initial commit of ebook 44793HEADmain

6 files changed, 9494 insertions, 0 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..6833f05
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,3 @@
+* text=auto
+*.txt text
+*.md text
diff --git a/44793-0.txt b/44793-0.txt
new file mode 100644
index 0000000..a481b2b
--- /dev/null
+++ b/44793-0.txt
@@ -0,0 +1,4547 @@
+*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 44793 ***
+
+KERTOMUKSIA INTIAN YLÄNGÖILTÄ JA LAAKSOISTA
+
+Kirj.
+
+Rudyard Kipling
+
+
+Englannin kielestä suomentanut Aino Malmberg.
+
+
+
+Otava, Helsinki, 1893.
+
+Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Kirjapainossa.
+
+
+
+
+
+SISÄLLYS:
+
+ Ilman kirkon siunausta.
+ Hänen oma aviovaimonsa.
+ Yli rajain.
+ Dungaran tuomio.
+ Lispeth.
+ Wee Willie Winkie.
+ Aurelianus Mc Gogginin kääntyminen.
+ Mennyttä kalua.
+ Amorin nuolet.
+ Kahden kauppa -- kolmannen korvapuusti.
+ Kuinka Pluffles pelastui.
+ Erehdys.
+ Suddhoon talossa.
+ Toinen mies.
+ Venus Annodomini.
+
+
+
+
+Ilman kirkon siunausta.
+
+
+I.
+
+"Mutta jos se onkin tyttö."
+
+"Minun elämäni herra, se ei voi olla tyttö. Minä olen rukoillut niin
+monta yötä ja lähettänyt lahjoja Sheikh Badlin pyhälle arkulle niin
+usein, että minä tiedän, että Jumala antaa meille pojan -- pojan, josta
+on kasvava mies. Ajattele sitä ja iloitse. Minun äitini on oleva hänen
+äitinsä kunnes minä itse jaksan ottaa hänet hoidettavakseni, ja Pattan
+moskean mollah on ennustava hänen elämänvaiheensa -- suokoon Jumala
+että hän syntyisi onnellisena hetkenä! -- ja sitten, sitten sinä et
+koskaan kyllästy minuun, orjaasi."
+
+"Mistä ajasta saakka sinä olet ollut orja, sinä minun kuningattareni?"
+
+"Alusta pitäen -- kunnes tämä armo minulle tapahtui. Kuinka minä
+saatoin olla varma sinun lemmestäsi kun minä tiesin, että minä olin
+hopealla ostettu?"
+
+"Ei, se oli sinun huomenlahjasi. Minä maksoin sen äidillesi."
+
+"Ja hän on sen kätkenyt ja hautoo sitä nyt päivät pitkään kuin kana.
+Mitä sinä puhut huomenlahjasta. Minut ostettiin rahalla ikäänkuin
+olisin ollut tanssijatar Lucknowista enkä lapsukainen."
+
+"Suretko sinä sitä?"
+
+"Minä olen surrut, mutta nyt minä iloitsen. Nyt sinä et milloinkaan
+lakkaa rakastamasta minua, ethän, kuninkaani?"
+
+"En ilmoisna ikänä. En."
+
+"Et sittenkään, vaikka _mem-logit_ -- nuo sinun oman rotusi Valkoset
+naiset -- rakastaisivat sinua? Muista, minä olen katsellut heitä kun he
+iltasilla ovat ajelemassa; he ovat hyvin suloisia."
+
+"Minä olen nähnyt tulipalloja sadottain, minä olen nähnyt kuun ja --
+sitten minä en enää nähnyt tulipalloja."
+
+Ameera taputti kätösiään ja nauroi. "Hyvin sinä puhut", sanoi hän.
+Sitten hän jatkoi, koettaen näyttää hyvin armollisen alentuvaiselta:
+"Jo riittää. Minä sallin sinun lähteä -- jos tahdot."
+
+Mies ei liikahtanut. Hän istui matalalla punaseksi maalatulla sohvalla
+huoneessa, jossa ei ollut muita huonekaluja kuin sinisen ja valkosen
+kirjava lattiamatto, muutamia ryyjyjä ja sangen täydellinen kokoelma
+alkuasukkaiden tavallisia patjoja. Hänen jalkainsa juuressa istui
+kuusitoistavuotias nainen ja tuon miehen silmissä hän oli kaikki
+kaikessa koko maailmassa. Kaikkien sääntöjen ja lakien mukaan tämän
+naisen olisi pitänyt olla vallan toisessa asemassa, sillä mies oli
+englantilainen ja tyttö muhamettilaisen tytär, ostettu rahalla kaksi
+vuotta sitten äidiltään, joka ollessaan ilman rahoja olisi myynyt
+itkevän Ameeran vaikka itse pimeyden ruhtinaalle, kunhan vaan maksu
+olisi ollut kyllin suuri.
+
+Se oli kevytmielisesti solmittu liitto. Mutta jo ennenkuin tyttö oli
+kehittynyt täyteen kukoistukseensa, täytti hän suurimman osan John
+Holdenin elämästä. Ameeralle ja hänen äidilleen, tuolle vanhalle
+peikolle, Holden oli vuokrannut pienen talon, josta saattoi nähdä
+suuren, punamuurisen kaupungin, ja hän huomasi kun rinkikukkaset
+puhkesivat pihakaivon ympärillä ja Ameera oli järjestänyt ympäristönsä
+omien mukavuuskäsitteidensä mukaan, ja hänen äitinsä oli lakannut
+morkkaamasta keittolieden sopimattomuutta, etäisyyttä kauppatorista ja
+taloustoimia yleensä -- että tämä talo oli muuttunut hänen kodikseen.
+Kuka tahansa saattoi tunkeutua hänen poikamies-asuntoonsa päivällä
+ja yöllä, eikä hänen elämänsä siellä ollut ollenkaan hauskaa. Tässä
+talossa taaskin ainoastaan hänen jalkansa sai astua ulkopihan poikki
+naisten huoneesen; ja kun paksu puuovi oli rämähtänyt kiinni hänen
+takanaan, oli hän kuningas omalla alueellaan, jossa Ameera oli
+kuningatar. Ja nyt hänen kuningaskuntaansa oli tulossa kolmas henkilö,
+jonka saapuminen hiukan suretti Holdenia. Se häiritsi hänen täydellistä
+onneansa. Hänen oman kotinsa säännöllinen rauhallisuus rikkoontui.
+Mutta Ameera oli vallan hulluna ilosta sitä ajatellessaan ja hänen
+äitinsä oli yhtä hyvillään. Miehen rakkaus, ja varsinkin valkosen
+miehen, on aina häilyvätä laatua, mutta, niin miettivät molemmat
+naiset, ehkä pienen lapsen kätöset saattaisivat pitää kiinni sen. "Ja
+sitten" -- sanoi Ameera aina -- "sitten hän ei milloinkaan välitä
+Valkosista _mem-logeista_. Minä vihaan heitä kaikkia -- minä heitä
+vihaan."
+
+"Kyllä hän kerran palaa oman kansansa luo", sanoi äiti, "mutta Jumala
+suokoon, että tämä aika vielä olisi kaukana."
+
+Holden istui vaiti sohvalla ajattelen tulevaisuutta, ja hänen
+ajatuksensa eivät olleet hupaisia. Kaksoiselämän hankaluudet ovat
+moninaiset. Hallitus oli erinomaisella huolenpidollaan määrännyt
+hänet pois asemalta pariksi viikoksi hoitamaan erään miehen
+virkaa, jonka täytyi olla vaimonsa sairasvuoteen ääressä. Se joka
+Holdenille suullisesti ilmoitti tämän muutoksen, lopetti sanomansa
+sillä ystävällisellä huomautuksella, että Holden sai pitää itseään
+onnellisena kun oli poikamies ja vapaa. Hän tuli nyt kertomaan tätä
+uutista Ameeralle.
+
+"Se ei ole hyvä", sanoi Ameera, "mutta ei se ole niin pahakaan. Onhan
+minulla äitini täällä eikä mikään vaara minua kohtaa -- ellen minä
+vaan kuole pelkästä ilosta. Mene sinä työhösi ja älä ajattele ikäviä.
+Kun ne päivät ovat ohi, minä luulen... ei, minä olen varma siitä. Niin
+-- niin sitten minä panen _poikasi_ sinun syliisi, ja sinä rakastat
+minua ikuisesti. Juna lähtee ensi yönä -- puoliyön aikaan, eikö niin?
+Mene nyt, ja sydämesi ei saa olla murheellinen minun tähteni. Mutta
+ethän sinä viivyttele takasintuloasi! Ja ethän sinä seisahdu tiellä
+puhelemaan noiden rohkeiden Valkosten _mem-logien_ kanssa! Palaja pian
+luokseni, minun elämäni!"
+
+Kun Holden oli kulkenut pihan poikki hevosensa luo, joka oli sidottuna
+portin pielessä, puheli hän harmaapäiselle vanhalle talon vartialle
+ja käski häntä, jos mikä onnettomuus sattuisi, lähettämään valmiiksi
+kirjoitetun sähkösanoman, jonka Holden hänellä antoi. Siinä kaikki
+minkä hän saattoi tehdä, ja mieli yhtä mustana kuin miehellä, joka
+odottaa omia hautajaisiaan, läksi Holden yöjunassa maanpakoonsa.
+Joka hetkenä päivällä hän odotti sähkösanoman tuloa ja joka tunti
+yöllä hän kuvaili Ameeran kuolevan. Tietysti hänen työnsä valtion
+hyväksi ei silloin ollut juuri parhainta laatua eikä hänen käytöksensä
+työtovereitaan kohtaan aivan herttaisinta. Kaksi viikkoa kului eikä
+kotoa kuulunut sanaakaan, ja melkein menehtymäisillään levottomuudesta
+Holden palasi takasin. Kotiin tultuaan täytyi hänen kärsiä vielä kaksi
+kallista tuntia päivällisillä klubissa, jossa hän kuuli ikäänkuin
+unessa, kuinka kunnottomasti hän on hoitanut tuon toisen miehen virkaa
+ja kuinka paljon kaikki hänen toverinsa olivat pitäneet hänestä. Sitten
+hän kiitämällä kiiti hevosen selässä läpi yön, sydän vavahdellen
+levottomuudesta. Hän ei saanut mitään vastausta ensin koputtaessaan
+portille ja hän oli jo kääntänyt hevosensa potkasuttaakseen koko portin
+rikki, kun samassa Pir Khan saapui lyhty kädessä ja tarttui suitsiin.
+
+"Onko mitään tapahtunut?" sanoi Holden.
+
+"Uutiset eivät tule minun suustani, oi sinä köyhien suojelija, vaan
+--", hän kurotti esiin vapisevan kätensä kuten hyvien uutisten tuoja
+ainakin, joka on ansainnut palkinnon.
+
+Holden syöksyi pihan poikki. Valkea paloi ylähuoneessa. Hänen hevosensa
+hirnui porttikäytävässä ja samassa hän kuuli kimeätä hiljaista
+inisemistä, joka ajoi kaiken veren hänen sydämeensä. Se oli uusi ääni,
+mutta se ei vielä todistanut että Ameera oli elossa.
+
+"Kuka siellä on", huusi hän kapeilla tiiliportailla.
+
+Silloin kuului Ameera huudahtavan ilosta ja sitten äidin ääni vastasi
+vavisten vanhuudesta ja ylpeydestä: "Me molemmat ja -- mies -- sinun
+poikasi."
+
+Huoneen kynnyksellä Holden astui paljastetulle miekalle, joka oli
+asetettu siihen estämään onnettomuuksia, ja se katkesi kahtia kun hän
+malttamattomasti potkasi siihen kantapäällään.
+
+"Jumala on suuri", äänsi Ameera hämärässä. "Sinä olet ottanut hänen
+onnettomuutensa päällesi."
+
+"Niin, mutta kuinka sinä jaksat minun elämäni elämä? Vanha vaimo kuinka
+hän jaksaa?"
+
+"Hän on unohtanut kärsimyksensä ilosta kun lapsi on syntynyt. Ei ole
+hätääkään; mutta puhu hiljaa", sanoi äiti.
+
+"Minä kaipasin vaan sinun läsnäoloasi tullakseni vallan terveeksi",
+sanoi Ameera. "Minun kuninkaani, sinä olet ollut kovin kauan poissa.
+Mitä tulijaisia sinä tuot minulle? Oi, tällä kertaapa minä tuon lahjoja
+sinulle. Katso, minun elämäni, katso. Oletko milloinkaan nähnyt
+tuollaista lasta? Ei, minä olen liian heikko vetämään käsivarttanikaan
+hänen altaan."
+
+"Ole hiljaa sitten ja älä puhu. Minä olen luonasi, _bacheri_ (pikku
+vaimo)."
+
+"Oikeen sanoit, sillä nyt meitä liittää toisiimme side ja nuora
+(_peecharee_), jota ei mikään voi katkaista. Katso -- voitko sinä nähdä
+tässä valossa? Hän on sileä ja puhdas. Ei milloinkaan ole semmoista
+poikaa syntynyt. _Ya illah!_ hänestä on kasvava oppinut bramiini --
+ei, kuningattaren soturi. Ja sinä minun elämäni, rakastatko sinä minua
+yhtä paljon kun ennen, vaikka minä olen heikko ja sairas ja rasittunut?
+Vastaa suoraan."
+
+"Oi, minä rakastan niinkuin aina olen rakastanut, koko sielullani.
+Makaa hiljaa oma helmeni ja koeta levähtää."
+
+"Mutta älä sinä mene pois. Istu tässä minun vieressäni -- noin. Äiti,
+tämän talon hallitsija tarvitsee patjan. Tuo se hänelle." Samassa
+pienonen uusi tulokas, joka makasi Ameeran käsivarrella, liikahti
+hiukkasen. "Ahaa", sanoi Ameera, ääni rakkaudesta väreillen, "tämä
+poika on urheilia syntymästään saakka. Hän potkasta napsahuttaa minua
+kylkeen aika lailla. Onko milloinkaan syntynyt tuommoista lasta? Ja
+hän on meidän -- sinun ja minun. Pane kätesi hänen päänsä päälle,
+mutta varovasti, sillä hän on kovin nuori ja miehet ovat kömpelöitä
+semmoisissa seikoissa."
+
+Hyvin hellävaroen Holden siveli sormiensa päillä untuvaista päätä.
+
+"Hän on oikeauskoinen", sanoi Ameera; "sillä yöllä maatessani
+minä kuiskasin rukouskutsun ja meidän uskontunnustuksemme hänen
+korvaansa. Se on hyvin omituinen sattumus, että hänkin on syntynyt
+perjantaipäivänä kuten minäkin. Pitele varovaisesti häntä, oma elämäni;
+mutta hänpä voikin jo melkein tarttua kiini käsillään."
+
+Holden löysi pienen avuttoman kätösen, joka heikosti puristi hänen
+sormeaan. Tuo puristus koski sähkövirran tavoin kaikkiin hänen
+jäseniinsä ja aina sydänsopukkaan saakka. Siihen asti hän oli yksinomaa
+ajatellut Ameeraa. Nyt hän alkoi ymmärtää että oli toinenkin olento
+maailmassa, mutta hän ei voinut käsittää että se oli oikein hänen oma
+poikansa, jolla oli sielu kuten muillakin. Hän istautui ajattelemaan ja
+Ameera uinahti hiukan.
+
+"Mene kotiisi, sahib", sanoi Ameeran äiti kuiskaten. "Ei ole hyvä, että
+hän löytää sinut täällä herätessään. Hänen täytyy olla rauhassa."
+
+"Minä menen", sanoi Holden nöyrästi. "Tässä on rahaa. Pidä huolta minun
+pojastani että hän kasvaa ja saa kaikkea mitä tarvitsee."
+
+Hopean helinä herätti Ameeran. "Minä olen hänen äitinsä enkä
+palkkalainen", sanoi hän heikosti. "Pitääkö minun hoitaa häntä paremmin
+taikka huonommin rahojen tähden? Äiti, anna takasin rahat. Minä olen
+synnyttänyt herralleni pojan."
+
+Väsyneenä vaipui hän sikeään uneen melkein ennenkuin hän oli kunnolla
+lopettanut lauseensa. Holden hiipi hiljaa alas pihaan, sydän tyynenä.
+Pir Khan, tuo vanha talon vartija, hytkähteli mielihyvästä.
+
+"Tämä talo on nyt täydellinen", sanoi hän ja ilman pitempiä selityksiä
+työnsi Holdenin käteen sapelin, jota Pir Khan ennen oli käyttänyt
+palvellessaan kuningattaren poliisikunnassa. Sidotun vuohen määkyminen
+kuului kaivon luota.
+
+"Niitä on kaksi", sanoi Pir Khan -- "kaksi mitä oivinta vuohta. Minä
+ostin ne ja ne maksoivat paljon rahaa; ja koska täällä ei vietetä
+mitään syntymäjuhlaa, saan minä niiden lihat. Lyö kovasti sahib. Tämä
+on huono sapeli. Odota kunnes ne nostavat päänsä ylös maasta, jossa ne
+nyt pureksivat rinkikukkasia."
+
+"Miksi niin?" kysyi Holden hämmästyksissään.
+
+"Se on hänen syntymäuhrinsa. Mikäs sitten? Muutoinhan lapsi voisi
+kuolla kun ei häntä varjeltaisi kohtalolta. Tiedät kai sinä, köyhien
+suojelija, loitsusanat tällaisessa tilaisuudessa."
+
+Holden oli kerran ne oppinut, vaikk'ei hän silloin luullut niitä
+koskaan itse sanelevansa. Kun hän puristi kylmää sapelin kahvaa, muisti
+hän äkkiä kuinka lapsi tuolla yläkerrassa oli puristanut hänen sormeaan
+-- tuo lapsi, joka oli hänen oma poikansa -- ja hän rupesi pelkäämään
+että jos hän hänet kadottaa.
+
+"Lyö!" sanoi Pir Khan. "Ei koskaan elämä syty maailmassa, ellei sitä
+makseta toisella elämällä. Katso, vuohet ovat nostaneet päänsä. _Nyt_!
+Iske varmasti!"
+
+Tuskin tietäen mitä hän teki, Holden iski kaksi kertaa, mutisten
+muhamettilaisen rukouksen, joka sisälsi seuraavaa: "Kaikkivaltias!
+Tämän poikani sijasta minä uhraan sinulle elämän elämästä, veren
+verestä, pään päästä, luun luusta, karvan karvasta, nahan nahasta."
+Odottava hevonen päristeli ja nousi pystyyn haistaessaan lämmintä
+verta, joka räiskähti Holdenin ratsusaappaille.
+
+"Hyvin iskit!" sanoi Pir Khan pyyhkien sapelia. "Sotamies sinusta
+olisi pitänyt tulla. Mene iloisella mielellä, sinä taivahinen herra.
+Minä olen sinun palvelijasi ja sinun poikasi palvelija. Eläköön minun
+herrani tuhannen vuotta ja, ... onhan vuohien liha minun?"
+
+Pir Khan poistui kun hän täten oli saanut enemmän kuin kuukauden
+palkan. Holden hyppäsi satulaan ja ratsasti iltahämyssä matalalla
+leijuilevan savun halki. Hänen mielensä oli täynnä riemua ja hän tunsi
+jonkunmoista epämääräistä hellyyttä, joka ei koskenut mitään erityistä
+esinettä, mutta joka melkein tukehdutti häntä kun hän kumartui
+levottoman hevosensa kaulan yli. "En milloinkaan elämässäni ole
+tuntenut mitään tällaista", hän ajatteli. "Minun pitää mennä klubiin
+vähän tyyntymään."
+
+Klubissa oli biljaardipeli juuri alulla ja huone oli täynnä miehiä.
+Holden astui kiireesti valoisaan huoneesen toveriensa seuraan laulaen
+täyttä kurkkua:
+
+"Kun Baltimoressa kävelin, mä neidon tapasin."
+
+"Tapasitko?" kysäisi klubin sihteeri nurkastaan. "Sattuiko hän
+kertomaan sinulle, että sinun saappaasi ovat likomärät? Hyvä Jumala,
+mies, sehän on verta!"
+
+"Vielä mitä!" sanoi Holden ottaen biljaardikepin. "Saanko ottaa osaa
+peliin? Se on kastetta. Minä olen ratsastanut korkean laihon läpi. Kas
+peijakas! minun saappaani ovat todellakin aika siivossa!
+
+    "Ja jos se on tyttö, hän kultakihlat saa
+    Ja jos on poika, kuningastaan voi hän puolustaa
+    Miekallaan ja peitsellään ja siniviitassaan,
+    Ja niinkuin ennen isänsä..."
+
+"Keltanen siniselle -- viheriäinen seuraa", sanoi markööri
+yksitoikkoisesti.
+
+"Ja niinkuin ennen isänsä -- olenko minä viheriäinen, markööri? --
+ja niinkuin ennen isänsä -- ohhoh, jopa löin pahasti! -- hän kulkee
+laivassaan!"
+
+"Minä en ymmärrä, että sinulla on mitään syytä laulaa hoilotella",
+sanoi mallikelpoinen nuori virkamies pisteliäästi. "Hallitus ei ole
+erinomaisesti tyytyväinen sinun työhösi, kun hoidit Sandersin virkaa."
+
+"Onko tuo olevinaan muistutus korkeammalta taholta?" sanoi Holden
+hymyillen hajamielisesti. "Minä toivon voivani kestää sen."
+
+Puhe kääntyi nyt tuohon ijäti uuteen aineesen, kunkin töihin, ja tämä
+tyynnytti Holdenia, kunnes hänen oli aika lähteä pimeään autioon
+asuntoonsa, jossa hänen palveliansa otti häntä vastaan kuten semmoinen
+henkilö ainakin, joka tunsi kaikki hänen salaisuutensa. Holden pysyi
+valveilla suurimman osan yöstä ja hänen unelmansa olivat hauskaa laatua.
+
+
+II.
+
+"Kuinka vanha hän on nyt?"
+
+"_Ya illah!_ Oikeen miesmäinen kysymys! Hän on melkein kuuden viikon
+vanha, ja tänä iltana minä menen sinun kanssasi, oi elämäni, huoneen
+katolle lukemaan tähdet. Sillä se on onneksi. Hän on syntynyt
+perjantaipäivänä auringon merkin alla, ja minulle on sanottu, että
+hän elää kauvemmin kuin kumpikaan meistä ja tulee rikkaaksi. Voimmeko
+toivoa enempää, kulta?"
+
+"Emme voi. Mennään ylös katolle ja sinä luet tähtiä -- mutta ainoastaan
+muutamia, sillä taivas on paksussa pilvessä."
+
+"Talvisateet ovat myöhäsiä ja ne tulevat ehkä sopimattomaan aikaan.
+Joudu ennenkuin kaikki tähdet peittyvät. Minä olen koristanut itseni
+kauneimmilla jalokivilläni."
+
+"Sinä olet unohtanut parhaimman."
+
+"_Ah! meidän yhteisen_. Hän tulee myös. Hän ei vielä milloinkaan ole
+nähnyt taivasta."
+
+Ameera astui kapeille portaille, jotka veivät katolle. Lapsi lepäsi
+tyynenä ja räpäyttämättä silmiään hänen oikealla käsivarrellaan
+puettuna kalliisen hopeapaltteiseen muslimiin ja pieni myssy päässä.
+Ameera oli pukeutunut kaikkiin kalleuksiinsa. Timanttinappi, joka
+vastaa länsimaiden mushia, se kun näet kiinnittää huomion sierainten
+kaarevuuteen, kultainen otsakoristus, jota kaunistaa himmeät smaragdit
+ja täplikkäät rubiinit, raskas kultavanne, jota ei kaulaan kiinnittänyt
+muut pidäkkeet kuin puhtaan metallin nuorteus, ja helisevät
+hopearenkaat, jotka riippuivat pitkän matkaa alapuolella hänen ruusuisia
+nilkkojaan. Hän oli puettu vaalean vihreään muslimiin, kuten islamin
+tytär ainakin, olkapäästä kyynäsvarteen ja kyynäsvarresta ranteesen oli
+joukko hopeasia rannerenkaita, sidotut yhteen silkkilangoilla, rannetta
+koristi hennot lasirenkaat, jotka todistivat kuinka pehmeän kätösen
+yli ne olivat vedetyt, ja erittäin paksu kultanen rannerengas, joka ei
+ollenkaan kuulunut tämän maan koristuksiin, vaan jonka hän oli saanut
+lahjaksi Holdenilta, ja jota kiinnitti taidokas eurooppalainen lukko,
+huvitti häntä erinomaisen paljon.
+
+He istahtivat katon matalan valkosen kaiteen luo katsellen kaupunkia ja
+sen valkeita.
+
+"Nuo tuolla alhaalla ovat onnellisia", sanoi Ameera. "Mutta minä en
+usko että he ovat niin onnellisia kuin me. Enkä minä usko että valkoset
+_mem-logit_ ovat niin onnellisia. Vai mitä?"
+
+"Minä tiedän että he eivät ole."
+
+"Mistä sinä sen tiedät?"
+
+"He antavat lapsensa imettäjien hoidettavaksi."
+
+"Sitä minä en ole milloinkaan nähnyt", sanoi Ameera huoahtaen, "enkä
+minä tahtoisikaan nähdä sitä, _Ahi_!" -- hän nojasi päänsä Holdenin
+olkapäähän -- "minä olen lukenut neljäkymmentä tähteä ja nyt minua
+väsyttää. Katsoppas lasta, sinä minun elämäni rakkaus, hän lukee
+myöskin."
+
+Lapsi katseli silmät pyöreinä pimeätä taivasta. Ameera pani hänet
+Holdenin syliin ja poika makasi siinä itkemättä.
+
+"Miksi me häntä nimitämme keskenämme?" sanoi Ameera. "Katso! Väsyttääkö
+sinua katseleminen? Hänellä on vallan sinun silmäsi! Mutta suu --"
+
+"Se on sinun, oma armaani. Kuka sen tietäisi paremmin kuin minä?"
+
+"Se on semmoinen supukka suukkonen. Oi niin pienonen! Ja kuitenkin se
+huulillaan pitää koko minun sydämeni. Anna hänet jo minulle. Hän on jo
+ollut kovin kauvan minusta erillään."
+
+"Ei, anna hänen olla vielä, eihän hän vielä itke."
+
+"Kun hän itkee, niin sitten sinä annat hänet pois, niinkö? Millainen
+miesmäinen mies sinä olet! Kun hän itkee on hän vaan kahta kalliimpi
+minusta. Mutta, minun elämäni, minkä pikku nimen me annamme hänelle?"
+
+Tuo pieni olento lepäsi vallan Holdenin polvella. Se oli niin kovin
+avuton ja pehmeän pehmeä. Hän uskalsi tuskin hengittää, ettei
+musertaisi sitä. Vihreä aljo papukaija, jota pidetään jonkunmoisena
+suojelushenkenä useimmissa intialaisperheissä, liikahti orrellaan ja
+räpytteli uneliaisesti siivillään.
+
+"Tuossa on vastaus", sanoi Holden. "Mian Mittu on puhunut. Hän on
+oleva kuin papukaija. Kun hän kasvaa suureksi, hän puhuu paljon
+ja juoksentelee ympäri. Mian Mittu merkitsee papukaijaa sinun --
+mahomettilais-kielellä, eikö niin?"
+
+"Miksi me menemme niin kauvas?" sanoi Ameera tuskastuneesti.
+"Anna hänelle joku englantilainen nimi -- mutta ei sentään vallan
+englantilainen. Sillä hän on minun."
+
+"Olkoon hänen nimensä sitten Tota, sillä se on vallan englantilaisen
+nimen kaltainen."
+
+"Niin, Tota! ja se on myöskin papukaijan nimi. Suo minulle anteeksi,
+minun herrani, mitä äsken sanoin, mutta se on varmaa, että hän on liian
+pieni kestämään niin mahtavaa nimeä kuin Mian Mittu. Hän olkoon Tota
+-- meidän oma Tota. Kuuletko sinä pienonen? Pikku armas, Tota on sinun
+nimesi."
+
+Hän siveli lapsen poskea ja tämä herättyään rupesi inisemään niin
+että Holdenin piti antaa hänet Ameeralle, joka viihdytti hänet tuolla
+ihmeellisellä laululla "_Aré koko, Ja ré koko!_" se on:
+
+    Pois varis, pois pois!
+    Päästä lasta nukkumaan,
+    Luumut kasvaa varvikossa
+    Maksaa pennin vaan,
+    Naula maksaa pennin vaan,
+    _Baba_, -- pennin vaan.
+
+Sittenkun Tota oli moneen kertaan saanut kuulla noiden luumujen hinnan,
+kyyristyi hän kokoon ja nukkui. Molemmat lihavat Valkoset mullit
+pihassa märehtivät verkalleen iltaruokaansa, vanha Pir Khan oli istua
+kyykistynyt Holdenin hevosen eteen, poliisisapeli polvillaan, ja veteli
+hitaasti paksua vesipiippua, joka kurnutti kuin sammakko ojassa.
+Ameeran äiti kehräsi alemmalla verannalla ja puuovi oli lukittu ja
+pönkitetty. Kaupungin humusta kuului hääjoukon soitto katolle ja parvi
+lentäviä lintuja himmensi hetkisen kuun pintaa.
+
+"Minä olen rukoillut", sanoi Ameera pitkän vaitiolon jälkeen, poski
+käden nojassa -- "minä olen rukoillut kahta asiaa. Ensiksikin, että
+minä saisin kuolla sinun sijastasi, jos sinun kuolemasi on määrätty,
+ja toiseksi, että minä saisin kuolla tämän lapsen sijasta. Minä olen
+rukoillut profeettaa ja Beebee Miriamia. [Neitsyt Maaria.] Luuletko
+sinä, että jompikumpi heistä kuulee rukoukseni?"
+
+"Kuka ei kuulisi pienintäkin sanaa sinun huuliltasi?"
+
+"Minä pyysin vakavata vastausta ja sinä vastaat vaan imarrellen.
+Kuullaanko minun rukoukseni?"
+
+"Mistä minä voin sen tietää. Jumala on hyvin hyvä."
+
+"Siitä minä en ole varma. Kuuleppas nyt. Jos minä kuolen taikka jos
+lapsi kuolee, mikä sinun kohtaloksesi tulee? Sinä, joka jäät elämään,
+palajat ylpeiden Valkosten _mem-logien_ luo, sillä vertaiset pyrkivät
+vertaistensa luo."
+
+"Ei aina."
+
+"Niin, naiset tosin eivät. Mutta miesten laita on toinen. Kerran,
+myöhemmin, sinä palaat oman kansasi luo. Sen minä voisin kärsiä, sillä
+minä olen silloin kuollut. Mutta itse kuolemassakin sinä joudut minusta
+erillesi outoon paikkaan ja paratiisiin, jota minä en tunne."
+
+"Paratiisiinkohan?"
+
+"Tietysti, sillä mikä Jumala soisi sinulle pahaa? Mutta me kaksi --
+lapsi ja minä -- joudumme muuanne, ja me emme voi tulla sinun luoksesi,
+etkä sinä meidän luo. Menneinä aikoina, ennenkuin lapsi oli syntynyt,
+minä en ajatellut niitä asioita, mutta nyt ne ovat aina mielessäni. Se
+on hyvin ankaraa puhetta."
+
+"Kaikki tapahtuu niinkuin on sallittu. Huomisesta me emme tiedä,
+mutta tämän päivän ja rakkautemme me tunnemme. Ja olemmehan me nyt
+onnellisia."
+
+"Niin onnellisia, että meidän pitäisi koettaa tehdä onnemme
+pysyväiseksi. Ja sinun Beebee Miriamisi ehkä kuulee minun rukoukseni,
+sillä hänkin on nainen. Mutta sitten hän ehkä kadehtii minua. -- Ei
+miehen sovi jumaloida naista."
+
+Holden nauroi ääneensä Ameeran pikku mustasukkaisuuden puuskalle.
+
+"Eikö se sovi? No miksi sinä et sitten kiellä minua jumaloimasta sinua?"
+
+"Sinua jumaloimasta! Ja minua? Minun kuninkaani, huolimatta kaikista
+sinun suloisista puheistasi minä kyllä tiedän, että minä olen
+sinun palvelijasi ja orjasi ja tomu sinun jalkaisi alla. Enkä minä
+tahtoisikaan, että olisin toisin. Katso!"
+
+Ennenkuin Holden saattoi häntä estää, heittäytyi hän alas ja kosketti
+Holdenin jalkaa. Sitten nousi hän ylös hiukan naurahtaen ja painoi
+Totaa lujemmin rintaansa sanoen melkein hurjasti:
+
+"Onko se totta että nuo ylpeät valkoset _mem-logit_ elävät kolme kertaa
+niin kauan kuin minä. Onko se totta että he menevät naimisiin vasta
+vanhoina naisina."
+
+"He menevät naimisiin kuten muutkin -- sittenkun ovat kehittyneet
+naisiksi."
+
+"Sen minä tiedän, mutta heidät naidaan viidenkolmatta ikäisinä. Onko se
+totta?"
+
+"On kyllä."
+
+"_Ya illah!_ Viidenkolmatta vanhoina! Kuka ottaisi vapaasta tahdosta
+vaimon, joka on kahdeksankaantoista vuotta täyttänyt? Hän on jo vaimo
+-- joka vanhenee joka tunti. Viisikolmatta! Minä olen jo vanha eukko
+sillä iällä, ja --. Nuo _mem-logit_ ovat iäti nuoria. Voi kuinka minä
+vihaan heitä!"
+
+"Mitä heillä on tekemistä meidän kanssamme?"
+
+"En minä tiedä. Minä tiedän sen vaan että tässä maailmassa voi löytyä
+nainen, kymmenen vuotta vanhempi minua, joka voi tulla sinun luoksesi
+ja anastaa sinun rakkautesi kymmenen vuotta sen jälkeen kun minä jo
+olen vanha vaimo, harmaapäinen ja Totan pojan hoitaja. Se on väärin ja
+pahasti. Heidän pitäisi myöskin kuoleman."
+
+"Nyt sinä olet, ikävuosistasi huolimatta, lapsi, jonka minä otan
+syliini ja kannan alas portaita myöten."
+
+"Tota! Varo Totaa, minun herrani! Sinäpä se olet vallaton kuin pikku
+lapsi!" Ameera nosti Totan polvelleen suojaan nauraen, kun Holden
+sylissään kantoi heidät alas portaita. Tota avasi silmänsä ja hymyili
+kuin pieni enkeli.
+
+Hän oli hiljainen lapsi ja ennenkuin Holden oikein taisi käsittää että
+hän oli maailmassakaan, oli hänestä kasvanut pikku kullankarvanen
+lemmikki, joka oli tuon kaupungin laidassa olevan talon itsevaltias.
+Nämät kuukaudet olivat täydellisen onnen aikaa Holdenille ja Ameeralle
+-- onnen, joka oli vallan erillään maailmasta, suljettuna tuon puisen
+oven takana, jota Pir Khan vartioitsi. Päiväseen aikaan Holden hoiti
+virkaansa säälien sydämestään sellaisia, jotka eivät olleet yhtä
+onnellisia kuin hän, ja osoittaen semmoista mieltymystä pikku lapsiin,
+että moni äiti aseman pienissä seurueissa sekä ihmetteli että oli
+hyvillään. Illan hämärtäessä hän palasi Ameeran luo, joka oli vallan
+täynnä juttuja Totan ihmeellisistä toimista: kuinka hän oli taputellut
+käsiään ja liikutellut sormiaan semmoisella voimalla ja tarkoituksella
+että se oli vallan ilmeinen ihme; kuinka hän sitten myöhemmin oli aivan
+itsestään ryöminyt pois matalalta makuusijaltaan lattialle ja seisonut
+molemmilla jaloillaan kolmen hengenvetämän ajan. "Ja ne olivat pitkiä
+hengenvetämiä, sillä minun sydämeni oli ilosta vallan värähtämättä",
+sanoi Ameera.
+
+Sitten Tota otti leikkitoverikseen molemmat mullit, pienen harmaan
+oravan, faraorotan, joka eli kolossa kaivon luona ja varsinkin Mian
+Mittu papukaijan, jonka höyheniä hän armottomasti nyki, ja Mian Mittu
+kirkui kunnes Ameera ja Holden saapuivat.
+
+"Voi sinua veitikka! Sinä pikku jättiläinen! Noinko sinä kohtelet
+veljeäsi katolla! _Tobah, tobah!_ Hyi, hyi! Mutta minäpä tiedän
+loitsukeinon, joka tekee hänet viisaaksi kuin Suleiman ja Aflatoun
+[Salomo ja Plato]. Katsoppas nyt", sanoi Ameera. Hän otti koruompelulla
+koristetusta kukkarosta kourallisen mantelia. "Katso! Me luemme
+seitsemän. Jumalan nimessä!"
+
+Hyvin vihasena ja höyhenet pörröllään asetettiin Mian Mittu häkkinsä
+katolle, ja istuutuen lapsen ja linnun väliin Ameera musersi ja kuori
+mantelin hampaillaan, jotka olivat manteliakin valkosemmat. "Tämä
+on varma taikakeino, minun elämäni; älä naura. Katso, minä annan
+papukaijalle toisen puolikkaan ja Totalle toisen." Mian Mittu nokkasi
+varovasti toisen puolikkaan Ameeran huulilta ja hän suuteli toisen
+puolikkaan lapsen suuhun, joka söi sen hitaasti, silmät kummastelevina.
+"Tämän minä teen seitsemänä päivänä ja varmaan hän, joka on meidän
+omamme, on kasvava taitavaksi puhujaksi ja viisaaksi. Oi Tota, mikä
+sinusta tuleekaan kun sinä kasvat mieheksi ja minä olen harmaapäinen?"
+Tota veti lihavat jalkansa somasti käppyrään. Hän osasi kontata eikä
+viitsinyt kuluttaa elämänsä kevättä turhissa puheissa. Hän tahtoi nykiä
+Mian Mittu papukaijan höyheniä.
+
+Kun Tota oli kohonnut arvoasteissa niin paljon, että hän oli saanut
+hopeaisen vyön, joka yhdessä hänen kaulaansa ripustetun neliskulmaisen
+ja hopeaan piirretyn tenhokalun kanssa muodosti tärkeimmän osan hänen
+puvustaan, silloin hän läksi käydä lylleröimään vaaralliselle retkelle
+pihan poikki Pir Khanin luo ja tarjosi hänelle kaikki kalleutensa
+palkaksi, jos hän vaan antaisi hänen ratsastaa edes hiukkasen Holdenin
+hevosella. Tota oli nähnyt mummonsakin siten hierovan kauppaa
+verannalla pikku tavarain kauppiaiden kanssa. Pir Khan itki, asetti
+tuon pehmeän pikku jalan harmaahapsisen päänsä päälle alamaisuutensa
+merkiksi ja kantoi tuon rohkean seikkailijan takaisin äitinsä syliin,
+vakuuttaen että Totasta tulisi monen miehen johtaja, ennenkuin hänelle
+partakaan oli kasvanut.
+
+Eräänä kuumana iltana kun hän istui lattialla isänsä ja äitinsä
+keskellä katsellen katupoikien alkamaa loppumatonta paperileija-sotaa,
+hän pyysi isäänsä antamaan hänellekin paperileijan, jota Pir Khan saisi
+lennättää, sillä häntä peloitti leikkiä sellaisten esineitten kanssa,
+jotka olivat häntä itseään suuremmat; ja kun Holden sanoi häntä pikku
+narriksi, nousi hän seisomaan ja sanoi verkalleen, tuntien syvästi oman
+arvonsa: "_Hum park nahin hai. Hum admi hai_." (Minä en ole mikään
+narri, minä olen mies.)
+
+Tuo vastaus herätti omituisia tunteita Holdenissa ja pani hänet
+todenteolla miettimään Totan tulevaisuutta.
+
+Hänen ei olisi tarvinnut siitä huolehtia. Totan elämä tuotti liian
+täydellistä iloa kestääkseen kauvan.
+
+Siitä syystä se otettiin pois, niinkuin monet asiat Intiassa otetaan
+pois, äkkiä ja aavistamatta. Tämän talon pikku hallitsija, kuten Pir
+Khan häntä nimitti, kävi surulliseksi ja valitteli vaivoja, hän, joka
+ei tuskista ennen mitään tiennyt. Ameera, hurjana pelvosta, hoiti häntä
+yöt päivät, mutta toisen päivän aamun sarastaessa Intian tavallinen
+syyskuume sammutti Totan elämän. Tuntui vallan mahdottomalta, että hän
+voisi kuolla, ja Ameera ja Holden eivät ensimmältä voineet käsittää,
+että se todellakin oli kuollut ruumis, joka makasi vuoteella. Sitten
+Ameera löi päätään huoneen seinään ja olisi heittäytynyt pihakaivoon,
+ellei Holden väkivoimalla olisi häntä estänyt.
+
+Ainoastaan yksi armo suotiin Holdenille. Kun hän ratsasti virastoonsa
+heleässä aamuvalossa, löysi hän siellä odottamassa tavattoman paksun
+postilaukun, joka vaati tarkkaa miettimistä ja kovaa työtä. Hän ei
+kuitenkaan käsittänyt tätä jumalien hyvyyttä.
+
+
+III.
+
+Kun kuula ensin iskee, ei se tuota enempää tuskaa kuin jos hyppysillään
+hiukan nipistäisi. Runneltu ruumis ei ilmoita vastalausettaan sielulle
+ennenkuin kymmenen taikka viidentoista sekunnin kuluttua. Sitten tulee
+jano, pakotus ja kuoleman kamppaus ja ääretön valitusten paljous.
+Holden käsitti tuskansa hitaasti niinkuin hän oli käsittänyt onnensakin
+ja hänellä oli sama pakoittava tarve salata sen pienimmätkin jäljet.
+Alussa hänestä tuntui vaan niinkuin jotain olisi irtautunut hänestä
+ja että Ameera tarvitsi lohdutusta, kun hän istui tuolla pää polviin
+kumarruksissa, väristen, kun Mian Mittu katolla huusi "Tota! Tota!"
+Lopulta koko hänen jokapäiväinen elämänsä loukkasi häntä. Se oli
+ilmeinen vääryys että ainoakaan lapsi asemalla oli elossa ja mellasteli
+iltasilla kun hänen oma lapsensa makasi kuolleena. Se tuotti niin
+polttavaa tuskaa kun joku niistä kosketti häntä, ja kun onnelliset
+isät kertoivat lastensa viimeisistä urostöistä, sattui se häneen kuin
+puukon pisto. Hän ei voinut selittää tuskaansa. Hänelle ei ollut
+apua, ei lohdutusta, ei osanottoa, ja Ameera kuljetti häntä joka ilta
+koko itsesyytösten helvetin läpi, joka on valmistettu niille, jotka
+ovat kadottaneet lapsen ja uskovat että pikkunen -- pienen pieni --
+lisävarovaisuus vaan olisi lapsen pelastanut. Ei ole monta helvettiä,
+jotka olisivat tätä pahempia, mutta Holden tuntee henkilön, joka on
+täydessä järjessään istautunut miettimään, että voiko vai eikö voi
+häntä syyttää vaimonsa kuolemasta.
+
+"Ehkä", oli Ameeran tapa sanoa, "ehkä minä en kylliksi suojellut häntä.
+Suojelinko minä vai enkö minä suojellut häntä? Aurinko, joka paistoi
+katolle kun hän leikki siellä niin kauvan yksinään, ja minä -- _ahi!_
+minä olin käherryttämässä tukkaani -- aurinko ehkä silloin tuotti
+häneen kuumeen. Jos minä olisin varoittanut häntä välttämään aurinkoa,
+olisi hän ehkä elossa. Mutta, oi minun elämäni, sano että minä olen
+syytön! Sinä tiedät, että minä rakastin häntä niinkuin minä rakastan
+sinua! Sano että minua ei voi syyttää, muutoin minä kuolen -- minä
+kuolen!"
+
+"Ei ketään voi syyttää. Jumala sen tietää, ettei voi. Se oli sallittu,
+ja kuinka me olisimme voineet sitä estää? Se on ollutta ja mennyttä.
+Anna olleen olla, armas!"
+
+"Hän oli minulle koko sydämeni. Kuinka minä voin olla ajattelematta
+sitä kun minun käsivarteni tuntee joka yö, että hän ei ole siinä? _Ahi!
+Ahi!_ Oi Tota, tule takasin minulle -- palaja jälleen, ja olkaamme
+kaikki yhdessä kuten ennenkin!"
+
+"Rauhoitu! rauhoitu! Itsesi tähden ja minun tähteni, jos sinä rakastat
+minua, rauhoitu."
+
+"Tästä minä näen, että sinä et siitä välitä, ja mitäpä sinä
+välittäisitkään? Valkosten miesten sydän on kivestä ja sielu raudasta.
+Voi, jos minä olisin nainut miehen omasta kansastani -- vaikka hän
+olisi lyönytkin minua -- enkä milloinkaan olisi syönyt muukalaisen
+leipää!"
+
+"Olenko minä muukalainen, minun poikani äiti?"
+
+"Mikäs muu sahib? ... Voi, anna minulle anteeksi -- anna! Kuolema
+on tehnyt minut hulluksi. Sinä olet minun sydämeni elämä, ja minun
+silmieni valo, ja elämäni henki, ja -- ja minä olen työntänyt sinut
+luotani, vaikkapa silmänräpäyksenkin vaan. Jos sinä menet pois, keltä
+minä sitten pyydän apua? Älä suutu. Usko minua, se oli tuska, joka
+puhui, enkä minä, sinun orjasi."
+
+"Sen minä tiedän -- minä tiedän. Meistä kolmesta on nyt vaan kaksi
+jäljellä. Sitä suuremmasta syystä meidän nyt pitäisi koettaa olla yksi."
+
+He istuivat lattialla vanhaan tapaansa. Oli lämmin yö aikaisin
+keväällä, kalevantulet leimahtelivat taivaan rannalta ja etäältä kuului
+silloin tällöin hiljaista ukkosen jyrinätä. Ameera nojautui Holdenin
+syliin.
+
+"Kuiva maa huutaa lehmän lailla sadetta, ja minä -- minä pelkään. Näin
+ei ollut silloin kun me tähtiä luimme. Mutta sinä rakastat minua yhtä
+paljon kuin ennen, vaikka yksi side on katkennut? Vastaa."
+
+"Minä rakastan enemmän kuin ennen, sillä meidän yhteinen surumme on
+uutena siteenä; ja sen sinä tiedät."
+
+"Niin, tiedän", sanoi Ameera kuiskaten hiljaa. "Mutta minusta tuntuu
+niin hyvältä kun kuulen sinun sanovan niin, minun elämäni, joka olet
+niin voimakas auttamaan. Minä en tahdo olla lapsi enää, vaan vaimo ja
+sinulle apuna. Kuule. Anna minulle _sitarani_, niin minä tahdon laulaa
+tyynesti."
+
+Hän otti kevyen hopealla silatun _sitaran_ ja alkoi laulaa suuresta
+sankarista Rajá Rasalusta. Käsi hapuili kieliä, ääni tuntui epäröivältä
+ja taukosi vähä väliä, ja erään matalan äänen kohdalla muuttui tuoksi
+pieneksi kehtolaulu paraksi, jossa kerrotaan pahasta variksesta:
+
+    Luumut kasvaa varvikossa,
+    Maksaa pennin vaan,
+    Naula maksaa pennin vaan, _Baba_ -- pennin --
+
+Sitten tulivat kyyneleet ja tuo surkea kapina kohtaloa vastaan, kunnes
+hän nukkui hiljaa valitellen unissaan ja puristaen oikeata käsivarttaan
+likelle ruumistaan ikäänkuin hän sillä olisi tahtonut suojella jotain,
+jota ei ollut siinä.
+
+Tämän yön jälkeen elämä kävi hiukan helpommaksi Holdenille. Tuo
+alituinen suru, jonka kuolema tuotti, pakoitti hänet työhön ja työ
+virkisti häntä täyttämällä hänen ajatuksensa kahdeksan tai yhdeksän
+tuntia päivässä. Ameera istui yksin kotona ja hautoi suruansa, mutta
+hänkin kävi onnellisemmaksi kun hän huomasi että Holden oli tyynempi,
+kuten naisten tapa on. He tunsivat onnea taas, mutta täällä kertaa
+varovasti.
+
+"Siitä syystä, että me rakastimme Totaa, hän kuoli. Jumala kadehti
+meitä", sanoi Ameera. "Minä olen ripustanut suuren mustan saviastian
+meidän ikkunaamme torjumaan pahoja silmäyksiä meistä, ja me emme saa
+huutaa iloamme, vaan meidän pitää kulkea hiljaa tähtien alla, muutoin
+Jumala löytää meidät. Eikös se ole hyvin puhuttu, sinä arvoton?"
+
+Hän oli aikonut sanoa: sinä rakastettu, mutta muutti sen näyttääkseen
+täten kuinka vakavasti hän tarkoitti, mitä oli puhunut. Mutta suutelo,
+joka seurasi tuota uutta nimeä, oli semmoinen että mikä jumala tahansa
+olisi sitä kadehtinut. He kulkivat edestakasin sanoen: "Se on turhaa --
+se on turhaa", ja toivoen että kaikki haltiat nyt kuulisivat heitä.
+
+Mutta haltiat hommailivat muita asioita. He olivat suoneet
+kolmellekymmenelle miljoonalle ihmisiä neljä onnen vuotta, jolloin
+ihmiset elivät mukavasti, vuodentulo oli varmaa ja syntyneitten
+lukumäärä oli vuosi vuodelta kasvamassa; maakunnista ilmoitettiin
+että yksinomaa maata viljelevä väki oli lisääntynyt niin, että nyt
+asui kullakin neliöpenikulmalla tuota rasitettua maata vaihdellen
+yhdeksästäsadasta kahteentuhanteen henkeen. Jo oli aika tehdä
+tilaa. Parlamentin jäsen Ala-Tootingista, joka kulki ympäri Intiaa
+silinterihatussa ja hännystakissa, puhui laveasti Britannian lain
+siunauksesta ja lausui ainoana tarpeellisena toivomuksenaan, että
+pantaisiin toimeen asianomaisesti vahvistettu valitsijasysteemi ja
+yleinen äänestys-oikeus. Hänen kärsivälliset isäntänsä hymyilivät ja
+pyysivät häntä olemaan tervetullut, ja kun hän keskeytti puheensa
+ilmoittaakseen sulosanoilla ihastustansa veripunasesta dhakpuun
+kukasta, joka nyt kukki liian aikaisin, siten ennustaen sairaita
+aikoja, niin silloin he hymyilivät vielä entistä enemmän.
+
+Se oli Kot-Kumharsenin maakunnan varapäällikkö, joka kerran klubissa
+puoleksi leikillisesti kertoi erään tapahtuman, mikä sai Holdenin veren
+jäähtymään, hänen kuunnellessaan loppujuttua.
+
+"Hän ei kiusaa enää ketään. En ole eläessäni nähnyt niin hämmästynyttä
+ihmistä. Voi helkkari, minä luulen että hän aikoo nostaa siitä
+kysymyksen parlamentissa. Hänen matkatoverinsa samassa laivassa --
+joka ruokapöydässä istui hänen vieressään -- sairastuu koleraan ja
+kuolee kahdeksassatoista tunnissa. Älkää naurako pojat. Parlamentin
+jäsen Ala-Tootingista on äärettömästi suutuksissaan siitä; mutta hän
+on vielä enemmän peloissaan. Minä luulen, että hän hommaa kirkastetun
+persoonansa pois koko Intiasta."
+
+"Minä antaisin hyvin paljon, jos kolera hänetkin tapaisi. Se pidättäisi
+muutamia hänen kaltaisiaan valtioviisaita asemillaan. Mutta mitä
+nyt kuuluu kolerasta? Tämähän on vallan liian aikaista semmoisille
+seikoille", sanoi eräs hyödyttömän suolannuolimen hoitaja. "Kyllä kai",
+sanoi maakunnan varapäällikkö miettiväisenä. "Me olemme kasvattaneet
+heinäsirkat luonamme. Meillä on paikka paikoin kolera kaikkialla
+pohjoisessa -- me sanomme ainakin 'paikka paikoin' siisteyden vuoksi.
+Kevättouvot ovat huonot viidessä maakunnassa, eikä kukaan ihminen näytä
+tietävän missä talvisateet viipyvät. Meillä on nyt maaliskuu kohta
+käsissä. Minä en tahdo ketään pelottaa, mutta minusta näyttää siltä
+kuin luonto aikoisi lopettaa laskunsa tänä kesänä paksulla verisellä
+viivalla."
+
+"Juuri kun minä aioin pyytää virkavapautta", sanoi ääni toiselta puolen
+huonetta.
+
+"Tänä vuonna ei anneta paljon virkavapauksia, mutta sitä enemmän taitaa
+tapahtua virkaylennyksiä. Minä olen tullut tänne anomaan hallitukselta
+että minun toivomani kanavan rakentaminen pantaisi hätäaputöitten
+luetteloon. Nyt on paha tuuli, joka ei ennusta mitään hyvää. Minä saan
+vihdoin viimeinkin tuon kanavan valmiiksi."
+
+"Se on siis tuo vanha veisu", sanoi Holden, "nälänhätä, kuume ja
+kolera?"
+
+"Ei, ei suinkaan! Ainoastaan paikkakunnallinen puute ja eri
+vuodenaikoina esiintyvien tautien tavallista suurempi ilmaantuminen.
+Sen saatte lukea kaikissa virallisissa ilmoituksissa, jos elätte vielä
+ensi vuonna. Te olette onnen poika. Teillä ei ole vaimoa, joka on
+toimitettava pois vaarapaikoilta. Vuoristoasemat tulevat olemaan täynnä
+vaimoväkeä tänä vuonna."
+
+"Minä luulen että te olette taipuvainen liiottelemaan puhetta
+basaareissa", sanoi nuori virkamies sihteeristöstä. "Minä olen
+huomannut --"
+
+"Ehkä olette", sanoi maakunnan päällikkö, "mutta teillä on hyvin paljon
+vielä huomattavaa poikani. Sillä välin minä tahdon huomauttaa teille
+--" Ja hän veti virkamiehen sivulle ja rupesi keskustelemaan tuon
+kanavan rakennustavasta, joka oli semmoisena sydänasiana hänelle.
+
+Holden palasi asuntoonsa ja alkoi ymmärtää ettei hän ollut yksin
+maailmassa, ja että hän oli levoton toisen tähden, mikä on erinomaisen
+tyydyttävä pelvon tunne miehen sielulle.
+
+Kaksi kuukautta myöhemmin, kuten päällikkö oli ennustanut, alkoi luonto
+kuitata laskujansa verisellä kynällä. Heti kevättouvon kantapäillä
+alkoi kuulua leivän huuto, ja hallitus, joka oli määrännyt, ettei
+kukaan saisi kuolla nälkään, lähetti vehnää. Sitten tuli kolera
+kaikilta kompassin suunnilta. Se hyökkäsi puolen miljoonan lukuiseen
+pyhissävaeltaja-joukkoon erään pyhän arkun luona. Moni kuoli jumalansa
+jalkain juureen, toiset pakenivat ympäri maata tuoden ruton mukanaan.
+Se hiipi alkuasukasten vallitettuun kaupunginosaan ja tappoi kaksisataa
+henkeä päivässä. Väki tulvaili juniin, riippuen kiinni astuinlaudoissa
+ja lymyten vaunujen katolla; ja kolera seurasi heitä, sillä joka
+asemalla vedettiin asemasillalle kuolleita ja kuolevaisia, jotka
+haisivat kalkkivedelle ja karbolihapolle. Ne kuolivat tienvieriin ja
+englantilaisten hevoset säikähtivät ruumiita heinikossa. Sadetta ei
+kuulunut ja maa kovettui rautaiseksi ettei kukaan pääsisi piiloutumaan
+sen sisään. Englantilaiset lähettivät vaimonsa vuoristoon ja palasivat
+työhönsä, yleten virassaan aina sitä myöten kuin heitä määrättiin
+täyttämään sotarinnassa syntyneitä aukkoja. Holden, kipeänä pelvosta,
+että hän ehkä kadottaisi kalleimman aarteensa maan päällä, oli
+koettanut parastansa saadakseen Ameeran lähtemään äitinsä kanssa
+Himalayan tienoille.
+
+"Minkätähden minä menisin?" sanoi hän eräänä iltana katolla.
+
+"Täällä on tautista, ja väkeä kuolee, ja kaikki valkoset _mem-logit_
+ovat menneet."
+
+"Kaikkiko?"
+
+"Kaikki -- paitsi ehkä joku vanha jöröpää, joka loukkaa miehensä
+sydäntä jäämällä tänne kuoleman vaaraan."
+
+"No niin; se joka jää, on minun sisareni, ja sinä et saa häntä
+ylenkatsoa, sillä minäkin käyn vanhaksi. Minä olen iloinen siitä että
+kaikki ylpeät Valkoset _mem-logit_ ovat menneet."
+
+"Puhunko minä vaimolle vai lapselle? Lähde vuoristoon ja minä pidän
+huolen siitä, että sinä matkustat kuin kuninkaan tytär. Ajattele
+lapsukainen. Punaseksi kiillotetuissa mullivaunuissa, jotka ovat
+hunnulla ja uutimilla peitetyt, metalliset papukaijat vaunujen aisoissa
+ja punanen vaate riippumassa. Minä lähetän kaksi palvelijata sinua
+saattamaan, ja --"
+
+"Lopeta jo! Sinä se olet lapsi kun tuommoista puhut. Mitä hyötyä
+minulla on semmoisista leluista? _Hän_ olisi hyväillyt mulleja,
+leikkinyt satulaloimen kanssa. Hänen tähtensä, ehkä -- sinä olet tehnyt
+minut hyvin englantilaiseksi -- minä olisin lähtenyt. Nyt minä en
+tahdo. Antaa _mem-logien_ paeta."
+
+"Heidän miehensä lähettävät heidät, armas."
+
+"Hyvin sinä puhut. Mistä saakka sinä olet ollut minun mieheni, jolla
+on valta määrätä, mitä minun tulee tehdä? Minä olen vaan synnyttänyt
+sinulle pojan. Sinä olet minulle ainoastaan minun sieluni koko
+toivo. Kuinka minä voisin erota sinusta kun minä tiedän, että jos
+sinua onnettomuus kohtaisi, vaikkapa niin pienen pieni kuin minun
+pikkusormeni kynsi -- eikös se ole pieni? -- niin minä sen tietäisin,
+vaikka olisin paratiisissa? Ja täällä, tänä kesänä sinä voisit kuolla
+-- ah, _janee_, kuolla! -- ja kuollessa sinä pyytäisit apua Valkoselta
+vaimolta ja viimeisessä silmänräpäyksessä hän ryöstäisi sinun lempesi
+minulta."
+
+"Mutta lempi ei synny silmänräpäyksessä eikä kuolinvuoteella."
+
+"Mitä sinä tiedät lemmestä, sinä kivisydän? Hän ottaisi sinun viimeiset
+kiitoksesi, ja Jumalan ja Profetan ja Beebee Miriamin kautta, sitä minä
+en milloinkaan kestäisi. Minun herrani ja minun armaani, älä puhu enää
+tuommoista järjetöntä minun pois lähdöstäni. Siellä, missä sinä olet,
+siellä olen minäkin. Sillä hyvä."
+
+Hän kietoi käsivartensa Holdenin kaulaan ja pani kämmenensä hänen
+suulleen.
+
+Eipä ole juuri onnea sen täydellisempää kuin se joka on anastettu
+miekan varjossa. He istuivat yhdessä nauraen ja nimittäen toisiaan
+vallan ääneensä kaikilla lempinimillä, jotka suinkin saattoivat
+herättää jumalien raivoa. Kaupunki heidän allaan oli täynnä omaa
+kurjuuttaan. Rikkivalkeat leimusivat kaduilla, väki hindulaisissa
+temppeleissä kirkui ja ulvoi, sillä jumalat eivät tahtoneet kuulla
+näinä päivinä. Suuren muhamettilaisen alttarin luona pidettiin
+jumalanpalvelusta ja minareeteista kaikui melkein lakkaamatta kutsut
+rukouksiin. He kuulivat valitukset taloista, joissa kuolo oli käynyt,
+ja kerran kuului erään äidin tuskan huuto, hän kun oli menettänyt
+lapsensa ja rukoili häntä palajamaan takasin. Hämärässä he näkivät
+kuolleita kannettavan pitkin kaupungin katuja ja jokaista paaria
+seurasi oma pieni murehtijajoukkonsa. Siitä syystä he suutelivat
+toisiaan ja värisivät.
+
+Luonnon lasku oli verinen ja ankara, sillä maa oli kovin rasittunut ja
+tarvitsi hengenvuoroa ennenkuin jokapäiväiselämän virta taas pääsisi
+peittämään sen. Kypsymättömien isien ja kehittymättömien äitien
+lapsilla ei ollut mitään vastustusvoimaa. He olivat peloissaan ja
+odottivat hiljaa, että miekka taas kätkeytyisi tuppeensa marraskuussa,
+jos niin oli sallittu. Englantilaisten joukossa syntyi aukkoja,
+mutta ne aukot täytettiin. Hallituksen hätäaputyöt, kolerasairaalat,
+lääkkeiden jakaminen ja mahdollinen terveyden hoito menestyivät, sillä
+niin oli käsketty.
+
+Holdenia oli käsketty pitämään varalta, että olisi valmiina lähtemään
+täyttämään sen miehen paikkaa, joka ensiksi kaatuisi. Jokaisena
+päivänä hänen täytyi olla kaksitoista tuntia näkemättä Ameeraa; ja
+hän saattoi kuolla kolmen tunnin kuluessa. Holden ajatteli, millaista
+hänen tuskansa olisi, ellei hän kolmeen kuukauteen saisi nähdä Ameeraa,
+taikka jos Ameera kuolisi hänen ollessaan poissa. Hän oli niin varman
+varma siitä, että Ameera kuolisi -- niin varma, että kun hän nosti
+katseensa telegrammista ja näki Pir Khanin hengästyneenä ovessa, niin
+hän naurahti ääneensä. "No?" -- kysyi hän.
+
+"Kun huuto kaikuu yössä ja henki värähtelee kurkussa, kuka tietää
+tenhovoiman, joka silloin voi auttaa? Joudu nopeaan, taivahinen. Se on
+musta kolera."
+
+Holden ratsasti täyttä karkua kotiinsa. Taivas oli synkkänä pilvistä,
+sillä tuo kauvan viipynyt sade oli nyt saapunut ja kuumuus oli
+vähenemässä. Ameeran äiti oli häntä vastassa pihalla, valitellen: "Hän
+on kuolemaisillaan. Hän on kuoleman oma. Hän on jo melkein kuollut.
+Mitä minun pitää tehdä, sahib?"
+
+Ameera makasi siinä huoneessa, jossa Tota oli syntynyt. Hän ei
+ollenkaan liikahtanut kun Holden tuli, sillä ihmissielu rakastaa
+yksinäisyyttä ja kun se on valmis lähtemään pois, se lymyytyy usvaiseen
+rajamaahan, johon elävät ihmiset eivät voi sitä seurata. Musta kolera
+tekee työnsä hiljaa ja selittämättä. Ameera oli eroamaisillaan
+elämästä, ikäänkuin kuolon enkeli itse olisi laskenut kätensä hänen
+päällensä. Tuo nopea hengitys näytti osoittavan, että hän joko
+pelkäsi tai tunsi tuskaa, mutta ei silmä eikä suu vastannut Holdenin
+suuteloihin. Tässä ei voinut mitään, ei sanoa, ei tehdä. Holden saattoi
+vaan odottaa ja kärsiä. Sateen ensi pisarat alkoivat tipahdella katolle
+ja hän saattoi kuulla ilohuutoja kuivuneesta kaupungista.
+
+Sielu palasi takasin vähäksi aikaa ja huulet liikkuivat. Holden
+kumartui alas kuuntelemaan. "Älä ota mitään minusta", sanoi Ameera.
+"Älä ota mitään hivuksia minun päästäni. _Hän_ pakoittaisi sinut
+polttamaan ne sitten myöhemmin. Sen liekin minä tuntisin. Lähemmä!
+Tule lähemmäksi! Muista vaan, että minä olin sinun ja synnytin sinulle
+pojan. Vaikka sinä huomenna naisit valkosen naisen, on sinulta
+ainaiseksi otettu pois tuo ilo puristaa syliisi esikoista poikaasi.
+Muista minua kun sinun poikasi on syntynyt -- tuo poika, joka on
+kantava sinun nimeäsi kaikkien kuullen. Hänen onnettomuutensa tulkoon
+minun päälleni. Minä tunnustan -- minä tunnustan" -- huulet henkäsivät
+loppusanat hänen korvaansa -- "ettei ole muuta jumalaa kuin -- -- sinä
+armas."
+
+Sitten hän kuoli. Holden istui hiljaa ja kaikki hänen ajatuksensa
+olivat hyytyneet, kunnes hän kuuli Ameeran äidin nostavan uudinta.
+
+"Onko hän kuollut, sahib?"
+
+"Hän on kuollut."
+
+"Silloin minun pitää murehtia, ja sitten minä otan tämän talon
+huonekalut huostaani; sillä ne tulevat olemaan minun. Eihän sahib tahdo
+sitä kieltää. Sehän on niin vähän, niin kovin vähän, sahib, ja minä
+olen vanha vaimo. Minä tahtoisin maata mukavasti."
+
+"Jumalan tähden, ole vaiti nyt! Mene valittamaan jonnekin, jossa minä
+en voi sinua kuulla."
+
+"Sahib, hän on haudattava neljän tunnin kuluessa."
+
+"Minä tunnen tavat. Minä menen ennenkuin hänet viedään pois. Se seikka
+on sinun vallassasi. Pidä huolta, että vuode -- jolla -- jolla -- hän
+lepää --"
+
+"Ahaa! Tuo kaunis punanen sohva. Minä olen jo kauvan toivonut --"
+
+"Että vuode jätetään koskematta minua varten. Kaikki muu koko talossa
+on sinun. Vuokraa rattaat, ota kaikki ja mene pois ja korjaa ennen
+auringon nousua kaikki tyyni paitsi sen, mitä minä olen käskenyt mulle
+säästämään."
+
+"Minä olen vanha vaimo. Minä tahtoisin viipyä täällä edes
+murehtimispäivät, ja nyt on sadekin juuri alkanut. Minnekä minä menen?"
+
+"Mitä se minua liikuttaa? Minun käskyni on että sinä menet. Huonekalut
+ovat tuhannen rupeen arvoiset ja minun lähettilääni tuo sinulle sata
+rupeeta tänä iltana."
+
+"Se on kovin vähän. Ajattele rattaiden vuokraa."
+
+"Sinä et saa mitään ollenkaan ellet nyt lähde ja joutuun! Oi vaimo,
+mene tiehesi ja jätä minut kuolleeni luo!"
+
+Äiti mennä laahusti alas rappusia ja huolissaan että vaan saisi
+huonekalut haltuunsa, unohti valittaa. Holden jäi Ameeran luo ja sade
+tulvaili katolle. Hän ei voinut ajatella yhtäjaksoisesti tuon melun
+tähden, vaikka hän kyllä koetti. Sitten neljä lakanoihin verhottua,
+aaveen tapaista olentoa hiipi yksitellen huoneesen ja tirkistelivät
+häntä huntujensa läpi. Ne olivat kuolleen pesijöitä. Holden läksi
+huoneesta ja meni hevosensa luo. Hän oli saapunut tänne kuolettavassa,
+tukahduttavassa helteessä kahlaten nilkankorkuisessa tomussa. Nyt hän
+löysi pihan sateen valamana lammikkona täynnä sammakoita; keltanen
+puro tulvaili portin alitse ja vinkuva tuuli ajoi sadenuolet rakeitten
+tapaan multavalleja vastaan. Pir Khan värisi pienessä kojussaan portin
+luona, ja hevonen polki levottomana vedessä.
+
+"Minulle on kerrottu sahibin käsky", sanoi Pir Khan. "Se on hyvä.
+Tämä talo on nyt autio. Minä menen myöskin, sillä minun apinanaamani
+muistuttaisi vaan siitä, mikä on ollut. Mitä sohvaan tulee, tuon
+minä sen aamulla sinun taloosi. Mutta muista, sahib, se on oleva
+sinulle kuin puukko, jota väännetään vereksessä haavassa. Minä lähden
+toivioretkelle, enkä tahdo mitään rahaa. Minä olen lihonut armollisen
+herrani turvissa, jonka suru on minun suruni. Viimeisen kerran minä
+pidän suitsia sinulle."
+
+Hän kosketti Holdenin jalkaa molemmilla käsillään ja hevonen juosta
+karahutti tielle, jossa kahisevat bamburuo'ot tavottelivat taivasta
+ja kaikki sammakot kurnuttivat. Holden ei voinut sateelta mitään
+nähdä. Hän peitti silmänsä käsillään ja mumisi: "Voi, sinä peto! Sinä
+petomainen peto!"
+
+Uutinen hänen surustaan oli jo tunnettu hänen asunnossaan. Hän saattoi
+sen huomata isäntänsä silmissä, kun Ahmed Khan kantoi sisään hänen
+ruokansa ja ensi kerran elämässään laski kätensä Holdenin olkapäälle
+sanoen: "Syö, sahib, syö. Ruoka on hyvää surussa. Olen minäkin kokenut
+semmoista. Mutta varjot syntyvät ja katoavat, sahib. Varjot syntyvät ja
+katoavat. Tässä on keitetyitä munia."
+
+Holden ei voinut syödä eikä nukkua. Taivas lähetti alas kahdeksan
+tuumaa sadetta sinä yönä, pesten maan puhtaaksi. Vesi repi alas
+valleja, turmeli tiet ja aukoi matalat haudat muhamettilaisella
+hautausmaalla. Koko seuraavan päivän satoi ja Holden istui hiljaa
+kotonaan ajatellen suruaan. Kolmannen päivän aamuna sai hän
+sähkösanoman, joka sisälsi ainoastaan seuraavaa: "Ricketts, Myndonie.
+Kuolemaisillaan. Holden. Ylennetty. Heti." Silloin hän ajatteli, että
+ennenkuin hän lähtee, tahtoisi hän nähdä tuon talon, jossa hän oli
+ollut herra ja hallitsija. Ilma selkisi hiukan. Pahanhajuinen maa
+höyrysi ja Holden oli kiireestä kantapäihin saakka punanen pistävästä
+kuumuudesta, jonka tukehduttava kosteus synnytti.
+
+Hän huomasi että sade oli repinyt alas mullasta rakennetut portin
+tolpat ja tuo raskas puuovi, joka oli hänen maailmaansa suojannut,
+riippui retkallaan yhdestä saranasta. Pihalla kasvoi kolmen tuuman
+korkuista ruohoa; Pir Khanin maja oli tyhjä ja turvonneet katto-oljet
+riippuivat kattolautojen välissä. Harmaa orava oli ottanut haltuunsa
+verannan, ikäänkuin talo olisi ollut autiona kolmekymmentä vuotta,
+eikä vaan kolme päivää. Ameeran äiti oli vienyt pois kaikki paitsi
+muutamia homeisia niinimattoja. Pienten skorpioonien rapsuttaminen,
+kun ne juosta vilistivät lattian poikki, oli ainoa ääni koko talossa.
+Ameeran huone ja tuo toinen huone, jossa Tota oli asunut, oli
+paksussa homeessa; ahtaat portaat, jotka johtivat katolle, olivat
+raitaiset ja täplikkäät sateen tuomasta mudasta. Holden näki kaiken
+tämän, tuli ulos taas ja tapasi tiellä hyyri-isäntänsä Durga Dass'in
+-- majesteetillisena, ystävällisenä, puettuna Valkoseen musliiniin
+ja ajaen yksin istuttavissa kääseissä. Hän tuli katsomaan taloaan,
+nähdäkseen kuinka katot kestivät ensimmäisen sateen hyökkäystä.
+
+"Minä olen kuullut", sanoi hän, "että te ette enää tule vuokraamaan
+tätä taloa, sahib?"
+
+"Mitä te aiotte tehdä sillä?"
+
+"Minä ehkä vuokraan sen pois uudelleen."
+
+"Silloin minä tahdon pitää sen kunnes tulen takasin."
+
+Durga Dass oli vaiti hetkisen. "Älkää huoliko siitä, sahib", sanoi
+hän. "Kun minä olin nuori mies, niin minäkin -- Mutta nyt minä olen
+porvariston jäsen. Hohhoo! Ei. Kun linnut ovat lentäneet pois, mitä
+silloin enää pesällä tekee? Minä annan repiä sen alas; aina minä
+hirsistä jonkun hinnan saan. Se on revittävä alas ja maistraatti
+rakennuttakoon kadun sen poikki paloportaista kaupungin muuriin, kuten
+he tahtovat. Niin ettei kukaan voi tietää, millä paikalla tämä talo on
+seissyt."
+
+
+
+
+Hänen oma aviovaimonsa.
+
+
+Shakespeare sanoo jotain toukista (vai oliko se jättiläisistä taikka
+kovakuoriaisista), että ne nousevat sitä vastaan, joka niiden päälle
+tallaa liian raskaasti. Varminta on ettei rupea ollenkaan polkemaan
+toukkia -- ei edes viimeksi kotimaasta tullutta nuorinta luutnanttia,
+jonka napit tuskin vielä ovat silkkipaperista päästetyt ja jolla
+on mehevän englantilaisen lihan puna poskilla. Tässä kertomuksessa
+puhutaan toukasta, joka rupesi kiemurtelemaan. Lyhyyden vuoksi
+nimitämme Henry Augustus Ramsay Faizannea "Toukaksi", vaikka hän
+oikeastaan oli erittäin sievä poika, jolla ei ollut haiventakaan
+kasvoissa, ja joka vyötäisiltään oli hoikka kuin tyttönen, kun hän
+tuli toiseen Shikarrien jääkäri rykmenttiin, jossa hän sai kärsiä
+kaikenlaisia ikävyyksiä. Shikarrien rykmentti on ylpeätä väkeä ja sitä
+täytyy olla taitava kaikenmoisissa asioissa -- pitää osata soittaa
+banjoa, taikka ratsastaa tavallista paremmin, taikka laulaa, taikka
+näytellä -- ollakseen heille mieliksi.
+
+Toukka ei tehnyt muuta kuin pudota keikahteli hevosensa selästä
+ja työnsi lastuja irti portintolpista kärryillään. Tämäkin kävi
+yksitoikkoseksi ajan pitkään. Hän ei tahtonut pelata vistiä, hän
+repi rikki biljaardikankaan, oleskeli paljon itsekseen ja kirjoitti
+mammalleen ja sisarelleen kotimaahan. Neljä näistä viidestä seikasta
+oli paheita, joita Shikarrit eivät hyväksyneet ja joita he päättivät
+poistaa. Jokainen tietää kuinka vanhemmat luutnantit kasvattavat
+nuorempia, eivätkä salli niiden koskaan kiivastua. Se on terveellistä
+eikä vahingoita ollenkaan, ellei vaan kärsivällisyys lopu; silloin se
+on harmillista. Oli kerran mies -- mutta tämä kuuluu toiseen juttuun.
+
+Shikarris jääkärit kiusasivat Toukkaa kovin paljon ja hän kärsi kaikki
+valittamatta. Hän oli niin hyvä ja niin harras oppimaan, ja hän
+punastui niin sievästi, että hänen kasvatuksensa loppui hyvin lyhyeen
+ja jokainen jätti hänet rauhaan, paitsi vanhin luutnantti, joka yhä
+edelleen koetti tehdä Toukan elämän karvaaksi. Vanhin luutnantti ei
+tarkoittanut pahaa, mutta hänen leikkinsä oli karkeata ja hän ei oikeen
+ymmärtänyt, missä piti lopettaa. Hän oli liian kauvan saanut odottaa
+omaa komppaniaa ja tuommonen seikka saattaa aina miehen katkeraksi.
+Paitsi sitä hän oli rakastunut ja se teki asian vielä pahemmaksi.
+
+Eräänä päivänä kun hän oli lainannut Toukan rattaat naiselle, jota ei
+ollut olemassakaan, ja oli itse ajellut niillä koko iltapäivän, ja oli
+tuon saman olemattoman naisen nimessä kirjoittanut Toukalle kirjeen ja
+nyt kertoi upseeriklubissa koko jutun, niin Toukka nousi paikaltaan
+ja sanoi tyynellä naisellisella äänellään: -- "Se oli aika hyvä kuje;
+mutta minä lyön vetoa kuukauden palkasta kuukauden palkkaa vastaan
+sittenkun sinä olet nimitetty, että minä teen sulle kepposen, jonka
+sinä muistat koko elämäsi ajan ja jonka rykmentti muistaa vielä sitten
+kun sinä olet kuolleena ja haudattuna." Toukka ei ollut ollenkaan
+suutuksissaan ja koko upseeristo nauroi ääneensä. Sitten vanhin
+luutnantti katseli Toukkaa kiireestä kantapäähän ja päinvastaiseen
+suuntaan ja sanoi: "Asia on sovittu, lapsukainen". Toukka pyysi
+upseereja todistamaan että veto oli lyöty ja jatkoi sitten lempeästi
+hymyillen erään kirjan lukemista.
+
+Kaksi kuukautta kului ja vanhin luutnantti yhä kasvatti Toukkaa,
+joka rupesi hiukan kiemurtelemaan kun kuuma aika oli lähestymässä.
+Minä jo mainitsin että vanhin luutnantti oli rakastunut. Hulluinta
+tässä asiassa oli se että tyttö myöskin oli rakastunut vanhimpaan
+luutnanttiin. Ja vaikka eversti lausui rumia sanoja ja majuri tirskui
+ja naineet kapteenit näyttivät äärettömän viisailta ja nuoremmat
+upseerit hymyilivät ylenkatseellisesti, niin nämät kaksi rakastavaista
+kuitenkin menivät kihloihin.
+
+Vanhin luutnantti oli niin ihastuksissaan kun hän samaan aikaan sai
+sekä oman komppanian että tytön, että hän unohti kiusata Toukkaa.
+Morsian oli sievä tytön tyllykkä ja olipa hänellä hiukan rahaakin.
+Hänestä ei muutoin kerrota ollenkaan mitään tässä kertomuksessa.
+
+Eräänä iltana juuri kun kuuma aika oli alkanut, koko upseeristo,
+paitsi Toukkaa, oli kokoontunut klubihuoneen edustalle. Musiikki oli
+lakannut soittamasta, mutta ei kenenkään tehnyt mieli mennä sisään. Ja
+kapteenien rouvat olivat myöskin siellä. Kihlatun miehen hupsuus on
+vallan rajatonta laatua. Vanhin luutnantti oli selittänyt kihlattunsa
+erinomaisia ominaisuuksia ja rouvat olivat hymähdelleet suostumuksensa
+miestensä haukotellessa, kun samassa kuului hameiden kahina pimeässä ja
+väsynyt, heikko ääni lausui:
+
+"Missä minun mieheni on?"
+
+Minä en ollenkaan tahdo saattaa Shikarrisrykmentin moraalia epäluulon
+alaiseksi, mutta se on tosiasia, että neljä miestä samassa hypähti
+ylös ikäänkuin heitä olisi ammuttu. Kolme heistä oli naimisissa.
+Ehkä he pelkäsivät, että heidän vaimonsa olivat tulleet kotimaasta
+äkkiarvaamatta. Neljäs sanoi hypähtäneensä ylös hetken vaikutuksesta.
+Hän selitti sen jälestäpäin.
+
+Sitten ääni huudahti: -- "Oi Lionell!" Lionell oli vanhimman luutnantin
+nimi. Nainen tuli pikku pöydillä palavien kynttilöiden valopiiriin
+ja ojensi nyyhkyttäen kätensä pimeää nurkkaa kohti, jossa vanhin
+luutnantti istui. Me nousimme pystyyn tuntien sydämessämme, että nyt
+oli pahinta odotettavissa. Tässä matoisessa maailmassa me niin vähän
+tiedämme lähimmäisemme elämästä -- joka muutoin ei muita koskekaan --
+ettemme ollenkaan hämmästy kun ratkaiseva isku kohtaa. Saattaa se isku
+jonakin päivänä tavata meitä itseämmekin. Vanhin luutnantti oli ehkä
+luiskahtanut väärälle polulle nuoruudessaan. Miehille useinkin käy niin
+hullusti. Me emme tietäneet; me tahdoimme kuulla; ja kapteenien rouvat
+tahtoivat myöskin kuulla. Jos hän oli horjahtanut, niin oli se anteeksi
+annettavaa, sillä tuo tuntematon nainen pölysissä kengissään ja harmaa
+matkapuku yllään oli kerrassaan suloinen, hivukset mustat ja silmät
+suuret, kyyneleiset. Hän oli pitkä ja kaunisvartaloinen, ja hänen
+äänensä oli niin surullisen nyyhkyttävä, että oikeen kävi sääliksi.
+Heti kun vanhin luutnantti oli noussut seisaalleen, heittäytyi nainen
+hänen kaulaansa sanoen häntä "omaksi kullaksi" ja selittäen että hän ei
+jaksanut odottaa kauemmin yksinään Englannissa ja että kullan kirjeet
+olivat käyneet niin lyhyiksi ja kylmiksi ja hän oli oman kultansa oma
+aina maailman loppuun asti ja antaisiko kulta hänelle milloinkaan
+anteeksi? Tämä ei ollut oikeen naisten tapaan sanottu. Se oli liian
+suoraan menemistä asiaan.
+
+Asema näytti tosiaankin synkältä, ja kapteenien rouvat vilkuilivat
+silmikulmiensa alta vanhimpaan luutnanttiin, ja everstin naama
+harmaiden partaharjaksien ympäröimänä oli synkkä kuin tuomiopäivä, eikä
+kukaan virkkanut sanaakaan.
+
+Sitten eversti sanoi lyhyesti: "No hyvä, herra?" ja nainen nyyhkytti
+uudelleen. Vanhin luutnantti oli puoleksi tukehtunut syleilystä, mutta
+hän änkytti kuitenkin:
+
+-- "Se on helvetin vale! Minulla ei eläessäni ole ollut vaimoa!" --
+"Älä kiroo", sanoi eversti. "Tule klubihuoneesen. Meidän täytyy saada
+tämä selville", ja hän huokasi itsekseen, sillä hän oli tottunut
+luottamaan Shikarreihinsa.
+
+Me menimme etuhuoneesen, joka oli täysin valaistu, ja siellä me
+näimme kuinka ihana tuo nainen oli. Hän seisoi meidän keskellämme,
+väliin itkuun tyrskähtäen, väliin jäykkänä ja ylpeänä, ja sitten taas
+ojentaen kätensä vanhinta luutnanttia kohti. Se oli vallan kuin neljäs
+näytös murhenäytelmässä. Hän kertoi meille kuinka vanhin luutnantti
+oli nainut hänet käydessään kotimaassa loma ajallaan kahdeksantoista
+kuukautta sitten; ja hän tuntui tietävän kaikki mitä mekin tiesimme
+ja hiukan enemmänkin vanhimman luutnantin entisyydestä. Luutnantti
+vaaleni ja kävi tuhkanharmaaksi koettaen joskus hiukan keskeyttää tuota
+sanatulvaa; ja me, jotka näimme kuinka suloinen tuo nainen oli ja
+kuinka syylliseltä luutnantti näytti, pidimme viimeksi mainittua mitä
+pahimpana petona. Me säälimme häntä samalla kumminkin.
+
+Minä en koskaan unohda mistä kaikesta tämä nainen syytti vanhinta
+luutnanttia. Eikä hänkään sitä unohda. Kaikki tämä tapahtui niin
+äkkiarvaamatta ja aavistamatta, häiriten meidän yksitoikkoista
+elämätämme. Kapteenien rouvat seisoivat taampana, mutta heillä oli
+silmät auki ja me näimme että he jo olivat lausuneet tuomionsa
+vanhimmasta luutnantista. Eversti näytti viittä vuotta vanhemmalta.
+Yksi majuureista varjosti silmiään kädellään ja tarkasteli siten
+naista. Toinen siveli viiksiään ja hymyili tyynesti ikäänkuin hän
+olisi katsellut näytelmätä. Peremmällä vistipöydän jaloissa vanhimman
+luutnantin koira ajeli kirppuja. Minä muistan kaiken tämän niin selvään
+kuin minulla olisi valokuva kädessäni. Minä muistan tuon kauhun katseen
+vanhimman luutnantin kasvoissa. Se oli vallan kuin olisimme nähneet
+miestä hirtettävän, mutta vielä paljoa hauskempaa. Viimein nainen
+sanoi että vanhimman luutnantin vasempaan olkapäähän oli piirretty
+kirjaimet F.M. Me tiesimme kaikki sen todeksi ja viattomuudessamme
+arvelimme että nythän asia oli vallan selvä. Mutta yksi poikamies
+majuureista sanoi hyvin kohteliaasti: -- "Minä otaksun, että teidän
+vihkimätodistuksenne olisi kumminkin enemmän vakuuttava."
+
+Tämä saattoi naisen raivostumaan. Hänen kasvojensa ilmeestä näkyi, että
+hän piti vanhinta luutnanttia mitä suurimpana koirana ja paitsi sitä
+ylenkatsoi majuuria ja everstiä ja meitä muita. Sitten hän purskahti
+itkuun ja veti povestaan erään paperin sanoen majesteettisellä äänellä:
+-- "Ottakaa tämä! Ja antakaa minun mieheni -- minun laillisesti vihityn
+mieheni -- lukea se ääneensä -- jos hän uskaltaa!"
+
+Katsojissa syntyi suhinata ja miehet vilkasivat toisiinsa kun vanhin
+luutnantti hämmästyneenä ja hoiperrellen astui esiin ja otti paperin.
+Me katsoa tuijotimme häneen arvellen että jokohan nyt oli tulossa
+jotakin meitäkin koskevaa. Vanhimman luutnantin kurkku oli kuiva,
+mutta kun hänen katseensa olivat kiitäneet paperin yli, pääsi häneltä
+helpotuksen huokaus, ja hän huusi naiselle: -- "Sinä peijakkaan
+veitikka!" Mutta nainen oli juossut pois toisesta ovesta ja paperiin
+oli kirjoitettu: -- "Tämä on todistuksena siitä, että minä, Toukka,
+olen täydellisesti maksanut velkani vanhimmalle luutnantille ja että
+vanhin luutnantti nyt on minulle velkaa, suostumuksen nojalla helmikuun
+23:lta p:ltä, jolloin upseeriklubi oli todistajana, yhden kuukauden
+kapteenin palkan Intian keisarikunnan rahassa."
+
+Sitten pantiin lähetystö heti Toukan huoneesen ja se löysi hänet
+istumasta sängyn laidalla, jossa hän verkalleen riisui hattunsa,
+irtotukkansa, silkkihameensa j.n.e. Hän tuli heti klubiin ja Shikarrit
+pitivät semmoista melua, että tykkiväen upseeristo lähetti kysymään
+eivätkö hekin saisi ottaa osaa iloon. Minä luulen melkein että me muut,
+paitsi everstiä ja vanhinta luutnanttia, olimme hiukan noloissamme,
+kun ei skandaalista tullutkaan mitään. Mutta semmoinenhan se on
+ihmisluonto. Toukan näyttelykyvystä ei ollut kuin yksi ajatus. Se oli
+niin lähellä surkeata surunäytelmää, kuin ikinä pila voi olla. Kun
+useat luutnantit viskoivat häntä sohvatyynyillä saadakseen selville,
+miks'ei hän ennen ollut kertonut näyttelynerostaan, sanoi hän tyynesti:
+"Eihän sitä kukaan minulta ole kysynytkään. Minulla oli kotona
+tapana näytellä sisarieni kanssa." Mutta ei mikään tyttöjen kanssa
+näytteleminen selvittänyt kylliksi Toukan onnistumista sinä iltana.
+Muutoin minusta se ei ollut oikeen sopivata pilaa. Sillä se olisi
+voinut käydä vaaralliseksi. Yleensä ei ole hyödyllistä leikkiä tulen
+kanssa, ei pilallakaan.
+
+Shikarrit nimittivät Toukan rykmentin teaatteriseuran johtajaksi,
+ja kun vanhin luutnantti maksoi velkansa, jonka hän tekikin heti,
+lahjoitti Toukka rahat kulissien ja pukujen ostamiseksi. Hän oli
+hyvä Toukka, Shikarrit olivat ylpeitä hänestä. Ainoa harmi tästä
+oli, että hän ristittiin "vanhimman luutnantin rouvaksi", ja nyt on
+asemalla kaksi "vanhimman luutnantin rouvaa", ja se voi väliin panna
+matkustavaisten päät pyörälle.
+
+Myöhemmin minä kerron teille samanlaisen jutun, mutta siitä pila oli
+kaukana ja se loppui vallan surkeasti.
+
+
+
+
+Yli rajain.
+
+
+Jokaisen pitäisi aina kaikissa olosuhteissa pysyä omassa säädyssään,
+rodussaan ja piirissään. Pysykööt valkoset valkosten luona ja mustat
+mustien parissa. Silloin eivät mitkään asian luonnollista kulkua
+häiritsevät seikat tapahdu äkkiarvaamatta ja odottamatta.
+
+Tässä kertomuksessa puhutaan miehestä, joka vallan tahallaan heittäytyi
+arvokkaan jokapäiväisseuraelämän varmojen rajojen ulkopuolelle.
+
+Ensiksikin hän tiesi liian paljon; ja toiseksi hän näki liian paljon.
+Hän tunkeutui liian syvälle alkuasukkaiden elämään; mutta ei hän enää
+milloinkaan tee sitä uudestaan.
+
+Kaukana kaupungin keskittyy rautaristikko ikkunalla varustettuun
+umpimuuriin. Laskuojan päässä on iso karjatarha ja muureissa molemmin
+puolin ojaa ei ole ikkunoita. Ei Suchet Singh eikä Gaur Chand salli
+naistensa katsella maailmaa. Jos Durga Charan olisi ajatellut samoin
+kuin he, niin hän nyt olisi onnellisempi, ja pikku Bisesa olisi
+voinut leipoa omat leipänsä. Hänen huoneestaan saattoi nähdä tuon
+rautaristikkoisen ikkunan kautta ahtaan pimeän laskuojan, jonne ei
+aurinko milloinkaan paistanut ja jossa puhvelit piehtaroivat sinisessä
+mudassa. Hän oli leski, noin viidentoista vuoden vanha, ja hän rukoili
+yöt päivät, että Jumala lähettäisi hänelle rakastajan; sillä hän ei
+hyväksynyt yksinään elämistä.
+
+Eräänä päivänä mies -- Trejago oli hänen nimensä -- sattui tulemaan
+Amir Nathin laskuojalle kävellessään noin ilman aikojaan; ja päästyään
+puhvelien ohi hän kompastui suureen rehukasaan.
+
+Silloin hän huomasi, että laskuojan päässä oli loukku, ja hän kuuli
+hiukan naurun kihitystä ristikkoikkunan takaa. Se kuului sievältä tuo
+pieni naurun kihitys ja Trejago, joka tiesi, että nuo vanhat
+"Tuhannenessä Jitha Megjin _busteen_ takana on Amir Nathin laskuoja,
+joka pää ja yhden yön" sadut ovat tällaisissa suhteissa erittäin sopivia
+neuvonantajia, hiipi ikkunan alle ja kuiskasi värssyn "Har Dyalin lemmen
+laulusta", joka alkaa:
+
+"Voiko kukaan seistä suorassa, kasvot loistavaa aurinkoa kohti, taikka
+rakastaja lemmittynsä luona? Jos jalkani horjuvat, oi sydämeni sydän,
+voiko minua moittia siitä, olenhan ihanuutesi loiston häikäisemä?"
+
+Rautaristikon takaa kuului naisen rannerenkaan hiljainen kalina ja
+vieno ääni jatkoi laulun viidennestä värsystä:
+
+"Voi, voi, saattaako kuu kertoa lemmestään lotus kukalle, kun taivaan
+portit ovat suljetut ja sadepilvet kokoontuvat?
+
+"He ovat ryöstäneet minun lemmittyni ja vieneet hänet kuormahevosilla
+pohjoiseen päin.
+
+"Rautavitjat he panivat minun armaani jalkoihin.
+
+"Käske nuolenampujain joutua -- -- --"
+
+Ääni lakkasi äkkiä ja Trejago läksi pois Amir Nathin laskuojalta
+ihmetellen kuka kumma se saattoi laulaa "Har Dyalin lemmen laulun" niin
+suloisesti.
+
+Seuraavana aamuna, kun hän ajoi virastoonsa, vanha vaimo pisti käärön
+hänen rattailleen. Käärössä oli lasisen rannerenkaan puolikas,
+veripunanen _dhak_ kukka, pieni _bhusa_ eli rehutukko ja yksitoista
+kardemummaa. Tämä käärö oli kirje -- ei tuommonen kömpelö harmia
+tuottava kirje, vaan viaton, salaperäinen rakkauskirje.
+
+Trejago tiesi liian paljon näistä asioista, kuten jo sanoin. Ei
+ainoankaan englantilaisen pitäisi osata selittää esinekirjettä. Mutta
+Trejago lateli kaikki esineet virastopulpettinsa kannelle ja alkoi
+niitä tutkistella.
+
+Särkynyt lasirengas merkitsee koko Intiassa hindulaista leskeä, sillä
+kun mies kuolee, niin vaimon rannerenkaat rikotaan käsivarsista.
+Trejago ymmärsi tuon pienen lasipalan merkityksen. _Dhak_ kukka
+merkitsee joko "toivon", "tule", "kirjoita" tahi "vaara", aina sen
+mukaan millaisten esineiden kanssa se on. _Yksi_ kardemumma merkitsee
+"mustasukkainen", mutta kun jotakin esinettä on useampia samassa
+esinekirjeessä, niin ne kadottavat varsinaisen merkityksensä ja
+niillä tarkoitetaan vaan aikaa taikka, jos suitsutusainetta, juustoa
+tahi safrania seuraa mukana, paikkaa. Ilmoitus oli siis seuraava: --
+"Leski -- _dhak_ kukka ja _bhusa_, -- kello yksitoista." _Bhusa_ tukko
+selvitti seikan Trejagolle. Hän ymmärsi, -- nämät kirjeet antavat
+paljon tilaa vaistomaisille otaksumisille -- että _bhusa_ tukko oli
+otettu tuosta suuresta rehukasasta, johon hän oli kompastunut Amir
+Nathin laskuojan luona ja että kirje mahtoi olla ristikkoikkunan takana
+asuvan henkilön lähettämä; ja tämä henkilö oli leski. Kirje sisälsi
+siis tämän: -- "Leski laskuojan luona, jossa on _bhusa_ kasa, pyytää
+teitä tulemaan kello yksitoista."
+
+Trejago viskasi kaikki kapineet tuleen ja naurahti. Hän tiesi että
+Idässä ei ollut tapana käydä lempiseikkailuilla ikkunoiden alla kello
+yhdentoista aikaan aamupäivällä, eivätkä naiset liioin viikkokausia
+edeltäkäsin sovi siitä milloinka yhdytään. Siis hän meni samana iltana
+kello yksitoista Amir Nathin laskuojalle puettuna _boorkaan_, joka
+peittää miehen yhtä hyvin kuin naisenkin. Heti kun kaupungin kellot
+olivat lyöneet, vieno ääni ristikkoikkunan takana alkoi laulaa "Har
+Dyalin lemmen laulua" siitä värssystä alkaen, jossa Panthanityttö
+pyytää Har Dyalia palaamaan. Tämä laulu on hyvin kaunis alkukielellä.
+Käännöksessä sen surumielisyys haihtuu. Se on jokseenkin tällainen:
+
+    "Yksin katolla ma kuljen, käännyn pohjoisehen päin.
+    Katselen ma salamoita, kuin ne loistaa välkähtäin,
+    Kaiun kuulen askeltesi, pohjoisesta kuulen tään.
+    Tule, riennä armahani, muutoin kuolen ikävään!
+
+    Juuressa mun jalkojeni basaari on hiljainen.
+    Kamelit ja sotavangit uupuneet on unehen,
+    Merkit voittoretkiesi lepoon painaneet on pään,
+    Tule, riennä armahani, muutoin kuolen ikävään!
+
+    Isän vaimon vanhan on jo ikä saanut uupumaan,
+    Minä raukka taloss' isän orjana vaan olla saan,
+    Leiväksen sain surun suuren, kyyneliä juomaan jään,
+    Tule, riennä armahani, muutoin kuolen ikävään!"
+
+Kun laulu loppui, Trejago astui esiin ristikkoikkunan alle ja kuiskasi:
+-- "Minä olen täällä."
+
+Bisesa oli kaunis tyttö.
+
+Sinä iltana sai moni omituinen seikka alkunsa ja silloin alkoi myöskin
+kaksinaiselämä, niin hurja, että Trejago nykyjään joskus epäilee,
+että eikö liene kaikki ollut unta vaan. Bisesa taikka hänen vanha
+palvelijansa, sama, joka oli tuonut esinekirjeen, oli irroittanut
+rautaristikon muurista, niin että ikkuna avautui sisään päin ja muuriin
+syntyi siten neliskulmainen aukko, jonne sukkela mies saattoi kiivetä.
+
+Päiväseen aikaan Trejago hoiti totuttuun tapaansa virastotyötään taikka
+pukeutui vierailupukuunsa ja kävi vieraissa aseman naisten luona,
+itsekseen aprikoiden että kuinkahan kauvan he olisivat tuntevinaan
+häntä, jos he tietäisivät pikku Bisesa raukasta. Illalla, kun koko
+kaupunki oli levolla, hän kääriytyi pahan hajuiseen _boorkaan_, kulki
+Jitha Megjin _busteen_ läpi, kääntyi nopeasti Amir Nathin laskuojalle
+nukkuvan karjan ja mykkien muurien ohi, ja sitten vihdoin viimeinkin
+Bisesan luo; siellä hän kuuli vanhan vaimon hengittävän syvään ja
+tasaisesti tuon pienen kolkon huoneen oven takana, jonka Durga Charan
+oli antanut sisarensa tyttärelle asunnoksi. Kuka taikka mikä Durga
+Charan oli, sitä Trejago ei milloinkaan kysynyt, ja kuinka kummassa
+häntä ei huomattu eikä otettu kiinni, sitä hän ei ihmetellyt, ennenkuin
+hänen tunteensa oli tyyntynyt ja Bisesa... mutta siitä puhumme
+sittemmin.
+
+Bisesa oli alituisena ilona Trejagolle. Hän ei tuntenut asioita enemmän
+kuin linnunpoikanen ja hänen hullunkuriset mietteensä ulkomaailman
+tapahtumista, jotka huhuina tunkivat hänenkin luokseen, huvittivat
+Trejagoa melkein yhtä paljon kuin hänen sopertelevat kokeensa
+lausua hänen nimensä -- "Christopher". Ensimmäistä tavua oli hänen
+aina mahdoton lausua ja hän teki lystinnäköisiä pikku liikkeitä
+ruusukätösillään, ikäänkuin hän olisi tahtonut viskata pois koko nimen,
+ja sitten hän laskeutuen polvilleen Trejagon eteen kysyi häneltä,
+vallan samalla tavalla kuin englantilainen nainenkin olisi tehnyt,
+rakastiko Trejago todellakin häntä. Trejago vannoi rakastavansa häntä
+enemmän kuin ketään muuta maailmassa. Joka oli totta.
+
+Kun tätä hulluutta oli kestänyt noin kuukauden päivät, pakottivat
+olosuhteet Trejagon toisessa elämässä hänet osottamaan erityistä
+kohteliaisuutta eräälle naistuttavalleen. Se on varmaa, että
+tällaisista asioista ei kerrota ainoastaan omien maamiesten piirissä,
+vaan ainakin sataviisikymmentä alkuasukasta niistä tietää myöskin.
+Trejagon piti olla kävelemässä tämän neidin kanssa ja jutella hänen
+kanssaan musiikkilehterillä sekä pari kolme kertaa käydä hänen
+kerallaan ajelemassa; eikä hän hetkeäkään epäillyt, että tämä
+vaikuttaisi hänen rakkaasen salaiseen elämäänsä. Mutta uutinen levisi
+tavalliseen mystilliseen tapaan suusta suuhun, kunnes Bisesan palvelija
+sai siitä kuulla ja kertoi Bisesalle. Lapsi kävi surulliseksi ja teki
+taloustoimensa huonosti, niin että Durga Charanin vaimo löi häntä.
+
+Viikkoa myöhemmin Bisesa torui Trejagoa hänen uskottomuudestaan.
+Hän ei ymmärtänyt kierrellä, vaan puhui suoraan. Trejago nauroi ja
+Bisesa polki pientä jalkaansa -- pienoista jalkaansa, hieno kuin
+rinkikukkanen, jonka saattoi piilottaa käteensä.
+
+Paljon siitä mitä on kirjoitettu "itämaisesta intohimosta ja
+herkkätuntoisuudesta" on liioteltua ja toisen suusta kuultua, mutta
+on siinä vähän tottakin; ja kun englantilainen huomaa tuon vähän,
+niin se tuntuu vallan yhtä liikuttavalta kuin mikä intohimo tahansa
+hänen omassa säännöllisessä elämässään. Bisesa raivosi ja riehui ja
+vihdoin uhkasi tappaa itsensä, ellei Trejago heti lupaisi jättää tuon
+vieraan _memsahibin_, joka oli tullut heidän väliinsä. Trejago koetti
+selittää ja näyttää hänelle, ettei hän ymmärtänyt näitä asioita, kuten
+länsimaalaiset. Bisesa nousi ylös ja sanoi yksinkertaisesti:
+
+"En ymmärrä. Mutta sen minä vaan tiedän, että ei se ole hyvä, että
+sinä sahib olet käynyt minulle rakkaammaksi omaa sydäntäni. Sinä olet
+englantilainen. Minä olen vaan musta tyttö" -- hän oli vaaleampi
+kultatankoja rahapajassa, -- "ja mustan miehen leski."
+
+Sitten hän nyyhki ja sanoi: "Mutta oman sieluni ja äitini sielun kautta
+vannon, että minä rakastan sinua. Sinulle ei mitään pahaa saa tapahtua,
+käyköönpä minulle kuinka tahansa."
+
+Trejago puheli lapselle ja koetti häntä rauhoittaa, mutta hän näytti
+vallan luonnottomasti liikutetulta. Hän sanoi, ettei mikään muu häntä
+tyydyttäisi kuin se, että heidän suhteensa nyt kerrassaan loppuisi.
+Trejagon pitäisi mennä pois nyt heti. Ja hän meni. Kun hän hyppäsi ulos
+ikkunasta, tyttö suuteli hänen otsaansa kahdesti ja hän kulki kotiinsa
+mietteissään.
+
+Viikko kului ja kolmekin viikkoa, eikä Bisesa lähettänyt mitään
+tietoja. Trejago, jonka mielestä tätä eroa oli kestänyt vallan kyllin
+kauvan, meni Amir Nathin laskuojalle viidennen kerran kolmen viikon
+kuluessa, toivoen että vastattaisiin hänen kolkutukseensa huojuvaan
+ristikkoon. Eikä hän erehtynyt.
+
+Nyt oli uusikuu ja valon säde sattui suorastaan Amir Nathin laskuojaan
+ja ristikkoikkunaan, joka vedettiin syrjään, kun hän koputti. Huoneen
+mustasta pimeydestä Bisesa ojensi käsivartensa kuutamoon. Molemmat
+kädet olivat ranteista poikki leikatut ja pätkät olivat jo melkein
+parantuneet.
+
+Sitten, kun Bisesa painoi päänsä käsivarsiensa väliin ja itkeä
+nyyhkytti, joku huoneesta karjasi kuin villi peto, ja terävä esine
+-- veitsi, miekka tahi keihäs, -- lensi Trejagon _boorkaan_. Se ei
+lävistänyt hänen ruumistaan, vaan tunkeutui erääsen kupeen lihakseen,
+ja sen haavan tähden hän ontui hieman koko loppuikänsä.
+
+Ristikko vedettiin paikoilleen. Huoneesta ei näkynyt mitään elon
+merkkiä -- ei muuta kuin kirkas kuutamo korkealla muurilla ja pimeys
+Amir Nathin laskuojalla.
+
+Sitten ei Trejago muista muuta, kuin että hän raivottuaan ja
+riehuttuaan kuin hullu noiden armottomien muurien välillä, huomasi
+olevansa joen rannalla aamun sarastaessa, ja siellä hän heitti pois
+_boorkansa_ ja läksi paljain päin kotiinsa.
+
+Mikä tähän surulliseen loppuun oli syynä -- oliko Bisesa aiheettomassa
+epätoivossaan kertonut kaikki, vai oliko suhde älytty ja hänet
+pakotettu kiduttamalla tunnustamaan, tiesikö Durga Charan Trejagon
+nimen ja mikä tuli Bisesan kohtaloksi -- tuota kaikkea Trejago ei
+tiedä vielä tänäkään päivänä. Jotain hirveätä oli tapahtunut ja ajatus
+siitä, mitä se mahtoi olla, vaivaa Trejagoa öillä silloin tällöin ja
+pitää hänet valveilla aamuun asti. Omituista tässä on, ettei hän tiedä
+missä Durga Charanin talon etupuoli on. Mahdollisesti se on semmoiseen
+pihaan päin, joka on yhteinen kahdelle tai useammalle talolle, taikka
+ehkä se lienee jonkun Jitha Megjin _busteen_ kadun takana. Trejago
+sitä ei tiedä. Hän ei voi saada Bisesaa -- pikku Bisesa raukkaa --
+takasin jälleen. Hän on kadottanut hänet alkuasukkaiden kaupunginosaan,
+jossa jokaisen miehen talo on niin vartioittu ja niin salaperäinen
+kuin hauta; ja ristikko-ikkuna Amir Nathin laskuojaan päin on muurattu
+umpeen.
+
+Mutta Trejago käy vierailemassa säännöllisesti ja häntä pidetään sangen
+siistinä miehenä.
+
+Hänessä ei ole mitään erinomaista, muuta kuin se että hänen
+oikeanpuolinen jalkansa on hiukan jäykkä, johon on syynä jänteen
+nyrjähtäminen.
+
+
+
+
+Dungaran tuomio.
+
+
+Tätä juttua kerrotaan vielä _Sâl_ lehdoissa Berbulda vuoristossa
+ja asian vakuudeksi osoittavat kertojat katotonta ja ikkunatonta
+lähetystaloa. Suuri jumala Dungara, kaikkien olevien esineiden
+hallitsija, hirmuinen, yksisilmäinen, kantava punasta elefantin
+hammasta, teki tuon kaiken; ja jokainen, joka ei usko Dungaraan,
+tulee saastutetuksi Yat-hulluudella -- sama hulluus, joka rankaisi
+Buria Kolin poikia ja tyttäriä, kun he kääntyivät pois Dungarasta ja
+pukivat päälleen vaatteita. Niin sanoo Athon Daze, joka on pyhän arkun
+ylimmäinen pappi ja punasen elefantin hampaan vartia. Mutta jos sinä
+kysyt Buria Kolien apulaisveronkantajalta ja päälliköltä tuota asiata,
+niin hän nauraa -- ei siitä syystä, että hän tahtoisi olla ilkeä
+lähetystointa kohtaan, vaan siitä syystä, että hän itse oli näkemässä,
+kuinka Dungaran kosto kohtasi kunnia-arvoisan Justus Krenkin,
+Tübingenin lähetystoimen pastorin, hengellisiä lapsia ja Lottaa, hänen
+siveätä vaimoansa.
+
+Jos kuka kuitenkin ansaitsi jumalien hyvää kohtelua, niin oli se
+juuri kunnia-arvoisa pastori Justus, ennen muinoin Heidelbergiläinen,
+joka pelkästä kutsumuksesta läksi erämaihin ja otti keltatukkaisen,
+sinisilmäisen Lotan kanssaan. "Me tahdomme nämät pakanat, nyt
+pakanallisten tapojen pimittämät, paremmiksi tehdä", sanoi Justus
+virkauransa aikaisimpina päivinä. "Niin", lisäsi hän vakuutuksella, "he
+tulevat hyviksi ja käsillään työtä tekemään oppivat. Sillä kaikkien
+hyvien kristittyjen täytyy tehdä työtä." Ja pienemmällä apurahalla kuin
+englantilaisella maallikkosaarnaajalla, Justus Krenk asettui asumaan
+Kamalan ja Malairin vuorensolan taakse, Berbulda joen toiselle puolelle
+aivan lähelle sinertävää Panth vuorta, jonka harjalla oli Dungaran
+temppeli -- vallan Buria Kolien maakunnan sydämessä -- alastomien,
+hyväluontoisten, kainojen, hävyttömien, laiskojen Buria Kolien
+maakunnan.
+
+Tiedätkö millaista elämä on lähetystöjen raja-asemilla? Koeta kuvitella
+yksinäisyyttä, joka on vielä paljoa suurempi kuin ikinä missään
+pienimmässäkään nurkkakunnassa, jonne hallitus on sinut lähettänyt --
+yksinäisyyttä, joka painaa valvovia silmäluomia ja ajaa sinut suin
+päin ryhtymään päivän töihin. Sinne ei tule mitään postia, siellä ei
+ole ainoatakaan puhetoveria sinun omaa rotuasi, siellä ei ole mitään
+teitä. Siellä on tosin ruokaa niin paljon, että hengissä pysyy, mutta
+sitä ei ole hauska syödä, ja kaiken elämän sulon ja elämän pyrintöjen
+tulee saada alkunsa sinussa itsessäsi ja siinä ihanteellisuudessa, joka
+sinussa on.
+
+Aamusilla kuuluu paljaiden jalkain kapse, kun proselyytit, epäilijät ja
+julkiset pilkkaajat astua tepsuttelevat verannalle. Sitä täytyy olla
+väsymättömän ystävällinen ja kärsivällinen, ja ennen kaikkia viisas,
+sillä oppilaat ovat puolittain lapsellisen yksinkertaisia ja puolittain
+niillä on miehen kokemus ja metsäläisen viekkaus. Seurakunnalla on
+tuhansia aineellisia tarpeita, joita tulee ottaa huomioon. Sinun, joka
+uskot olevasi persoonallisesti edesvastauksessa heistä Luojan edessä,
+sinun täytyy urkkia esiin tuosta reuhaavasta joukosta pienimmätkin
+henkisyyden hiukkaset, jotka ehkä ovat kätkettyinä heissä. Jos sinä
+vielä yhdistät sielujen hoitoon myöskin ruumiiden hoidon, on tehtäväsi
+vieläkin vaikeampaa, sillä sairaat ja vialliset ovat valmiit paikalla
+kääntymään vaikka millaiseen uskoon, kunhan vaan tulevat parannetuiksi,
+ja sitten he nauravat sinulle kun sinä olet kyllin yksinkertainen
+uskomaan heitä.
+
+Kun päivän työ alkaa väsyttää ja aamuinnostus on rauennut, syntyy
+sinussa masentava tunne työsi turhuudesta. Tätä vastaan täytyy
+taistella, ja ainoana kannuksena kupeessasi on usko että sinä sodit
+perkelettä vastaan elävien sielujen puolesta. Se on suuri ja riemuisa
+usko, mutta se, joka voi säilyttää sen horjumatta kaksikymmentä neljä
+tuntia yhtämittaa, hänellä täytyy olla tavattoman vahva ruumis ja
+samoin hermot.
+
+Kysy Bannockburnin parantavain ristiretkien harmaapäisiltä vanhuksilta,
+millaista elämää heidän saarnaajansa saivat kärsiä; puhele Racinen
+evankeliumiyhdistykselle, noille laihoille amerikkalaisille, jotka
+kehuvat sillä, että he voivat mennä sinnekin, jonne ei kukaan
+englantilainen uskalla heitä seurata; koeta saada Tübingenin
+lähetystön pappeja puhumaan kokemuksistaan -- jos voit. Sinua käsketään
+lukemaan painettuja kertomuksia, mutta niissä ei puhuta mitään noista
+miehistä, jotka ovat menettäneet nuoruutensa ja terveytensä, kaiken,
+minkä mies voi menettää, paitsi uskonsa, erämaihin. Ei niissä puhuta
+englantilaisista tytöistä, jotka ovat lähteneet sinne ja kuolleet
+kuumetautisiin metsikköihin Panth vuorilla, tietäen alusta alkaen että
+siellä oli melkein varma kuolema odotettavissa. Harva pappi se teille
+kertoo näistä asioista enemmän kuin nuoresta David St. Beestä, joka
+lähetettynä Herran työhön, murtui äärettömässä yksinäisyydessä ja
+palasi melkein mielipuolena päälähetystöön, huutaen: -- "Ei ole mitään
+Jumalaa, vaan minä olen vaeltanut perkeleen kanssa!"
+
+Kertojat vaikenevat näissä asioissa, sillä eihän sivistyneen Valkosen
+miehen urhoollisuus, erehdys, epäilys, epätoivo eikä itsensäkieltämys
+ole minkään arvoista verraten siihen, että joku puoli-inhimillinen
+sielu on pelastettu haaveellisesta uskostaan puuhaltioihin, vuoren
+peikkoihin ja virtamörköihin.
+
+Gallio, tämän maakunnan varapäällikkö "ei ollenkaan välittänyt näistä
+asioista". Hän oli ollut kauvan siinä maakunnassa ja Buria Kolit
+pitivät hänestä ja toivat hänelle tuomisiksi tuulastettuja kaloja,
+orchideita metsän usvaisesta, kosteasta sydämestä ja niin paljon
+metsänriistaa kuin hän suinkin jaksoi syödä. Vastalahjaksi hän antoi
+heille kiniiniä ja yhdessä ylimmäisen papin Athon Dazen kanssa ratkaisi
+heidän yksinkertaisia oikeusjuttujaan.
+
+"Kun te olette olleet muutamia vuosia tässä maassa", sanoi Gallio
+Krenkin pöydässä, "niin te rupeatte huomaamaan että toinen uskonto on
+yhtä hyvä kuin toinenkin. Minä koetan kyllä auttaa teitä niin paljon
+kuin voin, mutta älkää loukatko minun Buria Kolejani. He ovat hyvää
+kansaa ja he luottavat minuun."
+
+"Minä tahdon heille sanaa Jumalan opettaa", sanoi Justus ja hänen
+pyöreä naamansa hehkui innostuksesta, "ja tietysti minä en tahdo heidän
+ennakkoluuloilleen mitään väärin ja ajattelematta tehdä. Mutta, oi
+ystäväni, tuo välinpitämättömyys kaikesta uskonnosta on hyvin paha."
+
+"Hm", sanoi Gallio, "minulle on annettu heidän ruumiinsa ja maakuntansa
+hoidettavaksi, mutta te saatatte koettaa, mitä voisitte tehdä heidän
+sielujensa hyväksi. Älkää vaan käyttäytykö niinkuin teidän edeltäjänne,
+sillä muutoin minä en voi vastata teidän hengestänne."
+
+"No miten sitten?" kysäsi Lotta rohkeasti, ojentaen hänelle teekupin.
+
+"Hän läksi ylös Dungaran temppeliin -- totta puhuen, hän oli vallan
+ensikertalainen tässä maassa -- ja alkoi mukuroida Dungara vanhusta
+päähän sateenvarjollaan; silloin Buria Kolit ajoivat hänen ulos ja
+mukuroivat häntä vallan hurjasti, Minä olin maakunnassani ja pappi
+lähetti sanantuojilla minulle kirjeen, jossa seisoi: 'Herrani tähden
+vainottu. Lähettäkää osa rykmenttiä!' Lähimmät sotajoukot olivat sadan
+penikulman päässä, mutta minä arvasin, mitä hän oli tehnyt. Minä
+ratsastin Panthiin ja puhelin vanhalle Athon Dazelle kuin isälle,
+sanoen hänelle että hänen kaltaisensa viisaan miehen olisi pitänyt
+ymmärtää, että sahib oli saanut auringonpiston ja oli hullu. Minä en
+ole nähnyt ketään niin pahoillaan elämässäni, kuin Athon Daze nyt
+oli. Hän koetti puolustautua, lähetti puita ja maitoa ja lintuja ja
+jos jotakin. Minä annoin viisi rupeeta pyhälle arkulle ja sanoin
+Macnamaralle, että hän oli ollut varomaton. Hän sanoi että minä
+olin kumartunut alas Rimmonin huoneesen. Mutta jos hän vaan olisi
+silloin mennyt vuoren harjun poikki ja häväissyt Palin Deoa, Suria
+Kolien epäjumalaa, niin olisi hän tullut pistetyksi kuumennetulla
+bamburuo'olla aikoja ennen kuin minä olisin ennättänyt tehdä mitään, ja
+sitten minun olisi pitänyt hirttää muutamia noista roisto raukoista.
+Olkaa ystävällinen heille Padri ... mutta minä en luule että te saatte
+paljoa aikaan."
+
+"En minä", sanoi Justus, "mutta minun Mestarini. Me tahdomme pienistä
+lapsista alkaa. Moni niistä pistoksen sydämeensä saa, se on niin.
+Lasten perästä äidit, ja sitten miehet. Mutta että te sisällistä
+myötätuntoisuutta meihin tuntisitte, minä suuresti haluaisin."
+
+Gallio eleli kuten ennenkin, ollen hengenvaarassa korjaellessaan
+kansansa mädänneitä bambusiltoja, tappaessaan liian rohkean tiikerin
+silloin tällöin, nukkuessaan höyryävissä metsiköissä, taikka ajaessaan
+takaa Suria Kolilais rosvoa, joka oli katkaissut päät muutamilta
+veljiltään Buria kansaa. Gallio oli käyräjalkainen, vaappuva nuori
+mies, joka luonnostaan oli vallan ilman uskontoa ja sen kunnioitusta.
+Hän tahtoi hallita itsevaltaisesti, minkä hän saattoi tehdäkin tässä
+yksinäisessä maakunnassaan.
+
+"Ei kukaan tarvitse minun paikkaani", oli hänellä tapana sanoa
+jörömäisesti, "ja minun päällikköni pistää nenänsä tänne ainoastaan
+silloin kuin hän varmaan tietää, ettei täällä liiku minkäänlaisia
+kuumetauteja. Minä olen tämän maan hallitsija, niin pitkälle kuin silmä
+kantaa, ja Athon Daze on minun varakuninkaani."
+
+Gallio kerskaili aina mitä suurimmasta elämän ylenkatseestaan --
+vaikk'ei hän milloinkaan ulottanut tätä teoriiaansa itseään ulommalle
+-- -- mutta tietysti hän kuitenkin ratsasti neljäkymmentä penikulmaa
+lähetysmajalle, pelastamansa pieni ruskea lapsi satulansa edessä.
+
+"Tässä olisi jotain teille Padri", sanoi hän. Kolien on tapana heittää
+liikanaiset lapsensa kuolemaan. Enkä minä ymmärrä miksi he eivät saisi
+sitä tehdäkin, mutta te voitte kasvattaa tämän yhden. Minä löysin sen
+Eerbuldan niemekkeellä. Minä aavistan että sen äiti on koko matkan nyt
+seurannut minua metsän halki."
+
+"Se on ensimmäinen meidän laumaamme", sanoi Justus ja otti huutavan
+pikku olennon syliinsä tuudittaen sitä voimakkaasti. Niinkuin susi
+väijyy metsässä, niin odotti Matui, lapsen äiti, joka sukunsa lakia
+totellen oli kantanut sen kuolemaan, tykkivin sydämin, väsyneenä
+ja jalat haavoitettuina bamburuoikossa, katsellen lähetysmajaa
+nälkäisillä äidin katseilla. Mitähän tuo kaikkivaltias varapäällikkö
+aikoi tehdä? Söisiköhän tuo mustatakkinen pikku mies hänen pienosen
+tyttärensä elävältä, sillä Athon Daze sanoo sen olevan tapana kaikilla
+mustatakkisilla miehillä.
+
+Matui odotti bamburuokojen juurella koko pitkän yön, ja aamulla tuli
+kaunis valkonen nainen, jonka kaltaista Matui ei ollut milloinkaan
+nähnyt, ja hänen sylissään oli Matuin tytär puettuna puhtaasen pukuun.
+Lotta ymmärsi vaan vähän Buria Kolien kieltä, mutta kun äiti puhuu
+äidille, niin heidän on vallan helppo ymmärtää toisiaan. Ojennetuista
+käsistä, jotka kainosti tavottelivat Lotan hameen lievettä, kiihkeistä
+kurkkuäänistä ja hartaista katseista Lotta ymmärsi kenenkä kanssa
+hän oli tekemisissä. Matui otti lapsensa takasin -- tahtoi olla tuon
+ihmeteltävän Valkosen vaimon palvelijana, vallan orjana, sillä hänen
+oma sukunsa ei kuitenkaan enää hänestä huolisi. Lotta itki hänen
+kanssaan kyynelvarastonsa kuiviin saksalaiseen tapaan, johon kuuluu
+myöskin ahkera nenän niistäminen.
+
+"Ensin lapsi, sitten äiti ja vihdoin mies, ja Jumalalle kunnia
+kaikesta", sanoi Justus Toivorikas. Mies tulikin joutsineen ja
+nuolineen, hyvin vihaisena tosin, sillä hänellä ei ollut ketään, joka
+hänen ruokansa keittäisi.
+
+Mutta kertomus tästä lähetystoimesta on pitkä ja minulla ei ole
+tilaisuutta selittää kuinka Justus, unohtaen varomattoman edeltäjänsä
+kohtalon, ankarasti löi Motoa, Matuin miestä, kun tämä näet oli
+hävytön. Moto säikähti, mutta saatuaan selville, ettei häntä siinä
+silmänräpäyksessä tapettu, rohkaisi mielensä ja rupesi Justuksen
+uskolliseksi liittolaiseksi ja ensimmäiseksi proselyytiksi. Minä en
+voi kertoa kuinka tuo pieni seurakunta kasvoi kasvamistaan Athon Dazen
+suurimmaksi harmiksi; kuinka Dungaran pappi väitteli viekkaasti koko
+maailman Luojan papin kanssa ja voitettiin; kuinka Dungaran temppelin
+saatavat, linnut, kalat ja hunajakakut alkoivat vähentyä; kuinka Lotta
+selitti Evan kirousta naisille ja kuinka Justus koetti parastaan
+saadakseen miehet ymmärtämään Aatamin kirouksen; kuinka Buria Kolit
+vastustelivat tätä sanoen, että heidän jumalansa oli laiska jumala,
+ja kuinka Justus vähitellen voitti heidän vastenmielisyytensä työhön
+opettaen heille, että tuo musta maa oli rikasta ja tuotti muutakin kuin
+vaan tryffeliä.
+
+Kaikki nämä seikat kuuluvat monen kuukauden historiaan ja kaikkien
+noiden kuukausien kuluessa harmaapäinen Athon Daze mietiskeli
+kostoa siitä, että kansa ei enää välittänyt Dungarasta. Metsäläisen
+kavaluudella teeskenteli hän ystävyyttä Justusta kohtaan viitaten
+siihen, että ehkä hän itsekin vielä kääntyisi. Mutta Dungaran
+seurakunnalle hän sanoi synkästi: -- "Nuo Padrin joukkolaiset ovat
+pukeneet vaatteita yllensä ja palvelevat ahkerata jumalaa. Siitä
+syystä Dungara kostaa heille hirmuisesti kunnes he ulvoen heittäytyvät
+Berbuldan aaltoihin". Öisin punasen elefantin hampaan kantaja mölisi
+ja karjui vuorien välissä ja Dungaran uskolliset palvelijat valvoivat
+ja sanoivat: -- "Kaikkien olevien olentojen jumala miettii kostoa
+luopioille. Ole armollinen Dungara meille, sinun lapsillesi, ja anna
+meille kaikki heidän viljansa!"
+
+Myöhään, kun kylmä ilma oli alkanut, saapui päällikkö vaimonsa
+kanssa Buria Kolien maakuntaan. "Käykääppäs katsomassa Krenkin
+lähetystalolla", sanoi Gallio. "Hän tekee hyvää omalla tavallaan
+ja minä arvelen, että he olisivat hyvillään, jos te avaisitte
+bamburuokotemppelin, jonka hän on saanut rakennetuksi. Kaikissa
+tapauksissa te saatte nähdä sivistyneitä Buria Koleja."
+
+Suuri melu nousi lähetystalolla. "Nyt hän ja hänen armollinen rouvansa
+omilla silmillään näkevät, että me hyviä töitä olemme tehneet, ja
+-- niin -- me tahdomme heille oppilapsemme omilla käsillä tehdyissä
+puvuissaan näyttää. Se on oleva suuri päivä -- Jumalalle kunnia", sanoi
+Justus; Lotta sanoi "Amen".
+
+Justus oli omaan hiljaiseen tapaansa hiukan kadehtinut Baselin
+kutojalähetystöä, kun hänen omat oppilaansa näet olivat niin
+saamattomia käsitöissä, mutta Athon Daze oli nykyjään opettanut
+muutamia heistä häkylöimään kiiltäviä silkkisäikeitä eräästä kasvista,
+jota kasvoi runsaasti Panth vuoren rinteellä. Siitä saatiin vaatetta,
+joka oli valkeata ja pehmeätä, melkein kuin Tyvenen meren _tappa_,
+ja tänä päivänä piti oppilasten ensikerran pukeutua siitä tehtyihin
+vaatteisin. Justus oli ylpeä työstään.
+
+"Heidän pitää Valkosiin vaatteisin puettuina päällikön ja hänen
+jalosukuisen rouvansa vastassa olla, laulaen _Nyt kiittäkäämme
+Jumalaa_. Sitten hän temppelin on avaava, ja -- niin -- ja Galliokin
+uskoinaan on alkava. Seisokaa noin lapset, kaksittain, ja --, Lotta,
+minkätähden ne noin raapivat itseään? Ei ole sopivata tuollalailla
+kiemurrella, Nala lapseni. Päällikkö tulee kohta ja tuo kiusaa häntä."
+
+Päällikkö, hänen vaimonsa ja Gallio kiipesivät vuoren rinnettä
+lähetystalolle. Proselyytit seisoivat kahdessa rivissä hohtavan
+Valkosena joukkona, jossa oli noin 40 henkeä. "Haa", sanoi päällikkö,
+joka saavuttamallaan mielen taipuvaisuudella heti oli valmis uskomaan,
+että hän oli alusta pitäen kannattanut tätä laitosta.
+
+"Menevät eteenpäin, näen mä, jättiläisaskeleilla."
+
+Ei sen paremmin voinut sanoa! Lähetysseurakunta meni tosiaankin
+eteenpäin -- ensin hieman hypähdellen ja naamasta näkyi että heitä
+samalla hävetti ja oli paha olla, mutta sitten juosten kuin kärpästen
+puremat hevoset ja hurjistuneet kengurulaumat. Panth vuoren harjalta
+kuului punasen elefantinhampaan kantaja mölisevän ankarasti ja
+murheellisesti. Proselyytti joukko horjui, erosi ja hajosi ulvoen ja
+kirkuen tuskasta. Justus ja Lotta seisoivat kauhun valtaamina.
+
+"Se on Dungaran tuomio!" huusi ääni. "Minä palan! minä palan! Joutukaa
+virtaan, muutoin me palamme!"
+
+Väki pyöri ja riehui kallioilla Berbuldan rannalla, kiemurrellen,
+polkien ja väännellen ja repivät pois vaatteensa virtaan Dungaran
+rummun kiihoittamina. Justus ja Lotta pakenivat melkein itkien
+päällikön luo.
+
+"Minä en voi ymmärtää! Eilen", änkytti Justus "heillä oli kymmenet
+käskyt... Mitä tämä on? Jumalan ja kaikkien hyvien henkien kautta
+maalla ja merellä. Nala! Oi häpeätä!"
+
+Juosten ja huutaen ilmaantui kalliolle heidän päänsä yläpuolelle Nala,
+koko lähetysseurakunnan ylpeys, neljäntoista vuotias tyttö, hyvä,
+oppivainen ja siveä -- ja nyt hän oli alaston kuin ilmeinen päivä ja
+potki kuin metsäkissa.
+
+"Tämänkö tähden", kirkui hän ja heitti takkinsa Justusta kohti,
+"tämänkö tähden minä jätin heimoni ja Dungaran -- teidän Pahan
+paikkanne tulen tähden? Sokea apina, mitätön maan mato, kuivattu kala,
+se sinä olet, sinä joka sanoit etten minä milloinkaan tulessa palaisi!
+Oi Dungara, minä palan nyt! Nyt minä palan! Armahda minua kaikkien
+olevien esineiden Jumala!"
+
+Hän kääntyi ja heittäytyi Berbuldaan, ja Dragaran rumpu mölisi
+riemuten. Viimeisten proselyyttien ja heidän opettajansa välillä oli
+nyt neljännes penikulma kuohuvata virtaa.
+
+"Eilen", valitti Justus "hän oppi koulussa kirjaimet -- Voi! Tämä on
+saatanan työtä!"
+
+Mutta Gallio katseli uteliaasti tytön takkia, joka oli pudonnut hänen
+jalkoihinsa. Hän tunnusteli sen kudontaa, veti takin hiansa ylemmäksi
+päivettynyttä rannettaan ja painoi vaatetta käsivarttaan vastaan. Sille
+paikalle syntyi hehkuvan punanen täplä Valkoseen ihoon.
+
+"Ahaa!" sanoi Gallio tyynesti, "sitä minä luulinkin."
+
+"Mitä se on?" kysyi Justus.
+
+"Minä nimittäisin sitä Nesson paidaksi [Nessus oli kentauri, jonka
+Herkules tappoi ja jonka vereen kastettu paita tuotti hänelle mitä
+suurinta tuskaa, kun hän sen puki yllensä. Suoment. muist.], mutta...
+Mistä te saitte aineet tähän kankaasen?"
+
+"Athon Daze neuvoi pojille kuinka heidän piti sitä valmistaa", sanoi
+Justus.
+
+"Tuo vanha kettu! Tiedättekö että hän on antanut teille Nilgirinokkosia
+-- skorpiooni -- _Girardenia heterophylla_. Eipä ole ihme että he
+kiemurtelivat! Sehän kirveltelee vielä siltatouvinakin vaikka sitä on
+liotettu kuusi viikkoa. Tuo kavala lurjus! Tietysti viipyi noin puoli
+tuntia ennenkuin se ennätti polttaa heidän paksun nahkansa läpi, ja
+sitten...!"
+
+Gallio purskahti nauruun, mutta Lotta itki päällikön rouvan helmassa ja
+Justus oli peittänyt kasvonsa käsillään.
+
+"_Girardenia heterophylla_!" toisti Gallio. "Krenk, miksi te ette
+puhuneet siitä minulle? Minä olisin voinut säästää teiltä tämän.
+Kudottua tulta suorastaan! Kuka tahansa paitsi alaston Koli olisi tuon
+tiennyt, ja jos minä tunnen heidät oikein, ette enää milloinkaan saa
+heitä takasin."
+
+Hän katseli toiselle puolen jokea, jossa proselyytit vielä vyöryivät ja
+valittelivat matalikossa, ja hymy katosi hänen huuliltaan, sillä hän
+näki että Tübingenin lähetys Buria Kolien luona oli kuollut.
+
+Vaikka Justus ja Lotta vielä kolme kuukautta kuljeskelivat suruissaan
+aution kouluhuoneen ympärillä, eivät he enää milloinkaan saaneet
+takasin toivorikkaimpiakaan oppilaitaan. Ei! Kaiken keskustelun
+loppuna oli Pahan paikan tuli -- tuli joka viilteli jäseniä ja poltti
+luihin saakka. Kuka uskaltaa toisen kerran herättää Dungaran vihan?
+Menköön pikku mies ja hänen vaimonsa minne tahansa. Buria Kolit
+eivät välitä heistä mitään. Gallio lähetti Athon Dazelle yksityisen
+kirjeen, jossa seisoi että Athon Daze ja kaikki Dungaran papit
+hirtetään Dungaran alttarin luona, jos hivuskarvakaan katkaistaan
+lähetyssaarnaajien päästä. Se pelasti Justuksen ja Lotan Buria Kolien
+lyhkäisistä myrkytetyistä nuolista, mutta ei kaloja eikä lintuja, eikä
+hunajakakkuja eikä suolaa ja nuoria porsaita enää kannettu heidän
+ovelleen. Ja semmoistahan se on! Eihän sitä ihminen elä sulasta armosta
+vaan, tarvitseehan sitä ruokaakin.
+
+"Lähdetään pois", sanoi Justus; "täällä ei ole mitään hyvää odotettavana
+ja Jumala on tahtonut, että toinen mies tämän työn on tekevä --
+soveliaalla ajalla -- Hänen omalla soveliaalla ajallaan. Mennään me
+pois ja minä tahdon -- niin -- hiukan kasvioppia tutkia."
+
+Jos joku tahtoisi uudestaan lähteä kääntämään Buria Koleja, niin siellä
+on vielä ainakin sisimmäinen osa lähetystaloa jälellä Panth vuoren
+juurella. Mutta temppeli ja kouluhuone ovat aikoja sitten hävinneet
+metsikön peittoon.
+
+
+
+
+Lispeth.
+
+
+Hänen vanhempansa olivat vuoristolainen Sonoo ja hänen vaimonsa Jadeh.
+Eräänä vuonna maissin satoa oli kohdannut kato ja kaksi karhua hävitti
+yhtenä yönä heidän ainoan unikkopeltonsa juuri Sutlej laakson kupeella
+Kotgarhin puolella. Silloin he seuraavana vuodenaikana rupesivat
+kristityiksi ja kantoivat lapsensa lähetystalolle kastettavaksi.
+Kotgarhin lähetyssaarnaaja risti sen Elisabetiksi ja vuoristolaiset eli
+_paharit_ äänsivät nimen "Lispeth".
+
+Myöhemmin tuli kolera Kotgarhin laaksoon ja korjasi Sonoon sekä
+Jadehin. Silloin Lispethistä tuli puolittain palvelija, puolittain
+seuralaisnainen Kotgarhin lähetyssaarnaajan vaimolle. Tämä tapahtui
+Mähriläislähetystön vallan jälkeen, mutta ennenkuin Kotgarh kokonaan
+oli unohtanut nimensä "Pohjoisten vuorien ruhtinatar".
+
+Lieneekö kristinusko vaikuttanut Lispethiin, vai ehkä hänen omat
+jumalansa olisivat saaneet yhtä paljon aikaan samanlaisissa
+olosuhteissa, sitä en tiedä; mutta hänestä kasvoi tavattoman kaunis.
+Kun vuoristolaistyttö on kaunis, niin kannattaa kyllä matkustaa
+viisikymmentä penikulmaa tietöntä korpea häntä katsomaan. Lispethillä
+oli kreikkalaiset kasvot -- semmoiset, jommoisia maalarit niin usein
+kuvaavat ja niin harvoin näkevät. Hänen ihonsa oli kuin vaalea
+norsunluu ja hän oli heimoonsa verraten erittäin valkoverinen. Sitten
+hänellä oli vallan ihmeelliset silmät ja ellei hän olisi käynyt
+puettuna inhoittavan rumaan karttuunaan, jota lähetystö näytti
+erittäin suosivan, olisi luullut näkevänsä itse roomalaisten Dianan
+metsästysretkellä, kun äkkiarvaamatta sattui tapaamaan hänet vuoren
+rinteellä.
+
+Lispeth rupesi mielihyvällä kristinuskoon eikä luopunut siitä
+ennätettyään täysi-ikäiseksi, kuten muutamat vuoristolaistytöt. Hänen
+oma kansansa vihasi häntä, sillä he sanoivat että hänestä oli tullut
+memsahib, joka pesi kasvonsa joka päivä, ja lähetyssaarnaajan rouva ei
+tiennyt mihin hän häntä käyttäisi. Eihän sitä voi panna viiden jalan
+ja kymmenen tuuman pituista komeata jumalatarta lautasia ja kuppia
+pesemään. Hän siis leikki lähetyssaarnaajan lasten kanssa, hoiti
+luokkia sunnuntaikoulussa, luki kaikki talon kirjat, ja kävi päivä
+päivältä yhä ihanammaksi kuten sadun prinsessa. Lähetyssaarnaajan rouva
+sanoi, että tytön pitäisi ruveta johonkin "hienompaan" palvelukseen
+Simlassa, esim. bonniksi taikka muuksi sellaiseksi. Lispeth ei halunnut
+ruveta palvelukseen. Hän oli vallan onnellinen nykyisissä oloissaan.
+
+Kun matkustajia -- niitä ei vielä siihen aikaan paljon ollutkaan --
+tuli Kotgarhiin, oli Lispethin tapana piiloutua omaan huoneesensa,
+sillä hän pelkäsi että he veisivät hänet Simlaan taikka jonnekin
+muuanne tuntemattomaan maailmaan.
+
+Eräänä päivänä, muutamia kuukausia sen jälkeen kun hän oli täyttänyt
+seitsemäntoista vuotta, Lispeth läksi kävelemään. Hänen kävelyretkensä
+eivät olleet samanlaisia kuin englantilaisten neitosten -- puolitoista
+penikulmaa jalkasin ja sitten ratsastaen takasin. Hän taivalsi kaksi
+ja kolmekymmentä penikulmaa edes takasin pienillä virkistysmatkoillaan
+Kotgarhin ja Narkundan välillä. Tällä kertaa hän palasi takasin vasta
+pimeässä kiiveten alas jyrkkää vuoren rinnettä Kotgarhiin, sylissään
+joku raskas taakka. Lähetyssaarnaajan rouva torkkui vierashuoneessa,
+kun Lispeth astui sisään taakkoineen väsyneenä ja raskaasti hengittäen.
+Lispeth asetti sen sohvalle ja sanoi ilman muita mutkia: -- "Tämä
+on minun mieheni. Minä löysin hänet Bagin tiellä. Hän on loukannut
+itsensä. Me hoidamme häntä nyt huolellisesti ja kun hän tulee
+terveeksi, niin teidän miehenne vihkii meidät."
+
+Tämä oli ensimmäinen kerta kuin Lispeth ilmaisi mietteitään
+aviokysymyksessä ja lähetyssaarnaajan rouva vallan kauhistui. Mutta
+kaikissa tapauksissa piti nyt ensi sijassa pitää huolta miehestä
+sohvalla. Hän oli nuori englantilainen, jonka päässä oli luuhun saakka
+ulottuva terävän esineen viiltämä haava. Lispeth sanoi löytäneensä
+hänet rotkosta, josta hän sitten kantoi hänet kotiin. Hän hengitti
+heikosti ja oli tainnoksissa.
+
+Lähetyssaarnaaja, joka ymmärsi hiukan lääketiedettä, asetti hänet
+vuoteelle ja hoiti häntä; Lispeth odotti ulkopuolella ovea, valmiina
+auttamaan tarvittaessa. Hän selitti lähetyssaarnaajalle, että
+tämä se oli se mies, jonka kanssa hän aikoi mennä naimisiin. Sekä
+lähetyssaarnaaja että hänen rouvansa selittivät hänelle vakavasti,
+kuinka sopimatonta tämä hänen käytöksensä oli. Lispeth kuunteli
+tyynesti ja sitten uudisti esityksensä. Kristillisyyttä pitää olla
+hyvin suuri määrä ennenkuin se voi poistaa sivistymättömiä itämaisia
+viettejä, esimerkiksi ensi silmänräpäyksessä rakastumista. Kun Lispeth
+nyt kerran oli löytänyt miehen, jota hän ihaili, niin hän ei voinut
+ymmärtää miksi hänen pitäisi pitää salassa tuota vaaliansa. Eikä hän
+liioin aikonut luopua valitustaan kenenkään käskystä. Hän aikoi vaan
+hoitaa englantilaista kunnes tämä paranisi kylliksi voidakseen naida
+hänet. Tämä oli hänen pikku ohjelmansa.
+
+Pari viikkoa sairastettuaan helponlaista kuumetta ja tulehdusta
+englantilainen alkoi voimistua ja kiitti lähetyssaarnaajata ja
+hänen rouvaansa sekä Lispethiä -- varsinkin Lispethiä -- heidän
+ystävyydestään. Hän oli Itämailla matkustaja, niin hän kertoi --
+siihen aikaan ei vielä puhuttu maanpallon kiertäjistä kun Penisular &
+Oriental Steam Navigation Company'n laivasto vielä oli nuori ja pieni
+-- ja hän oli tullut Dehra Dunista keräämään kasveja ja perhosia Simlan
+vuoristossa. Siitä syystä ei kukaan Simlassa tietänyt mitään hänestä.
+Hän arveli pudonneensa vuoren särmältä kurottaessaan ottamaan saniaista
+mädänneeltä puun kannolta, ja hänen hindulaiset tavarankantajansa
+arvattavasti ryöstivät hänen kapineensa ja pakenivat. Hän aikoi mennä
+takasin Simlaan, jahka hän nyt hiukan voimistuisi. Häntä ei enää
+huvittanut vuorilla kapuaminen.
+
+Hänellä ei ollut minkäänlaista kiirettä lähteä; hän vaan kokoeli voimia
+verkalleen. Lispeth ei välittänyt lähetyssaarnaajan eikä hänen rouvansa
+neuvoista. Viimeksi mainittu vihdoin päätti puhua englantilaiselle ja
+kertoi hänelle Lispethin sydämen tilan. Englantilainen nauroi aika
+makeasti ja sanoi että tuohan oli kovin sievää ja romantillista, vallan
+oiva Himalaya-idylli, mutta koska hän jo oli kihloissa toisen tytön
+kanssa kotimaassaan, niin ei tästä asiasta voinut tulla sen enempää.
+Hän tietysti käyttäytyisi varovasti. Sen hän tekikin. Mutta hänestä
+oli hauskaa puhella Lispethin kanssa ja kävellä Lispethin kanssa ja
+kuiskailla suloisia sanoja hänelle ja nimittää häntä lempinimillä, kun
+hän jo oli parantunut siksi paljon että saattoi ruveta lähtöä tekemään.
+Se ei ollut kerrassaan mitään hänelle ja kaikki maailmassa Lispethille.
+Lispeth oli hyvin onnellinen nämät kaksi viikkoa, sillä hän oli
+löytänyt miehen, jota hän rakasti.
+
+Hän kun oli syntyjään metsäläinen, niin hän ei ollenkaan huolinut
+peitellä tunteitaan, ja se huvitti englantilaista. Kun englantilainen
+matkusti pois, saattoi Lispeth häntä vuorien poikki Nankundaan saakka
+kovin suruissaan ja onnettomana. Lähetyssaarnaajan rouva oli hyvä
+kristitty eikä rakastanut minkäänlaisia ikävyyksiä ja skandaaleja --
+mutta Lispethille hän ei voinut yhtään mitään - ja hän oli pyytänyt,
+että englantilainen sanoisi Lispethille tulevansa takasin naimaan
+Lispethin. "Hän on vallan lapsi, näettekö, ja minä pelkään että hän
+sisimmässään on pakana", sanoi lähetyssaarnaajan rouva. Englantilainen
+kulki siis nuo kaksitoista penikulmaa vuorien poikki käsi Lispethin
+vyötäisillä ja vakuutti tytölle tulevansa takasin naimaan hänet.
+Lispeth myöskin yhä uudelleen lausui lupauksensa. Hän itki Narkundan
+harjulla kunnes englantilainen oli kadonnut näkyvistä Muttianin tielle.
+
+Sitten hän pyyhki kyyneleensä ja palasi Kotgarhiin sanoen
+lähetyssaarnaajan rouvalle: "Hän tulee takasin naiman minut. Hän meni
+nyt oman kansansa luo kertomaan siitä." Lähetyssaarnaajan rouva hyväili
+Lispethiä ja sanoi: "Hän palajaa takasin". Kahden kuukauden kuluttua
+kävi Lispeth kärsimättömäksi, ja hänelle sanottiin, että englantilainen
+oli matkustanut meren poikki Englantiin. Lispeth tiesi, missä
+Englanti on, sillä hän oli lukenut hiukan maantieteen alkeita, mutta
+vuoristolaistyttönä hänellä ei tietysti ollut minkäänlaista käsitystä
+merestä. Talossa oli vanha kartta, jonka kanssa Lispeth oli leikkinyt
+lapsena. Sen hän kaivoi esiin taas, pani sen kokoon iltasilla, itki
+itsekseen ja koetti miettiä missä hänen englantilaisensa nyt mahtoi
+olla. Kun hänellä ei ollut mitään käsitystä etäisyyksistä eikä
+laivoista, olivat hänen laskunsa hiukan häilyviä. Mutta asia ei yhtään
+olisi siitä muuttunut, vaikka ne olisivat olleet vallan oikeitakin,
+sillä englantilainen ei ollenkaan aikonutkaan palata takasin naimaan
+vuoristolaistyttöä. Hän unohti kokonaan Lispethin kerätessään perhosia
+Assamissa. Sittemmin hän kirjoitti kirjan Itämaista. Lispethin nimeä ei
+siinä mainittu.
+
+Kolmen kuukauden kuluttua Lispeth rupesi joka päivä vaeltamaan
+Narkundassa katsomassa eikö englantilaista jo näkyisi tiellä tulevana.
+Se tyynnytti häntä ja kun lähetyssaarnaajan rouva huomasi hänen käyvän
+iloisemmaksi, arveli hän että tuo "raakalainen ja kovin sopimaton
+mielettömyys" jo alkoi hälvetä. Vähän ajan kuluttua kävelyretket
+eivät enää tyydyttäneet Lispethiä ja hän kävi kovin kiukkuiseksi.
+Lähetyssaarnaajan rouva arveli, että nyt oli sopiva aika ilmoittaa
+hänelle kuinka asian laita oli -- että englantilainen oli luvannut
+rakastaa Lispethiä vaan tyynnyttääkseen häntä -- että hän ei
+koskaan ollut mitään muuta tarkoittanut, ja että se oli väärin ja
+sopimatonta, että Lispeth ajatteli naimista englantilaisen kanssa,
+joka oli ylevämpää rotua ja joka paitsi sitä oli luvannut naida toisen
+tytön omasta kansastaan. Lispeth sanoi että kaikki tuo oli vallan
+mahdotonta, sillä englantilainen oli sanonut rakastavansa häntä ja
+lähetyssaarnaajan rouva itse oli omin suin vakuuttanut hänen palajavan
+takasin.
+
+"Kuinka se voi olla valetta, mitä hän ja te sanoitte?" kysyi Lispeth.
+
+"Me sanoimme sen vaan tyynnyttääksemme sinua, lapsi", sanoi
+lähetyssaarnaajan rouva.
+
+"Te siis valehtelitte minulle", sanoi Lispeth, "te ja hän?"
+
+Lähetyssaarnaajan rouva katseli alas eikä virkkanut mitään. Lispethkin
+oli ääneti vähän aikaa; sitten hän läksi ulos laakson poikki ja palasi
+takasin puettuna kuin vuoristolaistyttö -- inhoittavan likasena,
+mutta ilman nenä- ja korvarenkaita. Tukkansa hän oli letittänyt
+pitkäksi kankipalmikoksi, johon oli kierretty mustia lankoja, kuten
+vuoristolaisnaisilla oli tapana.
+
+"Minä aion mennä takasin oman kansani luo", sanoi hän. "Te olette
+surmanneet Lispethin. Jälellä on vaan vanhan Jadehin tytär -- _paharin_
+tytär ja Tarka Devin palvelija. Te olette kaikki pettureita, te
+englantilaiset."
+
+Kun lähetyssaarnaajan rouva oli tointunut hämmästyksestään kuullessaan
+Lispethin selittävän palanneensa isiensä jumalien luo, oli tyttö jo
+mennyt, eikä hän milloinkaan palannut takasin.
+
+Hän liittäytyi omaan likaseen kansaansa intohimoisesti ikäänkuin hän
+olisi tahtonut korvata sen osan elämästään, jonka hän oli elänyt heistä
+erillään. Jonkun ajan kuluttua hän meni naimisiin erään puunhakkaajan
+kanssa, joka löi häntä, kuten _paharien_ tapana on, ja hänen
+kauneutensa kuihtui pian.
+
+"Ei löydy mitään lakia, jonka mukaan me voimme laskea pakanoiden
+oikkuja", sanoi lähetyssaarnaajan rouva, "ja minä luulen että Lispeth
+aina sydämessään pysyi pakanana." Siihen nähden että Lispeth oli otettu
+englantilaiskirkon helmaan viiden viikon ikäisenä, ei tämä selitys
+juuri tuota kunniaa lähetyssaarnaajan rouvalle.
+
+Lispeth oli kuollessaan hyvin vanha. Hän puhui aina sujuvasti englannin
+kieltä ja kun hän oli kyllin juovuksissa saattoi häntä joskus
+houkutella kertomaan ensi lemmestään.
+
+Vaikeata oli kuvitella, että tuo tihrusilmäinen, ryppynaamainen eukko,
+ruma kuin harakan pelätti, kerran oli ollut "Kotgarh lähetystön
+Lispeth".
+
+
+
+
+Wee Willie Winkie.
+
+
+Hänen nimensä oli oikeastaan Percival William Williams, mutta hän
+löysi kerran tuon toisen nimen eräässä lastenkirjassa ja se oli hänen
+oikean ristimänimensä loppu. Hänen äitinsä _ayah_ (naispalvelija) sanoi
+häntä Willie-_Babaksi_, mutta koska Willie ei milloinkaan välittänyt
+hitustakaan siitä mitä tämä _ayah_ sanoi, niin ayahin viisaus ei
+muuttanut asiata.
+
+Hänen isänsä oli eversti 195:ssä rykmentissä ja heti kun Wee Willie
+Winkie oli ennättänyt kyllin vanhaksi ymmärtääkseen sotilaskomentoa,
+niin eversti Williams asetti hänet sellaisen komennon alaiseksi. Tätä
+poikaa ei voitu millään muulla lailla hallita. Kun hän oli ollut
+siivosti koko viikon, hän sai palkinnon hyvästä käytöksestä; ja kun hän
+oli paha poika otettiin hyväkäytösmerkki häneltä pois. Tavallisesti hän
+oli pahana poikana, sillä Intiassa on niin kovin paljon tilaisuuksia
+pienille kuusivuotiaille vallattomuuksiin.
+
+Lapset eivät tavallisesti suvaitse tuttavallisuuksia vierailta, ja
+Wee Willie Winkie oli hyvin tarkka lapsi siinä suhteessa. Kerran hän
+suostui tekemään tuttavuutta ja suvaitsi armollisesti jättää kaikki
+ujostelemiset. Hän mieltyi ensi näkemältä luutnantti Brandikseen
+195:stä rykmentistä. Wee Willie Winkie astui varmana sisään kantaen
+hyväkäytösmerkkiä, jonka hän oli saanut kun malttoi olla ajamatta
+kanoja ympäri pihaa. Hän katseli vakavasti Brandista ainakin kymmenen
+minuuttia ja lausui sitten mielipiteensä hänestä.
+
+"Minä pidän sinusta", sanoi hän hitaasti vetäen tuolinsa lähemmäksi
+Brandista. "Minä pidän sinusta. Minä annan sinulle nimeksi Liinakko
+sinun tukkasi tähden. Ethän sinä pahastu kun minä aion sanoa sinua
+Liinakoksi? Se on näetkös sinun tukkasi tähden, ymmälläthän."
+
+Tämä oli juuri omituisimpia Wee Willie Winkien omituisuuksia.
+Hänellä oli tapana katsella vierasta vähän aikaa ja sitten hän aivan
+odottamatta ja selittämättä antoi hänelle nimen. Ja se nimi pysyi.
+Ei mikään sotilaskuri saanut Wee Willie Winkietä luopumaan tästä
+tavastaan. Hän kadotti hyväkäytösmerkkinsä kun hän sanoi komisaarion
+rouvaa Pobsiksi; mutta ei mitkään everstin ponnistukset saaneet
+asemalaisia jättämään tätä liikanimeä ja Mrs Collen sai olla Mrs
+"Pobs" koko ajan kun hän asui asemalla. Ja niin Brandis sai nimekseen
+"Liinakko" ja rykmentin kunnioitus kohosi siitä syystä häntä kohtaan.
+
+Jos Wee Willie Winkie erityisesti suosi jotakuta henkilöä, niin tuota
+onnellista silloin kadehtivat sekä upseeristo että sotamiehet. Ja
+heidän kadehtimiseensa ei ollut syynä mikään ulkonainen omanvoiton
+pyynti. "Everstin poikaa" ihaeltiin kokonaan hänen omien hyvien
+ominaisuuksiensa tähden. Ja Wee Willie Winkie ei kuitenkaan ollut
+ollenkaan viehättävä. Hänen kasvonsa olivat aina pisamissa, jalat
+aina naarmuja täynnä ja vaikka hänen äitinsä melkein kyynelsilmin
+sitä koetti vastustaa, oli hän kärttänyt kunnes sai pitkät keltaset
+kiharansa leikatuiksi lyhyeksi sotilastapaan. "Minä tahdon tukkani
+samanlaiseksi kuin selsantti Tummilinkin", sanoi Wee Willie Winkie ja
+kun kerran isä suostui, niin tämä uhri toimitettiin.
+
+Kolme viikkoa sen jälkeen kun hänen nuori sydämensä oli ihastunut
+luutnantti Brandikseen -- jota tästälähin sanomme lyhyyden vuoksi
+Liinakoksi -- Wee Willie Winkie tuli tietämään kummallisia asioita,
+jotka olivat vallan ulkopuolella hänen käsityspiiriänsä.
+
+Liinakko palkitsi hänen suosionsa vastarakkaudella. Liinakko oli
+antanut hänen viisi hurmaavan ihanaa minuuttia kantaa hänen omaa
+raskasta miekkaansa, joka oli juuri yhtä pitkä kuin Wee Willie Winkie.
+Liinakko oli luvannut hänelle koiranpenikan ja Liinakko oli sallinut
+hänen katsella tuota ihmeellistä komentoa kun Liinakon partaa ajettiin.
+Ja tämän kaiken lisäksi Liinakko oli sanonut että hänkin, Wee Willie
+Winkie, kerran kohoaisi tuonlaisen kiiltävän veitsilaatikon, hopeaisen
+saippuarasian ja hopeapäisen "sylkiharjan" (kuten Wee Willie Winkie
+sitä nimitti) omistajaksi. Paitsi hänen isäänsä, jolla oli valta antaa
+ja ottaa hyväkäytösmerkki aivan mielensä mukaan, ei varmaan ollut
+ainoatakaan miestä puoleksikaan niin viisasta, väkevää ja urhoollista
+kuin Liinakko, jonka rinnassa Afganistanin ja Egyptin mitalit
+kiilsivät. Minkätähden sitten Liinakko oli niin miehuuttoman pehmeä,
+että hän meni suutelemaan -- oikeen hurjasti suutelemaan -- "suurta
+tyttöä", Miss Allardyceä? Aamulla ratsastaessaan Wee Willie Winkie oli
+nähnyt Liinakon tekevän niin, ja ollen näet gentlemanni, oli hän heti
+kääntynyt ympäri ja ratsastanut tallirengin luo, ettei tallirengin
+pitänyt nähdä.
+
+Tavallisissa olosuhteissa olisi hän heti kertonut koko jutun isälleen,
+mutta hän tunsi vaistomaisesti, että tämä oli semmoinen seikka, josta
+ensin oli puhuttava Liinakon kanssa.
+
+"Liinakko", kirkui Wee Willie Winkie ratsastaen luutnantin asunnolle
+aikaisin eräänä aamuna -- "minun täytyy tavata sinut Liinakko!"
+
+"Tule sisään nuori herra", vastasi Liinakko, joka oli juuri syömässä
+aamiaista koirineen. "Mitähän pahaa sinä taas olet tehnyt?"
+
+Wee Willie Winkie ei ollut tehnyt mitään huomattavampaa pahaa kolmen
+päivän kuluessa ja tunsi siis seisovansa vallan siveyden kukkulalla.
+
+"Minä en ole tehnyt mitään pahaa", sanoi hän heittäytyen nojatuoliin ja
+koettaen niin paljon kuin suinkin matkia everstin väsyneitä liikkeitä
+kuuman paraadin jälkeen.
+
+Hän työnsi pisamaisen pikku nenänsä teekuppiin ja silmät vilkkuivat
+kupin laidan yläpuolella kun hän kysyi: -- "Minä sen sanon Liinakko,
+onko se sopivata se, että menee suutelemaan isoja tyttöjä?"
+
+"No helkkari! Kylläpä sinä alat aikaisin. Ketä sinä tahtoisit suudella?"
+
+"En ketään. Minun äitini aina suutelee minua ellen minä estä häntä.
+Jollei se ole sopivata, niin minkätähden sinä sitten suutelit majuuli
+Allaldycen isoa tyttöä eilis aamuna kanavan luona?"
+
+Liinakon sydän sytkähteli. Hän ja Miss Allardyce olivat ponnistaneet
+kaikki voimansa pitääkseen kihlaustaan salassa vielä pari viikkoa.
+Oli olemassa tärkeitä ja välttämättömiä syitä, minkätähden majuuri
+Allardycen ei pitäisi saada tietää, kuinka asiat olivat, ainakaan
+ennenkuin ensi kuussa ja nyt tuo pieni peijakas tiesi vallan liian
+paljon.
+
+"Minä näin sinut", sanoi Wee Willie Winkie tyynesti. "Mutta tallilenki
+ei nähnyt. Minä huusin hänelle, _Hut jao_."
+
+"No, että sinulla nyt sentään oli senverran järkeä sinä pikku elävä",
+huusi Liinakko raukka puoleksi hyvillään puoleksi harmissaan. "Ja
+kuinkahan monelle sinä jo olet kertonut siitä?"
+
+"En kellekään. Ethän sinäkään keltonut kun minä koetin latsastaa
+puhvelilla ja kun minun latsuhevoseni lampaantui; ja minä ajattelin
+että sinä et tahtoisi että minä keltoisin."
+
+"Winkie", huudahti Liinakko innokkaasti, pudistaen pikku kättä, "sinä
+olet paras poika maailmassa. Kuuleppas nyt, sinä et voi ymmärtää
+kaikkia näitä asioita. Jonakin päivänä -- kuinka kummassa minä selitän
+tämän sinulle! -- minä aion naida Miss Allardycen, ja sitten hänestä
+tulee Mrs Liinakko, kuten sinä sanoisit. Jos sinun nuoren järkesi
+kannalta tuntuu niin sopimattomalta suudella isoja tyttöjä, niin mene
+vaan ja kerro siitä isällesi."
+
+"Kuinka sinun silloin käy?" kysyi Wee Willie Winkie, joka oli varmasti
+vakuutettu siitä, että hänen isänsä oli kaikkivaltias.
+
+"Minulle tulee siitä harmia", sanoi Liinakko koettaen viimeisenä
+keinonaan luoda rukoilevan katseen olosuhteiden määrääjään.
+
+"No sitten minä en kello", sanoi Wee Willie Winkie urhoollisesti.
+"Mutta minun isäni sanoo, että on miehuutonta aina suudella, ja minä
+en luullut että sinä tekisit niin, Liinakko?"
+
+"En minä suutelekaan aina, sinä veitikka. Silloin tällöin vaan, ja
+kun sinä kasvat suureksi niin sinä teet samalla lailla. Sinun isäsi
+tarkoitti vaan ettei se sovellu pikku pojille."
+
+"Ahaa!" sanoi Wee Willie Winkie, jolle asia nyt kävi vallan selväksi.
+"Se on samalla lailla kuin sylkihaljankin laita?"
+
+"Aivan", vastasi Liinakko vakavasti.
+
+"Mutta minä luulen etten minä milloinkaan viitsi suudella isoja
+tyttöjä enkä ketään, paitsi äitiä. Ja häntä minun _täytyy_ suudella,
+ymmälläthän."
+
+Nyt seurasi pitkä hiljaisuus, jonka Wee Willie Winkie vihdoinkin
+lopetti.
+
+"Pidätkö sinä paljon siitä isosta tytöstä, Liinakko?"
+
+"Hyvin paljon", sanoi Liinakko.
+
+"Enemmän kuin Bellistä taikka Butcha koilasta taikka minusta?"
+
+"Vallan eri tavalla", sanoi Liinakko. "Jonkun ajan perästä Miss
+Allardyce on oleva minun omani, mutta sinä kasvat suureksi ja tulet
+komentamaan rykmenttiä ja -- kaikenmoisia asioita. Se on vallan eri
+asia, näetkös."
+
+"Hyvä", sanoi Wee Willie Winkie, nousten ylös. "Koska sinä pidät siitä
+isosta tytöstä, niin minä en kello siitä kenellekään. Minun täytyy nyt
+mennä."
+
+Liinakko nousi ylös ja saattoi pikku vierastaan ovelle lausuen vielä:
+"Sinä olet kaikkein paras pikku poika, Winkie. Minäpä kerron sinulle
+jotain. Kolmenkymmenen päivän perästä tästä lukien sinä saat siitä
+kertoa, jos tahdot -- ja kenelle vaan tahdot."
+
+Siten Brandiksen ja Miss Allardycen kihlauksen salassa pysyminen
+riippui pienen lapsen lupauksesta. Liinakko, joka tunsi Wee Willie
+Winkien mielipiteet totuudesta, oli vallan levollinen, sillä hän tiesi
+ettei poika rikkoisi lupaustaan. Wee Willie Winkie rupesi osoittamaan
+erityistä ja tavatonta huomiota Miss Allardyceä kohtaan ja hänellä oli
+tapana verkalleen ja miettivänä kiertää tuon hämmästyneen nuoren neidin
+ympäri, vakavasti tarkastaen häntä vilkuttamatta silmiään. Hän koetti
+saada selville, mistä syystä Liinakko oli suudellut häntä. Eihän hän
+ollut läheskään niin sievä kuin Willien äiti. Mutta toiselta kannalta
+nähden hän oli Liinakon omaisuus ja tulisi kohta olemaan vallan hänen
+omansa. Siitä syystä Willie piti sitä kohtuullisena, että hän kohteli
+tyttöä yhtä suurella kunnioituksella kuin itse Liinakon isoa miekkaa
+taikka kiiltävää pistoolia.
+
+Tieto siitä, että hänellä ja Liinakolla oli yhteinen suuri salaisuus,
+teki Wee Willie Winkien tavattoman mallikelpoiseksi kolmen viikon
+ajalla. Mutta sitten vanha aatami puhkesi esiin ja hän laati "leiri
+valkean" -- kuten hän itse sitä nimitti -- puutarhan pohjukkaan. Kuinka
+hän saattoi aavistaa, että kipinät lentäisivät everstin heinäsuovaan
+ja polttaisivat viikon ravinnon hevosilta? Äkkiarvaamaton ja nopea oli
+rangaistus -- hyväkäytösmerkki otettiin pois ja sen surun lisäksi vielä
+annettiin kolme päivää kotiarestia -- ei saanut liikkua muualla kuin
+rakennuksessa ja verannalla -- ja vielä päälle päätteeksi isäkään ei
+läsnäolollaan häntä ilahduttaisi tällä ajalla.
+
+Hän kesti tuomionsa kuin mies, joksi hän toivoi kerran kasvavansa,
+ojentihe suoraksi, vaikka alahuuli hiukan vavahteli, tervehti
+sotilastapaan ja päästyänsä sisään juoksi katkerasti itkemään
+lastenkamariin, jota hän sanoi omaksi kortteerikseen. Liinakko tuli
+iltapäivällä sinne ja koetti lohduttaa pikku syyllistä.
+
+"Minä olen alestissa", sanoi Wee Willie Winkie surkeasti, "ja minä en
+saa puhua sinulle."
+
+Hyvin aikaisin seuraavana aamuna hän kiipesi rakennuksen katolle -- se
+ei ollut kielletty -- ja huomasi Miss Allardycen juuri ratsastavan ohi.
+
+"Minnekä sinä menet?" huusi Wee Willie Winkie. "Joen poikki", vastasi
+Miss Allardyce ja ratsasti edelleen.
+
+Tämän maakunnan, johon 195:s rykmentti oli sijoitettu, rajana
+pohjoisessa oli virta, joka talvisaikaan kuivui. Jo aikaisimpina
+ikävuosinaan Wee Willie Winkietä oli kielletty menemästä joen poikki ja
+hän oli saanut selville että Liinakkokin -- tuo melkein kaikkivaltias
+Liinakko -- ei milloinkaan ollut käynyt joen toisella puolella. Wee
+Willie Winkielle oli kerran luettu suuresta sinikantisesta kirjasta
+kertomus kuninkaan tyttärestä ja peikoista -- hyvin ihmeellinen
+kertomus, jossa peikot aina kävivät sotaa ihmisten kanssa, kunnes eräs
+Tuhkimus niminen henkilö ne voitti. Siitä saakka hän oli otaksunut,
+että joen takana noilla mustilla ja purppuran hohtavilla vuorilla
+asui peikkoja, ja totta oli, että jokainen sanoi siellä olevan pahoja
+ihmisiä. Hänen omassa kodissaankin peitettiin ikkunoiden alaosat
+vihreällä paperilla, sillä jos nuo pahat ihmiset saisivat vapaasti
+katsella sisään, niin ne ampuisivat rauhallisiin asuinhuoneisin ja
+mukaviin makuukammioihin. Varmaan virran takana, johon koko maailma
+päättyi, oli pahoja ihmisiä. Ja heidän alueelleen oli majuuri
+Allardycen iso tyttö, Liinakon omaisuus, menemäisillään. Mitä Liinakko
+sanoisi, jos jotain tapahtuisi hänelle. Jos peikot ryöstäisivät hänet
+kuten ennen Tuhkimuksen kuninkaantyttären? Hän oli vaikka millä
+keinolla palautettava takaisin.
+
+Talossa oli hiljaista. Wee Willie Winkie ajatteli hetken isänsä
+ankaraa suuttumista ja sitten -- karkasi arestistaan. Tämä oli vallan
+tavaton rikos. Matalalla oleva aurinko loi hänen varjonsa pitkänä
+ja mustana puutarhan polulle, hänen mennessään talliin ratsuansa
+pyytämään. Hänestä tuntui aamuhämärän hiljaisuudessa niinkuin koko
+suuri maailma olisi seissyt hiljaa ja katsellut Wee Willie Winkien
+tottelemattomuutta. Uninen tallirenki auttoi hänet satulaan ja koska
+tämä yksi suuri rikos oli tehnyt kaikki pienemmät viat vähäpätöisiksi,
+sanoi Wee Willie Winkie ratsastavansa Liinakko sahibin luo ja käänsi
+hevosen kapealle polulle, jossa se tuon tuostakin polki kukkalavojen
+pehmeätä multaa.
+
+Hevosen askelten tuottama hävitys oli viimeinen paha teko, joka eroitti
+hänet ihmiskunnan suosiosta. Hän kääntyi ajotielle, kumartui eteenpäin
+ja ratsasti, niin kovaa kuin hevonen suinkin pääsi, virtaa kohti.
+
+Mutta virkuinkaan poniratsu ei vedä vertoja pitkäaskeleiselle
+juoksijalle. Miss Allardyce oli jo kaukana, oli kulkenut laihopeltojen
+halki, päässyt poliisivartioiden ohi näiden vielä nukkuessa, ja hänen
+ratsunsa jo potki kiviä virtaäyräillä, kun Wee Willie Winkie jätti
+kanttoonan ja Brittiläisen Intian taaksensa. Eteenpäin kumartuneena
+ja yhä vielä piiskaten hevostaan Wee Willie Winkie hyökkäsi Afganien
+alueelle. Hän näki paraiksi Miss Allardycen mustana pilkkuna kiitävän
+pitkin kivistä tasankoa. Syy tytön lähtöön oli vallan yksinkertainen.
+Liinakko oli toissa iltana liian aikaisella isännyydellä kieltänyt
+häntä milloinkaan ratsastamasta virralle. Ja nyt hän oli lähtenyt sinne
+näyttääkseen omaa tahtoaan ja opettaakseen hiukan Liinakkoa.
+
+Wee Willie Winkie oli tuskin ennättänyt noille vieraille vuorille, niin
+hän huomasi tytön ratsun astuvan harhaan ja kompastuvan pahasti. Miss
+Allardyce pääsi irti siitä, mutta hänen nilkkansa nyrjähti pahoin, niin
+ettei hän voinut seistä. Kun hän nyt näin oli näyttänyt uskallustaan,
+rupesi hän itkemään katkerasti ja hämmästyi samassa nähdessään
+valkosen, avosilmäisen lapsen _khaki_ takissa melkein läkähtyneellä
+poniratsulla.
+
+"Oletko sinä kovin pahasti loukkaantunut?" kirkui Wee Willie Winkie
+heti, päästyään pyssyn kantaman päähän. "Sinun ei pitäisi olla täällä."
+
+"En tiedä", sanoi Miss Allardyce surkeasti, eikä ollut huomaavinaan
+moitetta. "Hyvä Jumala, lapsi, mitä sinä täällä teet?"
+
+"Sinä sanoit meneväsi villan poikki", läähätti Wee Willie Winkie
+hypäten alas poninsa selästä. "Eikä kukaan -- ei Liinakkokaan -- saa
+mennä villan yli, ja minä latsastin sinun pelässäsi niin kovasti, mutta
+sinä et seisahtunut ja nyt sinä olet loukannut itsesi ja Liinakko
+suuttuu minuun ja -- minä olen kalannut alestistani! Minä olen kalannut
+alestistani!"
+
+Tuleva 195:n rykmentin eversti istui maahan ja itkeä nyyhkytti.
+Huolimatta tuskasta nilkassaan oli tyttö liikutettu.
+
+"Oletko sinä ratsastanut koko matkan kanttoonasta saakka, pikku mies?
+Minkä tähden?"
+
+"Sinähän olet Liinakon omaisuutta. Liinakko sanoi sen minulle!" valitti
+Wee Willie Winkie onnettomana. "Minä näin hänen suutelevan sinua; ja
+hän sanoi pitävänsä sinusta enemmän kuin Bellistä taikka Butchakoilasta
+taikka minusta. Ja siitä syystä minä tulin. Sinun täytyy nyt nousta
+ylös ja tulla takasin. Sinun ei olisi pitänyt tulla tänne. Tämä on paha
+paikka, ja minä olen kalannut alestistani."
+
+"Minä en voi liikahtaa, Winkie", sanoi Miss Allardyce valittaen. "Minä
+olen loukannut jalkani. Mitä minun pitää tehdä?"
+
+Hän oli purskahtamaisillaan itkuun ja tuo rohkaisi Wee Willie Winkietä,
+jota oli kasvatettu pitämään kyyneleitä mitä suurimpana miehuuttomuuden
+merkkinä. Vaikka voihan sentään sallia miehenkin masentuvan, jos hän
+sattuu olemaan niin suuri syyllinen kuin Wee Willie Winkie.
+
+"Winkie", sanoi Miss Allardyce, "kun sinä olet hiukan levähtänyt,
+niin ratsasta takasin ja käske heitä lähettämään tänne jonkun minua
+noutamaan. Minuun koskee niin hirveästi."
+
+Lapsi istui hiljaa hetkisen ja Miss Allardyce sulki silmänsä; hän oli
+melkein pyörtyä tuskasta. Hän havahtui äkkiä siitä, että Wee Willie
+Winkie heitti ohjakset poninsa niskalle ja päästi sen irralleen, lyödä
+huimasten sitä piiskallaan. Pieni eläin nelisti kanttoonaan päin.
+
+"Voi, Winkie! Mitä sinä teet?"
+
+"Hst!" sanoi Wee Willie Winkie. "Tuolla tulee mies -- se on noita
+pahoja miehiä. Minun täytyy jäädä sinun luoksesi. Isä sanoo, että
+miehen aina täytyy suojella tyttöjä. Jack juoksee nyt kotiin ja
+sitten he tulevat tänne meitä hakemaan. Siitä syystä minä päästin sen
+menemään."
+
+Ei ainoastaan yksi, vaan pari kolme miestä ilmestyi kallion särmän
+takaa, ja Wee Willie Winkien sydän alkoi sytkähdellä, sillä juuri
+samalla lailla peikot olivat tulleet ryöstämään ja kiusaamaan
+Tuhkimuksen sielua. Tuolla lailla ne olivat leikkineet Tuhkimuksen
+puutarhassa, Wee Willie Winkie oli nähnyt kuvan siitä, ja tuolla lailla
+ne olivat peljästyttäneet kuninkaantyttären imettäjää. Hän kuuli,
+kuinka he puhelivat keskenään, ja ilokseen hän tunsi sekasikiö koiran
+Pushton, joka oli ollut eräällä nykyjään palveluksesta erotetulla
+tallirengillä hänen kotonaan. Miehet, jotka tuolla lailla puhuvat,
+eivät voi olla pahoja peikkoja. Ne ovat luultavasti vaan alkuasukkaita.
+
+Ne tulivat sen pyöreän kiven kohdalle, jossa Miss Allardycen ratsu oli
+kompastunut.
+
+Silloin nousi kalliolta Wee Willie Winkie, ylhäisrotuinen lapsi,
+kuuden ja kolmen neljänneksen vuoden vanha, ja huusi urhoollisesti ja
+pontevasti "_Jao_!" Poni oli jo virran toisella puolen.
+
+Miehet purskahtivat nauruun, mutta alkuasukasten naurua Wee Willie
+Winkie ei voinut sietää. Hän kysyi heiltä, mitä he tahtoivat ja miksi
+he eivät menneet pois. Toisia ilkeänaamaisia ja käyräperäisillä
+pyssyillä varustettuja miehiä ryömi esiin vuoren siimeksestä, kunnes
+Wee Willie Winkie näki niitä parikymmentä kappaletta. Miss Allardyce
+kirkasi.
+
+"Kuka sinä olet?" kysyi yksi miehistä.
+
+"Minä olen evelsti sahibin poika ja minun käskyni on, että te heti
+menette matkoihinne. Te mustat miehet pelotatte neiti sahibia. Jonkun
+teistä täytyy juosta kanttoonaan keltomaan, että neiti sahib on
+loukannut itsensä ja että evelstin poika on täällä hänen luonaan."
+
+"Ettäkö pistäisimme jalkamme ansaan?" kuului naurava vastaus.
+"Kuulkaappa mitä poikanen puhuu!"
+
+"Sanokaa että minä lähetin teidät -- minä, evelstin poika. He antavat
+teille lahaa."
+
+"Mitä me nyt tässä lörpöttelemme. Tuokaa tänne lapsi ja tyttö, niin
+voimme ainakin vaatia lunnaita. Me olemme ylänkökylien herroja", sanoi
+ääni takaa.
+
+Nämä olivat peikkoja -- pahempia kuin jättiläiset -- Wee Willie Winkie
+sai panna kaikki voimansa liikkeelle, ettei purskahtaisi itkuun. Mutta
+hän tunsi, että itkeminen alkuasukasten nähden, lukuun ottamatta hänen
+äitinsä _ayahia_ (naispalvelijaa), oli paljoa häpeällisempää kuin mikä
+uppiniskaisuus tahansa. Paitsi sitä hänellä, tulevalla 195:n rykmentin
+everstillä, oli tuo peljättävä rykmentti takanaan.
+
+"Aiotteko te viedä meidät pois?" sanoi Wee Willie Winkie hyvin kalpeana
+ja levottomana.
+
+"Aiomme kyllä, pikku _sahib Bahadur_", sanoi pisin miehistä, "ja sitte
+syömme teidät myöhemmin." "Se on lapsen puhetta", sanoi Wee Willie
+Winkie. "Miehet eivät syö toisia miehiä."
+
+Naurun hohotus keskeytti hänet, mutta hän jatkoi päättävästi: -- "Ja
+jos te viette meidät pois, niin minä sen sanon teille, että koko minun
+lykmenttini tulee tänne samana päivänä ja tappaa teidät joka miehen.
+Kuka tahtoo viedä minun sanani evelsti sahibille?"
+
+Alkuasukasten kieltä -- Wee Willie Winkie osasi kolmeakin -- tuo poika
+helposti puhui, vaikkei hän vielä osannut ärrääkään lausua.
+
+Toinen mies liittyi keskusteluun, huutaen: -- "Voi teitä hullut miehet!
+Se on totta, mitä tuo poika sanoo. Hän on koko tuon valkosen sotajoukon
+sydän. Rauhan tähden antakaa heidän molempien mennä, sillä jos me
+otamme pojan, niin rykmentti tulee tänne ja hävittää koko laakson.
+_Meidän_ kylät ovat laaksossa ja me emme pääse pakoon. Tuo rykmentti
+on täynnä piruja. He potkasivat Khoda Yarin kylkiluut poikki kun
+hän koetti ottaa pyssyjä; ja jos me kosketamme tuota lasta, niin he
+polttavat ja rosvoavat ja ryöstävät kuukausmääriä kunnes ei mitään ole
+jäljellä. Parempi on lähettää mies viemään sanaa ja saamaan palkinnon.
+Minä sen sanon, että tuo lapsi on heidän Jumalansa, ja he eivät säästä
+ketään meistä eikä vaimojamme, jos me teemme hänelle pahaa."
+
+Se oli Din Mahommed, everstin virasta erotettu tallirenki, joka täten
+mielet käänsi ja nyt seurasi kiivas ja vihanen keskustelu. Wee Willie
+Winkie seisoi ylempänä kuin miss Allardyce ja odotti päätöstä. Varmaan
+hänen oma "lykmenttinsä" ei häntä hylkäisi, jos se vaan tietäisi hänen
+pulastaan.
+
+Yksinäinen ratsu toi sanoman 195:teen rykmenttiin, vaikka kyllä
+everstin talossa jo oli ollut aika hämmästys tuntia ennen. Pikku
+hevonen laukkasi valtatietä pääparakkien eteen, jossa miehiä istui
+pelaillen huvikseen. Devlin, E-komppanian lipunkantaja, katsahti
+tyhjään satulaan ja juoksi kaikkiin parakkihuoneisin ajaen ylös
+jokaisen huonekorpraalin, jonka vaan tapasi. "Ylös pojat! Jotain on
+tapahtunut everstin pojalle", huusi hän.
+
+"Hän ei ole voinut pudota satulasta! Ei hiidessäkään, ei ole voinut",
+jupisi rummunlyöjä-poika. "Menkää virran poikki hakemaan. Jos hän on
+jossakin, niin siellä hän juuri on, ja ehkä Pathanit jo ovat ottaneet
+hänet. Älkää hiidessä hakeko häntä virran uomasta! Menkää virran
+toiselle rannalle."
+
+"Mott puhuu kerran järkevästikin", sanoi Devlin. "E-komppania! joutuun
+virran yli!"
+
+Sitten E-komppania, useimmat paitahiasillaan, kiiruhti pelastamaan
+kallista henkeä, jälkijoukon karttaessa hikoilevaa kersanttia
+kiirehtimään vielä enemmän. Kanttoonassa syntyi aika elämä kun 195:n
+rykmentin miehiä oli hakemassa Wee Willie Winkietä, ja vihdoin eversti,
+niin väsyneenä ettei jaksanut kirotakaan, saavutti komppaniansa, joka
+juuri pyrki eteenpäin virran rantakivillä.
+
+Vuorella, jonka juurella Wee Willie Winkien peikot keskustelivat
+olisiko viisasta viedä poika ja tyttö pois, vartia ampui kaksi
+laukausta.
+
+"Mitäs minä sanoin?" kiljui Din Mahommed. "Se oli varoitus! Sotamiehet
+ovat jo ulkona ja tulevat tuolla tasangon poikki! Mennään pois! He
+eivät saa nähdä meitä pojan luona!"
+
+Miehet odottivat hetkisen ja sitten, kun vielä kerran kuului pyssyn
+laukaus, vetäytyivät vuoristoon hiljaa, kuten olivat tulleetkin.
+
+"Lykmentti tulee", sanoi Wee Willie Winkie salaisesti Miss
+Allardycelle, "ja kaikki on nyt hyvin. Älä itke!"
+
+Hän tarvitsi itse saman neuvon, sillä kymmenen minuuttia myöhemmin, kun
+hänen isänsä saapui paikalle, hän itki katkerasti, kätkien päänsä Miss
+Allardycen helmaan.
+
+195:n rykmentin miehet saattoivat hänet kotiin riemuhuudoilla, ja
+Liinakko, joka oli ratsastanut hevosensa vaahtoon, tuli häntä vastaan
+ja hänen suureksi harmikseen suuteli häntä julkisesti miesten nähden.
+
+Mutta hänen harminsa tuli lievitetyksi. Paitsi sitä, että hänen isänsä
+antoi hänelle anteeksi arestista karkaamisen, niin luvattiin hänelle
+hyväkäytösmerkki niin pian kuin vaan äiti ennättäisi ommella sen hänen
+takkinsa hiaan. Miss Allardyce oli kertonut everstille jotakin, joka
+sai hänet ylpeilemään pojastaan.
+
+"Hän oli sinun omaisuutesi Liinakko", sanoi Wee Willie Winkie,
+osoittaen Miss Allardyceä likaisella etusormellaan. "Minä tiesin, että
+hänellä ei ollut lupaa mennä villan yli, ja minä tiesin, että lykmentti
+tulisi minua hakemaan kun minä lähetin Jackin kotiin."
+
+"Sinä olet sankari, Winkie" sanoi Liinakko -- kerrassaan sankari!"
+
+"Minä en ymmällä mitä sinä talkoitat", sanoi Wee Willie Winkie, "mutta
+sinä et saa sanoa minua Winkieksi enää. Minä olen Percival Will'am
+Will'ams."
+
+Sillä tavalla Wee Willie Winkiestä kasvoi mies.
+
+
+
+
+Aurelianus Mc Gogginin kääntyminen.
+
+
+Tämä ei ole oikeastaan mikään kertomus. Se on tutkimus ja minä olen
+hyvin ylpeä siitä. Sillä tutkimus osoittaa aina taitoa.
+
+Kukin ihminen on oikeutettu pitämään oman uskontonsa; mutta ei kellään
+-- kaikista vähemmin nuorella väellä -- ole oikeutta sitä väkisin
+tyrkyttää muille. Hallitus lähettää silloin tällöin Intiaan hiukan
+kierotuumaisia virkamiehiä, mutta omituisimpia pitkiin aikoihin oli
+Mc Goggin. Hän oli mallikelpoinen -- erinomaisen mallikelpoinen --
+mutta hänen mallikelpoisuutensa oli luiskahtanut väärään suuntaan.
+Sen sijaan että hän olisi tutkinut alkuasukasten kieltä, niin hän
+lueskeli erään Comte nimisen, luulen ma, ja Spencer nimisen miehen sekä
+professori Cliffordin kirjoittamia kirjoja. (Te löydätte kyllä nämä
+kirjat kirjastoista). He arvostelevat ihmisten sisimpiä sellaisten
+kannalta, joilla ei ole vatsaa. Ei kukaan estänyt Mc Gogginia lukemasta
+niitä, mutta hänen olisi pitänyt saada vitsaa mammaltaan. Ne panivat
+hänen päänsä pyörälle ja hän saapui Intiaan varustettuna hienonnetulla
+uskonnolla paitsi työhommiaan. Siinä ei ollut pitkä uskontunnustus. Se
+sisälsi vaan, että ihmisellä ei ole mitään sielua, ettei ole olemassa
+mitään Jumalaa eikä tulevaista elämää ja että meidän pitää rehveltää
+jossakin ihmiskunnan hyväksi.
+
+Hiukan vähäpätöisempi pykälä näkyi olevan se, että vielä pahempi kuin
+käskeminen on käskyn totteleminen. Ainakin Mc Goggin väitti niin, mutta
+minä arvelen että hän ehkä oli lukenut väärin ensimmäiset aikeensa.
+
+Minä en sano sanaakaan pahaa hänen uskonnostaan. Se oli tehty
+Lontoossa, jossa ei ole muuta kuin koneita ja asfalttia ja rakennuksia
+-- ja kaikki tuo sumun peitossa. Tietysti mies siellä rupeaa
+ajattelemaan, ettei löydy mitään häntä itseään korkeampaa ja että
+Lontoon rakennushoitokunta on kaikki toimittanut. Mutta tässä maassa,
+jossa me näemme todellisen ihmiskunnan -- raa'an, ruskean, alastoman
+ihmiskunnan -- ilman mitään sen ja hehkuvan taivaan välillä ja
+ainoastaan rasittunut, köyhdytetty maa allaan, täällä tuumat hiukan
+tasaantuvat ja useimmat ihmiset palaavat takasin yksinkertaisempiin
+teoriioihin. Elämä Intiassa ei ole kyllin pitkä tuhlattavaksi
+tutkimuksiin onko kaikkien puuhien etunenässä korkeampaa johtajata.
+Tästä syystä nimittäin: valtuusmies on korkeampi kuin apulainen,
+päällikkö on korkeampi kuin valtuusmies, varakuvernööri on korkeampi
+kuin päällikkö ja varakuningas on korkeampi kuin kaikki nuo neljä.
+Häntä käskemässä on taas valtioministeri, joka on vastuunalainen
+keisarinnalle. Jos taaskin keisarinna ei ole vastuunalainen Luojalleen
+-- jos ei mitään Luojaa ole häntä ylempänä -- niin koko meidän
+valtiojärjestyksemme on väärä. Joka on tuiki mahdotonta. Kotimaassa on
+ihmisillä kuitenkin yksi puolustus. He ovat suureksi osaksi tallissa
+ruokittuja ja ovat käyneet henkisesti pulleiksi. Otappas suuri ja
+pullea hevonen ratsastaaksesi, niin se kuolaa ja tährää kuolaimet niin
+ettet yhtään voi nähdä niitä. Mutta kuolaimet ovat kuitenkin olemassa
+vallan entisellään. Ihmiset eivät käy pulleiksi Intiassa. Ilmanala ja
+työ siellä estää heitä puhumasta puuta heinää.
+
+Jos Mc Goggin olisi pitänyt tuon suurella kirjaimella alkavan ja
+ismi tavulla loppuvan uskontonsa itsekseen, niin ei kukaan ihminen
+olisi siitä välittänyt, mutta hänen molemmat isoisänsä olivat olleet
+Wesleyläisiä saarnaajia ja saarnainto oli mennyt perintönä hänelle.
+Hän tahtoi, että jokaisen klubissa piti ymmärtämän, ettei heillä ollut
+mitään sielua ja auttaman häntä panemaan Luojaa viralta pois. Hyvin
+monet sanoivat hänelle, että hänellä epäilemättä ei ollut mitään
+sielua, sillä hän oli niin nuori, mutta siitä ei ollenkaan seurannut,
+että hänen vanhemmat toverinsa olivat yhtä kehittymättömiä; ja olkoonpa
+sitten tulevaista elämää tai ei, niin he ainakin tahtoivat tässä
+elämässä lukea sanomalehtensä rauhassa. "Mutta se ei ole pääasia -- se
+ei ole pääasia!" oli Aurelianuksen tapa sanoa. Miehet viskoivat häntä
+sohvatyynyillä ja käskivät hänen menemään mihin paikkaan tahansa,
+jota hän uskoi. He ristivät hänet "Blastodermiksi" -- hän näet sanoi
+polveutuvansa sen nimisestä perheestä, joka kuulemma eli jolloin
+kulloin esihistoriallisena aikana, -- ja he koettivat loukkauksilla ja
+naurulla saada häntä vaikenemaan, sillä hän oli ainaisena vastuksena
+klubissa ja paitsi sitä hän oli hävytön vanhemmille miehille. Hänen
+maakuntapäällikkönsä, joka jo oli virassa rajamailla kun Aurelianus
+vielä piehtaroi sängyn peitteellä, sanoi hänelle, että ollakseen kelpo
+mies, Aurelianus oli suuri hölmö. Ja se on varmaa, että jos hän olisi
+malttanut tehdä työtään, olisi hän muutaman vuoden perästä kohonnut
+sihteeristöön. Hän oli juuri sellainen tyyppi, joka siellä menestyy --
+pelkkää päätä vaan, ei ollenkaan ruumista ja tuhansia teoriioja. Ei
+ainoakaan sielu välittänyt Mc Gogginin sielusta. Hänellä sai kernaasti
+olla kaksi taikka ei yhtään sielua, taikka jonkun toisen sielu. Hänen
+tuli vaan totella käskyjä ja pysyä lestissään eikä turmella klubia
+"ismeillään".
+
+Hän teki työtä mainiosti, mutta hän ei hyväksynyt ainoatakaan käskyä
+koettamatta parantaa sitä. Se oli vika hänen uskonnossaan. Se
+teki ihmiset liian vastuunalaisiksi ja vetosi liian paljon heidän
+rehellisyyteensä. Joskus voi johtaa vanhaa hevosta riimustakin, mutta
+varsaa ei milloinkaan. Mc Goggin puuhasi enemmän kuin kukaan hänen
+ikäisensä mies. Hän lienee luullut, että kolmekymmen sivuinen tuomio
+viidenkymmenen rupeen asiassa -- jossa molemmat riitapuolet vannovat
+väärin niin että hurisee -- edistäisi ihmiskunnan asiata. Olipa miten
+oli, hän teki työtä liian paljon, harmitteli saadessaan muistutuksia
+ja selitti ihmeellistä uskonoppiaan virastonsa ulkopuolella, kunnes
+tohtori varoitti häntä rasittamasta itseään liiaksi. Ei kukaan ihminen
+voi tehdä lisätyötä kahdeksantoista annaksen edestä kullekin rupeelle
+kesäkuussa kärsimättä siitä. Mutta Mc Goggin oli vielä henkisesti
+pullea ja ylpeä itsestään sekä taidostaan, eikä tahtonut kuulla mitään
+huomautuksia. Hän teki työtä säännöllisesti yhdeksän tuntia päivässä.
+
+"Hyvä", sanoi tohtori, "te murrutte, sillä teillä ei purjeet kestä
+semmoista vauhtia." Mc Goggin oli hiukan omituinen.
+
+Eräänä päivänä tapahtui loppukohtaus -- niin draamallisesti kuin
+mahtikohta jossakin näytelmässä.
+
+Se oli juuri ennen sadeaikaa. Me istuimme verannalla elottomassa,
+kuumassa, tukehduttavassa ilmassa haukotellen ja toivoen että tumman
+siniset pilvet tuolla alkaisivat purkaa vettä ja jäähdyttäisivät ilmaa.
+Hyvin, hyvin etäältä kuului hiljaisena kuiskauksena, kuinka rankkasade
+tulvaili virtaan. Eräs miehistä kuuli tuon, nousi seisomaan, kuunteli
+ja sanoi vallan luonnollisesti: -- "Jumalan kiitos!"
+
+Silloin Blastodermi käännähti paikaltaan ja sanoi: "Miksi? Minä
+vakuutan teille, että se on seuraus vallan luonnollisista syistä --
+atmosfeerinen ilmiö mitä yksinkertaisinta laatua. Miksi meidän siis
+pitäisi kiittää olentoa, joka ei milloinkaan ole ollut -- joka on
+ainoastaan tarumainen --"
+
+"Blastodermi", röhisi mies lähimmällä tuolilla, "pidä suusi ja heitä
+minulle _Pioneeri_! Me tunnemme jo kaikki sinun tarumaisuutesi".
+Blastodermi sieppasi pöydältä sanomalehden ja hypähti niinkuin joku
+olisi pistänyt häntä. Sitten hän heitti lehden pyytäjälle.
+
+"Niinkuin jo sanoin", jatkoi hän hitaasti ja hiukan ponnistamalla --
+"vallan luonnollisten syitten seuraus -- vallan luonnollisten syitten.
+Minä tarkoitan --"
+
+"Heh, Blastodermi, sinä annoit minulle _Calcutta Mercantile lehden_."
+
+Tomu nousi pieninä pyörteinä, puun latvat huojuivat ja tuuliviirit
+vinkuivat. Mutta ei kukaan tarkastanut sateen tuloa. Me kaikki
+tuijotimme Blastodermiin, joka oli noussut seisaalleen ja koetti
+kangertaa puhetta. Sitten hän sanoi hyvin hitaasti: --
+
+"Vallan selvä -- sanakirja -- punanen laiho -- vastuunalainen -- syy --
+muistaa -- kansi -- -- yksin."
+
+"Blastodermi on juovuksissa", sanoi joku. Mutta Blastodermi ei ollut
+juovuksissa. Hän katsoi meihin hämmästyneenä ja rupesi käsillään
+viittomaan meille pilvien synnyttämässä puolihämärässä. Sitten hän
+melkein kirkui: --
+
+"Mitä tämä on? -- -- En voi -- -- säästää -- -- saavuttaa -- -- tori
+-- -- musta -- --"
+
+Hänen puheensa tuntui jäätyvän hänessä ja -- juuri kuin salama iski
+kahdesta kohden, jakaen koko taivaan kolmeen osaan ja sade tulvaili
+rankkanaan -- juuri silloin Blastodermi kävi vallan mykäksi. Hän potki
+ja riehui kuin vikuri hevonen ja hänen silmänsä olivat täynnä kauhua.
+
+Tohtori saapui kolmen minuutin perästä ja kuuli asian laidan. "Se on
+_aphasia_" sanoi hän. "Viekää hänet huoneesensa. Minä _tiesin_ että
+niin kävisi." Me kuljetimme Blastodermin rankkasateessa kotiinsa ja
+tohtori antoi hänelle bromkaaliumia nukuttaakseen häntä.
+
+Sitten tohtori tuli takasin ja sanoi, että hän vaan kerran ennen --
+eräässä intialaisessa sotamiehessä -- oli nähnyt yhtä täydellisen
+_aphasia_ kohtauksen. Minä olen myöskin nähnyt helpon _aphasian_
+rasittuneessa miehessä, mutta tämä äkkinäinen mykkyys oli vallan
+kamalata, vaikka se tosin, kuten Blastodermi itse olisi sanonut, oli
+"seurauksena vallan luonnollisista syistä".
+
+"Hänen täytyy ottaa virkavapaus tämän tähden", sanoi tohtori; "hän on
+kykenemätön työhön ainakin kolme kuukautta. Ei, ei se ole hulluutta
+taikka muuta semmoista. Hän ei vaan ollenkaan voi hallita puhettaan
+eikä muistiaan. Minä luulen, että Blastodermi nyt varmaan pysyy ääneti."
+
+Kaksi päivää myöhemmin Blastodermi taas sai puhelahjan. Hänen
+ensimmäinen kysymyksensä oli: -- "Mitä se oli?" Tohtori selitti sen
+hänelle. "Mutta minä en voi sitä käsittää!" sanoi Blastodermi, "minä
+olen vallan terve, mutta minä en voi hallita muistoani, minusta näyttää
+-- minun _oma_ muistini -- voinko minä?"
+
+"Lähde vuoristoon kolmeksi kuukaudeksi, äläkä ajattele sitä", sanoi
+tohtori.
+
+"Mutta minä en voi sitä käsittää", intti Blastodermi, "se oli minun
+_oma_ mieleni ja muistini."
+
+"Minä en voi siihen mitään", sanoi tohtori, "on paljon asioita, joita
+sinä et voi käsittää ja kun sinä olet elänyt minun ikäisekseni, niin
+sinä tiedät tarkkaan mitä kaikkea sinä uskallat sanoa omaksesi tässä
+maailmassa."
+
+Tämä isku masensi Blastodermin. Hän ei voinut sitä ymmärtää. Hän läksi
+vuoristoon arkana ja vavisten, epäillen voisiko hän lopettaa lauseensa,
+jonka oli alkanut.
+
+Tämä synnytti hänessä terveellisen epävarmuuden. Tuo luonnollinen
+selitys, että hän oli tehnyt liiaksi työtä, ei tyydyttänyt häntä. Mikä
+lieneekään pyyhkinyt sanat hänen huuliltaan, niinkuin äiti pyyhkii
+pienen piimäsuun, ja häntä pelotti -- pelotti kamalasti.
+
+Klubi oli siten rauhassa hänen palattuaankin, ja jos sinä joskus
+vielä satut kuulemaan Aurelianus Mc Gogginin saarnailevan ihmiskunnan
+asioista -- taivaallisista asioista hän ei enää näy tietävän yhtä
+paljon kuin ennen -- niin nostapa vaan sormi huulillesi hetkiseksi,
+niin näet mikä tapahtuu.
+
+Älä syytä minua, jos hän viskaa juomalasin naamaasi!
+
+
+
+
+Mennyttä kalua.
+
+
+Ei ole viisasta kasvattaa poikalasta vallan "tietämättömänä elämän
+pahuudesta", kuten vanhemmat sanovat, jos hänen täytyy mennä maailman
+taisteluun. Ellei hän ole ainoa poikkeus tuhannesta, täytyy hänen
+varmaan kärsiä paljon turhia huolia ja joutuu ehkä pahaan pulaan siitä
+syystä vaan, ettei hän tunne asiain oikeata laatua.
+
+Anna penikan syödä saippuata kylpyhuoneessa taikka purra vasta
+kiillotettua kenkää. Se puree ja murisee kunnes se vähitellen
+oppii ymmärtämään että kengän muste ja pesusaippua tuottavat sille
+pahoinvointia; siitä sille sitten selviää, että saippua ja kengät
+eivät ole terveellisiä. Joku vieras vanha koira opettaa sille pian
+kuinka epäviisasta on purra suurten koirien korvia. Ollen nuori se
+muistaa tuon, ja kuusikuukautisena se lähtee maailmaan hyvätapaisena
+pikku elävänä, jolla on puhdistunut ruokahalu. Jos sitä olisi
+pidetty erillään kengistä ja saippuasta ja suurista koirista kunnes
+se olisi joutunut täysikasvaneeksi ja hampaat täysin kehittyneiksi,
+niin arvelkaappas kuinka kamalan pahasti se silloin olisi voinut ja
+kuinka sitä olisi höyhennetty! Sovita tämä seikka "elämän pahuuden
+tietämättömyyteen" ja mieti mikä on seurauksena. Se ei kuulu kauniilta,
+mutta kahdesta pahasta se on parempi.
+
+Oli kerran poika, jota oli kasvatettu "pahuuden tietämättömyys"
+-periaatteiden mukaan; ja nämä periaatteet tappoivat hänet. Hän oli
+kotonaan yhtämittaa syntymähetkestään saakka aina siihen päivään asti,
+jolloin hän paraimpina oppilaina tuli Sandhurstiin. [Sandhurstissa,
+noin 50 km. Lontoosta, on sotilaskoulu. Suoment. muist.] Hänelle
+opetettiin tarkkaan kaikki, minkä yksityisopettaja suinkin saattoi,
+ja sitten hänellä vielä oli kaupanpäälliseksi se erityinen avu,
+ettei hän "milloinkaan koko elämässään ollut tuottanut vanhemmilleen
+hetkenkään murhetta". Se, minkä hän oppi Sandhurstissa, paitsi
+tavallisia aineita, ei ollut kovin tärkeätä. Hän katseli ympärilleen,
+ja saippua sekä kengän muste, niin sanoaksemme, maistuivat hänestä aika
+makealle. Hän pureksi niitä hiukkasen ja tuli ulos Sandhurstista hieman
+turmeltuneempana kuin hän oli sinne tullut. Sitten seurasi väliaika ja
+kohtaus hänen kotolaistensa kanssa, jotka toivoivat paljon hänestä.
+Seuraavana vuonna hän eleli kuten ainakin semmoinen, jota "maailma ei
+ollut turmellut", kolmannen luokan asemapataljoonassa, jossa nuoremmat
+upseerit olivat lapsia ja vanhemmat vanhoja piikoja. Vihdoin hän tuli
+Intiaan, jossa hänen vanhempansa eivät enää voineet hänestä pitää
+huolta ja jossa hänellä ei ollut muuta turvaa kuin oma itsensä murheen
+hetkinä.
+
+Intia on ennen kaikkia semmoinen paikka, jossa ei saa ottaa asioita
+liian vakavalta kannalta -- paitsi puolipäivän aurinkoa tietysti.
+Liikanainen työ ja liialliset ponnistukset tappavat miehen aivan yhtä
+varmaan kuin kaikenlainen irstaus ja liika juominen. Kurtiisi ei ole
+vaarallista, sillä jokainen muuttaa yhä olopaikkoja ja jompikumpi
+rakastavista joutuu pois asemalta, eikä palaja milloinkaan. Hyvästä
+työstä ei ole hyötyä, sillä miestä arvostellaan hänen huonoimpien
+tointensa mukaan ja toinen ottaa tavallisesti koko kunnian hänen
+parhaimmista hommistaan. Huono työ ei haita ollenkaan, sillä toiset
+tekevät vielä huonompaa työtä, eikä missään maailmassa kunnottomat
+työntekijät pysy niin kauvan pystyssä kuin Intiassa. Huvitukset eivät
+ole minkään arvoiset, sillä sinun täytyy alkaa ne alusta yhä uudelleen,
+kun sinä kerran olet ne kokenut ja useimpien huvituksien tarkoituksena
+onkin vaan koettaa voittaa toisten ihmisten rahoja. Sairaus ei ole
+vaarallista, sillä se on vallan jokapäiväistä, ja jos sinä kuolet,
+täyttää toinen mies sinun paikkasi, ennenkuin nuo kahdeksan tuntia ovat
+kuluneet sinun kuolemastasi hautajaisiin. Ei mikään muu ole minkään
+arvoista kuin kotilupa ja eläkerahat, ja nekin vaan siitä syystä, että
+ne ovat niin harvinaisia. Intia on veltto maa, jossa kaikki ihmiset
+työskentelevät epätäydellisillä koneilla ja kaikkein viisainta on,
+ettei katsele ketään eikä mitään vakavalta kannalta, vaan koettaa
+pyrkiä niin pian kuin suinkin johonkin toiseen paikkaan, jossa huvi on
+huvia ja hyvä maine jonkin arvoista.
+
+Mutta puheena oleva poika -- tämä kertomus on yhtä vanha kuin itse
+Intian kukkulat -- tuli sinne ja otti kaikki asiat vakavalta kannalta.
+Hän oli sievän näköinen ja häntä lelliteltiin. Hän piti hyväilyjä
+vakavina asioina ja huokaili semmoisten naisten tähden, jotka eivät
+olleet senkään arvoiset, että olisi maksanut vaivaa satuloida hevonen
+mennäkseen vieraisille heidän luokseen. Hän viihtyi hyvin tuossa
+uudessa vapaassa elämässään Intiassa. Se _tuntuukin_ miellyttävältä
+alussa, aliluutnantin kannalta nähden -- pelkkiä hevosia, neitosia,
+tansseja, y.m.s. Hän maisteli kaikkea tuota, niinkuin penikka
+saippuata. Mutta hän rupesi vasta myöhään syömään sitä, kun hänen
+hampaansa jo olivat täysin kehittyneet. Hän joutui helposti
+ulkopuolelle rajoja -- aivan niinkuin penikka -- eikä voinut ymmärtää,
+miksi häntä ei kohdeltu yhtä hienotuntoisesti täällä kuin hänen isänsä
+kodissa. Se loukkasi hänen tunteitaan.
+
+Hän riiteli toisten poikien kanssa ja, ollen tunteellinen aina
+ytimiin saakka, muisteli hän näitä riitoja ja ne kiusasivat häntä.
+Hänen mielestään vistipeli ja _gymkhanas_ ja muut tuommoiset pelit
+(joitten tarkoituksena oli tuottaa huvitusta työn jälkeen) olivat
+hauskoja; mutta hän piti näitäkin vakavina seikkoina, yhtä vakavina
+kuin juominkeja seuraavata kohmeloa. Hän menetti rahansa vistissä ja
+_gymkhanas_ pelissä, sillä nämä olivat hänelle tuntemattomia.
+
+Hän katseli näitä vahinkojaan vakavalta kannalta ja tuhlasi niin paljon
+voimia ja vaivoja _ekka_ tammojen kilpa-ajon tähden, jossa vetosummana
+oli kaksi kultamohuria [1 kultamohuri = noin 38 markkaa. Suoment.
+muist.], ikäänkuin olisi ollut Derbyn kilpailu. Osittain tähän oli
+syynä kokemattomuus -- melkein samoin kuin penikka riitelee maton
+pätkän kanssa -- ja osittain siihen oli syynä se, että häntä huimasi
+hiukan tullessaan entisestä hiljaisesta elämästään vilkkaamman elämän
+loistoon ja humuun. Ei kukaan puhunut hänelle mitään saippuasta eikä
+kengän musteesta, sillä tavalliset ihmiset otaksuvat, että toinen
+tavallinen ihminen tietää olla varovainen käsitellessään noita aineita.
+Oli surkeata nähdä, kuinka poika sai kovia kolauksia, aivan niinkuin
+liian kireellä pidetty varsa kompastuu ja loukkaa itsensä päästessään
+irti tallirengiltä.
+
+Tätä hillitsemätöntä vallattomuutta huvituksissa, jotka eivät olleet
+kerrassaan minkään arvoiset, vielä vähemmin ansaitsivat hommaa ja
+touhua, kesti kuusi kuukautta -- yhtä kauvan kuin kylmää vuodenaikaa
+-- ja me ajattelimme että kuumuus ja tieto siitä, että hän oli
+menettänyt rahansa ja terveytensä ja saanut hevosensa rampaantumaan,
+selvittäisi poikasen ja tekisi hänet vakavaksi. Yhdeksässäkymmenessä
+yhdeksässä tapauksessa sadasta olisi käynytkin niin. Me voimme nähdä
+millä Intian asemalla tahansa, että tämä periaate pitää paikkansa.
+Mutta tässä yksityistapauksessa ei käynytkään siten, sillä poika oli
+herkkätuntoinen ja otti kaikki asiat vakavalta kannalta -- kuten jo
+olen sanonut senkin seitsemän kertaa. Tietysti me emme voineet tietää,
+kuinka nämä vallattomuudet vaikuttivat häneen persoonallisesti. Ne
+eivät olleet sen kummempia, vaan vallan keskinkertaista laatua. Hän
+oli ehkä raha-asioissa joutunut hieman rappiolle koko elämän ajakseen
+ja tarvitsi vähän hoitoa. Muistot hänen tempuistaan kyllä haihtuisivat
+yhtenä ainoana kuumana vuodenaikana ja pankkiirit selvittäisivät hänen
+rahahuolensa. Hänellä lienee kumminkin ollut vallan toinen käsitys
+kaikesta ja hän luuli joutuneensa auttamattomasti rappiolle. Hänen
+everstinsä puheli hänelle vakavasti, kun kylmä vuodenaika oli loppunut.
+Se saattoi hänet vielä entistä onnettomammaksi, vaikka se vaan oli
+tavallinen everstin muistutus.
+
+Se, joka nyt seuraa, on omituinen esimerkki siitä, kuinka me
+kaikki olemme keskinäisessä yhteydessä toisiimme ja vastuunalaisia
+toisistamme. Kun poikanen kerran puheli erään naistuttavansa kanssa,
+lausui tämä jotain, joka lopullisesti murti hänen mielensä. Ei maksa
+vaivaa kertoa sitä, sillä se oli vaan tuommoinen julma, pikkunen,
+ajattelematta lausuttu lause, joka pani hänet punastumaan korviaan
+myöten. Hän pysyi huoneessaan kolme päivää ja sitten pyysi kahden
+päivän loma-aikaa mennäkseen ampumaan erään kanavainsinörien majatalon
+läheisyyteen, noin kolmenkymmenen penikulman päähän. Hänen pyyntöönsä
+suostuttiin, ja sinä yönä hän oli upseeriklubissa vielä entistä
+vallattomampi ja hurjempi. Hän sanoi menevänsä "ampumaan suuria
+eläimiä", ja läksi matkaan puoliyhdentoista aikaan _ekka_ rattailla.
+Peltopyitä -- jotka olivat ainoana metsän riistana lähellä majataloa --
+ei voi sanoa "suuriksi eläimiksi"; siitä syystä jokainen nauroi hänelle.
+
+Seuraavana aamuna eräs majuureista palasi kotiin lyhyeltä loma-ajalta
+ja kuuli pojan lähteneen ampumaan "suuria eläimiä". Majuuri oli
+mieltynyt poikaan ja oli usein kylmän vuodenajan kestäessä koettanut
+hillitä häntä. Hän rypisti silmäkulmiaan kuultuaan retkestä ja läksi
+pojan huoneesen tutkien kaikki paikat siellä.
+
+Kohta hän tuli takasin ja tapasi minut juuri kun minä toin korttiani
+upseeriklubiin. Etusalissa ei ollut ketään muita.
+
+Hän sanoi: "Poika on lähtenyt ulos ampumaan. Ammutaanko milloinkaan
+tetureja revolverilla ja kirjoitusneuvoilla?"
+
+Minä sanoin. "Turhaa puhetta, majuuri!" sillä minä huomasin, mitä hän
+tarkoitti.
+
+Hän sanoi: "Turhaako lienee vai ei, minä aion mennä kanavalle nyt --
+vallan paikalla. Minä olen levoton."
+
+Sitten hän mietti hetkisen ja sanoi: "Osaatko sinä valehdella?"
+
+"Itsehän sen parhaiten tiedät", vastasin minä. "Se on minun virkani."
+
+"Hyvä on", sanoi majuuri, "sinun pitää tulla minun kanssani -- nyt
+paikalla -- _ekka_ rattailla kanavalle ampumaan antiloopeja. Pue
+päällesi metsästyspuku -- joutuun -- ja tule tänne sitten pyssyinesi."
+
+Majuuri oli mahtava mies, ja minä tiesin ettei hän turhanpäiten olisi
+ruvennut käskemään. Siitä syystä minä tottelin ja palatessani löysin
+majuurin istumassa _ekka_ rattailla -- pyssyn kotelot ja eväät olivat
+istuimen alla -- vallan valmiina metsästysretkelle lähtemään.
+
+Hän lähetti ajurin pois ja istui itse ohjaksiin. Me ajelimme hiljakseen
+niin kauvan kuin olimme aseman alueella, mutta ennätettyämme tasangon
+poikki vievälle tomuiselle tielle, päästi hän täyttä karkua. Samassa
+maassa syntynyt hevonen jaksaa melkein kuinka paljon tahansa, jos siksi
+tulee. Me emme viipyneet täyttä kolmea tuntia noissa kolmessakymmenessä
+penikulmassa, mutta hevosparka oli puolikuolleena.
+
+Kerran minä kysäsin: -- "Mitä tämä tulinen kiire tarkoittaa, majuuri?"
+
+Hän sanoi tyynesti: "Poika on ollut yksin, vallan itsekseen -- yksi,
+kaksi, kolme -- neljätoista tuntia nyt! Minä sanon sen sinulle, että
+nyt minä olen levoton."
+
+Tuo levottomuus tarttui minuunkin ja minäkin puolestani kiirehdin
+hevosta.
+
+Kun me saavuimme kanavainsinöörien majatalolle, huusi majuuri pojan
+palvelijata, mutta ei kuulunut mitään vastausta. Sitten me astuimme
+talon sisään ja huutelimme poikaa nimeltä, mutta eipä kuulunut mitään
+vastausta.
+
+"Hän on tietysti metsästämässä", sanoin minä.
+
+Samassa minä huomasin eräässä ikkunassa pienen myrskylampun palaa
+tuikittavan. Kello oli nyt neljä iltapäivällä. Me molemmat seisahdimme
+kuin naulatut verannalle ja pidätimme hengitystämme kuullaksemme joka
+hiiskauksenkin. Sisältä huoneesta kuului kärpäslauman "_surrr -- surrr
+-- surrr_". Majuuri ei virkkanut mitään, mutta hän riisui kypärin
+päästään ja me astuimme sisään vallan hiljaa.
+
+Poika makasi kuolleena sohvalla keskellä autiota, valkoseksi maalattua
+huonetta. Hän oli ampunut päänsä melkein murskaksi revolverillaan.
+Pyssykotelot olivat vielä avaamatta, ja pöydällä oli pojan
+kirjoitusneuvot ja valokuvia. Hän oli tullut tänne kuolemaan kuin
+myrkytetty rotta!
+
+Majuuri sanoi hiljaa itsekseen: -- "Poika parka! Sinä kurja raukka!"
+Sitten hän kääntyi pois vuoteesta lausuen: -- "Minä tarvitsen sinun
+apuasi tässä asiassa."
+
+Koska minä tiesin, että poika oli itse lopettanut päivänsä, niin minä
+ymmärsin vallan hyvin millaista apua tässä tarvittiin ja läksin pöydän
+luo, otin tuolin, sytytin sikarin ja aloin tutkia kirjoituskapineita.
+Majuuri katseli minun olkapääni yli ja toisti itsekseen: "Me tulimme
+liian myöhään! -- Niinkuin rotta komerossaan! -- Voi kurja raukka!"
+
+Poika oli varmaan kuluttanut puolet yöstä kirjoittamalla omaisilleen,
+everstilleen ja eräälle tytölle kotimaassa. Heti lopetettuaan oli
+hän nähtävästi ampunut itsensä, sillä hän oli jo ollut kauvan aikaa
+kuolleena, kun me saavuimme sinne.
+
+Minä luin kaikki, mitä hän oli kirjoittanut ja annoin aina lopetettuani
+joka arkin majuurille.
+
+Me näimme hänen selityksistään, kuinka kovin vakavalta kannalta hän
+oli ottanut kaikki. Hän kirjoitti "häpeästä, jota hän ei jaksanut
+kantaa" -- "iäksi tahratusta kunniasta" -- "rikollisesta hulluudesta"
+-- "menetetystä elämästä", ynnä muuta sellaista. Sen ohessa puhui
+hän isälleen ja äidilleen koko joukon yksityisiä asioita, jotka ovat
+vallan liian pyhiä tässä mainittaviksi. Kirje tytölle tuolla kotimaassa
+oli kaikkein surkein; minun kurkkuni oli tukkeutua sitä lukiessani.
+Majuuri ei koettanutkaan pysyä kuivin silmin. Minä kunnioitin häntä
+siitä syystä. Hän luki huojutellen ruumistaan edes takasin ja itki
+kuin nainen, koettamatta ollenkaan salata sitä. Kirjeet olivat niin
+surkean surullisia, toivottomia ja liikuttavia. Me unohdimme kaikki
+pojan tuhmuudet ja ajattelimme vaan tuota raukkaa sohvalla ja täyteen
+töhrittyjä kirjeitä kädessämme. Oli vallan mahdotonta lähettää nuo
+kirjeet hänen kotiinsa. Ne olisivat särkeneet hänen isänsä sydämen
+ja tappaneet hänen äitinsä, kuoletettuaan ensin hänen luottamuksensa
+poikaansa.
+
+Vihdoin majuuri pyyhkäsi silmiään aivan peittelemättä ja sanoi: --
+"Onpa nämä hauskoja juttuja englantilaiselle perheelle! Mitä meidän nyt
+pitää tehdä?"
+
+Minä kun tiesin, mistä syystä majuuri oli tahtonut minua kanssaan
+tänne, sanoin: -- "Poika kuoli koleraan. Me olimme hänen luonaan
+kuolinhetkellä. Me emme saa tyytyä puoleen työhön. Tule kanssani!"
+
+Sitten alkoi surkean koomillisin kohtaus elämässäni -- kun me
+laitoimme kokoon laajan, kirjoitetun valheen, varustettuna meidän
+vakuutuksillamme, lohdutukseksi pojan omaisille kotimaassa. Minä alotin
+konseptin tuohon surkeaan kirjeesen, ja majuuri pisti aina silloin
+tällöin sanan väliin, samalla kun hän kokoili kaikki pojan kirjoitukset
+ja poltti ne uunissa. Ilta oli kuuma ja hiljainen, kun me alotimme,
+ja lamppu paloi kovin huonosti. Vihdoin viimein minä sain konseptin
+tyydyttäväksi. Siinä seisoi kuinka poika oli ollut kaikkien hyveiden
+perikuva, koko rykmentin lempilapsi, jota odotti suuri tulevaisuus,
+j.n.e.; kuinka me autoimme häntä hänen sairaudessaan -- meillä ei
+tietysti ollut aikaa keksiä pikku valheita -- ja kuinka hän kuoli ilman
+tuskia. Minun oli paha olla pannessani paperille kaikki nuo asiat
+ja ajatellessani noita ihmisraukkoja, jotka tulisivat lukemaan tuon
+kaiken. Sitten minä nauroin koko asian luonnottomuudelle ja nauruun
+sekottui itku -- ja majuuri sanoi, että meidän molempien täytyi saada
+jotain juotavaa.
+
+Minua pelottaa sanoa kuinka paljon whiskyä me joimme ennenkuin kirje
+oli valmis. Se ei vaikuttanut kerrassaan mitään meihin. Sitten me
+otimme pojan kellon, medaljongin ja sormukset.
+
+Lopuksi sanoi majuuri: -- "Meidän täytyy lähettää myöskin kihara hänen
+tukastaan. Naisväki panee arvoa semmoiseen."
+
+Mutta oli olemassa syitä, joiden tähden me emme voineet löytää
+ainoatakaan kiharaa, jonka olisi voinut lähettää. Poika oli
+mustatukkanen ja onneksi oli majuurin tukka myöskin musta. Minä
+leikkasin suortuvan majuurin tukasta ohimon yläpuolelta ja asetin sen
+samaan kääröön, jota me juuri laitoimme. Minua tapasi taas naurun ja
+itkun sekainen kohtaus, niin että minun täytyi lopettaa. Majuurin oli
+melkein yhtä paha olla; ja me molemmat tiesimme, että vaikein tehtävä
+oli vielä jäljellä.
+
+Me suljimme käärön, jossa oli valokuvat, medaljongi, sinettejä,
+sormukset, kirje ja hivuskihara, pojan omalla lakalla ja sinetillä.
+
+Sitten sanoi majuuri: -- "Herran nimessä, mennään ulos -- pois tästä
+huoneesta -- hiukan ajattelemaan!"
+
+Me menimme ulos ja kävelimme kanavan äyräillä tunnin verran syöden
+ja juoden eväitämme, kunnes kuu nousi. Minä tiedän nyt vallan hyvin,
+miltä murhamiehistä mahtaa tuntua. Vihdoin viimein me väkisinkin
+menimme takasin huoneesen, jossa oli lamppu ja tuo toinen, ja nyt alkoi
+seuraava osa työtämme. Minä en aio kertoa siitä lähemmin. Se oli liian
+kauheata. Me poltimme vuoteen ja varistimme tuhkan kanavaan; me otimme
+maton lattialta ja heitimme sen samaa tietä. Minä läksin läheiseen
+kylään ja lainasin sieltä kaksi suurta kuokkaa -- minä en huolinut
+ketään kyläläisistä auttamaan -- ja sillä aikaa majuuri toimitti -- --
+nuo toiset seikat. Meillä oli neljän tunnin ankara työ kaivaessamme
+hautaa. Koko ajan väittelimme olisiko oikein lukea nyt niin paljon
+kuin muistimme ulkoa ruumiiden hautaussiunauksesta. Me sovimme vihdoin
+siten, että luimme Isä meidän rukouksen ja tätä tilaisuutta varten
+sepitetyn yksityisen rukouksen pojan sielunrauhan puolesta. Sitten me
+täytimme haudan ja palasimme verannalle -- ei huoneesen -- ja rupesimme
+maata. Me olimme väsymyksestä puolikuolleina.
+
+Herättyämme sanoi majuuri uupuneena: -- "Me emme voi palata kotiin
+ennenkuin huomenna. Meidän täytyy antaa hänelle kyllin kuolinaikaa. Hän
+kuoli aikaisin _tänä_ aamuna, muista se. Se tuntuu luonnollisimmalta".
+Majuuri oli siis valvonut koko ajan ajatellen.
+
+Minä sanoin: -- "Mutta miksi me emme kuljettaneet hänen ruumistaan
+takasin kanttoonaan?"
+
+Majuuri mietti hetkisen: -- "Sillä, väki juoksi pakoon kuullessaan
+puhuttavan kolerasta. Ja meidän ekka rattaat ovat poissa!"
+
+Tämä oli vallan totta. Me olimme vallan unohtaneet koko hevosemme ja se
+oli palannut kotiin.
+
+Me olimme siis yksin koko tuon paahtavan kuuman päivän kanavan
+majatalossa, kertoen yhä uudelleen ja uudelleen juttumme pojan
+kuolemasta, nähdäksemme oliko siinä yhtään heikkoa kohtaa. Eräs
+alkuasukas tuli sinne iltapäivällä, mutta kun me sanoimme hänelle, että
+eräs sahib oli kuollut koleraan, juoksi hän tiehensä. Illan suussa
+majuuri kertoi minulle kaikki pelkonsa pojan tähden ja kauheita juttuja
+itsemurhista taikka melkein täytetyistä itsemurhista -- juttuja,
+jotka pöyristivät hiukset päässä. Hän kertoi itse kerran vaeltaneensa
+samassa varjojen alhossa, ollessaan nuori ja tottumaton tähän maahan.
+Siitä syystä hän ymmärsi millainen sekamelska mahtoi olla poika paran
+rasittuneissa aivoissa. Hän sanoi myöskin että nuorukaiset katumuksen
+hetkinä pitävät syntejään paljoa vaarallisempina ja sovittamattomampina
+kuin ne todella ovatkaan. Me keskustelimme yhdessä koko illan, toistaen
+kertomustamme pojan kuolemasta. Heti kun kuu oli noussut ja poika,
+meidän kertomuksemme kannalta nähden, juuri haudattu, läksimme me
+suoraa tietä asemalle päin kulkemaan. Me kuljimme kello kahdeksasta
+illalla kello kuuteen aamulla, mutta vaikka me olimme puolikuolleina
+väsymyksestä, muistimme kuitenkin mennä pojan huoneesen panemaan pois
+hänen revolverinsa ja tarpeeksi paljon patruunoita laukkuun. Samoin
+me panimme hänen kirjoitusneuvonsa pöydälle. Me haimme everstin ja
+ilmoitimme hänelle kuoleman tapauksen ja enemmän kuin koskaan ennen
+tuntui meistä kuin olisimme murhaajia. Sitten me panimme maata ja
+nukuimme kunnes viisari ennätti kiertää koko kellon kertaasen, sillä me
+olimme vallan menehtymäisillämme uupumuksesta.
+
+Kertomustamme uskottiin niin kauvan kuin oli välttämätöntä, sillä
+ennenkuin pari viikkoakaan oli kulunut, oli jokainen unohtanut
+pojan. Muutamat kumminkin ennättivät sanoa, että majuuri oli
+käyttäytynyt kelvottomasti kun hän ei tuonut ruumista asemalle
+saamaan sotilashautausta. Surkein asia kaikista oli pojan äidin
+kirje majuurille ja minulle -- kaikki sivut täynnä itkun ja musteen
+sekaisia täpliä. Hän kirjoitti mitä kauniimpia sanoja meidän suuresta
+ystävyydestämme ja siitä kiitollisuuden velasta, jossa hän on oleva
+meille koko elämänsä ajan.
+
+Tavallansa hän olikin meille kiitollisuuden velassa, vaikk'ei juuri
+niin kuin hän tarkoitti.
+
+
+
+
+Amorin nuolet.
+
+
+Ennen muinoin eli Simlassa hyvin kaunis tyttö, köyhän mutta
+kunnioitettavan piiri- ja istuntotuomarin tytär. Hän oli hyvä tyttö,
+mutta eihän hän voinut sille mitään, että hän tunsi voimansa ja
+osasi sitä käyttää. Hänen mammansa oli hyvin levoton tyttärensä
+tulevaisuudesta, niinkuin kaikkien hyvien mammojen tulisi olla.
+
+Kun mies on komisaario ja naimaton ja saattaa kantaa takissaan kullalla
+ja emaljilla ympäröittyjä jalokivikoristeita, suuria kuin sylttitortut,
+ja saa kulkea ovesta ennen kaikkia muita paitsi neuvoston jäseniä ja
+alikuvernööriä ja varakuningasta, niin semmoisen miehen kanssa maksaa
+vaivaa mennä naimisiin. Niin ainakin naiset sanovat. Siihen aikaan oli
+Simlassa komisaario, joka oli, kantoi ja teki kaiken sen, minkä juuri
+luettelimme. Hän ei ollut kaunis mies -- hän oli ruma -- rumin mies
+koko Aasiassa, kahdella poikkeuksella. Hänen kasvonsa olivat sellaiset,
+että maksoi vaivaa uneksia niistä ja sitten koettaa kovertaa niitä
+piipun koppaan. Hänen nimensä oli Saggott -- Barr-Saggot -- Anthony
+Barr-Saggott ynnä sen jälkeen kuusi arvonimikirjainta. Virallisessa
+suhteessa hän oli parhaita miehiä koko Intiassa. Yhteiskunnallisessa
+suhteessa hän oli kuin imarteleva gorilla.
+
+Kun hän käänsi huomionsa Miss Beightoniin, niin Mrs. Beighton, luulen
+ma, itki ilosta, kun kohtalo oli suonut hänelle semmoisen palkinnon
+hänen vanhoilla päivillään.
+
+Mr. Beighton ei virkkanut mitään. Hän oli huoleton mies.
+
+Komisaario on aina hyvin rikas. Hänen palkkansa on suurempi kuin
+saiturikaan voi uneksia -- se on niin ääretön, että hän voi säästää
+kihnustella siinä määrin, että neuvoston jäsenkin melkein joutuisi
+pahaan maineesen semmoisesta. Useimmat komisaariot ovat ahneita;
+mutta Barr-Sagott oli poikkeus. Hänen vieraanvaraisuutensa oli
+kuninkaallinen, hänen hevosensa mainioita ja hän piti tanssiaisia,
+sanalla sanoen, oli hyvin tärkeä henkilö maakunnassa ja esiintyikin
+semmoisena.
+
+Lukijan tulee muistaa, että kaikki nämä tapahtumat, joista nyt kerron,
+tapahtuivat melkein esihistoriallisena aikana Brittiläis-Intialaisessa
+historiassa. Löytyy ehkä vielä ihmisiä, jotka muistavat sen ajan,
+jolloin kaikki pelasivat krokettia ennenkuin lawn-tennis vielä oli
+keksitty. Te voitte uskoa minua kun sanon, että oli aika ennen
+sitäkin, jolloin ei krokettipelikään vielä ollut keksitty ja jolloin
+joutsella ampuminen -- joka uudestaan tuli muotiin Englannissa vuonna
+1844 -- oli yhtä suurena maan rasituksena kuin lawn-tennis tätä
+nykyä. Ihmiset haastelivat silloin oppineesti "nuolen kantamista",
+"harhaanampumisesta", "sisään kääntyneistä kaarista", "56-punnan
+kaarista", "taantuvista" taikka "itse vaikuttavista kaarista", aivan
+niinkuin me nyt puhumme "vauhdista", "pallon kiidättämisestä ennen
+maahan tuloa", "verkkoon heitosta", "palautuksesta" ja "16 luodin
+heittoverkoista".
+
+Miss Beighton ampui vallan taivaallisesti naisten ampumamatkan -- s.o.
+180 jalkaa -- ja yleisesti tunnustettiin, että hän oli paras naisampuja
+Simlassa. Häntä sanottiin "Tara Devin Dianaksi".
+
+Barr-Saggott osoitti hänelle suurta kohteliaisuutta ja, kuten jo
+mainitsin, hänen äitinsä sydän riemuitsi siitä ja tunsi itsensä
+ylennetyksi. Kitty Beighton otti asiat tyynemmin. Se oli kyllä
+hupaista, että komisaario, jolla oli arvonimikirjaimia nimensä jälessä,
+erityisesti liehakoi häntä ja muitten tyttöjen sydämet olivat täynnä
+kateutta. Mutta siitä ei päässyt mihinkään, että Barr-Saggott oli
+vallan tavattoman ruma, ja kaikki hänen koristelemiskokeensa tekivät
+hänet kahta kauheammaksi. Häntä ei syyttä sanottu "_Languriksi_" --
+joka merkitsee harmaa apina. -- Kitty arveli, että oli vallan hauskaa
+pitää häntä orjanaan, mutta vielä parempi oli karata hänen luotaan
+vallattoman Cubbonin luo -- hän oli rakuunaupseeri Umballasta --
+kaunisnaamainen poika, jonka tulevaisuustoiveista ei ollut paljon
+tietoa. Kitty piti Cubbonista hiukan tavallista enemmän. Cubbon taas ei
+hetkeäkään koettanut peittää sitä, että hän oli suin silmin rakastunut
+Kittyyn; hän oli näet suora poika. Kitty siis tuon tuostakin pakeni
+Barr-Saggottin juhlallista liehakoimista nuoren Cubbonin seuraan ja sai
+tietysti toria mammaltaan. "Mutta äiti kulta", sanoi hän, "Mr. Saggott
+on niin -- niin _hirveän_ ruma, näetkös!"
+
+"Rakas lapseni", sanoi Mrs. Beighton hurskaasti, "emmehän me voi olla
+toisenlaisia kuin kaikkivaltias Luoja on meidät luonut. Paitsi sitä
+sinä joudut korkeampaan säätyyn kuin oma äitisi! Ajattele sitä ja ole
+järkevä."
+
+Kitty nyrpisti pikku nenäänsä ja lausui epäkunnioittavia sanoja
+korkeasta säädystä, komisaarioista ja avioliitosta. Mr. Beighton siveli
+tukkaansa, sillä hän oli huoleton mies.
+
+Vuodenajan loppupuolella, kun Barr-Saggot arveli sopivan ajan
+tulleen, hän keksi suunnitelman, joka tuotti suurta kunniata hänen
+hallinnolliselle kyvylleen. Hän toimitti ampumakilpailun naisille ja
+palkintona oli mitä kallein timanteilla koristettu rannerengas. Hän
+määräsi ehtonsa hyvin viisaasti ja jokainen huomasi, että rannerengas
+oli lahja Miss Beightonille ja sitä seurasi kaupan päällisinä
+komisaario Barr-Saggottin käsi ja sydän. Jokaisen piti ampua St.
+Leonardin piiri -- kolmekymmentäkuusi laukausta sadan kahdeksankymmenen
+jalan päästä -- Simlan ampumaseuran sääntöjen mukaan.
+
+Koko Simla oli kutsuttu. Kauniisti laitettuja teepöytiä oli
+deodarien siimeksessä Annandalessa, samassa paikassa, jossa nyt on
+iso lehteri; ja yksinään komeudessaan välkkyen auringon valossa
+oli timanttirannerengas sinisessä samettikotelossa. Miss Beighton
+oli kärkäs -- melkein liian kärkäs -- ottamaan osaa kilpailuun.
+Määrättynä iltapäivänä koko Simlan asukkaat ratsastivat Annandaleen
+katsellakseen Pariksen (päinvastaisessa merkityksessä) tuomiota.
+Kitty ratsasti nuoren Cubbonin kanssa, ja oli helppo huomata, että
+pojan mieli oli levoton. Häntä täytyy pitää syyttömänä kaikkeen
+siihen, mikä nyt tapahtui. Kitty oli kalpea ja hermostunut ja katseli
+kauvan rannerengasta. Barr-Saggott oli vallan komeasti puettu, vielä
+hermostuneempi kuin Kitty ja rumempi kuin koskaan ennen.
+
+Mrs. Beighton hymyili armollisesti, kuten soveltui tulevalle
+komisaarion anopille, ja ampuminen alkoi. Kaikki seisoivat
+puoliympyrässä kun neitonen toisensa perään astui esiin.
+
+Ei mikään ole niin ikävätä kuin nuoliampuma-kilpailu. Neitoset ampuivat
+ja ampuivat, ja yhä ampuivat kunnes aurinko vaipui vuorien taakse ja
+vienot tuulahdukset heiluttelivat deodareja; katsojat jo rupesivat
+odottamaan, että Miss Beighton ampuisi ja voittaisi. Cubban seisoi
+puoliympyrän toisessa kärjessä, Barr-Saggott toisessa. Miss Beighton
+oli viimeisenä listassa. Ampuminen oli käynyt huonosti ja rannerengas
+ynnä komisaario Barr-Saggott kaupan päällisinä olivat varmaan hänen.
+
+Komisaario viritti hänen joutsensa omilla korkeilla käsillään. Hän
+astui esiin, vilkasi rannerenkaasen, ja hänen ensimmäinen nuolensa
+lensi suoraan keltasen pilkun sydämeen, tuottaen hänelle yhdeksän
+poengia.
+
+Nuori Cubbon vasemmassa päässä kalpeni ja Barr-Saggottin paha haltia
+houkutteli hänet hymyilemään. Hevostenkin oli tapana säikähtää kun
+Barr-Saggot hymyili. Kitty näki hymyn. Hän katsahti sitten vasemmalle
+puolelle nyökäyttäen päätään melkein huomaamatta Cubbonille ja jatkoi
+ampumistaan.
+
+Minä toivon, että osaisin kertoa sen, mikä nyt seurasi. Se oli vallan
+tavatonta ja hyvin sopimatonta. Miss Kitty tähtäsi nuolensa mitä
+suurimmalla tarkkuudella, niin että kukin saattoi nähdä, mitä hän
+teki. Hän oli mainio ampuja; ja hänen 46-naulainen joutsensa soveltui
+hänelle erinomaisesti. Hän tapasi ampumataulun puujalkoihin erinomaisen
+tarkasti neljä kertaa perättäin. Sitten hän tapasi ampumataulun puiseen
+yläosaan yhden kerran, ja kaikki naiset vilkasivat toisiinsa. Sitten
+hän alkoi ampua vilkkaasti valkoseen, joka tuottaa, kuten tiedätte,
+yhden poengin kerrallaan. Hän lähetti viisi nuolta valkoseen. Se oli
+ihmeellistä ampumista; mutta koska Kityn olisi pitänyt koettaa tähdätä
+"keltaseen", ja voittaa rannerengas, niin Barr-Saggottin naama rupesi
+käymään vihannaksi kuin nuori vesiheinä. Sitten hän ampui kaksi kertaa
+taulun yli, sitten kaksi kertaa kauvaksi vasemmalle -- yhä tähdäten
+yhtä suurella tarkkuudella --; katsojat olivat vaiti ja hämillään,
+ja Mrs. Beighton otti esiin nenäliinansa. Sitten Kitty ampui maahan
+ampumataulun eteen niin että monta nuolta särkyi. Sen jälkeen hän
+tapasi kerran punaseen -- joka tuotti seitsemän poengia -- näyttääkseen
+vaan mitä hän taisi, kun tahtoi, ja sitten hän lopetti ihmeellisen
+taidon näytteensä kiidättämällä muutamia nuolia telineisin, jotka
+kannattivat ampumataulua. Tässä on hänen ampumajaksonsa, kuten se
+kirjoitettiin muistiin: --
+
+Miss Beighton Keltanen 1. Punanen 1. Sininen 0. Musta 0. Valkonen 5.
+Tav. lauk. 7. Poengien summa 21.
+
+Barr-Saggott näytti siltä kuin viimeiset nuolenpäät olisivat
+tunkeutuneet hänen omiin koipiinsa eikä ampumataulun jalkoihin ja
+syvän äänettömyyden lopetti pieni pystynokkainen, pisamanaamainen,
+puolikasvuinen tytön tynkkä, joka huusi kimeällä, riemuitsevalla
+äänellä: -- "Siis minä olen voittanut!"
+
+Mrs. Beighton koetti parastaan pysyäkseen tyynenä, mutta hän itki
+kaiken kansan nähden. Ei mikään voima voinut auttaa häntä kärsimään
+sellaista pettymystä tyynesti. Kitty irroitti joutsensa kärsimättömästi
+ja palasi paikalleen. Barr-Saggott koetti näyttää iloiselta
+kiinnittäessään rannerenkaan tuon pystynokkaisen tytön karkeaan,
+punaseen ranteesen. Se oli kiusallinen näky, vallan kauhea. Jokainen
+koetti poistua yhdessä ryhmässä, jättäen Kityn äitinsä huostaan.
+
+Mutta nuori Cubbon veikin hänet muassaan ja -- loppua ei maksa vaivaa
+kertoa.
+
+
+
+
+Kahden kauppa -- kolmannen korvapuusti.
+
+
+Naimisen perästä seuraa taantuminen, väliin suuri, väliin pienempi;
+mutta se tulee ennemmin tai myöhemmin ja molempien asianomaisten
+pitää koettaa luiskahtaa huomaamatta sen yli, jos he tahtovat viettää
+loppuikänsä tavalliseen tyyneen tapaan.
+
+Cusack-Bremmilin avioliitossa tämä taantuminen ilmaantui vasta kolme
+vuotta häiden jälkeen. Bremmil oli vaikea hoidettava parhaimpinakin
+aikoina; mutta hän oli kumminkin vallan mallikelpoinen aviomies kunnes
+lapsi kuoli ja Mrs. Bremmil pukeutui mustaan pukuun ja laihtui ja suri
+niinkuin maailman perusteet olisivat murtuneet. Bremmilin olisi ehkä
+pitänyt lohduttaa häntä. Hän koetti tehdäkin niin, luulen ma, mutta
+jota enemmän hän lohdutti, sitä enemmän Mrs. Bremmil suri, josta syystä
+Mr. Bremmil tietysti kävi yhä tyytymättömämmäksi. Asian laita oli se,
+että molempien olisi pitänyt saada jotain vahvistavaa. Ja he saivatkin.
+Mrs. Bremmil voi kyllä nyt nauraa sille, mutta siihen aikaan hänellä ei
+ollut ollenkaan naurun aihetta.
+
+Mrs. Hauksbee näettekö ilmaantui näköpiiriin; ja missä hän vaan
+näyttäytyi, siellä oli syytä peljätä selkkauksia. Simlassa häntä
+sanottiin "myrskylinnuksi". Minä itsekin tiedän viisi kertaa, jolloin
+hän ansaitsi tuon nimen. Hän oli pieni, tummaverinen, laiha nainen,
+melkein luuta ja nahkaa vaan. Silmät hänellä oli suuret, vilkkaat,
+violetin siniset ja käytös mitä viehättävintä. Ei tarvinnut muuta
+kuin mainita hänen nimensä iltapäivällä teepöydän ääressä, niin
+jokainen nainen huoneessa nousi ylös -- eikä siunannut häntä. Hän
+oli viisas, sukkela, vilkas ja hehkuva, enemmän kuin kukaan muu
+hänen sukupuolestaan, mutta hänessä oli aika paljon ilkeyden ja
+vallattomuuden henkeä. Hän saattoi kuitenkin olla hyvä omallekin
+sukupuolelleen. Mutta se kuuluu toiseen juttuun.
+
+Bremmil vetäytyi yhä enemmän kodista pois lapsen kuoleman ja siitä
+seuraavan yleisen epähauskuuden jälkeen, ja Mrs. Hauksbee otti hänet
+haltuunsa. Häntä ei ollenkaan huvittanut pitää salassa vankejaan.
+Hän otti hänet julkisesti haltuunsa ja näki, että muut sen näkivät.
+Bremmil ratsasti hänen kanssaan ja käveli hänen kanssaan ja puhui hänen
+kanssaan ja kävi huviretkillä hänen kanssaan ja söi välipalaa Pelkillä
+hänen kanssaan, kunnes ihmiset rypistivät silmäkulmiaan ja huudahtivat:
+"Sehän on häpeällistä!" Mrs. Bremmil pysyi kotona katsellen kuolleen
+lapsen vaatteita ja itkien tyhjään kätkyeesen. Hän ei välittänyt
+mistään muista hommista. Mutta kahdeksan rakasta, hellää ystävätärtä
+kertoi hänelle vihdoin kuinka asiat olivat, sillä tavalla, että heidän
+kertomuksensa ydinkohta kaikin mokomin kävisi hänelle selväksi. Mrs.
+Bremmil kuunteli tyynesti ja kiitti heitä hyvistä uutisista. Hän ei
+ollut niin viisas kuin Mrs. Hauksbee, mutta ei hän ollut tyhmäkään. Hän
+piti tietonsa salassa eikä virkkanut mitään Bremmilille siitä, mitä
+oli kuullut. Tämä on muistettava. Puhumisesta aviomiehelle, taikka
+itkemisestä hänen tähtensä ei vielä milloinkaan ole lähtenyt mitään
+hyötyä.
+
+Kun Bremmil oli kotona, mikä muutoin ei usein tapahtunut, hän oli
+tavallista hellempi. Se juuri ilmaisi hänen laitansa. Hän pakoitti
+itsensä olemaan hellä osittain tyynnyttääkseen omaatuntoansa, osittain
+tyydyttääkseen Mrs. Bremmiliä. Ei kumpanenkaan seikka onnistunut.
+
+Silloin tuotiin kirje, joka sisälsi: "Heidän ylhäisyytensä Lordi ja
+Lady Lyttonin käskystä on virassa olevalla adjutantilla kunnia pyytää
+Mr. ja Mrs. Cusack-Bremmeliä Peterhoffiin 26 p. heinäkuuta, kello puoli
+kymmenen i.p." -- Vasemman puolisessa alakulmassa seisoi "tanssit".
+
+"Minä en voi mennä", sanoi Mrs. Bremmil, "se on kovin pian pikku
+Florrie paran kuoleman ... mutta minä en tahdo estää sinua, Tom."
+
+Hän tarkoitti sillä kertaa sitä, mitä sanoikin, ja Mr. Bremmil arveli,
+että ehkä hänen sitten pitäisi mennä sinne hiukan näyttäytymään vaan.
+Tässä hän sanoi toista kuin ajatteli; ja Mrs. Bremmil tiesi sen. Hän
+aavisti -- naisen aavistus on paljoa varmempi kuin miehen tieto --
+että Bremmil oli alusta alkaen aikonut mennä ja Mrs. Hauksbeen kanssa.
+Hän istautui miettimään ja hänen miettiessään selvisi hänelle, että
+kuolleen lapsen muisto on paljoa vähemmän arvoinen kuin elossa olevan
+aviomiehen rakkaus. Hän teki suunnitelman ja uskalsi koko onnensa
+siihen. Tällä hetkellä hän huomasi, että hän tunsi Tom Bremmilin vallan
+juurta jaksaen ja tähän tuntemiseensa hän perusti toimensa.
+
+"Tom", sanoi hän, "minä menen Longmorelle päivällisille 26 p:nä.
+Parasta olisi, jos sinä söisit päivällisesi klubissa."
+
+Tämä päästi Bremmilin pulasta, hän kun näet oli miettinyt miten
+pääsisi syömään päivällistä Mrs. Hauksbeen kanssa, ja hän oli nyt niin
+kiitollinen ja tunsi itsensä kovin vähäpätöiseksi ja syylliseksi --
+mikä oli hyvin terveellistä. Bremmil läksi kotoaan kello viiden aikaan
+mennäkseen ratsastamaan. Noin puoli kuusi iltapuolella tuotiin suuri
+nahkapeitteinen koppa Phelpsiltä Mrs. Bremmilille. Hän oli semmoinen
+nainen, joka osasi pukeutua. Hän ei ollut nyt turhaan tuhlannut
+kokonaista viikkoa miettiessään tätä pukua, kuinka hän sen ompeluttaisi
+ja pistellyttäisi ja palttaisi ja kuroisi ja -- miksi sitä nyt
+sanotaankaan. Se oli komea puku -- hiukan mustan puhuva. Minä en osaa
+sitä selittää, mutta se oli semmoinen, jommoisia muotilehdet sanovat
+mestariteoksiksi -- puku, joka heti pistää silmään ja saa meidät
+seisomaan suu ammollaan. Hän ei hyvin paljon miettinyt, mitä hän nyt
+teki, mutta katsoessaan suureen peiliin huomasi hän ilokseen, ettei hän
+milloinkaan elämässään ollut näyttänyt noin kauniilta. Hän oli pitkä,
+vaaleaverinen ja osasi käyttäytyä komeasti, kun vaan tahtoi.
+
+Päivällisen perästä Longmorella hän läksi tanssiaisiin -- hiukan
+myöhään -- ja tapasi Bremmilin juuri taluttamassa Mrs. Hauksbeeta.
+Tämä pani hänet punastumaan, ja kun herrat hyörivät hänen ympärillään
+pyytääkseen häntä tanssimaan, hän näytti erinomaisen komealta. Hän
+kirjoitti tanssikirjansa täyteen paitsi kolmea tanssia, joiden kohdat
+hän jätti tyhjiksi. Mrs. Hauksbeen ja hänen katseensa kohtasivat
+toisensa kerran, ja Mrs. Hauksbee ymmärsi että nyt oli sota --
+kova sota -- syttynyt heidän välillään. Hän alkoi hyökkäyksensä
+epäsuotuisissa olosuhteissa, sillä hän oli komentanut Mr. Bremmiliä
+hiukan liian paljon juuri nyt, ja se oli vähän harmittanut miestä.
+Paitsi sitä Mr. Bremmil ei milloinkaan ollut nähnyt vaimoaan noin
+kauniina. Hän tuijotti häneen oven suusta ja vilkuili häneen
+käytävissä, hänen kulkiessaan ohi kavaljeeriensa kanssa. Bremmil tuskin
+saattoi uskoa, että tuo oli sama itkusilmäinen, mustapukuinen nainen,
+joka aamiaispöydässä kostutti munia kyynelillään.
+
+Mrs. Hauksbee koetti parastaan pitääkseen häntä kiinni, mutta kahden
+tanssin perästä Bremmil meni lattian poikki vaimonsa luo ja pyysi
+tanssia.
+
+"Minä pelkään, että te olette tullut liian myöhään, Mister Bremmil",
+sanoi hän säkenöivin silmin.
+
+Silloin hän rukoili häneltä yhtä ainoata tanssia, ja armollisesti
+antoi Mrs. Bremmil hänelle viidennen valssin. Onneksi oli n:o 5 tyhjä
+hänen tanssikirjassaan. He tanssivat sen yhdessä ja huoneessa syntyi
+hieman liikettä. Bremmil oli hiukan aavistanut, että hänen vaimonsa
+osaisi tanssia, mutta hän ei ollut koskaan ajatellutkaan, että hän
+tanssisi noin taivaallisesti. Valssin loputtua hän pyysi toista tanssia
+-- armosta vaan, ei ansiosta, ja Mrs. Bremmil sanoi: "Näytä minulle
+tanssikirjasi, kultaseni!" Hän veti sen esiin, niinkuin pikku vallaton
+koulupoika näyttää kielletyt makeisensa opettajalle. Se oli jokseenkin
+täynnä "H" kirjaimia ja lopuksi vielä "H" oli vietävä iltaselle. Mrs.
+Bremmil ei virkkanut mitään, mutta hän hymyili ylenkatseellisesti, veti
+kynällään n:o 7:n ja nro 9:n yli -- siinä meni kaksi "H":ta -- ja antoi
+takasin tanssikirjan, johon hän nyt oli kirjoittanut oman nimensä H:n
+sijaan -- lempinimen, jota vaan hän ja hänen miehensä käyttivät. Sitten
+hän sormellaan uhkaili Mr. Bremmiliä ja sanoi nauraen: "Voi sinua
+tuhma, _tuhma_ poika!"
+
+Mrs. Hauksbee kuuli tämän ja -- hän tunnusti sen -- hän tunsi
+joutuneensa tappiolle. Bremmil vastaanotti numerot 7 ja 9
+kiitollisuudella. He tanssivat n:o 7:n ja istuivat n:o 9:n ajalla
+pienessä teltissä. Mitä Bremmil sanoi ja mitä Mrs. Bremmil teki, se ei
+koske ketään.
+
+Kun musiikki alkoi soittaa "_The roastbeef of Old England_" (Vanhan
+Englannin härkäpaisti), nämä molemmat menivät verannalle ja Bremmil
+rupesi katselemaan vaimonsa kantotuolia (se oli siihen aikaan, jolloin
+ei vielä käytetty vaunuja), sillä aikaa kuin Mrs. Bremmil meni
+pukuhuoneesen. Mrs. Hauksbee tuli verannalle ja sanoi: "Te kai viette
+minut iltaselle, Mr. Bremmil?" Bremmil punastui ja näytti häpeävän
+vastatessaan: "Hm -- niin! Minä aion saattaa kotiin vaimoni, Mrs.
+Hauksbee. Tässä lienee tapahtunut pieni erehdys." Koska hän näet oli
+mies, niin hän puhui ikäänkuin koko syy olisi ollut Mrs. Hauksbeen.
+
+Mrs. Bremmil tuli ulos pukuhuoneesta puettuna joutsenen untuvilla
+koristettuun viittaan, valkonen "pilvi" pään ympäri. Hän näytti
+säteilevän iloiselta ja siihen hänellä oli syytäkin.
+
+Pariskunta läksi yhdessä pimeään ja Bremmil ratsasti hyvin lähellä
+kantotuolia.
+
+Silloin Mrs. Hauksbee sanoi minulle -- hän näytti hiukan kuihtuneelta
+ja väsyneeltä lampun valossa: "Sanokaa minun sanoneeni, tuhminkin
+nainen voi johtaa viisasta miestä; mutta tuhmaa miestä johtamaan
+tarvitaan hyvin viisas nainen."
+
+Sitten me menimme illalliselle.
+
+
+
+
+Kuinka Pluffles pelastui.
+
+
+Mrs. Hauksbee oli joskus hyvä omallekin sukupuolelleen. Tässä on
+kertomus, joka todistaa sen, ja te voitte uskoa siitä juuri niin paljon
+kuin tahdotte.
+
+Pluffles oli aliluutnantti "Nimettömissä". Hän oli kovin kokematon
+ollakseen aliluutnanttikin. Hän oli niin kamalan kokematon -- juuri
+kuin untuvapeitteinen kanarialinnun poikanen. Pahinta oli, että hänellä
+oli kolme kertaa niin paljon rahoja, kuin oli terveellistä hänelle,
+sillä ukko Pluffles oli rikas ja Pluffles oli hänen ainoa poikansa.
+Pluffleksen mamma ihaili häntä. Hän oli melkein yhtä naiivi kuin
+Pluffleskin ja hän uskoi joka sanan, minkä poikansa sanoi.
+
+Pluffleksen heikkous oli siinä, ettei hän uskonut, mitä ihmiset
+sanoivat. Hänestä oli parempi "luottaa omaan arvosteluunsa", kuten hän
+sanoi. Hänellä oli yhtä paljon arvostelukykyä kuin hänellä oli taitoa
+istua lujasti satulassa ja hoitaa ohjaksia; ja tämä omaan arvosteluunsa
+luottaminen tuotti hänelle pari kolme kertaa harmia. Mutta pahin harmi,
+mikä ikinä oli sattunut Plufflekselle, tapahtui hänelle Simlassa --
+muutamia vuosia sitten, kun hän oli neljänkolmatta vanha.
+
+Hän alkoi tavallisuuden mukaan luottamalla omaan arvostelukykyynsä
+ja seurauksena oli, että hän jonkun ajan kuluttua oli kiireestä
+kantapäihin kiinni sidottu Mrs. Reiverin voittovaunuihin.
+
+Mrs. Reiverissä ei ollut niin hitustakaan hyvää paitsi hänen
+pukunsa. Hän oli huono tukasta alkaen -- joka oli kasvunsa alkanut
+bretagnelaistytön päässä -- aina kengän korkoihin asti, jotka olivat
+kaksi ja kolme kahdeksasosaa tuumaa korkeat. Hän ei rehellisesti tehnyt
+kepposia muille kuten Mrs. Hauksbee; hän oli ilkeä oman voiton
+pyynnöstä.
+
+Hän ei koskaan antanut aihetta minkäänlaiseen skandaaliin -- siksi
+hänellä oli liian vähän jaloja viettejä. Hän oli poikkeus, joka antoi
+tukea tuolle säännölle, että englantilais-intialaiset naiset ovat aivan
+yhtä rakastettavia kuin heidän siskonsa kotimaassa. Koko hänen elämänsä
+oli todistuksena tälle säännölle.
+
+Mrs. Hauksbee ja hän vihasivat toisiaan kiihkeästi. He vihasivat
+toisiaan liian syvästi joutuakseen kahakkaan, mutta ne sanat, joita he
+lausuivat toisistaan, olivat hämmästyttäviä -- voisimme melkein sanoa:
+omituisia. Mrs. Hauksbee oli suora ja väärentämätön -- väärentämätön
+kuin hänen omat etuhampaansa -- ja olisi ollut kerrassaan mallinainen,
+ellei hänellä olisi ollut tuota taipumusta kepposiin. Mrs. Reiverissä
+ei ollut niin mitään rehellisyyttä; ei muuta kuin itsekkäisyyttä.
+Jo seurailukauden alkupuolella pikku Pluffles raukka joutui hänen
+uhrikseen. Hän koetti kietoa Plufflesta pauloihinsa, ja kuinka Pluffles
+olisi voinut häntä vastustaa? Hän luotti yhä omaan arvostelukykyynsä ja
+oli mennyttä miestä.
+
+Minä olen nähnyt kuinka Hayes koetti kesyttää hurjaa hevosta -- minä
+olen nähnyt tongan ajajan opettavan vikuria ponia -- minä olen nähnyt
+ankaran metsänhoitajan totuttavan peltopyykoiraa pyssyn laukauksiin --
+mutta semmoista kasvatusta kuin Pluffles "Nimittämättömissä" sai kokea,
+en ole aavistanutkaan. Häntä totutettiin ottamaan kiinni ja tuomaan,
+aivan kuin koira. Hän oppi vahtimaan kuin koira, heti kun Mrs. Reiver
+sanoi pienimmän sanankaan. Hän oppi pitämään suostumuksia, joita Mrs.
+Reiver ei aikonutkaan pitää. Hän oppi olemaan kiitollinen tansseista,
+joita Mrs. Reiver ei milloinkaan aikonut tanssia hänen kanssaan.
+Hän oppi vilusta värisemään tunnin ja neljänneksen tuulenpuolella
+Elysiumia, odottaessaan päättäisikö Mrs. Reiver tulla ratsastamaan vai
+ei. Hän oppi keveässä vierailupuvussa rankkasateella etsimään vaunuja
+ja sitten kulkemaan vaunujen sivulla kun hän oli löytänyt ne. Hän oppi
+miltä tuntuu kun kohdellaan niinkuin hindulaista tavarankantajaa ja
+juoksutetaan ympäri kuin kokkipoikaa. Kaiken tuon hän oppi ja vielä
+paljon lisää. Ja hän sai maksaa koulustaan.
+
+Hän taisi ehkä jollain hämärällä tavalla otaksua, että se oli hienoa
+ja mahtipontista, että se tuotti hänelle arvoa miesten kesken ja
+oli juuri niinkuin pitikin. Ei kenenkään velvollisuus ollut sanoa
+Plufflekselle, että hän oli hupsu. Seurustelutapa tänä vuoden aikana
+oli siksi hienoa, ettei kenenkään soveltunut ottaa selkoa tuosta
+asiasta; ja sekaantuminen toisen miehen tuhmuuksiin on aina turhaa
+työtä. Pluffleksen eversti olisi voinut komentaa hänet takasin omaan
+rykmenttiinsä, kuullessaan kuinka asian laita oli. Mutta Pluffles oli
+viime kerralla käydessään kotimaassa kihlannut englantilaisen tytön
+ja eversti ei inhonnut mitään niin paljon kuin naimisissa olevaa
+aliluutnanttia. Hän nauraa hymähteli vaan kuullessaan kuinka Plufflesta
+kasvatettiin ja sanoi, että se oli "hyvä koulu pojalle". Mutta se ei
+ollut ollenkaan hyvä koulu. Se saattoi hänet tuhlaamaan rahoja yli
+varojensa, jotka tosin olivat hyvät. Sen lisäksi tuo kasvatus turmeli
+keskinkertaisen pojan ja teki hänestä kymmenennen asteen miehen mitä
+ikävintä laatua. Hän joutui pahaan seuraan ja hänen pikku laskunsa
+Hamiltonin jalokivikaupassa oli vallan hämmästyttävä.
+
+Silloin Mrs. Hauksbee otti ohjakset käsiinsä. Hän ryhtyi asiaan vallan
+yksin, tietäen hyvin mitä ihmiset hänestä sanoisivat; ja hän ryhtyi
+siihen tytön tautta, jota hän ei ollut milloinkaan nähnyt. Pluffleksen
+morsiamen piti tulla erään tädin suojassa lokakuussa viettämään häitä
+Pluffleksen kanssa.
+
+Elokuun alussa Mrs. Hauksbee huomasi, että nyt oli aika sekaantua
+asiaan. Tottunut ratsastaja tietää täsmälleen, mitä hänen hevosensa
+aikoo tehdä, juuri ennenkuin se tekee sen. Samoin kokenut nainen,
+semmoinen kuin Mrs. Hauksbee, arvaa heti kuinka nuori mies kulloinkin
+tulee käyttäytymään -- varsinkin, jos sama nuori mies on semmoisen
+pauloissa kuin Mrs. Reiver oli. Mrs. Hauksbee sanoi, että ennemmin
+tai myöhemmin pikku Pluffles purkaisi kihlauksensa vallan syyttä --
+tehdäkseen vaan mieliksi Mrs. Reiverille, joka palkinnoksi pitäisi
+häntä jalkainsa juuressa ja palvelijanaan juuri niin kauvan aikaa, kuin
+se huvittaisi Mrs. Reiveriä. Mrs. Hauksbee sanoi tuntevansa sellaisten
+seikkain oireet. Ja jollei _hän_ niitä tuntenut, niin ei sitten kukaan.
+
+Sitten hän hyökkäsi anastamaan Plufflesta pois vallan vihollisen tulen
+alta; aivan niinkuin Mrs. Cusack-Bremmil vei Bremmilin pois aivan Mrs.
+Hauksbeen nenän alta.
+
+Tätä erityistä sotaa kesti seitsemän viikkoa -- me sanoimme sitä
+seitsenviikkoiseksi sodaksi -- ja tuuma tuumalta molemmat puolueet
+koettivat laajentaa tai puolustaa aluettaan. Tarkka kertomus tästä
+täyttäisi koko kirjan, eikä sittenkään olisi täydellinen. Jokainen,
+joka tuntee tällaisia asioita, voi itse kuvitella yksityisseikkoja.
+Se oli suurenmoinen taistelu -- sen vertaista ei milloinkaan enää
+tule olemaan, niin kauvan kuin Jakko vuori seisoo -- ja Pluffles oli
+voiton palkkana. Ihmiset sanoivat hävyttömiä asioita Mrs. Hauksbeestä.
+He eivät tienneet, mistä syystä hän taisteli. Mrs. Reiver taisteli
+osittain siitä syystä, että Pluffles oli hyödyllinen hänelle, mutta
+pääasiallisesti siitä syystä, että hän vihasi Mrs. Hauksbeeta ja nyt
+heidän piti kummankin koettaa voimiaan. Ei kukaan tiedä mitä Pluffles
+ajatteli. Hänellä ei ollut paljon ajatuksia viisaampinakaan hetkinään,
+ja nekin vähät, joita hänellä oli, tekivät hänet itserakkaaksi. Mrs
+Hauksbee sanoi: -- "Poika on pelastettava ja ainoa keino, jolla voi
+hänet pelastaa, on se että kohtelee häntä hyvin."
+
+Hän siis kohteli Plufflesta kuin hienoa ja kokenutta miestä ainakin.
+Vähitellen Pluffles siirtyi siirtymistään entisen liittolaisensa
+puolelta vihollisen puolelle, joka osoitti hänelle semmoista
+kunnioitusta. Häntä ei enää milloinkaan lähetetty etuvartioiden luo
+vaunuja vahtimaan, eikä hänelle luvattu semmoisia tansseja, joita ei
+milloinkaan tanssittu, eikä hänen kukkaroaan tyhjennetty enää. Mrs.
+Hauksbee talutti häntä suitsista; ja kun hän muisti kuinka Mrs. Reiver
+oli häntä kohdellut, pani hän arvoa tälle muutokselle.
+
+Mrs. Reiver oli totuttanut pois hänet kokonaan puhumasta itsestään,
+ja pannut hänet ylistämään Mrs. Reiverin avuja. Mrs. Hauksbee toimi
+vallan toisin ja voitti hänen luottamuksensa, niin että hän mainitsi
+kihlauksestaan tytön kanssa Englannissa, puhuen ylenkatseellisesti ja
+säälien tuosta "poikamaisesta hulluudestaan". Tämä tapahtui kun hän
+kerran iltapäivällä joi teetä Mrs. Hauksbeen kanssa keskustellen, oman
+arvelunsa mukaan, hauskalla ja huvittavalla tavalla. Mrs. Hauksbee
+oli nähnyt edellisen sukupolven miehiä vallan samaa maata, joista oli
+kypsynyt lihavia kapteeneja ja pulleita majuureja.
+
+Keskimääräisen arvion mukaan tuon naisen luonteessa oli noin
+kaksikymmentä kolme eri puolta. Jotkut sanoivat, että niitä oli
+enemmän. Hän rupesi puhelemaan Plufflekselle äidilliseen tapaan,
+aivan niinkuin olisi ollut sata, eikä viisitoista vuotta eroa heidän
+iällään. Hänen äänessään oli jonkunmoista kurkkuäänistä väräjämistä,
+joka vaikutti lempeästi, vaikka se, minkä hän sanoi, oli kaikkea muuta
+kuin lempeätä. Hän huomautti kuinka perin hullua, melkeimpä voisi sanoa
+kunnotonta, Pluffleksen käytös oli ja kuinka ahdas hänen näköpiirinsä
+oli. Silloin Pluffles jupisi jotain, että hän "luotti omaan
+arvostelukykyynsä, kuten hienon miehen sopii"; ja tämä juuri raivasi
+tien sille, mitä Mrs. Hauksbee sitten tahtoi sanoa. Pluffles olisi
+vallan masentunut, jos joku toinen nainen olisi noin puhunut; mutta kun
+Mrs. Hauksbee sen sanoi tuolla lempeällä liehakoivalla tavallaan, niin
+hän vaan tunsi surua ja katumusta -- aivan niinkuin hän olisi kuullut
+tavallista paremman saarnan. Vähitellen, hyvin hellävaroen ja hiukkasen
+aina kerrallaan hän rupesi noukkimaan pois itserakkautta Pluffleksesta,
+aivan niinkuin riu'ut irroitetaan pois sateenvarjosta ennenkuin siihen
+pannaan uusi päällinen. Hän kertoi Plufflekselle ajatuksensa hänestä ja
+hänen arvostelukyvystään ja maailman tuntemisestaan; kuinka Pluffles
+oli käytöksellään joutunut naurettavaksi muitten ihmisten silmissä;
+kuinka Pluffles nytkin oli aikonut ruveta liehakoimaan häntä, Mrs.
+Hauksbeeta, jos vaan viimeksi mainittu olisi suonut hänelle tilaisuutta
+siihen. Sitten hän sanoi, että avioliitto saisi hänet vakaantumaan
+ja loi suloisen pikku kuvan -- vallan ruusun punertavan -- tulevasta
+Mrs. Pluffleksesta, joka kulkisi elämän halki luottaen miehensä
+"arvostelukykyyn" ja "maailman tuntemiseen", semmoisen miehen, jossa
+ei ollut mitään moitteen siaa. Minä en ymmärrä, kuinka hän sai nämä
+molemmat lausunnot sopimaan yhteen. Mutta ei Pluffles huomannut, että
+ne olivat yhtään ristiriidassa.
+
+Se oli oikeen mainio pikku saarna -- paljoa parempi kuin minkä papin
+tahansa -- ja se loppui liikuttavalla viittauksella Pluffleksen mammaan
+ja pappaan ja huomautuksella kuinka erinomaisen järkevätä olisi, jos
+Pluffles veisi morsiamensa Englantiin.
+
+Sitten hän lähetti Pluffleksen kävelemään, ajattelemaan tätä
+keskustelua. Pluffles läksi niistäen nenäänsä hyvin kovasti ja käyden
+tavattoman jäykkänä. Mrs. Hauksbee nauroi.
+
+Ainoastaan Mrs. Reiver tietää, mitä Pluffles oli aikonut tehdä
+kihlaukselleen, ja hän piti sitä salaisuutenaan kuoloon saakka.
+Minä luulen, että hän mielellään olisi suonut, että Pluffles
+kohteliaisuudesta häntä kohtaan olisi purkanut sen.
+
+Seuraavina päivinä Pluffles keskusteli hyvin ahkeraan Mrs. Hauksbeen
+kanssa. Keskustelut koskivat kaikki samaa asiata ja ne auttoivat
+Plufflesta pysymään siveyden tiellä.
+
+Mrs. Hauksbee tahtoi pitää häntä siipiensä suojassa viimeiseen asti.
+Siitä syystä hän ei sallinut Pluffleksen lähteä Bombayhin häitä
+viettämään. "Taivas tietää, mitä voisi tapahtua matkalla!" sanoi hän.
+"Plufflesta painaa Rubenin kirous ja Intia ei ole sopiva maa hänelle!"
+
+Vihdoin viimein saapui morsian tätinsä kanssa, ja Pluffles, joka oli
+joten kuten järjestänyt raha-asiansa -- siinäkin Mrs. Hauksbee auttoi
+häntä -- meni naimisiin.
+
+Mrs. Hauksbee huokasi helpoituksesta, kun molemmat olivat sanoneet
+"tahdon", ja meni tiehensä.
+
+Pluffles seurasi hänen neuvoaan ja läksi kotimaahan. Hän pyysi
+eron virastaan ja elelee nyt kasvattamalla kirjavaa nautakarjaa
+vihreäaitaisilla laitumilla jossakin Englannissa. Minä luulen, että
+hän teki hyvin viisaasti siinä. Hän olisi joutunut vallan rappiolle
+Intiassa.
+
+Jos joku siis sattuisi sanomaan jotain tavallista ilkeämpää Mrs.
+Hauksbeesta, niin kerro hänelle vaan kuinka Pluffles pelastui.
+
+
+
+
+Erehdys.
+
+
+Sellaisella miehellä on vielä parantumisen toivoa, joka julkisesti juo
+ja mellastaa kohtuullista enemmän, mutta sellaisella miehellä ei ole
+niin hiukkastakaan toivoa, joka juo salassa ja yksin omassa kodissaan
+-- miehellä, jonka ei kukaan koskaan _näe_ juovan.
+
+Se on sääntö; tietysti täytyy olla olemassa poikkeus, jonka nojalla se
+voidaan todistaa. Moriarty oli juuri tuo poikkeus.
+
+Hän oli siviili-insinööri ja hallitus oli erinomaisella ystävyydellä
+lähettänyt hänet vallan yksin etäiseen piirikuntaan, jossa hänellä ei
+ollut muita puhetovereja kuin alkuasukkaita ja sangen paljon työtä
+toimitettavana. Hän toimitti virkaansa kunnollisesti ne neljä vuotta,
+jotka hän oli vallan yksin; mutta hän tottui vähitellen juomaan
+salaa ja yksinään, ja hän palasi erämaasta vanhempana, kuluneempana
+ja kuihtuneempana kuin olisi voinut odottaa tuollaisen yksinäisen
+elämänkään perästä. Lukija ehkä tuntee sananparren, jossa sanotaan,
+että jos mies on ollut enemmän kuin vuoden erämaissa, niin hän ei
+enää tule entiselleen koko loppu elämässään. Ihmiset otaksuivat, että
+Moriartyn omituisiin tapoihin ja alakuloiseen mielialaan oli syynä tuo
+pitkä yksinäisyys ja sanoivat, että siinä sen nyt näkee kuinka hallitus
+turmelee parhaimpien miestensä tulevaisuuden. Moriarty oli saavuttanut
+erittäin hyvän maineen siltojen ja sulkujen rakentajana, mutta hän
+tiesi, että hän joka ilta viikosta läheni lähenemistään hyvän maineensa
+loppua maistelemalla konjakkia ja liköörejä ja muuta semmoista roskaa.
+Hänellä oli vahva ruumis ja hyvät aivot, muutoin hän olisi jo murtunut
+ja kuollut kuin sairas kameeli erämaassaan, niinkuin moni häntä
+parempikin mies usein ennen häntä oli murtunut.
+
+Hallitus komensi hänet Simlaan, kun hän oli päässyt erämaasta; ja
+hän läksi sinne aikoen pyrkiä ensimmäiseen avonaiseen virkaan. Sinä
+seurailukautena Mrs. Reiver -- lukija ehkä vielä muistaa hänet --
+oli valtansa kukkuloilla ja moni mies huokaili hänen ikeensä alla.
+Kaiken pahan, minkä voi sanoa, olen minä jo sanonut Mrs. Reiveristä
+toisessa kertomuksessa. Moriarty oli komeavartaloinen, kaunis ja
+hyvin harvapuheinen ja hän koetti hermostuneen huolellisesti aina
+olla naapurilleen mieliksi, ellei hän sattunut vallan vaipumaan omiin
+synkkiin mietteisinsä. Hän säpsähti kovasti kuullessaan äkkinäisen
+melun, taikka jos joku odottamatta sanoi hänelle jotain, ja jos
+tarkasteli häntä, kun hän joi lasin vettä päivällisiksi, saattoi
+huomata, että hänen kätensä vapisi hiukan. Mutta kaikki tämä luettiin
+hermostumisen syyksi ja tuota hiljaista, tasaista "pulp-pulp-pulp", ja
+taaskin "pulp-pulp-pulp", kun hän oli yksinään omassa huoneessaan, ei
+kukaan koskaan kuullut. Ja se oli tosiaankin ihmeellistä siihen nähden,
+että jokaisen yksityiselämä on yleisön omaisuutta Intiassa.
+
+Moriarty ei joutunut Mrs. Reiverin seurapiiriin, sillä hän ei
+viihtynyt siinä seurassa, vaan Mrs. Reiver itse sai hänet valtaansa
+ja hän polvistui Mrs. Reiverin jalkain juureen ja palveli häntä kuin
+jumalatarta. Se tuli siitä, että hän oli tullut suorastaan erämaasta
+suureen kaupunkiin. Hän ei voinut arvostella asioita järkevästi eikä
+käsittänyt millainen mikin henkilö oli.
+
+Mrs. Reiver oli kylmä ja jäykkä, mutta Moriarty sanoi hänen olevan
+ylevän ja arvokkaan. Mrs. Reiver oli typerä eikä voinut keskustella
+sujuvasti, mutta Moriarty sanoi, että hän oli vaatimaton ja kaino. Mrs.
+Reiver kaino! Mrs. Reiver oli liian kelvoton ansaitakseen kunnioitusta
+ja arvonantoa keltään, mutta Moriarty ihaili häntä etäältä ja varusti
+hänet kaikilla Raamatun hyveillä ja useimmilla Shakespearen.
+
+Tuo suuri, tummaverinen, hajamielinen mies, joka oli niin kovin
+hermostunut, jos poni sattui juoksemaan hänen perässään, liehui Mrs.
+Reiverin liepeissä ja punastui ilosta kun tämä joskus suvaitsi sanoa
+pari sanaa hänelle. Hänen ihailunsa oli ankaran platoonista laatua;
+muutkin naiset sen huomasivat ja myönsivät. Hän ei liikkunut Simlan
+seuraelämässä ja siitä syystä hän ei kuullut mitään pahaa ihanteestaan;
+joka oli hyvä. Mrs. Reiver ei välittänyt hänestä erittäin; hän vaan
+piti huolta siitä, että Moriarty oli hänen ihailijaluettelossaan ja
+hän kävi silloin tällöin ratsastamassa hänen kanssaan näyttääkseen
+vaan, että Moriarty oli hänen omaisuuttansa, jonka hän koska tahansa
+saattoi ottaa huostaansa. Moriarty lienee puhetta johtanut koko ajan,
+sillä Mrs. Reiverillä ei varmaankaan ollut paljoa sanomista hänen
+kaltaiselleen miehelle; ja sekin vähä, jonka Mrs. Reiver sanoi, ei
+mahtanut olla kovin järkevätä. Moriarty uskoi vahvasti, että Mrs.
+Reiverillä oli vaikutusvaltaa häneen -- ja syystä hän sen uskoikin --
+ja tämä usko vaikutti sen, että hän vakavasti koetti luopua tuosta
+paheesta, josta hän yksin vaan tiesi.
+
+Hänen kokemuksensa tässä taistelussa mahtoivat olla omituisia, mutta
+hän ei milloinkaan kertonut niistä. Joskus hän saattoi olla maistamatta
+mitään muuta kuin vettä koko viikon ajan. Sitten jonakin sateisena
+iltana, kun häntä ei oltu kutsuttu minnekään vierailemaan ja hauska
+valkea hulmusi uunissa ja kaikki oli niin kodikasta, hän saattoi
+istautua alas ja iltansa kuluksi ruveta maistelemaan pullostaan
+vähä väliä, samalla kuvitellen, kuinka hän tekisi parannuksen
+tulevaisuudessa, kunnes hän vihdoin täydessä humalassa heittäytyi
+vuoteelle nukkumaan. Hän kärsi kovasti seuraavana aamuna.
+
+Eräänä iltana tapahtui ratkaiseva loppuisku. Moriarty oli levoton
+mielessään kun hänen parantumiskokeensa, joitten tarkoituksena oli
+kohottaa häntä niin, että hän "ansaitsisi Mrs. Reiverin ystävyyden",
+olivat niin huonosti onnistuneet. Viimeiset kymmenen päivää olivat
+olleet hyvin vaikeita ja vihdoin ne päättyivät siten, että hän nyt sai
+kärsiä seuraukset puolen neljättä vuoden ryyppäilemisestä _delirium
+tremens_ puuskana, joka oli hiljaista laatua. Se alkoi synkillä
+itsemurhan mietteillä ja sitten seurasi hysteerisiä kohtauksia ja
+vihdoin hän rupesi täydellisesti hourailemaan. Kun hän istui tuolillaan
+uunin edessä taikka kuljeskeli edes takasin huoneessaan nyppien
+nenäliinan palasiksi, niin saattoi kuulla, mitä hän oikeastaan ajatteli
+Mrs. Reiveristä, sillä hän houraili hänestä ja omasta lankeemuksestaan
+melkein koko ajan, vaikka hän väliin sekoitti muutamia tie- ja
+vesirakennuslaskuja samaan ajatusvyyhteensä. Hän puhui ja puhui ja
+yhä vaan puhui kuiskaten hiljaa itsekseen, eikä kukaan voinut saada
+häntä vaikenemaan. Hän näytti aavistavan, että asiat nyt olivat
+nurin, sillä hän koetti pari kertaa koota ajatuksiaan ja neuvotella
+järkevästi tohtorin kanssa, mutta hänen oli vallan mahdoton hallita
+mieltään ja hän rupesi taas kuiskailemaan onnettomasta kohtalostaan.
+On vallan kamalata kuulla aikamiehen lavertelevan kuin lapsi kaikesta
+semmoisesta, jonka mies muutoin tavallisesti pitää syvimpänä
+salaisuutenaan. Moriarty paljasti koko sielunsa jokaiselle, joka sattui
+olemaan hänen huoneessaan kello puoli yhdestätoista illalla kello
+neljännestä vaille kolmeen seuraavana aamuna.
+
+Siitä, minkä hän sanoi, saattoi ymmärtää kuinka ääretön vaikutusvalta
+Mrs. Reiverillä oli häneen ja kuinka perinpohjin hän tunsi oman
+lankeemuksensa. Hänen kuiskauksiansa ei tietysti voi tässä kertoa;
+mutta ne olivat hyvin opettavaisia -- ne kuin näet osoittivat
+erehdykset hänen laskuissaan.
+
+Kun pahin puuska oli mennyt ohi ja Moriartyn harvat tuttavat
+surkuttelivat häntä, kun tuo paha erämaan kuume oli niin kovasti
+masentanut hänen, silloin hän vannoi pyhän valan itsekseen ja
+liittäytyi taas Mrs. Reiverin seuraan vuodenajan loppuun saakka,
+ihaellen häntä hiljaa ja hartaasti kuin taivaan enkeliä. Sittemmin hän
+rupesi ratsastamaan -- oikeen täydellä todella ratsastamaan -- joka
+oli varma merkki siitä, että hän oli parantumassa päin; ja nyt saattoi
+jo lyödä rämähyttää ovenkin kiini, eikä hän kumminkaan hypähtänyt
+seisaalleen säikähtyneenä. Sekin taas antoi toivon aihetta.
+
+Ei kukaan tiedä, kuinka hän saattoi pitää valansa ja mitä se maksoi
+hänelle alussa. Mutta varmaa on että hän vältti pahimmat karit,
+mitä juoppouteen taipuva mies milloinkaan voi kohdata. Hän joi
+viininsä päivällisiksi, mutta ei milloinkaan ryypiskellyt yksin, eikä
+milloinkaan juonut niin paljon, että se hiukankaan olisi vaikuttanut
+häneen.
+
+Kerran hän kertoi eräälle hyvälle ystävälleen kärsimyksestään ja kuinka
+hän "hyvän ja jalon, enkelimäisen naisen vaikutuksesta" oli pelastunut.
+Kun ystävä -- hämmästyksissään siitä, että jotain hyvää saattoi sanoa
+Mrs. Reiveristä -- nauroi, niin hän sillä menetti Moriartyn ystävyyden.
+Moriarty, joka nyt on naimisissa tuhat kertaa paremman naisen kanssa
+kuin Mrs. Reiver ikinä -- naisen kanssa, joka uskoo ettei koko maan
+päällä ole toista miestä niin oivaa ja hyvää kuin hänen miehensä -- hän
+kyllä kulkee hautaan saakka siinä vahvassa uskossa, että Mrs. Reiver
+pelasti hänet sekä maallisesta että iankaikkisesta kadotuksesta.
+
+Ei kukaan uskonut hetkeäkään, että Mrs. Reiver tiesi vähintäkään
+Moriartyn heikkoudesta. Jokainen, joka tunsi Mrs. Reiverin, ei epäillyt
+ollenkaan, että hän olisi heti vetäytynyt pois Moriartyn seurasta,
+jättänyt hänet oman onnensa nojaan ja kertonut kaikille ystävilleen
+Moriartyn onnettomuudesta, jos hän vaan olisi sen tiennyt.
+
+Moriarty otaksui Mrs. Reiverin olevan vallan erilaisen kuin hän todella
+oli, ja tuo usko pelasti hänet. Joka oli vallan yhtä hyvä, kuin jos
+Mrs. Reiver todellakin olisi ollut semmoinen, jommoiseksi Moriarty
+luuli häntä.
+
+Mutta nyt on kysymys: kuinka suuren osan Moriartyn pelastuksesta Mrs.
+Reiver voi lukea ansiokseen, kun tilinteon päivä tulee?
+
+
+
+
+Suddhoon talossa.
+
+
+Suddhoon talo lähellä Taksalin porttia on kaksinkertainen. Siinä on
+neljä koverrettua ikkunaa vanhasta ruskeasta puusta ja tasanen katto.
+Sen tuntee viidestä punasesta kuviosta, jotka ovat ruutu viitosen
+tapaan järjestetyt valkoseen seinään yläikkunoiden väliin. Alakerrassa
+asuu leipuri Bhagwan Dass ja eräs mies, joka sanoo elävänsä sinettien
+kaivertamisella, lukuisine vaimoineen, palvelijoineen, ystävineen
+ja suosijoineen. Molemmissa ylähuoneissa asui useimmiten Janoo ja
+Azizun sekä pieni mustan ruskea rottakoira, joka oli varastettu erään
+englantilaisen kotoa ja jonka Janoo oli saanut lahjaksi eräältä
+sotamieheltä. Nykyjään Janoo asuu yksin ylähuoneissa. Suddhoo makaa
+tavallisesti katolla, paitsi silloin kun hän makaa kadulla. Hänellä on
+tapana käydä Peshawarissa kylmänä vuodenaikana tervehtimässä poikaansa,
+joka myy kuriositeetteja lähellä Edwardes porttia ja silloin hän makaa
+oikean savikaton alla. Suddhoo on minun hyvä ystäväni, sillä hänen
+serkullaan on poika, joka minun välitykselläni sai päävahtimestarin
+paikan suuressa kauppahuoneessa asemalla. Suddhoo sanoo, että Jumala
+tekee minusta alikuvernöörin vallan kohta. Minä uskon aivan varmaan,
+että hänen ennustuksensa toteutuu. Hän on hyvin, hyvin vanha,
+valkotukkainen ja hampaatkin semmoiset, ettei niitä kannata näyttää.
+Kaikki hänen sielunkykynsä ovat kuluneet loppuun, kaikki muut paitsi
+rakkaus hänen poikaansa Peshawarissa. Janoo ja Azizun ovat Kashmirista
+kotoisin, kaupungin lapsia, joitten toimi on ikivanha ja enemmän tai
+vähemmän kunniallinen; mutta Azizun on sittemmin joutunut naimisiin
+erään lääketiedettä tutkivan nuorukaisen kanssa maan luoteisosasta ja
+viettää nyt sangen kunnioitettavaa elämätä jossakin lähellä Bareillya.
+Bhagwan Dass on verenimijä ja väärentäjä. Hän on hyvin rikas. Se mies,
+joka sanoo elävänsä kaivertamalla sinettejä, on olevinaan hyvin köyhä.
+Nämä seikat ovat kaikki, minkä me tarvitsemme tietää Suddhoon talon
+neljästä päähyyriläisestä. Sitten siellä vielä asun minä, mutta minä
+toimitan tässä kertomuksessa vaan loppukuoron virkaa, joka esiintyy
+viimeiseksi ja selittää kaikki asiat. Minua ei siis tarvitse lukea.
+
+Suddhoo ei ollut kovin viisas. Se mies, joka oli kaivertelevinaan
+sinettejä, oli viisain heistä kaikista, paitsi Janoota. Bhagwan Dass
+osasi vaan valehdella. Janoo oli myöskin kaunis, mutta se oli hänen oma
+asiansa.
+
+Suddhoon poika Peshawarissa sairastui keuhkopussitulehdukseen ja
+vanha Suddhoo oli huolissaan. Sinettien kaivertaja kuuli puhuttavan
+Suddhoon huolesta ja käytti sitä hyväkseen. Hän seurasi aikaansa.
+Hän hankki itselleen ystävän Peshawarissa, joka joka päivä sähkötti
+hänelle tietoja Suddhoon pojan terveydentilasta. Ja tässä juuri alkaa
+kertomuksemme.
+
+Suddhoon serkun poika sanoi minulle yhtenä iltana, että Suddhoo
+tahtoisi puhutella minua; että hän oli liian vanha ja heikko tullakseen
+itse minun luokseni ja että minä osoittaisin ikuista kunniaa Suddhoon
+talolle, jos minä tulisin hänen luokseen. Minä menin, mutta siihen
+nähden, että Suddhoo tähän aikaan oli sangen hyvissä varoissa, olisi
+hän minun mielestäni voinut lähettää paremmat ajopelit, eikä tuommoisia
+hirvittävän täriseviä _ekka_ rattaita, tuomaan tulevata varakuvernööriä
+alkuasukkaiden kaupungin osaan kolkkona huhtikuun iltana. _Ekka_ ei
+kulkenut nopeasti. Oli jo pilkkosen pimeä, kun me seisahduimme Ranjit
+Singhin haudan oven luo lähellä linnoituksen pääporttia. Siinä seisoi
+Suddhoo ja hän sanoi, että se oli vallan varma, että minusta armollisen
+alentuvaisen käytökseni tähden tehtäisi varakuvernööri, ennenkuin
+ainoakaan hivus päässäni valkenisi. Sitten me puhuimme ilmasta ja minun
+terveydentilastani ja vehnän sadosta viisitoista minuuttia Huzuri
+Baghissa, tähtitaivaan alla.
+
+Suddhoo sanoi vihdoin viimeinkin asiansa. Hän kertoi Janoon sanoneen
+että tässä _sirkarissa_ (maakunnassa) oli olemassa laki, joka kielsi
+käyttämästä taikakeinoja, sillä asianomaiset pelkäsivät, että taiat
+voisivat jonakin päivänä tappaa Intian keisarinnan. Minä en tiennyt
+ollenkaan kuinka tuon lain laita oli, mutta minä arvasin että nyt
+oli jotain hauskaa tekeillä. Minä sanoin siis, että hallitus ei
+suinkaan kieltänyt taikakeinoja, vaan päin vastoin suuresti kehoitti
+niitä käyttämään. Valtion korkeimmat virkamiehet itse käyttivät
+taikatemppuja. (Jollei valtion rahastojen virallisissa laskuissa ole
+käytetty taikatemppuja, niin minä en ymmärrä mitä ne ovat). Sitten
+rohkaistakseni häntä vielä enemmän minä sanoin että jos tässä oli
+kysymys toimittaa jadoo, niin minulla ei ollut ollenkaan mitään vastaan
+antaa siihen apuani ja suostumustani, ja minä kyllä katsoisin, että
+toimitettaisi puhdas jadoo -- valkonen taikatemppu, joka on eroitettava
+saastaisesta jadoosta, mikä tappaa ihmisiä. Siinä meni pitkä aika
+ennenkuin Suddhoo myönsi, että hän juuri siitä syystä oli pyytänyt
+minua tulemaan. Sitten hän kertoi minulle vavahdellen ja vapisevalla
+äänellä, että se mies, joka sanoi kaivertelevansa sinettejä, oli
+poppamies mitä puhtainta laatua; että tämä joka päivä toi Suddhoolle
+uutisia hänen sairaalta pojaltaan Peshawarissa nopeammin kuin salama
+iskee, ja että sitten kirjeistä aina kävi selville, että nämä uutiset
+olivat tosia. Sitten hän vielä oli sanonut Suddhoolle, että suuri vaara
+uhkaa poikaa, mutta sen voisi estää puhtaalla _jadoolla_ ja suurella
+rahasummalla tietysti. Minä aloin jo oivaltaa asian laidan ja sanoin
+Suddhoolle, että minä myöskin ymmärsin hiukan länsimaissa käytettyä
+_jadoota_ ja tulisin kyllä hänen taloonsa tarkastamaan, että kaikki
+tapahtuu säännöllisesti ja oikeassa järjestyksessä. Me läksimme yhdessä
+matkaan ja Suddhoo kertoi minulle tiellä, että hän jo oli maksanut
+sinettijen kaivertajalle noin sata taikka kaksisataa _rupeeta_ ja
+tämän iltainen _jadoo_ maksaisi vielä kaksisataa rupeeta lisää. Ja se
+oli polkuhinta, sanoi hän, hänen poikaansa uhkaavan vaaran suuruuteen
+nähden; mutta minä en luule, että hän kuitenkaan ajatteli niin.
+
+Kaikki valkeat olivat sammutetut talon edustalla, kun me saavuimme
+sinne. Minä kuulin kamalata mölinää sinetin kaivertajan puodista,
+aivan kuin joku olisi voivotellut hengen heitossa. Suddhoo värisi
+kovasti ja kompuroidessamme ylös portaita hän kertoi minulle, että
+jadoo oli alkanut. Janoo ja Azizun tulivat meitä vastaan portaiden
+päässä ja sanoivat minulle, että jadoo tulisi toimitettavaksi
+heidän huoneissansa, koska näet siellä oli enemmän tilaa. Janoo
+on vapaamielinen nainen. Hän kuiskasi minulle että koko _jadoo_
+oli vaan keino, jolla koetettiin petkuttaa rahoja Suddhoolta ja
+että sinetin kaivertaja joutuisi hyvin kuumaan paikkaan kuoltuaan.
+Suddhoo melkein itki pelvosta ja vanhuuden heikkoudesta. Hän kulki
+edes takasin hämärässä huoneessa, mainiten yhä uudelleen poikansa
+nimen ja kysyen tuon tuostakin Azizunilta eikö sinetin kaivertajan
+sietäisi hiukan alentaa palkkavaatimuksiaan, kun asia koski hänen
+omaa hyyri-isäntäänsä. Janoo työnsi minut varjoon seinään koverretun
+holvi-ikkunan komeroon. Luukut olivat kiinni ja huonetta valaisi vaan
+hiukan tuikkiva öljylamppu. Minua ei yhtään voinut nähdä, kun vaan
+pysyin hiljaa.
+
+Hetkisen kuluttua taukosi mölinä alikerrassa ja me kuulimme askeleita
+portailla. Se oli sinetin kaivertaja. Hän seisahtui ulkopuolelle ovea
+-- kun samassa rottakoira rupesi haukkumaan ja Azizun hapuili vitjoja
+-- ja käski Suddhoon sammuttaa lampun. Siitä syntyi pilkkosen pimeä
+paitsi punasta hehkua kahdesta _huquasta_, joita Janoo ja Azizun
+polttivat. Sinetin kaivertaja tuli sisään ja minä kuulin kuinka
+Suddhoo heittäytyi lattialle ähkien. Azizun pidätti henkeään ja Janoo
+vetäytyi vuoteelle vavahdellen. Silloin kuului metallipalasten helinä
+ja vaalean sinisen vihreä liekki leimahti lähellä lattiata. Se valaisi
+juuri paraiksi niin paljon, että saattoi nähdä Azizunin kyyristyneenä
+huoneen nurkkaan rottakoira sylissä, Janoon kädet ristissä, eteenpäin
+kumartuneena vuoteen laidalla istumassa, Suddhoon, kasvot alas
+painettuina väristen, ja sinetin kaivertajan.
+
+Minä toivon, etten elämässäni enää näe toista semmoista miestä kuin tuo
+sinetin kaivertaja. Hän oli alasti vyötäisiin saakka ja hänen päässään
+oli valkosista jasmiineista kiedottu seppele, paksu kuin miehen ranne.
+Vyötäisille oli kääritty punertava vaate ja kummassakin nilkassa oli
+teräsrengas. Siinä ei ollut mitään kammottavaa. Miehen kasvot, ne ne
+panivat minun värisemään. Ensiksikin ne olivat sinertävän harmaat.
+Toiseksi hän oli vääntänyt silmänsä nurin, niin että valkuaiset vaan
+olivat näkyvissä; ja kolmanneksi nuo kasvot olivat vallan pirulliset
+-- aaveen tapaiset -- täydellinen vastakohta tuolle sileänaamaiselle,
+inhoittavalle vanhalle lurjukselle, joka päivät pitkään istui
+sorvauspenkkinsä ääressä alakerrassa. Hän makasi vatsallaan, kädet
+väännettyinä ristiin selän taakse, ikäänkuin hänet olisi sidottuna
+viskattu siihen. Pää ja kaula olivat ainoat ruumiinosat, jotka eivät
+olleet kiinni lattiassa. Ne muodostivat melkein suoran kulman ruumista
+vastaan, aivan niinkuin hyökkäystä aikovan lasisilmäkäärmeen pää. Se
+oli kamalata. Huoneen keskessä paljaalla savilattialla oli suuri, syvä
+messinkiastia, jossa leimusi himmeä sinisen vihreä liekki aivan kuin
+yölamppu. Tämän astian ympäri mies lattialla mateli kolmeen kertaan.
+Kuinka hän sen saattoi tehdä, sitä minä en ymmärrä. Minä näin lihaksien
+nousevan ja laskevan aaltomaisesti pitkin hänen selkärankaansa, mutta
+muutoin en huomannut mitään liikettä. Pää näytti olevan ainoa elävä
+osa hänen ruumiistaan, paitsi noita verkalleen kohoavia ja laskevia
+selkälihaksia. Janoo hengitti vuoteella seitsemänkymmentä kertaa
+minuutissa. Azizun peitti silmänsä käsillään ja vanha Suddhoo itki
+itsekseen, nyppien likaa, joka oli tarttunut hänen valkoseen partaansa.
+Hirveintä oli, että tuo mateleva, kiemurteleva olento ei päästänyt
+vähintäkään ääntä -- kiemurteli vaan! Ja arvelkaa, että tuota kesti
+kymmenen minuuttia ja samalla rottakoira vinkui, Azizun vapisi, Janoo
+läähätti ja Suddhoo itki.
+
+Minä tunsin, että hivukset nousivat pystyyn päässäni ja sydämeni
+jyski kuin höyrykone. Onneksi sinetin kaivertaja näytti oikean
+karvansa kaikkein vaikuttavimmalla tempullaan ja saattoi minut jälleen
+tyyntymään. Kun hän oli lopettanut tuon ihmeellisen matelemisensa,
+kohotti hän päänsä lattiasta niin korkealle kuin suinkin taisi ja
+sieraimista syöksyi tulta. Minäpä satun tietämään, miten tuommoinen
+tulen syökseminen tapahtuu -- osaan sen tempun tehdä itsekin --
+niin että se tyynnytti minua. Koko homma oli petosta. Jos hän olisi
+jatkanut vaan tuota matelemistaan koettamatta suurentaa vaikutusta,
+niin taivas tiesi mitä minä olisinkaan uskonut. Molemmat tytöt
+huusivat nähdessään tulen liekin ja, hänen päänsä pudota jymähti
+leuka edellä lattiaan, muun ruumiin viruessa liikkumatta, käsivarret
+ristissä takana. Nyt seurasi runsaasti viiden minuutin paussi, jolla
+ajalla sinisen vihertävä liekki sammui. Janoo kumartui laittamaan
+toista nilkkarengastaan ja Azizun käänsi kasvonsa seinään päin ottaen
+rottakoiran syliinsä. Suddhoo ojensi vaistomaisesti kätensä Janoon
+_huquaa_ kohti ja Janoo työnsi sen lattian poikki hänelle. Juuri
+ruumiin yläpuolella seinällä riippui kaksi kuningattaren ja Walesin
+prinssin heleäväristä kuvaa pahviraameissa. Ne katselivat näyttelyä
+ja minusta tuntui niinkuin ne vielä olisivat enentäneet tuon kaiken
+omituista vaikutusta.
+
+Juuri kun hiljaisuus alkoi käydä sietämättömäksi, ruumis käännähti
+ympäri ja vyöri astian luota toiselle puolen huonetta jääden sinne
+makaamaan selälleen. Astiasta kuului hiljainen "pulp" -- aivan
+samanlainen molahdus kuin syntyy kalan ottaessa kiinni kärpästä -- ja
+viheriäinen valo astian keskessä leimahti jälleen.
+
+Minä tähystelin astiata ja näin veden pinnalla kelluvan kuivan,
+ryppyisen, mustan hindulaislapsen pään -- silmät ja suu auki ja päälaki
+paljaaksi ajettu. Tämä oli vielä inhoittavampaa kuin mateleminen, sillä
+se tuli niin äkkiä. Meillä ei ollut aikaa virkkaa sanaakaan, ennenkuin
+pää rupesi puhumaan.
+
+Lukekaa vaikka Poen kertomus magnetiseeratun kuolleen miehen äänestä,
+niin ette sittenkään ymmärrä puoliakaan, kuinka hirvittävätä tuon
+pään ääni oli. Joka sanan välillä oli yksi tai kaksi sekuntia ja itse
+äänessä kaikui jonkunmoinen "ring-ring-ring" aivan kuin kellon kilinä.
+Se kaikui hitaasti monta minuuttia, aivan kuin puhellen itsekseen,
+ennenkuin kylmä hiki minusta rupesi haihtumaan. Sitten minä älysin
+asian luonnollisen selityksen. Minä katselin oven edessä makaavaa
+ruumista ja huomasin erään lihaksen juuri kaulan ja hartioitten
+rajalla liikkuvan säännöllisesti, vaikk'ei sillä lihaksella ole mitään
+tekemistä ihmisen luonnollisessa hengittämistoiminnassa. Koko laitos
+oli egyptiläisten kotijumalain huolellinen jäljennös, jommoisista
+joskus saa lukea, ja ääni oli mitä oivallisinta ja hämmästyttävintä
+vatsassa puhumista. Koko tällä ajalla pää hiljaa kellui astian laitaa
+vasten puhuen. Se kertoi Suddhoolle, joka paikalla taas rupesi
+vaikeroimaan, hänen poikansa sairaudesta ja kuinka tuo sairaus oli
+kehittynyt aina tähän iltaan saakka. Minä tulen aina kunnioittamaan
+sinetin kaivertajaa siitä, että hän niin tarkkaan seurasi Peshawarista
+tulleiden sähkösanomien aikaa. Se kertoi vielä, että taitavat lääkärit
+yöt päivät hoitivat sairasta ja että hän vähitellen paranisi, jos tuo
+mahtava poppamies, jonka palvelija astiassa kiikkuva pää oli, saisi
+kaksinkertaisen palkan.
+
+Tässä juuri ilmaantui erehdys taiteelliselta kannalta nähden.
+Se on kerrassaan järjetöntä pyytää sovitun maksun lisäämistä
+kaksinkertaiseksi semmoisella äänellä, jommoisella Lazarus lienee
+puhunut noustessaan kuolleista. Janoo, jolla on tosiaankin miehen
+järki, vaikka hän on vaimo, huomasi tuon yhtä pian kuin minäkin. Minä
+kuulin hänen ylenkatseellisesti jupisevan: "_Asli nahin! Fareib_!"
+ja juuri kun hän sen oli sanonut sammui valkea astiassa, pää lakkasi
+puhumasta ja me kuulimme oven sarantojen narisevan. Sitten Janoo iski
+valkean tulitikulla, sytyttäen lampun ja me näemme että pää, astia ja
+sinetin kaivertaja olivat poissa. Suddhoo väänteli käsiään ja vakuutti
+jokaiselle, joka vaan kuulla tahtoi, että vaikka hänen iankaikkinen
+autuutensa siitä riippuisi, niin hän ei voisi hankkia toista kahtasataa
+_rupeeta_. Azizun oli melkein hysteerinen nurkassaan. Janoo taasen
+istui tyynenä vuoteella ja rupesi keskustelemaan, että eiköhän liene
+kaikki ollut vaan _bunao_ eli petostemppu.
+
+Minä selitin niin paljon kuin taisin sinetin kaivertajan _jadoosta_,
+mutta hänen todistustapansa oli paljoa yksinkertaisempi: -- "Semmoinen
+loitsiminen, joka aina pyytää lahjoja, ei ole mitään oikeata
+loitsimista", sanoi hän. "Minun äitini sanoi minulle, että ainoa
+tehokas lemmen juoma on se, joka annetaan vaan rakkaudesta. Tuo sinetin
+kaivertaja on valehtelija ja piru. Minä en uskalla puhua enkä tehdä
+mitään enkä ryhtyä mihinkään, sillä minä olen velkaa Bhagwan Dassille,
+leipurille, kahdesta kultasormuksesta ja raskaasta nilkkarenkaasta.
+Minun täytyy ostaa ruokani hänen puodistaan. Sinetin kaivertaja on
+Bhagwan Dassin ystävä ja hän myrkyttäisi minun ruokani. Tuota hullua
+_jadoota_ on kestänyt jo kymmenen päivää ja se on maksanut Suddhoolle
+monta _rupeeta_ joka ilta. Sinetin kaivertaja käytti ensin mustia
+kanoja, sitruuneja ja _mantrasia_. Hän ei milloinkaan ennen näyttänyt
+meille mitään semmoista kuin tänä iltana. Azizun on hupsu ja kohta
+hänestä tulee _purdahnashin_. Suddhoo on jo kadottanut voimansa ja
+järkensä. Arvelkaa nyt! minä olin toivonut saavani Suddhoolta monta
+_rupeeta_ hänen eläessäänkin ja paljon enemmän vielä hänen kuoltuaan;
+ja nyt tuo hupsu tuhlaa kaikki rahansa sinetin kaivertajalle, tuolle
+paholaisen ja aasin tamman sikiölle!"
+
+Silloin minä kysäsin: -- "Mutta mikä sai Suddhoon vetämään minua samaan
+puuhaan? Tietysti minä voin puhua sinetin kaivertajalle ja hänen
+täytyy maksaa takasin. Koko juttu on lapsen lorua -- häpeällistä -- ja
+järjetöntä."
+
+"Suddhoo _on_ vanha lapsi", sanoi Janoo. "Hän on elänyt katolla nämät
+seitsemänkymmentä vuotta ja on yhtä järjetön kuin vuohen vuona. Hän
+haki teidät tänne ollakseen varma siitä, ettei hän rikkonut sen
+_sirkarin_ (maakunnan) lakia, jonka suolaa hän on syönyt vuosikausia.
+Hän jumaloi tomuakin sinetin kaivertajan jalkain alla ja tuo lehmän
+nielijä on kieltänyt häntä menemästä poikansa luo. Mitä Suddhoo tietää
+teidän laistanne ja salamapostista? Minun täytyy katsella vaan kuinka
+hänen rahansa päivä päivältä luiskahtavat tuolle valehtelevalle
+konnalle alikerrassa."
+
+Janoo polki jalkaansa lattiaan ja melkein itki harmista. Suddhoo
+taaskin vaikeroi ryijyn alla nurkassa ja Azizun koetti auttaa piipun
+vartta hänen vanhaan suu parkaansa.
+
+Sillä kannalla asiat ovat nyt. Ajattelemattomasti olen minä auttanut
+ja kehoittanut sinetin kaivertajaa petkuttamaan itselleen rahaa
+vääryydellä, mikä on kielletty 420:ssä luvussa Intian rikoslaissa. Minä
+en siitä syystä voi tehdä mitään tässä asiassa. Minä en voi ilmoittaa
+asiata poliisille. Mitkä todistajat todistaisivat ilmoitukseni
+oikeiksi? Janoo kieltää järkähtämättä ja Azizun on hunnulla peitetty
+vaimo jossakin lähellä Bareillyä -- kadonneena tähän meidän laajaan
+Intiaan. Enkä minä liioin voi itse ottaa lakia omiin kouriini ja puhua
+sinetin kaivertajalle, sillä minä olen varma siitä, että Suddhoo
+epäilisi minua ja paitsi sitä Janoo varmaan tulisi myrkytetyksi, sillä
+hänen velkansa leipurille sitoo häntä kiireestä kantapäihin. Suddhoo
+on vanha narri, ja joka kerta kuin me tapaamme toisemme mutisee hän
+tuon minun järjettömän leikkipuheeni, että hallitus ennemmin suosii ja
+yllyttää taikatemppujen käytäntöä kuin kieltää. Hänen poikansa on terve
+nyt, mutta Suddhoo on täydellisesti sinetin kaivertajan vallassa ja
+tämän neuvoja hän seuraa kaikissa toimissaan. Janoo näkee, kuinka nuo
+rahat, jotka hän aikoi viekotella Suddhoolta, joka päivä luiskahtavat
+sinetin kaivertajalle ja hän käy päivä päivältä yhä kiukkuisemmaksi ja
+synkemmäksi.
+
+Hän ei milloinkaan virka asiasta mitään, sillä hän ei uskalla, mutta
+ellei mikään estä häntä, niin minä pelkään että sinetin kaivertaja
+kuolee koleraan -- valkoseen arsenikkikoleraan -- keskipaikoilla
+toukokuuta. Ja sillä lailla minä vielä saan mieltäni painamaan
+murhankin Suddhoon talossa.
+
+
+
+
+Toinen mies.
+
+
+Aikoja sitten seitsenkymmen luvulla, ennenkuin mitään julkisia
+rakennuksia oli rakennettu Simlassa ja tuosta leveästä Jakko vuoren
+ympäri vievästä tiestä ei vielä uneksittukaan, Miss Gaureyn vanhemmat
+pakottivat tyttärensä naimaan eversti Schreiderlingin. Eversti ei
+voinut olla _paljoa_ enemmän kuin kolmekymmentä viisi vuotta vanhempi
+morsiantaan; ja koska hänellä oli palkkaa kaksisataa _rupeeta_ kuussa
+ja paitsi sitä omia rahoja, niin häntä täytyi pitää sangen varakkaana.
+Hän oli hyvää sukua ja kylmänä vuoden aikana häntä vaivasi jonkunmoinen
+keuhkotauti. Kuumalla säällä hän sai usein halvauskohtauksia, mutta hän
+ei siitä kuollut kumminkaan.
+
+Huomatkaa, että minä en moiti Schreiderlingiä. Hän oli hyvä aviomies
+oman käsityksensä mukaan, eikä hän ollut pahalla tuulellakaan muuta
+kuin voidessaan pahoin, joka tapahtui noin seitsemänätoista päivänä
+kuukaudessa. Hän oli melkein antelias vaimolleen raha-asioissa ja
+se oli hänen puoleltaan suuri myönnytys. Mutta Mrs. Schreiderling
+ei kumminkaan ollut onnellinen. Hänet naitettiin ennenkuin hän oli
+täyttänyt kaksikymmentä vuotta ja kun hän jo oli antanut koko pienen
+sydän parkansa toiselle miehelle. Minä olen unohtanut hänen nimensä,
+mutta sanokaamme häntä nyt vaan "toiseksi mieheksi". Hänellä ei ollut
+rahoja eikä tulevaisuuden toiveita. Eikä hän ollut edes kauniskaan;
+ja minä luulen että hän oli virkatoimissa komisariaatissa. Mutta
+huolimatta kaikesta tuosta tyttö rakasti häntä hellästi ja he olivat
+jo vähän niinkuin kihloissa, kun Schreiderling astui esiin ja
+ilmoitti Mrs. Gaureylle tahtovansa naida hänen tyttärensä. Silloin
+ensimmäinen kihlaus purettiin -- huuhdottiin pois Mrs. Gaureyn
+kyynelillä, sillä tämä arvoisa nainen hallitsi taloaan itkemällä
+toisten tottelemattomuutta hänen ylivallalleen ja tuota kunnioituksen
+puutetta, jota hänen täytyi kärsiä vanhoilla päivillään. Tytär ei
+seurannut äitinsä esimerkkiä. Hän ei milloinkaan itkenyt. Ei edes
+hääpäivänäänkään.
+
+Se toinen mies kärsi kohtalonsa ääneti ja tuli siirretyksi huonoimmalle
+asemalle, minkä ikinä saattoi löytää. Ehkä ilmanala siellä tyynnytti
+häntä. Häntä vaivasi horkka ja se lienee haihduttanut hänen muut
+huolensa. Paitsi sitä hänellä oli sydänvika myöskin. Yksi lämsistä oli
+vikaantunut ja kuume teki sen vielä pahemmaksi. Se näyttäytyi myöhemmin.
+
+Siten kului monta kuukautta ja Mrs. Schreiderling rupesi
+sairastelemaan. Hän ei kuihtunut verkalleen kuten henkilöt romaaneissa,
+mutta hän näytti vetävän puoleensa kaikki tautilajit, mitkä milloinkaan
+ilmaantuvat asemilla, alkaen tavallisesta kuumeesta ja siitä yhä
+ylöspäin. Hän ei milloinkaan ollut muuta kuin tavallisen sievän
+näkönen parhaimpinakaan aikoinaan, mutta tauti teki hänet rumaksi.
+Schreiderling sanoi niin. Hän oli ylpeä siitä, että hän aina uskalsi
+suoraan sanoa ajatuksensa.
+
+Kun Mrs. Schreiderling lakkasi olemasta kaunis, niin
+Schreiderling heitti hänet oman onnensa nojaan ja palasi entisiin
+poikamiestapoihinsa. Mrs. Schreiderlingin oli tapana ratsastaa Simlan
+puistokäytävällä surkean näköisenä, harmaa Teraihattu niskassa ja
+kauhean näkönen vanha satula rämä allaan. Schreiderlingin anteliaisuus
+ei ulottunut hevosta edemmäksi. Hän sanoi, että mikä satula tahansa
+kelpaisi niin hermostuneelle naiselle kuin Mrs. Schreiderling oli.
+Mrs. Schreiderlingiä ei koskaan pyydetty tanssimaan, sillä hän tanssi
+huonosti ja paitsi sitä hän oli niin harvapuheinen ja ikävä, että
+harvoin kukaan viitsi käydä vieraisilla hänen luonaan. Schreiderling
+sanoi, että jos hän olisi tietänyt että Mrs. Schreiderlingistä tulisi
+tuommoinen variksen pelätti naimisiin jouduttuaan, niin ei hän ikinä
+olisi nainut häntä. Hän oli ylpeä siitä, että uskalsi sanoa ajatuksensa
+suoraan, tuo oiva Schreiderling!
+
+Schreiderling jätti vaimonsa Simlaan kerran elokuussa ja läksi itse
+rykmenttinsä luo. Sillä aikaa Mrs. Schreiderling hiukan elpyi, mutta
+entistä ulkomuotoaan hän ei koskaan saanut jälleen. Minä kuulin
+klubissa, että se toinen mies oli tulossa Simlaan sairaana -- hyvin
+sairaana -- parantuakseen ehkä täällä. Kuume ja sydänlämsät olivat
+melkein tappaneet hänet. Mrs. Schreiderling tiesi sen myöskin ja paitsi
+sitä hän tiesi -- josta minä en välittänyt hankkia tietoa -- minä
+päivänä sen toisen miehen piti tulla. Minä luulen, että tuo toinen mies
+kirjoitti hänelle siitä. He eivät olleet nähneet toisiaan sitten kuin
+kuukautta ennen häitä. Ja nyt seuraa ikävin osa tätä kertomusta.
+
+Kerran myöhäinen vierailussa käynti pidätti minua Dovedell hotellissa
+iltahämäriin saakka. Mrs. Schreiderling oli ratsastanut pitkin
+puistokäytävätä koko iltapäivän sateessa. Minun kulkiessa pitkin
+Cartroadia ajoi tonga ohitseni, ja minun ratsuni, joka oli kyllästynyt
+pitkään odottamiseen, läksi nelistämään. Juuri tien vieressä
+tongakonttorin lähellä seisoi Mrs. Schreiderling likomärkänä kiireestä
+kantapäihin odottaen tongaa. Minä aloin ratsastaa mäelle päin, sillä
+eihän tonga minua liikuttanut, mutta juuri silloin Mrs. Schreiderling
+alkoi huutaa. Minä käännyin takasin paikalla ja näin tongakonttorin
+lamppujen valossa Mrs. Schreiderlingin polvillaan märällä tiellä, juuri
+saapuneen tongan takaistuimen vieressä, huutaen kamalasti. Sitten hän
+putosi kasvoilleen lokaan, kun minä saavuin sinne.
+
+Takaistuimella istui hyvin suorana ja jäykkänä, toinen käsi
+tongapeitteellä ja vesi tippuen hatusta ja viiksistä, se toinen mies
+-- kuolleena. Nuo kuusikymmentä penikulmaa ylämäkeä röykyttävillä
+rattailla lienee ollut liian paljon hänen sydänlämsilleen, luulen ma.
+Tongan ajaja sanoi: -- "Tämä sahib kuoli kaksi asemaa tuolla puolen
+Solonia. Silloin minä sidoin hänet nuoralla kiinni, muutoin hän olisi
+pudonnut maantielle, ja siten me tulimme Simlaan. Antaisiko sahib
+minulle juomarahaa? Tuo", hän osoitti sitä toista miestä, "olisi
+antanut minulle _rupeen_."
+
+Toinen mies istui naama irvistelevänä ikäänkuin häntä olisi huvittanut
+tuo hänen naurettava matkansa ja Mrs. Schreiderling loassa alkoi
+vaikeroida. Ei ollut ketään muita kuin me neljä konttorin ulkopuolella
+ja sade virtasi tulvanaan. Ensi työksi oli Mrs Schreiderling
+vietävä kotiinsa ja toiseksi piti asettaa niin, ettei hänen nimeään
+sekotettu tähän asiaan. Tongan ajaja sai viisi _rupeeta_ hankkiakseen
+basaarivaunut Mrs. Schreiderlingille. Sitten hänen piti ilmoittaa
+tongakonttorissa, kuinka tuolle toiselle miehelle oli käynyt ja
+asianomaiset saivat sitten ryhtyä sopiviin toimenpiteisin.
+
+Mrs. Schreiderling kannettiin katoksen alle sateen suojaan ja kolme
+neljännes tuntia me molemmat odotimme vaunujen tuloa. Se toinen mies
+jätettiin istumaan entiselleen. Mrs. Schreiderling koetti tehdä
+jos jotakin, mutta ei vaan itkenyt, joka epäilemättä olisi ollut
+terveellisintä hänelle. Hän koetti huutaa heti, kun hän oli tointunut
+tainnoksistaan ja sitten hän rupesi rukoilemaan sen toisen miehen
+sielun puolesta. Ellei hän itse olisi ollut puhdas kuin päivä, olisi
+hän rukoillut omankin sielunsa puolesta. Minä odotin, että hän sen
+tekisi, mutta hän ei sitä tehnyt. Sitten minä koetin pyyhkiä vähän
+likaa pois hänen vaatteistaan. Vihdoin vaunut tulivat ja minä vein
+hänet pois -- osittain väkivallalla. Se oli kamala toimi alusta loppuun
+saakka, mutta pahinta oli kun vaunujen täytyi tunkeutua seinän ja
+tongan välitse ja Mrs. Schreiderling näki lyhdyn valossa tuon laihan
+keltasen käden tongan peitteellä.
+
+Hän joutui kotiin juuri kun kaikki ihmiset olivat menossa tanssiaisiin
+varakuninkaan palatsiin -- Peterhoffiin, kuten siihen aikaan sanottiin
+-- ja tohtorille selitettiin, että hän oli pudonnut hevosen selästä ja
+minä olin löytänyt hänet tuolla puolen Jakko vuorta. Tohtori sanoi,
+että minä tosiaankin ansaitsin kiitosta kun noin nopeasti hommasin
+hänelle lääkärin apua. Mrs. Schreiderling ei kuollut -- Schreiderlingin
+tapaiset miehet naivat aina sellaisia naisia, jotka eivät helposti
+kuole. He jäävät eloon ja rumentuvat.
+
+Mrs. Schreiderling ei milloinkaan kertonut tuosta ainoasta kerrasta,
+jolloin hän naimisensa jälkeen tapasi sen toisen miehen, ja kun
+tämän illan tapahtumia seuraava kylmettyminen ja yskä olivat siksi
+parantuneet, että hän pääsi ulos, niin ei hän milloinkaan sanallakaan
+tai pienimmälläkään liikkeellä osoittanut tavanneensa minua
+tongakonttorin luona. Ehkei hän sitä tiennytkään.
+
+Hänellä oli tapana ratsastaa edes takasin puistokäytävällä tuolla
+kauhean huonolla satulallaan sen näköisenä, kuin hän joka hetki olisi
+odottanut jonkun tulevan tuolta kadun kulmasta. Kahden vuoden kuluttua
+hän läksi kotimaahan ja kuoli -- Bournemouthissa, luulen ma.
+
+Schreiderlingin oli tapana puhua "rakkaasta vaimo parastaan"
+upseeriklubissa ollessaan hiukan "liikutettu". Hän tahtoi aina puhua
+suoraan ajatuksensa, tuo oiva Schreiderling.
+
+
+
+
+Venus Annodomini.
+
+
+Hänellä ei ollut mitään tekemistä numero kahdeksantoista kanssa Braccio
+Nuovossa Vatikanissa, Viscontin Cereksen ja Niilijumalan välillä. Hän
+oli vaan intialainen jumalallinen olento -- englantilais-intialainen
+oikeastaan -- ja me nimitimme häntä Venus Annodominiksi eroitukseksi
+muista Annodomineista samaa katoamatonta laatua. Vuoristossa kerrottiin
+taruna, että hän oli kerran ollut nuori, mutta ei ainoakaan elossa
+oleva mies uskaltanut julkisesti astua esiin väittämään, että
+tuossa tarussa oli perää. Miehet ratsastivat Simlaan, oleskelivat
+siellä jonkun ajan, läksivät pois, tekivät nimensä tunnetuiksi,
+toimittivat elämäntyönsä, palasivat takasin Simlaan ja löysivät
+siellä Venus Annodominin vallan samanlaisena kuin he olivat hänen
+jättäneet. Hän oli muuttumaton kuin Intian kukkulat, mutta ei aivan
+niin viheriäinen. Kaiken minkä kahdeksantoistavuotias tyttö saattoi
+kestää ratsastamisessa, kävelemisessä, tanssimisessa, huvituksissa ja
+liioittelemisissa yleensä, sen kesti Venus Annodominikin, eikä hänessä
+voinut huomata mitään väsymyksen tai kyllästymisen oireita. Paitsi
+ikuista nuoruutta sanottiin hänen vielä keksineen ikuisen terveyden
+salaisuuden, ja hänen maineensa levisi ympäri maita, mantereita. Hän
+ei enää ollut vaan nainen, hänestä oli tullut yhteiskunnallinen laitos
+niin suuressa määrin, ettei ainoatakaan nuorta miestä voitu pitää
+täysin kasvatettuna, ennenkuin hän oli jonkun aikaa palvellut Venus
+Annodominin alttarin juurella. Ei kukaan ollut hänen kaltaisensa,
+vaikka moni kyllä koetti apinoida häntä. Kuusi vuotta hänessä ei
+vaikuttanut enempää kuin kuusi kuukautta muissa naisissa, ja kymmenen
+vuotta ei vaikuttanut häneen niinkään paljon kuin viikon kuume muihin
+naisiin. Jokainen ihaeli häntä ja palkinnoksi hän oli ystävällinen
+ja kohtelias melkein jokaiselle. Nuoruus oli muuttunut hänelle
+tottumukseksi niin pitkän ajan kuluessa, ettei hän enää voinut siitä
+erota -- taikka totta puhuen hän ei käsittänyt ollenkaan, että oli
+välttämätöntä siitä erota -- ja hänen lähimpänä ympäristönään oli aina
+nuorta väkeä.
+
+Venus Annodominin ihailijoiden joukossa oli nuori Gayerson. Häntä
+sanottiin "hyvin nuoreksi Gayersoniksi" eroitukseksi isästään, jolla
+oli nimenä "nuori" Gayerson. Isä oli siviilivirkamies Bengalissa ja
+nuorukainen tavoiltaan sekä sydämeltään. "Hyvin nuori" Gayerson ei
+tyytynyt palvelemaan Venus Annodominia tyynesti ja näön vuoksi, kuten
+muut nuoret miehet, eikä ymmärtänyt kunnioittavalla ja kiitollisella
+alamaisuudella vastaanottaa sellaisia suosion osoituksia häneltä kuin
+ratsastusmatkan, tanssin, taikka hetken keskustelun. Hän oli vaatelias,
+ja siitä syystä Venus Annodomi ei antanut hänen lähestyä. "Hyvin nuori"
+Gayerson kiusasi itseään turhamaisella tavalla melkein sairaaksi
+hänen tähtensä; ja hänen ihailunsa ja vakavuutensa saattoivat hänen
+käyttäytymään joko ujosti, taikka isoäänisesti, taikka epähienosti,
+riippuen hänen mielialastaan kulloinkin, muihin vanhempiin miehiin
+verraten, jotka kumartelivat Venus Annodominia. Venus Annodomini
+sääli "hyvin nuorta" Gayersonia. Tämä nuorukainen muistutti hänelle
+poikaa, joka kaksikymmentäkolme vuotta takaperin oli ihaillut häntä
+rajattomasti ja jota kohtaan hän sen sijaan oli tuntenut enemmän kuin
+viikon kestävätä hellyyttä. Mutta poika oli mennyt menojaan ja nainut
+toisen tytön ennenkuin vuosikaan oli kulunut siitä kun hän Venus
+Annodominia jumaloi; ja nyt oli Venus Annodomini melkein -- ei sentään
+kokonaan -- unohtanut hänen nimensäkin. "Hyvin nuorella" Gayersonilla
+oli samat suuret sinisilmät ja sama tapa työntää alahuultaan esiin, kun
+hän oli liikutettu tai harmissaan. Mutta Venus Annodomini kohteli häntä
+kumminkin jäykästi. Hän ei pitänyt liiasta innosta, vaan tahtoi tyyntä
+ja hiljaista hellyyttä.
+
+"Hyvin nuori" Gayerson oli onneton eikä ollenkaan koettanutkaan peittää
+suruaan. Hän oli armeijassa -- linjarykmentissä luulen ma, vaikka en
+minä ole oikeen varma siitä -- ja koska hänen kasvonsa olivat kuin
+peili ja otsa kuin avonainen kirja hänen viattomuutensa tähden, niin
+toverit armeijassa tekivät hänen elämänsä raskaaksi ja katkeroittivat
+hänen luonnostaan herttaisen mielensä. Ei kukaan muu kuin "hyvin nuori"
+Gayerson itse tietänyt kuinka vanhaksi "hyvin nuori" Gayerson luuli
+Venus Annodominia ja hän ei siitä koskaan kertonut kenellekään. Ehkä
+hän luuli, että Venus Annodomini oli kaksikymmentä viisi vuotta, taikka
+ehkä viimeksi mainittu henkilö oli hänelle sanonut olevansa siinä
+iässä. "Hyvin nuori" Gayerson olisi uinut Indus virran yli sadeajalla
+täyttämään Venus Annodominin pienintäkin käskyä ja hän luotti häneen
+sokeasti. Jokainen myönsi, ettei se ollut Venus Annodominin syy,
+sillä hän ei milloinkaan Mrs. Hauksbeen taikka Mrs. Reiverin tavoin
+liikuttanut sormeakaan vetääkseen ketään luokseen. Sitä saattoi ihaella
+ja kunnioittaa Mrs. Hauksbeeta, ylenkatsoa ja välttää Mrs. Reiveriä,
+mutta jokaisen täytyi pakosta jumaloida Venus Annodominia.
+
+"Hyvin nuoren" Gayersonin isällä oli piirikunnan veronkantajan paikka
+taikka joku muu hallinnollinen virka erittäin ikävässä osassa Bengalia
+-- täynnä Babus joukkoja, jotka sanomalehdissä haukkuivat "nuorta"
+Gayersonia "Neroksi" ja "Scyllaksi" ja "Charybdikseksi"; ja paitsi
+Babus joukkoja siellä oli alituinen punatauti ja kolera yhdeksän
+kuukautta vuodessa. "Nuori" Gayerson -- hän oli noin neljäkymmentä
+viisi vuotta -- melkein piti Babus ystävistään, sillä ne huvittivat
+häntä, mutta hän tunsi vastenmielisyyttä punatautia kohtaan, ja kun hän
+suinkin vaan pääsi sieltä, läksi hän Darjilingiin useimmiten. Mutta
+juuri tänä kesänä hän päätti tulla Simlaan poikaansa tervehtimään.
+Poika ei ollut siitä kovin hyvillään. Hän kertoi Venus Annodominille,
+että hänen isänsä oli tulossa sinne ja Venus Annodomini punastui hiukan
+ja sanoi että olisi hauskaa tutustua häneen. Sitten hän katsoi kauvan
+ja miettiväisenä "hyvin nuoreen" Gayersoniin, sillä hän sääli poikaa
+hyvin, hyvin paljon ja poika oli hyvin, hyvin suuri narri.
+
+"Minun tyttäreni tulee tänne parin viikon päästä, Mr. Gayerson", sanoi
+Venus Annodomini.
+
+"Teidän mikä sitten!" sanoi "hyvin nuori" Gayerson.
+
+"Tyttäreni", sanoi Venus Annodomini. "Hän on ollut jo seuraelämässä
+kotimaassa koko vuoden ja minä tahdon, että hän hiukan näkisi Intiaa.
+Hän on nyt yhdeksäntoista vuotias ja sangen järkevä tyttö, luulen ma."
+
+"Hyvin nuori" Gayerson, joka oli juuri täyttänyt kaksikymmentä
+kaksi vuotta, melkein putosi istumaan hämmästyksestä, sillä hän oli
+itsepäisesti uskonut parempaa tietoansa vastaan Venus Annodominin
+nuoruutta. Venus Annodomini katseli ikkunauutimien takaa, mikä vaikutus
+hänen sanoillaan olisi, ja hymyili.
+
+"Hyvin nuoren" Gayersonin isä tuli Simlaan kaksitoista päivää myöhemmin
+eikä ollut kahtakymmentä neljää tuntia ollut siellä, ennenkuin kaksi
+hänen vanhaa tuttavaansa olivat kertoneet hänelle, kuinka "hyvin
+nuori" Gayerson oli käyttäytynyt.
+
+"Nuori" Gayerson nauroi makeasti ja kysyi kuka tuo Venus Annodomini
+oikeastaan oli. Joka todisti, että hän oli elänyt Bengalissa, jossa ei
+kukaan tiedä muusta kuin kurssin muutoksista. Sitten hän sanoi että
+"lapset on lapsia" ja puhui pojalleen asiasta. "Hyvin nuori" Gayerson
+sanoi olevansa epätoivoissaan ja onneton; ja "nuori" Gayerson sanoi
+katuvansa, että oli ollut osallisena hankkimassa tuollaista hullua
+maailmaan. Hän esitti, että poika lyhentäisi loma-aikaansa ja palaisi
+velvollisuuksiinsa. Tästä seurasi epäkunnioittava vastaus ja isän ja
+pojan väli oli sangen kireellä kunnes "nuori" Gayerson tahtoi, että
+he yhdessä menisivät tervehtimään Venus Annodominia. "Hyvin nuori"
+Gayerson läksi isänsä kanssa, mutta hänestä tuntui tukalalta ja hieman
+hävetti.
+
+Venus Annodomini otti heitä vastaan armollisesti ja "nuori" Gayerson
+huudahti: -- "Hyvänen aika! sehän on Kitty!" "Hyvin nuori" Gayerson
+olisi odottanut selitystä, ellei hänen olisi täytynyt koettaa saada
+puhetta aikaan pitkän, kauniin, hiljaisen, hyvin puetun tytön kanssa --
+esitetty hänelle Venus Annodominin tyttärenä. Tämä oli paljoa vanhempi
+tavoiltaan, esiintymiseltään ja tyyneltä mieleltään kuin "hyvin nuori"
+Gayerson; ja kun "hyvin nuori" Gayerson tämän huomasi, tuntui hänestä
+hiukan ilettävältä.
+
+Samassa hän kuuli Venus Annodominin sanovan: -- "Tiedättekö, että
+teidän poikanne on minun innokkaimpia ihailijoitani?"
+
+"Sitä minä en ihmettele", sanoi "nuori" Gayerson. Sitten hän korotti
+ääntään: -- "Hän seuraa isänsä esimerkkiä. Enkö minä jumaloinnut
+maatakin, jonka päällä te astuitte, aikoja, aikoja sitten, Kitty -- ja
+te ette ole muuttunut vähääkään siitä ajasta. Kuinka omituiselta tämä
+tuntuu!"
+
+"Hyvin nuori" Gayerson ei virkkanut sanaakaan.
+
+Hänen keskustelunsa Venus Annodominin tyttären kanssa oli tämän perästä
+hiukan hajanaista ja epäselvää.
+
+"Kello viisi siis huomenna", sanoi Venus Annodomini. "Mutta muistakaa,
+että tulette täsmälleen,"
+
+"Täsmälleen kello viisi", sanoi "nuori" Gayerson. "Sinä varmaan lainaat
+vanhalle isällesi hevosen, poikaseni? Minä lähden ratsastamaan huomenna
+iltapäivällä."
+
+"Tietysti", sanoi "hyvin nuori" Gayerson. "Minä lähden pois täältä
+huomisaamuna, niin että minun hevoseni ovat teidän käytettävinänne."
+
+Venus Annodomini katsoi häneen hämärän huoneen poikki ja hänen suuret
+harmaat silmänsä täyttyivät kyynelillä.
+
+"Hyvästi Tom", kuiskasi Venus Annodomini.
+
+
+
+
+
+
+
+
+End of the Project Gutenberg EBook of Kertomuksia Intian ylängöiltä ja
+laaksoista, by Rudyard Kipling
+
+*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 44793 ***
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..d3d8749
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #44793 (https://www.gutenberg.org/ebooks/44793)
diff --git a/old/44793-8.txt b/old/44793-8.txt
new file mode 100644
index 0000000..84ed16d
--- /dev/null
+++ b/old/44793-8.txt
@@ -0,0 +1,4931 @@
+The Project Gutenberg EBook of Kertomuksia Intian ylängöiltä ja laaksoista, by 
+Rudyard Kipling
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+
+Title: Kertomuksia Intian ylängöiltä ja laaksoista
+
+Author: Rudyard Kipling
+
+Translator: Aino Malmberg
+
+Release Date: January 29, 2014 [EBook #44793]
+
+Language: Finnish
+
+Character set encoding: ISO-8859-1
+
+*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KERTOMUKSIA INTIAN ***
+
+
+
+
+Produced by Juha Kiuru and Tapio Riikonen
+
+
+
+
+
+
+KERTOMUKSIA INTIAN YLÄNGÖILTÄ JA LAAKSOISTA
+
+Kirj.
+
+Rudyard Kipling
+
+
+Englannin kielestä suomentanut Aino Malmberg.
+
+
+
+Otava, Helsinki, 1893.
+
+Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Kirjapainossa.
+
+
+
+
+
+SISÄLLYS:
+
+ Ilman kirkon siunausta.
+ Hänen oma aviovaimonsa.
+ Yli rajain.
+ Dungaran tuomio.
+ Lispeth.
+ Wee Willie Winkie.
+ Aurelianus Mc Gogginin kääntyminen.
+ Mennyttä kalua.
+ Amorin nuolet.
+ Kahden kauppa -- kolmannen korvapuusti.
+ Kuinka Pluffles pelastui.
+ Erehdys.
+ Suddhoon talossa.
+ Toinen mies.
+ Venus Annodomini.
+
+
+
+
+Ilman kirkon siunausta.
+
+
+I.
+
+"Mutta jos se onkin tyttö."
+
+"Minun elämäni herra, se ei voi olla tyttö. Minä olen rukoillut niin
+monta yötä ja lähettänyt lahjoja Sheikh Badlin pyhälle arkulle niin
+usein, että minä tiedän, että Jumala antaa meille pojan -- pojan, josta
+on kasvava mies. Ajattele sitä ja iloitse. Minun äitini on oleva hänen
+äitinsä kunnes minä itse jaksan ottaa hänet hoidettavakseni, ja Pattan
+moskean mollah on ennustava hänen elämänvaiheensa -- suokoon Jumala
+että hän syntyisi onnellisena hetkenä! -- ja sitten, sitten sinä et
+koskaan kyllästy minuun, orjaasi."
+
+"Mistä ajasta saakka sinä olet ollut orja, sinä minun kuningattareni?"
+
+"Alusta pitäen -- kunnes tämä armo minulle tapahtui. Kuinka minä
+saatoin olla varma sinun lemmestäsi kun minä tiesin, että minä olin
+hopealla ostettu?"
+
+"Ei, se oli sinun huomenlahjasi. Minä maksoin sen äidillesi."
+
+"Ja hän on sen kätkenyt ja hautoo sitä nyt päivät pitkään kuin kana.
+Mitä sinä puhut huomenlahjasta. Minut ostettiin rahalla ikäänkuin
+olisin ollut tanssijatar Lucknowista enkä lapsukainen."
+
+"Suretko sinä sitä?"
+
+"Minä olen surrut, mutta nyt minä iloitsen. Nyt sinä et milloinkaan
+lakkaa rakastamasta minua, ethän, kuninkaani?"
+
+"En ilmoisna ikänä. En."
+
+"Et sittenkään, vaikka _mem-logit_ -- nuo sinun oman rotusi Valkoset
+naiset -- rakastaisivat sinua? Muista, minä olen katsellut heitä kun he
+iltasilla ovat ajelemassa; he ovat hyvin suloisia."
+
+"Minä olen nähnyt tulipalloja sadottain, minä olen nähnyt kuun ja --
+sitten minä en enää nähnyt tulipalloja."
+
+Ameera taputti kätösiään ja nauroi. "Hyvin sinä puhut", sanoi hän.
+Sitten hän jatkoi, koettaen näyttää hyvin armollisen alentuvaiselta:
+"Jo riittää. Minä sallin sinun lähteä -- jos tahdot."
+
+Mies ei liikahtanut. Hän istui matalalla punaseksi maalatulla sohvalla
+huoneessa, jossa ei ollut muita huonekaluja kuin sinisen ja valkosen
+kirjava lattiamatto, muutamia ryyjyjä ja sangen täydellinen kokoelma
+alkuasukkaiden tavallisia patjoja. Hänen jalkainsa juuressa istui
+kuusitoistavuotias nainen ja tuon miehen silmissä hän oli kaikki
+kaikessa koko maailmassa. Kaikkien sääntöjen ja lakien mukaan tämän
+naisen olisi pitänyt olla vallan toisessa asemassa, sillä mies oli
+englantilainen ja tyttö muhamettilaisen tytär, ostettu rahalla kaksi
+vuotta sitten äidiltään, joka ollessaan ilman rahoja olisi myynyt
+itkevän Ameeran vaikka itse pimeyden ruhtinaalle, kunhan vaan maksu
+olisi ollut kyllin suuri.
+
+Se oli kevytmielisesti solmittu liitto. Mutta jo ennenkuin tyttö oli
+kehittynyt täyteen kukoistukseensa, täytti hän suurimman osan John
+Holdenin elämästä. Ameeralle ja hänen äidilleen, tuolle vanhalle
+peikolle, Holden oli vuokrannut pienen talon, josta saattoi nähdä
+suuren, punamuurisen kaupungin, ja hän huomasi kun rinkikukkaset
+puhkesivat pihakaivon ympärillä ja Ameera oli järjestänyt ympäristönsä
+omien mukavuuskäsitteidensä mukaan, ja hänen äitinsä oli lakannut
+morkkaamasta keittolieden sopimattomuutta, etäisyyttä kauppatorista ja
+taloustoimia yleensä -- että tämä talo oli muuttunut hänen kodikseen.
+Kuka tahansa saattoi tunkeutua hänen poikamies-asuntoonsa päivällä
+ja yöllä, eikä hänen elämänsä siellä ollut ollenkaan hauskaa. Tässä
+talossa taaskin ainoastaan hänen jalkansa sai astua ulkopihan poikki
+naisten huoneesen; ja kun paksu puuovi oli rämähtänyt kiinni hänen
+takanaan, oli hän kuningas omalla alueellaan, jossa Ameera oli
+kuningatar. Ja nyt hänen kuningaskuntaansa oli tulossa kolmas henkilö,
+jonka saapuminen hiukan suretti Holdenia. Se häiritsi hänen täydellistä
+onneansa. Hänen oman kotinsa säännöllinen rauhallisuus rikkoontui.
+Mutta Ameera oli vallan hulluna ilosta sitä ajatellessaan ja hänen
+äitinsä oli yhtä hyvillään. Miehen rakkaus, ja varsinkin valkosen
+miehen, on aina häilyvätä laatua, mutta, niin miettivät molemmat
+naiset, ehkä pienen lapsen kätöset saattaisivat pitää kiinni sen. "Ja
+sitten" -- sanoi Ameera aina -- "sitten hän ei milloinkaan välitä
+Valkosista _mem-logeista_. Minä vihaan heitä kaikkia -- minä heitä
+vihaan."
+
+"Kyllä hän kerran palaa oman kansansa luo", sanoi äiti, "mutta Jumala
+suokoon, että tämä aika vielä olisi kaukana."
+
+Holden istui vaiti sohvalla ajattelen tulevaisuutta, ja hänen
+ajatuksensa eivät olleet hupaisia. Kaksoiselämän hankaluudet ovat
+moninaiset. Hallitus oli erinomaisella huolenpidollaan määrännyt
+hänet pois asemalta pariksi viikoksi hoitamaan erään miehen
+virkaa, jonka täytyi olla vaimonsa sairasvuoteen ääressä. Se joka
+Holdenille suullisesti ilmoitti tämän muutoksen, lopetti sanomansa
+sillä ystävällisellä huomautuksella, että Holden sai pitää itseään
+onnellisena kun oli poikamies ja vapaa. Hän tuli nyt kertomaan tätä
+uutista Ameeralle.
+
+"Se ei ole hyvä", sanoi Ameera, "mutta ei se ole niin pahakaan. Onhan
+minulla äitini täällä eikä mikään vaara minua kohtaa -- ellen minä
+vaan kuole pelkästä ilosta. Mene sinä työhösi ja älä ajattele ikäviä.
+Kun ne päivät ovat ohi, minä luulen... ei, minä olen varma siitä. Niin
+-- niin sitten minä panen _poikasi_ sinun syliisi, ja sinä rakastat
+minua ikuisesti. Juna lähtee ensi yönä -- puoliyön aikaan, eikö niin?
+Mene nyt, ja sydämesi ei saa olla murheellinen minun tähteni. Mutta
+ethän sinä viivyttele takasintuloasi! Ja ethän sinä seisahdu tiellä
+puhelemaan noiden rohkeiden Valkosten _mem-logien_ kanssa! Palaja pian
+luokseni, minun elämäni!"
+
+Kun Holden oli kulkenut pihan poikki hevosensa luo, joka oli sidottuna
+portin pielessä, puheli hän harmaapäiselle vanhalle talon vartialle
+ja käski häntä, jos mikä onnettomuus sattuisi, lähettämään valmiiksi
+kirjoitetun sähkösanoman, jonka Holden hänellä antoi. Siinä kaikki
+minkä hän saattoi tehdä, ja mieli yhtä mustana kuin miehellä, joka
+odottaa omia hautajaisiaan, läksi Holden yöjunassa maanpakoonsa.
+Joka hetkenä päivällä hän odotti sähkösanoman tuloa ja joka tunti
+yöllä hän kuvaili Ameeran kuolevan. Tietysti hänen työnsä valtion
+hyväksi ei silloin ollut juuri parhainta laatua eikä hänen käytöksensä
+työtovereitaan kohtaan aivan herttaisinta. Kaksi viikkoa kului eikä
+kotoa kuulunut sanaakaan, ja melkein menehtymäisillään levottomuudesta
+Holden palasi takasin. Kotiin tultuaan täytyi hänen kärsiä vielä kaksi
+kallista tuntia päivällisillä klubissa, jossa hän kuuli ikäänkuin
+unessa, kuinka kunnottomasti hän on hoitanut tuon toisen miehen virkaa
+ja kuinka paljon kaikki hänen toverinsa olivat pitäneet hänestä. Sitten
+hän kiitämällä kiiti hevosen selässä läpi yön, sydän vavahdellen
+levottomuudesta. Hän ei saanut mitään vastausta ensin koputtaessaan
+portille ja hän oli jo kääntänyt hevosensa potkasuttaakseen koko portin
+rikki, kun samassa Pir Khan saapui lyhty kädessä ja tarttui suitsiin.
+
+"Onko mitään tapahtunut?" sanoi Holden.
+
+"Uutiset eivät tule minun suustani, oi sinä köyhien suojelija, vaan
+--", hän kurotti esiin vapisevan kätensä kuten hyvien uutisten tuoja
+ainakin, joka on ansainnut palkinnon.
+
+Holden syöksyi pihan poikki. Valkea paloi ylähuoneessa. Hänen hevosensa
+hirnui porttikäytävässä ja samassa hän kuuli kimeätä hiljaista
+inisemistä, joka ajoi kaiken veren hänen sydämeensä. Se oli uusi ääni,
+mutta se ei vielä todistanut että Ameera oli elossa.
+
+"Kuka siellä on", huusi hän kapeilla tiiliportailla.
+
+Silloin kuului Ameera huudahtavan ilosta ja sitten äidin ääni vastasi
+vavisten vanhuudesta ja ylpeydestä: "Me molemmat ja -- mies -- sinun
+poikasi."
+
+Huoneen kynnyksellä Holden astui paljastetulle miekalle, joka oli
+asetettu siihen estämään onnettomuuksia, ja se katkesi kahtia kun hän
+malttamattomasti potkasi siihen kantapäällään.
+
+"Jumala on suuri", äänsi Ameera hämärässä. "Sinä olet ottanut hänen
+onnettomuutensa päällesi."
+
+"Niin, mutta kuinka sinä jaksat minun elämäni elämä? Vanha vaimo kuinka
+hän jaksaa?"
+
+"Hän on unohtanut kärsimyksensä ilosta kun lapsi on syntynyt. Ei ole
+hätääkään; mutta puhu hiljaa", sanoi äiti.
+
+"Minä kaipasin vaan sinun läsnäoloasi tullakseni vallan terveeksi",
+sanoi Ameera. "Minun kuninkaani, sinä olet ollut kovin kauan poissa.
+Mitä tulijaisia sinä tuot minulle? Oi, tällä kertaapa minä tuon lahjoja
+sinulle. Katso, minun elämäni, katso. Oletko milloinkaan nähnyt
+tuollaista lasta? Ei, minä olen liian heikko vetämään käsivarttanikaan
+hänen altaan."
+
+"Ole hiljaa sitten ja älä puhu. Minä olen luonasi, _bacheri_ (pikku
+vaimo)."
+
+"Oikeen sanoit, sillä nyt meitä liittää toisiimme side ja nuora
+(_peecharee_), jota ei mikään voi katkaista. Katso -- voitko sinä nähdä
+tässä valossa? Hän on sileä ja puhdas. Ei milloinkaan ole semmoista
+poikaa syntynyt. _Ya illah!_ hänestä on kasvava oppinut bramiini --
+ei, kuningattaren soturi. Ja sinä minun elämäni, rakastatko sinä minua
+yhtä paljon kun ennen, vaikka minä olen heikko ja sairas ja rasittunut?
+Vastaa suoraan."
+
+"Oi, minä rakastan niinkuin aina olen rakastanut, koko sielullani.
+Makaa hiljaa oma helmeni ja koeta levähtää."
+
+"Mutta älä sinä mene pois. Istu tässä minun vieressäni -- noin. Äiti,
+tämän talon hallitsija tarvitsee patjan. Tuo se hänelle." Samassa
+pienonen uusi tulokas, joka makasi Ameeran käsivarrella, liikahti
+hiukkasen. "Ahaa", sanoi Ameera, ääni rakkaudesta väreillen, "tämä
+poika on urheilia syntymästään saakka. Hän potkasta napsahuttaa minua
+kylkeen aika lailla. Onko milloinkaan syntynyt tuommoista lasta? Ja
+hän on meidän -- sinun ja minun. Pane kätesi hänen päänsä päälle,
+mutta varovasti, sillä hän on kovin nuori ja miehet ovat kömpelöitä
+semmoisissa seikoissa."
+
+Hyvin hellävaroen Holden siveli sormiensa päillä untuvaista päätä.
+
+"Hän on oikeauskoinen", sanoi Ameera; "sillä yöllä maatessani
+minä kuiskasin rukouskutsun ja meidän uskontunnustuksemme hänen
+korvaansa. Se on hyvin omituinen sattumus, että hänkin on syntynyt
+perjantaipäivänä kuten minäkin. Pitele varovaisesti häntä, oma elämäni;
+mutta hänpä voikin jo melkein tarttua kiini käsillään."
+
+Holden löysi pienen avuttoman kätösen, joka heikosti puristi hänen
+sormeaan. Tuo puristus koski sähkövirran tavoin kaikkiin hänen
+jäseniinsä ja aina sydänsopukkaan saakka. Siihen asti hän oli yksinomaa
+ajatellut Ameeraa. Nyt hän alkoi ymmärtää että oli toinenkin olento
+maailmassa, mutta hän ei voinut käsittää että se oli oikein hänen oma
+poikansa, jolla oli sielu kuten muillakin. Hän istautui ajattelemaan ja
+Ameera uinahti hiukan.
+
+"Mene kotiisi, sahib", sanoi Ameeran äiti kuiskaten. "Ei ole hyvä, että
+hän löytää sinut täällä herätessään. Hänen täytyy olla rauhassa."
+
+"Minä menen", sanoi Holden nöyrästi. "Tässä on rahaa. Pidä huolta minun
+pojastani että hän kasvaa ja saa kaikkea mitä tarvitsee."
+
+Hopean helinä herätti Ameeran. "Minä olen hänen äitinsä enkä
+palkkalainen", sanoi hän heikosti. "Pitääkö minun hoitaa häntä paremmin
+taikka huonommin rahojen tähden? Äiti, anna takasin rahat. Minä olen
+synnyttänyt herralleni pojan."
+
+Väsyneenä vaipui hän sikeään uneen melkein ennenkuin hän oli kunnolla
+lopettanut lauseensa. Holden hiipi hiljaa alas pihaan, sydän tyynenä.
+Pir Khan, tuo vanha talon vartija, hytkähteli mielihyvästä.
+
+"Tämä talo on nyt täydellinen", sanoi hän ja ilman pitempiä selityksiä
+työnsi Holdenin käteen sapelin, jota Pir Khan ennen oli käyttänyt
+palvellessaan kuningattaren poliisikunnassa. Sidotun vuohen määkyminen
+kuului kaivon luota.
+
+"Niitä on kaksi", sanoi Pir Khan -- "kaksi mitä oivinta vuohta. Minä
+ostin ne ja ne maksoivat paljon rahaa; ja koska täällä ei vietetä
+mitään syntymäjuhlaa, saan minä niiden lihat. Lyö kovasti sahib. Tämä
+on huono sapeli. Odota kunnes ne nostavat päänsä ylös maasta, jossa ne
+nyt pureksivat rinkikukkasia."
+
+"Miksi niin?" kysyi Holden hämmästyksissään.
+
+"Se on hänen syntymäuhrinsa. Mikäs sitten? Muutoinhan lapsi voisi
+kuolla kun ei häntä varjeltaisi kohtalolta. Tiedät kai sinä, köyhien
+suojelija, loitsusanat tällaisessa tilaisuudessa."
+
+Holden oli kerran ne oppinut, vaikk'ei hän silloin luullut niitä
+koskaan itse sanelevansa. Kun hän puristi kylmää sapelin kahvaa, muisti
+hän äkkiä kuinka lapsi tuolla yläkerrassa oli puristanut hänen sormeaan
+-- tuo lapsi, joka oli hänen oma poikansa -- ja hän rupesi pelkäämään
+että jos hän hänet kadottaa.
+
+"Lyö!" sanoi Pir Khan. "Ei koskaan elämä syty maailmassa, ellei sitä
+makseta toisella elämällä. Katso, vuohet ovat nostaneet päänsä. _Nyt_!
+Iske varmasti!"
+
+Tuskin tietäen mitä hän teki, Holden iski kaksi kertaa, mutisten
+muhamettilaisen rukouksen, joka sisälsi seuraavaa: "Kaikkivaltias!
+Tämän poikani sijasta minä uhraan sinulle elämän elämästä, veren
+verestä, pään päästä, luun luusta, karvan karvasta, nahan nahasta."
+Odottava hevonen päristeli ja nousi pystyyn haistaessaan lämmintä
+verta, joka räiskähti Holdenin ratsusaappaille.
+
+"Hyvin iskit!" sanoi Pir Khan pyyhkien sapelia. "Sotamies sinusta
+olisi pitänyt tulla. Mene iloisella mielellä, sinä taivahinen herra.
+Minä olen sinun palvelijasi ja sinun poikasi palvelija. Eläköön minun
+herrani tuhannen vuotta ja, ... onhan vuohien liha minun?"
+
+Pir Khan poistui kun hän täten oli saanut enemmän kuin kuukauden
+palkan. Holden hyppäsi satulaan ja ratsasti iltahämyssä matalalla
+leijuilevan savun halki. Hänen mielensä oli täynnä riemua ja hän tunsi
+jonkunmoista epämääräistä hellyyttä, joka ei koskenut mitään erityistä
+esinettä, mutta joka melkein tukehdutti häntä kun hän kumartui
+levottoman hevosensa kaulan yli. "En milloinkaan elämässäni ole
+tuntenut mitään tällaista", hän ajatteli. "Minun pitää mennä klubiin
+vähän tyyntymään."
+
+Klubissa oli biljaardipeli juuri alulla ja huone oli täynnä miehiä.
+Holden astui kiireesti valoisaan huoneesen toveriensa seuraan laulaen
+täyttä kurkkua:
+
+"Kun Baltimoressa kävelin, mä neidon tapasin."
+
+"Tapasitko?" kysäisi klubin sihteeri nurkastaan. "Sattuiko hän
+kertomaan sinulle, että sinun saappaasi ovat likomärät? Hyvä Jumala,
+mies, sehän on verta!"
+
+"Vielä mitä!" sanoi Holden ottaen biljaardikepin. "Saanko ottaa osaa
+peliin? Se on kastetta. Minä olen ratsastanut korkean laihon läpi. Kas
+peijakas! minun saappaani ovat todellakin aika siivossa!
+
+    "Ja jos se on tyttö, hän kultakihlat saa
+    Ja jos on poika, kuningastaan voi hän puolustaa
+    Miekallaan ja peitsellään ja siniviitassaan,
+    Ja niinkuin ennen isänsä..."
+
+"Keltanen siniselle -- viheriäinen seuraa", sanoi markööri
+yksitoikkoisesti.
+
+"Ja niinkuin ennen isänsä -- olenko minä viheriäinen, markööri? --
+ja niinkuin ennen isänsä -- ohhoh, jopa löin pahasti! -- hän kulkee
+laivassaan!"
+
+"Minä en ymmärrä, että sinulla on mitään syytä laulaa hoilotella",
+sanoi mallikelpoinen nuori virkamies pisteliäästi. "Hallitus ei ole
+erinomaisesti tyytyväinen sinun työhösi, kun hoidit Sandersin virkaa."
+
+"Onko tuo olevinaan muistutus korkeammalta taholta?" sanoi Holden
+hymyillen hajamielisesti. "Minä toivon voivani kestää sen."
+
+Puhe kääntyi nyt tuohon ijäti uuteen aineesen, kunkin töihin, ja tämä
+tyynnytti Holdenia, kunnes hänen oli aika lähteä pimeään autioon
+asuntoonsa, jossa hänen palveliansa otti häntä vastaan kuten semmoinen
+henkilö ainakin, joka tunsi kaikki hänen salaisuutensa. Holden pysyi
+valveilla suurimman osan yöstä ja hänen unelmansa olivat hauskaa laatua.
+
+
+II.
+
+"Kuinka vanha hän on nyt?"
+
+"_Ya illah!_ Oikeen miesmäinen kysymys! Hän on melkein kuuden viikon
+vanha, ja tänä iltana minä menen sinun kanssasi, oi elämäni, huoneen
+katolle lukemaan tähdet. Sillä se on onneksi. Hän on syntynyt
+perjantaipäivänä auringon merkin alla, ja minulle on sanottu, että
+hän elää kauvemmin kuin kumpikaan meistä ja tulee rikkaaksi. Voimmeko
+toivoa enempää, kulta?"
+
+"Emme voi. Mennään ylös katolle ja sinä luet tähtiä -- mutta ainoastaan
+muutamia, sillä taivas on paksussa pilvessä."
+
+"Talvisateet ovat myöhäsiä ja ne tulevat ehkä sopimattomaan aikaan.
+Joudu ennenkuin kaikki tähdet peittyvät. Minä olen koristanut itseni
+kauneimmilla jalokivilläni."
+
+"Sinä olet unohtanut parhaimman."
+
+"_Ah! meidän yhteisen_. Hän tulee myös. Hän ei vielä milloinkaan ole
+nähnyt taivasta."
+
+Ameera astui kapeille portaille, jotka veivät katolle. Lapsi lepäsi
+tyynenä ja räpäyttämättä silmiään hänen oikealla käsivarrellaan
+puettuna kalliisen hopeapaltteiseen muslimiin ja pieni myssy päässä.
+Ameera oli pukeutunut kaikkiin kalleuksiinsa. Timanttinappi, joka
+vastaa länsimaiden mushia, se kun näet kiinnittää huomion sierainten
+kaarevuuteen, kultainen otsakoristus, jota kaunistaa himmeät smaragdit
+ja täplikkäät rubiinit, raskas kultavanne, jota ei kaulaan kiinnittänyt
+muut pidäkkeet kuin puhtaan metallin nuorteus, ja helisevät
+hopearenkaat, jotka riippuivat pitkän matkaa alapuolella hänen ruusuisia
+nilkkojaan. Hän oli puettu vaalean vihreään muslimiin, kuten islamin
+tytär ainakin, olkapäästä kyynäsvarteen ja kyynäsvarresta ranteesen oli
+joukko hopeasia rannerenkaita, sidotut yhteen silkkilangoilla, rannetta
+koristi hennot lasirenkaat, jotka todistivat kuinka pehmeän kätösen
+yli ne olivat vedetyt, ja erittäin paksu kultanen rannerengas, joka ei
+ollenkaan kuulunut tämän maan koristuksiin, vaan jonka hän oli saanut
+lahjaksi Holdenilta, ja jota kiinnitti taidokas eurooppalainen lukko,
+huvitti häntä erinomaisen paljon.
+
+He istahtivat katon matalan valkosen kaiteen luo katsellen kaupunkia ja
+sen valkeita.
+
+"Nuo tuolla alhaalla ovat onnellisia", sanoi Ameera. "Mutta minä en
+usko että he ovat niin onnellisia kuin me. Enkä minä usko että valkoset
+_mem-logit_ ovat niin onnellisia. Vai mitä?"
+
+"Minä tiedän että he eivät ole."
+
+"Mistä sinä sen tiedät?"
+
+"He antavat lapsensa imettäjien hoidettavaksi."
+
+"Sitä minä en ole milloinkaan nähnyt", sanoi Ameera huoahtaen, "enkä
+minä tahtoisikaan nähdä sitä, _Ahi_!" -- hän nojasi päänsä Holdenin
+olkapäähän -- "minä olen lukenut neljäkymmentä tähteä ja nyt minua
+väsyttää. Katsoppas lasta, sinä minun elämäni rakkaus, hän lukee
+myöskin."
+
+Lapsi katseli silmät pyöreinä pimeätä taivasta. Ameera pani hänet
+Holdenin syliin ja poika makasi siinä itkemättä.
+
+"Miksi me häntä nimitämme keskenämme?" sanoi Ameera. "Katso! Väsyttääkö
+sinua katseleminen? Hänellä on vallan sinun silmäsi! Mutta suu --"
+
+"Se on sinun, oma armaani. Kuka sen tietäisi paremmin kuin minä?"
+
+"Se on semmoinen supukka suukkonen. Oi niin pienonen! Ja kuitenkin se
+huulillaan pitää koko minun sydämeni. Anna hänet jo minulle. Hän on jo
+ollut kovin kauvan minusta erillään."
+
+"Ei, anna hänen olla vielä, eihän hän vielä itke."
+
+"Kun hän itkee, niin sitten sinä annat hänet pois, niinkö? Millainen
+miesmäinen mies sinä olet! Kun hän itkee on hän vaan kahta kalliimpi
+minusta. Mutta, minun elämäni, minkä pikku nimen me annamme hänelle?"
+
+Tuo pieni olento lepäsi vallan Holdenin polvella. Se oli niin kovin
+avuton ja pehmeän pehmeä. Hän uskalsi tuskin hengittää, ettei
+musertaisi sitä. Vihreä aljo papukaija, jota pidetään jonkunmoisena
+suojelushenkenä useimmissa intialaisperheissä, liikahti orrellaan ja
+räpytteli uneliaisesti siivillään.
+
+"Tuossa on vastaus", sanoi Holden. "Mian Mittu on puhunut. Hän on
+oleva kuin papukaija. Kun hän kasvaa suureksi, hän puhuu paljon
+ja juoksentelee ympäri. Mian Mittu merkitsee papukaijaa sinun --
+mahomettilais-kielellä, eikö niin?"
+
+"Miksi me menemme niin kauvas?" sanoi Ameera tuskastuneesti.
+"Anna hänelle joku englantilainen nimi -- mutta ei sentään vallan
+englantilainen. Sillä hän on minun."
+
+"Olkoon hänen nimensä sitten Tota, sillä se on vallan englantilaisen
+nimen kaltainen."
+
+"Niin, Tota! ja se on myöskin papukaijan nimi. Suo minulle anteeksi,
+minun herrani, mitä äsken sanoin, mutta se on varmaa, että hän on liian
+pieni kestämään niin mahtavaa nimeä kuin Mian Mittu. Hän olkoon Tota
+-- meidän oma Tota. Kuuletko sinä pienonen? Pikku armas, Tota on sinun
+nimesi."
+
+Hän siveli lapsen poskea ja tämä herättyään rupesi inisemään niin
+että Holdenin piti antaa hänet Ameeralle, joka viihdytti hänet tuolla
+ihmeellisellä laululla "_Aré koko, Ja ré koko!_" se on:
+
+    Pois varis, pois pois!
+    Päästä lasta nukkumaan,
+    Luumut kasvaa varvikossa
+    Maksaa pennin vaan,
+    Naula maksaa pennin vaan,
+    _Baba_, -- pennin vaan.
+
+Sittenkun Tota oli moneen kertaan saanut kuulla noiden luumujen hinnan,
+kyyristyi hän kokoon ja nukkui. Molemmat lihavat Valkoset mullit
+pihassa märehtivät verkalleen iltaruokaansa, vanha Pir Khan oli istua
+kyykistynyt Holdenin hevosen eteen, poliisisapeli polvillaan, ja veteli
+hitaasti paksua vesipiippua, joka kurnutti kuin sammakko ojassa.
+Ameeran äiti kehräsi alemmalla verannalla ja puuovi oli lukittu ja
+pönkitetty. Kaupungin humusta kuului hääjoukon soitto katolle ja parvi
+lentäviä lintuja himmensi hetkisen kuun pintaa.
+
+"Minä olen rukoillut", sanoi Ameera pitkän vaitiolon jälkeen, poski
+käden nojassa -- "minä olen rukoillut kahta asiaa. Ensiksikin, että
+minä saisin kuolla sinun sijastasi, jos sinun kuolemasi on määrätty,
+ja toiseksi, että minä saisin kuolla tämän lapsen sijasta. Minä olen
+rukoillut profeettaa ja Beebee Miriamia. [Neitsyt Maaria.] Luuletko
+sinä, että jompikumpi heistä kuulee rukoukseni?"
+
+"Kuka ei kuulisi pienintäkin sanaa sinun huuliltasi?"
+
+"Minä pyysin vakavata vastausta ja sinä vastaat vaan imarrellen.
+Kuullaanko minun rukoukseni?"
+
+"Mistä minä voin sen tietää. Jumala on hyvin hyvä."
+
+"Siitä minä en ole varma. Kuuleppas nyt. Jos minä kuolen taikka jos
+lapsi kuolee, mikä sinun kohtaloksesi tulee? Sinä, joka jäät elämään,
+palajat ylpeiden Valkosten _mem-logien_ luo, sillä vertaiset pyrkivät
+vertaistensa luo."
+
+"Ei aina."
+
+"Niin, naiset tosin eivät. Mutta miesten laita on toinen. Kerran,
+myöhemmin, sinä palaat oman kansasi luo. Sen minä voisin kärsiä, sillä
+minä olen silloin kuollut. Mutta itse kuolemassakin sinä joudut minusta
+erillesi outoon paikkaan ja paratiisiin, jota minä en tunne."
+
+"Paratiisiinkohan?"
+
+"Tietysti, sillä mikä Jumala soisi sinulle pahaa? Mutta me kaksi --
+lapsi ja minä -- joudumme muuanne, ja me emme voi tulla sinun luoksesi,
+etkä sinä meidän luo. Menneinä aikoina, ennenkuin lapsi oli syntynyt,
+minä en ajatellut niitä asioita, mutta nyt ne ovat aina mielessäni. Se
+on hyvin ankaraa puhetta."
+
+"Kaikki tapahtuu niinkuin on sallittu. Huomisesta me emme tiedä,
+mutta tämän päivän ja rakkautemme me tunnemme. Ja olemmehan me nyt
+onnellisia."
+
+"Niin onnellisia, että meidän pitäisi koettaa tehdä onnemme
+pysyväiseksi. Ja sinun Beebee Miriamisi ehkä kuulee minun rukoukseni,
+sillä hänkin on nainen. Mutta sitten hän ehkä kadehtii minua. -- Ei
+miehen sovi jumaloida naista."
+
+Holden nauroi ääneensä Ameeran pikku mustasukkaisuuden puuskalle.
+
+"Eikö se sovi? No miksi sinä et sitten kiellä minua jumaloimasta sinua?"
+
+"Sinua jumaloimasta! Ja minua? Minun kuninkaani, huolimatta kaikista
+sinun suloisista puheistasi minä kyllä tiedän, että minä olen
+sinun palvelijasi ja orjasi ja tomu sinun jalkaisi alla. Enkä minä
+tahtoisikaan, että olisin toisin. Katso!"
+
+Ennenkuin Holden saattoi häntä estää, heittäytyi hän alas ja kosketti
+Holdenin jalkaa. Sitten nousi hän ylös hiukan naurahtaen ja painoi
+Totaa lujemmin rintaansa sanoen melkein hurjasti:
+
+"Onko se totta että nuo ylpeät valkoset _mem-logit_ elävät kolme kertaa
+niin kauan kuin minä. Onko se totta että he menevät naimisiin vasta
+vanhoina naisina."
+
+"He menevät naimisiin kuten muutkin -- sittenkun ovat kehittyneet
+naisiksi."
+
+"Sen minä tiedän, mutta heidät naidaan viidenkolmatta ikäisinä. Onko se
+totta?"
+
+"On kyllä."
+
+"_Ya illah!_ Viidenkolmatta vanhoina! Kuka ottaisi vapaasta tahdosta
+vaimon, joka on kahdeksankaantoista vuotta täyttänyt? Hän on jo vaimo
+-- joka vanhenee joka tunti. Viisikolmatta! Minä olen jo vanha eukko
+sillä iällä, ja --. Nuo _mem-logit_ ovat iäti nuoria. Voi kuinka minä
+vihaan heitä!"
+
+"Mitä heillä on tekemistä meidän kanssamme?"
+
+"En minä tiedä. Minä tiedän sen vaan että tässä maailmassa voi löytyä
+nainen, kymmenen vuotta vanhempi minua, joka voi tulla sinun luoksesi
+ja anastaa sinun rakkautesi kymmenen vuotta sen jälkeen kun minä jo
+olen vanha vaimo, harmaapäinen ja Totan pojan hoitaja. Se on väärin ja
+pahasti. Heidän pitäisi myöskin kuoleman."
+
+"Nyt sinä olet, ikävuosistasi huolimatta, lapsi, jonka minä otan
+syliini ja kannan alas portaita myöten."
+
+"Tota! Varo Totaa, minun herrani! Sinäpä se olet vallaton kuin pikku
+lapsi!" Ameera nosti Totan polvelleen suojaan nauraen, kun Holden
+sylissään kantoi heidät alas portaita. Tota avasi silmänsä ja hymyili
+kuin pieni enkeli.
+
+Hän oli hiljainen lapsi ja ennenkuin Holden oikein taisi käsittää että
+hän oli maailmassakaan, oli hänestä kasvanut pikku kullankarvanen
+lemmikki, joka oli tuon kaupungin laidassa olevan talon itsevaltias.
+Nämät kuukaudet olivat täydellisen onnen aikaa Holdenille ja Ameeralle
+-- onnen, joka oli vallan erillään maailmasta, suljettuna tuon puisen
+oven takana, jota Pir Khan vartioitsi. Päiväseen aikaan Holden hoiti
+virkaansa säälien sydämestään sellaisia, jotka eivät olleet yhtä
+onnellisia kuin hän, ja osoittaen semmoista mieltymystä pikku lapsiin,
+että moni äiti aseman pienissä seurueissa sekä ihmetteli että oli
+hyvillään. Illan hämärtäessä hän palasi Ameeran luo, joka oli vallan
+täynnä juttuja Totan ihmeellisistä toimista: kuinka hän oli taputellut
+käsiään ja liikutellut sormiaan semmoisella voimalla ja tarkoituksella
+että se oli vallan ilmeinen ihme; kuinka hän sitten myöhemmin oli aivan
+itsestään ryöminyt pois matalalta makuusijaltaan lattialle ja seisonut
+molemmilla jaloillaan kolmen hengenvetämän ajan. "Ja ne olivat pitkiä
+hengenvetämiä, sillä minun sydämeni oli ilosta vallan värähtämättä",
+sanoi Ameera.
+
+Sitten Tota otti leikkitoverikseen molemmat mullit, pienen harmaan
+oravan, faraorotan, joka eli kolossa kaivon luona ja varsinkin Mian
+Mittu papukaijan, jonka höyheniä hän armottomasti nyki, ja Mian Mittu
+kirkui kunnes Ameera ja Holden saapuivat.
+
+"Voi sinua veitikka! Sinä pikku jättiläinen! Noinko sinä kohtelet
+veljeäsi katolla! _Tobah, tobah!_ Hyi, hyi! Mutta minäpä tiedän
+loitsukeinon, joka tekee hänet viisaaksi kuin Suleiman ja Aflatoun
+[Salomo ja Plato]. Katsoppas nyt", sanoi Ameera. Hän otti koruompelulla
+koristetusta kukkarosta kourallisen mantelia. "Katso! Me luemme
+seitsemän. Jumalan nimessä!"
+
+Hyvin vihasena ja höyhenet pörröllään asetettiin Mian Mittu häkkinsä
+katolle, ja istuutuen lapsen ja linnun väliin Ameera musersi ja kuori
+mantelin hampaillaan, jotka olivat manteliakin valkosemmat. "Tämä
+on varma taikakeino, minun elämäni; älä naura. Katso, minä annan
+papukaijalle toisen puolikkaan ja Totalle toisen." Mian Mittu nokkasi
+varovasti toisen puolikkaan Ameeran huulilta ja hän suuteli toisen
+puolikkaan lapsen suuhun, joka söi sen hitaasti, silmät kummastelevina.
+"Tämän minä teen seitsemänä päivänä ja varmaan hän, joka on meidän
+omamme, on kasvava taitavaksi puhujaksi ja viisaaksi. Oi Tota, mikä
+sinusta tuleekaan kun sinä kasvat mieheksi ja minä olen harmaapäinen?"
+Tota veti lihavat jalkansa somasti käppyrään. Hän osasi kontata eikä
+viitsinyt kuluttaa elämänsä kevättä turhissa puheissa. Hän tahtoi nykiä
+Mian Mittu papukaijan höyheniä.
+
+Kun Tota oli kohonnut arvoasteissa niin paljon, että hän oli saanut
+hopeaisen vyön, joka yhdessä hänen kaulaansa ripustetun neliskulmaisen
+ja hopeaan piirretyn tenhokalun kanssa muodosti tärkeimmän osan hänen
+puvustaan, silloin hän läksi käydä lylleröimään vaaralliselle retkelle
+pihan poikki Pir Khanin luo ja tarjosi hänelle kaikki kalleutensa
+palkaksi, jos hän vaan antaisi hänen ratsastaa edes hiukkasen Holdenin
+hevosella. Tota oli nähnyt mummonsakin siten hierovan kauppaa
+verannalla pikku tavarain kauppiaiden kanssa. Pir Khan itki, asetti
+tuon pehmeän pikku jalan harmaahapsisen päänsä päälle alamaisuutensa
+merkiksi ja kantoi tuon rohkean seikkailijan takaisin äitinsä syliin,
+vakuuttaen että Totasta tulisi monen miehen johtaja, ennenkuin hänelle
+partakaan oli kasvanut.
+
+Eräänä kuumana iltana kun hän istui lattialla isänsä ja äitinsä
+keskellä katsellen katupoikien alkamaa loppumatonta paperileija-sotaa,
+hän pyysi isäänsä antamaan hänellekin paperileijan, jota Pir Khan saisi
+lennättää, sillä häntä peloitti leikkiä sellaisten esineitten kanssa,
+jotka olivat häntä itseään suuremmat; ja kun Holden sanoi häntä pikku
+narriksi, nousi hän seisomaan ja sanoi verkalleen, tuntien syvästi oman
+arvonsa: "_Hum park nahin hai. Hum admi hai_." (Minä en ole mikään
+narri, minä olen mies.)
+
+Tuo vastaus herätti omituisia tunteita Holdenissa ja pani hänet
+todenteolla miettimään Totan tulevaisuutta.
+
+Hänen ei olisi tarvinnut siitä huolehtia. Totan elämä tuotti liian
+täydellistä iloa kestääkseen kauvan.
+
+Siitä syystä se otettiin pois, niinkuin monet asiat Intiassa otetaan
+pois, äkkiä ja aavistamatta. Tämän talon pikku hallitsija, kuten Pir
+Khan häntä nimitti, kävi surulliseksi ja valitteli vaivoja, hän, joka
+ei tuskista ennen mitään tiennyt. Ameera, hurjana pelvosta, hoiti häntä
+yöt päivät, mutta toisen päivän aamun sarastaessa Intian tavallinen
+syyskuume sammutti Totan elämän. Tuntui vallan mahdottomalta, että hän
+voisi kuolla, ja Ameera ja Holden eivät ensimmältä voineet käsittää,
+että se todellakin oli kuollut ruumis, joka makasi vuoteella. Sitten
+Ameera löi päätään huoneen seinään ja olisi heittäytynyt pihakaivoon,
+ellei Holden väkivoimalla olisi häntä estänyt.
+
+Ainoastaan yksi armo suotiin Holdenille. Kun hän ratsasti virastoonsa
+heleässä aamuvalossa, löysi hän siellä odottamassa tavattoman paksun
+postilaukun, joka vaati tarkkaa miettimistä ja kovaa työtä. Hän ei
+kuitenkaan käsittänyt tätä jumalien hyvyyttä.
+
+
+III.
+
+Kun kuula ensin iskee, ei se tuota enempää tuskaa kuin jos hyppysillään
+hiukan nipistäisi. Runneltu ruumis ei ilmoita vastalausettaan sielulle
+ennenkuin kymmenen taikka viidentoista sekunnin kuluttua. Sitten tulee
+jano, pakotus ja kuoleman kamppaus ja ääretön valitusten paljous.
+Holden käsitti tuskansa hitaasti niinkuin hän oli käsittänyt onnensakin
+ja hänellä oli sama pakoittava tarve salata sen pienimmätkin jäljet.
+Alussa hänestä tuntui vaan niinkuin jotain olisi irtautunut hänestä
+ja että Ameera tarvitsi lohdutusta, kun hän istui tuolla pää polviin
+kumarruksissa, väristen, kun Mian Mittu katolla huusi "Tota! Tota!"
+Lopulta koko hänen jokapäiväinen elämänsä loukkasi häntä. Se oli
+ilmeinen vääryys että ainoakaan lapsi asemalla oli elossa ja mellasteli
+iltasilla kun hänen oma lapsensa makasi kuolleena. Se tuotti niin
+polttavaa tuskaa kun joku niistä kosketti häntä, ja kun onnelliset
+isät kertoivat lastensa viimeisistä urostöistä, sattui se häneen kuin
+puukon pisto. Hän ei voinut selittää tuskaansa. Hänelle ei ollut
+apua, ei lohdutusta, ei osanottoa, ja Ameera kuljetti häntä joka ilta
+koko itsesyytösten helvetin läpi, joka on valmistettu niille, jotka
+ovat kadottaneet lapsen ja uskovat että pikkunen -- pienen pieni --
+lisävarovaisuus vaan olisi lapsen pelastanut. Ei ole monta helvettiä,
+jotka olisivat tätä pahempia, mutta Holden tuntee henkilön, joka on
+täydessä järjessään istautunut miettimään, että voiko vai eikö voi
+häntä syyttää vaimonsa kuolemasta.
+
+"Ehkä", oli Ameeran tapa sanoa, "ehkä minä en kylliksi suojellut häntä.
+Suojelinko minä vai enkö minä suojellut häntä? Aurinko, joka paistoi
+katolle kun hän leikki siellä niin kauvan yksinään, ja minä -- _ahi!_
+minä olin käherryttämässä tukkaani -- aurinko ehkä silloin tuotti
+häneen kuumeen. Jos minä olisin varoittanut häntä välttämään aurinkoa,
+olisi hän ehkä elossa. Mutta, oi minun elämäni, sano että minä olen
+syytön! Sinä tiedät, että minä rakastin häntä niinkuin minä rakastan
+sinua! Sano että minua ei voi syyttää, muutoin minä kuolen -- minä
+kuolen!"
+
+"Ei ketään voi syyttää. Jumala sen tietää, ettei voi. Se oli sallittu,
+ja kuinka me olisimme voineet sitä estää? Se on ollutta ja mennyttä.
+Anna olleen olla, armas!"
+
+"Hän oli minulle koko sydämeni. Kuinka minä voin olla ajattelematta
+sitä kun minun käsivarteni tuntee joka yö, että hän ei ole siinä? _Ahi!
+Ahi!_ Oi Tota, tule takasin minulle -- palaja jälleen, ja olkaamme
+kaikki yhdessä kuten ennenkin!"
+
+"Rauhoitu! rauhoitu! Itsesi tähden ja minun tähteni, jos sinä rakastat
+minua, rauhoitu."
+
+"Tästä minä näen, että sinä et siitä välitä, ja mitäpä sinä
+välittäisitkään? Valkosten miesten sydän on kivestä ja sielu raudasta.
+Voi, jos minä olisin nainut miehen omasta kansastani -- vaikka hän
+olisi lyönytkin minua -- enkä milloinkaan olisi syönyt muukalaisen
+leipää!"
+
+"Olenko minä muukalainen, minun poikani äiti?"
+
+"Mikäs muu sahib? ... Voi, anna minulle anteeksi -- anna! Kuolema
+on tehnyt minut hulluksi. Sinä olet minun sydämeni elämä, ja minun
+silmieni valo, ja elämäni henki, ja -- ja minä olen työntänyt sinut
+luotani, vaikkapa silmänräpäyksenkin vaan. Jos sinä menet pois, keltä
+minä sitten pyydän apua? Älä suutu. Usko minua, se oli tuska, joka
+puhui, enkä minä, sinun orjasi."
+
+"Sen minä tiedän -- minä tiedän. Meistä kolmesta on nyt vaan kaksi
+jäljellä. Sitä suuremmasta syystä meidän nyt pitäisi koettaa olla yksi."
+
+He istuivat lattialla vanhaan tapaansa. Oli lämmin yö aikaisin
+keväällä, kalevantulet leimahtelivat taivaan rannalta ja etäältä kuului
+silloin tällöin hiljaista ukkosen jyrinätä. Ameera nojautui Holdenin
+syliin.
+
+"Kuiva maa huutaa lehmän lailla sadetta, ja minä -- minä pelkään. Näin
+ei ollut silloin kun me tähtiä luimme. Mutta sinä rakastat minua yhtä
+paljon kuin ennen, vaikka yksi side on katkennut? Vastaa."
+
+"Minä rakastan enemmän kuin ennen, sillä meidän yhteinen surumme on
+uutena siteenä; ja sen sinä tiedät."
+
+"Niin, tiedän", sanoi Ameera kuiskaten hiljaa. "Mutta minusta tuntuu
+niin hyvältä kun kuulen sinun sanovan niin, minun elämäni, joka olet
+niin voimakas auttamaan. Minä en tahdo olla lapsi enää, vaan vaimo ja
+sinulle apuna. Kuule. Anna minulle _sitarani_, niin minä tahdon laulaa
+tyynesti."
+
+Hän otti kevyen hopealla silatun _sitaran_ ja alkoi laulaa suuresta
+sankarista Rajá Rasalusta. Käsi hapuili kieliä, ääni tuntui epäröivältä
+ja taukosi vähä väliä, ja erään matalan äänen kohdalla muuttui tuoksi
+pieneksi kehtolaulu paraksi, jossa kerrotaan pahasta variksesta:
+
+    Luumut kasvaa varvikossa,
+    Maksaa pennin vaan,
+    Naula maksaa pennin vaan, _Baba_ -- pennin --
+
+Sitten tulivat kyyneleet ja tuo surkea kapina kohtaloa vastaan, kunnes
+hän nukkui hiljaa valitellen unissaan ja puristaen oikeata käsivarttaan
+likelle ruumistaan ikäänkuin hän sillä olisi tahtonut suojella jotain,
+jota ei ollut siinä.
+
+Tämän yön jälkeen elämä kävi hiukan helpommaksi Holdenille. Tuo
+alituinen suru, jonka kuolema tuotti, pakoitti hänet työhön ja työ
+virkisti häntä täyttämällä hänen ajatuksensa kahdeksan tai yhdeksän
+tuntia päivässä. Ameera istui yksin kotona ja hautoi suruansa, mutta
+hänkin kävi onnellisemmaksi kun hän huomasi että Holden oli tyynempi,
+kuten naisten tapa on. He tunsivat onnea taas, mutta täällä kertaa
+varovasti.
+
+"Siitä syystä, että me rakastimme Totaa, hän kuoli. Jumala kadehti
+meitä", sanoi Ameera. "Minä olen ripustanut suuren mustan saviastian
+meidän ikkunaamme torjumaan pahoja silmäyksiä meistä, ja me emme saa
+huutaa iloamme, vaan meidän pitää kulkea hiljaa tähtien alla, muutoin
+Jumala löytää meidät. Eikös se ole hyvin puhuttu, sinä arvoton?"
+
+Hän oli aikonut sanoa: sinä rakastettu, mutta muutti sen näyttääkseen
+täten kuinka vakavasti hän tarkoitti, mitä oli puhunut. Mutta suutelo,
+joka seurasi tuota uutta nimeä, oli semmoinen että mikä jumala tahansa
+olisi sitä kadehtinut. He kulkivat edestakasin sanoen: "Se on turhaa --
+se on turhaa", ja toivoen että kaikki haltiat nyt kuulisivat heitä.
+
+Mutta haltiat hommailivat muita asioita. He olivat suoneet
+kolmellekymmenelle miljoonalle ihmisiä neljä onnen vuotta, jolloin
+ihmiset elivät mukavasti, vuodentulo oli varmaa ja syntyneitten
+lukumäärä oli vuosi vuodelta kasvamassa; maakunnista ilmoitettiin
+että yksinomaa maata viljelevä väki oli lisääntynyt niin, että nyt
+asui kullakin neliöpenikulmalla tuota rasitettua maata vaihdellen
+yhdeksästäsadasta kahteentuhanteen henkeen. Jo oli aika tehdä
+tilaa. Parlamentin jäsen Ala-Tootingista, joka kulki ympäri Intiaa
+silinterihatussa ja hännystakissa, puhui laveasti Britannian lain
+siunauksesta ja lausui ainoana tarpeellisena toivomuksenaan, että
+pantaisiin toimeen asianomaisesti vahvistettu valitsijasysteemi ja
+yleinen äänestys-oikeus. Hänen kärsivälliset isäntänsä hymyilivät ja
+pyysivät häntä olemaan tervetullut, ja kun hän keskeytti puheensa
+ilmoittaakseen sulosanoilla ihastustansa veripunasesta dhakpuun
+kukasta, joka nyt kukki liian aikaisin, siten ennustaen sairaita
+aikoja, niin silloin he hymyilivät vielä entistä enemmän.
+
+Se oli Kot-Kumharsenin maakunnan varapäällikkö, joka kerran klubissa
+puoleksi leikillisesti kertoi erään tapahtuman, mikä sai Holdenin veren
+jäähtymään, hänen kuunnellessaan loppujuttua.
+
+"Hän ei kiusaa enää ketään. En ole eläessäni nähnyt niin hämmästynyttä
+ihmistä. Voi helkkari, minä luulen että hän aikoo nostaa siitä
+kysymyksen parlamentissa. Hänen matkatoverinsa samassa laivassa --
+joka ruokapöydässä istui hänen vieressään -- sairastuu koleraan ja
+kuolee kahdeksassatoista tunnissa. Älkää naurako pojat. Parlamentin
+jäsen Ala-Tootingista on äärettömästi suutuksissaan siitä; mutta hän
+on vielä enemmän peloissaan. Minä luulen, että hän hommaa kirkastetun
+persoonansa pois koko Intiasta."
+
+"Minä antaisin hyvin paljon, jos kolera hänetkin tapaisi. Se pidättäisi
+muutamia hänen kaltaisiaan valtioviisaita asemillaan. Mutta mitä
+nyt kuuluu kolerasta? Tämähän on vallan liian aikaista semmoisille
+seikoille", sanoi eräs hyödyttömän suolannuolimen hoitaja. "Kyllä kai",
+sanoi maakunnan varapäällikkö miettiväisenä. "Me olemme kasvattaneet
+heinäsirkat luonamme. Meillä on paikka paikoin kolera kaikkialla
+pohjoisessa -- me sanomme ainakin 'paikka paikoin' siisteyden vuoksi.
+Kevättouvot ovat huonot viidessä maakunnassa, eikä kukaan ihminen näytä
+tietävän missä talvisateet viipyvät. Meillä on nyt maaliskuu kohta
+käsissä. Minä en tahdo ketään pelottaa, mutta minusta näyttää siltä
+kuin luonto aikoisi lopettaa laskunsa tänä kesänä paksulla verisellä
+viivalla."
+
+"Juuri kun minä aioin pyytää virkavapautta", sanoi ääni toiselta puolen
+huonetta.
+
+"Tänä vuonna ei anneta paljon virkavapauksia, mutta sitä enemmän taitaa
+tapahtua virkaylennyksiä. Minä olen tullut tänne anomaan hallitukselta
+että minun toivomani kanavan rakentaminen pantaisi hätäaputöitten
+luetteloon. Nyt on paha tuuli, joka ei ennusta mitään hyvää. Minä saan
+vihdoin viimeinkin tuon kanavan valmiiksi."
+
+"Se on siis tuo vanha veisu", sanoi Holden, "nälänhätä, kuume ja
+kolera?"
+
+"Ei, ei suinkaan! Ainoastaan paikkakunnallinen puute ja eri
+vuodenaikoina esiintyvien tautien tavallista suurempi ilmaantuminen.
+Sen saatte lukea kaikissa virallisissa ilmoituksissa, jos elätte vielä
+ensi vuonna. Te olette onnen poika. Teillä ei ole vaimoa, joka on
+toimitettava pois vaarapaikoilta. Vuoristoasemat tulevat olemaan täynnä
+vaimoväkeä tänä vuonna."
+
+"Minä luulen että te olette taipuvainen liiottelemaan puhetta
+basaareissa", sanoi nuori virkamies sihteeristöstä. "Minä olen
+huomannut --"
+
+"Ehkä olette", sanoi maakunnan päällikkö, "mutta teillä on hyvin paljon
+vielä huomattavaa poikani. Sillä välin minä tahdon huomauttaa teille
+--" Ja hän veti virkamiehen sivulle ja rupesi keskustelemaan tuon
+kanavan rakennustavasta, joka oli semmoisena sydänasiana hänelle.
+
+Holden palasi asuntoonsa ja alkoi ymmärtää ettei hän ollut yksin
+maailmassa, ja että hän oli levoton toisen tähden, mikä on erinomaisen
+tyydyttävä pelvon tunne miehen sielulle.
+
+Kaksi kuukautta myöhemmin, kuten päällikkö oli ennustanut, alkoi luonto
+kuitata laskujansa verisellä kynällä. Heti kevättouvon kantapäillä
+alkoi kuulua leivän huuto, ja hallitus, joka oli määrännyt, ettei
+kukaan saisi kuolla nälkään, lähetti vehnää. Sitten tuli kolera
+kaikilta kompassin suunnilta. Se hyökkäsi puolen miljoonan lukuiseen
+pyhissävaeltaja-joukkoon erään pyhän arkun luona. Moni kuoli jumalansa
+jalkain juureen, toiset pakenivat ympäri maata tuoden ruton mukanaan.
+Se hiipi alkuasukasten vallitettuun kaupunginosaan ja tappoi kaksisataa
+henkeä päivässä. Väki tulvaili juniin, riippuen kiinni astuinlaudoissa
+ja lymyten vaunujen katolla; ja kolera seurasi heitä, sillä joka
+asemalla vedettiin asemasillalle kuolleita ja kuolevaisia, jotka
+haisivat kalkkivedelle ja karbolihapolle. Ne kuolivat tienvieriin ja
+englantilaisten hevoset säikähtivät ruumiita heinikossa. Sadetta ei
+kuulunut ja maa kovettui rautaiseksi ettei kukaan pääsisi piiloutumaan
+sen sisään. Englantilaiset lähettivät vaimonsa vuoristoon ja palasivat
+työhönsä, yleten virassaan aina sitä myöten kuin heitä määrättiin
+täyttämään sotarinnassa syntyneitä aukkoja. Holden, kipeänä pelvosta,
+että hän ehkä kadottaisi kalleimman aarteensa maan päällä, oli
+koettanut parastansa saadakseen Ameeran lähtemään äitinsä kanssa
+Himalayan tienoille.
+
+"Minkätähden minä menisin?" sanoi hän eräänä iltana katolla.
+
+"Täällä on tautista, ja väkeä kuolee, ja kaikki valkoset _mem-logit_
+ovat menneet."
+
+"Kaikkiko?"
+
+"Kaikki -- paitsi ehkä joku vanha jöröpää, joka loukkaa miehensä
+sydäntä jäämällä tänne kuoleman vaaraan."
+
+"No niin; se joka jää, on minun sisareni, ja sinä et saa häntä
+ylenkatsoa, sillä minäkin käyn vanhaksi. Minä olen iloinen siitä että
+kaikki ylpeät Valkoset _mem-logit_ ovat menneet."
+
+"Puhunko minä vaimolle vai lapselle? Lähde vuoristoon ja minä pidän
+huolen siitä, että sinä matkustat kuin kuninkaan tytär. Ajattele
+lapsukainen. Punaseksi kiillotetuissa mullivaunuissa, jotka ovat
+hunnulla ja uutimilla peitetyt, metalliset papukaijat vaunujen aisoissa
+ja punanen vaate riippumassa. Minä lähetän kaksi palvelijata sinua
+saattamaan, ja --"
+
+"Lopeta jo! Sinä se olet lapsi kun tuommoista puhut. Mitä hyötyä
+minulla on semmoisista leluista? _Hän_ olisi hyväillyt mulleja,
+leikkinyt satulaloimen kanssa. Hänen tähtensä, ehkä -- sinä olet tehnyt
+minut hyvin englantilaiseksi -- minä olisin lähtenyt. Nyt minä en
+tahdo. Antaa _mem-logien_ paeta."
+
+"Heidän miehensä lähettävät heidät, armas."
+
+"Hyvin sinä puhut. Mistä saakka sinä olet ollut minun mieheni, jolla
+on valta määrätä, mitä minun tulee tehdä? Minä olen vaan synnyttänyt
+sinulle pojan. Sinä olet minulle ainoastaan minun sieluni koko
+toivo. Kuinka minä voisin erota sinusta kun minä tiedän, että jos
+sinua onnettomuus kohtaisi, vaikkapa niin pienen pieni kuin minun
+pikkusormeni kynsi -- eikös se ole pieni? -- niin minä sen tietäisin,
+vaikka olisin paratiisissa? Ja täällä, tänä kesänä sinä voisit kuolla
+-- ah, _janee_, kuolla! -- ja kuollessa sinä pyytäisit apua Valkoselta
+vaimolta ja viimeisessä silmänräpäyksessä hän ryöstäisi sinun lempesi
+minulta."
+
+"Mutta lempi ei synny silmänräpäyksessä eikä kuolinvuoteella."
+
+"Mitä sinä tiedät lemmestä, sinä kivisydän? Hän ottaisi sinun viimeiset
+kiitoksesi, ja Jumalan ja Profetan ja Beebee Miriamin kautta, sitä minä
+en milloinkaan kestäisi. Minun herrani ja minun armaani, älä puhu enää
+tuommoista järjetöntä minun pois lähdöstäni. Siellä, missä sinä olet,
+siellä olen minäkin. Sillä hyvä."
+
+Hän kietoi käsivartensa Holdenin kaulaan ja pani kämmenensä hänen
+suulleen.
+
+Eipä ole juuri onnea sen täydellisempää kuin se joka on anastettu
+miekan varjossa. He istuivat yhdessä nauraen ja nimittäen toisiaan
+vallan ääneensä kaikilla lempinimillä, jotka suinkin saattoivat
+herättää jumalien raivoa. Kaupunki heidän allaan oli täynnä omaa
+kurjuuttaan. Rikkivalkeat leimusivat kaduilla, väki hindulaisissa
+temppeleissä kirkui ja ulvoi, sillä jumalat eivät tahtoneet kuulla
+näinä päivinä. Suuren muhamettilaisen alttarin luona pidettiin
+jumalanpalvelusta ja minareeteista kaikui melkein lakkaamatta kutsut
+rukouksiin. He kuulivat valitukset taloista, joissa kuolo oli käynyt,
+ja kerran kuului erään äidin tuskan huuto, hän kun oli menettänyt
+lapsensa ja rukoili häntä palajamaan takasin. Hämärässä he näkivät
+kuolleita kannettavan pitkin kaupungin katuja ja jokaista paaria
+seurasi oma pieni murehtijajoukkonsa. Siitä syystä he suutelivat
+toisiaan ja värisivät.
+
+Luonnon lasku oli verinen ja ankara, sillä maa oli kovin rasittunut ja
+tarvitsi hengenvuoroa ennenkuin jokapäiväiselämän virta taas pääsisi
+peittämään sen. Kypsymättömien isien ja kehittymättömien äitien
+lapsilla ei ollut mitään vastustusvoimaa. He olivat peloissaan ja
+odottivat hiljaa, että miekka taas kätkeytyisi tuppeensa marraskuussa,
+jos niin oli sallittu. Englantilaisten joukossa syntyi aukkoja,
+mutta ne aukot täytettiin. Hallituksen hätäaputyöt, kolerasairaalat,
+lääkkeiden jakaminen ja mahdollinen terveyden hoito menestyivät, sillä
+niin oli käsketty.
+
+Holdenia oli käsketty pitämään varalta, että olisi valmiina lähtemään
+täyttämään sen miehen paikkaa, joka ensiksi kaatuisi. Jokaisena
+päivänä hänen täytyi olla kaksitoista tuntia näkemättä Ameeraa; ja
+hän saattoi kuolla kolmen tunnin kuluessa. Holden ajatteli, millaista
+hänen tuskansa olisi, ellei hän kolmeen kuukauteen saisi nähdä Ameeraa,
+taikka jos Ameera kuolisi hänen ollessaan poissa. Hän oli niin varman
+varma siitä, että Ameera kuolisi -- niin varma, että kun hän nosti
+katseensa telegrammista ja näki Pir Khanin hengästyneenä ovessa, niin
+hän naurahti ääneensä. "No?" -- kysyi hän.
+
+"Kun huuto kaikuu yössä ja henki värähtelee kurkussa, kuka tietää
+tenhovoiman, joka silloin voi auttaa? Joudu nopeaan, taivahinen. Se on
+musta kolera."
+
+Holden ratsasti täyttä karkua kotiinsa. Taivas oli synkkänä pilvistä,
+sillä tuo kauvan viipynyt sade oli nyt saapunut ja kuumuus oli
+vähenemässä. Ameeran äiti oli häntä vastassa pihalla, valitellen: "Hän
+on kuolemaisillaan. Hän on kuoleman oma. Hän on jo melkein kuollut.
+Mitä minun pitää tehdä, sahib?"
+
+Ameera makasi siinä huoneessa, jossa Tota oli syntynyt. Hän ei
+ollenkaan liikahtanut kun Holden tuli, sillä ihmissielu rakastaa
+yksinäisyyttä ja kun se on valmis lähtemään pois, se lymyytyy usvaiseen
+rajamaahan, johon elävät ihmiset eivät voi sitä seurata. Musta kolera
+tekee työnsä hiljaa ja selittämättä. Ameera oli eroamaisillaan
+elämästä, ikäänkuin kuolon enkeli itse olisi laskenut kätensä hänen
+päällensä. Tuo nopea hengitys näytti osoittavan, että hän joko
+pelkäsi tai tunsi tuskaa, mutta ei silmä eikä suu vastannut Holdenin
+suuteloihin. Tässä ei voinut mitään, ei sanoa, ei tehdä. Holden saattoi
+vaan odottaa ja kärsiä. Sateen ensi pisarat alkoivat tipahdella katolle
+ja hän saattoi kuulla ilohuutoja kuivuneesta kaupungista.
+
+Sielu palasi takasin vähäksi aikaa ja huulet liikkuivat. Holden
+kumartui alas kuuntelemaan. "Älä ota mitään minusta", sanoi Ameera.
+"Älä ota mitään hivuksia minun päästäni. _Hän_ pakoittaisi sinut
+polttamaan ne sitten myöhemmin. Sen liekin minä tuntisin. Lähemmä!
+Tule lähemmäksi! Muista vaan, että minä olin sinun ja synnytin sinulle
+pojan. Vaikka sinä huomenna naisit valkosen naisen, on sinulta
+ainaiseksi otettu pois tuo ilo puristaa syliisi esikoista poikaasi.
+Muista minua kun sinun poikasi on syntynyt -- tuo poika, joka on
+kantava sinun nimeäsi kaikkien kuullen. Hänen onnettomuutensa tulkoon
+minun päälleni. Minä tunnustan -- minä tunnustan" -- huulet henkäsivät
+loppusanat hänen korvaansa -- "ettei ole muuta jumalaa kuin -- -- sinä
+armas."
+
+Sitten hän kuoli. Holden istui hiljaa ja kaikki hänen ajatuksensa
+olivat hyytyneet, kunnes hän kuuli Ameeran äidin nostavan uudinta.
+
+"Onko hän kuollut, sahib?"
+
+"Hän on kuollut."
+
+"Silloin minun pitää murehtia, ja sitten minä otan tämän talon
+huonekalut huostaani; sillä ne tulevat olemaan minun. Eihän sahib tahdo
+sitä kieltää. Sehän on niin vähän, niin kovin vähän, sahib, ja minä
+olen vanha vaimo. Minä tahtoisin maata mukavasti."
+
+"Jumalan tähden, ole vaiti nyt! Mene valittamaan jonnekin, jossa minä
+en voi sinua kuulla."
+
+"Sahib, hän on haudattava neljän tunnin kuluessa."
+
+"Minä tunnen tavat. Minä menen ennenkuin hänet viedään pois. Se seikka
+on sinun vallassasi. Pidä huolta, että vuode -- jolla -- jolla -- hän
+lepää --"
+
+"Ahaa! Tuo kaunis punanen sohva. Minä olen jo kauvan toivonut --"
+
+"Että vuode jätetään koskematta minua varten. Kaikki muu koko talossa
+on sinun. Vuokraa rattaat, ota kaikki ja mene pois ja korjaa ennen
+auringon nousua kaikki tyyni paitsi sen, mitä minä olen käskenyt mulle
+säästämään."
+
+"Minä olen vanha vaimo. Minä tahtoisin viipyä täällä edes
+murehtimispäivät, ja nyt on sadekin juuri alkanut. Minnekä minä menen?"
+
+"Mitä se minua liikuttaa? Minun käskyni on että sinä menet. Huonekalut
+ovat tuhannen rupeen arvoiset ja minun lähettilääni tuo sinulle sata
+rupeeta tänä iltana."
+
+"Se on kovin vähän. Ajattele rattaiden vuokraa."
+
+"Sinä et saa mitään ollenkaan ellet nyt lähde ja joutuun! Oi vaimo,
+mene tiehesi ja jätä minut kuolleeni luo!"
+
+Äiti mennä laahusti alas rappusia ja huolissaan että vaan saisi
+huonekalut haltuunsa, unohti valittaa. Holden jäi Ameeran luo ja sade
+tulvaili katolle. Hän ei voinut ajatella yhtäjaksoisesti tuon melun
+tähden, vaikka hän kyllä koetti. Sitten neljä lakanoihin verhottua,
+aaveen tapaista olentoa hiipi yksitellen huoneesen ja tirkistelivät
+häntä huntujensa läpi. Ne olivat kuolleen pesijöitä. Holden läksi
+huoneesta ja meni hevosensa luo. Hän oli saapunut tänne kuolettavassa,
+tukahduttavassa helteessä kahlaten nilkankorkuisessa tomussa. Nyt hän
+löysi pihan sateen valamana lammikkona täynnä sammakoita; keltanen
+puro tulvaili portin alitse ja vinkuva tuuli ajoi sadenuolet rakeitten
+tapaan multavalleja vastaan. Pir Khan värisi pienessä kojussaan portin
+luona, ja hevonen polki levottomana vedessä.
+
+"Minulle on kerrottu sahibin käsky", sanoi Pir Khan. "Se on hyvä.
+Tämä talo on nyt autio. Minä menen myöskin, sillä minun apinanaamani
+muistuttaisi vaan siitä, mikä on ollut. Mitä sohvaan tulee, tuon
+minä sen aamulla sinun taloosi. Mutta muista, sahib, se on oleva
+sinulle kuin puukko, jota väännetään vereksessä haavassa. Minä lähden
+toivioretkelle, enkä tahdo mitään rahaa. Minä olen lihonut armollisen
+herrani turvissa, jonka suru on minun suruni. Viimeisen kerran minä
+pidän suitsia sinulle."
+
+Hän kosketti Holdenin jalkaa molemmilla käsillään ja hevonen juosta
+karahutti tielle, jossa kahisevat bamburuo'ot tavottelivat taivasta
+ja kaikki sammakot kurnuttivat. Holden ei voinut sateelta mitään
+nähdä. Hän peitti silmänsä käsillään ja mumisi: "Voi, sinä peto! Sinä
+petomainen peto!"
+
+Uutinen hänen surustaan oli jo tunnettu hänen asunnossaan. Hän saattoi
+sen huomata isäntänsä silmissä, kun Ahmed Khan kantoi sisään hänen
+ruokansa ja ensi kerran elämässään laski kätensä Holdenin olkapäälle
+sanoen: "Syö, sahib, syö. Ruoka on hyvää surussa. Olen minäkin kokenut
+semmoista. Mutta varjot syntyvät ja katoavat, sahib. Varjot syntyvät ja
+katoavat. Tässä on keitetyitä munia."
+
+Holden ei voinut syödä eikä nukkua. Taivas lähetti alas kahdeksan
+tuumaa sadetta sinä yönä, pesten maan puhtaaksi. Vesi repi alas
+valleja, turmeli tiet ja aukoi matalat haudat muhamettilaisella
+hautausmaalla. Koko seuraavan päivän satoi ja Holden istui hiljaa
+kotonaan ajatellen suruaan. Kolmannen päivän aamuna sai hän
+sähkösanoman, joka sisälsi ainoastaan seuraavaa: "Ricketts, Myndonie.
+Kuolemaisillaan. Holden. Ylennetty. Heti." Silloin hän ajatteli, että
+ennenkuin hän lähtee, tahtoisi hän nähdä tuon talon, jossa hän oli
+ollut herra ja hallitsija. Ilma selkisi hiukan. Pahanhajuinen maa
+höyrysi ja Holden oli kiireestä kantapäihin saakka punanen pistävästä
+kuumuudesta, jonka tukehduttava kosteus synnytti.
+
+Hän huomasi että sade oli repinyt alas mullasta rakennetut portin
+tolpat ja tuo raskas puuovi, joka oli hänen maailmaansa suojannut,
+riippui retkallaan yhdestä saranasta. Pihalla kasvoi kolmen tuuman
+korkuista ruohoa; Pir Khanin maja oli tyhjä ja turvonneet katto-oljet
+riippuivat kattolautojen välissä. Harmaa orava oli ottanut haltuunsa
+verannan, ikäänkuin talo olisi ollut autiona kolmekymmentä vuotta,
+eikä vaan kolme päivää. Ameeran äiti oli vienyt pois kaikki paitsi
+muutamia homeisia niinimattoja. Pienten skorpioonien rapsuttaminen,
+kun ne juosta vilistivät lattian poikki, oli ainoa ääni koko talossa.
+Ameeran huone ja tuo toinen huone, jossa Tota oli asunut, oli
+paksussa homeessa; ahtaat portaat, jotka johtivat katolle, olivat
+raitaiset ja täplikkäät sateen tuomasta mudasta. Holden näki kaiken
+tämän, tuli ulos taas ja tapasi tiellä hyyri-isäntänsä Durga Dass'in
+-- majesteetillisena, ystävällisenä, puettuna Valkoseen musliiniin
+ja ajaen yksin istuttavissa kääseissä. Hän tuli katsomaan taloaan,
+nähdäkseen kuinka katot kestivät ensimmäisen sateen hyökkäystä.
+
+"Minä olen kuullut", sanoi hän, "että te ette enää tule vuokraamaan
+tätä taloa, sahib?"
+
+"Mitä te aiotte tehdä sillä?"
+
+"Minä ehkä vuokraan sen pois uudelleen."
+
+"Silloin minä tahdon pitää sen kunnes tulen takasin."
+
+Durga Dass oli vaiti hetkisen. "Älkää huoliko siitä, sahib", sanoi
+hän. "Kun minä olin nuori mies, niin minäkin -- Mutta nyt minä olen
+porvariston jäsen. Hohhoo! Ei. Kun linnut ovat lentäneet pois, mitä
+silloin enää pesällä tekee? Minä annan repiä sen alas; aina minä
+hirsistä jonkun hinnan saan. Se on revittävä alas ja maistraatti
+rakennuttakoon kadun sen poikki paloportaista kaupungin muuriin, kuten
+he tahtovat. Niin ettei kukaan voi tietää, millä paikalla tämä talo on
+seissyt."
+
+
+
+
+Hänen oma aviovaimonsa.
+
+
+Shakespeare sanoo jotain toukista (vai oliko se jättiläisistä taikka
+kovakuoriaisista), että ne nousevat sitä vastaan, joka niiden päälle
+tallaa liian raskaasti. Varminta on ettei rupea ollenkaan polkemaan
+toukkia -- ei edes viimeksi kotimaasta tullutta nuorinta luutnanttia,
+jonka napit tuskin vielä ovat silkkipaperista päästetyt ja jolla
+on mehevän englantilaisen lihan puna poskilla. Tässä kertomuksessa
+puhutaan toukasta, joka rupesi kiemurtelemaan. Lyhyyden vuoksi
+nimitämme Henry Augustus Ramsay Faizannea "Toukaksi", vaikka hän
+oikeastaan oli erittäin sievä poika, jolla ei ollut haiventakaan
+kasvoissa, ja joka vyötäisiltään oli hoikka kuin tyttönen, kun hän
+tuli toiseen Shikarrien jääkäri rykmenttiin, jossa hän sai kärsiä
+kaikenlaisia ikävyyksiä. Shikarrien rykmentti on ylpeätä väkeä ja sitä
+täytyy olla taitava kaikenmoisissa asioissa -- pitää osata soittaa
+banjoa, taikka ratsastaa tavallista paremmin, taikka laulaa, taikka
+näytellä -- ollakseen heille mieliksi.
+
+Toukka ei tehnyt muuta kuin pudota keikahteli hevosensa selästä
+ja työnsi lastuja irti portintolpista kärryillään. Tämäkin kävi
+yksitoikkoseksi ajan pitkään. Hän ei tahtonut pelata vistiä, hän
+repi rikki biljaardikankaan, oleskeli paljon itsekseen ja kirjoitti
+mammalleen ja sisarelleen kotimaahan. Neljä näistä viidestä seikasta
+oli paheita, joita Shikarrit eivät hyväksyneet ja joita he päättivät
+poistaa. Jokainen tietää kuinka vanhemmat luutnantit kasvattavat
+nuorempia, eivätkä salli niiden koskaan kiivastua. Se on terveellistä
+eikä vahingoita ollenkaan, ellei vaan kärsivällisyys lopu; silloin se
+on harmillista. Oli kerran mies -- mutta tämä kuuluu toiseen juttuun.
+
+Shikarris jääkärit kiusasivat Toukkaa kovin paljon ja hän kärsi kaikki
+valittamatta. Hän oli niin hyvä ja niin harras oppimaan, ja hän
+punastui niin sievästi, että hänen kasvatuksensa loppui hyvin lyhyeen
+ja jokainen jätti hänet rauhaan, paitsi vanhin luutnantti, joka yhä
+edelleen koetti tehdä Toukan elämän karvaaksi. Vanhin luutnantti ei
+tarkoittanut pahaa, mutta hänen leikkinsä oli karkeata ja hän ei oikeen
+ymmärtänyt, missä piti lopettaa. Hän oli liian kauvan saanut odottaa
+omaa komppaniaa ja tuommonen seikka saattaa aina miehen katkeraksi.
+Paitsi sitä hän oli rakastunut ja se teki asian vielä pahemmaksi.
+
+Eräänä päivänä kun hän oli lainannut Toukan rattaat naiselle, jota ei
+ollut olemassakaan, ja oli itse ajellut niillä koko iltapäivän, ja oli
+tuon saman olemattoman naisen nimessä kirjoittanut Toukalle kirjeen ja
+nyt kertoi upseeriklubissa koko jutun, niin Toukka nousi paikaltaan
+ja sanoi tyynellä naisellisella äänellään: -- "Se oli aika hyvä kuje;
+mutta minä lyön vetoa kuukauden palkasta kuukauden palkkaa vastaan
+sittenkun sinä olet nimitetty, että minä teen sulle kepposen, jonka
+sinä muistat koko elämäsi ajan ja jonka rykmentti muistaa vielä sitten
+kun sinä olet kuolleena ja haudattuna." Toukka ei ollut ollenkaan
+suutuksissaan ja koko upseeristo nauroi ääneensä. Sitten vanhin
+luutnantti katseli Toukkaa kiireestä kantapäähän ja päinvastaiseen
+suuntaan ja sanoi: "Asia on sovittu, lapsukainen". Toukka pyysi
+upseereja todistamaan että veto oli lyöty ja jatkoi sitten lempeästi
+hymyillen erään kirjan lukemista.
+
+Kaksi kuukautta kului ja vanhin luutnantti yhä kasvatti Toukkaa,
+joka rupesi hiukan kiemurtelemaan kun kuuma aika oli lähestymässä.
+Minä jo mainitsin että vanhin luutnantti oli rakastunut. Hulluinta
+tässä asiassa oli se että tyttö myöskin oli rakastunut vanhimpaan
+luutnanttiin. Ja vaikka eversti lausui rumia sanoja ja majuri tirskui
+ja naineet kapteenit näyttivät äärettömän viisailta ja nuoremmat
+upseerit hymyilivät ylenkatseellisesti, niin nämät kaksi rakastavaista
+kuitenkin menivät kihloihin.
+
+Vanhin luutnantti oli niin ihastuksissaan kun hän samaan aikaan sai
+sekä oman komppanian että tytön, että hän unohti kiusata Toukkaa.
+Morsian oli sievä tytön tyllykkä ja olipa hänellä hiukan rahaakin.
+Hänestä ei muutoin kerrota ollenkaan mitään tässä kertomuksessa.
+
+Eräänä iltana juuri kun kuuma aika oli alkanut, koko upseeristo,
+paitsi Toukkaa, oli kokoontunut klubihuoneen edustalle. Musiikki oli
+lakannut soittamasta, mutta ei kenenkään tehnyt mieli mennä sisään. Ja
+kapteenien rouvat olivat myöskin siellä. Kihlatun miehen hupsuus on
+vallan rajatonta laatua. Vanhin luutnantti oli selittänyt kihlattunsa
+erinomaisia ominaisuuksia ja rouvat olivat hymähdelleet suostumuksensa
+miestensä haukotellessa, kun samassa kuului hameiden kahina pimeässä ja
+väsynyt, heikko ääni lausui:
+
+"Missä minun mieheni on?"
+
+Minä en ollenkaan tahdo saattaa Shikarrisrykmentin moraalia epäluulon
+alaiseksi, mutta se on tosiasia, että neljä miestä samassa hypähti
+ylös ikäänkuin heitä olisi ammuttu. Kolme heistä oli naimisissa.
+Ehkä he pelkäsivät, että heidän vaimonsa olivat tulleet kotimaasta
+äkkiarvaamatta. Neljäs sanoi hypähtäneensä ylös hetken vaikutuksesta.
+Hän selitti sen jälestäpäin.
+
+Sitten ääni huudahti: -- "Oi Lionell!" Lionell oli vanhimman luutnantin
+nimi. Nainen tuli pikku pöydillä palavien kynttilöiden valopiiriin
+ja ojensi nyyhkyttäen kätensä pimeää nurkkaa kohti, jossa vanhin
+luutnantti istui. Me nousimme pystyyn tuntien sydämessämme, että nyt
+oli pahinta odotettavissa. Tässä matoisessa maailmassa me niin vähän
+tiedämme lähimmäisemme elämästä -- joka muutoin ei muita koskekaan --
+ettemme ollenkaan hämmästy kun ratkaiseva isku kohtaa. Saattaa se isku
+jonakin päivänä tavata meitä itseämmekin. Vanhin luutnantti oli ehkä
+luiskahtanut väärälle polulle nuoruudessaan. Miehille useinkin käy niin
+hullusti. Me emme tietäneet; me tahdoimme kuulla; ja kapteenien rouvat
+tahtoivat myöskin kuulla. Jos hän oli horjahtanut, niin oli se anteeksi
+annettavaa, sillä tuo tuntematon nainen pölysissä kengissään ja harmaa
+matkapuku yllään oli kerrassaan suloinen, hivukset mustat ja silmät
+suuret, kyyneleiset. Hän oli pitkä ja kaunisvartaloinen, ja hänen
+äänensä oli niin surullisen nyyhkyttävä, että oikeen kävi sääliksi.
+Heti kun vanhin luutnantti oli noussut seisaalleen, heittäytyi nainen
+hänen kaulaansa sanoen häntä "omaksi kullaksi" ja selittäen että hän ei
+jaksanut odottaa kauemmin yksinään Englannissa ja että kullan kirjeet
+olivat käyneet niin lyhyiksi ja kylmiksi ja hän oli oman kultansa oma
+aina maailman loppuun asti ja antaisiko kulta hänelle milloinkaan
+anteeksi? Tämä ei ollut oikeen naisten tapaan sanottu. Se oli liian
+suoraan menemistä asiaan.
+
+Asema näytti tosiaankin synkältä, ja kapteenien rouvat vilkuilivat
+silmikulmiensa alta vanhimpaan luutnanttiin, ja everstin naama
+harmaiden partaharjaksien ympäröimänä oli synkkä kuin tuomiopäivä, eikä
+kukaan virkkanut sanaakaan.
+
+Sitten eversti sanoi lyhyesti: "No hyvä, herra?" ja nainen nyyhkytti
+uudelleen. Vanhin luutnantti oli puoleksi tukehtunut syleilystä, mutta
+hän änkytti kuitenkin:
+
+-- "Se on helvetin vale! Minulla ei eläessäni ole ollut vaimoa!" --
+"Älä kiroo", sanoi eversti. "Tule klubihuoneesen. Meidän täytyy saada
+tämä selville", ja hän huokasi itsekseen, sillä hän oli tottunut
+luottamaan Shikarreihinsa.
+
+Me menimme etuhuoneesen, joka oli täysin valaistu, ja siellä me
+näimme kuinka ihana tuo nainen oli. Hän seisoi meidän keskellämme,
+väliin itkuun tyrskähtäen, väliin jäykkänä ja ylpeänä, ja sitten taas
+ojentaen kätensä vanhinta luutnanttia kohti. Se oli vallan kuin neljäs
+näytös murhenäytelmässä. Hän kertoi meille kuinka vanhin luutnantti
+oli nainut hänet käydessään kotimaassa loma ajallaan kahdeksantoista
+kuukautta sitten; ja hän tuntui tietävän kaikki mitä mekin tiesimme
+ja hiukan enemmänkin vanhimman luutnantin entisyydestä. Luutnantti
+vaaleni ja kävi tuhkanharmaaksi koettaen joskus hiukan keskeyttää tuota
+sanatulvaa; ja me, jotka näimme kuinka suloinen tuo nainen oli ja
+kuinka syylliseltä luutnantti näytti, pidimme viimeksi mainittua mitä
+pahimpana petona. Me säälimme häntä samalla kumminkin.
+
+Minä en koskaan unohda mistä kaikesta tämä nainen syytti vanhinta
+luutnanttia. Eikä hänkään sitä unohda. Kaikki tämä tapahtui niin
+äkkiarvaamatta ja aavistamatta, häiriten meidän yksitoikkoista
+elämätämme. Kapteenien rouvat seisoivat taampana, mutta heillä oli
+silmät auki ja me näimme että he jo olivat lausuneet tuomionsa
+vanhimmasta luutnantista. Eversti näytti viittä vuotta vanhemmalta.
+Yksi majuureista varjosti silmiään kädellään ja tarkasteli siten
+naista. Toinen siveli viiksiään ja hymyili tyynesti ikäänkuin hän
+olisi katsellut näytelmätä. Peremmällä vistipöydän jaloissa vanhimman
+luutnantin koira ajeli kirppuja. Minä muistan kaiken tämän niin selvään
+kuin minulla olisi valokuva kädessäni. Minä muistan tuon kauhun katseen
+vanhimman luutnantin kasvoissa. Se oli vallan kuin olisimme nähneet
+miestä hirtettävän, mutta vielä paljoa hauskempaa. Viimein nainen
+sanoi että vanhimman luutnantin vasempaan olkapäähän oli piirretty
+kirjaimet F.M. Me tiesimme kaikki sen todeksi ja viattomuudessamme
+arvelimme että nythän asia oli vallan selvä. Mutta yksi poikamies
+majuureista sanoi hyvin kohteliaasti: -- "Minä otaksun, että teidän
+vihkimätodistuksenne olisi kumminkin enemmän vakuuttava."
+
+Tämä saattoi naisen raivostumaan. Hänen kasvojensa ilmeestä näkyi, että
+hän piti vanhinta luutnanttia mitä suurimpana koirana ja paitsi sitä
+ylenkatsoi majuuria ja everstiä ja meitä muita. Sitten hän purskahti
+itkuun ja veti povestaan erään paperin sanoen majesteettisellä äänellä:
+-- "Ottakaa tämä! Ja antakaa minun mieheni -- minun laillisesti vihityn
+mieheni -- lukea se ääneensä -- jos hän uskaltaa!"
+
+Katsojissa syntyi suhinata ja miehet vilkasivat toisiinsa kun vanhin
+luutnantti hämmästyneenä ja hoiperrellen astui esiin ja otti paperin.
+Me katsoa tuijotimme häneen arvellen että jokohan nyt oli tulossa
+jotakin meitäkin koskevaa. Vanhimman luutnantin kurkku oli kuiva,
+mutta kun hänen katseensa olivat kiitäneet paperin yli, pääsi häneltä
+helpotuksen huokaus, ja hän huusi naiselle: -- "Sinä peijakkaan
+veitikka!" Mutta nainen oli juossut pois toisesta ovesta ja paperiin
+oli kirjoitettu: -- "Tämä on todistuksena siitä, että minä, Toukka,
+olen täydellisesti maksanut velkani vanhimmalle luutnantille ja että
+vanhin luutnantti nyt on minulle velkaa, suostumuksen nojalla helmikuun
+23:lta p:ltä, jolloin upseeriklubi oli todistajana, yhden kuukauden
+kapteenin palkan Intian keisarikunnan rahassa."
+
+Sitten pantiin lähetystö heti Toukan huoneesen ja se löysi hänet
+istumasta sängyn laidalla, jossa hän verkalleen riisui hattunsa,
+irtotukkansa, silkkihameensa j.n.e. Hän tuli heti klubiin ja Shikarrit
+pitivät semmoista melua, että tykkiväen upseeristo lähetti kysymään
+eivätkö hekin saisi ottaa osaa iloon. Minä luulen melkein että me muut,
+paitsi everstiä ja vanhinta luutnanttia, olimme hiukan noloissamme,
+kun ei skandaalista tullutkaan mitään. Mutta semmoinenhan se on
+ihmisluonto. Toukan näyttelykyvystä ei ollut kuin yksi ajatus. Se oli
+niin lähellä surkeata surunäytelmää, kuin ikinä pila voi olla. Kun
+useat luutnantit viskoivat häntä sohvatyynyillä saadakseen selville,
+miks'ei hän ennen ollut kertonut näyttelynerostaan, sanoi hän tyynesti:
+"Eihän sitä kukaan minulta ole kysynytkään. Minulla oli kotona
+tapana näytellä sisarieni kanssa." Mutta ei mikään tyttöjen kanssa
+näytteleminen selvittänyt kylliksi Toukan onnistumista sinä iltana.
+Muutoin minusta se ei ollut oikeen sopivata pilaa. Sillä se olisi
+voinut käydä vaaralliseksi. Yleensä ei ole hyödyllistä leikkiä tulen
+kanssa, ei pilallakaan.
+
+Shikarrit nimittivät Toukan rykmentin teaatteriseuran johtajaksi,
+ja kun vanhin luutnantti maksoi velkansa, jonka hän tekikin heti,
+lahjoitti Toukka rahat kulissien ja pukujen ostamiseksi. Hän oli
+hyvä Toukka, Shikarrit olivat ylpeitä hänestä. Ainoa harmi tästä
+oli, että hän ristittiin "vanhimman luutnantin rouvaksi", ja nyt on
+asemalla kaksi "vanhimman luutnantin rouvaa", ja se voi väliin panna
+matkustavaisten päät pyörälle.
+
+Myöhemmin minä kerron teille samanlaisen jutun, mutta siitä pila oli
+kaukana ja se loppui vallan surkeasti.
+
+
+
+
+Yli rajain.
+
+
+Jokaisen pitäisi aina kaikissa olosuhteissa pysyä omassa säädyssään,
+rodussaan ja piirissään. Pysykööt valkoset valkosten luona ja mustat
+mustien parissa. Silloin eivät mitkään asian luonnollista kulkua
+häiritsevät seikat tapahdu äkkiarvaamatta ja odottamatta.
+
+Tässä kertomuksessa puhutaan miehestä, joka vallan tahallaan heittäytyi
+arvokkaan jokapäiväisseuraelämän varmojen rajojen ulkopuolelle.
+
+Ensiksikin hän tiesi liian paljon; ja toiseksi hän näki liian paljon.
+Hän tunkeutui liian syvälle alkuasukkaiden elämään; mutta ei hän enää
+milloinkaan tee sitä uudestaan.
+
+Kaukana kaupungin keskittyy rautaristikko ikkunalla varustettuun
+umpimuuriin. Laskuojan päässä on iso karjatarha ja muureissa molemmin
+puolin ojaa ei ole ikkunoita. Ei Suchet Singh eikä Gaur Chand salli
+naistensa katsella maailmaa. Jos Durga Charan olisi ajatellut samoin
+kuin he, niin hän nyt olisi onnellisempi, ja pikku Bisesa olisi
+voinut leipoa omat leipänsä. Hänen huoneestaan saattoi nähdä tuon
+rautaristikkoisen ikkunan kautta ahtaan pimeän laskuojan, jonne ei
+aurinko milloinkaan paistanut ja jossa puhvelit piehtaroivat sinisessä
+mudassa. Hän oli leski, noin viidentoista vuoden vanha, ja hän rukoili
+yöt päivät, että Jumala lähettäisi hänelle rakastajan; sillä hän ei
+hyväksynyt yksinään elämistä.
+
+Eräänä päivänä mies -- Trejago oli hänen nimensä -- sattui tulemaan
+Amir Nathin laskuojalle kävellessään noin ilman aikojaan; ja päästyään
+puhvelien ohi hän kompastui suureen rehukasaan.
+
+Silloin hän huomasi, että laskuojan päässä oli loukku, ja hän kuuli
+hiukan naurun kihitystä ristikkoikkunan takaa. Se kuului sievältä tuo
+pieni naurun kihitys ja Trejago, joka tiesi, että nuo vanhat
+"Tuhannenessä Jitha Megjin _busteen_ takana on Amir Nathin laskuoja,
+joka pää ja yhden yön" sadut ovat tällaisissa suhteissa erittäin sopivia
+neuvonantajia, hiipi ikkunan alle ja kuiskasi värssyn "Har Dyalin lemmen
+laulusta", joka alkaa:
+
+"Voiko kukaan seistä suorassa, kasvot loistavaa aurinkoa kohti, taikka
+rakastaja lemmittynsä luona? Jos jalkani horjuvat, oi sydämeni sydän,
+voiko minua moittia siitä, olenhan ihanuutesi loiston häikäisemä?"
+
+Rautaristikon takaa kuului naisen rannerenkaan hiljainen kalina ja
+vieno ääni jatkoi laulun viidennestä värsystä:
+
+"Voi, voi, saattaako kuu kertoa lemmestään lotus kukalle, kun taivaan
+portit ovat suljetut ja sadepilvet kokoontuvat?
+
+"He ovat ryöstäneet minun lemmittyni ja vieneet hänet kuormahevosilla
+pohjoiseen päin.
+
+"Rautavitjat he panivat minun armaani jalkoihin.
+
+"Käske nuolenampujain joutua -- -- --"
+
+Ääni lakkasi äkkiä ja Trejago läksi pois Amir Nathin laskuojalta
+ihmetellen kuka kumma se saattoi laulaa "Har Dyalin lemmen laulun" niin
+suloisesti.
+
+Seuraavana aamuna, kun hän ajoi virastoonsa, vanha vaimo pisti käärön
+hänen rattailleen. Käärössä oli lasisen rannerenkaan puolikas,
+veripunanen _dhak_ kukka, pieni _bhusa_ eli rehutukko ja yksitoista
+kardemummaa. Tämä käärö oli kirje -- ei tuommonen kömpelö harmia
+tuottava kirje, vaan viaton, salaperäinen rakkauskirje.
+
+Trejago tiesi liian paljon näistä asioista, kuten jo sanoin. Ei
+ainoankaan englantilaisen pitäisi osata selittää esinekirjettä. Mutta
+Trejago lateli kaikki esineet virastopulpettinsa kannelle ja alkoi
+niitä tutkistella.
+
+Särkynyt lasirengas merkitsee koko Intiassa hindulaista leskeä, sillä
+kun mies kuolee, niin vaimon rannerenkaat rikotaan käsivarsista.
+Trejago ymmärsi tuon pienen lasipalan merkityksen. _Dhak_ kukka
+merkitsee joko "toivon", "tule", "kirjoita" tahi "vaara", aina sen
+mukaan millaisten esineiden kanssa se on. _Yksi_ kardemumma merkitsee
+"mustasukkainen", mutta kun jotakin esinettä on useampia samassa
+esinekirjeessä, niin ne kadottavat varsinaisen merkityksensä ja
+niillä tarkoitetaan vaan aikaa taikka, jos suitsutusainetta, juustoa
+tahi safrania seuraa mukana, paikkaa. Ilmoitus oli siis seuraava: --
+"Leski -- _dhak_ kukka ja _bhusa_, -- kello yksitoista." _Bhusa_ tukko
+selvitti seikan Trejagolle. Hän ymmärsi, -- nämät kirjeet antavat
+paljon tilaa vaistomaisille otaksumisille -- että _bhusa_ tukko oli
+otettu tuosta suuresta rehukasasta, johon hän oli kompastunut Amir
+Nathin laskuojan luona ja että kirje mahtoi olla ristikkoikkunan takana
+asuvan henkilön lähettämä; ja tämä henkilö oli leski. Kirje sisälsi
+siis tämän: -- "Leski laskuojan luona, jossa on _bhusa_ kasa, pyytää
+teitä tulemaan kello yksitoista."
+
+Trejago viskasi kaikki kapineet tuleen ja naurahti. Hän tiesi että
+Idässä ei ollut tapana käydä lempiseikkailuilla ikkunoiden alla kello
+yhdentoista aikaan aamupäivällä, eivätkä naiset liioin viikkokausia
+edeltäkäsin sovi siitä milloinka yhdytään. Siis hän meni samana iltana
+kello yksitoista Amir Nathin laskuojalle puettuna _boorkaan_, joka
+peittää miehen yhtä hyvin kuin naisenkin. Heti kun kaupungin kellot
+olivat lyöneet, vieno ääni ristikkoikkunan takana alkoi laulaa "Har
+Dyalin lemmen laulua" siitä värssystä alkaen, jossa Panthanityttö
+pyytää Har Dyalia palaamaan. Tämä laulu on hyvin kaunis alkukielellä.
+Käännöksessä sen surumielisyys haihtuu. Se on jokseenkin tällainen:
+
+    "Yksin katolla ma kuljen, käännyn pohjoisehen päin.
+    Katselen ma salamoita, kuin ne loistaa välkähtäin,
+    Kaiun kuulen askeltesi, pohjoisesta kuulen tään.
+    Tule, riennä armahani, muutoin kuolen ikävään!
+
+    Juuressa mun jalkojeni basaari on hiljainen.
+    Kamelit ja sotavangit uupuneet on unehen,
+    Merkit voittoretkiesi lepoon painaneet on pään,
+    Tule, riennä armahani, muutoin kuolen ikävään!
+
+    Isän vaimon vanhan on jo ikä saanut uupumaan,
+    Minä raukka taloss' isän orjana vaan olla saan,
+    Leiväksen sain surun suuren, kyyneliä juomaan jään,
+    Tule, riennä armahani, muutoin kuolen ikävään!"
+
+Kun laulu loppui, Trejago astui esiin ristikkoikkunan alle ja kuiskasi:
+-- "Minä olen täällä."
+
+Bisesa oli kaunis tyttö.
+
+Sinä iltana sai moni omituinen seikka alkunsa ja silloin alkoi myöskin
+kaksinaiselämä, niin hurja, että Trejago nykyjään joskus epäilee,
+että eikö liene kaikki ollut unta vaan. Bisesa taikka hänen vanha
+palvelijansa, sama, joka oli tuonut esinekirjeen, oli irroittanut
+rautaristikon muurista, niin että ikkuna avautui sisään päin ja muuriin
+syntyi siten neliskulmainen aukko, jonne sukkela mies saattoi kiivetä.
+
+Päiväseen aikaan Trejago hoiti totuttuun tapaansa virastotyötään taikka
+pukeutui vierailupukuunsa ja kävi vieraissa aseman naisten luona,
+itsekseen aprikoiden että kuinkahan kauvan he olisivat tuntevinaan
+häntä, jos he tietäisivät pikku Bisesa raukasta. Illalla, kun koko
+kaupunki oli levolla, hän kääriytyi pahan hajuiseen _boorkaan_, kulki
+Jitha Megjin _busteen_ läpi, kääntyi nopeasti Amir Nathin laskuojalle
+nukkuvan karjan ja mykkien muurien ohi, ja sitten vihdoin viimeinkin
+Bisesan luo; siellä hän kuuli vanhan vaimon hengittävän syvään ja
+tasaisesti tuon pienen kolkon huoneen oven takana, jonka Durga Charan
+oli antanut sisarensa tyttärelle asunnoksi. Kuka taikka mikä Durga
+Charan oli, sitä Trejago ei milloinkaan kysynyt, ja kuinka kummassa
+häntä ei huomattu eikä otettu kiinni, sitä hän ei ihmetellyt, ennenkuin
+hänen tunteensa oli tyyntynyt ja Bisesa... mutta siitä puhumme
+sittemmin.
+
+Bisesa oli alituisena ilona Trejagolle. Hän ei tuntenut asioita enemmän
+kuin linnunpoikanen ja hänen hullunkuriset mietteensä ulkomaailman
+tapahtumista, jotka huhuina tunkivat hänenkin luokseen, huvittivat
+Trejagoa melkein yhtä paljon kuin hänen sopertelevat kokeensa
+lausua hänen nimensä -- "Christopher". Ensimmäistä tavua oli hänen
+aina mahdoton lausua ja hän teki lystinnäköisiä pikku liikkeitä
+ruusukätösillään, ikäänkuin hän olisi tahtonut viskata pois koko nimen,
+ja sitten hän laskeutuen polvilleen Trejagon eteen kysyi häneltä,
+vallan samalla tavalla kuin englantilainen nainenkin olisi tehnyt,
+rakastiko Trejago todellakin häntä. Trejago vannoi rakastavansa häntä
+enemmän kuin ketään muuta maailmassa. Joka oli totta.
+
+Kun tätä hulluutta oli kestänyt noin kuukauden päivät, pakottivat
+olosuhteet Trejagon toisessa elämässä hänet osottamaan erityistä
+kohteliaisuutta eräälle naistuttavalleen. Se on varmaa, että
+tällaisista asioista ei kerrota ainoastaan omien maamiesten piirissä,
+vaan ainakin sataviisikymmentä alkuasukasta niistä tietää myöskin.
+Trejagon piti olla kävelemässä tämän neidin kanssa ja jutella hänen
+kanssaan musiikkilehterillä sekä pari kolme kertaa käydä hänen
+kerallaan ajelemassa; eikä hän hetkeäkään epäillyt, että tämä
+vaikuttaisi hänen rakkaasen salaiseen elämäänsä. Mutta uutinen levisi
+tavalliseen mystilliseen tapaan suusta suuhun, kunnes Bisesan palvelija
+sai siitä kuulla ja kertoi Bisesalle. Lapsi kävi surulliseksi ja teki
+taloustoimensa huonosti, niin että Durga Charanin vaimo löi häntä.
+
+Viikkoa myöhemmin Bisesa torui Trejagoa hänen uskottomuudestaan.
+Hän ei ymmärtänyt kierrellä, vaan puhui suoraan. Trejago nauroi ja
+Bisesa polki pientä jalkaansa -- pienoista jalkaansa, hieno kuin
+rinkikukkanen, jonka saattoi piilottaa käteensä.
+
+Paljon siitä mitä on kirjoitettu "itämaisesta intohimosta ja
+herkkätuntoisuudesta" on liioteltua ja toisen suusta kuultua, mutta
+on siinä vähän tottakin; ja kun englantilainen huomaa tuon vähän,
+niin se tuntuu vallan yhtä liikuttavalta kuin mikä intohimo tahansa
+hänen omassa säännöllisessä elämässään. Bisesa raivosi ja riehui ja
+vihdoin uhkasi tappaa itsensä, ellei Trejago heti lupaisi jättää tuon
+vieraan _memsahibin_, joka oli tullut heidän väliinsä. Trejago koetti
+selittää ja näyttää hänelle, ettei hän ymmärtänyt näitä asioita, kuten
+länsimaalaiset. Bisesa nousi ylös ja sanoi yksinkertaisesti:
+
+"En ymmärrä. Mutta sen minä vaan tiedän, että ei se ole hyvä, että
+sinä sahib olet käynyt minulle rakkaammaksi omaa sydäntäni. Sinä olet
+englantilainen. Minä olen vaan musta tyttö" -- hän oli vaaleampi
+kultatankoja rahapajassa, -- "ja mustan miehen leski."
+
+Sitten hän nyyhki ja sanoi: "Mutta oman sieluni ja äitini sielun kautta
+vannon, että minä rakastan sinua. Sinulle ei mitään pahaa saa tapahtua,
+käyköönpä minulle kuinka tahansa."
+
+Trejago puheli lapselle ja koetti häntä rauhoittaa, mutta hän näytti
+vallan luonnottomasti liikutetulta. Hän sanoi, ettei mikään muu häntä
+tyydyttäisi kuin se, että heidän suhteensa nyt kerrassaan loppuisi.
+Trejagon pitäisi mennä pois nyt heti. Ja hän meni. Kun hän hyppäsi ulos
+ikkunasta, tyttö suuteli hänen otsaansa kahdesti ja hän kulki kotiinsa
+mietteissään.
+
+Viikko kului ja kolmekin viikkoa, eikä Bisesa lähettänyt mitään
+tietoja. Trejago, jonka mielestä tätä eroa oli kestänyt vallan kyllin
+kauvan, meni Amir Nathin laskuojalle viidennen kerran kolmen viikon
+kuluessa, toivoen että vastattaisiin hänen kolkutukseensa huojuvaan
+ristikkoon. Eikä hän erehtynyt.
+
+Nyt oli uusikuu ja valon säde sattui suorastaan Amir Nathin laskuojaan
+ja ristikkoikkunaan, joka vedettiin syrjään, kun hän koputti. Huoneen
+mustasta pimeydestä Bisesa ojensi käsivartensa kuutamoon. Molemmat
+kädet olivat ranteista poikki leikatut ja pätkät olivat jo melkein
+parantuneet.
+
+Sitten, kun Bisesa painoi päänsä käsivarsiensa väliin ja itkeä
+nyyhkytti, joku huoneesta karjasi kuin villi peto, ja terävä esine
+-- veitsi, miekka tahi keihäs, -- lensi Trejagon _boorkaan_. Se ei
+lävistänyt hänen ruumistaan, vaan tunkeutui erääsen kupeen lihakseen,
+ja sen haavan tähden hän ontui hieman koko loppuikänsä.
+
+Ristikko vedettiin paikoilleen. Huoneesta ei näkynyt mitään elon
+merkkiä -- ei muuta kuin kirkas kuutamo korkealla muurilla ja pimeys
+Amir Nathin laskuojalla.
+
+Sitten ei Trejago muista muuta, kuin että hän raivottuaan ja
+riehuttuaan kuin hullu noiden armottomien muurien välillä, huomasi
+olevansa joen rannalla aamun sarastaessa, ja siellä hän heitti pois
+_boorkansa_ ja läksi paljain päin kotiinsa.
+
+Mikä tähän surulliseen loppuun oli syynä -- oliko Bisesa aiheettomassa
+epätoivossaan kertonut kaikki, vai oliko suhde älytty ja hänet
+pakotettu kiduttamalla tunnustamaan, tiesikö Durga Charan Trejagon
+nimen ja mikä tuli Bisesan kohtaloksi -- tuota kaikkea Trejago ei
+tiedä vielä tänäkään päivänä. Jotain hirveätä oli tapahtunut ja ajatus
+siitä, mitä se mahtoi olla, vaivaa Trejagoa öillä silloin tällöin ja
+pitää hänet valveilla aamuun asti. Omituista tässä on, ettei hän tiedä
+missä Durga Charanin talon etupuoli on. Mahdollisesti se on semmoiseen
+pihaan päin, joka on yhteinen kahdelle tai useammalle talolle, taikka
+ehkä se lienee jonkun Jitha Megjin _busteen_ kadun takana. Trejago
+sitä ei tiedä. Hän ei voi saada Bisesaa -- pikku Bisesa raukkaa --
+takasin jälleen. Hän on kadottanut hänet alkuasukkaiden kaupunginosaan,
+jossa jokaisen miehen talo on niin vartioittu ja niin salaperäinen
+kuin hauta; ja ristikko-ikkuna Amir Nathin laskuojaan päin on muurattu
+umpeen.
+
+Mutta Trejago käy vierailemassa säännöllisesti ja häntä pidetään sangen
+siistinä miehenä.
+
+Hänessä ei ole mitään erinomaista, muuta kuin se että hänen
+oikeanpuolinen jalkansa on hiukan jäykkä, johon on syynä jänteen
+nyrjähtäminen.
+
+
+
+
+Dungaran tuomio.
+
+
+Tätä juttua kerrotaan vielä _Sâl_ lehdoissa Berbulda vuoristossa
+ja asian vakuudeksi osoittavat kertojat katotonta ja ikkunatonta
+lähetystaloa. Suuri jumala Dungara, kaikkien olevien esineiden
+hallitsija, hirmuinen, yksisilmäinen, kantava punasta elefantin
+hammasta, teki tuon kaiken; ja jokainen, joka ei usko Dungaraan,
+tulee saastutetuksi Yat-hulluudella -- sama hulluus, joka rankaisi
+Buria Kolin poikia ja tyttäriä, kun he kääntyivät pois Dungarasta ja
+pukivat päälleen vaatteita. Niin sanoo Athon Daze, joka on pyhän arkun
+ylimmäinen pappi ja punasen elefantin hampaan vartia. Mutta jos sinä
+kysyt Buria Kolien apulaisveronkantajalta ja päälliköltä tuota asiata,
+niin hän nauraa -- ei siitä syystä, että hän tahtoisi olla ilkeä
+lähetystointa kohtaan, vaan siitä syystä, että hän itse oli näkemässä,
+kuinka Dungaran kosto kohtasi kunnia-arvoisan Justus Krenkin,
+Tübingenin lähetystoimen pastorin, hengellisiä lapsia ja Lottaa, hänen
+siveätä vaimoansa.
+
+Jos kuka kuitenkin ansaitsi jumalien hyvää kohtelua, niin oli se
+juuri kunnia-arvoisa pastori Justus, ennen muinoin Heidelbergiläinen,
+joka pelkästä kutsumuksesta läksi erämaihin ja otti keltatukkaisen,
+sinisilmäisen Lotan kanssaan. "Me tahdomme nämät pakanat, nyt
+pakanallisten tapojen pimittämät, paremmiksi tehdä", sanoi Justus
+virkauransa aikaisimpina päivinä. "Niin", lisäsi hän vakuutuksella, "he
+tulevat hyviksi ja käsillään työtä tekemään oppivat. Sillä kaikkien
+hyvien kristittyjen täytyy tehdä työtä." Ja pienemmällä apurahalla kuin
+englantilaisella maallikkosaarnaajalla, Justus Krenk asettui asumaan
+Kamalan ja Malairin vuorensolan taakse, Berbulda joen toiselle puolelle
+aivan lähelle sinertävää Panth vuorta, jonka harjalla oli Dungaran
+temppeli -- vallan Buria Kolien maakunnan sydämessä -- alastomien,
+hyväluontoisten, kainojen, hävyttömien, laiskojen Buria Kolien
+maakunnan.
+
+Tiedätkö millaista elämä on lähetystöjen raja-asemilla? Koeta kuvitella
+yksinäisyyttä, joka on vielä paljoa suurempi kuin ikinä missään
+pienimmässäkään nurkkakunnassa, jonne hallitus on sinut lähettänyt --
+yksinäisyyttä, joka painaa valvovia silmäluomia ja ajaa sinut suin
+päin ryhtymään päivän töihin. Sinne ei tule mitään postia, siellä ei
+ole ainoatakaan puhetoveria sinun omaa rotuasi, siellä ei ole mitään
+teitä. Siellä on tosin ruokaa niin paljon, että hengissä pysyy, mutta
+sitä ei ole hauska syödä, ja kaiken elämän sulon ja elämän pyrintöjen
+tulee saada alkunsa sinussa itsessäsi ja siinä ihanteellisuudessa, joka
+sinussa on.
+
+Aamusilla kuuluu paljaiden jalkain kapse, kun proselyytit, epäilijät ja
+julkiset pilkkaajat astua tepsuttelevat verannalle. Sitä täytyy olla
+väsymättömän ystävällinen ja kärsivällinen, ja ennen kaikkia viisas,
+sillä oppilaat ovat puolittain lapsellisen yksinkertaisia ja puolittain
+niillä on miehen kokemus ja metsäläisen viekkaus. Seurakunnalla on
+tuhansia aineellisia tarpeita, joita tulee ottaa huomioon. Sinun, joka
+uskot olevasi persoonallisesti edesvastauksessa heistä Luojan edessä,
+sinun täytyy urkkia esiin tuosta reuhaavasta joukosta pienimmätkin
+henkisyyden hiukkaset, jotka ehkä ovat kätkettyinä heissä. Jos sinä
+vielä yhdistät sielujen hoitoon myöskin ruumiiden hoidon, on tehtäväsi
+vieläkin vaikeampaa, sillä sairaat ja vialliset ovat valmiit paikalla
+kääntymään vaikka millaiseen uskoon, kunhan vaan tulevat parannetuiksi,
+ja sitten he nauravat sinulle kun sinä olet kyllin yksinkertainen
+uskomaan heitä.
+
+Kun päivän työ alkaa väsyttää ja aamuinnostus on rauennut, syntyy
+sinussa masentava tunne työsi turhuudesta. Tätä vastaan täytyy
+taistella, ja ainoana kannuksena kupeessasi on usko että sinä sodit
+perkelettä vastaan elävien sielujen puolesta. Se on suuri ja riemuisa
+usko, mutta se, joka voi säilyttää sen horjumatta kaksikymmentä neljä
+tuntia yhtämittaa, hänellä täytyy olla tavattoman vahva ruumis ja
+samoin hermot.
+
+Kysy Bannockburnin parantavain ristiretkien harmaapäisiltä vanhuksilta,
+millaista elämää heidän saarnaajansa saivat kärsiä; puhele Racinen
+evankeliumiyhdistykselle, noille laihoille amerikkalaisille, jotka
+kehuvat sillä, että he voivat mennä sinnekin, jonne ei kukaan
+englantilainen uskalla heitä seurata; koeta saada Tübingenin
+lähetystön pappeja puhumaan kokemuksistaan -- jos voit. Sinua käsketään
+lukemaan painettuja kertomuksia, mutta niissä ei puhuta mitään noista
+miehistä, jotka ovat menettäneet nuoruutensa ja terveytensä, kaiken,
+minkä mies voi menettää, paitsi uskonsa, erämaihin. Ei niissä puhuta
+englantilaisista tytöistä, jotka ovat lähteneet sinne ja kuolleet
+kuumetautisiin metsikköihin Panth vuorilla, tietäen alusta alkaen että
+siellä oli melkein varma kuolema odotettavissa. Harva pappi se teille
+kertoo näistä asioista enemmän kuin nuoresta David St. Beestä, joka
+lähetettynä Herran työhön, murtui äärettömässä yksinäisyydessä ja
+palasi melkein mielipuolena päälähetystöön, huutaen: -- "Ei ole mitään
+Jumalaa, vaan minä olen vaeltanut perkeleen kanssa!"
+
+Kertojat vaikenevat näissä asioissa, sillä eihän sivistyneen Valkosen
+miehen urhoollisuus, erehdys, epäilys, epätoivo eikä itsensäkieltämys
+ole minkään arvoista verraten siihen, että joku puoli-inhimillinen
+sielu on pelastettu haaveellisesta uskostaan puuhaltioihin, vuoren
+peikkoihin ja virtamörköihin.
+
+Gallio, tämän maakunnan varapäällikkö "ei ollenkaan välittänyt näistä
+asioista". Hän oli ollut kauvan siinä maakunnassa ja Buria Kolit
+pitivät hänestä ja toivat hänelle tuomisiksi tuulastettuja kaloja,
+orchideita metsän usvaisesta, kosteasta sydämestä ja niin paljon
+metsänriistaa kuin hän suinkin jaksoi syödä. Vastalahjaksi hän antoi
+heille kiniiniä ja yhdessä ylimmäisen papin Athon Dazen kanssa ratkaisi
+heidän yksinkertaisia oikeusjuttujaan.
+
+"Kun te olette olleet muutamia vuosia tässä maassa", sanoi Gallio
+Krenkin pöydässä, "niin te rupeatte huomaamaan että toinen uskonto on
+yhtä hyvä kuin toinenkin. Minä koetan kyllä auttaa teitä niin paljon
+kuin voin, mutta älkää loukatko minun Buria Kolejani. He ovat hyvää
+kansaa ja he luottavat minuun."
+
+"Minä tahdon heille sanaa Jumalan opettaa", sanoi Justus ja hänen
+pyöreä naamansa hehkui innostuksesta, "ja tietysti minä en tahdo heidän
+ennakkoluuloilleen mitään väärin ja ajattelematta tehdä. Mutta, oi
+ystäväni, tuo välinpitämättömyys kaikesta uskonnosta on hyvin paha."
+
+"Hm", sanoi Gallio, "minulle on annettu heidän ruumiinsa ja maakuntansa
+hoidettavaksi, mutta te saatatte koettaa, mitä voisitte tehdä heidän
+sielujensa hyväksi. Älkää vaan käyttäytykö niinkuin teidän edeltäjänne,
+sillä muutoin minä en voi vastata teidän hengestänne."
+
+"No miten sitten?" kysäsi Lotta rohkeasti, ojentaen hänelle teekupin.
+
+"Hän läksi ylös Dungaran temppeliin -- totta puhuen, hän oli vallan
+ensikertalainen tässä maassa -- ja alkoi mukuroida Dungara vanhusta
+päähän sateenvarjollaan; silloin Buria Kolit ajoivat hänen ulos ja
+mukuroivat häntä vallan hurjasti, Minä olin maakunnassani ja pappi
+lähetti sanantuojilla minulle kirjeen, jossa seisoi: 'Herrani tähden
+vainottu. Lähettäkää osa rykmenttiä!' Lähimmät sotajoukot olivat sadan
+penikulman päässä, mutta minä arvasin, mitä hän oli tehnyt. Minä
+ratsastin Panthiin ja puhelin vanhalle Athon Dazelle kuin isälle,
+sanoen hänelle että hänen kaltaisensa viisaan miehen olisi pitänyt
+ymmärtää, että sahib oli saanut auringonpiston ja oli hullu. Minä en
+ole nähnyt ketään niin pahoillaan elämässäni, kuin Athon Daze nyt
+oli. Hän koetti puolustautua, lähetti puita ja maitoa ja lintuja ja
+jos jotakin. Minä annoin viisi rupeeta pyhälle arkulle ja sanoin
+Macnamaralle, että hän oli ollut varomaton. Hän sanoi että minä
+olin kumartunut alas Rimmonin huoneesen. Mutta jos hän vaan olisi
+silloin mennyt vuoren harjun poikki ja häväissyt Palin Deoa, Suria
+Kolien epäjumalaa, niin olisi hän tullut pistetyksi kuumennetulla
+bamburuo'olla aikoja ennen kuin minä olisin ennättänyt tehdä mitään, ja
+sitten minun olisi pitänyt hirttää muutamia noista roisto raukoista.
+Olkaa ystävällinen heille Padri ... mutta minä en luule että te saatte
+paljoa aikaan."
+
+"En minä", sanoi Justus, "mutta minun Mestarini. Me tahdomme pienistä
+lapsista alkaa. Moni niistä pistoksen sydämeensä saa, se on niin.
+Lasten perästä äidit, ja sitten miehet. Mutta että te sisällistä
+myötätuntoisuutta meihin tuntisitte, minä suuresti haluaisin."
+
+Gallio eleli kuten ennenkin, ollen hengenvaarassa korjaellessaan
+kansansa mädänneitä bambusiltoja, tappaessaan liian rohkean tiikerin
+silloin tällöin, nukkuessaan höyryävissä metsiköissä, taikka ajaessaan
+takaa Suria Kolilais rosvoa, joka oli katkaissut päät muutamilta
+veljiltään Buria kansaa. Gallio oli käyräjalkainen, vaappuva nuori
+mies, joka luonnostaan oli vallan ilman uskontoa ja sen kunnioitusta.
+Hän tahtoi hallita itsevaltaisesti, minkä hän saattoi tehdäkin tässä
+yksinäisessä maakunnassaan.
+
+"Ei kukaan tarvitse minun paikkaani", oli hänellä tapana sanoa
+jörömäisesti, "ja minun päällikköni pistää nenänsä tänne ainoastaan
+silloin kuin hän varmaan tietää, ettei täällä liiku minkäänlaisia
+kuumetauteja. Minä olen tämän maan hallitsija, niin pitkälle kuin silmä
+kantaa, ja Athon Daze on minun varakuninkaani."
+
+Gallio kerskaili aina mitä suurimmasta elämän ylenkatseestaan --
+vaikk'ei hän milloinkaan ulottanut tätä teoriiaansa itseään ulommalle
+-- -- mutta tietysti hän kuitenkin ratsasti neljäkymmentä penikulmaa
+lähetysmajalle, pelastamansa pieni ruskea lapsi satulansa edessä.
+
+"Tässä olisi jotain teille Padri", sanoi hän. Kolien on tapana heittää
+liikanaiset lapsensa kuolemaan. Enkä minä ymmärrä miksi he eivät saisi
+sitä tehdäkin, mutta te voitte kasvattaa tämän yhden. Minä löysin sen
+Eerbuldan niemekkeellä. Minä aavistan että sen äiti on koko matkan nyt
+seurannut minua metsän halki."
+
+"Se on ensimmäinen meidän laumaamme", sanoi Justus ja otti huutavan
+pikku olennon syliinsä tuudittaen sitä voimakkaasti. Niinkuin susi
+väijyy metsässä, niin odotti Matui, lapsen äiti, joka sukunsa lakia
+totellen oli kantanut sen kuolemaan, tykkivin sydämin, väsyneenä
+ja jalat haavoitettuina bamburuoikossa, katsellen lähetysmajaa
+nälkäisillä äidin katseilla. Mitähän tuo kaikkivaltias varapäällikkö
+aikoi tehdä? Söisiköhän tuo mustatakkinen pikku mies hänen pienosen
+tyttärensä elävältä, sillä Athon Daze sanoo sen olevan tapana kaikilla
+mustatakkisilla miehillä.
+
+Matui odotti bamburuokojen juurella koko pitkän yön, ja aamulla tuli
+kaunis valkonen nainen, jonka kaltaista Matui ei ollut milloinkaan
+nähnyt, ja hänen sylissään oli Matuin tytär puettuna puhtaasen pukuun.
+Lotta ymmärsi vaan vähän Buria Kolien kieltä, mutta kun äiti puhuu
+äidille, niin heidän on vallan helppo ymmärtää toisiaan. Ojennetuista
+käsistä, jotka kainosti tavottelivat Lotan hameen lievettä, kiihkeistä
+kurkkuäänistä ja hartaista katseista Lotta ymmärsi kenenkä kanssa
+hän oli tekemisissä. Matui otti lapsensa takasin -- tahtoi olla tuon
+ihmeteltävän Valkosen vaimon palvelijana, vallan orjana, sillä hänen
+oma sukunsa ei kuitenkaan enää hänestä huolisi. Lotta itki hänen
+kanssaan kyynelvarastonsa kuiviin saksalaiseen tapaan, johon kuuluu
+myöskin ahkera nenän niistäminen.
+
+"Ensin lapsi, sitten äiti ja vihdoin mies, ja Jumalalle kunnia
+kaikesta", sanoi Justus Toivorikas. Mies tulikin joutsineen ja
+nuolineen, hyvin vihaisena tosin, sillä hänellä ei ollut ketään, joka
+hänen ruokansa keittäisi.
+
+Mutta kertomus tästä lähetystoimesta on pitkä ja minulla ei ole
+tilaisuutta selittää kuinka Justus, unohtaen varomattoman edeltäjänsä
+kohtalon, ankarasti löi Motoa, Matuin miestä, kun tämä näet oli
+hävytön. Moto säikähti, mutta saatuaan selville, ettei häntä siinä
+silmänräpäyksessä tapettu, rohkaisi mielensä ja rupesi Justuksen
+uskolliseksi liittolaiseksi ja ensimmäiseksi proselyytiksi. Minä en
+voi kertoa kuinka tuo pieni seurakunta kasvoi kasvamistaan Athon Dazen
+suurimmaksi harmiksi; kuinka Dungaran pappi väitteli viekkaasti koko
+maailman Luojan papin kanssa ja voitettiin; kuinka Dungaran temppelin
+saatavat, linnut, kalat ja hunajakakut alkoivat vähentyä; kuinka Lotta
+selitti Evan kirousta naisille ja kuinka Justus koetti parastaan
+saadakseen miehet ymmärtämään Aatamin kirouksen; kuinka Buria Kolit
+vastustelivat tätä sanoen, että heidän jumalansa oli laiska jumala,
+ja kuinka Justus vähitellen voitti heidän vastenmielisyytensä työhön
+opettaen heille, että tuo musta maa oli rikasta ja tuotti muutakin kuin
+vaan tryffeliä.
+
+Kaikki nämä seikat kuuluvat monen kuukauden historiaan ja kaikkien
+noiden kuukausien kuluessa harmaapäinen Athon Daze mietiskeli
+kostoa siitä, että kansa ei enää välittänyt Dungarasta. Metsäläisen
+kavaluudella teeskenteli hän ystävyyttä Justusta kohtaan viitaten
+siihen, että ehkä hän itsekin vielä kääntyisi. Mutta Dungaran
+seurakunnalle hän sanoi synkästi: -- "Nuo Padrin joukkolaiset ovat
+pukeneet vaatteita yllensä ja palvelevat ahkerata jumalaa. Siitä
+syystä Dungara kostaa heille hirmuisesti kunnes he ulvoen heittäytyvät
+Berbuldan aaltoihin". Öisin punasen elefantin hampaan kantaja mölisi
+ja karjui vuorien välissä ja Dungaran uskolliset palvelijat valvoivat
+ja sanoivat: -- "Kaikkien olevien olentojen jumala miettii kostoa
+luopioille. Ole armollinen Dungara meille, sinun lapsillesi, ja anna
+meille kaikki heidän viljansa!"
+
+Myöhään, kun kylmä ilma oli alkanut, saapui päällikkö vaimonsa
+kanssa Buria Kolien maakuntaan. "Käykääppäs katsomassa Krenkin
+lähetystalolla", sanoi Gallio. "Hän tekee hyvää omalla tavallaan
+ja minä arvelen, että he olisivat hyvillään, jos te avaisitte
+bamburuokotemppelin, jonka hän on saanut rakennetuksi. Kaikissa
+tapauksissa te saatte nähdä sivistyneitä Buria Koleja."
+
+Suuri melu nousi lähetystalolla. "Nyt hän ja hänen armollinen rouvansa
+omilla silmillään näkevät, että me hyviä töitä olemme tehneet, ja
+-- niin -- me tahdomme heille oppilapsemme omilla käsillä tehdyissä
+puvuissaan näyttää. Se on oleva suuri päivä -- Jumalalle kunnia", sanoi
+Justus; Lotta sanoi "Amen".
+
+Justus oli omaan hiljaiseen tapaansa hiukan kadehtinut Baselin
+kutojalähetystöä, kun hänen omat oppilaansa näet olivat niin
+saamattomia käsitöissä, mutta Athon Daze oli nykyjään opettanut
+muutamia heistä häkylöimään kiiltäviä silkkisäikeitä eräästä kasvista,
+jota kasvoi runsaasti Panth vuoren rinteellä. Siitä saatiin vaatetta,
+joka oli valkeata ja pehmeätä, melkein kuin Tyvenen meren _tappa_,
+ja tänä päivänä piti oppilasten ensikerran pukeutua siitä tehtyihin
+vaatteisin. Justus oli ylpeä työstään.
+
+"Heidän pitää Valkosiin vaatteisin puettuina päällikön ja hänen
+jalosukuisen rouvansa vastassa olla, laulaen _Nyt kiittäkäämme
+Jumalaa_. Sitten hän temppelin on avaava, ja -- niin -- ja Galliokin
+uskoinaan on alkava. Seisokaa noin lapset, kaksittain, ja --, Lotta,
+minkätähden ne noin raapivat itseään? Ei ole sopivata tuollalailla
+kiemurrella, Nala lapseni. Päällikkö tulee kohta ja tuo kiusaa häntä."
+
+Päällikkö, hänen vaimonsa ja Gallio kiipesivät vuoren rinnettä
+lähetystalolle. Proselyytit seisoivat kahdessa rivissä hohtavan
+Valkosena joukkona, jossa oli noin 40 henkeä. "Haa", sanoi päällikkö,
+joka saavuttamallaan mielen taipuvaisuudella heti oli valmis uskomaan,
+että hän oli alusta pitäen kannattanut tätä laitosta.
+
+"Menevät eteenpäin, näen mä, jättiläisaskeleilla."
+
+Ei sen paremmin voinut sanoa! Lähetysseurakunta meni tosiaankin
+eteenpäin -- ensin hieman hypähdellen ja naamasta näkyi että heitä
+samalla hävetti ja oli paha olla, mutta sitten juosten kuin kärpästen
+puremat hevoset ja hurjistuneet kengurulaumat. Panth vuoren harjalta
+kuului punasen elefantinhampaan kantaja mölisevän ankarasti ja
+murheellisesti. Proselyytti joukko horjui, erosi ja hajosi ulvoen ja
+kirkuen tuskasta. Justus ja Lotta seisoivat kauhun valtaamina.
+
+"Se on Dungaran tuomio!" huusi ääni. "Minä palan! minä palan! Joutukaa
+virtaan, muutoin me palamme!"
+
+Väki pyöri ja riehui kallioilla Berbuldan rannalla, kiemurrellen,
+polkien ja väännellen ja repivät pois vaatteensa virtaan Dungaran
+rummun kiihoittamina. Justus ja Lotta pakenivat melkein itkien
+päällikön luo.
+
+"Minä en voi ymmärtää! Eilen", änkytti Justus "heillä oli kymmenet
+käskyt... Mitä tämä on? Jumalan ja kaikkien hyvien henkien kautta
+maalla ja merellä. Nala! Oi häpeätä!"
+
+Juosten ja huutaen ilmaantui kalliolle heidän päänsä yläpuolelle Nala,
+koko lähetysseurakunnan ylpeys, neljäntoista vuotias tyttö, hyvä,
+oppivainen ja siveä -- ja nyt hän oli alaston kuin ilmeinen päivä ja
+potki kuin metsäkissa.
+
+"Tämänkö tähden", kirkui hän ja heitti takkinsa Justusta kohti,
+"tämänkö tähden minä jätin heimoni ja Dungaran -- teidän Pahan
+paikkanne tulen tähden? Sokea apina, mitätön maan mato, kuivattu kala,
+se sinä olet, sinä joka sanoit etten minä milloinkaan tulessa palaisi!
+Oi Dungara, minä palan nyt! Nyt minä palan! Armahda minua kaikkien
+olevien esineiden Jumala!"
+
+Hän kääntyi ja heittäytyi Berbuldaan, ja Dragaran rumpu mölisi
+riemuten. Viimeisten proselyyttien ja heidän opettajansa välillä oli
+nyt neljännes penikulma kuohuvata virtaa.
+
+"Eilen", valitti Justus "hän oppi koulussa kirjaimet -- Voi! Tämä on
+saatanan työtä!"
+
+Mutta Gallio katseli uteliaasti tytön takkia, joka oli pudonnut hänen
+jalkoihinsa. Hän tunnusteli sen kudontaa, veti takin hiansa ylemmäksi
+päivettynyttä rannettaan ja painoi vaatetta käsivarttaan vastaan. Sille
+paikalle syntyi hehkuvan punanen täplä Valkoseen ihoon.
+
+"Ahaa!" sanoi Gallio tyynesti, "sitä minä luulinkin."
+
+"Mitä se on?" kysyi Justus.
+
+"Minä nimittäisin sitä Nesson paidaksi [Nessus oli kentauri, jonka
+Herkules tappoi ja jonka vereen kastettu paita tuotti hänelle mitä
+suurinta tuskaa, kun hän sen puki yllensä. Suoment. muist.], mutta...
+Mistä te saitte aineet tähän kankaasen?"
+
+"Athon Daze neuvoi pojille kuinka heidän piti sitä valmistaa", sanoi
+Justus.
+
+"Tuo vanha kettu! Tiedättekö että hän on antanut teille Nilgirinokkosia
+-- skorpiooni -- _Girardenia heterophylla_. Eipä ole ihme että he
+kiemurtelivat! Sehän kirveltelee vielä siltatouvinakin vaikka sitä on
+liotettu kuusi viikkoa. Tuo kavala lurjus! Tietysti viipyi noin puoli
+tuntia ennenkuin se ennätti polttaa heidän paksun nahkansa läpi, ja
+sitten...!"
+
+Gallio purskahti nauruun, mutta Lotta itki päällikön rouvan helmassa ja
+Justus oli peittänyt kasvonsa käsillään.
+
+"_Girardenia heterophylla_!" toisti Gallio. "Krenk, miksi te ette
+puhuneet siitä minulle? Minä olisin voinut säästää teiltä tämän.
+Kudottua tulta suorastaan! Kuka tahansa paitsi alaston Koli olisi tuon
+tiennyt, ja jos minä tunnen heidät oikein, ette enää milloinkaan saa
+heitä takasin."
+
+Hän katseli toiselle puolen jokea, jossa proselyytit vielä vyöryivät ja
+valittelivat matalikossa, ja hymy katosi hänen huuliltaan, sillä hän
+näki että Tübingenin lähetys Buria Kolien luona oli kuollut.
+
+Vaikka Justus ja Lotta vielä kolme kuukautta kuljeskelivat suruissaan
+aution kouluhuoneen ympärillä, eivät he enää milloinkaan saaneet
+takasin toivorikkaimpiakaan oppilaitaan. Ei! Kaiken keskustelun
+loppuna oli Pahan paikan tuli -- tuli joka viilteli jäseniä ja poltti
+luihin saakka. Kuka uskaltaa toisen kerran herättää Dungaran vihan?
+Menköön pikku mies ja hänen vaimonsa minne tahansa. Buria Kolit
+eivät välitä heistä mitään. Gallio lähetti Athon Dazelle yksityisen
+kirjeen, jossa seisoi että Athon Daze ja kaikki Dungaran papit
+hirtetään Dungaran alttarin luona, jos hivuskarvakaan katkaistaan
+lähetyssaarnaajien päästä. Se pelasti Justuksen ja Lotan Buria Kolien
+lyhkäisistä myrkytetyistä nuolista, mutta ei kaloja eikä lintuja, eikä
+hunajakakkuja eikä suolaa ja nuoria porsaita enää kannettu heidän
+ovelleen. Ja semmoistahan se on! Eihän sitä ihminen elä sulasta armosta
+vaan, tarvitseehan sitä ruokaakin.
+
+"Lähdetään pois", sanoi Justus; "täällä ei ole mitään hyvää odotettavana
+ja Jumala on tahtonut, että toinen mies tämän työn on tekevä --
+soveliaalla ajalla -- Hänen omalla soveliaalla ajallaan. Mennään me
+pois ja minä tahdon -- niin -- hiukan kasvioppia tutkia."
+
+Jos joku tahtoisi uudestaan lähteä kääntämään Buria Koleja, niin siellä
+on vielä ainakin sisimmäinen osa lähetystaloa jälellä Panth vuoren
+juurella. Mutta temppeli ja kouluhuone ovat aikoja sitten hävinneet
+metsikön peittoon.
+
+
+
+
+Lispeth.
+
+
+Hänen vanhempansa olivat vuoristolainen Sonoo ja hänen vaimonsa Jadeh.
+Eräänä vuonna maissin satoa oli kohdannut kato ja kaksi karhua hävitti
+yhtenä yönä heidän ainoan unikkopeltonsa juuri Sutlej laakson kupeella
+Kotgarhin puolella. Silloin he seuraavana vuodenaikana rupesivat
+kristityiksi ja kantoivat lapsensa lähetystalolle kastettavaksi.
+Kotgarhin lähetyssaarnaaja risti sen Elisabetiksi ja vuoristolaiset eli
+_paharit_ äänsivät nimen "Lispeth".
+
+Myöhemmin tuli kolera Kotgarhin laaksoon ja korjasi Sonoon sekä
+Jadehin. Silloin Lispethistä tuli puolittain palvelija, puolittain
+seuralaisnainen Kotgarhin lähetyssaarnaajan vaimolle. Tämä tapahtui
+Mähriläislähetystön vallan jälkeen, mutta ennenkuin Kotgarh kokonaan
+oli unohtanut nimensä "Pohjoisten vuorien ruhtinatar".
+
+Lieneekö kristinusko vaikuttanut Lispethiin, vai ehkä hänen omat
+jumalansa olisivat saaneet yhtä paljon aikaan samanlaisissa
+olosuhteissa, sitä en tiedä; mutta hänestä kasvoi tavattoman kaunis.
+Kun vuoristolaistyttö on kaunis, niin kannattaa kyllä matkustaa
+viisikymmentä penikulmaa tietöntä korpea häntä katsomaan. Lispethillä
+oli kreikkalaiset kasvot -- semmoiset, jommoisia maalarit niin usein
+kuvaavat ja niin harvoin näkevät. Hänen ihonsa oli kuin vaalea
+norsunluu ja hän oli heimoonsa verraten erittäin valkoverinen. Sitten
+hänellä oli vallan ihmeelliset silmät ja ellei hän olisi käynyt
+puettuna inhoittavan rumaan karttuunaan, jota lähetystö näytti
+erittäin suosivan, olisi luullut näkevänsä itse roomalaisten Dianan
+metsästysretkellä, kun äkkiarvaamatta sattui tapaamaan hänet vuoren
+rinteellä.
+
+Lispeth rupesi mielihyvällä kristinuskoon eikä luopunut siitä
+ennätettyään täysi-ikäiseksi, kuten muutamat vuoristolaistytöt. Hänen
+oma kansansa vihasi häntä, sillä he sanoivat että hänestä oli tullut
+memsahib, joka pesi kasvonsa joka päivä, ja lähetyssaarnaajan rouva ei
+tiennyt mihin hän häntä käyttäisi. Eihän sitä voi panna viiden jalan
+ja kymmenen tuuman pituista komeata jumalatarta lautasia ja kuppia
+pesemään. Hän siis leikki lähetyssaarnaajan lasten kanssa, hoiti
+luokkia sunnuntaikoulussa, luki kaikki talon kirjat, ja kävi päivä
+päivältä yhä ihanammaksi kuten sadun prinsessa. Lähetyssaarnaajan rouva
+sanoi, että tytön pitäisi ruveta johonkin "hienompaan" palvelukseen
+Simlassa, esim. bonniksi taikka muuksi sellaiseksi. Lispeth ei halunnut
+ruveta palvelukseen. Hän oli vallan onnellinen nykyisissä oloissaan.
+
+Kun matkustajia -- niitä ei vielä siihen aikaan paljon ollutkaan --
+tuli Kotgarhiin, oli Lispethin tapana piiloutua omaan huoneesensa,
+sillä hän pelkäsi että he veisivät hänet Simlaan taikka jonnekin
+muuanne tuntemattomaan maailmaan.
+
+Eräänä päivänä, muutamia kuukausia sen jälkeen kun hän oli täyttänyt
+seitsemäntoista vuotta, Lispeth läksi kävelemään. Hänen kävelyretkensä
+eivät olleet samanlaisia kuin englantilaisten neitosten -- puolitoista
+penikulmaa jalkasin ja sitten ratsastaen takasin. Hän taivalsi kaksi
+ja kolmekymmentä penikulmaa edes takasin pienillä virkistysmatkoillaan
+Kotgarhin ja Narkundan välillä. Tällä kertaa hän palasi takasin vasta
+pimeässä kiiveten alas jyrkkää vuoren rinnettä Kotgarhiin, sylissään
+joku raskas taakka. Lähetyssaarnaajan rouva torkkui vierashuoneessa,
+kun Lispeth astui sisään taakkoineen väsyneenä ja raskaasti hengittäen.
+Lispeth asetti sen sohvalle ja sanoi ilman muita mutkia: -- "Tämä
+on minun mieheni. Minä löysin hänet Bagin tiellä. Hän on loukannut
+itsensä. Me hoidamme häntä nyt huolellisesti ja kun hän tulee
+terveeksi, niin teidän miehenne vihkii meidät."
+
+Tämä oli ensimmäinen kerta kuin Lispeth ilmaisi mietteitään
+aviokysymyksessä ja lähetyssaarnaajan rouva vallan kauhistui. Mutta
+kaikissa tapauksissa piti nyt ensi sijassa pitää huolta miehestä
+sohvalla. Hän oli nuori englantilainen, jonka päässä oli luuhun saakka
+ulottuva terävän esineen viiltämä haava. Lispeth sanoi löytäneensä
+hänet rotkosta, josta hän sitten kantoi hänet kotiin. Hän hengitti
+heikosti ja oli tainnoksissa.
+
+Lähetyssaarnaaja, joka ymmärsi hiukan lääketiedettä, asetti hänet
+vuoteelle ja hoiti häntä; Lispeth odotti ulkopuolella ovea, valmiina
+auttamaan tarvittaessa. Hän selitti lähetyssaarnaajalle, että
+tämä se oli se mies, jonka kanssa hän aikoi mennä naimisiin. Sekä
+lähetyssaarnaaja että hänen rouvansa selittivät hänelle vakavasti,
+kuinka sopimatonta tämä hänen käytöksensä oli. Lispeth kuunteli
+tyynesti ja sitten uudisti esityksensä. Kristillisyyttä pitää olla
+hyvin suuri määrä ennenkuin se voi poistaa sivistymättömiä itämaisia
+viettejä, esimerkiksi ensi silmänräpäyksessä rakastumista. Kun Lispeth
+nyt kerran oli löytänyt miehen, jota hän ihaili, niin hän ei voinut
+ymmärtää miksi hänen pitäisi pitää salassa tuota vaaliansa. Eikä hän
+liioin aikonut luopua valitustaan kenenkään käskystä. Hän aikoi vaan
+hoitaa englantilaista kunnes tämä paranisi kylliksi voidakseen naida
+hänet. Tämä oli hänen pikku ohjelmansa.
+
+Pari viikkoa sairastettuaan helponlaista kuumetta ja tulehdusta
+englantilainen alkoi voimistua ja kiitti lähetyssaarnaajata ja
+hänen rouvaansa sekä Lispethiä -- varsinkin Lispethiä -- heidän
+ystävyydestään. Hän oli Itämailla matkustaja, niin hän kertoi --
+siihen aikaan ei vielä puhuttu maanpallon kiertäjistä kun Penisular &
+Oriental Steam Navigation Company'n laivasto vielä oli nuori ja pieni
+-- ja hän oli tullut Dehra Dunista keräämään kasveja ja perhosia Simlan
+vuoristossa. Siitä syystä ei kukaan Simlassa tietänyt mitään hänestä.
+Hän arveli pudonneensa vuoren särmältä kurottaessaan ottamaan saniaista
+mädänneeltä puun kannolta, ja hänen hindulaiset tavarankantajansa
+arvattavasti ryöstivät hänen kapineensa ja pakenivat. Hän aikoi mennä
+takasin Simlaan, jahka hän nyt hiukan voimistuisi. Häntä ei enää
+huvittanut vuorilla kapuaminen.
+
+Hänellä ei ollut minkäänlaista kiirettä lähteä; hän vaan kokoeli voimia
+verkalleen. Lispeth ei välittänyt lähetyssaarnaajan eikä hänen rouvansa
+neuvoista. Viimeksi mainittu vihdoin päätti puhua englantilaiselle ja
+kertoi hänelle Lispethin sydämen tilan. Englantilainen nauroi aika
+makeasti ja sanoi että tuohan oli kovin sievää ja romantillista, vallan
+oiva Himalaya-idylli, mutta koska hän jo oli kihloissa toisen tytön
+kanssa kotimaassaan, niin ei tästä asiasta voinut tulla sen enempää.
+Hän tietysti käyttäytyisi varovasti. Sen hän tekikin. Mutta hänestä
+oli hauskaa puhella Lispethin kanssa ja kävellä Lispethin kanssa ja
+kuiskailla suloisia sanoja hänelle ja nimittää häntä lempinimillä, kun
+hän jo oli parantunut siksi paljon että saattoi ruveta lähtöä tekemään.
+Se ei ollut kerrassaan mitään hänelle ja kaikki maailmassa Lispethille.
+Lispeth oli hyvin onnellinen nämät kaksi viikkoa, sillä hän oli
+löytänyt miehen, jota hän rakasti.
+
+Hän kun oli syntyjään metsäläinen, niin hän ei ollenkaan huolinut
+peitellä tunteitaan, ja se huvitti englantilaista. Kun englantilainen
+matkusti pois, saattoi Lispeth häntä vuorien poikki Nankundaan saakka
+kovin suruissaan ja onnettomana. Lähetyssaarnaajan rouva oli hyvä
+kristitty eikä rakastanut minkäänlaisia ikävyyksiä ja skandaaleja --
+mutta Lispethille hän ei voinut yhtään mitään - ja hän oli pyytänyt,
+että englantilainen sanoisi Lispethille tulevansa takasin naimaan
+Lispethin. "Hän on vallan lapsi, näettekö, ja minä pelkään että hän
+sisimmässään on pakana", sanoi lähetyssaarnaajan rouva. Englantilainen
+kulki siis nuo kaksitoista penikulmaa vuorien poikki käsi Lispethin
+vyötäisillä ja vakuutti tytölle tulevansa takasin naimaan hänet.
+Lispeth myöskin yhä uudelleen lausui lupauksensa. Hän itki Narkundan
+harjulla kunnes englantilainen oli kadonnut näkyvistä Muttianin tielle.
+
+Sitten hän pyyhki kyyneleensä ja palasi Kotgarhiin sanoen
+lähetyssaarnaajan rouvalle: "Hän tulee takasin naiman minut. Hän meni
+nyt oman kansansa luo kertomaan siitä." Lähetyssaarnaajan rouva hyväili
+Lispethiä ja sanoi: "Hän palajaa takasin". Kahden kuukauden kuluttua
+kävi Lispeth kärsimättömäksi, ja hänelle sanottiin, että englantilainen
+oli matkustanut meren poikki Englantiin. Lispeth tiesi, missä
+Englanti on, sillä hän oli lukenut hiukan maantieteen alkeita, mutta
+vuoristolaistyttönä hänellä ei tietysti ollut minkäänlaista käsitystä
+merestä. Talossa oli vanha kartta, jonka kanssa Lispeth oli leikkinyt
+lapsena. Sen hän kaivoi esiin taas, pani sen kokoon iltasilla, itki
+itsekseen ja koetti miettiä missä hänen englantilaisensa nyt mahtoi
+olla. Kun hänellä ei ollut mitään käsitystä etäisyyksistä eikä
+laivoista, olivat hänen laskunsa hiukan häilyviä. Mutta asia ei yhtään
+olisi siitä muuttunut, vaikka ne olisivat olleet vallan oikeitakin,
+sillä englantilainen ei ollenkaan aikonutkaan palata takasin naimaan
+vuoristolaistyttöä. Hän unohti kokonaan Lispethin kerätessään perhosia
+Assamissa. Sittemmin hän kirjoitti kirjan Itämaista. Lispethin nimeä ei
+siinä mainittu.
+
+Kolmen kuukauden kuluttua Lispeth rupesi joka päivä vaeltamaan
+Narkundassa katsomassa eikö englantilaista jo näkyisi tiellä tulevana.
+Se tyynnytti häntä ja kun lähetyssaarnaajan rouva huomasi hänen käyvän
+iloisemmaksi, arveli hän että tuo "raakalainen ja kovin sopimaton
+mielettömyys" jo alkoi hälvetä. Vähän ajan kuluttua kävelyretket
+eivät enää tyydyttäneet Lispethiä ja hän kävi kovin kiukkuiseksi.
+Lähetyssaarnaajan rouva arveli, että nyt oli sopiva aika ilmoittaa
+hänelle kuinka asian laita oli -- että englantilainen oli luvannut
+rakastaa Lispethiä vaan tyynnyttääkseen häntä -- että hän ei
+koskaan ollut mitään muuta tarkoittanut, ja että se oli väärin ja
+sopimatonta, että Lispeth ajatteli naimista englantilaisen kanssa,
+joka oli ylevämpää rotua ja joka paitsi sitä oli luvannut naida toisen
+tytön omasta kansastaan. Lispeth sanoi että kaikki tuo oli vallan
+mahdotonta, sillä englantilainen oli sanonut rakastavansa häntä ja
+lähetyssaarnaajan rouva itse oli omin suin vakuuttanut hänen palajavan
+takasin.
+
+"Kuinka se voi olla valetta, mitä hän ja te sanoitte?" kysyi Lispeth.
+
+"Me sanoimme sen vaan tyynnyttääksemme sinua, lapsi", sanoi
+lähetyssaarnaajan rouva.
+
+"Te siis valehtelitte minulle", sanoi Lispeth, "te ja hän?"
+
+Lähetyssaarnaajan rouva katseli alas eikä virkkanut mitään. Lispethkin
+oli ääneti vähän aikaa; sitten hän läksi ulos laakson poikki ja palasi
+takasin puettuna kuin vuoristolaistyttö -- inhoittavan likasena,
+mutta ilman nenä- ja korvarenkaita. Tukkansa hän oli letittänyt
+pitkäksi kankipalmikoksi, johon oli kierretty mustia lankoja, kuten
+vuoristolaisnaisilla oli tapana.
+
+"Minä aion mennä takasin oman kansani luo", sanoi hän. "Te olette
+surmanneet Lispethin. Jälellä on vaan vanhan Jadehin tytär -- _paharin_
+tytär ja Tarka Devin palvelija. Te olette kaikki pettureita, te
+englantilaiset."
+
+Kun lähetyssaarnaajan rouva oli tointunut hämmästyksestään kuullessaan
+Lispethin selittävän palanneensa isiensä jumalien luo, oli tyttö jo
+mennyt, eikä hän milloinkaan palannut takasin.
+
+Hän liittäytyi omaan likaseen kansaansa intohimoisesti ikäänkuin hän
+olisi tahtonut korvata sen osan elämästään, jonka hän oli elänyt heistä
+erillään. Jonkun ajan kuluttua hän meni naimisiin erään puunhakkaajan
+kanssa, joka löi häntä, kuten _paharien_ tapana on, ja hänen
+kauneutensa kuihtui pian.
+
+"Ei löydy mitään lakia, jonka mukaan me voimme laskea pakanoiden
+oikkuja", sanoi lähetyssaarnaajan rouva, "ja minä luulen että Lispeth
+aina sydämessään pysyi pakanana." Siihen nähden että Lispeth oli otettu
+englantilaiskirkon helmaan viiden viikon ikäisenä, ei tämä selitys
+juuri tuota kunniaa lähetyssaarnaajan rouvalle.
+
+Lispeth oli kuollessaan hyvin vanha. Hän puhui aina sujuvasti englannin
+kieltä ja kun hän oli kyllin juovuksissa saattoi häntä joskus
+houkutella kertomaan ensi lemmestään.
+
+Vaikeata oli kuvitella, että tuo tihrusilmäinen, ryppynaamainen eukko,
+ruma kuin harakan pelätti, kerran oli ollut "Kotgarh lähetystön
+Lispeth".
+
+
+
+
+Wee Willie Winkie.
+
+
+Hänen nimensä oli oikeastaan Percival William Williams, mutta hän
+löysi kerran tuon toisen nimen eräässä lastenkirjassa ja se oli hänen
+oikean ristimänimensä loppu. Hänen äitinsä _ayah_ (naispalvelija) sanoi
+häntä Willie-_Babaksi_, mutta koska Willie ei milloinkaan välittänyt
+hitustakaan siitä mitä tämä _ayah_ sanoi, niin ayahin viisaus ei
+muuttanut asiata.
+
+Hänen isänsä oli eversti 195:ssä rykmentissä ja heti kun Wee Willie
+Winkie oli ennättänyt kyllin vanhaksi ymmärtääkseen sotilaskomentoa,
+niin eversti Williams asetti hänet sellaisen komennon alaiseksi. Tätä
+poikaa ei voitu millään muulla lailla hallita. Kun hän oli ollut
+siivosti koko viikon, hän sai palkinnon hyvästä käytöksestä; ja kun hän
+oli paha poika otettiin hyväkäytösmerkki häneltä pois. Tavallisesti hän
+oli pahana poikana, sillä Intiassa on niin kovin paljon tilaisuuksia
+pienille kuusivuotiaille vallattomuuksiin.
+
+Lapset eivät tavallisesti suvaitse tuttavallisuuksia vierailta, ja
+Wee Willie Winkie oli hyvin tarkka lapsi siinä suhteessa. Kerran hän
+suostui tekemään tuttavuutta ja suvaitsi armollisesti jättää kaikki
+ujostelemiset. Hän mieltyi ensi näkemältä luutnantti Brandikseen
+195:stä rykmentistä. Wee Willie Winkie astui varmana sisään kantaen
+hyväkäytösmerkkiä, jonka hän oli saanut kun malttoi olla ajamatta
+kanoja ympäri pihaa. Hän katseli vakavasti Brandista ainakin kymmenen
+minuuttia ja lausui sitten mielipiteensä hänestä.
+
+"Minä pidän sinusta", sanoi hän hitaasti vetäen tuolinsa lähemmäksi
+Brandista. "Minä pidän sinusta. Minä annan sinulle nimeksi Liinakko
+sinun tukkasi tähden. Ethän sinä pahastu kun minä aion sanoa sinua
+Liinakoksi? Se on näetkös sinun tukkasi tähden, ymmälläthän."
+
+Tämä oli juuri omituisimpia Wee Willie Winkien omituisuuksia.
+Hänellä oli tapana katsella vierasta vähän aikaa ja sitten hän aivan
+odottamatta ja selittämättä antoi hänelle nimen. Ja se nimi pysyi.
+Ei mikään sotilaskuri saanut Wee Willie Winkietä luopumaan tästä
+tavastaan. Hän kadotti hyväkäytösmerkkinsä kun hän sanoi komisaarion
+rouvaa Pobsiksi; mutta ei mitkään everstin ponnistukset saaneet
+asemalaisia jättämään tätä liikanimeä ja Mrs Collen sai olla Mrs
+"Pobs" koko ajan kun hän asui asemalla. Ja niin Brandis sai nimekseen
+"Liinakko" ja rykmentin kunnioitus kohosi siitä syystä häntä kohtaan.
+
+Jos Wee Willie Winkie erityisesti suosi jotakuta henkilöä, niin tuota
+onnellista silloin kadehtivat sekä upseeristo että sotamiehet. Ja
+heidän kadehtimiseensa ei ollut syynä mikään ulkonainen omanvoiton
+pyynti. "Everstin poikaa" ihaeltiin kokonaan hänen omien hyvien
+ominaisuuksiensa tähden. Ja Wee Willie Winkie ei kuitenkaan ollut
+ollenkaan viehättävä. Hänen kasvonsa olivat aina pisamissa, jalat
+aina naarmuja täynnä ja vaikka hänen äitinsä melkein kyynelsilmin
+sitä koetti vastustaa, oli hän kärttänyt kunnes sai pitkät keltaset
+kiharansa leikatuiksi lyhyeksi sotilastapaan. "Minä tahdon tukkani
+samanlaiseksi kuin selsantti Tummilinkin", sanoi Wee Willie Winkie ja
+kun kerran isä suostui, niin tämä uhri toimitettiin.
+
+Kolme viikkoa sen jälkeen kun hänen nuori sydämensä oli ihastunut
+luutnantti Brandikseen -- jota tästälähin sanomme lyhyyden vuoksi
+Liinakoksi -- Wee Willie Winkie tuli tietämään kummallisia asioita,
+jotka olivat vallan ulkopuolella hänen käsityspiiriänsä.
+
+Liinakko palkitsi hänen suosionsa vastarakkaudella. Liinakko oli
+antanut hänen viisi hurmaavan ihanaa minuuttia kantaa hänen omaa
+raskasta miekkaansa, joka oli juuri yhtä pitkä kuin Wee Willie Winkie.
+Liinakko oli luvannut hänelle koiranpenikan ja Liinakko oli sallinut
+hänen katsella tuota ihmeellistä komentoa kun Liinakon partaa ajettiin.
+Ja tämän kaiken lisäksi Liinakko oli sanonut että hänkin, Wee Willie
+Winkie, kerran kohoaisi tuonlaisen kiiltävän veitsilaatikon, hopeaisen
+saippuarasian ja hopeapäisen "sylkiharjan" (kuten Wee Willie Winkie
+sitä nimitti) omistajaksi. Paitsi hänen isäänsä, jolla oli valta antaa
+ja ottaa hyväkäytösmerkki aivan mielensä mukaan, ei varmaan ollut
+ainoatakaan miestä puoleksikaan niin viisasta, väkevää ja urhoollista
+kuin Liinakko, jonka rinnassa Afganistanin ja Egyptin mitalit
+kiilsivät. Minkätähden sitten Liinakko oli niin miehuuttoman pehmeä,
+että hän meni suutelemaan -- oikeen hurjasti suutelemaan -- "suurta
+tyttöä", Miss Allardyceä? Aamulla ratsastaessaan Wee Willie Winkie oli
+nähnyt Liinakon tekevän niin, ja ollen näet gentlemanni, oli hän heti
+kääntynyt ympäri ja ratsastanut tallirengin luo, ettei tallirengin
+pitänyt nähdä.
+
+Tavallisissa olosuhteissa olisi hän heti kertonut koko jutun isälleen,
+mutta hän tunsi vaistomaisesti, että tämä oli semmoinen seikka, josta
+ensin oli puhuttava Liinakon kanssa.
+
+"Liinakko", kirkui Wee Willie Winkie ratsastaen luutnantin asunnolle
+aikaisin eräänä aamuna -- "minun täytyy tavata sinut Liinakko!"
+
+"Tule sisään nuori herra", vastasi Liinakko, joka oli juuri syömässä
+aamiaista koirineen. "Mitähän pahaa sinä taas olet tehnyt?"
+
+Wee Willie Winkie ei ollut tehnyt mitään huomattavampaa pahaa kolmen
+päivän kuluessa ja tunsi siis seisovansa vallan siveyden kukkulalla.
+
+"Minä en ole tehnyt mitään pahaa", sanoi hän heittäytyen nojatuoliin ja
+koettaen niin paljon kuin suinkin matkia everstin väsyneitä liikkeitä
+kuuman paraadin jälkeen.
+
+Hän työnsi pisamaisen pikku nenänsä teekuppiin ja silmät vilkkuivat
+kupin laidan yläpuolella kun hän kysyi: -- "Minä sen sanon Liinakko,
+onko se sopivata se, että menee suutelemaan isoja tyttöjä?"
+
+"No helkkari! Kylläpä sinä alat aikaisin. Ketä sinä tahtoisit suudella?"
+
+"En ketään. Minun äitini aina suutelee minua ellen minä estä häntä.
+Jollei se ole sopivata, niin minkätähden sinä sitten suutelit majuuli
+Allaldycen isoa tyttöä eilis aamuna kanavan luona?"
+
+Liinakon sydän sytkähteli. Hän ja Miss Allardyce olivat ponnistaneet
+kaikki voimansa pitääkseen kihlaustaan salassa vielä pari viikkoa.
+Oli olemassa tärkeitä ja välttämättömiä syitä, minkätähden majuuri
+Allardycen ei pitäisi saada tietää, kuinka asiat olivat, ainakaan
+ennenkuin ensi kuussa ja nyt tuo pieni peijakas tiesi vallan liian
+paljon.
+
+"Minä näin sinut", sanoi Wee Willie Winkie tyynesti. "Mutta tallilenki
+ei nähnyt. Minä huusin hänelle, _Hut jao_."
+
+"No, että sinulla nyt sentään oli senverran järkeä sinä pikku elävä",
+huusi Liinakko raukka puoleksi hyvillään puoleksi harmissaan. "Ja
+kuinkahan monelle sinä jo olet kertonut siitä?"
+
+"En kellekään. Ethän sinäkään keltonut kun minä koetin latsastaa
+puhvelilla ja kun minun latsuhevoseni lampaantui; ja minä ajattelin
+että sinä et tahtoisi että minä keltoisin."
+
+"Winkie", huudahti Liinakko innokkaasti, pudistaen pikku kättä, "sinä
+olet paras poika maailmassa. Kuuleppas nyt, sinä et voi ymmärtää
+kaikkia näitä asioita. Jonakin päivänä -- kuinka kummassa minä selitän
+tämän sinulle! -- minä aion naida Miss Allardycen, ja sitten hänestä
+tulee Mrs Liinakko, kuten sinä sanoisit. Jos sinun nuoren järkesi
+kannalta tuntuu niin sopimattomalta suudella isoja tyttöjä, niin mene
+vaan ja kerro siitä isällesi."
+
+"Kuinka sinun silloin käy?" kysyi Wee Willie Winkie, joka oli varmasti
+vakuutettu siitä, että hänen isänsä oli kaikkivaltias.
+
+"Minulle tulee siitä harmia", sanoi Liinakko koettaen viimeisenä
+keinonaan luoda rukoilevan katseen olosuhteiden määrääjään.
+
+"No sitten minä en kello", sanoi Wee Willie Winkie urhoollisesti.
+"Mutta minun isäni sanoo, että on miehuutonta aina suudella, ja minä
+en luullut että sinä tekisit niin, Liinakko?"
+
+"En minä suutelekaan aina, sinä veitikka. Silloin tällöin vaan, ja
+kun sinä kasvat suureksi niin sinä teet samalla lailla. Sinun isäsi
+tarkoitti vaan ettei se sovellu pikku pojille."
+
+"Ahaa!" sanoi Wee Willie Winkie, jolle asia nyt kävi vallan selväksi.
+"Se on samalla lailla kuin sylkihaljankin laita?"
+
+"Aivan", vastasi Liinakko vakavasti.
+
+"Mutta minä luulen etten minä milloinkaan viitsi suudella isoja
+tyttöjä enkä ketään, paitsi äitiä. Ja häntä minun _täytyy_ suudella,
+ymmälläthän."
+
+Nyt seurasi pitkä hiljaisuus, jonka Wee Willie Winkie vihdoinkin
+lopetti.
+
+"Pidätkö sinä paljon siitä isosta tytöstä, Liinakko?"
+
+"Hyvin paljon", sanoi Liinakko.
+
+"Enemmän kuin Bellistä taikka Butcha koilasta taikka minusta?"
+
+"Vallan eri tavalla", sanoi Liinakko. "Jonkun ajan perästä Miss
+Allardyce on oleva minun omani, mutta sinä kasvat suureksi ja tulet
+komentamaan rykmenttiä ja -- kaikenmoisia asioita. Se on vallan eri
+asia, näetkös."
+
+"Hyvä", sanoi Wee Willie Winkie, nousten ylös. "Koska sinä pidät siitä
+isosta tytöstä, niin minä en kello siitä kenellekään. Minun täytyy nyt
+mennä."
+
+Liinakko nousi ylös ja saattoi pikku vierastaan ovelle lausuen vielä:
+"Sinä olet kaikkein paras pikku poika, Winkie. Minäpä kerron sinulle
+jotain. Kolmenkymmenen päivän perästä tästä lukien sinä saat siitä
+kertoa, jos tahdot -- ja kenelle vaan tahdot."
+
+Siten Brandiksen ja Miss Allardycen kihlauksen salassa pysyminen
+riippui pienen lapsen lupauksesta. Liinakko, joka tunsi Wee Willie
+Winkien mielipiteet totuudesta, oli vallan levollinen, sillä hän tiesi
+ettei poika rikkoisi lupaustaan. Wee Willie Winkie rupesi osoittamaan
+erityistä ja tavatonta huomiota Miss Allardyceä kohtaan ja hänellä oli
+tapana verkalleen ja miettivänä kiertää tuon hämmästyneen nuoren neidin
+ympäri, vakavasti tarkastaen häntä vilkuttamatta silmiään. Hän koetti
+saada selville, mistä syystä Liinakko oli suudellut häntä. Eihän hän
+ollut läheskään niin sievä kuin Willien äiti. Mutta toiselta kannalta
+nähden hän oli Liinakon omaisuus ja tulisi kohta olemaan vallan hänen
+omansa. Siitä syystä Willie piti sitä kohtuullisena, että hän kohteli
+tyttöä yhtä suurella kunnioituksella kuin itse Liinakon isoa miekkaa
+taikka kiiltävää pistoolia.
+
+Tieto siitä, että hänellä ja Liinakolla oli yhteinen suuri salaisuus,
+teki Wee Willie Winkien tavattoman mallikelpoiseksi kolmen viikon
+ajalla. Mutta sitten vanha aatami puhkesi esiin ja hän laati "leiri
+valkean" -- kuten hän itse sitä nimitti -- puutarhan pohjukkaan. Kuinka
+hän saattoi aavistaa, että kipinät lentäisivät everstin heinäsuovaan
+ja polttaisivat viikon ravinnon hevosilta? Äkkiarvaamaton ja nopea oli
+rangaistus -- hyväkäytösmerkki otettiin pois ja sen surun lisäksi vielä
+annettiin kolme päivää kotiarestia -- ei saanut liikkua muualla kuin
+rakennuksessa ja verannalla -- ja vielä päälle päätteeksi isäkään ei
+läsnäolollaan häntä ilahduttaisi tällä ajalla.
+
+Hän kesti tuomionsa kuin mies, joksi hän toivoi kerran kasvavansa,
+ojentihe suoraksi, vaikka alahuuli hiukan vavahteli, tervehti
+sotilastapaan ja päästyänsä sisään juoksi katkerasti itkemään
+lastenkamariin, jota hän sanoi omaksi kortteerikseen. Liinakko tuli
+iltapäivällä sinne ja koetti lohduttaa pikku syyllistä.
+
+"Minä olen alestissa", sanoi Wee Willie Winkie surkeasti, "ja minä en
+saa puhua sinulle."
+
+Hyvin aikaisin seuraavana aamuna hän kiipesi rakennuksen katolle -- se
+ei ollut kielletty -- ja huomasi Miss Allardycen juuri ratsastavan ohi.
+
+"Minnekä sinä menet?" huusi Wee Willie Winkie. "Joen poikki", vastasi
+Miss Allardyce ja ratsasti edelleen.
+
+Tämän maakunnan, johon 195:s rykmentti oli sijoitettu, rajana
+pohjoisessa oli virta, joka talvisaikaan kuivui. Jo aikaisimpina
+ikävuosinaan Wee Willie Winkietä oli kielletty menemästä joen poikki ja
+hän oli saanut selville että Liinakkokin -- tuo melkein kaikkivaltias
+Liinakko -- ei milloinkaan ollut käynyt joen toisella puolella. Wee
+Willie Winkielle oli kerran luettu suuresta sinikantisesta kirjasta
+kertomus kuninkaan tyttärestä ja peikoista -- hyvin ihmeellinen
+kertomus, jossa peikot aina kävivät sotaa ihmisten kanssa, kunnes eräs
+Tuhkimus niminen henkilö ne voitti. Siitä saakka hän oli otaksunut,
+että joen takana noilla mustilla ja purppuran hohtavilla vuorilla
+asui peikkoja, ja totta oli, että jokainen sanoi siellä olevan pahoja
+ihmisiä. Hänen omassa kodissaankin peitettiin ikkunoiden alaosat
+vihreällä paperilla, sillä jos nuo pahat ihmiset saisivat vapaasti
+katsella sisään, niin ne ampuisivat rauhallisiin asuinhuoneisin ja
+mukaviin makuukammioihin. Varmaan virran takana, johon koko maailma
+päättyi, oli pahoja ihmisiä. Ja heidän alueelleen oli majuuri
+Allardycen iso tyttö, Liinakon omaisuus, menemäisillään. Mitä Liinakko
+sanoisi, jos jotain tapahtuisi hänelle. Jos peikot ryöstäisivät hänet
+kuten ennen Tuhkimuksen kuninkaantyttären? Hän oli vaikka millä
+keinolla palautettava takaisin.
+
+Talossa oli hiljaista. Wee Willie Winkie ajatteli hetken isänsä
+ankaraa suuttumista ja sitten -- karkasi arestistaan. Tämä oli vallan
+tavaton rikos. Matalalla oleva aurinko loi hänen varjonsa pitkänä
+ja mustana puutarhan polulle, hänen mennessään talliin ratsuansa
+pyytämään. Hänestä tuntui aamuhämärän hiljaisuudessa niinkuin koko
+suuri maailma olisi seissyt hiljaa ja katsellut Wee Willie Winkien
+tottelemattomuutta. Uninen tallirenki auttoi hänet satulaan ja koska
+tämä yksi suuri rikos oli tehnyt kaikki pienemmät viat vähäpätöisiksi,
+sanoi Wee Willie Winkie ratsastavansa Liinakko sahibin luo ja käänsi
+hevosen kapealle polulle, jossa se tuon tuostakin polki kukkalavojen
+pehmeätä multaa.
+
+Hevosen askelten tuottama hävitys oli viimeinen paha teko, joka eroitti
+hänet ihmiskunnan suosiosta. Hän kääntyi ajotielle, kumartui eteenpäin
+ja ratsasti, niin kovaa kuin hevonen suinkin pääsi, virtaa kohti.
+
+Mutta virkuinkaan poniratsu ei vedä vertoja pitkäaskeleiselle
+juoksijalle. Miss Allardyce oli jo kaukana, oli kulkenut laihopeltojen
+halki, päässyt poliisivartioiden ohi näiden vielä nukkuessa, ja hänen
+ratsunsa jo potki kiviä virtaäyräillä, kun Wee Willie Winkie jätti
+kanttoonan ja Brittiläisen Intian taaksensa. Eteenpäin kumartuneena
+ja yhä vielä piiskaten hevostaan Wee Willie Winkie hyökkäsi Afganien
+alueelle. Hän näki paraiksi Miss Allardycen mustana pilkkuna kiitävän
+pitkin kivistä tasankoa. Syy tytön lähtöön oli vallan yksinkertainen.
+Liinakko oli toissa iltana liian aikaisella isännyydellä kieltänyt
+häntä milloinkaan ratsastamasta virralle. Ja nyt hän oli lähtenyt sinne
+näyttääkseen omaa tahtoaan ja opettaakseen hiukan Liinakkoa.
+
+Wee Willie Winkie oli tuskin ennättänyt noille vieraille vuorille, niin
+hän huomasi tytön ratsun astuvan harhaan ja kompastuvan pahasti. Miss
+Allardyce pääsi irti siitä, mutta hänen nilkkansa nyrjähti pahoin, niin
+ettei hän voinut seistä. Kun hän nyt näin oli näyttänyt uskallustaan,
+rupesi hän itkemään katkerasti ja hämmästyi samassa nähdessään
+valkosen, avosilmäisen lapsen _khaki_ takissa melkein läkähtyneellä
+poniratsulla.
+
+"Oletko sinä kovin pahasti loukkaantunut?" kirkui Wee Willie Winkie
+heti, päästyään pyssyn kantaman päähän. "Sinun ei pitäisi olla täällä."
+
+"En tiedä", sanoi Miss Allardyce surkeasti, eikä ollut huomaavinaan
+moitetta. "Hyvä Jumala, lapsi, mitä sinä täällä teet?"
+
+"Sinä sanoit meneväsi villan poikki", läähätti Wee Willie Winkie
+hypäten alas poninsa selästä. "Eikä kukaan -- ei Liinakkokaan -- saa
+mennä villan yli, ja minä latsastin sinun pelässäsi niin kovasti, mutta
+sinä et seisahtunut ja nyt sinä olet loukannut itsesi ja Liinakko
+suuttuu minuun ja -- minä olen kalannut alestistani! Minä olen kalannut
+alestistani!"
+
+Tuleva 195:n rykmentin eversti istui maahan ja itkeä nyyhkytti.
+Huolimatta tuskasta nilkassaan oli tyttö liikutettu.
+
+"Oletko sinä ratsastanut koko matkan kanttoonasta saakka, pikku mies?
+Minkä tähden?"
+
+"Sinähän olet Liinakon omaisuutta. Liinakko sanoi sen minulle!" valitti
+Wee Willie Winkie onnettomana. "Minä näin hänen suutelevan sinua; ja
+hän sanoi pitävänsä sinusta enemmän kuin Bellistä taikka Butchakoilasta
+taikka minusta. Ja siitä syystä minä tulin. Sinun täytyy nyt nousta
+ylös ja tulla takasin. Sinun ei olisi pitänyt tulla tänne. Tämä on paha
+paikka, ja minä olen kalannut alestistani."
+
+"Minä en voi liikahtaa, Winkie", sanoi Miss Allardyce valittaen. "Minä
+olen loukannut jalkani. Mitä minun pitää tehdä?"
+
+Hän oli purskahtamaisillaan itkuun ja tuo rohkaisi Wee Willie Winkietä,
+jota oli kasvatettu pitämään kyyneleitä mitä suurimpana miehuuttomuuden
+merkkinä. Vaikka voihan sentään sallia miehenkin masentuvan, jos hän
+sattuu olemaan niin suuri syyllinen kuin Wee Willie Winkie.
+
+"Winkie", sanoi Miss Allardyce, "kun sinä olet hiukan levähtänyt,
+niin ratsasta takasin ja käske heitä lähettämään tänne jonkun minua
+noutamaan. Minuun koskee niin hirveästi."
+
+Lapsi istui hiljaa hetkisen ja Miss Allardyce sulki silmänsä; hän oli
+melkein pyörtyä tuskasta. Hän havahtui äkkiä siitä, että Wee Willie
+Winkie heitti ohjakset poninsa niskalle ja päästi sen irralleen, lyödä
+huimasten sitä piiskallaan. Pieni eläin nelisti kanttoonaan päin.
+
+"Voi, Winkie! Mitä sinä teet?"
+
+"Hst!" sanoi Wee Willie Winkie. "Tuolla tulee mies -- se on noita
+pahoja miehiä. Minun täytyy jäädä sinun luoksesi. Isä sanoo, että
+miehen aina täytyy suojella tyttöjä. Jack juoksee nyt kotiin ja
+sitten he tulevat tänne meitä hakemaan. Siitä syystä minä päästin sen
+menemään."
+
+Ei ainoastaan yksi, vaan pari kolme miestä ilmestyi kallion särmän
+takaa, ja Wee Willie Winkien sydän alkoi sytkähdellä, sillä juuri
+samalla lailla peikot olivat tulleet ryöstämään ja kiusaamaan
+Tuhkimuksen sielua. Tuolla lailla ne olivat leikkineet Tuhkimuksen
+puutarhassa, Wee Willie Winkie oli nähnyt kuvan siitä, ja tuolla lailla
+ne olivat peljästyttäneet kuninkaantyttären imettäjää. Hän kuuli,
+kuinka he puhelivat keskenään, ja ilokseen hän tunsi sekasikiö koiran
+Pushton, joka oli ollut eräällä nykyjään palveluksesta erotetulla
+tallirengillä hänen kotonaan. Miehet, jotka tuolla lailla puhuvat,
+eivät voi olla pahoja peikkoja. Ne ovat luultavasti vaan alkuasukkaita.
+
+Ne tulivat sen pyöreän kiven kohdalle, jossa Miss Allardycen ratsu oli
+kompastunut.
+
+Silloin nousi kalliolta Wee Willie Winkie, ylhäisrotuinen lapsi,
+kuuden ja kolmen neljänneksen vuoden vanha, ja huusi urhoollisesti ja
+pontevasti "_Jao_!" Poni oli jo virran toisella puolen.
+
+Miehet purskahtivat nauruun, mutta alkuasukasten naurua Wee Willie
+Winkie ei voinut sietää. Hän kysyi heiltä, mitä he tahtoivat ja miksi
+he eivät menneet pois. Toisia ilkeänaamaisia ja käyräperäisillä
+pyssyillä varustettuja miehiä ryömi esiin vuoren siimeksestä, kunnes
+Wee Willie Winkie näki niitä parikymmentä kappaletta. Miss Allardyce
+kirkasi.
+
+"Kuka sinä olet?" kysyi yksi miehistä.
+
+"Minä olen evelsti sahibin poika ja minun käskyni on, että te heti
+menette matkoihinne. Te mustat miehet pelotatte neiti sahibia. Jonkun
+teistä täytyy juosta kanttoonaan keltomaan, että neiti sahib on
+loukannut itsensä ja että evelstin poika on täällä hänen luonaan."
+
+"Ettäkö pistäisimme jalkamme ansaan?" kuului naurava vastaus.
+"Kuulkaappa mitä poikanen puhuu!"
+
+"Sanokaa että minä lähetin teidät -- minä, evelstin poika. He antavat
+teille lahaa."
+
+"Mitä me nyt tässä lörpöttelemme. Tuokaa tänne lapsi ja tyttö, niin
+voimme ainakin vaatia lunnaita. Me olemme ylänkökylien herroja", sanoi
+ääni takaa.
+
+Nämä olivat peikkoja -- pahempia kuin jättiläiset -- Wee Willie Winkie
+sai panna kaikki voimansa liikkeelle, ettei purskahtaisi itkuun. Mutta
+hän tunsi, että itkeminen alkuasukasten nähden, lukuun ottamatta hänen
+äitinsä _ayahia_ (naispalvelijaa), oli paljoa häpeällisempää kuin mikä
+uppiniskaisuus tahansa. Paitsi sitä hänellä, tulevalla 195:n rykmentin
+everstillä, oli tuo peljättävä rykmentti takanaan.
+
+"Aiotteko te viedä meidät pois?" sanoi Wee Willie Winkie hyvin kalpeana
+ja levottomana.
+
+"Aiomme kyllä, pikku _sahib Bahadur_", sanoi pisin miehistä, "ja sitte
+syömme teidät myöhemmin." "Se on lapsen puhetta", sanoi Wee Willie
+Winkie. "Miehet eivät syö toisia miehiä."
+
+Naurun hohotus keskeytti hänet, mutta hän jatkoi päättävästi: -- "Ja
+jos te viette meidät pois, niin minä sen sanon teille, että koko minun
+lykmenttini tulee tänne samana päivänä ja tappaa teidät joka miehen.
+Kuka tahtoo viedä minun sanani evelsti sahibille?"
+
+Alkuasukasten kieltä -- Wee Willie Winkie osasi kolmeakin -- tuo poika
+helposti puhui, vaikkei hän vielä osannut ärrääkään lausua.
+
+Toinen mies liittyi keskusteluun, huutaen: -- "Voi teitä hullut miehet!
+Se on totta, mitä tuo poika sanoo. Hän on koko tuon valkosen sotajoukon
+sydän. Rauhan tähden antakaa heidän molempien mennä, sillä jos me
+otamme pojan, niin rykmentti tulee tänne ja hävittää koko laakson.
+_Meidän_ kylät ovat laaksossa ja me emme pääse pakoon. Tuo rykmentti
+on täynnä piruja. He potkasivat Khoda Yarin kylkiluut poikki kun
+hän koetti ottaa pyssyjä; ja jos me kosketamme tuota lasta, niin he
+polttavat ja rosvoavat ja ryöstävät kuukausmääriä kunnes ei mitään ole
+jäljellä. Parempi on lähettää mies viemään sanaa ja saamaan palkinnon.
+Minä sen sanon, että tuo lapsi on heidän Jumalansa, ja he eivät säästä
+ketään meistä eikä vaimojamme, jos me teemme hänelle pahaa."
+
+Se oli Din Mahommed, everstin virasta erotettu tallirenki, joka täten
+mielet käänsi ja nyt seurasi kiivas ja vihanen keskustelu. Wee Willie
+Winkie seisoi ylempänä kuin miss Allardyce ja odotti päätöstä. Varmaan
+hänen oma "lykmenttinsä" ei häntä hylkäisi, jos se vaan tietäisi hänen
+pulastaan.
+
+Yksinäinen ratsu toi sanoman 195:teen rykmenttiin, vaikka kyllä
+everstin talossa jo oli ollut aika hämmästys tuntia ennen. Pikku
+hevonen laukkasi valtatietä pääparakkien eteen, jossa miehiä istui
+pelaillen huvikseen. Devlin, E-komppanian lipunkantaja, katsahti
+tyhjään satulaan ja juoksi kaikkiin parakkihuoneisin ajaen ylös
+jokaisen huonekorpraalin, jonka vaan tapasi. "Ylös pojat! Jotain on
+tapahtunut everstin pojalle", huusi hän.
+
+"Hän ei ole voinut pudota satulasta! Ei hiidessäkään, ei ole voinut",
+jupisi rummunlyöjä-poika. "Menkää virran poikki hakemaan. Jos hän on
+jossakin, niin siellä hän juuri on, ja ehkä Pathanit jo ovat ottaneet
+hänet. Älkää hiidessä hakeko häntä virran uomasta! Menkää virran
+toiselle rannalle."
+
+"Mott puhuu kerran järkevästikin", sanoi Devlin. "E-komppania! joutuun
+virran yli!"
+
+Sitten E-komppania, useimmat paitahiasillaan, kiiruhti pelastamaan
+kallista henkeä, jälkijoukon karttaessa hikoilevaa kersanttia
+kiirehtimään vielä enemmän. Kanttoonassa syntyi aika elämä kun 195:n
+rykmentin miehiä oli hakemassa Wee Willie Winkietä, ja vihdoin eversti,
+niin väsyneenä ettei jaksanut kirotakaan, saavutti komppaniansa, joka
+juuri pyrki eteenpäin virran rantakivillä.
+
+Vuorella, jonka juurella Wee Willie Winkien peikot keskustelivat
+olisiko viisasta viedä poika ja tyttö pois, vartia ampui kaksi
+laukausta.
+
+"Mitäs minä sanoin?" kiljui Din Mahommed. "Se oli varoitus! Sotamiehet
+ovat jo ulkona ja tulevat tuolla tasangon poikki! Mennään pois! He
+eivät saa nähdä meitä pojan luona!"
+
+Miehet odottivat hetkisen ja sitten, kun vielä kerran kuului pyssyn
+laukaus, vetäytyivät vuoristoon hiljaa, kuten olivat tulleetkin.
+
+"Lykmentti tulee", sanoi Wee Willie Winkie salaisesti Miss
+Allardycelle, "ja kaikki on nyt hyvin. Älä itke!"
+
+Hän tarvitsi itse saman neuvon, sillä kymmenen minuuttia myöhemmin, kun
+hänen isänsä saapui paikalle, hän itki katkerasti, kätkien päänsä Miss
+Allardycen helmaan.
+
+195:n rykmentin miehet saattoivat hänet kotiin riemuhuudoilla, ja
+Liinakko, joka oli ratsastanut hevosensa vaahtoon, tuli häntä vastaan
+ja hänen suureksi harmikseen suuteli häntä julkisesti miesten nähden.
+
+Mutta hänen harminsa tuli lievitetyksi. Paitsi sitä, että hänen isänsä
+antoi hänelle anteeksi arestista karkaamisen, niin luvattiin hänelle
+hyväkäytösmerkki niin pian kuin vaan äiti ennättäisi ommella sen hänen
+takkinsa hiaan. Miss Allardyce oli kertonut everstille jotakin, joka
+sai hänet ylpeilemään pojastaan.
+
+"Hän oli sinun omaisuutesi Liinakko", sanoi Wee Willie Winkie,
+osoittaen Miss Allardyceä likaisella etusormellaan. "Minä tiesin, että
+hänellä ei ollut lupaa mennä villan yli, ja minä tiesin, että lykmentti
+tulisi minua hakemaan kun minä lähetin Jackin kotiin."
+
+"Sinä olet sankari, Winkie" sanoi Liinakko -- kerrassaan sankari!"
+
+"Minä en ymmällä mitä sinä talkoitat", sanoi Wee Willie Winkie, "mutta
+sinä et saa sanoa minua Winkieksi enää. Minä olen Percival Will'am
+Will'ams."
+
+Sillä tavalla Wee Willie Winkiestä kasvoi mies.
+
+
+
+
+Aurelianus Mc Gogginin kääntyminen.
+
+
+Tämä ei ole oikeastaan mikään kertomus. Se on tutkimus ja minä olen
+hyvin ylpeä siitä. Sillä tutkimus osoittaa aina taitoa.
+
+Kukin ihminen on oikeutettu pitämään oman uskontonsa; mutta ei kellään
+-- kaikista vähemmin nuorella väellä -- ole oikeutta sitä väkisin
+tyrkyttää muille. Hallitus lähettää silloin tällöin Intiaan hiukan
+kierotuumaisia virkamiehiä, mutta omituisimpia pitkiin aikoihin oli
+Mc Goggin. Hän oli mallikelpoinen -- erinomaisen mallikelpoinen --
+mutta hänen mallikelpoisuutensa oli luiskahtanut väärään suuntaan.
+Sen sijaan että hän olisi tutkinut alkuasukasten kieltä, niin hän
+lueskeli erään Comte nimisen, luulen ma, ja Spencer nimisen miehen sekä
+professori Cliffordin kirjoittamia kirjoja. (Te löydätte kyllä nämä
+kirjat kirjastoista). He arvostelevat ihmisten sisimpiä sellaisten
+kannalta, joilla ei ole vatsaa. Ei kukaan estänyt Mc Gogginia lukemasta
+niitä, mutta hänen olisi pitänyt saada vitsaa mammaltaan. Ne panivat
+hänen päänsä pyörälle ja hän saapui Intiaan varustettuna hienonnetulla
+uskonnolla paitsi työhommiaan. Siinä ei ollut pitkä uskontunnustus. Se
+sisälsi vaan, että ihmisellä ei ole mitään sielua, ettei ole olemassa
+mitään Jumalaa eikä tulevaista elämää ja että meidän pitää rehveltää
+jossakin ihmiskunnan hyväksi.
+
+Hiukan vähäpätöisempi pykälä näkyi olevan se, että vielä pahempi kuin
+käskeminen on käskyn totteleminen. Ainakin Mc Goggin väitti niin, mutta
+minä arvelen että hän ehkä oli lukenut väärin ensimmäiset aikeensa.
+
+Minä en sano sanaakaan pahaa hänen uskonnostaan. Se oli tehty
+Lontoossa, jossa ei ole muuta kuin koneita ja asfalttia ja rakennuksia
+-- ja kaikki tuo sumun peitossa. Tietysti mies siellä rupeaa
+ajattelemaan, ettei löydy mitään häntä itseään korkeampaa ja että
+Lontoon rakennushoitokunta on kaikki toimittanut. Mutta tässä maassa,
+jossa me näemme todellisen ihmiskunnan -- raa'an, ruskean, alastoman
+ihmiskunnan -- ilman mitään sen ja hehkuvan taivaan välillä ja
+ainoastaan rasittunut, köyhdytetty maa allaan, täällä tuumat hiukan
+tasaantuvat ja useimmat ihmiset palaavat takasin yksinkertaisempiin
+teoriioihin. Elämä Intiassa ei ole kyllin pitkä tuhlattavaksi
+tutkimuksiin onko kaikkien puuhien etunenässä korkeampaa johtajata.
+Tästä syystä nimittäin: valtuusmies on korkeampi kuin apulainen,
+päällikkö on korkeampi kuin valtuusmies, varakuvernööri on korkeampi
+kuin päällikkö ja varakuningas on korkeampi kuin kaikki nuo neljä.
+Häntä käskemässä on taas valtioministeri, joka on vastuunalainen
+keisarinnalle. Jos taaskin keisarinna ei ole vastuunalainen Luojalleen
+-- jos ei mitään Luojaa ole häntä ylempänä -- niin koko meidän
+valtiojärjestyksemme on väärä. Joka on tuiki mahdotonta. Kotimaassa on
+ihmisillä kuitenkin yksi puolustus. He ovat suureksi osaksi tallissa
+ruokittuja ja ovat käyneet henkisesti pulleiksi. Otappas suuri ja
+pullea hevonen ratsastaaksesi, niin se kuolaa ja tährää kuolaimet niin
+ettet yhtään voi nähdä niitä. Mutta kuolaimet ovat kuitenkin olemassa
+vallan entisellään. Ihmiset eivät käy pulleiksi Intiassa. Ilmanala ja
+työ siellä estää heitä puhumasta puuta heinää.
+
+Jos Mc Goggin olisi pitänyt tuon suurella kirjaimella alkavan ja
+ismi tavulla loppuvan uskontonsa itsekseen, niin ei kukaan ihminen
+olisi siitä välittänyt, mutta hänen molemmat isoisänsä olivat olleet
+Wesleyläisiä saarnaajia ja saarnainto oli mennyt perintönä hänelle.
+Hän tahtoi, että jokaisen klubissa piti ymmärtämän, ettei heillä ollut
+mitään sielua ja auttaman häntä panemaan Luojaa viralta pois. Hyvin
+monet sanoivat hänelle, että hänellä epäilemättä ei ollut mitään
+sielua, sillä hän oli niin nuori, mutta siitä ei ollenkaan seurannut,
+että hänen vanhemmat toverinsa olivat yhtä kehittymättömiä; ja olkoonpa
+sitten tulevaista elämää tai ei, niin he ainakin tahtoivat tässä
+elämässä lukea sanomalehtensä rauhassa. "Mutta se ei ole pääasia -- se
+ei ole pääasia!" oli Aurelianuksen tapa sanoa. Miehet viskoivat häntä
+sohvatyynyillä ja käskivät hänen menemään mihin paikkaan tahansa,
+jota hän uskoi. He ristivät hänet "Blastodermiksi" -- hän näet sanoi
+polveutuvansa sen nimisestä perheestä, joka kuulemma eli jolloin
+kulloin esihistoriallisena aikana, -- ja he koettivat loukkauksilla ja
+naurulla saada häntä vaikenemaan, sillä hän oli ainaisena vastuksena
+klubissa ja paitsi sitä hän oli hävytön vanhemmille miehille. Hänen
+maakuntapäällikkönsä, joka jo oli virassa rajamailla kun Aurelianus
+vielä piehtaroi sängyn peitteellä, sanoi hänelle, että ollakseen kelpo
+mies, Aurelianus oli suuri hölmö. Ja se on varmaa, että jos hän olisi
+malttanut tehdä työtään, olisi hän muutaman vuoden perästä kohonnut
+sihteeristöön. Hän oli juuri sellainen tyyppi, joka siellä menestyy --
+pelkkää päätä vaan, ei ollenkaan ruumista ja tuhansia teoriioja. Ei
+ainoakaan sielu välittänyt Mc Gogginin sielusta. Hänellä sai kernaasti
+olla kaksi taikka ei yhtään sielua, taikka jonkun toisen sielu. Hänen
+tuli vaan totella käskyjä ja pysyä lestissään eikä turmella klubia
+"ismeillään".
+
+Hän teki työtä mainiosti, mutta hän ei hyväksynyt ainoatakaan käskyä
+koettamatta parantaa sitä. Se oli vika hänen uskonnossaan. Se
+teki ihmiset liian vastuunalaisiksi ja vetosi liian paljon heidän
+rehellisyyteensä. Joskus voi johtaa vanhaa hevosta riimustakin, mutta
+varsaa ei milloinkaan. Mc Goggin puuhasi enemmän kuin kukaan hänen
+ikäisensä mies. Hän lienee luullut, että kolmekymmen sivuinen tuomio
+viidenkymmenen rupeen asiassa -- jossa molemmat riitapuolet vannovat
+väärin niin että hurisee -- edistäisi ihmiskunnan asiata. Olipa miten
+oli, hän teki työtä liian paljon, harmitteli saadessaan muistutuksia
+ja selitti ihmeellistä uskonoppiaan virastonsa ulkopuolella, kunnes
+tohtori varoitti häntä rasittamasta itseään liiaksi. Ei kukaan ihminen
+voi tehdä lisätyötä kahdeksantoista annaksen edestä kullekin rupeelle
+kesäkuussa kärsimättä siitä. Mutta Mc Goggin oli vielä henkisesti
+pullea ja ylpeä itsestään sekä taidostaan, eikä tahtonut kuulla mitään
+huomautuksia. Hän teki työtä säännöllisesti yhdeksän tuntia päivässä.
+
+"Hyvä", sanoi tohtori, "te murrutte, sillä teillä ei purjeet kestä
+semmoista vauhtia." Mc Goggin oli hiukan omituinen.
+
+Eräänä päivänä tapahtui loppukohtaus -- niin draamallisesti kuin
+mahtikohta jossakin näytelmässä.
+
+Se oli juuri ennen sadeaikaa. Me istuimme verannalla elottomassa,
+kuumassa, tukehduttavassa ilmassa haukotellen ja toivoen että tumman
+siniset pilvet tuolla alkaisivat purkaa vettä ja jäähdyttäisivät ilmaa.
+Hyvin, hyvin etäältä kuului hiljaisena kuiskauksena, kuinka rankkasade
+tulvaili virtaan. Eräs miehistä kuuli tuon, nousi seisomaan, kuunteli
+ja sanoi vallan luonnollisesti: -- "Jumalan kiitos!"
+
+Silloin Blastodermi käännähti paikaltaan ja sanoi: "Miksi? Minä
+vakuutan teille, että se on seuraus vallan luonnollisista syistä --
+atmosfeerinen ilmiö mitä yksinkertaisinta laatua. Miksi meidän siis
+pitäisi kiittää olentoa, joka ei milloinkaan ole ollut -- joka on
+ainoastaan tarumainen --"
+
+"Blastodermi", röhisi mies lähimmällä tuolilla, "pidä suusi ja heitä
+minulle _Pioneeri_! Me tunnemme jo kaikki sinun tarumaisuutesi".
+Blastodermi sieppasi pöydältä sanomalehden ja hypähti niinkuin joku
+olisi pistänyt häntä. Sitten hän heitti lehden pyytäjälle.
+
+"Niinkuin jo sanoin", jatkoi hän hitaasti ja hiukan ponnistamalla --
+"vallan luonnollisten syitten seuraus -- vallan luonnollisten syitten.
+Minä tarkoitan --"
+
+"Heh, Blastodermi, sinä annoit minulle _Calcutta Mercantile lehden_."
+
+Tomu nousi pieninä pyörteinä, puun latvat huojuivat ja tuuliviirit
+vinkuivat. Mutta ei kukaan tarkastanut sateen tuloa. Me kaikki
+tuijotimme Blastodermiin, joka oli noussut seisaalleen ja koetti
+kangertaa puhetta. Sitten hän sanoi hyvin hitaasti: --
+
+"Vallan selvä -- sanakirja -- punanen laiho -- vastuunalainen -- syy --
+muistaa -- kansi -- -- yksin."
+
+"Blastodermi on juovuksissa", sanoi joku. Mutta Blastodermi ei ollut
+juovuksissa. Hän katsoi meihin hämmästyneenä ja rupesi käsillään
+viittomaan meille pilvien synnyttämässä puolihämärässä. Sitten hän
+melkein kirkui: --
+
+"Mitä tämä on? -- -- En voi -- -- säästää -- -- saavuttaa -- -- tori
+-- -- musta -- --"
+
+Hänen puheensa tuntui jäätyvän hänessä ja -- juuri kuin salama iski
+kahdesta kohden, jakaen koko taivaan kolmeen osaan ja sade tulvaili
+rankkanaan -- juuri silloin Blastodermi kävi vallan mykäksi. Hän potki
+ja riehui kuin vikuri hevonen ja hänen silmänsä olivat täynnä kauhua.
+
+Tohtori saapui kolmen minuutin perästä ja kuuli asian laidan. "Se on
+_aphasia_" sanoi hän. "Viekää hänet huoneesensa. Minä _tiesin_ että
+niin kävisi." Me kuljetimme Blastodermin rankkasateessa kotiinsa ja
+tohtori antoi hänelle bromkaaliumia nukuttaakseen häntä.
+
+Sitten tohtori tuli takasin ja sanoi, että hän vaan kerran ennen --
+eräässä intialaisessa sotamiehessä -- oli nähnyt yhtä täydellisen
+_aphasia_ kohtauksen. Minä olen myöskin nähnyt helpon _aphasian_
+rasittuneessa miehessä, mutta tämä äkkinäinen mykkyys oli vallan
+kamalata, vaikka se tosin, kuten Blastodermi itse olisi sanonut, oli
+"seurauksena vallan luonnollisista syistä".
+
+"Hänen täytyy ottaa virkavapaus tämän tähden", sanoi tohtori; "hän on
+kykenemätön työhön ainakin kolme kuukautta. Ei, ei se ole hulluutta
+taikka muuta semmoista. Hän ei vaan ollenkaan voi hallita puhettaan
+eikä muistiaan. Minä luulen, että Blastodermi nyt varmaan pysyy ääneti."
+
+Kaksi päivää myöhemmin Blastodermi taas sai puhelahjan. Hänen
+ensimmäinen kysymyksensä oli: -- "Mitä se oli?" Tohtori selitti sen
+hänelle. "Mutta minä en voi sitä käsittää!" sanoi Blastodermi, "minä
+olen vallan terve, mutta minä en voi hallita muistoani, minusta näyttää
+-- minun _oma_ muistini -- voinko minä?"
+
+"Lähde vuoristoon kolmeksi kuukaudeksi, äläkä ajattele sitä", sanoi
+tohtori.
+
+"Mutta minä en voi sitä käsittää", intti Blastodermi, "se oli minun
+_oma_ mieleni ja muistini."
+
+"Minä en voi siihen mitään", sanoi tohtori, "on paljon asioita, joita
+sinä et voi käsittää ja kun sinä olet elänyt minun ikäisekseni, niin
+sinä tiedät tarkkaan mitä kaikkea sinä uskallat sanoa omaksesi tässä
+maailmassa."
+
+Tämä isku masensi Blastodermin. Hän ei voinut sitä ymmärtää. Hän läksi
+vuoristoon arkana ja vavisten, epäillen voisiko hän lopettaa lauseensa,
+jonka oli alkanut.
+
+Tämä synnytti hänessä terveellisen epävarmuuden. Tuo luonnollinen
+selitys, että hän oli tehnyt liiaksi työtä, ei tyydyttänyt häntä. Mikä
+lieneekään pyyhkinyt sanat hänen huuliltaan, niinkuin äiti pyyhkii
+pienen piimäsuun, ja häntä pelotti -- pelotti kamalasti.
+
+Klubi oli siten rauhassa hänen palattuaankin, ja jos sinä joskus
+vielä satut kuulemaan Aurelianus Mc Gogginin saarnailevan ihmiskunnan
+asioista -- taivaallisista asioista hän ei enää näy tietävän yhtä
+paljon kuin ennen -- niin nostapa vaan sormi huulillesi hetkiseksi,
+niin näet mikä tapahtuu.
+
+Älä syytä minua, jos hän viskaa juomalasin naamaasi!
+
+
+
+
+Mennyttä kalua.
+
+
+Ei ole viisasta kasvattaa poikalasta vallan "tietämättömänä elämän
+pahuudesta", kuten vanhemmat sanovat, jos hänen täytyy mennä maailman
+taisteluun. Ellei hän ole ainoa poikkeus tuhannesta, täytyy hänen
+varmaan kärsiä paljon turhia huolia ja joutuu ehkä pahaan pulaan siitä
+syystä vaan, ettei hän tunne asiain oikeata laatua.
+
+Anna penikan syödä saippuata kylpyhuoneessa taikka purra vasta
+kiillotettua kenkää. Se puree ja murisee kunnes se vähitellen
+oppii ymmärtämään että kengän muste ja pesusaippua tuottavat sille
+pahoinvointia; siitä sille sitten selviää, että saippua ja kengät
+eivät ole terveellisiä. Joku vieras vanha koira opettaa sille pian
+kuinka epäviisasta on purra suurten koirien korvia. Ollen nuori se
+muistaa tuon, ja kuusikuukautisena se lähtee maailmaan hyvätapaisena
+pikku elävänä, jolla on puhdistunut ruokahalu. Jos sitä olisi
+pidetty erillään kengistä ja saippuasta ja suurista koirista kunnes
+se olisi joutunut täysikasvaneeksi ja hampaat täysin kehittyneiksi,
+niin arvelkaappas kuinka kamalan pahasti se silloin olisi voinut ja
+kuinka sitä olisi höyhennetty! Sovita tämä seikka "elämän pahuuden
+tietämättömyyteen" ja mieti mikä on seurauksena. Se ei kuulu kauniilta,
+mutta kahdesta pahasta se on parempi.
+
+Oli kerran poika, jota oli kasvatettu "pahuuden tietämättömyys"
+-periaatteiden mukaan; ja nämä periaatteet tappoivat hänet. Hän oli
+kotonaan yhtämittaa syntymähetkestään saakka aina siihen päivään asti,
+jolloin hän paraimpina oppilaina tuli Sandhurstiin. [Sandhurstissa,
+noin 50 km. Lontoosta, on sotilaskoulu. Suoment. muist.] Hänelle
+opetettiin tarkkaan kaikki, minkä yksityisopettaja suinkin saattoi,
+ja sitten hänellä vielä oli kaupanpäälliseksi se erityinen avu,
+ettei hän "milloinkaan koko elämässään ollut tuottanut vanhemmilleen
+hetkenkään murhetta". Se, minkä hän oppi Sandhurstissa, paitsi
+tavallisia aineita, ei ollut kovin tärkeätä. Hän katseli ympärilleen,
+ja saippua sekä kengän muste, niin sanoaksemme, maistuivat hänestä aika
+makealle. Hän pureksi niitä hiukkasen ja tuli ulos Sandhurstista hieman
+turmeltuneempana kuin hän oli sinne tullut. Sitten seurasi väliaika ja
+kohtaus hänen kotolaistensa kanssa, jotka toivoivat paljon hänestä.
+Seuraavana vuonna hän eleli kuten ainakin semmoinen, jota "maailma ei
+ollut turmellut", kolmannen luokan asemapataljoonassa, jossa nuoremmat
+upseerit olivat lapsia ja vanhemmat vanhoja piikoja. Vihdoin hän tuli
+Intiaan, jossa hänen vanhempansa eivät enää voineet hänestä pitää
+huolta ja jossa hänellä ei ollut muuta turvaa kuin oma itsensä murheen
+hetkinä.
+
+Intia on ennen kaikkia semmoinen paikka, jossa ei saa ottaa asioita
+liian vakavalta kannalta -- paitsi puolipäivän aurinkoa tietysti.
+Liikanainen työ ja liialliset ponnistukset tappavat miehen aivan yhtä
+varmaan kuin kaikenlainen irstaus ja liika juominen. Kurtiisi ei ole
+vaarallista, sillä jokainen muuttaa yhä olopaikkoja ja jompikumpi
+rakastavista joutuu pois asemalta, eikä palaja milloinkaan. Hyvästä
+työstä ei ole hyötyä, sillä miestä arvostellaan hänen huonoimpien
+tointensa mukaan ja toinen ottaa tavallisesti koko kunnian hänen
+parhaimmista hommistaan. Huono työ ei haita ollenkaan, sillä toiset
+tekevät vielä huonompaa työtä, eikä missään maailmassa kunnottomat
+työntekijät pysy niin kauvan pystyssä kuin Intiassa. Huvitukset eivät
+ole minkään arvoiset, sillä sinun täytyy alkaa ne alusta yhä uudelleen,
+kun sinä kerran olet ne kokenut ja useimpien huvituksien tarkoituksena
+onkin vaan koettaa voittaa toisten ihmisten rahoja. Sairaus ei ole
+vaarallista, sillä se on vallan jokapäiväistä, ja jos sinä kuolet,
+täyttää toinen mies sinun paikkasi, ennenkuin nuo kahdeksan tuntia ovat
+kuluneet sinun kuolemastasi hautajaisiin. Ei mikään muu ole minkään
+arvoista kuin kotilupa ja eläkerahat, ja nekin vaan siitä syystä, että
+ne ovat niin harvinaisia. Intia on veltto maa, jossa kaikki ihmiset
+työskentelevät epätäydellisillä koneilla ja kaikkein viisainta on,
+ettei katsele ketään eikä mitään vakavalta kannalta, vaan koettaa
+pyrkiä niin pian kuin suinkin johonkin toiseen paikkaan, jossa huvi on
+huvia ja hyvä maine jonkin arvoista.
+
+Mutta puheena oleva poika -- tämä kertomus on yhtä vanha kuin itse
+Intian kukkulat -- tuli sinne ja otti kaikki asiat vakavalta kannalta.
+Hän oli sievän näköinen ja häntä lelliteltiin. Hän piti hyväilyjä
+vakavina asioina ja huokaili semmoisten naisten tähden, jotka eivät
+olleet senkään arvoiset, että olisi maksanut vaivaa satuloida hevonen
+mennäkseen vieraisille heidän luokseen. Hän viihtyi hyvin tuossa
+uudessa vapaassa elämässään Intiassa. Se _tuntuukin_ miellyttävältä
+alussa, aliluutnantin kannalta nähden -- pelkkiä hevosia, neitosia,
+tansseja, y.m.s. Hän maisteli kaikkea tuota, niinkuin penikka
+saippuata. Mutta hän rupesi vasta myöhään syömään sitä, kun hänen
+hampaansa jo olivat täysin kehittyneet. Hän joutui helposti
+ulkopuolelle rajoja -- aivan niinkuin penikka -- eikä voinut ymmärtää,
+miksi häntä ei kohdeltu yhtä hienotuntoisesti täällä kuin hänen isänsä
+kodissa. Se loukkasi hänen tunteitaan.
+
+Hän riiteli toisten poikien kanssa ja, ollen tunteellinen aina
+ytimiin saakka, muisteli hän näitä riitoja ja ne kiusasivat häntä.
+Hänen mielestään vistipeli ja _gymkhanas_ ja muut tuommoiset pelit
+(joitten tarkoituksena oli tuottaa huvitusta työn jälkeen) olivat
+hauskoja; mutta hän piti näitäkin vakavina seikkoina, yhtä vakavina
+kuin juominkeja seuraavata kohmeloa. Hän menetti rahansa vistissä ja
+_gymkhanas_ pelissä, sillä nämä olivat hänelle tuntemattomia.
+
+Hän katseli näitä vahinkojaan vakavalta kannalta ja tuhlasi niin paljon
+voimia ja vaivoja _ekka_ tammojen kilpa-ajon tähden, jossa vetosummana
+oli kaksi kultamohuria [1 kultamohuri = noin 38 markkaa. Suoment.
+muist.], ikäänkuin olisi ollut Derbyn kilpailu. Osittain tähän oli
+syynä kokemattomuus -- melkein samoin kuin penikka riitelee maton
+pätkän kanssa -- ja osittain siihen oli syynä se, että häntä huimasi
+hiukan tullessaan entisestä hiljaisesta elämästään vilkkaamman elämän
+loistoon ja humuun. Ei kukaan puhunut hänelle mitään saippuasta eikä
+kengän musteesta, sillä tavalliset ihmiset otaksuvat, että toinen
+tavallinen ihminen tietää olla varovainen käsitellessään noita aineita.
+Oli surkeata nähdä, kuinka poika sai kovia kolauksia, aivan niinkuin
+liian kireellä pidetty varsa kompastuu ja loukkaa itsensä päästessään
+irti tallirengiltä.
+
+Tätä hillitsemätöntä vallattomuutta huvituksissa, jotka eivät olleet
+kerrassaan minkään arvoiset, vielä vähemmin ansaitsivat hommaa ja
+touhua, kesti kuusi kuukautta -- yhtä kauvan kuin kylmää vuodenaikaa
+-- ja me ajattelimme että kuumuus ja tieto siitä, että hän oli
+menettänyt rahansa ja terveytensä ja saanut hevosensa rampaantumaan,
+selvittäisi poikasen ja tekisi hänet vakavaksi. Yhdeksässäkymmenessä
+yhdeksässä tapauksessa sadasta olisi käynytkin niin. Me voimme nähdä
+millä Intian asemalla tahansa, että tämä periaate pitää paikkansa.
+Mutta tässä yksityistapauksessa ei käynytkään siten, sillä poika oli
+herkkätuntoinen ja otti kaikki asiat vakavalta kannalta -- kuten jo
+olen sanonut senkin seitsemän kertaa. Tietysti me emme voineet tietää,
+kuinka nämä vallattomuudet vaikuttivat häneen persoonallisesti. Ne
+eivät olleet sen kummempia, vaan vallan keskinkertaista laatua. Hän
+oli ehkä raha-asioissa joutunut hieman rappiolle koko elämän ajakseen
+ja tarvitsi vähän hoitoa. Muistot hänen tempuistaan kyllä haihtuisivat
+yhtenä ainoana kuumana vuodenaikana ja pankkiirit selvittäisivät hänen
+rahahuolensa. Hänellä lienee kumminkin ollut vallan toinen käsitys
+kaikesta ja hän luuli joutuneensa auttamattomasti rappiolle. Hänen
+everstinsä puheli hänelle vakavasti, kun kylmä vuodenaika oli loppunut.
+Se saattoi hänet vielä entistä onnettomammaksi, vaikka se vaan oli
+tavallinen everstin muistutus.
+
+Se, joka nyt seuraa, on omituinen esimerkki siitä, kuinka me
+kaikki olemme keskinäisessä yhteydessä toisiimme ja vastuunalaisia
+toisistamme. Kun poikanen kerran puheli erään naistuttavansa kanssa,
+lausui tämä jotain, joka lopullisesti murti hänen mielensä. Ei maksa
+vaivaa kertoa sitä, sillä se oli vaan tuommoinen julma, pikkunen,
+ajattelematta lausuttu lause, joka pani hänet punastumaan korviaan
+myöten. Hän pysyi huoneessaan kolme päivää ja sitten pyysi kahden
+päivän loma-aikaa mennäkseen ampumaan erään kanavainsinörien majatalon
+läheisyyteen, noin kolmenkymmenen penikulman päähän. Hänen pyyntöönsä
+suostuttiin, ja sinä yönä hän oli upseeriklubissa vielä entistä
+vallattomampi ja hurjempi. Hän sanoi menevänsä "ampumaan suuria
+eläimiä", ja läksi matkaan puoliyhdentoista aikaan _ekka_ rattailla.
+Peltopyitä -- jotka olivat ainoana metsän riistana lähellä majataloa --
+ei voi sanoa "suuriksi eläimiksi"; siitä syystä jokainen nauroi hänelle.
+
+Seuraavana aamuna eräs majuureista palasi kotiin lyhyeltä loma-ajalta
+ja kuuli pojan lähteneen ampumaan "suuria eläimiä". Majuuri oli
+mieltynyt poikaan ja oli usein kylmän vuodenajan kestäessä koettanut
+hillitä häntä. Hän rypisti silmäkulmiaan kuultuaan retkestä ja läksi
+pojan huoneesen tutkien kaikki paikat siellä.
+
+Kohta hän tuli takasin ja tapasi minut juuri kun minä toin korttiani
+upseeriklubiin. Etusalissa ei ollut ketään muita.
+
+Hän sanoi: "Poika on lähtenyt ulos ampumaan. Ammutaanko milloinkaan
+tetureja revolverilla ja kirjoitusneuvoilla?"
+
+Minä sanoin. "Turhaa puhetta, majuuri!" sillä minä huomasin, mitä hän
+tarkoitti.
+
+Hän sanoi: "Turhaako lienee vai ei, minä aion mennä kanavalle nyt --
+vallan paikalla. Minä olen levoton."
+
+Sitten hän mietti hetkisen ja sanoi: "Osaatko sinä valehdella?"
+
+"Itsehän sen parhaiten tiedät", vastasin minä. "Se on minun virkani."
+
+"Hyvä on", sanoi majuuri, "sinun pitää tulla minun kanssani -- nyt
+paikalla -- _ekka_ rattailla kanavalle ampumaan antiloopeja. Pue
+päällesi metsästyspuku -- joutuun -- ja tule tänne sitten pyssyinesi."
+
+Majuuri oli mahtava mies, ja minä tiesin ettei hän turhanpäiten olisi
+ruvennut käskemään. Siitä syystä minä tottelin ja palatessani löysin
+majuurin istumassa _ekka_ rattailla -- pyssyn kotelot ja eväät olivat
+istuimen alla -- vallan valmiina metsästysretkelle lähtemään.
+
+Hän lähetti ajurin pois ja istui itse ohjaksiin. Me ajelimme hiljakseen
+niin kauvan kuin olimme aseman alueella, mutta ennätettyämme tasangon
+poikki vievälle tomuiselle tielle, päästi hän täyttä karkua. Samassa
+maassa syntynyt hevonen jaksaa melkein kuinka paljon tahansa, jos siksi
+tulee. Me emme viipyneet täyttä kolmea tuntia noissa kolmessakymmenessä
+penikulmassa, mutta hevosparka oli puolikuolleena.
+
+Kerran minä kysäsin: -- "Mitä tämä tulinen kiire tarkoittaa, majuuri?"
+
+Hän sanoi tyynesti: "Poika on ollut yksin, vallan itsekseen -- yksi,
+kaksi, kolme -- neljätoista tuntia nyt! Minä sanon sen sinulle, että
+nyt minä olen levoton."
+
+Tuo levottomuus tarttui minuunkin ja minäkin puolestani kiirehdin
+hevosta.
+
+Kun me saavuimme kanavainsinöörien majatalolle, huusi majuuri pojan
+palvelijata, mutta ei kuulunut mitään vastausta. Sitten me astuimme
+talon sisään ja huutelimme poikaa nimeltä, mutta eipä kuulunut mitään
+vastausta.
+
+"Hän on tietysti metsästämässä", sanoin minä.
+
+Samassa minä huomasin eräässä ikkunassa pienen myrskylampun palaa
+tuikittavan. Kello oli nyt neljä iltapäivällä. Me molemmat seisahdimme
+kuin naulatut verannalle ja pidätimme hengitystämme kuullaksemme joka
+hiiskauksenkin. Sisältä huoneesta kuului kärpäslauman "_surrr -- surrr
+-- surrr_". Majuuri ei virkkanut mitään, mutta hän riisui kypärin
+päästään ja me astuimme sisään vallan hiljaa.
+
+Poika makasi kuolleena sohvalla keskellä autiota, valkoseksi maalattua
+huonetta. Hän oli ampunut päänsä melkein murskaksi revolverillaan.
+Pyssykotelot olivat vielä avaamatta, ja pöydällä oli pojan
+kirjoitusneuvot ja valokuvia. Hän oli tullut tänne kuolemaan kuin
+myrkytetty rotta!
+
+Majuuri sanoi hiljaa itsekseen: -- "Poika parka! Sinä kurja raukka!"
+Sitten hän kääntyi pois vuoteesta lausuen: -- "Minä tarvitsen sinun
+apuasi tässä asiassa."
+
+Koska minä tiesin, että poika oli itse lopettanut päivänsä, niin minä
+ymmärsin vallan hyvin millaista apua tässä tarvittiin ja läksin pöydän
+luo, otin tuolin, sytytin sikarin ja aloin tutkia kirjoituskapineita.
+Majuuri katseli minun olkapääni yli ja toisti itsekseen: "Me tulimme
+liian myöhään! -- Niinkuin rotta komerossaan! -- Voi kurja raukka!"
+
+Poika oli varmaan kuluttanut puolet yöstä kirjoittamalla omaisilleen,
+everstilleen ja eräälle tytölle kotimaassa. Heti lopetettuaan oli
+hän nähtävästi ampunut itsensä, sillä hän oli jo ollut kauvan aikaa
+kuolleena, kun me saavuimme sinne.
+
+Minä luin kaikki, mitä hän oli kirjoittanut ja annoin aina lopetettuani
+joka arkin majuurille.
+
+Me näimme hänen selityksistään, kuinka kovin vakavalta kannalta hän
+oli ottanut kaikki. Hän kirjoitti "häpeästä, jota hän ei jaksanut
+kantaa" -- "iäksi tahratusta kunniasta" -- "rikollisesta hulluudesta"
+-- "menetetystä elämästä", ynnä muuta sellaista. Sen ohessa puhui
+hän isälleen ja äidilleen koko joukon yksityisiä asioita, jotka ovat
+vallan liian pyhiä tässä mainittaviksi. Kirje tytölle tuolla kotimaassa
+oli kaikkein surkein; minun kurkkuni oli tukkeutua sitä lukiessani.
+Majuuri ei koettanutkaan pysyä kuivin silmin. Minä kunnioitin häntä
+siitä syystä. Hän luki huojutellen ruumistaan edes takasin ja itki
+kuin nainen, koettamatta ollenkaan salata sitä. Kirjeet olivat niin
+surkean surullisia, toivottomia ja liikuttavia. Me unohdimme kaikki
+pojan tuhmuudet ja ajattelimme vaan tuota raukkaa sohvalla ja täyteen
+töhrittyjä kirjeitä kädessämme. Oli vallan mahdotonta lähettää nuo
+kirjeet hänen kotiinsa. Ne olisivat särkeneet hänen isänsä sydämen
+ja tappaneet hänen äitinsä, kuoletettuaan ensin hänen luottamuksensa
+poikaansa.
+
+Vihdoin majuuri pyyhkäsi silmiään aivan peittelemättä ja sanoi: --
+"Onpa nämä hauskoja juttuja englantilaiselle perheelle! Mitä meidän nyt
+pitää tehdä?"
+
+Minä kun tiesin, mistä syystä majuuri oli tahtonut minua kanssaan
+tänne, sanoin: -- "Poika kuoli koleraan. Me olimme hänen luonaan
+kuolinhetkellä. Me emme saa tyytyä puoleen työhön. Tule kanssani!"
+
+Sitten alkoi surkean koomillisin kohtaus elämässäni -- kun me
+laitoimme kokoon laajan, kirjoitetun valheen, varustettuna meidän
+vakuutuksillamme, lohdutukseksi pojan omaisille kotimaassa. Minä alotin
+konseptin tuohon surkeaan kirjeesen, ja majuuri pisti aina silloin
+tällöin sanan väliin, samalla kun hän kokoili kaikki pojan kirjoitukset
+ja poltti ne uunissa. Ilta oli kuuma ja hiljainen, kun me alotimme,
+ja lamppu paloi kovin huonosti. Vihdoin viimein minä sain konseptin
+tyydyttäväksi. Siinä seisoi kuinka poika oli ollut kaikkien hyveiden
+perikuva, koko rykmentin lempilapsi, jota odotti suuri tulevaisuus,
+j.n.e.; kuinka me autoimme häntä hänen sairaudessaan -- meillä ei
+tietysti ollut aikaa keksiä pikku valheita -- ja kuinka hän kuoli ilman
+tuskia. Minun oli paha olla pannessani paperille kaikki nuo asiat
+ja ajatellessani noita ihmisraukkoja, jotka tulisivat lukemaan tuon
+kaiken. Sitten minä nauroin koko asian luonnottomuudelle ja nauruun
+sekottui itku -- ja majuuri sanoi, että meidän molempien täytyi saada
+jotain juotavaa.
+
+Minua pelottaa sanoa kuinka paljon whiskyä me joimme ennenkuin kirje
+oli valmis. Se ei vaikuttanut kerrassaan mitään meihin. Sitten me
+otimme pojan kellon, medaljongin ja sormukset.
+
+Lopuksi sanoi majuuri: -- "Meidän täytyy lähettää myöskin kihara hänen
+tukastaan. Naisväki panee arvoa semmoiseen."
+
+Mutta oli olemassa syitä, joiden tähden me emme voineet löytää
+ainoatakaan kiharaa, jonka olisi voinut lähettää. Poika oli
+mustatukkanen ja onneksi oli majuurin tukka myöskin musta. Minä
+leikkasin suortuvan majuurin tukasta ohimon yläpuolelta ja asetin sen
+samaan kääröön, jota me juuri laitoimme. Minua tapasi taas naurun ja
+itkun sekainen kohtaus, niin että minun täytyi lopettaa. Majuurin oli
+melkein yhtä paha olla; ja me molemmat tiesimme, että vaikein tehtävä
+oli vielä jäljellä.
+
+Me suljimme käärön, jossa oli valokuvat, medaljongi, sinettejä,
+sormukset, kirje ja hivuskihara, pojan omalla lakalla ja sinetillä.
+
+Sitten sanoi majuuri: -- "Herran nimessä, mennään ulos -- pois tästä
+huoneesta -- hiukan ajattelemaan!"
+
+Me menimme ulos ja kävelimme kanavan äyräillä tunnin verran syöden
+ja juoden eväitämme, kunnes kuu nousi. Minä tiedän nyt vallan hyvin,
+miltä murhamiehistä mahtaa tuntua. Vihdoin viimein me väkisinkin
+menimme takasin huoneesen, jossa oli lamppu ja tuo toinen, ja nyt alkoi
+seuraava osa työtämme. Minä en aio kertoa siitä lähemmin. Se oli liian
+kauheata. Me poltimme vuoteen ja varistimme tuhkan kanavaan; me otimme
+maton lattialta ja heitimme sen samaa tietä. Minä läksin läheiseen
+kylään ja lainasin sieltä kaksi suurta kuokkaa -- minä en huolinut
+ketään kyläläisistä auttamaan -- ja sillä aikaa majuuri toimitti -- --
+nuo toiset seikat. Meillä oli neljän tunnin ankara työ kaivaessamme
+hautaa. Koko ajan väittelimme olisiko oikein lukea nyt niin paljon
+kuin muistimme ulkoa ruumiiden hautaussiunauksesta. Me sovimme vihdoin
+siten, että luimme Isä meidän rukouksen ja tätä tilaisuutta varten
+sepitetyn yksityisen rukouksen pojan sielunrauhan puolesta. Sitten me
+täytimme haudan ja palasimme verannalle -- ei huoneesen -- ja rupesimme
+maata. Me olimme väsymyksestä puolikuolleina.
+
+Herättyämme sanoi majuuri uupuneena: -- "Me emme voi palata kotiin
+ennenkuin huomenna. Meidän täytyy antaa hänelle kyllin kuolinaikaa. Hän
+kuoli aikaisin _tänä_ aamuna, muista se. Se tuntuu luonnollisimmalta".
+Majuuri oli siis valvonut koko ajan ajatellen.
+
+Minä sanoin: -- "Mutta miksi me emme kuljettaneet hänen ruumistaan
+takasin kanttoonaan?"
+
+Majuuri mietti hetkisen: -- "Sillä, väki juoksi pakoon kuullessaan
+puhuttavan kolerasta. Ja meidän ekka rattaat ovat poissa!"
+
+Tämä oli vallan totta. Me olimme vallan unohtaneet koko hevosemme ja se
+oli palannut kotiin.
+
+Me olimme siis yksin koko tuon paahtavan kuuman päivän kanavan
+majatalossa, kertoen yhä uudelleen ja uudelleen juttumme pojan
+kuolemasta, nähdäksemme oliko siinä yhtään heikkoa kohtaa. Eräs
+alkuasukas tuli sinne iltapäivällä, mutta kun me sanoimme hänelle, että
+eräs sahib oli kuollut koleraan, juoksi hän tiehensä. Illan suussa
+majuuri kertoi minulle kaikki pelkonsa pojan tähden ja kauheita juttuja
+itsemurhista taikka melkein täytetyistä itsemurhista -- juttuja,
+jotka pöyristivät hiukset päässä. Hän kertoi itse kerran vaeltaneensa
+samassa varjojen alhossa, ollessaan nuori ja tottumaton tähän maahan.
+Siitä syystä hän ymmärsi millainen sekamelska mahtoi olla poika paran
+rasittuneissa aivoissa. Hän sanoi myöskin että nuorukaiset katumuksen
+hetkinä pitävät syntejään paljoa vaarallisempina ja sovittamattomampina
+kuin ne todella ovatkaan. Me keskustelimme yhdessä koko illan, toistaen
+kertomustamme pojan kuolemasta. Heti kun kuu oli noussut ja poika,
+meidän kertomuksemme kannalta nähden, juuri haudattu, läksimme me
+suoraa tietä asemalle päin kulkemaan. Me kuljimme kello kahdeksasta
+illalla kello kuuteen aamulla, mutta vaikka me olimme puolikuolleina
+väsymyksestä, muistimme kuitenkin mennä pojan huoneesen panemaan pois
+hänen revolverinsa ja tarpeeksi paljon patruunoita laukkuun. Samoin
+me panimme hänen kirjoitusneuvonsa pöydälle. Me haimme everstin ja
+ilmoitimme hänelle kuoleman tapauksen ja enemmän kuin koskaan ennen
+tuntui meistä kuin olisimme murhaajia. Sitten me panimme maata ja
+nukuimme kunnes viisari ennätti kiertää koko kellon kertaasen, sillä me
+olimme vallan menehtymäisillämme uupumuksesta.
+
+Kertomustamme uskottiin niin kauvan kuin oli välttämätöntä, sillä
+ennenkuin pari viikkoakaan oli kulunut, oli jokainen unohtanut
+pojan. Muutamat kumminkin ennättivät sanoa, että majuuri oli
+käyttäytynyt kelvottomasti kun hän ei tuonut ruumista asemalle
+saamaan sotilashautausta. Surkein asia kaikista oli pojan äidin
+kirje majuurille ja minulle -- kaikki sivut täynnä itkun ja musteen
+sekaisia täpliä. Hän kirjoitti mitä kauniimpia sanoja meidän suuresta
+ystävyydestämme ja siitä kiitollisuuden velasta, jossa hän on oleva
+meille koko elämänsä ajan.
+
+Tavallansa hän olikin meille kiitollisuuden velassa, vaikk'ei juuri
+niin kuin hän tarkoitti.
+
+
+
+
+Amorin nuolet.
+
+
+Ennen muinoin eli Simlassa hyvin kaunis tyttö, köyhän mutta
+kunnioitettavan piiri- ja istuntotuomarin tytär. Hän oli hyvä tyttö,
+mutta eihän hän voinut sille mitään, että hän tunsi voimansa ja
+osasi sitä käyttää. Hänen mammansa oli hyvin levoton tyttärensä
+tulevaisuudesta, niinkuin kaikkien hyvien mammojen tulisi olla.
+
+Kun mies on komisaario ja naimaton ja saattaa kantaa takissaan kullalla
+ja emaljilla ympäröittyjä jalokivikoristeita, suuria kuin sylttitortut,
+ja saa kulkea ovesta ennen kaikkia muita paitsi neuvoston jäseniä ja
+alikuvernööriä ja varakuningasta, niin semmoisen miehen kanssa maksaa
+vaivaa mennä naimisiin. Niin ainakin naiset sanovat. Siihen aikaan oli
+Simlassa komisaario, joka oli, kantoi ja teki kaiken sen, minkä juuri
+luettelimme. Hän ei ollut kaunis mies -- hän oli ruma -- rumin mies
+koko Aasiassa, kahdella poikkeuksella. Hänen kasvonsa olivat sellaiset,
+että maksoi vaivaa uneksia niistä ja sitten koettaa kovertaa niitä
+piipun koppaan. Hänen nimensä oli Saggott -- Barr-Saggot -- Anthony
+Barr-Saggott ynnä sen jälkeen kuusi arvonimikirjainta. Virallisessa
+suhteessa hän oli parhaita miehiä koko Intiassa. Yhteiskunnallisessa
+suhteessa hän oli kuin imarteleva gorilla.
+
+Kun hän käänsi huomionsa Miss Beightoniin, niin Mrs. Beighton, luulen
+ma, itki ilosta, kun kohtalo oli suonut hänelle semmoisen palkinnon
+hänen vanhoilla päivillään.
+
+Mr. Beighton ei virkkanut mitään. Hän oli huoleton mies.
+
+Komisaario on aina hyvin rikas. Hänen palkkansa on suurempi kuin
+saiturikaan voi uneksia -- se on niin ääretön, että hän voi säästää
+kihnustella siinä määrin, että neuvoston jäsenkin melkein joutuisi
+pahaan maineesen semmoisesta. Useimmat komisaariot ovat ahneita;
+mutta Barr-Sagott oli poikkeus. Hänen vieraanvaraisuutensa oli
+kuninkaallinen, hänen hevosensa mainioita ja hän piti tanssiaisia,
+sanalla sanoen, oli hyvin tärkeä henkilö maakunnassa ja esiintyikin
+semmoisena.
+
+Lukijan tulee muistaa, että kaikki nämä tapahtumat, joista nyt kerron,
+tapahtuivat melkein esihistoriallisena aikana Brittiläis-Intialaisessa
+historiassa. Löytyy ehkä vielä ihmisiä, jotka muistavat sen ajan,
+jolloin kaikki pelasivat krokettia ennenkuin lawn-tennis vielä oli
+keksitty. Te voitte uskoa minua kun sanon, että oli aika ennen
+sitäkin, jolloin ei krokettipelikään vielä ollut keksitty ja jolloin
+joutsella ampuminen -- joka uudestaan tuli muotiin Englannissa vuonna
+1844 -- oli yhtä suurena maan rasituksena kuin lawn-tennis tätä
+nykyä. Ihmiset haastelivat silloin oppineesti "nuolen kantamista",
+"harhaanampumisesta", "sisään kääntyneistä kaarista", "56-punnan
+kaarista", "taantuvista" taikka "itse vaikuttavista kaarista", aivan
+niinkuin me nyt puhumme "vauhdista", "pallon kiidättämisestä ennen
+maahan tuloa", "verkkoon heitosta", "palautuksesta" ja "16 luodin
+heittoverkoista".
+
+Miss Beighton ampui vallan taivaallisesti naisten ampumamatkan -- s.o.
+180 jalkaa -- ja yleisesti tunnustettiin, että hän oli paras naisampuja
+Simlassa. Häntä sanottiin "Tara Devin Dianaksi".
+
+Barr-Saggott osoitti hänelle suurta kohteliaisuutta ja, kuten jo
+mainitsin, hänen äitinsä sydän riemuitsi siitä ja tunsi itsensä
+ylennetyksi. Kitty Beighton otti asiat tyynemmin. Se oli kyllä
+hupaista, että komisaario, jolla oli arvonimikirjaimia nimensä jälessä,
+erityisesti liehakoi häntä ja muitten tyttöjen sydämet olivat täynnä
+kateutta. Mutta siitä ei päässyt mihinkään, että Barr-Saggott oli
+vallan tavattoman ruma, ja kaikki hänen koristelemiskokeensa tekivät
+hänet kahta kauheammaksi. Häntä ei syyttä sanottu "_Languriksi_" --
+joka merkitsee harmaa apina. -- Kitty arveli, että oli vallan hauskaa
+pitää häntä orjanaan, mutta vielä parempi oli karata hänen luotaan
+vallattoman Cubbonin luo -- hän oli rakuunaupseeri Umballasta --
+kaunisnaamainen poika, jonka tulevaisuustoiveista ei ollut paljon
+tietoa. Kitty piti Cubbonista hiukan tavallista enemmän. Cubbon taas ei
+hetkeäkään koettanut peittää sitä, että hän oli suin silmin rakastunut
+Kittyyn; hän oli näet suora poika. Kitty siis tuon tuostakin pakeni
+Barr-Saggottin juhlallista liehakoimista nuoren Cubbonin seuraan ja sai
+tietysti toria mammaltaan. "Mutta äiti kulta", sanoi hän, "Mr. Saggott
+on niin -- niin _hirveän_ ruma, näetkös!"
+
+"Rakas lapseni", sanoi Mrs. Beighton hurskaasti, "emmehän me voi olla
+toisenlaisia kuin kaikkivaltias Luoja on meidät luonut. Paitsi sitä
+sinä joudut korkeampaan säätyyn kuin oma äitisi! Ajattele sitä ja ole
+järkevä."
+
+Kitty nyrpisti pikku nenäänsä ja lausui epäkunnioittavia sanoja
+korkeasta säädystä, komisaarioista ja avioliitosta. Mr. Beighton siveli
+tukkaansa, sillä hän oli huoleton mies.
+
+Vuodenajan loppupuolella, kun Barr-Saggot arveli sopivan ajan
+tulleen, hän keksi suunnitelman, joka tuotti suurta kunniata hänen
+hallinnolliselle kyvylleen. Hän toimitti ampumakilpailun naisille ja
+palkintona oli mitä kallein timanteilla koristettu rannerengas. Hän
+määräsi ehtonsa hyvin viisaasti ja jokainen huomasi, että rannerengas
+oli lahja Miss Beightonille ja sitä seurasi kaupan päällisinä
+komisaario Barr-Saggottin käsi ja sydän. Jokaisen piti ampua St.
+Leonardin piiri -- kolmekymmentäkuusi laukausta sadan kahdeksankymmenen
+jalan päästä -- Simlan ampumaseuran sääntöjen mukaan.
+
+Koko Simla oli kutsuttu. Kauniisti laitettuja teepöytiä oli
+deodarien siimeksessä Annandalessa, samassa paikassa, jossa nyt on
+iso lehteri; ja yksinään komeudessaan välkkyen auringon valossa
+oli timanttirannerengas sinisessä samettikotelossa. Miss Beighton
+oli kärkäs -- melkein liian kärkäs -- ottamaan osaa kilpailuun.
+Määrättynä iltapäivänä koko Simlan asukkaat ratsastivat Annandaleen
+katsellakseen Pariksen (päinvastaisessa merkityksessä) tuomiota.
+Kitty ratsasti nuoren Cubbonin kanssa, ja oli helppo huomata, että
+pojan mieli oli levoton. Häntä täytyy pitää syyttömänä kaikkeen
+siihen, mikä nyt tapahtui. Kitty oli kalpea ja hermostunut ja katseli
+kauvan rannerengasta. Barr-Saggott oli vallan komeasti puettu, vielä
+hermostuneempi kuin Kitty ja rumempi kuin koskaan ennen.
+
+Mrs. Beighton hymyili armollisesti, kuten soveltui tulevalle
+komisaarion anopille, ja ampuminen alkoi. Kaikki seisoivat
+puoliympyrässä kun neitonen toisensa perään astui esiin.
+
+Ei mikään ole niin ikävätä kuin nuoliampuma-kilpailu. Neitoset ampuivat
+ja ampuivat, ja yhä ampuivat kunnes aurinko vaipui vuorien taakse ja
+vienot tuulahdukset heiluttelivat deodareja; katsojat jo rupesivat
+odottamaan, että Miss Beighton ampuisi ja voittaisi. Cubban seisoi
+puoliympyrän toisessa kärjessä, Barr-Saggott toisessa. Miss Beighton
+oli viimeisenä listassa. Ampuminen oli käynyt huonosti ja rannerengas
+ynnä komisaario Barr-Saggott kaupan päällisinä olivat varmaan hänen.
+
+Komisaario viritti hänen joutsensa omilla korkeilla käsillään. Hän
+astui esiin, vilkasi rannerenkaasen, ja hänen ensimmäinen nuolensa
+lensi suoraan keltasen pilkun sydämeen, tuottaen hänelle yhdeksän
+poengia.
+
+Nuori Cubbon vasemmassa päässä kalpeni ja Barr-Saggottin paha haltia
+houkutteli hänet hymyilemään. Hevostenkin oli tapana säikähtää kun
+Barr-Saggot hymyili. Kitty näki hymyn. Hän katsahti sitten vasemmalle
+puolelle nyökäyttäen päätään melkein huomaamatta Cubbonille ja jatkoi
+ampumistaan.
+
+Minä toivon, että osaisin kertoa sen, mikä nyt seurasi. Se oli vallan
+tavatonta ja hyvin sopimatonta. Miss Kitty tähtäsi nuolensa mitä
+suurimmalla tarkkuudella, niin että kukin saattoi nähdä, mitä hän
+teki. Hän oli mainio ampuja; ja hänen 46-naulainen joutsensa soveltui
+hänelle erinomaisesti. Hän tapasi ampumataulun puujalkoihin erinomaisen
+tarkasti neljä kertaa perättäin. Sitten hän tapasi ampumataulun puiseen
+yläosaan yhden kerran, ja kaikki naiset vilkasivat toisiinsa. Sitten
+hän alkoi ampua vilkkaasti valkoseen, joka tuottaa, kuten tiedätte,
+yhden poengin kerrallaan. Hän lähetti viisi nuolta valkoseen. Se oli
+ihmeellistä ampumista; mutta koska Kityn olisi pitänyt koettaa tähdätä
+"keltaseen", ja voittaa rannerengas, niin Barr-Saggottin naama rupesi
+käymään vihannaksi kuin nuori vesiheinä. Sitten hän ampui kaksi kertaa
+taulun yli, sitten kaksi kertaa kauvaksi vasemmalle -- yhä tähdäten
+yhtä suurella tarkkuudella --; katsojat olivat vaiti ja hämillään,
+ja Mrs. Beighton otti esiin nenäliinansa. Sitten Kitty ampui maahan
+ampumataulun eteen niin että monta nuolta särkyi. Sen jälkeen hän
+tapasi kerran punaseen -- joka tuotti seitsemän poengia -- näyttääkseen
+vaan mitä hän taisi, kun tahtoi, ja sitten hän lopetti ihmeellisen
+taidon näytteensä kiidättämällä muutamia nuolia telineisin, jotka
+kannattivat ampumataulua. Tässä on hänen ampumajaksonsa, kuten se
+kirjoitettiin muistiin: --
+
+Miss Beighton Keltanen 1. Punanen 1. Sininen 0. Musta 0. Valkonen 5.
+Tav. lauk. 7. Poengien summa 21.
+
+Barr-Saggott näytti siltä kuin viimeiset nuolenpäät olisivat
+tunkeutuneet hänen omiin koipiinsa eikä ampumataulun jalkoihin ja
+syvän äänettömyyden lopetti pieni pystynokkainen, pisamanaamainen,
+puolikasvuinen tytön tynkkä, joka huusi kimeällä, riemuitsevalla
+äänellä: -- "Siis minä olen voittanut!"
+
+Mrs. Beighton koetti parastaan pysyäkseen tyynenä, mutta hän itki
+kaiken kansan nähden. Ei mikään voima voinut auttaa häntä kärsimään
+sellaista pettymystä tyynesti. Kitty irroitti joutsensa kärsimättömästi
+ja palasi paikalleen. Barr-Saggott koetti näyttää iloiselta
+kiinnittäessään rannerenkaan tuon pystynokkaisen tytön karkeaan,
+punaseen ranteesen. Se oli kiusallinen näky, vallan kauhea. Jokainen
+koetti poistua yhdessä ryhmässä, jättäen Kityn äitinsä huostaan.
+
+Mutta nuori Cubbon veikin hänet muassaan ja -- loppua ei maksa vaivaa
+kertoa.
+
+
+
+
+Kahden kauppa -- kolmannen korvapuusti.
+
+
+Naimisen perästä seuraa taantuminen, väliin suuri, väliin pienempi;
+mutta se tulee ennemmin tai myöhemmin ja molempien asianomaisten
+pitää koettaa luiskahtaa huomaamatta sen yli, jos he tahtovat viettää
+loppuikänsä tavalliseen tyyneen tapaan.
+
+Cusack-Bremmilin avioliitossa tämä taantuminen ilmaantui vasta kolme
+vuotta häiden jälkeen. Bremmil oli vaikea hoidettava parhaimpinakin
+aikoina; mutta hän oli kumminkin vallan mallikelpoinen aviomies kunnes
+lapsi kuoli ja Mrs. Bremmil pukeutui mustaan pukuun ja laihtui ja suri
+niinkuin maailman perusteet olisivat murtuneet. Bremmilin olisi ehkä
+pitänyt lohduttaa häntä. Hän koetti tehdäkin niin, luulen ma, mutta
+jota enemmän hän lohdutti, sitä enemmän Mrs. Bremmil suri, josta syystä
+Mr. Bremmil tietysti kävi yhä tyytymättömämmäksi. Asian laita oli se,
+että molempien olisi pitänyt saada jotain vahvistavaa. Ja he saivatkin.
+Mrs. Bremmil voi kyllä nyt nauraa sille, mutta siihen aikaan hänellä ei
+ollut ollenkaan naurun aihetta.
+
+Mrs. Hauksbee näettekö ilmaantui näköpiiriin; ja missä hän vaan
+näyttäytyi, siellä oli syytä peljätä selkkauksia. Simlassa häntä
+sanottiin "myrskylinnuksi". Minä itsekin tiedän viisi kertaa, jolloin
+hän ansaitsi tuon nimen. Hän oli pieni, tummaverinen, laiha nainen,
+melkein luuta ja nahkaa vaan. Silmät hänellä oli suuret, vilkkaat,
+violetin siniset ja käytös mitä viehättävintä. Ei tarvinnut muuta
+kuin mainita hänen nimensä iltapäivällä teepöydän ääressä, niin
+jokainen nainen huoneessa nousi ylös -- eikä siunannut häntä. Hän
+oli viisas, sukkela, vilkas ja hehkuva, enemmän kuin kukaan muu
+hänen sukupuolestaan, mutta hänessä oli aika paljon ilkeyden ja
+vallattomuuden henkeä. Hän saattoi kuitenkin olla hyvä omallekin
+sukupuolelleen. Mutta se kuuluu toiseen juttuun.
+
+Bremmil vetäytyi yhä enemmän kodista pois lapsen kuoleman ja siitä
+seuraavan yleisen epähauskuuden jälkeen, ja Mrs. Hauksbee otti hänet
+haltuunsa. Häntä ei ollenkaan huvittanut pitää salassa vankejaan.
+Hän otti hänet julkisesti haltuunsa ja näki, että muut sen näkivät.
+Bremmil ratsasti hänen kanssaan ja käveli hänen kanssaan ja puhui hänen
+kanssaan ja kävi huviretkillä hänen kanssaan ja söi välipalaa Pelkillä
+hänen kanssaan, kunnes ihmiset rypistivät silmäkulmiaan ja huudahtivat:
+"Sehän on häpeällistä!" Mrs. Bremmil pysyi kotona katsellen kuolleen
+lapsen vaatteita ja itkien tyhjään kätkyeesen. Hän ei välittänyt
+mistään muista hommista. Mutta kahdeksan rakasta, hellää ystävätärtä
+kertoi hänelle vihdoin kuinka asiat olivat, sillä tavalla, että heidän
+kertomuksensa ydinkohta kaikin mokomin kävisi hänelle selväksi. Mrs.
+Bremmil kuunteli tyynesti ja kiitti heitä hyvistä uutisista. Hän ei
+ollut niin viisas kuin Mrs. Hauksbee, mutta ei hän ollut tyhmäkään. Hän
+piti tietonsa salassa eikä virkkanut mitään Bremmilille siitä, mitä
+oli kuullut. Tämä on muistettava. Puhumisesta aviomiehelle, taikka
+itkemisestä hänen tähtensä ei vielä milloinkaan ole lähtenyt mitään
+hyötyä.
+
+Kun Bremmil oli kotona, mikä muutoin ei usein tapahtunut, hän oli
+tavallista hellempi. Se juuri ilmaisi hänen laitansa. Hän pakoitti
+itsensä olemaan hellä osittain tyynnyttääkseen omaatuntoansa, osittain
+tyydyttääkseen Mrs. Bremmiliä. Ei kumpanenkaan seikka onnistunut.
+
+Silloin tuotiin kirje, joka sisälsi: "Heidän ylhäisyytensä Lordi ja
+Lady Lyttonin käskystä on virassa olevalla adjutantilla kunnia pyytää
+Mr. ja Mrs. Cusack-Bremmeliä Peterhoffiin 26 p. heinäkuuta, kello puoli
+kymmenen i.p." -- Vasemman puolisessa alakulmassa seisoi "tanssit".
+
+"Minä en voi mennä", sanoi Mrs. Bremmil, "se on kovin pian pikku
+Florrie paran kuoleman ... mutta minä en tahdo estää sinua, Tom."
+
+Hän tarkoitti sillä kertaa sitä, mitä sanoikin, ja Mr. Bremmil arveli,
+että ehkä hänen sitten pitäisi mennä sinne hiukan näyttäytymään vaan.
+Tässä hän sanoi toista kuin ajatteli; ja Mrs. Bremmil tiesi sen. Hän
+aavisti -- naisen aavistus on paljoa varmempi kuin miehen tieto --
+että Bremmil oli alusta alkaen aikonut mennä ja Mrs. Hauksbeen kanssa.
+Hän istautui miettimään ja hänen miettiessään selvisi hänelle, että
+kuolleen lapsen muisto on paljoa vähemmän arvoinen kuin elossa olevan
+aviomiehen rakkaus. Hän teki suunnitelman ja uskalsi koko onnensa
+siihen. Tällä hetkellä hän huomasi, että hän tunsi Tom Bremmilin vallan
+juurta jaksaen ja tähän tuntemiseensa hän perusti toimensa.
+
+"Tom", sanoi hän, "minä menen Longmorelle päivällisille 26 p:nä.
+Parasta olisi, jos sinä söisit päivällisesi klubissa."
+
+Tämä päästi Bremmilin pulasta, hän kun näet oli miettinyt miten
+pääsisi syömään päivällistä Mrs. Hauksbeen kanssa, ja hän oli nyt niin
+kiitollinen ja tunsi itsensä kovin vähäpätöiseksi ja syylliseksi --
+mikä oli hyvin terveellistä. Bremmil läksi kotoaan kello viiden aikaan
+mennäkseen ratsastamaan. Noin puoli kuusi iltapuolella tuotiin suuri
+nahkapeitteinen koppa Phelpsiltä Mrs. Bremmilille. Hän oli semmoinen
+nainen, joka osasi pukeutua. Hän ei ollut nyt turhaan tuhlannut
+kokonaista viikkoa miettiessään tätä pukua, kuinka hän sen ompeluttaisi
+ja pistellyttäisi ja palttaisi ja kuroisi ja -- miksi sitä nyt
+sanotaankaan. Se oli komea puku -- hiukan mustan puhuva. Minä en osaa
+sitä selittää, mutta se oli semmoinen, jommoisia muotilehdet sanovat
+mestariteoksiksi -- puku, joka heti pistää silmään ja saa meidät
+seisomaan suu ammollaan. Hän ei hyvin paljon miettinyt, mitä hän nyt
+teki, mutta katsoessaan suureen peiliin huomasi hän ilokseen, ettei hän
+milloinkaan elämässään ollut näyttänyt noin kauniilta. Hän oli pitkä,
+vaaleaverinen ja osasi käyttäytyä komeasti, kun vaan tahtoi.
+
+Päivällisen perästä Longmorella hän läksi tanssiaisiin -- hiukan
+myöhään -- ja tapasi Bremmilin juuri taluttamassa Mrs. Hauksbeeta.
+Tämä pani hänet punastumaan, ja kun herrat hyörivät hänen ympärillään
+pyytääkseen häntä tanssimaan, hän näytti erinomaisen komealta. Hän
+kirjoitti tanssikirjansa täyteen paitsi kolmea tanssia, joiden kohdat
+hän jätti tyhjiksi. Mrs. Hauksbeen ja hänen katseensa kohtasivat
+toisensa kerran, ja Mrs. Hauksbee ymmärsi että nyt oli sota --
+kova sota -- syttynyt heidän välillään. Hän alkoi hyökkäyksensä
+epäsuotuisissa olosuhteissa, sillä hän oli komentanut Mr. Bremmiliä
+hiukan liian paljon juuri nyt, ja se oli vähän harmittanut miestä.
+Paitsi sitä Mr. Bremmil ei milloinkaan ollut nähnyt vaimoaan noin
+kauniina. Hän tuijotti häneen oven suusta ja vilkuili häneen
+käytävissä, hänen kulkiessaan ohi kavaljeeriensa kanssa. Bremmil tuskin
+saattoi uskoa, että tuo oli sama itkusilmäinen, mustapukuinen nainen,
+joka aamiaispöydässä kostutti munia kyynelillään.
+
+Mrs. Hauksbee koetti parastaan pitääkseen häntä kiinni, mutta kahden
+tanssin perästä Bremmil meni lattian poikki vaimonsa luo ja pyysi
+tanssia.
+
+"Minä pelkään, että te olette tullut liian myöhään, Mister Bremmil",
+sanoi hän säkenöivin silmin.
+
+Silloin hän rukoili häneltä yhtä ainoata tanssia, ja armollisesti
+antoi Mrs. Bremmil hänelle viidennen valssin. Onneksi oli n:o 5 tyhjä
+hänen tanssikirjassaan. He tanssivat sen yhdessä ja huoneessa syntyi
+hieman liikettä. Bremmil oli hiukan aavistanut, että hänen vaimonsa
+osaisi tanssia, mutta hän ei ollut koskaan ajatellutkaan, että hän
+tanssisi noin taivaallisesti. Valssin loputtua hän pyysi toista tanssia
+-- armosta vaan, ei ansiosta, ja Mrs. Bremmil sanoi: "Näytä minulle
+tanssikirjasi, kultaseni!" Hän veti sen esiin, niinkuin pikku vallaton
+koulupoika näyttää kielletyt makeisensa opettajalle. Se oli jokseenkin
+täynnä "H" kirjaimia ja lopuksi vielä "H" oli vietävä iltaselle. Mrs.
+Bremmil ei virkkanut mitään, mutta hän hymyili ylenkatseellisesti, veti
+kynällään n:o 7:n ja nro 9:n yli -- siinä meni kaksi "H":ta -- ja antoi
+takasin tanssikirjan, johon hän nyt oli kirjoittanut oman nimensä H:n
+sijaan -- lempinimen, jota vaan hän ja hänen miehensä käyttivät. Sitten
+hän sormellaan uhkaili Mr. Bremmiliä ja sanoi nauraen: "Voi sinua
+tuhma, _tuhma_ poika!"
+
+Mrs. Hauksbee kuuli tämän ja -- hän tunnusti sen -- hän tunsi
+joutuneensa tappiolle. Bremmil vastaanotti numerot 7 ja 9
+kiitollisuudella. He tanssivat n:o 7:n ja istuivat n:o 9:n ajalla
+pienessä teltissä. Mitä Bremmil sanoi ja mitä Mrs. Bremmil teki, se ei
+koske ketään.
+
+Kun musiikki alkoi soittaa "_The roastbeef of Old England_" (Vanhan
+Englannin härkäpaisti), nämä molemmat menivät verannalle ja Bremmil
+rupesi katselemaan vaimonsa kantotuolia (se oli siihen aikaan, jolloin
+ei vielä käytetty vaunuja), sillä aikaa kuin Mrs. Bremmil meni
+pukuhuoneesen. Mrs. Hauksbee tuli verannalle ja sanoi: "Te kai viette
+minut iltaselle, Mr. Bremmil?" Bremmil punastui ja näytti häpeävän
+vastatessaan: "Hm -- niin! Minä aion saattaa kotiin vaimoni, Mrs.
+Hauksbee. Tässä lienee tapahtunut pieni erehdys." Koska hän näet oli
+mies, niin hän puhui ikäänkuin koko syy olisi ollut Mrs. Hauksbeen.
+
+Mrs. Bremmil tuli ulos pukuhuoneesta puettuna joutsenen untuvilla
+koristettuun viittaan, valkonen "pilvi" pään ympäri. Hän näytti
+säteilevän iloiselta ja siihen hänellä oli syytäkin.
+
+Pariskunta läksi yhdessä pimeään ja Bremmil ratsasti hyvin lähellä
+kantotuolia.
+
+Silloin Mrs. Hauksbee sanoi minulle -- hän näytti hiukan kuihtuneelta
+ja väsyneeltä lampun valossa: "Sanokaa minun sanoneeni, tuhminkin
+nainen voi johtaa viisasta miestä; mutta tuhmaa miestä johtamaan
+tarvitaan hyvin viisas nainen."
+
+Sitten me menimme illalliselle.
+
+
+
+
+Kuinka Pluffles pelastui.
+
+
+Mrs. Hauksbee oli joskus hyvä omallekin sukupuolelleen. Tässä on
+kertomus, joka todistaa sen, ja te voitte uskoa siitä juuri niin paljon
+kuin tahdotte.
+
+Pluffles oli aliluutnantti "Nimettömissä". Hän oli kovin kokematon
+ollakseen aliluutnanttikin. Hän oli niin kamalan kokematon -- juuri
+kuin untuvapeitteinen kanarialinnun poikanen. Pahinta oli, että hänellä
+oli kolme kertaa niin paljon rahoja, kuin oli terveellistä hänelle,
+sillä ukko Pluffles oli rikas ja Pluffles oli hänen ainoa poikansa.
+Pluffleksen mamma ihaili häntä. Hän oli melkein yhtä naiivi kuin
+Pluffleskin ja hän uskoi joka sanan, minkä poikansa sanoi.
+
+Pluffleksen heikkous oli siinä, ettei hän uskonut, mitä ihmiset
+sanoivat. Hänestä oli parempi "luottaa omaan arvosteluunsa", kuten hän
+sanoi. Hänellä oli yhtä paljon arvostelukykyä kuin hänellä oli taitoa
+istua lujasti satulassa ja hoitaa ohjaksia; ja tämä omaan arvosteluunsa
+luottaminen tuotti hänelle pari kolme kertaa harmia. Mutta pahin harmi,
+mikä ikinä oli sattunut Plufflekselle, tapahtui hänelle Simlassa --
+muutamia vuosia sitten, kun hän oli neljänkolmatta vanha.
+
+Hän alkoi tavallisuuden mukaan luottamalla omaan arvostelukykyynsä
+ja seurauksena oli, että hän jonkun ajan kuluttua oli kiireestä
+kantapäihin kiinni sidottu Mrs. Reiverin voittovaunuihin.
+
+Mrs. Reiverissä ei ollut niin hitustakaan hyvää paitsi hänen
+pukunsa. Hän oli huono tukasta alkaen -- joka oli kasvunsa alkanut
+bretagnelaistytön päässä -- aina kengän korkoihin asti, jotka olivat
+kaksi ja kolme kahdeksasosaa tuumaa korkeat. Hän ei rehellisesti tehnyt
+kepposia muille kuten Mrs. Hauksbee; hän oli ilkeä oman voiton
+pyynnöstä.
+
+Hän ei koskaan antanut aihetta minkäänlaiseen skandaaliin -- siksi
+hänellä oli liian vähän jaloja viettejä. Hän oli poikkeus, joka antoi
+tukea tuolle säännölle, että englantilais-intialaiset naiset ovat aivan
+yhtä rakastettavia kuin heidän siskonsa kotimaassa. Koko hänen elämänsä
+oli todistuksena tälle säännölle.
+
+Mrs. Hauksbee ja hän vihasivat toisiaan kiihkeästi. He vihasivat
+toisiaan liian syvästi joutuakseen kahakkaan, mutta ne sanat, joita he
+lausuivat toisistaan, olivat hämmästyttäviä -- voisimme melkein sanoa:
+omituisia. Mrs. Hauksbee oli suora ja väärentämätön -- väärentämätön
+kuin hänen omat etuhampaansa -- ja olisi ollut kerrassaan mallinainen,
+ellei hänellä olisi ollut tuota taipumusta kepposiin. Mrs. Reiverissä
+ei ollut niin mitään rehellisyyttä; ei muuta kuin itsekkäisyyttä.
+Jo seurailukauden alkupuolella pikku Pluffles raukka joutui hänen
+uhrikseen. Hän koetti kietoa Plufflesta pauloihinsa, ja kuinka Pluffles
+olisi voinut häntä vastustaa? Hän luotti yhä omaan arvostelukykyynsä ja
+oli mennyttä miestä.
+
+Minä olen nähnyt kuinka Hayes koetti kesyttää hurjaa hevosta -- minä
+olen nähnyt tongan ajajan opettavan vikuria ponia -- minä olen nähnyt
+ankaran metsänhoitajan totuttavan peltopyykoiraa pyssyn laukauksiin --
+mutta semmoista kasvatusta kuin Pluffles "Nimittämättömissä" sai kokea,
+en ole aavistanutkaan. Häntä totutettiin ottamaan kiinni ja tuomaan,
+aivan kuin koira. Hän oppi vahtimaan kuin koira, heti kun Mrs. Reiver
+sanoi pienimmän sanankaan. Hän oppi pitämään suostumuksia, joita Mrs.
+Reiver ei aikonutkaan pitää. Hän oppi olemaan kiitollinen tansseista,
+joita Mrs. Reiver ei milloinkaan aikonut tanssia hänen kanssaan.
+Hän oppi vilusta värisemään tunnin ja neljänneksen tuulenpuolella
+Elysiumia, odottaessaan päättäisikö Mrs. Reiver tulla ratsastamaan vai
+ei. Hän oppi keveässä vierailupuvussa rankkasateella etsimään vaunuja
+ja sitten kulkemaan vaunujen sivulla kun hän oli löytänyt ne. Hän oppi
+miltä tuntuu kun kohdellaan niinkuin hindulaista tavarankantajaa ja
+juoksutetaan ympäri kuin kokkipoikaa. Kaiken tuon hän oppi ja vielä
+paljon lisää. Ja hän sai maksaa koulustaan.
+
+Hän taisi ehkä jollain hämärällä tavalla otaksua, että se oli hienoa
+ja mahtipontista, että se tuotti hänelle arvoa miesten kesken ja
+oli juuri niinkuin pitikin. Ei kenenkään velvollisuus ollut sanoa
+Plufflekselle, että hän oli hupsu. Seurustelutapa tänä vuoden aikana
+oli siksi hienoa, ettei kenenkään soveltunut ottaa selkoa tuosta
+asiasta; ja sekaantuminen toisen miehen tuhmuuksiin on aina turhaa
+työtä. Pluffleksen eversti olisi voinut komentaa hänet takasin omaan
+rykmenttiinsä, kuullessaan kuinka asian laita oli. Mutta Pluffles oli
+viime kerralla käydessään kotimaassa kihlannut englantilaisen tytön
+ja eversti ei inhonnut mitään niin paljon kuin naimisissa olevaa
+aliluutnanttia. Hän nauraa hymähteli vaan kuullessaan kuinka Plufflesta
+kasvatettiin ja sanoi, että se oli "hyvä koulu pojalle". Mutta se ei
+ollut ollenkaan hyvä koulu. Se saattoi hänet tuhlaamaan rahoja yli
+varojensa, jotka tosin olivat hyvät. Sen lisäksi tuo kasvatus turmeli
+keskinkertaisen pojan ja teki hänestä kymmenennen asteen miehen mitä
+ikävintä laatua. Hän joutui pahaan seuraan ja hänen pikku laskunsa
+Hamiltonin jalokivikaupassa oli vallan hämmästyttävä.
+
+Silloin Mrs. Hauksbee otti ohjakset käsiinsä. Hän ryhtyi asiaan vallan
+yksin, tietäen hyvin mitä ihmiset hänestä sanoisivat; ja hän ryhtyi
+siihen tytön tautta, jota hän ei ollut milloinkaan nähnyt. Pluffleksen
+morsiamen piti tulla erään tädin suojassa lokakuussa viettämään häitä
+Pluffleksen kanssa.
+
+Elokuun alussa Mrs. Hauksbee huomasi, että nyt oli aika sekaantua
+asiaan. Tottunut ratsastaja tietää täsmälleen, mitä hänen hevosensa
+aikoo tehdä, juuri ennenkuin se tekee sen. Samoin kokenut nainen,
+semmoinen kuin Mrs. Hauksbee, arvaa heti kuinka nuori mies kulloinkin
+tulee käyttäytymään -- varsinkin, jos sama nuori mies on semmoisen
+pauloissa kuin Mrs. Reiver oli. Mrs. Hauksbee sanoi, että ennemmin
+tai myöhemmin pikku Pluffles purkaisi kihlauksensa vallan syyttä --
+tehdäkseen vaan mieliksi Mrs. Reiverille, joka palkinnoksi pitäisi
+häntä jalkainsa juuressa ja palvelijanaan juuri niin kauvan aikaa, kuin
+se huvittaisi Mrs. Reiveriä. Mrs. Hauksbee sanoi tuntevansa sellaisten
+seikkain oireet. Ja jollei _hän_ niitä tuntenut, niin ei sitten kukaan.
+
+Sitten hän hyökkäsi anastamaan Plufflesta pois vallan vihollisen tulen
+alta; aivan niinkuin Mrs. Cusack-Bremmil vei Bremmilin pois aivan Mrs.
+Hauksbeen nenän alta.
+
+Tätä erityistä sotaa kesti seitsemän viikkoa -- me sanoimme sitä
+seitsenviikkoiseksi sodaksi -- ja tuuma tuumalta molemmat puolueet
+koettivat laajentaa tai puolustaa aluettaan. Tarkka kertomus tästä
+täyttäisi koko kirjan, eikä sittenkään olisi täydellinen. Jokainen,
+joka tuntee tällaisia asioita, voi itse kuvitella yksityisseikkoja.
+Se oli suurenmoinen taistelu -- sen vertaista ei milloinkaan enää
+tule olemaan, niin kauvan kuin Jakko vuori seisoo -- ja Pluffles oli
+voiton palkkana. Ihmiset sanoivat hävyttömiä asioita Mrs. Hauksbeestä.
+He eivät tienneet, mistä syystä hän taisteli. Mrs. Reiver taisteli
+osittain siitä syystä, että Pluffles oli hyödyllinen hänelle, mutta
+pääasiallisesti siitä syystä, että hän vihasi Mrs. Hauksbeeta ja nyt
+heidän piti kummankin koettaa voimiaan. Ei kukaan tiedä mitä Pluffles
+ajatteli. Hänellä ei ollut paljon ajatuksia viisaampinakaan hetkinään,
+ja nekin vähät, joita hänellä oli, tekivät hänet itserakkaaksi. Mrs
+Hauksbee sanoi: -- "Poika on pelastettava ja ainoa keino, jolla voi
+hänet pelastaa, on se että kohtelee häntä hyvin."
+
+Hän siis kohteli Plufflesta kuin hienoa ja kokenutta miestä ainakin.
+Vähitellen Pluffles siirtyi siirtymistään entisen liittolaisensa
+puolelta vihollisen puolelle, joka osoitti hänelle semmoista
+kunnioitusta. Häntä ei enää milloinkaan lähetetty etuvartioiden luo
+vaunuja vahtimaan, eikä hänelle luvattu semmoisia tansseja, joita ei
+milloinkaan tanssittu, eikä hänen kukkaroaan tyhjennetty enää. Mrs.
+Hauksbee talutti häntä suitsista; ja kun hän muisti kuinka Mrs. Reiver
+oli häntä kohdellut, pani hän arvoa tälle muutokselle.
+
+Mrs. Reiver oli totuttanut pois hänet kokonaan puhumasta itsestään,
+ja pannut hänet ylistämään Mrs. Reiverin avuja. Mrs. Hauksbee toimi
+vallan toisin ja voitti hänen luottamuksensa, niin että hän mainitsi
+kihlauksestaan tytön kanssa Englannissa, puhuen ylenkatseellisesti ja
+säälien tuosta "poikamaisesta hulluudestaan". Tämä tapahtui kun hän
+kerran iltapäivällä joi teetä Mrs. Hauksbeen kanssa keskustellen, oman
+arvelunsa mukaan, hauskalla ja huvittavalla tavalla. Mrs. Hauksbee
+oli nähnyt edellisen sukupolven miehiä vallan samaa maata, joista oli
+kypsynyt lihavia kapteeneja ja pulleita majuureja.
+
+Keskimääräisen arvion mukaan tuon naisen luonteessa oli noin
+kaksikymmentä kolme eri puolta. Jotkut sanoivat, että niitä oli
+enemmän. Hän rupesi puhelemaan Plufflekselle äidilliseen tapaan,
+aivan niinkuin olisi ollut sata, eikä viisitoista vuotta eroa heidän
+iällään. Hänen äänessään oli jonkunmoista kurkkuäänistä väräjämistä,
+joka vaikutti lempeästi, vaikka se, minkä hän sanoi, oli kaikkea muuta
+kuin lempeätä. Hän huomautti kuinka perin hullua, melkeimpä voisi sanoa
+kunnotonta, Pluffleksen käytös oli ja kuinka ahdas hänen näköpiirinsä
+oli. Silloin Pluffles jupisi jotain, että hän "luotti omaan
+arvostelukykyynsä, kuten hienon miehen sopii"; ja tämä juuri raivasi
+tien sille, mitä Mrs. Hauksbee sitten tahtoi sanoa. Pluffles olisi
+vallan masentunut, jos joku toinen nainen olisi noin puhunut; mutta kun
+Mrs. Hauksbee sen sanoi tuolla lempeällä liehakoivalla tavallaan, niin
+hän vaan tunsi surua ja katumusta -- aivan niinkuin hän olisi kuullut
+tavallista paremman saarnan. Vähitellen, hyvin hellävaroen ja hiukkasen
+aina kerrallaan hän rupesi noukkimaan pois itserakkautta Pluffleksesta,
+aivan niinkuin riu'ut irroitetaan pois sateenvarjosta ennenkuin siihen
+pannaan uusi päällinen. Hän kertoi Plufflekselle ajatuksensa hänestä ja
+hänen arvostelukyvystään ja maailman tuntemisestaan; kuinka Pluffles
+oli käytöksellään joutunut naurettavaksi muitten ihmisten silmissä;
+kuinka Pluffles nytkin oli aikonut ruveta liehakoimaan häntä, Mrs.
+Hauksbeeta, jos vaan viimeksi mainittu olisi suonut hänelle tilaisuutta
+siihen. Sitten hän sanoi, että avioliitto saisi hänet vakaantumaan
+ja loi suloisen pikku kuvan -- vallan ruusun punertavan -- tulevasta
+Mrs. Pluffleksesta, joka kulkisi elämän halki luottaen miehensä
+"arvostelukykyyn" ja "maailman tuntemiseen", semmoisen miehen, jossa
+ei ollut mitään moitteen siaa. Minä en ymmärrä, kuinka hän sai nämä
+molemmat lausunnot sopimaan yhteen. Mutta ei Pluffles huomannut, että
+ne olivat yhtään ristiriidassa.
+
+Se oli oikeen mainio pikku saarna -- paljoa parempi kuin minkä papin
+tahansa -- ja se loppui liikuttavalla viittauksella Pluffleksen mammaan
+ja pappaan ja huomautuksella kuinka erinomaisen järkevätä olisi, jos
+Pluffles veisi morsiamensa Englantiin.
+
+Sitten hän lähetti Pluffleksen kävelemään, ajattelemaan tätä
+keskustelua. Pluffles läksi niistäen nenäänsä hyvin kovasti ja käyden
+tavattoman jäykkänä. Mrs. Hauksbee nauroi.
+
+Ainoastaan Mrs. Reiver tietää, mitä Pluffles oli aikonut tehdä
+kihlaukselleen, ja hän piti sitä salaisuutenaan kuoloon saakka.
+Minä luulen, että hän mielellään olisi suonut, että Pluffles
+kohteliaisuudesta häntä kohtaan olisi purkanut sen.
+
+Seuraavina päivinä Pluffles keskusteli hyvin ahkeraan Mrs. Hauksbeen
+kanssa. Keskustelut koskivat kaikki samaa asiata ja ne auttoivat
+Plufflesta pysymään siveyden tiellä.
+
+Mrs. Hauksbee tahtoi pitää häntä siipiensä suojassa viimeiseen asti.
+Siitä syystä hän ei sallinut Pluffleksen lähteä Bombayhin häitä
+viettämään. "Taivas tietää, mitä voisi tapahtua matkalla!" sanoi hän.
+"Plufflesta painaa Rubenin kirous ja Intia ei ole sopiva maa hänelle!"
+
+Vihdoin viimein saapui morsian tätinsä kanssa, ja Pluffles, joka oli
+joten kuten järjestänyt raha-asiansa -- siinäkin Mrs. Hauksbee auttoi
+häntä -- meni naimisiin.
+
+Mrs. Hauksbee huokasi helpoituksesta, kun molemmat olivat sanoneet
+"tahdon", ja meni tiehensä.
+
+Pluffles seurasi hänen neuvoaan ja läksi kotimaahan. Hän pyysi
+eron virastaan ja elelee nyt kasvattamalla kirjavaa nautakarjaa
+vihreäaitaisilla laitumilla jossakin Englannissa. Minä luulen, että
+hän teki hyvin viisaasti siinä. Hän olisi joutunut vallan rappiolle
+Intiassa.
+
+Jos joku siis sattuisi sanomaan jotain tavallista ilkeämpää Mrs.
+Hauksbeesta, niin kerro hänelle vaan kuinka Pluffles pelastui.
+
+
+
+
+Erehdys.
+
+
+Sellaisella miehellä on vielä parantumisen toivoa, joka julkisesti juo
+ja mellastaa kohtuullista enemmän, mutta sellaisella miehellä ei ole
+niin hiukkastakaan toivoa, joka juo salassa ja yksin omassa kodissaan
+-- miehellä, jonka ei kukaan koskaan _näe_ juovan.
+
+Se on sääntö; tietysti täytyy olla olemassa poikkeus, jonka nojalla se
+voidaan todistaa. Moriarty oli juuri tuo poikkeus.
+
+Hän oli siviili-insinööri ja hallitus oli erinomaisella ystävyydellä
+lähettänyt hänet vallan yksin etäiseen piirikuntaan, jossa hänellä ei
+ollut muita puhetovereja kuin alkuasukkaita ja sangen paljon työtä
+toimitettavana. Hän toimitti virkaansa kunnollisesti ne neljä vuotta,
+jotka hän oli vallan yksin; mutta hän tottui vähitellen juomaan
+salaa ja yksinään, ja hän palasi erämaasta vanhempana, kuluneempana
+ja kuihtuneempana kuin olisi voinut odottaa tuollaisen yksinäisen
+elämänkään perästä. Lukija ehkä tuntee sananparren, jossa sanotaan,
+että jos mies on ollut enemmän kuin vuoden erämaissa, niin hän ei
+enää tule entiselleen koko loppu elämässään. Ihmiset otaksuivat, että
+Moriartyn omituisiin tapoihin ja alakuloiseen mielialaan oli syynä tuo
+pitkä yksinäisyys ja sanoivat, että siinä sen nyt näkee kuinka hallitus
+turmelee parhaimpien miestensä tulevaisuuden. Moriarty oli saavuttanut
+erittäin hyvän maineen siltojen ja sulkujen rakentajana, mutta hän
+tiesi, että hän joka ilta viikosta läheni lähenemistään hyvän maineensa
+loppua maistelemalla konjakkia ja liköörejä ja muuta semmoista roskaa.
+Hänellä oli vahva ruumis ja hyvät aivot, muutoin hän olisi jo murtunut
+ja kuollut kuin sairas kameeli erämaassaan, niinkuin moni häntä
+parempikin mies usein ennen häntä oli murtunut.
+
+Hallitus komensi hänet Simlaan, kun hän oli päässyt erämaasta; ja
+hän läksi sinne aikoen pyrkiä ensimmäiseen avonaiseen virkaan. Sinä
+seurailukautena Mrs. Reiver -- lukija ehkä vielä muistaa hänet --
+oli valtansa kukkuloilla ja moni mies huokaili hänen ikeensä alla.
+Kaiken pahan, minkä voi sanoa, olen minä jo sanonut Mrs. Reiveristä
+toisessa kertomuksessa. Moriarty oli komeavartaloinen, kaunis ja
+hyvin harvapuheinen ja hän koetti hermostuneen huolellisesti aina
+olla naapurilleen mieliksi, ellei hän sattunut vallan vaipumaan omiin
+synkkiin mietteisinsä. Hän säpsähti kovasti kuullessaan äkkinäisen
+melun, taikka jos joku odottamatta sanoi hänelle jotain, ja jos
+tarkasteli häntä, kun hän joi lasin vettä päivällisiksi, saattoi
+huomata, että hänen kätensä vapisi hiukan. Mutta kaikki tämä luettiin
+hermostumisen syyksi ja tuota hiljaista, tasaista "pulp-pulp-pulp", ja
+taaskin "pulp-pulp-pulp", kun hän oli yksinään omassa huoneessaan, ei
+kukaan koskaan kuullut. Ja se oli tosiaankin ihmeellistä siihen nähden,
+että jokaisen yksityiselämä on yleisön omaisuutta Intiassa.
+
+Moriarty ei joutunut Mrs. Reiverin seurapiiriin, sillä hän ei
+viihtynyt siinä seurassa, vaan Mrs. Reiver itse sai hänet valtaansa
+ja hän polvistui Mrs. Reiverin jalkain juureen ja palveli häntä kuin
+jumalatarta. Se tuli siitä, että hän oli tullut suorastaan erämaasta
+suureen kaupunkiin. Hän ei voinut arvostella asioita järkevästi eikä
+käsittänyt millainen mikin henkilö oli.
+
+Mrs. Reiver oli kylmä ja jäykkä, mutta Moriarty sanoi hänen olevan
+ylevän ja arvokkaan. Mrs. Reiver oli typerä eikä voinut keskustella
+sujuvasti, mutta Moriarty sanoi, että hän oli vaatimaton ja kaino. Mrs.
+Reiver kaino! Mrs. Reiver oli liian kelvoton ansaitakseen kunnioitusta
+ja arvonantoa keltään, mutta Moriarty ihaili häntä etäältä ja varusti
+hänet kaikilla Raamatun hyveillä ja useimmilla Shakespearen.
+
+Tuo suuri, tummaverinen, hajamielinen mies, joka oli niin kovin
+hermostunut, jos poni sattui juoksemaan hänen perässään, liehui Mrs.
+Reiverin liepeissä ja punastui ilosta kun tämä joskus suvaitsi sanoa
+pari sanaa hänelle. Hänen ihailunsa oli ankaran platoonista laatua;
+muutkin naiset sen huomasivat ja myönsivät. Hän ei liikkunut Simlan
+seuraelämässä ja siitä syystä hän ei kuullut mitään pahaa ihanteestaan;
+joka oli hyvä. Mrs. Reiver ei välittänyt hänestä erittäin; hän vaan
+piti huolta siitä, että Moriarty oli hänen ihailijaluettelossaan ja
+hän kävi silloin tällöin ratsastamassa hänen kanssaan näyttääkseen
+vaan, että Moriarty oli hänen omaisuuttansa, jonka hän koska tahansa
+saattoi ottaa huostaansa. Moriarty lienee puhetta johtanut koko ajan,
+sillä Mrs. Reiverillä ei varmaankaan ollut paljoa sanomista hänen
+kaltaiselleen miehelle; ja sekin vähä, jonka Mrs. Reiver sanoi, ei
+mahtanut olla kovin järkevätä. Moriarty uskoi vahvasti, että Mrs.
+Reiverillä oli vaikutusvaltaa häneen -- ja syystä hän sen uskoikin --
+ja tämä usko vaikutti sen, että hän vakavasti koetti luopua tuosta
+paheesta, josta hän yksin vaan tiesi.
+
+Hänen kokemuksensa tässä taistelussa mahtoivat olla omituisia, mutta
+hän ei milloinkaan kertonut niistä. Joskus hän saattoi olla maistamatta
+mitään muuta kuin vettä koko viikon ajan. Sitten jonakin sateisena
+iltana, kun häntä ei oltu kutsuttu minnekään vierailemaan ja hauska
+valkea hulmusi uunissa ja kaikki oli niin kodikasta, hän saattoi
+istautua alas ja iltansa kuluksi ruveta maistelemaan pullostaan
+vähä väliä, samalla kuvitellen, kuinka hän tekisi parannuksen
+tulevaisuudessa, kunnes hän vihdoin täydessä humalassa heittäytyi
+vuoteelle nukkumaan. Hän kärsi kovasti seuraavana aamuna.
+
+Eräänä iltana tapahtui ratkaiseva loppuisku. Moriarty oli levoton
+mielessään kun hänen parantumiskokeensa, joitten tarkoituksena oli
+kohottaa häntä niin, että hän "ansaitsisi Mrs. Reiverin ystävyyden",
+olivat niin huonosti onnistuneet. Viimeiset kymmenen päivää olivat
+olleet hyvin vaikeita ja vihdoin ne päättyivät siten, että hän nyt sai
+kärsiä seuraukset puolen neljättä vuoden ryyppäilemisestä _delirium
+tremens_ puuskana, joka oli hiljaista laatua. Se alkoi synkillä
+itsemurhan mietteillä ja sitten seurasi hysteerisiä kohtauksia ja
+vihdoin hän rupesi täydellisesti hourailemaan. Kun hän istui tuolillaan
+uunin edessä taikka kuljeskeli edes takasin huoneessaan nyppien
+nenäliinan palasiksi, niin saattoi kuulla, mitä hän oikeastaan ajatteli
+Mrs. Reiveristä, sillä hän houraili hänestä ja omasta lankeemuksestaan
+melkein koko ajan, vaikka hän väliin sekoitti muutamia tie- ja
+vesirakennuslaskuja samaan ajatusvyyhteensä. Hän puhui ja puhui ja
+yhä vaan puhui kuiskaten hiljaa itsekseen, eikä kukaan voinut saada
+häntä vaikenemaan. Hän näytti aavistavan, että asiat nyt olivat
+nurin, sillä hän koetti pari kertaa koota ajatuksiaan ja neuvotella
+järkevästi tohtorin kanssa, mutta hänen oli vallan mahdoton hallita
+mieltään ja hän rupesi taas kuiskailemaan onnettomasta kohtalostaan.
+On vallan kamalata kuulla aikamiehen lavertelevan kuin lapsi kaikesta
+semmoisesta, jonka mies muutoin tavallisesti pitää syvimpänä
+salaisuutenaan. Moriarty paljasti koko sielunsa jokaiselle, joka sattui
+olemaan hänen huoneessaan kello puoli yhdestätoista illalla kello
+neljännestä vaille kolmeen seuraavana aamuna.
+
+Siitä, minkä hän sanoi, saattoi ymmärtää kuinka ääretön vaikutusvalta
+Mrs. Reiverillä oli häneen ja kuinka perinpohjin hän tunsi oman
+lankeemuksensa. Hänen kuiskauksiansa ei tietysti voi tässä kertoa;
+mutta ne olivat hyvin opettavaisia -- ne kuin näet osoittivat
+erehdykset hänen laskuissaan.
+
+Kun pahin puuska oli mennyt ohi ja Moriartyn harvat tuttavat
+surkuttelivat häntä, kun tuo paha erämaan kuume oli niin kovasti
+masentanut hänen, silloin hän vannoi pyhän valan itsekseen ja
+liittäytyi taas Mrs. Reiverin seuraan vuodenajan loppuun saakka,
+ihaellen häntä hiljaa ja hartaasti kuin taivaan enkeliä. Sittemmin hän
+rupesi ratsastamaan -- oikeen täydellä todella ratsastamaan -- joka
+oli varma merkki siitä, että hän oli parantumassa päin; ja nyt saattoi
+jo lyödä rämähyttää ovenkin kiini, eikä hän kumminkaan hypähtänyt
+seisaalleen säikähtyneenä. Sekin taas antoi toivon aihetta.
+
+Ei kukaan tiedä, kuinka hän saattoi pitää valansa ja mitä se maksoi
+hänelle alussa. Mutta varmaa on että hän vältti pahimmat karit,
+mitä juoppouteen taipuva mies milloinkaan voi kohdata. Hän joi
+viininsä päivällisiksi, mutta ei milloinkaan ryypiskellyt yksin, eikä
+milloinkaan juonut niin paljon, että se hiukankaan olisi vaikuttanut
+häneen.
+
+Kerran hän kertoi eräälle hyvälle ystävälleen kärsimyksestään ja kuinka
+hän "hyvän ja jalon, enkelimäisen naisen vaikutuksesta" oli pelastunut.
+Kun ystävä -- hämmästyksissään siitä, että jotain hyvää saattoi sanoa
+Mrs. Reiveristä -- nauroi, niin hän sillä menetti Moriartyn ystävyyden.
+Moriarty, joka nyt on naimisissa tuhat kertaa paremman naisen kanssa
+kuin Mrs. Reiver ikinä -- naisen kanssa, joka uskoo ettei koko maan
+päällä ole toista miestä niin oivaa ja hyvää kuin hänen miehensä -- hän
+kyllä kulkee hautaan saakka siinä vahvassa uskossa, että Mrs. Reiver
+pelasti hänet sekä maallisesta että iankaikkisesta kadotuksesta.
+
+Ei kukaan uskonut hetkeäkään, että Mrs. Reiver tiesi vähintäkään
+Moriartyn heikkoudesta. Jokainen, joka tunsi Mrs. Reiverin, ei epäillyt
+ollenkaan, että hän olisi heti vetäytynyt pois Moriartyn seurasta,
+jättänyt hänet oman onnensa nojaan ja kertonut kaikille ystävilleen
+Moriartyn onnettomuudesta, jos hän vaan olisi sen tiennyt.
+
+Moriarty otaksui Mrs. Reiverin olevan vallan erilaisen kuin hän todella
+oli, ja tuo usko pelasti hänet. Joka oli vallan yhtä hyvä, kuin jos
+Mrs. Reiver todellakin olisi ollut semmoinen, jommoiseksi Moriarty
+luuli häntä.
+
+Mutta nyt on kysymys: kuinka suuren osan Moriartyn pelastuksesta Mrs.
+Reiver voi lukea ansiokseen, kun tilinteon päivä tulee?
+
+
+
+
+Suddhoon talossa.
+
+
+Suddhoon talo lähellä Taksalin porttia on kaksinkertainen. Siinä on
+neljä koverrettua ikkunaa vanhasta ruskeasta puusta ja tasanen katto.
+Sen tuntee viidestä punasesta kuviosta, jotka ovat ruutu viitosen
+tapaan järjestetyt valkoseen seinään yläikkunoiden väliin. Alakerrassa
+asuu leipuri Bhagwan Dass ja eräs mies, joka sanoo elävänsä sinettien
+kaivertamisella, lukuisine vaimoineen, palvelijoineen, ystävineen
+ja suosijoineen. Molemmissa ylähuoneissa asui useimmiten Janoo ja
+Azizun sekä pieni mustan ruskea rottakoira, joka oli varastettu erään
+englantilaisen kotoa ja jonka Janoo oli saanut lahjaksi eräältä
+sotamieheltä. Nykyjään Janoo asuu yksin ylähuoneissa. Suddhoo makaa
+tavallisesti katolla, paitsi silloin kun hän makaa kadulla. Hänellä on
+tapana käydä Peshawarissa kylmänä vuodenaikana tervehtimässä poikaansa,
+joka myy kuriositeetteja lähellä Edwardes porttia ja silloin hän makaa
+oikean savikaton alla. Suddhoo on minun hyvä ystäväni, sillä hänen
+serkullaan on poika, joka minun välitykselläni sai päävahtimestarin
+paikan suuressa kauppahuoneessa asemalla. Suddhoo sanoo, että Jumala
+tekee minusta alikuvernöörin vallan kohta. Minä uskon aivan varmaan,
+että hänen ennustuksensa toteutuu. Hän on hyvin, hyvin vanha,
+valkotukkainen ja hampaatkin semmoiset, ettei niitä kannata näyttää.
+Kaikki hänen sielunkykynsä ovat kuluneet loppuun, kaikki muut paitsi
+rakkaus hänen poikaansa Peshawarissa. Janoo ja Azizun ovat Kashmirista
+kotoisin, kaupungin lapsia, joitten toimi on ikivanha ja enemmän tai
+vähemmän kunniallinen; mutta Azizun on sittemmin joutunut naimisiin
+erään lääketiedettä tutkivan nuorukaisen kanssa maan luoteisosasta ja
+viettää nyt sangen kunnioitettavaa elämätä jossakin lähellä Bareillya.
+Bhagwan Dass on verenimijä ja väärentäjä. Hän on hyvin rikas. Se mies,
+joka sanoo elävänsä kaivertamalla sinettejä, on olevinaan hyvin köyhä.
+Nämä seikat ovat kaikki, minkä me tarvitsemme tietää Suddhoon talon
+neljästä päähyyriläisestä. Sitten siellä vielä asun minä, mutta minä
+toimitan tässä kertomuksessa vaan loppukuoron virkaa, joka esiintyy
+viimeiseksi ja selittää kaikki asiat. Minua ei siis tarvitse lukea.
+
+Suddhoo ei ollut kovin viisas. Se mies, joka oli kaivertelevinaan
+sinettejä, oli viisain heistä kaikista, paitsi Janoota. Bhagwan Dass
+osasi vaan valehdella. Janoo oli myöskin kaunis, mutta se oli hänen oma
+asiansa.
+
+Suddhoon poika Peshawarissa sairastui keuhkopussitulehdukseen ja
+vanha Suddhoo oli huolissaan. Sinettien kaivertaja kuuli puhuttavan
+Suddhoon huolesta ja käytti sitä hyväkseen. Hän seurasi aikaansa.
+Hän hankki itselleen ystävän Peshawarissa, joka joka päivä sähkötti
+hänelle tietoja Suddhoon pojan terveydentilasta. Ja tässä juuri alkaa
+kertomuksemme.
+
+Suddhoon serkun poika sanoi minulle yhtenä iltana, että Suddhoo
+tahtoisi puhutella minua; että hän oli liian vanha ja heikko tullakseen
+itse minun luokseni ja että minä osoittaisin ikuista kunniaa Suddhoon
+talolle, jos minä tulisin hänen luokseen. Minä menin, mutta siihen
+nähden, että Suddhoo tähän aikaan oli sangen hyvissä varoissa, olisi
+hän minun mielestäni voinut lähettää paremmat ajopelit, eikä tuommoisia
+hirvittävän täriseviä _ekka_ rattaita, tuomaan tulevata varakuvernööriä
+alkuasukkaiden kaupungin osaan kolkkona huhtikuun iltana. _Ekka_ ei
+kulkenut nopeasti. Oli jo pilkkosen pimeä, kun me seisahduimme Ranjit
+Singhin haudan oven luo lähellä linnoituksen pääporttia. Siinä seisoi
+Suddhoo ja hän sanoi, että se oli vallan varma, että minusta armollisen
+alentuvaisen käytökseni tähden tehtäisi varakuvernööri, ennenkuin
+ainoakaan hivus päässäni valkenisi. Sitten me puhuimme ilmasta ja minun
+terveydentilastani ja vehnän sadosta viisitoista minuuttia Huzuri
+Baghissa, tähtitaivaan alla.
+
+Suddhoo sanoi vihdoin viimeinkin asiansa. Hän kertoi Janoon sanoneen
+että tässä _sirkarissa_ (maakunnassa) oli olemassa laki, joka kielsi
+käyttämästä taikakeinoja, sillä asianomaiset pelkäsivät, että taiat
+voisivat jonakin päivänä tappaa Intian keisarinnan. Minä en tiennyt
+ollenkaan kuinka tuon lain laita oli, mutta minä arvasin että nyt
+oli jotain hauskaa tekeillä. Minä sanoin siis, että hallitus ei
+suinkaan kieltänyt taikakeinoja, vaan päin vastoin suuresti kehoitti
+niitä käyttämään. Valtion korkeimmat virkamiehet itse käyttivät
+taikatemppuja. (Jollei valtion rahastojen virallisissa laskuissa ole
+käytetty taikatemppuja, niin minä en ymmärrä mitä ne ovat). Sitten
+rohkaistakseni häntä vielä enemmän minä sanoin että jos tässä oli
+kysymys toimittaa jadoo, niin minulla ei ollut ollenkaan mitään vastaan
+antaa siihen apuani ja suostumustani, ja minä kyllä katsoisin, että
+toimitettaisi puhdas jadoo -- valkonen taikatemppu, joka on eroitettava
+saastaisesta jadoosta, mikä tappaa ihmisiä. Siinä meni pitkä aika
+ennenkuin Suddhoo myönsi, että hän juuri siitä syystä oli pyytänyt
+minua tulemaan. Sitten hän kertoi minulle vavahdellen ja vapisevalla
+äänellä, että se mies, joka sanoi kaivertelevansa sinettejä, oli
+poppamies mitä puhtainta laatua; että tämä joka päivä toi Suddhoolle
+uutisia hänen sairaalta pojaltaan Peshawarissa nopeammin kuin salama
+iskee, ja että sitten kirjeistä aina kävi selville, että nämä uutiset
+olivat tosia. Sitten hän vielä oli sanonut Suddhoolle, että suuri vaara
+uhkaa poikaa, mutta sen voisi estää puhtaalla _jadoolla_ ja suurella
+rahasummalla tietysti. Minä aloin jo oivaltaa asian laidan ja sanoin
+Suddhoolle, että minä myöskin ymmärsin hiukan länsimaissa käytettyä
+_jadoota_ ja tulisin kyllä hänen taloonsa tarkastamaan, että kaikki
+tapahtuu säännöllisesti ja oikeassa järjestyksessä. Me läksimme yhdessä
+matkaan ja Suddhoo kertoi minulle tiellä, että hän jo oli maksanut
+sinettijen kaivertajalle noin sata taikka kaksisataa _rupeeta_ ja
+tämän iltainen _jadoo_ maksaisi vielä kaksisataa rupeeta lisää. Ja se
+oli polkuhinta, sanoi hän, hänen poikaansa uhkaavan vaaran suuruuteen
+nähden; mutta minä en luule, että hän kuitenkaan ajatteli niin.
+
+Kaikki valkeat olivat sammutetut talon edustalla, kun me saavuimme
+sinne. Minä kuulin kamalata mölinää sinetin kaivertajan puodista,
+aivan kuin joku olisi voivotellut hengen heitossa. Suddhoo värisi
+kovasti ja kompuroidessamme ylös portaita hän kertoi minulle, että
+jadoo oli alkanut. Janoo ja Azizun tulivat meitä vastaan portaiden
+päässä ja sanoivat minulle, että jadoo tulisi toimitettavaksi
+heidän huoneissansa, koska näet siellä oli enemmän tilaa. Janoo
+on vapaamielinen nainen. Hän kuiskasi minulle että koko _jadoo_
+oli vaan keino, jolla koetettiin petkuttaa rahoja Suddhoolta ja
+että sinetin kaivertaja joutuisi hyvin kuumaan paikkaan kuoltuaan.
+Suddhoo melkein itki pelvosta ja vanhuuden heikkoudesta. Hän kulki
+edes takasin hämärässä huoneessa, mainiten yhä uudelleen poikansa
+nimen ja kysyen tuon tuostakin Azizunilta eikö sinetin kaivertajan
+sietäisi hiukan alentaa palkkavaatimuksiaan, kun asia koski hänen
+omaa hyyri-isäntäänsä. Janoo työnsi minut varjoon seinään koverretun
+holvi-ikkunan komeroon. Luukut olivat kiinni ja huonetta valaisi vaan
+hiukan tuikkiva öljylamppu. Minua ei yhtään voinut nähdä, kun vaan
+pysyin hiljaa.
+
+Hetkisen kuluttua taukosi mölinä alikerrassa ja me kuulimme askeleita
+portailla. Se oli sinetin kaivertaja. Hän seisahtui ulkopuolelle ovea
+-- kun samassa rottakoira rupesi haukkumaan ja Azizun hapuili vitjoja
+-- ja käski Suddhoon sammuttaa lampun. Siitä syntyi pilkkosen pimeä
+paitsi punasta hehkua kahdesta _huquasta_, joita Janoo ja Azizun
+polttivat. Sinetin kaivertaja tuli sisään ja minä kuulin kuinka
+Suddhoo heittäytyi lattialle ähkien. Azizun pidätti henkeään ja Janoo
+vetäytyi vuoteelle vavahdellen. Silloin kuului metallipalasten helinä
+ja vaalean sinisen vihreä liekki leimahti lähellä lattiata. Se valaisi
+juuri paraiksi niin paljon, että saattoi nähdä Azizunin kyyristyneenä
+huoneen nurkkaan rottakoira sylissä, Janoon kädet ristissä, eteenpäin
+kumartuneena vuoteen laidalla istumassa, Suddhoon, kasvot alas
+painettuina väristen, ja sinetin kaivertajan.
+
+Minä toivon, etten elämässäni enää näe toista semmoista miestä kuin tuo
+sinetin kaivertaja. Hän oli alasti vyötäisiin saakka ja hänen päässään
+oli valkosista jasmiineista kiedottu seppele, paksu kuin miehen ranne.
+Vyötäisille oli kääritty punertava vaate ja kummassakin nilkassa oli
+teräsrengas. Siinä ei ollut mitään kammottavaa. Miehen kasvot, ne ne
+panivat minun värisemään. Ensiksikin ne olivat sinertävän harmaat.
+Toiseksi hän oli vääntänyt silmänsä nurin, niin että valkuaiset vaan
+olivat näkyvissä; ja kolmanneksi nuo kasvot olivat vallan pirulliset
+-- aaveen tapaiset -- täydellinen vastakohta tuolle sileänaamaiselle,
+inhoittavalle vanhalle lurjukselle, joka päivät pitkään istui
+sorvauspenkkinsä ääressä alakerrassa. Hän makasi vatsallaan, kädet
+väännettyinä ristiin selän taakse, ikäänkuin hänet olisi sidottuna
+viskattu siihen. Pää ja kaula olivat ainoat ruumiinosat, jotka eivät
+olleet kiinni lattiassa. Ne muodostivat melkein suoran kulman ruumista
+vastaan, aivan niinkuin hyökkäystä aikovan lasisilmäkäärmeen pää. Se
+oli kamalata. Huoneen keskessä paljaalla savilattialla oli suuri, syvä
+messinkiastia, jossa leimusi himmeä sinisen vihreä liekki aivan kuin
+yölamppu. Tämän astian ympäri mies lattialla mateli kolmeen kertaan.
+Kuinka hän sen saattoi tehdä, sitä minä en ymmärrä. Minä näin lihaksien
+nousevan ja laskevan aaltomaisesti pitkin hänen selkärankaansa, mutta
+muutoin en huomannut mitään liikettä. Pää näytti olevan ainoa elävä
+osa hänen ruumiistaan, paitsi noita verkalleen kohoavia ja laskevia
+selkälihaksia. Janoo hengitti vuoteella seitsemänkymmentä kertaa
+minuutissa. Azizun peitti silmänsä käsillään ja vanha Suddhoo itki
+itsekseen, nyppien likaa, joka oli tarttunut hänen valkoseen partaansa.
+Hirveintä oli, että tuo mateleva, kiemurteleva olento ei päästänyt
+vähintäkään ääntä -- kiemurteli vaan! Ja arvelkaa, että tuota kesti
+kymmenen minuuttia ja samalla rottakoira vinkui, Azizun vapisi, Janoo
+läähätti ja Suddhoo itki.
+
+Minä tunsin, että hivukset nousivat pystyyn päässäni ja sydämeni
+jyski kuin höyrykone. Onneksi sinetin kaivertaja näytti oikean
+karvansa kaikkein vaikuttavimmalla tempullaan ja saattoi minut jälleen
+tyyntymään. Kun hän oli lopettanut tuon ihmeellisen matelemisensa,
+kohotti hän päänsä lattiasta niin korkealle kuin suinkin taisi ja
+sieraimista syöksyi tulta. Minäpä satun tietämään, miten tuommoinen
+tulen syökseminen tapahtuu -- osaan sen tempun tehdä itsekin --
+niin että se tyynnytti minua. Koko homma oli petosta. Jos hän olisi
+jatkanut vaan tuota matelemistaan koettamatta suurentaa vaikutusta,
+niin taivas tiesi mitä minä olisinkaan uskonut. Molemmat tytöt
+huusivat nähdessään tulen liekin ja, hänen päänsä pudota jymähti
+leuka edellä lattiaan, muun ruumiin viruessa liikkumatta, käsivarret
+ristissä takana. Nyt seurasi runsaasti viiden minuutin paussi, jolla
+ajalla sinisen vihertävä liekki sammui. Janoo kumartui laittamaan
+toista nilkkarengastaan ja Azizun käänsi kasvonsa seinään päin ottaen
+rottakoiran syliinsä. Suddhoo ojensi vaistomaisesti kätensä Janoon
+_huquaa_ kohti ja Janoo työnsi sen lattian poikki hänelle. Juuri
+ruumiin yläpuolella seinällä riippui kaksi kuningattaren ja Walesin
+prinssin heleäväristä kuvaa pahviraameissa. Ne katselivat näyttelyä
+ja minusta tuntui niinkuin ne vielä olisivat enentäneet tuon kaiken
+omituista vaikutusta.
+
+Juuri kun hiljaisuus alkoi käydä sietämättömäksi, ruumis käännähti
+ympäri ja vyöri astian luota toiselle puolen huonetta jääden sinne
+makaamaan selälleen. Astiasta kuului hiljainen "pulp" -- aivan
+samanlainen molahdus kuin syntyy kalan ottaessa kiinni kärpästä -- ja
+viheriäinen valo astian keskessä leimahti jälleen.
+
+Minä tähystelin astiata ja näin veden pinnalla kelluvan kuivan,
+ryppyisen, mustan hindulaislapsen pään -- silmät ja suu auki ja päälaki
+paljaaksi ajettu. Tämä oli vielä inhoittavampaa kuin mateleminen, sillä
+se tuli niin äkkiä. Meillä ei ollut aikaa virkkaa sanaakaan, ennenkuin
+pää rupesi puhumaan.
+
+Lukekaa vaikka Poen kertomus magnetiseeratun kuolleen miehen äänestä,
+niin ette sittenkään ymmärrä puoliakaan, kuinka hirvittävätä tuon
+pään ääni oli. Joka sanan välillä oli yksi tai kaksi sekuntia ja itse
+äänessä kaikui jonkunmoinen "ring-ring-ring" aivan kuin kellon kilinä.
+Se kaikui hitaasti monta minuuttia, aivan kuin puhellen itsekseen,
+ennenkuin kylmä hiki minusta rupesi haihtumaan. Sitten minä älysin
+asian luonnollisen selityksen. Minä katselin oven edessä makaavaa
+ruumista ja huomasin erään lihaksen juuri kaulan ja hartioitten
+rajalla liikkuvan säännöllisesti, vaikk'ei sillä lihaksella ole mitään
+tekemistä ihmisen luonnollisessa hengittämistoiminnassa. Koko laitos
+oli egyptiläisten kotijumalain huolellinen jäljennös, jommoisista
+joskus saa lukea, ja ääni oli mitä oivallisinta ja hämmästyttävintä
+vatsassa puhumista. Koko tällä ajalla pää hiljaa kellui astian laitaa
+vasten puhuen. Se kertoi Suddhoolle, joka paikalla taas rupesi
+vaikeroimaan, hänen poikansa sairaudesta ja kuinka tuo sairaus oli
+kehittynyt aina tähän iltaan saakka. Minä tulen aina kunnioittamaan
+sinetin kaivertajaa siitä, että hän niin tarkkaan seurasi Peshawarista
+tulleiden sähkösanomien aikaa. Se kertoi vielä, että taitavat lääkärit
+yöt päivät hoitivat sairasta ja että hän vähitellen paranisi, jos tuo
+mahtava poppamies, jonka palvelija astiassa kiikkuva pää oli, saisi
+kaksinkertaisen palkan.
+
+Tässä juuri ilmaantui erehdys taiteelliselta kannalta nähden.
+Se on kerrassaan järjetöntä pyytää sovitun maksun lisäämistä
+kaksinkertaiseksi semmoisella äänellä, jommoisella Lazarus lienee
+puhunut noustessaan kuolleista. Janoo, jolla on tosiaankin miehen
+järki, vaikka hän on vaimo, huomasi tuon yhtä pian kuin minäkin. Minä
+kuulin hänen ylenkatseellisesti jupisevan: "_Asli nahin! Fareib_!"
+ja juuri kun hän sen oli sanonut sammui valkea astiassa, pää lakkasi
+puhumasta ja me kuulimme oven sarantojen narisevan. Sitten Janoo iski
+valkean tulitikulla, sytyttäen lampun ja me näemme että pää, astia ja
+sinetin kaivertaja olivat poissa. Suddhoo väänteli käsiään ja vakuutti
+jokaiselle, joka vaan kuulla tahtoi, että vaikka hänen iankaikkinen
+autuutensa siitä riippuisi, niin hän ei voisi hankkia toista kahtasataa
+_rupeeta_. Azizun oli melkein hysteerinen nurkassaan. Janoo taasen
+istui tyynenä vuoteella ja rupesi keskustelemaan, että eiköhän liene
+kaikki ollut vaan _bunao_ eli petostemppu.
+
+Minä selitin niin paljon kuin taisin sinetin kaivertajan _jadoosta_,
+mutta hänen todistustapansa oli paljoa yksinkertaisempi: -- "Semmoinen
+loitsiminen, joka aina pyytää lahjoja, ei ole mitään oikeata
+loitsimista", sanoi hän. "Minun äitini sanoi minulle, että ainoa
+tehokas lemmen juoma on se, joka annetaan vaan rakkaudesta. Tuo sinetin
+kaivertaja on valehtelija ja piru. Minä en uskalla puhua enkä tehdä
+mitään enkä ryhtyä mihinkään, sillä minä olen velkaa Bhagwan Dassille,
+leipurille, kahdesta kultasormuksesta ja raskaasta nilkkarenkaasta.
+Minun täytyy ostaa ruokani hänen puodistaan. Sinetin kaivertaja on
+Bhagwan Dassin ystävä ja hän myrkyttäisi minun ruokani. Tuota hullua
+_jadoota_ on kestänyt jo kymmenen päivää ja se on maksanut Suddhoolle
+monta _rupeeta_ joka ilta. Sinetin kaivertaja käytti ensin mustia
+kanoja, sitruuneja ja _mantrasia_. Hän ei milloinkaan ennen näyttänyt
+meille mitään semmoista kuin tänä iltana. Azizun on hupsu ja kohta
+hänestä tulee _purdahnashin_. Suddhoo on jo kadottanut voimansa ja
+järkensä. Arvelkaa nyt! minä olin toivonut saavani Suddhoolta monta
+_rupeeta_ hänen eläessäänkin ja paljon enemmän vielä hänen kuoltuaan;
+ja nyt tuo hupsu tuhlaa kaikki rahansa sinetin kaivertajalle, tuolle
+paholaisen ja aasin tamman sikiölle!"
+
+Silloin minä kysäsin: -- "Mutta mikä sai Suddhoon vetämään minua samaan
+puuhaan? Tietysti minä voin puhua sinetin kaivertajalle ja hänen
+täytyy maksaa takasin. Koko juttu on lapsen lorua -- häpeällistä -- ja
+järjetöntä."
+
+"Suddhoo _on_ vanha lapsi", sanoi Janoo. "Hän on elänyt katolla nämät
+seitsemänkymmentä vuotta ja on yhtä järjetön kuin vuohen vuona. Hän
+haki teidät tänne ollakseen varma siitä, ettei hän rikkonut sen
+_sirkarin_ (maakunnan) lakia, jonka suolaa hän on syönyt vuosikausia.
+Hän jumaloi tomuakin sinetin kaivertajan jalkain alla ja tuo lehmän
+nielijä on kieltänyt häntä menemästä poikansa luo. Mitä Suddhoo tietää
+teidän laistanne ja salamapostista? Minun täytyy katsella vaan kuinka
+hänen rahansa päivä päivältä luiskahtavat tuolle valehtelevalle
+konnalle alikerrassa."
+
+Janoo polki jalkaansa lattiaan ja melkein itki harmista. Suddhoo
+taaskin vaikeroi ryijyn alla nurkassa ja Azizun koetti auttaa piipun
+vartta hänen vanhaan suu parkaansa.
+
+Sillä kannalla asiat ovat nyt. Ajattelemattomasti olen minä auttanut
+ja kehoittanut sinetin kaivertajaa petkuttamaan itselleen rahaa
+vääryydellä, mikä on kielletty 420:ssä luvussa Intian rikoslaissa. Minä
+en siitä syystä voi tehdä mitään tässä asiassa. Minä en voi ilmoittaa
+asiata poliisille. Mitkä todistajat todistaisivat ilmoitukseni
+oikeiksi? Janoo kieltää järkähtämättä ja Azizun on hunnulla peitetty
+vaimo jossakin lähellä Bareillyä -- kadonneena tähän meidän laajaan
+Intiaan. Enkä minä liioin voi itse ottaa lakia omiin kouriini ja puhua
+sinetin kaivertajalle, sillä minä olen varma siitä, että Suddhoo
+epäilisi minua ja paitsi sitä Janoo varmaan tulisi myrkytetyksi, sillä
+hänen velkansa leipurille sitoo häntä kiireestä kantapäihin. Suddhoo
+on vanha narri, ja joka kerta kuin me tapaamme toisemme mutisee hän
+tuon minun järjettömän leikkipuheeni, että hallitus ennemmin suosii ja
+yllyttää taikatemppujen käytäntöä kuin kieltää. Hänen poikansa on terve
+nyt, mutta Suddhoo on täydellisesti sinetin kaivertajan vallassa ja
+tämän neuvoja hän seuraa kaikissa toimissaan. Janoo näkee, kuinka nuo
+rahat, jotka hän aikoi viekotella Suddhoolta, joka päivä luiskahtavat
+sinetin kaivertajalle ja hän käy päivä päivältä yhä kiukkuisemmaksi ja
+synkemmäksi.
+
+Hän ei milloinkaan virka asiasta mitään, sillä hän ei uskalla, mutta
+ellei mikään estä häntä, niin minä pelkään että sinetin kaivertaja
+kuolee koleraan -- valkoseen arsenikkikoleraan -- keskipaikoilla
+toukokuuta. Ja sillä lailla minä vielä saan mieltäni painamaan
+murhankin Suddhoon talossa.
+
+
+
+
+Toinen mies.
+
+
+Aikoja sitten seitsenkymmen luvulla, ennenkuin mitään julkisia
+rakennuksia oli rakennettu Simlassa ja tuosta leveästä Jakko vuoren
+ympäri vievästä tiestä ei vielä uneksittukaan, Miss Gaureyn vanhemmat
+pakottivat tyttärensä naimaan eversti Schreiderlingin. Eversti ei
+voinut olla _paljoa_ enemmän kuin kolmekymmentä viisi vuotta vanhempi
+morsiantaan; ja koska hänellä oli palkkaa kaksisataa _rupeeta_ kuussa
+ja paitsi sitä omia rahoja, niin häntä täytyi pitää sangen varakkaana.
+Hän oli hyvää sukua ja kylmänä vuoden aikana häntä vaivasi jonkunmoinen
+keuhkotauti. Kuumalla säällä hän sai usein halvauskohtauksia, mutta hän
+ei siitä kuollut kumminkaan.
+
+Huomatkaa, että minä en moiti Schreiderlingiä. Hän oli hyvä aviomies
+oman käsityksensä mukaan, eikä hän ollut pahalla tuulellakaan muuta
+kuin voidessaan pahoin, joka tapahtui noin seitsemänätoista päivänä
+kuukaudessa. Hän oli melkein antelias vaimolleen raha-asioissa ja
+se oli hänen puoleltaan suuri myönnytys. Mutta Mrs. Schreiderling
+ei kumminkaan ollut onnellinen. Hänet naitettiin ennenkuin hän oli
+täyttänyt kaksikymmentä vuotta ja kun hän jo oli antanut koko pienen
+sydän parkansa toiselle miehelle. Minä olen unohtanut hänen nimensä,
+mutta sanokaamme häntä nyt vaan "toiseksi mieheksi". Hänellä ei ollut
+rahoja eikä tulevaisuuden toiveita. Eikä hän ollut edes kauniskaan;
+ja minä luulen että hän oli virkatoimissa komisariaatissa. Mutta
+huolimatta kaikesta tuosta tyttö rakasti häntä hellästi ja he olivat
+jo vähän niinkuin kihloissa, kun Schreiderling astui esiin ja
+ilmoitti Mrs. Gaureylle tahtovansa naida hänen tyttärensä. Silloin
+ensimmäinen kihlaus purettiin -- huuhdottiin pois Mrs. Gaureyn
+kyynelillä, sillä tämä arvoisa nainen hallitsi taloaan itkemällä
+toisten tottelemattomuutta hänen ylivallalleen ja tuota kunnioituksen
+puutetta, jota hänen täytyi kärsiä vanhoilla päivillään. Tytär ei
+seurannut äitinsä esimerkkiä. Hän ei milloinkaan itkenyt. Ei edes
+hääpäivänäänkään.
+
+Se toinen mies kärsi kohtalonsa ääneti ja tuli siirretyksi huonoimmalle
+asemalle, minkä ikinä saattoi löytää. Ehkä ilmanala siellä tyynnytti
+häntä. Häntä vaivasi horkka ja se lienee haihduttanut hänen muut
+huolensa. Paitsi sitä hänellä oli sydänvika myöskin. Yksi lämsistä oli
+vikaantunut ja kuume teki sen vielä pahemmaksi. Se näyttäytyi myöhemmin.
+
+Siten kului monta kuukautta ja Mrs. Schreiderling rupesi
+sairastelemaan. Hän ei kuihtunut verkalleen kuten henkilöt romaaneissa,
+mutta hän näytti vetävän puoleensa kaikki tautilajit, mitkä milloinkaan
+ilmaantuvat asemilla, alkaen tavallisesta kuumeesta ja siitä yhä
+ylöspäin. Hän ei milloinkaan ollut muuta kuin tavallisen sievän
+näkönen parhaimpinakaan aikoinaan, mutta tauti teki hänet rumaksi.
+Schreiderling sanoi niin. Hän oli ylpeä siitä, että hän aina uskalsi
+suoraan sanoa ajatuksensa.
+
+Kun Mrs. Schreiderling lakkasi olemasta kaunis, niin
+Schreiderling heitti hänet oman onnensa nojaan ja palasi entisiin
+poikamiestapoihinsa. Mrs. Schreiderlingin oli tapana ratsastaa Simlan
+puistokäytävällä surkean näköisenä, harmaa Teraihattu niskassa ja
+kauhean näkönen vanha satula rämä allaan. Schreiderlingin anteliaisuus
+ei ulottunut hevosta edemmäksi. Hän sanoi, että mikä satula tahansa
+kelpaisi niin hermostuneelle naiselle kuin Mrs. Schreiderling oli.
+Mrs. Schreiderlingiä ei koskaan pyydetty tanssimaan, sillä hän tanssi
+huonosti ja paitsi sitä hän oli niin harvapuheinen ja ikävä, että
+harvoin kukaan viitsi käydä vieraisilla hänen luonaan. Schreiderling
+sanoi, että jos hän olisi tietänyt että Mrs. Schreiderlingistä tulisi
+tuommoinen variksen pelätti naimisiin jouduttuaan, niin ei hän ikinä
+olisi nainut häntä. Hän oli ylpeä siitä, että uskalsi sanoa ajatuksensa
+suoraan, tuo oiva Schreiderling!
+
+Schreiderling jätti vaimonsa Simlaan kerran elokuussa ja läksi itse
+rykmenttinsä luo. Sillä aikaa Mrs. Schreiderling hiukan elpyi, mutta
+entistä ulkomuotoaan hän ei koskaan saanut jälleen. Minä kuulin
+klubissa, että se toinen mies oli tulossa Simlaan sairaana -- hyvin
+sairaana -- parantuakseen ehkä täällä. Kuume ja sydänlämsät olivat
+melkein tappaneet hänet. Mrs. Schreiderling tiesi sen myöskin ja paitsi
+sitä hän tiesi -- josta minä en välittänyt hankkia tietoa -- minä
+päivänä sen toisen miehen piti tulla. Minä luulen, että tuo toinen mies
+kirjoitti hänelle siitä. He eivät olleet nähneet toisiaan sitten kuin
+kuukautta ennen häitä. Ja nyt seuraa ikävin osa tätä kertomusta.
+
+Kerran myöhäinen vierailussa käynti pidätti minua Dovedell hotellissa
+iltahämäriin saakka. Mrs. Schreiderling oli ratsastanut pitkin
+puistokäytävätä koko iltapäivän sateessa. Minun kulkiessa pitkin
+Cartroadia ajoi tonga ohitseni, ja minun ratsuni, joka oli kyllästynyt
+pitkään odottamiseen, läksi nelistämään. Juuri tien vieressä
+tongakonttorin lähellä seisoi Mrs. Schreiderling likomärkänä kiireestä
+kantapäihin odottaen tongaa. Minä aloin ratsastaa mäelle päin, sillä
+eihän tonga minua liikuttanut, mutta juuri silloin Mrs. Schreiderling
+alkoi huutaa. Minä käännyin takasin paikalla ja näin tongakonttorin
+lamppujen valossa Mrs. Schreiderlingin polvillaan märällä tiellä, juuri
+saapuneen tongan takaistuimen vieressä, huutaen kamalasti. Sitten hän
+putosi kasvoilleen lokaan, kun minä saavuin sinne.
+
+Takaistuimella istui hyvin suorana ja jäykkänä, toinen käsi
+tongapeitteellä ja vesi tippuen hatusta ja viiksistä, se toinen mies
+-- kuolleena. Nuo kuusikymmentä penikulmaa ylämäkeä röykyttävillä
+rattailla lienee ollut liian paljon hänen sydänlämsilleen, luulen ma.
+Tongan ajaja sanoi: -- "Tämä sahib kuoli kaksi asemaa tuolla puolen
+Solonia. Silloin minä sidoin hänet nuoralla kiinni, muutoin hän olisi
+pudonnut maantielle, ja siten me tulimme Simlaan. Antaisiko sahib
+minulle juomarahaa? Tuo", hän osoitti sitä toista miestä, "olisi
+antanut minulle _rupeen_."
+
+Toinen mies istui naama irvistelevänä ikäänkuin häntä olisi huvittanut
+tuo hänen naurettava matkansa ja Mrs. Schreiderling loassa alkoi
+vaikeroida. Ei ollut ketään muita kuin me neljä konttorin ulkopuolella
+ja sade virtasi tulvanaan. Ensi työksi oli Mrs Schreiderling
+vietävä kotiinsa ja toiseksi piti asettaa niin, ettei hänen nimeään
+sekotettu tähän asiaan. Tongan ajaja sai viisi _rupeeta_ hankkiakseen
+basaarivaunut Mrs. Schreiderlingille. Sitten hänen piti ilmoittaa
+tongakonttorissa, kuinka tuolle toiselle miehelle oli käynyt ja
+asianomaiset saivat sitten ryhtyä sopiviin toimenpiteisin.
+
+Mrs. Schreiderling kannettiin katoksen alle sateen suojaan ja kolme
+neljännes tuntia me molemmat odotimme vaunujen tuloa. Se toinen mies
+jätettiin istumaan entiselleen. Mrs. Schreiderling koetti tehdä
+jos jotakin, mutta ei vaan itkenyt, joka epäilemättä olisi ollut
+terveellisintä hänelle. Hän koetti huutaa heti, kun hän oli tointunut
+tainnoksistaan ja sitten hän rupesi rukoilemaan sen toisen miehen
+sielun puolesta. Ellei hän itse olisi ollut puhdas kuin päivä, olisi
+hän rukoillut omankin sielunsa puolesta. Minä odotin, että hän sen
+tekisi, mutta hän ei sitä tehnyt. Sitten minä koetin pyyhkiä vähän
+likaa pois hänen vaatteistaan. Vihdoin vaunut tulivat ja minä vein
+hänet pois -- osittain väkivallalla. Se oli kamala toimi alusta loppuun
+saakka, mutta pahinta oli kun vaunujen täytyi tunkeutua seinän ja
+tongan välitse ja Mrs. Schreiderling näki lyhdyn valossa tuon laihan
+keltasen käden tongan peitteellä.
+
+Hän joutui kotiin juuri kun kaikki ihmiset olivat menossa tanssiaisiin
+varakuninkaan palatsiin -- Peterhoffiin, kuten siihen aikaan sanottiin
+-- ja tohtorille selitettiin, että hän oli pudonnut hevosen selästä ja
+minä olin löytänyt hänet tuolla puolen Jakko vuorta. Tohtori sanoi,
+että minä tosiaankin ansaitsin kiitosta kun noin nopeasti hommasin
+hänelle lääkärin apua. Mrs. Schreiderling ei kuollut -- Schreiderlingin
+tapaiset miehet naivat aina sellaisia naisia, jotka eivät helposti
+kuole. He jäävät eloon ja rumentuvat.
+
+Mrs. Schreiderling ei milloinkaan kertonut tuosta ainoasta kerrasta,
+jolloin hän naimisensa jälkeen tapasi sen toisen miehen, ja kun
+tämän illan tapahtumia seuraava kylmettyminen ja yskä olivat siksi
+parantuneet, että hän pääsi ulos, niin ei hän milloinkaan sanallakaan
+tai pienimmälläkään liikkeellä osoittanut tavanneensa minua
+tongakonttorin luona. Ehkei hän sitä tiennytkään.
+
+Hänellä oli tapana ratsastaa edes takasin puistokäytävällä tuolla
+kauhean huonolla satulallaan sen näköisenä, kuin hän joka hetki olisi
+odottanut jonkun tulevan tuolta kadun kulmasta. Kahden vuoden kuluttua
+hän läksi kotimaahan ja kuoli -- Bournemouthissa, luulen ma.
+
+Schreiderlingin oli tapana puhua "rakkaasta vaimo parastaan"
+upseeriklubissa ollessaan hiukan "liikutettu". Hän tahtoi aina puhua
+suoraan ajatuksensa, tuo oiva Schreiderling.
+
+
+
+
+Venus Annodomini.
+
+
+Hänellä ei ollut mitään tekemistä numero kahdeksantoista kanssa Braccio
+Nuovossa Vatikanissa, Viscontin Cereksen ja Niilijumalan välillä. Hän
+oli vaan intialainen jumalallinen olento -- englantilais-intialainen
+oikeastaan -- ja me nimitimme häntä Venus Annodominiksi eroitukseksi
+muista Annodomineista samaa katoamatonta laatua. Vuoristossa kerrottiin
+taruna, että hän oli kerran ollut nuori, mutta ei ainoakaan elossa
+oleva mies uskaltanut julkisesti astua esiin väittämään, että
+tuossa tarussa oli perää. Miehet ratsastivat Simlaan, oleskelivat
+siellä jonkun ajan, läksivät pois, tekivät nimensä tunnetuiksi,
+toimittivat elämäntyönsä, palasivat takasin Simlaan ja löysivät
+siellä Venus Annodominin vallan samanlaisena kuin he olivat hänen
+jättäneet. Hän oli muuttumaton kuin Intian kukkulat, mutta ei aivan
+niin viheriäinen. Kaiken minkä kahdeksantoistavuotias tyttö saattoi
+kestää ratsastamisessa, kävelemisessä, tanssimisessa, huvituksissa ja
+liioittelemisissa yleensä, sen kesti Venus Annodominikin, eikä hänessä
+voinut huomata mitään väsymyksen tai kyllästymisen oireita. Paitsi
+ikuista nuoruutta sanottiin hänen vielä keksineen ikuisen terveyden
+salaisuuden, ja hänen maineensa levisi ympäri maita, mantereita. Hän
+ei enää ollut vaan nainen, hänestä oli tullut yhteiskunnallinen laitos
+niin suuressa määrin, ettei ainoatakaan nuorta miestä voitu pitää
+täysin kasvatettuna, ennenkuin hän oli jonkun aikaa palvellut Venus
+Annodominin alttarin juurella. Ei kukaan ollut hänen kaltaisensa,
+vaikka moni kyllä koetti apinoida häntä. Kuusi vuotta hänessä ei
+vaikuttanut enempää kuin kuusi kuukautta muissa naisissa, ja kymmenen
+vuotta ei vaikuttanut häneen niinkään paljon kuin viikon kuume muihin
+naisiin. Jokainen ihaeli häntä ja palkinnoksi hän oli ystävällinen
+ja kohtelias melkein jokaiselle. Nuoruus oli muuttunut hänelle
+tottumukseksi niin pitkän ajan kuluessa, ettei hän enää voinut siitä
+erota -- taikka totta puhuen hän ei käsittänyt ollenkaan, että oli
+välttämätöntä siitä erota -- ja hänen lähimpänä ympäristönään oli aina
+nuorta väkeä.
+
+Venus Annodominin ihailijoiden joukossa oli nuori Gayerson. Häntä
+sanottiin "hyvin nuoreksi Gayersoniksi" eroitukseksi isästään, jolla
+oli nimenä "nuori" Gayerson. Isä oli siviilivirkamies Bengalissa ja
+nuorukainen tavoiltaan sekä sydämeltään. "Hyvin nuori" Gayerson ei
+tyytynyt palvelemaan Venus Annodominia tyynesti ja näön vuoksi, kuten
+muut nuoret miehet, eikä ymmärtänyt kunnioittavalla ja kiitollisella
+alamaisuudella vastaanottaa sellaisia suosion osoituksia häneltä kuin
+ratsastusmatkan, tanssin, taikka hetken keskustelun. Hän oli vaatelias,
+ja siitä syystä Venus Annodomi ei antanut hänen lähestyä. "Hyvin nuori"
+Gayerson kiusasi itseään turhamaisella tavalla melkein sairaaksi
+hänen tähtensä; ja hänen ihailunsa ja vakavuutensa saattoivat hänen
+käyttäytymään joko ujosti, taikka isoäänisesti, taikka epähienosti,
+riippuen hänen mielialastaan kulloinkin, muihin vanhempiin miehiin
+verraten, jotka kumartelivat Venus Annodominia. Venus Annodomini
+sääli "hyvin nuorta" Gayersonia. Tämä nuorukainen muistutti hänelle
+poikaa, joka kaksikymmentäkolme vuotta takaperin oli ihaillut häntä
+rajattomasti ja jota kohtaan hän sen sijaan oli tuntenut enemmän kuin
+viikon kestävätä hellyyttä. Mutta poika oli mennyt menojaan ja nainut
+toisen tytön ennenkuin vuosikaan oli kulunut siitä kun hän Venus
+Annodominia jumaloi; ja nyt oli Venus Annodomini melkein -- ei sentään
+kokonaan -- unohtanut hänen nimensäkin. "Hyvin nuorella" Gayersonilla
+oli samat suuret sinisilmät ja sama tapa työntää alahuultaan esiin, kun
+hän oli liikutettu tai harmissaan. Mutta Venus Annodomini kohteli häntä
+kumminkin jäykästi. Hän ei pitänyt liiasta innosta, vaan tahtoi tyyntä
+ja hiljaista hellyyttä.
+
+"Hyvin nuori" Gayerson oli onneton eikä ollenkaan koettanutkaan peittää
+suruaan. Hän oli armeijassa -- linjarykmentissä luulen ma, vaikka en
+minä ole oikeen varma siitä -- ja koska hänen kasvonsa olivat kuin
+peili ja otsa kuin avonainen kirja hänen viattomuutensa tähden, niin
+toverit armeijassa tekivät hänen elämänsä raskaaksi ja katkeroittivat
+hänen luonnostaan herttaisen mielensä. Ei kukaan muu kuin "hyvin nuori"
+Gayerson itse tietänyt kuinka vanhaksi "hyvin nuori" Gayerson luuli
+Venus Annodominia ja hän ei siitä koskaan kertonut kenellekään. Ehkä
+hän luuli, että Venus Annodomini oli kaksikymmentä viisi vuotta, taikka
+ehkä viimeksi mainittu henkilö oli hänelle sanonut olevansa siinä
+iässä. "Hyvin nuori" Gayerson olisi uinut Indus virran yli sadeajalla
+täyttämään Venus Annodominin pienintäkin käskyä ja hän luotti häneen
+sokeasti. Jokainen myönsi, ettei se ollut Venus Annodominin syy,
+sillä hän ei milloinkaan Mrs. Hauksbeen taikka Mrs. Reiverin tavoin
+liikuttanut sormeakaan vetääkseen ketään luokseen. Sitä saattoi ihaella
+ja kunnioittaa Mrs. Hauksbeeta, ylenkatsoa ja välttää Mrs. Reiveriä,
+mutta jokaisen täytyi pakosta jumaloida Venus Annodominia.
+
+"Hyvin nuoren" Gayersonin isällä oli piirikunnan veronkantajan paikka
+taikka joku muu hallinnollinen virka erittäin ikävässä osassa Bengalia
+-- täynnä Babus joukkoja, jotka sanomalehdissä haukkuivat "nuorta"
+Gayersonia "Neroksi" ja "Scyllaksi" ja "Charybdikseksi"; ja paitsi
+Babus joukkoja siellä oli alituinen punatauti ja kolera yhdeksän
+kuukautta vuodessa. "Nuori" Gayerson -- hän oli noin neljäkymmentä
+viisi vuotta -- melkein piti Babus ystävistään, sillä ne huvittivat
+häntä, mutta hän tunsi vastenmielisyyttä punatautia kohtaan, ja kun hän
+suinkin vaan pääsi sieltä, läksi hän Darjilingiin useimmiten. Mutta
+juuri tänä kesänä hän päätti tulla Simlaan poikaansa tervehtimään.
+Poika ei ollut siitä kovin hyvillään. Hän kertoi Venus Annodominille,
+että hänen isänsä oli tulossa sinne ja Venus Annodomini punastui hiukan
+ja sanoi että olisi hauskaa tutustua häneen. Sitten hän katsoi kauvan
+ja miettiväisenä "hyvin nuoreen" Gayersoniin, sillä hän sääli poikaa
+hyvin, hyvin paljon ja poika oli hyvin, hyvin suuri narri.
+
+"Minun tyttäreni tulee tänne parin viikon päästä, Mr. Gayerson", sanoi
+Venus Annodomini.
+
+"Teidän mikä sitten!" sanoi "hyvin nuori" Gayerson.
+
+"Tyttäreni", sanoi Venus Annodomini. "Hän on ollut jo seuraelämässä
+kotimaassa koko vuoden ja minä tahdon, että hän hiukan näkisi Intiaa.
+Hän on nyt yhdeksäntoista vuotias ja sangen järkevä tyttö, luulen ma."
+
+"Hyvin nuori" Gayerson, joka oli juuri täyttänyt kaksikymmentä
+kaksi vuotta, melkein putosi istumaan hämmästyksestä, sillä hän oli
+itsepäisesti uskonut parempaa tietoansa vastaan Venus Annodominin
+nuoruutta. Venus Annodomini katseli ikkunauutimien takaa, mikä vaikutus
+hänen sanoillaan olisi, ja hymyili.
+
+"Hyvin nuoren" Gayersonin isä tuli Simlaan kaksitoista päivää myöhemmin
+eikä ollut kahtakymmentä neljää tuntia ollut siellä, ennenkuin kaksi
+hänen vanhaa tuttavaansa olivat kertoneet hänelle, kuinka "hyvin
+nuori" Gayerson oli käyttäytynyt.
+
+"Nuori" Gayerson nauroi makeasti ja kysyi kuka tuo Venus Annodomini
+oikeastaan oli. Joka todisti, että hän oli elänyt Bengalissa, jossa ei
+kukaan tiedä muusta kuin kurssin muutoksista. Sitten hän sanoi että
+"lapset on lapsia" ja puhui pojalleen asiasta. "Hyvin nuori" Gayerson
+sanoi olevansa epätoivoissaan ja onneton; ja "nuori" Gayerson sanoi
+katuvansa, että oli ollut osallisena hankkimassa tuollaista hullua
+maailmaan. Hän esitti, että poika lyhentäisi loma-aikaansa ja palaisi
+velvollisuuksiinsa. Tästä seurasi epäkunnioittava vastaus ja isän ja
+pojan väli oli sangen kireellä kunnes "nuori" Gayerson tahtoi, että
+he yhdessä menisivät tervehtimään Venus Annodominia. "Hyvin nuori"
+Gayerson läksi isänsä kanssa, mutta hänestä tuntui tukalalta ja hieman
+hävetti.
+
+Venus Annodomini otti heitä vastaan armollisesti ja "nuori" Gayerson
+huudahti: -- "Hyvänen aika! sehän on Kitty!" "Hyvin nuori" Gayerson
+olisi odottanut selitystä, ellei hänen olisi täytynyt koettaa saada
+puhetta aikaan pitkän, kauniin, hiljaisen, hyvin puetun tytön kanssa --
+esitetty hänelle Venus Annodominin tyttärenä. Tämä oli paljoa vanhempi
+tavoiltaan, esiintymiseltään ja tyyneltä mieleltään kuin "hyvin nuori"
+Gayerson; ja kun "hyvin nuori" Gayerson tämän huomasi, tuntui hänestä
+hiukan ilettävältä.
+
+Samassa hän kuuli Venus Annodominin sanovan: -- "Tiedättekö, että
+teidän poikanne on minun innokkaimpia ihailijoitani?"
+
+"Sitä minä en ihmettele", sanoi "nuori" Gayerson. Sitten hän korotti
+ääntään: -- "Hän seuraa isänsä esimerkkiä. Enkö minä jumaloinnut
+maatakin, jonka päällä te astuitte, aikoja, aikoja sitten, Kitty -- ja
+te ette ole muuttunut vähääkään siitä ajasta. Kuinka omituiselta tämä
+tuntuu!"
+
+"Hyvin nuori" Gayerson ei virkkanut sanaakaan.
+
+Hänen keskustelunsa Venus Annodominin tyttären kanssa oli tämän perästä
+hiukan hajanaista ja epäselvää.
+
+"Kello viisi siis huomenna", sanoi Venus Annodomini. "Mutta muistakaa,
+että tulette täsmälleen,"
+
+"Täsmälleen kello viisi", sanoi "nuori" Gayerson. "Sinä varmaan lainaat
+vanhalle isällesi hevosen, poikaseni? Minä lähden ratsastamaan huomenna
+iltapäivällä."
+
+"Tietysti", sanoi "hyvin nuori" Gayerson. "Minä lähden pois täältä
+huomisaamuna, niin että minun hevoseni ovat teidän käytettävinänne."
+
+Venus Annodomini katsoi häneen hämärän huoneen poikki ja hänen suuret
+harmaat silmänsä täyttyivät kyynelillä.
+
+"Hyvästi Tom", kuiskasi Venus Annodomini.
+
+
+
+
+
+
+
+
+End of the Project Gutenberg EBook of Kertomuksia Intian ylängöiltä ja
+laaksoista, by Rudyard Kipling
+
+*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KERTOMUKSIA INTIAN ***
+
+***** This file should be named 44793-8.txt or 44793-8.zip *****
+This and all associated files of various formats will be found in:
+        http://www.gutenberg.org/4/4/7/9/44793/
+
+Produced by Juha Kiuru and Tapio Riikonen
+
+Updated editions will replace the previous one--the old editions
+will be renamed.
+
+Creating the works from public domain print editions means that no
+one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
+(and you!) can copy and distribute it in the United States without
+permission and without paying copyright royalties.  Special rules,
+set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
+copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
+protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark.  Project
+Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
+charge for the eBooks, unless you receive specific permission.  If you
+do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
+rules is very easy.  You may use this eBook for nearly any purpose
+such as creation of derivative works, reports, performances and
+research.  They may be modified and printed and given away--you may do
+practically ANYTHING with public domain eBooks.  Redistribution is
+subject to the trademark license, especially commercial
+redistribution.
+
+
+
+*** START: FULL LICENSE ***
+
+THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
+PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
+
+To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
+distribution of electronic works, by using or distributing this work
+(or any other work associated in any way with the phrase "Project
+Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
+Gutenberg-tm License available with this file or online at
+  www.gutenberg.org/license.
+
+
+Section 1.  General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
+electronic works
+
+1.A.  By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
+electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
+and accept all the terms of this license and intellectual property
+(trademark/copyright) agreement.  If you do not agree to abide by all
+the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
+all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
+If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
+Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
+terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
+entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
+
+1.B.  "Project Gutenberg" is a registered trademark.  It may only be
+used on or associated in any way with an electronic work by people who
+agree to be bound by the terms of this agreement.  There are a few
+things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
+even without complying with the full terms of this agreement.  See
+paragraph 1.C below.  There are a lot of things you can do with Project
+Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
+and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
+works.  See paragraph 1.E below.
+
+1.C.  The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
+or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
+Gutenberg-tm electronic works.  Nearly all the individual works in the
+collection are in the public domain in the United States.  If an
+individual work is in the public domain in the United States and you are
+located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
+copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
+works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
+are removed.  Of course, we hope that you will support the Project
+Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
+freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
+this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
+the work.  You can easily comply with the terms of this agreement by
+keeping this work in the same format with its attached full Project
+Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
+
+1.D.  The copyright laws of the place where you are located also govern
+what you can do with this work.  Copyright laws in most countries are in
+a constant state of change.  If you are outside the United States, check
+the laws of your country in addition to the terms of this agreement
+before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
+creating derivative works based on this work or any other Project
+Gutenberg-tm work.  The Foundation makes no representations concerning
+the copyright status of any work in any country outside the United
+States.
+
+1.E.  Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
+
+1.E.1.  The following sentence, with active links to, or other immediate
+access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
+whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
+phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
+Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
+copied or distributed:
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+1.E.2.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
+from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
+posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
+and distributed to anyone in the United States without paying any fees
+or charges.  If you are redistributing or providing access to a work
+with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
+work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
+through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
+Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
+1.E.9.
+
+1.E.3.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
+with the permission of the copyright holder, your use and distribution
+must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
+terms imposed by the copyright holder.  Additional terms will be linked
+to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
+permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
+
+1.E.4.  Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
+License terms from this work, or any files containing a part of this
+work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
+
+1.E.5.  Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
+electronic work, or any part of this electronic work, without
+prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
+active links or immediate access to the full terms of the Project
+Gutenberg-tm License.
+
+1.E.6.  You may convert to and distribute this work in any binary,
+compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
+word processing or hypertext form.  However, if you provide access to or
+distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
+"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
+posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
+you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
+copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
+request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
+form.  Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
+License as specified in paragraph 1.E.1.
+
+1.E.7.  Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
+performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
+unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
+
+1.E.8.  You may charge a reasonable fee for copies of or providing
+access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
+that
+
+- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
+     the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
+     you already use to calculate your applicable taxes.  The fee is
+     owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
+     has agreed to donate royalties under this paragraph to the
+     Project Gutenberg Literary Archive Foundation.  Royalty payments
+     must be paid within 60 days following each date on which you
+     prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
+     returns.  Royalty payments should be clearly marked as such and
+     sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
+     address specified in Section 4, "Information about donations to
+     the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
+
+- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
+     you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
+     does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
+     License.  You must require such a user to return or
+     destroy all copies of the works possessed in a physical medium
+     and discontinue all use of and all access to other copies of
+     Project Gutenberg-tm works.
+
+- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
+     money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
+     electronic work is discovered and reported to you within 90 days
+     of receipt of the work.
+
+- You comply with all other terms of this agreement for free
+     distribution of Project Gutenberg-tm works.
+
+1.E.9.  If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
+electronic work or group of works on different terms than are set
+forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
+both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
+Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark.  Contact the
+Foundation as set forth in Section 3 below.
+
+1.F.
+
+1.F.1.  Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
+effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
+public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
+collection.  Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
+works, and the medium on which they may be stored, may contain
+"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
+corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
+property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
+computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
+your equipment.
+
+1.F.2.  LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
+of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
+Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
+Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
+liability to you for damages, costs and expenses, including legal
+fees.  YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
+LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
+PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3.  YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
+TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
+LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
+INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
+DAMAGE.
+
+1.F.3.  LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
+defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
+receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
+written explanation to the person you received the work from.  If you
+received the work on a physical medium, you must return the medium with
+your written explanation.  The person or entity that provided you with
+the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
+refund.  If you received the work electronically, the person or entity
+providing it to you may choose to give you a second opportunity to
+receive the work electronically in lieu of a refund.  If the second copy
+is also defective, you may demand a refund in writing without further
+opportunities to fix the problem.
+
+1.F.4.  Except for the limited right of replacement or refund set forth
+in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO OTHER
+WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
+WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
+
+1.F.5.  Some states do not allow disclaimers of certain implied
+warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
+If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
+law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
+interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
+the applicable state law.  The invalidity or unenforceability of any
+provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
+
+1.F.6.  INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
+trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
+providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
+with this agreement, and any volunteers associated with the production,
+promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
+harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
+that arise directly or indirectly from any of the following which you do
+or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
+work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
+Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
+
+
+Section  2.  Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
+
+Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
+electronic works in formats readable by the widest variety of computers
+including obsolete, old, middle-aged and new computers.  It exists
+because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
+people in all walks of life.
+
+Volunteers and financial support to provide volunteers with the
+assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
+goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
+remain freely available for generations to come.  In 2001, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
+and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
+To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
+and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
+and the Foundation information page at www.gutenberg.org
+
+
+Section 3.  Information about the Project Gutenberg Literary Archive
+Foundation
+
+The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
+501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
+state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
+Revenue Service.  The Foundation's EIN or federal tax identification
+number is 64-6221541.  Contributions to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
+permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
+
+The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
+Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
+throughout numerous locations.  Its business office is located at 809
+North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887.  Email
+contact links and up to date contact information can be found at the
+Foundation's web site and official page at www.gutenberg.org/contact
+
+For additional contact information:
+     Dr. Gregory B. Newby
+     Chief Executive and Director
+     gbnewby@pglaf.org
+
+Section 4.  Information about Donations to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation
+
+Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
+spread public support and donations to carry out its mission of
+increasing the number of public domain and licensed works that can be
+freely distributed in machine readable form accessible by the widest
+array of equipment including outdated equipment.  Many small donations
+($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
+status with the IRS.
+
+The Foundation is committed to complying with the laws regulating
+charities and charitable donations in all 50 states of the United
+States.  Compliance requirements are not uniform and it takes a
+considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
+with these requirements.  We do not solicit donations in locations
+where we have not received written confirmation of compliance.  To
+SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
+particular state visit www.gutenberg.org/donate
+
+While we cannot and do not solicit contributions from states where we
+have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
+against accepting unsolicited donations from donors in such states who
+approach us with offers to donate.
+
+International donations are gratefully accepted, but we cannot make
+any statements concerning tax treatment of donations received from
+outside the United States.  U.S. laws alone swamp our small staff.
+
+Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
+methods and addresses.  Donations are accepted in a number of other
+ways including checks, online payments and credit card donations.
+To donate, please visit:  www.gutenberg.org/donate
+
+
+Section 5.  General Information About Project Gutenberg-tm electronic
+works.
+
+Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg-tm
+concept of a library of electronic works that could be freely shared
+with anyone.  For forty years, he produced and distributed Project
+Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
+
+Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
+editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
+unless a copyright notice is included.  Thus, we do not necessarily
+keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
+
+Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
+
+     www.gutenberg.org
+
+This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
+including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
+Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
+subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
diff --git a/old/44793-8.zip b/old/44793-8.zip
new file mode 100644
index 0000000..5762835
--- /dev/null
+++ b/old/44793-8.zip