diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 3 | ||||
| -rw-r--r-- | 44698-0.txt | 2776 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/44698-8.txt | 3163 | ||||
| -rw-r--r-- | old/44698-8.zip | bin | 0 -> 71699 bytes |
6 files changed, 5955 insertions, 0 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..6833f05 --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,3 @@ +* text=auto +*.txt text +*.md text diff --git a/44698-0.txt b/44698-0.txt new file mode 100644 index 0000000..90820c0 --- /dev/null +++ b/44698-0.txt @@ -0,0 +1,2776 @@ +*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 44698 *** + +KERTOMUKSIA SUOMEN HISTORIASTA I + +Unionin aika + + +Kirj. + +JULIUS KROHN + + + +Kansanvalistusseura, Helsinki, 1914. + + + +SISÄLLYS: + +Alkusanat + +Piispa Maunu Tavast + + 1. Maunu Tavast piispana ja ihmisenä + 2. Naantalin naisluostari + 3. Turun tuomiokirkko + 4. Maunun valtiotoimet Eerikki kuninkaan aikana + 5. Maunu piispa ja Kaarle Knuutinpoika + 6. Koululaitokset ja oppi Suomessa katolisena aikakautena + +Kaarle Knuutinpoika Bonde + + 1. Kaarle Knuutinpoika Viipurissa + 2. Kaarle Knuutinpoika kuninkaana + +Sten Sture vanhempi ja pitkä viha + + 1. Sten Sture valtionhoitajana + 2. Pitkän vihan alkuvuodet + 3. Viipurin piiritys v. 1495 + 4. Viipurin pamaus + 5. Suuren venäläissodan loppuvuodet + 6. Sten Sture ja Hannu kuningas + +Svante Sturen aika + + 1. Svante Sture tulee valtionhoitajaksi + 2. Eerikki Tuurenpoika Bjelke + 3. Tanskan merirosvojen hävitykset Suomessa + +Sten Sture nuorempi ja Kristiern tyranni + + 1. Ruotsi ja Suomi joutuvat Tanskan vallan alle + 2. Kristiernin verilöylyt + +Kristian tyranni ja Kustaa Vaasa + + 1. Kustaa Vaasa vapauttaa Ruotsin + 2. Ensimäinen sota Suomessa + 3. Tuomas junkkarin loppu + 4. Tanskan vallan kukistus Suomessa + +Viiteselitykset. + + + + +Alkusanat. + + +Kun Hilda Käkikosken Suomen historia nuorisolle tekijänsä kuoleman +johdosta keskeytyi, eikä teoksen jatkajaa sen suunnitelman mukaan, +minkä hän sille oli laatinut, ollut tiedossa, on Kansanvalistusseura +päättänyt varhaisemman aikomuksensa mukaisesti ryhtyä jatkoksi +mainitulle teokselle julkaisemaan Julius Krohnin "Kertomuksia Suomen +historiasta". Tämä esitystapansa puolesta kirjallisuutemme +mestariteoksiin luettava Suomen historia, jonka nyt professori _Kustavi +Grotenfelt_ on tarkastanut historiallisen sisällyksen puolesta ja +kirjailija _Helmi Krohn_ kielellisesti korjannut, sikäli kuin se +nykyisen kielenkäytön kannalta on ollut tarpeellista, täyttää useampia +tarpeita. Se soveltuu historiallista valistusta harrastavalle suurelle +yleisölle ja myös historianopetuksessa käytettäväksi oppikirjan +täydennyksenä; viime aikoina virinneissä itseopinnoissa se myös saanee +suuren käytön. Näitä tarkoituksia varten kirja julaistaan pienempinä +osina koulujen oppilaskirjastoihin hankittavaksi. + +"Kertomuksien" jatkamisesta 17:nnen vuosisadan puolivälistä eteenpäin, +mihin Krohnin teos päättyy, on neuvotteluja vireillä, mutta lopullisiin +sopimuksiin ei niissä ole vielä päästy. + +Kustantaja. + + + + +PIISPA MAUNU TAVAST. + + +1. Maunu Tavast piispana ja ihmisenä. + +Kolmentoista virstan päässä Turusta on peninkulman pitkä ja puolen +leveä saari nimeltä _Kuusisto_. Sen itä-kulmalla on kumpuinen niemi, +joka muinoin oli luotona, ja kummulla on kaksi muurin rauniota pystyssä +ynnä suuri joukko lohkareita hajallansa maassa. Nämä muurit ja +lohkareet ovat ainoat jäännökset Suomen katolisten piispojen mainiosta +asunnosta, _Kuusiston linnasta_, missä he muinoin elivät mahtavina ja +loistavina, ja jonka muurit heillä monta kertaa olivat turvana, +veristen venäläisten tai julmien juuttien hävitellessä maata. -- +Kuusistossa oli Turun piispoilla ollut kartano aina 1200 luvun lopulta +asti, vaan itse kivilinna tornineen muurineen rakennettiin vasta v. +1431. + +Silloin oli Turun hiipan kantajana _Maunu Olavinpoika Tavast_, kaikista +Suomen katolisista piispoista kuuluisin; eräs muinainen historioitsija +mainitsee hänen olleen _jalon_ (magnus) ei ainoastaan nimeltä, vaan +myös teoiltaan. -- Maunu oli syntynyt v. 1357 Alasjoen (nyk. +Tavastilan) kartanossa Mynämäen pitäjässä. Hän oli siis suomalainen +syntyisin, niinkuin kaikki muutkin Turun piispat aina 14:nnen +vuosisadan lopulta 16:nnen keskipaikoille asti. Samaten hän oli, +niinkuin nimestä sopii päättää, oman maamme kasvattamaa sukua. Tavastit +olivat Suomen vanhimpia aatelissukuja ja siihen aikaan kaikkein +mahtavimpia ja rikkaimpia. + +Suurisukuisella nuorukaisella oli silloin kaksi tietä tarjona: joko +ruveta ritariksi tai sotaherraksi, tai antaa päänsä keritä ja vihkiä +itsensä papiksi. Kumpikin tie taisi saattaa mainioksi ja mahtavaksi. +Vaikka ei katsottukaan oikein sopivaksi, että korkeavirkainen +pappismies tavoittelisi sankarin nimeä sotatantereella, niin oli hän +kuitenkin kuninkaan neuvoskunnassa ritarin veroinen, ja hän saattoi +hengellisellä voimallansa saada ylpeimmänkin herran niskat nöyrtymään. +Maunu Tavast valitsi jälkimäisen tien. Käytyään koulua kotimaassa, hän +läksi ulkomaille oppiansa lisäämään ja sai maisterin arvon silloin +maailman mainiossa Pragin yliopistossa Bööminmaalla. Sitten oli hän +jonkun aikaa silloisen Tanskan, Norjan ja Ruotsin yhteisen kuninkaan, +Eerikki Pommerilaisen kanslerina[1] ja saavutti hänen suuren suosionsa, +jossa hän aina edelleenkin pysyi. Sieltä hän kutsuttiin arkkiteiniksi +Turkuun, jossa virassa hän oli jo v. 1410, jollei ennenkin, vaikkei +siitä ole varmaa tietoa. V. 1412 kuoli Turussa piispa _Bero Balk_, ja +hänen jälkeensä valitsi nyt Turun tuomiokapituli piispaksi +arkkiteininsä Maunu Tavastin. Hän läksi, niinkuin tapana oli, Roomaan +paavilta vahvistusta vaaliin saadakseen ja viipyi paluumatkallaan koko +talven Parisissa, ja kävi sitten Tanskassa suosijansa Eerikki kuninkaan +luona, joka otti hänet suurella kunnioituksella vastaan ja lahjoitti +hänelle runsaita armonosoitteita. + +Piispantoimissaan oli Maunu hyvän ja uskollisen kirkkopaimenen +esikuvana. Hänen aikanansa olivat ylimalkain piispat ja muut +kirkko-ylimykset tavoiltaan turmeltuneita. Suurilla tuloillansa he +elivät ylellisesti, juoden ja mässäten, olivat ahneita, röyhkeitä, +vallanhimoisia ja käyttivät väärin hengellistä valtaansa maallisten +etujensa edistämiseksi. Mutta Maunu piispa vietti ihan toisellaista +elämää. Hänen tapansa olivat yksinkertaiset ja puhtaat, ylellisyyttä +hän ei suvainnut, vaan käytti saataviansa aina kirkon ja +puutteenalaisten hyväksi. Kaikissa hänen kartanoissaan elätettiin suuri +joukko köyhiä ja vaivaisia, sokeita ja rampoja. Myöskin perustettiin +hänen aikanansa Turkuun sairaala niitä onnettomia varten, jotka +sairastivat spitalitautia. -- Valtaansa ja voimaansa hän ei käyttänyt +omaksi hyödykseen, vaan koetti sillä aina auttaa Ruotsin valtakuntaa ja +varsinkin omaa kansaansa, jolle hän, niinkuin vasta saamme nähdä, +monasti hankki helpoitusta raskaista kuormista sekä suojaa sortoa ja +polkemista vastaan. Papistonsa tavoista ja toimista hän piti myöskin +tarkan vaarin ja kävi itse syrjäisimmissäkin paikkakunnissa +piispankäräjiä pitämässä. Näillä matkoillaan hän koki monta vaivaa ja +vaaraa; sillä tiet, missä niitä sattui olemaan, olivat enimmiten vain +ratsain kuljettavia polkuja. Sentähden kuljettiin, missä vain oli +mahdollista, järviä ja jokia pitkin, jolloin koskipaikoissa ja +kannaksissa kannettiin venettä maata myöten, tai säästettiin matkat +talveksi, jolloin lumihanki oli sileänä tienä. Suur-Savosta (nykyisestä +Mikkelistä) Sysmään matkustaessaan täytyi piispan kerta viettää yönsä +salolla, taivaan kannen alla, sillä koko sillä välillä ei vielä ollut +yhtään ainoata taloa. Mutta sitten rakennutti piispa sille paikalle, +Vahvajärven rannalle, nykyiseen Hirvensalmen pitäjään, uudistalon, +vastaisten matkustajien suojaksi. + +Miten Maunu piispa rakensi ja koristi kirkkoja sekä enensi +jumalanpalveluksen loistoa, siitä tulee toisessa luvussa puhe. Mutta +nyt on ensiksi vielä kerrottava muutamista muista ansioista, jotka +olivat sangen suuret hänen aikalaistensa ja uskolaistensa silmissä. +Katolinuskon mukaan piti määrätyt päivät joka viikko ja väliin koko +viikkokaudet yhtä mittaa paastota, s.o. olla lihaa ja muuta rasvaista +ruokaa (arkiruokaa) syömättä, ja tyytyä kalaan sekä vihanneksiin. +Aika-ajoinpa ei saatu mitään muuta nauttia kuin vain vettä ja leipää. +Paitsi sitä kiduttivat uskovaiset itseään jouhista kudotuilla +paidoilla, kovilla vuoteilla ja välistä pieksemiselläkin, johon +tarkoitukseen käytettiin monisiimaista, väkäraudoilla varustettua +ruoskaa. Tuskin lienee epäilemistäkään, että Maunu piispa tarkoin +täytti näitä uskonharjoituksia, vaikkei siitä meille erikseen ole +jäänyt tietoa. Sitä vastoin häntä nimenomaan kiitetään siitä, että hän +oli ahkera ja harras uskonsa vaatimissa alinomaisissa rukouksissa. +Katolinuskoisen oli näet joka päivä luettava säädetty määrä rukouksia. +Sitä varten oli heillä helminauha suurempine ja pienempine helmineen, +joista toiset merkitsivät Isämeidän rukousta, toiset Ave Mariaa (rukous +neitsyt Maarialle) y.m., joita rukoillessa joka rukouksen jälkeen +siirrettiin aina yksi helmi sormien lomitse, jotta tiedettäisiin, +milloin säädetty määrä tuli täyteen. -- Paitsi yksityisiä rukouksiansa +Maunu piispa kaikkialla, minne hän tuli, itse veisasi julkista messua +kerran aamulla, toisen illalla ja kolmannen kerran vielä sillä välillä. +Kaikkien näiden jumalisten töiden lisäksi hän 64-vuotisena vielä kävi +Palestinassa, sillä pyhäin miesten ja varsinkin Vapahtajan haudalle +vaeltamista pidettiin Jumalalle erinomaisen otollisena työnä. + +Tässä lueteltujen ansioiden sekä myöskin suuren sukunsa ja +mahtavuutensa vuoksi papisto häntä rakasti ja piti suuressa arvossa, +niin että hän v. 1421 tuli yksimielisesti valituksi Upsalan +arkkipiispaksi. Mutta ihmeellistä kyllä hänen suosijansa, Eerikki +kuningas, ei suostunut tähän vaaliin. Sitä vastoin olisi Maunu +kuoltuansa epäilemättä päässyt pyhien miesten joukkoon, jollei +uskonpuhdistus sitä ennen olisi karkoittanut koko katolinuskoa +menoineen kaikkineen Suomen maasta. + + +2. Naantalin naisluostari. + +Edellisessä luvussa jo mainittiin, että Maunu Tavast piti harrasta +huolta kaikista kirkollisista laitoksista. Ottakaamme niistä nyt ensin +puheeksi luostarit ja varsinkin Naantalin naisluostari, joka Maunu +piispan toimesta oli perustettu ja jota hän koko ikänsä suojeli +hellimmällä rakkaudella. + +Siihen aikaan näet arveltiin sen ihmisen elämän olevan pyhimmän ja +Jumalalle otollisimman, joka kaikista maallisista töistä ja askareista +luopuen vietti aikaansa alinomaisessa rukoilemisessa, virsien +veisaamisessa ja jumalisten asioiden miettimisessä. Tämmöisiä maailman +toimista eronneita ihmisiä sanottiin erakoiksi, jos he elivät +itseksensä korvessa, ja _munkeiksi_ (miehiä) ja _nunniksi_ (naisia), +jos he asuivat yhdessä yhteistä jumalanpalvelusta pitäen. Munkkien ja +nunnien asuntoja nimitettiin _luostareiksi_. Tämmöisiä luostareita oli +kaikissa kristikunnan maissa hyvin paljon ja monta monituista laatua, +joilla kullakin oli omat sääntönsä ja asetuksensa, ja Suomessakin oli +ennen Maunu piispan aikaa neljä, kaikki munkkeja varten varatut. Vanhin +niistä oli dominikaani- eli mustainveljesten luostari Turun lähellä; +paitsi tätä oli sittemmin vielä syntynyt dominikaaniluostari Viipuriin +ynnä fransiskaani eli harmainveljesten luostari Viipuriin ja toinen +Kökarin pitäjään Ahvenanmaalle. Näiden lisäksi perusti Maunu vielä 1441 +uuden fransiskaaniluostarin Raumalle. Mutta nämät viisi eivät +suomalaisten mielestä vielä riittäneet; he olivat, niinkuin Naantalin +luostarin perustuskirjassa sanotaan, jo kauan halunneet saada myös +nunna- eli naisluostarin maahansa. Sillä munkkien ja nunnien pyhän +elämän ja alinomaisen jumalanpalvelemisen uskottiin olevan autuudeksi +ei ainoastaan heille itselleen, vaan koko heidän kansalleen, vieläpä +tuottavan maallistakin siunausta ja onnea koko sille maalle, missä he +asuivat. + +Maunu Tavast oli, heti piispaksi tultuansa, ruvennut hankkeisiin tätä +asiaa varten. Ensiksi aiottiin perustaa tämä luostari Pyhän Annan +nunnakunnan sääntöjen mukaan ja rakentaa se likelle Turun kaupunkia. +Mutta siitä ei tullut mitään ja Telgen herrainpäivillä v. 1438 toi +Maunu piispa esiin toisen ehdoituksen. Hän anoi lupaa ja apua Birgitan +luostarin perustamiseen sekä nunnia että munkkeja varten, joka hänen +mielestänsä oli hyödyllisempi kansalle "saarnaamisen, ripittämisen ja +aneitten (synnin anteeksi-antokirjojen) jakamisen suhteen", kuin +yksinomaan naisluostari. Tähän ehdoitukseen suostuttiin herrainpäivillä +ja sitä varten luovutettiin eräs kruununtalo Maskun pitäjässä. Siihen +haetti nyt Maunu Tavast muutamia munkkeja ja nunnia Vadstenan +luostarista ja rupesi sitä rakennuttamaan; vaan pian huomattiin paikka +sopimattomaksi ja sentähden muutettiin luostari Raision pitäjään +_Ailoisten_ eli Ailisten talon maalle, jonka ritari Henrikki Klaunpoika +Djäkn sekä hänen rouvansa Lucia Olavintytär Skelge olivat lahjoittaneet +sitä varten. + +Tämä uusi luostari, joka pyhitettiin Pyhälle Neitsyelle, Pyhälle +Johannes Kastajalle, Pyhälle Birgitalle ja Pyhälle Annalle ja joka +nimeksensä sai _Vallis Gratiae_ (Armon laakso), ruotsiksi NÃ¥dendal +(Naantali) rakennettiin nyt v. 1443 suurella uutteruudella ja innolla. +Maunu Tavast laitatti siihen omalla kustannuksellansa korkean kuorin +sekä sakariston ja hänen kehoituksestansa tuli muiltakin ylhäisiltä +sekä alhaisilta lahjoja. Luostarin viereen oli kuningas antanut luvan +perustaa kauppalan, jossa olisi krouveja ja ravintoloita sekä +pyhiinvaeltajia että muita matkustajia varten. Tästä kaupungista paisui +Naantalin kaupunki, joka nykyään on vähäpätöinen, vaan yhteen aikaan +oli niin vaurastunut, että siinä oli kaksi pormestaria. Maunu piispa ei +auttanut perustamaansa luostaria ainoastaan sen rakentamisen aikana, +vaan jäljestäpäinkin hän yhä lahjoitteli sille omilla tai kirkon +varoilla ostamiaan taloja ja väsymättä kehoitti muita samankaltaiseen +anteliaisuuteen. + +Naantalin luostarille, niinkuin muillekin, karttui suuria tuloja +testamenteista, joissa kuolevat säätivät jonkun lahjan luostarille +annettavaksi, jotta heidän sielunsa puolesta pidettäisiin rukouksia ja +messuja; myöskin maksettiin suuria summia hautasijoista luostarin +kirkossa tai hautausmaalla, sillä siten toivottiin pikemmin päästävän +taivaaseen. Myöskin oli kaikkien munkeiksi tai nunniksi pyrkijöiden +suoritettava pääsyraha, joka vastasi vuoden elatusta luostarissa; useat +antoivat paljon enemmänkin. Paitsi sitä oli monta, jotka antautumatta +luostarin ankarien sääntöjen alaisiksi pyrkivät vain luostarin muurien +sisälle, saadakseen viettää ulkonaisten eli maallikko-veljien +ja -sisarten nimellä vanhat päivänsä rauhassa ja hiljaisuudessa; nekin +antoivat tullessaan runsaita lahjoja luostarille. Sen lisäksi lankesi +luostarille kaikki sakot rikoksista, joita oli tehty sen asukkaita +taikka alustalaisia vastaan. Mutta kaikkein suurin tulo oli aneitten +myömisestä. Papisto oli näet ruvennut sille uskottua virkaa, syntien +anteeksiantamisen julistusta katuville sillä tavoin väärinkäyttämään, +että se alkoi rahasta jakaa anteeksianto- eli anekirjeitä, joissa muka +oli suotu niin ja niin monen päivän, kuukauden tai vuoden synnit +anteeksi, aina sitä myöten kuinka paljon pahantekijä halusi maksaa. +Eikä siinä kyllin, että jo tehdyistä synneistä kaupittiin +anteeksiantoa, saipas sitä myös edeltäkäsin ostaa vasta-aiotuista, +tehtävistä pahanteoistaan. Tämmöinen helppo päästökeino synneistä +viehätti tietysti suuresti sen ajan raakaa, oppimatonta kansaa, ja +äärettömät summat virtailivat sillä tavoin munkkien arkkuihin. + +Luostarille usein lahjoitettiin kokonaiset talotkin, ja toisia se yhä +osteli lisäksi omilla rahoillansa. Näin oli sille aikojen kuluessa +karttunut hyvin suuri joukko maatiloja, varsinkin Turun lähipitäjissä: +Nummella, Räntämäellä, Raisiossa, Ruskossa, Maskussa, Liedossa, +Piikkiössä, Paimiossa, Paraisissa, Lemussa, Rymättylässä, +Taivassalossa, Sauvossa, Halikossa, Uskelassa, Mynämäellä, Vehmaalla, +Laitilassa ja Perniössä; vaan oli niitä kaukaisemmissakin Suomen +maakunnissa: Saloisten ja Mustasaaren pitäjissä Pohjanmaalla; Ulvilan, +Eurajoen, Huittisten, Pirkkalan ja Hämeenkyrön pitäjissä Satakunnassa, +Janakkalassa Hämeessä, Pohjan, Karjan ja Porvoon pitäjissä +Uudellamaalla ynnä Viipurin tienoilla Karjalassa. Olipa niitä myös +muutamia Ruotsinmaalla. -- Itse luostarissa oli runsaasti kaikellaisia, +kullasta kuvattuja ja hopeasta huoliteltuja ristejä ja kalkkeja, +pyhäinkuvia ja muita kalliita kaluja ynnä myöskin rahoja. Näin rikas +oli aikanansa Naantalin luostari. + +Luostarin rakennuksista ei enää ole jäljellä muuta kuin kirkko ja +vähäinen palanen munkkihuoneen seinää; mutta ruhkaläjistä on kuitenkin +vielä onnistuttu saamaan jokseenkin selvä käsitys siitä, kuinka avara +ja minkämuotoinen luostari ennen muinoin on ollut. Se seisoi Naantalin +kaupungin vieressä, korkealla Nunnanniemellä, josta on hyvin ihana +näköala. Kaupungista päin tulija astui ensin ulkoportin kautta kirkon +eteläpuolella olevaan ulkopihaan, jonka muurissa oli asuntoja +ulkoisille eli maallikkoveljille ja -sisarille ynnä vieraille. Keskellä +pihaa taisi seisoa aurinkokello ja vaivaistukki. Kirkon lounaisen +kolkan sivuitse tultiin portin kautta munkkien pihaan, jonka vasempaa +kylkeä ympäröivät munkkien asuntohuoneet, kirjasto y.m. Siitä vei taas +aina lukossa pidetty portti sisimpään eli nunnien pihaan, joka +sijaitsi pohjoispuolella kirkkoa. Sen ympärillä asuivat nunnat +kaksikerroksisessa rakennuksessa; munkkien asunto oli vain +yksikerroksinen. Nunnien pihaan ei ollut kenenkään miespuolen lupa +päästä, paitsi piispan, kun hän kävi luostaria tarkastamassa, ja +häntäkin sisäänpäästettäessä oli pitkät mutkat ja temput tehtävät. +Munkkienkaan pihaan ei päästetty ketä hyvänsä, sillä luostarin +asukasten piti niin paljon kuin mahdollista olla erillään +ulkomaailmasta. Kirkko, joka vielä seisoo, vaikka sen entiset +koristukset ovat aikoja sitten ryöstetyt, on komea rakennus paksuine +muurineen, jonka kaksi patsasriviä jakaa sisältä kolmeen eri osaan. Sen +läntisessä päässä oli korkea kuori (nykyään kellotornin jalkana), missä +nunnat juhlapäivinä pitivät jumalanpalvelustaan; munkeilla oli +alttarinsa itäpäässä, missä nytkin on tallella senaikuinen +alttarikaappi puuhunveistettyine kuvineen. Tavallista jumalanpalvelusta +pitäessään istuivat munkit alhaalla kirkossa, ja nunnat lehterillä eli +parvella kirkon pohjoispuolella, mihin ovi johti suoraan nunnien +asunnon ylikerrasta; munkkien ja nunnien näet piti kirkossakin olla +erillään. + +Näiden muurien sisäpuolella kului munkkien ja nunnien elämä +jumalanpalveluksessa ja laupeudentöissä. Nunnaksi pyrkijän oli ensin +muutamat vuodet koitteeksi asuminen luostarin yhteydessä; jos hän +määrä-ajan kuluttua pysyi päätöksessään, niin häneltä leikattiin +hiukset, hänet puettiin sisarten pukuun ja juhlallisesti vihittiin; sen +jälkeen hän ei enää saanut luostarista erota. Birgitan sääntöjen mukaan +ei saanut koeteltava olla 18 vuotta nuorempi ja varsinaiseksi nunnaksi +ei voinut päästä, ennenkuin 25 vuoden iässä. + +Nunnia piti Birgitan luostareissa sääntöjen mukaan olla 60 ynnä sen +lisäksi 13 pappismunkkia, 4 diakonia ja 8 palvelijamunkkia (tämä luku +vastaava Kristuksen 13 apostolia ja 72 oppilasta). Harvoin lienee +kuitenkin Naantalissa ollut koko tämä määrätty luku täysi; mutta ettei +luostarimme kuitenkaan ollut kovin köyhä asukkaista, näkyy siitä, että +kerran 35 henkeä kuoli siellä ruttoon eikä sittenkään mainita sen +jääneen autioksi. Luostarin päänä oli _abbedissa_; munkeilla oli sen +lisäksi eri päällikkönsä, jota sanottiin _yliripittäjäksi_ (confessor +generalis). Näiden virkojen ensimäisinä hoitajina olivat muutamat +Ruotsista Naantaliin tulleet luostarin asukkaat, mutta pian +suomalaisetkin niihin arvoihin pääsivät; viimeisestä abbedissasta tulee +vielä vasta puhetta. -- Nunnien pukuna oli sarkainen paita, päällyshame +oli myöskin harmaasta sarasta, samaten miehustakin, jonka hihat olivat +niin pitkät, että sormien päätkin peittyivät. Tämän puvun päällä +käytettiin päällysviittaa, joka talvella oli vuorattu lampaannahkalla; +se pantiin rinnan yli puikolla kiinni. Otsa ja suurin osa päätä oli +myssyn peitossa, joka niskasta kiinnitettiin neulalla kiinni. Sen +päällä oli musta palttinainen huntu, joka kiinnitettiin neulalla otsaan +sekä kummankin korvan kohdalle; huntuun kiinnitettiin vielä neulalla +valkea liinavaate. Pappismunkeilla oli tunnusmerkkinä rinnan vasemmalle +puolelle kaapuun ommeltu punainen risti ja sen sisässä pieni valkoinen +risti; diakoneilla pieni valkea ympyrä ja sen sisässä neljä tulikielen +tapaista punaista tilkkua; palvelijamunkeilla valkea risti. + +Birgitan luostareissa vallitsivat ankarat säännöt. Nunnaksi aikova +vannoi pyhällä valalla elävänsä naimatonna sekä olevansa nöyrä ja +köyhä. Ei kelläkään luostarin jäsenellä saanut olla puolen äyrin vertaa +yksityistä omaisuutta, eikä hän saanut sormin edes koskea kultaan ja +hopeaan muuten kuin jumalanpalveluksessa ja ommellessaan koruompeluja. +Aamusella noustua piti nunnien olla aivan ääneti, kunnes suuri messu +oli pidetty, ja illallinen syötiin myöskin suurimmassa hiljaisuudessa. +Paasto oli kova: yksi paasto kesti adventista jouluun asti, toinen +alkoi perjantaina ennen ensimäistä sunnuntaita paastossa ja päättyi +pääsiäisenä; sitten taas Pyhänristin päivästä Mikonpäivään ja +Pyhäinmiestenpäivästä adventtiin. Päivä ennen Maarian päiviä, +apostolien päiviä ja muutamia muita juhlia paastottiin vedellä ja +leivällä. Paastottomina aikoina syötiin sunnuntaina, maanantaina, +tiistaina ja torstaina lihaa päivällisellä, vaan silloinkaan ei +illalliseksi annettu muuta kuin maitoa ja kalaa. -- Rukouksia pidettiin +ja virsiä veisattiin kaiken päivää vähä väliä Neitsyt Maarian +kunniaksi. Jotta nunnilla alituisesti olisi kuolema mielessä, oli +kirkkotarhassa aina valmiiksi kaivettu hauta, jonka partaalla abbedissa +sisarten kanssa joka aamu kello 9 kävi hiekkaa heittämässä, virsiä +veisaamassa ja rukoilemassa. Kirkon ovella seisoivat ruumispaarit, +joilla oli multaa, ja niiden sivuitse kulkiessa tuli jokaisen lukea: +"maasta olet sinä tullut ja maaksi pitää sinun jälleen tuleman". -- +Nunnilla oli kullakin pienoinen kamarissa, jossa he makasivat +olkivuoteella, hurstitta, villavaipan alla. Muiden sisarten yhteydessä +ei hän ollut muuten kuin pöydässä, jumalanpalveluksessa tahi työssä. +Jumalanpalveluksen loma-aikoina sisarukset neuloivat, kutoivat sukkia, +ompelivat kirkonkoristuksia, hoitelivat sairaita (eräs Naantalissa +käytetty lääkärikirja on vieläkin tallella) ja viljelivät puutarhaa. +Munkeillakin oli eri puutarhansa ja paitsi sen viljelystä ynnä +sairasten hoitoa he myöskin harjoittivat opintoja. Mainioin Naantalin +oppineista munkeista oli 15:nnen vuosisadan loppupuolella _Johannes +Budde l. Reek_, joka käänsi useampia kappaleita raamatusta ruotsiksi ja +kirjoitti useitten Ruotsin pyhien naisten elämäkertoja y.m. +Luostareissa, ja niin epäilemättä Naantalissakin, tavallisesti oli +kouluja, joissa ympäristön lapsia opetettiin. + +Luostarit ovat nyt Suomesta hävinneet ja meidän aikamme ei +suvaitsisikaan niiden perustuksena olevaa tekopyhyyttä; mutta aikanansa +ovat ne kuitenkin olleet hyödyksi; niissä viljeltiin opintoja kaikessa +rauhassa noina levottomina aikoina; niissä harjoitettiin myöskin +kaikellaisia askareita ja taitoja, joita Suomen kansa vasta niiden +kautta oppi tuntemaan. Rauman pitsit, Naantalin uuttera sukkienkudonta +sekä varsinais-suomalaisten taipumus puutarhanhoitoon ovat +muistomerkkinä luostarien asukasten muinaisista toimista. + + +3. Turun tuomiokirkko. + +Meillä ei ole paljon muistomerkkejä katolisuuden aikakaudelta: ompa +kuitenkin nuot iät kaikki kestävät kivikirkot maamme vanhemmissa +rantapitäjissä ja varsinkin Turun tuomiokirkko, jaloin ja komein +kaikista. + +Sen rakentamista alettiin jo Tuomas piispan aikoina, luultavasti pian +sen jälkeen, kun piispanistuin muutettiin Räntämäeltä Turkuun. +Ensimäisen suomensukuisen piispamme, Maunun, aikana valmistui Turun +kirkko v. 1300. Mutta silloin se ei ollut tämän nykyisen kirkon +kokoinen eikä muotoinen. Itäänpäin se ei ulottunut kauemmaksi kuin +nykyiseen ristikäytävään, laki oli paljon matalampi eikä sivukappeleita +ollut yhtään. _Unikankaria_, jolle se on rakennettu, ympäröi luja, +osaksi tiilistä, osaksi harmaasta kivestä tehty muuri, jossa oli +ampumareikiä suojana vihollisten rynnäkköjä vastaan. Portteja muurissa +oli kuusi, joista eteläinen ja itäinen holvattuja; näiden yläpuolella +oli huoneita, joissa aneita kaupattiin. + +Tuon tuostakin tätä alkurakennusta sitten jatkettiin, ja lisättiin nuo +pienet kuorit sen kylkeen. Maunu Tavastin tullessa piispaksi kirkko jo +ulottui pituudeltaan nykyiseen korkeaankuoriin asti ja sivukappeleja +oli seitsemän. Vaan hänen toimestansa kirkko vasta oikein komeaksi +kasvoi. Hän kohotti katon nykyiseen korkeuteensa ja hankki vielä +seitsemän uutta sivukappelia. Entiset kuorit olivat pyhitetyt Pyhälle +Neitsyelle, Pyhälle Yrjänälle, Pyhälle Siprille, Pyhälle Katarinalle, +Pyhälle Pärttylille, Pyhälle Henrikille ja Eerikille, sekä +Pyhälle Laurille. Nytpä rakennettiin lisään Pyhän Ruumiin, Pyhän +Kolminaisuuden, Pyhän Johanneksen, Sielun, Pyhän Paavalin ja Pietarin, +Pyhän Annan ja Andreaksen, Pyhän Rouvan (eli Pappien) ja Kolmen Itämaan +kuninkaan kuorit. Muut kaikki olivat muiden kustantamat Maunu piispan +kehoituksesta ja neuvosta, mutta Pyhän Ruumiin kuorin oli piispa itse +rakennuttanut omilla varoillaan ja varustanut sen hyvin komeilla +koristuksilla. Alttari oli peitetty kalleilla vaatteilla, sen päällä +seisoi kalleissa lippaissa pyhien luita ynnä muita kalleita kaluja, +mutta kaikkein parhaana koristuksena oli sangen suuri ja kallisarvoinen +monstransi.[2] Tässä kuorissa piti piispan asetuksen mukaan luettaman +messuja joka päivä; messupapin elatukseksi oli piispa lahjoittanut +useampia taloja ja rakentanut kivirakennuksenkin hänelle asuttavaksi. +Samaan kuoriin on Maunu piispa myös haudattu. + +Hänen aikanansa kohtasi tuomiokirkkoa suuri vahinko, sillä se paloi v. +1429. Mutta piispa korjautti sen niin suurella kiireellä, että se ennen +hänen kuolematansa jälleen oli valmiina, ehompana entistänsä. +Palestinassa käydessään teetti hän Venetsiassa uudet kalliit +messupuvut, jotka hän toi tuomisina mukanansa. Muutenkin hän osti +kirkkoon kaikellaista, joka teki jumalanpalveluksen loistavammaksi tai +josta muuten papeilla oli hyötyä. Hän hankki koko joukon kirjoja, +muiden muassa kauniisti kirjoitetut ja kullalla sekä hopealla +koristetut evankeliumi- ja epistolakirjat, hän silautti Pyhän Henrikin +pääkallon ja käsivarret hopealla, osti kultaisen kalkin, öylättimaljan +ja kaulakoristeen ynnä ison, kalliin, hopeisen ristiinnaulitun-kuvan. +Mitä koristeita sitäpaitsi vielä oli tuomiokirkossa, ei ole Maunu +piispan elämäkerrassa mainittu. Mutta me voimme päättää sen siitä, +miten katolisissa kirkoissa yleiseen oli tapana. Seinät olivat +epäilemättä täynnä pyhien muotokuvia ja raamatun kuvauksia. Semmoisia +onkin vielä muutamia tallella sakaristossa; ne ovat puusta, mutta +maalatut ja hopealla sekä kullalla silanut. Samassa paikassa on myöskin +nähtävänä alttarikaappi, johon on kuvattu Pyhä Henrikki tallaten +jalallaan murhaajansa Lallin päätä. Patsaista muuten kerrotaan +riippuneen lamppuja, joissa paloi vahakynttilöitä. Korkean alttarin +sanotaan olleen kullatun ja ikkunoissa koreita maalauksia. Lattiana oli +hautakiviä, sillä kirkossa lepäävän sielun luultiin pikemmin pääsevän +kiirastulesta[3] taivaalliseen autuuteen, ja sen vuoksi maksettiin +suuret summat kirkon permannon alla olevasta hautasijasta. + +Tässä tuomiokirkossa pidettiin jumalanpalvelusta mitä komeimmilla +menoilla. Säännön mukaan oli joka päivä seitsemän messua pidettävä +kirkossa; mutta Maunu piispa määräsi kaikiksi välitunneiksikin messuja, +niin että aamusta varhain sydänyöhön asti ei vaiennut virrenveisuu eikä +haihtunut pyhänsavun suitsutus kirkossa. Pappeja tietysti piti sen +tähden olla suuri joukko. Ennestään olikin tuomiokirkolla jo kuusi +kanunkipappia (canonici) ja saman verran messupappeja (chorales); +näiden lisäksi määräsi nyt Maunu neljä kumpaistakin lajia. +Jumalanpalvelus oli enimmäkseen veisaamista; virsien sanat ja, mitä +papit muuten lausuivat, olivat kaikki latinaa. Maunun aikana säädettiin +kuitenkin Ruotsissa pidetyssä pappienkokouksessa, että pappien piti +pyhinä lukea Isämeidän ja Pyhän Neitsyen rukous sekä uskontunnustus +kansan kielellä. + + +4. Maunun valtiotoimet Eerikki kuninkaan aikana. + +Siihen aikaan eivät piispat hoidelleet ainoastaan kirkon ja uskon +asioita, vaan ottivat myöskin osaa valtiotoimiin. Heillä oli sija +kuningasten neuvoskunnassa, heilläkin, niinkuin maallisilla herroilla, +oli linnansa ja huovinsa (sotamiehensä), joilla he varjelivat maata +vihollisilta, ja usein he itsekin olivat miekka kädessä mukana +tuimimmassa tappelussa. + +Maunu Tavastin rauhallinen mieli ei ollut sotaleikkeihin taipuva. Mutta +opillansa ja kokemuksellansa oli hänkin aina valmis palvelemaan sitä +valtakuntaa, johon hänen kotimaansa oli yhdistetty. Hänen jalo +luonteensa ynnä hänen viisaat neuvonsa ja toimensa saattoivat hänet +erinomaisen suureen maineeseen ja kunniaan. Kolme kuningasta peräkkäin +hän näki Ruotsin valtaistuimella, ja kaikki kolme häntä pitivät +suuressa suosiossa ja arvossa. Eerikki Pommerilainen, jonka sihteerinä +hän oli ollut ennenkuin hän tuli piispaksi, soi hänen pyynnöstään +Suomelle paljon hyvää, Kristoffer Baijerilainen koki häntä kaikin +tavoin taivuttaa ystäväksensä, ja Kaarle Knuutinpoika kuunteli niin +halukkaasti Maunun viisaita neuvoja, että hän kerran pidätti hänet koko +talven luonansa eikä laskenut Turkuun palaamaan. Omassa maassa Maunu +oli ikäänkuin hallitsijan vertainen; milloin hän läksi Ruotsiin +herrainpäiville tai muille toimille, oli hänellä aina seuranaan suuri +joukko Suomen aatelismiehiä sekä muuta väkeä. Ruotsissakin ynnä +Tanskassa ja Norjassa häntä kaikki pitivät suuressa arvossa ja hänen +nimensä maine oli levinnyt kauas Venäjälle ja muihin vieraihin maihin. +-- Katsokaamme nyt kuinka hän aina käytti valtaansa ja voimaansa +valtakunnan hyväksi ja kuinka hän varsinkin hellällä huolella koetti +huojentaa kotimaansa, Suomen, raskaita rasituksia. + +Ruotsin valtakunnan tila Maunun aikana oli rauhaton ja vaarallinen. +Juuri samana vuonna kuin Maunu nimitettiin piispaksi, kuoli Margareta, +ja hänen jälkeensä nousi yhdistyneiden maiden valtaistuimelle hänen +sisarentyttärensä poika Eerikki Pommerilainen. Tämä alotti Holsteinin +kreivejä vastaan suuren sodan, joka tuli kovin rasittavaksi kaikille +kolmelle valtakunnalle. Mutta varsinkin sai siitä Ruotsi ja Suomi +paljon kärsiä. Joka vuosi kutsuttiin aatelismiehet sotapalvelukseen, +johon heidän täytyi varustaa itselleen aseet ja hevoset sekä kustantaa +pitkät matkat ja kallis elatus kaukaisilla mailla; vieläpä heidän +täytyi omasta kukkarostaan maksaa lunnaatkin, jos joutuivat vihollisten +vangiksi. Tästä moni aatelinen köyhtyi peräti. Eipä käynyt +talonpoikienkaan paremmin. Heille enennettiin veroja vuosi vuodelta ja +tehtiin ne vielä raskaammiksi sillä keinoin, että ne olivat kaikki +rahassa suoritettavat. Vanhastaan oli näet Ruotsin valtakunnassa ollut +tapana, että talonpoika maksoi suurimman osan verojansa viljassa tai +nahkoissa. Mutta näitä tavaroita oli vaikea kuljettaa niin pitkän +matkan päähän kuin Tanskaan, missä kuningas nyt piti asuntoa. Sentähden +muutettiin erään saksalaisen ritarin Königsmarkin neuvosta kaikki verot +rahaveroiksi. Niitä oli talonpoika raukkojen vallan vaikea suorittaa, +eikä ollut muuta neuvoa kuin ruveta sovitteluihin voutien kanssa. Nämät +ottivat kyllä rahan asemasta tavaraa, vaan määräsivät sille niin halvat +hinnat, että talonpojan täytyi veroiksi vetää paljon enemmän kuin +oikeuden mukaan olisi tarvinnut. Siitä syystä hävisi moni talonpoika, +ja talot jäivät autioiksi. Mutta kun samassa verotkin alkoivat vähetä, +keksi Königsmark taas toisen sukkelan neuvon. Tehtiin näet se määräys, +että koko pitäjän tai kihlakunnan oli veroista vastaaminen siten, että +jos jotkut talot jäivät autioiksi, toiset saivat niidenkin verot +maksaa. Kaiken tämän lisäksi voudit vielä vaativat laitonta veroa +itselleen, ajoivat kyytiä talonpoikien hevosilla ja söivät ja joivat +heidän taloissaan äyriäkään siitä maksamatta. + +Näistä rasituksista tehtiin yhtenään valituksia kuninkaalle ja pari +kertaa hän antoi, luultavasti Maunu Tavastin neuvosta, suomalaisille +helpoitusta. V. 1414 määrättiin verot tarkasti ja kiellettiin kaikki +laittomat veronotot. V. 1419 määräsi kuningas, etteivät voudit saisi +vaatia talonpoikia useampiin päivätöihin, kuin mitä vanhastaan oli +tapana, eikä ajaa kyytiä talonpoikien hevosilla; veroksi tuotujen +tavaroiden hinnan määrääjiksi piti voudin ja rahvaan yhteisesti valita +neljä arviomiestä; sydänmaalaiset saivat veronsa maksaa talvella, koska +heidän oli kesällä vaikea päästä linnoihin. -- Lieneekö näistä +asetuksista ollut apua Suomessa, ei tiedetä varmaan, mutta Ruotsissa +ainakin sorrettiin kansaa valituksista huolimatta. Useampia kertoja oli +varsinkin eräs taalalainen aatelismies, nimeltään _Engelbrekt_, käynyt +kuninkaan luona voudeista valittamassa. Mutta asiat eivät siitä +paranneet. Viimeinkin yllytti hän Taalain miehet kapinaan, nostatti +muitakin maakuntia, jopa sai pian koko Ruotsin tottelemaan käskyjänsä. +Se oli vuonna 1434. Korsholman linnassa, likellä nykyistä Vaasan +kaupunkia, asui silloin ritari Puke, joka maaherrana hallitsi koko +Pohjanmaata, sekä Suomen että Ruotsin puolella lahtea. Hänellekin +Engelbrekt lähetti sanan kehoittaen häntä muistamaan, minkä hädän ja +sorron alaisena kotimaa oli, ja osoittamaan olevansa uskollinen Ruotsin +ritari. Puke nostatti maakuntansa miehet ja valloitti Faxeholman linnan +Länsi-Pohjanmaalla, missä oli ulkomaalainen vouti. Sitten hän yhtyi +väkinensä Engelbrektin joukkoon. Ahvenanmaalle lähetettiin Juhana +Folkenpoika suomalaisen joukon kanssa. Siellä, Sundin pitäjässä, oli +Kastelholman linna, jonka isäntänä oli Otto Pogvisch niminen +ulkomaalainen. Tämä oli sanoiltaan uhka-ylpeä ja kehui hyvin tulevansa +toimeen, vaikka kolme suomalaista hyökkäisi jokaista hänen miestänsä +vastaan. Mutta kun suomalaiset tulivat, säikähtyi mies parka siihen +määrään, että hän paikalla antautui, anoen vain, että hänen kurja +henkensä säästettäisiin. + +Koska muukalaiset tällä tavoin suljettiin pois koko Ruotsista ja +Suomesta, täytyi kuninkaan ruveta sovitteluihin. Kumminkin puolin +suostuttiin vihdoin siihen, että tulevana vuonna kutsuttaisiin kokoon +kaksitoista viisasta miestä, neljä kustakin valtakunnasta, ratkaisemaan +kuninkaan ja kansan välistä riitaa. Ruotsin valtakunnan puolesta +lähetettiin sinne myöskin Turun piispa, Maunu. Nämät miehet päättivät +sitten asian siten, että kuningas saisi panna vain kolmeen Ruotsin +linnaan ulkomaalaiset isänniksi. Myöskin säädettiin, että kuninkaan +poissaollessa Ruotsin hallitus laskettaisiin kahden Ruotsin miehen +käteen. Toisen piti _marskina_ hoitaa sota-asioita, toisen _drotsina_ +pitää huolta oikeudesta. Marskiksi valittiin nuori Kaarle Knuutinpoika +Bonde ja drotsiksi vanha Krister Niilonpoika Vase. Suomelle tästä +kokouksesta vielä seurasi erinäinen etu. Maamme jaettiin kahteen +_laamannikuntaan_, koska ei yhden laamannin ollut mahdollista hoitaa +niin suurta maata. Sen lisäksi asetettiin Turkuun _maan-oikeus_, ettei +olisi tarvis matkustaa kuninkaalle asti valittamaan, kun ei tyydytty +tuomarin päätökseen. Tässä maan-oikeudessa oli piispa esimiehenä. + +Mutta Eerikki oli kovin petollinen eikä pitänyt minäkään sanansa +syömistä; heti kokouksesta lähtiessään asetti hän vastoin sopimusta +muukalaisia päällikköjä useihin linnoihin, vieläpä salli väkensä pitkin +matkaa käydä Ruotsin rannikoita ryöstämässä. Tuosta nyt ruotsalaiset +kovasti suuttuivat; he tosin eivät vielä kokonaan luopuneet hänestä, +mutta valitsivat kuitenkin marski Kaarle Bonden valtionhoitajaksensa, +antaen hänen käsiinsä koko kuninkaallisen vallan, kunnes kuninkaan +kanssa saataisiin sovinto aikaan. Talonpojat olisivat mielemmin suoneet +Engelbrektille sen viran, mutta suuret herrat häntä kovasti pelkäsivät +ja vihasivat juuri sentähden, että hän aina piti rahvaan puolta. Jopa +joku heistä vähän aikaa sen perästä hänet murhasi, eikä valtionhoitaja +rangaissutkaan murhaajaa, näyttäen siten, miten mieleinen se teko +hänestäkin oli. + +Valtionhoitajan vaali oli tapahtunut alussa vuotta 1436, johon +vuodenaikaan Suomesta ei ollut mahdollista päästä meren poikki +Ruotsiin. Sentähden tuli kesäkuussa Maunu piispa, drotsi Vase, joka oli +Viipurin linnan isäntänä, ynnä muita Suomen herroja Tukholmaan +valtionhoitajalle uskollisuutta ja kuuliaisuutta lupaamaan. +Taipuvaisuudestaan suotiin koko Suomenmaalle se etu, että veroa +vähennettiin kolmanteen osaansa ynnä muutenkin helpoitettiin +ulosottoja. Tästä asiasta annettu kirje sanoo tämän kaiken tapahtuneen +siitä syystä että: "Suomalaiset ovat luvanneet olla uskollisia eikä +ottaa ketään muuta hallitsijaksensa tänä eripuraisuuden aikana, kuin +minkä valtaneuvokset ovat valinneet." Siitä siis taaskin näemme, ettei +esi-isiämme kohdeltu ruotsalaisten alamaisina, ainoastaan +yhdenvertaisina veljinä, jotka vapaaehtoisesti olivat suostuneet +ruotsalaisten tuumiin. + + +5. Maunu piispa ja Kaarle Knuutinpoika. + +Valtionhoitaja Kaarle Knuutinpoika oli nyt mahtavin mies Ruotsin +valtakunnassa. Mutta moni kadehti tätä hänen onneansa. Useat muut +herrat milloin salaa juonittelivat, milloin nostivat ilmikapinoita +häntä vastaan. Näissä oli osallisena myös tuttavamme Eerikki Puke, joka +viimein v. 1437 sai maksaa hengellään tekonsa. Tieto on säilynyt myös +siitä, että Maunu Tavastin piispana ollessa suuri kapina syttyi +Satakunnassa v. 1438 erään Taavetti nimisen miehen johdolla. Maunu +silloin käyttäytyi totisena kirkon miehenä ja suomalaisena; hän ei +kukistanut kapinoitsijoita miekalla ja tulella, vaan hän lähetti heille +lempeät, voimalliset sanansa ja asetti metelin sillä keinoin, jolloin +Taavetti pakeni Tallinnaan. + +Mielellään olisi nyt kunnianhimoinen Kaarle Knuutinpoika sen +kuninkaallisen vallan lisäksi, mikä hänellä oli valtionhoitajana, +myöskin tahtonut kuninkaallista nimeä. Kaikin tavoin hän koetti +senvuoksi taivuttaa puolellensa mahtavaa Turun piispaa. Hän asetti näet +Suomen maaherraksi Maunun langon, Niilo Olavinpojan, Särkilahden +herran, ja antoi Suomen pohjoisen laamannikunnan Sune StÃ¥larmille, joka +myöskin oli Tavastien heimoa. Mutta Maunu Tavast oli siinäkin suhteessa +tosi suomalainen, että hän niinkauan kuin mahdollista tahtoi pysyä +uskollisena lailliselle hallitsijalle. Hän ei tahtonut luopua +Eerikistä, ennenkuin vielä kerran olisi yritetty saada aikaan sovintoa +hänen kanssansa. Kesällä 1437 oli Eerikki taas luvannut tulla Kalmariin +Ruotsin herrojen puheille. He kokoontuivatkin sinne kaikki, vaan +turhaan odotettiin kuningasta. Muut silloin suuttuivat ja läksivät +kotiinsa; ainoastaan arkkipiispa, drotsi Vase, Turun linnanisäntä Hannu +Kröpelin ja Maunu Tavast päättivät mennä kuninkaan puheille, koska hän +ei heidän luokseen tullut. Lundin kaupunkiin saavuttuansa, joka silloin +vielä kuului Tanskan vallan alle, he saivat kuulla tanskalaistenkin jo +alkavan kyllästyä epäluotettavaan kuninkaaseensa ja aikovan kutsua +toista sijaan. Tämä sanoma palautti arkkipiispan ja drotsin, vaan Maunu +Tavast meni kuitenkin Kröpelinin kanssa Kööpenhaminaan Eerikin puheille +ja sai häneltä uuden lupauksen, että hän muka tulisi Ruotsiin +seuraavana kesänä. + +Mutta sanaansa ei Eerikki pitänyt paremmin kuin edellisilläkään +kerroilla, ja silloin vihdoinkin ruotsalaiset hänestä kokonaan +luopuivat. + +Tanskalaiset olivat tehneet samoin ja ottaneet kuninkaaksensa Eerikin +sisarenpojan, Baijerin herttuan Kristofferin. Tämä nyt rupesi pyrkimään +Ruotsinkin valtaistuimelle. Kauan aikaa sai Kaarle Knuutinpoika sen +estetyksi, sillä hän tahtoi itse päästä kuninkaaksi. Mutta viimein +laskettiin kuitenkin Ruotsin kruunu v. 1440 Arbogassa Kristofferin +päähän. Maunu Tavastkin oli tässä vaalissa osallisena ja sai +kuninkaalta vahvistuskirjan kaikkiin Suomen kirkon ja papiston +etuuksiin. Myöskin vahvistettiin Suomelle ennen suotu veronhelpoitus. + +Kristoffer kuningas oli rahanahnas ja kavala; sentähden on hänenkin +aikansa huonossa muistossa. Sen lisäksi sattui vielä hänen hallitessaan +yhtenään katovuosia, joihin sen ajan valistumattoman rahvaan mielestä +kuninkaan jumalattomuus oli syynä, ja rahvas antoi hänelle liikanimeksi +_Pettukuningas_. Hän kuoli jo v. 1448. + +Nyt vihdoinkin pääsi Kaarle Knuutinpoika toivonsa perille; hän +valittiin Ruotsin kuninkaaksi, ja pian tarjosivat norjalaisetkin +hänelle kruununsa. Maunu piispa oli ollut kuninkaanvaalissa osallisena, +ja siitä lähtien hän seisoi uskollisesti Kaarlen puolella. Semmoista +luotettavaa ystävää tämä hyvin tarvitsikin, sillä, niinkuin vasta +saamme nähdä, hänen ympärillään kuhisi juonittelijoita ja pettäjiä. +Yhdessä tapauksessa varsinkin pelasti Maunu Tavastin uskollisuus +Kaarlen hyvin suuresta vaarasta. Halmstadin kaupunkiin oli 1450 Ruotsin +ja Tanskan herroja kokoontunut hieromaan sovintoa Norjasta, Gotlannista +ynnä muista paikkakunnista, joita kumpainenkin kuningas vaati +omaksensa. Siinä useimmat Ruotsin lähettiläät salaa olivat yksissä +neuvoin tanskalaisten kanssa, ja ensi työkseen antoivat heille kaikki +nuo riidanalaiset maat. Vaan kujeet eivät siihenkään vielä loppuneet. +Petturit neuvottelivat tanskalaisten kanssa, miten he saisivat Kaarle +kuninkaan pois Ruotsin valtaistuimelta ja Tanskan uuden kuninkaan +Kristiernin hänen sijaansa. Yksi heistä, Niilo Juhonpoika +(Oxenstjerna), tuli Maunu piispaa samaan liittoon viekoittelemaan. "Nyt +on rauha rakennettu Tanskan kanssa", sanoi hän; "nyt vaan me +tarvitsisimme hyvää hallitusta! Teiltä, hyvä herra, tulin neuvoa +kysymään, miten se paraiten saataisiin?" -- Piispa silloin vastasi +hänelle: "Jumala suokoon, että jotain voisimme tehdä valtakunnan +hyväksi! Neuvoillani ja toimellani autan kernaasti niinkuin ennenkin. +Mutta nyt toivon valtakunnan hyvin menestyvän, sentähden en ole tuota +kovin ajatellut." -- Virkkoipa taaskin Niilo herra: "Jos sen lupaatte +pitää salassa, niin virkan teille parhaan neuvon valtakunnan +parantamiseksi; vaan vannokaa, ettette sitä ilmoita kellekään +ihmiselle!" Piispan vannottua ilmoittikin Niilo herra hänelle +salajuonittelijoiden vehkeet. Ensin aiottiin vaatia Kaarlelta kaikki +linnat valtioneuvosten käsiin. Jollei hän siihen suostunut, piti kutsua +Tanskasta apua. Mutta jos hän suostuisi, niin oli sitä helpompi päästä +hänestä ja antaa kruunu Kristiernille. Maunu Tavast kovin hämmästyi +tästä kavaluudesta, vaan ei virkkanut mitään muuta kuin: "Tämmöisiä +asioita minä en ymmärrä, hakekaa neuvoa viisaammilta, tähän ei minun +älyni ylety!" + +Kun sitten lähettiläät toimiltaan palasivat kuninkaan luokse, meni +Maunu heti hänen puheillensa ja sanoi raskaasti huoaten: "Nyt minun +täytyy näillä vanhoilla päivilläni rikkoa valani (hän oli jo +yhdeksänkymmenenkolmen vuoden vanha) ja se mieltäni kovasti pahoittaa. +Vaan jos salaisuuttani en ilmoita, niin on se teille vahingoksi, herra +kuningas, ja sillä rikkoisin teille antamani uskollisuusvalan. Käyköön +kuinka käynee, minä tahdon teille olla uskollinen!" Näin sanottuaan hän +ilmaisi kuninkaalle petturien salavehkeet, jotta ne saatiin estetyksi. + +Tämä oli Maunu Tavastin viimeinen valtiollinen toimi. Vielä samana +vuonna 1450 hän väsyneenä erosi piispanvirastaan, hallittuansa Turun +hiippakuntaa kahdeksanneljättä vuotta. Loput elämäänsä hän eli +kartanossa, jonka hän oli itselleen rakennuttanut vastapäätä rakasta +Naantalin luostariansa, ja siellä hän nukkui kuoleman uneen kaksi +vuotta myöhemmin, maalisk. 9:nä p:nä 1452. + + +6. Koululaitokset ja oppi Suomessa katolisena aikakautena. + +Oppia näinä aikoina eivät tarvinneet eivätkä harjoittaneetkaan muut +kuin papit. Talonpoikien ja porvarien opista tietysti ei ollut +puhumistakaan, koska suuret aatelisherratkin aivan harvoin osasivat +lukea, vielä harvemmin kirjoittaa. Heillä oli vaakunansa piirretty +miekkansa ponteen, jonka he painoivat vahaan vahvistettavien +kirjoitusten alle, ikäänkuin puumerkin. Kaikki luku- ja kirjoitustyö +oli yksinomaan pappien toimena, jonka tähden kuninkailla ja muillakin +suurilla herroilla aina oli pappismies sihteerinä, niinkuin olemme +nähneet Maunu Tavastin ennen piispaksi tulemistaan olleen Eerikki +Pommerilaisella. + +Sen verran oppia saivat papin-alut kouluissa, joita oli sekä +_luostarikouluja_ että _kirkkokouluja_. Sitä paitsi oli kaupunkien +kustantamia _kaupunkikouluja_. Ensinmainittuja oli yksi jokaisessa +luostarissa, ja niissä opetettiin munkeiksi tai nunniksi pyrkijöille +jumalanpalvelukseen kuuluvia temppuja ja oppia. Loppupuolella tätä +aikakautta alkoi niissä kuitenkin käydä myös semmoisia lapsia, joita ei +aiottu hengelliseen säätyyn. Koulu oli niinikään jokaisella suuremmalla +kirkolla, etenkin tuomiokirkolla, missä papiksi aikovia ohjattiin. +Suomessa tiedetään keskiajalla olleen kouluja: tuomiokoulu Turussa, +luostarikouluja Turussa ja Viipurissa, minkä lisäksi myös Naantalissa +pidettiin huolta luostarin jäsenten kirjallisesta edistyksestä, sekä +kaupunkikouluja Raumalla ja Viipurissa. + +Milloin ensimäinen koulu Suomeen perustettiin, siitä ei ole tietoa, +mutta Turussa oli tuomiokoulu Suomen etevin koulu viimeistäänkin +14:nnen vuosisadan alkuajalta asti ja Viipurin koulua mainitaan +ensikerran 15:nnen vuosisadan alussa. Kirkon kirkkoherra toimitti +ensiaikoina koulunopettajankin virkaa, vaan loppupuolella 14:ttä +vuosisataa tapaamme jo Turun koulussa varsinaisen opettajan. + +Näihin kouluihin tuli enimmäkseen talonpoikien poikia, tulipa joukkoon +joku aatelispoikakin, joka halusi päästä korkea-arvoisiin ja +hyväpalkkaisiin piispan-, tuomiorovastin j.m.s. virkoihin. Katoliset +papit eivät saaneet mennä naimisiin; sentähden ei heidän poikiaan +voinutkaan olla koulussa. Kuri oli kouluissa ankara. Penkkejä ei +suvaittu, vaan koululaisten eli teinien oli lattialla istuttava, joka +oli oljilla, "pahnoilla" peitetty. Täten heidän piti oppia +käyttäytymään nöyrästi ja kunnioittavasti opettajaa kohtaan. Vitsaa +ahkerasti harjoitettiin, niinkuin moni niiltä ajoilta säilynyt +kouluvirsi todistaa. Esim. seuraava: + + Opin sauna, autuas aina, + cosea vidzoill vihdoillan; + ej saerasta sijt saunasta, + enin kylmäld kylvetellän. + Opin otta, carttain cohta + tavoi taitamattomii; + ett' on lyöty, siijt' on hyöty, + seora taito ja toimi. + +Vaikea olisikin kenties ollut pitää sen ajan vallatonta, +väkivaltaisuuteen tottunutta nuorisoa muulla keinoin aisoissa. + +Koulussa oli kolme tai neljä luokkaa; alaluokilla opettivat yläluokkien +paremmat oppilaat, yläluokilla opettaja itse. Opetus alkoi aivan +ensimäisestä alusta, aapisesta. Vaan äidinkieltä ei koulussa +opetettukaan lukemaan; opetettiin ainoastaan latinaa. Latinankielellä +siihen aikaan koko jumalanpalveluskin toimitettiin, latinankielisiä +olivat kaikki kirjat, joista voi jotakin oppia saada, latinaksi olivat +alussa kaikki yksityistenkin välikirjat kirjoitetut, ja nytkin +käytettiin sitä kieltä kansain ja kuningasten liittokirjoissa. +Äidinkieltä melkein kaikissa maissa pidettiin halpana. Täällä +pohjoisessa kirjoitettiin kuitenkin jo yksityisten asioita koskevat +tuomiot maan kielellä, Ruotsissa ruotsiksi, vaan suomenkieltä ei +kirjallisissa toimissa käytetty ennenkuin katolisen uskon hävittyä. +Tämän latinankielen tarpeellisuuden tähden oli se pääaineena +senaikaisessa opetuksessa; muuta kieltä ei ollut oppilasten lupa +käyttää keskenänsä eikä opettajaa puhutellessa; jos ken vahingossa tuli +sanoneeksi jonkun sanan äidinkielellä, se siitä sai aika selkäsaunan. +Kun oppilaat olivat oppineet sisältä lukemaan sekä kirjoittamaan, +ryhtyivät he latinan kielioppiin käsiksi, jonka sääntöjen +harjoitukseksi luettiin joitakuita muinaisajan tai uudempiakin +latinankielisiä runoelmia. Tätä kaikkea sanottiin nimellä grammatica. +Lisäksi harjoitettiin rhetoricaa, s.o. niitä lausetapoja, joita +käytettiin kirjeissä suurille herroille, piispoille y.m. Viimeksi tuli +logica, s.o. jonkunlainen ajatusoppi. Koko tätä oppimäärää nimitettiin +nimeltä trivium (kolmihaara). Sen jälkeen alkoi toinen, quadrivium +(nelihaara) niminen oppimäärä, johon kuului luvunlasku (arithmetica), +mittausoppi (geometria), tähtitiede (astronomia) ja veisuu (musica). +Tämä viimeksimainittu oli välttämättömän tarpeellinen papille, koska +jumalanpalvelus enimmäkseen vain oli virsien veisaamista ja +messuamista. Myöskin piti oppia kristinuskon pääkappaleet: Isämeidän, +uskontunnustus, Ave Maria (Rukous Neitsyt Maarialle) ja Davidin +seitsemän katumuspsalmia. Korkeammissa kouluissa sen lisäksi vielä +harjoitettiin hiukan jumaluusoppia ynnä kirkko-oikeuden (kanonisen +oikeuden) ensimäisiä alkeita. Kreikankieltä ei luettu, sentähden että +se muka oli pakanallinen; hepreaa ei myöskään, koska se oli Vapahtajan +surmaajien kieltä; historiasta ja maantieteestä ei tiedetty mitään, +vielä vähemmän luonnontieteistä. Ei edes raamattuakaan luettu, sillä +sen lukeminen oli maallikoilta kovasti kielletty eikä pidetty sitä +papeillekaan tarpeellisena. + +Kesäisin joutoaikoina kävivät köyhät teinit maaseudulla apua +kerjäämässä ja saivat mistä rahaa, mistä viljaa, mistä nahkoja. Mutta +koska he näillä retkillänsä tekivät talonpojille väkivaltaa sekä +harjoittivat kaikellaista muutakin koiruutta, niin kiellettiin, vaikka +nähtävästi ilman seurausta, v. 1489 koko kerjuullakäynti. + +Yliopistoa siihen aikaan ei vielä ollut Ruotsissa eikä Tanskassa, +saatikka sitten Suomessa. Kun kotoinen koulu oli läpikäyty, täytyi siis +hakea syvempää ja laveampaa oppia kaukaisilla ulkomailla. Semmoisiin +matkustamisiin eivät kaikkien varat riittäneet; useimmat sentähden +menivät koulusta suoraan pappisvirkoihin; muutamat olivat jo ennenkin +koulusta eronneet ja ruvenneet jonkun aatelisherran sihteeriksi. Mutta +ne rikkaat, joiden varat vain suinkin kannattivat, ja joskus +köyhemmätkin, joiden matkan kirkko otti kustantaaksensa, riensivät +ulkomaille; sillä siellä saatavaa maisterinnimeä pidettiin hyvin +suuressa arvossa ja oli se ikäänkuin portaana korkeampiin kirkollisiin +virkoihin. + +Kolmessa yliopistossa varsinkin oli suomalaisten tapana käydä näinä +aikoina, nimittäin Pragissa Bööminmaalla, Leipzigissä Saksassa ja +Ranskan pääkaupungissa Parisissa. Niistä viimeksimainittu oli kaikkein +vanhin, suurin ja kuuluisin. Sentähden keräytyikin sinne kaikista +Euroopan maista oppilaita, jotka kotiperänsä mukaan olivat jaetut +neljään kansakuntaan. Pienin niistä, jota aluksi nimitettiin +englantilaiseksi, sittemmin saksalaiseksi, sisälsi Saksan, Englannin +ynnä kaikki Pohjoismaat. Siihen siis kuuluivat meidänkin miehet. + +Parisiin tultuansa nuoret oppilaat antautuivat jonkun heidän +kansakuntaansa kuuluvan maisterin johdon alaiseksi, joka piti heille +ajatusopillisia luennoita, luetti heillä muutamia määrättyjä kirjoja, +käytti heitä muiden maisterien väittelyitä kuuntelemassa ynnä harjoitti +heitä itseäänkin väittelemiseen. Kaksi vuotta kului näissä toimissa; +sitten oli oppilas valmis rupeamaan _bakkalarioksi_, s.o. julkisessa +väittelyssä puolustamaan muutamia opinkappaleita. Bakkalarion tuli +nyt edelleen harjoittaa väittelyä sekä kuunnella siveysopin, +luonnontieteiden ja sielunopin luentoja, vieläpä harjoittaa hiukan +mittausoppia ja tähtitiedettä. Sen tehtyä tuli hänen suorittaa tutkinto +näissä aineissa ja sillä tavoin hän pääsi _lisensiaatiksi_. Sitten +hänen oli lupa itse pitää luentoja ja opettaa, vaan ennenkuin hän +siihen toimeen rupesi, oli kuitenkin vielä yksi temppu tehtävä. Hänen +oli nimittäin kansakuntansa pedellin (vahtimestarin) seurassa käytävä +kaikkien maisterien luona heidän suostumustaan anomassa. Sen saatuaan +teki hän valan rehtorin edessä, luvaten pitää kunniassa yliopiston, +tiedekunnan ja kansakuntansa oikeudet, säännöt ja tavat. Sitten kulki +hän määrättynä päivänä suurella juhlamenolla kansakuntansa kouluihin. +Se maisteri, jonka johdolla hän siihen asti oli opiskellut, piti +hänelle puheen ja painoi hänen päähänsä maisterilakin. Nyt oli +oppilaasta tullut täydellinen maisteri, joka arvonimi nyt aina kulki +hänen nimensä edellä. Useimmat, näin pitkälle päästyään, kiirehtivät +kotiin johonkuhun kirkolliseen virkaan; vaan olipa niitäkin, jotka +vielä jäivät lukujansa jatkamaan. He pitivät nyt tästälähin luentoja +varhain aamulla taiteiden tiedekunnassa, johon he kuuluivat, kävivät +sitten luentoja kuuntelemassa jumaluusopin tiedekunnassa, päästäksensä +aikaa myöten jumaluusopin tohtoreiksi, johon tavallisesti kului vielä +kuusi vuotta. + +Niistä monista suomalaisista, jotka tämän aikakauden kuluessa kävivät +Parisin yliopistoa, saavutti siellä suurimman maineen Maunu Tavastin +sukulainen, Olavi Maununpoika. Hän tuli Parisiin v. 1425 ja piti +bakkalarioväitöksensä v. 1427 yhdessä neljän muun suomalaisen +nuorukaisen kanssa. Seuraavana vuonna hän suoritti myöskin +lisensiatitutkinnon ja pääsi maisteriksi eli yliopiston opettajaksi. +Sen jälkeen hän vielä oleskeli yhdeksän vuotta Parisissa, jatkaen +opintojansa, kunnes hän pääsi jumaluusopin bakkalarioksi. Tällä +pitkällä ajalla saavutti hän tiedoillaan ja taidoillansa niin suuren +arvon ja suosion kansakunnassaan, että hänet monta monituista kertaa +valittiin prokuratoriksi (esimieheksi) ja rahanvartijaksi. Eikä hän +ollut saavuttanut mainetta ainoastaan oman kansakuntansa parissa; +muutkin kansakunnat näkyvät tunteneen hänet ja pitäneen häntä +kunniassa; sillä kahdesti hänet valittiin koko yliopiston +rehtoriksi, jolla juhlatiloissa oli sijansa kardinalien rinnalla ja +parlamentinneuvoston edellä. Myöskin oli hän niiden lähettilästen +joukossa, jotka v. 1436 yliopiston puolesta kävivät Ranskan kuninkaan +luona anteeksi pyytämässä, että yliopistokin silloisessa keskinäisessä +sodassa oli ollut kuninkaan vihollisten puolella. Parisissa kaksitoista +vuotta oppia harjoitettuansa palasi Olavi Maununpoika viimeinkin +kotimaahan. Täällä hän nousi arvosta toiseen, kunnes hänet viimein +Maunu Tavastin jälkeen, joka oli kustantanut hänen olonsa Parisissa, +valittiin hänen sijaansa piispaksi. Hän kuoli v. 1460. + + + + +KAARLE KNUUTINPOIKA BONDE. + + +1. Kaarle Knuutinpoika Viipurissa. + +Kaarle Knuutinpojasta on jo edellisissä kertomuksissa ollut puhetta. Me +olemme nähneet, kuinka hän v. 1435 pantiin valtamarskiksi, kuinka hänet +sitten seuraavana vuonna valittiin valtionhoitajaksi ja vihdoin v. 1448 +Ruotsin kuninkaaksi. Mutta hänestä on meillä nyt vielä enemmänkin +puhuttavaa, sillä häntä on puoleksi pidettävä Suomen miehenä. Hän näet +oli tiedonannon mukaan syntynyt Turussa (v. 1408), missä hänen isänsä, +valtioneuvos Knuutti Bonde, oli linnanisäntänä, ja asui myös monet +vuodet Suomessa, joka yhteen aikaan oli kokonaan annettu hänelle +läänitysmaaksi. + +Niin kauan kuin Kristoffer Baijerilainen pyrki Ruotsin kuninkaaksi, hän +kaikin tavoin koki taivuttaa mahtavaa Kaarle Knuutinpoikaa puoleensa. +Hän lupasi, ettei hänen koskaan tarvitsisi joutua vastuuseen siitä, +mitä hän valtionhoitajana oli tehnyt, ja antoi hänelle läänitysmaaksi +koko Suomenmaan ynnä vielä Ölannin saaren sen lisäksi. Mutta tuskin oli +kuningas 1441 saanut kruunun päähänsä, hän rupesi jo keinoja +miettimään, joilla voisi vähentää Kaarle Knuutinpojan valtaa; sillä se +peloitti häntä kovasti, varsinkin kun kruunausjuhlassa, missä pitkä ja +kaunis marski astui pienen, paksun kuninkaan rinnalla, ääniä oli +kuulunut kansan joukosta, että marski oli kuningasta jalompi ja +paremmin kruunun arvoinen kuin hän. Hyvin oli siis kuningas iloissaan, +kun Kaarle Knuutinpojan vanha vihollinen, Krister Niilonpoika Vase, +tuli hänen luokseen valittamaan, että hänelle tapahtuisi vääryyttä, jos +Viipurin linna, joka siihen asti oli ollut hänen hallussansa, nyt +annettaisiin Kaarle Knuutinpojalle. Tämän valituksen tunnusti +Kristoffer heti oikeaksi ja määräsi, että Krister Niilonpoika saisi +pitää Viipurin Vapunpäivään saakka, sitten saisi hän sen sijaan +Raseporin linnan neljäksi vuodeksi ja sittemmin Korsholman linnan ynnä +Pohjanmaan useammaksi vuodeksi. Vasta sen jälkeen saattoi siis Kaarle +Knuutinpoika päästä koko Suomen lääniherraksi. Mutta tämä kuninkaan +sanansasyöminen olikin vain alkua. Kaarle Knuutinpoika läksi nyt +läänitysmaahansa ja tuli Martinpäivänä Turun kaupunkiin. Vaan ei +aikaakaan, niin lähetti kuningas käskyn hänelle, vaatien häntä niinpian +kuin meri olisi sulana saapumaan Tukholmaan ja vastaamaan muutamista +kanteista, joita oli nostettu hänen valtionhoitajana muka tekemiensä +vääryyksien johdosta. Kaarle totteli tätä käskyä, mutta toi mukanaan +500 ritaria ja huovia, sillä hän pelkäsi jotain kavaluutta kuninkaan +puolelta. Kuningas, nähdessään Kaarlen niin hyvin varustettuna, ei +uskaltanut hänelle tehdä väkivaltaa, mutta vaati kumminkin Turun ja +Hämeen linnat pois häneltä. Kaarle antoikin viimein Turun linnan +käsistään, kuitenkin sillä ehdolla, että hän paikalla saisi Viipurin +Vaselta. Siinä syrjäisessä rajalinnassa hän toivoi toki saavansa +viettää rauhallista elämää. Kuninkaan suostuttua tähän hän purjehti +Tukholmasta Viipuriin, jonka hän saikin kohta riidatta haltuunsa, sillä +vanha Krister Niilonpoika oli juuri tähän aikaan kuollut. + +Viipurin linnassa asui Kaarle Knuutinpoika seitsemättä vuotta edelleen, +viettäen siellä riemuista ja komeaa elämää. Hän koristi linnan +huoneita, jotta sen komeampaa linnaa ei siihen aikaan kuulu olleen koko +Ruotsin valtakunnassa. Myöskin on mainittu, että hän kaivatti sinne +lammikoita, joissa hän kasvatti hyvänmakuisia ja kalliita kourukaloja. +Kuinka hän muuten aikaansa vietti ja millä tavalla Viipurin linna hänen +aikanaan oli koristettu, siitä ei ole sen enempää tietoa. Mutta +kuitenkin voimme saada siitä käsitystä, jos otamme huomioon, mitä +historioitsijat tietävät sen ajan aatelisten elämästä yleensä ja +etenkin mitä Olaus Magnus kertoo Pohjoismaiden herroista erikseen. + +Suurien herrojen asunnot eivät siihen aikaan olleet yhtään niin tilavat +ja mukavat kuin nykyaikoina. Varsinkin olivat ikkunat hyvin pienet ja +kapeat, jotta vihollisen olisi vaikeampi ampua sisään. Sisäänpäin ne +kuitenkin levenivät, ja koska seinät olivat hyvin paksut, syntyi sillä +tavoin joka ikkunan eteen suuri komero, jossa saattoi istua ja katsella +ulos maailmaan. Tapeteista ei vielä mitään tiedetty; mutta +ripustettiinpa kuitenkin seiniin rouvien ja aatelisneitojen ompelemia +verhoja, jopa välistä suurina juhlina silkkikankaitakin. Miesten +huoneitten seinille ripustettiin myöskin rautapaitoja, kypärejä, +rautakintaita, keihäitä, kilpiä, rautajousia ynnä isännän vaakunoita. + +Aatelisherrojen tärkein toimi näinä rauhattomina aikoina oli _sota_. +Läänitysmaansa kaikkine kruununveroineen he saivat kuninkaalta sillä +ehdolla, että he sodan syttyessä aina olisivat valmiit avustamaan häntä +määrätyn sotamiesparven kera. Siitä syystä heitä lapsuudesta asti +opetettiin sotatemppuihin ja aikamiestenkin harjoitukset sekä toimet +rauhan aikana olivat sodan valmistusta. + +Pienet aatelispojat lähetettiin tavallisesti seitsen-vuotisina pois +kotoa jonkun mainion ritarin luo kasvatettaviksi. He palvelivat +_hovipoikina_ sekä herraa että rouvaa ja harjaantuivat ratsastamiseen +ja aseitten käyttämiseen. Ratsastamaan oppiessaan heidän täytyi istua +hevosen selässä, suuri rautakypärä päässä ja pitkä keihäs kädessä. +Sillä tavoin tottuivat he jo pienestä alkaen siihen raskaaseen +rautapukuun, johon senaikuiset sotaherrat olivat kiireestä kantapäähän +puetut. + +Kun hovipoika oli täyttänyt 14 vuotta ja oppinut aseita käyttämään, +tehtiin hänestä _knaapi_. Nyt sai hän toimekseen pitää isäntänsä aseet +puhtaina ja hoitaa hevosta; hän sai seurata hänen kanssaan sotaankin +hevosmiehenä, yllään rautapaita, kypärä ja lyhyt miekka. + +Useampia vuosia uskollisesti palveltuaan ja urhoollisuuttaan +osoitettuaan, pääsi knaapi viimein _ritariksi_. Vähintäin +hänen kuitenkin piti olla 21 vuoden vanha. _Ritariksilyönti_ +tapahtui hyvin juhlallisella tavalla. Knaapi valmistausi siihen +rukoilemisella, paastolla ja ripilläkäynnillä, ja sitten hänet vietiin +valkeihin vaatteisiin puettuna suurella saattojoukolla kirkkoon. +Jumalanpalveluksen jälkeen oli päivälliset, joissa ritariksi pyrkijä +istui eri nurkkapöydässään saamatta nauraa, puhua tahi mitään +nauttiakaan. Illalla hänet vietiin taas kirkkoon, jossa hänen tuli +valvoa koko yökausi aseittensa ääressä. Seuraavana päivänä pidettiin +taas jumalanpalvelus, knaapin miekka siunattiin, ja hän itse vannoi +pyhän valan, joka näillä Pohjanmailla kuului seuraavalla tavalla: Niin +auttakoon minua Jumala ja Pyhä Neitsyt ja pyhä Eerikki, sillä tahdon +kaikin voimin hengellä ja tavaralla suojella katolista uskoa ja pyhää +evankeliumia ynnä sen pappeja sekä heidän vapauksiaan ja etujaan ja +vastustaa kaikkea vääryyttä, vahvistaa oikeutta sekä rauhaa, turvata +orpoja, neitoja, leskiä ja köyhiä, olla uskollinen kuninkaalle sekä +kotimaalleni ja käyttää aseitani Jumalan kunniaksi viimeisiin voimiini +saakka. -- Sen jälkeen lankesi knaapi polvilleen, ja kuningas, jolla +yksin oli siihen oikeus, löi häntä kolmasti miekan lappealla selkään. +Nyt toiset herrat ja naisetkin tulivat pukemaan uutta ritaria +rautapukuun, vyöttivät hänelle miekan vyölle, kiinnittivät +kultakannukset ritariuden merkiksi jalkoihin ja antoivat käteen keihään +sekä kilven. Nyt oli hän kaikkien muiden herrojen vertainen ja +ainoastaan kuningas oli häntä korkeampi. + +Leikit ja huvituksetkin, joita sotaharjoitusten loma-aikoina pidettiin +ritarien linnoissa, olivat sitä laatua, että ne voimistivat ruumista ja +rohkaisivat mieltä. Hovipoikaset juoksivat kilpaa tai nakkelivat kiviä. +Knaapeilla ja huoveilla, s.o. ritarien palkatulla sotaväellä, oli +toisellaiset leikit. Kesällä esim. heitä kävi aina kaksi miestä yhteen +veneeseen, toinen soutajaksi, toinen seisomaan etukokkaan, pitkä, +sommalla varustettu seiväs kädessä. Näin soudettiin kaksi venettä +täyttä vauhtia vastakkain ja etukokassa seisojat koettivat seipäillään +sysätä toisiansa veteen. Vyöhön oli heillä sidottu nuora, josta heidät +veteen loiskahdettuansa jälleen hinattiin veneeseen. -- Toista leikkiä +pidettiin talvella suuren nuotiotulen ääressä, joka linnan pihassa +paloi kaiken yötä vartiaväkeä varten. Tämän valkean ympärillä tanssivat +miehet piirissä, toisiansa kädestä kiinni pidellen. Kesken vauhtia +heittivät he sitten irti, jolloin tavallisesti joku kaatui röykkiölle. +Hänen täytyi sitten rangaistukseksi, kun muka oli tulen saastuttanut, +tyhjentää pohjaa myöten suuri oluthaarikka. Tämä rangaistus ei +kuitenkaan kuulu juuri peloittaneen miehiä, vaan päinvastoin heidän +sanotaan tahallaan heittäytyneen röykkiölle. Väliin myöskin heitettiin +arpaa, kenen piti valkean yli hypätä. + +Ritarit puolestansa harjoittivat metsästystä huvituksenaan. Lintuja ja +jäniksiä pyydettäessä usein käytettiin kesytettyjä ja siihen opetettuja +haukkoja. Metsään lähtiessä pidettiin kädessä kaikella tavoin +koristettua haukkaa, jonka pää oli pienellä myssyllä peitetty, mutta +heti kun saalis ilmautui, päästettiin haukka irti ja se kiiti nuolen +nopeudella jälestä; eikä aikaakaan niin se tarttui saaliiseen kiinni ja +toi sen herrallensa, josta se sai sisukset palkakseen. Tämmöisillä +retkillä naisetkin olivat mukana, istuen tasaiseen juoksuun opetettujen +ratsujen selässä. -- Hauskempi oli kuitenkin miesten lähteä hirviä +ampumaan, jota jaloa eläintä silloin vielä oli runsaasti Suomen +metsissä. Mutta kaikkein paras oli kontioiden kimppuun käydä, joita +tätä nykyäkin vielä joskus kaadetaan Pohjois- ja Itä-Suomessa. +Karhunpyynti ei nykyäänkään ole aivan vaaraton, mutta siihen aikaan, +jolloin pyssyillä ampuminen vasta oli alullaan ja mesikämmenen rinta +oli keihäällä lävistettävä, se vielä vähemmän oli lapsenleikkiä. Sitä +suurempi oli ilo ja kunnia voittajalle. + +Peijaisia ei karhulta suinkaan puuttunut; sillä sen ajan miehet olivat +vahvat juomisessa jos muissakin töissä. Juomingeissa käytettiin +monellaisia juoma-astioita. Lasi- ja savi-astioita ei paljon nähty; +tavalliset astiat olivat vaskesta, tinasta tai raudasta. Käytettiinpä +myöskin leveitä hopeamaljoja, suuria juomasarvia sekä Länsi-Götinmaalla +sorvattuja ja vernissalla kiilloitettuja pikareita koivun visasta. +Näitä viimeksimainituita vieraat juotuansa nakkelivat rikki lattiaan. +Mutta Suomessa aivan omituinen juoma-astia oli _kousa_ nimeltään. Se +oli kuusenjuuresta tehty iso haarikka, sisältä ontoksi näverretty ja +ulkopuolelta monenlaisilla, kähäräksi vuolluilla lastuilla koristettu. +Päältäpäin oli kaksi juurenhaaraa punottu yhteen kaarenmuotoiseksi +sangaksi. Siitä se on tainnut tullakin _haarikka_ sana. Kun palvelijat +astuivat saliin, tämmöiset haarikat kädessä, niin näytti siltä, sanoo +Olaus Magnus, kuin olisi hirvilauma lähestynyt. -- Juomana oli +tavallisesti olut, jota Suomessa erinomaisen taitavasti osattiin panna. +Mutta suurilla herroilla oli myöskin kaukaa ulkomailta tuotuja viinejä. +Usein juotiin kilpaa, ken kerrassaan tai kahdella, kolmella yrittämällä +sai sarven tai haarikan tyhjäksi; osa vieraita lopuksi kaatuikin pöydän +alle, mutta ken humalassaan riitaa nosti, se rangaistiin sillä tavalla, +että pantiin nuorakiikkuun istumaan laudan terävälle laidalle ja +hinattiin ylös lakeen. -- Pidoissa ja muissa tilaisuuksissa pelattiin +myöskin korttia, sakkia ja heitettiin nappulaa. + +Mutta komein ja loistavin kaikista ritarien huvituksista oli turnaus. +Sitä varten ympäröitiin kenttä matalalla aidalla, jonka takana +katselijat istuivat ja seisoivat. Aitauksen sisään kokoontuivat +taisteluun halukkaat ritarit, sekä he itse että heidän ratsunsa +täydessä rautapuvussa. Merkin annettua ajaa karahutti aina kaksi +kerrassaan vastakkain, yrittäen pitkillä, kärjettömillä peitsillään +työntää toisensa hevosen selästä. Tavallisesti lensikin toinen +taistelijoista maahan, mutta välistä, kun molemmat olivat taitavia, +peitset vain taittuivat pirstaleiksi, ratsumiesten horjahtamatta +satulasta. Ken useimmat muut oli voittanut, sai palkinnokseen kalliit +aseet, seppeleen tai muuta sellaista. Ja vielä suuremmaksi kunniaksensa +sai hän nämät lahjat kauneimman rouvan tai neidon kädestä. Lopuksi aina +pidettiin suuret tanssit. + +Kaarle Knuutinpojan hovissa tämmöistä turnausta tuskin lienee pidetty, +sillä siihen aikaan ne olivat muuallakin Euroopassa häviämäisillään. +Mutta tansseja ei suinkaan puuttunut. Niissä miehet väliin tanssivat +yksinään, väliin naisten kanssa. Suuren paaston edellisellä viikolla +esim. tanssivat nuorukaiset, paljastetut miekat kädessä, joita he +vuoroin ojensivat suoraan eteensä, vuoroin ylös. Lopuksi he asettuivat +kuusikulmaan. Samallaista tanssia tanssittiin vanteillakin, kulkuset +polvissa. Tanssittaessa laulettiin lauluja esivanhempien urhotöistä. +Vaan olipa kuitenkin soittoniekkojakin eli _leikareita_ apuna, jotka +soittivat rumpua, torvea ja huilua tai muulla tavalla huvittelivat +vieraita; ne olivat melkein aina ulkomaalaisia, sillä Pohjan kansat +pitivät tätä virkaa häpeällisenä. -- Naisten kanssa enimmiten +tanssittiin piiritansseja, joissa myöskin laulettiin vanhanaikuisia +lauluja. + +Naiset muuten, korkeasukuisetkin, toimittivat emännän virkaa, +kehräilivät ja ompelivat, leipoivat ja panivat olutta palvelijoittensa +kanssa. Mutta paitsi sitä osasivat he hienompaakin työtä tehdä; heidän +ompelemansa olivat kalliit verhot, joita seinille ripustettiin, ja +monasti tuli heidän hyppystensä työ kirkkojen alttareiden koristeeksi. +Myöskin harjoittelivat he harpun soittoa, ja jos paitsi pappia talossa +oli joku lukutaitoinen, niin se tavallisesti oli rouva ja hänen +tyttärensä. + +Lopuksi tämänaikuisten aatelisten puvusta pari sanaa. Aatelisnaiset +käyttivät ruumiinmukaisia liivejä, joissa oli kapeat hiat; vyöllä +kultasäikeistä kudottu leveä vyö taikka kahden sormen levyinen +hopea- tai kultakisko; hameet olivat niin pitkäliepeiset, että rouvan +astuessa palvelustyttö tai hovipoika tuskin jaksoi kantaa sitä +jäljessä. Vaatteet usein olivat silkistä, sametista ja kultakankaasta, +kärpän- tai sopulin nahkoilla reunustetut. Päässä oli kultainen, +kalleilla kivillä koristettu seppele ja sen päällä hieno, ulkomaalta +tuotu liinanen. Miehet, niinkuin jo mainittiin, olivat sodassa kokonaan +raudalla peitetyt. Mutta kotona oli heillä kalleista kankaista tehdyt +lyhyet nutut ja ahtaat housut, päässä pikkuinen lakki, tavallisesti +sulkasella koristettu. Kumpaisillakin, sekä miehillä että naisilla, oli +kummalliset, pitkään suippuun päättyvät kengät. + +Tällaista elämää lienee Kaarle Knuutinpoikakin viettänyt kaukaisessa +linnassaan. Mutta tulipa hänelle v. 1448 sanoma Kristoffer kuninkaan +kuolemasta, ja silloin hän paikalla 800 ritarin ja huovin kera purjehti +Tukholmaan. Entisestä jo tiedämme, että hänen puolueensa siellä pääsi +voitolle ja hän valittiin kuninkaaksi. + + +2. Kaarle Knuutinpoika kuninkaana. + +Monessa suhteessa Kaarle VIII olikin kuninkaaksi hyvin sovelias. +Vartaloltansa hän oli pitkä ja vahva, kasvojen piirteet kauniit ja +jalot. Sanojansa hän osasi sulosti ja taitavasti ladella, ja hänen +äänensä oli niin voimakas, että se suurimmassakin miesjoukossa selvään +kuului taaimmaisille asti. Hänen älynsä oli luonnostaan terävä ja +huolellisesti tiedoilla harjoitettu. Kaarlella oli paljon enemmän oppia +kuin muilla sen ajan herroilla; latinaakin hän puhui selvästi niinkuin +paras munkki. Mielenlaadultaan hän oli iloinen ja lempeä eikä hän +koskaan säästänyt varojansa, kun hän niillä saattoi ilahuttaa +ystäviänsä ja palvelijoitansa. Siitä syystä oli hänen hovijoukkonsa +aina sangen suuri, sillä mielellään jokainen rupesi näin anteliaan +herran palvelukseen. + +Mutta sittenkään ei Kaarle saanut rauhassa kantaa kruunua elämänsä +loppuun asti. Siihen oli kaksi syytä, toinen johtui olosuhteista, +toinen hänestä itsestään. Muut aatelisherrat näet kadehtivat entistä +vertaistansa, joka nyt oli heidän hallitsijaksensa kohonnut. +Kertomuksessa piispa Maunu Tavastista olemme jo nähneet, kuinka he heti +alussa virittivät kuninkaalle ansoja ja pitivät yhtä maan vihollisten, +tanskalaisten kanssa. Ja pahaksi onneksi oli Kaarlessa se vika, että +hän ei uskaltanut julkisesti ja miehuullisesti vastustaa vihamiehiänsä, +vaan mielistellen odotti tilaisuutta, jolloin hänen onnistuisi +salajuonilla heidät kietoa. Ilmipettäjät saivat edelleenkin virkansa +pitää; siitä syystä kävi sota tanskalaisia vastaan nurinpäin ja Ruotsin +maakunnat ryöstettiin, hävitettiin. Tästä vihdoin suuttuivat +talonpojat, joissa oli Kaarlen paras tuki ollut; he kyllästyivät +kuninkaaseen, joka ei voinut heitä turvata. Sen lisäksi Kaarle nyt +suututti papistoakin sillä, että hän tahtoi ottaa takaisin kaikki ne +lukemattomat maatilat, jotka vastoin Ruotsin lakia oli lahjoitettu +kirkkojen ja luostarien omaksi, ja joista kruunu ei sitten enää saanut +veroa. Näin yhtyivät kaikki säädyt kapinaan, jonka arkkipiispa Jöns +Pentinpoika (Oxenstjerna) nosti v. 1457; Kaarle suljettiin Tukholman +kaupunkiin ja, kun ei sielläkään ollut porvareihin luottamista, hän +pakeni laivalla Danzigiin Preussinmaalle. + +Arkkipiispa pyysi nyt Tanskan kuningasta, Kristiernia, saapumaan maahan +ja kutsui herrainpäivät Tukholmaan kokoon. Mutta Suomenmaan kaikki +linnat olivat Kaarlen miesten hallussa, ja piispa Olavi Maununpoikakin +piti hänen puoltaan. Sentähden lähetettiin sinne ritari Eerikki +Akselinpoika Tott, joka sai sekä piispan että monta muuta herraa +suostumaan uuteen kuninkaanvaaliin. Samana päivänä kuin Kristiern +valittiin Tukholmassa, kokoontui siis Varsinais-Suomen aatelismiehiä, +pappeja ja talonpoikia ynnä Turun kaupungin pormestari, raati ja +porvaristo pyhän Gertrudin veljistön tupaan Turkuun. Siellä Ruotsin +lähettiläät esittivät asiansa, ja piispa Olavi Maununpoika, laamannit +Henrikki Bitz ja Henrikki Djekn ynnä 12 miestä kummastakin Suomen +laamannikunnasta valitsivat kuninkaaksi Tanskan Kristiernin. Tämä +valitsijain päätös julistettiin sitten muille kokoontuneille, jotka +kaikki antoivat siihen suostumuksensa. Sen jälkeen läksi herra Eerikki +Akselinpoika Tott valloittamaan Suomen linnoja, jotka jonkun ajan +perästä antautuivat hänelle kaikki tyyni. Kaikkein lujinta vastarintaa +tehtiin hänelle Viipurissa, joka oli Kaarle Knuutinpojan vanha +pesäpaikka ja jota hän kuninkaanakin aina oli suosiolla muistanut. +Niinpä hän oli esim. omalla kustannuksellansa laitattanut Viipurin +kirkkoon kolme uutta alttaria. Viipurilaiset pysyivät sentähden hänelle +uskollisina ja uhkasivat ennemmin antautuvansa Venäjän vallan alle kuin +uuden kuninkaan alamaisiksi. Vasta silloin heidän miehuutensa kukistui, +kun vihollinen sai kaupungin sytyksiin ammutuksi, jotta suurin osa +paloi tuhaksi. + +Vaan ei Kristiern kuningaskaan kauan pysynyt sovinnossa Ruotsin +herrojen kanssa. Hän oli hirmuisen rahanahnas; hän kiskoi talonpojilta +äärettömiä veroja ja lainasi herroilta suuria rahasummia, joita hän ei +maksanut koskaan takaisin. Viimein puhkesi viha kapinaksi, kun +Kristiern panetti vankeuteen entisen ystävänsä, arkkipiispan. Kaarle +Knuutinpoika kutsuttiin maahan takaisin v. 1464 ja tuli jälleen +kuninkaaksi. Mutta vielä samana vuonna sopivat herrat uudestaan +Kristiernin kanssa sillä ehdolla, että hän päästäisi arkkipiispan +vapaaksi, ja luopuivat Kaarlesta. Tämä tuli pian niin ahtaalle, että +hänen täytyi v. 1465 luopua kruunusta ja mennä Suomeen, jossa hänelle +oli Raaseporin linna luvattu. Mutta se oli Turun piispan, Konrad Bitzin +(Olavi Maununpojan jälkeläisen) hallussa, ja tämä, joka alusta alkaen +oli ollut Kaarlen vihamies ja v. 1463 auttanut arkkipiispan kapinaa +rahalla ja sotaväellä, ei ruvennutkaan luovuttamaan linnaa hänelle. +Kauan aikaa sai Kaarle parka pysytellä Turussa Mustainveljesten +luostarissa, ennenkuin luvatun linnan portit viimeinkin aukesivat +hänelle Ruotsin mahtavain käskystä. Ruotsissa oli nyt Kristiern nimeksi +kuninkaana, vaan todellinen valta oli muutamien herrojen käsissä, jotka +lopulta riitautuivat keskenään ja rupesivat sotaan toisiansa vastaan. +Tästä tuskastuneena alkoi kansa jälleen ikävöidä Kaarlea takaisin, +ja saatuansa mahtavan Iivari Akselinpojan vävyksensä sekä +puolenpitäjäksensä, pääsikin tämä v. 1467 kolmannen kerran kuninkaaksi. +Suomen, joka piispa Konradin välityksellä pysyi Kristiernille +uskollisena, valloitti hän seuraavana vuonna. Nyt pysyi hän kuninkaana +kuolemaansa asti, joka v. 1470 teki lopun hänen monivaiheisesta +elämästänsä. + + + + +STEN STURE VANHEMPI JA PITKÄ VIHA. + + +1. Sten Sture valtionhoitajana. + +Kaarle kuninkaan uskollisimpia ystäviä ja paraita sotapäälliköitä oli +ollut ritari Sten Sture. Sentähden määräsikin Kaarle kuollessansa hänet +valtionhoitajaksi ja uskoi hänen haltuunsa Tukholman linnan avaimet. +Mutta tehdessään sen hän samalla kovin varoitti Sturea tavoittamasta +kuninkaan nimeä ja arvoa. "Tavoittaessani sitä", vakuutti kuoleva +kuningas, "on minun onneni sortunut ja olen joutunut ennen aikojani +hautaan". + +Tämän viisaan neuvon Sture hyvin kätki mieleensä; hän tyytyi aina +valtionhoitajan nimeen, mutta piti kuitenkin täyden kuninkaallisen +vallan käsissään. Valtionhoitajan virkaan, jonka kuningasvainaja oli +uskonut hänelle, sai hän myös säädyiltä vahvistuksen Arbogan +valtiopäivillä. Varsinkin puolustivat häntä kiihkeästi porvarit ja +talonpojat, jotka aina kipeämmin kuin aatelisherrat ja papit, olivat +saaneet kärsiä vieraasta vallasta. Nämät alhaisemmat säädyt olivat +vastakin aina Sturen turvana ja tukena, jonka vuoksi hän puolestansa +heitä suosi ja auttoi. Viime kuluneina vuosisatoina olivat muinaiset +kansankäräjät kokonaan muuttaneet luonnettansa ja tulleet +herrainpäiviksi, missä vain aatelisilla ja papeilla oli sananvaltaa. +Mutta Sture alkoi niihin jälleen kutsua porvareita ja talonpoikia, joka +tapa sitten on kestänyt meidän aikoihimme asti. Paitsi sitä teki hän +toisenkin mainittavan hyvän Ruotsin porvareille. Kaikissa Ruotsin ja +Suomen kaupungeissa asui näet paljon saksalaisia porvareina ja +kauppamiehinä. Nämät saksalaiset olivat entisinä aikoina hankkineet +itsellensä kaikellaisia etuja, joiden nojalla polkivat ja sortivat maan +omia kansalaisia. Olipa Tukholmassa ollut aikoja, jolloin saksalaiset +porvarit oikein tappamalla ja teloittamalla koettivat hävittää +ruotsalaisia ammattiveljiänsä. Suurin ja haitallisin etu, mikä näille +saksalaisille oli suotu, oli se, että puolet kaupungin raatimiehistä +oli valittava heidän joukostansa. Sen nyt Sture hävitti säätäen, ettei +vast'edes kaupungin hallituksessa saisi olla muita kuin maan omia +miehiä. -- Että tämä uusi sääntö Suomessakin teki tehtävänsä, näemme +selvään siitä, että sen jälkeen raatimiesten ja pormestarien +luetteloihin vähä väliä ilmaantuu puhtaita suomalaisia nimiä. + +Kaarlen kuoltua oli Tanskan kuningas Kristiern uudestaan pyytänyt saada +Ruotsin kruunun päähänsä, ja kun ruotsalaiset eivät siihen hyvällä +taipuneet, tuli hän suuren ja hyvin varustetun sotajoukon kanssa +Tukholmaan. Kaupungin pohjoispuolella oli silloin mäki, nimeltä +Brunkeberg, joka nyt on tasoitettuna tantereena ja torina keskellä +kaupunkia. Tällä mäellä olivat ruotsalaiset Kristiernia vastassa ja +saivat täydellisen voiton. Se oli vuonna 1471. Kristiernin täytyi +kiireimmiten pötkiä pakoon, ja toista kertaa hän ei yrittänytkään tulla +onneansa koittelemaan. Hän kuoli v. 1481. + +Hänen poikansa ja perillisensä, _Hannu eli Juhana_ kuningas, rupesi nyt +vuorostansa pyrkimään isänsä entiseen valtakuntaan. Ruotsin herrojen +parissa olikin niitä, jotka häneen olisivat suostuneet, mutta Sture +teki taitavalla ja viisaalla menettelyllään kaikki heidän vehkeensä +turhiksi. Vihdoin keksi Hannu kuningas toisen keinon, jolla hän toivoi +saavansa ruotsalaiset pakotetuksi hänen turviinsa pakenemaan. Hän teki +v. 1493 liiton Ruotsin itäisen naapurin, Venäjän kanssa. Siinä liitossa +sovittiin yhteisestä sodasta Ruotsia vastaan, ja Hannu kuningas lupasi, +niinpian kuin hän olisi saanut Ruotsin valtikkansa alle, antaa +venäläisille sota-avun palkinnoksi sen osan Suomenmaata, minkä he +vakuuttivat vanhastaan olleen heidän omansa. Tämä osa Suomea oli +Länsi-Karjala eli Savon, Jääsken ja Äyräpään kihlakunnat, Torkel +Knuutinpojan sotasaalis. Liitto oli tehty syvimmässä salaisuudessa, +niin että se vasta monta vuotta myöhemmin tuli ruotsalaisten tietoon. +Mutta sen hirveitä hedelmiä sai Suomi raukka pian kokea, kun venäläinen +alkoi entistä kauheammin hävittää maata. + + +2. Pitkän vihan alkuvuodet. + +Suurempaa sotaa Ruotsin ja Venäjän välillä ei ollutkaan sen perästä +ollut, kun Maunu Eerikinpoika kävi Inkerinmaata käännyttämässä. Siitä +oli nyt jo kulunut toista sataa vuotta. Tällä rauhan ajallakin kävivät +kyllä kummanpuoliset raja-asukkaat vähä väliä naapuriensa luona +ryöstämässä sekä tappamassa, ja rikkoivatpa myös rajalinnain isännät +toisinaan rauhaa, käyden pienillä sotaretkillä toisen valtakunnan +alueella. Mutta näistä tapauksista ei ollut kuitenkaan syttynyt +varsinaista sotaa, ja tuon tuostakin koeteltiin sammuttaa vainon +kyteviä kipinöitä, rakentamalla taas välirauhaa muutamiksi vuosiksi. +Vaan näiden sotaleikkien sijaan piti nyt tulla täysi tosi. Viimeisenä +parina vuosikymmenenä oli yhä paksumpia pilviä alkanut nousta Suomen +itäisille rajoille, ja rajalaisten välinen kiihkeä viha sekä yhä +tihenevät hävitysretket olivat jo kauan ennustelleet ankarampaa +ottelua. + +Vuonna 1475 lähetettiin Viipurin linnan ja läänin haltijaksi Ruotsin +ritari _Eerikki Akselinpoika Tott_. Tämä heti ryhtyi kaikellaisiin +toimiin, saadaksensa hänelle uskotun maakunnan paremmin suojelluksi +vihollisten retkiä vastaan. Viipurin kaupungin suojaksi hän rakensi +vahvat muurit. Ja koska pohjoinen puoli hänen lääniänsä, Savon +kihlakunta, oli aivan turvaton, alkoi hän heti maahan tultuansa +rakennuttaa sinne uutta linnaa. Se rakennettiin saarelle keskelle sitä +salmea, joka johtaa Haukiveden ja sen kautta koko Pohjois-Savon vedet +Pihlajaveden kautta Saimaaseen. Linnallensa hän pani nimeksi +_Olavinlinna_, vaan nykyään me sanomme sitä suomenkielellä +_Savonlinnaksi_, ja sen ruotsalainen nimi on _Nyslott_ (Uusilinna). +Tott oli sen ensin rakentanut puusta, niinkuin useimmat pienet linnat +siihen aikaan olivat. Mutta jo kaksi vuotta myöhemmin, v. 1477, +>rakennettiin se uudestaan kivestä. Se oli neliskulmaan rakennettu, +torni joka kulmassa; mutta nykyään on vain kolme tornia jäljellä; +neljäs on jossakussa sodassa räjähytetty ilmaan. Tätä uutta linnoitusta +Tott ei saanutkaan rakennella rauhassa; yhtenänsä kävivät venäläiset +ahdistamassa hänen työväkeänsä. Eräässä kirjeessänsä kertoo hän siitä: +kun työmiehiä lähetettiin soimilla (aluksilla) hiekkaa, kiviä ja +kalkkia hakemaan, täytyi aina niiden suojaksi panna mukaan joukko +sotamiehiä ynnä 12-14 Tottin omaa palvelijaa, kaikki rautapaidoissa ja +miekat vyöllä. + +Näissä autioissa erämaissa, missä siihen aikaan ei vielä ollut +asukkaita paljon yhtään, oli näet raja valtakuntien välillä hyvin +epävarma. Ruotsalaiset sanoivat rakentaneensa Savonlinnan omalle +puolellensa rajaa, vaan venäläiset sitä vastoin väittivät sen jo heidän +alueellaan seisovan. Samaten oli Pohjanmaallakin kova riita rajoista: +Ruotsin kruunu omisti itsellensä maat Oulunjärven takamaille asti; +venäläiset puolestansa inttivät rajansa käyvän Pohjanlahden rannikkoon +Pyhäjokea myöten vaatien siten omaksensa koko Perä-Pohjan eli +pohjoispuolen Pohjanmaata. + +Tästä syystä, peläten kovempia hyökkäyksiä venäläisten puolelta, kävi +Tott vielä v. 1477 Turun tuomiorovastin, Maunu Niilonpoika Särkilahden +kanssa Ruotsissa apua pyytämässä. Sillä kertaa he eivät saaneet muuta +kuin sota-aseita ja muita tarpeita; mutta v. 1479 lähetettiin väkeäkin +suomalaisten avuksi, ja Tott kävi näiden kanssa 20-30 peninkulmaa +Venäjän rajan toisella puolella hirmuisesti hävitellen vihollisten +maata. Sen aikuinen tieto kertoo tapetun monta tuhatta ihmistä ja +eläintä, miehiä ja naisia, nuoria ja vanhoja. -- Seuraavana vuonna +kuoli Tott, ja hänen kuoltuansa laimeni sota muutamaksi ajaksi. +Vihdoinpa rakennettiin v. 1487 uusi välirauha, jonka piti kestää viisi +vuotta. + +Tämä oli loppunut juuri vähää ennen kuin Hannu kuningas teki liittonsa +venäläisten kanssa. Ja olivatpa venäläiset sen kestäessäkin tehneet +hirveän hävitysretken Peräpohjaan. Syytä oli siis muutenkin pelätä, +että sota syttyisi uudestaan. Ja sen lisäksi oli täysi syy pelätä, +että tämä uhkaava hyökkäys tulisi monta vertaa kovemmaksi ja +vaarallisemmaksi, kuin mikään venäläisten retki sitä ennen. Venäjän +maalla oli näet tapahtunut suuria muutoksia. Moskovan suuriruhtinaaksi +oli v. 1462 tullut nuori ja innokas hallitsija, Iivana III +Vasilinpoika. Tämä oli vähitellen kukistanut Venäjän monilukuiset +pienet ruhtinaat ja yhdistänyt niiden aluskunnat oman valtikkansa alle. +V. 1478 oli hän viimein valloittanut myös mahtavan ja suuren Novgorodin +vapaakaupungin, joka tähän asti, yksinänsä taistellen Ruotsia vastaan, +oli varjellut venäläisten valtaa Suomen heimokuntien maassa. +Mongoleille[4] oli ennen Iivanan aikoja aina suoritettu veroja Venäjän +maista. Mutta hän heitti ne rohkeasti maksamatta, ja hävitti v. 1480 +koko Mongolien vallan Euroopassa. Juuri näinä aikoina, v. 1492, oli hän +näistä syistä omistanut itsellensä uuden kopean arvonimen, nimittäen +itseään _koko Venäjänmaan itsevaltiaaksi_. Saatuaan toimeen kaikki muut +tehtävänsä, oli hän nyt alkanut kääntää silmänsä ulkopuolellekin +venäläisten varsinaista rajaa; hän tahtoi valtikkansa alle palauttaa +nekin suomensukuiset kansat, joita Saksan ritarit ja Ruotsin kuninkaat +hallitsivat, vaan joiden arveltiin, Venäjän valtaa perustettaessa, +kuuluneen Rurikin alamaisten joukkoon. Nämät kansat olivat virolaiset +Virossa sekä Liivinmaalla ja Suomen niemellä läntisin osa karjalaisten +heimoa. + +Koska siis sota syttyi uudestaan, ei Suomen miesten niinkuin ennen +täytynyt kestää ainoastaan Novgorodin voimaa vastaan, vaan heitä uhkasi +nyt koko avara Venäjä luvuttomin laumoinensa. Ja mikä pahempi, heidän +oli aivan omin voimin ponnistettava pahinta hyökkäystä vastaan. Ennen +oli kahdesti, vv. 1488 ja 1492 solmittu liitto Liivin ritarien kanssa +Venäjää vastaan; vaan nyt näillä oli kylläksi tekemistä oman maansa +varjelemisessa ja keskinäisten riitojensa ratkaisemisessa. Eikä tullut +Ruotsistakaan apua silloin, kuin olisi ollut kipein tarve. + + +3. Viipurin piiritys v. 1495. + +Ensimäinen tieto venäläisten aiotusta retkestä tuli Suomeen Räävelistä +Vironmaalta. Sieltä oli piispa kirjoittanut Turun silloiselle piispalle +Maunu Stjernkorsille eli Särkilahdelle, ja tämä oli heti saattanut +sanan edemmäksi Ruotsiin, pyytäen kiireellistä apua. Itse puolestansa +oli Maunu, Suomen etevimpänä miehenä, ruvennut varustamaan vastarintaa. +Hän kävi Viipurissa ja saatuansa siellä tarkempia tietoja Venäjän +joukkojen tulosta ja paljoudesta, hän lähetti arpakapulat kulkemaan +ympäri Suomen nientä. Sotaan nyt piti varustautua joka miehen, ken vain +oli täyttänyt viisitoista vuotta. Itse palasi piispa sitten Turkuun +tätä nostoväkeänsä järjestämään. + +Vihollinen samosi maahan Rajajoen yli syysk. 21 p. eli Matinpäivänä +1495. Heitä kuuluu olleen 60,000 miestä, joita ylipäällikkönä johti +ruhtinas Danilo Vasilinpoika Shtjena ja hänen allansa voivoda +(sotapäällikkö) Jaakop Sakarjitsh sekä ruhtinas Vasili Feodorinpoika +Shuiski, toinen johdattaen Novgorodin miehiä, toinen väkeä Pihkovan +alueelta. Venäläisillä oli muassansa kaikellaisia piiritys-aseita, +muiden muassa mahdottoman suuria tykkejäkin, joista muutamat olivat 24 +jalkaa pitkät. Viholliset lähenivät murhaten ja polttaen, ja uhkasivat +seisahtuvansa vasta sitten, kun itse Tukholmakin olisi tuhkana. + +Kun Rajajoen yli tullaan Suomeen, on Viipurin kaupunki linnoineen +ikäänkuin porttina. Sen portin saranat olivat siis ensin auki +kiskottavat, jos venäläinen täysin turvin tahtoi lähteä lännemmäksi. +Mutta suomalaisetkin tämän hyvin tiesivät ja olivat Viipurin suojaksi +tuoneet urhoollisimmat päällikkönsä sekä parhaiten varustetun väkensä. +Isäntänä linnassa oli rohkea Ruotsin ritari _Knuutti Posse_, ja Suomen +miehistä oli hänellä apuna Henrikki Eerikinpoika Bitz, Pohjois-Suomen +laamanni Tönne Eerikinpoika Tott, Maunu Frille, Maunu Laurinpoika ynnä +monta muuta. Jokainen oli tuonut muassansa joukon rohkeita, sotaan +harjaantuneita palvelijoita, ja Maunu piispakin oli lähtiessään +jättänyt Viipuriin 60 parasta huoviansa. Paitsi tätä varsinaista +sotaväkeä oli sinne jo saapunut suuri joukko talonpoikia Uudeltamaalta, +ja toisia oli tulossa. Lokak. 1 p. siunasi Maunu piispa Turun +lääniläisten sotalipun, jonka jälkeen hän lähetti heidät itäänpäin +marssimaan. -- Kyminjoen seuduilla oli kaadettu murroksia ja varustettu +vartiaväkeä Klaus Henrikinpoika Hornin, Etelä-Suomen laamannin, ynnä +Herman Flemingin, Louhisaaren herran, johdon alle. Niiden piti siellä +suojella rajaa, jos joku vihollisparvi Viipurin ohitse luikahtaisi. +Näin varustettuna odottivat suomalaiset pelotonna, vaikk'ei huoletonna, +verisien vihollistensa tuloa. + +Syysk. 24 p. levisi venäläisten leiri "alle Viipurin vihannan". Kolmen +peninkulman laajalta näkyi venäläisten majoja ja varustusvalleja; +tuhansittain kihisi vihollisten väkeä joka paikassa. Kolmeen +ensimäiseen viikkoon eivät he kuitenkaan vielä saaneet kaupunkia kaikin +puolin saarretuksi, niin että apuväkeä ja muita tarpeita saattoi yhä +vielä tulla lisää. Viipurin kaupunki on näet rakennettu pitkälännän, +kapean niemikaistaleen päähän, joka viettää idästä länteenpäin. +Kaupungin takana on salmi, jonka keskellä linna seisoo saarella. +Etelään päin leviää avara selkä, josta Uuraansalmen kautta päästään +ulos merelle. Pohjoisessa polvittelee Suomenvedenpohja 7 km luoteeseen +päin. Tämän jotenkin leveän selän yli venäläiset eivät voineet päästä; +sillä kaikki suuremmat alukset oli kaupungin väki epäilemättä korjannut +pois heidän käsistään. Voidaksensa Viipurin läntistäkin puolta +ahdistaa, ei heillä sentähden ollut muuta neuvoa, kuin kiertää +ylt'ympäri koko Suomenvedenpohjan. Tämän selän luoteiseen pohjukkaan +juoksi Juustilanjoki, joka nyt on Saimaan kanavan suuna. Sekin oli +siksi syvä ja leveä, ettei siitä aluksetta olisi päässyt yli. Täytyi +kulkea vieläkin pari kilometriä ylemmäksi, missä Vatikiven koskessa (se +on kanavaa kaivaessa kokonaan perattu) oli kaalamo eli kahlauspaikka. +Siitä oli venäläisten ennenkin ollut tapana samota Viipurin linnan +sivuitse. + +Estääksensä vihollisen ylipääsöä siinä paikassa, lähetettiin yöllä +lokak. 12 p. vasten Viipurista jommoinenkin joukko. Siinä oli 100 +aatelispalvelijaa l. huovia sekä Uudenmaan nostoväkeä 800 miestä. +Päälliköksi oli pantu Maunu Frille, Niilo Pentinpoika ja eräs +saksalainen, nimeltä Vinholt. He soutivat venheinensä Lavolaan, joka on +Juustilanjoen suussa, ja astuivat siellä maalle. Mutta samassa levisi +huhu, että nyt venäläinen jo tulee. Uudenmaan talonpoikaparat, jotka +eivät ennen olleet sotaa käyneet, säikähtyivät tuosta niin +pahanpäiväisesti, että he juoksivat minkä käpälät kerkesivät takaisin +venheisiinsä. Niihin kun sitten rupesivat kiireissään tunkeutumaan, +niin upposi puolet aluksia meren pohjaan. Aatelispalvelijat sillä välin +olivat miehuullisesti torjuneet vihollisen päältään ja vihdoin +ajaneetkin hänet pakoon. Tuosta myös talonpojat rohkenivat ja alkoivat +uudestaan tulla rantaan. Veneitä ruvettiin nostamaan, ja ajamaan vettä +ulos. Tässä toimessa vielä oltiin, kun toinen suurempi vihollisparvi +karkasi päälle. Niitä eivät aatelispalvelijat kyenneet vastustamaan, +vaan alkoivat tapellen peräytyä rannan puolelle. Sen kun talonpojat +huomasivat, niin taas kaikki kapuamaan venheisiin; työntävät venheet +rannalta ja lähtevät soutamaan selälle päin. Siten rohkeat +aatelispalvelijat joutuivat melkein kaikki turmion omaksi; mitkä +vihollinen teloitti tantereelle, mitkä vei vangiksi mukaansa. Niiden +joukossa olivat retken päällikötkin, paitsi Vinholt, joka veteen +hypäten kaappasi veneestä laahaavan köyden kiinni ja sillä keinoin +pelasti henkensä. Hänen kanssaan palautui vielä 8-10 aatelispalvelijaa, +muun muassa kuusi Maunu piispan kuudestakymmenestä huovista. +Talonpoika-nahjuksia oli hukkunut noin 100 miestä. Viipurissa oltiin +kovasti vihoissaan näille uusmaalaisille, jotka pelkuriudellansa olivat +tehneet koko retken tyhjäksi ja jättäneet niin monta urheata +sotakumppalia surman suuhun. Itse Posse lausui pilkaten, että jos 400 +uusmaalaista sattuu kuulemaan kahden venäläisen äänenkin, niin he jo +kohta kiitävät käpälämäkeen. + +Nyt oli venäläisillä vapaa pääsy Viipurin läntiselle puolelle, ja pian +ilmaantui salmen takaiselle rannalle, s.o. Tervaniemelle, +vihollisjoukko, jossa oli 450 ratsumiestä ja jalkaväkeä sen mukaan. -- +Samassa rynnättiin itäiseltäkin, Pantsarlahden puolelta kaupunkia +vastaan. Muurin edustalle kuljetettiin risuja, pitkiä kankia ja +tikapuita, joilla pyrittiin päästä muurin yli. Jommoinenkin joukko, +kahden lipun kera, tunkeutui tuohon rantasolukkaan meren ja muurin +välille, joka oli Mustainveljesten luostarin edustalla (nykyään siinä +on kalaranta). He tahtoivat näin kahdelta puolen ahdistaa muuria, siksi +että kaupungin olisi pakko jakaa voimansa kahteen osaan. Mutta turhaa +oli venäläisten ryntääminen; säikähtämättä Suomen väki syöksi heidät +takaisin, ja vihdoin täytyi vihollisen tyhjin toimin palata leiriin. + +Tämmöiseen rynnäkköön ei venäläinen nyt pitkään aikaan uskaltanut käydä +uudestaan. Hän sen sijaan + + pani pyssyt paukkumahan, + umpiputket ulvomahan, + avokurkut ammomahan, + jalot joutset joikumahan, + alla Viipurin vihannan, + alla suuren Suomen linnan. + + Ampui kerran, ampui toisen, + ampui kerran noin alatse, + ampui toisen, niin ylitse, + ampui kolmannen kohalle. + + Jopa liikkui linnan tornit, + räystähät rämähtelivät, + patsahat pamahtelivat, + kivet linnan kiikahteli, + tornit maahan torkahteli. + +Näin laulaa vanha suomalainen runo, ja Ruotsin riimikronika kertoo +seuraavalla tavalla: Venäläisillä oli muiden muassa kuusi suunnatonta +tykkiä, joista ammuttiin tynnyrin pohjan suuruisia kiviä. Näillä he +ampuivat kaksi tornia maahan, ja muurikin niiden välillä alkoi mureta. +Pian kaatui kolmaskin torni, ja se kaatui niin pahasti, että siihen +kohtaan muuria aukeni rikko, mistä mahtui kaksi humalasäkkiä rinnakkain +sisään. Mutta linnanväki ei näistäkään vahingoista vielä ollut +millänsäkään. Knuutti Posse korjautti ahkerasti pienemmät viat ja tuon +suuren rikonkin eteen laittoi jonkunlaisen varustuksen. Näissä toimin +kului viikko viikon perästä, marraskuun loppupäivät olivat jo käsissä +eikä Viipuri vieläkään valloitettuna. Pian oli talvi tuleva lumineen, +pakkasinensa, jolloin piiritystyötä oli vaikea jatkaa, miltei +mahdotonta. Siitä syystä päätettiin venäläisten leirissä uudestaan +rynnätä kaupunkia vastaan. Maksoi mitä maksoi, sisään täytyi päästä, +koska heitä oli monin verroin enemmän kuin linnan suojelijoita. + + +4. Viipurin pamaus. + +Tuskin alkoi Antinpäivä, marrask. 30 p., valjeta, niin ilmoittivat +vartiamiehet Viipurin torneista, että vihollinen marssi muuria kohti. +Se läheni kolmena joukkona, kunkin etunenässä liehuva lippu ja monta +tuhatta miestä lipun perässä, ja heidän tullessaan pitkät keihäät +kädessä tanner näytti liikkuvalta metsältä. Kukin joukko pyrki +kaupunkiin eri kohdaltansa, kantaen pitkiä tikapuita edessänsä. Yksi +joukko riensi suoraan sitä suurta rikkoa kohti, joka kolmannen tornin +kaatuessa oli muuriin auennut. Tämän joukon lipunkantajana reipasteli +rivakka ja urhea ruhtinas. Hän ryntäsi aukon kautta; kiipesi sieltä +muurin päälle ja muu joukko perässä. -- Sillä välin olivat muutkin +parvet lähenneet muuria. He olivat nostaneet tikapuunsa muurin kupeille +ja niitä myöten myöskin päässeet ylös. + +Nyt näytti Viipurin häviön hetki tulleen. Venäläisiä kihisi muurilla; +kolmesta tornista liehuivat voiton merkkinä heidän lippunsa; kahden +pasunan riemuitseva ääni kumisi muurilta yhtenään, kutsuen vereksiä +joukkoja lisään ja rohkaisten tappelussa olevien mieltä. Tällä tavoin +otellen oli nyt kulunut seitsemän tuntia. Venäläiset jo alkoivat vetää +tikapuitansa muurin päälle ja laskea ne alas sisäpuolelle, tullaksensa +niitä myöten alas kaupunkiin. Mutta äkkiä tärisytti maata kauhea +pamaus. Yksi torni, joka oli täynnä venäläisiä, syttyi tuleen ja +pirskahti miehinensä päivinensä pilviä kohti. Tornin alla oli näet +ruutia paljon, ja Posse oli sen saanut syttymään. Samassa ryntäsi +kaupungin väki rohkeammin esiin ja rupesi tempaamaan venäläisten +tikapuita maahan. Paljon hukkui tällä tavoin venäläisiltä väkeä, kun he +juuri parhaillaan kapuilivat tikapuita myöten alas. Ja muut, jotka +vielä olivat muurin päällä, joutuivat äkillisen huumauksen valtaan. +Heidän keskessään nousi hirveä huuto ja meteli; he karkasivat muurin +ulkopuolelle jääneille tikapuillensa ja alkoivat niitä myöten laskeutua +alas. Mutta kun he tietysti eivät voineet päästä kaikki yhtä aikaa, +niin syntyi muurin päällä julma tungos. Taempana olijat hädissänsä +eivät malttaneet odottaa siksi, kunnes toiset heidän edestään olisivat +kerinneet alas. He rupesivat tungettelemaan ja sysimään, niin että +väkeä muurin reunalta romahteli satamäärin alas. Tällä tavalla sai +monta tuhatta venäläistä surmansa, ja mitkä siitä pääsivät eheinä, +pakenivat leiriinsä takaisin. + +Näin oli Viipuri nyt pelastettu surman suusta. Kummastuksella +katselivat sankarit, jotka sitä olivat suojelleet, tätä tekoansa, +eivätkä oikein uskoneet itsekään, että ilman erinäistä ihmettä olivat +kyenneet torjumaan päältään niin summattomat laumat. He arvelivat +nähneensä ilmassa pyhän Anteruksen ristin kaupungin yläpuolella, ja +raastuvan katolla olivat muka liehuneet Pyhän Olavin ja Eerikin liput, +säikähytellen venäläisten sydämiä. + +Barbaran yönä vasten jouluk. 4 p:ää läksi osa venäläisiä matkalle, ja +ennen jouluk. 15 p:ää, Annan juhlaa, oli heidän leirinsä aivan tyhjänä. +Leiri kaikkine laitteineen jäi suomalaisten käsiin: siinä oli 34 +suunnatonta tykkikiveä ja puujalat, joiden päällä tykit olivat +seisoneet. Tieto piirityksen lakkaamisesta kerkesi Turkuun joulu-yönä, +juuri kun tuomiokirkossa alettiin veisata kiitosvirttä: Te Deumia. +Viipurista oli kirje tullut Kymijoen vartijoille ja ne sen heti +toimittivat Turkuun. + +Viipurin piirityksen aikana oli venäläisjoukko käynyt Savoakin ynnä sen +uutta linnaa ahdistelemassa. Mutta linnan isäntä, urhoollinen Pietari +Niilonpoika Kylliäinen ajoi heidät takaisin, ennenkuin he vielä olivat +kerinneet tehdä suurta vahinkoa. Heidän jäljissänsä hän samosi yli +rajankin ja poltti 800 taloa. + +Näin olivat venäläisten yritykset joka paikassa kääntyneet turhaksi. +Mutta rajaseuduilla, missä he olivat kulkeneet, oli kuitenkin kaikki +hävitetty: talot poltetut, vilja ja karja ryöstetty ja paljon asukkaita +tapettu tai viety Venäjälle. Nekin, jotka heidän käsistänsä pakenivat +metsiin ja korpiin, olivat pakkasesta ja nälästä turmeltuneet +pahanpäiväisiksi; silmät olivat paisuneet nyrkinkokoisiksi ja moni, +lämpimään tultuansa tai ruokaa saatuaan, kaatui kuoliaana maahan. + +Kansan muistissa on "Viipurin pamaus" säilynyt näihin päiviin saakka, +ja kummia tarinoita siitä sekä Knuutti Possestakin on kulkenut suusta +suuhun, polvesta polveen. Possen arvelee kansa olleen taitavan +tietäjän, jonka ei tarvinnut muuta kuin sauvallansa piirtää laivan +kuvan rannan hietikköön, niin siihen heti syntyi laiva mastoinensa, ja +pussista pudistella höyheniä, niin muuttui joka höyhen ratsumieheksi +täysissä aseissa. Milloin hänen teki mielensä käydä Sten Sturen +puheilla Ruotsissa, hän Viipurin muurille nousten vain heilutti +suitsia; samassa ilmaantui hevonen, joka hänet vei ilman kautta perille +ja jälleen takaisin vuorokauden kuluessa. Jo seuraavan vuosisadan +keskellä kertoo myös Ruotsin historioitsija Olaus Magnus täytenä totena +kummallisen tarinan Viipurin pamauksesta. Viipurin lähistöllä, sanoo +hän, on maanalainen luola; siihen kun jotain heitetään, niin kuuluu +samassa kauhea pamaus, ja kaikki lähellä olijat menevät pyörryksiin, +niin etteivät taida puhua, kuulla eikä pystyssä pysyä. Tätä keinoa +käytetään venäläisten päälle rynnätessä, ja siinä kaatuu paljoa +suuremmat joukot kuin suurimmasta tykinluodista ikinä. Näiltä +pyörtyneiltä vihollisilta linnan väki ryöstää aseet, vaan ei viitsi +tappaa heitä. Sillä toinnuttuansa he kiireimmiten pötkivät pakoon, +eivätkä uskalla koskaan palata takaisin. Mutta rauhan aikana +vartioidaan tätä luolaa tarkasti, ettei siihen oman väen vahingoksi +putoaisi mitään. Toinen tarina Viipurin pamauksesta tietää, että Posse +suuressa kattilassa puolen vuorokautta keitti sammakoita, käärmeitä, +elohopeaa, lipiää ja kalkkia. Sitten hän oli kätkenyt oman väkensä maan +rakoihin, kellareihin sekä patjojen alle, ja antanut vanhan ukon +laukaista sekoituksen tuleen. Vihollisia oli siitä kaatunut +tuhansittain, vaan olipa kaatunut Possen omaakin väkeä, jotka eivät +hänen käskynsä mukaan olleet piiloon menneet. Tätä kattilaa oli muka +kauan aikaa pidetty tallella Viipurin linnassa. + + +5. Suuren Venäläissodan loppuvuodet. + +Ruotsin valtionhoitajalle, Sten Sturelle, oli jo hyvissä ajoin tullut +tieto venäläisten aiotusta retkestä. Mutta hän ja muut Ruotsin herrat +olivat paraillaan sovittelupuuhissa Tanskan kanssa, eivätkä joutaneet +heti muistaa niin syrjäisen maakunnan hätähuutoja. Keskipaikoilla +marraskuuta vasta he huoveinensa kokoontuivat Tukholmaan. Sinne tuotiin +myöskin Upsalasta Pyhän Eerikin sotalippu, jonka suojassa toivottiin +voitavan voimallisemmin tapella uskon vihollisia vastaan. Sitä +kanneskeltiin juhlallisin menoin pitkin Tukholman katuja ja asetettiin +viimein Pyhän Yrjänän alttarille Klaran-kirkkoon. + +Katrinanpäivänä, marrask. 25 p., astui Sten Sture laivoihinsa +Kohaminassa. Näin myöhään syksyllä on laivakulku Ahvenanmaalle aina +vaivalloinen, vaan aikainen talventulo teki sen sillä kertaa vieläkin +vaarallisemmaksi. Ankara koillistuuli, joka Suomeen purjehtijoille oli +laitavastainen, läikytti jäisiä aaltoja aluksiin ja ajoi silmät umpeen +lumiräntää. Viidentenä päivänä eli juuri sinä mainiona Antinpäivänä, +jolloin Viipuri niin ihmeellisellä tavalla pelastui vihollisen +väkirynnäköstä, pääsi vihdoinkin Sten Sture Ahvenanmaan mantereelle. +Mutta niistä 900 miehestä, jotka matkalle lähtiessä häntä seurasivat, +oli nyt vain puolet jäljellä. Myrsky oli laivaston hajoittanut; +neljäsataa miestä oli se ajanut takaisin Ruotsin rannikolle, toisia oli +vienyt Uudellemaalle. Kaksi laivaa oli aaltojen kourissa särkynyt, ja +väki pääsi kyllä hengissä saareen, vaan siinä oli kylmä ja nälkä monta +näännyttänyt kuoliaaksi, ja henkiin jääneiltäkin oli pakkanen turmellut +kädet sekä jalat pahanpäiväisiksi. Ahvenanmaan rannoille jäätyivät nyt +kaikki laivat kiinni ja sinne täytyi ne jättää muonavaroineen +kaikkineen. Itse väki marssi suurella vaivalla jäätä myöten Turkuun. +Siellä Sten Sturea kohtasi iloinen sanoma Viipurin pelastuksesta ja +venäläisten lähdöstä omille mailleen. Sentähden hän hajoitti väkensä +talvimajoihin eri haaroille. Suuren osan asetti hän Satakunnan +kuninkaankartanoon; taalalaiset ynnä joukko pestattua väkeä lähetettiin +Viipuriin, ja 70 huovia Knuutti Kaarlenpojan johdolla läksi Savonlinnan +väen lisäksi. Kun viimeksimainitut helmik. 2 p. pääsivät perille, niin +he hämmästykseksensä havaitsivat, että siellä oli jo suuria +venäläisparvia linnaa piirittämässä. Nämät heti hyökkäsivät taajoin +joukoin heitä vastaan, ja töin tuskin pelastui kahakasta 7-8 miestä +hengissä. + +Vaikka näet venäläisten retki Viipuria vastaan oli niin onnettomasti +loppunut, niin ei heittänyt suuriruhtinas kuitenkaan vielä +valloitustuumiansa. Hän asettui itse Novgorodiin asumaan, likemmältä +valvoaksensa sodan menoa; suuret joukot kerättiin kaikista Venäjän +maista sotaan, ja keskipaikoilla tammikuuta läksi jo uusi parvi +Suomeen. Päällikköinä sitä johdattivat ruhtinaat Vasili Kosoi sekä +Andrei Tsheljadnin, joille oli se käsky annettu, että he tällä kertaa +karttaisivat Viipuria ja samoisivat sen sivuitse Suomen sydänmaita +ryöstämään. Tämä parvi se olikin, jonka Knuutti Kaarlenpoika +huoveinensa pahaksi onneksi oli kohdannut. Savonlinnan edustalla he +eivät viipyneet kauan, vaan kun he eivät sitä heti saaneet valtaansa, +niin he riensivät sen sivuitse yhä edelleen. Tuskin oli Hämeeseen +alkanut saapua kalpeita, säikähtyneitä pakolaisia Savosta, niin jo +ilmoittivat kylien ja kirkkojen tulet vihollisenkin tuloa. Pian ennätti +myös Turkuun hätäsanoma, että venäläinen jo on Hämeenlinnan edustalla, +ryöstää Hattulan kirkon kuvat ja ristit ja seisoo jo kahden päivämatkan +päässä itse Turun kaupungista. + +Tästäkös nyt Sturellekin tuli kiire. Arpakapula pantiin kulkemaan +ympäri Suomenmaata, käskien miehen joka talosta aseisiin. Eikä +aikaakaan, niin oli jommoinenkin joukko koolla Turussa Sturen johdossa. +Ruotsin riimikronika, luultavasti vähän liioitellen, sanoo siinä olleen +enemmän kuin 40,000 miestä. Niissä oli 900 huovia eli ratsumiestä, ja +luotipyssyjä kiilsi 500:n miehen olalla; pieniä tykkejä eli +skerpentinejä oli 103. Matinpäivänä, helmik. 24 p., läksi tämä uhkea +joukko liikkeelle Turusta, uhaten hävittää venäläisistä joka kynnen. +Mutta ei vihollisia enää missään tavattukaan, joille olisi voitu kostaa +tehdyt vahingot. Jos saamme uskoa Ruotsin riimikronikan sanoja, niin: + + Mitä nyt auttoi enää kaikki puuha ja huoli! + Autiona oli Karjala, Savo ja Hämettä puoli, + niissä ei kuulunut yhtään ihmissanaa, + eik' ollut koiraa, kukkoa tai kanaa! + +Venäläinen oli tehtävänsä tehnyt; hän ei sentähden ruvennutkaan +odottamaan Sturen suuria varustushankkeita, vaan oli lähtenyt takaisin +omille mailleen. Maalisk. 6 p. oli jo parvi Novgorodissa jälleen, +tuoden summattoman saaliin ja paljon vankeja mukanaan. Sten Sture ei +huolinut nyt talvisydännä lähteä rajan taakse heitä ajamaan takaa. Hän +laski taas nostoväen hajalle ja majoitti huovinsa enimmiten +pappiloihin. Ainoastaan Tukholman pestatun väen hän jätti rajalle +Savonlinnan miesten avuksi. Niinpian kuin sitten meri jälleen suli, +läksi valtionhoitaja takaisin Ruotsiin, josta jo kuukauden päästä +lupasi tulla suuren apujoukon kanssa. Suomen väen päälliköksi asetti +hän urhokkaan Svante Sturen, joka ei kuitenkaan ollut hänen sukuaan, +vaikka heillä oli sama nimi. + +Viikot vierivät, kuukaudet kuluivat, kesä kerkesi mennä ohitse, eikä +vielä kuulunut valtionhoitajaa eikä noita luvatuita apujoukkoja. Suomen +väki näitä odottaen istui joutilaana ja kulutteli vain ruokavarojansa. +Niin eivät venäläiset tehneet. He sinä kesänä hävittivät uudestaan +Juvan pitäjää, joka silloin käsitti koko koillispuolen Savoa. Samaan +aikaan tulvasi toinen vihollisvirta Lapin tuntureilta alas +Pohjanmaalle. Iivana oli keräyttänyt paljon väkeä Vienan seuduilta, +Äänisjärven rannoilta ja Ustjugin korvista asti, ja antanut ne kahden +veljen, ruhtinasten Iivana ja Pietari Ushatin johtoon. Tämä joukko +kiersi pitkin Jäämeren rantaa ja tuli sitten Lapin tuntureita myöten +Perä-Pohjan rannalle eli Venäjän kronikan sanojen mukaan "kymmenen +virran maalle". Siinä sitten hävittelivät niin hirmuisella tavalla, +että asukkaat tuskissansa viimein lupasivat antautua Venäjän vallan +alle. Koska venäläiset syksympänä palasivat Moskovaan, oli heillä +mukanaan lähettiläitä Limingan pitäjästä, joka käsitti silloin koko +Kajaanin kulmankin; niiden piti tarjoutua Suuriruhtinaan alamaisiksi. +Iivana otti nämät lähettiläät suosiolla vastaan ja päästi lahjoilla +takaisin omaan kotiinsa. + +Seuratessaan näitä venäläisten hirmutekoja, eivät Suomen herrat enää +malttaneetkaan joutilaina odotella, vaan päättivät Sten Sturen +avuttakin omin voimin kostaa viholliselle. Svante Sture kulutti omat +rahansa ja lainasi suuria summia lisäksi, joilla sitten varusti 70 +laivaa. Niillä hän purjehti elok. 15 p. Knuutti Possen ja 2,000 miehen +kanssa Narvajoen suuhun. Tämä joki oli rajana Liivin ritarien ja +venäläisten välillä. Viron puolella seisoi vanhastansa Narvan kaupunki; +vaan omalle eli Inkerin puolelle olivat venäläiset viisi vuotta +takaperin rakentaneet uuden linnan ja panneet sille nimeksi Ivangorod. +Tätä Ivangorodia eli suomalaisten puheenparren mukaan Joanan linnaa oli +Svante Sture tullut ahdistelemaan. Linnassa oli 3,000 miestä ja +likiseuduilla seisoi vielä toisiakin joukkoja. Vaan linnan isäntä, Juri +Babitsh, oli pelkuri ja karkasi heti vihollisen tultua. Kuusi tuntia +teki päälliköttä jäänyt väki vastarintaa, vaan sitten pääsi Svante +Sture rynnäköllä linnaan. Siinä saivat voittajat summattomat saaliit. +Kirstuttain kannettiin laivoihin kultaa ja hopeaa, vahaa ja hunajaa +sekä kalleita nahkoja. Vankejakin saatiin noin kolme sataa. Mutta +tarkoin Sture keräsikin kaiken saaliin, niin että yksin linnan +rautaportitkin saranoineen kuljetti myötänsä. Linnaa ei ruotsalaisten +sopinut pitää itsellään, koska se oli kovin kaukana ja aivan erillään +Ruotsin muista maista. Sentähden he tarjosivat sen liittolaiselleen, +Liivin maamestarille. Mutta koska ei tämäkään, venäläisten kostoa +peläten, uskaltanut sitä ottaa vastaan, niin jättivät sen ruotsalaiset +autioksi ja purjehtivat omalle maallensa takaisin. Heidän lähdettyään +palasivat siihen venäläiset paikalla, varustivat sen entistä +vahvemmaksi ja ampuivat sitten pilkoillaan yli joen Narvan kaupunkia, +niin ettei siellä kukaan voinut kävellä kaduilla. + +Svante Sturen palatessa retkeltään, oli viimein valtionhoitajakin +saapunut Suomeen. Ympäri koko Ruotsia oli hän kerännyt raskaan +sotaveron ja nostanut sotaan joka viidennen miehen. Tämän nostoväkensä +kanssa hän nyt majaili Santahaminassa, missä nykyään Helsingin kaupunki +sijaitsee. Hän aikoi 130:lla laivalla lähteä sotaan venäläisten omille +rannoille ja käski nyt Svanteakin kanssansa tulemaan. Mutta tämä sanoi, +ettei hän jaksanut kauemmin olla sodassa, koska hän koko kesän oli +yksinään saanut taistella venäläistä vastaan ja sen lisäksi oli +takertunut suuriin velkoihin, kun valtionhoitaja ei ollut lähettänyt +ruokaa eikä palkkaa väelle. Sten Sture haukkui tämän johdosta Svante +herraa maanpettäjäksi, ja tämä läksi heti Ruotsiin 700 huovin kera. Nyt +ei pysynyt talonpoikainen väkikään enää valtionhoitajan leirissä, sillä +se oli kovasti saanut kärsiä nälkää ja janoa ja heidän vaatteensa +olivat kuluneet aivan repaleiksi. Sten Sture itsekin laski suurimman +osan väkeään kotiin menemään. Sen vähäisen joukon kanssa, mikä hänellä +vielä oli, hän läksi rajalle päin. Lähtiessänsä hän oli ottanut Turun +piispalta 30 sälytystä eli lästiä rukiita[5] ja tyhjentänyt Pyhän +Henrikin uhriaarteet; mutta hän ei sittenkään saanut muuta toimeen, +kuin että hän jätti lisäväkeä Viipurin ja Savon linnoihin sekä +hakkautti murroksia Pernajan pitäjästä alkaen Hämeen rajaa pitkin. -- +Kovasti suutuksissaan tästä Sturen toimettomuudesta oli Maunu piispa ja +samoin muutkin suomalaiset yleensä. Vielä pahemmaksi kävi heidän +mielensä, kun he saivat kuulla Sten Sturen ehdoitelleen +valtaneuvoskunnalle, että rauhan vuoksi heitettäisiin tuo riidanalainen +rajareunus venäläisille. Sen lisäksi tuli vielä, että valtionhoitaja +rupesi tekemään lähtöä Ruotsiin, koska hän pelkäsi Svante Sturen siellä +nostavan kapinan. Tuskissaan kirjoitti nyt Maunu piispa Ruotsiin +kirjeen toisensa perästä, valittaen että Sturen lähdettyä tämä "kotimaa +parka" jäisi aivan turvatonna alttiiksi venäläisille. Sitten ei olisi +muu tarjona kuin tuho ja marttyyrikuolema. Hartaasti rukoili hän itse +Stureakin, ettei tämä Suomenmaata jättäisi, ja Ruotsista annettiin +lujat vakuutukset, ettei siellä ollut minkäänlaisia kapinan hankkeita. +Mutta turhaa oli kaikki. Sten Sture ei huolinut pyynnöistä eikä +vakuutuksista, vaan läksi kun läksikin meren yli Ruotsiin. + +Suomen onneksi taipuivat venäläiset juuri silloin sovintotuumiin. +Tammikuussa 1497 oli Maunu piispalla kokous Porvoossa muiden Suomen +herrain kanssa; siellä päätettiin lähettää lähettiläitä Moskovaan, ja +maalisk. 3 p. oli jo välirauha kuudeksi vuodeksi jälleen sovittu. +Näiden vuosien kuluttua ruvettiin varsinaiseen rauhan tekoon, joka +vihdoin tuli toimeen Novgorodissa v. 1504 syysk. 14 p:nä. Kaiken piti +pysyä entisellään, niinkuin Maunu Eerikinpojan aikana oli sovittu. +Rajat vain olivat vasta tarkemmin määrättävät kummankin puolin. Näin +loppui Iso Venäläissota, joka oli uhannut eroittaa Suomen +Ruotsinvallasta taikka ainakin supistaa maamme rajat paljoa +ahtaammalle. + + +6. Sten Sture ja Hannu kuningas. + +Sten Sturen veltot toimet Suomessa olivat Ruotsissakin nostaneet +kaikkien mielet häntä vastaan. Talonpojat ja porvaritkin, joissa +hänellä tähän asti oli ollut paras tuki, kääntyivät nyt nurjamielisiksi +häntä vastaan. Tästä saaden rohkeutta nousivat hänen aateliset +vihamiehensä, Upsalan arkkipiispan Jaakon johtamina, viimein kapinaan +ja kutsuivat maahan Hannu kuninkaan Tanskasta. Syyksi luopumiseensa +julistivat herrat sen, että Sture tarpeettomalla sekautumisellaan +Liivin asioihin oli yllyttänyt venäläiset sotaan, ja sitäpaitsi niin +toimettomasti johtanut tätä sotaa, että suuri osa Suomea oli tullut +venäläisten kynsissä raadelluksi. Kolmannenkin syyn vetivät herrat +esiin luopumuskirjeessään, joka kuitenkin on pikemmin luettava Sturelle +ansioksi, nimittäin että hän talonpojille oli antanut sananvaltaa +valtiopäivillä. + +Hannu kuningas, kutsun saatuansa, ei viivyskellyt kauan, vaan saapui +heti Ruotsiin sotajoukkoineen. Sture, nähdessään ylt'ympärillänsä +pettureita ja tultuaan tappelussa voitetuksi, lakkasi pian turhasta +vastustuksestaan. Hannu kuningas, joka luonteeltansa oli hyvänsävyinen, +otti Sturen lempeästi vastaan. Sovinnossa hän lupasi unohtaa kaikki, +mitä Sture valtionhoitajana oli tehnyt ja lisäksi soi hänelle lääniksi +koko Suomenmaan sekä Viipurin, Savon, Hämeen, Raaseporin ja Korsholman +linnat, ynnä vielä muitakin läänejä Ruotsissa. Näistä piti Sturen +kuoltuakin Hämeenlinnan ja läänin jäädä Inkeri rouvalle, hänen +leskelleen. + +Kun sitten kuningas ja valtionhoitaja käsikkäin astuivat sisään +Tukholman linnan portista, kysyi kuningas leikillänsä: "No, olettekohan +valmistanut kylliksi ruokaa ja olutta minua varten sekä vierasten +iloksi?" Siihen vastaten osoitti Sture vain piispoja ja virkkoi: +"Kysykää noilta; nehän ne ovat tämän kaiken leiponeet ja keittäneet, +saattanevat Teidän Armollennekin tehdä samaten, kun vaan voimat +karttuvat." Sitten kun kuningas linnassa tiedusteli Sturelta +hallitusasioita, niin kuuluu hän vielä hänelle sanoneen: "Pahan +perinnönpä te, Sture herra, minulle olette jättänyt tässä Ruotsissa, +kun olette tehnyt herroiksi talonpojat, jotka Jumala on orjiksi +luonut." Tämä kuninkaan moite oli suurin kiitos, minkä Sturen +hallituksesta olisi voitu antaa. + +Hannu kruunattiin sitten Upsalassa ja siinä tilaisuudessa lyötiin monta +Ruotsin miestä ritariksi. Tätä arvoa ei voinut kukaan muu antaa kuin +kuningas itse. Sentähden arveleekin Ruotsin riimikronika, että tämä +seikka auttoi Hannun pääsemistä Ruotsiin, sillä suuret aatelisnaiset +halusivat kiihkeästi rouvan nimeä. Siihen aikaan näet ei muita kuin +ritareja ja heidän puolisojansa sanottu _herroiksi ja rouviksi_. + +Sturen vihamiehet olisivat mielellään suoneet näkevänsä hänen päänsä +pölkyllä. Mutta kuningas pysyi lujasti siinä, minkä Sturelle oli +luvannut. Sääsipä lähtiessään Sturen yhdeksi niistä neljästä +valtaneuvoksesta, joille kuninkaan poissa ollessa uskottiin Ruotsin +hallitus. Kadehtijat ja vihamiehet olivat tästä vimmoissaan ja +ponnistivat kaikin voimin saattaaksensa Sturen häviöön. He syyttivät +jälleen Sturea hänen toimettomuudestaan Suomen sodassa, ja vakuuttivat, +että Viipurin lääniläiset halusivat päästä venäläisten turviin, koska +Ruotsin valta ei heitä paremmin suojellut. Näistä kovista kanteista +puhdistuaksensa kirjoitti nyt Sture Maunu piispalle Turkuun ja pyysi, +että hän hankkisi hänelle puolustuskirjeitä suomalaisilta. Jalo Maunu +Stjernkors ei silloin enää muistanutkaan sitä eripuraisuutta, mikä +heidän välillään oli ollut Venäjän sodan aikana, vaan lähetti kohta +kirjeen Viipurin linnan isännälle ja väelle, kaupungin pormestarille ja +raadille ynnä maapapeille, käskien heidän kutsua talonpojat kokoon ja +kysyä, oliko heillä mitään valittamista Sture herraa vastaan. Kirjeensä +lopussa hän niin selvään osoitti, minkälaista vastausta hän toivoi, +että tuskin tarvinnee epäillä sieltä tulleen täyttä puhdistusta +Sturelle. Samana vuonna, 1498, kutsui Sture itsekin Suomessa käydessään +Turun porvariston kokoon raastupaan. Sinne hän sitten tuli itse, piispa +ja muita Suomen herroja seurassaan, ja kysyi, oliko porvareilla mitään +syytä valittaa niiden voutien toimenpiteistä, jotka hänen puolestaan +pitivät linnaa ja kaupunkia hallussaan. Sielläkin vastattiin, ettei +ollut minkäänlaista kanteen syytä. + +Mutta Sturen vihamiehet eivät kuitenkaan heittäneet, ja viimeinkin +heidän onnistui saada kuninkaan epäluulot hereille. Hannu rupesi +arvelemaan, että Sture todella oli kovin mahtava. Sentähden täytyi +tämän v. 1499 suostua lääneistään maksamaan 2,000 markkaa vuotuista +veroa. Ja samana vuonna vielä, kesäkuussa, otti kuningas häneltä +tärkeät Turun, Viipurin ja Savon linnat, joiden sijaan kuitenkin hän +antoi muutamia pienempiä läänejä Ruotsissa. Sture ei tämän jälkeen +tietysti ollut aivan tyytyväinen, ja muutenkin alettiin Hannun +hallitukseen suuttua. Sillä kuningas ei pitänyt muillekaan antamiansa +lupauksia, ja hänen voutinsa rasittivat kansaa, niinkuin muukalaiset +aina olivat tehneet. V. 1500 oli Hannu yrittänyt kukistaa +ditmarskilaisia, pientä talonpoikaiskansaa, joka asui Tanskan +mannermaan rannoilla. Vaan Ditmarskin uljaat urhot olivat kirveillään +kaataneet taikka soihinsa upottaneet Hannun rautaiset ritarit. Tästä +nyt karttui ruotsalaistenkin rohkeus ja kapinan tuumat levisivät +leviämistänsä. Tapahtuipa sitten seikka, joka viritti kytevät kapinan +tuumat ilmivalkeaan. + +Me muistamme, että Hannun tekemä liitto ja yllytykset etupäässä olivat +viekoittaneet venäläiset Suomeen. Nytpä tuli v. 1501 suuriruhtinaan +lähettiläitä Tukholmaan, juuri kun kuningas varustausi pitämään +herrainpäiviä Ruotsin säätyjen kanssa. Nämät lähettiläät tulivat Hannun +eteen ja esittivät Ruotsin valtaneuvosten kuullen seuraavat ruhtinaansa +valitukset. Ensiksi he kysyivät, oliko Hannu peräti unohtanut +lupauksensa, minkä hän liittoa Ruotsia vastaan tehdessään oli ristiä +suutelemalla antanut, että nimittäin Äyräpään, Jääsken ja Savon +kihlakunnat annettaisiin takaisin Venäjän suuriruhtinaalle, niiden muka +oikealle herralle, jolta ne väärin olivat valloitetut Ruotsin kruunun +omaksi. Myöskin suuriruhtinas suuresti kummeksui, millä syyllä Hannu +vaati vapaiksi ne ruotsalaiset vangit, jotka olivat joutuneet hänen +käsiinsä. Hannun yllytyksestähän, arveli suuriruhtinas, oli Ruotsi +tullutkin heidän molempien viholliseksi, ja mitä väkeä ruotsalaiset +tässä sodassa kadottivat, se, veli pyhä, tapahtui teidän tähtenne. + +Mikä lienee Hannun mieli ollut, kun näin hänen tuumansa paljastettiin +Ruotsin herroille, ei ole vaikea arvata. Ja ruotsalaiset puolestaan +nousivat vimmoissaan nyt ilmikapinaan. Sten Sture teki alun Taalain +vuorilla, häneen yhtyi sitten Svante Sture ja vihdoin koko Ruotsi. +Lopulla vuotta oli Sture taaskin valittu valtionhoitajaksi, ja alussa +vuotta 1502 antausi Tukholmankin linna. Keväällä läksi sitten Sture +Suomeen, missä useat linnat olivatkin jo hänen väkensä hallussa. Turun +linna, missä Maunu Frille hallitsi, oli väkisin valloitettava. +Piiritystä kesti kaksi kuukautta, heinäkuusta syyskuuhun saakka, ja +linna joutui vihdoin Sturen valtaan sen johdosta, että Frillen palkattu +sotaväki nosti kapinan. He näet tahtoivat ryöstää kuninkaan raha-arkut +saaliiksensa ja aukaisivat sentähden portit Sturelle. Sen jälkeen +Viipurinkin isäntä, Eerikki Tuurenpoika Bjelke, luopui kuninkaan +puolelta ja avasi linnansa portit. + + + + +SVANTE STUREN AIKA. + + +1. Svante Sture tulee valtionhoitajaksi. + +Sten Sture kuoli v. 1503. Hänen kuolinvuoteensa vieressä ei seisonut +monta Ruotsin herraa, mutta olipa siinä yksi innokas mies ja harras +ruotsalainen, tohtori _Hemming Gad_. Tämä tiesi hyvin, että jos +tanskanmieliset herrat saisivat aikaa juonitella, ennenkuin uudella +valtionhoitajalla olisi hallituksen ohjakset käsissään, niin voisi +Hannu kuningas helposti päästä takaisin Ruotsiin. Sentähden pidettiin +Sten Sturen kuolemaa vielä salassa, ja tieto siitä lähetettiin +ainoastaan Svante Sturelle. Tämä kutsui kokoon herrainpäivät +Tukholmaan, ja siinä kun asia äkkiä ilmoitettiin, eivät vastustajat +kerinneetkään mitään sanoa, vaan Svante Sture valittiin Sten vainajan +sijaan. Se oli tammikuussa v. 1504. + +Mutta suomalaisten mieltä ei vielä oltu kuulusteltu, ja vähän +epäiltävältä näytti, mitä he siihen sanoisivat. Varsinkin pelättiin, +että Viipurin linnan isäntä, tuo mahtava ritari _Eerikki Bjelke_, ei +suostuisi tähän vaaliin. Sillä Hannun hallitessa oli Bjelke ollut hänen +suuressa suosiossaan ja muita myöhemmin hän oli luopunut kuninkaasta. +Sentähden Svante Sture kohta toimitti Turkuun tiedon vaalistansa, +pyytäen että siihen suostuttaisiin, ja Viipuriin lähetettiin heti +kirje, jossa Svante vakuutteli olevansa Bjelken ystävä ynnä pyysi häntä +puheillensa Raseporin linnaan. Hän näet ei kyllin luottanut +kirjeittensä vaikutukseen, vaan aikoi itse mennä Suomeen, sen suuren ja +tärkeän maakunnan mieltä puoleensa taivuttelemaan. + +Kauan ei Svanten tarvinnutkaan olla epäilyksissään; Turusta tuli pian +se hyvä sanoma, että piispa _Lauri Suurpää_ ynnä Pohjois-Suomen +laamanni _Henrik Eerikinpoika Bitz_ ja Etelä-Suomen laamanni _Klaus +Henrikinpoika Horn_ olivat kutsuneet kokoon Turun läänin aateliset ja +talonpojat sekä Turun kaupungin porvarit. Nämät olivat kokoontuneet +Turun torille ja raatihuoneen balkongilta oli heille luettu uuden +valtionhoitajan ja valtaneuvoston lähettämä kirje vaalista. Kun sitten +oli kysytty, tahtoivatko hekin heidän päätökseensä yhtyä, olivat he +yksimielisesti kohottaneet kätensä suostumukseksi. He olivat myöskin +kirjeessänsä lisänneet: "me emme tahdo Ruotsin valtakunnasta nytkään +erota, yhtä vähän kuin esivanhempamme entisinä aikoina ovat tehneet, +vaan tahdomme siinä olla, missä tekin, eläen ja kuollen, kärsien ja +kokien teidän kanssanne, niinkuin meitä oikeus ja kunnia vaatii +tekemään." -- Pianpa siltäkin Svante Sturen mieheltä, jonka hän oli +lähettänyt Viipurissa käymään, tuli kirjallinen vakuutus, että Bjelke +kaikin puolin oli myöntynyt. + +Mutta sittenkin Svante Sture tahtoi omin silmin nähdä, miten laita oli +Suomessa. Hän tuli Suomeen heinäkuussa ja piti Turussa kokouksen Suomen +miesten, aatelisherrojen, pappien, porvarien ja talonpoikien kanssa. +Eerikki Bjelke ei joutanut tulla Raaseporin linnaan, jossa häntä Sture +kauan odotti, mutta vakuutti pysyvänsä hänelle uskollisena. Sentähden +Svante Sture, neuvoteltuansa Suomen herrojen ja niiden ruotsalaisten +kanssa, jotka olivat hänen seurassansa, asetti Bjelken koko Suomen +päämaaherraksi, joka valtionhoitajan poissa ollessa saisi maassa +vallita ja hallita, miten paraimmaksi näkisi. Häntä piti Suomen +kaikkien virkamiesten ynnä muidenkin asukkaiden totella, aivan kuin +itse valtionhoitajaa. Hänen huoleensa uskottiin varsinkin Venäjän +asiat, sekä rauhan hierominen että rajojen varjeleminen. + +Näin saatuansa asiat vakavalle kannalle, palasi Svante Ruotsiin +syyskuun keskipaikoilla. Hän oli Suomeen tullut levottomana, mutta +lähtiessänsä sieltä oli hänen sydämensä rauhallinen ja iloinen. + + +2. Eerikki Tuurenpoika Bjelke. + +Ritari Eerikki Tuurenpoika Bjelke, jolle nyt Suomen hallitus oli +uskottu ja joka monta vuotta väsymättömällä huolella valvoi maamme +etua, ansaitsee hyvin laveampaa mainetta. Hän oli sukuansa +ruotsalainen. Hänen isänsä, ritari, valtaneuvos ja marski Tuure +Tuurenpoika Bjelke, KrÃ¥kerumin ja Räfvelstadin herra, oli aikanansa +ollut mahtava mies; äiti Inkeri Körning oli suurta tanskalaista sukua. +Minä vuonna Eerikki Tuurenpoika oli syntynyt, siitä ei ole yhtään +tietoa, vaan luultavasti tapahtui se 15:nnen vuosisadan keskipaikoilla. +Ei ole tietoa meillä siitäkään, milloin hän ensin alkoi kotimaatamme +palvella, mutta syytä on arvella sen olleen vuosisadan seitsemännellä +kymmenellä. Vanhemman Sten Sturen aikana oli jo Eerikillä ollut useat +kerrat milloin mikin linna hallussansa. Hän oli Hannu kuninkaan +erinomaisessa suosiossa, niinkuin jo mainittiin, ritarin kultakannukset +ja valtaneuvoksen arvo hänelle taisi tulla jo osaksi Hannun +kruunausjuhlassa. Pian hän myöskin nähtiin isäntänä Viipurin tärkeässä +linnassa. Sentähden pysyi Bjelke kuninkaalle uskollisena kauemmin kuin +kukaan muu, ja lähetti vasta 1502 luopumuskirjeen Hannulle. Siitä +saakka hän yhtä lujasti pysyi Sturein puolella, ja turhaan Hannu v. +1505 yritti häntä puolelleen houkutella. Bjelke heti lähetti kuninkaan +kirjeen Ruotsiin Svante Sturelle, kysyen, mitä hänen piti siihen +vastata. + +Suomen ylimaaherrana ei Bjelke saanut paljon lepoa nauttia. Sillä +kahtaalta uhkaili silloin vaara Suomennientä. Mannermaan rajalta +venäläinen yhä ahdisteli, ja Tanskan meriväki hävitti rantamaita. +Lähellä Venäjän rajaa asuen, Bjelke aina piti tarkasti silmällä +levottomien naapuriensa hankkeita. Hän lähetteli vakoojia heidän +maahansa tiedustelemaan, hän sovitteli rajalaisten riitoja, hänen +lähettiläitään kävi alinomaa rajalinnojen pajarien puheilla, jopa +toisinansa tulivat itse suuriruhtinaankin eteen. Näin onnistui Bjelken +aina saada venäläiset hillityksi, joka kerta kun he Tanskan +yllytyksistä kiihtyen uudestaan nostivat riitaa rajoista. V. 1504 oli +kyllä, niinkuin tiedämme, sovittu välirauhasta; vaan v. 1506 sai jo +Hannu kuningas uuden liiton toimeen uuden suuriruhtinaan, Vasili IV +Iivananpojan kanssa. Pariin vuoteen ei tästä kuitenkaan vielä ollut +mitään hätää, koska Venäjä samaan aikaan kävi sotaa tatarilaisten sekä +puolalaisten kanssa, ja jälkimäiset raatelivat pahasti heitä useassa +tappelussa. Mutta tehtyään rauhan näiden kanssa suuriruhtinas v. 1509 +alkoi kiivaammin varustautua Suomea vastaan ja yltyi yhä kopeammaksi +vaatimuksissansa. Hänen piti muka saada koko maamme omakseen taikka +ainakin 15 peninkulmaa pitkä ja 14 leveä rajareunus Viipurin ja +Savonlinnan lääniä. Sittenkin Bjelke sai hänet jälleen hillityksi, ja +v. 1510 päätettiin uusi välirauha. Kolmen vuoden perästä piti +kummaltakin puolin tultaman kokoon Vuoksen tienoille. Silloin tuo +riidanalainen raja oli yksin neuvoin käytävä ja tehdyn sovinnon tuli +nyt pysyä 60 vuotta edelleen. + +Itäisen rajan varjeleminen, joka Bjelkelle tuotti niin paljon huolta, +oli myös epäilemättä aiheena erääseen hänen yritykseensä, joka todistaa +hänen suurta älyänsä. Molempien rajalinnojen, Viipurin ja Savonlinnan, +etäisyys toisistaan sekä vaikeat kulkuneuvot tekivät vaikeaksi, usein +mahdottomaksi ennättää hyvissä ajoin toisesta toiseen avuksi. Sentähden +päätti Bjelke kaivannolla yhdistää Suomenvedenpohjan ja Saimaan vedet +niin, että alukset pääsisivät koko välin kulkemaan. Kaivanto pantiinkin +alulle, vaan työ jäi pian kesken, luultavasti rahan ja työvoimien +puutteesta sekä rajan rauhattomuuden tähden. Parasta se muuten taisikin +olla. Silloin näet ei vielä osattu sulkuja rakentaa niinkuin tätä +nykyä. Kun kaivanto olisi rantaharjanteen puhkaissut, olisivat siis +Saimaan vedet estämättä päässeet tulvailemaan Viipurin rantamaiden yli +ja luultavasti upottaneet sen peräti. Bjelken yrityksen jälkiä on +nytkin vielä nähtävänä lähellä Saimaan kanavan alkua. + + +3. Tanskan merirosvojen hävitykset Suomessa. + +Sten Sturen kuoltua oli Hannu taaskin hieronut sovintoa ruotsalaisten +kanssa, vaan pian hän oli nähnyt, ettei hän hyvällä saisi heitä +suostumaan. Siitä syystä oli hän taaskin ruvennut sotakeinoihin. Me +olemme nähneet, kuinka hän venäläisiä yllytti Suomeen hyökkäämään. Hän +itse puolestansa kävi sotaa Ruotsin etelärajoilla ja lähetti joka kesä +Itämerelle suuria laivaparvia. Nämät Hannun laivat harjoittivat mitä +julmimpia merirosvojen töitä. Uljaitten ja armottomien päällikköjensä, +Jöns Holgerinpoika Ulfstandin, Otto Ruudin ja Severin Norrbyn johdolla +he purjehtivat merta ristin rastin, ryöstäen kaikki laivat, jotka +Ruotsin tai Suomen rannoilta uskalsivat ulota. Kaukaisemmille +matkoille, Lybeckiin tai muihin Saksan kaupunkeihin, ei Suomen +laivurien tietysti ollut lähtemistäkään. He vain välistä kiiruhtivat +meren yli Ruotsiin tai Vironmaalle, suolaa ja muita tarpeellisimpia +tavaroita noutamaan. Mutta siinäkin oli pujahtaminen surman suun +sivuitse, sillä Naissaaren takana, Räävelin edustalla, oli aina +vihollinen väijymässä. Kun nämät merirosvot olivat jonkun laivan +saaneet käsiinsä, he tavallisesti tappoivat enimmän osan väkeä. Eikä +siinä kyllä että tappoivat, vaan he kiduttivat heitä myöskin hirveällä +tavalla. Kädet, jalat vangeilta ensin silvottiin ja sitten vasta +heitettiin miesparat meren pohjaan. Harvat heidän kynsistänsä pääsivät +niin eheinä kuin kerran muutamat raumalaiset. + +Oli näet kuusi Rauman laivaa joutunut merirosvojen käsiin. Nämät +sulloivat kaikista aluksista parhaat tavarat yhteen laivaan ja panivat +viisi omaa miestänsä ynnä kolme Rauman porvaria sitä Gotlantiin +viemään. Gotlanti kuului silloin Tanskan vallan alle ja oli +merirosvojen paras pesäpaikka. Jo alkoi laiva perille lähestyä, ja +Visbyn linna tuli näkyviin; silloinpa muuan rosvoista piloillansa +osoitti sormellaan yhtä tornia. "Kas tuossa", irvisteli hän vangeille, +"saatte monta pirun yötä kokea!" Tästä silmittömästi tuskastuen, vangit +äkkiä karkasivat rosvojen kimppuun. Heidän onnistui päästä +tanskalaisten ja sen paikan väliin, missä aseita talletettiin. Näin +joutuivat aseettomat rosvot pian tappiolle; kolmelta pää halkaistiin ja +kaksi heittäytyi mereen, maalle uidakseen. Mutta pelastuneet +raumalaiset käänsivät riemuiten laivan kokan kotiinpäin, ja perille he +pääsivät onnellisesti, tuoden paljon kalliimman lastin laivassaan, kuin +mitä heillä lähtiessä oli ollut. + +Näitä Tanskan rosvoja ei aina ollutkaan kovin suuret joukot, mutta +Suomen herrojen velttous oli syynä siihen, että he kuitenkin saivat +paljon vahinkoa aikaan. Bjelke kyllä oli valpas tässä niinkuin +muissakin toimissaan. Hänen sota-aluksensa saattoivat aina Suomen +kauppalaivoja, taikka jos missä vahinkoa oli tehty, ne karkoittivat +merirosvot ja ryöstivät usein saaliit heidän käsistään. Niin säilyivät, +niinkuin hän itse kirjeessä mainitsee, hänen lääninsä, Viipurin rannat +ja laivat jotenkin eheinä. Mutta joka paikkaan eivät Bjelken laivat +kerinneet, ja muut Suomen herrat olivat kovin hitaita auttamaan. + +Rosvot eivät muuten tehneetkään tuhoa ainoastaan merellä; vähä väliä he +kävivät rantojakin hävittelemässä, ja niitä oli vielä paljon vaikeampi +varjella kuin laivoja. Äkkipäätä he laskivat laivoillansa johonkuhun +rantaan, ryöstivät, polttivat likimpiä kyliä, ja olivat tavallisesti jo +pitkän matkan päässä, ennenkuin linnoista joutui sotaväkeä apuun tai +seudun talonpojat kerkesivät paikalle suurin joukoin. Olipa kuitenkin +rannan talonpojilla kaikellaisia keinoja, joilla he rosvoilta kokivat +varjella itseänsä. Salmien suuhun he upottivat kiviä tai löivät +seipäitä, jotta vihollisten laivat tarttuisivat niihin kiinni. Tai kun +ulkosaariin asetetut vartijat ilmoittivat rosvojen tulevan, +kokoontuivat talonpojat rannan äyräille. Sieltä he ampuivat nuolensa +vihollista vastaan ja vierittivät veneitten päälle suuria kiviä. +Myöskin kerrotaan heidän sahanneen rannasta kyliin johtavien teitten +varsilla puut tyvestä poikki, jotta ne töin tuskin pysyivät pystyssä, +mutta sivukulkijain tärinästä romahtivat päälle. Ulkosaarissa taas, +missä vihollisen tiedettiin käyvän puita hakkaamassa, viritettiin +pehkuihin jousia, jotka miehen astuessa päälle lennättivät nuolen +jänteestään. Myöskin olivat ahdistetun kylän miehet välistä +pakenevinansa eri haaroille, ja kun vihollinen hajosi heitä takaa +ajamaan, he salateitä myöten kokoontuivat jälleen yhteen ja tappoivat +rosvot yksitellen. + +Varsinkin kerrotaan kahdesta tanskalaisten retkestä, jotka olivat kovin +tuhoisia Suomelle. Toinen oli käynti Ahvenanmaalla v. 1507, toinen +Turun kaupungin hävitys v. 1509. + +Ahvenanmaalla olivat rosvot käyneet jo kerran ennenkin, vaan silloin, +v. 1505, oli Kastelholman isäntä, Eerikki Juhananpoika Vaasa, +varustanut heille niin tuliset tervetuliaiset, että he kiireimmiten +karkasivat laivoihinsa takaisin. + +Mutta toisin kävi v. 1507. Suuret laivaparvet olivat jo kesän alussa +saapuneet Suomen vesille, ja Bjelke oli kauan kehoitellut Suomen +herroja varustamaan voimiansa, jotta miehissä karkoitettaisiin +viholliset, jotka väijyivät Räävelin edustalla. Mutta toimesta ei +tullut tekoa, ja niin kerkesi vihollinen kenenkään estämättä saada +työnsä tehdyksi. Keskellä heinäkuuta tulivat he Ahvenanmaalle, +polttivat siellä Kastelholman poroksi ja ryöstivät maakuntaa sillä +tavalla, että viimein talonpojat sekä papit heille suorittivat suuren +polttoveron, jotta he eivät peräti hävittäisi heitä. Lunnaat saatuansa +läksivät rosvot jälleen matkoihinsa, vieden laivoissansa summattomat +saaliit ynnä Eerikki Bjelken veljenkin, Sten Bjelken, joka oli linnassa +ollut isäntänä. Rosvojen lähdettyä saapui sinne vihdoin apuväkeä +Suomesta. Siinä oli piispa Juhana Olavinpojan huoveja viisikymmentä ja +saman verran valtionhoitajan omaa väkeä; Eerikki Bjelke oli lähettänyt +30 ja Inkeri rouva, vanhemman Sten Sturen leski, oli Hämeenlinnasta +pannut parveen 24 miestä. Suomen apuväen lipussa oli Sturen vaakuna +joka kulmassa ja keskellä paistoi punainen risti. Jos tämä joukko olisi +ajoissa tullut avuksi, niin tanskalaiset olisivat palanneet senkin +kerran tyhjinä. Vaan nyt suomalaiset löysivät linnan raunioina ja koko +Ahvenanmaan melkein autioksi hävitettynä. + +Vuonna 1508 olivat suomalaiset suuressa pelossa ja varustivat +vastarintaa kaikin voimin, sillä huhu oli levinnyt, että kuningas itse +aikoi kesällä tulla suuren sotajoukon kanssa Suomeen. Mutta kesä kului +rauhassa; ainoastaan kova nälkä rasitteli silloin maatamme. Sitä +verisempi oli sitten kesä 1509. Suuri Tanskan laivasto ilmaantui +jälleen Suomenlahdelle. Sen päällikkönä oli _Otto Ruud_, joka ei +tuntenut pelkoa, vaan ei myöskään sääliä eikä armoa. Tanskalaiset +taaskin valloittivat Ahvenanmaan ja karkasivat sitten yöllä elokuun +2:ta päivää vasten Turkuun. Helppo on arvata, miten säikähtyneinä Turun +porvarit kavahtivat vuoteiltaan, kun heitä ei herättänyt päivän +kultainen koite, vaan palavien talojen leimu; kun heidän korviinsa +eivät soineet laitumelle lähtevien lehmien kellot, vaan sotatorven +toitotukset ja poloisten veljiensä parku. Julmasti menetteli vihollinen +Turussa. Tuomiokirkosta ryöstettiin kalkit, pyhäin kuvat, piispan +sauvat ja messupuvut ynnä kaikki muut kalliit tavarat. Porvareilta +riistettiin kaikki, mitä vaan hengen takana oli. Monta pormestaria, +raatimiestä, pappia ja muuta väkeä surmattiin surkealla tavalla, ja +rikkaimmat, joista oli toivo saada suuret lunnaat, vietiin laivoihin +vangeiksi. Ne, jotka olivat päässeet pakoon tätä verisaunaa, piilivät +sitten pitkät ajat mailla, eivätkä uskaltaneet palata entisille +asuinsijoilleen. Kauan, rosvojen lähdettyäkin, seisoivat puotien ovet +ja talojen portit seposelällään ja koko kaupunki oli tyhjänä ja +autiona. + +Pari viikkoa pysyivät tanskalaiset Turussa ja alkoivat linnaakin jo +piiritellä. Vaan sitä he eivät kyenneetkään valloittamaan, ja +syvemmälle maahan tunkeutumasta estivät heitä piispa Juhana Olavinpojan +vankat varustukset. Kun näin aika kului ja suomalaisten joukko +karttumistaan karttui, päättivät viholliset viimein lähteä. Heidän +laivansa kulkivat alas Aurajokea ja siis aivan linnan tykkien suitse, +vaan monta miestä ei heiltä siinä kuulu hukkuneen, sillä linnassa ei +sattunut olemaan taitavata tykkimestaria. Kokonaan ei vihollinen +kuitenkaan lähtenytkään pois, vaan siirtyi ainoasti Hankoniemen +edustalle. Siellä se vielä vähän aikaa viipyi, vaatien polttoverona +Turun kaupungilta ja lääniltä 12,000 markkaa sekä saman verran piispan +puolesta. Sillä ehdolla hän lupasi hävityksistänsä lakata. Lieköhän ne +rahat saanut vai ei, siitä ei ole tietoa, vaan viikkoa myöhemmin oli +laivasto lähtenyt. Ainoastaan kuusi pientä laivaa oli jäänyt jäljelle, +jotka ryöstelivät Uudenmaan rantoja ja estivät Suomen laivoja +pääsemästä Vironmaalle. Lähtiessään olivat rosvot uhanneet tulla +takaisin Mikonpäiväksi taikka ainakin seuraavana keväänä. Silloin oli +muka Suomi valloitettava kokonaan tai ainakin hävitettävä aivan +autioksi. Hädissään pyysi nyt piispa apua Ruotsista, lisäten että +muuten rahvas tuskissaan antautuisi viholliselle. Niin oli nytkin +toisin paikoin tapahtunut ja toisin paikoin oli sitä vain väkisin saatu +estetyksi. + +Vuosi 1510 ei tuonut kuitenkaan sitä tuhoa mukanaan, mitä oli uhattu ja +pelätty. Päinvastoin lakkasi nyt sota muutamiksi vuosiksi. Kun se +uudestaan leimahti rajummin riehumaan, oli jo Svante Sture monta vuotta +maannut haudassansa ja niin myös Hannu, hänen vihamiehensä. + + + + +STEN STURE NUOREMPI JA KRISTIERN TYRANNI. + + +1. Ruotsi ja Suomi joutuvat Tanskan vallan alle. + +Svante Sturen sijaan valittiin v. 1512 valtionhoitajaksi hänen poikansa +Sten Sture, lempeä ja kansanmielinen mies, ja Tanskan kruunu jäi v. +1513 perinnöksi Hannun pojalle Kristiernille. Alussa vallitsi nyt +muutamia vuosia välirauha Ruotsin ja Tanskan välillä, mutta pian syttyi +sota uudestaan. Sten Sture riitautui Upsalan mahtavan ja +pahanluontoisen arkkipiispan, Kustaa Trollen kanssa, ja nyt toivoi +Kristiern saavansa eripuraisen Ruotsin valloitetuksi. Hän jo syksyllä +1516, ennenkuin välirauha oli loppunutkaan, ryöstätti yhden Ruotsin +aluksen ja yritti seuraavana kahtena kesänä sotavoimalla päästä +Ruotsiin. Mutta tyhjäksi kävivät nämät hänen retkensä, sillä Sten Sture +ruotsalaisineen piti urhoollisesti puoltansa. Suomessa hävittelivät +näinä vuosina venäläiset, jotka Kristiern oli yllyttänyt rauhaa +rikkomaan, ja v. 1517 tanskalaiset merirosvot ryöstivät rannikoita. + +Rauhassa vieri vuosi 1519; sillä Kristiern varusteli nyt kaikkia +voimiaan, jotta hänen ei kolmattakin kertaa täytyisi häpeällä peräytyä. +Hän vaati suuria veroja kaikilta säädyiltä Tanskassa sekä Norjassa; hän +peri langoltaan, Saksan keisarilta Kaarle V:nneltä, puolisonsa +perinnön; hän keräsi sotajoukot omista maistansa ja palkkasi lisäksi +sotaan harjaantunutta väkeä Skotlannista sekä Saksanmaalta. Hänen +liittolaisensa, Ranskan kuningas Frans I lähetti 2,000 oivaa miestä +taitavien päällikköjen johdolla. Sen kaiken lisäksi hän toimi siten, +että paavi määräsi hänet toimeenpanemaan sitä pannaa, joka oli +julistettu Ruotsia vastaan, koska arkkipiispa säätyjen toimesta oli +pantu viralta. + +Näin maallisilla ja hengellisillä aseilla varustettuna, marssi +Kristiern tammikuussa 1520 Ruotsin eteläisen rajan yli.[6] Ã…sunden +järven jäällä, liki Bogesundin kaupunkia Länsi-götinmaalla, oli hänellä +Sten Sture vastassa 10,000 talonpojan kanssa. Kukaties olisi tässä +voitu vastarintaa tehdä, mutta heti tappelun alussa sai Sture +tykinluodin reiteensä, ja hänen väkensä hämmästyksissään hajosi pian +pakosalle. Sten Sture vietiin Tukholmaan, mutta hän kuoli jo ennen +sinne pääsyänsä. Nyt sai Kristiern melkein miekan lyömättä Ruotsin +valtaansa. Sturen kuolema oli ruotsalaisten rohkeuden lamauttanut, ja +missä vähänkin yritettiin vastustella, siinä saattoi aatelisherrojen +petos tanskalaiset voitolle. Viimein ei ollut koko Ruotsissa muuta +paikkaa valloittamatta kuin Tukholman kaupunki linnoineen. Siinä +hallitsi Sturen jalo leski _Kristina Gyllenstjerna_, ja hänen +ympärilleen olivat kokoontuneet kaikki Ruotsin vapautta rakastavat, +rohkeat miehet. Väkisen ei olisi siis ollut helppo sitä saada, mutta +kavaluutta sekään ei kestänyt kauan. Kristiern lähetti linnalaisten +puheille tohtori Hemming Gadin, joka ennen oli uskollinen ruotsalainen; +mutta nyt oli miehen mieli peräti muuttunut. Hän vakuutti Kristinalle, +ettei tämä muka kuitenkaan kauan aikaa jaksaisi puolustaa Tukholmaa; +sentähden olisi parempi hyvällä luopua siitä, jolloin voisi tinkiä +itselleen hyvät ehdot. Gadin neuvosta Kristina antoikin alussa +syyskuuta Kristiernille Tukholman avaimet, ja tämä lupasi puolestaan, +että Kristina ja kaikki hänen miehensä saisivat pitää hengen sekä +tavaransa. Kristinalle päälle päätteeksi luvattiin Hämeenlinna ja +Kokemäen kartano. Hänen miestensä joukkoon olivat tässä sovinnossa myös +Suomen herrat luetut, jotka eivät vielä olleet suostuneet Tanskan +valtaan. + +Suomen herroja oli Kristiern jo kesäkuussa kutsunut luokseen tulemaan. +Kutsukirjeessä olivat mainitut: Turun piispa _Arvi Kurki, Ã…ke +Yrjänänpoika Tott_, Hämeenlinnan haltija, _Tönne Eerikinpoika Tott_, +Viipurin isäntä, _Klaus Henrikinpoika Horn_, Etelä-Suomen, ja _Henrikki +Steninpoika Renhufvud_, Pohjois-Suomen laamanni, ynnä myös Satakunnan +laamanni _Knuutti Eerikinpoika Kurki_. Mutta nämät herrat eivät +huolineet, eivätkä tohtineetkaan noudattaa kutsumusta. Poissa he +pysyivät sittenkin, kun Kristiern kutsui heidät kruunaukseensa. + +Sillä välin oli kuningas, Tukholmaan päästyänsä, lähettänyt Suomeen +Hemming Gadin sotajoukkoineen. Kristiern tiesi, että Gad Suomessa oli +vanhastaan hyvin tuttu ja siis paremmin kuin kukaan muu voisi saada +Suomen miehet suostumaan uuteen valtaan. Tässä toivossa Kristiern ei +pettynytkään; Gad piti puheita, ja Suomen herrat itsekin näkivät +vastustuksen turhaksi. Niin onnistui Kristiernin ennen vuoden loppua +saada kaikki Suomen linnat haltuunsa. Niistä eroitettiin entiset +isännät ja sijaan pantiin Tanskan tai Saksan miehiä, joista on +suurimman maineen saanut Turun linnan isäntä, ritari _Tuomas Wulff von +Grevensdorp_, paremmin tunnettu _Tuomas junkkarin_ nimellä. + + +2. Kristiernin verilöylyt. + +Kuningas Kristiern oli säälimätön ja julma luonteeltaan. Hän oli isänsä +vielä eläessä ollut varakuninkaana Norjassa ja häntä vastaan nostetun +kapinan rangaistukseksi mestauttanut niin monta sen maan aatelisista, +ettei sen ajan jälkeen Norjassa ole enää aatelisia ollut muuta kuin +nimeksi. Nyt hän oli päättänyt Ruotsissakin tehdä samaten. Sillä +tavoin, toivoi hän, tulisivat päällikköjen puutteessa kaikki kapinat +mahdottomiksi ja Ruotsi voitaisiin alentaa Tanskan maakunnaksi, +niinkuin Norja jo oli ollut jonkun aikaa. Tätä tuumaa toimeenpannessaan +oli Kristiern menetellyt viekkaasti ja varovaisesti. Hän oli ollut +unohtavinaan, mitä Ruotsin miehet häntä vastaan olivat tehneet, ja +suosivinansa heitä niinkuin omaa kansaansa. Siten hän viihdytti Ruotsin +herrojen pelon, ja he saapuivat kaikki kuninkaan käskystä kruunaukseen. +Tämä vietettiin Tukholmassa marraskuun 6 p:nä 1520. + +Seuraavana päivänä käskettiin parhaat Ruotsin miehet linnaan kuninkaan +puheille. Sielläpä he kohta havaitsivat joutuneensa satimeen. Kun +tulivat sisään, portit paiskattiin heti kiinni ja sitten ruvettiin +heitä vastaan oikeutta pitämään. Heitä syytettiin siitä, että he olivat +panneet arkkipiispan viralta ja rikkoneet sillä kirkkoa ja uskoa +vastaan. Tästä rikoksesta heidät kaikki tuomittiin hengiltä. Marraskuun +8 p:nä vangitut herrat vietiin Tukholman Isolle Torille ja siellä +heidät mestattiin toinen toisensa jälkeen. Siinä sai nyt surmansa kaksi +piispaa, kolmetoista ritaria ja valtaneuvosta, kaupungin kolme +pormestaria ja viisitoista etevintä porvaria. Seuraavana päivänä tätä +teurastusta vielä jatkettiin ja joukoittain ripustettiin mestattujen +herrojen palvelijoitakin hirsipuihin. Tästä eivät päässeet itse maansa +pettäjätkään, jotka tanskalaisia olivat auttaneet, sillä Kristiern +tahtoi perinjuurin musertaa Ruotsin aatelin. Lampena seisoi veri Isolla +Torilla ja kolmatta päivää makasivat runnellut ruumiit maassa, +ennenkuin ne vietiin pois ja poltettiin tuhaksi. Se oli _Tukholman +verilöyly_, jonka historia on säilyttänyt kauheimpien muistojen +joukossa. + +Pienempiä verilöylyjä pantiin sitten toimeen useissa Ruotsin +kaupungeissa ja pian tuli vuoro myös Suomen herroille. He eivät olleet +saapuneet kruunaukseen ja siten olivat säilyneet verilöylystä +Tukholmassa. Mutta Suomenkin linnojen isännille oli Kristiern +lähettänyt surmakäskyt. Niin mestattiin vielä marraskuussa Ã…ke +Yrjänänpoika Tott samassa Hämeenlinnassa, jonka haltiana hän vähää +ennen oli ollut, ja joulukuussa saivat Raaseporin edustalla laskea +kaulansa pölkylle Niilo Eskilinpoika Baner ja itse Tanskan ystäväkin +Hemming Gad. -- Muita Suomen herroja silloin vielä säästettiin ja +varsinkin näkyi nyt piispa Arvi Kurki päässeen Kristiernin erinomaiseen +suosioon. Kuningas hänelle kirjoitti hyvin ystävällisesti, suoden +hänelle milloin minkin edun; ja Kurkikin puolestansa oli olevinaan +kuninkaalle hyvin uskollinen. Mikä Kristiernillä mahtoi olla syynä, kun +hän näin säästi ja suosi yhtä Sturen hartainta ystävää, se on ja +pysynee iäti salaisuutena. Kentiesi hän oli jo niin varma vallastaan, +kun enin osa Ruotsin herroja makasi haudassa, ettei luullut +tarvitsevansa tappaa tähteitä, vaan mietti, miten ne suosiolla vetäisi +puoleensa. + + + + +KRISTIAN TYRANNI JA KUSTAA VAASA. + + +Iäksi päiviksi näytti nyt Ruotsin vapaus olevan veriin hukutettu; mutta +päinvastoin tämä veri olikin vain ikäänkuin virvoittava sade vapauden +oraalle. Luultavasti olisi pelko, niinkuin Kristiern toivoi, hillinnyt +Ruotsin kansan kostonhimoa ja vapaudenhalua, jollei joku etevämpi mies +olisi heille tarjoutunut johtajaksi. Mutta semmoinen päällikkö olikin +jo aivan lähellä. Se oli nuori _Kustaa Eerikinpoika Vaasa_. + +Hän oli syntynyt v. 1496 ja oli samaisen Eerikki Vaasan poika, joka v. +1505 piti Kastelholman linnaa hallussansa. Kohta syntymästä asti +ennustettiin Kustaasta erinomaista sankaria; sillä hänellä oli +syntyessään ollut päässä niinkutsuttu "voittolakki". Kasvaessaan +osoittautuikin hän hyvin hilpeäksi ja älykkääksi, ja hänet lähetettiin +Sten Sture nuoremman luokse sotatemppuja sekä ritarin tapoja oppimaan. +Tätä opettajaansa hän seurasi kaikkiin sotiin tanskalaisia vastaan ja +urhoollisuudellaan saattoi nimensä jo silloin mainioksi. V. 1518 sai +kuitenkin Kristiern hänet ynnä muita Ruotsin herroja petoksella +käsiinsä ja vei ne vangiksi Tanskan maalle. Kustaa Vaasa annettiin +erään sukulaisensa, tanskalaisen ritarin, haltuun ja sai siellä koko +vuoden 1519 pelolla sekä harmilla katsella tanskalaisten suuria +sotavarustuksia ja kuulla heidän hävyttömiä kerskauksiaan. Viimein hän +ei malttanut enää, vaan karkasi pois, vaikka oli luvannut pysyä +alallaan. + +Ruotsiin monen mutkan perästä päästyänsä kesällä 1520, yritti Kustaa +kohta nostaa kansaa vierasta valtaa vastaan. Mutta talonpojat toisin +paikoin eivät tohtineet nousta aseisin Tanskan ylivoimaa vastaan, +toisin paikoin eivät tahtoneetkaan; sillä heidän mielestään oli uuden +kuninkaan hallitus varsin hyvä. Eihän se heille tehnyt pahaa, vaikka +herroja hätyytteli, ja olihan nyt suola paljo huokeammassa hinnassa, +koska ei mikään enää estänyt merikulkua. + +Vielä päätti Kustaa Vaasa uudistaa yrityksensä Taalainmaalla, ennenkuin +hän kaikesta toivosta luopuisi. Taalain miehethän olivat vanhastaan +mainitut Ruotsin urhokkaimmaksi, vapaudelle hartaimmaksi väestöksi. +Tottahan he nytkin olisivat yhtä valmiit nostokäskyä tottelemaan. +Lukemattomat vaivat ja vaarat uhkasivat uljasta nuorukaista sekä +matkalla Taalainmaalle että myös hänen siellä kuljeskellessansa. Sillä +tanskalaiset, jotka olivat saaneet tiedon hänen vehkeistään, hakivat +häntä joka paikasta. Kerrankin oli Kustaa, talonpoikaiseksi rengiksi +puettuna, rikkaan Antti Pietarinpojan, Rankhyttan isännän palvelukseen +ruvennut. Mutta pian huomasivat muut palvelijat, ettei hän ollut +tottunut heidän työhönsä eikä myöskään tavoiltaan heidän kaltaisensa. +Sattuipa eräs palvelustyttö näkemään silkkisen paidankauluksen, joka +sarkanutun alta pilkisti esiin. Siitä tuli viimein ilmi, kuka hän oli, +ja vaikka isäntä ei pettänyt häntä, ei hän myöskään tohtinut kauemmin +pitää häntä luonaan. + +Toisen kerran hän oli metsämies Sven Elfinpojan mökissä Isalassa. +Astuupa tanskalainen soturiparvi sisään, tiedustellen pakolaista. Surma +olisi siinä Kustaan perinyt, ellei emäntä neuvokkaisuudellaan olisi +pelastanut häntä. Hän kohotti leipälapionsa, jolla hän juuri toimi +uunin edessä, ja löi sillä Kustaata selkään, sanoen: "Mitäs tässä +vieraita ällistelet, lurjus? Pois riiheen eloa puimaan!" Kustaa riensi +ulos tuvasta, eikä tanskalaisille sattunut mieleenkään, että tuo +talonpoikaiseukon kurittama renki olisi voinut olla heidän haettavansa +herra. Kauemmin ei kuitenkaan tohdittu pitää Kustaata täälläkään, vaan +Sven läksi viemään häntä muualle, olkikuorman sisään peitettynä. +Matkalla tulivat taas tanskalaiset vastaan ja katselivat kuormaa +epäluuloisesti. Usean kerran he pistivät keihäillään olkiin, +koetellakseen oliko siinä ketään sisässä. Mutta Kustaa ei virkkanut +sanaakaan, vaikka yksi pisto sattui häneen. Veri, joka haavasta rupesi +vuotamaan, olisi kuitenkin antanut hänet ilmi, jollei Sven taas olisi +keksinyt sukkelaa keinoa. Hän leikkasi hevoselleen haavan reiteen, ja +kun tanskalaiset huomattuansa verijäljet, vähän ajan päästä ajoivat +heitä takaa, osoitti hän heille, mistä muka veri oli vuotanut. + +Näin onnistui Kustaan päästä eheänä kaikista vaaroista; mutta hänen +nostokehoituksensa eivät taalalaisiinkaan pystyneet. Tuskissaan, +epäilyksissään läksi hän siis Norjaan pakenemaan, josta hän toivoi +pääsevänsä Saksaan. Mutta likellä rajaa saavutti hänet sukkela +hiihtäjä. Se oli taalalaisten sanansaattaja, joka pyysi häntä palaamaan +takaisin. Etelästä tulleet uudet sanomat tanskalaisten julmuudesta +olivat vihdoin yllyttäneet Taalain kansan ja saaneet sen mielen +muuttumaan. + +Niinkuin lumivyöry vuorilta riensi nyt Kustaa Vaasa alussa vuotta 1521 +taalalais-joukkoineen tanskalaisten päälle, joka paikassa saaden +lisäväkeä ja murtaen, musertaen häntä vastaan lähetetyt parvet. Syksyn +tultua oli koko Ruotsi vapaana, Tukholman linna yksin vain oli vielä +vihollisen vallassa. Syyskuussa valittiin vapauttaja valtionhoitajaksi. + + +2. Ensimäinen sota Suomessa. + +Uuden valtionhoitajan ensimäisiä toimia oli sotajoukon lähettäminen +Suomeen. Siksi hän valitsi kelpo väkeä ja sääsi erään _Niilo +Arvinpojan_ päälliköksi. Alapäällikkönä seurasi myös aatelismies +Ahvenanmaalta, _Henrikki Juhonpoika_, Hagan herra. Sinne mennessään he +valloittivat Kastelholman ja Ahvenanmaan, mutta heidän lähdettyään +anasti Tanskan uljas amiraali, Severi Norrby, sen jälleen +kuninkaallensa. Lopulla vuotta vasta lähetettiin sinne Ruotsista +uudestaan sotaväkeä; silloin se valloitettiin jälleen, ja pysyi sitten +ruotsalaisten käsissä. + +Suomen mantereella yhdistyi heti Ruotsin väkeen aatelismiehiä ja +talonpoikia suurin parvin; sillä sielläkin kyti salainen viha Tanskan +valtaa vastaan. Näin karttuneella joukollaan taisi Niilo Arvinpoika +pian ruveta Turun linnaa saartamaan. Mutta sitä vahvaa varustusta ei +voinutkaan ensi-iskulla kaataa. Niilon joukolta puuttui myös alussa +tykkejä sekä ruutia. Siinä suhteessa he kuitenkin pian saivat apua +Kuusiston hovista; jalo piispa Kurki lähetti tykkinsä ynnä +ampumavaransa, ja myös kaikki palveluksessansa olevat huovit. +Lisäjoukot olivatkin piirittäjille hyvin tarpeellisia; sillä linnassa +oli Tuomas junkkarilla vahvasti väkeä, enimmäkseen sotaan tottuneita +sotilaita Saksanmaalta. Linnan muurilla ammui tiheässä tulikitoja, ja +kellarit olivat ahdetut täyteen muonaa sekä ampumavaroja. Juuri vähä +ennen piirittäjäin tuloa oli paljon näitä tarpeita ynnä myöskin +lisäväkeä tuotu linnaan. Näin varustettuna eivät linnalaiset +huolineetkaan istua muurien takana odottaen piirittäjien +päällekarkauksia; he vähä väliä itse hätyyttelivät niiden leiriä. +Muutamalla tämmöisellä retkellä saivat he useita Ruotsin herroja +vangeiksensa. Silloin ilmaantui surkea näky kauhistuneitten +piirittäjien silmien eteen. Muurin päälle pystytettiin hirsipuut, jotta +ne näkyivät hyvin kauas, ja niihin hirtettiin äsken saadut vangit ynnä +monta muuta vankia, joita linnassa oli ennestään. Näiden hirtettyjen +parissa oli myös Niilo Arvinpojan oma veli. + +Tämä oli vain alku niihin hirmutöihin, joita Tuomas junkkari harjoitti +Turun linnan isäntänä. Tammikuussa 1522 lähetti Kristiern joka paikkaan +päälliköilleen käskyn, että heidän tuli tappaa kaikki heidän hallussaan +olevat Ruotsin ja Suomen miehet; ei pitänyt edes niitäkään +säästettämän, jotka olivat uskollisia olleet. Kuningas näet alkoi jo +voittoaan epäillä ja tahtoi vimmoissansa kuitenkin tehdä vielä niin +paljo vahinkoa kuin mahdollista. Muutamat päälliköistä eivät tätä +julmaa käskyä totelleet; Severi Norrby esim. ei sallinut tehdä +väkivaltaa yhdellekään vangillensa. Mutta Tuomas junkkarissa oli juuri +tämmöisen käskyn täyttäjä; heti sanan saatuansa hän ryhtyi verityöhön. +Silloin sai moni ennen säästyneistä herroista laskea päänsä pölkylle. +Se oli loppu Tönne Eerikinpoika Tottin, se Henrikki Steninpoika +Renhufvudin, se myös Tuomas junkkarin oman uskollisen sihteerinkin, +jonka ainoa rikos oli se, että hänet ruotsalainen äiti oli synnyttänyt. +Monta muuta halvempisukuisista vietiin suoraa päätä hirsipuuhun; kaikki +tuomiotta, tutkinnotta ja papin avuttakin surmattiin. + +Epäilemättä olisi näin käynyt kaikkien muidenkin linnassa olevien +Ruotsin ja Suomen miesten. Mutta erään herran sukkela kavaluus sai +loput pelastetuksi. Tämä oli _Eerikki Fleming_, Suomen aatelissukua. +Hän oli aina ollut kovasti vihaavinansa Kustaa Vaasan joukkoa, ja oli +siten päässyt Tuomas junkkarin täyteen luottamukseen ja suosioon. Nyt +pyysi hän saadakseen hyökätä piirittäjien leirin kimppuun. Sen Tuomas +junkkari salli mielellään, sallipa myöskin, että hän itse saisi valita +seuraajansa. Fleming kokosi nyt linnan väestä kaikki Ruotsin ja Suomen +miehet ynnä niiden lisäksi muutamia tanskalaisia näön vuoksi. Sitten +hän oli joukkoineen yöllä lähtevinänsä leiriä vastaan. Mutta salaa hän +oli leiriin lähettänyt sanan Niilo Arvinpojalle. Kun sitten linnalaiset +hiljaa hiipien olivat tulleet leiriä likelle, karattiin sieltä heitä +vastaan. Samassa kääntyivät myös Flemingin omat miehet, ja vähäinen +tanskalaisjoukko tapettiin yksin neuvoin. + +Näin oli vaihtelevalla onnella taisteltu koko talvi; mutta kevään +tullen painui voitto Tanskan puolelle. Niinpian kuin meri jälleen +läikkyi laineina, purjehti Severi Norrby suuren laivaston ja sotajoukon +kanssa Itämerelle. Ensin hän meni Tukholmaan viemään ruokaa ja muuta +apua; sitten hän vei koko väkensä Turun linnan avuksi. Semmoista voimaa +vastaan ei Niilo Arvinpojan joukko kestänyt. Toukokuun 22 p. +vetäytyivät he Turusta Hämeenlinnaan päin. Lähtiessään vielä +räjähyttivät ilmaan ruutikellarin, joka heillä oli pohjoispuolella +Aurajokea. Tuosta syttyi kaupunki palamaan ja, mikä säästyikin, sen +ryöstivät Norrbyn miehet kaikki tyyni. + +Janakkalassa Niilo Arvinpoika jälleen pysähtyi, aikoen Hiitin sillan +takana yrittää vastarintaa. Siellä hän odotti muutamia päiviä +vihollisten tuloa, vaan ne eivät tohtineetkaan niin kauas ulota +laivoistansa. Nyt pidettiin suuri sotaneuvottelu Hiitin leirissä ja +päätettiin erota kahdelle haaralle. Koska ei kuitenkaan kyetty +seisomaan Norrbyn voimia vastaan, niin piti Eerikki Flemingin ja Niilo +Arvinpojan suurimman joukon kanssa mennä Ruotsiin Kustaa Vaasan luokse, +ja Suomeen jäi vain pieni parvinen, jonka piti Niilo Grabben johdolla +vastustaa tanskalaisia. + +Ei piispa Kurjenkaan sopinut Suomessa enää pysyä. Kerran oli +kuninkaallinen peto kyllä armahtanut häntä; mutta piispan viime tekojen +perästä olisi viipyminen merkinnyt varmaa kuolemaa. Piispa pakeni +sentähden maata myöten Raumalle, jossa hänellä oli laivansa. Sieltä hän +purjehti sitten Ulvilan[7] kaupunkiin. Mutta kun sinnekin läheni +Tanskan väkeä häntä tavoittelemaan, hän astui jälleen laivaan, aikoen +hakea turvaa Ruotsissa, Kustaa Vaasan luona. Hänen kanssaan pakeni +tuomiokirkon dekani Konrad ynnä useampia kanunkeja; paitsi näitä oli +vielä laivassa paljon aatelisrouvia ja neitoja Suomesta. Toukok. 22 p. +he olivat jo päässeet Ruotsin rannoille, Öregrundin kaupungin +edustalle, ja riemuiten he kiittivät Jumalaa onnellisesta matkastaan. +Mutta äkkiä nousi hirveä myrsky, joka särki laivan kallioon, niin että +se upposi miehineen tavaroineen päivineen. Se oli loppu piispa Arvi +Kurjen, viimeisen katolisen piispan Suomen maassa. + + +3. Tuomas junkkarin loppu. + +Näin oli sota Suomessa päättynyt ja Tanskan valta jälleen vahvistettu. +Severi Norrby sai voitostansa suuret palkinnot. Kesäkuussa antoi +Kristiern hänelle Kuusiston linnan ynnä ne maat, jotka olivat kuuluneet +piispa vainajalle. Ja syyskuussa sai hän vielä lisäksi Raaseporin ja +Hämeenlinnan ynnä koko sen läänin, mikä Turun linnan alla oli +vanhastansa ollut. Näistä lääneistään piti Norrbyn saada kaikki verot +sekä sakot, vaan puolestaan oli hänen siitä pitäminen 400 ratsumiestä +kuninkaan palvelusta varten. + +Sillä välin oli Tuomas junkkarikin saanut ansaitun palkan +hirmuteoistaan. Koska Ruotsin väki Suomesta oli lähtenyt ja jäljelle +jääneestä vähäisestä joukosta ei näkynyt olevan pelkoa, oli Norrby +käskenyt Tuomas junkkaria Tukholmaan apua viemään. Hänen piti koota +ympäri Suomen niin paljon ruokavaroja, kuin vain irti läksi, ja viedä +ne Tukholman linnaväelle. Tämän käskyn Tuomas hyvin toimitti ja läksi +jo heinäkuussa matkalle. Hänellä oli suuri joukko lastilaivoja ja +niiden suojana muutamia sota-aluksia. + +Mutta Kustaa Vaasa oli saanut tiedon tanskalaisten tulosta ja pannut +laivansa Tukholman saaristoon väijyksiin. Siinä he niemen takana +piilivät muutamien peninkulmien päässä Tukholmasta, Furusundin +tienoilla. Päällikkönä oli urhea ja taitava Eerikki Fleming. Tulipa +sitten Tuomas junkkari laivoineen niille paikoille ja pitkältä muiden +edellä riensi pieni jaala-alus. Sen piti edeltäkäsin tiedustella tietä +ja vaaran huomattua palata siitä tietoa antamaan. Ruotsalaiset pysyivät +aivan hiljaa piilossaan ja antoivat jaalan kulkea niemen taakse, niin +ettei sitä pääjoukolle enää näkynyt; silloinpa he äkkipäätä karkasivat +päälle. Ennenkuin jaalan väki oli kerinnyt vastarintaan ruveta tai edes +jälkeentulevia veljiänsä varoittaa, oli jo laiva ruotsalaisten +vallassa. Tanskalaiset vietiin nyt Ruotsin laivoihin, vaan jaalaan pani +Fleming uljaimmat miehensä puettuina vangittujen vihollisten pukuihin. +Sitten käännettiin jaalan kokka ympäri ja laskettiin täyttä vauhtia +vihollista kohti. + +Sen nähdessään luuli Tuomas junkkari saavansa tärkeitä sanomia. Hän ei +malttanutkaan odottaa jaalan tuloa, vaan soudatti itsensä venheellä +vakoojaansa vastaan. Aluksen partaalle tultuaan hän huusi +luullotellulle väelleen: "No, mitä kuuluu nyt?" johon vastattiin: +"Hyvää vaan"; ja nyt kapusi hän kiireesti kannelle tarkempia tietoja +kuulemaan. Mutta tuskin oli hän päässyt ylös, kun hän huomasi, mihin +hän oli puuttunut. Hän yritti hypätä veneeseensä takaisin, mutta +samassa hänet kaapattiin kiinni ja sidottiin. Samaten kävi muidenkin, +jotka venheessä olivat häntä seuranneet. Nyt karkasi Fleming koko +voimineen tanskalaisten päälle ja nämät, päättä, päälliköttä häilyen, +joutuivat pian tappiolle. Ruotsalaisten käsiin joutui koko laivasto +miehineen, tavaroineen. Yksi laiva vain, Suomen Prinssi nimeltään, ei +ruvennut antautumaan millään ehdolla. Keskipäivällä oli sota alkanut ja +illan hämärässä laiva vielä yhtä urhokkaasti piti puoliaan Ruotsin koko +voimaa vastaan. Vihdoin ei ollut muuta neuvoa kuin ampumalla sytyttää +se palamaan. Niin Suomen Prinssi paloi ja upposi aaltoihin, mutta +viholliselle ei se suonut itseään saaliiksi. + +Tuomas junkkari vietiin vankina Kustaa Vaasan luokse ja tuomittiin +kohta kuolemaan. Hän olisi ritarina ollut miekalla mestattava, mutta +sitä kunniaa ei suotu hänelle. Verikoirana oli hän raadellut Ruotsin ja +Suomen miehiä ja sentähden hänen piti kuolla koiran tavalla. Hänet +hirtettiin niininuoralla tammen oksaan. + + +4. Tanskan vallan kukistus Suomessa. + +Kristiern oli Tanskassakin nostanut kaikkien vihan itseänsä vastaan. +Aateli hänelle oli vihoissaan siitä, kun hän tahtoi vapauttaa heidän +orjansa, ja he pelkäsivät myöskin, että heidänkin viimein kävisi +samoinkuin ruotsalaisten herrojen Tukholman verilöylyssä. Papit häntä +vihasivat siitä syystä, että Kristiern puolusti Lutherin oppia ja +tahtoi ryöstää kirkon tavarat kruunun omaksi. Ja talonpojatkaan eivät +aina ymmärtäneet, että Kristiern piti heidän puoltansa, vaan kiroilivat +raskasten verojen vuoksi. Vihdoin nousivat aatelisherrat v. 1523 +ilmikapinaan ja kutsuivat kuninkaaksi Tanskaan Holsteinin herttuan +Fredrikin. Kristiern, niinkuin kaikki julmaluontoiset, oli arka +pelkuri; hän siis ei ruvennutkaan vastarintaa tekemään, vaan mätti +aarteensa laivoihin ja läksi niillä Amsterdamiin Hollantiin. Sieltä hän +vielä useat kerrat yritti päästä takaisin valtaansa, vaan joutui +viimein Fredrikin käsiin ja sai loput ikäänsä viettää kauheassa +vankitornissa. Hän kuoli vasta v. 1559. + +Tämä Tanskassa vallitseva eripuraisuus oli tietysti eduksi +ruotsalaisille. Fredrikin, joka monta vuotta pelkäsi Kristiernin +hankkeita, täytyi kokonaan heittää Ruotsin kruunu mielestänsä. Sen +olikin Ruotsin kansa Strengnäsissä v. 1523 yksimielisesti pannut Kustaa +Vaasan, pelastajansa, päähän. Kohta sen jälkeen aukesivat hänelle +viimein Tukholmankin portit, ja niin oli Tanskan vallan viimeinen +jäännös perattu Ruotsista. Mutta Suomi vielä kitui vieraan vallan alla. + +Sinne oli, niinkuin tiedämme, jäänyt pieni joukkonen Niilo Grabben +päällikkyyden alle. _Niilo Maununpoika Grabbe_, Grabbakan herra, oli +ollut ensimäisiä, jotka syksyllä 1521 yhtyivät Niilo Arvinpojan +parveen. Hän oli uljas ja rivakka herra ja juuri oikea mies siihen +virkaan, jonka Niilo Arvinpoika lähtiessään oli hänelle uskonut. Pienen +joukkonsa kanssa ei hän tietysti voinut yrittääkään linnojen +valloittamista tai tanskalaisten karkoittamista Suomesta. Mutta +kuitenkin hän saattoi väsyttää vihollista pienellä sissisodalla, tehdä +vastusta siellä ja täällä ja pitää heitä alinomaisessa levottomuudessa. +Siltä varalta Grabbe hankki itselleen muutamia suuria veneitä, joilla +hän pujahteli Uudenmaan ja Turun saaristossa hätyytellen varsinkin +Kuusiston ja Raaseporin linnojen ja Porvoon kuninkaankartanon väkeä. +Milloin hän itse tai muiden vakoojiensa kautta oli saanut vihiä, että +Tanskan väkeä oli tullut kyliin, souti hän yöllä hiljaa veneillänsä +rantaan. Hiljaa hiipien hän lähestyi vihollisten majoja; jos vartijoita +oli, tapettiin ne ennenkuin he saivat äänen kurkustaan. Sitten pantiin +ovien ja ikkunoiden salvat kovasti kiinni ja viritettiin talo tuleen. +Näin tanskalaiset kaikki paloivat, tai surmattiin pihalla kun pyrkivät +ulos. Tällä tavoin kuuluu hän usein saaneen kaksi tai kolmekin sataa +tanskalaista hengiltä, vaikkei hänellä itsellään ollut miehiä kuin +toistakymmentä. Kun sitten suuremmat joukot linnoista tulivat näitä +tuhotöitä Grabbelle kostamaan, pötki hän paikalla veneisiin ja pujahti +Rääveliin piiloon. + +Näin oli Grabbe toista vuotta yksinään lyönyt leikkiään Tanskan huovien +kanssa. Mutta nyt piti leikin muuttua täydeksi todeksi. Elokuussa 1523 +lähetti Kustaa kuningas Suomeen veljekset _Eerikki ja Iivari Flemingin_ +ja niiden seurassa jommoisenkin joukon. Siinä oli Ruotsin ja Suomen +miehiä ja paraat saksalaisesta palkkajoukosta. He tulivat ensiksi +Kuusiston linnan edustalle. Päiväkauden he linnaa ampuivat, vaan sitten +kävivät rynnäköllä käsiksi ja pääsivät kohta voitolle. Jos senaikuinen +kertomus lienee uskottava, niin ei olisi yhtään miestä kaatunut Kustaan +väestä. Kuusistosta läksivät voittajat Turkua vastaan, jossa Maurits +Oldenborg seisoi Tanskan joukon kanssa. Tämä ensin aikoi ruveta +vastustamaan, vaan saatuansa tiedot vihollisjoukon voimasta, pakeni +Hämeen kautta Viipuriin. Näin pääsivät Flemingien miehet miekan +lyömättä kaupunkiin ja 12:na päivänä heille linnakin antausi. Nyt he +lähettivät väkensä eri haaroille. Yksi joukko valloitti Raseporin ja +toinen sai Hämeenlinnan käsiinsä. Kolmannen joukon oli Grabbe vienyt +Viipuriin. Rolof Matinpoika, Viipurin isäntä, ei ruvennutkaan turhaan +vastarintaan; hän vaan pyysi saada itse antaa linnan avaimet +Flemingille. Tämä riensi sinne muutamien päivien perästä, ja +lauvantaina pyhän Dionysion päivän jälkeen eli lokak. 10 p. avattiin +portit hänelle. Ehdoksi oli Rolof pannut vain, että hän itse ja hänen +kaikki väkensä, saksalaiset, tanskalaiset, ruotsalaiset ja suomalaiset, +saisivat vapaasti mennä mihin tahansa ja viedä tavaransa mukanaan. +Viipurista vei sitten Rolof väkensä Inkerin, Viron ja Liivinmaan kautta +Königsbergiin Preussiin. Sieltä hän luuli pääsevänsä Kristiernin +luokse, mutta heitä noutamaan lähetetty laiva pantiin takavarikkoon ja +Rolof väkineen antausi Preussin ritarien palvelukseen. + + + + +Viiteselitykset: + + +[1] Kanslerin virkaan kuului kaikki, mitä kuninkaalla oli +kirjoittamista. Siihen aikaan eivät tavallisesti muut kuin papit +osanneet lukea eikä kirjoittaa, jonka vuoksi suuret herrat pitivät +pappeja kirjureinansa. + +[2] Monstransi oli tähden tapainen, monisäteinen risti, jota messua +pidettäessä vähä väliä nostettiin, jolloin seurakunta kumartui alas +maahan. + +[3] Katoliset uskovat ihmissielun tulevan ruumiin kuoltua +puhdistustuleen (kiirastuleen), josta se sitten pääsee taivaan +autuuteen pikemmin tai myöhemmin sen mukaan, kuinka paljon messuja sen +puolesta pidetään. + +[4] Mongolit olivat alkupuolella 13:tta vuosisataa alistaneet koko +Venäjän veronalaiseksensa. + +[5] Lästiin luettiin siihen aikaan tavallisesti 12 tynnyriä viljaa. + +[6] Tanskan vallan alle kuuluivat silloin vielä Skoonen, Hallannin ja +Blekingin maakunnat Etelä-Ruotsissa. + +[7] Ulvila, nykyisen Porin emä, oli ylempänä Kokemäenjoen varrella. + + + + + + + +End of Project Gutenberg's Kertomuksia Suomen historiasta I, by Julius Krohn + +*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 44698 *** diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..465e127 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #44698 (https://www.gutenberg.org/ebooks/44698) diff --git a/old/44698-8.txt b/old/44698-8.txt new file mode 100644 index 0000000..6045c8e --- /dev/null +++ b/old/44698-8.txt @@ -0,0 +1,3163 @@ +Project Gutenberg's Kertomuksia Suomen historiasta I, by Julius Krohn + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org/license + + +Title: Kertomuksia Suomen historiasta I + Unionin aika + +Author: Julius Krohn + +Release Date: January 18, 2014 [EBook #44698] + +Language: Finnish + +Character set encoding: ISO-8859-1 + +*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KERTOMUKSIA SUOMEN HISTORIASTA I *** + + + + +Produced by Tapio Riikonen + + + + + + +KERTOMUKSIA SUOMEN HISTORIASTA I + +Unionin aika + + +Kirj. + +JULIUS KROHN + + + +Kansanvalistusseura, Helsinki, 1914. + + + +SISÄLLYS: + +Alkusanat + +Piispa Maunu Tavast + + 1. Maunu Tavast piispana ja ihmisenä + 2. Naantalin naisluostari + 3. Turun tuomiokirkko + 4. Maunun valtiotoimet Eerikki kuninkaan aikana + 5. Maunu piispa ja Kaarle Knuutinpoika + 6. Koululaitokset ja oppi Suomessa katolisena aikakautena + +Kaarle Knuutinpoika Bonde + + 1. Kaarle Knuutinpoika Viipurissa + 2. Kaarle Knuutinpoika kuninkaana + +Sten Sture vanhempi ja pitkä viha + + 1. Sten Sture valtionhoitajana + 2. Pitkän vihan alkuvuodet + 3. Viipurin piiritys v. 1495 + 4. Viipurin pamaus + 5. Suuren venäläissodan loppuvuodet + 6. Sten Sture ja Hannu kuningas + +Svante Sturen aika + + 1. Svante Sture tulee valtionhoitajaksi + 2. Eerikki Tuurenpoika Bjelke + 3. Tanskan merirosvojen hävitykset Suomessa + +Sten Sture nuorempi ja Kristiern tyranni + + 1. Ruotsi ja Suomi joutuvat Tanskan vallan alle + 2. Kristiernin verilöylyt + +Kristian tyranni ja Kustaa Vaasa + + 1. Kustaa Vaasa vapauttaa Ruotsin + 2. Ensimäinen sota Suomessa + 3. Tuomas junkkarin loppu + 4. Tanskan vallan kukistus Suomessa + +Viiteselitykset. + + + + +Alkusanat. + + +Kun Hilda Käkikosken Suomen historia nuorisolle tekijänsä kuoleman +johdosta keskeytyi, eikä teoksen jatkajaa sen suunnitelman mukaan, +minkä hän sille oli laatinut, ollut tiedossa, on Kansanvalistusseura +päättänyt varhaisemman aikomuksensa mukaisesti ryhtyä jatkoksi +mainitulle teokselle julkaisemaan Julius Krohnin "Kertomuksia Suomen +historiasta". Tämä esitystapansa puolesta kirjallisuutemme +mestariteoksiin luettava Suomen historia, jonka nyt professori _Kustavi +Grotenfelt_ on tarkastanut historiallisen sisällyksen puolesta ja +kirjailija _Helmi Krohn_ kielellisesti korjannut, sikäli kuin se +nykyisen kielenkäytön kannalta on ollut tarpeellista, täyttää useampia +tarpeita. Se soveltuu historiallista valistusta harrastavalle suurelle +yleisölle ja myös historianopetuksessa käytettäväksi oppikirjan +täydennyksenä; viime aikoina virinneissä itseopinnoissa se myös saanee +suuren käytön. Näitä tarkoituksia varten kirja julaistaan pienempinä +osina koulujen oppilaskirjastoihin hankittavaksi. + +"Kertomuksien" jatkamisesta 17:nnen vuosisadan puolivälistä eteenpäin, +mihin Krohnin teos päättyy, on neuvotteluja vireillä, mutta lopullisiin +sopimuksiin ei niissä ole vielä päästy. + +Kustantaja. + + + + +PIISPA MAUNU TAVAST. + + +1. Maunu Tavast piispana ja ihmisenä. + +Kolmentoista virstan päässä Turusta on peninkulman pitkä ja puolen +leveä saari nimeltä _Kuusisto_. Sen itä-kulmalla on kumpuinen niemi, +joka muinoin oli luotona, ja kummulla on kaksi muurin rauniota pystyssä +ynnä suuri joukko lohkareita hajallansa maassa. Nämä muurit ja +lohkareet ovat ainoat jäännökset Suomen katolisten piispojen mainiosta +asunnosta, _Kuusiston linnasta_, missä he muinoin elivät mahtavina ja +loistavina, ja jonka muurit heillä monta kertaa olivat turvana, +veristen venäläisten tai julmien juuttien hävitellessä maata. -- +Kuusistossa oli Turun piispoilla ollut kartano aina 1200 luvun lopulta +asti, vaan itse kivilinna tornineen muurineen rakennettiin vasta v. +1431. + +Silloin oli Turun hiipan kantajana _Maunu Olavinpoika Tavast_, kaikista +Suomen katolisista piispoista kuuluisin; eräs muinainen historioitsija +mainitsee hänen olleen _jalon_ (magnus) ei ainoastaan nimeltä, vaan +myös teoiltaan. -- Maunu oli syntynyt v. 1357 Alasjoen (nyk. +Tavastilan) kartanossa Mynämäen pitäjässä. Hän oli siis suomalainen +syntyisin, niinkuin kaikki muutkin Turun piispat aina 14:nnen +vuosisadan lopulta 16:nnen keskipaikoille asti. Samaten hän oli, +niinkuin nimestä sopii päättää, oman maamme kasvattamaa sukua. Tavastit +olivat Suomen vanhimpia aatelissukuja ja siihen aikaan kaikkein +mahtavimpia ja rikkaimpia. + +Suurisukuisella nuorukaisella oli silloin kaksi tietä tarjona: joko +ruveta ritariksi tai sotaherraksi, tai antaa päänsä keritä ja vihkiä +itsensä papiksi. Kumpikin tie taisi saattaa mainioksi ja mahtavaksi. +Vaikka ei katsottukaan oikein sopivaksi, että korkeavirkainen +pappismies tavoittelisi sankarin nimeä sotatantereella, niin oli hän +kuitenkin kuninkaan neuvoskunnassa ritarin veroinen, ja hän saattoi +hengellisellä voimallansa saada ylpeimmänkin herran niskat nöyrtymään. +Maunu Tavast valitsi jälkimäisen tien. Käytyään koulua kotimaassa, hän +läksi ulkomaille oppiansa lisäämään ja sai maisterin arvon silloin +maailman mainiossa Pragin yliopistossa Bööminmaalla. Sitten oli hän +jonkun aikaa silloisen Tanskan, Norjan ja Ruotsin yhteisen kuninkaan, +Eerikki Pommerilaisen kanslerina[1] ja saavutti hänen suuren suosionsa, +jossa hän aina edelleenkin pysyi. Sieltä hän kutsuttiin arkkiteiniksi +Turkuun, jossa virassa hän oli jo v. 1410, jollei ennenkin, vaikkei +siitä ole varmaa tietoa. V. 1412 kuoli Turussa piispa _Bero Balk_, ja +hänen jälkeensä valitsi nyt Turun tuomiokapituli piispaksi +arkkiteininsä Maunu Tavastin. Hän läksi, niinkuin tapana oli, Roomaan +paavilta vahvistusta vaaliin saadakseen ja viipyi paluumatkallaan koko +talven Parisissa, ja kävi sitten Tanskassa suosijansa Eerikki kuninkaan +luona, joka otti hänet suurella kunnioituksella vastaan ja lahjoitti +hänelle runsaita armonosoitteita. + +Piispantoimissaan oli Maunu hyvän ja uskollisen kirkkopaimenen +esikuvana. Hänen aikanansa olivat ylimalkain piispat ja muut +kirkko-ylimykset tavoiltaan turmeltuneita. Suurilla tuloillansa he +elivät ylellisesti, juoden ja mässäten, olivat ahneita, röyhkeitä, +vallanhimoisia ja käyttivät väärin hengellistä valtaansa maallisten +etujensa edistämiseksi. Mutta Maunu piispa vietti ihan toisellaista +elämää. Hänen tapansa olivat yksinkertaiset ja puhtaat, ylellisyyttä +hän ei suvainnut, vaan käytti saataviansa aina kirkon ja +puutteenalaisten hyväksi. Kaikissa hänen kartanoissaan elätettiin suuri +joukko köyhiä ja vaivaisia, sokeita ja rampoja. Myöskin perustettiin +hänen aikanansa Turkuun sairaala niitä onnettomia varten, jotka +sairastivat spitalitautia. -- Valtaansa ja voimaansa hän ei käyttänyt +omaksi hyödykseen, vaan koetti sillä aina auttaa Ruotsin valtakuntaa ja +varsinkin omaa kansaansa, jolle hän, niinkuin vasta saamme nähdä, +monasti hankki helpoitusta raskaista kuormista sekä suojaa sortoa ja +polkemista vastaan. Papistonsa tavoista ja toimista hän piti myöskin +tarkan vaarin ja kävi itse syrjäisimmissäkin paikkakunnissa +piispankäräjiä pitämässä. Näillä matkoillaan hän koki monta vaivaa ja +vaaraa; sillä tiet, missä niitä sattui olemaan, olivat enimmiten vain +ratsain kuljettavia polkuja. Sentähden kuljettiin, missä vain oli +mahdollista, järviä ja jokia pitkin, jolloin koskipaikoissa ja +kannaksissa kannettiin venettä maata myöten, tai säästettiin matkat +talveksi, jolloin lumihanki oli sileänä tienä. Suur-Savosta (nykyisestä +Mikkelistä) Sysmään matkustaessaan täytyi piispan kerta viettää yönsä +salolla, taivaan kannen alla, sillä koko sillä välillä ei vielä ollut +yhtään ainoata taloa. Mutta sitten rakennutti piispa sille paikalle, +Vahvajärven rannalle, nykyiseen Hirvensalmen pitäjään, uudistalon, +vastaisten matkustajien suojaksi. + +Miten Maunu piispa rakensi ja koristi kirkkoja sekä enensi +jumalanpalveluksen loistoa, siitä tulee toisessa luvussa puhe. Mutta +nyt on ensiksi vielä kerrottava muutamista muista ansioista, jotka +olivat sangen suuret hänen aikalaistensa ja uskolaistensa silmissä. +Katolinuskon mukaan piti määrätyt päivät joka viikko ja väliin koko +viikkokaudet yhtä mittaa paastota, s.o. olla lihaa ja muuta rasvaista +ruokaa (arkiruokaa) syömättä, ja tyytyä kalaan sekä vihanneksiin. +Aika-ajoinpa ei saatu mitään muuta nauttia kuin vain vettä ja leipää. +Paitsi sitä kiduttivat uskovaiset itseään jouhista kudotuilla +paidoilla, kovilla vuoteilla ja välistä pieksemiselläkin, johon +tarkoitukseen käytettiin monisiimaista, väkäraudoilla varustettua +ruoskaa. Tuskin lienee epäilemistäkään, että Maunu piispa tarkoin +täytti näitä uskonharjoituksia, vaikkei siitä meille erikseen ole +jäänyt tietoa. Sitä vastoin häntä nimenomaan kiitetään siitä, että hän +oli ahkera ja harras uskonsa vaatimissa alinomaisissa rukouksissa. +Katolinuskoisen oli näet joka päivä luettava säädetty määrä rukouksia. +Sitä varten oli heillä helminauha suurempine ja pienempine helmineen, +joista toiset merkitsivät Isämeidän rukousta, toiset Ave Mariaa (rukous +neitsyt Maarialle) y.m., joita rukoillessa joka rukouksen jälkeen +siirrettiin aina yksi helmi sormien lomitse, jotta tiedettäisiin, +milloin säädetty määrä tuli täyteen. -- Paitsi yksityisiä rukouksiansa +Maunu piispa kaikkialla, minne hän tuli, itse veisasi julkista messua +kerran aamulla, toisen illalla ja kolmannen kerran vielä sillä välillä. +Kaikkien näiden jumalisten töiden lisäksi hän 64-vuotisena vielä kävi +Palestinassa, sillä pyhäin miesten ja varsinkin Vapahtajan haudalle +vaeltamista pidettiin Jumalalle erinomaisen otollisena työnä. + +Tässä lueteltujen ansioiden sekä myöskin suuren sukunsa ja +mahtavuutensa vuoksi papisto häntä rakasti ja piti suuressa arvossa, +niin että hän v. 1421 tuli yksimielisesti valituksi Upsalan +arkkipiispaksi. Mutta ihmeellistä kyllä hänen suosijansa, Eerikki +kuningas, ei suostunut tähän vaaliin. Sitä vastoin olisi Maunu +kuoltuansa epäilemättä päässyt pyhien miesten joukkoon, jollei +uskonpuhdistus sitä ennen olisi karkoittanut koko katolinuskoa +menoineen kaikkineen Suomen maasta. + + +2. Naantalin naisluostari. + +Edellisessä luvussa jo mainittiin, että Maunu Tavast piti harrasta +huolta kaikista kirkollisista laitoksista. Ottakaamme niistä nyt ensin +puheeksi luostarit ja varsinkin Naantalin naisluostari, joka Maunu +piispan toimesta oli perustettu ja jota hän koko ikänsä suojeli +hellimmällä rakkaudella. + +Siihen aikaan näet arveltiin sen ihmisen elämän olevan pyhimmän ja +Jumalalle otollisimman, joka kaikista maallisista töistä ja askareista +luopuen vietti aikaansa alinomaisessa rukoilemisessa, virsien +veisaamisessa ja jumalisten asioiden miettimisessä. Tämmöisiä maailman +toimista eronneita ihmisiä sanottiin erakoiksi, jos he elivät +itseksensä korvessa, ja _munkeiksi_ (miehiä) ja _nunniksi_ (naisia), +jos he asuivat yhdessä yhteistä jumalanpalvelusta pitäen. Munkkien ja +nunnien asuntoja nimitettiin _luostareiksi_. Tämmöisiä luostareita oli +kaikissa kristikunnan maissa hyvin paljon ja monta monituista laatua, +joilla kullakin oli omat sääntönsä ja asetuksensa, ja Suomessakin oli +ennen Maunu piispan aikaa neljä, kaikki munkkeja varten varatut. Vanhin +niistä oli dominikaani- eli mustainveljesten luostari Turun lähellä; +paitsi tätä oli sittemmin vielä syntynyt dominikaaniluostari Viipuriin +ynnä fransiskaani eli harmainveljesten luostari Viipuriin ja toinen +Kökarin pitäjään Ahvenanmaalle. Näiden lisäksi perusti Maunu vielä 1441 +uuden fransiskaaniluostarin Raumalle. Mutta nämät viisi eivät +suomalaisten mielestä vielä riittäneet; he olivat, niinkuin Naantalin +luostarin perustuskirjassa sanotaan, jo kauan halunneet saada myös +nunna- eli naisluostarin maahansa. Sillä munkkien ja nunnien pyhän +elämän ja alinomaisen jumalanpalvelemisen uskottiin olevan autuudeksi +ei ainoastaan heille itselleen, vaan koko heidän kansalleen, vieläpä +tuottavan maallistakin siunausta ja onnea koko sille maalle, missä he +asuivat. + +Maunu Tavast oli, heti piispaksi tultuansa, ruvennut hankkeisiin tätä +asiaa varten. Ensiksi aiottiin perustaa tämä luostari Pyhän Annan +nunnakunnan sääntöjen mukaan ja rakentaa se likelle Turun kaupunkia. +Mutta siitä ei tullut mitään ja Telgen herrainpäivillä v. 1438 toi +Maunu piispa esiin toisen ehdoituksen. Hän anoi lupaa ja apua Birgitan +luostarin perustamiseen sekä nunnia että munkkeja varten, joka hänen +mielestänsä oli hyödyllisempi kansalle "saarnaamisen, ripittämisen ja +aneitten (synnin anteeksi-antokirjojen) jakamisen suhteen", kuin +yksinomaan naisluostari. Tähän ehdoitukseen suostuttiin herrainpäivillä +ja sitä varten luovutettiin eräs kruununtalo Maskun pitäjässä. Siihen +haetti nyt Maunu Tavast muutamia munkkeja ja nunnia Vadstenan +luostarista ja rupesi sitä rakennuttamaan; vaan pian huomattiin paikka +sopimattomaksi ja sentähden muutettiin luostari Raision pitäjään +_Ailoisten_ eli Ailisten talon maalle, jonka ritari Henrikki Klaunpoika +Djäkn sekä hänen rouvansa Lucia Olavintytär Skelge olivat lahjoittaneet +sitä varten. + +Tämä uusi luostari, joka pyhitettiin Pyhälle Neitsyelle, Pyhälle +Johannes Kastajalle, Pyhälle Birgitalle ja Pyhälle Annalle ja joka +nimeksensä sai _Vallis Gratiae_ (Armon laakso), ruotsiksi Nådendal +(Naantali) rakennettiin nyt v. 1443 suurella uutteruudella ja innolla. +Maunu Tavast laitatti siihen omalla kustannuksellansa korkean kuorin +sekä sakariston ja hänen kehoituksestansa tuli muiltakin ylhäisiltä +sekä alhaisilta lahjoja. Luostarin viereen oli kuningas antanut luvan +perustaa kauppalan, jossa olisi krouveja ja ravintoloita sekä +pyhiinvaeltajia että muita matkustajia varten. Tästä kaupungista paisui +Naantalin kaupunki, joka nykyään on vähäpätöinen, vaan yhteen aikaan +oli niin vaurastunut, että siinä oli kaksi pormestaria. Maunu piispa ei +auttanut perustamaansa luostaria ainoastaan sen rakentamisen aikana, +vaan jäljestäpäinkin hän yhä lahjoitteli sille omilla tai kirkon +varoilla ostamiaan taloja ja väsymättä kehoitti muita samankaltaiseen +anteliaisuuteen. + +Naantalin luostarille, niinkuin muillekin, karttui suuria tuloja +testamenteista, joissa kuolevat säätivät jonkun lahjan luostarille +annettavaksi, jotta heidän sielunsa puolesta pidettäisiin rukouksia ja +messuja; myöskin maksettiin suuria summia hautasijoista luostarin +kirkossa tai hautausmaalla, sillä siten toivottiin pikemmin päästävän +taivaaseen. Myöskin oli kaikkien munkeiksi tai nunniksi pyrkijöiden +suoritettava pääsyraha, joka vastasi vuoden elatusta luostarissa; useat +antoivat paljon enemmänkin. Paitsi sitä oli monta, jotka antautumatta +luostarin ankarien sääntöjen alaisiksi pyrkivät vain luostarin muurien +sisälle, saadakseen viettää ulkonaisten eli maallikko-veljien +ja -sisarten nimellä vanhat päivänsä rauhassa ja hiljaisuudessa; nekin +antoivat tullessaan runsaita lahjoja luostarille. Sen lisäksi lankesi +luostarille kaikki sakot rikoksista, joita oli tehty sen asukkaita +taikka alustalaisia vastaan. Mutta kaikkein suurin tulo oli aneitten +myömisestä. Papisto oli näet ruvennut sille uskottua virkaa, syntien +anteeksiantamisen julistusta katuville sillä tavoin väärinkäyttämään, +että se alkoi rahasta jakaa anteeksianto- eli anekirjeitä, joissa muka +oli suotu niin ja niin monen päivän, kuukauden tai vuoden synnit +anteeksi, aina sitä myöten kuinka paljon pahantekijä halusi maksaa. +Eikä siinä kyllin, että jo tehdyistä synneistä kaupittiin +anteeksiantoa, saipas sitä myös edeltäkäsin ostaa vasta-aiotuista, +tehtävistä pahanteoistaan. Tämmöinen helppo päästökeino synneistä +viehätti tietysti suuresti sen ajan raakaa, oppimatonta kansaa, ja +äärettömät summat virtailivat sillä tavoin munkkien arkkuihin. + +Luostarille usein lahjoitettiin kokonaiset talotkin, ja toisia se yhä +osteli lisäksi omilla rahoillansa. Näin oli sille aikojen kuluessa +karttunut hyvin suuri joukko maatiloja, varsinkin Turun lähipitäjissä: +Nummella, Räntämäellä, Raisiossa, Ruskossa, Maskussa, Liedossa, +Piikkiössä, Paimiossa, Paraisissa, Lemussa, Rymättylässä, +Taivassalossa, Sauvossa, Halikossa, Uskelassa, Mynämäellä, Vehmaalla, +Laitilassa ja Perniössä; vaan oli niitä kaukaisemmissakin Suomen +maakunnissa: Saloisten ja Mustasaaren pitäjissä Pohjanmaalla; Ulvilan, +Eurajoen, Huittisten, Pirkkalan ja Hämeenkyrön pitäjissä Satakunnassa, +Janakkalassa Hämeessä, Pohjan, Karjan ja Porvoon pitäjissä +Uudellamaalla ynnä Viipurin tienoilla Karjalassa. Olipa niitä myös +muutamia Ruotsinmaalla. -- Itse luostarissa oli runsaasti kaikellaisia, +kullasta kuvattuja ja hopeasta huoliteltuja ristejä ja kalkkeja, +pyhäinkuvia ja muita kalliita kaluja ynnä myöskin rahoja. Näin rikas +oli aikanansa Naantalin luostari. + +Luostarin rakennuksista ei enää ole jäljellä muuta kuin kirkko ja +vähäinen palanen munkkihuoneen seinää; mutta ruhkaläjistä on kuitenkin +vielä onnistuttu saamaan jokseenkin selvä käsitys siitä, kuinka avara +ja minkämuotoinen luostari ennen muinoin on ollut. Se seisoi Naantalin +kaupungin vieressä, korkealla Nunnanniemellä, josta on hyvin ihana +näköala. Kaupungista päin tulija astui ensin ulkoportin kautta kirkon +eteläpuolella olevaan ulkopihaan, jonka muurissa oli asuntoja +ulkoisille eli maallikkoveljille ja -sisarille ynnä vieraille. Keskellä +pihaa taisi seisoa aurinkokello ja vaivaistukki. Kirkon lounaisen +kolkan sivuitse tultiin portin kautta munkkien pihaan, jonka vasempaa +kylkeä ympäröivät munkkien asuntohuoneet, kirjasto y.m. Siitä vei taas +aina lukossa pidetty portti sisimpään eli nunnien pihaan, joka +sijaitsi pohjoispuolella kirkkoa. Sen ympärillä asuivat nunnat +kaksikerroksisessa rakennuksessa; munkkien asunto oli vain +yksikerroksinen. Nunnien pihaan ei ollut kenenkään miespuolen lupa +päästä, paitsi piispan, kun hän kävi luostaria tarkastamassa, ja +häntäkin sisäänpäästettäessä oli pitkät mutkat ja temput tehtävät. +Munkkienkaan pihaan ei päästetty ketä hyvänsä, sillä luostarin +asukasten piti niin paljon kuin mahdollista olla erillään +ulkomaailmasta. Kirkko, joka vielä seisoo, vaikka sen entiset +koristukset ovat aikoja sitten ryöstetyt, on komea rakennus paksuine +muurineen, jonka kaksi patsasriviä jakaa sisältä kolmeen eri osaan. Sen +läntisessä päässä oli korkea kuori (nykyään kellotornin jalkana), missä +nunnat juhlapäivinä pitivät jumalanpalvelustaan; munkeilla oli +alttarinsa itäpäässä, missä nytkin on tallella senaikuinen +alttarikaappi puuhunveistettyine kuvineen. Tavallista jumalanpalvelusta +pitäessään istuivat munkit alhaalla kirkossa, ja nunnat lehterillä eli +parvella kirkon pohjoispuolella, mihin ovi johti suoraan nunnien +asunnon ylikerrasta; munkkien ja nunnien näet piti kirkossakin olla +erillään. + +Näiden muurien sisäpuolella kului munkkien ja nunnien elämä +jumalanpalveluksessa ja laupeudentöissä. Nunnaksi pyrkijän oli ensin +muutamat vuodet koitteeksi asuminen luostarin yhteydessä; jos hän +määrä-ajan kuluttua pysyi päätöksessään, niin häneltä leikattiin +hiukset, hänet puettiin sisarten pukuun ja juhlallisesti vihittiin; sen +jälkeen hän ei enää saanut luostarista erota. Birgitan sääntöjen mukaan +ei saanut koeteltava olla 18 vuotta nuorempi ja varsinaiseksi nunnaksi +ei voinut päästä, ennenkuin 25 vuoden iässä. + +Nunnia piti Birgitan luostareissa sääntöjen mukaan olla 60 ynnä sen +lisäksi 13 pappismunkkia, 4 diakonia ja 8 palvelijamunkkia (tämä luku +vastaava Kristuksen 13 apostolia ja 72 oppilasta). Harvoin lienee +kuitenkin Naantalissa ollut koko tämä määrätty luku täysi; mutta ettei +luostarimme kuitenkaan ollut kovin köyhä asukkaista, näkyy siitä, että +kerran 35 henkeä kuoli siellä ruttoon eikä sittenkään mainita sen +jääneen autioksi. Luostarin päänä oli _abbedissa_; munkeilla oli sen +lisäksi eri päällikkönsä, jota sanottiin _yliripittäjäksi_ (confessor +generalis). Näiden virkojen ensimäisinä hoitajina olivat muutamat +Ruotsista Naantaliin tulleet luostarin asukkaat, mutta pian +suomalaisetkin niihin arvoihin pääsivät; viimeisestä abbedissasta tulee +vielä vasta puhetta. -- Nunnien pukuna oli sarkainen paita, päällyshame +oli myöskin harmaasta sarasta, samaten miehustakin, jonka hihat olivat +niin pitkät, että sormien päätkin peittyivät. Tämän puvun päällä +käytettiin päällysviittaa, joka talvella oli vuorattu lampaannahkalla; +se pantiin rinnan yli puikolla kiinni. Otsa ja suurin osa päätä oli +myssyn peitossa, joka niskasta kiinnitettiin neulalla kiinni. Sen +päällä oli musta palttinainen huntu, joka kiinnitettiin neulalla otsaan +sekä kummankin korvan kohdalle; huntuun kiinnitettiin vielä neulalla +valkea liinavaate. Pappismunkeilla oli tunnusmerkkinä rinnan vasemmalle +puolelle kaapuun ommeltu punainen risti ja sen sisässä pieni valkoinen +risti; diakoneilla pieni valkea ympyrä ja sen sisässä neljä tulikielen +tapaista punaista tilkkua; palvelijamunkeilla valkea risti. + +Birgitan luostareissa vallitsivat ankarat säännöt. Nunnaksi aikova +vannoi pyhällä valalla elävänsä naimatonna sekä olevansa nöyrä ja +köyhä. Ei kelläkään luostarin jäsenellä saanut olla puolen äyrin vertaa +yksityistä omaisuutta, eikä hän saanut sormin edes koskea kultaan ja +hopeaan muuten kuin jumalanpalveluksessa ja ommellessaan koruompeluja. +Aamusella noustua piti nunnien olla aivan ääneti, kunnes suuri messu +oli pidetty, ja illallinen syötiin myöskin suurimmassa hiljaisuudessa. +Paasto oli kova: yksi paasto kesti adventista jouluun asti, toinen +alkoi perjantaina ennen ensimäistä sunnuntaita paastossa ja päättyi +pääsiäisenä; sitten taas Pyhänristin päivästä Mikonpäivään ja +Pyhäinmiestenpäivästä adventtiin. Päivä ennen Maarian päiviä, +apostolien päiviä ja muutamia muita juhlia paastottiin vedellä ja +leivällä. Paastottomina aikoina syötiin sunnuntaina, maanantaina, +tiistaina ja torstaina lihaa päivällisellä, vaan silloinkaan ei +illalliseksi annettu muuta kuin maitoa ja kalaa. -- Rukouksia pidettiin +ja virsiä veisattiin kaiken päivää vähä väliä Neitsyt Maarian +kunniaksi. Jotta nunnilla alituisesti olisi kuolema mielessä, oli +kirkkotarhassa aina valmiiksi kaivettu hauta, jonka partaalla abbedissa +sisarten kanssa joka aamu kello 9 kävi hiekkaa heittämässä, virsiä +veisaamassa ja rukoilemassa. Kirkon ovella seisoivat ruumispaarit, +joilla oli multaa, ja niiden sivuitse kulkiessa tuli jokaisen lukea: +"maasta olet sinä tullut ja maaksi pitää sinun jälleen tuleman". -- +Nunnilla oli kullakin pienoinen kamarissa, jossa he makasivat +olkivuoteella, hurstitta, villavaipan alla. Muiden sisarten yhteydessä +ei hän ollut muuten kuin pöydässä, jumalanpalveluksessa tahi työssä. +Jumalanpalveluksen loma-aikoina sisarukset neuloivat, kutoivat sukkia, +ompelivat kirkonkoristuksia, hoitelivat sairaita (eräs Naantalissa +käytetty lääkärikirja on vieläkin tallella) ja viljelivät puutarhaa. +Munkeillakin oli eri puutarhansa ja paitsi sen viljelystä ynnä +sairasten hoitoa he myöskin harjoittivat opintoja. Mainioin Naantalin +oppineista munkeista oli 15:nnen vuosisadan loppupuolella _Johannes +Budde l. Reek_, joka käänsi useampia kappaleita raamatusta ruotsiksi ja +kirjoitti useitten Ruotsin pyhien naisten elämäkertoja y.m. +Luostareissa, ja niin epäilemättä Naantalissakin, tavallisesti oli +kouluja, joissa ympäristön lapsia opetettiin. + +Luostarit ovat nyt Suomesta hävinneet ja meidän aikamme ei +suvaitsisikaan niiden perustuksena olevaa tekopyhyyttä; mutta aikanansa +ovat ne kuitenkin olleet hyödyksi; niissä viljeltiin opintoja kaikessa +rauhassa noina levottomina aikoina; niissä harjoitettiin myöskin +kaikellaisia askareita ja taitoja, joita Suomen kansa vasta niiden +kautta oppi tuntemaan. Rauman pitsit, Naantalin uuttera sukkienkudonta +sekä varsinais-suomalaisten taipumus puutarhanhoitoon ovat +muistomerkkinä luostarien asukasten muinaisista toimista. + + +3. Turun tuomiokirkko. + +Meillä ei ole paljon muistomerkkejä katolisuuden aikakaudelta: ompa +kuitenkin nuot iät kaikki kestävät kivikirkot maamme vanhemmissa +rantapitäjissä ja varsinkin Turun tuomiokirkko, jaloin ja komein +kaikista. + +Sen rakentamista alettiin jo Tuomas piispan aikoina, luultavasti pian +sen jälkeen, kun piispanistuin muutettiin Räntämäeltä Turkuun. +Ensimäisen suomensukuisen piispamme, Maunun, aikana valmistui Turun +kirkko v. 1300. Mutta silloin se ei ollut tämän nykyisen kirkon +kokoinen eikä muotoinen. Itäänpäin se ei ulottunut kauemmaksi kuin +nykyiseen ristikäytävään, laki oli paljon matalampi eikä sivukappeleita +ollut yhtään. _Unikankaria_, jolle se on rakennettu, ympäröi luja, +osaksi tiilistä, osaksi harmaasta kivestä tehty muuri, jossa oli +ampumareikiä suojana vihollisten rynnäkköjä vastaan. Portteja muurissa +oli kuusi, joista eteläinen ja itäinen holvattuja; näiden yläpuolella +oli huoneita, joissa aneita kaupattiin. + +Tuon tuostakin tätä alkurakennusta sitten jatkettiin, ja lisättiin nuo +pienet kuorit sen kylkeen. Maunu Tavastin tullessa piispaksi kirkko jo +ulottui pituudeltaan nykyiseen korkeaankuoriin asti ja sivukappeleja +oli seitsemän. Vaan hänen toimestansa kirkko vasta oikein komeaksi +kasvoi. Hän kohotti katon nykyiseen korkeuteensa ja hankki vielä +seitsemän uutta sivukappelia. Entiset kuorit olivat pyhitetyt Pyhälle +Neitsyelle, Pyhälle Yrjänälle, Pyhälle Siprille, Pyhälle Katarinalle, +Pyhälle Pärttylille, Pyhälle Henrikille ja Eerikille, sekä +Pyhälle Laurille. Nytpä rakennettiin lisään Pyhän Ruumiin, Pyhän +Kolminaisuuden, Pyhän Johanneksen, Sielun, Pyhän Paavalin ja Pietarin, +Pyhän Annan ja Andreaksen, Pyhän Rouvan (eli Pappien) ja Kolmen Itämaan +kuninkaan kuorit. Muut kaikki olivat muiden kustantamat Maunu piispan +kehoituksesta ja neuvosta, mutta Pyhän Ruumiin kuorin oli piispa itse +rakennuttanut omilla varoillaan ja varustanut sen hyvin komeilla +koristuksilla. Alttari oli peitetty kalleilla vaatteilla, sen päällä +seisoi kalleissa lippaissa pyhien luita ynnä muita kalleita kaluja, +mutta kaikkein parhaana koristuksena oli sangen suuri ja kallisarvoinen +monstransi.[2] Tässä kuorissa piti piispan asetuksen mukaan luettaman +messuja joka päivä; messupapin elatukseksi oli piispa lahjoittanut +useampia taloja ja rakentanut kivirakennuksenkin hänelle asuttavaksi. +Samaan kuoriin on Maunu piispa myös haudattu. + +Hänen aikanansa kohtasi tuomiokirkkoa suuri vahinko, sillä se paloi v. +1429. Mutta piispa korjautti sen niin suurella kiireellä, että se ennen +hänen kuolematansa jälleen oli valmiina, ehompana entistänsä. +Palestinassa käydessään teetti hän Venetsiassa uudet kalliit +messupuvut, jotka hän toi tuomisina mukanansa. Muutenkin hän osti +kirkkoon kaikellaista, joka teki jumalanpalveluksen loistavammaksi tai +josta muuten papeilla oli hyötyä. Hän hankki koko joukon kirjoja, +muiden muassa kauniisti kirjoitetut ja kullalla sekä hopealla +koristetut evankeliumi- ja epistolakirjat, hän silautti Pyhän Henrikin +pääkallon ja käsivarret hopealla, osti kultaisen kalkin, öylättimaljan +ja kaulakoristeen ynnä ison, kalliin, hopeisen ristiinnaulitun-kuvan. +Mitä koristeita sitäpaitsi vielä oli tuomiokirkossa, ei ole Maunu +piispan elämäkerrassa mainittu. Mutta me voimme päättää sen siitä, +miten katolisissa kirkoissa yleiseen oli tapana. Seinät olivat +epäilemättä täynnä pyhien muotokuvia ja raamatun kuvauksia. Semmoisia +onkin vielä muutamia tallella sakaristossa; ne ovat puusta, mutta +maalatut ja hopealla sekä kullalla silanut. Samassa paikassa on myöskin +nähtävänä alttarikaappi, johon on kuvattu Pyhä Henrikki tallaten +jalallaan murhaajansa Lallin päätä. Patsaista muuten kerrotaan +riippuneen lamppuja, joissa paloi vahakynttilöitä. Korkean alttarin +sanotaan olleen kullatun ja ikkunoissa koreita maalauksia. Lattiana oli +hautakiviä, sillä kirkossa lepäävän sielun luultiin pikemmin pääsevän +kiirastulesta[3] taivaalliseen autuuteen, ja sen vuoksi maksettiin +suuret summat kirkon permannon alla olevasta hautasijasta. + +Tässä tuomiokirkossa pidettiin jumalanpalvelusta mitä komeimmilla +menoilla. Säännön mukaan oli joka päivä seitsemän messua pidettävä +kirkossa; mutta Maunu piispa määräsi kaikiksi välitunneiksikin messuja, +niin että aamusta varhain sydänyöhön asti ei vaiennut virrenveisuu eikä +haihtunut pyhänsavun suitsutus kirkossa. Pappeja tietysti piti sen +tähden olla suuri joukko. Ennestään olikin tuomiokirkolla jo kuusi +kanunkipappia (canonici) ja saman verran messupappeja (chorales); +näiden lisäksi määräsi nyt Maunu neljä kumpaistakin lajia. +Jumalanpalvelus oli enimmäkseen veisaamista; virsien sanat ja, mitä +papit muuten lausuivat, olivat kaikki latinaa. Maunun aikana säädettiin +kuitenkin Ruotsissa pidetyssä pappienkokouksessa, että pappien piti +pyhinä lukea Isämeidän ja Pyhän Neitsyen rukous sekä uskontunnustus +kansan kielellä. + + +4. Maunun valtiotoimet Eerikki kuninkaan aikana. + +Siihen aikaan eivät piispat hoidelleet ainoastaan kirkon ja uskon +asioita, vaan ottivat myöskin osaa valtiotoimiin. Heillä oli sija +kuningasten neuvoskunnassa, heilläkin, niinkuin maallisilla herroilla, +oli linnansa ja huovinsa (sotamiehensä), joilla he varjelivat maata +vihollisilta, ja usein he itsekin olivat miekka kädessä mukana +tuimimmassa tappelussa. + +Maunu Tavastin rauhallinen mieli ei ollut sotaleikkeihin taipuva. Mutta +opillansa ja kokemuksellansa oli hänkin aina valmis palvelemaan sitä +valtakuntaa, johon hänen kotimaansa oli yhdistetty. Hänen jalo +luonteensa ynnä hänen viisaat neuvonsa ja toimensa saattoivat hänet +erinomaisen suureen maineeseen ja kunniaan. Kolme kuningasta peräkkäin +hän näki Ruotsin valtaistuimella, ja kaikki kolme häntä pitivät +suuressa suosiossa ja arvossa. Eerikki Pommerilainen, jonka sihteerinä +hän oli ollut ennenkuin hän tuli piispaksi, soi hänen pyynnöstään +Suomelle paljon hyvää, Kristoffer Baijerilainen koki häntä kaikin +tavoin taivuttaa ystäväksensä, ja Kaarle Knuutinpoika kuunteli niin +halukkaasti Maunun viisaita neuvoja, että hän kerran pidätti hänet koko +talven luonansa eikä laskenut Turkuun palaamaan. Omassa maassa Maunu +oli ikäänkuin hallitsijan vertainen; milloin hän läksi Ruotsiin +herrainpäiville tai muille toimille, oli hänellä aina seuranaan suuri +joukko Suomen aatelismiehiä sekä muuta väkeä. Ruotsissakin ynnä +Tanskassa ja Norjassa häntä kaikki pitivät suuressa arvossa ja hänen +nimensä maine oli levinnyt kauas Venäjälle ja muihin vieraihin maihin. +-- Katsokaamme nyt kuinka hän aina käytti valtaansa ja voimaansa +valtakunnan hyväksi ja kuinka hän varsinkin hellällä huolella koetti +huojentaa kotimaansa, Suomen, raskaita rasituksia. + +Ruotsin valtakunnan tila Maunun aikana oli rauhaton ja vaarallinen. +Juuri samana vuonna kuin Maunu nimitettiin piispaksi, kuoli Margareta, +ja hänen jälkeensä nousi yhdistyneiden maiden valtaistuimelle hänen +sisarentyttärensä poika Eerikki Pommerilainen. Tämä alotti Holsteinin +kreivejä vastaan suuren sodan, joka tuli kovin rasittavaksi kaikille +kolmelle valtakunnalle. Mutta varsinkin sai siitä Ruotsi ja Suomi +paljon kärsiä. Joka vuosi kutsuttiin aatelismiehet sotapalvelukseen, +johon heidän täytyi varustaa itselleen aseet ja hevoset sekä kustantaa +pitkät matkat ja kallis elatus kaukaisilla mailla; vieläpä heidän +täytyi omasta kukkarostaan maksaa lunnaatkin, jos joutuivat vihollisten +vangiksi. Tästä moni aatelinen köyhtyi peräti. Eipä käynyt +talonpoikienkaan paremmin. Heille enennettiin veroja vuosi vuodelta ja +tehtiin ne vielä raskaammiksi sillä keinoin, että ne olivat kaikki +rahassa suoritettavat. Vanhastaan oli näet Ruotsin valtakunnassa ollut +tapana, että talonpoika maksoi suurimman osan verojansa viljassa tai +nahkoissa. Mutta näitä tavaroita oli vaikea kuljettaa niin pitkän +matkan päähän kuin Tanskaan, missä kuningas nyt piti asuntoa. Sentähden +muutettiin erään saksalaisen ritarin Königsmarkin neuvosta kaikki verot +rahaveroiksi. Niitä oli talonpoika raukkojen vallan vaikea suorittaa, +eikä ollut muuta neuvoa kuin ruveta sovitteluihin voutien kanssa. Nämät +ottivat kyllä rahan asemasta tavaraa, vaan määräsivät sille niin halvat +hinnat, että talonpojan täytyi veroiksi vetää paljon enemmän kuin +oikeuden mukaan olisi tarvinnut. Siitä syystä hävisi moni talonpoika, +ja talot jäivät autioiksi. Mutta kun samassa verotkin alkoivat vähetä, +keksi Königsmark taas toisen sukkelan neuvon. Tehtiin näet se määräys, +että koko pitäjän tai kihlakunnan oli veroista vastaaminen siten, että +jos jotkut talot jäivät autioiksi, toiset saivat niidenkin verot +maksaa. Kaiken tämän lisäksi voudit vielä vaativat laitonta veroa +itselleen, ajoivat kyytiä talonpoikien hevosilla ja söivät ja joivat +heidän taloissaan äyriäkään siitä maksamatta. + +Näistä rasituksista tehtiin yhtenään valituksia kuninkaalle ja pari +kertaa hän antoi, luultavasti Maunu Tavastin neuvosta, suomalaisille +helpoitusta. V. 1414 määrättiin verot tarkasti ja kiellettiin kaikki +laittomat veronotot. V. 1419 määräsi kuningas, etteivät voudit saisi +vaatia talonpoikia useampiin päivätöihin, kuin mitä vanhastaan oli +tapana, eikä ajaa kyytiä talonpoikien hevosilla; veroksi tuotujen +tavaroiden hinnan määrääjiksi piti voudin ja rahvaan yhteisesti valita +neljä arviomiestä; sydänmaalaiset saivat veronsa maksaa talvella, koska +heidän oli kesällä vaikea päästä linnoihin. -- Lieneekö näistä +asetuksista ollut apua Suomessa, ei tiedetä varmaan, mutta Ruotsissa +ainakin sorrettiin kansaa valituksista huolimatta. Useampia kertoja oli +varsinkin eräs taalalainen aatelismies, nimeltään _Engelbrekt_, käynyt +kuninkaan luona voudeista valittamassa. Mutta asiat eivät siitä +paranneet. Viimeinkin yllytti hän Taalain miehet kapinaan, nostatti +muitakin maakuntia, jopa sai pian koko Ruotsin tottelemaan käskyjänsä. +Se oli vuonna 1434. Korsholman linnassa, likellä nykyistä Vaasan +kaupunkia, asui silloin ritari Puke, joka maaherrana hallitsi koko +Pohjanmaata, sekä Suomen että Ruotsin puolella lahtea. Hänellekin +Engelbrekt lähetti sanan kehoittaen häntä muistamaan, minkä hädän ja +sorron alaisena kotimaa oli, ja osoittamaan olevansa uskollinen Ruotsin +ritari. Puke nostatti maakuntansa miehet ja valloitti Faxeholman linnan +Länsi-Pohjanmaalla, missä oli ulkomaalainen vouti. Sitten hän yhtyi +väkinensä Engelbrektin joukkoon. Ahvenanmaalle lähetettiin Juhana +Folkenpoika suomalaisen joukon kanssa. Siellä, Sundin pitäjässä, oli +Kastelholman linna, jonka isäntänä oli Otto Pogvisch niminen +ulkomaalainen. Tämä oli sanoiltaan uhka-ylpeä ja kehui hyvin tulevansa +toimeen, vaikka kolme suomalaista hyökkäisi jokaista hänen miestänsä +vastaan. Mutta kun suomalaiset tulivat, säikähtyi mies parka siihen +määrään, että hän paikalla antautui, anoen vain, että hänen kurja +henkensä säästettäisiin. + +Koska muukalaiset tällä tavoin suljettiin pois koko Ruotsista ja +Suomesta, täytyi kuninkaan ruveta sovitteluihin. Kumminkin puolin +suostuttiin vihdoin siihen, että tulevana vuonna kutsuttaisiin kokoon +kaksitoista viisasta miestä, neljä kustakin valtakunnasta, ratkaisemaan +kuninkaan ja kansan välistä riitaa. Ruotsin valtakunnan puolesta +lähetettiin sinne myöskin Turun piispa, Maunu. Nämät miehet päättivät +sitten asian siten, että kuningas saisi panna vain kolmeen Ruotsin +linnaan ulkomaalaiset isänniksi. Myöskin säädettiin, että kuninkaan +poissaollessa Ruotsin hallitus laskettaisiin kahden Ruotsin miehen +käteen. Toisen piti _marskina_ hoitaa sota-asioita, toisen _drotsina_ +pitää huolta oikeudesta. Marskiksi valittiin nuori Kaarle Knuutinpoika +Bonde ja drotsiksi vanha Krister Niilonpoika Vase. Suomelle tästä +kokouksesta vielä seurasi erinäinen etu. Maamme jaettiin kahteen +_laamannikuntaan_, koska ei yhden laamannin ollut mahdollista hoitaa +niin suurta maata. Sen lisäksi asetettiin Turkuun _maan-oikeus_, ettei +olisi tarvis matkustaa kuninkaalle asti valittamaan, kun ei tyydytty +tuomarin päätökseen. Tässä maan-oikeudessa oli piispa esimiehenä. + +Mutta Eerikki oli kovin petollinen eikä pitänyt minäkään sanansa +syömistä; heti kokouksesta lähtiessään asetti hän vastoin sopimusta +muukalaisia päällikköjä useihin linnoihin, vieläpä salli väkensä pitkin +matkaa käydä Ruotsin rannikoita ryöstämässä. Tuosta nyt ruotsalaiset +kovasti suuttuivat; he tosin eivät vielä kokonaan luopuneet hänestä, +mutta valitsivat kuitenkin marski Kaarle Bonden valtionhoitajaksensa, +antaen hänen käsiinsä koko kuninkaallisen vallan, kunnes kuninkaan +kanssa saataisiin sovinto aikaan. Talonpojat olisivat mielemmin suoneet +Engelbrektille sen viran, mutta suuret herrat häntä kovasti pelkäsivät +ja vihasivat juuri sentähden, että hän aina piti rahvaan puolta. Jopa +joku heistä vähän aikaa sen perästä hänet murhasi, eikä valtionhoitaja +rangaissutkaan murhaajaa, näyttäen siten, miten mieleinen se teko +hänestäkin oli. + +Valtionhoitajan vaali oli tapahtunut alussa vuotta 1436, johon +vuodenaikaan Suomesta ei ollut mahdollista päästä meren poikki +Ruotsiin. Sentähden tuli kesäkuussa Maunu piispa, drotsi Vase, joka oli +Viipurin linnan isäntänä, ynnä muita Suomen herroja Tukholmaan +valtionhoitajalle uskollisuutta ja kuuliaisuutta lupaamaan. +Taipuvaisuudestaan suotiin koko Suomenmaalle se etu, että veroa +vähennettiin kolmanteen osaansa ynnä muutenkin helpoitettiin +ulosottoja. Tästä asiasta annettu kirje sanoo tämän kaiken tapahtuneen +siitä syystä että: "Suomalaiset ovat luvanneet olla uskollisia eikä +ottaa ketään muuta hallitsijaksensa tänä eripuraisuuden aikana, kuin +minkä valtaneuvokset ovat valinneet." Siitä siis taaskin näemme, ettei +esi-isiämme kohdeltu ruotsalaisten alamaisina, ainoastaan +yhdenvertaisina veljinä, jotka vapaaehtoisesti olivat suostuneet +ruotsalaisten tuumiin. + + +5. Maunu piispa ja Kaarle Knuutinpoika. + +Valtionhoitaja Kaarle Knuutinpoika oli nyt mahtavin mies Ruotsin +valtakunnassa. Mutta moni kadehti tätä hänen onneansa. Useat muut +herrat milloin salaa juonittelivat, milloin nostivat ilmikapinoita +häntä vastaan. Näissä oli osallisena myös tuttavamme Eerikki Puke, joka +viimein v. 1437 sai maksaa hengellään tekonsa. Tieto on säilynyt myös +siitä, että Maunu Tavastin piispana ollessa suuri kapina syttyi +Satakunnassa v. 1438 erään Taavetti nimisen miehen johdolla. Maunu +silloin käyttäytyi totisena kirkon miehenä ja suomalaisena; hän ei +kukistanut kapinoitsijoita miekalla ja tulella, vaan hän lähetti heille +lempeät, voimalliset sanansa ja asetti metelin sillä keinoin, jolloin +Taavetti pakeni Tallinnaan. + +Mielellään olisi nyt kunnianhimoinen Kaarle Knuutinpoika sen +kuninkaallisen vallan lisäksi, mikä hänellä oli valtionhoitajana, +myöskin tahtonut kuninkaallista nimeä. Kaikin tavoin hän koetti +senvuoksi taivuttaa puolellensa mahtavaa Turun piispaa. Hän asetti näet +Suomen maaherraksi Maunun langon, Niilo Olavinpojan, Särkilahden +herran, ja antoi Suomen pohjoisen laamannikunnan Sune Stålarmille, joka +myöskin oli Tavastien heimoa. Mutta Maunu Tavast oli siinäkin suhteessa +tosi suomalainen, että hän niinkauan kuin mahdollista tahtoi pysyä +uskollisena lailliselle hallitsijalle. Hän ei tahtonut luopua +Eerikistä, ennenkuin vielä kerran olisi yritetty saada aikaan sovintoa +hänen kanssansa. Kesällä 1437 oli Eerikki taas luvannut tulla Kalmariin +Ruotsin herrojen puheille. He kokoontuivatkin sinne kaikki, vaan +turhaan odotettiin kuningasta. Muut silloin suuttuivat ja läksivät +kotiinsa; ainoastaan arkkipiispa, drotsi Vase, Turun linnanisäntä Hannu +Kröpelin ja Maunu Tavast päättivät mennä kuninkaan puheille, koska hän +ei heidän luokseen tullut. Lundin kaupunkiin saavuttuansa, joka silloin +vielä kuului Tanskan vallan alle, he saivat kuulla tanskalaistenkin jo +alkavan kyllästyä epäluotettavaan kuninkaaseensa ja aikovan kutsua +toista sijaan. Tämä sanoma palautti arkkipiispan ja drotsin, vaan Maunu +Tavast meni kuitenkin Kröpelinin kanssa Kööpenhaminaan Eerikin puheille +ja sai häneltä uuden lupauksen, että hän muka tulisi Ruotsiin +seuraavana kesänä. + +Mutta sanaansa ei Eerikki pitänyt paremmin kuin edellisilläkään +kerroilla, ja silloin vihdoinkin ruotsalaiset hänestä kokonaan +luopuivat. + +Tanskalaiset olivat tehneet samoin ja ottaneet kuninkaaksensa Eerikin +sisarenpojan, Baijerin herttuan Kristofferin. Tämä nyt rupesi pyrkimään +Ruotsinkin valtaistuimelle. Kauan aikaa sai Kaarle Knuutinpoika sen +estetyksi, sillä hän tahtoi itse päästä kuninkaaksi. Mutta viimein +laskettiin kuitenkin Ruotsin kruunu v. 1440 Arbogassa Kristofferin +päähän. Maunu Tavastkin oli tässä vaalissa osallisena ja sai +kuninkaalta vahvistuskirjan kaikkiin Suomen kirkon ja papiston +etuuksiin. Myöskin vahvistettiin Suomelle ennen suotu veronhelpoitus. + +Kristoffer kuningas oli rahanahnas ja kavala; sentähden on hänenkin +aikansa huonossa muistossa. Sen lisäksi sattui vielä hänen hallitessaan +yhtenään katovuosia, joihin sen ajan valistumattoman rahvaan mielestä +kuninkaan jumalattomuus oli syynä, ja rahvas antoi hänelle liikanimeksi +_Pettukuningas_. Hän kuoli jo v. 1448. + +Nyt vihdoinkin pääsi Kaarle Knuutinpoika toivonsa perille; hän +valittiin Ruotsin kuninkaaksi, ja pian tarjosivat norjalaisetkin +hänelle kruununsa. Maunu piispa oli ollut kuninkaanvaalissa osallisena, +ja siitä lähtien hän seisoi uskollisesti Kaarlen puolella. Semmoista +luotettavaa ystävää tämä hyvin tarvitsikin, sillä, niinkuin vasta +saamme nähdä, hänen ympärillään kuhisi juonittelijoita ja pettäjiä. +Yhdessä tapauksessa varsinkin pelasti Maunu Tavastin uskollisuus +Kaarlen hyvin suuresta vaarasta. Halmstadin kaupunkiin oli 1450 Ruotsin +ja Tanskan herroja kokoontunut hieromaan sovintoa Norjasta, Gotlannista +ynnä muista paikkakunnista, joita kumpainenkin kuningas vaati +omaksensa. Siinä useimmat Ruotsin lähettiläät salaa olivat yksissä +neuvoin tanskalaisten kanssa, ja ensi työkseen antoivat heille kaikki +nuo riidanalaiset maat. Vaan kujeet eivät siihenkään vielä loppuneet. +Petturit neuvottelivat tanskalaisten kanssa, miten he saisivat Kaarle +kuninkaan pois Ruotsin valtaistuimelta ja Tanskan uuden kuninkaan +Kristiernin hänen sijaansa. Yksi heistä, Niilo Juhonpoika +(Oxenstjerna), tuli Maunu piispaa samaan liittoon viekoittelemaan. "Nyt +on rauha rakennettu Tanskan kanssa", sanoi hän; "nyt vaan me +tarvitsisimme hyvää hallitusta! Teiltä, hyvä herra, tulin neuvoa +kysymään, miten se paraiten saataisiin?" -- Piispa silloin vastasi +hänelle: "Jumala suokoon, että jotain voisimme tehdä valtakunnan +hyväksi! Neuvoillani ja toimellani autan kernaasti niinkuin ennenkin. +Mutta nyt toivon valtakunnan hyvin menestyvän, sentähden en ole tuota +kovin ajatellut." -- Virkkoipa taaskin Niilo herra: "Jos sen lupaatte +pitää salassa, niin virkan teille parhaan neuvon valtakunnan +parantamiseksi; vaan vannokaa, ettette sitä ilmoita kellekään +ihmiselle!" Piispan vannottua ilmoittikin Niilo herra hänelle +salajuonittelijoiden vehkeet. Ensin aiottiin vaatia Kaarlelta kaikki +linnat valtioneuvosten käsiin. Jollei hän siihen suostunut, piti kutsua +Tanskasta apua. Mutta jos hän suostuisi, niin oli sitä helpompi päästä +hänestä ja antaa kruunu Kristiernille. Maunu Tavast kovin hämmästyi +tästä kavaluudesta, vaan ei virkkanut mitään muuta kuin: "Tämmöisiä +asioita minä en ymmärrä, hakekaa neuvoa viisaammilta, tähän ei minun +älyni ylety!" + +Kun sitten lähettiläät toimiltaan palasivat kuninkaan luokse, meni +Maunu heti hänen puheillensa ja sanoi raskaasti huoaten: "Nyt minun +täytyy näillä vanhoilla päivilläni rikkoa valani (hän oli jo +yhdeksänkymmenenkolmen vuoden vanha) ja se mieltäni kovasti pahoittaa. +Vaan jos salaisuuttani en ilmoita, niin on se teille vahingoksi, herra +kuningas, ja sillä rikkoisin teille antamani uskollisuusvalan. Käyköön +kuinka käynee, minä tahdon teille olla uskollinen!" Näin sanottuaan hän +ilmaisi kuninkaalle petturien salavehkeet, jotta ne saatiin estetyksi. + +Tämä oli Maunu Tavastin viimeinen valtiollinen toimi. Vielä samana +vuonna 1450 hän väsyneenä erosi piispanvirastaan, hallittuansa Turun +hiippakuntaa kahdeksanneljättä vuotta. Loput elämäänsä hän eli +kartanossa, jonka hän oli itselleen rakennuttanut vastapäätä rakasta +Naantalin luostariansa, ja siellä hän nukkui kuoleman uneen kaksi +vuotta myöhemmin, maalisk. 9:nä p:nä 1452. + + +6. Koululaitokset ja oppi Suomessa katolisena aikakautena. + +Oppia näinä aikoina eivät tarvinneet eivätkä harjoittaneetkaan muut +kuin papit. Talonpoikien ja porvarien opista tietysti ei ollut +puhumistakaan, koska suuret aatelisherratkin aivan harvoin osasivat +lukea, vielä harvemmin kirjoittaa. Heillä oli vaakunansa piirretty +miekkansa ponteen, jonka he painoivat vahaan vahvistettavien +kirjoitusten alle, ikäänkuin puumerkin. Kaikki luku- ja kirjoitustyö +oli yksinomaan pappien toimena, jonka tähden kuninkailla ja muillakin +suurilla herroilla aina oli pappismies sihteerinä, niinkuin olemme +nähneet Maunu Tavastin ennen piispaksi tulemistaan olleen Eerikki +Pommerilaisella. + +Sen verran oppia saivat papin-alut kouluissa, joita oli sekä +_luostarikouluja_ että _kirkkokouluja_. Sitä paitsi oli kaupunkien +kustantamia _kaupunkikouluja_. Ensinmainittuja oli yksi jokaisessa +luostarissa, ja niissä opetettiin munkeiksi tai nunniksi pyrkijöille +jumalanpalvelukseen kuuluvia temppuja ja oppia. Loppupuolella tätä +aikakautta alkoi niissä kuitenkin käydä myös semmoisia lapsia, joita ei +aiottu hengelliseen säätyyn. Koulu oli niinikään jokaisella suuremmalla +kirkolla, etenkin tuomiokirkolla, missä papiksi aikovia ohjattiin. +Suomessa tiedetään keskiajalla olleen kouluja: tuomiokoulu Turussa, +luostarikouluja Turussa ja Viipurissa, minkä lisäksi myös Naantalissa +pidettiin huolta luostarin jäsenten kirjallisesta edistyksestä, sekä +kaupunkikouluja Raumalla ja Viipurissa. + +Milloin ensimäinen koulu Suomeen perustettiin, siitä ei ole tietoa, +mutta Turussa oli tuomiokoulu Suomen etevin koulu viimeistäänkin +14:nnen vuosisadan alkuajalta asti ja Viipurin koulua mainitaan +ensikerran 15:nnen vuosisadan alussa. Kirkon kirkkoherra toimitti +ensiaikoina koulunopettajankin virkaa, vaan loppupuolella 14:ttä +vuosisataa tapaamme jo Turun koulussa varsinaisen opettajan. + +Näihin kouluihin tuli enimmäkseen talonpoikien poikia, tulipa joukkoon +joku aatelispoikakin, joka halusi päästä korkea-arvoisiin ja +hyväpalkkaisiin piispan-, tuomiorovastin j.m.s. virkoihin. Katoliset +papit eivät saaneet mennä naimisiin; sentähden ei heidän poikiaan +voinutkaan olla koulussa. Kuri oli kouluissa ankara. Penkkejä ei +suvaittu, vaan koululaisten eli teinien oli lattialla istuttava, joka +oli oljilla, "pahnoilla" peitetty. Täten heidän piti oppia +käyttäytymään nöyrästi ja kunnioittavasti opettajaa kohtaan. Vitsaa +ahkerasti harjoitettiin, niinkuin moni niiltä ajoilta säilynyt +kouluvirsi todistaa. Esim. seuraava: + + Opin sauna, autuas aina, + cosea vidzoill vihdoillan; + ej saerasta sijt saunasta, + enin kylmäld kylvetellän. + Opin otta, carttain cohta + tavoi taitamattomii; + ett' on lyöty, siijt' on hyöty, + seora taito ja toimi. + +Vaikea olisikin kenties ollut pitää sen ajan vallatonta, +väkivaltaisuuteen tottunutta nuorisoa muulla keinoin aisoissa. + +Koulussa oli kolme tai neljä luokkaa; alaluokilla opettivat yläluokkien +paremmat oppilaat, yläluokilla opettaja itse. Opetus alkoi aivan +ensimäisestä alusta, aapisesta. Vaan äidinkieltä ei koulussa +opetettukaan lukemaan; opetettiin ainoastaan latinaa. Latinankielellä +siihen aikaan koko jumalanpalveluskin toimitettiin, latinankielisiä +olivat kaikki kirjat, joista voi jotakin oppia saada, latinaksi olivat +alussa kaikki yksityistenkin välikirjat kirjoitetut, ja nytkin +käytettiin sitä kieltä kansain ja kuningasten liittokirjoissa. +Äidinkieltä melkein kaikissa maissa pidettiin halpana. Täällä +pohjoisessa kirjoitettiin kuitenkin jo yksityisten asioita koskevat +tuomiot maan kielellä, Ruotsissa ruotsiksi, vaan suomenkieltä ei +kirjallisissa toimissa käytetty ennenkuin katolisen uskon hävittyä. +Tämän latinankielen tarpeellisuuden tähden oli se pääaineena +senaikaisessa opetuksessa; muuta kieltä ei ollut oppilasten lupa +käyttää keskenänsä eikä opettajaa puhutellessa; jos ken vahingossa tuli +sanoneeksi jonkun sanan äidinkielellä, se siitä sai aika selkäsaunan. +Kun oppilaat olivat oppineet sisältä lukemaan sekä kirjoittamaan, +ryhtyivät he latinan kielioppiin käsiksi, jonka sääntöjen +harjoitukseksi luettiin joitakuita muinaisajan tai uudempiakin +latinankielisiä runoelmia. Tätä kaikkea sanottiin nimellä grammatica. +Lisäksi harjoitettiin rhetoricaa, s.o. niitä lausetapoja, joita +käytettiin kirjeissä suurille herroille, piispoille y.m. Viimeksi tuli +logica, s.o. jonkunlainen ajatusoppi. Koko tätä oppimäärää nimitettiin +nimeltä trivium (kolmihaara). Sen jälkeen alkoi toinen, quadrivium +(nelihaara) niminen oppimäärä, johon kuului luvunlasku (arithmetica), +mittausoppi (geometria), tähtitiede (astronomia) ja veisuu (musica). +Tämä viimeksimainittu oli välttämättömän tarpeellinen papille, koska +jumalanpalvelus enimmäkseen vain oli virsien veisaamista ja +messuamista. Myöskin piti oppia kristinuskon pääkappaleet: Isämeidän, +uskontunnustus, Ave Maria (Rukous Neitsyt Maarialle) ja Davidin +seitsemän katumuspsalmia. Korkeammissa kouluissa sen lisäksi vielä +harjoitettiin hiukan jumaluusoppia ynnä kirkko-oikeuden (kanonisen +oikeuden) ensimäisiä alkeita. Kreikankieltä ei luettu, sentähden että +se muka oli pakanallinen; hepreaa ei myöskään, koska se oli Vapahtajan +surmaajien kieltä; historiasta ja maantieteestä ei tiedetty mitään, +vielä vähemmän luonnontieteistä. Ei edes raamattuakaan luettu, sillä +sen lukeminen oli maallikoilta kovasti kielletty eikä pidetty sitä +papeillekaan tarpeellisena. + +Kesäisin joutoaikoina kävivät köyhät teinit maaseudulla apua +kerjäämässä ja saivat mistä rahaa, mistä viljaa, mistä nahkoja. Mutta +koska he näillä retkillänsä tekivät talonpojille väkivaltaa sekä +harjoittivat kaikellaista muutakin koiruutta, niin kiellettiin, vaikka +nähtävästi ilman seurausta, v. 1489 koko kerjuullakäynti. + +Yliopistoa siihen aikaan ei vielä ollut Ruotsissa eikä Tanskassa, +saatikka sitten Suomessa. Kun kotoinen koulu oli läpikäyty, täytyi siis +hakea syvempää ja laveampaa oppia kaukaisilla ulkomailla. Semmoisiin +matkustamisiin eivät kaikkien varat riittäneet; useimmat sentähden +menivät koulusta suoraan pappisvirkoihin; muutamat olivat jo ennenkin +koulusta eronneet ja ruvenneet jonkun aatelisherran sihteeriksi. Mutta +ne rikkaat, joiden varat vain suinkin kannattivat, ja joskus +köyhemmätkin, joiden matkan kirkko otti kustantaaksensa, riensivät +ulkomaille; sillä siellä saatavaa maisterinnimeä pidettiin hyvin +suuressa arvossa ja oli se ikäänkuin portaana korkeampiin kirkollisiin +virkoihin. + +Kolmessa yliopistossa varsinkin oli suomalaisten tapana käydä näinä +aikoina, nimittäin Pragissa Bööminmaalla, Leipzigissä Saksassa ja +Ranskan pääkaupungissa Parisissa. Niistä viimeksimainittu oli kaikkein +vanhin, suurin ja kuuluisin. Sentähden keräytyikin sinne kaikista +Euroopan maista oppilaita, jotka kotiperänsä mukaan olivat jaetut +neljään kansakuntaan. Pienin niistä, jota aluksi nimitettiin +englantilaiseksi, sittemmin saksalaiseksi, sisälsi Saksan, Englannin +ynnä kaikki Pohjoismaat. Siihen siis kuuluivat meidänkin miehet. + +Parisiin tultuansa nuoret oppilaat antautuivat jonkun heidän +kansakuntaansa kuuluvan maisterin johdon alaiseksi, joka piti heille +ajatusopillisia luennoita, luetti heillä muutamia määrättyjä kirjoja, +käytti heitä muiden maisterien väittelyitä kuuntelemassa ynnä harjoitti +heitä itseäänkin väittelemiseen. Kaksi vuotta kului näissä toimissa; +sitten oli oppilas valmis rupeamaan _bakkalarioksi_, s.o. julkisessa +väittelyssä puolustamaan muutamia opinkappaleita. Bakkalarion tuli +nyt edelleen harjoittaa väittelyä sekä kuunnella siveysopin, +luonnontieteiden ja sielunopin luentoja, vieläpä harjoittaa hiukan +mittausoppia ja tähtitiedettä. Sen tehtyä tuli hänen suorittaa tutkinto +näissä aineissa ja sillä tavoin hän pääsi _lisensiaatiksi_. Sitten +hänen oli lupa itse pitää luentoja ja opettaa, vaan ennenkuin hän +siihen toimeen rupesi, oli kuitenkin vielä yksi temppu tehtävä. Hänen +oli nimittäin kansakuntansa pedellin (vahtimestarin) seurassa käytävä +kaikkien maisterien luona heidän suostumustaan anomassa. Sen saatuaan +teki hän valan rehtorin edessä, luvaten pitää kunniassa yliopiston, +tiedekunnan ja kansakuntansa oikeudet, säännöt ja tavat. Sitten kulki +hän määrättynä päivänä suurella juhlamenolla kansakuntansa kouluihin. +Se maisteri, jonka johdolla hän siihen asti oli opiskellut, piti +hänelle puheen ja painoi hänen päähänsä maisterilakin. Nyt oli +oppilaasta tullut täydellinen maisteri, joka arvonimi nyt aina kulki +hänen nimensä edellä. Useimmat, näin pitkälle päästyään, kiirehtivät +kotiin johonkuhun kirkolliseen virkaan; vaan olipa niitäkin, jotka +vielä jäivät lukujansa jatkamaan. He pitivät nyt tästälähin luentoja +varhain aamulla taiteiden tiedekunnassa, johon he kuuluivat, kävivät +sitten luentoja kuuntelemassa jumaluusopin tiedekunnassa, päästäksensä +aikaa myöten jumaluusopin tohtoreiksi, johon tavallisesti kului vielä +kuusi vuotta. + +Niistä monista suomalaisista, jotka tämän aikakauden kuluessa kävivät +Parisin yliopistoa, saavutti siellä suurimman maineen Maunu Tavastin +sukulainen, Olavi Maununpoika. Hän tuli Parisiin v. 1425 ja piti +bakkalarioväitöksensä v. 1427 yhdessä neljän muun suomalaisen +nuorukaisen kanssa. Seuraavana vuonna hän suoritti myöskin +lisensiatitutkinnon ja pääsi maisteriksi eli yliopiston opettajaksi. +Sen jälkeen hän vielä oleskeli yhdeksän vuotta Parisissa, jatkaen +opintojansa, kunnes hän pääsi jumaluusopin bakkalarioksi. Tällä +pitkällä ajalla saavutti hän tiedoillaan ja taidoillansa niin suuren +arvon ja suosion kansakunnassaan, että hänet monta monituista kertaa +valittiin prokuratoriksi (esimieheksi) ja rahanvartijaksi. Eikä hän +ollut saavuttanut mainetta ainoastaan oman kansakuntansa parissa; +muutkin kansakunnat näkyvät tunteneen hänet ja pitäneen häntä +kunniassa; sillä kahdesti hänet valittiin koko yliopiston +rehtoriksi, jolla juhlatiloissa oli sijansa kardinalien rinnalla ja +parlamentinneuvoston edellä. Myöskin oli hän niiden lähettilästen +joukossa, jotka v. 1436 yliopiston puolesta kävivät Ranskan kuninkaan +luona anteeksi pyytämässä, että yliopistokin silloisessa keskinäisessä +sodassa oli ollut kuninkaan vihollisten puolella. Parisissa kaksitoista +vuotta oppia harjoitettuansa palasi Olavi Maununpoika viimeinkin +kotimaahan. Täällä hän nousi arvosta toiseen, kunnes hänet viimein +Maunu Tavastin jälkeen, joka oli kustantanut hänen olonsa Parisissa, +valittiin hänen sijaansa piispaksi. Hän kuoli v. 1460. + + + + +KAARLE KNUUTINPOIKA BONDE. + + +1. Kaarle Knuutinpoika Viipurissa. + +Kaarle Knuutinpojasta on jo edellisissä kertomuksissa ollut puhetta. Me +olemme nähneet, kuinka hän v. 1435 pantiin valtamarskiksi, kuinka hänet +sitten seuraavana vuonna valittiin valtionhoitajaksi ja vihdoin v. 1448 +Ruotsin kuninkaaksi. Mutta hänestä on meillä nyt vielä enemmänkin +puhuttavaa, sillä häntä on puoleksi pidettävä Suomen miehenä. Hän näet +oli tiedonannon mukaan syntynyt Turussa (v. 1408), missä hänen isänsä, +valtioneuvos Knuutti Bonde, oli linnanisäntänä, ja asui myös monet +vuodet Suomessa, joka yhteen aikaan oli kokonaan annettu hänelle +läänitysmaaksi. + +Niin kauan kuin Kristoffer Baijerilainen pyrki Ruotsin kuninkaaksi, hän +kaikin tavoin koki taivuttaa mahtavaa Kaarle Knuutinpoikaa puoleensa. +Hän lupasi, ettei hänen koskaan tarvitsisi joutua vastuuseen siitä, +mitä hän valtionhoitajana oli tehnyt, ja antoi hänelle läänitysmaaksi +koko Suomenmaan ynnä vielä Ölannin saaren sen lisäksi. Mutta tuskin oli +kuningas 1441 saanut kruunun päähänsä, hän rupesi jo keinoja +miettimään, joilla voisi vähentää Kaarle Knuutinpojan valtaa; sillä se +peloitti häntä kovasti, varsinkin kun kruunausjuhlassa, missä pitkä ja +kaunis marski astui pienen, paksun kuninkaan rinnalla, ääniä oli +kuulunut kansan joukosta, että marski oli kuningasta jalompi ja +paremmin kruunun arvoinen kuin hän. Hyvin oli siis kuningas iloissaan, +kun Kaarle Knuutinpojan vanha vihollinen, Krister Niilonpoika Vase, +tuli hänen luokseen valittamaan, että hänelle tapahtuisi vääryyttä, jos +Viipurin linna, joka siihen asti oli ollut hänen hallussansa, nyt +annettaisiin Kaarle Knuutinpojalle. Tämän valituksen tunnusti +Kristoffer heti oikeaksi ja määräsi, että Krister Niilonpoika saisi +pitää Viipurin Vapunpäivään saakka, sitten saisi hän sen sijaan +Raseporin linnan neljäksi vuodeksi ja sittemmin Korsholman linnan ynnä +Pohjanmaan useammaksi vuodeksi. Vasta sen jälkeen saattoi siis Kaarle +Knuutinpoika päästä koko Suomen lääniherraksi. Mutta tämä kuninkaan +sanansasyöminen olikin vain alkua. Kaarle Knuutinpoika läksi nyt +läänitysmaahansa ja tuli Martinpäivänä Turun kaupunkiin. Vaan ei +aikaakaan, niin lähetti kuningas käskyn hänelle, vaatien häntä niinpian +kuin meri olisi sulana saapumaan Tukholmaan ja vastaamaan muutamista +kanteista, joita oli nostettu hänen valtionhoitajana muka tekemiensä +vääryyksien johdosta. Kaarle totteli tätä käskyä, mutta toi mukanaan +500 ritaria ja huovia, sillä hän pelkäsi jotain kavaluutta kuninkaan +puolelta. Kuningas, nähdessään Kaarlen niin hyvin varustettuna, ei +uskaltanut hänelle tehdä väkivaltaa, mutta vaati kumminkin Turun ja +Hämeen linnat pois häneltä. Kaarle antoikin viimein Turun linnan +käsistään, kuitenkin sillä ehdolla, että hän paikalla saisi Viipurin +Vaselta. Siinä syrjäisessä rajalinnassa hän toivoi toki saavansa +viettää rauhallista elämää. Kuninkaan suostuttua tähän hän purjehti +Tukholmasta Viipuriin, jonka hän saikin kohta riidatta haltuunsa, sillä +vanha Krister Niilonpoika oli juuri tähän aikaan kuollut. + +Viipurin linnassa asui Kaarle Knuutinpoika seitsemättä vuotta edelleen, +viettäen siellä riemuista ja komeaa elämää. Hän koristi linnan +huoneita, jotta sen komeampaa linnaa ei siihen aikaan kuulu olleen koko +Ruotsin valtakunnassa. Myöskin on mainittu, että hän kaivatti sinne +lammikoita, joissa hän kasvatti hyvänmakuisia ja kalliita kourukaloja. +Kuinka hän muuten aikaansa vietti ja millä tavalla Viipurin linna hänen +aikanaan oli koristettu, siitä ei ole sen enempää tietoa. Mutta +kuitenkin voimme saada siitä käsitystä, jos otamme huomioon, mitä +historioitsijat tietävät sen ajan aatelisten elämästä yleensä ja +etenkin mitä Olaus Magnus kertoo Pohjoismaiden herroista erikseen. + +Suurien herrojen asunnot eivät siihen aikaan olleet yhtään niin tilavat +ja mukavat kuin nykyaikoina. Varsinkin olivat ikkunat hyvin pienet ja +kapeat, jotta vihollisen olisi vaikeampi ampua sisään. Sisäänpäin ne +kuitenkin levenivät, ja koska seinät olivat hyvin paksut, syntyi sillä +tavoin joka ikkunan eteen suuri komero, jossa saattoi istua ja katsella +ulos maailmaan. Tapeteista ei vielä mitään tiedetty; mutta +ripustettiinpa kuitenkin seiniin rouvien ja aatelisneitojen ompelemia +verhoja, jopa välistä suurina juhlina silkkikankaitakin. Miesten +huoneitten seinille ripustettiin myöskin rautapaitoja, kypärejä, +rautakintaita, keihäitä, kilpiä, rautajousia ynnä isännän vaakunoita. + +Aatelisherrojen tärkein toimi näinä rauhattomina aikoina oli _sota_. +Läänitysmaansa kaikkine kruununveroineen he saivat kuninkaalta sillä +ehdolla, että he sodan syttyessä aina olisivat valmiit avustamaan häntä +määrätyn sotamiesparven kera. Siitä syystä heitä lapsuudesta asti +opetettiin sotatemppuihin ja aikamiestenkin harjoitukset sekä toimet +rauhan aikana olivat sodan valmistusta. + +Pienet aatelispojat lähetettiin tavallisesti seitsen-vuotisina pois +kotoa jonkun mainion ritarin luo kasvatettaviksi. He palvelivat +_hovipoikina_ sekä herraa että rouvaa ja harjaantuivat ratsastamiseen +ja aseitten käyttämiseen. Ratsastamaan oppiessaan heidän täytyi istua +hevosen selässä, suuri rautakypärä päässä ja pitkä keihäs kädessä. +Sillä tavoin tottuivat he jo pienestä alkaen siihen raskaaseen +rautapukuun, johon senaikuiset sotaherrat olivat kiireestä kantapäähän +puetut. + +Kun hovipoika oli täyttänyt 14 vuotta ja oppinut aseita käyttämään, +tehtiin hänestä _knaapi_. Nyt sai hän toimekseen pitää isäntänsä aseet +puhtaina ja hoitaa hevosta; hän sai seurata hänen kanssaan sotaankin +hevosmiehenä, yllään rautapaita, kypärä ja lyhyt miekka. + +Useampia vuosia uskollisesti palveltuaan ja urhoollisuuttaan +osoitettuaan, pääsi knaapi viimein _ritariksi_. Vähintäin +hänen kuitenkin piti olla 21 vuoden vanha. _Ritariksilyönti_ +tapahtui hyvin juhlallisella tavalla. Knaapi valmistausi siihen +rukoilemisella, paastolla ja ripilläkäynnillä, ja sitten hänet vietiin +valkeihin vaatteisiin puettuna suurella saattojoukolla kirkkoon. +Jumalanpalveluksen jälkeen oli päivälliset, joissa ritariksi pyrkijä +istui eri nurkkapöydässään saamatta nauraa, puhua tahi mitään +nauttiakaan. Illalla hänet vietiin taas kirkkoon, jossa hänen tuli +valvoa koko yökausi aseittensa ääressä. Seuraavana päivänä pidettiin +taas jumalanpalvelus, knaapin miekka siunattiin, ja hän itse vannoi +pyhän valan, joka näillä Pohjanmailla kuului seuraavalla tavalla: Niin +auttakoon minua Jumala ja Pyhä Neitsyt ja pyhä Eerikki, sillä tahdon +kaikin voimin hengellä ja tavaralla suojella katolista uskoa ja pyhää +evankeliumia ynnä sen pappeja sekä heidän vapauksiaan ja etujaan ja +vastustaa kaikkea vääryyttä, vahvistaa oikeutta sekä rauhaa, turvata +orpoja, neitoja, leskiä ja köyhiä, olla uskollinen kuninkaalle sekä +kotimaalleni ja käyttää aseitani Jumalan kunniaksi viimeisiin voimiini +saakka. -- Sen jälkeen lankesi knaapi polvilleen, ja kuningas, jolla +yksin oli siihen oikeus, löi häntä kolmasti miekan lappealla selkään. +Nyt toiset herrat ja naisetkin tulivat pukemaan uutta ritaria +rautapukuun, vyöttivät hänelle miekan vyölle, kiinnittivät +kultakannukset ritariuden merkiksi jalkoihin ja antoivat käteen keihään +sekä kilven. Nyt oli hän kaikkien muiden herrojen vertainen ja +ainoastaan kuningas oli häntä korkeampi. + +Leikit ja huvituksetkin, joita sotaharjoitusten loma-aikoina pidettiin +ritarien linnoissa, olivat sitä laatua, että ne voimistivat ruumista ja +rohkaisivat mieltä. Hovipoikaset juoksivat kilpaa tai nakkelivat kiviä. +Knaapeilla ja huoveilla, s.o. ritarien palkatulla sotaväellä, oli +toisellaiset leikit. Kesällä esim. heitä kävi aina kaksi miestä yhteen +veneeseen, toinen soutajaksi, toinen seisomaan etukokkaan, pitkä, +sommalla varustettu seiväs kädessä. Näin soudettiin kaksi venettä +täyttä vauhtia vastakkain ja etukokassa seisojat koettivat seipäillään +sysätä toisiansa veteen. Vyöhön oli heillä sidottu nuora, josta heidät +veteen loiskahdettuansa jälleen hinattiin veneeseen. -- Toista leikkiä +pidettiin talvella suuren nuotiotulen ääressä, joka linnan pihassa +paloi kaiken yötä vartiaväkeä varten. Tämän valkean ympärillä tanssivat +miehet piirissä, toisiansa kädestä kiinni pidellen. Kesken vauhtia +heittivät he sitten irti, jolloin tavallisesti joku kaatui röykkiölle. +Hänen täytyi sitten rangaistukseksi, kun muka oli tulen saastuttanut, +tyhjentää pohjaa myöten suuri oluthaarikka. Tämä rangaistus ei +kuitenkaan kuulu juuri peloittaneen miehiä, vaan päinvastoin heidän +sanotaan tahallaan heittäytyneen röykkiölle. Väliin myöskin heitettiin +arpaa, kenen piti valkean yli hypätä. + +Ritarit puolestansa harjoittivat metsästystä huvituksenaan. Lintuja ja +jäniksiä pyydettäessä usein käytettiin kesytettyjä ja siihen opetettuja +haukkoja. Metsään lähtiessä pidettiin kädessä kaikella tavoin +koristettua haukkaa, jonka pää oli pienellä myssyllä peitetty, mutta +heti kun saalis ilmautui, päästettiin haukka irti ja se kiiti nuolen +nopeudella jälestä; eikä aikaakaan niin se tarttui saaliiseen kiinni ja +toi sen herrallensa, josta se sai sisukset palkakseen. Tämmöisillä +retkillä naisetkin olivat mukana, istuen tasaiseen juoksuun opetettujen +ratsujen selässä. -- Hauskempi oli kuitenkin miesten lähteä hirviä +ampumaan, jota jaloa eläintä silloin vielä oli runsaasti Suomen +metsissä. Mutta kaikkein paras oli kontioiden kimppuun käydä, joita +tätä nykyäkin vielä joskus kaadetaan Pohjois- ja Itä-Suomessa. +Karhunpyynti ei nykyäänkään ole aivan vaaraton, mutta siihen aikaan, +jolloin pyssyillä ampuminen vasta oli alullaan ja mesikämmenen rinta +oli keihäällä lävistettävä, se vielä vähemmän oli lapsenleikkiä. Sitä +suurempi oli ilo ja kunnia voittajalle. + +Peijaisia ei karhulta suinkaan puuttunut; sillä sen ajan miehet olivat +vahvat juomisessa jos muissakin töissä. Juomingeissa käytettiin +monellaisia juoma-astioita. Lasi- ja savi-astioita ei paljon nähty; +tavalliset astiat olivat vaskesta, tinasta tai raudasta. Käytettiinpä +myöskin leveitä hopeamaljoja, suuria juomasarvia sekä Länsi-Götinmaalla +sorvattuja ja vernissalla kiilloitettuja pikareita koivun visasta. +Näitä viimeksimainituita vieraat juotuansa nakkelivat rikki lattiaan. +Mutta Suomessa aivan omituinen juoma-astia oli _kousa_ nimeltään. Se +oli kuusenjuuresta tehty iso haarikka, sisältä ontoksi näverretty ja +ulkopuolelta monenlaisilla, kähäräksi vuolluilla lastuilla koristettu. +Päältäpäin oli kaksi juurenhaaraa punottu yhteen kaarenmuotoiseksi +sangaksi. Siitä se on tainnut tullakin _haarikka_ sana. Kun palvelijat +astuivat saliin, tämmöiset haarikat kädessä, niin näytti siltä, sanoo +Olaus Magnus, kuin olisi hirvilauma lähestynyt. -- Juomana oli +tavallisesti olut, jota Suomessa erinomaisen taitavasti osattiin panna. +Mutta suurilla herroilla oli myöskin kaukaa ulkomailta tuotuja viinejä. +Usein juotiin kilpaa, ken kerrassaan tai kahdella, kolmella yrittämällä +sai sarven tai haarikan tyhjäksi; osa vieraita lopuksi kaatuikin pöydän +alle, mutta ken humalassaan riitaa nosti, se rangaistiin sillä tavalla, +että pantiin nuorakiikkuun istumaan laudan terävälle laidalle ja +hinattiin ylös lakeen. -- Pidoissa ja muissa tilaisuuksissa pelattiin +myöskin korttia, sakkia ja heitettiin nappulaa. + +Mutta komein ja loistavin kaikista ritarien huvituksista oli turnaus. +Sitä varten ympäröitiin kenttä matalalla aidalla, jonka takana +katselijat istuivat ja seisoivat. Aitauksen sisään kokoontuivat +taisteluun halukkaat ritarit, sekä he itse että heidän ratsunsa +täydessä rautapuvussa. Merkin annettua ajaa karahutti aina kaksi +kerrassaan vastakkain, yrittäen pitkillä, kärjettömillä peitsillään +työntää toisensa hevosen selästä. Tavallisesti lensikin toinen +taistelijoista maahan, mutta välistä, kun molemmat olivat taitavia, +peitset vain taittuivat pirstaleiksi, ratsumiesten horjahtamatta +satulasta. Ken useimmat muut oli voittanut, sai palkinnokseen kalliit +aseet, seppeleen tai muuta sellaista. Ja vielä suuremmaksi kunniaksensa +sai hän nämät lahjat kauneimman rouvan tai neidon kädestä. Lopuksi aina +pidettiin suuret tanssit. + +Kaarle Knuutinpojan hovissa tämmöistä turnausta tuskin lienee pidetty, +sillä siihen aikaan ne olivat muuallakin Euroopassa häviämäisillään. +Mutta tansseja ei suinkaan puuttunut. Niissä miehet väliin tanssivat +yksinään, väliin naisten kanssa. Suuren paaston edellisellä viikolla +esim. tanssivat nuorukaiset, paljastetut miekat kädessä, joita he +vuoroin ojensivat suoraan eteensä, vuoroin ylös. Lopuksi he asettuivat +kuusikulmaan. Samallaista tanssia tanssittiin vanteillakin, kulkuset +polvissa. Tanssittaessa laulettiin lauluja esivanhempien urhotöistä. +Vaan olipa kuitenkin soittoniekkojakin eli _leikareita_ apuna, jotka +soittivat rumpua, torvea ja huilua tai muulla tavalla huvittelivat +vieraita; ne olivat melkein aina ulkomaalaisia, sillä Pohjan kansat +pitivät tätä virkaa häpeällisenä. -- Naisten kanssa enimmiten +tanssittiin piiritansseja, joissa myöskin laulettiin vanhanaikuisia +lauluja. + +Naiset muuten, korkeasukuisetkin, toimittivat emännän virkaa, +kehräilivät ja ompelivat, leipoivat ja panivat olutta palvelijoittensa +kanssa. Mutta paitsi sitä osasivat he hienompaakin työtä tehdä; heidän +ompelemansa olivat kalliit verhot, joita seinille ripustettiin, ja +monasti tuli heidän hyppystensä työ kirkkojen alttareiden koristeeksi. +Myöskin harjoittelivat he harpun soittoa, ja jos paitsi pappia talossa +oli joku lukutaitoinen, niin se tavallisesti oli rouva ja hänen +tyttärensä. + +Lopuksi tämänaikuisten aatelisten puvusta pari sanaa. Aatelisnaiset +käyttivät ruumiinmukaisia liivejä, joissa oli kapeat hiat; vyöllä +kultasäikeistä kudottu leveä vyö taikka kahden sormen levyinen +hopea- tai kultakisko; hameet olivat niin pitkäliepeiset, että rouvan +astuessa palvelustyttö tai hovipoika tuskin jaksoi kantaa sitä +jäljessä. Vaatteet usein olivat silkistä, sametista ja kultakankaasta, +kärpän- tai sopulin nahkoilla reunustetut. Päässä oli kultainen, +kalleilla kivillä koristettu seppele ja sen päällä hieno, ulkomaalta +tuotu liinanen. Miehet, niinkuin jo mainittiin, olivat sodassa kokonaan +raudalla peitetyt. Mutta kotona oli heillä kalleista kankaista tehdyt +lyhyet nutut ja ahtaat housut, päässä pikkuinen lakki, tavallisesti +sulkasella koristettu. Kumpaisillakin, sekä miehillä että naisilla, oli +kummalliset, pitkään suippuun päättyvät kengät. + +Tällaista elämää lienee Kaarle Knuutinpoikakin viettänyt kaukaisessa +linnassaan. Mutta tulipa hänelle v. 1448 sanoma Kristoffer kuninkaan +kuolemasta, ja silloin hän paikalla 800 ritarin ja huovin kera purjehti +Tukholmaan. Entisestä jo tiedämme, että hänen puolueensa siellä pääsi +voitolle ja hän valittiin kuninkaaksi. + + +2. Kaarle Knuutinpoika kuninkaana. + +Monessa suhteessa Kaarle VIII olikin kuninkaaksi hyvin sovelias. +Vartaloltansa hän oli pitkä ja vahva, kasvojen piirteet kauniit ja +jalot. Sanojansa hän osasi sulosti ja taitavasti ladella, ja hänen +äänensä oli niin voimakas, että se suurimmassakin miesjoukossa selvään +kuului taaimmaisille asti. Hänen älynsä oli luonnostaan terävä ja +huolellisesti tiedoilla harjoitettu. Kaarlella oli paljon enemmän oppia +kuin muilla sen ajan herroilla; latinaakin hän puhui selvästi niinkuin +paras munkki. Mielenlaadultaan hän oli iloinen ja lempeä eikä hän +koskaan säästänyt varojansa, kun hän niillä saattoi ilahuttaa +ystäviänsä ja palvelijoitansa. Siitä syystä oli hänen hovijoukkonsa +aina sangen suuri, sillä mielellään jokainen rupesi näin anteliaan +herran palvelukseen. + +Mutta sittenkään ei Kaarle saanut rauhassa kantaa kruunua elämänsä +loppuun asti. Siihen oli kaksi syytä, toinen johtui olosuhteista, +toinen hänestä itsestään. Muut aatelisherrat näet kadehtivat entistä +vertaistansa, joka nyt oli heidän hallitsijaksensa kohonnut. +Kertomuksessa piispa Maunu Tavastista olemme jo nähneet, kuinka he heti +alussa virittivät kuninkaalle ansoja ja pitivät yhtä maan vihollisten, +tanskalaisten kanssa. Ja pahaksi onneksi oli Kaarlessa se vika, että +hän ei uskaltanut julkisesti ja miehuullisesti vastustaa vihamiehiänsä, +vaan mielistellen odotti tilaisuutta, jolloin hänen onnistuisi +salajuonilla heidät kietoa. Ilmipettäjät saivat edelleenkin virkansa +pitää; siitä syystä kävi sota tanskalaisia vastaan nurinpäin ja Ruotsin +maakunnat ryöstettiin, hävitettiin. Tästä vihdoin suuttuivat +talonpojat, joissa oli Kaarlen paras tuki ollut; he kyllästyivät +kuninkaaseen, joka ei voinut heitä turvata. Sen lisäksi Kaarle nyt +suututti papistoakin sillä, että hän tahtoi ottaa takaisin kaikki ne +lukemattomat maatilat, jotka vastoin Ruotsin lakia oli lahjoitettu +kirkkojen ja luostarien omaksi, ja joista kruunu ei sitten enää saanut +veroa. Näin yhtyivät kaikki säädyt kapinaan, jonka arkkipiispa Jöns +Pentinpoika (Oxenstjerna) nosti v. 1457; Kaarle suljettiin Tukholman +kaupunkiin ja, kun ei sielläkään ollut porvareihin luottamista, hän +pakeni laivalla Danzigiin Preussinmaalle. + +Arkkipiispa pyysi nyt Tanskan kuningasta, Kristiernia, saapumaan maahan +ja kutsui herrainpäivät Tukholmaan kokoon. Mutta Suomenmaan kaikki +linnat olivat Kaarlen miesten hallussa, ja piispa Olavi Maununpoikakin +piti hänen puoltaan. Sentähden lähetettiin sinne ritari Eerikki +Akselinpoika Tott, joka sai sekä piispan että monta muuta herraa +suostumaan uuteen kuninkaanvaaliin. Samana päivänä kuin Kristiern +valittiin Tukholmassa, kokoontui siis Varsinais-Suomen aatelismiehiä, +pappeja ja talonpoikia ynnä Turun kaupungin pormestari, raati ja +porvaristo pyhän Gertrudin veljistön tupaan Turkuun. Siellä Ruotsin +lähettiläät esittivät asiansa, ja piispa Olavi Maununpoika, laamannit +Henrikki Bitz ja Henrikki Djekn ynnä 12 miestä kummastakin Suomen +laamannikunnasta valitsivat kuninkaaksi Tanskan Kristiernin. Tämä +valitsijain päätös julistettiin sitten muille kokoontuneille, jotka +kaikki antoivat siihen suostumuksensa. Sen jälkeen läksi herra Eerikki +Akselinpoika Tott valloittamaan Suomen linnoja, jotka jonkun ajan +perästä antautuivat hänelle kaikki tyyni. Kaikkein lujinta vastarintaa +tehtiin hänelle Viipurissa, joka oli Kaarle Knuutinpojan vanha +pesäpaikka ja jota hän kuninkaanakin aina oli suosiolla muistanut. +Niinpä hän oli esim. omalla kustannuksellansa laitattanut Viipurin +kirkkoon kolme uutta alttaria. Viipurilaiset pysyivät sentähden hänelle +uskollisina ja uhkasivat ennemmin antautuvansa Venäjän vallan alle kuin +uuden kuninkaan alamaisiksi. Vasta silloin heidän miehuutensa kukistui, +kun vihollinen sai kaupungin sytyksiin ammutuksi, jotta suurin osa +paloi tuhaksi. + +Vaan ei Kristiern kuningaskaan kauan pysynyt sovinnossa Ruotsin +herrojen kanssa. Hän oli hirmuisen rahanahnas; hän kiskoi talonpojilta +äärettömiä veroja ja lainasi herroilta suuria rahasummia, joita hän ei +maksanut koskaan takaisin. Viimein puhkesi viha kapinaksi, kun +Kristiern panetti vankeuteen entisen ystävänsä, arkkipiispan. Kaarle +Knuutinpoika kutsuttiin maahan takaisin v. 1464 ja tuli jälleen +kuninkaaksi. Mutta vielä samana vuonna sopivat herrat uudestaan +Kristiernin kanssa sillä ehdolla, että hän päästäisi arkkipiispan +vapaaksi, ja luopuivat Kaarlesta. Tämä tuli pian niin ahtaalle, että +hänen täytyi v. 1465 luopua kruunusta ja mennä Suomeen, jossa hänelle +oli Raaseporin linna luvattu. Mutta se oli Turun piispan, Konrad Bitzin +(Olavi Maununpojan jälkeläisen) hallussa, ja tämä, joka alusta alkaen +oli ollut Kaarlen vihamies ja v. 1463 auttanut arkkipiispan kapinaa +rahalla ja sotaväellä, ei ruvennutkaan luovuttamaan linnaa hänelle. +Kauan aikaa sai Kaarle parka pysytellä Turussa Mustainveljesten +luostarissa, ennenkuin luvatun linnan portit viimeinkin aukesivat +hänelle Ruotsin mahtavain käskystä. Ruotsissa oli nyt Kristiern nimeksi +kuninkaana, vaan todellinen valta oli muutamien herrojen käsissä, jotka +lopulta riitautuivat keskenään ja rupesivat sotaan toisiansa vastaan. +Tästä tuskastuneena alkoi kansa jälleen ikävöidä Kaarlea takaisin, +ja saatuansa mahtavan Iivari Akselinpojan vävyksensä sekä +puolenpitäjäksensä, pääsikin tämä v. 1467 kolmannen kerran kuninkaaksi. +Suomen, joka piispa Konradin välityksellä pysyi Kristiernille +uskollisena, valloitti hän seuraavana vuonna. Nyt pysyi hän kuninkaana +kuolemaansa asti, joka v. 1470 teki lopun hänen monivaiheisesta +elämästänsä. + + + + +STEN STURE VANHEMPI JA PITKÄ VIHA. + + +1. Sten Sture valtionhoitajana. + +Kaarle kuninkaan uskollisimpia ystäviä ja paraita sotapäälliköitä oli +ollut ritari Sten Sture. Sentähden määräsikin Kaarle kuollessansa hänet +valtionhoitajaksi ja uskoi hänen haltuunsa Tukholman linnan avaimet. +Mutta tehdessään sen hän samalla kovin varoitti Sturea tavoittamasta +kuninkaan nimeä ja arvoa. "Tavoittaessani sitä", vakuutti kuoleva +kuningas, "on minun onneni sortunut ja olen joutunut ennen aikojani +hautaan". + +Tämän viisaan neuvon Sture hyvin kätki mieleensä; hän tyytyi aina +valtionhoitajan nimeen, mutta piti kuitenkin täyden kuninkaallisen +vallan käsissään. Valtionhoitajan virkaan, jonka kuningasvainaja oli +uskonut hänelle, sai hän myös säädyiltä vahvistuksen Arbogan +valtiopäivillä. Varsinkin puolustivat häntä kiihkeästi porvarit ja +talonpojat, jotka aina kipeämmin kuin aatelisherrat ja papit, olivat +saaneet kärsiä vieraasta vallasta. Nämät alhaisemmat säädyt olivat +vastakin aina Sturen turvana ja tukena, jonka vuoksi hän puolestansa +heitä suosi ja auttoi. Viime kuluneina vuosisatoina olivat muinaiset +kansankäräjät kokonaan muuttaneet luonnettansa ja tulleet +herrainpäiviksi, missä vain aatelisilla ja papeilla oli sananvaltaa. +Mutta Sture alkoi niihin jälleen kutsua porvareita ja talonpoikia, joka +tapa sitten on kestänyt meidän aikoihimme asti. Paitsi sitä teki hän +toisenkin mainittavan hyvän Ruotsin porvareille. Kaikissa Ruotsin ja +Suomen kaupungeissa asui näet paljon saksalaisia porvareina ja +kauppamiehinä. Nämät saksalaiset olivat entisinä aikoina hankkineet +itsellensä kaikellaisia etuja, joiden nojalla polkivat ja sortivat maan +omia kansalaisia. Olipa Tukholmassa ollut aikoja, jolloin saksalaiset +porvarit oikein tappamalla ja teloittamalla koettivat hävittää +ruotsalaisia ammattiveljiänsä. Suurin ja haitallisin etu, mikä näille +saksalaisille oli suotu, oli se, että puolet kaupungin raatimiehistä +oli valittava heidän joukostansa. Sen nyt Sture hävitti säätäen, ettei +vast'edes kaupungin hallituksessa saisi olla muita kuin maan omia +miehiä. -- Että tämä uusi sääntö Suomessakin teki tehtävänsä, näemme +selvään siitä, että sen jälkeen raatimiesten ja pormestarien +luetteloihin vähä väliä ilmaantuu puhtaita suomalaisia nimiä. + +Kaarlen kuoltua oli Tanskan kuningas Kristiern uudestaan pyytänyt saada +Ruotsin kruunun päähänsä, ja kun ruotsalaiset eivät siihen hyvällä +taipuneet, tuli hän suuren ja hyvin varustetun sotajoukon kanssa +Tukholmaan. Kaupungin pohjoispuolella oli silloin mäki, nimeltä +Brunkeberg, joka nyt on tasoitettuna tantereena ja torina keskellä +kaupunkia. Tällä mäellä olivat ruotsalaiset Kristiernia vastassa ja +saivat täydellisen voiton. Se oli vuonna 1471. Kristiernin täytyi +kiireimmiten pötkiä pakoon, ja toista kertaa hän ei yrittänytkään tulla +onneansa koittelemaan. Hän kuoli v. 1481. + +Hänen poikansa ja perillisensä, _Hannu eli Juhana_ kuningas, rupesi nyt +vuorostansa pyrkimään isänsä entiseen valtakuntaan. Ruotsin herrojen +parissa olikin niitä, jotka häneen olisivat suostuneet, mutta Sture +teki taitavalla ja viisaalla menettelyllään kaikki heidän vehkeensä +turhiksi. Vihdoin keksi Hannu kuningas toisen keinon, jolla hän toivoi +saavansa ruotsalaiset pakotetuksi hänen turviinsa pakenemaan. Hän teki +v. 1493 liiton Ruotsin itäisen naapurin, Venäjän kanssa. Siinä liitossa +sovittiin yhteisestä sodasta Ruotsia vastaan, ja Hannu kuningas lupasi, +niinpian kuin hän olisi saanut Ruotsin valtikkansa alle, antaa +venäläisille sota-avun palkinnoksi sen osan Suomenmaata, minkä he +vakuuttivat vanhastaan olleen heidän omansa. Tämä osa Suomea oli +Länsi-Karjala eli Savon, Jääsken ja Äyräpään kihlakunnat, Torkel +Knuutinpojan sotasaalis. Liitto oli tehty syvimmässä salaisuudessa, +niin että se vasta monta vuotta myöhemmin tuli ruotsalaisten tietoon. +Mutta sen hirveitä hedelmiä sai Suomi raukka pian kokea, kun venäläinen +alkoi entistä kauheammin hävittää maata. + + +2. Pitkän vihan alkuvuodet. + +Suurempaa sotaa Ruotsin ja Venäjän välillä ei ollutkaan sen perästä +ollut, kun Maunu Eerikinpoika kävi Inkerinmaata käännyttämässä. Siitä +oli nyt jo kulunut toista sataa vuotta. Tällä rauhan ajallakin kävivät +kyllä kummanpuoliset raja-asukkaat vähä väliä naapuriensa luona +ryöstämässä sekä tappamassa, ja rikkoivatpa myös rajalinnain isännät +toisinaan rauhaa, käyden pienillä sotaretkillä toisen valtakunnan +alueella. Mutta näistä tapauksista ei ollut kuitenkaan syttynyt +varsinaista sotaa, ja tuon tuostakin koeteltiin sammuttaa vainon +kyteviä kipinöitä, rakentamalla taas välirauhaa muutamiksi vuosiksi. +Vaan näiden sotaleikkien sijaan piti nyt tulla täysi tosi. Viimeisenä +parina vuosikymmenenä oli yhä paksumpia pilviä alkanut nousta Suomen +itäisille rajoille, ja rajalaisten välinen kiihkeä viha sekä yhä +tihenevät hävitysretket olivat jo kauan ennustelleet ankarampaa +ottelua. + +Vuonna 1475 lähetettiin Viipurin linnan ja läänin haltijaksi Ruotsin +ritari _Eerikki Akselinpoika Tott_. Tämä heti ryhtyi kaikellaisiin +toimiin, saadaksensa hänelle uskotun maakunnan paremmin suojelluksi +vihollisten retkiä vastaan. Viipurin kaupungin suojaksi hän rakensi +vahvat muurit. Ja koska pohjoinen puoli hänen lääniänsä, Savon +kihlakunta, oli aivan turvaton, alkoi hän heti maahan tultuansa +rakennuttaa sinne uutta linnaa. Se rakennettiin saarelle keskelle sitä +salmea, joka johtaa Haukiveden ja sen kautta koko Pohjois-Savon vedet +Pihlajaveden kautta Saimaaseen. Linnallensa hän pani nimeksi +_Olavinlinna_, vaan nykyään me sanomme sitä suomenkielellä +_Savonlinnaksi_, ja sen ruotsalainen nimi on _Nyslott_ (Uusilinna). +Tott oli sen ensin rakentanut puusta, niinkuin useimmat pienet linnat +siihen aikaan olivat. Mutta jo kaksi vuotta myöhemmin, v. 1477, +>rakennettiin se uudestaan kivestä. Se oli neliskulmaan rakennettu, +torni joka kulmassa; mutta nykyään on vain kolme tornia jäljellä; +neljäs on jossakussa sodassa räjähytetty ilmaan. Tätä uutta linnoitusta +Tott ei saanutkaan rakennella rauhassa; yhtenänsä kävivät venäläiset +ahdistamassa hänen työväkeänsä. Eräässä kirjeessänsä kertoo hän siitä: +kun työmiehiä lähetettiin soimilla (aluksilla) hiekkaa, kiviä ja +kalkkia hakemaan, täytyi aina niiden suojaksi panna mukaan joukko +sotamiehiä ynnä 12-14 Tottin omaa palvelijaa, kaikki rautapaidoissa ja +miekat vyöllä. + +Näissä autioissa erämaissa, missä siihen aikaan ei vielä ollut +asukkaita paljon yhtään, oli näet raja valtakuntien välillä hyvin +epävarma. Ruotsalaiset sanoivat rakentaneensa Savonlinnan omalle +puolellensa rajaa, vaan venäläiset sitä vastoin väittivät sen jo heidän +alueellaan seisovan. Samaten oli Pohjanmaallakin kova riita rajoista: +Ruotsin kruunu omisti itsellensä maat Oulunjärven takamaille asti; +venäläiset puolestansa inttivät rajansa käyvän Pohjanlahden rannikkoon +Pyhäjokea myöten vaatien siten omaksensa koko Perä-Pohjan eli +pohjoispuolen Pohjanmaata. + +Tästä syystä, peläten kovempia hyökkäyksiä venäläisten puolelta, kävi +Tott vielä v. 1477 Turun tuomiorovastin, Maunu Niilonpoika Särkilahden +kanssa Ruotsissa apua pyytämässä. Sillä kertaa he eivät saaneet muuta +kuin sota-aseita ja muita tarpeita; mutta v. 1479 lähetettiin väkeäkin +suomalaisten avuksi, ja Tott kävi näiden kanssa 20-30 peninkulmaa +Venäjän rajan toisella puolella hirmuisesti hävitellen vihollisten +maata. Sen aikuinen tieto kertoo tapetun monta tuhatta ihmistä ja +eläintä, miehiä ja naisia, nuoria ja vanhoja. -- Seuraavana vuonna +kuoli Tott, ja hänen kuoltuansa laimeni sota muutamaksi ajaksi. +Vihdoinpa rakennettiin v. 1487 uusi välirauha, jonka piti kestää viisi +vuotta. + +Tämä oli loppunut juuri vähää ennen kuin Hannu kuningas teki liittonsa +venäläisten kanssa. Ja olivatpa venäläiset sen kestäessäkin tehneet +hirveän hävitysretken Peräpohjaan. Syytä oli siis muutenkin pelätä, +että sota syttyisi uudestaan. Ja sen lisäksi oli täysi syy pelätä, +että tämä uhkaava hyökkäys tulisi monta vertaa kovemmaksi ja +vaarallisemmaksi, kuin mikään venäläisten retki sitä ennen. Venäjän +maalla oli näet tapahtunut suuria muutoksia. Moskovan suuriruhtinaaksi +oli v. 1462 tullut nuori ja innokas hallitsija, Iivana III +Vasilinpoika. Tämä oli vähitellen kukistanut Venäjän monilukuiset +pienet ruhtinaat ja yhdistänyt niiden aluskunnat oman valtikkansa alle. +V. 1478 oli hän viimein valloittanut myös mahtavan ja suuren Novgorodin +vapaakaupungin, joka tähän asti, yksinänsä taistellen Ruotsia vastaan, +oli varjellut venäläisten valtaa Suomen heimokuntien maassa. +Mongoleille[4] oli ennen Iivanan aikoja aina suoritettu veroja Venäjän +maista. Mutta hän heitti ne rohkeasti maksamatta, ja hävitti v. 1480 +koko Mongolien vallan Euroopassa. Juuri näinä aikoina, v. 1492, oli hän +näistä syistä omistanut itsellensä uuden kopean arvonimen, nimittäen +itseään _koko Venäjänmaan itsevaltiaaksi_. Saatuaan toimeen kaikki muut +tehtävänsä, oli hän nyt alkanut kääntää silmänsä ulkopuolellekin +venäläisten varsinaista rajaa; hän tahtoi valtikkansa alle palauttaa +nekin suomensukuiset kansat, joita Saksan ritarit ja Ruotsin kuninkaat +hallitsivat, vaan joiden arveltiin, Venäjän valtaa perustettaessa, +kuuluneen Rurikin alamaisten joukkoon. Nämät kansat olivat virolaiset +Virossa sekä Liivinmaalla ja Suomen niemellä läntisin osa karjalaisten +heimoa. + +Koska siis sota syttyi uudestaan, ei Suomen miesten niinkuin ennen +täytynyt kestää ainoastaan Novgorodin voimaa vastaan, vaan heitä uhkasi +nyt koko avara Venäjä luvuttomin laumoinensa. Ja mikä pahempi, heidän +oli aivan omin voimin ponnistettava pahinta hyökkäystä vastaan. Ennen +oli kahdesti, vv. 1488 ja 1492 solmittu liitto Liivin ritarien kanssa +Venäjää vastaan; vaan nyt näillä oli kylläksi tekemistä oman maansa +varjelemisessa ja keskinäisten riitojensa ratkaisemisessa. Eikä tullut +Ruotsistakaan apua silloin, kuin olisi ollut kipein tarve. + + +3. Viipurin piiritys v. 1495. + +Ensimäinen tieto venäläisten aiotusta retkestä tuli Suomeen Räävelistä +Vironmaalta. Sieltä oli piispa kirjoittanut Turun silloiselle piispalle +Maunu Stjernkorsille eli Särkilahdelle, ja tämä oli heti saattanut +sanan edemmäksi Ruotsiin, pyytäen kiireellistä apua. Itse puolestansa +oli Maunu, Suomen etevimpänä miehenä, ruvennut varustamaan vastarintaa. +Hän kävi Viipurissa ja saatuansa siellä tarkempia tietoja Venäjän +joukkojen tulosta ja paljoudesta, hän lähetti arpakapulat kulkemaan +ympäri Suomen nientä. Sotaan nyt piti varustautua joka miehen, ken vain +oli täyttänyt viisitoista vuotta. Itse palasi piispa sitten Turkuun +tätä nostoväkeänsä järjestämään. + +Vihollinen samosi maahan Rajajoen yli syysk. 21 p. eli Matinpäivänä +1495. Heitä kuuluu olleen 60,000 miestä, joita ylipäällikkönä johti +ruhtinas Danilo Vasilinpoika Shtjena ja hänen allansa voivoda +(sotapäällikkö) Jaakop Sakarjitsh sekä ruhtinas Vasili Feodorinpoika +Shuiski, toinen johdattaen Novgorodin miehiä, toinen väkeä Pihkovan +alueelta. Venäläisillä oli muassansa kaikellaisia piiritys-aseita, +muiden muassa mahdottoman suuria tykkejäkin, joista muutamat olivat 24 +jalkaa pitkät. Viholliset lähenivät murhaten ja polttaen, ja uhkasivat +seisahtuvansa vasta sitten, kun itse Tukholmakin olisi tuhkana. + +Kun Rajajoen yli tullaan Suomeen, on Viipurin kaupunki linnoineen +ikäänkuin porttina. Sen portin saranat olivat siis ensin auki +kiskottavat, jos venäläinen täysin turvin tahtoi lähteä lännemmäksi. +Mutta suomalaisetkin tämän hyvin tiesivät ja olivat Viipurin suojaksi +tuoneet urhoollisimmat päällikkönsä sekä parhaiten varustetun väkensä. +Isäntänä linnassa oli rohkea Ruotsin ritari _Knuutti Posse_, ja Suomen +miehistä oli hänellä apuna Henrikki Eerikinpoika Bitz, Pohjois-Suomen +laamanni Tönne Eerikinpoika Tott, Maunu Frille, Maunu Laurinpoika ynnä +monta muuta. Jokainen oli tuonut muassansa joukon rohkeita, sotaan +harjaantuneita palvelijoita, ja Maunu piispakin oli lähtiessään +jättänyt Viipuriin 60 parasta huoviansa. Paitsi tätä varsinaista +sotaväkeä oli sinne jo saapunut suuri joukko talonpoikia Uudeltamaalta, +ja toisia oli tulossa. Lokak. 1 p. siunasi Maunu piispa Turun +lääniläisten sotalipun, jonka jälkeen hän lähetti heidät itäänpäin +marssimaan. -- Kyminjoen seuduilla oli kaadettu murroksia ja varustettu +vartiaväkeä Klaus Henrikinpoika Hornin, Etelä-Suomen laamannin, ynnä +Herman Flemingin, Louhisaaren herran, johdon alle. Niiden piti siellä +suojella rajaa, jos joku vihollisparvi Viipurin ohitse luikahtaisi. +Näin varustettuna odottivat suomalaiset pelotonna, vaikk'ei huoletonna, +verisien vihollistensa tuloa. + +Syysk. 24 p. levisi venäläisten leiri "alle Viipurin vihannan". Kolmen +peninkulman laajalta näkyi venäläisten majoja ja varustusvalleja; +tuhansittain kihisi vihollisten väkeä joka paikassa. Kolmeen +ensimäiseen viikkoon eivät he kuitenkaan vielä saaneet kaupunkia kaikin +puolin saarretuksi, niin että apuväkeä ja muita tarpeita saattoi yhä +vielä tulla lisää. Viipurin kaupunki on näet rakennettu pitkälännän, +kapean niemikaistaleen päähän, joka viettää idästä länteenpäin. +Kaupungin takana on salmi, jonka keskellä linna seisoo saarella. +Etelään päin leviää avara selkä, josta Uuraansalmen kautta päästään +ulos merelle. Pohjoisessa polvittelee Suomenvedenpohja 7 km luoteeseen +päin. Tämän jotenkin leveän selän yli venäläiset eivät voineet päästä; +sillä kaikki suuremmat alukset oli kaupungin väki epäilemättä korjannut +pois heidän käsistään. Voidaksensa Viipurin läntistäkin puolta +ahdistaa, ei heillä sentähden ollut muuta neuvoa, kuin kiertää +ylt'ympäri koko Suomenvedenpohjan. Tämän selän luoteiseen pohjukkaan +juoksi Juustilanjoki, joka nyt on Saimaan kanavan suuna. Sekin oli +siksi syvä ja leveä, ettei siitä aluksetta olisi päässyt yli. Täytyi +kulkea vieläkin pari kilometriä ylemmäksi, missä Vatikiven koskessa (se +on kanavaa kaivaessa kokonaan perattu) oli kaalamo eli kahlauspaikka. +Siitä oli venäläisten ennenkin ollut tapana samota Viipurin linnan +sivuitse. + +Estääksensä vihollisen ylipääsöä siinä paikassa, lähetettiin yöllä +lokak. 12 p. vasten Viipurista jommoinenkin joukko. Siinä oli 100 +aatelispalvelijaa l. huovia sekä Uudenmaan nostoväkeä 800 miestä. +Päälliköksi oli pantu Maunu Frille, Niilo Pentinpoika ja eräs +saksalainen, nimeltä Vinholt. He soutivat venheinensä Lavolaan, joka on +Juustilanjoen suussa, ja astuivat siellä maalle. Mutta samassa levisi +huhu, että nyt venäläinen jo tulee. Uudenmaan talonpoikaparat, jotka +eivät ennen olleet sotaa käyneet, säikähtyivät tuosta niin +pahanpäiväisesti, että he juoksivat minkä käpälät kerkesivät takaisin +venheisiinsä. Niihin kun sitten rupesivat kiireissään tunkeutumaan, +niin upposi puolet aluksia meren pohjaan. Aatelispalvelijat sillä välin +olivat miehuullisesti torjuneet vihollisen päältään ja vihdoin +ajaneetkin hänet pakoon. Tuosta myös talonpojat rohkenivat ja alkoivat +uudestaan tulla rantaan. Veneitä ruvettiin nostamaan, ja ajamaan vettä +ulos. Tässä toimessa vielä oltiin, kun toinen suurempi vihollisparvi +karkasi päälle. Niitä eivät aatelispalvelijat kyenneet vastustamaan, +vaan alkoivat tapellen peräytyä rannan puolelle. Sen kun talonpojat +huomasivat, niin taas kaikki kapuamaan venheisiin; työntävät venheet +rannalta ja lähtevät soutamaan selälle päin. Siten rohkeat +aatelispalvelijat joutuivat melkein kaikki turmion omaksi; mitkä +vihollinen teloitti tantereelle, mitkä vei vangiksi mukaansa. Niiden +joukossa olivat retken päällikötkin, paitsi Vinholt, joka veteen +hypäten kaappasi veneestä laahaavan köyden kiinni ja sillä keinoin +pelasti henkensä. Hänen kanssaan palautui vielä 8-10 aatelispalvelijaa, +muun muassa kuusi Maunu piispan kuudestakymmenestä huovista. +Talonpoika-nahjuksia oli hukkunut noin 100 miestä. Viipurissa oltiin +kovasti vihoissaan näille uusmaalaisille, jotka pelkuriudellansa olivat +tehneet koko retken tyhjäksi ja jättäneet niin monta urheata +sotakumppalia surman suuhun. Itse Posse lausui pilkaten, että jos 400 +uusmaalaista sattuu kuulemaan kahden venäläisen äänenkin, niin he jo +kohta kiitävät käpälämäkeen. + +Nyt oli venäläisillä vapaa pääsy Viipurin läntiselle puolelle, ja pian +ilmaantui salmen takaiselle rannalle, s.o. Tervaniemelle, +vihollisjoukko, jossa oli 450 ratsumiestä ja jalkaväkeä sen mukaan. -- +Samassa rynnättiin itäiseltäkin, Pantsarlahden puolelta kaupunkia +vastaan. Muurin edustalle kuljetettiin risuja, pitkiä kankia ja +tikapuita, joilla pyrittiin päästä muurin yli. Jommoinenkin joukko, +kahden lipun kera, tunkeutui tuohon rantasolukkaan meren ja muurin +välille, joka oli Mustainveljesten luostarin edustalla (nykyään siinä +on kalaranta). He tahtoivat näin kahdelta puolen ahdistaa muuria, siksi +että kaupungin olisi pakko jakaa voimansa kahteen osaan. Mutta turhaa +oli venäläisten ryntääminen; säikähtämättä Suomen väki syöksi heidät +takaisin, ja vihdoin täytyi vihollisen tyhjin toimin palata leiriin. + +Tämmöiseen rynnäkköön ei venäläinen nyt pitkään aikaan uskaltanut käydä +uudestaan. Hän sen sijaan + + pani pyssyt paukkumahan, + umpiputket ulvomahan, + avokurkut ammomahan, + jalot joutset joikumahan, + alla Viipurin vihannan, + alla suuren Suomen linnan. + + Ampui kerran, ampui toisen, + ampui kerran noin alatse, + ampui toisen, niin ylitse, + ampui kolmannen kohalle. + + Jopa liikkui linnan tornit, + räystähät rämähtelivät, + patsahat pamahtelivat, + kivet linnan kiikahteli, + tornit maahan torkahteli. + +Näin laulaa vanha suomalainen runo, ja Ruotsin riimikronika kertoo +seuraavalla tavalla: Venäläisillä oli muiden muassa kuusi suunnatonta +tykkiä, joista ammuttiin tynnyrin pohjan suuruisia kiviä. Näillä he +ampuivat kaksi tornia maahan, ja muurikin niiden välillä alkoi mureta. +Pian kaatui kolmaskin torni, ja se kaatui niin pahasti, että siihen +kohtaan muuria aukeni rikko, mistä mahtui kaksi humalasäkkiä rinnakkain +sisään. Mutta linnanväki ei näistäkään vahingoista vielä ollut +millänsäkään. Knuutti Posse korjautti ahkerasti pienemmät viat ja tuon +suuren rikonkin eteen laittoi jonkunlaisen varustuksen. Näissä toimin +kului viikko viikon perästä, marraskuun loppupäivät olivat jo käsissä +eikä Viipuri vieläkään valloitettuna. Pian oli talvi tuleva lumineen, +pakkasinensa, jolloin piiritystyötä oli vaikea jatkaa, miltei +mahdotonta. Siitä syystä päätettiin venäläisten leirissä uudestaan +rynnätä kaupunkia vastaan. Maksoi mitä maksoi, sisään täytyi päästä, +koska heitä oli monin verroin enemmän kuin linnan suojelijoita. + + +4. Viipurin pamaus. + +Tuskin alkoi Antinpäivä, marrask. 30 p., valjeta, niin ilmoittivat +vartiamiehet Viipurin torneista, että vihollinen marssi muuria kohti. +Se läheni kolmena joukkona, kunkin etunenässä liehuva lippu ja monta +tuhatta miestä lipun perässä, ja heidän tullessaan pitkät keihäät +kädessä tanner näytti liikkuvalta metsältä. Kukin joukko pyrki +kaupunkiin eri kohdaltansa, kantaen pitkiä tikapuita edessänsä. Yksi +joukko riensi suoraan sitä suurta rikkoa kohti, joka kolmannen tornin +kaatuessa oli muuriin auennut. Tämän joukon lipunkantajana reipasteli +rivakka ja urhea ruhtinas. Hän ryntäsi aukon kautta; kiipesi sieltä +muurin päälle ja muu joukko perässä. -- Sillä välin olivat muutkin +parvet lähenneet muuria. He olivat nostaneet tikapuunsa muurin kupeille +ja niitä myöten myöskin päässeet ylös. + +Nyt näytti Viipurin häviön hetki tulleen. Venäläisiä kihisi muurilla; +kolmesta tornista liehuivat voiton merkkinä heidän lippunsa; kahden +pasunan riemuitseva ääni kumisi muurilta yhtenään, kutsuen vereksiä +joukkoja lisään ja rohkaisten tappelussa olevien mieltä. Tällä tavoin +otellen oli nyt kulunut seitsemän tuntia. Venäläiset jo alkoivat vetää +tikapuitansa muurin päälle ja laskea ne alas sisäpuolelle, tullaksensa +niitä myöten alas kaupunkiin. Mutta äkkiä tärisytti maata kauhea +pamaus. Yksi torni, joka oli täynnä venäläisiä, syttyi tuleen ja +pirskahti miehinensä päivinensä pilviä kohti. Tornin alla oli näet +ruutia paljon, ja Posse oli sen saanut syttymään. Samassa ryntäsi +kaupungin väki rohkeammin esiin ja rupesi tempaamaan venäläisten +tikapuita maahan. Paljon hukkui tällä tavoin venäläisiltä väkeä, kun he +juuri parhaillaan kapuilivat tikapuita myöten alas. Ja muut, jotka +vielä olivat muurin päällä, joutuivat äkillisen huumauksen valtaan. +Heidän keskessään nousi hirveä huuto ja meteli; he karkasivat muurin +ulkopuolelle jääneille tikapuillensa ja alkoivat niitä myöten laskeutua +alas. Mutta kun he tietysti eivät voineet päästä kaikki yhtä aikaa, +niin syntyi muurin päällä julma tungos. Taempana olijat hädissänsä +eivät malttaneet odottaa siksi, kunnes toiset heidän edestään olisivat +kerinneet alas. He rupesivat tungettelemaan ja sysimään, niin että +väkeä muurin reunalta romahteli satamäärin alas. Tällä tavalla sai +monta tuhatta venäläistä surmansa, ja mitkä siitä pääsivät eheinä, +pakenivat leiriinsä takaisin. + +Näin oli Viipuri nyt pelastettu surman suusta. Kummastuksella +katselivat sankarit, jotka sitä olivat suojelleet, tätä tekoansa, +eivätkä oikein uskoneet itsekään, että ilman erinäistä ihmettä olivat +kyenneet torjumaan päältään niin summattomat laumat. He arvelivat +nähneensä ilmassa pyhän Anteruksen ristin kaupungin yläpuolella, ja +raastuvan katolla olivat muka liehuneet Pyhän Olavin ja Eerikin liput, +säikähytellen venäläisten sydämiä. + +Barbaran yönä vasten jouluk. 4 p:ää läksi osa venäläisiä matkalle, ja +ennen jouluk. 15 p:ää, Annan juhlaa, oli heidän leirinsä aivan tyhjänä. +Leiri kaikkine laitteineen jäi suomalaisten käsiin: siinä oli 34 +suunnatonta tykkikiveä ja puujalat, joiden päällä tykit olivat +seisoneet. Tieto piirityksen lakkaamisesta kerkesi Turkuun joulu-yönä, +juuri kun tuomiokirkossa alettiin veisata kiitosvirttä: Te Deumia. +Viipurista oli kirje tullut Kymijoen vartijoille ja ne sen heti +toimittivat Turkuun. + +Viipurin piirityksen aikana oli venäläisjoukko käynyt Savoakin ynnä sen +uutta linnaa ahdistelemassa. Mutta linnan isäntä, urhoollinen Pietari +Niilonpoika Kylliäinen ajoi heidät takaisin, ennenkuin he vielä olivat +kerinneet tehdä suurta vahinkoa. Heidän jäljissänsä hän samosi yli +rajankin ja poltti 800 taloa. + +Näin olivat venäläisten yritykset joka paikassa kääntyneet turhaksi. +Mutta rajaseuduilla, missä he olivat kulkeneet, oli kuitenkin kaikki +hävitetty: talot poltetut, vilja ja karja ryöstetty ja paljon asukkaita +tapettu tai viety Venäjälle. Nekin, jotka heidän käsistänsä pakenivat +metsiin ja korpiin, olivat pakkasesta ja nälästä turmeltuneet +pahanpäiväisiksi; silmät olivat paisuneet nyrkinkokoisiksi ja moni, +lämpimään tultuansa tai ruokaa saatuaan, kaatui kuoliaana maahan. + +Kansan muistissa on "Viipurin pamaus" säilynyt näihin päiviin saakka, +ja kummia tarinoita siitä sekä Knuutti Possestakin on kulkenut suusta +suuhun, polvesta polveen. Possen arvelee kansa olleen taitavan +tietäjän, jonka ei tarvinnut muuta kuin sauvallansa piirtää laivan +kuvan rannan hietikköön, niin siihen heti syntyi laiva mastoinensa, ja +pussista pudistella höyheniä, niin muuttui joka höyhen ratsumieheksi +täysissä aseissa. Milloin hänen teki mielensä käydä Sten Sturen +puheilla Ruotsissa, hän Viipurin muurille nousten vain heilutti +suitsia; samassa ilmaantui hevonen, joka hänet vei ilman kautta perille +ja jälleen takaisin vuorokauden kuluessa. Jo seuraavan vuosisadan +keskellä kertoo myös Ruotsin historioitsija Olaus Magnus täytenä totena +kummallisen tarinan Viipurin pamauksesta. Viipurin lähistöllä, sanoo +hän, on maanalainen luola; siihen kun jotain heitetään, niin kuuluu +samassa kauhea pamaus, ja kaikki lähellä olijat menevät pyörryksiin, +niin etteivät taida puhua, kuulla eikä pystyssä pysyä. Tätä keinoa +käytetään venäläisten päälle rynnätessä, ja siinä kaatuu paljoa +suuremmat joukot kuin suurimmasta tykinluodista ikinä. Näiltä +pyörtyneiltä vihollisilta linnan väki ryöstää aseet, vaan ei viitsi +tappaa heitä. Sillä toinnuttuansa he kiireimmiten pötkivät pakoon, +eivätkä uskalla koskaan palata takaisin. Mutta rauhan aikana +vartioidaan tätä luolaa tarkasti, ettei siihen oman väen vahingoksi +putoaisi mitään. Toinen tarina Viipurin pamauksesta tietää, että Posse +suuressa kattilassa puolen vuorokautta keitti sammakoita, käärmeitä, +elohopeaa, lipiää ja kalkkia. Sitten hän oli kätkenyt oman väkensä maan +rakoihin, kellareihin sekä patjojen alle, ja antanut vanhan ukon +laukaista sekoituksen tuleen. Vihollisia oli siitä kaatunut +tuhansittain, vaan olipa kaatunut Possen omaakin väkeä, jotka eivät +hänen käskynsä mukaan olleet piiloon menneet. Tätä kattilaa oli muka +kauan aikaa pidetty tallella Viipurin linnassa. + + +5. Suuren Venäläissodan loppuvuodet. + +Ruotsin valtionhoitajalle, Sten Sturelle, oli jo hyvissä ajoin tullut +tieto venäläisten aiotusta retkestä. Mutta hän ja muut Ruotsin herrat +olivat paraillaan sovittelupuuhissa Tanskan kanssa, eivätkä joutaneet +heti muistaa niin syrjäisen maakunnan hätähuutoja. Keskipaikoilla +marraskuuta vasta he huoveinensa kokoontuivat Tukholmaan. Sinne tuotiin +myöskin Upsalasta Pyhän Eerikin sotalippu, jonka suojassa toivottiin +voitavan voimallisemmin tapella uskon vihollisia vastaan. Sitä +kanneskeltiin juhlallisin menoin pitkin Tukholman katuja ja asetettiin +viimein Pyhän Yrjänän alttarille Klaran-kirkkoon. + +Katrinanpäivänä, marrask. 25 p., astui Sten Sture laivoihinsa +Kohaminassa. Näin myöhään syksyllä on laivakulku Ahvenanmaalle aina +vaivalloinen, vaan aikainen talventulo teki sen sillä kertaa vieläkin +vaarallisemmaksi. Ankara koillistuuli, joka Suomeen purjehtijoille oli +laitavastainen, läikytti jäisiä aaltoja aluksiin ja ajoi silmät umpeen +lumiräntää. Viidentenä päivänä eli juuri sinä mainiona Antinpäivänä, +jolloin Viipuri niin ihmeellisellä tavalla pelastui vihollisen +väkirynnäköstä, pääsi vihdoinkin Sten Sture Ahvenanmaan mantereelle. +Mutta niistä 900 miehestä, jotka matkalle lähtiessä häntä seurasivat, +oli nyt vain puolet jäljellä. Myrsky oli laivaston hajoittanut; +neljäsataa miestä oli se ajanut takaisin Ruotsin rannikolle, toisia oli +vienyt Uudellemaalle. Kaksi laivaa oli aaltojen kourissa särkynyt, ja +väki pääsi kyllä hengissä saareen, vaan siinä oli kylmä ja nälkä monta +näännyttänyt kuoliaaksi, ja henkiin jääneiltäkin oli pakkanen turmellut +kädet sekä jalat pahanpäiväisiksi. Ahvenanmaan rannoille jäätyivät nyt +kaikki laivat kiinni ja sinne täytyi ne jättää muonavaroineen +kaikkineen. Itse väki marssi suurella vaivalla jäätä myöten Turkuun. +Siellä Sten Sturea kohtasi iloinen sanoma Viipurin pelastuksesta ja +venäläisten lähdöstä omille mailleen. Sentähden hän hajoitti väkensä +talvimajoihin eri haaroille. Suuren osan asetti hän Satakunnan +kuninkaankartanoon; taalalaiset ynnä joukko pestattua väkeä lähetettiin +Viipuriin, ja 70 huovia Knuutti Kaarlenpojan johdolla läksi Savonlinnan +väen lisäksi. Kun viimeksimainitut helmik. 2 p. pääsivät perille, niin +he hämmästykseksensä havaitsivat, että siellä oli jo suuria +venäläisparvia linnaa piirittämässä. Nämät heti hyökkäsivät taajoin +joukoin heitä vastaan, ja töin tuskin pelastui kahakasta 7-8 miestä +hengissä. + +Vaikka näet venäläisten retki Viipuria vastaan oli niin onnettomasti +loppunut, niin ei heittänyt suuriruhtinas kuitenkaan vielä +valloitustuumiansa. Hän asettui itse Novgorodiin asumaan, likemmältä +valvoaksensa sodan menoa; suuret joukot kerättiin kaikista Venäjän +maista sotaan, ja keskipaikoilla tammikuuta läksi jo uusi parvi +Suomeen. Päällikköinä sitä johdattivat ruhtinaat Vasili Kosoi sekä +Andrei Tsheljadnin, joille oli se käsky annettu, että he tällä kertaa +karttaisivat Viipuria ja samoisivat sen sivuitse Suomen sydänmaita +ryöstämään. Tämä parvi se olikin, jonka Knuutti Kaarlenpoika +huoveinensa pahaksi onneksi oli kohdannut. Savonlinnan edustalla he +eivät viipyneet kauan, vaan kun he eivät sitä heti saaneet valtaansa, +niin he riensivät sen sivuitse yhä edelleen. Tuskin oli Hämeeseen +alkanut saapua kalpeita, säikähtyneitä pakolaisia Savosta, niin jo +ilmoittivat kylien ja kirkkojen tulet vihollisenkin tuloa. Pian ennätti +myös Turkuun hätäsanoma, että venäläinen jo on Hämeenlinnan edustalla, +ryöstää Hattulan kirkon kuvat ja ristit ja seisoo jo kahden päivämatkan +päässä itse Turun kaupungista. + +Tästäkös nyt Sturellekin tuli kiire. Arpakapula pantiin kulkemaan +ympäri Suomenmaata, käskien miehen joka talosta aseisiin. Eikä +aikaakaan, niin oli jommoinenkin joukko koolla Turussa Sturen johdossa. +Ruotsin riimikronika, luultavasti vähän liioitellen, sanoo siinä olleen +enemmän kuin 40,000 miestä. Niissä oli 900 huovia eli ratsumiestä, ja +luotipyssyjä kiilsi 500:n miehen olalla; pieniä tykkejä eli +skerpentinejä oli 103. Matinpäivänä, helmik. 24 p., läksi tämä uhkea +joukko liikkeelle Turusta, uhaten hävittää venäläisistä joka kynnen. +Mutta ei vihollisia enää missään tavattukaan, joille olisi voitu kostaa +tehdyt vahingot. Jos saamme uskoa Ruotsin riimikronikan sanoja, niin: + + Mitä nyt auttoi enää kaikki puuha ja huoli! + Autiona oli Karjala, Savo ja Hämettä puoli, + niissä ei kuulunut yhtään ihmissanaa, + eik' ollut koiraa, kukkoa tai kanaa! + +Venäläinen oli tehtävänsä tehnyt; hän ei sentähden ruvennutkaan +odottamaan Sturen suuria varustushankkeita, vaan oli lähtenyt takaisin +omille mailleen. Maalisk. 6 p. oli jo parvi Novgorodissa jälleen, +tuoden summattoman saaliin ja paljon vankeja mukanaan. Sten Sture ei +huolinut nyt talvisydännä lähteä rajan taakse heitä ajamaan takaa. Hän +laski taas nostoväen hajalle ja majoitti huovinsa enimmiten +pappiloihin. Ainoastaan Tukholman pestatun väen hän jätti rajalle +Savonlinnan miesten avuksi. Niinpian kuin sitten meri jälleen suli, +läksi valtionhoitaja takaisin Ruotsiin, josta jo kuukauden päästä +lupasi tulla suuren apujoukon kanssa. Suomen väen päälliköksi asetti +hän urhokkaan Svante Sturen, joka ei kuitenkaan ollut hänen sukuaan, +vaikka heillä oli sama nimi. + +Viikot vierivät, kuukaudet kuluivat, kesä kerkesi mennä ohitse, eikä +vielä kuulunut valtionhoitajaa eikä noita luvatuita apujoukkoja. Suomen +väki näitä odottaen istui joutilaana ja kulutteli vain ruokavarojansa. +Niin eivät venäläiset tehneet. He sinä kesänä hävittivät uudestaan +Juvan pitäjää, joka silloin käsitti koko koillispuolen Savoa. Samaan +aikaan tulvasi toinen vihollisvirta Lapin tuntureilta alas +Pohjanmaalle. Iivana oli keräyttänyt paljon väkeä Vienan seuduilta, +Äänisjärven rannoilta ja Ustjugin korvista asti, ja antanut ne kahden +veljen, ruhtinasten Iivana ja Pietari Ushatin johtoon. Tämä joukko +kiersi pitkin Jäämeren rantaa ja tuli sitten Lapin tuntureita myöten +Perä-Pohjan rannalle eli Venäjän kronikan sanojen mukaan "kymmenen +virran maalle". Siinä sitten hävittelivät niin hirmuisella tavalla, +että asukkaat tuskissansa viimein lupasivat antautua Venäjän vallan +alle. Koska venäläiset syksympänä palasivat Moskovaan, oli heillä +mukanaan lähettiläitä Limingan pitäjästä, joka käsitti silloin koko +Kajaanin kulmankin; niiden piti tarjoutua Suuriruhtinaan alamaisiksi. +Iivana otti nämät lähettiläät suosiolla vastaan ja päästi lahjoilla +takaisin omaan kotiinsa. + +Seuratessaan näitä venäläisten hirmutekoja, eivät Suomen herrat enää +malttaneetkaan joutilaina odotella, vaan päättivät Sten Sturen +avuttakin omin voimin kostaa viholliselle. Svante Sture kulutti omat +rahansa ja lainasi suuria summia lisäksi, joilla sitten varusti 70 +laivaa. Niillä hän purjehti elok. 15 p. Knuutti Possen ja 2,000 miehen +kanssa Narvajoen suuhun. Tämä joki oli rajana Liivin ritarien ja +venäläisten välillä. Viron puolella seisoi vanhastansa Narvan kaupunki; +vaan omalle eli Inkerin puolelle olivat venäläiset viisi vuotta +takaperin rakentaneet uuden linnan ja panneet sille nimeksi Ivangorod. +Tätä Ivangorodia eli suomalaisten puheenparren mukaan Joanan linnaa oli +Svante Sture tullut ahdistelemaan. Linnassa oli 3,000 miestä ja +likiseuduilla seisoi vielä toisiakin joukkoja. Vaan linnan isäntä, Juri +Babitsh, oli pelkuri ja karkasi heti vihollisen tultua. Kuusi tuntia +teki päälliköttä jäänyt väki vastarintaa, vaan sitten pääsi Svante +Sture rynnäköllä linnaan. Siinä saivat voittajat summattomat saaliit. +Kirstuttain kannettiin laivoihin kultaa ja hopeaa, vahaa ja hunajaa +sekä kalleita nahkoja. Vankejakin saatiin noin kolme sataa. Mutta +tarkoin Sture keräsikin kaiken saaliin, niin että yksin linnan +rautaportitkin saranoineen kuljetti myötänsä. Linnaa ei ruotsalaisten +sopinut pitää itsellään, koska se oli kovin kaukana ja aivan erillään +Ruotsin muista maista. Sentähden he tarjosivat sen liittolaiselleen, +Liivin maamestarille. Mutta koska ei tämäkään, venäläisten kostoa +peläten, uskaltanut sitä ottaa vastaan, niin jättivät sen ruotsalaiset +autioksi ja purjehtivat omalle maallensa takaisin. Heidän lähdettyään +palasivat siihen venäläiset paikalla, varustivat sen entistä +vahvemmaksi ja ampuivat sitten pilkoillaan yli joen Narvan kaupunkia, +niin ettei siellä kukaan voinut kävellä kaduilla. + +Svante Sturen palatessa retkeltään, oli viimein valtionhoitajakin +saapunut Suomeen. Ympäri koko Ruotsia oli hän kerännyt raskaan +sotaveron ja nostanut sotaan joka viidennen miehen. Tämän nostoväkensä +kanssa hän nyt majaili Santahaminassa, missä nykyään Helsingin kaupunki +sijaitsee. Hän aikoi 130:lla laivalla lähteä sotaan venäläisten omille +rannoille ja käski nyt Svanteakin kanssansa tulemaan. Mutta tämä sanoi, +ettei hän jaksanut kauemmin olla sodassa, koska hän koko kesän oli +yksinään saanut taistella venäläistä vastaan ja sen lisäksi oli +takertunut suuriin velkoihin, kun valtionhoitaja ei ollut lähettänyt +ruokaa eikä palkkaa väelle. Sten Sture haukkui tämän johdosta Svante +herraa maanpettäjäksi, ja tämä läksi heti Ruotsiin 700 huovin kera. Nyt +ei pysynyt talonpoikainen väkikään enää valtionhoitajan leirissä, sillä +se oli kovasti saanut kärsiä nälkää ja janoa ja heidän vaatteensa +olivat kuluneet aivan repaleiksi. Sten Sture itsekin laski suurimman +osan väkeään kotiin menemään. Sen vähäisen joukon kanssa, mikä hänellä +vielä oli, hän läksi rajalle päin. Lähtiessänsä hän oli ottanut Turun +piispalta 30 sälytystä eli lästiä rukiita[5] ja tyhjentänyt Pyhän +Henrikin uhriaarteet; mutta hän ei sittenkään saanut muuta toimeen, +kuin että hän jätti lisäväkeä Viipurin ja Savon linnoihin sekä +hakkautti murroksia Pernajan pitäjästä alkaen Hämeen rajaa pitkin. -- +Kovasti suutuksissaan tästä Sturen toimettomuudesta oli Maunu piispa ja +samoin muutkin suomalaiset yleensä. Vielä pahemmaksi kävi heidän +mielensä, kun he saivat kuulla Sten Sturen ehdoitelleen +valtaneuvoskunnalle, että rauhan vuoksi heitettäisiin tuo riidanalainen +rajareunus venäläisille. Sen lisäksi tuli vielä, että valtionhoitaja +rupesi tekemään lähtöä Ruotsiin, koska hän pelkäsi Svante Sturen siellä +nostavan kapinan. Tuskissaan kirjoitti nyt Maunu piispa Ruotsiin +kirjeen toisensa perästä, valittaen että Sturen lähdettyä tämä "kotimaa +parka" jäisi aivan turvatonna alttiiksi venäläisille. Sitten ei olisi +muu tarjona kuin tuho ja marttyyrikuolema. Hartaasti rukoili hän itse +Stureakin, ettei tämä Suomenmaata jättäisi, ja Ruotsista annettiin +lujat vakuutukset, ettei siellä ollut minkäänlaisia kapinan hankkeita. +Mutta turhaa oli kaikki. Sten Sture ei huolinut pyynnöistä eikä +vakuutuksista, vaan läksi kun läksikin meren yli Ruotsiin. + +Suomen onneksi taipuivat venäläiset juuri silloin sovintotuumiin. +Tammikuussa 1497 oli Maunu piispalla kokous Porvoossa muiden Suomen +herrain kanssa; siellä päätettiin lähettää lähettiläitä Moskovaan, ja +maalisk. 3 p. oli jo välirauha kuudeksi vuodeksi jälleen sovittu. +Näiden vuosien kuluttua ruvettiin varsinaiseen rauhan tekoon, joka +vihdoin tuli toimeen Novgorodissa v. 1504 syysk. 14 p:nä. Kaiken piti +pysyä entisellään, niinkuin Maunu Eerikinpojan aikana oli sovittu. +Rajat vain olivat vasta tarkemmin määrättävät kummankin puolin. Näin +loppui Iso Venäläissota, joka oli uhannut eroittaa Suomen +Ruotsinvallasta taikka ainakin supistaa maamme rajat paljoa +ahtaammalle. + + +6. Sten Sture ja Hannu kuningas. + +Sten Sturen veltot toimet Suomessa olivat Ruotsissakin nostaneet +kaikkien mielet häntä vastaan. Talonpojat ja porvaritkin, joissa +hänellä tähän asti oli ollut paras tuki, kääntyivät nyt nurjamielisiksi +häntä vastaan. Tästä saaden rohkeutta nousivat hänen aateliset +vihamiehensä, Upsalan arkkipiispan Jaakon johtamina, viimein kapinaan +ja kutsuivat maahan Hannu kuninkaan Tanskasta. Syyksi luopumiseensa +julistivat herrat sen, että Sture tarpeettomalla sekautumisellaan +Liivin asioihin oli yllyttänyt venäläiset sotaan, ja sitäpaitsi niin +toimettomasti johtanut tätä sotaa, että suuri osa Suomea oli tullut +venäläisten kynsissä raadelluksi. Kolmannenkin syyn vetivät herrat +esiin luopumuskirjeessään, joka kuitenkin on pikemmin luettava Sturelle +ansioksi, nimittäin että hän talonpojille oli antanut sananvaltaa +valtiopäivillä. + +Hannu kuningas, kutsun saatuansa, ei viivyskellyt kauan, vaan saapui +heti Ruotsiin sotajoukkoineen. Sture, nähdessään ylt'ympärillänsä +pettureita ja tultuaan tappelussa voitetuksi, lakkasi pian turhasta +vastustuksestaan. Hannu kuningas, joka luonteeltansa oli hyvänsävyinen, +otti Sturen lempeästi vastaan. Sovinnossa hän lupasi unohtaa kaikki, +mitä Sture valtionhoitajana oli tehnyt ja lisäksi soi hänelle lääniksi +koko Suomenmaan sekä Viipurin, Savon, Hämeen, Raaseporin ja Korsholman +linnat, ynnä vielä muitakin läänejä Ruotsissa. Näistä piti Sturen +kuoltuakin Hämeenlinnan ja läänin jäädä Inkeri rouvalle, hänen +leskelleen. + +Kun sitten kuningas ja valtionhoitaja käsikkäin astuivat sisään +Tukholman linnan portista, kysyi kuningas leikillänsä: "No, olettekohan +valmistanut kylliksi ruokaa ja olutta minua varten sekä vierasten +iloksi?" Siihen vastaten osoitti Sture vain piispoja ja virkkoi: +"Kysykää noilta; nehän ne ovat tämän kaiken leiponeet ja keittäneet, +saattanevat Teidän Armollennekin tehdä samaten, kun vaan voimat +karttuvat." Sitten kun kuningas linnassa tiedusteli Sturelta +hallitusasioita, niin kuuluu hän vielä hänelle sanoneen: "Pahan +perinnönpä te, Sture herra, minulle olette jättänyt tässä Ruotsissa, +kun olette tehnyt herroiksi talonpojat, jotka Jumala on orjiksi +luonut." Tämä kuninkaan moite oli suurin kiitos, minkä Sturen +hallituksesta olisi voitu antaa. + +Hannu kruunattiin sitten Upsalassa ja siinä tilaisuudessa lyötiin monta +Ruotsin miestä ritariksi. Tätä arvoa ei voinut kukaan muu antaa kuin +kuningas itse. Sentähden arveleekin Ruotsin riimikronika, että tämä +seikka auttoi Hannun pääsemistä Ruotsiin, sillä suuret aatelisnaiset +halusivat kiihkeästi rouvan nimeä. Siihen aikaan näet ei muita kuin +ritareja ja heidän puolisojansa sanottu _herroiksi ja rouviksi_. + +Sturen vihamiehet olisivat mielellään suoneet näkevänsä hänen päänsä +pölkyllä. Mutta kuningas pysyi lujasti siinä, minkä Sturelle oli +luvannut. Sääsipä lähtiessään Sturen yhdeksi niistä neljästä +valtaneuvoksesta, joille kuninkaan poissa ollessa uskottiin Ruotsin +hallitus. Kadehtijat ja vihamiehet olivat tästä vimmoissaan ja +ponnistivat kaikin voimin saattaaksensa Sturen häviöön. He syyttivät +jälleen Sturea hänen toimettomuudestaan Suomen sodassa, ja vakuuttivat, +että Viipurin lääniläiset halusivat päästä venäläisten turviin, koska +Ruotsin valta ei heitä paremmin suojellut. Näistä kovista kanteista +puhdistuaksensa kirjoitti nyt Sture Maunu piispalle Turkuun ja pyysi, +että hän hankkisi hänelle puolustuskirjeitä suomalaisilta. Jalo Maunu +Stjernkors ei silloin enää muistanutkaan sitä eripuraisuutta, mikä +heidän välillään oli ollut Venäjän sodan aikana, vaan lähetti kohta +kirjeen Viipurin linnan isännälle ja väelle, kaupungin pormestarille ja +raadille ynnä maapapeille, käskien heidän kutsua talonpojat kokoon ja +kysyä, oliko heillä mitään valittamista Sture herraa vastaan. Kirjeensä +lopussa hän niin selvään osoitti, minkälaista vastausta hän toivoi, +että tuskin tarvinnee epäillä sieltä tulleen täyttä puhdistusta +Sturelle. Samana vuonna, 1498, kutsui Sture itsekin Suomessa käydessään +Turun porvariston kokoon raastupaan. Sinne hän sitten tuli itse, piispa +ja muita Suomen herroja seurassaan, ja kysyi, oliko porvareilla mitään +syytä valittaa niiden voutien toimenpiteistä, jotka hänen puolestaan +pitivät linnaa ja kaupunkia hallussaan. Sielläkin vastattiin, ettei +ollut minkäänlaista kanteen syytä. + +Mutta Sturen vihamiehet eivät kuitenkaan heittäneet, ja viimeinkin +heidän onnistui saada kuninkaan epäluulot hereille. Hannu rupesi +arvelemaan, että Sture todella oli kovin mahtava. Sentähden täytyi +tämän v. 1499 suostua lääneistään maksamaan 2,000 markkaa vuotuista +veroa. Ja samana vuonna vielä, kesäkuussa, otti kuningas häneltä +tärkeät Turun, Viipurin ja Savon linnat, joiden sijaan kuitenkin hän +antoi muutamia pienempiä läänejä Ruotsissa. Sture ei tämän jälkeen +tietysti ollut aivan tyytyväinen, ja muutenkin alettiin Hannun +hallitukseen suuttua. Sillä kuningas ei pitänyt muillekaan antamiansa +lupauksia, ja hänen voutinsa rasittivat kansaa, niinkuin muukalaiset +aina olivat tehneet. V. 1500 oli Hannu yrittänyt kukistaa +ditmarskilaisia, pientä talonpoikaiskansaa, joka asui Tanskan +mannermaan rannoilla. Vaan Ditmarskin uljaat urhot olivat kirveillään +kaataneet taikka soihinsa upottaneet Hannun rautaiset ritarit. Tästä +nyt karttui ruotsalaistenkin rohkeus ja kapinan tuumat levisivät +leviämistänsä. Tapahtuipa sitten seikka, joka viritti kytevät kapinan +tuumat ilmivalkeaan. + +Me muistamme, että Hannun tekemä liitto ja yllytykset etupäässä olivat +viekoittaneet venäläiset Suomeen. Nytpä tuli v. 1501 suuriruhtinaan +lähettiläitä Tukholmaan, juuri kun kuningas varustausi pitämään +herrainpäiviä Ruotsin säätyjen kanssa. Nämät lähettiläät tulivat Hannun +eteen ja esittivät Ruotsin valtaneuvosten kuullen seuraavat ruhtinaansa +valitukset. Ensiksi he kysyivät, oliko Hannu peräti unohtanut +lupauksensa, minkä hän liittoa Ruotsia vastaan tehdessään oli ristiä +suutelemalla antanut, että nimittäin Äyräpään, Jääsken ja Savon +kihlakunnat annettaisiin takaisin Venäjän suuriruhtinaalle, niiden muka +oikealle herralle, jolta ne väärin olivat valloitetut Ruotsin kruunun +omaksi. Myöskin suuriruhtinas suuresti kummeksui, millä syyllä Hannu +vaati vapaiksi ne ruotsalaiset vangit, jotka olivat joutuneet hänen +käsiinsä. Hannun yllytyksestähän, arveli suuriruhtinas, oli Ruotsi +tullutkin heidän molempien viholliseksi, ja mitä väkeä ruotsalaiset +tässä sodassa kadottivat, se, veli pyhä, tapahtui teidän tähtenne. + +Mikä lienee Hannun mieli ollut, kun näin hänen tuumansa paljastettiin +Ruotsin herroille, ei ole vaikea arvata. Ja ruotsalaiset puolestaan +nousivat vimmoissaan nyt ilmikapinaan. Sten Sture teki alun Taalain +vuorilla, häneen yhtyi sitten Svante Sture ja vihdoin koko Ruotsi. +Lopulla vuotta oli Sture taaskin valittu valtionhoitajaksi, ja alussa +vuotta 1502 antausi Tukholmankin linna. Keväällä läksi sitten Sture +Suomeen, missä useat linnat olivatkin jo hänen väkensä hallussa. Turun +linna, missä Maunu Frille hallitsi, oli väkisin valloitettava. +Piiritystä kesti kaksi kuukautta, heinäkuusta syyskuuhun saakka, ja +linna joutui vihdoin Sturen valtaan sen johdosta, että Frillen palkattu +sotaväki nosti kapinan. He näet tahtoivat ryöstää kuninkaan raha-arkut +saaliiksensa ja aukaisivat sentähden portit Sturelle. Sen jälkeen +Viipurinkin isäntä, Eerikki Tuurenpoika Bjelke, luopui kuninkaan +puolelta ja avasi linnansa portit. + + + + +SVANTE STUREN AIKA. + + +1. Svante Sture tulee valtionhoitajaksi. + +Sten Sture kuoli v. 1503. Hänen kuolinvuoteensa vieressä ei seisonut +monta Ruotsin herraa, mutta olipa siinä yksi innokas mies ja harras +ruotsalainen, tohtori _Hemming Gad_. Tämä tiesi hyvin, että jos +tanskanmieliset herrat saisivat aikaa juonitella, ennenkuin uudella +valtionhoitajalla olisi hallituksen ohjakset käsissään, niin voisi +Hannu kuningas helposti päästä takaisin Ruotsiin. Sentähden pidettiin +Sten Sturen kuolemaa vielä salassa, ja tieto siitä lähetettiin +ainoastaan Svante Sturelle. Tämä kutsui kokoon herrainpäivät +Tukholmaan, ja siinä kun asia äkkiä ilmoitettiin, eivät vastustajat +kerinneetkään mitään sanoa, vaan Svante Sture valittiin Sten vainajan +sijaan. Se oli tammikuussa v. 1504. + +Mutta suomalaisten mieltä ei vielä oltu kuulusteltu, ja vähän +epäiltävältä näytti, mitä he siihen sanoisivat. Varsinkin pelättiin, +että Viipurin linnan isäntä, tuo mahtava ritari _Eerikki Bjelke_, ei +suostuisi tähän vaaliin. Sillä Hannun hallitessa oli Bjelke ollut hänen +suuressa suosiossaan ja muita myöhemmin hän oli luopunut kuninkaasta. +Sentähden Svante Sture kohta toimitti Turkuun tiedon vaalistansa, +pyytäen että siihen suostuttaisiin, ja Viipuriin lähetettiin heti +kirje, jossa Svante vakuutteli olevansa Bjelken ystävä ynnä pyysi häntä +puheillensa Raseporin linnaan. Hän näet ei kyllin luottanut +kirjeittensä vaikutukseen, vaan aikoi itse mennä Suomeen, sen suuren ja +tärkeän maakunnan mieltä puoleensa taivuttelemaan. + +Kauan ei Svanten tarvinnutkaan olla epäilyksissään; Turusta tuli pian +se hyvä sanoma, että piispa _Lauri Suurpää_ ynnä Pohjois-Suomen +laamanni _Henrik Eerikinpoika Bitz_ ja Etelä-Suomen laamanni _Klaus +Henrikinpoika Horn_ olivat kutsuneet kokoon Turun läänin aateliset ja +talonpojat sekä Turun kaupungin porvarit. Nämät olivat kokoontuneet +Turun torille ja raatihuoneen balkongilta oli heille luettu uuden +valtionhoitajan ja valtaneuvoston lähettämä kirje vaalista. Kun sitten +oli kysytty, tahtoivatko hekin heidän päätökseensä yhtyä, olivat he +yksimielisesti kohottaneet kätensä suostumukseksi. He olivat myöskin +kirjeessänsä lisänneet: "me emme tahdo Ruotsin valtakunnasta nytkään +erota, yhtä vähän kuin esivanhempamme entisinä aikoina ovat tehneet, +vaan tahdomme siinä olla, missä tekin, eläen ja kuollen, kärsien ja +kokien teidän kanssanne, niinkuin meitä oikeus ja kunnia vaatii +tekemään." -- Pianpa siltäkin Svante Sturen mieheltä, jonka hän oli +lähettänyt Viipurissa käymään, tuli kirjallinen vakuutus, että Bjelke +kaikin puolin oli myöntynyt. + +Mutta sittenkin Svante Sture tahtoi omin silmin nähdä, miten laita oli +Suomessa. Hän tuli Suomeen heinäkuussa ja piti Turussa kokouksen Suomen +miesten, aatelisherrojen, pappien, porvarien ja talonpoikien kanssa. +Eerikki Bjelke ei joutanut tulla Raaseporin linnaan, jossa häntä Sture +kauan odotti, mutta vakuutti pysyvänsä hänelle uskollisena. Sentähden +Svante Sture, neuvoteltuansa Suomen herrojen ja niiden ruotsalaisten +kanssa, jotka olivat hänen seurassansa, asetti Bjelken koko Suomen +päämaaherraksi, joka valtionhoitajan poissa ollessa saisi maassa +vallita ja hallita, miten paraimmaksi näkisi. Häntä piti Suomen +kaikkien virkamiesten ynnä muidenkin asukkaiden totella, aivan kuin +itse valtionhoitajaa. Hänen huoleensa uskottiin varsinkin Venäjän +asiat, sekä rauhan hierominen että rajojen varjeleminen. + +Näin saatuansa asiat vakavalle kannalle, palasi Svante Ruotsiin +syyskuun keskipaikoilla. Hän oli Suomeen tullut levottomana, mutta +lähtiessänsä sieltä oli hänen sydämensä rauhallinen ja iloinen. + + +2. Eerikki Tuurenpoika Bjelke. + +Ritari Eerikki Tuurenpoika Bjelke, jolle nyt Suomen hallitus oli +uskottu ja joka monta vuotta väsymättömällä huolella valvoi maamme +etua, ansaitsee hyvin laveampaa mainetta. Hän oli sukuansa +ruotsalainen. Hänen isänsä, ritari, valtaneuvos ja marski Tuure +Tuurenpoika Bjelke, Kråkerumin ja Räfvelstadin herra, oli aikanansa +ollut mahtava mies; äiti Inkeri Körning oli suurta tanskalaista sukua. +Minä vuonna Eerikki Tuurenpoika oli syntynyt, siitä ei ole yhtään +tietoa, vaan luultavasti tapahtui se 15:nnen vuosisadan keskipaikoilla. +Ei ole tietoa meillä siitäkään, milloin hän ensin alkoi kotimaatamme +palvella, mutta syytä on arvella sen olleen vuosisadan seitsemännellä +kymmenellä. Vanhemman Sten Sturen aikana oli jo Eerikillä ollut useat +kerrat milloin mikin linna hallussansa. Hän oli Hannu kuninkaan +erinomaisessa suosiossa, niinkuin jo mainittiin, ritarin kultakannukset +ja valtaneuvoksen arvo hänelle taisi tulla jo osaksi Hannun +kruunausjuhlassa. Pian hän myöskin nähtiin isäntänä Viipurin tärkeässä +linnassa. Sentähden pysyi Bjelke kuninkaalle uskollisena kauemmin kuin +kukaan muu, ja lähetti vasta 1502 luopumuskirjeen Hannulle. Siitä +saakka hän yhtä lujasti pysyi Sturein puolella, ja turhaan Hannu v. +1505 yritti häntä puolelleen houkutella. Bjelke heti lähetti kuninkaan +kirjeen Ruotsiin Svante Sturelle, kysyen, mitä hänen piti siihen +vastata. + +Suomen ylimaaherrana ei Bjelke saanut paljon lepoa nauttia. Sillä +kahtaalta uhkaili silloin vaara Suomennientä. Mannermaan rajalta +venäläinen yhä ahdisteli, ja Tanskan meriväki hävitti rantamaita. +Lähellä Venäjän rajaa asuen, Bjelke aina piti tarkasti silmällä +levottomien naapuriensa hankkeita. Hän lähetteli vakoojia heidän +maahansa tiedustelemaan, hän sovitteli rajalaisten riitoja, hänen +lähettiläitään kävi alinomaa rajalinnojen pajarien puheilla, jopa +toisinansa tulivat itse suuriruhtinaankin eteen. Näin onnistui Bjelken +aina saada venäläiset hillityksi, joka kerta kun he Tanskan +yllytyksistä kiihtyen uudestaan nostivat riitaa rajoista. V. 1504 oli +kyllä, niinkuin tiedämme, sovittu välirauhasta; vaan v. 1506 sai jo +Hannu kuningas uuden liiton toimeen uuden suuriruhtinaan, Vasili IV +Iivananpojan kanssa. Pariin vuoteen ei tästä kuitenkaan vielä ollut +mitään hätää, koska Venäjä samaan aikaan kävi sotaa tatarilaisten sekä +puolalaisten kanssa, ja jälkimäiset raatelivat pahasti heitä useassa +tappelussa. Mutta tehtyään rauhan näiden kanssa suuriruhtinas v. 1509 +alkoi kiivaammin varustautua Suomea vastaan ja yltyi yhä kopeammaksi +vaatimuksissansa. Hänen piti muka saada koko maamme omakseen taikka +ainakin 15 peninkulmaa pitkä ja 14 leveä rajareunus Viipurin ja +Savonlinnan lääniä. Sittenkin Bjelke sai hänet jälleen hillityksi, ja +v. 1510 päätettiin uusi välirauha. Kolmen vuoden perästä piti +kummaltakin puolin tultaman kokoon Vuoksen tienoille. Silloin tuo +riidanalainen raja oli yksin neuvoin käytävä ja tehdyn sovinnon tuli +nyt pysyä 60 vuotta edelleen. + +Itäisen rajan varjeleminen, joka Bjelkelle tuotti niin paljon huolta, +oli myös epäilemättä aiheena erääseen hänen yritykseensä, joka todistaa +hänen suurta älyänsä. Molempien rajalinnojen, Viipurin ja Savonlinnan, +etäisyys toisistaan sekä vaikeat kulkuneuvot tekivät vaikeaksi, usein +mahdottomaksi ennättää hyvissä ajoin toisesta toiseen avuksi. Sentähden +päätti Bjelke kaivannolla yhdistää Suomenvedenpohjan ja Saimaan vedet +niin, että alukset pääsisivät koko välin kulkemaan. Kaivanto pantiinkin +alulle, vaan työ jäi pian kesken, luultavasti rahan ja työvoimien +puutteesta sekä rajan rauhattomuuden tähden. Parasta se muuten taisikin +olla. Silloin näet ei vielä osattu sulkuja rakentaa niinkuin tätä +nykyä. Kun kaivanto olisi rantaharjanteen puhkaissut, olisivat siis +Saimaan vedet estämättä päässeet tulvailemaan Viipurin rantamaiden yli +ja luultavasti upottaneet sen peräti. Bjelken yrityksen jälkiä on +nytkin vielä nähtävänä lähellä Saimaan kanavan alkua. + + +3. Tanskan merirosvojen hävitykset Suomessa. + +Sten Sturen kuoltua oli Hannu taaskin hieronut sovintoa ruotsalaisten +kanssa, vaan pian hän oli nähnyt, ettei hän hyvällä saisi heitä +suostumaan. Siitä syystä oli hän taaskin ruvennut sotakeinoihin. Me +olemme nähneet, kuinka hän venäläisiä yllytti Suomeen hyökkäämään. Hän +itse puolestansa kävi sotaa Ruotsin etelärajoilla ja lähetti joka kesä +Itämerelle suuria laivaparvia. Nämät Hannun laivat harjoittivat mitä +julmimpia merirosvojen töitä. Uljaitten ja armottomien päällikköjensä, +Jöns Holgerinpoika Ulfstandin, Otto Ruudin ja Severin Norrbyn johdolla +he purjehtivat merta ristin rastin, ryöstäen kaikki laivat, jotka +Ruotsin tai Suomen rannoilta uskalsivat ulota. Kaukaisemmille +matkoille, Lybeckiin tai muihin Saksan kaupunkeihin, ei Suomen +laivurien tietysti ollut lähtemistäkään. He vain välistä kiiruhtivat +meren yli Ruotsiin tai Vironmaalle, suolaa ja muita tarpeellisimpia +tavaroita noutamaan. Mutta siinäkin oli pujahtaminen surman suun +sivuitse, sillä Naissaaren takana, Räävelin edustalla, oli aina +vihollinen väijymässä. Kun nämät merirosvot olivat jonkun laivan +saaneet käsiinsä, he tavallisesti tappoivat enimmän osan väkeä. Eikä +siinä kyllä että tappoivat, vaan he kiduttivat heitä myöskin hirveällä +tavalla. Kädet, jalat vangeilta ensin silvottiin ja sitten vasta +heitettiin miesparat meren pohjaan. Harvat heidän kynsistänsä pääsivät +niin eheinä kuin kerran muutamat raumalaiset. + +Oli näet kuusi Rauman laivaa joutunut merirosvojen käsiin. Nämät +sulloivat kaikista aluksista parhaat tavarat yhteen laivaan ja panivat +viisi omaa miestänsä ynnä kolme Rauman porvaria sitä Gotlantiin +viemään. Gotlanti kuului silloin Tanskan vallan alle ja oli +merirosvojen paras pesäpaikka. Jo alkoi laiva perille lähestyä, ja +Visbyn linna tuli näkyviin; silloinpa muuan rosvoista piloillansa +osoitti sormellaan yhtä tornia. "Kas tuossa", irvisteli hän vangeille, +"saatte monta pirun yötä kokea!" Tästä silmittömästi tuskastuen, vangit +äkkiä karkasivat rosvojen kimppuun. Heidän onnistui päästä +tanskalaisten ja sen paikan väliin, missä aseita talletettiin. Näin +joutuivat aseettomat rosvot pian tappiolle; kolmelta pää halkaistiin ja +kaksi heittäytyi mereen, maalle uidakseen. Mutta pelastuneet +raumalaiset käänsivät riemuiten laivan kokan kotiinpäin, ja perille he +pääsivät onnellisesti, tuoden paljon kalliimman lastin laivassaan, kuin +mitä heillä lähtiessä oli ollut. + +Näitä Tanskan rosvoja ei aina ollutkaan kovin suuret joukot, mutta +Suomen herrojen velttous oli syynä siihen, että he kuitenkin saivat +paljon vahinkoa aikaan. Bjelke kyllä oli valpas tässä niinkuin +muissakin toimissaan. Hänen sota-aluksensa saattoivat aina Suomen +kauppalaivoja, taikka jos missä vahinkoa oli tehty, ne karkoittivat +merirosvot ja ryöstivät usein saaliit heidän käsistään. Niin säilyivät, +niinkuin hän itse kirjeessä mainitsee, hänen lääninsä, Viipurin rannat +ja laivat jotenkin eheinä. Mutta joka paikkaan eivät Bjelken laivat +kerinneet, ja muut Suomen herrat olivat kovin hitaita auttamaan. + +Rosvot eivät muuten tehneetkään tuhoa ainoastaan merellä; vähä väliä he +kävivät rantojakin hävittelemässä, ja niitä oli vielä paljon vaikeampi +varjella kuin laivoja. Äkkipäätä he laskivat laivoillansa johonkuhun +rantaan, ryöstivät, polttivat likimpiä kyliä, ja olivat tavallisesti jo +pitkän matkan päässä, ennenkuin linnoista joutui sotaväkeä apuun tai +seudun talonpojat kerkesivät paikalle suurin joukoin. Olipa kuitenkin +rannan talonpojilla kaikellaisia keinoja, joilla he rosvoilta kokivat +varjella itseänsä. Salmien suuhun he upottivat kiviä tai löivät +seipäitä, jotta vihollisten laivat tarttuisivat niihin kiinni. Tai kun +ulkosaariin asetetut vartijat ilmoittivat rosvojen tulevan, +kokoontuivat talonpojat rannan äyräille. Sieltä he ampuivat nuolensa +vihollista vastaan ja vierittivät veneitten päälle suuria kiviä. +Myöskin kerrotaan heidän sahanneen rannasta kyliin johtavien teitten +varsilla puut tyvestä poikki, jotta ne töin tuskin pysyivät pystyssä, +mutta sivukulkijain tärinästä romahtivat päälle. Ulkosaarissa taas, +missä vihollisen tiedettiin käyvän puita hakkaamassa, viritettiin +pehkuihin jousia, jotka miehen astuessa päälle lennättivät nuolen +jänteestään. Myöskin olivat ahdistetun kylän miehet välistä +pakenevinansa eri haaroille, ja kun vihollinen hajosi heitä takaa +ajamaan, he salateitä myöten kokoontuivat jälleen yhteen ja tappoivat +rosvot yksitellen. + +Varsinkin kerrotaan kahdesta tanskalaisten retkestä, jotka olivat kovin +tuhoisia Suomelle. Toinen oli käynti Ahvenanmaalla v. 1507, toinen +Turun kaupungin hävitys v. 1509. + +Ahvenanmaalla olivat rosvot käyneet jo kerran ennenkin, vaan silloin, +v. 1505, oli Kastelholman isäntä, Eerikki Juhananpoika Vaasa, +varustanut heille niin tuliset tervetuliaiset, että he kiireimmiten +karkasivat laivoihinsa takaisin. + +Mutta toisin kävi v. 1507. Suuret laivaparvet olivat jo kesän alussa +saapuneet Suomen vesille, ja Bjelke oli kauan kehoitellut Suomen +herroja varustamaan voimiansa, jotta miehissä karkoitettaisiin +viholliset, jotka väijyivät Räävelin edustalla. Mutta toimesta ei +tullut tekoa, ja niin kerkesi vihollinen kenenkään estämättä saada +työnsä tehdyksi. Keskellä heinäkuuta tulivat he Ahvenanmaalle, +polttivat siellä Kastelholman poroksi ja ryöstivät maakuntaa sillä +tavalla, että viimein talonpojat sekä papit heille suorittivat suuren +polttoveron, jotta he eivät peräti hävittäisi heitä. Lunnaat saatuansa +läksivät rosvot jälleen matkoihinsa, vieden laivoissansa summattomat +saaliit ynnä Eerikki Bjelken veljenkin, Sten Bjelken, joka oli linnassa +ollut isäntänä. Rosvojen lähdettyä saapui sinne vihdoin apuväkeä +Suomesta. Siinä oli piispa Juhana Olavinpojan huoveja viisikymmentä ja +saman verran valtionhoitajan omaa väkeä; Eerikki Bjelke oli lähettänyt +30 ja Inkeri rouva, vanhemman Sten Sturen leski, oli Hämeenlinnasta +pannut parveen 24 miestä. Suomen apuväen lipussa oli Sturen vaakuna +joka kulmassa ja keskellä paistoi punainen risti. Jos tämä joukko olisi +ajoissa tullut avuksi, niin tanskalaiset olisivat palanneet senkin +kerran tyhjinä. Vaan nyt suomalaiset löysivät linnan raunioina ja koko +Ahvenanmaan melkein autioksi hävitettynä. + +Vuonna 1508 olivat suomalaiset suuressa pelossa ja varustivat +vastarintaa kaikin voimin, sillä huhu oli levinnyt, että kuningas itse +aikoi kesällä tulla suuren sotajoukon kanssa Suomeen. Mutta kesä kului +rauhassa; ainoastaan kova nälkä rasitteli silloin maatamme. Sitä +verisempi oli sitten kesä 1509. Suuri Tanskan laivasto ilmaantui +jälleen Suomenlahdelle. Sen päällikkönä oli _Otto Ruud_, joka ei +tuntenut pelkoa, vaan ei myöskään sääliä eikä armoa. Tanskalaiset +taaskin valloittivat Ahvenanmaan ja karkasivat sitten yöllä elokuun +2:ta päivää vasten Turkuun. Helppo on arvata, miten säikähtyneinä Turun +porvarit kavahtivat vuoteiltaan, kun heitä ei herättänyt päivän +kultainen koite, vaan palavien talojen leimu; kun heidän korviinsa +eivät soineet laitumelle lähtevien lehmien kellot, vaan sotatorven +toitotukset ja poloisten veljiensä parku. Julmasti menetteli vihollinen +Turussa. Tuomiokirkosta ryöstettiin kalkit, pyhäin kuvat, piispan +sauvat ja messupuvut ynnä kaikki muut kalliit tavarat. Porvareilta +riistettiin kaikki, mitä vaan hengen takana oli. Monta pormestaria, +raatimiestä, pappia ja muuta väkeä surmattiin surkealla tavalla, ja +rikkaimmat, joista oli toivo saada suuret lunnaat, vietiin laivoihin +vangeiksi. Ne, jotka olivat päässeet pakoon tätä verisaunaa, piilivät +sitten pitkät ajat mailla, eivätkä uskaltaneet palata entisille +asuinsijoilleen. Kauan, rosvojen lähdettyäkin, seisoivat puotien ovet +ja talojen portit seposelällään ja koko kaupunki oli tyhjänä ja +autiona. + +Pari viikkoa pysyivät tanskalaiset Turussa ja alkoivat linnaakin jo +piiritellä. Vaan sitä he eivät kyenneetkään valloittamaan, ja +syvemmälle maahan tunkeutumasta estivät heitä piispa Juhana Olavinpojan +vankat varustukset. Kun näin aika kului ja suomalaisten joukko +karttumistaan karttui, päättivät viholliset viimein lähteä. Heidän +laivansa kulkivat alas Aurajokea ja siis aivan linnan tykkien suitse, +vaan monta miestä ei heiltä siinä kuulu hukkuneen, sillä linnassa ei +sattunut olemaan taitavata tykkimestaria. Kokonaan ei vihollinen +kuitenkaan lähtenytkään pois, vaan siirtyi ainoasti Hankoniemen +edustalle. Siellä se vielä vähän aikaa viipyi, vaatien polttoverona +Turun kaupungilta ja lääniltä 12,000 markkaa sekä saman verran piispan +puolesta. Sillä ehdolla hän lupasi hävityksistänsä lakata. Lieköhän ne +rahat saanut vai ei, siitä ei ole tietoa, vaan viikkoa myöhemmin oli +laivasto lähtenyt. Ainoastaan kuusi pientä laivaa oli jäänyt jäljelle, +jotka ryöstelivät Uudenmaan rantoja ja estivät Suomen laivoja +pääsemästä Vironmaalle. Lähtiessään olivat rosvot uhanneet tulla +takaisin Mikonpäiväksi taikka ainakin seuraavana keväänä. Silloin oli +muka Suomi valloitettava kokonaan tai ainakin hävitettävä aivan +autioksi. Hädissään pyysi nyt piispa apua Ruotsista, lisäten että +muuten rahvas tuskissaan antautuisi viholliselle. Niin oli nytkin +toisin paikoin tapahtunut ja toisin paikoin oli sitä vain väkisin saatu +estetyksi. + +Vuosi 1510 ei tuonut kuitenkaan sitä tuhoa mukanaan, mitä oli uhattu ja +pelätty. Päinvastoin lakkasi nyt sota muutamiksi vuosiksi. Kun se +uudestaan leimahti rajummin riehumaan, oli jo Svante Sture monta vuotta +maannut haudassansa ja niin myös Hannu, hänen vihamiehensä. + + + + +STEN STURE NUOREMPI JA KRISTIERN TYRANNI. + + +1. Ruotsi ja Suomi joutuvat Tanskan vallan alle. + +Svante Sturen sijaan valittiin v. 1512 valtionhoitajaksi hänen poikansa +Sten Sture, lempeä ja kansanmielinen mies, ja Tanskan kruunu jäi v. +1513 perinnöksi Hannun pojalle Kristiernille. Alussa vallitsi nyt +muutamia vuosia välirauha Ruotsin ja Tanskan välillä, mutta pian syttyi +sota uudestaan. Sten Sture riitautui Upsalan mahtavan ja +pahanluontoisen arkkipiispan, Kustaa Trollen kanssa, ja nyt toivoi +Kristiern saavansa eripuraisen Ruotsin valloitetuksi. Hän jo syksyllä +1516, ennenkuin välirauha oli loppunutkaan, ryöstätti yhden Ruotsin +aluksen ja yritti seuraavana kahtena kesänä sotavoimalla päästä +Ruotsiin. Mutta tyhjäksi kävivät nämät hänen retkensä, sillä Sten Sture +ruotsalaisineen piti urhoollisesti puoltansa. Suomessa hävittelivät +näinä vuosina venäläiset, jotka Kristiern oli yllyttänyt rauhaa +rikkomaan, ja v. 1517 tanskalaiset merirosvot ryöstivät rannikoita. + +Rauhassa vieri vuosi 1519; sillä Kristiern varusteli nyt kaikkia +voimiaan, jotta hänen ei kolmattakin kertaa täytyisi häpeällä peräytyä. +Hän vaati suuria veroja kaikilta säädyiltä Tanskassa sekä Norjassa; hän +peri langoltaan, Saksan keisarilta Kaarle V:nneltä, puolisonsa +perinnön; hän keräsi sotajoukot omista maistansa ja palkkasi lisäksi +sotaan harjaantunutta väkeä Skotlannista sekä Saksanmaalta. Hänen +liittolaisensa, Ranskan kuningas Frans I lähetti 2,000 oivaa miestä +taitavien päällikköjen johdolla. Sen kaiken lisäksi hän toimi siten, +että paavi määräsi hänet toimeenpanemaan sitä pannaa, joka oli +julistettu Ruotsia vastaan, koska arkkipiispa säätyjen toimesta oli +pantu viralta. + +Näin maallisilla ja hengellisillä aseilla varustettuna, marssi +Kristiern tammikuussa 1520 Ruotsin eteläisen rajan yli.[6] Åsunden +järven jäällä, liki Bogesundin kaupunkia Länsi-götinmaalla, oli hänellä +Sten Sture vastassa 10,000 talonpojan kanssa. Kukaties olisi tässä +voitu vastarintaa tehdä, mutta heti tappelun alussa sai Sture +tykinluodin reiteensä, ja hänen väkensä hämmästyksissään hajosi pian +pakosalle. Sten Sture vietiin Tukholmaan, mutta hän kuoli jo ennen +sinne pääsyänsä. Nyt sai Kristiern melkein miekan lyömättä Ruotsin +valtaansa. Sturen kuolema oli ruotsalaisten rohkeuden lamauttanut, ja +missä vähänkin yritettiin vastustella, siinä saattoi aatelisherrojen +petos tanskalaiset voitolle. Viimein ei ollut koko Ruotsissa muuta +paikkaa valloittamatta kuin Tukholman kaupunki linnoineen. Siinä +hallitsi Sturen jalo leski _Kristina Gyllenstjerna_, ja hänen +ympärilleen olivat kokoontuneet kaikki Ruotsin vapautta rakastavat, +rohkeat miehet. Väkisen ei olisi siis ollut helppo sitä saada, mutta +kavaluutta sekään ei kestänyt kauan. Kristiern lähetti linnalaisten +puheille tohtori Hemming Gadin, joka ennen oli uskollinen ruotsalainen; +mutta nyt oli miehen mieli peräti muuttunut. Hän vakuutti Kristinalle, +ettei tämä muka kuitenkaan kauan aikaa jaksaisi puolustaa Tukholmaa; +sentähden olisi parempi hyvällä luopua siitä, jolloin voisi tinkiä +itselleen hyvät ehdot. Gadin neuvosta Kristina antoikin alussa +syyskuuta Kristiernille Tukholman avaimet, ja tämä lupasi puolestaan, +että Kristina ja kaikki hänen miehensä saisivat pitää hengen sekä +tavaransa. Kristinalle päälle päätteeksi luvattiin Hämeenlinna ja +Kokemäen kartano. Hänen miestensä joukkoon olivat tässä sovinnossa myös +Suomen herrat luetut, jotka eivät vielä olleet suostuneet Tanskan +valtaan. + +Suomen herroja oli Kristiern jo kesäkuussa kutsunut luokseen tulemaan. +Kutsukirjeessä olivat mainitut: Turun piispa _Arvi Kurki, Åke +Yrjänänpoika Tott_, Hämeenlinnan haltija, _Tönne Eerikinpoika Tott_, +Viipurin isäntä, _Klaus Henrikinpoika Horn_, Etelä-Suomen, ja _Henrikki +Steninpoika Renhufvud_, Pohjois-Suomen laamanni, ynnä myös Satakunnan +laamanni _Knuutti Eerikinpoika Kurki_. Mutta nämät herrat eivät +huolineet, eivätkä tohtineetkaan noudattaa kutsumusta. Poissa he +pysyivät sittenkin, kun Kristiern kutsui heidät kruunaukseensa. + +Sillä välin oli kuningas, Tukholmaan päästyänsä, lähettänyt Suomeen +Hemming Gadin sotajoukkoineen. Kristiern tiesi, että Gad Suomessa oli +vanhastaan hyvin tuttu ja siis paremmin kuin kukaan muu voisi saada +Suomen miehet suostumaan uuteen valtaan. Tässä toivossa Kristiern ei +pettynytkään; Gad piti puheita, ja Suomen herrat itsekin näkivät +vastustuksen turhaksi. Niin onnistui Kristiernin ennen vuoden loppua +saada kaikki Suomen linnat haltuunsa. Niistä eroitettiin entiset +isännät ja sijaan pantiin Tanskan tai Saksan miehiä, joista on +suurimman maineen saanut Turun linnan isäntä, ritari _Tuomas Wulff von +Grevensdorp_, paremmin tunnettu _Tuomas junkkarin_ nimellä. + + +2. Kristiernin verilöylyt. + +Kuningas Kristiern oli säälimätön ja julma luonteeltaan. Hän oli isänsä +vielä eläessä ollut varakuninkaana Norjassa ja häntä vastaan nostetun +kapinan rangaistukseksi mestauttanut niin monta sen maan aatelisista, +ettei sen ajan jälkeen Norjassa ole enää aatelisia ollut muuta kuin +nimeksi. Nyt hän oli päättänyt Ruotsissakin tehdä samaten. Sillä +tavoin, toivoi hän, tulisivat päällikköjen puutteessa kaikki kapinat +mahdottomiksi ja Ruotsi voitaisiin alentaa Tanskan maakunnaksi, +niinkuin Norja jo oli ollut jonkun aikaa. Tätä tuumaa toimeenpannessaan +oli Kristiern menetellyt viekkaasti ja varovaisesti. Hän oli ollut +unohtavinaan, mitä Ruotsin miehet häntä vastaan olivat tehneet, ja +suosivinansa heitä niinkuin omaa kansaansa. Siten hän viihdytti Ruotsin +herrojen pelon, ja he saapuivat kaikki kuninkaan käskystä kruunaukseen. +Tämä vietettiin Tukholmassa marraskuun 6 p:nä 1520. + +Seuraavana päivänä käskettiin parhaat Ruotsin miehet linnaan kuninkaan +puheille. Sielläpä he kohta havaitsivat joutuneensa satimeen. Kun +tulivat sisään, portit paiskattiin heti kiinni ja sitten ruvettiin +heitä vastaan oikeutta pitämään. Heitä syytettiin siitä, että he olivat +panneet arkkipiispan viralta ja rikkoneet sillä kirkkoa ja uskoa +vastaan. Tästä rikoksesta heidät kaikki tuomittiin hengiltä. Marraskuun +8 p:nä vangitut herrat vietiin Tukholman Isolle Torille ja siellä +heidät mestattiin toinen toisensa jälkeen. Siinä sai nyt surmansa kaksi +piispaa, kolmetoista ritaria ja valtaneuvosta, kaupungin kolme +pormestaria ja viisitoista etevintä porvaria. Seuraavana päivänä tätä +teurastusta vielä jatkettiin ja joukoittain ripustettiin mestattujen +herrojen palvelijoitakin hirsipuihin. Tästä eivät päässeet itse maansa +pettäjätkään, jotka tanskalaisia olivat auttaneet, sillä Kristiern +tahtoi perinjuurin musertaa Ruotsin aatelin. Lampena seisoi veri Isolla +Torilla ja kolmatta päivää makasivat runnellut ruumiit maassa, +ennenkuin ne vietiin pois ja poltettiin tuhaksi. Se oli _Tukholman +verilöyly_, jonka historia on säilyttänyt kauheimpien muistojen +joukossa. + +Pienempiä verilöylyjä pantiin sitten toimeen useissa Ruotsin +kaupungeissa ja pian tuli vuoro myös Suomen herroille. He eivät olleet +saapuneet kruunaukseen ja siten olivat säilyneet verilöylystä +Tukholmassa. Mutta Suomenkin linnojen isännille oli Kristiern +lähettänyt surmakäskyt. Niin mestattiin vielä marraskuussa Åke +Yrjänänpoika Tott samassa Hämeenlinnassa, jonka haltiana hän vähää +ennen oli ollut, ja joulukuussa saivat Raaseporin edustalla laskea +kaulansa pölkylle Niilo Eskilinpoika Baner ja itse Tanskan ystäväkin +Hemming Gad. -- Muita Suomen herroja silloin vielä säästettiin ja +varsinkin näkyi nyt piispa Arvi Kurki päässeen Kristiernin erinomaiseen +suosioon. Kuningas hänelle kirjoitti hyvin ystävällisesti, suoden +hänelle milloin minkin edun; ja Kurkikin puolestansa oli olevinaan +kuninkaalle hyvin uskollinen. Mikä Kristiernillä mahtoi olla syynä, kun +hän näin säästi ja suosi yhtä Sturen hartainta ystävää, se on ja +pysynee iäti salaisuutena. Kentiesi hän oli jo niin varma vallastaan, +kun enin osa Ruotsin herroja makasi haudassa, ettei luullut +tarvitsevansa tappaa tähteitä, vaan mietti, miten ne suosiolla vetäisi +puoleensa. + + + + +KRISTIAN TYRANNI JA KUSTAA VAASA. + + +Iäksi päiviksi näytti nyt Ruotsin vapaus olevan veriin hukutettu; mutta +päinvastoin tämä veri olikin vain ikäänkuin virvoittava sade vapauden +oraalle. Luultavasti olisi pelko, niinkuin Kristiern toivoi, hillinnyt +Ruotsin kansan kostonhimoa ja vapaudenhalua, jollei joku etevämpi mies +olisi heille tarjoutunut johtajaksi. Mutta semmoinen päällikkö olikin +jo aivan lähellä. Se oli nuori _Kustaa Eerikinpoika Vaasa_. + +Hän oli syntynyt v. 1496 ja oli samaisen Eerikki Vaasan poika, joka v. +1505 piti Kastelholman linnaa hallussansa. Kohta syntymästä asti +ennustettiin Kustaasta erinomaista sankaria; sillä hänellä oli +syntyessään ollut päässä niinkutsuttu "voittolakki". Kasvaessaan +osoittautuikin hän hyvin hilpeäksi ja älykkääksi, ja hänet lähetettiin +Sten Sture nuoremman luokse sotatemppuja sekä ritarin tapoja oppimaan. +Tätä opettajaansa hän seurasi kaikkiin sotiin tanskalaisia vastaan ja +urhoollisuudellaan saattoi nimensä jo silloin mainioksi. V. 1518 sai +kuitenkin Kristiern hänet ynnä muita Ruotsin herroja petoksella +käsiinsä ja vei ne vangiksi Tanskan maalle. Kustaa Vaasa annettiin +erään sukulaisensa, tanskalaisen ritarin, haltuun ja sai siellä koko +vuoden 1519 pelolla sekä harmilla katsella tanskalaisten suuria +sotavarustuksia ja kuulla heidän hävyttömiä kerskauksiaan. Viimein hän +ei malttanut enää, vaan karkasi pois, vaikka oli luvannut pysyä +alallaan. + +Ruotsiin monen mutkan perästä päästyänsä kesällä 1520, yritti Kustaa +kohta nostaa kansaa vierasta valtaa vastaan. Mutta talonpojat toisin +paikoin eivät tohtineet nousta aseisin Tanskan ylivoimaa vastaan, +toisin paikoin eivät tahtoneetkaan; sillä heidän mielestään oli uuden +kuninkaan hallitus varsin hyvä. Eihän se heille tehnyt pahaa, vaikka +herroja hätyytteli, ja olihan nyt suola paljo huokeammassa hinnassa, +koska ei mikään enää estänyt merikulkua. + +Vielä päätti Kustaa Vaasa uudistaa yrityksensä Taalainmaalla, ennenkuin +hän kaikesta toivosta luopuisi. Taalain miehethän olivat vanhastaan +mainitut Ruotsin urhokkaimmaksi, vapaudelle hartaimmaksi väestöksi. +Tottahan he nytkin olisivat yhtä valmiit nostokäskyä tottelemaan. +Lukemattomat vaivat ja vaarat uhkasivat uljasta nuorukaista sekä +matkalla Taalainmaalle että myös hänen siellä kuljeskellessansa. Sillä +tanskalaiset, jotka olivat saaneet tiedon hänen vehkeistään, hakivat +häntä joka paikasta. Kerrankin oli Kustaa, talonpoikaiseksi rengiksi +puettuna, rikkaan Antti Pietarinpojan, Rankhyttan isännän palvelukseen +ruvennut. Mutta pian huomasivat muut palvelijat, ettei hän ollut +tottunut heidän työhönsä eikä myöskään tavoiltaan heidän kaltaisensa. +Sattuipa eräs palvelustyttö näkemään silkkisen paidankauluksen, joka +sarkanutun alta pilkisti esiin. Siitä tuli viimein ilmi, kuka hän oli, +ja vaikka isäntä ei pettänyt häntä, ei hän myöskään tohtinut kauemmin +pitää häntä luonaan. + +Toisen kerran hän oli metsämies Sven Elfinpojan mökissä Isalassa. +Astuupa tanskalainen soturiparvi sisään, tiedustellen pakolaista. Surma +olisi siinä Kustaan perinyt, ellei emäntä neuvokkaisuudellaan olisi +pelastanut häntä. Hän kohotti leipälapionsa, jolla hän juuri toimi +uunin edessä, ja löi sillä Kustaata selkään, sanoen: "Mitäs tässä +vieraita ällistelet, lurjus? Pois riiheen eloa puimaan!" Kustaa riensi +ulos tuvasta, eikä tanskalaisille sattunut mieleenkään, että tuo +talonpoikaiseukon kurittama renki olisi voinut olla heidän haettavansa +herra. Kauemmin ei kuitenkaan tohdittu pitää Kustaata täälläkään, vaan +Sven läksi viemään häntä muualle, olkikuorman sisään peitettynä. +Matkalla tulivat taas tanskalaiset vastaan ja katselivat kuormaa +epäluuloisesti. Usean kerran he pistivät keihäillään olkiin, +koetellakseen oliko siinä ketään sisässä. Mutta Kustaa ei virkkanut +sanaakaan, vaikka yksi pisto sattui häneen. Veri, joka haavasta rupesi +vuotamaan, olisi kuitenkin antanut hänet ilmi, jollei Sven taas olisi +keksinyt sukkelaa keinoa. Hän leikkasi hevoselleen haavan reiteen, ja +kun tanskalaiset huomattuansa verijäljet, vähän ajan päästä ajoivat +heitä takaa, osoitti hän heille, mistä muka veri oli vuotanut. + +Näin onnistui Kustaan päästä eheänä kaikista vaaroista; mutta hänen +nostokehoituksensa eivät taalalaisiinkaan pystyneet. Tuskissaan, +epäilyksissään läksi hän siis Norjaan pakenemaan, josta hän toivoi +pääsevänsä Saksaan. Mutta likellä rajaa saavutti hänet sukkela +hiihtäjä. Se oli taalalaisten sanansaattaja, joka pyysi häntä palaamaan +takaisin. Etelästä tulleet uudet sanomat tanskalaisten julmuudesta +olivat vihdoin yllyttäneet Taalain kansan ja saaneet sen mielen +muuttumaan. + +Niinkuin lumivyöry vuorilta riensi nyt Kustaa Vaasa alussa vuotta 1521 +taalalais-joukkoineen tanskalaisten päälle, joka paikassa saaden +lisäväkeä ja murtaen, musertaen häntä vastaan lähetetyt parvet. Syksyn +tultua oli koko Ruotsi vapaana, Tukholman linna yksin vain oli vielä +vihollisen vallassa. Syyskuussa valittiin vapauttaja valtionhoitajaksi. + + +2. Ensimäinen sota Suomessa. + +Uuden valtionhoitajan ensimäisiä toimia oli sotajoukon lähettäminen +Suomeen. Siksi hän valitsi kelpo väkeä ja sääsi erään _Niilo +Arvinpojan_ päälliköksi. Alapäällikkönä seurasi myös aatelismies +Ahvenanmaalta, _Henrikki Juhonpoika_, Hagan herra. Sinne mennessään he +valloittivat Kastelholman ja Ahvenanmaan, mutta heidän lähdettyään +anasti Tanskan uljas amiraali, Severi Norrby, sen jälleen +kuninkaallensa. Lopulla vuotta vasta lähetettiin sinne Ruotsista +uudestaan sotaväkeä; silloin se valloitettiin jälleen, ja pysyi sitten +ruotsalaisten käsissä. + +Suomen mantereella yhdistyi heti Ruotsin väkeen aatelismiehiä ja +talonpoikia suurin parvin; sillä sielläkin kyti salainen viha Tanskan +valtaa vastaan. Näin karttuneella joukollaan taisi Niilo Arvinpoika +pian ruveta Turun linnaa saartamaan. Mutta sitä vahvaa varustusta ei +voinutkaan ensi-iskulla kaataa. Niilon joukolta puuttui myös alussa +tykkejä sekä ruutia. Siinä suhteessa he kuitenkin pian saivat apua +Kuusiston hovista; jalo piispa Kurki lähetti tykkinsä ynnä +ampumavaransa, ja myös kaikki palveluksessansa olevat huovit. +Lisäjoukot olivatkin piirittäjille hyvin tarpeellisia; sillä linnassa +oli Tuomas junkkarilla vahvasti väkeä, enimmäkseen sotaan tottuneita +sotilaita Saksanmaalta. Linnan muurilla ammui tiheässä tulikitoja, ja +kellarit olivat ahdetut täyteen muonaa sekä ampumavaroja. Juuri vähä +ennen piirittäjäin tuloa oli paljon näitä tarpeita ynnä myöskin +lisäväkeä tuotu linnaan. Näin varustettuna eivät linnalaiset +huolineetkaan istua muurien takana odottaen piirittäjien +päällekarkauksia; he vähä väliä itse hätyyttelivät niiden leiriä. +Muutamalla tämmöisellä retkellä saivat he useita Ruotsin herroja +vangeiksensa. Silloin ilmaantui surkea näky kauhistuneitten +piirittäjien silmien eteen. Muurin päälle pystytettiin hirsipuut, jotta +ne näkyivät hyvin kauas, ja niihin hirtettiin äsken saadut vangit ynnä +monta muuta vankia, joita linnassa oli ennestään. Näiden hirtettyjen +parissa oli myös Niilo Arvinpojan oma veli. + +Tämä oli vain alku niihin hirmutöihin, joita Tuomas junkkari harjoitti +Turun linnan isäntänä. Tammikuussa 1522 lähetti Kristiern joka paikkaan +päälliköilleen käskyn, että heidän tuli tappaa kaikki heidän hallussaan +olevat Ruotsin ja Suomen miehet; ei pitänyt edes niitäkään +säästettämän, jotka olivat uskollisia olleet. Kuningas näet alkoi jo +voittoaan epäillä ja tahtoi vimmoissansa kuitenkin tehdä vielä niin +paljo vahinkoa kuin mahdollista. Muutamat päälliköistä eivät tätä +julmaa käskyä totelleet; Severi Norrby esim. ei sallinut tehdä +väkivaltaa yhdellekään vangillensa. Mutta Tuomas junkkarissa oli juuri +tämmöisen käskyn täyttäjä; heti sanan saatuansa hän ryhtyi verityöhön. +Silloin sai moni ennen säästyneistä herroista laskea päänsä pölkylle. +Se oli loppu Tönne Eerikinpoika Tottin, se Henrikki Steninpoika +Renhufvudin, se myös Tuomas junkkarin oman uskollisen sihteerinkin, +jonka ainoa rikos oli se, että hänet ruotsalainen äiti oli synnyttänyt. +Monta muuta halvempisukuisista vietiin suoraa päätä hirsipuuhun; kaikki +tuomiotta, tutkinnotta ja papin avuttakin surmattiin. + +Epäilemättä olisi näin käynyt kaikkien muidenkin linnassa olevien +Ruotsin ja Suomen miesten. Mutta erään herran sukkela kavaluus sai +loput pelastetuksi. Tämä oli _Eerikki Fleming_, Suomen aatelissukua. +Hän oli aina ollut kovasti vihaavinansa Kustaa Vaasan joukkoa, ja oli +siten päässyt Tuomas junkkarin täyteen luottamukseen ja suosioon. Nyt +pyysi hän saadakseen hyökätä piirittäjien leirin kimppuun. Sen Tuomas +junkkari salli mielellään, sallipa myöskin, että hän itse saisi valita +seuraajansa. Fleming kokosi nyt linnan väestä kaikki Ruotsin ja Suomen +miehet ynnä niiden lisäksi muutamia tanskalaisia näön vuoksi. Sitten +hän oli joukkoineen yöllä lähtevinänsä leiriä vastaan. Mutta salaa hän +oli leiriin lähettänyt sanan Niilo Arvinpojalle. Kun sitten linnalaiset +hiljaa hiipien olivat tulleet leiriä likelle, karattiin sieltä heitä +vastaan. Samassa kääntyivät myös Flemingin omat miehet, ja vähäinen +tanskalaisjoukko tapettiin yksin neuvoin. + +Näin oli vaihtelevalla onnella taisteltu koko talvi; mutta kevään +tullen painui voitto Tanskan puolelle. Niinpian kuin meri jälleen +läikkyi laineina, purjehti Severi Norrby suuren laivaston ja sotajoukon +kanssa Itämerelle. Ensin hän meni Tukholmaan viemään ruokaa ja muuta +apua; sitten hän vei koko väkensä Turun linnan avuksi. Semmoista voimaa +vastaan ei Niilo Arvinpojan joukko kestänyt. Toukokuun 22 p. +vetäytyivät he Turusta Hämeenlinnaan päin. Lähtiessään vielä +räjähyttivät ilmaan ruutikellarin, joka heillä oli pohjoispuolella +Aurajokea. Tuosta syttyi kaupunki palamaan ja, mikä säästyikin, sen +ryöstivät Norrbyn miehet kaikki tyyni. + +Janakkalassa Niilo Arvinpoika jälleen pysähtyi, aikoen Hiitin sillan +takana yrittää vastarintaa. Siellä hän odotti muutamia päiviä +vihollisten tuloa, vaan ne eivät tohtineetkaan niin kauas ulota +laivoistansa. Nyt pidettiin suuri sotaneuvottelu Hiitin leirissä ja +päätettiin erota kahdelle haaralle. Koska ei kuitenkaan kyetty +seisomaan Norrbyn voimia vastaan, niin piti Eerikki Flemingin ja Niilo +Arvinpojan suurimman joukon kanssa mennä Ruotsiin Kustaa Vaasan luokse, +ja Suomeen jäi vain pieni parvinen, jonka piti Niilo Grabben johdolla +vastustaa tanskalaisia. + +Ei piispa Kurjenkaan sopinut Suomessa enää pysyä. Kerran oli +kuninkaallinen peto kyllä armahtanut häntä; mutta piispan viime tekojen +perästä olisi viipyminen merkinnyt varmaa kuolemaa. Piispa pakeni +sentähden maata myöten Raumalle, jossa hänellä oli laivansa. Sieltä hän +purjehti sitten Ulvilan[7] kaupunkiin. Mutta kun sinnekin läheni +Tanskan väkeä häntä tavoittelemaan, hän astui jälleen laivaan, aikoen +hakea turvaa Ruotsissa, Kustaa Vaasan luona. Hänen kanssaan pakeni +tuomiokirkon dekani Konrad ynnä useampia kanunkeja; paitsi näitä oli +vielä laivassa paljon aatelisrouvia ja neitoja Suomesta. Toukok. 22 p. +he olivat jo päässeet Ruotsin rannoille, Öregrundin kaupungin +edustalle, ja riemuiten he kiittivät Jumalaa onnellisesta matkastaan. +Mutta äkkiä nousi hirveä myrsky, joka särki laivan kallioon, niin että +se upposi miehineen tavaroineen päivineen. Se oli loppu piispa Arvi +Kurjen, viimeisen katolisen piispan Suomen maassa. + + +3. Tuomas junkkarin loppu. + +Näin oli sota Suomessa päättynyt ja Tanskan valta jälleen vahvistettu. +Severi Norrby sai voitostansa suuret palkinnot. Kesäkuussa antoi +Kristiern hänelle Kuusiston linnan ynnä ne maat, jotka olivat kuuluneet +piispa vainajalle. Ja syyskuussa sai hän vielä lisäksi Raaseporin ja +Hämeenlinnan ynnä koko sen läänin, mikä Turun linnan alla oli +vanhastansa ollut. Näistä lääneistään piti Norrbyn saada kaikki verot +sekä sakot, vaan puolestaan oli hänen siitä pitäminen 400 ratsumiestä +kuninkaan palvelusta varten. + +Sillä välin oli Tuomas junkkarikin saanut ansaitun palkan +hirmuteoistaan. Koska Ruotsin väki Suomesta oli lähtenyt ja jäljelle +jääneestä vähäisestä joukosta ei näkynyt olevan pelkoa, oli Norrby +käskenyt Tuomas junkkaria Tukholmaan apua viemään. Hänen piti koota +ympäri Suomen niin paljon ruokavaroja, kuin vain irti läksi, ja viedä +ne Tukholman linnaväelle. Tämän käskyn Tuomas hyvin toimitti ja läksi +jo heinäkuussa matkalle. Hänellä oli suuri joukko lastilaivoja ja +niiden suojana muutamia sota-aluksia. + +Mutta Kustaa Vaasa oli saanut tiedon tanskalaisten tulosta ja pannut +laivansa Tukholman saaristoon väijyksiin. Siinä he niemen takana +piilivät muutamien peninkulmien päässä Tukholmasta, Furusundin +tienoilla. Päällikkönä oli urhea ja taitava Eerikki Fleming. Tulipa +sitten Tuomas junkkari laivoineen niille paikoille ja pitkältä muiden +edellä riensi pieni jaala-alus. Sen piti edeltäkäsin tiedustella tietä +ja vaaran huomattua palata siitä tietoa antamaan. Ruotsalaiset pysyivät +aivan hiljaa piilossaan ja antoivat jaalan kulkea niemen taakse, niin +ettei sitä pääjoukolle enää näkynyt; silloinpa he äkkipäätä karkasivat +päälle. Ennenkuin jaalan väki oli kerinnyt vastarintaan ruveta tai edes +jälkeentulevia veljiänsä varoittaa, oli jo laiva ruotsalaisten +vallassa. Tanskalaiset vietiin nyt Ruotsin laivoihin, vaan jaalaan pani +Fleming uljaimmat miehensä puettuina vangittujen vihollisten pukuihin. +Sitten käännettiin jaalan kokka ympäri ja laskettiin täyttä vauhtia +vihollista kohti. + +Sen nähdessään luuli Tuomas junkkari saavansa tärkeitä sanomia. Hän ei +malttanutkaan odottaa jaalan tuloa, vaan soudatti itsensä venheellä +vakoojaansa vastaan. Aluksen partaalle tultuaan hän huusi +luullotellulle väelleen: "No, mitä kuuluu nyt?" johon vastattiin: +"Hyvää vaan"; ja nyt kapusi hän kiireesti kannelle tarkempia tietoja +kuulemaan. Mutta tuskin oli hän päässyt ylös, kun hän huomasi, mihin +hän oli puuttunut. Hän yritti hypätä veneeseensä takaisin, mutta +samassa hänet kaapattiin kiinni ja sidottiin. Samaten kävi muidenkin, +jotka venheessä olivat häntä seuranneet. Nyt karkasi Fleming koko +voimineen tanskalaisten päälle ja nämät, päättä, päälliköttä häilyen, +joutuivat pian tappiolle. Ruotsalaisten käsiin joutui koko laivasto +miehineen, tavaroineen. Yksi laiva vain, Suomen Prinssi nimeltään, ei +ruvennut antautumaan millään ehdolla. Keskipäivällä oli sota alkanut ja +illan hämärässä laiva vielä yhtä urhokkaasti piti puoliaan Ruotsin koko +voimaa vastaan. Vihdoin ei ollut muuta neuvoa kuin ampumalla sytyttää +se palamaan. Niin Suomen Prinssi paloi ja upposi aaltoihin, mutta +viholliselle ei se suonut itseään saaliiksi. + +Tuomas junkkari vietiin vankina Kustaa Vaasan luokse ja tuomittiin +kohta kuolemaan. Hän olisi ritarina ollut miekalla mestattava, mutta +sitä kunniaa ei suotu hänelle. Verikoirana oli hän raadellut Ruotsin ja +Suomen miehiä ja sentähden hänen piti kuolla koiran tavalla. Hänet +hirtettiin niininuoralla tammen oksaan. + + +4. Tanskan vallan kukistus Suomessa. + +Kristiern oli Tanskassakin nostanut kaikkien vihan itseänsä vastaan. +Aateli hänelle oli vihoissaan siitä, kun hän tahtoi vapauttaa heidän +orjansa, ja he pelkäsivät myöskin, että heidänkin viimein kävisi +samoinkuin ruotsalaisten herrojen Tukholman verilöylyssä. Papit häntä +vihasivat siitä syystä, että Kristiern puolusti Lutherin oppia ja +tahtoi ryöstää kirkon tavarat kruunun omaksi. Ja talonpojatkaan eivät +aina ymmärtäneet, että Kristiern piti heidän puoltansa, vaan kiroilivat +raskasten verojen vuoksi. Vihdoin nousivat aatelisherrat v. 1523 +ilmikapinaan ja kutsuivat kuninkaaksi Tanskaan Holsteinin herttuan +Fredrikin. Kristiern, niinkuin kaikki julmaluontoiset, oli arka +pelkuri; hän siis ei ruvennutkaan vastarintaa tekemään, vaan mätti +aarteensa laivoihin ja läksi niillä Amsterdamiin Hollantiin. Sieltä hän +vielä useat kerrat yritti päästä takaisin valtaansa, vaan joutui +viimein Fredrikin käsiin ja sai loput ikäänsä viettää kauheassa +vankitornissa. Hän kuoli vasta v. 1559. + +Tämä Tanskassa vallitseva eripuraisuus oli tietysti eduksi +ruotsalaisille. Fredrikin, joka monta vuotta pelkäsi Kristiernin +hankkeita, täytyi kokonaan heittää Ruotsin kruunu mielestänsä. Sen +olikin Ruotsin kansa Strengnäsissä v. 1523 yksimielisesti pannut Kustaa +Vaasan, pelastajansa, päähän. Kohta sen jälkeen aukesivat hänelle +viimein Tukholmankin portit, ja niin oli Tanskan vallan viimeinen +jäännös perattu Ruotsista. Mutta Suomi vielä kitui vieraan vallan alla. + +Sinne oli, niinkuin tiedämme, jäänyt pieni joukkonen Niilo Grabben +päällikkyyden alle. _Niilo Maununpoika Grabbe_, Grabbakan herra, oli +ollut ensimäisiä, jotka syksyllä 1521 yhtyivät Niilo Arvinpojan +parveen. Hän oli uljas ja rivakka herra ja juuri oikea mies siihen +virkaan, jonka Niilo Arvinpoika lähtiessään oli hänelle uskonut. Pienen +joukkonsa kanssa ei hän tietysti voinut yrittääkään linnojen +valloittamista tai tanskalaisten karkoittamista Suomesta. Mutta +kuitenkin hän saattoi väsyttää vihollista pienellä sissisodalla, tehdä +vastusta siellä ja täällä ja pitää heitä alinomaisessa levottomuudessa. +Siltä varalta Grabbe hankki itselleen muutamia suuria veneitä, joilla +hän pujahteli Uudenmaan ja Turun saaristossa hätyytellen varsinkin +Kuusiston ja Raaseporin linnojen ja Porvoon kuninkaankartanon väkeä. +Milloin hän itse tai muiden vakoojiensa kautta oli saanut vihiä, että +Tanskan väkeä oli tullut kyliin, souti hän yöllä hiljaa veneillänsä +rantaan. Hiljaa hiipien hän lähestyi vihollisten majoja; jos vartijoita +oli, tapettiin ne ennenkuin he saivat äänen kurkustaan. Sitten pantiin +ovien ja ikkunoiden salvat kovasti kiinni ja viritettiin talo tuleen. +Näin tanskalaiset kaikki paloivat, tai surmattiin pihalla kun pyrkivät +ulos. Tällä tavoin kuuluu hän usein saaneen kaksi tai kolmekin sataa +tanskalaista hengiltä, vaikkei hänellä itsellään ollut miehiä kuin +toistakymmentä. Kun sitten suuremmat joukot linnoista tulivat näitä +tuhotöitä Grabbelle kostamaan, pötki hän paikalla veneisiin ja pujahti +Rääveliin piiloon. + +Näin oli Grabbe toista vuotta yksinään lyönyt leikkiään Tanskan huovien +kanssa. Mutta nyt piti leikin muuttua täydeksi todeksi. Elokuussa 1523 +lähetti Kustaa kuningas Suomeen veljekset _Eerikki ja Iivari Flemingin_ +ja niiden seurassa jommoisenkin joukon. Siinä oli Ruotsin ja Suomen +miehiä ja paraat saksalaisesta palkkajoukosta. He tulivat ensiksi +Kuusiston linnan edustalle. Päiväkauden he linnaa ampuivat, vaan sitten +kävivät rynnäköllä käsiksi ja pääsivät kohta voitolle. Jos senaikuinen +kertomus lienee uskottava, niin ei olisi yhtään miestä kaatunut Kustaan +väestä. Kuusistosta läksivät voittajat Turkua vastaan, jossa Maurits +Oldenborg seisoi Tanskan joukon kanssa. Tämä ensin aikoi ruveta +vastustamaan, vaan saatuansa tiedot vihollisjoukon voimasta, pakeni +Hämeen kautta Viipuriin. Näin pääsivät Flemingien miehet miekan +lyömättä kaupunkiin ja 12:na päivänä heille linnakin antausi. Nyt he +lähettivät väkensä eri haaroille. Yksi joukko valloitti Raseporin ja +toinen sai Hämeenlinnan käsiinsä. Kolmannen joukon oli Grabbe vienyt +Viipuriin. Rolof Matinpoika, Viipurin isäntä, ei ruvennutkaan turhaan +vastarintaan; hän vaan pyysi saada itse antaa linnan avaimet +Flemingille. Tämä riensi sinne muutamien päivien perästä, ja +lauvantaina pyhän Dionysion päivän jälkeen eli lokak. 10 p. avattiin +portit hänelle. Ehdoksi oli Rolof pannut vain, että hän itse ja hänen +kaikki väkensä, saksalaiset, tanskalaiset, ruotsalaiset ja suomalaiset, +saisivat vapaasti mennä mihin tahansa ja viedä tavaransa mukanaan. +Viipurista vei sitten Rolof väkensä Inkerin, Viron ja Liivinmaan kautta +Königsbergiin Preussiin. Sieltä hän luuli pääsevänsä Kristiernin +luokse, mutta heitä noutamaan lähetetty laiva pantiin takavarikkoon ja +Rolof väkineen antausi Preussin ritarien palvelukseen. + + + + +Viiteselitykset: + + +[1] Kanslerin virkaan kuului kaikki, mitä kuninkaalla oli +kirjoittamista. Siihen aikaan eivät tavallisesti muut kuin papit +osanneet lukea eikä kirjoittaa, jonka vuoksi suuret herrat pitivät +pappeja kirjureinansa. + +[2] Monstransi oli tähden tapainen, monisäteinen risti, jota messua +pidettäessä vähä väliä nostettiin, jolloin seurakunta kumartui alas +maahan. + +[3] Katoliset uskovat ihmissielun tulevan ruumiin kuoltua +puhdistustuleen (kiirastuleen), josta se sitten pääsee taivaan +autuuteen pikemmin tai myöhemmin sen mukaan, kuinka paljon messuja sen +puolesta pidetään. + +[4] Mongolit olivat alkupuolella 13:tta vuosisataa alistaneet koko +Venäjän veronalaiseksensa. + +[5] Lästiin luettiin siihen aikaan tavallisesti 12 tynnyriä viljaa. + +[6] Tanskan vallan alle kuuluivat silloin vielä Skoonen, Hallannin ja +Blekingin maakunnat Etelä-Ruotsissa. + +[7] Ulvila, nykyisen Porin emä, oli ylempänä Kokemäenjoen varrella. + + + + + + + +End of Project Gutenberg's Kertomuksia Suomen historiasta I, by Julius Krohn + +*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KERTOMUKSIA SUOMEN HISTORIASTA I *** + +***** This file should be named 44698-8.txt or 44698-8.zip ***** +This and all associated files of various formats will be found in: + http://www.gutenberg.org/4/4/6/9/44698/ + +Produced by Tapio Riikonen + +Updated editions will replace the previous one--the old editions +will be renamed. + +Creating the works from public domain print editions means that no +one owns a United States copyright in these works, so the Foundation +(and you!) can copy and distribute it in the United States without +permission and without paying copyright royalties. Special rules, +set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to +copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to +protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project +Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you +charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you +do not charge anything for copies of this eBook, complying with the +rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose +such as creation of derivative works, reports, performances and +research. They may be modified and printed and given away--you may do +practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is +subject to the trademark license, especially commercial +redistribution. + + + +*** START: FULL LICENSE *** + +THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE +PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK + +To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free +distribution of electronic works, by using or distributing this work +(or any other work associated in any way with the phrase "Project +Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project +Gutenberg-tm License (available with this file or online at +http://gutenberg.org/license). + + +Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm +electronic works + +1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm +electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to +and accept all the terms of this license and intellectual property +(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all +the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy +all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. +If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project +Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the +terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or +entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. + +1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be +used on or associated in any way with an electronic work by people who +agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few +things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works +even without complying with the full terms of this agreement. See +paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project +Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement +and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic +works. See paragraph 1.E below. + +1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" +or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project +Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the +collection are in the public domain in the United States. If an +individual work is in the public domain in the United States and you are +located in the United States, we do not claim a right to prevent you from +copying, distributing, performing, displaying or creating derivative +works based on the work as long as all references to Project Gutenberg +are removed. Of course, we hope that you will support the Project +Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by +freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of +this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with +the work. You can easily comply with the terms of this agreement by +keeping this work in the same format with its attached full Project +Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. + +1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern +what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in +a constant state of change. If you are outside the United States, check +the laws of your country in addition to the terms of this agreement +before downloading, copying, displaying, performing, distributing or +creating derivative works based on this work or any other Project +Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning +the copyright status of any work in any country outside the United +States. + +1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: + +1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate +access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently +whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the +phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project +Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, +copied or distributed: + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org/license + +1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived +from the public domain (does not contain a notice indicating that it is +posted with permission of the copyright holder), the work can be copied +and distributed to anyone in the United States without paying any fees +or charges. If you are redistributing or providing access to a work +with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the +work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 +through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the +Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or +1.E.9. + +1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted +with the permission of the copyright holder, your use and distribution +must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional +terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked +to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the +permission of the copyright holder found at the beginning of this work. + +1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm +License terms from this work, or any files containing a part of this +work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. + +1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this +electronic work, or any part of this electronic work, without +prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with +active links or immediate access to the full terms of the Project +Gutenberg-tm License. + +1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, +compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any +word processing or hypertext form. However, if you provide access to or +distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than +"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version +posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), +you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a +copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon +request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other +form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm +License as specified in paragraph 1.E.1. + +1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, +performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works +unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. + +1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing +access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided +that + +- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from + the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method + you already use to calculate your applicable taxes. The fee is + owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he + has agreed to donate royalties under this paragraph to the + Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments + must be paid within 60 days following each date on which you + prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax + returns. Royalty payments should be clearly marked as such and + sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the + address specified in Section 4, "Information about donations to + the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." + +- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies + you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he + does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm + License. You must require such a user to return or + destroy all copies of the works possessed in a physical medium + and discontinue all use of and all access to other copies of + Project Gutenberg-tm works. + +- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any + money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the + electronic work is discovered and reported to you within 90 days + of receipt of the work. + +- You comply with all other terms of this agreement for free + distribution of Project Gutenberg-tm works. + +1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm +electronic work or group of works on different terms than are set +forth in this agreement, you must obtain permission in writing from +both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael +Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the +Foundation as set forth in Section 3 below. + +1.F. + +1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable +effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread +public domain works in creating the Project Gutenberg-tm +collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic +works, and the medium on which they may be stored, may contain +"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or +corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual +property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a +computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by +your equipment. + +1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right +of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project +Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project +Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all +liability to you for damages, costs and expenses, including legal +fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT +LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE +PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE +TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE +LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR +INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH +DAMAGE. + +1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a +defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can +receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a +written explanation to the person you received the work from. If you +received the work on a physical medium, you must return the medium with +your written explanation. The person or entity that provided you with +the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a +refund. If you received the work electronically, the person or entity +providing it to you may choose to give you a second opportunity to +receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy +is also defective, you may demand a refund in writing without further +opportunities to fix the problem. + +1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth +in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER +WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO +WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. + +1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied +warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. +If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the +law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be +interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by +the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any +provision of this agreement shall not void the remaining provisions. + +1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the +trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone +providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance +with this agreement, and any volunteers associated with the production, +promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, +harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, +that arise directly or indirectly from any of the following which you do +or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm +work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any +Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. + + +Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm + +Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of +electronic works in formats readable by the widest variety of computers +including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists +because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from +people in all walks of life. + +Volunteers and financial support to provide volunteers with the +assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's +goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will +remain freely available for generations to come. In 2001, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure +and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. +To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation +and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 +and the Foundation web page at http://www.pglaf.org. + + +Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive +Foundation + +The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit +501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the +state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal +Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification +number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at +http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent +permitted by U.S. federal laws and your state's laws. + +The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. +Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered +throughout numerous locations. Its business office is located at +809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email +business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact +information can be found at the Foundation's web site and official +page at http://pglaf.org + +For additional contact information: + Dr. Gregory B. Newby + Chief Executive and Director + gbnewby@pglaf.org + + +Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation + +Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide +spread public support and donations to carry out its mission of +increasing the number of public domain and licensed works that can be +freely distributed in machine readable form accessible by the widest +array of equipment including outdated equipment. Many small donations +($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt +status with the IRS. + +The Foundation is committed to complying with the laws regulating +charities and charitable donations in all 50 states of the United +States. Compliance requirements are not uniform and it takes a +considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up +with these requirements. We do not solicit donations in locations +where we have not received written confirmation of compliance. To +SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any +particular state visit http://pglaf.org + +While we cannot and do not solicit contributions from states where we +have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition +against accepting unsolicited donations from donors in such states who +approach us with offers to donate. + +International donations are gratefully accepted, but we cannot make +any statements concerning tax treatment of donations received from +outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. + +Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation +methods and addresses. Donations are accepted in a number of other +ways including checks, online payments and credit card donations. +To donate, please visit: http://pglaf.org/donate + + +Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic +works. + +Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm +concept of a library of electronic works that could be freely shared +with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project +Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. + + +Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed +editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. +unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily +keep eBooks in compliance with any particular paper edition. + + +Most people start at our Web site which has the main PG search facility: + + http://www.gutenberg.org + +This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, +including how to make donations to the Project Gutenberg Literary +Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to +subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. diff --git a/old/44698-8.zip b/old/44698-8.zip Binary files differnew file mode 100644 index 0000000..6e60a7e --- /dev/null +++ b/old/44698-8.zip |