diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 3 | ||||
| -rw-r--r-- | 44711-0.txt | 2106 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/44711-8.txt | 2489 | ||||
| -rw-r--r-- | old/44711-8.zip | bin | 0 -> 56756 bytes |
6 files changed, 4611 insertions, 0 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..6833f05 --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,3 @@ +* text=auto +*.txt text +*.md text diff --git a/44711-0.txt b/44711-0.txt new file mode 100644 index 0000000..4d7bbe4 --- /dev/null +++ b/44711-0.txt @@ -0,0 +1,2106 @@ +*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 44711 *** + +KERTOMUKSIA SUOMEN HISTORIASTA II + +Kustaa Vaasa + + +Kirj. + +JULIUS KROHN + + + +Kansanvalistusseura, Helsinki, 1914. + + + +SISÄLLYS: + +Kustaa Vaasan hallitus. + + 1. Pietari Särkilahti. + 2. Vesteroosin valtiopäiväpäätös. + 3. Vesteroosin päätöksen toimeenpano Suomessa. + 4. Katolisten kirkonmenojen poistaminen Suomesta. + 5. Suomalaisen kirjallisuuden alku. + 6. Uskonpuhdistuksen vaikutus. + 7. Kreivisota. + 8. Talonpoikaismetelit Ruotsissa Kustaa Vaasan aikana. + 9. Veljekset Eerikki ja Iivari Fleming. + 10. Kauppa ja elatuskeinot Kustaa Vaasan aikoina. + 11. Maanviljelys ja talonpoikainen kansa Kustaa Vaasan aikana. + 12. Suomen sydänmaiden asutus. + 13. Ruotsin ja Venäjän väli Kustaa Vaasan hallituksen alkupuolella. + 14. Venäläisten ensimäiset retket Suomeen. + 15. Jaakko Baggen retki Pähkinälinnaa vastaan. + 16. Venäläisten toinen käynti Viipurin edustalla. + 17. Rauhansovinto. + 18. Vähäisen tavoista uskonpuhdistuksen aikakaudella. + 19. Yleinen katsaus Kustaa Vaasan hallitukseen. + +Viiteselitykset. + + + + + + +KUSTAA VAASAN HALLITUS. + + + + +1. Pietari Särkilahti. + + +Samoihin aikoihin kuin tanskalaiset lopulta ajettiin pois Suomesta, +palasi nuori suomalainen pappi, _Pietari Särkilahti_ kotimaahan. Hän +oli vanhan tavan mukaan käynyt ulkomailla oppiansa täydentämässä ja toi +nyt kanssaan Wittenbergissä saadun maisteri-arvonsa. Olipa hänellä +paitsi sitä oppia, josta mainittu arvonimi oli vakuutena ja +todistuksena, toinenkin vielä paljoa kalliimpi saalis mukanansa. +Wittenbergin yliopistossa kaikuivat näet silloin parasta aikaa suurten +uskonpuhdistajien, Lutherin ja Melanchtonin äänet. Ihminen, niin he +opettivat, ei voi omien töittensä nojalla päästä autuaaksi, vaikka +kuinka paljon hyvää tekisi. Vielä vähemmän voivat kirkoille tai +luostareille tehdyt lahjoitukset, toivioretket eli vaellukset pyhille +paikoille, paastot tai muut ruumiin kidutukset saattaa ihmistä +taivaaseen. Kaikkein vähin apu viimeinkin on aneista eli +synninpäästökirjoista, joita paavin lähettiläät myöskentelevät, +huutaen: + + Kun raha arkkuhun kilahtaa, + niin sielu kiirastulesta vilahtaa. + +Nämät kaikki ovat vain pappien valheita, keksityt syötiksi, joilla +ongitaan rahoja tyhmän kansan kukkaroista. Täten saaduilla varoilla +papit sitten elävät laiskuudessa ja hekkumassa. -- Saarnansa +todistukseksi uskonpuhdistajat aina viittasivat itse raamattuun ja +kehoittivat kuulijoitansakin lukemaan omin silmin tätä silloin +kiellettyä kirjaa. Särkilahti, niinkuin monet sadat muut nuorukaiset, +noudatti tätä neuvoa ja näki ihmeeksensä, miten suuri eroitus oli +Jumalan omalla sanalla ja sillä opilla, mitä katolinen papisto +levitteli. Pyhän innon vallassa hän riensi kotimaahan sielläkin +aukaistakseen ihmisten silmät totuudelle. + +Asianhaarat Suomessa olivat hänen yritykselleen erittäin edullisia. +Innokas ja mahtava katolinen piispa olisi tietysti voinut voimallisesti +estää uuden opin levittäjää. Mutta Suomen hiippakunta oli paraikaa +varsinaista päämiestä vailla. Hukkuneen Arvi Kurjen sijaan Turun +tuomiokapituli kyllä 1523 vuoden lopulla valitsi Linköpingin +tuomiokirkon dekaanin _Eerikki Sveninpojan_. Mutta tämä ei saanutkaan +paavin vahvistusta virkaansa, koska levottomien aikojen tähden ei oltu +voitu lähettää Roomaan suurta rahasummaa, niinkuin tavallisesti +tällaisissa tapauksissa tehtiin. Umpisilmäisessä ahneudessaan auttoi +siis paavi täten itse kirkkonsa hajoamista pohjan perillä. Ainoastaan +valitulla piispalla ei näet ollut likimainkaan sama valta kuin paavin +vahvistamalla ja vihkimällä. Edellinen ei saanut pappiskokelaita +vihkiä, eikä pyhittää uusia kirkkoja, luostareita, kelloja, +messuvaatteita y.m. Kansan ja alhaisen papiston silmissä ei hänen +sanallaan siis voinut olla täyttä arvoa ja voimaa. Oli tosin silloin +Turussa vihittykin piispa, ulkomaalainen virkaheitto, nimeltään +_Vincentius_, jonka Kustaa kuningas oli lähettänyt apulaiseksi +yllämainituita toimituksia varten. Mutta siitä ei asia paljon +parantunut: sillä tämmöisestä jaosta piispan arvo ja valta vielä +enemmän kärsi. + +Kaiken lisäksi oli Eerikki Sveninpoika hyvin hiljainen ja siveä mies. +Tietäen että kuningas suojeli uutta oppia, ei hän uskaltanut sitä +paljon vastustella. Samaten Vincentiuskin, jota Kustaa vähää ennen oli +jostakin uppiniskaisuudesta pitänyt linnassa, liikkui varsin varovasti. +Jäipä viimein Turun hiippakunta vuoden ajaksi aivan kaitsijatta, kun +Eerikki tuskissansa ja epäilyksissänsä oli v. 1527 virasta luopunut. + +Estämättä sai siis Särkilahti työtänsä toimittaa. Voimallisesti hän +saarnasi Turun tuomiokirkossa ja mursi teoillaankin vanhan opin säännöt +rikki. Saksasta tullessaan oli hän näet jo tuonut kanssansa nuorikon, +vaikka naiminen katolisilta papeilta oli jyrkästi kielletty. Vaatipa +hän myöhemmin itselleen takaisin maatilan, jonka hänen esivanhempansa +olivat Naantalin luostarille lahjoittaneet. Valitettavasti lakkautti +aikainen kuolema liiankin pian hänen toimensa, sillä hän kuoli +nähtävästi jo vuonna 1529. Mutta työ, jonka hän oli alottanut, ei +kuitenkaan sentähden jäänyt kesken. Saarnoillaan hän oli jo saanut +kylvetyksi totuuden siemeniä monen nuoren papin sydämeen. Nämät +oppilaat nyt kävivät työhön kiinni ja jatkoivat, mitä ei Särkilahden +sallittu loppuun saattaa. + +Tiedot tämän merkillisen miehen elämästä ovat muuten varsin niukat. Hän +tuli ja meni niinkuin ukkosen salama, joka puhdistettuaan ilman katoaa. +Hänen vanhempansa olivat Turun pormestari Niilo Särkilahti, piispa +Maunu Stjernkorsin serkku; äiti Kirves-sukua. Kumminpuolin oli meidän +uskonpuhdistajamme siis perin suomalaista aatelista sukuperää. Isän +suku varsinkin, jonka asuntona oli Särkilahden kartano Taivassalossa, +oli katolisen aikakauden mainioimpia, mahtavimpia. Viraltaan oli +Pietari Särkilahti kanunkina eli tuomiokapitulin jäsenenä, lopulta n.s. +arkkiteininä Turussa. + + + + +2. Vesteroosin valtiopäiväpäätös. + + +Niinkuin jo mainittiin oli Kustaa Vaasa uuden uskon saarnaajille +suosiollinen. Lybeckissä ollessaan hän oli jo tutustunut +uskonpuhdistajien oppiin ja sen oikeaksi huomannut. Nytpä, kuninkaaksi +tultuansa, oli hänellä myös tärkeitä valtiollisia syitä suosia sitä. +Ruotsin kruunun raha-asiat olivat näet sangen surkeassa tilassa. Sen +tulot olivat aikojen kuluessa yhä enemmän vähentyneet. Suurin osa +veroja tuli maatiloista. Mutta niistä oli suuri joukko aatelisherrojen +hallussa; vielä suurempi joukko oli testamenttien kautta joutunut +kirkkojen tai luostarien omaksi. Kumpaisetkin olivat aivan vapaat +kaikista kruunun veroista. Mistäpä nyt Kustaa ottaisi rahaa sen suuren +velan suorittamiseen, jonka hän vapaussodan aikana oli saanut Lybeckin +kaupungilta? Mistä saada palkkaa sille sotavoimalle, jota tarvittiin +valtakunnan suojana Kristiernin yhä vielä uhkaavia hankkeita vastaan? +Jäljellä oleva vähäinen parvi verollisia talonpoikia ei jaksanut +suorittaa kruunun tavallisiakaan menoja, saatikka sitten niin suuria +ylimääräisiä. Tästä kaikesta pulasta saattoi uuden opin vallallepääsy +pelastaa, sen käsitti kohta Kustaan terävä järki. Sen seurauksena oli +Saksassa joka paikassa ollut kirkon omaisuuden luovutus kruunun +tarpeihin. Samalla lailla oli nyt Ruotsin valtakunnassakin tehtävä. + +Tämä keino oli vaarallinen, sitä ei kuningas salannut itseltään. +Tietysti ei papisto suostuisi muuten kuin väkisen luopumaan +aarteistansa; luultavasti se myös yllyttäisi oppimatonta kansaa +vastustamaan kuninkaan muka jumalatonta hanketta. Mutta toiselta +puolelta Kustaa luotti siihen, että oma etu oli taivuttava enimmän osan +kansaa hänen puolellensa. Vieläpä hän luotti siihen, että hän kykeni +viisaasti ja varovasti ajamaan asiata. + +Päätöksissään oli Kustaa Vaasa kaiken aikansa järkähtämätön. Minkä hän +oli nähnyt hyväksi, sen hän myös pani toimeen esteitä ja vaaroja +pelkäämättä. Mutta hän pani sen toimeen hiljaa ja varovasti, koetellen +aina taivuttaa kansaa kernaasti myöntymään. Vasta kun neuvot ja +selitykset eivät auttaneet, ryhtyi hän väkinäiseen pakoitukseen. Joskus +myöskin, kun vastarinta oli liian voimakas, peräytyi hän päätöksessään; +vaan eipä hän sitä silti unhoittanut. Niin pian kun hänelle oli voimaa +tarpeeksi karttunut, toi hän tuumansa uudestaan esiin ja vei sen sitten +perille. + +Tässäkin asiassa kuningas noudatti taitavaa menettelytapaansa. Ensi +alussa hän ei ilmoittanut päättäneensä tehdä perinpohjaista muutosta +kirkon ja uskon asioissa. Uskonpuhdistajien oppia ei hän ottanut +omakseen, vaikka salli heidän levittää sitä suojeluksensa alla. Itse +sitä vastoin hän vain selitti talonpojille sekä porvareille, että +heidän verokuormansa tulisi helpommaksi, jos kirkonkin omaisuudesta +saisi ottaa valtiolle apua. Aatelistoa sitä vastoin hän houkutteli +sillä toivolla, että he saisivat takaisin ne maatilat, jotka heidän +esivanhempansa olivat kirkon omaksi lahjoittaneet. + +Maallikkosäätyjen avulla oli Kustaa Vaasa jo hallituksensa ensi vuosina +useamman kerran saanut kirkolta melkoisia summia kiskotuksi. V. 1525 +valtiopäivillä oli tällä tavoin määrätty koko sen vuoden +kirkonkymmenykset sotajoukon elatukseksi, vieläpä lisäksi olivat +ratsuväen hevoset pantu laitumelle luostarien maille. Seuraavana vuonna +oli taas 2/3 kymmenyksistä otettu valtiovelan lyhentämiseksi. Näiden +valmistavien puuhien jälkeen Kustaa vihdoin katsoi soveliaan hetken +tulleen pappisvallan perinpohjaiseen kumoamiseen. + +Juhannuksen aikana 1527 kokoontuivat säädyt kuninkaan käskystä +Vesteroosin kaupunkiin. Siinäpä kohta alussa saatiin nähdä outoja +asioita. Pidoissa, jotka kuningas ennen valtiopäivien avaamista piti +säädyille, eivät piispojen sijat olleetkaan niinkuin muulloin lähinnä +kuninkaan istuinta. Siinä nyt istuivat valtaneuvokset sekä ritarit; +piispat saivat sijansa vasta näiden alapuolella. Tästä jo kaikki +arvasivat kuninkaan tarkoituksen ja odottivat seuraavan päivän kokousta +liikutetuin sydämin, ken toivon, ken pelon vallassa. + +Istunnon alotti seuraavana päivänä kuninkaan kansleri _Laurentius +Andreae_ pitkällä puheella kuninkaan puolesta. Hän muistutti mieleen, +että Ruotsi oli Kustaalle kiitollisuudenvelassa siitä, että se nyt oli +päässyt vapaaksi vieraasta vallasta. Perästäkin päin, jatkoi hän, on +kuningas aina kaikella tavalla pitänyt maan etua silmämääränään. Mutta +kruunun nykyisillä vähillä tuloilla on hänen mahdoton edelleen hallita. +Aateliset ovat aikojen kuluessa lahjoitelleet maitaan kirkoille ja +luostareille; niiden sijaan on heille aina täytynyt antaa kruununtiloja +elatukseksi. Se seikka vaatii parannusta, muuten on koko valtakunnan +turmio tarjona. Tuskinpa oli kansleri puheensa päättänyt, niin nousi +rohkein Ruotsin papeista, Linköpingin piispa _Hannu Brask_, häntä +kiivaasti vastustamaan. "Me emme ole", huusi hän, "vannoneet +uskollisuudenvalaa ainoastaan kuninkaalle, vaan myös paaville, +kirkkokunnan päällikölle. Ilman hänen suostumustaan emme saa sallia +mitään uskon muutosta eikä kirkon omaisuuden ryöstöä!" -- Kuningas +puhkesi nyt itse sanoihin ja kysyi aateliston mieltä asiasta. Mutta +heidän vastauksensa oli aivan toinen, kuin mitä Kustaa Vaasa oli +toivonut. Mahtava _Tuure Roos_, joka samoinkuin muutamat muut hänen +säätyveljistänsä kadehti entisen vertaisensa valtaa, rupesi Braskin +puolta pitämään. Korkealla äänellä vastasi hän piispan olevan aivan +oikeassa sen mukaan, mitä hän ymmärtää saattoi. -- "No, eipä minua +sitten kummeksutakaan", ärjäsi suuttunut kuningas, "että talonpoikainen +kansa niin usein nostaa meteliä, koska heillä on tämmöisiä esikuvia. +Tämä siis on palkintoni kaikista huolistani sekä vaivoistani. Te +haluaisitte varmaan, että minua iskettäisiin kirveen terällä päähän, +vaikkei kukaan uskalla tarttua kirvesvarteen! Te sanotte tahtovanne +minua teidän kuninkaaksenne ja herraksenne, vaan kuitenkin asetatte +pipit ja papit ynnä muun paavin karjan minua ylemmäksi. Parasta onkin, +että luovun hallituksesta ja lähden pois koko maasta. Valitkaa +itsellenne kenen haluatte sijaan." Näin puhuen hyrskähti Kustaa kovaan +itkuun, nousi sitten äkkiä ja läksi ulos salista. + +Valtiopäivämiehet jäivät hämmästyksissään seisomaan. Sen jokainen +ymmärsi, että Kustaan luopuminen rohkaisisi Ruotsin ulkovihollisia, +vieläpä lisäksi epäilemättä sytyttäisi sisällisen eripuraisuuden. +Kuitenkin kesti kokonaista kolme päivää, ennenkuin papisto ja +vastahakoinen aatelispuolue taipui. Viimeinpä talonpojat ja porvarit +uhkasivat tappavansa kaikki niskoittelevat herrat, jollei sovintoa +kuninkaan kanssa kohta saataisi aikaan. Kustaan luo lähetettiin +lähettiläät anomaan, että hän peruuttaisi sanansa. Ensi aluksi hän ei +tahtonut ottaa heitä kuullaksensa. Vasta kolmannen lähetyskunnan, joka +nöyrästi polvillaan ja kyynelsilmin häntä rukoili, onnistui saada +kuninkaan mieli taivutetuksi. + +Valtiopäiväpäätös tehtiin nyt aivan kuninkaan mielen mukaan. Piispoilta +piti heidän asuntolinnansa otettaman pois ja saatavat vähennettämän, +etteivät enää, niinkuin monesti ennen, voisi tehdä vastarintaa +kuninkaalle. Samoin myös oli tuomiokapituleille, kirkoille sekä +luostareille sen verta tuloja jätettävä, minkä he välttämättömästi +tarvitsivat. Kaikki Kaarle Knuutinpojan aikuiset kirkolle lahjoitetut +tilat saisivat lahjoittajien perilliset ottaa takaisin taikka, jos ne +olivat myödyt tai pantatut, lunastaa. Yllämainittua aikaa vanhemmat +lahjoitukset sitä vastoin oli kruunu perivä. Sakot kirkkolain +rikkomisesta piti tästä lähtien tulla kuninkaalle eikä piispoille. +Pappien riita-asioita ja rikoksia ei annettu enää piispojen +tuomioistuimen ratkaistavaksi, vaan tavallisiin käräjiin. Pappien +virkaanasettaminen sekä eroittaminen huonon käytöksen tähden oli oleva +kuninkaan vallassa. Viimeiseksi vielä säädettiin, ettei kukaan saisi +estää Jumalan puhtaan sanan saarnaamista. + + + + +3. Vesteroosin päätöksen toimeenpano Suomessa. + + +Näitä päätöksiä Kustaa rupesi heti panemaan toimeen. Suomessa näkyy +kuitenkin kirkon omaisuuden ryöstö tapahtuneen varovaisemmin ja osaksi +myöhemmin kuin Ruotsissa. Kuusiston linna, Turun piispojen vanha +turvapaikka, purettiin tosin raunioiksi jo v. 1528 ja siihen kuuluvat +maatilat otettiin kruunun omaksi. Mutta muut maatilansa sekä saatavansa +sai piispa pitää sillä ehdolla, että hän kruunulle vuotuisesti +suorittaisi 3,000 markkaa sen aikuista rahaa. Samaten myös +tuomiokapitulin jäsenille jätettiin heidän maansa ja tulonsa vuosiveroa +vastaan. Kirkoista ensi aluksi vietiin vain liiat kellot Lybeckin velan +maksuun. Kaupunkien kellot otettiin jo v. 1532, vaan maaseurakunnat +saivat pitää omansa vielä kaksi vuotta kauemmin. Ruotsissa näet oli +kellojen oton johdosta noussut vaarallinen talonpoikaiskapina, jonka +kuningas pelkäsi ehkä myös leviävän Suomen puolelle. Enimmät kulta- ja +hopea-astiat pysyivät vieläkin kauemmin Suomen kirkkojen hallussa. +Vasta v. 1547 korjasi Kastelholman linnanvouti kuninkaan käskystä +Ahvenanmaan kirkkojen koristukset. Turun ja Raseporin lääneissä +tapahtui lopullinen ryöstö vasta v. 1558, ja tästä runsaasta saaliista +saattoi päättää, että kirkot olivat luultavasti säilyneet siihen saakka +jokseenkin koskematta. Muista lääneistä ei meillä ole tietoja. Kirkon +maatilukset sitä vastoin näyttävät heti tulleen otetuiksi. + +Pahimmin ja ensiksi kaikista paljastettiin luostarit. Turun luostari +paloi v. 1537, jonka jälkeen sen raunioiden tiilit vietiin linnan +muurien korjausta varten. Munkit määrättiin, sitä myöten kuin +tilaisuutta sattui, maapitäjiin kirkkoherroiksi. Rauman luostarin +asukkaat ajettiin seuraavana vuonna väkipakolla pois asunnoistaan. +Silloin näet oli enin osa kaupunkia palanut, ja luostarin rakennus +tiluksineen annettiin seurakunnan kirkkoherralle pappilaksi. +Viipurinkin molemmat luostarit olivat jo v. 1541 aivan autioina. +Silloin kuningas salli porvarien käyttää toista niistä tavara-aittana: +se oli nykyinen suomalainen kirkko. Toinen purettiin, ja tiileillä +korjattiin kaupungin muuria. Kökarista ei ole meillä tietoa. Ainoastaan +Naantalin luostari sai vielä melkein vuosisadan loppuun viettää kituvaa +elämää. Muutamat vanhat nunnat sekä munkit, jotka olivat kykenemättömät +itseänsä elättämään, saivat siellä elää nytkytellä edelleen. Kaikesta +muinaisesta rikkaudesta ei kuitenkaan ollut jäljellä muuta kuin +kruununtalo, jonka maalla luostari seisoi. + +Kruunun kera, joka tällä tavoin omisti itselleen enimmän osan kirkon +säästöaarteita, alkoivat kohta alamaisetkin ahkerasti kilpailla. +Jokainen, kellä oli vähintäkin oikeutta tai oikeuden varjoa, tuli +osaansa saaliista vaatimaan. Mikä otti niityn, mikä kalaveden, mikä +koko talon; porvareille kaupunkikartanot varsinkin kelpasivat. Moni +anasti myöskin vain oman halun nojalla, ilman mitään oikeutta. Samaten +lakattiin monin paikoin kirkon ja pappien saatavia maksamasta. Etenkin +Suomessa oli talonpoikien parissa se luulo tullut hyvin yleiseksi, +ettei enää ollenkaan tarvittaisi pappismaksuja eikä pappeja. Vielä +enemmän oli aatelisto vapautunut tästä velvollisuudestaan. Moni heistä +ei maksanut moniin vuosikausiin yhtäkään äyriä. Kuninkaan täytyi pian +lähettää kirjeitä, joissa hän kielsi kirkon omaisuuteen koskemasta, +jollei perintöoikeus ollut laillisissa käräjissä selvään todistettu ja +tuomio sen lisäksi saanut hänen omaa vahvistustansa. Niinpä hän useat +kerrat julisti ankaria käskyjä pappien saatavien maksusta. Mutta juuri +näiden kuninkaallisten kirjeiden paljous näyttää, kuinka vähän ne +vaikuttivat. Kustaan oli käynyt, niinkuin noidan sadussa: hän oli +nostattanut haltijat esille, mutta ei kyennyt pitämään heitä kurissa. + +Niin perinpohjainen oli kirkon omaisuuden ryöstö, että meille tuskin on +säilynyt mitään kirkkojemme koristuksista katolis-ajalta. Kalliit +astiat sulatettiin melkein kaikki ja lyötiin rahaksi. Messupukujen +kulta- ja hopeakoristeet lienevät saaneen saman kohtalon. Itse +rakennuksistakin, niinkuin olemme luostarien kohtalosta nähneet, moni +purettiin. Messukirjoista sitä vastoin ovat useimmat, jos kohta +huonossa asussa, säilyneet kummallisella tavalla. Niiden pärmänahkaisia +lehtiä näet käytettiin kuninkaan voutien sekä muiden virkamiesten +tilikirjojen kansiksi ja säilytettiin sitten valtakunnan arkistossa. + + + + +4. Katolisten kirkonmenojen poistaminen Suomesta. + + +Piispana Turussa oli tänä aikana _Martti Skytte_, vihitty virkaansa v. +1528 yhdessä useampien ruotsalaisten piispojen kanssa. Vasta nyt, +Vesteroosin valtiopäivien jälkeen, Kustaa kuningas uskalsi sallia +edellisinä vuosina tyhjäksi jääneitten piispansijojen täyttämisen. +Tähän asti oli hän sitä estänyt, syystä että hän pelkäsi sitä suurempaa +vastarintaa tuumillensa, mitä enemmän olisi piispoja. Nytkin hän +vastoin vanhaa tapaa itse valitsi uudet hiippakuntien kaitsijat. + +Suomen hiippakunnan suhteen saattaa hänen vaalinsa näyttää vähän +kummalliselta. Sillä uusi piispa oli munkki, ja hän kuului +dominikaaniveljeskuntaan, joka kaikkina aikoina on kaikkein kiivaimmin +ja voimallisimmin puolustanut katolisen kirkon uskontoa uusia oppeja +vastaan. Vieläpä oli Martti Skyttellä pelättävä valtakin, koska hän +ylikaitsijana hallitsi kaikkia dominikaaniluostareita Ruotsin +valtakunnassa sekä myös Norjassa ja Tanskassakin sen lisäksi. Mutta +kuningas, joka tunsi miehensä perinpohjin, oli vaalinsa kuitenkin hyvin +viisaasti tehnyt. Skytte oli juuri semmoinen mies, minkälaiseksi Kustaa +kirkonpaimenensa tahtoi. Hän oli hiljainen ja hyvänsävyinen +mielenlaadultaan. Turhaa oli siis pelätä, että hän vastustaisi uusia +muutoksia. Toiselta puolen oli myös hänen hiljaisuutensa parhaana +takeena siitä, ettei hän ehkä, niinkuin muutamat piispat Ruotsissa, +olisi liian innokas puhdistaja. + +Itse opin ja menojen muutosten suhteen näet Kustaa kuningas vielä kauan +aikaa edelleen noudatti suurta varovaisuutta. Uudet piispat vihittiin +aivan katolisella tavalla. Ottipa vihkijä, Strengnäsin piispa Pietari, +heiltä sen juhlallisen lupauksenkin, että he perästäpäin, niinpian kuin +mahdollista, hankkisivat itselleen paavin vahvistuksen. + +Melkein yhtä varovaiset olivat myös vielä v. 1529 pidetyn _Örebron_ +pappiskokouksen päätökset. Lutherin nimeä ei uskallettu sielläkään +mainita. Kirkonmenoihin niinikään ei koskettu yhtään, paitsi että +muutamat pikkupyhät poistettiin. Kuitenkin on tämä kokous +kirkkohistoriassamme sangen merkillinen sen johdosta, että sen +päätökset valmistivat vastaista kirkonpuhdistusta. Useista katolisen +kirkon menoista näet annettiin jo tässä tilaisuudessa protestanttisen +opin mukainen selitys. Kuvien esim. sanottiin olevan kirkonseinillä +Kristuksen sekä pyhien miesten muistona eikä sitä varten, että kansa +niitä kumartaisi. Vihkivesi ei pese pois syntiä, vaan tuo ainoastaan +kasteen mieleen. Toivioretket ovat tehtävät hyvien saarnaajien +kuulemista varten, eikä synninaneen ansaitsemisen toivossa j.n.e. Näitä +selityksiä piti pappien lukea kansalle kaikissa kirkoissa ja muutenkin +saarnata ainoastaan Jumalan puhdasta sanaa, viran menettämisen uhalla. +Mutta siksi että papit sekä papiksi aikovat itsekin saisivat tiedon +Jumalan puhtaasta sanasta, oli tästä lähtien kaikissa kouluissa sekä +tuomiokirkoissa joka päivä pidettävä luento pyhästä raamatusta. + +Luterilaiset saarnaajat, joita kuningas tämän päätöksen mukaan lähetti +jokaiseen hiippakuntaan, otettiin monin paikoin sangen huonosti +vastaan. Papit sekä kouluteinit ajoivat heidät kivillä ja kangilla +pakoon. Turussa ei tiedetä tämmöisiä vallattomuuksia tapahtuneen. +Luultavasti esti sen Skytte piispa, vaikka kyllä, niinkuin hän +kirjeessä kuninkaalle ilmoittaa, sielläkin "uusi oppi oli outo ja +vastahakoinen" useimmille kanungeille. + +Vuodesta 1540 alkaen käytiin Suomessa vihdoin vanhojen menojenkin +kimppuun. Pari vuotta ennen oli kuninkaan hoviin tullut saksalainen +pappi nimeltä _Yrjö Norman_, jolla oli Lutherin ja Melanchtonin +suosituskirjeet matkassaan. Oikeastaan oli hän lähetetty Kustaan +vanhimman pojan opettajaksi, mutta pian hän oli siinä määrin osannut +taivuttaa puoleensa kuninkaan suosion, että hänet määrättiin kaikkien +kirkko-asioiden ylimmäiseksi kaitsijaksi Ruotsin valtakunnassa. Siinä +toimessa hän heti ryhtyi repimään juurineen viimeisetkin paavilaiset +rikkaruohot ja muodostamaan Ruotsin valtakunnan kirkkoa samanlaiseksi +kuin hän kotimaassaan Saksassa oli sen nähnyt. Nyt hylättiin kuolevien +voiteleminen pyhällä öljyllä. Nyt kiellettiin pyhien miesten +rukoileminen, vihkiveden käyttäminen ja palmujen vihkiminen ynnä monta +muuta tämmöistä menoa. Nyt myös useimmat korkeat katoliset pappisvirat +poistettiin, sitä myöten kuin niiden viimeiset pitäjät kuolivat. +Loukasmessut, joita kuolleiden sielujen puolesta pidettiin, olivat +enimmäksi osaksi jo aikaa sitten vaienneet, koska niitä varten +lahjoitetut varat olivat ryöstetyt; nytpä ne kokonaan kiellettiin. +Ehtoollisessa ruvettiin antamaan maallikoille kalkkia. + +Näitäkään kuninkaan käskemiä muutoksia ei Skytte estänyt. Mutta +luultavasti ei hän, joka sydämensä pohjasta vielä lienee ollut +puolikatolinen, kuitenkaan voinut kokonaan salata mielipahaansa, sillä +viime vuosina hän nähtävästi menetti kuninkaan suosion. Ottipa tämä +viimein v. 1545 häneltä pois kaikki virkatilat ynnä kymmenysveron, +mitkä hän siihen asti vielä oli saanut pitää. Syyksi sanottiin, että +piispa ei ollut tarkoin suorittanut sovittua vuosimaksua. Skytten +täytyi nyt tyytyä 16:een tilaan, jotka Kustaa hänelle elatukseksi +määräsi, ynnä vapaaehtoisiin lahjoihin, joita hän saattoi +kirkkoherroilta saada. + +Pahoillamielin ja väsyneenä Skytte pari vuotta myöhemmin heitti +virkatoimensa nuoremman apulaisen tehtäviksi. Parin vuoden kuluttua hän +jouluk. 30 p. 1550 otti elämästäkin eron ja nukkui kuolemaan. + + + + +5. Suomalaisen kirjallisuuden alku. + + +Niinkuin olemme nähneet, oli hiljaisen Martti Skytten pääasiallisena +ansiona uskonpuhdistuksen suhteen se, ettei hän sitä estänyt. Yksi +hänen tekonsa on kuitenkin vielä mainittava, jolla hän välillisesti +suuresti edisti tätä tointa. Hän näet käytti osan hänelle annetuista +melkoisista piispan tuloistaan kustantaakseen hyväavuisten nuorukaisten +oleskelua ulkomaan yliopistoissa. Tiedetään kahdeksasta nuorukaisesta, +jotka tällä lailla hänen avullansa valmistuivat taitaviksi isänmaan +palvelijoiksi. Heidän joukossaan on _Mikael Agricolan_ nimi ja toiminta +kaikkia muita kuuluisampi ja siunatumpi. + +Agricola oli köyhän kalastajan poika, syntynyt 1510 t. 1512 Särkilahden +kartanon tiluksilla Pernajan pitäjässä Uudellamaalla. Ensimäisen +oppinsa hän sai Viipurin koulussa, jonka oppinut rehtori, muuttaessaan +suomalaiseen virkaan Turkuun, taisi viedä tämän oppilaan mukanansa. Jo +aikaiseen huomasi piispa Skyttekin nuoren Agricolan avut ja otti hänet +sihteerikseen, lähettipä hänet myöhemmin v. 1535 Wittenbergin mainioon +yliopistoon. Neljän vuoden kuluttua palasi Agricola sieltä maisterina +ja Lutherin sekä Melanchtonin hyvillä todistuskirjeillä varustettuna. +Kohta paikalla annettiin hänelle nyt rehtorinvirka Turun koulussa, jota +hän suurella taidollansa piti edelleen hyvässä kunnossa ja maineessa, +jota vastoin tänä aikana kaikki muut Ruotsin valtakunnan koulut olivat +aivan rappiolle joutuneet. Varsinaisten virantoimituksiensa ohessa hän +myös autteli Skytteä piispankäräjien pidossa, saarnaten ja selittäen +näissä tilaisuuksissa uutta oppia kansalle. Skytten viimeisinä aikoina, +vuodesta 1548 alkaen, uskottiin piispanviran toimitus Agricolalle +kokonaan; vieläpä piispan kuoltuakin sai hän jonkun aikaa jatkaa tätä +työtä. Kustaa kuningas näet tässäkin tapauksessa piti viisaimpana antaa +piispan sijan olla muutamia vuosia tyhjänä, että kansa täten +vieraantuisi pitämästä piispoja välttämättöminä. Vasta v. 1554 kuningas +täytti jälleen tämän tyhjän aukon Suomen kirkossa, samalla kuitenkin +piispanvallan vähennykseksi jakaen maamme kahteen hiippakuntaan. Turun +hiipan hän antoi nyt Agricolalle; uudessa Viipurin hiippakunnassa, +johon kuului Karjala, Savo, Uudenmaan itäpuoli ynnä Hämeen +pohjoisseudut, tuli _Paavali Juusten_, toinen Skytten kasvateista, +ensimäiseksi piispaksi. Näitä molempia virkaan vihittäessä ei enää +käytetty katolisia menoja; he ovat siis ensimäiset evankeliset piispat +meidän maassamme. + +Kauan aikaa ennen oli jo Agricola käsittänyt, että ainoa varman +puhdistetun opin vahvistuskeino oli Jumalan sanan kääntäminen kansan +kielelle. Raamatun suomennos oli sitä tarpeellisempi, koska koulun +jouduttua rappiolle suuri osa Suomen papistoakaan ei osannut lukea sitä +alkukielellä eikä myöskään käyttää aikaisemmin julaistua ruotsalaista +käännöstä. Tähän tärkeään työhön oli Agricola jo Wittenbergissä +ryhtynyt, mutta se valmistui häneltä vasta v. 1543, eikä ilmestynyt +painosta ennenkuin v. 1548. Sitä ennen oli kuitenkin Agricola jo +toimittanut painosta _Aapiskirjan, Katkismuksen sekä Rukouskirjan_, +joka viimeksimainittu paitsi itse rukouksia myös sisälsi koko joukon +muita aineita, esim. almanakan, suomennettuja kappaleita raamatusta +sekä kirkkoisäin teoksista y.m. Uuden Testamentin suomennoksen perästä +Agricola vielä toimitti suomeksi _Käsikirjan, Messukirjan, Davidin +psaltarin_, jonka runopukuinen esipuhe sisälsi tietoja suomalaisten +muinaisista jumalista, ynnä valittuja kappaleita _Profeetoista_. +Useimmat näistä kirjoista, paitsi ehkä Uutta Testamenttia ja Psaltaria, +kustansi Agricola omilla vähillä varoillaan. + +Kuinka suuri vaiva hänellä mahtoi olla kirjallisista toimistaan, sitä +on meidän nykyisten suomalaisten mahdoton edes käsittää. On muistettava +näet, että suomenkieltä ei ollut ennen ikänä vielä käytetty kirkoissa +eikä kirjoituksissa. Eipä oltu kieltämme juuri suullisestikaan viljelty +uskonnollisissa aineissa, koska sekä jumalanpalvelus että opetus +kouluissa kävi kokonaan latinankielellä. Ensimäisen yrittäjän piti siis +sekä määrätä suomenkielelle oikeinkirjoitussäännöt että lisäksi keksiä +joukottain uusia sanoja. Edellisen suhteen täytyy meidän tunnustaa, +että Agricolan kirjat ovat varsin vaillinaisia; oikeinkirjoitus niissä +heiluu sinne tänne; samat sanat kirjoitetaan usein samalla sivulla +kahdella, kolmella eri tavalla. Mutta eipä ollut siihen aikaan ruotsin +eikä saksankaan oikeinkirjoituksen laita yhtään säännöllisempi. Mitä +taas sanojen keksimiseen ja ylimalkain kääntämiseen tulee, niin ne ovat +erinomaisella taidolla tehdyt. Verratkaamme suomennoksia ja sata vuotta +myöhemmin ilmestynyttä koko raamatun käännöstä, niin näemme, että +muutokset eivät ole kovin suuret. + +Nykyisestä kirjakielestämme Agricolan kieli kuitenkin monin kohdin +eriää. Hän oli näet, niinkuin itse sanoo, parhaasta päästä käyttänyt +Varsinais-Suomen murretta, joka on ja silloin vieläkin enemmän oli +vironkielen kaltainen sekä sanoiltaan että lyhyiltä, katkaistuilta +päätteiltään. Syyksi siihen hän ilmoittaa sen, että koska "Soomenmaa" +ikäänkuin on koko Suomen äiti, ollen suomalaisen kristityn seurakunnan +ensimäisenä pesänä ja piispan istuimena, niin piti sen murteen myös +saada kunniasija. Mutta muidenkin maakuntien murteista hän sanoo +tarpeen mukaan ottaneensa puheenparsia ja sanoja. Silminnähtävästi on +hänen suomennostensa kieli sekoitettu Turun ja Viipurin murteesta. +Pieni näyte siitä miellyttänee varmaan lukijoita. + + Coska Phariseuset sen neit, sanoit he henen opetuslapsillens: Mixi + teiden Mestarin jääpi publicanein ja synneisten cansa? Coska Jesus + sen cwli, sanoi hen heille: Ei taruitze ne, iotca teruet on + läkerite, waan iotca sairastawat. + + Silloin Johanneksen opetuslapset käuit henen tygens ja sanoit: + Mingetähden me ia Phariseuset nin palio paastwme, mutta sinun + opetuslapses ei paastuua. Nin sanoi Jesus heille: Taitauatko ylghen + poiat murehtij, nin cauuan quin ylkä on heiden cansans? Mutta ne + peiuet tuleuat, coska ylkä heilde poisotetan, ia silloin heiden + pite paastoman. Ei kengen paicka vanha verca wden verghan + tilghalla; sille se paicka reueise quitengin henense pois wateesta, + ia se aucku tule pahemaxi. Ei kengen mös pane torecta wijna wanhoin + leilein, muutoin leilit pacahtauat. + + Ja catzo, yxi waimo, ioca caxitoistakymmende wuotta oli punaist + tauti sairastanut, hen käui henen tacanans, rupeis henen vatens + leepesen. Sille hen oli sanonut itzellens: Jos mine waiuoin rupen + henen vateens, niin mine tulen teruxi. Mutta nin Jesus kiensi + henens ia näki henen ia sanoi: ole hyues turuas, tytteren j.n.e. + +Agricolan jälkiä rupesivat pian useammat muutkin kirjoittajat astumaan. +Hänen virkaveljensä Juusten toimitti taas uuden katkismuksen ja +messukirjan. Paitsi sitä on hän latinankielellä kirjoittanut sangen +tärkeän teoksen, nimittäin ensimäisen Suomenmaan historian. +Kirkkoveisuuta varten, joka Agricolan aikana vielä oli pysynyt melkein +kokonaan latinaisena, sepitti _Jaakko Suomalainen_ (Turun koulun +rehtori, k. 1588) ensimäisen suomalaisen virsikirjan, jonka sitten +Maskun kirkkoherra _Hemming_ (k. 1620) myöhemmin lisäsi uusilla +virsillä. Enin osa vanhan virsikirjamme virsiä on heidän työtään, +aivan muuttumatonna niinkuin ne heidän käsistään läksivät. Merkillistä +on varsinkin, että Hemming virsissään hyvin usein viljeli +kansanrunoistamme otettua alkusointua sekä kertoa koristuksena. + +Ulottuipa Agricolan alottama kirjallinen työ myös kirkollista alaa +kauemmaksikin. Tästä ajasta alkaen nähdään joskus, vaikka vielä hyvin +harvoin, kuninkaallisia kirjeitä toimitettavan suomenkielellä; aivan +ensimäinen oli kirjoitettu Savonlinnan läänin asukkaille v. 1555. +Aikaisemmin jo, samaan aikaan kuin Uuden Testamentin käännös ilmestyi, +oli Tukholman suomalaisen seurakunnan pappi, herra _Martti_ suomentanut +koko Kristoffer kuninkaan Maanlain. Uuden, paremman suomennoksen samasta +laista toimitti seuraavan vuosisadan alussa _Ljungo Tuomaanpoika_, +Kalajoen kirkkoherra. Edellinen ei kuitenkaan tullut painetuksi ja +jälkimäisestäkin painettiin vain pari arkkia. Valtiovarat kuluivat +silloin alinomaisiin sotiin, niin ettei riittänyt tämmöisiin +tarpeisiin. + +Samassa kun suomenkieli kirkossa pääsi valtaan, yritti se siis +virallisellakin alalla astua ruotsin sijaan. Luultavaa on, että tämäkin +muutos olisi saatu toimeen, jos vaan Suomen miehissä olisi ollut +enemmän intoa. Mutta vanha tottumus ruotsinkielen valtaan näissä +asioissa vaikutti sen, ettei päästy yrittämistä edemmäksi. Parempaa +valppautta sitä vastoin osoittivat meikäläiset, kun ruotsinkieli uhkasi +tunkeutua kirkollisellekin alalle. Agricolan jälkeläiseksi oli näet +Kustaa kuningas, joka viime aikoinaan kohteli suomalaisia epäluulolla, +asettanut ruotsalaisen miehen, nimeltä _Pietari Folling_. Tällä, niin +Juusten aikakirjassaan kertoo, oli aikomuksena jälleen hävittää +jumalanpalveluksesta suomenkieli, jota hän ei osannut, ja panna oma +kielensä sijaan. Mutta Suomen miehet tekivät hänelle lujaa vastarintaa, +jopa onnistui heidän muutamien vuosien perästä saada tuo vihattu piispa +virasta eroitetuksi ja Juusten asetetuksi hänen sijaansa. + + + + +6. Uskonpuhdistuksen vaikutus. + + +Suurimpia syitä Suomen kansalle kiittää Luojaa armollisesta +johdatuksesta on se, että me jo näin aikaiseen saimme omistaa +itsellemme kristinuskon puhtaimman muodon. Ainoastaan niiden kansojen +parissa, jotka luopuivat vanhasta, ihmislisäyksillä saastutetusta +uskonnosta, on näet sivistys ja valistus voinut tulla koko kansan, niin +alhaisten kuin ylhäistenkin omaksi. Jumalan puhtaan sanan tunteminen +vaikutti myös osaltaan sen, että kaikki tavat paranivat ja jalostuivat +näiden kansojen parissa. Katolinen usko ei ollut voinut vähääkään +hävittää vanhaa taikauskoa. Samoja loitsurunoja kuin ennenkin +käytettiin yhä edelleen tauteja sekä muita tapaturmia vastaan. Ukon ja +muiden jumalien sijaan oli vain pantu Kristuksen, Maarian sekä pyhäin +miesten nimet. Maariaa esiin. kutsuttiin avuksi lapsensynnytystuskissa. +Pyhä Yrjänä eli Jyry oli jälkimäisen nimensä tähden, joka muistutti +Ukkoa, tullut karjan suojelijaksi. Pyhällä Olavilla näkyy olleen +tekemistä viljan menestyksen ja Pyhällä Katrinalla lampaitten terveyden +kanssa. Pyhät miehet ylimalkaan olivat saaneet entisten maahisten eli +kotihaltiain arvon ja toimet. Kaikkia näitä palveltiin senvuoksi ja +heidän päiviänsä vietettiin suurella juhlallisuudella. Sanalla sanoen +vanha pakanallinen usko oli kansassa katolisella aikakaudella melkein +muuttumatonna pysynyt; ainoastaan nimet olivat osittain tulleet +toisiksi. Kauan, paikoittain meidän aikoihin asti, se on tunnustettava, +oli uudellakin uskolla taistelemista, ennenkuin se sai nämät jäännökset +oikein perinpohjin poistetuiksi. + +Ulottuipa meillä uskonpuhdistuksen siunaus vielä paljoa ulommaksikin. +Uskonpuhdistushan laski alun meidän kielemme viljelykselle ja sillä +koroitti sen arvon raakojen nurkkakielien yli, jotka ovat tuomitut +sivistyksen levitessä häviämään. Tämä viljelys, vaikka se kauan aikaa +melkein yksistään pysyi kirkon rajoissa, valmisti kuitenkin kieltämme +siten, että me nyt voimme käyttää sitä valtakielenämme kaikissa +asioissa. Jollei suomea silloin olisi ruvettu kirkoissa käyttämään, +niin ei nykyään voisi olla puhettakaan suomalaisesta kansallisuudesta. +Enin osa kansaamme olisi sulautunut yhteen ruotsalaisten kanssa; +ainoastaan korpien ja rämeitten takana olisivat siellä täällä jotkut +raa'at mökkiläiset pitäneet sen omanansa. + +Vielä aikaisemmin olisivat uskonpuhdistuksen siunaustatuottavat +vaikutukset alkaneet meillä ilmaantua, jollei Kustaa kuninkaan ahneus +olisi ollut haittana. Muissa maissa, joissa puhdistettu oppi pääsi +valtaan, käytettiin runsas osa ryöstettyjä kirkonvaroja vanhojen +koulujen ja yliopistojen ylläpitoon, vieläpä uusienkin perustamiseen. +Mutta Ruotsin valtakunnassa kävi toisin. Kustaa Vaasa ei näyttänyt +pitäneen kouluista suurta lukua. Hän antoi Sten Sture vanhemman +perustaman yliopiston Upsalassa jälleen hävitä ja jätti sangen niukasti +varoja kouluille. Niihin ei siis voitu saada kunnon opettajia. Kun +samoihin aikoihin myös papinpalkkoja vähennettiin ja papinarvoa +ylimalkaan halvennettiin, niin oli siitä myös seurauksena, että +rikkaammat, korkeammat säädyt eivät enää, niinkuin muinoin, lähettäneet +poikiansa kouluihin. Oppilaat olivat kaikki köyhiä talonpoikien tai +porvarien lapsia, joilla ei ollut varaa pitkittää opintojansa +ulkomailla. Tapahtui myös yhtenään, että kuningas tai hänen +virkamiehensä väkisen ottivat nuoria teinejä kesken koulunkäyntiä +kirjureikseen, josta syystä eivät alhaisemmatkaan vanhemmat mielellään +tahtoneet lähettää lapsiansa niin turvattomalle, epätietoiselle tielle. +Uskonpuhdistuksen ensimäisinä aikoina joutui siis korkeampi oppi niin +Suomessa kuin Ruotsissakin sangen rappiolle. + + + + +7. Kreivisota. + + +Vaikka Kustaa Vaasan oli onnistunut karkoittaa tanskalaiset maasta, +eipä hän kuitenkaan vielä saanut moneen aikaan elää täydessä rauhassa. +Ei pelko ulkomaalaisista vihollisista lakannut silloinkaan, kun +Kristiern Tyranni viimein v. 1532, niinkuin ennen on kerrottu, joutui +Tanskan kuninkaan Fredrik I:n vangiksi. Kohta sen jälkeen näet syttyi +taas ankara sota Kustaan ja hänen entisen liittolaisensa, Lybeckin +kaupungin välillä. Heidän välinsä oli jo kauan aikaa ollut rikonnainen. +Ruotsin kuningas valitti, että he kaikellaisilla tyhjillä syillä olivat +ylen määrin koroittaneet heille maksettavaa velkaa. Lybeckiläiset +puolestaan olivat vihoissaan siitä, että Ruotsissa vasten sovintoa +sallittiin hollantilaisten juuri silloin alkaa kaupankäyntiä +Itämerellä. Olipa Lybeckissä juuri näinä aikoina kaksi kunnianhimoista, +alhaissäätyistä miestä päässyt ylimpään valtaan. Ne olivat seppä +_Markus Meyer_ ja kankuri _Yrjö Wullenweber_, jotka kaupungin alhaisen +kansan avulla olivat kumonneet entisen rikasten sukujen vallan ja +ruvenneet edellinen pormestariksi, jälkimäinen raatimieheksi. Nämät +miehet kiihoittivat lybeckiläisten muutenkin jo liiallista röyhkeyttä. +Jollei Ruotsin ja Tanskan[1] kuninkaat, sanoivat he, jotka meidän +avullamme ovat päässeet valtaan, tahdo tehdä meille mieliksi, niin +voimmehan heidän kruununsa antaa jälleen Kristiernille takaisin. He +kokosivat siis suuren sotavoiman ja määräsivät ylipäälliköksi +_Oldenburgin kreivin_,[2] joka oli Kristiernin sukulainen, ynnä oman +pormestarinsa Meyerin. + +He toivoivat kumpaisessakin valtakunnassa saavansa puolustajia. +Suomessa he olivat salaisen kirjevaihdon panneet alulle _Juhanan, Hoyan +kreivin_ kanssa, jonka hallussa oli Viipurin, Savonlinnan sekä Kokemäen +linnat alustoineen. Tämä oli saanut Kustaa Vaasan sisaren puolisokseen +ynnä mainitut suuret läänitykset. Sittenkään ei se voinut kiinnittää +röyhkeän saksalaisen uskollisuutta. Hän oli v. 1529 kuninkaan käskystä +käynyt lybeckiläisten puheilla velan maksamisen johdosta ja ollut liian +myöntyväinen sovinnon teossa. He olivat saaneet mielin määrin määrätä +velan summan sekä muut ehtonsa. Sovinnon oli kreivi kunniasanallaan +taannut. Sittenpä, kun ei kuningas tahtonut hänen antamiinsa ehtoihin +tyytyä, Hoyan kreivi suuttui ja rupesi Lybeckin puolelle. Kustaan +käskystä, joka näistä salavehkeistä oli saanut tiedon, vartioi _Eerikki +Fleming_ valppaasti kaikkia kreivin tekoja; se luultavasti esti häntä +Suomessa julkista sotaa alottamasta. Hän purjehti siis v. 1534 pois +Viipurista. Fleming, joka häntä ajoi takaa, saavutti hänet ja hävitti +laivat Räävelin edustalla. Mutta kreivi oli päässyt maalle, +eikä Räävelin raati tahtonut luovuttaa häntä Flemingin käsiin. +Pakolainen pääsi siis onnellisesti Lybeckiin, missä hän pääsi yhden +armeijanosaston päälliköksi. Hänen linnansa Suomessa valloitti Fleming +yhdessä vanhan sotatoverinsa Niilo Grabben kanssa lyhyen piirityksen +perästä. + +Tanskassa sitä vastoin Lybeckin apulaisten vehkeet näkyivät paljoa +paremmin onnistuvan. Molemmat isoimmat kaupungit, Kööpenhamina +ja Malmö, ilmoittivat heti julkisesti pitävänsä lybeckiläisten +puolta. Niinikään myös talonpoikainen kansa sekä saarilla että +Ruotsin puoleisissa mannermaakunnissa nousi aseisiin, polttaen +aateliskartanoita, murhaten aatelisperheitä ja vaatien takaisin +Kristierniä, joka oli koettanut vapauttaa heitä orjuudesta. Mutta +Kustaa Vaasan voimallisella avulla nuori Tanskan kuningas Kristian +III (Fredrik 1 oli kuollut 1533) sai kuitenkin sekä sisäiset että +ulkomaiset vihollisensa kukistetuiksi. Ensiksi Ruotsin sotavoima +vangitsi Meyerin ja karkoitti Hoyan kreivin, jotka Skoonessa komensivat +vihollisen väkeä. Seuraavana vuonna 1535 suomalainen Eerikki Fleming, +joka oli asetettu Ruotsin laivaston päälliköksi, sai loistavan voiton +_Bornholman_ kohdalla. Sopimattoman tuulen vuoksi lybeckiläiset lyhyen +vastarinnan perästä alkoivat painua Juutinraumalle päin. Mutta Fleming +ei heitä niin helpolla päästänyt. Hän ajoi takaa amiraalilaivallaan, +joka oli nimeltään Iso Kraveli, huolimatta siitä, että ensin hänen +tanskalaiset ja preussiläiset liittolaisensa ja vihdoin myös melkein +kaikki hänen omatkin laivansa jäivät hänestä jäljelle. Hän laski +vaan eteenpäin, pitäen koko ajan silmällä vihollisen amiraalilaivaa +"Mikaelia", joka pakeni hänen edestään "koukutellen", kertoo vanha +aikakirja, "niinkuin kettu kahden koiran edessä". Saavutettuaan sen +vihdoin ja upotettuaan sen pohjaan, ei hän siihenkään vielä tyytynyt. +Hän laski nyt aivan vihollislaivaston keskitse ja ampua paukutti +kaikille haaroille, kunnes lybeckiläiset peräti hajosivat pakoon. +Edemmäksipä ei nyt kyennyt Iso Kravelikaan enää heitä seuraamaan; niin +pahasti olivat sen omat mastot sekä purjeet vikaantuneet. + +Myöhemmin saavutti ja hävitti kuitenkin Fleming Lybeckin laivaston +tähteet ja auttoi sitten maaväkeä Kööpenhaminan sekä Malmön +piirittämisessä. Lopun koko sodasta teki viimein voitto, jonka Kristian +III saavutti Fyenin saarella. Siinä kaatui muiden muassa Hoyan kreivi, +ja vanha ruotsalainen maapetturi, arkkipiispa Trolle sai myös +surmahaavan. Vangittu Meyer teloitettiin, ja vastoinkäymisistä +vihastunut kansa riisti Wullenweberiltä hänen virkansa. Lybeckissä +pääsivät rikkaat suvut jälleen valtaan, mutta entistä mahtavuuttaan ei +tuo ylpeä Hansa-kaupunki enää saavuttanut. Se oli ollut ja mennyt iäksi +päiväksi. Tanskan valtakunnassa myöntyivät kaikki kuuliaisesti Kristian +III:nnelle. Paha vaan, että samassa talonpoikien orjuus siinä maassa +tuli uudestaan ja entistään lujemmin vahvistetuksi. + + + + +8. Talonpoikaismetelit Ruotsissa Kustaa Vaasan aikana. + + +Näiden ulkomaisten hyökkäysten rinnalla häiritsivät Kustaa Vaasan +hallituksen alussa sisällisetkin metelit useamman kerran valtakunnan +rauhaa. Ruotsin talonpoikien aseisiin harjaantuminen ja sotainen luonne +oli ollut hänelle parhaana apuna vapautussodassa. Mutta sama aseisiin +harjaantuminen ja sotainen luonne tuotti hänelle myöhemmin myös monta +huolta ja vastusta. Engelbrektin ja Sturen ajoista asti olivat +talonpojat tottuneet nousemaan kuningasvaltaa vastaan, niinpian kuin se +heitä rasitti. Voitettuaan äskettäin tanskalaiset oli heissä vielä +vahvistunut luottamus omaan voimaan ja heidän ylpeytensä paisunut. +Erittäinkin olivat taalalaiset, Kustaan ensimäiset ja parhaat +sotakumppanit, tulleet röyhkeiksi ja vallattomiksi. Talonpojat eivät +muistaneet, ettei heillä nyt ollut vierasta hallitsijaa, vaan +omamaalainen, heidän itsensä valitsema kuningas, jonka etu oli yhteinen +heillekin. Milloin missäkin maakunnassa he nostivat kapinoita, niinpian +kuin joku asetus ei ollut heidän mielensä mukainen. Varsinkin puhkesi +rahvaan tyytymättömyys uskonnon muutoksesta katolisten pappien +saarnojen kiihoittamana yhä uusiin meteleihin. Sama Lybeckin velka, +jonka vuoksi Hoyan kreivi luopui uskollisuudestaan, oli esim. myös +syynä taalalaisten kolmanteen kapinaan, he kun eivät tahtoneet antaa +liikoja kirkonkellojaan velan suorittamiseksi. Vaarallisin kaikista +näistä talonpoikaiskapinoista, joka SmÃ¥lannissa vv. 1542 ja 1543 +syttyi, aiheutui kuitenkin aivan toisesta syystä. Sen maakunnan +talonpojat olivat etupäässä vimmastuneet aatelisherrojen ja +virkamiesten ankaran menettelyn ja vääryyden johdosta heitä kohtaan +sekä myös useammista kuninkaan asetuksista, jotka tosin tarkoittivat +hyvää, vaan väkivaltaisuudellaan häiritsivät rahvaan elämää. +Kapinoitsijoiden päällikkönä oli rikas ja taitava talonisäntä, nimeltä +_Dacke_, joka koetteli saada apua Kustaan ulkomaisiltakin vihollisilta. +Olipa hän kirjeenvaihdossa myös Kaarle V:n, Saksan keisarin ja +Kristiern Tyrannin langon, kanssa. + +Tämä kapina oli viimeinen Kustaa Vaasan ajalla. Se ei ollut kyennyt +järkähyttämään kuningasvaltaa, vaan päin vastoin oli syynä siihen, että +se vielä vahvemmaksi vakaantui. V. 1540 Kustaa jo oli saanut aateliston +sekä korkeimman papiston suostumaan siihen tärkeään muutokseen Ruotsin +perustuslaissa, että kruunun valta ei enää olisi vaalinalainen, vaan +tulisi Vaasan suvun perinnöksi. Nytpä kaikki säädyt, kokoonnuttuansa v. +1544 _Vesteroosiin_, vahvistivat juhlallisesti uudestaan tämän kruunun +perintöoikeuden, jotta hallitus näinä rauhattomina aikoina tulisi +voimallisemmaksi. Samassa tilaisuudessa he jo vannoivatkin +uskollisuusvalansa Kustaan vanhimmalle pojalle, _Eerikille_. + +Suomenmaa oli kaikkien näiden metelien aikana pysynyt kuuliaisena. +Sen mahtavimmat aatelismiehet olivat Kustaa kuninkaan vanhoja +sotakumppaneita ja hyviä ystäviä. Piispa Skyttessä, niinkuin olemme +nähneet, ei ollut vastarinnan nostajaa, vaikkeivät kuitenkaan kaikki +toimet olleetkaan hänelle mieleen. Suomalaiset talonpojat taas olivat +syrjäisen asemansa vuoksi ottaneet varsin vähän osaa taisteluihin +tanskalaisia vastaan ja siis vähemmän kapinoihin tottuneet, kuin heidän +säätyveljensä Ruotsin puolella. Paitsi sitä ei pääsyytä ruotsalaisen +rahvaan meteleihin, tyytymättömyyttä uskonnon muutokseen, näytä meidän +maassa olleenkaan. Katolinen usko ei ollut meidän kansamme parissa +vielä ehtinyt oikein juurtua eikä saavuttaa vanhan perintötavan +pyhyyttä. Muistakaamme, ettei Hemming piispan autuuttamisjuhlassa +uskallettu toimittaa kaikkia tavallisia temppuja "Suomen rahvaan +pikamielisen ja röyhkeän luonteen tähden". Jos talonpoikien mieli oli +vielä niin vähän katolinen katolisen uskon pesäpaikassa maassamme, niin +miten sitten mahtoi ollakaan laita muissa maakunnissa. + +Dacken kapinan valtiolliset syyt olivat kuitenkin Kustaan hallituksen +loppupuolella Suomessakin sytyttämäisillään vaarallista meteliä. Oli +näet nyt entisten kahden käräjien sijasta ruvettu pitämään niitä +neljästi vuodessa, joten talonpoikien maksut olivat suuresti +enentyneet. Sillä tuomareita suurine seuroinensa oli näissä +tilaisuuksissa aina syötettävä ja juotettava rahvaan kustannuksella. +_Lapveden_ kihlakunnan talonpojat, jotka luulivat herrojen panneen +toimeen käräjien lisäyksen, lähettivät 1551 muutamia miehiä Tukholmaan +kuninkaalle asiasta valittamaan sekä samalla anomaan, että he saisivat +omiksi tarpeikseen käyttää ylijäävän käräjämuonan. Takaisin tultuansa +lähettiläät rupesivat yllyttämään kansaa, sanoen kuninkaan myöntyneen +kaikkiin heidän pyyntöihinsä. Kielsipä yksi heistä, _Maunu Nyrhi_, +säätyveljiänsä peräti veroja maksamasta ja uhkasi kirveellä voutia, +joka tuli niitä kokoamaan. Seuraavanakin vuonna, kun Henrik Horn ja +Kustaa Fincke kuninkaan puolesta tulivat asiaa tutkimaan, Nyrhi +uudestaan vakuutti kuninkaan luvanneen poistaa liiat käräjät. Herrat +silloin kääntyivät lautamiehiin, joita oli neljäkolmatta, ja kysyivät, +mitä he siihen sanoivat. Kohtapa yksi näistä, _Inki Multiainen_, nousi +ja huusi useampaan kertaan: "Emme me huoli liikoja käräjiä! Emme me +huoli liikoja käräjiä!" Herrat vaativat nyt lautakuntaa tuomitsemaan +molemmat kapinoitsijat kuolemaan; mutta kesti kauan, ennenkuin he +kehoituksillaan ja uhkauksillaan saivat lautamiehet siihen suostumaan. +Ja kun Nyrhiä sekä Multiaista ruvettiin viemään mestattavaksi, ryntäsi +kokoontunut kansa heidän päälleen ja yritti vapauttaa vangit: vaan +sotamiehiä oli tarpeeksi tätä estämään, ja tuomio täytettiin. Siitä +säikähtyneinä muut talonpojat nyt alistuivat. "Olisi ollut syytä", +kirjoittivat Horn ja Fincke kuninkaalle, "mestata vielä useampia +talonpoikia, vaan pelkäsimme, ettei rahvas sen jälkeen uskaltaisi enää +käydä kuninkaan luona valittamassa, jos kaikkia Teillä käyneitä +rangaistaisiin." Tämä viisas toimenpide, joka samalla ilmaisi sekä +ankaruutta että malttia, nähtävästi esti yleisen talonpoikaiskapinan +syttymistä Kaakkois-Suomessa. Sillä Jääskestä, Savosta, jopa +Hämeestäkin oli talonpoikia ollut läsnä Lapveden tutkintokäräjissä. +"Tahdomme nähdä", olivat he sanoneet, "mitä vapauksia lapveteläisille +suodaan, niin mekin sen mukaan asiamme järjestämme." + +Tämä tapaus herätti luultavasti Kustaan mielessä epäluuloa ja pelkoa +Suomen talonpoikia kohtaan. Niinpä hän kerran kirjoitti ankarat +varoitukset nuoremmalle pojallensa Juhanalle, joka myöhemmin asettui +Suomeen asumaan. "Älä suinkaan", sanoi ukko, "ole paljon Suomen +talonpoikien seurassa, vaan varo ja vältä heitä niin paljon kuin +mahdollista! Muistathan", lisäsi hän vielä, "kuinka he, kun me +molemmat kuljimme Lohjan pitäjän kautta, huusivat ja pauhasivat +humaltuneina!" Toisen kerran taas hän käski poikansa tiedustelemaan +Savonlinnan isännältä, Finckeltä, millä mielellä senpuolen talonpojat +olisivat kuningasta kohtaan, johon Fincke vastasi heidän olevan +uskollisia. Eriskummallinen oli tämä epäluulo meidän miehiämme kohtaan, +jotka kaikista hänen alamaisistaan olivat ainoat, joita ei ollut +tarvinnut aseilla kuuliaisuuteen pakoittaa. Muistettava on kuitenkin, +että Kustaan mieli vanhoilla päivillään oli kaikin puolin tullut +synkäksi ja epäileväiseksi, niin että hän joka paikassa pelkäsi +petturuutta. + + + + +9. Veljekset Eerikki ja Iivari Fleming. + + +Oikein asiata punniten olisi Kustaa ukon pitänyt pikemmin kummeksia +Suomen rahvaan kärsivällisyyttä ja malttia kuin pelätä heitä liian +vallattomiksi. Olihan hän heidän alinomaisten valitustensa kautta +monasti saanut nähdä, minkä väkivallan ja sorron alaisina he olivat. +Ruotsissakaan ei aatelisherrojen ja virkamiesten käytös talonpoikia +kohtaan ollut kiitettävä; mutta Suomessa, kaukana kuninkaan silmistä, +se oli vielä paljoa pahempi. Maatilusten rajat eivät olleet silloin +vielä tarkoin mitatut eikä yhtään kartoitetut; sitä seikkaa +aatelisherrat käyttivät hyväksensä ja ryöstivät naapurina olevista +talonpoikaisista taloista milloin niittypalstoja, milloin peltosarkoja, +väittäen niiden kuuluvan heidän maihinsa. Toisin kerroin he taas +lainasivat rahaa talonpojille, joilla ei veronmaksuaikana sattunut sitä +olemaan, ja ottivat sitten koko talon omakseen, jollei velkaa ajoissa +suoritettu. Linnanisäntinä ja vouteina, jotka virat enimmäkseen olivat +aateliston käsissä, he veroa kantaessansa käyttivät tavallista +suurempia mittoja ja painoja, tai ottivat suorastaan laittomia +lisäveroja. Omia alustalaisiansakin, vaikka he niitä kokivat pitää +kruununveroista vapaina, he nylkivät ja polkivat aivan armottomasti. + +Pahimmat kaikissa tässä suhteessa olivat _Fleming_-veljekset, joiden +suku tällä vuosisadalla teki nimensä kuuluisimmaksi kaikista Suomen +aatelissuvuista. Mainitut veljekset, _Eerikki_ ja _Iivari_, laskivat jo +perustuksen tälle maineelle. Lukija muistanee vielä, kuinka molemmat +urhoollisesti ottivat osaa taisteluun tanskalaisia vastaan ja kuinka +varsinkin edellinen siinä sodassa osoitti suurta sukkeluutta ja taitoa. +Heidän suurista ansioistaan olikin Kustaa kuningas heille suonut +senmukaisen palkinnon. Eerikille oli hän antanut _Raaseporin_ linnan ja +alustan, s.o. koko läntisen Uudenmaan läänitysmaaksi ynnä vielä Sauvon +pitäjän Turun läänistä sekä useampia yksityisiä taloja. Iivari oli +saanut _Kastelholman_ linnan sekä Ahvenanmaan. Edellinen oli samassa +asetettu eteläisen, jälkimäinen pohjoisen Suomen laamanniksi. Molemmat +olivat myös koroitetut valtaneuvoston säätyyn ja Eerikki sitä paitsi +saanut kuninkaan kruunausjuhlassa ritariarvon. Kun lisäämme tähän +vielä, että kumpaisellakin oli sangen suuret perintötilukset, jotka +olivat vielä suuresti karttuneet kirkontilusten ryöstön johdosta, niin +voimme saada käsityksen näiden veljesten mahtavuudesta ja rikkaudesta. +Ei ollut Suomessa siihen aikaan ketään muuta, paitsi kuninkaan lankoa, +Hoyan kreiviä, joka heistä olisi vienyt voiton. + +Tavallisiakaan aatelisherroja ja virkamiehiä vastaan ei vääryyttä +kärsineen talonpojan ollut helppo saada apua oikeudesta. Sillä +tuomariviratkin olivat melkein kaikki aatelisten hallussa. Oikeutta +istui tavallisesti aatelisen väärintekijän ystävä ja juomaveikko, +usein hänen sukulaisensa; välistäpä sattui niinkin hullusti, että hänen +tuli itse tuomita oma asiansa. Ei ollut näet kielletty, että +kihlakunnantuomari saisi myös samalla alueella olla voutina tai +linnanisäntänä.[3] Eikä hän silläkään tullut jäävinalaiseksi, että +hänellä siinä kihlakunnassa oli tiluksia. Mitäpä sitten oli tehtävä, +jos Flemingit, itse lamaannit, korkeimmat oikeudenvalvojat maassa, +tekivät vääryyttä ja väkivaltaa! + +Yksi keino tosin talonpoika paroilla vielä oli. "Herroillakin oli toki +vielä herransa." Aatelisten ja virkamiesten pahantekoja saatiin mennä +itse kuninkaalle valittamaan, jota tehtiinkin hyvin tiheään. Olipa +Kustaa Vaasalla luja tahto pitää sorrettujen talonpoikien puolta. Mutta +hallituksensa alussa ei hänellä siihen ollut tarpeeksi voimaa. Hänen +kirjeensä eivät usein vaikuttaneet mitään, välistäpä valittajat +joutuivat vielä pahempaan pulaan. Eerikki Fleming esim. sidotti ja +panetti kahleihin muutamia talonpoikia Raaseporin läänistä, jotka v. +1528 olivat kuninkaan luona käyneet. Hän pieksetti ja rääkkäsi heitä +niin julmasti, että muut samalla asialla käyneet koko seuraavan talven +piilivät saloissa ja korvissa, peläten häntä sekä hänen huovejansa. +Tämän johdosta Kustaa lähetti tuolle röyhkeälle herralle ankaran +nuhdekirjeen, muistuttaen, että semmoinen teko oli kuninkaan rauhavalan +rikkomista, uhaten ottaa pois häneltä läänitysmaan. Pian sen perästä +asetettiinkin todella erityinen kuninkaan vouti Raaseporin lääniin. +Mutta vähän ajan perästä sai Fleming jälleen läänitysmaansa takaisin +aivan entisillä ehdoilla. Ja laamanninviran riistämisestä niin +väkivaltaisen miehen käsistä ei ollut puhettakaan nostettu. Samana +vuonna tehtiin myös Iivari Flemingistä ynnä vielä kolmannestakin +veljestä, _Jaakkimasta_, samallaisia valituksia. Mutta hekin pääsivät +vain nuhteilla. Asianlaita oli näet se, niin Kustaa Vaasa itse yhä +valitti, että taitavista miehistä Ruotsin valtakunnassa oli varsin +suuri puute. Kuninkaan täytyi ummistaa silmänsä virkamiestensä monilta +virheiltä sentähden, ettei hänellä ollut toisia saatavana. + +Taisipa tähän aikaan toinenkin syy vaikuttaa, joka esti kuningasta +kovin käsin koskemasta Flemingeihin. Ajat olivat, niinkuin olemme +nähneet, juuri niinä ja seuraavina vuosina kovin meteliset. Kustaa ei +liene tohtinut suututtaa niin mahtavia herroja, joista hänelle saattoi +olla paljon apua, joskin myös paljon vastusta. Mutta kun kruunu hänen +päässänsä oli lujemmin vakaantunut, tarttui hän asiaan ankarammalla +tavalla. V. 1537 oli hänelle jälleen valitettu Suomen aateliston ja +erittäinkin Eerikki Flemingin menettelyä. Asia koski nyt sortamistapaa, +joka edellisessä vielä jäi mainitsematta. Vanha tapa oli näet Ruotsin +valtakunnassa, että kuninkaan lähettiläitten sekä muiden hänen +asioillaan ajavien virkamiesten piti saada vapaa kyyti sekä elatus +nimismiestaloista.[4] Mutta melkein yhtä vanha oli myös se tapa, että +aatelisherrat sekä virkamiehet omillakin asioillaan kulkiessaan +vaativat samaa vapautta. Pakoittivatpa sitä paitsi usein talonpoikia +kuljettamaan heidän kauppakuormiansa rantakaupunkeihin. Nimismiehen tai +muun talonpojan taloon poiketessaan herrat ja heidän palvelijansa +huutamaan, haukkumaan. Ja jollei kohta tehty heille kaikessa mieltä +myöten, he vielä päälliseksi löivät ja pieksivät talonväkeä, +käyttääksemme Kustaa kuninkaan kirjeen sanoja, "niinkuin osto-orjia ja +virolaisia". Tästä menettelystä kuningas kirjoitti ankaran kirjeen +Suomen aatelistolle; saipa Eerikki Fleming, pahin heistä, lisäksi vielä +erinäiset nuhteensa, jotka eivät olleet leikintekoa. "Jollette lakkaa +kyyditsemisestä ja pieksemisestä nimismiestaloissa", uhkasi hän, "niin +laitan minä teille semmoisen kyydin sieltä, että naksaa ja raksaa +luissanne. Jumalan avulla pitää talonpoika parkojen saada suojaa, niin +kauan kuin minä olen teidän herranne ja kuninkaanne!" Eikä kuningas +tällä kertaa tyytynyt tyhjiin uhkauksiin. Samana vuonna jo hän peruutti +Iivari Flemingiltä Ahvenanmaan, ja v. 1540 menetti myös Eerikki Fleming +läänitysmaansa. + +Nyt luulivat Kustaan ulkoviholliset saavansa tilaisuuden viekoitella +pois hänestä nämät mahtavat miehet, jotka tietysti eivät olleet aivan +hyvällä mielellä. Preussin herttua Albrekt, Ruotsin liittolainen +kreivisodassa, oli perästäpäin riitaantunut Kustaa Vaasan kanssa. +Kostoa miettien ja itsellensä vallan lisäystä toivoen, hän tähän aikaa +salaa lähetti erään miehensä, _Hannu Gerichin_, Suomeen Eerikki +Flemingin puheille. Hänen piti ehdoittaa kuningasvallan poistamista +Ruotsista, ja sen sijaan hallitus oli vasta uskottava kahden +valtaneuvoksen käsiin. Vaivastaan piti herttuan saada osa Suomenmaata. +Luultavasti olisi Fleming ylenkatseella hylännyt tämän tarjouksen; +sillä uskollisen Suomen kansan parissa ovat Flemingit tehneet nimensä +erittäin kuuluisaksi järkähtämättömällä uskollisuudellaan. Mutta eipä +kiusaus päässyt häntä likellekään, sillä Gerich saatiin jo sitä ennen +kiinni ja hän kuoli vankeudessa. Flemingin viattomuus näkyy paraiten +siitä, että epäluuloinen Kustaakin pian luopui ensihetken pelosta ja +antoi Flemingille jälleen suuria luottamuksen osoituksia. Dacken sodan +aikana näet sai Eerikki Fleming olla tärkeän Tukholman linnan isäntänä. +Myös suotiin hänelle muutamat hänen pienemmistä läänitysmaistaan +takaisin. Vuonna 1548 kuolivat sekä Eerikki että Iivari Fleming sekä +myös Niilo Grabbe, kolmas vapautussodan sankareista. + +Me olemme nähneet, että Kustaa Vaasa hallituksensa loppupuolella +voimallisella kädellä piti mahtavimmatkin alamaisensa kurissa. +Pienempiä väärintekijöitä hän koko aikanansa rankaisi säälimättömästi. +Kerran esim. hän Suomessa v. 1556 käydessään, tuomitsi "hirteen ja +oksaan" kolme voutia, kaksi kirjuria ynnä vielä kuudentena yhden muun +pienen virkamiehen. Verotuksen epätietoisuuden ja erilaisuuden +poistamiseksi alkoi Suomessa v. 1538 uusi veronlasku, jota lännestä +alkaen itäänpäin pitkitettiin koko Kustaan hallitusaikana. + + + + +10. Kauppa ja elatuskeinot Kustaa Vaasan aikoina. + + +Lybeckiläisten apu vapautussodassa oli, niinkuin olemme nähneet, Kustaa +Vaasalle tullut sangen kalliiksi.. Paitsi suurien rahasummien maksua +oli hänen täytynyt luvata heille aivan verottomia kauppaetuja. Ei sillä +hyvä, että Lybeck ja Danzig ynnä muut hansakaupungit, jotka he +päästivät osallisiksi, saivat tullittomasti tuoda maahan ja viedä ulos +mitä tavaraa hyvänsä. Sen lisäksi vielä ei pitänyt Ruotsin alamaisten +saada tehdä kauppaa kenenkään muun kuin ensinmainittujen kahden +kaupungin kanssa. Nämät etuoikeudet olivat nähtävästi niin rasittavat, +jopa kuolettavat kaikelle kotimaiselle kaupalle ja laivaliikkeelle, +että yksi valtaneuvoksista, suomalainen _Knuutti Kurki_, ei +kirjoittanut nimeänsä sovinnon alle. + +Eipä Kustaa kuningas kauemmin täyttänytkään tätä lupausta kuin hätä +pakoitti. Muutamien vuosien kuluttua rajoitettiin jo tullittoman kaupan +oikeus, jopa viimein peruutettiin kokonaan. Vapauttaakseen alamaisiansa +Lybeckin kauppavallasta Kustaa kehoitti Hollantia lähettämään laivoja +Itämerelle. Hallitusaikansa lopulla hän peräti kielsi kaupan Lybeckin +kanssa ja kehoitti alamaisiansa lähtemään laivoineen läntisille merille +ja noutamaan tavaroitansa suoraan Englannista, Ranskasta, Alankomailta +sekä Portugalista. Tällä keinoin hän arveli sen voiton, mikä Lybeckille +välikaupasta karttui, lankeavan omalle maalle. Suomen valtaneuvokset +sekä aatelisto, joille tämä kehoitus myös oli lähetetty, vastasivat +pitävänsä asiaa varsin suotavana. Nähtävästi, sanoivat he, nuot +Lybeckin "pippurisäkit" nylkevät meitä ja tahtoisivat alistaa meidät +"orjikseen ja virolaisiksi". Muutamat meidän maassamme, lisäsivät he +lopuksi, jo varustavatkin laivoja kaukaisemmille retkille. + +Muutenkin Kustaa Vaasa koki kehoituksilla, neuvoilla sekä säädöksillä +auttaa kauppaa. Paha vaan, että suuri osa hänen käyttämiänsä keinoja +pikemmin haittasi kuin edisti. Hän näet arveli kaupan ja laivaliikkeen +voivan menestyä ainoastaan kaupungeissa. Siitä syystä hän +koetti tukehuttaa maalaisten osanottoa näihin toimiin. Suomen +rannikkotalonpojat olivat jo vanhastaan harjoittaneet laveaa +merenkulkua. Pohjalaiset, varsinkin Suu-Pohjasta, veivät ne +ruoka-aineet, joita maakunta ei itse tarvinnut, Ruotsiin. +Varsinais-suomalaiset, ahvenanmaalaiset, uusmaalaiset ja Viipurin +lääniläiset kävivät edempänäkin kaikkialla Itämeren rannoilla. Turun +pohjoispuolella olevan Vehmaan kihlakunnan miehet, joita nimitettiin +_vakkasuomalaisiksi_, koska heillä oli eväänsä ja tavaransa isoihin +vakkoihin eli kirstuihin pantuna, kuljettivat varsinkin veistämiänsä +puuastioita Saksaan sekä Tanskaan. Uusmaalaiset jo siihen aikaan, +niinkuin nytkin, möivät polttopuita ja kaloja Riikaan sekä Rääveliin. +Viipurin talonpojat niinikään kuljettivat tavaransa samoihin +kaupunkeihin. Kohta jäiden lähdettyä he veivät sinne merellisensä eli +hylkeenrasvan, minkä syksyn ja talven kuluessa olivat saaneet; kesällä +taas oli heillä silakoita ynnä muuta kalaa kaupan. Kaikki nämät +laivamiehet toivat ulkomaalta tullessaan suoloja ynnä muuta tarvekalua. +Viipurin rannikkolaisten käsissä oli sitä paitsi jo silloinkin +laivarahti pitkin Inkerinmaan ja Viron rantoja. Tätä vilkasta liikettä +Kustaa koetti kaikin keinoin lakkauttaa, koska se hänen mielestään oli +vahingollinen maalle. Alinomaisilla kirjeillä hän teroitti voutien +mieleen, etteivät he saisi sitä sallia. Suuria sakkoja, jopa +hengenrangaistustakin hän uhkasi niille, joita näiltä luvattomilta +teiltä tavattaisiin; ja tullialukset pantiin pitkin rannikkoa +väijymään. Mutta luontoa vastaan ei maksa vaivaa ponnistella. Kuninkaan +uhkaukset ja rangaistukset tietysti vähensivät talonpoikien +merenkulkua, vaan ne eivät voineet sitä lakkauttaa. Tulipa +kuningas itsekin loppuaikoinaan viisaammille tuumille kuultuansa, +kuinka Alankomailla talonpojatkin laivaliikkeestä rikastuivat. +Ulkosaarelaisille, joilla ei ollut tarpeeksi peltoa, annettiin nyt lupa +viedä kaloja ulkomaille kerta kesässä. Jopa Kustaa viimein itse +kehoitti Viipuria rakentamaan isoja 80-100 sälytystä[5] sisältäviä +laivoja ja läntisille merille purjehtimaan "niinkuin waterlantilaiset +Hollannissa tekevät". + +Yhtä ankarasti, vaikka yhtä turhaan, Kustaa maakauppaakin esteli. +Sitäkin harjoitettiin silloin suurin määrin. Rannikkotalonpojat +kulkivat talvella ylämaissa vaihtaen suolojaan viljaan. Aatelismiehet, +virkamiehet ja papitkin ostelivat maalla saatavia tavaroita ja +kuljettivat niitä merenrannalle, missä monella heistä oli laivansa. +Käkisalmen karjalaisia kulki jo silloin laukkuineen ympäri Viipurin ja +Savonlinnan lääniä; soutivatpa veneillään, jotka vedettiin +(karvastettiin) kannasten yli, vesiä myöten aina Pohjanmaan +merenrannikolle asti. Kaikkea tätä kuningas kirjeissään yhä kielteli. +Kunkin maakunnan talonpoikien piti viedä tavaransa lähimpään kaupunkiin +eikä minnekään muualle. Erittäinkin koetti hän estää Venäjältä tulevien +kauppiaitten käyntiä, niissä kun hän oli näkevinänsä vakoojia. + +Kaupunkien vaurastuttaminen oli kaikkien näiden kieltojen +tarkoituksena. Mutta kaupunkien omaakin liikettä haittasivat toiset +säännöt, jotka myöskin olivat viisaita olevinansa. Porvaritkaan eivät +saaneet kauppaa käydä mihin ja millä tavaralla he edullisimmaksi +katsoivat. Ruokatavaroiden ulosviennin esim. kuningas peräti kielsi, +ettei muka ruoka omassa maassa tulisi liian kalliiksi. Mitä Suomen +porvarit eivät saaneet täällä myödyksi, se piti Ruotsiin vietämän. +Joskus kaupungit pyysivät ja saivat erinäisen luvan viedä ulkomaille +jonkun kymmenkunnan voisälytyksiä. Paljon enemmän ynnä muutakin +syötävää he kuitenkin kuljettivat varkain. Raumalaisista esim. +valitettiin, että heillä oli puuastiain alla, jotka olivat luvallisia, +koko laiva täynnä kiellettyä ruokatavaraa. Pienemmiltä kaupungeilta +Kustaa muuten pian kielsi ulkomailla käynnin peräti; heidän alustensa +piti mennä Ruotsiin. Ainoastaan Turku ja Viipuri saivat lähettää +laivansa ulommalle. Viimeinpä kuningas, kun talonpojat olivat +valittaneet, että porvarit ottivat heidän tavaransa polkuhinnalla, +rupesi itse määräämään hintoja. + +Silloinkin, kun kuninkaan käskyt ja neuvot eivät suorastaan estäneet +porvareita heidän mielitoimistaan, ne monasti tuntuivat rasittavilta. +Sillä Kustaa Vaasa kohteli alamaisiaan aivan niinkuin isä pieniä, +ymmärtämättömiä lapsiaan. Hän ei arvellut heidän osaavan tehdä yhtään +mitään omin päin. Sentähden hän katsoi velvollisuudekseen neuvoa heitä +kaikissa heidän asioissaan. Hän neuvoi esim., mitkä tavarat mihinkin +maahan olivat vietävät ja mitkä mistäkin maasta tuotavat. Hän neuvoi +heitä purjehtimaan suurin joukoin turvaksi rosvoja vastaan ja taas +satamiin poiketessaan menemään yksitellen, ettei tavaran liika paljous +alentaisi hintoja j.n.e. Näyttää muuten siltä, kuin olisivat silloin +porvarit Ruotsissa sekä Suomessa todellakin olleet tämmöisen isällisen +kurin tarpeessa. Kustaa kumminkin, joka kerran otti itse tutkiakseen +ulkomaille pyrkivien Turun porvarien taitoa, valittaa havainneensa, +ettei heillä ollut mitään käsitystä ammatistaan. Eivätpä he tietäneet +edes oman ja ulkomaan rahan suhdettakaan. Sentähden oli kuningas +määrännyt hinnat ja toimittanut luvunlaskut valmiiksi, jotta he +tietäisivät, kuinka paljo heidän piti vaatia tavarastaan. + +Suuresti erehtyisimme kuitenkin, jos luulisimme tämän sekaantumisen +yksityisiin asioihin sekä erittäinkin kaupalle asetettujen ahdasten +rajojen silloin tuntuneen yhtä rasittavilta kuin ne olisivat meidän +ajan ihmisille. Ne kyllä taisivat nurista, joita estettiin jostakusta +hankkeestaan. Mutta ylimalkaan kuningas vaan noudatti niitä +mielipiteitä, mitkä hänen kansansa parissa silloin olivat yleiset. +Kaikki porvarit valittivat lakkaamatta talonpoikien kauppaa ja +merenkulkua vahingolliseksi. Suuremmat kaupungit taas olisivat +mielellään hävittäneet pienemmät, ettei heillä olisi kilpailijoita. +Pienillä maapäivillä esim., joita v. 1547 Turun lähiseudun aatelisto, +papisto ynnä Turun porvarit pitivät, laadittiin anomus kuninkaalle, +jossa pyydettiin, että hän käskisi naantalilaisten sekä raumalaisten +muuttaa Turkuun, ja tammisaarelaisten[6] ynnä ulvilalaisten Viipuriin. +Parempihan hyöty muka oli maalle kahdesta suuresta "pääkaupungista", +kuin monesta pienestä "pilkusta". Kuningas tosin ei tähän anomukseen +suostunut; mutta rupesipa hän itsekin pari vuotta myöhemmin puuhaamaan +samallaista pikkukaupunkien muuttoa. Hänelle oli näet silloin +juolahtanut päähän perustaa suuri kauppapaikka, mihin venäläisten +toiselta puolen ja hollantilaisten toiselta olisi mukava tulla +tavaroineen. Paikaksi tälle uudelle kaupungille valittiin v. 1550 +_Vantaanjoen suu_, missä vielä Helsingin "vanha kaupunki" seisoo. +Vantaanjoen kosken mukaan sai se ruotsalaisen nimensä _Helsingfors_, +suomeksi _Helsinki_. Niin innoissaan oli Kustaa tästä puuhasta, että +hän käski Helsinkiin tuoda kaikki kruununveroista tulevat viljat ynnä +muut tavarat Raaseporin, Porvoon ja Hämeenlinnan, jopa myös Viipurin ja +Savonlinnankin lääneistä asti, niin että kauppaa tekevät muukalaiset +saisivat tarpeekseen ostettavia. Porvareiksi Helsinkiin piti kuninkaan +käskystä kaikkien Ulvilan, Rauman, Tammisaaren ja Porvoon porvarien +muuttaa kaluineen, kiluineen. He kun eivät tämmöiseen muuttoon +mielellään ruvenneet, niin kuningas kirjoitti ankaria nuhdekirjeitä +toisen toisensa perästä ja käski heidän "korjata luunsa" sinne kovan +rangaistuksen uhalla. Ja vastahakoisimmat vietiin lopulta kuninkaan +voutien toimesta uuteen paikkaan. Kylmenipä kuitenkin kuninkaankin into +parin vuoden kuluttua, kun ei kauppa Helsingissä ruvennut loistamaan, +niinkuin oli toivottu. Silloin muutti osa porvareista takaisin entisiin +koteihinsa. Ainoa kaupunki, joka Kustaan aikana todella siirtyi +sijaltaan, oli Ulvila; se muutettiin v. 1558 Kokemäenjoen suulle ja sai +ruotsalaisen nimen _Björneborg_, mistä meidän _Pori_ on lyhennys. + +Kuninkaan neuvokirjeestä ja kaupankäyntisäännöstä v. 1550 me näemme, +mitä tavaroita silloin oli tapana tuoda Suomeen ja mitä viedä ulos. +Tärkeät olivat jo siihen aikaan metsäntuotteet. Lautoja kuljetettiin +paljon ulkomaille, vaikka sahamyllyjä vasta nyt alettiin rakentaa ja +siis laudat enimmiten olivat kirveellä veistettävät. Mastot, terva ja +piki olivat myös vientitavaroina. Lisätkäämme vielä siihen jo ennen +mainitut Rauman puuastiat. Silloin vielä runsasantinen metsästys antoi +paljon turkiksia ulkomaalaisille kaupiteltaviksi. Erittäinkin mainitaan +hirvennahkoja, vaikka Kustaa yhdessä kirjeessään valittaa tämän jalon +eläinlajin jo olevan Savonmaasta melkein hävitetyn. Suomen +karjantuotteista jo silloinkin voi kelpasi saksalaisille; vietiinpä +myös paljon vuotia ja talia ulkomaille. Suomen hevoset olivat jo +niinikään ulkomailla hyvin haluttuja, ja Kustaa kuningas yhä varoitti, +ettei saisi myödä pois kovin hyviä ratsuja. Ruokatavaroista, joista +hänellä aina oli enimmin murhetta, vietiin varsinkin paljon kapakaloja. +Merellisen olemme nähneet rantalaisten tavaroiden joukossa. Viljaakin +siihen aikaan myötiin jotensakin paljon, myötiinpä myös itse +viljamaalle, Venäjälle. Tuontitavaroista näkyy suola ja kankaat olleen +tärkeimmät. Tarpeettomampia, vaikka kuitenkin ylhäisen säädyn parissa +suuresti haluttuja, olivat silloin kaikenlaatuiset ryydit: kanelit, +pippurit, korintit, sahramit, neilikat, muskottipähkinät sekä -kukat, +inkivääri, kardemumma y.m. Näin myös monenlaiset sokerit. Näitä +Euroopassa vasta äsken tutuksi tulleita maustimia pantiin silloin niin +runsaasti kaikkiin ruokiin, että meidän aikalaisemme niitä maistaessaan +olisivat luulleet tulta syövänsä. Pöytää varten tuotiin myös sitrunia, +luumuja, viikunoita ynnä muita etelämaiden hedelmiä; samaten myös +monennimistä Saksan, Ranskan ja Portugalin viiniä. Komeat vaatteensakin +Suomen pohatat tuottivat ulkomailta. Puodeissamme nähtiin jo silloin +Englannin mainioita verkoja, Alankomaiden hienoja palttinoita ynnä +koreita kulta-, hopea-, sametti- ja silkkikankaita. Saksasta tulivat +paremmat teräsaseet ynnä rautapaidat ja -kypärät; samoin myös +kaikellaista pientä rihkamatavaraa. Venäjältä taas saatiin kalliita +soopelinnahkoja, vahaa eli vaksia, pellavia, liinoja, huopaa sekä +nahkaa. Venäjän nahka oli silloin jo niin kuuluisa, että meikäläiset +ostivat sieltä valmiitakin sormikkaita ja saappaita. + +Rahana käytettiin Suomessa paitsi kotimaista (sitä lyötiin Turussakin) +myös paljon ulkomaalaista. Räävelin rahat olivat Etelä-Suomessa +tavallisemmat kuin Ruotsin. Unkarin kultarahoja näkyy meillä myös +paljon käytetyn. Saksan _talareita_ käytettiin paljon. Ruotsin ja +Suomen rahat luettiin silloin _markoittain_, joista yksi vastasi noin +puolentoista markkaa nykyistä rahaamme. Markassa oli kahdeksan _äyriä_, +äyrissä kolme _aurtuata_ ja aurtuassa kahdeksan _penninkiä_. Turun +aurtuat ja Räävelin rahat olivat melkein yhdenarvoiset. Neljä markkaa +vastasi yhtä talaria. Rahalla oli silloin paljoa suurempi arvo kuin +tätä nykyä. Ruistynnyriltä maksettiin esim. v. 1555 Viipurin puolella +2,50 markkaa, voileiviskältä 2 markkaa, lehmältä 3 markkaa. Ulkomaan +tavarat sitä vastoin olivat verrattain paljoa kalliimmat; kippunta +suoloja maksoi hienouden mukaan 2,50-6 markkaa, naula kanelia 5,50 ja +pippuria 3 markkaa, kyynärä samettia 6-8 ja silkkikangasta 3-5 markkaa. + +Tuontitavaran luettelosta olemme jo nähneet, että teollisuus meidän +maassa oli vielä varsin mitätön. Vuorityö, joka Ruotsissa jo oli aikaa +kukoistanut, sai täällä vasta nyt ensimäisen alkunsa. Eerikki Fleming +avasi Suomen ensimäisen rautakaivoksen _Ojamon_ kylässä Lohjan +pitäjässä Uudellamaalla. Rautaa omaksi tarpeeksi lienevät suomalaiset +sitä ennenkin suurimmaksi osaksi saaneet soista ja järvien pohjasta. +Kuitenkin näemme kuninkaan kirjeistä usein, että tarpeellinen rauta +Suomen linnoihin tuotiin Ruotsista. Sepän taito, vanhastaan kansassamme +tuttu, alkoi nyt jo kohota hienompiin haaroihinsa. Vaskiseppiä +mainitaan tältä ajalta, ja Marttilan pitäjässä oli pyssytehdas +käymässä. Savossakin tiedetään jo olleen hyviä pyssyseppiä; mutta +Viipuriin sitä vastoin lähetti kuningas kerran ruotsalaisen pyssysepän, +kun siellä ei ollut semmoista. Hän sai käskyn opettaa ammattiansa +nuorille Suomen pojille. Kutomisen taito talonpoikiemme parissa ei +liene ollut aivan halveksittava, koska Suomen palttinaa ja sarkaa +joskus vietiin Ruotsiinkin. + +Ylimalkaan Kustaa Vaasan hallitus, vaikkei hän aina osannut valita +kaikkein soveliaimpia keinoja, kohotti suuresti kaupan ja teollisuuden +tilaa maassa. Samaten merenkulku virkosi aivan uuteen eloon. V. 1559 +oli koko valtakunnassa yhteensä 62 laivaa ulkomaan kauppaa varten, +paitsi 32 pienempää alusta, jotka purjehtivat vain Inkerinmaan +rannoille. + + + + +11. Maanviljelys ja talonpoikainen kansa Kustaa Vaasan aikana. + + +Suuren huolen piti Kustaa Vaasa myös maanviljelyksen edistymisestä. +Hänen keinonsa tässä asiassa, vaikka ne olivatkin viisaammat ja enemmän +tarkoituksenmukaiset kuin kaupan alalla, olivat kuitenkin sangen +väkivaltaisia. Hän määräsi, miten talonpoikien tuli hoitaa talouttansa +(esim. että heidän piti välttämättömästi pitää sekä lehmiä että +lampaita ja vuohia); muuten heitä oli _rangaistava_. Eikä tämä +ollutkaan mikään tyhjä uhkaus vain. Se talonpoika, jonka talous ei +ollut täydessä kunnossa, _ajettiin pois_ maaltansa ja toinen asukas +pantiin sijaan. Kustaa Vaasalla oli näet se mielipide, että muka kaikki +maa, mikä ei ollut aatelisten rälssimaata, olisi kruunun omaa. +Talonpojat olivat muka vaan kruunun lampuoteja, jotka veroa vastaan +saivat viljellä maataan. Jolleivät he sitä kelvollisesti tehneet, piti +heille meneteltämän samoin kuin aatelismiehet tekivät yksityisille +alustalaisilleen. Vasta Kustaan toisen pojan, Juhanan, hallitessa +alettiin antaa lupaa verotalojen perinnöksi ostoon. + +Tämän luullun omistusoikeutensa nojalla kuningas myös, kun hän +hallituksensa lopulla tahtoi perustaa omilla palvelijoillaan +hoidettavia kruunun _karjataloja_, otti itsevaltaisesti siihen +tarpeeseen ne talot, mitkä hänestä näyttivät soveliaimmilta. Entisille +omistajille hän antoi toista maata, mikä otettiin sellaisista taloista, +jossa muka oli "liikaa". Joskus vaan, jos karkoitetut olivat vanhoja, +kykenemättömiä, maksettiin heille muutamia markkoja kruunun varoista. +Alkuperäisesti oli Kustaan aikomus perustaa yksi tämmöinen karjatalo +kuhunkin pitäjään. Niissä hän tahtoi oikein suuressa määrin pitää +kaikellaista karjaa ynnä hevosia. Jokaisessa talossa oli täten +elätettävä pieni sotamiesparvi. Sillä tavoin toivoi kuningas saavansa +suuremman armeijan rajojen suojaksi, rasittamatta silti alamaisiaan. +Todenteolla ei tämä aikomus kuitenkaan näy tulleen tarkoin täytetyksi +muualla Suomessa paitsi Savossa. Muissa maamme osissa näyttää +karjataloja olleen sangen harvassa. Samalla lailla kuningas antoi +voutiensa etsiä sopivia koskipaikkoja, mihin hän rakennutti myllyjä +sekä suuria kalanpyydyksiä; sillä virratkin ja vedet olivat hänen +mielestään kruunun omat. + +Talojen poisotto ei muuten ollut ainoa väkivaltaisuus, mikä +talonpoikaiselle kansalle tapahtui kuninkaan toimesta. Yhä vaan hän +myös kirjoitteli voudeilleen ja käski heidän toimittaa hänelle työväkeä +Suomesta Ruotsissa tehtäviä kruununtöitä varten. Jollei tätä työväkeä +hyvällä saatu lähtemään, niin otettiin ne väkisin ja vietiin +sotavoimalla. Rikkaammat ja taitavammat kuitenkin, niin kuningas usein +valittaa, pääsivät tavallisesti sillä, että he lahjoivat voudin. +Erittäinkin tuotti Kustaa itselleen salvomiehiä Suomesta. Käskipä +kerran Savosta kaivonkatsojia, jotka osasivat hyvää vettä löytää. +Toisen kerran taas hän halusi samasta maakunnasta saada +"lääkäritaitoon" pystyviä talonpoikia. Nähtävästi oli Savon +loitsijaukkojen maine hänen korviinsa asti joutunut. + +Mutta jos Kustaa Vaasan koura usein oli kova ottamaan, niin olipa se +myös hätäaikoina taas aulis apuun. Katovuosia sattui silloinkin sangen +usein. Etenkin oli 1550-luvun edellinen puolisko onneton.[7] +Nälkävuodesta 1551 piispa Agricola on Jeremias profeetan kirjan reunaan +pannut hirvittävän kuvauksen. Petäjän kuoret, vehka ynnä oljet ja +akanat olivat yleisenä ruokana; haavankuoret olivat leipänä ja viidan +lehdet kaalina. Maanteiden vieristä löydettiin kuolleita ihmisiä, +kaikellaista tieltä noukittua likaa suussa. Samaten valittaa hän +muutamassa ruotsinkielisessä kirjeessään: _Suomen_ ennen olleen +_suotuisan_ maan (_Finland_ var ett _fijnt_ land), vaan nyt ei enää +antavan mitään viljaa. Tämmöisinä aikoina kuningas koki auttaa puutetta +niin paljon kuin voi. Hän kehoitti aatelisia sekä porvareita, kellä oli +säästössä viljaa, myömään sitä kohtuulliseen hintaan. Kruununkin +varoista hän antoi tarvitseville, ei kuitenkaan lahjaksi, vaan rahasta +tai nahoista ynnä muista tavaroista, taikka myös lainaksi. Erittäinkin +hän piti huolta hyvien kylvösiementen hankkimisesta; ne olivat +toimitettavat Pohjanmaalta tai Norjasta, koska etelästä tulevat +siemenet eivät Suomessa aina kypsy. + +Ylimalkaan oli tähän aikaan vielä maanviljelys meidän maassamme sangen +huonolla kannalla. Tavallisinakin vuosina pidettiin erinomaisena +Jumalan armona, jos yhdestä kylvetystä tynnyristä saatiin kolme +tynnyriä satoa. Tämä kuitenkin koski ainoastaan varsinaista peltomaata, +jota luultavasti pidettiin huonosti lannoitettuna. Kasket sitä vastoin +antoivat tavallisesti paljon parempia tuloksia kuin nykyään, koska +siksi kaadettava metsä, asukasten harvalukuisuuden vuoksi, kerkesi +kasvaa suuremmaksi. Paitsi yleisesti viljeltyä ruista, ohraa ja kauraa +mainitaan tähän aikaan myös vehnää Turun puolella ja tattaria Savossa. +Papujakin viljeltiin yleisesti; herneitä eli riistoja vähemmän. +Etelä-Suomessa viljeltiin vielä pellavaa, hamppua sekä humalaa, joista +viimeksimainituista osattiin tehdä hyvää olutta. + +Maanviljelijän sivuelatuskeinoista oli tervan- sekä sysienpoltto +silloin sangen tärkeä. Kalastus antoi myös sekä kotona syötävää että +muualle myötävää. Niinikään oli metsästys vielä sangen tuottava. +Tuhansittain jäniksiä, teeriä sekä pyitä tuotiin vuosittain +Savonlinnaan veroksi; Porvoonkin läänistä sai kruunu metsoja sekä +teeriä sadottain. Hirviä tapettiin joka vuosi Satakunnassa ja +Pohjanmaalla niin paljon, että niitä verotavaroiden joukossa +luetellaan. Kuitenkin alkoi levenevä viljelys jo vähän supistaa +metsänsaalista. Savossa metsännahka-vero tästä syystä muutettiin muiksi +aineiksi. Kuuluipa myös valitus, että hirvet tässä samassa maakunnassa +jo olivat melkein hävinneet. + + + + +12. Suomen sydänmaiden asutus. + + +Tärkein Kustaa Vaasan toimenpide Suomen maanviljelyksen edistämiseksi +ei muuten ollutkaan viljelystavan parantaminen, vaan viljelysmaitten +laajentaminen. Piispa Maunu Tavastin ajoista saakka, jolloin matkustaja +Mikkelin ja Sysmän välillä ei vielä tavannut yhtään ihmisasuntoa, oli +tosin kansa paljon karttunut ja levinnyt. Siitä huolimatta olivat +pääasiallisesti vain rantamaat asuttuja. Niillä seuduin oli jo +asukkaita sangen tiheässä. Etelä-Savossakin kuuluu olleen 1200-1300 +talonpoikaa pitäjässä. Joka paikassa, Kustaa Vaasan omien sanojen +mukaan, oli vielä suomalaisten vanha asumistapa vallalla. Suvut, vaikka +kuinkakin suuriksi sikiytyivät, pysyivät hajoamatta yksillä tiloilla. +Sisämaa, pohjoinen Savo ja Häme ynnä Satakunnan sekä Pohjanmaan +takamaat olivat yhä vielä aivan autioina "erämaina", sen ajan +puheenpartta käyttäen. Ainoastaan joitakuita jäljellejääneitä +lappalaisperheitä asuskeli niissä vuoden umpeensa. Siitäpä erämaat +olivatkin saaneet nimityksen _Lapit_. Maakuntien etelä- ja +rantapuolella asuvilla suomalaisilla talonpojilla oli tapana ainoastaan +_erä_retkillään (metsästys- ja kalastusretkillä) käydä niissä. Kohta +Pietarin päivän jälkeen läksi kylistä aina suuri osa "joutselle +tulleita" miehiä erämaihin. Työnsä tehtyään he palasivat +asuntopaikoilleen, kätkien erämaahan saaliinsa, jotka sitten +rekikelillä noudettiin. + +Vaikka nuo takasalot olivat laajoja, niin eivätpä ne kuitenkaan +antaneet sovun sijaa ihmisten liialliselle ahneudelle. Vanhastaan oli +riitaa Hämeen ja Satakunnan asukkailla savolaisten kanssa, jotka +kävivät oman maakuntansa rajojen ulkopuolella naapuriensakin +pyyntikankailla. Samallaisia riitoja oli myös Pohjan-Kyrön hämäläisten +ja rantamaan ruotsalaisten välillä. Poltto, ryöstö ja murha olivat +vanhempina aikoina olleet aivan tavallisia näiden naapurusten välillä; +sen näemme Kaarle Knuutinpojan aikuisista rajatuomioista. Nämät riidat, +jotka alkuperäisesti myös olivat olleet eri heimokuntien ja +kansallisuuksien taistelua, eivät olleet vieläkään peräti asettuneet. +Tuli niistä valituksia viimein Kustaa kuninkaankin korviin. Sepä nyt +veti hänen huomionsa noille kaukaisille saloille. Hän katsoi parhaaksi +muuttaa nuo erämaat viljamaiksi. Sillä tarkoituksella hän lähetti v. +1550 kehoituksen kaikkiin Suomen maakuntiin, että liiat asukkaat +kustakin talosta lähtisivät sinne uusia taloja itsellensä raivaamaan. + +Savolaiset eivät tämmöistä käskyä tarvinneetkaan. Heissä näkyy vanha +vilkas ja uskalias karjalaisluonne olleen vielä vireillä. Alinomaiset +rajamelskeet ylläpitivät tätä henkeä, eikä ollut koko Savossa yhtään +aatelisherraa, joka sorrollansa olisi masentanut kansan rohkeutta. He +olivat jo edellisellä vuosikymmenellä omin päin ruvenneet levittämään +asuntojaan pohjoiseenpäin. Alussa kuninkaan voudit typeryydessään +olivat sakoittaneet heitä muka luvattomasta viljelyksestä. Mutta +toimelias _Kustaa Fincke_,[8] v. 1547 tultuaan Savonlinnan isännäksi, +rupesi uudisasutusta edistämään. Että Savon miesten muuttointo +kuninkaan kehoituksesta vielä enemmän kiihtyi, on helposti arvattava. +V. 1552 oli jo Pohjois-Savossa niin paljon asukkaita, että siitä +saatettiin tehdä erityinen kirkkokunta, nimeltä _Tavisalmi_. Siihen +kuuluivat nykyiset Leppävirtain, Kuopion, Maaningan, Pielaveden, +Iisalmen sekä Nilsiän pitäjät. + +Tämä Savon miesten uutteruus ja uskaliaisuus sai pian suuren, +arvaamattoman palkinnon. Muut maakunnat eivät olleet yhtä kerkeästi +täyttäneet kuninkaan käskyä. Pohjanmaan rannikkoruotsalaisia oli kyllä +alkanut asettua Maanselän kupeille asti, vaan heidän asutuksensa kävi +hitaasti. Hämäläiset puolestaan olivat, kuninkaan käskystä huolimatta, +jättäneet asian aivan "entiselleen". Silloinpa Kustaa jo v. 1551 +laittoi Savon miehille sanan, että saisivat Pohjois-Hämeenkin ottaa +omaksensa. Sinnepä heitä rupesikin kilpaa virtaamaan vanhastaan +tutuille riitamaille. Tällä tavoin syntyi _Rautalammin_ pitäjä, mistä +myöhemmin Laukkaat, Viitasaaret ja Saarijärvet ovat lohjenneet. +Ulottuipa se Satakunnan koilliskulmankin yli, missä nykyiset Keuruun ja +Ruoveden pitäjät ovat enimmän osan asukkaitansa saaneet Savosta. +Samaten antoi Kustaa savolaisille myös luvan lähteä Pohjanmaan eli +Korsholman läänin takamaille, jotta nekin pikemmin täyttyisivät. Siellä +tuli _Lappajärven_ seutu Savon uudisasukasten pääpesäksi; ennen sinne +siirtyneet ruotsalaiset sulautuivat heihin, jättäen ainoastaan joukon +ruotsalaisia sanoja paikkakunnan murteeseen. Levisipä muutamia +savolaisparvia sieltä Kauhajoelle, jopa yli Pohjanmaan rajan sille +puolen Satakuntaa, Normarkkuun asti, likelle Kokemäenjoen suuta. + +Toiset suuret savolaisparvet taas muuttivat Oulunjärven seuduille. +Tästä asutuksesta on meillä laveimmat tiedot, niin että voimme kuvailla +mielessämme, miten se ylimalkaan kävi. Ensi vuonna uudisasukkaat +hakkasivat kaskensa valmiiksi ja asuivat majoissa, elättäen itseänsä +kaloilla sekä metsän saaliilla. Toisena vuonna jo leipääkin saatiin; +silloin myös rakennettiin varsinainen asuintalo. Ensimäiset kolme +vuotta olivat uudisasukkaat vapautetut kaikista veroista. Näitä kun +sitten ensikerta otettiin, oli jo talojen luku täällä 131, ja v. 1560 +lohkaistiin _Oulunjärvi_ (nykyinen Paltamo, Sotkamo ja Hyrynsalmi +kappeleineen) eri kirkkokunnaksi Limingasta, mihin se alussa luettiin. + +Tämä viimemainittu oli tärkein kaikista savolaisten valloituksista; +sillä se ei ainoastaan vallannut viljelykselle uutta alaa, vaan myös +vakuutti Suomenmaan rajat. Tähän asti oli näet yhä vielä Ruotsin ja +Venäjän raja Pohjan perillä ollut sangen epätietoinen ja riidanalainen. +Olipa jo näille samoille Oulunjärven seuduille alkanut asettua +venäjänkarjalaisia. Mutta Savon miesten väekäs tulo ratkaisi nyt asian. +Venäjän puolelta tulleet asukkaat taisivat joko paeta pois tai sulautua +yhteen, ja tuo avara kulma oli iäksi päiväksi liitetty meidän maahamme. + +Aivan rauhassa ei tämä valloitus saanut kuitenkaan tapahtua. Venäjän +puolelta tehtiin partioretkiä Oulunjärven uusia asukkaita vastaan. +Sentähden kuningas lähettikin sinne parven sotamiehiä heille suojaksi. +Sentähden hän myös rakennutti Oulunjärveen kolme pientä alusta, joiden +piti estää venäläisten kulkua vesiä myöten ainoalla silloin olevalla +tiellä. Mutta olipa uudisasukkailla paitsi näitä vielä toisetkin +viholliset. Perä-Pohjan rannikkolaiset näet kävivät alussa myös +heitä ahdistamassa, kun eivät tahtoneet suoda heille vanhoja +kalastuspaikkojaan. Samasta syystä tappelivat myös Lappajärvellä +tulokkaat rannikkomaan ruotsalaisten kanssa. Vimmatuimmat kaikista +olivat kuitenkin hämäläiset. Liian myöhään havaittuaan, että heidän +olisi pitänyt totella kuninkaan kehoitusta, he riensivät miehissä +erämailleen omistusoikeuttansa puolustamaan. He ryöstivät ja polttivat +monta uudistaloa sekä savolaisilta että myös rannikkoruotsalaisilta ja +tappoivat asukkaat. Kauan aikaa kesti, ennenkuin he tyytyivät siihen, +mikä ei enää ollut autettavissa. Vielä v. 1582 täytyi silloisen +kuninkaan Juhana III:n antaa rautalampelaisille suojeluskirja. + +Lappalaisparat menettivät taas erämaiden asutuksen kautta avaran alan +ja heidät ajettiin Pohjan tuntureille. Heillä ei siis olisi syytä +kiittää Kustaa Vaasan hallitusta, jollei sama kuningas v. 1554 myös +olisi vapauttanut heitä pirkkalaisten orjuudesta. He tulivat nyt +kuninkaan voutien hallittaviksi niinkuin muutkin alamaiset.[9] + + + + +13. Ruotsin ja Venäjän väli Kustaa Vaasan hallituksen alkupuolella. + + +Suomen kansa, niinkuin näimme, oli rauhallisena pysynyt kaikkien +kapinoiden aikana, jotka Kustaa Vaasan hallituksen alkupuolta +häiritsivät. Eivätkä ulkovihollisetkaan sinä aikana ahdistaneet siltä +kulmalta. Suureksi helpoituksekseen sai siis Kustaa vaikeimpana +aikanaan käyttää kaikki voimansa valtakunnan läntisellä ja eteläisellä +puolella. Huolellisesti olikin viisas kuningas alusta alkaen koettanut +lujittaa sovintoa venäläisten kanssa. Kohta, kun Suomi oli +tanskalaisista vapautettu, hän lähetti Knuutti Kurjen, Björn Klaunpojan +ynnä Turun kanungin Johanneksen Novgorodiin. Siellä he tämän kaupungin +maaherran kanssa uudistivat Svante Sturen aikana 60:ksi vuodeksi +solmitun rauhan. Seuraavana vuonna piti taas Venäjältä tulla +lähettiläitä Tukholmaan tätä rauhaa puolestansa vahvistamaan. Mutta +heitä ei näkynyt, ei kuulunut. Silloin Kustaa v. 1527 lähetti Eerikki +Flemingin itse suuriruhtinaan luokse peläten, että kenties Novgorodin +maaherra ei ollutkaan toimittanut edellistä rauhantarjousta perille. +Moskovassa tuli nyt vakinainen sovinto toimeen vanhoilla ehdoilla: +kauppa molemmin puolin piti olla esteetön, rajalaisten ryöstöretket +rangaistavat ja korvattavat ynnä viimeiseksi raja tarkemmin käytämän +vasta määrättävällä ajalla. Silloisen suuriruhtinaan Vasili IV +Iivananpojan kuoltua lähetti Kustaa taas v. 1537 miehiänsä uudistamaan +sovintoa uudenkin hallitsijan Iivana IV:n kanssa. Silloin päätettiin, +että rajankäynti oli tehtävä kymmenen vuoden perästä. + +Vaikka tällä tavoin molemmat valtakunnat yhä lujensivat keskinäistä +sopuansa, ei sillä kuitenkaan saatu täydellistä rajarauhaa aikaan. +Pientä sissisotaa kesti melkein lakkaamatta rajalaisten välillä. +Enimmiten tämä sota oli vain kummankinpuolisten talonpoikien +keskinäistä ryöstelemistä. Mutta usein rajalinnojen isännätkin tulivat +siihen osallisiksi siten, että he ottivat veronsa saaliista ja jättivät +pahanteon rankaisematta. Tapahtuipa myös, eikä niinkään harvoin, että +juuri nuo kuninkaan tai suuriruhtinaan käskyläiset, joiden virkana oli +estää rajameteleitä, vartavasten itse palkkasivat ja lähettivät väkeä +rajan yli hevosia tai muuta tavaraa varastamaan. Varsinkin oli tämä +vanhan sissipäällikön _Niilo Grabben_ tapana, joka 1540-luvun +alkuvuosina hallitsi Viipurin lääniä. Kuninkaan täytyi useammat kerrat +lähettää hänelle kovat nuhteet siitä. Huomattavaa on kuitenkin, ettei +Kustaa niin kovin itse tekoa nuhdellut, vaan paljoa enemmän sitä +seikkaa, ettei kruunulle mitään osaa saaliista annettu. Kirkot Viipurin +läänissä, valitti hän, ovat täynnä ryöstettyä tavaraa, enkä vielä ole +siitä nähnyt ainoatakaan äyriä. Ahneus, Kustaa Vaasan perisynti, +villitsi hänen viisautensa; myös oli nyt, kun asiat lännen puolella +olivat vakaantuneet, hänen pelkonsa venäläisten suhteen vähentynyt. +Täytyipä kuitenkin, kun venäläisten valitukset yhä enenivät ja he jo +rupesivat julkisotaa uhkaamaan, viimein tehdä jotain heidän +lepytyksekseen. Grabbe pantiin pois viralta ja uudelle linnanisännälle, +_Maunu Niilonpojalle_, Ahtisten herralle, annettiin käsky menetellä +varovaisemmin. Kokonaan ei kuningas nytkään kieltänyt kostamasta +venäläisten ryöstöjä. Piti vain järjestää siten, kuin kaikki olisi +yksistään ollut talonpoikien tekoa, ilman linnanisännän tietoa ja +lupaa. Jos venäläiset nostivat sen johdosta kanteita, niin oli vietävä +joitakuita miehiä, jotka muusta syystä jo olivat hengiltä tuomitut, +rajalle ja mestattava valittajain nähden! Arvattavasti olivat myös +venäläisten käskyt ja toimet yhtä totiset. + +Kummin puolin oli tällä tavoin viha yhä kiihtymässä ja julkisota +lähenemässä. Useissa kirjeissään Kustaa Vaasa nyt ilmoitti haluavansa +käydä Venäjän kimppuun, jos vaan voisi olla varma rauhasta Ruotsin +vallan muilla rajoilla. Iivana puolestaan, joka v. 1547 oli omistanut +itselleen _tsaarin_ arvonimen ja perustanut pienen armeijan +säännöllisiin sotatemppuihin harjoitettuja pyssymiehiä (strelitsit), +mietti valtansa laajennusta kaikille haaroille. V. 1547 hän itse tuli +Novgorodiin ja alkoi koota sotavoimiansa sinne. Suuresti pelättiin +Suomessa hänen tulevan miekalla rajaa raivaamaan. Kaikki +varustuslaitokset olivat maassamme pitkällisen rauhan aikana joutuneet +aivan rappiolle. Viipurissa oli vain yksi _ainoa_ taitava tykkimies, +sekin jo vanha ukko. Kaupungin muurit olivat monin paikoin hajallaan. +Kiiruun tähden, kun ei luultu ennätettävän rakentaa niitä täyteen +kuntoon kivestä, tukittiin aukot edes puisilla salvoksilla, jotka +täytettiin hiekalla. + +Hyväksi onneksi vaara kuitenkin tällä kertaa jälleen hälveni. +Tatarilaiset tekivät ankaran hyökkäyksen Venäjälle, jopa polttivat itse +Moskovan Kremlin linnoineen. Tsaarin täytyi viedä kaikki voimansa heitä +vastaan. + + + + +14. Venäläisten ensimäiset retket Suomeen. + + +Kauan aikaa ei Suomi sentään saanutkaan olla rauhassa. Niinkuin +ukkospilvi oli sota ollut pois siirtyvinänsä, vaan palasi pian kahta +sakeampana, mustempana. Iivana lopetti voitollisesti sodan tatarilaisia +vastaan ja hajoitti peräti heidän valtakuntansa Volgan rannoilla. V. +1552 joutui Kasan, v. 1554 Astrakan venäläisten haltuun. Nyt taisi siis +tsaari täysin turvin kääntää kaiken voimansa länteen päin. + +Riidat Suomen rajalla olivat sillä välillä yhä pahenneet. Länsipuolella +Raja- ja Sääjoen lähteitä oli Hantolan (nykyisen Kivennavan) pitäjässä +yhdeksän peninkulmaa pitkä ja viisi leveä maakaistale, jota venäläiset +tahtoivat itselleen anastaa, vaikka se vanhojen rajakirjojen mukaan oli +Ruotsin puolella. Kerran olivat he jo hävittäneet tämän "_Riitamaan_", +niinkuin kansa sitä kutsui, aivan autioksi. Vaan Kustaa oli v. 1553 +asuttanut sen uudelleen, luvaten kolmivuotisen verovapauden sinne +siirtyville. Seuraavana vuonna venäläiset taas hävittivät nämät +uudisasunnot ja veivät viljan kaskista. Suomen puoleltapa nyt tehtiin +suuri kostoretki Inkerinmaalle, poltettiin monta kylää ja tapettiin +muutamia tsaarin sotamiehiäkin. Surmattiinpa yksi heistä siihen aikaan +joskus käytännössä olevalla hirveällä keinolla, että vihollinen +pistettiin seipään nenään. Niinikään kiihtyivät rajametelit muuallakin +pitkin koko rajaa perimmäiseen Pohjan porukkaan asti. + +Vuosi 1555 jo kohta alkajaistuomisikseen toi suomalaisille vielä +ankarampia uhkauksia. Tammik. 2 p. ilmaantui Viipurin edustalle +kokonainen venäläisarmeija, 8,000 miestä luvultaan. Kolme päivää siellä +seisottuansa he yrittivät Salakkalahden yli rynnätä linnaa vastaan. +Mutta jää, joka siinä virtapaikassa aina on heikko, petti ryntääjien +jalkojen alla, ja suuri joukko hukkui. Tähteet kiirehtivät omalle +maallensa takaisin. + +Kevättalvellapa vielä suurempi armeija, 30,000 miestä, marssi neljässä +joukossa rajan yli. Pääosasto, 12,000, itse ylipäällikkö _Iivana +Bibikovin_ johdolla, marssi Hantolan[10] äskenrakennettua +rajavarustusta vastaan. Mutta sen isäntä, _Juhana Maununpoika_, ei +säikähtänyt vihollisen lukua, vaikka hänellä oli ainoastaan kolme +lippukuntaa sotamiehiä ja 400 talonpoikaa. Venäläisillä ei näet ollut +yhtään säännöllistä sotaväkeä mukanansa, kaikki olivat vain +talonpoikaista nostoväkeä. Juhana Maununpoika ei pysynyt linnassakaan +heidän rynnäkköänsä odottaakseen. Hän riensi rohkeasti heitä vastaan. +Molemmat sotarinnat kun olivat nuolen ampuman päässä toisistaan, +seisahdutettiin. Bibikov otti tuopillisen viinaa, joi sen suomalaisen +päällikön terveiksi, ja viskasi sitten astian maahan. Juhana +Maununpoika puolestaan vastasi laukaisemalla pari pientä tykkiä. Se +tervehdys oli niin tulinen, että 300 vihollista sai iäksi päiväksi +tarpeensa; itse päällikkökin oli kaatuneiden joukossa. Tästä +säikähtyneenä pakenivat venäläiset, kunnes saivat toisen, eri haaralta +tulevan osastonsa avuksi. Mutta Juhana Maununpoika löi heidät taaskin +hajalleen; niinpä vielä kolmannenkin kerran. Näistä tappeluista, jotka +taisteltiin maaliskuun 9 p:nä _Valkjärvellä_ ja 11 p:nä _Kivennavan_ +edustalla, saivat Suomen miehet saaliikseen 29 lippua, aseita 2,000:lle +miehelle, 500 ratsua ynnä kaikki vihollisten muonavarat. Seurasivatpa +vielä rajankin yli pakenevien jälkeen ja kokivat polttaen ja murhaten +maksaa velkaa niin paljon kuin mahdollista. Suurempi vahinko kuitenkin +jäi Suomen puolelle. Sillä paitsi hävityksiä Viipurin seuduilla, +suitsusi myös suuri osa Oulunjärven uudistaloista kekäleinä, ja olipa +yksi venäläinen parvikunta käynyt aina Iijoella asti kalamiehiä +tappamassa. + + + + +15. Jaakko Baggen retki Pähkinälinnaa vastaan. + + +Sota kun näin yhä kiivaammin alkoi leimuta, Kustaa kuningas katsoi +tarpeelliseksi itse tulla asioita likemmältä katselemaan. Hän saapui +Suomeen elokuussa 1555, tuoden kanssaan niin paljon sotaväkeä kuin vain +oli saanut kokoon. Varova ukko olisi mielemmin yhä vielä koettanut +sovituskeinoja. Mutta Puolan kuningas Sigismund ynnä Liivin ritariston +maamestari yllyttivät häntä, luvaten liittoa ja apua. Yllyttipä häntä +myös hänen nuorempi poikansa _Juhana_, joka oli hänen matkassansa ja +jonka mieli paloi sotakunniaa. Yllyttivätpä viimein niinikään Viipuriin +kokoontuneet suomalaiset ja ruotsalaiset aatelisherrat. Heidän +tietojensa mukaan kuului rajalta sangen ilahuttavia seikkoja. Tsaari +muka oli kuollut ja Venäjällä yleinen kapina. Itsellään he vakuuttivat +olevan 20,000 miestä koolla, huoveja sekä talonpoikia. Nyt oli +tilaisuus, jos milloin, valloittaa Inkerinmaa Ruotsin kruunulle. + +Nämät yllytykset ja vakuutukset tekivät lopun kuninkaan epäilyksestä. +Viipurissa oleva sotavoima sai käskyn marssia Inkerinmaalle. +Ylipäälliköksi asetettiin ruotsalainen _Jaakko Bagge_; hänen +johdollansa komensivat suomalaiset _Henrik Horn, Niilo Boije ja Klaus +Horn_ kukin osastoansa. Itse asiassa ei heillä ollut enempää kuin 4,000 +tämmöiseen retkeen kelpaavata miestä; mutta hyvällä uskalluksella +lähdettiin kuitenkin liikkeelle. Ratsuväki ynnä enin osa jalkaväkeä +kulki maata myöten. Laivasto kiersi meren rannikkoa Nevajoen suulle. +Siihen isot alukset seisahtuivat; mutta joukko saaristojaaloja, +kussakin kolme kanuunaa ynnä 10-12 paria soutumiehiä, jatkoi matkaa +jokea ylöspäin ja yhtyi maaväkeen Pähkinälinnan edustalla. Tällä oli +ollut vaivalloinen retki tullessaan. Kuusikymmentä pajaria +alustalaisineen oli hyökännyt heitä vastaan; ne oli täytynyt hajalle +lyödä. Pahempi vastus vielä oli ollut siitä, kun venäläiset tapansa +mukaan olivat vieneet pois kaikki ruoka-aineet ja polttaneet talot +pitkin tietä, niin ettei tulijoilla ollut muonaa eikä suojaa saatavana. +Itsekin olivat meidän miehet tehneet hävityksen vielä täydellisemmäksi, +olivatpa kirkotkin saastuttaneet ja pyhäinkuvat rikkoneet. + +Syysk. 15 p. alkoi Pähkinälinnan piiritys. Mutta se ei näyttänytkään +menestyvän toivon mukaan. Rannassa ei ollut yhtään paikkaa, mihin olisi +sopinut asettaa tykit. Joessa kyllä oli saari likempänä linnan muureja; +mutta se taas oli niin linnalaisten tulen alla, ettei siihen voitu +patteria rakentaa. Pähkinälinnan isäntä, _Pietari Golovin_, oli urhokas +ja taitava mies, joka osasi hyvin käyttää kaikki vahvan asemansa edut. +Kahdentoistapäiväisen piirityksen perästä päätettiin parhaaksi lähteä +kotimatkalle. Mutta eipä sekään nyt ollut aivan helppo työ. +Piiritettyjen avuksi saapui paraikaa 40,000:n miehinen armeija ruhtinas +_Nogtevin_ ja hovimarsalkki _Sheremetjevin_ johdolla. He olivat +alkaneet tappaa pääjoukosta eteneviä muonanhakijoita, jotta ruuasta +tuli puute. Vähälläpä oli koko Nevajokeen saapunut ruotsalainen +tykkivenheistö mennä hukkaan. Kova myrsky näet ajoi sen Nevan +pohjoispuoliselle rannalle aivan linnan muurien alle. Venäläiset kohta +karkasivat ulos sitä valloittamaan. Mutta Bagge kuljetutti kiireesti +tykit rantaan, missä he vakavammalta perustukselta saattoivat ampua, ja +paukutti niillä niin ankarasti, että ryntääjien täytyi tyhjin toimin +palata. Tämän jälkeen johdatti Bagge kohta aluksensa joen suuhun pitkin +matkaa yhä tapellen rantaa myöten seuraavien venäläisten kanssa. +Kehuivatpa nämät saaneensa häneltä jaalan, jossa oli neljä tykkiä ja 150 +miestä. Samaten täytyi palaavan maaväenkin yhä taistella takaa-ajavien +vihollisten kanssa. Kuuden peninkulman päässä Pähkinälinnasta saavutti +heidät itse venäläinen pääarmeija, mutta se torjuttiin takaisin. + +Baggen joukkojen saapuessa Viipuriin oli itse Kustaa kuningaskin siellä +heitä vastassa. Hädissään venäläisten uhkaavasta kostosta tämä nyt +kirjoitti kirjeen Novgorodiin, lykäten koko Inkerin retken syyn Baggen +hartioille, joka muka oli sen omin luvin tehnyt. Jos niin on, tuli +sieltä vastaus, niin lähetä Bagge, Viipurin linnan isäntä, Maunu +Niilonpoika ynnä muut syylliset päälliköt rajalle, tsaarin väen nähden +mestattaviksi. Tämmöiseen ehtoon ei tietysti ollut suostumista. Ei +ollut siis muu tarjona kuin kaikin voimin varustautua vastarintaan. +Säännöllistä sotaväkeä oli nyt 6,000 jalkamiestä ja 6 lippukuntaa +ratsumiehiä Viipurissa. Näiden lisäksi tuotiin nostoväkeä. Arpakapula +kulki kylästä kylään ja käski aseihin Viipurin ja Savonlinnan lääneistä +joka miehen; Hämeestä ja Uudeltamaalta piti tulla joka neljännen, +Satakunnasta ja Varsinais-Suomesta joka viidennen miehen.[11] Olipa +myös Ruotsin puolelta nostoväkeä hankkeissa. Aateliston, voutien sekä +pappien piti varustaa miehensä pyssyillä ja hevosilla. Talonpojat +tulivat jalkasin, puolet varustettuna suksilla ja jousilla, toiset +puolet keihäillä. Koska heillä ei ollut rautapaitoja, käskettiin heidän +tuoda mukanaan laudoista kyhättyjä kilpiä. Hevosmiesten päälliköiksi +pantiin ruotsalaiset herrat _Lejonhufvud ja Grip_; Bagge ja Klaus Horn +taas saivat jalkaväen komennettavaksensa. Ankarasti kielsi kuningas, +etteivät he saisi enää tehdä päällekarkausta. Heidän piti tyytyä oman +maan suojelemiseen. Kaikille teille oli murroksia kaadettava vihollisen +esteeksi; sen keinon oli Kustaa oppinut kapinoivilta Smoolannin +talonpojiltaan. Näin kaikki järjestettyänsä kuningas palasi jälleen +Turkuun. + + + + +16. Venäläisten toinen käynti Viipurin edustalla. + + +Ennenkuin tämä nostoväki kerkesikään tulla koolle, venäläiset tulivat +jo tammik. 12 p. 1556 äärettömin joukoin rajan yli. Erään vangiksi +joutuneen pajarin tiedon mukaan heitä oli nyt 50,000 miestä, ja niissä +2,000 tsaarin uusia strelitsejä eli pyssymiehiä. Olipa vielä 2,000 +tatarilaistakin, joita johti Astrakanin entisen hallitsijan (khaanin) +poika _Kaibula_. Koko armeijan ylipäälliköiksi nimitettiin itse +Novgorodin maaherra _Dimitri Paletskoi_ ynnä Moskovasta tullut ruhtinas +_Pietari Shtenjatev_. Yksi osa venäläisiä tuli Käkisalmen, toinen +Inkerin puolelta. + +Tämmöistä ylivoimaa vastaan ei Kivennavan pieni varustus olisi mitään +kestänyt. Sentähden vouti sen itse poltti ja pakeni joukkoinensa +Viipuriin. Matkalla heidät kuitenkin saavutettiin ja yksi osa +tapettiin. Kivennavalla jäi 7 kanuunaa ynnä paljon muita kiireen tähden +hyljättyjä aseita vihollisen saaliiksi. + +Tammik. 21 p. lähenivät venäläiset Viipuria. Viiden virstan päässä +kaupungista joutui ensinnä kulkeva ratsumiesparvi kahakkaan Viipurista +ulos lähetettyjen tiedustelijoiden kanssa. Etujoukon molemmat +päälliköt, Rostovski ja Pushkin, saivat tässä surmansa, ja heidän +miehensä hajosivat. Mutta tulipa pian taas viipurilaisten vuoro paeta, +kun suurempi venäläisjoukko kahden Sheremetjev-ruhtinaan johdolla +saapui perille. Virstan matkan peräydyttyään he seisahtuivat mäen +kukkulalle, missä he toivoivat voivansa tehdä vastarintaa. Etupuolelta +ei vihollinen päässytkään mäen kukkulalle, kun korkeaa kivikkoa oli +kovin vaikea rynnätä ylös. Mutta he lähettivät yhden osaston takaa +kiertämään, ja pakoittivat siten viipurilaiset vetäytymään muuriensa +suojaan. Vasta tähän, kun jo kaupunginkin tykit alkoivat heihin +ulottua, pysähtyivät takaa-ajajat. + +Kolme päivää seisoivat nyt venäläiset Viipurin edustalla, ampuen +tykeillään kaupunkia, joka ei kuitenkaan suuresti vahingoittunut. +Tammikuun 23:n ja 24:n päivän välisenä yönä äkillinen säikähdys ajoi +heidät karkuun. Luoteen puolelta oli näet kulku kaupunkiin yhä vielä +auki, koska ei vihollinen ollut päässyt lahden yli sitäkin kulmaa +saartamaan. Siltä puolelta tuotti mainittuna yönä linnaväki +heinäkuormia latokartanosta kaupunkiin. Venäläisetpä, kun kuulivat +rekien ratinaa ja hevoskavioiden kopinaa pitkältä sillalta, luulivat +useampien tuhansien ratsumiesten saapuvan kaupungille avuksi. Päälliköt +arvelivat nyt mahdottomaksi valloittaa kaupunkia ja veivät enimmän osan +väkeänsä pois. Ainoastaan muutamia tuhansia jätettiin näön vuoksi +autioon leiriin, etteivät Kustaan sotajoukot huomattuaan peräytymisen +tulisi matkaa häiritsemään. Karanneen tatarilaisen kautta sai Bagge +kuitenkin heti tiedon asiasta ja ryntäsi jo aamulla varhain kaupungista +ulos. Leirin vartijat yrittivät vähän aikaa tehdä vastarintaa, vaan +läksivät viimein pakoon. Heitä ajettiin vielä puolen peninkulman matkaa +jälestä. + +Sillä tavoin oli siis Viipuri nyt taas ikäänkuin ihmeen kautta +pelastettu, samoin kuin 60 vuotta aikaisemmin Knuutti Possen aikana. +Mutta rajaseudut, joiden läpi vihollinen oli kulkenut, olivat melkein +autiona erämaana. Tullessaan ja mennessään olivat venäläiset tien +varrella hävittäneet kaikki. Viipurin edustalla seisoessaan olivat he +myös lähettäneet parvikuntia Vuoksen varrelle, jopa Saimaankin +etelärannoille asti. Lavretsan pitäjässä (nähtävästi Lauritsalassa, +Saimaan kanavan suussa) kertoo venäläinen aikakirja myös suuren joukon +Ruotsin kuninkaan sotamiehiä tulleen tapetuksi. Asian laita oli +sellainen, että huovit kuninkaan lähdettyä olivat ruvenneet ylellisesti +juomaan ja tulleet niin huolettomiksi, että vihollinen äkkiarvaamatta +pääsi heidän kimppuunsa. Ääretön joukko Viipurin läänin rajalaisia oli +tässä sodassa saanut surmansa, sillä venäläiset ja varsinkin heidän +kanssaan tulleet tatarilaiset eivät säästäneet vaimojen eikä +lapsienkaan henkeä. Ääretön joukko oli myös viety vangiksi Venäjälle, +missä heitä myötiin kymmenestä kopekasta miehet ja viidestätoista +tytöt! + +Kustaa kuningas, jota vanhoilla päivillään oli jo alkanut lapsettaa, +säikähtyi tästä venäläisten retkestä aivan pahanpäiväisesti. Hän rupesi +kiroilemaan niitä sotapäälliköitään, jotka perättömillä sanomillaan +olivat houkutelleet häntä niin vaarallista sotaa alottamaan. Jopa hän +oman henkensäkin puolesta hädissään käski Ruotsista aluksia, joilla hän +vaikkapa jäälohkareitten välitse pääsisi Ahvenanmeren yli. Pohjanmaalle +hän lähetti taas sellaiset käskyt, että pitkin rantaa oli varustettava +hevosia ja koottava suojelusväkeä, jotta hän sitä tietä voisi pelastaa +itsensä. Pelon aiheuttajana oli myös suuri pyrstötähti, joka tähän +aikaan ilmestyi näkyviin. Se varmaan ennusti pahaa. Pahinta kuitenkin +oli se, kun voudit vakuuttivat, että yhtä mahdotonta oli paeta kumpaa +tietä hyvänsä. Vasta maaliskuun alussa sai kuningas kalliit luunsa +korjatuiksi Ahvenanmaalle. Sillä välin olikin jo ensi pelko ennättänyt +asettua, niin että Kustaa jonkun aikaa viipyi siellä, jopa myöhemmin +vielä uskalsi palata Turkuunkin takaisin. Vasta heinäkuulla hän todella +läksi Ruotsiin. + + + + +17. Rauhansovinto. + + +Tämmöisellä mielellä ollen kuningas tietysti hartaasti halusi rauhaa. +Siihen olikin monta muuta tärkeämpää syytä. Puolasta ja Liivinmaalta ei +kuulunutkaan luvattua apua; molemmat katsoivat edullisemmaksi antaa +Kustaan yksinänsä taistella. Oman armeijankaan voimaan, vaikka se nyt +oli kokonaan koolla, ei näkynyt olevan liioin luottamista. Ankarat +puna- ja lavantaudit, jotka olivat aiheutuneet ahtaiden asuntojen ja +huonon ruuan johdosta, vähensivät vähentämistään sen lukua.[12] Paljon +myös karkasi nuoria sotureita, sekä suomalaisia että ruotsalaisia, +jotka olivat kyllästyneet sodan vaivoihin. Tsaari Iivanakaan ei ollut +vastahakoinen sovintoa tekemään. Äskeiset retket olivat saattaneet +hänet siihen vakaumukseen, ettei Suomenmaa ollut aivan helposti +anastettavissa. Paljoa helpompi ja monin verroin haluttavampi saalis +kuin meidän kivikot ja kankaat oli hänelle tarjona Liivinmaalla, missä +saksalaisten valta paraikaa oli hajoamaisillaan eripuraisuuden vuoksi. +Kesäkuun 4 p. 1556 sovittiin siis sotalakosta _Alakylässä_, ja kohta +sen jälkeen lähetettiin Turun kirkkoherra Knuutti Juhananpoika +Moskovaan lähettiläille esteetöntä kulkua anomaan. + +Passikirjan sieltä saatuansa lähtivät sitten lähettiläät uuden vuoden +aikana 1557 liikkeelle. Arvokkaimmat henkilöt matkajoukossa olivat +_Sten Lejonhufvud_ ja Upsalan arkkipiispa _Lauri Pietarinpoika_ +Ruotsista ynnä Turun piispa _Agricola_. Rajalla otti heitä venäläinen +pajari vastaan, joka siitä saattoi heidät eteenpäin. Ylimalkaan +kohdeltiin heitä joka paikassa sangen hyvin. Sattuipa kuitenkin +Novgorodissa eräs paha seikka, johon yksi heidän palvelijoistaan oli +käytöksellään antanut syytä. Hän oli näet pilkoillaan kärventänyt +majatalossa olevan pyhänkuvan kuhmulle. Siitä kun kaupunkiin levisi +tieto, kansa vimmastuksissaan tarttui aseisiin ja ympäröitsi talon. +Yksitoista päivää pidettiin lähettiläät tällä tavoin piiritettyinä ja +töin tuskin saatiin kansa viimein viihdytetyksi sillä, että syyllinen +annettiin sen käsiin. Hän pantiin rautoihin ja vietiin pois; enempää ei +hänestä ikänä ole saatu kuulla. + +Helmikuun 1 p. läheni viimein lähettiläiden joukko, 150:ssä reessä +ajaen, satakirkkoisen Moskovan porttia. Siellä oli taas toinen pajari +sadan sotamiehen kera vastassa. Tämä saattoi vieraat heille määrättyyn +asuntoon. Hän piti myös huolen kaikista heidän tarpeistaan. Mutta +muuten täällä olo tuntui melkein vankeudelta; sillä lähettiläät eivät +saaneet kävellä kaupungilla eikä heidän seuraansa myös päässyt keitään +muita paitsi muutamia tsaarin virkamiehiä. Kolmantena päivänä vietiin +heidät itse tsaarin puheille, missä he saivat tuoda esiin lahjansa sekä +ehtonsa. Edellisistä kallein oli kullattu hopeapikari, minkä kanteen +tuntikello oli kiinnitetty. Novgorodin maaherralle ynnä muille +korkeille herroille olivat he myös tuoneet kalliita majavan sekä +mustanketun nahkoja; täytyipä tulkillekin ynnä palvelijoille lahjoittaa +hopeapikareita tai maljoja. Nähtyänsä ja kuultuansa, mitä Kustaa +kuningas oli lähettänyt, käski tsaari lähettiläät pöytäänsä, missä he +saivat syödä kultaisista astioista. Päivällisen jälkeen juolahti +hänelle mieleen panna patriarkkansa (Venäjän ylimmäinen pappi) ja +Upsalan arkkipiispa taistelemaan uskonasioista. Tsaari tahtoi +keskustelua pidettäväksi saksankielellä, jotta hän voisi sitä ymmärtää; +mutta sitä kieltä ei patriarkka osannut. Sovittiin sentähden, että +arkkipiispa puhuisi kreikkaa, ja että tulkki kääntäisi hänen lauseensa. +Ruvettiin siis taistelemaan paastosta sekä pyhäinkuvien palveluksesta. +Mutta ei aikaakaan, niin piispa Agricola purskahti kovaan nauruun. +Kun syytä siihen tiedusteltiin, niin tulikin ilmi, ettei tulkki +ymmärtänyt yhtään sanaa kreikankieltä. Sitä ei hän kuitenkaan ollut +uskaltanut ilmoittaa, peläten että tsaari, joka oli tunnettu +julmaluontoisuudestaan, hakkauttaisi häneltä pään poikki. Hädissään oli +mies parka siis laskenut suustaan vain kaikkein hulluinta lorua, mitä +sylki suuhun oli tuonut. Senpä oli Agricola ymmärtänyt, joka osasi sekä +kreikat että venäjät. Tämän johdosta tsaari lakkautti taistelun ja +ripusti arkkipiispalle raskaat kultavitjat kaulaan suosionsa +osoitukseksi. + +Sitten saatettiin lähettiläät jälleen majataloon takaisin, jonne tsaari +lähetti heille simaa sekä muita juomia omissa astioissaan. Pajareja +tuli myöhemmin hänen puolestaan vastaamaan tarjottuihin ehtoihin. +Kustaa kuningas oli vaatinut, että hän vastedes saisi toimittaa asiansa +suoraan itse tsaarin kanssa; se muka oli halventavaa hänen +majesteetilleen, jos hänen pitäisi vain kääntyä läänin hallitsijan, +Novgorodin maaherran puoleen. Mutta tätä vaatimusta ei tsaari ottanut +korviinsa. Ruotsin kuninkaalle, vastasi hän röyhkeästi, ei ollut +halventavaa, vaan päinvastoin suureksi kunniaksi, kun hän sai vaihtaa +kirjeitä Novgorodin maaherrojen kanssa. Tiesikö hän, mitä sukuperää he +olivat? He olivat aina Venäjän tai Liettuan suuriruhtinasten tai +Kasanin khaanien sukua. Ja mitäpä teidän kuninkaanne oli? Hän oli kyllä +nyt kruunattu kuningas, vaan ei siitä ollut pitkä aika, kun hän vielä +oli härkiä ajanut.[13] Tätä en tahdo sanoa hänelle solvaisuksi, vaan +siksi, että hän malttaisi vähän mieltänsä. Ja jos teidän kuninkaanne ei +tiedä, minkälainen kaupunki Novgorod on, niin tuntenevat meidän +Pihkovat ja Ustjugit ja monta muuta Novgorodin alle kuuluvaa kaupunkia, +joista jokainen jo on suurempi kuin teidän Tukholmanne. + +Kieltävä oli vastaus toiseenkin Kustaan esittämään ehtoon. Tämä oli +tahtonut, että kaikki vangit kummankin puolin vapautettaisiin. Mutta +tsaari ei puolestaan siihen suostunut, vaikka hän kyllä vaati, että +Kustaa laskisi vangitut venäläiset irti. Ruotsalaisethan rauhan olivat +rikkoneet, sanoi hän, sentähden on kohtuullista, että he saavat siitä +jonkun rangaistuksen. Lunastakoot vankinsa niiden omistajilta, jos +nimittäin nämä tahtovat myödä niitä. Vaan jos joku vangeista jo on +kreikanuskoon kastettu, niin pitää hänen pysyä Venäjällä. + +Ainoa, mihin tsaari suostui, oli se, että rauha uudistettaisiin +entisillä ehdoilla ja rajoilla neljäksikymmeneksi vuodeksi. Tähän +vastaukseen sekä kahteenkymmeneen suomalaiseen tyttöön, jotka tsaari +Kustaa kuninkaalle vastalahjaksi lähetti, saivat lähettiläät tyytyä. He +läksivät maaliskuussa Novgorodiin, missä maaherra pani nimensä sekä +sinettinsä rauhakirjan alle. Sitten saatatti hän lähettiläät hyvissä +turvissa rajalle asti. Yksi heistä, piispa Agricola, ei kyennytkään +paljoa kauemmaksi. Hän oli matkalla sairastunut ja kuoli Kyrönniemen +kylään huhtik. 9 p. Hänen ruumiinsa haudattiin Viipurin silloiseen +tuomiokirkkoon, joka nyt on jauhomakasiinina. Jonkun aikaa myöhemmin +tuli Novgorodista lähettiläitä Tukholmaan, jotka juhlallisella ristin +suutelemisella vahvistivat rauhan. + + + + +18. Vähäisen tavoista uskonpuhdistuksen aikakaudella. + + +Upsalan arkkipiispa Olaus Magnus antaa suuressa kertomuksessaan +Pohjoismaista seuraavan todistuksen Suomen kansan luonteesta 16:nnen +vuosisadan alkupuolella: "Kristinuskoon käännyttyään", sanoo hän, "on +Suomen kansa oppinut hyviä tapoja; varsinkin ovat he erittäin +vieraanvaraisia. Keskenään ovat suomalaiset hyvänsuopia, nöyriä ja +hitaita vihaan. Vaan jos heitä kauan ärsyttää, niin yltyvät he viimein +julmaan kostonhimoon. Heillä on komeat kirkot ja he ovat halukkaita +uusia rakentamaan. Pappejansa he pitävät suuressa arvossa ja maksavat +rehellisesti kymmenykset kaikesta tavarastaan".[14] + +Tämä kuvaus kansamme luonteesta ylimalkaan näyttää todenperäiseltä. +Pappien arvon ja kymmenysten maksun suhteen oli kuitenkin, niinkuin +olemme nähneet, uskonpuhdistus saanut suuren muutoksen aikaan. Hitaat +vihassa ja pitkävihaiset ovat kaikkina aikoina suomalaiset olleet. +Mutta heidän nöyryyttään on kuitenkin syytä epäillä. Muistakaamme +esim., mitä Kustaa kuningas valittaa Lohjan talonpojista. Sanoopa Olaus +Magnus itsekin toisessa paikassa heidän olevan tylyjä luonteeltaan, +josta syystä muka sota-aseiden pito suuren rangaistuksen uhalla on +kielletty. Ainoastaan kirveitä he saivat pitää kotona. Sen jälkeen hän +laveasti kertoo, millä keinoilla rajalaiset varsinaisten aseitten +puutteessa varjelevat itseään venäläisiä vastaan. Tämä asia on niin +tarkasti ja niin monin sivuseikoin kerrottu, ettei voi uskoa sen olevan +aivan tuulesta temmatun. Mutta tähän aikaan ei se kielto kumminkaan +enää ollut voimassa. Olemmehan nähneet Suomen talonpoikien tulleen +Venäläissotaan kaikellaisilla aseilla. Ja itsekin Olaus Magnus toisessa +paikassa kertoo, kuinka kansa lähtiessään kirkkoon aina oli täysissä +aseissa. Kirveet olivat muassa, kun välistä oli pakko raivata tietä +korven kautta ja rakentaa portaat jokien yli. Jouset olivat mukana +siltä varalta, että sattuisi autioilla taipaleilla karhuja ja susia +vastaan, miekat ja keihäät väijyvien kaksijalkaisten vihollisten +varalta. Keihäitä käytettiin myös apuna, kun purojen yli oli hypättävä. +Kaikki nämät aseet asetettiin aina kirkon eteiseen, jota siitä syystä +nimitettiin _asehuoneeksi_. + +Väijyviä vihollisia olikin silloin matkan varsilla täysi syy pelätä, +sillä miestappoja ja murhia sattui hyvin usein. Ihmiset ennemmin +turvasivat oman käden oikeuteen kuin lakiin, josta niinkuin näimme, +olikin sangen vähän suojaa. Eikä näitä rikoksia tapahtunut yksin +alhaisen kansan parissa. Kustaan aikuiset tuomio-kirjat ja muut paperit +sisältävät monta esimerkkiä siitä, miten voudit ja aatelisherratkin +vuodattivat ihmisverta, kerrotaanpa pappienkin, rauhan saarnaajien, +kolahuttaneen toisiaan päähän. Tämmöinen verityö hyvin usein synnytti +toisia, sillä verikosto oli vielä täydessä voimassa ja laissakin eri +tapauksissa sallittu. Oikeus sitä vastoin ei aina vaatinut murhaajan +henkeä. Jos vaan murhatun sukulaiset suostuivat siihen, pääsi +pahantekijä vain sakkorahoilla, jotka olivat murhatun jälkeenjääneille +maksettavat. Jokseenkin suuri tämä maksu kuitenkin oli tavaroiden +silloisiin hintoihin verraten. Meillä säilyneistä tuomioista näemme sen +nousseen 100-120 markkaan, s.o. 50-60 ruistynnyrin hintaan. Varkauden +syytteestä voitiin niinikään päästä sakoilla, mutta oli myös paljon +esimerkkejä siitä, että varkaat hirtettiin. Rangaistuksista tietää +Olaus Magnus vielä kertoa, että Suomen aatelismies, jos hän oli +hirtettävä, sai kuitenkin kunnian vuoksi pitää _punaiset_ vaatteet +yllään. Naisia taas ei hirtetty, vaan heidät haudattiin elävältä. +Noidat poltettiin. + +Uskonpuhdistus ei alkuaikoinaan meidän maassamme ylimalkaan parantanut +tapoja, vaan päinvastoin pahensi ne. Paljon, mitä ennen pidettiin +pyhänä, oli nyt halvaksi tehty; siitä ihmiset tottuivat kaikkea pyhää +halveksimaan. Vallattomuus paisui hirmuisesti. Suurena syynä +väkivaltaisiin tekoihin ynnä muuhun pahuuteen oli myös liiallinen oluen +juominen. Suomessa ei ollut ainoatakaan kirkkomäkeä, jossa ei Herran +huoneen vieressä olisi seisonut olutjumalan temppeliä. Paitsi sitä oli +niitä muuallakin ympäri pitäjää. Kustaa kuningas koki rajoittaa +oluttulvaa hiukan siten, että hän kielsi useampien kuin 3-4 krouvin +pitoa joka kirkkokunnassa. Paloviina, nykyinen pahantekijämme, oli +silloin vasta tullut maahan, ja se oli vielä varsin viatonta. Sitä +tuotettiin Saksasta ja käytettiin enimmäkseen vain lääkkeenä. + +Rehellisyydestä ei meillä ylimalkaan ole tietoja. Mutta tuskinpa se oli +erittäin kiitettävällä kannalla, koska aateliset ja virkamiehet, jopa +kuningas itsekin, niin vähän välittivät toisen omistusoikeudesta. +Siinäkin suhteessa uskonpuhdistuksen mukana johtunut kirkon omaisuuden +ryöstö oli päästänyt irti ahneuden pahat himot. Kaikissa säädyissä +vallitsi myös raakuus sekä käytöksessä että puheissa. Sekin epäilemättä +uskonpuhdistuksen aikoina yltyi opin joutuessa rappiolle. Edellisessä +olemme useamman kerran nähneet, miten kuningas itse käytti voimakasta, +vaan jotenkin törkeätä puhetapaa. Samallaisia esimerkkejä tulee vielä +usein esiin seuraavissa luvuissa Suomen etevimmistä miehistä puhuessa. + +Raakuus oli läheisesti yhdistynyt taikauskoon. Me olemme nähneet, miten +Kustaa Vaasakin pelkäsi viatonta pyrstötähteä. Niinikään oli usko +loitsujen ja taikojen voimaan yleinen kaikissa säädyissä. Vanhimman, +käsin kirjoitettuna säilyneen suomalaisen loitsurunon ruttoa vastaan +oli v. 1564 pohjalainen kruununvouti eräälle tilikirjansa lehdelle +kirjoittanut omaksi tarpeekseen. + + + + +19. Yleinen katsaus Kustaa Vaasan hallitukseen. + + +Me olemme nähneet, kuinka itsevaltaisesti, usein väkivaltaisestikin +Kustaa Vaasa hallitsi kansaansa. Mutta tarkoitus hänellä +epäilemättä oli hyvä. Hän tahtoi saattaa kansan toimeliaaksi ja +varalliseksi, vaikkapa väkisenkin, jollei se itse ymmärtänyt omaa +hyötyänsä. Yksityisten alamaisten etu ei kuitenkaan ollut hänen +päätarkoituksenaan. Ensinnä hän aina piti silmällä koko kansan, +valtion yhteistä etua, ja jos yksityinen etu ja oikeus oli sen tiellä, +syrjäytettiin ne säälimättä. Lykkäsipä kuningas usein myös omat +asetuksensa ja sääntönsäkin syrjään, jos niiden rikkomisesta saattoi +olla kruunulle hyötyä. Vaikka esim. maakauppa oli ankarasti kielletty, +sattui kuitenkin, että kuningas runsaasta summasta antoi jonkun +talonpojan rauhassa harjoittaa kauppaa. Toisen kerran taas, vaikka hän +ylimalkaan koetti kääntää kaupan pois Räävelistä, antoi Kustaa siihen +luvan, jos rääveliläiset sallivat hänen pestata sotamiehiä heidän +kaupungissaan. Lähettipä hän kerran verosta tulleita tavaroita itse +tuohon vihattuun Lybeckiin kaupaksi, koska se sillä hetkellä näytti +edulliselta. + +Tämmöinen hallitus meidän aikanamme tuntuisi melkein jokaisen +eurooppalaisen kansan mielestä kärsimättömältä tyranniudelta. Mutta +siihen aikaan se oli pääasiassa tarpeellista isällistä hoitoa. Vaikka +Kustaa keinoissaan joskus erehtyi, oli kuitenkin kansan toimeliaisuus +ja varallisuus, niinkuin näimme, verrattomasti vaurastunut. Ja +päätarkoituksessaan, valtion voiman enentämisessä, oli Kustaa vielä +paremmin onnistunut. Vuotuiset kruunun tulot riittivät kaikkiin +tarpeellisiin maksuihin; olipa pahojen päivien varaksi vielä oivalliset +säästövarat kootut. Kuninkaallinen rahakammio, jota nimitettiin _herra +Eskilin kamariksi_, oli lakea myöten ahdattu täyteen myntättyä rahaa +sekä hopeakiskoja. Sotavoima ja laivasto olivat myös tarpeeksi suuret +ja hyvässä kunnossa. Kansa, sekä ylhäinen että alhainen, oli Kustaan +ankaran käden ohjaamana vieraantunut entisestä vallattomuudestaan. +Naapurivallat pitivät kaikki Ruotsia arvossa. Tämmöinen oli se perintö, +minkä Kustaa Vaasa jätti vanhimmalle pojalleen. Vanha kuningas erosi +vaivalloisesta elämästään syyskuun 29 p. 1560. Hän oli silloin 63 +vuoden vanha. + + + + +Viiteselitykset: + + +[1] Tanskassa ei tahdottu, niinkuin Lybeck vaati, sulkea Juutinraumaa +Hollannin laivoilta. + +[2] Hänestä sai tämä sota nimen _Kreivisota_. + +[3] Hyvin usein myös aateliset nauttivat vaan tulot tuomarivirastaan, +ja antoivat itse toimituksen jollekin oppimattomalle palvelijalleen +"_lainlukijalle_", jonka huonon palkkansa tähden oli melkein pakko +ottaa vastaan lahjoja. + +[4] _Nimismiehet_ olivat silloin talonpoikia, jotka toimittivat +kestikievarin ja muuten voudin käskyläisen virkaa. + +[5] Sälytys sen ajan kielellä, niinkuin nytkin vielä viroksi, on sama +kuin nykyinen lainasana "lästi". + +[6] Tammisaaren oli Eerikki Fleming perustanut v. 1529. + +[7] Eriskummallisuutena sopii mainita, että Suomen talonpojat +nälänhädässään luulivat voivansa poistaa Jumalan vitsauksen sillä, että +rupesivat Vanhan Testamentin tavoin lauvantaita pyhänä pitämään, joka +kuitenkin pian kiellettiin. + +[8] Fincke oikeastaan oli tuota katolisella aikakaudella aatelistoon +kohonnutta, suomalaista _Renkosten_ sukua, joka kuitenkin nyt otti +muukalaisen nimen (eräs Fincke-neiti oli mennyt naimisiin muutaman +Renkosen kanssa). Samallainen muukalaistuminen valitettavasti tuli nyt +Suomen aatelisten parissa yleiseksi. + +[9] Toista muuttelevaa kansaa juuri näinä aikoina levisi Suomeen, +nimittäin mustalaisia, jotka Ruotsista tullen ensin ilmaantuivat +Ahvenanmaalle v. 1559. + +[10] Nykyinen Kivennavan pitäjä, joka juuri silloin rakennetusta +varustuksesta (Kifvenaeb = vallitus) sai uuden nimensä. + +[11] Savonlinnan lääniin lähetetty käskykirje käännettiin suomeksikin +ja on ensimäinen suomenkielellä ilmestynyt hallituksen asetus. + +[12] Lääkäreitä ei siihen aikaan ollut ainoatakaan Suomessa; +Tukholmasta, missä ainoa Ruotsissa oleva lääkäri asui, saatiin +kuitenkin Viipuriin neuvoja sairaille sotamiehille. Ne kuvaavat niin +hyvin senaikuista lääkäritaitoa, että tahdon tässä luetella edes +muutamia näytteeksi. Lääkkeitä oli valmistettava etikkaan liuotetusta +rikistä ja salpietarista, rikistä ja sahramista ynnä kuivatetusta +ilveksen verestä, joka niinikään oli etikkaan liuotettava. Lääkitysten +avuksi oli sairaita kovasti hiostettava saunassa ja vähä väliä +iskettävä suonta. Näistä jo voimme päättää, että lääkärinpuute sotamies +paroille oli pikemmin onneksi kuin vahingoksi. + +[13] Tsaari tarkoitti sitä, että Kustaa paetessaan Tanskan vankeudesta +oli matkustanut saksalaisten karjakauppiaitten seurassa. + +[14] Hän kertoo vielä kirkkoihin monin paikoin olevan niin pitkän +matkan, että takasalolaiset vain kerran tai kaksi vuodessa pääsevät +kirkkoon. Lapsia kannettiin silloin vasuissa eli koreissa kasteelle. +Toisen kertomuksen mukaan heidät usein vasta täysikasvuisina tuotiin +sitä sakramenttia saamaan. + + + + + + + + +End of Project Gutenberg's Kertomuksia Suomen historiasta II, by Julius Krohn + +*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 44711 *** diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..b502365 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #44711 (https://www.gutenberg.org/ebooks/44711) diff --git a/old/44711-8.txt b/old/44711-8.txt new file mode 100644 index 0000000..e922134 --- /dev/null +++ b/old/44711-8.txt @@ -0,0 +1,2489 @@ +Project Gutenberg's Kertomuksia Suomen historiasta II, by Julius Krohn + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + + +Title: Kertomuksia Suomen historiasta II + Kustaa Vaasa + +Author: Julius Krohn + +Release Date: January 19, 2014 [EBook #44711] + +Language: Finnish + +Character set encoding: ISO-8859-1 + +*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KERTOMUKSIA SUOMEN HISTORIASTA II *** + + + + +Produced by Tapio Riikonen + + + + + + +KERTOMUKSIA SUOMEN HISTORIASTA II + +Kustaa Vaasa + + +Kirj. + +JULIUS KROHN + + + +Kansanvalistusseura, Helsinki, 1914. + + + +SISÄLLYS: + +Kustaa Vaasan hallitus. + + 1. Pietari Särkilahti. + 2. Vesteroosin valtiopäiväpäätös. + 3. Vesteroosin päätöksen toimeenpano Suomessa. + 4. Katolisten kirkonmenojen poistaminen Suomesta. + 5. Suomalaisen kirjallisuuden alku. + 6. Uskonpuhdistuksen vaikutus. + 7. Kreivisota. + 8. Talonpoikaismetelit Ruotsissa Kustaa Vaasan aikana. + 9. Veljekset Eerikki ja Iivari Fleming. + 10. Kauppa ja elatuskeinot Kustaa Vaasan aikoina. + 11. Maanviljelys ja talonpoikainen kansa Kustaa Vaasan aikana. + 12. Suomen sydänmaiden asutus. + 13. Ruotsin ja Venäjän väli Kustaa Vaasan hallituksen alkupuolella. + 14. Venäläisten ensimäiset retket Suomeen. + 15. Jaakko Baggen retki Pähkinälinnaa vastaan. + 16. Venäläisten toinen käynti Viipurin edustalla. + 17. Rauhansovinto. + 18. Vähäisen tavoista uskonpuhdistuksen aikakaudella. + 19. Yleinen katsaus Kustaa Vaasan hallitukseen. + +Viiteselitykset. + + + + + + +KUSTAA VAASAN HALLITUS. + + + + +1. Pietari Särkilahti. + + +Samoihin aikoihin kuin tanskalaiset lopulta ajettiin pois Suomesta, +palasi nuori suomalainen pappi, _Pietari Särkilahti_ kotimaahan. Hän +oli vanhan tavan mukaan käynyt ulkomailla oppiansa täydentämässä ja toi +nyt kanssaan Wittenbergissä saadun maisteri-arvonsa. Olipa hänellä +paitsi sitä oppia, josta mainittu arvonimi oli vakuutena ja +todistuksena, toinenkin vielä paljoa kalliimpi saalis mukanansa. +Wittenbergin yliopistossa kaikuivat näet silloin parasta aikaa suurten +uskonpuhdistajien, Lutherin ja Melanchtonin äänet. Ihminen, niin he +opettivat, ei voi omien töittensä nojalla päästä autuaaksi, vaikka +kuinka paljon hyvää tekisi. Vielä vähemmän voivat kirkoille tai +luostareille tehdyt lahjoitukset, toivioretket eli vaellukset pyhille +paikoille, paastot tai muut ruumiin kidutukset saattaa ihmistä +taivaaseen. Kaikkein vähin apu viimeinkin on aneista eli +synninpäästökirjoista, joita paavin lähettiläät myöskentelevät, +huutaen: + + Kun raha arkkuhun kilahtaa, + niin sielu kiirastulesta vilahtaa. + +Nämät kaikki ovat vain pappien valheita, keksityt syötiksi, joilla +ongitaan rahoja tyhmän kansan kukkaroista. Täten saaduilla varoilla +papit sitten elävät laiskuudessa ja hekkumassa. -- Saarnansa +todistukseksi uskonpuhdistajat aina viittasivat itse raamattuun ja +kehoittivat kuulijoitansakin lukemaan omin silmin tätä silloin +kiellettyä kirjaa. Särkilahti, niinkuin monet sadat muut nuorukaiset, +noudatti tätä neuvoa ja näki ihmeeksensä, miten suuri eroitus oli +Jumalan omalla sanalla ja sillä opilla, mitä katolinen papisto +levitteli. Pyhän innon vallassa hän riensi kotimaahan sielläkin +aukaistakseen ihmisten silmät totuudelle. + +Asianhaarat Suomessa olivat hänen yritykselleen erittäin edullisia. +Innokas ja mahtava katolinen piispa olisi tietysti voinut voimallisesti +estää uuden opin levittäjää. Mutta Suomen hiippakunta oli paraikaa +varsinaista päämiestä vailla. Hukkuneen Arvi Kurjen sijaan Turun +tuomiokapituli kyllä 1523 vuoden lopulla valitsi Linköpingin +tuomiokirkon dekaanin _Eerikki Sveninpojan_. Mutta tämä ei saanutkaan +paavin vahvistusta virkaansa, koska levottomien aikojen tähden ei oltu +voitu lähettää Roomaan suurta rahasummaa, niinkuin tavallisesti +tällaisissa tapauksissa tehtiin. Umpisilmäisessä ahneudessaan auttoi +siis paavi täten itse kirkkonsa hajoamista pohjan perillä. Ainoastaan +valitulla piispalla ei näet ollut likimainkaan sama valta kuin paavin +vahvistamalla ja vihkimällä. Edellinen ei saanut pappiskokelaita +vihkiä, eikä pyhittää uusia kirkkoja, luostareita, kelloja, +messuvaatteita y.m. Kansan ja alhaisen papiston silmissä ei hänen +sanallaan siis voinut olla täyttä arvoa ja voimaa. Oli tosin silloin +Turussa vihittykin piispa, ulkomaalainen virkaheitto, nimeltään +_Vincentius_, jonka Kustaa kuningas oli lähettänyt apulaiseksi +yllämainituita toimituksia varten. Mutta siitä ei asia paljon +parantunut: sillä tämmöisestä jaosta piispan arvo ja valta vielä +enemmän kärsi. + +Kaiken lisäksi oli Eerikki Sveninpoika hyvin hiljainen ja siveä mies. +Tietäen että kuningas suojeli uutta oppia, ei hän uskaltanut sitä +paljon vastustella. Samaten Vincentiuskin, jota Kustaa vähää ennen oli +jostakin uppiniskaisuudesta pitänyt linnassa, liikkui varsin varovasti. +Jäipä viimein Turun hiippakunta vuoden ajaksi aivan kaitsijatta, kun +Eerikki tuskissansa ja epäilyksissänsä oli v. 1527 virasta luopunut. + +Estämättä sai siis Särkilahti työtänsä toimittaa. Voimallisesti hän +saarnasi Turun tuomiokirkossa ja mursi teoillaankin vanhan opin säännöt +rikki. Saksasta tullessaan oli hän näet jo tuonut kanssansa nuorikon, +vaikka naiminen katolisilta papeilta oli jyrkästi kielletty. Vaatipa +hän myöhemmin itselleen takaisin maatilan, jonka hänen esivanhempansa +olivat Naantalin luostarille lahjoittaneet. Valitettavasti lakkautti +aikainen kuolema liiankin pian hänen toimensa, sillä hän kuoli +nähtävästi jo vuonna 1529. Mutta työ, jonka hän oli alottanut, ei +kuitenkaan sentähden jäänyt kesken. Saarnoillaan hän oli jo saanut +kylvetyksi totuuden siemeniä monen nuoren papin sydämeen. Nämät +oppilaat nyt kävivät työhön kiinni ja jatkoivat, mitä ei Särkilahden +sallittu loppuun saattaa. + +Tiedot tämän merkillisen miehen elämästä ovat muuten varsin niukat. Hän +tuli ja meni niinkuin ukkosen salama, joka puhdistettuaan ilman katoaa. +Hänen vanhempansa olivat Turun pormestari Niilo Särkilahti, piispa +Maunu Stjernkorsin serkku; äiti Kirves-sukua. Kumminpuolin oli meidän +uskonpuhdistajamme siis perin suomalaista aatelista sukuperää. Isän +suku varsinkin, jonka asuntona oli Särkilahden kartano Taivassalossa, +oli katolisen aikakauden mainioimpia, mahtavimpia. Viraltaan oli +Pietari Särkilahti kanunkina eli tuomiokapitulin jäsenenä, lopulta n.s. +arkkiteininä Turussa. + + + + +2. Vesteroosin valtiopäiväpäätös. + + +Niinkuin jo mainittiin oli Kustaa Vaasa uuden uskon saarnaajille +suosiollinen. Lybeckissä ollessaan hän oli jo tutustunut +uskonpuhdistajien oppiin ja sen oikeaksi huomannut. Nytpä, kuninkaaksi +tultuansa, oli hänellä myös tärkeitä valtiollisia syitä suosia sitä. +Ruotsin kruunun raha-asiat olivat näet sangen surkeassa tilassa. Sen +tulot olivat aikojen kuluessa yhä enemmän vähentyneet. Suurin osa +veroja tuli maatiloista. Mutta niistä oli suuri joukko aatelisherrojen +hallussa; vielä suurempi joukko oli testamenttien kautta joutunut +kirkkojen tai luostarien omaksi. Kumpaisetkin olivat aivan vapaat +kaikista kruunun veroista. Mistäpä nyt Kustaa ottaisi rahaa sen suuren +velan suorittamiseen, jonka hän vapaussodan aikana oli saanut Lybeckin +kaupungilta? Mistä saada palkkaa sille sotavoimalle, jota tarvittiin +valtakunnan suojana Kristiernin yhä vielä uhkaavia hankkeita vastaan? +Jäljellä oleva vähäinen parvi verollisia talonpoikia ei jaksanut +suorittaa kruunun tavallisiakaan menoja, saatikka sitten niin suuria +ylimääräisiä. Tästä kaikesta pulasta saattoi uuden opin vallallepääsy +pelastaa, sen käsitti kohta Kustaan terävä järki. Sen seurauksena oli +Saksassa joka paikassa ollut kirkon omaisuuden luovutus kruunun +tarpeihin. Samalla lailla oli nyt Ruotsin valtakunnassakin tehtävä. + +Tämä keino oli vaarallinen, sitä ei kuningas salannut itseltään. +Tietysti ei papisto suostuisi muuten kuin väkisen luopumaan +aarteistansa; luultavasti se myös yllyttäisi oppimatonta kansaa +vastustamaan kuninkaan muka jumalatonta hanketta. Mutta toiselta +puolelta Kustaa luotti siihen, että oma etu oli taivuttava enimmän osan +kansaa hänen puolellensa. Vieläpä hän luotti siihen, että hän kykeni +viisaasti ja varovasti ajamaan asiata. + +Päätöksissään oli Kustaa Vaasa kaiken aikansa järkähtämätön. Minkä hän +oli nähnyt hyväksi, sen hän myös pani toimeen esteitä ja vaaroja +pelkäämättä. Mutta hän pani sen toimeen hiljaa ja varovasti, koetellen +aina taivuttaa kansaa kernaasti myöntymään. Vasta kun neuvot ja +selitykset eivät auttaneet, ryhtyi hän väkinäiseen pakoitukseen. Joskus +myöskin, kun vastarinta oli liian voimakas, peräytyi hän päätöksessään; +vaan eipä hän sitä silti unhoittanut. Niin pian kun hänelle oli voimaa +tarpeeksi karttunut, toi hän tuumansa uudestaan esiin ja vei sen sitten +perille. + +Tässäkin asiassa kuningas noudatti taitavaa menettelytapaansa. Ensi +alussa hän ei ilmoittanut päättäneensä tehdä perinpohjaista muutosta +kirkon ja uskon asioissa. Uskonpuhdistajien oppia ei hän ottanut +omakseen, vaikka salli heidän levittää sitä suojeluksensa alla. Itse +sitä vastoin hän vain selitti talonpojille sekä porvareille, että +heidän verokuormansa tulisi helpommaksi, jos kirkonkin omaisuudesta +saisi ottaa valtiolle apua. Aatelistoa sitä vastoin hän houkutteli +sillä toivolla, että he saisivat takaisin ne maatilat, jotka heidän +esivanhempansa olivat kirkon omaksi lahjoittaneet. + +Maallikkosäätyjen avulla oli Kustaa Vaasa jo hallituksensa ensi vuosina +useamman kerran saanut kirkolta melkoisia summia kiskotuksi. V. 1525 +valtiopäivillä oli tällä tavoin määrätty koko sen vuoden +kirkonkymmenykset sotajoukon elatukseksi, vieläpä lisäksi olivat +ratsuväen hevoset pantu laitumelle luostarien maille. Seuraavana vuonna +oli taas 2/3 kymmenyksistä otettu valtiovelan lyhentämiseksi. Näiden +valmistavien puuhien jälkeen Kustaa vihdoin katsoi soveliaan hetken +tulleen pappisvallan perinpohjaiseen kumoamiseen. + +Juhannuksen aikana 1527 kokoontuivat säädyt kuninkaan käskystä +Vesteroosin kaupunkiin. Siinäpä kohta alussa saatiin nähdä outoja +asioita. Pidoissa, jotka kuningas ennen valtiopäivien avaamista piti +säädyille, eivät piispojen sijat olleetkaan niinkuin muulloin lähinnä +kuninkaan istuinta. Siinä nyt istuivat valtaneuvokset sekä ritarit; +piispat saivat sijansa vasta näiden alapuolella. Tästä jo kaikki +arvasivat kuninkaan tarkoituksen ja odottivat seuraavan päivän kokousta +liikutetuin sydämin, ken toivon, ken pelon vallassa. + +Istunnon alotti seuraavana päivänä kuninkaan kansleri _Laurentius +Andreae_ pitkällä puheella kuninkaan puolesta. Hän muistutti mieleen, +että Ruotsi oli Kustaalle kiitollisuudenvelassa siitä, että se nyt oli +päässyt vapaaksi vieraasta vallasta. Perästäkin päin, jatkoi hän, on +kuningas aina kaikella tavalla pitänyt maan etua silmämääränään. Mutta +kruunun nykyisillä vähillä tuloilla on hänen mahdoton edelleen hallita. +Aateliset ovat aikojen kuluessa lahjoitelleet maitaan kirkoille ja +luostareille; niiden sijaan on heille aina täytynyt antaa kruununtiloja +elatukseksi. Se seikka vaatii parannusta, muuten on koko valtakunnan +turmio tarjona. Tuskinpa oli kansleri puheensa päättänyt, niin nousi +rohkein Ruotsin papeista, Linköpingin piispa _Hannu Brask_, häntä +kiivaasti vastustamaan. "Me emme ole", huusi hän, "vannoneet +uskollisuudenvalaa ainoastaan kuninkaalle, vaan myös paaville, +kirkkokunnan päällikölle. Ilman hänen suostumustaan emme saa sallia +mitään uskon muutosta eikä kirkon omaisuuden ryöstöä!" -- Kuningas +puhkesi nyt itse sanoihin ja kysyi aateliston mieltä asiasta. Mutta +heidän vastauksensa oli aivan toinen, kuin mitä Kustaa Vaasa oli +toivonut. Mahtava _Tuure Roos_, joka samoinkuin muutamat muut hänen +säätyveljistänsä kadehti entisen vertaisensa valtaa, rupesi Braskin +puolta pitämään. Korkealla äänellä vastasi hän piispan olevan aivan +oikeassa sen mukaan, mitä hän ymmärtää saattoi. -- "No, eipä minua +sitten kummeksutakaan", ärjäsi suuttunut kuningas, "että talonpoikainen +kansa niin usein nostaa meteliä, koska heillä on tämmöisiä esikuvia. +Tämä siis on palkintoni kaikista huolistani sekä vaivoistani. Te +haluaisitte varmaan, että minua iskettäisiin kirveen terällä päähän, +vaikkei kukaan uskalla tarttua kirvesvarteen! Te sanotte tahtovanne +minua teidän kuninkaaksenne ja herraksenne, vaan kuitenkin asetatte +pipit ja papit ynnä muun paavin karjan minua ylemmäksi. Parasta onkin, +että luovun hallituksesta ja lähden pois koko maasta. Valitkaa +itsellenne kenen haluatte sijaan." Näin puhuen hyrskähti Kustaa kovaan +itkuun, nousi sitten äkkiä ja läksi ulos salista. + +Valtiopäivämiehet jäivät hämmästyksissään seisomaan. Sen jokainen +ymmärsi, että Kustaan luopuminen rohkaisisi Ruotsin ulkovihollisia, +vieläpä lisäksi epäilemättä sytyttäisi sisällisen eripuraisuuden. +Kuitenkin kesti kokonaista kolme päivää, ennenkuin papisto ja +vastahakoinen aatelispuolue taipui. Viimeinpä talonpojat ja porvarit +uhkasivat tappavansa kaikki niskoittelevat herrat, jollei sovintoa +kuninkaan kanssa kohta saataisi aikaan. Kustaan luo lähetettiin +lähettiläät anomaan, että hän peruuttaisi sanansa. Ensi aluksi hän ei +tahtonut ottaa heitä kuullaksensa. Vasta kolmannen lähetyskunnan, joka +nöyrästi polvillaan ja kyynelsilmin häntä rukoili, onnistui saada +kuninkaan mieli taivutetuksi. + +Valtiopäiväpäätös tehtiin nyt aivan kuninkaan mielen mukaan. Piispoilta +piti heidän asuntolinnansa otettaman pois ja saatavat vähennettämän, +etteivät enää, niinkuin monesti ennen, voisi tehdä vastarintaa +kuninkaalle. Samoin myös oli tuomiokapituleille, kirkoille sekä +luostareille sen verta tuloja jätettävä, minkä he välttämättömästi +tarvitsivat. Kaikki Kaarle Knuutinpojan aikuiset kirkolle lahjoitetut +tilat saisivat lahjoittajien perilliset ottaa takaisin taikka, jos ne +olivat myödyt tai pantatut, lunastaa. Yllämainittua aikaa vanhemmat +lahjoitukset sitä vastoin oli kruunu perivä. Sakot kirkkolain +rikkomisesta piti tästä lähtien tulla kuninkaalle eikä piispoille. +Pappien riita-asioita ja rikoksia ei annettu enää piispojen +tuomioistuimen ratkaistavaksi, vaan tavallisiin käräjiin. Pappien +virkaanasettaminen sekä eroittaminen huonon käytöksen tähden oli oleva +kuninkaan vallassa. Viimeiseksi vielä säädettiin, ettei kukaan saisi +estää Jumalan puhtaan sanan saarnaamista. + + + + +3. Vesteroosin päätöksen toimeenpano Suomessa. + + +Näitä päätöksiä Kustaa rupesi heti panemaan toimeen. Suomessa näkyy +kuitenkin kirkon omaisuuden ryöstö tapahtuneen varovaisemmin ja osaksi +myöhemmin kuin Ruotsissa. Kuusiston linna, Turun piispojen vanha +turvapaikka, purettiin tosin raunioiksi jo v. 1528 ja siihen kuuluvat +maatilat otettiin kruunun omaksi. Mutta muut maatilansa sekä saatavansa +sai piispa pitää sillä ehdolla, että hän kruunulle vuotuisesti +suorittaisi 3,000 markkaa sen aikuista rahaa. Samaten myös +tuomiokapitulin jäsenille jätettiin heidän maansa ja tulonsa vuosiveroa +vastaan. Kirkoista ensi aluksi vietiin vain liiat kellot Lybeckin velan +maksuun. Kaupunkien kellot otettiin jo v. 1532, vaan maaseurakunnat +saivat pitää omansa vielä kaksi vuotta kauemmin. Ruotsissa näet oli +kellojen oton johdosta noussut vaarallinen talonpoikaiskapina, jonka +kuningas pelkäsi ehkä myös leviävän Suomen puolelle. Enimmät kulta- ja +hopea-astiat pysyivät vieläkin kauemmin Suomen kirkkojen hallussa. +Vasta v. 1547 korjasi Kastelholman linnanvouti kuninkaan käskystä +Ahvenanmaan kirkkojen koristukset. Turun ja Raseporin lääneissä +tapahtui lopullinen ryöstö vasta v. 1558, ja tästä runsaasta saaliista +saattoi päättää, että kirkot olivat luultavasti säilyneet siihen saakka +jokseenkin koskematta. Muista lääneistä ei meillä ole tietoja. Kirkon +maatilukset sitä vastoin näyttävät heti tulleen otetuiksi. + +Pahimmin ja ensiksi kaikista paljastettiin luostarit. Turun luostari +paloi v. 1537, jonka jälkeen sen raunioiden tiilit vietiin linnan +muurien korjausta varten. Munkit määrättiin, sitä myöten kuin +tilaisuutta sattui, maapitäjiin kirkkoherroiksi. Rauman luostarin +asukkaat ajettiin seuraavana vuonna väkipakolla pois asunnoistaan. +Silloin näet oli enin osa kaupunkia palanut, ja luostarin rakennus +tiluksineen annettiin seurakunnan kirkkoherralle pappilaksi. +Viipurinkin molemmat luostarit olivat jo v. 1541 aivan autioina. +Silloin kuningas salli porvarien käyttää toista niistä tavara-aittana: +se oli nykyinen suomalainen kirkko. Toinen purettiin, ja tiileillä +korjattiin kaupungin muuria. Kökarista ei ole meillä tietoa. Ainoastaan +Naantalin luostari sai vielä melkein vuosisadan loppuun viettää kituvaa +elämää. Muutamat vanhat nunnat sekä munkit, jotka olivat kykenemättömät +itseänsä elättämään, saivat siellä elää nytkytellä edelleen. Kaikesta +muinaisesta rikkaudesta ei kuitenkaan ollut jäljellä muuta kuin +kruununtalo, jonka maalla luostari seisoi. + +Kruunun kera, joka tällä tavoin omisti itselleen enimmän osan kirkon +säästöaarteita, alkoivat kohta alamaisetkin ahkerasti kilpailla. +Jokainen, kellä oli vähintäkin oikeutta tai oikeuden varjoa, tuli +osaansa saaliista vaatimaan. Mikä otti niityn, mikä kalaveden, mikä +koko talon; porvareille kaupunkikartanot varsinkin kelpasivat. Moni +anasti myöskin vain oman halun nojalla, ilman mitään oikeutta. Samaten +lakattiin monin paikoin kirkon ja pappien saatavia maksamasta. Etenkin +Suomessa oli talonpoikien parissa se luulo tullut hyvin yleiseksi, +ettei enää ollenkaan tarvittaisi pappismaksuja eikä pappeja. Vielä +enemmän oli aatelisto vapautunut tästä velvollisuudestaan. Moni heistä +ei maksanut moniin vuosikausiin yhtäkään äyriä. Kuninkaan täytyi pian +lähettää kirjeitä, joissa hän kielsi kirkon omaisuuteen koskemasta, +jollei perintöoikeus ollut laillisissa käräjissä selvään todistettu ja +tuomio sen lisäksi saanut hänen omaa vahvistustansa. Niinpä hän useat +kerrat julisti ankaria käskyjä pappien saatavien maksusta. Mutta juuri +näiden kuninkaallisten kirjeiden paljous näyttää, kuinka vähän ne +vaikuttivat. Kustaan oli käynyt, niinkuin noidan sadussa: hän oli +nostattanut haltijat esille, mutta ei kyennyt pitämään heitä kurissa. + +Niin perinpohjainen oli kirkon omaisuuden ryöstö, että meille tuskin on +säilynyt mitään kirkkojemme koristuksista katolis-ajalta. Kalliit +astiat sulatettiin melkein kaikki ja lyötiin rahaksi. Messupukujen +kulta- ja hopeakoristeet lienevät saaneen saman kohtalon. Itse +rakennuksistakin, niinkuin olemme luostarien kohtalosta nähneet, moni +purettiin. Messukirjoista sitä vastoin ovat useimmat, jos kohta +huonossa asussa, säilyneet kummallisella tavalla. Niiden pärmänahkaisia +lehtiä näet käytettiin kuninkaan voutien sekä muiden virkamiesten +tilikirjojen kansiksi ja säilytettiin sitten valtakunnan arkistossa. + + + + +4. Katolisten kirkonmenojen poistaminen Suomesta. + + +Piispana Turussa oli tänä aikana _Martti Skytte_, vihitty virkaansa v. +1528 yhdessä useampien ruotsalaisten piispojen kanssa. Vasta nyt, +Vesteroosin valtiopäivien jälkeen, Kustaa kuningas uskalsi sallia +edellisinä vuosina tyhjäksi jääneitten piispansijojen täyttämisen. +Tähän asti oli hän sitä estänyt, syystä että hän pelkäsi sitä suurempaa +vastarintaa tuumillensa, mitä enemmän olisi piispoja. Nytkin hän +vastoin vanhaa tapaa itse valitsi uudet hiippakuntien kaitsijat. + +Suomen hiippakunnan suhteen saattaa hänen vaalinsa näyttää vähän +kummalliselta. Sillä uusi piispa oli munkki, ja hän kuului +dominikaaniveljeskuntaan, joka kaikkina aikoina on kaikkein kiivaimmin +ja voimallisimmin puolustanut katolisen kirkon uskontoa uusia oppeja +vastaan. Vieläpä oli Martti Skyttellä pelättävä valtakin, koska hän +ylikaitsijana hallitsi kaikkia dominikaaniluostareita Ruotsin +valtakunnassa sekä myös Norjassa ja Tanskassakin sen lisäksi. Mutta +kuningas, joka tunsi miehensä perinpohjin, oli vaalinsa kuitenkin hyvin +viisaasti tehnyt. Skytte oli juuri semmoinen mies, minkälaiseksi Kustaa +kirkonpaimenensa tahtoi. Hän oli hiljainen ja hyvänsävyinen +mielenlaadultaan. Turhaa oli siis pelätä, että hän vastustaisi uusia +muutoksia. Toiselta puolen oli myös hänen hiljaisuutensa parhaana +takeena siitä, ettei hän ehkä, niinkuin muutamat piispat Ruotsissa, +olisi liian innokas puhdistaja. + +Itse opin ja menojen muutosten suhteen näet Kustaa kuningas vielä kauan +aikaa edelleen noudatti suurta varovaisuutta. Uudet piispat vihittiin +aivan katolisella tavalla. Ottipa vihkijä, Strengnäsin piispa Pietari, +heiltä sen juhlallisen lupauksenkin, että he perästäpäin, niinpian kuin +mahdollista, hankkisivat itselleen paavin vahvistuksen. + +Melkein yhtä varovaiset olivat myös vielä v. 1529 pidetyn _Örebron_ +pappiskokouksen päätökset. Lutherin nimeä ei uskallettu sielläkään +mainita. Kirkonmenoihin niinikään ei koskettu yhtään, paitsi että +muutamat pikkupyhät poistettiin. Kuitenkin on tämä kokous +kirkkohistoriassamme sangen merkillinen sen johdosta, että sen +päätökset valmistivat vastaista kirkonpuhdistusta. Useista katolisen +kirkon menoista näet annettiin jo tässä tilaisuudessa protestanttisen +opin mukainen selitys. Kuvien esim. sanottiin olevan kirkonseinillä +Kristuksen sekä pyhien miesten muistona eikä sitä varten, että kansa +niitä kumartaisi. Vihkivesi ei pese pois syntiä, vaan tuo ainoastaan +kasteen mieleen. Toivioretket ovat tehtävät hyvien saarnaajien +kuulemista varten, eikä synninaneen ansaitsemisen toivossa j.n.e. Näitä +selityksiä piti pappien lukea kansalle kaikissa kirkoissa ja muutenkin +saarnata ainoastaan Jumalan puhdasta sanaa, viran menettämisen uhalla. +Mutta siksi että papit sekä papiksi aikovat itsekin saisivat tiedon +Jumalan puhtaasta sanasta, oli tästä lähtien kaikissa kouluissa sekä +tuomiokirkoissa joka päivä pidettävä luento pyhästä raamatusta. + +Luterilaiset saarnaajat, joita kuningas tämän päätöksen mukaan lähetti +jokaiseen hiippakuntaan, otettiin monin paikoin sangen huonosti +vastaan. Papit sekä kouluteinit ajoivat heidät kivillä ja kangilla +pakoon. Turussa ei tiedetä tämmöisiä vallattomuuksia tapahtuneen. +Luultavasti esti sen Skytte piispa, vaikka kyllä, niinkuin hän +kirjeessä kuninkaalle ilmoittaa, sielläkin "uusi oppi oli outo ja +vastahakoinen" useimmille kanungeille. + +Vuodesta 1540 alkaen käytiin Suomessa vihdoin vanhojen menojenkin +kimppuun. Pari vuotta ennen oli kuninkaan hoviin tullut saksalainen +pappi nimeltä _Yrjö Norman_, jolla oli Lutherin ja Melanchtonin +suosituskirjeet matkassaan. Oikeastaan oli hän lähetetty Kustaan +vanhimman pojan opettajaksi, mutta pian hän oli siinä määrin osannut +taivuttaa puoleensa kuninkaan suosion, että hänet määrättiin kaikkien +kirkko-asioiden ylimmäiseksi kaitsijaksi Ruotsin valtakunnassa. Siinä +toimessa hän heti ryhtyi repimään juurineen viimeisetkin paavilaiset +rikkaruohot ja muodostamaan Ruotsin valtakunnan kirkkoa samanlaiseksi +kuin hän kotimaassaan Saksassa oli sen nähnyt. Nyt hylättiin kuolevien +voiteleminen pyhällä öljyllä. Nyt kiellettiin pyhien miesten +rukoileminen, vihkiveden käyttäminen ja palmujen vihkiminen ynnä monta +muuta tämmöistä menoa. Nyt myös useimmat korkeat katoliset pappisvirat +poistettiin, sitä myöten kuin niiden viimeiset pitäjät kuolivat. +Loukasmessut, joita kuolleiden sielujen puolesta pidettiin, olivat +enimmäksi osaksi jo aikaa sitten vaienneet, koska niitä varten +lahjoitetut varat olivat ryöstetyt; nytpä ne kokonaan kiellettiin. +Ehtoollisessa ruvettiin antamaan maallikoille kalkkia. + +Näitäkään kuninkaan käskemiä muutoksia ei Skytte estänyt. Mutta +luultavasti ei hän, joka sydämensä pohjasta vielä lienee ollut +puolikatolinen, kuitenkaan voinut kokonaan salata mielipahaansa, sillä +viime vuosina hän nähtävästi menetti kuninkaan suosion. Ottipa tämä +viimein v. 1545 häneltä pois kaikki virkatilat ynnä kymmenysveron, +mitkä hän siihen asti vielä oli saanut pitää. Syyksi sanottiin, että +piispa ei ollut tarkoin suorittanut sovittua vuosimaksua. Skytten +täytyi nyt tyytyä 16:een tilaan, jotka Kustaa hänelle elatukseksi +määräsi, ynnä vapaaehtoisiin lahjoihin, joita hän saattoi +kirkkoherroilta saada. + +Pahoillamielin ja väsyneenä Skytte pari vuotta myöhemmin heitti +virkatoimensa nuoremman apulaisen tehtäviksi. Parin vuoden kuluttua hän +jouluk. 30 p. 1550 otti elämästäkin eron ja nukkui kuolemaan. + + + + +5. Suomalaisen kirjallisuuden alku. + + +Niinkuin olemme nähneet, oli hiljaisen Martti Skytten pääasiallisena +ansiona uskonpuhdistuksen suhteen se, ettei hän sitä estänyt. Yksi +hänen tekonsa on kuitenkin vielä mainittava, jolla hän välillisesti +suuresti edisti tätä tointa. Hän näet käytti osan hänelle annetuista +melkoisista piispan tuloistaan kustantaakseen hyväavuisten nuorukaisten +oleskelua ulkomaan yliopistoissa. Tiedetään kahdeksasta nuorukaisesta, +jotka tällä lailla hänen avullansa valmistuivat taitaviksi isänmaan +palvelijoiksi. Heidän joukossaan on _Mikael Agricolan_ nimi ja toiminta +kaikkia muita kuuluisampi ja siunatumpi. + +Agricola oli köyhän kalastajan poika, syntynyt 1510 t. 1512 Särkilahden +kartanon tiluksilla Pernajan pitäjässä Uudellamaalla. Ensimäisen +oppinsa hän sai Viipurin koulussa, jonka oppinut rehtori, muuttaessaan +suomalaiseen virkaan Turkuun, taisi viedä tämän oppilaan mukanansa. Jo +aikaiseen huomasi piispa Skyttekin nuoren Agricolan avut ja otti hänet +sihteerikseen, lähettipä hänet myöhemmin v. 1535 Wittenbergin mainioon +yliopistoon. Neljän vuoden kuluttua palasi Agricola sieltä maisterina +ja Lutherin sekä Melanchtonin hyvillä todistuskirjeillä varustettuna. +Kohta paikalla annettiin hänelle nyt rehtorinvirka Turun koulussa, jota +hän suurella taidollansa piti edelleen hyvässä kunnossa ja maineessa, +jota vastoin tänä aikana kaikki muut Ruotsin valtakunnan koulut olivat +aivan rappiolle joutuneet. Varsinaisten virantoimituksiensa ohessa hän +myös autteli Skytteä piispankäräjien pidossa, saarnaten ja selittäen +näissä tilaisuuksissa uutta oppia kansalle. Skytten viimeisinä aikoina, +vuodesta 1548 alkaen, uskottiin piispanviran toimitus Agricolalle +kokonaan; vieläpä piispan kuoltuakin sai hän jonkun aikaa jatkaa tätä +työtä. Kustaa kuningas näet tässäkin tapauksessa piti viisaimpana antaa +piispan sijan olla muutamia vuosia tyhjänä, että kansa täten +vieraantuisi pitämästä piispoja välttämättöminä. Vasta v. 1554 kuningas +täytti jälleen tämän tyhjän aukon Suomen kirkossa, samalla kuitenkin +piispanvallan vähennykseksi jakaen maamme kahteen hiippakuntaan. Turun +hiipan hän antoi nyt Agricolalle; uudessa Viipurin hiippakunnassa, +johon kuului Karjala, Savo, Uudenmaan itäpuoli ynnä Hämeen +pohjoisseudut, tuli _Paavali Juusten_, toinen Skytten kasvateista, +ensimäiseksi piispaksi. Näitä molempia virkaan vihittäessä ei enää +käytetty katolisia menoja; he ovat siis ensimäiset evankeliset piispat +meidän maassamme. + +Kauan aikaa ennen oli jo Agricola käsittänyt, että ainoa varman +puhdistetun opin vahvistuskeino oli Jumalan sanan kääntäminen kansan +kielelle. Raamatun suomennos oli sitä tarpeellisempi, koska koulun +jouduttua rappiolle suuri osa Suomen papistoakaan ei osannut lukea sitä +alkukielellä eikä myöskään käyttää aikaisemmin julaistua ruotsalaista +käännöstä. Tähän tärkeään työhön oli Agricola jo Wittenbergissä +ryhtynyt, mutta se valmistui häneltä vasta v. 1543, eikä ilmestynyt +painosta ennenkuin v. 1548. Sitä ennen oli kuitenkin Agricola jo +toimittanut painosta _Aapiskirjan, Katkismuksen sekä Rukouskirjan_, +joka viimeksimainittu paitsi itse rukouksia myös sisälsi koko joukon +muita aineita, esim. almanakan, suomennettuja kappaleita raamatusta +sekä kirkkoisäin teoksista y.m. Uuden Testamentin suomennoksen perästä +Agricola vielä toimitti suomeksi _Käsikirjan, Messukirjan, Davidin +psaltarin_, jonka runopukuinen esipuhe sisälsi tietoja suomalaisten +muinaisista jumalista, ynnä valittuja kappaleita _Profeetoista_. +Useimmat näistä kirjoista, paitsi ehkä Uutta Testamenttia ja Psaltaria, +kustansi Agricola omilla vähillä varoillaan. + +Kuinka suuri vaiva hänellä mahtoi olla kirjallisista toimistaan, sitä +on meidän nykyisten suomalaisten mahdoton edes käsittää. On muistettava +näet, että suomenkieltä ei ollut ennen ikänä vielä käytetty kirkoissa +eikä kirjoituksissa. Eipä oltu kieltämme juuri suullisestikaan viljelty +uskonnollisissa aineissa, koska sekä jumalanpalvelus että opetus +kouluissa kävi kokonaan latinankielellä. Ensimäisen yrittäjän piti siis +sekä määrätä suomenkielelle oikeinkirjoitussäännöt että lisäksi keksiä +joukottain uusia sanoja. Edellisen suhteen täytyy meidän tunnustaa, +että Agricolan kirjat ovat varsin vaillinaisia; oikeinkirjoitus niissä +heiluu sinne tänne; samat sanat kirjoitetaan usein samalla sivulla +kahdella, kolmella eri tavalla. Mutta eipä ollut siihen aikaan ruotsin +eikä saksankaan oikeinkirjoituksen laita yhtään säännöllisempi. Mitä +taas sanojen keksimiseen ja ylimalkain kääntämiseen tulee, niin ne ovat +erinomaisella taidolla tehdyt. Verratkaamme suomennoksia ja sata vuotta +myöhemmin ilmestynyttä koko raamatun käännöstä, niin näemme, että +muutokset eivät ole kovin suuret. + +Nykyisestä kirjakielestämme Agricolan kieli kuitenkin monin kohdin +eriää. Hän oli näet, niinkuin itse sanoo, parhaasta päästä käyttänyt +Varsinais-Suomen murretta, joka on ja silloin vieläkin enemmän oli +vironkielen kaltainen sekä sanoiltaan että lyhyiltä, katkaistuilta +päätteiltään. Syyksi siihen hän ilmoittaa sen, että koska "Soomenmaa" +ikäänkuin on koko Suomen äiti, ollen suomalaisen kristityn seurakunnan +ensimäisenä pesänä ja piispan istuimena, niin piti sen murteen myös +saada kunniasija. Mutta muidenkin maakuntien murteista hän sanoo +tarpeen mukaan ottaneensa puheenparsia ja sanoja. Silminnähtävästi on +hänen suomennostensa kieli sekoitettu Turun ja Viipurin murteesta. +Pieni näyte siitä miellyttänee varmaan lukijoita. + + Coska Phariseuset sen neit, sanoit he henen opetuslapsillens: Mixi + teiden Mestarin jääpi publicanein ja synneisten cansa? Coska Jesus + sen cwli, sanoi hen heille: Ei taruitze ne, iotca teruet on + läkerite, waan iotca sairastawat. + + Silloin Johanneksen opetuslapset käuit henen tygens ja sanoit: + Mingetähden me ia Phariseuset nin palio paastwme, mutta sinun + opetuslapses ei paastuua. Nin sanoi Jesus heille: Taitauatko ylghen + poiat murehtij, nin cauuan quin ylkä on heiden cansans? Mutta ne + peiuet tuleuat, coska ylkä heilde poisotetan, ia silloin heiden + pite paastoman. Ei kengen paicka vanha verca wden verghan + tilghalla; sille se paicka reueise quitengin henense pois wateesta, + ia se aucku tule pahemaxi. Ei kengen mös pane torecta wijna wanhoin + leilein, muutoin leilit pacahtauat. + + Ja catzo, yxi waimo, ioca caxitoistakymmende wuotta oli punaist + tauti sairastanut, hen käui henen tacanans, rupeis henen vatens + leepesen. Sille hen oli sanonut itzellens: Jos mine waiuoin rupen + henen vateens, niin mine tulen teruxi. Mutta nin Jesus kiensi + henens ia näki henen ia sanoi: ole hyues turuas, tytteren j.n.e. + +Agricolan jälkiä rupesivat pian useammat muutkin kirjoittajat astumaan. +Hänen virkaveljensä Juusten toimitti taas uuden katkismuksen ja +messukirjan. Paitsi sitä on hän latinankielellä kirjoittanut sangen +tärkeän teoksen, nimittäin ensimäisen Suomenmaan historian. +Kirkkoveisuuta varten, joka Agricolan aikana vielä oli pysynyt melkein +kokonaan latinaisena, sepitti _Jaakko Suomalainen_ (Turun koulun +rehtori, k. 1588) ensimäisen suomalaisen virsikirjan, jonka sitten +Maskun kirkkoherra _Hemming_ (k. 1620) myöhemmin lisäsi uusilla +virsillä. Enin osa vanhan virsikirjamme virsiä on heidän työtään, +aivan muuttumatonna niinkuin ne heidän käsistään läksivät. Merkillistä +on varsinkin, että Hemming virsissään hyvin usein viljeli +kansanrunoistamme otettua alkusointua sekä kertoa koristuksena. + +Ulottuipa Agricolan alottama kirjallinen työ myös kirkollista alaa +kauemmaksikin. Tästä ajasta alkaen nähdään joskus, vaikka vielä hyvin +harvoin, kuninkaallisia kirjeitä toimitettavan suomenkielellä; aivan +ensimäinen oli kirjoitettu Savonlinnan läänin asukkaille v. 1555. +Aikaisemmin jo, samaan aikaan kuin Uuden Testamentin käännös ilmestyi, +oli Tukholman suomalaisen seurakunnan pappi, herra _Martti_ suomentanut +koko Kristoffer kuninkaan Maanlain. Uuden, paremman suomennoksen samasta +laista toimitti seuraavan vuosisadan alussa _Ljungo Tuomaanpoika_, +Kalajoen kirkkoherra. Edellinen ei kuitenkaan tullut painetuksi ja +jälkimäisestäkin painettiin vain pari arkkia. Valtiovarat kuluivat +silloin alinomaisiin sotiin, niin ettei riittänyt tämmöisiin +tarpeisiin. + +Samassa kun suomenkieli kirkossa pääsi valtaan, yritti se siis +virallisellakin alalla astua ruotsin sijaan. Luultavaa on, että tämäkin +muutos olisi saatu toimeen, jos vaan Suomen miehissä olisi ollut +enemmän intoa. Mutta vanha tottumus ruotsinkielen valtaan näissä +asioissa vaikutti sen, ettei päästy yrittämistä edemmäksi. Parempaa +valppautta sitä vastoin osoittivat meikäläiset, kun ruotsinkieli uhkasi +tunkeutua kirkollisellekin alalle. Agricolan jälkeläiseksi oli näet +Kustaa kuningas, joka viime aikoinaan kohteli suomalaisia epäluulolla, +asettanut ruotsalaisen miehen, nimeltä _Pietari Folling_. Tällä, niin +Juusten aikakirjassaan kertoo, oli aikomuksena jälleen hävittää +jumalanpalveluksesta suomenkieli, jota hän ei osannut, ja panna oma +kielensä sijaan. Mutta Suomen miehet tekivät hänelle lujaa vastarintaa, +jopa onnistui heidän muutamien vuosien perästä saada tuo vihattu piispa +virasta eroitetuksi ja Juusten asetetuksi hänen sijaansa. + + + + +6. Uskonpuhdistuksen vaikutus. + + +Suurimpia syitä Suomen kansalle kiittää Luojaa armollisesta +johdatuksesta on se, että me jo näin aikaiseen saimme omistaa +itsellemme kristinuskon puhtaimman muodon. Ainoastaan niiden kansojen +parissa, jotka luopuivat vanhasta, ihmislisäyksillä saastutetusta +uskonnosta, on näet sivistys ja valistus voinut tulla koko kansan, niin +alhaisten kuin ylhäistenkin omaksi. Jumalan puhtaan sanan tunteminen +vaikutti myös osaltaan sen, että kaikki tavat paranivat ja jalostuivat +näiden kansojen parissa. Katolinen usko ei ollut voinut vähääkään +hävittää vanhaa taikauskoa. Samoja loitsurunoja kuin ennenkin +käytettiin yhä edelleen tauteja sekä muita tapaturmia vastaan. Ukon ja +muiden jumalien sijaan oli vain pantu Kristuksen, Maarian sekä pyhäin +miesten nimet. Maariaa esiin. kutsuttiin avuksi lapsensynnytystuskissa. +Pyhä Yrjänä eli Jyry oli jälkimäisen nimensä tähden, joka muistutti +Ukkoa, tullut karjan suojelijaksi. Pyhällä Olavilla näkyy olleen +tekemistä viljan menestyksen ja Pyhällä Katrinalla lampaitten terveyden +kanssa. Pyhät miehet ylimalkaan olivat saaneet entisten maahisten eli +kotihaltiain arvon ja toimet. Kaikkia näitä palveltiin senvuoksi ja +heidän päiviänsä vietettiin suurella juhlallisuudella. Sanalla sanoen +vanha pakanallinen usko oli kansassa katolisella aikakaudella melkein +muuttumatonna pysynyt; ainoastaan nimet olivat osittain tulleet +toisiksi. Kauan, paikoittain meidän aikoihin asti, se on tunnustettava, +oli uudellakin uskolla taistelemista, ennenkuin se sai nämät jäännökset +oikein perinpohjin poistetuiksi. + +Ulottuipa meillä uskonpuhdistuksen siunaus vielä paljoa ulommaksikin. +Uskonpuhdistushan laski alun meidän kielemme viljelykselle ja sillä +koroitti sen arvon raakojen nurkkakielien yli, jotka ovat tuomitut +sivistyksen levitessä häviämään. Tämä viljelys, vaikka se kauan aikaa +melkein yksistään pysyi kirkon rajoissa, valmisti kuitenkin kieltämme +siten, että me nyt voimme käyttää sitä valtakielenämme kaikissa +asioissa. Jollei suomea silloin olisi ruvettu kirkoissa käyttämään, +niin ei nykyään voisi olla puhettakaan suomalaisesta kansallisuudesta. +Enin osa kansaamme olisi sulautunut yhteen ruotsalaisten kanssa; +ainoastaan korpien ja rämeitten takana olisivat siellä täällä jotkut +raa'at mökkiläiset pitäneet sen omanansa. + +Vielä aikaisemmin olisivat uskonpuhdistuksen siunaustatuottavat +vaikutukset alkaneet meillä ilmaantua, jollei Kustaa kuninkaan ahneus +olisi ollut haittana. Muissa maissa, joissa puhdistettu oppi pääsi +valtaan, käytettiin runsas osa ryöstettyjä kirkonvaroja vanhojen +koulujen ja yliopistojen ylläpitoon, vieläpä uusienkin perustamiseen. +Mutta Ruotsin valtakunnassa kävi toisin. Kustaa Vaasa ei näyttänyt +pitäneen kouluista suurta lukua. Hän antoi Sten Sture vanhemman +perustaman yliopiston Upsalassa jälleen hävitä ja jätti sangen niukasti +varoja kouluille. Niihin ei siis voitu saada kunnon opettajia. Kun +samoihin aikoihin myös papinpalkkoja vähennettiin ja papinarvoa +ylimalkaan halvennettiin, niin oli siitä myös seurauksena, että +rikkaammat, korkeammat säädyt eivät enää, niinkuin muinoin, lähettäneet +poikiansa kouluihin. Oppilaat olivat kaikki köyhiä talonpoikien tai +porvarien lapsia, joilla ei ollut varaa pitkittää opintojansa +ulkomailla. Tapahtui myös yhtenään, että kuningas tai hänen +virkamiehensä väkisen ottivat nuoria teinejä kesken koulunkäyntiä +kirjureikseen, josta syystä eivät alhaisemmatkaan vanhemmat mielellään +tahtoneet lähettää lapsiansa niin turvattomalle, epätietoiselle tielle. +Uskonpuhdistuksen ensimäisinä aikoina joutui siis korkeampi oppi niin +Suomessa kuin Ruotsissakin sangen rappiolle. + + + + +7. Kreivisota. + + +Vaikka Kustaa Vaasan oli onnistunut karkoittaa tanskalaiset maasta, +eipä hän kuitenkaan vielä saanut moneen aikaan elää täydessä rauhassa. +Ei pelko ulkomaalaisista vihollisista lakannut silloinkaan, kun +Kristiern Tyranni viimein v. 1532, niinkuin ennen on kerrottu, joutui +Tanskan kuninkaan Fredrik I:n vangiksi. Kohta sen jälkeen näet syttyi +taas ankara sota Kustaan ja hänen entisen liittolaisensa, Lybeckin +kaupungin välillä. Heidän välinsä oli jo kauan aikaa ollut rikonnainen. +Ruotsin kuningas valitti, että he kaikellaisilla tyhjillä syillä olivat +ylen määrin koroittaneet heille maksettavaa velkaa. Lybeckiläiset +puolestaan olivat vihoissaan siitä, että Ruotsissa vasten sovintoa +sallittiin hollantilaisten juuri silloin alkaa kaupankäyntiä +Itämerellä. Olipa Lybeckissä juuri näinä aikoina kaksi kunnianhimoista, +alhaissäätyistä miestä päässyt ylimpään valtaan. Ne olivat seppä +_Markus Meyer_ ja kankuri _Yrjö Wullenweber_, jotka kaupungin alhaisen +kansan avulla olivat kumonneet entisen rikasten sukujen vallan ja +ruvenneet edellinen pormestariksi, jälkimäinen raatimieheksi. Nämät +miehet kiihoittivat lybeckiläisten muutenkin jo liiallista röyhkeyttä. +Jollei Ruotsin ja Tanskan[1] kuninkaat, sanoivat he, jotka meidän +avullamme ovat päässeet valtaan, tahdo tehdä meille mieliksi, niin +voimmehan heidän kruununsa antaa jälleen Kristiernille takaisin. He +kokosivat siis suuren sotavoiman ja määräsivät ylipäälliköksi +_Oldenburgin kreivin_,[2] joka oli Kristiernin sukulainen, ynnä oman +pormestarinsa Meyerin. + +He toivoivat kumpaisessakin valtakunnassa saavansa puolustajia. +Suomessa he olivat salaisen kirjevaihdon panneet alulle _Juhanan, Hoyan +kreivin_ kanssa, jonka hallussa oli Viipurin, Savonlinnan sekä Kokemäen +linnat alustoineen. Tämä oli saanut Kustaa Vaasan sisaren puolisokseen +ynnä mainitut suuret läänitykset. Sittenkään ei se voinut kiinnittää +röyhkeän saksalaisen uskollisuutta. Hän oli v. 1529 kuninkaan käskystä +käynyt lybeckiläisten puheilla velan maksamisen johdosta ja ollut liian +myöntyväinen sovinnon teossa. He olivat saaneet mielin määrin määrätä +velan summan sekä muut ehtonsa. Sovinnon oli kreivi kunniasanallaan +taannut. Sittenpä, kun ei kuningas tahtonut hänen antamiinsa ehtoihin +tyytyä, Hoyan kreivi suuttui ja rupesi Lybeckin puolelle. Kustaan +käskystä, joka näistä salavehkeistä oli saanut tiedon, vartioi _Eerikki +Fleming_ valppaasti kaikkia kreivin tekoja; se luultavasti esti häntä +Suomessa julkista sotaa alottamasta. Hän purjehti siis v. 1534 pois +Viipurista. Fleming, joka häntä ajoi takaa, saavutti hänet ja hävitti +laivat Räävelin edustalla. Mutta kreivi oli päässyt maalle, +eikä Räävelin raati tahtonut luovuttaa häntä Flemingin käsiin. +Pakolainen pääsi siis onnellisesti Lybeckiin, missä hän pääsi yhden +armeijanosaston päälliköksi. Hänen linnansa Suomessa valloitti Fleming +yhdessä vanhan sotatoverinsa Niilo Grabben kanssa lyhyen piirityksen +perästä. + +Tanskassa sitä vastoin Lybeckin apulaisten vehkeet näkyivät paljoa +paremmin onnistuvan. Molemmat isoimmat kaupungit, Kööpenhamina +ja Malmö, ilmoittivat heti julkisesti pitävänsä lybeckiläisten +puolta. Niinikään myös talonpoikainen kansa sekä saarilla että +Ruotsin puoleisissa mannermaakunnissa nousi aseisiin, polttaen +aateliskartanoita, murhaten aatelisperheitä ja vaatien takaisin +Kristierniä, joka oli koettanut vapauttaa heitä orjuudesta. Mutta +Kustaa Vaasan voimallisella avulla nuori Tanskan kuningas Kristian +III (Fredrik 1 oli kuollut 1533) sai kuitenkin sekä sisäiset että +ulkomaiset vihollisensa kukistetuiksi. Ensiksi Ruotsin sotavoima +vangitsi Meyerin ja karkoitti Hoyan kreivin, jotka Skoonessa komensivat +vihollisen väkeä. Seuraavana vuonna 1535 suomalainen Eerikki Fleming, +joka oli asetettu Ruotsin laivaston päälliköksi, sai loistavan voiton +_Bornholman_ kohdalla. Sopimattoman tuulen vuoksi lybeckiläiset lyhyen +vastarinnan perästä alkoivat painua Juutinraumalle päin. Mutta Fleming +ei heitä niin helpolla päästänyt. Hän ajoi takaa amiraalilaivallaan, +joka oli nimeltään Iso Kraveli, huolimatta siitä, että ensin hänen +tanskalaiset ja preussiläiset liittolaisensa ja vihdoin myös melkein +kaikki hänen omatkin laivansa jäivät hänestä jäljelle. Hän laski +vaan eteenpäin, pitäen koko ajan silmällä vihollisen amiraalilaivaa +"Mikaelia", joka pakeni hänen edestään "koukutellen", kertoo vanha +aikakirja, "niinkuin kettu kahden koiran edessä". Saavutettuaan sen +vihdoin ja upotettuaan sen pohjaan, ei hän siihenkään vielä tyytynyt. +Hän laski nyt aivan vihollislaivaston keskitse ja ampua paukutti +kaikille haaroille, kunnes lybeckiläiset peräti hajosivat pakoon. +Edemmäksipä ei nyt kyennyt Iso Kravelikaan enää heitä seuraamaan; niin +pahasti olivat sen omat mastot sekä purjeet vikaantuneet. + +Myöhemmin saavutti ja hävitti kuitenkin Fleming Lybeckin laivaston +tähteet ja auttoi sitten maaväkeä Kööpenhaminan sekä Malmön +piirittämisessä. Lopun koko sodasta teki viimein voitto, jonka Kristian +III saavutti Fyenin saarella. Siinä kaatui muiden muassa Hoyan kreivi, +ja vanha ruotsalainen maapetturi, arkkipiispa Trolle sai myös +surmahaavan. Vangittu Meyer teloitettiin, ja vastoinkäymisistä +vihastunut kansa riisti Wullenweberiltä hänen virkansa. Lybeckissä +pääsivät rikkaat suvut jälleen valtaan, mutta entistä mahtavuuttaan ei +tuo ylpeä Hansa-kaupunki enää saavuttanut. Se oli ollut ja mennyt iäksi +päiväksi. Tanskan valtakunnassa myöntyivät kaikki kuuliaisesti Kristian +III:nnelle. Paha vaan, että samassa talonpoikien orjuus siinä maassa +tuli uudestaan ja entistään lujemmin vahvistetuksi. + + + + +8. Talonpoikaismetelit Ruotsissa Kustaa Vaasan aikana. + + +Näiden ulkomaisten hyökkäysten rinnalla häiritsivät Kustaa Vaasan +hallituksen alussa sisällisetkin metelit useamman kerran valtakunnan +rauhaa. Ruotsin talonpoikien aseisiin harjaantuminen ja sotainen luonne +oli ollut hänelle parhaana apuna vapautussodassa. Mutta sama aseisiin +harjaantuminen ja sotainen luonne tuotti hänelle myöhemmin myös monta +huolta ja vastusta. Engelbrektin ja Sturen ajoista asti olivat +talonpojat tottuneet nousemaan kuningasvaltaa vastaan, niinpian kuin se +heitä rasitti. Voitettuaan äskettäin tanskalaiset oli heissä vielä +vahvistunut luottamus omaan voimaan ja heidän ylpeytensä paisunut. +Erittäinkin olivat taalalaiset, Kustaan ensimäiset ja parhaat +sotakumppanit, tulleet röyhkeiksi ja vallattomiksi. Talonpojat eivät +muistaneet, ettei heillä nyt ollut vierasta hallitsijaa, vaan +omamaalainen, heidän itsensä valitsema kuningas, jonka etu oli yhteinen +heillekin. Milloin missäkin maakunnassa he nostivat kapinoita, niinpian +kuin joku asetus ei ollut heidän mielensä mukainen. Varsinkin puhkesi +rahvaan tyytymättömyys uskonnon muutoksesta katolisten pappien +saarnojen kiihoittamana yhä uusiin meteleihin. Sama Lybeckin velka, +jonka vuoksi Hoyan kreivi luopui uskollisuudestaan, oli esim. myös +syynä taalalaisten kolmanteen kapinaan, he kun eivät tahtoneet antaa +liikoja kirkonkellojaan velan suorittamiseksi. Vaarallisin kaikista +näistä talonpoikaiskapinoista, joka Smålannissa vv. 1542 ja 1543 +syttyi, aiheutui kuitenkin aivan toisesta syystä. Sen maakunnan +talonpojat olivat etupäässä vimmastuneet aatelisherrojen ja +virkamiesten ankaran menettelyn ja vääryyden johdosta heitä kohtaan +sekä myös useammista kuninkaan asetuksista, jotka tosin tarkoittivat +hyvää, vaan väkivaltaisuudellaan häiritsivät rahvaan elämää. +Kapinoitsijoiden päällikkönä oli rikas ja taitava talonisäntä, nimeltä +_Dacke_, joka koetteli saada apua Kustaan ulkomaisiltakin vihollisilta. +Olipa hän kirjeenvaihdossa myös Kaarle V:n, Saksan keisarin ja +Kristiern Tyrannin langon, kanssa. + +Tämä kapina oli viimeinen Kustaa Vaasan ajalla. Se ei ollut kyennyt +järkähyttämään kuningasvaltaa, vaan päin vastoin oli syynä siihen, että +se vielä vahvemmaksi vakaantui. V. 1540 Kustaa jo oli saanut aateliston +sekä korkeimman papiston suostumaan siihen tärkeään muutokseen Ruotsin +perustuslaissa, että kruunun valta ei enää olisi vaalinalainen, vaan +tulisi Vaasan suvun perinnöksi. Nytpä kaikki säädyt, kokoonnuttuansa v. +1544 _Vesteroosiin_, vahvistivat juhlallisesti uudestaan tämän kruunun +perintöoikeuden, jotta hallitus näinä rauhattomina aikoina tulisi +voimallisemmaksi. Samassa tilaisuudessa he jo vannoivatkin +uskollisuusvalansa Kustaan vanhimmalle pojalle, _Eerikille_. + +Suomenmaa oli kaikkien näiden metelien aikana pysynyt kuuliaisena. +Sen mahtavimmat aatelismiehet olivat Kustaa kuninkaan vanhoja +sotakumppaneita ja hyviä ystäviä. Piispa Skyttessä, niinkuin olemme +nähneet, ei ollut vastarinnan nostajaa, vaikkeivät kuitenkaan kaikki +toimet olleetkaan hänelle mieleen. Suomalaiset talonpojat taas olivat +syrjäisen asemansa vuoksi ottaneet varsin vähän osaa taisteluihin +tanskalaisia vastaan ja siis vähemmän kapinoihin tottuneet, kuin heidän +säätyveljensä Ruotsin puolella. Paitsi sitä ei pääsyytä ruotsalaisen +rahvaan meteleihin, tyytymättömyyttä uskonnon muutokseen, näytä meidän +maassa olleenkaan. Katolinen usko ei ollut meidän kansamme parissa +vielä ehtinyt oikein juurtua eikä saavuttaa vanhan perintötavan +pyhyyttä. Muistakaamme, ettei Hemming piispan autuuttamisjuhlassa +uskallettu toimittaa kaikkia tavallisia temppuja "Suomen rahvaan +pikamielisen ja röyhkeän luonteen tähden". Jos talonpoikien mieli oli +vielä niin vähän katolinen katolisen uskon pesäpaikassa maassamme, niin +miten sitten mahtoi ollakaan laita muissa maakunnissa. + +Dacken kapinan valtiolliset syyt olivat kuitenkin Kustaan hallituksen +loppupuolella Suomessakin sytyttämäisillään vaarallista meteliä. Oli +näet nyt entisten kahden käräjien sijasta ruvettu pitämään niitä +neljästi vuodessa, joten talonpoikien maksut olivat suuresti +enentyneet. Sillä tuomareita suurine seuroinensa oli näissä +tilaisuuksissa aina syötettävä ja juotettava rahvaan kustannuksella. +_Lapveden_ kihlakunnan talonpojat, jotka luulivat herrojen panneen +toimeen käräjien lisäyksen, lähettivät 1551 muutamia miehiä Tukholmaan +kuninkaalle asiasta valittamaan sekä samalla anomaan, että he saisivat +omiksi tarpeikseen käyttää ylijäävän käräjämuonan. Takaisin tultuansa +lähettiläät rupesivat yllyttämään kansaa, sanoen kuninkaan myöntyneen +kaikkiin heidän pyyntöihinsä. Kielsipä yksi heistä, _Maunu Nyrhi_, +säätyveljiänsä peräti veroja maksamasta ja uhkasi kirveellä voutia, +joka tuli niitä kokoamaan. Seuraavanakin vuonna, kun Henrik Horn ja +Kustaa Fincke kuninkaan puolesta tulivat asiaa tutkimaan, Nyrhi +uudestaan vakuutti kuninkaan luvanneen poistaa liiat käräjät. Herrat +silloin kääntyivät lautamiehiin, joita oli neljäkolmatta, ja kysyivät, +mitä he siihen sanoivat. Kohtapa yksi näistä, _Inki Multiainen_, nousi +ja huusi useampaan kertaan: "Emme me huoli liikoja käräjiä! Emme me +huoli liikoja käräjiä!" Herrat vaativat nyt lautakuntaa tuomitsemaan +molemmat kapinoitsijat kuolemaan; mutta kesti kauan, ennenkuin he +kehoituksillaan ja uhkauksillaan saivat lautamiehet siihen suostumaan. +Ja kun Nyrhiä sekä Multiaista ruvettiin viemään mestattavaksi, ryntäsi +kokoontunut kansa heidän päälleen ja yritti vapauttaa vangit: vaan +sotamiehiä oli tarpeeksi tätä estämään, ja tuomio täytettiin. Siitä +säikähtyneinä muut talonpojat nyt alistuivat. "Olisi ollut syytä", +kirjoittivat Horn ja Fincke kuninkaalle, "mestata vielä useampia +talonpoikia, vaan pelkäsimme, ettei rahvas sen jälkeen uskaltaisi enää +käydä kuninkaan luona valittamassa, jos kaikkia Teillä käyneitä +rangaistaisiin." Tämä viisas toimenpide, joka samalla ilmaisi sekä +ankaruutta että malttia, nähtävästi esti yleisen talonpoikaiskapinan +syttymistä Kaakkois-Suomessa. Sillä Jääskestä, Savosta, jopa +Hämeestäkin oli talonpoikia ollut läsnä Lapveden tutkintokäräjissä. +"Tahdomme nähdä", olivat he sanoneet, "mitä vapauksia lapveteläisille +suodaan, niin mekin sen mukaan asiamme järjestämme." + +Tämä tapaus herätti luultavasti Kustaan mielessä epäluuloa ja pelkoa +Suomen talonpoikia kohtaan. Niinpä hän kerran kirjoitti ankarat +varoitukset nuoremmalle pojallensa Juhanalle, joka myöhemmin asettui +Suomeen asumaan. "Älä suinkaan", sanoi ukko, "ole paljon Suomen +talonpoikien seurassa, vaan varo ja vältä heitä niin paljon kuin +mahdollista! Muistathan", lisäsi hän vielä, "kuinka he, kun me +molemmat kuljimme Lohjan pitäjän kautta, huusivat ja pauhasivat +humaltuneina!" Toisen kerran taas hän käski poikansa tiedustelemaan +Savonlinnan isännältä, Finckeltä, millä mielellä senpuolen talonpojat +olisivat kuningasta kohtaan, johon Fincke vastasi heidän olevan +uskollisia. Eriskummallinen oli tämä epäluulo meidän miehiämme kohtaan, +jotka kaikista hänen alamaisistaan olivat ainoat, joita ei ollut +tarvinnut aseilla kuuliaisuuteen pakoittaa. Muistettava on kuitenkin, +että Kustaan mieli vanhoilla päivillään oli kaikin puolin tullut +synkäksi ja epäileväiseksi, niin että hän joka paikassa pelkäsi +petturuutta. + + + + +9. Veljekset Eerikki ja Iivari Fleming. + + +Oikein asiata punniten olisi Kustaa ukon pitänyt pikemmin kummeksia +Suomen rahvaan kärsivällisyyttä ja malttia kuin pelätä heitä liian +vallattomiksi. Olihan hän heidän alinomaisten valitustensa kautta +monasti saanut nähdä, minkä väkivallan ja sorron alaisina he olivat. +Ruotsissakaan ei aatelisherrojen ja virkamiesten käytös talonpoikia +kohtaan ollut kiitettävä; mutta Suomessa, kaukana kuninkaan silmistä, +se oli vielä paljoa pahempi. Maatilusten rajat eivät olleet silloin +vielä tarkoin mitatut eikä yhtään kartoitetut; sitä seikkaa +aatelisherrat käyttivät hyväksensä ja ryöstivät naapurina olevista +talonpoikaisista taloista milloin niittypalstoja, milloin peltosarkoja, +väittäen niiden kuuluvan heidän maihinsa. Toisin kerroin he taas +lainasivat rahaa talonpojille, joilla ei veronmaksuaikana sattunut sitä +olemaan, ja ottivat sitten koko talon omakseen, jollei velkaa ajoissa +suoritettu. Linnanisäntinä ja vouteina, jotka virat enimmäkseen olivat +aateliston käsissä, he veroa kantaessansa käyttivät tavallista +suurempia mittoja ja painoja, tai ottivat suorastaan laittomia +lisäveroja. Omia alustalaisiansakin, vaikka he niitä kokivat pitää +kruununveroista vapaina, he nylkivät ja polkivat aivan armottomasti. + +Pahimmat kaikissa tässä suhteessa olivat _Fleming_-veljekset, joiden +suku tällä vuosisadalla teki nimensä kuuluisimmaksi kaikista Suomen +aatelissuvuista. Mainitut veljekset, _Eerikki_ ja _Iivari_, laskivat jo +perustuksen tälle maineelle. Lukija muistanee vielä, kuinka molemmat +urhoollisesti ottivat osaa taisteluun tanskalaisia vastaan ja kuinka +varsinkin edellinen siinä sodassa osoitti suurta sukkeluutta ja taitoa. +Heidän suurista ansioistaan olikin Kustaa kuningas heille suonut +senmukaisen palkinnon. Eerikille oli hän antanut _Raaseporin_ linnan ja +alustan, s.o. koko läntisen Uudenmaan läänitysmaaksi ynnä vielä Sauvon +pitäjän Turun läänistä sekä useampia yksityisiä taloja. Iivari oli +saanut _Kastelholman_ linnan sekä Ahvenanmaan. Edellinen oli samassa +asetettu eteläisen, jälkimäinen pohjoisen Suomen laamanniksi. Molemmat +olivat myös koroitetut valtaneuvoston säätyyn ja Eerikki sitä paitsi +saanut kuninkaan kruunausjuhlassa ritariarvon. Kun lisäämme tähän +vielä, että kumpaisellakin oli sangen suuret perintötilukset, jotka +olivat vielä suuresti karttuneet kirkontilusten ryöstön johdosta, niin +voimme saada käsityksen näiden veljesten mahtavuudesta ja rikkaudesta. +Ei ollut Suomessa siihen aikaan ketään muuta, paitsi kuninkaan lankoa, +Hoyan kreiviä, joka heistä olisi vienyt voiton. + +Tavallisiakaan aatelisherroja ja virkamiehiä vastaan ei vääryyttä +kärsineen talonpojan ollut helppo saada apua oikeudesta. Sillä +tuomariviratkin olivat melkein kaikki aatelisten hallussa. Oikeutta +istui tavallisesti aatelisen väärintekijän ystävä ja juomaveikko, +usein hänen sukulaisensa; välistäpä sattui niinkin hullusti, että hänen +tuli itse tuomita oma asiansa. Ei ollut näet kielletty, että +kihlakunnantuomari saisi myös samalla alueella olla voutina tai +linnanisäntänä.[3] Eikä hän silläkään tullut jäävinalaiseksi, että +hänellä siinä kihlakunnassa oli tiluksia. Mitäpä sitten oli tehtävä, +jos Flemingit, itse lamaannit, korkeimmat oikeudenvalvojat maassa, +tekivät vääryyttä ja väkivaltaa! + +Yksi keino tosin talonpoika paroilla vielä oli. "Herroillakin oli toki +vielä herransa." Aatelisten ja virkamiesten pahantekoja saatiin mennä +itse kuninkaalle valittamaan, jota tehtiinkin hyvin tiheään. Olipa +Kustaa Vaasalla luja tahto pitää sorrettujen talonpoikien puolta. Mutta +hallituksensa alussa ei hänellä siihen ollut tarpeeksi voimaa. Hänen +kirjeensä eivät usein vaikuttaneet mitään, välistäpä valittajat +joutuivat vielä pahempaan pulaan. Eerikki Fleming esim. sidotti ja +panetti kahleihin muutamia talonpoikia Raaseporin läänistä, jotka v. +1528 olivat kuninkaan luona käyneet. Hän pieksetti ja rääkkäsi heitä +niin julmasti, että muut samalla asialla käyneet koko seuraavan talven +piilivät saloissa ja korvissa, peläten häntä sekä hänen huovejansa. +Tämän johdosta Kustaa lähetti tuolle röyhkeälle herralle ankaran +nuhdekirjeen, muistuttaen, että semmoinen teko oli kuninkaan rauhavalan +rikkomista, uhaten ottaa pois häneltä läänitysmaan. Pian sen perästä +asetettiinkin todella erityinen kuninkaan vouti Raaseporin lääniin. +Mutta vähän ajan perästä sai Fleming jälleen läänitysmaansa takaisin +aivan entisillä ehdoilla. Ja laamanninviran riistämisestä niin +väkivaltaisen miehen käsistä ei ollut puhettakaan nostettu. Samana +vuonna tehtiin myös Iivari Flemingistä ynnä vielä kolmannestakin +veljestä, _Jaakkimasta_, samallaisia valituksia. Mutta hekin pääsivät +vain nuhteilla. Asianlaita oli näet se, niin Kustaa Vaasa itse yhä +valitti, että taitavista miehistä Ruotsin valtakunnassa oli varsin +suuri puute. Kuninkaan täytyi ummistaa silmänsä virkamiestensä monilta +virheiltä sentähden, ettei hänellä ollut toisia saatavana. + +Taisipa tähän aikaan toinenkin syy vaikuttaa, joka esti kuningasta +kovin käsin koskemasta Flemingeihin. Ajat olivat, niinkuin olemme +nähneet, juuri niinä ja seuraavina vuosina kovin meteliset. Kustaa ei +liene tohtinut suututtaa niin mahtavia herroja, joista hänelle saattoi +olla paljon apua, joskin myös paljon vastusta. Mutta kun kruunu hänen +päässänsä oli lujemmin vakaantunut, tarttui hän asiaan ankarammalla +tavalla. V. 1537 oli hänelle jälleen valitettu Suomen aateliston ja +erittäinkin Eerikki Flemingin menettelyä. Asia koski nyt sortamistapaa, +joka edellisessä vielä jäi mainitsematta. Vanha tapa oli näet Ruotsin +valtakunnassa, että kuninkaan lähettiläitten sekä muiden hänen +asioillaan ajavien virkamiesten piti saada vapaa kyyti sekä elatus +nimismiestaloista.[4] Mutta melkein yhtä vanha oli myös se tapa, että +aatelisherrat sekä virkamiehet omillakin asioillaan kulkiessaan +vaativat samaa vapautta. Pakoittivatpa sitä paitsi usein talonpoikia +kuljettamaan heidän kauppakuormiansa rantakaupunkeihin. Nimismiehen tai +muun talonpojan taloon poiketessaan herrat ja heidän palvelijansa +huutamaan, haukkumaan. Ja jollei kohta tehty heille kaikessa mieltä +myöten, he vielä päälliseksi löivät ja pieksivät talonväkeä, +käyttääksemme Kustaa kuninkaan kirjeen sanoja, "niinkuin osto-orjia ja +virolaisia". Tästä menettelystä kuningas kirjoitti ankaran kirjeen +Suomen aatelistolle; saipa Eerikki Fleming, pahin heistä, lisäksi vielä +erinäiset nuhteensa, jotka eivät olleet leikintekoa. "Jollette lakkaa +kyyditsemisestä ja pieksemisestä nimismiestaloissa", uhkasi hän, "niin +laitan minä teille semmoisen kyydin sieltä, että naksaa ja raksaa +luissanne. Jumalan avulla pitää talonpoika parkojen saada suojaa, niin +kauan kuin minä olen teidän herranne ja kuninkaanne!" Eikä kuningas +tällä kertaa tyytynyt tyhjiin uhkauksiin. Samana vuonna jo hän peruutti +Iivari Flemingiltä Ahvenanmaan, ja v. 1540 menetti myös Eerikki Fleming +läänitysmaansa. + +Nyt luulivat Kustaan ulkoviholliset saavansa tilaisuuden viekoitella +pois hänestä nämät mahtavat miehet, jotka tietysti eivät olleet aivan +hyvällä mielellä. Preussin herttua Albrekt, Ruotsin liittolainen +kreivisodassa, oli perästäpäin riitaantunut Kustaa Vaasan kanssa. +Kostoa miettien ja itsellensä vallan lisäystä toivoen, hän tähän aikaa +salaa lähetti erään miehensä, _Hannu Gerichin_, Suomeen Eerikki +Flemingin puheille. Hänen piti ehdoittaa kuningasvallan poistamista +Ruotsista, ja sen sijaan hallitus oli vasta uskottava kahden +valtaneuvoksen käsiin. Vaivastaan piti herttuan saada osa Suomenmaata. +Luultavasti olisi Fleming ylenkatseella hylännyt tämän tarjouksen; +sillä uskollisen Suomen kansan parissa ovat Flemingit tehneet nimensä +erittäin kuuluisaksi järkähtämättömällä uskollisuudellaan. Mutta eipä +kiusaus päässyt häntä likellekään, sillä Gerich saatiin jo sitä ennen +kiinni ja hän kuoli vankeudessa. Flemingin viattomuus näkyy paraiten +siitä, että epäluuloinen Kustaakin pian luopui ensihetken pelosta ja +antoi Flemingille jälleen suuria luottamuksen osoituksia. Dacken sodan +aikana näet sai Eerikki Fleming olla tärkeän Tukholman linnan isäntänä. +Myös suotiin hänelle muutamat hänen pienemmistä läänitysmaistaan +takaisin. Vuonna 1548 kuolivat sekä Eerikki että Iivari Fleming sekä +myös Niilo Grabbe, kolmas vapautussodan sankareista. + +Me olemme nähneet, että Kustaa Vaasa hallituksensa loppupuolella +voimallisella kädellä piti mahtavimmatkin alamaisensa kurissa. +Pienempiä väärintekijöitä hän koko aikanansa rankaisi säälimättömästi. +Kerran esim. hän Suomessa v. 1556 käydessään, tuomitsi "hirteen ja +oksaan" kolme voutia, kaksi kirjuria ynnä vielä kuudentena yhden muun +pienen virkamiehen. Verotuksen epätietoisuuden ja erilaisuuden +poistamiseksi alkoi Suomessa v. 1538 uusi veronlasku, jota lännestä +alkaen itäänpäin pitkitettiin koko Kustaan hallitusaikana. + + + + +10. Kauppa ja elatuskeinot Kustaa Vaasan aikoina. + + +Lybeckiläisten apu vapautussodassa oli, niinkuin olemme nähneet, Kustaa +Vaasalle tullut sangen kalliiksi.. Paitsi suurien rahasummien maksua +oli hänen täytynyt luvata heille aivan verottomia kauppaetuja. Ei sillä +hyvä, että Lybeck ja Danzig ynnä muut hansakaupungit, jotka he +päästivät osallisiksi, saivat tullittomasti tuoda maahan ja viedä ulos +mitä tavaraa hyvänsä. Sen lisäksi vielä ei pitänyt Ruotsin alamaisten +saada tehdä kauppaa kenenkään muun kuin ensinmainittujen kahden +kaupungin kanssa. Nämät etuoikeudet olivat nähtävästi niin rasittavat, +jopa kuolettavat kaikelle kotimaiselle kaupalle ja laivaliikkeelle, +että yksi valtaneuvoksista, suomalainen _Knuutti Kurki_, ei +kirjoittanut nimeänsä sovinnon alle. + +Eipä Kustaa kuningas kauemmin täyttänytkään tätä lupausta kuin hätä +pakoitti. Muutamien vuosien kuluttua rajoitettiin jo tullittoman kaupan +oikeus, jopa viimein peruutettiin kokonaan. Vapauttaakseen alamaisiansa +Lybeckin kauppavallasta Kustaa kehoitti Hollantia lähettämään laivoja +Itämerelle. Hallitusaikansa lopulla hän peräti kielsi kaupan Lybeckin +kanssa ja kehoitti alamaisiansa lähtemään laivoineen läntisille merille +ja noutamaan tavaroitansa suoraan Englannista, Ranskasta, Alankomailta +sekä Portugalista. Tällä keinoin hän arveli sen voiton, mikä Lybeckille +välikaupasta karttui, lankeavan omalle maalle. Suomen valtaneuvokset +sekä aatelisto, joille tämä kehoitus myös oli lähetetty, vastasivat +pitävänsä asiaa varsin suotavana. Nähtävästi, sanoivat he, nuot +Lybeckin "pippurisäkit" nylkevät meitä ja tahtoisivat alistaa meidät +"orjikseen ja virolaisiksi". Muutamat meidän maassamme, lisäsivät he +lopuksi, jo varustavatkin laivoja kaukaisemmille retkille. + +Muutenkin Kustaa Vaasa koki kehoituksilla, neuvoilla sekä säädöksillä +auttaa kauppaa. Paha vaan, että suuri osa hänen käyttämiänsä keinoja +pikemmin haittasi kuin edisti. Hän näet arveli kaupan ja laivaliikkeen +voivan menestyä ainoastaan kaupungeissa. Siitä syystä hän +koetti tukehuttaa maalaisten osanottoa näihin toimiin. Suomen +rannikkotalonpojat olivat jo vanhastaan harjoittaneet laveaa +merenkulkua. Pohjalaiset, varsinkin Suu-Pohjasta, veivät ne +ruoka-aineet, joita maakunta ei itse tarvinnut, Ruotsiin. +Varsinais-suomalaiset, ahvenanmaalaiset, uusmaalaiset ja Viipurin +lääniläiset kävivät edempänäkin kaikkialla Itämeren rannoilla. Turun +pohjoispuolella olevan Vehmaan kihlakunnan miehet, joita nimitettiin +_vakkasuomalaisiksi_, koska heillä oli eväänsä ja tavaransa isoihin +vakkoihin eli kirstuihin pantuna, kuljettivat varsinkin veistämiänsä +puuastioita Saksaan sekä Tanskaan. Uusmaalaiset jo siihen aikaan, +niinkuin nytkin, möivät polttopuita ja kaloja Riikaan sekä Rääveliin. +Viipurin talonpojat niinikään kuljettivat tavaransa samoihin +kaupunkeihin. Kohta jäiden lähdettyä he veivät sinne merellisensä eli +hylkeenrasvan, minkä syksyn ja talven kuluessa olivat saaneet; kesällä +taas oli heillä silakoita ynnä muuta kalaa kaupan. Kaikki nämät +laivamiehet toivat ulkomaalta tullessaan suoloja ynnä muuta tarvekalua. +Viipurin rannikkolaisten käsissä oli sitä paitsi jo silloinkin +laivarahti pitkin Inkerinmaan ja Viron rantoja. Tätä vilkasta liikettä +Kustaa koetti kaikin keinoin lakkauttaa, koska se hänen mielestään oli +vahingollinen maalle. Alinomaisilla kirjeillä hän teroitti voutien +mieleen, etteivät he saisi sitä sallia. Suuria sakkoja, jopa +hengenrangaistustakin hän uhkasi niille, joita näiltä luvattomilta +teiltä tavattaisiin; ja tullialukset pantiin pitkin rannikkoa +väijymään. Mutta luontoa vastaan ei maksa vaivaa ponnistella. Kuninkaan +uhkaukset ja rangaistukset tietysti vähensivät talonpoikien +merenkulkua, vaan ne eivät voineet sitä lakkauttaa. Tulipa +kuningas itsekin loppuaikoinaan viisaammille tuumille kuultuansa, +kuinka Alankomailla talonpojatkin laivaliikkeestä rikastuivat. +Ulkosaarelaisille, joilla ei ollut tarpeeksi peltoa, annettiin nyt lupa +viedä kaloja ulkomaille kerta kesässä. Jopa Kustaa viimein itse +kehoitti Viipuria rakentamaan isoja 80-100 sälytystä[5] sisältäviä +laivoja ja läntisille merille purjehtimaan "niinkuin waterlantilaiset +Hollannissa tekevät". + +Yhtä ankarasti, vaikka yhtä turhaan, Kustaa maakauppaakin esteli. +Sitäkin harjoitettiin silloin suurin määrin. Rannikkotalonpojat +kulkivat talvella ylämaissa vaihtaen suolojaan viljaan. Aatelismiehet, +virkamiehet ja papitkin ostelivat maalla saatavia tavaroita ja +kuljettivat niitä merenrannalle, missä monella heistä oli laivansa. +Käkisalmen karjalaisia kulki jo silloin laukkuineen ympäri Viipurin ja +Savonlinnan lääniä; soutivatpa veneillään, jotka vedettiin +(karvastettiin) kannasten yli, vesiä myöten aina Pohjanmaan +merenrannikolle asti. Kaikkea tätä kuningas kirjeissään yhä kielteli. +Kunkin maakunnan talonpoikien piti viedä tavaransa lähimpään kaupunkiin +eikä minnekään muualle. Erittäinkin koetti hän estää Venäjältä tulevien +kauppiaitten käyntiä, niissä kun hän oli näkevinänsä vakoojia. + +Kaupunkien vaurastuttaminen oli kaikkien näiden kieltojen +tarkoituksena. Mutta kaupunkien omaakin liikettä haittasivat toiset +säännöt, jotka myöskin olivat viisaita olevinansa. Porvaritkaan eivät +saaneet kauppaa käydä mihin ja millä tavaralla he edullisimmaksi +katsoivat. Ruokatavaroiden ulosviennin esim. kuningas peräti kielsi, +ettei muka ruoka omassa maassa tulisi liian kalliiksi. Mitä Suomen +porvarit eivät saaneet täällä myödyksi, se piti Ruotsiin vietämän. +Joskus kaupungit pyysivät ja saivat erinäisen luvan viedä ulkomaille +jonkun kymmenkunnan voisälytyksiä. Paljon enemmän ynnä muutakin +syötävää he kuitenkin kuljettivat varkain. Raumalaisista esim. +valitettiin, että heillä oli puuastiain alla, jotka olivat luvallisia, +koko laiva täynnä kiellettyä ruokatavaraa. Pienemmiltä kaupungeilta +Kustaa muuten pian kielsi ulkomailla käynnin peräti; heidän alustensa +piti mennä Ruotsiin. Ainoastaan Turku ja Viipuri saivat lähettää +laivansa ulommalle. Viimeinpä kuningas, kun talonpojat olivat +valittaneet, että porvarit ottivat heidän tavaransa polkuhinnalla, +rupesi itse määräämään hintoja. + +Silloinkin, kun kuninkaan käskyt ja neuvot eivät suorastaan estäneet +porvareita heidän mielitoimistaan, ne monasti tuntuivat rasittavilta. +Sillä Kustaa Vaasa kohteli alamaisiaan aivan niinkuin isä pieniä, +ymmärtämättömiä lapsiaan. Hän ei arvellut heidän osaavan tehdä yhtään +mitään omin päin. Sentähden hän katsoi velvollisuudekseen neuvoa heitä +kaikissa heidän asioissaan. Hän neuvoi esim., mitkä tavarat mihinkin +maahan olivat vietävät ja mitkä mistäkin maasta tuotavat. Hän neuvoi +heitä purjehtimaan suurin joukoin turvaksi rosvoja vastaan ja taas +satamiin poiketessaan menemään yksitellen, ettei tavaran liika paljous +alentaisi hintoja j.n.e. Näyttää muuten siltä, kuin olisivat silloin +porvarit Ruotsissa sekä Suomessa todellakin olleet tämmöisen isällisen +kurin tarpeessa. Kustaa kumminkin, joka kerran otti itse tutkiakseen +ulkomaille pyrkivien Turun porvarien taitoa, valittaa havainneensa, +ettei heillä ollut mitään käsitystä ammatistaan. Eivätpä he tietäneet +edes oman ja ulkomaan rahan suhdettakaan. Sentähden oli kuningas +määrännyt hinnat ja toimittanut luvunlaskut valmiiksi, jotta he +tietäisivät, kuinka paljo heidän piti vaatia tavarastaan. + +Suuresti erehtyisimme kuitenkin, jos luulisimme tämän sekaantumisen +yksityisiin asioihin sekä erittäinkin kaupalle asetettujen ahdasten +rajojen silloin tuntuneen yhtä rasittavilta kuin ne olisivat meidän +ajan ihmisille. Ne kyllä taisivat nurista, joita estettiin jostakusta +hankkeestaan. Mutta ylimalkaan kuningas vaan noudatti niitä +mielipiteitä, mitkä hänen kansansa parissa silloin olivat yleiset. +Kaikki porvarit valittivat lakkaamatta talonpoikien kauppaa ja +merenkulkua vahingolliseksi. Suuremmat kaupungit taas olisivat +mielellään hävittäneet pienemmät, ettei heillä olisi kilpailijoita. +Pienillä maapäivillä esim., joita v. 1547 Turun lähiseudun aatelisto, +papisto ynnä Turun porvarit pitivät, laadittiin anomus kuninkaalle, +jossa pyydettiin, että hän käskisi naantalilaisten sekä raumalaisten +muuttaa Turkuun, ja tammisaarelaisten[6] ynnä ulvilalaisten Viipuriin. +Parempihan hyöty muka oli maalle kahdesta suuresta "pääkaupungista", +kuin monesta pienestä "pilkusta". Kuningas tosin ei tähän anomukseen +suostunut; mutta rupesipa hän itsekin pari vuotta myöhemmin puuhaamaan +samallaista pikkukaupunkien muuttoa. Hänelle oli näet silloin +juolahtanut päähän perustaa suuri kauppapaikka, mihin venäläisten +toiselta puolen ja hollantilaisten toiselta olisi mukava tulla +tavaroineen. Paikaksi tälle uudelle kaupungille valittiin v. 1550 +_Vantaanjoen suu_, missä vielä Helsingin "vanha kaupunki" seisoo. +Vantaanjoen kosken mukaan sai se ruotsalaisen nimensä _Helsingfors_, +suomeksi _Helsinki_. Niin innoissaan oli Kustaa tästä puuhasta, että +hän käski Helsinkiin tuoda kaikki kruununveroista tulevat viljat ynnä +muut tavarat Raaseporin, Porvoon ja Hämeenlinnan, jopa myös Viipurin ja +Savonlinnankin lääneistä asti, niin että kauppaa tekevät muukalaiset +saisivat tarpeekseen ostettavia. Porvareiksi Helsinkiin piti kuninkaan +käskystä kaikkien Ulvilan, Rauman, Tammisaaren ja Porvoon porvarien +muuttaa kaluineen, kiluineen. He kun eivät tämmöiseen muuttoon +mielellään ruvenneet, niin kuningas kirjoitti ankaria nuhdekirjeitä +toisen toisensa perästä ja käski heidän "korjata luunsa" sinne kovan +rangaistuksen uhalla. Ja vastahakoisimmat vietiin lopulta kuninkaan +voutien toimesta uuteen paikkaan. Kylmenipä kuitenkin kuninkaankin into +parin vuoden kuluttua, kun ei kauppa Helsingissä ruvennut loistamaan, +niinkuin oli toivottu. Silloin muutti osa porvareista takaisin entisiin +koteihinsa. Ainoa kaupunki, joka Kustaan aikana todella siirtyi +sijaltaan, oli Ulvila; se muutettiin v. 1558 Kokemäenjoen suulle ja sai +ruotsalaisen nimen _Björneborg_, mistä meidän _Pori_ on lyhennys. + +Kuninkaan neuvokirjeestä ja kaupankäyntisäännöstä v. 1550 me näemme, +mitä tavaroita silloin oli tapana tuoda Suomeen ja mitä viedä ulos. +Tärkeät olivat jo siihen aikaan metsäntuotteet. Lautoja kuljetettiin +paljon ulkomaille, vaikka sahamyllyjä vasta nyt alettiin rakentaa ja +siis laudat enimmiten olivat kirveellä veistettävät. Mastot, terva ja +piki olivat myös vientitavaroina. Lisätkäämme vielä siihen jo ennen +mainitut Rauman puuastiat. Silloin vielä runsasantinen metsästys antoi +paljon turkiksia ulkomaalaisille kaupiteltaviksi. Erittäinkin mainitaan +hirvennahkoja, vaikka Kustaa yhdessä kirjeessään valittaa tämän jalon +eläinlajin jo olevan Savonmaasta melkein hävitetyn. Suomen +karjantuotteista jo silloinkin voi kelpasi saksalaisille; vietiinpä +myös paljon vuotia ja talia ulkomaille. Suomen hevoset olivat jo +niinikään ulkomailla hyvin haluttuja, ja Kustaa kuningas yhä varoitti, +ettei saisi myödä pois kovin hyviä ratsuja. Ruokatavaroista, joista +hänellä aina oli enimmin murhetta, vietiin varsinkin paljon kapakaloja. +Merellisen olemme nähneet rantalaisten tavaroiden joukossa. Viljaakin +siihen aikaan myötiin jotensakin paljon, myötiinpä myös itse +viljamaalle, Venäjälle. Tuontitavaroista näkyy suola ja kankaat olleen +tärkeimmät. Tarpeettomampia, vaikka kuitenkin ylhäisen säädyn parissa +suuresti haluttuja, olivat silloin kaikenlaatuiset ryydit: kanelit, +pippurit, korintit, sahramit, neilikat, muskottipähkinät sekä -kukat, +inkivääri, kardemumma y.m. Näin myös monenlaiset sokerit. Näitä +Euroopassa vasta äsken tutuksi tulleita maustimia pantiin silloin niin +runsaasti kaikkiin ruokiin, että meidän aikalaisemme niitä maistaessaan +olisivat luulleet tulta syövänsä. Pöytää varten tuotiin myös sitrunia, +luumuja, viikunoita ynnä muita etelämaiden hedelmiä; samaten myös +monennimistä Saksan, Ranskan ja Portugalin viiniä. Komeat vaatteensakin +Suomen pohatat tuottivat ulkomailta. Puodeissamme nähtiin jo silloin +Englannin mainioita verkoja, Alankomaiden hienoja palttinoita ynnä +koreita kulta-, hopea-, sametti- ja silkkikankaita. Saksasta tulivat +paremmat teräsaseet ynnä rautapaidat ja -kypärät; samoin myös +kaikellaista pientä rihkamatavaraa. Venäjältä taas saatiin kalliita +soopelinnahkoja, vahaa eli vaksia, pellavia, liinoja, huopaa sekä +nahkaa. Venäjän nahka oli silloin jo niin kuuluisa, että meikäläiset +ostivat sieltä valmiitakin sormikkaita ja saappaita. + +Rahana käytettiin Suomessa paitsi kotimaista (sitä lyötiin Turussakin) +myös paljon ulkomaalaista. Räävelin rahat olivat Etelä-Suomessa +tavallisemmat kuin Ruotsin. Unkarin kultarahoja näkyy meillä myös +paljon käytetyn. Saksan _talareita_ käytettiin paljon. Ruotsin ja +Suomen rahat luettiin silloin _markoittain_, joista yksi vastasi noin +puolentoista markkaa nykyistä rahaamme. Markassa oli kahdeksan _äyriä_, +äyrissä kolme _aurtuata_ ja aurtuassa kahdeksan _penninkiä_. Turun +aurtuat ja Räävelin rahat olivat melkein yhdenarvoiset. Neljä markkaa +vastasi yhtä talaria. Rahalla oli silloin paljoa suurempi arvo kuin +tätä nykyä. Ruistynnyriltä maksettiin esim. v. 1555 Viipurin puolella +2,50 markkaa, voileiviskältä 2 markkaa, lehmältä 3 markkaa. Ulkomaan +tavarat sitä vastoin olivat verrattain paljoa kalliimmat; kippunta +suoloja maksoi hienouden mukaan 2,50-6 markkaa, naula kanelia 5,50 ja +pippuria 3 markkaa, kyynärä samettia 6-8 ja silkkikangasta 3-5 markkaa. + +Tuontitavaran luettelosta olemme jo nähneet, että teollisuus meidän +maassa oli vielä varsin mitätön. Vuorityö, joka Ruotsissa jo oli aikaa +kukoistanut, sai täällä vasta nyt ensimäisen alkunsa. Eerikki Fleming +avasi Suomen ensimäisen rautakaivoksen _Ojamon_ kylässä Lohjan +pitäjässä Uudellamaalla. Rautaa omaksi tarpeeksi lienevät suomalaiset +sitä ennenkin suurimmaksi osaksi saaneet soista ja järvien pohjasta. +Kuitenkin näemme kuninkaan kirjeistä usein, että tarpeellinen rauta +Suomen linnoihin tuotiin Ruotsista. Sepän taito, vanhastaan kansassamme +tuttu, alkoi nyt jo kohota hienompiin haaroihinsa. Vaskiseppiä +mainitaan tältä ajalta, ja Marttilan pitäjässä oli pyssytehdas +käymässä. Savossakin tiedetään jo olleen hyviä pyssyseppiä; mutta +Viipuriin sitä vastoin lähetti kuningas kerran ruotsalaisen pyssysepän, +kun siellä ei ollut semmoista. Hän sai käskyn opettaa ammattiansa +nuorille Suomen pojille. Kutomisen taito talonpoikiemme parissa ei +liene ollut aivan halveksittava, koska Suomen palttinaa ja sarkaa +joskus vietiin Ruotsiinkin. + +Ylimalkaan Kustaa Vaasan hallitus, vaikkei hän aina osannut valita +kaikkein soveliaimpia keinoja, kohotti suuresti kaupan ja teollisuuden +tilaa maassa. Samaten merenkulku virkosi aivan uuteen eloon. V. 1559 +oli koko valtakunnassa yhteensä 62 laivaa ulkomaan kauppaa varten, +paitsi 32 pienempää alusta, jotka purjehtivat vain Inkerinmaan +rannoille. + + + + +11. Maanviljelys ja talonpoikainen kansa Kustaa Vaasan aikana. + + +Suuren huolen piti Kustaa Vaasa myös maanviljelyksen edistymisestä. +Hänen keinonsa tässä asiassa, vaikka ne olivatkin viisaammat ja enemmän +tarkoituksenmukaiset kuin kaupan alalla, olivat kuitenkin sangen +väkivaltaisia. Hän määräsi, miten talonpoikien tuli hoitaa talouttansa +(esim. että heidän piti välttämättömästi pitää sekä lehmiä että +lampaita ja vuohia); muuten heitä oli _rangaistava_. Eikä tämä +ollutkaan mikään tyhjä uhkaus vain. Se talonpoika, jonka talous ei +ollut täydessä kunnossa, _ajettiin pois_ maaltansa ja toinen asukas +pantiin sijaan. Kustaa Vaasalla oli näet se mielipide, että muka kaikki +maa, mikä ei ollut aatelisten rälssimaata, olisi kruunun omaa. +Talonpojat olivat muka vaan kruunun lampuoteja, jotka veroa vastaan +saivat viljellä maataan. Jolleivät he sitä kelvollisesti tehneet, piti +heille meneteltämän samoin kuin aatelismiehet tekivät yksityisille +alustalaisilleen. Vasta Kustaan toisen pojan, Juhanan, hallitessa +alettiin antaa lupaa verotalojen perinnöksi ostoon. + +Tämän luullun omistusoikeutensa nojalla kuningas myös, kun hän +hallituksensa lopulla tahtoi perustaa omilla palvelijoillaan +hoidettavia kruunun _karjataloja_, otti itsevaltaisesti siihen +tarpeeseen ne talot, mitkä hänestä näyttivät soveliaimmilta. Entisille +omistajille hän antoi toista maata, mikä otettiin sellaisista taloista, +jossa muka oli "liikaa". Joskus vaan, jos karkoitetut olivat vanhoja, +kykenemättömiä, maksettiin heille muutamia markkoja kruunun varoista. +Alkuperäisesti oli Kustaan aikomus perustaa yksi tämmöinen karjatalo +kuhunkin pitäjään. Niissä hän tahtoi oikein suuressa määrin pitää +kaikellaista karjaa ynnä hevosia. Jokaisessa talossa oli täten +elätettävä pieni sotamiesparvi. Sillä tavoin toivoi kuningas saavansa +suuremman armeijan rajojen suojaksi, rasittamatta silti alamaisiaan. +Todenteolla ei tämä aikomus kuitenkaan näy tulleen tarkoin täytetyksi +muualla Suomessa paitsi Savossa. Muissa maamme osissa näyttää +karjataloja olleen sangen harvassa. Samalla lailla kuningas antoi +voutiensa etsiä sopivia koskipaikkoja, mihin hän rakennutti myllyjä +sekä suuria kalanpyydyksiä; sillä virratkin ja vedet olivat hänen +mielestään kruunun omat. + +Talojen poisotto ei muuten ollut ainoa väkivaltaisuus, mikä +talonpoikaiselle kansalle tapahtui kuninkaan toimesta. Yhä vaan hän +myös kirjoitteli voudeilleen ja käski heidän toimittaa hänelle työväkeä +Suomesta Ruotsissa tehtäviä kruununtöitä varten. Jollei tätä työväkeä +hyvällä saatu lähtemään, niin otettiin ne väkisin ja vietiin +sotavoimalla. Rikkaammat ja taitavammat kuitenkin, niin kuningas usein +valittaa, pääsivät tavallisesti sillä, että he lahjoivat voudin. +Erittäinkin tuotti Kustaa itselleen salvomiehiä Suomesta. Käskipä +kerran Savosta kaivonkatsojia, jotka osasivat hyvää vettä löytää. +Toisen kerran taas hän halusi samasta maakunnasta saada +"lääkäritaitoon" pystyviä talonpoikia. Nähtävästi oli Savon +loitsijaukkojen maine hänen korviinsa asti joutunut. + +Mutta jos Kustaa Vaasan koura usein oli kova ottamaan, niin olipa se +myös hätäaikoina taas aulis apuun. Katovuosia sattui silloinkin sangen +usein. Etenkin oli 1550-luvun edellinen puolisko onneton.[7] +Nälkävuodesta 1551 piispa Agricola on Jeremias profeetan kirjan reunaan +pannut hirvittävän kuvauksen. Petäjän kuoret, vehka ynnä oljet ja +akanat olivat yleisenä ruokana; haavankuoret olivat leipänä ja viidan +lehdet kaalina. Maanteiden vieristä löydettiin kuolleita ihmisiä, +kaikellaista tieltä noukittua likaa suussa. Samaten valittaa hän +muutamassa ruotsinkielisessä kirjeessään: _Suomen_ ennen olleen +_suotuisan_ maan (_Finland_ var ett _fijnt_ land), vaan nyt ei enää +antavan mitään viljaa. Tämmöisinä aikoina kuningas koki auttaa puutetta +niin paljon kuin voi. Hän kehoitti aatelisia sekä porvareita, kellä oli +säästössä viljaa, myömään sitä kohtuulliseen hintaan. Kruununkin +varoista hän antoi tarvitseville, ei kuitenkaan lahjaksi, vaan rahasta +tai nahoista ynnä muista tavaroista, taikka myös lainaksi. Erittäinkin +hän piti huolta hyvien kylvösiementen hankkimisesta; ne olivat +toimitettavat Pohjanmaalta tai Norjasta, koska etelästä tulevat +siemenet eivät Suomessa aina kypsy. + +Ylimalkaan oli tähän aikaan vielä maanviljelys meidän maassamme sangen +huonolla kannalla. Tavallisinakin vuosina pidettiin erinomaisena +Jumalan armona, jos yhdestä kylvetystä tynnyristä saatiin kolme +tynnyriä satoa. Tämä kuitenkin koski ainoastaan varsinaista peltomaata, +jota luultavasti pidettiin huonosti lannoitettuna. Kasket sitä vastoin +antoivat tavallisesti paljon parempia tuloksia kuin nykyään, koska +siksi kaadettava metsä, asukasten harvalukuisuuden vuoksi, kerkesi +kasvaa suuremmaksi. Paitsi yleisesti viljeltyä ruista, ohraa ja kauraa +mainitaan tähän aikaan myös vehnää Turun puolella ja tattaria Savossa. +Papujakin viljeltiin yleisesti; herneitä eli riistoja vähemmän. +Etelä-Suomessa viljeltiin vielä pellavaa, hamppua sekä humalaa, joista +viimeksimainituista osattiin tehdä hyvää olutta. + +Maanviljelijän sivuelatuskeinoista oli tervan- sekä sysienpoltto +silloin sangen tärkeä. Kalastus antoi myös sekä kotona syötävää että +muualle myötävää. Niinikään oli metsästys vielä sangen tuottava. +Tuhansittain jäniksiä, teeriä sekä pyitä tuotiin vuosittain +Savonlinnaan veroksi; Porvoonkin läänistä sai kruunu metsoja sekä +teeriä sadottain. Hirviä tapettiin joka vuosi Satakunnassa ja +Pohjanmaalla niin paljon, että niitä verotavaroiden joukossa +luetellaan. Kuitenkin alkoi levenevä viljelys jo vähän supistaa +metsänsaalista. Savossa metsännahka-vero tästä syystä muutettiin muiksi +aineiksi. Kuuluipa myös valitus, että hirvet tässä samassa maakunnassa +jo olivat melkein hävinneet. + + + + +12. Suomen sydänmaiden asutus. + + +Tärkein Kustaa Vaasan toimenpide Suomen maanviljelyksen edistämiseksi +ei muuten ollutkaan viljelystavan parantaminen, vaan viljelysmaitten +laajentaminen. Piispa Maunu Tavastin ajoista saakka, jolloin matkustaja +Mikkelin ja Sysmän välillä ei vielä tavannut yhtään ihmisasuntoa, oli +tosin kansa paljon karttunut ja levinnyt. Siitä huolimatta olivat +pääasiallisesti vain rantamaat asuttuja. Niillä seuduin oli jo +asukkaita sangen tiheässä. Etelä-Savossakin kuuluu olleen 1200-1300 +talonpoikaa pitäjässä. Joka paikassa, Kustaa Vaasan omien sanojen +mukaan, oli vielä suomalaisten vanha asumistapa vallalla. Suvut, vaikka +kuinkakin suuriksi sikiytyivät, pysyivät hajoamatta yksillä tiloilla. +Sisämaa, pohjoinen Savo ja Häme ynnä Satakunnan sekä Pohjanmaan +takamaat olivat yhä vielä aivan autioina "erämaina", sen ajan +puheenpartta käyttäen. Ainoastaan joitakuita jäljellejääneitä +lappalaisperheitä asuskeli niissä vuoden umpeensa. Siitäpä erämaat +olivatkin saaneet nimityksen _Lapit_. Maakuntien etelä- ja +rantapuolella asuvilla suomalaisilla talonpojilla oli tapana ainoastaan +_erä_retkillään (metsästys- ja kalastusretkillä) käydä niissä. Kohta +Pietarin päivän jälkeen läksi kylistä aina suuri osa "joutselle +tulleita" miehiä erämaihin. Työnsä tehtyään he palasivat +asuntopaikoilleen, kätkien erämaahan saaliinsa, jotka sitten +rekikelillä noudettiin. + +Vaikka nuo takasalot olivat laajoja, niin eivätpä ne kuitenkaan +antaneet sovun sijaa ihmisten liialliselle ahneudelle. Vanhastaan oli +riitaa Hämeen ja Satakunnan asukkailla savolaisten kanssa, jotka +kävivät oman maakuntansa rajojen ulkopuolella naapuriensakin +pyyntikankailla. Samallaisia riitoja oli myös Pohjan-Kyrön hämäläisten +ja rantamaan ruotsalaisten välillä. Poltto, ryöstö ja murha olivat +vanhempina aikoina olleet aivan tavallisia näiden naapurusten välillä; +sen näemme Kaarle Knuutinpojan aikuisista rajatuomioista. Nämät riidat, +jotka alkuperäisesti myös olivat olleet eri heimokuntien ja +kansallisuuksien taistelua, eivät olleet vieläkään peräti asettuneet. +Tuli niistä valituksia viimein Kustaa kuninkaankin korviin. Sepä nyt +veti hänen huomionsa noille kaukaisille saloille. Hän katsoi parhaaksi +muuttaa nuo erämaat viljamaiksi. Sillä tarkoituksella hän lähetti v. +1550 kehoituksen kaikkiin Suomen maakuntiin, että liiat asukkaat +kustakin talosta lähtisivät sinne uusia taloja itsellensä raivaamaan. + +Savolaiset eivät tämmöistä käskyä tarvinneetkaan. Heissä näkyy vanha +vilkas ja uskalias karjalaisluonne olleen vielä vireillä. Alinomaiset +rajamelskeet ylläpitivät tätä henkeä, eikä ollut koko Savossa yhtään +aatelisherraa, joka sorrollansa olisi masentanut kansan rohkeutta. He +olivat jo edellisellä vuosikymmenellä omin päin ruvenneet levittämään +asuntojaan pohjoiseenpäin. Alussa kuninkaan voudit typeryydessään +olivat sakoittaneet heitä muka luvattomasta viljelyksestä. Mutta +toimelias _Kustaa Fincke_,[8] v. 1547 tultuaan Savonlinnan isännäksi, +rupesi uudisasutusta edistämään. Että Savon miesten muuttointo +kuninkaan kehoituksesta vielä enemmän kiihtyi, on helposti arvattava. +V. 1552 oli jo Pohjois-Savossa niin paljon asukkaita, että siitä +saatettiin tehdä erityinen kirkkokunta, nimeltä _Tavisalmi_. Siihen +kuuluivat nykyiset Leppävirtain, Kuopion, Maaningan, Pielaveden, +Iisalmen sekä Nilsiän pitäjät. + +Tämä Savon miesten uutteruus ja uskaliaisuus sai pian suuren, +arvaamattoman palkinnon. Muut maakunnat eivät olleet yhtä kerkeästi +täyttäneet kuninkaan käskyä. Pohjanmaan rannikkoruotsalaisia oli kyllä +alkanut asettua Maanselän kupeille asti, vaan heidän asutuksensa kävi +hitaasti. Hämäläiset puolestaan olivat, kuninkaan käskystä huolimatta, +jättäneet asian aivan "entiselleen". Silloinpa Kustaa jo v. 1551 +laittoi Savon miehille sanan, että saisivat Pohjois-Hämeenkin ottaa +omaksensa. Sinnepä heitä rupesikin kilpaa virtaamaan vanhastaan +tutuille riitamaille. Tällä tavoin syntyi _Rautalammin_ pitäjä, mistä +myöhemmin Laukkaat, Viitasaaret ja Saarijärvet ovat lohjenneet. +Ulottuipa se Satakunnan koilliskulmankin yli, missä nykyiset Keuruun ja +Ruoveden pitäjät ovat enimmän osan asukkaitansa saaneet Savosta. +Samaten antoi Kustaa savolaisille myös luvan lähteä Pohjanmaan eli +Korsholman läänin takamaille, jotta nekin pikemmin täyttyisivät. Siellä +tuli _Lappajärven_ seutu Savon uudisasukasten pääpesäksi; ennen sinne +siirtyneet ruotsalaiset sulautuivat heihin, jättäen ainoastaan joukon +ruotsalaisia sanoja paikkakunnan murteeseen. Levisipä muutamia +savolaisparvia sieltä Kauhajoelle, jopa yli Pohjanmaan rajan sille +puolen Satakuntaa, Normarkkuun asti, likelle Kokemäenjoen suuta. + +Toiset suuret savolaisparvet taas muuttivat Oulunjärven seuduille. +Tästä asutuksesta on meillä laveimmat tiedot, niin että voimme kuvailla +mielessämme, miten se ylimalkaan kävi. Ensi vuonna uudisasukkaat +hakkasivat kaskensa valmiiksi ja asuivat majoissa, elättäen itseänsä +kaloilla sekä metsän saaliilla. Toisena vuonna jo leipääkin saatiin; +silloin myös rakennettiin varsinainen asuintalo. Ensimäiset kolme +vuotta olivat uudisasukkaat vapautetut kaikista veroista. Näitä kun +sitten ensikerta otettiin, oli jo talojen luku täällä 131, ja v. 1560 +lohkaistiin _Oulunjärvi_ (nykyinen Paltamo, Sotkamo ja Hyrynsalmi +kappeleineen) eri kirkkokunnaksi Limingasta, mihin se alussa luettiin. + +Tämä viimemainittu oli tärkein kaikista savolaisten valloituksista; +sillä se ei ainoastaan vallannut viljelykselle uutta alaa, vaan myös +vakuutti Suomenmaan rajat. Tähän asti oli näet yhä vielä Ruotsin ja +Venäjän raja Pohjan perillä ollut sangen epätietoinen ja riidanalainen. +Olipa jo näille samoille Oulunjärven seuduille alkanut asettua +venäjänkarjalaisia. Mutta Savon miesten väekäs tulo ratkaisi nyt asian. +Venäjän puolelta tulleet asukkaat taisivat joko paeta pois tai sulautua +yhteen, ja tuo avara kulma oli iäksi päiväksi liitetty meidän maahamme. + +Aivan rauhassa ei tämä valloitus saanut kuitenkaan tapahtua. Venäjän +puolelta tehtiin partioretkiä Oulunjärven uusia asukkaita vastaan. +Sentähden kuningas lähettikin sinne parven sotamiehiä heille suojaksi. +Sentähden hän myös rakennutti Oulunjärveen kolme pientä alusta, joiden +piti estää venäläisten kulkua vesiä myöten ainoalla silloin olevalla +tiellä. Mutta olipa uudisasukkailla paitsi näitä vielä toisetkin +viholliset. Perä-Pohjan rannikkolaiset näet kävivät alussa myös +heitä ahdistamassa, kun eivät tahtoneet suoda heille vanhoja +kalastuspaikkojaan. Samasta syystä tappelivat myös Lappajärvellä +tulokkaat rannikkomaan ruotsalaisten kanssa. Vimmatuimmat kaikista +olivat kuitenkin hämäläiset. Liian myöhään havaittuaan, että heidän +olisi pitänyt totella kuninkaan kehoitusta, he riensivät miehissä +erämailleen omistusoikeuttansa puolustamaan. He ryöstivät ja polttivat +monta uudistaloa sekä savolaisilta että myös rannikkoruotsalaisilta ja +tappoivat asukkaat. Kauan aikaa kesti, ennenkuin he tyytyivät siihen, +mikä ei enää ollut autettavissa. Vielä v. 1582 täytyi silloisen +kuninkaan Juhana III:n antaa rautalampelaisille suojeluskirja. + +Lappalaisparat menettivät taas erämaiden asutuksen kautta avaran alan +ja heidät ajettiin Pohjan tuntureille. Heillä ei siis olisi syytä +kiittää Kustaa Vaasan hallitusta, jollei sama kuningas v. 1554 myös +olisi vapauttanut heitä pirkkalaisten orjuudesta. He tulivat nyt +kuninkaan voutien hallittaviksi niinkuin muutkin alamaiset.[9] + + + + +13. Ruotsin ja Venäjän väli Kustaa Vaasan hallituksen alkupuolella. + + +Suomen kansa, niinkuin näimme, oli rauhallisena pysynyt kaikkien +kapinoiden aikana, jotka Kustaa Vaasan hallituksen alkupuolta +häiritsivät. Eivätkä ulkovihollisetkaan sinä aikana ahdistaneet siltä +kulmalta. Suureksi helpoituksekseen sai siis Kustaa vaikeimpana +aikanaan käyttää kaikki voimansa valtakunnan läntisellä ja eteläisellä +puolella. Huolellisesti olikin viisas kuningas alusta alkaen koettanut +lujittaa sovintoa venäläisten kanssa. Kohta, kun Suomi oli +tanskalaisista vapautettu, hän lähetti Knuutti Kurjen, Björn Klaunpojan +ynnä Turun kanungin Johanneksen Novgorodiin. Siellä he tämän kaupungin +maaherran kanssa uudistivat Svante Sturen aikana 60:ksi vuodeksi +solmitun rauhan. Seuraavana vuonna piti taas Venäjältä tulla +lähettiläitä Tukholmaan tätä rauhaa puolestansa vahvistamaan. Mutta +heitä ei näkynyt, ei kuulunut. Silloin Kustaa v. 1527 lähetti Eerikki +Flemingin itse suuriruhtinaan luokse peläten, että kenties Novgorodin +maaherra ei ollutkaan toimittanut edellistä rauhantarjousta perille. +Moskovassa tuli nyt vakinainen sovinto toimeen vanhoilla ehdoilla: +kauppa molemmin puolin piti olla esteetön, rajalaisten ryöstöretket +rangaistavat ja korvattavat ynnä viimeiseksi raja tarkemmin käytämän +vasta määrättävällä ajalla. Silloisen suuriruhtinaan Vasili IV +Iivananpojan kuoltua lähetti Kustaa taas v. 1537 miehiänsä uudistamaan +sovintoa uudenkin hallitsijan Iivana IV:n kanssa. Silloin päätettiin, +että rajankäynti oli tehtävä kymmenen vuoden perästä. + +Vaikka tällä tavoin molemmat valtakunnat yhä lujensivat keskinäistä +sopuansa, ei sillä kuitenkaan saatu täydellistä rajarauhaa aikaan. +Pientä sissisotaa kesti melkein lakkaamatta rajalaisten välillä. +Enimmiten tämä sota oli vain kummankinpuolisten talonpoikien +keskinäistä ryöstelemistä. Mutta usein rajalinnojen isännätkin tulivat +siihen osallisiksi siten, että he ottivat veronsa saaliista ja jättivät +pahanteon rankaisematta. Tapahtuipa myös, eikä niinkään harvoin, että +juuri nuo kuninkaan tai suuriruhtinaan käskyläiset, joiden virkana oli +estää rajameteleitä, vartavasten itse palkkasivat ja lähettivät väkeä +rajan yli hevosia tai muuta tavaraa varastamaan. Varsinkin oli tämä +vanhan sissipäällikön _Niilo Grabben_ tapana, joka 1540-luvun +alkuvuosina hallitsi Viipurin lääniä. Kuninkaan täytyi useammat kerrat +lähettää hänelle kovat nuhteet siitä. Huomattavaa on kuitenkin, ettei +Kustaa niin kovin itse tekoa nuhdellut, vaan paljoa enemmän sitä +seikkaa, ettei kruunulle mitään osaa saaliista annettu. Kirkot Viipurin +läänissä, valitti hän, ovat täynnä ryöstettyä tavaraa, enkä vielä ole +siitä nähnyt ainoatakaan äyriä. Ahneus, Kustaa Vaasan perisynti, +villitsi hänen viisautensa; myös oli nyt, kun asiat lännen puolella +olivat vakaantuneet, hänen pelkonsa venäläisten suhteen vähentynyt. +Täytyipä kuitenkin, kun venäläisten valitukset yhä enenivät ja he jo +rupesivat julkisotaa uhkaamaan, viimein tehdä jotain heidän +lepytyksekseen. Grabbe pantiin pois viralta ja uudelle linnanisännälle, +_Maunu Niilonpojalle_, Ahtisten herralle, annettiin käsky menetellä +varovaisemmin. Kokonaan ei kuningas nytkään kieltänyt kostamasta +venäläisten ryöstöjä. Piti vain järjestää siten, kuin kaikki olisi +yksistään ollut talonpoikien tekoa, ilman linnanisännän tietoa ja +lupaa. Jos venäläiset nostivat sen johdosta kanteita, niin oli vietävä +joitakuita miehiä, jotka muusta syystä jo olivat hengiltä tuomitut, +rajalle ja mestattava valittajain nähden! Arvattavasti olivat myös +venäläisten käskyt ja toimet yhtä totiset. + +Kummin puolin oli tällä tavoin viha yhä kiihtymässä ja julkisota +lähenemässä. Useissa kirjeissään Kustaa Vaasa nyt ilmoitti haluavansa +käydä Venäjän kimppuun, jos vaan voisi olla varma rauhasta Ruotsin +vallan muilla rajoilla. Iivana puolestaan, joka v. 1547 oli omistanut +itselleen _tsaarin_ arvonimen ja perustanut pienen armeijan +säännöllisiin sotatemppuihin harjoitettuja pyssymiehiä (strelitsit), +mietti valtansa laajennusta kaikille haaroille. V. 1547 hän itse tuli +Novgorodiin ja alkoi koota sotavoimiansa sinne. Suuresti pelättiin +Suomessa hänen tulevan miekalla rajaa raivaamaan. Kaikki +varustuslaitokset olivat maassamme pitkällisen rauhan aikana joutuneet +aivan rappiolle. Viipurissa oli vain yksi _ainoa_ taitava tykkimies, +sekin jo vanha ukko. Kaupungin muurit olivat monin paikoin hajallaan. +Kiiruun tähden, kun ei luultu ennätettävän rakentaa niitä täyteen +kuntoon kivestä, tukittiin aukot edes puisilla salvoksilla, jotka +täytettiin hiekalla. + +Hyväksi onneksi vaara kuitenkin tällä kertaa jälleen hälveni. +Tatarilaiset tekivät ankaran hyökkäyksen Venäjälle, jopa polttivat itse +Moskovan Kremlin linnoineen. Tsaarin täytyi viedä kaikki voimansa heitä +vastaan. + + + + +14. Venäläisten ensimäiset retket Suomeen. + + +Kauan aikaa ei Suomi sentään saanutkaan olla rauhassa. Niinkuin +ukkospilvi oli sota ollut pois siirtyvinänsä, vaan palasi pian kahta +sakeampana, mustempana. Iivana lopetti voitollisesti sodan tatarilaisia +vastaan ja hajoitti peräti heidän valtakuntansa Volgan rannoilla. V. +1552 joutui Kasan, v. 1554 Astrakan venäläisten haltuun. Nyt taisi siis +tsaari täysin turvin kääntää kaiken voimansa länteen päin. + +Riidat Suomen rajalla olivat sillä välillä yhä pahenneet. Länsipuolella +Raja- ja Sääjoen lähteitä oli Hantolan (nykyisen Kivennavan) pitäjässä +yhdeksän peninkulmaa pitkä ja viisi leveä maakaistale, jota venäläiset +tahtoivat itselleen anastaa, vaikka se vanhojen rajakirjojen mukaan oli +Ruotsin puolella. Kerran olivat he jo hävittäneet tämän "_Riitamaan_", +niinkuin kansa sitä kutsui, aivan autioksi. Vaan Kustaa oli v. 1553 +asuttanut sen uudelleen, luvaten kolmivuotisen verovapauden sinne +siirtyville. Seuraavana vuonna venäläiset taas hävittivät nämät +uudisasunnot ja veivät viljan kaskista. Suomen puoleltapa nyt tehtiin +suuri kostoretki Inkerinmaalle, poltettiin monta kylää ja tapettiin +muutamia tsaarin sotamiehiäkin. Surmattiinpa yksi heistä siihen aikaan +joskus käytännössä olevalla hirveällä keinolla, että vihollinen +pistettiin seipään nenään. Niinikään kiihtyivät rajametelit muuallakin +pitkin koko rajaa perimmäiseen Pohjan porukkaan asti. + +Vuosi 1555 jo kohta alkajaistuomisikseen toi suomalaisille vielä +ankarampia uhkauksia. Tammik. 2 p. ilmaantui Viipurin edustalle +kokonainen venäläisarmeija, 8,000 miestä luvultaan. Kolme päivää siellä +seisottuansa he yrittivät Salakkalahden yli rynnätä linnaa vastaan. +Mutta jää, joka siinä virtapaikassa aina on heikko, petti ryntääjien +jalkojen alla, ja suuri joukko hukkui. Tähteet kiirehtivät omalle +maallensa takaisin. + +Kevättalvellapa vielä suurempi armeija, 30,000 miestä, marssi neljässä +joukossa rajan yli. Pääosasto, 12,000, itse ylipäällikkö _Iivana +Bibikovin_ johdolla, marssi Hantolan[10] äskenrakennettua +rajavarustusta vastaan. Mutta sen isäntä, _Juhana Maununpoika_, ei +säikähtänyt vihollisen lukua, vaikka hänellä oli ainoastaan kolme +lippukuntaa sotamiehiä ja 400 talonpoikaa. Venäläisillä ei näet ollut +yhtään säännöllistä sotaväkeä mukanansa, kaikki olivat vain +talonpoikaista nostoväkeä. Juhana Maununpoika ei pysynyt linnassakaan +heidän rynnäkköänsä odottaakseen. Hän riensi rohkeasti heitä vastaan. +Molemmat sotarinnat kun olivat nuolen ampuman päässä toisistaan, +seisahdutettiin. Bibikov otti tuopillisen viinaa, joi sen suomalaisen +päällikön terveiksi, ja viskasi sitten astian maahan. Juhana +Maununpoika puolestaan vastasi laukaisemalla pari pientä tykkiä. Se +tervehdys oli niin tulinen, että 300 vihollista sai iäksi päiväksi +tarpeensa; itse päällikkökin oli kaatuneiden joukossa. Tästä +säikähtyneenä pakenivat venäläiset, kunnes saivat toisen, eri haaralta +tulevan osastonsa avuksi. Mutta Juhana Maununpoika löi heidät taaskin +hajalleen; niinpä vielä kolmannenkin kerran. Näistä tappeluista, jotka +taisteltiin maaliskuun 9 p:nä _Valkjärvellä_ ja 11 p:nä _Kivennavan_ +edustalla, saivat Suomen miehet saaliikseen 29 lippua, aseita 2,000:lle +miehelle, 500 ratsua ynnä kaikki vihollisten muonavarat. Seurasivatpa +vielä rajankin yli pakenevien jälkeen ja kokivat polttaen ja murhaten +maksaa velkaa niin paljon kuin mahdollista. Suurempi vahinko kuitenkin +jäi Suomen puolelle. Sillä paitsi hävityksiä Viipurin seuduilla, +suitsusi myös suuri osa Oulunjärven uudistaloista kekäleinä, ja olipa +yksi venäläinen parvikunta käynyt aina Iijoella asti kalamiehiä +tappamassa. + + + + +15. Jaakko Baggen retki Pähkinälinnaa vastaan. + + +Sota kun näin yhä kiivaammin alkoi leimuta, Kustaa kuningas katsoi +tarpeelliseksi itse tulla asioita likemmältä katselemaan. Hän saapui +Suomeen elokuussa 1555, tuoden kanssaan niin paljon sotaväkeä kuin vain +oli saanut kokoon. Varova ukko olisi mielemmin yhä vielä koettanut +sovituskeinoja. Mutta Puolan kuningas Sigismund ynnä Liivin ritariston +maamestari yllyttivät häntä, luvaten liittoa ja apua. Yllyttipä häntä +myös hänen nuorempi poikansa _Juhana_, joka oli hänen matkassansa ja +jonka mieli paloi sotakunniaa. Yllyttivätpä viimein niinikään Viipuriin +kokoontuneet suomalaiset ja ruotsalaiset aatelisherrat. Heidän +tietojensa mukaan kuului rajalta sangen ilahuttavia seikkoja. Tsaari +muka oli kuollut ja Venäjällä yleinen kapina. Itsellään he vakuuttivat +olevan 20,000 miestä koolla, huoveja sekä talonpoikia. Nyt oli +tilaisuus, jos milloin, valloittaa Inkerinmaa Ruotsin kruunulle. + +Nämät yllytykset ja vakuutukset tekivät lopun kuninkaan epäilyksestä. +Viipurissa oleva sotavoima sai käskyn marssia Inkerinmaalle. +Ylipäälliköksi asetettiin ruotsalainen _Jaakko Bagge_; hänen +johdollansa komensivat suomalaiset _Henrik Horn, Niilo Boije ja Klaus +Horn_ kukin osastoansa. Itse asiassa ei heillä ollut enempää kuin 4,000 +tämmöiseen retkeen kelpaavata miestä; mutta hyvällä uskalluksella +lähdettiin kuitenkin liikkeelle. Ratsuväki ynnä enin osa jalkaväkeä +kulki maata myöten. Laivasto kiersi meren rannikkoa Nevajoen suulle. +Siihen isot alukset seisahtuivat; mutta joukko saaristojaaloja, +kussakin kolme kanuunaa ynnä 10-12 paria soutumiehiä, jatkoi matkaa +jokea ylöspäin ja yhtyi maaväkeen Pähkinälinnan edustalla. Tällä oli +ollut vaivalloinen retki tullessaan. Kuusikymmentä pajaria +alustalaisineen oli hyökännyt heitä vastaan; ne oli täytynyt hajalle +lyödä. Pahempi vastus vielä oli ollut siitä, kun venäläiset tapansa +mukaan olivat vieneet pois kaikki ruoka-aineet ja polttaneet talot +pitkin tietä, niin ettei tulijoilla ollut muonaa eikä suojaa saatavana. +Itsekin olivat meidän miehet tehneet hävityksen vielä täydellisemmäksi, +olivatpa kirkotkin saastuttaneet ja pyhäinkuvat rikkoneet. + +Syysk. 15 p. alkoi Pähkinälinnan piiritys. Mutta se ei näyttänytkään +menestyvän toivon mukaan. Rannassa ei ollut yhtään paikkaa, mihin olisi +sopinut asettaa tykit. Joessa kyllä oli saari likempänä linnan muureja; +mutta se taas oli niin linnalaisten tulen alla, ettei siihen voitu +patteria rakentaa. Pähkinälinnan isäntä, _Pietari Golovin_, oli urhokas +ja taitava mies, joka osasi hyvin käyttää kaikki vahvan asemansa edut. +Kahdentoistapäiväisen piirityksen perästä päätettiin parhaaksi lähteä +kotimatkalle. Mutta eipä sekään nyt ollut aivan helppo työ. +Piiritettyjen avuksi saapui paraikaa 40,000:n miehinen armeija ruhtinas +_Nogtevin_ ja hovimarsalkki _Sheremetjevin_ johdolla. He olivat +alkaneet tappaa pääjoukosta eteneviä muonanhakijoita, jotta ruuasta +tuli puute. Vähälläpä oli koko Nevajokeen saapunut ruotsalainen +tykkivenheistö mennä hukkaan. Kova myrsky näet ajoi sen Nevan +pohjoispuoliselle rannalle aivan linnan muurien alle. Venäläiset kohta +karkasivat ulos sitä valloittamaan. Mutta Bagge kuljetutti kiireesti +tykit rantaan, missä he vakavammalta perustukselta saattoivat ampua, ja +paukutti niillä niin ankarasti, että ryntääjien täytyi tyhjin toimin +palata. Tämän jälkeen johdatti Bagge kohta aluksensa joen suuhun pitkin +matkaa yhä tapellen rantaa myöten seuraavien venäläisten kanssa. +Kehuivatpa nämät saaneensa häneltä jaalan, jossa oli neljä tykkiä ja 150 +miestä. Samaten täytyi palaavan maaväenkin yhä taistella takaa-ajavien +vihollisten kanssa. Kuuden peninkulman päässä Pähkinälinnasta saavutti +heidät itse venäläinen pääarmeija, mutta se torjuttiin takaisin. + +Baggen joukkojen saapuessa Viipuriin oli itse Kustaa kuningaskin siellä +heitä vastassa. Hädissään venäläisten uhkaavasta kostosta tämä nyt +kirjoitti kirjeen Novgorodiin, lykäten koko Inkerin retken syyn Baggen +hartioille, joka muka oli sen omin luvin tehnyt. Jos niin on, tuli +sieltä vastaus, niin lähetä Bagge, Viipurin linnan isäntä, Maunu +Niilonpoika ynnä muut syylliset päälliköt rajalle, tsaarin väen nähden +mestattaviksi. Tämmöiseen ehtoon ei tietysti ollut suostumista. Ei +ollut siis muu tarjona kuin kaikin voimin varustautua vastarintaan. +Säännöllistä sotaväkeä oli nyt 6,000 jalkamiestä ja 6 lippukuntaa +ratsumiehiä Viipurissa. Näiden lisäksi tuotiin nostoväkeä. Arpakapula +kulki kylästä kylään ja käski aseihin Viipurin ja Savonlinnan lääneistä +joka miehen; Hämeestä ja Uudeltamaalta piti tulla joka neljännen, +Satakunnasta ja Varsinais-Suomesta joka viidennen miehen.[11] Olipa +myös Ruotsin puolelta nostoväkeä hankkeissa. Aateliston, voutien sekä +pappien piti varustaa miehensä pyssyillä ja hevosilla. Talonpojat +tulivat jalkasin, puolet varustettuna suksilla ja jousilla, toiset +puolet keihäillä. Koska heillä ei ollut rautapaitoja, käskettiin heidän +tuoda mukanaan laudoista kyhättyjä kilpiä. Hevosmiesten päälliköiksi +pantiin ruotsalaiset herrat _Lejonhufvud ja Grip_; Bagge ja Klaus Horn +taas saivat jalkaväen komennettavaksensa. Ankarasti kielsi kuningas, +etteivät he saisi enää tehdä päällekarkausta. Heidän piti tyytyä oman +maan suojelemiseen. Kaikille teille oli murroksia kaadettava vihollisen +esteeksi; sen keinon oli Kustaa oppinut kapinoivilta Smoolannin +talonpojiltaan. Näin kaikki järjestettyänsä kuningas palasi jälleen +Turkuun. + + + + +16. Venäläisten toinen käynti Viipurin edustalla. + + +Ennenkuin tämä nostoväki kerkesikään tulla koolle, venäläiset tulivat +jo tammik. 12 p. 1556 äärettömin joukoin rajan yli. Erään vangiksi +joutuneen pajarin tiedon mukaan heitä oli nyt 50,000 miestä, ja niissä +2,000 tsaarin uusia strelitsejä eli pyssymiehiä. Olipa vielä 2,000 +tatarilaistakin, joita johti Astrakanin entisen hallitsijan (khaanin) +poika _Kaibula_. Koko armeijan ylipäälliköiksi nimitettiin itse +Novgorodin maaherra _Dimitri Paletskoi_ ynnä Moskovasta tullut ruhtinas +_Pietari Shtenjatev_. Yksi osa venäläisiä tuli Käkisalmen, toinen +Inkerin puolelta. + +Tämmöistä ylivoimaa vastaan ei Kivennavan pieni varustus olisi mitään +kestänyt. Sentähden vouti sen itse poltti ja pakeni joukkoinensa +Viipuriin. Matkalla heidät kuitenkin saavutettiin ja yksi osa +tapettiin. Kivennavalla jäi 7 kanuunaa ynnä paljon muita kiireen tähden +hyljättyjä aseita vihollisen saaliiksi. + +Tammik. 21 p. lähenivät venäläiset Viipuria. Viiden virstan päässä +kaupungista joutui ensinnä kulkeva ratsumiesparvi kahakkaan Viipurista +ulos lähetettyjen tiedustelijoiden kanssa. Etujoukon molemmat +päälliköt, Rostovski ja Pushkin, saivat tässä surmansa, ja heidän +miehensä hajosivat. Mutta tulipa pian taas viipurilaisten vuoro paeta, +kun suurempi venäläisjoukko kahden Sheremetjev-ruhtinaan johdolla +saapui perille. Virstan matkan peräydyttyään he seisahtuivat mäen +kukkulalle, missä he toivoivat voivansa tehdä vastarintaa. Etupuolelta +ei vihollinen päässytkään mäen kukkulalle, kun korkeaa kivikkoa oli +kovin vaikea rynnätä ylös. Mutta he lähettivät yhden osaston takaa +kiertämään, ja pakoittivat siten viipurilaiset vetäytymään muuriensa +suojaan. Vasta tähän, kun jo kaupunginkin tykit alkoivat heihin +ulottua, pysähtyivät takaa-ajajat. + +Kolme päivää seisoivat nyt venäläiset Viipurin edustalla, ampuen +tykeillään kaupunkia, joka ei kuitenkaan suuresti vahingoittunut. +Tammikuun 23:n ja 24:n päivän välisenä yönä äkillinen säikähdys ajoi +heidät karkuun. Luoteen puolelta oli näet kulku kaupunkiin yhä vielä +auki, koska ei vihollinen ollut päässyt lahden yli sitäkin kulmaa +saartamaan. Siltä puolelta tuotti mainittuna yönä linnaväki +heinäkuormia latokartanosta kaupunkiin. Venäläisetpä, kun kuulivat +rekien ratinaa ja hevoskavioiden kopinaa pitkältä sillalta, luulivat +useampien tuhansien ratsumiesten saapuvan kaupungille avuksi. Päälliköt +arvelivat nyt mahdottomaksi valloittaa kaupunkia ja veivät enimmän osan +väkeänsä pois. Ainoastaan muutamia tuhansia jätettiin näön vuoksi +autioon leiriin, etteivät Kustaan sotajoukot huomattuaan peräytymisen +tulisi matkaa häiritsemään. Karanneen tatarilaisen kautta sai Bagge +kuitenkin heti tiedon asiasta ja ryntäsi jo aamulla varhain kaupungista +ulos. Leirin vartijat yrittivät vähän aikaa tehdä vastarintaa, vaan +läksivät viimein pakoon. Heitä ajettiin vielä puolen peninkulman matkaa +jälestä. + +Sillä tavoin oli siis Viipuri nyt taas ikäänkuin ihmeen kautta +pelastettu, samoin kuin 60 vuotta aikaisemmin Knuutti Possen aikana. +Mutta rajaseudut, joiden läpi vihollinen oli kulkenut, olivat melkein +autiona erämaana. Tullessaan ja mennessään olivat venäläiset tien +varrella hävittäneet kaikki. Viipurin edustalla seisoessaan olivat he +myös lähettäneet parvikuntia Vuoksen varrelle, jopa Saimaankin +etelärannoille asti. Lavretsan pitäjässä (nähtävästi Lauritsalassa, +Saimaan kanavan suussa) kertoo venäläinen aikakirja myös suuren joukon +Ruotsin kuninkaan sotamiehiä tulleen tapetuksi. Asian laita oli +sellainen, että huovit kuninkaan lähdettyä olivat ruvenneet ylellisesti +juomaan ja tulleet niin huolettomiksi, että vihollinen äkkiarvaamatta +pääsi heidän kimppuunsa. Ääretön joukko Viipurin läänin rajalaisia oli +tässä sodassa saanut surmansa, sillä venäläiset ja varsinkin heidän +kanssaan tulleet tatarilaiset eivät säästäneet vaimojen eikä +lapsienkaan henkeä. Ääretön joukko oli myös viety vangiksi Venäjälle, +missä heitä myötiin kymmenestä kopekasta miehet ja viidestätoista +tytöt! + +Kustaa kuningas, jota vanhoilla päivillään oli jo alkanut lapsettaa, +säikähtyi tästä venäläisten retkestä aivan pahanpäiväisesti. Hän rupesi +kiroilemaan niitä sotapäälliköitään, jotka perättömillä sanomillaan +olivat houkutelleet häntä niin vaarallista sotaa alottamaan. Jopa hän +oman henkensäkin puolesta hädissään käski Ruotsista aluksia, joilla hän +vaikkapa jäälohkareitten välitse pääsisi Ahvenanmeren yli. Pohjanmaalle +hän lähetti taas sellaiset käskyt, että pitkin rantaa oli varustettava +hevosia ja koottava suojelusväkeä, jotta hän sitä tietä voisi pelastaa +itsensä. Pelon aiheuttajana oli myös suuri pyrstötähti, joka tähän +aikaan ilmestyi näkyviin. Se varmaan ennusti pahaa. Pahinta kuitenkin +oli se, kun voudit vakuuttivat, että yhtä mahdotonta oli paeta kumpaa +tietä hyvänsä. Vasta maaliskuun alussa sai kuningas kalliit luunsa +korjatuiksi Ahvenanmaalle. Sillä välin olikin jo ensi pelko ennättänyt +asettua, niin että Kustaa jonkun aikaa viipyi siellä, jopa myöhemmin +vielä uskalsi palata Turkuunkin takaisin. Vasta heinäkuulla hän todella +läksi Ruotsiin. + + + + +17. Rauhansovinto. + + +Tämmöisellä mielellä ollen kuningas tietysti hartaasti halusi rauhaa. +Siihen olikin monta muuta tärkeämpää syytä. Puolasta ja Liivinmaalta ei +kuulunutkaan luvattua apua; molemmat katsoivat edullisemmaksi antaa +Kustaan yksinänsä taistella. Oman armeijankaan voimaan, vaikka se nyt +oli kokonaan koolla, ei näkynyt olevan liioin luottamista. Ankarat +puna- ja lavantaudit, jotka olivat aiheutuneet ahtaiden asuntojen ja +huonon ruuan johdosta, vähensivät vähentämistään sen lukua.[12] Paljon +myös karkasi nuoria sotureita, sekä suomalaisia että ruotsalaisia, +jotka olivat kyllästyneet sodan vaivoihin. Tsaari Iivanakaan ei ollut +vastahakoinen sovintoa tekemään. Äskeiset retket olivat saattaneet +hänet siihen vakaumukseen, ettei Suomenmaa ollut aivan helposti +anastettavissa. Paljoa helpompi ja monin verroin haluttavampi saalis +kuin meidän kivikot ja kankaat oli hänelle tarjona Liivinmaalla, missä +saksalaisten valta paraikaa oli hajoamaisillaan eripuraisuuden vuoksi. +Kesäkuun 4 p. 1556 sovittiin siis sotalakosta _Alakylässä_, ja kohta +sen jälkeen lähetettiin Turun kirkkoherra Knuutti Juhananpoika +Moskovaan lähettiläille esteetöntä kulkua anomaan. + +Passikirjan sieltä saatuansa lähtivät sitten lähettiläät uuden vuoden +aikana 1557 liikkeelle. Arvokkaimmat henkilöt matkajoukossa olivat +_Sten Lejonhufvud_ ja Upsalan arkkipiispa _Lauri Pietarinpoika_ +Ruotsista ynnä Turun piispa _Agricola_. Rajalla otti heitä venäläinen +pajari vastaan, joka siitä saattoi heidät eteenpäin. Ylimalkaan +kohdeltiin heitä joka paikassa sangen hyvin. Sattuipa kuitenkin +Novgorodissa eräs paha seikka, johon yksi heidän palvelijoistaan oli +käytöksellään antanut syytä. Hän oli näet pilkoillaan kärventänyt +majatalossa olevan pyhänkuvan kuhmulle. Siitä kun kaupunkiin levisi +tieto, kansa vimmastuksissaan tarttui aseisiin ja ympäröitsi talon. +Yksitoista päivää pidettiin lähettiläät tällä tavoin piiritettyinä ja +töin tuskin saatiin kansa viimein viihdytetyksi sillä, että syyllinen +annettiin sen käsiin. Hän pantiin rautoihin ja vietiin pois; enempää ei +hänestä ikänä ole saatu kuulla. + +Helmikuun 1 p. läheni viimein lähettiläiden joukko, 150:ssä reessä +ajaen, satakirkkoisen Moskovan porttia. Siellä oli taas toinen pajari +sadan sotamiehen kera vastassa. Tämä saattoi vieraat heille määrättyyn +asuntoon. Hän piti myös huolen kaikista heidän tarpeistaan. Mutta +muuten täällä olo tuntui melkein vankeudelta; sillä lähettiläät eivät +saaneet kävellä kaupungilla eikä heidän seuraansa myös päässyt keitään +muita paitsi muutamia tsaarin virkamiehiä. Kolmantena päivänä vietiin +heidät itse tsaarin puheille, missä he saivat tuoda esiin lahjansa sekä +ehtonsa. Edellisistä kallein oli kullattu hopeapikari, minkä kanteen +tuntikello oli kiinnitetty. Novgorodin maaherralle ynnä muille +korkeille herroille olivat he myös tuoneet kalliita majavan sekä +mustanketun nahkoja; täytyipä tulkillekin ynnä palvelijoille lahjoittaa +hopeapikareita tai maljoja. Nähtyänsä ja kuultuansa, mitä Kustaa +kuningas oli lähettänyt, käski tsaari lähettiläät pöytäänsä, missä he +saivat syödä kultaisista astioista. Päivällisen jälkeen juolahti +hänelle mieleen panna patriarkkansa (Venäjän ylimmäinen pappi) ja +Upsalan arkkipiispa taistelemaan uskonasioista. Tsaari tahtoi +keskustelua pidettäväksi saksankielellä, jotta hän voisi sitä ymmärtää; +mutta sitä kieltä ei patriarkka osannut. Sovittiin sentähden, että +arkkipiispa puhuisi kreikkaa, ja että tulkki kääntäisi hänen lauseensa. +Ruvettiin siis taistelemaan paastosta sekä pyhäinkuvien palveluksesta. +Mutta ei aikaakaan, niin piispa Agricola purskahti kovaan nauruun. +Kun syytä siihen tiedusteltiin, niin tulikin ilmi, ettei tulkki +ymmärtänyt yhtään sanaa kreikankieltä. Sitä ei hän kuitenkaan ollut +uskaltanut ilmoittaa, peläten että tsaari, joka oli tunnettu +julmaluontoisuudestaan, hakkauttaisi häneltä pään poikki. Hädissään oli +mies parka siis laskenut suustaan vain kaikkein hulluinta lorua, mitä +sylki suuhun oli tuonut. Senpä oli Agricola ymmärtänyt, joka osasi sekä +kreikat että venäjät. Tämän johdosta tsaari lakkautti taistelun ja +ripusti arkkipiispalle raskaat kultavitjat kaulaan suosionsa +osoitukseksi. + +Sitten saatettiin lähettiläät jälleen majataloon takaisin, jonne tsaari +lähetti heille simaa sekä muita juomia omissa astioissaan. Pajareja +tuli myöhemmin hänen puolestaan vastaamaan tarjottuihin ehtoihin. +Kustaa kuningas oli vaatinut, että hän vastedes saisi toimittaa asiansa +suoraan itse tsaarin kanssa; se muka oli halventavaa hänen +majesteetilleen, jos hänen pitäisi vain kääntyä läänin hallitsijan, +Novgorodin maaherran puoleen. Mutta tätä vaatimusta ei tsaari ottanut +korviinsa. Ruotsin kuninkaalle, vastasi hän röyhkeästi, ei ollut +halventavaa, vaan päinvastoin suureksi kunniaksi, kun hän sai vaihtaa +kirjeitä Novgorodin maaherrojen kanssa. Tiesikö hän, mitä sukuperää he +olivat? He olivat aina Venäjän tai Liettuan suuriruhtinasten tai +Kasanin khaanien sukua. Ja mitäpä teidän kuninkaanne oli? Hän oli kyllä +nyt kruunattu kuningas, vaan ei siitä ollut pitkä aika, kun hän vielä +oli härkiä ajanut.[13] Tätä en tahdo sanoa hänelle solvaisuksi, vaan +siksi, että hän malttaisi vähän mieltänsä. Ja jos teidän kuninkaanne ei +tiedä, minkälainen kaupunki Novgorod on, niin tuntenevat meidän +Pihkovat ja Ustjugit ja monta muuta Novgorodin alle kuuluvaa kaupunkia, +joista jokainen jo on suurempi kuin teidän Tukholmanne. + +Kieltävä oli vastaus toiseenkin Kustaan esittämään ehtoon. Tämä oli +tahtonut, että kaikki vangit kummankin puolin vapautettaisiin. Mutta +tsaari ei puolestaan siihen suostunut, vaikka hän kyllä vaati, että +Kustaa laskisi vangitut venäläiset irti. Ruotsalaisethan rauhan olivat +rikkoneet, sanoi hän, sentähden on kohtuullista, että he saavat siitä +jonkun rangaistuksen. Lunastakoot vankinsa niiden omistajilta, jos +nimittäin nämä tahtovat myödä niitä. Vaan jos joku vangeista jo on +kreikanuskoon kastettu, niin pitää hänen pysyä Venäjällä. + +Ainoa, mihin tsaari suostui, oli se, että rauha uudistettaisiin +entisillä ehdoilla ja rajoilla neljäksikymmeneksi vuodeksi. Tähän +vastaukseen sekä kahteenkymmeneen suomalaiseen tyttöön, jotka tsaari +Kustaa kuninkaalle vastalahjaksi lähetti, saivat lähettiläät tyytyä. He +läksivät maaliskuussa Novgorodiin, missä maaherra pani nimensä sekä +sinettinsä rauhakirjan alle. Sitten saatatti hän lähettiläät hyvissä +turvissa rajalle asti. Yksi heistä, piispa Agricola, ei kyennytkään +paljoa kauemmaksi. Hän oli matkalla sairastunut ja kuoli Kyrönniemen +kylään huhtik. 9 p. Hänen ruumiinsa haudattiin Viipurin silloiseen +tuomiokirkkoon, joka nyt on jauhomakasiinina. Jonkun aikaa myöhemmin +tuli Novgorodista lähettiläitä Tukholmaan, jotka juhlallisella ristin +suutelemisella vahvistivat rauhan. + + + + +18. Vähäisen tavoista uskonpuhdistuksen aikakaudella. + + +Upsalan arkkipiispa Olaus Magnus antaa suuressa kertomuksessaan +Pohjoismaista seuraavan todistuksen Suomen kansan luonteesta 16:nnen +vuosisadan alkupuolella: "Kristinuskoon käännyttyään", sanoo hän, "on +Suomen kansa oppinut hyviä tapoja; varsinkin ovat he erittäin +vieraanvaraisia. Keskenään ovat suomalaiset hyvänsuopia, nöyriä ja +hitaita vihaan. Vaan jos heitä kauan ärsyttää, niin yltyvät he viimein +julmaan kostonhimoon. Heillä on komeat kirkot ja he ovat halukkaita +uusia rakentamaan. Pappejansa he pitävät suuressa arvossa ja maksavat +rehellisesti kymmenykset kaikesta tavarastaan".[14] + +Tämä kuvaus kansamme luonteesta ylimalkaan näyttää todenperäiseltä. +Pappien arvon ja kymmenysten maksun suhteen oli kuitenkin, niinkuin +olemme nähneet, uskonpuhdistus saanut suuren muutoksen aikaan. Hitaat +vihassa ja pitkävihaiset ovat kaikkina aikoina suomalaiset olleet. +Mutta heidän nöyryyttään on kuitenkin syytä epäillä. Muistakaamme +esim., mitä Kustaa kuningas valittaa Lohjan talonpojista. Sanoopa Olaus +Magnus itsekin toisessa paikassa heidän olevan tylyjä luonteeltaan, +josta syystä muka sota-aseiden pito suuren rangaistuksen uhalla on +kielletty. Ainoastaan kirveitä he saivat pitää kotona. Sen jälkeen hän +laveasti kertoo, millä keinoilla rajalaiset varsinaisten aseitten +puutteessa varjelevat itseään venäläisiä vastaan. Tämä asia on niin +tarkasti ja niin monin sivuseikoin kerrottu, ettei voi uskoa sen olevan +aivan tuulesta temmatun. Mutta tähän aikaan ei se kielto kumminkaan +enää ollut voimassa. Olemmehan nähneet Suomen talonpoikien tulleen +Venäläissotaan kaikellaisilla aseilla. Ja itsekin Olaus Magnus toisessa +paikassa kertoo, kuinka kansa lähtiessään kirkkoon aina oli täysissä +aseissa. Kirveet olivat muassa, kun välistä oli pakko raivata tietä +korven kautta ja rakentaa portaat jokien yli. Jouset olivat mukana +siltä varalta, että sattuisi autioilla taipaleilla karhuja ja susia +vastaan, miekat ja keihäät väijyvien kaksijalkaisten vihollisten +varalta. Keihäitä käytettiin myös apuna, kun purojen yli oli hypättävä. +Kaikki nämät aseet asetettiin aina kirkon eteiseen, jota siitä syystä +nimitettiin _asehuoneeksi_. + +Väijyviä vihollisia olikin silloin matkan varsilla täysi syy pelätä, +sillä miestappoja ja murhia sattui hyvin usein. Ihmiset ennemmin +turvasivat oman käden oikeuteen kuin lakiin, josta niinkuin näimme, +olikin sangen vähän suojaa. Eikä näitä rikoksia tapahtunut yksin +alhaisen kansan parissa. Kustaan aikuiset tuomio-kirjat ja muut paperit +sisältävät monta esimerkkiä siitä, miten voudit ja aatelisherratkin +vuodattivat ihmisverta, kerrotaanpa pappienkin, rauhan saarnaajien, +kolahuttaneen toisiaan päähän. Tämmöinen verityö hyvin usein synnytti +toisia, sillä verikosto oli vielä täydessä voimassa ja laissakin eri +tapauksissa sallittu. Oikeus sitä vastoin ei aina vaatinut murhaajan +henkeä. Jos vaan murhatun sukulaiset suostuivat siihen, pääsi +pahantekijä vain sakkorahoilla, jotka olivat murhatun jälkeenjääneille +maksettavat. Jokseenkin suuri tämä maksu kuitenkin oli tavaroiden +silloisiin hintoihin verraten. Meillä säilyneistä tuomioista näemme sen +nousseen 100-120 markkaan, s.o. 50-60 ruistynnyrin hintaan. Varkauden +syytteestä voitiin niinikään päästä sakoilla, mutta oli myös paljon +esimerkkejä siitä, että varkaat hirtettiin. Rangaistuksista tietää +Olaus Magnus vielä kertoa, että Suomen aatelismies, jos hän oli +hirtettävä, sai kuitenkin kunnian vuoksi pitää _punaiset_ vaatteet +yllään. Naisia taas ei hirtetty, vaan heidät haudattiin elävältä. +Noidat poltettiin. + +Uskonpuhdistus ei alkuaikoinaan meidän maassamme ylimalkaan parantanut +tapoja, vaan päinvastoin pahensi ne. Paljon, mitä ennen pidettiin +pyhänä, oli nyt halvaksi tehty; siitä ihmiset tottuivat kaikkea pyhää +halveksimaan. Vallattomuus paisui hirmuisesti. Suurena syynä +väkivaltaisiin tekoihin ynnä muuhun pahuuteen oli myös liiallinen oluen +juominen. Suomessa ei ollut ainoatakaan kirkkomäkeä, jossa ei Herran +huoneen vieressä olisi seisonut olutjumalan temppeliä. Paitsi sitä oli +niitä muuallakin ympäri pitäjää. Kustaa kuningas koki rajoittaa +oluttulvaa hiukan siten, että hän kielsi useampien kuin 3-4 krouvin +pitoa joka kirkkokunnassa. Paloviina, nykyinen pahantekijämme, oli +silloin vasta tullut maahan, ja se oli vielä varsin viatonta. Sitä +tuotettiin Saksasta ja käytettiin enimmäkseen vain lääkkeenä. + +Rehellisyydestä ei meillä ylimalkaan ole tietoja. Mutta tuskinpa se oli +erittäin kiitettävällä kannalla, koska aateliset ja virkamiehet, jopa +kuningas itsekin, niin vähän välittivät toisen omistusoikeudesta. +Siinäkin suhteessa uskonpuhdistuksen mukana johtunut kirkon omaisuuden +ryöstö oli päästänyt irti ahneuden pahat himot. Kaikissa säädyissä +vallitsi myös raakuus sekä käytöksessä että puheissa. Sekin epäilemättä +uskonpuhdistuksen aikoina yltyi opin joutuessa rappiolle. Edellisessä +olemme useamman kerran nähneet, miten kuningas itse käytti voimakasta, +vaan jotenkin törkeätä puhetapaa. Samallaisia esimerkkejä tulee vielä +usein esiin seuraavissa luvuissa Suomen etevimmistä miehistä puhuessa. + +Raakuus oli läheisesti yhdistynyt taikauskoon. Me olemme nähneet, miten +Kustaa Vaasakin pelkäsi viatonta pyrstötähteä. Niinikään oli usko +loitsujen ja taikojen voimaan yleinen kaikissa säädyissä. Vanhimman, +käsin kirjoitettuna säilyneen suomalaisen loitsurunon ruttoa vastaan +oli v. 1564 pohjalainen kruununvouti eräälle tilikirjansa lehdelle +kirjoittanut omaksi tarpeekseen. + + + + +19. Yleinen katsaus Kustaa Vaasan hallitukseen. + + +Me olemme nähneet, kuinka itsevaltaisesti, usein väkivaltaisestikin +Kustaa Vaasa hallitsi kansaansa. Mutta tarkoitus hänellä +epäilemättä oli hyvä. Hän tahtoi saattaa kansan toimeliaaksi ja +varalliseksi, vaikkapa väkisenkin, jollei se itse ymmärtänyt omaa +hyötyänsä. Yksityisten alamaisten etu ei kuitenkaan ollut hänen +päätarkoituksenaan. Ensinnä hän aina piti silmällä koko kansan, +valtion yhteistä etua, ja jos yksityinen etu ja oikeus oli sen tiellä, +syrjäytettiin ne säälimättä. Lykkäsipä kuningas usein myös omat +asetuksensa ja sääntönsäkin syrjään, jos niiden rikkomisesta saattoi +olla kruunulle hyötyä. Vaikka esim. maakauppa oli ankarasti kielletty, +sattui kuitenkin, että kuningas runsaasta summasta antoi jonkun +talonpojan rauhassa harjoittaa kauppaa. Toisen kerran taas, vaikka hän +ylimalkaan koetti kääntää kaupan pois Räävelistä, antoi Kustaa siihen +luvan, jos rääveliläiset sallivat hänen pestata sotamiehiä heidän +kaupungissaan. Lähettipä hän kerran verosta tulleita tavaroita itse +tuohon vihattuun Lybeckiin kaupaksi, koska se sillä hetkellä näytti +edulliselta. + +Tämmöinen hallitus meidän aikanamme tuntuisi melkein jokaisen +eurooppalaisen kansan mielestä kärsimättömältä tyranniudelta. Mutta +siihen aikaan se oli pääasiassa tarpeellista isällistä hoitoa. Vaikka +Kustaa keinoissaan joskus erehtyi, oli kuitenkin kansan toimeliaisuus +ja varallisuus, niinkuin näimme, verrattomasti vaurastunut. Ja +päätarkoituksessaan, valtion voiman enentämisessä, oli Kustaa vielä +paremmin onnistunut. Vuotuiset kruunun tulot riittivät kaikkiin +tarpeellisiin maksuihin; olipa pahojen päivien varaksi vielä oivalliset +säästövarat kootut. Kuninkaallinen rahakammio, jota nimitettiin _herra +Eskilin kamariksi_, oli lakea myöten ahdattu täyteen myntättyä rahaa +sekä hopeakiskoja. Sotavoima ja laivasto olivat myös tarpeeksi suuret +ja hyvässä kunnossa. Kansa, sekä ylhäinen että alhainen, oli Kustaan +ankaran käden ohjaamana vieraantunut entisestä vallattomuudestaan. +Naapurivallat pitivät kaikki Ruotsia arvossa. Tämmöinen oli se perintö, +minkä Kustaa Vaasa jätti vanhimmalle pojalleen. Vanha kuningas erosi +vaivalloisesta elämästään syyskuun 29 p. 1560. Hän oli silloin 63 +vuoden vanha. + + + + +Viiteselitykset: + + +[1] Tanskassa ei tahdottu, niinkuin Lybeck vaati, sulkea Juutinraumaa +Hollannin laivoilta. + +[2] Hänestä sai tämä sota nimen _Kreivisota_. + +[3] Hyvin usein myös aateliset nauttivat vaan tulot tuomarivirastaan, +ja antoivat itse toimituksen jollekin oppimattomalle palvelijalleen +"_lainlukijalle_", jonka huonon palkkansa tähden oli melkein pakko +ottaa vastaan lahjoja. + +[4] _Nimismiehet_ olivat silloin talonpoikia, jotka toimittivat +kestikievarin ja muuten voudin käskyläisen virkaa. + +[5] Sälytys sen ajan kielellä, niinkuin nytkin vielä viroksi, on sama +kuin nykyinen lainasana "lästi". + +[6] Tammisaaren oli Eerikki Fleming perustanut v. 1529. + +[7] Eriskummallisuutena sopii mainita, että Suomen talonpojat +nälänhädässään luulivat voivansa poistaa Jumalan vitsauksen sillä, että +rupesivat Vanhan Testamentin tavoin lauvantaita pyhänä pitämään, joka +kuitenkin pian kiellettiin. + +[8] Fincke oikeastaan oli tuota katolisella aikakaudella aatelistoon +kohonnutta, suomalaista _Renkosten_ sukua, joka kuitenkin nyt otti +muukalaisen nimen (eräs Fincke-neiti oli mennyt naimisiin muutaman +Renkosen kanssa). Samallainen muukalaistuminen valitettavasti tuli nyt +Suomen aatelisten parissa yleiseksi. + +[9] Toista muuttelevaa kansaa juuri näinä aikoina levisi Suomeen, +nimittäin mustalaisia, jotka Ruotsista tullen ensin ilmaantuivat +Ahvenanmaalle v. 1559. + +[10] Nykyinen Kivennavan pitäjä, joka juuri silloin rakennetusta +varustuksesta (Kifvenaeb = vallitus) sai uuden nimensä. + +[11] Savonlinnan lääniin lähetetty käskykirje käännettiin suomeksikin +ja on ensimäinen suomenkielellä ilmestynyt hallituksen asetus. + +[12] Lääkäreitä ei siihen aikaan ollut ainoatakaan Suomessa; +Tukholmasta, missä ainoa Ruotsissa oleva lääkäri asui, saatiin +kuitenkin Viipuriin neuvoja sairaille sotamiehille. Ne kuvaavat niin +hyvin senaikuista lääkäritaitoa, että tahdon tässä luetella edes +muutamia näytteeksi. Lääkkeitä oli valmistettava etikkaan liuotetusta +rikistä ja salpietarista, rikistä ja sahramista ynnä kuivatetusta +ilveksen verestä, joka niinikään oli etikkaan liuotettava. Lääkitysten +avuksi oli sairaita kovasti hiostettava saunassa ja vähä väliä +iskettävä suonta. Näistä jo voimme päättää, että lääkärinpuute sotamies +paroille oli pikemmin onneksi kuin vahingoksi. + +[13] Tsaari tarkoitti sitä, että Kustaa paetessaan Tanskan vankeudesta +oli matkustanut saksalaisten karjakauppiaitten seurassa. + +[14] Hän kertoo vielä kirkkoihin monin paikoin olevan niin pitkän +matkan, että takasalolaiset vain kerran tai kaksi vuodessa pääsevät +kirkkoon. Lapsia kannettiin silloin vasuissa eli koreissa kasteelle. +Toisen kertomuksen mukaan heidät usein vasta täysikasvuisina tuotiin +sitä sakramenttia saamaan. + + + + + + + + +End of Project Gutenberg's Kertomuksia Suomen historiasta II, by Julius Krohn + +*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KERTOMUKSIA SUOMEN HISTORIASTA II *** + +***** This file should be named 44711-8.txt or 44711-8.zip ***** +This and all associated files of various formats will be found in: + http://www.gutenberg.org/4/4/7/1/44711/ + +Produced by Tapio Riikonen + +Updated editions will replace the previous one--the old editions +will be renamed. + +Creating the works from public domain print editions means that no +one owns a United States copyright in these works, so the Foundation +(and you!) can copy and distribute it in the United States without +permission and without paying copyright royalties. Special rules, +set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to +copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to +protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project +Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you +charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you +do not charge anything for copies of this eBook, complying with the +rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose +such as creation of derivative works, reports, performances and +research. They may be modified and printed and given away--you may do +practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is +subject to the trademark license, especially commercial +redistribution. + + + +*** START: FULL LICENSE *** + +THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE +PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK + +To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free +distribution of electronic works, by using or distributing this work +(or any other work associated in any way with the phrase "Project +Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project +Gutenberg-tm License available with this file or online at + www.gutenberg.org/license. + + +Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm +electronic works + +1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm +electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to +and accept all the terms of this license and intellectual property +(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all +the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy +all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. +If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project +Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the +terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or +entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. + +1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be +used on or associated in any way with an electronic work by people who +agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few +things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works +even without complying with the full terms of this agreement. See +paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project +Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement +and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic +works. See paragraph 1.E below. + +1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" +or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project +Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the +collection are in the public domain in the United States. If an +individual work is in the public domain in the United States and you are +located in the United States, we do not claim a right to prevent you from +copying, distributing, performing, displaying or creating derivative +works based on the work as long as all references to Project Gutenberg +are removed. Of course, we hope that you will support the Project +Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by +freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of +this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with +the work. You can easily comply with the terms of this agreement by +keeping this work in the same format with its attached full Project +Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. + +1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern +what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in +a constant state of change. If you are outside the United States, check +the laws of your country in addition to the terms of this agreement +before downloading, copying, displaying, performing, distributing or +creating derivative works based on this work or any other Project +Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning +the copyright status of any work in any country outside the United +States. + +1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: + +1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate +access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently +whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the +phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project +Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, +copied or distributed: + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + +1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived +from the public domain (does not contain a notice indicating that it is +posted with permission of the copyright holder), the work can be copied +and distributed to anyone in the United States without paying any fees +or charges. If you are redistributing or providing access to a work +with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the +work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 +through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the +Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or +1.E.9. + +1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted +with the permission of the copyright holder, your use and distribution +must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional +terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked +to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the +permission of the copyright holder found at the beginning of this work. + +1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm +License terms from this work, or any files containing a part of this +work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. + +1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this +electronic work, or any part of this electronic work, without +prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with +active links or immediate access to the full terms of the Project +Gutenberg-tm License. + +1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, +compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any +word processing or hypertext form. However, if you provide access to or +distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than +"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version +posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), +you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a +copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon +request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other +form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm +License as specified in paragraph 1.E.1. + +1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, +performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works +unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. + +1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing +access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided +that + +- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from + the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method + you already use to calculate your applicable taxes. The fee is + owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he + has agreed to donate royalties under this paragraph to the + Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments + must be paid within 60 days following each date on which you + prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax + returns. Royalty payments should be clearly marked as such and + sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the + address specified in Section 4, "Information about donations to + the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." + +- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies + you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he + does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm + License. You must require such a user to return or + destroy all copies of the works possessed in a physical medium + and discontinue all use of and all access to other copies of + Project Gutenberg-tm works. + +- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any + money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the + electronic work is discovered and reported to you within 90 days + of receipt of the work. + +- You comply with all other terms of this agreement for free + distribution of Project Gutenberg-tm works. + +1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm +electronic work or group of works on different terms than are set +forth in this agreement, you must obtain permission in writing from +both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael +Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the +Foundation as set forth in Section 3 below. + +1.F. + +1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable +effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread +public domain works in creating the Project Gutenberg-tm +collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic +works, and the medium on which they may be stored, may contain +"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or +corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual +property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a +computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by +your equipment. + +1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right +of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project +Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project +Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all +liability to you for damages, costs and expenses, including legal +fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT +LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE +PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE +TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE +LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR +INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH +DAMAGE. + +1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a +defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can +receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a +written explanation to the person you received the work from. If you +received the work on a physical medium, you must return the medium with +your written explanation. The person or entity that provided you with +the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a +refund. If you received the work electronically, the person or entity +providing it to you may choose to give you a second opportunity to +receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy +is also defective, you may demand a refund in writing without further +opportunities to fix the problem. + +1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth +in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO OTHER +WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO +WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. + +1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied +warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. +If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the +law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be +interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by +the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any +provision of this agreement shall not void the remaining provisions. + +1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the +trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone +providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance +with this agreement, and any volunteers associated with the production, +promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, +harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, +that arise directly or indirectly from any of the following which you do +or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm +work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any +Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. + + +Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm + +Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of +electronic works in formats readable by the widest variety of computers +including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists +because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from +people in all walks of life. + +Volunteers and financial support to provide volunteers with the +assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's +goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will +remain freely available for generations to come. In 2001, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure +and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. +To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation +and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 +and the Foundation information page at www.gutenberg.org + + +Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive +Foundation + +The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit +501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the +state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal +Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification +number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent +permitted by U.S. federal laws and your state's laws. + +The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. +Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered +throughout numerous locations. Its business office is located at 809 +North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email +contact links and up to date contact information can be found at the +Foundation's web site and official page at www.gutenberg.org/contact + +For additional contact information: + Dr. Gregory B. Newby + Chief Executive and Director + gbnewby@pglaf.org + +Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation + +Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide +spread public support and donations to carry out its mission of +increasing the number of public domain and licensed works that can be +freely distributed in machine readable form accessible by the widest +array of equipment including outdated equipment. Many small donations +($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt +status with the IRS. + +The Foundation is committed to complying with the laws regulating +charities and charitable donations in all 50 states of the United +States. Compliance requirements are not uniform and it takes a +considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up +with these requirements. We do not solicit donations in locations +where we have not received written confirmation of compliance. To +SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any +particular state visit www.gutenberg.org/donate + +While we cannot and do not solicit contributions from states where we +have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition +against accepting unsolicited donations from donors in such states who +approach us with offers to donate. + +International donations are gratefully accepted, but we cannot make +any statements concerning tax treatment of donations received from +outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. + +Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation +methods and addresses. Donations are accepted in a number of other +ways including checks, online payments and credit card donations. +To donate, please visit: www.gutenberg.org/donate + + +Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic +works. + +Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg-tm +concept of a library of electronic works that could be freely shared +with anyone. For forty years, he produced and distributed Project +Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. + +Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed +editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. +unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily +keep eBooks in compliance with any particular paper edition. + +Most people start at our Web site which has the main PG search facility: + + www.gutenberg.org + +This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, +including how to make donations to the Project Gutenberg Literary +Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to +subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. + diff --git a/old/44711-8.zip b/old/44711-8.zip Binary files differnew file mode 100644 index 0000000..cdf6354 --- /dev/null +++ b/old/44711-8.zip |