initial commit of ebook 44698HEADmain

6 files changed, 5955 insertions, 0 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..6833f05
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,3 @@
+* text=auto
+*.txt text
+*.md text
diff --git a/44698-0.txt b/44698-0.txt
new file mode 100644
index 0000000..90820c0
--- /dev/null
+++ b/44698-0.txt
@@ -0,0 +1,2776 @@
+*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 44698 ***
+
+KERTOMUKSIA SUOMEN HISTORIASTA I
+
+Unionin aika
+
+
+Kirj.
+
+JULIUS KROHN
+
+
+
+Kansanvalistusseura, Helsinki, 1914.
+
+
+
+SISÄLLYS:
+
+Alkusanat
+
+Piispa Maunu Tavast
+
+ 1. Maunu Tavast piispana ja ihmisenä
+ 2. Naantalin naisluostari
+ 3. Turun tuomiokirkko
+ 4. Maunun valtiotoimet Eerikki kuninkaan aikana
+ 5. Maunu piispa ja Kaarle Knuutinpoika
+ 6. Koululaitokset ja oppi Suomessa katolisena aikakautena
+
+Kaarle Knuutinpoika Bonde
+
+ 1. Kaarle Knuutinpoika Viipurissa
+ 2. Kaarle Knuutinpoika kuninkaana
+
+Sten Sture vanhempi ja pitkä viha
+
+ 1. Sten Sture valtionhoitajana
+ 2. Pitkän vihan alkuvuodet
+ 3. Viipurin piiritys v. 1495
+ 4. Viipurin pamaus
+ 5. Suuren venäläissodan loppuvuodet
+ 6. Sten Sture ja Hannu kuningas
+
+Svante Sturen aika
+
+ 1. Svante Sture tulee valtionhoitajaksi
+ 2. Eerikki Tuurenpoika Bjelke
+ 3. Tanskan merirosvojen hävitykset Suomessa
+
+Sten Sture nuorempi ja Kristiern tyranni
+
+ 1. Ruotsi ja Suomi joutuvat Tanskan vallan alle
+ 2. Kristiernin verilöylyt
+
+Kristian tyranni ja Kustaa Vaasa
+
+ 1. Kustaa Vaasa vapauttaa Ruotsin
+ 2. Ensimäinen sota Suomessa
+ 3. Tuomas junkkarin loppu
+ 4. Tanskan vallan kukistus Suomessa
+
+Viiteselitykset.
+
+
+
+
+Alkusanat.
+
+
+Kun Hilda Käkikosken Suomen historia nuorisolle tekijänsä kuoleman
+johdosta keskeytyi, eikä teoksen jatkajaa sen suunnitelman mukaan,
+minkä hän sille oli laatinut, ollut tiedossa, on Kansanvalistusseura
+päättänyt varhaisemman aikomuksensa mukaisesti ryhtyä jatkoksi
+mainitulle teokselle julkaisemaan Julius Krohnin "Kertomuksia Suomen
+historiasta". Tämä esitystapansa puolesta kirjallisuutemme
+mestariteoksiin luettava Suomen historia, jonka nyt professori _Kustavi
+Grotenfelt_ on tarkastanut historiallisen sisällyksen puolesta ja
+kirjailija _Helmi Krohn_ kielellisesti korjannut, sikäli kuin se
+nykyisen kielenkäytön kannalta on ollut tarpeellista, täyttää useampia
+tarpeita. Se soveltuu historiallista valistusta harrastavalle suurelle
+yleisölle ja myös historianopetuksessa käytettäväksi oppikirjan
+täydennyksenä; viime aikoina virinneissä itseopinnoissa se myös saanee
+suuren käytön. Näitä tarkoituksia varten kirja julaistaan pienempinä
+osina koulujen oppilaskirjastoihin hankittavaksi.
+
+"Kertomuksien" jatkamisesta 17:nnen vuosisadan puolivälistä eteenpäin,
+mihin Krohnin teos päättyy, on neuvotteluja vireillä, mutta lopullisiin
+sopimuksiin ei niissä ole vielä päästy.
+
+Kustantaja.
+
+
+
+
+PIISPA MAUNU TAVAST.
+
+
+1. Maunu Tavast piispana ja ihmisenä.
+
+Kolmentoista virstan päässä Turusta on peninkulman pitkä ja puolen
+leveä saari nimeltä _Kuusisto_. Sen itä-kulmalla on kumpuinen niemi,
+joka muinoin oli luotona, ja kummulla on kaksi muurin rauniota pystyssä
+ynnä suuri joukko lohkareita hajallansa maassa. Nämä muurit ja
+lohkareet ovat ainoat jäännökset Suomen katolisten piispojen mainiosta
+asunnosta, _Kuusiston linnasta_, missä he muinoin elivät mahtavina ja
+loistavina, ja jonka muurit heillä monta kertaa olivat turvana,
+veristen venäläisten tai julmien juuttien hävitellessä maata. --
+Kuusistossa oli Turun piispoilla ollut kartano aina 1200 luvun lopulta
+asti, vaan itse kivilinna tornineen muurineen rakennettiin vasta v.
+1431.
+
+Silloin oli Turun hiipan kantajana _Maunu Olavinpoika Tavast_, kaikista
+Suomen katolisista piispoista kuuluisin; eräs muinainen historioitsija
+mainitsee hänen olleen _jalon_ (magnus) ei ainoastaan nimeltä, vaan
+myös teoiltaan. -- Maunu oli syntynyt v. 1357 Alasjoen (nyk.
+Tavastilan) kartanossa Mynämäen pitäjässä. Hän oli siis suomalainen
+syntyisin, niinkuin kaikki muutkin Turun piispat aina 14:nnen
+vuosisadan lopulta 16:nnen keskipaikoille asti. Samaten hän oli,
+niinkuin nimestä sopii päättää, oman maamme kasvattamaa sukua. Tavastit
+olivat Suomen vanhimpia aatelissukuja ja siihen aikaan kaikkein
+mahtavimpia ja rikkaimpia.
+
+Suurisukuisella nuorukaisella oli silloin kaksi tietä tarjona: joko
+ruveta ritariksi tai sotaherraksi, tai antaa päänsä keritä ja vihkiä
+itsensä papiksi. Kumpikin tie taisi saattaa mainioksi ja mahtavaksi.
+Vaikka ei katsottukaan oikein sopivaksi, että korkeavirkainen
+pappismies tavoittelisi sankarin nimeä sotatantereella, niin oli hän
+kuitenkin kuninkaan neuvoskunnassa ritarin veroinen, ja hän saattoi
+hengellisellä voimallansa saada ylpeimmänkin herran niskat nöyrtymään.
+Maunu Tavast valitsi jälkimäisen tien. Käytyään koulua kotimaassa, hän
+läksi ulkomaille oppiansa lisäämään ja sai maisterin arvon silloin
+maailman mainiossa Pragin yliopistossa Bööminmaalla. Sitten oli hän
+jonkun aikaa silloisen Tanskan, Norjan ja Ruotsin yhteisen kuninkaan,
+Eerikki Pommerilaisen kanslerina[1] ja saavutti hänen suuren suosionsa,
+jossa hän aina edelleenkin pysyi. Sieltä hän kutsuttiin arkkiteiniksi
+Turkuun, jossa virassa hän oli jo v. 1410, jollei ennenkin, vaikkei
+siitä ole varmaa tietoa. V. 1412 kuoli Turussa piispa _Bero Balk_, ja
+hänen jälkeensä valitsi nyt Turun tuomiokapituli piispaksi
+arkkiteininsä Maunu Tavastin. Hän läksi, niinkuin tapana oli, Roomaan
+paavilta vahvistusta vaaliin saadakseen ja viipyi paluumatkallaan koko
+talven Parisissa, ja kävi sitten Tanskassa suosijansa Eerikki kuninkaan
+luona, joka otti hänet suurella kunnioituksella vastaan ja lahjoitti
+hänelle runsaita armonosoitteita.
+
+Piispantoimissaan oli Maunu hyvän ja uskollisen kirkkopaimenen
+esikuvana. Hänen aikanansa olivat ylimalkain piispat ja muut
+kirkko-ylimykset tavoiltaan turmeltuneita. Suurilla tuloillansa he
+elivät ylellisesti, juoden ja mässäten, olivat ahneita, röyhkeitä,
+vallanhimoisia ja käyttivät väärin hengellistä valtaansa maallisten
+etujensa edistämiseksi. Mutta Maunu piispa vietti ihan toisellaista
+elämää. Hänen tapansa olivat yksinkertaiset ja puhtaat, ylellisyyttä
+hän ei suvainnut, vaan käytti saataviansa aina kirkon ja
+puutteenalaisten hyväksi. Kaikissa hänen kartanoissaan elätettiin suuri
+joukko köyhiä ja vaivaisia, sokeita ja rampoja. Myöskin perustettiin
+hänen aikanansa Turkuun sairaala niitä onnettomia varten, jotka
+sairastivat spitalitautia. -- Valtaansa ja voimaansa hän ei käyttänyt
+omaksi hyödykseen, vaan koetti sillä aina auttaa Ruotsin valtakuntaa ja
+varsinkin omaa kansaansa, jolle hän, niinkuin vasta saamme nähdä,
+monasti hankki helpoitusta raskaista kuormista sekä suojaa sortoa ja
+polkemista vastaan. Papistonsa tavoista ja toimista hän piti myöskin
+tarkan vaarin ja kävi itse syrjäisimmissäkin paikkakunnissa
+piispankäräjiä pitämässä. Näillä matkoillaan hän koki monta vaivaa ja
+vaaraa; sillä tiet, missä niitä sattui olemaan, olivat enimmiten vain
+ratsain kuljettavia polkuja. Sentähden kuljettiin, missä vain oli
+mahdollista, järviä ja jokia pitkin, jolloin koskipaikoissa ja
+kannaksissa kannettiin venettä maata myöten, tai säästettiin matkat
+talveksi, jolloin lumihanki oli sileänä tienä. Suur-Savosta (nykyisestä
+Mikkelistä) Sysmään matkustaessaan täytyi piispan kerta viettää yönsä
+salolla, taivaan kannen alla, sillä koko sillä välillä ei vielä ollut
+yhtään ainoata taloa. Mutta sitten rakennutti piispa sille paikalle,
+Vahvajärven rannalle, nykyiseen Hirvensalmen pitäjään, uudistalon,
+vastaisten matkustajien suojaksi.
+
+Miten Maunu piispa rakensi ja koristi kirkkoja sekä enensi
+jumalanpalveluksen loistoa, siitä tulee toisessa luvussa puhe. Mutta
+nyt on ensiksi vielä kerrottava muutamista muista ansioista, jotka
+olivat sangen suuret hänen aikalaistensa ja uskolaistensa silmissä.
+Katolinuskon mukaan piti määrätyt päivät joka viikko ja väliin koko
+viikkokaudet yhtä mittaa paastota, s.o. olla lihaa ja muuta rasvaista
+ruokaa (arkiruokaa) syömättä, ja tyytyä kalaan sekä vihanneksiin.
+Aika-ajoinpa ei saatu mitään muuta nauttia kuin vain vettä ja leipää.
+Paitsi sitä kiduttivat uskovaiset itseään jouhista kudotuilla
+paidoilla, kovilla vuoteilla ja välistä pieksemiselläkin, johon
+tarkoitukseen käytettiin monisiimaista, väkäraudoilla varustettua
+ruoskaa. Tuskin lienee epäilemistäkään, että Maunu piispa tarkoin
+täytti näitä uskonharjoituksia, vaikkei siitä meille erikseen ole
+jäänyt tietoa. Sitä vastoin häntä nimenomaan kiitetään siitä, että hän
+oli ahkera ja harras uskonsa vaatimissa alinomaisissa rukouksissa.
+Katolinuskoisen oli näet joka päivä luettava säädetty määrä rukouksia.
+Sitä varten oli heillä helminauha suurempine ja pienempine helmineen,
+joista toiset merkitsivät Isämeidän rukousta, toiset Ave Mariaa (rukous
+neitsyt Maarialle) y.m., joita rukoillessa joka rukouksen jälkeen
+siirrettiin aina yksi helmi sormien lomitse, jotta tiedettäisiin,
+milloin säädetty määrä tuli täyteen. -- Paitsi yksityisiä rukouksiansa
+Maunu piispa kaikkialla, minne hän tuli, itse veisasi julkista messua
+kerran aamulla, toisen illalla ja kolmannen kerran vielä sillä välillä.
+Kaikkien näiden jumalisten töiden lisäksi hän 64-vuotisena vielä kävi
+Palestinassa, sillä pyhäin miesten ja varsinkin Vapahtajan haudalle
+vaeltamista pidettiin Jumalalle erinomaisen otollisena työnä.
+
+Tässä lueteltujen ansioiden sekä myöskin suuren sukunsa ja
+mahtavuutensa vuoksi papisto häntä rakasti ja piti suuressa arvossa,
+niin että hän v. 1421 tuli yksimielisesti valituksi Upsalan
+arkkipiispaksi. Mutta ihmeellistä kyllä hänen suosijansa, Eerikki
+kuningas, ei suostunut tähän vaaliin. Sitä vastoin olisi Maunu
+kuoltuansa epäilemättä päässyt pyhien miesten joukkoon, jollei
+uskonpuhdistus sitä ennen olisi karkoittanut koko katolinuskoa
+menoineen kaikkineen Suomen maasta.
+
+
+2. Naantalin naisluostari.
+
+Edellisessä luvussa jo mainittiin, että Maunu Tavast piti harrasta
+huolta kaikista kirkollisista laitoksista. Ottakaamme niistä nyt ensin
+puheeksi luostarit ja varsinkin Naantalin naisluostari, joka Maunu
+piispan toimesta oli perustettu ja jota hän koko ikänsä suojeli
+hellimmällä rakkaudella.
+
+Siihen aikaan näet arveltiin sen ihmisen elämän olevan pyhimmän ja
+Jumalalle otollisimman, joka kaikista maallisista töistä ja askareista
+luopuen vietti aikaansa alinomaisessa rukoilemisessa, virsien
+veisaamisessa ja jumalisten asioiden miettimisessä. Tämmöisiä maailman
+toimista eronneita ihmisiä sanottiin erakoiksi, jos he elivät
+itseksensä korvessa, ja _munkeiksi_ (miehiä) ja _nunniksi_ (naisia),
+jos he asuivat yhdessä yhteistä jumalanpalvelusta pitäen. Munkkien ja
+nunnien asuntoja nimitettiin _luostareiksi_. Tämmöisiä luostareita oli
+kaikissa kristikunnan maissa hyvin paljon ja monta monituista laatua,
+joilla kullakin oli omat sääntönsä ja asetuksensa, ja Suomessakin oli
+ennen Maunu piispan aikaa neljä, kaikki munkkeja varten varatut. Vanhin
+niistä oli dominikaani- eli mustainveljesten luostari Turun lähellä;
+paitsi tätä oli sittemmin vielä syntynyt dominikaaniluostari Viipuriin
+ynnä fransiskaani eli harmainveljesten luostari Viipuriin ja toinen
+Kökarin pitäjään Ahvenanmaalle. Näiden lisäksi perusti Maunu vielä 1441
+uuden fransiskaaniluostarin Raumalle. Mutta nämät viisi eivät
+suomalaisten mielestä vielä riittäneet; he olivat, niinkuin Naantalin
+luostarin perustuskirjassa sanotaan, jo kauan halunneet saada myös
+nunna- eli naisluostarin maahansa. Sillä munkkien ja nunnien pyhän
+elämän ja alinomaisen jumalanpalvelemisen uskottiin olevan autuudeksi
+ei ainoastaan heille itselleen, vaan koko heidän kansalleen, vieläpä
+tuottavan maallistakin siunausta ja onnea koko sille maalle, missä he
+asuivat.
+
+Maunu Tavast oli, heti piispaksi tultuansa, ruvennut hankkeisiin tätä
+asiaa varten. Ensiksi aiottiin perustaa tämä luostari Pyhän Annan
+nunnakunnan sääntöjen mukaan ja rakentaa se likelle Turun kaupunkia.
+Mutta siitä ei tullut mitään ja Telgen herrainpäivillä v. 1438 toi
+Maunu piispa esiin toisen ehdoituksen. Hän anoi lupaa ja apua Birgitan
+luostarin perustamiseen sekä nunnia että munkkeja varten, joka hänen
+mielestänsä oli hyödyllisempi kansalle "saarnaamisen, ripittämisen ja
+aneitten (synnin anteeksi-antokirjojen) jakamisen suhteen", kuin
+yksinomaan naisluostari. Tähän ehdoitukseen suostuttiin herrainpäivillä
+ja sitä varten luovutettiin eräs kruununtalo Maskun pitäjässä. Siihen
+haetti nyt Maunu Tavast muutamia munkkeja ja nunnia Vadstenan
+luostarista ja rupesi sitä rakennuttamaan; vaan pian huomattiin paikka
+sopimattomaksi ja sentähden muutettiin luostari Raision pitäjään
+_Ailoisten_ eli Ailisten talon maalle, jonka ritari Henrikki Klaunpoika
+Djäkn sekä hänen rouvansa Lucia Olavintytär Skelge olivat lahjoittaneet
+sitä varten.
+
+Tämä uusi luostari, joka pyhitettiin Pyhälle Neitsyelle, Pyhälle
+Johannes Kastajalle, Pyhälle Birgitalle ja Pyhälle Annalle ja joka
+nimeksensä sai _Vallis Gratiae_ (Armon laakso), ruotsiksi Nådendal
+(Naantali) rakennettiin nyt v. 1443 suurella uutteruudella ja innolla.
+Maunu Tavast laitatti siihen omalla kustannuksellansa korkean kuorin
+sekä sakariston ja hänen kehoituksestansa tuli muiltakin ylhäisiltä
+sekä alhaisilta lahjoja. Luostarin viereen oli kuningas antanut luvan
+perustaa kauppalan, jossa olisi krouveja ja ravintoloita sekä
+pyhiinvaeltajia että muita matkustajia varten. Tästä kaupungista paisui
+Naantalin kaupunki, joka nykyään on vähäpätöinen, vaan yhteen aikaan
+oli niin vaurastunut, että siinä oli kaksi pormestaria. Maunu piispa ei
+auttanut perustamaansa luostaria ainoastaan sen rakentamisen aikana,
+vaan jäljestäpäinkin hän yhä lahjoitteli sille omilla tai kirkon
+varoilla ostamiaan taloja ja väsymättä kehoitti muita samankaltaiseen
+anteliaisuuteen.
+
+Naantalin luostarille, niinkuin muillekin, karttui suuria tuloja
+testamenteista, joissa kuolevat säätivät jonkun lahjan luostarille
+annettavaksi, jotta heidän sielunsa puolesta pidettäisiin rukouksia ja
+messuja; myöskin maksettiin suuria summia hautasijoista luostarin
+kirkossa tai hautausmaalla, sillä siten toivottiin pikemmin päästävän
+taivaaseen. Myöskin oli kaikkien munkeiksi tai nunniksi pyrkijöiden
+suoritettava pääsyraha, joka vastasi vuoden elatusta luostarissa; useat
+antoivat paljon enemmänkin. Paitsi sitä oli monta, jotka antautumatta
+luostarin ankarien sääntöjen alaisiksi pyrkivät vain luostarin muurien
+sisälle, saadakseen viettää ulkonaisten eli maallikko-veljien
+ja -sisarten nimellä vanhat päivänsä rauhassa ja hiljaisuudessa; nekin
+antoivat tullessaan runsaita lahjoja luostarille. Sen lisäksi lankesi
+luostarille kaikki sakot rikoksista, joita oli tehty sen asukkaita
+taikka alustalaisia vastaan. Mutta kaikkein suurin tulo oli aneitten
+myömisestä. Papisto oli näet ruvennut sille uskottua virkaa, syntien
+anteeksiantamisen julistusta katuville sillä tavoin väärinkäyttämään,
+että se alkoi rahasta jakaa anteeksianto- eli anekirjeitä, joissa muka
+oli suotu niin ja niin monen päivän, kuukauden tai vuoden synnit
+anteeksi, aina sitä myöten kuinka paljon pahantekijä halusi maksaa.
+Eikä siinä kyllin, että jo tehdyistä synneistä kaupittiin
+anteeksiantoa, saipas sitä myös edeltäkäsin ostaa vasta-aiotuista,
+tehtävistä pahanteoistaan. Tämmöinen helppo päästökeino synneistä
+viehätti tietysti suuresti sen ajan raakaa, oppimatonta kansaa, ja
+äärettömät summat virtailivat sillä tavoin munkkien arkkuihin.
+
+Luostarille usein lahjoitettiin kokonaiset talotkin, ja toisia se yhä
+osteli lisäksi omilla rahoillansa. Näin oli sille aikojen kuluessa
+karttunut hyvin suuri joukko maatiloja, varsinkin Turun lähipitäjissä:
+Nummella, Räntämäellä, Raisiossa, Ruskossa, Maskussa, Liedossa,
+Piikkiössä, Paimiossa, Paraisissa, Lemussa, Rymättylässä,
+Taivassalossa, Sauvossa, Halikossa, Uskelassa, Mynämäellä, Vehmaalla,
+Laitilassa ja Perniössä; vaan oli niitä kaukaisemmissakin Suomen
+maakunnissa: Saloisten ja Mustasaaren pitäjissä Pohjanmaalla; Ulvilan,
+Eurajoen, Huittisten, Pirkkalan ja Hämeenkyrön pitäjissä Satakunnassa,
+Janakkalassa Hämeessä, Pohjan, Karjan ja Porvoon pitäjissä
+Uudellamaalla ynnä Viipurin tienoilla Karjalassa. Olipa niitä myös
+muutamia Ruotsinmaalla. -- Itse luostarissa oli runsaasti kaikellaisia,
+kullasta kuvattuja ja hopeasta huoliteltuja ristejä ja kalkkeja,
+pyhäinkuvia ja muita kalliita kaluja ynnä myöskin rahoja. Näin rikas
+oli aikanansa Naantalin luostari.
+
+Luostarin rakennuksista ei enää ole jäljellä muuta kuin kirkko ja
+vähäinen palanen munkkihuoneen seinää; mutta ruhkaläjistä on kuitenkin
+vielä onnistuttu saamaan jokseenkin selvä käsitys siitä, kuinka avara
+ja minkämuotoinen luostari ennen muinoin on ollut. Se seisoi Naantalin
+kaupungin vieressä, korkealla Nunnanniemellä, josta on hyvin ihana
+näköala. Kaupungista päin tulija astui ensin ulkoportin kautta kirkon
+eteläpuolella olevaan ulkopihaan, jonka muurissa oli asuntoja
+ulkoisille eli maallikkoveljille ja -sisarille ynnä vieraille. Keskellä
+pihaa taisi seisoa aurinkokello ja vaivaistukki. Kirkon lounaisen
+kolkan sivuitse tultiin portin kautta munkkien pihaan, jonka vasempaa
+kylkeä ympäröivät munkkien asuntohuoneet, kirjasto y.m. Siitä vei taas
+aina lukossa pidetty portti sisimpään eli nunnien pihaan, joka
+sijaitsi pohjoispuolella kirkkoa. Sen ympärillä asuivat nunnat
+kaksikerroksisessa rakennuksessa; munkkien asunto oli vain
+yksikerroksinen. Nunnien pihaan ei ollut kenenkään miespuolen lupa
+päästä, paitsi piispan, kun hän kävi luostaria tarkastamassa, ja
+häntäkin sisäänpäästettäessä oli pitkät mutkat ja temput tehtävät.
+Munkkienkaan pihaan ei päästetty ketä hyvänsä, sillä luostarin
+asukasten piti niin paljon kuin mahdollista olla erillään
+ulkomaailmasta. Kirkko, joka vielä seisoo, vaikka sen entiset
+koristukset ovat aikoja sitten ryöstetyt, on komea rakennus paksuine
+muurineen, jonka kaksi patsasriviä jakaa sisältä kolmeen eri osaan. Sen
+läntisessä päässä oli korkea kuori (nykyään kellotornin jalkana), missä
+nunnat juhlapäivinä pitivät jumalanpalvelustaan; munkeilla oli
+alttarinsa itäpäässä, missä nytkin on tallella senaikuinen
+alttarikaappi puuhunveistettyine kuvineen. Tavallista jumalanpalvelusta
+pitäessään istuivat munkit alhaalla kirkossa, ja nunnat lehterillä eli
+parvella kirkon pohjoispuolella, mihin ovi johti suoraan nunnien
+asunnon ylikerrasta; munkkien ja nunnien näet piti kirkossakin olla
+erillään.
+
+Näiden muurien sisäpuolella kului munkkien ja nunnien elämä
+jumalanpalveluksessa ja laupeudentöissä. Nunnaksi pyrkijän oli ensin
+muutamat vuodet koitteeksi asuminen luostarin yhteydessä; jos hän
+määrä-ajan kuluttua pysyi päätöksessään, niin häneltä leikattiin
+hiukset, hänet puettiin sisarten pukuun ja juhlallisesti vihittiin; sen
+jälkeen hän ei enää saanut luostarista erota. Birgitan sääntöjen mukaan
+ei saanut koeteltava olla 18 vuotta nuorempi ja varsinaiseksi nunnaksi
+ei voinut päästä, ennenkuin 25 vuoden iässä.
+
+Nunnia piti Birgitan luostareissa sääntöjen mukaan olla 60 ynnä sen
+lisäksi 13 pappismunkkia, 4 diakonia ja 8 palvelijamunkkia (tämä luku
+vastaava Kristuksen 13 apostolia ja 72 oppilasta). Harvoin lienee
+kuitenkin Naantalissa ollut koko tämä määrätty luku täysi; mutta ettei
+luostarimme kuitenkaan ollut kovin köyhä asukkaista, näkyy siitä, että
+kerran 35 henkeä kuoli siellä ruttoon eikä sittenkään mainita sen
+jääneen autioksi. Luostarin päänä oli _abbedissa_; munkeilla oli sen
+lisäksi eri päällikkönsä, jota sanottiin _yliripittäjäksi_ (confessor
+generalis). Näiden virkojen ensimäisinä hoitajina olivat muutamat
+Ruotsista Naantaliin tulleet luostarin asukkaat, mutta pian
+suomalaisetkin niihin arvoihin pääsivät; viimeisestä abbedissasta tulee
+vielä vasta puhetta. -- Nunnien pukuna oli sarkainen paita, päällyshame
+oli myöskin harmaasta sarasta, samaten miehustakin, jonka hihat olivat
+niin pitkät, että sormien päätkin peittyivät. Tämän puvun päällä
+käytettiin päällysviittaa, joka talvella oli vuorattu lampaannahkalla;
+se pantiin rinnan yli puikolla kiinni. Otsa ja suurin osa päätä oli
+myssyn peitossa, joka niskasta kiinnitettiin neulalla kiinni. Sen
+päällä oli musta palttinainen huntu, joka kiinnitettiin neulalla otsaan
+sekä kummankin korvan kohdalle; huntuun kiinnitettiin vielä neulalla
+valkea liinavaate. Pappismunkeilla oli tunnusmerkkinä rinnan vasemmalle
+puolelle kaapuun ommeltu punainen risti ja sen sisässä pieni valkoinen
+risti; diakoneilla pieni valkea ympyrä ja sen sisässä neljä tulikielen
+tapaista punaista tilkkua; palvelijamunkeilla valkea risti.
+
+Birgitan luostareissa vallitsivat ankarat säännöt. Nunnaksi aikova
+vannoi pyhällä valalla elävänsä naimatonna sekä olevansa nöyrä ja
+köyhä. Ei kelläkään luostarin jäsenellä saanut olla puolen äyrin vertaa
+yksityistä omaisuutta, eikä hän saanut sormin edes koskea kultaan ja
+hopeaan muuten kuin jumalanpalveluksessa ja ommellessaan koruompeluja.
+Aamusella noustua piti nunnien olla aivan ääneti, kunnes suuri messu
+oli pidetty, ja illallinen syötiin myöskin suurimmassa hiljaisuudessa.
+Paasto oli kova: yksi paasto kesti adventista jouluun asti, toinen
+alkoi perjantaina ennen ensimäistä sunnuntaita paastossa ja päättyi
+pääsiäisenä; sitten taas Pyhänristin päivästä Mikonpäivään ja
+Pyhäinmiestenpäivästä adventtiin. Päivä ennen Maarian päiviä,
+apostolien päiviä ja muutamia muita juhlia paastottiin vedellä ja
+leivällä. Paastottomina aikoina syötiin sunnuntaina, maanantaina,
+tiistaina ja torstaina lihaa päivällisellä, vaan silloinkaan ei
+illalliseksi annettu muuta kuin maitoa ja kalaa. -- Rukouksia pidettiin
+ja virsiä veisattiin kaiken päivää vähä väliä Neitsyt Maarian
+kunniaksi. Jotta nunnilla alituisesti olisi kuolema mielessä, oli
+kirkkotarhassa aina valmiiksi kaivettu hauta, jonka partaalla abbedissa
+sisarten kanssa joka aamu kello 9 kävi hiekkaa heittämässä, virsiä
+veisaamassa ja rukoilemassa. Kirkon ovella seisoivat ruumispaarit,
+joilla oli multaa, ja niiden sivuitse kulkiessa tuli jokaisen lukea:
+"maasta olet sinä tullut ja maaksi pitää sinun jälleen tuleman". --
+Nunnilla oli kullakin pienoinen kamarissa, jossa he makasivat
+olkivuoteella, hurstitta, villavaipan alla. Muiden sisarten yhteydessä
+ei hän ollut muuten kuin pöydässä, jumalanpalveluksessa tahi työssä.
+Jumalanpalveluksen loma-aikoina sisarukset neuloivat, kutoivat sukkia,
+ompelivat kirkonkoristuksia, hoitelivat sairaita (eräs Naantalissa
+käytetty lääkärikirja on vieläkin tallella) ja viljelivät puutarhaa.
+Munkeillakin oli eri puutarhansa ja paitsi sen viljelystä ynnä
+sairasten hoitoa he myöskin harjoittivat opintoja. Mainioin Naantalin
+oppineista munkeista oli 15:nnen vuosisadan loppupuolella _Johannes
+Budde l. Reek_, joka käänsi useampia kappaleita raamatusta ruotsiksi ja
+kirjoitti useitten Ruotsin pyhien naisten elämäkertoja y.m.
+Luostareissa, ja niin epäilemättä Naantalissakin, tavallisesti oli
+kouluja, joissa ympäristön lapsia opetettiin.
+
+Luostarit ovat nyt Suomesta hävinneet ja meidän aikamme ei
+suvaitsisikaan niiden perustuksena olevaa tekopyhyyttä; mutta aikanansa
+ovat ne kuitenkin olleet hyödyksi; niissä viljeltiin opintoja kaikessa
+rauhassa noina levottomina aikoina; niissä harjoitettiin myöskin
+kaikellaisia askareita ja taitoja, joita Suomen kansa vasta niiden
+kautta oppi tuntemaan. Rauman pitsit, Naantalin uuttera sukkienkudonta
+sekä varsinais-suomalaisten taipumus puutarhanhoitoon ovat
+muistomerkkinä luostarien asukasten muinaisista toimista.
+
+
+3. Turun tuomiokirkko.
+
+Meillä ei ole paljon muistomerkkejä katolisuuden aikakaudelta: ompa
+kuitenkin nuot iät kaikki kestävät kivikirkot maamme vanhemmissa
+rantapitäjissä ja varsinkin Turun tuomiokirkko, jaloin ja komein
+kaikista.
+
+Sen rakentamista alettiin jo Tuomas piispan aikoina, luultavasti pian
+sen jälkeen, kun piispanistuin muutettiin Räntämäeltä Turkuun.
+Ensimäisen suomensukuisen piispamme, Maunun, aikana valmistui Turun
+kirkko v. 1300. Mutta silloin se ei ollut tämän nykyisen kirkon
+kokoinen eikä muotoinen. Itäänpäin se ei ulottunut kauemmaksi kuin
+nykyiseen ristikäytävään, laki oli paljon matalampi eikä sivukappeleita
+ollut yhtään. _Unikankaria_, jolle se on rakennettu, ympäröi luja,
+osaksi tiilistä, osaksi harmaasta kivestä tehty muuri, jossa oli
+ampumareikiä suojana vihollisten rynnäkköjä vastaan. Portteja muurissa
+oli kuusi, joista eteläinen ja itäinen holvattuja; näiden yläpuolella
+oli huoneita, joissa aneita kaupattiin.
+
+Tuon tuostakin tätä alkurakennusta sitten jatkettiin, ja lisättiin nuo
+pienet kuorit sen kylkeen. Maunu Tavastin tullessa piispaksi kirkko jo
+ulottui pituudeltaan nykyiseen korkeaankuoriin asti ja sivukappeleja
+oli seitsemän. Vaan hänen toimestansa kirkko vasta oikein komeaksi
+kasvoi. Hän kohotti katon nykyiseen korkeuteensa ja hankki vielä
+seitsemän uutta sivukappelia. Entiset kuorit olivat pyhitetyt Pyhälle
+Neitsyelle, Pyhälle Yrjänälle, Pyhälle Siprille, Pyhälle Katarinalle,
+Pyhälle Pärttylille, Pyhälle Henrikille ja Eerikille, sekä
+Pyhälle Laurille. Nytpä rakennettiin lisään Pyhän Ruumiin, Pyhän
+Kolminaisuuden, Pyhän Johanneksen, Sielun, Pyhän Paavalin ja Pietarin,
+Pyhän Annan ja Andreaksen, Pyhän Rouvan (eli Pappien) ja Kolmen Itämaan
+kuninkaan kuorit. Muut kaikki olivat muiden kustantamat Maunu piispan
+kehoituksesta ja neuvosta, mutta Pyhän Ruumiin kuorin oli piispa itse
+rakennuttanut omilla varoillaan ja varustanut sen hyvin komeilla
+koristuksilla. Alttari oli peitetty kalleilla vaatteilla, sen päällä
+seisoi kalleissa lippaissa pyhien luita ynnä muita kalleita kaluja,
+mutta kaikkein parhaana koristuksena oli sangen suuri ja kallisarvoinen
+monstransi.[2] Tässä kuorissa piti piispan asetuksen mukaan luettaman
+messuja joka päivä; messupapin elatukseksi oli piispa lahjoittanut
+useampia taloja ja rakentanut kivirakennuksenkin hänelle asuttavaksi.
+Samaan kuoriin on Maunu piispa myös haudattu.
+
+Hänen aikanansa kohtasi tuomiokirkkoa suuri vahinko, sillä se paloi v.
+1429. Mutta piispa korjautti sen niin suurella kiireellä, että se ennen
+hänen kuolematansa jälleen oli valmiina, ehompana entistänsä.
+Palestinassa käydessään teetti hän Venetsiassa uudet kalliit
+messupuvut, jotka hän toi tuomisina mukanansa. Muutenkin hän osti
+kirkkoon kaikellaista, joka teki jumalanpalveluksen loistavammaksi tai
+josta muuten papeilla oli hyötyä. Hän hankki koko joukon kirjoja,
+muiden muassa kauniisti kirjoitetut ja kullalla sekä hopealla
+koristetut evankeliumi- ja epistolakirjat, hän silautti Pyhän Henrikin
+pääkallon ja käsivarret hopealla, osti kultaisen kalkin, öylättimaljan
+ja kaulakoristeen ynnä ison, kalliin, hopeisen ristiinnaulitun-kuvan.
+Mitä koristeita sitäpaitsi vielä oli tuomiokirkossa, ei ole Maunu
+piispan elämäkerrassa mainittu. Mutta me voimme päättää sen siitä,
+miten katolisissa kirkoissa yleiseen oli tapana. Seinät olivat
+epäilemättä täynnä pyhien muotokuvia ja raamatun kuvauksia. Semmoisia
+onkin vielä muutamia tallella sakaristossa; ne ovat puusta, mutta
+maalatut ja hopealla sekä kullalla silanut. Samassa paikassa on myöskin
+nähtävänä alttarikaappi, johon on kuvattu Pyhä Henrikki tallaten
+jalallaan murhaajansa Lallin päätä. Patsaista muuten kerrotaan
+riippuneen lamppuja, joissa paloi vahakynttilöitä. Korkean alttarin
+sanotaan olleen kullatun ja ikkunoissa koreita maalauksia. Lattiana oli
+hautakiviä, sillä kirkossa lepäävän sielun luultiin pikemmin pääsevän
+kiirastulesta[3] taivaalliseen autuuteen, ja sen vuoksi maksettiin
+suuret summat kirkon permannon alla olevasta hautasijasta.
+
+Tässä tuomiokirkossa pidettiin jumalanpalvelusta mitä komeimmilla
+menoilla. Säännön mukaan oli joka päivä seitsemän messua pidettävä
+kirkossa; mutta Maunu piispa määräsi kaikiksi välitunneiksikin messuja,
+niin että aamusta varhain sydänyöhön asti ei vaiennut virrenveisuu eikä
+haihtunut pyhänsavun suitsutus kirkossa. Pappeja tietysti piti sen
+tähden olla suuri joukko. Ennestään olikin tuomiokirkolla jo kuusi
+kanunkipappia (canonici) ja saman verran messupappeja (chorales);
+näiden lisäksi määräsi nyt Maunu neljä kumpaistakin lajia.
+Jumalanpalvelus oli enimmäkseen veisaamista; virsien sanat ja, mitä
+papit muuten lausuivat, olivat kaikki latinaa. Maunun aikana säädettiin
+kuitenkin Ruotsissa pidetyssä pappienkokouksessa, että pappien piti
+pyhinä lukea Isämeidän ja Pyhän Neitsyen rukous sekä uskontunnustus
+kansan kielellä.
+
+
+4. Maunun valtiotoimet Eerikki kuninkaan aikana.
+
+Siihen aikaan eivät piispat hoidelleet ainoastaan kirkon ja uskon
+asioita, vaan ottivat myöskin osaa valtiotoimiin. Heillä oli sija
+kuningasten neuvoskunnassa, heilläkin, niinkuin maallisilla herroilla,
+oli linnansa ja huovinsa (sotamiehensä), joilla he varjelivat maata
+vihollisilta, ja usein he itsekin olivat miekka kädessä mukana
+tuimimmassa tappelussa.
+
+Maunu Tavastin rauhallinen mieli ei ollut sotaleikkeihin taipuva. Mutta
+opillansa ja kokemuksellansa oli hänkin aina valmis palvelemaan sitä
+valtakuntaa, johon hänen kotimaansa oli yhdistetty. Hänen jalo
+luonteensa ynnä hänen viisaat neuvonsa ja toimensa saattoivat hänet
+erinomaisen suureen maineeseen ja kunniaan. Kolme kuningasta peräkkäin
+hän näki Ruotsin valtaistuimella, ja kaikki kolme häntä pitivät
+suuressa suosiossa ja arvossa. Eerikki Pommerilainen, jonka sihteerinä
+hän oli ollut ennenkuin hän tuli piispaksi, soi hänen pyynnöstään
+Suomelle paljon hyvää, Kristoffer Baijerilainen koki häntä kaikin
+tavoin taivuttaa ystäväksensä, ja Kaarle Knuutinpoika kuunteli niin
+halukkaasti Maunun viisaita neuvoja, että hän kerran pidätti hänet koko
+talven luonansa eikä laskenut Turkuun palaamaan. Omassa maassa Maunu
+oli ikäänkuin hallitsijan vertainen; milloin hän läksi Ruotsiin
+herrainpäiville tai muille toimille, oli hänellä aina seuranaan suuri
+joukko Suomen aatelismiehiä sekä muuta väkeä. Ruotsissakin ynnä
+Tanskassa ja Norjassa häntä kaikki pitivät suuressa arvossa ja hänen
+nimensä maine oli levinnyt kauas Venäjälle ja muihin vieraihin maihin.
+-- Katsokaamme nyt kuinka hän aina käytti valtaansa ja voimaansa
+valtakunnan hyväksi ja kuinka hän varsinkin hellällä huolella koetti
+huojentaa kotimaansa, Suomen, raskaita rasituksia.
+
+Ruotsin valtakunnan tila Maunun aikana oli rauhaton ja vaarallinen.
+Juuri samana vuonna kuin Maunu nimitettiin piispaksi, kuoli Margareta,
+ja hänen jälkeensä nousi yhdistyneiden maiden valtaistuimelle hänen
+sisarentyttärensä poika Eerikki Pommerilainen. Tämä alotti Holsteinin
+kreivejä vastaan suuren sodan, joka tuli kovin rasittavaksi kaikille
+kolmelle valtakunnalle. Mutta varsinkin sai siitä Ruotsi ja Suomi
+paljon kärsiä. Joka vuosi kutsuttiin aatelismiehet sotapalvelukseen,
+johon heidän täytyi varustaa itselleen aseet ja hevoset sekä kustantaa
+pitkät matkat ja kallis elatus kaukaisilla mailla; vieläpä heidän
+täytyi omasta kukkarostaan maksaa lunnaatkin, jos joutuivat vihollisten
+vangiksi. Tästä moni aatelinen köyhtyi peräti. Eipä käynyt
+talonpoikienkaan paremmin. Heille enennettiin veroja vuosi vuodelta ja
+tehtiin ne vielä raskaammiksi sillä keinoin, että ne olivat kaikki
+rahassa suoritettavat. Vanhastaan oli näet Ruotsin valtakunnassa ollut
+tapana, että talonpoika maksoi suurimman osan verojansa viljassa tai
+nahkoissa. Mutta näitä tavaroita oli vaikea kuljettaa niin pitkän
+matkan päähän kuin Tanskaan, missä kuningas nyt piti asuntoa. Sentähden
+muutettiin erään saksalaisen ritarin Königsmarkin neuvosta kaikki verot
+rahaveroiksi. Niitä oli talonpoika raukkojen vallan vaikea suorittaa,
+eikä ollut muuta neuvoa kuin ruveta sovitteluihin voutien kanssa. Nämät
+ottivat kyllä rahan asemasta tavaraa, vaan määräsivät sille niin halvat
+hinnat, että talonpojan täytyi veroiksi vetää paljon enemmän kuin
+oikeuden mukaan olisi tarvinnut. Siitä syystä hävisi moni talonpoika,
+ja talot jäivät autioiksi. Mutta kun samassa verotkin alkoivat vähetä,
+keksi Königsmark taas toisen sukkelan neuvon. Tehtiin näet se määräys,
+että koko pitäjän tai kihlakunnan oli veroista vastaaminen siten, että
+jos jotkut talot jäivät autioiksi, toiset saivat niidenkin verot
+maksaa. Kaiken tämän lisäksi voudit vielä vaativat laitonta veroa
+itselleen, ajoivat kyytiä talonpoikien hevosilla ja söivät ja joivat
+heidän taloissaan äyriäkään siitä maksamatta.
+
+Näistä rasituksista tehtiin yhtenään valituksia kuninkaalle ja pari
+kertaa hän antoi, luultavasti Maunu Tavastin neuvosta, suomalaisille
+helpoitusta. V. 1414 määrättiin verot tarkasti ja kiellettiin kaikki
+laittomat veronotot. V. 1419 määräsi kuningas, etteivät voudit saisi
+vaatia talonpoikia useampiin päivätöihin, kuin mitä vanhastaan oli
+tapana, eikä ajaa kyytiä talonpoikien hevosilla; veroksi tuotujen
+tavaroiden hinnan määrääjiksi piti voudin ja rahvaan yhteisesti valita
+neljä arviomiestä; sydänmaalaiset saivat veronsa maksaa talvella, koska
+heidän oli kesällä vaikea päästä linnoihin. -- Lieneekö näistä
+asetuksista ollut apua Suomessa, ei tiedetä varmaan, mutta Ruotsissa
+ainakin sorrettiin kansaa valituksista huolimatta. Useampia kertoja oli
+varsinkin eräs taalalainen aatelismies, nimeltään _Engelbrekt_, käynyt
+kuninkaan luona voudeista valittamassa. Mutta asiat eivät siitä
+paranneet. Viimeinkin yllytti hän Taalain miehet kapinaan, nostatti
+muitakin maakuntia, jopa sai pian koko Ruotsin tottelemaan käskyjänsä.
+Se oli vuonna 1434. Korsholman linnassa, likellä nykyistä Vaasan
+kaupunkia, asui silloin ritari Puke, joka maaherrana hallitsi koko
+Pohjanmaata, sekä Suomen että Ruotsin puolella lahtea. Hänellekin
+Engelbrekt lähetti sanan kehoittaen häntä muistamaan, minkä hädän ja
+sorron alaisena kotimaa oli, ja osoittamaan olevansa uskollinen Ruotsin
+ritari. Puke nostatti maakuntansa miehet ja valloitti Faxeholman linnan
+Länsi-Pohjanmaalla, missä oli ulkomaalainen vouti. Sitten hän yhtyi
+väkinensä Engelbrektin joukkoon. Ahvenanmaalle lähetettiin Juhana
+Folkenpoika suomalaisen joukon kanssa. Siellä, Sundin pitäjässä, oli
+Kastelholman linna, jonka isäntänä oli Otto Pogvisch niminen
+ulkomaalainen. Tämä oli sanoiltaan uhka-ylpeä ja kehui hyvin tulevansa
+toimeen, vaikka kolme suomalaista hyökkäisi jokaista hänen miestänsä
+vastaan. Mutta kun suomalaiset tulivat, säikähtyi mies parka siihen
+määrään, että hän paikalla antautui, anoen vain, että hänen kurja
+henkensä säästettäisiin.
+
+Koska muukalaiset tällä tavoin suljettiin pois koko Ruotsista ja
+Suomesta, täytyi kuninkaan ruveta sovitteluihin. Kumminkin puolin
+suostuttiin vihdoin siihen, että tulevana vuonna kutsuttaisiin kokoon
+kaksitoista viisasta miestä, neljä kustakin valtakunnasta, ratkaisemaan
+kuninkaan ja kansan välistä riitaa. Ruotsin valtakunnan puolesta
+lähetettiin sinne myöskin Turun piispa, Maunu. Nämät miehet päättivät
+sitten asian siten, että kuningas saisi panna vain kolmeen Ruotsin
+linnaan ulkomaalaiset isänniksi. Myöskin säädettiin, että kuninkaan
+poissaollessa Ruotsin hallitus laskettaisiin kahden Ruotsin miehen
+käteen. Toisen piti _marskina_ hoitaa sota-asioita, toisen _drotsina_
+pitää huolta oikeudesta. Marskiksi valittiin nuori Kaarle Knuutinpoika
+Bonde ja drotsiksi vanha Krister Niilonpoika Vase. Suomelle tästä
+kokouksesta vielä seurasi erinäinen etu. Maamme jaettiin kahteen
+_laamannikuntaan_, koska ei yhden laamannin ollut mahdollista hoitaa
+niin suurta maata. Sen lisäksi asetettiin Turkuun _maan-oikeus_, ettei
+olisi tarvis matkustaa kuninkaalle asti valittamaan, kun ei tyydytty
+tuomarin päätökseen. Tässä maan-oikeudessa oli piispa esimiehenä.
+
+Mutta Eerikki oli kovin petollinen eikä pitänyt minäkään sanansa
+syömistä; heti kokouksesta lähtiessään asetti hän vastoin sopimusta
+muukalaisia päällikköjä useihin linnoihin, vieläpä salli väkensä pitkin
+matkaa käydä Ruotsin rannikoita ryöstämässä. Tuosta nyt ruotsalaiset
+kovasti suuttuivat; he tosin eivät vielä kokonaan luopuneet hänestä,
+mutta valitsivat kuitenkin marski Kaarle Bonden valtionhoitajaksensa,
+antaen hänen käsiinsä koko kuninkaallisen vallan, kunnes kuninkaan
+kanssa saataisiin sovinto aikaan. Talonpojat olisivat mielemmin suoneet
+Engelbrektille sen viran, mutta suuret herrat häntä kovasti pelkäsivät
+ja vihasivat juuri sentähden, että hän aina piti rahvaan puolta. Jopa
+joku heistä vähän aikaa sen perästä hänet murhasi, eikä valtionhoitaja
+rangaissutkaan murhaajaa, näyttäen siten, miten mieleinen se teko
+hänestäkin oli.
+
+Valtionhoitajan vaali oli tapahtunut alussa vuotta 1436, johon
+vuodenaikaan Suomesta ei ollut mahdollista päästä meren poikki
+Ruotsiin. Sentähden tuli kesäkuussa Maunu piispa, drotsi Vase, joka oli
+Viipurin linnan isäntänä, ynnä muita Suomen herroja Tukholmaan
+valtionhoitajalle uskollisuutta ja kuuliaisuutta lupaamaan.
+Taipuvaisuudestaan suotiin koko Suomenmaalle se etu, että veroa
+vähennettiin kolmanteen osaansa ynnä muutenkin helpoitettiin
+ulosottoja. Tästä asiasta annettu kirje sanoo tämän kaiken tapahtuneen
+siitä syystä että: "Suomalaiset ovat luvanneet olla uskollisia eikä
+ottaa ketään muuta hallitsijaksensa tänä eripuraisuuden aikana, kuin
+minkä valtaneuvokset ovat valinneet." Siitä siis taaskin näemme, ettei
+esi-isiämme kohdeltu ruotsalaisten alamaisina, ainoastaan
+yhdenvertaisina veljinä, jotka vapaaehtoisesti olivat suostuneet
+ruotsalaisten tuumiin.
+
+
+5. Maunu piispa ja Kaarle Knuutinpoika.
+
+Valtionhoitaja Kaarle Knuutinpoika oli nyt mahtavin mies Ruotsin
+valtakunnassa. Mutta moni kadehti tätä hänen onneansa. Useat muut
+herrat milloin salaa juonittelivat, milloin nostivat ilmikapinoita
+häntä vastaan. Näissä oli osallisena myös tuttavamme Eerikki Puke, joka
+viimein v. 1437 sai maksaa hengellään tekonsa. Tieto on säilynyt myös
+siitä, että Maunu Tavastin piispana ollessa suuri kapina syttyi
+Satakunnassa v. 1438 erään Taavetti nimisen miehen johdolla. Maunu
+silloin käyttäytyi totisena kirkon miehenä ja suomalaisena; hän ei
+kukistanut kapinoitsijoita miekalla ja tulella, vaan hän lähetti heille
+lempeät, voimalliset sanansa ja asetti metelin sillä keinoin, jolloin
+Taavetti pakeni Tallinnaan.
+
+Mielellään olisi nyt kunnianhimoinen Kaarle Knuutinpoika sen
+kuninkaallisen vallan lisäksi, mikä hänellä oli valtionhoitajana,
+myöskin tahtonut kuninkaallista nimeä. Kaikin tavoin hän koetti
+senvuoksi taivuttaa puolellensa mahtavaa Turun piispaa. Hän asetti näet
+Suomen maaherraksi Maunun langon, Niilo Olavinpojan, Särkilahden
+herran, ja antoi Suomen pohjoisen laamannikunnan Sune Stålarmille, joka
+myöskin oli Tavastien heimoa. Mutta Maunu Tavast oli siinäkin suhteessa
+tosi suomalainen, että hän niinkauan kuin mahdollista tahtoi pysyä
+uskollisena lailliselle hallitsijalle. Hän ei tahtonut luopua
+Eerikistä, ennenkuin vielä kerran olisi yritetty saada aikaan sovintoa
+hänen kanssansa. Kesällä 1437 oli Eerikki taas luvannut tulla Kalmariin
+Ruotsin herrojen puheille. He kokoontuivatkin sinne kaikki, vaan
+turhaan odotettiin kuningasta. Muut silloin suuttuivat ja läksivät
+kotiinsa; ainoastaan arkkipiispa, drotsi Vase, Turun linnanisäntä Hannu
+Kröpelin ja Maunu Tavast päättivät mennä kuninkaan puheille, koska hän
+ei heidän luokseen tullut. Lundin kaupunkiin saavuttuansa, joka silloin
+vielä kuului Tanskan vallan alle, he saivat kuulla tanskalaistenkin jo
+alkavan kyllästyä epäluotettavaan kuninkaaseensa ja aikovan kutsua
+toista sijaan. Tämä sanoma palautti arkkipiispan ja drotsin, vaan Maunu
+Tavast meni kuitenkin Kröpelinin kanssa Kööpenhaminaan Eerikin puheille
+ja sai häneltä uuden lupauksen, että hän muka tulisi Ruotsiin
+seuraavana kesänä.
+
+Mutta sanaansa ei Eerikki pitänyt paremmin kuin edellisilläkään
+kerroilla, ja silloin vihdoinkin ruotsalaiset hänestä kokonaan
+luopuivat.
+
+Tanskalaiset olivat tehneet samoin ja ottaneet kuninkaaksensa Eerikin
+sisarenpojan, Baijerin herttuan Kristofferin. Tämä nyt rupesi pyrkimään
+Ruotsinkin valtaistuimelle. Kauan aikaa sai Kaarle Knuutinpoika sen
+estetyksi, sillä hän tahtoi itse päästä kuninkaaksi. Mutta viimein
+laskettiin kuitenkin Ruotsin kruunu v. 1440 Arbogassa Kristofferin
+päähän. Maunu Tavastkin oli tässä vaalissa osallisena ja sai
+kuninkaalta vahvistuskirjan kaikkiin Suomen kirkon ja papiston
+etuuksiin. Myöskin vahvistettiin Suomelle ennen suotu veronhelpoitus.
+
+Kristoffer kuningas oli rahanahnas ja kavala; sentähden on hänenkin
+aikansa huonossa muistossa. Sen lisäksi sattui vielä hänen hallitessaan
+yhtenään katovuosia, joihin sen ajan valistumattoman rahvaan mielestä
+kuninkaan jumalattomuus oli syynä, ja rahvas antoi hänelle liikanimeksi
+_Pettukuningas_. Hän kuoli jo v. 1448.
+
+Nyt vihdoinkin pääsi Kaarle Knuutinpoika toivonsa perille; hän
+valittiin Ruotsin kuninkaaksi, ja pian tarjosivat norjalaisetkin
+hänelle kruununsa. Maunu piispa oli ollut kuninkaanvaalissa osallisena,
+ja siitä lähtien hän seisoi uskollisesti Kaarlen puolella. Semmoista
+luotettavaa ystävää tämä hyvin tarvitsikin, sillä, niinkuin vasta
+saamme nähdä, hänen ympärillään kuhisi juonittelijoita ja pettäjiä.
+Yhdessä tapauksessa varsinkin pelasti Maunu Tavastin uskollisuus
+Kaarlen hyvin suuresta vaarasta. Halmstadin kaupunkiin oli 1450 Ruotsin
+ja Tanskan herroja kokoontunut hieromaan sovintoa Norjasta, Gotlannista
+ynnä muista paikkakunnista, joita kumpainenkin kuningas vaati
+omaksensa. Siinä useimmat Ruotsin lähettiläät salaa olivat yksissä
+neuvoin tanskalaisten kanssa, ja ensi työkseen antoivat heille kaikki
+nuo riidanalaiset maat. Vaan kujeet eivät siihenkään vielä loppuneet.
+Petturit neuvottelivat tanskalaisten kanssa, miten he saisivat Kaarle
+kuninkaan pois Ruotsin valtaistuimelta ja Tanskan uuden kuninkaan
+Kristiernin hänen sijaansa. Yksi heistä, Niilo Juhonpoika
+(Oxenstjerna), tuli Maunu piispaa samaan liittoon viekoittelemaan. "Nyt
+on rauha rakennettu Tanskan kanssa", sanoi hän; "nyt vaan me
+tarvitsisimme hyvää hallitusta! Teiltä, hyvä herra, tulin neuvoa
+kysymään, miten se paraiten saataisiin?" -- Piispa silloin vastasi
+hänelle: "Jumala suokoon, että jotain voisimme tehdä valtakunnan
+hyväksi! Neuvoillani ja toimellani autan kernaasti niinkuin ennenkin.
+Mutta nyt toivon valtakunnan hyvin menestyvän, sentähden en ole tuota
+kovin ajatellut." -- Virkkoipa taaskin Niilo herra: "Jos sen lupaatte
+pitää salassa, niin virkan teille parhaan neuvon valtakunnan
+parantamiseksi; vaan vannokaa, ettette sitä ilmoita kellekään
+ihmiselle!" Piispan vannottua ilmoittikin Niilo herra hänelle
+salajuonittelijoiden vehkeet. Ensin aiottiin vaatia Kaarlelta kaikki
+linnat valtioneuvosten käsiin. Jollei hän siihen suostunut, piti kutsua
+Tanskasta apua. Mutta jos hän suostuisi, niin oli sitä helpompi päästä
+hänestä ja antaa kruunu Kristiernille. Maunu Tavast kovin hämmästyi
+tästä kavaluudesta, vaan ei virkkanut mitään muuta kuin: "Tämmöisiä
+asioita minä en ymmärrä, hakekaa neuvoa viisaammilta, tähän ei minun
+älyni ylety!"
+
+Kun sitten lähettiläät toimiltaan palasivat kuninkaan luokse, meni
+Maunu heti hänen puheillensa ja sanoi raskaasti huoaten: "Nyt minun
+täytyy näillä vanhoilla päivilläni rikkoa valani (hän oli jo
+yhdeksänkymmenenkolmen vuoden vanha) ja se mieltäni kovasti pahoittaa.
+Vaan jos salaisuuttani en ilmoita, niin on se teille vahingoksi, herra
+kuningas, ja sillä rikkoisin teille antamani uskollisuusvalan. Käyköön
+kuinka käynee, minä tahdon teille olla uskollinen!" Näin sanottuaan hän
+ilmaisi kuninkaalle petturien salavehkeet, jotta ne saatiin estetyksi.
+
+Tämä oli Maunu Tavastin viimeinen valtiollinen toimi. Vielä samana
+vuonna 1450 hän väsyneenä erosi piispanvirastaan, hallittuansa Turun
+hiippakuntaa kahdeksanneljättä vuotta. Loput elämäänsä hän eli
+kartanossa, jonka hän oli itselleen rakennuttanut vastapäätä rakasta
+Naantalin luostariansa, ja siellä hän nukkui kuoleman uneen kaksi
+vuotta myöhemmin, maalisk. 9:nä p:nä 1452.
+
+
+6. Koululaitokset ja oppi Suomessa katolisena aikakautena.
+
+Oppia näinä aikoina eivät tarvinneet eivätkä harjoittaneetkaan muut
+kuin papit. Talonpoikien ja porvarien opista tietysti ei ollut
+puhumistakaan, koska suuret aatelisherratkin aivan harvoin osasivat
+lukea, vielä harvemmin kirjoittaa. Heillä oli vaakunansa piirretty
+miekkansa ponteen, jonka he painoivat vahaan vahvistettavien
+kirjoitusten alle, ikäänkuin puumerkin. Kaikki luku- ja kirjoitustyö
+oli yksinomaan pappien toimena, jonka tähden kuninkailla ja muillakin
+suurilla herroilla aina oli pappismies sihteerinä, niinkuin olemme
+nähneet Maunu Tavastin ennen piispaksi tulemistaan olleen Eerikki
+Pommerilaisella.
+
+Sen verran oppia saivat papin-alut kouluissa, joita oli sekä
+_luostarikouluja_ että _kirkkokouluja_. Sitä paitsi oli kaupunkien
+kustantamia _kaupunkikouluja_. Ensinmainittuja oli yksi jokaisessa
+luostarissa, ja niissä opetettiin munkeiksi tai nunniksi pyrkijöille
+jumalanpalvelukseen kuuluvia temppuja ja oppia. Loppupuolella tätä
+aikakautta alkoi niissä kuitenkin käydä myös semmoisia lapsia, joita ei
+aiottu hengelliseen säätyyn. Koulu oli niinikään jokaisella suuremmalla
+kirkolla, etenkin tuomiokirkolla, missä papiksi aikovia ohjattiin.
+Suomessa tiedetään keskiajalla olleen kouluja: tuomiokoulu Turussa,
+luostarikouluja Turussa ja Viipurissa, minkä lisäksi myös Naantalissa
+pidettiin huolta luostarin jäsenten kirjallisesta edistyksestä, sekä
+kaupunkikouluja Raumalla ja Viipurissa.
+
+Milloin ensimäinen koulu Suomeen perustettiin, siitä ei ole tietoa,
+mutta Turussa oli tuomiokoulu Suomen etevin koulu viimeistäänkin
+14:nnen vuosisadan alkuajalta asti ja Viipurin koulua mainitaan
+ensikerran 15:nnen vuosisadan alussa. Kirkon kirkkoherra toimitti
+ensiaikoina koulunopettajankin virkaa, vaan loppupuolella 14:ttä
+vuosisataa tapaamme jo Turun koulussa varsinaisen opettajan.
+
+Näihin kouluihin tuli enimmäkseen talonpoikien poikia, tulipa joukkoon
+joku aatelispoikakin, joka halusi päästä korkea-arvoisiin ja
+hyväpalkkaisiin piispan-, tuomiorovastin j.m.s. virkoihin. Katoliset
+papit eivät saaneet mennä naimisiin; sentähden ei heidän poikiaan
+voinutkaan olla koulussa. Kuri oli kouluissa ankara. Penkkejä ei
+suvaittu, vaan koululaisten eli teinien oli lattialla istuttava, joka
+oli oljilla, "pahnoilla" peitetty. Täten heidän piti oppia
+käyttäytymään nöyrästi ja kunnioittavasti opettajaa kohtaan. Vitsaa
+ahkerasti harjoitettiin, niinkuin moni niiltä ajoilta säilynyt
+kouluvirsi todistaa. Esim. seuraava:
+
+    Opin sauna, autuas aina,
+    cosea vidzoill vihdoillan;
+    ej saerasta sijt saunasta,
+    enin kylmäld kylvetellän.
+    Opin otta, carttain cohta
+    tavoi taitamattomii;
+    ett' on lyöty, siijt' on hyöty,
+    seora taito ja toimi.
+
+Vaikea olisikin kenties ollut pitää sen ajan vallatonta,
+väkivaltaisuuteen tottunutta nuorisoa muulla keinoin aisoissa.
+
+Koulussa oli kolme tai neljä luokkaa; alaluokilla opettivat yläluokkien
+paremmat oppilaat, yläluokilla opettaja itse. Opetus alkoi aivan
+ensimäisestä alusta, aapisesta. Vaan äidinkieltä ei koulussa
+opetettukaan lukemaan; opetettiin ainoastaan latinaa. Latinankielellä
+siihen aikaan koko jumalanpalveluskin toimitettiin, latinankielisiä
+olivat kaikki kirjat, joista voi jotakin oppia saada, latinaksi olivat
+alussa kaikki yksityistenkin välikirjat kirjoitetut, ja nytkin
+käytettiin sitä kieltä kansain ja kuningasten liittokirjoissa.
+Äidinkieltä melkein kaikissa maissa pidettiin halpana. Täällä
+pohjoisessa kirjoitettiin kuitenkin jo yksityisten asioita koskevat
+tuomiot maan kielellä, Ruotsissa ruotsiksi, vaan suomenkieltä ei
+kirjallisissa toimissa käytetty ennenkuin katolisen uskon hävittyä.
+Tämän latinankielen tarpeellisuuden tähden oli se pääaineena
+senaikaisessa opetuksessa; muuta kieltä ei ollut oppilasten lupa
+käyttää keskenänsä eikä opettajaa puhutellessa; jos ken vahingossa tuli
+sanoneeksi jonkun sanan äidinkielellä, se siitä sai aika selkäsaunan.
+Kun oppilaat olivat oppineet sisältä lukemaan sekä kirjoittamaan,
+ryhtyivät he latinan kielioppiin käsiksi, jonka sääntöjen
+harjoitukseksi luettiin joitakuita muinaisajan tai uudempiakin
+latinankielisiä runoelmia. Tätä kaikkea sanottiin nimellä grammatica.
+Lisäksi harjoitettiin rhetoricaa, s.o. niitä lausetapoja, joita
+käytettiin kirjeissä suurille herroille, piispoille y.m. Viimeksi tuli
+logica, s.o. jonkunlainen ajatusoppi. Koko tätä oppimäärää nimitettiin
+nimeltä trivium (kolmihaara). Sen jälkeen alkoi toinen, quadrivium
+(nelihaara) niminen oppimäärä, johon kuului luvunlasku (arithmetica),
+mittausoppi (geometria), tähtitiede (astronomia) ja veisuu (musica).
+Tämä viimeksimainittu oli välttämättömän tarpeellinen papille, koska
+jumalanpalvelus enimmäkseen vain oli virsien veisaamista ja
+messuamista. Myöskin piti oppia kristinuskon pääkappaleet: Isämeidän,
+uskontunnustus, Ave Maria (Rukous Neitsyt Maarialle) ja Davidin
+seitsemän katumuspsalmia. Korkeammissa kouluissa sen lisäksi vielä
+harjoitettiin hiukan jumaluusoppia ynnä kirkko-oikeuden (kanonisen
+oikeuden) ensimäisiä alkeita. Kreikankieltä ei luettu, sentähden että
+se muka oli pakanallinen; hepreaa ei myöskään, koska se oli Vapahtajan
+surmaajien kieltä; historiasta ja maantieteestä ei tiedetty mitään,
+vielä vähemmän luonnontieteistä. Ei edes raamattuakaan luettu, sillä
+sen lukeminen oli maallikoilta kovasti kielletty eikä pidetty sitä
+papeillekaan tarpeellisena.
+
+Kesäisin joutoaikoina kävivät köyhät teinit maaseudulla apua
+kerjäämässä ja saivat mistä rahaa, mistä viljaa, mistä nahkoja. Mutta
+koska he näillä retkillänsä tekivät talonpojille väkivaltaa sekä
+harjoittivat kaikellaista muutakin koiruutta, niin kiellettiin, vaikka
+nähtävästi ilman seurausta, v. 1489 koko kerjuullakäynti.
+
+Yliopistoa siihen aikaan ei vielä ollut Ruotsissa eikä Tanskassa,
+saatikka sitten Suomessa. Kun kotoinen koulu oli läpikäyty, täytyi siis
+hakea syvempää ja laveampaa oppia kaukaisilla ulkomailla. Semmoisiin
+matkustamisiin eivät kaikkien varat riittäneet; useimmat sentähden
+menivät koulusta suoraan pappisvirkoihin; muutamat olivat jo ennenkin
+koulusta eronneet ja ruvenneet jonkun aatelisherran sihteeriksi. Mutta
+ne rikkaat, joiden varat vain suinkin kannattivat, ja joskus
+köyhemmätkin, joiden matkan kirkko otti kustantaaksensa, riensivät
+ulkomaille; sillä siellä saatavaa maisterinnimeä pidettiin hyvin
+suuressa arvossa ja oli se ikäänkuin portaana korkeampiin kirkollisiin
+virkoihin.
+
+Kolmessa yliopistossa varsinkin oli suomalaisten tapana käydä näinä
+aikoina, nimittäin Pragissa Bööminmaalla, Leipzigissä Saksassa ja
+Ranskan pääkaupungissa Parisissa. Niistä viimeksimainittu oli kaikkein
+vanhin, suurin ja kuuluisin. Sentähden keräytyikin sinne kaikista
+Euroopan maista oppilaita, jotka kotiperänsä mukaan olivat jaetut
+neljään kansakuntaan. Pienin niistä, jota aluksi nimitettiin
+englantilaiseksi, sittemmin saksalaiseksi, sisälsi Saksan, Englannin
+ynnä kaikki Pohjoismaat. Siihen siis kuuluivat meidänkin miehet.
+
+Parisiin tultuansa nuoret oppilaat antautuivat jonkun heidän
+kansakuntaansa kuuluvan maisterin johdon alaiseksi, joka piti heille
+ajatusopillisia luennoita, luetti heillä muutamia määrättyjä kirjoja,
+käytti heitä muiden maisterien väittelyitä kuuntelemassa ynnä harjoitti
+heitä itseäänkin väittelemiseen. Kaksi vuotta kului näissä toimissa;
+sitten oli oppilas valmis rupeamaan _bakkalarioksi_, s.o. julkisessa
+väittelyssä puolustamaan muutamia opinkappaleita. Bakkalarion tuli
+nyt edelleen harjoittaa väittelyä sekä kuunnella siveysopin,
+luonnontieteiden ja sielunopin luentoja, vieläpä harjoittaa hiukan
+mittausoppia ja tähtitiedettä. Sen tehtyä tuli hänen suorittaa tutkinto
+näissä aineissa ja sillä tavoin hän pääsi _lisensiaatiksi_. Sitten
+hänen oli lupa itse pitää luentoja ja opettaa, vaan ennenkuin hän
+siihen toimeen rupesi, oli kuitenkin vielä yksi temppu tehtävä. Hänen
+oli nimittäin kansakuntansa pedellin (vahtimestarin) seurassa käytävä
+kaikkien maisterien luona heidän suostumustaan anomassa. Sen saatuaan
+teki hän valan rehtorin edessä, luvaten pitää kunniassa yliopiston,
+tiedekunnan ja kansakuntansa oikeudet, säännöt ja tavat. Sitten kulki
+hän määrättynä päivänä suurella juhlamenolla kansakuntansa kouluihin.
+Se maisteri, jonka johdolla hän siihen asti oli opiskellut, piti
+hänelle puheen ja painoi hänen päähänsä maisterilakin. Nyt oli
+oppilaasta tullut täydellinen maisteri, joka arvonimi nyt aina kulki
+hänen nimensä edellä. Useimmat, näin pitkälle päästyään, kiirehtivät
+kotiin johonkuhun kirkolliseen virkaan; vaan olipa niitäkin, jotka
+vielä jäivät lukujansa jatkamaan. He pitivät nyt tästälähin luentoja
+varhain aamulla taiteiden tiedekunnassa, johon he kuuluivat, kävivät
+sitten luentoja kuuntelemassa jumaluusopin tiedekunnassa, päästäksensä
+aikaa myöten jumaluusopin tohtoreiksi, johon tavallisesti kului vielä
+kuusi vuotta.
+
+Niistä monista suomalaisista, jotka tämän aikakauden kuluessa kävivät
+Parisin yliopistoa, saavutti siellä suurimman maineen Maunu Tavastin
+sukulainen, Olavi Maununpoika. Hän tuli Parisiin v. 1425 ja piti
+bakkalarioväitöksensä v. 1427 yhdessä neljän muun suomalaisen
+nuorukaisen kanssa. Seuraavana vuonna hän suoritti myöskin
+lisensiatitutkinnon ja pääsi maisteriksi eli yliopiston opettajaksi.
+Sen jälkeen hän vielä oleskeli yhdeksän vuotta Parisissa, jatkaen
+opintojansa, kunnes hän pääsi jumaluusopin bakkalarioksi. Tällä
+pitkällä ajalla saavutti hän tiedoillaan ja taidoillansa niin suuren
+arvon ja suosion kansakunnassaan, että hänet monta monituista kertaa
+valittiin prokuratoriksi (esimieheksi) ja rahanvartijaksi. Eikä hän
+ollut saavuttanut mainetta ainoastaan oman kansakuntansa parissa;
+muutkin kansakunnat näkyvät tunteneen hänet ja pitäneen häntä
+kunniassa; sillä kahdesti hänet valittiin koko yliopiston
+rehtoriksi, jolla juhlatiloissa oli sijansa kardinalien rinnalla ja
+parlamentinneuvoston edellä. Myöskin oli hän niiden lähettilästen
+joukossa, jotka v. 1436 yliopiston puolesta kävivät Ranskan kuninkaan
+luona anteeksi pyytämässä, että yliopistokin silloisessa keskinäisessä
+sodassa oli ollut kuninkaan vihollisten puolella. Parisissa kaksitoista
+vuotta oppia harjoitettuansa palasi Olavi Maununpoika viimeinkin
+kotimaahan. Täällä hän nousi arvosta toiseen, kunnes hänet viimein
+Maunu Tavastin jälkeen, joka oli kustantanut hänen olonsa Parisissa,
+valittiin hänen sijaansa piispaksi. Hän kuoli v. 1460.
+
+
+
+
+KAARLE KNUUTINPOIKA BONDE.
+
+
+1. Kaarle Knuutinpoika Viipurissa.
+
+Kaarle Knuutinpojasta on jo edellisissä kertomuksissa ollut puhetta. Me
+olemme nähneet, kuinka hän v. 1435 pantiin valtamarskiksi, kuinka hänet
+sitten seuraavana vuonna valittiin valtionhoitajaksi ja vihdoin v. 1448
+Ruotsin kuninkaaksi. Mutta hänestä on meillä nyt vielä enemmänkin
+puhuttavaa, sillä häntä on puoleksi pidettävä Suomen miehenä. Hän näet
+oli tiedonannon mukaan syntynyt Turussa (v. 1408), missä hänen isänsä,
+valtioneuvos Knuutti Bonde, oli linnanisäntänä, ja asui myös monet
+vuodet Suomessa, joka yhteen aikaan oli kokonaan annettu hänelle
+läänitysmaaksi.
+
+Niin kauan kuin Kristoffer Baijerilainen pyrki Ruotsin kuninkaaksi, hän
+kaikin tavoin koki taivuttaa mahtavaa Kaarle Knuutinpoikaa puoleensa.
+Hän lupasi, ettei hänen koskaan tarvitsisi joutua vastuuseen siitä,
+mitä hän valtionhoitajana oli tehnyt, ja antoi hänelle läänitysmaaksi
+koko Suomenmaan ynnä vielä Ölannin saaren sen lisäksi. Mutta tuskin oli
+kuningas 1441 saanut kruunun päähänsä, hän rupesi jo keinoja
+miettimään, joilla voisi vähentää Kaarle Knuutinpojan valtaa; sillä se
+peloitti häntä kovasti, varsinkin kun kruunausjuhlassa, missä pitkä ja
+kaunis marski astui pienen, paksun kuninkaan rinnalla, ääniä oli
+kuulunut kansan joukosta, että marski oli kuningasta jalompi ja
+paremmin kruunun arvoinen kuin hän. Hyvin oli siis kuningas iloissaan,
+kun Kaarle Knuutinpojan vanha vihollinen, Krister Niilonpoika Vase,
+tuli hänen luokseen valittamaan, että hänelle tapahtuisi vääryyttä, jos
+Viipurin linna, joka siihen asti oli ollut hänen hallussansa, nyt
+annettaisiin Kaarle Knuutinpojalle. Tämän valituksen tunnusti
+Kristoffer heti oikeaksi ja määräsi, että Krister Niilonpoika saisi
+pitää Viipurin Vapunpäivään saakka, sitten saisi hän sen sijaan
+Raseporin linnan neljäksi vuodeksi ja sittemmin Korsholman linnan ynnä
+Pohjanmaan useammaksi vuodeksi. Vasta sen jälkeen saattoi siis Kaarle
+Knuutinpoika päästä koko Suomen lääniherraksi. Mutta tämä kuninkaan
+sanansasyöminen olikin vain alkua. Kaarle Knuutinpoika läksi nyt
+läänitysmaahansa ja tuli Martinpäivänä Turun kaupunkiin. Vaan ei
+aikaakaan, niin lähetti kuningas käskyn hänelle, vaatien häntä niinpian
+kuin meri olisi sulana saapumaan Tukholmaan ja vastaamaan muutamista
+kanteista, joita oli nostettu hänen valtionhoitajana muka tekemiensä
+vääryyksien johdosta. Kaarle totteli tätä käskyä, mutta toi mukanaan
+500 ritaria ja huovia, sillä hän pelkäsi jotain kavaluutta kuninkaan
+puolelta. Kuningas, nähdessään Kaarlen niin hyvin varustettuna, ei
+uskaltanut hänelle tehdä väkivaltaa, mutta vaati kumminkin Turun ja
+Hämeen linnat pois häneltä. Kaarle antoikin viimein Turun linnan
+käsistään, kuitenkin sillä ehdolla, että hän paikalla saisi Viipurin
+Vaselta. Siinä syrjäisessä rajalinnassa hän toivoi toki saavansa
+viettää rauhallista elämää. Kuninkaan suostuttua tähän hän purjehti
+Tukholmasta Viipuriin, jonka hän saikin kohta riidatta haltuunsa, sillä
+vanha Krister Niilonpoika oli juuri tähän aikaan kuollut.
+
+Viipurin linnassa asui Kaarle Knuutinpoika seitsemättä vuotta edelleen,
+viettäen siellä riemuista ja komeaa elämää. Hän koristi linnan
+huoneita, jotta sen komeampaa linnaa ei siihen aikaan kuulu olleen koko
+Ruotsin valtakunnassa. Myöskin on mainittu, että hän kaivatti sinne
+lammikoita, joissa hän kasvatti hyvänmakuisia ja kalliita kourukaloja.
+Kuinka hän muuten aikaansa vietti ja millä tavalla Viipurin linna hänen
+aikanaan oli koristettu, siitä ei ole sen enempää tietoa. Mutta
+kuitenkin voimme saada siitä käsitystä, jos otamme huomioon, mitä
+historioitsijat tietävät sen ajan aatelisten elämästä yleensä ja
+etenkin mitä Olaus Magnus kertoo Pohjoismaiden herroista erikseen.
+
+Suurien herrojen asunnot eivät siihen aikaan olleet yhtään niin tilavat
+ja mukavat kuin nykyaikoina. Varsinkin olivat ikkunat hyvin pienet ja
+kapeat, jotta vihollisen olisi vaikeampi ampua sisään. Sisäänpäin ne
+kuitenkin levenivät, ja koska seinät olivat hyvin paksut, syntyi sillä
+tavoin joka ikkunan eteen suuri komero, jossa saattoi istua ja katsella
+ulos maailmaan. Tapeteista ei vielä mitään tiedetty; mutta
+ripustettiinpa kuitenkin seiniin rouvien ja aatelisneitojen ompelemia
+verhoja, jopa välistä suurina juhlina silkkikankaitakin. Miesten
+huoneitten seinille ripustettiin myöskin rautapaitoja, kypärejä,
+rautakintaita, keihäitä, kilpiä, rautajousia ynnä isännän vaakunoita.
+
+Aatelisherrojen tärkein toimi näinä rauhattomina aikoina oli _sota_.
+Läänitysmaansa kaikkine kruununveroineen he saivat kuninkaalta sillä
+ehdolla, että he sodan syttyessä aina olisivat valmiit avustamaan häntä
+määrätyn sotamiesparven kera. Siitä syystä heitä lapsuudesta asti
+opetettiin sotatemppuihin ja aikamiestenkin harjoitukset sekä toimet
+rauhan aikana olivat sodan valmistusta.
+
+Pienet aatelispojat lähetettiin tavallisesti seitsen-vuotisina pois
+kotoa jonkun mainion ritarin luo kasvatettaviksi. He palvelivat
+_hovipoikina_ sekä herraa että rouvaa ja harjaantuivat ratsastamiseen
+ja aseitten käyttämiseen. Ratsastamaan oppiessaan heidän täytyi istua
+hevosen selässä, suuri rautakypärä päässä ja pitkä keihäs kädessä.
+Sillä tavoin tottuivat he jo pienestä alkaen siihen raskaaseen
+rautapukuun, johon senaikuiset sotaherrat olivat kiireestä kantapäähän
+puetut.
+
+Kun hovipoika oli täyttänyt 14 vuotta ja oppinut aseita käyttämään,
+tehtiin hänestä _knaapi_. Nyt sai hän toimekseen pitää isäntänsä aseet
+puhtaina ja hoitaa hevosta; hän sai seurata hänen kanssaan sotaankin
+hevosmiehenä, yllään rautapaita, kypärä ja lyhyt miekka.
+
+Useampia vuosia uskollisesti palveltuaan ja urhoollisuuttaan
+osoitettuaan, pääsi knaapi viimein _ritariksi_. Vähintäin
+hänen kuitenkin piti olla 21 vuoden vanha. _Ritariksilyönti_
+tapahtui hyvin juhlallisella tavalla. Knaapi valmistausi siihen
+rukoilemisella, paastolla ja ripilläkäynnillä, ja sitten hänet vietiin
+valkeihin vaatteisiin puettuna suurella saattojoukolla kirkkoon.
+Jumalanpalveluksen jälkeen oli päivälliset, joissa ritariksi pyrkijä
+istui eri nurkkapöydässään saamatta nauraa, puhua tahi mitään
+nauttiakaan. Illalla hänet vietiin taas kirkkoon, jossa hänen tuli
+valvoa koko yökausi aseittensa ääressä. Seuraavana päivänä pidettiin
+taas jumalanpalvelus, knaapin miekka siunattiin, ja hän itse vannoi
+pyhän valan, joka näillä Pohjanmailla kuului seuraavalla tavalla: Niin
+auttakoon minua Jumala ja Pyhä Neitsyt ja pyhä Eerikki, sillä tahdon
+kaikin voimin hengellä ja tavaralla suojella katolista uskoa ja pyhää
+evankeliumia ynnä sen pappeja sekä heidän vapauksiaan ja etujaan ja
+vastustaa kaikkea vääryyttä, vahvistaa oikeutta sekä rauhaa, turvata
+orpoja, neitoja, leskiä ja köyhiä, olla uskollinen kuninkaalle sekä
+kotimaalleni ja käyttää aseitani Jumalan kunniaksi viimeisiin voimiini
+saakka. -- Sen jälkeen lankesi knaapi polvilleen, ja kuningas, jolla
+yksin oli siihen oikeus, löi häntä kolmasti miekan lappealla selkään.
+Nyt toiset herrat ja naisetkin tulivat pukemaan uutta ritaria
+rautapukuun, vyöttivät hänelle miekan vyölle, kiinnittivät
+kultakannukset ritariuden merkiksi jalkoihin ja antoivat käteen keihään
+sekä kilven. Nyt oli hän kaikkien muiden herrojen vertainen ja
+ainoastaan kuningas oli häntä korkeampi.
+
+Leikit ja huvituksetkin, joita sotaharjoitusten loma-aikoina pidettiin
+ritarien linnoissa, olivat sitä laatua, että ne voimistivat ruumista ja
+rohkaisivat mieltä. Hovipoikaset juoksivat kilpaa tai nakkelivat kiviä.
+Knaapeilla ja huoveilla, s.o. ritarien palkatulla sotaväellä, oli
+toisellaiset leikit. Kesällä esim. heitä kävi aina kaksi miestä yhteen
+veneeseen, toinen soutajaksi, toinen seisomaan etukokkaan, pitkä,
+sommalla varustettu seiväs kädessä. Näin soudettiin kaksi venettä
+täyttä vauhtia vastakkain ja etukokassa seisojat koettivat seipäillään
+sysätä toisiansa veteen. Vyöhön oli heillä sidottu nuora, josta heidät
+veteen loiskahdettuansa jälleen hinattiin veneeseen. -- Toista leikkiä
+pidettiin talvella suuren nuotiotulen ääressä, joka linnan pihassa
+paloi kaiken yötä vartiaväkeä varten. Tämän valkean ympärillä tanssivat
+miehet piirissä, toisiansa kädestä kiinni pidellen. Kesken vauhtia
+heittivät he sitten irti, jolloin tavallisesti joku kaatui röykkiölle.
+Hänen täytyi sitten rangaistukseksi, kun muka oli tulen saastuttanut,
+tyhjentää pohjaa myöten suuri oluthaarikka. Tämä rangaistus ei
+kuitenkaan kuulu juuri peloittaneen miehiä, vaan päinvastoin heidän
+sanotaan tahallaan heittäytyneen röykkiölle. Väliin myöskin heitettiin
+arpaa, kenen piti valkean yli hypätä.
+
+Ritarit puolestansa harjoittivat metsästystä huvituksenaan. Lintuja ja
+jäniksiä pyydettäessä usein käytettiin kesytettyjä ja siihen opetettuja
+haukkoja. Metsään lähtiessä pidettiin kädessä kaikella tavoin
+koristettua haukkaa, jonka pää oli pienellä myssyllä peitetty, mutta
+heti kun saalis ilmautui, päästettiin haukka irti ja se kiiti nuolen
+nopeudella jälestä; eikä aikaakaan niin se tarttui saaliiseen kiinni ja
+toi sen herrallensa, josta se sai sisukset palkakseen. Tämmöisillä
+retkillä naisetkin olivat mukana, istuen tasaiseen juoksuun opetettujen
+ratsujen selässä. -- Hauskempi oli kuitenkin miesten lähteä hirviä
+ampumaan, jota jaloa eläintä silloin vielä oli runsaasti Suomen
+metsissä. Mutta kaikkein paras oli kontioiden kimppuun käydä, joita
+tätä nykyäkin vielä joskus kaadetaan Pohjois- ja Itä-Suomessa.
+Karhunpyynti ei nykyäänkään ole aivan vaaraton, mutta siihen aikaan,
+jolloin pyssyillä ampuminen vasta oli alullaan ja mesikämmenen rinta
+oli keihäällä lävistettävä, se vielä vähemmän oli lapsenleikkiä. Sitä
+suurempi oli ilo ja kunnia voittajalle.
+
+Peijaisia ei karhulta suinkaan puuttunut; sillä sen ajan miehet olivat
+vahvat juomisessa jos muissakin töissä. Juomingeissa käytettiin
+monellaisia juoma-astioita. Lasi- ja savi-astioita ei paljon nähty;
+tavalliset astiat olivat vaskesta, tinasta tai raudasta. Käytettiinpä
+myöskin leveitä hopeamaljoja, suuria juomasarvia sekä Länsi-Götinmaalla
+sorvattuja ja vernissalla kiilloitettuja pikareita koivun visasta.
+Näitä viimeksimainituita vieraat juotuansa nakkelivat rikki lattiaan.
+Mutta Suomessa aivan omituinen juoma-astia oli _kousa_ nimeltään. Se
+oli kuusenjuuresta tehty iso haarikka, sisältä ontoksi näverretty ja
+ulkopuolelta monenlaisilla, kähäräksi vuolluilla lastuilla koristettu.
+Päältäpäin oli kaksi juurenhaaraa punottu yhteen kaarenmuotoiseksi
+sangaksi. Siitä se on tainnut tullakin _haarikka_ sana. Kun palvelijat
+astuivat saliin, tämmöiset haarikat kädessä, niin näytti siltä, sanoo
+Olaus Magnus, kuin olisi hirvilauma lähestynyt. -- Juomana oli
+tavallisesti olut, jota Suomessa erinomaisen taitavasti osattiin panna.
+Mutta suurilla herroilla oli myöskin kaukaa ulkomailta tuotuja viinejä.
+Usein juotiin kilpaa, ken kerrassaan tai kahdella, kolmella yrittämällä
+sai sarven tai haarikan tyhjäksi; osa vieraita lopuksi kaatuikin pöydän
+alle, mutta ken humalassaan riitaa nosti, se rangaistiin sillä tavalla,
+että pantiin nuorakiikkuun istumaan laudan terävälle laidalle ja
+hinattiin ylös lakeen. -- Pidoissa ja muissa tilaisuuksissa pelattiin
+myöskin korttia, sakkia ja heitettiin nappulaa.
+
+Mutta komein ja loistavin kaikista ritarien huvituksista oli turnaus.
+Sitä varten ympäröitiin kenttä matalalla aidalla, jonka takana
+katselijat istuivat ja seisoivat. Aitauksen sisään kokoontuivat
+taisteluun halukkaat ritarit, sekä he itse että heidän ratsunsa
+täydessä rautapuvussa. Merkin annettua ajaa karahutti aina kaksi
+kerrassaan vastakkain, yrittäen pitkillä, kärjettömillä peitsillään
+työntää toisensa hevosen selästä. Tavallisesti lensikin toinen
+taistelijoista maahan, mutta välistä, kun molemmat olivat taitavia,
+peitset vain taittuivat pirstaleiksi, ratsumiesten horjahtamatta
+satulasta. Ken useimmat muut oli voittanut, sai palkinnokseen kalliit
+aseet, seppeleen tai muuta sellaista. Ja vielä suuremmaksi kunniaksensa
+sai hän nämät lahjat kauneimman rouvan tai neidon kädestä. Lopuksi aina
+pidettiin suuret tanssit.
+
+Kaarle Knuutinpojan hovissa tämmöistä turnausta tuskin lienee pidetty,
+sillä siihen aikaan ne olivat muuallakin Euroopassa häviämäisillään.
+Mutta tansseja ei suinkaan puuttunut. Niissä miehet väliin tanssivat
+yksinään, väliin naisten kanssa. Suuren paaston edellisellä viikolla
+esim. tanssivat nuorukaiset, paljastetut miekat kädessä, joita he
+vuoroin ojensivat suoraan eteensä, vuoroin ylös. Lopuksi he asettuivat
+kuusikulmaan. Samallaista tanssia tanssittiin vanteillakin, kulkuset
+polvissa. Tanssittaessa laulettiin lauluja esivanhempien urhotöistä.
+Vaan olipa kuitenkin soittoniekkojakin eli _leikareita_ apuna, jotka
+soittivat rumpua, torvea ja huilua tai muulla tavalla huvittelivat
+vieraita; ne olivat melkein aina ulkomaalaisia, sillä Pohjan kansat
+pitivät tätä virkaa häpeällisenä. -- Naisten kanssa enimmiten
+tanssittiin piiritansseja, joissa myöskin laulettiin vanhanaikuisia
+lauluja.
+
+Naiset muuten, korkeasukuisetkin, toimittivat emännän virkaa,
+kehräilivät ja ompelivat, leipoivat ja panivat olutta palvelijoittensa
+kanssa. Mutta paitsi sitä osasivat he hienompaakin työtä tehdä; heidän
+ompelemansa olivat kalliit verhot, joita seinille ripustettiin, ja
+monasti tuli heidän hyppystensä työ kirkkojen alttareiden koristeeksi.
+Myöskin harjoittelivat he harpun soittoa, ja jos paitsi pappia talossa
+oli joku lukutaitoinen, niin se tavallisesti oli rouva ja hänen
+tyttärensä.
+
+Lopuksi tämänaikuisten aatelisten puvusta pari sanaa. Aatelisnaiset
+käyttivät ruumiinmukaisia liivejä, joissa oli kapeat hiat; vyöllä
+kultasäikeistä kudottu leveä vyö taikka kahden sormen levyinen
+hopea- tai kultakisko; hameet olivat niin pitkäliepeiset, että rouvan
+astuessa palvelustyttö tai hovipoika tuskin jaksoi kantaa sitä
+jäljessä. Vaatteet usein olivat silkistä, sametista ja kultakankaasta,
+kärpän- tai sopulin nahkoilla reunustetut. Päässä oli kultainen,
+kalleilla kivillä koristettu seppele ja sen päällä hieno, ulkomaalta
+tuotu liinanen. Miehet, niinkuin jo mainittiin, olivat sodassa kokonaan
+raudalla peitetyt. Mutta kotona oli heillä kalleista kankaista tehdyt
+lyhyet nutut ja ahtaat housut, päässä pikkuinen lakki, tavallisesti
+sulkasella koristettu. Kumpaisillakin, sekä miehillä että naisilla, oli
+kummalliset, pitkään suippuun päättyvät kengät.
+
+Tällaista elämää lienee Kaarle Knuutinpoikakin viettänyt kaukaisessa
+linnassaan. Mutta tulipa hänelle v. 1448 sanoma Kristoffer kuninkaan
+kuolemasta, ja silloin hän paikalla 800 ritarin ja huovin kera purjehti
+Tukholmaan. Entisestä jo tiedämme, että hänen puolueensa siellä pääsi
+voitolle ja hän valittiin kuninkaaksi.
+
+
+2. Kaarle Knuutinpoika kuninkaana.
+
+Monessa suhteessa Kaarle VIII olikin kuninkaaksi hyvin sovelias.
+Vartaloltansa hän oli pitkä ja vahva, kasvojen piirteet kauniit ja
+jalot. Sanojansa hän osasi sulosti ja taitavasti ladella, ja hänen
+äänensä oli niin voimakas, että se suurimmassakin miesjoukossa selvään
+kuului taaimmaisille asti. Hänen älynsä oli luonnostaan terävä ja
+huolellisesti tiedoilla harjoitettu. Kaarlella oli paljon enemmän oppia
+kuin muilla sen ajan herroilla; latinaakin hän puhui selvästi niinkuin
+paras munkki. Mielenlaadultaan hän oli iloinen ja lempeä eikä hän
+koskaan säästänyt varojansa, kun hän niillä saattoi ilahuttaa
+ystäviänsä ja palvelijoitansa. Siitä syystä oli hänen hovijoukkonsa
+aina sangen suuri, sillä mielellään jokainen rupesi näin anteliaan
+herran palvelukseen.
+
+Mutta sittenkään ei Kaarle saanut rauhassa kantaa kruunua elämänsä
+loppuun asti. Siihen oli kaksi syytä, toinen johtui olosuhteista,
+toinen hänestä itsestään. Muut aatelisherrat näet kadehtivat entistä
+vertaistansa, joka nyt oli heidän hallitsijaksensa kohonnut.
+Kertomuksessa piispa Maunu Tavastista olemme jo nähneet, kuinka he heti
+alussa virittivät kuninkaalle ansoja ja pitivät yhtä maan vihollisten,
+tanskalaisten kanssa. Ja pahaksi onneksi oli Kaarlessa se vika, että
+hän ei uskaltanut julkisesti ja miehuullisesti vastustaa vihamiehiänsä,
+vaan mielistellen odotti tilaisuutta, jolloin hänen onnistuisi
+salajuonilla heidät kietoa. Ilmipettäjät saivat edelleenkin virkansa
+pitää; siitä syystä kävi sota tanskalaisia vastaan nurinpäin ja Ruotsin
+maakunnat ryöstettiin, hävitettiin. Tästä vihdoin suuttuivat
+talonpojat, joissa oli Kaarlen paras tuki ollut; he kyllästyivät
+kuninkaaseen, joka ei voinut heitä turvata. Sen lisäksi Kaarle nyt
+suututti papistoakin sillä, että hän tahtoi ottaa takaisin kaikki ne
+lukemattomat maatilat, jotka vastoin Ruotsin lakia oli lahjoitettu
+kirkkojen ja luostarien omaksi, ja joista kruunu ei sitten enää saanut
+veroa. Näin yhtyivät kaikki säädyt kapinaan, jonka arkkipiispa Jöns
+Pentinpoika (Oxenstjerna) nosti v. 1457; Kaarle suljettiin Tukholman
+kaupunkiin ja, kun ei sielläkään ollut porvareihin luottamista, hän
+pakeni laivalla Danzigiin Preussinmaalle.
+
+Arkkipiispa pyysi nyt Tanskan kuningasta, Kristiernia, saapumaan maahan
+ja kutsui herrainpäivät Tukholmaan kokoon. Mutta Suomenmaan kaikki
+linnat olivat Kaarlen miesten hallussa, ja piispa Olavi Maununpoikakin
+piti hänen puoltaan. Sentähden lähetettiin sinne ritari Eerikki
+Akselinpoika Tott, joka sai sekä piispan että monta muuta herraa
+suostumaan uuteen kuninkaanvaaliin. Samana päivänä kuin Kristiern
+valittiin Tukholmassa, kokoontui siis Varsinais-Suomen aatelismiehiä,
+pappeja ja talonpoikia ynnä Turun kaupungin pormestari, raati ja
+porvaristo pyhän Gertrudin veljistön tupaan Turkuun. Siellä Ruotsin
+lähettiläät esittivät asiansa, ja piispa Olavi Maununpoika, laamannit
+Henrikki Bitz ja Henrikki Djekn ynnä 12 miestä kummastakin Suomen
+laamannikunnasta valitsivat kuninkaaksi Tanskan Kristiernin. Tämä
+valitsijain päätös julistettiin sitten muille kokoontuneille, jotka
+kaikki antoivat siihen suostumuksensa. Sen jälkeen läksi herra Eerikki
+Akselinpoika Tott valloittamaan Suomen linnoja, jotka jonkun ajan
+perästä antautuivat hänelle kaikki tyyni. Kaikkein lujinta vastarintaa
+tehtiin hänelle Viipurissa, joka oli Kaarle Knuutinpojan vanha
+pesäpaikka ja jota hän kuninkaanakin aina oli suosiolla muistanut.
+Niinpä hän oli esim. omalla kustannuksellansa laitattanut Viipurin
+kirkkoon kolme uutta alttaria. Viipurilaiset pysyivät sentähden hänelle
+uskollisina ja uhkasivat ennemmin antautuvansa Venäjän vallan alle kuin
+uuden kuninkaan alamaisiksi. Vasta silloin heidän miehuutensa kukistui,
+kun vihollinen sai kaupungin sytyksiin ammutuksi, jotta suurin osa
+paloi tuhaksi.
+
+Vaan ei Kristiern kuningaskaan kauan pysynyt sovinnossa Ruotsin
+herrojen kanssa. Hän oli hirmuisen rahanahnas; hän kiskoi talonpojilta
+äärettömiä veroja ja lainasi herroilta suuria rahasummia, joita hän ei
+maksanut koskaan takaisin. Viimein puhkesi viha kapinaksi, kun
+Kristiern panetti vankeuteen entisen ystävänsä, arkkipiispan. Kaarle
+Knuutinpoika kutsuttiin maahan takaisin v. 1464 ja tuli jälleen
+kuninkaaksi. Mutta vielä samana vuonna sopivat herrat uudestaan
+Kristiernin kanssa sillä ehdolla, että hän päästäisi arkkipiispan
+vapaaksi, ja luopuivat Kaarlesta. Tämä tuli pian niin ahtaalle, että
+hänen täytyi v. 1465 luopua kruunusta ja mennä Suomeen, jossa hänelle
+oli Raaseporin linna luvattu. Mutta se oli Turun piispan, Konrad Bitzin
+(Olavi Maununpojan jälkeläisen) hallussa, ja tämä, joka alusta alkaen
+oli ollut Kaarlen vihamies ja v. 1463 auttanut arkkipiispan kapinaa
+rahalla ja sotaväellä, ei ruvennutkaan luovuttamaan linnaa hänelle.
+Kauan aikaa sai Kaarle parka pysytellä Turussa Mustainveljesten
+luostarissa, ennenkuin luvatun linnan portit viimeinkin aukesivat
+hänelle Ruotsin mahtavain käskystä. Ruotsissa oli nyt Kristiern nimeksi
+kuninkaana, vaan todellinen valta oli muutamien herrojen käsissä, jotka
+lopulta riitautuivat keskenään ja rupesivat sotaan toisiansa vastaan.
+Tästä tuskastuneena alkoi kansa jälleen ikävöidä Kaarlea takaisin,
+ja saatuansa mahtavan Iivari Akselinpojan vävyksensä sekä
+puolenpitäjäksensä, pääsikin tämä v. 1467 kolmannen kerran kuninkaaksi.
+Suomen, joka piispa Konradin välityksellä pysyi Kristiernille
+uskollisena, valloitti hän seuraavana vuonna. Nyt pysyi hän kuninkaana
+kuolemaansa asti, joka v. 1470 teki lopun hänen monivaiheisesta
+elämästänsä.
+
+
+
+
+STEN STURE VANHEMPI JA PITKÄ VIHA.
+
+
+1. Sten Sture valtionhoitajana.
+
+Kaarle kuninkaan uskollisimpia ystäviä ja paraita sotapäälliköitä oli
+ollut ritari Sten Sture. Sentähden määräsikin Kaarle kuollessansa hänet
+valtionhoitajaksi ja uskoi hänen haltuunsa Tukholman linnan avaimet.
+Mutta tehdessään sen hän samalla kovin varoitti Sturea tavoittamasta
+kuninkaan nimeä ja arvoa. "Tavoittaessani sitä", vakuutti kuoleva
+kuningas, "on minun onneni sortunut ja olen joutunut ennen aikojani
+hautaan".
+
+Tämän viisaan neuvon Sture hyvin kätki mieleensä; hän tyytyi aina
+valtionhoitajan nimeen, mutta piti kuitenkin täyden kuninkaallisen
+vallan käsissään. Valtionhoitajan virkaan, jonka kuningasvainaja oli
+uskonut hänelle, sai hän myös säädyiltä vahvistuksen Arbogan
+valtiopäivillä. Varsinkin puolustivat häntä kiihkeästi porvarit ja
+talonpojat, jotka aina kipeämmin kuin aatelisherrat ja papit, olivat
+saaneet kärsiä vieraasta vallasta. Nämät alhaisemmat säädyt olivat
+vastakin aina Sturen turvana ja tukena, jonka vuoksi hän puolestansa
+heitä suosi ja auttoi. Viime kuluneina vuosisatoina olivat muinaiset
+kansankäräjät kokonaan muuttaneet luonnettansa ja tulleet
+herrainpäiviksi, missä vain aatelisilla ja papeilla oli sananvaltaa.
+Mutta Sture alkoi niihin jälleen kutsua porvareita ja talonpoikia, joka
+tapa sitten on kestänyt meidän aikoihimme asti. Paitsi sitä teki hän
+toisenkin mainittavan hyvän Ruotsin porvareille. Kaikissa Ruotsin ja
+Suomen kaupungeissa asui näet paljon saksalaisia porvareina ja
+kauppamiehinä. Nämät saksalaiset olivat entisinä aikoina hankkineet
+itsellensä kaikellaisia etuja, joiden nojalla polkivat ja sortivat maan
+omia kansalaisia. Olipa Tukholmassa ollut aikoja, jolloin saksalaiset
+porvarit oikein tappamalla ja teloittamalla koettivat hävittää
+ruotsalaisia ammattiveljiänsä. Suurin ja haitallisin etu, mikä näille
+saksalaisille oli suotu, oli se, että puolet kaupungin raatimiehistä
+oli valittava heidän joukostansa. Sen nyt Sture hävitti säätäen, ettei
+vast'edes kaupungin hallituksessa saisi olla muita kuin maan omia
+miehiä. -- Että tämä uusi sääntö Suomessakin teki tehtävänsä, näemme
+selvään siitä, että sen jälkeen raatimiesten ja pormestarien
+luetteloihin vähä väliä ilmaantuu puhtaita suomalaisia nimiä.
+
+Kaarlen kuoltua oli Tanskan kuningas Kristiern uudestaan pyytänyt saada
+Ruotsin kruunun päähänsä, ja kun ruotsalaiset eivät siihen hyvällä
+taipuneet, tuli hän suuren ja hyvin varustetun sotajoukon kanssa
+Tukholmaan. Kaupungin pohjoispuolella oli silloin mäki, nimeltä
+Brunkeberg, joka nyt on tasoitettuna tantereena ja torina keskellä
+kaupunkia. Tällä mäellä olivat ruotsalaiset Kristiernia vastassa ja
+saivat täydellisen voiton. Se oli vuonna 1471. Kristiernin täytyi
+kiireimmiten pötkiä pakoon, ja toista kertaa hän ei yrittänytkään tulla
+onneansa koittelemaan. Hän kuoli v. 1481.
+
+Hänen poikansa ja perillisensä, _Hannu eli Juhana_ kuningas, rupesi nyt
+vuorostansa pyrkimään isänsä entiseen valtakuntaan. Ruotsin herrojen
+parissa olikin niitä, jotka häneen olisivat suostuneet, mutta Sture
+teki taitavalla ja viisaalla menettelyllään kaikki heidän vehkeensä
+turhiksi. Vihdoin keksi Hannu kuningas toisen keinon, jolla hän toivoi
+saavansa ruotsalaiset pakotetuksi hänen turviinsa pakenemaan. Hän teki
+v. 1493 liiton Ruotsin itäisen naapurin, Venäjän kanssa. Siinä liitossa
+sovittiin yhteisestä sodasta Ruotsia vastaan, ja Hannu kuningas lupasi,
+niinpian kuin hän olisi saanut Ruotsin valtikkansa alle, antaa
+venäläisille sota-avun palkinnoksi sen osan Suomenmaata, minkä he
+vakuuttivat vanhastaan olleen heidän omansa. Tämä osa Suomea oli
+Länsi-Karjala eli Savon, Jääsken ja Äyräpään kihlakunnat, Torkel
+Knuutinpojan sotasaalis. Liitto oli tehty syvimmässä salaisuudessa,
+niin että se vasta monta vuotta myöhemmin tuli ruotsalaisten tietoon.
+Mutta sen hirveitä hedelmiä sai Suomi raukka pian kokea, kun venäläinen
+alkoi entistä kauheammin hävittää maata.
+
+
+2. Pitkän vihan alkuvuodet.
+
+Suurempaa sotaa Ruotsin ja Venäjän välillä ei ollutkaan sen perästä
+ollut, kun Maunu Eerikinpoika kävi Inkerinmaata käännyttämässä. Siitä
+oli nyt jo kulunut toista sataa vuotta. Tällä rauhan ajallakin kävivät
+kyllä kummanpuoliset raja-asukkaat vähä väliä naapuriensa luona
+ryöstämässä sekä tappamassa, ja rikkoivatpa myös rajalinnain isännät
+toisinaan rauhaa, käyden pienillä sotaretkillä toisen valtakunnan
+alueella. Mutta näistä tapauksista ei ollut kuitenkaan syttynyt
+varsinaista sotaa, ja tuon tuostakin koeteltiin sammuttaa vainon
+kyteviä kipinöitä, rakentamalla taas välirauhaa muutamiksi vuosiksi.
+Vaan näiden sotaleikkien sijaan piti nyt tulla täysi tosi. Viimeisenä
+parina vuosikymmenenä oli yhä paksumpia pilviä alkanut nousta Suomen
+itäisille rajoille, ja rajalaisten välinen kiihkeä viha sekä yhä
+tihenevät hävitysretket olivat jo kauan ennustelleet ankarampaa
+ottelua.
+
+Vuonna 1475 lähetettiin Viipurin linnan ja läänin haltijaksi Ruotsin
+ritari _Eerikki Akselinpoika Tott_. Tämä heti ryhtyi kaikellaisiin
+toimiin, saadaksensa hänelle uskotun maakunnan paremmin suojelluksi
+vihollisten retkiä vastaan. Viipurin kaupungin suojaksi hän rakensi
+vahvat muurit. Ja koska pohjoinen puoli hänen lääniänsä, Savon
+kihlakunta, oli aivan turvaton, alkoi hän heti maahan tultuansa
+rakennuttaa sinne uutta linnaa. Se rakennettiin saarelle keskelle sitä
+salmea, joka johtaa Haukiveden ja sen kautta koko Pohjois-Savon vedet
+Pihlajaveden kautta Saimaaseen. Linnallensa hän pani nimeksi
+_Olavinlinna_, vaan nykyään me sanomme sitä suomenkielellä
+_Savonlinnaksi_, ja sen ruotsalainen nimi on _Nyslott_ (Uusilinna).
+Tott oli sen ensin rakentanut puusta, niinkuin useimmat pienet linnat
+siihen aikaan olivat. Mutta jo kaksi vuotta myöhemmin, v. 1477,
+>rakennettiin se uudestaan kivestä. Se oli neliskulmaan rakennettu,
+torni joka kulmassa; mutta nykyään on vain kolme tornia jäljellä;
+neljäs on jossakussa sodassa räjähytetty ilmaan. Tätä uutta linnoitusta
+Tott ei saanutkaan rakennella rauhassa; yhtenänsä kävivät venäläiset
+ahdistamassa hänen työväkeänsä. Eräässä kirjeessänsä kertoo hän siitä:
+kun työmiehiä lähetettiin soimilla (aluksilla) hiekkaa, kiviä ja
+kalkkia hakemaan, täytyi aina niiden suojaksi panna mukaan joukko
+sotamiehiä ynnä 12-14 Tottin omaa palvelijaa, kaikki rautapaidoissa ja
+miekat vyöllä.
+
+Näissä autioissa erämaissa, missä siihen aikaan ei vielä ollut
+asukkaita paljon yhtään, oli näet raja valtakuntien välillä hyvin
+epävarma. Ruotsalaiset sanoivat rakentaneensa Savonlinnan omalle
+puolellensa rajaa, vaan venäläiset sitä vastoin väittivät sen jo heidän
+alueellaan seisovan. Samaten oli Pohjanmaallakin kova riita rajoista:
+Ruotsin kruunu omisti itsellensä maat Oulunjärven takamaille asti;
+venäläiset puolestansa inttivät rajansa käyvän Pohjanlahden rannikkoon
+Pyhäjokea myöten vaatien siten omaksensa koko Perä-Pohjan eli
+pohjoispuolen Pohjanmaata.
+
+Tästä syystä, peläten kovempia hyökkäyksiä venäläisten puolelta, kävi
+Tott vielä v. 1477 Turun tuomiorovastin, Maunu Niilonpoika Särkilahden
+kanssa Ruotsissa apua pyytämässä. Sillä kertaa he eivät saaneet muuta
+kuin sota-aseita ja muita tarpeita; mutta v. 1479 lähetettiin väkeäkin
+suomalaisten avuksi, ja Tott kävi näiden kanssa 20-30 peninkulmaa
+Venäjän rajan toisella puolella hirmuisesti hävitellen vihollisten
+maata. Sen aikuinen tieto kertoo tapetun monta tuhatta ihmistä ja
+eläintä, miehiä ja naisia, nuoria ja vanhoja. -- Seuraavana vuonna
+kuoli Tott, ja hänen kuoltuansa laimeni sota muutamaksi ajaksi.
+Vihdoinpa rakennettiin v. 1487 uusi välirauha, jonka piti kestää viisi
+vuotta.
+
+Tämä oli loppunut juuri vähää ennen kuin Hannu kuningas teki liittonsa
+venäläisten kanssa. Ja olivatpa venäläiset sen kestäessäkin tehneet
+hirveän hävitysretken Peräpohjaan. Syytä oli siis muutenkin pelätä,
+että sota syttyisi uudestaan. Ja sen lisäksi oli täysi syy pelätä,
+että tämä uhkaava hyökkäys tulisi monta vertaa kovemmaksi ja
+vaarallisemmaksi, kuin mikään venäläisten retki sitä ennen. Venäjän
+maalla oli näet tapahtunut suuria muutoksia. Moskovan suuriruhtinaaksi
+oli v. 1462 tullut nuori ja innokas hallitsija, Iivana III
+Vasilinpoika. Tämä oli vähitellen kukistanut Venäjän monilukuiset
+pienet ruhtinaat ja yhdistänyt niiden aluskunnat oman valtikkansa alle.
+V. 1478 oli hän viimein valloittanut myös mahtavan ja suuren Novgorodin
+vapaakaupungin, joka tähän asti, yksinänsä taistellen Ruotsia vastaan,
+oli varjellut venäläisten valtaa Suomen heimokuntien maassa.
+Mongoleille[4] oli ennen Iivanan aikoja aina suoritettu veroja Venäjän
+maista. Mutta hän heitti ne rohkeasti maksamatta, ja hävitti v. 1480
+koko Mongolien vallan Euroopassa. Juuri näinä aikoina, v. 1492, oli hän
+näistä syistä omistanut itsellensä uuden kopean arvonimen, nimittäen
+itseään _koko Venäjänmaan itsevaltiaaksi_. Saatuaan toimeen kaikki muut
+tehtävänsä, oli hän nyt alkanut kääntää silmänsä ulkopuolellekin
+venäläisten varsinaista rajaa; hän tahtoi valtikkansa alle palauttaa
+nekin suomensukuiset kansat, joita Saksan ritarit ja Ruotsin kuninkaat
+hallitsivat, vaan joiden arveltiin, Venäjän valtaa perustettaessa,
+kuuluneen Rurikin alamaisten joukkoon. Nämät kansat olivat virolaiset
+Virossa sekä Liivinmaalla ja Suomen niemellä läntisin osa karjalaisten
+heimoa.
+
+Koska siis sota syttyi uudestaan, ei Suomen miesten niinkuin ennen
+täytynyt kestää ainoastaan Novgorodin voimaa vastaan, vaan heitä uhkasi
+nyt koko avara Venäjä luvuttomin laumoinensa. Ja mikä pahempi, heidän
+oli aivan omin voimin ponnistettava pahinta hyökkäystä vastaan. Ennen
+oli kahdesti, vv. 1488 ja 1492 solmittu liitto Liivin ritarien kanssa
+Venäjää vastaan; vaan nyt näillä oli kylläksi tekemistä oman maansa
+varjelemisessa ja keskinäisten riitojensa ratkaisemisessa. Eikä tullut
+Ruotsistakaan apua silloin, kuin olisi ollut kipein tarve.
+
+
+3. Viipurin piiritys v. 1495.
+
+Ensimäinen tieto venäläisten aiotusta retkestä tuli Suomeen Räävelistä
+Vironmaalta. Sieltä oli piispa kirjoittanut Turun silloiselle piispalle
+Maunu Stjernkorsille eli Särkilahdelle, ja tämä oli heti saattanut
+sanan edemmäksi Ruotsiin, pyytäen kiireellistä apua. Itse puolestansa
+oli Maunu, Suomen etevimpänä miehenä, ruvennut varustamaan vastarintaa.
+Hän kävi Viipurissa ja saatuansa siellä tarkempia tietoja Venäjän
+joukkojen tulosta ja paljoudesta, hän lähetti arpakapulat kulkemaan
+ympäri Suomen nientä. Sotaan nyt piti varustautua joka miehen, ken vain
+oli täyttänyt viisitoista vuotta. Itse palasi piispa sitten Turkuun
+tätä nostoväkeänsä järjestämään.
+
+Vihollinen samosi maahan Rajajoen yli syysk. 21 p. eli Matinpäivänä
+1495. Heitä kuuluu olleen 60,000 miestä, joita ylipäällikkönä johti
+ruhtinas Danilo Vasilinpoika Shtjena ja hänen allansa voivoda
+(sotapäällikkö) Jaakop Sakarjitsh sekä ruhtinas Vasili Feodorinpoika
+Shuiski, toinen johdattaen Novgorodin miehiä, toinen väkeä Pihkovan
+alueelta. Venäläisillä oli muassansa kaikellaisia piiritys-aseita,
+muiden muassa mahdottoman suuria tykkejäkin, joista muutamat olivat 24
+jalkaa pitkät. Viholliset lähenivät murhaten ja polttaen, ja uhkasivat
+seisahtuvansa vasta sitten, kun itse Tukholmakin olisi tuhkana.
+
+Kun Rajajoen yli tullaan Suomeen, on Viipurin kaupunki linnoineen
+ikäänkuin porttina. Sen portin saranat olivat siis ensin auki
+kiskottavat, jos venäläinen täysin turvin tahtoi lähteä lännemmäksi.
+Mutta suomalaisetkin tämän hyvin tiesivät ja olivat Viipurin suojaksi
+tuoneet urhoollisimmat päällikkönsä sekä parhaiten varustetun väkensä.
+Isäntänä linnassa oli rohkea Ruotsin ritari _Knuutti Posse_, ja Suomen
+miehistä oli hänellä apuna Henrikki Eerikinpoika Bitz, Pohjois-Suomen
+laamanni Tönne Eerikinpoika Tott, Maunu Frille, Maunu Laurinpoika ynnä
+monta muuta. Jokainen oli tuonut muassansa joukon rohkeita, sotaan
+harjaantuneita palvelijoita, ja Maunu piispakin oli lähtiessään
+jättänyt Viipuriin 60 parasta huoviansa. Paitsi tätä varsinaista
+sotaväkeä oli sinne jo saapunut suuri joukko talonpoikia Uudeltamaalta,
+ja toisia oli tulossa. Lokak. 1 p. siunasi Maunu piispa Turun
+lääniläisten sotalipun, jonka jälkeen hän lähetti heidät itäänpäin
+marssimaan. -- Kyminjoen seuduilla oli kaadettu murroksia ja varustettu
+vartiaväkeä Klaus Henrikinpoika Hornin, Etelä-Suomen laamannin, ynnä
+Herman Flemingin, Louhisaaren herran, johdon alle. Niiden piti siellä
+suojella rajaa, jos joku vihollisparvi Viipurin ohitse luikahtaisi.
+Näin varustettuna odottivat suomalaiset pelotonna, vaikk'ei huoletonna,
+verisien vihollistensa tuloa.
+
+Syysk. 24 p. levisi venäläisten leiri "alle Viipurin vihannan". Kolmen
+peninkulman laajalta näkyi venäläisten majoja ja varustusvalleja;
+tuhansittain kihisi vihollisten väkeä joka paikassa. Kolmeen
+ensimäiseen viikkoon eivät he kuitenkaan vielä saaneet kaupunkia kaikin
+puolin saarretuksi, niin että apuväkeä ja muita tarpeita saattoi yhä
+vielä tulla lisää. Viipurin kaupunki on näet rakennettu pitkälännän,
+kapean niemikaistaleen päähän, joka viettää idästä länteenpäin.
+Kaupungin takana on salmi, jonka keskellä linna seisoo saarella.
+Etelään päin leviää avara selkä, josta Uuraansalmen kautta päästään
+ulos merelle. Pohjoisessa polvittelee Suomenvedenpohja 7 km luoteeseen
+päin. Tämän jotenkin leveän selän yli venäläiset eivät voineet päästä;
+sillä kaikki suuremmat alukset oli kaupungin väki epäilemättä korjannut
+pois heidän käsistään. Voidaksensa Viipurin läntistäkin puolta
+ahdistaa, ei heillä sentähden ollut muuta neuvoa, kuin kiertää
+ylt'ympäri koko Suomenvedenpohjan. Tämän selän luoteiseen pohjukkaan
+juoksi Juustilanjoki, joka nyt on Saimaan kanavan suuna. Sekin oli
+siksi syvä ja leveä, ettei siitä aluksetta olisi päässyt yli. Täytyi
+kulkea vieläkin pari kilometriä ylemmäksi, missä Vatikiven koskessa (se
+on kanavaa kaivaessa kokonaan perattu) oli kaalamo eli kahlauspaikka.
+Siitä oli venäläisten ennenkin ollut tapana samota Viipurin linnan
+sivuitse.
+
+Estääksensä vihollisen ylipääsöä siinä paikassa, lähetettiin yöllä
+lokak. 12 p. vasten Viipurista jommoinenkin joukko. Siinä oli 100
+aatelispalvelijaa l. huovia sekä Uudenmaan nostoväkeä 800 miestä.
+Päälliköksi oli pantu Maunu Frille, Niilo Pentinpoika ja eräs
+saksalainen, nimeltä Vinholt. He soutivat venheinensä Lavolaan, joka on
+Juustilanjoen suussa, ja astuivat siellä maalle. Mutta samassa levisi
+huhu, että nyt venäläinen jo tulee. Uudenmaan talonpoikaparat, jotka
+eivät ennen olleet sotaa käyneet, säikähtyivät tuosta niin
+pahanpäiväisesti, että he juoksivat minkä käpälät kerkesivät takaisin
+venheisiinsä. Niihin kun sitten rupesivat kiireissään tunkeutumaan,
+niin upposi puolet aluksia meren pohjaan. Aatelispalvelijat sillä välin
+olivat miehuullisesti torjuneet vihollisen päältään ja vihdoin
+ajaneetkin hänet pakoon. Tuosta myös talonpojat rohkenivat ja alkoivat
+uudestaan tulla rantaan. Veneitä ruvettiin nostamaan, ja ajamaan vettä
+ulos. Tässä toimessa vielä oltiin, kun toinen suurempi vihollisparvi
+karkasi päälle. Niitä eivät aatelispalvelijat kyenneet vastustamaan,
+vaan alkoivat tapellen peräytyä rannan puolelle. Sen kun talonpojat
+huomasivat, niin taas kaikki kapuamaan venheisiin; työntävät venheet
+rannalta ja lähtevät soutamaan selälle päin. Siten rohkeat
+aatelispalvelijat joutuivat melkein kaikki turmion omaksi; mitkä
+vihollinen teloitti tantereelle, mitkä vei vangiksi mukaansa. Niiden
+joukossa olivat retken päällikötkin, paitsi Vinholt, joka veteen
+hypäten kaappasi veneestä laahaavan köyden kiinni ja sillä keinoin
+pelasti henkensä. Hänen kanssaan palautui vielä 8-10 aatelispalvelijaa,
+muun muassa kuusi Maunu piispan kuudestakymmenestä huovista.
+Talonpoika-nahjuksia oli hukkunut noin 100 miestä. Viipurissa oltiin
+kovasti vihoissaan näille uusmaalaisille, jotka pelkuriudellansa olivat
+tehneet koko retken tyhjäksi ja jättäneet niin monta urheata
+sotakumppalia surman suuhun. Itse Posse lausui pilkaten, että jos 400
+uusmaalaista sattuu kuulemaan kahden venäläisen äänenkin, niin he jo
+kohta kiitävät käpälämäkeen.
+
+Nyt oli venäläisillä vapaa pääsy Viipurin läntiselle puolelle, ja pian
+ilmaantui salmen takaiselle rannalle, s.o. Tervaniemelle,
+vihollisjoukko, jossa oli 450 ratsumiestä ja jalkaväkeä sen mukaan. --
+Samassa rynnättiin itäiseltäkin, Pantsarlahden puolelta kaupunkia
+vastaan. Muurin edustalle kuljetettiin risuja, pitkiä kankia ja
+tikapuita, joilla pyrittiin päästä muurin yli. Jommoinenkin joukko,
+kahden lipun kera, tunkeutui tuohon rantasolukkaan meren ja muurin
+välille, joka oli Mustainveljesten luostarin edustalla (nykyään siinä
+on kalaranta). He tahtoivat näin kahdelta puolen ahdistaa muuria, siksi
+että kaupungin olisi pakko jakaa voimansa kahteen osaan. Mutta turhaa
+oli venäläisten ryntääminen; säikähtämättä Suomen väki syöksi heidät
+takaisin, ja vihdoin täytyi vihollisen tyhjin toimin palata leiriin.
+
+Tämmöiseen rynnäkköön ei venäläinen nyt pitkään aikaan uskaltanut käydä
+uudestaan. Hän sen sijaan
+
+    pani pyssyt paukkumahan,
+    umpiputket ulvomahan,
+    avokurkut ammomahan,
+    jalot joutset joikumahan,
+    alla Viipurin vihannan,
+    alla suuren Suomen linnan.
+
+    Ampui kerran, ampui toisen,
+    ampui kerran noin alatse,
+    ampui toisen, niin ylitse,
+    ampui kolmannen kohalle.
+
+    Jopa liikkui linnan tornit,
+    räystähät rämähtelivät,
+    patsahat pamahtelivat,
+    kivet linnan kiikahteli,
+    tornit maahan torkahteli.
+
+Näin laulaa vanha suomalainen runo, ja Ruotsin riimikronika kertoo
+seuraavalla tavalla: Venäläisillä oli muiden muassa kuusi suunnatonta
+tykkiä, joista ammuttiin tynnyrin pohjan suuruisia kiviä. Näillä he
+ampuivat kaksi tornia maahan, ja muurikin niiden välillä alkoi mureta.
+Pian kaatui kolmaskin torni, ja se kaatui niin pahasti, että siihen
+kohtaan muuria aukeni rikko, mistä mahtui kaksi humalasäkkiä rinnakkain
+sisään. Mutta linnanväki ei näistäkään vahingoista vielä ollut
+millänsäkään. Knuutti Posse korjautti ahkerasti pienemmät viat ja tuon
+suuren rikonkin eteen laittoi jonkunlaisen varustuksen. Näissä toimin
+kului viikko viikon perästä, marraskuun loppupäivät olivat jo käsissä
+eikä Viipuri vieläkään valloitettuna. Pian oli talvi tuleva lumineen,
+pakkasinensa, jolloin piiritystyötä oli vaikea jatkaa, miltei
+mahdotonta. Siitä syystä päätettiin venäläisten leirissä uudestaan
+rynnätä kaupunkia vastaan. Maksoi mitä maksoi, sisään täytyi päästä,
+koska heitä oli monin verroin enemmän kuin linnan suojelijoita.
+
+
+4. Viipurin pamaus.
+
+Tuskin alkoi Antinpäivä, marrask. 30 p., valjeta, niin ilmoittivat
+vartiamiehet Viipurin torneista, että vihollinen marssi muuria kohti.
+Se läheni kolmena joukkona, kunkin etunenässä liehuva lippu ja monta
+tuhatta miestä lipun perässä, ja heidän tullessaan pitkät keihäät
+kädessä tanner näytti liikkuvalta metsältä. Kukin joukko pyrki
+kaupunkiin eri kohdaltansa, kantaen pitkiä tikapuita edessänsä. Yksi
+joukko riensi suoraan sitä suurta rikkoa kohti, joka kolmannen tornin
+kaatuessa oli muuriin auennut. Tämän joukon lipunkantajana reipasteli
+rivakka ja urhea ruhtinas. Hän ryntäsi aukon kautta; kiipesi sieltä
+muurin päälle ja muu joukko perässä. -- Sillä välin olivat muutkin
+parvet lähenneet muuria. He olivat nostaneet tikapuunsa muurin kupeille
+ja niitä myöten myöskin päässeet ylös.
+
+Nyt näytti Viipurin häviön hetki tulleen. Venäläisiä kihisi muurilla;
+kolmesta tornista liehuivat voiton merkkinä heidän lippunsa; kahden
+pasunan riemuitseva ääni kumisi muurilta yhtenään, kutsuen vereksiä
+joukkoja lisään ja rohkaisten tappelussa olevien mieltä. Tällä tavoin
+otellen oli nyt kulunut seitsemän tuntia. Venäläiset jo alkoivat vetää
+tikapuitansa muurin päälle ja laskea ne alas sisäpuolelle, tullaksensa
+niitä myöten alas kaupunkiin. Mutta äkkiä tärisytti maata kauhea
+pamaus. Yksi torni, joka oli täynnä venäläisiä, syttyi tuleen ja
+pirskahti miehinensä päivinensä pilviä kohti. Tornin alla oli näet
+ruutia paljon, ja Posse oli sen saanut syttymään. Samassa ryntäsi
+kaupungin väki rohkeammin esiin ja rupesi tempaamaan venäläisten
+tikapuita maahan. Paljon hukkui tällä tavoin venäläisiltä väkeä, kun he
+juuri parhaillaan kapuilivat tikapuita myöten alas. Ja muut, jotka
+vielä olivat muurin päällä, joutuivat äkillisen huumauksen valtaan.
+Heidän keskessään nousi hirveä huuto ja meteli; he karkasivat muurin
+ulkopuolelle jääneille tikapuillensa ja alkoivat niitä myöten laskeutua
+alas. Mutta kun he tietysti eivät voineet päästä kaikki yhtä aikaa,
+niin syntyi muurin päällä julma tungos. Taempana olijat hädissänsä
+eivät malttaneet odottaa siksi, kunnes toiset heidän edestään olisivat
+kerinneet alas. He rupesivat tungettelemaan ja sysimään, niin että
+väkeä muurin reunalta romahteli satamäärin alas. Tällä tavalla sai
+monta tuhatta venäläistä surmansa, ja mitkä siitä pääsivät eheinä,
+pakenivat leiriinsä takaisin.
+
+Näin oli Viipuri nyt pelastettu surman suusta. Kummastuksella
+katselivat sankarit, jotka sitä olivat suojelleet, tätä tekoansa,
+eivätkä oikein uskoneet itsekään, että ilman erinäistä ihmettä olivat
+kyenneet torjumaan päältään niin summattomat laumat. He arvelivat
+nähneensä ilmassa pyhän Anteruksen ristin kaupungin yläpuolella, ja
+raastuvan katolla olivat muka liehuneet Pyhän Olavin ja Eerikin liput,
+säikähytellen venäläisten sydämiä.
+
+Barbaran yönä vasten jouluk. 4 p:ää läksi osa venäläisiä matkalle, ja
+ennen jouluk. 15 p:ää, Annan juhlaa, oli heidän leirinsä aivan tyhjänä.
+Leiri kaikkine laitteineen jäi suomalaisten käsiin: siinä oli 34
+suunnatonta tykkikiveä ja puujalat, joiden päällä tykit olivat
+seisoneet. Tieto piirityksen lakkaamisesta kerkesi Turkuun joulu-yönä,
+juuri kun tuomiokirkossa alettiin veisata kiitosvirttä: Te Deumia.
+Viipurista oli kirje tullut Kymijoen vartijoille ja ne sen heti
+toimittivat Turkuun.
+
+Viipurin piirityksen aikana oli venäläisjoukko käynyt Savoakin ynnä sen
+uutta linnaa ahdistelemassa. Mutta linnan isäntä, urhoollinen Pietari
+Niilonpoika Kylliäinen ajoi heidät takaisin, ennenkuin he vielä olivat
+kerinneet tehdä suurta vahinkoa. Heidän jäljissänsä hän samosi yli
+rajankin ja poltti 800 taloa.
+
+Näin olivat venäläisten yritykset joka paikassa kääntyneet turhaksi.
+Mutta rajaseuduilla, missä he olivat kulkeneet, oli kuitenkin kaikki
+hävitetty: talot poltetut, vilja ja karja ryöstetty ja paljon asukkaita
+tapettu tai viety Venäjälle. Nekin, jotka heidän käsistänsä pakenivat
+metsiin ja korpiin, olivat pakkasesta ja nälästä turmeltuneet
+pahanpäiväisiksi; silmät olivat paisuneet nyrkinkokoisiksi ja moni,
+lämpimään tultuansa tai ruokaa saatuaan, kaatui kuoliaana maahan.
+
+Kansan muistissa on "Viipurin pamaus" säilynyt näihin päiviin saakka,
+ja kummia tarinoita siitä sekä Knuutti Possestakin on kulkenut suusta
+suuhun, polvesta polveen. Possen arvelee kansa olleen taitavan
+tietäjän, jonka ei tarvinnut muuta kuin sauvallansa piirtää laivan
+kuvan rannan hietikköön, niin siihen heti syntyi laiva mastoinensa, ja
+pussista pudistella höyheniä, niin muuttui joka höyhen ratsumieheksi
+täysissä aseissa. Milloin hänen teki mielensä käydä Sten Sturen
+puheilla Ruotsissa, hän Viipurin muurille nousten vain heilutti
+suitsia; samassa ilmaantui hevonen, joka hänet vei ilman kautta perille
+ja jälleen takaisin vuorokauden kuluessa. Jo seuraavan vuosisadan
+keskellä kertoo myös Ruotsin historioitsija Olaus Magnus täytenä totena
+kummallisen tarinan Viipurin pamauksesta. Viipurin lähistöllä, sanoo
+hän, on maanalainen luola; siihen kun jotain heitetään, niin kuuluu
+samassa kauhea pamaus, ja kaikki lähellä olijat menevät pyörryksiin,
+niin etteivät taida puhua, kuulla eikä pystyssä pysyä. Tätä keinoa
+käytetään venäläisten päälle rynnätessä, ja siinä kaatuu paljoa
+suuremmat joukot kuin suurimmasta tykinluodista ikinä. Näiltä
+pyörtyneiltä vihollisilta linnan väki ryöstää aseet, vaan ei viitsi
+tappaa heitä. Sillä toinnuttuansa he kiireimmiten pötkivät pakoon,
+eivätkä uskalla koskaan palata takaisin. Mutta rauhan aikana
+vartioidaan tätä luolaa tarkasti, ettei siihen oman väen vahingoksi
+putoaisi mitään. Toinen tarina Viipurin pamauksesta tietää, että Posse
+suuressa kattilassa puolen vuorokautta keitti sammakoita, käärmeitä,
+elohopeaa, lipiää ja kalkkia. Sitten hän oli kätkenyt oman väkensä maan
+rakoihin, kellareihin sekä patjojen alle, ja antanut vanhan ukon
+laukaista sekoituksen tuleen. Vihollisia oli siitä kaatunut
+tuhansittain, vaan olipa kaatunut Possen omaakin väkeä, jotka eivät
+hänen käskynsä mukaan olleet piiloon menneet. Tätä kattilaa oli muka
+kauan aikaa pidetty tallella Viipurin linnassa.
+
+
+5. Suuren Venäläissodan loppuvuodet.
+
+Ruotsin valtionhoitajalle, Sten Sturelle, oli jo hyvissä ajoin tullut
+tieto venäläisten aiotusta retkestä. Mutta hän ja muut Ruotsin herrat
+olivat paraillaan sovittelupuuhissa Tanskan kanssa, eivätkä joutaneet
+heti muistaa niin syrjäisen maakunnan hätähuutoja. Keskipaikoilla
+marraskuuta vasta he huoveinensa kokoontuivat Tukholmaan. Sinne tuotiin
+myöskin Upsalasta Pyhän Eerikin sotalippu, jonka suojassa toivottiin
+voitavan voimallisemmin tapella uskon vihollisia vastaan. Sitä
+kanneskeltiin juhlallisin menoin pitkin Tukholman katuja ja asetettiin
+viimein Pyhän Yrjänän alttarille Klaran-kirkkoon.
+
+Katrinanpäivänä, marrask. 25 p., astui Sten Sture laivoihinsa
+Kohaminassa. Näin myöhään syksyllä on laivakulku Ahvenanmaalle aina
+vaivalloinen, vaan aikainen talventulo teki sen sillä kertaa vieläkin
+vaarallisemmaksi. Ankara koillistuuli, joka Suomeen purjehtijoille oli
+laitavastainen, läikytti jäisiä aaltoja aluksiin ja ajoi silmät umpeen
+lumiräntää. Viidentenä päivänä eli juuri sinä mainiona Antinpäivänä,
+jolloin Viipuri niin ihmeellisellä tavalla pelastui vihollisen
+väkirynnäköstä, pääsi vihdoinkin Sten Sture Ahvenanmaan mantereelle.
+Mutta niistä 900 miehestä, jotka matkalle lähtiessä häntä seurasivat,
+oli nyt vain puolet jäljellä. Myrsky oli laivaston hajoittanut;
+neljäsataa miestä oli se ajanut takaisin Ruotsin rannikolle, toisia oli
+vienyt Uudellemaalle. Kaksi laivaa oli aaltojen kourissa särkynyt, ja
+väki pääsi kyllä hengissä saareen, vaan siinä oli kylmä ja nälkä monta
+näännyttänyt kuoliaaksi, ja henkiin jääneiltäkin oli pakkanen turmellut
+kädet sekä jalat pahanpäiväisiksi. Ahvenanmaan rannoille jäätyivät nyt
+kaikki laivat kiinni ja sinne täytyi ne jättää muonavaroineen
+kaikkineen. Itse väki marssi suurella vaivalla jäätä myöten Turkuun.
+Siellä Sten Sturea kohtasi iloinen sanoma Viipurin pelastuksesta ja
+venäläisten lähdöstä omille mailleen. Sentähden hän hajoitti väkensä
+talvimajoihin eri haaroille. Suuren osan asetti hän Satakunnan
+kuninkaankartanoon; taalalaiset ynnä joukko pestattua väkeä lähetettiin
+Viipuriin, ja 70 huovia Knuutti Kaarlenpojan johdolla läksi Savonlinnan
+väen lisäksi. Kun viimeksimainitut helmik. 2 p. pääsivät perille, niin
+he hämmästykseksensä havaitsivat, että siellä oli jo suuria
+venäläisparvia linnaa piirittämässä. Nämät heti hyökkäsivät taajoin
+joukoin heitä vastaan, ja töin tuskin pelastui kahakasta 7-8 miestä
+hengissä.
+
+Vaikka näet venäläisten retki Viipuria vastaan oli niin onnettomasti
+loppunut, niin ei heittänyt suuriruhtinas kuitenkaan vielä
+valloitustuumiansa. Hän asettui itse Novgorodiin asumaan, likemmältä
+valvoaksensa sodan menoa; suuret joukot kerättiin kaikista Venäjän
+maista sotaan, ja keskipaikoilla tammikuuta läksi jo uusi parvi
+Suomeen. Päällikköinä sitä johdattivat ruhtinaat Vasili Kosoi sekä
+Andrei Tsheljadnin, joille oli se käsky annettu, että he tällä kertaa
+karttaisivat Viipuria ja samoisivat sen sivuitse Suomen sydänmaita
+ryöstämään. Tämä parvi se olikin, jonka Knuutti Kaarlenpoika
+huoveinensa pahaksi onneksi oli kohdannut. Savonlinnan edustalla he
+eivät viipyneet kauan, vaan kun he eivät sitä heti saaneet valtaansa,
+niin he riensivät sen sivuitse yhä edelleen. Tuskin oli Hämeeseen
+alkanut saapua kalpeita, säikähtyneitä pakolaisia Savosta, niin jo
+ilmoittivat kylien ja kirkkojen tulet vihollisenkin tuloa. Pian ennätti
+myös Turkuun hätäsanoma, että venäläinen jo on Hämeenlinnan edustalla,
+ryöstää Hattulan kirkon kuvat ja ristit ja seisoo jo kahden päivämatkan
+päässä itse Turun kaupungista.
+
+Tästäkös nyt Sturellekin tuli kiire. Arpakapula pantiin kulkemaan
+ympäri Suomenmaata, käskien miehen joka talosta aseisiin. Eikä
+aikaakaan, niin oli jommoinenkin joukko koolla Turussa Sturen johdossa.
+Ruotsin riimikronika, luultavasti vähän liioitellen, sanoo siinä olleen
+enemmän kuin 40,000 miestä. Niissä oli 900 huovia eli ratsumiestä, ja
+luotipyssyjä kiilsi 500:n miehen olalla; pieniä tykkejä eli
+skerpentinejä oli 103. Matinpäivänä, helmik. 24 p., läksi tämä uhkea
+joukko liikkeelle Turusta, uhaten hävittää venäläisistä joka kynnen.
+Mutta ei vihollisia enää missään tavattukaan, joille olisi voitu kostaa
+tehdyt vahingot. Jos saamme uskoa Ruotsin riimikronikan sanoja, niin:
+
+    Mitä nyt auttoi enää kaikki puuha ja huoli!
+    Autiona oli Karjala, Savo ja Hämettä puoli,
+    niissä ei kuulunut yhtään ihmissanaa,
+    eik' ollut koiraa, kukkoa tai kanaa!
+
+Venäläinen oli tehtävänsä tehnyt; hän ei sentähden ruvennutkaan
+odottamaan Sturen suuria varustushankkeita, vaan oli lähtenyt takaisin
+omille mailleen. Maalisk. 6 p. oli jo parvi Novgorodissa jälleen,
+tuoden summattoman saaliin ja paljon vankeja mukanaan. Sten Sture ei
+huolinut nyt talvisydännä lähteä rajan taakse heitä ajamaan takaa. Hän
+laski taas nostoväen hajalle ja majoitti huovinsa enimmiten
+pappiloihin. Ainoastaan Tukholman pestatun väen hän jätti rajalle
+Savonlinnan miesten avuksi. Niinpian kuin sitten meri jälleen suli,
+läksi valtionhoitaja takaisin Ruotsiin, josta jo kuukauden päästä
+lupasi tulla suuren apujoukon kanssa. Suomen väen päälliköksi asetti
+hän urhokkaan Svante Sturen, joka ei kuitenkaan ollut hänen sukuaan,
+vaikka heillä oli sama nimi.
+
+Viikot vierivät, kuukaudet kuluivat, kesä kerkesi mennä ohitse, eikä
+vielä kuulunut valtionhoitajaa eikä noita luvatuita apujoukkoja. Suomen
+väki näitä odottaen istui joutilaana ja kulutteli vain ruokavarojansa.
+Niin eivät venäläiset tehneet. He sinä kesänä hävittivät uudestaan
+Juvan pitäjää, joka silloin käsitti koko koillispuolen Savoa. Samaan
+aikaan tulvasi toinen vihollisvirta Lapin tuntureilta alas
+Pohjanmaalle. Iivana oli keräyttänyt paljon väkeä Vienan seuduilta,
+Äänisjärven rannoilta ja Ustjugin korvista asti, ja antanut ne kahden
+veljen, ruhtinasten Iivana ja Pietari Ushatin johtoon. Tämä joukko
+kiersi pitkin Jäämeren rantaa ja tuli sitten Lapin tuntureita myöten
+Perä-Pohjan rannalle eli Venäjän kronikan sanojen mukaan "kymmenen
+virran maalle". Siinä sitten hävittelivät niin hirmuisella tavalla,
+että asukkaat tuskissansa viimein lupasivat antautua Venäjän vallan
+alle. Koska venäläiset syksympänä palasivat Moskovaan, oli heillä
+mukanaan lähettiläitä Limingan pitäjästä, joka käsitti silloin koko
+Kajaanin kulmankin; niiden piti tarjoutua Suuriruhtinaan alamaisiksi.
+Iivana otti nämät lähettiläät suosiolla vastaan ja päästi lahjoilla
+takaisin omaan kotiinsa.
+
+Seuratessaan näitä venäläisten hirmutekoja, eivät Suomen herrat enää
+malttaneetkaan joutilaina odotella, vaan päättivät Sten Sturen
+avuttakin omin voimin kostaa viholliselle. Svante Sture kulutti omat
+rahansa ja lainasi suuria summia lisäksi, joilla sitten varusti 70
+laivaa. Niillä hän purjehti elok. 15 p. Knuutti Possen ja 2,000 miehen
+kanssa Narvajoen suuhun. Tämä joki oli rajana Liivin ritarien ja
+venäläisten välillä. Viron puolella seisoi vanhastansa Narvan kaupunki;
+vaan omalle eli Inkerin puolelle olivat venäläiset viisi vuotta
+takaperin rakentaneet uuden linnan ja panneet sille nimeksi Ivangorod.
+Tätä Ivangorodia eli suomalaisten puheenparren mukaan Joanan linnaa oli
+Svante Sture tullut ahdistelemaan. Linnassa oli 3,000 miestä ja
+likiseuduilla seisoi vielä toisiakin joukkoja. Vaan linnan isäntä, Juri
+Babitsh, oli pelkuri ja karkasi heti vihollisen tultua. Kuusi tuntia
+teki päälliköttä jäänyt väki vastarintaa, vaan sitten pääsi Svante
+Sture rynnäköllä linnaan. Siinä saivat voittajat summattomat saaliit.
+Kirstuttain kannettiin laivoihin kultaa ja hopeaa, vahaa ja hunajaa
+sekä kalleita nahkoja. Vankejakin saatiin noin kolme sataa. Mutta
+tarkoin Sture keräsikin kaiken saaliin, niin että yksin linnan
+rautaportitkin saranoineen kuljetti myötänsä. Linnaa ei ruotsalaisten
+sopinut pitää itsellään, koska se oli kovin kaukana ja aivan erillään
+Ruotsin muista maista. Sentähden he tarjosivat sen liittolaiselleen,
+Liivin maamestarille. Mutta koska ei tämäkään, venäläisten kostoa
+peläten, uskaltanut sitä ottaa vastaan, niin jättivät sen ruotsalaiset
+autioksi ja purjehtivat omalle maallensa takaisin. Heidän lähdettyään
+palasivat siihen venäläiset paikalla, varustivat sen entistä
+vahvemmaksi ja ampuivat sitten pilkoillaan yli joen Narvan kaupunkia,
+niin ettei siellä kukaan voinut kävellä kaduilla.
+
+Svante Sturen palatessa retkeltään, oli viimein valtionhoitajakin
+saapunut Suomeen. Ympäri koko Ruotsia oli hän kerännyt raskaan
+sotaveron ja nostanut sotaan joka viidennen miehen. Tämän nostoväkensä
+kanssa hän nyt majaili Santahaminassa, missä nykyään Helsingin kaupunki
+sijaitsee. Hän aikoi 130:lla laivalla lähteä sotaan venäläisten omille
+rannoille ja käski nyt Svanteakin kanssansa tulemaan. Mutta tämä sanoi,
+ettei hän jaksanut kauemmin olla sodassa, koska hän koko kesän oli
+yksinään saanut taistella venäläistä vastaan ja sen lisäksi oli
+takertunut suuriin velkoihin, kun valtionhoitaja ei ollut lähettänyt
+ruokaa eikä palkkaa väelle. Sten Sture haukkui tämän johdosta Svante
+herraa maanpettäjäksi, ja tämä läksi heti Ruotsiin 700 huovin kera. Nyt
+ei pysynyt talonpoikainen väkikään enää valtionhoitajan leirissä, sillä
+se oli kovasti saanut kärsiä nälkää ja janoa ja heidän vaatteensa
+olivat kuluneet aivan repaleiksi. Sten Sture itsekin laski suurimman
+osan väkeään kotiin menemään. Sen vähäisen joukon kanssa, mikä hänellä
+vielä oli, hän läksi rajalle päin. Lähtiessänsä hän oli ottanut Turun
+piispalta 30 sälytystä eli lästiä rukiita[5] ja tyhjentänyt Pyhän
+Henrikin uhriaarteet; mutta hän ei sittenkään saanut muuta toimeen,
+kuin että hän jätti lisäväkeä Viipurin ja Savon linnoihin sekä
+hakkautti murroksia Pernajan pitäjästä alkaen Hämeen rajaa pitkin. --
+Kovasti suutuksissaan tästä Sturen toimettomuudesta oli Maunu piispa ja
+samoin muutkin suomalaiset yleensä. Vielä pahemmaksi kävi heidän
+mielensä, kun he saivat kuulla Sten Sturen ehdoitelleen
+valtaneuvoskunnalle, että rauhan vuoksi heitettäisiin tuo riidanalainen
+rajareunus venäläisille. Sen lisäksi tuli vielä, että valtionhoitaja
+rupesi tekemään lähtöä Ruotsiin, koska hän pelkäsi Svante Sturen siellä
+nostavan kapinan. Tuskissaan kirjoitti nyt Maunu piispa Ruotsiin
+kirjeen toisensa perästä, valittaen että Sturen lähdettyä tämä "kotimaa
+parka" jäisi aivan turvatonna alttiiksi venäläisille. Sitten ei olisi
+muu tarjona kuin tuho ja marttyyrikuolema. Hartaasti rukoili hän itse
+Stureakin, ettei tämä Suomenmaata jättäisi, ja Ruotsista annettiin
+lujat vakuutukset, ettei siellä ollut minkäänlaisia kapinan hankkeita.
+Mutta turhaa oli kaikki. Sten Sture ei huolinut pyynnöistä eikä
+vakuutuksista, vaan läksi kun läksikin meren yli Ruotsiin.
+
+Suomen onneksi taipuivat venäläiset juuri silloin sovintotuumiin.
+Tammikuussa 1497 oli Maunu piispalla kokous Porvoossa muiden Suomen
+herrain kanssa; siellä päätettiin lähettää lähettiläitä Moskovaan, ja
+maalisk. 3 p. oli jo välirauha kuudeksi vuodeksi jälleen sovittu.
+Näiden vuosien kuluttua ruvettiin varsinaiseen rauhan tekoon, joka
+vihdoin tuli toimeen Novgorodissa v. 1504 syysk. 14 p:nä. Kaiken piti
+pysyä entisellään, niinkuin Maunu Eerikinpojan aikana oli sovittu.
+Rajat vain olivat vasta tarkemmin määrättävät kummankin puolin. Näin
+loppui Iso Venäläissota, joka oli uhannut eroittaa Suomen
+Ruotsinvallasta taikka ainakin supistaa maamme rajat paljoa
+ahtaammalle.
+
+
+6. Sten Sture ja Hannu kuningas.
+
+Sten Sturen veltot toimet Suomessa olivat Ruotsissakin nostaneet
+kaikkien mielet häntä vastaan. Talonpojat ja porvaritkin, joissa
+hänellä tähän asti oli ollut paras tuki, kääntyivät nyt nurjamielisiksi
+häntä vastaan. Tästä saaden rohkeutta nousivat hänen aateliset
+vihamiehensä, Upsalan arkkipiispan Jaakon johtamina, viimein kapinaan
+ja kutsuivat maahan Hannu kuninkaan Tanskasta. Syyksi luopumiseensa
+julistivat herrat sen, että Sture tarpeettomalla sekautumisellaan
+Liivin asioihin oli yllyttänyt venäläiset sotaan, ja sitäpaitsi niin
+toimettomasti johtanut tätä sotaa, että suuri osa Suomea oli tullut
+venäläisten kynsissä raadelluksi. Kolmannenkin syyn vetivät herrat
+esiin luopumuskirjeessään, joka kuitenkin on pikemmin luettava Sturelle
+ansioksi, nimittäin että hän talonpojille oli antanut sananvaltaa
+valtiopäivillä.
+
+Hannu kuningas, kutsun saatuansa, ei viivyskellyt kauan, vaan saapui
+heti Ruotsiin sotajoukkoineen. Sture, nähdessään ylt'ympärillänsä
+pettureita ja tultuaan tappelussa voitetuksi, lakkasi pian turhasta
+vastustuksestaan. Hannu kuningas, joka luonteeltansa oli hyvänsävyinen,
+otti Sturen lempeästi vastaan. Sovinnossa hän lupasi unohtaa kaikki,
+mitä Sture valtionhoitajana oli tehnyt ja lisäksi soi hänelle lääniksi
+koko Suomenmaan sekä Viipurin, Savon, Hämeen, Raaseporin ja Korsholman
+linnat, ynnä vielä muitakin läänejä Ruotsissa. Näistä piti Sturen
+kuoltuakin Hämeenlinnan ja läänin jäädä Inkeri rouvalle, hänen
+leskelleen.
+
+Kun sitten kuningas ja valtionhoitaja käsikkäin astuivat sisään
+Tukholman linnan portista, kysyi kuningas leikillänsä: "No, olettekohan
+valmistanut kylliksi ruokaa ja olutta minua varten sekä vierasten
+iloksi?" Siihen vastaten osoitti Sture vain piispoja ja virkkoi:
+"Kysykää noilta; nehän ne ovat tämän kaiken leiponeet ja keittäneet,
+saattanevat Teidän Armollennekin tehdä samaten, kun vaan voimat
+karttuvat." Sitten kun kuningas linnassa tiedusteli Sturelta
+hallitusasioita, niin kuuluu hän vielä hänelle sanoneen: "Pahan
+perinnönpä te, Sture herra, minulle olette jättänyt tässä Ruotsissa,
+kun olette tehnyt herroiksi talonpojat, jotka Jumala on orjiksi
+luonut." Tämä kuninkaan moite oli suurin kiitos, minkä Sturen
+hallituksesta olisi voitu antaa.
+
+Hannu kruunattiin sitten Upsalassa ja siinä tilaisuudessa lyötiin monta
+Ruotsin miestä ritariksi. Tätä arvoa ei voinut kukaan muu antaa kuin
+kuningas itse. Sentähden arveleekin Ruotsin riimikronika, että tämä
+seikka auttoi Hannun pääsemistä Ruotsiin, sillä suuret aatelisnaiset
+halusivat kiihkeästi rouvan nimeä. Siihen aikaan näet ei muita kuin
+ritareja ja heidän puolisojansa sanottu _herroiksi ja rouviksi_.
+
+Sturen vihamiehet olisivat mielellään suoneet näkevänsä hänen päänsä
+pölkyllä. Mutta kuningas pysyi lujasti siinä, minkä Sturelle oli
+luvannut. Sääsipä lähtiessään Sturen yhdeksi niistä neljästä
+valtaneuvoksesta, joille kuninkaan poissa ollessa uskottiin Ruotsin
+hallitus. Kadehtijat ja vihamiehet olivat tästä vimmoissaan ja
+ponnistivat kaikin voimin saattaaksensa Sturen häviöön. He syyttivät
+jälleen Sturea hänen toimettomuudestaan Suomen sodassa, ja vakuuttivat,
+että Viipurin lääniläiset halusivat päästä venäläisten turviin, koska
+Ruotsin valta ei heitä paremmin suojellut. Näistä kovista kanteista
+puhdistuaksensa kirjoitti nyt Sture Maunu piispalle Turkuun ja pyysi,
+että hän hankkisi hänelle puolustuskirjeitä suomalaisilta. Jalo Maunu
+Stjernkors ei silloin enää muistanutkaan sitä eripuraisuutta, mikä
+heidän välillään oli ollut Venäjän sodan aikana, vaan lähetti kohta
+kirjeen Viipurin linnan isännälle ja väelle, kaupungin pormestarille ja
+raadille ynnä maapapeille, käskien heidän kutsua talonpojat kokoon ja
+kysyä, oliko heillä mitään valittamista Sture herraa vastaan. Kirjeensä
+lopussa hän niin selvään osoitti, minkälaista vastausta hän toivoi,
+että tuskin tarvinnee epäillä sieltä tulleen täyttä puhdistusta
+Sturelle. Samana vuonna, 1498, kutsui Sture itsekin Suomessa käydessään
+Turun porvariston kokoon raastupaan. Sinne hän sitten tuli itse, piispa
+ja muita Suomen herroja seurassaan, ja kysyi, oliko porvareilla mitään
+syytä valittaa niiden voutien toimenpiteistä, jotka hänen puolestaan
+pitivät linnaa ja kaupunkia hallussaan. Sielläkin vastattiin, ettei
+ollut minkäänlaista kanteen syytä.
+
+Mutta Sturen vihamiehet eivät kuitenkaan heittäneet, ja viimeinkin
+heidän onnistui saada kuninkaan epäluulot hereille. Hannu rupesi
+arvelemaan, että Sture todella oli kovin mahtava. Sentähden täytyi
+tämän v. 1499 suostua lääneistään maksamaan 2,000 markkaa vuotuista
+veroa. Ja samana vuonna vielä, kesäkuussa, otti kuningas häneltä
+tärkeät Turun, Viipurin ja Savon linnat, joiden sijaan kuitenkin hän
+antoi muutamia pienempiä läänejä Ruotsissa. Sture ei tämän jälkeen
+tietysti ollut aivan tyytyväinen, ja muutenkin alettiin Hannun
+hallitukseen suuttua. Sillä kuningas ei pitänyt muillekaan antamiansa
+lupauksia, ja hänen voutinsa rasittivat kansaa, niinkuin muukalaiset
+aina olivat tehneet. V. 1500 oli Hannu yrittänyt kukistaa
+ditmarskilaisia, pientä talonpoikaiskansaa, joka asui Tanskan
+mannermaan rannoilla. Vaan Ditmarskin uljaat urhot olivat kirveillään
+kaataneet taikka soihinsa upottaneet Hannun rautaiset ritarit. Tästä
+nyt karttui ruotsalaistenkin rohkeus ja kapinan tuumat levisivät
+leviämistänsä. Tapahtuipa sitten seikka, joka viritti kytevät kapinan
+tuumat ilmivalkeaan.
+
+Me muistamme, että Hannun tekemä liitto ja yllytykset etupäässä olivat
+viekoittaneet venäläiset Suomeen. Nytpä tuli v. 1501 suuriruhtinaan
+lähettiläitä Tukholmaan, juuri kun kuningas varustausi pitämään
+herrainpäiviä Ruotsin säätyjen kanssa. Nämät lähettiläät tulivat Hannun
+eteen ja esittivät Ruotsin valtaneuvosten kuullen seuraavat ruhtinaansa
+valitukset. Ensiksi he kysyivät, oliko Hannu peräti unohtanut
+lupauksensa, minkä hän liittoa Ruotsia vastaan tehdessään oli ristiä
+suutelemalla antanut, että nimittäin Äyräpään, Jääsken ja Savon
+kihlakunnat annettaisiin takaisin Venäjän suuriruhtinaalle, niiden muka
+oikealle herralle, jolta ne väärin olivat valloitetut Ruotsin kruunun
+omaksi. Myöskin suuriruhtinas suuresti kummeksui, millä syyllä Hannu
+vaati vapaiksi ne ruotsalaiset vangit, jotka olivat joutuneet hänen
+käsiinsä. Hannun yllytyksestähän, arveli suuriruhtinas, oli Ruotsi
+tullutkin heidän molempien viholliseksi, ja mitä väkeä ruotsalaiset
+tässä sodassa kadottivat, se, veli pyhä, tapahtui teidän tähtenne.
+
+Mikä lienee Hannun mieli ollut, kun näin hänen tuumansa paljastettiin
+Ruotsin herroille, ei ole vaikea arvata. Ja ruotsalaiset puolestaan
+nousivat vimmoissaan nyt ilmikapinaan. Sten Sture teki alun Taalain
+vuorilla, häneen yhtyi sitten Svante Sture ja vihdoin koko Ruotsi.
+Lopulla vuotta oli Sture taaskin valittu valtionhoitajaksi, ja alussa
+vuotta 1502 antausi Tukholmankin linna. Keväällä läksi sitten Sture
+Suomeen, missä useat linnat olivatkin jo hänen väkensä hallussa. Turun
+linna, missä Maunu Frille hallitsi, oli väkisin valloitettava.
+Piiritystä kesti kaksi kuukautta, heinäkuusta syyskuuhun saakka, ja
+linna joutui vihdoin Sturen valtaan sen johdosta, että Frillen palkattu
+sotaväki nosti kapinan. He näet tahtoivat ryöstää kuninkaan raha-arkut
+saaliiksensa ja aukaisivat sentähden portit Sturelle. Sen jälkeen
+Viipurinkin isäntä, Eerikki Tuurenpoika Bjelke, luopui kuninkaan
+puolelta ja avasi linnansa portit.
+
+
+
+
+SVANTE STUREN AIKA.
+
+
+1. Svante Sture tulee valtionhoitajaksi.
+
+Sten Sture kuoli v. 1503. Hänen kuolinvuoteensa vieressä ei seisonut
+monta Ruotsin herraa, mutta olipa siinä yksi innokas mies ja harras
+ruotsalainen, tohtori _Hemming Gad_. Tämä tiesi hyvin, että jos
+tanskanmieliset herrat saisivat aikaa juonitella, ennenkuin uudella
+valtionhoitajalla olisi hallituksen ohjakset käsissään, niin voisi
+Hannu kuningas helposti päästä takaisin Ruotsiin. Sentähden pidettiin
+Sten Sturen kuolemaa vielä salassa, ja tieto siitä lähetettiin
+ainoastaan Svante Sturelle. Tämä kutsui kokoon herrainpäivät
+Tukholmaan, ja siinä kun asia äkkiä ilmoitettiin, eivät vastustajat
+kerinneetkään mitään sanoa, vaan Svante Sture valittiin Sten vainajan
+sijaan. Se oli tammikuussa v. 1504.
+
+Mutta suomalaisten mieltä ei vielä oltu kuulusteltu, ja vähän
+epäiltävältä näytti, mitä he siihen sanoisivat. Varsinkin pelättiin,
+että Viipurin linnan isäntä, tuo mahtava ritari _Eerikki Bjelke_, ei
+suostuisi tähän vaaliin. Sillä Hannun hallitessa oli Bjelke ollut hänen
+suuressa suosiossaan ja muita myöhemmin hän oli luopunut kuninkaasta.
+Sentähden Svante Sture kohta toimitti Turkuun tiedon vaalistansa,
+pyytäen että siihen suostuttaisiin, ja Viipuriin lähetettiin heti
+kirje, jossa Svante vakuutteli olevansa Bjelken ystävä ynnä pyysi häntä
+puheillensa Raseporin linnaan. Hän näet ei kyllin luottanut
+kirjeittensä vaikutukseen, vaan aikoi itse mennä Suomeen, sen suuren ja
+tärkeän maakunnan mieltä puoleensa taivuttelemaan.
+
+Kauan ei Svanten tarvinnutkaan olla epäilyksissään; Turusta tuli pian
+se hyvä sanoma, että piispa _Lauri Suurpää_ ynnä Pohjois-Suomen
+laamanni _Henrik Eerikinpoika Bitz_ ja Etelä-Suomen laamanni _Klaus
+Henrikinpoika Horn_ olivat kutsuneet kokoon Turun läänin aateliset ja
+talonpojat sekä Turun kaupungin porvarit. Nämät olivat kokoontuneet
+Turun torille ja raatihuoneen balkongilta oli heille luettu uuden
+valtionhoitajan ja valtaneuvoston lähettämä kirje vaalista. Kun sitten
+oli kysytty, tahtoivatko hekin heidän päätökseensä yhtyä, olivat he
+yksimielisesti kohottaneet kätensä suostumukseksi. He olivat myöskin
+kirjeessänsä lisänneet: "me emme tahdo Ruotsin valtakunnasta nytkään
+erota, yhtä vähän kuin esivanhempamme entisinä aikoina ovat tehneet,
+vaan tahdomme siinä olla, missä tekin, eläen ja kuollen, kärsien ja
+kokien teidän kanssanne, niinkuin meitä oikeus ja kunnia vaatii
+tekemään." -- Pianpa siltäkin Svante Sturen mieheltä, jonka hän oli
+lähettänyt Viipurissa käymään, tuli kirjallinen vakuutus, että Bjelke
+kaikin puolin oli myöntynyt.
+
+Mutta sittenkin Svante Sture tahtoi omin silmin nähdä, miten laita oli
+Suomessa. Hän tuli Suomeen heinäkuussa ja piti Turussa kokouksen Suomen
+miesten, aatelisherrojen, pappien, porvarien ja talonpoikien kanssa.
+Eerikki Bjelke ei joutanut tulla Raaseporin linnaan, jossa häntä Sture
+kauan odotti, mutta vakuutti pysyvänsä hänelle uskollisena. Sentähden
+Svante Sture, neuvoteltuansa Suomen herrojen ja niiden ruotsalaisten
+kanssa, jotka olivat hänen seurassansa, asetti Bjelken koko Suomen
+päämaaherraksi, joka valtionhoitajan poissa ollessa saisi maassa
+vallita ja hallita, miten paraimmaksi näkisi. Häntä piti Suomen
+kaikkien virkamiesten ynnä muidenkin asukkaiden totella, aivan kuin
+itse valtionhoitajaa. Hänen huoleensa uskottiin varsinkin Venäjän
+asiat, sekä rauhan hierominen että rajojen varjeleminen.
+
+Näin saatuansa asiat vakavalle kannalle, palasi Svante Ruotsiin
+syyskuun keskipaikoilla. Hän oli Suomeen tullut levottomana, mutta
+lähtiessänsä sieltä oli hänen sydämensä rauhallinen ja iloinen.
+
+
+2. Eerikki Tuurenpoika Bjelke.
+
+Ritari Eerikki Tuurenpoika Bjelke, jolle nyt Suomen hallitus oli
+uskottu ja joka monta vuotta väsymättömällä huolella valvoi maamme
+etua, ansaitsee hyvin laveampaa mainetta. Hän oli sukuansa
+ruotsalainen. Hänen isänsä, ritari, valtaneuvos ja marski Tuure
+Tuurenpoika Bjelke, Kråkerumin ja Räfvelstadin herra, oli aikanansa
+ollut mahtava mies; äiti Inkeri Körning oli suurta tanskalaista sukua.
+Minä vuonna Eerikki Tuurenpoika oli syntynyt, siitä ei ole yhtään
+tietoa, vaan luultavasti tapahtui se 15:nnen vuosisadan keskipaikoilla.
+Ei ole tietoa meillä siitäkään, milloin hän ensin alkoi kotimaatamme
+palvella, mutta syytä on arvella sen olleen vuosisadan seitsemännellä
+kymmenellä. Vanhemman Sten Sturen aikana oli jo Eerikillä ollut useat
+kerrat milloin mikin linna hallussansa. Hän oli Hannu kuninkaan
+erinomaisessa suosiossa, niinkuin jo mainittiin, ritarin kultakannukset
+ja valtaneuvoksen arvo hänelle taisi tulla jo osaksi Hannun
+kruunausjuhlassa. Pian hän myöskin nähtiin isäntänä Viipurin tärkeässä
+linnassa. Sentähden pysyi Bjelke kuninkaalle uskollisena kauemmin kuin
+kukaan muu, ja lähetti vasta 1502 luopumuskirjeen Hannulle. Siitä
+saakka hän yhtä lujasti pysyi Sturein puolella, ja turhaan Hannu v.
+1505 yritti häntä puolelleen houkutella. Bjelke heti lähetti kuninkaan
+kirjeen Ruotsiin Svante Sturelle, kysyen, mitä hänen piti siihen
+vastata.
+
+Suomen ylimaaherrana ei Bjelke saanut paljon lepoa nauttia. Sillä
+kahtaalta uhkaili silloin vaara Suomennientä. Mannermaan rajalta
+venäläinen yhä ahdisteli, ja Tanskan meriväki hävitti rantamaita.
+Lähellä Venäjän rajaa asuen, Bjelke aina piti tarkasti silmällä
+levottomien naapuriensa hankkeita. Hän lähetteli vakoojia heidän
+maahansa tiedustelemaan, hän sovitteli rajalaisten riitoja, hänen
+lähettiläitään kävi alinomaa rajalinnojen pajarien puheilla, jopa
+toisinansa tulivat itse suuriruhtinaankin eteen. Näin onnistui Bjelken
+aina saada venäläiset hillityksi, joka kerta kun he Tanskan
+yllytyksistä kiihtyen uudestaan nostivat riitaa rajoista. V. 1504 oli
+kyllä, niinkuin tiedämme, sovittu välirauhasta; vaan v. 1506 sai jo
+Hannu kuningas uuden liiton toimeen uuden suuriruhtinaan, Vasili IV
+Iivananpojan kanssa. Pariin vuoteen ei tästä kuitenkaan vielä ollut
+mitään hätää, koska Venäjä samaan aikaan kävi sotaa tatarilaisten sekä
+puolalaisten kanssa, ja jälkimäiset raatelivat pahasti heitä useassa
+tappelussa. Mutta tehtyään rauhan näiden kanssa suuriruhtinas v. 1509
+alkoi kiivaammin varustautua Suomea vastaan ja yltyi yhä kopeammaksi
+vaatimuksissansa. Hänen piti muka saada koko maamme omakseen taikka
+ainakin 15 peninkulmaa pitkä ja 14 leveä rajareunus Viipurin ja
+Savonlinnan lääniä. Sittenkin Bjelke sai hänet jälleen hillityksi, ja
+v. 1510 päätettiin uusi välirauha. Kolmen vuoden perästä piti
+kummaltakin puolin tultaman kokoon Vuoksen tienoille. Silloin tuo
+riidanalainen raja oli yksin neuvoin käytävä ja tehdyn sovinnon tuli
+nyt pysyä 60 vuotta edelleen.
+
+Itäisen rajan varjeleminen, joka Bjelkelle tuotti niin paljon huolta,
+oli myös epäilemättä aiheena erääseen hänen yritykseensä, joka todistaa
+hänen suurta älyänsä. Molempien rajalinnojen, Viipurin ja Savonlinnan,
+etäisyys toisistaan sekä vaikeat kulkuneuvot tekivät vaikeaksi, usein
+mahdottomaksi ennättää hyvissä ajoin toisesta toiseen avuksi. Sentähden
+päätti Bjelke kaivannolla yhdistää Suomenvedenpohjan ja Saimaan vedet
+niin, että alukset pääsisivät koko välin kulkemaan. Kaivanto pantiinkin
+alulle, vaan työ jäi pian kesken, luultavasti rahan ja työvoimien
+puutteesta sekä rajan rauhattomuuden tähden. Parasta se muuten taisikin
+olla. Silloin näet ei vielä osattu sulkuja rakentaa niinkuin tätä
+nykyä. Kun kaivanto olisi rantaharjanteen puhkaissut, olisivat siis
+Saimaan vedet estämättä päässeet tulvailemaan Viipurin rantamaiden yli
+ja luultavasti upottaneet sen peräti. Bjelken yrityksen jälkiä on
+nytkin vielä nähtävänä lähellä Saimaan kanavan alkua.
+
+
+3. Tanskan merirosvojen hävitykset Suomessa.
+
+Sten Sturen kuoltua oli Hannu taaskin hieronut sovintoa ruotsalaisten
+kanssa, vaan pian hän oli nähnyt, ettei hän hyvällä saisi heitä
+suostumaan. Siitä syystä oli hän taaskin ruvennut sotakeinoihin. Me
+olemme nähneet, kuinka hän venäläisiä yllytti Suomeen hyökkäämään. Hän
+itse puolestansa kävi sotaa Ruotsin etelärajoilla ja lähetti joka kesä
+Itämerelle suuria laivaparvia. Nämät Hannun laivat harjoittivat mitä
+julmimpia merirosvojen töitä. Uljaitten ja armottomien päällikköjensä,
+Jöns Holgerinpoika Ulfstandin, Otto Ruudin ja Severin Norrbyn johdolla
+he purjehtivat merta ristin rastin, ryöstäen kaikki laivat, jotka
+Ruotsin tai Suomen rannoilta uskalsivat ulota. Kaukaisemmille
+matkoille, Lybeckiin tai muihin Saksan kaupunkeihin, ei Suomen
+laivurien tietysti ollut lähtemistäkään. He vain välistä kiiruhtivat
+meren yli Ruotsiin tai Vironmaalle, suolaa ja muita tarpeellisimpia
+tavaroita noutamaan. Mutta siinäkin oli pujahtaminen surman suun
+sivuitse, sillä Naissaaren takana, Räävelin edustalla, oli aina
+vihollinen väijymässä. Kun nämät merirosvot olivat jonkun laivan
+saaneet käsiinsä, he tavallisesti tappoivat enimmän osan väkeä. Eikä
+siinä kyllä että tappoivat, vaan he kiduttivat heitä myöskin hirveällä
+tavalla. Kädet, jalat vangeilta ensin silvottiin ja sitten vasta
+heitettiin miesparat meren pohjaan. Harvat heidän kynsistänsä pääsivät
+niin eheinä kuin kerran muutamat raumalaiset.
+
+Oli näet kuusi Rauman laivaa joutunut merirosvojen käsiin. Nämät
+sulloivat kaikista aluksista parhaat tavarat yhteen laivaan ja panivat
+viisi omaa miestänsä ynnä kolme Rauman porvaria sitä Gotlantiin
+viemään. Gotlanti kuului silloin Tanskan vallan alle ja oli
+merirosvojen paras pesäpaikka. Jo alkoi laiva perille lähestyä, ja
+Visbyn linna tuli näkyviin; silloinpa muuan rosvoista piloillansa
+osoitti sormellaan yhtä tornia. "Kas tuossa", irvisteli hän vangeille,
+"saatte monta pirun yötä kokea!" Tästä silmittömästi tuskastuen, vangit
+äkkiä karkasivat rosvojen kimppuun. Heidän onnistui päästä
+tanskalaisten ja sen paikan väliin, missä aseita talletettiin. Näin
+joutuivat aseettomat rosvot pian tappiolle; kolmelta pää halkaistiin ja
+kaksi heittäytyi mereen, maalle uidakseen. Mutta pelastuneet
+raumalaiset käänsivät riemuiten laivan kokan kotiinpäin, ja perille he
+pääsivät onnellisesti, tuoden paljon kalliimman lastin laivassaan, kuin
+mitä heillä lähtiessä oli ollut.
+
+Näitä Tanskan rosvoja ei aina ollutkaan kovin suuret joukot, mutta
+Suomen herrojen velttous oli syynä siihen, että he kuitenkin saivat
+paljon vahinkoa aikaan. Bjelke kyllä oli valpas tässä niinkuin
+muissakin toimissaan. Hänen sota-aluksensa saattoivat aina Suomen
+kauppalaivoja, taikka jos missä vahinkoa oli tehty, ne karkoittivat
+merirosvot ja ryöstivät usein saaliit heidän käsistään. Niin säilyivät,
+niinkuin hän itse kirjeessä mainitsee, hänen lääninsä, Viipurin rannat
+ja laivat jotenkin eheinä. Mutta joka paikkaan eivät Bjelken laivat
+kerinneet, ja muut Suomen herrat olivat kovin hitaita auttamaan.
+
+Rosvot eivät muuten tehneetkään tuhoa ainoastaan merellä; vähä väliä he
+kävivät rantojakin hävittelemässä, ja niitä oli vielä paljon vaikeampi
+varjella kuin laivoja. Äkkipäätä he laskivat laivoillansa johonkuhun
+rantaan, ryöstivät, polttivat likimpiä kyliä, ja olivat tavallisesti jo
+pitkän matkan päässä, ennenkuin linnoista joutui sotaväkeä apuun tai
+seudun talonpojat kerkesivät paikalle suurin joukoin. Olipa kuitenkin
+rannan talonpojilla kaikellaisia keinoja, joilla he rosvoilta kokivat
+varjella itseänsä. Salmien suuhun he upottivat kiviä tai löivät
+seipäitä, jotta vihollisten laivat tarttuisivat niihin kiinni. Tai kun
+ulkosaariin asetetut vartijat ilmoittivat rosvojen tulevan,
+kokoontuivat talonpojat rannan äyräille. Sieltä he ampuivat nuolensa
+vihollista vastaan ja vierittivät veneitten päälle suuria kiviä.
+Myöskin kerrotaan heidän sahanneen rannasta kyliin johtavien teitten
+varsilla puut tyvestä poikki, jotta ne töin tuskin pysyivät pystyssä,
+mutta sivukulkijain tärinästä romahtivat päälle. Ulkosaarissa taas,
+missä vihollisen tiedettiin käyvän puita hakkaamassa, viritettiin
+pehkuihin jousia, jotka miehen astuessa päälle lennättivät nuolen
+jänteestään. Myöskin olivat ahdistetun kylän miehet välistä
+pakenevinansa eri haaroille, ja kun vihollinen hajosi heitä takaa
+ajamaan, he salateitä myöten kokoontuivat jälleen yhteen ja tappoivat
+rosvot yksitellen.
+
+Varsinkin kerrotaan kahdesta tanskalaisten retkestä, jotka olivat kovin
+tuhoisia Suomelle. Toinen oli käynti Ahvenanmaalla v. 1507, toinen
+Turun kaupungin hävitys v. 1509.
+
+Ahvenanmaalla olivat rosvot käyneet jo kerran ennenkin, vaan silloin,
+v. 1505, oli Kastelholman isäntä, Eerikki Juhananpoika Vaasa,
+varustanut heille niin tuliset tervetuliaiset, että he kiireimmiten
+karkasivat laivoihinsa takaisin.
+
+Mutta toisin kävi v. 1507. Suuret laivaparvet olivat jo kesän alussa
+saapuneet Suomen vesille, ja Bjelke oli kauan kehoitellut Suomen
+herroja varustamaan voimiansa, jotta miehissä karkoitettaisiin
+viholliset, jotka väijyivät Räävelin edustalla. Mutta toimesta ei
+tullut tekoa, ja niin kerkesi vihollinen kenenkään estämättä saada
+työnsä tehdyksi. Keskellä heinäkuuta tulivat he Ahvenanmaalle,
+polttivat siellä Kastelholman poroksi ja ryöstivät maakuntaa sillä
+tavalla, että viimein talonpojat sekä papit heille suorittivat suuren
+polttoveron, jotta he eivät peräti hävittäisi heitä. Lunnaat saatuansa
+läksivät rosvot jälleen matkoihinsa, vieden laivoissansa summattomat
+saaliit ynnä Eerikki Bjelken veljenkin, Sten Bjelken, joka oli linnassa
+ollut isäntänä. Rosvojen lähdettyä saapui sinne vihdoin apuväkeä
+Suomesta. Siinä oli piispa Juhana Olavinpojan huoveja viisikymmentä ja
+saman verran valtionhoitajan omaa väkeä; Eerikki Bjelke oli lähettänyt
+30 ja Inkeri rouva, vanhemman Sten Sturen leski, oli Hämeenlinnasta
+pannut parveen 24 miestä. Suomen apuväen lipussa oli Sturen vaakuna
+joka kulmassa ja keskellä paistoi punainen risti. Jos tämä joukko olisi
+ajoissa tullut avuksi, niin tanskalaiset olisivat palanneet senkin
+kerran tyhjinä. Vaan nyt suomalaiset löysivät linnan raunioina ja koko
+Ahvenanmaan melkein autioksi hävitettynä.
+
+Vuonna 1508 olivat suomalaiset suuressa pelossa ja varustivat
+vastarintaa kaikin voimin, sillä huhu oli levinnyt, että kuningas itse
+aikoi kesällä tulla suuren sotajoukon kanssa Suomeen. Mutta kesä kului
+rauhassa; ainoastaan kova nälkä rasitteli silloin maatamme. Sitä
+verisempi oli sitten kesä 1509. Suuri Tanskan laivasto ilmaantui
+jälleen Suomenlahdelle. Sen päällikkönä oli _Otto Ruud_, joka ei
+tuntenut pelkoa, vaan ei myöskään sääliä eikä armoa. Tanskalaiset
+taaskin valloittivat Ahvenanmaan ja karkasivat sitten yöllä elokuun
+2:ta päivää vasten Turkuun. Helppo on arvata, miten säikähtyneinä Turun
+porvarit kavahtivat vuoteiltaan, kun heitä ei herättänyt päivän
+kultainen koite, vaan palavien talojen leimu; kun heidän korviinsa
+eivät soineet laitumelle lähtevien lehmien kellot, vaan sotatorven
+toitotukset ja poloisten veljiensä parku. Julmasti menetteli vihollinen
+Turussa. Tuomiokirkosta ryöstettiin kalkit, pyhäin kuvat, piispan
+sauvat ja messupuvut ynnä kaikki muut kalliit tavarat. Porvareilta
+riistettiin kaikki, mitä vaan hengen takana oli. Monta pormestaria,
+raatimiestä, pappia ja muuta väkeä surmattiin surkealla tavalla, ja
+rikkaimmat, joista oli toivo saada suuret lunnaat, vietiin laivoihin
+vangeiksi. Ne, jotka olivat päässeet pakoon tätä verisaunaa, piilivät
+sitten pitkät ajat mailla, eivätkä uskaltaneet palata entisille
+asuinsijoilleen. Kauan, rosvojen lähdettyäkin, seisoivat puotien ovet
+ja talojen portit seposelällään ja koko kaupunki oli tyhjänä ja
+autiona.
+
+Pari viikkoa pysyivät tanskalaiset Turussa ja alkoivat linnaakin jo
+piiritellä. Vaan sitä he eivät kyenneetkään valloittamaan, ja
+syvemmälle maahan tunkeutumasta estivät heitä piispa Juhana Olavinpojan
+vankat varustukset. Kun näin aika kului ja suomalaisten joukko
+karttumistaan karttui, päättivät viholliset viimein lähteä. Heidän
+laivansa kulkivat alas Aurajokea ja siis aivan linnan tykkien suitse,
+vaan monta miestä ei heiltä siinä kuulu hukkuneen, sillä linnassa ei
+sattunut olemaan taitavata tykkimestaria. Kokonaan ei vihollinen
+kuitenkaan lähtenytkään pois, vaan siirtyi ainoasti Hankoniemen
+edustalle. Siellä se vielä vähän aikaa viipyi, vaatien polttoverona
+Turun kaupungilta ja lääniltä 12,000 markkaa sekä saman verran piispan
+puolesta. Sillä ehdolla hän lupasi hävityksistänsä lakata. Lieköhän ne
+rahat saanut vai ei, siitä ei ole tietoa, vaan viikkoa myöhemmin oli
+laivasto lähtenyt. Ainoastaan kuusi pientä laivaa oli jäänyt jäljelle,
+jotka ryöstelivät Uudenmaan rantoja ja estivät Suomen laivoja
+pääsemästä Vironmaalle. Lähtiessään olivat rosvot uhanneet tulla
+takaisin Mikonpäiväksi taikka ainakin seuraavana keväänä. Silloin oli
+muka Suomi valloitettava kokonaan tai ainakin hävitettävä aivan
+autioksi. Hädissään pyysi nyt piispa apua Ruotsista, lisäten että
+muuten rahvas tuskissaan antautuisi viholliselle. Niin oli nytkin
+toisin paikoin tapahtunut ja toisin paikoin oli sitä vain väkisin saatu
+estetyksi.
+
+Vuosi 1510 ei tuonut kuitenkaan sitä tuhoa mukanaan, mitä oli uhattu ja
+pelätty. Päinvastoin lakkasi nyt sota muutamiksi vuosiksi. Kun se
+uudestaan leimahti rajummin riehumaan, oli jo Svante Sture monta vuotta
+maannut haudassansa ja niin myös Hannu, hänen vihamiehensä.
+
+
+
+
+STEN STURE NUOREMPI JA KRISTIERN TYRANNI.
+
+
+1. Ruotsi ja Suomi joutuvat Tanskan vallan alle.
+
+Svante Sturen sijaan valittiin v. 1512 valtionhoitajaksi hänen poikansa
+Sten Sture, lempeä ja kansanmielinen mies, ja Tanskan kruunu jäi v.
+1513 perinnöksi Hannun pojalle Kristiernille. Alussa vallitsi nyt
+muutamia vuosia välirauha Ruotsin ja Tanskan välillä, mutta pian syttyi
+sota uudestaan. Sten Sture riitautui Upsalan mahtavan ja
+pahanluontoisen arkkipiispan, Kustaa Trollen kanssa, ja nyt toivoi
+Kristiern saavansa eripuraisen Ruotsin valloitetuksi. Hän jo syksyllä
+1516, ennenkuin välirauha oli loppunutkaan, ryöstätti yhden Ruotsin
+aluksen ja yritti seuraavana kahtena kesänä sotavoimalla päästä
+Ruotsiin. Mutta tyhjäksi kävivät nämät hänen retkensä, sillä Sten Sture
+ruotsalaisineen piti urhoollisesti puoltansa. Suomessa hävittelivät
+näinä vuosina venäläiset, jotka Kristiern oli yllyttänyt rauhaa
+rikkomaan, ja v. 1517 tanskalaiset merirosvot ryöstivät rannikoita.
+
+Rauhassa vieri vuosi 1519; sillä Kristiern varusteli nyt kaikkia
+voimiaan, jotta hänen ei kolmattakin kertaa täytyisi häpeällä peräytyä.
+Hän vaati suuria veroja kaikilta säädyiltä Tanskassa sekä Norjassa; hän
+peri langoltaan, Saksan keisarilta Kaarle V:nneltä, puolisonsa
+perinnön; hän keräsi sotajoukot omista maistansa ja palkkasi lisäksi
+sotaan harjaantunutta väkeä Skotlannista sekä Saksanmaalta. Hänen
+liittolaisensa, Ranskan kuningas Frans I lähetti 2,000 oivaa miestä
+taitavien päällikköjen johdolla. Sen kaiken lisäksi hän toimi siten,
+että paavi määräsi hänet toimeenpanemaan sitä pannaa, joka oli
+julistettu Ruotsia vastaan, koska arkkipiispa säätyjen toimesta oli
+pantu viralta.
+
+Näin maallisilla ja hengellisillä aseilla varustettuna, marssi
+Kristiern tammikuussa 1520 Ruotsin eteläisen rajan yli.[6] Åsunden
+järven jäällä, liki Bogesundin kaupunkia Länsi-götinmaalla, oli hänellä
+Sten Sture vastassa 10,000 talonpojan kanssa. Kukaties olisi tässä
+voitu vastarintaa tehdä, mutta heti tappelun alussa sai Sture
+tykinluodin reiteensä, ja hänen väkensä hämmästyksissään hajosi pian
+pakosalle. Sten Sture vietiin Tukholmaan, mutta hän kuoli jo ennen
+sinne pääsyänsä. Nyt sai Kristiern melkein miekan lyömättä Ruotsin
+valtaansa. Sturen kuolema oli ruotsalaisten rohkeuden lamauttanut, ja
+missä vähänkin yritettiin vastustella, siinä saattoi aatelisherrojen
+petos tanskalaiset voitolle. Viimein ei ollut koko Ruotsissa muuta
+paikkaa valloittamatta kuin Tukholman kaupunki linnoineen. Siinä
+hallitsi Sturen jalo leski _Kristina Gyllenstjerna_, ja hänen
+ympärilleen olivat kokoontuneet kaikki Ruotsin vapautta rakastavat,
+rohkeat miehet. Väkisen ei olisi siis ollut helppo sitä saada, mutta
+kavaluutta sekään ei kestänyt kauan. Kristiern lähetti linnalaisten
+puheille tohtori Hemming Gadin, joka ennen oli uskollinen ruotsalainen;
+mutta nyt oli miehen mieli peräti muuttunut. Hän vakuutti Kristinalle,
+ettei tämä muka kuitenkaan kauan aikaa jaksaisi puolustaa Tukholmaa;
+sentähden olisi parempi hyvällä luopua siitä, jolloin voisi tinkiä
+itselleen hyvät ehdot. Gadin neuvosta Kristina antoikin alussa
+syyskuuta Kristiernille Tukholman avaimet, ja tämä lupasi puolestaan,
+että Kristina ja kaikki hänen miehensä saisivat pitää hengen sekä
+tavaransa. Kristinalle päälle päätteeksi luvattiin Hämeenlinna ja
+Kokemäen kartano. Hänen miestensä joukkoon olivat tässä sovinnossa myös
+Suomen herrat luetut, jotka eivät vielä olleet suostuneet Tanskan
+valtaan.
+
+Suomen herroja oli Kristiern jo kesäkuussa kutsunut luokseen tulemaan.
+Kutsukirjeessä olivat mainitut: Turun piispa _Arvi Kurki, Åke
+Yrjänänpoika Tott_, Hämeenlinnan haltija, _Tönne Eerikinpoika Tott_,
+Viipurin isäntä, _Klaus Henrikinpoika Horn_, Etelä-Suomen, ja _Henrikki
+Steninpoika Renhufvud_, Pohjois-Suomen laamanni, ynnä myös Satakunnan
+laamanni _Knuutti Eerikinpoika Kurki_. Mutta nämät herrat eivät
+huolineet, eivätkä tohtineetkaan noudattaa kutsumusta. Poissa he
+pysyivät sittenkin, kun Kristiern kutsui heidät kruunaukseensa.
+
+Sillä välin oli kuningas, Tukholmaan päästyänsä, lähettänyt Suomeen
+Hemming Gadin sotajoukkoineen. Kristiern tiesi, että Gad Suomessa oli
+vanhastaan hyvin tuttu ja siis paremmin kuin kukaan muu voisi saada
+Suomen miehet suostumaan uuteen valtaan. Tässä toivossa Kristiern ei
+pettynytkään; Gad piti puheita, ja Suomen herrat itsekin näkivät
+vastustuksen turhaksi. Niin onnistui Kristiernin ennen vuoden loppua
+saada kaikki Suomen linnat haltuunsa. Niistä eroitettiin entiset
+isännät ja sijaan pantiin Tanskan tai Saksan miehiä, joista on
+suurimman maineen saanut Turun linnan isäntä, ritari _Tuomas Wulff von
+Grevensdorp_, paremmin tunnettu _Tuomas junkkarin_ nimellä.
+
+
+2. Kristiernin verilöylyt.
+
+Kuningas Kristiern oli säälimätön ja julma luonteeltaan. Hän oli isänsä
+vielä eläessä ollut varakuninkaana Norjassa ja häntä vastaan nostetun
+kapinan rangaistukseksi mestauttanut niin monta sen maan aatelisista,
+ettei sen ajan jälkeen Norjassa ole enää aatelisia ollut muuta kuin
+nimeksi. Nyt hän oli päättänyt Ruotsissakin tehdä samaten. Sillä
+tavoin, toivoi hän, tulisivat päällikköjen puutteessa kaikki kapinat
+mahdottomiksi ja Ruotsi voitaisiin alentaa Tanskan maakunnaksi,
+niinkuin Norja jo oli ollut jonkun aikaa. Tätä tuumaa toimeenpannessaan
+oli Kristiern menetellyt viekkaasti ja varovaisesti. Hän oli ollut
+unohtavinaan, mitä Ruotsin miehet häntä vastaan olivat tehneet, ja
+suosivinansa heitä niinkuin omaa kansaansa. Siten hän viihdytti Ruotsin
+herrojen pelon, ja he saapuivat kaikki kuninkaan käskystä kruunaukseen.
+Tämä vietettiin Tukholmassa marraskuun 6 p:nä 1520.
+
+Seuraavana päivänä käskettiin parhaat Ruotsin miehet linnaan kuninkaan
+puheille. Sielläpä he kohta havaitsivat joutuneensa satimeen. Kun
+tulivat sisään, portit paiskattiin heti kiinni ja sitten ruvettiin
+heitä vastaan oikeutta pitämään. Heitä syytettiin siitä, että he olivat
+panneet arkkipiispan viralta ja rikkoneet sillä kirkkoa ja uskoa
+vastaan. Tästä rikoksesta heidät kaikki tuomittiin hengiltä. Marraskuun
+8 p:nä vangitut herrat vietiin Tukholman Isolle Torille ja siellä
+heidät mestattiin toinen toisensa jälkeen. Siinä sai nyt surmansa kaksi
+piispaa, kolmetoista ritaria ja valtaneuvosta, kaupungin kolme
+pormestaria ja viisitoista etevintä porvaria. Seuraavana päivänä tätä
+teurastusta vielä jatkettiin ja joukoittain ripustettiin mestattujen
+herrojen palvelijoitakin hirsipuihin. Tästä eivät päässeet itse maansa
+pettäjätkään, jotka tanskalaisia olivat auttaneet, sillä Kristiern
+tahtoi perinjuurin musertaa Ruotsin aatelin. Lampena seisoi veri Isolla
+Torilla ja kolmatta päivää makasivat runnellut ruumiit maassa,
+ennenkuin ne vietiin pois ja poltettiin tuhaksi. Se oli _Tukholman
+verilöyly_, jonka historia on säilyttänyt kauheimpien muistojen
+joukossa.
+
+Pienempiä verilöylyjä pantiin sitten toimeen useissa Ruotsin
+kaupungeissa ja pian tuli vuoro myös Suomen herroille. He eivät olleet
+saapuneet kruunaukseen ja siten olivat säilyneet verilöylystä
+Tukholmassa. Mutta Suomenkin linnojen isännille oli Kristiern
+lähettänyt surmakäskyt. Niin mestattiin vielä marraskuussa Åke
+Yrjänänpoika Tott samassa Hämeenlinnassa, jonka haltiana hän vähää
+ennen oli ollut, ja joulukuussa saivat Raaseporin edustalla laskea
+kaulansa pölkylle Niilo Eskilinpoika Baner ja itse Tanskan ystäväkin
+Hemming Gad. -- Muita Suomen herroja silloin vielä säästettiin ja
+varsinkin näkyi nyt piispa Arvi Kurki päässeen Kristiernin erinomaiseen
+suosioon. Kuningas hänelle kirjoitti hyvin ystävällisesti, suoden
+hänelle milloin minkin edun; ja Kurkikin puolestansa oli olevinaan
+kuninkaalle hyvin uskollinen. Mikä Kristiernillä mahtoi olla syynä, kun
+hän näin säästi ja suosi yhtä Sturen hartainta ystävää, se on ja
+pysynee iäti salaisuutena. Kentiesi hän oli jo niin varma vallastaan,
+kun enin osa Ruotsin herroja makasi haudassa, ettei luullut
+tarvitsevansa tappaa tähteitä, vaan mietti, miten ne suosiolla vetäisi
+puoleensa.
+
+
+
+
+KRISTIAN TYRANNI JA KUSTAA VAASA.
+
+
+Iäksi päiviksi näytti nyt Ruotsin vapaus olevan veriin hukutettu; mutta
+päinvastoin tämä veri olikin vain ikäänkuin virvoittava sade vapauden
+oraalle. Luultavasti olisi pelko, niinkuin Kristiern toivoi, hillinnyt
+Ruotsin kansan kostonhimoa ja vapaudenhalua, jollei joku etevämpi mies
+olisi heille tarjoutunut johtajaksi. Mutta semmoinen päällikkö olikin
+jo aivan lähellä. Se oli nuori _Kustaa Eerikinpoika Vaasa_.
+
+Hän oli syntynyt v. 1496 ja oli samaisen Eerikki Vaasan poika, joka v.
+1505 piti Kastelholman linnaa hallussansa. Kohta syntymästä asti
+ennustettiin Kustaasta erinomaista sankaria; sillä hänellä oli
+syntyessään ollut päässä niinkutsuttu "voittolakki". Kasvaessaan
+osoittautuikin hän hyvin hilpeäksi ja älykkääksi, ja hänet lähetettiin
+Sten Sture nuoremman luokse sotatemppuja sekä ritarin tapoja oppimaan.
+Tätä opettajaansa hän seurasi kaikkiin sotiin tanskalaisia vastaan ja
+urhoollisuudellaan saattoi nimensä jo silloin mainioksi. V. 1518 sai
+kuitenkin Kristiern hänet ynnä muita Ruotsin herroja petoksella
+käsiinsä ja vei ne vangiksi Tanskan maalle. Kustaa Vaasa annettiin
+erään sukulaisensa, tanskalaisen ritarin, haltuun ja sai siellä koko
+vuoden 1519 pelolla sekä harmilla katsella tanskalaisten suuria
+sotavarustuksia ja kuulla heidän hävyttömiä kerskauksiaan. Viimein hän
+ei malttanut enää, vaan karkasi pois, vaikka oli luvannut pysyä
+alallaan.
+
+Ruotsiin monen mutkan perästä päästyänsä kesällä 1520, yritti Kustaa
+kohta nostaa kansaa vierasta valtaa vastaan. Mutta talonpojat toisin
+paikoin eivät tohtineet nousta aseisin Tanskan ylivoimaa vastaan,
+toisin paikoin eivät tahtoneetkaan; sillä heidän mielestään oli uuden
+kuninkaan hallitus varsin hyvä. Eihän se heille tehnyt pahaa, vaikka
+herroja hätyytteli, ja olihan nyt suola paljo huokeammassa hinnassa,
+koska ei mikään enää estänyt merikulkua.
+
+Vielä päätti Kustaa Vaasa uudistaa yrityksensä Taalainmaalla, ennenkuin
+hän kaikesta toivosta luopuisi. Taalain miehethän olivat vanhastaan
+mainitut Ruotsin urhokkaimmaksi, vapaudelle hartaimmaksi väestöksi.
+Tottahan he nytkin olisivat yhtä valmiit nostokäskyä tottelemaan.
+Lukemattomat vaivat ja vaarat uhkasivat uljasta nuorukaista sekä
+matkalla Taalainmaalle että myös hänen siellä kuljeskellessansa. Sillä
+tanskalaiset, jotka olivat saaneet tiedon hänen vehkeistään, hakivat
+häntä joka paikasta. Kerrankin oli Kustaa, talonpoikaiseksi rengiksi
+puettuna, rikkaan Antti Pietarinpojan, Rankhyttan isännän palvelukseen
+ruvennut. Mutta pian huomasivat muut palvelijat, ettei hän ollut
+tottunut heidän työhönsä eikä myöskään tavoiltaan heidän kaltaisensa.
+Sattuipa eräs palvelustyttö näkemään silkkisen paidankauluksen, joka
+sarkanutun alta pilkisti esiin. Siitä tuli viimein ilmi, kuka hän oli,
+ja vaikka isäntä ei pettänyt häntä, ei hän myöskään tohtinut kauemmin
+pitää häntä luonaan.
+
+Toisen kerran hän oli metsämies Sven Elfinpojan mökissä Isalassa.
+Astuupa tanskalainen soturiparvi sisään, tiedustellen pakolaista. Surma
+olisi siinä Kustaan perinyt, ellei emäntä neuvokkaisuudellaan olisi
+pelastanut häntä. Hän kohotti leipälapionsa, jolla hän juuri toimi
+uunin edessä, ja löi sillä Kustaata selkään, sanoen: "Mitäs tässä
+vieraita ällistelet, lurjus? Pois riiheen eloa puimaan!" Kustaa riensi
+ulos tuvasta, eikä tanskalaisille sattunut mieleenkään, että tuo
+talonpoikaiseukon kurittama renki olisi voinut olla heidän haettavansa
+herra. Kauemmin ei kuitenkaan tohdittu pitää Kustaata täälläkään, vaan
+Sven läksi viemään häntä muualle, olkikuorman sisään peitettynä.
+Matkalla tulivat taas tanskalaiset vastaan ja katselivat kuormaa
+epäluuloisesti. Usean kerran he pistivät keihäillään olkiin,
+koetellakseen oliko siinä ketään sisässä. Mutta Kustaa ei virkkanut
+sanaakaan, vaikka yksi pisto sattui häneen. Veri, joka haavasta rupesi
+vuotamaan, olisi kuitenkin antanut hänet ilmi, jollei Sven taas olisi
+keksinyt sukkelaa keinoa. Hän leikkasi hevoselleen haavan reiteen, ja
+kun tanskalaiset huomattuansa verijäljet, vähän ajan päästä ajoivat
+heitä takaa, osoitti hän heille, mistä muka veri oli vuotanut.
+
+Näin onnistui Kustaan päästä eheänä kaikista vaaroista; mutta hänen
+nostokehoituksensa eivät taalalaisiinkaan pystyneet. Tuskissaan,
+epäilyksissään läksi hän siis Norjaan pakenemaan, josta hän toivoi
+pääsevänsä Saksaan. Mutta likellä rajaa saavutti hänet sukkela
+hiihtäjä. Se oli taalalaisten sanansaattaja, joka pyysi häntä palaamaan
+takaisin. Etelästä tulleet uudet sanomat tanskalaisten julmuudesta
+olivat vihdoin yllyttäneet Taalain kansan ja saaneet sen mielen
+muuttumaan.
+
+Niinkuin lumivyöry vuorilta riensi nyt Kustaa Vaasa alussa vuotta 1521
+taalalais-joukkoineen tanskalaisten päälle, joka paikassa saaden
+lisäväkeä ja murtaen, musertaen häntä vastaan lähetetyt parvet. Syksyn
+tultua oli koko Ruotsi vapaana, Tukholman linna yksin vain oli vielä
+vihollisen vallassa. Syyskuussa valittiin vapauttaja valtionhoitajaksi.
+
+
+2. Ensimäinen sota Suomessa.
+
+Uuden valtionhoitajan ensimäisiä toimia oli sotajoukon lähettäminen
+Suomeen. Siksi hän valitsi kelpo väkeä ja sääsi erään _Niilo
+Arvinpojan_ päälliköksi. Alapäällikkönä seurasi myös aatelismies
+Ahvenanmaalta, _Henrikki Juhonpoika_, Hagan herra. Sinne mennessään he
+valloittivat Kastelholman ja Ahvenanmaan, mutta heidän lähdettyään
+anasti Tanskan uljas amiraali, Severi Norrby, sen jälleen
+kuninkaallensa. Lopulla vuotta vasta lähetettiin sinne Ruotsista
+uudestaan sotaväkeä; silloin se valloitettiin jälleen, ja pysyi sitten
+ruotsalaisten käsissä.
+
+Suomen mantereella yhdistyi heti Ruotsin väkeen aatelismiehiä ja
+talonpoikia suurin parvin; sillä sielläkin kyti salainen viha Tanskan
+valtaa vastaan. Näin karttuneella joukollaan taisi Niilo Arvinpoika
+pian ruveta Turun linnaa saartamaan. Mutta sitä vahvaa varustusta ei
+voinutkaan ensi-iskulla kaataa. Niilon joukolta puuttui myös alussa
+tykkejä sekä ruutia. Siinä suhteessa he kuitenkin pian saivat apua
+Kuusiston hovista; jalo piispa Kurki lähetti tykkinsä ynnä
+ampumavaransa, ja myös kaikki palveluksessansa olevat huovit.
+Lisäjoukot olivatkin piirittäjille hyvin tarpeellisia; sillä linnassa
+oli Tuomas junkkarilla vahvasti väkeä, enimmäkseen sotaan tottuneita
+sotilaita Saksanmaalta. Linnan muurilla ammui tiheässä tulikitoja, ja
+kellarit olivat ahdetut täyteen muonaa sekä ampumavaroja. Juuri vähä
+ennen piirittäjäin tuloa oli paljon näitä tarpeita ynnä myöskin
+lisäväkeä tuotu linnaan. Näin varustettuna eivät linnalaiset
+huolineetkaan istua muurien takana odottaen piirittäjien
+päällekarkauksia; he vähä väliä itse hätyyttelivät niiden leiriä.
+Muutamalla tämmöisellä retkellä saivat he useita Ruotsin herroja
+vangeiksensa. Silloin ilmaantui surkea näky kauhistuneitten
+piirittäjien silmien eteen. Muurin päälle pystytettiin hirsipuut, jotta
+ne näkyivät hyvin kauas, ja niihin hirtettiin äsken saadut vangit ynnä
+monta muuta vankia, joita linnassa oli ennestään. Näiden hirtettyjen
+parissa oli myös Niilo Arvinpojan oma veli.
+
+Tämä oli vain alku niihin hirmutöihin, joita Tuomas junkkari harjoitti
+Turun linnan isäntänä. Tammikuussa 1522 lähetti Kristiern joka paikkaan
+päälliköilleen käskyn, että heidän tuli tappaa kaikki heidän hallussaan
+olevat Ruotsin ja Suomen miehet; ei pitänyt edes niitäkään
+säästettämän, jotka olivat uskollisia olleet. Kuningas näet alkoi jo
+voittoaan epäillä ja tahtoi vimmoissansa kuitenkin tehdä vielä niin
+paljo vahinkoa kuin mahdollista. Muutamat päälliköistä eivät tätä
+julmaa käskyä totelleet; Severi Norrby esim. ei sallinut tehdä
+väkivaltaa yhdellekään vangillensa. Mutta Tuomas junkkarissa oli juuri
+tämmöisen käskyn täyttäjä; heti sanan saatuansa hän ryhtyi verityöhön.
+Silloin sai moni ennen säästyneistä herroista laskea päänsä pölkylle.
+Se oli loppu Tönne Eerikinpoika Tottin, se Henrikki Steninpoika
+Renhufvudin, se myös Tuomas junkkarin oman uskollisen sihteerinkin,
+jonka ainoa rikos oli se, että hänet ruotsalainen äiti oli synnyttänyt.
+Monta muuta halvempisukuisista vietiin suoraa päätä hirsipuuhun; kaikki
+tuomiotta, tutkinnotta ja papin avuttakin surmattiin.
+
+Epäilemättä olisi näin käynyt kaikkien muidenkin linnassa olevien
+Ruotsin ja Suomen miesten. Mutta erään herran sukkela kavaluus sai
+loput pelastetuksi. Tämä oli _Eerikki Fleming_, Suomen aatelissukua.
+Hän oli aina ollut kovasti vihaavinansa Kustaa Vaasan joukkoa, ja oli
+siten päässyt Tuomas junkkarin täyteen luottamukseen ja suosioon. Nyt
+pyysi hän saadakseen hyökätä piirittäjien leirin kimppuun. Sen Tuomas
+junkkari salli mielellään, sallipa myöskin, että hän itse saisi valita
+seuraajansa. Fleming kokosi nyt linnan väestä kaikki Ruotsin ja Suomen
+miehet ynnä niiden lisäksi muutamia tanskalaisia näön vuoksi. Sitten
+hän oli joukkoineen yöllä lähtevinänsä leiriä vastaan. Mutta salaa hän
+oli leiriin lähettänyt sanan Niilo Arvinpojalle. Kun sitten linnalaiset
+hiljaa hiipien olivat tulleet leiriä likelle, karattiin sieltä heitä
+vastaan. Samassa kääntyivät myös Flemingin omat miehet, ja vähäinen
+tanskalaisjoukko tapettiin yksin neuvoin.
+
+Näin oli vaihtelevalla onnella taisteltu koko talvi; mutta kevään
+tullen painui voitto Tanskan puolelle. Niinpian kuin meri jälleen
+läikkyi laineina, purjehti Severi Norrby suuren laivaston ja sotajoukon
+kanssa Itämerelle. Ensin hän meni Tukholmaan viemään ruokaa ja muuta
+apua; sitten hän vei koko väkensä Turun linnan avuksi. Semmoista voimaa
+vastaan ei Niilo Arvinpojan joukko kestänyt. Toukokuun 22 p.
+vetäytyivät he Turusta Hämeenlinnaan päin. Lähtiessään vielä
+räjähyttivät ilmaan ruutikellarin, joka heillä oli pohjoispuolella
+Aurajokea. Tuosta syttyi kaupunki palamaan ja, mikä säästyikin, sen
+ryöstivät Norrbyn miehet kaikki tyyni.
+
+Janakkalassa Niilo Arvinpoika jälleen pysähtyi, aikoen Hiitin sillan
+takana yrittää vastarintaa. Siellä hän odotti muutamia päiviä
+vihollisten tuloa, vaan ne eivät tohtineetkaan niin kauas ulota
+laivoistansa. Nyt pidettiin suuri sotaneuvottelu Hiitin leirissä ja
+päätettiin erota kahdelle haaralle. Koska ei kuitenkaan kyetty
+seisomaan Norrbyn voimia vastaan, niin piti Eerikki Flemingin ja Niilo
+Arvinpojan suurimman joukon kanssa mennä Ruotsiin Kustaa Vaasan luokse,
+ja Suomeen jäi vain pieni parvinen, jonka piti Niilo Grabben johdolla
+vastustaa tanskalaisia.
+
+Ei piispa Kurjenkaan sopinut Suomessa enää pysyä. Kerran oli
+kuninkaallinen peto kyllä armahtanut häntä; mutta piispan viime tekojen
+perästä olisi viipyminen merkinnyt varmaa kuolemaa. Piispa pakeni
+sentähden maata myöten Raumalle, jossa hänellä oli laivansa. Sieltä hän
+purjehti sitten Ulvilan[7] kaupunkiin. Mutta kun sinnekin läheni
+Tanskan väkeä häntä tavoittelemaan, hän astui jälleen laivaan, aikoen
+hakea turvaa Ruotsissa, Kustaa Vaasan luona. Hänen kanssaan pakeni
+tuomiokirkon dekani Konrad ynnä useampia kanunkeja; paitsi näitä oli
+vielä laivassa paljon aatelisrouvia ja neitoja Suomesta. Toukok. 22 p.
+he olivat jo päässeet Ruotsin rannoille, Öregrundin kaupungin
+edustalle, ja riemuiten he kiittivät Jumalaa onnellisesta matkastaan.
+Mutta äkkiä nousi hirveä myrsky, joka särki laivan kallioon, niin että
+se upposi miehineen tavaroineen päivineen. Se oli loppu piispa Arvi
+Kurjen, viimeisen katolisen piispan Suomen maassa.
+
+
+3. Tuomas junkkarin loppu.
+
+Näin oli sota Suomessa päättynyt ja Tanskan valta jälleen vahvistettu.
+Severi Norrby sai voitostansa suuret palkinnot. Kesäkuussa antoi
+Kristiern hänelle Kuusiston linnan ynnä ne maat, jotka olivat kuuluneet
+piispa vainajalle. Ja syyskuussa sai hän vielä lisäksi Raaseporin ja
+Hämeenlinnan ynnä koko sen läänin, mikä Turun linnan alla oli
+vanhastansa ollut. Näistä lääneistään piti Norrbyn saada kaikki verot
+sekä sakot, vaan puolestaan oli hänen siitä pitäminen 400 ratsumiestä
+kuninkaan palvelusta varten.
+
+Sillä välin oli Tuomas junkkarikin saanut ansaitun palkan
+hirmuteoistaan. Koska Ruotsin väki Suomesta oli lähtenyt ja jäljelle
+jääneestä vähäisestä joukosta ei näkynyt olevan pelkoa, oli Norrby
+käskenyt Tuomas junkkaria Tukholmaan apua viemään. Hänen piti koota
+ympäri Suomen niin paljon ruokavaroja, kuin vain irti läksi, ja viedä
+ne Tukholman linnaväelle. Tämän käskyn Tuomas hyvin toimitti ja läksi
+jo heinäkuussa matkalle. Hänellä oli suuri joukko lastilaivoja ja
+niiden suojana muutamia sota-aluksia.
+
+Mutta Kustaa Vaasa oli saanut tiedon tanskalaisten tulosta ja pannut
+laivansa Tukholman saaristoon väijyksiin. Siinä he niemen takana
+piilivät muutamien peninkulmien päässä Tukholmasta, Furusundin
+tienoilla. Päällikkönä oli urhea ja taitava Eerikki Fleming. Tulipa
+sitten Tuomas junkkari laivoineen niille paikoille ja pitkältä muiden
+edellä riensi pieni jaala-alus. Sen piti edeltäkäsin tiedustella tietä
+ja vaaran huomattua palata siitä tietoa antamaan. Ruotsalaiset pysyivät
+aivan hiljaa piilossaan ja antoivat jaalan kulkea niemen taakse, niin
+ettei sitä pääjoukolle enää näkynyt; silloinpa he äkkipäätä karkasivat
+päälle. Ennenkuin jaalan väki oli kerinnyt vastarintaan ruveta tai edes
+jälkeentulevia veljiänsä varoittaa, oli jo laiva ruotsalaisten
+vallassa. Tanskalaiset vietiin nyt Ruotsin laivoihin, vaan jaalaan pani
+Fleming uljaimmat miehensä puettuina vangittujen vihollisten pukuihin.
+Sitten käännettiin jaalan kokka ympäri ja laskettiin täyttä vauhtia
+vihollista kohti.
+
+Sen nähdessään luuli Tuomas junkkari saavansa tärkeitä sanomia. Hän ei
+malttanutkaan odottaa jaalan tuloa, vaan soudatti itsensä venheellä
+vakoojaansa vastaan. Aluksen partaalle tultuaan hän huusi
+luullotellulle väelleen: "No, mitä kuuluu nyt?" johon vastattiin:
+"Hyvää vaan"; ja nyt kapusi hän kiireesti kannelle tarkempia tietoja
+kuulemaan. Mutta tuskin oli hän päässyt ylös, kun hän huomasi, mihin
+hän oli puuttunut. Hän yritti hypätä veneeseensä takaisin, mutta
+samassa hänet kaapattiin kiinni ja sidottiin. Samaten kävi muidenkin,
+jotka venheessä olivat häntä seuranneet. Nyt karkasi Fleming koko
+voimineen tanskalaisten päälle ja nämät, päättä, päälliköttä häilyen,
+joutuivat pian tappiolle. Ruotsalaisten käsiin joutui koko laivasto
+miehineen, tavaroineen. Yksi laiva vain, Suomen Prinssi nimeltään, ei
+ruvennut antautumaan millään ehdolla. Keskipäivällä oli sota alkanut ja
+illan hämärässä laiva vielä yhtä urhokkaasti piti puoliaan Ruotsin koko
+voimaa vastaan. Vihdoin ei ollut muuta neuvoa kuin ampumalla sytyttää
+se palamaan. Niin Suomen Prinssi paloi ja upposi aaltoihin, mutta
+viholliselle ei se suonut itseään saaliiksi.
+
+Tuomas junkkari vietiin vankina Kustaa Vaasan luokse ja tuomittiin
+kohta kuolemaan. Hän olisi ritarina ollut miekalla mestattava, mutta
+sitä kunniaa ei suotu hänelle. Verikoirana oli hän raadellut Ruotsin ja
+Suomen miehiä ja sentähden hänen piti kuolla koiran tavalla. Hänet
+hirtettiin niininuoralla tammen oksaan.
+
+
+4. Tanskan vallan kukistus Suomessa.
+
+Kristiern oli Tanskassakin nostanut kaikkien vihan itseänsä vastaan.
+Aateli hänelle oli vihoissaan siitä, kun hän tahtoi vapauttaa heidän
+orjansa, ja he pelkäsivät myöskin, että heidänkin viimein kävisi
+samoinkuin ruotsalaisten herrojen Tukholman verilöylyssä. Papit häntä
+vihasivat siitä syystä, että Kristiern puolusti Lutherin oppia ja
+tahtoi ryöstää kirkon tavarat kruunun omaksi. Ja talonpojatkaan eivät
+aina ymmärtäneet, että Kristiern piti heidän puoltansa, vaan kiroilivat
+raskasten verojen vuoksi. Vihdoin nousivat aatelisherrat v. 1523
+ilmikapinaan ja kutsuivat kuninkaaksi Tanskaan Holsteinin herttuan
+Fredrikin. Kristiern, niinkuin kaikki julmaluontoiset, oli arka
+pelkuri; hän siis ei ruvennutkaan vastarintaa tekemään, vaan mätti
+aarteensa laivoihin ja läksi niillä Amsterdamiin Hollantiin. Sieltä hän
+vielä useat kerrat yritti päästä takaisin valtaansa, vaan joutui
+viimein Fredrikin käsiin ja sai loput ikäänsä viettää kauheassa
+vankitornissa. Hän kuoli vasta v. 1559.
+
+Tämä Tanskassa vallitseva eripuraisuus oli tietysti eduksi
+ruotsalaisille. Fredrikin, joka monta vuotta pelkäsi Kristiernin
+hankkeita, täytyi kokonaan heittää Ruotsin kruunu mielestänsä. Sen
+olikin Ruotsin kansa Strengnäsissä v. 1523 yksimielisesti pannut Kustaa
+Vaasan, pelastajansa, päähän. Kohta sen jälkeen aukesivat hänelle
+viimein Tukholmankin portit, ja niin oli Tanskan vallan viimeinen
+jäännös perattu Ruotsista. Mutta Suomi vielä kitui vieraan vallan alla.
+
+Sinne oli, niinkuin tiedämme, jäänyt pieni joukkonen Niilo Grabben
+päällikkyyden alle. _Niilo Maununpoika Grabbe_, Grabbakan herra, oli
+ollut ensimäisiä, jotka syksyllä 1521 yhtyivät Niilo Arvinpojan
+parveen. Hän oli uljas ja rivakka herra ja juuri oikea mies siihen
+virkaan, jonka Niilo Arvinpoika lähtiessään oli hänelle uskonut. Pienen
+joukkonsa kanssa ei hän tietysti voinut yrittääkään linnojen
+valloittamista tai tanskalaisten karkoittamista Suomesta. Mutta
+kuitenkin hän saattoi väsyttää vihollista pienellä sissisodalla, tehdä
+vastusta siellä ja täällä ja pitää heitä alinomaisessa levottomuudessa.
+Siltä varalta Grabbe hankki itselleen muutamia suuria veneitä, joilla
+hän pujahteli Uudenmaan ja Turun saaristossa hätyytellen varsinkin
+Kuusiston ja Raaseporin linnojen ja Porvoon kuninkaankartanon väkeä.
+Milloin hän itse tai muiden vakoojiensa kautta oli saanut vihiä, että
+Tanskan väkeä oli tullut kyliin, souti hän yöllä hiljaa veneillänsä
+rantaan. Hiljaa hiipien hän lähestyi vihollisten majoja; jos vartijoita
+oli, tapettiin ne ennenkuin he saivat äänen kurkustaan. Sitten pantiin
+ovien ja ikkunoiden salvat kovasti kiinni ja viritettiin talo tuleen.
+Näin tanskalaiset kaikki paloivat, tai surmattiin pihalla kun pyrkivät
+ulos. Tällä tavoin kuuluu hän usein saaneen kaksi tai kolmekin sataa
+tanskalaista hengiltä, vaikkei hänellä itsellään ollut miehiä kuin
+toistakymmentä. Kun sitten suuremmat joukot linnoista tulivat näitä
+tuhotöitä Grabbelle kostamaan, pötki hän paikalla veneisiin ja pujahti
+Rääveliin piiloon.
+
+Näin oli Grabbe toista vuotta yksinään lyönyt leikkiään Tanskan huovien
+kanssa. Mutta nyt piti leikin muuttua täydeksi todeksi. Elokuussa 1523
+lähetti Kustaa kuningas Suomeen veljekset _Eerikki ja Iivari Flemingin_
+ja niiden seurassa jommoisenkin joukon. Siinä oli Ruotsin ja Suomen
+miehiä ja paraat saksalaisesta palkkajoukosta. He tulivat ensiksi
+Kuusiston linnan edustalle. Päiväkauden he linnaa ampuivat, vaan sitten
+kävivät rynnäköllä käsiksi ja pääsivät kohta voitolle. Jos senaikuinen
+kertomus lienee uskottava, niin ei olisi yhtään miestä kaatunut Kustaan
+väestä. Kuusistosta läksivät voittajat Turkua vastaan, jossa Maurits
+Oldenborg seisoi Tanskan joukon kanssa. Tämä ensin aikoi ruveta
+vastustamaan, vaan saatuansa tiedot vihollisjoukon voimasta, pakeni
+Hämeen kautta Viipuriin. Näin pääsivät Flemingien miehet miekan
+lyömättä kaupunkiin ja 12:na päivänä heille linnakin antausi. Nyt he
+lähettivät väkensä eri haaroille. Yksi joukko valloitti Raseporin ja
+toinen sai Hämeenlinnan käsiinsä. Kolmannen joukon oli Grabbe vienyt
+Viipuriin. Rolof Matinpoika, Viipurin isäntä, ei ruvennutkaan turhaan
+vastarintaan; hän vaan pyysi saada itse antaa linnan avaimet
+Flemingille. Tämä riensi sinne muutamien päivien perästä, ja
+lauvantaina pyhän Dionysion päivän jälkeen eli lokak. 10 p. avattiin
+portit hänelle. Ehdoksi oli Rolof pannut vain, että hän itse ja hänen
+kaikki väkensä, saksalaiset, tanskalaiset, ruotsalaiset ja suomalaiset,
+saisivat vapaasti mennä mihin tahansa ja viedä tavaransa mukanaan.
+Viipurista vei sitten Rolof väkensä Inkerin, Viron ja Liivinmaan kautta
+Königsbergiin Preussiin. Sieltä hän luuli pääsevänsä Kristiernin
+luokse, mutta heitä noutamaan lähetetty laiva pantiin takavarikkoon ja
+Rolof väkineen antausi Preussin ritarien palvelukseen.
+
+
+
+
+Viiteselitykset:
+
+
+[1] Kanslerin virkaan kuului kaikki, mitä kuninkaalla oli
+kirjoittamista.  Siihen aikaan eivät tavallisesti muut kuin papit
+osanneet lukea eikä kirjoittaa, jonka vuoksi suuret herrat pitivät
+pappeja kirjureinansa.
+
+[2] Monstransi oli tähden tapainen, monisäteinen risti, jota messua
+pidettäessä vähä väliä nostettiin, jolloin seurakunta kumartui alas
+maahan.
+
+[3] Katoliset uskovat ihmissielun tulevan ruumiin kuoltua
+puhdistustuleen (kiirastuleen), josta se sitten pääsee taivaan
+autuuteen pikemmin tai myöhemmin sen mukaan, kuinka paljon messuja sen
+puolesta pidetään.
+
+[4] Mongolit olivat alkupuolella 13:tta vuosisataa alistaneet koko
+Venäjän veronalaiseksensa.
+
+[5] Lästiin luettiin siihen aikaan tavallisesti 12 tynnyriä viljaa.
+
+[6] Tanskan vallan alle kuuluivat silloin vielä Skoonen, Hallannin ja
+Blekingin maakunnat Etelä-Ruotsissa.
+
+[7] Ulvila, nykyisen Porin emä, oli ylempänä Kokemäenjoen varrella.
+
+
+
+
+
+
+
+End of Project Gutenberg's Kertomuksia Suomen historiasta I, by Julius Krohn
+
+*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 44698 ***
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..465e127
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #44698 (https://www.gutenberg.org/ebooks/44698)
diff --git a/old/44698-8.txt b/old/44698-8.txt
new file mode 100644
index 0000000..6045c8e
--- /dev/null
+++ b/old/44698-8.txt
@@ -0,0 +1,3163 @@
+Project Gutenberg's Kertomuksia Suomen historiasta I, by Julius Krohn
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org/license
+
+
+Title: Kertomuksia Suomen historiasta I
+       Unionin aika
+
+Author: Julius Krohn
+
+Release Date: January 18, 2014 [EBook #44698]
+
+Language: Finnish
+
+Character set encoding: ISO-8859-1
+
+*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KERTOMUKSIA SUOMEN HISTORIASTA I ***
+
+
+
+
+Produced by Tapio Riikonen
+
+
+
+
+
+
+KERTOMUKSIA SUOMEN HISTORIASTA I
+
+Unionin aika
+
+
+Kirj.
+
+JULIUS KROHN
+
+
+
+Kansanvalistusseura, Helsinki, 1914.
+
+
+
+SISÄLLYS:
+
+Alkusanat
+
+Piispa Maunu Tavast
+
+ 1. Maunu Tavast piispana ja ihmisenä
+ 2. Naantalin naisluostari
+ 3. Turun tuomiokirkko
+ 4. Maunun valtiotoimet Eerikki kuninkaan aikana
+ 5. Maunu piispa ja Kaarle Knuutinpoika
+ 6. Koululaitokset ja oppi Suomessa katolisena aikakautena
+
+Kaarle Knuutinpoika Bonde
+
+ 1. Kaarle Knuutinpoika Viipurissa
+ 2. Kaarle Knuutinpoika kuninkaana
+
+Sten Sture vanhempi ja pitkä viha
+
+ 1. Sten Sture valtionhoitajana
+ 2. Pitkän vihan alkuvuodet
+ 3. Viipurin piiritys v. 1495
+ 4. Viipurin pamaus
+ 5. Suuren venäläissodan loppuvuodet
+ 6. Sten Sture ja Hannu kuningas
+
+Svante Sturen aika
+
+ 1. Svante Sture tulee valtionhoitajaksi
+ 2. Eerikki Tuurenpoika Bjelke
+ 3. Tanskan merirosvojen hävitykset Suomessa
+
+Sten Sture nuorempi ja Kristiern tyranni
+
+ 1. Ruotsi ja Suomi joutuvat Tanskan vallan alle
+ 2. Kristiernin verilöylyt
+
+Kristian tyranni ja Kustaa Vaasa
+
+ 1. Kustaa Vaasa vapauttaa Ruotsin
+ 2. Ensimäinen sota Suomessa
+ 3. Tuomas junkkarin loppu
+ 4. Tanskan vallan kukistus Suomessa
+
+Viiteselitykset.
+
+
+
+
+Alkusanat.
+
+
+Kun Hilda Käkikosken Suomen historia nuorisolle tekijänsä kuoleman
+johdosta keskeytyi, eikä teoksen jatkajaa sen suunnitelman mukaan,
+minkä hän sille oli laatinut, ollut tiedossa, on Kansanvalistusseura
+päättänyt varhaisemman aikomuksensa mukaisesti ryhtyä jatkoksi
+mainitulle teokselle julkaisemaan Julius Krohnin "Kertomuksia Suomen
+historiasta". Tämä esitystapansa puolesta kirjallisuutemme
+mestariteoksiin luettava Suomen historia, jonka nyt professori _Kustavi
+Grotenfelt_ on tarkastanut historiallisen sisällyksen puolesta ja
+kirjailija _Helmi Krohn_ kielellisesti korjannut, sikäli kuin se
+nykyisen kielenkäytön kannalta on ollut tarpeellista, täyttää useampia
+tarpeita. Se soveltuu historiallista valistusta harrastavalle suurelle
+yleisölle ja myös historianopetuksessa käytettäväksi oppikirjan
+täydennyksenä; viime aikoina virinneissä itseopinnoissa se myös saanee
+suuren käytön. Näitä tarkoituksia varten kirja julaistaan pienempinä
+osina koulujen oppilaskirjastoihin hankittavaksi.
+
+"Kertomuksien" jatkamisesta 17:nnen vuosisadan puolivälistä eteenpäin,
+mihin Krohnin teos päättyy, on neuvotteluja vireillä, mutta lopullisiin
+sopimuksiin ei niissä ole vielä päästy.
+
+Kustantaja.
+
+
+
+
+PIISPA MAUNU TAVAST.
+
+
+1. Maunu Tavast piispana ja ihmisenä.
+
+Kolmentoista virstan päässä Turusta on peninkulman pitkä ja puolen
+leveä saari nimeltä _Kuusisto_. Sen itä-kulmalla on kumpuinen niemi,
+joka muinoin oli luotona, ja kummulla on kaksi muurin rauniota pystyssä
+ynnä suuri joukko lohkareita hajallansa maassa. Nämä muurit ja
+lohkareet ovat ainoat jäännökset Suomen katolisten piispojen mainiosta
+asunnosta, _Kuusiston linnasta_, missä he muinoin elivät mahtavina ja
+loistavina, ja jonka muurit heillä monta kertaa olivat turvana,
+veristen venäläisten tai julmien juuttien hävitellessä maata. --
+Kuusistossa oli Turun piispoilla ollut kartano aina 1200 luvun lopulta
+asti, vaan itse kivilinna tornineen muurineen rakennettiin vasta v.
+1431.
+
+Silloin oli Turun hiipan kantajana _Maunu Olavinpoika Tavast_, kaikista
+Suomen katolisista piispoista kuuluisin; eräs muinainen historioitsija
+mainitsee hänen olleen _jalon_ (magnus) ei ainoastaan nimeltä, vaan
+myös teoiltaan. -- Maunu oli syntynyt v. 1357 Alasjoen (nyk.
+Tavastilan) kartanossa Mynämäen pitäjässä. Hän oli siis suomalainen
+syntyisin, niinkuin kaikki muutkin Turun piispat aina 14:nnen
+vuosisadan lopulta 16:nnen keskipaikoille asti. Samaten hän oli,
+niinkuin nimestä sopii päättää, oman maamme kasvattamaa sukua. Tavastit
+olivat Suomen vanhimpia aatelissukuja ja siihen aikaan kaikkein
+mahtavimpia ja rikkaimpia.
+
+Suurisukuisella nuorukaisella oli silloin kaksi tietä tarjona: joko
+ruveta ritariksi tai sotaherraksi, tai antaa päänsä keritä ja vihkiä
+itsensä papiksi. Kumpikin tie taisi saattaa mainioksi ja mahtavaksi.
+Vaikka ei katsottukaan oikein sopivaksi, että korkeavirkainen
+pappismies tavoittelisi sankarin nimeä sotatantereella, niin oli hän
+kuitenkin kuninkaan neuvoskunnassa ritarin veroinen, ja hän saattoi
+hengellisellä voimallansa saada ylpeimmänkin herran niskat nöyrtymään.
+Maunu Tavast valitsi jälkimäisen tien. Käytyään koulua kotimaassa, hän
+läksi ulkomaille oppiansa lisäämään ja sai maisterin arvon silloin
+maailman mainiossa Pragin yliopistossa Bööminmaalla. Sitten oli hän
+jonkun aikaa silloisen Tanskan, Norjan ja Ruotsin yhteisen kuninkaan,
+Eerikki Pommerilaisen kanslerina[1] ja saavutti hänen suuren suosionsa,
+jossa hän aina edelleenkin pysyi. Sieltä hän kutsuttiin arkkiteiniksi
+Turkuun, jossa virassa hän oli jo v. 1410, jollei ennenkin, vaikkei
+siitä ole varmaa tietoa. V. 1412 kuoli Turussa piispa _Bero Balk_, ja
+hänen jälkeensä valitsi nyt Turun tuomiokapituli piispaksi
+arkkiteininsä Maunu Tavastin. Hän läksi, niinkuin tapana oli, Roomaan
+paavilta vahvistusta vaaliin saadakseen ja viipyi paluumatkallaan koko
+talven Parisissa, ja kävi sitten Tanskassa suosijansa Eerikki kuninkaan
+luona, joka otti hänet suurella kunnioituksella vastaan ja lahjoitti
+hänelle runsaita armonosoitteita.
+
+Piispantoimissaan oli Maunu hyvän ja uskollisen kirkkopaimenen
+esikuvana. Hänen aikanansa olivat ylimalkain piispat ja muut
+kirkko-ylimykset tavoiltaan turmeltuneita. Suurilla tuloillansa he
+elivät ylellisesti, juoden ja mässäten, olivat ahneita, röyhkeitä,
+vallanhimoisia ja käyttivät väärin hengellistä valtaansa maallisten
+etujensa edistämiseksi. Mutta Maunu piispa vietti ihan toisellaista
+elämää. Hänen tapansa olivat yksinkertaiset ja puhtaat, ylellisyyttä
+hän ei suvainnut, vaan käytti saataviansa aina kirkon ja
+puutteenalaisten hyväksi. Kaikissa hänen kartanoissaan elätettiin suuri
+joukko köyhiä ja vaivaisia, sokeita ja rampoja. Myöskin perustettiin
+hänen aikanansa Turkuun sairaala niitä onnettomia varten, jotka
+sairastivat spitalitautia. -- Valtaansa ja voimaansa hän ei käyttänyt
+omaksi hyödykseen, vaan koetti sillä aina auttaa Ruotsin valtakuntaa ja
+varsinkin omaa kansaansa, jolle hän, niinkuin vasta saamme nähdä,
+monasti hankki helpoitusta raskaista kuormista sekä suojaa sortoa ja
+polkemista vastaan. Papistonsa tavoista ja toimista hän piti myöskin
+tarkan vaarin ja kävi itse syrjäisimmissäkin paikkakunnissa
+piispankäräjiä pitämässä. Näillä matkoillaan hän koki monta vaivaa ja
+vaaraa; sillä tiet, missä niitä sattui olemaan, olivat enimmiten vain
+ratsain kuljettavia polkuja. Sentähden kuljettiin, missä vain oli
+mahdollista, järviä ja jokia pitkin, jolloin koskipaikoissa ja
+kannaksissa kannettiin venettä maata myöten, tai säästettiin matkat
+talveksi, jolloin lumihanki oli sileänä tienä. Suur-Savosta (nykyisestä
+Mikkelistä) Sysmään matkustaessaan täytyi piispan kerta viettää yönsä
+salolla, taivaan kannen alla, sillä koko sillä välillä ei vielä ollut
+yhtään ainoata taloa. Mutta sitten rakennutti piispa sille paikalle,
+Vahvajärven rannalle, nykyiseen Hirvensalmen pitäjään, uudistalon,
+vastaisten matkustajien suojaksi.
+
+Miten Maunu piispa rakensi ja koristi kirkkoja sekä enensi
+jumalanpalveluksen loistoa, siitä tulee toisessa luvussa puhe. Mutta
+nyt on ensiksi vielä kerrottava muutamista muista ansioista, jotka
+olivat sangen suuret hänen aikalaistensa ja uskolaistensa silmissä.
+Katolinuskon mukaan piti määrätyt päivät joka viikko ja väliin koko
+viikkokaudet yhtä mittaa paastota, s.o. olla lihaa ja muuta rasvaista
+ruokaa (arkiruokaa) syömättä, ja tyytyä kalaan sekä vihanneksiin.
+Aika-ajoinpa ei saatu mitään muuta nauttia kuin vain vettä ja leipää.
+Paitsi sitä kiduttivat uskovaiset itseään jouhista kudotuilla
+paidoilla, kovilla vuoteilla ja välistä pieksemiselläkin, johon
+tarkoitukseen käytettiin monisiimaista, väkäraudoilla varustettua
+ruoskaa. Tuskin lienee epäilemistäkään, että Maunu piispa tarkoin
+täytti näitä uskonharjoituksia, vaikkei siitä meille erikseen ole
+jäänyt tietoa. Sitä vastoin häntä nimenomaan kiitetään siitä, että hän
+oli ahkera ja harras uskonsa vaatimissa alinomaisissa rukouksissa.
+Katolinuskoisen oli näet joka päivä luettava säädetty määrä rukouksia.
+Sitä varten oli heillä helminauha suurempine ja pienempine helmineen,
+joista toiset merkitsivät Isämeidän rukousta, toiset Ave Mariaa (rukous
+neitsyt Maarialle) y.m., joita rukoillessa joka rukouksen jälkeen
+siirrettiin aina yksi helmi sormien lomitse, jotta tiedettäisiin,
+milloin säädetty määrä tuli täyteen. -- Paitsi yksityisiä rukouksiansa
+Maunu piispa kaikkialla, minne hän tuli, itse veisasi julkista messua
+kerran aamulla, toisen illalla ja kolmannen kerran vielä sillä välillä.
+Kaikkien näiden jumalisten töiden lisäksi hän 64-vuotisena vielä kävi
+Palestinassa, sillä pyhäin miesten ja varsinkin Vapahtajan haudalle
+vaeltamista pidettiin Jumalalle erinomaisen otollisena työnä.
+
+Tässä lueteltujen ansioiden sekä myöskin suuren sukunsa ja
+mahtavuutensa vuoksi papisto häntä rakasti ja piti suuressa arvossa,
+niin että hän v. 1421 tuli yksimielisesti valituksi Upsalan
+arkkipiispaksi. Mutta ihmeellistä kyllä hänen suosijansa, Eerikki
+kuningas, ei suostunut tähän vaaliin. Sitä vastoin olisi Maunu
+kuoltuansa epäilemättä päässyt pyhien miesten joukkoon, jollei
+uskonpuhdistus sitä ennen olisi karkoittanut koko katolinuskoa
+menoineen kaikkineen Suomen maasta.
+
+
+2. Naantalin naisluostari.
+
+Edellisessä luvussa jo mainittiin, että Maunu Tavast piti harrasta
+huolta kaikista kirkollisista laitoksista. Ottakaamme niistä nyt ensin
+puheeksi luostarit ja varsinkin Naantalin naisluostari, joka Maunu
+piispan toimesta oli perustettu ja jota hän koko ikänsä suojeli
+hellimmällä rakkaudella.
+
+Siihen aikaan näet arveltiin sen ihmisen elämän olevan pyhimmän ja
+Jumalalle otollisimman, joka kaikista maallisista töistä ja askareista
+luopuen vietti aikaansa alinomaisessa rukoilemisessa, virsien
+veisaamisessa ja jumalisten asioiden miettimisessä. Tämmöisiä maailman
+toimista eronneita ihmisiä sanottiin erakoiksi, jos he elivät
+itseksensä korvessa, ja _munkeiksi_ (miehiä) ja _nunniksi_ (naisia),
+jos he asuivat yhdessä yhteistä jumalanpalvelusta pitäen. Munkkien ja
+nunnien asuntoja nimitettiin _luostareiksi_. Tämmöisiä luostareita oli
+kaikissa kristikunnan maissa hyvin paljon ja monta monituista laatua,
+joilla kullakin oli omat sääntönsä ja asetuksensa, ja Suomessakin oli
+ennen Maunu piispan aikaa neljä, kaikki munkkeja varten varatut. Vanhin
+niistä oli dominikaani- eli mustainveljesten luostari Turun lähellä;
+paitsi tätä oli sittemmin vielä syntynyt dominikaaniluostari Viipuriin
+ynnä fransiskaani eli harmainveljesten luostari Viipuriin ja toinen
+Kökarin pitäjään Ahvenanmaalle. Näiden lisäksi perusti Maunu vielä 1441
+uuden fransiskaaniluostarin Raumalle. Mutta nämät viisi eivät
+suomalaisten mielestä vielä riittäneet; he olivat, niinkuin Naantalin
+luostarin perustuskirjassa sanotaan, jo kauan halunneet saada myös
+nunna- eli naisluostarin maahansa. Sillä munkkien ja nunnien pyhän
+elämän ja alinomaisen jumalanpalvelemisen uskottiin olevan autuudeksi
+ei ainoastaan heille itselleen, vaan koko heidän kansalleen, vieläpä
+tuottavan maallistakin siunausta ja onnea koko sille maalle, missä he
+asuivat.
+
+Maunu Tavast oli, heti piispaksi tultuansa, ruvennut hankkeisiin tätä
+asiaa varten. Ensiksi aiottiin perustaa tämä luostari Pyhän Annan
+nunnakunnan sääntöjen mukaan ja rakentaa se likelle Turun kaupunkia.
+Mutta siitä ei tullut mitään ja Telgen herrainpäivillä v. 1438 toi
+Maunu piispa esiin toisen ehdoituksen. Hän anoi lupaa ja apua Birgitan
+luostarin perustamiseen sekä nunnia että munkkeja varten, joka hänen
+mielestänsä oli hyödyllisempi kansalle "saarnaamisen, ripittämisen ja
+aneitten (synnin anteeksi-antokirjojen) jakamisen suhteen", kuin
+yksinomaan naisluostari. Tähän ehdoitukseen suostuttiin herrainpäivillä
+ja sitä varten luovutettiin eräs kruununtalo Maskun pitäjässä. Siihen
+haetti nyt Maunu Tavast muutamia munkkeja ja nunnia Vadstenan
+luostarista ja rupesi sitä rakennuttamaan; vaan pian huomattiin paikka
+sopimattomaksi ja sentähden muutettiin luostari Raision pitäjään
+_Ailoisten_ eli Ailisten talon maalle, jonka ritari Henrikki Klaunpoika
+Djäkn sekä hänen rouvansa Lucia Olavintytär Skelge olivat lahjoittaneet
+sitä varten.
+
+Tämä uusi luostari, joka pyhitettiin Pyhälle Neitsyelle, Pyhälle
+Johannes Kastajalle, Pyhälle Birgitalle ja Pyhälle Annalle ja joka
+nimeksensä sai _Vallis Gratiae_ (Armon laakso), ruotsiksi Nådendal
+(Naantali) rakennettiin nyt v. 1443 suurella uutteruudella ja innolla.
+Maunu Tavast laitatti siihen omalla kustannuksellansa korkean kuorin
+sekä sakariston ja hänen kehoituksestansa tuli muiltakin ylhäisiltä
+sekä alhaisilta lahjoja. Luostarin viereen oli kuningas antanut luvan
+perustaa kauppalan, jossa olisi krouveja ja ravintoloita sekä
+pyhiinvaeltajia että muita matkustajia varten. Tästä kaupungista paisui
+Naantalin kaupunki, joka nykyään on vähäpätöinen, vaan yhteen aikaan
+oli niin vaurastunut, että siinä oli kaksi pormestaria. Maunu piispa ei
+auttanut perustamaansa luostaria ainoastaan sen rakentamisen aikana,
+vaan jäljestäpäinkin hän yhä lahjoitteli sille omilla tai kirkon
+varoilla ostamiaan taloja ja väsymättä kehoitti muita samankaltaiseen
+anteliaisuuteen.
+
+Naantalin luostarille, niinkuin muillekin, karttui suuria tuloja
+testamenteista, joissa kuolevat säätivät jonkun lahjan luostarille
+annettavaksi, jotta heidän sielunsa puolesta pidettäisiin rukouksia ja
+messuja; myöskin maksettiin suuria summia hautasijoista luostarin
+kirkossa tai hautausmaalla, sillä siten toivottiin pikemmin päästävän
+taivaaseen. Myöskin oli kaikkien munkeiksi tai nunniksi pyrkijöiden
+suoritettava pääsyraha, joka vastasi vuoden elatusta luostarissa; useat
+antoivat paljon enemmänkin. Paitsi sitä oli monta, jotka antautumatta
+luostarin ankarien sääntöjen alaisiksi pyrkivät vain luostarin muurien
+sisälle, saadakseen viettää ulkonaisten eli maallikko-veljien
+ja -sisarten nimellä vanhat päivänsä rauhassa ja hiljaisuudessa; nekin
+antoivat tullessaan runsaita lahjoja luostarille. Sen lisäksi lankesi
+luostarille kaikki sakot rikoksista, joita oli tehty sen asukkaita
+taikka alustalaisia vastaan. Mutta kaikkein suurin tulo oli aneitten
+myömisestä. Papisto oli näet ruvennut sille uskottua virkaa, syntien
+anteeksiantamisen julistusta katuville sillä tavoin väärinkäyttämään,
+että se alkoi rahasta jakaa anteeksianto- eli anekirjeitä, joissa muka
+oli suotu niin ja niin monen päivän, kuukauden tai vuoden synnit
+anteeksi, aina sitä myöten kuinka paljon pahantekijä halusi maksaa.
+Eikä siinä kyllin, että jo tehdyistä synneistä kaupittiin
+anteeksiantoa, saipas sitä myös edeltäkäsin ostaa vasta-aiotuista,
+tehtävistä pahanteoistaan. Tämmöinen helppo päästökeino synneistä
+viehätti tietysti suuresti sen ajan raakaa, oppimatonta kansaa, ja
+äärettömät summat virtailivat sillä tavoin munkkien arkkuihin.
+
+Luostarille usein lahjoitettiin kokonaiset talotkin, ja toisia se yhä
+osteli lisäksi omilla rahoillansa. Näin oli sille aikojen kuluessa
+karttunut hyvin suuri joukko maatiloja, varsinkin Turun lähipitäjissä:
+Nummella, Räntämäellä, Raisiossa, Ruskossa, Maskussa, Liedossa,
+Piikkiössä, Paimiossa, Paraisissa, Lemussa, Rymättylässä,
+Taivassalossa, Sauvossa, Halikossa, Uskelassa, Mynämäellä, Vehmaalla,
+Laitilassa ja Perniössä; vaan oli niitä kaukaisemmissakin Suomen
+maakunnissa: Saloisten ja Mustasaaren pitäjissä Pohjanmaalla; Ulvilan,
+Eurajoen, Huittisten, Pirkkalan ja Hämeenkyrön pitäjissä Satakunnassa,
+Janakkalassa Hämeessä, Pohjan, Karjan ja Porvoon pitäjissä
+Uudellamaalla ynnä Viipurin tienoilla Karjalassa. Olipa niitä myös
+muutamia Ruotsinmaalla. -- Itse luostarissa oli runsaasti kaikellaisia,
+kullasta kuvattuja ja hopeasta huoliteltuja ristejä ja kalkkeja,
+pyhäinkuvia ja muita kalliita kaluja ynnä myöskin rahoja. Näin rikas
+oli aikanansa Naantalin luostari.
+
+Luostarin rakennuksista ei enää ole jäljellä muuta kuin kirkko ja
+vähäinen palanen munkkihuoneen seinää; mutta ruhkaläjistä on kuitenkin
+vielä onnistuttu saamaan jokseenkin selvä käsitys siitä, kuinka avara
+ja minkämuotoinen luostari ennen muinoin on ollut. Se seisoi Naantalin
+kaupungin vieressä, korkealla Nunnanniemellä, josta on hyvin ihana
+näköala. Kaupungista päin tulija astui ensin ulkoportin kautta kirkon
+eteläpuolella olevaan ulkopihaan, jonka muurissa oli asuntoja
+ulkoisille eli maallikkoveljille ja -sisarille ynnä vieraille. Keskellä
+pihaa taisi seisoa aurinkokello ja vaivaistukki. Kirkon lounaisen
+kolkan sivuitse tultiin portin kautta munkkien pihaan, jonka vasempaa
+kylkeä ympäröivät munkkien asuntohuoneet, kirjasto y.m. Siitä vei taas
+aina lukossa pidetty portti sisimpään eli nunnien pihaan, joka
+sijaitsi pohjoispuolella kirkkoa. Sen ympärillä asuivat nunnat
+kaksikerroksisessa rakennuksessa; munkkien asunto oli vain
+yksikerroksinen. Nunnien pihaan ei ollut kenenkään miespuolen lupa
+päästä, paitsi piispan, kun hän kävi luostaria tarkastamassa, ja
+häntäkin sisäänpäästettäessä oli pitkät mutkat ja temput tehtävät.
+Munkkienkaan pihaan ei päästetty ketä hyvänsä, sillä luostarin
+asukasten piti niin paljon kuin mahdollista olla erillään
+ulkomaailmasta. Kirkko, joka vielä seisoo, vaikka sen entiset
+koristukset ovat aikoja sitten ryöstetyt, on komea rakennus paksuine
+muurineen, jonka kaksi patsasriviä jakaa sisältä kolmeen eri osaan. Sen
+läntisessä päässä oli korkea kuori (nykyään kellotornin jalkana), missä
+nunnat juhlapäivinä pitivät jumalanpalvelustaan; munkeilla oli
+alttarinsa itäpäässä, missä nytkin on tallella senaikuinen
+alttarikaappi puuhunveistettyine kuvineen. Tavallista jumalanpalvelusta
+pitäessään istuivat munkit alhaalla kirkossa, ja nunnat lehterillä eli
+parvella kirkon pohjoispuolella, mihin ovi johti suoraan nunnien
+asunnon ylikerrasta; munkkien ja nunnien näet piti kirkossakin olla
+erillään.
+
+Näiden muurien sisäpuolella kului munkkien ja nunnien elämä
+jumalanpalveluksessa ja laupeudentöissä. Nunnaksi pyrkijän oli ensin
+muutamat vuodet koitteeksi asuminen luostarin yhteydessä; jos hän
+määrä-ajan kuluttua pysyi päätöksessään, niin häneltä leikattiin
+hiukset, hänet puettiin sisarten pukuun ja juhlallisesti vihittiin; sen
+jälkeen hän ei enää saanut luostarista erota. Birgitan sääntöjen mukaan
+ei saanut koeteltava olla 18 vuotta nuorempi ja varsinaiseksi nunnaksi
+ei voinut päästä, ennenkuin 25 vuoden iässä.
+
+Nunnia piti Birgitan luostareissa sääntöjen mukaan olla 60 ynnä sen
+lisäksi 13 pappismunkkia, 4 diakonia ja 8 palvelijamunkkia (tämä luku
+vastaava Kristuksen 13 apostolia ja 72 oppilasta). Harvoin lienee
+kuitenkin Naantalissa ollut koko tämä määrätty luku täysi; mutta ettei
+luostarimme kuitenkaan ollut kovin köyhä asukkaista, näkyy siitä, että
+kerran 35 henkeä kuoli siellä ruttoon eikä sittenkään mainita sen
+jääneen autioksi. Luostarin päänä oli _abbedissa_; munkeilla oli sen
+lisäksi eri päällikkönsä, jota sanottiin _yliripittäjäksi_ (confessor
+generalis). Näiden virkojen ensimäisinä hoitajina olivat muutamat
+Ruotsista Naantaliin tulleet luostarin asukkaat, mutta pian
+suomalaisetkin niihin arvoihin pääsivät; viimeisestä abbedissasta tulee
+vielä vasta puhetta. -- Nunnien pukuna oli sarkainen paita, päällyshame
+oli myöskin harmaasta sarasta, samaten miehustakin, jonka hihat olivat
+niin pitkät, että sormien päätkin peittyivät. Tämän puvun päällä
+käytettiin päällysviittaa, joka talvella oli vuorattu lampaannahkalla;
+se pantiin rinnan yli puikolla kiinni. Otsa ja suurin osa päätä oli
+myssyn peitossa, joka niskasta kiinnitettiin neulalla kiinni. Sen
+päällä oli musta palttinainen huntu, joka kiinnitettiin neulalla otsaan
+sekä kummankin korvan kohdalle; huntuun kiinnitettiin vielä neulalla
+valkea liinavaate. Pappismunkeilla oli tunnusmerkkinä rinnan vasemmalle
+puolelle kaapuun ommeltu punainen risti ja sen sisässä pieni valkoinen
+risti; diakoneilla pieni valkea ympyrä ja sen sisässä neljä tulikielen
+tapaista punaista tilkkua; palvelijamunkeilla valkea risti.
+
+Birgitan luostareissa vallitsivat ankarat säännöt. Nunnaksi aikova
+vannoi pyhällä valalla elävänsä naimatonna sekä olevansa nöyrä ja
+köyhä. Ei kelläkään luostarin jäsenellä saanut olla puolen äyrin vertaa
+yksityistä omaisuutta, eikä hän saanut sormin edes koskea kultaan ja
+hopeaan muuten kuin jumalanpalveluksessa ja ommellessaan koruompeluja.
+Aamusella noustua piti nunnien olla aivan ääneti, kunnes suuri messu
+oli pidetty, ja illallinen syötiin myöskin suurimmassa hiljaisuudessa.
+Paasto oli kova: yksi paasto kesti adventista jouluun asti, toinen
+alkoi perjantaina ennen ensimäistä sunnuntaita paastossa ja päättyi
+pääsiäisenä; sitten taas Pyhänristin päivästä Mikonpäivään ja
+Pyhäinmiestenpäivästä adventtiin. Päivä ennen Maarian päiviä,
+apostolien päiviä ja muutamia muita juhlia paastottiin vedellä ja
+leivällä. Paastottomina aikoina syötiin sunnuntaina, maanantaina,
+tiistaina ja torstaina lihaa päivällisellä, vaan silloinkaan ei
+illalliseksi annettu muuta kuin maitoa ja kalaa. -- Rukouksia pidettiin
+ja virsiä veisattiin kaiken päivää vähä väliä Neitsyt Maarian
+kunniaksi. Jotta nunnilla alituisesti olisi kuolema mielessä, oli
+kirkkotarhassa aina valmiiksi kaivettu hauta, jonka partaalla abbedissa
+sisarten kanssa joka aamu kello 9 kävi hiekkaa heittämässä, virsiä
+veisaamassa ja rukoilemassa. Kirkon ovella seisoivat ruumispaarit,
+joilla oli multaa, ja niiden sivuitse kulkiessa tuli jokaisen lukea:
+"maasta olet sinä tullut ja maaksi pitää sinun jälleen tuleman". --
+Nunnilla oli kullakin pienoinen kamarissa, jossa he makasivat
+olkivuoteella, hurstitta, villavaipan alla. Muiden sisarten yhteydessä
+ei hän ollut muuten kuin pöydässä, jumalanpalveluksessa tahi työssä.
+Jumalanpalveluksen loma-aikoina sisarukset neuloivat, kutoivat sukkia,
+ompelivat kirkonkoristuksia, hoitelivat sairaita (eräs Naantalissa
+käytetty lääkärikirja on vieläkin tallella) ja viljelivät puutarhaa.
+Munkeillakin oli eri puutarhansa ja paitsi sen viljelystä ynnä
+sairasten hoitoa he myöskin harjoittivat opintoja. Mainioin Naantalin
+oppineista munkeista oli 15:nnen vuosisadan loppupuolella _Johannes
+Budde l. Reek_, joka käänsi useampia kappaleita raamatusta ruotsiksi ja
+kirjoitti useitten Ruotsin pyhien naisten elämäkertoja y.m.
+Luostareissa, ja niin epäilemättä Naantalissakin, tavallisesti oli
+kouluja, joissa ympäristön lapsia opetettiin.
+
+Luostarit ovat nyt Suomesta hävinneet ja meidän aikamme ei
+suvaitsisikaan niiden perustuksena olevaa tekopyhyyttä; mutta aikanansa
+ovat ne kuitenkin olleet hyödyksi; niissä viljeltiin opintoja kaikessa
+rauhassa noina levottomina aikoina; niissä harjoitettiin myöskin
+kaikellaisia askareita ja taitoja, joita Suomen kansa vasta niiden
+kautta oppi tuntemaan. Rauman pitsit, Naantalin uuttera sukkienkudonta
+sekä varsinais-suomalaisten taipumus puutarhanhoitoon ovat
+muistomerkkinä luostarien asukasten muinaisista toimista.
+
+
+3. Turun tuomiokirkko.
+
+Meillä ei ole paljon muistomerkkejä katolisuuden aikakaudelta: ompa
+kuitenkin nuot iät kaikki kestävät kivikirkot maamme vanhemmissa
+rantapitäjissä ja varsinkin Turun tuomiokirkko, jaloin ja komein
+kaikista.
+
+Sen rakentamista alettiin jo Tuomas piispan aikoina, luultavasti pian
+sen jälkeen, kun piispanistuin muutettiin Räntämäeltä Turkuun.
+Ensimäisen suomensukuisen piispamme, Maunun, aikana valmistui Turun
+kirkko v. 1300. Mutta silloin se ei ollut tämän nykyisen kirkon
+kokoinen eikä muotoinen. Itäänpäin se ei ulottunut kauemmaksi kuin
+nykyiseen ristikäytävään, laki oli paljon matalampi eikä sivukappeleita
+ollut yhtään. _Unikankaria_, jolle se on rakennettu, ympäröi luja,
+osaksi tiilistä, osaksi harmaasta kivestä tehty muuri, jossa oli
+ampumareikiä suojana vihollisten rynnäkköjä vastaan. Portteja muurissa
+oli kuusi, joista eteläinen ja itäinen holvattuja; näiden yläpuolella
+oli huoneita, joissa aneita kaupattiin.
+
+Tuon tuostakin tätä alkurakennusta sitten jatkettiin, ja lisättiin nuo
+pienet kuorit sen kylkeen. Maunu Tavastin tullessa piispaksi kirkko jo
+ulottui pituudeltaan nykyiseen korkeaankuoriin asti ja sivukappeleja
+oli seitsemän. Vaan hänen toimestansa kirkko vasta oikein komeaksi
+kasvoi. Hän kohotti katon nykyiseen korkeuteensa ja hankki vielä
+seitsemän uutta sivukappelia. Entiset kuorit olivat pyhitetyt Pyhälle
+Neitsyelle, Pyhälle Yrjänälle, Pyhälle Siprille, Pyhälle Katarinalle,
+Pyhälle Pärttylille, Pyhälle Henrikille ja Eerikille, sekä
+Pyhälle Laurille. Nytpä rakennettiin lisään Pyhän Ruumiin, Pyhän
+Kolminaisuuden, Pyhän Johanneksen, Sielun, Pyhän Paavalin ja Pietarin,
+Pyhän Annan ja Andreaksen, Pyhän Rouvan (eli Pappien) ja Kolmen Itämaan
+kuninkaan kuorit. Muut kaikki olivat muiden kustantamat Maunu piispan
+kehoituksesta ja neuvosta, mutta Pyhän Ruumiin kuorin oli piispa itse
+rakennuttanut omilla varoillaan ja varustanut sen hyvin komeilla
+koristuksilla. Alttari oli peitetty kalleilla vaatteilla, sen päällä
+seisoi kalleissa lippaissa pyhien luita ynnä muita kalleita kaluja,
+mutta kaikkein parhaana koristuksena oli sangen suuri ja kallisarvoinen
+monstransi.[2] Tässä kuorissa piti piispan asetuksen mukaan luettaman
+messuja joka päivä; messupapin elatukseksi oli piispa lahjoittanut
+useampia taloja ja rakentanut kivirakennuksenkin hänelle asuttavaksi.
+Samaan kuoriin on Maunu piispa myös haudattu.
+
+Hänen aikanansa kohtasi tuomiokirkkoa suuri vahinko, sillä se paloi v.
+1429. Mutta piispa korjautti sen niin suurella kiireellä, että se ennen
+hänen kuolematansa jälleen oli valmiina, ehompana entistänsä.
+Palestinassa käydessään teetti hän Venetsiassa uudet kalliit
+messupuvut, jotka hän toi tuomisina mukanansa. Muutenkin hän osti
+kirkkoon kaikellaista, joka teki jumalanpalveluksen loistavammaksi tai
+josta muuten papeilla oli hyötyä. Hän hankki koko joukon kirjoja,
+muiden muassa kauniisti kirjoitetut ja kullalla sekä hopealla
+koristetut evankeliumi- ja epistolakirjat, hän silautti Pyhän Henrikin
+pääkallon ja käsivarret hopealla, osti kultaisen kalkin, öylättimaljan
+ja kaulakoristeen ynnä ison, kalliin, hopeisen ristiinnaulitun-kuvan.
+Mitä koristeita sitäpaitsi vielä oli tuomiokirkossa, ei ole Maunu
+piispan elämäkerrassa mainittu. Mutta me voimme päättää sen siitä,
+miten katolisissa kirkoissa yleiseen oli tapana. Seinät olivat
+epäilemättä täynnä pyhien muotokuvia ja raamatun kuvauksia. Semmoisia
+onkin vielä muutamia tallella sakaristossa; ne ovat puusta, mutta
+maalatut ja hopealla sekä kullalla silanut. Samassa paikassa on myöskin
+nähtävänä alttarikaappi, johon on kuvattu Pyhä Henrikki tallaten
+jalallaan murhaajansa Lallin päätä. Patsaista muuten kerrotaan
+riippuneen lamppuja, joissa paloi vahakynttilöitä. Korkean alttarin
+sanotaan olleen kullatun ja ikkunoissa koreita maalauksia. Lattiana oli
+hautakiviä, sillä kirkossa lepäävän sielun luultiin pikemmin pääsevän
+kiirastulesta[3] taivaalliseen autuuteen, ja sen vuoksi maksettiin
+suuret summat kirkon permannon alla olevasta hautasijasta.
+
+Tässä tuomiokirkossa pidettiin jumalanpalvelusta mitä komeimmilla
+menoilla. Säännön mukaan oli joka päivä seitsemän messua pidettävä
+kirkossa; mutta Maunu piispa määräsi kaikiksi välitunneiksikin messuja,
+niin että aamusta varhain sydänyöhön asti ei vaiennut virrenveisuu eikä
+haihtunut pyhänsavun suitsutus kirkossa. Pappeja tietysti piti sen
+tähden olla suuri joukko. Ennestään olikin tuomiokirkolla jo kuusi
+kanunkipappia (canonici) ja saman verran messupappeja (chorales);
+näiden lisäksi määräsi nyt Maunu neljä kumpaistakin lajia.
+Jumalanpalvelus oli enimmäkseen veisaamista; virsien sanat ja, mitä
+papit muuten lausuivat, olivat kaikki latinaa. Maunun aikana säädettiin
+kuitenkin Ruotsissa pidetyssä pappienkokouksessa, että pappien piti
+pyhinä lukea Isämeidän ja Pyhän Neitsyen rukous sekä uskontunnustus
+kansan kielellä.
+
+
+4. Maunun valtiotoimet Eerikki kuninkaan aikana.
+
+Siihen aikaan eivät piispat hoidelleet ainoastaan kirkon ja uskon
+asioita, vaan ottivat myöskin osaa valtiotoimiin. Heillä oli sija
+kuningasten neuvoskunnassa, heilläkin, niinkuin maallisilla herroilla,
+oli linnansa ja huovinsa (sotamiehensä), joilla he varjelivat maata
+vihollisilta, ja usein he itsekin olivat miekka kädessä mukana
+tuimimmassa tappelussa.
+
+Maunu Tavastin rauhallinen mieli ei ollut sotaleikkeihin taipuva. Mutta
+opillansa ja kokemuksellansa oli hänkin aina valmis palvelemaan sitä
+valtakuntaa, johon hänen kotimaansa oli yhdistetty. Hänen jalo
+luonteensa ynnä hänen viisaat neuvonsa ja toimensa saattoivat hänet
+erinomaisen suureen maineeseen ja kunniaan. Kolme kuningasta peräkkäin
+hän näki Ruotsin valtaistuimella, ja kaikki kolme häntä pitivät
+suuressa suosiossa ja arvossa. Eerikki Pommerilainen, jonka sihteerinä
+hän oli ollut ennenkuin hän tuli piispaksi, soi hänen pyynnöstään
+Suomelle paljon hyvää, Kristoffer Baijerilainen koki häntä kaikin
+tavoin taivuttaa ystäväksensä, ja Kaarle Knuutinpoika kuunteli niin
+halukkaasti Maunun viisaita neuvoja, että hän kerran pidätti hänet koko
+talven luonansa eikä laskenut Turkuun palaamaan. Omassa maassa Maunu
+oli ikäänkuin hallitsijan vertainen; milloin hän läksi Ruotsiin
+herrainpäiville tai muille toimille, oli hänellä aina seuranaan suuri
+joukko Suomen aatelismiehiä sekä muuta väkeä. Ruotsissakin ynnä
+Tanskassa ja Norjassa häntä kaikki pitivät suuressa arvossa ja hänen
+nimensä maine oli levinnyt kauas Venäjälle ja muihin vieraihin maihin.
+-- Katsokaamme nyt kuinka hän aina käytti valtaansa ja voimaansa
+valtakunnan hyväksi ja kuinka hän varsinkin hellällä huolella koetti
+huojentaa kotimaansa, Suomen, raskaita rasituksia.
+
+Ruotsin valtakunnan tila Maunun aikana oli rauhaton ja vaarallinen.
+Juuri samana vuonna kuin Maunu nimitettiin piispaksi, kuoli Margareta,
+ja hänen jälkeensä nousi yhdistyneiden maiden valtaistuimelle hänen
+sisarentyttärensä poika Eerikki Pommerilainen. Tämä alotti Holsteinin
+kreivejä vastaan suuren sodan, joka tuli kovin rasittavaksi kaikille
+kolmelle valtakunnalle. Mutta varsinkin sai siitä Ruotsi ja Suomi
+paljon kärsiä. Joka vuosi kutsuttiin aatelismiehet sotapalvelukseen,
+johon heidän täytyi varustaa itselleen aseet ja hevoset sekä kustantaa
+pitkät matkat ja kallis elatus kaukaisilla mailla; vieläpä heidän
+täytyi omasta kukkarostaan maksaa lunnaatkin, jos joutuivat vihollisten
+vangiksi. Tästä moni aatelinen köyhtyi peräti. Eipä käynyt
+talonpoikienkaan paremmin. Heille enennettiin veroja vuosi vuodelta ja
+tehtiin ne vielä raskaammiksi sillä keinoin, että ne olivat kaikki
+rahassa suoritettavat. Vanhastaan oli näet Ruotsin valtakunnassa ollut
+tapana, että talonpoika maksoi suurimman osan verojansa viljassa tai
+nahkoissa. Mutta näitä tavaroita oli vaikea kuljettaa niin pitkän
+matkan päähän kuin Tanskaan, missä kuningas nyt piti asuntoa. Sentähden
+muutettiin erään saksalaisen ritarin Königsmarkin neuvosta kaikki verot
+rahaveroiksi. Niitä oli talonpoika raukkojen vallan vaikea suorittaa,
+eikä ollut muuta neuvoa kuin ruveta sovitteluihin voutien kanssa. Nämät
+ottivat kyllä rahan asemasta tavaraa, vaan määräsivät sille niin halvat
+hinnat, että talonpojan täytyi veroiksi vetää paljon enemmän kuin
+oikeuden mukaan olisi tarvinnut. Siitä syystä hävisi moni talonpoika,
+ja talot jäivät autioiksi. Mutta kun samassa verotkin alkoivat vähetä,
+keksi Königsmark taas toisen sukkelan neuvon. Tehtiin näet se määräys,
+että koko pitäjän tai kihlakunnan oli veroista vastaaminen siten, että
+jos jotkut talot jäivät autioiksi, toiset saivat niidenkin verot
+maksaa. Kaiken tämän lisäksi voudit vielä vaativat laitonta veroa
+itselleen, ajoivat kyytiä talonpoikien hevosilla ja söivät ja joivat
+heidän taloissaan äyriäkään siitä maksamatta.
+
+Näistä rasituksista tehtiin yhtenään valituksia kuninkaalle ja pari
+kertaa hän antoi, luultavasti Maunu Tavastin neuvosta, suomalaisille
+helpoitusta. V. 1414 määrättiin verot tarkasti ja kiellettiin kaikki
+laittomat veronotot. V. 1419 määräsi kuningas, etteivät voudit saisi
+vaatia talonpoikia useampiin päivätöihin, kuin mitä vanhastaan oli
+tapana, eikä ajaa kyytiä talonpoikien hevosilla; veroksi tuotujen
+tavaroiden hinnan määrääjiksi piti voudin ja rahvaan yhteisesti valita
+neljä arviomiestä; sydänmaalaiset saivat veronsa maksaa talvella, koska
+heidän oli kesällä vaikea päästä linnoihin. -- Lieneekö näistä
+asetuksista ollut apua Suomessa, ei tiedetä varmaan, mutta Ruotsissa
+ainakin sorrettiin kansaa valituksista huolimatta. Useampia kertoja oli
+varsinkin eräs taalalainen aatelismies, nimeltään _Engelbrekt_, käynyt
+kuninkaan luona voudeista valittamassa. Mutta asiat eivät siitä
+paranneet. Viimeinkin yllytti hän Taalain miehet kapinaan, nostatti
+muitakin maakuntia, jopa sai pian koko Ruotsin tottelemaan käskyjänsä.
+Se oli vuonna 1434. Korsholman linnassa, likellä nykyistä Vaasan
+kaupunkia, asui silloin ritari Puke, joka maaherrana hallitsi koko
+Pohjanmaata, sekä Suomen että Ruotsin puolella lahtea. Hänellekin
+Engelbrekt lähetti sanan kehoittaen häntä muistamaan, minkä hädän ja
+sorron alaisena kotimaa oli, ja osoittamaan olevansa uskollinen Ruotsin
+ritari. Puke nostatti maakuntansa miehet ja valloitti Faxeholman linnan
+Länsi-Pohjanmaalla, missä oli ulkomaalainen vouti. Sitten hän yhtyi
+väkinensä Engelbrektin joukkoon. Ahvenanmaalle lähetettiin Juhana
+Folkenpoika suomalaisen joukon kanssa. Siellä, Sundin pitäjässä, oli
+Kastelholman linna, jonka isäntänä oli Otto Pogvisch niminen
+ulkomaalainen. Tämä oli sanoiltaan uhka-ylpeä ja kehui hyvin tulevansa
+toimeen, vaikka kolme suomalaista hyökkäisi jokaista hänen miestänsä
+vastaan. Mutta kun suomalaiset tulivat, säikähtyi mies parka siihen
+määrään, että hän paikalla antautui, anoen vain, että hänen kurja
+henkensä säästettäisiin.
+
+Koska muukalaiset tällä tavoin suljettiin pois koko Ruotsista ja
+Suomesta, täytyi kuninkaan ruveta sovitteluihin. Kumminkin puolin
+suostuttiin vihdoin siihen, että tulevana vuonna kutsuttaisiin kokoon
+kaksitoista viisasta miestä, neljä kustakin valtakunnasta, ratkaisemaan
+kuninkaan ja kansan välistä riitaa. Ruotsin valtakunnan puolesta
+lähetettiin sinne myöskin Turun piispa, Maunu. Nämät miehet päättivät
+sitten asian siten, että kuningas saisi panna vain kolmeen Ruotsin
+linnaan ulkomaalaiset isänniksi. Myöskin säädettiin, että kuninkaan
+poissaollessa Ruotsin hallitus laskettaisiin kahden Ruotsin miehen
+käteen. Toisen piti _marskina_ hoitaa sota-asioita, toisen _drotsina_
+pitää huolta oikeudesta. Marskiksi valittiin nuori Kaarle Knuutinpoika
+Bonde ja drotsiksi vanha Krister Niilonpoika Vase. Suomelle tästä
+kokouksesta vielä seurasi erinäinen etu. Maamme jaettiin kahteen
+_laamannikuntaan_, koska ei yhden laamannin ollut mahdollista hoitaa
+niin suurta maata. Sen lisäksi asetettiin Turkuun _maan-oikeus_, ettei
+olisi tarvis matkustaa kuninkaalle asti valittamaan, kun ei tyydytty
+tuomarin päätökseen. Tässä maan-oikeudessa oli piispa esimiehenä.
+
+Mutta Eerikki oli kovin petollinen eikä pitänyt minäkään sanansa
+syömistä; heti kokouksesta lähtiessään asetti hän vastoin sopimusta
+muukalaisia päällikköjä useihin linnoihin, vieläpä salli väkensä pitkin
+matkaa käydä Ruotsin rannikoita ryöstämässä. Tuosta nyt ruotsalaiset
+kovasti suuttuivat; he tosin eivät vielä kokonaan luopuneet hänestä,
+mutta valitsivat kuitenkin marski Kaarle Bonden valtionhoitajaksensa,
+antaen hänen käsiinsä koko kuninkaallisen vallan, kunnes kuninkaan
+kanssa saataisiin sovinto aikaan. Talonpojat olisivat mielemmin suoneet
+Engelbrektille sen viran, mutta suuret herrat häntä kovasti pelkäsivät
+ja vihasivat juuri sentähden, että hän aina piti rahvaan puolta. Jopa
+joku heistä vähän aikaa sen perästä hänet murhasi, eikä valtionhoitaja
+rangaissutkaan murhaajaa, näyttäen siten, miten mieleinen se teko
+hänestäkin oli.
+
+Valtionhoitajan vaali oli tapahtunut alussa vuotta 1436, johon
+vuodenaikaan Suomesta ei ollut mahdollista päästä meren poikki
+Ruotsiin. Sentähden tuli kesäkuussa Maunu piispa, drotsi Vase, joka oli
+Viipurin linnan isäntänä, ynnä muita Suomen herroja Tukholmaan
+valtionhoitajalle uskollisuutta ja kuuliaisuutta lupaamaan.
+Taipuvaisuudestaan suotiin koko Suomenmaalle se etu, että veroa
+vähennettiin kolmanteen osaansa ynnä muutenkin helpoitettiin
+ulosottoja. Tästä asiasta annettu kirje sanoo tämän kaiken tapahtuneen
+siitä syystä että: "Suomalaiset ovat luvanneet olla uskollisia eikä
+ottaa ketään muuta hallitsijaksensa tänä eripuraisuuden aikana, kuin
+minkä valtaneuvokset ovat valinneet." Siitä siis taaskin näemme, ettei
+esi-isiämme kohdeltu ruotsalaisten alamaisina, ainoastaan
+yhdenvertaisina veljinä, jotka vapaaehtoisesti olivat suostuneet
+ruotsalaisten tuumiin.
+
+
+5. Maunu piispa ja Kaarle Knuutinpoika.
+
+Valtionhoitaja Kaarle Knuutinpoika oli nyt mahtavin mies Ruotsin
+valtakunnassa. Mutta moni kadehti tätä hänen onneansa. Useat muut
+herrat milloin salaa juonittelivat, milloin nostivat ilmikapinoita
+häntä vastaan. Näissä oli osallisena myös tuttavamme Eerikki Puke, joka
+viimein v. 1437 sai maksaa hengellään tekonsa. Tieto on säilynyt myös
+siitä, että Maunu Tavastin piispana ollessa suuri kapina syttyi
+Satakunnassa v. 1438 erään Taavetti nimisen miehen johdolla. Maunu
+silloin käyttäytyi totisena kirkon miehenä ja suomalaisena; hän ei
+kukistanut kapinoitsijoita miekalla ja tulella, vaan hän lähetti heille
+lempeät, voimalliset sanansa ja asetti metelin sillä keinoin, jolloin
+Taavetti pakeni Tallinnaan.
+
+Mielellään olisi nyt kunnianhimoinen Kaarle Knuutinpoika sen
+kuninkaallisen vallan lisäksi, mikä hänellä oli valtionhoitajana,
+myöskin tahtonut kuninkaallista nimeä. Kaikin tavoin hän koetti
+senvuoksi taivuttaa puolellensa mahtavaa Turun piispaa. Hän asetti näet
+Suomen maaherraksi Maunun langon, Niilo Olavinpojan, Särkilahden
+herran, ja antoi Suomen pohjoisen laamannikunnan Sune Stålarmille, joka
+myöskin oli Tavastien heimoa. Mutta Maunu Tavast oli siinäkin suhteessa
+tosi suomalainen, että hän niinkauan kuin mahdollista tahtoi pysyä
+uskollisena lailliselle hallitsijalle. Hän ei tahtonut luopua
+Eerikistä, ennenkuin vielä kerran olisi yritetty saada aikaan sovintoa
+hänen kanssansa. Kesällä 1437 oli Eerikki taas luvannut tulla Kalmariin
+Ruotsin herrojen puheille. He kokoontuivatkin sinne kaikki, vaan
+turhaan odotettiin kuningasta. Muut silloin suuttuivat ja läksivät
+kotiinsa; ainoastaan arkkipiispa, drotsi Vase, Turun linnanisäntä Hannu
+Kröpelin ja Maunu Tavast päättivät mennä kuninkaan puheille, koska hän
+ei heidän luokseen tullut. Lundin kaupunkiin saavuttuansa, joka silloin
+vielä kuului Tanskan vallan alle, he saivat kuulla tanskalaistenkin jo
+alkavan kyllästyä epäluotettavaan kuninkaaseensa ja aikovan kutsua
+toista sijaan. Tämä sanoma palautti arkkipiispan ja drotsin, vaan Maunu
+Tavast meni kuitenkin Kröpelinin kanssa Kööpenhaminaan Eerikin puheille
+ja sai häneltä uuden lupauksen, että hän muka tulisi Ruotsiin
+seuraavana kesänä.
+
+Mutta sanaansa ei Eerikki pitänyt paremmin kuin edellisilläkään
+kerroilla, ja silloin vihdoinkin ruotsalaiset hänestä kokonaan
+luopuivat.
+
+Tanskalaiset olivat tehneet samoin ja ottaneet kuninkaaksensa Eerikin
+sisarenpojan, Baijerin herttuan Kristofferin. Tämä nyt rupesi pyrkimään
+Ruotsinkin valtaistuimelle. Kauan aikaa sai Kaarle Knuutinpoika sen
+estetyksi, sillä hän tahtoi itse päästä kuninkaaksi. Mutta viimein
+laskettiin kuitenkin Ruotsin kruunu v. 1440 Arbogassa Kristofferin
+päähän. Maunu Tavastkin oli tässä vaalissa osallisena ja sai
+kuninkaalta vahvistuskirjan kaikkiin Suomen kirkon ja papiston
+etuuksiin. Myöskin vahvistettiin Suomelle ennen suotu veronhelpoitus.
+
+Kristoffer kuningas oli rahanahnas ja kavala; sentähden on hänenkin
+aikansa huonossa muistossa. Sen lisäksi sattui vielä hänen hallitessaan
+yhtenään katovuosia, joihin sen ajan valistumattoman rahvaan mielestä
+kuninkaan jumalattomuus oli syynä, ja rahvas antoi hänelle liikanimeksi
+_Pettukuningas_. Hän kuoli jo v. 1448.
+
+Nyt vihdoinkin pääsi Kaarle Knuutinpoika toivonsa perille; hän
+valittiin Ruotsin kuninkaaksi, ja pian tarjosivat norjalaisetkin
+hänelle kruununsa. Maunu piispa oli ollut kuninkaanvaalissa osallisena,
+ja siitä lähtien hän seisoi uskollisesti Kaarlen puolella. Semmoista
+luotettavaa ystävää tämä hyvin tarvitsikin, sillä, niinkuin vasta
+saamme nähdä, hänen ympärillään kuhisi juonittelijoita ja pettäjiä.
+Yhdessä tapauksessa varsinkin pelasti Maunu Tavastin uskollisuus
+Kaarlen hyvin suuresta vaarasta. Halmstadin kaupunkiin oli 1450 Ruotsin
+ja Tanskan herroja kokoontunut hieromaan sovintoa Norjasta, Gotlannista
+ynnä muista paikkakunnista, joita kumpainenkin kuningas vaati
+omaksensa. Siinä useimmat Ruotsin lähettiläät salaa olivat yksissä
+neuvoin tanskalaisten kanssa, ja ensi työkseen antoivat heille kaikki
+nuo riidanalaiset maat. Vaan kujeet eivät siihenkään vielä loppuneet.
+Petturit neuvottelivat tanskalaisten kanssa, miten he saisivat Kaarle
+kuninkaan pois Ruotsin valtaistuimelta ja Tanskan uuden kuninkaan
+Kristiernin hänen sijaansa. Yksi heistä, Niilo Juhonpoika
+(Oxenstjerna), tuli Maunu piispaa samaan liittoon viekoittelemaan. "Nyt
+on rauha rakennettu Tanskan kanssa", sanoi hän; "nyt vaan me
+tarvitsisimme hyvää hallitusta! Teiltä, hyvä herra, tulin neuvoa
+kysymään, miten se paraiten saataisiin?" -- Piispa silloin vastasi
+hänelle: "Jumala suokoon, että jotain voisimme tehdä valtakunnan
+hyväksi! Neuvoillani ja toimellani autan kernaasti niinkuin ennenkin.
+Mutta nyt toivon valtakunnan hyvin menestyvän, sentähden en ole tuota
+kovin ajatellut." -- Virkkoipa taaskin Niilo herra: "Jos sen lupaatte
+pitää salassa, niin virkan teille parhaan neuvon valtakunnan
+parantamiseksi; vaan vannokaa, ettette sitä ilmoita kellekään
+ihmiselle!" Piispan vannottua ilmoittikin Niilo herra hänelle
+salajuonittelijoiden vehkeet. Ensin aiottiin vaatia Kaarlelta kaikki
+linnat valtioneuvosten käsiin. Jollei hän siihen suostunut, piti kutsua
+Tanskasta apua. Mutta jos hän suostuisi, niin oli sitä helpompi päästä
+hänestä ja antaa kruunu Kristiernille. Maunu Tavast kovin hämmästyi
+tästä kavaluudesta, vaan ei virkkanut mitään muuta kuin: "Tämmöisiä
+asioita minä en ymmärrä, hakekaa neuvoa viisaammilta, tähän ei minun
+älyni ylety!"
+
+Kun sitten lähettiläät toimiltaan palasivat kuninkaan luokse, meni
+Maunu heti hänen puheillensa ja sanoi raskaasti huoaten: "Nyt minun
+täytyy näillä vanhoilla päivilläni rikkoa valani (hän oli jo
+yhdeksänkymmenenkolmen vuoden vanha) ja se mieltäni kovasti pahoittaa.
+Vaan jos salaisuuttani en ilmoita, niin on se teille vahingoksi, herra
+kuningas, ja sillä rikkoisin teille antamani uskollisuusvalan. Käyköön
+kuinka käynee, minä tahdon teille olla uskollinen!" Näin sanottuaan hän
+ilmaisi kuninkaalle petturien salavehkeet, jotta ne saatiin estetyksi.
+
+Tämä oli Maunu Tavastin viimeinen valtiollinen toimi. Vielä samana
+vuonna 1450 hän väsyneenä erosi piispanvirastaan, hallittuansa Turun
+hiippakuntaa kahdeksanneljättä vuotta. Loput elämäänsä hän eli
+kartanossa, jonka hän oli itselleen rakennuttanut vastapäätä rakasta
+Naantalin luostariansa, ja siellä hän nukkui kuoleman uneen kaksi
+vuotta myöhemmin, maalisk. 9:nä p:nä 1452.
+
+
+6. Koululaitokset ja oppi Suomessa katolisena aikakautena.
+
+Oppia näinä aikoina eivät tarvinneet eivätkä harjoittaneetkaan muut
+kuin papit. Talonpoikien ja porvarien opista tietysti ei ollut
+puhumistakaan, koska suuret aatelisherratkin aivan harvoin osasivat
+lukea, vielä harvemmin kirjoittaa. Heillä oli vaakunansa piirretty
+miekkansa ponteen, jonka he painoivat vahaan vahvistettavien
+kirjoitusten alle, ikäänkuin puumerkin. Kaikki luku- ja kirjoitustyö
+oli yksinomaan pappien toimena, jonka tähden kuninkailla ja muillakin
+suurilla herroilla aina oli pappismies sihteerinä, niinkuin olemme
+nähneet Maunu Tavastin ennen piispaksi tulemistaan olleen Eerikki
+Pommerilaisella.
+
+Sen verran oppia saivat papin-alut kouluissa, joita oli sekä
+_luostarikouluja_ että _kirkkokouluja_. Sitä paitsi oli kaupunkien
+kustantamia _kaupunkikouluja_. Ensinmainittuja oli yksi jokaisessa
+luostarissa, ja niissä opetettiin munkeiksi tai nunniksi pyrkijöille
+jumalanpalvelukseen kuuluvia temppuja ja oppia. Loppupuolella tätä
+aikakautta alkoi niissä kuitenkin käydä myös semmoisia lapsia, joita ei
+aiottu hengelliseen säätyyn. Koulu oli niinikään jokaisella suuremmalla
+kirkolla, etenkin tuomiokirkolla, missä papiksi aikovia ohjattiin.
+Suomessa tiedetään keskiajalla olleen kouluja: tuomiokoulu Turussa,
+luostarikouluja Turussa ja Viipurissa, minkä lisäksi myös Naantalissa
+pidettiin huolta luostarin jäsenten kirjallisesta edistyksestä, sekä
+kaupunkikouluja Raumalla ja Viipurissa.
+
+Milloin ensimäinen koulu Suomeen perustettiin, siitä ei ole tietoa,
+mutta Turussa oli tuomiokoulu Suomen etevin koulu viimeistäänkin
+14:nnen vuosisadan alkuajalta asti ja Viipurin koulua mainitaan
+ensikerran 15:nnen vuosisadan alussa. Kirkon kirkkoherra toimitti
+ensiaikoina koulunopettajankin virkaa, vaan loppupuolella 14:ttä
+vuosisataa tapaamme jo Turun koulussa varsinaisen opettajan.
+
+Näihin kouluihin tuli enimmäkseen talonpoikien poikia, tulipa joukkoon
+joku aatelispoikakin, joka halusi päästä korkea-arvoisiin ja
+hyväpalkkaisiin piispan-, tuomiorovastin j.m.s. virkoihin. Katoliset
+papit eivät saaneet mennä naimisiin; sentähden ei heidän poikiaan
+voinutkaan olla koulussa. Kuri oli kouluissa ankara. Penkkejä ei
+suvaittu, vaan koululaisten eli teinien oli lattialla istuttava, joka
+oli oljilla, "pahnoilla" peitetty. Täten heidän piti oppia
+käyttäytymään nöyrästi ja kunnioittavasti opettajaa kohtaan. Vitsaa
+ahkerasti harjoitettiin, niinkuin moni niiltä ajoilta säilynyt
+kouluvirsi todistaa. Esim. seuraava:
+
+    Opin sauna, autuas aina,
+    cosea vidzoill vihdoillan;
+    ej saerasta sijt saunasta,
+    enin kylmäld kylvetellän.
+    Opin otta, carttain cohta
+    tavoi taitamattomii;
+    ett' on lyöty, siijt' on hyöty,
+    seora taito ja toimi.
+
+Vaikea olisikin kenties ollut pitää sen ajan vallatonta,
+väkivaltaisuuteen tottunutta nuorisoa muulla keinoin aisoissa.
+
+Koulussa oli kolme tai neljä luokkaa; alaluokilla opettivat yläluokkien
+paremmat oppilaat, yläluokilla opettaja itse. Opetus alkoi aivan
+ensimäisestä alusta, aapisesta. Vaan äidinkieltä ei koulussa
+opetettukaan lukemaan; opetettiin ainoastaan latinaa. Latinankielellä
+siihen aikaan koko jumalanpalveluskin toimitettiin, latinankielisiä
+olivat kaikki kirjat, joista voi jotakin oppia saada, latinaksi olivat
+alussa kaikki yksityistenkin välikirjat kirjoitetut, ja nytkin
+käytettiin sitä kieltä kansain ja kuningasten liittokirjoissa.
+Äidinkieltä melkein kaikissa maissa pidettiin halpana. Täällä
+pohjoisessa kirjoitettiin kuitenkin jo yksityisten asioita koskevat
+tuomiot maan kielellä, Ruotsissa ruotsiksi, vaan suomenkieltä ei
+kirjallisissa toimissa käytetty ennenkuin katolisen uskon hävittyä.
+Tämän latinankielen tarpeellisuuden tähden oli se pääaineena
+senaikaisessa opetuksessa; muuta kieltä ei ollut oppilasten lupa
+käyttää keskenänsä eikä opettajaa puhutellessa; jos ken vahingossa tuli
+sanoneeksi jonkun sanan äidinkielellä, se siitä sai aika selkäsaunan.
+Kun oppilaat olivat oppineet sisältä lukemaan sekä kirjoittamaan,
+ryhtyivät he latinan kielioppiin käsiksi, jonka sääntöjen
+harjoitukseksi luettiin joitakuita muinaisajan tai uudempiakin
+latinankielisiä runoelmia. Tätä kaikkea sanottiin nimellä grammatica.
+Lisäksi harjoitettiin rhetoricaa, s.o. niitä lausetapoja, joita
+käytettiin kirjeissä suurille herroille, piispoille y.m. Viimeksi tuli
+logica, s.o. jonkunlainen ajatusoppi. Koko tätä oppimäärää nimitettiin
+nimeltä trivium (kolmihaara). Sen jälkeen alkoi toinen, quadrivium
+(nelihaara) niminen oppimäärä, johon kuului luvunlasku (arithmetica),
+mittausoppi (geometria), tähtitiede (astronomia) ja veisuu (musica).
+Tämä viimeksimainittu oli välttämättömän tarpeellinen papille, koska
+jumalanpalvelus enimmäkseen vain oli virsien veisaamista ja
+messuamista. Myöskin piti oppia kristinuskon pääkappaleet: Isämeidän,
+uskontunnustus, Ave Maria (Rukous Neitsyt Maarialle) ja Davidin
+seitsemän katumuspsalmia. Korkeammissa kouluissa sen lisäksi vielä
+harjoitettiin hiukan jumaluusoppia ynnä kirkko-oikeuden (kanonisen
+oikeuden) ensimäisiä alkeita. Kreikankieltä ei luettu, sentähden että
+se muka oli pakanallinen; hepreaa ei myöskään, koska se oli Vapahtajan
+surmaajien kieltä; historiasta ja maantieteestä ei tiedetty mitään,
+vielä vähemmän luonnontieteistä. Ei edes raamattuakaan luettu, sillä
+sen lukeminen oli maallikoilta kovasti kielletty eikä pidetty sitä
+papeillekaan tarpeellisena.
+
+Kesäisin joutoaikoina kävivät köyhät teinit maaseudulla apua
+kerjäämässä ja saivat mistä rahaa, mistä viljaa, mistä nahkoja. Mutta
+koska he näillä retkillänsä tekivät talonpojille väkivaltaa sekä
+harjoittivat kaikellaista muutakin koiruutta, niin kiellettiin, vaikka
+nähtävästi ilman seurausta, v. 1489 koko kerjuullakäynti.
+
+Yliopistoa siihen aikaan ei vielä ollut Ruotsissa eikä Tanskassa,
+saatikka sitten Suomessa. Kun kotoinen koulu oli läpikäyty, täytyi siis
+hakea syvempää ja laveampaa oppia kaukaisilla ulkomailla. Semmoisiin
+matkustamisiin eivät kaikkien varat riittäneet; useimmat sentähden
+menivät koulusta suoraan pappisvirkoihin; muutamat olivat jo ennenkin
+koulusta eronneet ja ruvenneet jonkun aatelisherran sihteeriksi. Mutta
+ne rikkaat, joiden varat vain suinkin kannattivat, ja joskus
+köyhemmätkin, joiden matkan kirkko otti kustantaaksensa, riensivät
+ulkomaille; sillä siellä saatavaa maisterinnimeä pidettiin hyvin
+suuressa arvossa ja oli se ikäänkuin portaana korkeampiin kirkollisiin
+virkoihin.
+
+Kolmessa yliopistossa varsinkin oli suomalaisten tapana käydä näinä
+aikoina, nimittäin Pragissa Bööminmaalla, Leipzigissä Saksassa ja
+Ranskan pääkaupungissa Parisissa. Niistä viimeksimainittu oli kaikkein
+vanhin, suurin ja kuuluisin. Sentähden keräytyikin sinne kaikista
+Euroopan maista oppilaita, jotka kotiperänsä mukaan olivat jaetut
+neljään kansakuntaan. Pienin niistä, jota aluksi nimitettiin
+englantilaiseksi, sittemmin saksalaiseksi, sisälsi Saksan, Englannin
+ynnä kaikki Pohjoismaat. Siihen siis kuuluivat meidänkin miehet.
+
+Parisiin tultuansa nuoret oppilaat antautuivat jonkun heidän
+kansakuntaansa kuuluvan maisterin johdon alaiseksi, joka piti heille
+ajatusopillisia luennoita, luetti heillä muutamia määrättyjä kirjoja,
+käytti heitä muiden maisterien väittelyitä kuuntelemassa ynnä harjoitti
+heitä itseäänkin väittelemiseen. Kaksi vuotta kului näissä toimissa;
+sitten oli oppilas valmis rupeamaan _bakkalarioksi_, s.o. julkisessa
+väittelyssä puolustamaan muutamia opinkappaleita. Bakkalarion tuli
+nyt edelleen harjoittaa väittelyä sekä kuunnella siveysopin,
+luonnontieteiden ja sielunopin luentoja, vieläpä harjoittaa hiukan
+mittausoppia ja tähtitiedettä. Sen tehtyä tuli hänen suorittaa tutkinto
+näissä aineissa ja sillä tavoin hän pääsi _lisensiaatiksi_. Sitten
+hänen oli lupa itse pitää luentoja ja opettaa, vaan ennenkuin hän
+siihen toimeen rupesi, oli kuitenkin vielä yksi temppu tehtävä. Hänen
+oli nimittäin kansakuntansa pedellin (vahtimestarin) seurassa käytävä
+kaikkien maisterien luona heidän suostumustaan anomassa. Sen saatuaan
+teki hän valan rehtorin edessä, luvaten pitää kunniassa yliopiston,
+tiedekunnan ja kansakuntansa oikeudet, säännöt ja tavat. Sitten kulki
+hän määrättynä päivänä suurella juhlamenolla kansakuntansa kouluihin.
+Se maisteri, jonka johdolla hän siihen asti oli opiskellut, piti
+hänelle puheen ja painoi hänen päähänsä maisterilakin. Nyt oli
+oppilaasta tullut täydellinen maisteri, joka arvonimi nyt aina kulki
+hänen nimensä edellä. Useimmat, näin pitkälle päästyään, kiirehtivät
+kotiin johonkuhun kirkolliseen virkaan; vaan olipa niitäkin, jotka
+vielä jäivät lukujansa jatkamaan. He pitivät nyt tästälähin luentoja
+varhain aamulla taiteiden tiedekunnassa, johon he kuuluivat, kävivät
+sitten luentoja kuuntelemassa jumaluusopin tiedekunnassa, päästäksensä
+aikaa myöten jumaluusopin tohtoreiksi, johon tavallisesti kului vielä
+kuusi vuotta.
+
+Niistä monista suomalaisista, jotka tämän aikakauden kuluessa kävivät
+Parisin yliopistoa, saavutti siellä suurimman maineen Maunu Tavastin
+sukulainen, Olavi Maununpoika. Hän tuli Parisiin v. 1425 ja piti
+bakkalarioväitöksensä v. 1427 yhdessä neljän muun suomalaisen
+nuorukaisen kanssa. Seuraavana vuonna hän suoritti myöskin
+lisensiatitutkinnon ja pääsi maisteriksi eli yliopiston opettajaksi.
+Sen jälkeen hän vielä oleskeli yhdeksän vuotta Parisissa, jatkaen
+opintojansa, kunnes hän pääsi jumaluusopin bakkalarioksi. Tällä
+pitkällä ajalla saavutti hän tiedoillaan ja taidoillansa niin suuren
+arvon ja suosion kansakunnassaan, että hänet monta monituista kertaa
+valittiin prokuratoriksi (esimieheksi) ja rahanvartijaksi. Eikä hän
+ollut saavuttanut mainetta ainoastaan oman kansakuntansa parissa;
+muutkin kansakunnat näkyvät tunteneen hänet ja pitäneen häntä
+kunniassa; sillä kahdesti hänet valittiin koko yliopiston
+rehtoriksi, jolla juhlatiloissa oli sijansa kardinalien rinnalla ja
+parlamentinneuvoston edellä. Myöskin oli hän niiden lähettilästen
+joukossa, jotka v. 1436 yliopiston puolesta kävivät Ranskan kuninkaan
+luona anteeksi pyytämässä, että yliopistokin silloisessa keskinäisessä
+sodassa oli ollut kuninkaan vihollisten puolella. Parisissa kaksitoista
+vuotta oppia harjoitettuansa palasi Olavi Maununpoika viimeinkin
+kotimaahan. Täällä hän nousi arvosta toiseen, kunnes hänet viimein
+Maunu Tavastin jälkeen, joka oli kustantanut hänen olonsa Parisissa,
+valittiin hänen sijaansa piispaksi. Hän kuoli v. 1460.
+
+
+
+
+KAARLE KNUUTINPOIKA BONDE.
+
+
+1. Kaarle Knuutinpoika Viipurissa.
+
+Kaarle Knuutinpojasta on jo edellisissä kertomuksissa ollut puhetta. Me
+olemme nähneet, kuinka hän v. 1435 pantiin valtamarskiksi, kuinka hänet
+sitten seuraavana vuonna valittiin valtionhoitajaksi ja vihdoin v. 1448
+Ruotsin kuninkaaksi. Mutta hänestä on meillä nyt vielä enemmänkin
+puhuttavaa, sillä häntä on puoleksi pidettävä Suomen miehenä. Hän näet
+oli tiedonannon mukaan syntynyt Turussa (v. 1408), missä hänen isänsä,
+valtioneuvos Knuutti Bonde, oli linnanisäntänä, ja asui myös monet
+vuodet Suomessa, joka yhteen aikaan oli kokonaan annettu hänelle
+läänitysmaaksi.
+
+Niin kauan kuin Kristoffer Baijerilainen pyrki Ruotsin kuninkaaksi, hän
+kaikin tavoin koki taivuttaa mahtavaa Kaarle Knuutinpoikaa puoleensa.
+Hän lupasi, ettei hänen koskaan tarvitsisi joutua vastuuseen siitä,
+mitä hän valtionhoitajana oli tehnyt, ja antoi hänelle läänitysmaaksi
+koko Suomenmaan ynnä vielä Ölannin saaren sen lisäksi. Mutta tuskin oli
+kuningas 1441 saanut kruunun päähänsä, hän rupesi jo keinoja
+miettimään, joilla voisi vähentää Kaarle Knuutinpojan valtaa; sillä se
+peloitti häntä kovasti, varsinkin kun kruunausjuhlassa, missä pitkä ja
+kaunis marski astui pienen, paksun kuninkaan rinnalla, ääniä oli
+kuulunut kansan joukosta, että marski oli kuningasta jalompi ja
+paremmin kruunun arvoinen kuin hän. Hyvin oli siis kuningas iloissaan,
+kun Kaarle Knuutinpojan vanha vihollinen, Krister Niilonpoika Vase,
+tuli hänen luokseen valittamaan, että hänelle tapahtuisi vääryyttä, jos
+Viipurin linna, joka siihen asti oli ollut hänen hallussansa, nyt
+annettaisiin Kaarle Knuutinpojalle. Tämän valituksen tunnusti
+Kristoffer heti oikeaksi ja määräsi, että Krister Niilonpoika saisi
+pitää Viipurin Vapunpäivään saakka, sitten saisi hän sen sijaan
+Raseporin linnan neljäksi vuodeksi ja sittemmin Korsholman linnan ynnä
+Pohjanmaan useammaksi vuodeksi. Vasta sen jälkeen saattoi siis Kaarle
+Knuutinpoika päästä koko Suomen lääniherraksi. Mutta tämä kuninkaan
+sanansasyöminen olikin vain alkua. Kaarle Knuutinpoika läksi nyt
+läänitysmaahansa ja tuli Martinpäivänä Turun kaupunkiin. Vaan ei
+aikaakaan, niin lähetti kuningas käskyn hänelle, vaatien häntä niinpian
+kuin meri olisi sulana saapumaan Tukholmaan ja vastaamaan muutamista
+kanteista, joita oli nostettu hänen valtionhoitajana muka tekemiensä
+vääryyksien johdosta. Kaarle totteli tätä käskyä, mutta toi mukanaan
+500 ritaria ja huovia, sillä hän pelkäsi jotain kavaluutta kuninkaan
+puolelta. Kuningas, nähdessään Kaarlen niin hyvin varustettuna, ei
+uskaltanut hänelle tehdä väkivaltaa, mutta vaati kumminkin Turun ja
+Hämeen linnat pois häneltä. Kaarle antoikin viimein Turun linnan
+käsistään, kuitenkin sillä ehdolla, että hän paikalla saisi Viipurin
+Vaselta. Siinä syrjäisessä rajalinnassa hän toivoi toki saavansa
+viettää rauhallista elämää. Kuninkaan suostuttua tähän hän purjehti
+Tukholmasta Viipuriin, jonka hän saikin kohta riidatta haltuunsa, sillä
+vanha Krister Niilonpoika oli juuri tähän aikaan kuollut.
+
+Viipurin linnassa asui Kaarle Knuutinpoika seitsemättä vuotta edelleen,
+viettäen siellä riemuista ja komeaa elämää. Hän koristi linnan
+huoneita, jotta sen komeampaa linnaa ei siihen aikaan kuulu olleen koko
+Ruotsin valtakunnassa. Myöskin on mainittu, että hän kaivatti sinne
+lammikoita, joissa hän kasvatti hyvänmakuisia ja kalliita kourukaloja.
+Kuinka hän muuten aikaansa vietti ja millä tavalla Viipurin linna hänen
+aikanaan oli koristettu, siitä ei ole sen enempää tietoa. Mutta
+kuitenkin voimme saada siitä käsitystä, jos otamme huomioon, mitä
+historioitsijat tietävät sen ajan aatelisten elämästä yleensä ja
+etenkin mitä Olaus Magnus kertoo Pohjoismaiden herroista erikseen.
+
+Suurien herrojen asunnot eivät siihen aikaan olleet yhtään niin tilavat
+ja mukavat kuin nykyaikoina. Varsinkin olivat ikkunat hyvin pienet ja
+kapeat, jotta vihollisen olisi vaikeampi ampua sisään. Sisäänpäin ne
+kuitenkin levenivät, ja koska seinät olivat hyvin paksut, syntyi sillä
+tavoin joka ikkunan eteen suuri komero, jossa saattoi istua ja katsella
+ulos maailmaan. Tapeteista ei vielä mitään tiedetty; mutta
+ripustettiinpa kuitenkin seiniin rouvien ja aatelisneitojen ompelemia
+verhoja, jopa välistä suurina juhlina silkkikankaitakin. Miesten
+huoneitten seinille ripustettiin myöskin rautapaitoja, kypärejä,
+rautakintaita, keihäitä, kilpiä, rautajousia ynnä isännän vaakunoita.
+
+Aatelisherrojen tärkein toimi näinä rauhattomina aikoina oli _sota_.
+Läänitysmaansa kaikkine kruununveroineen he saivat kuninkaalta sillä
+ehdolla, että he sodan syttyessä aina olisivat valmiit avustamaan häntä
+määrätyn sotamiesparven kera. Siitä syystä heitä lapsuudesta asti
+opetettiin sotatemppuihin ja aikamiestenkin harjoitukset sekä toimet
+rauhan aikana olivat sodan valmistusta.
+
+Pienet aatelispojat lähetettiin tavallisesti seitsen-vuotisina pois
+kotoa jonkun mainion ritarin luo kasvatettaviksi. He palvelivat
+_hovipoikina_ sekä herraa että rouvaa ja harjaantuivat ratsastamiseen
+ja aseitten käyttämiseen. Ratsastamaan oppiessaan heidän täytyi istua
+hevosen selässä, suuri rautakypärä päässä ja pitkä keihäs kädessä.
+Sillä tavoin tottuivat he jo pienestä alkaen siihen raskaaseen
+rautapukuun, johon senaikuiset sotaherrat olivat kiireestä kantapäähän
+puetut.
+
+Kun hovipoika oli täyttänyt 14 vuotta ja oppinut aseita käyttämään,
+tehtiin hänestä _knaapi_. Nyt sai hän toimekseen pitää isäntänsä aseet
+puhtaina ja hoitaa hevosta; hän sai seurata hänen kanssaan sotaankin
+hevosmiehenä, yllään rautapaita, kypärä ja lyhyt miekka.
+
+Useampia vuosia uskollisesti palveltuaan ja urhoollisuuttaan
+osoitettuaan, pääsi knaapi viimein _ritariksi_. Vähintäin
+hänen kuitenkin piti olla 21 vuoden vanha. _Ritariksilyönti_
+tapahtui hyvin juhlallisella tavalla. Knaapi valmistausi siihen
+rukoilemisella, paastolla ja ripilläkäynnillä, ja sitten hänet vietiin
+valkeihin vaatteisiin puettuna suurella saattojoukolla kirkkoon.
+Jumalanpalveluksen jälkeen oli päivälliset, joissa ritariksi pyrkijä
+istui eri nurkkapöydässään saamatta nauraa, puhua tahi mitään
+nauttiakaan. Illalla hänet vietiin taas kirkkoon, jossa hänen tuli
+valvoa koko yökausi aseittensa ääressä. Seuraavana päivänä pidettiin
+taas jumalanpalvelus, knaapin miekka siunattiin, ja hän itse vannoi
+pyhän valan, joka näillä Pohjanmailla kuului seuraavalla tavalla: Niin
+auttakoon minua Jumala ja Pyhä Neitsyt ja pyhä Eerikki, sillä tahdon
+kaikin voimin hengellä ja tavaralla suojella katolista uskoa ja pyhää
+evankeliumia ynnä sen pappeja sekä heidän vapauksiaan ja etujaan ja
+vastustaa kaikkea vääryyttä, vahvistaa oikeutta sekä rauhaa, turvata
+orpoja, neitoja, leskiä ja köyhiä, olla uskollinen kuninkaalle sekä
+kotimaalleni ja käyttää aseitani Jumalan kunniaksi viimeisiin voimiini
+saakka. -- Sen jälkeen lankesi knaapi polvilleen, ja kuningas, jolla
+yksin oli siihen oikeus, löi häntä kolmasti miekan lappealla selkään.
+Nyt toiset herrat ja naisetkin tulivat pukemaan uutta ritaria
+rautapukuun, vyöttivät hänelle miekan vyölle, kiinnittivät
+kultakannukset ritariuden merkiksi jalkoihin ja antoivat käteen keihään
+sekä kilven. Nyt oli hän kaikkien muiden herrojen vertainen ja
+ainoastaan kuningas oli häntä korkeampi.
+
+Leikit ja huvituksetkin, joita sotaharjoitusten loma-aikoina pidettiin
+ritarien linnoissa, olivat sitä laatua, että ne voimistivat ruumista ja
+rohkaisivat mieltä. Hovipoikaset juoksivat kilpaa tai nakkelivat kiviä.
+Knaapeilla ja huoveilla, s.o. ritarien palkatulla sotaväellä, oli
+toisellaiset leikit. Kesällä esim. heitä kävi aina kaksi miestä yhteen
+veneeseen, toinen soutajaksi, toinen seisomaan etukokkaan, pitkä,
+sommalla varustettu seiväs kädessä. Näin soudettiin kaksi venettä
+täyttä vauhtia vastakkain ja etukokassa seisojat koettivat seipäillään
+sysätä toisiansa veteen. Vyöhön oli heillä sidottu nuora, josta heidät
+veteen loiskahdettuansa jälleen hinattiin veneeseen. -- Toista leikkiä
+pidettiin talvella suuren nuotiotulen ääressä, joka linnan pihassa
+paloi kaiken yötä vartiaväkeä varten. Tämän valkean ympärillä tanssivat
+miehet piirissä, toisiansa kädestä kiinni pidellen. Kesken vauhtia
+heittivät he sitten irti, jolloin tavallisesti joku kaatui röykkiölle.
+Hänen täytyi sitten rangaistukseksi, kun muka oli tulen saastuttanut,
+tyhjentää pohjaa myöten suuri oluthaarikka. Tämä rangaistus ei
+kuitenkaan kuulu juuri peloittaneen miehiä, vaan päinvastoin heidän
+sanotaan tahallaan heittäytyneen röykkiölle. Väliin myöskin heitettiin
+arpaa, kenen piti valkean yli hypätä.
+
+Ritarit puolestansa harjoittivat metsästystä huvituksenaan. Lintuja ja
+jäniksiä pyydettäessä usein käytettiin kesytettyjä ja siihen opetettuja
+haukkoja. Metsään lähtiessä pidettiin kädessä kaikella tavoin
+koristettua haukkaa, jonka pää oli pienellä myssyllä peitetty, mutta
+heti kun saalis ilmautui, päästettiin haukka irti ja se kiiti nuolen
+nopeudella jälestä; eikä aikaakaan niin se tarttui saaliiseen kiinni ja
+toi sen herrallensa, josta se sai sisukset palkakseen. Tämmöisillä
+retkillä naisetkin olivat mukana, istuen tasaiseen juoksuun opetettujen
+ratsujen selässä. -- Hauskempi oli kuitenkin miesten lähteä hirviä
+ampumaan, jota jaloa eläintä silloin vielä oli runsaasti Suomen
+metsissä. Mutta kaikkein paras oli kontioiden kimppuun käydä, joita
+tätä nykyäkin vielä joskus kaadetaan Pohjois- ja Itä-Suomessa.
+Karhunpyynti ei nykyäänkään ole aivan vaaraton, mutta siihen aikaan,
+jolloin pyssyillä ampuminen vasta oli alullaan ja mesikämmenen rinta
+oli keihäällä lävistettävä, se vielä vähemmän oli lapsenleikkiä. Sitä
+suurempi oli ilo ja kunnia voittajalle.
+
+Peijaisia ei karhulta suinkaan puuttunut; sillä sen ajan miehet olivat
+vahvat juomisessa jos muissakin töissä. Juomingeissa käytettiin
+monellaisia juoma-astioita. Lasi- ja savi-astioita ei paljon nähty;
+tavalliset astiat olivat vaskesta, tinasta tai raudasta. Käytettiinpä
+myöskin leveitä hopeamaljoja, suuria juomasarvia sekä Länsi-Götinmaalla
+sorvattuja ja vernissalla kiilloitettuja pikareita koivun visasta.
+Näitä viimeksimainituita vieraat juotuansa nakkelivat rikki lattiaan.
+Mutta Suomessa aivan omituinen juoma-astia oli _kousa_ nimeltään. Se
+oli kuusenjuuresta tehty iso haarikka, sisältä ontoksi näverretty ja
+ulkopuolelta monenlaisilla, kähäräksi vuolluilla lastuilla koristettu.
+Päältäpäin oli kaksi juurenhaaraa punottu yhteen kaarenmuotoiseksi
+sangaksi. Siitä se on tainnut tullakin _haarikka_ sana. Kun palvelijat
+astuivat saliin, tämmöiset haarikat kädessä, niin näytti siltä, sanoo
+Olaus Magnus, kuin olisi hirvilauma lähestynyt. -- Juomana oli
+tavallisesti olut, jota Suomessa erinomaisen taitavasti osattiin panna.
+Mutta suurilla herroilla oli myöskin kaukaa ulkomailta tuotuja viinejä.
+Usein juotiin kilpaa, ken kerrassaan tai kahdella, kolmella yrittämällä
+sai sarven tai haarikan tyhjäksi; osa vieraita lopuksi kaatuikin pöydän
+alle, mutta ken humalassaan riitaa nosti, se rangaistiin sillä tavalla,
+että pantiin nuorakiikkuun istumaan laudan terävälle laidalle ja
+hinattiin ylös lakeen. -- Pidoissa ja muissa tilaisuuksissa pelattiin
+myöskin korttia, sakkia ja heitettiin nappulaa.
+
+Mutta komein ja loistavin kaikista ritarien huvituksista oli turnaus.
+Sitä varten ympäröitiin kenttä matalalla aidalla, jonka takana
+katselijat istuivat ja seisoivat. Aitauksen sisään kokoontuivat
+taisteluun halukkaat ritarit, sekä he itse että heidän ratsunsa
+täydessä rautapuvussa. Merkin annettua ajaa karahutti aina kaksi
+kerrassaan vastakkain, yrittäen pitkillä, kärjettömillä peitsillään
+työntää toisensa hevosen selästä. Tavallisesti lensikin toinen
+taistelijoista maahan, mutta välistä, kun molemmat olivat taitavia,
+peitset vain taittuivat pirstaleiksi, ratsumiesten horjahtamatta
+satulasta. Ken useimmat muut oli voittanut, sai palkinnokseen kalliit
+aseet, seppeleen tai muuta sellaista. Ja vielä suuremmaksi kunniaksensa
+sai hän nämät lahjat kauneimman rouvan tai neidon kädestä. Lopuksi aina
+pidettiin suuret tanssit.
+
+Kaarle Knuutinpojan hovissa tämmöistä turnausta tuskin lienee pidetty,
+sillä siihen aikaan ne olivat muuallakin Euroopassa häviämäisillään.
+Mutta tansseja ei suinkaan puuttunut. Niissä miehet väliin tanssivat
+yksinään, väliin naisten kanssa. Suuren paaston edellisellä viikolla
+esim. tanssivat nuorukaiset, paljastetut miekat kädessä, joita he
+vuoroin ojensivat suoraan eteensä, vuoroin ylös. Lopuksi he asettuivat
+kuusikulmaan. Samallaista tanssia tanssittiin vanteillakin, kulkuset
+polvissa. Tanssittaessa laulettiin lauluja esivanhempien urhotöistä.
+Vaan olipa kuitenkin soittoniekkojakin eli _leikareita_ apuna, jotka
+soittivat rumpua, torvea ja huilua tai muulla tavalla huvittelivat
+vieraita; ne olivat melkein aina ulkomaalaisia, sillä Pohjan kansat
+pitivät tätä virkaa häpeällisenä. -- Naisten kanssa enimmiten
+tanssittiin piiritansseja, joissa myöskin laulettiin vanhanaikuisia
+lauluja.
+
+Naiset muuten, korkeasukuisetkin, toimittivat emännän virkaa,
+kehräilivät ja ompelivat, leipoivat ja panivat olutta palvelijoittensa
+kanssa. Mutta paitsi sitä osasivat he hienompaakin työtä tehdä; heidän
+ompelemansa olivat kalliit verhot, joita seinille ripustettiin, ja
+monasti tuli heidän hyppystensä työ kirkkojen alttareiden koristeeksi.
+Myöskin harjoittelivat he harpun soittoa, ja jos paitsi pappia talossa
+oli joku lukutaitoinen, niin se tavallisesti oli rouva ja hänen
+tyttärensä.
+
+Lopuksi tämänaikuisten aatelisten puvusta pari sanaa. Aatelisnaiset
+käyttivät ruumiinmukaisia liivejä, joissa oli kapeat hiat; vyöllä
+kultasäikeistä kudottu leveä vyö taikka kahden sormen levyinen
+hopea- tai kultakisko; hameet olivat niin pitkäliepeiset, että rouvan
+astuessa palvelustyttö tai hovipoika tuskin jaksoi kantaa sitä
+jäljessä. Vaatteet usein olivat silkistä, sametista ja kultakankaasta,
+kärpän- tai sopulin nahkoilla reunustetut. Päässä oli kultainen,
+kalleilla kivillä koristettu seppele ja sen päällä hieno, ulkomaalta
+tuotu liinanen. Miehet, niinkuin jo mainittiin, olivat sodassa kokonaan
+raudalla peitetyt. Mutta kotona oli heillä kalleista kankaista tehdyt
+lyhyet nutut ja ahtaat housut, päässä pikkuinen lakki, tavallisesti
+sulkasella koristettu. Kumpaisillakin, sekä miehillä että naisilla, oli
+kummalliset, pitkään suippuun päättyvät kengät.
+
+Tällaista elämää lienee Kaarle Knuutinpoikakin viettänyt kaukaisessa
+linnassaan. Mutta tulipa hänelle v. 1448 sanoma Kristoffer kuninkaan
+kuolemasta, ja silloin hän paikalla 800 ritarin ja huovin kera purjehti
+Tukholmaan. Entisestä jo tiedämme, että hänen puolueensa siellä pääsi
+voitolle ja hän valittiin kuninkaaksi.
+
+
+2. Kaarle Knuutinpoika kuninkaana.
+
+Monessa suhteessa Kaarle VIII olikin kuninkaaksi hyvin sovelias.
+Vartaloltansa hän oli pitkä ja vahva, kasvojen piirteet kauniit ja
+jalot. Sanojansa hän osasi sulosti ja taitavasti ladella, ja hänen
+äänensä oli niin voimakas, että se suurimmassakin miesjoukossa selvään
+kuului taaimmaisille asti. Hänen älynsä oli luonnostaan terävä ja
+huolellisesti tiedoilla harjoitettu. Kaarlella oli paljon enemmän oppia
+kuin muilla sen ajan herroilla; latinaakin hän puhui selvästi niinkuin
+paras munkki. Mielenlaadultaan hän oli iloinen ja lempeä eikä hän
+koskaan säästänyt varojansa, kun hän niillä saattoi ilahuttaa
+ystäviänsä ja palvelijoitansa. Siitä syystä oli hänen hovijoukkonsa
+aina sangen suuri, sillä mielellään jokainen rupesi näin anteliaan
+herran palvelukseen.
+
+Mutta sittenkään ei Kaarle saanut rauhassa kantaa kruunua elämänsä
+loppuun asti. Siihen oli kaksi syytä, toinen johtui olosuhteista,
+toinen hänestä itsestään. Muut aatelisherrat näet kadehtivat entistä
+vertaistansa, joka nyt oli heidän hallitsijaksensa kohonnut.
+Kertomuksessa piispa Maunu Tavastista olemme jo nähneet, kuinka he heti
+alussa virittivät kuninkaalle ansoja ja pitivät yhtä maan vihollisten,
+tanskalaisten kanssa. Ja pahaksi onneksi oli Kaarlessa se vika, että
+hän ei uskaltanut julkisesti ja miehuullisesti vastustaa vihamiehiänsä,
+vaan mielistellen odotti tilaisuutta, jolloin hänen onnistuisi
+salajuonilla heidät kietoa. Ilmipettäjät saivat edelleenkin virkansa
+pitää; siitä syystä kävi sota tanskalaisia vastaan nurinpäin ja Ruotsin
+maakunnat ryöstettiin, hävitettiin. Tästä vihdoin suuttuivat
+talonpojat, joissa oli Kaarlen paras tuki ollut; he kyllästyivät
+kuninkaaseen, joka ei voinut heitä turvata. Sen lisäksi Kaarle nyt
+suututti papistoakin sillä, että hän tahtoi ottaa takaisin kaikki ne
+lukemattomat maatilat, jotka vastoin Ruotsin lakia oli lahjoitettu
+kirkkojen ja luostarien omaksi, ja joista kruunu ei sitten enää saanut
+veroa. Näin yhtyivät kaikki säädyt kapinaan, jonka arkkipiispa Jöns
+Pentinpoika (Oxenstjerna) nosti v. 1457; Kaarle suljettiin Tukholman
+kaupunkiin ja, kun ei sielläkään ollut porvareihin luottamista, hän
+pakeni laivalla Danzigiin Preussinmaalle.
+
+Arkkipiispa pyysi nyt Tanskan kuningasta, Kristiernia, saapumaan maahan
+ja kutsui herrainpäivät Tukholmaan kokoon. Mutta Suomenmaan kaikki
+linnat olivat Kaarlen miesten hallussa, ja piispa Olavi Maununpoikakin
+piti hänen puoltaan. Sentähden lähetettiin sinne ritari Eerikki
+Akselinpoika Tott, joka sai sekä piispan että monta muuta herraa
+suostumaan uuteen kuninkaanvaaliin. Samana päivänä kuin Kristiern
+valittiin Tukholmassa, kokoontui siis Varsinais-Suomen aatelismiehiä,
+pappeja ja talonpoikia ynnä Turun kaupungin pormestari, raati ja
+porvaristo pyhän Gertrudin veljistön tupaan Turkuun. Siellä Ruotsin
+lähettiläät esittivät asiansa, ja piispa Olavi Maununpoika, laamannit
+Henrikki Bitz ja Henrikki Djekn ynnä 12 miestä kummastakin Suomen
+laamannikunnasta valitsivat kuninkaaksi Tanskan Kristiernin. Tämä
+valitsijain päätös julistettiin sitten muille kokoontuneille, jotka
+kaikki antoivat siihen suostumuksensa. Sen jälkeen läksi herra Eerikki
+Akselinpoika Tott valloittamaan Suomen linnoja, jotka jonkun ajan
+perästä antautuivat hänelle kaikki tyyni. Kaikkein lujinta vastarintaa
+tehtiin hänelle Viipurissa, joka oli Kaarle Knuutinpojan vanha
+pesäpaikka ja jota hän kuninkaanakin aina oli suosiolla muistanut.
+Niinpä hän oli esim. omalla kustannuksellansa laitattanut Viipurin
+kirkkoon kolme uutta alttaria. Viipurilaiset pysyivät sentähden hänelle
+uskollisina ja uhkasivat ennemmin antautuvansa Venäjän vallan alle kuin
+uuden kuninkaan alamaisiksi. Vasta silloin heidän miehuutensa kukistui,
+kun vihollinen sai kaupungin sytyksiin ammutuksi, jotta suurin osa
+paloi tuhaksi.
+
+Vaan ei Kristiern kuningaskaan kauan pysynyt sovinnossa Ruotsin
+herrojen kanssa. Hän oli hirmuisen rahanahnas; hän kiskoi talonpojilta
+äärettömiä veroja ja lainasi herroilta suuria rahasummia, joita hän ei
+maksanut koskaan takaisin. Viimein puhkesi viha kapinaksi, kun
+Kristiern panetti vankeuteen entisen ystävänsä, arkkipiispan. Kaarle
+Knuutinpoika kutsuttiin maahan takaisin v. 1464 ja tuli jälleen
+kuninkaaksi. Mutta vielä samana vuonna sopivat herrat uudestaan
+Kristiernin kanssa sillä ehdolla, että hän päästäisi arkkipiispan
+vapaaksi, ja luopuivat Kaarlesta. Tämä tuli pian niin ahtaalle, että
+hänen täytyi v. 1465 luopua kruunusta ja mennä Suomeen, jossa hänelle
+oli Raaseporin linna luvattu. Mutta se oli Turun piispan, Konrad Bitzin
+(Olavi Maununpojan jälkeläisen) hallussa, ja tämä, joka alusta alkaen
+oli ollut Kaarlen vihamies ja v. 1463 auttanut arkkipiispan kapinaa
+rahalla ja sotaväellä, ei ruvennutkaan luovuttamaan linnaa hänelle.
+Kauan aikaa sai Kaarle parka pysytellä Turussa Mustainveljesten
+luostarissa, ennenkuin luvatun linnan portit viimeinkin aukesivat
+hänelle Ruotsin mahtavain käskystä. Ruotsissa oli nyt Kristiern nimeksi
+kuninkaana, vaan todellinen valta oli muutamien herrojen käsissä, jotka
+lopulta riitautuivat keskenään ja rupesivat sotaan toisiansa vastaan.
+Tästä tuskastuneena alkoi kansa jälleen ikävöidä Kaarlea takaisin,
+ja saatuansa mahtavan Iivari Akselinpojan vävyksensä sekä
+puolenpitäjäksensä, pääsikin tämä v. 1467 kolmannen kerran kuninkaaksi.
+Suomen, joka piispa Konradin välityksellä pysyi Kristiernille
+uskollisena, valloitti hän seuraavana vuonna. Nyt pysyi hän kuninkaana
+kuolemaansa asti, joka v. 1470 teki lopun hänen monivaiheisesta
+elämästänsä.
+
+
+
+
+STEN STURE VANHEMPI JA PITKÄ VIHA.
+
+
+1. Sten Sture valtionhoitajana.
+
+Kaarle kuninkaan uskollisimpia ystäviä ja paraita sotapäälliköitä oli
+ollut ritari Sten Sture. Sentähden määräsikin Kaarle kuollessansa hänet
+valtionhoitajaksi ja uskoi hänen haltuunsa Tukholman linnan avaimet.
+Mutta tehdessään sen hän samalla kovin varoitti Sturea tavoittamasta
+kuninkaan nimeä ja arvoa. "Tavoittaessani sitä", vakuutti kuoleva
+kuningas, "on minun onneni sortunut ja olen joutunut ennen aikojani
+hautaan".
+
+Tämän viisaan neuvon Sture hyvin kätki mieleensä; hän tyytyi aina
+valtionhoitajan nimeen, mutta piti kuitenkin täyden kuninkaallisen
+vallan käsissään. Valtionhoitajan virkaan, jonka kuningasvainaja oli
+uskonut hänelle, sai hän myös säädyiltä vahvistuksen Arbogan
+valtiopäivillä. Varsinkin puolustivat häntä kiihkeästi porvarit ja
+talonpojat, jotka aina kipeämmin kuin aatelisherrat ja papit, olivat
+saaneet kärsiä vieraasta vallasta. Nämät alhaisemmat säädyt olivat
+vastakin aina Sturen turvana ja tukena, jonka vuoksi hän puolestansa
+heitä suosi ja auttoi. Viime kuluneina vuosisatoina olivat muinaiset
+kansankäräjät kokonaan muuttaneet luonnettansa ja tulleet
+herrainpäiviksi, missä vain aatelisilla ja papeilla oli sananvaltaa.
+Mutta Sture alkoi niihin jälleen kutsua porvareita ja talonpoikia, joka
+tapa sitten on kestänyt meidän aikoihimme asti. Paitsi sitä teki hän
+toisenkin mainittavan hyvän Ruotsin porvareille. Kaikissa Ruotsin ja
+Suomen kaupungeissa asui näet paljon saksalaisia porvareina ja
+kauppamiehinä. Nämät saksalaiset olivat entisinä aikoina hankkineet
+itsellensä kaikellaisia etuja, joiden nojalla polkivat ja sortivat maan
+omia kansalaisia. Olipa Tukholmassa ollut aikoja, jolloin saksalaiset
+porvarit oikein tappamalla ja teloittamalla koettivat hävittää
+ruotsalaisia ammattiveljiänsä. Suurin ja haitallisin etu, mikä näille
+saksalaisille oli suotu, oli se, että puolet kaupungin raatimiehistä
+oli valittava heidän joukostansa. Sen nyt Sture hävitti säätäen, ettei
+vast'edes kaupungin hallituksessa saisi olla muita kuin maan omia
+miehiä. -- Että tämä uusi sääntö Suomessakin teki tehtävänsä, näemme
+selvään siitä, että sen jälkeen raatimiesten ja pormestarien
+luetteloihin vähä väliä ilmaantuu puhtaita suomalaisia nimiä.
+
+Kaarlen kuoltua oli Tanskan kuningas Kristiern uudestaan pyytänyt saada
+Ruotsin kruunun päähänsä, ja kun ruotsalaiset eivät siihen hyvällä
+taipuneet, tuli hän suuren ja hyvin varustetun sotajoukon kanssa
+Tukholmaan. Kaupungin pohjoispuolella oli silloin mäki, nimeltä
+Brunkeberg, joka nyt on tasoitettuna tantereena ja torina keskellä
+kaupunkia. Tällä mäellä olivat ruotsalaiset Kristiernia vastassa ja
+saivat täydellisen voiton. Se oli vuonna 1471. Kristiernin täytyi
+kiireimmiten pötkiä pakoon, ja toista kertaa hän ei yrittänytkään tulla
+onneansa koittelemaan. Hän kuoli v. 1481.
+
+Hänen poikansa ja perillisensä, _Hannu eli Juhana_ kuningas, rupesi nyt
+vuorostansa pyrkimään isänsä entiseen valtakuntaan. Ruotsin herrojen
+parissa olikin niitä, jotka häneen olisivat suostuneet, mutta Sture
+teki taitavalla ja viisaalla menettelyllään kaikki heidän vehkeensä
+turhiksi. Vihdoin keksi Hannu kuningas toisen keinon, jolla hän toivoi
+saavansa ruotsalaiset pakotetuksi hänen turviinsa pakenemaan. Hän teki
+v. 1493 liiton Ruotsin itäisen naapurin, Venäjän kanssa. Siinä liitossa
+sovittiin yhteisestä sodasta Ruotsia vastaan, ja Hannu kuningas lupasi,
+niinpian kuin hän olisi saanut Ruotsin valtikkansa alle, antaa
+venäläisille sota-avun palkinnoksi sen osan Suomenmaata, minkä he
+vakuuttivat vanhastaan olleen heidän omansa. Tämä osa Suomea oli
+Länsi-Karjala eli Savon, Jääsken ja Äyräpään kihlakunnat, Torkel
+Knuutinpojan sotasaalis. Liitto oli tehty syvimmässä salaisuudessa,
+niin että se vasta monta vuotta myöhemmin tuli ruotsalaisten tietoon.
+Mutta sen hirveitä hedelmiä sai Suomi raukka pian kokea, kun venäläinen
+alkoi entistä kauheammin hävittää maata.
+
+
+2. Pitkän vihan alkuvuodet.
+
+Suurempaa sotaa Ruotsin ja Venäjän välillä ei ollutkaan sen perästä
+ollut, kun Maunu Eerikinpoika kävi Inkerinmaata käännyttämässä. Siitä
+oli nyt jo kulunut toista sataa vuotta. Tällä rauhan ajallakin kävivät
+kyllä kummanpuoliset raja-asukkaat vähä väliä naapuriensa luona
+ryöstämässä sekä tappamassa, ja rikkoivatpa myös rajalinnain isännät
+toisinaan rauhaa, käyden pienillä sotaretkillä toisen valtakunnan
+alueella. Mutta näistä tapauksista ei ollut kuitenkaan syttynyt
+varsinaista sotaa, ja tuon tuostakin koeteltiin sammuttaa vainon
+kyteviä kipinöitä, rakentamalla taas välirauhaa muutamiksi vuosiksi.
+Vaan näiden sotaleikkien sijaan piti nyt tulla täysi tosi. Viimeisenä
+parina vuosikymmenenä oli yhä paksumpia pilviä alkanut nousta Suomen
+itäisille rajoille, ja rajalaisten välinen kiihkeä viha sekä yhä
+tihenevät hävitysretket olivat jo kauan ennustelleet ankarampaa
+ottelua.
+
+Vuonna 1475 lähetettiin Viipurin linnan ja läänin haltijaksi Ruotsin
+ritari _Eerikki Akselinpoika Tott_. Tämä heti ryhtyi kaikellaisiin
+toimiin, saadaksensa hänelle uskotun maakunnan paremmin suojelluksi
+vihollisten retkiä vastaan. Viipurin kaupungin suojaksi hän rakensi
+vahvat muurit. Ja koska pohjoinen puoli hänen lääniänsä, Savon
+kihlakunta, oli aivan turvaton, alkoi hän heti maahan tultuansa
+rakennuttaa sinne uutta linnaa. Se rakennettiin saarelle keskelle sitä
+salmea, joka johtaa Haukiveden ja sen kautta koko Pohjois-Savon vedet
+Pihlajaveden kautta Saimaaseen. Linnallensa hän pani nimeksi
+_Olavinlinna_, vaan nykyään me sanomme sitä suomenkielellä
+_Savonlinnaksi_, ja sen ruotsalainen nimi on _Nyslott_ (Uusilinna).
+Tott oli sen ensin rakentanut puusta, niinkuin useimmat pienet linnat
+siihen aikaan olivat. Mutta jo kaksi vuotta myöhemmin, v. 1477,
+>rakennettiin se uudestaan kivestä. Se oli neliskulmaan rakennettu,
+torni joka kulmassa; mutta nykyään on vain kolme tornia jäljellä;
+neljäs on jossakussa sodassa räjähytetty ilmaan. Tätä uutta linnoitusta
+Tott ei saanutkaan rakennella rauhassa; yhtenänsä kävivät venäläiset
+ahdistamassa hänen työväkeänsä. Eräässä kirjeessänsä kertoo hän siitä:
+kun työmiehiä lähetettiin soimilla (aluksilla) hiekkaa, kiviä ja
+kalkkia hakemaan, täytyi aina niiden suojaksi panna mukaan joukko
+sotamiehiä ynnä 12-14 Tottin omaa palvelijaa, kaikki rautapaidoissa ja
+miekat vyöllä.
+
+Näissä autioissa erämaissa, missä siihen aikaan ei vielä ollut
+asukkaita paljon yhtään, oli näet raja valtakuntien välillä hyvin
+epävarma. Ruotsalaiset sanoivat rakentaneensa Savonlinnan omalle
+puolellensa rajaa, vaan venäläiset sitä vastoin väittivät sen jo heidän
+alueellaan seisovan. Samaten oli Pohjanmaallakin kova riita rajoista:
+Ruotsin kruunu omisti itsellensä maat Oulunjärven takamaille asti;
+venäläiset puolestansa inttivät rajansa käyvän Pohjanlahden rannikkoon
+Pyhäjokea myöten vaatien siten omaksensa koko Perä-Pohjan eli
+pohjoispuolen Pohjanmaata.
+
+Tästä syystä, peläten kovempia hyökkäyksiä venäläisten puolelta, kävi
+Tott vielä v. 1477 Turun tuomiorovastin, Maunu Niilonpoika Särkilahden
+kanssa Ruotsissa apua pyytämässä. Sillä kertaa he eivät saaneet muuta
+kuin sota-aseita ja muita tarpeita; mutta v. 1479 lähetettiin väkeäkin
+suomalaisten avuksi, ja Tott kävi näiden kanssa 20-30 peninkulmaa
+Venäjän rajan toisella puolella hirmuisesti hävitellen vihollisten
+maata. Sen aikuinen tieto kertoo tapetun monta tuhatta ihmistä ja
+eläintä, miehiä ja naisia, nuoria ja vanhoja. -- Seuraavana vuonna
+kuoli Tott, ja hänen kuoltuansa laimeni sota muutamaksi ajaksi.
+Vihdoinpa rakennettiin v. 1487 uusi välirauha, jonka piti kestää viisi
+vuotta.
+
+Tämä oli loppunut juuri vähää ennen kuin Hannu kuningas teki liittonsa
+venäläisten kanssa. Ja olivatpa venäläiset sen kestäessäkin tehneet
+hirveän hävitysretken Peräpohjaan. Syytä oli siis muutenkin pelätä,
+että sota syttyisi uudestaan. Ja sen lisäksi oli täysi syy pelätä,
+että tämä uhkaava hyökkäys tulisi monta vertaa kovemmaksi ja
+vaarallisemmaksi, kuin mikään venäläisten retki sitä ennen. Venäjän
+maalla oli näet tapahtunut suuria muutoksia. Moskovan suuriruhtinaaksi
+oli v. 1462 tullut nuori ja innokas hallitsija, Iivana III
+Vasilinpoika. Tämä oli vähitellen kukistanut Venäjän monilukuiset
+pienet ruhtinaat ja yhdistänyt niiden aluskunnat oman valtikkansa alle.
+V. 1478 oli hän viimein valloittanut myös mahtavan ja suuren Novgorodin
+vapaakaupungin, joka tähän asti, yksinänsä taistellen Ruotsia vastaan,
+oli varjellut venäläisten valtaa Suomen heimokuntien maassa.
+Mongoleille[4] oli ennen Iivanan aikoja aina suoritettu veroja Venäjän
+maista. Mutta hän heitti ne rohkeasti maksamatta, ja hävitti v. 1480
+koko Mongolien vallan Euroopassa. Juuri näinä aikoina, v. 1492, oli hän
+näistä syistä omistanut itsellensä uuden kopean arvonimen, nimittäen
+itseään _koko Venäjänmaan itsevaltiaaksi_. Saatuaan toimeen kaikki muut
+tehtävänsä, oli hän nyt alkanut kääntää silmänsä ulkopuolellekin
+venäläisten varsinaista rajaa; hän tahtoi valtikkansa alle palauttaa
+nekin suomensukuiset kansat, joita Saksan ritarit ja Ruotsin kuninkaat
+hallitsivat, vaan joiden arveltiin, Venäjän valtaa perustettaessa,
+kuuluneen Rurikin alamaisten joukkoon. Nämät kansat olivat virolaiset
+Virossa sekä Liivinmaalla ja Suomen niemellä läntisin osa karjalaisten
+heimoa.
+
+Koska siis sota syttyi uudestaan, ei Suomen miesten niinkuin ennen
+täytynyt kestää ainoastaan Novgorodin voimaa vastaan, vaan heitä uhkasi
+nyt koko avara Venäjä luvuttomin laumoinensa. Ja mikä pahempi, heidän
+oli aivan omin voimin ponnistettava pahinta hyökkäystä vastaan. Ennen
+oli kahdesti, vv. 1488 ja 1492 solmittu liitto Liivin ritarien kanssa
+Venäjää vastaan; vaan nyt näillä oli kylläksi tekemistä oman maansa
+varjelemisessa ja keskinäisten riitojensa ratkaisemisessa. Eikä tullut
+Ruotsistakaan apua silloin, kuin olisi ollut kipein tarve.
+
+
+3. Viipurin piiritys v. 1495.
+
+Ensimäinen tieto venäläisten aiotusta retkestä tuli Suomeen Räävelistä
+Vironmaalta. Sieltä oli piispa kirjoittanut Turun silloiselle piispalle
+Maunu Stjernkorsille eli Särkilahdelle, ja tämä oli heti saattanut
+sanan edemmäksi Ruotsiin, pyytäen kiireellistä apua. Itse puolestansa
+oli Maunu, Suomen etevimpänä miehenä, ruvennut varustamaan vastarintaa.
+Hän kävi Viipurissa ja saatuansa siellä tarkempia tietoja Venäjän
+joukkojen tulosta ja paljoudesta, hän lähetti arpakapulat kulkemaan
+ympäri Suomen nientä. Sotaan nyt piti varustautua joka miehen, ken vain
+oli täyttänyt viisitoista vuotta. Itse palasi piispa sitten Turkuun
+tätä nostoväkeänsä järjestämään.
+
+Vihollinen samosi maahan Rajajoen yli syysk. 21 p. eli Matinpäivänä
+1495. Heitä kuuluu olleen 60,000 miestä, joita ylipäällikkönä johti
+ruhtinas Danilo Vasilinpoika Shtjena ja hänen allansa voivoda
+(sotapäällikkö) Jaakop Sakarjitsh sekä ruhtinas Vasili Feodorinpoika
+Shuiski, toinen johdattaen Novgorodin miehiä, toinen väkeä Pihkovan
+alueelta. Venäläisillä oli muassansa kaikellaisia piiritys-aseita,
+muiden muassa mahdottoman suuria tykkejäkin, joista muutamat olivat 24
+jalkaa pitkät. Viholliset lähenivät murhaten ja polttaen, ja uhkasivat
+seisahtuvansa vasta sitten, kun itse Tukholmakin olisi tuhkana.
+
+Kun Rajajoen yli tullaan Suomeen, on Viipurin kaupunki linnoineen
+ikäänkuin porttina. Sen portin saranat olivat siis ensin auki
+kiskottavat, jos venäläinen täysin turvin tahtoi lähteä lännemmäksi.
+Mutta suomalaisetkin tämän hyvin tiesivät ja olivat Viipurin suojaksi
+tuoneet urhoollisimmat päällikkönsä sekä parhaiten varustetun väkensä.
+Isäntänä linnassa oli rohkea Ruotsin ritari _Knuutti Posse_, ja Suomen
+miehistä oli hänellä apuna Henrikki Eerikinpoika Bitz, Pohjois-Suomen
+laamanni Tönne Eerikinpoika Tott, Maunu Frille, Maunu Laurinpoika ynnä
+monta muuta. Jokainen oli tuonut muassansa joukon rohkeita, sotaan
+harjaantuneita palvelijoita, ja Maunu piispakin oli lähtiessään
+jättänyt Viipuriin 60 parasta huoviansa. Paitsi tätä varsinaista
+sotaväkeä oli sinne jo saapunut suuri joukko talonpoikia Uudeltamaalta,
+ja toisia oli tulossa. Lokak. 1 p. siunasi Maunu piispa Turun
+lääniläisten sotalipun, jonka jälkeen hän lähetti heidät itäänpäin
+marssimaan. -- Kyminjoen seuduilla oli kaadettu murroksia ja varustettu
+vartiaväkeä Klaus Henrikinpoika Hornin, Etelä-Suomen laamannin, ynnä
+Herman Flemingin, Louhisaaren herran, johdon alle. Niiden piti siellä
+suojella rajaa, jos joku vihollisparvi Viipurin ohitse luikahtaisi.
+Näin varustettuna odottivat suomalaiset pelotonna, vaikk'ei huoletonna,
+verisien vihollistensa tuloa.
+
+Syysk. 24 p. levisi venäläisten leiri "alle Viipurin vihannan". Kolmen
+peninkulman laajalta näkyi venäläisten majoja ja varustusvalleja;
+tuhansittain kihisi vihollisten väkeä joka paikassa. Kolmeen
+ensimäiseen viikkoon eivät he kuitenkaan vielä saaneet kaupunkia kaikin
+puolin saarretuksi, niin että apuväkeä ja muita tarpeita saattoi yhä
+vielä tulla lisää. Viipurin kaupunki on näet rakennettu pitkälännän,
+kapean niemikaistaleen päähän, joka viettää idästä länteenpäin.
+Kaupungin takana on salmi, jonka keskellä linna seisoo saarella.
+Etelään päin leviää avara selkä, josta Uuraansalmen kautta päästään
+ulos merelle. Pohjoisessa polvittelee Suomenvedenpohja 7 km luoteeseen
+päin. Tämän jotenkin leveän selän yli venäläiset eivät voineet päästä;
+sillä kaikki suuremmat alukset oli kaupungin väki epäilemättä korjannut
+pois heidän käsistään. Voidaksensa Viipurin läntistäkin puolta
+ahdistaa, ei heillä sentähden ollut muuta neuvoa, kuin kiertää
+ylt'ympäri koko Suomenvedenpohjan. Tämän selän luoteiseen pohjukkaan
+juoksi Juustilanjoki, joka nyt on Saimaan kanavan suuna. Sekin oli
+siksi syvä ja leveä, ettei siitä aluksetta olisi päässyt yli. Täytyi
+kulkea vieläkin pari kilometriä ylemmäksi, missä Vatikiven koskessa (se
+on kanavaa kaivaessa kokonaan perattu) oli kaalamo eli kahlauspaikka.
+Siitä oli venäläisten ennenkin ollut tapana samota Viipurin linnan
+sivuitse.
+
+Estääksensä vihollisen ylipääsöä siinä paikassa, lähetettiin yöllä
+lokak. 12 p. vasten Viipurista jommoinenkin joukko. Siinä oli 100
+aatelispalvelijaa l. huovia sekä Uudenmaan nostoväkeä 800 miestä.
+Päälliköksi oli pantu Maunu Frille, Niilo Pentinpoika ja eräs
+saksalainen, nimeltä Vinholt. He soutivat venheinensä Lavolaan, joka on
+Juustilanjoen suussa, ja astuivat siellä maalle. Mutta samassa levisi
+huhu, että nyt venäläinen jo tulee. Uudenmaan talonpoikaparat, jotka
+eivät ennen olleet sotaa käyneet, säikähtyivät tuosta niin
+pahanpäiväisesti, että he juoksivat minkä käpälät kerkesivät takaisin
+venheisiinsä. Niihin kun sitten rupesivat kiireissään tunkeutumaan,
+niin upposi puolet aluksia meren pohjaan. Aatelispalvelijat sillä välin
+olivat miehuullisesti torjuneet vihollisen päältään ja vihdoin
+ajaneetkin hänet pakoon. Tuosta myös talonpojat rohkenivat ja alkoivat
+uudestaan tulla rantaan. Veneitä ruvettiin nostamaan, ja ajamaan vettä
+ulos. Tässä toimessa vielä oltiin, kun toinen suurempi vihollisparvi
+karkasi päälle. Niitä eivät aatelispalvelijat kyenneet vastustamaan,
+vaan alkoivat tapellen peräytyä rannan puolelle. Sen kun talonpojat
+huomasivat, niin taas kaikki kapuamaan venheisiin; työntävät venheet
+rannalta ja lähtevät soutamaan selälle päin. Siten rohkeat
+aatelispalvelijat joutuivat melkein kaikki turmion omaksi; mitkä
+vihollinen teloitti tantereelle, mitkä vei vangiksi mukaansa. Niiden
+joukossa olivat retken päällikötkin, paitsi Vinholt, joka veteen
+hypäten kaappasi veneestä laahaavan köyden kiinni ja sillä keinoin
+pelasti henkensä. Hänen kanssaan palautui vielä 8-10 aatelispalvelijaa,
+muun muassa kuusi Maunu piispan kuudestakymmenestä huovista.
+Talonpoika-nahjuksia oli hukkunut noin 100 miestä. Viipurissa oltiin
+kovasti vihoissaan näille uusmaalaisille, jotka pelkuriudellansa olivat
+tehneet koko retken tyhjäksi ja jättäneet niin monta urheata
+sotakumppalia surman suuhun. Itse Posse lausui pilkaten, että jos 400
+uusmaalaista sattuu kuulemaan kahden venäläisen äänenkin, niin he jo
+kohta kiitävät käpälämäkeen.
+
+Nyt oli venäläisillä vapaa pääsy Viipurin läntiselle puolelle, ja pian
+ilmaantui salmen takaiselle rannalle, s.o. Tervaniemelle,
+vihollisjoukko, jossa oli 450 ratsumiestä ja jalkaväkeä sen mukaan. --
+Samassa rynnättiin itäiseltäkin, Pantsarlahden puolelta kaupunkia
+vastaan. Muurin edustalle kuljetettiin risuja, pitkiä kankia ja
+tikapuita, joilla pyrittiin päästä muurin yli. Jommoinenkin joukko,
+kahden lipun kera, tunkeutui tuohon rantasolukkaan meren ja muurin
+välille, joka oli Mustainveljesten luostarin edustalla (nykyään siinä
+on kalaranta). He tahtoivat näin kahdelta puolen ahdistaa muuria, siksi
+että kaupungin olisi pakko jakaa voimansa kahteen osaan. Mutta turhaa
+oli venäläisten ryntääminen; säikähtämättä Suomen väki syöksi heidät
+takaisin, ja vihdoin täytyi vihollisen tyhjin toimin palata leiriin.
+
+Tämmöiseen rynnäkköön ei venäläinen nyt pitkään aikaan uskaltanut käydä
+uudestaan. Hän sen sijaan
+
+    pani pyssyt paukkumahan,
+    umpiputket ulvomahan,
+    avokurkut ammomahan,
+    jalot joutset joikumahan,
+    alla Viipurin vihannan,
+    alla suuren Suomen linnan.
+
+    Ampui kerran, ampui toisen,
+    ampui kerran noin alatse,
+    ampui toisen, niin ylitse,
+    ampui kolmannen kohalle.
+
+    Jopa liikkui linnan tornit,
+    räystähät rämähtelivät,
+    patsahat pamahtelivat,
+    kivet linnan kiikahteli,
+    tornit maahan torkahteli.
+
+Näin laulaa vanha suomalainen runo, ja Ruotsin riimikronika kertoo
+seuraavalla tavalla: Venäläisillä oli muiden muassa kuusi suunnatonta
+tykkiä, joista ammuttiin tynnyrin pohjan suuruisia kiviä. Näillä he
+ampuivat kaksi tornia maahan, ja muurikin niiden välillä alkoi mureta.
+Pian kaatui kolmaskin torni, ja se kaatui niin pahasti, että siihen
+kohtaan muuria aukeni rikko, mistä mahtui kaksi humalasäkkiä rinnakkain
+sisään. Mutta linnanväki ei näistäkään vahingoista vielä ollut
+millänsäkään. Knuutti Posse korjautti ahkerasti pienemmät viat ja tuon
+suuren rikonkin eteen laittoi jonkunlaisen varustuksen. Näissä toimin
+kului viikko viikon perästä, marraskuun loppupäivät olivat jo käsissä
+eikä Viipuri vieläkään valloitettuna. Pian oli talvi tuleva lumineen,
+pakkasinensa, jolloin piiritystyötä oli vaikea jatkaa, miltei
+mahdotonta. Siitä syystä päätettiin venäläisten leirissä uudestaan
+rynnätä kaupunkia vastaan. Maksoi mitä maksoi, sisään täytyi päästä,
+koska heitä oli monin verroin enemmän kuin linnan suojelijoita.
+
+
+4. Viipurin pamaus.
+
+Tuskin alkoi Antinpäivä, marrask. 30 p., valjeta, niin ilmoittivat
+vartiamiehet Viipurin torneista, että vihollinen marssi muuria kohti.
+Se läheni kolmena joukkona, kunkin etunenässä liehuva lippu ja monta
+tuhatta miestä lipun perässä, ja heidän tullessaan pitkät keihäät
+kädessä tanner näytti liikkuvalta metsältä. Kukin joukko pyrki
+kaupunkiin eri kohdaltansa, kantaen pitkiä tikapuita edessänsä. Yksi
+joukko riensi suoraan sitä suurta rikkoa kohti, joka kolmannen tornin
+kaatuessa oli muuriin auennut. Tämän joukon lipunkantajana reipasteli
+rivakka ja urhea ruhtinas. Hän ryntäsi aukon kautta; kiipesi sieltä
+muurin päälle ja muu joukko perässä. -- Sillä välin olivat muutkin
+parvet lähenneet muuria. He olivat nostaneet tikapuunsa muurin kupeille
+ja niitä myöten myöskin päässeet ylös.
+
+Nyt näytti Viipurin häviön hetki tulleen. Venäläisiä kihisi muurilla;
+kolmesta tornista liehuivat voiton merkkinä heidän lippunsa; kahden
+pasunan riemuitseva ääni kumisi muurilta yhtenään, kutsuen vereksiä
+joukkoja lisään ja rohkaisten tappelussa olevien mieltä. Tällä tavoin
+otellen oli nyt kulunut seitsemän tuntia. Venäläiset jo alkoivat vetää
+tikapuitansa muurin päälle ja laskea ne alas sisäpuolelle, tullaksensa
+niitä myöten alas kaupunkiin. Mutta äkkiä tärisytti maata kauhea
+pamaus. Yksi torni, joka oli täynnä venäläisiä, syttyi tuleen ja
+pirskahti miehinensä päivinensä pilviä kohti. Tornin alla oli näet
+ruutia paljon, ja Posse oli sen saanut syttymään. Samassa ryntäsi
+kaupungin väki rohkeammin esiin ja rupesi tempaamaan venäläisten
+tikapuita maahan. Paljon hukkui tällä tavoin venäläisiltä väkeä, kun he
+juuri parhaillaan kapuilivat tikapuita myöten alas. Ja muut, jotka
+vielä olivat muurin päällä, joutuivat äkillisen huumauksen valtaan.
+Heidän keskessään nousi hirveä huuto ja meteli; he karkasivat muurin
+ulkopuolelle jääneille tikapuillensa ja alkoivat niitä myöten laskeutua
+alas. Mutta kun he tietysti eivät voineet päästä kaikki yhtä aikaa,
+niin syntyi muurin päällä julma tungos. Taempana olijat hädissänsä
+eivät malttaneet odottaa siksi, kunnes toiset heidän edestään olisivat
+kerinneet alas. He rupesivat tungettelemaan ja sysimään, niin että
+väkeä muurin reunalta romahteli satamäärin alas. Tällä tavalla sai
+monta tuhatta venäläistä surmansa, ja mitkä siitä pääsivät eheinä,
+pakenivat leiriinsä takaisin.
+
+Näin oli Viipuri nyt pelastettu surman suusta. Kummastuksella
+katselivat sankarit, jotka sitä olivat suojelleet, tätä tekoansa,
+eivätkä oikein uskoneet itsekään, että ilman erinäistä ihmettä olivat
+kyenneet torjumaan päältään niin summattomat laumat. He arvelivat
+nähneensä ilmassa pyhän Anteruksen ristin kaupungin yläpuolella, ja
+raastuvan katolla olivat muka liehuneet Pyhän Olavin ja Eerikin liput,
+säikähytellen venäläisten sydämiä.
+
+Barbaran yönä vasten jouluk. 4 p:ää läksi osa venäläisiä matkalle, ja
+ennen jouluk. 15 p:ää, Annan juhlaa, oli heidän leirinsä aivan tyhjänä.
+Leiri kaikkine laitteineen jäi suomalaisten käsiin: siinä oli 34
+suunnatonta tykkikiveä ja puujalat, joiden päällä tykit olivat
+seisoneet. Tieto piirityksen lakkaamisesta kerkesi Turkuun joulu-yönä,
+juuri kun tuomiokirkossa alettiin veisata kiitosvirttä: Te Deumia.
+Viipurista oli kirje tullut Kymijoen vartijoille ja ne sen heti
+toimittivat Turkuun.
+
+Viipurin piirityksen aikana oli venäläisjoukko käynyt Savoakin ynnä sen
+uutta linnaa ahdistelemassa. Mutta linnan isäntä, urhoollinen Pietari
+Niilonpoika Kylliäinen ajoi heidät takaisin, ennenkuin he vielä olivat
+kerinneet tehdä suurta vahinkoa. Heidän jäljissänsä hän samosi yli
+rajankin ja poltti 800 taloa.
+
+Näin olivat venäläisten yritykset joka paikassa kääntyneet turhaksi.
+Mutta rajaseuduilla, missä he olivat kulkeneet, oli kuitenkin kaikki
+hävitetty: talot poltetut, vilja ja karja ryöstetty ja paljon asukkaita
+tapettu tai viety Venäjälle. Nekin, jotka heidän käsistänsä pakenivat
+metsiin ja korpiin, olivat pakkasesta ja nälästä turmeltuneet
+pahanpäiväisiksi; silmät olivat paisuneet nyrkinkokoisiksi ja moni,
+lämpimään tultuansa tai ruokaa saatuaan, kaatui kuoliaana maahan.
+
+Kansan muistissa on "Viipurin pamaus" säilynyt näihin päiviin saakka,
+ja kummia tarinoita siitä sekä Knuutti Possestakin on kulkenut suusta
+suuhun, polvesta polveen. Possen arvelee kansa olleen taitavan
+tietäjän, jonka ei tarvinnut muuta kuin sauvallansa piirtää laivan
+kuvan rannan hietikköön, niin siihen heti syntyi laiva mastoinensa, ja
+pussista pudistella höyheniä, niin muuttui joka höyhen ratsumieheksi
+täysissä aseissa. Milloin hänen teki mielensä käydä Sten Sturen
+puheilla Ruotsissa, hän Viipurin muurille nousten vain heilutti
+suitsia; samassa ilmaantui hevonen, joka hänet vei ilman kautta perille
+ja jälleen takaisin vuorokauden kuluessa. Jo seuraavan vuosisadan
+keskellä kertoo myös Ruotsin historioitsija Olaus Magnus täytenä totena
+kummallisen tarinan Viipurin pamauksesta. Viipurin lähistöllä, sanoo
+hän, on maanalainen luola; siihen kun jotain heitetään, niin kuuluu
+samassa kauhea pamaus, ja kaikki lähellä olijat menevät pyörryksiin,
+niin etteivät taida puhua, kuulla eikä pystyssä pysyä. Tätä keinoa
+käytetään venäläisten päälle rynnätessä, ja siinä kaatuu paljoa
+suuremmat joukot kuin suurimmasta tykinluodista ikinä. Näiltä
+pyörtyneiltä vihollisilta linnan väki ryöstää aseet, vaan ei viitsi
+tappaa heitä. Sillä toinnuttuansa he kiireimmiten pötkivät pakoon,
+eivätkä uskalla koskaan palata takaisin. Mutta rauhan aikana
+vartioidaan tätä luolaa tarkasti, ettei siihen oman väen vahingoksi
+putoaisi mitään. Toinen tarina Viipurin pamauksesta tietää, että Posse
+suuressa kattilassa puolen vuorokautta keitti sammakoita, käärmeitä,
+elohopeaa, lipiää ja kalkkia. Sitten hän oli kätkenyt oman väkensä maan
+rakoihin, kellareihin sekä patjojen alle, ja antanut vanhan ukon
+laukaista sekoituksen tuleen. Vihollisia oli siitä kaatunut
+tuhansittain, vaan olipa kaatunut Possen omaakin väkeä, jotka eivät
+hänen käskynsä mukaan olleet piiloon menneet. Tätä kattilaa oli muka
+kauan aikaa pidetty tallella Viipurin linnassa.
+
+
+5. Suuren Venäläissodan loppuvuodet.
+
+Ruotsin valtionhoitajalle, Sten Sturelle, oli jo hyvissä ajoin tullut
+tieto venäläisten aiotusta retkestä. Mutta hän ja muut Ruotsin herrat
+olivat paraillaan sovittelupuuhissa Tanskan kanssa, eivätkä joutaneet
+heti muistaa niin syrjäisen maakunnan hätähuutoja. Keskipaikoilla
+marraskuuta vasta he huoveinensa kokoontuivat Tukholmaan. Sinne tuotiin
+myöskin Upsalasta Pyhän Eerikin sotalippu, jonka suojassa toivottiin
+voitavan voimallisemmin tapella uskon vihollisia vastaan. Sitä
+kanneskeltiin juhlallisin menoin pitkin Tukholman katuja ja asetettiin
+viimein Pyhän Yrjänän alttarille Klaran-kirkkoon.
+
+Katrinanpäivänä, marrask. 25 p., astui Sten Sture laivoihinsa
+Kohaminassa. Näin myöhään syksyllä on laivakulku Ahvenanmaalle aina
+vaivalloinen, vaan aikainen talventulo teki sen sillä kertaa vieläkin
+vaarallisemmaksi. Ankara koillistuuli, joka Suomeen purjehtijoille oli
+laitavastainen, läikytti jäisiä aaltoja aluksiin ja ajoi silmät umpeen
+lumiräntää. Viidentenä päivänä eli juuri sinä mainiona Antinpäivänä,
+jolloin Viipuri niin ihmeellisellä tavalla pelastui vihollisen
+väkirynnäköstä, pääsi vihdoinkin Sten Sture Ahvenanmaan mantereelle.
+Mutta niistä 900 miehestä, jotka matkalle lähtiessä häntä seurasivat,
+oli nyt vain puolet jäljellä. Myrsky oli laivaston hajoittanut;
+neljäsataa miestä oli se ajanut takaisin Ruotsin rannikolle, toisia oli
+vienyt Uudellemaalle. Kaksi laivaa oli aaltojen kourissa särkynyt, ja
+väki pääsi kyllä hengissä saareen, vaan siinä oli kylmä ja nälkä monta
+näännyttänyt kuoliaaksi, ja henkiin jääneiltäkin oli pakkanen turmellut
+kädet sekä jalat pahanpäiväisiksi. Ahvenanmaan rannoille jäätyivät nyt
+kaikki laivat kiinni ja sinne täytyi ne jättää muonavaroineen
+kaikkineen. Itse väki marssi suurella vaivalla jäätä myöten Turkuun.
+Siellä Sten Sturea kohtasi iloinen sanoma Viipurin pelastuksesta ja
+venäläisten lähdöstä omille mailleen. Sentähden hän hajoitti väkensä
+talvimajoihin eri haaroille. Suuren osan asetti hän Satakunnan
+kuninkaankartanoon; taalalaiset ynnä joukko pestattua väkeä lähetettiin
+Viipuriin, ja 70 huovia Knuutti Kaarlenpojan johdolla läksi Savonlinnan
+väen lisäksi. Kun viimeksimainitut helmik. 2 p. pääsivät perille, niin
+he hämmästykseksensä havaitsivat, että siellä oli jo suuria
+venäläisparvia linnaa piirittämässä. Nämät heti hyökkäsivät taajoin
+joukoin heitä vastaan, ja töin tuskin pelastui kahakasta 7-8 miestä
+hengissä.
+
+Vaikka näet venäläisten retki Viipuria vastaan oli niin onnettomasti
+loppunut, niin ei heittänyt suuriruhtinas kuitenkaan vielä
+valloitustuumiansa. Hän asettui itse Novgorodiin asumaan, likemmältä
+valvoaksensa sodan menoa; suuret joukot kerättiin kaikista Venäjän
+maista sotaan, ja keskipaikoilla tammikuuta läksi jo uusi parvi
+Suomeen. Päällikköinä sitä johdattivat ruhtinaat Vasili Kosoi sekä
+Andrei Tsheljadnin, joille oli se käsky annettu, että he tällä kertaa
+karttaisivat Viipuria ja samoisivat sen sivuitse Suomen sydänmaita
+ryöstämään. Tämä parvi se olikin, jonka Knuutti Kaarlenpoika
+huoveinensa pahaksi onneksi oli kohdannut. Savonlinnan edustalla he
+eivät viipyneet kauan, vaan kun he eivät sitä heti saaneet valtaansa,
+niin he riensivät sen sivuitse yhä edelleen. Tuskin oli Hämeeseen
+alkanut saapua kalpeita, säikähtyneitä pakolaisia Savosta, niin jo
+ilmoittivat kylien ja kirkkojen tulet vihollisenkin tuloa. Pian ennätti
+myös Turkuun hätäsanoma, että venäläinen jo on Hämeenlinnan edustalla,
+ryöstää Hattulan kirkon kuvat ja ristit ja seisoo jo kahden päivämatkan
+päässä itse Turun kaupungista.
+
+Tästäkös nyt Sturellekin tuli kiire. Arpakapula pantiin kulkemaan
+ympäri Suomenmaata, käskien miehen joka talosta aseisiin. Eikä
+aikaakaan, niin oli jommoinenkin joukko koolla Turussa Sturen johdossa.
+Ruotsin riimikronika, luultavasti vähän liioitellen, sanoo siinä olleen
+enemmän kuin 40,000 miestä. Niissä oli 900 huovia eli ratsumiestä, ja
+luotipyssyjä kiilsi 500:n miehen olalla; pieniä tykkejä eli
+skerpentinejä oli 103. Matinpäivänä, helmik. 24 p., läksi tämä uhkea
+joukko liikkeelle Turusta, uhaten hävittää venäläisistä joka kynnen.
+Mutta ei vihollisia enää missään tavattukaan, joille olisi voitu kostaa
+tehdyt vahingot. Jos saamme uskoa Ruotsin riimikronikan sanoja, niin:
+
+    Mitä nyt auttoi enää kaikki puuha ja huoli!
+    Autiona oli Karjala, Savo ja Hämettä puoli,
+    niissä ei kuulunut yhtään ihmissanaa,
+    eik' ollut koiraa, kukkoa tai kanaa!
+
+Venäläinen oli tehtävänsä tehnyt; hän ei sentähden ruvennutkaan
+odottamaan Sturen suuria varustushankkeita, vaan oli lähtenyt takaisin
+omille mailleen. Maalisk. 6 p. oli jo parvi Novgorodissa jälleen,
+tuoden summattoman saaliin ja paljon vankeja mukanaan. Sten Sture ei
+huolinut nyt talvisydännä lähteä rajan taakse heitä ajamaan takaa. Hän
+laski taas nostoväen hajalle ja majoitti huovinsa enimmiten
+pappiloihin. Ainoastaan Tukholman pestatun väen hän jätti rajalle
+Savonlinnan miesten avuksi. Niinpian kuin sitten meri jälleen suli,
+läksi valtionhoitaja takaisin Ruotsiin, josta jo kuukauden päästä
+lupasi tulla suuren apujoukon kanssa. Suomen väen päälliköksi asetti
+hän urhokkaan Svante Sturen, joka ei kuitenkaan ollut hänen sukuaan,
+vaikka heillä oli sama nimi.
+
+Viikot vierivät, kuukaudet kuluivat, kesä kerkesi mennä ohitse, eikä
+vielä kuulunut valtionhoitajaa eikä noita luvatuita apujoukkoja. Suomen
+väki näitä odottaen istui joutilaana ja kulutteli vain ruokavarojansa.
+Niin eivät venäläiset tehneet. He sinä kesänä hävittivät uudestaan
+Juvan pitäjää, joka silloin käsitti koko koillispuolen Savoa. Samaan
+aikaan tulvasi toinen vihollisvirta Lapin tuntureilta alas
+Pohjanmaalle. Iivana oli keräyttänyt paljon väkeä Vienan seuduilta,
+Äänisjärven rannoilta ja Ustjugin korvista asti, ja antanut ne kahden
+veljen, ruhtinasten Iivana ja Pietari Ushatin johtoon. Tämä joukko
+kiersi pitkin Jäämeren rantaa ja tuli sitten Lapin tuntureita myöten
+Perä-Pohjan rannalle eli Venäjän kronikan sanojen mukaan "kymmenen
+virran maalle". Siinä sitten hävittelivät niin hirmuisella tavalla,
+että asukkaat tuskissansa viimein lupasivat antautua Venäjän vallan
+alle. Koska venäläiset syksympänä palasivat Moskovaan, oli heillä
+mukanaan lähettiläitä Limingan pitäjästä, joka käsitti silloin koko
+Kajaanin kulmankin; niiden piti tarjoutua Suuriruhtinaan alamaisiksi.
+Iivana otti nämät lähettiläät suosiolla vastaan ja päästi lahjoilla
+takaisin omaan kotiinsa.
+
+Seuratessaan näitä venäläisten hirmutekoja, eivät Suomen herrat enää
+malttaneetkaan joutilaina odotella, vaan päättivät Sten Sturen
+avuttakin omin voimin kostaa viholliselle. Svante Sture kulutti omat
+rahansa ja lainasi suuria summia lisäksi, joilla sitten varusti 70
+laivaa. Niillä hän purjehti elok. 15 p. Knuutti Possen ja 2,000 miehen
+kanssa Narvajoen suuhun. Tämä joki oli rajana Liivin ritarien ja
+venäläisten välillä. Viron puolella seisoi vanhastansa Narvan kaupunki;
+vaan omalle eli Inkerin puolelle olivat venäläiset viisi vuotta
+takaperin rakentaneet uuden linnan ja panneet sille nimeksi Ivangorod.
+Tätä Ivangorodia eli suomalaisten puheenparren mukaan Joanan linnaa oli
+Svante Sture tullut ahdistelemaan. Linnassa oli 3,000 miestä ja
+likiseuduilla seisoi vielä toisiakin joukkoja. Vaan linnan isäntä, Juri
+Babitsh, oli pelkuri ja karkasi heti vihollisen tultua. Kuusi tuntia
+teki päälliköttä jäänyt väki vastarintaa, vaan sitten pääsi Svante
+Sture rynnäköllä linnaan. Siinä saivat voittajat summattomat saaliit.
+Kirstuttain kannettiin laivoihin kultaa ja hopeaa, vahaa ja hunajaa
+sekä kalleita nahkoja. Vankejakin saatiin noin kolme sataa. Mutta
+tarkoin Sture keräsikin kaiken saaliin, niin että yksin linnan
+rautaportitkin saranoineen kuljetti myötänsä. Linnaa ei ruotsalaisten
+sopinut pitää itsellään, koska se oli kovin kaukana ja aivan erillään
+Ruotsin muista maista. Sentähden he tarjosivat sen liittolaiselleen,
+Liivin maamestarille. Mutta koska ei tämäkään, venäläisten kostoa
+peläten, uskaltanut sitä ottaa vastaan, niin jättivät sen ruotsalaiset
+autioksi ja purjehtivat omalle maallensa takaisin. Heidän lähdettyään
+palasivat siihen venäläiset paikalla, varustivat sen entistä
+vahvemmaksi ja ampuivat sitten pilkoillaan yli joen Narvan kaupunkia,
+niin ettei siellä kukaan voinut kävellä kaduilla.
+
+Svante Sturen palatessa retkeltään, oli viimein valtionhoitajakin
+saapunut Suomeen. Ympäri koko Ruotsia oli hän kerännyt raskaan
+sotaveron ja nostanut sotaan joka viidennen miehen. Tämän nostoväkensä
+kanssa hän nyt majaili Santahaminassa, missä nykyään Helsingin kaupunki
+sijaitsee. Hän aikoi 130:lla laivalla lähteä sotaan venäläisten omille
+rannoille ja käski nyt Svanteakin kanssansa tulemaan. Mutta tämä sanoi,
+ettei hän jaksanut kauemmin olla sodassa, koska hän koko kesän oli
+yksinään saanut taistella venäläistä vastaan ja sen lisäksi oli
+takertunut suuriin velkoihin, kun valtionhoitaja ei ollut lähettänyt
+ruokaa eikä palkkaa väelle. Sten Sture haukkui tämän johdosta Svante
+herraa maanpettäjäksi, ja tämä läksi heti Ruotsiin 700 huovin kera. Nyt
+ei pysynyt talonpoikainen väkikään enää valtionhoitajan leirissä, sillä
+se oli kovasti saanut kärsiä nälkää ja janoa ja heidän vaatteensa
+olivat kuluneet aivan repaleiksi. Sten Sture itsekin laski suurimman
+osan väkeään kotiin menemään. Sen vähäisen joukon kanssa, mikä hänellä
+vielä oli, hän läksi rajalle päin. Lähtiessänsä hän oli ottanut Turun
+piispalta 30 sälytystä eli lästiä rukiita[5] ja tyhjentänyt Pyhän
+Henrikin uhriaarteet; mutta hän ei sittenkään saanut muuta toimeen,
+kuin että hän jätti lisäväkeä Viipurin ja Savon linnoihin sekä
+hakkautti murroksia Pernajan pitäjästä alkaen Hämeen rajaa pitkin. --
+Kovasti suutuksissaan tästä Sturen toimettomuudesta oli Maunu piispa ja
+samoin muutkin suomalaiset yleensä. Vielä pahemmaksi kävi heidän
+mielensä, kun he saivat kuulla Sten Sturen ehdoitelleen
+valtaneuvoskunnalle, että rauhan vuoksi heitettäisiin tuo riidanalainen
+rajareunus venäläisille. Sen lisäksi tuli vielä, että valtionhoitaja
+rupesi tekemään lähtöä Ruotsiin, koska hän pelkäsi Svante Sturen siellä
+nostavan kapinan. Tuskissaan kirjoitti nyt Maunu piispa Ruotsiin
+kirjeen toisensa perästä, valittaen että Sturen lähdettyä tämä "kotimaa
+parka" jäisi aivan turvatonna alttiiksi venäläisille. Sitten ei olisi
+muu tarjona kuin tuho ja marttyyrikuolema. Hartaasti rukoili hän itse
+Stureakin, ettei tämä Suomenmaata jättäisi, ja Ruotsista annettiin
+lujat vakuutukset, ettei siellä ollut minkäänlaisia kapinan hankkeita.
+Mutta turhaa oli kaikki. Sten Sture ei huolinut pyynnöistä eikä
+vakuutuksista, vaan läksi kun läksikin meren yli Ruotsiin.
+
+Suomen onneksi taipuivat venäläiset juuri silloin sovintotuumiin.
+Tammikuussa 1497 oli Maunu piispalla kokous Porvoossa muiden Suomen
+herrain kanssa; siellä päätettiin lähettää lähettiläitä Moskovaan, ja
+maalisk. 3 p. oli jo välirauha kuudeksi vuodeksi jälleen sovittu.
+Näiden vuosien kuluttua ruvettiin varsinaiseen rauhan tekoon, joka
+vihdoin tuli toimeen Novgorodissa v. 1504 syysk. 14 p:nä. Kaiken piti
+pysyä entisellään, niinkuin Maunu Eerikinpojan aikana oli sovittu.
+Rajat vain olivat vasta tarkemmin määrättävät kummankin puolin. Näin
+loppui Iso Venäläissota, joka oli uhannut eroittaa Suomen
+Ruotsinvallasta taikka ainakin supistaa maamme rajat paljoa
+ahtaammalle.
+
+
+6. Sten Sture ja Hannu kuningas.
+
+Sten Sturen veltot toimet Suomessa olivat Ruotsissakin nostaneet
+kaikkien mielet häntä vastaan. Talonpojat ja porvaritkin, joissa
+hänellä tähän asti oli ollut paras tuki, kääntyivät nyt nurjamielisiksi
+häntä vastaan. Tästä saaden rohkeutta nousivat hänen aateliset
+vihamiehensä, Upsalan arkkipiispan Jaakon johtamina, viimein kapinaan
+ja kutsuivat maahan Hannu kuninkaan Tanskasta. Syyksi luopumiseensa
+julistivat herrat sen, että Sture tarpeettomalla sekautumisellaan
+Liivin asioihin oli yllyttänyt venäläiset sotaan, ja sitäpaitsi niin
+toimettomasti johtanut tätä sotaa, että suuri osa Suomea oli tullut
+venäläisten kynsissä raadelluksi. Kolmannenkin syyn vetivät herrat
+esiin luopumuskirjeessään, joka kuitenkin on pikemmin luettava Sturelle
+ansioksi, nimittäin että hän talonpojille oli antanut sananvaltaa
+valtiopäivillä.
+
+Hannu kuningas, kutsun saatuansa, ei viivyskellyt kauan, vaan saapui
+heti Ruotsiin sotajoukkoineen. Sture, nähdessään ylt'ympärillänsä
+pettureita ja tultuaan tappelussa voitetuksi, lakkasi pian turhasta
+vastustuksestaan. Hannu kuningas, joka luonteeltansa oli hyvänsävyinen,
+otti Sturen lempeästi vastaan. Sovinnossa hän lupasi unohtaa kaikki,
+mitä Sture valtionhoitajana oli tehnyt ja lisäksi soi hänelle lääniksi
+koko Suomenmaan sekä Viipurin, Savon, Hämeen, Raaseporin ja Korsholman
+linnat, ynnä vielä muitakin läänejä Ruotsissa. Näistä piti Sturen
+kuoltuakin Hämeenlinnan ja läänin jäädä Inkeri rouvalle, hänen
+leskelleen.
+
+Kun sitten kuningas ja valtionhoitaja käsikkäin astuivat sisään
+Tukholman linnan portista, kysyi kuningas leikillänsä: "No, olettekohan
+valmistanut kylliksi ruokaa ja olutta minua varten sekä vierasten
+iloksi?" Siihen vastaten osoitti Sture vain piispoja ja virkkoi:
+"Kysykää noilta; nehän ne ovat tämän kaiken leiponeet ja keittäneet,
+saattanevat Teidän Armollennekin tehdä samaten, kun vaan voimat
+karttuvat." Sitten kun kuningas linnassa tiedusteli Sturelta
+hallitusasioita, niin kuuluu hän vielä hänelle sanoneen: "Pahan
+perinnönpä te, Sture herra, minulle olette jättänyt tässä Ruotsissa,
+kun olette tehnyt herroiksi talonpojat, jotka Jumala on orjiksi
+luonut." Tämä kuninkaan moite oli suurin kiitos, minkä Sturen
+hallituksesta olisi voitu antaa.
+
+Hannu kruunattiin sitten Upsalassa ja siinä tilaisuudessa lyötiin monta
+Ruotsin miestä ritariksi. Tätä arvoa ei voinut kukaan muu antaa kuin
+kuningas itse. Sentähden arveleekin Ruotsin riimikronika, että tämä
+seikka auttoi Hannun pääsemistä Ruotsiin, sillä suuret aatelisnaiset
+halusivat kiihkeästi rouvan nimeä. Siihen aikaan näet ei muita kuin
+ritareja ja heidän puolisojansa sanottu _herroiksi ja rouviksi_.
+
+Sturen vihamiehet olisivat mielellään suoneet näkevänsä hänen päänsä
+pölkyllä. Mutta kuningas pysyi lujasti siinä, minkä Sturelle oli
+luvannut. Sääsipä lähtiessään Sturen yhdeksi niistä neljästä
+valtaneuvoksesta, joille kuninkaan poissa ollessa uskottiin Ruotsin
+hallitus. Kadehtijat ja vihamiehet olivat tästä vimmoissaan ja
+ponnistivat kaikin voimin saattaaksensa Sturen häviöön. He syyttivät
+jälleen Sturea hänen toimettomuudestaan Suomen sodassa, ja vakuuttivat,
+että Viipurin lääniläiset halusivat päästä venäläisten turviin, koska
+Ruotsin valta ei heitä paremmin suojellut. Näistä kovista kanteista
+puhdistuaksensa kirjoitti nyt Sture Maunu piispalle Turkuun ja pyysi,
+että hän hankkisi hänelle puolustuskirjeitä suomalaisilta. Jalo Maunu
+Stjernkors ei silloin enää muistanutkaan sitä eripuraisuutta, mikä
+heidän välillään oli ollut Venäjän sodan aikana, vaan lähetti kohta
+kirjeen Viipurin linnan isännälle ja väelle, kaupungin pormestarille ja
+raadille ynnä maapapeille, käskien heidän kutsua talonpojat kokoon ja
+kysyä, oliko heillä mitään valittamista Sture herraa vastaan. Kirjeensä
+lopussa hän niin selvään osoitti, minkälaista vastausta hän toivoi,
+että tuskin tarvinnee epäillä sieltä tulleen täyttä puhdistusta
+Sturelle. Samana vuonna, 1498, kutsui Sture itsekin Suomessa käydessään
+Turun porvariston kokoon raastupaan. Sinne hän sitten tuli itse, piispa
+ja muita Suomen herroja seurassaan, ja kysyi, oliko porvareilla mitään
+syytä valittaa niiden voutien toimenpiteistä, jotka hänen puolestaan
+pitivät linnaa ja kaupunkia hallussaan. Sielläkin vastattiin, ettei
+ollut minkäänlaista kanteen syytä.
+
+Mutta Sturen vihamiehet eivät kuitenkaan heittäneet, ja viimeinkin
+heidän onnistui saada kuninkaan epäluulot hereille. Hannu rupesi
+arvelemaan, että Sture todella oli kovin mahtava. Sentähden täytyi
+tämän v. 1499 suostua lääneistään maksamaan 2,000 markkaa vuotuista
+veroa. Ja samana vuonna vielä, kesäkuussa, otti kuningas häneltä
+tärkeät Turun, Viipurin ja Savon linnat, joiden sijaan kuitenkin hän
+antoi muutamia pienempiä läänejä Ruotsissa. Sture ei tämän jälkeen
+tietysti ollut aivan tyytyväinen, ja muutenkin alettiin Hannun
+hallitukseen suuttua. Sillä kuningas ei pitänyt muillekaan antamiansa
+lupauksia, ja hänen voutinsa rasittivat kansaa, niinkuin muukalaiset
+aina olivat tehneet. V. 1500 oli Hannu yrittänyt kukistaa
+ditmarskilaisia, pientä talonpoikaiskansaa, joka asui Tanskan
+mannermaan rannoilla. Vaan Ditmarskin uljaat urhot olivat kirveillään
+kaataneet taikka soihinsa upottaneet Hannun rautaiset ritarit. Tästä
+nyt karttui ruotsalaistenkin rohkeus ja kapinan tuumat levisivät
+leviämistänsä. Tapahtuipa sitten seikka, joka viritti kytevät kapinan
+tuumat ilmivalkeaan.
+
+Me muistamme, että Hannun tekemä liitto ja yllytykset etupäässä olivat
+viekoittaneet venäläiset Suomeen. Nytpä tuli v. 1501 suuriruhtinaan
+lähettiläitä Tukholmaan, juuri kun kuningas varustausi pitämään
+herrainpäiviä Ruotsin säätyjen kanssa. Nämät lähettiläät tulivat Hannun
+eteen ja esittivät Ruotsin valtaneuvosten kuullen seuraavat ruhtinaansa
+valitukset. Ensiksi he kysyivät, oliko Hannu peräti unohtanut
+lupauksensa, minkä hän liittoa Ruotsia vastaan tehdessään oli ristiä
+suutelemalla antanut, että nimittäin Äyräpään, Jääsken ja Savon
+kihlakunnat annettaisiin takaisin Venäjän suuriruhtinaalle, niiden muka
+oikealle herralle, jolta ne väärin olivat valloitetut Ruotsin kruunun
+omaksi. Myöskin suuriruhtinas suuresti kummeksui, millä syyllä Hannu
+vaati vapaiksi ne ruotsalaiset vangit, jotka olivat joutuneet hänen
+käsiinsä. Hannun yllytyksestähän, arveli suuriruhtinas, oli Ruotsi
+tullutkin heidän molempien viholliseksi, ja mitä väkeä ruotsalaiset
+tässä sodassa kadottivat, se, veli pyhä, tapahtui teidän tähtenne.
+
+Mikä lienee Hannun mieli ollut, kun näin hänen tuumansa paljastettiin
+Ruotsin herroille, ei ole vaikea arvata. Ja ruotsalaiset puolestaan
+nousivat vimmoissaan nyt ilmikapinaan. Sten Sture teki alun Taalain
+vuorilla, häneen yhtyi sitten Svante Sture ja vihdoin koko Ruotsi.
+Lopulla vuotta oli Sture taaskin valittu valtionhoitajaksi, ja alussa
+vuotta 1502 antausi Tukholmankin linna. Keväällä läksi sitten Sture
+Suomeen, missä useat linnat olivatkin jo hänen väkensä hallussa. Turun
+linna, missä Maunu Frille hallitsi, oli väkisin valloitettava.
+Piiritystä kesti kaksi kuukautta, heinäkuusta syyskuuhun saakka, ja
+linna joutui vihdoin Sturen valtaan sen johdosta, että Frillen palkattu
+sotaväki nosti kapinan. He näet tahtoivat ryöstää kuninkaan raha-arkut
+saaliiksensa ja aukaisivat sentähden portit Sturelle. Sen jälkeen
+Viipurinkin isäntä, Eerikki Tuurenpoika Bjelke, luopui kuninkaan
+puolelta ja avasi linnansa portit.
+
+
+
+
+SVANTE STUREN AIKA.
+
+
+1. Svante Sture tulee valtionhoitajaksi.
+
+Sten Sture kuoli v. 1503. Hänen kuolinvuoteensa vieressä ei seisonut
+monta Ruotsin herraa, mutta olipa siinä yksi innokas mies ja harras
+ruotsalainen, tohtori _Hemming Gad_. Tämä tiesi hyvin, että jos
+tanskanmieliset herrat saisivat aikaa juonitella, ennenkuin uudella
+valtionhoitajalla olisi hallituksen ohjakset käsissään, niin voisi
+Hannu kuningas helposti päästä takaisin Ruotsiin. Sentähden pidettiin
+Sten Sturen kuolemaa vielä salassa, ja tieto siitä lähetettiin
+ainoastaan Svante Sturelle. Tämä kutsui kokoon herrainpäivät
+Tukholmaan, ja siinä kun asia äkkiä ilmoitettiin, eivät vastustajat
+kerinneetkään mitään sanoa, vaan Svante Sture valittiin Sten vainajan
+sijaan. Se oli tammikuussa v. 1504.
+
+Mutta suomalaisten mieltä ei vielä oltu kuulusteltu, ja vähän
+epäiltävältä näytti, mitä he siihen sanoisivat. Varsinkin pelättiin,
+että Viipurin linnan isäntä, tuo mahtava ritari _Eerikki Bjelke_, ei
+suostuisi tähän vaaliin. Sillä Hannun hallitessa oli Bjelke ollut hänen
+suuressa suosiossaan ja muita myöhemmin hän oli luopunut kuninkaasta.
+Sentähden Svante Sture kohta toimitti Turkuun tiedon vaalistansa,
+pyytäen että siihen suostuttaisiin, ja Viipuriin lähetettiin heti
+kirje, jossa Svante vakuutteli olevansa Bjelken ystävä ynnä pyysi häntä
+puheillensa Raseporin linnaan. Hän näet ei kyllin luottanut
+kirjeittensä vaikutukseen, vaan aikoi itse mennä Suomeen, sen suuren ja
+tärkeän maakunnan mieltä puoleensa taivuttelemaan.
+
+Kauan ei Svanten tarvinnutkaan olla epäilyksissään; Turusta tuli pian
+se hyvä sanoma, että piispa _Lauri Suurpää_ ynnä Pohjois-Suomen
+laamanni _Henrik Eerikinpoika Bitz_ ja Etelä-Suomen laamanni _Klaus
+Henrikinpoika Horn_ olivat kutsuneet kokoon Turun läänin aateliset ja
+talonpojat sekä Turun kaupungin porvarit. Nämät olivat kokoontuneet
+Turun torille ja raatihuoneen balkongilta oli heille luettu uuden
+valtionhoitajan ja valtaneuvoston lähettämä kirje vaalista. Kun sitten
+oli kysytty, tahtoivatko hekin heidän päätökseensä yhtyä, olivat he
+yksimielisesti kohottaneet kätensä suostumukseksi. He olivat myöskin
+kirjeessänsä lisänneet: "me emme tahdo Ruotsin valtakunnasta nytkään
+erota, yhtä vähän kuin esivanhempamme entisinä aikoina ovat tehneet,
+vaan tahdomme siinä olla, missä tekin, eläen ja kuollen, kärsien ja
+kokien teidän kanssanne, niinkuin meitä oikeus ja kunnia vaatii
+tekemään." -- Pianpa siltäkin Svante Sturen mieheltä, jonka hän oli
+lähettänyt Viipurissa käymään, tuli kirjallinen vakuutus, että Bjelke
+kaikin puolin oli myöntynyt.
+
+Mutta sittenkin Svante Sture tahtoi omin silmin nähdä, miten laita oli
+Suomessa. Hän tuli Suomeen heinäkuussa ja piti Turussa kokouksen Suomen
+miesten, aatelisherrojen, pappien, porvarien ja talonpoikien kanssa.
+Eerikki Bjelke ei joutanut tulla Raaseporin linnaan, jossa häntä Sture
+kauan odotti, mutta vakuutti pysyvänsä hänelle uskollisena. Sentähden
+Svante Sture, neuvoteltuansa Suomen herrojen ja niiden ruotsalaisten
+kanssa, jotka olivat hänen seurassansa, asetti Bjelken koko Suomen
+päämaaherraksi, joka valtionhoitajan poissa ollessa saisi maassa
+vallita ja hallita, miten paraimmaksi näkisi. Häntä piti Suomen
+kaikkien virkamiesten ynnä muidenkin asukkaiden totella, aivan kuin
+itse valtionhoitajaa. Hänen huoleensa uskottiin varsinkin Venäjän
+asiat, sekä rauhan hierominen että rajojen varjeleminen.
+
+Näin saatuansa asiat vakavalle kannalle, palasi Svante Ruotsiin
+syyskuun keskipaikoilla. Hän oli Suomeen tullut levottomana, mutta
+lähtiessänsä sieltä oli hänen sydämensä rauhallinen ja iloinen.
+
+
+2. Eerikki Tuurenpoika Bjelke.
+
+Ritari Eerikki Tuurenpoika Bjelke, jolle nyt Suomen hallitus oli
+uskottu ja joka monta vuotta väsymättömällä huolella valvoi maamme
+etua, ansaitsee hyvin laveampaa mainetta. Hän oli sukuansa
+ruotsalainen. Hänen isänsä, ritari, valtaneuvos ja marski Tuure
+Tuurenpoika Bjelke, Kråkerumin ja Räfvelstadin herra, oli aikanansa
+ollut mahtava mies; äiti Inkeri Körning oli suurta tanskalaista sukua.
+Minä vuonna Eerikki Tuurenpoika oli syntynyt, siitä ei ole yhtään
+tietoa, vaan luultavasti tapahtui se 15:nnen vuosisadan keskipaikoilla.
+Ei ole tietoa meillä siitäkään, milloin hän ensin alkoi kotimaatamme
+palvella, mutta syytä on arvella sen olleen vuosisadan seitsemännellä
+kymmenellä. Vanhemman Sten Sturen aikana oli jo Eerikillä ollut useat
+kerrat milloin mikin linna hallussansa. Hän oli Hannu kuninkaan
+erinomaisessa suosiossa, niinkuin jo mainittiin, ritarin kultakannukset
+ja valtaneuvoksen arvo hänelle taisi tulla jo osaksi Hannun
+kruunausjuhlassa. Pian hän myöskin nähtiin isäntänä Viipurin tärkeässä
+linnassa. Sentähden pysyi Bjelke kuninkaalle uskollisena kauemmin kuin
+kukaan muu, ja lähetti vasta 1502 luopumuskirjeen Hannulle. Siitä
+saakka hän yhtä lujasti pysyi Sturein puolella, ja turhaan Hannu v.
+1505 yritti häntä puolelleen houkutella. Bjelke heti lähetti kuninkaan
+kirjeen Ruotsiin Svante Sturelle, kysyen, mitä hänen piti siihen
+vastata.
+
+Suomen ylimaaherrana ei Bjelke saanut paljon lepoa nauttia. Sillä
+kahtaalta uhkaili silloin vaara Suomennientä. Mannermaan rajalta
+venäläinen yhä ahdisteli, ja Tanskan meriväki hävitti rantamaita.
+Lähellä Venäjän rajaa asuen, Bjelke aina piti tarkasti silmällä
+levottomien naapuriensa hankkeita. Hän lähetteli vakoojia heidän
+maahansa tiedustelemaan, hän sovitteli rajalaisten riitoja, hänen
+lähettiläitään kävi alinomaa rajalinnojen pajarien puheilla, jopa
+toisinansa tulivat itse suuriruhtinaankin eteen. Näin onnistui Bjelken
+aina saada venäläiset hillityksi, joka kerta kun he Tanskan
+yllytyksistä kiihtyen uudestaan nostivat riitaa rajoista. V. 1504 oli
+kyllä, niinkuin tiedämme, sovittu välirauhasta; vaan v. 1506 sai jo
+Hannu kuningas uuden liiton toimeen uuden suuriruhtinaan, Vasili IV
+Iivananpojan kanssa. Pariin vuoteen ei tästä kuitenkaan vielä ollut
+mitään hätää, koska Venäjä samaan aikaan kävi sotaa tatarilaisten sekä
+puolalaisten kanssa, ja jälkimäiset raatelivat pahasti heitä useassa
+tappelussa. Mutta tehtyään rauhan näiden kanssa suuriruhtinas v. 1509
+alkoi kiivaammin varustautua Suomea vastaan ja yltyi yhä kopeammaksi
+vaatimuksissansa. Hänen piti muka saada koko maamme omakseen taikka
+ainakin 15 peninkulmaa pitkä ja 14 leveä rajareunus Viipurin ja
+Savonlinnan lääniä. Sittenkin Bjelke sai hänet jälleen hillityksi, ja
+v. 1510 päätettiin uusi välirauha. Kolmen vuoden perästä piti
+kummaltakin puolin tultaman kokoon Vuoksen tienoille. Silloin tuo
+riidanalainen raja oli yksin neuvoin käytävä ja tehdyn sovinnon tuli
+nyt pysyä 60 vuotta edelleen.
+
+Itäisen rajan varjeleminen, joka Bjelkelle tuotti niin paljon huolta,
+oli myös epäilemättä aiheena erääseen hänen yritykseensä, joka todistaa
+hänen suurta älyänsä. Molempien rajalinnojen, Viipurin ja Savonlinnan,
+etäisyys toisistaan sekä vaikeat kulkuneuvot tekivät vaikeaksi, usein
+mahdottomaksi ennättää hyvissä ajoin toisesta toiseen avuksi. Sentähden
+päätti Bjelke kaivannolla yhdistää Suomenvedenpohjan ja Saimaan vedet
+niin, että alukset pääsisivät koko välin kulkemaan. Kaivanto pantiinkin
+alulle, vaan työ jäi pian kesken, luultavasti rahan ja työvoimien
+puutteesta sekä rajan rauhattomuuden tähden. Parasta se muuten taisikin
+olla. Silloin näet ei vielä osattu sulkuja rakentaa niinkuin tätä
+nykyä. Kun kaivanto olisi rantaharjanteen puhkaissut, olisivat siis
+Saimaan vedet estämättä päässeet tulvailemaan Viipurin rantamaiden yli
+ja luultavasti upottaneet sen peräti. Bjelken yrityksen jälkiä on
+nytkin vielä nähtävänä lähellä Saimaan kanavan alkua.
+
+
+3. Tanskan merirosvojen hävitykset Suomessa.
+
+Sten Sturen kuoltua oli Hannu taaskin hieronut sovintoa ruotsalaisten
+kanssa, vaan pian hän oli nähnyt, ettei hän hyvällä saisi heitä
+suostumaan. Siitä syystä oli hän taaskin ruvennut sotakeinoihin. Me
+olemme nähneet, kuinka hän venäläisiä yllytti Suomeen hyökkäämään. Hän
+itse puolestansa kävi sotaa Ruotsin etelärajoilla ja lähetti joka kesä
+Itämerelle suuria laivaparvia. Nämät Hannun laivat harjoittivat mitä
+julmimpia merirosvojen töitä. Uljaitten ja armottomien päällikköjensä,
+Jöns Holgerinpoika Ulfstandin, Otto Ruudin ja Severin Norrbyn johdolla
+he purjehtivat merta ristin rastin, ryöstäen kaikki laivat, jotka
+Ruotsin tai Suomen rannoilta uskalsivat ulota. Kaukaisemmille
+matkoille, Lybeckiin tai muihin Saksan kaupunkeihin, ei Suomen
+laivurien tietysti ollut lähtemistäkään. He vain välistä kiiruhtivat
+meren yli Ruotsiin tai Vironmaalle, suolaa ja muita tarpeellisimpia
+tavaroita noutamaan. Mutta siinäkin oli pujahtaminen surman suun
+sivuitse, sillä Naissaaren takana, Räävelin edustalla, oli aina
+vihollinen väijymässä. Kun nämät merirosvot olivat jonkun laivan
+saaneet käsiinsä, he tavallisesti tappoivat enimmän osan väkeä. Eikä
+siinä kyllä että tappoivat, vaan he kiduttivat heitä myöskin hirveällä
+tavalla. Kädet, jalat vangeilta ensin silvottiin ja sitten vasta
+heitettiin miesparat meren pohjaan. Harvat heidän kynsistänsä pääsivät
+niin eheinä kuin kerran muutamat raumalaiset.
+
+Oli näet kuusi Rauman laivaa joutunut merirosvojen käsiin. Nämät
+sulloivat kaikista aluksista parhaat tavarat yhteen laivaan ja panivat
+viisi omaa miestänsä ynnä kolme Rauman porvaria sitä Gotlantiin
+viemään. Gotlanti kuului silloin Tanskan vallan alle ja oli
+merirosvojen paras pesäpaikka. Jo alkoi laiva perille lähestyä, ja
+Visbyn linna tuli näkyviin; silloinpa muuan rosvoista piloillansa
+osoitti sormellaan yhtä tornia. "Kas tuossa", irvisteli hän vangeille,
+"saatte monta pirun yötä kokea!" Tästä silmittömästi tuskastuen, vangit
+äkkiä karkasivat rosvojen kimppuun. Heidän onnistui päästä
+tanskalaisten ja sen paikan väliin, missä aseita talletettiin. Näin
+joutuivat aseettomat rosvot pian tappiolle; kolmelta pää halkaistiin ja
+kaksi heittäytyi mereen, maalle uidakseen. Mutta pelastuneet
+raumalaiset käänsivät riemuiten laivan kokan kotiinpäin, ja perille he
+pääsivät onnellisesti, tuoden paljon kalliimman lastin laivassaan, kuin
+mitä heillä lähtiessä oli ollut.
+
+Näitä Tanskan rosvoja ei aina ollutkaan kovin suuret joukot, mutta
+Suomen herrojen velttous oli syynä siihen, että he kuitenkin saivat
+paljon vahinkoa aikaan. Bjelke kyllä oli valpas tässä niinkuin
+muissakin toimissaan. Hänen sota-aluksensa saattoivat aina Suomen
+kauppalaivoja, taikka jos missä vahinkoa oli tehty, ne karkoittivat
+merirosvot ja ryöstivät usein saaliit heidän käsistään. Niin säilyivät,
+niinkuin hän itse kirjeessä mainitsee, hänen lääninsä, Viipurin rannat
+ja laivat jotenkin eheinä. Mutta joka paikkaan eivät Bjelken laivat
+kerinneet, ja muut Suomen herrat olivat kovin hitaita auttamaan.
+
+Rosvot eivät muuten tehneetkään tuhoa ainoastaan merellä; vähä väliä he
+kävivät rantojakin hävittelemässä, ja niitä oli vielä paljon vaikeampi
+varjella kuin laivoja. Äkkipäätä he laskivat laivoillansa johonkuhun
+rantaan, ryöstivät, polttivat likimpiä kyliä, ja olivat tavallisesti jo
+pitkän matkan päässä, ennenkuin linnoista joutui sotaväkeä apuun tai
+seudun talonpojat kerkesivät paikalle suurin joukoin. Olipa kuitenkin
+rannan talonpojilla kaikellaisia keinoja, joilla he rosvoilta kokivat
+varjella itseänsä. Salmien suuhun he upottivat kiviä tai löivät
+seipäitä, jotta vihollisten laivat tarttuisivat niihin kiinni. Tai kun
+ulkosaariin asetetut vartijat ilmoittivat rosvojen tulevan,
+kokoontuivat talonpojat rannan äyräille. Sieltä he ampuivat nuolensa
+vihollista vastaan ja vierittivät veneitten päälle suuria kiviä.
+Myöskin kerrotaan heidän sahanneen rannasta kyliin johtavien teitten
+varsilla puut tyvestä poikki, jotta ne töin tuskin pysyivät pystyssä,
+mutta sivukulkijain tärinästä romahtivat päälle. Ulkosaarissa taas,
+missä vihollisen tiedettiin käyvän puita hakkaamassa, viritettiin
+pehkuihin jousia, jotka miehen astuessa päälle lennättivät nuolen
+jänteestään. Myöskin olivat ahdistetun kylän miehet välistä
+pakenevinansa eri haaroille, ja kun vihollinen hajosi heitä takaa
+ajamaan, he salateitä myöten kokoontuivat jälleen yhteen ja tappoivat
+rosvot yksitellen.
+
+Varsinkin kerrotaan kahdesta tanskalaisten retkestä, jotka olivat kovin
+tuhoisia Suomelle. Toinen oli käynti Ahvenanmaalla v. 1507, toinen
+Turun kaupungin hävitys v. 1509.
+
+Ahvenanmaalla olivat rosvot käyneet jo kerran ennenkin, vaan silloin,
+v. 1505, oli Kastelholman isäntä, Eerikki Juhananpoika Vaasa,
+varustanut heille niin tuliset tervetuliaiset, että he kiireimmiten
+karkasivat laivoihinsa takaisin.
+
+Mutta toisin kävi v. 1507. Suuret laivaparvet olivat jo kesän alussa
+saapuneet Suomen vesille, ja Bjelke oli kauan kehoitellut Suomen
+herroja varustamaan voimiansa, jotta miehissä karkoitettaisiin
+viholliset, jotka väijyivät Räävelin edustalla. Mutta toimesta ei
+tullut tekoa, ja niin kerkesi vihollinen kenenkään estämättä saada
+työnsä tehdyksi. Keskellä heinäkuuta tulivat he Ahvenanmaalle,
+polttivat siellä Kastelholman poroksi ja ryöstivät maakuntaa sillä
+tavalla, että viimein talonpojat sekä papit heille suorittivat suuren
+polttoveron, jotta he eivät peräti hävittäisi heitä. Lunnaat saatuansa
+läksivät rosvot jälleen matkoihinsa, vieden laivoissansa summattomat
+saaliit ynnä Eerikki Bjelken veljenkin, Sten Bjelken, joka oli linnassa
+ollut isäntänä. Rosvojen lähdettyä saapui sinne vihdoin apuväkeä
+Suomesta. Siinä oli piispa Juhana Olavinpojan huoveja viisikymmentä ja
+saman verran valtionhoitajan omaa väkeä; Eerikki Bjelke oli lähettänyt
+30 ja Inkeri rouva, vanhemman Sten Sturen leski, oli Hämeenlinnasta
+pannut parveen 24 miestä. Suomen apuväen lipussa oli Sturen vaakuna
+joka kulmassa ja keskellä paistoi punainen risti. Jos tämä joukko olisi
+ajoissa tullut avuksi, niin tanskalaiset olisivat palanneet senkin
+kerran tyhjinä. Vaan nyt suomalaiset löysivät linnan raunioina ja koko
+Ahvenanmaan melkein autioksi hävitettynä.
+
+Vuonna 1508 olivat suomalaiset suuressa pelossa ja varustivat
+vastarintaa kaikin voimin, sillä huhu oli levinnyt, että kuningas itse
+aikoi kesällä tulla suuren sotajoukon kanssa Suomeen. Mutta kesä kului
+rauhassa; ainoastaan kova nälkä rasitteli silloin maatamme. Sitä
+verisempi oli sitten kesä 1509. Suuri Tanskan laivasto ilmaantui
+jälleen Suomenlahdelle. Sen päällikkönä oli _Otto Ruud_, joka ei
+tuntenut pelkoa, vaan ei myöskään sääliä eikä armoa. Tanskalaiset
+taaskin valloittivat Ahvenanmaan ja karkasivat sitten yöllä elokuun
+2:ta päivää vasten Turkuun. Helppo on arvata, miten säikähtyneinä Turun
+porvarit kavahtivat vuoteiltaan, kun heitä ei herättänyt päivän
+kultainen koite, vaan palavien talojen leimu; kun heidän korviinsa
+eivät soineet laitumelle lähtevien lehmien kellot, vaan sotatorven
+toitotukset ja poloisten veljiensä parku. Julmasti menetteli vihollinen
+Turussa. Tuomiokirkosta ryöstettiin kalkit, pyhäin kuvat, piispan
+sauvat ja messupuvut ynnä kaikki muut kalliit tavarat. Porvareilta
+riistettiin kaikki, mitä vaan hengen takana oli. Monta pormestaria,
+raatimiestä, pappia ja muuta väkeä surmattiin surkealla tavalla, ja
+rikkaimmat, joista oli toivo saada suuret lunnaat, vietiin laivoihin
+vangeiksi. Ne, jotka olivat päässeet pakoon tätä verisaunaa, piilivät
+sitten pitkät ajat mailla, eivätkä uskaltaneet palata entisille
+asuinsijoilleen. Kauan, rosvojen lähdettyäkin, seisoivat puotien ovet
+ja talojen portit seposelällään ja koko kaupunki oli tyhjänä ja
+autiona.
+
+Pari viikkoa pysyivät tanskalaiset Turussa ja alkoivat linnaakin jo
+piiritellä. Vaan sitä he eivät kyenneetkään valloittamaan, ja
+syvemmälle maahan tunkeutumasta estivät heitä piispa Juhana Olavinpojan
+vankat varustukset. Kun näin aika kului ja suomalaisten joukko
+karttumistaan karttui, päättivät viholliset viimein lähteä. Heidän
+laivansa kulkivat alas Aurajokea ja siis aivan linnan tykkien suitse,
+vaan monta miestä ei heiltä siinä kuulu hukkuneen, sillä linnassa ei
+sattunut olemaan taitavata tykkimestaria. Kokonaan ei vihollinen
+kuitenkaan lähtenytkään pois, vaan siirtyi ainoasti Hankoniemen
+edustalle. Siellä se vielä vähän aikaa viipyi, vaatien polttoverona
+Turun kaupungilta ja lääniltä 12,000 markkaa sekä saman verran piispan
+puolesta. Sillä ehdolla hän lupasi hävityksistänsä lakata. Lieköhän ne
+rahat saanut vai ei, siitä ei ole tietoa, vaan viikkoa myöhemmin oli
+laivasto lähtenyt. Ainoastaan kuusi pientä laivaa oli jäänyt jäljelle,
+jotka ryöstelivät Uudenmaan rantoja ja estivät Suomen laivoja
+pääsemästä Vironmaalle. Lähtiessään olivat rosvot uhanneet tulla
+takaisin Mikonpäiväksi taikka ainakin seuraavana keväänä. Silloin oli
+muka Suomi valloitettava kokonaan tai ainakin hävitettävä aivan
+autioksi. Hädissään pyysi nyt piispa apua Ruotsista, lisäten että
+muuten rahvas tuskissaan antautuisi viholliselle. Niin oli nytkin
+toisin paikoin tapahtunut ja toisin paikoin oli sitä vain väkisin saatu
+estetyksi.
+
+Vuosi 1510 ei tuonut kuitenkaan sitä tuhoa mukanaan, mitä oli uhattu ja
+pelätty. Päinvastoin lakkasi nyt sota muutamiksi vuosiksi. Kun se
+uudestaan leimahti rajummin riehumaan, oli jo Svante Sture monta vuotta
+maannut haudassansa ja niin myös Hannu, hänen vihamiehensä.
+
+
+
+
+STEN STURE NUOREMPI JA KRISTIERN TYRANNI.
+
+
+1. Ruotsi ja Suomi joutuvat Tanskan vallan alle.
+
+Svante Sturen sijaan valittiin v. 1512 valtionhoitajaksi hänen poikansa
+Sten Sture, lempeä ja kansanmielinen mies, ja Tanskan kruunu jäi v.
+1513 perinnöksi Hannun pojalle Kristiernille. Alussa vallitsi nyt
+muutamia vuosia välirauha Ruotsin ja Tanskan välillä, mutta pian syttyi
+sota uudestaan. Sten Sture riitautui Upsalan mahtavan ja
+pahanluontoisen arkkipiispan, Kustaa Trollen kanssa, ja nyt toivoi
+Kristiern saavansa eripuraisen Ruotsin valloitetuksi. Hän jo syksyllä
+1516, ennenkuin välirauha oli loppunutkaan, ryöstätti yhden Ruotsin
+aluksen ja yritti seuraavana kahtena kesänä sotavoimalla päästä
+Ruotsiin. Mutta tyhjäksi kävivät nämät hänen retkensä, sillä Sten Sture
+ruotsalaisineen piti urhoollisesti puoltansa. Suomessa hävittelivät
+näinä vuosina venäläiset, jotka Kristiern oli yllyttänyt rauhaa
+rikkomaan, ja v. 1517 tanskalaiset merirosvot ryöstivät rannikoita.
+
+Rauhassa vieri vuosi 1519; sillä Kristiern varusteli nyt kaikkia
+voimiaan, jotta hänen ei kolmattakin kertaa täytyisi häpeällä peräytyä.
+Hän vaati suuria veroja kaikilta säädyiltä Tanskassa sekä Norjassa; hän
+peri langoltaan, Saksan keisarilta Kaarle V:nneltä, puolisonsa
+perinnön; hän keräsi sotajoukot omista maistansa ja palkkasi lisäksi
+sotaan harjaantunutta väkeä Skotlannista sekä Saksanmaalta. Hänen
+liittolaisensa, Ranskan kuningas Frans I lähetti 2,000 oivaa miestä
+taitavien päällikköjen johdolla. Sen kaiken lisäksi hän toimi siten,
+että paavi määräsi hänet toimeenpanemaan sitä pannaa, joka oli
+julistettu Ruotsia vastaan, koska arkkipiispa säätyjen toimesta oli
+pantu viralta.
+
+Näin maallisilla ja hengellisillä aseilla varustettuna, marssi
+Kristiern tammikuussa 1520 Ruotsin eteläisen rajan yli.[6] Åsunden
+järven jäällä, liki Bogesundin kaupunkia Länsi-götinmaalla, oli hänellä
+Sten Sture vastassa 10,000 talonpojan kanssa. Kukaties olisi tässä
+voitu vastarintaa tehdä, mutta heti tappelun alussa sai Sture
+tykinluodin reiteensä, ja hänen väkensä hämmästyksissään hajosi pian
+pakosalle. Sten Sture vietiin Tukholmaan, mutta hän kuoli jo ennen
+sinne pääsyänsä. Nyt sai Kristiern melkein miekan lyömättä Ruotsin
+valtaansa. Sturen kuolema oli ruotsalaisten rohkeuden lamauttanut, ja
+missä vähänkin yritettiin vastustella, siinä saattoi aatelisherrojen
+petos tanskalaiset voitolle. Viimein ei ollut koko Ruotsissa muuta
+paikkaa valloittamatta kuin Tukholman kaupunki linnoineen. Siinä
+hallitsi Sturen jalo leski _Kristina Gyllenstjerna_, ja hänen
+ympärilleen olivat kokoontuneet kaikki Ruotsin vapautta rakastavat,
+rohkeat miehet. Väkisen ei olisi siis ollut helppo sitä saada, mutta
+kavaluutta sekään ei kestänyt kauan. Kristiern lähetti linnalaisten
+puheille tohtori Hemming Gadin, joka ennen oli uskollinen ruotsalainen;
+mutta nyt oli miehen mieli peräti muuttunut. Hän vakuutti Kristinalle,
+ettei tämä muka kuitenkaan kauan aikaa jaksaisi puolustaa Tukholmaa;
+sentähden olisi parempi hyvällä luopua siitä, jolloin voisi tinkiä
+itselleen hyvät ehdot. Gadin neuvosta Kristina antoikin alussa
+syyskuuta Kristiernille Tukholman avaimet, ja tämä lupasi puolestaan,
+että Kristina ja kaikki hänen miehensä saisivat pitää hengen sekä
+tavaransa. Kristinalle päälle päätteeksi luvattiin Hämeenlinna ja
+Kokemäen kartano. Hänen miestensä joukkoon olivat tässä sovinnossa myös
+Suomen herrat luetut, jotka eivät vielä olleet suostuneet Tanskan
+valtaan.
+
+Suomen herroja oli Kristiern jo kesäkuussa kutsunut luokseen tulemaan.
+Kutsukirjeessä olivat mainitut: Turun piispa _Arvi Kurki, Åke
+Yrjänänpoika Tott_, Hämeenlinnan haltija, _Tönne Eerikinpoika Tott_,
+Viipurin isäntä, _Klaus Henrikinpoika Horn_, Etelä-Suomen, ja _Henrikki
+Steninpoika Renhufvud_, Pohjois-Suomen laamanni, ynnä myös Satakunnan
+laamanni _Knuutti Eerikinpoika Kurki_. Mutta nämät herrat eivät
+huolineet, eivätkä tohtineetkaan noudattaa kutsumusta. Poissa he
+pysyivät sittenkin, kun Kristiern kutsui heidät kruunaukseensa.
+
+Sillä välin oli kuningas, Tukholmaan päästyänsä, lähettänyt Suomeen
+Hemming Gadin sotajoukkoineen. Kristiern tiesi, että Gad Suomessa oli
+vanhastaan hyvin tuttu ja siis paremmin kuin kukaan muu voisi saada
+Suomen miehet suostumaan uuteen valtaan. Tässä toivossa Kristiern ei
+pettynytkään; Gad piti puheita, ja Suomen herrat itsekin näkivät
+vastustuksen turhaksi. Niin onnistui Kristiernin ennen vuoden loppua
+saada kaikki Suomen linnat haltuunsa. Niistä eroitettiin entiset
+isännät ja sijaan pantiin Tanskan tai Saksan miehiä, joista on
+suurimman maineen saanut Turun linnan isäntä, ritari _Tuomas Wulff von
+Grevensdorp_, paremmin tunnettu _Tuomas junkkarin_ nimellä.
+
+
+2. Kristiernin verilöylyt.
+
+Kuningas Kristiern oli säälimätön ja julma luonteeltaan. Hän oli isänsä
+vielä eläessä ollut varakuninkaana Norjassa ja häntä vastaan nostetun
+kapinan rangaistukseksi mestauttanut niin monta sen maan aatelisista,
+ettei sen ajan jälkeen Norjassa ole enää aatelisia ollut muuta kuin
+nimeksi. Nyt hän oli päättänyt Ruotsissakin tehdä samaten. Sillä
+tavoin, toivoi hän, tulisivat päällikköjen puutteessa kaikki kapinat
+mahdottomiksi ja Ruotsi voitaisiin alentaa Tanskan maakunnaksi,
+niinkuin Norja jo oli ollut jonkun aikaa. Tätä tuumaa toimeenpannessaan
+oli Kristiern menetellyt viekkaasti ja varovaisesti. Hän oli ollut
+unohtavinaan, mitä Ruotsin miehet häntä vastaan olivat tehneet, ja
+suosivinansa heitä niinkuin omaa kansaansa. Siten hän viihdytti Ruotsin
+herrojen pelon, ja he saapuivat kaikki kuninkaan käskystä kruunaukseen.
+Tämä vietettiin Tukholmassa marraskuun 6 p:nä 1520.
+
+Seuraavana päivänä käskettiin parhaat Ruotsin miehet linnaan kuninkaan
+puheille. Sielläpä he kohta havaitsivat joutuneensa satimeen. Kun
+tulivat sisään, portit paiskattiin heti kiinni ja sitten ruvettiin
+heitä vastaan oikeutta pitämään. Heitä syytettiin siitä, että he olivat
+panneet arkkipiispan viralta ja rikkoneet sillä kirkkoa ja uskoa
+vastaan. Tästä rikoksesta heidät kaikki tuomittiin hengiltä. Marraskuun
+8 p:nä vangitut herrat vietiin Tukholman Isolle Torille ja siellä
+heidät mestattiin toinen toisensa jälkeen. Siinä sai nyt surmansa kaksi
+piispaa, kolmetoista ritaria ja valtaneuvosta, kaupungin kolme
+pormestaria ja viisitoista etevintä porvaria. Seuraavana päivänä tätä
+teurastusta vielä jatkettiin ja joukoittain ripustettiin mestattujen
+herrojen palvelijoitakin hirsipuihin. Tästä eivät päässeet itse maansa
+pettäjätkään, jotka tanskalaisia olivat auttaneet, sillä Kristiern
+tahtoi perinjuurin musertaa Ruotsin aatelin. Lampena seisoi veri Isolla
+Torilla ja kolmatta päivää makasivat runnellut ruumiit maassa,
+ennenkuin ne vietiin pois ja poltettiin tuhaksi. Se oli _Tukholman
+verilöyly_, jonka historia on säilyttänyt kauheimpien muistojen
+joukossa.
+
+Pienempiä verilöylyjä pantiin sitten toimeen useissa Ruotsin
+kaupungeissa ja pian tuli vuoro myös Suomen herroille. He eivät olleet
+saapuneet kruunaukseen ja siten olivat säilyneet verilöylystä
+Tukholmassa. Mutta Suomenkin linnojen isännille oli Kristiern
+lähettänyt surmakäskyt. Niin mestattiin vielä marraskuussa Åke
+Yrjänänpoika Tott samassa Hämeenlinnassa, jonka haltiana hän vähää
+ennen oli ollut, ja joulukuussa saivat Raaseporin edustalla laskea
+kaulansa pölkylle Niilo Eskilinpoika Baner ja itse Tanskan ystäväkin
+Hemming Gad. -- Muita Suomen herroja silloin vielä säästettiin ja
+varsinkin näkyi nyt piispa Arvi Kurki päässeen Kristiernin erinomaiseen
+suosioon. Kuningas hänelle kirjoitti hyvin ystävällisesti, suoden
+hänelle milloin minkin edun; ja Kurkikin puolestansa oli olevinaan
+kuninkaalle hyvin uskollinen. Mikä Kristiernillä mahtoi olla syynä, kun
+hän näin säästi ja suosi yhtä Sturen hartainta ystävää, se on ja
+pysynee iäti salaisuutena. Kentiesi hän oli jo niin varma vallastaan,
+kun enin osa Ruotsin herroja makasi haudassa, ettei luullut
+tarvitsevansa tappaa tähteitä, vaan mietti, miten ne suosiolla vetäisi
+puoleensa.
+
+
+
+
+KRISTIAN TYRANNI JA KUSTAA VAASA.
+
+
+Iäksi päiviksi näytti nyt Ruotsin vapaus olevan veriin hukutettu; mutta
+päinvastoin tämä veri olikin vain ikäänkuin virvoittava sade vapauden
+oraalle. Luultavasti olisi pelko, niinkuin Kristiern toivoi, hillinnyt
+Ruotsin kansan kostonhimoa ja vapaudenhalua, jollei joku etevämpi mies
+olisi heille tarjoutunut johtajaksi. Mutta semmoinen päällikkö olikin
+jo aivan lähellä. Se oli nuori _Kustaa Eerikinpoika Vaasa_.
+
+Hän oli syntynyt v. 1496 ja oli samaisen Eerikki Vaasan poika, joka v.
+1505 piti Kastelholman linnaa hallussansa. Kohta syntymästä asti
+ennustettiin Kustaasta erinomaista sankaria; sillä hänellä oli
+syntyessään ollut päässä niinkutsuttu "voittolakki". Kasvaessaan
+osoittautuikin hän hyvin hilpeäksi ja älykkääksi, ja hänet lähetettiin
+Sten Sture nuoremman luokse sotatemppuja sekä ritarin tapoja oppimaan.
+Tätä opettajaansa hän seurasi kaikkiin sotiin tanskalaisia vastaan ja
+urhoollisuudellaan saattoi nimensä jo silloin mainioksi. V. 1518 sai
+kuitenkin Kristiern hänet ynnä muita Ruotsin herroja petoksella
+käsiinsä ja vei ne vangiksi Tanskan maalle. Kustaa Vaasa annettiin
+erään sukulaisensa, tanskalaisen ritarin, haltuun ja sai siellä koko
+vuoden 1519 pelolla sekä harmilla katsella tanskalaisten suuria
+sotavarustuksia ja kuulla heidän hävyttömiä kerskauksiaan. Viimein hän
+ei malttanut enää, vaan karkasi pois, vaikka oli luvannut pysyä
+alallaan.
+
+Ruotsiin monen mutkan perästä päästyänsä kesällä 1520, yritti Kustaa
+kohta nostaa kansaa vierasta valtaa vastaan. Mutta talonpojat toisin
+paikoin eivät tohtineet nousta aseisin Tanskan ylivoimaa vastaan,
+toisin paikoin eivät tahtoneetkaan; sillä heidän mielestään oli uuden
+kuninkaan hallitus varsin hyvä. Eihän se heille tehnyt pahaa, vaikka
+herroja hätyytteli, ja olihan nyt suola paljo huokeammassa hinnassa,
+koska ei mikään enää estänyt merikulkua.
+
+Vielä päätti Kustaa Vaasa uudistaa yrityksensä Taalainmaalla, ennenkuin
+hän kaikesta toivosta luopuisi. Taalain miehethän olivat vanhastaan
+mainitut Ruotsin urhokkaimmaksi, vapaudelle hartaimmaksi väestöksi.
+Tottahan he nytkin olisivat yhtä valmiit nostokäskyä tottelemaan.
+Lukemattomat vaivat ja vaarat uhkasivat uljasta nuorukaista sekä
+matkalla Taalainmaalle että myös hänen siellä kuljeskellessansa. Sillä
+tanskalaiset, jotka olivat saaneet tiedon hänen vehkeistään, hakivat
+häntä joka paikasta. Kerrankin oli Kustaa, talonpoikaiseksi rengiksi
+puettuna, rikkaan Antti Pietarinpojan, Rankhyttan isännän palvelukseen
+ruvennut. Mutta pian huomasivat muut palvelijat, ettei hän ollut
+tottunut heidän työhönsä eikä myöskään tavoiltaan heidän kaltaisensa.
+Sattuipa eräs palvelustyttö näkemään silkkisen paidankauluksen, joka
+sarkanutun alta pilkisti esiin. Siitä tuli viimein ilmi, kuka hän oli,
+ja vaikka isäntä ei pettänyt häntä, ei hän myöskään tohtinut kauemmin
+pitää häntä luonaan.
+
+Toisen kerran hän oli metsämies Sven Elfinpojan mökissä Isalassa.
+Astuupa tanskalainen soturiparvi sisään, tiedustellen pakolaista. Surma
+olisi siinä Kustaan perinyt, ellei emäntä neuvokkaisuudellaan olisi
+pelastanut häntä. Hän kohotti leipälapionsa, jolla hän juuri toimi
+uunin edessä, ja löi sillä Kustaata selkään, sanoen: "Mitäs tässä
+vieraita ällistelet, lurjus? Pois riiheen eloa puimaan!" Kustaa riensi
+ulos tuvasta, eikä tanskalaisille sattunut mieleenkään, että tuo
+talonpoikaiseukon kurittama renki olisi voinut olla heidän haettavansa
+herra. Kauemmin ei kuitenkaan tohdittu pitää Kustaata täälläkään, vaan
+Sven läksi viemään häntä muualle, olkikuorman sisään peitettynä.
+Matkalla tulivat taas tanskalaiset vastaan ja katselivat kuormaa
+epäluuloisesti. Usean kerran he pistivät keihäillään olkiin,
+koetellakseen oliko siinä ketään sisässä. Mutta Kustaa ei virkkanut
+sanaakaan, vaikka yksi pisto sattui häneen. Veri, joka haavasta rupesi
+vuotamaan, olisi kuitenkin antanut hänet ilmi, jollei Sven taas olisi
+keksinyt sukkelaa keinoa. Hän leikkasi hevoselleen haavan reiteen, ja
+kun tanskalaiset huomattuansa verijäljet, vähän ajan päästä ajoivat
+heitä takaa, osoitti hän heille, mistä muka veri oli vuotanut.
+
+Näin onnistui Kustaan päästä eheänä kaikista vaaroista; mutta hänen
+nostokehoituksensa eivät taalalaisiinkaan pystyneet. Tuskissaan,
+epäilyksissään läksi hän siis Norjaan pakenemaan, josta hän toivoi
+pääsevänsä Saksaan. Mutta likellä rajaa saavutti hänet sukkela
+hiihtäjä. Se oli taalalaisten sanansaattaja, joka pyysi häntä palaamaan
+takaisin. Etelästä tulleet uudet sanomat tanskalaisten julmuudesta
+olivat vihdoin yllyttäneet Taalain kansan ja saaneet sen mielen
+muuttumaan.
+
+Niinkuin lumivyöry vuorilta riensi nyt Kustaa Vaasa alussa vuotta 1521
+taalalais-joukkoineen tanskalaisten päälle, joka paikassa saaden
+lisäväkeä ja murtaen, musertaen häntä vastaan lähetetyt parvet. Syksyn
+tultua oli koko Ruotsi vapaana, Tukholman linna yksin vain oli vielä
+vihollisen vallassa. Syyskuussa valittiin vapauttaja valtionhoitajaksi.
+
+
+2. Ensimäinen sota Suomessa.
+
+Uuden valtionhoitajan ensimäisiä toimia oli sotajoukon lähettäminen
+Suomeen. Siksi hän valitsi kelpo väkeä ja sääsi erään _Niilo
+Arvinpojan_ päälliköksi. Alapäällikkönä seurasi myös aatelismies
+Ahvenanmaalta, _Henrikki Juhonpoika_, Hagan herra. Sinne mennessään he
+valloittivat Kastelholman ja Ahvenanmaan, mutta heidän lähdettyään
+anasti Tanskan uljas amiraali, Severi Norrby, sen jälleen
+kuninkaallensa. Lopulla vuotta vasta lähetettiin sinne Ruotsista
+uudestaan sotaväkeä; silloin se valloitettiin jälleen, ja pysyi sitten
+ruotsalaisten käsissä.
+
+Suomen mantereella yhdistyi heti Ruotsin väkeen aatelismiehiä ja
+talonpoikia suurin parvin; sillä sielläkin kyti salainen viha Tanskan
+valtaa vastaan. Näin karttuneella joukollaan taisi Niilo Arvinpoika
+pian ruveta Turun linnaa saartamaan. Mutta sitä vahvaa varustusta ei
+voinutkaan ensi-iskulla kaataa. Niilon joukolta puuttui myös alussa
+tykkejä sekä ruutia. Siinä suhteessa he kuitenkin pian saivat apua
+Kuusiston hovista; jalo piispa Kurki lähetti tykkinsä ynnä
+ampumavaransa, ja myös kaikki palveluksessansa olevat huovit.
+Lisäjoukot olivatkin piirittäjille hyvin tarpeellisia; sillä linnassa
+oli Tuomas junkkarilla vahvasti väkeä, enimmäkseen sotaan tottuneita
+sotilaita Saksanmaalta. Linnan muurilla ammui tiheässä tulikitoja, ja
+kellarit olivat ahdetut täyteen muonaa sekä ampumavaroja. Juuri vähä
+ennen piirittäjäin tuloa oli paljon näitä tarpeita ynnä myöskin
+lisäväkeä tuotu linnaan. Näin varustettuna eivät linnalaiset
+huolineetkaan istua muurien takana odottaen piirittäjien
+päällekarkauksia; he vähä väliä itse hätyyttelivät niiden leiriä.
+Muutamalla tämmöisellä retkellä saivat he useita Ruotsin herroja
+vangeiksensa. Silloin ilmaantui surkea näky kauhistuneitten
+piirittäjien silmien eteen. Muurin päälle pystytettiin hirsipuut, jotta
+ne näkyivät hyvin kauas, ja niihin hirtettiin äsken saadut vangit ynnä
+monta muuta vankia, joita linnassa oli ennestään. Näiden hirtettyjen
+parissa oli myös Niilo Arvinpojan oma veli.
+
+Tämä oli vain alku niihin hirmutöihin, joita Tuomas junkkari harjoitti
+Turun linnan isäntänä. Tammikuussa 1522 lähetti Kristiern joka paikkaan
+päälliköilleen käskyn, että heidän tuli tappaa kaikki heidän hallussaan
+olevat Ruotsin ja Suomen miehet; ei pitänyt edes niitäkään
+säästettämän, jotka olivat uskollisia olleet. Kuningas näet alkoi jo
+voittoaan epäillä ja tahtoi vimmoissansa kuitenkin tehdä vielä niin
+paljo vahinkoa kuin mahdollista. Muutamat päälliköistä eivät tätä
+julmaa käskyä totelleet; Severi Norrby esim. ei sallinut tehdä
+väkivaltaa yhdellekään vangillensa. Mutta Tuomas junkkarissa oli juuri
+tämmöisen käskyn täyttäjä; heti sanan saatuansa hän ryhtyi verityöhön.
+Silloin sai moni ennen säästyneistä herroista laskea päänsä pölkylle.
+Se oli loppu Tönne Eerikinpoika Tottin, se Henrikki Steninpoika
+Renhufvudin, se myös Tuomas junkkarin oman uskollisen sihteerinkin,
+jonka ainoa rikos oli se, että hänet ruotsalainen äiti oli synnyttänyt.
+Monta muuta halvempisukuisista vietiin suoraa päätä hirsipuuhun; kaikki
+tuomiotta, tutkinnotta ja papin avuttakin surmattiin.
+
+Epäilemättä olisi näin käynyt kaikkien muidenkin linnassa olevien
+Ruotsin ja Suomen miesten. Mutta erään herran sukkela kavaluus sai
+loput pelastetuksi. Tämä oli _Eerikki Fleming_, Suomen aatelissukua.
+Hän oli aina ollut kovasti vihaavinansa Kustaa Vaasan joukkoa, ja oli
+siten päässyt Tuomas junkkarin täyteen luottamukseen ja suosioon. Nyt
+pyysi hän saadakseen hyökätä piirittäjien leirin kimppuun. Sen Tuomas
+junkkari salli mielellään, sallipa myöskin, että hän itse saisi valita
+seuraajansa. Fleming kokosi nyt linnan väestä kaikki Ruotsin ja Suomen
+miehet ynnä niiden lisäksi muutamia tanskalaisia näön vuoksi. Sitten
+hän oli joukkoineen yöllä lähtevinänsä leiriä vastaan. Mutta salaa hän
+oli leiriin lähettänyt sanan Niilo Arvinpojalle. Kun sitten linnalaiset
+hiljaa hiipien olivat tulleet leiriä likelle, karattiin sieltä heitä
+vastaan. Samassa kääntyivät myös Flemingin omat miehet, ja vähäinen
+tanskalaisjoukko tapettiin yksin neuvoin.
+
+Näin oli vaihtelevalla onnella taisteltu koko talvi; mutta kevään
+tullen painui voitto Tanskan puolelle. Niinpian kuin meri jälleen
+läikkyi laineina, purjehti Severi Norrby suuren laivaston ja sotajoukon
+kanssa Itämerelle. Ensin hän meni Tukholmaan viemään ruokaa ja muuta
+apua; sitten hän vei koko väkensä Turun linnan avuksi. Semmoista voimaa
+vastaan ei Niilo Arvinpojan joukko kestänyt. Toukokuun 22 p.
+vetäytyivät he Turusta Hämeenlinnaan päin. Lähtiessään vielä
+räjähyttivät ilmaan ruutikellarin, joka heillä oli pohjoispuolella
+Aurajokea. Tuosta syttyi kaupunki palamaan ja, mikä säästyikin, sen
+ryöstivät Norrbyn miehet kaikki tyyni.
+
+Janakkalassa Niilo Arvinpoika jälleen pysähtyi, aikoen Hiitin sillan
+takana yrittää vastarintaa. Siellä hän odotti muutamia päiviä
+vihollisten tuloa, vaan ne eivät tohtineetkaan niin kauas ulota
+laivoistansa. Nyt pidettiin suuri sotaneuvottelu Hiitin leirissä ja
+päätettiin erota kahdelle haaralle. Koska ei kuitenkaan kyetty
+seisomaan Norrbyn voimia vastaan, niin piti Eerikki Flemingin ja Niilo
+Arvinpojan suurimman joukon kanssa mennä Ruotsiin Kustaa Vaasan luokse,
+ja Suomeen jäi vain pieni parvinen, jonka piti Niilo Grabben johdolla
+vastustaa tanskalaisia.
+
+Ei piispa Kurjenkaan sopinut Suomessa enää pysyä. Kerran oli
+kuninkaallinen peto kyllä armahtanut häntä; mutta piispan viime tekojen
+perästä olisi viipyminen merkinnyt varmaa kuolemaa. Piispa pakeni
+sentähden maata myöten Raumalle, jossa hänellä oli laivansa. Sieltä hän
+purjehti sitten Ulvilan[7] kaupunkiin. Mutta kun sinnekin läheni
+Tanskan väkeä häntä tavoittelemaan, hän astui jälleen laivaan, aikoen
+hakea turvaa Ruotsissa, Kustaa Vaasan luona. Hänen kanssaan pakeni
+tuomiokirkon dekani Konrad ynnä useampia kanunkeja; paitsi näitä oli
+vielä laivassa paljon aatelisrouvia ja neitoja Suomesta. Toukok. 22 p.
+he olivat jo päässeet Ruotsin rannoille, Öregrundin kaupungin
+edustalle, ja riemuiten he kiittivät Jumalaa onnellisesta matkastaan.
+Mutta äkkiä nousi hirveä myrsky, joka särki laivan kallioon, niin että
+se upposi miehineen tavaroineen päivineen. Se oli loppu piispa Arvi
+Kurjen, viimeisen katolisen piispan Suomen maassa.
+
+
+3. Tuomas junkkarin loppu.
+
+Näin oli sota Suomessa päättynyt ja Tanskan valta jälleen vahvistettu.
+Severi Norrby sai voitostansa suuret palkinnot. Kesäkuussa antoi
+Kristiern hänelle Kuusiston linnan ynnä ne maat, jotka olivat kuuluneet
+piispa vainajalle. Ja syyskuussa sai hän vielä lisäksi Raaseporin ja
+Hämeenlinnan ynnä koko sen läänin, mikä Turun linnan alla oli
+vanhastansa ollut. Näistä lääneistään piti Norrbyn saada kaikki verot
+sekä sakot, vaan puolestaan oli hänen siitä pitäminen 400 ratsumiestä
+kuninkaan palvelusta varten.
+
+Sillä välin oli Tuomas junkkarikin saanut ansaitun palkan
+hirmuteoistaan. Koska Ruotsin väki Suomesta oli lähtenyt ja jäljelle
+jääneestä vähäisestä joukosta ei näkynyt olevan pelkoa, oli Norrby
+käskenyt Tuomas junkkaria Tukholmaan apua viemään. Hänen piti koota
+ympäri Suomen niin paljon ruokavaroja, kuin vain irti läksi, ja viedä
+ne Tukholman linnaväelle. Tämän käskyn Tuomas hyvin toimitti ja läksi
+jo heinäkuussa matkalle. Hänellä oli suuri joukko lastilaivoja ja
+niiden suojana muutamia sota-aluksia.
+
+Mutta Kustaa Vaasa oli saanut tiedon tanskalaisten tulosta ja pannut
+laivansa Tukholman saaristoon väijyksiin. Siinä he niemen takana
+piilivät muutamien peninkulmien päässä Tukholmasta, Furusundin
+tienoilla. Päällikkönä oli urhea ja taitava Eerikki Fleming. Tulipa
+sitten Tuomas junkkari laivoineen niille paikoille ja pitkältä muiden
+edellä riensi pieni jaala-alus. Sen piti edeltäkäsin tiedustella tietä
+ja vaaran huomattua palata siitä tietoa antamaan. Ruotsalaiset pysyivät
+aivan hiljaa piilossaan ja antoivat jaalan kulkea niemen taakse, niin
+ettei sitä pääjoukolle enää näkynyt; silloinpa he äkkipäätä karkasivat
+päälle. Ennenkuin jaalan väki oli kerinnyt vastarintaan ruveta tai edes
+jälkeentulevia veljiänsä varoittaa, oli jo laiva ruotsalaisten
+vallassa. Tanskalaiset vietiin nyt Ruotsin laivoihin, vaan jaalaan pani
+Fleming uljaimmat miehensä puettuina vangittujen vihollisten pukuihin.
+Sitten käännettiin jaalan kokka ympäri ja laskettiin täyttä vauhtia
+vihollista kohti.
+
+Sen nähdessään luuli Tuomas junkkari saavansa tärkeitä sanomia. Hän ei
+malttanutkaan odottaa jaalan tuloa, vaan soudatti itsensä venheellä
+vakoojaansa vastaan. Aluksen partaalle tultuaan hän huusi
+luullotellulle väelleen: "No, mitä kuuluu nyt?" johon vastattiin:
+"Hyvää vaan"; ja nyt kapusi hän kiireesti kannelle tarkempia tietoja
+kuulemaan. Mutta tuskin oli hän päässyt ylös, kun hän huomasi, mihin
+hän oli puuttunut. Hän yritti hypätä veneeseensä takaisin, mutta
+samassa hänet kaapattiin kiinni ja sidottiin. Samaten kävi muidenkin,
+jotka venheessä olivat häntä seuranneet. Nyt karkasi Fleming koko
+voimineen tanskalaisten päälle ja nämät, päättä, päälliköttä häilyen,
+joutuivat pian tappiolle. Ruotsalaisten käsiin joutui koko laivasto
+miehineen, tavaroineen. Yksi laiva vain, Suomen Prinssi nimeltään, ei
+ruvennut antautumaan millään ehdolla. Keskipäivällä oli sota alkanut ja
+illan hämärässä laiva vielä yhtä urhokkaasti piti puoliaan Ruotsin koko
+voimaa vastaan. Vihdoin ei ollut muuta neuvoa kuin ampumalla sytyttää
+se palamaan. Niin Suomen Prinssi paloi ja upposi aaltoihin, mutta
+viholliselle ei se suonut itseään saaliiksi.
+
+Tuomas junkkari vietiin vankina Kustaa Vaasan luokse ja tuomittiin
+kohta kuolemaan. Hän olisi ritarina ollut miekalla mestattava, mutta
+sitä kunniaa ei suotu hänelle. Verikoirana oli hän raadellut Ruotsin ja
+Suomen miehiä ja sentähden hänen piti kuolla koiran tavalla. Hänet
+hirtettiin niininuoralla tammen oksaan.
+
+
+4. Tanskan vallan kukistus Suomessa.
+
+Kristiern oli Tanskassakin nostanut kaikkien vihan itseänsä vastaan.
+Aateli hänelle oli vihoissaan siitä, kun hän tahtoi vapauttaa heidän
+orjansa, ja he pelkäsivät myöskin, että heidänkin viimein kävisi
+samoinkuin ruotsalaisten herrojen Tukholman verilöylyssä. Papit häntä
+vihasivat siitä syystä, että Kristiern puolusti Lutherin oppia ja
+tahtoi ryöstää kirkon tavarat kruunun omaksi. Ja talonpojatkaan eivät
+aina ymmärtäneet, että Kristiern piti heidän puoltansa, vaan kiroilivat
+raskasten verojen vuoksi. Vihdoin nousivat aatelisherrat v. 1523
+ilmikapinaan ja kutsuivat kuninkaaksi Tanskaan Holsteinin herttuan
+Fredrikin. Kristiern, niinkuin kaikki julmaluontoiset, oli arka
+pelkuri; hän siis ei ruvennutkaan vastarintaa tekemään, vaan mätti
+aarteensa laivoihin ja läksi niillä Amsterdamiin Hollantiin. Sieltä hän
+vielä useat kerrat yritti päästä takaisin valtaansa, vaan joutui
+viimein Fredrikin käsiin ja sai loput ikäänsä viettää kauheassa
+vankitornissa. Hän kuoli vasta v. 1559.
+
+Tämä Tanskassa vallitseva eripuraisuus oli tietysti eduksi
+ruotsalaisille. Fredrikin, joka monta vuotta pelkäsi Kristiernin
+hankkeita, täytyi kokonaan heittää Ruotsin kruunu mielestänsä. Sen
+olikin Ruotsin kansa Strengnäsissä v. 1523 yksimielisesti pannut Kustaa
+Vaasan, pelastajansa, päähän. Kohta sen jälkeen aukesivat hänelle
+viimein Tukholmankin portit, ja niin oli Tanskan vallan viimeinen
+jäännös perattu Ruotsista. Mutta Suomi vielä kitui vieraan vallan alla.
+
+Sinne oli, niinkuin tiedämme, jäänyt pieni joukkonen Niilo Grabben
+päällikkyyden alle. _Niilo Maununpoika Grabbe_, Grabbakan herra, oli
+ollut ensimäisiä, jotka syksyllä 1521 yhtyivät Niilo Arvinpojan
+parveen. Hän oli uljas ja rivakka herra ja juuri oikea mies siihen
+virkaan, jonka Niilo Arvinpoika lähtiessään oli hänelle uskonut. Pienen
+joukkonsa kanssa ei hän tietysti voinut yrittääkään linnojen
+valloittamista tai tanskalaisten karkoittamista Suomesta. Mutta
+kuitenkin hän saattoi väsyttää vihollista pienellä sissisodalla, tehdä
+vastusta siellä ja täällä ja pitää heitä alinomaisessa levottomuudessa.
+Siltä varalta Grabbe hankki itselleen muutamia suuria veneitä, joilla
+hän pujahteli Uudenmaan ja Turun saaristossa hätyytellen varsinkin
+Kuusiston ja Raaseporin linnojen ja Porvoon kuninkaankartanon väkeä.
+Milloin hän itse tai muiden vakoojiensa kautta oli saanut vihiä, että
+Tanskan väkeä oli tullut kyliin, souti hän yöllä hiljaa veneillänsä
+rantaan. Hiljaa hiipien hän lähestyi vihollisten majoja; jos vartijoita
+oli, tapettiin ne ennenkuin he saivat äänen kurkustaan. Sitten pantiin
+ovien ja ikkunoiden salvat kovasti kiinni ja viritettiin talo tuleen.
+Näin tanskalaiset kaikki paloivat, tai surmattiin pihalla kun pyrkivät
+ulos. Tällä tavoin kuuluu hän usein saaneen kaksi tai kolmekin sataa
+tanskalaista hengiltä, vaikkei hänellä itsellään ollut miehiä kuin
+toistakymmentä. Kun sitten suuremmat joukot linnoista tulivat näitä
+tuhotöitä Grabbelle kostamaan, pötki hän paikalla veneisiin ja pujahti
+Rääveliin piiloon.
+
+Näin oli Grabbe toista vuotta yksinään lyönyt leikkiään Tanskan huovien
+kanssa. Mutta nyt piti leikin muuttua täydeksi todeksi. Elokuussa 1523
+lähetti Kustaa kuningas Suomeen veljekset _Eerikki ja Iivari Flemingin_
+ja niiden seurassa jommoisenkin joukon. Siinä oli Ruotsin ja Suomen
+miehiä ja paraat saksalaisesta palkkajoukosta. He tulivat ensiksi
+Kuusiston linnan edustalle. Päiväkauden he linnaa ampuivat, vaan sitten
+kävivät rynnäköllä käsiksi ja pääsivät kohta voitolle. Jos senaikuinen
+kertomus lienee uskottava, niin ei olisi yhtään miestä kaatunut Kustaan
+väestä. Kuusistosta läksivät voittajat Turkua vastaan, jossa Maurits
+Oldenborg seisoi Tanskan joukon kanssa. Tämä ensin aikoi ruveta
+vastustamaan, vaan saatuansa tiedot vihollisjoukon voimasta, pakeni
+Hämeen kautta Viipuriin. Näin pääsivät Flemingien miehet miekan
+lyömättä kaupunkiin ja 12:na päivänä heille linnakin antausi. Nyt he
+lähettivät väkensä eri haaroille. Yksi joukko valloitti Raseporin ja
+toinen sai Hämeenlinnan käsiinsä. Kolmannen joukon oli Grabbe vienyt
+Viipuriin. Rolof Matinpoika, Viipurin isäntä, ei ruvennutkaan turhaan
+vastarintaan; hän vaan pyysi saada itse antaa linnan avaimet
+Flemingille. Tämä riensi sinne muutamien päivien perästä, ja
+lauvantaina pyhän Dionysion päivän jälkeen eli lokak. 10 p. avattiin
+portit hänelle. Ehdoksi oli Rolof pannut vain, että hän itse ja hänen
+kaikki väkensä, saksalaiset, tanskalaiset, ruotsalaiset ja suomalaiset,
+saisivat vapaasti mennä mihin tahansa ja viedä tavaransa mukanaan.
+Viipurista vei sitten Rolof väkensä Inkerin, Viron ja Liivinmaan kautta
+Königsbergiin Preussiin. Sieltä hän luuli pääsevänsä Kristiernin
+luokse, mutta heitä noutamaan lähetetty laiva pantiin takavarikkoon ja
+Rolof väkineen antausi Preussin ritarien palvelukseen.
+
+
+
+
+Viiteselitykset:
+
+
+[1] Kanslerin virkaan kuului kaikki, mitä kuninkaalla oli
+kirjoittamista.  Siihen aikaan eivät tavallisesti muut kuin papit
+osanneet lukea eikä kirjoittaa, jonka vuoksi suuret herrat pitivät
+pappeja kirjureinansa.
+
+[2] Monstransi oli tähden tapainen, monisäteinen risti, jota messua
+pidettäessä vähä väliä nostettiin, jolloin seurakunta kumartui alas
+maahan.
+
+[3] Katoliset uskovat ihmissielun tulevan ruumiin kuoltua
+puhdistustuleen (kiirastuleen), josta se sitten pääsee taivaan
+autuuteen pikemmin tai myöhemmin sen mukaan, kuinka paljon messuja sen
+puolesta pidetään.
+
+[4] Mongolit olivat alkupuolella 13:tta vuosisataa alistaneet koko
+Venäjän veronalaiseksensa.
+
+[5] Lästiin luettiin siihen aikaan tavallisesti 12 tynnyriä viljaa.
+
+[6] Tanskan vallan alle kuuluivat silloin vielä Skoonen, Hallannin ja
+Blekingin maakunnat Etelä-Ruotsissa.
+
+[7] Ulvila, nykyisen Porin emä, oli ylempänä Kokemäenjoen varrella.
+
+
+
+
+
+
+
+End of Project Gutenberg's Kertomuksia Suomen historiasta I, by Julius Krohn
+
+*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KERTOMUKSIA SUOMEN HISTORIASTA I ***
+
+***** This file should be named 44698-8.txt or 44698-8.zip *****
+This and all associated files of various formats will be found in:
+        http://www.gutenberg.org/4/4/6/9/44698/
+
+Produced by Tapio Riikonen
+
+Updated editions will replace the previous one--the old editions
+will be renamed.
+
+Creating the works from public domain print editions means that no
+one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
+(and you!) can copy and distribute it in the United States without
+permission and without paying copyright royalties.  Special rules,
+set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
+copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
+protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark.  Project
+Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
+charge for the eBooks, unless you receive specific permission.  If you
+do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
+rules is very easy.  You may use this eBook for nearly any purpose
+such as creation of derivative works, reports, performances and
+research.  They may be modified and printed and given away--you may do
+practically ANYTHING with public domain eBooks.  Redistribution is
+subject to the trademark license, especially commercial
+redistribution.
+
+
+
+*** START: FULL LICENSE ***
+
+THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
+PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
+
+To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
+distribution of electronic works, by using or distributing this work
+(or any other work associated in any way with the phrase "Project
+Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
+Gutenberg-tm License (available with this file or online at
+http://gutenberg.org/license).
+
+
+Section 1.  General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
+electronic works
+
+1.A.  By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
+electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
+and accept all the terms of this license and intellectual property
+(trademark/copyright) agreement.  If you do not agree to abide by all
+the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
+all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
+If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
+Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
+terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
+entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
+
+1.B.  "Project Gutenberg" is a registered trademark.  It may only be
+used on or associated in any way with an electronic work by people who
+agree to be bound by the terms of this agreement.  There are a few
+things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
+even without complying with the full terms of this agreement.  See
+paragraph 1.C below.  There are a lot of things you can do with Project
+Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
+and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
+works.  See paragraph 1.E below.
+
+1.C.  The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
+or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
+Gutenberg-tm electronic works.  Nearly all the individual works in the
+collection are in the public domain in the United States.  If an
+individual work is in the public domain in the United States and you are
+located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
+copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
+works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
+are removed.  Of course, we hope that you will support the Project
+Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
+freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
+this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
+the work.  You can easily comply with the terms of this agreement by
+keeping this work in the same format with its attached full Project
+Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
+
+1.D.  The copyright laws of the place where you are located also govern
+what you can do with this work.  Copyright laws in most countries are in
+a constant state of change.  If you are outside the United States, check
+the laws of your country in addition to the terms of this agreement
+before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
+creating derivative works based on this work or any other Project
+Gutenberg-tm work.  The Foundation makes no representations concerning
+the copyright status of any work in any country outside the United
+States.
+
+1.E.  Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
+
+1.E.1.  The following sentence, with active links to, or other immediate
+access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
+whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
+phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
+Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
+copied or distributed:
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org/license
+
+1.E.2.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
+from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
+posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
+and distributed to anyone in the United States without paying any fees
+or charges.  If you are redistributing or providing access to a work
+with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
+work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
+through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
+Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
+1.E.9.
+
+1.E.3.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
+with the permission of the copyright holder, your use and distribution
+must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
+terms imposed by the copyright holder.  Additional terms will be linked
+to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
+permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
+
+1.E.4.  Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
+License terms from this work, or any files containing a part of this
+work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
+
+1.E.5.  Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
+electronic work, or any part of this electronic work, without
+prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
+active links or immediate access to the full terms of the Project
+Gutenberg-tm License.
+
+1.E.6.  You may convert to and distribute this work in any binary,
+compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
+word processing or hypertext form.  However, if you provide access to or
+distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
+"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
+posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
+you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
+copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
+request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
+form.  Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
+License as specified in paragraph 1.E.1.
+
+1.E.7.  Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
+performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
+unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
+
+1.E.8.  You may charge a reasonable fee for copies of or providing
+access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
+that
+
+- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
+     the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
+     you already use to calculate your applicable taxes.  The fee is
+     owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
+     has agreed to donate royalties under this paragraph to the
+     Project Gutenberg Literary Archive Foundation.  Royalty payments
+     must be paid within 60 days following each date on which you
+     prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
+     returns.  Royalty payments should be clearly marked as such and
+     sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
+     address specified in Section 4, "Information about donations to
+     the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
+
+- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
+     you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
+     does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
+     License.  You must require such a user to return or
+     destroy all copies of the works possessed in a physical medium
+     and discontinue all use of and all access to other copies of
+     Project Gutenberg-tm works.
+
+- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
+     money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
+     electronic work is discovered and reported to you within 90 days
+     of receipt of the work.
+
+- You comply with all other terms of this agreement for free
+     distribution of Project Gutenberg-tm works.
+
+1.E.9.  If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
+electronic work or group of works on different terms than are set
+forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
+both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
+Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark.  Contact the
+Foundation as set forth in Section 3 below.
+
+1.F.
+
+1.F.1.  Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
+effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
+public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
+collection.  Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
+works, and the medium on which they may be stored, may contain
+"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
+corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
+property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
+computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
+your equipment.
+
+1.F.2.  LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
+of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
+Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
+Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
+liability to you for damages, costs and expenses, including legal
+fees.  YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
+LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
+PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3.  YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
+TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
+LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
+INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
+DAMAGE.
+
+1.F.3.  LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
+defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
+receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
+written explanation to the person you received the work from.  If you
+received the work on a physical medium, you must return the medium with
+your written explanation.  The person or entity that provided you with
+the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
+refund.  If you received the work electronically, the person or entity
+providing it to you may choose to give you a second opportunity to
+receive the work electronically in lieu of a refund.  If the second copy
+is also defective, you may demand a refund in writing without further
+opportunities to fix the problem.
+
+1.F.4.  Except for the limited right of replacement or refund set forth
+in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER
+WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
+WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
+
+1.F.5.  Some states do not allow disclaimers of certain implied
+warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
+If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
+law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
+interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
+the applicable state law.  The invalidity or unenforceability of any
+provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
+
+1.F.6.  INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
+trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
+providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
+with this agreement, and any volunteers associated with the production,
+promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
+harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
+that arise directly or indirectly from any of the following which you do
+or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
+work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
+Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
+
+
+Section  2.  Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
+
+Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
+electronic works in formats readable by the widest variety of computers
+including obsolete, old, middle-aged and new computers.  It exists
+because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
+people in all walks of life.
+
+Volunteers and financial support to provide volunteers with the
+assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
+goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
+remain freely available for generations to come.  In 2001, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
+and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
+To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
+and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
+and the Foundation web page at http://www.pglaf.org.
+
+
+Section 3.  Information about the Project Gutenberg Literary Archive
+Foundation
+
+The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
+501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
+state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
+Revenue Service.  The Foundation's EIN or federal tax identification
+number is 64-6221541.  Its 501(c)(3) letter is posted at
+http://pglaf.org/fundraising.  Contributions to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
+permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
+
+The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
+Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
+throughout numerous locations.  Its business office is located at
+809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
+business@pglaf.org.  Email contact links and up to date contact
+information can be found at the Foundation's web site and official
+page at http://pglaf.org
+
+For additional contact information:
+     Dr. Gregory B. Newby
+     Chief Executive and Director
+     gbnewby@pglaf.org
+
+
+Section 4.  Information about Donations to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation
+
+Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
+spread public support and donations to carry out its mission of
+increasing the number of public domain and licensed works that can be
+freely distributed in machine readable form accessible by the widest
+array of equipment including outdated equipment.  Many small donations
+($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
+status with the IRS.
+
+The Foundation is committed to complying with the laws regulating
+charities and charitable donations in all 50 states of the United
+States.  Compliance requirements are not uniform and it takes a
+considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
+with these requirements.  We do not solicit donations in locations
+where we have not received written confirmation of compliance.  To
+SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
+particular state visit http://pglaf.org
+
+While we cannot and do not solicit contributions from states where we
+have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
+against accepting unsolicited donations from donors in such states who
+approach us with offers to donate.
+
+International donations are gratefully accepted, but we cannot make
+any statements concerning tax treatment of donations received from
+outside the United States.  U.S. laws alone swamp our small staff.
+
+Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
+methods and addresses.  Donations are accepted in a number of other
+ways including checks, online payments and credit card donations.
+To donate, please visit: http://pglaf.org/donate
+
+
+Section 5.  General Information About Project Gutenberg-tm electronic
+works.
+
+Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm
+concept of a library of electronic works that could be freely shared
+with anyone.  For thirty years, he produced and distributed Project
+Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
+
+
+Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
+editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
+unless a copyright notice is included.  Thus, we do not necessarily
+keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
+
+
+Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
+
+     http://www.gutenberg.org
+
+This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
+including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
+Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
+subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
diff --git a/old/44698-8.zip b/old/44698-8.zip
new file mode 100644
index 0000000..6e60a7e
--- /dev/null
+++ b/old/44698-8.zip