningas hyvin horjuvasti
+kuninkaanistuimellaan, sanoo Peder Rank teeskennellyllä tuntijan
+vakavuudella.
+
+-- Aina siitä saakka kun otti munien myyjän Tukholman torilta, lisää
+toinen joukosta.
+
+-- Kuningas ymmärtää kyllä naisten mielet, sen voitte uskoa, vakuutti
+kolmas; ei hän antanut itseänsä pettää tuonoin Mons Perssonilta, joka
+luuli ytimen olevan hyvän, vaikka kuori oli rypistynyt ja ilmoittunut.
+
+-- Kiitos lyönnistä, Larsson, mutta minunkaan tupani ei ole täynnä
+äpärälapsia, joihin yleisö ylenkatseella katsoo. Poika minulla on ja se
+oikeata laatua, sillä Kreeta ja minä olimme olleet naituna vähintäänkin
+neljä vuotta ennenkuin hän näki päivän valon.
+
+Hans Ivarsson, sillä se oli sama miehuullinen nuorukainen, jonka ennen
+olemme tulleet tuntemaan Raaseporissa, oli seisonut hetken
+tulipunaisena ja kuunnellut kaikkia niitä kokkapuheita, joita nyt
+kuului sieltä ja täältä -- nyt viimein tulistui hän ja lyöden nyrkkiään
+pöytään niin että kaikki, mitä sillä oli, hypähtivät ylös-alaisin
+ilmoitti hän paheksumisensa, lausuen samalla:
+
+-- Suu kiini kirotut panettelijat, Eerikki-kuningas on kunnon mies ja
+Svean valtakunta voi ylpeillä omistaessaan kuningattaren, niin lempeän
+ja hyvän kun Karin on.
+
+Nyt ilmestyi levottomuus sotureissa, kostohuutoja, kirouksia ja
+herjaussanoja, joihin oluen vaikuttama juoppous antoi maukkaan
+höysteen, kaikui salissa ja miekkojakin paljastettiin antaakseen,
+niinkuin sanottiin, vastausta puheesen.
+
+Kuka tietää miten tämä yöllinen välinäytös olisi päättynyt, ell'ei
+Peder Rank vanhimpana joukossa olisi mennyt väliin ja eroittanut
+sotahaluisia ja rauhoittaakseen heitä luvannut toimittaa
+uppiniskaiselle nuorukaiselle tarpeellista rangaistusta.
+"Vankitornissa" saisi hän kyllä vielä miettiä ken oli herra Turun
+linnassa.
+
+
+
+
+VI.
+
+Pilviä kevättaivaalla.
+
+
+Turun linnassakin tuli Zaida Barinsky tavattoman kauneutensa tähden
+ihailun esineeksi, erittäinkin oli naimaton linnanvouti hänen innokas
+ihailijansa. Mutta kaikki osoitettu kohteliaisuus ei näyttänyt juuri
+erittäin vaikuttavaan häneen, hänen ajatuksensa olivat kokonaan toiseen
+suuntaan: nuoren, sorean Ivarssonin kuva oli lakkaamatta yötä ja päivää
+hänen edessään.
+
+Siten istui hän taas eräänä kevätpäivänä varhain aamulla yksin
+huoneessaan ja katseli matalasta ikkunasta ulos talviunestaan heräävätä
+luontoa alhaalla. Linnanlahti oli heittänyt jääpeitteensä, ainoastaan
+siellä ja täällä rannoilla oli vielä vähän syrjää. Havumetsä kaukana
+etäällä hohti viheriänä ja majesteetillisenä ja sadottain pieniä
+sadepuroja lirisivät virmana suurempaan veteen. Ja tämän kaiken yli
+paistoi aurinko taivaasta, joka oli niin puhdas ja pilvitön kun
+lapsuuden muisto.
+
+Mikä vastakohta elämän tuolla ulkona ja hänen sisällisten taistelujensa
+välillä!
+
+Katkeruudella puristi hän kokoon kirjeen, joka oli auki edessänsä
+pöydällä ja repi sen raivoisalla ynseydellä palaisiksi, jotka sitten
+varisteli ulos avoimesta ikkunasta edessään. Hän oli iloinen nähdessään
+miten paperilaput tansseivat kohti katoovaisuuttaan, kannettuina
+kauvas, kauvas lauhkeilta kevättuulilta.
+
+Hän avasi ikkunan selälleen, ilma sisällä tuntui hänestä niin tukalalta
+ja painavalta. Tuhansien lintujen iloiset laulut saivat jo aikaan
+moniäänisen kai'un Ruissalon metsistä ja lähellä olevista rannoista.
+Valleilla alhaalla oli linnan väestö täydessä työssä linnan
+varustuksien kuntoonpanossa ja näiden huolettomat laulut ja työssä
+lausutut komentohuudot olivat hänestä täynnä eloa ja ilahuttivat häntä
+niin, että hän pian unhotti kaiken, mikä äskettäin oli huolestuttanut
+häntä ja tehnyt hänen surumieliseksi.
+
+Silloin kiinnitti hän huomionsa yhteen keskusteluun kahden sotilaan
+kesken alhaalla.
+
+-- Ivarsson lienee tullut kärsimään nuoruuden intonsa tähden, sanoi
+toinen; muuten ei se ollut ensimäinen kerta kun hän lausui vähämielisiä
+sanoja herttuasta, lisäsi tämä vielä niinkuin vaan ohimennen.
+
+-- Tulee kyllä, tuomio lankesi eilen ja se oli kova kyllä, neljän
+vuoden vankeus, vastasi toinen.
+
+-- Joka on sama kun kuolema, sillä se kun neljä vuotta saa olla
+"Vankitornin" muurien sisällä ei tule sieltä hengissä. Vouti on ankara
+herra, jatkoi ensimäinen pontevasti.
+
+-- Mutta miksikä tahdotaankin juuri osoittaa kiittämättömyyttä ja
+ylenkatsetta sille, joka ei tehnyt muuta kun hyvää, keskeytti kumppani
+teeskennellyllä myöntäväisyydellä.
+
+-- Ja jos hänellä oli jotain muistuttamista, niin olisi saanut pitää
+suunsa kiini. Minä puolestani olen aina havainnut, että on parempi olla
+vaiti kun pahoin puhua -- kumminkin silloin kun saa pelätä pöllöjä
+sammalistossa, selvitti se, joka ensin oli alkanut keskustelun.
+
+Keskustelu vaikeni nyt äkkiä, linnanvouti oli saapunut paikalle
+tarkastamaan rakennustöitä ja hänen läsnä ollessaan oli paras jättää
+kaikki aprikoimiset, jos ei nimittäin tahtonut tulla osalliseksi nuoren
+Ivarssonin kohtalosta.
+
+Zaida oli kuullut kyllin, jopa enemmänkin kiihtyäkseen vihassaan
+hirmuista verenjanojaa kohtaan, samalla kun sääli nuoren miehen
+onnetonta kohtaloa, ja hiljaisuudessa kytevä rakkaus saattoi hänen
+sanomattomaan levottomuuteen.
+
+Ja tuo raukka, tuo ei hävennyt kertoa hänelle niistä tunteista, joita
+ei milloinkaan ollut tuntenut -- joita ei peto milloinkaan voi kantaa
+rinnassaan; se oli mahdotonta! Mutta saisipa joskus kuulla totuuden
+häneltä. Ja itse ponnistaisi hän toiselta puolen kaikki voimansa
+pelastaakseen tuon hiljaisuudessa jumaloidun, joka ei aavistanut mikä
+hyvä hengetär hänellä oli linnan muurien sisällä.
+
+
+
+
+VII.
+
+Retki Katrinedaaliin.
+
+
+Laitsalmen lahden rannikolta noin kolmannes penikulman päässä Turun
+linnasta pistäy ulos luonnonihana niemi, joka nykyään kuuluu Ispoisten
+herrastalon alle Nummen pitäjässä. Paikka, joka vielä tänäänkin on
+hauska lempiseutu kesän aikana kaupunkilaisille ja rehevillä nurmillaan
+ja varjoisella puistollaan todella onkin mieluinen vastakohta
+tomuisille, auringon paisteelta kuumille kaduille ja painavalle
+ilmanalalle, näkyy olleen myös Katarina Jagellonikan lempipaikoista
+retkillään linnasta. Hänen jälkeensä kutsutaankin sitä Katrinedaaliksi
+ja rannalla osoitetaan kävijälle suurta, lakeaa kiveä, jonka ympärille
+herttuattaren neitinensä, kävelyjen, ja leikkien jälkeen tuuheassa
+puistossa, sanotaan sijoittuneen ihanan luonnon helmassa nauttiakseen
+linnasta mukana tuotuja ja kivipöydälle asetettuja virvokkeita.
+
+Kauniina kevätaamuna 1563 viemme lukijan tänne ulos. Kaikki hovin
+jäsenet, ylhäiset ja alhaiset, ovat kokoontuneet tänne täysin määrin
+nauttiakseen heräävän luonnon suloudesta.
+
+Herttua, muuten alakuloinen ja harvapuheinen, mieliala, johon toistansa
+risteilevät tiedot Tukholmasta, jotka puhuivat uusista rettelöistä,
+uusista sodista, saattoivat hänen, on tänään itse ilo ja hauskuus.
+Hillitsemättömästi on hän osallinen toisten pienimmissäkin tempuissa ja
+leikeissä, ja ne teeskentelemättömät ilon ilmaukset, jotka kaikuvat
+kaikkialta, antavat koko seurueelle mitä hilpeimmän luonteen. Milloin
+hän nähdään puolisonsa rinnalla kävelevän lehtipuiden oksissa versoovan
+vihannuuden alla tahi ohjaavan kulkunsa raikkaasti tuoksuavain kuusien
+ohi, joiden huipuissa Pohjolan hiljaan tulleet vieraat visertävät
+tervehdyksensä isänmaalle. Ja hiljaisella mielihyvällä kuuntelee hän
+puolisonsa ihailevan sitä kauneutta, mitä Pohjolankin lyhyt kevät voi
+tarjota, kauneutta, joka tosin eroaa siitä runsaasta komeudesta, jota
+on tottunut rakastamaan lapsuutensa kotimaassa, mutta kuitenkin
+yksinkertaisuudessaan ansaitseva kunnioitusta ja tunnustamista. Paljon
+oli luullut täytyvänsä puuttua mennessään hänelle, mutta nyt jo
+havaitsi hän miten rakkaus ja harrastus runsaasti voivat korvata kaiken
+muun. Sentähden tunsi itsensä niin onnelliseksi, sentähden uskalsi
+tyyneenä kohdata kaikkia myrskyjä, joita kohtalo ehkä saattaisi heille.
+
+Zaida Barinskyyn yksin ei tämä yleinen ilo eikä vilkas elämä täällä
+ulkona näytä vaikuttavan mitään ja hänen nyreä, vakava olentonsa ei
+myös näytä muissakaan herättävän mitään halua koettamaan saada häntä
+leikkeihin eikä kujeihin. Muuten on viimeaikoina kummastellen selvästi
+havaittu tämä, ennen niin iloisen tytön mielenlaatu, ja herttuatarkin,
+joka aina mitä huolellisemmin on suosinut häntä, tunsi surua ett'ei
+enään nähnyt häntä niin iloisena ja onnellisena kun ennen. Kun ei
+kuitenkaan onnistuttu saamaan mitään tyydyttävää selitystä hänen
+synkkämielisyyteensä, ei voitu luulla muuta kun että se oli voittamaton
+koti-ikävä, joka niin painoi häntä. Ja ett'ei enempää vaivattaisi
+häntä, annettiin hänen olla yksinäisyydessä, miten itse halusi.
+
+Ainoa, joka ei voinut jättää kaunista puolalaisnaista rauhaan, oli
+linnan vouti. Aina ja alinomaa koetti tämä kaikilla kohteliaisuuden
+osoituksilla ilahuttaa häntä, eikä edes se kylmä välinpitämättömyys,
+millä Zaida Barinsky aina vastaanotti hänen kokeensa lähestyä, voineet
+pitää häntä etäällä.
+
+-- Se on väärin, että niin kaunis kukka, kun te olette, ennen aikaansa
+kuihtuu yksinäisyydessä, kuuli Zaida hänen taas imarrellen kuiskaavan
+korvaansa, yksinään tulleena kauvas laveassa puistossa.
+
+-- Mitä väliä pidetään metsän kukista, vastasi hän, helppo on taittaa
+heidän heikot vartensa tahi polkea ne jalkainsa alle.
+
+-- Ja sen sanotte te, jolla vielä on pitkä, toivorikas elämä edessänne,
+te, jonka tähden panisi kaikki alttiiksi, nähdäkseen teidän
+onnellisena.
+
+-- Mitä sillä tarkoitatte, kysyi Zaida katkerasti.
+
+-- Tarkoitan että minä ja moni minun kanssani olisi halullinen
+tottelemaan teidän pienintäkin käskyänne, jos sitä vaatisitte.
+
+-- Niin liehakoitsevalta kun tuo kuuluukin ja niin kiitollinen kun
+tunnenkin itseni olevan kaikesta tästä hyväntahtoisuudesta, täytyy
+minun kuitenkin omantuntoni mukaan työntää takaisin kaikki teidän
+uhrauksenne minun hyväkseni -- ne eivät minua kuitenkaan hyödyttäisi.
+
+-- Ja se on teidän viimeinen sananne?
+
+-- On, vastasi Zaida lyhyesti ja päättävästi.
+
+-- Ja kuitenkaan ette aivan varmaan ymmärrä mitä kaikkea tällä
+pöyhkeällä kopeudellanne sysäätte luotanne.
+
+-- Minä en tarvitse mitään -- ja jos tarvitsisinkin jotain, ette _te_
+ole oikea antamaan minulle sitä.
+
+-- Vai niin, luuletteko tosiaankin niin?
+
+-- Luulen, ja vielä enemmän, minä tiedän sen, tunnen teidän paremmin
+kun voitte arvatakaan; minä tiedän mikä sydämetön ihminen te olette.
+Olette valmis ryhtymään mihin toimiin hyvänsä, kuinka katalaan tahansa,
+ylentyäksenne askeleen isäntänne suosiossa, te ette valitse, teidän
+huvinne on musertaa -- ja kuitenkin on teillä rohkeutta lausua kauniita
+sanoja kietoaksenne turvattoman naisen kavaliin pauloihinne. Olette
+halpa ihminen, herra linnavouti, kärme -- -- --
+
+-- Säästäkäät minua näiltä kovilta sanoilta, varmaankin ovat ne saaneet
+alkunsa halpamaisesta panettelemisesta, sillä niin kauniit huulet, kun
+teidän ovat, eivät milloinkaan ole voineet synnyttää niitä.
+
+-- Säästäkää tekin minua lupauksilta, joita ette kykenisi täyttämään,
+antakaa metsän kukan jäädä kuihtumaan, koska ei teillä kuitenkaan ole
+tahtoa eikä kykyä antamaan hänelle sitä valoa ja lämpöä, jonka olette
+häneltä ryöstäneet.
+
+Hän jatkoi kulkuaan jättäen väsymättömän ihailijansa miettimään mitä
+viimeiset sanansa tarkoittivat.
+
+
+
+
+VIII.
+
+Vanki.
+
+
+"Vankitornin" ainoan, matalan, ristikolta suljetun, pohjoista päin
+olevan ikkunan läpi voi päivänvalo ainoastaan säästäväisesti tulla
+sisälle ja poistaa sitä puolipimeyttä, joka vallitsi täällä sisällä. Se
+kosteisuus, joka vallitsi tässä ummehtuneessa luolassa, oli peittänyt
+jääkylmät harmaakiviseinät paksulla homepeitteellä ja sen inhottavan
+ilman, joka täällä aina oli, täytyi ehdottomasti turmella parhaimmankin
+terveyden. Vilutaudin oireet värisyttävät kerran toisensa perään vangin
+väsyneitä jäseniä ja se viitta, jota hän huolellisesti koetti kääriä
+ympärilleen, voi ainoastaan hieman poistaa sitä.
+
+Ivarsson oli jo kokonaista neljä kuukautta taistellut kaikkia näljän ja
+tuskan vaivoja vastaan tässä luonnottomassa asunnossa, sillä se
+ruokakaan, joka lähetettiin tänne alas, ei ollut likimaillekaan
+riittävä täyttämään kaikkia ruumiin tarpeita. Hyvin vähän oli hänellä
+myös tietoa siitä, mitä tällä ajalla oli tapahtunut ulkona, ainainen
+kuollon hiljaisuus oli kaikki, mitä oli saanut kokea, ainoastaan
+silloin tällöin häiritty valitushuudoilta palan matkan päässä olevasta
+"läpitornista", eräs vielä pimeämpi ja kamalampi vankila, johon
+paatuneet pahantekijät pantiin, siellä tapahtuvien kidutusten kautta
+pakoittaakseen heitä tunnustamaan. Ennenkun vanki laskettiin tänne alas
+riisuttiin häneltä kaikki vaatteet, kesällä aina paitaan asti, talvella
+sai hän pitää takin yllänsä. Ruokana täällä oli vesi ja leipä.
+
+Ainoat valoisammat hetket Ivarssonin sietämättömässä asemassa olivat ne
+ajat, jolloin hän pääsi hengittämään vapaata ilmaa ulkona vankipihassa,
+eräs korkealta muurilta ympäröitty kenttä eteläisen sivurakennuksen
+edessä.
+
+Täällä voi hän havaita, mitä ei tuolla sisällä ollut aavistanutkaan,
+että kevät jo oli ehtinyt pitkälle, että Auran laineet jo olivat
+heittäneet jääpeitteensä, että puut olivat hohtavina kevätpuvussaan ja
+että muuttolinnut olivat palanneet vielä hiljakkoin niin autioihin
+metsiin Pohjolassa. Taivaan sininen laki, joka oli päänsä päällä, ja
+kullalta loistavan auringon säteet sulattivat niin kummallisesti hänen
+rinnassaan lämpimämmät tunteet, jotka jo olivat olleet jäätymäisillään
+siellä kylmässä, pimeässä hautaluolassa, mihin oli karkoitettu. Mutta
+samalla heräsi myös mietteitä ja aavistuksia, jotka usein vielä enemmän
+synkistyttivät hänen mielensä ja kuvasivat vastaisuuden vielä
+tummempana kun ennen.
+
+Hänen kävellessään täällä mykkänä kun hahmo, valmiina niin pian kun
+vaan mahdollista ottamaan jäähyväiset elämältä ainaiseksi, heräsivät
+muistot, joille ennen kernaasti oli antautunut, ja siirsivät hänen,
+niinkuin monasti ennen, kauas pois Suomen rajoilta kotimaahan rakkaasen
+Ruotsiin ja sen aarteen luo, jonka siellä talletti. Kuinka eikö
+halunnut tulla sinne ja uudelleen solmia niitä siteitä, jotka pitkä
+poissa-olo oli irroittanut, kuinka eikö odottanut häntä taas nuorena,
+voimakkaana ja kukoistavana se, joka sinä kauniina heinäkuun aamuna
+sanoi hänelle jäähyväisensä -- ja nyt, nyt oli hänestä jälellä
+ainoastaan varjo, joka pian katoaisi sekin, joll'ei hän jonkun ihmetyön
+kautta pelastuisi niistä kärsimisistä ja taisteluista, jotka nyt
+kalvoivat häntä.
+
+
+
+
+IX.
+
+Odottamaton löytö.
+
+
+Eräänä päivänä toukokuun alkupuolella kun hän taas kovaonnisten
+kumppaneinsa keralla nauttei muutamien nopeain hetkien virvoitusta
+ulkona, tapahtui tapaus, joka enemmän kuin yhdessä suhteessa lupasi
+lievitystä siinä tuskallisessa tilassa, missä Ivarsson nyt oli.
+
+Vankipihaa ympäröivässä muurissa oli siellä täällä aukkoja, joista
+kanuunain suut ammottivat sotaista vihollista vastaan, ikäänkuin
+varoittaen häntä tulemasta linnan muureja liian lähelle.
+
+Ivarsson oli, muutaman kerran tavallisuuden mukaan käveltyänsä
+edestakaisin pihalla, istahtanut erään tämmöisen raskaan
+metallikapineen päälle ja katseli halukkaasti ulos avoimesta paikasta,
+mikä kanuunalta jäi muuriin. Vastapäätä oli Korpolaisten nokka, jossa
+par'aikaa oltiin innokkaassa työssä linnoitusten ja vallien
+rakentamisessa, tarpeen vaatiessa vastaanottamaan Ruotsin laivastoa
+lämpymillä tervehdyksillä, jos, niinkuin huhu tiesi kertoa, se tulisi
+uhkaamaan linnaa piirityksellä. Sen edessä keinui herttuan laivasto,
+valmiina milloin tahansa nostamaan ankkurin ja viemään huvittelijoita
+lähempänä tahi etäämpänä oleviin lempipaikkoihin, ja iloisia ääniä
+kuului kaikkialta.
+
+Arvaamatta havaitsivat hänen silmänsä paperipalasen, pistetty muurin ja
+sen kanuunan väliin, mihin hän tavallisuuden mukaan taas oli
+istahtanut. Jo ensi silmäyksessä siihen voi hän eroittaa muutamia
+kirjaimia ja lähemmin tutkittuansa sitä havaitsi hän niiden muodostavan
+nimensä. Löytö siis oli kirje, osoitettu hänelle.
+
+Varovasti pisti hän sen kenenkään huomaamatta takkinsa alle, vakaana
+päätöksessään vankeutensa yksinäisyydessä koettaa selittää sen
+salaperäistä sisältöä.
+
+
+
+
+X.
+
+Unelmat. -- Todellisuus.
+
+
+Kun "Vankitornin" ovet taas olivat suljetut Ivarssonin jälkeen ja hän
+oli vakuutettu ett'ei yhtään asiaan kuulumatonta silmää tavoitellut
+häntä, otti hän esiin salaperäisen löytönsä, minkä oli löytänyt ulkona,
+ja avasi sen.
+
+Se oli, niinkuin jo ennen oli aavistanut, kirje, kirjoitettu
+murteellisella Ruotsin kielellä.
+
+Monien ponnistusten jälkeen taisi hän viimein puolipimeässä, joka
+ympäröi häntä, saada selvon sen sisällöstä.
+
+Siinä oli:
+
+"Tänään matkustetaan Kastelholmaan muutamaksi päiväksi. Huomenna voi
+pakeneminen huomaamatta tapahtua. Vankipihaa ympäröivän muurin
+luoteisessa kulmassa löytyy pieni salaovi, joka on avoinna teidän
+käytettäväksenne. Olkaat varoillanne, että jonakin vartijatta olevana
+hetkenä hiivitte sen kautta ulos. Vene on valmiina alapuolella. Sillä
+voitte päästä ylitse Ruissaloon. Rohkeutta, nuori mies, teidän tulee
+pelastua liian aikaisesta haudasta."
+
+Voimatta edes aavistaakaan, ken se innostunut suojelija tahi
+suojelijatar oli, joka hänen tietämättään piileili Turun linnan muurien
+sisällä, tunsi hän sydämensä sykkivän sanomattomasta ilosta ja
+onnellisuudesta, mutta tähän onnellisuuteen sekoittui pian myös
+vaivaava levottomuus hänen ajatellessaan seurauksia, jos ei yrityksensä
+pakenemaan onnistuisi.
+
+Kuitenkin, rohkeutta! niinpä oli kirjeessä, hänen kohtalonsa ei missään
+tapauksessa tulisi huonommaksi. Hän ymmärsi aivan hyvin, mitä hänellä
+aikaisemmin tahi myöhemmin oli odotettavana ummehtuneessa, pimeässä
+vankihuoneessa, ja kuolemalla silmäin edessä ponnistaa mielellään
+voimiansa viimeiseen asti saavuttaakseen kurotetun pelastuksen.
+
+Väsyneenä miettimisestä ojensi hän itsensä kovalle lepovuoteelleen ja
+kuinka ihmeellistä! Uni, jota ei hän moneen, moneen aikaan ollut
+saanut, tuli pian kyllä.
+
+Mutta hänen lepoansa häiritsi pian toistansa risteilevät unelmat.
+Milloin oli olevinansa tuolla kaukana rakkaassa Blekingessään ja
+iloitsevinaan lapsuuden morsiamensa kanssa yhtymisen runsaasta onnesta,
+milloin istui hän Turun linnassa vaipuneena ajatuksiin muistellessaan
+suurta, mustaa silmäparia keskellä mustia kiehkuroita; nämät silmät,
+jotka hymyilivät hänelle haaveksivalla hehkullaan, olivat kokonaan
+lumonneet hänen, hänen oli antauminen jos tahtoi eli ei; milloin
+taisteli hän katkeran taistelun puutteen ja viheljäisyyden kanssa
+kaukana, hänelle vieraassa seudussa laveassa Suomen erämaassa, johon
+oli paennut vainoojiansa; mutta miksi oli hän niin vainottu ja kuinka
+oli hän tullut tänne, sitä ei hän voinut selittää. Äkkiä säpsähti hän,
+töytäsi unen horroksissa ylös ja pyyhki kylmän hijen otsaltaan. Hänen
+päänsä oli niin kummallisesti raskas ja torroksissa ja sydän tykytti
+juuri kuin olisi sairastunut kuumetautiin.
+
+Vielä kerran tarttui hän vapisevin käsin salaiseen aarteeseensa, joka
+edelleen oli hänestä kuin unelma sekin. Mutta ei, se ei voinut olla
+vaan harhanäky, hänpä piti valkoista paperia kädessään, hän näki
+aivan selvästi mustan kirjoituksen; ja huomenna siis oli hänen
+vapautushetkensä tuleva, se hetki, jota niin kauvan oli turhaan
+odottanut, huomenna hän taas sitoisi yhteen katkenneet siteet elämän
+kanssa -- elämän, semmoisena kun se oli hänelle ennen kun hän sysättiin
+tähän kadotuksen luolaan.
+
+
+
+
+XI.
+
+Järkähtämätön aikeessaan.
+
+
+Sillä pelastussuunnitelmalla, minkä Zaida Barinsky oli tehnyt, oli
+paljon toiveita onnistumisesta juuri sentähden, että oli valinnut ajan.
+jolloin suurin osa linnan asujamista oli tavallisilla partioretkillään
+ja jälillä olevat yhä edelleen työskentelivät puolustuslaitosten
+vahvistamisessa.
+
+Tämä ajatus ynnä varmuus siitä kiitollisuuden velasta, johonka tämä
+epäilemättäkin tulisi hänelle kun kerran saisi täysin selville ken se
+salaperäinen hyväntekijätär oli, ilahutti Zaidaa sanomattomasti. Ehkäpä
+hänessäkin silloin syntyisi aavistus niistä alkuperäisistä syistä tähän
+itseuhraavaan hiljaiseen toimeen ja hän itse samalla saavuttaisi mitä
+niin lämpimästi halusi, parhaiden toivomustensa tarkoituksen: että
+kerran saada pitää häntä omanaan, tietää hänen sydämensä sykkivän
+omansa keralla.
+
+Kuinka taisikaan aavistaa kaikkia taisteluja, joita pian tietämättään
+saisi aikaan hänessä, kaikkea sitä eripuraisuutta, kaikkia niitä
+tuhansia vaivoja, joita itse juuri tämän teon tähden saisi nähdä.
+
+Kokonaan antauneena kaikille näille hillitsemättömältä rakkaudelta
+johdetuille tuumitteluille oli hän kaikella sillä salaperäisyydellään,
+minkä siinä suhteessa osoitti, sitä paremmin onnistuakseen vehkeissään
+uudelleen ja enemmän kuin ennen vetänyt päällensä naiskumppaneinsa
+vihan ja tyytymättömyyden -- yht'äkkiä oli syntynyt eripuraisuus, joka
+päivä päivältä eneni eikä lopullisesti voinut välttää herttuattarenkaan
+huomiota. Se vastentahtoinen epäsuosio, joka siitä seurasi, oli myös
+omiaan katkeruttamaan Zaidan oloa niiden hänen mielestään jo ennen
+tupehuttavien linnan muurien sisällä, missä kaikki, siitä loistosta ja
+ylellisyydestä huolimatta, joka oli vallan päällä kaikkialla mihin
+katsahti, tuntui hänestä elämäksi kahleissa, elämäksi, jonka aikana ei
+saanut toimia vapaasti, ujostelematta, missä ihanan, viettelevän pinnan
+alla väijyi vaan köyhyys ja pakko, ilottomuus, tyhjyys, joka hänestä
+oli sietämätön.
+
+Hän ymmärsi selvästi että käänne hänen asemassaan hovissa aikaisemmin
+tahi myöhemmin tapahtuisi, ell'ei palajaisi takaisin entiseen
+perho-elämäänsä, elämään vaan nykyistä hetkeä varten, elämään, mistä
+jokainen vakavampi ajatus oli poistettu, missä vaan tuli tyydyttää
+toisten huvihalua, missä oma itse kaikkine oikeuksineen ja tarpeineen
+sai kokonaan syrjääntyä.
+
+Arveluttavan askeleen oli hän nyt ottanut, kohden tyhjää, hirvittävää
+epätietoisuutta kävi hän, mutta kuitenkaan ei hän epäillyt
+silmänräpäystäkään mennä perille, tottunut kun oli hamasta
+lapsuudestaan monenlaisiin kieltäymyksiin ja puutteisiin. Täydellisesti
+oli hän vakuutettu voivansa voittaa vielä vaikeampia vastuksia, jos
+vaan kohtalo sallei hänen saavuttaa tarkoituksen, jota kohden nyt
+pyrki.
+
+
+
+
+XII.
+
+Kahleet irroittuvat.
+
+
+Ivarssonin viimeinen yö "Vankitornissa" tuli paljon vaivalloisemmaksi
+kun kaikki muut, mitkä monen kuukautisen vankeutensa aikana oli täällä
+saanut kokea. Uni, joka aikaisemmin niin helposti saapui, vaikka
+häirittykin vilkkailta, väsyttäviltä unelmilta, ei nyt enää, huolimatta
+hänen innokkaista ponnistuksistaan, tahtonut tulla; sen sijaan
+heiteltiin hän toivon ja epätoivon tilan välillä, joka väsytti häntä
+paljon enemmän kun sen levon tavoitteleminen, jota ei voinut saavuttaa.
+
+Vihdoin näki hän kuitenkin aamuauringon ensimäiset säteet kiitävän
+ikkunansa ohi, kuitenkaan löytämättä tietä tähän hautaluolaan, johon
+hän oli sysätty. Hän nousi halvalta olkivuoteeltaan toisella seinällä
+ja alkoi lyhyillä, arvollisilla askeleilla käydä edestakaisin kovalla,
+kostealla kivilattialla. Hetkien meno tuntui hänestä hirveän
+pitkälöiseksi. Hän pysähtyi silloin tällöin, oli ollut kuulevinansa
+askeleita vankilaan johtavissa portaissa, ehkä oli se vankivartija,
+joka vei alas sen ruoan, minkä vangin piti saada päivässä. Eipä
+kuitenkaan, se oli vaan hänen sairaan mielikuvittelunsa sikiö, paljas
+kuollon hiljaisuus vallitsi edelleen kaikkialla, valitusäänetkin
+läheisyydestä olivat vaienneet, viimeinen onneton päätti eilen kurjan
+elämänsä, oli vanginvartija kertonut hänelle.
+
+Vanginvartija oli muuten ainoa ystävä, johon onnettomuudessaan johonkin
+määrin voi luottaa. Miten tämä oli antautunut niin halpaan ja hänelle
+arvottomaan toimeen, kun se mikä hänellä nyt oli, ei Ivarsson voinut
+käsittää. Hänen kaltaisensa miehen, sydämellä oikealla paikallaan,
+olisi kernaammin pitänyt paeta kauvas, kauvas täältä ennenkuin hänkin
+jähmistyi siihen kylmään välinpitämättömyyteen, joka vallitsi
+ylt'ympäri kaikkialla ja kaikissa, ennen kuin jonkun julkisen työn
+tähden, tehty jalosta, ylevämielisestä ihmisrakkaudesta, mutta
+väärinkäsitetty ja pidetty kavalana salahankkeena, joutuisi sen yleisen
+epäluulon ja halun uhriksi että musertaa, vaan musertaa.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Sekavista tunteista sykkivällä sydämellä kävi hän viimein ulos
+raittiille, valoisalle vankipihalle. Milloinkaan ennen ei hän sillä
+ihastuksella kun nyt ollut kuunnellut sen oven ääntä, joka nyt
+suljettiin hänen jälkeensä pitääkseen vangin tunnettuin rajain
+sisäpuolella.
+
+Yksin seisoi hän nyt siellä ulkona; nykyään oli siis Turun linnan
+muurien sisällä hän ainoa kuolemaan tuomittu. Ilkkuvainen ilmaus näkyi
+hänen vielä nuorissa, vaikka kalpeissa kasvoissaan. Hetki oli tullut,
+jolloin tämä viimeinenkin uhri pelastettaisiin kuoleman kohtalosta,
+hävityksen raatelevista kynsistä, jolloin vankilan portit aukenisivat
+elämään eikä haudan pimeään, kylmään loukkoon, jonne tie ennen aina oli
+johtanut, kun vapauden hetki kurjille vangituille oli tullut.
+
+Varovasti hiipi hän osoitettuun paikkaan sen muurin luoteisessa
+sopessa, joka ylinäkymättömänä ympäröitsi häntä. Aivan oikein, sen
+tornin juurella, joka pilven korkeuteen kohotti harjaansa, löytyi
+todellakin vähäinen ovi, sovitettu niin, että vieraan silmän oli
+mahdoton sitä löytää.
+
+Hän tavoitti sitä varovasti kädellään ikäänkuin ottaakseen selkoa, että
+se todellakin oli auki. Olipa niinkin, päivän valo virtasi kirkkaana
+sisään soukasta raosta, joka erotti sen muurista. Kuitenkaan ei hän
+voinut löytää mitään lukun jälkeä, se oli ulkopuolella. Joku
+ystävällinen käsi oli siis epähuomion hetkenä avannut ne kahleet, jotka
+sitoivat sen; varmaankin sama käsi, joka oli kirjoittanut hänelle sen
+käsittämättömän kirjeen.
+
+Hän raotti vielä enemmän sitä salaista ovea: alhaalla loiskivat aallot
+hiljaa äskettäin lapioittuja valleja vastaan, kaikki näytti niin
+vilkkaalta, niin iloisesti elävältä. Hän ponnisti itseään viimeiseen
+saakka nähdäkseen näiden vallien yli. Aivan niin, alhaalla oli
+todellakin se vene, jota hänen piti käyttää pakenemiseensa -- kaikki
+oli siis valmiina. Mutta lähteminen nyt kun, huolimatta siitä
+vähennyksestä, mikä hovin huvimatkan kautta oli tapahtunut linnan
+asujanten luvussa, liike ja melu ympäröivät häntä, oli hänestä
+uppiniskaisuus itse sitä kohtaloa vastaan, joka oli kääntynyt hänen
+puolelleen, ja tätä ajatellessaan sykki hänen sydämensä vielä nopeammin
+kun äsken. Hän sulki salaisen oven taas nopeaan perässään ja alkoi
+kävelemään levottomasti edestakaisin lavealla pihalla.
+
+Jos huomattaisiin juuri hiipiessään alas vallilta venheesen? Silloin ei
+hänen tarvitsisi odottaa kauvan, hänen vaivansa lopetettaisiin siinä
+tapauksessakin pian. "Läpitorni" ei kauvan sulkenut asujamiaan
+ennenkuin saivat tehdä tilin ijankaikkisuuden kanssa. Jos odottaisi
+kauvemmin, vietäisiin hän taas vankitorniin ja tilaisuus pakenemiseen,
+joka nyt oli hänelle avoinna, olisi menetetty. Ja sitten oli hänen
+edessään kuitenkin joko varhemmin tahi myöhemmin sama kohtalo, jota nyt
+kammosi.
+
+Kauvemmin ei hän miettinyt. Tuskin voi hän aavistaakaan, miten se oli
+tapahtunut, seisoi hän jo vähän viheriöitsevien vallien alla; vielä
+hyppäys tullakseen venheesen -- ja sitten hurmaavaa vauhtia pois, päin
+Ruissalon ystävällisiä rantoja.
+
+Melkein mielettömänä kauhistuksesta ja riemusta ponnisti hän viimeiset,
+jo heikot voimansa ehtiäkseen pakoon ennen kuin kaikki oli myöhäistä.
+Mutta luodessaan silmänsä takaisin sille rannalle, joka yhä enemmin
+katosi näkyvistä, havaitessaan kanuunien aukot, jotka ahnaasti avasivat
+kammottavat kitansa häntä kohden, kuullessaan väestön huudon, ja rähmän
+Korpolaisten niemestä tunsi hän kylmän väreen kiitävän pitkin
+selkäpiitänsä, tiesi myös että ainoastaan muutama minuuti vielä oli
+jälellä siihen kun vankipihan ovi avattaisiin viemään vankia takaisin
+odottavaan vankilaan; ymmärsi että vaan yksi ainoa hänelle onneton
+silmäys linnasta tahi läheisiltä mäiltä tarvittiin havaitsemaan häntä
+ilman mitään menettääkseen hänen -- -- -- mutta pois se, hän ei vielä
+ollut kuolemaan tuomittu, hän saisi vielä nauttia sitä vapautta, jonka
+perään niin kauvan oli pyrkinyt, ehkäpä saisi vielä kostaa, joka jo
+olikin tullut hänen päätarkoituksekseen elämälle.
+
+Vielä siis muutama aironvetämä vaan ja hän oli pelastettu,
+täydellisesti pelastettu -- -- --.
+
+
+
+
+XIII.
+
+Uusia havaintoja. -- Turvapaikka Ruissalossa.
+
+
+Melkein voimattomana ankarasta soudosta vaipui Ivarsson heti maalle
+noustuansa alas mättäälle rannalla. Mutta syvällä rinnassaan asuva
+levottomuus herätti hänen kuitenkin taas pian täydellisesti. Oli vielä
+ammuttavissa, karkaamisensa oli nyt havaittu ja kaikkialle urkkivat
+silmäykset voivat ehkä huomata hänen vastaisella rannalla. Kontaten
+maassa hiipi hän palan matkaa metsään. Kuinka ihanalta eikö tuntunut
+hänen mielestään taas hengittää raikasta ilmaa kutistuneihin
+keuhkoihin, nähdä versovan elon ilmauksen ympärillään, olla kauvan
+päätetyn tarkoituksen perillä.
+
+Niin istuissaan miettien tuli muistaneeksi erään kirjeen, jonka oli
+löytänyt kätkystä veneen etupenkin alla, mutta jonka innostuksissaan
+oli unohtanut ottaa. Ja kuitenkin oli hänen nyt, huolimatta uhkaavasta
+vaarasta uudelleen paljastaa itsensä vihollistensa silmäyksille,
+meneminen sitä noutamaan.
+
+Niin varovasti kun mahdollista hiipi hän alas ottamaan selkoa jos joku
+mahdollisuus tässä suhteessa vielä löytyisi. Saapuneena vähän
+lähemmäksi rantaa havaitsi hän, että vene, jonka ehkä liian vähän oli
+vetänyt maalle, keinui ulkona vedessä. Epätoivossaan oli juuri
+huutamaisillaan kun samassa havaitsi, ett'ei tuuli ollut maalta päin.
+Vene siis kuljeksi rantaa pitkin sisäväylää kohden Ruissalon ohitse, ja
+ehdittyään ensimäisen niemen taakse voi hän vapaasti uiden saavuttaa
+sen ja pelastaa aarteensa. Mutta jos vene matkallaan joutuisi karille
+-- eipä niinkään, hän tunsi aivan hyvin rannikot täällä, ne olivat
+äkkijyrkät.
+
+Muutaman minuutin kovan ponnistuksen perästä istui hän taas kätkettynä
+vakoilevilta silmiltä, mutta läpimärkänä ja puolittain värisevänä
+vilusta, kirje kädessään.
+
+"Kauimpana Ruissalossa", kirjoitettiin kirjeessä, "missä Airiston
+aallot huuhtovat sen rantoja, asuu eräs kalastaja, jonka turviin teidän
+tulee paeta, kunnes pahin on ohi. Sinne tulen piakkoin luoksenne
+antamaan teille lisätietoja. Älkäät sillä välin laiminlyökö
+silmänräpäystäkään kiiruhtaa sinne, sillä pian havaitaan teidän
+pakenemisenne ja ryhdytään toimiin teidän kiinnisaamistanne varten."
+
+Kirjeen alla ei nytkään ollut nimeä syystä, jonka on aivan helppo
+arvata; jos vene sisällyksineen olisi havaittu ennen aikaa ja auttajan
+nimi jollain tavoin olisi tullut ilmi, olisi hän aivan varmaan saanut
+olla osallinen Ivarssonin kohtalosta.
+
+Varoitus liian kauvan viipymästä Turun linnan läheisyydessä ja
+luottamasta onnen suosioon vuodatti uutta elämää nuorukaisen väsyneihin
+jäseniin, heti ryhtyi hän työhön raivaamattomilla poluilla, läpi
+pensaiden ja varvikkojen tullakseen vastaiseen turvapaikkaansa. Se ei
+ollut mikään vähäinen ponnistus, usein oli hän voimattomana vaipua
+maahan, mutta taas muisti hän varoituksen kirjeessä ja rupesi uudelleen
+kaikella sillä pontevuudella, mikä hänellä vielä oli jälellä.
+
+Saapuneena melkein niille paikoille, missä Choraeuksen lähde meidän
+päivinämme osoittaa runoilijan lemmikkipaikan hänen oleskellessaan
+täällä, oli hän kuulevinansa keskustelun aivan läheisyydessä, joka
+osoitti ett'ei pakolainen ollut niin aivan hyvässä turvassa kun oli
+uskaltanut toivoa.
+
+Aavistaen, kuten sanottiin, vaaraa piilesi hän miten voi vuoren
+rotkoon, jonka sattumus ikäänkuin toi hänen tielleen, vakuutettuna
+ett'ei häntä täällä huomattaisi, koska sen seinät olivat hyvin kaltevat
+ja luonto oli ikäänkuin rakentanut vihriöivän sillan yli sen aukon.
+Tuskin oli hän ehtinyt tänne ennenkuin takaa-ajajansa jo olivat
+paikalla ja ahnaasti urkkivat kaikkialla.
+
+-- Jahka vaan kerran saisin sen kirotun heittiön käsiini, lausui
+toinen, jonka heti tunsi Rankin käheäksi ääneksi, niin kyllä voisin
+valmistaa haukoille hyvän aterian. Sillä viekas valapatto hän on, itse
+paholaisen sukua, jota ei edes Turun linnan vahvat kahleet voineet
+tallettaa.
+
+-- Kuules Rank, vastasi hänen apulaisensa tällä hillittömällä
+ajoretkellä, kuinka kauvan luulet että meidän pitää kuljeskeleman
+täällä niinkuin pikkuhassut pensaissa ja varvikoissa. Luulen että
+toinen käsi tällä kertaa on mukana ja että paholainen kyllä on
+määritellyt tuumansa niin, ett'ei häntä niinkään helposti tavoiteta.
+
+-- Luulet että vanginvartija nyt on jättänyt eräälle suosikeistansa
+vapaan pääsyn ja tuttuna paikkakunnalla ja viekkaana kun itse hitto
+antanut hänelle hyviä neuvoja matkalla?
+
+-- Olkoon miten tahansa, minulla on omat ajatukseni asiasta, ja
+vastaisuus on ehkä todistava, mitä nyt vaan rohkenen edellyttää.
+
+-- Mutta hyvä herra vanginvartija, pääsi ei suinkaan istu niin
+vakavana, kun vaan vouti ja herttua taas kerran saapuvat linnan
+alueelle, kuuli Ivarsson Rankin lisäävän tähän.
+
+Keskustelu vähitellen yhä enemmin tuli vaikeammaksi käsittää, kunnes se
+viimein kokonaan vaikeni.
+
+Enemmän voimattomana kiihtyvästä vihasta kaiken sen ilkeyden tähden,
+mikä taas pantaisiin toimeen viatonta kohtaan tuolla herttuallisessa
+petopesässä, kun helposti käsitettävästä kauhusta sen vaaran suhteen,
+joka ehkä edelleen väijyi häntä, kahmei hän viimein varovasti päivän
+valoon vastenmielisestä pakopaikastaan.
+
+Vähitellen kuitenkin jo rupesi hämärtämään ulkona. Puiden latvat
+näkyivät yhä himeämmin etäällä ja hieno tuuli humisi lumoavasti muuten
+hiljaisessa, rauhallisessa metsässä.
+
+Myöhään illalla saapui Ivarsson ilman muita seikkailuja pieneen mökkiin
+Kuuvan niemellä. Sen ainoasta matalasta ikkunasta loi se vilkas valkia,
+joka oli tehty takan nurkkaan, miellyttävän valon ulos varjojen
+piiriin. Märkänä ja väsyneenä tunsi hän teeskentelemättömän ilon
+tunteen kiitävän ruumiinsa läpi. Hän koputti varovasti.
+
+Ovi avattiin heti ikäänkuin häntä olisi odotettu.
+
+Hän astui sisään siihen ainoaan huoneesen, joka oli mökin seinien
+sisällä. Valkian himeässä valossa voi hän vaivaloisesti nähdä kaikki.
+Ylt'ympäri seinillä riippui erilaisia kalanpyydyksiä. Perällä nurkassa
+oli ruskeaksi maalattu vuode, ainoan ikkunan edessä pöytä ja kaksi
+tuolia, kaikki saman väriset, oven vieressä oli pitkä laatikkokirstu
+j.n.e. kaikki samaan laatuun.
+
+Kalastaja Flink oli jo vanhanpuolinen mies, pitkällä harmaalla parralla
+ja vaivoista ja ijästä ryppyisillä kasvoilla, mutta pienissä, tuuheain
+silmäripsien puoleksi peittämissä silmissä oli edelleen terävä katse,
+joka oli valmis tunkemaan sen läpi, johon se kiinnitettiin.
+
+-- Istu, nuori mies, ja levähdä vähäisen, toivon että sinulla on ollut
+tarpeeksi työtä tänään, lausui vanhus ujostelematta ystävällisellä
+äänellä.
+
+-- Onpa niinkin, vastasi Ivarsson ja nosti itselleen tuolin niin
+lähelle takkaa kun mahdollista, tasoittamatoin maa on melkein
+viimeiseen saakka vienyt ne voimani, mitkä minulla vielä oli jälellä
+onnistuttuani pääsemään tuolta kirotusta petoluolasta, jonka tunnette.
+
+-- Niinpä niinkin, tiedän kyllä mitä on tulla herttuan ja hänen
+linnanvoutinsa kynsiin; olen kyllin saanut kokea sitä kestitystä
+minäkin pian viiden vuoden ajan, vaikk'en sinun tavallasi.
+
+-- Hm, tarkoitatte?
+
+-- Niin näetkös, aina tänne tulostani saakka olen istunut varhain
+aamusta myöhään iltaan työskennellen ja kalastaen lihottaakseni heitä
+ja niukka on palkka ollut suuresta vaivastani, niin että oikein häpeen
+sitä mainita. Toista oli Kustaa-vainajan eläissä; se oli mies, joka
+ymmärsi palkita työn ansion mukaan, sillä hän oli itse saanut kärsiä
+kovaa ennen kuin pääsi jaloilleen ja Eerikki-kuninkaalla on myös paljon
+hänen hyviä puoliansa, vaikka paljon huonojakin, joista Jumala hänen
+vapauttakoon; mutta tuo poikanulikka, tahi miksi häntä nyt kutsunenkin,
+hän pitää viis väliä siitä mitä kansa puhuu ja ponnistelee, kun hän
+vaan saa hallita ja vallita miten tahtoo. Mutta sen sanon, ett'ei sillä
+milloinkaan ole hyvä loppu, kumminkaan ei hän hiljaisuudessa ja
+rauhassa saa hallita ja toimia tahtonsa mukaan koko elinaikaansa.
+
+-- Siis ette tekään ole mikään herttuan ystävä, kuulen minä, huudahti
+Ivarsson iloisesti.
+
+-- En, Jumala suokoon sen minulle anteeksi, ja luuletko että minä
+vastaisessa tapauksessa antaisin sinulle suojaa kattoni alla?
+Minullakaan ei ole niin pienet syyt olla vihainen hänelle. Hän on
+imenyt minun, aina viimeiseen verenpisaraan saakka, voin sanoa, ja
+pakoittanut minun vanhoilla päivilläni jättämään kodon ja kartanon
+vanhaan Ruotsiin, tällä tavoin ansaitakseni leipäni, mutta -- hän
+katsahti varovasti ympärilleen, ollakseen varma, ett'ei kukaan asiaton
+voisi kuulla hänen sanojaan -- minulla on tarkoitus asumiseeni täällä,
+tarkoitus, jota jo kauvan olen mietiskellyt sillä maksaakseni hänen
+korkeudelleen entisten edestä. Ja minä toivon ett'ei sinulla ole mitään
+sitä vastaan että auttaa minua suunnitelmani toteuttamisessa.
+
+Nuorukaisen hipuneet kasvot olivat yht'äkkiä saaneet kummallisen,
+vilkkaan näön ja tunsi sydämensä sykkivän todellisesta viehätyksestä
+ajatellessaan, ett'ei ainoastaan ollut pelastunut varmasta perikadosta,
+vaan vielä päälliseksi joutunut tottuneen ystävän, liittolaisen pariin.
+
+-- Niin, ainoa poikani, johon perustui vanhuuden toivoni ja joka hoiti
+pientä taloamme Blekingessä niinkuin ainoastaan harvat kykenevät
+hoitamaan, myös hän on nyt herttuan palveluksessa jossakin Raaseporissa
+tahi miksi sitä kutsutaan. Viisi ja puoli vuotta on melkein kulunut
+siitä kun hän jätti kodon ja kartanon, ja sen jälkeen en ole kuullut
+niin sanaakaan pojasta.
+
+Ivarsson kuunteli, nähtävästi yhä enemmän mieltyneenä, ukon kertomusta.
+Hänkin oli ollut Raaseporissa, mutta ketäkään Flinkki-nimistä sotilasta
+ei hän muistanut siellä tunteneensa. Mutta ehk'ei hän enää ollutkaan
+sillä nimellä; tapahtuipa usein että sotilas otti tahi pakoitettiin
+ottamaan, aina miten sovistui, toinen nimi. Ehkäpä siellä kumppanien
+joukossa oli joku samalla nimellä ja eroittaakseen heidät toisistaan
+oli hän saanut antaa perään ja tyytyä kohtaloonsa.
+
+Ukko Flinkin uteliaisuus oli Ivarssonin ilmoituksesta, että hänkin oli
+ollut Raaseporissa, saanut mielitäytettä ja hän alkoi tekemään tälle
+niin paljon kysymyksiä että tämä tuskin ehti vastata kaikkiin. Siten
+istuivat he keskustellen pitkään yöhön huomaamatta miten valkia jo
+aikoja sitte oli sammunut ja yön varjot aina enemmän ympäröivät heitä.
+
+
+
+
+XIV.
+
+Rakkauden ja velvollisuuden taistelu.
+
+
+Ukko Flink oli tapansa mukaan jo varhain seuraavana aamuna mennyt
+kokemaan kalanpyydyksiään, jättäen Ivarssonin häiritsemättä nauttimaan
+sitä lepoa, jota tiesi hänen niin hyvin tarvitsevan kuukautisten
+vaivojen ja taistelujen perästä. Aamu-aurinko onkin jo korkealla kuin
+hän säpsähti väsymättömästä koputuksesta tuvan ovella.
+
+Kaikki äsken kokemansa seikkailut vielä tuoreessa muistossa nousi hän
+sykkivällä sydämellä vuoteeltaan, puki nopeaan vaatteet yllensä ja meni
+varovasti ovelle eräästä ra'osta siinä nähdäkseen ken tuntematon vieras
+oli. Vaan epäselvästi voi hän nähdä mustan olennon ääriviivat, mutta
+sen kasvoja oli mahdoton porstuassa olevan puolihämärän tähden lähemmin
+nähdä.
+
+Koputus toistettiin taas vielä innokkaammin.
+
+-- Flink ei ole kotona, vastasi nuorukainen viimein teeskennellyllä
+äänellä; mutta tällä selityksellä ei näkynyt olevan tarkoitettua
+vaikutusta.
+
+-- Avaa vaan, lausui heikko nais-ääni murteellisella Ruotsin kielellä,
+on saman tekevä kun vaan saan ajaa asiani.
+
+Ivarsson meni kuitenkin varmuuden vuoksi katsomaan jos joku salavaino
+väijyisi häntä ulkona, mutta kun ei voinut havaita mitään pienintäkään
+vivahdusta semmoiseen, avasi hän oven.
+
+Edessään seisoi nainen, jonka sylfiidisessä olennossa hän heti tunsi
+yhden herttuattaren hovinaisista. Oli nähnyt hänen ennen monet kerrat,
+ensikerran tanssijaisissa Raaseporin seuratuvassa ja tummat, ihanat
+silmät olivat aina katselleet häntä erityisellä ikävöimisellä.
+
+Vähän ujona antoi hän vieraallensa tuolin.
+
+Pitkä, tuskallinen vaitiolo seurasi, jona molempien näkyi etsivän
+sanoja niille ajatuksille, joita salasivat luonaan.
+
+-- Voitte vakaasti antautua vanhan Flinkin suojaan kunnes pakonne ehtii
+unohtua, sanoi nainen viimein; innokkaista etsimisistä huolimatta ei
+kuitenkaan kukaan tule näin kauvas. Sanotaan ukon olevan herttuan
+suosikeista.
+
+Pilkkanaurun ja kummastuksen piirre näkyi Ivarssonin kasvoissa
+kuullessaan näitä sanoja.
+
+-- Te, hyvä neiti, tunnette siis minun ja hiljakkoin elämäni vaiheet?
+kysyi Ivarsson hätäillen.
+
+-- Siihen voitte luottaa, vastasi tämä, ja ystävällinen hymyily
+leikitteli hänen huulillaan.
+
+-- Ja te rohkenette uskoa, ett'ei pakolaista etsitä näillä seuduilla.
+
+-- Siinä suhteessa voitte olla aivan levollinen, olen jo johtanut
+heidän askeleensa aivan vastaiseen suuntaan.
+
+-- _Te_, huudahti hän hämmästyneenä.
+
+-- Se hämmästyttää teitä, niinpä niinkin, minä en pidä sitä ensinkään
+ihmeellisenä; ehkäpä asia kuitenkin näkyy teistä luonnolliselta, kun
+saatte kuulla, että juuri minä olen aikaansaanut koko teidän
+pelastussuunnitelmanne.
+
+Hän töytäsi esiin ja vaipui innostuneena alas ihanan puolalaisnaisen
+jalkain juureen, tarttui hänen käteensä ja suuteli sitä; mutta pian
+tointui hän kuitenkin ensimäisestä malttamattomuudestaan ja lausui sen
+sijaan lyhyesti: hm, minä kiitän teitä!
+
+-- Ette ole minulle missään kiitollisuuden velassa, vastasi hän,
+kiittäkäät Jumalan äitiä, joka antoi minulle voimaa ja rohkeutta
+taitaakseni työskennellä hyväksenne. Kiittäkäät Jumalan äitiä, joka
+auttoi teitä kovassa vankeudessanne seisomaan vastaan kaikkia niitä
+kiusauksia, joilla väärintekevä linnanvouti kiusasi teitä
+kuunnellessaan halpoja kielityksiä.
+
+-- Hyvä neiti, luulen ett'ette oikein tunne koko asian laatua.
+
+-- Tunnenpa paremmin kun ehkä te itse, ja voin todistaa teille, että
+linnanvouti on julma tyranni, jota kaikki vihaavat, vaikka hänelle
+osoitetaan teeskenneltyä luottamusta. Saattaa löytyä yksi ja toinen
+joka myös on hänen puolestansa, elääksensä niin hyvin kuin mahdollista,
+Peder Rank esim. on yksi näistä hänen uskotuistaan.
+
+-- Se oli tuo lurjus, joka ilmiantoi minun. Odota, ehkä vielä joskus
+tulen tilaisuuteen maksamaan sinulle samassa rahassa.
+
+Tätä sanoessaan puristi hän käsiään, ikäänkuin osoittaakseen niitä
+tunteita, joita tunsi tätä hävytöntä kätyriä kohtaan viekkaan herransa
+palveluksessa.
+
+Nainen jatkoi ikäänkuin lieventääkseen hänen sytytettyä vihaansa:
+
+-- Osoittakaat nyt jaloilla töillä, että olette oikein ymmärtäneet
+arvostella vaivojani teidän tähtenne. Vihaatte herttuata, minä tiedän
+sen, ja tiedän myös että hänellä on harvoja totisia ystäviä tässä
+maassa; mutta olette kuitenkin hänen palvelijansa ja velvollisuutenne
+vaatii, että olette uskollinen hänelle niin kauvan kuin olette hänen
+palveluksessaan. Älkäät luulko että minäkään olen hänen ihailijoitansa
+kuultuani kaikki, mitä huhu on tietänyt kertoa hänestä, mutta minä
+rakastan herttuatarta, sillä hänellä on harvinaisen jalo sydän ja hänen
+kohtalonsa en myös tästälähin yhdistetty herttuan kohtaloon. Tahdon
+myös lisätä vielä, että jokainen uskollisuuden osoitus aikaisemmin tahi
+myöhemmin saa oikeuden mukaisen palkkansa. Olettehan hairahtaneet
+tekin, mutta kun kerran teidän aikeenne tulevat tunnetuiksi ja ne
+menevät siihen suuntaan, kun olen viitannut, on rangaistuksen sijasta
+kiitollisuus odottava teitä.
+
+Hän nousi ja tarjosi kätensä jäähyväisiksi, mutta Ivarsson pidätti
+häntä ja lausui:
+
+-- Yksin teille tulee minun puolestani osoittaa kiitollisuuttani, mutta
+kuinka voin minä, vähäpätöinen sotilas, palkita teitä kaikesta
+hyvyydestänne.
+
+-- Tehkäät kun olen käskenyt ja silloin olen myös minä palkittu. Olen
+puhunut yleisen ihmisrakkauden nimessä ja niiden tietojen mukaan kun
+olen saanut. Jos olen erehtynyt jossakin, ei se suinkaan tapahtunut
+pahassa aikeessa. Mitä taas arvoon ja syntyperään meidän välillämme
+tulee, olette täysin minun vertaiseni, jos kohta onnellinen kohtalo on
+kohottanut minun hovin, useasti painavaan ilmaan.
+
+-- Kuinka olette jalo, kuinka sydämellisesti toivon, että kaikki se
+hyvyys, minkä olette minulle osoittaneet ilman että olen rohjennut
+siitä uneksiakaan, palkittaisiin teille tuhatkertaisesti ja tekisi
+teidän onnelliseksi.
+
+-- Kiitän teitä tästä onnentoivotuksestanne, vastasi nainen vähän
+vapisevalla äänellä; mutta vastatkaat minulle: mitä on onni?
+
+-- Tarkoitan että ainoastaan sitä voidaan kutsua täydellisesti
+onnelliseksi, joka kerran näkee kaikki ihanimmat toiveensa
+toteutetuiksi ja joka samalla tietää ansainneensa kaiken sen hyvyyden,
+jota hänelle osoitetaan, vastasi nuorukainen teeskentelemättä.
+
+-- Aivan saman selityksen olisitte tekin saaneet minulta, ja jos
+minulle joskus suodaan tämä lahja, olen kiitollisuudella muistava
+teitä. Mutta viellä yksi pyyntö: jos tiemme joskus vastaisuudessa
+yhtyvät, älkäät tekään silloin unohtako Zaida Barinskya, vaatimatonta
+hovinaista, joka tarkoitti teidän parastanne.
+
+Taas antoi neiti kätensä hänelle merkilliseen vastaanottoon. Väristys,
+vielä kylmempi ja kammottavampi kun oli tuntenut linnan hautaholvissa,
+väristytti nuorukaisen jäseniä. Ymmärsi nyt kaikki, mitä oli salattu
+tähän kädenantoon. Tunsi samalla pelonkaltaisen tunteen valloittavan
+itsensä. Oli tällä hetkellä lähellä panemaan kätensä tuon viettelevän
+olennon soikean vartalon ympäri ja likistämän hänen rintaansa,
+painamaan tulisen suutelon hänen punertaville huulilleen -- mutta hän
+rohkaisi mielensä, mahdotonta oli hänen olla petollinen poissa olevaa
+kohtaan -- ja päälliseksi oli neiti ehkä viellä lopullisesti herttuan
+ystävä, herttuan, jota hän itse sydämestään halveksui.
+
+Pysyäkseen voittamattomana hehkulta ihanan puolalaisnaisen mustista
+silmistä, katsoi hän ujokkaasti alas ja suuteli kiitollisella
+nöyryydellä ainoastaan hänen pientä pehmoista kättänsä.
+
+
+
+
+XV.
+
+Veliriita.
+
+
+Katkaisemme tässä kertomuksemme johtavan juonen antaaksemme
+kunnioitetulle lukijalle, jos kohta vaillinaisenkin tiedon
+valtiollisista rettelöistä y.m. Kustaa Vaasan kuoltua. Tämä tieto
+ollenee luullaksemme hyödyksi ennen kun edemmäs kerromme tapausten
+menoa.
+
+Jo eläissään oli Kustaa nimittänyt vanhimman poikansa Eerikin Ruotsin
+kuninkaaksi ja antanut muille pojilleen Juhanalle, Maunolle ja
+Kaarlelle perittäviä herttuakuntia. Näistä sai Juhana suuren osan
+Suomea, nimittäin Turun läänin, Kokemäenkartanon läänin tahi
+Satakunnan, Raaseporin läänin ja Ahvenanmaan. Heinäkuun 1 päivänä 1560
+tekemässään testamentissa vahvisti kuningas Kustaa vielä nämät
+läänitykset, jota paitsi herttua Juhanan suhteen määrättiin, "että
+hänen tämän lahjoitusmaan edestä tulee aina käyttää itsensä
+uskollisesti ja hyvin, kuuliaisuudella, uskollisuudella ja vakavuudella
+Ruotsin kruunua kohtaan, ja läänistään pitää miten mahdollista kansaa,
+hevosia ja sotavarustuksia tarjona antaakseen Ruotsin kuninkaalle ja
+rakastetulle isänmaallensa, kaikessa tapahtuvassa hädässä, apua, tukea
+ja turvaa maalla ja merellä."
+
+Jo kesäkuun 27 päivänä 1556 oli Juhana saanut herttuakuntansa ja pari
+päivää myöhemmin sai hän myös ylimmäisen käskyvallan koko Suomessa,
+jossa ymmärsi panna vaikutusvaltansa voimaan lahjoitusmaidensa
+ulkopuolellakin. Mutta tämä vaikutusvalta vähennettiin heti Eerikin
+tultua hallitukseen, kun tämä nimittäin lähetti lähettilään Suomeen
+saadakseen asujamet myös veljensä herttuakunnassa vannomaan itselleen
+kuuliaisuuden valan. Tätä tointa vastusti luonnollisesti Juhana ja
+vähän huoli hän myös siitä rajoituksesta herttuain vallassa, joka
+Arbogan valtiopäivillä 1561 saatiin aikaan.
+
+Nurjamielisyys kuningas Eerikin ja herttua Juhanan välillä, joka jo
+heidän isänsä eläissä tuli ilmi enenevässä ynseydessä ja epäluulossa
+heidän keskenään, synnytetty etupäässä siitä etusijasta, minkä Juhana
+imartelevalla, liehakoitsevalla tavallaan oli onnistunut saamaan isänsä
+luona, kasvoi yhä enemmän ja sodan ilmestyessä Ruotsin ja Puolan
+välillä 1561 oli tämä eripuraisuus jo kasvanut vihaksi. Herttuan
+naimispuuhat vihamielisen maan kuninkaan, Sigismund II:sen nuorimman
+sisaren kanssa, melkoisesti puolestaan enensi tätä kireätä suhdetta.
+
+Näistä naimispuuhista lainaamme seuraavat lähemmät tiedot:
+
+Eerikki-kuningas oli kyllä hallituksensa alussa antanut myöntymyksensä
+Juhanan kosimiseen, mutta kun erimielisyys Vironmaasta, joka
+suurimmaksi osaksi oli ruotsalaisten vallassa, oli syntynyt Ruotsin ja
+Puolan välillä ja Sigismundin koetettu sovinto ei tahtonut onnistua,
+katui Eerikki, kirjoitti taas ja varoitti Juhanaa aikomastansa
+naimisesta, mutta Juhana pysyi lujana päätöksessään ja Eerikki antoi
+taas suostumuksensa. Juhana käsitti kuitenkin, että sota piakkoin
+syntyisi Eerikin ja Sigismundin välillä ja että silloin olisi myöhäistä
+ajatella naimista; hän matkusti sentähden tavallisesta residensistään
+Turussa 1562 salaisesti Danzigiin viettääkseen häitään. Tuskin oli
+Eerikki saanut tiedon tästä ennenkun taas katui ja lähetti
+sananlennättäjän Juhanan perään, peruutti suostumuksensa ja kutsui
+hänen takaisin. Tästä pelästyi Juhana; hän oli sitäpaitsi tyytymätön
+kuningas Sigismundille, joka nyt nuorimman sisaren Katariinan sijasta
+tahtoi antaa hänelle vanhemman sisaren Annan. Juhana päätti sentähden
+totella Eerikkiä ja palata. Jo oli hän astunut laivaan kun
+Sigismundilta tuli uusi sanantuoja, joka toi mukanaan parempia tietoja.
+Juhana meni jälleen maalle ja matkusti Puolaan huolimatta Eerikin
+kiellosta. Täällä vietettiin myös, niinkuin jo mainittiin, häät
+lokakuun 4 päivänä 1562.
+
+Tämä yhdistys maan vihollisen kanssa antoi Eerikille varmuuden siitä,
+mitä oli pelännyt. Helmikuussa 1563 meni Turkuun sanansaattaja saamaan
+Juhanan selitystä hänen menettelystänsä, mutta annettu vastaus ei
+tyydyttänyt Eerikkiä. Valtiopäivät kutsuttiin kokoon Tukholmiin
+kesäkuun 1 päivänä 1563 ja siellä esiintyi kuningas itse veljensä
+päällekantajana. Juhana tuomittiin valtakunnan pettäjänä menettämään
+hengen ja tavaran, jollei kuningas armahtaisi ja säästäisi häntä.
+
+Tiedot tästä ja Juhanan pelko selvän uppiniskaisuutensa tähden
+veljeänsä vastaan saivat hänen enennetyllä innolla varustamaan itseään
+vastarintaan, sillä hän ymmärsi mitkä seuraukset kaikesta tästä
+piakkoin olisivat. Tässä tarkoituksensa kääntyi hän suomalaistenkin
+puoleen, kun nämät Heikinmarkkinoilla lukuisasti olivat kokoontuneet
+Turkuun, ja pyysi heidän apuaan veljensä vääryyksiä vastaan, siinä
+suhteessa tehden vaikeimpia syytöksiä, useimmat täydellisesti
+valheteltuja. Suomalaiset, jotka uskoivat häntä, lupasivat
+myös apuansa, apua, josta ei Juhanalla kuitenkaan hänen oman
+peräänajattelemattomuutensa tähden ollut mitään hyötyä, koska hän
+nimittäin, niinkuin pian saamme nähdä, sulkeusi Turun linnaan, jonka
+elokuun 12 päivänä täytyi antautua piirittäjien valtaan.
+
+Tästä ajasta alkaen jatkettiin myös, niinkuin olemme nähneet,
+aikaisemmin aljettua varustustyötä lakkaamatta ja levähtämättä ja apua
+pyydettiin Puolasta, apua, joka, vaikka myönnetty, kuitenkin jäi
+tulematta.
+
+Valtiopäiväin loputtua lähetettiin Hogenskild Bjelke Suomeen
+ilmoittamaan Juhanalle siellä tehdystä päätöksestä ja ehdoittamaan
+ehtoa, että jos vastustamatta tahtoisi antautua kuninkaan valtaan saisi
+elää, mutta mennä ikuiseen vankiuteen.
+
+Herttuan vastaus saapui pian, se sisälsi luonnollisesti kiellon; hän
+tahtoi vastustaa kovaa kovalla ja puolustaa itseään viimeiseen saakka.
+
+Pian senjälkeen lähetti Eerikki tänne sotajoukon Anders Rolambin
+johdolla, jonka kanssa kuninkaalle uskolliset Suomen päälliköt Ivar
+Maununpoika Stjernkors ja Jakob Hästesko olivat yhdistyneet.
+
+
+
+
+XVI.
+
+Herttua ja herttuatar.
+
+
+Kanuunien jyske ja se ristituli, joka päivä toisensa perästä melkein
+lakkaamatta oli kestänyt kuninkaallisen laivaston ja Turun linnan
+välillä, oli keskeytetty pimeän tähden, lyhyt aselepo, joka seuraavana
+aamuna taas lopetettaisiin. Lähes neljä viikkoa oli tätä jäykkää sotaa
+pitkitetty kummankaan vastapuolueen tahtomatta antaa perään, kärsimistä
+suurista tappioista huolimatta. Erittäin puolustavalle puolueelle
+olivat nämät tulleet sitä tuntuvimmiksi sitte kun puolustusvarustukset
+Korpolaisten niemellä olivat joutuneet vihollisten valtaan ja hyökkäys
+maan puolelta siten tuli mahdolliseksi.
+
+Herttua istuu alakuloisena jo synkkämielisenä työhuoneessaan ja antaa
+lyhyvin arvollisin sanoin käskyjänsä päällikkyydelle, joka, hyvin
+tietäen että heidän viipymisensä vaan enemmän vaivaisi häntä, heti
+senjälkeen erkanee.
+
+    Herttua Juhanan residenssi oli vanhan linnan pohjoisessa
+    sivurakennuksessa, missä suuri kuningassali, iso paneelisali
+    tahi ruhtinatarsali, Juhana herttuan sali, Juhanan kamari ja
+    miksi ne kaikki kutsuttaneekin vielä löytyvät. Täällä tavataan
+    vielä nytkin myös jäännöksiä runsaista koristeista ja
+    kaunistuksista, jotka todistavat menneiden aikojen komeudesta.
+
+    Uuden linnan itäisen sivurakennuksen ylisessä kerroksessa löytyy
+    n.k. uudempi residenssi, joka sanotaan olleen herttuan yksityinen
+    huoneusto. Huoneista täällä mainitaan kysymyksessä olevana aikana
+    "vastaanottosali", suuri ja avara sali neljällä ikkunarei'ällä,
+    suuremmat muita uudessa linnassa olevia, joissa melkein kaikkialla
+    on ainoastaan neljä ruutua ja ovat pienemmät entisessä asussaan
+    jälellä olevia vanhassa linnassa. Vastaanottosalista vei porras
+    ylös neljänteen kerrokseen, joka oli yksi ainoa suuri huone,
+    "huvihuoneeksi" kutsuttu ja myös se neljällä ikkunalla.
+    Vastaanottosali sekä herttuan ruokasali, jonka myös mainitaan
+    olleen täällä, ovat nyt jaetut kahtia.
+
+Hänen mietiskellessään on puolisonsa Katariina huomaamatta hiipinyt
+hänen luokseen ja yhtä huomaamattomana pannut kätensä hänen kaulaansa.
+
+-- Jätä mietiskelemisesi, rakas Juhana, sanoo hän, pahan tahi hyvän,
+mikä meitä kohdanneekin, tahdon jakaa kanssasi, katso tässä
+todistukseni siitä.
+
+Hän on oikaissut vasemman kätensä, jonka nimittömässä sormessa kantaa
+kihlasormuksensa tunnetulla latinalaisella lauseella "nemo nisi mors"
+(ei kukaan paitsi kuolema).
+
+Herttuan katse valkenee silmänräpäykseksi, taas heti haperoidakseen
+epävarmuutta kohden, missä turhaan koettaa löytää jotain valkenemista.
+
+-- Puolan kaunistettu apu on saattanut minun tähän riivattuun pulaan,
+lausuu hän viimein vihaisella äänellä; mutta mikä on vielä pahempi:
+tämän linnan varustusväen laita ei myöskään ole niinkuin pitäisi: yksi
+sotilaista, joka salahankkeiden tähden minun arvokasta persoonaani
+vastaan on ollut vangittuna täällä, on hiljakkoin selittämättömällä
+tavalla pudistanut tomun jaloistansa eikä ole häntä sittemmin voitu
+tavata. Ihmettele sitte jos mieleni tätä kaikkea ajatellessa tulee
+synkäksi ja mielialani äreäksi.
+
+-- Rakas Juhana, jos kaikki muut jättäisivätkin sinun, on sinulla
+kuitenkin jälillä minä ja se rakkaus, jota ei kenkään voi meiltä
+ryöstää.
+
+-- Tiedän aivan hyvin kaikki mitä olet minulle ollut ja mitä semmoinen
+urhollisuus, kun sinun on, lupaa minulle tulevaisuudessa, mutta muista,
+meidän tulee säilyttää korkea asemamme että minun tuumani kerran
+toteutuisivat.
+
+-- Tuleepa niinkin, sinun asemasi, sinulla on oikein, olet myöskin
+suurin Kustaa Vaasan pojista ja Eerikki on mielipuoli, tyranni, joka ei
+ansaitse kauvemmin sitä valtioistuinta, johon kohtalo on hänen
+asettanut. Mutta rakas Juhana, anna asiain mennä omaa menoaan. Veljes
+joutuu kuitenkin aikaisemmin tahi myöhemmin hullumaisella ylpeydellään
+ja epäilevällä luonnollaan perikadon partaalle, ja silloin on aika
+toimia.
+
+-- Silloin, kun minua ei enään ehkä löydy, vastasi Juhana,
+teeskennellyllä surumielisyydellä.
+
+-- Luulet siis, että hän olisi valmis vaikka veljenmurhaan? Niin kovin
+ei hän toki voi häväistä pyhää muistoa. Kustaan poika veljenmurhaaja!
+
+-- Olet lapsi, Katariina, hyvä viaton lapsi, jota eivät vielä ne
+puuskaukset ole kohdanneet, mitkä monesti tuottavat häpeän tahi vihan
+punan poskillemme, ja vievät kätemme saaliinhimosta miekkaan, ja hyvä
+että niin on; toivon että koko elämäsi saisit häiritsemättä nauttia
+samaa puhdasta katsantotapaa ja kuolla oppimatta elämän puuhista ja
+taisteluista.
+
+-- En oikein ymmärrä sinua, Juhana, et vaan tarkoita että sinäkin
+voisit tehdä semmoisen häpeällisen työn joutuessasi raivoon ja
+vallanhimosta.
+
+-- Sattumus usein pakoittaa joko tahallaan eli tahtomatta tekoihin,
+joita ehkä sitten saa katua, jo toisten juonet pakoittavat
+itsepuolustukseen. Kateus on kun juurtunut meihin, emme voi enää
+täydellisesti päästä siitä.
+
+-- Tottapa, Juhana, me voimme; me emme saa huolimattomasti sysätä
+itseämme eikä muita vaaroihin, joita on mahdoton voittaa.
+
+-- Mutta jos kosto tahi rikos seuraa kintereillämme ja tikari kiikkuu
+väijyen takanamme, valmiina tahraantumaan verestämme ja huomautetaan
+vaarasta, silloin tulee meidän tehdä vastarintaa ja lyödä pahantekijä
+maahan jos sitä tarvitaan ja kykenemme sen tekemään. Eerikki tahtoo nyt
+musertaa minun niinkuin koiran, joka on uskaltanut vastustaa isäntänsä
+vääryyksiä, kuitenkin, sanon sen sinulle suoraan, on hän liian pelkuri
+tappaakseen minua. Ja tiedätkö, Katariina, vankeuden pimeydestäkin voi
+vanki katsella ulos valoon päin ja ilmauksia ulkona.
+
+-- Rakas ystävä, sanoi Katariina levottomasti, olet varmaankin sairas
+liiallisista ajatuksen ponnistuksista, sillä niin en koskaan ennen
+kuullut sinun puhuvan. Tule kanssani ja rukoile Jumalan äitiltä apua
+tukalassa tilassamme, tule rakas Juhana, oletpa nähnyt miten rukous
+aina tekee mieleni tyveneksi ja rauhalliseksi.
+
+-- Tiedä, Katariina, vastasi Juhana lyhyesti, siitä on kauvan kun minä
+voin rukoilla -- luulen melkein ett'en enään laisinkaan voisi sitä
+tehdä, pelkään että se kaikki olisi vaan paljaita sanoja -- ja sinun
+uskoasi en myös vielä oikein ymmärrä, vaikka kyllä kunnioitan sitä;
+ehkäpä muutaman tunnin lepo olisi minulle hyvä; mutta tee sinä miten
+omatuntosi vaatii, minä kyllä odotan sinua täällä niinkauvan.
+
+Nähdessään Katariinan jäävän nousi hänkin ylös, pani vuoroonsa kätensä
+puolisonsa ympäri ja likisti häntä rintaansa vasten. Sitten kulkivat he
+äänettöminä linnan salien läpitse etsimään lyhyttä, mutta virkistävää
+lepoa.
+
+
+
+
+XVII.
+
+Yöllisillä aalloilla.
+
+
+-- Koston hetki on siis tullut, unohtakaamme kaikki menneet ja
+kohdatkaamme reippaasti sitä mikä tulee, lausui ukko Flink Ivarssonille
+heidän myöhäisenä iltahetkenä mennessään rannalle, missä vene oli
+valmis matkaan.
+
+Hieno yötuuli saatti Airiston lavean pinnan karehtimaan ja purjeet
+löivät levottomasti odottaen saada pullistua ja viedä keveätä alusta
+pois kaukana odottavaan päämäärään.
+
+Ukko Flink itse istui perää pitämään ja Hans hoiti purjenuoria, pesti
+irroitettiin maasta ja heti oltiin matkalla Auran rantoja kohti.
+
+Pian siinsi esiin puolipimeässä Ruotsin laivaston tummat ääriviivat.
+Kaikki oli niin hiljaista heidän ympärillään, mutta mitä enemmän
+lähenivät laivoja sitä selvemmin taisivat kuulla aaltojen hiljaisen
+loiskinan sileätä sivua vastaan tahi jonkun vanhan tunnetun
+kansanlaulun säveliä kotiseuduilta Pohjanlahden tuolla puolla.
+
+Ampumamatkan päähän saavuttua laivastosta otettiin purjeet alas ja
+käytiin soutamaan.
+
+Sanakaan eivät yölliset merirosvot vaihettaneet, olivat ajatuksillaan
+niin kiinni siinä tuumassa, jota nyt kävivät toteuttamaan, että kaikki
+muu oli heistä täydellisesti joutavaa.
+
+"Seis, ken siellä?" herätti heidät viimeinkin uinastuksestaan ja
+vakavalla äänellä vastasi ukko:
+
+-- Hyviä ystäviä ja Ruotsin miehiä, jotka ovat valmiita palvelukseenne.
+
+Heidän tulonsa näkyi olevan arvatun, sillä ilman mitään pidempiä
+temppuja saivat he lähestyä amiraalilaivaa, laskutikkaat päästettiin
+alas ja pian olivat he sen muhkean laivan kannella.
+
+Emme tahdo edeltäpäin kertoa heidän tarkoituksiaan, huomautamme vaan,
+että he heti pääsivät Rolambin puheille, jolla ynnä muiden päällikköjen
+kanssa piirityksen aikana oli pääkortierinsa tällä laivalla.
+
+
+
+
+XVIII.
+
+Pahoja huhuja,
+
+
+Asema Turun linnassa tuli päivä päivältä tukalammaksi ja mieshukka oli
+suuri. Eikä se ollut ihmeellistäkään, kun kuulat suhisivat korvien
+ympäri jo tunkeusivat kaikkialle; kerrotaanpa että semmoinen eräänä
+päivänä erehtyi herttuattaren makuukammioonkin ja repäisi rikki hänen
+vuoteensa edessä alaslasketun poimutelman.
+
+Valitus ja levottomuus ilmestyi pian linnan naispuolisten asujanten
+kesken, minne tahansa silmäili ympärilleen oli helposti ymmärrettävä
+kauhu nähtävänä kaikkien kasvoilla.
+
+Herttuatar oli useat kerrat liikuttavilla sanoilla kehoittanut
+puolisoansa autaumaan eikä turhaan vuodattamaan viatonta verta, sillä
+mikään pelastus ei nyt enää ollut mahdollinen, sanoi hän; mutta ylpeä
+luonnoltaan ja järkähtämätön uppiniskaisuudessaan antoi hän
+herttuattaren rukousten tässä suhteessa mennä kuulematta.
+
+Zaida Barinsky oli nyt enään ainoa koko hovissa, jolla vielä oli jotain
+toivoa asiain onnellisesta menosta ja joka päivä nähtiin hän ylhäällä
+jossakin varmassa näköpaikassa vakoilevan jos ei jonakin arvaamattomana
+hetkenä mitään iloisempaa sanansaattajaa kun ne sovintolähettiläät.
+jotka aina ja yhäti kävivät piiritettyjen luona, lähestyisi. Hänelläpä
+oli oikeus odottaa hyvitystä tehdyistänsä uhrauksista, siitä hyvästä,
+mitä oli toimittanut. Ja mitenkä taisikaan tämä muuta kun täyttää hänen
+toivomuksensa sitte kun oli saanut tietää ken hyväntekijättärensä oli
+ja mitä se korvaukseksi toivoi. Paljon ei hän myös ollut pyytänytkään,
+vaan paljaastaan sitä, jota on oikeus vaatia jokaiselta rehelliseltä
+kansalaiselta: velvollisuuden täyttämistä ja miehuullista rohkeutta.
+
+Mutta mitään Ivarssonia ei kuulunut hyvillä eikä huonoilla sanomilla,
+vaan huhuja, joita tähän asti oli pitänyt paljaana parjauksena ja jotka
+kylmänä oli sysännyt luotaan, huhuja, jotka tiesivät kertoa miten
+paennut sotilas nyt istui ja vietti hauskoja päiviä ruotsalaisella
+laivastolla, milloinka tahansa valmis antamaan herttuan vihollisille
+apuansa tätä vastaan tarkoitetulla toimella.
+
+
+
+
+XIX.
+
+Tappio.
+
+
+Eräänä iltana elokuussa, kun yön varjot jo levittivät mustan vaippansa
+Auralinnan harmaiden muurien yli ja suurin osa väestöstä oli etsinyt
+vähäisen lepoa, kutsuttiin kaikki, ylhäiset ja alhaiset, eteläiseen
+sivurakennukseen sen ikkunoista katsomaan eriskummallista näkyä.
+Eräällä saarella, sittemmin Hevoskariksi kutsuttu ja sijaitseva aivan
+Aurajoen suussa, havaittiin palava esine, joka suurilla keikahduksilla
+ja vikellyksillä juoksi ympäri siellä. Tämä näky synnytti huvia linnan
+mieltyneissä katsojissa ja oli tavallaan, niin sitä pidettiin,
+tervetullut keskeytys siinä surkeudessa, joka viikkokaudet oli
+vallinnut täällä. Kaikellaisia mielenilmauksia ja lausuntoja lausuttiin
+siitä harvinaisesta kummituksesta ja muutamat pitivät sitä itse
+paholaisena, joka oli mennyt piirittävien joukkoon; aivan selvästi voi
+nähdä pukinsorkan vilkahtavan esiin raivokkaan hypyn kestäessä.
+
+    Vihollisen sanotaan nimittäin keksineen seuraavan kujeen: Kun
+    eräs hevonen, joka oli laitumella luodolla, oli voideltu piellä
+    ja tervalla, sytytettiin se. Palava hevonen alkoi luonnollisesti
+    kaikin voimin juosta luodon ympäri ja herätti siten linnan
+    väestön huomion. Kaikki kiiruhtivat sinne, mistä parhain voi
+    nähdä tämän ihmeellisen leikin. Vihollinen käytti tätä
+    tilaisuutta ja teki väkirynnäkön linnaa vastaan maan puolelta.
+
+Tämä ilo oli kuitenkin hyvin lyhyt, sillä naurun ja riemun par'aikaa
+kaikuessa ryntäsi eräs ulkomaisen linnanpihan vahdeista hengästyneenä
+sisään tiedolla, että Ruotsin sotajoukko teki väkirynnäkön linnan
+portteja vastaan kaupungin puolelta.
+
+Jos ilo äsken oli ollut suuri, tuli häiriö sitä suuremmaksi. Muutamat
+tarttuivat aseisiinsa ja juoksivat huolimattomasti linnan pihalle,
+toiset jäivät seisomaan kun kiinninaulatut, tietämättä mitä tekisivät
+ja toisiansa kohtaavien komentohuutojen väliltä kuuli naisten
+valitushuudot, jotka yhä enensivät yleistä häiriötä.
+
+Vanhan linnan käytävässä oli sota pian täydessä vauhdissa, vihollinen
+oli jo tunkenut tänne saakka. Ensimäinen kaatuneista piirittäjien
+puolella oli urhollinen Ivarsson, tavattuna hyvin tähdätyltä
+kuolettavalta miekaniskulta, annettu Peder Rankilta, joka yleisestä
+häiriöstä huolimatta oli tuntenut pakolaisen.
+
+Voitto oli pian hyökkäävien puolella, jotka tuon tuostakin saivat
+uusia, terveitä voimia, kun suuri osa linnan väestöstä käänsi kilpensä
+herttuata vastaan ja meni vihollisten puolelle. Pian täytyi linnan
+jälillä olevain puolustajain ja kaikkein muiden siellä olevain
+henkilöin antautua armoille, herttua kuitenkin ehdolla että saisi
+nauttia tulot herttuakunnastaan sekä pitää viisikymmentä palvelijaansa
+ruhtinaallisessa vankeudessa. Tähän pyyntöön ei kuningas Eerik
+kuitenkaan sittemmin suostunut.
+
+Herttua puolisoineen, neuvostoineen ja palvelijoineen pidettiin
+sill'aikaa vartioittuna tallella linnassa, kunnes laivasto tuli
+valmiiksi purjehtimaan.
+
+Vangit vietiin Tukholmaan. Sinne saavuttua kysyi kuningas
+herttuattarelta, jos tahtoisi omaisuuksineen palata Puolaan tahi
+oleskella vapaana Ruotsissa. Vastaukseksi sanotaan herttuattaren
+ottaneen kihlasormuksen sormestaan ja, osoittaen sen kirjoitukseen,
+lausuneen ennen tahtovansa kuolla puolisonsa kanssa kun erota hänestä.
+
+Tukholmasta vietiin herttuallinen parikunta 100 miehen vartioimana
+Gripsholman linnaan, jonne he majoitettiin yhteen ainoaan huoneesen.
+Herttuatar sai vankeutensa aikana käytettäväkseen kaksi hovinaista ja
+yhden kyttyräselkäisen puolalaisnaisen. Ainoastaan Juhanan puolison
+sallittiin joskus käyskennellä linnan puutarhassa. Puutetta kärsiessä
+synnytti hän vankeudessa 1564 tyttärensä Isabellan, joka kuoli jo 1566,
+sekä viimeksi mainittuna vuona pojan Sigismund. Myöhemmin saivat vangit
+käytettäväkseen kaksi huonetta, ja vieläpä ruokasalinkin.
+
+
+
+
+XX.
+
+Uhri.
+
+
+Zaida Barinsky oli yleisen häiriön aikana tykkänään kadonnut. Pidettiin
+varmana että hän sodan pauhinassa ja pimeässä oli eksynyt taistelevien
+joukkoon ja siellä saanut olla osallisena kaatuneiden kohtalosta.
+
+Myöhemmin saatiin kyllä todistus hänen lähdöstänsä, mutta todistus,
+joka ei tyydyttänyt arveluja.
+
+Eräästä sisämäisen linnanpihaan päin olevasta ikkunasta läntisessä
+tornissa oli hän katsellut sitä kauhistavaa näyttelyä, jota
+tulisoittojen valossa näyteltiin hänen allansa. Hän näki raivoisan
+sodan linnanpihalle vievässä käytävässä, hurjan ottelun herttuan
+ystävien ja vihollisten välillä, näki Ivarssonin kuninkaan joukon
+etupäässä raivokkaasti raivaavan itselleen tien linnan sisään, kuuli
+voittavien joukkojen riemun, näki voimattomien hurjat ponnistukset
+jännistäessään viimeiset voimansa yhä kasvavaa ylivoimaa vastaan ja
+vielä näki hän myös sen miekaniskun, joka tähdättiin ihanan nuorukaisen
+päätä kohden, näki sen putoovan raskaasti hänen päälleen, näki miten
+hän vaipui maahan, ensi tuokiossa muserrettavaksi kuoliaaksi hänen
+ruumiinsa yli tunkeutuvalta joukolta.
+
+Kauvemmin ei hän voinut katsella tätä kauheata näky-alaa; ne sisälliset
+taistelut, joita viimeksi kuluneina kuukausina oli taistellut, huhut
+Ivarssonin petollisista vehkeistä, Ivarssonin, jonka hän melkein
+mielipuolisuuteen menevän rakkauden tähden ihanaan, pulskeaan
+nuorukaiseen, oli pelastanut kuoleman vankeudesta, se viallisuuden
+tunne, joka, jos nämät huhut toteutuisivat, vaivasi häntä, oli uhannut
+painaa tämän jo muutenkin heikon olennon maahan, ja kun hän nyt näki
+nämät arvelut täysin todeksi, näki kaikki unelmansa rauenneen, koski se
+häneen niin kovasti, että mielipuolisuuden valoton yö samalla ympäröi
+hänen iäksi päiväksi.
+
+Vapisten kauhusta ja hurjapäisenä juoksi hän hillittömästi alas
+kieruportaita, jotka johtivat läntisen tornin kaikkiin kerroksiin ja
+päättyivät vankipihaan, sekä sen oven läpi, jonka kautta hän ei kauvan
+sitte oli avannut tien vapauteen ennen niin rakastetulle, nyt vielä
+kuolleena vihatulle pettäjälle. Pian oli hän niiden vallien harjalla,
+jotka ympäröivät linnaa sen alla. Hänen allansa ammotti pimeä
+linnahauta. O kuinka yö oli hänestä erinomaisen ihana vaaleine
+kuuvaloineen vaahtopäisten laineiden yli ulkona ulapalla, mitenkä
+ihanata olisi, hänen mielestään, että juuri nyt päästä pois, pois
+elämästä, joka kaiken sen jälkeen, mitä hän oli kärsinyt, kaikkien
+erhetysten jälkeen tulisi niin viheliäiseksi, niin köyhäksi rauhasta ja
+onnesta, päästä pois juuri nyt, saatettuna siltä ihanalta soitolta,
+minkä aaltojen loiske, myrskyn raivo ja taistelevien pauhu hänen
+takanaan saivat aikaan. Ja kylmässä, märjässä haudassa tuolla alhaalla
+olisi hänen mielestään niin hiljaista, siellä ei mikään myrsky enään
+häntä saavuttaisi, siellä saisi hän yksinään nauttia sitä lepoa, jota
+niin kauvan oli elämässä etsinyt, luullut löytävänsä, mutta ei
+kumminkaan ollut löytänyt.
+
+Hyppäys vaan, hiljainen taistelu elämän ja kuoleman välillä, aaltojen
+hiljainen loiske kun peittivät uhrinsa, ja sitte oli taas kaikki tuolla
+ulkona entisellään, ennen kun hän henkensä uhraamalla irroitti itsensä
+kohtalosta, jonka pakkoa hän ei kauvemmin voinut kantaa.
+
+
+
+
+XXI.
+
+Loppu.
+
+
+Ennen kun annamme esiripun mennä alas sen näytelmän jälkeen jo kauvan
+sitte menneistä ajoista, minkä hajanaisissa piirteissä olemme
+esittäneet lukijalle, täytyy meidän vielä tehdä pieni käynti
+Blekingeen, missä ukko Flink puutteellisessa mökissään viettää erakon
+vaiheista köyhää, mutta puutteista rikasta elämää, kuitenkin ylevänä
+tietäessään saavuttaneen elämänsä tarkoituksen, kostaneensa niinkuin
+monet pitkät vuodet oli halunnut.
+
+Tosin tuli tämä kosto kalliiksi, osti sen terveytensä menettämällä,
+joka oli seuraus niistä haavoista, mitkä hänkin raivoavassa taistelussa
+Turun linnaa valloitettaissa oli saanut, osti sen totisen uskollisen
+ystävän kadottamalla, ystävän, johon oli luullut voivansa luottaa
+vastaisuudessakin, kun voimansa riutuivat ja elämänsä ehtoo himmeni.
+Mutta vahinko oli vielä suurempi eräälle toiselle tuolla kaukana,
+Hansin nuoruuden morsiamelle, joka iloisen jälleentapaamisen sijasta
+sai tuntea haaksirikkoon joutuneiden haaveilujen tunnetta, joka siitä
+sai sydämenhaavan, mitä ei kenkään enään voinut parantaa.
+
+Kuitenkin oli heillä molemmilla jälellä yksi luottamus, joka antoi
+heille voimaa ja sisällistä iloa myös elämän synkimpinäkin hetkinä,
+aavistivat että mitä olivat täällä ajassa kadottaneet saisivat
+runsaasti haudan tuolla puolen.
+
+Onnellisia ovat jos tämä toivonsa on toteutunut.
+
+Vuosisatojen vaiheet ovat vierineet heidän unhoitettujen hautojensa
+yli. Ken kyselee alhaista sotilasta hänen lopetettua matkansa
+myrskyisellä taistelutantereella ja vuodatettua verensä isänmaan
+edestä.
+
+Ivarsson ja vanha Flink pettivät herttuan ja avasivat hänen linnansa
+portit viholliselle. Olkoonpa niinkin, mutta he eivät tehneet sitä
+tarkoituksessa sen kautta saada epäiltävää kunniaa; se tapahtui siinä
+vahvassa vakuutuksessa, että julkinen uppiniskaisuus tarvitsee
+rangaistusta, he tahtoivat ehkä estellä sitä eripuraisuutta, vihaa ja
+tottelemattomuutta, joka yhä enemmän ilmestyi veljesten väliin, tekivät
+sen kuninkaansa nimessä, jonka pitivät ainoana oikeutettuna perillisenä
+sille saaliille, minkä suuri Kustaa Vaasa oli koonnut. Ja jos joku
+määrä inhimillistä erehdystä löytyykin heidän hyvässä aikeessaan,
+älköön tuomio kuitenkaan kohdatko heitä liian ankarasti, "sillä
+inhimillistä on hairahtua, jumalallista on anteeksi antaa", sanoo
+runoilija ja tekee siinä oikein.
+
+*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 44137 ***
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..c2cf6c6
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #44137 (https://www.gutenberg.org/ebooks/44137)
diff --git a/old/44137-8.txt b/old/44137-8.txt
new file mode 100644
index 0000000..73e5b39
--- /dev/null
+++ b/old/44137-8.txt
@@ -0,0 +1,2327 @@
+The Project Gutenberg eBook, Turun linnassa, by Volmar Lindman, Translated
+by B. G.
+
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+
+
+
+
+Title: Turun linnassa
+       Kertomus Juhana-herttuan ajoilta
+
+
+Author: Volmar Lindman
+
+
+
+Release Date: November 8, 2013  [eBook #44137]
+
+Language: Finnish
+
+Character set encoding: ISO-8859-1
+
+
+***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK TURUN LINNASSA***
+
+
+E-text prepared by Tapio Riikonen
+
+
+
+TURUN LINNASSA
+
+Kertomus Juhana-Herttuan ajoilta
+
+Kirj.
+
+V. LINDMAN
+
+Suomensi B. G. [Berndt Grönlund]
+
+
+
+
+
+
+
+Helsingissä [1892],
+K. E. Holm'in kustannuksella.
+
+Hufvudstadsbladetin uudessa kirjapainossa.
+
+
+
+
+
+
+SISÄLTÖ:
+
+     I. Myrsky merellä.
+    II. Turvapaikka maalla.
+   III. Raaseporissa.
+    IV. Juhlamenot Turun linnassa.
+     V. Juomingit seurasalissa.
+    VI. Pilviä kevättaivaalla.
+   VII. Retki Katrinedaaliin.
+  VIII. Vanki.
+    IX. Odottamaton löytö.
+     X. Unelmat. -- Todellisuus.
+    XI. Järkähtämätön päätöksessään.
+   XII. Kahleet päästetään.
+  XIII. Uusia löytöjä. -- Turvapaikka Ruissalossa.
+   XIV. Taistelu rakkauden ja velvollisuuden välillä.
+    XV. Veliriita.
+   XVI. Herttua ja herttuatar.
+  XVII. Öillisillä aalloilla.
+ XVIII. Pahoja huhuja.
+   XIX. Tappio.
+    XX. Uhri.
+   XXI. Loppu.
+
+
+
+
+I.
+
+Myrsky merellä.
+
+
+Oltiin joulun edellä 1562.
+
+Tuima pohjatuuli ajeli Suomenlahden vaahtopäisiä aaltoja korkealle,
+vihellys kuului sen pienen laivaston mastoissa ja köysissä, joka
+pimeänä joulukuun aamuna taisteli hurjan taistelun myrskyn ja rajuilman
+kanssa. Jo monet kerrat oli laivastolla epäilty saapumisesta
+ikävöidylle Suomen rannalle, sillä uusia vastuksia oli yhä edelleen
+itsepintaisesti ilmestynyt eteen. Marraskuun 30 päivänä oli mitä
+valoisimmilla toiveilla lähdetty Vironmaan rannasta, sillä myöhäisestä
+vuodenajasta huolimatta lupasivat silloinen kaunis ilma ja myötäinen
+tuuli nopean ylimenon; mutta palan matkan päässä keikkuvilla aalloilla
+muuttuivat valoisat toiveet pian, ja kaksi vuorokautta oli jo
+toivottomasti taisteltu elementtien raivoa vastaan.
+
+Synkkämielisenä ja ryppyisellä otsalla kyseli Juhana-herttua tuon
+tuostakin, hetkien hitaasti vieriessä, miehistöltä laivalla "Ursus
+Finlandicus", joka kulki etumaisena, jos ei herttuakuntansa ääriviivoja
+jo näkynyt etäällä, mutta yhä edelleen olivat vastaukset yhtä
+masentavia ja yhä levottomimmiksi tulivat kömpelöt laivastolla
+matkustajat, jotka vapisevalla sydämellä jo puoleksi kangistuneina yhä
+kovenevasta talvipakkaisesta katselivat vastaisuutta mitä pimeämmässä
+valossa. Jätettyinä mietintöihinsä melkein tuskallisesti odotellessaan
+parempain aikain koittamista muistelivat he menneiltä ajoilta jokaista
+epäsuotuista tapausta, ja asettaen ne sen rinnalle mikä mitä
+elävämmästi tapahtui heidän silmäinsä edessä, herättivät he kaikki
+kummitukset salaisista pesistään. Keihäisillä ollessa häiden aikana
+Vilnassa oli ratsastajia haavoitettu ja hevosia kaatunut -- myöskin ne
+ennustaen tulevia onnettomuuksia.
+
+Herttuatar, yhtä kaunis kun harrastunut katolilaiseen uskontoonsa, oli
+tehnyt mitä voi rauhoittaakseen levottomia neitoja. Hänen
+kehoituksestaan olivat he Jumalan äidin tykö koroittaneet kumminkin
+tusinan "ave Mari'oita" ja rukoilleet rukousnauhansa loppuun joka
+päivä, mutta heidän rukouksiansa ei kuultu ja sitä rauhaa, jota niiden
+kautta toivoivat saavansa, ei saapunut, vaan oli sen sijaan
+viimeinenkin toivon kipinä jo aikoja sitten sammunut.
+
+Vihdoin aamupuolla päivää joulukuun 3 päivänä heikkeni myrsky vähän ja
+se lumituisku, joka pitkät, tuskalliset tunnit oli peittänyt kaiken
+näkö-alan, taukosi. Sanomattomalla riemulla tervehdittiin laivastolla
+esiintyvän auringon kullankeltaisia säteitä, jotka kimellyksellään
+antoivat omituisen, synkkämielisesti ihanan kauneuden vaahtoisen meren
+äärettömälle ulapalle.
+
+Mutta vielä oli tuuli niin kova, että tuskin voitiin panna mitään
+toivoa vaivaloisen matkan onnellisesta lopusta. Pelko, että viimeisinä
+kauheina päivinä oli poikettu täydellisesti pois oikealta uralta
+muuttui myös yhä enemmän todeksi. Vielä muutaman tunnin levottoman
+odotuksen jälkeen nähtiin ensimäiset, heikot ääripiirteet maasta
+siintävän etäällä, taas uudelleen suloisen kajastuksen tavalla
+kadotakseen pimeyteen. Auringon ystävällinen levy ei myöskään voinut
+kauvan pitää itseänsä näkyvissä, ennenkuin uudet pilvet tulivat ja
+peittivät sen läpitunkeemattomalla peitteellään.
+
+Kuljettiin hurmaavaa vauhtia, vaikk'ei likimainkaan kaikkia purjeita
+ollut levitetty. Uudelleen tulivat ikävöidyt ääriviivat esiin etäällä,
+ne muodostuivat vähitellen läheneviksi vuoriksi ja kallioiksi, joiden
+harjuilla kitukasvuiset männyt ja kuuset vallitsivat. Jo ohjattiin
+ensimäisen karin sivu, jonka rantakiviä vastaan raskaat aallot
+kykenivät lyömään tuskin jalkaa korkeammalle; niemi seurasi niemen
+perään, metsät tulivat yhä tiheämmiksi ja korkeimmiksi -- mutta Turun
+linnan tornihuippuja ei tullut näkyviin -- -- -- havaittiin nyt, mitä
+jo kauvan oli arveltu, että oli tultu aivan toisille seuduille kun mitä
+alkuaan oli tarkoitettu.
+
+
+
+
+II.
+
+Turvapaikka maalla.
+
+
+Hämmästys Länsi-Uudenmaan pienessä pappilassa ei suinkaan ollut
+vähäinen, kun sanansaattaja joulukuun 3 päivänä päivällä tuli
+ilmoituksella, että laivasto oli käynyt ankkuriin selällä sen edessä ja
+että lipusta eräässä isomastossa selvästi voi päättää korkeita vieraita
+olevan laivastolla.
+
+Hiljainen Eskil Isaeus par'aikaa puolisoineen söi yksinkertaisen
+päivällisateriansa, kun ensimäiset huhut tästä saapuivat tänne, ja hän
+oli tuskin ehtinyt kiittää ruoan edestä ennenkun ratsu jo saapui
+pihalle ja ilmoitti että hänen herttuallinen armonsa halusi saada
+tarpeellisia ajopeliä viemään saapunutta korkeata pariskuntaa ja
+hoviväkeä Turun linnaan. Hädin tullen tyydyttiin kun päästiin katon
+alle, koska pimeä pian oli tulossa. Raivoavassa myrskyssä ja sumussa
+oli yli purjehtiessa kuljettu harhaan ja sentähden täytyi nyt koettaa
+maatietä päästä matkan perille, sillä ei enää haluttanut mennä
+koettelemaan meren ankaruutta niin levottomana vuodenaikana.
+
+Vanha prelati oli hetken kuunnellut vaimonsa selityksiä mitään
+virkkaamatta, sillä tämän kautta vietiin tämä toivomus huoneen
+isännälle ja perheen päälle, mutta vähitellen havaittiin laskujen hänen
+otsallaan saavan tavallista uhkaavamman luonteen ja kädet ristissä
+rinnallaan lausui hän tuimasti:
+
+-- Minun asuntoni on rauhan asunto; omatuntoni kieltää minua
+palvelemasta valtakunnan vihollisia.
+
+-- Ja sinä luulet siis, että tyydytään tähän vastaukseen? Muista minkä
+vaaran kielto saattaisi meidän huoneellemme -- -- --
+
+-- Minä olen Herran sotilas, keskeytti pappi, enkä pelkää mitään
+ihmisten juonia, tehdessäni mikä oikein on.
+
+-- Mutta kuule Eskil toisten tähden, jotka muuten saavat kärsiä sinun
+vihastasi herttuata kohtaan, jatkoi vaimo taivuttaakseen miestään.
+
+Kauvan seisoi hän, miettien vaimonsa viimeisiä sanoja, sitte lausui hän
+lempeemmin:
+
+-- Heidän tähtensä, sinä olet oikeassa, Elisabeth, anna siis valjastaa;
+mutta meidän ainoalla ajopelillämme ei pitkälle päästä. Anna sentähden
+sanoa korkealle herrasväelle, että minun huoneeni saa olla avoinna
+heille kunnes ehtivät ryhtymään enempiin toimiin Turunmatkaa varten.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Talvi-illan varjot olivat jo peittäneet seudun läpinäkymättömällä
+pimeydellä; ainoastaan siellä täällä nähtiin valkoisia kinoksia
+pilkottavan, ja tähtikirkas avaruus oli majesteetillisenä ympäröivän
+hiljaisuuden yli. Mutta rauhallisessa maapappilassa oli häärinää ja
+pyörinää ja vilkkaasti leimuavat valkiat houkuttelivat kaikki
+ympärilleen. Hoviväkikään ei laiminlyönyt virkistyttää vilusta ja
+väsymyksestä kankeita jäseniään sekä lämmittävän lieden ääressä että
+virvottimilla, joita runsaasti oli tarjona. Viini juoksi virtoina ja
+helinässä ja hälinässä, laulain ja jutustellen, iloittiin siitä, että
+vihdoin viimein oli saavuttu kovalle maalle -- kunnes uni voitti kaikki
+ja sulki heidän ystävälliseen syliinsä.
+
+Herttuatar ennätti kaikkialle ja kaikkein kanssa ja se vaatimaton
+rakkaus, millä hän nyt niinkuin ainakin kohteli kaikkia palvelijoitaan,
+vaikutti aivan virkistävästi heihin niiden kaikkien synkkien
+vastaisuuden toiveiden aikana mitä jo saapuessaan heille vieraasen
+maahan kantoivat tykönään. Juhana-herttuankin monesti synkille
+kasvoille loi hän katseellaan iloisen loisteen tahi saattoi hänen
+sydämensä sykkimään kovemmin jollakin ystävällisellä hyväilyllä tahi
+kehoittavalla sanalla.
+
+Jo harmaapäinen pastoorinrouva hoiti myös emännän velvollisuuksiaan
+kiitettävällä tarkkuudella; varhain aamusta myöhäiseen iltaan nähtiin
+hän häärivän toimissa loistavan komeuden keskellä, aivan kun ei mikään
+talvi vielä olisi riipottanut luntansa hänen kiehkuroihinsa eikä
+vanhuus ja väsymys painaisi häntä.
+
+Miehensä sitä vastoin vaarinotti, helposti ymmärrettävistä syistä, mitä
+varovamman käytöksen vastentahtoisia vieraita kohtaan, vaikka hänkin
+oli olevinaan itse kohteliaisuus ja nöyrä alamainen, kun niin
+vaadittiin. Mutta mielessään pyysi hän korkeimmalta anteeksi rikosta,
+jonka piti tehneensä sekä kuningastaan että sitä seurakuntaa vastaan,
+jonka paimeneksi oli pantu, palvelemalla tätä suuren Kustaa Vaasan,
+hänen mielestään sukuansa halventavaa poikaa.
+
+Pappilassa ei kuitenkaan viivytty kauvan. Seuraavana päivänä saapui jo
+nimittäin joukko kelvollisia ajopeliä ja tuhatluku ratsuja, jolloin
+matkaa jatkettiin Raaseporiin. Vähä sen jälkeen purjehti myös laivasto
+Turkuun.
+
+
+
+
+III.
+
+Raaseporissa.
+
+
+Raaseporissa oleskellessa vietettiin aika mitä huolettomammalla
+tavalla. Herttua koetti aina olla niin kekseliäs kun mahdollista,
+tehdäkseen olon hauskaksi ja hupaiseksi nuorelle puolisolleen ja
+seuralaisilleen. Myös väestön annettiin ahkeraan ottaa osaa näihin
+moniin huvituksiin tahi itse panna toimeen itselleen huveja, ja
+mielihalulla katselivat kaikki, aina herttuaan saakka, näitä.
+
+Varhain eräänä iltana, noin pari viikkoa siitä, kun saavuttiin Suomeen,
+istuttiin taas alhaalla avarassa seurustelusalissa katsellen niitä
+hyppyjä ja leikkejä, joita alhaisempi hoviväki pani toimeen niiden
+sotilaiden kanssa, mitkä vähä ennen olivat saapuneet tänne Turusta
+vahvistaakseen vartiaväkeä.
+
+Ilo oli yleinen ja muutamat hovineideistäkin eksyivät tanssin pyöreihin
+herttuattarensa suureksi huviksi. Herttua itse oli edellisenä päivänä
+matkustanut Turun linnaan valmistamaan herttuallisen puolisonsa
+juhlallista vastaanottoa.
+
+Näistä neideistä huomattiin erittäin yksi, Zaida Barinsky, joka
+kauniilla ulkomuodollaan ja haaveksivalla katseellaan suurissa mustissa
+silmissään herätti kaikkein huomion. Hän oli syntynyt Puolassa köyhistä
+vanhemmista, mutta oli harvinaisen kauneutensa ja tavattomain
+luonnonlahjainsa tähden jo aikaisin otettu hoviin, ja oli nyt yksi
+herttuattaren uskotuista. Tämä suosio oli tosin alussa saattanut
+hänen naiskumppaninsa hyvin paljon kadehtimaan häntä, mutta
+vaatimattomuudellaan oli hän pian ymmärtänyt poistaa kaiken vihan ja
+tehdä itsensä rakastetuksi myös näiltä.
+
+Rusottavan punaisena huimasta tanssista, johon hänkin oli ottanut osaa,
+oli hän istahtanut erään pylvään viereen, joka toisten keralla kannatti
+suuren salin holvattua kattoa, ja istui siellä vilkkaassa keskustelussa
+toisten neitien kanssa. Silloin astui sisälle ovesta vastaisella
+seinällä nuori, kookas mies, yksi äsken saapuneista sotilaista.
+Kuiskutus alkoi salissa heti hänen jalon, muhkean muotonsa ilmestyttyä
+ja neitoset kokoontuivat toisiltaan tiedustamaan ken sorea mies oli.
+
+Nuori mies, Hans Ivarsson, oli kotoisin Blekingestä ja oli jo
+kokonaista kolme vuotta palvellut herttuata ja kohonnut paljon hänen
+suosiossaan miehuudellaan ja rehellisyydellään, ehkä enemmän kun moni
+häntä vanhempi sotilas, joka ei suinkaan ollut omiaan enentämään
+sovintoa hänen ja kumppaniensa kesken. Tänäkin iltana näkyi veren
+nousneen monen nuoren miehen päähän nähdessään mikä onni vastatulleella
+oli myös kauniimman sukupuolen luona. Mutta tämän menestyksen ei
+näkynyt herättävän mitään huomiota hänessä; pää-asia oli hänen
+mielestään ottaa vaarin tilaisuudesta, kun semmoinen sattui löytymään,
+siten haihduttaakseen sitä koti-ikävää, mikä silloin tällöin valtasi
+hänen. Mutta lapsuuden kotiin ei hän ikävöinnyt, kun muisto menneistä
+ajoista valtasi hänen. Hänen isänsä ja äitinsä olivat aikoja sitten
+kuolleet ja se maatilkka, missä lapsena oli juoksennellut, oli mennyt
+perinnöksi vanhemmalle veljelle. Mutta kivenheiton päässä Oosin
+torpasta, hänen lapsuuden kodostansa, asui nuori ja kaunis Blekingen
+tyttö, hän voi nyt olla noin 19-vuotias; hänestä oli aina lapsuudesta
+saakka pitänyt ja poislähtiessään antoivat he toisilleen pyhän
+lupauksen, että niin pian kun kohtalo veisi heidän yhteen, he
+laatisivat itselleen kodon saman katon alla eivätkä milloinkaan enään
+jättäisi toisiaan.
+
+Nyt oli, niinkuin sanottiin, kolme kokonaista vuotta mennyt eikä hän
+ollut mitään kuullut tytöstä, ja Jumala tiesi milloin saisi jälleen
+nähdä rakastettuansa ja ikävöittyä Blekingeänsä, sillä varmaan olivat
+levottomat ajat tulossa herttuan ja kuninkaan eripuraisuuden tähden,
+tämän herttuan, jota sydämensä pohjasta vihasi, vaikka oli häneltä
+saanut niin suurta suosiota. Hän häpesi uskollisuuttansa
+tälle ulkokauniille herralle, kuitenkin -- hän oli täyttänyt
+velvollisuutensa, mitä muuta häneltä vaadittiin!
+
+Milloinkaan ei hän ollut pyytänyt turhaa kunniaa eikä vertaistensa,
+enempää kun muidenkaan, ihmettelemistä, hänen elämänsä tarkoitus oli
+pysyväisempää laatua: että kerran tuntea itsensä onnellisena
+mainitessaan Greeta Larssonia omakseen, että Greetan kanssa saada olla
+osallinen iloissa ja huolissa täytettyään velvollisuutensa isänmaan
+hyväksi.
+
+Mutta missä tahanaan tämä nuorukainen esiintyi ei voinut hän välttää
+kaikkein huomiota. Paitsi miellyttävää ulkomuotoa oli hänessä niin
+paljon muuta, jonka välttämättömästi täytyi vetää puoleensa, eikä se
+ollut ensinkään kummallista, jos tämä ihana olento puolalaisissa
+hovinaisissa, joilla yhä edelleen oli mitä huonommat ajatukset
+pohjoismaista ja niiden asukkaista, herätti hämmästyksen ja ihastuksen.
+
+Zaida Barinsky näkyi tässä tilaisuudessa enimmin mieltyneen nuoreen
+ruotsalaiseen soturiin. Koko iltana otti hänen vaarin jokaisesta tämän
+pienimmästäkin liikkeestä eikä voinut kyllin ihmetellä, että tämä
+alhainen sotilas kaikessa käytöksessään osoitti semmoista
+säädyllisyyttä, joka olisi ollut kunniaksi monelle häntä korkeammalle.
+Vielä leikkien ja tanssien hälinän vaiettuakin, kun yö yksin vallitsi
+suuressa talossa, ei hän unissansakaan voinut olla antamatta hänelle
+kunnioitustaan ja ihastustaan.
+
+
+
+
+IV.
+
+Juhlamenot Turun linnana.
+
+
+Perjantaina joulun edellä 1562 otti herttua Juhana juhlallisesti
+vastaan puolisonsa Turun linnassa. Nyt seurasi perättäin juhlia ja
+huvituksia, joita kesti kahdeksan päivää ja sittemminkin koko sen ajan,
+kun korkea parikunta oleskeli täällä, oli linnassa semmoinen hyvin
+vointi, ett'ei siellä ennen eikä jälkeen ole semmoista ollut. Jo kauvan
+ennen naimista oli laveihin toimiin ryhdytty linnan panemiseen
+täydellisesti arvolliseen kuntoon ja oli herttua tässä suhteessa tehnyt
+kaikki, saattaakseen jumaloidun puolisonsa olon täällä niin mieluiseksi
+kun mahdollista.
+
+Linnan vanhat seinät ja katot olivat koristetut kalleilla tapeteilla ja
+maalauksilla, kultanahkapäällyksillä, damasti- ja silkkikankailla,
+maalatuilla kilvillä, loistavilla aseilla ja monihaaraisilla
+kynttiläkruunuilla. Jo vuona 1557 löytyi täällä 56 maalattua taulua
+tahi tapettia, useimmat kuvaavia vanhan testamentin tapauksia, 22
+esirippua, joita käytettiin ehkä vuoteiden eteen ja joista moni oli
+silkistä, 21 kirjavaa kattovaatetusta, myöskin ne enimmäksi osaksi
+silkkikankaasta, 8 seinäpeitettä, kaikki uljaasti kaunistetut
+maalauksilla ja osa niistä yli neljänkymmenen kyynärän pituisia. Pitkin
+seiniä oli pitkät lavitsat, peitetyt tyynyillä ja samettipäällyksillä,
+muutamat yli kymmenen kyynärän pituisia. Luvultaan oli niitä 45.
+Niitäkin koristi kaikellaiset kuvat, tapahtumia Trojan sodasta y.m.
+
+Vielä suurempaa komeutta todistivat astiat ja puvut. Pöytiä peittivät
+monivärillisellä silkillä ommellut pöytäliinat. Pöytä- ja juoma-astiat
+olivat suuremmaksi osaksi kullasta ja hopeasta. Suuri joukko kalliita
+hopeamaljoja luetellaan herttuan kaluluettelossa. Yksi semmoinen painoi
+esim. 31 naulaa 4 luotia, hopeainen viinikannu 40 naulaa 14 luotia
+j.n.e. Kulta ja kalliit kivet välkkyivät myös runsasti hoviväen
+silkistä ja sametista tehdyissä puvuissa. Yksi ainoa herttuattarelle
+kuuluva päähine arvattiin 2,200 taalarin arvoiseksi. Yksi kaularengas
+maksoi 4,000 taalaria, yksi kaulassa kannettava risti 2,000 taalaria
+j.n.e.
+
+Ylöllisyys ruoassa ja juomassa kuului myös järjestykseen.
+Vastaanottojuhlallisuuksien aikana ja vastedeskin pöydät oikein
+uupuivat niitten ruokien alla, joita niille katettiin. Siten oli
+ruokaluettelossa ainoastaan kalaruokia seuraavat: lohi, siika,
+lohenmäti, siian mäti, silakka, säynäs, nahkiainen, lahna, ahven,
+särki, hauki, kuore ja ankeriainen.
+
+Lukuisa hoviväki edusti montaa kansakuntaa. Siten tavattiin siellä,
+paitsi suomalaisia, saksalaisia, tanskalaisia, puolalaisia, skotteja,
+ranskalaisia, englantilaisia ja italialaisia.
+
+Jo aikoja ennen herttuattaren komulla ja loistolla tuloa Turun linnaan
+olivat sen muurit kajahdelleet iloisten juhlain riemusta. Herttua oli
+nimittäin henkilö, joka ymmärsi huvitella, joka nähdään esimerkiksi
+eräästä kirjeestä, kirjoitettu Turussa joulukuun 22 päivänä 1556 Erik
+Memmingin leskelle, rouva Heblalle Paraisten Qvidjassa, jossa tätä
+kehoitetaan "rakkaine lapsineen ja neitsyineen" toisena joulupäivänä
+herttuan luo "olemaan hupainen ja kevytmielinen".
+
+Juhlallisuudet nyt ja vast'edes vietettiin lukuisilla leikeillä ja
+tansseilla, joissa soitti oma soittokunta, johon kuului kantelen- ja
+viulunsoittajia erään Juhan Italianin johdolla. Vielä mainitaan
+kortinpeliä ja teaatterinäytöksiä, joissa viimeksi mainituissa
+näyttelijät olivat koulunuorisoa. Olon sisällä huoneissa tullessa
+yksitoikkoiseksi noustiin laivaan aina valmiina olevassa laivastossa,
+joka oli ankkuroittuna linnan edessä, ja ohjattiin Ruissaloon, mihin
+erityinen eläintarha oli perustettu ja sen monesti ylistetyt tammet
+olivat istutetut, tahi Katrinedaaliin (josta enemmän vastedes). Nämät
+huviretket ulotettiin joskus aina Kastelholmaan Ahvenanmaalla ja
+Ulvilaan.
+
+
+
+
+V.
+
+Juomingit seurasalissa.
+
+
+Laskevan joulukuun auringon viimeiset säteet luovat omituisen
+värillisen kiillon maalle ja vedelle, ikkunat Turun linnassa loistavat
+niinkuin olisi valkea kaikissa raoissa sen muurien sisällä ja heijastus
+tuomiokirkon etäällä vilkkuvasta katosta ja torninhuipusta on oikein
+lumoava. Tätä näkyä kestää kuitenkin vaan muutama minuutti ja varjot
+peittävät taas kaikki tuolla ulkona läpinäkymättömään pimeyteen.
+
+Astumme suuren portin kautta Kuningattaren kadun [nyt Linnankatu]
+päässä ulkomaiselle linnapihalle. Juhlan riemu on hetkeksi vaiennut,
+hiljaisuus vallitsee kaikkialla; vaan silloin tällöin häiritsee
+rauhallisuutta vahtisoturin askelein kaiku hänen astellessaan
+kylmettyneessä maassa, tahi soturien hilpeä sorina juomingissa
+pohjoisessa sivurakennuksessa.
+
+Mutta jos astumme vanhan linnan pihalle, kohtaa meitä runsas valo
+eteläisestä sivurakennuksesta. Se tulee tänne alas varjojen seuraan
+Katarina Jagellonikan komeasti koristetusta rukouskammiosta, jossa hän
+Puolasta tuomansa luonnollisen suuruisen Marian kuvan, täysinäisestä
+hopeasta, edessä katolilaisessa innossaan monet kerrat päivässä
+rukoilee "ave'nsa", jossa hän, ajatuksissaan kaukana uudesta kodistaan
+Pohjolassa, uneksii takaisin lapsuutensa muistoihin Puolassa, missä hän
+rukoilee monta palavaa rukousta pyhän Jumalan äidin tykö, että tämä
+taivuttaisi hänen puolisonsa ainoaan autuaaksi tekeväiseen uskoon.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Runsaasti valaistussa seurasalissa alikerroksessa on hyvin hauskaa.
+Peder Rank, rakuuna edesmenneen Kustaan ajoista, istuu par'aikaa sen
+pitkän pöydän päässä, joka on pitkin toista poikkiseinää, ja laulaa,
+vahtoova oluttuoppi kohotettuna, hauskan laulun "Eerikki-kuninkaan ja
+Karin-neidon rakkauden seikoista", ja toiset laulavat silloin tällöin
+mukana kaikki yhdessä. Ja juotuansa melkoisen kulauksen keltaista
+lempijuomaa käy tuoppi seuran ympäri, kunnes viimeinen pisara on tullut
+tarkoitukseensa. Tätä menettelyä, jota on toistettu ahkerasti kyllä,
+sen verran mitä voi päättää rusottavista kasvoista ja iloisista,
+remastavaisista lauluista ja pilasta, joka kajahtaa salissa yhä
+enennetyllä innolla mitä enemmän aika kuluu. Ja häpeä sille, joka
+ylenkatsoo Jumalan lahjan tahi luulee herttuan kellarin tyhjentyvän
+äkkiä.
+
+Perällä avoimen takan edessä, missä iloinen nuotiovalkea räyskyy,
+heittäen lumoavan valonsa saliin, istuu aivan nuori mies, soturi
+hänkin, tarkasti seuraten toisiansa kiertäviä tulen kieliä. Muuten
+näkyy hän olevan vallan välinpitämätön toisten melusta ja ilosta.
+
+-- Mitä hittoa, ärjäsee eräs pöytäseurasta, eikö tuo poikanulikka taas
+istu tuolla ja uneksi tyttölöisestään Blekingessä. Mitä paholaisen
+hullutuksia se on. Tule tänne, niin ilahtuu mielesi.
+
+Peder Rank, joka taas on täyttänyt tuopin niin että sen sisältö
+vaahtoaa yli reunojen, menee samassa erakon luo, lyö miehuullisesti
+häntä olkapäälle ja lausuu:
+
+-- Tässä on tuoppi, juo herrasi ja herttuasi malja.
+
+-- Eerikki-kuningas on minun herrani, vastaa nuorukainen vakavalla
+äänellä.
+
+Peder Rank muuttaa muotoa, mutta hillitsee itsensä ja lausuu
+teeskennellyllä tyyneydellä:
+
+-- No, no -- älä nyt raskauta omaatuntoasi, kenelle olet vannonut
+uskollisuuden ja kuuliaisuuden, sitä tulee rehellisenä miehenä
+palvella.
+
+-- Ja juoda siitä hyvästä, mitä hän tarjoo, jos et ole pelkuri,
+karjasee joukko perällä hänen oikealle puolellaan vastaukseksi.
+
+Nuorukainen muuttaa vuorostaan muotoa hänkin, kohottaa reippaasti
+sorean vartalonsa ja menee toisten luo pöydän ääreen.
+
+-- Mikä Ruotsin mies voi palvella kahta herraa? kysyy hän.
+
+-- Me palvelemme herttuata eikä ketään muuta, hän on meidän herramme,
+kuuluu yksäänisesti vastaus hänelle.
+
+-- Mutta Eerikki-kuningas on Svean valtakunnan voideltu kuningas ja
+Suomi on osa Svean valtakunnasta.
+
+-- Siitä pidämme viis väliä, herttua on palkannut meidän, häneltä
+saamme palkkamme ja häntä palvelemme me kunnes joku muu maksaa enemmän.
+
+-- Muuten istuu Eerikki-kuningas hyvin horjuvasti
+kuninkaanistuimellaan, sanoo Peder Rank teeskennellyllä tuntijan
+vakavuudella.
+
+-- Aina siitä saakka kun otti munien myyjän Tukholman torilta, lisää
+toinen joukosta.
+
+-- Kuningas ymmärtää kyllä naisten mielet, sen voitte uskoa, vakuutti
+kolmas; ei hän antanut itseänsä pettää tuonoin Mons Perssonilta, joka
+luuli ytimen olevan hyvän, vaikka kuori oli rypistynyt ja ilmoittunut.
+
+-- Kiitos lyönnistä, Larsson, mutta minunkaan tupani ei ole täynnä
+äpärälapsia, joihin yleisö ylenkatseella katsoo. Poika minulla on ja se
+oikeata laatua, sillä Kreeta ja minä olimme olleet naituna vähintäänkin
+neljä vuotta ennenkuin hän näki päivän valon.
+
+Hans Ivarsson, sillä se oli sama miehuullinen nuorukainen, jonka ennen
+olemme tulleet tuntemaan Raaseporissa, oli seisonut hetken
+tulipunaisena ja kuunnellut kaikkia niitä kokkapuheita, joita nyt
+kuului sieltä ja täältä -- nyt viimein tulistui hän ja lyöden nyrkkiään
+pöytään niin että kaikki, mitä sillä oli, hypähtivät ylös-alaisin
+ilmoitti hän paheksumisensa, lausuen samalla:
+
+-- Suu kiini kirotut panettelijat, Eerikki-kuningas on kunnon mies ja
+Svean valtakunta voi ylpeillä omistaessaan kuningattaren, niin lempeän
+ja hyvän kun Karin on.
+
+Nyt ilmestyi levottomuus sotureissa, kostohuutoja, kirouksia ja
+herjaussanoja, joihin oluen vaikuttama juoppous antoi maukkaan
+höysteen, kaikui salissa ja miekkojakin paljastettiin antaakseen,
+niinkuin sanottiin, vastausta puheesen.
+
+Kuka tietää miten tämä yöllinen välinäytös olisi päättynyt, ell'ei
+Peder Rank vanhimpana joukossa olisi mennyt väliin ja eroittanut
+sotahaluisia ja rauhoittaakseen heitä luvannut toimittaa
+uppiniskaiselle nuorukaiselle tarpeellista rangaistusta.
+"Vankitornissa" saisi hän kyllä vielä miettiä ken oli herra Turun
+linnassa.
+
+
+
+
+VI.
+
+Pilviä kevättaivaalla.
+
+
+Turun linnassakin tuli Zaida Barinsky tavattoman kauneutensa tähden
+ihailun esineeksi, erittäinkin oli naimaton linnanvouti hänen innokas
+ihailijansa. Mutta kaikki osoitettu kohteliaisuus ei näyttänyt juuri
+erittäin vaikuttavaan häneen, hänen ajatuksensa olivat kokonaan toiseen
+suuntaan: nuoren, sorean Ivarssonin kuva oli lakkaamatta yötä ja päivää
+hänen edessään.
+
+Siten istui hän taas eräänä kevätpäivänä varhain aamulla yksin
+huoneessaan ja katseli matalasta ikkunasta ulos talviunestaan heräävätä
+luontoa alhaalla. Linnanlahti oli heittänyt jääpeitteensä, ainoastaan
+siellä ja täällä rannoilla oli vielä vähän syrjää. Havumetsä kaukana
+etäällä hohti viheriänä ja majesteetillisenä ja sadottain pieniä
+sadepuroja lirisivät virmana suurempaan veteen. Ja tämän kaiken yli
+paistoi aurinko taivaasta, joka oli niin puhdas ja pilvitön kun
+lapsuuden muisto.
+
+Mikä vastakohta elämän tuolla ulkona ja hänen sisällisten taistelujensa
+välillä!
+
+Katkeruudella puristi hän kokoon kirjeen, joka oli auki edessänsä
+pöydällä ja repi sen raivoisalla ynseydellä palaisiksi, jotka sitten
+varisteli ulos avoimesta ikkunasta edessään. Hän oli iloinen nähdessään
+miten paperilaput tansseivat kohti katoovaisuuttaan, kannettuina
+kauvas, kauvas lauhkeilta kevättuulilta.
+
+Hän avasi ikkunan selälleen, ilma sisällä tuntui hänestä niin tukalalta
+ja painavalta. Tuhansien lintujen iloiset laulut saivat jo aikaan
+moniäänisen kai'un Ruissalon metsistä ja lähellä olevista rannoista.
+Valleilla alhaalla oli linnan väestö täydessä työssä linnan
+varustuksien kuntoonpanossa ja näiden huolettomat laulut ja työssä
+lausutut komentohuudot olivat hänestä täynnä eloa ja ilahuttivat häntä
+niin, että hän pian unhotti kaiken, mikä äskettäin oli huolestuttanut
+häntä ja tehnyt hänen surumieliseksi.
+
+Silloin kiinnitti hän huomionsa yhteen keskusteluun kahden sotilaan
+kesken alhaalla.
+
+-- Ivarsson lienee tullut kärsimään nuoruuden intonsa tähden, sanoi
+toinen; muuten ei se ollut ensimäinen kerta kun hän lausui vähämielisiä
+sanoja herttuasta, lisäsi tämä vielä niinkuin vaan ohimennen.
+
+-- Tulee kyllä, tuomio lankesi eilen ja se oli kova kyllä, neljän
+vuoden vankeus, vastasi toinen.
+
+-- Joka on sama kun kuolema, sillä se kun neljä vuotta saa olla
+"Vankitornin" muurien sisällä ei tule sieltä hengissä. Vouti on ankara
+herra, jatkoi ensimäinen pontevasti.
+
+-- Mutta miksikä tahdotaankin juuri osoittaa kiittämättömyyttä ja
+ylenkatsetta sille, joka ei tehnyt muuta kun hyvää, keskeytti kumppani
+teeskennellyllä myöntäväisyydellä.
+
+-- Ja jos hänellä oli jotain muistuttamista, niin olisi saanut pitää
+suunsa kiini. Minä puolestani olen aina havainnut, että on parempi olla
+vaiti kun pahoin puhua -- kumminkin silloin kun saa pelätä pöllöjä
+sammalistossa, selvitti se, joka ensin oli alkanut keskustelun.
+
+Keskustelu vaikeni nyt äkkiä, linnanvouti oli saapunut paikalle
+tarkastamaan rakennustöitä ja hänen läsnä ollessaan oli paras jättää
+kaikki aprikoimiset, jos ei nimittäin tahtonut tulla osalliseksi nuoren
+Ivarssonin kohtalosta.
+
+Zaida oli kuullut kyllin, jopa enemmänkin kiihtyäkseen vihassaan
+hirmuista verenjanojaa kohtaan, samalla kun sääli nuoren miehen
+onnetonta kohtaloa, ja hiljaisuudessa kytevä rakkaus saattoi hänen
+sanomattomaan levottomuuteen.
+
+Ja tuo raukka, tuo ei hävennyt kertoa hänelle niistä tunteista, joita
+ei milloinkaan ollut tuntenut -- joita ei peto milloinkaan voi kantaa
+rinnassaan; se oli mahdotonta! Mutta saisipa joskus kuulla totuuden
+häneltä. Ja itse ponnistaisi hän toiselta puolen kaikki voimansa
+pelastaakseen tuon hiljaisuudessa jumaloidun, joka ei aavistanut mikä
+hyvä hengetär hänellä oli linnan muurien sisällä.
+
+
+
+
+VII.
+
+Retki Katrinedaaliin.
+
+
+Laitsalmen lahden rannikolta noin kolmannes penikulman päässä Turun
+linnasta pistäy ulos luonnonihana niemi, joka nykyään kuuluu Ispoisten
+herrastalon alle Nummen pitäjässä. Paikka, joka vielä tänäänkin on
+hauska lempiseutu kesän aikana kaupunkilaisille ja rehevillä nurmillaan
+ja varjoisella puistollaan todella onkin mieluinen vastakohta
+tomuisille, auringon paisteelta kuumille kaduille ja painavalle
+ilmanalalle, näkyy olleen myös Katarina Jagellonikan lempipaikoista
+retkillään linnasta. Hänen jälkeensä kutsutaankin sitä Katrinedaaliksi
+ja rannalla osoitetaan kävijälle suurta, lakeaa kiveä, jonka ympärille
+herttuattaren neitinensä, kävelyjen, ja leikkien jälkeen tuuheassa
+puistossa, sanotaan sijoittuneen ihanan luonnon helmassa nauttiakseen
+linnasta mukana tuotuja ja kivipöydälle asetettuja virvokkeita.
+
+Kauniina kevätaamuna 1563 viemme lukijan tänne ulos. Kaikki hovin
+jäsenet, ylhäiset ja alhaiset, ovat kokoontuneet tänne täysin määrin
+nauttiakseen heräävän luonnon suloudesta.
+
+Herttua, muuten alakuloinen ja harvapuheinen, mieliala, johon toistansa
+risteilevät tiedot Tukholmasta, jotka puhuivat uusista rettelöistä,
+uusista sodista, saattoivat hänen, on tänään itse ilo ja hauskuus.
+Hillitsemättömästi on hän osallinen toisten pienimmissäkin tempuissa ja
+leikeissä, ja ne teeskentelemättömät ilon ilmaukset, jotka kaikuvat
+kaikkialta, antavat koko seurueelle mitä hilpeimmän luonteen. Milloin
+hän nähdään puolisonsa rinnalla kävelevän lehtipuiden oksissa versoovan
+vihannuuden alla tahi ohjaavan kulkunsa raikkaasti tuoksuavain kuusien
+ohi, joiden huipuissa Pohjolan hiljaan tulleet vieraat visertävät
+tervehdyksensä isänmaalle. Ja hiljaisella mielihyvällä kuuntelee hän
+puolisonsa ihailevan sitä kauneutta, mitä Pohjolankin lyhyt kevät voi
+tarjota, kauneutta, joka tosin eroaa siitä runsaasta komeudesta, jota
+on tottunut rakastamaan lapsuutensa kotimaassa, mutta kuitenkin
+yksinkertaisuudessaan ansaitseva kunnioitusta ja tunnustamista. Paljon
+oli luullut täytyvänsä puuttua mennessään hänelle, mutta nyt jo
+havaitsi hän miten rakkaus ja harrastus runsaasti voivat korvata kaiken
+muun. Sentähden tunsi itsensä niin onnelliseksi, sentähden uskalsi
+tyyneenä kohdata kaikkia myrskyjä, joita kohtalo ehkä saattaisi heille.
+
+Zaida Barinskyyn yksin ei tämä yleinen ilo eikä vilkas elämä täällä
+ulkona näytä vaikuttavan mitään ja hänen nyreä, vakava olentonsa ei
+myös näytä muissakaan herättävän mitään halua koettamaan saada häntä
+leikkeihin eikä kujeihin. Muuten on viimeaikoina kummastellen selvästi
+havaittu tämä, ennen niin iloisen tytön mielenlaatu, ja herttuatarkin,
+joka aina mitä huolellisemmin on suosinut häntä, tunsi surua ett'ei
+enään nähnyt häntä niin iloisena ja onnellisena kun ennen. Kun ei
+kuitenkaan onnistuttu saamaan mitään tyydyttävää selitystä hänen
+synkkämielisyyteensä, ei voitu luulla muuta kun että se oli voittamaton
+koti-ikävä, joka niin painoi häntä. Ja ett'ei enempää vaivattaisi
+häntä, annettiin hänen olla yksinäisyydessä, miten itse halusi.
+
+Ainoa, joka ei voinut jättää kaunista puolalaisnaista rauhaan, oli
+linnan vouti. Aina ja alinomaa koetti tämä kaikilla kohteliaisuuden
+osoituksilla ilahuttaa häntä, eikä edes se kylmä välinpitämättömyys,
+millä Zaida Barinsky aina vastaanotti hänen kokeensa lähestyä, voineet
+pitää häntä etäällä.
+
+-- Se on väärin, että niin kaunis kukka, kun te olette, ennen aikaansa
+kuihtuu yksinäisyydessä, kuuli Zaida hänen taas imarrellen kuiskaavan
+korvaansa, yksinään tulleena kauvas laveassa puistossa.
+
+-- Mitä väliä pidetään metsän kukista, vastasi hän, helppo on taittaa
+heidän heikot vartensa tahi polkea ne jalkainsa alle.
+
+-- Ja sen sanotte te, jolla vielä on pitkä, toivorikas elämä edessänne,
+te, jonka tähden panisi kaikki alttiiksi, nähdäkseen teidän
+onnellisena.
+
+-- Mitä sillä tarkoitatte, kysyi Zaida katkerasti.
+
+-- Tarkoitan että minä ja moni minun kanssani olisi halullinen
+tottelemaan teidän pienintäkin käskyänne, jos sitä vaatisitte.
+
+-- Niin liehakoitsevalta kun tuo kuuluukin ja niin kiitollinen kun
+tunnenkin itseni olevan kaikesta tästä hyväntahtoisuudesta, täytyy
+minun kuitenkin omantuntoni mukaan työntää takaisin kaikki teidän
+uhrauksenne minun hyväkseni -- ne eivät minua kuitenkaan hyödyttäisi.
+
+-- Ja se on teidän viimeinen sananne?
+
+-- On, vastasi Zaida lyhyesti ja päättävästi.
+
+-- Ja kuitenkaan ette aivan varmaan ymmärrä mitä kaikkea tällä
+pöyhkeällä kopeudellanne sysäätte luotanne.
+
+-- Minä en tarvitse mitään -- ja jos tarvitsisinkin jotain, ette _te_
+ole oikea antamaan minulle sitä.
+
+-- Vai niin, luuletteko tosiaankin niin?
+
+-- Luulen, ja vielä enemmän, minä tiedän sen, tunnen teidän paremmin
+kun voitte arvatakaan; minä tiedän mikä sydämetön ihminen te olette.
+Olette valmis ryhtymään mihin toimiin hyvänsä, kuinka katalaan tahansa,
+ylentyäksenne askeleen isäntänne suosiossa, te ette valitse, teidän
+huvinne on musertaa -- ja kuitenkin on teillä rohkeutta lausua kauniita
+sanoja kietoaksenne turvattoman naisen kavaliin pauloihinne. Olette
+halpa ihminen, herra linnavouti, kärme -- -- --
+
+-- Säästäkäät minua näiltä kovilta sanoilta, varmaankin ovat ne saaneet
+alkunsa halpamaisesta panettelemisesta, sillä niin kauniit huulet, kun
+teidän ovat, eivät milloinkaan ole voineet synnyttää niitä.
+
+-- Säästäkää tekin minua lupauksilta, joita ette kykenisi täyttämään,
+antakaa metsän kukan jäädä kuihtumaan, koska ei teillä kuitenkaan ole
+tahtoa eikä kykyä antamaan hänelle sitä valoa ja lämpöä, jonka olette
+häneltä ryöstäneet.
+
+Hän jatkoi kulkuaan jättäen väsymättömän ihailijansa miettimään mitä
+viimeiset sanansa tarkoittivat.
+
+
+
+
+VIII.
+
+Vanki.
+
+
+"Vankitornin" ainoan, matalan, ristikolta suljetun, pohjoista päin
+olevan ikkunan läpi voi päivänvalo ainoastaan säästäväisesti tulla
+sisälle ja poistaa sitä puolipimeyttä, joka vallitsi täällä sisällä. Se
+kosteisuus, joka vallitsi tässä ummehtuneessa luolassa, oli peittänyt
+jääkylmät harmaakiviseinät paksulla homepeitteellä ja sen inhottavan
+ilman, joka täällä aina oli, täytyi ehdottomasti turmella parhaimmankin
+terveyden. Vilutaudin oireet värisyttävät kerran toisensa perään vangin
+väsyneitä jäseniä ja se viitta, jota hän huolellisesti koetti kääriä
+ympärilleen, voi ainoastaan hieman poistaa sitä.
+
+Ivarsson oli jo kokonaista neljä kuukautta taistellut kaikkia näljän ja
+tuskan vaivoja vastaan tässä luonnottomassa asunnossa, sillä se
+ruokakaan, joka lähetettiin tänne alas, ei ollut likimaillekaan
+riittävä täyttämään kaikkia ruumiin tarpeita. Hyvin vähän oli hänellä
+myös tietoa siitä, mitä tällä ajalla oli tapahtunut ulkona, ainainen
+kuollon hiljaisuus oli kaikki, mitä oli saanut kokea, ainoastaan
+silloin tällöin häiritty valitushuudoilta palan matkan päässä olevasta
+"läpitornista", eräs vielä pimeämpi ja kamalampi vankila, johon
+paatuneet pahantekijät pantiin, siellä tapahtuvien kidutusten kautta
+pakoittaakseen heitä tunnustamaan. Ennenkun vanki laskettiin tänne alas
+riisuttiin häneltä kaikki vaatteet, kesällä aina paitaan asti, talvella
+sai hän pitää takin yllänsä. Ruokana täällä oli vesi ja leipä.
+
+Ainoat valoisammat hetket Ivarssonin sietämättömässä asemassa olivat ne
+ajat, jolloin hän pääsi hengittämään vapaata ilmaa ulkona vankipihassa,
+eräs korkealta muurilta ympäröitty kenttä eteläisen sivurakennuksen
+edessä.
+
+Täällä voi hän havaita, mitä ei tuolla sisällä ollut aavistanutkaan,
+että kevät jo oli ehtinyt pitkälle, että Auran laineet jo olivat
+heittäneet jääpeitteensä, että puut olivat hohtavina kevätpuvussaan ja
+että muuttolinnut olivat palanneet vielä hiljakkoin niin autioihin
+metsiin Pohjolassa. Taivaan sininen laki, joka oli päänsä päällä, ja
+kullalta loistavan auringon säteet sulattivat niin kummallisesti hänen
+rinnassaan lämpimämmät tunteet, jotka jo olivat olleet jäätymäisillään
+siellä kylmässä, pimeässä hautaluolassa, mihin oli karkoitettu. Mutta
+samalla heräsi myös mietteitä ja aavistuksia, jotka usein vielä enemmän
+synkistyttivät hänen mielensä ja kuvasivat vastaisuuden vielä
+tummempana kun ennen.
+
+Hänen kävellessään täällä mykkänä kun hahmo, valmiina niin pian kun
+vaan mahdollista ottamaan jäähyväiset elämältä ainaiseksi, heräsivät
+muistot, joille ennen kernaasti oli antautunut, ja siirsivät hänen,
+niinkuin monasti ennen, kauas pois Suomen rajoilta kotimaahan rakkaasen
+Ruotsiin ja sen aarteen luo, jonka siellä talletti. Kuinka eikö
+halunnut tulla sinne ja uudelleen solmia niitä siteitä, jotka pitkä
+poissa-olo oli irroittanut, kuinka eikö odottanut häntä taas nuorena,
+voimakkaana ja kukoistavana se, joka sinä kauniina heinäkuun aamuna
+sanoi hänelle jäähyväisensä -- ja nyt, nyt oli hänestä jälellä
+ainoastaan varjo, joka pian katoaisi sekin, joll'ei hän jonkun ihmetyön
+kautta pelastuisi niistä kärsimisistä ja taisteluista, jotka nyt
+kalvoivat häntä.
+
+
+
+
+IX.
+
+Odottamaton löytö.
+
+
+Eräänä päivänä toukokuun alkupuolella kun hän taas kovaonnisten
+kumppaneinsa keralla nauttei muutamien nopeain hetkien virvoitusta
+ulkona, tapahtui tapaus, joka enemmän kuin yhdessä suhteessa lupasi
+lievitystä siinä tuskallisessa tilassa, missä Ivarsson nyt oli.
+
+Vankipihaa ympäröivässä muurissa oli siellä täällä aukkoja, joista
+kanuunain suut ammottivat sotaista vihollista vastaan, ikäänkuin
+varoittaen häntä tulemasta linnan muureja liian lähelle.
+
+Ivarsson oli, muutaman kerran tavallisuuden mukaan käveltyänsä
+edestakaisin pihalla, istahtanut erään tämmöisen raskaan
+metallikapineen päälle ja katseli halukkaasti ulos avoimesta paikasta,
+mikä kanuunalta jäi muuriin. Vastapäätä oli Korpolaisten nokka, jossa
+par'aikaa oltiin innokkaassa työssä linnoitusten ja vallien
+rakentamisessa, tarpeen vaatiessa vastaanottamaan Ruotsin laivastoa
+lämpymillä tervehdyksillä, jos, niinkuin huhu tiesi kertoa, se tulisi
+uhkaamaan linnaa piirityksellä. Sen edessä keinui herttuan laivasto,
+valmiina milloin tahansa nostamaan ankkurin ja viemään huvittelijoita
+lähempänä tahi etäämpänä oleviin lempipaikkoihin, ja iloisia ääniä
+kuului kaikkialta.
+
+Arvaamatta havaitsivat hänen silmänsä paperipalasen, pistetty muurin ja
+sen kanuunan väliin, mihin hän tavallisuuden mukaan taas oli
+istahtanut. Jo ensi silmäyksessä siihen voi hän eroittaa muutamia
+kirjaimia ja lähemmin tutkittuansa sitä havaitsi hän niiden muodostavan
+nimensä. Löytö siis oli kirje, osoitettu hänelle.
+
+Varovasti pisti hän sen kenenkään huomaamatta takkinsa alle, vakaana
+päätöksessään vankeutensa yksinäisyydessä koettaa selittää sen
+salaperäistä sisältöä.
+
+
+
+
+X.
+
+Unelmat. -- Todellisuus.
+
+
+Kun "Vankitornin" ovet taas olivat suljetut Ivarssonin jälkeen ja hän
+oli vakuutettu ett'ei yhtään asiaan kuulumatonta silmää tavoitellut
+häntä, otti hän esiin salaperäisen löytönsä, minkä oli löytänyt ulkona,
+ja avasi sen.
+
+Se oli, niinkuin jo ennen oli aavistanut, kirje, kirjoitettu
+murteellisella Ruotsin kielellä.
+
+Monien ponnistusten jälkeen taisi hän viimein puolipimeässä, joka
+ympäröi häntä, saada selvon sen sisällöstä.
+
+Siinä oli:
+
+"Tänään matkustetaan Kastelholmaan muutamaksi päiväksi. Huomenna voi
+pakeneminen huomaamatta tapahtua. Vankipihaa ympäröivän muurin
+luoteisessa kulmassa löytyy pieni salaovi, joka on avoinna teidän
+käytettäväksenne. Olkaat varoillanne, että jonakin vartijatta olevana
+hetkenä hiivitte sen kautta ulos. Vene on valmiina alapuolella. Sillä
+voitte päästä ylitse Ruissaloon. Rohkeutta, nuori mies, teidän tulee
+pelastua liian aikaisesta haudasta."
+
+Voimatta edes aavistaakaan, ken se innostunut suojelija tahi
+suojelijatar oli, joka hänen tietämättään piileili Turun linnan muurien
+sisällä, tunsi hän sydämensä sykkivän sanomattomasta ilosta ja
+onnellisuudesta, mutta tähän onnellisuuteen sekoittui pian myös
+vaivaava levottomuus hänen ajatellessaan seurauksia, jos ei yrityksensä
+pakenemaan onnistuisi.
+
+Kuitenkin, rohkeutta! niinpä oli kirjeessä, hänen kohtalonsa ei missään
+tapauksessa tulisi huonommaksi. Hän ymmärsi aivan hyvin, mitä hänellä
+aikaisemmin tahi myöhemmin oli odotettavana ummehtuneessa, pimeässä
+vankihuoneessa, ja kuolemalla silmäin edessä ponnistaa mielellään
+voimiansa viimeiseen asti saavuttaakseen kurotetun pelastuksen.
+
+Väsyneenä miettimisestä ojensi hän itsensä kovalle lepovuoteelleen ja
+kuinka ihmeellistä! Uni, jota ei hän moneen, moneen aikaan ollut
+saanut, tuli pian kyllä.
+
+Mutta hänen lepoansa häiritsi pian toistansa risteilevät unelmat.
+Milloin oli olevinansa tuolla kaukana rakkaassa Blekingessään ja
+iloitsevinaan lapsuuden morsiamensa kanssa yhtymisen runsaasta onnesta,
+milloin istui hän Turun linnassa vaipuneena ajatuksiin muistellessaan
+suurta, mustaa silmäparia keskellä mustia kiehkuroita; nämät silmät,
+jotka hymyilivät hänelle haaveksivalla hehkullaan, olivat kokonaan
+lumonneet hänen, hänen oli antauminen jos tahtoi eli ei; milloin
+taisteli hän katkeran taistelun puutteen ja viheljäisyyden kanssa
+kaukana, hänelle vieraassa seudussa laveassa Suomen erämaassa, johon
+oli paennut vainoojiansa; mutta miksi oli hän niin vainottu ja kuinka
+oli hän tullut tänne, sitä ei hän voinut selittää. Äkkiä säpsähti hän,
+töytäsi unen horroksissa ylös ja pyyhki kylmän hijen otsaltaan. Hänen
+päänsä oli niin kummallisesti raskas ja torroksissa ja sydän tykytti
+juuri kuin olisi sairastunut kuumetautiin.
+
+Vielä kerran tarttui hän vapisevin käsin salaiseen aarteeseensa, joka
+edelleen oli hänestä kuin unelma sekin. Mutta ei, se ei voinut olla
+vaan harhanäky, hänpä piti valkoista paperia kädessään, hän näki
+aivan selvästi mustan kirjoituksen; ja huomenna siis oli hänen
+vapautushetkensä tuleva, se hetki, jota niin kauvan oli turhaan
+odottanut, huomenna hän taas sitoisi yhteen katkenneet siteet elämän
+kanssa -- elämän, semmoisena kun se oli hänelle ennen kun hän sysättiin
+tähän kadotuksen luolaan.
+
+
+
+
+XI.
+
+Järkähtämätön aikeessaan.
+
+
+Sillä pelastussuunnitelmalla, minkä Zaida Barinsky oli tehnyt, oli
+paljon toiveita onnistumisesta juuri sentähden, että oli valinnut ajan.
+jolloin suurin osa linnan asujamista oli tavallisilla partioretkillään
+ja jälillä olevat yhä edelleen työskentelivät puolustuslaitosten
+vahvistamisessa.
+
+Tämä ajatus ynnä varmuus siitä kiitollisuuden velasta, johonka tämä
+epäilemättäkin tulisi hänelle kun kerran saisi täysin selville ken se
+salaperäinen hyväntekijätär oli, ilahutti Zaidaa sanomattomasti. Ehkäpä
+hänessäkin silloin syntyisi aavistus niistä alkuperäisistä syistä tähän
+itseuhraavaan hiljaiseen toimeen ja hän itse samalla saavuttaisi mitä
+niin lämpimästi halusi, parhaiden toivomustensa tarkoituksen: että
+kerran saada pitää häntä omanaan, tietää hänen sydämensä sykkivän
+omansa keralla.
+
+Kuinka taisikaan aavistaa kaikkia taisteluja, joita pian tietämättään
+saisi aikaan hänessä, kaikkea sitä eripuraisuutta, kaikkia niitä
+tuhansia vaivoja, joita itse juuri tämän teon tähden saisi nähdä.
+
+Kokonaan antauneena kaikille näille hillitsemättömältä rakkaudelta
+johdetuille tuumitteluille oli hän kaikella sillä salaperäisyydellään,
+minkä siinä suhteessa osoitti, sitä paremmin onnistuakseen vehkeissään
+uudelleen ja enemmän kuin ennen vetänyt päällensä naiskumppaneinsa
+vihan ja tyytymättömyyden -- yht'äkkiä oli syntynyt eripuraisuus, joka
+päivä päivältä eneni eikä lopullisesti voinut välttää herttuattarenkaan
+huomiota. Se vastentahtoinen epäsuosio, joka siitä seurasi, oli myös
+omiaan katkeruttamaan Zaidan oloa niiden hänen mielestään jo ennen
+tupehuttavien linnan muurien sisällä, missä kaikki, siitä loistosta ja
+ylellisyydestä huolimatta, joka oli vallan päällä kaikkialla mihin
+katsahti, tuntui hänestä elämäksi kahleissa, elämäksi, jonka aikana ei
+saanut toimia vapaasti, ujostelematta, missä ihanan, viettelevän pinnan
+alla väijyi vaan köyhyys ja pakko, ilottomuus, tyhjyys, joka hänestä
+oli sietämätön.
+
+Hän ymmärsi selvästi että käänne hänen asemassaan hovissa aikaisemmin
+tahi myöhemmin tapahtuisi, ell'ei palajaisi takaisin entiseen
+perho-elämäänsä, elämään vaan nykyistä hetkeä varten, elämään, mistä
+jokainen vakavampi ajatus oli poistettu, missä vaan tuli tyydyttää
+toisten huvihalua, missä oma itse kaikkine oikeuksineen ja tarpeineen
+sai kokonaan syrjääntyä.
+
+Arveluttavan askeleen oli hän nyt ottanut, kohden tyhjää, hirvittävää
+epätietoisuutta kävi hän, mutta kuitenkaan ei hän epäillyt
+silmänräpäystäkään mennä perille, tottunut kun oli hamasta
+lapsuudestaan monenlaisiin kieltäymyksiin ja puutteisiin. Täydellisesti
+oli hän vakuutettu voivansa voittaa vielä vaikeampia vastuksia, jos
+vaan kohtalo sallei hänen saavuttaa tarkoituksen, jota kohden nyt
+pyrki.
+
+
+
+
+XII.
+
+Kahleet irroittuvat.
+
+
+Ivarssonin viimeinen yö "Vankitornissa" tuli paljon vaivalloisemmaksi
+kun kaikki muut, mitkä monen kuukautisen vankeutensa aikana oli täällä
+saanut kokea. Uni, joka aikaisemmin niin helposti saapui, vaikka
+häirittykin vilkkailta, väsyttäviltä unelmilta, ei nyt enää, huolimatta
+hänen innokkaista ponnistuksistaan, tahtonut tulla; sen sijaan
+heiteltiin hän toivon ja epätoivon tilan välillä, joka väsytti häntä
+paljon enemmän kun sen levon tavoitteleminen, jota ei voinut saavuttaa.
+
+Vihdoin näki hän kuitenkin aamuauringon ensimäiset säteet kiitävän
+ikkunansa ohi, kuitenkaan löytämättä tietä tähän hautaluolaan, johon
+hän oli sysätty. Hän nousi halvalta olkivuoteeltaan toisella seinällä
+ja alkoi lyhyillä, arvollisilla askeleilla käydä edestakaisin kovalla,
+kostealla kivilattialla. Hetkien meno tuntui hänestä hirveän
+pitkälöiseksi. Hän pysähtyi silloin tällöin, oli ollut kuulevinansa
+askeleita vankilaan johtavissa portaissa, ehkä oli se vankivartija,
+joka vei alas sen ruoan, minkä vangin piti saada päivässä. Eipä
+kuitenkaan, se oli vaan hänen sairaan mielikuvittelunsa sikiö, paljas
+kuollon hiljaisuus vallitsi edelleen kaikkialla, valitusäänetkin
+läheisyydestä olivat vaienneet, viimeinen onneton päätti eilen kurjan
+elämänsä, oli vanginvartija kertonut hänelle.
+
+Vanginvartija oli muuten ainoa ystävä, johon onnettomuudessaan johonkin
+määrin voi luottaa. Miten tämä oli antautunut niin halpaan ja hänelle
+arvottomaan toimeen, kun se mikä hänellä nyt oli, ei Ivarsson voinut
+käsittää. Hänen kaltaisensa miehen, sydämellä oikealla paikallaan,
+olisi kernaammin pitänyt paeta kauvas, kauvas täältä ennenkuin hänkin
+jähmistyi siihen kylmään välinpitämättömyyteen, joka vallitsi
+ylt'ympäri kaikkialla ja kaikissa, ennen kuin jonkun julkisen työn
+tähden, tehty jalosta, ylevämielisestä ihmisrakkaudesta, mutta
+väärinkäsitetty ja pidetty kavalana salahankkeena, joutuisi sen yleisen
+epäluulon ja halun uhriksi että musertaa, vaan musertaa.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Sekavista tunteista sykkivällä sydämellä kävi hän viimein ulos
+raittiille, valoisalle vankipihalle. Milloinkaan ennen ei hän sillä
+ihastuksella kun nyt ollut kuunnellut sen oven ääntä, joka nyt
+suljettiin hänen jälkeensä pitääkseen vangin tunnettuin rajain
+sisäpuolella.
+
+Yksin seisoi hän nyt siellä ulkona; nykyään oli siis Turun linnan
+muurien sisällä hän ainoa kuolemaan tuomittu. Ilkkuvainen ilmaus näkyi
+hänen vielä nuorissa, vaikka kalpeissa kasvoissaan. Hetki oli tullut,
+jolloin tämä viimeinenkin uhri pelastettaisiin kuoleman kohtalosta,
+hävityksen raatelevista kynsistä, jolloin vankilan portit aukenisivat
+elämään eikä haudan pimeään, kylmään loukkoon, jonne tie ennen aina oli
+johtanut, kun vapauden hetki kurjille vangituille oli tullut.
+
+Varovasti hiipi hän osoitettuun paikkaan sen muurin luoteisessa
+sopessa, joka ylinäkymättömänä ympäröitsi häntä. Aivan oikein, sen
+tornin juurella, joka pilven korkeuteen kohotti harjaansa, löytyi
+todellakin vähäinen ovi, sovitettu niin, että vieraan silmän oli
+mahdoton sitä löytää.
+
+Hän tavoitti sitä varovasti kädellään ikäänkuin ottaakseen selkoa, että
+se todellakin oli auki. Olipa niinkin, päivän valo virtasi kirkkaana
+sisään soukasta raosta, joka erotti sen muurista. Kuitenkaan ei hän
+voinut löytää mitään lukun jälkeä, se oli ulkopuolella. Joku
+ystävällinen käsi oli siis epähuomion hetkenä avannut ne kahleet, jotka
+sitoivat sen; varmaankin sama käsi, joka oli kirjoittanut hänelle sen
+käsittämättömän kirjeen.
+
+Hän raotti vielä enemmän sitä salaista ovea: alhaalla loiskivat aallot
+hiljaa äskettäin lapioittuja valleja vastaan, kaikki näytti niin
+vilkkaalta, niin iloisesti elävältä. Hän ponnisti itseään viimeiseen
+saakka nähdäkseen näiden vallien yli. Aivan niin, alhaalla oli
+todellakin se vene, jota hänen piti käyttää pakenemiseensa -- kaikki
+oli siis valmiina. Mutta lähteminen nyt kun, huolimatta siitä
+vähennyksestä, mikä hovin huvimatkan kautta oli tapahtunut linnan
+asujanten luvussa, liike ja melu ympäröivät häntä, oli hänestä
+uppiniskaisuus itse sitä kohtaloa vastaan, joka oli kääntynyt hänen
+puolelleen, ja tätä ajatellessaan sykki hänen sydämensä vielä nopeammin
+kun äsken. Hän sulki salaisen oven taas nopeaan perässään ja alkoi
+kävelemään levottomasti edestakaisin lavealla pihalla.
+
+Jos huomattaisiin juuri hiipiessään alas vallilta venheesen? Silloin ei
+hänen tarvitsisi odottaa kauvan, hänen vaivansa lopetettaisiin siinä
+tapauksessakin pian. "Läpitorni" ei kauvan sulkenut asujamiaan
+ennenkuin saivat tehdä tilin ijankaikkisuuden kanssa. Jos odottaisi
+kauvemmin, vietäisiin hän taas vankitorniin ja tilaisuus pakenemiseen,
+joka nyt oli hänelle avoinna, olisi menetetty. Ja sitten oli hänen
+edessään kuitenkin joko varhemmin tahi myöhemmin sama kohtalo, jota nyt
+kammosi.
+
+Kauvemmin ei hän miettinyt. Tuskin voi hän aavistaakaan, miten se oli
+tapahtunut, seisoi hän jo vähän viheriöitsevien vallien alla; vielä
+hyppäys tullakseen venheesen -- ja sitten hurmaavaa vauhtia pois, päin
+Ruissalon ystävällisiä rantoja.
+
+Melkein mielettömänä kauhistuksesta ja riemusta ponnisti hän viimeiset,
+jo heikot voimansa ehtiäkseen pakoon ennen kuin kaikki oli myöhäistä.
+Mutta luodessaan silmänsä takaisin sille rannalle, joka yhä enemmin
+katosi näkyvistä, havaitessaan kanuunien aukot, jotka ahnaasti avasivat
+kammottavat kitansa häntä kohden, kuullessaan väestön huudon, ja rähmän
+Korpolaisten niemestä tunsi hän kylmän väreen kiitävän pitkin
+selkäpiitänsä, tiesi myös että ainoastaan muutama minuuti vielä oli
+jälellä siihen kun vankipihan ovi avattaisiin viemään vankia takaisin
+odottavaan vankilaan; ymmärsi että vaan yksi ainoa hänelle onneton
+silmäys linnasta tahi läheisiltä mäiltä tarvittiin havaitsemaan häntä
+ilman mitään menettääkseen hänen -- -- -- mutta pois se, hän ei vielä
+ollut kuolemaan tuomittu, hän saisi vielä nauttia sitä vapautta, jonka
+perään niin kauvan oli pyrkinyt, ehkäpä saisi vielä kostaa, joka jo
+olikin tullut hänen päätarkoituksekseen elämälle.
+
+Vielä siis muutama aironvetämä vaan ja hän oli pelastettu,
+täydellisesti pelastettu -- -- --.
+
+
+
+
+XIII.
+
+Uusia havaintoja. -- Turvapaikka Ruissalossa.
+
+
+Melkein voimattomana ankarasta soudosta vaipui Ivarsson heti maalle
+noustuansa alas mättäälle rannalla. Mutta syvällä rinnassaan asuva
+levottomuus herätti hänen kuitenkin taas pian täydellisesti. Oli vielä
+ammuttavissa, karkaamisensa oli nyt havaittu ja kaikkialle urkkivat
+silmäykset voivat ehkä huomata hänen vastaisella rannalla. Kontaten
+maassa hiipi hän palan matkaa metsään. Kuinka ihanalta eikö tuntunut
+hänen mielestään taas hengittää raikasta ilmaa kutistuneihin
+keuhkoihin, nähdä versovan elon ilmauksen ympärillään, olla kauvan
+päätetyn tarkoituksen perillä.
+
+Niin istuissaan miettien tuli muistaneeksi erään kirjeen, jonka oli
+löytänyt kätkystä veneen etupenkin alla, mutta jonka innostuksissaan
+oli unohtanut ottaa. Ja kuitenkin oli hänen nyt, huolimatta uhkaavasta
+vaarasta uudelleen paljastaa itsensä vihollistensa silmäyksille,
+meneminen sitä noutamaan.
+
+Niin varovasti kun mahdollista hiipi hän alas ottamaan selkoa jos joku
+mahdollisuus tässä suhteessa vielä löytyisi. Saapuneena vähän
+lähemmäksi rantaa havaitsi hän, että vene, jonka ehkä liian vähän oli
+vetänyt maalle, keinui ulkona vedessä. Epätoivossaan oli juuri
+huutamaisillaan kun samassa havaitsi, ett'ei tuuli ollut maalta päin.
+Vene siis kuljeksi rantaa pitkin sisäväylää kohden Ruissalon ohitse, ja
+ehdittyään ensimäisen niemen taakse voi hän vapaasti uiden saavuttaa
+sen ja pelastaa aarteensa. Mutta jos vene matkallaan joutuisi karille
+-- eipä niinkään, hän tunsi aivan hyvin rannikot täällä, ne olivat
+äkkijyrkät.
+
+Muutaman minuutin kovan ponnistuksen perästä istui hän taas kätkettynä
+vakoilevilta silmiltä, mutta läpimärkänä ja puolittain värisevänä
+vilusta, kirje kädessään.
+
+"Kauimpana Ruissalossa", kirjoitettiin kirjeessä, "missä Airiston
+aallot huuhtovat sen rantoja, asuu eräs kalastaja, jonka turviin teidän
+tulee paeta, kunnes pahin on ohi. Sinne tulen piakkoin luoksenne
+antamaan teille lisätietoja. Älkäät sillä välin laiminlyökö
+silmänräpäystäkään kiiruhtaa sinne, sillä pian havaitaan teidän
+pakenemisenne ja ryhdytään toimiin teidän kiinnisaamistanne varten."
+
+Kirjeen alla ei nytkään ollut nimeä syystä, jonka on aivan helppo
+arvata; jos vene sisällyksineen olisi havaittu ennen aikaa ja auttajan
+nimi jollain tavoin olisi tullut ilmi, olisi hän aivan varmaan saanut
+olla osallinen Ivarssonin kohtalosta.
+
+Varoitus liian kauvan viipymästä Turun linnan läheisyydessä ja
+luottamasta onnen suosioon vuodatti uutta elämää nuorukaisen väsyneihin
+jäseniin, heti ryhtyi hän työhön raivaamattomilla poluilla, läpi
+pensaiden ja varvikkojen tullakseen vastaiseen turvapaikkaansa. Se ei
+ollut mikään vähäinen ponnistus, usein oli hän voimattomana vaipua
+maahan, mutta taas muisti hän varoituksen kirjeessä ja rupesi uudelleen
+kaikella sillä pontevuudella, mikä hänellä vielä oli jälellä.
+
+Saapuneena melkein niille paikoille, missä Choraeuksen lähde meidän
+päivinämme osoittaa runoilijan lemmikkipaikan hänen oleskellessaan
+täällä, oli hän kuulevinansa keskustelun aivan läheisyydessä, joka
+osoitti ett'ei pakolainen ollut niin aivan hyvässä turvassa kun oli
+uskaltanut toivoa.
+
+Aavistaen, kuten sanottiin, vaaraa piilesi hän miten voi vuoren
+rotkoon, jonka sattumus ikäänkuin toi hänen tielleen, vakuutettuna
+ett'ei häntä täällä huomattaisi, koska sen seinät olivat hyvin kaltevat
+ja luonto oli ikäänkuin rakentanut vihriöivän sillan yli sen aukon.
+Tuskin oli hän ehtinyt tänne ennenkuin takaa-ajajansa jo olivat
+paikalla ja ahnaasti urkkivat kaikkialla.
+
+-- Jahka vaan kerran saisin sen kirotun heittiön käsiini, lausui
+toinen, jonka heti tunsi Rankin käheäksi ääneksi, niin kyllä voisin
+valmistaa haukoille hyvän aterian. Sillä viekas valapatto hän on, itse
+paholaisen sukua, jota ei edes Turun linnan vahvat kahleet voineet
+tallettaa.
+
+-- Kuules Rank, vastasi hänen apulaisensa tällä hillittömällä
+ajoretkellä, kuinka kauvan luulet että meidän pitää kuljeskeleman
+täällä niinkuin pikkuhassut pensaissa ja varvikoissa. Luulen että
+toinen käsi tällä kertaa on mukana ja että paholainen kyllä on
+määritellyt tuumansa niin, ett'ei häntä niinkään helposti tavoiteta.
+
+-- Luulet että vanginvartija nyt on jättänyt eräälle suosikeistansa
+vapaan pääsyn ja tuttuna paikkakunnalla ja viekkaana kun itse hitto
+antanut hänelle hyviä neuvoja matkalla?
+
+-- Olkoon miten tahansa, minulla on omat ajatukseni asiasta, ja
+vastaisuus on ehkä todistava, mitä nyt vaan rohkenen edellyttää.
+
+-- Mutta hyvä herra vanginvartija, pääsi ei suinkaan istu niin
+vakavana, kun vaan vouti ja herttua taas kerran saapuvat linnan
+alueelle, kuuli Ivarsson Rankin lisäävän tähän.
+
+Keskustelu vähitellen yhä enemmin tuli vaikeammaksi käsittää, kunnes se
+viimein kokonaan vaikeni.
+
+Enemmän voimattomana kiihtyvästä vihasta kaiken sen ilkeyden tähden,
+mikä taas pantaisiin toimeen viatonta kohtaan tuolla herttuallisessa
+petopesässä, kun helposti käsitettävästä kauhusta sen vaaran suhteen,
+joka ehkä edelleen väijyi häntä, kahmei hän viimein varovasti päivän
+valoon vastenmielisestä pakopaikastaan.
+
+Vähitellen kuitenkin jo rupesi hämärtämään ulkona. Puiden latvat
+näkyivät yhä himeämmin etäällä ja hieno tuuli humisi lumoavasti muuten
+hiljaisessa, rauhallisessa metsässä.
+
+Myöhään illalla saapui Ivarsson ilman muita seikkailuja pieneen mökkiin
+Kuuvan niemellä. Sen ainoasta matalasta ikkunasta loi se vilkas valkia,
+joka oli tehty takan nurkkaan, miellyttävän valon ulos varjojen
+piiriin. Märkänä ja väsyneenä tunsi hän teeskentelemättömän ilon
+tunteen kiitävän ruumiinsa läpi. Hän koputti varovasti.
+
+Ovi avattiin heti ikäänkuin häntä olisi odotettu.
+
+Hän astui sisään siihen ainoaan huoneesen, joka oli mökin seinien
+sisällä. Valkian himeässä valossa voi hän vaivaloisesti nähdä kaikki.
+Ylt'ympäri seinillä riippui erilaisia kalanpyydyksiä. Perällä nurkassa
+oli ruskeaksi maalattu vuode, ainoan ikkunan edessä pöytä ja kaksi
+tuolia, kaikki saman väriset, oven vieressä oli pitkä laatikkokirstu
+j.n.e. kaikki samaan laatuun.
+
+Kalastaja Flink oli jo vanhanpuolinen mies, pitkällä harmaalla parralla
+ja vaivoista ja ijästä ryppyisillä kasvoilla, mutta pienissä, tuuheain
+silmäripsien puoleksi peittämissä silmissä oli edelleen terävä katse,
+joka oli valmis tunkemaan sen läpi, johon se kiinnitettiin.
+
+-- Istu, nuori mies, ja levähdä vähäisen, toivon että sinulla on ollut
+tarpeeksi työtä tänään, lausui vanhus ujostelematta ystävällisellä
+äänellä.
+
+-- Onpa niinkin, vastasi Ivarsson ja nosti itselleen tuolin niin
+lähelle takkaa kun mahdollista, tasoittamatoin maa on melkein
+viimeiseen saakka vienyt ne voimani, mitkä minulla vielä oli jälellä
+onnistuttuani pääsemään tuolta kirotusta petoluolasta, jonka tunnette.
+
+-- Niinpä niinkin, tiedän kyllä mitä on tulla herttuan ja hänen
+linnanvoutinsa kynsiin; olen kyllin saanut kokea sitä kestitystä
+minäkin pian viiden vuoden ajan, vaikk'en sinun tavallasi.
+
+-- Hm, tarkoitatte?
+
+-- Niin näetkös, aina tänne tulostani saakka olen istunut varhain
+aamusta myöhään iltaan työskennellen ja kalastaen lihottaakseni heitä
+ja niukka on palkka ollut suuresta vaivastani, niin että oikein häpeen
+sitä mainita. Toista oli Kustaa-vainajan eläissä; se oli mies, joka
+ymmärsi palkita työn ansion mukaan, sillä hän oli itse saanut kärsiä
+kovaa ennen kuin pääsi jaloilleen ja Eerikki-kuninkaalla on myös paljon
+hänen hyviä puoliansa, vaikka paljon huonojakin, joista Jumala hänen
+vapauttakoon; mutta tuo poikanulikka, tahi miksi häntä nyt kutsunenkin,
+hän pitää viis väliä siitä mitä kansa puhuu ja ponnistelee, kun hän
+vaan saa hallita ja vallita miten tahtoo. Mutta sen sanon, ett'ei sillä
+milloinkaan ole hyvä loppu, kumminkaan ei hän hiljaisuudessa ja
+rauhassa saa hallita ja toimia tahtonsa mukaan koko elinaikaansa.
+
+-- Siis ette tekään ole mikään herttuan ystävä, kuulen minä, huudahti
+Ivarsson iloisesti.
+
+-- En, Jumala suokoon sen minulle anteeksi, ja luuletko että minä
+vastaisessa tapauksessa antaisin sinulle suojaa kattoni alla?
+Minullakaan ei ole niin pienet syyt olla vihainen hänelle. Hän on
+imenyt minun, aina viimeiseen verenpisaraan saakka, voin sanoa, ja
+pakoittanut minun vanhoilla päivilläni jättämään kodon ja kartanon
+vanhaan Ruotsiin, tällä tavoin ansaitakseni leipäni, mutta -- hän
+katsahti varovasti ympärilleen, ollakseen varma, ett'ei kukaan asiaton
+voisi kuulla hänen sanojaan -- minulla on tarkoitus asumiseeni täällä,
+tarkoitus, jota jo kauvan olen mietiskellyt sillä maksaakseni hänen
+korkeudelleen entisten edestä. Ja minä toivon ett'ei sinulla ole mitään
+sitä vastaan että auttaa minua suunnitelmani toteuttamisessa.
+
+Nuorukaisen hipuneet kasvot olivat yht'äkkiä saaneet kummallisen,
+vilkkaan näön ja tunsi sydämensä sykkivän todellisesta viehätyksestä
+ajatellessaan, ett'ei ainoastaan ollut pelastunut varmasta perikadosta,
+vaan vielä päälliseksi joutunut tottuneen ystävän, liittolaisen pariin.
+
+-- Niin, ainoa poikani, johon perustui vanhuuden toivoni ja joka hoiti
+pientä taloamme Blekingessä niinkuin ainoastaan harvat kykenevät
+hoitamaan, myös hän on nyt herttuan palveluksessa jossakin Raaseporissa
+tahi miksi sitä kutsutaan. Viisi ja puoli vuotta on melkein kulunut
+siitä kun hän jätti kodon ja kartanon, ja sen jälkeen en ole kuullut
+niin sanaakaan pojasta.
+
+Ivarsson kuunteli, nähtävästi yhä enemmän mieltyneenä, ukon kertomusta.
+Hänkin oli ollut Raaseporissa, mutta ketäkään Flinkki-nimistä sotilasta
+ei hän muistanut siellä tunteneensa. Mutta ehk'ei hän enää ollutkaan
+sillä nimellä; tapahtuipa usein että sotilas otti tahi pakoitettiin
+ottamaan, aina miten sovistui, toinen nimi. Ehkäpä siellä kumppanien
+joukossa oli joku samalla nimellä ja eroittaakseen heidät toisistaan
+oli hän saanut antaa perään ja tyytyä kohtaloonsa.
+
+Ukko Flinkin uteliaisuus oli Ivarssonin ilmoituksesta, että hänkin oli
+ollut Raaseporissa, saanut mielitäytettä ja hän alkoi tekemään tälle
+niin paljon kysymyksiä että tämä tuskin ehti vastata kaikkiin. Siten
+istuivat he keskustellen pitkään yöhön huomaamatta miten valkia jo
+aikoja sitte oli sammunut ja yön varjot aina enemmän ympäröivät heitä.
+
+
+
+
+XIV.
+
+Rakkauden ja velvollisuuden taistelu.
+
+
+Ukko Flink oli tapansa mukaan jo varhain seuraavana aamuna mennyt
+kokemaan kalanpyydyksiään, jättäen Ivarssonin häiritsemättä nauttimaan
+sitä lepoa, jota tiesi hänen niin hyvin tarvitsevan kuukautisten
+vaivojen ja taistelujen perästä. Aamu-aurinko onkin jo korkealla kuin
+hän säpsähti väsymättömästä koputuksesta tuvan ovella.
+
+Kaikki äsken kokemansa seikkailut vielä tuoreessa muistossa nousi hän
+sykkivällä sydämellä vuoteeltaan, puki nopeaan vaatteet yllensä ja meni
+varovasti ovelle eräästä ra'osta siinä nähdäkseen ken tuntematon vieras
+oli. Vaan epäselvästi voi hän nähdä mustan olennon ääriviivat, mutta
+sen kasvoja oli mahdoton porstuassa olevan puolihämärän tähden lähemmin
+nähdä.
+
+Koputus toistettiin taas vielä innokkaammin.
+
+-- Flink ei ole kotona, vastasi nuorukainen viimein teeskennellyllä
+äänellä; mutta tällä selityksellä ei näkynyt olevan tarkoitettua
+vaikutusta.
+
+-- Avaa vaan, lausui heikko nais-ääni murteellisella Ruotsin kielellä,
+on saman tekevä kun vaan saan ajaa asiani.
+
+Ivarsson meni kuitenkin varmuuden vuoksi katsomaan jos joku salavaino
+väijyisi häntä ulkona, mutta kun ei voinut havaita mitään pienintäkään
+vivahdusta semmoiseen, avasi hän oven.
+
+Edessään seisoi nainen, jonka sylfiidisessä olennossa hän heti tunsi
+yhden herttuattaren hovinaisista. Oli nähnyt hänen ennen monet kerrat,
+ensikerran tanssijaisissa Raaseporin seuratuvassa ja tummat, ihanat
+silmät olivat aina katselleet häntä erityisellä ikävöimisellä.
+
+Vähän ujona antoi hän vieraallensa tuolin.
+
+Pitkä, tuskallinen vaitiolo seurasi, jona molempien näkyi etsivän
+sanoja niille ajatuksille, joita salasivat luonaan.
+
+-- Voitte vakaasti antautua vanhan Flinkin suojaan kunnes pakonne ehtii
+unohtua, sanoi nainen viimein; innokkaista etsimisistä huolimatta ei
+kuitenkaan kukaan tule näin kauvas. Sanotaan ukon olevan herttuan
+suosikeista.
+
+Pilkkanaurun ja kummastuksen piirre näkyi Ivarssonin kasvoissa
+kuullessaan näitä sanoja.
+
+-- Te, hyvä neiti, tunnette siis minun ja hiljakkoin elämäni vaiheet?
+kysyi Ivarsson hätäillen.
+
+-- Siihen voitte luottaa, vastasi tämä, ja ystävällinen hymyily
+leikitteli hänen huulillaan.
+
+-- Ja te rohkenette uskoa, ett'ei pakolaista etsitä näillä seuduilla.
+
+-- Siinä suhteessa voitte olla aivan levollinen, olen jo johtanut
+heidän askeleensa aivan vastaiseen suuntaan.
+
+-- _Te_, huudahti hän hämmästyneenä.
+
+-- Se hämmästyttää teitä, niinpä niinkin, minä en pidä sitä ensinkään
+ihmeellisenä; ehkäpä asia kuitenkin näkyy teistä luonnolliselta, kun
+saatte kuulla, että juuri minä olen aikaansaanut koko teidän
+pelastussuunnitelmanne.
+
+Hän töytäsi esiin ja vaipui innostuneena alas ihanan puolalaisnaisen
+jalkain juureen, tarttui hänen käteensä ja suuteli sitä; mutta pian
+tointui hän kuitenkin ensimäisestä malttamattomuudestaan ja lausui sen
+sijaan lyhyesti: hm, minä kiitän teitä!
+
+-- Ette ole minulle missään kiitollisuuden velassa, vastasi hän,
+kiittäkäät Jumalan äitiä, joka antoi minulle voimaa ja rohkeutta
+taitaakseni työskennellä hyväksenne. Kiittäkäät Jumalan äitiä, joka
+auttoi teitä kovassa vankeudessanne seisomaan vastaan kaikkia niitä
+kiusauksia, joilla väärintekevä linnanvouti kiusasi teitä
+kuunnellessaan halpoja kielityksiä.
+
+-- Hyvä neiti, luulen ett'ette oikein tunne koko asian laatua.
+
+-- Tunnenpa paremmin kun ehkä te itse, ja voin todistaa teille, että
+linnanvouti on julma tyranni, jota kaikki vihaavat, vaikka hänelle
+osoitetaan teeskenneltyä luottamusta. Saattaa löytyä yksi ja toinen
+joka myös on hänen puolestansa, elääksensä niin hyvin kuin mahdollista,
+Peder Rank esim. on yksi näistä hänen uskotuistaan.
+
+-- Se oli tuo lurjus, joka ilmiantoi minun. Odota, ehkä vielä joskus
+tulen tilaisuuteen maksamaan sinulle samassa rahassa.
+
+Tätä sanoessaan puristi hän käsiään, ikäänkuin osoittaakseen niitä
+tunteita, joita tunsi tätä hävytöntä kätyriä kohtaan viekkaan herransa
+palveluksessa.
+
+Nainen jatkoi ikäänkuin lieventääkseen hänen sytytettyä vihaansa:
+
+-- Osoittakaat nyt jaloilla töillä, että olette oikein ymmärtäneet
+arvostella vaivojani teidän tähtenne. Vihaatte herttuata, minä tiedän
+sen, ja tiedän myös että hänellä on harvoja totisia ystäviä tässä
+maassa; mutta olette kuitenkin hänen palvelijansa ja velvollisuutenne
+vaatii, että olette uskollinen hänelle niin kauvan kuin olette hänen
+palveluksessaan. Älkäät luulko että minäkään olen hänen ihailijoitansa
+kuultuani kaikki, mitä huhu on tietänyt kertoa hänestä, mutta minä
+rakastan herttuatarta, sillä hänellä on harvinaisen jalo sydän ja hänen
+kohtalonsa en myös tästälähin yhdistetty herttuan kohtaloon. Tahdon
+myös lisätä vielä, että jokainen uskollisuuden osoitus aikaisemmin tahi
+myöhemmin saa oikeuden mukaisen palkkansa. Olettehan hairahtaneet
+tekin, mutta kun kerran teidän aikeenne tulevat tunnetuiksi ja ne
+menevät siihen suuntaan, kun olen viitannut, on rangaistuksen sijasta
+kiitollisuus odottava teitä.
+
+Hän nousi ja tarjosi kätensä jäähyväisiksi, mutta Ivarsson pidätti
+häntä ja lausui:
+
+-- Yksin teille tulee minun puolestani osoittaa kiitollisuuttani, mutta
+kuinka voin minä, vähäpätöinen sotilas, palkita teitä kaikesta
+hyvyydestänne.
+
+-- Tehkäät kun olen käskenyt ja silloin olen myös minä palkittu. Olen
+puhunut yleisen ihmisrakkauden nimessä ja niiden tietojen mukaan kun
+olen saanut. Jos olen erehtynyt jossakin, ei se suinkaan tapahtunut
+pahassa aikeessa. Mitä taas arvoon ja syntyperään meidän välillämme
+tulee, olette täysin minun vertaiseni, jos kohta onnellinen kohtalo on
+kohottanut minun hovin, useasti painavaan ilmaan.
+
+-- Kuinka olette jalo, kuinka sydämellisesti toivon, että kaikki se
+hyvyys, minkä olette minulle osoittaneet ilman että olen rohjennut
+siitä uneksiakaan, palkittaisiin teille tuhatkertaisesti ja tekisi
+teidän onnelliseksi.
+
+-- Kiitän teitä tästä onnentoivotuksestanne, vastasi nainen vähän
+vapisevalla äänellä; mutta vastatkaat minulle: mitä on onni?
+
+-- Tarkoitan että ainoastaan sitä voidaan kutsua täydellisesti
+onnelliseksi, joka kerran näkee kaikki ihanimmat toiveensa
+toteutetuiksi ja joka samalla tietää ansainneensa kaiken sen hyvyyden,
+jota hänelle osoitetaan, vastasi nuorukainen teeskentelemättä.
+
+-- Aivan saman selityksen olisitte tekin saaneet minulta, ja jos
+minulle joskus suodaan tämä lahja, olen kiitollisuudella muistava
+teitä. Mutta viellä yksi pyyntö: jos tiemme joskus vastaisuudessa
+yhtyvät, älkäät tekään silloin unohtako Zaida Barinskya, vaatimatonta
+hovinaista, joka tarkoitti teidän parastanne.
+
+Taas antoi neiti kätensä hänelle merkilliseen vastaanottoon. Väristys,
+vielä kylmempi ja kammottavampi kun oli tuntenut linnan hautaholvissa,
+väristytti nuorukaisen jäseniä. Ymmärsi nyt kaikki, mitä oli salattu
+tähän kädenantoon. Tunsi samalla pelonkaltaisen tunteen valloittavan
+itsensä. Oli tällä hetkellä lähellä panemaan kätensä tuon viettelevän
+olennon soikean vartalon ympäri ja likistämän hänen rintaansa,
+painamaan tulisen suutelon hänen punertaville huulilleen -- mutta hän
+rohkaisi mielensä, mahdotonta oli hänen olla petollinen poissa olevaa
+kohtaan -- ja päälliseksi oli neiti ehkä viellä lopullisesti herttuan
+ystävä, herttuan, jota hän itse sydämestään halveksui.
+
+Pysyäkseen voittamattomana hehkulta ihanan puolalaisnaisen mustista
+silmistä, katsoi hän ujokkaasti alas ja suuteli kiitollisella
+nöyryydellä ainoastaan hänen pientä pehmoista kättänsä.
+
+
+
+
+XV.
+
+Veliriita.
+
+
+Katkaisemme tässä kertomuksemme johtavan juonen antaaksemme
+kunnioitetulle lukijalle, jos kohta vaillinaisenkin tiedon
+valtiollisista rettelöistä y.m. Kustaa Vaasan kuoltua. Tämä tieto
+ollenee luullaksemme hyödyksi ennen kun edemmäs kerromme tapausten
+menoa.
+
+Jo eläissään oli Kustaa nimittänyt vanhimman poikansa Eerikin Ruotsin
+kuninkaaksi ja antanut muille pojilleen Juhanalle, Maunolle ja
+Kaarlelle perittäviä herttuakuntia. Näistä sai Juhana suuren osan
+Suomea, nimittäin Turun läänin, Kokemäenkartanon läänin tahi
+Satakunnan, Raaseporin läänin ja Ahvenanmaan. Heinäkuun 1 päivänä 1560
+tekemässään testamentissa vahvisti kuningas Kustaa vielä nämät
+läänitykset, jota paitsi herttua Juhanan suhteen määrättiin, "että
+hänen tämän lahjoitusmaan edestä tulee aina käyttää itsensä
+uskollisesti ja hyvin, kuuliaisuudella, uskollisuudella ja vakavuudella
+Ruotsin kruunua kohtaan, ja läänistään pitää miten mahdollista kansaa,
+hevosia ja sotavarustuksia tarjona antaakseen Ruotsin kuninkaalle ja
+rakastetulle isänmaallensa, kaikessa tapahtuvassa hädässä, apua, tukea
+ja turvaa maalla ja merellä."
+
+Jo kesäkuun 27 päivänä 1556 oli Juhana saanut herttuakuntansa ja pari
+päivää myöhemmin sai hän myös ylimmäisen käskyvallan koko Suomessa,
+jossa ymmärsi panna vaikutusvaltansa voimaan lahjoitusmaidensa
+ulkopuolellakin. Mutta tämä vaikutusvalta vähennettiin heti Eerikin
+tultua hallitukseen, kun tämä nimittäin lähetti lähettilään Suomeen
+saadakseen asujamet myös veljensä herttuakunnassa vannomaan itselleen
+kuuliaisuuden valan. Tätä tointa vastusti luonnollisesti Juhana ja
+vähän huoli hän myös siitä rajoituksesta herttuain vallassa, joka
+Arbogan valtiopäivillä 1561 saatiin aikaan.
+
+Nurjamielisyys kuningas Eerikin ja herttua Juhanan välillä, joka jo
+heidän isänsä eläissä tuli ilmi enenevässä ynseydessä ja epäluulossa
+heidän keskenään, synnytetty etupäässä siitä etusijasta, minkä Juhana
+imartelevalla, liehakoitsevalla tavallaan oli onnistunut saamaan isänsä
+luona, kasvoi yhä enemmän ja sodan ilmestyessä Ruotsin ja Puolan
+välillä 1561 oli tämä eripuraisuus jo kasvanut vihaksi. Herttuan
+naimispuuhat vihamielisen maan kuninkaan, Sigismund II:sen nuorimman
+sisaren kanssa, melkoisesti puolestaan enensi tätä kireätä suhdetta.
+
+Näistä naimispuuhista lainaamme seuraavat lähemmät tiedot:
+
+Eerikki-kuningas oli kyllä hallituksensa alussa antanut myöntymyksensä
+Juhanan kosimiseen, mutta kun erimielisyys Vironmaasta, joka
+suurimmaksi osaksi oli ruotsalaisten vallassa, oli syntynyt Ruotsin ja
+Puolan välillä ja Sigismundin koetettu sovinto ei tahtonut onnistua,
+katui Eerikki, kirjoitti taas ja varoitti Juhanaa aikomastansa
+naimisesta, mutta Juhana pysyi lujana päätöksessään ja Eerikki antoi
+taas suostumuksensa. Juhana käsitti kuitenkin, että sota piakkoin
+syntyisi Eerikin ja Sigismundin välillä ja että silloin olisi myöhäistä
+ajatella naimista; hän matkusti sentähden tavallisesta residensistään
+Turussa 1562 salaisesti Danzigiin viettääkseen häitään. Tuskin oli
+Eerikki saanut tiedon tästä ennenkun taas katui ja lähetti
+sananlennättäjän Juhanan perään, peruutti suostumuksensa ja kutsui
+hänen takaisin. Tästä pelästyi Juhana; hän oli sitäpaitsi tyytymätön
+kuningas Sigismundille, joka nyt nuorimman sisaren Katariinan sijasta
+tahtoi antaa hänelle vanhemman sisaren Annan. Juhana päätti sentähden
+totella Eerikkiä ja palata. Jo oli hän astunut laivaan kun
+Sigismundilta tuli uusi sanantuoja, joka toi mukanaan parempia tietoja.
+Juhana meni jälleen maalle ja matkusti Puolaan huolimatta Eerikin
+kiellosta. Täällä vietettiin myös, niinkuin jo mainittiin, häät
+lokakuun 4 päivänä 1562.
+
+Tämä yhdistys maan vihollisen kanssa antoi Eerikille varmuuden siitä,
+mitä oli pelännyt. Helmikuussa 1563 meni Turkuun sanansaattaja saamaan
+Juhanan selitystä hänen menettelystänsä, mutta annettu vastaus ei
+tyydyttänyt Eerikkiä. Valtiopäivät kutsuttiin kokoon Tukholmiin
+kesäkuun 1 päivänä 1563 ja siellä esiintyi kuningas itse veljensä
+päällekantajana. Juhana tuomittiin valtakunnan pettäjänä menettämään
+hengen ja tavaran, jollei kuningas armahtaisi ja säästäisi häntä.
+
+Tiedot tästä ja Juhanan pelko selvän uppiniskaisuutensa tähden
+veljeänsä vastaan saivat hänen enennetyllä innolla varustamaan itseään
+vastarintaan, sillä hän ymmärsi mitkä seuraukset kaikesta tästä
+piakkoin olisivat. Tässä tarkoituksensa kääntyi hän suomalaistenkin
+puoleen, kun nämät Heikinmarkkinoilla lukuisasti olivat kokoontuneet
+Turkuun, ja pyysi heidän apuaan veljensä vääryyksiä vastaan, siinä
+suhteessa tehden vaikeimpia syytöksiä, useimmat täydellisesti
+valheteltuja. Suomalaiset, jotka uskoivat häntä, lupasivat
+myös apuansa, apua, josta ei Juhanalla kuitenkaan hänen oman
+peräänajattelemattomuutensa tähden ollut mitään hyötyä, koska hän
+nimittäin, niinkuin pian saamme nähdä, sulkeusi Turun linnaan, jonka
+elokuun 12 päivänä täytyi antautua piirittäjien valtaan.
+
+Tästä ajasta alkaen jatkettiin myös, niinkuin olemme nähneet,
+aikaisemmin aljettua varustustyötä lakkaamatta ja levähtämättä ja apua
+pyydettiin Puolasta, apua, joka, vaikka myönnetty, kuitenkin jäi
+tulematta.
+
+Valtiopäiväin loputtua lähetettiin Hogenskild Bjelke Suomeen
+ilmoittamaan Juhanalle siellä tehdystä päätöksestä ja ehdoittamaan
+ehtoa, että jos vastustamatta tahtoisi antautua kuninkaan valtaan saisi
+elää, mutta mennä ikuiseen vankiuteen.
+
+Herttuan vastaus saapui pian, se sisälsi luonnollisesti kiellon; hän
+tahtoi vastustaa kovaa kovalla ja puolustaa itseään viimeiseen saakka.
+
+Pian senjälkeen lähetti Eerikki tänne sotajoukon Anders Rolambin
+johdolla, jonka kanssa kuninkaalle uskolliset Suomen päälliköt Ivar
+Maununpoika Stjernkors ja Jakob Hästesko olivat yhdistyneet.
+
+
+
+
+XVI.
+
+Herttua ja herttuatar.
+
+
+Kanuunien jyske ja se ristituli, joka päivä toisensa perästä melkein
+lakkaamatta oli kestänyt kuninkaallisen laivaston ja Turun linnan
+välillä, oli keskeytetty pimeän tähden, lyhyt aselepo, joka seuraavana
+aamuna taas lopetettaisiin. Lähes neljä viikkoa oli tätä jäykkää sotaa
+pitkitetty kummankaan vastapuolueen tahtomatta antaa perään, kärsimistä
+suurista tappioista huolimatta. Erittäin puolustavalle puolueelle
+olivat nämät tulleet sitä tuntuvimmiksi sitte kun puolustusvarustukset
+Korpolaisten niemellä olivat joutuneet vihollisten valtaan ja hyökkäys
+maan puolelta siten tuli mahdolliseksi.
+
+Herttua istuu alakuloisena jo synkkämielisenä työhuoneessaan ja antaa
+lyhyvin arvollisin sanoin käskyjänsä päällikkyydelle, joka, hyvin
+tietäen että heidän viipymisensä vaan enemmän vaivaisi häntä, heti
+senjälkeen erkanee.
+
+    Herttua Juhanan residenssi oli vanhan linnan pohjoisessa
+    sivurakennuksessa, missä suuri kuningassali, iso paneelisali
+    tahi ruhtinatarsali, Juhana herttuan sali, Juhanan kamari ja
+    miksi ne kaikki kutsuttaneekin vielä löytyvät. Täällä tavataan
+    vielä nytkin myös jäännöksiä runsaista koristeista ja
+    kaunistuksista, jotka todistavat menneiden aikojen komeudesta.
+
+    Uuden linnan itäisen sivurakennuksen ylisessä kerroksessa löytyy
+    n.k. uudempi residenssi, joka sanotaan olleen herttuan yksityinen
+    huoneusto. Huoneista täällä mainitaan kysymyksessä olevana aikana
+    "vastaanottosali", suuri ja avara sali neljällä ikkunarei'ällä,
+    suuremmat muita uudessa linnassa olevia, joissa melkein kaikkialla
+    on ainoastaan neljä ruutua ja ovat pienemmät entisessä asussaan
+    jälellä olevia vanhassa linnassa. Vastaanottosalista vei porras
+    ylös neljänteen kerrokseen, joka oli yksi ainoa suuri huone,
+    "huvihuoneeksi" kutsuttu ja myös se neljällä ikkunalla.
+    Vastaanottosali sekä herttuan ruokasali, jonka myös mainitaan
+    olleen täällä, ovat nyt jaetut kahtia.
+
+Hänen mietiskellessään on puolisonsa Katariina huomaamatta hiipinyt
+hänen luokseen ja yhtä huomaamattomana pannut kätensä hänen kaulaansa.
+
+-- Jätä mietiskelemisesi, rakas Juhana, sanoo hän, pahan tahi hyvän,
+mikä meitä kohdanneekin, tahdon jakaa kanssasi, katso tässä
+todistukseni siitä.
+
+Hän on oikaissut vasemman kätensä, jonka nimittömässä sormessa kantaa
+kihlasormuksensa tunnetulla latinalaisella lauseella "nemo nisi mors"
+(ei kukaan paitsi kuolema).
+
+Herttuan katse valkenee silmänräpäykseksi, taas heti haperoidakseen
+epävarmuutta kohden, missä turhaan koettaa löytää jotain valkenemista.
+
+-- Puolan kaunistettu apu on saattanut minun tähän riivattuun pulaan,
+lausuu hän viimein vihaisella äänellä; mutta mikä on vielä pahempi:
+tämän linnan varustusväen laita ei myöskään ole niinkuin pitäisi: yksi
+sotilaista, joka salahankkeiden tähden minun arvokasta persoonaani
+vastaan on ollut vangittuna täällä, on hiljakkoin selittämättömällä
+tavalla pudistanut tomun jaloistansa eikä ole häntä sittemmin voitu
+tavata. Ihmettele sitte jos mieleni tätä kaikkea ajatellessa tulee
+synkäksi ja mielialani äreäksi.
+
+-- Rakas Juhana, jos kaikki muut jättäisivätkin sinun, on sinulla
+kuitenkin jälillä minä ja se rakkaus, jota ei kenkään voi meiltä
+ryöstää.
+
+-- Tiedän aivan hyvin kaikki mitä olet minulle ollut ja mitä semmoinen
+urhollisuus, kun sinun on, lupaa minulle tulevaisuudessa, mutta muista,
+meidän tulee säilyttää korkea asemamme että minun tuumani kerran
+toteutuisivat.
+
+-- Tuleepa niinkin, sinun asemasi, sinulla on oikein, olet myöskin
+suurin Kustaa Vaasan pojista ja Eerikki on mielipuoli, tyranni, joka ei
+ansaitse kauvemmin sitä valtioistuinta, johon kohtalo on hänen
+asettanut. Mutta rakas Juhana, anna asiain mennä omaa menoaan. Veljes
+joutuu kuitenkin aikaisemmin tahi myöhemmin hullumaisella ylpeydellään
+ja epäilevällä luonnollaan perikadon partaalle, ja silloin on aika
+toimia.
+
+-- Silloin, kun minua ei enään ehkä löydy, vastasi Juhana,
+teeskennellyllä surumielisyydellä.
+
+-- Luulet siis, että hän olisi valmis vaikka veljenmurhaan? Niin kovin
+ei hän toki voi häväistä pyhää muistoa. Kustaan poika veljenmurhaaja!
+
+-- Olet lapsi, Katariina, hyvä viaton lapsi, jota eivät vielä ne
+puuskaukset ole kohdanneet, mitkä monesti tuottavat häpeän tahi vihan
+punan poskillemme, ja vievät kätemme saaliinhimosta miekkaan, ja hyvä
+että niin on; toivon että koko elämäsi saisit häiritsemättä nauttia
+samaa puhdasta katsantotapaa ja kuolla oppimatta elämän puuhista ja
+taisteluista.
+
+-- En oikein ymmärrä sinua, Juhana, et vaan tarkoita että sinäkin
+voisit tehdä semmoisen häpeällisen työn joutuessasi raivoon ja
+vallanhimosta.
+
+-- Sattumus usein pakoittaa joko tahallaan eli tahtomatta tekoihin,
+joita ehkä sitten saa katua, jo toisten juonet pakoittavat
+itsepuolustukseen. Kateus on kun juurtunut meihin, emme voi enää
+täydellisesti päästä siitä.
+
+-- Tottapa, Juhana, me voimme; me emme saa huolimattomasti sysätä
+itseämme eikä muita vaaroihin, joita on mahdoton voittaa.
+
+-- Mutta jos kosto tahi rikos seuraa kintereillämme ja tikari kiikkuu
+väijyen takanamme, valmiina tahraantumaan verestämme ja huomautetaan
+vaarasta, silloin tulee meidän tehdä vastarintaa ja lyödä pahantekijä
+maahan jos sitä tarvitaan ja kykenemme sen tekemään. Eerikki tahtoo nyt
+musertaa minun niinkuin koiran, joka on uskaltanut vastustaa isäntänsä
+vääryyksiä, kuitenkin, sanon sen sinulle suoraan, on hän liian pelkuri
+tappaakseen minua. Ja tiedätkö, Katariina, vankeuden pimeydestäkin voi
+vanki katsella ulos valoon päin ja ilmauksia ulkona.
+
+-- Rakas ystävä, sanoi Katariina levottomasti, olet varmaankin sairas
+liiallisista ajatuksen ponnistuksista, sillä niin en koskaan ennen
+kuullut sinun puhuvan. Tule kanssani ja rukoile Jumalan äitiltä apua
+tukalassa tilassamme, tule rakas Juhana, oletpa nähnyt miten rukous
+aina tekee mieleni tyveneksi ja rauhalliseksi.
+
+-- Tiedä, Katariina, vastasi Juhana lyhyesti, siitä on kauvan kun minä
+voin rukoilla -- luulen melkein ett'en enään laisinkaan voisi sitä
+tehdä, pelkään että se kaikki olisi vaan paljaita sanoja -- ja sinun
+uskoasi en myös vielä oikein ymmärrä, vaikka kyllä kunnioitan sitä;
+ehkäpä muutaman tunnin lepo olisi minulle hyvä; mutta tee sinä miten
+omatuntosi vaatii, minä kyllä odotan sinua täällä niinkauvan.
+
+Nähdessään Katariinan jäävän nousi hänkin ylös, pani vuoroonsa kätensä
+puolisonsa ympäri ja likisti häntä rintaansa vasten. Sitten kulkivat he
+äänettöminä linnan salien läpitse etsimään lyhyttä, mutta virkistävää
+lepoa.
+
+
+
+
+XVII.
+
+Yöllisillä aalloilla.
+
+
+-- Koston hetki on siis tullut, unohtakaamme kaikki menneet ja
+kohdatkaamme reippaasti sitä mikä tulee, lausui ukko Flink Ivarssonille
+heidän myöhäisenä iltahetkenä mennessään rannalle, missä vene oli
+valmis matkaan.
+
+Hieno yötuuli saatti Airiston lavean pinnan karehtimaan ja purjeet
+löivät levottomasti odottaen saada pullistua ja viedä keveätä alusta
+pois kaukana odottavaan päämäärään.
+
+Ukko Flink itse istui perää pitämään ja Hans hoiti purjenuoria, pesti
+irroitettiin maasta ja heti oltiin matkalla Auran rantoja kohti.
+
+Pian siinsi esiin puolipimeässä Ruotsin laivaston tummat ääriviivat.
+Kaikki oli niin hiljaista heidän ympärillään, mutta mitä enemmän
+lähenivät laivoja sitä selvemmin taisivat kuulla aaltojen hiljaisen
+loiskinan sileätä sivua vastaan tahi jonkun vanhan tunnetun
+kansanlaulun säveliä kotiseuduilta Pohjanlahden tuolla puolla.
+
+Ampumamatkan päähän saavuttua laivastosta otettiin purjeet alas ja
+käytiin soutamaan.
+
+Sanakaan eivät yölliset merirosvot vaihettaneet, olivat ajatuksillaan
+niin kiinni siinä tuumassa, jota nyt kävivät toteuttamaan, että kaikki
+muu oli heistä täydellisesti joutavaa.
+
+"Seis, ken siellä?" herätti heidät viimeinkin uinastuksestaan ja
+vakavalla äänellä vastasi ukko:
+
+-- Hyviä ystäviä ja Ruotsin miehiä, jotka ovat valmiita palvelukseenne.
+
+Heidän tulonsa näkyi olevan arvatun, sillä ilman mitään pidempiä
+temppuja saivat he lähestyä amiraalilaivaa, laskutikkaat päästettiin
+alas ja pian olivat he sen muhkean laivan kannella.
+
+Emme tahdo edeltäpäin kertoa heidän tarkoituksiaan, huomautamme vaan,
+että he heti pääsivät Rolambin puheille, jolla ynnä muiden päällikköjen
+kanssa piirityksen aikana oli pääkortierinsa tällä laivalla.
+
+
+
+
+XVIII.
+
+Pahoja huhuja,
+
+
+Asema Turun linnassa tuli päivä päivältä tukalammaksi ja mieshukka oli
+suuri. Eikä se ollut ihmeellistäkään, kun kuulat suhisivat korvien
+ympäri jo tunkeusivat kaikkialle; kerrotaanpa että semmoinen eräänä
+päivänä erehtyi herttuattaren makuukammioonkin ja repäisi rikki hänen
+vuoteensa edessä alaslasketun poimutelman.
+
+Valitus ja levottomuus ilmestyi pian linnan naispuolisten asujanten
+kesken, minne tahansa silmäili ympärilleen oli helposti ymmärrettävä
+kauhu nähtävänä kaikkien kasvoilla.
+
+Herttuatar oli useat kerrat liikuttavilla sanoilla kehoittanut
+puolisoansa autaumaan eikä turhaan vuodattamaan viatonta verta, sillä
+mikään pelastus ei nyt enää ollut mahdollinen, sanoi hän; mutta ylpeä
+luonnoltaan ja järkähtämätön uppiniskaisuudessaan antoi hän
+herttuattaren rukousten tässä suhteessa mennä kuulematta.
+
+Zaida Barinsky oli nyt enään ainoa koko hovissa, jolla vielä oli jotain
+toivoa asiain onnellisesta menosta ja joka päivä nähtiin hän ylhäällä
+jossakin varmassa näköpaikassa vakoilevan jos ei jonakin arvaamattomana
+hetkenä mitään iloisempaa sanansaattajaa kun ne sovintolähettiläät.
+jotka aina ja yhäti kävivät piiritettyjen luona, lähestyisi. Hänelläpä
+oli oikeus odottaa hyvitystä tehdyistänsä uhrauksista, siitä hyvästä,
+mitä oli toimittanut. Ja mitenkä taisikaan tämä muuta kun täyttää hänen
+toivomuksensa sitte kun oli saanut tietää ken hyväntekijättärensä oli
+ja mitä se korvaukseksi toivoi. Paljon ei hän myös ollut pyytänytkään,
+vaan paljaastaan sitä, jota on oikeus vaatia jokaiselta rehelliseltä
+kansalaiselta: velvollisuuden täyttämistä ja miehuullista rohkeutta.
+
+Mutta mitään Ivarssonia ei kuulunut hyvillä eikä huonoilla sanomilla,
+vaan huhuja, joita tähän asti oli pitänyt paljaana parjauksena ja jotka
+kylmänä oli sysännyt luotaan, huhuja, jotka tiesivät kertoa miten
+paennut sotilas nyt istui ja vietti hauskoja päiviä ruotsalaisella
+laivastolla, milloinka tahansa valmis antamaan herttuan vihollisille
+apuansa tätä vastaan tarkoitetulla toimella.
+
+
+
+
+XIX.
+
+Tappio.
+
+
+Eräänä iltana elokuussa, kun yön varjot jo levittivät mustan vaippansa
+Auralinnan harmaiden muurien yli ja suurin osa väestöstä oli etsinyt
+vähäisen lepoa, kutsuttiin kaikki, ylhäiset ja alhaiset, eteläiseen
+sivurakennukseen sen ikkunoista katsomaan eriskummallista näkyä.
+Eräällä saarella, sittemmin Hevoskariksi kutsuttu ja sijaitseva aivan
+Aurajoen suussa, havaittiin palava esine, joka suurilla keikahduksilla
+ja vikellyksillä juoksi ympäri siellä. Tämä näky synnytti huvia linnan
+mieltyneissä katsojissa ja oli tavallaan, niin sitä pidettiin,
+tervetullut keskeytys siinä surkeudessa, joka viikkokaudet oli
+vallinnut täällä. Kaikellaisia mielenilmauksia ja lausuntoja lausuttiin
+siitä harvinaisesta kummituksesta ja muutamat pitivät sitä itse
+paholaisena, joka oli mennyt piirittävien joukkoon; aivan selvästi voi
+nähdä pukinsorkan vilkahtavan esiin raivokkaan hypyn kestäessä.
+
+    Vihollisen sanotaan nimittäin keksineen seuraavan kujeen: Kun
+    eräs hevonen, joka oli laitumella luodolla, oli voideltu piellä
+    ja tervalla, sytytettiin se. Palava hevonen alkoi luonnollisesti
+    kaikin voimin juosta luodon ympäri ja herätti siten linnan
+    väestön huomion. Kaikki kiiruhtivat sinne, mistä parhain voi
+    nähdä tämän ihmeellisen leikin. Vihollinen käytti tätä
+    tilaisuutta ja teki väkirynnäkön linnaa vastaan maan puolelta.
+
+Tämä ilo oli kuitenkin hyvin lyhyt, sillä naurun ja riemun par'aikaa
+kaikuessa ryntäsi eräs ulkomaisen linnanpihan vahdeista hengästyneenä
+sisään tiedolla, että Ruotsin sotajoukko teki väkirynnäkön linnan
+portteja vastaan kaupungin puolelta.
+
+Jos ilo äsken oli ollut suuri, tuli häiriö sitä suuremmaksi. Muutamat
+tarttuivat aseisiinsa ja juoksivat huolimattomasti linnan pihalle,
+toiset jäivät seisomaan kun kiinninaulatut, tietämättä mitä tekisivät
+ja toisiansa kohtaavien komentohuutojen väliltä kuuli naisten
+valitushuudot, jotka yhä enensivät yleistä häiriötä.
+
+Vanhan linnan käytävässä oli sota pian täydessä vauhdissa, vihollinen
+oli jo tunkenut tänne saakka. Ensimäinen kaatuneista piirittäjien
+puolella oli urhollinen Ivarsson, tavattuna hyvin tähdätyltä
+kuolettavalta miekaniskulta, annettu Peder Rankilta, joka yleisestä
+häiriöstä huolimatta oli tuntenut pakolaisen.
+
+Voitto oli pian hyökkäävien puolella, jotka tuon tuostakin saivat
+uusia, terveitä voimia, kun suuri osa linnan väestöstä käänsi kilpensä
+herttuata vastaan ja meni vihollisten puolelle. Pian täytyi linnan
+jälillä olevain puolustajain ja kaikkein muiden siellä olevain
+henkilöin antautua armoille, herttua kuitenkin ehdolla että saisi
+nauttia tulot herttuakunnastaan sekä pitää viisikymmentä palvelijaansa
+ruhtinaallisessa vankeudessa. Tähän pyyntöön ei kuningas Eerik
+kuitenkaan sittemmin suostunut.
+
+Herttua puolisoineen, neuvostoineen ja palvelijoineen pidettiin
+sill'aikaa vartioittuna tallella linnassa, kunnes laivasto tuli
+valmiiksi purjehtimaan.
+
+Vangit vietiin Tukholmaan. Sinne saavuttua kysyi kuningas
+herttuattarelta, jos tahtoisi omaisuuksineen palata Puolaan tahi
+oleskella vapaana Ruotsissa. Vastaukseksi sanotaan herttuattaren
+ottaneen kihlasormuksen sormestaan ja, osoittaen sen kirjoitukseen,
+lausuneen ennen tahtovansa kuolla puolisonsa kanssa kun erota hänestä.
+
+Tukholmasta vietiin herttuallinen parikunta 100 miehen vartioimana
+Gripsholman linnaan, jonne he majoitettiin yhteen ainoaan huoneesen.
+Herttuatar sai vankeutensa aikana käytettäväkseen kaksi hovinaista ja
+yhden kyttyräselkäisen puolalaisnaisen. Ainoastaan Juhanan puolison
+sallittiin joskus käyskennellä linnan puutarhassa. Puutetta kärsiessä
+synnytti hän vankeudessa 1564 tyttärensä Isabellan, joka kuoli jo 1566,
+sekä viimeksi mainittuna vuona pojan Sigismund. Myöhemmin saivat vangit
+käytettäväkseen kaksi huonetta, ja vieläpä ruokasalinkin.
+
+
+
+
+XX.
+
+Uhri.
+
+
+Zaida Barinsky oli yleisen häiriön aikana tykkänään kadonnut. Pidettiin
+varmana että hän sodan pauhinassa ja pimeässä oli eksynyt taistelevien
+joukkoon ja siellä saanut olla osallisena kaatuneiden kohtalosta.
+
+Myöhemmin saatiin kyllä todistus hänen lähdöstänsä, mutta todistus,
+joka ei tyydyttänyt arveluja.
+
+Eräästä sisämäisen linnanpihaan päin olevasta ikkunasta läntisessä
+tornissa oli hän katsellut sitä kauhistavaa näyttelyä, jota
+tulisoittojen valossa näyteltiin hänen allansa. Hän näki raivoisan
+sodan linnanpihalle vievässä käytävässä, hurjan ottelun herttuan
+ystävien ja vihollisten välillä, näki Ivarssonin kuninkaan joukon
+etupäässä raivokkaasti raivaavan itselleen tien linnan sisään, kuuli
+voittavien joukkojen riemun, näki voimattomien hurjat ponnistukset
+jännistäessään viimeiset voimansa yhä kasvavaa ylivoimaa vastaan ja
+vielä näki hän myös sen miekaniskun, joka tähdättiin ihanan nuorukaisen
+päätä kohden, näki sen putoovan raskaasti hänen päälleen, näki miten
+hän vaipui maahan, ensi tuokiossa muserrettavaksi kuoliaaksi hänen
+ruumiinsa yli tunkeutuvalta joukolta.
+
+Kauvemmin ei hän voinut katsella tätä kauheata näky-alaa; ne sisälliset
+taistelut, joita viimeksi kuluneina kuukausina oli taistellut, huhut
+Ivarssonin petollisista vehkeistä, Ivarssonin, jonka hän melkein
+mielipuolisuuteen menevän rakkauden tähden ihanaan, pulskeaan
+nuorukaiseen, oli pelastanut kuoleman vankeudesta, se viallisuuden
+tunne, joka, jos nämät huhut toteutuisivat, vaivasi häntä, oli uhannut
+painaa tämän jo muutenkin heikon olennon maahan, ja kun hän nyt näki
+nämät arvelut täysin todeksi, näki kaikki unelmansa rauenneen, koski se
+häneen niin kovasti, että mielipuolisuuden valoton yö samalla ympäröi
+hänen iäksi päiväksi.
+
+Vapisten kauhusta ja hurjapäisenä juoksi hän hillittömästi alas
+kieruportaita, jotka johtivat läntisen tornin kaikkiin kerroksiin ja
+päättyivät vankipihaan, sekä sen oven läpi, jonka kautta hän ei kauvan
+sitte oli avannut tien vapauteen ennen niin rakastetulle, nyt vielä
+kuolleena vihatulle pettäjälle. Pian oli hän niiden vallien harjalla,
+jotka ympäröivät linnaa sen alla. Hänen allansa ammotti pimeä
+linnahauta. O kuinka yö oli hänestä erinomaisen ihana vaaleine
+kuuvaloineen vaahtopäisten laineiden yli ulkona ulapalla, mitenkä
+ihanata olisi, hänen mielestään, että juuri nyt päästä pois, pois
+elämästä, joka kaiken sen jälkeen, mitä hän oli kärsinyt, kaikkien
+erhetysten jälkeen tulisi niin viheliäiseksi, niin köyhäksi rauhasta ja
+onnesta, päästä pois juuri nyt, saatettuna siltä ihanalta soitolta,
+minkä aaltojen loiske, myrskyn raivo ja taistelevien pauhu hänen
+takanaan saivat aikaan. Ja kylmässä, märjässä haudassa tuolla alhaalla
+olisi hänen mielestään niin hiljaista, siellä ei mikään myrsky enään
+häntä saavuttaisi, siellä saisi hän yksinään nauttia sitä lepoa, jota
+niin kauvan oli elämässä etsinyt, luullut löytävänsä, mutta ei
+kumminkaan ollut löytänyt.
+
+Hyppäys vaan, hiljainen taistelu elämän ja kuoleman välillä, aaltojen
+hiljainen loiske kun peittivät uhrinsa, ja sitte oli taas kaikki tuolla
+ulkona entisellään, ennen kun hän henkensä uhraamalla irroitti itsensä
+kohtalosta, jonka pakkoa hän ei kauvemmin voinut kantaa.
+
+
+
+
+XXI.
+
+Loppu.
+
+
+Ennen kun annamme esiripun mennä alas sen näytelmän jälkeen jo kauvan
+sitte menneistä ajoista, minkä hajanaisissa piirteissä olemme
+esittäneet lukijalle, täytyy meidän vielä tehdä pieni käynti
+Blekingeen, missä ukko Flink puutteellisessa mökissään viettää erakon
+vaiheista köyhää, mutta puutteista rikasta elämää, kuitenkin ylevänä
+tietäessään saavuttaneen elämänsä tarkoituksen, kostaneensa niinkuin
+monet pitkät vuodet oli halunnut.
+
+Tosin tuli tämä kosto kalliiksi, osti sen terveytensä menettämällä,
+joka oli seuraus niistä haavoista, mitkä hänkin raivoavassa taistelussa
+Turun linnaa valloitettaissa oli saanut, osti sen totisen uskollisen
+ystävän kadottamalla, ystävän, johon oli luullut voivansa luottaa
+vastaisuudessakin, kun voimansa riutuivat ja elämänsä ehtoo himmeni.
+Mutta vahinko oli vielä suurempi eräälle toiselle tuolla kaukana,
+Hansin nuoruuden morsiamelle, joka iloisen jälleentapaamisen sijasta
+sai tuntea haaksirikkoon joutuneiden haaveilujen tunnetta, joka siitä
+sai sydämenhaavan, mitä ei kenkään enään voinut parantaa.
+
+Kuitenkin oli heillä molemmilla jälellä yksi luottamus, joka antoi
+heille voimaa ja sisällistä iloa myös elämän synkimpinäkin hetkinä,
+aavistivat että mitä olivat täällä ajassa kadottaneet saisivat
+runsaasti haudan tuolla puolen.
+
+Onnellisia ovat jos tämä toivonsa on toteutunut.
+
+Vuosisatojen vaiheet ovat vierineet heidän unhoitettujen hautojensa
+yli. Ken kyselee alhaista sotilasta hänen lopetettua matkansa
+myrskyisellä taistelutantereella ja vuodatettua verensä isänmaan
+edestä.
+
+Ivarsson ja vanha Flink pettivät herttuan ja avasivat hänen linnansa
+portit viholliselle. Olkoonpa niinkin, mutta he eivät tehneet sitä
+tarkoituksessa sen kautta saada epäiltävää kunniaa; se tapahtui siinä
+vahvassa vakuutuksessa, että julkinen uppiniskaisuus tarvitsee
+rangaistusta, he tahtoivat ehkä estellä sitä eripuraisuutta, vihaa ja
+tottelemattomuutta, joka yhä enemmän ilmestyi veljesten väliin, tekivät
+sen kuninkaansa nimessä, jonka pitivät ainoana oikeutettuna perillisenä
+sille saaliille, minkä suuri Kustaa Vaasa oli koonnut. Ja jos joku
+määrä inhimillistä erehdystä löytyykin heidän hyvässä aikeessaan,
+älköön tuomio kuitenkaan kohdatko heitä liian ankarasti, "sillä
+inhimillistä on hairahtua, jumalallista on anteeksi antaa", sanoo
+runoilija ja tekee siinä oikein.
+
+
+
+***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK TURUN LINNASSA***
+
+
+******* This file should be named 44137-8.txt or 44137-8.zip *******
+
+
+This and all associated files of various formats will be found in:
+http://www.gutenberg.org/dirs/4/4/1/3/44137
+
+
+
+Updated editions will replace the previous one--the old editions
+will be renamed.
+
+Creating the works from public domain print editions means that no
+one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
+(and you!) can copy and distribute it in the United States without
+permission and without paying copyright royalties.  Special rules,
+set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
+copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
+protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark.  Project
+Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
+charge for the eBooks, unless you receive specific permission.  If you
+do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
+rules is very easy.  You may use this eBook for nearly any purpose
+such as creation of derivative works, reports, performances and
+research.  They may be modified and printed and given away--you may do
+practically ANYTHING with public domain eBooks.  Redistribution is
+subject to the trademark license, especially commercial
+redistribution.
+
+
+
+*** START: FULL LICENSE ***
+
+THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
+PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
+
+To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
+distribution of electronic works, by using or distributing this work
+(or any other work associated in any way with the phrase "Project
+Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
+Gutenberg-tm License available with this file or online at
+  www.gutenberg.org/license.
+
+
+Section 1.  General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
+electronic works
+
+1.A.  By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
+electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
+and accept all the terms of this license and intellectual property
+(trademark/copyright) agreement.  If you do not agree to abide by all
+the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
+all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
+If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
+Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
+terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
+entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
+
+1.B.  "Project Gutenberg" is a registered trademark.  It may only be
+used on or associated in any way with an electronic work by people who
+agree to be bound by the terms of this agreement.  There are a few
+things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
+even without complying with the full terms of this agreement.  See
+paragraph 1.C below.  There are a lot of things you can do with Project
+Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
+and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
+works.  See paragraph 1.E below.
+
+1.C.  The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
+or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
+Gutenberg-tm electronic works.  Nearly all the individual works in the
+collection are in the public domain in the United States.  If an
+individual work is in the public domain in the United States and you are
+located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
+copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
+works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
+are removed.  Of course, we hope that you will support the Project
+Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
+freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
+this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
+the work.  You can easily comply with the terms of this agreement by
+keeping this work in the same format with its attached full Project
+Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
+
+1.D.  The copyright laws of the place where you are located also govern
+what you can do with this work.  Copyright laws in most countries are in
+a constant state of change.  If you are outside the United States, check
+the laws of your country in addition to the terms of this agreement
+before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
+creating derivative works based on this work or any other Project
+Gutenberg-tm work.  The Foundation makes no representations concerning
+the copyright status of any work in any country outside the United
+States.
+
+1.E.  Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
+
+1.E.1.  The following sentence, with active links to, or other immediate
+access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
+whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
+phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
+Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
+copied or distributed:
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+1.E.2.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
+from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
+posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
+and distributed to anyone in the United States without paying any fees
+or charges.  If you are redistributing or providing access to a work
+with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
+work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
+through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
+Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
+1.E.9.
+
+1.E.3.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
+with the permission of the copyright holder, your use and distribution
+must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
+terms imposed by the copyright holder.  Additional terms will be linked
+to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
+permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
+
+1.E.4.  Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
+License terms from this work, or any files containing a part of this
+work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
+
+1.E.5.  Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
+electronic work, or any part of this electronic work, without
+prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
+active links or immediate access to the full terms of the Project
+Gutenberg-tm License.
+
+1.E.6.  You may convert to and distribute this work in any binary,
+compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
+word processing or hypertext form.  However, if you provide access to or
+distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
+"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
+posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
+you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
+copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
+request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
+form.  Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
+License as specified in paragraph 1.E.1.
+
+1.E.7.  Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
+performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
+unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
+
+1.E.8.  You may charge a reasonable fee for copies of or providing
+access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
+that
+
+- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
+     the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
+     you already use to calculate your applicable taxes.  The fee is
+     owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
+     has agreed to donate royalties under this paragraph to the
+     Project Gutenberg Literary Archive Foundation.  Royalty payments
+     must be paid within 60 days following each date on which you
+     prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
+     returns.  Royalty payments should be clearly marked as such and
+     sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
+     address specified in Section 4, "Information about donations to
+     the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
+
+- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
+     you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
+     does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
+     License.  You must require such a user to return or
+     destroy all copies of the works possessed in a physical medium
+     and discontinue all use of and all access to other copies of
+     Project Gutenberg-tm works.
+
+- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
+     money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
+     electronic work is discovered and reported to you within 90 days
+     of receipt of the work.
+
+- You comply with all other terms of this agreement for free
+     distribution of Project Gutenberg-tm works.
+
+1.E.9.  If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
+electronic work or group of works on different terms than are set
+forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
+both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
+Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark.  Contact the
+Foundation as set forth in Section 3 below.
+
+1.F.
+
+1.F.1.  Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
+effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
+public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
+collection.  Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
+works, and the medium on which they may be stored, may contain
+"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
+corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
+property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
+computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
+your equipment.
+
+1.F.2.  LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
+of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
+Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
+Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
+liability to you for damages, costs and expenses, including legal
+fees.  YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
+LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
+PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3.  YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
+TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
+LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
+INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
+DAMAGE.
+
+1.F.3.  LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
+defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
+receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
+written explanation to the person you received the work from.  If you
+received the work on a physical medium, you must return the medium with
+your written explanation.  The person or entity that provided you with
+the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
+refund.  If you received the work electronically, the person or entity
+providing it to you may choose to give you a second opportunity to
+receive the work electronically in lieu of a refund.  If the second copy
+is also defective, you may demand a refund in writing without further
+opportunities to fix the problem.
+
+1.F.4.  Except for the limited right of replacement or refund set forth
+in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO OTHER
+WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
+WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
+
+1.F.5.  Some states do not allow disclaimers of certain implied
+warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
+If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
+law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
+interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
+the applicable state law.  The invalidity or unenforceability of any
+provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
+
+1.F.6.  INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
+trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
+providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
+with this agreement, and any volunteers associated with the production,
+promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
+harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
+that arise directly or indirectly from any of the following which you do
+or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
+work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
+Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
+
+
+Section  2.  Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
+
+Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
+electronic works in formats readable by the widest variety of computers
+including obsolete, old, middle-aged and new computers.  It exists
+because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
+people in all walks of life.
+
+Volunteers and financial support to provide volunteers with the
+assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
+goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
+remain freely available for generations to come.  In 2001, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
+and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
+To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
+and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
+and the Foundation information page at www.gutenberg.org
+
+
+Section 3.  Information about the Project Gutenberg Literary Archive
+Foundation
+
+The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
+501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
+state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
+Revenue Service.  The Foundation's EIN or federal tax identification
+number is 64-6221541.  Contributions to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
+permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
+
+The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
+Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
+throughout numerous locations.  Its business office is located at 809
+North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887.  Email
+contact links and up to date contact information can be found at the
+Foundation's web site and official page at www.gutenberg.org/contact
+
+For additional contact information:
+     Dr. Gregory B. Newby
+     Chief Executive and Director
+     gbnewby@pglaf.org
+
+Section 4.  Information about Donations to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation
+
+Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
+spread public support and donations to carry out its mission of
+increasing the number of public domain and licensed works that can be
+freely distributed in machine readable form accessible by the widest
+array of equipment including outdated equipment.  Many small donations
+($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
+status with the IRS.
+
+The Foundation is committed to complying with the laws regulating
+charities and charitable donations in all 50 states of the United
+States.  Compliance requirements are not uniform and it takes a
+considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
+with these requirements.  We do not solicit donations in locations
+where we have not received written confirmation of compliance.  To
+SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
+particular state visit www.gutenberg.org/donate
+
+While we cannot and do not solicit contributions from states where we
+have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
+against accepting unsolicited donations from donors in such states who
+approach us with offers to donate.
+
+International donations are gratefully accepted, but we cannot make
+any statements concerning tax treatment of donations received from
+outside the United States.  U.S. laws alone swamp our small staff.
+
+Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
+methods and addresses.  Donations are accepted in a number of other
+ways including checks, online payments and credit card donations.
+To donate, please visit:  www.gutenberg.org/donate
+
+
+Section 5.  General Information About Project Gutenberg-tm electronic
+works.
+
+Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg-tm
+concept of a library of electronic works that could be freely shared
+with anyone.  For forty years, he produced and distributed Project
+Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
+
+Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
+editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
+unless a copyright notice is included.  Thus, we do not necessarily
+keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
+
+Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
+
+     www.gutenberg.org
+
+This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
+including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
+Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
+subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
diff --git a/old/44137-8.zip b/old/44137-8.zip
new file mode 100644
index 0000000..ac8bad9
--- /dev/null
+++ b/old/44137-8.zip