6 files changed, 5285 insertions, 0 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..6833f05
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,3 @@
+* text=auto
+*.txt text
+*.md text
diff --git a/44699-0.txt b/44699-0.txt
new file mode 100644
index 0000000..40253a2
--- /dev/null
+++ b/44699-0.txt
@@ -0,0 +1,2440 @@
+*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 44699 ***
+
+PHAIDRA
+
+5-näytöksinen runomittainen murhenäytelmä
+
+
+Kirj.
+
+RACINE
+
+
+
+Suom. Eino Leino
+
+
+
+Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki, 1907.
+
+Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Kirjapainon Osakeyhtiö.
+
+
+
+
+
+
+HENKILÖT:
+
+ Theseus, Aigeuksen poika, Ateenan kuningas.
+ Phaidra, Theseuksen puoliso, Minoksen ja Pasiphaen tytär.
+ Hippolytos, Theseuksen ja amazonien kuningattaren Antiopen poika.
+ Arikia, prinsessa Ateenan kuninkaallisesta suvusta.
+ Theramenes, Hippolytoksen opettaja.
+ Oinone, Phaidran imettäjä ja uskottu.
+ Ismene, Arikian uskottu.
+ Panope, Phaidran seuranainen.
+ Sotilaita.
+
+Tapahtumien paikka on Troizen, kaupunki Peloponnesoksella.
+
+Esitetty ensimmäisen kerran Suomen Kansallisteatterin näyttämöllä
+Helsingissä 26 p. lokak. v. 1906.
+
+Henkilöt: Theseus -- Axel Ahlberg; Phaidra -- Katri Rautio; Hippolytos
+-- Evert Suonio; Arikia -- Helmi Lindelöf; Theramenes -- Emil Falck;
+Oinone -- Kirsti Suonio; Ismene -- Helmi Tähtinen; Panope -- Aino
+Vasarainen. -- Ohjaus: toht. Jalmari Hahl.
+
+
+
+
+ENSIMMÄINEN NÄYTÖS.
+
+
+1:NEN KOHTAUS.
+
+    Hippolytos. Theramenes.
+
+HIPPOLYTOS.
+Tein päätökseni, Theramenes: lähden.
+Troizenin jätän epäilyksen tähden,
+mi mua kalvaa. Ah, ma punastun
+jo pitkää täällä toimettuutta mun!
+Kuus kuuta poissa ollut taatto on,
+en tiedä, alla minkä auringon,
+en, mitkä heittää häntä hyrskyt, vahdot.
+
+THERAMENES.
+Hakea mistä, herra, häntä tahdot?
+Jo vuoksi pelkosi tuon oikeimman
+uhmailin Isthmoon kahden meren vimman,
+kyselin, tutkin teitä Theseuksen
+virroilta kuolon, mailta manan uksen;
+on tiedusteltu Elis, Tainaros,
+myös meri, minne sammui Ikaros.
+Mit' enää toivot? Mikä ilman-ala
+vois olla isäs piilopaikka sala?
+Kenties ei taattos itse tahdokaan,
+salasta hän ett' ilmi saatetaan?
+Kenties, sill'aikaa kuin on tuska meillä,
+hän tyynnä kulkee lemmen lehtoteillä,
+tuo urho, uutta vartoin suudelmata...
+
+HIPPOLYTOS.
+Ma pyydän: kuninkaalle kunniata.
+Hän jättänyt on erheet nuoruuden,
+ei enää orja halpain kahletten.
+Jos on hän, on hän yksin Phaidran vanki,
+ei kateensyitä enää hälle hanki.
+Hakien häntä seuraan tehtävääni
+ja pääsen täältä, missä pyörtyy pääni.
+
+THERAMENES.
+Ah, mistä asti paikkaa pakenet,
+kuss' elit lapsuuspäivät herttaiset,
+miss' unohdit sa myöhemminkin tovin
+Ateenan humut sekä loistot hovin.
+Salaisen vaaras, murhees tietää soisin.
+
+HIPPOLYTOS.
+Tuo onnen aik' on mennyt. Kaikk' on toisin,
+siit'asti kuin sai seutuun rauhaiseen
+tuo tytär Minoon Ja Pasiphaen.
+
+THERAMENES.
+On tuttu mulle tuskiesi syy:
+se Phaidra on, mi tääll' on onnes kyy,
+tuo turman emintimä. Tuskin näki
+hän sun, maanpakolaiseks kun jo teki.
+Mut tylsä on jo tutkain vaimon vihan,
+mi sua etsi, ellei poikki ihan.
+Ei tarvis lie sun vuoksi naisen huolla,
+mi kuoleva on taikka tahtoo kuolla;
+on sairas Phaidra, outo häll' on tauti,
+ei elostaan, ei auringosta nauti;
+kutoa kuinka vois hän vaaraa sulle?
+
+HIPPOLYTOS.
+Vihansa heikko pelon syy ei mulle.
+Ma vihollista toista pakenen,
+Arikia on nimi armas sen,
+tuon meille turmaa tuovan heimon jatko.
+
+THERAMENES.
+Sinäkin -- kuinka? -- häntä vainoatko?
+Rikkoivat veljet, viaton on sisar,
+tuo hertas, vaikka veren julman pisar.
+Vihaatko syyttömiä sulojansa?
+
+HIPPOLYTOS.
+Jos vihaisin, en karttais katsettansa.
+
+THERAMENES.
+Syyn oikean sun pakoos selitänkö?
+Tuo jumal-ylväs Hippolytos, hänkö,
+mies lemmen kahlehisin taipumaton,
+isänsä erheen valtaan vaipumaton,
+nyt Aphroditen alammainen oisko,
+tajuta Theseuksen virheet voisko?
+Uhraatko muiden kuolevaisten tapaan
+jo lemmen alttarille tahtos vapaan?
+Rakastat, prinssi?
+
+HIPPOLYTOS.
+                   Mitä lausut mulle?
+Mun tunnet, aatoksein on auki sulle,
+tää sydän ylväs, ylenkatseellinen, --
+sen oisko häpeää nyt sykkiminen?
+Imetti amazoni-äiti mun,
+sain hältä mielen kovan, karaistun;
+mut myöhemmin, kun vartuin mieheksi,
+ihastuin, tuntiessa itseni.
+Niin kiinnyit minuun, niin sa kerroit tarun
+minulle taatostani, tuiman, karun;
+vereni hehkui, sydän sykki tulta,
+kun kuulin sankartyöt ma suuret sulta.
+Kuvasit urhon mulle miekkoineen,
+mi korvas maailmalle Herakleen,
+mi pedot tappoi, rosvot rankaisi,
+luut Peripheteen hajan heitteli
+ja Kreta huurui Minotauroon verta,
+Prokrustes, Kerkyön sai koston kerta.
+Mut haastoit myöskin hämärämmät työt,
+halujen päivät, lemmen vienot yöt,
+Helenan ryöstön, vanhempainsa vimman,
+ja itkut Periboian ihanimman.
+Nimeä monta muuta, perhosia,
+tuon liekin liedon kaikki polttamia;
+hylätty Ariadne, saaren tytti;
+ja vihdoin Phaidra, joka urhon sytti.
+Sa muistat, usein kesken kertomasi
+sua pyysin säästämään jo sanojasi;
+tuon halvan poistaa öisin puolen toisen
+tarusta tahtonut ma miehen moisen.
+Ieskö sama nyt mun sortaisko?
+Niin alas jumalat mun murtaisko?
+Työt uljaat puhdistaa voi Theseuksen,
+mut mitkä mulle soisi puolustuksen?
+Isäni suuren ansioita vailla
+en saa myös rikkoa ma taaton lailla.
+Mut jos mun sentään täytyis lannistua,
+Arikia ei varmaan voita mua.
+Muistaisi enkö iki-estettä,
+mi meidät erottaa? Ah, tiedät sä:
+ei koskaan sulhoa suo murheiselle
+isäni Pallantidein sisarelle,
+hän vaaraa säikkyy veren syyllisen;
+sen tappaa tahtoo kanssa sisaren.
+Ei syty liekit hälle lempeät,
+ei koskaan leimua hääkynttilät.
+Hänetkö naisin taaton mieltä vastaan?
+Isänkö yllyttäisin vasten lastaan?
+Lemmenkö huumaan hukkuis nuoruuspäivät?
+
+THERAMENES.
+Jos löi sun hetkes, järkisyyt pois jäivät.
+Suloja neien jos et ennen nähnyt,
+sun Theseus on näkeväksi tehnyt.
+Isäsi vihaamana viaton
+tuo impi sulle kahta kalliimp' on.
+Miks säikkyä myös valtaa kainon lemmen?
+Siveä miks ei maistaa heelmä hemmen?
+Ei tuosta kauan soimaa omatunto;
+nuo kahleet kantoi Herakleenkin kunto.
+Ket' ei ois Aphrodite hillinnyt?
+Sa itse, missä olisit sa nyt,
+jos ain ois Antiope Theseukselle
+niin ollut kylmä kuin sa rakkaudelle?
+Mut miks tää korska kaunopuheisuus?
+Tunnusta: rinnassas on tunne uus,
+et enää ylpeänä ohjaa sa
+nyt vaunujasi meren rannoilla,
+et enää ratsun vaahtisuuta suista,
+Poseidonin et taidetta sa muista.
+Harvemmin huudoistamme kaikuu korvet,
+ei orhit korsku, pauhaa metsätorvet,
+on summa silmäsi: sa lemmit varmaan,
+käsissä kärsit salakaihon karmaan.
+Arikianko antaut ikävähän?
+
+HIPPOLYTOS.
+Hyvästi. Lähden isää etsimähän.
+
+THERAMENES.
+Sa etkö Phaidraa aio nähdä ennen
+kuin lähdet?
+
+HIPPOLYTOS.
+             Aion: hänet nään pois mennen.
+Se hälle kerro! Tuoss' Oinone on.
+Mut minkä tuo hän uuden turmion?
+
+
+
+2:NEN KOHTAUS.
+
+    Hippolytos. Theramenes. Oinone.
+
+OINONE.
+Voi, prinssi, tuska saapuu tulvanaan!
+On kuningatar kuolemaisillaan.
+Yöt päivät turhaan tutkin taudin kyytä,
+hän kuolee syliini, ei virka syytä.
+Sielunsa sekasorto ijäinen
+ei salli hälle rauhaa vuotehen.
+Hän tahtoo päivään ja hän välttää seuraa,
+hulluus ja myrsky mielessänsä meuraa.
+Hän tulee.
+
+HIPPOLYTOS.
+           Näköni ei mieluinen
+hänelle, säästän häitä tuskan sen.
+
+
+
+3:S KOHTAUS.
+
+    Phaidra. Oinone.
+
+PHAIDRA.
+Jääkäämme tähän! Voima pettää mun;
+en jaksa; jalka horjuu, kompastun.
+Valosta kaikkivallan auringon
+mun huienneet jo silmäterät on.
+Ah.
+           (Istuu.)
+
+OINONE.
+    Itkuni jos sulle lohdun lainais!
+
+PHAIDRA.
+Kun ei nää korut, vaatteet niin mua painais!
+Ken kaikki solmiten nää kutrit vaivan
+on nähdä viitsinyt tuon turhan aivan?
+Mua kaikki painaa, kaikki sortaa, murtaa.
+
+OINONE.
+Toiveesi kaikki toisiansa turtaa!
+Sa itse tahdoit äsken kaunistaita
+ja muistain aikojasi autuaita
+halasit taivaan nähdä, nähdyks tulla.
+Nyt piiloon, pois on jälleen mieli sulla;
+valoa vihaat, jota etsit juuri.
+
+PHAIDRA.
+Poloisen perheen peritaatto suuri,
+Sa, jonka tytär oli kantajani,
+jok' ehkä punastut mun murhettani,
+Aurinko, näen nyt sun viime kerran.
+
+OINONE.
+Tää eikö haihdu hulluus hetken verran?
+Täytyykö aina mun -- ah, kauhistusta! --
+sun nähdä kolkuttavan kuolon usta.
+
+PHAIDRA.
+Oi, miks en istu metsäin siimeksessä!
+Ma milloin tomun pöyhkän pöllytessä
+nään vaunut vierivät ja ratsaan raisun?
+
+OINONE.
+Kuin?
+
+PHAIDRA.
+      Ällös kuulko kieltä vaimon vaisun!
+Mitä ma lausuin? Kunne kulki järki?
+Sen multa julmat jumalat nuo särki.
+Oinone, katso, kuinka punastun:
+suon liioin häpeääni nähdä sun,
+jo silmä täyttyy tuskan kyynelillä.
+
+OINONE.
+Vaitolo vaivas enentää. Ah, millä
+sun saisin sanoin huojentamaan huolet!
+Et kuule meitä, käsihimme kuolet.
+Tahdotko päättää päiväs kukkivaiset?
+Mi myrkky sulta surmas riemut maiset?
+Kolmasti varjot langenneet jo ovat,
+siit' asti kuin sai unta vaivas kovat;
+kolmasti koittanut on päivä mailla,
+siit' asti kuin on ruumiis ruokaa vailla.
+Mi hirmun päätös hurmaa sydäntäsi?
+Mill' oikeudella kiusaat itseäsi?
+Elämän vallat, jumalat, näin polet,
+myös petät puolison, min oma olet,
+ja lapsesi, nuo varmaan onnettomat,
+jos ikeen oudon alle syökset somat.
+Sa muista: mennen heiltä mullan alle,
+suot toiveet toisen äidin kantamalle,
+veresi vainoojalle ylpeälle,
+pojalle amazoni-äidin, hälle,
+min nimi...
+
+PHAIDRA.
+Ah!
+
+OINONE.
+    On Hippolytos.
+
+PHAIDRA.
+                   Hurja!
+Mi sana huuliltasi pääsi nurja!
+
+OINONE.
+Vihani syystä syttyy: mielelläin
+suon, että sanaa tuota säikyt näin.
+Siis elä! voimas olkoon lempi, viha!
+Siedätkö, että Skytha-äidin liha
+sun sortaa lapses, veres armahimman,
+jumalten heimon, Hellaan ihanimman?
+Mut pian! Joka hetki tappaa sun.
+Nopeesti tuoni tempaa tuiretun.
+Terästä tarmos, viel' on aika, palaa
+viel' elos liekki, vaikka riutuu salaa.
+
+PHAIDRA.
+Jo paloi liioin liekki syyllinen.
+
+OINONE.
+Min tunnet rinnassasi rikoksen?
+Min teon synkän olet tehnyt kerta?
+Ei kätes vuoda viatonta verta.
+
+PHAIDRA.
+Taivaalle kiitos, käsi puhdas on.
+Josp' oisi sydän yhtä tahraton!
+
+OINONE.
+Mik' auennut on eessäs aatteen nielu
+niin syvä, että kauhistuu nyt sielu?
+
+PHAIDRA.
+Jo kyllin haastoin. Säästä loppu mulle!
+Ma kuolen ennen kuin sen virkan sulle.
+
+OINONE.
+Siis kuole kurjaan, synkkään vaiteloon!
+Mut käsi muu sun silmäs sulkekoon.
+Vaikk' onkin elos enää varjo vaan,
+sua ennen tahdon tulla tuonelaan.
+Tuhannet tiet vie vainajitten tupaan;
+lyhimmän löytää sieluni, sen lupaan.
+Oh, julma olet! Mua epäiletkö?
+Kun synnyit, sylissäni maannut etkö?
+Sun tähtes heitin heimon, synnyinmaan.
+Ah, näinkö uskollisuus palkitaan!
+
+PHAIDRA.
+Ma pelkään kiivautta poves polon.
+Sa vapiset, jos murran vaitiolon.
+
+OINONE.
+Mik' oisi suru mulle suurempi
+kuin että kuolet eessä silmäni?
+
+PHAIDRA.
+Vähemmän kuole en, jos tiedät syyni,
+mut syyllisempänä.
+
+OINONE.
+                   Ma olen tyyni,
+en kiivastele. Mutta pyydän kautta
+jokaisen itkun, joka tuskan tautta,
+min tähtes kärsin: puhu, vaivas sano!
+
+PHAIDRA.
+Sa tahdot niin: siis kuule!
+
+OINONE.
+                            Muut' en ano.
+
+PHAIDRA.
+Ah, mistä alan? Mitä lausun sulle?
+
+OINONE.
+Sun epäilykses loukkaus on mulle.
+
+PHAIDRA.
+Kuink' onkaan julma lemmen jumaluus!
+Mik' emolleni tuosta onnettuus!
+
+OINONE.
+Unohda nuo! Vaitolo ijäinen
+Sen muiston kätkeköhön murheisen.
+
+PHAIDRA.
+Ah, Ariadne, sisar raukkani,
+rakastit: rakkaus sun hylkäsi.
+
+OINONE.
+Miks muistat murheita nyt ainoastaan?
+Miks nouset tänään koko vertas vastaan?
+
+PHAIDRA.
+Tään olen veren synkän viime pisar,
+kurjempi kuollessain kuin äiti, sisar.
+
+OINONE.
+Sa lemmit?
+
+PHAIDRA.
+           Tunnen lemmen tuskapäät.
+
+OINONE.
+Siis ketä?
+
+PHAIDRA.
+           Kohta hirmukuilun näät:
+ma lemmin... ah, ma pelkään, värisen
+nimeä tuota.
+
+OINONE.
+             Kenen?
+
+PHAIDRA.
+                    Jaksa en. --
+Tuo prinssi, vainoomani verisemmin...
+
+OINONE.
+Jumalat! Hippolytos!
+
+PHAIDRA.
+                     Häntä lemmin.
+
+OINONE.
+Vanhurskas taivas! Hyytyy hurme suonen.
+Voi, kauhua! Voi, sukukuntaa tuonen!
+Voi, rantaa rikoksen! O, tuulta turman,
+mi tänne toi sun, lietsoi hurjan hurman!
+
+PHAIDRA.
+Mun tautini on vanha. Tuskin tullut
+Aigeuksen pojan vaimoks olin; hullut
+poiss' oli haaveet, onni omanani;
+Ateena silloin näytti sortajani.
+Punastuin, kalpenin tuon ylvään nähden;
+sekoittui järkeni tuon seijaan tähden;
+mun huikes silmäni, mun kuivui kieli,
+ruumiini paloi, hiljaa hiilui mieli.
+Ma tunsin Aphroditen voimassansa
+ja tuskat, vaivat veren vainoomansa.
+Lepytin häntä uhrein suitsuvin,
+tein temppelin, sen, koito, koristin,
+näin löytäväni järjen menneen luulin,
+kun huusin taivahia valjuin huulin.
+Ah, turhaan! valjennut ei itkun ilta.
+Ma hukkaan poltin uhrit alttarilta;
+kun kuolemattomia rukoelin,
+ma mielikuvaani vain kumartelin;
+kun suitsutin, ma häntä muistin yhä,
+kun teurastin, vuos hälle hurme pyhä.
+Ma kartoin häntä. Hänet löysin mistä?
+Ah, kauhistusta! Taaton piirtehistä,
+mun puolisoni! Pojalle ma paloin!
+Niin häntä vihdoin vihaamaan ma aloin.
+Maanpakoon ajaa hänet tahdoin tuolta,
+siks teeskentelin julmaa äitipuolta,
+ja pojan, jota lemmin, ihailin,
+kodistaan, isästänsä irroitin.
+Hengähdin taas, Oinone; järki palas
+sen poissaollen, jota sydän halas,
+ja kätkein ijäisiä ikäviä
+ma avioni vaalin hedelmiä.
+Oi, turhaa, turhaa! Oikku kohtalon!
+Troizeniin toi mun tahto puolison,
+sorean täällä taas näin sortajani,
+taas aukes haava tuores rinnassani.
+Syö enää rakkaus ei mieltä multa,
+siell' asuu itse Aphrodite. Tulta
+hän lietsoo synkkää. Syyni tähden kuolen,
+käyn kätkemähän tuonen tuolle puolen
+vihani, lempeni ja kurjan elon,
+mi mua häpäisee. Nyt tiedät selon.
+En kyyneleitäs vastustaa ma voinut,
+siks olen vaivani nyt vaikeroinut.
+En kadu. Et nyt enää soimaa sinä,
+jos valmistelen manan matkaa minä,
+et enää turhaan kutsu takaisin
+säentä, joka sammuu tuskihin.
+
+
+
+4:S KOHTAUS.
+
+    Phaidra. Oinone. Panope.
+
+PANOPE.
+On, valtiatar, murheen viesti mulla,
+mut sentään täytynee sen ilmi tulla.
+Jo kuolo voittanut on voittajanki:
+on puolisosi Manan valjun vanki.
+
+OINONE.
+Sa mitä lausut?
+
+PANOPE.
+                Tää on ilmoitus:
+ei koskaan enää palaa Theseus.
+Laivoilta, jotka tänne kynti vanan,
+on Hippolytos saanut kuolon sanan.
+
+PHAIDRA.
+Ah!
+
+PANOPE.
+    Uutta valtiasta valitaan.
+Pojastas toiset tahtoo kuninkaan,
+taas toiset, unohtain lait valtion
+äänestää poikaa Skytha-puolison.
+Saa ystäviä myöskin Pallaan suku,
+Arikian ei pieni äänten luku.
+Ateena kiistää, monet hankkeet hautuu.
+Jo Hippolytos matkaan valmistautuu,
+on vaara, että kaiken valloittaa
+hän kansan mielen, joka aaltoaa.
+
+OINONE.
+On kuningatar viestin kuullut. Hän
+on punnitseva tietos tärkeän.
+
+
+
+5:S KOHTAUS.
+
+    Phaidra. Oinone.
+
+OINONE.
+Sua enää pyytänyt en päälle maan.
+Sua seurata ma tahdoin tuonelaan,
+siit' estämään sua äänt' ei ollut mulla.
+Mut kuulet: uus on elon pakko sulla.
+On onni vaihtunut, tuo vaihtelija:
+kuningas kuollut on. Sen täytä sija!
+Sun elää täytyy! Poika sull' on sorja,
+jos elät, valtias, jos kuolet, orja.
+Jos kuolet, häll' ei hädän turvaa missään,
+ei lohtua, jos kärsii kyynelissään,
+ja syyttäin lemmetyyttä äidin oman
+on soipa pilviin huuto viattoman.
+Siis elä! Nyt on tuntos tuska turha,
+ei lempes enää lemmen toisen murha,
+on kuollut Theseus, on rikki liitto,
+tuo liekkis uuden rikos turman-siitto.
+Voit Hippolytoksen nyt nähdä sa,
+ei enää hän nyt kammoksuttava,
+syytönnä hänet nähdä voit. Kentiesi
+vihasi tuntien nyt taipuu miesi
+tuo korska. Perintönsä on Troizen,
+sa hänet liitä tuumaan yhteiseen;
+pojalles, tietää hän, näät laki soi
+ne muurit ylväät, jotk' Athene loi.
+Te samaa nouskaa vihollista vastaan:
+Arikia teit' uhkaa ainoastaan.
+
+PHAIDRA.
+No niin, sun neuvoasi tottelen;
+jään elämään, jos elää jaksanen,
+jos äidinrakkaus voi liekkimään
+puhaltaa hiilet polon hengen tään.
+
+Esirippu.
+
+
+
+
+TOINEN NÄYTÖS.
+
+1:NEN KOHTAUS.
+
+    Arikia. Ismene.
+
+ARIKIA.
+Mua Hippolytos hyvästellä anoo?
+Mua etsii, vartoo hän? Ken sitä sanoo?
+Ismene, erhettynyt lienet kai?
+
+ISMENE.
+Sen kuolo Theseuksen aikaan sai.
+Pian vastahasi rientää kaikkialta
+sydämet, päässeet inhan ikeen alta.
+Arikia on vihdoin vapaa, Hellaan
+pian kaiken polvistaa hän oikeudellaan.
+
+ARIKIA.
+Siis kaikki käynyt onko huhun mukaan?
+En enää orja ois, en vihattukaan?
+
+ISMENE.
+Sua vainoomast' on laannut sallimus,
+luo veljeis henkein käynyt Theseus.
+
+ARIKIA.
+Seikkailu mikä hälle tuotti turman?
+
+ISMENE.
+Käy puheet kummat syystä suuren surman.
+Yks virkkaa: lemmen uuden liehtomana
+mies uskoton tuo mereen uppos. Sana
+käy toinen: astui urho alle maan,
+sai Peirithoksen kanssa tuonelaan
+ja näki virran tumman, rannat raisut,
+elävä itse, varjoin kodit vaisut;
+pois enää päästänyt hänt' yö ei musta,
+hän sinne sortui, mist' ei palausta.
+
+ARIKIA.
+Inehmo voisko ennen kuolon yötä
+näin käydä tutkimahan tuonen työtä?
+Kuin häntä viehättää vois tie niin harmaa?
+
+ISMENE.
+On kuollut Theseus, se vaan on varmaa.
+Ateena huokaa, tunnustaa Troizen
+Hippolytoksen nyt jo herrakseen,
+ja Phaidra, joll' on pelko pojastansa,
+hätäilee ystävineen linnassansa.
+
+ARIKIA.
+Isäänsä oisko inhimillisempi
+siis poika, kahleeni nyt kevyempi?
+Mua surkuttelis hän?
+
+ISMENE.
+Niin luulen.
+
+ARIKIA.
+             Jäinen
+Hippolytos on eikä sääliväinen.
+Hän naista vihaa. Miksi luulet sinä,
+ett' oisin hälle mieluisampi minä?
+Näät itse, kuinka karttelee hän meitä:
+miss' emme me, hän niitä etsii teitä.
+
+ISMENE.
+Ma olen kuullut, ett' on kylmä hän;
+näin sinun luonasi tuon ylpeän
+ja ylpeytensä maineen tähden juuri
+ol' huomioni kaksinkerroin suuri.
+Huhua vastannut ei käytöksensä;
+ens katsees eestä karkkos ylpeytensä,
+hän hämmentyi, hän silmät laski alas,
+taas kaihoten ne katsantoosi palas.
+Nimeä lemmen säikkyy korska mieli,
+mut sen on silmät hällä, vaikk' ei kieli.
+
+ARIKIA.
+Sanojas kuinka ahnahasti kuulee
+tää sydän, vaikka turhuudeks ne luulee!
+Ismene, tunnet mun, ah, onneton
+osani, mielein musta ollut on,
+se kasvoi alla itkun, katkeruuden;
+nyt tuta saisko lemmen tuskan uuden?
+Kuningassuvun kuulun viime veri,
+mun yksin säästi sodan, vainon meri:
+kadotin kesken nuoruutensa kukkaa
+kuus veljeä... O, heimon heljän hukkaa!
+Löi heidät rauta, tulviltansa, voi,
+Erekteuksen verta manner joi.
+Niin tehtiin laki, ettei kukaan mua
+helleeni lempiä saa kirottua:
+pelättiin, että siskon arka uhka
+ois tuli, josta syttyis veljein tuhka.
+Mut tiedät myös, mill' ylenkatseella
+näin voittajani epäluuloa.
+Lien luonnostani lemmen vihollinen;
+mut usein mun hänt' oli kiittäminen,
+ett' ylpeydelleni hän turvaks tuli.
+Niin näin ma poikansa, niin sydän suli.
+En silmin vaan ma häntä ihaillut,
+sulonsa mua ei yksin hurmannut,
+ei lahjat kauniit luonnon laupiaan,
+joit' itse, ylväs, ei hän huomaakaan;
+avuja lemmin häness' armaampia,
+isänsä hyveitä, en puuttehia,
+rakastan ylpeätä miehuuttansa,
+jot' taivuttanut viel' ei lemmen ansa.
+Lie Phaidran onni Theseuksen lempi,
+ma olen tunteistani ahnehempi,
+en huoli lahjaa, jonka sai jo sata,
+en miestä joka tuulen tuttavata.
+Mut miehuus taivuttaa tuo taipumaton,
+tuo sydän syttää tuskan tuntematon,
+mies vapaa vangita, mi kummissansa
+pois pyrkii, sentään kaipaa kahleitansa,
+se onni mun ois! vaan hän vapaaks jää:
+helpompi Herakles ol' kesyttää,
+useemmin voitettu, siks voittaville
+vähempi kunnia myös katsehille.
+Mut ah, Ismene! Olen tyttö tuhma!
+Lie liian vankka mulle urhon uhma,
+kentiesi kerran huokaan nöyrtyen
+vuoks ylpeyden, jot' tänään ihailen.
+Mua lempis hän? Mik' auvon aurinko
+sulatti jäänsä? Ei...
+
+ISMENE.
+                      Hän saapuu jo.
+
+
+
+2:NEN KOHTAUS.
+
+    Hippolytos. Arikia. Ismene.
+
+HIPPOLYTOS.
+Matkaani ennen tahdoin esiin kantaa,
+mink' osan, impi, elos arpa antaa.
+Isäni kuollut on. En väärin luullut,
+kun hänestä niin kaukaan en ma kuullut:
+voi yksin kuolo, sankartöiden raja,
+niin pitkä olla urhon piilottaja.
+On souttu tuonen tumma pursi hälle,
+Alkidin veikolle ja ystävälle;
+vihasi varmaan nimet kuulla voi
+nuo, joista kaikki maat ja meret soi.
+Yks sentään murheessain on lohtu mulla:
+ei enää kahlehia sorron sulla,
+peruutan lait nuo väärät, ruhtinatar,
+oot sydämesi vapaa valtiatar.
+Pittheuksen perintö, Troizen, nyt on
+mun valtakaupunkini ehdoton,
+mua kuulee herranaan. Ma lähden. Sinä
+jäät tänne, vapaa, vapaampi kuin minä.
+
+ARIKIA.
+Hyvyytes, prinssi, liian suuri lie.
+Pois ota osa, ettei jälleen vie
+se mua ankarampaan ikeesen
+kuin mistä päästit raukan sydämen.
+
+HIPPOLYTOS.
+Kuningasriita Ateenasta raikuu,
+sun nimes, mun, ja Phaidran pojan kaikuu.
+
+ARIKIA.
+Mun nimeni?
+
+HIPPOLYTOS.
+            Ma tiedän, estävän
+mua näyttää määräys lain ylpeän:
+on syytös siitä, että muukalainen
+mun oli äitini, ei Hellaan nainen.
+Mut jos ois kilpani vain kanssa veljen,
+tuon kyllä voittaa voisin tyhjän eljen.
+Tunnenpa laillisemman kilpailijan;
+sun tieltäs väistyn, myönnän sulle sijan,
+myös valtikan, jot' esitaattos kantoi,
+Erekteuskin, poika Maan. Sen antoi
+Aigeuksen käsiin ottolapsen laki.
+Maineensa kaukomailta Theseus haki,
+kartutti kaupungin, ja riemuissansa
+sukusi unhotti Ateenan kansa.
+Nyt sua kutsuu se. Jo kyllin kesti
+se riitaa, riehunutta vimmaisesti,
+jaloa kyllin joi jo heimos verta
+maa, josta sukukuntas kasvoi kerta.
+Troizen on minun. Phaidran poika saa
+osakseen kedot Kretan. Attikaa
+sa hallitse! Ma lähden nyt ja sulle
+kokoan äänet, jotka suodaan mulle.
+
+ARIKIA.
+Kaikesta, kummakseni jonka kuulen,
+kuin unta näkeväni, outo, luulen.
+Vai valvonko? Mik' on tuo aikees uus?
+Mik' asuu rinnassasi jumaluus?
+Sun kuului kunniasi kaikkialta,
+näyt sentään suuruuttasi suuremmalta.
+Uhraatko itses auttain sorrettua?
+Se eikö kyllin, ettet vihaa mua,
+ett' olet vihaamatta olla voinut...?
+
+HIPPOLYTOS.
+Liet väärin ylpeyteni arvioinut.
+Vihata sua? Taivaan vallat! Ken?
+Se kantama ois äidin hirmuisen.
+Mi tapa raaka, mikä raivo vihan
+ei sinut nähden hiljeneisi ihan?
+Sulolle sokko ollut oisinko...?
+
+ARIKIA.
+Kuin, prinssi?
+
+HIPPOLYTOS.
+               Haastanut lien liikaa jo.
+Ma huomaan, järki jättää pääni polon,
+mut koska katkaisin nyt vaitiolon,
+niin täytyy jatkaa. Turha enää peittää
+on tulta, joka kipunoita heittää.
+Näät eessäs esimerkin ylpeydestä,
+näät prinssin säälittävän. Enää kestä
+en lemmen tuskaa, turhaan uhmailen,
+vaikk' ennen tuomitsin ma vangit sen.
+Rannalta nähdä rajutuulet tahdoin,
+nuo, joihin sortuu sulhot hyrskyin, vahdoin.
+Nyt seison myrskyssä, käy kuohuin veri,
+kuin muutkin, minut ahmaa valtameri!
+Yks hetki rangaissut on rohkeanki:
+tää sydän ylpeä on vihdoin vanki.
+Kuus kuuta onnetonna käynyt olen,
+povessa vasama, yön teitä polen,
+häpeilen haavojani, väistyn, kun
+sa läsnä oot, kun poissa, löydän sun;
+kuvasi metsäin syvyydestä läikkyy,
+valosta päivän, varjoista yön väikkyy,
+nään aina piirtees, orjuuteeni samaan
+mua kaikki, kaikki yhtyy kavaltamaan.
+Min palkan taistoistani, parka, sainkaan?
+En enää itseäni löydä lainkaan,
+jäi multa jousi, viini, vaunut jouten,
+en viihdy viileätä merta souten,
+vain huokauksin nyt ma täytän salot,
+mun ääntä ratsuni ei tunne jalot.
+Punehdut työtäs ehkä. Huima taru
+on hurjan lempeni. Lie liian karu
+tää puhe sydämen, mi rakastaa;
+siks ei se sulle liene halvempaa.
+Vierasta kieltä haastan, muista impi;
+on kahle tässä orjaa kaunihimpi.
+Sa kuule huokaus, mi ilman sua
+ei koskaan oisi huojutellut mua.
+
+
+
+3:S KOHTAUS.
+
+    Hippolytos. Arikia. Theramenes. Ismene.
+
+THERAMENES.
+Sua, prinssi, valtiatar tervehtää:
+hän sua etsii.
+
+HIPPOLYTOS.
+               Miks?
+
+THERAMENES.
+                     En tiedä. Tää
+sanansa on: sua ennen matkaasi
+tavata tahtoo hän.
+
+HIPPOLYTOS.
+                  Mit' toivovi
+minulta Phaidra? Mitä hälle sanon?
+
+ARIKIA.
+Ah, häntä kuuntele, ma pyydän, anon.
+Sinulle kuinka lie hän vihollinen,
+kuitenkin itkevää on sääliminen.
+
+HIPPOLYTOS.
+Sa poistut. Loukkasinko, tiedä en,
+suloja, joita lemmin, ihailen,
+en arvaa, mik' on arpa sydämeni.
+
+ARIKIA.
+Ylevä prinssi, lähde! omakseni
+Ateena tee ja Attikan myös rannat.
+Sult' otan vastaan kaikki, minkä annat.
+Mut valtakunta suuri, maineikas
+tää viel' ei kallein mulle lahjoistas.
+
+
+
+4:S KOHTAUS.
+
+    Hippolytos. Theramenes.
+
+HIPPOLYTOS.
+Nyt matkaan! -- Mutta tuoss' on Phaidra jo. --
+Käy, hanki kaikki! -- Tuima tuokio! --
+Järjestä, juokse, anna merkki! Palaa,
+niin pääsen puhelusta, jot' en halaa.
+
+
+
+5:S KOHTAUS.
+
+    Phaidra. Hippolytos. Oinone.
+
+PHAIDRA (Oinonelle taustassa).
+Poveni pakahtuu, kun hänet nään.
+Unohdan kaikki. Mitä mielinkään?
+
+OINONE.
+Jää poikas, muista, muuten turvaa vaille.
+
+PHAIDRA.
+Ma kuulen, prinssi, lähdet kaukomaille.
+Lisäksi muiden tuskiesi tulen
+ja surren poikani sun huomaas sulen.
+Isätön on hän nyt. On toisen huolen
+pian saapa hän, kun, kurja äiti, kuolen.
+Jo sadat vaarat, vihat lasta vainoo;
+sa olet onnettoman suoja ainoo,
+mut pelkään sulkeneeni korvat sulta
+sen itkuille, mi levon vie nyt multa:
+ma pelkään, että vihas oikea
+lapselle äidin syyt on kostava.
+
+HIPPOLYTOS.
+En ole niin ma halpamielinen.
+
+PHAIDRA.
+Jos vihaisit, sua siitä soimais en.
+Mun näit sua vainoavan katkerasti;
+et nähnyt sydämeni pohjaan asti.
+Sua vihaamaan ma aivan antausin,
+sun asuinsijoiltani karkoitin,
+salassa, julki sua vahingoitin,
+veet väljät välillemme nostaa koitin.
+Nimeäs kielsin kattoni myös alla
+ma lausumasta lailla ankaralla.
+Mut suruuni jos syyni verratahan,
+jos viha vaan sun saattaa vihaamahan,
+vähemp' ei vihaas ansainnut lie nainen,
+enemp' ei sääliäsi, nuorukainen.
+
+HIPPOLYTOS.
+Lastensa tähden vihaa äitipuoli
+useinkin poikaa, jolta maammo kuoli.
+Tuon tiedän. Tavallista on, ett' toisen
+avion liitto kaunan kylvää moisen.
+Ma muilta saanut saman öisin ihan,
+kentiesi kahta katkeramman vihan.
+
+PHAIDRA.
+Ah, miksi sallei taivas, jota huudan,
+tuost' että poikkeus ma olen muudan!
+On myrsky muu, mi mua kalvaa, kaivaa!
+
+HIPPOLYTOS.
+Sa ällös turhin tuskin mieltäs vaivaa:
+kenties ei kuollut vielä miehes, tulla
+voi urho, silloin uus on riemu sulla.
+Poseidon taattoni on turva, päästää
+hädästä voi hän, ystävänsä säästää.
+
+PHAIDRA.
+Ei kahta kertaa nähdä tuonen maita,
+ei manan valkamia varjokkaita.
+Sa toivot turhaan: jumalat ei auta
+urosta, jonka ahnas nieli hauta.
+Mitä ma virkan? Kuollut ei hän, kun
+hän elää eessäni, kun nään ma sun;
+ma hälle haastan, hälle hehkun, hurja...
+Ah, prinssi: turhaan tulta peitän, kurja.
+
+HIPPOLYTOS.
+Sua lempes, murhees kuvat kuumat painaa:
+lie aina eessäs hän, mi nyt on vainaa;
+mies kuoli, rakkaus jäi sydämeen.
+
+PHAIDRA.
+Niin, Theseusta lemmin hulluuteen;
+en sellaisena kuin hän kuoloon kulki,
+tuhannen naisen jumaloima julki,
+nyt varmaan Manan vaimon sulho huima;
+vaan nuori, uskollinen, kenties tuima,
+kohtaava kaikki povet syttyvinä,
+kuin ovat jumalat, kuin olet sinä!
+Sun oli silmät, ryhti, käynti hällä,
+tuo ujous jalo, jok' on ylpeällä,
+kun souten sankarina Kretan merta
+Minoksen tyttären hän kihlas kerta.
+Miss' olit silloin sinä? Miks et siellä,
+kuss' oli Hellaan parhaat purren tiellä?
+Miks olit nuori liian kilpasille?
+Miks saapunut et saaren valkamille?
+Sun tappamasi Minotauros ois,
+sa oisit sokkelosta päässyt pois,
+sinulle siskoni ois tehnyt kerän,
+sa nähnyt oisit taasen päivänterän.
+Mut ei! Sen minä tehnyt öisin. Mulle
+ois lempi suonut apu saattaa sulle
+ja laajan labyrinthin sokkeloissa
+ma ollut oppahasi oisin noissa.
+Kuink' oisin turvannut ma pään tuon armaan!
+En langan varaan jättänyt ois varmaan,
+vaan seurannut sua öisin vaaraan asti
+ja itse eelläs käynyt uljahasti;
+jos kuolo kohdannut sun oisi, yksin
+et kuollut oisi, vaan me vieretyksin.
+
+HIPPOLYTOS.
+Jumalat! Mitä kuulen? Unhotatko
+sen miehen, jonka olen polven jatko?
+
+PHAIDRA.
+Miks uskot, että unohtaisin sen?
+Ma kuinka kunniaani muistais en?
+
+HIPPOLYTOS.
+Anteeksi, valtiatar: punastun;
+puheesi syytön oli, syy vain mun.
+Häveten siksi poistun, jätän sinut...
+
+PHAIDRA.
+Ah, julma, ymmärsit jo liioin minut.
+Jo kyllin puhuin, ettet väärin luule.
+Siis tunne Phaidra, Phaidran raivo kuule!
+Rakastan. Uskot, että syyttömänä
+hyväksyn itseni sua lempivänä.
+En! Lempi hurja, joka pääni huumaa,
+minulta hehkuaan ei saanut kuumaa,
+sen synkät sallineet on vallat taivaan,
+ne tuominneet mun ovat tuskaan, vaivaan,
+vereni velloneet tään myrkyn kautta;
+mua kiroot, inhoon itseäin sen tautta.
+On julma riemu valtain autuasten
+näin sortaa sydämiä ihmislasten!
+Ei kyllin, että sua pakenin,
+sa itse muistat, sinut karkoitin,
+vihaasi etsin, toivoin petomaisna
+sen välttää, jota välttänyt en naisna.
+Mit' auttoi se? Jos mua vihasitkin,
+sua, raukka, rakastin ja enemp' itkin;
+ol' onnettuutes sulle uusi sulo,
+mut mulle uutten murhepäiväin tulo:
+jos joskus nähnyt minut lienet missä,
+mua muuten nähnyt et kuin kyynelissä.
+Luuletko, ett' on mulle mieluinen
+tää tunnustus? Sen tiedän kurjuuden.
+Puhua lapsestani tahdoin, tulin
+sua anomaan... ah, sydänsuruun sulin!
+Tein turhaan lauseparret monin mutkin:
+sinusta yksin lienen puhunutkin!
+Rankaise rakkaus tää hirmuisin:
+olethan poika Theseus-sankarin,
+siis surmaa hirviö, mi huokaa huoltaan!
+Isäsi leski lempii poikapuoltaan!
+Paeta aio en ma miekkas alta;
+täss' sydämeni! Iske! Ihanalta
+sovitus tuntuva on rikokseni,
+siks kohti kalpaas rientää sydämeni.
+Lyö! Taikka lienee rikos liian musta,
+suloista suo et sille rangaistusta,
+et kättäs saastuta sa vereen halpaan,
+minulle säilä suo, käyn itse kalpaan;
+se anna!
+
+OINONE.
+         Tullaan. Taivaan vallat! Pois!
+Häpeäs ikuinen tää näky ois.
+Pakene! Joudu!
+
+
+
+6:S KOHTAUS.
+
+    Hippolytos. Theramenes.
+
+THERAMENES.
+               Phaidrako pois läksi?
+Tai oikeammin: näin pois vietäväksi?
+Mut, prinssi, miks tää muoto valjun vaivan?
+Miks miekatonna, sanatonna aivan?
+
+HIPPOLYTOS.
+Pakene, Theramenes! Paetkaamme!
+Nyt kauhut kaikki päälle lankee maamme.
+Näät Phaidra... ei, tää uni hirmun maatkoon
+maan alla, mua kiusaamasta laatkoon!
+
+THERAMENES.
+On valmis laiva, purje paisuvana.
+Mut Ateenasta saapunut on sana:
+valittu valtiaaksi veljes on
+ja Phaidran puoli päässyt voittohon.
+
+HIPPOLYTOS.
+Kuin?
+
+THERAMENES.
+      Airut käteen kuningattaren
+on tullut tuomaan kansan päätöksen.
+On Phaidran voitto.
+
+HIPPOLYTOS.
+                    Alla auringonko?
+Jumalat, hyveensä tää palkka onko?
+
+THERAMENES.
+Sill' aikaa kuninkaasta kertoo --
+
+HIPPOLYTOS.
+                                  Kuka?
+
+THERAMENES.
+Epeiroksessa nähty ois hän muka.
+Hain häntä sieltä, tiedän paremmin...
+
+HIPPOLYTOS.
+On huhu tutkittava kuitenkin
+sen saakka juuriin. Jos on totta, jäämme,
+jos tyhjäks näyttäytyy se, lähtekäämme.
+Ja vannon, maksoi minkä maksoi, saa
+käs' arvoton ei kantaa valtikkaa.
+
+Esirippu.
+
+
+
+
+KOLMAS NÄYTÖS.
+
+1:NEN KOHTAUS.
+
+    Phaidra. Oinone.
+
+PHAIDRA.
+Pois kunnia, mi mulle tarjotaan!
+En tahdo ketään nähdä päällä maan.
+Koetat lohduttaa mua kirottua.
+Mua kätke! Kiellä puhumasta mua!
+Jo haastoin, mit' ei kertoa sais kieli,
+jo yli huulten purskui hurja mieli.
+Ja hän! Hän kuinka tunteetonna taiskaan
+sanani välttää, joit' ei virkkaa saiskaan!
+Pois pyrki hän, mun silloin sortui ääni,
+hän punehtui, se lisäs häpeääni.
+Miks estit minut tuonen tuiman työstä,
+kun sydämeeni miekan tahdoin syöstä?
+Hän estikö? Hän kalpeniko? Ei.
+Ma koskin kättänsä, hän pois sen vei,
+ma koskin kalpaa, hän pois antoi kalvan
+kuin heti saanut ois se saastan halvan.
+
+OINONE.
+Näin huolta huutain, purkain sydäntäsi
+et sammuta, vaan lietsot liekkiäsi.
+Ylväämpi tyttärelle Minoksen
+ois hoiva huolten arvoisempien,
+paeta paennutta, kunnotonta,
+Ateenaa hallita ja saarta monta.
+
+PHAIDRA.
+Ma, hallita! Ma, kantaa valtikkaa!
+Kun itseäni en voi ojentaa!
+Kun itse, intohimon viemä vinhan,
+en pois ma pääse alta ikeen inhan!
+Kun sorrun!
+
+OINONE.
+            Lähde!
+
+Phaidra.
+                   Tänne jää hän, oi!
+
+OINONE.
+Kirota häntä voit, et jättää voi?
+
+PHAIDRA.
+Myöhäistä! Hän jo tuntee synkän syyni.
+Ujouden rajat ratkotut on tyyni,
+on hälle häpeäni tuotu julki;
+poveni kautta sentään toivo kulki.
+Sa itse neuvoin mairehin mua kiehdoit,
+eloni sammuvaisen liekin liehdoit
+sanoilla, joista saatoin arvata
+ma että voisin hälle huolia.
+
+OINONE.
+Ah! Syytön taikka syypää turmiosi,
+mit' en ois tehnyt avuks ahdinkosi?
+Mut loukkaus jos loukata voi sua,
+tuon ylenkatse voisko unhottua?
+Hän kuinka jättikään sun maahan, julma!
+Kuink' oli ilkkuva tuon silmäkulma!
+Ma kuinka vihasin tuot' ylpeätä!
+Ah, mun jos silmin nähnyt oisit tätä!
+
+PHAIDRA.
+Hän ehkä jättää korskan ylpeytensä;
+korvessa kasvanut on sydämensä,
+mielensä villi on kuin metsän tuuli;
+hän ensi kerran rakkaudesta kuuli.
+Kenties hän hämmästyi, siks jäi hän vait:
+me väärin häntä tuomitsemme kait.
+
+OINONE.
+Hän, muista, laps on äidin barbaarin.
+
+PHAIDRA.
+On lempinyt barbaari-äitikin.
+
+OINONE.
+Hän vihaa koko naisen sukupuolta.
+
+PHAIDRA.
+Näin muista naisista ei mulle huolta.
+Nyt ällös neuvojasi turhaan hukkaa,
+tue raivoain, äl' enää järkirukkaa!
+Hän kylmänä pois luotaan lemmen torjuu.
+Heikommin ehkä kunnialle horjuu?
+Hän välittävän näytti Ateenasta:
+kenties hän huolia vois valtikasta?
+Hän lähdöss' oli, laivat merta uivat,
+jo purjeet valloillansa pullistuivat.
+Oinone, mennös, ylväs etsi tuo,
+silmäinsä eteen kruunun kiilto luo!
+Hän saakoon diadeemin. Painan sen
+ma itse päähän hälle riemuiten.
+Hän saakoon valtakunnan; opettaa
+mun poikani hän hallitsemaan saa.
+Kenties hän tahtois isä olla tälle;
+ma pojan annan äitinensä hälle.
+Sa hänet loihdi tähän vallan taikaan!
+Sun sanas enemmän kuin mun saa aikaan.
+Kuvaile hälle Phaidra kuolevana,
+huokaile, itke, itse huolevana,
+kaikk' keinot käytä! Sinuun yksin luotan.
+Palaja pian! Tuskallisna uotan.
+
+
+2:NEN KOHTAUS.
+
+    Phaidra.
+
+PHAIDRA.
+O, Aphrodite, joka näät sen vaivan,
+mi mua sortaa, maahan murtaa aivan,
+sa leppymätön! Jo mun voitit. Miksi
+mua enää kiusaat? Sulle huudan siksi:
+itselles uutta kunniaa jos aiot,
+mua, taiottua, turhaan enää taiot.
+On sulla vihollinen uhmaisempi,
+min niskaa notkistanut viel' ei lempi,
+tuo prinssi ylpeytensä paaduttama.
+Lyö hänet siis! On asiamme sama.
+Hän lempiköön!... Oinone, palaat jo?
+Hän ei sua kuullut? Mua ilkkuuko?
+
+
+3:S KOHTAUS.
+
+    Phaidra. Oinone.
+
+OINONE.
+Tuo turha lempi saa nyt sammua.
+Nyt hyvettäsi muista muinaista!
+Kuningas elää, vaeltaa maan päällä;
+on Theseus saapunut, hän on jo täällä.
+Kaikk' kansa rientää, häntä huutaa vain.
+Kuin käskit, menin, prinssiä ma hain,
+niin riemu-äänet raikui kaikkialta...
+
+PHAIDRA.
+Mun mieheni on tullut tuonelalta.
+Se riittää! Tehnyt olen herjan hälle.
+Nyt hyvästit ma lausun elämälle.
+
+OINONE.
+Kuin?
+
+PHAIDRA.
+      Tahdoin kuolla, siitä estit mun,
+tunteeni tuskan voitti itkus sun.
+Miks kuollut en, kun voin sen puhtahana?
+Sua kuulin: kuolen kunniattomana.
+
+OINONE.
+Sa kuolet?
+
+PHAIDRA.
+           Taivas! Mit' oon tehnyt ma?
+Käy tänne Theseus kera poikansa,
+nään jälleen rikollisen rakkauteni,
+hän näkee, kuinka haastan miehelleni
+povessa huoli lemmen poljetun,
+silmässä kyynel harhahaaveilun!
+Hän eikö puoltain isän kunniata
+ilmaise lempeäni kamalata?
+Pettäinkö isäänsä ja valtiastaan
+hän vihaansa ei ilmi tois mua vastaan?
+Mut vaikk' ois vaiti hän, ma tiedän syyni,
+en ole nainen rikoksissa tyyni,
+en niitä, jotka otsa korkealla
+syypäitä ovat miellä rauhaisalla.
+Ma tunnen rakkauteni raivokkahan,
+minusta on kuin valmiit huutamahan
+ois miehelleni muurit, holvit julki
+jo täällä, mitä mieli vaimon sulki.
+Tuonelle tahdon. Lepo lienee tuolla.
+Niin onko suuri onnettomuus kuolla?
+Ei peljättäne murheellista Mana.
+Nimeä pelkään, jonka painavana
+jälkeeni jätän lasten kurjain kantaa.
+Zeun veri heille rohkeuden saa antaa!
+Mut suku vaikka piirtyis pilviin saakka,
+on äidin rikos aina raskas taakka.
+Kenties he kerran kantaa saavat soimaa
+emosta, joll'ei hyveen ollut voimaa;
+kentiesi heidät syyni kuorma murtaa
+tai mieliala allapäinen turtaa.
+
+OINONE.
+Ma myöskin heitä säälin; milloinkaan
+ei pelko ollut oikeampi. Vaan
+miks saattaa moisen kauhun alle lastaan?
+Miks itse nousta itseänsä vastaan?
+Pian huhu kertoo: Phaidra syypää on,
+petetyn väistyi tieltä puolison.
+Prinssille tuolle riemu lie se suuri,
+kun kuollen voittonsa sa kruunaat juuri.
+Ma mitä vastaan vainoojilles sitten?
+Ma hämmentyvä oon eess' syyttäjitten.
+Hän nauttiako häpeästäs saisi,
+sen ensi kuulijalle kuuluttaisi?
+Ei! Liekki taivaan minut lyököön ennen!
+Mut rakastatko vielä kuoloon mennen,
+lie vielä, virka, kullan kallis sulle
+tuo julkea?
+
+PHAIDRA.
+            Hän hirviö on mulle.
+
+OINONE.
+Miks hälle sallia siis voiton hurma?
+Ma neuvon tiedän, paremman kuin surma:
+sa ensin syytä häntä siitä, mistä
+sua syyttäis hän. Tää kaikk' on täydellistä:
+tuo miekka -- onneks sulle soi hän sen --
+murheesi mennyt, tuskas nykyinen,
+maanpako prinssin, aikomukses kuolla;
+sua kaikki puoltaa, hänt' ei mikään puolla.
+
+PHAIDRA.
+Ma mustaisinko syyttömyyttä?
+
+OINONE.
+                             Sinun
+vait olla tarvis vaan. Suo haastaa minun!
+Mun tuntoni myös kyllä soimaa sitä.
+Mieluummin tekisin ma vaikka mitä!
+Mut sinut koska muuten kadotan,
+sun tähtes tunnon vaivat vaiennan.
+Ma puhun. Theseus maanpakoon vaan
+poikansa varmaan tyytyy ajamaan.
+Isä on isä, vaikka rankaisee;
+vähästä leppyy, jälleen hymyilee.
+Mut miksi vuotais veri syytön, kun
+uhattu vaadi kunnias ei sun?
+Se liian kallis kadottaa on kivi,
+muu mustukoon, kun vaan se sädehtivi,
+muu kaikki väistyköön, jos muun se häätää;
+myös hyve pois, jos kunnias niin säätää.
+Jo tullaan. Theseus!
+
+PHAIDRA.
+                     Ja prinssi! Nään
+jo turmioni hänen silmistään.
+En mitään voi ma alla ahdinkoni.
+Tee tahtos! Sulle jätän kohtaloni.
+
+
+4:S KOHTAUS.
+
+    Theseus. Phaidra. Hippolytos. Oinone. Theramenes.
+
+THESEUS.
+Taas mulle leppynyt on sallimus,
+saan jälleen syleillä...
+
+PHAIDRA.
+                         Seis, Theseus!
+Ei sovi nyt nuo tunteet sydämen:
+en ole syleilysi arvoinen.
+Sa olet loukattu, sun poissa ollen
+kateinen onnes oli puolisollen,
+ansaitse enää miellyttää en sua;
+on ainut aatoksein nyt piilottua.
+
+
+5:S KOHTAUS.
+
+    Theseus. Hippolytos. Theramenes.
+
+THESEUS.
+Oudosti otetaan sun taattos vastaan.
+
+HIPPOLYTOS.
+Tään Phaidra selittää voi ainoastaan.
+Mut ällös toivolleni tehkö tenää:
+suo, että poikas häntä nää ei enää,
+suo ainiaaksi täältä mennä mun
+miss' asuu puolisosi.
+
+THESEUS.
+                      Kummastun.
+Jätätkö mun?
+
+HIPPOLYTOS.
+             Hänt' etsinyt en minä.
+Maan tämän ääriin hänet saatoit sinä.
+Suvaitsit jättää näille rannoillen
+Arikian ja kuningattaren;
+sain vielä toimeks heitä täällä puoltaa.
+Nyt tuota tarvis enää ei mun huoltaa.
+Metsällä mennyt nuoruus mult' on laiska,
+mua enää viehätä ei otus raiska,
+ma tahdon suuremmat jo voitot voida,
+jalommin verin tieni purppuroida.
+Et ollut ikäiseni vielä, kun
+tyrannit, hirviöt jo tunsi sun,
+ja kaatui käsivartes painon alla
+ikehet ihmiskunnan kaikkialla.
+Rauhoitit rannat meren kahden, tiesi
+jo turvass' olevansa matkamiesi;
+toi mainees Herakleenkin korvaan tuuli,
+hän töistään huoahti, kun työsi kuuli.
+Mut minun -- taaton suuren poika polo! --
+ees emon vertainen ei vielä olo.
+Siis salli, että miehuutein ma nostan!
+Jos jätit kostamatta jonkun, -- kostan,
+tuon sinun jalkoihisi voittosaaliin
+tai kuolen, pääsen kunnian päämaaliin,
+ja muisto kaiuttaa kautt' aikain kerta,
+ett' oli poika sankartaaton verta.
+
+THESEUS.
+Mi pelko perheeni näin hajoittaa?
+Mi kauhu kaikki pakenemaan saa?
+Jos saavuin ikävöitynä näin vähän,
+miks, taivas, taas mun kutsuit elämähän?
+Yks ystävä mull' oli. Puoliso
+Epeiron tyrannin tään hurmas jo.
+Ma lempivätä autoin kumppania;
+niin kohtalo löi meitä molempia.
+Tyranni yllätti mun aseetonna,
+mut armaan ystäväni, ah, tuo konna
+pedoille jätti, ihmisverin joita
+lihoitti luonansa hän kauheoita.
+Mun itseni hän syvään sulki rotkoon,
+tie mist' ei pitkä ollut tuonen notkoon;
+kuus kuuta näännyin, vihdoin jumalat
+mua kuuli, nousin, petin vartiat,
+pääs tyrannista Epeiroksen kedot,
+lihoitti lihallaan hän omat pedot.
+Palajan, riemuiten nään paikat, kunne
+kalleimman jätin, mitä tunsi tunne,
+kun kuolemasta eloon noussut rinta
+kohtausta kohden rientää ihaninta,
+kun itse tulen, saavun syleilyksin,
+mua pelko, tylyys täällä kohtaa yksin.
+Mua kaikki pakeneeko siis maan päällä?
+Miks ennen vanki en kuin vapaa täällä?
+Puhuihan Phaidra loukkauksestani.
+Ken petti mun? Miss' oli kostajani?
+Useinkin turva olin kaiken Hellaan.
+Se syyllisenkö suojas manterellaan?
+Miks vastaa et? Sa ethän syyllinen?
+Lie liitossa et turman tehneiden?
+On tullut minuun epäilyksen henki;
+ma tahdon tietää syyn ja syyllisenki.
+Saa Phaidra mulle tästä tehdä selon.
+
+
+6:S KOHTAUS.
+
+    Hippolytos. Theramenes.
+
+HIPPOLYTOS.
+Ma seison patsahana kauhun, pelon.
+Tuo vaimo voisko, vielä raivoissansa
+näin syyttää itseään ja rakkauttansa.
+Hän itseltäänkö riistäis päivän valon?
+Ah, mikä myrsky päällä tämän talon!
+Ma myöskin lemmin neittä nuorta; taatto,
+ah, häntä vihaa! Mikä murhesaatto
+mun kangastuu jo sielun kammioista!
+Mut, sydän, syytön olet! Pelkos poista,
+ja mieti, miten taaton taipumaan
+sa saisit rakkauteesi rohkeaan.
+Mut vaikk' ei taipuis hän, tää rakkaus kestää
+hän koko voimallaan sit' ei voi estää.
+
+Esirippu.
+
+
+
+
+NELJÄS NÄYTÖS.
+
+
+1:NEN KOHTAUS.
+
+    Theseus. Oinone.
+
+THESEUS.
+Ma mitä kuulen? Poika kunnoton
+isälle tehnyt tämän herjan on!
+O, sallimus, on kätes rautainen!
+Miss' olen, kuka, enää tiedä en.
+Hyvyyden palkka huono on, sen huomaan.
+Mi julkeus! Mi halu turmaa tuomaan!
+Himonsa mustan päästäksensä määrään,
+hän vielä turvas väkivaltaan väärään!
+Ma tunnen miekan tuon, ma itse hälle
+sen annoin, aioin työlle ylväämmälle.
+Kaikk' katkenneet on veren siteet. Mutta
+miks Phaidra ilmaissut ei julkeutta?
+Vait'olollaan hän syyllisen näin säästi.
+
+OINONE.
+Näin puolison hän murhatyöstä päästi.
+Häpesi Phaidra rakkautta hurjan,
+tuon tulta rikollista pojan kurjan,
+ja kuolla tahtoi. Kalvan nosti hän,
+jo valo riutui silmän syyttömän;
+ma silloin riensin, jouduin, estin aikeen,
+pelastin puolisolleen vaimon haikeen.
+En tiedä, kuin tään kertoneeksi tulin;
+näin murhees, hänen myös, ja sääliin sulin.
+
+THESEUS.
+Tuo konna! Kuitenkin hän kalpeni!
+Mun nähdessään hän, valju, vapisi.
+Sen näin ja jäykistyin jo kylmyydestään.
+Ei tervehdyskään tullut sydämestään.
+Mut Ateenassako jo uhmaten
+hän julki saattoi liekin syyllisen?
+
+OINONE.
+Sa muistat Phaidran valitukset kai?
+Tuon konnan lempi hänet vihaan sai.
+
+THESEUS.
+Troizenissa taas uudistui se?
+
+OINONE.
+                              Miten
+sinulle kerroin, kaikk' on käynyt siten.
+Mut valtiatar surussansa varmaan
+jo mua kaivannee, luo riennän armaan.
+
+
+2:NEN KOHTAUS.
+
+    Theseus. Hippolytos.
+
+THESEUS.
+Tuoss' on hän! Taivas! Muodon jalous moinen!
+Siit' eikö pettyä, kuin ma, vois toinen?
+Kuin päässä miehen, mi syyn pohjaan ehti,
+voi palaa hyveen pyhä otsalehti?
+Miks muodosta jo ilmi käy ei sielu,
+tuo rikollisten kuolevaisten nielu?
+
+HIPPOLYTOS.
+Tohdinko kysyä, miks käyneet pilveen
+on kasvos jalot?
+
+THESEUS.
+                 Jättää voit jo ilveen.
+Eteeni, konna, tulla tohditko,
+min liian kauan säästi taivas jo?
+Maailman hirviöistä vapahdin,
+sa elät, tunget riettain tuntehin
+vuoteelle taaton oman lempes vimman.
+Kuin näyttää tohdit pääs tuon katalimman?
+Miks vielä maahan jäät, min olet löyhkä?
+Miks etsi et jo pakopaikkaas, pöyhkä,
+all' outoin taivasten, luot' oudon laineen,
+jot' uurtanut ei vana taattos maineen?
+Pakene! Vihaani äl' uhmaa! Tuskin
+voin sitä hillitä; jo sallimuskin
+se julma on, ett' olen siittäjäsi;
+siis poistu, ettei saastuisi tää käsi,
+niin kuulu sankartöistä, kunniasta
+nyt oman, kurjan lapsen kuolemasta!
+Pakene! Varo, ettet milloinkaan
+satuta jalkaas rantaan tämän maan,
+tai lisäät, vannon, hirviöiden luvun,
+mun surmaamieni jo suuren suvun.
+Pakene! Katsomatta jälkeesi,
+vapauta näöstäs maakuntani!
+Poseidon, kuule! Jos ma joskus lien
+rangaissut rosvot kautta rantas tien,
+nyt muista palkka pitkäin taistojen:
+lupasit täyttää mun ens' rukouksen.
+Ma vanki olin, vaivaa näin ma monta,
+rukoillut voimaasi en kuolotonta,
+ahnaasti avun säästin luvatun,
+siks kunnes tuimempi ois tuska mun.
+Nyt sua pyydän: isä kurja kosta,
+tään päälle konnan kaikki kauhus nosta,
+hukuta haluinensa herja, surmaa!
+Hyvyytes tunnen, jos nyt tuotat turmaa.
+
+HIPPOLYTOS.
+Syyttääkö Phaidra mua syylliseksi?
+En moiseen kauhistukseen sanaa keksi.
+Niin monta iskua yht'aikaa! Pääni
+mun sekoo, kuivuu kitalakeen ääni.
+
+THESEUS.
+Sa toivoit, että Phaidra vaieten
+tuon hautais unhoon raa'an rakkauden?
+Mut miekan miksi unohdit sa hälle?
+Todistus on se lempes häpeälle,
+Miks kerran kantain viallista mieltä
+et hältä vienyt henkeä ja kieltä?
+
+HIPPOLYTOS.
+Näin musta valhe! Suu on mykkä mulla.
+Ois aika totuuden nyt esiin tulla,
+mut jääköön salaisuus, mi loukkais sua.
+Hyväksy tunne tää, mi estää mua,
+ja itse lietsomatta tuskaas suurta
+mua tutki, mieti luontehen tään juurta!
+Syyn suurimman käy eellä rikos pieni;
+mut syytön, puhdas mun on elontieni.
+Pyhimmät ken lait rikkoo jumalain,
+vähemmän pyhät ensin rikkoi ain.
+Asteensa paheell' on kuin hyveellä:
+ei ensin tehdä työtä synkintä.
+Ei kunnon miestä päivä yks, ei kaksi
+tee konnaksi tai salamurhaajaksi.
+Imetti minut sankar-äiti kaino,
+peritty hält' ei himon häijyn paino,
+ja Pittheus, viisas, kauas-kuulu, jalo,
+ol' varhain järkeni jo nuoren valo.
+Kehua itseäin en tahdo sulle,
+mut hyveen jonkun jos sa myönnät mulle,
+vihani kyllin lienen näyttänyt
+ma siihen, josta mua syytät nyt.
+Siks olen tuttu Hellaan kaiken kautta,
+en lempeni, vaan kylmyyteni tautta,
+on tietty tarmo karun nuoruuteni.
+Päiv' ei lie puhtaampi kuin sydämeni.
+Ja nyt mua syytetään, ett' tunteet hullut...
+
+THESEUS.
+Tuo ylpeys juur' on tuomiokses tullut.
+Nyt tiedän syynkin: Phaidran yksin piirsit
+sa sydämees, muut naiset syrjään siirsit.
+Kun yksin loisti sulle lempi irstas,
+se kuvat puhtahamman lemmen pirstas.
+
+HIPPOLYTOS.
+Ei, isä. Peittää sit' en voi nyt sulta:
+tää sydän tuntee lemmen kainon tulta.
+Rakastan, vaikka kieltoasi vastaan,
+Arikian oon orja ainoastaan.
+Tuo Pallaan heimon tytär poikas voitti,
+hän vastaan käskyäs mun kapinoitti.
+Ma hälle huokaan, hehkun, siksi uhmaan...
+
+THESEUS.
+Sa lemmit? Ei! Sa keinoon turvaat tuhmaan:
+syyn tunnustain, näin pyrit syyttömäksi.
+
+HIPPOLYTOS.
+Kuus kuuta nähneet mun on lempiväksi.
+Kuus kuuta häntä seuraan, karttelen.
+Sun kuinka saisin uskomaan ma sen?
+Sen sulle aioin kertoa juur' ikään.
+Mut eikö erheestäs sua auta mikään?
+Min kautta vannon, meren, taivaan, maanko?...
+
+THESEUS.
+Niin helposti nyt väärin vannotaanko?
+Jo lakkaa, lakkaa! Turhaan käytät suuta,
+jos hyveelläs ei enää turvaa muuta.
+
+HIPPOLYTOS.
+Sen valheeks sanot. Mulle suurempaa
+suo oikeutta sydän Phaidran.
+
+THESEUS.
+                             Haa!
+sun julkeudellasi ei ole rajaa.
+
+HIPPOLYTOS.
+Siis milloin, minne pois mun tahdot ajaa?
+
+THESEUS.
+Takana Herakleenkin patsaiden
+liet mulle vielä liian läheinen.
+
+HIPPOLYTOS.
+Kun isä syyttää syystä raskahasta,
+ken sääliä vois isän hylkylasta?
+
+THESEUS.
+Hae mies, mi paheen, rutsan hyväksyy,
+hän varmaan ystäväkses ylentyy;
+vain konna, kunniaton, kiittämätön
+sun olkoon ystäväsi, ystävätön!
+
+HIPPOLYTOS.
+Sa puhut paheesta ja rutsasta.
+No niin, on Phaidra äidin kantama,
+min suku tiedät, kyllin tuntee niitä...
+
+THESEUS.
+Jo eikö raivos hurjan riehu riitä?
+Pois silmistäni! Viime kerran käsken.
+Sa kuulit kohtalos, min lausuin äsken.
+Varrotko, että väkivaltaa käytän,
+ja häpeällä pois tien sulle näytän?
+
+
+3:S KOHTAUS.
+
+    Theseus.
+
+THESEUS.
+Mies kurja, kuljet surmaas kohti varmaa.
+Poseidon, jumalainkin kauhu harmaa,
+sanansa pitää, täyttää tuomion.
+Et vältä kostajaa, käyt kuolohon.
+Rakastin sua. Vaikk' on synkkä syysi,
+tää sydän syöstä tahtois syleilyysi.
+Mut liioin, polo, loukkasit sa mua;
+maan pääll' ei isää, enemp' poljettua.
+Jumalat, näätte isän sydämen:
+kuin siittää lapsen voin niin syyllisen?
+
+
+4:S KOHTAUS.
+
+    Theseus. Phaidra.
+
+PHAIDRA.
+Kuningas, riennän tänne kauhuissani,
+soi vihan ääni saakka korvahani.
+Sukuas säästä! Pelkään, myöhään jo
+ma tulen, täytetty lie tuomio.
+Ah, vertas sääli! Veri huutais maasta.
+Ijäksi sydämeeni jäis tää saasta!
+Tois murheen mulle ikilohduttoman,
+jos poika kaatuis kautta taaton oman.
+
+THESEUS.
+Ei saastuta mua vielä pojan murha,
+mut uhka kuulemas ei ollut turha.
+Käs' kuolematon häntä kohtaa pian,
+Poseidon kostaa, täyttyy palkka vian.
+
+PHAIDRA.
+Poseidon? Kuinka? Hältä anoit? Mitä?
+
+THESEUS.
+Pelkäätkö, että hän ei kuullut sitä?
+Mieluummin pyyntöihini pyhiin yhdy,
+syyn synkän tämän rangaistukseen ryhdy,
+vihaani lietso liian hiljaisaa:
+et vielä kyllin tunne rikkojaa.
+Hän turvaa parjauksiin nyt raivoissansa.
+Sanasi kiistää hän ja armahansa
+Arikian hän olleen väittää ainon.
+
+Phaidra.
+Kuin?
+
+THESEUS.
+      Valheellaan hän välttää tahtoo vainon.
+Tuo uusi temppu turha, irstas on.
+Poseidon täyttävä on tuomion.
+Käyn itse alttariltaan anomaan,
+hän että muistais ikilupaustaan.
+
+
+5:S KOHTAUS.
+
+    Phaidra.
+
+PHAIDRA.
+Mi kauhun viesti viilsi korviani!
+Mi herää turman tuli rinnassani!
+Uus ukkonen! Uus turman salama!
+Ma riensin auttamahan poikaansa,
+Oinonen jätin, tunnon ääntä kuulin,
+katumus huusi mulle valjuin huulin.
+Ken tietää, mitä tehnyt oisin nyt?
+Kentiesi itseäni syyttänyt!
+Kentiesi -- onneksi hän suuni sulki --
+ois totuus peljättävä tullut julki.
+Siis Hippolytos lempii, vaan ei mua!
+Arikia siis yksin hurmaa sua!
+Ah! Kun hän ylpeytensä mulle näytti,
+mua kohtaan tuota kieltä korskaa käytti,
+ma luulin, samoin hällä silmäkulma
+ois koko sukupuolta kohtaan julma.
+On toinen taivuttanut ylvään tarmon!
+Löys hänen eessään toinen nainen armon
+Kenties hän altis onkin taipumaan;
+mua yksin ylpeytensä hylkii vaan.
+Minäkö häntä puolustaisin? En!
+
+
+6:S KOHTAUS.
+
+    Phaidra. Oinone.
+
+PHAIDRA.
+Oinone, tiedänpä ma uutisen.
+
+OINONE.
+Et itseäsi ilmaissut sa liene?
+Perille aiettas et hurjaa viene?
+Pois sääli heikko! Sen ei tässä sija.
+
+Phaidra.
+Oinone, minulla on kilpailija.
+
+OINONE.
+Kuin?
+
+PHAIDRA.
+      Hippolytos rakastaa. Mies ylhä,
+ma jota lannistanut en, tuo jylhä,
+niin kylmä kyyneleille huokaavaisten,
+tuo tiikeri, tuo kauhu kaikkein naisten,
+kesynä kohdannut on voittajansa:
+tuon vanginnut Arikian on ansa.
+
+OINONE.
+Mitä ma kuulen?
+
+PHAIDRA.
+                Ah! Mi kuilu vaivan!
+Tää uusi isku minut murtaa aivan.
+Mit' oli kaikki lemmen kyynellähteet,
+tulet ja tuskat, epätoivot, tähteet
+mun ylpeyteni, herja hirmuinen,
+nyt tähän tuonen vaivaan verraten?
+He lempivät! Kuin? Missä? Mistä asti?
+Miss' oli silmäni! Ah, raivoisasti
+rakastavatko? Sinä tiesit siitä,
+et kertonut. Miks et? Sua siit' en kiitä.
+Useinko yhdessä he nähdään? Missä?
+Kentiesi metsän synkän siimeksissä?
+Ah, täysin valloin toisiaan he tapaa!
+Lie lempi viatonten ollut vapaa;
+sen kuuli taivas ilman kauhistusta,
+sees heille päivä paistoi, mulle musta.
+Nous heille aamut, aina kirkkaat, mulle
+vain tummat itkun illat tuiretulle;
+mua kiros, hylki koko luomakunta,
+vain kuolemasta nähdä tohdin unta.
+Söin katkeruutta, kyyneleillä elin,
+iloa tuskissani teeskentelin,
+suruinen sydän pyrki mullan alle,
+ma otsan kirkkaan nostin taivahalle,
+en tohtinut ees aina itkeä,
+kun täytyi muilta murhe kätkeä.
+
+OINONE.
+Vain hetken heille lemmen hurma kesti.
+
+PHAIDRA.
+He toistaan rakastavat ijäisesti!
+Myös nyt, kun puhun, -- ah, mik' aatos tuonen! --
+yhteistä tuntevat he tulta suonen.
+Maanpako heit' ei estä muistamasta!
+Nyt tuhat valaa vannovat he vasta.
+Tuo lempi loukkaa mua, sit' en siedä;
+Oinone, auta! Miten? Kuin? En tiedä.
+Arikian jo turma tulkoon! Nuku
+ei Theseun viha. Kuolkoon Pallaan suku!
+Lievästi älköön kostako hän kyytä:
+syy siskon suurempi on veljein syytä.
+Rukoilen itse häntä raivoissani.
+Kuin? Hulluusko jo kulkee aivoissani?
+Mun elää mieheni, ma lemmin toista.
+Kateisna rukoillako voisin moista?
+Ketä ma lemmin? Kuka eestäin kostaa?
+Jokainen sana hiukset päässä nostaa.
+Rikosten päässyt olen täyteen määrään:
+halajan rutsaa, turvaan herjaan väärään!
+Miesmurhaiset nää kädet janoo verta,
+ne viatonta kyllin saakoot kerta.
+Mua kurjaa! Kuin maan pintaa enää polen?
+Kuin nähdä päivän voin, min lapsi olen?
+On heimoani herra jumalten
+ja taatto, kaikki vallat kaikkeuden.
+Ma kuhun piilen? Pohjaan kuolon kuurnan?
+Isäni siell' on herra tuiman uurnan,
+on tuomar' ihmissyiden Minos vakaa,
+hän arvat ankarat maan lasten jakaa.
+Varjonsa kuinka vavahtaisi nähden
+nyt tyttärensä, kauhistuis tuon tähden,
+kun pakko ois mun taru alkaa paton,
+myös tuonen yölle vielä tuntematon!
+Ah, isä, varmaan et sa ääntä saisi,
+kädestäs valta-uurna valahtaisi,
+ja uutta rangaistusta etsein, oman
+veresi pyövel' oisit valottoman.
+Armahda! Julmat jumalat nuo särki
+sukusi, sumentui myös lapses järki,
+mut poiminut en syyn tään hedelmätä,
+sen vaikka kannan ikihäpeätä.
+Pimeistä päivistäni lopun teen;
+mua tuska seuras hetkeen viimeiseen.
+
+OINONE.
+Ah, kauhu väärä povestas jo poista!
+Ansaitse erhe tää ei pieni moista.
+Rakastat: kuka määrää kohtalonsa?
+Lumoa salliman ken vältti konsa?
+Et ensimmäinen lemmen uhri liene.
+Se eikö muita myöskin harhaan viene?
+On luonnollista heikkous ihmisen;
+sa osaan tyydy kuolevaisien.
+Sa ikivanhan ikeen alla huokaat.
+Ma sanon: tänne jumalatkin tuokaat,
+nuo, joill' on syyllisille aina nuoli,
+vasama valmis, -- hekin samoin huoli.
+
+PHAIDRA.
+Ma mitä kuulen? Mitä tohdit haastaa?
+Et minuun muuta jättäisi kuin saastaa.
+Nyt huomaan, kurja, kuin mun myrkytit,
+ma kuolla tahdoin, sinä estelit,
+ma Hippolytosta myös vältin, sinä
+toit hänet sinne, missä olin minä.
+Miks teit sen? Miksi häntä herjasit?
+Paheeksi miksi hyveen parjasit?
+Hän kuolee nyt kenties. Pian kohtaava
+on häntä surman-sana taattonsa.
+Pois hirviö! Sun ei mua tarvis puoltaa.
+Ma tahdon kohtaloni itse huoltaa.
+Jumalat oikein palkitkoon sun vaivas
+ja kauhistakoon sinut kostain taivas
+jokaista, joka laillas kielastain
+sydämet kiehtoo heikkoin valtiain
+ja syöksee heidät, minne mieli vie,
+ja näyttää, mist' on syihin suorin tie!
+Lahjoista vaarallisin kohtalon
+maan ruhtinaille imartaja on.
+
+OINONE (yksin).
+Ah! Häntä hellin, lemmin lapsenani!
+Tään sain nyt palkan, houkka, vaivoistani.
+
+Esirippu.
+
+
+
+
+VIIDES NÄYTÖS.
+
+
+1:NEN KOHTAUS.
+
+    Hippolytos. Arikia. Ismene.
+
+ARIKIA.
+Kuin? Vaarassako vielä totuus peittää?
+Erheesen taatto oma, armas heittää?
+Jos, julma, itkuni sua ei voi estää,
+jos helposti voit eron huolet kestää,
+niin lähde, tänne jätä tyttö rukka;
+mut oma toki turvaa elos kukka,
+vapauta häpeästä kunniasi,
+peruutus valan vaadi taatoltasi!
+Viel' aika on. Vuoks oikun miksi hälle
+suot voiton, syylliselle syyttäjälle?
+Tuo julki totuus!
+
+HIPPOLYTOS.
+                  Kuin sen virkkaa voisin?
+Isäni häpeänkö ilmi toisin?
+Edessä puolisonsa synkän kuvan
+mun nähdä pitäis hänen punastuvan?
+Vain sinä tiedät sen. Ei mulla muita
+kuin jumalat ja sinä uskotuita.
+Sinulle kerroin sen, mit' itseltäni
+salaisin: tunne etkö lempeäni?
+Unohda, mitä sulle virkoin! Muista
+sinetti salaisuuden tään! Ei suista
+noin puhtahista koskaan soiko taru
+tää tuonen-tuima, kamala ja karu.
+Jumalten vanhurskauteen luottakaamme,
+kai kerran heiltä oikeutta saamme,
+ei silloin rangaistuna Phaidra vältä
+syyn häpeää, mi nyt jäi säästöön hältä.
+Tään säälin yksin sulta vaadin ma,
+muu kaikk' on vihalleni altista.
+Mua seuraa! Orjuudesta pois! Maanpakoon!
+Käy kerallani kohtaloiden jakoon!
+Paikasta pois, miss' asuu turma, syy,
+min ilmass' itse hyve myrkyttyy!
+Pakoas auttaa sekasorto, mitä
+mun nostaa pakoni; sa käytä sitä!
+Voin taata kaikki: vartiat on minun,
+on heiltä helppo pujahtaa pois sinun.
+Meit' Argos vartoo, Sparta kutsuu; meillä
+on ystäviä, mieli altis heillä
+ja voima auttamaan. Ei sietää saa
+näin että Phaidra meidät karkoittaa
+molemmat istuimelta isäin suurten,
+ja Phaidran poika saa maat jumal-juurten.
+On kaunis tilaisuus. Se täytyy käyttää.
+Mut sua horjuttavan pelko näyttää?
+Etusi oma sitä vaatii. Päätä!
+Ma olen tulta, sinä miksi jäätä?
+Pelkäätkö matkaa kanssa kirotun?
+
+ARIKIA.
+Ah, suurin autuuteni ois se mun!
+Jos liitetty ma kohtaloosi öisin,
+ilolla kaikki unohtaa ma voisin!
+Mut kun ei meillä side suloinen,
+ma voinko siveästi tehdä sen?
+En loukkaa kunniaa, jos täältä karkaan;
+sen lait ei koskea voi vankiparkaan,
+pakene enhän vanhemmiltani.
+Paon lupa on, kun sortaa tyranni.
+Mut mua lemmit, prinssi. Kunniani...
+
+HIPPOLYTOS.
+Sen turva vahvin mun on rinnassani.
+Ma olen huolta pitänyt sun tiestäs:
+pakene vainoojias, seuraa miestäs!
+Olemme vapaat, taivaan tahdon mukaan,
+vaikk' onnettomat; meit' ei käske kukaan.
+Ei aina soihdut häihin tarpeen. Tuolla
+Troizenin porteilla, sen hautain puolla,
+rotuni missä ruhtinaat nuo nukkuu,
+on templi; siellä valat väärät hukkuu.
+Siell' ei voi valhetella kieli mainen,
+saa koston kohta siellä kuolevainen,
+ja kaukaa karttaa paikkaa viekas sana,
+miss' itse tuoni seisoo vartiana.
+Jos mua uskot, siellä lemmen vala
+ikuinen vannokaamme, pyhä, sala;
+sen todistakoon herra kalmiston,
+hän isän sijaiseksi tulkohon,
+ja valan taatkoon koko taivas jylhä,
+Artemis kaino sekä Hera ylhä,
+ja kuulkoot rakkauteni nuoren, raisun
+jumalat sekä vainaat tuonen vaisun.
+
+ARIKIA.
+Kuningas saapuu. Poistu! Täällä hetken
+ma viivyn, peittääkseni pakoretken.
+Lähetä opas, jonka kanssa karkaan,
+ma etten jäisi epäilykseen arkaan.
+
+
+2:NEN KOHTAUS.
+
+    Theseus. Arikia. Ismene.
+
+THESEUS.
+Zeus, poista epäilys! Tuo julki valta
+totuuden, jota etsin kaikkialta!
+
+ARIKIA.
+Ismene, mene, kaikki matkaan hanki!
+
+
+3:S KOHTAUS.
+
+    Theseus. Arikia.
+
+THESEUS.
+Arastut, neito. Tiedän aremmanki:
+Hippolytoksen näin. Mit' teki täällä?
+
+ARIKIA.
+Hän mulle lausui hyvästit maan päällä.
+
+THESEUS.
+Sun silmäs hänet hillinneet siis ovat,
+ens kertaa kesyttäneet tunteet kovat.
+
+ARIKIA.
+Totuuden sanoa ma tahdon sulle;
+ei perinyt hän vihaas, julmaa mulle,
+mua kohdellut ei lailla syyllisen.
+
+THESEUS.
+Ymmärrän: vannoi sulle rakkauden.
+Äl' usko miehen viekkaan valoihin:
+hän samoin vannonut on muillekin.
+
+ARIKIA.
+Hän?
+
+THESEUS.
+     Häntä miks et tehnyt vakaammaksi?
+Kuin siedit lemmen, jota jakaa kaksi?
+
+ARIKIA.
+Ja sinä, kuinka siedät herjausta?
+Kuink' uskot, että valkea ois musta?
+Niin vähän poikaas tunnetko? Jos milloin
+syy samaa on kuin viattomuus, silloin
+hän syypää lie. Voin silmäis kaihin poistaa.
+Nää hyve, joka jokaiselle loistaa!
+Ah, hänkö sortuis herjan halvan tiehen?
+Peruuta valas, vala murhamiehen,
+tai pelkää, että suuttuin sulle näyttää
+voimansa taivas sekä pyyntös täyttää.
+Uhrimme usein vihass' ottaa se,
+sen lahjat ovat kosto töistämme.
+
+THESEUS.
+Sa tahdot häntä puolustaa mun nähden.
+Sua lempes sokaisee tuon kurjan tähden.
+On todistajat varmat, uskon heitä:
+oon nähnyt, nähnyt tosi kyyneleitä.
+
+ARIKIA.
+Sa varo: kätes voittamattomat
+löi monet hirviöt jo kamalat,
+yks elää sentään... Tähden poikas en
+voi jatkaa. Isää kunnioittaen
+hän puhumasta kieltänyt on mua.
+Sanani liioin loukkaisivat sua.
+Ma tahdon kaino olla niinkuin hän,
+pois menen, virkkaa voisin enemmän.
+
+
+4:S KOHTAUS.
+
+    Theseus.
+
+THESEUS.
+Mit' tarkoittaa hän? Miksi kiertelee,
+niin usein alkaa, jälleen vaikenee?
+Hämärän mikä on tuon puheen jatko?
+Mua teeskennellen pettää tahtovatko?
+Mut minä itse? Miksi rinnastani
+soi valitus nyt vasten tahtoani?
+Salainen sääli mua kalvaa, kaivaa.
+Oinone puhukoon! En kestä vaivaa,
+syyn täyden tietää tahdon, saa en sitä.
+    (Vartioille:)
+Oinone luoksein tulkoon, yksin.
+
+
+5:S KOHTAUS.
+
+    Theseus. Panope.
+
+PANOPE.
+                               Mitä,
+ah, aikoo valtiatar, tiedä en,
+pahinta pelkään. Tuska hirmuinen
+hänt' ahdistaa, jo tuli sammuu suonen,
+on kasvoillansa kalpeus jo tuonen.
+Oinone häväisty pois ajettiin,
+hän syöksyi meren synkän syöveriin.
+Miks sen hän teki, nyt ei kerro kieli:
+jo ainiaaksi hänet aalto nieli.
+
+THESEUS.
+Mitä ma kuulen?
+
+PANOPE.
+                Kuningattaren
+ei tuosta laannut myrsky. Itkien
+syleilee, synkkä, usein lapsiansa
+kuin laulatellen omaa murhettansa,
+hän milloin heille äidin lemmen myöntää,
+taas kohta kauhistuen syrjään työntää.
+Hän harhailee kuin määrää vailla, horjuu,
+ei meitä tunne tai pois luotaan torjuu.
+Kolmasti kirjoitti hän kirjehen,
+taas kolme kertaa rikki repi sen.
+Suvaitse nähdä häntä!
+
+THESEUS.
+                      Kauhun sana!
+Oinone kuollut, Phaidra kuolevana!
+Miss' on mun poikani? Hän tulkohon!
+Nyt altis hälle isän korva on.
+    (Yksin.)
+Poseidon julmat säästä hyvättyösi
+tai hautaa pyyntöni tuo pohjaan yösi!
+Lien ollut liian herkkäuskoinen,
+kohotin kiron liian varhaisen.
+Nyt epätoivoon kaikki hukkuvi.
+
+
+6:S KOHTAUS.
+
+    Theseus. Theramenes.
+
+THESEUS.
+Ah, Theramenes! Miss' on poikani?
+Ma hänet lapsest' asti uskoin sulle.
+Mut miksi itket? Min tuot viestin mulle?
+Miss' on hän?
+
+THERAMENES.
+              Turha nyt on siitä huoli,
+myös turha hellyys. Hippolytos kuoli.
+
+THESEUS.
+Jumalat!
+
+THERAMENES.
+         Kuoli armain ihmisistä,
+ja vannon: syyttömin myös syyttömistä.
+
+THESEUS.
+Hän kuollut! Juur' kun kaipaan kasvojansa,
+jumalat salli hänen kuolemansa.
+Kuin kaatui hän? Mik' iski taivaan nuoli?
+
+THERAMENES.
+Troizenin porttien hän eessä kuoli.
+Hän vaunuiss' istui. Itse suunsa sulki,
+ja mykkinä myös sotamiehet kulki.
+Mykenan tietä ajatuksissansa
+hän ajoi, astui orhit valloillansa,
+nuo ylväät, jotka tulta korskui ennen,
+kun kuuli äänen tutun, vitkaan mennen,
+päin painunein nyt säestävän näytti
+mietteitä, jotka miehen mielen täytti.
+Aalloista silloin ärjyn ääni raikui,
+veet jylisivät, kaikki taivaat kaikui,
+maan sydämestä huokaus hirmuinen
+sekaantui ilman, meren melskeesen.
+Veremme jäätyi poven'pohjaan asti;
+hepojen harjat nousi. Nopeasti
+lähestyi vesivuori kuohuin, pauhuin,
+se meitä kohden synkin syöksyy sauhuin,
+jo särkyy, kidastansa oksentaa
+veen hirviön, jot' ei lie nähnyt maa:
+pääss' sarvet uhkaavaiset, julma-juomut,
+leveä otsa, yli ruumiin suomut,
+kesytön härkä, lohikäärme, jonka
+longersi puiden yli purston lonka;
+rakosi ranta, kun se pitkään mylvi,
+se pilviin saakka kauhistusta kylvi,
+maa luja liikkui, ilma saastui tuosta,
+myös aalto säikkyi, alkoi taapäin juosta.
+Pakeni kaikki uhkaa turman-tuojan.
+Me lähitemppelistä saimme suojan,
+vain Hippolytos, poika urhon, jää;
+pysäytti vaunut, keihään tempas tää,
+jo tähtää hirviöön, vä'än varman linkoo,
+mi viuhuin pedon kylkeen syvään sinkoo.
+Raivosta, tuskasta tuo mylvähtäin
+hepojen eteen vaipuu, kääntyy päin
+ja sylkee kidastansa tulta, verta,
+savua, niinkuin suurta myrskymerta.
+Hevoset pelko valtaa, eivät muista
+nyt enää suitsimiestä eikä suista;
+turhaksi kääntyy käskijän jo tahto,
+ne puree kuolaimiaan, suussa vahto;
+jumala joku myös on piikein kirmaa
+hepojen kiihoittavan nähty virmaa.
+Ne kautta kallioiden syöksyy kauhuin,
+jo särkyy akseli, jo vaunut pauhuin
+paloiksi lentävät, hän itse kiertyy
+orheinsa ohjiin, kaatuu, maahan viertyy.
+Anteeksi tuskani: tuo kauhun kuva
+vain iki-itkuin mult' on murentuva.
+Näin, valtias, näin poikas poloisen
+jaloissa ruokkimainsa ratsujen,
+hän kutsui heitä, hevot ääntään säikkyi,
+jo hurme haavoist' yli ruumiin läikkyi.
+Me huusimme, soi kiro, tuska, kimma!
+Niin vihdoin pysähtyi myös orhein vimma
+ne jäivät hautain luo, miss' iki-unta
+sun nukkuu isäis suuri sukukunta.
+Ma sinne syöksyin, seuras vartiat,
+veriset jäljet meitä johtivat,
+kivissä kirjat näkyi, pensahasta
+osoitti oksa hurmehista hasta.
+Ma juoksen, huudan, käden tarjoan,
+hän silmän aukaisee jo sammuvan,
+näin virkkaa: "Kuolen syyttömänä. Arka
+Arikia nyt huolees jää, tuo parka.
+Jos isä joskus, murhepäivänänsä,
+mun muistaa surmaa, väärin syyttämänsä,
+jos kuulee varjoni hän vaikeroivan,
+hän vangillensa hyvän suokoon hoivan."
+Hän veti henkäyksen viimeisen,
+syliini jäi vain ruumis verinen,
+tuo kurja, kuolevainen, lyöty liha,
+min sorti jumalten ja taaton viha.
+
+THESEUS.
+Ah, poikani! Mun rakas toivoni!
+Mua liian nopsaan taivas palveli.
+Mi jää nyt povelleni murheen paino!
+
+THERAMENES.
+Arikia luo silloin saapui kaino:
+paeten vihaas, tuli hän tuon tähden,
+min mieheks ottaa tahtoi taivaan nähden.
+Hän tuli, huomas hurmeen puuntavaisen --
+mi näky rakastavan nähdä naisen:
+mies valju runneltuna lepäsi!
+Hän ensin onnettuuttaan epäili,
+ei häntä tuntenut, vaan tyynnä pysyi,
+ja hänet nähden yhä häntä kysyi.
+Mut murheestansa vihdoin varma, hän
+loi taivahalle silmän syyttävän,
+vavisten, valjuna, kuin kuoloon suureen
+hän kaatui, kaunis, sulhon jalkain juureen.
+Ismene häntä, itkevä ja hellä,
+elohon, tuskaan kokee herätellä.
+Ma tulin tuomaan, päivää kiroten,
+sinulle urhon tahdon viimeisen,
+ja toimen täyttämään sen onnettoman,
+min mulle uskoi varjo poikas oman.
+Mut tuossa tulee vainoojansa varmin.
+
+
+7:S KOHTAUS.
+
+    Theseus. Phaidra. Theramenes. Panope. Sotilaita.
+
+THESEUS.
+On kuollut poikani. Voit jättää harmin.
+Ah, miksi pelkään, epäilen? Miks annan
+anteeksi hälle, kaunaa toista kannan?
+Mut hän on kuollut. Täys on vihas määrä,
+lie ollut oikea se taikka väärä.
+Ma synnyin pettymään, sen myönnän minä.
+Hän lienee syyllinen, kun syytät sinä!
+Kuolonsa kyllin mua murhettaa,
+en etsi selvyyttä ma kauheaa,
+kun ei se sentään häntä eloon saisi,
+vaan ehkä vaivaa uutta valmistaisi.
+Veristä kuvaa poikani ma pelkään.
+Pois maille muille! Pois veen vieraan selkään!
+Tahtoisin paeta pois maailmasta!
+Näin surman suru unohtuisi vasta.
+Mut kunne pakenen, ah, kurja isä?
+Nimeni mainekin on tuskan lisä.
+Vähemmän kuulu, kätköön käydä voisin.
+Ah, jospa jumalten ees hylky oisin,
+he eivät täyttäneet ois pyyntöjäni;
+en pyydä enää, itken itseäni.
+Lie korkea mua kohtaan taivaan hyvyys,
+sit' ei se korvaa, min vei tuonen syvyys.
+
+PHAIDRA.
+On aika vaitiolon verho heittää.
+Syyn varjo ei saa poikas hautaa peittää:
+hän syytön oli.
+
+THESEUS.
+                Ah! ma onneton!
+Sun tähtesi hän kuoloon käynyt on!
+Sa julma! Anteeks saanehes äl' luule!...
+
+PHAIDRA.
+On kalliit hetkeni. Mua, Theseus, kuule!
+Ma pojan kainon kunnioittamisen
+katseella maksoin sukurutsahisen.
+Poveeni taivas turman liekin nosti;
+muun ohjannut Oinone on. Hän kosti
+hylätyn rakkauteni, peljäten
+Hippolytos ett' ilmi toisi sen.
+Hyväkseen heikkouttani hän käytti,
+sun eessäs häntä syyttäin syynsä täytti
+ja välttäin vihaani hän liian lievän
+löys rangaistuksen alla aallon vievän.
+Mun kohtaloni ratkaissut ois rauta,
+mut tunnon tuska esti mun, ei hauta;
+hitaammin tahdoin manan maille tulla,
+ett' oisi ensin täysi selko sulla.
+Niin otin myrkkyä Medeian. Tuonen
+jää jäähdyttää jo tulta kuuman suonen,
+se saapuu saakka sydämeeni, hyinen
+vavistus kiertää mun kuin verkko kyinen;
+nään taivahan kuin sumun summan kautta
+ja puolison, mi kauhistuu mun tautta;
+jo kuolo saapuu, silmän sammuttaa;
+maan tahra olin, kirkas taas on maa.
+
+PANOPE.
+Hän kuolee!
+
+THESEUS.
+           Jospa pohjaan kuolon yönsä
+myös sammuis muisto hänen mustan työnsä!
+Herännyt olen erhetyksestäni,
+ma tahdon nähdä pojan lempimäni,
+verensä syyttömän pois itkein pestä,
+näin päästä kiron väärän vääntehestä.
+Ansaitun saakoon kuollut kunnian.
+Kentiesi leppyy varjo vainajan,
+myös synkät haamut Pallaan heimon, konsa
+on tytär mulle hänen morsionsa.
+
+Loppu.
+
+
+
+
+
+
+
+
+End of the Project Gutenberg EBook of Phaidra, by Jean Racine
+
+*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 44699 ***
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..fcbe603
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #44699 (https://www.gutenberg.org/ebooks/44699)
diff --git a/old/44699-8.txt b/old/44699-8.txt
new file mode 100644
index 0000000..4f375ed
--- /dev/null
+++ b/old/44699-8.txt
@@ -0,0 +1,2829 @@
+The Project Gutenberg EBook of Phaidra, by Jean Racine
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org/license
+
+
+Title: Phaidra
+       5-näytöksinen runomittainen murhenäytelmä
+
+Author: Jean Racine
+
+Translator: Eino Leino
+
+Release Date: January 18, 2014 [EBook #44699]
+
+Language: Finnish
+
+Character set encoding: ISO-8859-1
+
+*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK PHAIDRA ***
+
+
+
+
+Produced by Juha Kiuru and Tapio Riikonen
+
+
+
+
+
+
+PHAIDRA
+
+5-näytöksinen runomittainen murhenäytelmä
+
+
+Kirj.
+
+RACINE
+
+
+
+Suom. Eino Leino
+
+
+
+Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki, 1907.
+
+Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Kirjapainon Osakeyhtiö.
+
+
+
+
+
+
+HENKILÖT:
+
+ Theseus, Aigeuksen poika, Ateenan kuningas.
+ Phaidra, Theseuksen puoliso, Minoksen ja Pasiphaen tytär.
+ Hippolytos, Theseuksen ja amazonien kuningattaren Antiopen poika.
+ Arikia, prinsessa Ateenan kuninkaallisesta suvusta.
+ Theramenes, Hippolytoksen opettaja.
+ Oinone, Phaidran imettäjä ja uskottu.
+ Ismene, Arikian uskottu.
+ Panope, Phaidran seuranainen.
+ Sotilaita.
+
+Tapahtumien paikka on Troizen, kaupunki Peloponnesoksella.
+
+Esitetty ensimmäisen kerran Suomen Kansallisteatterin näyttämöllä
+Helsingissä 26 p. lokak. v. 1906.
+
+Henkilöt: Theseus -- Axel Ahlberg; Phaidra -- Katri Rautio; Hippolytos
+-- Evert Suonio; Arikia -- Helmi Lindelöf; Theramenes -- Emil Falck;
+Oinone -- Kirsti Suonio; Ismene -- Helmi Tähtinen; Panope -- Aino
+Vasarainen. -- Ohjaus: toht. Jalmari Hahl.
+
+
+
+
+ENSIMMÄINEN NÄYTÖS.
+
+
+1:NEN KOHTAUS.
+
+    Hippolytos. Theramenes.
+
+HIPPOLYTOS.
+Tein päätökseni, Theramenes: lähden.
+Troizenin jätän epäilyksen tähden,
+mi mua kalvaa. Ah, ma punastun
+jo pitkää täällä toimettuutta mun!
+Kuus kuuta poissa ollut taatto on,
+en tiedä, alla minkä auringon,
+en, mitkä heittää häntä hyrskyt, vahdot.
+
+THERAMENES.
+Hakea mistä, herra, häntä tahdot?
+Jo vuoksi pelkosi tuon oikeimman
+uhmailin Isthmoon kahden meren vimman,
+kyselin, tutkin teitä Theseuksen
+virroilta kuolon, mailta manan uksen;
+on tiedusteltu Elis, Tainaros,
+myös meri, minne sammui Ikaros.
+Mit' enää toivot? Mikä ilman-ala
+vois olla isäs piilopaikka sala?
+Kenties ei taattos itse tahdokaan,
+salasta hän ett' ilmi saatetaan?
+Kenties, sill'aikaa kuin on tuska meillä,
+hän tyynnä kulkee lemmen lehtoteillä,
+tuo urho, uutta vartoin suudelmata...
+
+HIPPOLYTOS.
+Ma pyydän: kuninkaalle kunniata.
+Hän jättänyt on erheet nuoruuden,
+ei enää orja halpain kahletten.
+Jos on hän, on hän yksin Phaidran vanki,
+ei kateensyitä enää hälle hanki.
+Hakien häntä seuraan tehtävääni
+ja pääsen täältä, missä pyörtyy pääni.
+
+THERAMENES.
+Ah, mistä asti paikkaa pakenet,
+kuss' elit lapsuuspäivät herttaiset,
+miss' unohdit sa myöhemminkin tovin
+Ateenan humut sekä loistot hovin.
+Salaisen vaaras, murhees tietää soisin.
+
+HIPPOLYTOS.
+Tuo onnen aik' on mennyt. Kaikk' on toisin,
+siit'asti kuin sai seutuun rauhaiseen
+tuo tytär Minoon Ja Pasiphaen.
+
+THERAMENES.
+On tuttu mulle tuskiesi syy:
+se Phaidra on, mi tääll' on onnes kyy,
+tuo turman emintimä. Tuskin näki
+hän sun, maanpakolaiseks kun jo teki.
+Mut tylsä on jo tutkain vaimon vihan,
+mi sua etsi, ellei poikki ihan.
+Ei tarvis lie sun vuoksi naisen huolla,
+mi kuoleva on taikka tahtoo kuolla;
+on sairas Phaidra, outo häll' on tauti,
+ei elostaan, ei auringosta nauti;
+kutoa kuinka vois hän vaaraa sulle?
+
+HIPPOLYTOS.
+Vihansa heikko pelon syy ei mulle.
+Ma vihollista toista pakenen,
+Arikia on nimi armas sen,
+tuon meille turmaa tuovan heimon jatko.
+
+THERAMENES.
+Sinäkin -- kuinka? -- häntä vainoatko?
+Rikkoivat veljet, viaton on sisar,
+tuo hertas, vaikka veren julman pisar.
+Vihaatko syyttömiä sulojansa?
+
+HIPPOLYTOS.
+Jos vihaisin, en karttais katsettansa.
+
+THERAMENES.
+Syyn oikean sun pakoos selitänkö?
+Tuo jumal-ylväs Hippolytos, hänkö,
+mies lemmen kahlehisin taipumaton,
+isänsä erheen valtaan vaipumaton,
+nyt Aphroditen alammainen oisko,
+tajuta Theseuksen virheet voisko?
+Uhraatko muiden kuolevaisten tapaan
+jo lemmen alttarille tahtos vapaan?
+Rakastat, prinssi?
+
+HIPPOLYTOS.
+                   Mitä lausut mulle?
+Mun tunnet, aatoksein on auki sulle,
+tää sydän ylväs, ylenkatseellinen, --
+sen oisko häpeää nyt sykkiminen?
+Imetti amazoni-äiti mun,
+sain hältä mielen kovan, karaistun;
+mut myöhemmin, kun vartuin mieheksi,
+ihastuin, tuntiessa itseni.
+Niin kiinnyit minuun, niin sa kerroit tarun
+minulle taatostani, tuiman, karun;
+vereni hehkui, sydän sykki tulta,
+kun kuulin sankartyöt ma suuret sulta.
+Kuvasit urhon mulle miekkoineen,
+mi korvas maailmalle Herakleen,
+mi pedot tappoi, rosvot rankaisi,
+luut Peripheteen hajan heitteli
+ja Kreta huurui Minotauroon verta,
+Prokrustes, Kerkyön sai koston kerta.
+Mut haastoit myöskin hämärämmät työt,
+halujen päivät, lemmen vienot yöt,
+Helenan ryöstön, vanhempainsa vimman,
+ja itkut Periboian ihanimman.
+Nimeä monta muuta, perhosia,
+tuon liekin liedon kaikki polttamia;
+hylätty Ariadne, saaren tytti;
+ja vihdoin Phaidra, joka urhon sytti.
+Sa muistat, usein kesken kertomasi
+sua pyysin säästämään jo sanojasi;
+tuon halvan poistaa öisin puolen toisen
+tarusta tahtonut ma miehen moisen.
+Ieskö sama nyt mun sortaisko?
+Niin alas jumalat mun murtaisko?
+Työt uljaat puhdistaa voi Theseuksen,
+mut mitkä mulle soisi puolustuksen?
+Isäni suuren ansioita vailla
+en saa myös rikkoa ma taaton lailla.
+Mut jos mun sentään täytyis lannistua,
+Arikia ei varmaan voita mua.
+Muistaisi enkö iki-estettä,
+mi meidät erottaa? Ah, tiedät sä:
+ei koskaan sulhoa suo murheiselle
+isäni Pallantidein sisarelle,
+hän vaaraa säikkyy veren syyllisen;
+sen tappaa tahtoo kanssa sisaren.
+Ei syty liekit hälle lempeät,
+ei koskaan leimua hääkynttilät.
+Hänetkö naisin taaton mieltä vastaan?
+Isänkö yllyttäisin vasten lastaan?
+Lemmenkö huumaan hukkuis nuoruuspäivät?
+
+THERAMENES.
+Jos löi sun hetkes, järkisyyt pois jäivät.
+Suloja neien jos et ennen nähnyt,
+sun Theseus on näkeväksi tehnyt.
+Isäsi vihaamana viaton
+tuo impi sulle kahta kalliimp' on.
+Miks säikkyä myös valtaa kainon lemmen?
+Siveä miks ei maistaa heelmä hemmen?
+Ei tuosta kauan soimaa omatunto;
+nuo kahleet kantoi Herakleenkin kunto.
+Ket' ei ois Aphrodite hillinnyt?
+Sa itse, missä olisit sa nyt,
+jos ain ois Antiope Theseukselle
+niin ollut kylmä kuin sa rakkaudelle?
+Mut miks tää korska kaunopuheisuus?
+Tunnusta: rinnassas on tunne uus,
+et enää ylpeänä ohjaa sa
+nyt vaunujasi meren rannoilla,
+et enää ratsun vaahtisuuta suista,
+Poseidonin et taidetta sa muista.
+Harvemmin huudoistamme kaikuu korvet,
+ei orhit korsku, pauhaa metsätorvet,
+on summa silmäsi: sa lemmit varmaan,
+käsissä kärsit salakaihon karmaan.
+Arikianko antaut ikävähän?
+
+HIPPOLYTOS.
+Hyvästi. Lähden isää etsimähän.
+
+THERAMENES.
+Sa etkö Phaidraa aio nähdä ennen
+kuin lähdet?
+
+HIPPOLYTOS.
+             Aion: hänet nään pois mennen.
+Se hälle kerro! Tuoss' Oinone on.
+Mut minkä tuo hän uuden turmion?
+
+
+
+2:NEN KOHTAUS.
+
+    Hippolytos. Theramenes. Oinone.
+
+OINONE.
+Voi, prinssi, tuska saapuu tulvanaan!
+On kuningatar kuolemaisillaan.
+Yöt päivät turhaan tutkin taudin kyytä,
+hän kuolee syliini, ei virka syytä.
+Sielunsa sekasorto ijäinen
+ei salli hälle rauhaa vuotehen.
+Hän tahtoo päivään ja hän välttää seuraa,
+hulluus ja myrsky mielessänsä meuraa.
+Hän tulee.
+
+HIPPOLYTOS.
+           Näköni ei mieluinen
+hänelle, säästän häitä tuskan sen.
+
+
+
+3:S KOHTAUS.
+
+    Phaidra. Oinone.
+
+PHAIDRA.
+Jääkäämme tähän! Voima pettää mun;
+en jaksa; jalka horjuu, kompastun.
+Valosta kaikkivallan auringon
+mun huienneet jo silmäterät on.
+Ah.
+           (Istuu.)
+
+OINONE.
+    Itkuni jos sulle lohdun lainais!
+
+PHAIDRA.
+Kun ei nää korut, vaatteet niin mua painais!
+Ken kaikki solmiten nää kutrit vaivan
+on nähdä viitsinyt tuon turhan aivan?
+Mua kaikki painaa, kaikki sortaa, murtaa.
+
+OINONE.
+Toiveesi kaikki toisiansa turtaa!
+Sa itse tahdoit äsken kaunistaita
+ja muistain aikojasi autuaita
+halasit taivaan nähdä, nähdyks tulla.
+Nyt piiloon, pois on jälleen mieli sulla;
+valoa vihaat, jota etsit juuri.
+
+PHAIDRA.
+Poloisen perheen peritaatto suuri,
+Sa, jonka tytär oli kantajani,
+jok' ehkä punastut mun murhettani,
+Aurinko, näen nyt sun viime kerran.
+
+OINONE.
+Tää eikö haihdu hulluus hetken verran?
+Täytyykö aina mun -- ah, kauhistusta! --
+sun nähdä kolkuttavan kuolon usta.
+
+PHAIDRA.
+Oi, miks en istu metsäin siimeksessä!
+Ma milloin tomun pöyhkän pöllytessä
+nään vaunut vierivät ja ratsaan raisun?
+
+OINONE.
+Kuin?
+
+PHAIDRA.
+      Ällös kuulko kieltä vaimon vaisun!
+Mitä ma lausuin? Kunne kulki järki?
+Sen multa julmat jumalat nuo särki.
+Oinone, katso, kuinka punastun:
+suon liioin häpeääni nähdä sun,
+jo silmä täyttyy tuskan kyynelillä.
+
+OINONE.
+Vaitolo vaivas enentää. Ah, millä
+sun saisin sanoin huojentamaan huolet!
+Et kuule meitä, käsihimme kuolet.
+Tahdotko päättää päiväs kukkivaiset?
+Mi myrkky sulta surmas riemut maiset?
+Kolmasti varjot langenneet jo ovat,
+siit' asti kuin sai unta vaivas kovat;
+kolmasti koittanut on päivä mailla,
+siit' asti kuin on ruumiis ruokaa vailla.
+Mi hirmun päätös hurmaa sydäntäsi?
+Mill' oikeudella kiusaat itseäsi?
+Elämän vallat, jumalat, näin polet,
+myös petät puolison, min oma olet,
+ja lapsesi, nuo varmaan onnettomat,
+jos ikeen oudon alle syökset somat.
+Sa muista: mennen heiltä mullan alle,
+suot toiveet toisen äidin kantamalle,
+veresi vainoojalle ylpeälle,
+pojalle amazoni-äidin, hälle,
+min nimi...
+
+PHAIDRA.
+Ah!
+
+OINONE.
+    On Hippolytos.
+
+PHAIDRA.
+                   Hurja!
+Mi sana huuliltasi pääsi nurja!
+
+OINONE.
+Vihani syystä syttyy: mielelläin
+suon, että sanaa tuota säikyt näin.
+Siis elä! voimas olkoon lempi, viha!
+Siedätkö, että Skytha-äidin liha
+sun sortaa lapses, veres armahimman,
+jumalten heimon, Hellaan ihanimman?
+Mut pian! Joka hetki tappaa sun.
+Nopeesti tuoni tempaa tuiretun.
+Terästä tarmos, viel' on aika, palaa
+viel' elos liekki, vaikka riutuu salaa.
+
+PHAIDRA.
+Jo paloi liioin liekki syyllinen.
+
+OINONE.
+Min tunnet rinnassasi rikoksen?
+Min teon synkän olet tehnyt kerta?
+Ei kätes vuoda viatonta verta.
+
+PHAIDRA.
+Taivaalle kiitos, käsi puhdas on.
+Josp' oisi sydän yhtä tahraton!
+
+OINONE.
+Mik' auennut on eessäs aatteen nielu
+niin syvä, että kauhistuu nyt sielu?
+
+PHAIDRA.
+Jo kyllin haastoin. Säästä loppu mulle!
+Ma kuolen ennen kuin sen virkan sulle.
+
+OINONE.
+Siis kuole kurjaan, synkkään vaiteloon!
+Mut käsi muu sun silmäs sulkekoon.
+Vaikk' onkin elos enää varjo vaan,
+sua ennen tahdon tulla tuonelaan.
+Tuhannet tiet vie vainajitten tupaan;
+lyhimmän löytää sieluni, sen lupaan.
+Oh, julma olet! Mua epäiletkö?
+Kun synnyit, sylissäni maannut etkö?
+Sun tähtes heitin heimon, synnyinmaan.
+Ah, näinkö uskollisuus palkitaan!
+
+PHAIDRA.
+Ma pelkään kiivautta poves polon.
+Sa vapiset, jos murran vaitiolon.
+
+OINONE.
+Mik' oisi suru mulle suurempi
+kuin että kuolet eessä silmäni?
+
+PHAIDRA.
+Vähemmän kuole en, jos tiedät syyni,
+mut syyllisempänä.
+
+OINONE.
+                   Ma olen tyyni,
+en kiivastele. Mutta pyydän kautta
+jokaisen itkun, joka tuskan tautta,
+min tähtes kärsin: puhu, vaivas sano!
+
+PHAIDRA.
+Sa tahdot niin: siis kuule!
+
+OINONE.
+                            Muut' en ano.
+
+PHAIDRA.
+Ah, mistä alan? Mitä lausun sulle?
+
+OINONE.
+Sun epäilykses loukkaus on mulle.
+
+PHAIDRA.
+Kuink' onkaan julma lemmen jumaluus!
+Mik' emolleni tuosta onnettuus!
+
+OINONE.
+Unohda nuo! Vaitolo ijäinen
+Sen muiston kätkeköhön murheisen.
+
+PHAIDRA.
+Ah, Ariadne, sisar raukkani,
+rakastit: rakkaus sun hylkäsi.
+
+OINONE.
+Miks muistat murheita nyt ainoastaan?
+Miks nouset tänään koko vertas vastaan?
+
+PHAIDRA.
+Tään olen veren synkän viime pisar,
+kurjempi kuollessain kuin äiti, sisar.
+
+OINONE.
+Sa lemmit?
+
+PHAIDRA.
+           Tunnen lemmen tuskapäät.
+
+OINONE.
+Siis ketä?
+
+PHAIDRA.
+           Kohta hirmukuilun näät:
+ma lemmin... ah, ma pelkään, värisen
+nimeä tuota.
+
+OINONE.
+             Kenen?
+
+PHAIDRA.
+                    Jaksa en. --
+Tuo prinssi, vainoomani verisemmin...
+
+OINONE.
+Jumalat! Hippolytos!
+
+PHAIDRA.
+                     Häntä lemmin.
+
+OINONE.
+Vanhurskas taivas! Hyytyy hurme suonen.
+Voi, kauhua! Voi, sukukuntaa tuonen!
+Voi, rantaa rikoksen! O, tuulta turman,
+mi tänne toi sun, lietsoi hurjan hurman!
+
+PHAIDRA.
+Mun tautini on vanha. Tuskin tullut
+Aigeuksen pojan vaimoks olin; hullut
+poiss' oli haaveet, onni omanani;
+Ateena silloin näytti sortajani.
+Punastuin, kalpenin tuon ylvään nähden;
+sekoittui järkeni tuon seijaan tähden;
+mun huikes silmäni, mun kuivui kieli,
+ruumiini paloi, hiljaa hiilui mieli.
+Ma tunsin Aphroditen voimassansa
+ja tuskat, vaivat veren vainoomansa.
+Lepytin häntä uhrein suitsuvin,
+tein temppelin, sen, koito, koristin,
+näin löytäväni järjen menneen luulin,
+kun huusin taivahia valjuin huulin.
+Ah, turhaan! valjennut ei itkun ilta.
+Ma hukkaan poltin uhrit alttarilta;
+kun kuolemattomia rukoelin,
+ma mielikuvaani vain kumartelin;
+kun suitsutin, ma häntä muistin yhä,
+kun teurastin, vuos hälle hurme pyhä.
+Ma kartoin häntä. Hänet löysin mistä?
+Ah, kauhistusta! Taaton piirtehistä,
+mun puolisoni! Pojalle ma paloin!
+Niin häntä vihdoin vihaamaan ma aloin.
+Maanpakoon ajaa hänet tahdoin tuolta,
+siks teeskentelin julmaa äitipuolta,
+ja pojan, jota lemmin, ihailin,
+kodistaan, isästänsä irroitin.
+Hengähdin taas, Oinone; järki palas
+sen poissaollen, jota sydän halas,
+ja kätkein ijäisiä ikäviä
+ma avioni vaalin hedelmiä.
+Oi, turhaa, turhaa! Oikku kohtalon!
+Troizeniin toi mun tahto puolison,
+sorean täällä taas näin sortajani,
+taas aukes haava tuores rinnassani.
+Syö enää rakkaus ei mieltä multa,
+siell' asuu itse Aphrodite. Tulta
+hän lietsoo synkkää. Syyni tähden kuolen,
+käyn kätkemähän tuonen tuolle puolen
+vihani, lempeni ja kurjan elon,
+mi mua häpäisee. Nyt tiedät selon.
+En kyyneleitäs vastustaa ma voinut,
+siks olen vaivani nyt vaikeroinut.
+En kadu. Et nyt enää soimaa sinä,
+jos valmistelen manan matkaa minä,
+et enää turhaan kutsu takaisin
+säentä, joka sammuu tuskihin.
+
+
+
+4:S KOHTAUS.
+
+    Phaidra. Oinone. Panope.
+
+PANOPE.
+On, valtiatar, murheen viesti mulla,
+mut sentään täytynee sen ilmi tulla.
+Jo kuolo voittanut on voittajanki:
+on puolisosi Manan valjun vanki.
+
+OINONE.
+Sa mitä lausut?
+
+PANOPE.
+                Tää on ilmoitus:
+ei koskaan enää palaa Theseus.
+Laivoilta, jotka tänne kynti vanan,
+on Hippolytos saanut kuolon sanan.
+
+PHAIDRA.
+Ah!
+
+PANOPE.
+    Uutta valtiasta valitaan.
+Pojastas toiset tahtoo kuninkaan,
+taas toiset, unohtain lait valtion
+äänestää poikaa Skytha-puolison.
+Saa ystäviä myöskin Pallaan suku,
+Arikian ei pieni äänten luku.
+Ateena kiistää, monet hankkeet hautuu.
+Jo Hippolytos matkaan valmistautuu,
+on vaara, että kaiken valloittaa
+hän kansan mielen, joka aaltoaa.
+
+OINONE.
+On kuningatar viestin kuullut. Hän
+on punnitseva tietos tärkeän.
+
+
+
+5:S KOHTAUS.
+
+    Phaidra. Oinone.
+
+OINONE.
+Sua enää pyytänyt en päälle maan.
+Sua seurata ma tahdoin tuonelaan,
+siit' estämään sua äänt' ei ollut mulla.
+Mut kuulet: uus on elon pakko sulla.
+On onni vaihtunut, tuo vaihtelija:
+kuningas kuollut on. Sen täytä sija!
+Sun elää täytyy! Poika sull' on sorja,
+jos elät, valtias, jos kuolet, orja.
+Jos kuolet, häll' ei hädän turvaa missään,
+ei lohtua, jos kärsii kyynelissään,
+ja syyttäin lemmetyyttä äidin oman
+on soipa pilviin huuto viattoman.
+Siis elä! Nyt on tuntos tuska turha,
+ei lempes enää lemmen toisen murha,
+on kuollut Theseus, on rikki liitto,
+tuo liekkis uuden rikos turman-siitto.
+Voit Hippolytoksen nyt nähdä sa,
+ei enää hän nyt kammoksuttava,
+syytönnä hänet nähdä voit. Kentiesi
+vihasi tuntien nyt taipuu miesi
+tuo korska. Perintönsä on Troizen,
+sa hänet liitä tuumaan yhteiseen;
+pojalles, tietää hän, näät laki soi
+ne muurit ylväät, jotk' Athene loi.
+Te samaa nouskaa vihollista vastaan:
+Arikia teit' uhkaa ainoastaan.
+
+PHAIDRA.
+No niin, sun neuvoasi tottelen;
+jään elämään, jos elää jaksanen,
+jos äidinrakkaus voi liekkimään
+puhaltaa hiilet polon hengen tään.
+
+Esirippu.
+
+
+
+
+TOINEN NÄYTÖS.
+
+1:NEN KOHTAUS.
+
+    Arikia. Ismene.
+
+ARIKIA.
+Mua Hippolytos hyvästellä anoo?
+Mua etsii, vartoo hän? Ken sitä sanoo?
+Ismene, erhettynyt lienet kai?
+
+ISMENE.
+Sen kuolo Theseuksen aikaan sai.
+Pian vastahasi rientää kaikkialta
+sydämet, päässeet inhan ikeen alta.
+Arikia on vihdoin vapaa, Hellaan
+pian kaiken polvistaa hän oikeudellaan.
+
+ARIKIA.
+Siis kaikki käynyt onko huhun mukaan?
+En enää orja ois, en vihattukaan?
+
+ISMENE.
+Sua vainoomast' on laannut sallimus,
+luo veljeis henkein käynyt Theseus.
+
+ARIKIA.
+Seikkailu mikä hälle tuotti turman?
+
+ISMENE.
+Käy puheet kummat syystä suuren surman.
+Yks virkkaa: lemmen uuden liehtomana
+mies uskoton tuo mereen uppos. Sana
+käy toinen: astui urho alle maan,
+sai Peirithoksen kanssa tuonelaan
+ja näki virran tumman, rannat raisut,
+elävä itse, varjoin kodit vaisut;
+pois enää päästänyt hänt' yö ei musta,
+hän sinne sortui, mist' ei palausta.
+
+ARIKIA.
+Inehmo voisko ennen kuolon yötä
+näin käydä tutkimahan tuonen työtä?
+Kuin häntä viehättää vois tie niin harmaa?
+
+ISMENE.
+On kuollut Theseus, se vaan on varmaa.
+Ateena huokaa, tunnustaa Troizen
+Hippolytoksen nyt jo herrakseen,
+ja Phaidra, joll' on pelko pojastansa,
+hätäilee ystävineen linnassansa.
+
+ARIKIA.
+Isäänsä oisko inhimillisempi
+siis poika, kahleeni nyt kevyempi?
+Mua surkuttelis hän?
+
+ISMENE.
+Niin luulen.
+
+ARIKIA.
+             Jäinen
+Hippolytos on eikä sääliväinen.
+Hän naista vihaa. Miksi luulet sinä,
+ett' oisin hälle mieluisampi minä?
+Näät itse, kuinka karttelee hän meitä:
+miss' emme me, hän niitä etsii teitä.
+
+ISMENE.
+Ma olen kuullut, ett' on kylmä hän;
+näin sinun luonasi tuon ylpeän
+ja ylpeytensä maineen tähden juuri
+ol' huomioni kaksinkerroin suuri.
+Huhua vastannut ei käytöksensä;
+ens katsees eestä karkkos ylpeytensä,
+hän hämmentyi, hän silmät laski alas,
+taas kaihoten ne katsantoosi palas.
+Nimeä lemmen säikkyy korska mieli,
+mut sen on silmät hällä, vaikk' ei kieli.
+
+ARIKIA.
+Sanojas kuinka ahnahasti kuulee
+tää sydän, vaikka turhuudeks ne luulee!
+Ismene, tunnet mun, ah, onneton
+osani, mielein musta ollut on,
+se kasvoi alla itkun, katkeruuden;
+nyt tuta saisko lemmen tuskan uuden?
+Kuningassuvun kuulun viime veri,
+mun yksin säästi sodan, vainon meri:
+kadotin kesken nuoruutensa kukkaa
+kuus veljeä... O, heimon heljän hukkaa!
+Löi heidät rauta, tulviltansa, voi,
+Erekteuksen verta manner joi.
+Niin tehtiin laki, ettei kukaan mua
+helleeni lempiä saa kirottua:
+pelättiin, että siskon arka uhka
+ois tuli, josta syttyis veljein tuhka.
+Mut tiedät myös, mill' ylenkatseella
+näin voittajani epäluuloa.
+Lien luonnostani lemmen vihollinen;
+mut usein mun hänt' oli kiittäminen,
+ett' ylpeydelleni hän turvaks tuli.
+Niin näin ma poikansa, niin sydän suli.
+En silmin vaan ma häntä ihaillut,
+sulonsa mua ei yksin hurmannut,
+ei lahjat kauniit luonnon laupiaan,
+joit' itse, ylväs, ei hän huomaakaan;
+avuja lemmin häness' armaampia,
+isänsä hyveitä, en puuttehia,
+rakastan ylpeätä miehuuttansa,
+jot' taivuttanut viel' ei lemmen ansa.
+Lie Phaidran onni Theseuksen lempi,
+ma olen tunteistani ahnehempi,
+en huoli lahjaa, jonka sai jo sata,
+en miestä joka tuulen tuttavata.
+Mut miehuus taivuttaa tuo taipumaton,
+tuo sydän syttää tuskan tuntematon,
+mies vapaa vangita, mi kummissansa
+pois pyrkii, sentään kaipaa kahleitansa,
+se onni mun ois! vaan hän vapaaks jää:
+helpompi Herakles ol' kesyttää,
+useemmin voitettu, siks voittaville
+vähempi kunnia myös katsehille.
+Mut ah, Ismene! Olen tyttö tuhma!
+Lie liian vankka mulle urhon uhma,
+kentiesi kerran huokaan nöyrtyen
+vuoks ylpeyden, jot' tänään ihailen.
+Mua lempis hän? Mik' auvon aurinko
+sulatti jäänsä? Ei...
+
+ISMENE.
+                      Hän saapuu jo.
+
+
+
+2:NEN KOHTAUS.
+
+    Hippolytos. Arikia. Ismene.
+
+HIPPOLYTOS.
+Matkaani ennen tahdoin esiin kantaa,
+mink' osan, impi, elos arpa antaa.
+Isäni kuollut on. En väärin luullut,
+kun hänestä niin kaukaan en ma kuullut:
+voi yksin kuolo, sankartöiden raja,
+niin pitkä olla urhon piilottaja.
+On souttu tuonen tumma pursi hälle,
+Alkidin veikolle ja ystävälle;
+vihasi varmaan nimet kuulla voi
+nuo, joista kaikki maat ja meret soi.
+Yks sentään murheessain on lohtu mulla:
+ei enää kahlehia sorron sulla,
+peruutan lait nuo väärät, ruhtinatar,
+oot sydämesi vapaa valtiatar.
+Pittheuksen perintö, Troizen, nyt on
+mun valtakaupunkini ehdoton,
+mua kuulee herranaan. Ma lähden. Sinä
+jäät tänne, vapaa, vapaampi kuin minä.
+
+ARIKIA.
+Hyvyytes, prinssi, liian suuri lie.
+Pois ota osa, ettei jälleen vie
+se mua ankarampaan ikeesen
+kuin mistä päästit raukan sydämen.
+
+HIPPOLYTOS.
+Kuningasriita Ateenasta raikuu,
+sun nimes, mun, ja Phaidran pojan kaikuu.
+
+ARIKIA.
+Mun nimeni?
+
+HIPPOLYTOS.
+            Ma tiedän, estävän
+mua näyttää määräys lain ylpeän:
+on syytös siitä, että muukalainen
+mun oli äitini, ei Hellaan nainen.
+Mut jos ois kilpani vain kanssa veljen,
+tuon kyllä voittaa voisin tyhjän eljen.
+Tunnenpa laillisemman kilpailijan;
+sun tieltäs väistyn, myönnän sulle sijan,
+myös valtikan, jot' esitaattos kantoi,
+Erekteuskin, poika Maan. Sen antoi
+Aigeuksen käsiin ottolapsen laki.
+Maineensa kaukomailta Theseus haki,
+kartutti kaupungin, ja riemuissansa
+sukusi unhotti Ateenan kansa.
+Nyt sua kutsuu se. Jo kyllin kesti
+se riitaa, riehunutta vimmaisesti,
+jaloa kyllin joi jo heimos verta
+maa, josta sukukuntas kasvoi kerta.
+Troizen on minun. Phaidran poika saa
+osakseen kedot Kretan. Attikaa
+sa hallitse! Ma lähden nyt ja sulle
+kokoan äänet, jotka suodaan mulle.
+
+ARIKIA.
+Kaikesta, kummakseni jonka kuulen,
+kuin unta näkeväni, outo, luulen.
+Vai valvonko? Mik' on tuo aikees uus?
+Mik' asuu rinnassasi jumaluus?
+Sun kuului kunniasi kaikkialta,
+näyt sentään suuruuttasi suuremmalta.
+Uhraatko itses auttain sorrettua?
+Se eikö kyllin, ettet vihaa mua,
+ett' olet vihaamatta olla voinut...?
+
+HIPPOLYTOS.
+Liet väärin ylpeyteni arvioinut.
+Vihata sua? Taivaan vallat! Ken?
+Se kantama ois äidin hirmuisen.
+Mi tapa raaka, mikä raivo vihan
+ei sinut nähden hiljeneisi ihan?
+Sulolle sokko ollut oisinko...?
+
+ARIKIA.
+Kuin, prinssi?
+
+HIPPOLYTOS.
+               Haastanut lien liikaa jo.
+Ma huomaan, järki jättää pääni polon,
+mut koska katkaisin nyt vaitiolon,
+niin täytyy jatkaa. Turha enää peittää
+on tulta, joka kipunoita heittää.
+Näät eessäs esimerkin ylpeydestä,
+näät prinssin säälittävän. Enää kestä
+en lemmen tuskaa, turhaan uhmailen,
+vaikk' ennen tuomitsin ma vangit sen.
+Rannalta nähdä rajutuulet tahdoin,
+nuo, joihin sortuu sulhot hyrskyin, vahdoin.
+Nyt seison myrskyssä, käy kuohuin veri,
+kuin muutkin, minut ahmaa valtameri!
+Yks hetki rangaissut on rohkeanki:
+tää sydän ylpeä on vihdoin vanki.
+Kuus kuuta onnetonna käynyt olen,
+povessa vasama, yön teitä polen,
+häpeilen haavojani, väistyn, kun
+sa läsnä oot, kun poissa, löydän sun;
+kuvasi metsäin syvyydestä läikkyy,
+valosta päivän, varjoista yön väikkyy,
+nään aina piirtees, orjuuteeni samaan
+mua kaikki, kaikki yhtyy kavaltamaan.
+Min palkan taistoistani, parka, sainkaan?
+En enää itseäni löydä lainkaan,
+jäi multa jousi, viini, vaunut jouten,
+en viihdy viileätä merta souten,
+vain huokauksin nyt ma täytän salot,
+mun ääntä ratsuni ei tunne jalot.
+Punehdut työtäs ehkä. Huima taru
+on hurjan lempeni. Lie liian karu
+tää puhe sydämen, mi rakastaa;
+siks ei se sulle liene halvempaa.
+Vierasta kieltä haastan, muista impi;
+on kahle tässä orjaa kaunihimpi.
+Sa kuule huokaus, mi ilman sua
+ei koskaan oisi huojutellut mua.
+
+
+
+3:S KOHTAUS.
+
+    Hippolytos. Arikia. Theramenes. Ismene.
+
+THERAMENES.
+Sua, prinssi, valtiatar tervehtää:
+hän sua etsii.
+
+HIPPOLYTOS.
+               Miks?
+
+THERAMENES.
+                     En tiedä. Tää
+sanansa on: sua ennen matkaasi
+tavata tahtoo hän.
+
+HIPPOLYTOS.
+                  Mit' toivovi
+minulta Phaidra? Mitä hälle sanon?
+
+ARIKIA.
+Ah, häntä kuuntele, ma pyydän, anon.
+Sinulle kuinka lie hän vihollinen,
+kuitenkin itkevää on sääliminen.
+
+HIPPOLYTOS.
+Sa poistut. Loukkasinko, tiedä en,
+suloja, joita lemmin, ihailen,
+en arvaa, mik' on arpa sydämeni.
+
+ARIKIA.
+Ylevä prinssi, lähde! omakseni
+Ateena tee ja Attikan myös rannat.
+Sult' otan vastaan kaikki, minkä annat.
+Mut valtakunta suuri, maineikas
+tää viel' ei kallein mulle lahjoistas.
+
+
+
+4:S KOHTAUS.
+
+    Hippolytos. Theramenes.
+
+HIPPOLYTOS.
+Nyt matkaan! -- Mutta tuoss' on Phaidra jo. --
+Käy, hanki kaikki! -- Tuima tuokio! --
+Järjestä, juokse, anna merkki! Palaa,
+niin pääsen puhelusta, jot' en halaa.
+
+
+
+5:S KOHTAUS.
+
+    Phaidra. Hippolytos. Oinone.
+
+PHAIDRA (Oinonelle taustassa).
+Poveni pakahtuu, kun hänet nään.
+Unohdan kaikki. Mitä mielinkään?
+
+OINONE.
+Jää poikas, muista, muuten turvaa vaille.
+
+PHAIDRA.
+Ma kuulen, prinssi, lähdet kaukomaille.
+Lisäksi muiden tuskiesi tulen
+ja surren poikani sun huomaas sulen.
+Isätön on hän nyt. On toisen huolen
+pian saapa hän, kun, kurja äiti, kuolen.
+Jo sadat vaarat, vihat lasta vainoo;
+sa olet onnettoman suoja ainoo,
+mut pelkään sulkeneeni korvat sulta
+sen itkuille, mi levon vie nyt multa:
+ma pelkään, että vihas oikea
+lapselle äidin syyt on kostava.
+
+HIPPOLYTOS.
+En ole niin ma halpamielinen.
+
+PHAIDRA.
+Jos vihaisit, sua siitä soimais en.
+Mun näit sua vainoavan katkerasti;
+et nähnyt sydämeni pohjaan asti.
+Sua vihaamaan ma aivan antausin,
+sun asuinsijoiltani karkoitin,
+salassa, julki sua vahingoitin,
+veet väljät välillemme nostaa koitin.
+Nimeäs kielsin kattoni myös alla
+ma lausumasta lailla ankaralla.
+Mut suruuni jos syyni verratahan,
+jos viha vaan sun saattaa vihaamahan,
+vähemp' ei vihaas ansainnut lie nainen,
+enemp' ei sääliäsi, nuorukainen.
+
+HIPPOLYTOS.
+Lastensa tähden vihaa äitipuoli
+useinkin poikaa, jolta maammo kuoli.
+Tuon tiedän. Tavallista on, ett' toisen
+avion liitto kaunan kylvää moisen.
+Ma muilta saanut saman öisin ihan,
+kentiesi kahta katkeramman vihan.
+
+PHAIDRA.
+Ah, miksi sallei taivas, jota huudan,
+tuost' että poikkeus ma olen muudan!
+On myrsky muu, mi mua kalvaa, kaivaa!
+
+HIPPOLYTOS.
+Sa ällös turhin tuskin mieltäs vaivaa:
+kenties ei kuollut vielä miehes, tulla
+voi urho, silloin uus on riemu sulla.
+Poseidon taattoni on turva, päästää
+hädästä voi hän, ystävänsä säästää.
+
+PHAIDRA.
+Ei kahta kertaa nähdä tuonen maita,
+ei manan valkamia varjokkaita.
+Sa toivot turhaan: jumalat ei auta
+urosta, jonka ahnas nieli hauta.
+Mitä ma virkan? Kuollut ei hän, kun
+hän elää eessäni, kun nään ma sun;
+ma hälle haastan, hälle hehkun, hurja...
+Ah, prinssi: turhaan tulta peitän, kurja.
+
+HIPPOLYTOS.
+Sua lempes, murhees kuvat kuumat painaa:
+lie aina eessäs hän, mi nyt on vainaa;
+mies kuoli, rakkaus jäi sydämeen.
+
+PHAIDRA.
+Niin, Theseusta lemmin hulluuteen;
+en sellaisena kuin hän kuoloon kulki,
+tuhannen naisen jumaloima julki,
+nyt varmaan Manan vaimon sulho huima;
+vaan nuori, uskollinen, kenties tuima,
+kohtaava kaikki povet syttyvinä,
+kuin ovat jumalat, kuin olet sinä!
+Sun oli silmät, ryhti, käynti hällä,
+tuo ujous jalo, jok' on ylpeällä,
+kun souten sankarina Kretan merta
+Minoksen tyttären hän kihlas kerta.
+Miss' olit silloin sinä? Miks et siellä,
+kuss' oli Hellaan parhaat purren tiellä?
+Miks olit nuori liian kilpasille?
+Miks saapunut et saaren valkamille?
+Sun tappamasi Minotauros ois,
+sa oisit sokkelosta päässyt pois,
+sinulle siskoni ois tehnyt kerän,
+sa nähnyt oisit taasen päivänterän.
+Mut ei! Sen minä tehnyt öisin. Mulle
+ois lempi suonut apu saattaa sulle
+ja laajan labyrinthin sokkeloissa
+ma ollut oppahasi oisin noissa.
+Kuink' oisin turvannut ma pään tuon armaan!
+En langan varaan jättänyt ois varmaan,
+vaan seurannut sua öisin vaaraan asti
+ja itse eelläs käynyt uljahasti;
+jos kuolo kohdannut sun oisi, yksin
+et kuollut oisi, vaan me vieretyksin.
+
+HIPPOLYTOS.
+Jumalat! Mitä kuulen? Unhotatko
+sen miehen, jonka olen polven jatko?
+
+PHAIDRA.
+Miks uskot, että unohtaisin sen?
+Ma kuinka kunniaani muistais en?
+
+HIPPOLYTOS.
+Anteeksi, valtiatar: punastun;
+puheesi syytön oli, syy vain mun.
+Häveten siksi poistun, jätän sinut...
+
+PHAIDRA.
+Ah, julma, ymmärsit jo liioin minut.
+Jo kyllin puhuin, ettet väärin luule.
+Siis tunne Phaidra, Phaidran raivo kuule!
+Rakastan. Uskot, että syyttömänä
+hyväksyn itseni sua lempivänä.
+En! Lempi hurja, joka pääni huumaa,
+minulta hehkuaan ei saanut kuumaa,
+sen synkät sallineet on vallat taivaan,
+ne tuominneet mun ovat tuskaan, vaivaan,
+vereni velloneet tään myrkyn kautta;
+mua kiroot, inhoon itseäin sen tautta.
+On julma riemu valtain autuasten
+näin sortaa sydämiä ihmislasten!
+Ei kyllin, että sua pakenin,
+sa itse muistat, sinut karkoitin,
+vihaasi etsin, toivoin petomaisna
+sen välttää, jota välttänyt en naisna.
+Mit' auttoi se? Jos mua vihasitkin,
+sua, raukka, rakastin ja enemp' itkin;
+ol' onnettuutes sulle uusi sulo,
+mut mulle uutten murhepäiväin tulo:
+jos joskus nähnyt minut lienet missä,
+mua muuten nähnyt et kuin kyynelissä.
+Luuletko, ett' on mulle mieluinen
+tää tunnustus? Sen tiedän kurjuuden.
+Puhua lapsestani tahdoin, tulin
+sua anomaan... ah, sydänsuruun sulin!
+Tein turhaan lauseparret monin mutkin:
+sinusta yksin lienen puhunutkin!
+Rankaise rakkaus tää hirmuisin:
+olethan poika Theseus-sankarin,
+siis surmaa hirviö, mi huokaa huoltaan!
+Isäsi leski lempii poikapuoltaan!
+Paeta aio en ma miekkas alta;
+täss' sydämeni! Iske! Ihanalta
+sovitus tuntuva on rikokseni,
+siks kohti kalpaas rientää sydämeni.
+Lyö! Taikka lienee rikos liian musta,
+suloista suo et sille rangaistusta,
+et kättäs saastuta sa vereen halpaan,
+minulle säilä suo, käyn itse kalpaan;
+se anna!
+
+OINONE.
+         Tullaan. Taivaan vallat! Pois!
+Häpeäs ikuinen tää näky ois.
+Pakene! Joudu!
+
+
+
+6:S KOHTAUS.
+
+    Hippolytos. Theramenes.
+
+THERAMENES.
+               Phaidrako pois läksi?
+Tai oikeammin: näin pois vietäväksi?
+Mut, prinssi, miks tää muoto valjun vaivan?
+Miks miekatonna, sanatonna aivan?
+
+HIPPOLYTOS.
+Pakene, Theramenes! Paetkaamme!
+Nyt kauhut kaikki päälle lankee maamme.
+Näät Phaidra... ei, tää uni hirmun maatkoon
+maan alla, mua kiusaamasta laatkoon!
+
+THERAMENES.
+On valmis laiva, purje paisuvana.
+Mut Ateenasta saapunut on sana:
+valittu valtiaaksi veljes on
+ja Phaidran puoli päässyt voittohon.
+
+HIPPOLYTOS.
+Kuin?
+
+THERAMENES.
+      Airut käteen kuningattaren
+on tullut tuomaan kansan päätöksen.
+On Phaidran voitto.
+
+HIPPOLYTOS.
+                    Alla auringonko?
+Jumalat, hyveensä tää palkka onko?
+
+THERAMENES.
+Sill' aikaa kuninkaasta kertoo --
+
+HIPPOLYTOS.
+                                  Kuka?
+
+THERAMENES.
+Epeiroksessa nähty ois hän muka.
+Hain häntä sieltä, tiedän paremmin...
+
+HIPPOLYTOS.
+On huhu tutkittava kuitenkin
+sen saakka juuriin. Jos on totta, jäämme,
+jos tyhjäks näyttäytyy se, lähtekäämme.
+Ja vannon, maksoi minkä maksoi, saa
+käs' arvoton ei kantaa valtikkaa.
+
+Esirippu.
+
+
+
+
+KOLMAS NÄYTÖS.
+
+1:NEN KOHTAUS.
+
+    Phaidra. Oinone.
+
+PHAIDRA.
+Pois kunnia, mi mulle tarjotaan!
+En tahdo ketään nähdä päällä maan.
+Koetat lohduttaa mua kirottua.
+Mua kätke! Kiellä puhumasta mua!
+Jo haastoin, mit' ei kertoa sais kieli,
+jo yli huulten purskui hurja mieli.
+Ja hän! Hän kuinka tunteetonna taiskaan
+sanani välttää, joit' ei virkkaa saiskaan!
+Pois pyrki hän, mun silloin sortui ääni,
+hän punehtui, se lisäs häpeääni.
+Miks estit minut tuonen tuiman työstä,
+kun sydämeeni miekan tahdoin syöstä?
+Hän estikö? Hän kalpeniko? Ei.
+Ma koskin kättänsä, hän pois sen vei,
+ma koskin kalpaa, hän pois antoi kalvan
+kuin heti saanut ois se saastan halvan.
+
+OINONE.
+Näin huolta huutain, purkain sydäntäsi
+et sammuta, vaan lietsot liekkiäsi.
+Ylväämpi tyttärelle Minoksen
+ois hoiva huolten arvoisempien,
+paeta paennutta, kunnotonta,
+Ateenaa hallita ja saarta monta.
+
+PHAIDRA.
+Ma, hallita! Ma, kantaa valtikkaa!
+Kun itseäni en voi ojentaa!
+Kun itse, intohimon viemä vinhan,
+en pois ma pääse alta ikeen inhan!
+Kun sorrun!
+
+OINONE.
+            Lähde!
+
+Phaidra.
+                   Tänne jää hän, oi!
+
+OINONE.
+Kirota häntä voit, et jättää voi?
+
+PHAIDRA.
+Myöhäistä! Hän jo tuntee synkän syyni.
+Ujouden rajat ratkotut on tyyni,
+on hälle häpeäni tuotu julki;
+poveni kautta sentään toivo kulki.
+Sa itse neuvoin mairehin mua kiehdoit,
+eloni sammuvaisen liekin liehdoit
+sanoilla, joista saatoin arvata
+ma että voisin hälle huolia.
+
+OINONE.
+Ah! Syytön taikka syypää turmiosi,
+mit' en ois tehnyt avuks ahdinkosi?
+Mut loukkaus jos loukata voi sua,
+tuon ylenkatse voisko unhottua?
+Hän kuinka jättikään sun maahan, julma!
+Kuink' oli ilkkuva tuon silmäkulma!
+Ma kuinka vihasin tuot' ylpeätä!
+Ah, mun jos silmin nähnyt oisit tätä!
+
+PHAIDRA.
+Hän ehkä jättää korskan ylpeytensä;
+korvessa kasvanut on sydämensä,
+mielensä villi on kuin metsän tuuli;
+hän ensi kerran rakkaudesta kuuli.
+Kenties hän hämmästyi, siks jäi hän vait:
+me väärin häntä tuomitsemme kait.
+
+OINONE.
+Hän, muista, laps on äidin barbaarin.
+
+PHAIDRA.
+On lempinyt barbaari-äitikin.
+
+OINONE.
+Hän vihaa koko naisen sukupuolta.
+
+PHAIDRA.
+Näin muista naisista ei mulle huolta.
+Nyt ällös neuvojasi turhaan hukkaa,
+tue raivoain, äl' enää järkirukkaa!
+Hän kylmänä pois luotaan lemmen torjuu.
+Heikommin ehkä kunnialle horjuu?
+Hän välittävän näytti Ateenasta:
+kenties hän huolia vois valtikasta?
+Hän lähdöss' oli, laivat merta uivat,
+jo purjeet valloillansa pullistuivat.
+Oinone, mennös, ylväs etsi tuo,
+silmäinsä eteen kruunun kiilto luo!
+Hän saakoon diadeemin. Painan sen
+ma itse päähän hälle riemuiten.
+Hän saakoon valtakunnan; opettaa
+mun poikani hän hallitsemaan saa.
+Kenties hän tahtois isä olla tälle;
+ma pojan annan äitinensä hälle.
+Sa hänet loihdi tähän vallan taikaan!
+Sun sanas enemmän kuin mun saa aikaan.
+Kuvaile hälle Phaidra kuolevana,
+huokaile, itke, itse huolevana,
+kaikk' keinot käytä! Sinuun yksin luotan.
+Palaja pian! Tuskallisna uotan.
+
+
+2:NEN KOHTAUS.
+
+    Phaidra.
+
+PHAIDRA.
+O, Aphrodite, joka näät sen vaivan,
+mi mua sortaa, maahan murtaa aivan,
+sa leppymätön! Jo mun voitit. Miksi
+mua enää kiusaat? Sulle huudan siksi:
+itselles uutta kunniaa jos aiot,
+mua, taiottua, turhaan enää taiot.
+On sulla vihollinen uhmaisempi,
+min niskaa notkistanut viel' ei lempi,
+tuo prinssi ylpeytensä paaduttama.
+Lyö hänet siis! On asiamme sama.
+Hän lempiköön!... Oinone, palaat jo?
+Hän ei sua kuullut? Mua ilkkuuko?
+
+
+3:S KOHTAUS.
+
+    Phaidra. Oinone.
+
+OINONE.
+Tuo turha lempi saa nyt sammua.
+Nyt hyvettäsi muista muinaista!
+Kuningas elää, vaeltaa maan päällä;
+on Theseus saapunut, hän on jo täällä.
+Kaikk' kansa rientää, häntä huutaa vain.
+Kuin käskit, menin, prinssiä ma hain,
+niin riemu-äänet raikui kaikkialta...
+
+PHAIDRA.
+Mun mieheni on tullut tuonelalta.
+Se riittää! Tehnyt olen herjan hälle.
+Nyt hyvästit ma lausun elämälle.
+
+OINONE.
+Kuin?
+
+PHAIDRA.
+      Tahdoin kuolla, siitä estit mun,
+tunteeni tuskan voitti itkus sun.
+Miks kuollut en, kun voin sen puhtahana?
+Sua kuulin: kuolen kunniattomana.
+
+OINONE.
+Sa kuolet?
+
+PHAIDRA.
+           Taivas! Mit' oon tehnyt ma?
+Käy tänne Theseus kera poikansa,
+nään jälleen rikollisen rakkauteni,
+hän näkee, kuinka haastan miehelleni
+povessa huoli lemmen poljetun,
+silmässä kyynel harhahaaveilun!
+Hän eikö puoltain isän kunniata
+ilmaise lempeäni kamalata?
+Pettäinkö isäänsä ja valtiastaan
+hän vihaansa ei ilmi tois mua vastaan?
+Mut vaikk' ois vaiti hän, ma tiedän syyni,
+en ole nainen rikoksissa tyyni,
+en niitä, jotka otsa korkealla
+syypäitä ovat miellä rauhaisalla.
+Ma tunnen rakkauteni raivokkahan,
+minusta on kuin valmiit huutamahan
+ois miehelleni muurit, holvit julki
+jo täällä, mitä mieli vaimon sulki.
+Tuonelle tahdon. Lepo lienee tuolla.
+Niin onko suuri onnettomuus kuolla?
+Ei peljättäne murheellista Mana.
+Nimeä pelkään, jonka painavana
+jälkeeni jätän lasten kurjain kantaa.
+Zeun veri heille rohkeuden saa antaa!
+Mut suku vaikka piirtyis pilviin saakka,
+on äidin rikos aina raskas taakka.
+Kenties he kerran kantaa saavat soimaa
+emosta, joll'ei hyveen ollut voimaa;
+kentiesi heidät syyni kuorma murtaa
+tai mieliala allapäinen turtaa.
+
+OINONE.
+Ma myöskin heitä säälin; milloinkaan
+ei pelko ollut oikeampi. Vaan
+miks saattaa moisen kauhun alle lastaan?
+Miks itse nousta itseänsä vastaan?
+Pian huhu kertoo: Phaidra syypää on,
+petetyn väistyi tieltä puolison.
+Prinssille tuolle riemu lie se suuri,
+kun kuollen voittonsa sa kruunaat juuri.
+Ma mitä vastaan vainoojilles sitten?
+Ma hämmentyvä oon eess' syyttäjitten.
+Hän nauttiako häpeästäs saisi,
+sen ensi kuulijalle kuuluttaisi?
+Ei! Liekki taivaan minut lyököön ennen!
+Mut rakastatko vielä kuoloon mennen,
+lie vielä, virka, kullan kallis sulle
+tuo julkea?
+
+PHAIDRA.
+            Hän hirviö on mulle.
+
+OINONE.
+Miks hälle sallia siis voiton hurma?
+Ma neuvon tiedän, paremman kuin surma:
+sa ensin syytä häntä siitä, mistä
+sua syyttäis hän. Tää kaikk' on täydellistä:
+tuo miekka -- onneks sulle soi hän sen --
+murheesi mennyt, tuskas nykyinen,
+maanpako prinssin, aikomukses kuolla;
+sua kaikki puoltaa, hänt' ei mikään puolla.
+
+PHAIDRA.
+Ma mustaisinko syyttömyyttä?
+
+OINONE.
+                             Sinun
+vait olla tarvis vaan. Suo haastaa minun!
+Mun tuntoni myös kyllä soimaa sitä.
+Mieluummin tekisin ma vaikka mitä!
+Mut sinut koska muuten kadotan,
+sun tähtes tunnon vaivat vaiennan.
+Ma puhun. Theseus maanpakoon vaan
+poikansa varmaan tyytyy ajamaan.
+Isä on isä, vaikka rankaisee;
+vähästä leppyy, jälleen hymyilee.
+Mut miksi vuotais veri syytön, kun
+uhattu vaadi kunnias ei sun?
+Se liian kallis kadottaa on kivi,
+muu mustukoon, kun vaan se sädehtivi,
+muu kaikki väistyköön, jos muun se häätää;
+myös hyve pois, jos kunnias niin säätää.
+Jo tullaan. Theseus!
+
+PHAIDRA.
+                     Ja prinssi! Nään
+jo turmioni hänen silmistään.
+En mitään voi ma alla ahdinkoni.
+Tee tahtos! Sulle jätän kohtaloni.
+
+
+4:S KOHTAUS.
+
+    Theseus. Phaidra. Hippolytos. Oinone. Theramenes.
+
+THESEUS.
+Taas mulle leppynyt on sallimus,
+saan jälleen syleillä...
+
+PHAIDRA.
+                         Seis, Theseus!
+Ei sovi nyt nuo tunteet sydämen:
+en ole syleilysi arvoinen.
+Sa olet loukattu, sun poissa ollen
+kateinen onnes oli puolisollen,
+ansaitse enää miellyttää en sua;
+on ainut aatoksein nyt piilottua.
+
+
+5:S KOHTAUS.
+
+    Theseus. Hippolytos. Theramenes.
+
+THESEUS.
+Oudosti otetaan sun taattos vastaan.
+
+HIPPOLYTOS.
+Tään Phaidra selittää voi ainoastaan.
+Mut ällös toivolleni tehkö tenää:
+suo, että poikas häntä nää ei enää,
+suo ainiaaksi täältä mennä mun
+miss' asuu puolisosi.
+
+THESEUS.
+                      Kummastun.
+Jätätkö mun?
+
+HIPPOLYTOS.
+             Hänt' etsinyt en minä.
+Maan tämän ääriin hänet saatoit sinä.
+Suvaitsit jättää näille rannoillen
+Arikian ja kuningattaren;
+sain vielä toimeks heitä täällä puoltaa.
+Nyt tuota tarvis enää ei mun huoltaa.
+Metsällä mennyt nuoruus mult' on laiska,
+mua enää viehätä ei otus raiska,
+ma tahdon suuremmat jo voitot voida,
+jalommin verin tieni purppuroida.
+Et ollut ikäiseni vielä, kun
+tyrannit, hirviöt jo tunsi sun,
+ja kaatui käsivartes painon alla
+ikehet ihmiskunnan kaikkialla.
+Rauhoitit rannat meren kahden, tiesi
+jo turvass' olevansa matkamiesi;
+toi mainees Herakleenkin korvaan tuuli,
+hän töistään huoahti, kun työsi kuuli.
+Mut minun -- taaton suuren poika polo! --
+ees emon vertainen ei vielä olo.
+Siis salli, että miehuutein ma nostan!
+Jos jätit kostamatta jonkun, -- kostan,
+tuon sinun jalkoihisi voittosaaliin
+tai kuolen, pääsen kunnian päämaaliin,
+ja muisto kaiuttaa kautt' aikain kerta,
+ett' oli poika sankartaaton verta.
+
+THESEUS.
+Mi pelko perheeni näin hajoittaa?
+Mi kauhu kaikki pakenemaan saa?
+Jos saavuin ikävöitynä näin vähän,
+miks, taivas, taas mun kutsuit elämähän?
+Yks ystävä mull' oli. Puoliso
+Epeiron tyrannin tään hurmas jo.
+Ma lempivätä autoin kumppania;
+niin kohtalo löi meitä molempia.
+Tyranni yllätti mun aseetonna,
+mut armaan ystäväni, ah, tuo konna
+pedoille jätti, ihmisverin joita
+lihoitti luonansa hän kauheoita.
+Mun itseni hän syvään sulki rotkoon,
+tie mist' ei pitkä ollut tuonen notkoon;
+kuus kuuta näännyin, vihdoin jumalat
+mua kuuli, nousin, petin vartiat,
+pääs tyrannista Epeiroksen kedot,
+lihoitti lihallaan hän omat pedot.
+Palajan, riemuiten nään paikat, kunne
+kalleimman jätin, mitä tunsi tunne,
+kun kuolemasta eloon noussut rinta
+kohtausta kohden rientää ihaninta,
+kun itse tulen, saavun syleilyksin,
+mua pelko, tylyys täällä kohtaa yksin.
+Mua kaikki pakeneeko siis maan päällä?
+Miks ennen vanki en kuin vapaa täällä?
+Puhuihan Phaidra loukkauksestani.
+Ken petti mun? Miss' oli kostajani?
+Useinkin turva olin kaiken Hellaan.
+Se syyllisenkö suojas manterellaan?
+Miks vastaa et? Sa ethän syyllinen?
+Lie liitossa et turman tehneiden?
+On tullut minuun epäilyksen henki;
+ma tahdon tietää syyn ja syyllisenki.
+Saa Phaidra mulle tästä tehdä selon.
+
+
+6:S KOHTAUS.
+
+    Hippolytos. Theramenes.
+
+HIPPOLYTOS.
+Ma seison patsahana kauhun, pelon.
+Tuo vaimo voisko, vielä raivoissansa
+näin syyttää itseään ja rakkauttansa.
+Hän itseltäänkö riistäis päivän valon?
+Ah, mikä myrsky päällä tämän talon!
+Ma myöskin lemmin neittä nuorta; taatto,
+ah, häntä vihaa! Mikä murhesaatto
+mun kangastuu jo sielun kammioista!
+Mut, sydän, syytön olet! Pelkos poista,
+ja mieti, miten taaton taipumaan
+sa saisit rakkauteesi rohkeaan.
+Mut vaikk' ei taipuis hän, tää rakkaus kestää
+hän koko voimallaan sit' ei voi estää.
+
+Esirippu.
+
+
+
+
+NELJÄS NÄYTÖS.
+
+
+1:NEN KOHTAUS.
+
+    Theseus. Oinone.
+
+THESEUS.
+Ma mitä kuulen? Poika kunnoton
+isälle tehnyt tämän herjan on!
+O, sallimus, on kätes rautainen!
+Miss' olen, kuka, enää tiedä en.
+Hyvyyden palkka huono on, sen huomaan.
+Mi julkeus! Mi halu turmaa tuomaan!
+Himonsa mustan päästäksensä määrään,
+hän vielä turvas väkivaltaan väärään!
+Ma tunnen miekan tuon, ma itse hälle
+sen annoin, aioin työlle ylväämmälle.
+Kaikk' katkenneet on veren siteet. Mutta
+miks Phaidra ilmaissut ei julkeutta?
+Vait'olollaan hän syyllisen näin säästi.
+
+OINONE.
+Näin puolison hän murhatyöstä päästi.
+Häpesi Phaidra rakkautta hurjan,
+tuon tulta rikollista pojan kurjan,
+ja kuolla tahtoi. Kalvan nosti hän,
+jo valo riutui silmän syyttömän;
+ma silloin riensin, jouduin, estin aikeen,
+pelastin puolisolleen vaimon haikeen.
+En tiedä, kuin tään kertoneeksi tulin;
+näin murhees, hänen myös, ja sääliin sulin.
+
+THESEUS.
+Tuo konna! Kuitenkin hän kalpeni!
+Mun nähdessään hän, valju, vapisi.
+Sen näin ja jäykistyin jo kylmyydestään.
+Ei tervehdyskään tullut sydämestään.
+Mut Ateenassako jo uhmaten
+hän julki saattoi liekin syyllisen?
+
+OINONE.
+Sa muistat Phaidran valitukset kai?
+Tuon konnan lempi hänet vihaan sai.
+
+THESEUS.
+Troizenissa taas uudistui se?
+
+OINONE.
+                              Miten
+sinulle kerroin, kaikk' on käynyt siten.
+Mut valtiatar surussansa varmaan
+jo mua kaivannee, luo riennän armaan.
+
+
+2:NEN KOHTAUS.
+
+    Theseus. Hippolytos.
+
+THESEUS.
+Tuoss' on hän! Taivas! Muodon jalous moinen!
+Siit' eikö pettyä, kuin ma, vois toinen?
+Kuin päässä miehen, mi syyn pohjaan ehti,
+voi palaa hyveen pyhä otsalehti?
+Miks muodosta jo ilmi käy ei sielu,
+tuo rikollisten kuolevaisten nielu?
+
+HIPPOLYTOS.
+Tohdinko kysyä, miks käyneet pilveen
+on kasvos jalot?
+
+THESEUS.
+                 Jättää voit jo ilveen.
+Eteeni, konna, tulla tohditko,
+min liian kauan säästi taivas jo?
+Maailman hirviöistä vapahdin,
+sa elät, tunget riettain tuntehin
+vuoteelle taaton oman lempes vimman.
+Kuin näyttää tohdit pääs tuon katalimman?
+Miks vielä maahan jäät, min olet löyhkä?
+Miks etsi et jo pakopaikkaas, pöyhkä,
+all' outoin taivasten, luot' oudon laineen,
+jot' uurtanut ei vana taattos maineen?
+Pakene! Vihaani äl' uhmaa! Tuskin
+voin sitä hillitä; jo sallimuskin
+se julma on, ett' olen siittäjäsi;
+siis poistu, ettei saastuisi tää käsi,
+niin kuulu sankartöistä, kunniasta
+nyt oman, kurjan lapsen kuolemasta!
+Pakene! Varo, ettet milloinkaan
+satuta jalkaas rantaan tämän maan,
+tai lisäät, vannon, hirviöiden luvun,
+mun surmaamieni jo suuren suvun.
+Pakene! Katsomatta jälkeesi,
+vapauta näöstäs maakuntani!
+Poseidon, kuule! Jos ma joskus lien
+rangaissut rosvot kautta rantas tien,
+nyt muista palkka pitkäin taistojen:
+lupasit täyttää mun ens' rukouksen.
+Ma vanki olin, vaivaa näin ma monta,
+rukoillut voimaasi en kuolotonta,
+ahnaasti avun säästin luvatun,
+siks kunnes tuimempi ois tuska mun.
+Nyt sua pyydän: isä kurja kosta,
+tään päälle konnan kaikki kauhus nosta,
+hukuta haluinensa herja, surmaa!
+Hyvyytes tunnen, jos nyt tuotat turmaa.
+
+HIPPOLYTOS.
+Syyttääkö Phaidra mua syylliseksi?
+En moiseen kauhistukseen sanaa keksi.
+Niin monta iskua yht'aikaa! Pääni
+mun sekoo, kuivuu kitalakeen ääni.
+
+THESEUS.
+Sa toivoit, että Phaidra vaieten
+tuon hautais unhoon raa'an rakkauden?
+Mut miekan miksi unohdit sa hälle?
+Todistus on se lempes häpeälle,
+Miks kerran kantain viallista mieltä
+et hältä vienyt henkeä ja kieltä?
+
+HIPPOLYTOS.
+Näin musta valhe! Suu on mykkä mulla.
+Ois aika totuuden nyt esiin tulla,
+mut jääköön salaisuus, mi loukkais sua.
+Hyväksy tunne tää, mi estää mua,
+ja itse lietsomatta tuskaas suurta
+mua tutki, mieti luontehen tään juurta!
+Syyn suurimman käy eellä rikos pieni;
+mut syytön, puhdas mun on elontieni.
+Pyhimmät ken lait rikkoo jumalain,
+vähemmän pyhät ensin rikkoi ain.
+Asteensa paheell' on kuin hyveellä:
+ei ensin tehdä työtä synkintä.
+Ei kunnon miestä päivä yks, ei kaksi
+tee konnaksi tai salamurhaajaksi.
+Imetti minut sankar-äiti kaino,
+peritty hält' ei himon häijyn paino,
+ja Pittheus, viisas, kauas-kuulu, jalo,
+ol' varhain järkeni jo nuoren valo.
+Kehua itseäin en tahdo sulle,
+mut hyveen jonkun jos sa myönnät mulle,
+vihani kyllin lienen näyttänyt
+ma siihen, josta mua syytät nyt.
+Siks olen tuttu Hellaan kaiken kautta,
+en lempeni, vaan kylmyyteni tautta,
+on tietty tarmo karun nuoruuteni.
+Päiv' ei lie puhtaampi kuin sydämeni.
+Ja nyt mua syytetään, ett' tunteet hullut...
+
+THESEUS.
+Tuo ylpeys juur' on tuomiokses tullut.
+Nyt tiedän syynkin: Phaidran yksin piirsit
+sa sydämees, muut naiset syrjään siirsit.
+Kun yksin loisti sulle lempi irstas,
+se kuvat puhtahamman lemmen pirstas.
+
+HIPPOLYTOS.
+Ei, isä. Peittää sit' en voi nyt sulta:
+tää sydän tuntee lemmen kainon tulta.
+Rakastan, vaikka kieltoasi vastaan,
+Arikian oon orja ainoastaan.
+Tuo Pallaan heimon tytär poikas voitti,
+hän vastaan käskyäs mun kapinoitti.
+Ma hälle huokaan, hehkun, siksi uhmaan...
+
+THESEUS.
+Sa lemmit? Ei! Sa keinoon turvaat tuhmaan:
+syyn tunnustain, näin pyrit syyttömäksi.
+
+HIPPOLYTOS.
+Kuus kuuta nähneet mun on lempiväksi.
+Kuus kuuta häntä seuraan, karttelen.
+Sun kuinka saisin uskomaan ma sen?
+Sen sulle aioin kertoa juur' ikään.
+Mut eikö erheestäs sua auta mikään?
+Min kautta vannon, meren, taivaan, maanko?...
+
+THESEUS.
+Niin helposti nyt väärin vannotaanko?
+Jo lakkaa, lakkaa! Turhaan käytät suuta,
+jos hyveelläs ei enää turvaa muuta.
+
+HIPPOLYTOS.
+Sen valheeks sanot. Mulle suurempaa
+suo oikeutta sydän Phaidran.
+
+THESEUS.
+                             Haa!
+sun julkeudellasi ei ole rajaa.
+
+HIPPOLYTOS.
+Siis milloin, minne pois mun tahdot ajaa?
+
+THESEUS.
+Takana Herakleenkin patsaiden
+liet mulle vielä liian läheinen.
+
+HIPPOLYTOS.
+Kun isä syyttää syystä raskahasta,
+ken sääliä vois isän hylkylasta?
+
+THESEUS.
+Hae mies, mi paheen, rutsan hyväksyy,
+hän varmaan ystäväkses ylentyy;
+vain konna, kunniaton, kiittämätön
+sun olkoon ystäväsi, ystävätön!
+
+HIPPOLYTOS.
+Sa puhut paheesta ja rutsasta.
+No niin, on Phaidra äidin kantama,
+min suku tiedät, kyllin tuntee niitä...
+
+THESEUS.
+Jo eikö raivos hurjan riehu riitä?
+Pois silmistäni! Viime kerran käsken.
+Sa kuulit kohtalos, min lausuin äsken.
+Varrotko, että väkivaltaa käytän,
+ja häpeällä pois tien sulle näytän?
+
+
+3:S KOHTAUS.
+
+    Theseus.
+
+THESEUS.
+Mies kurja, kuljet surmaas kohti varmaa.
+Poseidon, jumalainkin kauhu harmaa,
+sanansa pitää, täyttää tuomion.
+Et vältä kostajaa, käyt kuolohon.
+Rakastin sua. Vaikk' on synkkä syysi,
+tää sydän syöstä tahtois syleilyysi.
+Mut liioin, polo, loukkasit sa mua;
+maan pääll' ei isää, enemp' poljettua.
+Jumalat, näätte isän sydämen:
+kuin siittää lapsen voin niin syyllisen?
+
+
+4:S KOHTAUS.
+
+    Theseus. Phaidra.
+
+PHAIDRA.
+Kuningas, riennän tänne kauhuissani,
+soi vihan ääni saakka korvahani.
+Sukuas säästä! Pelkään, myöhään jo
+ma tulen, täytetty lie tuomio.
+Ah, vertas sääli! Veri huutais maasta.
+Ijäksi sydämeeni jäis tää saasta!
+Tois murheen mulle ikilohduttoman,
+jos poika kaatuis kautta taaton oman.
+
+THESEUS.
+Ei saastuta mua vielä pojan murha,
+mut uhka kuulemas ei ollut turha.
+Käs' kuolematon häntä kohtaa pian,
+Poseidon kostaa, täyttyy palkka vian.
+
+PHAIDRA.
+Poseidon? Kuinka? Hältä anoit? Mitä?
+
+THESEUS.
+Pelkäätkö, että hän ei kuullut sitä?
+Mieluummin pyyntöihini pyhiin yhdy,
+syyn synkän tämän rangaistukseen ryhdy,
+vihaani lietso liian hiljaisaa:
+et vielä kyllin tunne rikkojaa.
+Hän turvaa parjauksiin nyt raivoissansa.
+Sanasi kiistää hän ja armahansa
+Arikian hän olleen väittää ainon.
+
+Phaidra.
+Kuin?
+
+THESEUS.
+      Valheellaan hän välttää tahtoo vainon.
+Tuo uusi temppu turha, irstas on.
+Poseidon täyttävä on tuomion.
+Käyn itse alttariltaan anomaan,
+hän että muistais ikilupaustaan.
+
+
+5:S KOHTAUS.
+
+    Phaidra.
+
+PHAIDRA.
+Mi kauhun viesti viilsi korviani!
+Mi herää turman tuli rinnassani!
+Uus ukkonen! Uus turman salama!
+Ma riensin auttamahan poikaansa,
+Oinonen jätin, tunnon ääntä kuulin,
+katumus huusi mulle valjuin huulin.
+Ken tietää, mitä tehnyt oisin nyt?
+Kentiesi itseäni syyttänyt!
+Kentiesi -- onneksi hän suuni sulki --
+ois totuus peljättävä tullut julki.
+Siis Hippolytos lempii, vaan ei mua!
+Arikia siis yksin hurmaa sua!
+Ah! Kun hän ylpeytensä mulle näytti,
+mua kohtaan tuota kieltä korskaa käytti,
+ma luulin, samoin hällä silmäkulma
+ois koko sukupuolta kohtaan julma.
+On toinen taivuttanut ylvään tarmon!
+Löys hänen eessään toinen nainen armon
+Kenties hän altis onkin taipumaan;
+mua yksin ylpeytensä hylkii vaan.
+Minäkö häntä puolustaisin? En!
+
+
+6:S KOHTAUS.
+
+    Phaidra. Oinone.
+
+PHAIDRA.
+Oinone, tiedänpä ma uutisen.
+
+OINONE.
+Et itseäsi ilmaissut sa liene?
+Perille aiettas et hurjaa viene?
+Pois sääli heikko! Sen ei tässä sija.
+
+Phaidra.
+Oinone, minulla on kilpailija.
+
+OINONE.
+Kuin?
+
+PHAIDRA.
+      Hippolytos rakastaa. Mies ylhä,
+ma jota lannistanut en, tuo jylhä,
+niin kylmä kyyneleille huokaavaisten,
+tuo tiikeri, tuo kauhu kaikkein naisten,
+kesynä kohdannut on voittajansa:
+tuon vanginnut Arikian on ansa.
+
+OINONE.
+Mitä ma kuulen?
+
+PHAIDRA.
+                Ah! Mi kuilu vaivan!
+Tää uusi isku minut murtaa aivan.
+Mit' oli kaikki lemmen kyynellähteet,
+tulet ja tuskat, epätoivot, tähteet
+mun ylpeyteni, herja hirmuinen,
+nyt tähän tuonen vaivaan verraten?
+He lempivät! Kuin? Missä? Mistä asti?
+Miss' oli silmäni! Ah, raivoisasti
+rakastavatko? Sinä tiesit siitä,
+et kertonut. Miks et? Sua siit' en kiitä.
+Useinko yhdessä he nähdään? Missä?
+Kentiesi metsän synkän siimeksissä?
+Ah, täysin valloin toisiaan he tapaa!
+Lie lempi viatonten ollut vapaa;
+sen kuuli taivas ilman kauhistusta,
+sees heille päivä paistoi, mulle musta.
+Nous heille aamut, aina kirkkaat, mulle
+vain tummat itkun illat tuiretulle;
+mua kiros, hylki koko luomakunta,
+vain kuolemasta nähdä tohdin unta.
+Söin katkeruutta, kyyneleillä elin,
+iloa tuskissani teeskentelin,
+suruinen sydän pyrki mullan alle,
+ma otsan kirkkaan nostin taivahalle,
+en tohtinut ees aina itkeä,
+kun täytyi muilta murhe kätkeä.
+
+OINONE.
+Vain hetken heille lemmen hurma kesti.
+
+PHAIDRA.
+He toistaan rakastavat ijäisesti!
+Myös nyt, kun puhun, -- ah, mik' aatos tuonen! --
+yhteistä tuntevat he tulta suonen.
+Maanpako heit' ei estä muistamasta!
+Nyt tuhat valaa vannovat he vasta.
+Tuo lempi loukkaa mua, sit' en siedä;
+Oinone, auta! Miten? Kuin? En tiedä.
+Arikian jo turma tulkoon! Nuku
+ei Theseun viha. Kuolkoon Pallaan suku!
+Lievästi älköön kostako hän kyytä:
+syy siskon suurempi on veljein syytä.
+Rukoilen itse häntä raivoissani.
+Kuin? Hulluusko jo kulkee aivoissani?
+Mun elää mieheni, ma lemmin toista.
+Kateisna rukoillako voisin moista?
+Ketä ma lemmin? Kuka eestäin kostaa?
+Jokainen sana hiukset päässä nostaa.
+Rikosten päässyt olen täyteen määrään:
+halajan rutsaa, turvaan herjaan väärään!
+Miesmurhaiset nää kädet janoo verta,
+ne viatonta kyllin saakoot kerta.
+Mua kurjaa! Kuin maan pintaa enää polen?
+Kuin nähdä päivän voin, min lapsi olen?
+On heimoani herra jumalten
+ja taatto, kaikki vallat kaikkeuden.
+Ma kuhun piilen? Pohjaan kuolon kuurnan?
+Isäni siell' on herra tuiman uurnan,
+on tuomar' ihmissyiden Minos vakaa,
+hän arvat ankarat maan lasten jakaa.
+Varjonsa kuinka vavahtaisi nähden
+nyt tyttärensä, kauhistuis tuon tähden,
+kun pakko ois mun taru alkaa paton,
+myös tuonen yölle vielä tuntematon!
+Ah, isä, varmaan et sa ääntä saisi,
+kädestäs valta-uurna valahtaisi,
+ja uutta rangaistusta etsein, oman
+veresi pyövel' oisit valottoman.
+Armahda! Julmat jumalat nuo särki
+sukusi, sumentui myös lapses järki,
+mut poiminut en syyn tään hedelmätä,
+sen vaikka kannan ikihäpeätä.
+Pimeistä päivistäni lopun teen;
+mua tuska seuras hetkeen viimeiseen.
+
+OINONE.
+Ah, kauhu väärä povestas jo poista!
+Ansaitse erhe tää ei pieni moista.
+Rakastat: kuka määrää kohtalonsa?
+Lumoa salliman ken vältti konsa?
+Et ensimmäinen lemmen uhri liene.
+Se eikö muita myöskin harhaan viene?
+On luonnollista heikkous ihmisen;
+sa osaan tyydy kuolevaisien.
+Sa ikivanhan ikeen alla huokaat.
+Ma sanon: tänne jumalatkin tuokaat,
+nuo, joill' on syyllisille aina nuoli,
+vasama valmis, -- hekin samoin huoli.
+
+PHAIDRA.
+Ma mitä kuulen? Mitä tohdit haastaa?
+Et minuun muuta jättäisi kuin saastaa.
+Nyt huomaan, kurja, kuin mun myrkytit,
+ma kuolla tahdoin, sinä estelit,
+ma Hippolytosta myös vältin, sinä
+toit hänet sinne, missä olin minä.
+Miks teit sen? Miksi häntä herjasit?
+Paheeksi miksi hyveen parjasit?
+Hän kuolee nyt kenties. Pian kohtaava
+on häntä surman-sana taattonsa.
+Pois hirviö! Sun ei mua tarvis puoltaa.
+Ma tahdon kohtaloni itse huoltaa.
+Jumalat oikein palkitkoon sun vaivas
+ja kauhistakoon sinut kostain taivas
+jokaista, joka laillas kielastain
+sydämet kiehtoo heikkoin valtiain
+ja syöksee heidät, minne mieli vie,
+ja näyttää, mist' on syihin suorin tie!
+Lahjoista vaarallisin kohtalon
+maan ruhtinaille imartaja on.
+
+OINONE (yksin).
+Ah! Häntä hellin, lemmin lapsenani!
+Tään sain nyt palkan, houkka, vaivoistani.
+
+Esirippu.
+
+
+
+
+VIIDES NÄYTÖS.
+
+
+1:NEN KOHTAUS.
+
+    Hippolytos. Arikia. Ismene.
+
+ARIKIA.
+Kuin? Vaarassako vielä totuus peittää?
+Erheesen taatto oma, armas heittää?
+Jos, julma, itkuni sua ei voi estää,
+jos helposti voit eron huolet kestää,
+niin lähde, tänne jätä tyttö rukka;
+mut oma toki turvaa elos kukka,
+vapauta häpeästä kunniasi,
+peruutus valan vaadi taatoltasi!
+Viel' aika on. Vuoks oikun miksi hälle
+suot voiton, syylliselle syyttäjälle?
+Tuo julki totuus!
+
+HIPPOLYTOS.
+                  Kuin sen virkkaa voisin?
+Isäni häpeänkö ilmi toisin?
+Edessä puolisonsa synkän kuvan
+mun nähdä pitäis hänen punastuvan?
+Vain sinä tiedät sen. Ei mulla muita
+kuin jumalat ja sinä uskotuita.
+Sinulle kerroin sen, mit' itseltäni
+salaisin: tunne etkö lempeäni?
+Unohda, mitä sulle virkoin! Muista
+sinetti salaisuuden tään! Ei suista
+noin puhtahista koskaan soiko taru
+tää tuonen-tuima, kamala ja karu.
+Jumalten vanhurskauteen luottakaamme,
+kai kerran heiltä oikeutta saamme,
+ei silloin rangaistuna Phaidra vältä
+syyn häpeää, mi nyt jäi säästöön hältä.
+Tään säälin yksin sulta vaadin ma,
+muu kaikk' on vihalleni altista.
+Mua seuraa! Orjuudesta pois! Maanpakoon!
+Käy kerallani kohtaloiden jakoon!
+Paikasta pois, miss' asuu turma, syy,
+min ilmass' itse hyve myrkyttyy!
+Pakoas auttaa sekasorto, mitä
+mun nostaa pakoni; sa käytä sitä!
+Voin taata kaikki: vartiat on minun,
+on heiltä helppo pujahtaa pois sinun.
+Meit' Argos vartoo, Sparta kutsuu; meillä
+on ystäviä, mieli altis heillä
+ja voima auttamaan. Ei sietää saa
+näin että Phaidra meidät karkoittaa
+molemmat istuimelta isäin suurten,
+ja Phaidran poika saa maat jumal-juurten.
+On kaunis tilaisuus. Se täytyy käyttää.
+Mut sua horjuttavan pelko näyttää?
+Etusi oma sitä vaatii. Päätä!
+Ma olen tulta, sinä miksi jäätä?
+Pelkäätkö matkaa kanssa kirotun?
+
+ARIKIA.
+Ah, suurin autuuteni ois se mun!
+Jos liitetty ma kohtaloosi öisin,
+ilolla kaikki unohtaa ma voisin!
+Mut kun ei meillä side suloinen,
+ma voinko siveästi tehdä sen?
+En loukkaa kunniaa, jos täältä karkaan;
+sen lait ei koskea voi vankiparkaan,
+pakene enhän vanhemmiltani.
+Paon lupa on, kun sortaa tyranni.
+Mut mua lemmit, prinssi. Kunniani...
+
+HIPPOLYTOS.
+Sen turva vahvin mun on rinnassani.
+Ma olen huolta pitänyt sun tiestäs:
+pakene vainoojias, seuraa miestäs!
+Olemme vapaat, taivaan tahdon mukaan,
+vaikk' onnettomat; meit' ei käske kukaan.
+Ei aina soihdut häihin tarpeen. Tuolla
+Troizenin porteilla, sen hautain puolla,
+rotuni missä ruhtinaat nuo nukkuu,
+on templi; siellä valat väärät hukkuu.
+Siell' ei voi valhetella kieli mainen,
+saa koston kohta siellä kuolevainen,
+ja kaukaa karttaa paikkaa viekas sana,
+miss' itse tuoni seisoo vartiana.
+Jos mua uskot, siellä lemmen vala
+ikuinen vannokaamme, pyhä, sala;
+sen todistakoon herra kalmiston,
+hän isän sijaiseksi tulkohon,
+ja valan taatkoon koko taivas jylhä,
+Artemis kaino sekä Hera ylhä,
+ja kuulkoot rakkauteni nuoren, raisun
+jumalat sekä vainaat tuonen vaisun.
+
+ARIKIA.
+Kuningas saapuu. Poistu! Täällä hetken
+ma viivyn, peittääkseni pakoretken.
+Lähetä opas, jonka kanssa karkaan,
+ma etten jäisi epäilykseen arkaan.
+
+
+2:NEN KOHTAUS.
+
+    Theseus. Arikia. Ismene.
+
+THESEUS.
+Zeus, poista epäilys! Tuo julki valta
+totuuden, jota etsin kaikkialta!
+
+ARIKIA.
+Ismene, mene, kaikki matkaan hanki!
+
+
+3:S KOHTAUS.
+
+    Theseus. Arikia.
+
+THESEUS.
+Arastut, neito. Tiedän aremmanki:
+Hippolytoksen näin. Mit' teki täällä?
+
+ARIKIA.
+Hän mulle lausui hyvästit maan päällä.
+
+THESEUS.
+Sun silmäs hänet hillinneet siis ovat,
+ens kertaa kesyttäneet tunteet kovat.
+
+ARIKIA.
+Totuuden sanoa ma tahdon sulle;
+ei perinyt hän vihaas, julmaa mulle,
+mua kohdellut ei lailla syyllisen.
+
+THESEUS.
+Ymmärrän: vannoi sulle rakkauden.
+Äl' usko miehen viekkaan valoihin:
+hän samoin vannonut on muillekin.
+
+ARIKIA.
+Hän?
+
+THESEUS.
+     Häntä miks et tehnyt vakaammaksi?
+Kuin siedit lemmen, jota jakaa kaksi?
+
+ARIKIA.
+Ja sinä, kuinka siedät herjausta?
+Kuink' uskot, että valkea ois musta?
+Niin vähän poikaas tunnetko? Jos milloin
+syy samaa on kuin viattomuus, silloin
+hän syypää lie. Voin silmäis kaihin poistaa.
+Nää hyve, joka jokaiselle loistaa!
+Ah, hänkö sortuis herjan halvan tiehen?
+Peruuta valas, vala murhamiehen,
+tai pelkää, että suuttuin sulle näyttää
+voimansa taivas sekä pyyntös täyttää.
+Uhrimme usein vihass' ottaa se,
+sen lahjat ovat kosto töistämme.
+
+THESEUS.
+Sa tahdot häntä puolustaa mun nähden.
+Sua lempes sokaisee tuon kurjan tähden.
+On todistajat varmat, uskon heitä:
+oon nähnyt, nähnyt tosi kyyneleitä.
+
+ARIKIA.
+Sa varo: kätes voittamattomat
+löi monet hirviöt jo kamalat,
+yks elää sentään... Tähden poikas en
+voi jatkaa. Isää kunnioittaen
+hän puhumasta kieltänyt on mua.
+Sanani liioin loukkaisivat sua.
+Ma tahdon kaino olla niinkuin hän,
+pois menen, virkkaa voisin enemmän.
+
+
+4:S KOHTAUS.
+
+    Theseus.
+
+THESEUS.
+Mit' tarkoittaa hän? Miksi kiertelee,
+niin usein alkaa, jälleen vaikenee?
+Hämärän mikä on tuon puheen jatko?
+Mua teeskennellen pettää tahtovatko?
+Mut minä itse? Miksi rinnastani
+soi valitus nyt vasten tahtoani?
+Salainen sääli mua kalvaa, kaivaa.
+Oinone puhukoon! En kestä vaivaa,
+syyn täyden tietää tahdon, saa en sitä.
+    (Vartioille:)
+Oinone luoksein tulkoon, yksin.
+
+
+5:S KOHTAUS.
+
+    Theseus. Panope.
+
+PANOPE.
+                               Mitä,
+ah, aikoo valtiatar, tiedä en,
+pahinta pelkään. Tuska hirmuinen
+hänt' ahdistaa, jo tuli sammuu suonen,
+on kasvoillansa kalpeus jo tuonen.
+Oinone häväisty pois ajettiin,
+hän syöksyi meren synkän syöveriin.
+Miks sen hän teki, nyt ei kerro kieli:
+jo ainiaaksi hänet aalto nieli.
+
+THESEUS.
+Mitä ma kuulen?
+
+PANOPE.
+                Kuningattaren
+ei tuosta laannut myrsky. Itkien
+syleilee, synkkä, usein lapsiansa
+kuin laulatellen omaa murhettansa,
+hän milloin heille äidin lemmen myöntää,
+taas kohta kauhistuen syrjään työntää.
+Hän harhailee kuin määrää vailla, horjuu,
+ei meitä tunne tai pois luotaan torjuu.
+Kolmasti kirjoitti hän kirjehen,
+taas kolme kertaa rikki repi sen.
+Suvaitse nähdä häntä!
+
+THESEUS.
+                      Kauhun sana!
+Oinone kuollut, Phaidra kuolevana!
+Miss' on mun poikani? Hän tulkohon!
+Nyt altis hälle isän korva on.
+    (Yksin.)
+Poseidon julmat säästä hyvättyösi
+tai hautaa pyyntöni tuo pohjaan yösi!
+Lien ollut liian herkkäuskoinen,
+kohotin kiron liian varhaisen.
+Nyt epätoivoon kaikki hukkuvi.
+
+
+6:S KOHTAUS.
+
+    Theseus. Theramenes.
+
+THESEUS.
+Ah, Theramenes! Miss' on poikani?
+Ma hänet lapsest' asti uskoin sulle.
+Mut miksi itket? Min tuot viestin mulle?
+Miss' on hän?
+
+THERAMENES.
+              Turha nyt on siitä huoli,
+myös turha hellyys. Hippolytos kuoli.
+
+THESEUS.
+Jumalat!
+
+THERAMENES.
+         Kuoli armain ihmisistä,
+ja vannon: syyttömin myös syyttömistä.
+
+THESEUS.
+Hän kuollut! Juur' kun kaipaan kasvojansa,
+jumalat salli hänen kuolemansa.
+Kuin kaatui hän? Mik' iski taivaan nuoli?
+
+THERAMENES.
+Troizenin porttien hän eessä kuoli.
+Hän vaunuiss' istui. Itse suunsa sulki,
+ja mykkinä myös sotamiehet kulki.
+Mykenan tietä ajatuksissansa
+hän ajoi, astui orhit valloillansa,
+nuo ylväät, jotka tulta korskui ennen,
+kun kuuli äänen tutun, vitkaan mennen,
+päin painunein nyt säestävän näytti
+mietteitä, jotka miehen mielen täytti.
+Aalloista silloin ärjyn ääni raikui,
+veet jylisivät, kaikki taivaat kaikui,
+maan sydämestä huokaus hirmuinen
+sekaantui ilman, meren melskeesen.
+Veremme jäätyi poven'pohjaan asti;
+hepojen harjat nousi. Nopeasti
+lähestyi vesivuori kuohuin, pauhuin,
+se meitä kohden synkin syöksyy sauhuin,
+jo särkyy, kidastansa oksentaa
+veen hirviön, jot' ei lie nähnyt maa:
+pääss' sarvet uhkaavaiset, julma-juomut,
+leveä otsa, yli ruumiin suomut,
+kesytön härkä, lohikäärme, jonka
+longersi puiden yli purston lonka;
+rakosi ranta, kun se pitkään mylvi,
+se pilviin saakka kauhistusta kylvi,
+maa luja liikkui, ilma saastui tuosta,
+myös aalto säikkyi, alkoi taapäin juosta.
+Pakeni kaikki uhkaa turman-tuojan.
+Me lähitemppelistä saimme suojan,
+vain Hippolytos, poika urhon, jää;
+pysäytti vaunut, keihään tempas tää,
+jo tähtää hirviöön, vä'än varman linkoo,
+mi viuhuin pedon kylkeen syvään sinkoo.
+Raivosta, tuskasta tuo mylvähtäin
+hepojen eteen vaipuu, kääntyy päin
+ja sylkee kidastansa tulta, verta,
+savua, niinkuin suurta myrskymerta.
+Hevoset pelko valtaa, eivät muista
+nyt enää suitsimiestä eikä suista;
+turhaksi kääntyy käskijän jo tahto,
+ne puree kuolaimiaan, suussa vahto;
+jumala joku myös on piikein kirmaa
+hepojen kiihoittavan nähty virmaa.
+Ne kautta kallioiden syöksyy kauhuin,
+jo särkyy akseli, jo vaunut pauhuin
+paloiksi lentävät, hän itse kiertyy
+orheinsa ohjiin, kaatuu, maahan viertyy.
+Anteeksi tuskani: tuo kauhun kuva
+vain iki-itkuin mult' on murentuva.
+Näin, valtias, näin poikas poloisen
+jaloissa ruokkimainsa ratsujen,
+hän kutsui heitä, hevot ääntään säikkyi,
+jo hurme haavoist' yli ruumiin läikkyi.
+Me huusimme, soi kiro, tuska, kimma!
+Niin vihdoin pysähtyi myös orhein vimma
+ne jäivät hautain luo, miss' iki-unta
+sun nukkuu isäis suuri sukukunta.
+Ma sinne syöksyin, seuras vartiat,
+veriset jäljet meitä johtivat,
+kivissä kirjat näkyi, pensahasta
+osoitti oksa hurmehista hasta.
+Ma juoksen, huudan, käden tarjoan,
+hän silmän aukaisee jo sammuvan,
+näin virkkaa: "Kuolen syyttömänä. Arka
+Arikia nyt huolees jää, tuo parka.
+Jos isä joskus, murhepäivänänsä,
+mun muistaa surmaa, väärin syyttämänsä,
+jos kuulee varjoni hän vaikeroivan,
+hän vangillensa hyvän suokoon hoivan."
+Hän veti henkäyksen viimeisen,
+syliini jäi vain ruumis verinen,
+tuo kurja, kuolevainen, lyöty liha,
+min sorti jumalten ja taaton viha.
+
+THESEUS.
+Ah, poikani! Mun rakas toivoni!
+Mua liian nopsaan taivas palveli.
+Mi jää nyt povelleni murheen paino!
+
+THERAMENES.
+Arikia luo silloin saapui kaino:
+paeten vihaas, tuli hän tuon tähden,
+min mieheks ottaa tahtoi taivaan nähden.
+Hän tuli, huomas hurmeen puuntavaisen --
+mi näky rakastavan nähdä naisen:
+mies valju runneltuna lepäsi!
+Hän ensin onnettuuttaan epäili,
+ei häntä tuntenut, vaan tyynnä pysyi,
+ja hänet nähden yhä häntä kysyi.
+Mut murheestansa vihdoin varma, hän
+loi taivahalle silmän syyttävän,
+vavisten, valjuna, kuin kuoloon suureen
+hän kaatui, kaunis, sulhon jalkain juureen.
+Ismene häntä, itkevä ja hellä,
+elohon, tuskaan kokee herätellä.
+Ma tulin tuomaan, päivää kiroten,
+sinulle urhon tahdon viimeisen,
+ja toimen täyttämään sen onnettoman,
+min mulle uskoi varjo poikas oman.
+Mut tuossa tulee vainoojansa varmin.
+
+
+7:S KOHTAUS.
+
+    Theseus. Phaidra. Theramenes. Panope. Sotilaita.
+
+THESEUS.
+On kuollut poikani. Voit jättää harmin.
+Ah, miksi pelkään, epäilen? Miks annan
+anteeksi hälle, kaunaa toista kannan?
+Mut hän on kuollut. Täys on vihas määrä,
+lie ollut oikea se taikka väärä.
+Ma synnyin pettymään, sen myönnän minä.
+Hän lienee syyllinen, kun syytät sinä!
+Kuolonsa kyllin mua murhettaa,
+en etsi selvyyttä ma kauheaa,
+kun ei se sentään häntä eloon saisi,
+vaan ehkä vaivaa uutta valmistaisi.
+Veristä kuvaa poikani ma pelkään.
+Pois maille muille! Pois veen vieraan selkään!
+Tahtoisin paeta pois maailmasta!
+Näin surman suru unohtuisi vasta.
+Mut kunne pakenen, ah, kurja isä?
+Nimeni mainekin on tuskan lisä.
+Vähemmän kuulu, kätköön käydä voisin.
+Ah, jospa jumalten ees hylky oisin,
+he eivät täyttäneet ois pyyntöjäni;
+en pyydä enää, itken itseäni.
+Lie korkea mua kohtaan taivaan hyvyys,
+sit' ei se korvaa, min vei tuonen syvyys.
+
+PHAIDRA.
+On aika vaitiolon verho heittää.
+Syyn varjo ei saa poikas hautaa peittää:
+hän syytön oli.
+
+THESEUS.
+                Ah! ma onneton!
+Sun tähtesi hän kuoloon käynyt on!
+Sa julma! Anteeks saanehes äl' luule!...
+
+PHAIDRA.
+On kalliit hetkeni. Mua, Theseus, kuule!
+Ma pojan kainon kunnioittamisen
+katseella maksoin sukurutsahisen.
+Poveeni taivas turman liekin nosti;
+muun ohjannut Oinone on. Hän kosti
+hylätyn rakkauteni, peljäten
+Hippolytos ett' ilmi toisi sen.
+Hyväkseen heikkouttani hän käytti,
+sun eessäs häntä syyttäin syynsä täytti
+ja välttäin vihaani hän liian lievän
+löys rangaistuksen alla aallon vievän.
+Mun kohtaloni ratkaissut ois rauta,
+mut tunnon tuska esti mun, ei hauta;
+hitaammin tahdoin manan maille tulla,
+ett' oisi ensin täysi selko sulla.
+Niin otin myrkkyä Medeian. Tuonen
+jää jäähdyttää jo tulta kuuman suonen,
+se saapuu saakka sydämeeni, hyinen
+vavistus kiertää mun kuin verkko kyinen;
+nään taivahan kuin sumun summan kautta
+ja puolison, mi kauhistuu mun tautta;
+jo kuolo saapuu, silmän sammuttaa;
+maan tahra olin, kirkas taas on maa.
+
+PANOPE.
+Hän kuolee!
+
+THESEUS.
+           Jospa pohjaan kuolon yönsä
+myös sammuis muisto hänen mustan työnsä!
+Herännyt olen erhetyksestäni,
+ma tahdon nähdä pojan lempimäni,
+verensä syyttömän pois itkein pestä,
+näin päästä kiron väärän vääntehestä.
+Ansaitun saakoon kuollut kunnian.
+Kentiesi leppyy varjo vainajan,
+myös synkät haamut Pallaan heimon, konsa
+on tytär mulle hänen morsionsa.
+
+Loppu.
+
+
+
+
+
+
+
+
+End of the Project Gutenberg EBook of Phaidra, by Jean Racine
+
+*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK PHAIDRA ***
+
+***** This file should be named 44699-8.txt or 44699-8.zip *****
+This and all associated files of various formats will be found in:
+        http://www.gutenberg.org/4/4/6/9/44699/
+
+Produced by Juha Kiuru and Tapio Riikonen
+
+Updated editions will replace the previous one--the old editions
+will be renamed.
+
+Creating the works from public domain print editions means that no
+one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
+(and you!) can copy and distribute it in the United States without
+permission and without paying copyright royalties.  Special rules,
+set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
+copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
+protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark.  Project
+Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
+charge for the eBooks, unless you receive specific permission.  If you
+do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
+rules is very easy.  You may use this eBook for nearly any purpose
+such as creation of derivative works, reports, performances and
+research.  They may be modified and printed and given away--you may do
+practically ANYTHING with public domain eBooks.  Redistribution is
+subject to the trademark license, especially commercial
+redistribution.
+
+
+
+*** START: FULL LICENSE ***
+
+THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
+PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
+
+To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
+distribution of electronic works, by using or distributing this work
+(or any other work associated in any way with the phrase "Project
+Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
+Gutenberg-tm License (available with this file or online at
+http://gutenberg.org/license).
+
+
+Section 1.  General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
+electronic works
+
+1.A.  By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
+electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
+and accept all the terms of this license and intellectual property
+(trademark/copyright) agreement.  If you do not agree to abide by all
+the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
+all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
+If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
+Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
+terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
+entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
+
+1.B.  "Project Gutenberg" is a registered trademark.  It may only be
+used on or associated in any way with an electronic work by people who
+agree to be bound by the terms of this agreement.  There are a few
+things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
+even without complying with the full terms of this agreement.  See
+paragraph 1.C below.  There are a lot of things you can do with Project
+Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
+and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
+works.  See paragraph 1.E below.
+
+1.C.  The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
+or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
+Gutenberg-tm electronic works.  Nearly all the individual works in the
+collection are in the public domain in the United States.  If an
+individual work is in the public domain in the United States and you are
+located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
+copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
+works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
+are removed.  Of course, we hope that you will support the Project
+Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
+freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
+this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
+the work.  You can easily comply with the terms of this agreement by
+keeping this work in the same format with its attached full Project
+Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
+
+1.D.  The copyright laws of the place where you are located also govern
+what you can do with this work.  Copyright laws in most countries are in
+a constant state of change.  If you are outside the United States, check
+the laws of your country in addition to the terms of this agreement
+before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
+creating derivative works based on this work or any other Project
+Gutenberg-tm work.  The Foundation makes no representations concerning
+the copyright status of any work in any country outside the United
+States.
+
+1.E.  Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
+
+1.E.1.  The following sentence, with active links to, or other immediate
+access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
+whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
+phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
+Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
+copied or distributed:
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org/license
+
+1.E.2.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
+from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
+posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
+and distributed to anyone in the United States without paying any fees
+or charges.  If you are redistributing or providing access to a work
+with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
+work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
+through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
+Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
+1.E.9.
+
+1.E.3.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
+with the permission of the copyright holder, your use and distribution
+must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
+terms imposed by the copyright holder.  Additional terms will be linked
+to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
+permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
+
+1.E.4.  Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
+License terms from this work, or any files containing a part of this
+work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
+
+1.E.5.  Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
+electronic work, or any part of this electronic work, without
+prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
+active links or immediate access to the full terms of the Project
+Gutenberg-tm License.
+
+1.E.6.  You may convert to and distribute this work in any binary,
+compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
+word processing or hypertext form.  However, if you provide access to or
+distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
+"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
+posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
+you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
+copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
+request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
+form.  Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
+License as specified in paragraph 1.E.1.
+
+1.E.7.  Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
+performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
+unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
+
+1.E.8.  You may charge a reasonable fee for copies of or providing
+access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
+that
+
+- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
+     the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
+     you already use to calculate your applicable taxes.  The fee is
+     owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
+     has agreed to donate royalties under this paragraph to the
+     Project Gutenberg Literary Archive Foundation.  Royalty payments
+     must be paid within 60 days following each date on which you
+     prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
+     returns.  Royalty payments should be clearly marked as such and
+     sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
+     address specified in Section 4, "Information about donations to
+     the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
+
+- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
+     you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
+     does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
+     License.  You must require such a user to return or
+     destroy all copies of the works possessed in a physical medium
+     and discontinue all use of and all access to other copies of
+     Project Gutenberg-tm works.
+
+- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
+     money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
+     electronic work is discovered and reported to you within 90 days
+     of receipt of the work.
+
+- You comply with all other terms of this agreement for free
+     distribution of Project Gutenberg-tm works.
+
+1.E.9.  If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
+electronic work or group of works on different terms than are set
+forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
+both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
+Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark.  Contact the
+Foundation as set forth in Section 3 below.
+
+1.F.
+
+1.F.1.  Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
+effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
+public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
+collection.  Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
+works, and the medium on which they may be stored, may contain
+"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
+corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
+property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
+computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
+your equipment.
+
+1.F.2.  LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
+of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
+Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
+Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
+liability to you for damages, costs and expenses, including legal
+fees.  YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
+LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
+PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3.  YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
+TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
+LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
+INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
+DAMAGE.
+
+1.F.3.  LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
+defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
+receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
+written explanation to the person you received the work from.  If you
+received the work on a physical medium, you must return the medium with
+your written explanation.  The person or entity that provided you with
+the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
+refund.  If you received the work electronically, the person or entity
+providing it to you may choose to give you a second opportunity to
+receive the work electronically in lieu of a refund.  If the second copy
+is also defective, you may demand a refund in writing without further
+opportunities to fix the problem.
+
+1.F.4.  Except for the limited right of replacement or refund set forth
+in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER
+WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
+WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
+
+1.F.5.  Some states do not allow disclaimers of certain implied
+warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
+If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
+law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
+interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
+the applicable state law.  The invalidity or unenforceability of any
+provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
+
+1.F.6.  INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
+trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
+providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
+with this agreement, and any volunteers associated with the production,
+promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
+harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
+that arise directly or indirectly from any of the following which you do
+or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
+work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
+Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
+
+
+Section  2.  Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
+
+Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
+electronic works in formats readable by the widest variety of computers
+including obsolete, old, middle-aged and new computers.  It exists
+because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
+people in all walks of life.
+
+Volunteers and financial support to provide volunteers with the
+assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
+goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
+remain freely available for generations to come.  In 2001, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
+and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
+To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
+and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
+and the Foundation web page at http://www.pglaf.org.
+
+
+Section 3.  Information about the Project Gutenberg Literary Archive
+Foundation
+
+The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
+501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
+state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
+Revenue Service.  The Foundation's EIN or federal tax identification
+number is 64-6221541.  Its 501(c)(3) letter is posted at
+http://pglaf.org/fundraising.  Contributions to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
+permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
+
+The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
+Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
+throughout numerous locations.  Its business office is located at
+809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
+business@pglaf.org.  Email contact links and up to date contact
+information can be found at the Foundation's web site and official
+page at http://pglaf.org
+
+For additional contact information:
+     Dr. Gregory B. Newby
+     Chief Executive and Director
+     gbnewby@pglaf.org
+
+
+Section 4.  Information about Donations to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation
+
+Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
+spread public support and donations to carry out its mission of
+increasing the number of public domain and licensed works that can be
+freely distributed in machine readable form accessible by the widest
+array of equipment including outdated equipment.  Many small donations
+($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
+status with the IRS.
+
+The Foundation is committed to complying with the laws regulating
+charities and charitable donations in all 50 states of the United
+States.  Compliance requirements are not uniform and it takes a
+considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
+with these requirements.  We do not solicit donations in locations
+where we have not received written confirmation of compliance.  To
+SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
+particular state visit http://pglaf.org
+
+While we cannot and do not solicit contributions from states where we
+have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
+against accepting unsolicited donations from donors in such states who
+approach us with offers to donate.
+
+International donations are gratefully accepted, but we cannot make
+any statements concerning tax treatment of donations received from
+outside the United States.  U.S. laws alone swamp our small staff.
+
+Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
+methods and addresses.  Donations are accepted in a number of other
+ways including checks, online payments and credit card donations.
+To donate, please visit: http://pglaf.org/donate
+
+
+Section 5.  General Information About Project Gutenberg-tm electronic
+works.
+
+Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm
+concept of a library of electronic works that could be freely shared
+with anyone.  For thirty years, he produced and distributed Project
+Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
+
+
+Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
+editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
+unless a copyright notice is included.  Thus, we do not necessarily
+keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
+
+
+Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
+
+     http://www.gutenberg.org
+
+This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
+including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
+Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
+subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
diff --git a/old/44699-8.zip b/old/44699-8.zip
new file mode 100644
index 0000000..b7f5630
--- /dev/null
+++ b/old/44699-8.zip