initial commit of ebook 44781HEADmain

6 files changed, 6556 insertions, 0 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..6833f05
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,3 @@
+* text=auto
+*.txt text
+*.md text
diff --git a/44781-0.txt b/44781-0.txt
new file mode 100644
index 0000000..2d30d9a
--- /dev/null
+++ b/44781-0.txt
@@ -0,0 +1,3075 @@
+*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 44781 ***
+
+PANNAAN JULISTETTU
+
+Kirj.
+
+ROBERT LOUIS STEVENSON
+
+Englanninkielestä ["The Beach of Falesá"] suomentanut Valfrid Hedman
+
+Kariston 50 pennin romaaneja 86
+
+
+
+
+
+
+
+Arvi A. Karisto, Hämeenlinna, 1917.
+
+O.-Y. Hämeenlinnan Uusi Kirjapaino.
+
+
+
+
+
+
+SISÄLLYS.
+
+   I. Polyneesialaiset häät.
+  II. Panna.
+ III. Lähetyssaarnaaja.
+  IV. Paholaistehdas.
+   V. Yö viidakossa.
+
+
+
+
+I. Polyneesialaiset häät.
+
+
+Näin tuon saaren ensi kertaa, kun ei enää ollut yö eikä vielä aamu.
+Kuu oli laskemassa länteen, mutta kumotti yhä leveänä ja kirkkaana.
+Idässä aivan päivänkoiton keskimailla säteili aamutähti timanttina
+vaaleanpunaisissa puitteissa. Maatuuli puhalsi kasvoihimme, tuoden
+väkevää villin limoonin ja vaniljan tuoksua, muita virtauksia
+voimakkaampana; ja sen kylmä viima sai minut aivastelemaan.
+Sivumennen sanoen olin elänyt vuosikausia matalalla saarella lähellä
+päiväntasaajaa enimmäkseen yksinäni alkuasukasten parissa. Nyt odotti
+minua uusi, kokemus: täkäläinen kielikin olisi minulle aivan outoa;
+ja näiden metsien ja vuorten näkeminen sekä niiden harvinainen tuoksu
+virkisti vertani.
+
+Kapteeni sammutti kompassikaapin lampun.
+
+-- Tuolla, -- sanoi hän, -- tuolla tupruaa savua, herra Wiltshire,
+riutan aukeaman takaa. Se on Falesa, siellä on tuleva asemanne,
+viimeinen kylä itäänpäin! Ketään ei asu tuulen puolella ... en tiedä
+miksi. Ottakaa kaukoputkeni, niin voitte eroittaa asunnot.
+
+Otin tähystimen, ja rannat hypähtivät lähemmäksi. Silloin näin
+metsän tiheiköt ja rantaa vasten murtuvat hyrskyt, ja puiden välistä
+pilkistivät huoneiden ruskeat katot ja mustat sisustat.
+
+-- Osuuko silmäänne valkoinen täplä tuolla idän puolella? -- jatkoi
+kapteeni. -- Se on teidän asuntonne. Korallista rakennettuna se kohoaa
+korkealle, ja kuistilla mahtuisi kolme kävelemään rinnakkain; paras
+kauppa-asematalo Etelämeren saarilla. Kun vanha Adams näki sen, puristi
+hän kättäni. "Olen joutunut tänne mukaville oloille", hän sanoi.
+"Niin olette", vastasin minä, "ja oli aikakin!" Johnny-parka! En
+nähnyt häntä senjälkeen kuin yhden kerran, ja silloin hän oli
+muuttanut säveltään ... ei voinut tulla toimeen alkuasukasten tai
+valkoihoisten kanssa tai mitä lieneekään ollut; ja kun sitte taas
+käväisimme siellä, oli hän kuollut ja kuopattu. Minä otin ja pistin
+kepakon hänen haudalleen: "John Adams, kuoli kahdeksantoistasataa
+kuusikymmentäkahdeksan. Mene sinä ja tee samaten." Kaipasin sitä
+miestä. En minä koskaan mitään erityistä vikaa Johnnyssä nähnyt.
+
+-- Mihin hän kuoli? -- kysyin.
+
+-- Jonkinlaiseen tautiin, -- sanoi kapteeni. -- Näkyy kohdanneen häntä
+äkkiä. Yöllä kuuluu nousseen vuoteeltaan, hörppi Kivunkuolettajaa ja
+Kennedyn Keksintöä. Ei auttanut: sellaiseen setkeen ei Kennedykään
+tepsinyt. Sitten oli hän yrittänyt avata katajaviina-laatikkoa. Ei
+apua siitäkään: ei ollut kylliksi väkevää. Senjälkeen oli hän kaiketi
+pistäytynyt ulos, juossut kuistille ja kupsahtanut käsipuun yli. Kun
+hänet seuraavana päivänä löydettiin, oli hän pähkähullu ... hoki kaiken
+aikaa, että joku oli kastellut hänen kopraansa. ["Kopraksi" nimitetään
+kuivattua kookospähkinän sisustaa, jota tuodaan Etelämeren saarilta
+yleisimpänä kauppatavarana. Suom.] John-rukka.
+
+-- Pidettiinkö sitä saaren vikana? -- tiedustin minä.
+
+-- No, kyllähän sitä saaren viaksi sanottiin tai vaivaantumisen
+syyksi tai joksikin muuksi, -- vastasi hän. -- Minä en kuitenkaan ole
+koskaan kuullut, että se olisi epäterveellinen paikka. Viimeiseltä
+mieheltämme, Vigoursilta, ei siellä karvaakaan käpertynyt. Hän läksi
+sieltä rantaman vuoksi ... sanoi pelkäävänsä Mustaa Jackia ja Casea ja
+Viheltelijä-Jimmyä, joka siihen aikaan vielä oli elossa, mutta pian sen
+jälkeen juovuspäissään hukkui. Vanha kapteeni Randall taasen on elellyt
+täällä noin vuodesta 1840, sanokaamme 45. Enpä ole Billyssä juuri pahaa
+huomannut, eikä hän ole paljoa muuttunutkaan. Näkyy voivan saavuttaa
+ukko Metusalan iän. Ei, kyllä se kaiketi on terveellinen paikka.
+
+-- Tuolla on vene tulossa, -- sanoin minä. -- Se on suoraan
+edessämme väylällä; näkyy olevan kuudentoista jalan pituinen
+valaanpyydystäjävene; kaksi valkoista miestä peräteljoilla.
+
+-- Sama vene, joka upotti Viheltelijä-Jimmyn! -- huudahti kapteeni;
+-- tähystäkäämme kaukoputkella. Niin, aivan oikein, siellä on Case
+ja se neekeri. Heillä on hirtehisen huono maine, mutta tiedättehän,
+millainen juorujen tyyssija tämä rantama on. Omasta puolestani uskon,
+että Viheltelijä-Jimmy oli pahin kiusanhenki; mutta nyt hän on mennyt
+ihanuuteen, näettekös. Mitä lyötte vetoa, että he eivät etsi viinaa?
+Panen teille viisi kahta vastaan, että he ottavat kuusi laatikkoa.
+
+Kun nämä kaksi kauppamiestä saapuivat laivaan, miellyin heti heihin tai
+oikeammin molempain ulkonäköön ja toisen haasteluun. Kaipasin hirveästi
+valkoisia tovereita, vietettyäni päiväntasaajalla neljä vuotta, joita
+aina pidin vankeusvuosina: milloin julistettiin minua kohtaan _tabu_
+["Tabu" on Etelämeren saarilla alkuaan uskonnollisesta kunnioituksesta
+johtuva kielto lähestyä, koskea tai mainita jotakuta henkilöä tai
+jotakin esinettä. Suom.] ja sain juosta neuvottelutuvalle, jotta panna
+poistettaisiin; milloin ostin katajaviinaa, ratketen lystäilyyn, jota
+sitte kaduin; istuskelin huoneessani iltaisin vain lampun seurassa tai
+kävelin rannalla koettaen löytää hupsuudelleni sopivaa nimitystä moisen
+siirtolaisuuteni vuoksi. Mitään muita valkoihoisia ei ollut saarellani,
+ja kun purjehdin naapurisaarelle, tapasin siellä enimmäkseen kovin
+karkeata seuraa. Näiden kahden astuminen laivaamme tuotti minulle siis
+iloa.
+
+Toinen kylläkin oli neekeri; mutta he olivat sievästi puetut
+raitaisiin väljiin housuihin, ja Case olisi kelvannut esiintymään
+suurkaupungissakin. Hän oli kellervä ja pienenläntä, kasvoja koristi
+haukannenä, silmät olivat vaaleat ja parta saksilla tasattu. Kukaan
+ei tiennyt hänen syntyperästään enempää kuin että hän kieleltään oli
+englantilainen; ja selvästikin hän oli lähtöisin hyvästä kodista ja
+saanut oivallisen kasvatuksen. Hän oli myös monilahjainen, soitti
+käsipeliä ensiluokkaisesti, ja jos antoi hänelle nyörinpätkän, korkin
+tai korttipakan, teki hän temppuja kuin mikäkin silmänkääntäjä.
+Tahtoessaan osasi hän jutella niin että sitä olisi kelvannut
+vierashuoneessa kuunnella; ja milloin taas niikseen tuli, saattoi hän
+sadatella pahemmin kuin yankee-laivuri ja puhua niin nasevasti, että
+villejäkin hirvitti. Hänen ajatuskantansa oli aina sillä hetkellä
+edullisinta, se oli Casen tapaista, ja aina haasteli hän niin
+näennäisen luontevasti kuin olisi asian ehdottomasti täytynyt olla
+hänen näkökohtaansa vastaava. Hänellä oli leijonan rohkeus ja rotan
+viekkaus; ja ellei hän tätänykyä ole helvetissä, ei sellaista paikkaa
+lienekään.
+
+Tiedän vain yhden hyvän puolen siinä miehessä: hän piti vaimostaan ja
+oli tälle ystävällinen. Hän oli samoatar ja värjäsi tukkansa punaiseksi
+sikäläiseen malliin; ja kun Case kuoli (kuten kerrottavakseni koituu),
+keksittiin jotakin merkillistä -- nähtiin, että hän oli tehnyt
+testamentin kuin kristitty, jättäen kaiken perinnöksi vaimolleen,
+kaiken omansa, niin sanottiin, sekä Mustan Jackin varat ja suurimman
+osan Billy Randallin omaisuudesta kaupanpäällisiksi, sillä Case hoiti
+kirjanpidon. Senjälkeen leski matkusti kotiinsa kuunari _Manualla_, ja
+elelee siitä pitäen rouviksi syntymäsaarellaan.
+
+Mutta kaikesta tästä en tuona ensimäisenä aamuna tiennyt enempää kuin
+kärpänen. Case kohteli minua kuin herrasmies ja ystävä, lausui minut
+tervetulleeksi Falesalle ja antautui käytettäväkseni, mikä oli sitä
+hyödyllisempää, kun en vielä tuntenut alkuasukkaiden kieltä. Suurimman
+osan päivästä istuimme veljenmaljoja juoden kajuutissa, enkä ole
+kuullut kenenkään haastavan sattuvammin. Näillä saarilla ei ollut
+terävämpää ja sukkelampaa liikemiestä. Minusta tuntui Falesa olevan
+oikein oivallinen paikka; ja mitä enemmän siemailin, sitä keveämmäksi
+kävi sydämeni.
+
+Edellinen kauppa-asiamiehemme oli paennut saarelta irtisanoutumattoman
+äkillisesti, sattuen pääsemään sieltä eräällä lännestä käsin saapuvalla
+työlaivalla. Tullessaan oli kapteeni löytänyt aseman suljettuna,
+avaimet jätettyinä alkuasukas-pastorille ja kirjeen poisjuosseelta,
+jossa tämä tunnusti peljästyneensä ihan suunniltaan. Senjälkeen ei
+kauppahuonettamme ollut siellä edustettu, eikä tietenkään ollut mitään
+lastia laivattavana. Kun tuulikin oli myötäinen, toivoi kapteeni
+ehtivänsä seuraavalle saarelleen aamunkoitteessa hyvän vuoksen
+vallitessa, ja minun kauppatavaraini maallevienti tapahtui rivakasti.
+Minulla ei ollut mitään syytä hermostua ja hätiköidä, sanoi Case;
+kukaan ei koskisi kapineihini, jokainen oli rehellinen Falesalla,
+joskin ne välistä puhalsivat kananpoikia tai jonkun veitsen tai
+tupakkarullan. Oli siis parasta istua kaikessa rauhassa, kunnes laiva
+nosti ankkurinsa, sitten tulla suoraapäätä hänen kotiinsa tapaamaan
+vanhaa kapteeni Randallia, rantaman isää, pitää hyvänään, mitä talolla
+oli tarjottavana, ja pimeän tullen mennä kotiin nukkumaan. Näin tuli
+hyvin puolipäivä, ja kuunari oli jo lähtenyt liikkeelle ennenkuin
+astuin jalkani Falesan rantaan.
+
+Olin ottanut pari lähtölasillista, sitäennen tultuani pitkältä
+purjehdusretkeltä, ja maalle noustessani keinui tanner allani kuin
+laivan kansi. Maailma oli kuin uudestaan maalattu, jalkani polki
+musiikin tahtiin; Falesa olisi saattanut olla onnellisten saari, jos
+sellaista paikkaa on olemassa, ja sitä pahempi, ellei ole! Pehmeä ruoho
+teki jalalle hyvää, korkeat, vihannoivat vuoret hivelivät silmää,
+hauska oli nähdä miehiä vihreine seppeleineen ja naisia heleissä
+punaisissa ja sinisissä puvuissaan. Eteenpäin me astelimme voimakkaassa
+päiväpaisteessa ja vilpoisessa varjossa, nauttien kummastakin;
+ja kaikki kylän lapset taapersivat perässämme ajeltuine päineen
+ja ruskeine ruumiineen, kohottaen eräänlaisen kanojen kaakotusta
+muistuttavan riemuhuudon jälkeemme.
+
+-- Tuota noin, -- sanoi Case, -- meidän on hankittava sinulle vaimo.
+
+-- Aivan niin, -- myönsin minä; -- olin sen unohtanut.
+
+Lähettyvillämme oli pari tyttöä, ja suoristaen itseäni katsahdin heihin
+kuin pasha. Ne olivat kaikki pukeutuneet koreasti laivan käynnin takia;
+ja Falesan naiset ovat kauniita katsella. Jos niissä on vikaa, niin se
+on rahtunen leveytymistä lonkkapuolella; ja sitä juuri ajattelinkin,
+kun Case kosketti minua.
+
+-- Tuo on sievä, -- sanoi hän.
+
+Näin erään tulevan yksinään toiselta puolen. Hän oli ollut
+kalastamassa, ja hänellä oli ainoastaan likomärkä paita yllään. Nuori
+hän oli ja hyvin solakka saarelais-immeksi, -- kasvot pitkulaiset, otsa
+korkea ja katse omituisen arasteleva, kaihtava, mikä samalla kertaa
+muistutti kissasta ja lapsesta.
+
+-- Kuka hän on? -- kysyin minä. -- Hän kelpaa.
+
+-- Hän on Uma, -- sanoi Case, kutsui tyttöä ja puhutteli häntä
+alkuasukasten kielellä. En tiennyt, mitä hän sanoi; mutta kesken puheen
+tyttö katsahti minuun nopeasti ja arasti kuin iskua välttävä lapsi, loi
+sitten silmänsä jälleen maahan ja hymyili. Hänellä oli iso suu, huulet
+ja leuka kuin veistokuvalla; ja hymy viivähti hänen kasvoillaan vain
+hetkisen ja katosi. Sitten seisoi hän pää kumarassa, kuunteli Casen
+puhetta loppuun asti, vastasi sointuvalla polyneesialaisella äänellään,
+katsellen häntä suoraan silmiin, kuunteli taas vuorostaan ja sitten
+pyrähti kumartaen pois. Sainhan osani niiauksesta, mutta en enää toista
+silmäystä, saati uutta hymyä.
+
+-- Luulen asian olevan reilassa, -- sanoi Case. -- Kai hänet saat. Minä
+järjestän kaupat vanhan rouvan kanssa. Purullisesta tupakkaa voi valita
+niiden liudasta kenen haluaa, -- lisäsi hän virnistäen.
+
+Tuo äskeinen hymy lienee kiintynyt muistiini, sillä minä vastasin
+terävästi. -- Hän ei näytä sellaiselta, -- huudahdin.
+
+-- En sitä väitäkään, -- vastasi Case. -- Luullakseni hän on oikein
+mallikelpoinen. Pysyy kotonaan eikä kiertele muiden kanssa tai muuta
+sellaista. Oh, ei, älä käsitä minua väärin... Uma on oikealla tolalla
+(nopeasti saatu ystäväni tuntui puhuvan innokkaasti, ja se kummastutti
+ja miellytti minua). Tosiaankaan, -- jatkoi hän, -- en olisi niin varma
+hänen saamisestaan, mutta hän taisi viehättyä taulusi malliin. Nyt ei
+muuta tarvita kuin että olet hiiskumatta mitään ja annat minun muokata
+äitiä omalla tavallani. Minä tuon tytön kapteenin luo vihittäväksi.
+
+En pitänyt viime sanasta ja lausuin ajatukseni.
+
+-- Oh, ei siinä vihkimisessä mitään haittaa ole, -- rauhoitti hän. --
+Musta Jack toimii kappalaisena.
+
+Nyt oli näiden kolmen valkoisen miehen asumus jo tullut näkyviimme;
+sillä neekeri lasketaan valkoihoiseksi ja samaten kiinalainen!
+Omituinen käsitys, mutta yleinen näillä saarilla. Se oli laudoista
+rakennettu maja, eteisenä ränstynyt kuistinpätkä. Puoti oli
+etupuolella myymäläpöytineen, vaakoineen ja mahdollisimman köyhine
+kauppavarastoineen: pari laatikkoa säilykelihaa, tynnyri kovaa
+leipää, muutama pinkka puuvillakankaita, joita ei voinut verrata
+omiini. Ainoastaan kieltotavara, tuliaseet ja väkijuomat olivat hyvin
+edustettuina. -- Ellei minulla muita kilpailijoita ole, -- ajattelin,
+-- niin pitäisipä minun menestyä Falesalla. -- Totta tosiaan he
+kykenivät kilpailemaan kanssani vain yhdessä suhteessa, nimittäin
+pyssyillä ja rommilla.
+
+Takahuoneessa vanha kapteeni Randall istua kyyhötti lattialla
+alkuasukasten tapaan, lihavana ja kelmeänä, alastomana vyötäisiä
+myöten, harmaana kuin mäyrä ja silmät väkijuomista pullistuneina. Hänen
+ruumiinsa oli harmaiden karvojen ja ryömivien kärpästen peittämä; yksi
+oli livahtanut hänen silmänurkkaansakin, mutta siitä hän ei piitannut;
+ja moskiittohyttyset hyrisivät kuin mehiläiset miehen ympärillä.
+Jokainen puhtautta harrastava ihminen olisi toimittanut tuon elukan
+heti ulos ja kaivanut hänet maahan. Ja nähdessäni hänet, ajatellessani,
+että hän oli seitsemänkymmenvuotias, ja muistaessani, että hän kerran
+oli ohjannut laivaa, poikkeillut maihin siistissä pukimissa, puhunut
+suurellisesti ravintoloissa ja konsulivirastoissa ja istuskellut
+klubien verannoilla, ellotti minua niin, että tulin selväksi.
+Huoneeseen astuessani yritti hän nousta, multa se oli toivotonta;
+siis kurotti hän minulle sensijaan kätensä ja änkytti jonkunlaisen
+tervehdyksen.
+
+-- Ukko on jokseenkin täysi tänä aamuna, -- huomautti Case. -- Meillä
+on ollut täällä kulkutauti; ja kapteeni Randall nauttii katajaviinaa
+ehkäisylääkkeenä, eikö totta, isäseni?
+
+-- En ole eläissäni sellaista yrittänyt! -- huudahti kapteeni
+närkästyneenä. -- Minä juon katajan voimaa terveydekseni, herra mikä
+teidän nimenne onkaan ... vain varokeinona.
+
+-- Se on oikein, isäseni, -- sanoi Case. -- Mutta teidän pitää nyt
+reipastua. Täällä tulee häät... Tämä herra Wiltshire aikoo akoittua.
+
+Vanhus kysyi, kenen kanssa.
+
+-- Uman, -- vastasi Case.
+
+-- Uman! -- huudahti kapteeni. -- Mihin hän Umaa tarvitsee? Ei suinkaan
+hän ole tänne tullut terveydekseen? Mitä hiidessä hän Umalla tekee?
+
+-- Lopettakaa jo, isäseni, -- kehoitti Case. -- Ettehän te ole tytön
+naittaja. Ette tietääkseni ole hänen kumminsa. Herra Wiltshire
+tietenkin on selvillä omasta halustaan.
+
+Näin sanottuaan pyysi hän minulta anteeksi, että hänen oli mentävä
+häitä hommaamaan, ja jätti minut yksikseni tuon kurjan raukan kanssa,
+joka oli hänen liiketoverinsa ja (totta puhuen) hänen nenästä vedettävä
+narrinsa. Liike ja myymälä kuuluivat molemmat Randallille; Case ja
+neekeri olivat loisia, jotka elivät hänestä kuin nuo hänen ruumiillaan
+kuhisevat kärpäset, hänen tietämättänsä mistään. Billy Randallista
+minulla ei olekaan mitään pahaa sanottavaa, paitsi että hänen
+näkemisensä tympäisi minua ja tunsin hänen seurassaan kuin painajaisen
+ahdistusta.
+
+Huone oli tukehduttavan kuuma ja täynnä kärpäsiä; sillä talo oli
+likainen, matala ja pieni ja sijaitsi huonolla paikalla kylän takana
+viidakon laidassa, jossa ei ollut mitään liikettä. Miesten vuoteet
+olivat laitetut lattialle, ja sikin sokin ajelehti pannuja ja kulhoja.
+Mitään varsinaisia huonekaluja ei ollut, sillä raivopäissään Randall
+pani ne pirstoiksi. Siinä sitä istuin ja nautin Casen vaimon tarjoaman
+aterian. Kaiken päivää tuo miehenjäännös huvitti minua rivoilla
+vanhoilla kaskuilla ja pitkillä vanhoilla loruilla, aina valmiina
+säestämään niitä omalla läähättävällä, sihisevällä naurullaan, joten
+hän ei minun painostanutta mielentilaani huomannut. Sillävälin maisteli
+hän herkeämättä katajaviinaa. Joskus hän nukahti ja taas heräsi ohkuen
+ja väristen, ja tuon tuostakin kysyi minulta, miksi tahdoin naida Uman.
+-- Veikkoseni, -- varoittelin itseäni kaiken aikaa, -- sinusta ei saa
+tulla tällaista vanhaa herrasmiestä.
+
+Kello saattoi olla noin neljä iltapäivällä, kun takaovi verkalleen
+avautui ja sisään ryömi kummallisen näköinen alkuasukas-akka melkein
+mahallaan. Hän oli kiedottu mustaan kankaaseen kantapäitä myöten,
+tukassa oli harmaita laikkuja, kasvot olivat tatuoidut, vaikka
+sellainen ei ollut saaren tapa, silmät suuret, loistavat ja hurjan
+näköiset. Nämä loi hän minuun hurmaantunein ilmein, jonka huomasi
+olevan näyttelemistä. Hän ei virkkanut mitään selvää sanaa, vaan
+maiskutteli ja höpisi huulillaan ja hymisi ääneensä kuin lapsi
+jouluvanukkaansa ääressä. Hän tuli suoraan lattian yli minua kohti
+ja päästyään viereeni tarttui käteeni, kehräten ja vikisten kuin iso
+kissa. Tästä hän siirtyi jonkinlaiseen lauluun.
+
+-- Kuka lemmossa tämä on? -- huudahdin minä, sillä tuo elävä oli minua
+hätkähdyttänyt.
+
+-- Se on Fa'avao, -- sanoi Randall, jonka huomasin lattiaa pitkin
+siirrähdelleen huoneen etäisimpään loukkoon.
+
+-- Ettehän peljänne häntä? -- huudahdin.
+
+-- Minäkö pelkäisin! -- kivahti kapteeni. -- Ystäväiseni, minä inhoan
+häntä! En salli hänen astua jalkaansa tänne, mutta tänään täytyy nyt
+kaiketi tehdä poikkeus, kun tulee ne häät. Hän on Uman äiti.
+
+-- No, vaikka; mutta mitä hän tuolla tarkoittaa? -- kysyin
+ärtyneempänä, ehkä peljästyneempänäkin kuin välitin tunnustaa;
+ja kapteeni kertoi minulle, että akka rallatteli runoja minun
+ylistyksekseni, koska olin naimassa Uman. -- Hyvä on, vanha rouva, --
+sanoin minä yrittäen nauraa, -- valmis palvelemaan. Mutta kun olette
+lopettanut käteni hieromisen, voisitte ilmoittaa, mitä tahdotte.
+
+Hän teki kuin olisi hän ymmärtänyt; laulu yltyi huudoksi ja pysähtyi;
+akka ryömi huoneesta samalla tavoin kuin oli tullutkin ja varmaankin
+sukelsi suoraan pensaikkoon, sillä kun seurasin häntä ovelle, oli hän
+jo hävinnyt.
+
+-- Onpa täällä kummalliset tavat, -- sanoin.
+
+-- Kummaa joukkoa ne ovat, -- myönsi kapteeni, ja ihmeekseni näin hänen
+tekevän ristinmerkin paljaalle rinnalleen.
+
+-- Hei! -- virkahdin minä. -- Oletteko paavilainen?
+
+Sen hän halveksien kielsi. -- Piintynyt baptisti, -- sanoi hän. --
+Mutta, ystäväiseni, paavilaisillakin on muutamia hyviä meininkejä, ja
+tämä on yksi niistä. Seuratkaa neuvoani, ja milloin hyvänsä tapaatte
+Uman tai Fa'avaon tai Vigoursin tai jonkun siitä joukosta, niin
+seuratkaa pappien esimerkkiä ja tehkää niinkuin minä. Ymmärrättekö?
+-- kysyi hän, toisti merkin ja vilkutti hämärää silmäänsä minulle. --
+Ei, herra, -- puhkesi hän jälleen, -- ei täällä ole paavilaisia! -- Ja
+sitte hän pitkän aikaa kestitsi minua uskonnollisilla mielipiteillään.
+
+Varmaankin olin ensi silmäyksellä tenhoutunut Umaan, sillä muutoin
+olisin totisesti paennut siitä talosta ja rientänyt puhtaaseen
+ulkoilmaan, puhtaan meren rantaan tai jollekin läheiselle joelle --
+vaikka kyllä olinkin jätettynä Casen huostaan. Niin, ja sitäpaitsi en
+konsaan olisi voinut käydä pää pystyssä sillä saarella, jos olisin
+karannut tytön luota hääiltanani.
+
+Aurinko oli mennyt mailleen, taivas hehkui tulimerenä ja lamppu oli
+ollut kotvan sytytettynä, kun Case palasi Uman ja neekerin kanssa.
+Tyttö oli puettu ja hajuvesillä pirskoitettu; hänen hameensa oli hienoa
+_tapa-kudosta_, jonka poimut häivähtelivät somemmilta kuin minkään
+silkin; tumman hunajan väristä paljasta povea verhosi vain puolisen
+tusinaa siemenistä ja kukista kierrettyä kaulanauhaa; ja korvien
+taakse hiuksiin oli pistetty tulipunaisia hibiscus-kukkia. Hän osoitti
+morsiamelle mallikelpoista käytöstä, oli vakava ja hiljainen; ja minua
+hävetti seisoa hänen vieressään tuossa kurjassa majassa, irvistelevän
+neekerin edessä. Häpesin, sanon; sillä se koirus oli puettu isoon
+paperikaulukseen, -- kirja, josta hän oli lukevinaan, oli sattumalta
+käsiin saatu romaanin nide, ja hänen käyttämänsä toimitussanat
+mainittaviksi sopimattomat. Omaatuntoani vihlaisi meidän liittäessämme
+kätemme yhteen; ja kun tyttö sai todistuksensa, tunsin kiusausta
+purkamaan kaupat ja tunnustamaan. Tällainen se asiakirja oli -- Case
+sen kirjoitti nimineen kaikkineen tilikirjasta reväistylle lehdelle:
+
+    Täten todistamme, että Uma, Fa'avaon tytär Falesan saarelta, on
+    laittomasti vihitty herra John Wiltshiren kanssa yhdeksi viikoksi
+    ja että herra John Wiltshire on vapaa lähettämään hänet hornaan,
+    milloin mielensä tekee.
+
+                                            _John Blackamoar_,
+                                        laivahylkyjen kappalainen.
+
+    Rekisteristä jäljentänyt
+
+                                            William T. Randall,
+                                              kauppakapteeni.
+
+Kaunis paperi pistää tytön käteen ja nähdä piiloitettavan kuin
+aarteena. Vähemmästäkin mies saattaisi tuntea itsensä kehnoksi. Mutta
+sellainen oli tapa näillä tienoin, eikä se (kuten itselleni sanoin)
+laisinkaan ollut meidän valkoihoisten, vaan lähetyssaarnaajamme
+syy. Jos he olisivat jättäneet alkuasukkaat rauhaan, ei minun olisi
+ollenkaan tarvinnut turvautua tähän petokseen, vaan olisin ottanut niin
+monta vaimoa kuin tahdoin ja jättänyt heidät hyvällä omallatunnolla
+milloin tahansa. Mitä enemmän häpesin, sitä enemmän joudutin lähtöäni;
+ja kun toivomuksemme täten kävivät yhteen, en ollut huomaavinani
+liikkeenharjoittajissa tapahtunutta muutosta. Case oli ollut perin
+innokas pitämään minua luonaan; mutta nyt hän ikäänkuin saavutettuaan
+tarkoituksensa näkyi yhtä hartaasti toivovan minua pois. Uma, selitti
+hän, näyttäisi minulle tien talolleni, ja kaikki kolme sanoivat meille
+huoneessa hyvästi.
+
+Oli jo melkein yö; kylä tuoksusi metsältä ja kukkasilta, mereltä ja
+paistetuilta leipäpuun hedelmiltä; riutalta kohisi komea aallokko
+rantaa kohti, ja etäältä tiheiköistä ja majoista kuului aikuisten ja
+lasten ääniä. Tuntui hyvältä hengittää keuhkoihinsa puhdasta ilmaa;
+tuntui hyvältä päästyäni kapteenin rehvanasta sensijaan nähdä tämä
+olento vierelläni. Minusta oli aivan kuin olisi hän ollut joku tyttö
+kotona Englannissa, ja unohtaen itseni tartuin hänen käteensä. Hänen
+sormensa kietoutuivat omiini, kuulin hänen hengähtävän syvään ja
+nopeasti, ja yhtäkkiä nosti hän käteni kasvoilleen, puristaen sitä
+niitä vasten. -- Sinä hyvä! -- huudahti hän ja juoksi edelleni ja
+pysähtyi katsomaan taakseen, hymyillen, -- ja juoksi edelleni jälleen,
+tällä tavoin opastaen minut viidakon syrjitse ja hiljaista polkua
+kotiini.
+
+Tosiasia on, että Case oli asianmukaisesti kosinut puolestani, kertoen
+tytölle, että olin aivan hullaantunut häneen ja että seurauksista
+välittämättä tahdoin hänet omakseni. Tietäen mitä minä en vielä
+aavistanut, lapsi-parka uskoi siitä joka sanan ja oli vähällä joutua
+päästään pyörälle turhamaisuudesta ja kiitollisuudesta. No, kaikesta
+tästä minä en tiennyt mitään; kuuluin niihin, jotka vastustivat
+kaikkea hupsua hempeyttä alkuasukas-naisten suhteen, nähtyäni vaimojen
+sukulaisten syöneen puille paljaille niin monta valkoista aviomiestä,
+jotka vielä päällisiksi joutuivat ivattaviksi. Sanoin siis itselleni,
+että minun oli alusta pitäen pysyttävä jäykkänä ja valaistava hänelle
+asemansa.
+
+Mutta hän näytti niin viehkeältä ja sievältä juostessaan edelläni
+ja sitten odotellessaan minua aivan kuin lapsi tai ystävällinen
+koira, että minä en voinut muuta kuin seurata häntä, kuunnella hänen
+paljaiden jalkojensa tepsutusta ja tähystellä hämärässä hänen kiiltävää
+ruumistaan. Ja nyt juolahti mieleeni toinen ajatus. Hän leikki
+kissanpoikaa kanssani, nyt kun olimme yksinämme; mutta talossa oli hän
+esiintynyt kuin kreivitär, niin ylpeänä ja nöyränä.
+
+Hän juoksi edessä olevaan taloon, ja vielä ulkona ollessani näin
+tulitikun välähtävän ja lampun valon ilmestyvän ikkunoihin.
+Asemataloni oli ihmeellisen kaunis korallista rakennettu huoneryhmä,
+kuisti melkoisen leveä, ja pirtti korkea ja avara. Kirstuni ja
+laatikkoni olivat pinotut sisälle jokseenkin sekaisin; ja kaiken tuon
+epäjärjestyksen keskellä seisoi Uma pöydän ääressä minua odotellen.
+Hänen varjonsa ulottui takana peltikaton kupuun; hän seisoi sitä vasten
+kirkkaana, lampun kimallellessa hänen hipiällään. Pysähdyin ovelle,
+ja hän katsahti minuun sanattomana, innosta hohtavin, mutta kuitenkin
+lannistunein silmin. Sitte hän kosketti poveansa.
+
+-- Minä ... sinulle vaimo, -- sanoi hän. En ollut vielä tuntenut tuohon
+tapaan; mutta halu omistaa hänet puristi ja värisytti ruumistani kuin
+tuuli levitettyä purjetta.
+
+En olisi voinut puhua, vaikka olisin tahtonutkin; ja jos olisin
+voinut, en olisi tahtonut. Olin häpeissäni, että annoin alkuasukkaan
+noin liikuttaa mieltäni, häpeissäni myöskin vihkimisestä ja
+todistuksesta, jonka tyttö oli tallettanut hameeseensa. Käännyin
+sivulle ja olin penkovinani tavaroitani. Ensimäisenä sattui käsiini
+katajaviinalaatikko, ainoa, minkä olin tuonut; ja osaksi tytön tähden,
+ja osaksi vanhan Randallin muistelemisen kauhusta, tein nopean
+päätöksen. Väänsin laatikon kannen auki. Taskussani säilyttämälläni
+korkkiruuvilla avasin pullot peräkkäin ja lähetin Uman kaatamaan
+nesteen kuistilta maahan.
+
+Viimeisen tyhjennettyään tuli hän luokseni ja katseli minua näköjään
+ymmällä.
+
+-- Ei hyvä, -- sanoin, sillä nyt hallitsin ääntäni jo vähän paremmin.
+-- Mies juo, ei hyvä mies.
+
+Hän myönsi tämän, mutta jäi miettiväiseksi. -- Miksi sinä se sitte toi?
+-- ihmetteli hän tovin kuluttua. -- Kas, jos sinä ei tahto juoda, sinä
+ei se tuo, minä luulla.
+
+-- Selvä juttu, -- sanoin minä. -- Ennen minä tahto juoda liikaa, nyt
+ei tahto. Katso, minä ei tiennyt että saan vaimonen. Jos minä juoda
+viinaa, minun pikku vaimo pelkää.
+
+Puhua hänelle ystävällisesti oli melkein enemmän kuin mihin minä
+kelpasin; olin tehnyt itselleni lupauksen, etten koskaan antautuisi
+heikkouteen alkuasukasta kohtaan, ja tottumus oli tullut toiseksi
+luonnokseni.
+
+Hän seisoi katsellen minua vakavasti, istuessani siinä avoimen laatikon
+ääressä. -- Minä luulla sinä hyvä mies, -- sanoi hän. Ja äkkiä hän
+heittäysi eteeni lattialle. -- Minä on sinun yhtäkaikki! -- huudahti
+hän.
+
+
+
+
+II. Panna.
+
+
+Tulin kuistille aamusella juuri ennen auringon nousua. Asuntoni oli
+viimeinen itäänpäin; metsäinen ja kallioinen niemeke sen takana kätki
+päivännousun. Lännen puolella virtasi vuolas, vilpoinen joki; taampana
+oli kylän kookospalmuilla, leipäpuilla ja majoilla täplitetty vihreä
+kenttä. Toisissa asunnoissa oli luukut vielä ikkunoissa, toisissa oli
+ne jo avattu: näin moskiittoverkot vielä pingoitettuina, ja niiden
+lävitse häämöitti vastaheränneiden istuvien ihmisten varjoja; toisia
+taas oli harppailemassa äänettöminä pitkin nurmikkoa, käärittyinä
+monivärisiin yöpukuihinsa kuin beduiinit raamatun kuvissa. Oli
+haudanhiljaista, juhlallista ja viileätä, ja aamunkoiton valo hohti
+laguunilla kuin tuli.
+
+Mutta se, mikä minua kiusasi, oli lähempänä. Tusinan verta nuoria
+miehiä ja lapsia oli asettunut kaareen taloni sivulle: puro eroitti
+heidät, toiset olivat sen tämänpuoleisella, toiset tuonpuoleisella
+rannalla ja yksi veden keskeltä kohoavalla paadella; ja kaikki
+istuivat he ääneti raiteihinsa käärittyinä, tuijottaen minuun ja
+huoneisiini suoraan kuin lintukoirat. Minusta tuntui se omituiselta
+ulos mennessäni. Kun uituani tulin takaisin ja näin heidät kaikki
+siellä ja vielä pari kolme lisäksikin, tuntui se vielä omituisemmalta.
+Mitä ihmettä heillä oli asunnossani töllisteltävää, ajattelin ja astuin
+sisälle.
+
+Mutta noiden mulkoilijain läsnäolo vaivasi minua yhä, jonka vuoksi
+menin pian ulos jälleen. Aurinko oli nyt noussut, mutta yhä kätkettynä
+metsäniemekkeen taakse. Noin neljännestunti oli kulunut. Ihmisjoukko
+oli suuresti lisääntynyt, reunustaen pitkältä joen takemman rannan.
+Siinä oli kolmisenkymmentä täysikasvuista ja lapsia kaksin verroin,
+toiset seisten, toiset istuen kyykyllään maassa, ja kaikki töllistellen
+asuntoani.
+
+Olin nähnyt talon eräässä Etelämeren kylässä noin piiritettynä, mutta
+silloin kaupustelija sisällä rusikoi vaimoaan, joka parkui täyttä
+kurkkua. Täällä ei ollut mitään merkillistä: uuni oli sytytetty,
+savu nousi ilmoille kristittyyn tapaan, kaikki oli mallikelpoista ja
+moitteetonta. Tosin oli saapunut muukalainen, mutta heillä oli ollut
+tilaisuus nähdä tuo muukalainen eilen ja he suhtautuivat asiaan aivan
+tyynesti. Mikä heitä nyt vaivasi? Nojasin käsivarteni kaidepuuta vasten
+ja tuijotin takaisin. Ne eivät edes vilkuttaneet silmiään! Silloin
+tällöin saatoin huomata lasten supattavan, mutta ne haastelivat niin
+matalalla äänellä, ettei edes puheen suhinaa kantaunut korviini. Muut
+muistuttivat veistokuvia, tuijottaessaan minuun mykkinä ja surullisina
+kirkkailla silmillään; ja mieleeni juolahti, että asema näyttäisi
+jokseenkin samallaiselta, jos seisoisin hirsipuun lavalla ja nuo hyvät
+ihmiset olisivat saapuneet teloitustani katsomaan.
+
+Tunsin itsessäni syntyvän pelkoa ja aloin varoa näyttämästä
+säikähtyneeltä, sillä se ei mitenkään käynyt päinsä. Nousin ylös
+muka suoristautuakseni, astuin alas kuistin portaita ja kävelin
+joelle päin. Syntyi lyhyt sorina väkijoukossa, sellainen, jota kuulee
+teatterissa esiripun kohotessa, ja muutamat etumaisista siirrähtivät
+taaksepäin. Näin tytön laskevan toisen kätensä nuoren miehen olalle
+ja toisella viittaavan ylöspäin; samalla sanoi hän jotakin saaren
+kielellä läähättävin äänin. Kolme pientä poikaa istui polun vieressä,
+jota minun oli kuljettava kolmen jalan päässä heistä. Raiteihinsa
+kääriytyneinä, ajeltuine päineen, solmittuine hiustupsuineen ja
+omituisine kasvoineen näyttivät he uuninreunan kuvioilta. Siinä he
+istuivat vakavina kuin tuomarit. Tulin päätähavin nyrkki pystyssä,
+viiden solmuvälin nopeudella kuin mies, jolla on tositarkoitus; ja
+luulin näkeväni jonkinlaisen irvistyksen ja väännähdyksen noissa
+kolmissa kasvoissa. Sitten yksi hypähti ylös (hän oli etäisinnä) ja
+juoksi äitinsä turviin. Molemmat muut koettivat seurata perässä, mutta
+töyttäsivät yhteen, kierähtivät ulvoen tantereelle, pujoittuivat ilki
+alastomina raideistaan, ja hetkisen kaikki kolme luikkivat henkensä
+edestä, vinkuen kuin porsaat. Kanakat [eräiden Polyneesian saariryhmien
+alkuasukasten nimitys. Suom.], jotka eivät edes hautajaisissa olisi
+jättäneet leikinaihetta käyttämättä, nauroivat ja päästivät kurkuistaan
+koiran haukahdusta muistuttavan äänen.
+
+Sanotaan, että ihmistä peloittaa yksinään oleminen. Mutta niin ei ole
+laita. Pimeässä tai tiheässä viidakossa peloittaa häntä se, että ei voi
+varmasti tietää, vaikka kokonainen liuta hiipisi hänen kintereillään.
+Kaikkein enin peloittaa häntä väkijoukon keskellä, kun ei aavista, mitä
+tuolla joukolla lienee mielessä. Naurun vaietessa minäkin pysähdyin.
+Pojat eivät vielä olleet ehtineet pois, he kirmasivat yhä yhtäälle,
+kun minä jo olin kääntänyt keulani ja suuntasin toiselle taholle. Kuin
+hupsu olin laukannut ulos, kuin hupsu riensin jälleen takaisin. Se
+oli epäilemättä mitä hullunkurisinta nähdä, ja ällistyksekseni kukaan
+ei tällä kertaa nauranut. Vain eräs vanha vaimo päästi hurskaanlaisen
+voihkauksen, niinkuin kuulee lahkolaisten äännähtelevän kappeleissaan
+saarnan aikana.
+
+-- En koskaan ole nähnyt sellaisia kanakan hupsuja kuin nämä sinun
+heimolaisesi, -- virkoin kerran Umalle, katsahtaen ikkunasta noihin
+ulkona töllisteleviin.
+
+-- Ei tiedä, -- vastasi Uma eräänlaisella inhoavalla sävyllä, johon hän
+kykeni.
+
+Siinä oli kaikki, mitä puhuimme asiasta, sillä minä olin nolona, ja Uma
+piti seikkaa niin luonnollisena, että minä aivan häpesin.
+
+Kaiken päivää, toisia tullen, toisia mennen, nuo hupsut istuskelivat
+milloin suuremmissa milloin pienemmissä parvissa asuntoni läntisellä
+sivulla ja joen toisella puolella, odotellen näytelmää, mitä se
+sitten olikaan -- kaiketi tulta taivaasta tuhoamaan minut kimpsuineni
+kampsuineni. Mutta illan tullen he aito saarelaisina olivat väsyneet
+hommaansa ja menneet tiehensä, pannen sensijaan toimeen tanssit kylän
+isossa tuvassa, jossa kuulin heidän laulavan ja paukuttavan käsiään
+noin kello kymmeneen illalla; ja seuraavana päivänä he näkyivät
+unohtaneen, että minua oli olemassakaan. Jos tuli olisi iskenyt
+taivaasta tai maa avautunut ja niellyt minut, ketään ei olisi ollut
+sitä huvia näkemässä tai vahingosta viisastumassa, tai miten sitä
+tahtoo nimittää. Mutta sain kokea, että he eivät olleet unohtaneetkaan,
+vaan pitivät minua silmällä nähdäkseen joitakin erinomaisia ilmiöitä.
+
+Näinä kahtena päivänä oli minulla täysi työ järjestäessäni
+kauppatavaroitani ja Vigoursilta jäänyttä varastoa. Tämä oli
+puuha, joka sai minut perin alakuloiseksi ja pidätti juuri muuta
+ajattelemasta. Ben oli tuonut varastoa viime matkalla (tiesin voivani
+luottaa Beniin), mutta ilmeisesti oli sitä joku sillävälin liikutellut.
+Huomasin menettäneeni hyvinkin puolen vuoden palkan ja voitto-osuuden
+verran, ja sadattelin itseäni päivät pitkät, kun olin ollut sellainen
+typerä aasi ja istunut naukkaamassa Casen kanssa, sensijaan että olisin
+pitänyt huolta omista asioistani ja varannut tavaraa.
+
+Mutta turhaa on itkeä kaatunutta maitokehloa. Tehtyä ei voinut saada
+tekemättömäksi. Minulla ei ollut muuta neuvoa kuin järjestellä
+jätteet ja uudet tavarani, jotka itse olin valinnut, käydä ympäri
+taloa pyydystelemässä rottia ja torakoita ja laittaa puotini
+oikeaan sydneyläiseen malliin. Somalta sen sainkin näyttämään;
+ja kun kolmantena aamuna sytytettyäni piippuni seisoin ovella,
+katsahdin sisään ja sitten kääntyen loin silmäni vuorella
+huojuviin kookospalmuihin sekä asetin kopratynnyrit valmiiksi,
+niin silmäillessäni kylän nurmikolla käveleviä saarelaiskeikareita
+ja laskiessani, montako karttuunimetriä nuo ihmiset tarvitsisivat
+mekkoihinsa ja hameisiinsa, tunsin olevani oikeassa paikassa
+varallisuutta kootakseni ja sitten palatakseni kotiin avaamaan
+ravintolan.
+
+Siinä sitä istuin kuistilla mitä hurmaavin maisema edessäni,
+päiväpaisteen lämmössä, odotellen hauskaa kaupantekoa, joka saisi veren
+voimakkaasti kiertämään kuin merikylpy. Ja kaikki tämä oli kuitenkin
+haihtunut mielestäni, ja minä uneksin Englannista, tuosta, puhuttakoon
+mitä puhutaan, viheliäisestä, kylmästä, liejuisesta maankolkasta, jonka
+päivän valossa tuskin näkee lukea, ja kuvittelin, miltä oluttupani
+näyttäisi suuren, puistokäytävän tapaisen valtatien reunassa viheriään
+puuhun ripustettuine kyltteineen.
+
+Tämä aamusta; mutta päivä kului, eikä ainoatakaan sielua tullut
+lähelleni, ja mikäli tunsin alkuasukasten tapoja muilta saarilta,
+näytti tämä minusta omituiselta. Ihmiset olivat hiukan nauraneet
+liikettämme ja sen komeita kauppa-asemia, varsinkin tätä Falesan
+asemaa. Kaikki piirin kopra ei korvaisi sitä viidessäkymmenessä
+vuodessa, olin kuullut heidän sanovan, arvellen heidän kuitenkin
+liioittelevan. Mutta kun päivä kului, eikä kaupanteosta näkynyt
+merkkiäkään, alkoi mieleni masentua; ja kello kolmen tienoissa
+iltapäivällä minä läksin kävelylle reipastuakseni. Ruohikolla näin
+valkoisen miehen tulevan kauhtanaan puettuna, josta samoinkuin
+hänen kasvoistaan tunsin hänet papiksi. Hän näytti hyväluontoiselta
+vanhukselta, ollen jo hiukan harmaantunut ja niin likainen, että
+hänellä olisi voinut kirjoittaa paperiarkille.
+
+-- Hyvää päivää, sir, -- sanoin minä.
+
+Hän vastasi innokkaasti alkuasukasten kielellä.
+
+-- Ettekö ollenkaan puhu englanninkieltä? -- kysyin.
+
+-- Ranskaa, -- selitti hän.
+
+-- Oh, olen pahoillani, -- virkoin, -- mutta silloin en tule tolkkuun.
+
+Hän yritti hetkisen ranskaksi ja sitten taas kanakaksi, jolla hän näkyi
+luulevan tulevansa paremmin ymmärretyksi. Sain selville, että hän ei
+tullut luokseni ainoastaan aikaa tappamaan, vaan että hänellä oli
+jotakin ilmoitettavaa, ja kuuntelin sitä tarkkaavammin. Eroitin nimet
+Adams, Case ja Randall, useimmiten Randallin, ja sanan "myrkky" tai
+jotakin sentapaista; erittäin usein kuulin hänen mainitsevan jotakin
+alkuasukasten sanaa. Menin kotiin, toistellen sitä itsekseni.
+
+-- Mitä _fusi-oki_ merkitsee? -- kysyin Umalta, lausuen sanan parhaani
+mukaan.
+
+-- Tehdä kuoliaaksi, -- sanoi hän.
+
+-- Vai niin, vai sitä se onkin! -- huudahdin. -- Oletko koskaan
+kuullut, että Case olisi myrkyttänyt Johnnie Adamsin?
+
+-- Jokainen tietää se, -- sanoi Uma halveksien. -- Antoi hänelle
+valkoinen hiekka ... paha hiekka. Hänellä vielä pullo. Jos hän antaa
+sinulle viinaa, sinä ei juoko se viina.
+
+Olin kuullut jokseenkin samallaisia juttuja muilla saarilla, ja
+sama valkoinen jauhe esiintyi niissä aina, joten en siitä suuresti
+välittänyt. Kuitenkin menin Randallin asunnolle nähdäkseni, saisinko
+jotakin selvyyttä, ja tapasin Casen portailla pyssyä puhdistamassa.
+
+-- Onko täällä runsaasti metsänriistaa? -- sanoin.
+
+-- Aikalailla, -- vastasi hän. -- Viidakko vilisee kaikenlaisia
+lintuja. Olisipa kopraa yhtä viljalti, -- sanoi hän viekkaasti, kuten
+minusta tuntui, -- mutta täällä ei näy saavan mitään toimeen.
+
+Olipa siinä Musta Jack puodissa ostajaa palvelemassa.
+
+-- Tuo osoittaa sentään kaupankäyntiä, -- sanoin.
+
+-- Ensimäinen myyntimme kolmeen viikkoon, -- vastasi hän.
+
+-- Älähän, -- epäilin puolestani. -- Kolmeenko viikkoon? No, no.
+
+-- Ellet usko minua, -- huudahti hän hiukan kiihtyneenä, -- voit mennä
+kopra-suojaan katsomaan. Vielä tällä siunatulla hetkellä on se puoliksi
+tyhjä.
+
+-- Siitä en paljoakaan hyötyisi, tiedäthän, -- virkoin. -- Olisihan se
+eilen saattanut olla aivan tyhjä.
+
+-- Niinpä kyllä, -- myönsi hän naurahtaen.
+
+-- Sivumennen sanoen, mitä se pappi on miehiään? -- kysäisin. --
+Näyttää jokseenkin ystävälliseltä.
+
+Tässä kohden Case räjähti äänekkääseen nauruun. -- Ah, -- sanoi hän, --
+nyt näen mikä sinua vaivaa! Galuchet on ollut kimpussasi.
+
+"Isä Kalossiksi" häntä tavallisesti mainittiin, mutta Case aina lausua
+lipsautti nimen ranskalaiseen malliin, jonka vuoksi sitä suuremmalla
+syyllä otaksuimme hänen olevan jokapäiväisten ihmisten yläpuolella.
+
+-- Kyllä olen hänet tavannut, -- sanoin. -- Huomasin, että hän ei
+ajatellut suuria sinun kapteeni Randallistasi.
+
+-- Eipä tosiaan! -- myönsi Case. -- Adams-poloisesta se jupakka johtui.
+Hänen viimeisenä päivänään, kun hän makasi kuoleman kielissä, sattui
+nuori Buncombe tänne. Oletko nähnyt Buncombea?
+
+Vastasin kieltävästi.
+
+-- Hän on sellainen neropatti, se Buncombe! -- nauroi Case. -- No
+niin, Buncombe sai päähänsä, että kun ei ollut muita pappismiehiä
+lähettyvillä kuin kanaka-pastoreita, olisi meidän kutsuttava isä
+Galuchet kuulemaan vanhuksen ripin ja antamaan sakramentin. Minulle se
+oli samantekevää, kuten voit arvata; mutta sanoin, että nähdäkseni oli
+kysyttävä Adamsin omaa mieltä. Hän höpisi yhä kastellusta koprastaan
+ja muuta hassutusta. "Kuulkaahan", sanoin, "olette kovin sairas.
+Tahtoisitteko, että Kalossi tulisi tänne?" Hän kohousi kyynäspäänsä
+varaan. "Tuokaa pappi", sanoi hän, "tuokaa pappi; älkääkä jättäkö minua
+kuolemaan kuin koira!" Hän puhui jokseenkin hurjasti ja kiihkeästi,
+mutta kylläkin järkevästi. Sitä vastaanhan ei ollut mitään sanottavaa,
+ja siis lähetimme kysymään Galuchet'lta, tahtoiko hän tulla. Tietysti
+hän tahtoi, sen arvaa. Jo ajatuskin sai hänet hypähtämään likaisessa
+paidassaan. Mutta hän ei ollut ottanut isää laskelmiinsa. Hän on
+piintynyt baptisti, isä on; eikä paavilaisten ole tänne tulemista. Ja
+hän meni sulkemaan oven. Buncombe haukkui häntä tekopyhäksi, ja minä
+luulin, että hän saisi kohtauksen. "Tekopyhä!" huudahti hän. "Minäkö
+tekopyhä? Pitääkö kuulla sellaista mokomalta apinalta?" Ja hän hyökkäsi
+Buncombea kohti, joten minun täytyi tulla väliin. Ja siinä keskellä
+touhusi Adams, joka taaskin oli käynyt kaistapääksi, hokien koprastaan
+kuin huimahullu. Huvinäytelmäksi se oli mainiota, ja minä olin läkähtyä
+naurusta, mutta silloin Adams yht'äkkiä kohosi istualleen, löi
+käsillään rintaansa ja matkasi manalan pimeille tuville. Hänellä oli
+kova kuolema, niin oli John Adamsilla, -- lopetti Case, käyden äkkiä
+vakavaksi.
+
+-- Ja mihin pappi joutui? -- kysyin minä.
+
+-- Pappiko? -- sanoi Case. -- Oh, hän paukutteli ovea ulkopuolelta,
+huuteli alkuasukkaita murtamaan sen ja piipitti, että hän tahtoi
+pelastaa sielun ja muuta sellaista. Hän oli tavattomasti kuohuksissaan,
+se pappi. Mutta mitäpä sille mahtoi? Johnin ankkuriköysi oli
+katkennut, John oli poistunut näiltä markkinoilta, eikä siinä nyt enää
+sakramenteista apua lähtenyt. Pian ilmoitettiin Randallille, että pappi
+oli rukoilemassa Johnnyn haudalla. Isä oli aika hutikassa, sieppasi
+nuijan ja kiirehti suoraan paikalle. Siellä oli Kalossi polvillaan ja
+joukko alkuasukkaita katselemassa. Ei olisi luullut isän niin paljoa
+välittävän muusta kuin väkijuomista; mutta hän ja pappi kinastelivat
+siinä kaksi tuntia, sättien toisiaan alkuasukasten kielellä, ja joka
+kerta, kun Kalossi yritti polvistua, isä tähtäsi häntä nuijallaan.
+Moista lystiä ei ollut Falesalla ennen nähty. Jupakka loppui siihen,
+että kapteeni Randall kellahti maahan jonkin kohtauksen johdosta, ja
+pappi pääsi kuin pääsikin voitolle. Mutta hän oli vihaisin pappi, mistä
+koskaan on kuultu, ja valitti päälliköille loukkauksesta, kuten hän
+sitä nimitti. Siitä hän ei mitään hyötynyt, sillä päällikkömme täällä
+ovat protestantteja; ja kun hän oli rettelöinyt aamukoulun rummusta,
+antoivat he mielellään hänelle näpsäyksen. Nyt hän vannoo, että Randall
+antoi Adamsille myrkkyä tai jotakin sellaista, ja tavatessaan nuo kaksi
+miestä irvistelevät toisilleen kuin paviaanit.
+
+Hän kertoi tämän mahdollisimman luonnollisesti ja ikäänkuin siitä
+huvitettuna, vaikka se nyt näin kauan jälkeenpäin ajatellessani tuntuu
+minusta ellottavalta jutulta. Kuitenkaan ei Case koskaan tekeytynytkään
+pehmeäksi, vaan ainoastaan reiluksi, sydämelliseksi ja kaikin tavoin
+miehekkääksi; ja totta puhuen sai hän minut kokonaan ymmälle.
+
+Menin kotiin ja kysyin Umalta, oliko hän poopi, jota sanaa olin
+huomannut alkuasukasten käyttävän katolisista.
+
+-- _E le ai!_ -- huudahti hän. Uma käytti aina omaa kieltään, milloin
+hän tahtoi tavallista jyrkemmin kieltää, ja mahtavammalta se tosiaan
+kuuluukin. -- Poopi ei hyvä, -- lisäsi hän.
+
+Sitten kyselin häneltä Adamsista ja papista, ja hän kertoi minulle
+jokseenkin saman jutun omalla tavallaan. Näin en asiasta paljoa
+viisastunut, mutta yleensä olin taipuvainen otaksumaan, että
+sakramentin aiheuttama jupakka oli asian pohjana ja myrkytys vain lorua.
+
+Seuraava päivä oli sunnuntai, jolloin ei mitään ostajia ollut
+odotettavissa. Uma kysyi minulta aamusella, menisinkö "rukoilemaan".
+Sanoin hänelle, että en ollut niissä aikeissakaan, ja hän pysyi
+itsekin kotona sen enempää puhumatta. Minusta tämä oli omituista
+alkuasukkaassa, alkuasukas-naisessa, ja naisessa, jolla oli uudet
+vaatteet näyteltävinä. Mutta kun se erinomaisesti soveltui minulle,
+en ollut sitä huomaavinani. Kummallisinta oli, että sittenkin olin
+vähällä tulla menneeksi kirkkoon, ja sitä seikkaa en hevillä unhoita.
+Olin pistäytynyt kävelylle ja kuulin virren kajahtavan. Tiedätte,
+miltä se tuntuu. Kun kuulee ihmisten laulavan, se ikäänkuin vetää
+puoleensa; ja ennen pitkää olin kirkon vieressä. Se oli pieni, pitkä,
+matala korallista kyhätty rakennus, joka molemmista päistään pyörentyi
+valaanpyytäjä-veneen tapaan; sen päällä oli iso alkuasukasmallinen
+katto, ikkunat olivat lasitta ja oviaukot ovitta. Pistin pääni
+ikkunasta ja näin jotakin niin uutta (sillä muilla saarilla kävi
+toimitus toiseen malliin), että pysähdyin katselemaan. Seurakunta istui
+matoilla lattialla, naiset toisella puolella, miehet toisella, kaikki
+koreimmissa pukimissaan. Naisilla oli ihan hameet ja hatut, miehillä
+valkoiset nutut ja paidat. Virsi oli laulettu loppuun; pastori, iso,
+harteva kanaka, oli saarnastuolissa, pauhaten kuin henkensä edestä.
+Tavasta, jolla hän heilutti kättään, käytti äänivarojaan, veti esiin
+todisteita ja vetosi kuulijoihinsa, huomasin hänet voimamieheksi
+ammatissaan.
+
+Mutta äkkiä hän katsahti ylös, kohdaten silmäni, ja vakuutan teille,
+että hän horjahti saarnastuolissaan; hänen silmänsä pullistuivat
+päästä, hänen kätensä kohosi osoittamaan minua ikäänkuin vastoin hänen
+tahtoaan, ja saarna pysähtyi siihen.
+
+Sitä ei ole hauska tunnustaa, mutta tieheni minä pötkin; ja jos saisin
+samallaisen järkytyksen, niin livistäisin huomennakin. Nähdä tuon
+lavertelevan kanakan lysähtävän kokoon vain minut huomatessaankin sai
+minut tuntemaan kuin olisi pohja pudonnut maailmasta.
+
+Menin suoraa päätä kotiin, jäin sinne, enkä puhunut mitään.
+Saattaisi otaksua, että olisin kertonut Umalle, mutta se oli vastoin
+järjestelmääni. Saattaisi luulla, että olisin mennyt kysymään Casen
+mielipidettä; mutta toden teolla häpesin puhua sellaisesta asiasta,
+peläten, että jokainen nauraa rapsauttaisi minulle vasten kasvoja.
+Siksi pidin suuni kiinni ja ajattelin sitä enemmän; ja mitä enemmän
+ajattelin, sitä vähemmin asia minua miellytti.
+
+Maanantai-iltana selvisi päässäni ajatus, että minua kohtaan varmaan
+oli julistettu tabu. Uusi kauppapuoti oli kaksi päivää ollut avattuna
+kylässä, ja tuntui aivan uskomattomalta, ettei ainoakaan mies tai
+nainen tullut sitä katsomaan.
+
+-- Uma, -- sanoin, -- luulen, että minulla on tabu.
+
+-- Luulen niin, -- virkkoi hän.
+
+Mietiskelin hetkisen, utelisinko häneltä enempää; mutta ei ole viisasta
+antaa alkuasukasten luulotellakaan, että heiltä kysytään neuvoa, ja
+senvuoksi läksin Casen luo. Oli pimeä, ja tapansa mukaan istuskeli hän
+yksinään portailla poltellen.
+
+-- Case, -- aloitin, -- on tapahtunut merkillistä. Minut on tabuoitu.
+
+-- Oh, loruja! -- vastasi hän, -- se ei ole tapana näillä saarilla.
+
+-- Olkoon tai ei, -- sanoin. -- Se oli tapana siellä, mistä tänne
+tulin. Vakuutan tietäväni, millaista se on; ja väitän sinulle varmasti,
+että olen joutunut tabun alaiseksi.
+
+--- No, -- kysyi hän, -- mitä olet sitten tehnyt?
+
+-- Senpä juuri tahtoisin saada selville, -- vastasin minä.
+
+-- Oh, niin ei voi olla laitasi, -- virkkoi hän; -- se ei ole
+mahdollista. Mutta kuulehan, mitä teen. Rauhoitu sinä vain, niin menen
+hankkimaan asiasta varmuuden. Valssaahan sisälle juttelemaan isän
+kanssa.
+
+-- Kiitoksia paljon, -- sanoin, -- mutta jään mieluummin tänne
+kuistille. Teidän asuntonne on niin ummehtunut.
+
+-- Minä kutsun sitten isän tänne, -- sanoi hän.
+
+-- Ystäväiseni, -- estelin minä, -- jätä se mieluummin tekemättä. Minä
+tosiaankaan en pidä herra Randallista.
+
+Case nauroi, otti lyhdyn puodista ja läksi kylään. Noin neljännestunnin
+kuluttua tuli hän takaisin, näyttäen hyvin vakavalta.
+
+-- Tjaa, -- sanoi hän, paiskaten lyhdyn kuistin portaille, -- sitä en
+olisi koskaan uskonut. Kuinkahan pitkälle näiden kanakain hävyttömyys
+vielä meneekään? Näkyvät lopen menettäneen kaiken kunnioituksen
+valkoisia kohtaan! Pitäisi saada tänne sotalaiva ... saksalainen, jos
+mahdollista; ne pojat osaavat käsitellä kanakoja.
+
+-- Siis minä _olen_ tabun alainen? -- huudahdin.
+
+-- Jotakin sinne päin, -- sanoi hän. -- Ja se on pahinta siitä
+lajista, mitä olen vielä kuullut. Mutta minä seison lujana puolestasi,
+Wiltshire, kanssasi yhtenä miehenä. Pistäydy tänne huomenaamulla
+yhdeksän tienoissa, niin menemme tiedustamaan asiaa päälliköiltä.
+Ne pelkäävät minua tai ainakin ovat ennen peljänneet; mutta he
+ovat nykyisin niin korskeita, etten tiedä, mitä ajatella. Ymmärrä
+minua, Wiltshire; en pidä tätä sinun riitanasi, -- jatkoi hän hyvin
+päättäväisenä, -- vaan minusta koskee asia meitä kaikkia, se koskee
+valkoista miestä, ja minä taistelen sen puolesta kynsin hampain, --
+tässä käteni.
+
+-- Saitko syytä selville? -- kysyin.
+
+-- En vielä, -- virkkoi Case. -- Mutta kyllä heidät huomenna taltutamme.
+
+Yleensä olin varsin mielissäni hänen käytöksestään ja melkein vielä
+enemmän seuraavana päivänä, kun tapasimme toisemme mennäksemme
+päälliköiden puheille ja näin hänet niin jäykkänä ja päättäväisenä.
+Päälliköt odottelivat meitä eräässä isoista, soikeista suojistaan,
+jonka jo pitkän matkan päästä osoitti meille räystäitten alla
+tungeskeleva väkijoukko, ainakin sata henkilöä, miehiä, naisia ja
+lapsia. Monet miehistä olivat matkalla työhönsä, ja heillä oli vihreät
+seppeleet, joka sai minut ajattelemaan vapunpäivää kotona. Tämä joukko
+avautui suristen, kun me kaksi astuimme sisään, ja osoitti äkillistä
+vihaista kiihtymystä.
+
+Sisällä oli viisi päällikköä; neljä mahtavannäköistä, komeata miestä,
+viides vanha ja kumarainen. He istuivat matoilla valkoisissa mekoissaan
+ja nutuissaan, viuhkat käsissä kuin hienoilla naisilla, ja kahdella
+nuorimmalla oli katolisia kunniarahoja rinnassa, joka antoi minulle
+miettimisen aihetta. Meille oli varattu paikat istumamatoilla huoneen
+etupuolella vastapäätä näitä suurmiehiä. Keskusta oli tyhjä; väkijoukko
+sorisi aivan selkämme takana ja kuroitteli kaulojaan, toiset tyrkkien
+toisiaan, paremmin nähdäkseen, ja heidän varjonsa hypähtelivät
+edessämme lattian puhtoisilla laakakivillä. Hiukkasen verran
+häiriinnyin tuosta rahvaan kiihtymyksestä, mutta päälliköiden tyyni,
+kohtelias sävy rauhoitti minua, sitä enemmän, kun heidän puhemiehensä
+ryhtyi pitämään pitkää puhetta matalalla äänellä, toisinaan heiluttaen
+kättään Casea, toisinaan minua kohti, ja välistä lyöden rystöillään
+mattoon. Ainakin oli selvää, että päälliköt eivät osoittaneet mitään
+suuttumuksen merkkejä.
+
+-- Mitä hän nyt haasteli? -- kysyin, kun päällikkö oli lopettanut.
+
+-- Oh, sitäpä vain, että heistä oli hauskaa sinut nähdä ja että he
+sanoistasi ymmärtävät haluavasi tehdä jonkun valituksen, joten sinun on
+puhuttava suusi puhtaaksi, niin he kyllä järjestävät asian.
+
+-- Veipä sen lausuminen aika pitkän ajan, -- huomautin.
+
+-- Pyh, loput oli imartelua ja kohteliaisuuslauseita ja kaikellaista
+puuta heinää, -- selitti Case. -- Tiedäthän, millaisia kanakat ovat.
+
+-- No, minulta he eivät saa kuulla runsaastikaan kohteliaisuuksia, --
+sanoin minä. -- Kerrot heille, kuka olen. Minä olen eurooppalainen,
+Suur-Britannian alamainen ja kotimaassani niin mahtava päällikkö, että
+sillä ei ole määrääkään; minä olen tullut tänne tekemään heille hyvää
+ja sivistämään heitä; ja tuskin olen saanut liikkeeni järjestettyä, kun
+he ryhtyvät julistamaan minut pannaan, joten kukaan ei uskalla lähestyä
+taloani! Sano heille, etten aio rikkoa lakeja; ja jos he tahtovat
+lahjaa, teen mikä kohtuullista on. En moiti ketään siitä, että katsoo
+eteensä, saat heille sanoa, sillä se on ihmisluonteen mukaista; mutta
+jos he luulevat voivansa minun suhteeni noudattaa omia kanakalaisia
+meininkejään, niin pian näkevät erehtyneensä. Ja sano heille suoraan,
+että kysyn syytä tähän valkoisen miehen ja Britannian alamaisen osaksi
+tulleeseen kohteluun.
+
+Sellainen oli puheeni. Minä tiedän, miten on kanakoja käsiteltävä:
+kun opettaa heille järkeä ja menettelee heitä kohtaan reilusti, niin
+(sen tunnustuksen heille annan) he aina taipuvat. Niillä ei ole
+mitään oikeata hallitusta tai todellista lakia, se on ajettava heidän
+päähänsä; ja jos heillä sellaisia olisikin, kylläpä olisi kaunista,
+jos niitä sovitettaisiin valkoihoisiin. Tuntuisi perin omituiselta,
+jos saapuisimme niin pitkien matkojen takaa emmekä saisi tehdä mitä
+tahdomme. Pelkkä ajatuskin siitä on aina paisuttanut sisuani, ja
+minä laadin puheeni varsin mahtipontiseksi. Sitten Case käänsi sen
+tai pikemmin oli kääntävinään, jonka jälkeen ensimäinen päällikkö
+vastasi, sitten toinen ja sitten kolmas, kaikki samaan tyyliin,
+keveästi ja kohteliaasti, mutta vakavalla pohjasävyllä. Kerran tehtiin
+Caselle kysymys, ja hän vastasi siihen, jolloin kaikki, päälliköt
+kuten rahvaskin, nauroivat ja katsahtivat minuun. Kaikkein viimeksi
+kumarainen vanhus ja ensimäiseksi puhunut iso nuori päällikkö panivat
+Casen jonkinlaisen kuulustelun alaiseksi. Toisinaan huomasin Casen
+koettavan livistää ja he ahdistivat häntä kuin ajokoirat. Hiki valui
+hänen kasvojaan pitkin, joka ei ollut minulle mitään hauskaa nähtävää,
+ja muutamista hänen vastauksistaan väkijoukko voihki ja mukisi, niin
+että teki pahaa kuunnella. Oli hirveän kiusallista, etten ymmärtänyt
+alkuasukkaiden kieltä, sillä (kuten nyt uskon) he kyselivät Caselta
+naimisestani, ja hänellä täytyi olla tukala työ selviytyä asiasta.
+Mutta yksinään jätettynä olisi Casella ollut älyä vaikka johtaa
+parlamenttia.
+
+-- No, siinäkö kaikki? -- kysyin, kun tuli pysähdys.
+
+-- Tule, -- sanoi hän, kuivaten kasvojaan; -- kerron sinulle ulkona.
+
+-- Tarkoitatko, että he eivät poista tabua? -- huudahdin minä.
+
+-- Se on jotakin omituista, -- sanoi hän. -- Kerron sinulle ulkona.
+Parasta, että tulet pois.
+
+-- Minä en siedä sitä heiltä, -- huudahdin. -- En ole niitä miehiä. Et
+ole näkevä, että väistän mokomaa kanaka-parvea.
+
+-- Olisi parasta, että niin tekisit, -- sanoi Case.
+
+Hän vilkaisi minuun varoittava ilme silmissään; nuo viisi päällikköä
+katsahtivat minuun varsin kohteliaasti, mutta hiukan terävästi; ja
+ihmiset katselivat minua, kurkottelivat ja tyrkkivät toisiaan. Muistin
+taloani vaanineen lauman, muistin, miten pastori oli hypähtänyt
+saarnastuolissaan vain minut nähdessäänkin; ja koko juttu tuntui
+minusta niin omituiselta, että nousin seuraamaan Casea. Väkijoukko
+avautui jälleen, päästäen meidät lävitseen, mutta siirtyi meistä
+loitommalle kuin tullessamme, lapset sen liepeillä juoksivat ja
+vinkuivat, ja kun me kaksi valkoista miestä kävelimme pois, seisoivat
+kaikki meitä töllistelemässä.
+
+-- Ja, -- kysyin minä, -- mitä tämä kaikki nyt merkitsee?
+
+-- Toden totta en voi sitä oikein itsekään käsittää. Sinä olet heille
+vastenmielinen,-- sanoi Case.
+
+-- Julistaa mies pannaan, siksi että on heille vastenmielinen! --
+kivahdin minä. -- En ole koskaan kuullut moista.
+
+-- Se on jotakin pahempaa, näetkös, -- selitti Case. -- Sinusta ei ole
+tehty tabua ... sanoinhan, että niin ei voinut olla. Ihmiset eivät tule
+lähellesi, Wiltshire, ja siinä sitä ollaan.
+
+-- Eivät tule lähelleni? Mitä sillä tarkoitat? Miksi he eivät tule
+lähelleni? -- ihmettelin.
+
+Case epäröitsi. -- Näkyvät peljästyneen, -- virkkoi hän matalalla
+äänellä.
+
+Minä pysähdyin äkkiä. -- Peljästyneen? -- toistin. -- Oletko tullut
+hulluksi, Case? Mistä he ovat peljästyneet?
+
+-- Kunpa sen tietäisin, -- vastasi Case, pudistaen päätänsä. -- Kaiketi
+jotakin heidän hassua taikauskoaan. Sitä minä en tajua, -- sanoi hän.
+-- Muistuttaa Vigoursin jupakkaa.
+
+-- Tahtoisin tietää, mitä sillä tarkoitat, ja vaivaan sinua sen
+kertomaan, -- virkoin.
+
+-- No, näetkös, Vigours livisti ja jätti kaikki sikseen, -- sanoi
+hän. -- Siinä oli jotakin taikauskoa ... en koskaan päässyt asiasta
+selvyyteen; mutta pahalta se alkoi lopulta näyttää.
+
+-- Minä olen kuullut siitä toisenlaisen kertomuksen, -- huomautin,
+-- ja parasta on, että sen sinulle mainitsen. Kuulin hänen pötkineen
+tiehensä sinun tähtesi.
+
+-- Oh, kyllä kai häntä hävetti kertoa totuutta, -- sanoi Case, --
+epäilemättä piti hän sitä typeränä. Ja totta onkin, että touhusin hänet
+täältä. "Mitä sinä tekisit, vanha veikko?" kysyi hän. "Laputa", neuvoin
+minä, "äläkä sitä kahdesti tuumi". Olin perin iloinen nähdessäni hänen
+lähtevän tiehensä. Ei ole minun tapaistani kääntää selkääni miehelle
+hädässä, mutta kylässä syntyi niin paljon häiriötä, että en tiennyt,
+mihin se vielä johtaisi. Olin hupsu, kun seurustelin niin paljon
+Vigoursin kanssa. Tänään he siitä minulle huomauttelivat. Etkö kuullut,
+miten Maea (se nuori päällikkö, se iso mies) tuon tuostakin lausui
+"Vika"? Häntä he sillä tarkoittivat. Eivät ne vain näy sitä unohtavan.
+
+-- Tuo kaikki on hyvin puhuttu, -- sanoin, -- mutta siitä ei selviä
+minulle, missä syy on; sillä et kerro minulle, mitä he pelkäävät ...
+mitä he tarkoittavat.
+
+-- Heh, soisinpa tietäväni, -- puolustautui Case.
+
+-- En osaa puhua selvemmin.
+
+-- Mielestäni olisit voinut kysyä, -- huomautin.
+
+-- Niin minä teinkin, -- sanoi hän. -- Mutta ellet ole sokea, täytyi
+sinun itsekin nähdä, että kyseleminen siirtyi toiselle puolen. Menen
+niin pitkälle kuin tohdin toisen valkoihoisen edestä; mutta kun itse
+joudun kiipeliin, ajattelen ensinnä omaa nahkaani. Vikani on, että
+olen liiankin hyväluontoinen. Ja rohkenen sanoa sinulle, että osoitat
+omituista kiitollisuutta miehelle, joka on joutunut kaikkiin näihin
+rettelöihin sinun asioittesi tähden.
+
+-- Ajattelen juuri erästä seikkaa, -- sanoin. -- Olit hupsu
+seurustellessasi niin paljon Vigoursin kanssa. Sinulla on toki
+lohdutuksena, että et ole ollut paljoa minun kanssani. Ethän ole
+koskaan käynyt seinieni sisällä. Tunnusta pois; sinä tiesit tästä
+ennakolta?
+
+-- Tosiaankaan en ole käynyt, -- myönsi hän. -- Se oli huomaamattomuus,
+josta olen pahoillani, Wiltshire. Mutta sinne nyt tulemiseeni nähden
+lausun ajatukseni aivan selvään.
+
+-- Tarkoitat, että et tahdo? -- kysyin.
+
+-- Hyvin ikävää, veikkoseni, mutta kyllä se sillä lailla on, -- virkkoi
+Case.
+
+-- Sanalla sanoen olet peloissasi?
+
+-- Sanalla sanoen olen peloissani.
+
+-- Ja täytyykö minun yhä aiheettomasti olla tabun alaisena? -- kysyin.
+
+-- Sanon sinulle, että et ole tabun uhrina, -- toisti hän. -- Kanakat
+eivät tule lähellesi, siinä kaikki. Ja kuka heitä voi pakoittaa? Meillä
+kauppiailla on aikamoinen sappi, se täytyy tunnustaa; pakoitamme
+nämä kanaka-raukat peruuttamaan lakinsa, poistamaan tabunsa ja muuta
+sellaista, milloin vain hyväksi näemme. Mutta ethän toki odottane
+mitään lakia, joka pakoittaisi ihmiset tekemään kauppaa liikkeessäsi,
+vaikkapa eivät haluaisikaan? Et tahtone väittää itselläsi olevan sisua
+siihen? Ja jos sinulla olisikin, olisipa kummallista ehdottaa sellaista
+minulle. Haluaisin huomauttaa sinulle, Wiltshire, että itsekin olen
+kauppias.
+
+-- En luule, että sinuna puhuisin sisusta, -- sanoin minä. -- Mikäli
+minä voin käsittää, tulee käymään näin: Ainoakaan sielu ei ole tekevä
+kauppaa minun kanssani, vaan kaikki käyvät sinun luonasi. Sinä kokoat
+kopran, ja minä saan mennä hiiteen niin että kintut vilkkuu. Enkä minä
+osaa alkuasukasten kieltä, ja sinä olet täällä ainoa mainitsemisen
+arvoinen henkilö, joka taitaa englantia, ja sinä kehtaat vihjailla
+olevani hengen vaarassa, eikä sinulla ole minulle muuta sanottavaa kuin
+että et tiedä, miksi!
+
+-- Niin, se _on_ kaikki, mitä minulla on sinulle sanottavaa, -- virkkoi
+hän, -- Minä en tiedä ... soisin tietäväni.
+
+-- Ja sinä käännät minulle selkäsi, jättäen minut oman onneni nojaani
+Sellainenko on asema? -- kysyin minä.
+
+-- Jos tahdot käyttää häijyjä sanoja, -- vastasi hän. -- Minä en niitä
+käytä. Sanonhan vain: "Aion pysyä sinusta erilläni; tai ellen sitä tee,
+joudun itse vaaraan."
+
+-- Hm, -- murahdin minä, -- olet sinäkin soma valkoihoinen!
+
+-- Oh, ymmärrän; olet ärsyttynyt, -- sanoi hän. -- Niin olisin itsekin.
+Voin antaa sinulle anteeksi.
+
+-- Jo riittää, -- kivahdin minä, -- mene anteeksiantoinesi muualle.
+Tästä käy minun tieni, tuosta sinun!
+
+Tämän jälkeen me erosimme, ja minä menin suoraa kotiini kiihoittuneessa
+mielentilassa ja tapasin Uman koettelemassa muutamia kauppatavaroita
+kuin lapsi.
+
+-- Kuulehan, -- sanoin, -- jätä tuo hupsuttelu! Oletpa tehnyt niistä
+kauniin sekamelskan, ikäänkuin ei minulla olisi kylliksi kiusaa
+ilmankin! Ja luullakseni käskin sinun laittaa päivällistä!
+
+Ja sitte lienen antanut hänen kuulla karkeampaa kielenkäyttöäni, kuten
+hän ansaitsi. Hän nousi heti ylös niinkuin vahtisotilas upseerinsa
+käskystä; sillä minun täytyy myöntää, että hän aina käyttäytyi hyvin ja
+osoitti suurta kunnioitusta valkoihoisia kohtaan.
+
+-- No, -- sanoin minä, -- sinä olet täältä ja sinun täytyy tämä
+ymmärtää. Minkätähden on minulle julistettu tabu? Tai ellei niin ole
+laita, miksi ihmiset karttavat minua?
+
+Hän seisoi töllistellen minua, silmät suurina kuin lautaset.
+
+-- Eikö sinä tiedä? -- läähätti hän vihdoin.
+
+-- En, -- sanoin minä. -- Miten saattaisit sitä minulta odottaa?
+Siellä, mistä olen tullut, ei ole sellaisia hullutuksia.
+
+-- Eikö Ese sinulle kertoi? -- kysyi hän jälleen.
+
+(_Ese_ oli alkuasukasten nimitys Caselle; se merkitsee ehkä muukalaista
+tai omituista, tai se saattaa merkitä vaikka mammee-omenaa, -- mutta
+luultavimmin oli se vain hänen oma nimensä väärin kuultuna ja kanakain
+kielelle muovattuna.)
+
+-- Ei paljoa, -- vastasin.
+
+-- P--n Ese! -- huudahti hän.
+
+Teistä saattaisi tuntua omituiselta kuulla tämän kanaka-tytön lausuvan
+karkean kirouksen. Mutta eipä mitään. Hän ei tiennyt kiroavansa ...
+ei, eikä hän ollut vihoissaankaan; hän oli suuttumuksen yläpuolella,
+käytti sanaa aivan yksinkertaisesti ja vakavasti. Hän seisoi siinä
+suorana lausuessaan sen. Tuskin muistan koskaan ennen tai jälkeen
+huomanneeni naisen näyttävän sellaiselta, ja se mykisti minut. Hän
+teki jonkinlaisen kumarruksen, mutta se oli mitä ylpein, ja levittäen
+kätensä jatkoi:
+
+-- Minä häpeissäni. Minä luulee sinä tiesit. Ese minulle kertonut sinä
+tiedät, hän kertonut sinä ei välitä, hän kertonut sinä rakastaa minua
+liian paljo. Tabu minulla, -- selitti hän, koskettaen poveansa niinkuin
+oli tehnyt hääiltanamme. -- Nyt minä mennä pois, tabu se mennä myöskin.
+Sitten sinä saa liian paljo kopra. Siitä sinä pitää enemmän paremmin,
+minä luulla. _Tofá, alii_, -- lisäsi hän omalla kielellään, -- hyvästi,
+päällikkö!
+
+-- Maltas! -- huudahdin. -- Älä pidä sellaista kiirettä.
+
+Hän katsahti minuun sivulta ja hymyili. -- Sinä näkee sinä saa kopra,
+-- tyynnytteli hän kuin lasta, jolle tarjotaan sokeroituja hedelmiä.
+
+-- Uma, -- sanoin minä, -- kuulehan järkipuhetta. En tosiaankaan
+tiennyt, ja Case näkyy pelanneen varsin halpamaisesti meitä molempia
+kohtaan. Mutta nyt minä tiedän, vaan en välitä. Rakastan sinua liian
+paljon. Sinä et mene pois, sinä et jätä minua, minä olen kovin
+suruissani.
+
+-- Sinä ei rakasta minua, -- huudahti hän, -- sinä puhuu minulle häijyt
+sanat! -- Ja hän heittäytyi lattialle huoneen nurkkaan, alkaen itkeä.
+
+No, en ole oppinut mies, mutta en silti mikään vastasyntynytkään, ja
+minusta tuntui, että pahin pula nyt oli ohitse. Mutta siinä hän virui,
+selkä minuun, kasvot seinään päin, väristen itkusta kuin pieni lapsi,
+niin että hänen jalkansa hytkähtelivät. Omituista, miten se koskee
+rakastuneeseen mieheen. Sillä turhaa on asiaa sievistellä: vaikka
+hän olikin kanaka-tyttö, olin häneen silti rakastunut tai samaa kuin
+rakastunut. Yritin tarttua hänen käteensä, mutta hän ei tahtonut. --
+Uma, sanoin minä, -- tässä menettelyssä ei ole mitään järkeä. Minä
+haluan, että jäät tänne; tahdon pitää pikku vaimoni, ihan totta.
+
+-- Sinä ei puhu totta, -- nyyhkytti hän.
+
+-- No, hyvä, -- sanoin, -- minä odotan, kunnes tuo puuskasi menee
+ohitse. -- Ja minä istahdin hänen viereensä lattialle, alkaen
+silitellä kädelläni hänen tukkaansa. Ensiksi hän kiemurteli pois häntä
+koskettaessani, sitten hän ei enää näkynyt minua huomaavan, sitten
+hänen nyyhkytyksensä vähitellen talttui ja vihdoin loppui. Samassa hän
+kohotti kasvonsa minua kohti.
+
+-- Sinä puhuu minulle totta? Sinä tahtoo minä jään? -- kysyi hän.
+
+-- Uma, -- sanoin, -- tahtoisin omistaa sinut mieluummin kuin kaiken
+Etelämeren kopran! -- Tämä oli hyvin suurta puhetta, ja kummallisinta
+siinä oli, että tarkoitin sillä totta.
+
+Hän kietoi käsivartensa kaulaani, hypähtäen ylös, ja litisti kasvonsa
+omiani vastaan, joka oli saarelaisten tapa suudella, niin että aivan
+kastuin hänen kyynelistään, ja hän valtasi kokonaan sydämeni. Koskaan
+en ollut tuntenut mitään niin lähellä itseäni kuin tämän ruskean tytön
+tyllerön.
+
+Monta asiaa yhtyi panemaan pääni pyörälle. Hän oli herkullisen sievä,
+hän näkyi olevan ainoa ystäväni tuossa kummallisessa paikassa, olin
+häpeissäni, että olin puhunut hänelle raa'asti; hän oli nainen, oli
+vaimoni ja samalla ikäänkuin lapsi, jota minun kävi sääliksi; ja
+hänen kyyneltensä suolavesi kostutti vielä huuliani. Unohdin Casen ja
+alkuasukkaat, unohdin, etten tiennyt tästä jutusta mitään, tai pyrin
+vain karkoittamaan sen muistonkin mielestäni. Ja minä unohdin, että
+en saisi mitään kopraa, enkä siis kykenisi ansaitsemaan elatustani;
+unohdin isäntäni enkä ajatellut, miten huonon palveluksen heille tein
+mieluummin noudattaessani mielijohteitani ja täten laiminlyödessäni
+tehtäväni heidän liikkeensä palveluksessa. Unohdinpa senkin, että
+Uma ei ollut mikään oikea vaimoni, vaan petetty ja hyvin roskaisella
+tavalla petetty neitonen. Mutta edennyn jo liian pitkälle. Tähän asiaan
+palaan piakkoin.
+
+Oli myöhä ennenkuin ajattelimme päivällistä. Tuli oli sammunut ja
+uuni jääkylmä; mutta hetkisen perästä viritimme valkean uudestaan
+ja keitimme kumpikin ruokalajin, auttaen ja häiriten toisiamme ja
+leikitellen kuin lapset. Halusin niin ahneesti pitää hänet lähelläni,
+että istahdin aterialle tyttöni polvellani, toinen käteni hänen
+vyötäisillään, sillävälin kun toisella ajoin ruokaa suuhuni. Niin,
+vielä enemmänkin. Hän oli luullakseni kehnoin kokki, minkä Jumala oli
+luonut; hänen keittotaitonsa tuotteita olisi rehellinen hevonenkin
+kammonnut. Siitä huolimatta söin sinä päivänä Uman valmisteita, enkä
+muista koskaan olleeni enemmän mielissäni.
+
+En luulotellut mitään itselleni, en luulotellut mitään hänelle. Näin
+selvästi, että olin myyty mies; ja jos Uma oli tekevä minusta narrin,
+ei siinä mikään auttanut. Tämäpä kaiketi kirvoittikin hänen kielensä
+kantimen, sillä nyt hän oli varma, että olimme ystävät. Paljon hän
+kertoi istuessaan sylissäni ja syödessään minun ruokaani, niinkuin
+minäkin hupsutellen söin hänen; kertoi paljon itsestään ja äidistään ja
+Casesta, mikä kaikki tuntuisi hyvin ikävystyttävältä ja täyttäisi monet
+arkit, jos sen juttelisin seikkaperäisesti. Mutta siihen minun täytyy
+suorin sanoin hiukan koskettaa, ja oli siinä jotakin; itsestänikin,
+mikä hyvin suuresti vaikutti asioihini, kuten pian saatte kuulla.
+
+Sain tietää, että hän oli syntynyt eräällä saarella päiväntasaajan
+alla, ja hän oli elänyt vain pari kolme vuotta näillä tienoin,
+saavuttuaan tänne valkoisen miehen seurassa, joka oli nainut hänen
+äitinsä ja sittemmin kuollut. Vain yhden vuoden oli hän ollut
+Falesalla. Sitä ennen olivat he paljon liikkuneet, samoillen paikasta
+paikkaan sen valkoisen miehen mukana, hän kun oli niitä vierinkiviä,
+jotka aina kierivät pehmeätä pesää etsiskellen. He juttelevat kullan
+hakemisesta sateenkaaren päästä; mutta jos mies haluaa tointa, joka
+riittää hänelle kuolemaan asti, ryhtyköön hän vain pehmeätä paikkaa
+tavoittelemaan. On siinä sijansa ruualla ja juomallakin, oluella ja
+keilapelillä, sillä ei koskaan kuule heidän näkevän nälkää, ja harvoin
+tapaa heidät selvinä; ja vakinaisena urheiluna ei kukkotaistelutkaan
+vedä sille vertoja. No niin, tämä rannikkorehvastelija kuljetti naista
+ja hänen tytärtään milloin missäkin, mutta enimmäkseen syrjäisillä
+saarilla, joilla ei ollut poliiseja ja joilla hän ehkä luuli
+paistettujen varpusten helpommin lentävän suuhunsa.
+
+Minulla on oma käsitykseni tuosta vanhasta veijarista, mutta
+olin sentään mielissäni, että hän ei ollut vienyt Umaa Apiaan ja
+Papeeteen ja muihin remuavan koreileviin kaupunkeihin. Vihdoin
+saapui hän Fale-aliihin tällä saarella, sai jotakin kauppahommaa
+(Herra ties miten!), päästi kaikki piloille tavalliseen tapaan ja
+kuoli jättämättä tuskin mitään jälkeensä paitsi maatilkun Falesalla,
+jonka hän oli saanut epävarman velan maksuksi. Se aiheutti äidin
+ja tyttären muuttamisen tähän kylään asumaan. Case näkyi heitä
+kaikin keinoin rohkaisseen, ja auttaneen heitä mökin rakentamisessa.
+Hän oli perin suosiollinen siihen aikaan ja antoi Umalle tavaraa,
+eikä ole epäilemistäkään, että hän alunpitäin oli iskenyt silmänsä
+tyttöön. Mutta tuskin olivat he asuttuneet, kun ilmaantui nuori mies,
+alkuasukas, joka tahtoi naida Uman. Hän oli alempi päällikkö, hänellä
+oli perheessään muutamia komeita mattoja ja muita peruja, ja hän oli
+"hyvin sievä", sanoi Uma. Kaikin puolin oli se oivallinen tarjous
+pennittömälle, vieraalta saarelta tulleelle tytölle.
+
+Ensi sanat tästä kuullessani tulin ihan sairaaksi mustasukkaisuudesta.
+
+-- Ja tarkoitatko, että olisit nainut hänet? -- huudahdin.
+
+-- _Ioe_, kyllä, -- sanoi hän. -- Minä piti liian paljon!
+
+-- Hm, -- jupisin. -- Entä jos minä olisin saapunut hänen jälkeensä?
+
+-- Minä nyt pitää sinä enemmän paremmin, -- tolkutti hän. -- Mutta jos
+minä nai loanen, minä yksi hyvä vaimo. Minä ei tavallinen kanaka. Hyvä
+tyttö! -- sanoi hän.
+
+No, minun täytyi siihen tyytyä; mutta vakuutan, että asia ei minua
+ollenkaan miellyttänyt. Enkä sen jutun lopusta pitänyt enempää kuin
+alustakaan. Sillä tuo naimatarjous näkyy koko selkkauksen aiheuttaneen.
+Sain tietää, että Umaa ja hänen äitiään sitä ennen oli tietenkin
+katseltu yli olkain, he kun olivat ilman sukulaisia ja toisilta
+saarilta, mutta eihän siinä sen pahempaa ollut, ja sittenkin, kun
+Ioane esiintyi, synnytti se vähemmän haittaa kuin olisi luullut; mutta
+vähän myöhemmin Ioane aivan äkkiä, noin kuusi kuukautta ennen minun
+tuloani, peräytyi, lähtien saaren siitä kolkasta, ja siitä asti Uma ja
+hänen äitinsä olivat saaneet elellä yksinään. Kukaan ei käynyt heidän
+talossaan, kukaan ei puhutellut heitä teillä. Jos he menivät kirkkoon,
+toiset naiset vetivät mattonsa pois, jättäen heidät yksikseen avoimelle
+paikalle. Se oli todellinen pannaanjulistus, jollaisista olemme
+lukeneet keski-ajalta; eikä sen syy ja tarkoitus ollut arvattavissa.
+
+Joku _tala pepelo_ [Valhejuttu. Suom.] sen aiheutti, selitti Uma, joku
+valhe, joku parjaus. Hän tiesi ainoastaan, että tytöt, jotka olivat
+häneltä kadehtineet Ioanea, nyt pitittivät häntä sulhasen karkaamisesta
+ja huutelivat tavatessaan hänet yksinään metsässä, että hän ei koskaan
+joutuisi naimisiin. -- Ne kertova mulle, kukaan mies ei minua naida.
+Mies liian paljo pelkää, -- sanoi hän.
+
+Ainoa sielu, joka tuli heidän lähettyvilleen tuon hylkäämisen jälkeen,
+oli nuoriherra Case. Hänkin näytteli itseään säästeliäästi ja teki
+vierailunsa enimmäkseen iltamyöhään. Ja pian hän alkoi lyödä esille
+korttejaan ja tähtäillä Umaa. Äskeinen loanen juttu kirvelsi vielä
+sydäntäni; ja kun Case mainittiin samallaisissa puuhissa, sain aivan
+yrmeäksi.
+
+-- Niin, -- sanoin irvistäen, -- ja kaiketi Case oli sinusta "hyvin
+sievä" ja "sinä piti hänestä liian paljo"?
+
+-- Nyt sinä puhu tuhma, -- sanoi hän. -- Valkoinen mies tulee tänne,
+minä nai hän yhtä hyvin kuin kanakan; no hyvä sitte, hän nai minu yhtä
+hyvin kuin valkoinen nainen. Annapas hän ei nai, hän menee pois, nainen
+jää täällä. Yhtä hyvin roisto, tyhjä käsi, Tonga-sydän ... ei voi
+rakastaa! Nyt sinä tulee ja nai minä. Sinä on suuri sydän ... sinä ei
+häpeä saaren tyttö. Se syy minä rakastan sinu liian paljon. Minä ylpeä.
+
+En muista eläissäni tunteneeni itseäni kiusoittuneemmaksi. Laskin
+haarukan kädestäni ja siirsin pois "saaren tytön"; eipä minulla
+näkynyt olevan nyt suurta huvia kummastakaan. Sitten kävelin
+edestakaisin huoneissa, ja Uma seurasi minua silmillään, sillä hän oli
+hämmennyksissä, eikä ihmekään! Mutta omaa tilaani se sana ei riitä
+kuvaamaan. Olisin mielelläni tunnustanut suoraan, millainen lurjus olin
+ollut, mutta häpesin liiaksi.
+
+Juuri silloin kuului laulua mereltä; se kajahti äkkiä selvänä ja
+läheltä, aluksen kääntyessä niemekkeen takaa, ja rientäen ikkunaan
+Uma huudahti, että "misi" [Alkuasukasten lyhennys englantilaisesta
+_missionary_-sanasta. Suom.] oli saapunut kierroilleen. Minusta tuntui
+omituiselta, että ilolla tervehtisin lähetyssaarnaajaa; mutta siitä
+huolimatta se oli totta.
+
+-- Uma, -- sanoin minä, -- sinä jäät tähän huoneeseen, etkä hievahda
+askeltakaan, kunnes tulen takaisin.
+
+
+
+
+III. Lähetyssaarnaaja.
+
+
+Kun pääsin ulos kuistille, oli lähetyspursi laskemassa virran suuhun.
+Se oli pitkä, valkoiseksi maalattu valaanpyytäjä, hiukan päivänsuojaa
+pingoitettuna perään, alkuasukas-pastori kyyhöttäen takatuhdolla
+ohjaamassa, noin neljäkolmatta melaa välähdellen ylös ja pudoten veteen
+soutulaulun tahtiin. Ja lähetyssaarnaajan nähtiin päivänsuojan alla
+lukevan kirjasta ja säestävän! Se oli somaa nähdä ja kuulla; näillä
+saarilla ei ole mitään hauskempaa näkyä kuin lähetysvene, jolla on
+kelpo miehistö ja hyvä tahdinlyöjä. Katselin sitä puolisen minuuttia
+kenties hieman kateellisena ja sitten kävelin verkalleen joelle päin.
+
+Vastakkaiselta puolen tuli toinen mies, tähdäten samaan suuntaan, mutta
+hän riensi juoksujalkaa ja pääsi ensimäisenä perille. Se oli Case,
+kaiketi hän aikoi pysyttää minut erillään lähetyssaarnaajasta, josta
+voisin saada tulkin. Mutta minä ajattelin muuta. Ajattelin, kuinka hän
+oli peijannut meitä siinä naimisjutussa, koetettuaan aikaisemmin saada
+Uman käsiinsä. Hänet nähdessäni sierameni pärskyivät raivosta.
+
+-- Pois täältä, sinä katala, konnamainen huijari! -- huusin.
+
+-- Mitä sanot? -- kysyi hän.
+
+Toistin lauseeni, naulaten sen pontevalla kirouksella. -- Ja jos
+koskaan tapaan sinut kuuden sylen päässä asunnostani, -- kiljahdin, --
+niin lennätän luodin täiseen ruhoosi.
+
+-- Saat tehdä niinkuin haluat talosi nurkissa, -- sanoi hän. -- Johan
+sinulle sanoin, että siellä en aio käydäkään; mutta tämä on yleinen
+paikka.
+
+-- Tämä on paikka, missä minulla on yksityisasiaa, -- ärjähdin. --
+En aio sallia sinunlaisesi koiran olla kuuntelemassa ja neuvon sinua
+menemään tiehesi.
+
+-- En ota sitä neuvoasi varteen sentään, -- ilkkui Case.
+
+-- Kyllä minä sitten opetan sinut tottelemaan, -- uhkasin.
+
+-- Saammepa nähdä, -- sanoi hän.
+
+Hän oli nopea käsistään, mutta hänellä ei ollut tarpeeksi mittaa
+eikä painoa, vaan oli minunlaiseni miehen rinnalla heikko etana, ja
+sitäpaitsi olin joutunut niin tulisen vihan vimmaan, että olisin vaikka
+meisseliin puraissut. Annoin hänelle ensin tästä ja sitten tuosta, niin
+että kuulin hänen päänsä narskuvan ja särähtelevän, ja heti tuupertui
+hän tantereelle.
+
+-- Oletko saanut kylliksi? -- huusin. Mutta hän katsahti vain ylös
+valkeana ja ymmällä, ja veri levisi hänen kasvoillaan kuin viini
+lautasliinalla. -- Oletko saanut kylliksi? -- toistin. -- Puhu, äläkä
+siinä pehtaroi, taikka annan sinulle aimo potkun.
+
+Silloin hän nousi ylös pidellen päätään, jota hänen ilmeestään päättäen
+pyörrytti, ja veri valui hänen roimahousuilleen.
+
+-- Olen saanut kylliksi tällä kertaa, -- sanoi hän, nousi hoiperrellen
+ylös ja meni matkaansa samaa tietä kuin oli tullutkin.
+
+Vene oli laskemaisillaan rantaan; huomasin lähetyssaarnaajan laskeneen
+kirjansa syrjään ja hymyilin itsekseni. -- Hän näkee, että ainakin olen
+mies, -- ajattelin.
+
+Tämä oli ensi kerta Etelämeren saarilla, kun olin sanaa vaihtanut
+lähetyssaarnaajan kanssa, saati sitte pyytänyt heiltä palvelusta. Minä
+en pitänyt siitä joukosta, kukaan liikkeenharjoittaja ei pidä; he
+katselevat meitä yli olkain eivätkä sitä salaakaan; ja sitäpaitsi ovat
+he osittain muuttuneet kanakoiksi ja vetävät yhtä köyttä alkuasukkaiden
+kanssa, sensijaan että lyöttäytyisivät muihin valkoihoisiin. Minulla
+oli ylläni puhtaat raitavat pyjamat [Intialaismalliset ohuet, väljät
+liivihousut. Suom.], sillä tietysti olin pukeutunut siististi
+päälliköiden luona käyntiäni varten; mutta kun näin lähetyssaarnaajan
+astuvan veneestä oikeassa virkapuvussa, valkoisissa palttinahousuissa,
+keveässä tropiikkihatussa, valkoisessa paidassa ja kaulahuivissa sekä
+ruskeat kengät jalassa, olisin saattanut häntä kivittää. Kun hän
+tuli lähemmäksi, tähystäen minua hyvin omituisesti (kaiketi äskeisen
+tappelun johdosta), huomasin hänen näyttävän kuolettavan sairaalta,
+sillä todellakin oli hänellä kuumetta ja hän oli veneessä vilustunut.
+
+-- Herra Tarleton luullakseni? -- sanoin minä, sillä olin saanut tietää
+hänen nimensä.
+
+-- Ja te kai olette uusi kaupanvälittäjä? -- otaksui hän.
+
+-- Tahdon ensiksi ilmoittaa teille, että en ole lähetysseurain ystävä,
+-- jatkoin, -- ja että te ja teidänlaisenne saatte paljon pahaa aikaan
+päntätessänne alkuasukkaat täyteen ämmäin loruja ja nenäkkyyttä.
+
+-- Teillä on kyllä lupa ajatella niinkuin ajattelette, -- sanoi hän
+näyttäen hieman tuimistuneelta, -- mutta minun velvollisuuteni ei ole
+sitä kuunnella.
+
+-- Sattuu niin, että teidän on pakko kuunnella, -- sanoin minä. -- En
+ole lähetyssaarnaaja enkä lähetyssaarnaajani ystävä, en ole kanaka enkä
+kanakain suosija. Olenpahan vain kauppasaksa, tavallinen, alhainen
+Jumalan ylenantama valkoinen mies ja Britannian alamainen, sellainen,
+johon ette viitsisi saappaitannekaan pyyhkiä. Toivoakseni tämä on
+selvää kieltä.
+
+-- Kyllä, hyvä mies, -- myönsi hän. -- Pikemmin selvää kuin arvokasta.
+Kun itse selviätte, niin kadutte tätä.
+
+Hän yritti kulkea edelleen, mutta minä pysähdytin hänet kädelläni.
+Kanakat alkoivat nurista. Kaiketi he eivät pitäneet sävystäni, sillä
+minä puhuin tuolle miehelle yhtä vapaasti kuin puhuisin teille.
+
+-- No, nyt ette voi sanoa pettäneeni teitä, -- virkoin, -- ja voin
+siis jatkaa. Minä tarvitsen palvelusta ... oikeastaan pyydän kahtakin
+palvelusta; ja jos te ne minulle suotte, niin kukaties teidän niin
+sanotun kristillisyytenne osakkeet nousevat silmissäni.
+
+Hän oli hetkisen vaiti, ja hymyili sitten. -- Olettepa omituinen mies,
+-- sanoi hän.
+
+-- Olen sellainen, miksi Jumala on minut luonut, -- vastasin. -- En
+yritäkään esiintyä herrasmiehenä.
+
+-- Enpä ole niin vallan varma, -- virkkoi hän. -- Ja mitä voin teidän
+puolestanne tehdä, herra...
+
+-- Wiltshire, -- täydensin, -- vaikka minua tavallisesti nimitetään
+Welsheriksi; mutta Wiltshire se kirjoitetaan, kunhan rannikkolaisten
+kieli vain kääntyisi sen lausumaan. Ja mitäkö haluan? No, kerron
+teille ensimäisen asian. Olen syntinen, niinkuin te sanoisitte, omalla
+kielelläni ketku, ja tahtoisin, että auttaisitte minua sovittamaan
+henkilön, jonka olen pettänyt.
+
+Hän kääntyi lausumaan laivamiehilleen muutaman sanan alkuasukasten
+kielellä. -- Ja nyt olen teidän palveluksessanne, -- virkkoi hän,
+-- mutta vain niin kauan kuin miehistöni syö päivällistä. Minun
+pitää ehtiä paljoa kauemmaksi rantamalle ennen yön tuloa. Minun oli
+pakko viipyä Papa-Malulassa tähän aamuun asti, ja minulla on kohtaus
+Fale-aliissa huomenillalla.
+
+Johdatin hänet asuntooni äänettömänä ja melko tyytyväisenä tapaan,
+jolla olin haastellut, sillä minä tahdon, että mies säilyttää oman
+arvonsatunnon.
+
+-- Minua suretti nähdessäni teidän tappelevan, -- huomautti hän.
+
+-- Oh, se on rengas samassa ketjussa, kuten saatte kuulla, -- sanoin.
+-- Se kuuluu palvelukseen numero kaksi. Kuultuanne kertomukseni voitte
+ilmoittaa minulle, surettaako se teitä vieläkin.
+
+Astuimme suoraan sisälle puotini kautta, ja ihmeekseni huomasin Uman
+korjanneen ruoka-astiat pöydältä. Tämä oli niin vähän hänen tapaistaan,
+että ymmärsin hänen tehneen sen kiitollisuudesta, ja pidin hänestä
+senvuoksi sitä enemmän. Hän ja herra Tarleton puhuttelivat toisiaan
+nimeltä, ja lähetyssaarnaaja näytti olevan hänelle hyvin kohtelias.
+Mutta siihen en kiinnittänyt suurta huomiota; ainahan ne osaavat
+olla kohteliaita kanakalle, meitä valkoisia miehiä he komentelevat.
+Sitäpaitsi en tarvinnut Tarletonia juuri sillä hetkellä. Olin tekemässä
+heittoni.
+
+-- Uma, -- sanoin, -- anna minulle vihkimätodistuksesi. -- Hän näytti
+hämmästyneeltä. -- No, -- rohkaisin, -- voit luottaa minuun. Anna se
+tänne.
+
+Se oli hänellä mukanaan, kuten tavallista; kaiketi hän luuli sitä
+taivaan passiksi ja pelkäsi kai joutuvansa helvettiin, ellei se olisi
+hänellä kuolinhetkellä käsillä. En voinut nähdä, mihin hän sen ensi
+kerralla pani, enempää kuin nytkään, mistä hän sen otti; se hypähti
+hänen käteensä tavalla, joka muistutti sanomalehtien kertomuksia
+rouva Blavatskysta. Samaten tekevät kaikki naiset näillä saarilla, ja
+arvatenkin opetetaan se heille jo nuorena.
+
+-- Niin, -- sanoin minä todistus kädessäni, -- se neekeri Musta Jack
+vihki minut tämän tytön kanssa. Todistuksen kirjoitti Case, ja se
+on kaunis asiakirja, vakuutan teille. Senjälkeen olen huomannut,
+että seutulaisilla on jotakin vainoa tätä minun vaimoani vastaan,
+ja niin kauan kuin pidän hänet luonani, en saa liikettäni käymään.
+No, miten menettelisi mies minun asemassani, jos hän olisi mies? --
+kysyin. -- Kaikkein ensiksi hän luullakseni tekisi näin. -- Minä revin
+vihkimäkirjan, viskaten palaset lattialle.
+
+-- _Aue!_ -- voihkasi Uma ja alkoi lyödä käsiään yhteen; mutta minä
+tavoitin toisen niistä omaani.
+
+-- Ja toiseksi, -- jatkoin, -- jos hän on sellainen, joka mielestäni
+ansaitsisi miehen nimen, sir, toisi hän tytön suoraa päätä teidän tai
+jonkun muun pappismiehen eteen ja tunnustaisi: "Vihkimiseni tämän
+vaimoni kanssa oli kuje, mutta minä pidän hänestä koko runsaalla
+mitalla, ja nyt tahtoisin tulla häneen oikein vihityksi." Toimeen
+siis, herra Tarleton. Ja luullakseni olisi paras, että tekisitte sen
+alkuasukasten kielellä. Se olisi eukolle mieluista, -- lisäsin mainiten
+Umaa heti aviovaimon oikealla nimellä.
+
+Kutsuimme siis kaksi veneen miehistä todistajiksi, ja meidät sidottiin
+avioliiton umpisolmulla omassa asunnossamme; ja pastori rukoili
+hyväisen ajan, se täytyi sanoa -- mutta ei sentään niin kauan kuin
+muutamat niistä -- ja puristi meidän kummankin kättämme.
+
+-- Herra Wiltshire, -- sanoi hän laadittuaan vihkimäkirjan ja
+lähetettyään todistajat pois, -- minun on kiitettävä teitä varsin
+elävästä mielihyvästä. Olen harvoin toimittanut vihkimisen suuremmalla
+myötätunnolla ja liikutuksella.
+
+Sitä voi nimittää puhumiseksi. Hän jatkoi vieläkin, ja minä olin valmis
+nielemään kaiken siirappitaikinan, mitä hänellä oli varastossa. Sillä
+tunsin olevani hyvällä tuulella. Mutta puolen vihkimätoimituksen ajasta
+oli Uman huomio ollut kiintyneenä johonkin, ja nyt hän puhkesi puhumaan.
+
+-- Miten sinä se käsi sattunut? -- virkkoi hän.
+
+-- Kysy Casen kallolta, eukkoseni, -- sanoin minä. Hän hypähti,
+parkaisten ilosta.
+
+-- Ette ole hänestä tehneet juuri mitään kilttiä kristittyä, --
+huomautin herra Tarletonille.
+
+-- Mielestämme hän ei kuulunut huonoimpiimmekaan, -- puolusti pappi, --
+kun oli Fale-aliissa; ja jos Umalla on vihankaunaa, olen taipuvainen
+uskomaan, että hänellä on siihen hyvät syynsä.
+
+-- Ka, tässäpä tulemmekin palvelukseen numero kaksi, -- sanoin minä.
+-- Tahdon kertoa teille tarinamme nähdäkseni, voitteko päästää
+päivänpilkkeen sen hämärään sokkeloon.
+
+-- Onko se pitkä? -- kysyi hän.
+
+-- On kyllä, -- huudahdin; -- riittää siinä rihmaa!
+
+-- No, minä suon teille kaiken ajan, minkä voin säästää, -- sanoi hän,
+katsahtaen kelloaan. -- Mutta tunnustan teille suoraan, että olen ollut
+syömättä kello viidestä tänä aamuna, ja ellette voi tarjota minulle
+jotakin, en luultavasti saa haukata ennenkuin seitsemän tai kahdeksan
+tienoissa illalla.
+
+-- Jumal'avita, me laitamme teille päivällistä! -- huudahdin minä.
+
+Hätkähdin hiukan kiroamistani, nyt kun kaikki sujui hyvin; ja kai
+siitä lähetyssaarnaajakin vähän hämmästyi, mutta hän oli katselevinaan
+ikkunasta ulos ja kiitti meitä.
+
+Hommasimme siis hänelle einettä. Näön vuoksi täytyi minun sallia
+eukkoni puuttua puuhaan, jonka tähden toimitin hänet teetä keittämään.
+En luule koskaan maistaneeni sellaista teetä kuin hän valmisti. Mutta
+mikä pahinta, hän sai käytetyksi vielä suola-astiankin sisältöä, pitäen
+sitä erinomaisena maustimena, ja muutti sillä lihakeittoni merivedeksi.
+Ylimalkaan sai herra Tarleton hiton surkean päivällisen; mutta samalla
+oli hänellä kyllältä kuunneltavaa, sillä kaiken keittämisemme ajan ja
+jälkeenpäin, kun hän oli syövinään, minä kestitsin häntä kertomalla
+Case-veitikasta ja Falesan rantamasta, ja hän puolestaan teki
+kysymyksiä näyttääkseen tarkkaan seuraavansa.
+
+-- Niin, -- sanoi hän vihdoin, -- pelkään, että teillä on vaarallinen
+vihollinen. Tuo Case on hyvin nokkela ja näyttää todella häijyltä.
+Minun täytyy teille sanoa, että olen pitänyt häntä silmällä lähes
+vuoden ajan, ja melkein olen joutunut alakynteen kohtauksissamme.
+Siihen aikaan kun toiminimenne viimeinen edustaja niin äkkiä pötki
+tiehensä, sain kirjeen Namulta, alkuasukas-pastorilta, jossa tämä pyysi
+minua saapumaan Falesalle niin pian kuin suinkin, koska koko hänen
+laumansa alkoi "taipua katolisten menoihin". Minä luotin suuresti
+Namuun; pelkään, että se vain osoittaa, miten helposti meidät petetään.
+Kukaan ei voinut kuulla hänen saarnaavan tulematta vakuutetuksi, että
+hän oli tavattoman lahjakas mies. Kaikki saarelaisemme hankkivat
+helposti jonkinlaisen kaunopuheisuuden ja kykenevät melkoisella
+tarmolla ja mielikuvituksella vierittelemään ja selittelemään
+vanhoja saarnoja; mutta Namun saarnat ovat hänen omiaan, enkä voi
+kieltää, että ne mielestäni ovat vaikuttaneet armon välikappaleina.
+Sitäpaitsi on hän hyvin kärkäs maallisiin asioihin, ei pelkää työtä,
+on taitava kirvesmiehen ammatissa ja on hankkinut itselleen sellaisen
+kunnioituksen naapuripastorien keskuudessa, että leikillä, joka on
+puolittain totta, nimitämme häntä idän piispaksi. Sanalla sanoen olin
+ylpeä siitä miehestä; sitä enemmän hämmästytti minua hänen kirjeensä,
+ja käytin tilaisuutta tullakseni tänne. Aamulla ennen saapumistani
+Vigours oli lähetetty "Lion"-laivaan, ja Namu oli aivan levollisena,
+nähtävästi häveten kirjettään, jota hän ei ollenkaan halunnut selittää.
+Sellaista en tietysti voinut sallia, ja lopuksi hän tunnusti, että
+häntä oli hyvin huolestuttanut nähdessään seurakuntalaistensa käyttävän
+ristinmerkkiä, mutta kuultuaan siihen selityksen, oli hänen mielensä
+tyyntynyt. Vigoursilla muka oli paha silmä, tavallinen seikka Italiaksi
+nimitetyssä maassa Euroopassa, missä moinen paholainen usein tappoikin
+ihmisiä, ja ristinmerkki näkyi olevan suojeluskeino sen vaikutusta
+vastaan.
+
+-- "Ja minä selitän sen näin, misi", sanoi Namu. "Mainittu maa
+Euroopassa on paavinuskoinen, ja pahan silmän piru saattaa olla
+katolinen paholainen tai ainakin tottunut katolisten menoihin.
+Sentähden tuumin tähän suuntaan: jos ristinmerkkiä käytettäisiin
+paavilaiseen tapaan, olisi se synnillistä, mutta kun sitä käytetään
+vain suojelemaan ihmisiä pahalta hengeltä, joka itsessään on viaton
+teko, niin täytyy merkinkin olla viattoman, samaten kuin pullo
+sellaisenaan ei ole hyvä eikä paha. Sillä eihän tämä merkki ole hyvä
+eikä paha. Mutta jos pullo on täytetty viinalla, niin viina se pahaa
+on; ja jos merkkiä käytetään epäjumalanpalvelukseen, on se senvuoksi
+paha. Ja kuten alkuasukas-pastorilta saattoi odottaa, oli hänellä
+varalla sopiva teksti perkeleitten ulosajamisesta."
+
+-- "Ja kuka teille on kertonut pahasta silmästä?" kysyin minä.
+
+-- Hän myönsi, että se oli Case. Ka, pelkään pitävänne minua kovin
+ahdasmielisenä, herra Wiltshire, mutta minun täytyy sanoa teille, että
+se minua kovin suututti, enkä voi ajatella mitään hyvää kauppiaasta,
+joka moisilla neuvoilla koettaa vaikuttaa pastoreihini. Ja sitäpaitsi
+oli seudulla huhuiltu Adamsista, vanhus muka oli myrkytetty, mutta en
+siihen juuri kiinnittänyt huomiotani. Nyt se kuitenkin johtui mieleeni.
+
+-- "Ja viettääkö se Case nuhteetonta elämää?" kysyin.
+
+-- Hän myönsi, että niin ei ollut laita; sillä vaikka hän ei
+juopotellut, oli hän hyvin naisiin menevä ja uskonnoton.
+
+-- "Sitten", sanoin minä, "luulen, että on sitä parempi mitä vähemmän
+olette hänen kanssaan tekemisissä".
+
+-- Mutta ei ole helppo saada Namusta viimeistä sanaa. Tuossa tuokiossa
+oli hän valmis esityksineen. "Misi", sanoi hän, "te kerroitte minulle
+viisaista miehistä, jotka eivät olleet pastoreita, eivätkä edes pyhiä
+ihmisiä, mutta jotka tiesivät paljon oppimisen arvoista, esimerkiksi
+puista ja eläimistä, ja osasivat painaa kirjoja ja kertoa veitsien
+valmistamiseen poltetuista kivistä. Sellaiset miehet opettavat teitä
+korkeakouluissanne, ja te saatte heiltä tietoja, mutta varotte
+oppimasta jumalattomuutta. Misi, Case on minun koulumestarini."
+
+-- En tiennyt, mitä sanoa. Casen juonittelut olivat nähtävästi
+karkoittaneet herra Vigoursin Falesalta, ja se oli hyvinkin luultavasti
+tapahtunut pastorini salaisella suostumuksella. Muistin, että juuri
+Namu oli rauhoittanut minua Adamsista ja selittänyt huhun vain
+katolisen papin ilkeämielisyydestä lähteneeksi. Ja näin, että minun
+täytyi hankkia perusteellisempia tietoja puolueettomalta taholta.
+Täällä on vanha päällikön veitikka, Faiaso, jonka te varmaan näitte
+neuvostossa tänään; hän on koko ikänsä ollut levoton ja viekas,
+suuri kapinain kuohuttaja ja saaren lähetystyölle kiusallinen oas.
+Kuitenkin on hän hyvin älykäs ja, politiikkaa ja omia rikkomuksiaan
+lukuunottamatta, pysyy totuudessa. Minä menin hänen luokseen, kerroin
+hänelle kuulemani ja pyysin häntä olemaan avomielinen.
+
+-- Minulla ei liene eläissäni ollut tuskallisempaa keskustelua.
+Kenties ymmärrätte minua, herra Wiltshire, kun sanon teille,
+että otan aivan vakavalta kannalta ne ämmäin lorut, joista minua
+tuonnoin moititte, ja että olen yhtä harras pyrkimyksessäni tehdä
+hyvää näille saarelaisille kuin te saatatte olla miellyttääksenne
+ja suojellaksenne sievää vaimoanne. Ja teidän on muistettava, että
+pidin Namua oikeana mallimiehenä ja ylpeilin hänestä, lukien hänet
+lähetystyömme ensimäisiin kypsiin hedelmiin. Ja nyt sain tietää, että
+hän oli joutunut jonkinlaiseen riippuvaisuuteen Casesta. Aluksi ei
+hänessä ollut vikaa; se johtui epäilemättä juonittelun ja mahtailemisen
+aiheuttamasta pelosta ja kunnioituksesta. Mutta kauhukseni sain
+tietää, että toinen vaikutin oli tullut lisäksi: kuulin Namun ottaneen
+tavaraa Casen myymälästä ja arvelun mukaan joutuneen hänelle pahasti
+velkaan. Mitä tahansa kauppias sanoi, sen Namu vavisten uskoi. Hän
+ei ollut tässä asemassa yksinään; monet kylässä elivät samallaisessa
+alamaisuudessa; mutta Namun tapaus oli tärkein, Namun kautta oli
+Case saanut eniten pahaa aikaan; ja kun päällikötkin jossain määrin
+puolsivat häntä, niin hän hypitellen pastoria kämmenellään oli melkein
+kylän valtias.
+
+-- Te tiedätte jotakin Vigoursista ja Adamsista, mutta ehkä ette ole
+kuullut mitään vanhasta Underhillista, Adamsin edeltäjästä. Muistan
+hänet hiljaiseksi, leppeäksi vanhukseksi, ja meille kerrottiin, että
+hän kuoli äkkiä. Valkoiset miehet kuolevat hyvin äkkiä Falesalla.
+Totuus, sellaisena kuin sen nyt kuulin, jähmetytti veren suonissani.
+Häntä näkyi kohdanneen yleinen halvaus, herpauttaen koko hänen
+ruumiinsa paitsi toista silmää, jota hän alituisesti vilkutti. Pantiin
+liikkeelle huhu, että avuton vanhus nyt oli paholainen, ja tuo katala
+Case lietsoi alkuasukasten pelkoa, ollen itsekin pelkäävinään, eikä
+muka uskaltanut yksinään mennä hänen taloonsa. Vihdoin kaivettiin
+kuoppa, ja elävä ruumis haudattiin kylän äärimmäiseen päähän. Pastorini
+Namu, jonka kasvatuksessa olin ollut avullisena, lausui rukouksen
+tuossa inhoittavassa näytelmässä.
+
+-- Tunsin olevani hyvin vaikeassa asemassa. Ehkä olisi velvollisuuteni
+ollut ilmiantaa Namu ja toimittaa hänet eroitetuksi. Ehkä nyt
+ajattelen niin, mutta silloin näytti asia vähemmän selvältä. Hänellä
+oli suuri vaikutusvalta, se olisi saattanut osoittautua omaani
+suuremmaksi. Alkuasukkaat ovat taikauskoon taipuvaisia; kenties olisin
+heitä kiihoittamalla juurruttanut ja levittänyt näitä vaarallisia
+kuvitteluja entistä enemmän. Ja Namu oli sitäpaitsi, tätä uutta,
+kirottua vaikutusta lukuunottamatta, hyvä pappi, kykenevä mies ja
+mieleltään hurskas. Mistä etsisin parempaa? Mistä saisin edes yhtä
+hyvän? Tuolla hetkellä, Namun hairahdus vereksenä silmäini edessä,
+elämäntyöni näytti minusta ivalta; toivo oli rinnassani kuollut.
+Halusin mieluummin parantaa niitä työaseita mitä minulla oli kuin mennä
+etäältä etsimään toisia, jotka varmaan osoittautuisivat huonommiksi;
+ja häväistystä on toki vältettävä milloin se suinkin käy päinsä.
+Oikein tai väärin, päätin siis toimia meluttomasti. Koko sen yön
+toruin horjahtunutta pastoria ja väittelin hänen kanssaan, nuhtelin
+häntä tietämättömyydestään, puutteellisesta uskostaan ja kurjasta
+menettelystään, huuhdellessaan astian puhtaaksi vain ulkopuolelta,
+kylmäverisesti avustaessaan murhassa ja lapsellisesti kiihtyessään
+muutamista joutavista, tarpeettomista ja sopimattomista eleistä;
+ja paljoa ennen päivänkoittoa oli hän edessäni polvillaan, kylpien
+kyynelissä, jotka mielestäni osoittivat todellista katumusta.
+
+-- Sunnuntai-aamuna nousin saarnastuoliin, puhuen ensimäisen
+Kuningasten kirjan yhdeksännentoista luvun mukaan tulesta,
+maanjäristyksestä ja äänestä, osoittaen oikean hengellisen voiman ja
+viitaten niin selvästi kuin uskalsin Falesan äskeisiin tapahtumiin.
+Vaikutus oli voimakas, ja se kasvoi vielä suuremmaksi, kun Namu
+vuorostaan nousi, tunnustaen, että oli ollut puuttuvainen uskossa
+ja elämässä ja että oli tullut synnin tuntoon. Siihen asti oli siis
+kaikki hyvin; mutta sattui eräs onneton seikka. Läheni "toukokuumme"
+aika saarella, jolloin otettiin vastaan alkuasukasten avustukset
+lähetykselle. Velvollisuuteni oli tästä ilmoittaa, ja se antoi
+viholliselleni tilaisuutensa, jota hän ei vitkastellut käyttää
+hyväkseen.
+
+-- Tieto asian kulusta oli epäilemättä toimitettu Caselle heti kun
+jumalanpalvelus oli päättynyt, ja samana iltapuolena hän sovittausi
+kohtaamaan minut keskellä kylää. Hän astui luokseni niin kiihkeänä ja
+ärtyneenä, että tunsin olevan turmiollista häntä välttää.
+
+-- "Kah", sanoo hän alkuasukasten kielellä, "tässähän on se pyhä mies.
+Hän on saarnannut minua vastaan, mutta hän ei tehnyt sitä sydämestään.
+Hän on saarnannut Jumalan rakkaudesta; mutta se ei tullut hänen
+sydämestään, vaan hänen hampaittensa välistä. Tahdotteko tietää, mitä
+hänellä oli sydämessään?" huudahti hän. "Minäpä näytän sen teille!"
+Ja sipaisten päätäni oli hän ottavinaan siitä dollarin, pitäen rahaa
+ilmassa.
+
+-- Väkijoukon läpi humahti se kuiske, jolla polyneesialaiset ottavat
+ihmeen vastaan. Minä puolestani seisoin hämmästyneenä. Se oli
+tavallinen silmänkääntäjä-temppu, jonka kotona olin nähnyt parikymmentä
+kertaa; mutta miten saisin kyläläiset siitä vakuutetuiksi? Toivoin,
+että hepreankielen asemesta olisin opiskellut taikuroimista, voidakseni
+maksaa veitikalle hänen omalla rahallaan. Mutta siinä sitä olin; en
+voinut seisoa äänettömänä, ja paraskin, mitä osasin sanoa, oli heikkoa.
+
+-- "Pyydän ettette vaivaudu jälleen koskemaan minuun", sanoin.
+
+-- "Ei ole sellaista aikomustakaan", vastasi hän, "enkä teiltä riistä
+edes dollarianne. Kas tuossa", sanoi hän, singauttaen sen jalkojeni
+juureen. Lantti kuuluu viruneen kolme päivää samassa paikassa, mihin se
+putosi.
+
+-- Täytyy myöntää, että se oli hyvin pelattu, -- sanoin minä.
+
+-- Oh, hän on taitava, -- myönsi hra Tarleton, -- ja siitä näette
+itsekin, miten vaarallinen hän on. Hän oli osallisena halvatun miehen
+kauheaan kuolemaan; häntä syytetään Adamsin myrkyttämisestä; hän
+karkoitti Vigoursin valheilla, jotka olisivat voineet johtaa murhaan;
+eikä ole epäilemistäkään, että hän nyt on päättänyt raivata tieltään
+teidät. Emme voi arvata, mitä keinoja hän aikoo käyttää, mutta
+epäilemättä se on jotakin uutta. Hänen kekseliäisyytensä on loppumaton.
+
+-- Hän näkee suurta vaivaa, -- virkoin minä.
+
+-- Ja minkätähden tuon kaiken?
+
+-- No, montako tonnia kopraa voidaan tältä seudulta hankkia? -- kysyi
+lähetyssaarnaaja.
+
+-- Arvioin sen kuuteenkymmeneen, -- vastasin minä.
+
+-- Ja paljonko siitä ansaitsee paikkakunnan kauppa-asiamies? --
+tiedusti hän.
+
+-- Kolmen punnan paikoille tonnilta, -- arvelin.
+
+-- Sittenhän voitte itse laskea, mitä varten hän sen tekee, -- sanoi
+herra Tarleton. -- Mutta tärkeintä on lyödä hänet. On selvää, että hän
+oli levittänyt huhuja Umasta eristääkseen hänet ja pannakseen pahat
+aikeensa hänen suhteensa täytäntöön. Kun hän ei siinä onnistunut ja
+huomasi uuden kilpailijan saapuvan näyttämölle, hän käytti tyttöä
+toisella tavalla. Nyt on meidän ennen kaikkea päästävä selville
+Namusta. Uma, kun ihmiset alkoivat karttaa sinua ja äitiäsi, mitä Namu
+silloin teki?
+
+-- Hän jäädä pois myös, -- sanoi Uma.
+
+-- Pelkään, että koira on syönyt oksennuksensa, -- sanoi hra Tarleton,
+-- ja mitä on minun nyt tehtävä puolestanne? Tahdon puhua Namulle,
+vihjaista hänelle, että häntä pidetään silmällä. Olisi omituista, jos
+hän sallisi asioiden mennä väärin, kun hänet saatetaan varuilleen.
+Silti saattaa tämä varokeino pettää, ja silloin on teidän etsittävä
+apua muualta. Teillä on täällä kaksi henkilöä, joiden puoleen voisitte
+kääntyä. Ensimäinen ja tärkeämpi niistä on pappi, joka voisi suojella
+teitä katolisilla harrastuksilla; heitä on kurjan pieni lauma, mutta
+heidän joukossaan on kaksi päällikköä. Ja se toinen henkilö on vanha
+Faiaso. Ah, olisipa tämä tapahtunut jokunen vuosi sitten, ette olisi
+ketään muuta tarvinnut! Mutta hänen vaikutusvaltansa on paljon
+vähentynyt, siirtyen Maealle, ja Maea, pelkään, on Casen kätyreitä.
+Lyhyesti, jos asia kääntyy pahimmilleen, on teidän lähetettävä sana
+minulle tai tultava itse Fale-aliihin, ja vaikka vuoroni ei ole saapua
+saaren tähän päähän kuukauden aikaan, tahdon koettaa parhaani. Herra
+Tarleton sanoi siis hyvästi; ja puolta tuntia myöhemmin lähetysveneen
+miehistö lauloi, ja airot välähtelivät.
+
+
+
+
+IV. Paholaistehdas.
+
+
+Melkein kuukausi kului mitään erityisempää tapahtumatta. Vielä
+häittemme iltana saapui Kalossi, osoittautuen hyvin kohteliaaksi.
+Ja hän otti tavakseen pistäytyä sisälle hämäräntullen polttamaan
+piipullisen perheessämme. Hän kykeni tietysti juttelemaan Umalle,
+ja ryhtyi opettamaan minulle samalla kertaa alkuasukasten kieltä ja
+ranskaa. Hän oli vanha, hyväluontoinen lystikäs mies, vaikka likaisin,
+mitä saattoi odottaa näkevänsä, ja hän sotki minut vierailla kielillä,
+tehden pahemman sekamelskan kuin Babelin tornissa.
+
+Siitä oli jotakin hommaa ja ajankulua yksinäisyydessäni; mutta
+enhän siinä mitään ansainnut, sillä vaikka pappi kävi istumassa ja
+jaarittelemassa ketään hänen laumastaan ei viekoittunut myymälääni, ja
+ellen olisi keksinyt muuta puuhaa, en olisi saanut kerätyksi naulaakaan
+kopraa.
+
+Tuumani oli seuraava: Fa'avaolla (Uman äidillä) oli parikymmentä
+hedelmääkantavaa puuta. Tietysti emme saaneet työväkeä, koska
+oikeastaan kaikki olimme tabussa, joten nuo kaksi naista ja minä
+ryhdyimme valmistamaan kopraa omin käsin. Siitä saimme sellaista
+kopraa, että oikein vesi tuli suuhun, kun se oli korjussa. En ollut
+laisinkaan aavistanut, miten paljon alkuasukkaat minua petkuttivat,
+ennenkuin olin nuo neljäsataa naulaa omakätisesti tehnyt; tavara oli
+niin keveätä, että melkein teki mieleni sitä itse kastelemaan.
+
+Työhommissa ollessamme melkoinen joukko kanakoja tapasi viettää parhaan
+osan päivästä meitä katselemalla, ja kerran se neekerikin näytti
+naamansa. Hän seisoi taampana alkuasukasten kanssa, nauraen ja esittäen
+suurta herraa ja ilvehtien, kunnes se alkoi minua ärsyttää.
+
+-- Vai sinä, neekeri! -- huudahdin.
+
+-- Minä en puhuttele teitä, sir, -- sanoi musta mies, -- haastelen
+ainoastaan herrasmiehille.
+
+-- Sen tiedän, -- vastasin, mutta sattuu niin, että minä puhuttelin
+sinua, herra Musta Jack. Tahdoin vain tietää, näitkö Casen naamataulua
+noin viikko sitten?
+
+-- En, sir, -- virkkoi hän.
+
+-- Hyvä siis, -- sanoin minä; -- sillä minä näytän sinulle siitä tarkan
+jäljennöksen, vaikka mustan, kahden minuutin kuluessa.
+
+Ja minä aloin kävellä häntä kohden verkalleen, kädet riippuen sivuilla;
+mutta silmissäni kiilui uhkaa, jos joku vaivautui niihin katsahtamaan.
+
+-- Te olette viheliäinen, remuava roisto, -- mörisi hän.
+
+-- Sinäpä sen sanot! -- säestin minä.
+
+Nyt hän luuli olevani niin lähellä kuin oli suotavaa, ja sai käpälät
+alleen, kiitäen paikalta sellaista vauhtia, että oli nautinto katsella
+hänen menoaan. Enkä siitä siunatusta sakista enempää nähnyt, kunnes
+tulimme tapauksiin, joista nyt kerron. Siihen aikaan oli päätehtäviäni
+käydä ammuskelemassa jotakin pataan pantavaksi metsistä, jotka
+osoittautuivatkin varsin riistarikkaiksi, kuten Case oli minulle
+maininnut. Olen jo puhunut niemekkeestä, joka sulki kylän ja asemani
+idän puolelta. Polku kulki sen kärjitse, johtaen lähimpään lahdelmaan.
+Joka päivä kävi täällä ankara tuuli, ja kun rantariutan ruoto loppui
+niemekkeen pään kohdalla, kuohui kova tyrsky lahdelman rannoille. Pieni
+kallioinen harjanne leikkasi laakson kahtia, päätyen lähelle rantaa; ja
+veden ollessa korkealla meri hyökyi suoraan sen seinämää vasten, joten
+tie kokonaan tukkeutui. Metsäiset vuoret reunustivat paikan ylt'ympäri,
+varsinkin idän puolelta oli rajoittava penger jyrkkä ja tuuhea, sen
+alemmat osat, jotka kaarsivat meren rantaa, riippuen pelkkinä mustina
+äkkijyrkkinä, sinooberin juovittamina kallioina; ylempi osa näytti
+möykkyiseltä korkeitten puunlatvojen vuoksi. Muutamat näistä puista
+olivat heleänvihreät, toiset hohtivat punaisina, ja rannan hiekka oli
+mustaa kuin kiilloitettu kenkä. Paljon lintuja leijaili lahdelmalla,
+niiden joukossa lumivalkoisia; ja ilmakettu eli vampyyri lensi
+kirkkaalla päivällä narskuttaen hampaitaan.
+
+Pitkään aikaan en metsästysretkilläni etääntynyt tätä kauemmaksi.
+Siellä takempana ei ollut mitään polun jälkeä, ja kookospalmut laakson
+suun edustalla olivat viimeiset sillä taholla. Saaren "silmä",
+kuten alkuasukkaat nimittivät sen tuulenpuoleista päätä, oli näet
+kokonaan autiona. Falesan kylästä Papa maluluun asti ei tavannut
+asuntoja, ei ihmisiä, eikä istutettuja hedelmäpuita; ja kun riutta
+enimmäkseen puuttui ja rannat olivat jyrkät, meri pieksi välittömästi
+kallionsärmiä, tuskin jättäen mitään maallenousu-paikkaa.
+
+Minun on mainittava, että sen jälkeen kun aloin käydä eräretkilläni,
+vaikka kukaan ei rohkaistunut tulemaan myymäläni lähelle, huomasin
+ihmiset kylläkin halukkaiksi viettämään tuokion kanssani, milloin
+heitä ei voitu nähdä. Ja koska olin alkanut oppia alkuasukasten kieltä
+ja useimmat heistä osasivat sanan pari englantia, ryhdyin pieniin
+tilapäisiin rupatteluihin, jotka kaikessa vähäpätöisyydessäänkin
+poistivat pahimman painostuksen, sillä kurjalta ja masentavalta tuntuu,
+kun ihmistä kartetaan kuin pitaalitautista.
+
+Satuin eräänä päivänä kuun lopulla istumaan kanakan kanssa pensaikon
+syrjässä lahdelman luona, katsellen itää kohti. Olin antanut miehelle
+piipullisen tupakkaa, ja me juttelimme minkä taisimme; hän ymmärsikin
+englanninkieltä enemmän kuin useimmat muut.
+
+Kysyin häneltä, oliko mitään tietä itäänpäin.
+
+-- Kerran siinä tie, -- sanoi hän. -- Nyt tie kuollut.
+
+-- Ei kukaan siellä käy? -- kysyin.
+
+-- Ei hyvä, -- vastasi mies. -- Paholaiset paljo asu siellä.
+
+-- Ohoo! -- äännähdin. -- Onko siellä tiheikössä paljon paholaisia?
+
+-- Miespaholainen, naispaholainen paljo, -- selitti ystäväni. -- Siellä
+ne asu kaikki aika. Mies mene siellä mies ei tule takaisin.
+
+Ajattelin, että kun tuolla kanakalla oli niin hyvät tiedot paholaisista
+ja kun hän puhui niistä niin vapaasti joka ei ole tavallista, niin
+saattaisin urkkia häneltä hiukan selvitystä itseäni ja Umaa koskevaan
+selkkaukseen.
+
+-- Te luulette minä paholainen? -- kysyin.
+
+-- Ei luule paholainen, -- sanoi hän tyynnytellen -- Luule hupsu
+yhtäkaikki.
+
+-- Uma paholainen? -- kysyin jälleen.
+
+-- Ei, ei sitä. Paholainen pysy metsä, -- sanoi nuori mies.
+
+Katselin eteeni lahdelman yli ja näin puiden riippuvan lehvistön
+äkkiä työntyvän auki ja Casen pyssy kädessä astuvan mustan rannikon
+päivänpaahteeseen. Hän oli puettuna keveihin, melkein valkoisiin
+pyjama-housuihin, hänen pyssynsä välkkyi ja hän näytti hyvin
+silmäänpistävältä. Maakravut vilistivät hänen tieltään koloihinsa.
+
+-- Hei, ystäväni! -- huudahdin. -- Ettehän te sentään puhukaan totta.
+Ese mene, Ese tule takaisin, -- matkin minä.
+
+-- Ese ei yhtäkaikki, Ese _Tiapolo_ -- virkkoi ystäväni, ja sanoen
+minulle hyvästi hän livahti puiden väliin.
+
+Pidin silmällä Casea hänen käydessään pitkin rantaa, missä vuorovesi
+oli matalalla, ja annoin hänen kulkea ohitseni matkallansa Falesaan.
+Hän oli syviin mietteisiin vaipuneena, jonka linnutkin näkyivät
+tietävän, ne kun sipsuttivat aivan hänen vieressään hiekalla tai
+lentää suhahtelivat hänen ympärillään, kirkuen hänen korviinsa. Hänen
+astuessaan ohitseni havaitsin hänen huultensa liikkeestä, että hän
+puhui itsekseen, ja olin erittäin mielissäni nähdessäni leimamerkkini
+vielä hänen kulmillaan. Puhun teille silkkaa totta: minulla oli aikomus
+lähettää haulipanos hänen kuonoonsa, mutta viisaasti hillitsin itseni.
+
+Kaiken tämän ajan ja samoin vielä kotimatkallani toistelin itselleni
+kuulemaani alkuasukasten sanaa, avustaen muistiani lauseella: "Polly,
+kattila tulelle ja keitä meille teetä".
+
+-- Uma, -- sanoin kotiin päästyäni, -- mitä _Tiapolo_ merkitsee?
+
+-- Piru, -- vastasi hän.
+
+-- Luulin, että _aitu_ merkitsee sitä, -- virkoin.
+
+-- _Aitu_ toinen paholainen, -- selitti hän, -- pysyy metsä, syö
+kanaka. Tiapolo iso pääpiru, pysyy kotona; Tiapolo olla kristitty piru.
+[Sana _tiapolo_ on eurooppalaista alkuperää = latinan _diabolus_,
+pahahenki. Suom.]
+
+-- No, -- sanoin, -- siitä en tule viisaammaksi. Miten voi Case olla
+Tiapolo?
+
+-- Ei ihan juuri, -- vastasi hän. -- Ese kuuluu Tiapolo; se pitää Ese
+paljo; Ese oikein hänen poika. Jos Ese tahto joku asia, Tiapolo tekee
+hän.
+
+-- Se on hyvin mukavaa Eselle, -- sanoin. -- Ja millaisia töitä Tiapolo
+hänelle tekee?
+
+Nyt seurasi sekamelska kaikenlaatuisia juttuja, joista monet (niinkuin
+kertomus herra Tarletonin päästä napatusta dollarista) olivat minulle
+kyllä selviä, mutta toisista en ymmärtänyt hölynpölyä. Ja mikä enin
+kummastutti kanakoja, oli minusta vähimmin ihmeellistä, se nimittäin,
+että Case kävi erämaassa kaikkien noiden aitujen parissa. Muutamat
+rohkeimmat olivat kuitenkin lähteneet hänen mukanaan, kuulleet hänen
+haastavan vainajien kanssa ja antavan näille käskyjä, mutta hänen
+turvissaan he olivat ehjin nahoin palanneet. Jotkut sanoivat hänellä
+olevan siellä kirkon, missä hän palveli Tiapoloa, kun tämä näyttäytyi
+hänelle; toiset taas vannoivat, että siinä ei ollut noituutta
+ensinkään, vaan että hän teki ihmeitänsä rukouksen voimalla, ja että
+kirkko ei ollut mikään kirkko, vaan vankila, johon hän oli sulkenut
+jonkun pahan aitun. Namu oli kerran ollut hänen kanssaan tiheikössä ja
+palannut sieltä ylistäen Jumalaa näistä ihmetöistä.
+
+Rupesinpa jo aavistelemaan miehen vehkeitä ja keinoja, millä hän oli
+saavuttanut asemansa, ja vaikka älysin hänen olevan kova pähkinä purra,
+en ollenkaan menettänyt rohkeuttani.
+
+-- Hyvä on, -- sanoin, -- minun pitää itse käydä katsomassa mestari
+Casen pyhättöä, ja otamme selvän siitä Jumalan ylistämisestä.
+
+Tässä Uma joutui hirveään hätään; jos menisin sinne korkeaan metsään,
+en koskaan palaisi; kukaan ei voisi käydä siellä ilman Tiapolon
+suojelusta.
+
+-- Minä uskaltaudun sinne Jumalan turvin, -- vakuutin. -- Minä olen
+sentään hyvänlainen ihminen, Uma, ja kaipa Herra askeleeni johdattaa.
+
+Hän istui hetkisen ääneti. -- Minä luulee, -- virkkoi hän hyvin
+juhlallisena ja lisäsi sitten: -- Viktoria, hän iso päällikkö?
+
+-- Sen voit uskoa! -- sanoin minä. -- Hän pitää sinä oikein paljo? --
+kysyi hän taas.
+
+Vakuutin hänelle irvistäen, että se vanha rouva luullakseni oli minulle
+jokseenkin puolueellinen.
+
+-- Hyvä on, -- sanoi hän. -- Viktoria iso päällikkö, pitää sinä oikein
+paljo. Ei voi auttaa sinä täällä Falesalla; ei kuka voi ... niin
+kaukana. Maea hän pieni päällikkö ... asuu täällä. Jos hän pitää
+sinä ... tekee sinulle hyvä oikein. Jumala ja Tiapolo niin juuri.
+Jumala iso päällikkö ... hänellä liian paljo työtä. Tiapolo pieni
+päällikkö ... hän tahtoo hyvin paljo touhu, tekee hyvin ahkera työ.
+
+-- Minun on jätettävä sinut herra Tarletonin käsiin, -- sanoin. --
+Sinun kristinoppisi on saranoiltaan, Uma.
+
+Siitä huolimatta haastelimme tästä kaiken iltaa, ja minulle
+kertomillaan jutuilla erämaasta ja sen vaaroista peloitti hän itsensä
+niin, että oli vähällä saada kohtauksen. Enhän niistä kahdeksatta
+osaakaan muista, sillä en niitä paljoa tarkannut; mutta kaksi on
+säilynyt mielessäni jokseenkin selvästi.
+
+Noin yhdeksän kilometrin päässä rannikolla on suojattu lehto, nimeltä
+Fanga-anaana (luolien satama). Olen itsekin nähnyt sen mereltä, niin
+läheltä kuin sain arastelevat soutajapoikani laskemaan, ja siinä
+on pieni kaistale keltaista hiekkaa. Sen yläpuolella kohoaa mustia
+kallioita täynnä luolien mustia suuakkoja. Isot puut ja riippuvat
+köynnöskasvit päärmäävät kallioita, joiden keskipalkoilta vuolas puro
+syöksyy putouksena alas.
+
+No niin, siitä ohitse oli kulkemassa veneellä kuusi nuorta miestä
+Falesan kylästä, "kaikki hyvin sieviä", sanoi Uma, ja se vei ne tuhoon.
+Kävi kova tuuli, oli vasta-aallokko, ja kun he saapuivat Fanga-anaanan
+edustalle ja näkivät valkoisen putouksen ja varjoisen rannikon, he
+tunsivat kovaa väsymystä ja janoa, sillä heiltä oli vesi jo loppunut.
+Joku joukosta ehdotti, että laskisivat maihin noutamaan juotavaa, ja
+huimapäitä kun olivat, yhtyivät kaikki tuumaan, paitsi nuorin. Lotu oli
+hänen nimensä; hän oli oikein kunnollinen herrasmies ja hyvin viisas.
+Hän selitti heille, että he olivat mielettömiä, ja sanoi, että paikka
+oli henkien ja paholaisten ja kuolleiden tyyssija, josta oli yhdeksän
+kilometriä lähimpään ihmisasuntoon yhtäälle ja kukaties kaksi sen
+vertaa toisaalle. Mutta he nauroivat hänen sanoilleen, ja ollen viisi
+yhtä vastaan tarttuivat airoihin, vetivät veneen rannalle ja astuivat
+maihin.
+
+Se oli Lotun kertoman mukaan ihmeellisen ihana paikka, ja vesi maistui
+oivalliselta. He kävelivät pitkin rantamaa, mutta eivät keksineet
+mitään kohtaa, josta olisi käynyt kiivetä kallioille, ja tämä rauhoitti
+heidän mieltään. Vihdoin he istuutuivat syömään mukanaan tuomiansa
+eväitä. Mutta tuskin olivat he asettuneet aterialle, kun eräästä noista
+mustista luolista tuli kuusi tavattoman kaunista neitosta. Niillä oli
+kukkia tukassa, mitä viehkeimmät rinnat ja kaulanauhat tulipunaisista
+siemenistä. Ja he alkoivat laskea leikkiä noiden nuorten herrojen
+kanssa, ja nämä puolestaan vastasivat heidän ilveisiinsä, kaikki muut
+paitsi Lotu. Tämä käsitti, että sellaisessa paikassa ei voinut olla
+mitään elävää naista, ja juoksi heittäytymään veneen pohjalle, peitti
+kasvonsa ja rukoili. Kaiken aikaa Lotu herkeämättä rukoili ja rukoili,
+eikä hän mistään muusta tiennyt, ennenkuin hänen toverinsa palasivat,
+nostivat hänet istumaan ja laskivat takaisin merelle lahdenpoukamasta,
+jonka rannat nyt olivat aivan autiot. Eivätkä he hiiskuneet sanaakaan
+noista kuudesta immestä.
+
+Mutta eniten peloitti Lotua, että ainoakaan hänen viidestä toveristaan
+ei muistanut tapahtumasta mitään, vaan he käyttäytyivät kuin juopuneet,
+laulaen, nauraen ja kisaillen veneessä. Tuuli yltyi tasaisen
+voimakkaasti ja aallot kuohuivat tavattoman korkeina. Siitä nousi
+sellainen ilma, että jokainen mies saarilla olisi kääntänyt selkänsä
+ja rientänyt kotiseiniensä suojaan. Mutta nämä viisi teuhasivat kuin
+mielipuolet, nostivat kaikki purjeet ja laskivat aavalle merelle. Lotu
+ryhtyi ajamaan vettä veneestä; kukaan toisista ei ajatellutkaan häntä
+auttaa, he yhä vain lauloivat ja temmelsivät, puhuivat käsittämättömiä
+asioita ja nauroivat ääneensä niitä jutellessaan. Täten Lotu koko
+lopun päivää ajoi vettä henkensä edestä, kyyhöttäen veneen pohjalla;
+eikä kukaan hänen varoituksistaan välittänyt. Vastoin kaikkea odotusta
+he saapuivat elävinä hirveässä myrskyssä Papa-maluluun, missä palmut
+vinkuivat tuulessa, ja kookospähkinät vierivät kuin kanuunankuulat
+kylän nurmikolla. Samana iltana nuo viisi nuorukaista sairastuivat
+eivätkä sen koommin puhuneet järjellistä sanaa kuolemaansa asti.
+
+-- Ja tarkoitatko, että voit niellä mokoman jutun? -- kysyin.
+
+Hän vakuutti, että asia oli hyvin tunnettu ja että komeille nuorille
+miehille sellaista sattui useinkin. Mutta tämä oli ainoa tapaus,
+jolloin naispaholaisten lempi oli samana päivänä surmannut viisi
+yhdessä seurassa. Se oli aiheuttanut paljon hälinää saarella, ja hän
+olisi hullu, jos epäilisi.
+
+-- No, -- virkoin, -- ei sinun silti tarvitse minun puolestani peljätä.
+Minä en kaipaa lemmottaria. Sinussa on minulle naista riittämään asti
+ja riittävästi lempoa myös, eukkoseni.
+
+Tähän hän vastasi, että niitä oli muunkinlaisia, ja yhden oli hän
+nähnyt omin silmin. Eräänä päivänä oli hän yksinään mennyt lähimmälle
+lahdelmalle ja ehkä etääntynyt liian lähelle noiduttua paikkaa. Kasvien
+oksat törmän korkeasta viidakosta varjostivat häntä tuuheana kattona,
+mutta hän itse seisoi loitompana hyvin kivisellä ja monilukuisia
+nuoria, neljän viiden jalan korkuisia mammee-omenapuita kasvavalla
+tasanteella. Oli pimeä päivä sadekaudella, toisinaan riistivät
+tuulenpuuskat lehtiä puista lennättäen niitä ympäri, toisinaan taas
+oli tyyni kuin huoneessa. Tällaisella tyynellä vaiheella kerran
+kokonainen parvi lintuja ja vampyyrejä pyrähti esille pensaikosta kuin
+säikähtyneinä. Heti senjälkeen Uma kuuli rahinaa lähempää ja näki
+metsän reunasta mammee-omenapuiden välistä hyökkäävän laihaa, harmaata
+vanhaa karjua muistuttavan otuksen. Sen liikkeistä päättäen ajatteli
+se kuin ihminen; ja sen tuloa katsellessaan tyttö äkkiä oivalsi,
+että se ei ollutkaan mikään metsäkarju, vaan oikeastaan mies, joka
+ajatteli kuin mies. Silloin hän läksi juoksemaan, ja sika perästä, ja
+kiitäessään se hihkaili ääneensä niin että koko seutu kaikui.
+
+-- Olisinpa ollut siellä pyssyineni? -- sanoin minä. -- Kyllä kärsäkäs
+silloin olisi hihkaissut niin että olisi itsekin ihmetellyt.
+
+Mutta hän vakuutti minulle, että pyssystä ei ollut apua moisia vastaan,
+ne kun olivat vainajain henkiä.
+
+No, näillä rupatuksilla kulutimme illan, joka olikin parasta. Mutta
+tietysti se ei muuttanut mielipidettäni, ja seuraavana päivänä minä
+pyssy olalla ja hyvä veitsi varattuna läksin löytöretkelle. Suuntasin
+kulkuni mahdollisimman lähelle paikkaa, missä olin nähnyt Casen tulevan
+metsästä; sillä jos hänellä siellä todellakin oli jonkinlainen laitos,
+otaksuin löytäväni polun. Erämaan eroitti rajavalli, mikäli sitä
+niin voi nimittää, sillä pikemmin se oli pitkä kiviröykkiö. Sanotaan
+sen ulottuvan yli koko saaren, mutta mistäpä ne sen tietävät, sillä
+epäilen, tokko kukaan on sataan vuoteen sitä matkaa tehnyt, koska
+alkuasukkaat pysyttelevät enimmäkseen meren lähettyvillä, rakennellen
+pienet siirtolansa rantamalle. Ja siltä osaltaan oli seutu hirveän
+korkeata, jyrkkää ja täynnä kallioita. Vallista länteen on maata
+muokattu, ja siellä kasvaa kookospalmuja, mammee-omenia, guava-puita
+ja runsaasti akasiaa. Juuri vastapäätä alkaa varsinainen tiheikkö,
+ja korkeata se onkin, sillä puut kohoavat kuin laivojen mastot,
+kierteleviä köynnöskasveja riippuu köysinä niiden sivuilta ja ilkeitä
+kämmekkäisiä rehoittaa halkeamissa sienien tapaan. Missä ei ollut
+alusmetsää, oli tanner kauttaaltaan mukulakivien peittämää.
+
+Näin paljon viheriäisiä kyyhkysiä, joita olisi kelvannut ampua,
+ellen olisi saapunut toisissa tuumissa. Parvittain perhosia lennellä
+lepsahteli ylös ja alas lähellä maanpintaa kuin kuivuneet lehdet.
+Milloin kuulin linnun kutsuvan naarastaan, milloin tuulen tohinan
+ylhäällä, ja aina meren tyrskyn rannalta.
+
+Mutta paikalla vallitsevaa omituista tuntua on vaikea kuvailla sille,
+joka itse ei ole yksinään aarniometsässä käynyt. Kirkkainkin päivä
+muuttuu siellä hämäräksi. Tuskin näkee askelta eteensä. Mihin tahansa
+katsoneekin, sulkeutuu metsä, toinen oksa kiertyen toiseen kuin käden
+sormet. Ja milloin vain heristää korviaan kuulee aina jotakin uutta
+-- miesten puhetta, lasten naurua, kirveeniskuja kaukaa edeltään
+sekä toisinaan jonkun nopean, hiipivän kiidännän läheltänsä, joka
+saa vaeltajan hätkähtäen tarkkaamaan aseitaan. Vakuutelkoon hän vain
+itselleen olevansa yksinään pelkkien puiden ja lintujen parissa,
+hän ei kuitenkaan voi sitä uskoa. Mihin tahansa hän kääntyy, tuntuu
+koko tienoo elävän ja katselevan häntä. Älkää luulkokaan, että Uman
+kertomukset minua säikähdyttivät; en pidä alkuasukasten loruja neljän
+äyrin arvoisina. Mutta sellainen tunnelma on luonnollinen näissä
+tiheiköissä, siinä kaikki.
+
+Kiivetessäni lähelle kukkulan huippua, sillä metsäinen pinta nousee
+tällä kohdalla jyrkkänä kuin portaat, alkoi tuuli humista suoraan
+suuntaan ja lehvät liikkua ja hulmahdella sivuille, päästäen
+päivänsäteet lävitse. Tämä soveltui minulle paremmin; melu oli kaiken
+aikaa samallaista, eikä kuulunut mitään säikähdyttävää. No niin,
+olin saapunut paikalle, missä alusmetsänä kasvoi niin sanottuja
+villejä kookospalmuja -- perin sieviä tulipunaisine hedelmineen, ---
+ja silloin sattui korvaani tuulessa väräjävää laulua, jollaista en
+muistanut koskaan ennen kuulleeni. Turhaan uskottelin itselleni, että
+sen aiheuttivat oksat; minä tiesin paremmin. Turhaan luulottelin sitä
+lintujen liverrykseksi; tiesin, että lintu ei koskaan viserrellyt
+tuolla tavalla. Se nousi ja paisui, hiljeni ja paisui jälleen.
+Milloin muistutti se mielestäni itkua, mutta oli kauniimpaa; milloin
+luulin sitä harpun säveliksi. Siitä vain olin varma, että se oli
+liian ihanaa ollakseen tällaisessa paikassa terveellistä. Saatte
+nauraa, jos tahdotte; mutta minulle muistuivat todellakin mieleen ne
+kuusi keijukaista tulipunaisine kaulanauhoineen, jotka ilmestyivät
+Fanga-anaanan luolasta, ja ajattelin, mahtoivatko ne laulaa sillä
+lailla.
+
+Ivailemme alkuasukkaita ja heidän taikauskojaan. Mutta ajatelkaamme,
+miten monet kauppiaat, oivallisesti kasvatetut valkoiset miehet,
+joista jotkut ovat olleet kirjanpitäjinä ja liikeapulaisina
+kotimaassa, alkavat niitä vaarinottaa. Arvelen taikauskon kasvavan
+jossakin seudussa kuin erilaiset rikkaruohot; ja seisoessani siinä ja
+kuunnellessani noita valittelevia ääniä minä vapisin housuissani.
+
+Voitte nimittää minua raukaksi pelkoni vuoksi; omasta mielestäni
+olin kyllin urhoollinen astuessani edelleen. Mutta kuljin perin
+varovaisesti, pyssyn hana vireessä, tähystellen ympärilleni kuin
+erämies ja toden teolla odottaen näkeväni kauniin nuoren naisen istuvan
+viidakossa, ja siinä tapauksessa olin varmasti päättänyt koetella häntä
+haulipanoksella. Enkä tosiaan ollut ehtinyt kauaksi, kun kohtasin
+jotakin kummallista. Tuuli puhalsi voimakkaana kohahduksena puiden
+latvoissa, lehvät edessäni aukenivat, ja silmänräpäykseksi näin jotakin
+riippuvan puussa. Samassa tuokiossa oli se kadonnut, kun ohi kulkeva
+puuska vapautti oksat. Puhun teille totta: olin päättänyt nähdä aitun;
+ja jos se olisi esiintynyt sian tai naisen muodossa, se ei olisi
+minua niin hämmästyttänyt. Pahinta oli, että se näytti jokseenkin
+neliskulmaiselta, ja ajatus, että nelikulmainen esine eli ja lauloi,
+tympäisi ja hölmistytti minua. Epäilemättä seisoin siinä kotvan aikaa;
+ja olin varsin varma, että juuri samasta puusta se laulu kuului. Sitten
+aloin hiukan reipastua.
+
+"No", tuumasin, "jos todellakin niin on, jos täällä neliskulmaiset
+esineet laulavat, olen nyt joka tapauksessa mennyttä. Saakaamme huvia
+rahamme edestä."
+
+Mutta ajattelin, että sentään voisin yrittää rukousta siltä varalta,
+että se jotakin hyödyttäisi. Siis polvistuin ja rukoilin ääneeni; ja
+kaikenaikaa nuo omituiset soinnut tulivat puusta, nousten, laskien ja
+muuttuen aivan kuin musiikki konsanaan, vaikka hyvin eroitti, että
+se ei ollut inhimillistä -- että kukaan ei kykenisi mitään sellaista
+viheltämään.
+
+Heti kun olin asianmukaisesti päättänyt rukoilemiseni, laskin pyssyni
+maahan, pistin veitsen hampaitteni väliin, astuin suoraan puun juurelle
+ja aloin kiivetä. Tunnustan, että sydämeni oli kuin jää. Mutta ylös
+kavutessani osui esine taas silmääni, ja se huojensi mieltäni, sillä
+huomasin sen muistuttavan laatikkoa; ja kun olin päässyt aivan sen luo,
+olin naurun hytkähdysten takia pudota puusta.
+
+Laatikko se kylläkin oli ja päälle päätteeksi kynttilälaatikko,
+tavaraleima kyljessä; ja siihen oli jännitetty banjon kieliä, jotka
+tuulen puhaltaessa värähtelivät. Luullakseni nimitetään sellaista
+kojetta Tyrolin harpuksi, mitä se sitten merkinneekin.
+
+-- Ähäh, herra Case, -- jupisin, -- olet peljästyttänyt minut kerran,
+mutta teeppäs se vielä toistamiseen! -- Näin sanoen livahdin alas
+puusta, ryhtyen jälleen etsimään viholliseni päätoimistoa, jonka
+arvasin olevan lähettyvillä.
+
+Puiden alla kasvava pensaikko oli tiuhaa tällä kohdalla; en voinut
+nähdä nenänvarttani pitemmälle, ja kulkiessani minun oli pakko raivata
+tietäni käsivarsillani ja veitseni avulla, katkoen köynnöskasvien
+vanoja ja yhdellä iskulla pirstaten kokonaisia puita. Nimitän niitä
+puiksi kokonsa vuoksi, mutta oikeastaan ne olivat vain isoja,
+ytimellisiä ruokoja, joita voi leikellä kuin porkkanoita. Ajattelin
+juuri, että kaikesta tästä moninaisten kasvien paljoudesta päättäen
+paikka oli joskus ollut raivattuna, kun samassa nenäni eteen kohosi
+kiviraunio, jonka heti huomasin ihmiskätten työksi. Herra ties, milloin
+se oli rakettu ja milloin jätetty kylmilleen, sillä tämä saaren osa on
+ollut koskematta siitä asti kun valkoihoisia saapui.
+
+Muutamia askeleita takempana löysin etsimäni polun. Se oli kapea, mutta
+hyvin poljettu, josta huomasin Casella olleen runsaasti opetuslapsia.
+Näkyi olevan muodikasta urheutta uskaltautua tänne kauppiaan seurassa,
+ja nuori mies tuskin piti itseään täysikasvuisena ennenkuin oli
+ensiksikin saanut peräpakaransa tatuoiduiksi ja toiseksi nähnyt Casen
+paholaiset. Tämä on juuri kanakain tapaista; mutta toisaalta katsottuna
+on se hyvin valkoihoistenkin tapaista.
+
+Edennyttyäni hiukan polkua pitkin tuli minulle pian äkkipysähdys,
+ja sain hieroa silmiäni. Edessäni kohosi seinä, ja polku kulki
+aukosta sen lävitse. Se oli luhistunut ja nähtävästi hyvin vanha,
+mutta rakennettu isoista, hyvin asetetuista kivistä, eikä nykyisin
+saarella elävistä alkuasukkaista kukaan edes uneksisikaan sellaista
+rakennushommaa. Pitkin muurin reunaa oli rivi omituisia kuvioita,
+epäjumalia tai variksenpelättejä, mitä lienevät olleetkin. Niillä oli
+veistetyt ja maalatut kamalannäköiset kasvot, silmät ja hampaat olivat
+näkinkengästä, tukka ja kirkkaanväriset vaatteet liehuivat tuulessa, ja
+muutamat niistä tutisivat sen tempauksista.
+
+Lännessä päin on saaria, joilla valmistetaan näitä kuvia vielä tänä
+päivänä; mutta jos niitä koskaan on tällä saarella tehty, on se tapa ja
+pelkkä muistokin siitä jo kauan sitten unohtunut. Ja ihmeellisintä oli,
+että nämä möröt olivat yhtä vereksiä kuin puodista ostetut lelut.
+
+Sitten muistui mieleeni, että Case ensimäisenä päivänä oli minulle
+maininnut olevansa taitava saaren merkillisyyksien valmistaja, jolla
+ammatilla muuten monet kauppiaat ansaitsevat rehellisen sivutulon. Ja
+täten käsitinkin koko asian: ymmärsin, miten tämä näyttely palveli
+hänellä kaksinaista tarkoitusta: ensiksikin antoi hän ilman kuluttaa
+uutuudenkiillon kuriositeeteistansa ja toiseksi peloitteli hän niillä
+vieraitaan.
+
+Mutta minun on kerrottava teille, että kaiken aikaa tuulikanteleet
+soittivat ympärillä puissa, joka teki tunnelman vielä omituisemmaksi,
+ja parhaillaan katsellessani vihreänkeltainen lintu, arvatenkin
+pesänrakennus-puuhissa hyörien, alkoi repiä hiuksia erään kuvan päästä.
+
+Vähän kauempaa löysin museon parhaan kummallisuuden. Aluksi näin siinä
+pitkähkön, mutkaisen kumpareen. Kaivaen multaa pois käsilläni löysin
+sen alta laudoille kiinnitetyn öljykankaan, joka ilmeisesti muodosti
+kuopan katon. Se sijaitsi ihan kukkulan huipulla, ja sisäänkäytävä oli
+takasivulla kahden kallion välissä kuin luolan suu. Minä menin sisälle
+käytävän mutkaan asti, ja katsahtaen kulman yli näin hohtavat kasvot,
+isot ja rumat kuin pantomiiminaamio; ja niiden kirkkaus kasvoi ja
+väheni, ja ajoittain niistä nousi savua.
+
+-- Ohoo, -- huudahdin, -- hehkumaalia! Fosforia!
+
+Ja täytyy tunnustaa, että melkein ihailin miehen kekseliäisyyttä.
+Laatikollisella työkaluja ja muutamilla yksinkertaisilla kojeilla oli
+hän laittanut itselleen temppelipirun. Jokainen kanaka-rukka tuotuna
+tänne pimeän aikaan harppujen soidessa ympärillään olisi havaittuaan
+nuo savuavat kasvot onkalon pohjalla epäilyksittä uskonut nähneensä ja
+kuulleensa kylliksi paholaisia riittämään hänelle koko elinajakseen. On
+helppo kuvitella kanakan ajatukset. Tarvitsee vain siirtyä takaperin
+siihen aikaan, kun me itse olimme tuossa kymmenen ja viidentoista
+ikävuoden välillä, niin meillä on jokseenkin tyypillinen kanaka. Jotkut
+niistä ovat hurskaita aivan kuin on hyvänlaatuisia poikiakin; mutta
+useimmat ovat, taaskin poikien tapaan, keskinkertaisen vilpittömiä ja
+kuitenkin pitävät hauskana varastella ja säikähtyvät helposti, mikä on
+heistä verrattain hupaista sekin.
+
+Muistan kouluajoiltani pojan, joka näytteli Casen osaa. Hän ei
+mitään tiennyt, se poika; hän ei osannut mitään tehdä, ei hänellä
+ollut hehkumaalia eikä tuulikanteleita, hän vain rohkeasti väitti
+olevansa loihtija, peloittaen meidät pahanpäiväisesti; ja se oli
+meille mieluista. Sitten muistelin, miten opettaja kerran oli piessyt
+tuota poikaa ja miten kaikki olimme kummastelleet nähdessämme velhon
+alistuvan siihen ja parkuvan kuin kuka muu tahansa. Ajattelin
+itsekseni: -- Minun on keksittävä keino, millä teen saman tempun
+Case-mestarille. -- Ja seuraavassa silmänräpäyksessä olikin jo
+suunnitelmani valmis.
+
+Palasin polkua pitkin, joka kerran keksittynä oli aivan selvä ja
+helppo kulkea; ja kun pääsin mustalle hiekalle, niin kenenkä näin?
+Mestari Casen itsensä! Minä nostin pyssyni hanan, pitäen aseen varalla,
+ja me marssimme eteenpäin ja kuljimme sanaa sanomatta toistemme
+ohi, kumpikin vilkuillen kulmainsa alta toistaan. Ja tuskin olimme
+sivuuttaneet toisemme, kun molemmat pyörähdimme ympäri ikäänkuin
+kenttäharjoituksessa ja pysähdyimme kasvot kasvoja vasten. Kummallekin
+oli näet juolahtanut mieleen, että toinen toverus saattaisi lähettää
+pyssynsä panoksen hänen selkäpuoleensa.
+
+-- Et ole ampunut mitään, -- sanoi Case.
+
+-- En ole tänään eräretkellä, -- vastasin.
+
+-- No, hiisi sinut minun puolestani periköön! -- huudahti hän.
+
+-- Samaa toivotan sinulle, -- säestin minä. Mutta me jäimme siihen
+paikkaamme; kumpikaan ei mielinyt hievahtaa.
+
+Case nauroi. -- Emme voi sentään viipyä täällä koko päivää, -- sanoi
+hän.
+
+-- Älä anna minun pidättää itseäsi, -- vastasin. Hän nauroi taas. --
+Kuulehan, Wiltshire, pidätkö minua houkkiona? -- kysyi hän.
+
+-- Pikemmin lurjuksena, jos sen tietää tahdot, -- selitin minä.
+
+-- No, luuletko, että minua hyödyttäisi ampua sinut täällä avoimella
+rantamalla? -- virkkoi hän. -- Minäpä en sitä tee. Ihmisiä
+tulee kalastamaan joka päivä. Niitä saattaa tällä hetkellä olla
+parisenkymmentä ylempänä laaksossa kopran keruussa; mäellä takanasi
+liikkunee puoli tusinaa kyyhkysten pyynnissä; parhaillaan saattavat
+ne meitä tähystellä, eikäpä ihmekään. Annan sinulle sanani, minä en
+aio sinua ampua. Miksi sen tekisin? Sinä et ollenkaan ole tielläni. Et
+ole saanut naulaakaan kopraa, paitsi minkä olet omin käsin valmistanut
+kuin neekeriorja. Sinä vain elää nuhjutat (siinä oikea sana) enkä minä
+välitä, missä elät ja kuinka kauan. Anna minulle sanasi, että et aio
+minua ampua, niin näytän sinulle esimerkkiä kävelemällä pois.
+
+-- Oh, -- sanoin, -- oletpa sinä hauskan avomielinen! Tahdon olla
+sitä minäkin. En aio ampua sinua tänään. Miksi sen tekisin? Tämä asia
+on vasta alullaan, se ei ole vielä loppuun suoritettu, herra Case.
+Olen sinua jo kerran löylyttänyt; näen rystöjeni jäljet kallossasi
+vielä tällä siunatulla hetkellä, ja minulla on sinulle uutta keittoa
+varattuna. En ole halvattu kuten Underhill. Nimeni ei ole Adams
+eikä Vigours, ja aikomukseni on sinulle näyttää, että olet tavannut
+vertaisesi.
+
+-- Tuo on mieletöntä puhetta, -- sanoi hän. -- Sillä haastelulla et
+minua saa lähtemään tieheni.
+
+-- Hyvä niinkin, -- vastasin, -- pysy sitten paikallasi. Minulla ei
+ole kiirettä, senkin kyllä tiedät. Voin viipyä tällä rantamalla vaikka
+päiväkauden. Minulla ei ole kopraa huolehdittavanani. Minulla ei ole
+hehkumaalia hoidettavana.
+
+Olin pahoillani viime sanoistani, mutta ne livahtivat huomaamatta
+suustani. Havaitsin niiden ottavan ilman hänen purjeistaan, ja hän
+seisoi tuijottaen minuun silmät pystyssä. Sitten hän luullakseni tuumi,
+että hänen oli päästävä asian perille.
+
+-- Sanasta miestä, -- virkkoi hän, kääntäen selkänsä ja kävellen
+suoraan paholaismetsään.
+
+Sallin hänen tietysti mennä, koska olin antanut sanani. Mutta minä
+pidin häntä silmällä niin kauan kuin hän oli näkyvissä ja senjälkeen
+kiirehdin suojaan minkä jalkani jaksoivat, kulkien lopputien tiheikön
+kautta, sillä en luottanut häneen viiden pennin edestä. Se vain oli
+selvää, että olin ollut aasi varoittaessani häntä ja että oli tehtävä
+viivyttelemättä, mitä tehdä aioin.
+
+Mielestänne oli minulla kai ollut kylliksi kiihoitusta yhdeksi
+aamuksi, mutta minua oli vielä toinen käänne odottamassa. Heti kun
+olin kaartanut niemekettä kylliksi pitkältä nähdäkseni asuntoni,
+eroitin sieltä vieraita; hiukan edemmäksi päästyäni ei siitä enää
+ollut epäilystäkään. Pari aseestettua vartijaa istui kyyristyneinä
+oveni edessä. En saattanut muuta luulla kuin että Uman selkkaus oli
+tullut ratkaisevaan vaiheeseen ja että asema oli vallattu. Tulin siihen
+johtopäätökseen, että Uma oli jo pidätetty ja että nuo aseelliset
+miehet odottivat samoissa aikeissa minua.
+
+Mutta lähemmäksi tultuani, jonka tein täyttä vauhtia juoksemalla, näin
+kolmannen alkuasukkaan istumassa kuistilla vierailijan tapaan ja Uman
+juttelemassa hänen kanssaan kuin emäntä konsaan. Vieläkin likemmäksi
+päästyäni huomasin, että se oli iso, nuori päällikkömme Maea ja että
+hän myhäili ja poltteli. Ja mitä hän poltti? Ei mitään eurooppalaisia
+savukkeitanne, jotka kelpaavat vain kissalle, eikä edes oikeata isoa,
+aika väkevää alkuasukasten tekelettä, joka kyllä kelpaa sammuttamaan
+tupakan nälän, jos piippu on rikki, vaan sikaaria -- vieläpä omia
+mainioita meksikolaisiani, sen saatoin vannoa. Tämän nähdessäni
+sydämeni alkoi rajusti lyödä ja minussa elpyi huima toivo, että pula
+nyt oli ohitse ja Maea liittynyt minuun.
+
+Saapuessani Uma osoitti minut hänelle, ja hän tuli minua vastaan
+portaitteni päässä kuin oikea sivistynyt herrasmies.
+
+-- Vilivili, -- sanoi hän, sillä täsmällisemmin he eivät osanneet
+lausua nimeäni, -- minä hyvä mieli.
+
+Milloin saarelaispäällikkö tahtoo olla kohtelias, hän kieltämättä
+kykenee siihen. Heti ensi sanoista näin, miten asiat olivat. Uman ei
+ollenkaan olisi tarvinnut selittää minulle: -- Hän ei pelkää Ese nyt,
+tulee ja tuo kopra. -- Vakuutan teille kätelleeni tuota kanakaa kuin
+olisi hän ollut Euroopan paras valkoihoinen.
+
+Tosiasia oli, että Case ja hän olivat kosimassa samaa tyttöä, tai
+ainakin Maea epäili sitä ja päätti lyödä kauppiaan laudalta siltä
+varalta. Hän oli pukeutunut koreasti, peseydyttänyt ja aseestanut
+pari seuralaistaan, ottaen heidät mukaansa, ikäänkuin tehdäkseen
+asian julkisemmaksi, ja odotettuaan vain, kunnes Case oli lähtenyt
+kylästä, saapui siirtämään kaiken kauppansa minulle. Hän oli sekä
+rikas että mahtava. Luulen, että hänen vuositulonsa nousivat
+viidenkymmenentuhannen kookospähkinän arvoon.
+
+Maksoin hänelle rantamalla käyvän hinnan ja vielä neljännessentin
+päällekin, ja luottoa taasen olisin ollut valmis myöntämään hänelle
+koko puotini varaston puitteineen päivineen, sillä niin iloinen olin
+hänen käynnistään. Täytyy tunnustaa, että hän osti kuin herrasmies:
+riissiä, säilykkeitä ja korppuja niin paljon, että niillä olisi
+kelvannut viikon juhlia, sekä pakoittain kangasta. Hän oli sitäpaitsi
+miellyttävä, olipa leikkisäkin, ja me veistelimme sukkeluuksia,
+enimmäkseen tulkin avulla, hän kun osasi perin vähän englanninkieltä
+ja minun suussani alkuasukasten kieli vielä oli väritöntä. Ainakin
+huomasin, että hän ei koskaan ollut voinut ajatella paljoa pahaa
+Umasta; hän ei koskaan ollut voinut todella säikähtyä, vaan teeskenteli
+sitä pelkästä juonitteluhalusta ja siksi, että hän otaksui Casella
+olevan suuren vaikutusvallan kylässä ja tämän voivan auttaa häntä
+eteenpäin.
+
+Se sai minut ajattelemaan, että sekä hän että minä olimme tiukalla.
+Teollaan oli hän uhmannut koko kylää, ja se saattaisi maksaa hänelle
+hänen arvovaltansa. Vielä toinen asia: senjälkeen kun olin jutellut
+Casen kanssa rantamalla, saattoi se minulle mielestäni hyvinkin maksaa
+henkeni. Case oli jokseenkin selvästi sanonut, että hän aikoi näpäyttää
+minut, jos konsaan saisin kopraa. Mutta nyt hän kotiin tultuaan
+näkisi, että kylän paras asiakas oli vaihtanut myymälää; ja viisainta,
+mitä mielestäni saatoin tehdä, oli ensimäisenä päästä tekemään hänet
+vaarattomaksi.
+
+-- Kuulehan, Uma, -- sanoin, pyydä häneltä anteeksi, että annoin hänen
+odottaa, mutta minä olin tarkastamassa Casen paholaisvarastoa metsässä.
+
+-- Hän tahtoo tietää, eikö sinä pelkää? -- tulkitsi Uma.
+
+Minä räjähdin nauramaan. -- En juuri! -- huudahdin. -- Sano hänelle,
+että siellä on oivallinen lelukokoelma! Sano hänelle, että Englannissa
+annamme moisia kapineita lapsille leikkikaluiksi.
+
+-- Hän tahtoo tietää, eikö sinä kuulla pahan laulu? -- käänsi Uma taas.
+
+-- Maltahan, -- vastasin, -- nyt en voi mitään, kun minulla ei
+ole banjonkieliä varattuina; mutta kun laiva ensi kerran poikkeaa
+kylään, laitan samallaisen vehkeen tänne omalle kuistilleni, jotta
+hän saa nähdä, paljonko paholaista siinä on. Sano hänelle, että niin
+pian kuin saan kieliä, teen tuollaisen soittolaatikon hänen omille
+ruskeaihoisille pikku kanakoilleen. Laitetta nimitetään Tyrolin
+harpuksi; ja voit selittää nimen englanninkielellä merkitsevän, että
+täytyy olla pähkähullu maksaakseen siitä senttiäkään.
+
+Tällä kertaa oli hän niin mielissään, että jälleen yritti
+englanninkieltä. -- Te puhua totta? -- kysyi hän.
+
+-- Sen luulisin! -- sanoin. -- Minä puhun kuin raamattu. Hae
+raamattusi, Uma, jos sinulla sellainen on, niin suutelen sitä. Tai,
+mikä vielä parempaa, -- sanoin päättäväisesti, -- kysy häneltä,
+rohkenisiko hän itse tulla sinne päivällä.
+
+Hän ei näkynyt pelkäävän; hän uskaltaisi niin paljon päiväsaikaan ja
+muiden seurassa.
+
+-- Asia on siis sovittu! -- sanoin. -- Ilmoita hänelle, että mies on
+petkuttaja ja hänen tehtaansa pelkkää hulluttelua. Ja jos hän huomenna
+lähtee sinne, näkee hän, mitä siitä kaikesta on jälellä. Mutta varoita
+häntä, Uma, ja puhu niin selvästi, että hän ymmärtää: Jos hän rupee
+asiasta jaarittelemaan, se varmaan tulee Casen korviin, ja minä olen
+kuollut mies! Minä pelaan hänen puolestaan, sano se hänelle, ja jos
+hän hiiskuu sanaakaan, vereni lankee hänen päälleen ja tulee hänen
+tuomiokseen tässä ja tulevaisessa elämässä.
+
+Uma sanoi sen hänelle, ja hän puristi käsiäni rannetta myöten,
+virkkaen: -- Ei puhu. Huomenna mennään. Te minun ystävä.
+
+-- Ei, sir, --- sanoin, -- ei mitään hupsuttelua. -- Sano hänelle,
+että olen tullut tänne liikettä harjoittamaan enkä ystävyysliittoja
+rakentelemaan. Mutta Casen kyllä lähetän kirkkauteen!
+
+Ja Maea läksi, nähtävästi hyvin mielissään.
+
+
+
+
+V. Yö viidakossa.
+
+
+No niin, päätökseni ei enää ollut peruutettavissa. Tiapolo oli
+murskattava ennen uuden päivän valkenemista, ja minulla oli täysi työ
+ei ainoastaan valmisteluissa, vaan myöskin väittelemisessä. Taloni
+muistutti käsityöläisten keskusteluseuraa. Uma tahtoi kaikin mokomin
+pidättää minua menemästä yöllä tiheikköön, sillä jos sen tekisin,
+en muka koskaan palaisi. Tunnette hänen vakuuttelutapansa, olihan
+jo esimerkki kuningatar Viktoriasta ja pirusta, ja saatatte hyvin
+käsittää, että väsyin siihen ennen illan tuloa.
+
+Vihdoin juolahti päähäni hyvä tuuma. Mitä hyödytti heitellä helmiäni
+hänelle? Kaiketi tepsisi paremmin, ajattelin, jos käyttäisin jotakin
+hänen omaa hakkelustaan.
+
+-- Kuulehan sitten, -- sanoin. -- Etsi raamattusi, niin otan sen
+mukaani matkalle. Siitä lähtee apua.
+
+Hän vannoi, että raamattu ei mitään hyödyttäisi.
+
+-- Juuri teidän kanakain tietämättömyyttä, -- nuhtelin. -- Mene
+noutamaan raamattusi.
+
+Hän toi sen, ja minä käänsin esille nimilehden, jolla arvasin löytäväni
+vähäisen englanninkieltä, ja niin siinä olikin. -- Kas! -- sanoin. --
+Silmäisepäs tuohon! "Lontoossa, Englannin ja Ulkomaan Bibliaseuran
+kustannuksella, Blackfriars", ja vuosiluku, jota en tajua, kun se on
+painettu noilla äksillä. [Roomalaisilla numeroilla. Suom.] Mikään piru
+helvetistä ei tohdi tulla lähellekään Bibliaseuraa eikä koko katua.
+Kah, oletpa sinä hupsu! -- lisäsin. -- Miten luulet tulevamme toimeen
+omien _aitujemme_ kanssa kotona? Kaikki bibliaseuran ansiota!
+
+-- Luulen, että teillä ei ne olekaan, -- sanoi hän. -- Valkoinen mies
+kertoo teillä ei ole yhtä aitu.
+
+-- Kuuluu kai hyvinkin uskottavalta? -- kysyin. -- Miksi nämä saaret
+olisivat niitä täpötäynnä, eikä ainoatakaan Euroopassa?
+
+-- Niin, siellä ei kasva yhtä leipäpuu, -- selitti hän.
+
+Olisin voinut repiä tukkaani. -- Kuulehan toki, eukkoseni, -- sanoin,
+-- lopeta jo, olen väsynyt lörpöttelyysi. Minä otan raamatun mukaani,
+se riittää minulle täydellisesti, ja olkoon tämä viimeinen sanani.
+
+Yö oli tavattoman pimeä, päivänlaskun mukana nousseet pilvet peittivät
+koko taivaan; ei tähden välähdystä, ja alenevan kuun loppusyrjä
+ilmestyisi vasta aamutunneilla. Kylän ympäristö, johtuiko se sitten
+avoimissa huoneissa palavista valoista tai monien riutalla liikkuvien
+kalastajain soihduista, hohti kuin ilotulituksessa; mutta meri, vuoret
+ja metsät olivat kokonaan pimeän peitossa.
+
+Kello lienee ollut kahdeksan lähtiessäni retkelleni sälytettynä kuin
+aasi. Ensiksikin oli raamattu, ihmisen pään kokoinen kirja, jonka
+hupsuudessani olin lupautunut ottamaan. Sitten oli pyssyni, veitsi,
+lyhty ja patenttisytykkeitä, kaikki tarpeellisia. Lisäksi tuli
+varsinaiset työkojeeni, hirvittävä paino ruutia, pari kalastuksessa
+käytettyä dynamiittipommia ja muutamia kappaleita hitaasti syttyvää
+rikkilankaa, jotka olin vetänyt ulos läkkikoteloista ja liittänyt
+yhteen miten parhaiten taisin; sillä sytykkeet olivat vain
+kauppatavaraa, ja olisi ollut mieletöntä niihin luottaa. Ylimalkaan oli
+minulla, kuten näette, tarpeita aimo räjähdystä varten! Menot eivät
+merkinneet mitään; tahdoin tehdä työni säällisesti.
+
+Niin kauan kuin olin avoimella kentällä ja saatoin kodistani näkyvän
+lampun mukaan ohjata askeleeni, kävi kaikki hyvin. Mutta ehdittyäni
+polulle tuli niin pimeä, että en päässyt eteenpäin, vaan astuin
+sivulle metsään ja kiroilin siellä kuin mies, joka etsii tulitikkuja
+makuuhuoneessaan. Tiesin, että oli vaarallista sytyttää lyhtyni,
+sillä sen valo näkyisi niemekkeen kärkeen asti, ja koska kukaan ei
+käynyt täällä pimeän tultua, antaisi se puheenaihetta ja tulisi Casen
+korviin. Mutta mitä oli minun tehtävä? Täytyi joko luopua yrityksestä
+ja menettää arvoni Maean silmissä tai uhallakin sytyttää lyhty ja
+suorittaa tehtäväni niin pian kuin mahdollista.
+
+Polulla kulkiessani kävelin rivakasti, mutta heti mustalle
+rannikolle tultuani oli minun juostava. Sillä vuoksi oli nousemassa
+korkeimmilleen, ja päästäkseni ruutiani kastelematta tyrskyn ja jyrkän
+vuorenseinän välitse tarvitsin kaiken nopeuteni. Nytkin ulottui
+ryöppy polviini asti ja olin vähällä kaatua kiveä vasten. Kaiken
+tämän aikaa tulinen kiireeni, meren raikas ilma ja tuore haju piti
+mieleni reippaana; mutta kun olin tiheikössä ja aloin kiivetä polkua,
+kävin tehtävään hitaammin. Metsän synnyttämän arkuuden olivat mestari
+Casen banjonkielet ja kuvaveistokset suureksi osaksi ravistaneet
+niskastani, mutta silti pidin tätä kaameana vierailuna ja arvasin, että
+opetuslasten täytyi käynneillään pahoin säikähtyä.
+
+Kun lyhdyn valo sattui runkoihin, haarautuviin oksiin ja köysimäisten
+köynnöskasvien kiertyneihin latvoihin, muutti se koko paikan tai
+kaiken, mitä siitä saattoi nähdä, eräänlaiseksi sekavaksi liikkuvien
+varjojen leikiksi. Ne tulivat vastaan vankkoina ja nopeina kuin
+jättiläiset ja sitten kaikkosivat pois haihtuen hämärään; ne kohosivat
+pään yli kuin nuijat ja lensivät sitten lintujen lailla yön pimeyteen.
+Metsän kamara kiilsi lahosta puusta, muistuttaen tulitikkulaatikon
+kyljessä raapaisemisen jälkeen välähtävää fosforihohdetta. Isoja,
+kylmiä pisaroita välähteli kuin hikeä oksilta yläpuolellani. Tuuli kävi
+tuskin nimeksikään; vain pieni jäinen viima hengähteli maanpuolelta,
+kykenemättä mitään liikahduttamaan; ja harput olivat mykkiä.
+
+Ensimäisen maantunnun sain päästyäni villipalmu-metsästä ja nähdessäni
+möröt muurin harjalla. Kovin kummallisilta ne näyttivät lyhdyn valossa,
+kasvot maalattuina, näkinkengät silminä sekä vaatteet ja hiukset
+riipuksissa. Toisen toisensa perästä tempasin ne kaikki alas, pinoten
+ne kasaan holvin katolle, jotta ne pääsisivät samaan kokkoon muun
+kanssa. Sitten valitsin paikan erään ison eteiskiven takana, kaivoin
+siihen ruutini ja kaksi räjähdyspommia ja juoksutin sytytyslankani
+käytävälle. Vielä jäähyväisiksi vilkaisin savuavaan päähän. Somalta se
+näytti.
+
+-- Hei vain! -- huudahdin. -- Nyt on kohtalosi määrätty.
+
+Ensimäinen aikomukseni oli sytytettyäni heti lähteä kotiinpäin; sillä
+pimeys, lahonneen puun kimmeltely ja lyhdyn varjot saivat mieleni
+tuntumaan kolakalta. Mutta minä tiesin, missä yksi harpuista riippui;
+minusta olisi ollut vahinko, ellei se olisi mennyt muitten mukana;
+mutta samalla kertaa en voinut olla itselleni myöntämättä, että olin
+hirveästi väsynyt hommaani ja että mieluimmin olisin ollut kotona
+suljettujen ovien takana. Astuin ulos kellarista miettien puoleen ja
+toiseen. Meren kohinaa kuului kaukaa alapuoleltani rannalta; lähempänä
+ei lehtikään värähtänyt; olisin saattanut olla ainoa elävä olento tällä
+puolen Kap Hornin.
+
+Ja kun siinä seisoin ajatuksissani, tuntui kuin koko metsä heräisi
+ja täyttyisi pienillä äänillä. Pieniä ääniä ne olivat, ei mitään
+vaarallista -- rasahdus tuolla, pyrähdys täällä, -- mutta rintaani
+ahdisti ja kurkkuni kävi kuivaksi kuin korppu. En minä Casea peljännyt,
+kuten olisi ollut järkevätä; en Casea edes ajatellutkaan; mutta
+minua vaivasivat kuin ankara ähky akkain lorut paholaisnaisista ja
+metsäsioiksi muuttuneista miehistä. Puuttui vain kynnen verta, että
+olisin lähtenyt juoksuun; kuitenkin hillitsin itseni, astuin ulos ja
+kohottaen lyhtyä kuin hullu katsahdin ympärilleni.
+
+Kylän taholla ja polulla ei näkynyt mitään. Mutta kun käännyin
+sisämaahan päin, oli ihme, että en lysähtänyt maahan. Tuolla,
+tullen suoraan erämaasta ja paholaisviidasta ... tuolla oli varmaan
+paholaisnainen juuri sellainen, millaisiksi olin niitä kuvitellut. Näin
+valon lankeevan hänen paljaille käsivarsilleen ja kirkkaihin silmiinsä,
+ja minä kiljahdin niin kimakasti, että luulin siihen paikkaan kuolevani.
+
+-- Ah, älä huuda ääni! -- sanoi paholaisnainen kuuluvalla
+kuiskauksella. -- Miksi sinä puhu iso ääni? Sammuta valo! Ese tulee hän.
+
+-- Kaikkivaltias Jumala, sinäkö se olet, Uma? -- ihmettelin minä.
+
+-- _Ioe_, -- myönsi hän. -- Minä tulee nopea. Ese täällä pian.
+
+-- Tulitko sinä yksin? -- kysyin. -- Sinä ei pelkää?
+
+-- Ah, liian paljo pelkää! -- kuiskasi hän, tarraten minuun kiinni. --
+Minä luulla kuolla.
+
+-- No, -- sanoin heikosti irvistäen, -- minä en naura sinulle, rouva
+Wiltshire, sillä itse lienen säikähtynein mies Etelämeren saarilla.
+
+Hän kertoi minulle parilla sanalla, miksi oli tullut. Tuskin olin
+lähtenyt, kun Fa'avao kuului saapuneen sisälle, ja akka oli kohdannut
+Mustan Jackin juoksemassa minkä kinttunsa kantoivat meidän asunnoltamme
+Casen taloon. Uma ei pysähtynyt puhumaan, vaan riensi suoraa päätä
+tiheikköön minua varoittamaan. Hän oli niin lähellä kintereilläni, että
+lyhty opasti hänet rannikon yli, ja sen välke puissa osoitti hänelle
+myöhemmin suunnan vuorta ylös. Vasta kun olin päässyt huipulle tai
+astunut kellariin, ihmetteli hän, mihin Herran nimessä olin joutunut,
+ja menetti kappaleen kallista aikaa, peläten huutaa, koska Case saattoi
+olla hänen kintereillään, ja lankeillen tiheikössä, niin että ruumiinsa
+oli sinelmiä ja naarmuja täynnä. Silloin hän varmaan joutuikin liian
+etäälle etelää kohti, jonka seurauksena hän vihdoin ilmestyi sivultani,
+peloittaen minut pahemmin kuin sanavarani riittävät kuvailemaan.
+
+No, mikä tahansa oli parempaa kuin naispaholainen, mutta hänen
+kertomuksensa kuulosti kylläkin vakavalta. Mustalla Jackilla ei ollut
+mitään asiaa talollani, ellei häntä ollut pantu sinne vartioimaan;
+ja minusta näytti, että typerä mainitsemiseni maalista ja ehkä joku
+Maean lörpöttely oli saattanut meidät ahtaalle. Selvää oli ainakin,
+että Uman ja minun oli jäätävä tänne yöksi; me emme uskaltaisi yrittää
+kotiin ennen päivän valkenemista, ja silloinkin olisi turvallisempaa
+kiertää vuoren kautta ja saapua kylään takalistolta, jotta emme
+joutuisi väijytyksiin. Yhtä selvää oli myöskin, että miina oli heti
+räjäytettävä, jotta Case ei ehtisi sitä ehkäisemään.
+
+Minä astuin holvikäytävään Uman pitäessä tiukasti minusta kiinni,
+avasin lyhtyni ja tuikkasin tulen rikkilankaan. Sen ensimäinen
+pätkä hulmahti kuin paperikaistale, ja minä seisoin tyhmistyneenä
+katsellen sen palamista ja ajattelin, että lentäisimme ilmaan Tiapolon
+kanssa, mikä ei suinkaan kuulunut minun suunnitelmiini. Toinen paloi
+säännöllisemmin, vaikka välempään kuin olisin tahtonut; ja silloin minä
+sain tajuntani takaisin, laahasin Uman käytävästä, sammutin tulen ja
+pudotin lyhtyni, ja molemmat hapuilimme tiheikköön, jossa laskeuduimme
+yhdessä puun alle, kun katsoin päässeemme turvallisen loitolle.
+
+-- Eukkoseni, -- virkoin, -- en unohda tätä yötä. Sinä olet oikea
+helmi, ja siksi et tulekaan täällä toimeen paremmin.
+
+Hän puristautui lähelleni. Juostuaan asunnostamme pelkässä hameessaan,
+mikä hänellä oli yllään oli hän tullut likomäräksi kasteesta ja
+mustan rannikon tyrskyistä, joten hän värisi vilusta sekä pimeyden ja
+paholaisten pelosta.
+
+-- Liian paljo pelkää, -- oli kaikki, mitä hän sanoi.
+
+Casen vuoren takempi rinne kallistuu melkein äkkijyrkkänä seuraavaan
+laaksoon. Olimme aivan sen reunalla, ja minä saatoin nähdä lahopuiden
+kimaltelevan ja kuulin meren kohinan kaukaa alhaalta. En pitänyt
+asemasta, joka ei jättänyt minulle peräytymistietä, mutta pelkäsin
+sitä vaihtaa. Sitten huomasin lyhdyn suhteen tehneeni vielä pahemman
+erehdyksen; minun olisi pitänyt jättää se palamaan, jotta olisin
+voinut pamauttaa Casea hänen astuessaan sen valoon ja ellen olisi
+älynnyt tehdä sitäkään, näytti järjettömältä jättää hyvä lyhty
+lentämään sirpaleiksi noiden vuoltujen kuvien mukana. Kapinehan kuului
+minulle, oli rahan arvoinen ja saattoi tulla hyvään tarpeeseen. Jos
+olisin voinut luottaa sytytyslankaan, olisin ehkä rientänyt sen
+vielä pelastamaan. Mutta ken saattoi siihen luottaa? Tiedämmehän,
+mitä rojua kauppatavara on. Kyllähän se kelpasi kanakoille niiden
+kalastusretkillä, koska heidän kuitenkin täytyy olla ripeät
+liikkeissään ja korkeintaan joutuvat vaaraan saada kätensä reväistyksi
+irti ruumiista. Mutta jokaiselle, ken tahtoi liikuskella tämänlaatuisen
+ruutipesän ympärillä, oli tuo sytytyslanka arvoton.
+
+Näin ollen en voinut muuta kuin pysyä liikahtamatta, pitää haulikkoni
+varattuna ja odottaa räjähdystä. Mutta se oli vakavanlaista hommaa.
+Yön pimeys oli läpitunkematon; muuta ei voinut nähdä kuin lahonneen
+puun aavemaisen hohteen, jonka valossa vain sen itsensä eroitti.
+Ja tarkatakseni ääniä heristin korviani, kunnes luulin kuulevani
+rikkilangan palamisen holvin suppilossa, ja totesin, että metsässä oli
+haudanhiljaista. Silloin tällöin kuului pikku rasahdus; mutta oliko
+se etäällä vai kaukana, Caseko kolhi varpaitaan kantoihin muutaman
+askeleen päässä minusta vai puuko taittui kilometrien etäisyydessä, oli
+minulle yhtä hämärää kuin vastasyntyneelle lapselle.
+
+Ja sitten aivan yhtäkkiä Vesuviukseni laukesi. Kauan sitä oli saanut
+odottaa; mutta kun se kerran pamahti, ei totisesti kukaan olisi voinut
+parempaa pyytää. Ensiksi kuului hitonmoinen jymähdys, tulta tuiskahti
+korkealle, ja metsä kävi niin valoisaksi, että olisi nähnyt lukea. Ja
+sitten vasta leikki alkoi. Uma ja minä olimme puolittain haudattuina
+multakuormallisen alle, ja hyvä että silläkin pääsimme, sillä yksi
+suuaukon paasista paiskautui avaruuteen, putosi parin sylen päähän
+olinpaikastamme, ponnahti vuorenreunan yli ja vierähti kolisten
+takalaaksoon. Huomasin melkoisesti laskeneeni välimatkamme väärin
+tai asettaneeni liian voimakkaan dynamiitti- ja ruutipanoksen, miten
+haluatte.
+
+Ja nyt havaitsin tehneeni toisenkin harhaiskun. Jymy alkoi jo häipyä
+tärisyttäen saarta mainingeillaan, häikäisevä hohde sammui, eikä yön
+pimeys kuitenkaan palannut niinkuin olin odottanut. Sillä pitkin
+metsää oli räjähdys siroitellut hehkuvia hiiliä ja kekäleitä; niitä
+oli ympärilläni tantereella, muutamia oli pudonnut alas laaksoon ja
+toisia hehkui puiden latvoissa. Paloa en peljännyt, sillä nämä metsät
+ovat liian kosteita syttyäkseen. Mutta haittana oli, että koko seutu
+oli valaistu, tosin ei kovin kirkkaasti, mutta kuitenkin riittävästi,
+jotta siinä näki tähdätä; ja siroiteltujen hiilten suunta luultavasti
+suosi yhtä paljon Casea kuin itseäni. Tietysti tähystelin ympärilleni
+keksiäkseni hänen valkoisen naamansa; mutta hänestä ei näkynyt
+merkkiäkään. Umasta taasen näkyi pamaus ja leimahdukset kokonaan
+karkoittaneen elonkipinän.
+
+Pelissäni oli heikko kohta. Yksi noista siunatuista kaiverretuista
+kuvista oli pudonnut -- tukka, vaatteet ja koko ruho ilmiliekissä --
+tuskin neljän metrin päähän minusta. Heitin pitkän, tutkivan katseen
+ympärilleni; mitään Casea ei vieläkään näkynyt, ja minä päätin vapautua
+tuosta palavasta kekäleestä ennen hänen tuloaan, tai muutoin minut
+ammuttaisiin siihen kuin koira.
+
+Ensimäinen ajatukseni oli ryömiä, mutta sitten tuumasin, että nopeus
+oli edullisinta, ja nousin puoliksi ylös ottaakseni harppauksen.
+Samassa näkyi jostakin olinpaikkani ja meren välistä leimaus, kuului
+laukaus, ja kiväärinkuula vinkui korvissani. Pyörähdin heti päin,
+suoristautuen pyssy ojossa, mutta sillä roistolla oli Winchesteri, ja
+ennenkuin ehdin häntä nähdäkään hänen toinen laukauksensa kaatoi minut
+kumoon kuin keilan. Tuntui kuin olisin lentänyt ilmassa, sitten putosin
+päistikkaa maahan, viruen puolisen minuuttia tolkuttomana. Senjälkeen
+huomasin, että käteni olivat tyhjät, -- pyssyni oli kaatuessani
+lennähtänyt pääni yli. Sellainen tila, missä minä olin, valveuttaa
+miehen hyvin hereilleen. Tuskin tiesin, mihin minua oli sattunut tai
+olinko ollenkaan loukkautunut, mutta kasvoilleni käännähtäen yritin
+ryömiä asettani ottamaan. Ellette ole koettanut liikkua murskatulla
+koivella, ette tiedä, mitä tuska on, ja minä karjaisin kuin mullikka.
+
+Tämä oli onnettomin ääni, minkä elämässäni olen päästänyt. Siihen asti
+oli Uma järkevänä naisena pysytellyt puunsa tyvellä tietäen, että hän
+olisi vain tiellä; mutta kuultuaan minun kiljahtavan hän juoksi esille.
+Winchesteri pamahti jälleen ja hän tuupertui maahan.
+
+Olin kohoutunut ylös koipineni päivineni häntä pysäyttämään; mutta
+nähdessäni hänen kellahtavan kentälle laskeuduin jälleen paikalleni,
+olin hiljaa ja koettelin puukkoni päätä. Minä olin tähän asti
+hätiköinyt ja ollut hölmistyneenä. Ei enää mitään sellaista! Hän oli
+ampunut naistani, ja minun oli se hänelle kostettava. Makasin siinä
+hampaitani purren ja haudoin mahdollisuuksia. Koipeni oli murskattu,
+pyssyni poissa. Casella oli vielä kymmenen patruunaa Winchesterissään.
+Tilanne näytti toivottomalta. Mutta minä en hetkeäkään haikaillut enkä
+menettänyt rohkeuttani. Sen miehen oli kuoltava.
+
+Pitkähköön aikaan ei kumpikaan meistä hievahtanut. Sitten kuulin Casen
+alkavan liikkua lähemmäksi pensaikossa, vaikka hyvin varovaisesti.
+Epäjumalan-kuva oli palanut loppuun; ainoastaan siellä täällä kyti
+vielä joitakuita hiiliä, ja metsä oli pääasiallisesti pimeä, joskin
+siinä viipyi himmeä hehku kuin rovion hiipuvassa hiilloksessa.
+Tässä puolihämärässä eroitin Casen pään tuijottamassa minuun ison
+saniaispensaan yli, ja samalla kertaa roisto näki minut ja nosti
+Winchesterinsä poskelleen. Odotus oli viimeinen mahdollisuuteni, mutta
+tuntui kuin olisi sydämeni riuhtautunut telakoiltaan. Sitten hän
+laukaisi. Onneksi minulle ei hänellä ollut haulipanosta, sillä luoti
+iski tuuman päähän minusta, ryöpyttäen multaa silmiini.
+
+Koettakaa kuvitella, mitä on venyä tyynenä ja sallia itseään ammuttavan
+istualta, kuulan osuessa vain hiuksenverran harhaan. Mutta minä sen
+onnekseni tein. Hetkisen Case seisoi Winchesteri ojossa; sitten hän
+naurahti itsekseen ja astui sanajalkain takaa esille.
+
+-- Naura! -- ajattelin minä. -- Jos sinulla olisi etanankaan järki,
+niin rukoilisit!
+
+Olin jäykkä kuin laivan touvi tai kellon vieteri, ja heti kun hän
+ehti ulottuvilleni tartuin häntä nilkasta, tempasin jalat hänen
+altaan, paiskaten hänet pitkäkseen, ja ennenkuin hän sai henkeänsä
+vedetyksi olin hänen päällään murskattuine koipineni kaikkineni.
+Hänen Winchesterinsä oli mennyt samaa tietä kuin oma haulikkoni. Nyt
+ei ollut hätää -- nyt häntä uhmasin. Olen aina ollut vahva mies,
+mutta en tiennyt, mitä voima on, ennenkuin pääsin käsiksi Caseen. Hän
+menetti harkintakykynsä ja tolkkunsa kaatua rymistessään ja nosti
+molemmat kätensä ylös kuin säikähtynyt nainen, joten sain ne kummankin
+kaapatuiksi vasempaani. Tämä havahdutti hänet, ja hän upotti hampaansa
+kyynäsvarteeni kuin kärppä. Siitä minä viisi. Koipeani kivisti niin,
+että enemmällä ei ollut väliä, ja vetäen veitseni minä työnsin sen
+häneen.
+
+-- No, -- sanoin, -- nyt olet kourissani; viimeinen hetkesi on tullut,
+ja oli jo aikakin! Miltäs terä tuntuu? Tästä saat Underhillin puolesta!
+Ja tuo on Adamsista! Ja nyt tulee Uman edestä, ja se ajaa konnansielusi
+ulos ruumiistasi!
+
+Näin sanoen annoin hänelle kylmää terästä koko voimallani. Hänen
+ruumiinsa nytkähteli allani kuin vieterisohva; hän päästi kauhean,
+pitkän voihkauksen ja sitten virui hiljaa.
+
+-- Jokohan olet kuollut? Toivon sitä! -- ajattelin, sillä päätäni
+huimasi. Mutta minä en tahtonut antautua vaaraan; hänen oma
+esimerkkinsä oli liian lähellä silmieni edessä. Siis koetin vetää
+veitsen haavasta antaakseni hänelle uuden piston. Muistan, miten veri
+purskahti käsilleni kuumana kuin tee; ja sitten minä pyörryin, ja pääni
+putosi miehen suulle.
+
+Kun jälleen tulin tajuihini, oli pilkkosen pimeä; hiilet olivat
+hiipuneet; ei ollut muuta nähtävänä kuin lahopuiden hohde, enkä
+tietänyt, missä olin, miksi tunsin sellaista tuskaa tai mistä olin niin
+kastunut. Sitten palasi muistini, ja ensi huoleni oli antaa hänelle
+taasen puukosta puolisen tusinaa iskua kahvaan asti. Kaiketi henki jo
+oli hänestä paennut, mutta ei se häntä vahingoittanut ja teki minulle
+hyvää.
+
+-- Panisin vetoa, että nyt olet kuollut, -- mumisin, ja kutsuin sitten
+Umaa.
+
+Kun mitään vastausta ei kuulunut, aloin ryömiä häntä hapuilemaan,
+loukkasin murskatun jalkani ja menin jälleen tainnuksiin.
+
+Toistamiseen toinnuttuani näin, että ilma oli seestynyt, sillä vain
+muutamia puuvillan-valkoisia pilvenhattaroita leijaili taivaalla.
+Kuu oli noussut -- tropiikkien kuu. Kotimaamme kuutamo muuttaa
+metsän mustaksi, mutta tämä loppukuun viime sakarakin väritti puut
+vihreiksi kuin päivänvalo. Yölinnut (tai pikemmin ne olivat aikaisia
+aamulintuja) elpyivät visertelemään pitkiä, laskevia satakielten
+soittoa muistuttavia säveliään. Ja minä saatoin nähdä kuolleen miehen,
+jonka päällä vielä puolittain lepäsin, katselevan suoraan taivasta
+kohti avoimilla silmillään -- ne eivät olleet vaaleammat kuin hänen
+eläessään. Ja hiukan tuonnempana virui Uma kyljelleen kaatuneena.
+
+Laahasin itseni hänen luoksensa niin hyvin kuin kykenin, ja sinne
+päästyäni huomasin hänen olevan aivan valveilla itkien ja nyyhkyttäen
+itsekseen hiljaa kuin hyönteinen. Hän näkyi aitujen tähden pelkäävän
+parkua ääneensä. Mitään isompaa vammaa hän ei ollut saanut, mutta oli
+aivan suunniltaan säikähtynyt. Hän oli tullut tajuihinsa jo kauan
+sitten ja huutanut minulle, mutta kun ei kuullut vastausta, oli hän
+päätellyt, että molemmat olimme kuolleet, ja oli maannut paikallaan
+siitä asti, tohtimatta liikahduttaa sormeakaan. Luoti oli kyntänyt
+hänen olkapäätänsä, ja hän oli menettänyt melkolailla verta; mutta pian
+sidoin haavan niin hyvin kuin paitani liepeellä ja kaulahuivillani
+voin, nostin hänen päänsä terveelle polvelleni, tukien selkääni
+puunrunkoa vasten, ja jäin aamua odottamaan.
+
+Umasta ei ollut hyötyä eikä huvia, hän vain riippui minussa kiinni,
+vapisi ja itki. En luule, että kukaan on koskaan ollut pahemmin
+säikähtyneenä, ja tehdäkseni hänelle oikeutta, hän oli viettänytkin
+vaiherikkaan yön. Minulla taasen oli kivistystä ja hyvä kuumeen
+alku, mutta hiljaa istuessani tuntui kevyemmältä. Ja joka kerta, kun
+vilkaisin Caseen, olisin tahtonut laulaa ja viheltää. Puhukaa ruuasta
+ja juomasta! Nähdä tuo mies siinä makaamassa kuolleena kuin suolattu
+silli riitti minulle veroksi.
+
+Yölinnut herkesivät tuokion perästä laulamasta; sitten rupesi valo
+vaihtumaan, idän kulma kävi oranssinväriseksi, koko metsä alkoi väristä
+sävelistä kuin soittolaatikko, ja täysi päivä oli tullut.
+
+En odottanut Maeaa vielä pitkään aikaan; ja mielestäni olikin
+mahdollista, että hän perääntyisi koko tuumasta eikä saapuisi
+ollenkaan. Sitä enemmän mielissäni olin, kun tunnin verta päivän
+valkenemisen jälkeen kuulin näreiden räiskyvän ja joukon kanakoja
+naurulla ja laululla pitävän rohkeuttaan yllä. Uma nousi istualleen
+aivan reippaana heti ensi sanan kuullessaan; ja pian näin seurueen,
+Maea etunenässä ja aurinkohattuinen eurooppalainen hänen takanaan,
+pujottautuvan esiin polulta. Se valkoihoinen oli herra Tarleton, joka
+eilen iltamyöhällä oli saapunut Falesan kylään, jätettyään aluksensa ja
+käveltyään viimeisen välin lyhty kädessä.
+
+He hautasivat Casen kunnian kentälle samaan koloon, missä hän oli
+pitänyt tuota savuavaa päätä. Odotin toimituksen loppuun; ja herra
+Tarleton rukoili, mikä minusta oli hupsuttelua, mutta myöntää täytyy,
+että hän antoi hyvin heikon kuvan vainajan mahdollisuuksista, ja
+hänellä näkyi olevan omat ajatuksensa helvetistä. Minulla oli sen
+johdosta hänen kanssaan sananvaihtoa jälkeenpäin: lausuin hänelle, että
+hän oli vilpistellyt velvollisuudessaan ja että hänen olisi pitänyt
+miehen lailla nousta suoraan ilmoittamaan kanakoille Casen joutuneen
+kadotukseen, joka olikin hänelle oikein; mutta en koskaan saanut häntä
+katselemaan asiaa minun silmilläni.
+
+Sitten tekivät he minulle paarit riu'uista ja kantoivat minut asemalle.
+Herra Tarleton asetti sääriluuni paikoilleen, laittaen siihen oikean
+lähetyssaarnaajan-siteen, jonka vuoksi vielä tänä päivänä onnun. Sen
+tehtyään otti hän minulta, Umalta ja Maealta todistuksen ja kirjoitti
+kaiken puhtaaksi, antaen meidän piirtää nimimerkkimme alle. Senjälkeen
+lähetti hän noutamaan päälliköt ja vei heidät isä Randallin asuntoon
+takavarikoimaan Casen paperit.
+
+Mitään muuta he eivät löytäneet kuin palasen monina vuosina pidettyä
+päiväkirjaa, jossa puhuttiin vain kopran hinnasta, varastetuista
+kananpojista ja muusta sellaisesta, sekä liikekirjat ja alussa
+mainitsemani testamentin, jotka molemmat osoittivat koko hökötyksen
+(varaston, hyllyjen, astiain) kuuluvan samoattarelle. Minä sen häneltä
+ostin melko korkeasta summasta, sillä hänellä oli aika hoppu niistä
+päästä ja palata kotiinsa. Randall ja neekeri taasen saivat pötkiä, he
+pääsivät jonkinlaiselle kauppa-asemalle Pape-malulun puolessa; mutta
+heidän asiansa menestyivät perin huonosti, sillä eihän kummallakaan
+heistä ollut sellaiseen kykyä. He elelivät enimmäkseen kalalla, ja
+sentähden se Randall kuolikin. Näkyy olleen oiva parvi eräänä päivänä,
+ja isä meni niitä pyydystämään dynamiitilla. Joko sytyslanka paloi
+liian nopeasti tai isä oli päissään tai kumpaakin, mutta pommi räjähti
+(tavallisuuden mukaan) ennenkuin hän heitti -- ja missä oli isän käsi?
+
+No, eihän siinä sen vaarallisempaa; pohjoisemmat saaret vilisevät
+täällä käsipuolia miehiä, sellaisia kuin tapaamme "Tuhannen ja yhden
+yön" saduissa. Mutta joko Randall oli liian vanha tai joi liian paljon,
+siunatuksi lopuksi hän siitä kuolla kupsahti. Varsin pian senjälkeen
+neekeri häädettiin saarelta, kun oli varastanut valkoihoisilta, ja
+lähti länteen, missä löysi ihmisiä omaa väriään, mikäli hän siitä
+piti, ja ne hänen värisensä miehet ottivat ja söivät hänet jossakin
+juhlatilaisuudessa, ja toivon vain, että hän heille maistui!
+
+Täten jäin yksikseni voitonriemuuni Falesalle. Ja kun kuunari saapui,
+täytin sen ja vielä annoin puolen huoneen korkuisen kansilastin. Täytyy
+myöntää, että herra Tarleton menetteli reilusti meitä kohtaan; mutta
+hän kosti häijynlaisesti.
+
+-- No, herra Wiltshire, --- sanoi hän, -- olen sovittanut teidät
+kaikkien kanssa täällä. Vaikeata se ei ollutkaan, nyt kun Case on
+poissa; mutta minä tein sen ja menin vielä takuuseen siitä, että
+menettelette rehellisesti alkuasukkaita kohtaan. Minun täytyy pyytää
+teitä pitämään sanani.
+
+Pidinhän minä sen. Usein tuotti vaakani minulle kiusaa, mutta minä
+järkeilin tähän tapaan: meillä kaikilla on hiukan omituiset vaa'at, ja
+alkuasukkaat tietävät sen ja kastelevat kopransa samassa suhteessa,
+niin että kaikki käy oikein. Mutta totta on, että se kiusasi minua,
+ja vaikka menestyin Falesalla, olin senvuoksi melkein iloinen, kun
+liikkeemme siirsi minut toiselle asemalle, missä en ollut mihinkään
+sitoutunut ja saatoin katsella vaakaani rehellisellä naamalla.
+
+Mitä eukkooni tulee, tunnette hänet yhtä hyvin kuin minä itsekin.
+Hänellä on vain yksi vika. Ellei pidä häntä silmällä, lahjoittaisi
+hän pois puodin katonkin. No, se näkyy olevan kanakoille luontaista.
+Hänestä on tullut voimakas, roteva nainen, joka voisi nostaa
+lontoolaisen poliisikonstaapelin hartioilleen. Mutta sekin on
+luontaista kanakoille, eikä ole pienintäkään epäilystä, että hän on
+ensiluokkainen vaimo.
+
+Herra Tarleton on aikansa palveltuaan mennyt kotiin. Hän oli paras
+lähetyssaarnaaja, mitä olen tavannut, ja nyt hän kuulemma on
+kirkkoherrana jossakin Somersetin puolessa. Ja se on hänelle parasta;
+siellä ei ole kanakoja hänen vaivoinaan.
+
+Entä ravintolani? Siitä ei puhettakaan, tuskin sellaista koskaan
+perustan. Luullakseni olen nyt kiinni täällä. En tahdo jättää
+tenaviani, nähkääs, ja -- turha on sitä kieltää -- täällä he voivat
+paremmin kuin valkoisten maassa, vaikka Ben vei vanhimman Aucklandiin
+[Kaupunki Uudessa Seelannissa. Suom.], missä häntä koulutetaan
+parhaiden mukana. Mutta enimmin päänvaivaa tuottavat minulle tytöt.
+Ne ovat tietenkin puolirotua; sen tiedän yhtä hyvin kuin tekin, eikä
+kukaan halveksi sekarotuisia enemmän kuin minä; mutta ne ovat minun,
+ja jokseenkin kaikkeni. En voi tyytyä ajatukseen, että he yhtyisivät
+kanakoihin, ja mistäpä heille valkoisia miehiä löydän?
+
+*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 44781 ***
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..69943bf
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #44781 (https://www.gutenberg.org/ebooks/44781)
diff --git a/old/44781-8.txt b/old/44781-8.txt
new file mode 100644
index 0000000..cbc2aa1
--- /dev/null
+++ b/old/44781-8.txt
@@ -0,0 +1,3465 @@
+The Project Gutenberg eBook, Pannaan julistettu, by Robert Louis
+Stevenson, Translated by Valfrid Hedman
+
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+
+
+
+
+Title: Pannaan julistettu
+
+
+Author: Robert Louis Stevenson
+
+
+
+Release Date: January 28, 2014  [eBook #44781]
+
+Language: Finnish
+
+Character set encoding: ISO-8859-1
+
+
+***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK PANNAAN JULISTETTU***
+
+
+E-text prepared by Johanna Kankaanpää and Tapio Riikonen
+
+
+
+PANNAAN JULISTETTU
+
+Kirj.
+
+ROBERT LOUIS STEVENSON
+
+Englanninkielestä ["The Beach of Falesá"] suomentanut Valfrid Hedman
+
+Kariston 50 pennin romaaneja 86
+
+
+
+
+
+
+
+Arvi A. Karisto, Hämeenlinna, 1917.
+
+O.-Y. Hämeenlinnan Uusi Kirjapaino.
+
+
+
+
+
+
+SISÄLLYS.
+
+   I. Polyneesialaiset häät.
+  II. Panna.
+ III. Lähetyssaarnaaja.
+  IV. Paholaistehdas.
+   V. Yö viidakossa.
+
+
+
+
+I. Polyneesialaiset häät.
+
+
+Näin tuon saaren ensi kertaa, kun ei enää ollut yö eikä vielä aamu.
+Kuu oli laskemassa länteen, mutta kumotti yhä leveänä ja kirkkaana.
+Idässä aivan päivänkoiton keskimailla säteili aamutähti timanttina
+vaaleanpunaisissa puitteissa. Maatuuli puhalsi kasvoihimme, tuoden
+väkevää villin limoonin ja vaniljan tuoksua, muita virtauksia
+voimakkaampana; ja sen kylmä viima sai minut aivastelemaan.
+Sivumennen sanoen olin elänyt vuosikausia matalalla saarella lähellä
+päiväntasaajaa enimmäkseen yksinäni alkuasukasten parissa. Nyt odotti
+minua uusi, kokemus: täkäläinen kielikin olisi minulle aivan outoa;
+ja näiden metsien ja vuorten näkeminen sekä niiden harvinainen tuoksu
+virkisti vertani.
+
+Kapteeni sammutti kompassikaapin lampun.
+
+-- Tuolla, -- sanoi hän, -- tuolla tupruaa savua, herra Wiltshire,
+riutan aukeaman takaa. Se on Falesa, siellä on tuleva asemanne,
+viimeinen kylä itäänpäin! Ketään ei asu tuulen puolella ... en tiedä
+miksi. Ottakaa kaukoputkeni, niin voitte eroittaa asunnot.
+
+Otin tähystimen, ja rannat hypähtivät lähemmäksi. Silloin näin
+metsän tiheiköt ja rantaa vasten murtuvat hyrskyt, ja puiden välistä
+pilkistivät huoneiden ruskeat katot ja mustat sisustat.
+
+-- Osuuko silmäänne valkoinen täplä tuolla idän puolella? -- jatkoi
+kapteeni. -- Se on teidän asuntonne. Korallista rakennettuna se kohoaa
+korkealle, ja kuistilla mahtuisi kolme kävelemään rinnakkain; paras
+kauppa-asematalo Etelämeren saarilla. Kun vanha Adams näki sen, puristi
+hän kättäni. "Olen joutunut tänne mukaville oloille", hän sanoi.
+"Niin olette", vastasin minä, "ja oli aikakin!" Johnny-parka! En
+nähnyt häntä senjälkeen kuin yhden kerran, ja silloin hän oli
+muuttanut säveltään ... ei voinut tulla toimeen alkuasukasten tai
+valkoihoisten kanssa tai mitä lieneekään ollut; ja kun sitte taas
+käväisimme siellä, oli hän kuollut ja kuopattu. Minä otin ja pistin
+kepakon hänen haudalleen: "John Adams, kuoli kahdeksantoistasataa
+kuusikymmentäkahdeksan. Mene sinä ja tee samaten." Kaipasin sitä
+miestä. En minä koskaan mitään erityistä vikaa Johnnyssä nähnyt.
+
+-- Mihin hän kuoli? -- kysyin.
+
+-- Jonkinlaiseen tautiin, -- sanoi kapteeni. -- Näkyy kohdanneen häntä
+äkkiä. Yöllä kuuluu nousseen vuoteeltaan, hörppi Kivunkuolettajaa ja
+Kennedyn Keksintöä. Ei auttanut: sellaiseen setkeen ei Kennedykään
+tepsinyt. Sitten oli hän yrittänyt avata katajaviina-laatikkoa. Ei
+apua siitäkään: ei ollut kylliksi väkevää. Senjälkeen oli hän kaiketi
+pistäytynyt ulos, juossut kuistille ja kupsahtanut käsipuun yli. Kun
+hänet seuraavana päivänä löydettiin, oli hän pähkähullu ... hoki kaiken
+aikaa, että joku oli kastellut hänen kopraansa. ["Kopraksi" nimitetään
+kuivattua kookospähkinän sisustaa, jota tuodaan Etelämeren saarilta
+yleisimpänä kauppatavarana. Suom.] John-rukka.
+
+-- Pidettiinkö sitä saaren vikana? -- tiedustin minä.
+
+-- No, kyllähän sitä saaren viaksi sanottiin tai vaivaantumisen
+syyksi tai joksikin muuksi, -- vastasi hän. -- Minä en kuitenkaan ole
+koskaan kuullut, että se olisi epäterveellinen paikka. Viimeiseltä
+mieheltämme, Vigoursilta, ei siellä karvaakaan käpertynyt. Hän läksi
+sieltä rantaman vuoksi ... sanoi pelkäävänsä Mustaa Jackia ja Casea ja
+Viheltelijä-Jimmyä, joka siihen aikaan vielä oli elossa, mutta pian sen
+jälkeen juovuspäissään hukkui. Vanha kapteeni Randall taasen on elellyt
+täällä noin vuodesta 1840, sanokaamme 45. Enpä ole Billyssä juuri pahaa
+huomannut, eikä hän ole paljoa muuttunutkaan. Näkyy voivan saavuttaa
+ukko Metusalan iän. Ei, kyllä se kaiketi on terveellinen paikka.
+
+-- Tuolla on vene tulossa, -- sanoin minä. -- Se on suoraan
+edessämme väylällä; näkyy olevan kuudentoista jalan pituinen
+valaanpyydystäjävene; kaksi valkoista miestä peräteljoilla.
+
+-- Sama vene, joka upotti Viheltelijä-Jimmyn! -- huudahti kapteeni;
+-- tähystäkäämme kaukoputkella. Niin, aivan oikein, siellä on Case
+ja se neekeri. Heillä on hirtehisen huono maine, mutta tiedättehän,
+millainen juorujen tyyssija tämä rantama on. Omasta puolestani uskon,
+että Viheltelijä-Jimmy oli pahin kiusanhenki; mutta nyt hän on mennyt
+ihanuuteen, näettekös. Mitä lyötte vetoa, että he eivät etsi viinaa?
+Panen teille viisi kahta vastaan, että he ottavat kuusi laatikkoa.
+
+Kun nämä kaksi kauppamiestä saapuivat laivaan, miellyin heti heihin tai
+oikeammin molempain ulkonäköön ja toisen haasteluun. Kaipasin hirveästi
+valkoisia tovereita, vietettyäni päiväntasaajalla neljä vuotta, joita
+aina pidin vankeusvuosina: milloin julistettiin minua kohtaan _tabu_
+["Tabu" on Etelämeren saarilla alkuaan uskonnollisesta kunnioituksesta
+johtuva kielto lähestyä, koskea tai mainita jotakuta henkilöä tai
+jotakin esinettä. Suom.] ja sain juosta neuvottelutuvalle, jotta panna
+poistettaisiin; milloin ostin katajaviinaa, ratketen lystäilyyn, jota
+sitte kaduin; istuskelin huoneessani iltaisin vain lampun seurassa tai
+kävelin rannalla koettaen löytää hupsuudelleni sopivaa nimitystä moisen
+siirtolaisuuteni vuoksi. Mitään muita valkoihoisia ei ollut saarellani,
+ja kun purjehdin naapurisaarelle, tapasin siellä enimmäkseen kovin
+karkeata seuraa. Näiden kahden astuminen laivaamme tuotti minulle siis
+iloa.
+
+Toinen kylläkin oli neekeri; mutta he olivat sievästi puetut
+raitaisiin väljiin housuihin, ja Case olisi kelvannut esiintymään
+suurkaupungissakin. Hän oli kellervä ja pienenläntä, kasvoja koristi
+haukannenä, silmät olivat vaaleat ja parta saksilla tasattu. Kukaan
+ei tiennyt hänen syntyperästään enempää kuin että hän kieleltään oli
+englantilainen; ja selvästikin hän oli lähtöisin hyvästä kodista ja
+saanut oivallisen kasvatuksen. Hän oli myös monilahjainen, soitti
+käsipeliä ensiluokkaisesti, ja jos antoi hänelle nyörinpätkän, korkin
+tai korttipakan, teki hän temppuja kuin mikäkin silmänkääntäjä.
+Tahtoessaan osasi hän jutella niin että sitä olisi kelvannut
+vierashuoneessa kuunnella; ja milloin taas niikseen tuli, saattoi hän
+sadatella pahemmin kuin yankee-laivuri ja puhua niin nasevasti, että
+villejäkin hirvitti. Hänen ajatuskantansa oli aina sillä hetkellä
+edullisinta, se oli Casen tapaista, ja aina haasteli hän niin
+näennäisen luontevasti kuin olisi asian ehdottomasti täytynyt olla
+hänen näkökohtaansa vastaava. Hänellä oli leijonan rohkeus ja rotan
+viekkaus; ja ellei hän tätänykyä ole helvetissä, ei sellaista paikkaa
+lienekään.
+
+Tiedän vain yhden hyvän puolen siinä miehessä: hän piti vaimostaan ja
+oli tälle ystävällinen. Hän oli samoatar ja värjäsi tukkansa punaiseksi
+sikäläiseen malliin; ja kun Case kuoli (kuten kerrottavakseni koituu),
+keksittiin jotakin merkillistä -- nähtiin, että hän oli tehnyt
+testamentin kuin kristitty, jättäen kaiken perinnöksi vaimolleen,
+kaiken omansa, niin sanottiin, sekä Mustan Jackin varat ja suurimman
+osan Billy Randallin omaisuudesta kaupanpäällisiksi, sillä Case hoiti
+kirjanpidon. Senjälkeen leski matkusti kotiinsa kuunari _Manualla_, ja
+elelee siitä pitäen rouviksi syntymäsaarellaan.
+
+Mutta kaikesta tästä en tuona ensimäisenä aamuna tiennyt enempää kuin
+kärpänen. Case kohteli minua kuin herrasmies ja ystävä, lausui minut
+tervetulleeksi Falesalle ja antautui käytettäväkseni, mikä oli sitä
+hyödyllisempää, kun en vielä tuntenut alkuasukkaiden kieltä. Suurimman
+osan päivästä istuimme veljenmaljoja juoden kajuutissa, enkä ole
+kuullut kenenkään haastavan sattuvammin. Näillä saarilla ei ollut
+terävämpää ja sukkelampaa liikemiestä. Minusta tuntui Falesa olevan
+oikein oivallinen paikka; ja mitä enemmän siemailin, sitä keveämmäksi
+kävi sydämeni.
+
+Edellinen kauppa-asiamiehemme oli paennut saarelta irtisanoutumattoman
+äkillisesti, sattuen pääsemään sieltä eräällä lännestä käsin saapuvalla
+työlaivalla. Tullessaan oli kapteeni löytänyt aseman suljettuna,
+avaimet jätettyinä alkuasukas-pastorille ja kirjeen poisjuosseelta,
+jossa tämä tunnusti peljästyneensä ihan suunniltaan. Senjälkeen ei
+kauppahuonettamme ollut siellä edustettu, eikä tietenkään ollut mitään
+lastia laivattavana. Kun tuulikin oli myötäinen, toivoi kapteeni
+ehtivänsä seuraavalle saarelleen aamunkoitteessa hyvän vuoksen
+vallitessa, ja minun kauppatavaraini maallevienti tapahtui rivakasti.
+Minulla ei ollut mitään syytä hermostua ja hätiköidä, sanoi Case;
+kukaan ei koskisi kapineihini, jokainen oli rehellinen Falesalla,
+joskin ne välistä puhalsivat kananpoikia tai jonkun veitsen tai
+tupakkarullan. Oli siis parasta istua kaikessa rauhassa, kunnes laiva
+nosti ankkurinsa, sitten tulla suoraapäätä hänen kotiinsa tapaamaan
+vanhaa kapteeni Randallia, rantaman isää, pitää hyvänään, mitä talolla
+oli tarjottavana, ja pimeän tullen mennä kotiin nukkumaan. Näin tuli
+hyvin puolipäivä, ja kuunari oli jo lähtenyt liikkeelle ennenkuin
+astuin jalkani Falesan rantaan.
+
+Olin ottanut pari lähtölasillista, sitäennen tultuani pitkältä
+purjehdusretkeltä, ja maalle noustessani keinui tanner allani kuin
+laivan kansi. Maailma oli kuin uudestaan maalattu, jalkani polki
+musiikin tahtiin; Falesa olisi saattanut olla onnellisten saari, jos
+sellaista paikkaa on olemassa, ja sitä pahempi, ellei ole! Pehmeä ruoho
+teki jalalle hyvää, korkeat, vihannoivat vuoret hivelivät silmää,
+hauska oli nähdä miehiä vihreine seppeleineen ja naisia heleissä
+punaisissa ja sinisissä puvuissaan. Eteenpäin me astelimme voimakkaassa
+päiväpaisteessa ja vilpoisessa varjossa, nauttien kummastakin;
+ja kaikki kylän lapset taapersivat perässämme ajeltuine päineen
+ja ruskeine ruumiineen, kohottaen eräänlaisen kanojen kaakotusta
+muistuttavan riemuhuudon jälkeemme.
+
+-- Tuota noin, -- sanoi Case, -- meidän on hankittava sinulle vaimo.
+
+-- Aivan niin, -- myönsin minä; -- olin sen unohtanut.
+
+Lähettyvillämme oli pari tyttöä, ja suoristaen itseäni katsahdin heihin
+kuin pasha. Ne olivat kaikki pukeutuneet koreasti laivan käynnin takia;
+ja Falesan naiset ovat kauniita katsella. Jos niissä on vikaa, niin se
+on rahtunen leveytymistä lonkkapuolella; ja sitä juuri ajattelinkin,
+kun Case kosketti minua.
+
+-- Tuo on sievä, -- sanoi hän.
+
+Näin erään tulevan yksinään toiselta puolen. Hän oli ollut
+kalastamassa, ja hänellä oli ainoastaan likomärkä paita yllään. Nuori
+hän oli ja hyvin solakka saarelais-immeksi, -- kasvot pitkulaiset, otsa
+korkea ja katse omituisen arasteleva, kaihtava, mikä samalla kertaa
+muistutti kissasta ja lapsesta.
+
+-- Kuka hän on? -- kysyin minä. -- Hän kelpaa.
+
+-- Hän on Uma, -- sanoi Case, kutsui tyttöä ja puhutteli häntä
+alkuasukasten kielellä. En tiennyt, mitä hän sanoi; mutta kesken puheen
+tyttö katsahti minuun nopeasti ja arasti kuin iskua välttävä lapsi, loi
+sitten silmänsä jälleen maahan ja hymyili. Hänellä oli iso suu, huulet
+ja leuka kuin veistokuvalla; ja hymy viivähti hänen kasvoillaan vain
+hetkisen ja katosi. Sitten seisoi hän pää kumarassa, kuunteli Casen
+puhetta loppuun asti, vastasi sointuvalla polyneesialaisella äänellään,
+katsellen häntä suoraan silmiin, kuunteli taas vuorostaan ja sitten
+pyrähti kumartaen pois. Sainhan osani niiauksesta, mutta en enää toista
+silmäystä, saati uutta hymyä.
+
+-- Luulen asian olevan reilassa, -- sanoi Case. -- Kai hänet saat. Minä
+järjestän kaupat vanhan rouvan kanssa. Purullisesta tupakkaa voi valita
+niiden liudasta kenen haluaa, -- lisäsi hän virnistäen.
+
+Tuo äskeinen hymy lienee kiintynyt muistiini, sillä minä vastasin
+terävästi. -- Hän ei näytä sellaiselta, -- huudahdin.
+
+-- En sitä väitäkään, -- vastasi Case. -- Luullakseni hän on oikein
+mallikelpoinen. Pysyy kotonaan eikä kiertele muiden kanssa tai muuta
+sellaista. Oh, ei, älä käsitä minua väärin... Uma on oikealla tolalla
+(nopeasti saatu ystäväni tuntui puhuvan innokkaasti, ja se kummastutti
+ja miellytti minua). Tosiaankaan, -- jatkoi hän, -- en olisi niin varma
+hänen saamisestaan, mutta hän taisi viehättyä taulusi malliin. Nyt ei
+muuta tarvita kuin että olet hiiskumatta mitään ja annat minun muokata
+äitiä omalla tavallani. Minä tuon tytön kapteenin luo vihittäväksi.
+
+En pitänyt viime sanasta ja lausuin ajatukseni.
+
+-- Oh, ei siinä vihkimisessä mitään haittaa ole, -- rauhoitti hän. --
+Musta Jack toimii kappalaisena.
+
+Nyt oli näiden kolmen valkoisen miehen asumus jo tullut näkyviimme;
+sillä neekeri lasketaan valkoihoiseksi ja samaten kiinalainen!
+Omituinen käsitys, mutta yleinen näillä saarilla. Se oli laudoista
+rakennettu maja, eteisenä ränstynyt kuistinpätkä. Puoti oli
+etupuolella myymäläpöytineen, vaakoineen ja mahdollisimman köyhine
+kauppavarastoineen: pari laatikkoa säilykelihaa, tynnyri kovaa
+leipää, muutama pinkka puuvillakankaita, joita ei voinut verrata
+omiini. Ainoastaan kieltotavara, tuliaseet ja väkijuomat olivat hyvin
+edustettuina. -- Ellei minulla muita kilpailijoita ole, -- ajattelin,
+-- niin pitäisipä minun menestyä Falesalla. -- Totta tosiaan he
+kykenivät kilpailemaan kanssani vain yhdessä suhteessa, nimittäin
+pyssyillä ja rommilla.
+
+Takahuoneessa vanha kapteeni Randall istua kyyhötti lattialla
+alkuasukasten tapaan, lihavana ja kelmeänä, alastomana vyötäisiä
+myöten, harmaana kuin mäyrä ja silmät väkijuomista pullistuneina. Hänen
+ruumiinsa oli harmaiden karvojen ja ryömivien kärpästen peittämä; yksi
+oli livahtanut hänen silmänurkkaansakin, mutta siitä hän ei piitannut;
+ja moskiittohyttyset hyrisivät kuin mehiläiset miehen ympärillä.
+Jokainen puhtautta harrastava ihminen olisi toimittanut tuon elukan
+heti ulos ja kaivanut hänet maahan. Ja nähdessäni hänet, ajatellessani,
+että hän oli seitsemänkymmenvuotias, ja muistaessani, että hän kerran
+oli ohjannut laivaa, poikkeillut maihin siistissä pukimissa, puhunut
+suurellisesti ravintoloissa ja konsulivirastoissa ja istuskellut
+klubien verannoilla, ellotti minua niin, että tulin selväksi.
+Huoneeseen astuessani yritti hän nousta, multa se oli toivotonta;
+siis kurotti hän minulle sensijaan kätensä ja änkytti jonkunlaisen
+tervehdyksen.
+
+-- Ukko on jokseenkin täysi tänä aamuna, -- huomautti Case. -- Meillä
+on ollut täällä kulkutauti; ja kapteeni Randall nauttii katajaviinaa
+ehkäisylääkkeenä, eikö totta, isäseni?
+
+-- En ole eläissäni sellaista yrittänyt! -- huudahti kapteeni
+närkästyneenä. -- Minä juon katajan voimaa terveydekseni, herra mikä
+teidän nimenne onkaan ... vain varokeinona.
+
+-- Se on oikein, isäseni, -- sanoi Case. -- Mutta teidän pitää nyt
+reipastua. Täällä tulee häät... Tämä herra Wiltshire aikoo akoittua.
+
+Vanhus kysyi, kenen kanssa.
+
+-- Uman, -- vastasi Case.
+
+-- Uman! -- huudahti kapteeni. -- Mihin hän Umaa tarvitsee? Ei suinkaan
+hän ole tänne tullut terveydekseen? Mitä hiidessä hän Umalla tekee?
+
+-- Lopettakaa jo, isäseni, -- kehoitti Case. -- Ettehän te ole tytön
+naittaja. Ette tietääkseni ole hänen kumminsa. Herra Wiltshire
+tietenkin on selvillä omasta halustaan.
+
+Näin sanottuaan pyysi hän minulta anteeksi, että hänen oli mentävä
+häitä hommaamaan, ja jätti minut yksikseni tuon kurjan raukan kanssa,
+joka oli hänen liiketoverinsa ja (totta puhuen) hänen nenästä vedettävä
+narrinsa. Liike ja myymälä kuuluivat molemmat Randallille; Case ja
+neekeri olivat loisia, jotka elivät hänestä kuin nuo hänen ruumiillaan
+kuhisevat kärpäset, hänen tietämättänsä mistään. Billy Randallista
+minulla ei olekaan mitään pahaa sanottavaa, paitsi että hänen
+näkemisensä tympäisi minua ja tunsin hänen seurassaan kuin painajaisen
+ahdistusta.
+
+Huone oli tukehduttavan kuuma ja täynnä kärpäsiä; sillä talo oli
+likainen, matala ja pieni ja sijaitsi huonolla paikalla kylän takana
+viidakon laidassa, jossa ei ollut mitään liikettä. Miesten vuoteet
+olivat laitetut lattialle, ja sikin sokin ajelehti pannuja ja kulhoja.
+Mitään varsinaisia huonekaluja ei ollut, sillä raivopäissään Randall
+pani ne pirstoiksi. Siinä sitä istuin ja nautin Casen vaimon tarjoaman
+aterian. Kaiken päivää tuo miehenjäännös huvitti minua rivoilla
+vanhoilla kaskuilla ja pitkillä vanhoilla loruilla, aina valmiina
+säestämään niitä omalla läähättävällä, sihisevällä naurullaan, joten
+hän ei minun painostanutta mielentilaani huomannut. Sillävälin maisteli
+hän herkeämättä katajaviinaa. Joskus hän nukahti ja taas heräsi ohkuen
+ja väristen, ja tuon tuostakin kysyi minulta, miksi tahdoin naida Uman.
+-- Veikkoseni, -- varoittelin itseäni kaiken aikaa, -- sinusta ei saa
+tulla tällaista vanhaa herrasmiestä.
+
+Kello saattoi olla noin neljä iltapäivällä, kun takaovi verkalleen
+avautui ja sisään ryömi kummallisen näköinen alkuasukas-akka melkein
+mahallaan. Hän oli kiedottu mustaan kankaaseen kantapäitä myöten,
+tukassa oli harmaita laikkuja, kasvot olivat tatuoidut, vaikka
+sellainen ei ollut saaren tapa, silmät suuret, loistavat ja hurjan
+näköiset. Nämä loi hän minuun hurmaantunein ilmein, jonka huomasi
+olevan näyttelemistä. Hän ei virkkanut mitään selvää sanaa, vaan
+maiskutteli ja höpisi huulillaan ja hymisi ääneensä kuin lapsi
+jouluvanukkaansa ääressä. Hän tuli suoraan lattian yli minua kohti
+ja päästyään viereeni tarttui käteeni, kehräten ja vikisten kuin iso
+kissa. Tästä hän siirtyi jonkinlaiseen lauluun.
+
+-- Kuka lemmossa tämä on? -- huudahdin minä, sillä tuo elävä oli minua
+hätkähdyttänyt.
+
+-- Se on Fa'avao, -- sanoi Randall, jonka huomasin lattiaa pitkin
+siirrähdelleen huoneen etäisimpään loukkoon.
+
+-- Ettehän peljänne häntä? -- huudahdin.
+
+-- Minäkö pelkäisin! -- kivahti kapteeni. -- Ystäväiseni, minä inhoan
+häntä! En salli hänen astua jalkaansa tänne, mutta tänään täytyy nyt
+kaiketi tehdä poikkeus, kun tulee ne häät. Hän on Uman äiti.
+
+-- No, vaikka; mutta mitä hän tuolla tarkoittaa? -- kysyin
+ärtyneempänä, ehkä peljästyneempänäkin kuin välitin tunnustaa;
+ja kapteeni kertoi minulle, että akka rallatteli runoja minun
+ylistyksekseni, koska olin naimassa Uman. -- Hyvä on, vanha rouva, --
+sanoin minä yrittäen nauraa, -- valmis palvelemaan. Mutta kun olette
+lopettanut käteni hieromisen, voisitte ilmoittaa, mitä tahdotte.
+
+Hän teki kuin olisi hän ymmärtänyt; laulu yltyi huudoksi ja pysähtyi;
+akka ryömi huoneesta samalla tavoin kuin oli tullutkin ja varmaankin
+sukelsi suoraan pensaikkoon, sillä kun seurasin häntä ovelle, oli hän
+jo hävinnyt.
+
+-- Onpa täällä kummalliset tavat, -- sanoin.
+
+-- Kummaa joukkoa ne ovat, -- myönsi kapteeni, ja ihmeekseni näin hänen
+tekevän ristinmerkin paljaalle rinnalleen.
+
+-- Hei! -- virkahdin minä. -- Oletteko paavilainen?
+
+Sen hän halveksien kielsi. -- Piintynyt baptisti, -- sanoi hän. --
+Mutta, ystäväiseni, paavilaisillakin on muutamia hyviä meininkejä, ja
+tämä on yksi niistä. Seuratkaa neuvoani, ja milloin hyvänsä tapaatte
+Uman tai Fa'avaon tai Vigoursin tai jonkun siitä joukosta, niin
+seuratkaa pappien esimerkkiä ja tehkää niinkuin minä. Ymmärrättekö?
+-- kysyi hän, toisti merkin ja vilkutti hämärää silmäänsä minulle. --
+Ei, herra, -- puhkesi hän jälleen, -- ei täällä ole paavilaisia! -- Ja
+sitte hän pitkän aikaa kestitsi minua uskonnollisilla mielipiteillään.
+
+Varmaankin olin ensi silmäyksellä tenhoutunut Umaan, sillä muutoin
+olisin totisesti paennut siitä talosta ja rientänyt puhtaaseen
+ulkoilmaan, puhtaan meren rantaan tai jollekin läheiselle joelle --
+vaikka kyllä olinkin jätettynä Casen huostaan. Niin, ja sitäpaitsi en
+konsaan olisi voinut käydä pää pystyssä sillä saarella, jos olisin
+karannut tytön luota hääiltanani.
+
+Aurinko oli mennyt mailleen, taivas hehkui tulimerenä ja lamppu oli
+ollut kotvan sytytettynä, kun Case palasi Uman ja neekerin kanssa.
+Tyttö oli puettu ja hajuvesillä pirskoitettu; hänen hameensa oli hienoa
+_tapa-kudosta_, jonka poimut häivähtelivät somemmilta kuin minkään
+silkin; tumman hunajan väristä paljasta povea verhosi vain puolisen
+tusinaa siemenistä ja kukista kierrettyä kaulanauhaa; ja korvien
+taakse hiuksiin oli pistetty tulipunaisia hibiscus-kukkia. Hän osoitti
+morsiamelle mallikelpoista käytöstä, oli vakava ja hiljainen; ja minua
+hävetti seisoa hänen vieressään tuossa kurjassa majassa, irvistelevän
+neekerin edessä. Häpesin, sanon; sillä se koirus oli puettu isoon
+paperikaulukseen, -- kirja, josta hän oli lukevinaan, oli sattumalta
+käsiin saatu romaanin nide, ja hänen käyttämänsä toimitussanat
+mainittaviksi sopimattomat. Omaatuntoani vihlaisi meidän liittäessämme
+kätemme yhteen; ja kun tyttö sai todistuksensa, tunsin kiusausta
+purkamaan kaupat ja tunnustamaan. Tällainen se asiakirja oli -- Case
+sen kirjoitti nimineen kaikkineen tilikirjasta reväistylle lehdelle:
+
+    Täten todistamme, että Uma, Fa'avaon tytär Falesan saarelta, on
+    laittomasti vihitty herra John Wiltshiren kanssa yhdeksi viikoksi
+    ja että herra John Wiltshire on vapaa lähettämään hänet hornaan,
+    milloin mielensä tekee.
+
+                                            _John Blackamoar_,
+                                        laivahylkyjen kappalainen.
+
+    Rekisteristä jäljentänyt
+
+                                            William T. Randall,
+                                              kauppakapteeni.
+
+Kaunis paperi pistää tytön käteen ja nähdä piiloitettavan kuin
+aarteena. Vähemmästäkin mies saattaisi tuntea itsensä kehnoksi. Mutta
+sellainen oli tapa näillä tienoin, eikä se (kuten itselleni sanoin)
+laisinkaan ollut meidän valkoihoisten, vaan lähetyssaarnaajamme
+syy. Jos he olisivat jättäneet alkuasukkaat rauhaan, ei minun olisi
+ollenkaan tarvinnut turvautua tähän petokseen, vaan olisin ottanut niin
+monta vaimoa kuin tahdoin ja jättänyt heidät hyvällä omallatunnolla
+milloin tahansa. Mitä enemmän häpesin, sitä enemmän joudutin lähtöäni;
+ja kun toivomuksemme täten kävivät yhteen, en ollut huomaavinani
+liikkeenharjoittajissa tapahtunutta muutosta. Case oli ollut perin
+innokas pitämään minua luonaan; mutta nyt hän ikäänkuin saavutettuaan
+tarkoituksensa näkyi yhtä hartaasti toivovan minua pois. Uma, selitti
+hän, näyttäisi minulle tien talolleni, ja kaikki kolme sanoivat meille
+huoneessa hyvästi.
+
+Oli jo melkein yö; kylä tuoksusi metsältä ja kukkasilta, mereltä ja
+paistetuilta leipäpuun hedelmiltä; riutalta kohisi komea aallokko
+rantaa kohti, ja etäältä tiheiköistä ja majoista kuului aikuisten ja
+lasten ääniä. Tuntui hyvältä hengittää keuhkoihinsa puhdasta ilmaa;
+tuntui hyvältä päästyäni kapteenin rehvanasta sensijaan nähdä tämä
+olento vierelläni. Minusta oli aivan kuin olisi hän ollut joku tyttö
+kotona Englannissa, ja unohtaen itseni tartuin hänen käteensä. Hänen
+sormensa kietoutuivat omiini, kuulin hänen hengähtävän syvään ja
+nopeasti, ja yhtäkkiä nosti hän käteni kasvoilleen, puristaen sitä
+niitä vasten. -- Sinä hyvä! -- huudahti hän ja juoksi edelleni ja
+pysähtyi katsomaan taakseen, hymyillen, -- ja juoksi edelleni jälleen,
+tällä tavoin opastaen minut viidakon syrjitse ja hiljaista polkua
+kotiini.
+
+Tosiasia on, että Case oli asianmukaisesti kosinut puolestani, kertoen
+tytölle, että olin aivan hullaantunut häneen ja että seurauksista
+välittämättä tahdoin hänet omakseni. Tietäen mitä minä en vielä
+aavistanut, lapsi-parka uskoi siitä joka sanan ja oli vähällä joutua
+päästään pyörälle turhamaisuudesta ja kiitollisuudesta. No, kaikesta
+tästä minä en tiennyt mitään; kuuluin niihin, jotka vastustivat
+kaikkea hupsua hempeyttä alkuasukas-naisten suhteen, nähtyäni vaimojen
+sukulaisten syöneen puille paljaille niin monta valkoista aviomiestä,
+jotka vielä päällisiksi joutuivat ivattaviksi. Sanoin siis itselleni,
+että minun oli alusta pitäen pysyttävä jäykkänä ja valaistava hänelle
+asemansa.
+
+Mutta hän näytti niin viehkeältä ja sievältä juostessaan edelläni
+ja sitten odotellessaan minua aivan kuin lapsi tai ystävällinen
+koira, että minä en voinut muuta kuin seurata häntä, kuunnella hänen
+paljaiden jalkojensa tepsutusta ja tähystellä hämärässä hänen kiiltävää
+ruumistaan. Ja nyt juolahti mieleeni toinen ajatus. Hän leikki
+kissanpoikaa kanssani, nyt kun olimme yksinämme; mutta talossa oli hän
+esiintynyt kuin kreivitär, niin ylpeänä ja nöyränä.
+
+Hän juoksi edessä olevaan taloon, ja vielä ulkona ollessani näin
+tulitikun välähtävän ja lampun valon ilmestyvän ikkunoihin.
+Asemataloni oli ihmeellisen kaunis korallista rakennettu huoneryhmä,
+kuisti melkoisen leveä, ja pirtti korkea ja avara. Kirstuni ja
+laatikkoni olivat pinotut sisälle jokseenkin sekaisin; ja kaiken tuon
+epäjärjestyksen keskellä seisoi Uma pöydän ääressä minua odotellen.
+Hänen varjonsa ulottui takana peltikaton kupuun; hän seisoi sitä vasten
+kirkkaana, lampun kimallellessa hänen hipiällään. Pysähdyin ovelle,
+ja hän katsahti minuun sanattomana, innosta hohtavin, mutta kuitenkin
+lannistunein silmin. Sitte hän kosketti poveansa.
+
+-- Minä ... sinulle vaimo, -- sanoi hän. En ollut vielä tuntenut tuohon
+tapaan; mutta halu omistaa hänet puristi ja värisytti ruumistani kuin
+tuuli levitettyä purjetta.
+
+En olisi voinut puhua, vaikka olisin tahtonutkin; ja jos olisin
+voinut, en olisi tahtonut. Olin häpeissäni, että annoin alkuasukkaan
+noin liikuttaa mieltäni, häpeissäni myöskin vihkimisestä ja
+todistuksesta, jonka tyttö oli tallettanut hameeseensa. Käännyin
+sivulle ja olin penkovinani tavaroitani. Ensimäisenä sattui käsiini
+katajaviinalaatikko, ainoa, minkä olin tuonut; ja osaksi tytön tähden,
+ja osaksi vanhan Randallin muistelemisen kauhusta, tein nopean
+päätöksen. Väänsin laatikon kannen auki. Taskussani säilyttämälläni
+korkkiruuvilla avasin pullot peräkkäin ja lähetin Uman kaatamaan
+nesteen kuistilta maahan.
+
+Viimeisen tyhjennettyään tuli hän luokseni ja katseli minua näköjään
+ymmällä.
+
+-- Ei hyvä, -- sanoin, sillä nyt hallitsin ääntäni jo vähän paremmin.
+-- Mies juo, ei hyvä mies.
+
+Hän myönsi tämän, mutta jäi miettiväiseksi. -- Miksi sinä se sitte toi?
+-- ihmetteli hän tovin kuluttua. -- Kas, jos sinä ei tahto juoda, sinä
+ei se tuo, minä luulla.
+
+-- Selvä juttu, -- sanoin minä. -- Ennen minä tahto juoda liikaa, nyt
+ei tahto. Katso, minä ei tiennyt että saan vaimonen. Jos minä juoda
+viinaa, minun pikku vaimo pelkää.
+
+Puhua hänelle ystävällisesti oli melkein enemmän kuin mihin minä
+kelpasin; olin tehnyt itselleni lupauksen, etten koskaan antautuisi
+heikkouteen alkuasukasta kohtaan, ja tottumus oli tullut toiseksi
+luonnokseni.
+
+Hän seisoi katsellen minua vakavasti, istuessani siinä avoimen laatikon
+ääressä. -- Minä luulla sinä hyvä mies, -- sanoi hän. Ja äkkiä hän
+heittäysi eteeni lattialle. -- Minä on sinun yhtäkaikki! -- huudahti
+hän.
+
+
+
+
+II. Panna.
+
+
+Tulin kuistille aamusella juuri ennen auringon nousua. Asuntoni oli
+viimeinen itäänpäin; metsäinen ja kallioinen niemeke sen takana kätki
+päivännousun. Lännen puolella virtasi vuolas, vilpoinen joki; taampana
+oli kylän kookospalmuilla, leipäpuilla ja majoilla täplitetty vihreä
+kenttä. Toisissa asunnoissa oli luukut vielä ikkunoissa, toisissa oli
+ne jo avattu: näin moskiittoverkot vielä pingoitettuina, ja niiden
+lävitse häämöitti vastaheränneiden istuvien ihmisten varjoja; toisia
+taas oli harppailemassa äänettöminä pitkin nurmikkoa, käärittyinä
+monivärisiin yöpukuihinsa kuin beduiinit raamatun kuvissa. Oli
+haudanhiljaista, juhlallista ja viileätä, ja aamunkoiton valo hohti
+laguunilla kuin tuli.
+
+Mutta se, mikä minua kiusasi, oli lähempänä. Tusinan verta nuoria
+miehiä ja lapsia oli asettunut kaareen taloni sivulle: puro eroitti
+heidät, toiset olivat sen tämänpuoleisella, toiset tuonpuoleisella
+rannalla ja yksi veden keskeltä kohoavalla paadella; ja kaikki
+istuivat he ääneti raiteihinsa käärittyinä, tuijottaen minuun ja
+huoneisiini suoraan kuin lintukoirat. Minusta tuntui se omituiselta
+ulos mennessäni. Kun uituani tulin takaisin ja näin heidät kaikki
+siellä ja vielä pari kolme lisäksikin, tuntui se vielä omituisemmalta.
+Mitä ihmettä heillä oli asunnossani töllisteltävää, ajattelin ja astuin
+sisälle.
+
+Mutta noiden mulkoilijain läsnäolo vaivasi minua yhä, jonka vuoksi
+menin pian ulos jälleen. Aurinko oli nyt noussut, mutta yhä kätkettynä
+metsäniemekkeen taakse. Noin neljännestunti oli kulunut. Ihmisjoukko
+oli suuresti lisääntynyt, reunustaen pitkältä joen takemman rannan.
+Siinä oli kolmisenkymmentä täysikasvuista ja lapsia kaksin verroin,
+toiset seisten, toiset istuen kyykyllään maassa, ja kaikki töllistellen
+asuntoani.
+
+Olin nähnyt talon eräässä Etelämeren kylässä noin piiritettynä, mutta
+silloin kaupustelija sisällä rusikoi vaimoaan, joka parkui täyttä
+kurkkua. Täällä ei ollut mitään merkillistä: uuni oli sytytetty,
+savu nousi ilmoille kristittyyn tapaan, kaikki oli mallikelpoista ja
+moitteetonta. Tosin oli saapunut muukalainen, mutta heillä oli ollut
+tilaisuus nähdä tuo muukalainen eilen ja he suhtautuivat asiaan aivan
+tyynesti. Mikä heitä nyt vaivasi? Nojasin käsivarteni kaidepuuta vasten
+ja tuijotin takaisin. Ne eivät edes vilkuttaneet silmiään! Silloin
+tällöin saatoin huomata lasten supattavan, mutta ne haastelivat niin
+matalalla äänellä, ettei edes puheen suhinaa kantaunut korviini. Muut
+muistuttivat veistokuvia, tuijottaessaan minuun mykkinä ja surullisina
+kirkkailla silmillään; ja mieleeni juolahti, että asema näyttäisi
+jokseenkin samallaiselta, jos seisoisin hirsipuun lavalla ja nuo hyvät
+ihmiset olisivat saapuneet teloitustani katsomaan.
+
+Tunsin itsessäni syntyvän pelkoa ja aloin varoa näyttämästä
+säikähtyneeltä, sillä se ei mitenkään käynyt päinsä. Nousin ylös
+muka suoristautuakseni, astuin alas kuistin portaita ja kävelin
+joelle päin. Syntyi lyhyt sorina väkijoukossa, sellainen, jota kuulee
+teatterissa esiripun kohotessa, ja muutamat etumaisista siirrähtivät
+taaksepäin. Näin tytön laskevan toisen kätensä nuoren miehen olalle
+ja toisella viittaavan ylöspäin; samalla sanoi hän jotakin saaren
+kielellä läähättävin äänin. Kolme pientä poikaa istui polun vieressä,
+jota minun oli kuljettava kolmen jalan päässä heistä. Raiteihinsa
+kääriytyneinä, ajeltuine päineen, solmittuine hiustupsuineen ja
+omituisine kasvoineen näyttivät he uuninreunan kuvioilta. Siinä he
+istuivat vakavina kuin tuomarit. Tulin päätähavin nyrkki pystyssä,
+viiden solmuvälin nopeudella kuin mies, jolla on tositarkoitus; ja
+luulin näkeväni jonkinlaisen irvistyksen ja väännähdyksen noissa
+kolmissa kasvoissa. Sitten yksi hypähti ylös (hän oli etäisinnä) ja
+juoksi äitinsä turviin. Molemmat muut koettivat seurata perässä, mutta
+töyttäsivät yhteen, kierähtivät ulvoen tantereelle, pujoittuivat ilki
+alastomina raideistaan, ja hetkisen kaikki kolme luikkivat henkensä
+edestä, vinkuen kuin porsaat. Kanakat [eräiden Polyneesian saariryhmien
+alkuasukasten nimitys. Suom.], jotka eivät edes hautajaisissa olisi
+jättäneet leikinaihetta käyttämättä, nauroivat ja päästivät kurkuistaan
+koiran haukahdusta muistuttavan äänen.
+
+Sanotaan, että ihmistä peloittaa yksinään oleminen. Mutta niin ei ole
+laita. Pimeässä tai tiheässä viidakossa peloittaa häntä se, että ei voi
+varmasti tietää, vaikka kokonainen liuta hiipisi hänen kintereillään.
+Kaikkein enin peloittaa häntä väkijoukon keskellä, kun ei aavista, mitä
+tuolla joukolla lienee mielessä. Naurun vaietessa minäkin pysähdyin.
+Pojat eivät vielä olleet ehtineet pois, he kirmasivat yhä yhtäälle,
+kun minä jo olin kääntänyt keulani ja suuntasin toiselle taholle. Kuin
+hupsu olin laukannut ulos, kuin hupsu riensin jälleen takaisin. Se
+oli epäilemättä mitä hullunkurisinta nähdä, ja ällistyksekseni kukaan
+ei tällä kertaa nauranut. Vain eräs vanha vaimo päästi hurskaanlaisen
+voihkauksen, niinkuin kuulee lahkolaisten äännähtelevän kappeleissaan
+saarnan aikana.
+
+-- En koskaan ole nähnyt sellaisia kanakan hupsuja kuin nämä sinun
+heimolaisesi, -- virkoin kerran Umalle, katsahtaen ikkunasta noihin
+ulkona töllisteleviin.
+
+-- Ei tiedä, -- vastasi Uma eräänlaisella inhoavalla sävyllä, johon hän
+kykeni.
+
+Siinä oli kaikki, mitä puhuimme asiasta, sillä minä olin nolona, ja Uma
+piti seikkaa niin luonnollisena, että minä aivan häpesin.
+
+Kaiken päivää, toisia tullen, toisia mennen, nuo hupsut istuskelivat
+milloin suuremmissa milloin pienemmissä parvissa asuntoni läntisellä
+sivulla ja joen toisella puolella, odotellen näytelmää, mitä se
+sitten olikaan -- kaiketi tulta taivaasta tuhoamaan minut kimpsuineni
+kampsuineni. Mutta illan tullen he aito saarelaisina olivat väsyneet
+hommaansa ja menneet tiehensä, pannen sensijaan toimeen tanssit kylän
+isossa tuvassa, jossa kuulin heidän laulavan ja paukuttavan käsiään
+noin kello kymmeneen illalla; ja seuraavana päivänä he näkyivät
+unohtaneen, että minua oli olemassakaan. Jos tuli olisi iskenyt
+taivaasta tai maa avautunut ja niellyt minut, ketään ei olisi ollut
+sitä huvia näkemässä tai vahingosta viisastumassa, tai miten sitä
+tahtoo nimittää. Mutta sain kokea, että he eivät olleet unohtaneetkaan,
+vaan pitivät minua silmällä nähdäkseen joitakin erinomaisia ilmiöitä.
+
+Näinä kahtena päivänä oli minulla täysi työ järjestäessäni
+kauppatavaroitani ja Vigoursilta jäänyttä varastoa. Tämä oli
+puuha, joka sai minut perin alakuloiseksi ja pidätti juuri muuta
+ajattelemasta. Ben oli tuonut varastoa viime matkalla (tiesin voivani
+luottaa Beniin), mutta ilmeisesti oli sitä joku sillävälin liikutellut.
+Huomasin menettäneeni hyvinkin puolen vuoden palkan ja voitto-osuuden
+verran, ja sadattelin itseäni päivät pitkät, kun olin ollut sellainen
+typerä aasi ja istunut naukkaamassa Casen kanssa, sensijaan että olisin
+pitänyt huolta omista asioistani ja varannut tavaraa.
+
+Mutta turhaa on itkeä kaatunutta maitokehloa. Tehtyä ei voinut saada
+tekemättömäksi. Minulla ei ollut muuta neuvoa kuin järjestellä
+jätteet ja uudet tavarani, jotka itse olin valinnut, käydä ympäri
+taloa pyydystelemässä rottia ja torakoita ja laittaa puotini
+oikeaan sydneyläiseen malliin. Somalta sen sainkin näyttämään;
+ja kun kolmantena aamuna sytytettyäni piippuni seisoin ovella,
+katsahdin sisään ja sitten kääntyen loin silmäni vuorella
+huojuviin kookospalmuihin sekä asetin kopratynnyrit valmiiksi,
+niin silmäillessäni kylän nurmikolla käveleviä saarelaiskeikareita
+ja laskiessani, montako karttuunimetriä nuo ihmiset tarvitsisivat
+mekkoihinsa ja hameisiinsa, tunsin olevani oikeassa paikassa
+varallisuutta kootakseni ja sitten palatakseni kotiin avaamaan
+ravintolan.
+
+Siinä sitä istuin kuistilla mitä hurmaavin maisema edessäni,
+päiväpaisteen lämmössä, odotellen hauskaa kaupantekoa, joka saisi veren
+voimakkaasti kiertämään kuin merikylpy. Ja kaikki tämä oli kuitenkin
+haihtunut mielestäni, ja minä uneksin Englannista, tuosta, puhuttakoon
+mitä puhutaan, viheliäisestä, kylmästä, liejuisesta maankolkasta, jonka
+päivän valossa tuskin näkee lukea, ja kuvittelin, miltä oluttupani
+näyttäisi suuren, puistokäytävän tapaisen valtatien reunassa viheriään
+puuhun ripustettuine kyltteineen.
+
+Tämä aamusta; mutta päivä kului, eikä ainoatakaan sielua tullut
+lähelleni, ja mikäli tunsin alkuasukasten tapoja muilta saarilta,
+näytti tämä minusta omituiselta. Ihmiset olivat hiukan nauraneet
+liikettämme ja sen komeita kauppa-asemia, varsinkin tätä Falesan
+asemaa. Kaikki piirin kopra ei korvaisi sitä viidessäkymmenessä
+vuodessa, olin kuullut heidän sanovan, arvellen heidän kuitenkin
+liioittelevan. Mutta kun päivä kului, eikä kaupanteosta näkynyt
+merkkiäkään, alkoi mieleni masentua; ja kello kolmen tienoissa
+iltapäivällä minä läksin kävelylle reipastuakseni. Ruohikolla näin
+valkoisen miehen tulevan kauhtanaan puettuna, josta samoinkuin
+hänen kasvoistaan tunsin hänet papiksi. Hän näytti hyväluontoiselta
+vanhukselta, ollen jo hiukan harmaantunut ja niin likainen, että
+hänellä olisi voinut kirjoittaa paperiarkille.
+
+-- Hyvää päivää, sir, -- sanoin minä.
+
+Hän vastasi innokkaasti alkuasukasten kielellä.
+
+-- Ettekö ollenkaan puhu englanninkieltä? -- kysyin.
+
+-- Ranskaa, -- selitti hän.
+
+-- Oh, olen pahoillani, -- virkoin, -- mutta silloin en tule tolkkuun.
+
+Hän yritti hetkisen ranskaksi ja sitten taas kanakaksi, jolla hän näkyi
+luulevan tulevansa paremmin ymmärretyksi. Sain selville, että hän ei
+tullut luokseni ainoastaan aikaa tappamaan, vaan että hänellä oli
+jotakin ilmoitettavaa, ja kuuntelin sitä tarkkaavammin. Eroitin nimet
+Adams, Case ja Randall, useimmiten Randallin, ja sanan "myrkky" tai
+jotakin sentapaista; erittäin usein kuulin hänen mainitsevan jotakin
+alkuasukasten sanaa. Menin kotiin, toistellen sitä itsekseni.
+
+-- Mitä _fusi-oki_ merkitsee? -- kysyin Umalta, lausuen sanan parhaani
+mukaan.
+
+-- Tehdä kuoliaaksi, -- sanoi hän.
+
+-- Vai niin, vai sitä se onkin! -- huudahdin. -- Oletko koskaan
+kuullut, että Case olisi myrkyttänyt Johnnie Adamsin?
+
+-- Jokainen tietää se, -- sanoi Uma halveksien. -- Antoi hänelle
+valkoinen hiekka ... paha hiekka. Hänellä vielä pullo. Jos hän antaa
+sinulle viinaa, sinä ei juoko se viina.
+
+Olin kuullut jokseenkin samallaisia juttuja muilla saarilla, ja
+sama valkoinen jauhe esiintyi niissä aina, joten en siitä suuresti
+välittänyt. Kuitenkin menin Randallin asunnolle nähdäkseni, saisinko
+jotakin selvyyttä, ja tapasin Casen portailla pyssyä puhdistamassa.
+
+-- Onko täällä runsaasti metsänriistaa? -- sanoin.
+
+-- Aikalailla, -- vastasi hän. -- Viidakko vilisee kaikenlaisia
+lintuja. Olisipa kopraa yhtä viljalti, -- sanoi hän viekkaasti, kuten
+minusta tuntui, -- mutta täällä ei näy saavan mitään toimeen.
+
+Olipa siinä Musta Jack puodissa ostajaa palvelemassa.
+
+-- Tuo osoittaa sentään kaupankäyntiä, -- sanoin.
+
+-- Ensimäinen myyntimme kolmeen viikkoon, -- vastasi hän.
+
+-- Älähän, -- epäilin puolestani. -- Kolmeenko viikkoon? No, no.
+
+-- Ellet usko minua, -- huudahti hän hiukan kiihtyneenä, -- voit mennä
+kopra-suojaan katsomaan. Vielä tällä siunatulla hetkellä on se puoliksi
+tyhjä.
+
+-- Siitä en paljoakaan hyötyisi, tiedäthän, -- virkoin. -- Olisihan se
+eilen saattanut olla aivan tyhjä.
+
+-- Niinpä kyllä, -- myönsi hän naurahtaen.
+
+-- Sivumennen sanoen, mitä se pappi on miehiään? -- kysäisin. --
+Näyttää jokseenkin ystävälliseltä.
+
+Tässä kohden Case räjähti äänekkääseen nauruun. -- Ah, -- sanoi hän, --
+nyt näen mikä sinua vaivaa! Galuchet on ollut kimpussasi.
+
+"Isä Kalossiksi" häntä tavallisesti mainittiin, mutta Case aina lausua
+lipsautti nimen ranskalaiseen malliin, jonka vuoksi sitä suuremmalla
+syyllä otaksuimme hänen olevan jokapäiväisten ihmisten yläpuolella.
+
+-- Kyllä olen hänet tavannut, -- sanoin. -- Huomasin, että hän ei
+ajatellut suuria sinun kapteeni Randallistasi.
+
+-- Eipä tosiaan! -- myönsi Case. -- Adams-poloisesta se jupakka johtui.
+Hänen viimeisenä päivänään, kun hän makasi kuoleman kielissä, sattui
+nuori Buncombe tänne. Oletko nähnyt Buncombea?
+
+Vastasin kieltävästi.
+
+-- Hän on sellainen neropatti, se Buncombe! -- nauroi Case. -- No
+niin, Buncombe sai päähänsä, että kun ei ollut muita pappismiehiä
+lähettyvillä kuin kanaka-pastoreita, olisi meidän kutsuttava isä
+Galuchet kuulemaan vanhuksen ripin ja antamaan sakramentin. Minulle se
+oli samantekevää, kuten voit arvata; mutta sanoin, että nähdäkseni oli
+kysyttävä Adamsin omaa mieltä. Hän höpisi yhä kastellusta koprastaan
+ja muuta hassutusta. "Kuulkaahan", sanoin, "olette kovin sairas.
+Tahtoisitteko, että Kalossi tulisi tänne?" Hän kohousi kyynäspäänsä
+varaan. "Tuokaa pappi", sanoi hän, "tuokaa pappi; älkääkä jättäkö minua
+kuolemaan kuin koira!" Hän puhui jokseenkin hurjasti ja kiihkeästi,
+mutta kylläkin järkevästi. Sitä vastaanhan ei ollut mitään sanottavaa,
+ja siis lähetimme kysymään Galuchet'lta, tahtoiko hän tulla. Tietysti
+hän tahtoi, sen arvaa. Jo ajatuskin sai hänet hypähtämään likaisessa
+paidassaan. Mutta hän ei ollut ottanut isää laskelmiinsa. Hän on
+piintynyt baptisti, isä on; eikä paavilaisten ole tänne tulemista. Ja
+hän meni sulkemaan oven. Buncombe haukkui häntä tekopyhäksi, ja minä
+luulin, että hän saisi kohtauksen. "Tekopyhä!" huudahti hän. "Minäkö
+tekopyhä? Pitääkö kuulla sellaista mokomalta apinalta?" Ja hän hyökkäsi
+Buncombea kohti, joten minun täytyi tulla väliin. Ja siinä keskellä
+touhusi Adams, joka taaskin oli käynyt kaistapääksi, hokien koprastaan
+kuin huimahullu. Huvinäytelmäksi se oli mainiota, ja minä olin läkähtyä
+naurusta, mutta silloin Adams yht'äkkiä kohosi istualleen, löi
+käsillään rintaansa ja matkasi manalan pimeille tuville. Hänellä oli
+kova kuolema, niin oli John Adamsilla, -- lopetti Case, käyden äkkiä
+vakavaksi.
+
+-- Ja mihin pappi joutui? -- kysyin minä.
+
+-- Pappiko? -- sanoi Case. -- Oh, hän paukutteli ovea ulkopuolelta,
+huuteli alkuasukkaita murtamaan sen ja piipitti, että hän tahtoi
+pelastaa sielun ja muuta sellaista. Hän oli tavattomasti kuohuksissaan,
+se pappi. Mutta mitäpä sille mahtoi? Johnin ankkuriköysi oli
+katkennut, John oli poistunut näiltä markkinoilta, eikä siinä nyt enää
+sakramenteista apua lähtenyt. Pian ilmoitettiin Randallille, että pappi
+oli rukoilemassa Johnnyn haudalla. Isä oli aika hutikassa, sieppasi
+nuijan ja kiirehti suoraan paikalle. Siellä oli Kalossi polvillaan ja
+joukko alkuasukkaita katselemassa. Ei olisi luullut isän niin paljoa
+välittävän muusta kuin väkijuomista; mutta hän ja pappi kinastelivat
+siinä kaksi tuntia, sättien toisiaan alkuasukasten kielellä, ja joka
+kerta, kun Kalossi yritti polvistua, isä tähtäsi häntä nuijallaan.
+Moista lystiä ei ollut Falesalla ennen nähty. Jupakka loppui siihen,
+että kapteeni Randall kellahti maahan jonkin kohtauksen johdosta, ja
+pappi pääsi kuin pääsikin voitolle. Mutta hän oli vihaisin pappi, mistä
+koskaan on kuultu, ja valitti päälliköille loukkauksesta, kuten hän
+sitä nimitti. Siitä hän ei mitään hyötynyt, sillä päällikkömme täällä
+ovat protestantteja; ja kun hän oli rettelöinyt aamukoulun rummusta,
+antoivat he mielellään hänelle näpsäyksen. Nyt hän vannoo, että Randall
+antoi Adamsille myrkkyä tai jotakin sellaista, ja tavatessaan nuo kaksi
+miestä irvistelevät toisilleen kuin paviaanit.
+
+Hän kertoi tämän mahdollisimman luonnollisesti ja ikäänkuin siitä
+huvitettuna, vaikka se nyt näin kauan jälkeenpäin ajatellessani tuntuu
+minusta ellottavalta jutulta. Kuitenkaan ei Case koskaan tekeytynytkään
+pehmeäksi, vaan ainoastaan reiluksi, sydämelliseksi ja kaikin tavoin
+miehekkääksi; ja totta puhuen sai hän minut kokonaan ymmälle.
+
+Menin kotiin ja kysyin Umalta, oliko hän poopi, jota sanaa olin
+huomannut alkuasukasten käyttävän katolisista.
+
+-- _E le ai!_ -- huudahti hän. Uma käytti aina omaa kieltään, milloin
+hän tahtoi tavallista jyrkemmin kieltää, ja mahtavammalta se tosiaan
+kuuluukin. -- Poopi ei hyvä, -- lisäsi hän.
+
+Sitten kyselin häneltä Adamsista ja papista, ja hän kertoi minulle
+jokseenkin saman jutun omalla tavallaan. Näin en asiasta paljoa
+viisastunut, mutta yleensä olin taipuvainen otaksumaan, että
+sakramentin aiheuttama jupakka oli asian pohjana ja myrkytys vain lorua.
+
+Seuraava päivä oli sunnuntai, jolloin ei mitään ostajia ollut
+odotettavissa. Uma kysyi minulta aamusella, menisinkö "rukoilemaan".
+Sanoin hänelle, että en ollut niissä aikeissakaan, ja hän pysyi
+itsekin kotona sen enempää puhumatta. Minusta tämä oli omituista
+alkuasukkaassa, alkuasukas-naisessa, ja naisessa, jolla oli uudet
+vaatteet näyteltävinä. Mutta kun se erinomaisesti soveltui minulle,
+en ollut sitä huomaavinani. Kummallisinta oli, että sittenkin olin
+vähällä tulla menneeksi kirkkoon, ja sitä seikkaa en hevillä unhoita.
+Olin pistäytynyt kävelylle ja kuulin virren kajahtavan. Tiedätte,
+miltä se tuntuu. Kun kuulee ihmisten laulavan, se ikäänkuin vetää
+puoleensa; ja ennen pitkää olin kirkon vieressä. Se oli pieni, pitkä,
+matala korallista kyhätty rakennus, joka molemmista päistään pyörentyi
+valaanpyytäjä-veneen tapaan; sen päällä oli iso alkuasukasmallinen
+katto, ikkunat olivat lasitta ja oviaukot ovitta. Pistin pääni
+ikkunasta ja näin jotakin niin uutta (sillä muilla saarilla kävi
+toimitus toiseen malliin), että pysähdyin katselemaan. Seurakunta istui
+matoilla lattialla, naiset toisella puolella, miehet toisella, kaikki
+koreimmissa pukimissaan. Naisilla oli ihan hameet ja hatut, miehillä
+valkoiset nutut ja paidat. Virsi oli laulettu loppuun; pastori, iso,
+harteva kanaka, oli saarnastuolissa, pauhaten kuin henkensä edestä.
+Tavasta, jolla hän heilutti kättään, käytti äänivarojaan, veti esiin
+todisteita ja vetosi kuulijoihinsa, huomasin hänet voimamieheksi
+ammatissaan.
+
+Mutta äkkiä hän katsahti ylös, kohdaten silmäni, ja vakuutan teille,
+että hän horjahti saarnastuolissaan; hänen silmänsä pullistuivat
+päästä, hänen kätensä kohosi osoittamaan minua ikäänkuin vastoin hänen
+tahtoaan, ja saarna pysähtyi siihen.
+
+Sitä ei ole hauska tunnustaa, mutta tieheni minä pötkin; ja jos saisin
+samallaisen järkytyksen, niin livistäisin huomennakin. Nähdä tuon
+lavertelevan kanakan lysähtävän kokoon vain minut huomatessaankin sai
+minut tuntemaan kuin olisi pohja pudonnut maailmasta.
+
+Menin suoraa päätä kotiin, jäin sinne, enkä puhunut mitään.
+Saattaisi otaksua, että olisin kertonut Umalle, mutta se oli vastoin
+järjestelmääni. Saattaisi luulla, että olisin mennyt kysymään Casen
+mielipidettä; mutta toden teolla häpesin puhua sellaisesta asiasta,
+peläten, että jokainen nauraa rapsauttaisi minulle vasten kasvoja.
+Siksi pidin suuni kiinni ja ajattelin sitä enemmän; ja mitä enemmän
+ajattelin, sitä vähemmin asia minua miellytti.
+
+Maanantai-iltana selvisi päässäni ajatus, että minua kohtaan varmaan
+oli julistettu tabu. Uusi kauppapuoti oli kaksi päivää ollut avattuna
+kylässä, ja tuntui aivan uskomattomalta, ettei ainoakaan mies tai
+nainen tullut sitä katsomaan.
+
+-- Uma, -- sanoin, -- luulen, että minulla on tabu.
+
+-- Luulen niin, -- virkkoi hän.
+
+Mietiskelin hetkisen, utelisinko häneltä enempää; mutta ei ole viisasta
+antaa alkuasukasten luulotellakaan, että heiltä kysytään neuvoa, ja
+senvuoksi läksin Casen luo. Oli pimeä, ja tapansa mukaan istuskeli hän
+yksinään portailla poltellen.
+
+-- Case, -- aloitin, -- on tapahtunut merkillistä. Minut on tabuoitu.
+
+-- Oh, loruja! -- vastasi hän, -- se ei ole tapana näillä saarilla.
+
+-- Olkoon tai ei, -- sanoin. -- Se oli tapana siellä, mistä tänne
+tulin. Vakuutan tietäväni, millaista se on; ja väitän sinulle varmasti,
+että olen joutunut tabun alaiseksi.
+
+--- No, -- kysyi hän, -- mitä olet sitten tehnyt?
+
+-- Senpä juuri tahtoisin saada selville, -- vastasin minä.
+
+-- Oh, niin ei voi olla laitasi, -- virkkoi hän; -- se ei ole
+mahdollista. Mutta kuulehan, mitä teen. Rauhoitu sinä vain, niin menen
+hankkimaan asiasta varmuuden. Valssaahan sisälle juttelemaan isän
+kanssa.
+
+-- Kiitoksia paljon, -- sanoin, -- mutta jään mieluummin tänne
+kuistille. Teidän asuntonne on niin ummehtunut.
+
+-- Minä kutsun sitten isän tänne, -- sanoi hän.
+
+-- Ystäväiseni, -- estelin minä, -- jätä se mieluummin tekemättä. Minä
+tosiaankaan en pidä herra Randallista.
+
+Case nauroi, otti lyhdyn puodista ja läksi kylään. Noin neljännestunnin
+kuluttua tuli hän takaisin, näyttäen hyvin vakavalta.
+
+-- Tjaa, -- sanoi hän, paiskaten lyhdyn kuistin portaille, -- sitä en
+olisi koskaan uskonut. Kuinkahan pitkälle näiden kanakain hävyttömyys
+vielä meneekään? Näkyvät lopen menettäneen kaiken kunnioituksen
+valkoisia kohtaan! Pitäisi saada tänne sotalaiva ... saksalainen, jos
+mahdollista; ne pojat osaavat käsitellä kanakoja.
+
+-- Siis minä _olen_ tabun alainen? -- huudahdin.
+
+-- Jotakin sinne päin, -- sanoi hän. -- Ja se on pahinta siitä
+lajista, mitä olen vielä kuullut. Mutta minä seison lujana puolestasi,
+Wiltshire, kanssasi yhtenä miehenä. Pistäydy tänne huomenaamulla
+yhdeksän tienoissa, niin menemme tiedustamaan asiaa päälliköiltä.
+Ne pelkäävät minua tai ainakin ovat ennen peljänneet; mutta he
+ovat nykyisin niin korskeita, etten tiedä, mitä ajatella. Ymmärrä
+minua, Wiltshire; en pidä tätä sinun riitanasi, -- jatkoi hän hyvin
+päättäväisenä, -- vaan minusta koskee asia meitä kaikkia, se koskee
+valkoista miestä, ja minä taistelen sen puolesta kynsin hampain, --
+tässä käteni.
+
+-- Saitko syytä selville? -- kysyin.
+
+-- En vielä, -- virkkoi Case. -- Mutta kyllä heidät huomenna taltutamme.
+
+Yleensä olin varsin mielissäni hänen käytöksestään ja melkein vielä
+enemmän seuraavana päivänä, kun tapasimme toisemme mennäksemme
+päälliköiden puheille ja näin hänet niin jäykkänä ja päättäväisenä.
+Päälliköt odottelivat meitä eräässä isoista, soikeista suojistaan,
+jonka jo pitkän matkan päästä osoitti meille räystäitten alla
+tungeskeleva väkijoukko, ainakin sata henkilöä, miehiä, naisia ja
+lapsia. Monet miehistä olivat matkalla työhönsä, ja heillä oli vihreät
+seppeleet, joka sai minut ajattelemaan vapunpäivää kotona. Tämä joukko
+avautui suristen, kun me kaksi astuimme sisään, ja osoitti äkillistä
+vihaista kiihtymystä.
+
+Sisällä oli viisi päällikköä; neljä mahtavannäköistä, komeata miestä,
+viides vanha ja kumarainen. He istuivat matoilla valkoisissa mekoissaan
+ja nutuissaan, viuhkat käsissä kuin hienoilla naisilla, ja kahdella
+nuorimmalla oli katolisia kunniarahoja rinnassa, joka antoi minulle
+miettimisen aihetta. Meille oli varattu paikat istumamatoilla huoneen
+etupuolella vastapäätä näitä suurmiehiä. Keskusta oli tyhjä; väkijoukko
+sorisi aivan selkämme takana ja kuroitteli kaulojaan, toiset tyrkkien
+toisiaan, paremmin nähdäkseen, ja heidän varjonsa hypähtelivät
+edessämme lattian puhtoisilla laakakivillä. Hiukkasen verran
+häiriinnyin tuosta rahvaan kiihtymyksestä, mutta päälliköiden tyyni,
+kohtelias sävy rauhoitti minua, sitä enemmän, kun heidän puhemiehensä
+ryhtyi pitämään pitkää puhetta matalalla äänellä, toisinaan heiluttaen
+kättään Casea, toisinaan minua kohti, ja välistä lyöden rystöillään
+mattoon. Ainakin oli selvää, että päälliköt eivät osoittaneet mitään
+suuttumuksen merkkejä.
+
+-- Mitä hän nyt haasteli? -- kysyin, kun päällikkö oli lopettanut.
+
+-- Oh, sitäpä vain, että heistä oli hauskaa sinut nähdä ja että he
+sanoistasi ymmärtävät haluavasi tehdä jonkun valituksen, joten sinun on
+puhuttava suusi puhtaaksi, niin he kyllä järjestävät asian.
+
+-- Veipä sen lausuminen aika pitkän ajan, -- huomautin.
+
+-- Pyh, loput oli imartelua ja kohteliaisuuslauseita ja kaikellaista
+puuta heinää, -- selitti Case. -- Tiedäthän, millaisia kanakat ovat.
+
+-- No, minulta he eivät saa kuulla runsaastikaan kohteliaisuuksia, --
+sanoin minä. -- Kerrot heille, kuka olen. Minä olen eurooppalainen,
+Suur-Britannian alamainen ja kotimaassani niin mahtava päällikkö, että
+sillä ei ole määrääkään; minä olen tullut tänne tekemään heille hyvää
+ja sivistämään heitä; ja tuskin olen saanut liikkeeni järjestettyä, kun
+he ryhtyvät julistamaan minut pannaan, joten kukaan ei uskalla lähestyä
+taloani! Sano heille, etten aio rikkoa lakeja; ja jos he tahtovat
+lahjaa, teen mikä kohtuullista on. En moiti ketään siitä, että katsoo
+eteensä, saat heille sanoa, sillä se on ihmisluonteen mukaista; mutta
+jos he luulevat voivansa minun suhteeni noudattaa omia kanakalaisia
+meininkejään, niin pian näkevät erehtyneensä. Ja sano heille suoraan,
+että kysyn syytä tähän valkoisen miehen ja Britannian alamaisen osaksi
+tulleeseen kohteluun.
+
+Sellainen oli puheeni. Minä tiedän, miten on kanakoja käsiteltävä:
+kun opettaa heille järkeä ja menettelee heitä kohtaan reilusti, niin
+(sen tunnustuksen heille annan) he aina taipuvat. Niillä ei ole
+mitään oikeata hallitusta tai todellista lakia, se on ajettava heidän
+päähänsä; ja jos heillä sellaisia olisikin, kylläpä olisi kaunista,
+jos niitä sovitettaisiin valkoihoisiin. Tuntuisi perin omituiselta,
+jos saapuisimme niin pitkien matkojen takaa emmekä saisi tehdä mitä
+tahdomme. Pelkkä ajatuskin siitä on aina paisuttanut sisuani, ja
+minä laadin puheeni varsin mahtipontiseksi. Sitten Case käänsi sen
+tai pikemmin oli kääntävinään, jonka jälkeen ensimäinen päällikkö
+vastasi, sitten toinen ja sitten kolmas, kaikki samaan tyyliin,
+keveästi ja kohteliaasti, mutta vakavalla pohjasävyllä. Kerran tehtiin
+Caselle kysymys, ja hän vastasi siihen, jolloin kaikki, päälliköt
+kuten rahvaskin, nauroivat ja katsahtivat minuun. Kaikkein viimeksi
+kumarainen vanhus ja ensimäiseksi puhunut iso nuori päällikkö panivat
+Casen jonkinlaisen kuulustelun alaiseksi. Toisinaan huomasin Casen
+koettavan livistää ja he ahdistivat häntä kuin ajokoirat. Hiki valui
+hänen kasvojaan pitkin, joka ei ollut minulle mitään hauskaa nähtävää,
+ja muutamista hänen vastauksistaan väkijoukko voihki ja mukisi, niin
+että teki pahaa kuunnella. Oli hirveän kiusallista, etten ymmärtänyt
+alkuasukkaiden kieltä, sillä (kuten nyt uskon) he kyselivät Caselta
+naimisestani, ja hänellä täytyi olla tukala työ selviytyä asiasta.
+Mutta yksinään jätettynä olisi Casella ollut älyä vaikka johtaa
+parlamenttia.
+
+-- No, siinäkö kaikki? -- kysyin, kun tuli pysähdys.
+
+-- Tule, -- sanoi hän, kuivaten kasvojaan; -- kerron sinulle ulkona.
+
+-- Tarkoitatko, että he eivät poista tabua? -- huudahdin minä.
+
+-- Se on jotakin omituista, -- sanoi hän. -- Kerron sinulle ulkona.
+Parasta, että tulet pois.
+
+-- Minä en siedä sitä heiltä, -- huudahdin. -- En ole niitä miehiä. Et
+ole näkevä, että väistän mokomaa kanaka-parvea.
+
+-- Olisi parasta, että niin tekisit, -- sanoi Case.
+
+Hän vilkaisi minuun varoittava ilme silmissään; nuo viisi päällikköä
+katsahtivat minuun varsin kohteliaasti, mutta hiukan terävästi; ja
+ihmiset katselivat minua, kurkottelivat ja tyrkkivät toisiaan. Muistin
+taloani vaanineen lauman, muistin, miten pastori oli hypähtänyt
+saarnastuolissaan vain minut nähdessäänkin; ja koko juttu tuntui
+minusta niin omituiselta, että nousin seuraamaan Casea. Väkijoukko
+avautui jälleen, päästäen meidät lävitseen, mutta siirtyi meistä
+loitommalle kuin tullessamme, lapset sen liepeillä juoksivat ja
+vinkuivat, ja kun me kaksi valkoista miestä kävelimme pois, seisoivat
+kaikki meitä töllistelemässä.
+
+-- Ja, -- kysyin minä, -- mitä tämä kaikki nyt merkitsee?
+
+-- Toden totta en voi sitä oikein itsekään käsittää. Sinä olet heille
+vastenmielinen,-- sanoi Case.
+
+-- Julistaa mies pannaan, siksi että on heille vastenmielinen! --
+kivahdin minä. -- En ole koskaan kuullut moista.
+
+-- Se on jotakin pahempaa, näetkös, -- selitti Case. -- Sinusta ei ole
+tehty tabua ... sanoinhan, että niin ei voinut olla. Ihmiset eivät tule
+lähellesi, Wiltshire, ja siinä sitä ollaan.
+
+-- Eivät tule lähelleni? Mitä sillä tarkoitat? Miksi he eivät tule
+lähelleni? -- ihmettelin.
+
+Case epäröitsi. -- Näkyvät peljästyneen, -- virkkoi hän matalalla
+äänellä.
+
+Minä pysähdyin äkkiä. -- Peljästyneen? -- toistin. -- Oletko tullut
+hulluksi, Case? Mistä he ovat peljästyneet?
+
+-- Kunpa sen tietäisin, -- vastasi Case, pudistaen päätänsä. -- Kaiketi
+jotakin heidän hassua taikauskoaan. Sitä minä en tajua, -- sanoi hän.
+-- Muistuttaa Vigoursin jupakkaa.
+
+-- Tahtoisin tietää, mitä sillä tarkoitat, ja vaivaan sinua sen
+kertomaan, -- virkoin.
+
+-- No, näetkös, Vigours livisti ja jätti kaikki sikseen, -- sanoi
+hän. -- Siinä oli jotakin taikauskoa ... en koskaan päässyt asiasta
+selvyyteen; mutta pahalta se alkoi lopulta näyttää.
+
+-- Minä olen kuullut siitä toisenlaisen kertomuksen, -- huomautin,
+-- ja parasta on, että sen sinulle mainitsen. Kuulin hänen pötkineen
+tiehensä sinun tähtesi.
+
+-- Oh, kyllä kai häntä hävetti kertoa totuutta, -- sanoi Case, --
+epäilemättä piti hän sitä typeränä. Ja totta onkin, että touhusin hänet
+täältä. "Mitä sinä tekisit, vanha veikko?" kysyi hän. "Laputa", neuvoin
+minä, "äläkä sitä kahdesti tuumi". Olin perin iloinen nähdessäni hänen
+lähtevän tiehensä. Ei ole minun tapaistani kääntää selkääni miehelle
+hädässä, mutta kylässä syntyi niin paljon häiriötä, että en tiennyt,
+mihin se vielä johtaisi. Olin hupsu, kun seurustelin niin paljon
+Vigoursin kanssa. Tänään he siitä minulle huomauttelivat. Etkö kuullut,
+miten Maea (se nuori päällikkö, se iso mies) tuon tuostakin lausui
+"Vika"? Häntä he sillä tarkoittivat. Eivät ne vain näy sitä unohtavan.
+
+-- Tuo kaikki on hyvin puhuttu, -- sanoin, -- mutta siitä ei selviä
+minulle, missä syy on; sillä et kerro minulle, mitä he pelkäävät ...
+mitä he tarkoittavat.
+
+-- Heh, soisinpa tietäväni, -- puolustautui Case.
+
+-- En osaa puhua selvemmin.
+
+-- Mielestäni olisit voinut kysyä, -- huomautin.
+
+-- Niin minä teinkin, -- sanoi hän. -- Mutta ellet ole sokea, täytyi
+sinun itsekin nähdä, että kyseleminen siirtyi toiselle puolen. Menen
+niin pitkälle kuin tohdin toisen valkoihoisen edestä; mutta kun itse
+joudun kiipeliin, ajattelen ensinnä omaa nahkaani. Vikani on, että
+olen liiankin hyväluontoinen. Ja rohkenen sanoa sinulle, että osoitat
+omituista kiitollisuutta miehelle, joka on joutunut kaikkiin näihin
+rettelöihin sinun asioittesi tähden.
+
+-- Ajattelen juuri erästä seikkaa, -- sanoin. -- Olit hupsu
+seurustellessasi niin paljon Vigoursin kanssa. Sinulla on toki
+lohdutuksena, että et ole ollut paljoa minun kanssani. Ethän ole
+koskaan käynyt seinieni sisällä. Tunnusta pois; sinä tiesit tästä
+ennakolta?
+
+-- Tosiaankaan en ole käynyt, -- myönsi hän. -- Se oli huomaamattomuus,
+josta olen pahoillani, Wiltshire. Mutta sinne nyt tulemiseeni nähden
+lausun ajatukseni aivan selvään.
+
+-- Tarkoitat, että et tahdo? -- kysyin.
+
+-- Hyvin ikävää, veikkoseni, mutta kyllä se sillä lailla on, -- virkkoi
+Case.
+
+-- Sanalla sanoen olet peloissasi?
+
+-- Sanalla sanoen olen peloissani.
+
+-- Ja täytyykö minun yhä aiheettomasti olla tabun alaisena? -- kysyin.
+
+-- Sanon sinulle, että et ole tabun uhrina, -- toisti hän. -- Kanakat
+eivät tule lähellesi, siinä kaikki. Ja kuka heitä voi pakoittaa? Meillä
+kauppiailla on aikamoinen sappi, se täytyy tunnustaa; pakoitamme
+nämä kanaka-raukat peruuttamaan lakinsa, poistamaan tabunsa ja muuta
+sellaista, milloin vain hyväksi näemme. Mutta ethän toki odottane
+mitään lakia, joka pakoittaisi ihmiset tekemään kauppaa liikkeessäsi,
+vaikkapa eivät haluaisikaan? Et tahtone väittää itselläsi olevan sisua
+siihen? Ja jos sinulla olisikin, olisipa kummallista ehdottaa sellaista
+minulle. Haluaisin huomauttaa sinulle, Wiltshire, että itsekin olen
+kauppias.
+
+-- En luule, että sinuna puhuisin sisusta, -- sanoin minä. -- Mikäli
+minä voin käsittää, tulee käymään näin: Ainoakaan sielu ei ole tekevä
+kauppaa minun kanssani, vaan kaikki käyvät sinun luonasi. Sinä kokoat
+kopran, ja minä saan mennä hiiteen niin että kintut vilkkuu. Enkä minä
+osaa alkuasukasten kieltä, ja sinä olet täällä ainoa mainitsemisen
+arvoinen henkilö, joka taitaa englantia, ja sinä kehtaat vihjailla
+olevani hengen vaarassa, eikä sinulla ole minulle muuta sanottavaa kuin
+että et tiedä, miksi!
+
+-- Niin, se _on_ kaikki, mitä minulla on sinulle sanottavaa, -- virkkoi
+hän, -- Minä en tiedä ... soisin tietäväni.
+
+-- Ja sinä käännät minulle selkäsi, jättäen minut oman onneni nojaani
+Sellainenko on asema? -- kysyin minä.
+
+-- Jos tahdot käyttää häijyjä sanoja, -- vastasi hän. -- Minä en niitä
+käytä. Sanonhan vain: "Aion pysyä sinusta erilläni; tai ellen sitä tee,
+joudun itse vaaraan."
+
+-- Hm, -- murahdin minä, -- olet sinäkin soma valkoihoinen!
+
+-- Oh, ymmärrän; olet ärsyttynyt, -- sanoi hän. -- Niin olisin itsekin.
+Voin antaa sinulle anteeksi.
+
+-- Jo riittää, -- kivahdin minä, -- mene anteeksiantoinesi muualle.
+Tästä käy minun tieni, tuosta sinun!
+
+Tämän jälkeen me erosimme, ja minä menin suoraa kotiini kiihoittuneessa
+mielentilassa ja tapasin Uman koettelemassa muutamia kauppatavaroita
+kuin lapsi.
+
+-- Kuulehan, -- sanoin, -- jätä tuo hupsuttelu! Oletpa tehnyt niistä
+kauniin sekamelskan, ikäänkuin ei minulla olisi kylliksi kiusaa
+ilmankin! Ja luullakseni käskin sinun laittaa päivällistä!
+
+Ja sitte lienen antanut hänen kuulla karkeampaa kielenkäyttöäni, kuten
+hän ansaitsi. Hän nousi heti ylös niinkuin vahtisotilas upseerinsa
+käskystä; sillä minun täytyy myöntää, että hän aina käyttäytyi hyvin ja
+osoitti suurta kunnioitusta valkoihoisia kohtaan.
+
+-- No, -- sanoin minä, -- sinä olet täältä ja sinun täytyy tämä
+ymmärtää. Minkätähden on minulle julistettu tabu? Tai ellei niin ole
+laita, miksi ihmiset karttavat minua?
+
+Hän seisoi töllistellen minua, silmät suurina kuin lautaset.
+
+-- Eikö sinä tiedä? -- läähätti hän vihdoin.
+
+-- En, -- sanoin minä. -- Miten saattaisit sitä minulta odottaa?
+Siellä, mistä olen tullut, ei ole sellaisia hullutuksia.
+
+-- Eikö Ese sinulle kertoi? -- kysyi hän jälleen.
+
+(_Ese_ oli alkuasukasten nimitys Caselle; se merkitsee ehkä muukalaista
+tai omituista, tai se saattaa merkitä vaikka mammee-omenaa, -- mutta
+luultavimmin oli se vain hänen oma nimensä väärin kuultuna ja kanakain
+kielelle muovattuna.)
+
+-- Ei paljoa, -- vastasin.
+
+-- P--n Ese! -- huudahti hän.
+
+Teistä saattaisi tuntua omituiselta kuulla tämän kanaka-tytön lausuvan
+karkean kirouksen. Mutta eipä mitään. Hän ei tiennyt kiroavansa ...
+ei, eikä hän ollut vihoissaankaan; hän oli suuttumuksen yläpuolella,
+käytti sanaa aivan yksinkertaisesti ja vakavasti. Hän seisoi siinä
+suorana lausuessaan sen. Tuskin muistan koskaan ennen tai jälkeen
+huomanneeni naisen näyttävän sellaiselta, ja se mykisti minut. Hän
+teki jonkinlaisen kumarruksen, mutta se oli mitä ylpein, ja levittäen
+kätensä jatkoi:
+
+-- Minä häpeissäni. Minä luulee sinä tiesit. Ese minulle kertonut sinä
+tiedät, hän kertonut sinä ei välitä, hän kertonut sinä rakastaa minua
+liian paljo. Tabu minulla, -- selitti hän, koskettaen poveansa niinkuin
+oli tehnyt hääiltanamme. -- Nyt minä mennä pois, tabu se mennä myöskin.
+Sitten sinä saa liian paljo kopra. Siitä sinä pitää enemmän paremmin,
+minä luulla. _Tofá, alii_, -- lisäsi hän omalla kielellään, -- hyvästi,
+päällikkö!
+
+-- Maltas! -- huudahdin. -- Älä pidä sellaista kiirettä.
+
+Hän katsahti minuun sivulta ja hymyili. -- Sinä näkee sinä saa kopra,
+-- tyynnytteli hän kuin lasta, jolle tarjotaan sokeroituja hedelmiä.
+
+-- Uma, -- sanoin minä, -- kuulehan järkipuhetta. En tosiaankaan
+tiennyt, ja Case näkyy pelanneen varsin halpamaisesti meitä molempia
+kohtaan. Mutta nyt minä tiedän, vaan en välitä. Rakastan sinua liian
+paljon. Sinä et mene pois, sinä et jätä minua, minä olen kovin
+suruissani.
+
+-- Sinä ei rakasta minua, -- huudahti hän, -- sinä puhuu minulle häijyt
+sanat! -- Ja hän heittäytyi lattialle huoneen nurkkaan, alkaen itkeä.
+
+No, en ole oppinut mies, mutta en silti mikään vastasyntynytkään, ja
+minusta tuntui, että pahin pula nyt oli ohitse. Mutta siinä hän virui,
+selkä minuun, kasvot seinään päin, väristen itkusta kuin pieni lapsi,
+niin että hänen jalkansa hytkähtelivät. Omituista, miten se koskee
+rakastuneeseen mieheen. Sillä turhaa on asiaa sievistellä: vaikka
+hän olikin kanaka-tyttö, olin häneen silti rakastunut tai samaa kuin
+rakastunut. Yritin tarttua hänen käteensä, mutta hän ei tahtonut. --
+Uma, sanoin minä, -- tässä menettelyssä ei ole mitään järkeä. Minä
+haluan, että jäät tänne; tahdon pitää pikku vaimoni, ihan totta.
+
+-- Sinä ei puhu totta, -- nyyhkytti hän.
+
+-- No, hyvä, -- sanoin, -- minä odotan, kunnes tuo puuskasi menee
+ohitse. -- Ja minä istahdin hänen viereensä lattialle, alkaen
+silitellä kädelläni hänen tukkaansa. Ensiksi hän kiemurteli pois häntä
+koskettaessani, sitten hän ei enää näkynyt minua huomaavan, sitten
+hänen nyyhkytyksensä vähitellen talttui ja vihdoin loppui. Samassa hän
+kohotti kasvonsa minua kohti.
+
+-- Sinä puhuu minulle totta? Sinä tahtoo minä jään? -- kysyi hän.
+
+-- Uma, -- sanoin, -- tahtoisin omistaa sinut mieluummin kuin kaiken
+Etelämeren kopran! -- Tämä oli hyvin suurta puhetta, ja kummallisinta
+siinä oli, että tarkoitin sillä totta.
+
+Hän kietoi käsivartensa kaulaani, hypähtäen ylös, ja litisti kasvonsa
+omiani vastaan, joka oli saarelaisten tapa suudella, niin että aivan
+kastuin hänen kyynelistään, ja hän valtasi kokonaan sydämeni. Koskaan
+en ollut tuntenut mitään niin lähellä itseäni kuin tämän ruskean tytön
+tyllerön.
+
+Monta asiaa yhtyi panemaan pääni pyörälle. Hän oli herkullisen sievä,
+hän näkyi olevan ainoa ystäväni tuossa kummallisessa paikassa, olin
+häpeissäni, että olin puhunut hänelle raa'asti; hän oli nainen, oli
+vaimoni ja samalla ikäänkuin lapsi, jota minun kävi sääliksi; ja
+hänen kyyneltensä suolavesi kostutti vielä huuliani. Unohdin Casen ja
+alkuasukkaat, unohdin, etten tiennyt tästä jutusta mitään, tai pyrin
+vain karkoittamaan sen muistonkin mielestäni. Ja minä unohdin, että
+en saisi mitään kopraa, enkä siis kykenisi ansaitsemaan elatustani;
+unohdin isäntäni enkä ajatellut, miten huonon palveluksen heille tein
+mieluummin noudattaessani mielijohteitani ja täten laiminlyödessäni
+tehtäväni heidän liikkeensä palveluksessa. Unohdinpa senkin, että
+Uma ei ollut mikään oikea vaimoni, vaan petetty ja hyvin roskaisella
+tavalla petetty neitonen. Mutta edennyn jo liian pitkälle. Tähän asiaan
+palaan piakkoin.
+
+Oli myöhä ennenkuin ajattelimme päivällistä. Tuli oli sammunut ja
+uuni jääkylmä; mutta hetkisen perästä viritimme valkean uudestaan
+ja keitimme kumpikin ruokalajin, auttaen ja häiriten toisiamme ja
+leikitellen kuin lapset. Halusin niin ahneesti pitää hänet lähelläni,
+että istahdin aterialle tyttöni polvellani, toinen käteni hänen
+vyötäisillään, sillävälin kun toisella ajoin ruokaa suuhuni. Niin,
+vielä enemmänkin. Hän oli luullakseni kehnoin kokki, minkä Jumala oli
+luonut; hänen keittotaitonsa tuotteita olisi rehellinen hevonenkin
+kammonnut. Siitä huolimatta söin sinä päivänä Uman valmisteita, enkä
+muista koskaan olleeni enemmän mielissäni.
+
+En luulotellut mitään itselleni, en luulotellut mitään hänelle. Näin
+selvästi, että olin myyty mies; ja jos Uma oli tekevä minusta narrin,
+ei siinä mikään auttanut. Tämäpä kaiketi kirvoittikin hänen kielensä
+kantimen, sillä nyt hän oli varma, että olimme ystävät. Paljon hän
+kertoi istuessaan sylissäni ja syödessään minun ruokaani, niinkuin
+minäkin hupsutellen söin hänen; kertoi paljon itsestään ja äidistään ja
+Casesta, mikä kaikki tuntuisi hyvin ikävystyttävältä ja täyttäisi monet
+arkit, jos sen juttelisin seikkaperäisesti. Mutta siihen minun täytyy
+suorin sanoin hiukan koskettaa, ja oli siinä jotakin; itsestänikin,
+mikä hyvin suuresti vaikutti asioihini, kuten pian saatte kuulla.
+
+Sain tietää, että hän oli syntynyt eräällä saarella päiväntasaajan
+alla, ja hän oli elänyt vain pari kolme vuotta näillä tienoin,
+saavuttuaan tänne valkoisen miehen seurassa, joka oli nainut hänen
+äitinsä ja sittemmin kuollut. Vain yhden vuoden oli hän ollut
+Falesalla. Sitä ennen olivat he paljon liikkuneet, samoillen paikasta
+paikkaan sen valkoisen miehen mukana, hän kun oli niitä vierinkiviä,
+jotka aina kierivät pehmeätä pesää etsiskellen. He juttelevat kullan
+hakemisesta sateenkaaren päästä; mutta jos mies haluaa tointa, joka
+riittää hänelle kuolemaan asti, ryhtyköön hän vain pehmeätä paikkaa
+tavoittelemaan. On siinä sijansa ruualla ja juomallakin, oluella ja
+keilapelillä, sillä ei koskaan kuule heidän näkevän nälkää, ja harvoin
+tapaa heidät selvinä; ja vakinaisena urheiluna ei kukkotaistelutkaan
+vedä sille vertoja. No niin, tämä rannikkorehvastelija kuljetti naista
+ja hänen tytärtään milloin missäkin, mutta enimmäkseen syrjäisillä
+saarilla, joilla ei ollut poliiseja ja joilla hän ehkä luuli
+paistettujen varpusten helpommin lentävän suuhunsa.
+
+Minulla on oma käsitykseni tuosta vanhasta veijarista, mutta
+olin sentään mielissäni, että hän ei ollut vienyt Umaa Apiaan ja
+Papeeteen ja muihin remuavan koreileviin kaupunkeihin. Vihdoin
+saapui hän Fale-aliihin tällä saarella, sai jotakin kauppahommaa
+(Herra ties miten!), päästi kaikki piloille tavalliseen tapaan ja
+kuoli jättämättä tuskin mitään jälkeensä paitsi maatilkun Falesalla,
+jonka hän oli saanut epävarman velan maksuksi. Se aiheutti äidin
+ja tyttären muuttamisen tähän kylään asumaan. Case näkyi heitä
+kaikin keinoin rohkaisseen, ja auttaneen heitä mökin rakentamisessa.
+Hän oli perin suosiollinen siihen aikaan ja antoi Umalle tavaraa,
+eikä ole epäilemistäkään, että hän alunpitäin oli iskenyt silmänsä
+tyttöön. Mutta tuskin olivat he asuttuneet, kun ilmaantui nuori mies,
+alkuasukas, joka tahtoi naida Uman. Hän oli alempi päällikkö, hänellä
+oli perheessään muutamia komeita mattoja ja muita peruja, ja hän oli
+"hyvin sievä", sanoi Uma. Kaikin puolin oli se oivallinen tarjous
+pennittömälle, vieraalta saarelta tulleelle tytölle.
+
+Ensi sanat tästä kuullessani tulin ihan sairaaksi mustasukkaisuudesta.
+
+-- Ja tarkoitatko, että olisit nainut hänet? -- huudahdin.
+
+-- _Ioe_, kyllä, -- sanoi hän. -- Minä piti liian paljon!
+
+-- Hm, -- jupisin. -- Entä jos minä olisin saapunut hänen jälkeensä?
+
+-- Minä nyt pitää sinä enemmän paremmin, -- tolkutti hän. -- Mutta jos
+minä nai loanen, minä yksi hyvä vaimo. Minä ei tavallinen kanaka. Hyvä
+tyttö! -- sanoi hän.
+
+No, minun täytyi siihen tyytyä; mutta vakuutan, että asia ei minua
+ollenkaan miellyttänyt. Enkä sen jutun lopusta pitänyt enempää kuin
+alustakaan. Sillä tuo naimatarjous näkyy koko selkkauksen aiheuttaneen.
+Sain tietää, että Umaa ja hänen äitiään sitä ennen oli tietenkin
+katseltu yli olkain, he kun olivat ilman sukulaisia ja toisilta
+saarilta, mutta eihän siinä sen pahempaa ollut, ja sittenkin, kun
+Ioane esiintyi, synnytti se vähemmän haittaa kuin olisi luullut; mutta
+vähän myöhemmin Ioane aivan äkkiä, noin kuusi kuukautta ennen minun
+tuloani, peräytyi, lähtien saaren siitä kolkasta, ja siitä asti Uma ja
+hänen äitinsä olivat saaneet elellä yksinään. Kukaan ei käynyt heidän
+talossaan, kukaan ei puhutellut heitä teillä. Jos he menivät kirkkoon,
+toiset naiset vetivät mattonsa pois, jättäen heidät yksikseen avoimelle
+paikalle. Se oli todellinen pannaanjulistus, jollaisista olemme
+lukeneet keski-ajalta; eikä sen syy ja tarkoitus ollut arvattavissa.
+
+Joku _tala pepelo_ [Valhejuttu. Suom.] sen aiheutti, selitti Uma, joku
+valhe, joku parjaus. Hän tiesi ainoastaan, että tytöt, jotka olivat
+häneltä kadehtineet Ioanea, nyt pitittivät häntä sulhasen karkaamisesta
+ja huutelivat tavatessaan hänet yksinään metsässä, että hän ei koskaan
+joutuisi naimisiin. -- Ne kertova mulle, kukaan mies ei minua naida.
+Mies liian paljo pelkää, -- sanoi hän.
+
+Ainoa sielu, joka tuli heidän lähettyvilleen tuon hylkäämisen jälkeen,
+oli nuoriherra Case. Hänkin näytteli itseään säästeliäästi ja teki
+vierailunsa enimmäkseen iltamyöhään. Ja pian hän alkoi lyödä esille
+korttejaan ja tähtäillä Umaa. Äskeinen loanen juttu kirvelsi vielä
+sydäntäni; ja kun Case mainittiin samallaisissa puuhissa, sain aivan
+yrmeäksi.
+
+-- Niin, -- sanoin irvistäen, -- ja kaiketi Case oli sinusta "hyvin
+sievä" ja "sinä piti hänestä liian paljo"?
+
+-- Nyt sinä puhu tuhma, -- sanoi hän. -- Valkoinen mies tulee tänne,
+minä nai hän yhtä hyvin kuin kanakan; no hyvä sitte, hän nai minu yhtä
+hyvin kuin valkoinen nainen. Annapas hän ei nai, hän menee pois, nainen
+jää täällä. Yhtä hyvin roisto, tyhjä käsi, Tonga-sydän ... ei voi
+rakastaa! Nyt sinä tulee ja nai minä. Sinä on suuri sydän ... sinä ei
+häpeä saaren tyttö. Se syy minä rakastan sinu liian paljon. Minä ylpeä.
+
+En muista eläissäni tunteneeni itseäni kiusoittuneemmaksi. Laskin
+haarukan kädestäni ja siirsin pois "saaren tytön"; eipä minulla
+näkynyt olevan nyt suurta huvia kummastakaan. Sitten kävelin
+edestakaisin huoneissa, ja Uma seurasi minua silmillään, sillä hän oli
+hämmennyksissä, eikä ihmekään! Mutta omaa tilaani se sana ei riitä
+kuvaamaan. Olisin mielelläni tunnustanut suoraan, millainen lurjus olin
+ollut, mutta häpesin liiaksi.
+
+Juuri silloin kuului laulua mereltä; se kajahti äkkiä selvänä ja
+läheltä, aluksen kääntyessä niemekkeen takaa, ja rientäen ikkunaan
+Uma huudahti, että "misi" [Alkuasukasten lyhennys englantilaisesta
+_missionary_-sanasta. Suom.] oli saapunut kierroilleen. Minusta tuntui
+omituiselta, että ilolla tervehtisin lähetyssaarnaajaa; mutta siitä
+huolimatta se oli totta.
+
+-- Uma, -- sanoin minä, -- sinä jäät tähän huoneeseen, etkä hievahda
+askeltakaan, kunnes tulen takaisin.
+
+
+
+
+III. Lähetyssaarnaaja.
+
+
+Kun pääsin ulos kuistille, oli lähetyspursi laskemassa virran suuhun.
+Se oli pitkä, valkoiseksi maalattu valaanpyytäjä, hiukan päivänsuojaa
+pingoitettuna perään, alkuasukas-pastori kyyhöttäen takatuhdolla
+ohjaamassa, noin neljäkolmatta melaa välähdellen ylös ja pudoten veteen
+soutulaulun tahtiin. Ja lähetyssaarnaajan nähtiin päivänsuojan alla
+lukevan kirjasta ja säestävän! Se oli somaa nähdä ja kuulla; näillä
+saarilla ei ole mitään hauskempaa näkyä kuin lähetysvene, jolla on
+kelpo miehistö ja hyvä tahdinlyöjä. Katselin sitä puolisen minuuttia
+kenties hieman kateellisena ja sitten kävelin verkalleen joelle päin.
+
+Vastakkaiselta puolen tuli toinen mies, tähdäten samaan suuntaan, mutta
+hän riensi juoksujalkaa ja pääsi ensimäisenä perille. Se oli Case,
+kaiketi hän aikoi pysyttää minut erillään lähetyssaarnaajasta, josta
+voisin saada tulkin. Mutta minä ajattelin muuta. Ajattelin, kuinka hän
+oli peijannut meitä siinä naimisjutussa, koetettuaan aikaisemmin saada
+Uman käsiinsä. Hänet nähdessäni sierameni pärskyivät raivosta.
+
+-- Pois täältä, sinä katala, konnamainen huijari! -- huusin.
+
+-- Mitä sanot? -- kysyi hän.
+
+Toistin lauseeni, naulaten sen pontevalla kirouksella. -- Ja jos
+koskaan tapaan sinut kuuden sylen päässä asunnostani, -- kiljahdin, --
+niin lennätän luodin täiseen ruhoosi.
+
+-- Saat tehdä niinkuin haluat talosi nurkissa, -- sanoi hän. -- Johan
+sinulle sanoin, että siellä en aio käydäkään; mutta tämä on yleinen
+paikka.
+
+-- Tämä on paikka, missä minulla on yksityisasiaa, -- ärjähdin. --
+En aio sallia sinunlaisesi koiran olla kuuntelemassa ja neuvon sinua
+menemään tiehesi.
+
+-- En ota sitä neuvoasi varteen sentään, -- ilkkui Case.
+
+-- Kyllä minä sitten opetan sinut tottelemaan, -- uhkasin.
+
+-- Saammepa nähdä, -- sanoi hän.
+
+Hän oli nopea käsistään, mutta hänellä ei ollut tarpeeksi mittaa
+eikä painoa, vaan oli minunlaiseni miehen rinnalla heikko etana, ja
+sitäpaitsi olin joutunut niin tulisen vihan vimmaan, että olisin vaikka
+meisseliin puraissut. Annoin hänelle ensin tästä ja sitten tuosta, niin
+että kuulin hänen päänsä narskuvan ja särähtelevän, ja heti tuupertui
+hän tantereelle.
+
+-- Oletko saanut kylliksi? -- huusin. Mutta hän katsahti vain ylös
+valkeana ja ymmällä, ja veri levisi hänen kasvoillaan kuin viini
+lautasliinalla. -- Oletko saanut kylliksi? -- toistin. -- Puhu, äläkä
+siinä pehtaroi, taikka annan sinulle aimo potkun.
+
+Silloin hän nousi ylös pidellen päätään, jota hänen ilmeestään päättäen
+pyörrytti, ja veri valui hänen roimahousuilleen.
+
+-- Olen saanut kylliksi tällä kertaa, -- sanoi hän, nousi hoiperrellen
+ylös ja meni matkaansa samaa tietä kuin oli tullutkin.
+
+Vene oli laskemaisillaan rantaan; huomasin lähetyssaarnaajan laskeneen
+kirjansa syrjään ja hymyilin itsekseni. -- Hän näkee, että ainakin olen
+mies, -- ajattelin.
+
+Tämä oli ensi kerta Etelämeren saarilla, kun olin sanaa vaihtanut
+lähetyssaarnaajan kanssa, saati sitte pyytänyt heiltä palvelusta. Minä
+en pitänyt siitä joukosta, kukaan liikkeenharjoittaja ei pidä; he
+katselevat meitä yli olkain eivätkä sitä salaakaan; ja sitäpaitsi ovat
+he osittain muuttuneet kanakoiksi ja vetävät yhtä köyttä alkuasukkaiden
+kanssa, sensijaan että lyöttäytyisivät muihin valkoihoisiin. Minulla
+oli ylläni puhtaat raitavat pyjamat [Intialaismalliset ohuet, väljät
+liivihousut. Suom.], sillä tietysti olin pukeutunut siististi
+päälliköiden luona käyntiäni varten; mutta kun näin lähetyssaarnaajan
+astuvan veneestä oikeassa virkapuvussa, valkoisissa palttinahousuissa,
+keveässä tropiikkihatussa, valkoisessa paidassa ja kaulahuivissa sekä
+ruskeat kengät jalassa, olisin saattanut häntä kivittää. Kun hän
+tuli lähemmäksi, tähystäen minua hyvin omituisesti (kaiketi äskeisen
+tappelun johdosta), huomasin hänen näyttävän kuolettavan sairaalta,
+sillä todellakin oli hänellä kuumetta ja hän oli veneessä vilustunut.
+
+-- Herra Tarleton luullakseni? -- sanoin minä, sillä olin saanut tietää
+hänen nimensä.
+
+-- Ja te kai olette uusi kaupanvälittäjä? -- otaksui hän.
+
+-- Tahdon ensiksi ilmoittaa teille, että en ole lähetysseurain ystävä,
+-- jatkoin, -- ja että te ja teidänlaisenne saatte paljon pahaa aikaan
+päntätessänne alkuasukkaat täyteen ämmäin loruja ja nenäkkyyttä.
+
+-- Teillä on kyllä lupa ajatella niinkuin ajattelette, -- sanoi hän
+näyttäen hieman tuimistuneelta, -- mutta minun velvollisuuteni ei ole
+sitä kuunnella.
+
+-- Sattuu niin, että teidän on pakko kuunnella, -- sanoin minä. -- En
+ole lähetyssaarnaaja enkä lähetyssaarnaajani ystävä, en ole kanaka enkä
+kanakain suosija. Olenpahan vain kauppasaksa, tavallinen, alhainen
+Jumalan ylenantama valkoinen mies ja Britannian alamainen, sellainen,
+johon ette viitsisi saappaitannekaan pyyhkiä. Toivoakseni tämä on
+selvää kieltä.
+
+-- Kyllä, hyvä mies, -- myönsi hän. -- Pikemmin selvää kuin arvokasta.
+Kun itse selviätte, niin kadutte tätä.
+
+Hän yritti kulkea edelleen, mutta minä pysähdytin hänet kädelläni.
+Kanakat alkoivat nurista. Kaiketi he eivät pitäneet sävystäni, sillä
+minä puhuin tuolle miehelle yhtä vapaasti kuin puhuisin teille.
+
+-- No, nyt ette voi sanoa pettäneeni teitä, -- virkoin, -- ja voin
+siis jatkaa. Minä tarvitsen palvelusta ... oikeastaan pyydän kahtakin
+palvelusta; ja jos te ne minulle suotte, niin kukaties teidän niin
+sanotun kristillisyytenne osakkeet nousevat silmissäni.
+
+Hän oli hetkisen vaiti, ja hymyili sitten. -- Olettepa omituinen mies,
+-- sanoi hän.
+
+-- Olen sellainen, miksi Jumala on minut luonut, -- vastasin. -- En
+yritäkään esiintyä herrasmiehenä.
+
+-- Enpä ole niin vallan varma, -- virkkoi hän. -- Ja mitä voin teidän
+puolestanne tehdä, herra...
+
+-- Wiltshire, -- täydensin, -- vaikka minua tavallisesti nimitetään
+Welsheriksi; mutta Wiltshire se kirjoitetaan, kunhan rannikkolaisten
+kieli vain kääntyisi sen lausumaan. Ja mitäkö haluan? No, kerron
+teille ensimäisen asian. Olen syntinen, niinkuin te sanoisitte, omalla
+kielelläni ketku, ja tahtoisin, että auttaisitte minua sovittamaan
+henkilön, jonka olen pettänyt.
+
+Hän kääntyi lausumaan laivamiehilleen muutaman sanan alkuasukasten
+kielellä. -- Ja nyt olen teidän palveluksessanne, -- virkkoi hän,
+-- mutta vain niin kauan kuin miehistöni syö päivällistä. Minun
+pitää ehtiä paljoa kauemmaksi rantamalle ennen yön tuloa. Minun oli
+pakko viipyä Papa-Malulassa tähän aamuun asti, ja minulla on kohtaus
+Fale-aliissa huomenillalla.
+
+Johdatin hänet asuntooni äänettömänä ja melko tyytyväisenä tapaan,
+jolla olin haastellut, sillä minä tahdon, että mies säilyttää oman
+arvonsatunnon.
+
+-- Minua suretti nähdessäni teidän tappelevan, -- huomautti hän.
+
+-- Oh, se on rengas samassa ketjussa, kuten saatte kuulla, -- sanoin.
+-- Se kuuluu palvelukseen numero kaksi. Kuultuanne kertomukseni voitte
+ilmoittaa minulle, surettaako se teitä vieläkin.
+
+Astuimme suoraan sisälle puotini kautta, ja ihmeekseni huomasin Uman
+korjanneen ruoka-astiat pöydältä. Tämä oli niin vähän hänen tapaistaan,
+että ymmärsin hänen tehneen sen kiitollisuudesta, ja pidin hänestä
+senvuoksi sitä enemmän. Hän ja herra Tarleton puhuttelivat toisiaan
+nimeltä, ja lähetyssaarnaaja näytti olevan hänelle hyvin kohtelias.
+Mutta siihen en kiinnittänyt suurta huomiota; ainahan ne osaavat
+olla kohteliaita kanakalle, meitä valkoisia miehiä he komentelevat.
+Sitäpaitsi en tarvinnut Tarletonia juuri sillä hetkellä. Olin tekemässä
+heittoni.
+
+-- Uma, -- sanoin, -- anna minulle vihkimätodistuksesi. -- Hän näytti
+hämmästyneeltä. -- No, -- rohkaisin, -- voit luottaa minuun. Anna se
+tänne.
+
+Se oli hänellä mukanaan, kuten tavallista; kaiketi hän luuli sitä
+taivaan passiksi ja pelkäsi kai joutuvansa helvettiin, ellei se olisi
+hänellä kuolinhetkellä käsillä. En voinut nähdä, mihin hän sen ensi
+kerralla pani, enempää kuin nytkään, mistä hän sen otti; se hypähti
+hänen käteensä tavalla, joka muistutti sanomalehtien kertomuksia
+rouva Blavatskysta. Samaten tekevät kaikki naiset näillä saarilla, ja
+arvatenkin opetetaan se heille jo nuorena.
+
+-- Niin, -- sanoin minä todistus kädessäni, -- se neekeri Musta Jack
+vihki minut tämän tytön kanssa. Todistuksen kirjoitti Case, ja se
+on kaunis asiakirja, vakuutan teille. Senjälkeen olen huomannut,
+että seutulaisilla on jotakin vainoa tätä minun vaimoani vastaan,
+ja niin kauan kuin pidän hänet luonani, en saa liikettäni käymään.
+No, miten menettelisi mies minun asemassani, jos hän olisi mies? --
+kysyin. -- Kaikkein ensiksi hän luullakseni tekisi näin. -- Minä revin
+vihkimäkirjan, viskaten palaset lattialle.
+
+-- _Aue!_ -- voihkasi Uma ja alkoi lyödä käsiään yhteen; mutta minä
+tavoitin toisen niistä omaani.
+
+-- Ja toiseksi, -- jatkoin, -- jos hän on sellainen, joka mielestäni
+ansaitsisi miehen nimen, sir, toisi hän tytön suoraa päätä teidän tai
+jonkun muun pappismiehen eteen ja tunnustaisi: "Vihkimiseni tämän
+vaimoni kanssa oli kuje, mutta minä pidän hänestä koko runsaalla
+mitalla, ja nyt tahtoisin tulla häneen oikein vihityksi." Toimeen
+siis, herra Tarleton. Ja luullakseni olisi paras, että tekisitte sen
+alkuasukasten kielellä. Se olisi eukolle mieluista, -- lisäsin mainiten
+Umaa heti aviovaimon oikealla nimellä.
+
+Kutsuimme siis kaksi veneen miehistä todistajiksi, ja meidät sidottiin
+avioliiton umpisolmulla omassa asunnossamme; ja pastori rukoili
+hyväisen ajan, se täytyi sanoa -- mutta ei sentään niin kauan kuin
+muutamat niistä -- ja puristi meidän kummankin kättämme.
+
+-- Herra Wiltshire, -- sanoi hän laadittuaan vihkimäkirjan ja
+lähetettyään todistajat pois, -- minun on kiitettävä teitä varsin
+elävästä mielihyvästä. Olen harvoin toimittanut vihkimisen suuremmalla
+myötätunnolla ja liikutuksella.
+
+Sitä voi nimittää puhumiseksi. Hän jatkoi vieläkin, ja minä olin valmis
+nielemään kaiken siirappitaikinan, mitä hänellä oli varastossa. Sillä
+tunsin olevani hyvällä tuulella. Mutta puolen vihkimätoimituksen ajasta
+oli Uman huomio ollut kiintyneenä johonkin, ja nyt hän puhkesi puhumaan.
+
+-- Miten sinä se käsi sattunut? -- virkkoi hän.
+
+-- Kysy Casen kallolta, eukkoseni, -- sanoin minä. Hän hypähti,
+parkaisten ilosta.
+
+-- Ette ole hänestä tehneet juuri mitään kilttiä kristittyä, --
+huomautin herra Tarletonille.
+
+-- Mielestämme hän ei kuulunut huonoimpiimmekaan, -- puolusti pappi, --
+kun oli Fale-aliissa; ja jos Umalla on vihankaunaa, olen taipuvainen
+uskomaan, että hänellä on siihen hyvät syynsä.
+
+-- Ka, tässäpä tulemmekin palvelukseen numero kaksi, -- sanoin minä.
+-- Tahdon kertoa teille tarinamme nähdäkseni, voitteko päästää
+päivänpilkkeen sen hämärään sokkeloon.
+
+-- Onko se pitkä? -- kysyi hän.
+
+-- On kyllä, -- huudahdin; -- riittää siinä rihmaa!
+
+-- No, minä suon teille kaiken ajan, minkä voin säästää, -- sanoi hän,
+katsahtaen kelloaan. -- Mutta tunnustan teille suoraan, että olen ollut
+syömättä kello viidestä tänä aamuna, ja ellette voi tarjota minulle
+jotakin, en luultavasti saa haukata ennenkuin seitsemän tai kahdeksan
+tienoissa illalla.
+
+-- Jumal'avita, me laitamme teille päivällistä! -- huudahdin minä.
+
+Hätkähdin hiukan kiroamistani, nyt kun kaikki sujui hyvin; ja kai
+siitä lähetyssaarnaajakin vähän hämmästyi, mutta hän oli katselevinaan
+ikkunasta ulos ja kiitti meitä.
+
+Hommasimme siis hänelle einettä. Näön vuoksi täytyi minun sallia
+eukkoni puuttua puuhaan, jonka tähden toimitin hänet teetä keittämään.
+En luule koskaan maistaneeni sellaista teetä kuin hän valmisti. Mutta
+mikä pahinta, hän sai käytetyksi vielä suola-astiankin sisältöä, pitäen
+sitä erinomaisena maustimena, ja muutti sillä lihakeittoni merivedeksi.
+Ylimalkaan sai herra Tarleton hiton surkean päivällisen; mutta samalla
+oli hänellä kyllältä kuunneltavaa, sillä kaiken keittämisemme ajan ja
+jälkeenpäin, kun hän oli syövinään, minä kestitsin häntä kertomalla
+Case-veitikasta ja Falesan rantamasta, ja hän puolestaan teki
+kysymyksiä näyttääkseen tarkkaan seuraavansa.
+
+-- Niin, -- sanoi hän vihdoin, -- pelkään, että teillä on vaarallinen
+vihollinen. Tuo Case on hyvin nokkela ja näyttää todella häijyltä.
+Minun täytyy teille sanoa, että olen pitänyt häntä silmällä lähes
+vuoden ajan, ja melkein olen joutunut alakynteen kohtauksissamme.
+Siihen aikaan kun toiminimenne viimeinen edustaja niin äkkiä pötki
+tiehensä, sain kirjeen Namulta, alkuasukas-pastorilta, jossa tämä pyysi
+minua saapumaan Falesalle niin pian kuin suinkin, koska koko hänen
+laumansa alkoi "taipua katolisten menoihin". Minä luotin suuresti
+Namuun; pelkään, että se vain osoittaa, miten helposti meidät petetään.
+Kukaan ei voinut kuulla hänen saarnaavan tulematta vakuutetuksi, että
+hän oli tavattoman lahjakas mies. Kaikki saarelaisemme hankkivat
+helposti jonkinlaisen kaunopuheisuuden ja kykenevät melkoisella
+tarmolla ja mielikuvituksella vierittelemään ja selittelemään
+vanhoja saarnoja; mutta Namun saarnat ovat hänen omiaan, enkä voi
+kieltää, että ne mielestäni ovat vaikuttaneet armon välikappaleina.
+Sitäpaitsi on hän hyvin kärkäs maallisiin asioihin, ei pelkää työtä,
+on taitava kirvesmiehen ammatissa ja on hankkinut itselleen sellaisen
+kunnioituksen naapuripastorien keskuudessa, että leikillä, joka on
+puolittain totta, nimitämme häntä idän piispaksi. Sanalla sanoen olin
+ylpeä siitä miehestä; sitä enemmän hämmästytti minua hänen kirjeensä,
+ja käytin tilaisuutta tullakseni tänne. Aamulla ennen saapumistani
+Vigours oli lähetetty "Lion"-laivaan, ja Namu oli aivan levollisena,
+nähtävästi häveten kirjettään, jota hän ei ollenkaan halunnut selittää.
+Sellaista en tietysti voinut sallia, ja lopuksi hän tunnusti, että
+häntä oli hyvin huolestuttanut nähdessään seurakuntalaistensa käyttävän
+ristinmerkkiä, mutta kuultuaan siihen selityksen, oli hänen mielensä
+tyyntynyt. Vigoursilla muka oli paha silmä, tavallinen seikka Italiaksi
+nimitetyssä maassa Euroopassa, missä moinen paholainen usein tappoikin
+ihmisiä, ja ristinmerkki näkyi olevan suojeluskeino sen vaikutusta
+vastaan.
+
+-- "Ja minä selitän sen näin, misi", sanoi Namu. "Mainittu maa
+Euroopassa on paavinuskoinen, ja pahan silmän piru saattaa olla
+katolinen paholainen tai ainakin tottunut katolisten menoihin.
+Sentähden tuumin tähän suuntaan: jos ristinmerkkiä käytettäisiin
+paavilaiseen tapaan, olisi se synnillistä, mutta kun sitä käytetään
+vain suojelemaan ihmisiä pahalta hengeltä, joka itsessään on viaton
+teko, niin täytyy merkinkin olla viattoman, samaten kuin pullo
+sellaisenaan ei ole hyvä eikä paha. Sillä eihän tämä merkki ole hyvä
+eikä paha. Mutta jos pullo on täytetty viinalla, niin viina se pahaa
+on; ja jos merkkiä käytetään epäjumalanpalvelukseen, on se senvuoksi
+paha. Ja kuten alkuasukas-pastorilta saattoi odottaa, oli hänellä
+varalla sopiva teksti perkeleitten ulosajamisesta."
+
+-- "Ja kuka teille on kertonut pahasta silmästä?" kysyin minä.
+
+-- Hän myönsi, että se oli Case. Ka, pelkään pitävänne minua kovin
+ahdasmielisenä, herra Wiltshire, mutta minun täytyy sanoa teille, että
+se minua kovin suututti, enkä voi ajatella mitään hyvää kauppiaasta,
+joka moisilla neuvoilla koettaa vaikuttaa pastoreihini. Ja sitäpaitsi
+oli seudulla huhuiltu Adamsista, vanhus muka oli myrkytetty, mutta en
+siihen juuri kiinnittänyt huomiotani. Nyt se kuitenkin johtui mieleeni.
+
+-- "Ja viettääkö se Case nuhteetonta elämää?" kysyin.
+
+-- Hän myönsi, että niin ei ollut laita; sillä vaikka hän ei
+juopotellut, oli hän hyvin naisiin menevä ja uskonnoton.
+
+-- "Sitten", sanoin minä, "luulen, että on sitä parempi mitä vähemmän
+olette hänen kanssaan tekemisissä".
+
+-- Mutta ei ole helppo saada Namusta viimeistä sanaa. Tuossa tuokiossa
+oli hän valmis esityksineen. "Misi", sanoi hän, "te kerroitte minulle
+viisaista miehistä, jotka eivät olleet pastoreita, eivätkä edes pyhiä
+ihmisiä, mutta jotka tiesivät paljon oppimisen arvoista, esimerkiksi
+puista ja eläimistä, ja osasivat painaa kirjoja ja kertoa veitsien
+valmistamiseen poltetuista kivistä. Sellaiset miehet opettavat teitä
+korkeakouluissanne, ja te saatte heiltä tietoja, mutta varotte
+oppimasta jumalattomuutta. Misi, Case on minun koulumestarini."
+
+-- En tiennyt, mitä sanoa. Casen juonittelut olivat nähtävästi
+karkoittaneet herra Vigoursin Falesalta, ja se oli hyvinkin luultavasti
+tapahtunut pastorini salaisella suostumuksella. Muistin, että juuri
+Namu oli rauhoittanut minua Adamsista ja selittänyt huhun vain
+katolisen papin ilkeämielisyydestä lähteneeksi. Ja näin, että minun
+täytyi hankkia perusteellisempia tietoja puolueettomalta taholta.
+Täällä on vanha päällikön veitikka, Faiaso, jonka te varmaan näitte
+neuvostossa tänään; hän on koko ikänsä ollut levoton ja viekas,
+suuri kapinain kuohuttaja ja saaren lähetystyölle kiusallinen oas.
+Kuitenkin on hän hyvin älykäs ja, politiikkaa ja omia rikkomuksiaan
+lukuunottamatta, pysyy totuudessa. Minä menin hänen luokseen, kerroin
+hänelle kuulemani ja pyysin häntä olemaan avomielinen.
+
+-- Minulla ei liene eläissäni ollut tuskallisempaa keskustelua.
+Kenties ymmärrätte minua, herra Wiltshire, kun sanon teille,
+että otan aivan vakavalta kannalta ne ämmäin lorut, joista minua
+tuonnoin moititte, ja että olen yhtä harras pyrkimyksessäni tehdä
+hyvää näille saarelaisille kuin te saatatte olla miellyttääksenne
+ja suojellaksenne sievää vaimoanne. Ja teidän on muistettava, että
+pidin Namua oikeana mallimiehenä ja ylpeilin hänestä, lukien hänet
+lähetystyömme ensimäisiin kypsiin hedelmiin. Ja nyt sain tietää, että
+hän oli joutunut jonkinlaiseen riippuvaisuuteen Casesta. Aluksi ei
+hänessä ollut vikaa; se johtui epäilemättä juonittelun ja mahtailemisen
+aiheuttamasta pelosta ja kunnioituksesta. Mutta kauhukseni sain
+tietää, että toinen vaikutin oli tullut lisäksi: kuulin Namun ottaneen
+tavaraa Casen myymälästä ja arvelun mukaan joutuneen hänelle pahasti
+velkaan. Mitä tahansa kauppias sanoi, sen Namu vavisten uskoi. Hän
+ei ollut tässä asemassa yksinään; monet kylässä elivät samallaisessa
+alamaisuudessa; mutta Namun tapaus oli tärkein, Namun kautta oli
+Case saanut eniten pahaa aikaan; ja kun päällikötkin jossain määrin
+puolsivat häntä, niin hän hypitellen pastoria kämmenellään oli melkein
+kylän valtias.
+
+-- Te tiedätte jotakin Vigoursista ja Adamsista, mutta ehkä ette ole
+kuullut mitään vanhasta Underhillista, Adamsin edeltäjästä. Muistan
+hänet hiljaiseksi, leppeäksi vanhukseksi, ja meille kerrottiin, että
+hän kuoli äkkiä. Valkoiset miehet kuolevat hyvin äkkiä Falesalla.
+Totuus, sellaisena kuin sen nyt kuulin, jähmetytti veren suonissani.
+Häntä näkyi kohdanneen yleinen halvaus, herpauttaen koko hänen
+ruumiinsa paitsi toista silmää, jota hän alituisesti vilkutti. Pantiin
+liikkeelle huhu, että avuton vanhus nyt oli paholainen, ja tuo katala
+Case lietsoi alkuasukasten pelkoa, ollen itsekin pelkäävinään, eikä
+muka uskaltanut yksinään mennä hänen taloonsa. Vihdoin kaivettiin
+kuoppa, ja elävä ruumis haudattiin kylän äärimmäiseen päähän. Pastorini
+Namu, jonka kasvatuksessa olin ollut avullisena, lausui rukouksen
+tuossa inhoittavassa näytelmässä.
+
+-- Tunsin olevani hyvin vaikeassa asemassa. Ehkä olisi velvollisuuteni
+ollut ilmiantaa Namu ja toimittaa hänet eroitetuksi. Ehkä nyt
+ajattelen niin, mutta silloin näytti asia vähemmän selvältä. Hänellä
+oli suuri vaikutusvalta, se olisi saattanut osoittautua omaani
+suuremmaksi. Alkuasukkaat ovat taikauskoon taipuvaisia; kenties olisin
+heitä kiihoittamalla juurruttanut ja levittänyt näitä vaarallisia
+kuvitteluja entistä enemmän. Ja Namu oli sitäpaitsi, tätä uutta,
+kirottua vaikutusta lukuunottamatta, hyvä pappi, kykenevä mies ja
+mieleltään hurskas. Mistä etsisin parempaa? Mistä saisin edes yhtä
+hyvän? Tuolla hetkellä, Namun hairahdus vereksenä silmäini edessä,
+elämäntyöni näytti minusta ivalta; toivo oli rinnassani kuollut.
+Halusin mieluummin parantaa niitä työaseita mitä minulla oli kuin mennä
+etäältä etsimään toisia, jotka varmaan osoittautuisivat huonommiksi;
+ja häväistystä on toki vältettävä milloin se suinkin käy päinsä.
+Oikein tai väärin, päätin siis toimia meluttomasti. Koko sen yön
+toruin horjahtunutta pastoria ja väittelin hänen kanssaan, nuhtelin
+häntä tietämättömyydestään, puutteellisesta uskostaan ja kurjasta
+menettelystään, huuhdellessaan astian puhtaaksi vain ulkopuolelta,
+kylmäverisesti avustaessaan murhassa ja lapsellisesti kiihtyessään
+muutamista joutavista, tarpeettomista ja sopimattomista eleistä;
+ja paljoa ennen päivänkoittoa oli hän edessäni polvillaan, kylpien
+kyynelissä, jotka mielestäni osoittivat todellista katumusta.
+
+-- Sunnuntai-aamuna nousin saarnastuoliin, puhuen ensimäisen
+Kuningasten kirjan yhdeksännentoista luvun mukaan tulesta,
+maanjäristyksestä ja äänestä, osoittaen oikean hengellisen voiman ja
+viitaten niin selvästi kuin uskalsin Falesan äskeisiin tapahtumiin.
+Vaikutus oli voimakas, ja se kasvoi vielä suuremmaksi, kun Namu
+vuorostaan nousi, tunnustaen, että oli ollut puuttuvainen uskossa
+ja elämässä ja että oli tullut synnin tuntoon. Siihen asti oli siis
+kaikki hyvin; mutta sattui eräs onneton seikka. Läheni "toukokuumme"
+aika saarella, jolloin otettiin vastaan alkuasukasten avustukset
+lähetykselle. Velvollisuuteni oli tästä ilmoittaa, ja se antoi
+viholliselleni tilaisuutensa, jota hän ei vitkastellut käyttää
+hyväkseen.
+
+-- Tieto asian kulusta oli epäilemättä toimitettu Caselle heti kun
+jumalanpalvelus oli päättynyt, ja samana iltapuolena hän sovittausi
+kohtaamaan minut keskellä kylää. Hän astui luokseni niin kiihkeänä ja
+ärtyneenä, että tunsin olevan turmiollista häntä välttää.
+
+-- "Kah", sanoo hän alkuasukasten kielellä, "tässähän on se pyhä mies.
+Hän on saarnannut minua vastaan, mutta hän ei tehnyt sitä sydämestään.
+Hän on saarnannut Jumalan rakkaudesta; mutta se ei tullut hänen
+sydämestään, vaan hänen hampaittensa välistä. Tahdotteko tietää, mitä
+hänellä oli sydämessään?" huudahti hän. "Minäpä näytän sen teille!"
+Ja sipaisten päätäni oli hän ottavinaan siitä dollarin, pitäen rahaa
+ilmassa.
+
+-- Väkijoukon läpi humahti se kuiske, jolla polyneesialaiset ottavat
+ihmeen vastaan. Minä puolestani seisoin hämmästyneenä. Se oli
+tavallinen silmänkääntäjä-temppu, jonka kotona olin nähnyt parikymmentä
+kertaa; mutta miten saisin kyläläiset siitä vakuutetuiksi? Toivoin,
+että hepreankielen asemesta olisin opiskellut taikuroimista, voidakseni
+maksaa veitikalle hänen omalla rahallaan. Mutta siinä sitä olin; en
+voinut seisoa äänettömänä, ja paraskin, mitä osasin sanoa, oli heikkoa.
+
+-- "Pyydän ettette vaivaudu jälleen koskemaan minuun", sanoin.
+
+-- "Ei ole sellaista aikomustakaan", vastasi hän, "enkä teiltä riistä
+edes dollarianne. Kas tuossa", sanoi hän, singauttaen sen jalkojeni
+juureen. Lantti kuuluu viruneen kolme päivää samassa paikassa, mihin se
+putosi.
+
+-- Täytyy myöntää, että se oli hyvin pelattu, -- sanoin minä.
+
+-- Oh, hän on taitava, -- myönsi hra Tarleton, -- ja siitä näette
+itsekin, miten vaarallinen hän on. Hän oli osallisena halvatun miehen
+kauheaan kuolemaan; häntä syytetään Adamsin myrkyttämisestä; hän
+karkoitti Vigoursin valheilla, jotka olisivat voineet johtaa murhaan;
+eikä ole epäilemistäkään, että hän nyt on päättänyt raivata tieltään
+teidät. Emme voi arvata, mitä keinoja hän aikoo käyttää, mutta
+epäilemättä se on jotakin uutta. Hänen kekseliäisyytensä on loppumaton.
+
+-- Hän näkee suurta vaivaa, -- virkoin minä.
+
+-- Ja minkätähden tuon kaiken?
+
+-- No, montako tonnia kopraa voidaan tältä seudulta hankkia? -- kysyi
+lähetyssaarnaaja.
+
+-- Arvioin sen kuuteenkymmeneen, -- vastasin minä.
+
+-- Ja paljonko siitä ansaitsee paikkakunnan kauppa-asiamies? --
+tiedusti hän.
+
+-- Kolmen punnan paikoille tonnilta, -- arvelin.
+
+-- Sittenhän voitte itse laskea, mitä varten hän sen tekee, -- sanoi
+herra Tarleton. -- Mutta tärkeintä on lyödä hänet. On selvää, että hän
+oli levittänyt huhuja Umasta eristääkseen hänet ja pannakseen pahat
+aikeensa hänen suhteensa täytäntöön. Kun hän ei siinä onnistunut ja
+huomasi uuden kilpailijan saapuvan näyttämölle, hän käytti tyttöä
+toisella tavalla. Nyt on meidän ennen kaikkea päästävä selville
+Namusta. Uma, kun ihmiset alkoivat karttaa sinua ja äitiäsi, mitä Namu
+silloin teki?
+
+-- Hän jäädä pois myös, -- sanoi Uma.
+
+-- Pelkään, että koira on syönyt oksennuksensa, -- sanoi hra Tarleton,
+-- ja mitä on minun nyt tehtävä puolestanne? Tahdon puhua Namulle,
+vihjaista hänelle, että häntä pidetään silmällä. Olisi omituista, jos
+hän sallisi asioiden mennä väärin, kun hänet saatetaan varuilleen.
+Silti saattaa tämä varokeino pettää, ja silloin on teidän etsittävä
+apua muualta. Teillä on täällä kaksi henkilöä, joiden puoleen voisitte
+kääntyä. Ensimäinen ja tärkeämpi niistä on pappi, joka voisi suojella
+teitä katolisilla harrastuksilla; heitä on kurjan pieni lauma, mutta
+heidän joukossaan on kaksi päällikköä. Ja se toinen henkilö on vanha
+Faiaso. Ah, olisipa tämä tapahtunut jokunen vuosi sitten, ette olisi
+ketään muuta tarvinnut! Mutta hänen vaikutusvaltansa on paljon
+vähentynyt, siirtyen Maealle, ja Maea, pelkään, on Casen kätyreitä.
+Lyhyesti, jos asia kääntyy pahimmilleen, on teidän lähetettävä sana
+minulle tai tultava itse Fale-aliihin, ja vaikka vuoroni ei ole saapua
+saaren tähän päähän kuukauden aikaan, tahdon koettaa parhaani. Herra
+Tarleton sanoi siis hyvästi; ja puolta tuntia myöhemmin lähetysveneen
+miehistö lauloi, ja airot välähtelivät.
+
+
+
+
+IV. Paholaistehdas.
+
+
+Melkein kuukausi kului mitään erityisempää tapahtumatta. Vielä
+häittemme iltana saapui Kalossi, osoittautuen hyvin kohteliaaksi.
+Ja hän otti tavakseen pistäytyä sisälle hämäräntullen polttamaan
+piipullisen perheessämme. Hän kykeni tietysti juttelemaan Umalle,
+ja ryhtyi opettamaan minulle samalla kertaa alkuasukasten kieltä ja
+ranskaa. Hän oli vanha, hyväluontoinen lystikäs mies, vaikka likaisin,
+mitä saattoi odottaa näkevänsä, ja hän sotki minut vierailla kielillä,
+tehden pahemman sekamelskan kuin Babelin tornissa.
+
+Siitä oli jotakin hommaa ja ajankulua yksinäisyydessäni; mutta
+enhän siinä mitään ansainnut, sillä vaikka pappi kävi istumassa ja
+jaarittelemassa ketään hänen laumastaan ei viekoittunut myymälääni, ja
+ellen olisi keksinyt muuta puuhaa, en olisi saanut kerätyksi naulaakaan
+kopraa.
+
+Tuumani oli seuraava: Fa'avaolla (Uman äidillä) oli parikymmentä
+hedelmääkantavaa puuta. Tietysti emme saaneet työväkeä, koska
+oikeastaan kaikki olimme tabussa, joten nuo kaksi naista ja minä
+ryhdyimme valmistamaan kopraa omin käsin. Siitä saimme sellaista
+kopraa, että oikein vesi tuli suuhun, kun se oli korjussa. En ollut
+laisinkaan aavistanut, miten paljon alkuasukkaat minua petkuttivat,
+ennenkuin olin nuo neljäsataa naulaa omakätisesti tehnyt; tavara oli
+niin keveätä, että melkein teki mieleni sitä itse kastelemaan.
+
+Työhommissa ollessamme melkoinen joukko kanakoja tapasi viettää parhaan
+osan päivästä meitä katselemalla, ja kerran se neekerikin näytti
+naamansa. Hän seisoi taampana alkuasukasten kanssa, nauraen ja esittäen
+suurta herraa ja ilvehtien, kunnes se alkoi minua ärsyttää.
+
+-- Vai sinä, neekeri! -- huudahdin.
+
+-- Minä en puhuttele teitä, sir, -- sanoi musta mies, -- haastelen
+ainoastaan herrasmiehille.
+
+-- Sen tiedän, -- vastasin, mutta sattuu niin, että minä puhuttelin
+sinua, herra Musta Jack. Tahdoin vain tietää, näitkö Casen naamataulua
+noin viikko sitten?
+
+-- En, sir, -- virkkoi hän.
+
+-- Hyvä siis, -- sanoin minä; -- sillä minä näytän sinulle siitä tarkan
+jäljennöksen, vaikka mustan, kahden minuutin kuluessa.
+
+Ja minä aloin kävellä häntä kohden verkalleen, kädet riippuen sivuilla;
+mutta silmissäni kiilui uhkaa, jos joku vaivautui niihin katsahtamaan.
+
+-- Te olette viheliäinen, remuava roisto, -- mörisi hän.
+
+-- Sinäpä sen sanot! -- säestin minä.
+
+Nyt hän luuli olevani niin lähellä kuin oli suotavaa, ja sai käpälät
+alleen, kiitäen paikalta sellaista vauhtia, että oli nautinto katsella
+hänen menoaan. Enkä siitä siunatusta sakista enempää nähnyt, kunnes
+tulimme tapauksiin, joista nyt kerron. Siihen aikaan oli päätehtäviäni
+käydä ammuskelemassa jotakin pataan pantavaksi metsistä, jotka
+osoittautuivatkin varsin riistarikkaiksi, kuten Case oli minulle
+maininnut. Olen jo puhunut niemekkeestä, joka sulki kylän ja asemani
+idän puolelta. Polku kulki sen kärjitse, johtaen lähimpään lahdelmaan.
+Joka päivä kävi täällä ankara tuuli, ja kun rantariutan ruoto loppui
+niemekkeen pään kohdalla, kuohui kova tyrsky lahdelman rannoille. Pieni
+kallioinen harjanne leikkasi laakson kahtia, päätyen lähelle rantaa; ja
+veden ollessa korkealla meri hyökyi suoraan sen seinämää vasten, joten
+tie kokonaan tukkeutui. Metsäiset vuoret reunustivat paikan ylt'ympäri,
+varsinkin idän puolelta oli rajoittava penger jyrkkä ja tuuhea, sen
+alemmat osat, jotka kaarsivat meren rantaa, riippuen pelkkinä mustina
+äkkijyrkkinä, sinooberin juovittamina kallioina; ylempi osa näytti
+möykkyiseltä korkeitten puunlatvojen vuoksi. Muutamat näistä puista
+olivat heleänvihreät, toiset hohtivat punaisina, ja rannan hiekka oli
+mustaa kuin kiilloitettu kenkä. Paljon lintuja leijaili lahdelmalla,
+niiden joukossa lumivalkoisia; ja ilmakettu eli vampyyri lensi
+kirkkaalla päivällä narskuttaen hampaitaan.
+
+Pitkään aikaan en metsästysretkilläni etääntynyt tätä kauemmaksi.
+Siellä takempana ei ollut mitään polun jälkeä, ja kookospalmut laakson
+suun edustalla olivat viimeiset sillä taholla. Saaren "silmä",
+kuten alkuasukkaat nimittivät sen tuulenpuoleista päätä, oli näet
+kokonaan autiona. Falesan kylästä Papa maluluun asti ei tavannut
+asuntoja, ei ihmisiä, eikä istutettuja hedelmäpuita; ja kun riutta
+enimmäkseen puuttui ja rannat olivat jyrkät, meri pieksi välittömästi
+kallionsärmiä, tuskin jättäen mitään maallenousu-paikkaa.
+
+Minun on mainittava, että sen jälkeen kun aloin käydä eräretkilläni,
+vaikka kukaan ei rohkaistunut tulemaan myymäläni lähelle, huomasin
+ihmiset kylläkin halukkaiksi viettämään tuokion kanssani, milloin
+heitä ei voitu nähdä. Ja koska olin alkanut oppia alkuasukasten kieltä
+ja useimmat heistä osasivat sanan pari englantia, ryhdyin pieniin
+tilapäisiin rupatteluihin, jotka kaikessa vähäpätöisyydessäänkin
+poistivat pahimman painostuksen, sillä kurjalta ja masentavalta tuntuu,
+kun ihmistä kartetaan kuin pitaalitautista.
+
+Satuin eräänä päivänä kuun lopulla istumaan kanakan kanssa pensaikon
+syrjässä lahdelman luona, katsellen itää kohti. Olin antanut miehelle
+piipullisen tupakkaa, ja me juttelimme minkä taisimme; hän ymmärsikin
+englanninkieltä enemmän kuin useimmat muut.
+
+Kysyin häneltä, oliko mitään tietä itäänpäin.
+
+-- Kerran siinä tie, -- sanoi hän. -- Nyt tie kuollut.
+
+-- Ei kukaan siellä käy? -- kysyin.
+
+-- Ei hyvä, -- vastasi mies. -- Paholaiset paljo asu siellä.
+
+-- Ohoo! -- äännähdin. -- Onko siellä tiheikössä paljon paholaisia?
+
+-- Miespaholainen, naispaholainen paljo, -- selitti ystäväni. -- Siellä
+ne asu kaikki aika. Mies mene siellä mies ei tule takaisin.
+
+Ajattelin, että kun tuolla kanakalla oli niin hyvät tiedot paholaisista
+ja kun hän puhui niistä niin vapaasti joka ei ole tavallista, niin
+saattaisin urkkia häneltä hiukan selvitystä itseäni ja Umaa koskevaan
+selkkaukseen.
+
+-- Te luulette minä paholainen? -- kysyin.
+
+-- Ei luule paholainen, -- sanoi hän tyynnytellen -- Luule hupsu
+yhtäkaikki.
+
+-- Uma paholainen? -- kysyin jälleen.
+
+-- Ei, ei sitä. Paholainen pysy metsä, -- sanoi nuori mies.
+
+Katselin eteeni lahdelman yli ja näin puiden riippuvan lehvistön
+äkkiä työntyvän auki ja Casen pyssy kädessä astuvan mustan rannikon
+päivänpaahteeseen. Hän oli puettuna keveihin, melkein valkoisiin
+pyjama-housuihin, hänen pyssynsä välkkyi ja hän näytti hyvin
+silmäänpistävältä. Maakravut vilistivät hänen tieltään koloihinsa.
+
+-- Hei, ystäväni! -- huudahdin. -- Ettehän te sentään puhukaan totta.
+Ese mene, Ese tule takaisin, -- matkin minä.
+
+-- Ese ei yhtäkaikki, Ese _Tiapolo_ -- virkkoi ystäväni, ja sanoen
+minulle hyvästi hän livahti puiden väliin.
+
+Pidin silmällä Casea hänen käydessään pitkin rantaa, missä vuorovesi
+oli matalalla, ja annoin hänen kulkea ohitseni matkallansa Falesaan.
+Hän oli syviin mietteisiin vaipuneena, jonka linnutkin näkyivät
+tietävän, ne kun sipsuttivat aivan hänen vieressään hiekalla tai
+lentää suhahtelivat hänen ympärillään, kirkuen hänen korviinsa. Hänen
+astuessaan ohitseni havaitsin hänen huultensa liikkeestä, että hän
+puhui itsekseen, ja olin erittäin mielissäni nähdessäni leimamerkkini
+vielä hänen kulmillaan. Puhun teille silkkaa totta: minulla oli aikomus
+lähettää haulipanos hänen kuonoonsa, mutta viisaasti hillitsin itseni.
+
+Kaiken tämän ajan ja samoin vielä kotimatkallani toistelin itselleni
+kuulemaani alkuasukasten sanaa, avustaen muistiani lauseella: "Polly,
+kattila tulelle ja keitä meille teetä".
+
+-- Uma, -- sanoin kotiin päästyäni, -- mitä _Tiapolo_ merkitsee?
+
+-- Piru, -- vastasi hän.
+
+-- Luulin, että _aitu_ merkitsee sitä, -- virkoin.
+
+-- _Aitu_ toinen paholainen, -- selitti hän, -- pysyy metsä, syö
+kanaka. Tiapolo iso pääpiru, pysyy kotona; Tiapolo olla kristitty piru.
+[Sana _tiapolo_ on eurooppalaista alkuperää = latinan _diabolus_,
+pahahenki. Suom.]
+
+-- No, -- sanoin, -- siitä en tule viisaammaksi. Miten voi Case olla
+Tiapolo?
+
+-- Ei ihan juuri, -- vastasi hän. -- Ese kuuluu Tiapolo; se pitää Ese
+paljo; Ese oikein hänen poika. Jos Ese tahto joku asia, Tiapolo tekee
+hän.
+
+-- Se on hyvin mukavaa Eselle, -- sanoin. -- Ja millaisia töitä Tiapolo
+hänelle tekee?
+
+Nyt seurasi sekamelska kaikenlaatuisia juttuja, joista monet (niinkuin
+kertomus herra Tarletonin päästä napatusta dollarista) olivat minulle
+kyllä selviä, mutta toisista en ymmärtänyt hölynpölyä. Ja mikä enin
+kummastutti kanakoja, oli minusta vähimmin ihmeellistä, se nimittäin,
+että Case kävi erämaassa kaikkien noiden aitujen parissa. Muutamat
+rohkeimmat olivat kuitenkin lähteneet hänen mukanaan, kuulleet hänen
+haastavan vainajien kanssa ja antavan näille käskyjä, mutta hänen
+turvissaan he olivat ehjin nahoin palanneet. Jotkut sanoivat hänellä
+olevan siellä kirkon, missä hän palveli Tiapoloa, kun tämä näyttäytyi
+hänelle; toiset taas vannoivat, että siinä ei ollut noituutta
+ensinkään, vaan että hän teki ihmeitänsä rukouksen voimalla, ja että
+kirkko ei ollut mikään kirkko, vaan vankila, johon hän oli sulkenut
+jonkun pahan aitun. Namu oli kerran ollut hänen kanssaan tiheikössä ja
+palannut sieltä ylistäen Jumalaa näistä ihmetöistä.
+
+Rupesinpa jo aavistelemaan miehen vehkeitä ja keinoja, millä hän oli
+saavuttanut asemansa, ja vaikka älysin hänen olevan kova pähkinä purra,
+en ollenkaan menettänyt rohkeuttani.
+
+-- Hyvä on, -- sanoin, -- minun pitää itse käydä katsomassa mestari
+Casen pyhättöä, ja otamme selvän siitä Jumalan ylistämisestä.
+
+Tässä Uma joutui hirveään hätään; jos menisin sinne korkeaan metsään,
+en koskaan palaisi; kukaan ei voisi käydä siellä ilman Tiapolon
+suojelusta.
+
+-- Minä uskaltaudun sinne Jumalan turvin, -- vakuutin. -- Minä olen
+sentään hyvänlainen ihminen, Uma, ja kaipa Herra askeleeni johdattaa.
+
+Hän istui hetkisen ääneti. -- Minä luulee, -- virkkoi hän hyvin
+juhlallisena ja lisäsi sitten: -- Viktoria, hän iso päällikkö?
+
+-- Sen voit uskoa! -- sanoin minä. -- Hän pitää sinä oikein paljo? --
+kysyi hän taas.
+
+Vakuutin hänelle irvistäen, että se vanha rouva luullakseni oli minulle
+jokseenkin puolueellinen.
+
+-- Hyvä on, -- sanoi hän. -- Viktoria iso päällikkö, pitää sinä oikein
+paljo. Ei voi auttaa sinä täällä Falesalla; ei kuka voi ... niin
+kaukana. Maea hän pieni päällikkö ... asuu täällä. Jos hän pitää
+sinä ... tekee sinulle hyvä oikein. Jumala ja Tiapolo niin juuri.
+Jumala iso päällikkö ... hänellä liian paljo työtä. Tiapolo pieni
+päällikkö ... hän tahtoo hyvin paljo touhu, tekee hyvin ahkera työ.
+
+-- Minun on jätettävä sinut herra Tarletonin käsiin, -- sanoin. --
+Sinun kristinoppisi on saranoiltaan, Uma.
+
+Siitä huolimatta haastelimme tästä kaiken iltaa, ja minulle
+kertomillaan jutuilla erämaasta ja sen vaaroista peloitti hän itsensä
+niin, että oli vähällä saada kohtauksen. Enhän niistä kahdeksatta
+osaakaan muista, sillä en niitä paljoa tarkannut; mutta kaksi on
+säilynyt mielessäni jokseenkin selvästi.
+
+Noin yhdeksän kilometrin päässä rannikolla on suojattu lehto, nimeltä
+Fanga-anaana (luolien satama). Olen itsekin nähnyt sen mereltä, niin
+läheltä kuin sain arastelevat soutajapoikani laskemaan, ja siinä
+on pieni kaistale keltaista hiekkaa. Sen yläpuolella kohoaa mustia
+kallioita täynnä luolien mustia suuakkoja. Isot puut ja riippuvat
+köynnöskasvit päärmäävät kallioita, joiden keskipalkoilta vuolas puro
+syöksyy putouksena alas.
+
+No niin, siitä ohitse oli kulkemassa veneellä kuusi nuorta miestä
+Falesan kylästä, "kaikki hyvin sieviä", sanoi Uma, ja se vei ne tuhoon.
+Kävi kova tuuli, oli vasta-aallokko, ja kun he saapuivat Fanga-anaanan
+edustalle ja näkivät valkoisen putouksen ja varjoisen rannikon, he
+tunsivat kovaa väsymystä ja janoa, sillä heiltä oli vesi jo loppunut.
+Joku joukosta ehdotti, että laskisivat maihin noutamaan juotavaa, ja
+huimapäitä kun olivat, yhtyivät kaikki tuumaan, paitsi nuorin. Lotu oli
+hänen nimensä; hän oli oikein kunnollinen herrasmies ja hyvin viisas.
+Hän selitti heille, että he olivat mielettömiä, ja sanoi, että paikka
+oli henkien ja paholaisten ja kuolleiden tyyssija, josta oli yhdeksän
+kilometriä lähimpään ihmisasuntoon yhtäälle ja kukaties kaksi sen
+vertaa toisaalle. Mutta he nauroivat hänen sanoilleen, ja ollen viisi
+yhtä vastaan tarttuivat airoihin, vetivät veneen rannalle ja astuivat
+maihin.
+
+Se oli Lotun kertoman mukaan ihmeellisen ihana paikka, ja vesi maistui
+oivalliselta. He kävelivät pitkin rantamaa, mutta eivät keksineet
+mitään kohtaa, josta olisi käynyt kiivetä kallioille, ja tämä rauhoitti
+heidän mieltään. Vihdoin he istuutuivat syömään mukanaan tuomiansa
+eväitä. Mutta tuskin olivat he asettuneet aterialle, kun eräästä noista
+mustista luolista tuli kuusi tavattoman kaunista neitosta. Niillä oli
+kukkia tukassa, mitä viehkeimmät rinnat ja kaulanauhat tulipunaisista
+siemenistä. Ja he alkoivat laskea leikkiä noiden nuorten herrojen
+kanssa, ja nämä puolestaan vastasivat heidän ilveisiinsä, kaikki muut
+paitsi Lotu. Tämä käsitti, että sellaisessa paikassa ei voinut olla
+mitään elävää naista, ja juoksi heittäytymään veneen pohjalle, peitti
+kasvonsa ja rukoili. Kaiken aikaa Lotu herkeämättä rukoili ja rukoili,
+eikä hän mistään muusta tiennyt, ennenkuin hänen toverinsa palasivat,
+nostivat hänet istumaan ja laskivat takaisin merelle lahdenpoukamasta,
+jonka rannat nyt olivat aivan autiot. Eivätkä he hiiskuneet sanaakaan
+noista kuudesta immestä.
+
+Mutta eniten peloitti Lotua, että ainoakaan hänen viidestä toveristaan
+ei muistanut tapahtumasta mitään, vaan he käyttäytyivät kuin juopuneet,
+laulaen, nauraen ja kisaillen veneessä. Tuuli yltyi tasaisen
+voimakkaasti ja aallot kuohuivat tavattoman korkeina. Siitä nousi
+sellainen ilma, että jokainen mies saarilla olisi kääntänyt selkänsä
+ja rientänyt kotiseiniensä suojaan. Mutta nämä viisi teuhasivat kuin
+mielipuolet, nostivat kaikki purjeet ja laskivat aavalle merelle. Lotu
+ryhtyi ajamaan vettä veneestä; kukaan toisista ei ajatellutkaan häntä
+auttaa, he yhä vain lauloivat ja temmelsivät, puhuivat käsittämättömiä
+asioita ja nauroivat ääneensä niitä jutellessaan. Täten Lotu koko
+lopun päivää ajoi vettä henkensä edestä, kyyhöttäen veneen pohjalla;
+eikä kukaan hänen varoituksistaan välittänyt. Vastoin kaikkea odotusta
+he saapuivat elävinä hirveässä myrskyssä Papa-maluluun, missä palmut
+vinkuivat tuulessa, ja kookospähkinät vierivät kuin kanuunankuulat
+kylän nurmikolla. Samana iltana nuo viisi nuorukaista sairastuivat
+eivätkä sen koommin puhuneet järjellistä sanaa kuolemaansa asti.
+
+-- Ja tarkoitatko, että voit niellä mokoman jutun? -- kysyin.
+
+Hän vakuutti, että asia oli hyvin tunnettu ja että komeille nuorille
+miehille sellaista sattui useinkin. Mutta tämä oli ainoa tapaus,
+jolloin naispaholaisten lempi oli samana päivänä surmannut viisi
+yhdessä seurassa. Se oli aiheuttanut paljon hälinää saarella, ja hän
+olisi hullu, jos epäilisi.
+
+-- No, -- virkoin, -- ei sinun silti tarvitse minun puolestani peljätä.
+Minä en kaipaa lemmottaria. Sinussa on minulle naista riittämään asti
+ja riittävästi lempoa myös, eukkoseni.
+
+Tähän hän vastasi, että niitä oli muunkinlaisia, ja yhden oli hän
+nähnyt omin silmin. Eräänä päivänä oli hän yksinään mennyt lähimmälle
+lahdelmalle ja ehkä etääntynyt liian lähelle noiduttua paikkaa. Kasvien
+oksat törmän korkeasta viidakosta varjostivat häntä tuuheana kattona,
+mutta hän itse seisoi loitompana hyvin kivisellä ja monilukuisia
+nuoria, neljän viiden jalan korkuisia mammee-omenapuita kasvavalla
+tasanteella. Oli pimeä päivä sadekaudella, toisinaan riistivät
+tuulenpuuskat lehtiä puista lennättäen niitä ympäri, toisinaan taas
+oli tyyni kuin huoneessa. Tällaisella tyynellä vaiheella kerran
+kokonainen parvi lintuja ja vampyyrejä pyrähti esille pensaikosta kuin
+säikähtyneinä. Heti senjälkeen Uma kuuli rahinaa lähempää ja näki
+metsän reunasta mammee-omenapuiden välistä hyökkäävän laihaa, harmaata
+vanhaa karjua muistuttavan otuksen. Sen liikkeistä päättäen ajatteli
+se kuin ihminen; ja sen tuloa katsellessaan tyttö äkkiä oivalsi,
+että se ei ollutkaan mikään metsäkarju, vaan oikeastaan mies, joka
+ajatteli kuin mies. Silloin hän läksi juoksemaan, ja sika perästä, ja
+kiitäessään se hihkaili ääneensä niin että koko seutu kaikui.
+
+-- Olisinpa ollut siellä pyssyineni? -- sanoin minä. -- Kyllä kärsäkäs
+silloin olisi hihkaissut niin että olisi itsekin ihmetellyt.
+
+Mutta hän vakuutti minulle, että pyssystä ei ollut apua moisia vastaan,
+ne kun olivat vainajain henkiä.
+
+No, näillä rupatuksilla kulutimme illan, joka olikin parasta. Mutta
+tietysti se ei muuttanut mielipidettäni, ja seuraavana päivänä minä
+pyssy olalla ja hyvä veitsi varattuna läksin löytöretkelle. Suuntasin
+kulkuni mahdollisimman lähelle paikkaa, missä olin nähnyt Casen tulevan
+metsästä; sillä jos hänellä siellä todellakin oli jonkinlainen laitos,
+otaksuin löytäväni polun. Erämaan eroitti rajavalli, mikäli sitä
+niin voi nimittää, sillä pikemmin se oli pitkä kiviröykkiö. Sanotaan
+sen ulottuvan yli koko saaren, mutta mistäpä ne sen tietävät, sillä
+epäilen, tokko kukaan on sataan vuoteen sitä matkaa tehnyt, koska
+alkuasukkaat pysyttelevät enimmäkseen meren lähettyvillä, rakennellen
+pienet siirtolansa rantamalle. Ja siltä osaltaan oli seutu hirveän
+korkeata, jyrkkää ja täynnä kallioita. Vallista länteen on maata
+muokattu, ja siellä kasvaa kookospalmuja, mammee-omenia, guava-puita
+ja runsaasti akasiaa. Juuri vastapäätä alkaa varsinainen tiheikkö,
+ja korkeata se onkin, sillä puut kohoavat kuin laivojen mastot,
+kierteleviä köynnöskasveja riippuu köysinä niiden sivuilta ja ilkeitä
+kämmekkäisiä rehoittaa halkeamissa sienien tapaan. Missä ei ollut
+alusmetsää, oli tanner kauttaaltaan mukulakivien peittämää.
+
+Näin paljon viheriäisiä kyyhkysiä, joita olisi kelvannut ampua,
+ellen olisi saapunut toisissa tuumissa. Parvittain perhosia lennellä
+lepsahteli ylös ja alas lähellä maanpintaa kuin kuivuneet lehdet.
+Milloin kuulin linnun kutsuvan naarastaan, milloin tuulen tohinan
+ylhäällä, ja aina meren tyrskyn rannalta.
+
+Mutta paikalla vallitsevaa omituista tuntua on vaikea kuvailla sille,
+joka itse ei ole yksinään aarniometsässä käynyt. Kirkkainkin päivä
+muuttuu siellä hämäräksi. Tuskin näkee askelta eteensä. Mihin tahansa
+katsoneekin, sulkeutuu metsä, toinen oksa kiertyen toiseen kuin käden
+sormet. Ja milloin vain heristää korviaan kuulee aina jotakin uutta
+-- miesten puhetta, lasten naurua, kirveeniskuja kaukaa edeltään
+sekä toisinaan jonkun nopean, hiipivän kiidännän läheltänsä, joka
+saa vaeltajan hätkähtäen tarkkaamaan aseitaan. Vakuutelkoon hän vain
+itselleen olevansa yksinään pelkkien puiden ja lintujen parissa,
+hän ei kuitenkaan voi sitä uskoa. Mihin tahansa hän kääntyy, tuntuu
+koko tienoo elävän ja katselevan häntä. Älkää luulkokaan, että Uman
+kertomukset minua säikähdyttivät; en pidä alkuasukasten loruja neljän
+äyrin arvoisina. Mutta sellainen tunnelma on luonnollinen näissä
+tiheiköissä, siinä kaikki.
+
+Kiivetessäni lähelle kukkulan huippua, sillä metsäinen pinta nousee
+tällä kohdalla jyrkkänä kuin portaat, alkoi tuuli humista suoraan
+suuntaan ja lehvät liikkua ja hulmahdella sivuille, päästäen
+päivänsäteet lävitse. Tämä soveltui minulle paremmin; melu oli kaiken
+aikaa samallaista, eikä kuulunut mitään säikähdyttävää. No niin,
+olin saapunut paikalle, missä alusmetsänä kasvoi niin sanottuja
+villejä kookospalmuja -- perin sieviä tulipunaisine hedelmineen, ---
+ja silloin sattui korvaani tuulessa väräjävää laulua, jollaista en
+muistanut koskaan ennen kuulleeni. Turhaan uskottelin itselleni, että
+sen aiheuttivat oksat; minä tiesin paremmin. Turhaan luulottelin sitä
+lintujen liverrykseksi; tiesin, että lintu ei koskaan viserrellyt
+tuolla tavalla. Se nousi ja paisui, hiljeni ja paisui jälleen.
+Milloin muistutti se mielestäni itkua, mutta oli kauniimpaa; milloin
+luulin sitä harpun säveliksi. Siitä vain olin varma, että se oli
+liian ihanaa ollakseen tällaisessa paikassa terveellistä. Saatte
+nauraa, jos tahdotte; mutta minulle muistuivat todellakin mieleen ne
+kuusi keijukaista tulipunaisine kaulanauhoineen, jotka ilmestyivät
+Fanga-anaanan luolasta, ja ajattelin, mahtoivatko ne laulaa sillä
+lailla.
+
+Ivailemme alkuasukkaita ja heidän taikauskojaan. Mutta ajatelkaamme,
+miten monet kauppiaat, oivallisesti kasvatetut valkoiset miehet,
+joista jotkut ovat olleet kirjanpitäjinä ja liikeapulaisina
+kotimaassa, alkavat niitä vaarinottaa. Arvelen taikauskon kasvavan
+jossakin seudussa kuin erilaiset rikkaruohot; ja seisoessani siinä ja
+kuunnellessani noita valittelevia ääniä minä vapisin housuissani.
+
+Voitte nimittää minua raukaksi pelkoni vuoksi; omasta mielestäni
+olin kyllin urhoollinen astuessani edelleen. Mutta kuljin perin
+varovaisesti, pyssyn hana vireessä, tähystellen ympärilleni kuin
+erämies ja toden teolla odottaen näkeväni kauniin nuoren naisen istuvan
+viidakossa, ja siinä tapauksessa olin varmasti päättänyt koetella häntä
+haulipanoksella. Enkä tosiaan ollut ehtinyt kauaksi, kun kohtasin
+jotakin kummallista. Tuuli puhalsi voimakkaana kohahduksena puiden
+latvoissa, lehvät edessäni aukenivat, ja silmänräpäykseksi näin jotakin
+riippuvan puussa. Samassa tuokiossa oli se kadonnut, kun ohi kulkeva
+puuska vapautti oksat. Puhun teille totta: olin päättänyt nähdä aitun;
+ja jos se olisi esiintynyt sian tai naisen muodossa, se ei olisi
+minua niin hämmästyttänyt. Pahinta oli, että se näytti jokseenkin
+neliskulmaiselta, ja ajatus, että nelikulmainen esine eli ja lauloi,
+tympäisi ja hölmistytti minua. Epäilemättä seisoin siinä kotvan aikaa;
+ja olin varsin varma, että juuri samasta puusta se laulu kuului. Sitten
+aloin hiukan reipastua.
+
+"No", tuumasin, "jos todellakin niin on, jos täällä neliskulmaiset
+esineet laulavat, olen nyt joka tapauksessa mennyttä. Saakaamme huvia
+rahamme edestä."
+
+Mutta ajattelin, että sentään voisin yrittää rukousta siltä varalta,
+että se jotakin hyödyttäisi. Siis polvistuin ja rukoilin ääneeni; ja
+kaikenaikaa nuo omituiset soinnut tulivat puusta, nousten, laskien ja
+muuttuen aivan kuin musiikki konsanaan, vaikka hyvin eroitti, että
+se ei ollut inhimillistä -- että kukaan ei kykenisi mitään sellaista
+viheltämään.
+
+Heti kun olin asianmukaisesti päättänyt rukoilemiseni, laskin pyssyni
+maahan, pistin veitsen hampaitteni väliin, astuin suoraan puun juurelle
+ja aloin kiivetä. Tunnustan, että sydämeni oli kuin jää. Mutta ylös
+kavutessani osui esine taas silmääni, ja se huojensi mieltäni, sillä
+huomasin sen muistuttavan laatikkoa; ja kun olin päässyt aivan sen luo,
+olin naurun hytkähdysten takia pudota puusta.
+
+Laatikko se kylläkin oli ja päälle päätteeksi kynttilälaatikko,
+tavaraleima kyljessä; ja siihen oli jännitetty banjon kieliä, jotka
+tuulen puhaltaessa värähtelivät. Luullakseni nimitetään sellaista
+kojetta Tyrolin harpuksi, mitä se sitten merkinneekin.
+
+-- Ähäh, herra Case, -- jupisin, -- olet peljästyttänyt minut kerran,
+mutta teeppäs se vielä toistamiseen! -- Näin sanoen livahdin alas
+puusta, ryhtyen jälleen etsimään viholliseni päätoimistoa, jonka
+arvasin olevan lähettyvillä.
+
+Puiden alla kasvava pensaikko oli tiuhaa tällä kohdalla; en voinut
+nähdä nenänvarttani pitemmälle, ja kulkiessani minun oli pakko raivata
+tietäni käsivarsillani ja veitseni avulla, katkoen köynnöskasvien
+vanoja ja yhdellä iskulla pirstaten kokonaisia puita. Nimitän niitä
+puiksi kokonsa vuoksi, mutta oikeastaan ne olivat vain isoja,
+ytimellisiä ruokoja, joita voi leikellä kuin porkkanoita. Ajattelin
+juuri, että kaikesta tästä moninaisten kasvien paljoudesta päättäen
+paikka oli joskus ollut raivattuna, kun samassa nenäni eteen kohosi
+kiviraunio, jonka heti huomasin ihmiskätten työksi. Herra ties, milloin
+se oli rakettu ja milloin jätetty kylmilleen, sillä tämä saaren osa on
+ollut koskematta siitä asti kun valkoihoisia saapui.
+
+Muutamia askeleita takempana löysin etsimäni polun. Se oli kapea, mutta
+hyvin poljettu, josta huomasin Casella olleen runsaasti opetuslapsia.
+Näkyi olevan muodikasta urheutta uskaltautua tänne kauppiaan seurassa,
+ja nuori mies tuskin piti itseään täysikasvuisena ennenkuin oli
+ensiksikin saanut peräpakaransa tatuoiduiksi ja toiseksi nähnyt Casen
+paholaiset. Tämä on juuri kanakain tapaista; mutta toisaalta katsottuna
+on se hyvin valkoihoistenkin tapaista.
+
+Edennyttyäni hiukan polkua pitkin tuli minulle pian äkkipysähdys,
+ja sain hieroa silmiäni. Edessäni kohosi seinä, ja polku kulki
+aukosta sen lävitse. Se oli luhistunut ja nähtävästi hyvin vanha,
+mutta rakennettu isoista, hyvin asetetuista kivistä, eikä nykyisin
+saarella elävistä alkuasukkaista kukaan edes uneksisikaan sellaista
+rakennushommaa. Pitkin muurin reunaa oli rivi omituisia kuvioita,
+epäjumalia tai variksenpelättejä, mitä lienevät olleetkin. Niillä oli
+veistetyt ja maalatut kamalannäköiset kasvot, silmät ja hampaat olivat
+näkinkengästä, tukka ja kirkkaanväriset vaatteet liehuivat tuulessa, ja
+muutamat niistä tutisivat sen tempauksista.
+
+Lännessä päin on saaria, joilla valmistetaan näitä kuvia vielä tänä
+päivänä; mutta jos niitä koskaan on tällä saarella tehty, on se tapa ja
+pelkkä muistokin siitä jo kauan sitten unohtunut. Ja ihmeellisintä oli,
+että nämä möröt olivat yhtä vereksiä kuin puodista ostetut lelut.
+
+Sitten muistui mieleeni, että Case ensimäisenä päivänä oli minulle
+maininnut olevansa taitava saaren merkillisyyksien valmistaja, jolla
+ammatilla muuten monet kauppiaat ansaitsevat rehellisen sivutulon. Ja
+täten käsitinkin koko asian: ymmärsin, miten tämä näyttely palveli
+hänellä kaksinaista tarkoitusta: ensiksikin antoi hän ilman kuluttaa
+uutuudenkiillon kuriositeeteistansa ja toiseksi peloitteli hän niillä
+vieraitaan.
+
+Mutta minun on kerrottava teille, että kaiken aikaa tuulikanteleet
+soittivat ympärillä puissa, joka teki tunnelman vielä omituisemmaksi,
+ja parhaillaan katsellessani vihreänkeltainen lintu, arvatenkin
+pesänrakennus-puuhissa hyörien, alkoi repiä hiuksia erään kuvan päästä.
+
+Vähän kauempaa löysin museon parhaan kummallisuuden. Aluksi näin siinä
+pitkähkön, mutkaisen kumpareen. Kaivaen multaa pois käsilläni löysin
+sen alta laudoille kiinnitetyn öljykankaan, joka ilmeisesti muodosti
+kuopan katon. Se sijaitsi ihan kukkulan huipulla, ja sisäänkäytävä oli
+takasivulla kahden kallion välissä kuin luolan suu. Minä menin sisälle
+käytävän mutkaan asti, ja katsahtaen kulman yli näin hohtavat kasvot,
+isot ja rumat kuin pantomiiminaamio; ja niiden kirkkaus kasvoi ja
+väheni, ja ajoittain niistä nousi savua.
+
+-- Ohoo, -- huudahdin, -- hehkumaalia! Fosforia!
+
+Ja täytyy tunnustaa, että melkein ihailin miehen kekseliäisyyttä.
+Laatikollisella työkaluja ja muutamilla yksinkertaisilla kojeilla oli
+hän laittanut itselleen temppelipirun. Jokainen kanaka-rukka tuotuna
+tänne pimeän aikaan harppujen soidessa ympärillään olisi havaittuaan
+nuo savuavat kasvot onkalon pohjalla epäilyksittä uskonut nähneensä ja
+kuulleensa kylliksi paholaisia riittämään hänelle koko elinajakseen. On
+helppo kuvitella kanakan ajatukset. Tarvitsee vain siirtyä takaperin
+siihen aikaan, kun me itse olimme tuossa kymmenen ja viidentoista
+ikävuoden välillä, niin meillä on jokseenkin tyypillinen kanaka. Jotkut
+niistä ovat hurskaita aivan kuin on hyvänlaatuisia poikiakin; mutta
+useimmat ovat, taaskin poikien tapaan, keskinkertaisen vilpittömiä ja
+kuitenkin pitävät hauskana varastella ja säikähtyvät helposti, mikä on
+heistä verrattain hupaista sekin.
+
+Muistan kouluajoiltani pojan, joka näytteli Casen osaa. Hän ei
+mitään tiennyt, se poika; hän ei osannut mitään tehdä, ei hänellä
+ollut hehkumaalia eikä tuulikanteleita, hän vain rohkeasti väitti
+olevansa loihtija, peloittaen meidät pahanpäiväisesti; ja se oli
+meille mieluista. Sitten muistelin, miten opettaja kerran oli piessyt
+tuota poikaa ja miten kaikki olimme kummastelleet nähdessämme velhon
+alistuvan siihen ja parkuvan kuin kuka muu tahansa. Ajattelin
+itsekseni: -- Minun on keksittävä keino, millä teen saman tempun
+Case-mestarille. -- Ja seuraavassa silmänräpäyksessä olikin jo
+suunnitelmani valmis.
+
+Palasin polkua pitkin, joka kerran keksittynä oli aivan selvä ja
+helppo kulkea; ja kun pääsin mustalle hiekalle, niin kenenkä näin?
+Mestari Casen itsensä! Minä nostin pyssyni hanan, pitäen aseen varalla,
+ja me marssimme eteenpäin ja kuljimme sanaa sanomatta toistemme
+ohi, kumpikin vilkuillen kulmainsa alta toistaan. Ja tuskin olimme
+sivuuttaneet toisemme, kun molemmat pyörähdimme ympäri ikäänkuin
+kenttäharjoituksessa ja pysähdyimme kasvot kasvoja vasten. Kummallekin
+oli näet juolahtanut mieleen, että toinen toverus saattaisi lähettää
+pyssynsä panoksen hänen selkäpuoleensa.
+
+-- Et ole ampunut mitään, -- sanoi Case.
+
+-- En ole tänään eräretkellä, -- vastasin.
+
+-- No, hiisi sinut minun puolestani periköön! -- huudahti hän.
+
+-- Samaa toivotan sinulle, -- säestin minä. Mutta me jäimme siihen
+paikkaamme; kumpikaan ei mielinyt hievahtaa.
+
+Case nauroi. -- Emme voi sentään viipyä täällä koko päivää, -- sanoi
+hän.
+
+-- Älä anna minun pidättää itseäsi, -- vastasin. Hän nauroi taas. --
+Kuulehan, Wiltshire, pidätkö minua houkkiona? -- kysyi hän.
+
+-- Pikemmin lurjuksena, jos sen tietää tahdot, -- selitin minä.
+
+-- No, luuletko, että minua hyödyttäisi ampua sinut täällä avoimella
+rantamalla? -- virkkoi hän. -- Minäpä en sitä tee. Ihmisiä
+tulee kalastamaan joka päivä. Niitä saattaa tällä hetkellä olla
+parisenkymmentä ylempänä laaksossa kopran keruussa; mäellä takanasi
+liikkunee puoli tusinaa kyyhkysten pyynnissä; parhaillaan saattavat
+ne meitä tähystellä, eikäpä ihmekään. Annan sinulle sanani, minä en
+aio sinua ampua. Miksi sen tekisin? Sinä et ollenkaan ole tielläni. Et
+ole saanut naulaakaan kopraa, paitsi minkä olet omin käsin valmistanut
+kuin neekeriorja. Sinä vain elää nuhjutat (siinä oikea sana) enkä minä
+välitä, missä elät ja kuinka kauan. Anna minulle sanasi, että et aio
+minua ampua, niin näytän sinulle esimerkkiä kävelemällä pois.
+
+-- Oh, -- sanoin, -- oletpa sinä hauskan avomielinen! Tahdon olla
+sitä minäkin. En aio ampua sinua tänään. Miksi sen tekisin? Tämä asia
+on vasta alullaan, se ei ole vielä loppuun suoritettu, herra Case.
+Olen sinua jo kerran löylyttänyt; näen rystöjeni jäljet kallossasi
+vielä tällä siunatulla hetkellä, ja minulla on sinulle uutta keittoa
+varattuna. En ole halvattu kuten Underhill. Nimeni ei ole Adams
+eikä Vigours, ja aikomukseni on sinulle näyttää, että olet tavannut
+vertaisesi.
+
+-- Tuo on mieletöntä puhetta, -- sanoi hän. -- Sillä haastelulla et
+minua saa lähtemään tieheni.
+
+-- Hyvä niinkin, -- vastasin, -- pysy sitten paikallasi. Minulla ei
+ole kiirettä, senkin kyllä tiedät. Voin viipyä tällä rantamalla vaikka
+päiväkauden. Minulla ei ole kopraa huolehdittavanani. Minulla ei ole
+hehkumaalia hoidettavana.
+
+Olin pahoillani viime sanoistani, mutta ne livahtivat huomaamatta
+suustani. Havaitsin niiden ottavan ilman hänen purjeistaan, ja hän
+seisoi tuijottaen minuun silmät pystyssä. Sitten hän luullakseni tuumi,
+että hänen oli päästävä asian perille.
+
+-- Sanasta miestä, -- virkkoi hän, kääntäen selkänsä ja kävellen
+suoraan paholaismetsään.
+
+Sallin hänen tietysti mennä, koska olin antanut sanani. Mutta minä
+pidin häntä silmällä niin kauan kuin hän oli näkyvissä ja senjälkeen
+kiirehdin suojaan minkä jalkani jaksoivat, kulkien lopputien tiheikön
+kautta, sillä en luottanut häneen viiden pennin edestä. Se vain oli
+selvää, että olin ollut aasi varoittaessani häntä ja että oli tehtävä
+viivyttelemättä, mitä tehdä aioin.
+
+Mielestänne oli minulla kai ollut kylliksi kiihoitusta yhdeksi
+aamuksi, mutta minua oli vielä toinen käänne odottamassa. Heti kun
+olin kaartanut niemekettä kylliksi pitkältä nähdäkseni asuntoni,
+eroitin sieltä vieraita; hiukan edemmäksi päästyäni ei siitä enää
+ollut epäilystäkään. Pari aseestettua vartijaa istui kyyristyneinä
+oveni edessä. En saattanut muuta luulla kuin että Uman selkkaus oli
+tullut ratkaisevaan vaiheeseen ja että asema oli vallattu. Tulin siihen
+johtopäätökseen, että Uma oli jo pidätetty ja että nuo aseelliset
+miehet odottivat samoissa aikeissa minua.
+
+Mutta lähemmäksi tultuani, jonka tein täyttä vauhtia juoksemalla, näin
+kolmannen alkuasukkaan istumassa kuistilla vierailijan tapaan ja Uman
+juttelemassa hänen kanssaan kuin emäntä konsaan. Vieläkin likemmäksi
+päästyäni huomasin, että se oli iso, nuori päällikkömme Maea ja että
+hän myhäili ja poltteli. Ja mitä hän poltti? Ei mitään eurooppalaisia
+savukkeitanne, jotka kelpaavat vain kissalle, eikä edes oikeata isoa,
+aika väkevää alkuasukasten tekelettä, joka kyllä kelpaa sammuttamaan
+tupakan nälän, jos piippu on rikki, vaan sikaaria -- vieläpä omia
+mainioita meksikolaisiani, sen saatoin vannoa. Tämän nähdessäni
+sydämeni alkoi rajusti lyödä ja minussa elpyi huima toivo, että pula
+nyt oli ohitse ja Maea liittynyt minuun.
+
+Saapuessani Uma osoitti minut hänelle, ja hän tuli minua vastaan
+portaitteni päässä kuin oikea sivistynyt herrasmies.
+
+-- Vilivili, -- sanoi hän, sillä täsmällisemmin he eivät osanneet
+lausua nimeäni, -- minä hyvä mieli.
+
+Milloin saarelaispäällikkö tahtoo olla kohtelias, hän kieltämättä
+kykenee siihen. Heti ensi sanoista näin, miten asiat olivat. Uman ei
+ollenkaan olisi tarvinnut selittää minulle: -- Hän ei pelkää Ese nyt,
+tulee ja tuo kopra. -- Vakuutan teille kätelleeni tuota kanakaa kuin
+olisi hän ollut Euroopan paras valkoihoinen.
+
+Tosiasia oli, että Case ja hän olivat kosimassa samaa tyttöä, tai
+ainakin Maea epäili sitä ja päätti lyödä kauppiaan laudalta siltä
+varalta. Hän oli pukeutunut koreasti, peseydyttänyt ja aseestanut
+pari seuralaistaan, ottaen heidät mukaansa, ikäänkuin tehdäkseen
+asian julkisemmaksi, ja odotettuaan vain, kunnes Case oli lähtenyt
+kylästä, saapui siirtämään kaiken kauppansa minulle. Hän oli sekä
+rikas että mahtava. Luulen, että hänen vuositulonsa nousivat
+viidenkymmenentuhannen kookospähkinän arvoon.
+
+Maksoin hänelle rantamalla käyvän hinnan ja vielä neljännessentin
+päällekin, ja luottoa taasen olisin ollut valmis myöntämään hänelle
+koko puotini varaston puitteineen päivineen, sillä niin iloinen olin
+hänen käynnistään. Täytyy tunnustaa, että hän osti kuin herrasmies:
+riissiä, säilykkeitä ja korppuja niin paljon, että niillä olisi
+kelvannut viikon juhlia, sekä pakoittain kangasta. Hän oli sitäpaitsi
+miellyttävä, olipa leikkisäkin, ja me veistelimme sukkeluuksia,
+enimmäkseen tulkin avulla, hän kun osasi perin vähän englanninkieltä
+ja minun suussani alkuasukasten kieli vielä oli väritöntä. Ainakin
+huomasin, että hän ei koskaan ollut voinut ajatella paljoa pahaa
+Umasta; hän ei koskaan ollut voinut todella säikähtyä, vaan teeskenteli
+sitä pelkästä juonitteluhalusta ja siksi, että hän otaksui Casella
+olevan suuren vaikutusvallan kylässä ja tämän voivan auttaa häntä
+eteenpäin.
+
+Se sai minut ajattelemaan, että sekä hän että minä olimme tiukalla.
+Teollaan oli hän uhmannut koko kylää, ja se saattaisi maksaa hänelle
+hänen arvovaltansa. Vielä toinen asia: senjälkeen kun olin jutellut
+Casen kanssa rantamalla, saattoi se minulle mielestäni hyvinkin maksaa
+henkeni. Case oli jokseenkin selvästi sanonut, että hän aikoi näpäyttää
+minut, jos konsaan saisin kopraa. Mutta nyt hän kotiin tultuaan
+näkisi, että kylän paras asiakas oli vaihtanut myymälää; ja viisainta,
+mitä mielestäni saatoin tehdä, oli ensimäisenä päästä tekemään hänet
+vaarattomaksi.
+
+-- Kuulehan, Uma, -- sanoin, pyydä häneltä anteeksi, että annoin hänen
+odottaa, mutta minä olin tarkastamassa Casen paholaisvarastoa metsässä.
+
+-- Hän tahtoo tietää, eikö sinä pelkää? -- tulkitsi Uma.
+
+Minä räjähdin nauramaan. -- En juuri! -- huudahdin. -- Sano hänelle,
+että siellä on oivallinen lelukokoelma! Sano hänelle, että Englannissa
+annamme moisia kapineita lapsille leikkikaluiksi.
+
+-- Hän tahtoo tietää, eikö sinä kuulla pahan laulu? -- käänsi Uma taas.
+
+-- Maltahan, -- vastasin, -- nyt en voi mitään, kun minulla ei
+ole banjonkieliä varattuina; mutta kun laiva ensi kerran poikkeaa
+kylään, laitan samallaisen vehkeen tänne omalle kuistilleni, jotta
+hän saa nähdä, paljonko paholaista siinä on. Sano hänelle, että niin
+pian kuin saan kieliä, teen tuollaisen soittolaatikon hänen omille
+ruskeaihoisille pikku kanakoilleen. Laitetta nimitetään Tyrolin
+harpuksi; ja voit selittää nimen englanninkielellä merkitsevän, että
+täytyy olla pähkähullu maksaakseen siitä senttiäkään.
+
+Tällä kertaa oli hän niin mielissään, että jälleen yritti
+englanninkieltä. -- Te puhua totta? -- kysyi hän.
+
+-- Sen luulisin! -- sanoin. -- Minä puhun kuin raamattu. Hae
+raamattusi, Uma, jos sinulla sellainen on, niin suutelen sitä. Tai,
+mikä vielä parempaa, -- sanoin päättäväisesti, -- kysy häneltä,
+rohkenisiko hän itse tulla sinne päivällä.
+
+Hän ei näkynyt pelkäävän; hän uskaltaisi niin paljon päiväsaikaan ja
+muiden seurassa.
+
+-- Asia on siis sovittu! -- sanoin. -- Ilmoita hänelle, että mies on
+petkuttaja ja hänen tehtaansa pelkkää hulluttelua. Ja jos hän huomenna
+lähtee sinne, näkee hän, mitä siitä kaikesta on jälellä. Mutta varoita
+häntä, Uma, ja puhu niin selvästi, että hän ymmärtää: Jos hän rupee
+asiasta jaarittelemaan, se varmaan tulee Casen korviin, ja minä olen
+kuollut mies! Minä pelaan hänen puolestaan, sano se hänelle, ja jos
+hän hiiskuu sanaakaan, vereni lankee hänen päälleen ja tulee hänen
+tuomiokseen tässä ja tulevaisessa elämässä.
+
+Uma sanoi sen hänelle, ja hän puristi käsiäni rannetta myöten,
+virkkaen: -- Ei puhu. Huomenna mennään. Te minun ystävä.
+
+-- Ei, sir, --- sanoin, -- ei mitään hupsuttelua. -- Sano hänelle,
+että olen tullut tänne liikettä harjoittamaan enkä ystävyysliittoja
+rakentelemaan. Mutta Casen kyllä lähetän kirkkauteen!
+
+Ja Maea läksi, nähtävästi hyvin mielissään.
+
+
+
+
+V. Yö viidakossa.
+
+
+No niin, päätökseni ei enää ollut peruutettavissa. Tiapolo oli
+murskattava ennen uuden päivän valkenemista, ja minulla oli täysi työ
+ei ainoastaan valmisteluissa, vaan myöskin väittelemisessä. Taloni
+muistutti käsityöläisten keskusteluseuraa. Uma tahtoi kaikin mokomin
+pidättää minua menemästä yöllä tiheikköön, sillä jos sen tekisin,
+en muka koskaan palaisi. Tunnette hänen vakuuttelutapansa, olihan
+jo esimerkki kuningatar Viktoriasta ja pirusta, ja saatatte hyvin
+käsittää, että väsyin siihen ennen illan tuloa.
+
+Vihdoin juolahti päähäni hyvä tuuma. Mitä hyödytti heitellä helmiäni
+hänelle? Kaiketi tepsisi paremmin, ajattelin, jos käyttäisin jotakin
+hänen omaa hakkelustaan.
+
+-- Kuulehan sitten, -- sanoin. -- Etsi raamattusi, niin otan sen
+mukaani matkalle. Siitä lähtee apua.
+
+Hän vannoi, että raamattu ei mitään hyödyttäisi.
+
+-- Juuri teidän kanakain tietämättömyyttä, -- nuhtelin. -- Mene
+noutamaan raamattusi.
+
+Hän toi sen, ja minä käänsin esille nimilehden, jolla arvasin löytäväni
+vähäisen englanninkieltä, ja niin siinä olikin. -- Kas! -- sanoin. --
+Silmäisepäs tuohon! "Lontoossa, Englannin ja Ulkomaan Bibliaseuran
+kustannuksella, Blackfriars", ja vuosiluku, jota en tajua, kun se on
+painettu noilla äksillä. [Roomalaisilla numeroilla. Suom.] Mikään piru
+helvetistä ei tohdi tulla lähellekään Bibliaseuraa eikä koko katua.
+Kah, oletpa sinä hupsu! -- lisäsin. -- Miten luulet tulevamme toimeen
+omien _aitujemme_ kanssa kotona? Kaikki bibliaseuran ansiota!
+
+-- Luulen, että teillä ei ne olekaan, -- sanoi hän. -- Valkoinen mies
+kertoo teillä ei ole yhtä aitu.
+
+-- Kuuluu kai hyvinkin uskottavalta? -- kysyin. -- Miksi nämä saaret
+olisivat niitä täpötäynnä, eikä ainoatakaan Euroopassa?
+
+-- Niin, siellä ei kasva yhtä leipäpuu, -- selitti hän.
+
+Olisin voinut repiä tukkaani. -- Kuulehan toki, eukkoseni, -- sanoin,
+-- lopeta jo, olen väsynyt lörpöttelyysi. Minä otan raamatun mukaani,
+se riittää minulle täydellisesti, ja olkoon tämä viimeinen sanani.
+
+Yö oli tavattoman pimeä, päivänlaskun mukana nousseet pilvet peittivät
+koko taivaan; ei tähden välähdystä, ja alenevan kuun loppusyrjä
+ilmestyisi vasta aamutunneilla. Kylän ympäristö, johtuiko se sitten
+avoimissa huoneissa palavista valoista tai monien riutalla liikkuvien
+kalastajain soihduista, hohti kuin ilotulituksessa; mutta meri, vuoret
+ja metsät olivat kokonaan pimeän peitossa.
+
+Kello lienee ollut kahdeksan lähtiessäni retkelleni sälytettynä kuin
+aasi. Ensiksikin oli raamattu, ihmisen pään kokoinen kirja, jonka
+hupsuudessani olin lupautunut ottamaan. Sitten oli pyssyni, veitsi,
+lyhty ja patenttisytykkeitä, kaikki tarpeellisia. Lisäksi tuli
+varsinaiset työkojeeni, hirvittävä paino ruutia, pari kalastuksessa
+käytettyä dynamiittipommia ja muutamia kappaleita hitaasti syttyvää
+rikkilankaa, jotka olin vetänyt ulos läkkikoteloista ja liittänyt
+yhteen miten parhaiten taisin; sillä sytykkeet olivat vain
+kauppatavaraa, ja olisi ollut mieletöntä niihin luottaa. Ylimalkaan oli
+minulla, kuten näette, tarpeita aimo räjähdystä varten! Menot eivät
+merkinneet mitään; tahdoin tehdä työni säällisesti.
+
+Niin kauan kuin olin avoimella kentällä ja saatoin kodistani näkyvän
+lampun mukaan ohjata askeleeni, kävi kaikki hyvin. Mutta ehdittyäni
+polulle tuli niin pimeä, että en päässyt eteenpäin, vaan astuin
+sivulle metsään ja kiroilin siellä kuin mies, joka etsii tulitikkuja
+makuuhuoneessaan. Tiesin, että oli vaarallista sytyttää lyhtyni,
+sillä sen valo näkyisi niemekkeen kärkeen asti, ja koska kukaan ei
+käynyt täällä pimeän tultua, antaisi se puheenaihetta ja tulisi Casen
+korviin. Mutta mitä oli minun tehtävä? Täytyi joko luopua yrityksestä
+ja menettää arvoni Maean silmissä tai uhallakin sytyttää lyhty ja
+suorittaa tehtäväni niin pian kuin mahdollista.
+
+Polulla kulkiessani kävelin rivakasti, mutta heti mustalle
+rannikolle tultuani oli minun juostava. Sillä vuoksi oli nousemassa
+korkeimmilleen, ja päästäkseni ruutiani kastelematta tyrskyn ja jyrkän
+vuorenseinän välitse tarvitsin kaiken nopeuteni. Nytkin ulottui
+ryöppy polviini asti ja olin vähällä kaatua kiveä vasten. Kaiken
+tämän aikaa tulinen kiireeni, meren raikas ilma ja tuore haju piti
+mieleni reippaana; mutta kun olin tiheikössä ja aloin kiivetä polkua,
+kävin tehtävään hitaammin. Metsän synnyttämän arkuuden olivat mestari
+Casen banjonkielet ja kuvaveistokset suureksi osaksi ravistaneet
+niskastani, mutta silti pidin tätä kaameana vierailuna ja arvasin, että
+opetuslasten täytyi käynneillään pahoin säikähtyä.
+
+Kun lyhdyn valo sattui runkoihin, haarautuviin oksiin ja köysimäisten
+köynnöskasvien kiertyneihin latvoihin, muutti se koko paikan tai
+kaiken, mitä siitä saattoi nähdä, eräänlaiseksi sekavaksi liikkuvien
+varjojen leikiksi. Ne tulivat vastaan vankkoina ja nopeina kuin
+jättiläiset ja sitten kaikkosivat pois haihtuen hämärään; ne kohosivat
+pään yli kuin nuijat ja lensivät sitten lintujen lailla yön pimeyteen.
+Metsän kamara kiilsi lahosta puusta, muistuttaen tulitikkulaatikon
+kyljessä raapaisemisen jälkeen välähtävää fosforihohdetta. Isoja,
+kylmiä pisaroita välähteli kuin hikeä oksilta yläpuolellani. Tuuli kävi
+tuskin nimeksikään; vain pieni jäinen viima hengähteli maanpuolelta,
+kykenemättä mitään liikahduttamaan; ja harput olivat mykkiä.
+
+Ensimäisen maantunnun sain päästyäni villipalmu-metsästä ja nähdessäni
+möröt muurin harjalla. Kovin kummallisilta ne näyttivät lyhdyn valossa,
+kasvot maalattuina, näkinkengät silminä sekä vaatteet ja hiukset
+riipuksissa. Toisen toisensa perästä tempasin ne kaikki alas, pinoten
+ne kasaan holvin katolle, jotta ne pääsisivät samaan kokkoon muun
+kanssa. Sitten valitsin paikan erään ison eteiskiven takana, kaivoin
+siihen ruutini ja kaksi räjähdyspommia ja juoksutin sytytyslankani
+käytävälle. Vielä jäähyväisiksi vilkaisin savuavaan päähän. Somalta se
+näytti.
+
+-- Hei vain! -- huudahdin. -- Nyt on kohtalosi määrätty.
+
+Ensimäinen aikomukseni oli sytytettyäni heti lähteä kotiinpäin; sillä
+pimeys, lahonneen puun kimmeltely ja lyhdyn varjot saivat mieleni
+tuntumaan kolakalta. Mutta minä tiesin, missä yksi harpuista riippui;
+minusta olisi ollut vahinko, ellei se olisi mennyt muitten mukana;
+mutta samalla kertaa en voinut olla itselleni myöntämättä, että olin
+hirveästi väsynyt hommaani ja että mieluimmin olisin ollut kotona
+suljettujen ovien takana. Astuin ulos kellarista miettien puoleen ja
+toiseen. Meren kohinaa kuului kaukaa alapuoleltani rannalta; lähempänä
+ei lehtikään värähtänyt; olisin saattanut olla ainoa elävä olento tällä
+puolen Kap Hornin.
+
+Ja kun siinä seisoin ajatuksissani, tuntui kuin koko metsä heräisi
+ja täyttyisi pienillä äänillä. Pieniä ääniä ne olivat, ei mitään
+vaarallista -- rasahdus tuolla, pyrähdys täällä, -- mutta rintaani
+ahdisti ja kurkkuni kävi kuivaksi kuin korppu. En minä Casea peljännyt,
+kuten olisi ollut järkevätä; en Casea edes ajatellutkaan; mutta
+minua vaivasivat kuin ankara ähky akkain lorut paholaisnaisista ja
+metsäsioiksi muuttuneista miehistä. Puuttui vain kynnen verta, että
+olisin lähtenyt juoksuun; kuitenkin hillitsin itseni, astuin ulos ja
+kohottaen lyhtyä kuin hullu katsahdin ympärilleni.
+
+Kylän taholla ja polulla ei näkynyt mitään. Mutta kun käännyin
+sisämaahan päin, oli ihme, että en lysähtänyt maahan. Tuolla,
+tullen suoraan erämaasta ja paholaisviidasta ... tuolla oli varmaan
+paholaisnainen juuri sellainen, millaisiksi olin niitä kuvitellut. Näin
+valon lankeevan hänen paljaille käsivarsilleen ja kirkkaihin silmiinsä,
+ja minä kiljahdin niin kimakasti, että luulin siihen paikkaan kuolevani.
+
+-- Ah, älä huuda ääni! -- sanoi paholaisnainen kuuluvalla
+kuiskauksella. -- Miksi sinä puhu iso ääni? Sammuta valo! Ese tulee hän.
+
+-- Kaikkivaltias Jumala, sinäkö se olet, Uma? -- ihmettelin minä.
+
+-- _Ioe_, -- myönsi hän. -- Minä tulee nopea. Ese täällä pian.
+
+-- Tulitko sinä yksin? -- kysyin. -- Sinä ei pelkää?
+
+-- Ah, liian paljo pelkää! -- kuiskasi hän, tarraten minuun kiinni. --
+Minä luulla kuolla.
+
+-- No, -- sanoin heikosti irvistäen, -- minä en naura sinulle, rouva
+Wiltshire, sillä itse lienen säikähtynein mies Etelämeren saarilla.
+
+Hän kertoi minulle parilla sanalla, miksi oli tullut. Tuskin olin
+lähtenyt, kun Fa'avao kuului saapuneen sisälle, ja akka oli kohdannut
+Mustan Jackin juoksemassa minkä kinttunsa kantoivat meidän asunnoltamme
+Casen taloon. Uma ei pysähtynyt puhumaan, vaan riensi suoraa päätä
+tiheikköön minua varoittamaan. Hän oli niin lähellä kintereilläni, että
+lyhty opasti hänet rannikon yli, ja sen välke puissa osoitti hänelle
+myöhemmin suunnan vuorta ylös. Vasta kun olin päässyt huipulle tai
+astunut kellariin, ihmetteli hän, mihin Herran nimessä olin joutunut,
+ja menetti kappaleen kallista aikaa, peläten huutaa, koska Case saattoi
+olla hänen kintereillään, ja lankeillen tiheikössä, niin että ruumiinsa
+oli sinelmiä ja naarmuja täynnä. Silloin hän varmaan joutuikin liian
+etäälle etelää kohti, jonka seurauksena hän vihdoin ilmestyi sivultani,
+peloittaen minut pahemmin kuin sanavarani riittävät kuvailemaan.
+
+No, mikä tahansa oli parempaa kuin naispaholainen, mutta hänen
+kertomuksensa kuulosti kylläkin vakavalta. Mustalla Jackilla ei ollut
+mitään asiaa talollani, ellei häntä ollut pantu sinne vartioimaan;
+ja minusta näytti, että typerä mainitsemiseni maalista ja ehkä joku
+Maean lörpöttely oli saattanut meidät ahtaalle. Selvää oli ainakin,
+että Uman ja minun oli jäätävä tänne yöksi; me emme uskaltaisi yrittää
+kotiin ennen päivän valkenemista, ja silloinkin olisi turvallisempaa
+kiertää vuoren kautta ja saapua kylään takalistolta, jotta emme
+joutuisi väijytyksiin. Yhtä selvää oli myöskin, että miina oli heti
+räjäytettävä, jotta Case ei ehtisi sitä ehkäisemään.
+
+Minä astuin holvikäytävään Uman pitäessä tiukasti minusta kiinni,
+avasin lyhtyni ja tuikkasin tulen rikkilankaan. Sen ensimäinen
+pätkä hulmahti kuin paperikaistale, ja minä seisoin tyhmistyneenä
+katsellen sen palamista ja ajattelin, että lentäisimme ilmaan Tiapolon
+kanssa, mikä ei suinkaan kuulunut minun suunnitelmiini. Toinen paloi
+säännöllisemmin, vaikka välempään kuin olisin tahtonut; ja silloin minä
+sain tajuntani takaisin, laahasin Uman käytävästä, sammutin tulen ja
+pudotin lyhtyni, ja molemmat hapuilimme tiheikköön, jossa laskeuduimme
+yhdessä puun alle, kun katsoin päässeemme turvallisen loitolle.
+
+-- Eukkoseni, -- virkoin, -- en unohda tätä yötä. Sinä olet oikea
+helmi, ja siksi et tulekaan täällä toimeen paremmin.
+
+Hän puristautui lähelleni. Juostuaan asunnostamme pelkässä hameessaan,
+mikä hänellä oli yllään oli hän tullut likomäräksi kasteesta ja
+mustan rannikon tyrskyistä, joten hän värisi vilusta sekä pimeyden ja
+paholaisten pelosta.
+
+-- Liian paljo pelkää, -- oli kaikki, mitä hän sanoi.
+
+Casen vuoren takempi rinne kallistuu melkein äkkijyrkkänä seuraavaan
+laaksoon. Olimme aivan sen reunalla, ja minä saatoin nähdä lahopuiden
+kimaltelevan ja kuulin meren kohinan kaukaa alhaalta. En pitänyt
+asemasta, joka ei jättänyt minulle peräytymistietä, mutta pelkäsin
+sitä vaihtaa. Sitten huomasin lyhdyn suhteen tehneeni vielä pahemman
+erehdyksen; minun olisi pitänyt jättää se palamaan, jotta olisin
+voinut pamauttaa Casea hänen astuessaan sen valoon ja ellen olisi
+älynnyt tehdä sitäkään, näytti järjettömältä jättää hyvä lyhty
+lentämään sirpaleiksi noiden vuoltujen kuvien mukana. Kapinehan kuului
+minulle, oli rahan arvoinen ja saattoi tulla hyvään tarpeeseen. Jos
+olisin voinut luottaa sytytyslankaan, olisin ehkä rientänyt sen
+vielä pelastamaan. Mutta ken saattoi siihen luottaa? Tiedämmehän,
+mitä rojua kauppatavara on. Kyllähän se kelpasi kanakoille niiden
+kalastusretkillä, koska heidän kuitenkin täytyy olla ripeät
+liikkeissään ja korkeintaan joutuvat vaaraan saada kätensä reväistyksi
+irti ruumiista. Mutta jokaiselle, ken tahtoi liikuskella tämänlaatuisen
+ruutipesän ympärillä, oli tuo sytytyslanka arvoton.
+
+Näin ollen en voinut muuta kuin pysyä liikahtamatta, pitää haulikkoni
+varattuna ja odottaa räjähdystä. Mutta se oli vakavanlaista hommaa.
+Yön pimeys oli läpitunkematon; muuta ei voinut nähdä kuin lahonneen
+puun aavemaisen hohteen, jonka valossa vain sen itsensä eroitti.
+Ja tarkatakseni ääniä heristin korviani, kunnes luulin kuulevani
+rikkilangan palamisen holvin suppilossa, ja totesin, että metsässä oli
+haudanhiljaista. Silloin tällöin kuului pikku rasahdus; mutta oliko
+se etäällä vai kaukana, Caseko kolhi varpaitaan kantoihin muutaman
+askeleen päässä minusta vai puuko taittui kilometrien etäisyydessä, oli
+minulle yhtä hämärää kuin vastasyntyneelle lapselle.
+
+Ja sitten aivan yhtäkkiä Vesuviukseni laukesi. Kauan sitä oli saanut
+odottaa; mutta kun se kerran pamahti, ei totisesti kukaan olisi voinut
+parempaa pyytää. Ensiksi kuului hitonmoinen jymähdys, tulta tuiskahti
+korkealle, ja metsä kävi niin valoisaksi, että olisi nähnyt lukea. Ja
+sitten vasta leikki alkoi. Uma ja minä olimme puolittain haudattuina
+multakuormallisen alle, ja hyvä että silläkin pääsimme, sillä yksi
+suuaukon paasista paiskautui avaruuteen, putosi parin sylen päähän
+olinpaikastamme, ponnahti vuorenreunan yli ja vierähti kolisten
+takalaaksoon. Huomasin melkoisesti laskeneeni välimatkamme väärin
+tai asettaneeni liian voimakkaan dynamiitti- ja ruutipanoksen, miten
+haluatte.
+
+Ja nyt havaitsin tehneeni toisenkin harhaiskun. Jymy alkoi jo häipyä
+tärisyttäen saarta mainingeillaan, häikäisevä hohde sammui, eikä yön
+pimeys kuitenkaan palannut niinkuin olin odottanut. Sillä pitkin
+metsää oli räjähdys siroitellut hehkuvia hiiliä ja kekäleitä; niitä
+oli ympärilläni tantereella, muutamia oli pudonnut alas laaksoon ja
+toisia hehkui puiden latvoissa. Paloa en peljännyt, sillä nämä metsät
+ovat liian kosteita syttyäkseen. Mutta haittana oli, että koko seutu
+oli valaistu, tosin ei kovin kirkkaasti, mutta kuitenkin riittävästi,
+jotta siinä näki tähdätä; ja siroiteltujen hiilten suunta luultavasti
+suosi yhtä paljon Casea kuin itseäni. Tietysti tähystelin ympärilleni
+keksiäkseni hänen valkoisen naamansa; mutta hänestä ei näkynyt
+merkkiäkään. Umasta taasen näkyi pamaus ja leimahdukset kokonaan
+karkoittaneen elonkipinän.
+
+Pelissäni oli heikko kohta. Yksi noista siunatuista kaiverretuista
+kuvista oli pudonnut -- tukka, vaatteet ja koko ruho ilmiliekissä --
+tuskin neljän metrin päähän minusta. Heitin pitkän, tutkivan katseen
+ympärilleni; mitään Casea ei vieläkään näkynyt, ja minä päätin vapautua
+tuosta palavasta kekäleestä ennen hänen tuloaan, tai muutoin minut
+ammuttaisiin siihen kuin koira.
+
+Ensimäinen ajatukseni oli ryömiä, mutta sitten tuumasin, että nopeus
+oli edullisinta, ja nousin puoliksi ylös ottaakseni harppauksen.
+Samassa näkyi jostakin olinpaikkani ja meren välistä leimaus, kuului
+laukaus, ja kiväärinkuula vinkui korvissani. Pyörähdin heti päin,
+suoristautuen pyssy ojossa, mutta sillä roistolla oli Winchesteri, ja
+ennenkuin ehdin häntä nähdäkään hänen toinen laukauksensa kaatoi minut
+kumoon kuin keilan. Tuntui kuin olisin lentänyt ilmassa, sitten putosin
+päistikkaa maahan, viruen puolisen minuuttia tolkuttomana. Senjälkeen
+huomasin, että käteni olivat tyhjät, -- pyssyni oli kaatuessani
+lennähtänyt pääni yli. Sellainen tila, missä minä olin, valveuttaa
+miehen hyvin hereilleen. Tuskin tiesin, mihin minua oli sattunut tai
+olinko ollenkaan loukkautunut, mutta kasvoilleni käännähtäen yritin
+ryömiä asettani ottamaan. Ellette ole koettanut liikkua murskatulla
+koivella, ette tiedä, mitä tuska on, ja minä karjaisin kuin mullikka.
+
+Tämä oli onnettomin ääni, minkä elämässäni olen päästänyt. Siihen asti
+oli Uma järkevänä naisena pysytellyt puunsa tyvellä tietäen, että hän
+olisi vain tiellä; mutta kuultuaan minun kiljahtavan hän juoksi esille.
+Winchesteri pamahti jälleen ja hän tuupertui maahan.
+
+Olin kohoutunut ylös koipineni päivineni häntä pysäyttämään; mutta
+nähdessäni hänen kellahtavan kentälle laskeuduin jälleen paikalleni,
+olin hiljaa ja koettelin puukkoni päätä. Minä olin tähän asti
+hätiköinyt ja ollut hölmistyneenä. Ei enää mitään sellaista! Hän oli
+ampunut naistani, ja minun oli se hänelle kostettava. Makasin siinä
+hampaitani purren ja haudoin mahdollisuuksia. Koipeni oli murskattu,
+pyssyni poissa. Casella oli vielä kymmenen patruunaa Winchesterissään.
+Tilanne näytti toivottomalta. Mutta minä en hetkeäkään haikaillut enkä
+menettänyt rohkeuttani. Sen miehen oli kuoltava.
+
+Pitkähköön aikaan ei kumpikaan meistä hievahtanut. Sitten kuulin Casen
+alkavan liikkua lähemmäksi pensaikossa, vaikka hyvin varovaisesti.
+Epäjumalan-kuva oli palanut loppuun; ainoastaan siellä täällä kyti
+vielä joitakuita hiiliä, ja metsä oli pääasiallisesti pimeä, joskin
+siinä viipyi himmeä hehku kuin rovion hiipuvassa hiilloksessa.
+Tässä puolihämärässä eroitin Casen pään tuijottamassa minuun ison
+saniaispensaan yli, ja samalla kertaa roisto näki minut ja nosti
+Winchesterinsä poskelleen. Odotus oli viimeinen mahdollisuuteni, mutta
+tuntui kuin olisi sydämeni riuhtautunut telakoiltaan. Sitten hän
+laukaisi. Onneksi minulle ei hänellä ollut haulipanosta, sillä luoti
+iski tuuman päähän minusta, ryöpyttäen multaa silmiini.
+
+Koettakaa kuvitella, mitä on venyä tyynenä ja sallia itseään ammuttavan
+istualta, kuulan osuessa vain hiuksenverran harhaan. Mutta minä sen
+onnekseni tein. Hetkisen Case seisoi Winchesteri ojossa; sitten hän
+naurahti itsekseen ja astui sanajalkain takaa esille.
+
+-- Naura! -- ajattelin minä. -- Jos sinulla olisi etanankaan järki,
+niin rukoilisit!
+
+Olin jäykkä kuin laivan touvi tai kellon vieteri, ja heti kun hän
+ehti ulottuvilleni tartuin häntä nilkasta, tempasin jalat hänen
+altaan, paiskaten hänet pitkäkseen, ja ennenkuin hän sai henkeänsä
+vedetyksi olin hänen päällään murskattuine koipineni kaikkineni.
+Hänen Winchesterinsä oli mennyt samaa tietä kuin oma haulikkoni. Nyt
+ei ollut hätää -- nyt häntä uhmasin. Olen aina ollut vahva mies,
+mutta en tiennyt, mitä voima on, ennenkuin pääsin käsiksi Caseen. Hän
+menetti harkintakykynsä ja tolkkunsa kaatua rymistessään ja nosti
+molemmat kätensä ylös kuin säikähtynyt nainen, joten sain ne kummankin
+kaapatuiksi vasempaani. Tämä havahdutti hänet, ja hän upotti hampaansa
+kyynäsvarteeni kuin kärppä. Siitä minä viisi. Koipeani kivisti niin,
+että enemmällä ei ollut väliä, ja vetäen veitseni minä työnsin sen
+häneen.
+
+-- No, -- sanoin, -- nyt olet kourissani; viimeinen hetkesi on tullut,
+ja oli jo aikakin! Miltäs terä tuntuu? Tästä saat Underhillin puolesta!
+Ja tuo on Adamsista! Ja nyt tulee Uman edestä, ja se ajaa konnansielusi
+ulos ruumiistasi!
+
+Näin sanoen annoin hänelle kylmää terästä koko voimallani. Hänen
+ruumiinsa nytkähteli allani kuin vieterisohva; hän päästi kauhean,
+pitkän voihkauksen ja sitten virui hiljaa.
+
+-- Jokohan olet kuollut? Toivon sitä! -- ajattelin, sillä päätäni
+huimasi. Mutta minä en tahtonut antautua vaaraan; hänen oma
+esimerkkinsä oli liian lähellä silmieni edessä. Siis koetin vetää
+veitsen haavasta antaakseni hänelle uuden piston. Muistan, miten veri
+purskahti käsilleni kuumana kuin tee; ja sitten minä pyörryin, ja pääni
+putosi miehen suulle.
+
+Kun jälleen tulin tajuihini, oli pilkkosen pimeä; hiilet olivat
+hiipuneet; ei ollut muuta nähtävänä kuin lahopuiden hohde, enkä
+tietänyt, missä olin, miksi tunsin sellaista tuskaa tai mistä olin niin
+kastunut. Sitten palasi muistini, ja ensi huoleni oli antaa hänelle
+taasen puukosta puolisen tusinaa iskua kahvaan asti. Kaiketi henki jo
+oli hänestä paennut, mutta ei se häntä vahingoittanut ja teki minulle
+hyvää.
+
+-- Panisin vetoa, että nyt olet kuollut, -- mumisin, ja kutsuin sitten
+Umaa.
+
+Kun mitään vastausta ei kuulunut, aloin ryömiä häntä hapuilemaan,
+loukkasin murskatun jalkani ja menin jälleen tainnuksiin.
+
+Toistamiseen toinnuttuani näin, että ilma oli seestynyt, sillä vain
+muutamia puuvillan-valkoisia pilvenhattaroita leijaili taivaalla.
+Kuu oli noussut -- tropiikkien kuu. Kotimaamme kuutamo muuttaa
+metsän mustaksi, mutta tämä loppukuun viime sakarakin väritti puut
+vihreiksi kuin päivänvalo. Yölinnut (tai pikemmin ne olivat aikaisia
+aamulintuja) elpyivät visertelemään pitkiä, laskevia satakielten
+soittoa muistuttavia säveliään. Ja minä saatoin nähdä kuolleen miehen,
+jonka päällä vielä puolittain lepäsin, katselevan suoraan taivasta
+kohti avoimilla silmillään -- ne eivät olleet vaaleammat kuin hänen
+eläessään. Ja hiukan tuonnempana virui Uma kyljelleen kaatuneena.
+
+Laahasin itseni hänen luoksensa niin hyvin kuin kykenin, ja sinne
+päästyäni huomasin hänen olevan aivan valveilla itkien ja nyyhkyttäen
+itsekseen hiljaa kuin hyönteinen. Hän näkyi aitujen tähden pelkäävän
+parkua ääneensä. Mitään isompaa vammaa hän ei ollut saanut, mutta oli
+aivan suunniltaan säikähtynyt. Hän oli tullut tajuihinsa jo kauan
+sitten ja huutanut minulle, mutta kun ei kuullut vastausta, oli hän
+päätellyt, että molemmat olimme kuolleet, ja oli maannut paikallaan
+siitä asti, tohtimatta liikahduttaa sormeakaan. Luoti oli kyntänyt
+hänen olkapäätänsä, ja hän oli menettänyt melkolailla verta; mutta pian
+sidoin haavan niin hyvin kuin paitani liepeellä ja kaulahuivillani
+voin, nostin hänen päänsä terveelle polvelleni, tukien selkääni
+puunrunkoa vasten, ja jäin aamua odottamaan.
+
+Umasta ei ollut hyötyä eikä huvia, hän vain riippui minussa kiinni,
+vapisi ja itki. En luule, että kukaan on koskaan ollut pahemmin
+säikähtyneenä, ja tehdäkseni hänelle oikeutta, hän oli viettänytkin
+vaiherikkaan yön. Minulla taasen oli kivistystä ja hyvä kuumeen
+alku, mutta hiljaa istuessani tuntui kevyemmältä. Ja joka kerta, kun
+vilkaisin Caseen, olisin tahtonut laulaa ja viheltää. Puhukaa ruuasta
+ja juomasta! Nähdä tuo mies siinä makaamassa kuolleena kuin suolattu
+silli riitti minulle veroksi.
+
+Yölinnut herkesivät tuokion perästä laulamasta; sitten rupesi valo
+vaihtumaan, idän kulma kävi oranssinväriseksi, koko metsä alkoi väristä
+sävelistä kuin soittolaatikko, ja täysi päivä oli tullut.
+
+En odottanut Maeaa vielä pitkään aikaan; ja mielestäni olikin
+mahdollista, että hän perääntyisi koko tuumasta eikä saapuisi
+ollenkaan. Sitä enemmän mielissäni olin, kun tunnin verta päivän
+valkenemisen jälkeen kuulin näreiden räiskyvän ja joukon kanakoja
+naurulla ja laululla pitävän rohkeuttaan yllä. Uma nousi istualleen
+aivan reippaana heti ensi sanan kuullessaan; ja pian näin seurueen,
+Maea etunenässä ja aurinkohattuinen eurooppalainen hänen takanaan,
+pujottautuvan esiin polulta. Se valkoihoinen oli herra Tarleton, joka
+eilen iltamyöhällä oli saapunut Falesan kylään, jätettyään aluksensa ja
+käveltyään viimeisen välin lyhty kädessä.
+
+He hautasivat Casen kunnian kentälle samaan koloon, missä hän oli
+pitänyt tuota savuavaa päätä. Odotin toimituksen loppuun; ja herra
+Tarleton rukoili, mikä minusta oli hupsuttelua, mutta myöntää täytyy,
+että hän antoi hyvin heikon kuvan vainajan mahdollisuuksista, ja
+hänellä näkyi olevan omat ajatuksensa helvetistä. Minulla oli sen
+johdosta hänen kanssaan sananvaihtoa jälkeenpäin: lausuin hänelle, että
+hän oli vilpistellyt velvollisuudessaan ja että hänen olisi pitänyt
+miehen lailla nousta suoraan ilmoittamaan kanakoille Casen joutuneen
+kadotukseen, joka olikin hänelle oikein; mutta en koskaan saanut häntä
+katselemaan asiaa minun silmilläni.
+
+Sitten tekivät he minulle paarit riu'uista ja kantoivat minut asemalle.
+Herra Tarleton asetti sääriluuni paikoilleen, laittaen siihen oikean
+lähetyssaarnaajan-siteen, jonka vuoksi vielä tänä päivänä onnun. Sen
+tehtyään otti hän minulta, Umalta ja Maealta todistuksen ja kirjoitti
+kaiken puhtaaksi, antaen meidän piirtää nimimerkkimme alle. Senjälkeen
+lähetti hän noutamaan päälliköt ja vei heidät isä Randallin asuntoon
+takavarikoimaan Casen paperit.
+
+Mitään muuta he eivät löytäneet kuin palasen monina vuosina pidettyä
+päiväkirjaa, jossa puhuttiin vain kopran hinnasta, varastetuista
+kananpojista ja muusta sellaisesta, sekä liikekirjat ja alussa
+mainitsemani testamentin, jotka molemmat osoittivat koko hökötyksen
+(varaston, hyllyjen, astiain) kuuluvan samoattarelle. Minä sen häneltä
+ostin melko korkeasta summasta, sillä hänellä oli aika hoppu niistä
+päästä ja palata kotiinsa. Randall ja neekeri taasen saivat pötkiä, he
+pääsivät jonkinlaiselle kauppa-asemalle Pape-malulun puolessa; mutta
+heidän asiansa menestyivät perin huonosti, sillä eihän kummallakaan
+heistä ollut sellaiseen kykyä. He elelivät enimmäkseen kalalla, ja
+sentähden se Randall kuolikin. Näkyy olleen oiva parvi eräänä päivänä,
+ja isä meni niitä pyydystämään dynamiitilla. Joko sytyslanka paloi
+liian nopeasti tai isä oli päissään tai kumpaakin, mutta pommi räjähti
+(tavallisuuden mukaan) ennenkuin hän heitti -- ja missä oli isän käsi?
+
+No, eihän siinä sen vaarallisempaa; pohjoisemmat saaret vilisevät
+täällä käsipuolia miehiä, sellaisia kuin tapaamme "Tuhannen ja yhden
+yön" saduissa. Mutta joko Randall oli liian vanha tai joi liian paljon,
+siunatuksi lopuksi hän siitä kuolla kupsahti. Varsin pian senjälkeen
+neekeri häädettiin saarelta, kun oli varastanut valkoihoisilta, ja
+lähti länteen, missä löysi ihmisiä omaa väriään, mikäli hän siitä
+piti, ja ne hänen värisensä miehet ottivat ja söivät hänet jossakin
+juhlatilaisuudessa, ja toivon vain, että hän heille maistui!
+
+Täten jäin yksikseni voitonriemuuni Falesalle. Ja kun kuunari saapui,
+täytin sen ja vielä annoin puolen huoneen korkuisen kansilastin. Täytyy
+myöntää, että herra Tarleton menetteli reilusti meitä kohtaan; mutta
+hän kosti häijynlaisesti.
+
+-- No, herra Wiltshire, --- sanoi hän, -- olen sovittanut teidät
+kaikkien kanssa täällä. Vaikeata se ei ollutkaan, nyt kun Case on
+poissa; mutta minä tein sen ja menin vielä takuuseen siitä, että
+menettelette rehellisesti alkuasukkaita kohtaan. Minun täytyy pyytää
+teitä pitämään sanani.
+
+Pidinhän minä sen. Usein tuotti vaakani minulle kiusaa, mutta minä
+järkeilin tähän tapaan: meillä kaikilla on hiukan omituiset vaa'at, ja
+alkuasukkaat tietävät sen ja kastelevat kopransa samassa suhteessa,
+niin että kaikki käy oikein. Mutta totta on, että se kiusasi minua,
+ja vaikka menestyin Falesalla, olin senvuoksi melkein iloinen, kun
+liikkeemme siirsi minut toiselle asemalle, missä en ollut mihinkään
+sitoutunut ja saatoin katsella vaakaani rehellisellä naamalla.
+
+Mitä eukkooni tulee, tunnette hänet yhtä hyvin kuin minä itsekin.
+Hänellä on vain yksi vika. Ellei pidä häntä silmällä, lahjoittaisi
+hän pois puodin katonkin. No, se näkyy olevan kanakoille luontaista.
+Hänestä on tullut voimakas, roteva nainen, joka voisi nostaa
+lontoolaisen poliisikonstaapelin hartioilleen. Mutta sekin on
+luontaista kanakoille, eikä ole pienintäkään epäilystä, että hän on
+ensiluokkainen vaimo.
+
+Herra Tarleton on aikansa palveltuaan mennyt kotiin. Hän oli paras
+lähetyssaarnaaja, mitä olen tavannut, ja nyt hän kuulemma on
+kirkkoherrana jossakin Somersetin puolessa. Ja se on hänelle parasta;
+siellä ei ole kanakoja hänen vaivoinaan.
+
+Entä ravintolani? Siitä ei puhettakaan, tuskin sellaista koskaan
+perustan. Luullakseni olen nyt kiinni täällä. En tahdo jättää
+tenaviani, nähkääs, ja -- turha on sitä kieltää -- täällä he voivat
+paremmin kuin valkoisten maassa, vaikka Ben vei vanhimman Aucklandiin
+[Kaupunki Uudessa Seelannissa. Suom.], missä häntä koulutetaan
+parhaiden mukana. Mutta enimmin päänvaivaa tuottavat minulle tytöt.
+Ne ovat tietenkin puolirotua; sen tiedän yhtä hyvin kuin tekin, eikä
+kukaan halveksi sekarotuisia enemmän kuin minä; mutta ne ovat minun,
+ja jokseenkin kaikkeni. En voi tyytyä ajatukseen, että he yhtyisivät
+kanakoihin, ja mistäpä heille valkoisia miehiä löydän?
+
+
+
+***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK PANNAAN JULISTETTU***
+
+
+******* This file should be named 44781-8.txt or 44781-8.zip *******
+
+
+This and all associated files of various formats will be found in:
+http://www.gutenberg.org/dirs/4/4/7/8/44781
+
+
+
+Updated editions will replace the previous one--the old editions
+will be renamed.
+
+Creating the works from public domain print editions means that no
+one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
+(and you!) can copy and distribute it in the United States without
+permission and without paying copyright royalties.  Special rules,
+set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
+copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
+protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark.  Project
+Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
+charge for the eBooks, unless you receive specific permission.  If you
+do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
+rules is very easy.  You may use this eBook for nearly any purpose
+such as creation of derivative works, reports, performances and
+research.  They may be modified and printed and given away--you may do
+practically ANYTHING with public domain eBooks.  Redistribution is
+subject to the trademark license, especially commercial
+redistribution.
+
+
+
+*** START: FULL LICENSE ***
+
+THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
+PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
+
+To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
+distribution of electronic works, by using or distributing this work
+(or any other work associated in any way with the phrase "Project
+Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
+Gutenberg-tm License available with this file or online at
+  www.gutenberg.org/license.
+
+
+Section 1.  General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
+electronic works
+
+1.A.  By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
+electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
+and accept all the terms of this license and intellectual property
+(trademark/copyright) agreement.  If you do not agree to abide by all
+the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
+all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
+If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
+Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
+terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
+entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
+
+1.B.  "Project Gutenberg" is a registered trademark.  It may only be
+used on or associated in any way with an electronic work by people who
+agree to be bound by the terms of this agreement.  There are a few
+things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
+even without complying with the full terms of this agreement.  See
+paragraph 1.C below.  There are a lot of things you can do with Project
+Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
+and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
+works.  See paragraph 1.E below.
+
+1.C.  The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
+or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
+Gutenberg-tm electronic works.  Nearly all the individual works in the
+collection are in the public domain in the United States.  If an
+individual work is in the public domain in the United States and you are
+located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
+copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
+works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
+are removed.  Of course, we hope that you will support the Project
+Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
+freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
+this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
+the work.  You can easily comply with the terms of this agreement by
+keeping this work in the same format with its attached full Project
+Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
+
+1.D.  The copyright laws of the place where you are located also govern
+what you can do with this work.  Copyright laws in most countries are in
+a constant state of change.  If you are outside the United States, check
+the laws of your country in addition to the terms of this agreement
+before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
+creating derivative works based on this work or any other Project
+Gutenberg-tm work.  The Foundation makes no representations concerning
+the copyright status of any work in any country outside the United
+States.
+
+1.E.  Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
+
+1.E.1.  The following sentence, with active links to, or other immediate
+access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
+whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
+phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
+Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
+copied or distributed:
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+1.E.2.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
+from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
+posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
+and distributed to anyone in the United States without paying any fees
+or charges.  If you are redistributing or providing access to a work
+with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
+work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
+through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
+Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
+1.E.9.
+
+1.E.3.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
+with the permission of the copyright holder, your use and distribution
+must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
+terms imposed by the copyright holder.  Additional terms will be linked
+to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
+permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
+
+1.E.4.  Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
+License terms from this work, or any files containing a part of this
+work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
+
+1.E.5.  Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
+electronic work, or any part of this electronic work, without
+prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
+active links or immediate access to the full terms of the Project
+Gutenberg-tm License.
+
+1.E.6.  You may convert to and distribute this work in any binary,
+compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
+word processing or hypertext form.  However, if you provide access to or
+distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
+"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
+posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
+you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
+copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
+request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
+form.  Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
+License as specified in paragraph 1.E.1.
+
+1.E.7.  Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
+performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
+unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
+
+1.E.8.  You may charge a reasonable fee for copies of or providing
+access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
+that
+
+- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
+     the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
+     you already use to calculate your applicable taxes.  The fee is
+     owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
+     has agreed to donate royalties under this paragraph to the
+     Project Gutenberg Literary Archive Foundation.  Royalty payments
+     must be paid within 60 days following each date on which you
+     prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
+     returns.  Royalty payments should be clearly marked as such and
+     sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
+     address specified in Section 4, "Information about donations to
+     the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
+
+- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
+     you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
+     does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
+     License.  You must require such a user to return or
+     destroy all copies of the works possessed in a physical medium
+     and discontinue all use of and all access to other copies of
+     Project Gutenberg-tm works.
+
+- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
+     money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
+     electronic work is discovered and reported to you within 90 days
+     of receipt of the work.
+
+- You comply with all other terms of this agreement for free
+     distribution of Project Gutenberg-tm works.
+
+1.E.9.  If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
+electronic work or group of works on different terms than are set
+forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
+both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
+Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark.  Contact the
+Foundation as set forth in Section 3 below.
+
+1.F.
+
+1.F.1.  Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
+effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
+public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
+collection.  Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
+works, and the medium on which they may be stored, may contain
+"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
+corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
+property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
+computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
+your equipment.
+
+1.F.2.  LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
+of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
+Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
+Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
+liability to you for damages, costs and expenses, including legal
+fees.  YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
+LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
+PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3.  YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
+TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
+LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
+INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
+DAMAGE.
+
+1.F.3.  LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
+defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
+receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
+written explanation to the person you received the work from.  If you
+received the work on a physical medium, you must return the medium with
+your written explanation.  The person or entity that provided you with
+the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
+refund.  If you received the work electronically, the person or entity
+providing it to you may choose to give you a second opportunity to
+receive the work electronically in lieu of a refund.  If the second copy
+is also defective, you may demand a refund in writing without further
+opportunities to fix the problem.
+
+1.F.4.  Except for the limited right of replacement or refund set forth
+in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO OTHER
+WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
+WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
+
+1.F.5.  Some states do not allow disclaimers of certain implied
+warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
+If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
+law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
+interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
+the applicable state law.  The invalidity or unenforceability of any
+provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
+
+1.F.6.  INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
+trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
+providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
+with this agreement, and any volunteers associated with the production,
+promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
+harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
+that arise directly or indirectly from any of the following which you do
+or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
+work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
+Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
+
+
+Section  2.  Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
+
+Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
+electronic works in formats readable by the widest variety of computers
+including obsolete, old, middle-aged and new computers.  It exists
+because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
+people in all walks of life.
+
+Volunteers and financial support to provide volunteers with the
+assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
+goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
+remain freely available for generations to come.  In 2001, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
+and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
+To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
+and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
+and the Foundation information page at www.gutenberg.org
+
+
+Section 3.  Information about the Project Gutenberg Literary Archive
+Foundation
+
+The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
+501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
+state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
+Revenue Service.  The Foundation's EIN or federal tax identification
+number is 64-6221541.  Contributions to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
+permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
+
+The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
+Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
+throughout numerous locations.  Its business office is located at 809
+North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887.  Email
+contact links and up to date contact information can be found at the
+Foundation's web site and official page at www.gutenberg.org/contact
+
+For additional contact information:
+     Dr. Gregory B. Newby
+     Chief Executive and Director
+     gbnewby@pglaf.org
+
+Section 4.  Information about Donations to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation
+
+Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
+spread public support and donations to carry out its mission of
+increasing the number of public domain and licensed works that can be
+freely distributed in machine readable form accessible by the widest
+array of equipment including outdated equipment.  Many small donations
+($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
+status with the IRS.
+
+The Foundation is committed to complying with the laws regulating
+charities and charitable donations in all 50 states of the United
+States.  Compliance requirements are not uniform and it takes a
+considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
+with these requirements.  We do not solicit donations in locations
+where we have not received written confirmation of compliance.  To
+SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
+particular state visit www.gutenberg.org/donate
+
+While we cannot and do not solicit contributions from states where we
+have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
+against accepting unsolicited donations from donors in such states who
+approach us with offers to donate.
+
+International donations are gratefully accepted, but we cannot make
+any statements concerning tax treatment of donations received from
+outside the United States.  U.S. laws alone swamp our small staff.
+
+Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
+methods and addresses.  Donations are accepted in a number of other
+ways including checks, online payments and credit card donations.
+To donate, please visit:  www.gutenberg.org/donate
+
+
+Section 5.  General Information About Project Gutenberg-tm electronic
+works.
+
+Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg-tm
+concept of a library of electronic works that could be freely shared
+with anyone.  For forty years, he produced and distributed Project
+Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
+
+Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
+editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
+unless a copyright notice is included.  Thus, we do not necessarily
+keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
+
+Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
+
+     www.gutenberg.org
+
+This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
+including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
+Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
+subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
diff --git a/old/44781-8.zip b/old/44781-8.zip
new file mode 100644
index 0000000..2b88e6a
--- /dev/null
+++ b/old/44781-8.zip