diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 3 | ||||
| -rw-r--r-- | 44817-0.txt | 9160 | ||||
| -rw-r--r-- | 44817-h/44817-h.htm | 9327 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/44817-0.txt | 9543 | ||||
| -rw-r--r-- | old/44817-0.zip | bin | 0 -> 242322 bytes | |||
| -rw-r--r-- | old/44817-h.zip | bin | 0 -> 242151 bytes | |||
| -rw-r--r-- | old/44817-h/44817-h.htm | 9740 |
9 files changed, 37786 insertions, 0 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..6833f05 --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,3 @@ +* text=auto +*.txt text +*.md text diff --git a/44817-0.txt b/44817-0.txt new file mode 100644 index 0000000..c28d525 --- /dev/null +++ b/44817-0.txt @@ -0,0 +1,9160 @@ +*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 44817 *** + +MUISTELMIA MATKOILTA VENÄJÄLLÄ VUOSINA 1854-58 + + +Kirj. + +Aug. Ahlqvist + + + +Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki, 1859. + + + +Paino-luvan antanut: L. Heimbürger. + + + + + + +Esipuhe. + + +Tässä ulos-tulevat matkamuistelmat eivät ole yleisölle tuntemattomat. Ne +ovat jo ennen olleet painettuina aika-kautisessa kirjasessa _Suomi_ ja +sanomalehdessä _Suometar_, ja ovat nyt, sen kehoittavaisen +hyvä-tahtoisuuden seureeksi, jolla moni maan-mies on minua niistä +puhutellut, tulleet kootuiksi yhdeksi kokonaiseksi, joksi ne kumminkin +jo alkujansakin olivat aiotut. Niiden painoon toimittamisesta ei minulla +ole ollut juuri muuta työtä kuin siellä täällä jonkun liikanaisen paikan +eli yli-määräisen lauseen pois-rapsiminen, kieli-opillisten näytteiden +pois-jättäminen ja kielen yleinen tasoittaminen. + +Ankarat tarkkaajat ehkä lukenevat, ja lukekootkin, nämä muistelmat niin +laajuutensa kuin laatunsakin puolelta köyhyyden todistukseksi. Vaan +köyhyys, hengellinenkään, ei ole luettava häpeäksi yksityiselle, missä +se on niin yleinen kuin Suomen maassa ja Suomen kielellä. Tämä kieli ei +kirjoittaessa suju itsestänsä paperille, joten sivistyneiden kielten +voimme sanoa tekevän, vaan täytyy sitä käyttävän voittaa työssään +lukemattomia vastuksia, joita eivät muut tunne kuin kokeneet, ja jotka +tekevät, että hän isommalla vaivalla saa vähemmän valmista kuin ne, +jotka käyttävät ruotsia eli muita sivistyksen kieliä. Toinen syy tämän +teoksen vähäisyyteen lienee sekin, että tekijä ei ole koskaan pitänyt +matkojensa kertomista muuna kuin hyvin vähäisenä syrjäasiana; hänen +pää-tarkoituksensa on ollut se asia, jolle hän läksikin: suomiheimoisten +kielten tutkiminen ja niiden kautta pääseminen suurempaan ja syvempään +selvyyteen Suomen kielessä, jota hän näissä tutkinnoissaan ei ole +koskaan laskenut silmältä. Niiden ja niin muodoin itsen matkankin +saaliit lepäävät kuitenkin enimmäksi osakseen vielä alku-peräisessä +raakuudessansa, kunne vasta saanen tilaisuutta, aikaa ja varoja niiden +järestämiseen ja ulos-antamiseen. + +Heikkoudeksi lienee tälle kirjaselle sekin luettava, että siinä löytyvät +kertomukset ovat kirjoitetut vähitellen ja itseltä matkalta, ei yhteen +menoon eikä tarkoin punniten sanoja, vaikka toiselta puolen tunteiden +vereksyyden pitäisi vakuuttaa kertomuksen totuutta. Ja totuutta olenkin +kertomuksissani tarkoittanut, ehkä mielelläni kuitenkin tunnustan, että +kynäni paikka-paikoin on teroittunut vähän terävämmäksi kuin olisi +tarvinnutkaan. Yleistä kuvaa ei se kuitenkaan ole pilannut; joka tuntee +itäiset naapurimme, on lukiessansa tätä kirjaa havaitseva, että useimmat +heidän sekä hyviä että huonoja omaisuuksiansa ovat siinä tarkoin +vaariin-otetut. Loukkausta enemmän kansoja kuin yksinäisiäkään kohtaan +en ole tahtonut missään tehdä; olen vaan tarkoittanut kirjauksillani +antaa Suomalaisille jonkun tiedon siitä kansasta ja maasta, jonka kanssa +heillä onni ja onnettomuus nyt ovat yhteiset. + +Jos tässä aikomuksessani vähänkään olen onnistunut ja jos näillä +matka-muistelmillani voisin joissa-kuissa suomalaisissa majoissa +lyhentää muutaman syksyisen illan pituutta, niin on niiden +kirjoittaminen minulle jo silläkin hyvin palkittu. + +Helsingissä, Mikon päivän jälkeen, v. 1859. + + _Tekijä_. + + + + +AINEISTO: + +_Matka etelä-osassa Viipurin lääniä v 1854_. + +I. Matka. + +Matkan tarkoitus: runojen kerääminen Inkerin-maalla. Matkavarat, +matka-kumppali. Yleinen kaava matkasta. Pieniä matka-tapauksia. + +II. Savakot ja Äyrämöiset. + +Näiden kansa-murteiden piiri. Missä ne eroitakset toinen toisestansa, +vaatteuksessa ja kielessä. Miten ne ovat syntyneet. + +III. Runollisuus. + +Vanhoja runoja vaan Karjalaisilla. Mitä lajia ne ovat täällä. +Loihtu-runoja ei löydy ja syyt siihen. + +IV. Tapoja. + +Taian-teko. Arpominen. Tanssi. Soitto. Hää-tavat. + +V. Rahvas. + +Talon-pojan tila: enin osa kansaa herran-alustalaisia. Rakennukset ja +siistiys huonot. Kauppa. Näkin-keruu. Parkin-kiskominen. Ruunun-lasten +elättäminen. Herkullisuus. Tekemättömyys. Rahan-ahnaus. Siveys. +Hyppijät. Venäjästä lainatuita sanoja. + +_Matka Aunuksessa v. 1855_. + +Ensimäinen Kirja. + +Suomalaisia Venäjällä. Lähtö Pietarista. Neva ja kulku sillä. +Pähkinälinna. Laatokka. Treschkot ja matkaaminen sillä. Laatokan kanava. +Matka-kumppalia. Lotina-Pelto. Livvin ja Lyydin kieli. Aunuksen +kaupunki. Matka-kumppaIi siitä. Suomalaisia Aunuksessa. + +Toinen Kirja. + +Vosnesenie ja sen liike. Petrosavodsk. Herra Vogel. Tykki-tehdas. +Vepsäläiset Soutu-järvellä. Äänis-järvi. Sikäläisestä rahvaasta. + +Kolmas Kirja. + +Matka Ojatille. Vanha pappi Järvissä. Turha yritys hänen kanssansa +tutkia Vepsän kieltä. Muutto Ladvan kirkolle. Tutkinnot siellä. +Vepsäläisiä arvoituksia. Isä-meidän rukous Vepsäksi. Tarinaisia tällä +kielellä. Paluu-matka. + +_Matka Itä-Venäjällä vv. 1856 ja 1857_. + +Ensimäinen Kirja. + +Pääsiäinen Venäjällä. Kasan'in kaupunki. Tatarit. Heidän elämä-laatunsa. +Uskonsa, jumalan-palveluksensa ja opetuksensa. Kasan'in Yli-opisto. +Luteerilaisia Kasan'issa. + +Toinen Kirja. + +Matka Ischaakkiin. Volga. Uslon. Vaikeutta matkalla. Tsyvilsk'in +kaupunki. Venäläiset ravintolat. + +Kolmas Kirja. + +Tschuvaschin kieli ja kirjallisuus. Kosmodemjansk. Tscheremissejä. +Tschuvaschien maa. Ulko-näkö. Vaatteus. Usko. Keremet'in palvelu. Uhrit +ja eräs uhri-juhla. Tschuvaschien kristillisyys. Tschuvaschilaisia +lauluja. + +Neljäs Kirja. + +Olo Ischaakissa. Korttieri-emäntä. Papit. Kosmodemjansk. Majatalon väki +siellä. Volga ja liike sillä. Tscheremisseistä. + +Viides Kirja. + +Lähtö Kasan'ista Simbirsk'in lääniin. Buinsk'in kaupunki. Vastuksia +siinä. Gorodnitschij. Simbirsk. Hyvä kohtelu virka-miesten puolesta. +Siellä tapaama maan-mies. Koto-opettajat Venäjällä. Venäläinen +hovin-herra. + +Kuudes Kirja. + +Edellisistä askaroitsemisista. Suuri erilaisuus suomalaisissa kielissä. +Historiallisia viittauksia Tscheremissien kielestä. Tschuvaschien +tatarilainen peri-juuri. Bolgar. Burkassit. Tschuvaschilaisia +arvoituksia. Tschuvaschilainen satu. + +Seitsemäs Kirja. + +Olo Arbatov'assa. Virka-miehiä. Hävinnyt aatelis-mies. Maslenitsan +viettäminen. Venäläisiä lauseita. Venäläisen luonteesta näytteitä. +Pensa. Siistittömyys kaduilla. Matka Pensasta Krasnoslobodsk'iin ja +kylien surkea näkö tällä tiellä. + +Kahdeksas kirja. + +Mordvan kansan sia ja paljous. Sen kielen murteet. Ersäläinen +kirjallisuus. Mordvalaisia arvoituksia. Lauluja. + +Yhdeksäs Kirja. + +Olo Krasnoslobodsk'issa. Kehno korttieri ja ryyppäävä talon-väki. Toinen +korttieri ja sen emäntä. Seuruus-elämästä. Puute kirjoista. +Taika-luuloisuutta. Eräs puoli-päiväinen. Eräs huvi-matka. + +Kymmenes Kirja. + +Karatai-Mordvalaiset, erhetys oppineilta. + +_Matka Siperiassa v. 1858_. + +Ensimäinen Kirja. + +Lähtö Kasan'ista. Iloiset tunteet. Lossi Vätka-joen yli. Perm'in +kaupunki. Votjakit. Baschkirit. Jekaterinenburg. Siperia. Tobolsk. +Turinsk. Matka Tavda-joella. Pelym. + +Toinen Kirja. + +Pelym'in kirkon-kylä. Matka Pelym-jokea myöten pohjaan päin. Ylä-Pelym. +Voguulien valituksia. Tapaus Voguuli-paulissa. Massau-paul. Atimje-paul. +Loppu matkaa Pelym'illa. Maa-taival ja sen poikki kulkeminen. +Schohteltit-paul ja tulo Tapsje-joelle. Matka sitä myöten. Sortingjen +kirkko. Sulo Beresov'aan. + +Kolmas Kirja. + +Yleinen piirre matkasta Pelym'in ja Beresov'an välillä. Voguulien rajat. +Maan laatu ja tuotteet. Voguulien luku. Elämän-laatu. Metsästys. +Kalastaminen. Pähkinän-keruu. Seuran-pito. Voguulien kylät ja asunnot. +Vaatteus. Ruoka. Ulko-näkö. Sävy. Uskonto. Kauppa. Valtiollinen tila. + +Neljäs Kirja. + +Beresov'an kaupunki. Asujanten elatus-keinot ja köyhyys. Matkustaminen +peuroilla. Matka Obdorsk'iin. Obdorsk. Ostjakkilainen ruhtinas Taischin. +Maan-mies Beresov'assa. Beresovalaisten hyvä-tahtoisuus. Matka +Beresov'asta etelään päin. Ostjakit. Kondinsk. Ostjakkilaista soittoa ja +tanssia. Tobolsk. Pieniä kertomuksia. Verhoturje. Uraali ja sen +metalli-rikkaus. Tiet sen yli. Solikamsk. Nykyiset Permiläiset ja vanha +Bjarmin-maa. Sen kauppa. Postilla matkustaminen Venäjällä. Moskova. + + + + +Matka etelä-osassa Viipurin lääniä v. 1854. + + + +I. Matka. + +Sota on kylmine rauta-kynsinensä jo kouristellut meidänkin maatamme, +sota palaa kaikkein mielessä, sodasta vaan kyselevät kaikki tietoja ja +sanomia. Vähän taitaa siis tällä kertaa olla toivomista, että kellään +olisi halua ja malttia tarkkuudella seurata niin peräti rauhallista +toimitusta kuin runojen keräämistä, eli lukea niitä vähäisiä mietteitä, +joita tätä vasten matkanneella olisi muille kertoa. Vaan ei luontokaan +aina jaksa myrskytä, eikä ihmiset aina sotia. Rauha tulee sodan perästä +kuin tyyni päivä-paiste raju-ilman perästä. Ihmisten ajatukset, rienteet +ja toivot kääntymät sitten entiselle ladullensa, ja tällöin saavat +rauhan työt taas entisen arvonsa. Tämä toivo -- sillä kanssa-ihmisten +hyväksyminen on jokaiselle tarpeen -- tämä toivo on palkinnut ja +ylläpitänyt minuakin, kuin mun matkatessani useasti on täytynyt painua +salomaihin, missä niiltä tienoin, joissa ihmisyyden tärkeimmät asiat nyt +miekalla ratkaistaan, pitkiin aikoin ei ole kuulunut muita sanomia, kuin +niitä eriskummaisia maineita, joita rahvaan seassa aina liikkuu +tämmöisinä aikoina. Tämä samainen toivo saattaa minun nytkin Suomettaren +palstoihin tallelle panemaan eräitä muistelmia alkupuolelta matkaani, +joista kukaties on jotakuta johdatusta vastaisille tutkijoille, vaan +jotka kauemman aikaa lyhykäisissä muistokirjoissani oltuansa +laimeneisivat ja mieleni muihin asioihin puututtua ehkä vielä jäisivät +laveammasti kirjoittamattakin. Aika ja tilaisuus eivät kuitenkaan +nytkään myöten-anna näitä muistelmia taiteellisesti järestää; niitä olen +kirjoitellut vähän kussai paikassa, Pohjais-Inkerissä matkatessani, +niillä väliajoilla, joita runonkerääjällä on kyllä joko laulajia +odottaessansa eli muusta syystä yhdessä kohden viipyessänsä, ja jokainen +tämmöisillä matkoilla käymätöinkin arvaa että, lasten lattialla +hälistessä, vaimojen ovessa hönnätessä ja miesten penkillä latturia +laskiessa, kirjoittajan on vaikea pitää ajatuksensa koossa. Elköön siis +lukija pahastuko, jos kaikki paikat kirjoituksessani eivät ole niin +tasaista ja säntillensä, kuin ne olisivat voineet tulla tavallisessa +olennossa ja totutuissa tiloissa kirjoittaen. + +Jo kauan on tiedetty, että Inkerin-maahankin on säilynyt Suomen kansan +muinais-runollisuutta samoin kuin muihin osiin Suomalaisten maata, +joissa Karjalaisia elää, ja onkin jo useampia miehiä Suomesta täällä +matkustellut runoja keräämässä. Erittäinkin ovat oppilainen Europaeus ja +lisensiaatti Reinholm jo koonneet täältä isot joukot runoja. Edellinen, +joka mennä talvena viimeksi matkaeli Inkerin etelä- ja länteisissä +osissa, oli kuitenkin tällöin havainnut, että Inkerin-maan runot eivät +olleet vielä likimaillenkaan kaikki kerätyt, jonkatähden hän sekä +yksinäisissä että yleisöllenkin julastuissa kirjoituksissa kehoitti +suomalaisuuden ystäviä tästä asiasta puolia pitämään, ennenkuin laulut +täältäkin häviäisivät perikatoon samoin kuin muista osista Suomea. Tämän +johdosta ilmoitin minä Suom. Kirj. Seuralle Helsingissä aikovani vielä +kerran lähteä runon-keruussa onneani koettamaan, ja pyysin Seuralta +matka-rahaa. Seura, jonka varat tällöin olivat melkein vähässä, määräsi +tähän tarpeesen sen matka-rahan, tekevä 50 rupl. hop., jonka entinen +Savo-Karjalaisten osakunta hajotessansa perusti kassansa lahjoittamalla +Seuralle; tähän matka-rahaan lisäsi majisteri Tikkanen omista +varoistansa lahjassa Seuralle 75 rupl. ja jälemmin Viipurinkin Kirj. +Seura yhtä suuren summan. Minulla oli kumminkin tarkoituksena ei +ainoastaan runojen kerääminen, vaan myös Inkerissä ja muuallakin Venäjän +maassa löytyvien suomalaisten kieli-murretten tutkiminen, ja sen vuoksi +kauempi aikaa matkalla viivyttävä kuin minkä mainituilla rahoilla olisi +tullut aikaan. Tätä jälkimäistä tarkoitusta vasten määräsi Hänen +Keisarillinen Korkeutensa Perintö-ruhtinas, Yliopiston Kansleri, Hänen +annettavinansa olevista kanslerin-varoista matkakseni 300 ruplaa hop. +Näin varustettuna voin runon-keruuta vasten kumppalinkin ottaa kanssani, +ja oppilainen Kaarle Slöör on se, joka tälle huvituksista köyhälle +matkalle uskalsi lähteä kerallani. + +Mutta runon-keruu Inkerin-maasta ilman Viipurin läänin etelä-puolta +tunnustelematta olisi ollut vaillinainen ja vaan keskoinen, ja sentähden +päätin menettää muutamia viikkoja viimeksi mainitun tienoon laulutaidon +tutkimiseen. Täällä oli minun myös odotettava kumppaliani, joka vasta +paria viikkoa myöhemmin kuin minä jousi matkalle, ja täällä oli meidän +kummankin ensin totuttava tämmöisen matkan toimihin ja vaikeuteen, sillä +varsin paha olisi ollut lähteä pelkkänä helsinkiläisenä ihan oudossa ja +vieraassa maassa matkustamaan. + +Alkupuolella toukokuuta Helsingistä tultuani Pyhäristin kirkolle läksin +tästä matkalle 16 p, mainittua kuuta, ja vaelsin halki tämän pitäjän +Valkjärven kirkolle. Tästä käänsin tieni pohjaista kohti Pasurin, +Metsävirkin (Valkjärven pitäjää), Kuninkaanristin (Sakkulan pit.) ja +Puuskalan kautta Haaparannan taloloihin lähellä Tiuriinkoskea (Räisälän +pit.). Aikomukseni oli Vuosta pitkin kylä kylältä matkata Raisälän ja +Kaukosan kautta Käkisalmeen. Vaan näillä seuduin kuin ei puuttunut +minulle kelpaavata juuri muuta kuin vähän arvoituksia, päätin +Haaparannasta lähteä suorinta tietä Käkisalmeen ja täältä kääntyä +etelätä kohti matkaamaan, pitkin Laatokan rannetta, jossa saaliin +toivoin tulevan paremmaksi kuin Vuoksen tienoissa. Sentähden erosin +päiväksi tämän joen kauniista rannoista, ja potkalsin suoraan kuin +linjalla Käkisalmea kohti Särkisalon kylään, myöskin Räisälätä. Päivä +oli lauantai-päivä, ja Haaparannassa oli minun sanottu tästä kylästä +kirkkomiesten venheessä hyvästi pääseväni "linnaan," joka tapahtuikin +seuraavana eli 21 p. toukokuuta. Tämän kaupunkisen olin jo edeltä päin +määrännyt matkani pohjaisimmaksi paikaksi, ja tästä käännyin siis +etelätä kohti rientämään. Vaellukseni kulki siitä lähtien seuraavien +mainittavampain kylien ja paikkojen kautta, nimittäin: Pörtsikkö ja +Vuohensalo (Käkisalmen pitäjää), Riiska, Sortaulaks, Vernitsa (josta +käsin kävin Konevitsankin pyhää paikkaa katsomassa), Yläjärvi, +Ryhmänkylä, Enkkua (Pyhäjärven pitäjää), Saapro, Haitermaa ja Röykkylä +(Sakkulan pitäjää), josta viimeisestä kylästä palasin Valkjärven kautta +takaisin Pyhäristin kirkolle. Vähää ennen oli matka-kumppalinikin ennen +tehtyä päätöstämme myöten tullut tähän, ja siitä kulimme nyt yhtenä +Kivennavan kirkolle. Tästä siirryimme taas hiljan verkkaan Ahjärven, +Vuottaan, Kaukseman, Miettilän ja Lipolan kautta Anttolan myllylle, joka +jo on Raudun pitäjää. Tässä erosimme pariksi päiväksi. Kumppalini +matkusti Kuusenkannan ja muiden kylien kautta yhtymä-paikkaamme +kirkolle, minä taas Orjansaaren ja Mäkrän kautta. Raudun kirkolla +ystävällisessä paikassa levättyämme, erosimme taas niin, että Slöör +poikkesi siihen osaan Sakkulaa eli tämän pitäjän itä-puoleen, jossa minä +vielä en ollut käynyt, minä sitä vastaan läksin vielä Rautulaisia +laulattamaan, joka tapahtui enimmin Keripadan, Vakkilan, Liippuan, +Raasselin (aivan rajalla) ja Palkealan kylissä. Raudulta palasimme samaa +tietä, jota tulleetkin olimme, takaisin Kivennavalle, jossa matkamme +loppuikin Suomen rajojen sisässä. Syy, minkätähden koko länsi-osan +eteläistä Viipurin lääniä jätimme tutkimatta, tulee alempana kerrotuksi. + +Näin kuiva-kiskoisesti olen luetellut matkani juoksun sentähden, että se +kerralla selvenee sille, joka sen tahtoo tuntea, ja ett'en sitten enää +tarvitse lukijata kuletella kylä kylältä kaikkein niiden seikkojen +kautta, mitä matkalla on tapahtunut, joita, ehkä ne kyllä voisivat olla +huvittavaiset lukea, monestakin syystä ei käy kaikkia kertominen. Se +vaan olkoon vielä matkasta yleisesti sanottu, että meidän kaikin paikoin +on ollut hyvin rauhallinen ja hyvä kulkea, vaikka meille ennen matkaan +lähdettyämme kyllä paljonkin kuvitettiin rahvaan muka pitävän meitä minä +vihollisen lähettiläisinä eli katsastelijoina j.n.e. Tätä ei ole +tapahtunut muualla kuin minulle vielä yksin ollessani, yhdessä paikassa +Räisälän pitäjää, jossa puheiksi saatua tavallisen vieraalta kysymisen +aineen: sodan, muuan ämmä vastasi kysymykseksi: "jos lienet siekin niitä +eklantilaisia? lienet tänne lähtenyt viisautta ottamaan!" Hänen ja +muutkin hänen sanoistansa pelästyneet sain kuitenkin sillä tavalla +tyyntymään, että osotin heille, kuinka selvä suomalainen olin, ja +vakuutin myös olevani "tätä yhtä suomen uskoa," jota vasten myös jakelin +tuvassa oleville muutamia suomenkielisiä kirjasia. Jälkeenpäin kuulin +tämän talon väellä olevan useammat ruokakunnat, jotka ei kuuluneet +elävän varsin hyvässä sovussa keskenänsä, ja paha ihminen on aina +kärkkäämpi toisestakin pahaa luulemaan. Nämä samat ihmiset olivat +muutamia vuosia takaperin luulevaisuudestansa joutuneet häpeään. Eräs +luonnontutkija Pietarista oli nim. talossa käymällä metsää myöten +kulkenut suoraan Vuoksen rannalle. Paimenet näkivät hänen, antoivat +sanan taloon oudosta metsässä kävelijästä, ja kohta oli rahvasta niin +paljo koolla, että miehistä voitiin otollinen jahti-linja asettaa jokeen +pistävän niemen tyvelle, josta sitten kiini otettavaa petoa ruvettin +ahdistamaan niemen nenään. Hän istuikin veden rannalla kiveä särkien ja +katsellen, ja rahvas töytäsi hänen päällensä. Vaikka kiini-ottajista +muuan oli vähän venäjätäkin ollut ymmärtävinänsä, ei vanki kuitenkaan +voinut selittää rantaansa sen puhtammaksi kuin että häneltä sidottiin +kädet selän taakse kiini. Viimein ymmärsivät talonpojat kumminkin hänen +puhettansa sen verran, että hänellä oli passi lakkarissa. Sen nähtyä +alkoivat miehet katua tekoansa, yksi toisensa perästä luiskahti metsään, +ja viimein oli luonnontutkija taas aivan yksinänsä, mutta kädet kiini ja +niinmuodoin mihinkään kykenemätöinä. Paimenko vai muu eläjä, joka siihen +oli sattunut tulemaan, lienee viimeinkin mies-paran päästänyt nuorista, +joihin rahvaan yksinkertaisuus ja osaksi paha-ilkisyyskin oli hänen +lyönyt. + +Melkein samallainen seikka, ehkä ei talonpoikain tekemä, oli minulle +tapahtua Pörtsikön kylässä, 6 virstaa Käkisalmen kaupungista. Minä olin +päättänyt tässä ensi kerran koetella, mitä eteläpuolella Käkisalmen +osattaisiin runoja laulaa, ja sentähden katsoin jo kylään tullessani +paraammalta näyttävän talon maja-talokseni. Talon pihalle tultuani näin +kumminkin, että se oli herras-talo, jonkatähden jo päätinkin lähteä +toiseen taloon, vaan pistäysin kuitenkin tupaan kysymään rahvaalta, ken +talossa eli. Täällä sanoi eräs nainen, muistaakseni talon-isännän sisar, +joka loi leipiä uuniin, tässä elävän sen ja sen virantapaisesta eronneen +herras-tavan miehen. Onko se itse kotona? kysyin minä. Ei, vastasi +nainen, vaan minun käännyttyäni puhuttelemaan muutamia tuvassa lepääviä +miehiä, joista eräitä oli Jumalta, toista Iitistä, ja jotka täällä +kävelivät työtä etsimässä, pujahti eukko herran-pytinkiin, ja yhtäkkiä +pölähti se muka poissa oleva herra makuu-nuttu päällä tupaan. Nyt syntyi +meidän keskenämme seuraava kanssapuhe, jossa mainittu vaimo oli +tulkkina. "Mistä sie kulet?" -- Helsingistä. -- "No mikä mies sie +Helsingissä olet?" -- Tutentti. -- "A kunnepa matkaat, näin syrjäkylissä +käyden?" -- Täällä vaan kävelen. -- "Mitä etsimässä?" -- Lauluja, ja +laulatan teitäkin, kuin osannette suomea laulaa. -- "Mitä lauluja sie +etsit! mikä lienetkin maan karkulainen; onko pasporttia?" -- On kyllä, +vaan on täällä kontissani (joksi täällä laukkua sanotaan) niin syvässä, +ett'en sitä nyt rupea laittamaan sieltä, varsinkin koska te ette ole +mikään ruununmies, jolla olisi oikeus passia kysyä. Vaan ilman sitä +pitäisi teidän jo tutentti-merkistänikin nähdä, että minä passitta saan +matkata jos missä Suomen rajojen sisässä. -- Tästä uppiniskaisuudesta +vihastui herra julmasti, ja tutentti-merkistä puhuminen johdatti hänelle +mieleen hyvän välikappaleen, jolla muka saisi minun passin näyttämään. +Hän juoksi huoneesensa ja tuli heti takaisin virka-lakki päässä, jonka +rannun nyt piti minusta karkoittaa kaiken ylpeyden. Näin varustettuna +töytäsi hän minulle eteen, eikä enää malttanut tulkinkaan kautta puhua, +vaan kiljasi uhkaavilla liikenneillä: "pasportti pitää näyttämäs, muuten +talonpoika sitomas kiini." -- Nyt loppui minultakin kärsivällisyys, ja +minä vastasin yhtä kovalla äänellä: "pasporttia ei näytetä, vaan jos +kuka ei anna minun rauhassa olla, niin sille kirjoitan minä pasportin +tällä sauvallani selkään." Ukko taisi pelästyä sitä raskaanlaista +oksaniekkaa sauvaa, joka minulla oli kädessä, sillä hän läksi sukkelasti +ulos tuvasta muka "lautamiestä hakemaan." Minä odottelin vielä vähän +aikaa lautamiehen tuloa, vaan sitä ei kuulunut, ja viimein läksin pois +toisiin taloihin. Mennessäni tapasin lähellä eräitä miehiä huonetta +salvamassa, ja kerroin koko herran jutun niille. Ne sanoivat, että +semmoinen se on ilkeä roisto, se ei anna kenenkään olla rauhassa, ja +kertoivat hänestä monta hyvää seikkaa, joiden puhumisesta tässä ei +läksisi mitään hyötyä. + +Mutta paitse näitä kahta tapausta ei meillä, niinkuin jo edellä sanoin, +ole ollut mitään vastuksia eli haittoja matkallamme. Pikemmin on kansa +meitä kaikin paikoin kohdellut hyvästi, ja virkamiehet sekä muut maalla +asuvat herrat ovat neuvolla ja työllä kukin seudussansa edestäneet +matkaamme, josta heille tässä mainitsen nöyrimmän kiitoksemme. + + + +II. Savakot ja Äyrämöiset. + +Harva voinee enemmältä matkata etelä-itäisessä osassa Viipurin lääniä, +ett'ei pian kuulisi puhuttavan Savakoista ja Äyrämöisistä. Tiedon halu +näistä on viime vuosina vielä enennyt sen kautta, että akateemikko +Köppen Pietarissa v. 1849 toimitti Inkerin-maasta kansallisuus-kartan, +jossa Venäläiset, Saksalaiset ynnä muut tämän maan eri kansat ovat +merkityt eri värillä, ja niiden seassa peittävät Savakot ja +Äyrämöisetkin suuret alat, kumpikin omalla värillänsä. Köppen'in selitys +ei kuitenkaan oikein tyydytä tiedon-haluista ja lukijan täytyy +hänestäkin erottuansa vielä kerran kysyä: mitä ovat nämä Savakot ja +Äyrämöiset? Viipurin läänissä on se minun tietäkseni vaan Äyräpään +kihlakunta (jolla, kesken puheen sanoen, on nimensä Äyräpään järvestä, +joka on Vuoksen, Pyhäristin pitäjään pistävä lahti) eli tarkemmin, +ainoastaan Pyhäristin, Valkjärven ja Kivennavan pitäjät, joissa +Savakkoisuus ja Äyrämöisyys tulevat kysymykseen, sentähden että ne +näissä pitäjissä yhtyvät toinen toiseensa ja niillä siis niissä juoksee +rajansa. Uusikirkko, Koivisto ja Viipuri, eli kaikki mikä on länteen +päin näistä rajapitäjistä, on Savakkojen alustaa, jota vastaan taas +toisella puolen Pyhäjärvi, Sakkula ja Raudun pitäjä ovat niin synkkiä +Äyrämöisiä, että täällä koko näistä nimistäkään ei tiedetä mitään, tahi +jos ketä vaimoa sanotaankin Savakoksi, niin on samalla myös sanottu +hänestä kaikki, mitä vaimo-ihmisestä ilkeintä sanoa voipi. + +Kysymyksessä oleva eroitus Savakkojen ja Äyrämöisten välillä ei meidän +aikoina enää näyttäy muussa kuin vaimojen puvussa. Tätä myöten on se +vaimo Äyrämöinen, jolla on seuraavat tunnus-merkit. Ensinkin pitää +hänellä olla yksivärinen (ei juovikas eli viirukas) hame, joko harmaa, +joka on tavallisin hameen karva, sininen, musta eli vieläpä +tulipunainenkin; ja hameessa pitää paistaa noin kahta sormea leveä +helmus, joka harmaissa, sinisissä ja mustissa on punainen, vaan +punaisissa hameissa, joita kuitenkaan ei paljon pidetä, keltainen. +Toinen omituinen merkki, josta Äyrämöis-vaimon heti tunnet, on se +niin-kutsuttu rekko, s o. leuan alle paidan rintaan keltaisella eli +puna-langalla tikattu neliskulmainen paikka, noin korttelia korkea ja +sen levyinenkin alapäästä, vaan yläpuolelta vähän kapeneva, joka laitos +äkkinäisestä näyttää melkein yhdenlaiselta kuin lasten rinta-lappu. +Tämän rekon toisessa ylä-kolkassa kiiltää suuri summatoin hopea-solki, +joka yhdistää sen, ei keskellä rintaa, vaan rinnan toispuolitse kulkevan +sepaluksen eli rinta-halkaseman nurkat yhteen, paitse näitä koristuksia +Äyrämöis-vaimot hyvin rakastavat sini-, puna- taikka kelta-langalla +ommeltuja kirjoituksia hihojen suussa, kainalojen alla, nästyykissä, +pyyhe-liinoissa j.m. Mainitsematta on vielä huntu, joka on Äyrämöisyyden +kruunu ja kukkainen, ja josta vaatteen-parsien tuntija näissä tienoin +heti voipi sanoa, mistä pitäjästä huntuniekka vaimo on kotoisin. Huntu, +joka on naidun vaimon merkki, on pohjais-puolella Vuosta pitkä, +pää-laelta selän takana riippuva valkea vaate. Sertingistä eli muusta +hienommasta kankaasta tehtynä se ei ole ensinkään ruma, vieläpä +kauniskin, jos se, niinkuin esim. Räisälän vaimojen nähdään työssä +ollessansa tekevän, asetetaan pää-laelle matalaksi nelis-kolkkaiseksi +lakiksi, joka pää-verho on aivan yhdenlainen sen lakin kanssa, mikä +Ekman'in Osteriassa nähdään sen aasin (vaiko hevosen) selässä istuvan +ihanan Italiattaren päässä. Mutta lähdepäs Vuokselta etelätä kohti, niin +pian loppuu tämä huntu-ihastuksesi! Pyhäristin pitäjässä ja Valkjärvellä +on se jo supistunut korttelia pitkäksi ja yhtä leveäksi liina-palaksi, +joka peittää hiukset; Pyhäjärvellä on se melkein yhtä pitkä, vaan ei +kuin paria eli kolmea sormea leveä ja milt'ei sen pää-rakkineen +näköinen, joka Mäntyharjussa niin oudostuttaa äkkinäistä, ja joka ei ole +muu kuin olleen suuremman hunnun jäännös. Mutta vasta Sakkulassa ja +Raudulla huntu on oikein osannut kutistua! Sillä nuorilla vaimoilla ei +se ole kuin entisen 5 kopeekan pätäkän kokoinen, otsalla riippuva +valkoinen ympyrä, vaan vaimon vanhetessa laajenee vähän huntukin, sekä +tämänlainen että Pyhäjärvellä pidettävä. Tämän pätäkkä-hunnun valta +ulottuu Inkeriinkin, kaikitsekin nähdään se pohjais-Inkerin Äyrämöisillä +Lempaalassa, Vuoleella ja Toksovassa. + +Paljon olisi vielä lisättävää tarkoin selittäessä kaikkia +Äyrämöis-naisen vaatteuksessa löytyviä salaisuuksia ja koristuksia, kuin +myös erilaisuuksia varsinkin pään pukemisessa, joilla tytöt eroitetaan +vaimoista, ja tyttölöissä ripillä käyneet ripillä käymättömistä. Vaan +tähän on minulla liian vähän tietoa yleisessä puku-opissa, ja vielä +vähemmin halua, sillä näin paperilla puhuen ei tään-kaltaisia asioita +saa kuitenkaan niin selkeästi näkymään kuin sen lukija vaatisi. +Epäilemättä olisi maalari näihin seutuihin lähetettävä, joka tarkoin +kuvaileisi jokaisen puvunlajin, ennenkuin se käypi myöhäksi. Sillä +Savakkoisuus voittaa minun katsoessani alaa enemmän ja enemmän, ja +Savakkojen määrä niissä pitäjissä, joissa heitä on sekaisin Äyrämöisten +kanssa, isonee isonemistansa näiden vähenemisellä. Savakkoisuus on nim. +lyhimmästi sanoen vaate-parren uudemmaksi muuttuminen. "Ken rikas on, se +tekee tyttärensä Savakoksi," sanoi minulle Valkjärvellä eräs +Äyrämöis-nainen, kukaties vähän kateudella, ett'ei ikä ja varat +myöten-antaneet hänen itsensä ruveta Savakoksi. Savakot tunnetaan siitä, +että heillä on juovikkaiset (s.o. pummuliset eli muut osto-) hameet, +jotka myös ovat pitemmät ja somemmasti tehdyt kuin Äyrämöisillä; että he +ovat enimmin paikoin jättäneet pois sen eriskummaisen hunnun, jonka +siassa heillä on tavallinen huivi, pois myöskin heittäneet vaatteistansa +ne niin iso-töiset rekot ja muut kirjat, ja ylipäätään puvussansa +lähenevät muun Suomen asujamia. Vastainen aika onkin siis epäilemättä +heidän kädessänsä. Ja vaikka Äyrämöiset kyllä tietävät olevansa vanhan +ja kotisyntyisen puolella, eivät Savakot kuitenkaan kunnioita tätä +heidän esi-isien tavoissa pysymistänsä sitä enemmän kuin että, jos +Savakko-mies naipi Äyrämöis-tytön, tämän oikein eri väli-puheen kautta +täytyy luvata luopuvansa Äyrämöis-puvusta. Tämmöisiä naimisia ei +kuitenkaan tapahdukaan kuin hyvin harvoin, ja Kivennavalla kysyttyäni +eräältä mieheltä, mikä siihen oli syynä, että heille niin harvoin +naitiin Raudulta, sanoi hän: "se kuin on heillä Äyrämöisillä niin hirveä +vaatteen manieri, niin siihen ei meidän pojat uskalla puuttua." Eikä +taitaisikaan ketään surettaa, jos Äyrämöisyys vähitellen loppuisi +kokonansakin. Sillä on monta vikaa, ja enimmiten se, että se rumentaa +naiset, kuulkaapas se, kauniit Äyrämöttäret! He esim. käyvät kesät +talvet paljain päin, joka arvattavasti on suuri paha tukalle, joka ilman +mitäkään varjoa päivän ja ilman vaikutusta vastaan muuttuu +monenkarvaiseksi ja murenee onnettomasti, ja tämän jälkimäisen seikan +tähden täytyykin tyttöjen pitää lyhyt tukka, siihen tapaan leikattuna +kuin Savossa on miehillä, sillä eroituksella kuitenkin, että jakauksen +kohdasta riippuu otsalla hius-tupsu ikäskuin hevosilla (elköön kukaan +pahastuko tästä vertauksesta, sillä sen sattuvampaa en löytänyt). +Naiseksi päästyä kyllä annetaan tukkien kasvaa rauhassa, vaan nyt +palmikoidaan hivukset _sykerölle_ hunnun alle niin lujasti, että +useammalla naisella, kuin joutuu noin vähän päälle 30 vuoden, alkaa pää +paljastua, jota rumentavaa vikaa sitten koetaan huntua laajentamalla +peittää. Tämmöinen pään pukeminen urostaa tyttöjen näön liiaksi, ja +vaimojen hiukset, kun ei sitä vaikea-tekoista sykerötä voi +jokapäiväisessä elannossa alin-omaa korjata, hapsottavat hajallansa, +joten ei enemmän tyttölöillä kuin naisillakaan löydy sitä, joka niin +jalosti ylentää vaimon kauneutta, mm. kaunista tukkaa. Suuri vika +Äyrämöisten vaatteuksessa on sekin, että tytön hoikkuus, jota muualla +niin suuressa arvossa pidetään, sen kautta peräti katoaa, taikka, +oikeammin sanoen, ei voi tulla kysymykseenkään. Hameissa on nim. niin +lyhyet liivit, että hame alkaa jo hartioilla ja vyöllis-nauha vedetään +juuri rintain kohdalle. Tämä tekee tyttö-rukat kyyry-seliksi, jota +täällä toki kaikeksi onneksi ei pidetä vikana, vaan suurimpana +kauneutena. + +Mutta jo liiaksikin puhuttuamme niistä vähäisistä välikappaleista, +joissa Savakkojen ja Äyrämöisten eroitus ilmoitaksen, voimme nyt kysyä: +onko tämä eroitus alkujansakin ollut näin vähä-pätöinen, vai onko sillä +ollut suurempikin ja arvoisempi syy, kuin vaan tämän-kaltainen +erilaisuus vaatteuksessa? Olisivatko Savakot ehkä jotakuta toista +kansan-lahkoa kuin Äyrämöiset? -- Kielestä yksinäisten Savakkojen ja +Äyrämöisten kesken ei nyt enää voi mitään päättää, ja kuinkapa olisi +ollutkaan mahdollista että he yksissä asuen ja yhtä kieltä puhuen +olisivat voineet säilyttää kumpikin murteensa toiseen sekoimatta, josko +olisivatkin eri lahkoihin kuuluneet ja josko murteilla olisikin alussa +ollut eroitusta. Vaan merkillistä on kumminkin, että ne pitäjät, joissa +Savakkoisuus on vallan päällä, niinkuin Uuskirkko, Koivikko ja Viipuri, +puhutaan jotensakin hämäläistynyttä kieltä, ja hämäläisyys tuntuu hyvin +hyvästi Pyhäristinkin, Valkjärven ja Kivennavan murteessa, joissa +Savakkoisuus vielä paraillaan sotii Äyrämöisyyden kanssa. Sangen +ihmeellinen on se jyrkkä erilaisuus kielessä, jonka Vuoksen rannalla +muutamissa paikoin tapaa. Niin sanottiin esim. Metsävirkin kylässä +Valkjärveä, Vuoksen vasemmalla rannalla: _maa, hakkaa, tupaa, kaula, +eilen_, mutta kuin tästä tulin 3 tahi 4 virstaa Vuoksen poikki +Kuninkaanristin kylään Sakkulaa, kuuluivat nämä sanat jo: _moa, hakkoa, +tupoa, kakla, eklen_. Niin on mainituissa kolmessa pitäjässä +loppu-hengähdys e:n perästä hyvin vieno eli tuskin ensinkään +löytyväkään, jota myöten niissä esim. sanotaan _menekään, tulepas, +otahan, ei: menekkään, tuleppas, otahhan_. Sitä vastaan kuului sama +hengähdys hyvin hyvästi Pyhäjärvellä, Sakkulassa ja Raudulla. Näiden +pitäjien murre on muutenkin puhdasta karjalaista, lähes yhdenlaista kuin +se kieli, mitä Korpiselillä ja Ilomantsin Venäjän rajaa vasten olevissa +Kreikkalais-kylissä puhutaan, ja minun katsoessani ovat koko +etelä-Viipurin asujamet olleet puhtaita Karjalaisia, sillä +Savakko-pitäjienkin kieli on kuitenkin kaikkine hämäläisyyksineen +pää-väylältänsä karjalaista. Vaan myöhemmin, kukaties pitkällisten +sota-vainojen kautta rahvaan hävittyä rajan tienoilta, alkoi tänne +pohjan puolelta siirtyä Hämäläisiä, joita Savosta päin tulijoita entiset +asujat rupesivat kutsumaan _Savakoiksi_. Pääte -kko nim. merkitsee +jotakin (enimmiten ihmis-) olentoa, niinkuin sanoissa: _nuorikko_ nuori +vaimo, _linnakko_ linnan eli kaupungin asukas, _koirakko_ koiranhammas, +_emakko_ emisä sika j.n.e. Karjalaisten kanssa yhteyteen joutuneet +Hämäläiset eivät myöskään arvattavasti voineet säilyttää kieltänsä +karjalaisuudelta, ja näin syntyi vähitellen tämä hämäläis-karjalainen +murre, jota nyt puhutaan Viipurin läänin lounas-osassa. Karjalaisia ehkä +asuu paksummalta edellä mainitun Äyräpään eli, oikein karjalaksi, +Äkräpään järven tienoilla, josta he, eroittuaksensa näistä tulleista +vieraista, rupesivat nimittämään Äkrämöisiksi, Ayrämöisiksi. Nimi levisi +sitten sitä myöten kuin nimitetty lahkokin, ulottuen viimein Inkerinkin +maahan. + +Tämänkaltaiselta näyttää minusta Savakkojen ja Äyrämöisten kyllä +arvoisista syistä syntynyt, vaan nyt enää vähäisissä asioissa +näyttäytyvä eroitus. Tämän asian tarkempaan selittämiseen tarvittaisiin +kuitenkin hyvin tarkkoja kielentutkinnoita niillä tienoin, joissa heidän +rajansa kulkee; tämmöiset tutkinnot ottaisivat taas paljoa enemmän +aikaa, kuin mitä minä, toiselle asialle lähtenyt, voin näillä seuduin +viipyä, jonkatähden edellä olevat lauseeni ovatkin pidettävät pikemmin +puheen-alkajaisina asiasta kuin varmoina päätteinä. + + + +III. Runollisuus. + +Ne, jotka ennen ovat näillä seuduin runoja keränneet, ovat jättäneet +ilmoittamatta, millä paikoin niitä enimmin löytyy. Helposti tulee se +kuitenkin täällä matkaamalle tutuksi, että oikean runo-laulun +(reki-virtten, leikillä myös reki-raamatun) rajat ovat aivan yhdet kuin +Karjalaistenkin, nim. puhdasten Karjalaisten, s.o. vanhoja runoja eli +niiden kaltaista ei eteläisessä osassa Viipurin lääniä löydy muualla +kuin Pyhäjärven, Sakkulan ja Raudun pitäjissä. Turhaan koettelin +laulajiksi kiitettyjä sekä miehiä että naisia niin Pyhäristin kuin +Valkjärvenkin pitäjissä, turhaan kyselimme laulajia Kivennavalla. +Saattaa olla, että näissäkin pitäjissä kuulee jonkun poikkinaisen +runo-palasen. Myös osaa nuorempi kansa paljon nykyisiä teko-runoja, +niinkuin Puhakan, Makkosen ja Vihta-Paavon teelmiä, ja muitakin runoja, +mitä Mehiläisessä löytyy. Mutta ylipäätään sammuttavat niiden asujamet +laulu-himonsa niin-kutsutuilla _lenkki-virsillä eli lenkkilöillä_ (jotka +ovat yhtä kuin _arkki-veisut_ muualla Suomessa), eli laulavat he niiden +tapaan loppu-myötäisyyksillä koristettuja mitättömiä renkutuksia, joita +näiltä seuduin saisi tukulta, ken niitä viitsisi kerätä. Tämä kyllä +todistaa, että nykyisemmät mietteet ovat jo alkaneet juurtua, ja +luku-taito enennyt kansassa, vaan näistä ei meidän asialle ollut etua. +Ja tästä näkee lukija, että Pyhäristiä ja Kivennapaa lännemmäksi +matkaaminen ei tee runonkerääjälle muuta kuin että "aika kultainen +kuluupi." + +Peräti toisin on laulun laita edellä mainituissa puhdas-karjalaisissa +pitäjissä. Niin pian kuin vaan astut jalkasi näiden seurakuntain rajan +sisään, tulee vanhan-aikuinen runo-laulu vastaasi yhtä täyteläisenä, +yhtä suloisena kuin pohjais-Karjalassakin. Ilomantsin pitäjän tietää +jokainen siellä lauluja keräämässä käynyt kyllä runo-rikkaaksi. Mutta +nämä seurakunnat eivät jää yhtään jälelle Ilomantsista tässä asiassa. +Olletikin on Raudun pieni pitäjä oikea runola. Tässä pitäjässä löytyy +nim. muutamissa kylissä (Keripata, Vakkila, Sirkeinsaari ja Palkeala) +_Inkerikköjä eli Ischoria_ s.o. kreikan-uskoista Karjalaista, joiden +ainoana kirjallisuutena ja hengellisyyden toimittajana esi-isiltä +peritty runon-laulu on. Näillä on laulu alinomaa huulilla, ja joka +varsinkin pyhän seutuna joutuu heidän pariinsa, niinkuin minä satuin +tulemaan kolmantena päivänä _neliä pyhiä_ eli helluntaina, se saa kuulla +runoa ja runon-laulantoa vähän liiaksikin, liiaksi sentähden, että +laulannot eli nuotit ovat hirmuisen rumia, niinkuin se näissä seuduin +muuallakin pyytää olla laulantojen kanssa. Kuitenkin ovat lenkit +Inkerikkojenkin seassa enenemässä ja runo-laulu vähenemässä. Nuoremmat +naiset kuin esim. laulavat "liekussa" (kiikussa, heiussa) liekkumisen +aikana keväällä, joka tapa on yleinen täällä. Inkerin-maassa ja Virossa, +liittävät he joka runo-säkeen perään pitkän, "nuotin kannatukseksi" +kutsutun loilotuksen, joka, ennen toisen säkeen sanomista, kerrotaan +kolmasti ja lauletaan tavuilla: _tuula-illallej, hoila-illallej_. Tämä +loilotus arvattavasti ottaa paljon aikaa, ja näin kelpaa +vähempi-muistoinenkin esi-laulajaksi, vaan -- "entiseen aikaan," sanoi +muuan vanha ämmä, "oli virttäkin kyllä laulaa, ei silloin tarvinnut +tuula-illalla laulua jatkaa, niinkuin nyt." + +Runot täällä ovat vähemmin kuin muissa laulu-tienoissa kertomarunoa. +Kalevalan runoista ei ylipäätään muisteta muuta kuin palaisittain sen +kova-osaisen Kullervon tapauksia, ja niistäkin vaan sitä onnetointa +kohtausta, jossa hän "pillasi emonsa tuoman." Kullervon nimeä ei täällä +kuitenkaan tunneta; häntä kutsutaan enimmiten Tuirettuisen eli +Tuurikkiisen tuhmaksi pojaksi. Muita kertomus-runoja löytyy enemmän, +hirmuisista tapauksista muinaisissa sodissa, naisten myömisistä ja +rosvoamisista j.n.e. Historiallisia runoja on myös "jalo herra +Puntuksesta," keisarinna Katarinasta (alkava sanoilla: "Kuoli meiltä +kunnon rouva, katoi Katrina kuningas"), ja muista. Mutta parhaasta +päästä on Kanteletar hyötyvä täältä saaduista lauluista. Kaikissa +tiloissa ja mieli-aloissa Karjalainen täälläkin keventää ja tyhjentää +sydämensä laululla, ja epäilemättä syntyy täänkaltaisia lauluja vieläkin +uusia, pilkka-runoista virkkamattakaan mitään, joita joka kylässä +vuosittain ilmestyy vereksiä, vaan joiden tutkain useimmin on vaan yhtä +paikkakuntaa kosteva, yhdessä paikkakunnassa ymmärretty, jonkatähden ne +olemmekin enimmäksi osaksi jättäneet keräämättä. Omituista laatuansa, +josta muualla Karjalassa en ole kuullut, ovat täällä tavattavat +moninaiset leikilliset ja lasten virret; myös löytyy epigrammin tapaisia +runoja, jotka vasta viimeisellä säkeellä ilmoittavat koko virren +tarkoituksen. Näistä ovat muutamat hyvin "kokka-niekat," vaan tilan +vähyys estää minun tässä lukijalle antamasta joitakuita esimerkkiä niin +näistä kuin muistakin lauluista. + +Vaan josko Kalevalan runoja näillä seuduin vielä löytyykin merkki, niin +kelvollisia _loihtu-runoja_ emme ole tavanneet nimeksikään. Loihtu-runo +ei hyöstykään muualla kuin missä kamala ja jylhä luonto, niinkuin +korkeat vuoret, syvät ja aallokkaat järvet, jyrkät ja pauhaavat kosket, +avarat ja synkät metsät, jonkalaisista luonnon kamotuksista +loihtu-runossa onkin alinomaa puhe, pakoittaa ihmisen epäilemään +ruumiillisista voimistansa, ja saattaa hänen näiden vallattomia +vaikutuksia vasten sotimaan hengen, mielen, _sanan_ aseilla. Geijer +uskoo niistä moninaisista Ruotsin vuori-maakunnissa tavattavista +kummitus- ja peikkotarinoista, että niitä ei voi kansasta hävittää +mikään sivistys, sillä kamoittava luonto, väkevästi vaikuttava ihmisen +mielessä, synnyttää ne uudellensa, uudessa muodossa, jos joku heistä +katoaisikin joksikin ajaksi. Näin lienee osiksi loihtu-runojenkin kanssa +maamme itäisissä ja pohjais-osissa. Ja sitä myöten ei Karjalaisilla +etelä Viipurin läänissä loihtu-runo ole koskaan ollut oikeassa +voimassaan, sillä luonto täällä on tasainen, matala, pikemmin sorea kuin +ihana, ei missään ylhäinen eli hirvittävä. Yksin Laatokan järvikään, +vaikka kyllä aava ja aallokas, josta jälkimäisestä sanasta sillä on +nimensäkin, ei nosta mielessä sitä petollista tuntoa, jonka ankara +luonto muuten aina vaikuttaa, joka tullee siitä, että sen rannat tällä +puolen ovat matalat hietikot, ei hyvät näyttämään sitä luonnottarien +kamppausta toinen toisensa kanssa, joka se lienee pää-syynä mainittuihin +ihmisen tunteihin, ollessaan suuren luonnon parissa. Tämä luonnon +mataluus on ihmisenkin luonnon mataloittanut, vienontanut, niin että +siinä ei löydy sitä intoa, sitä "haltiaa," joka loihtiessa on +välttämättömästi tarpeellinen. Tämän vaan entinen ulkonainen tila on +myös tehnyt kansan mellommaksi, ja jos ei muu, niin olisi sen +sammumatoin kaupan halu ja alinomainen maantiellä "loikuminen," +käyttääkseni sanaa vaan omasta murteesta, vierauttanut mielen niin +syvistä aineista kuin loihtu-runo on. + + + +IV. aapoja. + +Joku lukija saattaa arvella, että loihtu-runojen olemattomuus tässä +osassa maatamme todistaa vaan sikäläisen kansan taipumattomuutta +epäluuloihin. Vaan tässä erehtyy hän isosti. Jos runo-loihdun syvällinen +taito, joka on korkeampi ja jalompi kuin tavallinen epä-luuloisuus, ei +ole juurtunut tässä kansassa, niin on vähä-pätöinen, lapsellinen ja +jonkin joutava taian tekeminen sitä yleisemmin kaikissa taudissa ja +tapa-turmaisissa tiloissa koetettava keino pahaa karkoittaa. Pahan +(taudin eli muun) synnyn tietäminen näyttää taian teossakin samoin kuin +loihtien parantaessa olevan ensimäisenä ja pää-asiana. Se keino, jolla +tämän synnyn perille tavallisesti pyritään, on _arpominen_. Muutaman +arpomisen laadun kertoi minulle eräs Sakkulainen seuraavalla tavalla. +Seula asetetaan alas-suin maahan ja neli-kantaan seulan ympärille pannan +kaksi hiiltä ja kaksi savi-palaista, niin että niistä tulee risti ja +että hiili on hiilen vastassa ja savi vasta-päätä savea. Seulan pohjan +keski-kohdalla riiputetaan nyt harjaa, varteen siotusta rihmasta, ja +harjalta kysytään taudin syntyä esim. näin: "jos tauti lienee maasta +tullut, niin käy hiileen! tahihan lienee vedestä tullut, niin käy +saveen!" Harja, joka tähän asti on seisonut yhdessä kohden, rupeaa nyt +häilymään, häilyy aina kovemmin ja kovemmin joko savi- tahi hiili-linjaa +pitkin taudin luontoa myöten, sillä sen se välttämättömästi ainakin +ilmoittaa, ja siitä näkee arpoja, mistä paha on puuttunut. Samaan tapaan +arvoitaan myös virsi-kirjan sisään haitta-puolestansa siotulla +avaimella, jota riiputetaan sormella lehtiäisestä ja joka niin ikään +sanoo, mistä tauti on lähtenyt. -- Tämmöisiksi pahan-päiväisiksi +taioiksi on muinaisten Suomalaisten ankara loihteminen täällä +kutistunut, jossa tietäjä rohkeasti astuu poisajettavan pahan kanssa +taistelemaan, ja lujasti luottaen sanojensa tehollisuuteen, hengen +innolla manaa hänen kipu-mäkeen, tuli-koskiin eli muihin pahoihin +paikkoihin. + +Vaan näistä kolkoista aineista kääntykäämme iloisempia puolia täkäläisen +rahvaan elossa katselemaan. Tanssi eli "tantsu" on täällä hyvin +rakastettu huvitus laulun rinnalla. Tätä iloa ei minulla ole ollut +tilaisuutta nähdä kuin yhden ainoan kerran, ja tunnustaakseni täytyy, +ett'en tällöin sen rakennuksesta saanut oikeata selvää, oliko se niitä +vanhan-aikuisia kansallisia tanssia, joita melsutus eli melkutin, +hapan-lohko j.m. ovat, ja joita vielä paikoin muualla Suomessa +tanssitaan, vai lienee hän ollut muualta tuotu, jolta se minusta näytti, +sillä sitä hypättiin melkein "enkeliskan" tavoin. Liikkeet olivat +miesten puolelta sangen notkeat ja somat, naiset taas menivät tasaisesti +"kuin sorsat veden päällä," niinkuin siitä muutamassa lenkki-laulussa +sanotaan. Viulut ovat täälläkin hävittäneet vanhan kantelen soiton. +Kantelen soittajia kysyttäessä tiettiin kyllä aina mainita siitä ja +siitä "varmasta ja selvästä" soittajasta, vaan kuin hänen koti-seutuunsa +tulimme, oli taide-niekka joko kuollut eli kantelensa hävittänyt, +vieläpä viuluksikin muuttanut. Viulun soittajia sitä vastaan löytyy +melkein joka kylässä, sillä herännäisyyskään, joka muualla tylyllä +jumalistelemisellaan karkoittaa viattoman ilon, ei tartu vähällä +Karjalaiseen. Soittoa ja laulua täälläkin tarvitaan enimmin häissä. Ja +häät kerran puheiksi saatua en voi olla kertomatta Valkjärven pitäjän +häätapoja, jotka minulle puhui näissä asioissa paljon kokenut mies. +Hänen lausettansa myöten pitävät Savakot ja Äyrämöiset, muun +erilaisuuden ohessa, häänsä melkein yksillä käytöksillä, ja seuraavasta +kertomuksesta näkee siis lukija koko tämän puolen häätavat. + +Kuin lemmen kipuna on sytyttänyt pojan sydämen palamaan rakkaudesta +kehen neitoon, ja hän siis ei näe tulevansa aikaan ilman tätä +toveriksensa saamatta, ei hän itse mene kosimaan, vaan lähettää joko +isänsä eli emonsa morsiamen kotiin, tietämään tokko itse saapi tulla +neitoa kosiin, vai ei. Sieltä kuin annetaan lupa, niin se sanan-viejä +antaa rahaa morsiamelle, ja viepi sen iloisen sanoman, että raha +otettiin vastaan, kotona odottavalle. Ensimäisenä lauantaina sen jälkeen +menevät sitten sulhanen ja morsian pappilaan "lukemaan" s.o. itsiänsä +kuulutuksiin panettamaan. Pyhänä palajaa kumpikin kotiinsa, vaan +ilta-puolella menee sulhanen kahden taikka kolmen naitto- eli +_puhe-miehen_ kanssa morsiamen kotiin ja antaa juhlallisesti hänelle +kihloiksi solen, sormuksen ja rahaa. Outo luulisi kihlauksen jo +päättyneenkin tähän, vaan niin ei kuitenkaan ole. Sillä vasta sulhaisten +s.o. sulhasen ja hänen miestensä syötyä, oikeata naimisen kauppaa, tämän +sanan alku-peräisessä merkityksessä, ruvetaan pitämään. Taloon on nim. +kerinnyt kokoutua kylältä rahvasta, ja nämä myövät nyt morsiamen +sulhaselle. Ensin kysytään suurta summaa, sataa ja enempääkin; vaan +toiset tinkivät puoleltansa, ja hyvän aikaa näin kauppaa hierottua, +synnytään viimein hinnoilla. Morsian annetaan, mikä kymmenestä, mikä +viidestä ruplasta, jonka rahan sulhanen heti suorittaa morsiamelle. +Kaupan tehtyä antaa hän morsiamen emollenkin niinkutsuttua +"juottorahaa", ja puhemies viskaa rahvaalle lanttia "kissan-rahaksi", +jolla nimi on siitä, että katsojat tässä tilassa naukuvat kuin kissat. +Siitä panevat sulhaset rahvaan polttaa tupakkaa pöytään, "karkeata +tupakkaa sekä kartuusia, ken mitenkin". Joku talonmies lukee ikäskuin +tupakan siunaukseksi sen niin-kutsutun "tupakka-luvun", joka on +runo-mittaan tehty kertomus tupakan synnystä, vaan niin ruokotoin, +ett'en sitä tässä voi julaista. Sen luettua lauletaan vielä +"tupakka-virsi", uusi-muotisempi loppu-myötäisyyksillä tehty laulu +tupakan hyvistä avuista, vaan joka on niin mittäkään arvotta ja sen +ohessa loppu-puolellansa, joten sitä minulle laulettiin, myöskin niin +kelvotoin ett'en sitäkään huoli tähän panna. Vasta sen laulettua käypi +rahvas tupakkaan käsin, ja tästä tupakan nautitsemisesta kutsutaankin +kihlajaisia yleisesti koko tässä osassa maata _tupakoiksi_, ja niissä +oloa _tupakoilla käymiseksi_. Morsiamen kotona yötä oltua lähtevät +sulhaset maanantai-aamuna pois. Morsian lähtee heidän joukossansa +sulhasen kotia katsomaan ja hänen kanssansa seuraa nainen, jota +kutsutaan _sauvaksi_. Morsian ja sauva ovat sen päivää sulhasen +vieraina, vaan lähtevät sitten seuraavana päivänä sulhasen +lankoloihin[1] _susimaan_ eli antimia keräämään, viipyvät tällä matkalla +jonkun 3 taikka 4 päivää ja käyvät kaikkein luona, kutka vaan häihin +kutsutaan. + +Jonkun 3 eli 4 viikon perästä tulevat sitten häät, ja vihkiminen +tapahtuu pyhänä kirkolla. Vihittyä menevät nuori parikunta kumpikin +kotiinsa, vaan ilta-päivällä tulee sulhanen joukkoineen morsianta +ottamaan. Morsiamen koti-talon pihalle tultua jääpi sulhanen ulos ja +lähettää vaan yhden puhemiehen tupaan kysymään, saapiko talossa yö-siaa. +Rahvas eivät sitä ensin antaisi, käskevät toiseen taloon. Hyvän aikaa +tästäkin asiasta leikitellen juteltua, lasketaan sulhais-kansa sisään, +ja talon-mies ottaa heidät vastaan laulaen värsyn eli kaksi jotain +jumalista virttä. Puhe-miehet vastaavat puoleltansa värsyn eli parin +laulamalla. Sen tehtyä ei tulijoiden vielä anneta rauhassa olla, sillä +rahvas kysyy nyt heiltä _tie-kirjaa_ eli passia. Puhe-miehet antavat +heille jonkun paperin, olipa se mikä tahaan. Rahvas, joka siitä on +lukevinaan, loruaa kaikenlaista muka näistä matka-miehistä, ja tässä ei +taas sanota puututtavan hävittömiä juoruja tie-kirjan lukijoilta. Sitten +tuovat morsiamen sauva ja niin monta muuta naista, kuin sulhasia on, +näille tyhjän kapan (kiulun) kullenkin, jossa on nästyykki päällä. +Sulhaset ottavat nästyykin ja panevat kappaan rahaa, mikä mitenkin, +jotka rahat jäävät morsiamelle. Syötyä sitten käydään tanssimaan, ja +näin menee koko yö ilossa ja riemussa. Häihin keräytyy tavallisesti +paljon rahvasta _kuokkimaan_, joita kuokkavieraitakin tapa vaatii edes +kerran syöttämään. Nämä laulavat nuorelle parikunnalle mikä hyvää, mikä +pahaa, enimmän kuitenkin jälkimäistä, ja usein koskevat laulajien +kuokka-sanat niin kipeästi laulettuun eli hänen heimolaisiinsa, että +ilosta erotaan tappelulla. -- Maanantai-aamuna ottaa sulhanen saaliinsa +omaksensa, ja morsiamen puolesta lähtevät kaaset ja hänen lähimäisiä +sukulaisiansa noude-miehinä häntä uuteen kotiinsa saattamaan. Täällä on +vastaan-otto, tie-kirjan kysyminen ja kaikki muut käytökset aivan +samanlaiset kuin sulhasenkin tullessa morsiamen kotiin. Yön tullen +saatetaan nuori parikunta "tupaseen" eli aittaan (jota paikoin myös +kutsutaan "huoneheksi") makaamaan. Siellä annetaan heidän olla noin pari +tuntia ja sitten viedään heille sinne ruoka. Vielä jonkun puoli tuntia +saavat he olla kahden kesken, vaan nyt menevät kaaset ja _hunnuttavat_ +morsiamen, näin tehden hänen täydeksi vaimoksi. Morsiamen nimeä hän +kantaa kuitenkin vielä nuorikkonakin hyvän aikaa, muutamissa paikoin +Inkerin-maalla aina siksi, kunne anoppi kuolee ja hän saapi emännyyden +käteensä. Hunnun saatuansa tulee morsian tupaan, ja laulettua taas +jotakuta jumalista käydään syömään, jonka perästä ne lahjat, mitkä +morsian susimassa käydessänsä on saanut, "lauletaan tupaan". Nämä ovat +enimmin nästyykkiä, kintaita, esi-liinoja ja muita semmoisia. Morsiamen +veli eli joku muu heimolainen jakaa ne hää-väelle sillä keinoin, että +huutaa suku-nimeltään jokaisen, jonka luullaan kykenevän lahjaa vastaan +ottamaan, sillä siitä on raha annettava. Sulhasen isä, veljet ja sisaret +saavat, niinkuin muuallakin on tavallista, antimiksi paidan, josta +heidän myös täytyy antaa morsiamelle rahaa, ja enemmän kuin muiden. +Morsiamen noude-miehet saavat hyvät nästyykit, vaan nekin antavat +enemmän rahaa kuin muut vieraat. Lahjukset kuin ovat jaetut, käydään +sitten syömään, juomaan, tanssimaan ja kaikella tavalla iloa tekemään. +Seuraavana aamuna syötäessä viimeistä atriaa, joka pitää olla +muna-maitoa ja talkkunaa, ajetaan vaivaisen-rahaa, joka annetaan kirkon +kassaan ja ilmoitetaan tulevana pyhänä saarnas-tuolilta. Niille +noude-miehille, jotka ovat morsianta auttaneet hänen ompeluksissansa, +tavallisesti hänen lapsuuden-ystäviänsä, annetaan pois-lähtiessä +hää-ravinnoita kanssa niinkuin leipää, lihaa, putelli viinaa j.n.e. Nämä +kuin tulevat koti-kyläänsä, josta morsiankin on, menevät iltaisella +morsiamen kotitaloon, johon kylän nuori rahvas keräytyy, ja tässä +pidetään näistä tuomisista vielä pienet pidot. Tätä kutsutaan +_kurikoilla käymiseksi_. Ja häät sekä niitä seuranneet ilot ja pidot +päättyvätkin tähän. + + + +V. Rahvas. + +Monista tässä mainitsemattomista syistä ei rahvaan ulkonainen tila ole +kiitettävä. Paitse Kivennapaa, joka kuuluu Rajajoen kiväärti-pajan alle +ja jolla on hyvin huokeat verot, ja poisluettua vähäinen osa Valkjärveä +ja Sakkulaa, jotka ovat tavallista kruunun maata, ovat Viipurin läänin +koilliset pitäjät herrojen alustaa. Talonpojat ovat heidän lampuotiansa, +jotka voisniekka eli pehtori, jos liian huolimattomasti tilaansa +hoitavat eli muuten rikkovat hänen mielensä, voipi ilman lähtöpäivättä +luovuttaa maasta. Tähän epä-vakaiseen oloon ovat talonpojat itset +syy-päät. Sillä joku aika takaperin tahtoivat sekä isännät että +esi-valta saada heidät kontrahdin tekoon, jonka kautta he määrättyä +veroa vastaan olisivat edes kontrahdissa määrätyn pitemmän tahi lyhemmän +ajan olleet tiloillansa pysyväiset. Vaan onnettomat epäluulot +villitsivät rahvaan niin, että kontrahtia ei uskaltanut tehdä kuin hyvin +harvat, ja yleinen epäluuloisuus tätä vastaan oli ollut niin suuri, että +kontrahdin tehneiltä perheet pakenivat metsiin ja jättivät +perheen-miehen yksinänsä talossa istumaan. Arvattavasti on kontrahdin +pelko nyt jo paljon asettunut, kuin on keritty nähdä, että siitä sen +tehneillä ei ole ollut vahinkoa, vaan suuri hyöty. Jos siis moni +talonpoika nyt jo on katunut silloista tuhmuuttansa ja olisi valmis +kontrahdin tekoon, niin pitivät he tällöin parempana entiseen +epä-vakaisuuteensa jäämisen. Ja tässä onkin täkäläisen talonpojan +elämässä nähtävän huolimattomuuden, laiskuuden ja ventouden juuri. Sillä +arvellen: mitä minä huolin niin paljon työtä panna maahan, josta +kukaties huomenna olen poisluovutettu! laiminlyöpi hän maanviljelyksen +ja heittäytyy muille helpommille elatus-keinoille. Juuri samasta syystä +ei hän rakenna kartanoansakaan, vaan rypee esi-isien aikaan tehdyissä, +maahan kaatuvissa tuvan-töllissä, joihin hän ei paljon saa nauttiakseen +edes ilman saatavaa Jumalan valoakaan, sillä lasit ovat harvoissa +paikoin isommat nelis-nurkkaista puolta kyynärää, enimmäksi osaksi +paljoa pienemmät. Tämmöisessä hämärässä elettäessä hyöstyy +siivottomuuskin sanomattoman hyvästi, eikä lienekään Suomessa missään +niin siistitöintä kansaa kuin tämän puolen rahvas on. Porsaat, kukot ja +kanat liikkuvat, kuin perheen jäsenet konsanansakin, tuvassa +valloillansa. Eikä se emäntätä hämmästytä yhtään, jos kukko minkä tekisi +taikina-saaviinkin, jolla on samoin kuin pöydällä eli penkkilöillä +alinomainen paikkansa tuvassa, nim. pöydän alapäässä. Siinä pidetään +sitä eli sen kantta vielä joka-päiväisenä pöytänäkin, joten se +arvattavasti nuolautuu ja pinttyy ympärillä istujien likaisista jaloista +ja vaatteista niin paksuun tahrakkaan, että liasta ulko-puolelta milt'ei +voisi lastuja vuolla. + +Syrjä-elatuskeinot ovat monenlaiset. Maan-viljelyksen eli pikemmin +karjanhoidon etuihin lienee kuitenkin vielä se luettava, että täältä +vedetään Pietariin vasikkoja, porsaita, kanoja, kananmunia ja +raja-pitäjistä maitoakin sekä "liyhkiä" eli päällistä; jälkimäistä niin +tarkkaan, että monin paikoin ei löydä voin-murua koko kylästä. Tämä +kauppa tuottaisi suuren edun rahvaalle, jos sitä oikein osattaisiin +hallita. Vaan hyvin arvaa jokainen, että yleinen köyhyys ei anna aikaa +eikä varaa syöttää teurastettavia eläimiä niin, eli pitää +maito-tuottavia siinä korjuussa, että niistä olisi pantavaa semmoisten +pöydälle, jotka kalliimman hinnan maksavat. Sen ohessa harjoitetaan +tässä kaupassa kaikenlaista pettuutta, joka kaikki yhteisesti tekee, +että ostaja varovasti käypi näiden kanssa kauppaan ja polkee hinnan niin +alas kuin suinkin voipi. + +Muuan elatus-keino, jota Valkjärveläiset olletikin harjoittavat, on +_rätin keruu_. Minä satuin näkemään tämmöisen rätti-saksan Palkealan +kylässä Raudulla. Hänellä oli vähän saippuata, nauhaa ja muuta pientä +tavaraa kirstussa, jota hän antoi ämmille rätistä. Hän luki +rätti-puudasta vaan 15 eli 20 kop. hop., ja tavarana hinnan antaen sai +hän sen arvattavasti vielä huokeammasta. Tämmöiset kerääjät myövät tämän +tavaran sitten rajan takana oleviin paperi-ruukkiin suurella edulla, ja +jotakuta viikkokautta myöhemmin käydessämme semmoisessa tehtaassa +Valkeasaaren seurakunnassa kuulimme rätti-puudasta siiloin maksettavan +80 kop. hop. + +Yleinen työ keväällä maan sulettua ja ennen kiireempiä töitä on _parkin +kiskominen_. Tänä vuonna kuului parkilla kumminkin olevan huono hinta +Pietarissa, johon sitä vedetään, eikä kuormalta saatavan juuri päälle 6 +hopearuplan, joka ei suinkaan ole iso hinta, kuin muistelemme, mikä työ +parkkia on kiskoessa raalla kevät-ilmalla metsässä ja sitten vetäessä 10 +ja 12 peninkulman päästä kauppa-paikkaan. + +Paljoa varmempi ja myöskin paljoa isompi rahan tulo on näiden pitäjien +rahvaalla niin-kutsuttujen _ruunun-lasten elättämisestä_. Pietarissa +löytyy nim. suuri löytö-lasten huone, ja tästä annetaan lapsia +talonpoikain elättää sekä Venäjän että Suomen puolelle. Kuin talonpojan +vaimo on tehnyt lapsen, menee hän niin pian kuin voimat myöten-antavat +Pietariin ja annaksen mainittuun löytö-lasten huoneesen imettäjäksi. +Täällä on hän 3 eli 4 viikkoa, saapi ruuan ja hyvän palkan, noin 30 tahi +35 kop. hop. päivältä, ja lapsi, jota hän siellä on imettänyt, annetaan +sitten hänelle kotiin hoidettavaksi. Lapsien elatuksesta maksetaan +kymmenenteen vuoteen asti 1 rupl. 50 kop. ja sitä vanhemmista 1 rupl. +hop. kuukaudelta. Vaan ne pitääkin sitten hyvästi ruokkia, ja +varsinaiset virkamiehet ovat säätyt kahdesti kuukaudessa pitämään +niinkutsuttua "motrua" eli katselmusta, tokko lapset ovat terveet ja +puhtaat, ja jos kuka hänelle annettua lasta ei ole hyvästi hoitanut, +otetaan se häneltä pois. Arvattavasti tästä on suuri rahan tuloksi +maalle, sillä ainoastaan Raudun pienoisessa pitäjässä arveli kirkkoherra +elätettävän noin 800 kappaletta näitä isättömiä lapsia. Mutta kuinkas +käypi omille lapsille, jotka äiti voiton pyynnön tähden heti synnytettyä +jättää vieraan varaan, sarvella imetettäviksi, ja joiden lihavuudesta ja +puhdasna pitämisestä ei tarvitse vastata kellenkään "motru-herralle", +kellä oma-tunto ei motrua pidä? Tätä kysymystä on tässä vaikea vastata; +se kuitenkin on varma ja toden-peräinen asia, että täällä kuolee +mahdottoman paljo pieniä lapsia, ja että väki-luku muutamin paikoin, +esim. Raudulla, juuri sen (ei muuttojen eikä muun) kautta, on viimeisinä +vuosi-kymmeninä tuntuvasti vähennyt. + +Kaikilla näillä keinoilla ja myöskin, jos muu ei auta, sillä +alinomaisella rahdin-vedolla pysytäksen etelä-Viipurilainen aina +rahassa. Vaan tämä raha kuluukin häneltä huvasti. Jauhokulia vedetään +lakkaamatta jo kaiken talvea ja sitten aina uutiseen asti Pietarista. +Sen ohessa on hän kaiken puolin herkullinen. Jolta vaan kopeekkakaan +joutaa, se syöpi monenlaiset ryyni-puurot, piirakkaiset ja muut +ruoka-herkut, se juopi "kohvit," juopi "sajut," ja sen tyttärillä löytyy +aina takana rinkeliä, kauruskoja (mesi-leipää) ja saikkoja +(vehnä-pullia), niinkuin eräässä runossakin sanotaan: + + Tiimi on tyttöjen eleä, + Syövät saikkoa salissa, + Kauruskoa kammarissa. + +Vaatteihin menettävät sekä miehet että naiset paljon. Äyrämöis-naisten +monenlaiset kirjat ja tikkaukset ovat kaikki osto-kangasta tehdyt, ja +niiden paljas tekeminen jo maksaa paljon, sillä se ottaa paljon aikaa. +Miehet, joilla pyhä-pukuna on tavallinen venäjän vaatteus, taikka +semmoiset "leäpät" (lakit) ja viitat kuin Helsingissäkin nähdään +kutsariloilla, ostavat saappaansakin valmiina Pietarista. Sieltä tuodaan +kaikki hevoisenkin kalut, yksin ne paksut vempeleetkin, joilla +Viipurilaisen nähdään ympäri maata koreilevan. + +Jos helposti saatua rahaa siis säästyykin jollakulla saiturilla +siihenkin määrään, että hän voipi panna jonkun summan "lampartiinkin," +elää enin osa rahvasta köyhyydessä, ja tämän puolen tavallisia rikkaita +ei ensinkään voi vetää niiden rinnalle, joita länsi- ja pohjais-Suomessa +rikkaiksi kutsutaan. + +Alinomainen rahan kanssa liikkuminen synnyttää Viipurilaisessa monta +pahaa taipumusta. Jos vaan hyvän hinnan saapi, on hän valmis myömään +vaikka oman äitinsä, kaupassansa harjoittaa hän valhetta ja petosta, ja +on kärkäs oudon ja äkkinäisen kukkarosta hyötymään, vaikka hän +varkaudesta on yhtä puhdas kuin muukin Suomalainen. Varkautta parempi ei +kuitenkaan millään tavalla ole väärä todistus oikeuden edessä, ja jos +tosi lienee mitä tuomarien ja virka-miesten kuulee valittavan, niin +saadaan vieraat miehet täältä moninkin paikoin puhumaan, mitä asia-mies +panee heille suuhun. Se siveys tavoissa, josta tämän puolen naisväkeä +kiitetään, ei myöskään taida olla muuta kuin se yksinkertaisuus, joka +aina on tavattava raaemman kansan elannossa; jossa vähän on houkutusta, +siinä tullaan vähemmin erehtymäänkin. Vaan että läheinen rajanaapurius +kansan kanssa, jossa liiallista vapautta mies- ja vaimo-puolten välillä +ei pidetä minäkään vikana, ei ole ollut vaikutuksettansa +etelä-Viipurilaisten tavoissa, sen havaitsee jokainen siinä maassa +matkustava pian. Omasta kokemuksestani tiedän, että runoja kerätessä +kevyt-mieliset laulut ovat vaimoilla ensimäisinä, kuin vaan laulattajaan +kerran ovat perehtyneet, ja heidän kanssansa olet työllä saadessasi +heidät ymmärtämään, ett'ei semmoiset virret "kirjaan kelpaa." + +Jumalan sanan tuntemattomuus ei kuitenkaan ole syynä näihin hänen +käskyjensä rikkomisiin. Sillä joka paikassa, missä laukkuni olen avannut +ja laukussa olevat kirjaset, joita rahvasta vasten olen pitänyt +kanssani, ovat tulleet näkyviin, ovat sekä nuoret että vanhat olleet +hyvin näpyljäät niitä joko ostamaan eli muuten ansaitsemaan, ja näissä +tiloissa näyttäinyt luku-taito on ollut kiitettävä, varsinkin mitä +lapsiin tulee. Vaan tämän kansan keveämpi mieli ei kauan pidä enemmän +kirjan kuin papinkaan opetusta tallella, ja sama mielen keveys, jos en +huoline sanoa kevyt-mielisyys, varjelelee sen herännäisyydestäkin, sillä +siementä tähän ohdakkeita kantavaan kasvuun ja sen kylväjiä ei +täälläkään ole puuttunut. Taikka jos etelä-Viipurilainen kerran kääntyy +heränneeksi, on hän tässäkin kevytmielinen ja palvelee silloin Jumalata +"hyppimällä," niin kuin niiden muutamissa paikoin ilmestyneiden +"lukijain" sanotaan salassa tekevän. Kansan luonto estää kuitenkin tämän +ainoastaan raja-kylissä näyttäineen vaarallisen villityksen laajemmalle +levenemästä, ja seurakuntien paimenet ovat myös kiitettävällä +valppaudella siitä lammas-laumansa varjelleet. + +Mielen keveydeksikö lienee täkäläisen rahvaan luonnossa sekin luettava, +että se kernaasti apinoipi muita kansoja sekä vaatteissansa, niinkuin jo +miehistä sanoin, että kielessänsäkin. Harva mies löytyy, joka ei, vaikka +edes solventamalla, puhuisi venäjän kieltä. Sen ohessa ja juuri sen +kautta onkin kieleen tullut paljo venäjänkielisiä sanoja. Molempaan +seikkaan niin Venäjän puhumiseen kuin sanojen siitä lainaamiseen on +kumminkin tarviskin pakoittanut Viipurilaista, sillä kauppa-retkillänsä +tarvitsee hän mainittua kieltä välttämättömästi, ja lainatut sanat ovat +taas melkein yhtä, mitä muissa maakunnissa on lainattu ruotsinkielestä. +Tämän todistavat semmoiset sanat kuin: _lääppä (leäppä), kormano, läjät, +jassikka, pristani, perevosa, rokona, satu, liyhki_ j.m., joilla +toisissa paikoin maatamme ovat ruotsinkieliset vastaavaisensa: _hattu +eli myssy, tasku, silat, kori eli aski, ryki, lossi (saksankielisestä +sanasta floss), kyiti- eli holliraha, ryytimaa eli vieläpä rekoolikin, +reta_. On tähän murteesen ruotsinkielestäkin lainattu sanoja, niinkuin +esimerkiksi: _mollit_ helmat, _sunti_ salmi, _kaappi_ sekä kaappi että +pöytä-laatikko, _liivit_ j.n.e. + +Viime aikoina on kansa jo kumminkin puhdas-kielisten kirjojen enemmän +levettyä maahan, ruvennut vähentämään näitä ulko-kielisiä sanoja +puheestansa. Pappien ja virka-miesten esimerkki, jotka täällä niinkuin +muissakin osissa maata puhuttavat lapsillansa aina kouluun lähettämiseen +asti rahvaan kieltä, kuluttaa kansasta vähitellen sen oman kielen +häpeilemisen, joka Suomalaisen täälläkin on saattanut vierailla +korestilla omaa ihanuutta peittämään. Varmaan parempaa kansallisuuden +tuntoa lapsissansa herättääkseen on muuan kirkkoherra eronnut tässä +asiassa virka-velistänsä ja ottanut lapsillensa hoitaja-naisen Kyyrölän +venäläisestä kylästä, josta seikasta hän toivoi perheellensä paljon +etuja, mitä sitten tulleekin, koska mainittu nainen jo oli oppinut sitä +kieltä, jota kirkkoherra itse puhui rouvansa kanssa, ja näin +tyhjäksi-tehnyt ne toivot, jotka olivat liikutelleet rakastavaista +isän-sydäntä. + +Viipurin läänistä poikkesi kirjoittaja sitten matka-kumppalinsa kanssa +Inkerin-maahan, jossa he kävellen tätä maata useammissa suunnissa +keräsivät kelvollisen runo-kokouksen. Erottuaan mainitusta +kumppalistansa työskenteli kirjoittaja syksypuolen samaa kesää _Vatjan +kielen_ kanssa, josta hän seuraavana vuonna Ruotsin kielellä toimitti +kieli-opin, ja vielä syksymmällä oleskeli hän Tartonlinnan (Dorpat'in) +kaupungissa, Viron kieltä ja kirjallisuutta oppimassa, josta hedelmä, +kirjoitus _Viron nykyisemmästä kirjallisuudesta_, löytyy painettuna +aikatautisessa kirjassa Suomi vuodelta 1855 (sivv. 1-109). Mutta kuin +näillä matkoilla ei tullut muita erinäisiä matkamuistelmia +kirjoitetuksi, niin ei niiltä tässäkään voida sen enempää kertoa, vaan +saapi lukija heti lähteä kanssa sille matkalle, jonka kirjoittaja teki +seuraavana vuonna Aunuksessa. + + + + +Matka Aunuksessa v. 1855. + + + +Ensimäinen Kirja. + +Savodojen linnassa (Petrosavodsk'issa) 1 p. kesäk. 1855. + +Rakas Ystävä! Viimeinkin istun nyt Oniegan rannalla, tämän järven, joka +ymmärtäjälle tietää niin paljon kertoa Suomalaisten muinaisuudesta ja +jonka tienoot vielä nytkin ovat isoksi osaksi Suomalaisilta asutut, +tällä rannalla, johon jo niin kauvan olen turhaan ikävöinyt. Hyvin +arvaat, että minulla sitä ensi kerran nähdessäni povessa hyppi vähäiset +thalatta-thalatta-tunteet, vaikka meri ei minulle ilmoittanutkaan +vaivojen loppua niinkuin Xenophon'in seuralaisille, vaan niiden alkua. + +Niinkuin tiedät elää Suomen kansaa, eli kansoja, joiden seassa Suomen +kielellä tulet toimeen, ulkopuolella meidän Suomeamme lähes yksi verta +kuin meidän rajojen sisällä. Et ole niitä Köppen'in venäjänkielisiä +töitä tainnut saada käsillesi, jossa hän tekee tilin Venäjän vallan +europalaisen osan kansoista, niiden seassa Suomalaisistakin, ja +seuraavat numero-luvut, näistä töistä otetut, eivät sinusta siis tuntune +hyvin ikäviltä. + +Venäjän piirissä, ulkopuolella Suomen rajoja, löytyy Suomalaisia: + + Hämäläisiä. Karjalaisia +_Virolaiset_. Viron- ja Lihvinmaassa +Pietarin ja Pihkovan (Bikov'in) lääneissä 633,500. + +_Liibi- eli Liiviliäiset_ Kuurinmaalla 2,100. + +_Vatjalaiset_ Inkerin-maalla 5,100. + +Muut _Inkerin-maan_ Suomalaiset asujat +(Savakot, Äyrämöiset ja Inkerikot) 90,000. + +Karjalaiset _Novgorod'in läänissä_ 27,000. + +Karjalaiset _Tver'in ja Jaroslav'in_ lääneissä 86,000. + +_Vepsäläiset_ Novgorod'in ja Aunuksen lääneissä 16,000. + +Karjalaiset _Aunuksen_ läänissä 44,000. + +Karjalaiset _Arhangelin_ läänissä 11,200. + + 656,700. 258,200. + +Näistä lähes 1 miljonasta Suomalaisesta elävät enimmät yhdessä jaksossa +Suomenmaan kanssa, ja tekisivät jo yksinänsäkin, vielä paremmin sen +kanssa yhtenä, pienoisen valtakunnan, vaikka toiselta puolen täytyy +sanoamme, että useampain tässä lueteltujen kansojen ja Suomenmaan +Suomalaisten välillä sivistyksessä on satoja vuosia. + +Virolaisten kieltä mainitsemattakaan, on näiden muidenkin heimolaistemme +murteita aika välistä tutkittu Suomesta käsin, ja varsinkin on Aunuksen +ja Arhangelin Karjalaisten kieli heidän maassansa tehtyjen +runo-keräysten ja matkustusten kautta tultu hyvästi tuntemaan, vaikka +tieteelle siitäkin lienee vielä paljo työtä. Eteläisemmistä murteista +oli Sjögren-vainaja tutkinut kaikki, paitse Tver'in Karjalaisten kieltä, +vaan kuin hänen tutkintonsa näissä asioissa oli enemmän historiallinen +kuin kielellinen, niin ei kielitutkinto niistä hyötynyt muuten kuin sen +kautta että eri lahkojen rajat ja asuin-paikat tulivat paremmin +tunnetuiksi, ja etelämpänä Syväri-jokea (Svir'iä) olevista kielemme +haaroista ei vieläkään löydy kirjoitettuna muuta kuin Lönnrot'in +kelvollinen väitelmä: _Om det nord-Tschudiska språket_. Mutta +kielitutkintomme ja kieli-oppimme ei pääse eteenpäin ennenkuin kaikki +murteet, niin myös nämä mainitutkin, ovat tutkitut, jonka ohessa myös on +pelättävä, että jälkimäisistä monikaan ei enää kauan jaksa seisoa joka +puolelta päälle tunkeuvaa venäläisyyttä vastaan ja että ne sen yhteisen +äitin-kielen omituisuukset, joita kukin parhaiten viljeli, niinmuodoin +jäävät tuntematta, joten taas se alkuperäinen kuva, joka kieli-opin +kerran tulee yhteen-sommitella kaikista murteista, jäisi vajanaiseksi ja +epä-selväksi. + +Minulle sattui se onni, että auttajien ja ystävien avulla sain +matkustella sekä Inkerin-maalla että Vironkin kielen piirissä, jolla +matkallani sain myös tilaisuuden tarkemmin ylös-panna Vatjalaistenkin +kieli-murteen omituisuukset. Niin heräsi mielessäni toivo, enkö yhdellä +tielläni vielä saisi Vepsäläistenkin ja eteläisten Karjalaisten murteita +tarkemmin tutkia, ja hyväin ystäväin toimesta on tämäkin matkani tullut +mahdolliseksi. Tämän matkan alkua saan sinulle nyt tässä vähän kertoa. + +Päätökseni oli alkaa matkani sen pohjaisimmasta päästä, s.o. Aunuksen +läänin etelä-osasta, ja vähitellen painua etelään päin, kunne koko matka +päättyisi Tverin Karjalassa. Sitä varten läksin Pietarista liikkeelle +hela-tuorstaina 17 päivänä mennyttä toukokuuta. Astuttuani siihen +höyryvoimaan, joka Nevaa myöten oli minun Pähkinälinnaan saattava, +sanoin mielessäni jää-hyväiset kaikille niille eduille, jotka +matkalaiselle on siitä, että selvästi ymmärtää matkustettavan maan ja +matka-kumppaliensa kielen, ja valmistuin kärsivällisyydellä kestämään +kaikkia niitä vastuksia, jotka muukalaista varsinkin tässä maassa +kohtaavat, sillä vähän voin sitä toivoa, että nyt hyvälle aikaa saisin +kuulla niitä kieliä, joita paremmin ymmärrän kuin venäjätä. Tässä +kuitenkin erehdyin. Matkalle päästyä ja sen hälyn ja tungoksen +asetuttua, jota höyry-laivoilla tavallisesti on ennenkuin kaikki pääsee +paikoillensa, kaikui useammalta kuin yhdeltä haaralta korviini tuttuja +kielen-ääniä, jotka tosin eivät vaikuttaneet minussa niin suurta +ihastusta kuin entiselle ulkomaalla matkustavalle Venäläiselle tuli, +joka rauta-tiellä sattui vierus-kumppalinsa jalalle polkemaan ja tämän +röyäistyä tuskansa hyvin tutulla ja ei ihanalla venäjän-kielisellä +kirouksella, ilolla huusi: oi rakkaat isänmaalliset äänet! Vaan +mielelläni kuuntelin minäkin niitä isänmaallisia ääniä, jotka nyt +kävivät korviini, ja aloin tiedustella niiden synnyttäjiä. Ensinkin oli +höyry-laivan päällikkö Ruotsalainen, joka useampia vuosia takaperin oli +eronnut kotimaastansa ja tänne tultuansa ruvennut sen yhdys-kunnan +palvelukseen, joka Nevan joella käyttää höyry-laivoja. Hän puheli erään +matkalaisen kanssa, jonka myös murteestansa heti kuulin Ruotsissa +syntyneeksi, ja jonka sekä halvanlaisesta asustansa että kalveasta ja +laihasta muodostansa päätin ompelijan kisälliksi. Vaan vähän aikaa +puhuteltuani miestä sain tietää, että hän oli rauta- ja muiden tehdasten +rakentaja, kotoisin Vermlannista ja tänne leipäänsä etsimään tullut noin +neljä vuotta takaperin. Mainittuani, että täällä senkaltaisten töiden +taitavalla miehellä mahtoi olla sen suurempi palkan-ansio kuta vähemmin +semmoisia taitajia vielä löytyy maassa, sanoi hän juuri vastaisin päin +yleistä tämmöisten vehkeiden tuntemattomuutta syyksi siihen, että hänen +oli työläs toimeen tulla, sillä ne, joiden tilat ja varat vaatisivat +heitä tehtaallisiin yrityksiin, ymmärtävät näiden luontoa ja hyötyä +vielä liian vähän, ja panevat ennen varansa muihin vähempi-satoisiin +edes-ottoihin. Kumppalini oli selvä Venäläinen, ja kummeksiessani tätä +sanoi hän Pietariin tultuansa jonkun ystävän neuvosta muuttaneensa +erääsen venäläiseen perhekuntaan, jossa vanhin tytär oli opettanut +hänelle Venäjän kieltä ja sitä niin suloisesti sokertanut, että hänen +ruotsalainen sydämensä oli kokonaan sulanut Venakon ihanuudesta ja hän +tästä itsellensä ikuisen kieli-oppaan ja toverin ottanut. Muuten hän oli +kiivas sodan vihaaja ja toivoi sen ajan ei enää kaukana olevan, jona +kaikki kansat elävät suloisessa sovinnossa, ja vaikka kuinkin olisin +kokenut osoittaa että tämmöistä uutta maata ja uutta taivasta ei tässä +maailmassa ole odottamista, ja että ihmisten seassa ainakin tulee +löytymään semmoisia ilkiöitä, jotka riistävät ja polkevat heikompata +naapuriansa ja joiden tähden toistenkin pitää olla varoillansa, ei hän +luopunut toivostansa, että sota kohtakin oli aivan mahdottomaksi tuleva. +-- Mutta vielä rakkaampia ääniä kuin sen kielen, jota näiden miesten +kanssa puhuin, kuuluivat korviini höyry-laivan käyttäimestä +(masiinasta), jonka hallitsija ja hoitajat olivat Suomalaisia. Yleisesti +tapaatkin Venäläistä harvoin semmoisessa toimituksessa, joka lujaa +kestäväisyyttä eli erinomaista tarkkuutta vaatii. Niin on isoin osa +Pietarin käsityöläisiäkin, varsinkin kaikissa isompaa taitoa vaativissa +käsi-töissä joko Suomalaisia eli muita ulkolaisia, ja niin +höyry-konettenkin käyttäjät sekä tehtaissa että kulkuneuvoilla. +Pienemmässä kaupassa ja muussa rahan-antavassa tupen-lekuttamisessa, +jossa työn kovuus ei hartioita kivistä, Venäläinen sitä vastaan on +verratoin ja hyötyy siinäkin, missä toinen nälkään kuolisi. Paitse +edellistä saan sinulle vielä esittää erään maa-miehen, kauppiaan +Pietarissa K:n, joka, syntynyt venäläisistä vanhemmista Haminan +kaupungissa, siten on Suomalainen alamainen ja puhuu Ruotsin kieltä +niinkuin Suomeakin aivan selvästi. Hän matkustaa Aunuksen läänissä +olevaan kaupunkiin Vytegra, jonka tienoilla on vuokrannut liitu- ja +punamulta-murron. Kuultuansa minun myös matkustavani Aunukseen pyysi hän +minua kajuutti-toveriksi kanavalla, jonka tarjon mielelläni otinkin +vastaan, sillä hänestä puhtaasta Venäläisestä oli minulle arvattavasti +hyvä apu alku-matkassani. + +Pähkinälinnaan (Schlüsselburg'iin), jota myös Pähkinäsaareksi ja +Pähkeliksi olen kuullut mainittavan, tulimme kello 1/2 2; koko matka, +vähän päälle 60 virstan,[2] kesti siis vaan 4 1/2 tuntia, vaikka meno +oli vasta-virtaan. Nevan rannat ovat alusta hyvin matalat ja parilta +kymmeneltä virstalta kesä-asunnoilla ja kylillä peitetyt; ylempänä +korkenevat ranta-penkeret kahden puolen ja kasvavat laihaa männykköä. +Joen suurin leveys on 350 ja vähin 150 syltä. Nevaa voipi kutsua +Pietarin kaupungin äitiksi, sillä ilman tältä joelta ja siihen +juoksevilta kanavoilta ei tämä kaupunki olisi voinut nykyistä +suuruuttansa saada. Ennen Moskovan rauta-tien rakentamista valuivat nim. +koko pohjaisen ja keski-Venäjän tuottamat tätä jokea myöten meren +rantaan. Mainittu rauta-tie on jo temmannut osan ja tempaa aikaa myöten +vielä enemmän tätä kuletusta puoleensa, mutta nytkin olisi vastaan +tulevien aluksien määrän voinut sadoiksi saada, ken niitä lukemaan olisi +ruvennut. V. 1838, jolta vuodelta Stuckenberg'in viimeinen ilmoitus +Nevan-kulun määrästä on, tuli sitä myöten Pietariin eli meren rantaan +24,391 alusta ja 1,378 lauttaa, joiden yhteen-laskettu arvo oli 142 +milj. 726 tuh. paperi-ruplaa, ja vasta-virtaan meni Pietarista takaisin +2,829 alusta ja 8 lauttaa, joiden arvo oli 24 1/2 milj. ruplaa. +Arvellet: mihinkäs muut alukset saavat, kuin niin monesta tulijasta niin +vähä menee takaisin? Useammat näistä myödään lastin purettua Pietarissa +melkein niissä olevan puun arvosta s.o. noin 20-40 hopea-ruplasta, ja +kulettajat palaavat kotiinsa joko toisissa aluksissa eli maata myöten. +Tämä myöminen tapahtuu sentähden, että niissä joissa, joita myöten +alukset tulevat, vielä löytyy perkkaamattomia koskia, joissa alusta +tyhjänäkin on vaikea ell'ei mahdotoin vasta-virtaan kulettaa. Yhdeksi +ainoaksi matkaksi tehdyt ovatkin nämä alukset hyvin törkeät, koskien ja +kanatojen tähden leveä-pohjaiset matalassa-kulkijat ja kömpelöt, ja jos +heidät jättäisi tuulen varaan, sen voiman, jolla alukset luontoansa +myöten oikeastaan kulkevat, niin olisi heidän rantaan-pääsemisensä +milt'ei isompi ihme kuin Valamon monasterin perustajan kulku, jonka +rahvaassa säilyvä lause kertoo tähän saareen tulleen -- myllyn-kivellä. +Purjeesta ei näille aluksille siis ole suurta apua. Tavallisesti +vedätetään ne hevoisilla, yhdellä tahi parilla, harvoin useammalla, ja +hevoinen otetaan jo useasti kotoa kanssa. Varmemmin vedätetään parkkeja +ihmisillä, mutta tälläkin keinoin näimme Laatokan kanavalla useampaa +alusta kuletettavan. Miehiä oli kuusi kappaletta ikäskuin valjaissa +kunkin parkan edessä; he näyttivät vetävän kaikesta voimastansa, sillä +palkka maksetaan summassa koko matkalta, ja vaikka heidän sanottiin +työllänsä hyvästi ansaitsevan, täytyy tunnustaani, että ihmis-arvoni +tunsin muutamia tuumia supistuvan ihmisen näin juhtana nähdessäni. +Kumminkin vetäjin, sekä ihmis- että hevois-juhdin, kuletetaan alusta +pitkästä vetonuorasta eli jukosta, maston latvaan sidotusta, ja perä +pidetään aluksesta joko hirmuisen pitkällä melalla eli vielä +hirmuisemmalla hirsistä tehdyllä pyyryllä. Vastaan-tulijoista aluksista, +kuin vetäjät kulkevat yhtä joki-vartta eli kanavan reunaa, selvitään +siten, että toisen vetäjät seisahtuvat, alus juoksee entistä vauhtiansa +eteenpäin ja vastaan-tulija laskee sen löyhenneen, veteen painuneen +jukon päällitse, joten viivytystä ei tule minkäänlaista. Vähän vaikeampi +on ohitse-pääseminen seisovista aluksista. Jos tämmöisessä ei ole +mastoa, niin annetaan jukon juosta pitkin alusta, jonka miehet saavat +varoittaa, että se eteenpäin mennessään ei tempaa mistä airoa, mistä +vesi-pyttyä, mistä mitäkin irtonaista kalua kanssansa veteen. Vaan kuin +seisovassa aluksessa on masto, ei jukkoa käy sen ylitse nostaminen, vaan +se päästetään irti vetäjistä, kootaan alukseen ja viskataan ohitse +päästyä taas vetäjille, joita, kuin ne hevoisia ovat, pienoinen poika on +ajamassa. + +Pähkinälinnaan tultua oli jokaisella etemmäksi matkaavalla ensimäisenä +huolena hankkia itsellensä sia kello 3 Uuteen Laatokkaan lähtevihin +matkustavia kulettaviin aluksiin, joita muukalaisella, Hollanninko +kielestä lainatulla nimellä kutsutaan _treschkot_. Sen tehtyä oli jo +pahoin naukuvan vatsankin vaatimuksia aika tyydyttää ja tilaisuus hyvä +lähellä olevassa "traktirissa." Joka ruokailtuansa täällä ei ruvennut +kuuntelemaan tupa-urkujen epäiltävää ihanuutta, jota kaikissa +venäläisissä ravinto-paikoissa saapi kylläksensä ja vähän liiaksikin +kuulla, pakeni takaisin treschkotiin kalujansa katsomaan ja uutta +kulku-neuvoa lähemmin tutkimaan. Vaan sen lähtemiseen on vielä runsasta +puoli tuntia aikaa, ja evääksikin, sillä treschkotissa ei myödä muuta +kuin viinaa ja tsajua, näitä kahta ainetta, joitta ei huonoinkaan +musikka tule toimeen, evääksikin olet jo kanavan rannalla istuvilta +ämmiltä ostanut pullia ja suolatta paistettuja vereksiä siikoja, joiden +mauksi ämmä on eri maksusta likaisilla hyppysillänsä likaiseen paperiin +vielä likaisempia suoloja antanut. Näin ihan valmisna ollen ei tiedä +mitä tehdä, sillä treschkotin kannella istuminen käypi ikäväksi jo +siitäkin syystä, että rannalta tungeksen ympärillesi kymmen-kunsin +kerjääjä-akkoja, jotka kiskovat sinulta kukin kopeekan, mikä nuoruuttasi +kiittämällä, mikä hyvää morsianta toivoen, mikä povaamaan tarjotellen. +Näistä ahdistuksista ei pääse muuten kuin että lähdet vähän kävelemään +pitkin joki-vartta ja rannalta käsin katselet joen suussa saarella +olevata Pähkinälinnaa, johon aikasi ei enää riitä mennä. Tämän linnan +rakensivat Venäläiset v. 1323, ja sitten oli se vuorotellen milloin +Venäläisten milloin Ruotsalaisten vallassa, kunne edelliset 14 päiv. +lokak. 1702 pysyväisesti asettivat lippunsa sen tornille. Paitse näitä +entisten sota-retkien elähyttäviä muistoja herättää tämä linna +myöhemmältä ajalta muistoja, jotka surkeudessa ovat edellisten +vertaisia, vaan joilla ei ensinkään ole sitä virkistävää luontoa, jonka +tunnet muistellessasi sodan tosin veristä vaan uljaita melskeitä. +Luopuaksesi näistä ajatuksista voit linnan ohitse pitkä-silmällä[3] +katsahtaa Laatokan merellenkin, joka sinusta on rakas, sillä se ja sen +rannat, Nevan ja Syvärin jokien väliä lukematta, ovat vielä kokonansa +Suomalaisten vallassa, tämän meren rannalla olet jo ennenkin käynyt, +elänyt, kukaties syntynytkin, varmaan ystäviä, ehkäpä hellempiäkin +tuttavia saanut, joille kaikille ennen edemmäksi poikkeamistasi voit +lämpimän tervehdyksen mielessäsi lähettää. Vaikka siis Laatokkaa +rakastamme ja se näin muodoin meille kyllä on _pontos euxeinos_, täytyy +kumminkin tunnustaamme, että se muun puolesta on oikea _pontos axeinos_. +Koko sen laajalla ranta-alalla ei löydy yhtä ainoata kelvollista +satamaa. Paraimmiksi sanottavat alusten lymy-paikat ovat kuitenkin +Suomen puolella, nim. Sortanlaks, Jaakkiman hamina, Sortavala, Valama ja +Salmisten satama. Näistäkin on useampi aivan vaaratoin vaan muutamilla +tuulilla, toisilla taas ovat alukset niissäkin suuressa vaarassa, ja +ilman sillä ovat kaikkikin syvempi-kulkuisille laivoille matalat ja +hankalat tulla. Vaan meren avaruus ja ranta-maiden mataluus tekevät, +että myrskyt ja aalto aavalla merellä ovat niin ankarat kuin tällä, +jonka ohessa kulkua monin paikoin rasittavat hieta-matalikot, joita +tuuli vielä kaiken pahan lisäksi ajaa paikasta paikkaan, ja joiden tilaa +ja laajuutta siis ei koskaan päästä tuntemaan. Sentähden onkin +merenkulku Laatokalla hyvin vähä-arvoinen. Suomesta en luule tätä merta +purjehdittavan useammalla kuin korkeintaan sadalla aluksella, ja +niidenkin lastit ovat vähästä arvosta, enimmäksi osaksi halkoja ja +puu-tavaroita, kiveä Ruskealasta, Puutsalosta ja muistakin paikoin, +kaloja ja joku vähä voita. Venäjän puolella on tosin kulku suurempi +Syvärin suusta Nevaan, vaan ei sekään ole kanava-kulun rinnalla mistään +arvosta. Laatokan suurin pituus on pohjasta etelään 194 virstaa ja +suurin leveys lännestä itään 119 virstaa. Syvyyttä on sillä tavallisesti +10 syltä; vaan muutamin paikoin pohjaisemmassa osassa 165:kin syltä; +Konevitsan saaren ja Sortanlahden välillä on paikoin 25 ja vähää +pohjaisempana jo 55 syltä. + +Mutta treschkotin kello on jo soinut kahdesti, -- nyt soi se kolmatta ja +viimeistä kertaa, jättäkäämme siis Laatokka ja Pähkinälinna kaikkine +muistoinensa hyvästi ja kiiruhtakaamme uuteen kulku-neuvoomme. Treschkot +on noin 20-30 kyynärää pitkä ja 6-10 kyyn. leveä venheen tavoin +rakennettu alus. Sen alimmainen, pohjaa likin osa on katettu ja jaettu +tavallisesti neljäksi kajuutaksi, joista kolme kokimmaista ovat +rikkaampia kulkijoita vasten ja maksavat Pähkinälinnasta Laatokkaan (104 +virstaa) 3 ruplaa hop. kappale, vaan perää lähinnä oleva on aluksen +kulettajien asunto ja kannella kulkevien yhteinen lymy-paikka. Näiden +kajuuttain katto on nim. tasainen, taide-puilla ja penkeillä varustettu, +ja tässä kulkee noin 30-50 henkeä semmoisia matkaajia, jotka eivät voi +eli tahdo mainitulta matkalta enempää kuin 30 kop, hop. maksaa. Koko +rakennus muistuttaa mieleesi niitä kuvia Noan arkista, joita +pipliän-historiassa olet nähnyt, joka yhtäläisyys meille kävi sitä +merkittävämmäksi kuin meidän matkatessa satoikin hirmuisesti. Noan +monen-laatuisista eläimistä jos meidän aluksesta muut lienevät pois +jätetyt, niin ei suinkaan sikaa ja sen luontoa sikaisuutta ole +unhotettu. Muihin aluksiin nähden kulkee treschkot kiireesti, sillä sitä +vedätetään kahdella hevoisella, jotka noin parin eli kolmen kymmenen +virstan päässä aina otetaan uudet. Myös kulkee se läpi yön, mutta +kumminkin meni matkalla Laatokkaan, jota etemmäksi treschkotit eivät +kule, lähes vuorokaus aikaa, ja 4 eli 5 virstaa on se matka, jonka se +tunnissa siirtyy eteenpäin. Kajuutat ovat sangen hyvät, niissä on kaksi +miehen-maattavaa sohvaa, pöytä ja pienoinen ikkuna. Kuin matkalaisia +yhdessä kajuutassa on kolme, niinkuin meitä edellä mainitun kauppamiehen +ja hänen puukhollarinsa kanssa oli, niin viettää kolmas yönsä lattialla, +joka onni meistä kohtasi viimeksi nimitettyä. Kauniilla ilmalla on kulku +näissä aluksissa sangen hupainen, vaan sateella, jota meidän kulkeissa +kesti 3/4 osaa matkaa, ahtautuu kannella kulkijoita, jotka kaikki eivät +sovi yhteiseen kajuuttaan, siihen kaitaiseen solaan, johon +herras-kajuuttain ovet aukeevat, ja heidän sorinaltansa, pajatukselta, +toralta ja kirouksilta ei lempokaan tahdo tulla toimeen. + +Aluksesta näin puhuttuani pitäisi muuan sana sanoa itsestä +matka-väylästäkin. Se on, niinkuin hyvin tiedät, Laatokan kanava, menevä +pitkin Laatokan rantaa Nevan alusta Volhovan joen suuhun. Stuckenberg +kertoo, että Pietari Ensimäinen rakentaen uutta kaupunkiansa tuli +ajattelemaan vaarallisen Laatokan kanavalla kiertämistä siten, kuin +kaupungissa talven tultua elo-aineet aina nousivat niin kalliisen +hintaan, että köyhempää rahvasta useampina talvina kuoli tuhansin hengin +nälkään. Kulun keventämisellä jokia myöten ja mainitun järven +välittämisellä oli toivottava maan sisä-osista enemmän tulevan niiden +tuotteita pää-kaupunkiin, joten hinnat laskeutuisivat ja kaupungin olisi +mahdollinen enetä. Tässä ajatuksessa ei Pietari erehtynytkään, ja +kanavan työhön käytiin käsin v. 1718. Teettäjien pettuus ja muut esteet +tekivät, että hän ei itse ennättänyt nähdä tekoansa valmisna, sillä +vasta 1731 avattiin se kulettavaksi koko pituudeltansa. Sen kaivamiseen +käytettiin sekä päiväläisiä että sota-miehiä, joita jälkimäisiä työssä +oli toisin ajoin kymmenin tuhansin miehin, mutta ruotsalaisista +sota-vangeista, joita muistan lukeneeni tässä työssä käytetyksi, ei +Stuckenberg kanavan historiassa mainitse mitään, ja luultava onkin, että +sota-vankia ei pantu näin lähelle koti-maansa rajaa irtonaisin käsin +työtä tekemään. Tämä kanava yhdistää, niinkuin sanoimme, Volhovan Nevan +kanssa, ja sen kautta aukesi kulku tuotteille Volhovan, sen +syrjä-jokien, Ilmajärven ja siihen juoksevien monien ja suurten jokien +tienoilta. Vielä suurempi tuli hyöty tästä kanavasta sen yhdistettyä +Vyschnij-Volotschok'in kanavan kautta Volgan latvojen ja näin muodoin +Kaspian meren kanssa, joka kanava kaivettiin melkein yksiin aikoihin +edellisen kanssa. --Toinen, keskimäinen ja suorin Volga-joen yhdistys +Laatokan ja Itämeren kanssa on Tihvinan-kanavan kautta, joka yhdistää +Laatokkaan vähän idempänä Volhovan suuta lankeevan Säsjoen eräiden +Volgaan menevien vesien kanssa, ja joka tuli valmiiksi v. 1812. Säs'in +ja Volhovan suut juoksuttaa toisiinsa pitkin Laatokan rantaa 10 virstan +pituinen, v. 1802 valmiiksi saatu Säs-kanava. Vielä kolmas tie Volgasta +Nevaan on Marian-kanava, joka yhdistää Belo-oseron ja Oniegan järvet, +josta jälkimäisestä Syväri juoksuttaa veden Laatokkaan, ollen edellinen +Volgan syrjä-jokien kanssa yhteydessä. Tämä kanava valmistui v. 1808. +Syvärin suusta taas kulkee Syvärin kanava pitkin Laatokkaa Säs'in +suuhun, joka kanava tuli valmiiksi v. 1810. Edellä mainittu +Tihvinan-kanava on myös yhteydessä Viena-joen (Dvinan) kanssa, ja sen +kautta Itämeri Vienanmeren (Valkean meren) kanssa. Näin selitettyäni +lyhykäisesti kaikki ne meriyhteydet, jotka Laatokan kanavaa myöten +saattavat tavaransa meren rantaan, en enää luulekaan ihmetteleväsi sitä +mahdotointa liikettä, joka tällä kanavalla on. Enin sitä myöten kulkeva +tavara on eloa, hedelmiä, nahkoja, pellavasta, liinaa, puu-tavaroita, +halkoja ja kiviä, ja juuri näiden tavaroiden tähden, jotka useasti +lastataan avonaisiin partioihin ilman erinäisittä laita-peitteittä, on +myös kielletty kanavalla höyry-aluksia käyttämästä, koska niistä +nousevat kipunat voisivat tämmöisten alusten kalliit lastit valkean +vaaraan saattaa. Tämä tulen kielto on niin kova, että treschkotissakaan +ei kannella saa tupakkaa eikä edes sikariakaan polttaa, ja meidän +matkatessa oli päällikkö, joka tämmöisistä rikoksista on +vastuun-alainen, saada sakkoa 25 rupl. hop. siitä, että eräästä +katsastus-paikasta oli nähty miehen treschkotin kannella savuja +vetelevän. Päällikkömme koki kumarrellen ja nöyrällä puheella lemmitellä +sen ala-upsierin vihaa, joka häntä tästä nuhteli, ja onnellisesti ohitse +päästyä tyhjensi hän kirouksilla ja sadatuksilla, joista Venäjän kieli +on niin sanomattoman rikas, kymmenin ja sadoinkin kerroin hätänsä sen +musikka-rukan päälle, joka syy-pääksi löydettiin. + +Näitä ja muita asioita oli treschkotissa hyvää aikaa katsastaa ja +miettiä. Matka-kumppalistani kävi aika vielä ikävämmäksi kuin minusta, +ja hän oli jo lakkaristansa näyttänyt minulle korttiakin, joilla muka +aikaa lyhentää. Vaan tähän huvitukseen en viihtinyt puuttua, ja pian +saikin kortti-kumppalin eräästä Saksalaisesta, joka eli missä kussa +Volhovan tienoissa ja jolla oli toimena halkojen ostaminen ympäristöltä +ja niiden Pietariin kulettaminen, josta etuja kehui sangen suuriksi. Hän +oli vielä nuori mies ja vasta 6 vuotta sitten Lihvinmaalta tänne tullut, +vaan oli jo niin tottunut maahan ja sen tapoihin, että käytöksessänsä +oli milt'ei venäläisempi kuin Venäläiset itset. Laatokan kaupunkiin +tultuamme oli minulla ensi työnä kuulustaa, tokko Lotina-Pellolle +lähteviä aluksia eli venheitä oli kaupungin rannassa. Tämmöinen +löytyikin pian, pienoinen kolmilaita venhe, keski-kohdalta katettu +molemmin päin avonaisella katoksella. Vaan kuin omistaja tahtoi minulta +tästä matkasta neljää hopearuplaa, kuin edellensä ilma oli sateinen, +tuulinen ja kylmä, niin päätin suostua entisen matka-kumppalini tarjoon +ja hänen kanssansa maata myöten lähteä, varsinkin koska maamatka paitse +muitta eduitta tuli huokeammaksi kuin venehin meneminen. Kumppalini +hankki matkallemme niin kutsutun tarantas'in ja piankin olisimme tästä +hyvästä paikasta olleet valmiit lähtemään, ell'ei Saksalainen, joka +kortti-huvituksesta ei vielä ollut kylläänsä saanut, olisi kiusannut +kumppaliani tälle siihen asti ei hyvää onnetarta vielä uudellensa +koettelemaan. Jo treschkotissa oli nim. toinen heistä ikäskuin leikin +vuoksi "pannut lautaan" kymmen-kopeikaisen, joka pian oli ruplaisiksikin +kasvanut. Heidän pelinsä ei ollut viisaampi sitä, jota meillä siaksi +kutsutaan, vaan sen lopetettua viimeinkin myöhään illalla, luopui +Saksalainen isommasta raha-summasta kuin koko minun matka-kassani oli, +eikä hyvällä mielellä meiltä jää-hyväisiä ottanut. Hänestä erottuamme +läksimme yötä myöten matkalle. Itsestä Laatokan kaupungista, joka elää +paraastansa läpi-kulkevien parkkojen kostitsemisesta, en voi muuta sanoa +kuin että sen kiveämättömät kadut sateisina aikoina ovat kurjat kulkea, +ja että kellä pitkä-vartiset voide-nahka-saappaat on, se pääsee +Laatokankin kaduilla ilman jalkojansa märäksi saamatta eteenpäin. Muuten +on Laatokka hyvin vanha kaupunki, sillä jo Venäjän valtakunnan perustaja +Rurik asettui ensin tähän paikkaan ja rakensi sen. Silloin oli se +kuitenkin paria kymmentä virstaa poikempana merestä, jolla paikalla, +nykyisen Uspenskojen kirkon seudussa, vieläkin sanotaan löytyvän +jäännöksiä. Nykyisen eli uuden Laatokan asetti Pietari Ensimäinen tähän +Volhovan suuhun. Tämä joki, jonka yli meidät saatettiin nuoraa myöten +vedettävällä lautalla, on leveä kuin järvi ja yön hämärässä näyttivät +sen rannat kauniilta. Volhovan itä-puolella on maa matalaa, tasaista, +enimmäksi osaksi metsätöintä aina Syvärin suurelle syrjä-joelle +Ojat'ille asti, jossa se ylenee vähän ja kasvaa männykköä. + +_Ladeinoje-Polessa_, karjalaksi _Latina- eli Lotina-Pellolla_, joka on +pieni piirikunnan kaupunki (ujesdnij gorod) Syvärin varrella, oli +aikomukseni ruveta muutamiksi viikoiksi asumaan, osittain erästä alettua +työtä päättääkseni, osittain myös paremmin Venäjätä oppiakseni. Vaan +tässä rähjässä ei voinut kunnon korttieria löytää, jonkatähden en kauan +arvellutkaan, vaan päätin heti pitentää matkani aina tänne +Petrosavodsk'iin, karjalaksi Savodoille, asti. Täältä kuvernöörin +olo-paikasta toivoin muassani vietävien avustus-kirjojen kautta voivani +läänin-hallitukselta saada jonkunlaisen käskyn maalla oleville +ala-virkamiehille auttaa minua matkallani, ja ilman sittä tiesin +pohjais-Tschuudein eli Vepsäläisten pohjaisimman ryhmän, jonka +ensimäiseksi työ-paikakseni olin katsonut, olevan vaan 60 virstaa +etelään päin tästä kaupungista. Matkastanikaan en kauan epäillyt +lähteäkö Syväriä myöten sen suuhun asti Oniegan rannassa ja siitä maisin +Petrosavodsk'iin, eli Aunuksen kaupungin ja maan kautta maata myöten, +siliä Aunuksessa toivoin tapaavani täällä eläviä luteerin-uskoista +Suomesta tulleita Suomalaisia, joiden tilan tiedustamista katsoin +velvollisuudekseni, ja toiseksi tahdoin myös vähän kuunnella Aunuksen +Karjalaisten kieltä, vaikka sen tutkiminen nyt ei juuri tarkoituksenani +ollut. + +Erottuani hyvästä matka-kumppalistani, joka läksi edellensä Vytegraan +päin, alkoi stantsan (postipaikan, kestikievarin) isäntä tarjota minulle +hevoisia ilman podoroschnatta eli tie-kirjatta, ja tingittyäni +kyyti-rahan kolmatta osaa huokeammaksi ensi vaadintoa päätinkin häneltä +hevoiset ottaa, joista tosin tulin maksamaan vähän enemmän kuin jos +podoroschna olisi ollut, vaan joten pääsin vaivasta ruveta sitä ja sen +antaja-virkamiestä kaupungilta etsimään. Juuri poies lähteissäni tuli +nuori mies hyvän-laisessa asussa sisä-huoneesta hoippuen ulos, +ja pyysi minulta anteeksi, että tultuamme stantsaan ja nimiämme +ylös-kirjoitettaessa häneen oli noussut se syntinen ja pakanallinen +ajatus, että minä, jonka nimi hänestä oli niin oudolta kuulunut, olisin +anglitschanin (engelsmanni)! Tätä ajatusta ja sen kanssa seuraavata +pelkoa oli hän jo kokenut lievitellä parilla kolmella viina-ryypylläkin, +vaan kuinka suuri oli hänen ilonsa, kuin oli kuullut Venäjän kieltä +puhuvani, ja kuinka suuri eikö hänen katumuksensa ollut, +oikea-uskoisesta eli toki oman tsaarin alamaisesta miehestä niin +hirmuista ajatelleensa! Pian tuli hän kumminkin tuntemaan että tosin +olin jälkimäinen, josko oikeauskoisuuden onnestakin täytyi ollani +ulkona, mutta hänen hyvätahtoisuutensa ei siitä vähennyt; hän oli muka +itsekin käynyt vieraassa maassa, nim. Libaussa, jossa oli ollut isänsä +(Pietarin kauppa-miehen) ulkomaalta tulevia tavaroita vastaan-ottamassa, +ja jossa häntä sinä yhtenä yön-seutuna, jonka siellä oli viettänyt, +hirmuinen ikävä oli vaivannut, kuin ei muuta ollut maan kielellä osannut +lausua kuin: _ihh weiss nit_. Sekä ikävätäni haihduttaakseen että +loukkaustansa hyväksi tehdäkseen tahtoi hän nyt kostitsemisen pyhää +velvollisuutta minua kohtaan täyttää, ja leppyjäis-kannut voin itse +valita joko viinana eli rommina. Loukkauksen, kuin se ajatusta ulommaksi +ei ollut tullut, voin hänelle kernaasti anteeksi antaa, mutta +leppyjäis-kannuille en ruvennut jäämään, vaan otin uudelta ystävältäni +kiireimmän mukaan jää-hyväiset ja läksin pois. + +Syvärin joki on Lotina-Pellon kohdalla, jossa Aunukseen päin menevä +saatetaan lautalla yli, kapeampi kuin sen väkevä syrjä-joki Ojat, jonka +poikki olimme muutamia kymmeniä virstoja ennen Lotina-Pellolle tultua +kulkeneet. Tien varrella Aunukseen päin ei Syvärin pohjais-puolella ole +kuin yksi kylä Venäläisiä. Jo toinen kylä, Mägrä nimeltä, noin 40 +virstaa joelta, on Karjalaista, jotka kieltänsä kutsuvat _Aunuksen eli +Livvin_ kieleksi, ja joiden ala täältä saaden ulottuu pohjaan päin aina +lähelle Vienan merta ja Lapin rajoille, ja lähelle Oniegan merta itää +kohti. Paitse kielessä, näössä ja tavoissa eroavat karjalaiset +käytöksessänsäkin Venäläisistä naapuristansa ja uskolaisistansa. +Karjalainen ei kumartele eikä livertele niinkuin Venäläinen, ja +kaluistansa voipi matkalainen olla täällä yhtä huoletoinna kuin +Suomessakin. Jutellakseni Mägrän stantsan vanhan isännän kanssa jäinkin +tähän yöksi ja Lotina-Pellolta oleva kyyti-mieheni sopi hänen +kerallansa, että tämä seuraavana aamuna saattaisi minut loppu-matkan (10 +virstaa) Aunukseen, johon asti edellisen oli minua kyydittävä. Näiden +Karjalaisten kieli on jo hyvin venäläistynyttä, joka ei ihme lienekään. +Ukko jutteli ennen "pajatetunkin" (lauletun) Livviksi, vaan nykyisen +rahvaan sanoi hän vaan laulavan venäjänkielisiä "pajuja" (lauluja). +Entiseen aikaan oli Syvärin pohjais-varsi ollut kokonansa Karjalaisten +vallassa, vaan Pietari Ensimäinen, joka Savodojen laitoksia +rakentaessansa useasti matkasi sinne ja kerran ratsain kulkiessansa +Lotina-Pellolta suoraan Savodoille oli lähellä Syväriä tavannut kylän, +jossa häntä ei oltu "ellennetty" (ymmärretty), oli antanut käskyn, että +kaikkein Karjalaisten piti Venäjän kieltä oppia, jota käskyä ei +kuitenkaan jaksettu täyttää muualla kuin Syväriä lähinnä olevissa +kylissä ja näin olisivat näiden asujat karjalaisista Venäläisiksi +muuttuneet, näin venäläisyyttä muuhunkin Karjalaan enemmän tullut. On +näiden eteläisten Karjalaisten kielessä toistakin vierasta ainetta, nim. +tschuudilaista eli vepsäläistä, varsinkin idempänä, Pyhäjärven +pogostalta alkain aina Savodoille asti. Tämän seurakunnan tienoissa +kulkee se Suomen maan-selästä tuleva mäki-harjanne, joka katoo Syvärin +ja Oniegan seuduissa, ja saattoi entiseen aikaan olla Vepsäläisten ja +Karjalaisten rajana, sillä heti sen itä-puolella tapaat kielessä sen +muutoksen, että esim. d, jota Karjalan kielestä ei löydy, kuuluu hyvin +puhtaasti ja selvästi (_meiden, teiden, andan, kandon_), ja että rahvas +kutsuu kieltänsä _Lyydin_ kieleksi ja itsiänsä Lyydiköiksi, jolla +nimellä minuakin kunnioitettiin. Puhtaita Tschuudeja (Vepsäläisiä) +näiden tienoitten asujat eivät kuitenkaan ole, vaikka vepsäläinen aine +heidän karjalaistuneessa kielessänsä on epäilemätöin ja heti tuntuva. +Vepsäläisiä, joita täkäläinen rahvas toden mukaan tietää eläväksi +etelään päin Savodoilta, kutsutaan täällä _Schoksalaisiksi_, ja kartalle +katsoessani löysinkin näiden mainitussa ryhmässä _Schoksa_-nimisen +kirkkokunnan ja saman nimen olen eräällä pienellä, Syväriin juoksevalla +joella läänin etelä-osassa nimenä tavannut. _Vepsäläis_-nimeä ei +tuntenut kukaan, eli sanottiin Vepsäläisiksi pohjempana eläviä +Karjalaisia. Vasta, paremmat tiedot asiasta saatuani, tahdon sen +sinullenkin tarkemmin selittää. -- Mainitulta Mägrän ukolta sain myös +tietää, että täkäläisten "Suomalaisten" (luteerin-uskoisten) ylevin mies +Jörän Turunen, josta Pietarissa jo olin kuullut, varmaan oli huomenna +tavattava Aunuksen kaupungista. + +Täällä on mm. torikaupan laita aivan toisin puolin kuin meillä. Täällä +kulkee talon-poika kaupunkiin ei myömään vaan ostamaan, sillä viikon +tarpeet lihassa, voissa, kalassa, "kartohvelissa" ja muissakin aineissa +haetaan aina pyhänä Aunuksen "rinkalta" (torilta). Myös keräytyy rahvas +tänne huvituksen vuoksi ympäristön metsä-kylistä, ja illalla lopettaa +jokainen juhlansa niin, että juopi maan-tien varrella olevissa +kapakoissa päänsä täyteen koko viikon edestä. Tämä elämän-laatu on +luteerilaisillakin tavaksi tullut, ja sentähden voi niitä, niinkuin +sanottu on, huomenna joukolla tavata Aunuksessa. -- Aamulla varahin +läksimme siis isännän kanssa liikkeelle, vaan tietämättäni löysin +"telegalla" kaksi matka-kumppalia, joista ei minulle oltu mitään +virketty. Toinen, joka istuihen rinnalleni, oli viinan-myöntioikeuden +vuokranneella puukhollarina ja palasi nyt Lotina-Pellon tiellä olevien +kapakkojen viikko-tuloja keräämästä Aunukseen, ja toinen taas, ukon +viereen ajajan-istuimelle ruvennut, oli hänen apulaisensa. Koska +heidänkin kauttansa voin jotakin tietoa saada maan elosta ja olosta, +niin annoin heidän olla paikoillansa, ja viina-puukhollari oli niin hyvä +ja pyysi minua korttieriin luoksensa. Myös oli hänen ilta-puoleen +mentävä Savodojen tietä myöten 45 virstaa yhdenlaiselle asialle kuin +nykyinenkin matkansa oli ja tarjoutui minulle edellensäkin +matka-toveriksi ja kyydin-osamieheksi, luvaten Aunuksessa hevoiset +hankkia ja vakuuttaen koko Savodojen tiellä podoroschnaa ei tarvittavan, +josta raha vaan menisi turhaan ja jota nyt pyhä-päivänä ei saisikaan +ennenkuin jos ilta-puoleen, pyhän ohitse mentyä. Näitä viimeisiä +lauseita en uskonut tosiksi, sillä nähtävästi tahtoi hän vaan minusta +saada kyydin-puolentajaa itsellensä, jonka tähden en matkastakaan voinut +mitään varmaa sanoa. Kaupunkiin tultua, jonka, muista pitkin +Ylösen-jokea (ven. Olonka) olevista kylistä, eroitti vaan eräistä +maalatuista taloista ja niin-kutsutusta gostinnoj-dvor'ista +(kauppa-kartanosta), alkoi rahvasta kokoutua torille, jonne minäkin +läksin heidän elamoitsemistansa katsomaan, edellä mainittua Turuista +kuulustelemaan ja häneltä täällä elävien maan-miesteni tilaa +tiedustelemaan. Näistä sain piankin yhden käsiini ja sen avulla löytyi +Turunenkin. Hän niinkuin muutkin täällä elävät Suomalaiset ovat tänne +tulleet nälkää pakoon köyhemmästä kotimaasta ja oleksivat kasakoina eli +päiväläisinä täkäläisten talonpoikien työssä, joten työntekijä mies +voipi kesässä ansaita noin 25-40 hopearuplan paikoille. Useammat näistä +maan-miehistämme ovat kotoisin Karjalasta (Ilomantsin, Pielisen, +Nurmeksen ja Liperin pitäjistä); Savolaisia ei täällä taida olla kuin +juuri joku nimeksi. Enimmät heitä elävät Aunuksen piirikunnassa, vähempi +osa Syvärin joella alusten ja lauttojen kulettajina, ja vähin muissa +osissa tätä lääniä. Harvalla on oma mökkinsä, sillä ansiot menevät +kädestä suuhun, vaan leivässä kertoivat hyvin pysyvänsä. Sitä vastaan on +hengellisestä ravinnosta suuri puutos. Ennen oli Novgorod'ista käsin +Saksalainen luteerin pappi kerran kesässä käynyt Aunuksessa, lapset +ristinyt, parikunnat vihkinyt ja haudat siunannut. Vaan kuin tämä pappi +ei ollut sanaakaan Suomen kieltä eikä edes Venäjätäkään osannut, niin +arvaa jokainen, kuinka vähän hänestä oli apua ja lohdutusta heidän +hengelliselle tilallensa. Niin joku aika takaperin määrättiin +Suomessa erityinen pappi niitä luteerilaisia varten, joita elää +venäjän-uskoisissa seurakunnissa pitkin rajaa, ja tämä (tätä nykyä +vara-kirkkoherra David Sirelius, jonka olo-paikka taitaa olla +Pitkärannan ruukki) on hyvä-tahtoisuudesta ruvennut kerran vuodessa +käymään Aunuksenkin luteerilaisille saarnaamassa. Vaan vielä näinkin on +näiden poloisten hengellinen tila surkea, sillä kuinka paljo voipi 7 eli +8 sataa henkeä, joka määrä luteerilaisia Suomalaisia täällä kaikkiansa +on, nauttia yhtä ainoaa opettajaa parissa eli kolmessa päivässä +vuodessa? Ja näin ei ihme olekaan, että joku jo kreikankin uskoon on +mennyt, sillä Karjalaiset pilkkaavat luteerilaisten uskoa ja +"mainittelevat (viekoittelevat) heitä niinkuin kehno (piru) sielua," +joten eräs vaimo lausui, isäinsä uskosta luopumaan. Olletikin kuuluvat +täällä syntyneet lapset, jotka parempaa eivät ole nähneet, olevan +taipuisat Venäjän uskoon, sillä lapsia, jotka jalalle päästyänsä +lähetetään joko kerjäten eli muuten henkeänsä elättelemään, ei +vanhemmilla ole suurta tilaisuutta opettaa eikä hoitaa. Tässä asiassa on +nimitetty Turunen kuitenkin paljon hyvää vaikuttanut. Hän on nim. +useampia kymmeniä vuosia takaperin ruvennut vähäistä maksua vastaan +lapsia joutoajoillansa opettamaan, ja monen täkäläisen Suomalaisen onkin +luku-taidostansa häntä kiitettävä. Vaivastansa ei Turunen, paitse sitä +hyvin vähäistä minkä lasten vanhemmat ovat voineet häntä korvata, ole +saanut muuta kuin kerran 85 ruplaa hop., joka raha hänellä annettiin +Suomen ministeriltä Pietarissa enemmin sen vuoksi, että hän toimittaa +lukkarinkin virkaa jumalanpalvelua pidettäessä. Turunen on pieni, +terävä-näköinen ukko, lasten opetukseen kuitenkin jo liian vanha ja +kukaties vähän ryyppyynkin menevä. -- Lasten opettaminen ja jumalisuuden +harjoittaminen on vaikea senkin puolelta, että kirjoja on vähä ja niiden +saanto milt'ei mahdotoin. Minulla oli muassani heille muutamia +testamentteja, ja sanoilla ei voi kertoa sitä iloa ja onnea, joka niille +hyville lukijoille tuli, joille Turunen nämä jakoi. Siunaukset minulle +ja niiden lahjoittajalle, eräälle Amerikkalaiselle kauppa-miehelle +Pietarissa, olivat loppumattomat, ja muuan näistä onnellisista, nuori +täällä syntynyt vaimo, työnsi minulle väkisen vasta-lahjaksi +puoltatoista syltä pitkän puna-kirjoilla päitetyn pyhke-liinan, +tavalliset Karjalassa, jonka viimein otinkin vastaan sen hyvän sydämen +tähden, jolla se annettin. Jos maamme kirjan-kustantajat tahtoisivat +näiden vieraassa maassa elävien köyhien maan-miestemme valoksi +kustantamistansa kirjoista lahjoittaa joita kuita kappaleita, niin +luulisin heidän harvoin siunauksesta niin rikkaan työn sekä heille +itsillensä että kanssa-ihmisillensä tehneen kuin tämä olisi. +Lahjoitettavat kirjat saisivat olla mitä lajia tahansa, vaan +arvattavasti olisivat kelvolliset hengelliset kirjat saajille +rakkaimmat. Lähettää tämmöisiä lahjoja voisi edellä mainitulle +vara-kirkkoherra Sireliukselle Sortavalan kautta, jonka mielellänsäkin +luulen vaivaksensa ottavan niiden jakamisen Aunuksessa. Toinen anomus, +jonka heidän puolestansa kannan Suomen maalle, vaan jonka täyttämystä en +uskalla toivoa, olisi se, että heitä Esivallan puolesta autettaisiin +jonkunlaisen rukoushuoneen joko rakentamiseen eli edes hyyräämiseen.[4] +Jumalan-palvelua on tähän asti pidetty jossakussa kerraksensa hyyrätyssä +isommassa huoneessa Aunuksen kaupungissa. Hyyriä on useasti pitänyt +maksaa kymmenin ja kaksintoista hopearuplin, ja koko rahvas-joukko ei +ole kuitenkaan mahtunut sisään Jumalan sanaa kuulemaan. Ei taitaisi +liika olla, jos maamme yhteisistä varoisia joku 3 eli 5 sataa ruplaa +tähän tarpeesen käytettäisiin, koska nämä Aunuksen luteerilaiset +kumminkin ovat maamme lapsia ja alamaisia ja vuotisen veronkin (4 +hopearuplan paikoille) passi-rahana maksavat Suomen hallitukseen. Jos +varsinainen herran-huone kerran tulisi hankituksi, olisi papin saaminen +helppo asia, sillä yhden opettajan sanoivat itsetkin ilman muiden avutta +voivansa hyvästi palkita, ja nuorille, vaikutusta isooville pappiloille +olisi täällä mitä soveljain työ-paikka. Lähetyksen asiaan pakanoiden +kääntämiseksi vieraissa valloissa annetaan meilläkin lahjoja, joka tosin +on kiitettävä teko; täällä olisi lähetyksen keto oman maan rajalla, +omien maa-miesten seassa, jotka tosin eivät ole pakanoita. Eivätkö +jumaliset hyvän-tekijät ja hyvän-teon seurat tahtoisi näitä kurjia +maan-miehiämme auttaa rukous-huoneen tekoon? He ovat vielä yksiä +Suomalaisia kuin kaikki muutkin koti-maan helmassa istuvat, +onnellisemmat maa-miehet. Katovuodet ja tämän koto-maan kova luonto ovat +heidät tänne ajaneet, ja vaikka leivän tosin ovat täällä löytäneet, niin +riippuvat heidänkin kantelensa paju-puilla, he istuvat hengellisessä +surussa ja pimeydessä, ja useampi toivoo koto-maan rakkaassa povessa +edes viimeisen lepo-kammion saavansa. + +Turusen ja muiden Suomalaisten kanssa hyvän osan päivää +vietettyäni, läksin viimeinkin korttieristani uudellensa kaupungille, +tiedustamaan kuinka podoroschnan saamisen laita oli; sillä ilman +semmoisetta taika-kalutta ottavat kyyditsevät tavallisesti kaksin +ja kolmin-kertaisenkin maksun kuletuksesta, jossa asiassa +viina-puukhollarini kiitosta Savodojen tiestä en uskonut todeksi. +Tultuani siihen virka-paikkaan, josta tie-kirja oli lunastettava, oli +virka-mies jo kerinnyt mennä kotiinsa, ja tänne mentyäni ei hän sanonut +pyhä-päivänä voivansa sitä antaa; joka oli hänellä vaan tyhjä, +luusimisen tilaa aukaiseva, estelmys, sillä lakia myöten pitää tie-kirja +antaa yölläkin. Luusimaan häntä en ruvennut, sen siaan otin taskustani +kreivi Armfelt'in minulle annetun avustus-kirjan, jossa hän vaatii +virka-miehiä ja -kuntia minua edespäin auttamaan, ja tämän kirjan +luettuansa olikin virka-mies heti valmis lähtemään virka-huoneesensa, +mutta neuvoi minun sitä ennen menemään poliisi-mestarin tyköön ja siltä +kirjallisen luvan tie-kirjan antamiseen hankkimaan. Poliisi-mestari, +vanha hyvän-tahtoinen ukko, pani kohta suoritettuani karttarahan +"piisarinsa" tätä kirjaa kirjoittamaan, ja sitä odottaessani oli hän +hyvä ja tarjosi tupakkaakin, kuitenkin vasta sen jälkeen kuin hänen +läsnä olevalle rouvallensa surkeasti murretulla kielellä olin saanut +selittäneeksi, kuinka julman paksut ja missä hirmuisessa ase-voimassa +Veaporin muurit olivat, ja että Dundas varmaan oli sarvensa taittava, +jos niitä kävi puskemaan. Viina-puukhollari ei ollut uskoa silmiänsä, +kuin näki tie-kirjan kädessäni; hän oli tingannut ja tuottanut hevoiset +meille valmiiksi. Vaan nyt olin minä matkan isäntänä ja huokeammasta +saataville posti-hevoisille otin hänen vaan sillä väli-puheella, että +yksinänsä suoritti kolmannen hevoisen makson; sillä parilla, tavallinen +hevoisten määrä yhdelle ja kahdelle matkustavaiselle, ei keväisen ja +syksyisen tie-rikon aikaan saa kulkea kuin yksi henki, ja kokonansa +kieltää häneltä tätä etua en tahtonut, koska olin hänen luonansa päivän +asunut. + +Tästä kulki matkani vähillä katkelmilla yhtä suoraa 15 peninkulmaa aina +tänne Savodoille asti. Keskojärven ja Pyhäjärven posti-paikkojen välillä +tuli melkein keskikohdalla minulle matkustava herras-mies vastaani. +Kyyti-pojat rupesivat kuletettavien vaihtoa tuumaamaan, ja kuin minä +_karjalaksi_ vastasin poikani kysymystä, tokko tämmöinen vaihto sai +tapahtua, niin äkkäsi vastaan-tulija matkustaja Suomesta olevani, ja +rupesi selvintä ruotsia puhumaan. Se oli maa-mittauksen päällikkö tässä +läänissä, hovi-neuvos L., josta minulle hänen kotiin palattuansa on +paljon hyvää ja apua itsekussakin kohdassa ollut. + +Vaan tätä enemmän en tällä kertaa uskalla kärsivällisyyttäsi +väärin-käyttää ja lopetan jo vähäisten matka-seikkojeni kertomisen. +Luonnosta Aunuksen ja tämän kaupungin välillä sanon vaan sen, että se on +melkein yhdellaista hieta-kangasta ja suokkoa kuin Suojärven seutu +Suomessa. Edellä mainitsemani harjun tienoossa luulet jo Suomessa +olevasikin, sillä sen tienoon mäet, lammit, kasket ja aidat, joita +kaikkia Venäjällä ei näe missään, tekevät tämän yhtälöisyyden hyvin +pettäväksi. Vaan pian muistuttavat kärrien hirmuiset täräykset yhtä osaa +ruumistasi ja sen kautta koko olentoasikin, että tälle tielle ei ole +suomalainen nimis-mies silmää luonut, ja aina itää kohti rientävä +matkasi sanoo, että Suomen päivässä et vielä kaualle aikaa saa itseäsi +lämmitellä. + + + +Toinen Kirja. + +Vosneseniessä 10 p. elok. 1855. + +Armas Ystävä! Nimeä _Vosnesenie_, vaikka se tässä maassa on hyvin tuttu +lavealta ympärinsä, et varmaan ole koskaan kuullut, eli kuullunnakin +olet sen jo monta kertaa ennättänyt unohtaa. Jos kuitenkin aukaiset +Suomettaren vuosi-kerran 1848 ja etsit numeron 3, niin olet Lönnrot'in +siinä löytyvästä matka-kertomuksesta näkevä, että tätä nimeä jo on +ennenkin mainittu Suomen kielellä, ja tätä kieltä vasten matkustavaa +Suomalaista jo ennenkin Vosneseniessä nähty. Tämä paikka löytyy Syvärin +suussa tämän joen lähteissä Oniegasta, on ennen ollut vaan pienoinen +maa-kylä ja vaikka sillä ei vieläkään ole kaupungin oikeuksia, niin on +se kumminkin paremmin rakettu kuin yksikään meidän pienemmistä +kaupungistamme ja sen liike semmoinen, että harvassa Suomen kaupungissa +nähdään enemmän rahvasta ja tuskin yhdessäkään niin paljo aluksia kuin +Vosneseniessä ja sen edustalla. Jo Lönnrot mainitsee, näyttääksensä +tämän paikan liikettä, että siinä hänen matkatessansa löytyi ainoastaan +viininmyöntä-paikkoja neljä kappaletta, mitä sitten muuta kauppaa. Vaan +siitä ajasta on paikka vaurastunut monin kerroin, sillä muutamia vuosia +takaperin avautui kaupan-kululle uusi Oniegan-kanava, joka Vytegran joen +suusta Syvärin suuhun kierrättää Oniegan meren, niin vaarallinen +kömpelille joki-aluksille, vaan jonka poikki heidän ennen tämän kanavan +valmiiksi saatua kumminkin täytyi vaivoin pyrkiä. Alusten päästyä +Oniegan kanavasta muutetaan lastit Syvärin koskien tähden pienempihin +aluksihin, joka tapahtuu Vosneseniessä, ja tästä sen vilkas liike. + +Vaan kuin Vosneseniestä, sen monista kauppa-puodista, masto-metsästä sen +rannassa, niistä sadoista tuuhea-partaisista kauppa-miehistä, jotka +kävelevät sen ranta-kadulla odottaen jauho- eli pellavas-aluksiansa, ja +joiden lihavat niskat todistavat, että heillä kukkarot on vielä +lihavammat, -- kuin kaikista näistä ei liene tarvis sen enempää +kertoani, niin käännyn kirjani pää-aineesen matkaani. Ihmetellet kyllä, +että sitten viime kirjani kirjoitettua en ole kerinnyt matkata enempää +kuin ne 130 virstaa, mitkä Savodojen kaupungista on tähän paikkaan. Ja +ihme olisi se ehkä itsestänikin, ell'en tarkoin tietäisi, miten aika on +mennyt. Savodoilla viipymiseni kaikkia syitä ei tässä käy mainitseminen. +Niinkuin edellisessä kirjassani mainitsin oli pää-tarkoitukseni täällä +valmistella erästä ennen alettua työtä ja myös samalla Venäläisten +keskessä eläen, heidän kieleensä ja tapoihinsa tottuani. Ja näissä +katsannoissa en voikaan Savodoilla oloani katua. Jälkimäistä +tarkoitustani vasten olin matkalla sinne tehnyt sen päätöksen, että +koska tämä kaupunki on lähes 8 tuhannen hengen asuin-paikka, niinmuodoin +isompi kuin Viipuri, ja luultava oli, siinä useampiakin ravinto- ja +korttieri-paikkoja matkalaisia vasten löytyvän, minä majani ottaisin +vaan niin-kutsutussa _hartschevnassa_ eli talon-poikaisessa +ruoka-talossa, jossa hinnat olisivat huokeat ja Venäjän kieltä voisi +kyllin kyllä kuulla, jota vastaan kalliimmissa, saksalaisissa +ravinto-paikoissa, joita Savodoilla päätin löytyvän useamman kuin yhden, +kävisin vaan kerran eli kahdesti viikossa aviisit lukemassa. Tämä niin +kaunis päätökseni kävi, niinkuin moni muukin sitä laatua, turhaksi, +sillä kohdatessani, niinkuin edellisessä kirjassani mainitsin, Aunuksen +ja Savodojen välillä maa-miehen L:n, sain häneltä tietää, että tässä +hyvässä kaupungissa ei löytynyt yhtäkään ravinto-paikkaa, ei edes +hartschevnaakaan, ja että korttieria niin muodoin oli vaikea saada, vaan +erään porvarin, syntyänsä saksalaisen ja nimeltä Vogel'in, sanoi hän +kumminkin matkalaisille tekevän sen arvon, että majan antamisella auttoi +heidän kukkaroansa hoikemmaksi. Suloiset hartschevna-ajatukseni +hajoisivat siis kuin tuhka tuuleen ja kaupunkiin tultuani riensin herra +Vogel'in taloon. Hinnoilla suukauden elosta hänen tykönänsä sovimmekin +pian, vaikka ensi iltana torasimme vähän siitä, että herra Vogel'illa +makuu-siaksi minulle ei ollut antaa muuta kuin vanha iän-ikuinen sohva, +jonka katteen väriä oli mahdotoin eroittaa siihen pinttyneen lian +paksuudelta. Tähän lisäsi hän viimein kuitenkin, ainoastaan sen tähden +että minä olin Suomesta, pienoisen pään-aluksen ja lakanan, jota +kumminkaan koko olin-ajallani ei sen kovemmin muutettu, ja tästä saaden +elimme kaiken ajan suurimmassa sovussa ja ystävyydessä. Herra Vogel oli +kotoisin Mecklenburg-Strelitz'istä ja viraltansa leipuri. Hän oli 23 +vuoden vanhana lähtenyt kotoansa Tanskanmaan ja Suomen kautta täällä +Venäjällä lykkyänsä etsimään. Pietarissa olikin jo saanut onnea helmasta +kiini sen verran, että oli asettanut oman leipurikauppansa, vaan sitten +oli se taas ryöstäytynyt hänen käsistänsä, jonka tähden hän vielä kerran +oli lähtenyt sitä etsimään ja viimein asettunut Savodojen kaupunkiin. +Täällä olikin onnetar taas ilmestäinyt hänelle, tällä kertaa pienen +Venakko-tallukan muodossa, jonka kanssa herra Vogel oli myötä- ja +vastoinkäymisensä yhdistänyt. Tämä hemmetär oli vielä minunkin +Savodoilla ollessani aika sievä, ja suki päänsä vielä nytkin kahdesti +päivässä pomada-voiteen kanssa, niin että emännän askelet, niinkuin sen +pitääkin olla, "tippuivat rasvasta," ja hänen olentonsa ilmoittihen +kaikille talon asujille hajulla, nim. hyvällä hajulla. Lisäksi tämän +hempeyden toi hän isänsä perintönä herra Vogel'ille talon eli, hänen +nimeensä katsoen, pesän, josta moni tosin olisi voinut päättää häntä +harakaksi, vaan joka kumminkin oli tyhjää parempi. Moni olisi herra +Vogel'in siassa ollut tyytyväinen tähän onneen, vaan niin ei hän. Vaikka +hän oli selvä venäläinen, vaikka äitin-kielensäkin oli jo niin +unhottanut, että puhui sitä sangen huonosti, ei hän koskaan voinut +unhottaa kotoansa, niinkuin useampi hänen maan-miehistänsä tekee, vaan +ikävöitsi suuresti sinne takaisin. Aina kuin joku matkalainen läksi +hänen tyköänsä Pietariin päin, istui hän kauan aikaa portaillansa +kallella päin, ja kiitti onnelliseksi sitä, joka pääsi "Europaan," joka +herra Vogel'in mielestä alkoi Pietarissa. Näinä surullisina hetkinä +valitti hän omaa kohtaloansa, joka oli sitonut hänen Savodoille ja katui +suuresti, ett'ei ollut edes Suomeen jäänyt, jossa rahvas hänestä oli +ollut niin hyvää, katui sitä enemmin, kuin minulta kuuli, että muutamat +hänen entisistä työ-kumppalistansa Helsingissä, jotka nimitti, olivat +leiponeet itsensä mahtaviksi porvareiksi ja suurten talojen isänniksi, +jonka onnen muka hänkin varmaan olisi käsittänyt, jos olisi ollut älyä +sinne jäädä. Tätä herra Vogel'in tyytymättömyyttä nykyiseen tilaansa +elättivät hänen veljeltänsä Mecklenburg-Strelitz'istä useasti tulevat +kirjat. Tämä veli, perinyt heidän isänsä hevois-kaupan, oli laajentanut +sen ja ulko-arvossa niin kohonnut, että muka oli ruhtinallinen +talli-mestari ja että hänellä joka viikko kävi vierasna maan ensimäinen +ministeri, vieläpä toisinaan perintö-ruhtinaskin. Tähän korkeuteen oli +nyt ovi avoinna Savodojenkin Vogel'illa, sillä se kaikessa muussa +onnellinen mies oli lapsitoin, ja kirjoissansa lupasi hän ottaa veljensä +pojan otto-pojaksi ja perilliseksensä, jos tämä perheinensä tulisi +takaisin koti-maahan. Kiihoittaaksensa meidän Vogel'in muuttohalua oli +veli myös kirjoittanut, kuinka hän varsin alkaen veljeänsä vasten oli +ruvennut säästämään viiniä, ja kuinka hänen kellarissansa jo löytyi +neljä sataa putellia vanhaa viiniä veljen juoda tuliaisiansa. Herra +Vogel'in kiihko päästäksensä Savodoilta ei näin muodoin ollutkaan +ihmeteltävä, sillä tässä paikassa ei hän ukko-parka ollut maistanut +märkääkään kelvollista, saatikka puhdasta, sekoittamatointa viiniä. Entä +sitten kotimaan olut! entäs sen soitot, sen tanssit ja muut huvitukset, +joita herra Vogel täällä ei koskaan ollut nauttinut, vaikka kyllä oli +kuusi vuotta peräkkäin istunut ensimäisenä jäsennä kaupungin duumassa +(magistratissa). Mutta kuinka päästä, sillä hän oli kahtalaisesti +sidottu Savodoihin? Hän oli nainut Venakon, ja nainut Venakon, jolla oli +talo. Jospa rakkaudenkin voimaan voi sen verran luottaa, että se vetäisi +vaimon miehensä kanssa vieraasen maahan, jossa kieli, usko, tavat olivat +hänelle aivan oudot, niin ei taloa kuitenkaan voinut telegalle nostaa, +niinkuin sen pienen Venakon. Ja taloansa oli Herra Vogel jo kaupinnut +kokonaisen vuoden, vaan turhaan. Juuri minun pois-lähtiessäni ilmautui +viimein ostaja, he syntyivät hinnoilla, ja jo tänä syksynä lentää herra +Vogel muiden matka-lintujen kanssa ilolla ja riemulla takaisin +koti-maahansa, vieden muassansa siitä onnesta, jota hänen nuori mielensä +sieltä lähtiessä niin hohtavilla karvoilla oli kuvastellut täällä +tavattavan, ei paljon muuta kuin poikansa ja pienen Venakkonsa. Herra +Vogel'in elämä-kerta kuvaa monen muunkin, varsinkin Suomalaisten, onnen +etsimistä tässä maassa. + +Mutta jo arvellet: näin emme pääse koskaan matkalle, lorutessasi herra +Vogel'ista ja hänen suruistansa ja iloistansa. Tosi kyllä, mutta +Savodojen kaupungissa ei löydykään paljo muuta merkillisyyttä +matkalaisen kertoa kuin herra Vogel, joka myös nyt eroaa siitä. Vaan +leikkiä puhumatta on tässä kaupungissa vielä kaksi muutakin +merkillisyyttä. Ensinkin tykki-tehdas. Kaupungin läpi juoksevan pienen +joen eli puron varrelta tyynessä laaksossa on tämä paikka, jossa sodan +kauheimmat kalut tehdään. Jos tässä yhdeltä puolen on huvittava nähdä +esim. kuinka sisus siihen rauta-pölkkyyn, josta tykki syntyy, ihmisen +taidosta leikkautuu melkein yhtä keveästi kuin puuhun, on toiselta +puolen surkea katsoa, millä taidolla, ahkeruudella ja tyynellä mielellä +työ-miehet esim. taputtelevat kiini sen rauta-peltisääryn, jossa ne +hirmuiset kartessit lykätään tykin sisään, ja joissa kussakin on +kukaties sadoille loppunsa. Tehtaan pihalla seisoo pieni katos aituuksen +kanssa, jonka sisässä löytyy kaksi tykkiä, säilytetyt muistoksi keisari +Aleksanteri Ensimäisen käymisestä tehtaassa. Näistä on toinen +muistollinen sen tähden, että keisari vähän aikaa oma-kätisesti teki +työtä sen silityksessä, ollen se kohta tykin pintaa, jota hän takoi, nyt +hopea-lastoilla merkitty, toinen taas on merkillinen sen vuoksi, että se +valettiin keikarin iäsna-ollessa ja sai nimeksensä: _Pacificator +Europae_.[5] Toinen rauhallisempi merkillisyys Savodoilla on se kaunis +kaupungin puisto tykkitehtaan ja Oniegan välillä kahden puolen mainittua +puroa, jonka kiitokseksi lienee kyllä, jos sanomme, että se vetäisi +vertoja Helsingin yhteiselle puutarhalle, jos vaan olisi vähän suurempi +ja jos nim. siinä löytyisi mitään, joka olisi sinne-päinkään kuin +Kaisaniemi. + +Ja nyt emme enää voi Savodoilta mitään kertomisen arvoista löytää, jonka +tähden olemme valmiit lähtemään matkalle, Vepsäläisten, Lyydikköjen eli +pohjais-Tschuudein kieltä kuuntelemaan. Näiden piiri alkaa noin 30 +virstan päässä Savodoilta etelään päin pitkin Oniegan rantaa, jossa +_Schoksu_ (eli _Schoksa_, niinkuin edellisessä kirjassani kirjoitin) on +ensimäinen heidän seurakuntansa. Seuraavat neljä seurakuntaa ovat ilman +sitä samaa kansaa: _Scholtdjärv, Kalaig eli Kalajeg ja Himjeg_, kaikki +neljä Oniegan rannalla, ja _Mägi_, oleva vaan puolella Scholtdjärvestä. +Viimeiset tschuudilaiset talot etelään päin tässä ryhmässä ovat noin 15 +virstaa Syväriltä, ja niinkuin Syvärin länsi-päässäkin jo löytyy +ummikkovenälaisiä tämän joen pohjais-puolella, niin elää niitä sen +itäisenkin pään pohjoispuolella noin parin kolmen kylän paksuudelta. +Tschuudit itset kutsuvat kieltänsä Lyydin kieleksi, vaan Karjalaiset +pohjais-puolella Savodoja sanovat sitä Schoksun-kieleksi, varmaan +sentähden, että Schoksu on heihin päin ensimäinen lyydikkö-seurakunta. +Mitä tämä sana Schoksu merkitsee, en ole voinut selittää; samoin en +ymmärrä nimeä Himjeg, jonka jälkimäinen tavut on suomalainen sana +_joki_; nimet Kalajeg ja Mägi selittävät itset itsensä, jota vastaan +Scholt-djärv on suomeksi _Soutujärvi_, sillä _scholdan, scholdta_ on +suomen-kielinen sana: soudan, soutaa. + +Viimeksi mainitun seurakunnan kirkolla otin minä olo-paikkani, osittain +sen tähden, että se on juuri keskellä ryhmää ja kieli siinä +toivottavasti piti olla puhtainta, osittain senkin vuoksi, että +Savodoilla ollessani olin saanut muutamia sen talon-pojista tuttavikseni +ja erään kanssa jo korttteristakin hänen tykönänsä sopinut. Tultuani +kylään rupesi hän vielä, arvattavasti hyvästä palkasta, kielensäkin +selittäjäksi minulle ja sainkin hänestä sangen hyvän apu-miehen, sillä +hän osasi kirjoittaa ja oli hyvin selvä venäjän kielessä. Tämän kielen +yhtäläisyys sen murteen kanssa, jonka Lönnrot on tutkinut ja selittää +väitöksessänsä, on suurempi kuin voisi toivoakaan, muistaessa, että +näiden murretten väliä on enemmän kuin 200 virstaa. Kumpikin +lyydikkö-ryhmä, tämä Oniegan rannalla ja se etelään päin +Lotina-Pellolta, jossa Lönnrot teki tutkintonsa, ovat siis aivan yhtä +kansaa. Mutta kuinka se muuten niin tarkka Sjögren voi päättää tämän +kansan ja Inkerin-maalla elävien Vatjalaisten heimolaisuutta niin +suureksi, että heille antoi yhteisen nimenkin, sitä on vaikea ymmärtää, +sillä kielet todistavat toista. Epäilemättä on Lyydin ja Vadjan kielten +välillä suurempi heimolaisuus kuin esim. Lyydin ja Karjalan kielen, +koska molemmat ynnä Virolaisten ja Suomen Hämäläisten kanssa kuuluvat +Jäämien eli Hämäläisten kansakuntaan, jonka kieli niin monessa kohdassa +merkillisesti eroitaksen Karjalaisten lavea-piirisestä murteesta. Vaan +joka Vadjan kielen on tarkemmin tutkinut, on pian havaitseva, että sen +yhtäläisyys Viron kielen kanssa on paljoa suurempi kuin yhtäläisyys +Lyydin kanssa, ja että sen syystä voipi kutsua vaan Viron kielen +murteeksi. Jos emme eri kieleksi lue Liivin kieltä, joka näyttääkin +olleen ainoastaan vanhempi muoto Viron kielestä, niin tulee näitä +Jäämiläisiä sisaruksia vaan kolme, nim. Virolaiset, Lyydiköt ja Suomen +Hämäläiset, joiden jälkimäisten kielestä kuitenkin Karjalaisuus on +kuluttanut pois monta tämän heimokunnan yhteistä tunnusmerkkiä. +Tschuudin nimi, jos tätä vieras-kielistä nimitystä vielä tarvittanee +suomalaisessa kansa-tieteessä, on siis ulotettava Virolaisiinkin, sitä +enemmän, koska Venäjän vanhoissa aika-kirjoissa heitäkin useasti +mainitaan sillä nimellä, koska esim. Peipuksen järveä venäjän kielellä +vielä nytkin kutsutaan Tschuudin järveksi (tschudskoe osero), jota nimeä +se ei voinut saada Lyydiköistä eikä Vatjalaisista, sen ympäri asujista, +-- ja koska se haukkuma-nimisin, _tschuhonets, tschuhná_, jolla +Venäläiset kunnioittavat Suomalaisia kansoja, ja joka tschuudin nimen +kanssa nähtävästi on heimoa, kaikkein tuntijoiden lauseita myöten +enemmän käytetään Virolaisista kuin Suomalaisista. + +Kieli-tutkinnollisista saaliistani Soutojärvellä en tässä uskalla +lavealta puhua, sillä ne ovat vaan kuivaa kielioppia eli vielä kuivempia +sana-luetteloja. Lauluja Lyydin kielellä en saanut sanaakaan, sentähden +että niitä ei löytynyt. Rahvas täällä "pajattaa" kyllä sekä pyhänä että +arkena, sekä työssä että jouten, vaan laulut ovat venäjän-kielisiä, +elikkä pikemmin samanlaista venäjätä kuin ruotsin kieli on meillä esim. +laulussa: _hyökä perjo, juuppa taala_ j.n.e., sillä laulajista eivät +puoletkaan ymmärrä venäjän kielestä muuta kuin tavallisimmat +joka-päiväiset puheet, eivätkä voi selittää, mitä laulussa laulavat. +Loihdutkaan eivät täällä ole runon puvussa, vaan pahan-päiväistä +sopotusta, Venäläisiltä opittua, jota kernaammin luetaan venäjäksi kuin +lyydiksi. Tämän lauluttomuuden päättänee moni tulleen siitä, että +venäläisyys jo liiaksi on painanut kansan omaa hengettä ja pakoittanut +sen omat kieli-kaunistuksensa unohtamaan. Vaan vanhat sekä miehet että +naiset kertoivat venäjäksi lauletun jo heidänkin nuoruudessansa eikä +sanoneet kuulleensa, että koskaan olisi lyydiksi laulettu. Sen ohessa +pitää muistoamme, että venäläisyys täällä ei ole saanut paljon suurempaa +voittoa kansassa kuin esim. vähää pohjaisempana elävissä Karjalaisissa, +ja näiden seassa kaikuu vielä Kalevalan runo, vaikuttavat vielä isiltä +perityt loihdut alku-peräisessä täyteläisyydessänsä. Tästä voisi +päättää, että Lyydilöillä oma-kielistä laulua ei ole ollut koskaan, ja +kielen rakennuskin on senkaltainen, että sitä ei voi eikä ole voitu +käyttää runoksi, semmoiseksi, jona runo nyt löytyy kielessämme. + +Näytteeksi tästä murteesta kirjoitin kuitenkin muutamia mainituista +loitsuista ja hankin käännöksiä eräistä Venäjänkielisistä saduista ja +samasta Mattheuksen evankeliumin 6:sta luvusta, joka löytyy Lönnrot'in +väitelmässä, käännettynä tämän kielen siihen murteesen, jota hän tutki. +Nämä käännökset valmistuivat sillä tavalla, että apu-mieheni ensin +itseksensä käänsi ne ja venäjän kirjoituksella kirjoitti käännöksensä, +jonka hän sitten luki minulle, ja minä, hänen avullansa parannellen +itse-kutakin kohtaa, jossa käännös mielestäni ei ollut hyvä, sen +kirjoitin ylös omaan kirjoitustapaani. -- Kielen puheina ollessa en +malta olla mainitsematta erästä huvittavaista seikkaa, jonka löysin +tässä murteessa. Jokainen tietää, että Suomen kielissä ei tähän asti ole +löydetty omituista sanaa sille ajatuksen kohdalle, jota nyt merkitään +vieras-kielisillä sanoilla: _herra, baarina, saks_ j.n.e., josta on +päätetty Suomalaisilla, ennen vierasten herrojen tuloa heidän maihinsa, +ei herroja löytyneenkään. Tässä on erehdytty suuresti, sillä päällikköjä +ja niinmuodoin herroja mahtoi kuitenkin niillä kansoilla olla, jotka +satoja vuosia tekivät vasta-rintaa voimallista naapuriansa vastaan ja +useammat kerrat näiltä koko sota-joukot maahan leikkasivat, niinkuin +Virolaisten maassansa ja Lyydikköjen Valget-järven (Bjelo-oseron) +tienoilla tiedetään tehneen. Nämä jälkimäiset ovatkin kielessänsä +säilyttäneet herruuden alku-peräisen nimen, joka lyydiksi on kuhm, +_kuhmun_ eli suomeksi: kuhmu. -- "Kuhmu?" sanonet sinä, "sillä sanalla +on aivan toinen merkitys Suomen kielessä, jonka kaikki tietävät, sillä +kellä ei ole edes kerran eläessänsä ollut kuhmua otsassa." -- Elähän +hätäile, veli-kulta. Suomalaisten herrat voivat ennen olla yhdenlaisia +kuin kaiken muun maailman herrat, joten sana kuhmu heidän itsenäisinä +ollessaan voi merkitä sekä herroja että herrojen lahjoja, noita +otsa-paisumia, eli toisin selittäen, vierasten tultua maahan piti näitä +kutsua heidän omalla nimityksellänsä _herroiksi, saksoiksi_ j.n.e., +joten oma-kielinen sana laveammassa merkityksessänsä Virolaisilta ja +Suomalaisilta unohtui, eli muuttui merkitsemään vaan sitä, jota herrat +tavallisesti jättivät heidän vähä-ymmärtäväisiin otsiinsa. Tämmöiset +muutokset sanojen merkityksissä ovat hyvin tavalliset kaikissa kielissä, +eikä ensinkään oudot sille, joka kieliä tarkemmin on tutkinut. Vaan ei +vähäinen ole minun iloni, joka tämän sanan ensimäiseksi löysin, ja tämä +löytö lienee minulle vasta maailmassa antava sian _Suomen Muistettavien +Miesten_ kokouksessa, sillä moni näkyy pääsevän siihen paljoa +vähemmästäkin. + +Enentääkseni edes yhdellä alku-peräisellä suomalaisella nimellä +maa-tiedettämme mainitsen tässä, että Oniegan merta lyydiksi kutsutaan: +_Änine, Änischen, s.o. Ääninen_, koska suomalainen sana _ääni_ lyydiksi +on: _än, änen_. Tämmöisiä omaisuuden-sanovia nimiä ovat vanhat +Suomalaiset useastikin antaneet järville, niinkuin esim. _Pielinen, +Hyytiäinen_ j.n.e. Niin tiedetään Laatokan merta ennen mainitun +Aldogaksi, joka nimi, niinkuin Sjögren muistuttaa, silmin-nähtävästi on +suomalainen sana _Aallokas_, ja epäilemättä kuului tämä sana vanhoina +aikoina: _Aldogas_, siitä vähällä muutoksella muuttuen _Ladogaksi_. Nimi +Oniega taas, jolla tätä järveä nyt kaikissa maa-tieteissä mainitaan, on +vaan venäläinen väännös nimestä Änine elikkä Äninse, joten se tarkoin +lyydin kieltä myöten on kirjoitettava. Luonnon mukaan sopivampaa nimeä +eipä olisikaan antaa tälle järvelle kuin Ääninen on, sillä pohjais- eli +itätuuli kuin velloo sen aavaa pintaa, niin kuuluu järven "ääni" +ikäskuin suuren kosken pauhina monen virstan päähän rannasta. Silloin ei +ole alusten hyvä olla sen pettävällä selällä, ja harvoin laskee se +tämmöisissä tiloissa purjehtijata muuhun haminaan kuin omaan pohjaansa. +Mutta purjehtija Äänisellä onkin harvinainen näkö, varsinkin sitten +edellä-mainitun uuden kanavan valmistumista. Syvärin suun ja Savodojen +kaupungin välillä kulkee kesässä noin pari kolme kymmentä alusta, joku +menee ehkä myös Poventsankin kaupunkiin Äänisen pohjais-päässä, samoin +joitakuita aluksia sen itärannoille, ja siinä on kaikki sen merenkulku. +Jos tähän lisäämme, että se tyynenä ollessansa huokuu kylmää ja sumua +ympäri olevalle maalle, niin näemme että Ääninen on sangen kolkko järvi, +ehkä kyllä, länsi-tuulen liekuttaessa sen vettä, se voipi ottaa +semmoisenkin taivaan-sinisen kullalla tähditellyn puvun päällensä, että +sen katsomisesta ei tahdo kylläänsä saada. + +Rahvas Äänisen rannalla, minkä minä sitä olen nähnyt, elää leivän +puolesta hyvin hyvästi, paremmin kuin rahvas useammassa osassa +Suomenmaata, vaikka se ei näy tekevän puoltakaan sen vertaa työtä kuin +Suomen rahvas. Mistä tulee siis tämä rikkaus? Minun yksin-kertainen +ajatukseni on se, että paitse sota-miehen tekoa tällä rahvaalla on +paljoa keveämmät ulos-teot kuin suomalaisella, kruunun talon-poika +Venäjällä on kokonansa toinen mies toinen herrojen alustalainen. +Verojensa suoritettua nauttii hän ansionsa rauhassa, rakentaa itsellensä +ylpeät talot monien tupien ja kammarien kanssa, joiden seinämät +välkkävät kalliista pyhäin-kuvista, tee- ja kahvi-kattiloista j.n.e. +Vaimonsa pukee hän monesti silkkiin, vaan aina hohtavan punaisiin eli +keltaisiin vaatteihin, itsensä hienoin kauhtanoihin eli hyviin turkkiin. +Ja jos työ kotona ei anna kaikkea tätä, lähtee hän muuanne onneansa +koettamaan, tavallisimmasti Pietariin. Niin käyvät esim. tämän +Soutujärven ja sen ympäristön miehet kiven-hakkaajina työtä tekemässä +ympäri Venäjän maata, missä vaan kruunu mitä rakennuttaa. Moni kivi +Sevastopol'in ja Kronstadt'in muureissa on heidän silittämänsä, useammat +patterit Itä-meren rannoilla heidän tekemänsä, niinkuin esim. patterit +Helsingissä ja sen tienoilla, joiden tekijöitä, kotoisin Äänisen +rannalta, lienee siellä vielä nytkin. Kerättyänsä hyvät rahasummat +palaavat he kotiin niitä perheinensä syömään. Mutta rahan kanssa tuovat +he muassansa myös paljo koiruutta, irstaisia tapoja ja rahan ahneutta. +Tämmöinen Pietarissa eli muualla kävelyllä elänyt mies myöpi rahasta +kaikki, vaimonsa, lapsensa, naapurinsa, oman autuutensakin, sen niin +monta tuhatta kertaa muutaman kopeikan edestä turhaan vannottuansa. +Hänen rientonsa alku ja loppu on raha, aina vaan raha eli muu toisen +omaisuus, saipa sen sitten miten hyvänsä. Hän ei häpeä pyytäessänsä, +vaikka hän olisi kuinka rikas. Niin tuli esim. Soutojärvellä sen tienoon +starschina (kylän-mies) eräsnä aamuna minun tyköni ja valitti eileisestä +praasnikasta eräässä naapuri-kylässä päähänsä jääneen hirmuisen +pohmelon, eikä tiennyt kuin sitä parantaa voi. Samalla kutsui hän minut +vieraiksi luoksensa muutamien viikkojen perästä tulevalle praasnikalle +heidän kylässänsä, sillä hän eli eräässä toisessa kylässä ja oli nyt +Soutojärvellä viran toimituksissa. Minä kiitin kutsumuksesta, joka +nähtävästi ei ollut sen sydämellisempi kuin että minun siitä olisi +pitänyt auttaa häntä päänsä parannuksessa. Tätä jälkimäistä tarkoitusta +en kuitenkaan ollut ymmärtävinäni ja viimein ilmoitti hän sen suorilla +sanoilla, pyytäen minulta kymmenkopeikaista viinaan. "Kuinka", vastasin +minä, "ilkeät sinä, joka olet koko tienoon rikkaimmia miehiä, tulla niin +vähää toiselta pyytämään! Olisit eilen juonut vähemmän, niin olisi +pääsikin terve, ja ilman sitä paranee se paremmin siten, että menet ja +uit Äänisessä kuin että nyt uudestaan rupeat viinaa juomaan". -- +Suomessa matkatessasi kuin taloon tultuasi panet tupakan ja puhetta +paremmin liikkeelle saadaksesi tarjoot kukkarosi talon-miehenkin panna +piippuunsa, kainustelee hän sitä vastaan-ottaessansa, lausuen, että +matka-miehen varat kuluvat matkalla ilmankin että toiset auttavat häntä +niitä nauttimassa, ja muka pikemmin hänen velvollisuutensa olevan +vieraalle tarjota. Vasta lausuttuasi että sinun tupakkasi on kartuusia +rohkenee hän niitä piipun ottamaan, vaan tarjoaa hyvällä sydämellä vähän +ajan perästä oman massinsa maistaaksesi koti-kasvuisia maa-tupakuita. +Aivan toisin olivat Soutojärveläiset. Havaittuansa että minulla löytyi +kesän varat tupakkaa ja sikaria rupesivat he niitä lappamaan minulta +mikä milläkin aiheella, millä oli rinta kipeä, millä vatsan-vääntäjä, +johon muu ei ollut hyvä kuin tupakka, millä mikin, ja eräs naapuri, joka +oli käynyt luonani "istumassa", joka kerta sitä toimittaen minulle että +hänen sisarensa mies, pohatta kauppa-mies Savodoilla ei koskaan +juottanut hänellä siellä käydessänsä huonompaa juomaa kuin 6 hopearuplan +sampanskoita, oli pois-lähtiessäni niin rohkea että oikein kädestä +pitäen pyysi minun tupakka-varojeni loppua hänelle lahjoittamaan. "No, +mitäs minä sitten itse polttaisin?" sanoin minä. "Saathan sinä +Vosneseniessä toisia", oli hänen yhtä selvä kuin hävitöin neuvonsa. -- +Täänkaltaisia ja pahempiakin tapauksia olisi minulla kyllä kertoa +ololtani Soutojärvellä, vaan nyt ei ole aikaa kirjoittaa enemmän niitä +kuin muutakaan, sillä posti-hetki lyöpi kohta. Jää siis toistaaksi +terveeksi! + + + +Kolmas Kirja. + +Helsingissä syysk. 1855. + +Tämän-edellinen Suomettaressa painettu kirjani oli annettu Vosneseniestä +10 p. elok. Tässä paikassa käydessäni olin matkalla Aunuksen läänin +eteläisessä osassa, Ojatin (Ajatin) ja sen syrjä-jokien tienoissa +elävien, pohjais-Tschuudien (Lyydikköjen eli Vepsäläisten) tykö. Tänne +päästäkseni ajoin mainitusta kauppapaikasta kolme holli-väliä suurta +maan-tietä myöten Juksovitsan kylään, josta sanottiin hyvän ratas-tien +olevan aina 35 virstaa eteenpäin eli Vidlaan (ven. Vinets) asti, Ojatin +varrella. Tultuani rattailla 15 virstaa tätä tietä selitettiin kylässä, +jossa hevoisten muutto oli tapahtuva, että loppumatkankin viimeksi +mainitulle pogostalle kyllä voi rattailla kulkea, vaan koko kylässä ei +löytyvän kuin yhdet rattaat, ja ne oli kova lykky nyt saattanut Vidlaan. +Yötä oltuani kylässä ei muu tullut neuvoksi kuin ratsain matkalle +lähteminen. Koko yön-seudun arvelin laatuun ja toiseen, kuinka kapineeni +kulettaisiin hevosen selässä. Niitä ei tosin ollut paljo, mutta +sinänsäkin oli niiden koko ja muoto senkaltainen, että niiden ratsain +kuletus näytti mahdottomalta. Viimeinkin luulin jo keinon keksineeni +tälle kuletukselle ja ilmoitin, kyyti-miehen tultua, sen hänelle. Hän +hylkäsi keinoni kokonansa, toi pitkän säkin, latoi kapineista puolen sen +pohjaan, toisen suuhun, jonka sitoi lujasti kiini, ja tyhjältä +keski-kohdalta pantiin nyt säkki satulalle riippumaan, johon hän itse +istui päälle. Toiselle hevoselle istuusin minä selkään. Tällä keinoin +matkasin sitten yhteensä noin 170 virstaa, eikä olekaan tätä matkaamisen +laatua moittiminen muun tähden kuin sen, että matka siten kuluu hyvin +hitaasti, sillä josko ei olisikaan sääli kapineita, jotka kiireemin +kulkien kovin pahasti hytkelevät hevosen kupeilla edes ja takaisin, niin +ei oma ruumis salli ajaa muuten kuin astuttaen, joten taas tiimassa +harvoin voi kulkea enemmän kuin viis virstaa. Jos nyt taival on kolmea +neljää kymmentä virstaa pitkä, jotka virstat vielä ovat "suden +juoksemia", jos päällisiksi päivä paistaa räkittää helteesti, eli jos +suot ovat vettyneet ja niiden malko-sillat nilput, niin arvaa jokainen, +että matkalainen kernaasti pyrkii hevosen muutto-paikkaan ja ikävöipi +niitä vähäisiä virvoituksia, joita semmoisessa voipi saada. Tämän toivon +todentamiseen täytyy hänen, kylään tultuansa, kuitenkin vielä nähdä +paljon vaivaa. Hän pyytää talon emännältä leipää, voita, maitoa ja +munia. Leipää on välttävätä joka paikassa ja sitä ei kielletä; mutta +mitä voihen tulee, niin on Venäläisten voi kelvotointa Suomalaiselle, +sillä hämmennettyänsä kerman (päällisen) savi-astiassa siksi, että se on +vähä meidän voihen päin, sulattavat he tämän sekoituksen uunissa ja +valavat sen sitten suurempihin savi-astioihin, joissa se säilytetään +talven ja on näköjänsä kuin keltaista talia. Voita jos siis tahdot +venäläisessä kylässä syödä, niin pane emäntä sitä verekseltänsä tekemään +ja valmiiksi saatua suolaa se itse, sillä voihen niinkuin muuhunkin +ruokaan ei emäntä raatsi panna kallista suolaa kuin ilman nimeksi vaan. +Voin näin valmiiksi saatua käydään maitoja katsomaan. Lehmiä pidetään +tässä tienoossa niinkuin muuallakin Venäjällä tavallisesti hyvin vähä. +Se talo on jo rikas, jossa on viis lypsävää lehmää, ja ihmeinä +mainittiin erästä muka kauheata pohattaa Vidlassa, jolla oli viistoista +lehmää lypsämässä. Mutta laitumet ja heinä-maat koko Ojatin tienoossa +ovat niin hyvät, että heinä enimmäksi osaksi tehdään metsään ilman +aidoitta ja muitta, ja jo virstan päässä kylästä löytää karja samottavan +ruohon. No mikäs sitten on syynä Venäläisten huolimattomuuteen tässä +asiassa? Ne ovat paastot hänen uskossansa, jotka vierauttavat hänen +karjan tuottamista, ja toiseksi ei hänen naisensakaan osaa näitä +korjata. Maito-aittana on eteis-huone, jota myös vieras-kammarina +pidetään, ja tultuasi siihen näet peräpuolen lattiata täynnä +pienenlaisia pottuisia savesta, joiden ulko-karvan jo tekijänsä on +tehnyt niin ruskeanharmaan, ett'eivät suinkaan likaa pelkää, ja joiden +reunat ovat niin pinttyneet, sisus niin rikkoja ja karvoja täynnä, että +tähän siivottomuuteen tottumatointa sydäntäsi alkaa iloittaa ja sinä +kernaasti näistä ravinnoista olet erilläsi. Voin ja leivän lisäksi, +jotka jo olet saanut, on sinun niin-muodoin ennenkuin syömään voit +ruveta, vielä munat saatava, sillä suola-kalaa ei löydy missään ja +Venäläistä inhoittaisi syödessä kalaa näin "raaltansa", niinkuin hän +sanoo. Mutta jos emäntä jo edellisiäkin aineita antaessansa on tehnyt +esteitä ja viivytellyt, ei hän munia kysyessäsi paikalta liikahda. Niitä +ei liene talossa? Mutta kanoja kävelee tuvan lattialla, ja kukkokin. Syy +emännän viivyttelemiseen on se, että sinä, maan tapoihin tottumatoin, et +ole tietänyt vakuuttaa hänelle, maksavasi kaiken, minkä otat. Hän luulee +sinua tavalliseksi virka-mieheksi, ja ilman on hänen sääli syöttää +sinulle munia. Sanottuasi että maksat, Jumalan nimeen vannottuasi, +ett'et mitään ilmaiseksi tahdo, vieläpä rahankin hänelle edeltäpäin +käteen sysättyäsi, lähtee hän viimeinkin munia hakemaan, ja pian on +atriasi valmis. Syötyä pitää sinun, jos ei muun tähden niin herruutesi +kannattamiseksi, juoda teetä. Mutta teen-keittäjätä (samovaraa) ei löydy +kylässä kuin yksi, sillä nyt olemme sydän-maalla. Sitä menet nyt itse +sen omistajalta pyytämään, joka näin ei ilkeä sitä kieltää, ja kantaa +sen itse korttieriisi. Täällä valmistuu tee pian, ja nyt juotat +talon-rahvasta, juotat samovaran isäntää, juotat hänen naistansakin, +joka ei ole hennonut kalustansa luopua, vaan tullut sen jälessä +luoksesi, -- kaikki juotat kylläisiksi, ja juotpa vielä itsekin. +Maksettuasi talon-väellä, jotka näin muodoin ilolla ja ihmeeksensä +näkevät että valalla vahvistetun lupasi täytät, olet siis valmis +uudestaan matkalle lähtemään, vaan juuri hevosen selkään noustessasi +muistuttaa samovaran isäntä, että sinun sen pitämisestä olisi joku vähä +maksettava hänelle; muut herrat antavat siitä muka tavallisesti kaksin +riunoin, mutta sinulle, hyvälle bajarille, saa koko asia jäädä +hopea-riunasta. Senkin suoritettuasi pääset toki viimein taipalelle +lähtemään, ja hatuttomin päin toivovat nämä ystäväsi sinulle matkallasi +kaikenkaltaista siunausta ja onnea, sillä siunuustellessaan samoin kuin +kirotessansakin ei Venäläinen puutu eikä säästä sanoja. + +Vidlaan tultuani tapasin täällä ensi kerran Ojatin-joen, joka niinkuin +jo edellä kirjoitin, lankee Syvärihin ja suussansa on vallan suuri joki. +Vidlan kirkko on noin keskikohdalla sen pituutta, vaan kuitenkin oli +joki nyt sydän-kesällä tässä kohden niin matala, että hevoset kahlasivat +sen poikki ja vesi ei täyttänyt hevoselle vatsaan asti. Samanlaisena +tapasin sen sitten useammissa muissakin kohdin, joissa siitä poikki +tulin kulkemaan. Venhe-kululle ja hirsien sekä puun lauttaamiselle ei +tästä joesta siis ole hyötyä muulloin kuin keväällä, jolloin se kuuluu +paisuvan hirmuisesti ja panee suuret alat alanko-maita tulvan alle. +Sjögren'in ilmoituksista tiedämme, että Lyydikköjen pesä-paikka on juuri +Ojatin ylä-puoli ja latvat, ja lyydikkö-kylät alkavatkin Vidlasta +lähtien, heti toisella puolen jokea. Näihin minä en kumminkaan +seisottunut, vaan matkasin syvemmäksi Lyydin-maahan, 20 virstaa +edellensä, Järvien (lyydiksi: Järvidje) pogostalle. + +Järvissä neuvoi kylä-oikeuden piisari, jota pyysin apulaisekseni +kielen-tutkinnossa, vaan joka oli paikkakuntaan vasta tullut eikä +sanonut vielä kyllin oppineensa rahvaan kieltä, tämmöiseksi apulaiseksi +tämän seurakunnan entistä, virastansa eronnutta pappia, joka oli +syntynyt läheisessä Ladvan seurakunnassa ja sitten kaiken ikänsä elänyt +Lyydikköjen seassa, ja jonka piisari kehut osaavan paremmin näiden +kieltä kuin venäjätä. Hän sanoi hänen ei enää viitsivän käydä työssäkään +ja olevan vähän ryyppyyn menevän, jonka tähden hän muka mielellänsäkin +olisi rupeava minulle avuksi, sillä keinoin viina-rahaa ansaitaksensa. +Nämä piisarin lauseet olivat minulle mieleen, minä sanoin siis jääväni +tähän ja pian hankki hän minulle korttierinkin. Pappi, joka piisarilta +jo oli yön-seutuna saanut tietää minusta ja aikomuksestani, tuli +huomeisna aamuna, ennenkuin kukko oli kannukset ennättänyt jalkaansa +saada, minun tyköni. Hän oli pitkä, vahva mies, ja vaikka jo 63 vuoden +vanha, vielä sekä näöltä että jalalta hyvin vilkas. Hän oli ensin +palvellut ponomarina ja diakkana synnyin-paikassansa Ladvassa, jossa +hänen isänsä oli ollut pappina, ja sitten loppu-puolen ikäänsä tässä +seurakunnassa pappina. Mennä vuonna oli hän eronnut virastansa, ja +antanut sen ynnä tyttärensä kanssa eräälle vasta seminariosta päässeelle +papille, eikä sanonut henkensä elatuksesta itsellänsä suurta huolta +olevan, sillä paitse sitä, että vävy oli velvollinen häntä ja hänen +vaimoansa kuolin-päivään asti elättämään, oli hän itsekin nuorella +iällänsä kerännyt jonkunlaisen raha-summan, joka oli Pietarin +lampartissa vuokria kantamassa. Näistä vuokrista ei hän kuitenkaan muka +saanut muuta kuin mikä hänellä vaatteissa kului, sillä lamparti-setelit +olivat hänen vaimonsa vallassa, ja ukko valitti tätä hyvin ahnaaksi ja +itsepäiseksi. Ihmetellessäni, että hän vähäisestä papin-palkasta oli +voinut säästää niin suuren summan kuin kuusi tuhatta hopearuplaa vanhan +päivänsä varaksi, sanoi hän sitä ei palkasta säästyneeksi, vaan kaupalla +hankituksi, sillä nuorempana oli hän käynyt jotenkin suurta +karjan-kauppaa. Hän oli ostellut lehmiä aina Vytegrasta ja Valkeajärven +linnasta (Bjelosersk'ista) asti, suurella edulla ajaen eli ajattaen ne +Tihvinan markkinoille eli Pietariin. Näillä kauppa-retkillänsä oli hän +hyvästi tullut tuntemaan koko sen osan Aunuksen ja Uudenlinnan lääniä, +jossa Lyydikköjä elää, ja tiesi tarkasti sanoa, missä minkin tienoon +puheen-parsi erosi toisten tienoiden kielen-laadusta. Hän sanoi olevansa +valmis rupeamaan minulle täkäläisen kielen selittäjäksi ja siksi +kelpaavansa sen enemmin kuin jo ennenkin oli semmoisena ollut, nim. +Andrej Mihailovits'illa (Sjögren'illä), joka oli kaksi viikkoa elänyt +hänen tykönänsä Ladvassa, ja jota hän muisteli suurella rakkaudella. +Palkkaa ei ukko vaatinut enemmän kuin noin puoli-tuoppisen hinnan +päivältä, ja työn päätimme seuraavana päivänä alottaa. + +Mutta ihminen päättää ja Luoja säätää, sanoi nykyjään eräs suuri +ajattelija Helsingin Sanomissa, ja niin tässäkin asiassa ei käynyt +päätöstä myöten. Seuraavana päivänä oli tämän opettajakseni ruvenneen +ukon emännällä nimi-päivät. Minun tähteni oli eukko päättänyt viettää ne +tavallista juhlallisemmasti. Jo hyvissä ajoin aamulla tuli ukko tyköni +ja ilmoitti tämän seikan ja kutsui minua nimi-päiville. Minä "panin +päälleni parasta, valkeinta varrelleni", ja sitten läksimme ukon kanssa +yhdessä. Papin kartanoa näissä tienoin ei voi eroittaa muista ympäri +seisovista taloista, ja tavallisesti löytyy kylässä aina joku pohatta +talon-poika, jolla on paljoa pulskemmat rakennukset kuin papilla. Niin +oli tässäkin kylässä kapakka-talo paremmassa asussa kuin yksikään muu, +ja astuessamme eteenpäin luulinkin sitä pappilaksi, ennenkuin +seuralaiseni likaisimmassa kohdassa kylän katua nousi erään talon +portaille ja sanoi: tänne. Tultuamme sisään otettiin me vastaan hänen +vaimoltansa, joka jo oli täydessä juhla-puvussa, ja jonka hirmuinen +lihavuus kyllä todensi ukon sanat, että eukko muka yksinänsä söi vuokrat +heidän yhteisesti säästämistä rahoistansa. Heidän tyttärensä, nuoren +papin vaimo, ilmestyi vähää jälemmin, ja viimein hänen miehensäkin, +mutta ei vielä juhla-asussa, sillä hän oli ollut riihtä viskaamassa, +Siistiytyänsä ja pukeutuansa oli hän sangen sievä mies ja josko ei +oppinutkaan, niin tiesi hän kuitenkin sen verran, että Suomen-maalla oli +yksi tsaari kuin Venäjällä, että Sevastopol ja Veapori eivät olleet +yhden meren rannalla ja että Helsinki oli etempänä Pietarista kuin +Viipuri, joissa kysymyksissä vanhalla papilla oli hyvin hämärät ja +sekaiset tiedot. Jonkun tunnin kuluttua eneni seuramme vielä edellä +mainitulla piisarilla ja hänen puolisollansa. Pidoista, jotka nyt +alkoivat, en sano sen enempää, kuin että ensin tarjotun kahvin päälle +ilman väli-ajatta seurasi se ian-kaikkinen tsjaju (tee), joka tapa on +täällä yleinen, sillä "tee keventää kahvin vaikutuksen," selitti minulle +eräs pappi, jolta tämän luonnottoman tavan syytä kysyin, Tsjajun juotua +tuli puoli-päiväinen, jonka pituista atriata en vielä ole koskaan +nauttinut ja jonka pituisesta Jumalan rukoilen itseäni vasta +varjelemaan. Vaan jos minun täytyi jo kolmannella osalla siinä +annetuista ruokalajista olla tyytyväinen, niin söivät muut sen enemmän, +vaikka ruoan suuhun saamisessa ei ollut muuta apuna kuin ne +viisi-haaraiset kahvelit, joita Luoja jo esi-isällemme Aatamille antoi +parin. + +Koko näistä pidoista en tässä olisi tarvinnut mainita mitään, +ell'ei niissä tapahtunut seikka olisi ollut painava käänne +kielitutkinnoilleni Järvissä. Vanhan papin emäntä nim., jonka kanssa +miehensä puoli-päiväisen joutuessa oli käynyt kirkossa, eukolle +suojelija-enkeliltänsä vielä jotakuta paria kolmea vuosikymmenistä +elinajan lisäksi rukoilemassa, oli päättänyt palkita tämän miehensä +palveluksen ja sentähden haettanut kapakasta puteliin viinaa. Sen +tyhjensi ukko pian piisarin kanssa, eivätkä viinan vaikutukset hänessä +vielä olleet kovin vaaralliset. Mutta suurin asia oli se, että hän, +kauan viinatta oltuansa, näin pääsi taas makuun. Ilta-puoleen, kuin jo +olin korttierissani, tuli hän minun luokseni, pyysi paperia ja +kirjoitus-värkkiä ja tahtoi muka minulle näyttää käsi-alaansa +kirjoituksessa, koska kieli-apulaiseni piti osata kirjoittaakin. +Kirjoitus, jonka hän tässä teki, oli anomus saada minulta +puoli-tuoppisen hinta rahaa sen työn päälle, jota yhdessä olimme +rupeavat tekemään. Sen annoinkin hänelle tinkimättä, ja vähän ajan +perästä alkoi piisarin kodista kaikua pajatus, joka ilmoitti, että +viina-jumala oli löytänyt veljensä runo-jumalan. Mutta ei sillä hyvä. +Myöhään illalla, minun iltaista syödessäni, tulla kompuroi ukko ilman +lakitta ja "parta paksussa porossa, tukat kaikki taljaskassa" +korttieriini, itki, nauroi, pajatti, tanssi ja pyysi vielä rahaa. +Minusta näytti hän jo kyllin-kylläiseltä, minä en antanut. Hän rukoili, +syleili minua, vaan turhaan. Viimein lankesi hän polvillensa, kumarsi +jalkojeni juureen ja suuteli monet kerrat savisia saappaitani. +Päästäkseni tästä ilkeästä tilasta ja saatuani häneltä lupauksen ei +enempää tulla minua kiusaamaan, annoin hänelle vielä toisen +puoli-tuoppisen hinnan, jonka kanssa hän heti menikin matkaansa. +Reuhatessansa tykönäni hoklasi hän aina pöydältä ruokaakin suuhunsa, +jota häneltä suinkaan en kieltänyt, vaan saadakseni tietää, kuinka +ankara hän uskonsa lajissa oli, muistutin kuitenkin, että hän +paasto-päivänä söi arkea eli rasvaista ruokaa, josta hän hyvin kyllä +tiesi suuren synnin tulevan. Mutta ukko vastasi juuri muutamia viikkoja +takaperin käyneensä Valaman monasterissa Petron päivillä, siellä kaksi +vuoro-kautta yhteen menoon papillista toimitusta tehneensä ja näin +muodoin kaikki eli vähintäsäkin suuren osan entisiä syntiänsä +kuitanneensa, joten hänellä arvattavasti nyt taas hyvä aika eteenpäin +oli varaa poikkeilla hurskauden vaivaloiselta tieltä. Samasta syystä +teki hän julkisesti toistakin syntiä, nim. poltti tupakkaa niin usein +kuin minä jaksoin hänelle tupakka-pötkyläisiä antaa. Kernaammin olisi +hän kuitenkin polttanut piippua kuin näitä, ja tämän halunsa ilmoittikin +juuri tässä rohkeassa tilassansa siten että tahtoi kiskoa piippua +hampaistani. Tässä asiassa en hänelle kuitenkaan antanut perää, ja +piipusta väittelemisemme olisi kukaties miten loppunut, ell'ei hänelle +olisi juolahtanut mieleen että se mahtoi olla uskoni, joka esti minun +antamasta tois'uskoisen polttaa piipustani, jossa tapauksessa hän ei +millään tavalla tahtonut saattaa minua rikkomaan hengellistä lakiani. +Ilolla vakuutin minä että asian laita oli semmoinen, ja heti jätti ukko +piippuni rauhaan. Tätä keinoa käytin sitten jälkeenkin päin suurella +menestyksellä semmoisia vastaan, jotka maansa tapaa myöten tahtoivat +minun piippuani omana piippunansa pitää, ja mainitun esteen sanottuani, +ei sitä vastaan koskaan inttäilty mitään. + +Toisena aamuna menin kapakkaan sekä tietelemään ukon eileisen-iltaista +elamoitsemista että vähän rahaa särkemään. Tämän oli ukko keksinyt. Ulos +tullessani kapakasta tulla haihatti hän kotoansa, eikä malttanut juosta +tietä myöten ympäri, vaan oikasi pellon poikki, jossa hänelle aidan yli +pyrkiessänsä ei käynyt paremmin kuin että aidassa repi kauhtanansa, joka +kumminkin jo entuudestansakin oli hyvin huono ja repaleinen. Hän luuli +minun ostaneeni viinaa, ja vaikka pohmelo näytti surkeasti ahdistavan +häntä, säihkysi ilo hänen silmistänsä, sillä kuin minulla muka oli +viinaa, niin oli sitä hänelläkin, jonka ajatuksensa hän heti +ilmoittikin. Pian selkeni kuitenkin ukon erhetys, ja pahoilla mielin +rupesi hän selittämään, että hänestä sinä päivänä ei ollut minulle +työhön, ja huomenna taas piti hänen lounaan syötyä lähteä erääsen viiden +virstan päässä olevaan kylään, jossa yli-huomenna tuli praasnikka. +Huomenna voisi hän kumminkin edellä puoli-päivän tulla minun tyköni, jos +nyt saisi edes pariksikaan ryypyksi minulta vielä palkkaansa. Sen +annoinkin hänelle, mutta nyt vahvistui minussa jo edeltä arveltu päätös, +kokonansa erotani tästä miehestä, sillä vaikka hänellä kyllä olin +havainnut olevan hyvät tiedot Lyydin kielessä, niin näkyi se nyt +selvästi, että hänellä oli liian huikentelevainen luonto kelvataksensa +minulle apu-mieheksi. + +Siis aloin tiedustella toista apulaista, ja sanottiinkin Ladvassa +Iöytyvän vanhan diakan, lyydikkö-syntyisen ja niinmuodoin hyvän +lyydiläisyyden tuntijan, jolla kehuttiin kaiken maailman viisaus olevan +päässä, ja jonka ei sanottu juovan muulloin kuin praasnikoissa. Tämän +miehen luultiin tulevan sille praasnikalle, jolle Järvien ukonkin jo +niin aioissa piti lähteä, ja minä päätin myös odottaa tätä +juhlallisuutta ja mennä sille, sekä sitä katsomaan että mainittua +diakkaa tapaamaan. + +Tämmöisiä praasnikoita on kaikissa venäjän-uskoisissa kylissä (meidänkin +maassamme) tavallisesti yksi, monesti useampikin vuodessa. Ne vietetään +sen pyhän päivänä, jonka nimeä kylän kirkko kantaa, ja joka sillä +niinmuodoin on erityisenä suojelijana. Mutta tavallisesti on kylässä +paitse kirkkoa vielä rukoushuoneitakin (Karjalassa kutsutaan tämmöisiä +"sässynäksi" venäjän-kielisestä sanasta tschasovna), joilla myös on +pyhät suojelijansa, ja joille myös vietetään praasnikat. Näin saapi moni +kylä kolme ja neljäkin praasnikkaa vuodessa. Niille keräytyy rahvasta +vahvasti, ja pää-asia niissä on syöminen, tanssiminen ja pajatus. Myös +tulee niihin josta kusta suuremmasta lähi-kylästä renikan kauppias, ja +kuin kylän kapakasta saadaan viinaakin kyllältensä, niin löytyy +praasnikalla kaikki väli-kappaleet, joilla ilo saadaan kukoistamaan. + +Toivoani myöten Ladvan diakka olikin praasnikalla, pian sovimme tuumilla +ja jo seuraavana päivänä muutin Ladvaan. Useammassa kirkon-kylässä +Suomessa löytyy joku leski-akka, joka on vähän herras-perua, köyhäksi +jäänyt, vaan hyvästi elävä sillä keinoin, että hänellä on arpa-kirja ja +kortit, joilla talonpojan-tyttärille povaa sulhaiset, vähä lääkityksiä, +joilla parantaa pienet silmä-kipeät, päästää hampaan-kolotuksesta +j.n.e., ja koreoita tilkkuja, joista hän tekee emännille taskuja, lakkia +ja m.s. Sen ohessa tietää hän kaikki pitäjän juorut ja uutiset, ja kuin +värjälin puutteessa hänellä painatetaan lankojakin, niin ei kumma +olekaan, että talonpojan-vaimot kirkko-tiellänsä käyvät hänen luonansa +istumassa, jolloin ämmän kahvi-pannu ei tulelta pääse, vaan jolloin +hänellä myös on tulonkanto-päivänsä, sillä käyjät tuovat, mikä +voi-naulasen, mikä maito-leilin, mikä mitäkin. Tämmöisiä löytyy +Venäjälläkin, vaan edellä lueteltujen virkojen rinnalla pitävät nämä +parittajankin tointa, sillä harva naima-kauppa niin herroissa kuin +talon-pojissakin tapahtuu Venäjällä ilman parittaja-akan (svahan) +avutta. Tämänkaltaisen ihmisen luona sain minä korttierin Ladvassa. Hän +oli edellä kerrotun Järvien vanhan papin tytär, oli ollut naimisessa +erään papin kanssa, joka jo viisi vuotta takaperin oli kuollut, ja eli +nyt ukkonsa, mainitun papin isän, kanssa yhdessä, joka jälkimäinen myös +oli ollut pappina, vaan halvauksen tähden, joka häntä oli kohdannut, jo +kauan sitten virastansa eronnut. Heillä oli hyvä talo, vähä +maan-viljelystäkin ja he elivät pensillä (pensiunilla), jota ukolla oli +20 ja lesken tyttärellä 6 hopearuplaa. Tähän oli leskellä senlaisia +tuloja kuin edellä kuvasimme, ja jonkun verran sai hän sisään sitenkin, +että piti korttieria mittareille ja muille matkaaville virka-miehille. +Hän oli sen verran viisaampi täkäläisiä talonpojanakkoja, että osasi +juoda sekä teen että kahvin, vieläpä keittääkin molemmat, ja että +valitti, kuinka hänen kätensä pysti ja näkönsä päivettyi, nyt työssä +käydessä, sillä siihen ei hän ollut tottunut miehensä eläessä, jolloin +sampovara aina oli seisonut valmisna hänen makuulta noustessansa. +Entisestä herruudesta ei hänessä ollut muuta jälellä, kuin se, että +tahtoi että muiden piti uskoa hänen aamulla pitkään makaavan, jota +herruuden välttämätöntä merkkiä hän kuitenkaan itse asiassa ei pitänyt, +sillä useasti kuulin hänen raukan jo päivän kanssa nousevan +askareillensa. + +Sekä tämä vaimo että hänen ukkonsa, se vanha pappi, olivat muuten +merkilliset sen tähden, että pahemmin pahinta mustalaista pyysivät, +puistivat kaikkea, mitä vaan näkivät minulla. Heille piti antaa paperia, +kyniä ja läkkiä, edellensä kynttilöitä, teetä, sokuria, sanalla sanoen +kaikkea, mitä muassa oli ja mitä emäntä viime kerran Vidlassa +käydessänsä muka oli unhoittanut ostaa. Ukko tahtoi minua itsellensä +ostamaan nuuskuakin, jota minulla ei ollut, ja määräsi siksi tarvittavan +tschetvertakan (25 kop. hop.). Tämän hävittömyytensä peitti hän sillä, +että lupasi edestäni lukea rukouksia, joiden määrä ja pituus tulisi +senvertainen, kun verran hänelle rahaa jättäisin, ja sanoi tätä rahaa ei +tulevani katumaan, sillä hänen rukouksensa olivat hyvin teholliset. +Tämmöisiä rukouksia lukikin hän alinomaa, pitkästä nimi-listasta aina +rukouksen alussa mainiten niiden nimet, jotka olivat hänen palkanneet +puolestansa taivasta lähestymään. Minua inhoitti tämmöinen elatus-keino, +varsinkin yhdekskymmen-vuotisella hautaan vajoovalla ukolla, enkä paljo +huolinutkaan peittää ylenkatsettani häntä vastaan, josta itselleni +seurasi se paha, että ukko, päättäen minut täydeksi pakanaksi, ei +sanonut yhdenkään kristityn papin rupeevan minulle taivaan ovea +longistamaan, ja kuin sitä, hänen luulonsa jälkeen, maailmallisen +ihmisen itsensä oli mahdotoin avata, niin arvaa jokainen, mihin hän +minun tuomitsi. + +Paitse sitä vastusta, mikä minulla oli tästä ukosta, oli kymmempäiväinen +oloni Ladvassa sangen hupainen. Rahvas täällä salon sydämessä oli siivoa +ja hiljaista, ja työni juoksi erittäin hyvästi sentähden, että +apulaiseni, vanha diakka, oli selvä-päinen ja ymmärtävä mies. Hän oli +syntyjään tästä samasta kylästä, oli poikana saanut vähän opetusta +Aunuksen kaupunkia lähellä olevassa Aleksanteri-Svirskin monasterissa, +ja sitten vielä puoli vuotta ollut Uudessa linnassa (Novgorod'issa) +oppiansa lisäilemässä. Näin oli hän oppinut venäjän kielen oikein +kieli-opillisesti, ja ymmärsi käyttää tämän oppinsa omaakin kieltänsä +tutkittaessa. Muuten oli hän kaiken ikänsä elänyt täällä koto-kylässänsä +ja oli hyvin tuttu ja rakastettu ympärinsä, niin että praasnikkaa ei +praasnikkana pidettykään, jos häntä ei ollut läsnä, sillä hän oli +taitava kertoja, ankara pajattaja ja hyvä juoja. Hänen karkea äänensä, +vahva kasvunsa ja tuuhea partansa antoivat hänen käytöksellensä ja koko +olennollensa semmoisen arvoisuuden, että pojat joka paikassa nostivat +lakkiansa hänelle ja vanhemmat häntä leikillä kutsuivat proto-jereiksi +(rovastiksi). + +Yleisesti ylen-katsoo vallan päällä oleva kansa allansa olevien +pienempäin kansojen kieltä, jonka Lyydin kielestäkin tulin havaitsemaan +Scholtjärvellä, jossa pappi, vaikka neljä-kymmentä vuotta palvellut +Lyydikköjen seassa, tuskin tiesi sanaakaan heidän kielestänsä, ja jossa +rikkaammaksi ja mahtavammaksi päässeet Lyydiköt itsetkin kernaammin +puhuivat venäjätä kuin omaa kieltänsä. Toisin oli asian laita täällä +Ojatin tienoilla. Tämän tienoon synkeä salon-luonto, sen köyhyys ja se +seikka, ett'ei sen läpi kule yhtään tietä, ovat tehneet, että Venäläiset +ovat jättäneet sen rauhaan, elikkä jos heitä on sinne joku tullutkin, on +tulijan ollut mahdotoin saada omaa kieltänsä tavaksi, ja vaikka hän on +ollut pappikin eli muu virka-mies, on hän perheinensä vähitellen +taipunut maan kieleen ja, niinkuin edellä kerrotuista esimerkeistä +olemme nähneet, viimein paremmin osannut täkäläisen rahvaan kieltä kuin +omaansa. Tämä seikka on vaikuttanut rahvaasen takaisin siten, ett'ei se +häpeä kieltänsä ja että se näissä tienoin tulee vielä kauan voimassa +pysymään. Tässä Ojatin tienoossa on rahvas pitänyt oman alku-peräisen +nimensäkin muistossa. Edellä olemme nähneet, että Äänisen rannalla +asuvat Tschuudit kutsuvat itseänsä vaan _Lyydeiksi eli Lyydiköiksi_, +joka tulee venäjän-kielisestä sanasta _ljudi_, merkitsevä rahvasta, ja +jolla nimellä mekin entistä myöten olemme heitä tähän asti kutsuneet. +Näin on näillä samanlainen nimi kuin Virolaisilla, jotka myös eivät +tiedä itseänsä muuten nimetä kuin _maa-rahvaaksi_ ja kieltänsä vaan +_maa-kieleksi_. Ojattilaiset sitä vastaan kutsuvat itsiänsä +_Vepsäläisiksi_ ja kieltänsä _Vepsän eli Vepsan_ kieleksi, joka nimi +niinkuin paljo muutakin kansan alku-peräisestä kansallisuudesta jo +muissa osissa sen alaa on unohtunut. Ei tarvitse siis ensinkään epäillä, +että tämä nimi, vaikka sitä nyt käyttää vaan yksi osa tätä kansaa, ennen +ei olisi ollut sen yleisenä nimenä, jota päätöstämme vahvistaa sekin +seikka, että pohjais-puolimaisen Aunuksen Karjalaisetkin yleisesti +kutsuvat näitä serkkujansa Vepsäläisiksi. Tässä otamme sentähden +tilaisuuden tärkeimmästi kehoittaaksemme kaikkia tästä kansasta eli sen +kielestä vasta kirjoittavia, että heittäisivät pois nuo muukalaiset +nimet _Lyydit, Tschuudit_ ja muut joihin ylpeiden naapurien +halveksiminen ja ylen-katse on nähtävä juuri, ja antaisivat tälle +kansalle sen edun, jota ei kielletä keltään yksinäiseltäkään ihmiseltä, +nim. kunniallisen oman nimensä nautinnon. Tähän on heillä sen suurempi +oikeus, kuin heidän esi-isänsä ovat tämän nimen historiaankin +kirjoittaneet. Sillä Venäjän vanhimman historioitsijan Nestorin _Vessit_ +eivät voineet olla muita kuin nykyisten _Vepsien eli Vepsäläisten_ +esi-isiä, vaikka perilliset eivät ole kuin vähäiseksi osaksi voineet +pitää vallassansa isien jättämää maata. Se on Sjögren'in erhetys +kirjassa: _Ueber die älteren Wohnsitze der Jämen_, joka meidän +kansan-tutkijoiden silmissä kauan on polkenut tätä nimeä. Hän oli jo +ennen tämän kirjansa kirjoittamista ja yleisesti ennen koko sitä suurta +matkustustansa, jonka arvollinen ja kiitettävä hedelmä se on, +kirjallisesti päättänyt että se kansa, jota Nestor Vessiksi kutsuu ja +joka eli Bjeloseron järven ympärillä, mahtoi kutsua tätä järveä +_Vesijärveksi_ ja siitä itseänsäkin _Vesiläisiksi_, josta Venäläinen +muukaloimalla muka sai nimen Vessit. Tämmöinen edeltä-käsin päättäminen +on aina vaarallinen, ja tehdyksi Sjögren'iltä, joka kaikessa koki +totuutta tarkoittaa, olisi sitä vaikea uskoa, ell'emme tietäisi, että +hänen sitä kirjoittaessaan Vessien eli sen suomalaisen kansan, joka +Nestorin aikoina eli mainituissa seuduissa, luultiin jo kokonansa +ilmoilta hävinneen. Mutta mainitulla matkallansa löysi Sjögren samoissa +tienoin suomalaista kansaa, joka kutsui itseänsä _Vepsäksi_, ja +toiseksensa tuli hän tällöin myös tietämään, että tämä kansa ei kutsunut +vasta mainittua järveä Vesijärveksi, vaan _Vauget- eli Valgetjärveksi_, +jonka Venäläiset sanasta sanaan kääntäen tekivät nimeksi: bjeloje osero, +Bjelosero. Näissä kahdessa seikassa, jotka hän itse uskollisesti kertoo, +olisi hänelle jo pitänyt olla kyllä todistusta siitä, että edellinen +päätöksensä Vessin nimen tulemisesta suom. sanasta Vesiläiset oli väärä, +varsinkin koska sanasta vesi Vepsäläistenkin kielessä pitää johdettaa +nimi _Veteläinen, ei Vesiläinen_, ja että samainen Veksi eli Vessä ei +ollut muuta kuin Venäläisen kielellä pehmennyt nimi _Vepsä_. Vaan tätä +ei hän nimittämässämme kirjassansa tahdo myödyttää. Todistuksia, joilla +hän puolustaa entistä päätöstänsä, olisi liian lavea ruveta tässä +kertomaan, koska halullinen lukija löytää ne täydellisinä itsestä +kirjasta. Niiden joukosta otamme tähän vaan yhden, joka myös perustaksen +väärälle kokemukselle. Siitä nim. että kaikilla nykyisten Vepsäläisten +kylillä muka on venäläiset nimet päättää Sjögren, että koko heidän +alansa olisi ensin ollut Venäläisten vallassa, jotta olisivat viljelleet +ja rakentaneet maan ja joiden kielestä kylätkin olisivat nimensä +saaneet, vaan että heidän olisi pitänyt taas luopua maasta ja jättää se +Vepsäläisille niissä myllyissä, joita täälläkin kansojen edes takaisin +siirrellessä tapahtui. Tämä päätös on kuitenkin väärällä pohjalla. Koko +Ojatin tienoossa samoin kuin Äänisenkin rannalla on ei ainoastaan +kaikilla vepsäläis-, vaan myös suurimmalla osalla venäläiskyliä +suomi-peruiset nimet, joita rahvas keskenänsä käyttää. Vaan kirkon- ja +henki-kirjoissa, mittarien luetteloissa ja kartoissa ovat molempien +nimet venäläisiä, useammassa kohden vaan josta kusta ristimä-nimestä +(sanotaan tavallisesti paikan ensimäisen asujan nimestä) tehtyjä, +niinkuin: Ivanoffkaja, Timosejeffkaja, Trosimoffkaja j.n.e. Tämmöiset +kirjat, kartat ja muut sanoo Sjögren, niissä löytyvien nimien tähden, +joka paikkakunnassa tarkoin läpi käyneensä. Näiden nimien vääryydestä ja +siitä, että hän ei tarkoin ottanut vaaria rahvaan kielessä käytettävistä +nimistä, päättää hän venäläisiä nimiä alku-peräisiksi ja niiden antajia +maan ensimäisiksi asujiksi, josta taas seuraisi että Vepsäläiset vasta +myöhemmin joutuivat sen isänniksi ja että niinmuodoin Nestorin Vessit +olivat toinen kansa, toista Vepsäläiset. + +Tässä lienee nyt tilaisuus sanoa muutama sana näiden kielestäkin ja sen +aarteista. Suomalaiselle kielentutkijalle on tästä murteesta paljo +selkoa sekä kieli-opissa että sana-kirjassa. Vaan kuin useamman lukijan +pelkään tämän-laatuisissa kokemuksissa ja löydöissä ei löytävän sitä +miellytystä, joka niistä on kielentutkijalle, niin jätän Vepsän kielen +kieli-opilliset ja sana-kirjalliset edut tässä mainitsematta. Mitä taas +sen hengellisiin aarteihin tulee, niin ei niistäkään ole paljo +lausumista. Edellä olen jo sanonut, että Äänisen Vepsäläisillä en +tavannut lauluja ensinkään. Sama oli niistä yleinen lause Ojatillakin, +nim. että laulettu on iki-muistoisista ajoista venäjäksi ja että lauluja +ei ole koskaan löytynyt vepsäksi. Satuja taas löytyy paljo, vaan +niistäkin nähdään pian, että ovat parhaasta päästä Venäläisiltä saatuja, +ja paraat satujen sanojat tarjoaksetkin aina kernaammin venäjäksi kuin +omaksi kielekseksensä niitä kertomaan. Sana-laskuja ja arvoituksia +löytyy sitä vastaan Vepsäläisilläkin, ja niiden muoto todistaa, että +niitä ei ole naapureilta lainattu. Jälkimäistä kirjoitin Ojatilla noin +puoli-sataa, ja niistä saan kielen näytteeksi suomennoksen kanssa +painattaa tähän seuraavat. + + 1. Neitschykäine iscytub liphaisches, kasaine irdal? _Nagris mas_. + + 2. Pol hebot, pol hahat? _Jouh-segl_. + + 3. Mustan söb, vaugtan situb? _Melnits_. + + 4. Vaugtan söb, mustan situb? _Lämoi säreses_. + + 5. Must da pehmed, märg da maged? _Paschtkas_. + + 6. Märg masa aidan taga? _Kjel_. + + 7. Päiväl rippub, a yol reighu? _Koukuine ukses_. + + 8. Lehm pätschisch, händ irdal? _Lämoi i savu_. + + 9. Ymbri päs ei hvati, ymbri pöydos hvatib? _Silm_. + + 10. Kaks kurged pälitschi meres katsutas, toinen toscht ei voikoi + sabutada? _Keranden korvad_. + + 11. Mi om notktemb vet? _Savu_. + + 12. Kaks neitschykäischt yhtel laval kargaitas? _Petkleil + survotas_. + + 13. Pä tohine, vats töine, jamgad kivisched? _Not_. + +Suomeksi. + + 1. Neitsykäinen istuu arkussa, kassa (palmikko, letti) ulkona? + _Nauris maassa_. + + 2. Puoli hevoista, puoli haapaa? _Jouhi-seula_. + + 3. Mustan syö, voalkean sittuu? _Mylly_. + + 4. Valkean syö, mustan sittuu? _Tuli päreessä_. + + 5. Musta ja pehmeä, märkä ja makea? _Paistikas_. + + 6. Märkä vasikka aidan takana? _Kieli_. + + 7. Päivällä riippuu, vaan yöllä reikään? Oven _koukku_ (säppi). + + 8. Lehmä uunissa, häntä ulkona? _Tuli ja savu_. + + 9. Ympäri pään ei yllä, ympäri pellon yltää? _Silmä_. + + 10. Kaks kurkea päällitse merestä katsovat, toinen toistansa ei voi + saavuttaa (tavata)? _Korvon (saavin) korvat_. + + 11. Mikä on notkeampi vettä? _Savu_. + + 12. Kaksi neitsykäistä yhdellä lattialla tanssivat? _Petkeleillä + survotaan_. + + 13. Pää tuohinen, vatsa liinainen, jalat kiviset? _Nuotta_. + +Isä-meidän rukous kuuluu tässä kielessä, venäjän-kielisestä uudesta +testamentista käännettynä, seuraavalla tavalla: + + "Tatoi meide, kudam oleb taivhal; sädkahase puhthaks nimi sinun; + tulgha tsarstv sinun; da liinob vald sinun i mal kut taivhal; Leib + meide kaikutscheks päivaka anda meile tjänambäi; i jäta meile + völgad meide kut i mö jätamoi völghiischile meide; i ala anda meid + iskusaha; a pjästa meid pahas; sida möd mi sinun om tsarstv, i + vägi, i kuulund igan kaiken, Amin." + +Kielen näytteeksi saakoot vielä seuraavat satuset tässä sian. + + 1. Orl. + + Kysuiba orlal: mihe sötat sina itscheis poigid muga korttas taivhan + al? -- Orl sanii: rohtischibak hö kasnuded lähetase päiväischen + lost, kut minä heid sötaischin alahan mas? + + 2. Kukoin karangg. + + Sanu milein, kysii kadag kukoin karanggol, miksch sina muga + nälghiine sobihe, mändes siiritschi sinusaisch meheb;[6] mida sina + tahtoit säta heisch? mihe hö sileisch koschutas? -- Ni mihe, sanii + kukoin karangg; minä i en tahtoi anastada hied mehel, tahtoin + vaische rebitada heid. + + 3. Lambas i djumalan-lindiine.[7] + + Djumalan-lindiine lebastihe lambhan päle, mise rastta hänel + vähäischen villad itschesa pesaks. Lambas rubens verdusiine hypta + sinna i tänna. Kut sina milein yhtel muga skup? sanii + djumalan-lindiine; paimnele sina käsket otta itschesaisch kaiken + nahkha-sai villan, a milein otkaschit pitschukaisches klakiisches. + Miksch muga netsen sädad? -- Netsen sädan siksch, sanii lambas, + mise sina ed malta milain minun villad otta muga armhutte kut + paimen. + +Suomeksi. + + 1. Kokko. + + Kysyivät kokolta: mintähden elätät sinä poikiasi niin korkeassa + taivaan alla? -- Kokko sanoi: uskaltaisivatko he kasvaneina lähetä + auringon luokse, kuin minä heitä elättäisin alahalla maassa? + + 2. Orjantappura. + + Sano minulleni, kysyi kataja orjantappuralta, miksi sinä niin + nälkäinen (olet) vaatteihin, ihmisten sinustasi sivutse mennessä; + mitä sinä tahdot tehdä niistä? mihin ne sinullesi kelpaavat? -- Ei + mihinkään, sanoi orjantappura; enkä minä tahdokaan ryöstaä niitä + ihmiseltä, tahdon vaan repiä niitä. + + 3. Lammas ja pääski. + + Pääski lepäytyi lampaan päälle, että raastaa häneltä vähän villaa + pesäksensä. Lammas alkoi vihaisena hyppiä sinne ja tänne. Kuin sinä + minulleni yhdelle (olet) niin ahnas? sanoi pääski; paimenelle sinä + annat luvan ottaa itsestäsi kaiken villan nahkaan asti, vaan + minulle kiellät pienoisesta tulloisesta. Miksi niin tämän teet? -- + Tämän teen siksi, sanoi lammas, että sinä et osaa minultani + villaani ottaa niin lempeästi kuin paimen. + +Työni lopetettua Ladvassa olisin suurelle maantielle voinut palata samaa +tietä, jota mennytkin olin, ell'ei mieleni olisi tehnyt paikalla +tiedustamaan, mitä murretta, karjalaistako vai vepsäläistä, +Ojatin-tienoon itäisessä, eli Aunuksen läänin etelä-itäisessä, osassa +puhuttiin. Sekä Ladvassa että jo edelläkin sanottiin kyllä näiden +tienotten kieltä aivan yhdenlaiseksi kuin kieli tässä seurakunnassa ja +sen ympäristöllä. Vaan Köppen'in kansakartta puhui toista. Tämä Pietarin +Tiede-Akateemian jäsen on mm. Schubert'in maa-tieteelliselle kartalle, +jota Venäjän maan europalaisesta osasta on noin 50 lehteä, eri +värillänsä kuvannut kunkin kansakunnan alan ja piirin. Tätä suurta +kansakarttaa ei löydy kuin kaksi kappaletta käsi-kirjoituksessa, nim. +toinen mainitun Tiede-Akateemian kirjastossa ja toinen Pietarin +keisarillisella maa-tieteellisellä seuralla. Mutta jälkimäinen seura on +siitä painattanut pienemmässä mitassa tehdyn kopion neljälle lehdelle. +Niin pää-kartassa kuin tässä kopiossakin antaa tekijä mainitussa osassa +Aunuksen lääniä, keskellä Vepsäläisten piiriä, ei vähemmän kuin +kokonaista kolme laajaa seurakuntaa Karjalaisille, vaikka näiden +historiallisesti ei tiedetä koskaan jalkaa astuneen Äänisen järven +etelä-puolelle. Väärjärven pogostan kautta tultuani Schimjärven kirkolle +havaitsinkin, että rahvas Ojatilla oli oikeassa ja että herra Köppen on +tehnyt suuren vian pannessansa Karjalaisia tänne, sillä kieli täällä oli +puhtainta Vepsää ja täksi sanottiin niiden kahden toisenkin, +Pääschjärven ja Kuschtjärven, seurakuntain kieltä, jonka kansa-karttaa +myöten niin ikään olisi pitänyt olla karjalaista. Tämä suuri vika, johon +virka-miesten luottamattomat kertomukset ovat syynä, tulee oiastuksi nyt +paraillaan tekeillä olevassa kolmannessa painoksessa herra Köppen'in +mainittua karttaa. + +Tästä asiasta selvän saatuani ja vielä pari päivää Schimjärvessä +kuunneltuani kansan kieltä, päätinkin lopettaa vepsäläiset tutkintoni ja +palasin maantielle Suschtan (ven. Oschtan) kylässä. Schimjärven ja sen +väliä on 40 virstaa, joka on yksi ainoa hirmuinen korpi, jossa edellisen +viikon rankat sateet olivat niin vettäneet maan, että hevoset melkein +joka askeleella upposivat likaan. Tie, joka harvoin oli löytänyt +kangas-harjanneen kulkeaksensa ja enimmiten juoksi pitkin korpijokia eli +järviä, sillä se kulki paraasta päästä talvi-tien jälkiä, oli muutenkin +niin ryteikkö, niin kehnoilla malko-siloilla varustettu, että +ratsastajan monin paikoin piti pitkät matkat hevoistansa taluttaen jalan +astua. Ja vaikka lepoakin oli pidetty noin puoli-välissä taivalta +tehdyllä tulella, olivat sekä miehet että hevoset, myöhään illalla +Suschtaan tullessa, niin väsyksissä, että edelliset eivät tarvinneet +illaistakaan ennen maata rupeamistansa, ja jälkimäiset viimeisillä +virstoilla tuskin enää pystyssä pysyivät. Suschtasta tulin +Latina-Pellolle ja siitä samaa tietä Pietariin, jota keväällä olin tänne +mennyt. + +Lopuksi saan mainita, että jos kellä vielä olisi halu käydä tutkimassa +Vepsäläisten kieltä Ojatilla, niin olisi mainittu Schimjärven +kirkon-kylä sekä kielen-puhtauden että muun puolesta siihen soveljain +paikka. Matkustaa tälle kirkolle voisi helpoimmin ja huokeimmin, +Sortavalan, Aunuksen ja Latina-Pellon kaupunkien kautta. Viimeksi +nimitetystä ei Suschtan posti-paikkaan Arkangeliin menevätä tietä myöten +tule kuin noin 130 virstaa, niin että koko matka Sortavalasta +Schimjärven kirkolle ei tulisi tekemään kuin vähän päälle neljän sadan +virstan. + + + + +Matka Itä-Venäjällä vuosina 1856 ja 1857. + + + +Ensimäinen Kirja. + +Kasan'issa, toukok. 1856. + +"Kristos voskres! Kristus on ylös-nousnut!" kajahti ääni +sunnuntai-aamuna 29 p. huhti-kuuta huoneessani ennenkuin olin vuoteelta +ennättänyt nousta, ja edessäni seisoi iloisella katsannolla +portinvartija täydessä ala-upsierin puvussa, hän on nim. entinen +sota-mies. "Totisesti on Kristus ylös-nousnut!" tulee tähän vastata, ja +sitä ynnä suun- ja juoma-rahan antamista en minäkään laiminlyönyt, jonka +kanssa ukko meni toisille talon asukkaille samaa onnellista sanomaa +julistamaan. + +Kristos voskres! Meillä on siis pääsiäisen iloinen päivä! Mikä suuri +juhla! Totuuden ankaran ja vilpittömän saarnaajan ovat pimeyden ja +itse-valtaisuuden puolta-pitäjät kiehtoneet, tuominneet ja kuolettaneet. +Synkeä suru sydämessä seisoo koko ihmiskunta tämän sankarinsa haudalla, +epäillen, haikeroiden, todellako ja täksi päiväksikö pimeys vallan +voitti, koska sen ruhtinat nyt niin riemasteleivat. Lyhyt on kuitenkin +tämä heidän riemunsa, sillä juuri kuolemallansa on valon sankari heidät +voittanut ja kahlinnut, epäilemättömänä herää hän kuolluista, valo +levenee kaikelle maailmalle ja kaikki ihmiskunta riemuitsee. + +Tämmöinen on pääsiäis-juhlan aine ja sisällys. Eikä Venäläinenkään puutu +riemua sitä viettäessään. Hän on paastonnut kokonaista kuusi viikkoa ja +etenkin ankarasti viimeisen eli piina-viikon, jolla virkakunnat ja +koulut eivät istu ja jonka kuluessa rahvas ripillä-käymisellä eli muun +ulko-käytöksen täyttämisellä kokee valmistaa oman-tuntonsa pääsiäisen +hekumalle. Silmin-nähtävällä levottomuudella odottaa jokainen tämän +hirmuisen ajan loppua ja kaksi viimeistä päivää varsinkin ovat pitkät +kuin nälkävuodet. No, viimein kuitenkin alkaa pääsiäis-lauantain ilta +pimetä. Jokainen peseksen puhtaaksi, pukeutuu juhla-vaatteihin ja astuu +kirkkoon. Ja hyvän aikaa täällä rukoiltua ja tuohusten kanssa tuhrattua +sen kammion ympärillä, joka keskellä kirkon lattiaa kuvaa Kristuksen +hautaa, kaikuu juhlallinen kiitos-virsi, kellot rupeavat soimaan, ja +kaikki todistaa, että se surkea puoli-yö on ohitse. Kaikki ehättävät nyt +kotiin, jossa muna-röyköt, sian-liikkiöt ja viina odottaa. Tuskin +yksikään muistaa nyt enää tämän juhlan kallista alku-perää, jokainen +ajattelee vaan mahansa ja sen tyydyttämisen päälle, samoin kuin +paastonkin aikana useampi lienee surunut oman vatsansa tyhjyyttä enemmän +kuin Kristuksen viatointa piinaa ja kuolemaa. Sen siaan heitäksenkin +pääsiäisen tultua jokainen kaikkea nauttimaan mitä vaan ikänänsä voipi, +ja valon ja vapauden juhla muuttuu kaiken-kaltaisen lihallisuuden ja +hekkuman telmännöksi. Tätä iloa kestää sitten koko seuraava viikko, +jolloin ei köyhinkään tee työtä, vaan käypi kestiä, juopi viinaa ja +parantelee päätänsä, uudestaan samaa viinan-juontia ja kestin-käyntiä +voidakseen nauttia. Joka päivä aina seuraavaan sunnuntaihen asti +kaikuvat kellot koko puolenpäivän-edellyksen, ja kuin muutamien virstain +laveudella seisoo noin 60 kirkkoa niinkuin esim. Kasan'issa, niin arvaa +jokainen, mikä helinä ja humina venäläisessä kaupungissa +pääsiäis-viikolla on. + +Mutta jo liiaksi hairahdin näistä asioista juttelemaan, vaikka +aikomukseni vaan oli sanoa, että täällä nyt on pääsiäinen, ja että kuin +jokaisella on lupa laiskana olla, niin on minunkin täytynyt vakaisempi +työ jättää, jonka siaan päätin kertoa jotakin Kasan'in kaupungista ja +sen merkillisyyksistä. Sen katuja, toria, kirkkoja en kuitenkaan huoli +ruveta luettelemaan, sillä lukija vähän hyötyisi. Sanon vaan kaupungin +ulko-tilasta sen, että se on hyvästi rakennettu, suorilla ehkä ei aina +puhtailla kaduilla, ja että asujanten määrä tekee noin 50 tuh. henkeä. +Kasan ei ole aivan Volgan reunalla, vaan noin 6 virstaa tämän joen +idän-puoleisesta rannasta, pienen Kasanka-nimisen joen varrella. Volgan +oikea ranta on korkea hieta-äyräikkö, vasen (pohjainen ja idänpuoleinen) +ranne sitä vastaan hyvin matalaa niitty- ja suo-maata, jonka joki +tulvillansa ollen monen virstan laajuudelta peittää vedellä ja keväällä +kokonaisen kuukauden pitää järvenä. Tämä on syy siihen, että kaupunki on +näin kaukana kaupankäynnille niin tarpeellisesta joesta, joka suurina +tulva-vuosina tännekin asti tekee suurta vahinkoa esikaupungeissa. -- +Kasan on Tatarilaisten perustama. Kuin Mongolilais-tatarilainen +maailman-valta hajosi pienempiin osiin, asettui eräs heidän +ruhtinoistansa tähän Volga-joen rannalle ja perusti valtakunnan, joka +seisoi noin 300 ajastaikaa eli vuoteen 1552 asti. Monien reistausten +perästä onnistui tällöin Venäläisille suur-ruhtinas Ivan Vasiljevitsin +johdolla Kasan'in valtaaminen. Hirmuisen veren-vuodatuksen pidettyänsä +hävitti tämä ruhtinas sen entisen tilan, kukisti kaikki mahometiläisten +kirkot ja ajoi kaupungin tähän uskoon kuuluvat asujamet sen edustalla +esi-kaupungeissa elämään. Pysyttääksensä voiton varmemmaksi rakensi hän +kaupungin entisen tatarilaisen linnan sialle europalaisen sota-taidon +mukaan varustetun linnan useammilla tornilla, jotka samoin kuin +muuritkin vielä seisovat ja ulko-näöltänsä ovat samanlaiset kuin esim. +Savonlinnan tornit Suomessa. Myös muutti hän Venäjältä rahvasta +kaupungin asukkaiksi, ja siitä ajasta on se niin venäläistynyt, että +siinä paikan entisiä asujia Tatarilaisia ei ole kuin noin kuudenneksi +osaksi koko väki-luvusta. + +Nämä Tatarilaiset ovat Krim'in tätä nykyä kuuluisten Tatarilaisten kuin +myös Turkkilaisten kanssa yhtä kansaa, ja tämä on kielensä puolesta +heimolaisuudessa Suomen kansojen kanssa.[8] Muista kaupungin asujamista +tekisi oudonkin silmä pian Tatarilaisen hänen runnokkaasta ja solakasta +varrestansa, mustista ja vilkkaista silmistänsä, ja suora-nenäisestä ja +kauniista muodostansa. Hänen ihon-karvansa ei ole mustempi kuin +muidenkaan Europalaisten ja monesti näet aivan valkea-verisiäkin +Tatarilaisia. Hänen käyntinsä ja ulko-käytöksensä on tasaista ja +hiljaista, jonka tähden se aina kutjasteleva Venäläinen kutsuukin häntä +haukkuma-nimellä barin'aksi (herraksi). Luonteensa puolesta on hän +puhtautta rakastava, tyyni ja rehellinen; missä valehtelee eli +harjoittaa koiruutta, on se muilta opittua. Kuin hän tavaraa myödessänsä +näkee kenen muukalaiseksi, ilmoittaa hän oikean hinnan kohdallensa, ja +jos sitten vielä venäjän tapaan vielä rupeat tinkimään, sanoo hän: "Minä +en ole Venäläinen, olen mahometiläinen, ja meidän laki kieltää +kohtuutointa hintaa ottamasta". Häpeällä seisot kristin uskosi kanssa +miehen edessä etkä voi hänen lauseesensa mitään virkkaa. + +Maalla ovat maan-viljelys ja karjan-hoito, ja kiivaimmatkin venäläiset +myödyttävät että tämä kansa samoin kuin Tschuvaschitkin ovat paljoa +taitavammat ja ahkerammat maan-viljelijät kuin Venäläinen. Kaupungissa +on Tatarilainen yksi kolmesta: joko kauppa-mies, käsi-työläinen eli +rahti-mies. Ensimmäisen luokan kauppa-mieheksi jaksaa harva tästä +kansasta kiivetä. Sitä enemmän rakastavat he rihkama-kauppaa, ja missä +heitä enemmältä löytyy, niinkuin Kasan'issakin, kuluu harva päivä, +ett'ei luonasi käy näitä itä-maalaisia saksoja, tulitikkuja, saippuaa, +halaattia (makuu-nuttuja) hyvän-hajuisia voiteita ja muuta semmoista +kaupalla. Käsi-töissä on saippuan ja nahkan valmistaminen heille +varsinkin sujuvaa. Kasan'in saippua on ympäri koko Venäjän kiitettyä ja +täältä tulevat juhdit ja sahvianit ulompanakin kuuluisat. Molemmat ovat +Tatarilaisten tekoa. Vaan muihinkin käsi-töihin on tämä kansa hyvin +taipuvaa, niin että harva työ-huone löytynee Kasan'issa, olipa sen +isäntä Venäläinen, Saksalainen eli muu, jossa ei joku osa työ-miehistä +olisi Tatarilaisia. Täkäläisen yli-opiston kirja-painossa, jossa on noin +pariin kymmeneen työ-mieheen, ovat enimmät näistä tätä kansaa (käyttäjä +on Saksalainen). + +Niinkuin tuttu on ja edellisestäkin näkyy ovat Tatarilaiset Mahometin +uskoa. Kasan'issa ja sen esi-kaupungeissa on heillä kymmenkunta +_metsched'iä_ (kirkkoja). Joka kirkolla on kaksi, toisinaan kolmekin +_mullaa_ (pappia) ja yksi eli pari _aschantia_ (lukkaria). Harvemmassa +löytyy _ahan'ia_, jotka meidän tiloihin verrattuina vastaavat +kontrahti-rovastia, ja piispaa (_muftia_) ei ole koko Venäjän +valtakunnassa kuin yksi, jolla on istuimensa Ufan kaupungissa. Tällä, +joka myös on korkein tuomari hengellisissä asioissa, on palkka +kruunulta, mutta muilla papeilla ja kirkon-palvelijoilla ei ole +määrä-palkkaa, he ovat siihen tyytyväiset, mitä seurakunnan jäsenet +vapa-ehtoisesti suovat heille, ja saavat myös osan siitä lahjasta, jonka +jokainen on velvollinen kymmenennellä osalla irtaimesta tavarastansa +vuosittain antamaan vaivaisille ja köyhille. Mahometiläinen on harras +uskonharjoituksissa. Viis kertaa päivässä pitää hän rukouksia, nim. +auringon noustessa, kello yhden ja neljän paikoilla, auringon lasketessa +ja viimeisen kerran yön alkaessa. Joka sairastaa, on matkalla eli muuten +ei voi tätä käskyä jollakulla ajalla täyttää, hänen täytyy jälestäpäin +sitä useamman kerran pitää rukouksia, niin että niiden määrä kunkin +päivän päälle tulee täysi. Kaikki muut miehet, sillä vaimoilla ei ole +lupa käydä kirkossa, toimittavat rukouksensa metsched'issä. Tämä on +nelis-nurkkainen, soikea kaksin-kertainen rakennus puusta eli kivestä, +jonka alakertaa käytetään monellaisiin tarpeihin, niinkuin kouluksi, +kauppa-puodeiksi j.n.e. Ylä-kerta on kirkkona. Sen harjalta nousee +korkealle pyöreä kaitainen torni (_minaret_), jonka nastalla +mahometiläisten omituinen merkki puoli-kuu kullittuna paistaa. Heillä ei +ole kelloja; kirkkoon kutsutaan he siten, että lukkari minaretin ympäri +kulkevasta rauta-häkistä joka haaralle huutaa surullisen-kaltaisella +nuotilla: _Allah on korkein! Minä todistan, että Muhamed on hänen +lähettiläisensä! Tulkaa rukoilemaan! Tulkaa autuutta etsimään! Allah on +korkein! Muuta Jumalaa ei ole kuin Allah_. Aamu-rukoukseen huutaessaan +lisää hän tähän: _rukous on parempi kuin uni!_ -- Tämän huudon perästä +tulee rahvas metsched'iin. Sen porstuassa eli etu-huoneessa on pitkin +seiniä hyllyjä, joille sisään-menijät jättävät päällys-kenkänsä. Itsessä +kirkossa ei ole penkkiä; lattia on katettu joko kirja-ompeleilla +koristetulla villaisella eli vaan oljesta kudotulla puhtaalla matolla. +Paitse tätä ei siinä metsched'issä, jonka minä Kasan'issa näin, ollut +muuta erinomaista, kuin opetus-istuimen kaltainen saarnas-tuoli, kaksi +tavallista kynttilä-kruunua, muutamia lamppuja seiniltä ja Mekkaan päin +oleva ikkuna moni-värisistä ruuduista tehty. Matolle istuikset +seurakunnan jäsenet rivihin, pannen jalat ristiin allensa. Kellä +turbaani on päässä, se irtauttaa sen perä-liepeen hartioillensa +riippumaan. Muuten pidetään niin hyvin turbaani kuin lakkikin päässä. +Tätä ei suvaittu kuitenkaan minulle, vaan minun käskettiin ottaa lakki +päästäni, lieneekö tähän syynä ollut tämän muiden pää-vaatteuksesta +eroava muoto vai mikä muu. Noin kymmenen minuutin ajan toimitti jokainen +yksinäistä hartauttansa, rukoillen ja päätänsä maahan kumartaen. +Rukoillessa pitää mahometiläinen kätensä lanteillaan, pyyhkäsee vähän +väliä niillä silmiänsä ja kasvojansa, ikäskuin unta tarkoittaakseen. +Toisinaan asettaa hän kätensä eteensä avonaisen kirjan tavoin, ja toisin +paikoin taas panee peukalojensa päät korvan-lehdille, toiset sormet +hajoittaen pystyyn, ja rukoilee näin jonkun ajan. Mitä nämä äkkinäistä +oudostuttavat temput kuvaavat, en tiedä. Rukoiltua mainitun ajan nousee +mulla saarnas-tuolille ja lukee siinä luvun alkoran'ista. Tämän +lukemisen toimittaa hän messun-laatuisella nuotilla, joka ei kuulu +pahalta, ja jonka oppimista sanotaankin suureksi pää-asiaksi +papin-kouluissa. Sen tehtyä laskeiksen hän alas, menee ja istuiksen +seurakunnan esinenään, päin Mekkaa osoittavaan ikkunaan, ja messuaa +tässä taas rukouksen. Hän kumartaa useasti, syvään ja kauan, ja +seurakunta tekee hänen mukaansa. Tällä päättyykin jumalanpalvelus, +yleensä kestänyt noin kolme neljännestä tuntia. + +Mahometin uskon-opista ei tässä ole tilaisuutta puhua. Nykyjään sanoi +Paris'in piispa eräässä julistuksessansa mahometiläisyyden olevan vaan +"lahkokunnan kristin uskosta", joka lause hänen tilassansa lienee ollut +vähän liikanaista. Melkein yhtä tahtoi eräs mullakin, jonka kanssa +asiasta puhuin, päättää sanoen: "me uskomme saman näkymättömän +kaikki-valtiaan Jumalan päälle kuin tekin, kristityt. Vaikka hänellä on +99 nimeä, ei hänen voimaansa ja viisauttansa kuitenkaan voi täysin +määrin käsittää. Hurskaalle antaa hän onnen ja menestyksen jo tässä +maailmassa ja ian-kaikkisen elämän tulevassa. Jumala-tointa +rangaistakseen antaa hän pahan liikkua maailmassa, ja rankaisee +paha-teon vielä tulevassakin elämässä". Tästä tulevaisuudesta oli +hänellä kumminkin mahometiläisyyden tavalliset lihalliset ajatukset. +Taivaassa sanoi hän aina elettävän riemussa ja hyvillä päivillä. Syödä +on siellä mitä vaan mieli ennättää ja muistaa haluta, ja tämän +yltä-kylläisyyden kanssa on kaksi etua yhdistettynä, joita syömärillä +tässä maailmassa ei ole, nim. että ruokahalu aina on hyvä ja että +tarpeellansa ei tarvitse koskaan käydä. Toinen pää-nautinto on +hurskaalla taivaassa sen suloisista neitosista, joiden ihanuutta ei voi +kielin kertoa ja joita miestä päälle annetaan 70 kappaletta, ollen +näillä vielä se erinomainen avu, että neitsyyden lahja ei heiltä koskaan +katoa. Helvettinsä kuvaa mahometiläinen yhtä lihallisesti ja paljon +peloittavammaksi kuin kristittyjen kylmä mieli sen jaksoi ennen aikaan +edes-asettaa. Rukousten ja muiden uskonharjoitusten täyttämisellä on +hänen kuitenkin paljoa helpompi välttää helvettiä kuin kristityn. + +Kunkin metsched'in kanssa on koulu yhdistettynä. Maalla toimittaa mulla +opettajankin virkaa, vaan kaupungissa pidetään tavallisesti koululla +erittäin opettaja, jonka vaivat palkitaan samoin kuin mullankin +vapa-tahtoisilla lahjoilla. Lapset pannaan kouluun noin 8 vuoden iässä, +ja käyvät sitä noin 5 vuotta, jos heitä ei tarkoiteta mullaksi tehdä. +Täksi oppivaisten täytyy käydä koulua 12-15 vuotta, joista viimeiset +korkeamman opin saamiseksi tavallisesti vietetään Bokharan kuuluisissa +papin-kouluissa Aasiassa. Kouluun tulevat lapset päivännousu-rukouksille +ja ovat siinä koko päivän, kaksi kertaa syöden mukanansa tuotua evästä, +josta myös yhteisessä kattilassa keitto-ruokaakin tehdään. Koulussa +istuvat lapset lattialla samoin kuin kirkossa istutaan. Oppi-aineet +eivät ole suuret: sisältä-luku, rukousten ulkoa-oppiminen ja kirjoitus +on kaikki, mitä tavallisesti vaaditaan. Kuin alkoran'ia ei saa lukea +muuten kuin sen alku-peräisellä s.o. Arapian kielellä ja sen lukeminen +koulussa myös on välttämätöin asia, niin saattaa joku parempi-päinen +koulu-lapsi edellämainitun opin lisäksi myös tulla vähän tuntemaan tätä +kieltä. Sen tarkempi tunteminen kuin myös taito Persian kielessä +eroittaa mullan muusta rahvaasta. Mutta jo sekin vähäinen tieto, jonka +yhteinen kansa näin muodoin saa, kohottaa Tatarilaiset suuresti +täkäläisen kristityn rahvaan rinnalla, ja ei vähäinen ole sivistyksen +rakastajan nautinto kuin näkee esim. vanhan ja köyhän Tatarilaisen +oma-kielisiä kirjojansa lukevan paljon selvemmästi kuin kirjan-luku +juoksee häntä vastaavilta ukoilta esim. Suomessa. Tämän luvun-taidon +kuin myös luvun-halun tässä kansassa todistaa selvimmästi se seikka, +että Kasan'issa usea vuosi painetaan alkoran'ia suuret painokset ja joka +vuosi tuhansmäärin hengellisiä kirjoja Tatarin kielellä. Muiden kuin +hengellisten ja taloutta koskevien kirjain painaminen kiellettiin +tältäkin kansalta muutama vuosi-kymmeninen takaperin, jota kieltoa vielä +ei ole peruutettu. Tatarilaisten kirjojen sensori Kasan'issa on eräs +saksalainen rohvessori. Näiden painamista varten löytyi täällä joku aika +takaperin yksin omituinen kirja-painokin, joka tätä nykyä kuitenkaan ei +taida olla voimassa. Kaikki tämä tapahtuu kansassa, joka ei elä yhdessä +ryhmässä, vaan hajallansa muiden kansojen seassa, jolla ei ole enemmän +pipliä-seuroja kuin muitakaan yhdistyksiä ja jonka tila, kuin sodassa +voitetun konsanansakin, on monin puolin määritelty ja tarkasti +katsastettu. Epäilemättä todistaa tämä asioiden laita kansan suuria +luonnon-lahjoja. -- + +Kasan'in paras ja painavin merkillisyys on kumminkin sen yli-opisto, +tätä nykyä itäisin maailmassa, jonka arvon se kuitenkin kohta kadottaa, +koska yli-opiston asettaminen Irkutsk'iin kuuluu olevan hankkeissa. +Kasan'in yli-opiston perusti keisari Aleksanteri I:nen v. 1804. Siinä on +neljä tiedekuntaa, nim. lainopillinen, lääkitys-opillinen, +kieli-opillinen ja luonnontieteellinen, ja opettajain määrä on vähän +suurempi kuin Helsingissä, vaan oppilaisten ne 300, joita enemmän +Venäjänmaan yli-opistoissa kiellettiin olemasta oppilaisia. (Tämän +kiellon on nykyinen keisari ei kauan sitten kumonnut.) Sen rakennukset +ja laitokset ovat sangen arvoiset; kivi-kuntaista ja luoma-tiedollista +varastoa varsinkin kiitetään hyviksi. Kirjastoa on noin 60 tuh. +kappaletta. Tämä niinkuin kaikki muutkin yleistä oppia tarkoittavat +laitokset kuuluu kansan-valistus-minisierin alle ja paikalla hallitsee +sitä niin-kutsuttu _kurator_, joka vastaa meidän kanslerin-siaista ja +joka samalla myös on kaikkein yli-opiston oppipiiriin kuuluvien koulujen +ylin hallitus-mies. Lähinnä hallitsevat yli-opistoa ja sen oppilaisia +rehtori ja inspehtori. Edellisen virkaan kuuluu olla konsistorion +esi-miehenä, valvoa sen yli, että nuorisossa ei ilmesty +vapa-mietteisyyttä eli ylen-katsetta uskon-oppia kohtaan, että +rohvessorit luonnon-tieteissä aina kokevat näyttää luojan viisautta ja +kaikki-valtaa, rohvessorit valtiollisissa ja historia-tieteissä +todistavat yksi-valtaisen hallitus-muodon soveliaimmaksi kuin myös +osoittavat isän-maan suuruutta ja kunniaa. Paremmin tietääksensä +luentojen kulun saapi rehtori rohvessoreilta ja muilta opettajilta +tarkat kertomukset heidän luennoistansa. Myös valvoo hän sen yli, ett'ei +konsistoriossa ilmaudu eri-mielisyyttä. -- Paitse omalla +kustannuksellansa olevia oppilaisia löytyy joku osa heistä semmoisiakin, +köyhiä virka-miesten poikia, joilla on täysi ylös-pito kruunulta, ja +jotka tästä ovat velvolliset oppi-aikansa päätettyä vähintänsäkin viis +vuotta palvelemaan kruunua, missä hallitus hyväksi katsoo. Nämä asuvat +kruunun kartanossa ja lähimmästi näiden muonasta, vaatteista ja +elannosta yleisesti pitää huolen se niin-kutsuttu inspehtori, joka +virka-mies siis semmoisissa yli-opistoissa, joissa tämän-kaltaisia +kruunun syöttiläitä ei löydy, ei ole ensinkään tarpeen. Ulkonaisesti +näyttävät täkäläiset oppilaiset hyvin siivosti elävän; heillä ei ole +mitään yhteyttä keskenänsä, jokainen nuojaa luettavansa kanssa ja kokee +joutua virka-mieheksi. Kuin kuulijoilla ei ole sen suurempaa tarkoitusta +kuin virka-eksaminan suorittaminen, ovat luennotkin sitä myöten +lyhykäiset ja nappiset, ja korkeampi tieteellisyys tulee harvoin +kysymykseen. Niin ei Kasan'inkaan yli-opiston tiedetä kasvattaneen +yhtään kuuluisata tiede-miestä, vaikka opettajien seassa aika välistä on +miehiä ollut, joiden nimet ovat tunnetut yli koko Euroopan, niinkuin +esim. Frähn, Littrov, Kasem Beg j.n.e. Nämä ja muut heidän +virka-toverinsa ovat olleet vieraita ja muukalaisia, joilla Venäläisten +sivistäminen ei ole niin suuresti tarkoituksena ollut kuin +kunnia-merkkien ja ison eläkerahan saaminen, joka lieneekin syynä +siihen, että kuulijat ovat niin vähän tulleet osallisiksi heidän +tieteellisyydestänsä. Tämä ulkomaalaisten valta on tämän maan +oppi-laitoksissa ennen ollut niin suuri, että Kasan'inkin yli-opiston +opettajista alussa ei ollut kuin yksi Venäläinen, muut kaikki +Saksalaisia eli muita vieraita. Nyt on tämä suhde toki niin muuttunut, +että Venäläiset jo ovat voitto-puolella ja ulko-maalaisia tämän +yli-opiston opettajien seassa ei enää ole kuin vähän toista kymmentä, +joista eräs on Suomalainenkin (nim. opetus-tiedon opettaja Lönnström) ja +eräs taas suomalaisesta eli ruotsalaisesta peri-juuresta (lääkäri +Lindgren). Nykyinen rehtori on Puolalainen Kovalevski, joka +Mongolilaisen kieli-oppinsa tähden myös taitaa olla yli-opiston +mainittavin tiede-niekka. Ylistettävien tiede-miesten puute Kasan'issa +on nyt sitä suurempi kuin koko itäisten kielien tiedekunta, yhteensä +yhdeksän rohvessoria, v. 1854 täältä muutettiin Pietariin. + +Muista opistoista ovat vielä muistettavat 2 kymnasiaa, hengellinen +seminario, jossa valmistetaan tavallisia pappia, ja hengellinen +akateemia, jossa pappia korkeampiin virkoihin tehdään, ja jonkalaista +koko valtakunnassa on 4 (nim. Kiovassa, Moskovassa, Pietarissa ja tämä +täällä). Kasan'in hengellisellä akateemialla on myös tarkoituksena +lähetys-saarnaajien valmistaminen täkäläisiä mahometiläisiä ja pakanoita +kääntämään, joita jälkimäisiäkin vielä löytyy muutamia tuhansia +Tscheremissien ja Tschuvaschien seassa. Tätä vasten tulisi akateemiassa +opettaa oppilaisia käännettävien kielissä, ja onkin tähän tarpeesen +kielen-opin ja sana-kirjan tapaista sommiteltu. Mutta tätä nykyä ei +akateemialla kuitenkaan ole opettajaa kuin yhdessä näistä kielistä nim. +tatarilaisessa, jona on eräs mulla. Vaan hänen opetuksensa niinkuin +muukin luento on päällisin-puolista, ja näin ei lähetyksen työstä tule +suurta valmista. Suurempikin nero lankeisi kuitenkin mitättömäksi +Tatarilaisten uppi-niskaisuuden ja ylpeyden edessä, sillä he pitävät +itseänsä, josko ei parempinakaan kristityitä, kuitenkin kaikin puolin +heidän vertaisinansa, ja kuin eivät näe kristin uskon tunnustajissansa +vaikuttavan niinkään suurta jumalanpelkoa kuin heidän uskonsa heissä, ei +heillä ole mitään syytä ottaa päällensä uskon-muuttajan häpeätä. +Tschuvaschien, Tscheremissien ja Votjakkien kääntäjiksi ennen on +kasvatettu ja papiksi kouluttu näistä kansoista otettuja lapsia. Mistä +syystä tämä kelvollinen asia sittemmin lienee hylätty, koska se nyt enää +ei ole voimassa, sitä en tiedä. Kahden ensiksi mainitun kansan vielä +pakanallisia jäseniä kääntäessä on eräs täkäläinen protojerej nimeltä +Viktor Petrovitsch Vischnevski vaikuttanut jotakuta. Hän on myös +kirjoitellut heidän pakanallisesta uskostansa luettavia kirjoituksia. +Sitä vastaan ovat hänen kieliopilliset työnsä, Tschuvaschilainen +kielioppi sana-kirjan kanssa painettu v. 1836 ja Tscheremissiläinen +(vielä käsikirjoituksena) aivan mitättömät. + +Luterilaisia, enimmästään Saksalaisia, on täällä ominainen seurakunta, +jolla on kirkkonsa, kirkko-kartanonsa ja koulunsa, ja kirkko-herrana +Suomalainen Pundani. Muitakin Suomalaisia tapaa täällä niin hyvin kuin +muuallakin ympäri koko Venäjän maata virka-miehinä, käsi-työläisinä ja +muina semmoisina. Verrallisesti vähempi-vilppisestä käytöksestänsä +tuntee nämä Suomalaisiksi, vaan muut koti-maiset tunteet ja koti-maiset +kielet ovat heiltä leivän ja rahan etsinnössä jo ammoin haihtuneet. + + + +Toinen Kirja. + +Ischaakin kirkolla Tschuvaschin maassa 23 p. kesäk. 1856. + +30:nä päivänä touko-kuuta irtausin viimenkin Kasan'ista. Aikomukseni oli +koko tämän kesää menettää Tschuvaschin-kielen tutkimiseen, johon jo ne +kaksi kuukautta, jotka Kasan'issa vietin, olin parhaan jälkeen +valmistainut. Tämä kansa elää enimmäksi osaksensa Kasan'in läänin +lounaisessa osassa, piirikunnissa: Tscheboksary, Tsyvilsk, Jadrin ja +Kosmodemjansk. Melkein keski-kohdalla näitä neljää piirikuntaa on +seurakunta Ischaaki, kauas ympärinsä kuuluisa sen ihmeitä tekevän +Nikolai-pyhän kuvan tähden, joka löytyy sen kirkossa ja jolta ympäristön +rahvas, olletikin Tschuvaschit, matkustelee taudista, raskaista synnistä +eli muusta onnettomuudesta päästöä rukoilemassa. Monesta syystä olin, +sitä myöten mitä mainitusta paikasta oli minulle kerrottu, päättänyt +tällä kirkolla oleksia jonkun ajan; se oli nyt matkani maalina. + +Ensimäisenä työnä oli siis päästä kevät-tulvasta paisuneen Volgan yli, +jota jokea ensimäiseen maantien varrella olevaan kylään toisella puolen +(nimeltä Uslón) ei ollut vähemmän kuin 10 virstaa. Ilma oli +aamu-päivästä kaunis, vaikka kova länsi- (ja laita-vastainen) tuuli ajoi +joen suurille aalloille. Kokenut jo Suomenlahdenkin aaltoja en minä +antanut tämän matkaani alkuunsa taukoottaa puolen-päivän jälkeen kerran +rantaan tultuani, vaikka ne kaksi tuttavaa, jotka minua venheesen asti +seurasivat, kehoittivat huomeiseksi lähtöni jättämään. Näiden kanssa +vielä pari lasia Krim'in viiniä kallistettuani survattiin venhe +laiturilta ja me aloimme pyrkiä eteen päin. + +Näin kevät-aikana on Volga, sen syrjä-joki Kasanka ja suuri ala Volgan +vasemmalla puolella olevata alankoa yhtenä järvenä, jota ylempänä +seisoivat vaan Kasan itse ja sen esikaupungit, pari kolme luostaria +j.n.e. Veden pintaa ylempänä oli myös Kasan'in ja esi-kaupunkien välillä +kappeli, rakettu poikkinaisen särmä-kukkuran (pyramidin) tavoin, joka +menneen vuosisadan lopulla tehtiin niiden venäläisten sotijoiden +muistoksi, jotka kaatuivat Kasan'ia vallattaessa Tatarilaisilta ja +joiden luut myös tässä säilytetään. Tämä muisto-merkki, oleva sangen +vähästä korkeudesta, ei näy kauaksi eikä tee likeltäkään katsojassa +suurta vaikutusta tässä lavealla niityllä, vaan arvattavasti ei +semmoinen muisto-patsas kumminkaan ole paras väli-kappale +esi-kaupungeissa elävien Tatarilaisten mielestä unohduttamaan entisiä +aikoja eli lienee se sitten varsin kädestä pitäen rakettu ikäskuin heitä +uhalla ja heille nykyistä heikkouttansa muistuttamaan. Paitse tätä +seisoi vettä korkeammalla vielä kaupungin ja näiden esi-kaupunkien +välillä kulkeva silta, jota pitkin me nyt sousimme, kunne tulimme +lähemmäksi jälkimäisiä, semmoiseen kohtaan siltaa, jossa arkku oli niin +korkea että venhe veden tulvillansakin ollessa sopi alatse menemään. +Siltaa myöten kulki peräkkäin kaksi pulkkaa vaimoja vetäen kahta suurta +venhettä, joita kovassa vasta-tuulessa muuten ei saatu veden toiselle +puolelle. He olivat jukkoihin valjastetut samalla tavoin kuin miehiä +nähdään samassa kimpussa Laatokan-kanavalIa. Minä kummeksin sitä että +vaimoja pannaan tämmöiseen työhön ja kysyin peri-mieheltä: "Venakkojako +nuo ovat vai Tatarilaisia?" -- "Venakkoja," vastasi hän ylpeydellä ja +lisäsi: "mihinkä ne huonot Tatarilais-vaimot, jotka alati istuvat +lämpimässä tuvassa ja ulkona liikkuvat vaan peite päässä, mihinkä +senlaiset tuommoisessa työssä joutuisivat!" Tämä oli ensimäinen +Venäläinen, jonka en kuullut kovaa työtä häveksivän, vaan vieläpä +kerskuvankin sen tekemisestä. + +Sillan taakse päästyämme olisi meidän pitänyt pyrkiä suorastaan Volgan +toiseen rantaan, sillä Uslón, johon päästävä oli, oli sillä puolella +jokea ja sen puolen korkea ranta olisi antanut suojaa ankarata tuulta +vasten, joka ei ollut aivan pitkin jokea, vaan puhui kovemmin sen +oikealta puolelta. Näin ei kuitenkaan peri-mies tehnyt; hän toivoi +parempaa suojaa vedessä seisovalta metsiköltä vasemmalla rannalla ja +laski siis tätä myöten. Ja niin kauan kuin venhe kulki lepikossa tahi +paju-pehkojen välitse, ei tuuli sitä kovin estänyt ja matka joutui +eteenpäin. Vaan enin osa oli kuitenkin avonaista niittyä, jossa tuuli ja +aalto täydellä voimallaan painoivat venhettä. Tämä vielä ei ollut +sujakka niinkuin venheet Suomessa, vaan luupin tavoin tehty leveä, +korkea ja raskas heittiö, niin että kyllä parta järisi ukko-rukilla sitä +vasta-tuuleen kiistäessä. Tuuli kiihtyi kiihtymistänsä ja päälle +päätteeksi rupesi vielä rankasti satamaan. Muut samaan suuntaan pyrkivät +venheet kääntyivät yksi toisensa perään takaisin esi-kaupungissa tuulta +pitämään. Meitä hävetti tämmöinen matkan-teko, me riensimme siis +edellensä ja viimein käsitimmekin sen ilon, että Uslón'in valkea kirkko +paistoi edessämme. Mutta se oli vielä joen toisella puolen, noin 3 +virstan päässä. Tämä palanen oli epäilemättä vaikein kohta matkaamme, +sillä tässä oli tuuli laitainen ja suojaa ei vähäistäkään. Viimeisistä +puu-pehkoista erotessa vaalenivat soutajien kasvot ja he kokivat +varoittauta silmiänsä ahkerasti ristimällä. Suuren aallon hyöätessä +venheesen hätäytyi muuan heistä niin, että airo raukesi käsistä ja sekä +mies että airo olivat mennä aallon mukaan. Peri-mies, venhuesta ainoa, +joka ei näyttänyt pelkäävän, kehoitti souturiansa alinomaa hokien: +"soutakaa ukot! soutakaa ukko-kullat! Sinä, veli-veljyeni, vedä +paremmin! kaikki, poikaseni, vetäkää täydestä voimasta! pikkuisen vielä +soutakaa, niin pääsemme perille!" Mutta tätä pikkuista kesti vielä +lähemmäksi kaksi tuntia, kunne vihdoinkin märkänä kuin kuikat pääsimme +Uslón'in rantaan. Miesten kompuroidessa maalle tapahtui se onnettomuus, +että putelli viinaa, jonka minulle Saksan kirkko-herra Kasan'ista +lähtiessäni lahjoitti ja joka kuului olevan "ihan kuin Suomen viinaa", +muiden kapineiden päältä vierähti venhe-pohjaan ja särkyi. Soutu-miesten +onneksi särkyi se suupuolestansa, niin että heidän ryypätäksensä jäi +enemmän kuin puolet sen sisällystä, jota herkkua minun ei käynyt +edellensä kulettaminen eikä ollut sallittu nauttia. + +Kuin ilta jo oli käsissä, olisi minun kelvannut jäädä Uslón'iin yöksi, +vaatteitani ja kapineitani kuivaamaan, ja tämän ajatuksen kanssa +läksinkin siihen taloon, jossa virka-miehiä vasten pidettävät hevoset +seisoivat. Vaan täällä oli ensinkin isäntä vahvassa viinassa; hän oli +lihava kuin syötetty sika, vaan hyvä-sävyisyys hohti hänen punottavilta +kasvoiltansa ja onnellisuus ikäskuin rasvana tippui hänen ruskeasta +parrastansa. Jospa hän vielä ei olisikaan peloittanut yöksi jäämästä, +olivat toisekseen kaikki huoneet täynnä joen-kulkijoita, jotka olivat +parkoistansa nousseet maalle tuulta pitämään ja ankaralla juomisella ja +pajatuksella kokivat sitä kääntymään saada. Ja kolmanneksi oli humalassa +piisarikin, jonkalainen herrakko on hevoisen-antopaikoissa järestyksen +yllä-pitäjänä ja kirjoittaa matkustavien tie-kirjat päivä-kirjaan. +Edellä-mainittuja virka-miehille pidettäviä hevosia, joita minä olin +päättänyt käyttää, saadaan kahden-laisilla tie-kirjoilla, jotka muuten +ovat aivan yhden-näköiset, mutta siten vaan toisistansa eroavat, että +yhden lajin nurkassa seisoo painettuna sanat: _ilman kyyti-rahatta_, ja +toisen sanat: _kyytirahan edestä_. Minulla oli jälkimäisen laatuinen, ja +seuraten kysyin piisarilta (kuin yöksi en voinut jäädä), paljoko +kyyti-raha ensi väliltä teki. Hän katsoi tie-kirjaani ja vastasi: "ei +mitään". -- "Katsokaapas tarkemmin", sanoin minä. Hän katsoi uudellensa +ja sanoi: "johan minä sen sanoin: ei se tee mitään, vaan piisarille +antakaa vähän juoma-rahaa!" -- "Kuinka niin? eikös tie-kirjassa tuossa +seiso: kyyti-rahan edestä?" -- "No menkää sitten Jumalanne nimeen, kuin +puhetta ette ymmärrä", lausui hän ja ilmoitti maksettavani määrän, joka +kirjoitettiin päivä-kirjaan; mutta piisari jäi juomarahatta, jonka hän +tahtoi ansaita hevosten isännän vahingolla. + +Tullessani toiseen holli-paikkaan oli jo yö, ja kuin satamasta ei +vieläkään herennyt, olin minä vielä märempi kuin ennen ja vietin +sentähden tässä yö-sydäntä yhdessä tuvassa Tatarilaisten holli-miesten +kanssa. Matkattuani kaksi holli-väliä seuraavana päivänä, tulin ensi +kerran Tschuvaschilaiseen kylään. Venäläiset rakentavat kylänsä linjaan +kahden puolen maantietä eli kylän-katua, siten että tupa on tuvan +nurkassa ja ulko-huoneet taampana, joka yksi-muotoisuus ensi kerran sitä +katsojalle on mieluinen, vaan aikaa myöten väsyttää silmän. Muuten on +Venäläisillä tuvat suurilla ikkunoilla, ulos-lämpeävillä uunilla ja +useammin paikoin myös lauta-katoilla. Aivan toisenlaisen näyn antaa +tschuvaschilainen kylä. Talot ovat raketut itse-kukin eriksensä, joten +yhteinen järestys on kokonansa pois-haipunut, ja rakennukset, nekin +pienet ja niin rikkaalla kuin köyhälläkin pian yhdenlaiset, ovat katetut +olilla, joka kylälle antaa hyvin surkean ulko-muodon. Mutta tultua +Tschuvaschin pihaan ilahuttaa silmää pihamaan lakaistu viheriäinen +nurmikko ja se keskellä pihaa seisova tammi, lehmus eli pihlaja, jota +näkyä Venäläisten likaisissa pihoissa harvoin tapaat. Piha-maan +ympärillä seisoo rivi aittoja, talli, navetta ja muut ulko-huoneet, vaan +missä perhe on laajennut useammiksi parikunniksi, on samassa pihassa +useampi tupakin, sillä kullakin parikunnalla pyytää olla niin hyvin oma +tupansa kuin oma makuu-aittansakin. Tupaan tultuasi luulet olevasi missä +kussa itä-Suomen sydän-maassa mökkiläisen eli mäki-tupalaisen tykönä, +sillä tuvan ikkunat ovat pienet, uuni kiukaan tavoin sisään-lämpeäväksi +rakettu ja seinät samoin kiilto-mustat kuin tuvissa mainitussa osassa +Suomea. Sitä tämmöisissä asunnoissa niin tarpeellista lakeista en ole +nähnyt Tschuvaschien tuvissa. Penkit ovat hyvin leveät ja niiden alus +eteen lyödyillä laudoilla kolpitsoiksi tehty, joka laitos nähdään +Tatarilaistenkin tuvissa. Näin kerran Tschuvaschin tupaan päästyämme +olisi hyvä tila jutella itsestä kansastakin jotakuta; vaan tätä emme +vielä paljon tunne, jääköön se asia siis toiseen kertaan, varsinkin kuin +matka kiirehtää eteenpäin pyrkimään. + +Toisena päivänä selvisi ilma viimeinkin, mutta sateen siaan tuli kylmä +pohjatuuli. Vaatteeni eivät yön aikana olleet kerinneet kuivaa +kaksi-päiväisestä märkyydestänsä, ja se asia, että päätin ne matkaten +kuivauttaa pohjatuulella, saattoi minulle vanhan viholliseni +hammas-taudin, joka sitten taas ei luopunut leuvoistani ennenkuin tuli +oikea kesä-lämmin, joka tapahtui noin kahden viikon perästä. Tämän +kumppalin kanssa tulin, samana päivänä Tsyvilsk'iin, jota Tschuvaschit +ynnä Volgan rannalla olevata Tschebotsarya pitävät pää-kaupunkinansa. +Tsyvilsk'issä elää toista tuhatta asujaa, ja tähän katsoen luulisi +meikäläinen matkustaja tämmöiseen kylään tullessaan löytävänsä toki +jotain sivistyneen ihmisen elämään kuuluvista tarpeellisuuksista. Mutta +niitä etsit turhaan Venäjän pienemmissä kaupungissa. Ravinto-huoneita +suuremmissa kaupungissa niinkuin esim. Kasan'issa löytyy tosin paljo ja +muutamat niistä niin suuria, että Kleinehkään ei häpeisi niissä +eläessään. Mutta siivo ja koko laitos niissä on europalaiseen +siisteyteen tottuneelle kokonansa vastoin mieltä. Tosin seisovat seinät +täynnä koreita tauluja, suuria peiliä ja kalliita jumalan-kuvia, ja +huone-kalut näyttävät myös loitommalta katsoen hyvin komeilta. Mutta +katsopas tarkemmin tätä sohvaa esim., johon nyt istut. Sen +sahviani-päällys on jo monin paikoin pahasti kulunut, täytteenä olevat +sian-villat eli muut karvat pyrkivät jo useammasta kuin yhdestä reiästä +ulos, se vapisee ja naukuu allasi, ja vedon lyön kanssasi sen päälle, +että jos siinä puolen tuntia istut, olet tunteva ruumiissasi kupisevan +liikoja asujamia. Asia on se, että tämä sohva on vanha, hyvin vanha, +monessa avisionissa ollut ja monen isännän luita lepäyttänyt. +Samanlaisia ovat muutkin huonekalut ja se koreus, joka ensin sisään +tullessasi oli sinusta niin mieluinen, muuttuu pian inhon-tekeväksi. +Tätä tunnetta ei vähennä se sini-kirjainen pöytäliina eikä se yhdellä +pesullansa jo monta partaa pyyhkinyt ruoka-liina, joka sinulle annetaan, +ei myöskään se kirjavassa eli punaisessa, housujen päällä olevassa +paidassa löyhkyvä, parrakas passari, joka ympärilläsi liekkuu, kutsuu +sinua "armoksi," "korkea-sukuisuudeksi" eli muuksi, vaan jonka +pää-toimitus on valvoa, ett'et maksamatta pois-mene eli pistä povellesi +jotakuta talon eli muiden vierasten kapinetta. Syy tähän parastenkin +ravinto-huonetten kehnouteen on se, että maan sivistyneet asujat harvoin +etsivät niissä huvitustansa. Niinkuin _bluf'in_ sanotaan Ranskanmaalla +kaikki tämmöiset paikat vallanneen, niin on _parta_ ne täällä anastanut. +Musikka eli se ei paljon häntä sivistyneempi kauppa-mies ei nim. kajoa +paraimpaankaan ravinto-huoneesen mennessään, jos tietää itsellänsä vaan +olevan sen kymmen-kopeikaisen, jolla hän jo saapi henkeänsä _teetä_ +vatsan täydeltä. Bluf'in ja parran välillä mahtaa kuitenkin olla suuri +eroitus heidän käytöksessänsä. Edellistä en ole nähnyt, vaan jälkimäinen +on ravinto-huoneessa tavallisesti humalassa, pajattaa, tanssii, retkuu +ja ylpeileiksen kaikella tavalla, muka kuin hänkin on kerran herrana, +vaikka eileinen selkä-sauna vielä voipi kylkiä vihamoitella. Sivistynyt +ihminen lymyää arvattavasti vaan suuresta pakosta, niinkuin matkalla +ollessaan, tämmöiseen paikkaan ja tällöinkin on maan omilla asujilla +omat makuuvaatteensa, syömä-astiansa ja useammat palvelijat kanssansa, +niin että isännältä eivät tarvitse paljon muuta kuin huoneen ja +lämpimän. + +Vaikka minulla ei ollut näitä tarpeitakaan, olisin kuitenkin kernaasti +suonut löytäväni Tsyvilsk'issä ravinto-huoneen; vaan sitä ei ollut ja +minun täytyi majata posti-paikassa. Ispravnikalta ja eräiltä muilta +virka-miehiltä kuulusteltuani kaikellaisia tietoja Tschuvascheista +läksin seuraavana päivänä viimeiselle holli-välille Ischaakiin päin, ja +25 virstaa matkattuani tulinkin tähän paikkaan, joka oli tietojani +Tschuvaschin kielessä enentävä. Korttierin sain erään diakan-lesken +tykönä, joka on juuri semmoinen "lesk-akka," joka meidän Venäjän +puolelta saaduissa saduissa aina tavataan korttierin pitäjänä ja +kaikellaisena muuna auttajana ja väli-verkkona. + + + +Kolmas Kirja[9] + +Kosmodemjansk'issa, 6 p. elok. 1856. + +Niinkuin matka-kaavastani näkyy, oli minulla matkani tarkoituksena +Volgan ja Uraalin tienoissa löytyvien Suomalaisten kielien tarkempi +tutkiminen. Sitä varten Helsingistä lähdettyäni 19 p. helmi-kuuta +viivyin Pietarissa kolmatta viikkoa, joka aika meni osittain +tieteellisiä tietoja ja lähteitä kerätessä, osittain myös semmoisten +hallitukselta annettavien avitus-kirjoitusten hankkimisessa, joitta +matkustaja tässä maassa joutuu jokaisen koiramaisen virka-miehen +mieli-valtaan ja ilman joitta ei yksikään virkakunta Venäjällä +lähettiläistänsä matkalle lähetä. Tämän viipymisen tähden tulin vasta 21 +p. maalis-kuuta Kasan'iin, jonka olin päättänyt matkani ensimäiseksi +keskukseksi. + +Tarkemmin perusteltuani matkani aineen näytti minusta _Tschuvaschien_ +kielen tutkiminen ensi työksi välttämättömältä. Tämän kansan peri-juuri +on nim. vielä nytkin sangen hämärä milt'ei aivan tietymätöin, ja yksi +osa oppineita on sen lukenut suorastaan täkäläisten Suomalaisten +kansojen joukkoon, toinen taas väittänyt sitä puhtaaksi Turkkilaiseksi +heimo-kansaksi, ilman että kummallakaan on ollut todistuksina tarkkoja +tutkinnoita siinä aineessa, joka enemmän kuin mikään muu voipi väitökset +kansojen heimolaisuudesta ratkaista, nim. tietessä. Tämä seikka ja +koetukseni saada se europalaiselle tieteelle lopullisesti selitetyksi jo +yksinänsä lienee kelvollinen puolustamaan minua, jos kuka sanoisi näin +liiaksi poikenneeni matkani pää-tarkoituksesta. Tämmöistä puolustusta +löytyy minulle vielä enemmän siinä, että mainitun kielen tutkiminen myös +lähimmästi koskee Suomalaista kielitutkintoa, sillä se on pohjassa +likimäinen naapuri Tscheremissien kielelle ja etelässä taas sekaantuvat +sen ja Mordvan kielen rajat toinen toistinsa, ja niinkuin vasta saan +tilaisuuden todistaa on se paljon vaikuttanut molemmissa näissä +kielissä, olletikin edellisessä, kuin myös itse niistä vaikutusta +vastaan ottanut. Näin voin sanoa, että Tschuvaschin kielen selittäminen +minun matkallani on "yksi tie, kaksi asiata," ja tämän kielen oppimista +alottelinkin jo Kasan'issa. Sillä löytyvä kirjallisuus on hyvin +vähäinen; evankeliumien käännös, painettu Kasan'issa v. 1820, lyhykäinen +pipliän historia, präntätty myös Kasan'issa v. 1832 ovat +Tschuvaschilaisen kirjallisuuden nurkkakivet. Tähän voipi vielä lukea +pari kreikan-uskonopillista rukousta, erään ilmoituksen pipliän-seurojen +tarkoituksesta ja hyödystä, erään toisen pano-rokosta, ja kaikki on +lueteltu, mitä Gutenberg'in taide on tällä kielellä ilmoille saattanut. +Tutkinnoita siitä ei löydy muuta kuin eräs menneellä vuosi-sadalla tehty +surkea kieliopin-tapainen ja toinen v. 1836 Kasan'issa painettu sitä ei +paljoa parempi kieli-oppi sana-kirjan kanssa, molemmat pappien tekemät. +Minun työksentelemiseni tämän kielen kanssa Kasan'issa oli se, että +erään Tschuvaschien maassa syntyneen kirkon-palvelijan kanssa läpi-kävin +mainitun evankeliumin käännöksen, jossa minulle hyvänä apuna oli +jälkimäiseksi nimitetyn kieliopin tekijän kokoama, käsi-kirjoituksena +oleva luettelo tässä käännöksessä löytyvistä sanoista, josta luettelosta +tekijä antoi minun kopion ottaa. Paitse tätä harjoitin kuukauden päivät +myös Tatarin kieltä, jonka opettajana minulla oli eräs sikäläinen mulla, +nim. _Biktemir Jusufov_. + +Kesän tullen läksin 30 p. toukok. Tschuvaschien maahan, jossa otin +asentoni Ischaakin kirkon-kylässä, Kosmodemjansk'in piirikuntaa, noin 25 +virstaa etelään päin Volgasta. Tässä kylässä istuin ummellensa kuusi +viikkoa. Ne aineet, joita tässä keräsin, ovat sangen arvolliset, enin +osa kieli-opillista ja sanakirjallista, vaan sen ohessa myös noin puoli +sataa arvoitusta, jotka kielen-näytteet sain melkein kaikki yhdeltä +laulajalta, asuva ei kaukana Ischaakin kirkolta, ja jotka +kieli-tutkinnolle arvattavasti ovat suuresta arvosta. Lauluista aion +jälempänä antaa muutamia näytteitä. -- Ischaakista matkustin +_Kosmodemjansk'iin_, piirikunnan Volgan rannalla olevaan kaupunkiin, jos +kaupungiksi voi nimittää ryhmää surkeita, pönkitettyjä talon-höllejä, +joissa elää pari kolme tuhatta talon-poikaa, muutama kymmenkunta +lahja-konttia, joita muuten kutsutaan piirikunnan virka-miehiksi, ja +joku satainen niitä seuraavia nälkäistä piisaria (kirjoittajia). Juuri +näiden jälkimäisten herrojen seassa löytyi kuitenkin se esine, joka +minua tähän paikkaan veti, nim. eräs Tschuvaschi nimeltä _Spiridon +Mihailov_, joka sivistyksessä on kiivennyt ylemmäksi kuin yksikään hänen +kansalaisistansa, niin että hän nyt toimittaa tschuvaschilaisen +kielen-kääntäjän virkaa piirikunnan oikeudessa ja on samalla myös +ispravnikan kirjoittajana. Hän on Kasan'in läänin-sanomissa kirjoittanut +useampia kirjoituksia kansansa muinaisuuksista, tavoista ja +elämän-laadusta, niin että hän on tullut tunnetuksi Pietarissakin, jonne +keisarillinen maa-tieteellinen Seura on kutsunut hänen kirjoittelevaksi +jäseneksensä. Toinen viehätys tähän kylään oli minulle se, että +siinä eli erää pappi nimeltä _Gromov_, joka kauvan on koonnut +tschuvaschilaista sana-kirjaa ja semmoisen muutamia vuosia taka-perin +käsi-kirjoituksena lähettänytkin Pietariin, jossa se "_post varios +casus_" on joutunut Tiede-Akateemian hoteihin. Näiden molempien miesten +kanssa olen taas kolmatta viikkoa työskennellyt mainitun kielen +tutkimisessa, ja ovatkin kokoelmani nyt siinä tilassa että, jos +itselleni ei olisi sallittu aikaa niitä painoon toimittaa, sen vieraskin +helposti voi tehdä. -- Näin annettuani tähän asti olleista toimistani +lyhykäisen rangon, saan Tschuvaschien elosta ja olosta tähän liittää +muutamia tietoja. + +Suurin ja pää-osa tätä kansaa elää Kasan'in ja Simbirsk'in lääneissä +sillä niemi-maalla, jonka Volga tekee Kasan'in kohdassa itäisen +juoksunsa etelätä kohti polveamalla. Tschuvaschin-maan eteläiseksi +rajaksi voi lukea 55:n leveys-pykälän ja länteiseksi etelästä Volgaan +juoksevan syrjä-joen _Surá_. Ainoastaan reunoilla tätä alaa elää muita +kansoja, nim. idässä Svijäschk'in ja Buimsk'in kaupunkien tienoossa +Tataria ja Venäläistä, Volgan, Surán ja muidenkin jokien varsilla +enimmästi viimeksi mainittua kansaa, ja Surán suusta pitkin Volgaa itään +päin, Kosmodemjansk'in kaupungin tienoota, joku kymmenkunta tuhatta +_Mäki-Tscheremissiä_, joita täksi kutsutaan siitä, että he elävät Volgan +oikealla, mäkisellä puolella, jota vastaan suurin osa tätä kansaa, elävä +mainitun joen vasemmalla, matalalla puolella kutsutaan _Niitty- eli +Metsä-Tscheremisseiksi_. Tällä maalla yhdessä jaksossa elävien +Tschuvaschien määrä on noin 400 tuhatta henkeä; vaan jos yhteen luemme +niidenkin Tschuvaschien määrän, jotka elävät Saratov'an, Samaran ja +Orenburg'in läänissä, jonne he ovat tästä isän-maastansa nykyisempinä +aikoina muuttamalla sioitetut, niin tekee koko kansan luku noin 435 +tuhatta henkeä. + +Maa on sileätä tasankoa, joka vaan toisin paikoin kohotteleksen +kaltaviksi harjanneiksi, joiden välillä olevat alangot antavat hyvää +niitty-maata, kuin alangon pohjassa tavallisesti juoksee joko puro eli +joki. Maan-laatu on mustaa kuohkeata mullikkoa, jossa kiveä ei ihmeeksi +tavata, ja joka vähästä vaivasta antaa viljavan kasvun, eli niinkuin +Pietari "Hirvenampujissa" kiittelee Kurun Matin maita: + + "Pellot kylvetyt vuosin ja vuosin myös maho-maina, + Viljavat, multahiset, savi-pohjaset, kokkara-maiset." + +Tavalliset kasvit ovat: ruis, ohra, kaura ja tattari (nisua viljellään +harvassa), joita viljan-laatuja hyvinä vuosina Kasan'in läänistä viedään +ulos noin 10-12 miljonaa puutaa, maksaen puuta rukiita syksyllä ei +juuri enemmän kuin 15 kop. hop. Nämä luvut osoittavat tarpeeksi +tämän maan lihavuuden, ja ovatkin maat Volgan keski-juoksulla, +Nischnij-Novgorod'ista alkaen aina Saratovaa myöten, se suuri elo-aitta, +josta koko pohjais-Venäjä ja suuri osa muutakin Europaa leipänsä ottaa. +Paitse mitä maan-viljelys antaa, keinotellaan rahaa vielä puu-tarhan- ja +mehiläisten hoidolla, Volgan ja Kaman jokiloilla purlakoitsemisella +(aluksilla työ-miehenä olemisella) ja läänin pohjais-osassa +metsän-pyydölläkin, painava elatus-keino Niitty-Tscheremisseillä, joiden +ala on isommaksi osaksi jylhää metsää. Muissa osissa lääniä, olletikin +Tschuvascheilta asutussa, on metsää sangen vähä, paitse niitä suuria +tammikoita, joita kruunun varaksi paikka paikoin säästetään ja joita +kova rangaistus estää maan-asujan koskemasta. Tämän metsän-puutteen +tähden ovat Tschuvaschien kylätkin sangen halvan-näköiset, sillä +pirtti- ja aitta-rakennukset ovat pienet, enin osa ulko-huoneita samoin +kuin aidatkin ovat tehdyt niotusta vitsasta (ven. плетeнь), ja kaikki on +katettu olella, joka pian mustuu ja antaa kylälle surkean katsannon. +Väki-luvulta ovat nämä kylät kuitenkin sangen vahvat, koska monesti +tapaat yhdessä kylä-ryhmässä 60, 80 ja paikoin satakin taloa. + +Vaikka kieli todistaa kansan läheistä heimolaisuutta eli vähintätäkin +suurta sekaannusta Tatarien kanssa, niin ei tätä suinkaan ulko-näöstä +voi päättää. Tatari on pitkä ja runnokas, Tschuvaschi pieneläntä, laiha +ja hyvin harvoin harteakas; Tatari on harvoin vaalea, useasti +puna-poskinen ja aivan valkea-verinenkin, Tschuvaschi vastoin päin +vaalahtava ja paljoa mustempi-ihoinen kuin edellinen ja aivan vähän +nähdään tässä kansassa valkea-veristä ihmistä. Heidän muussakin +luonteessansa havaitseisi suuren eroituksen se, jolla olisi tilaisuus +molempaa kansaa tarkemmin tutkia; niin on Tschuvaschi esim. kaino ja +arka eikä ulkone kauemmaksi koto-tuliltansa muutoin kuin hätä-tilassa, +ja Venäläisten parissa kokee hän peittää kansallisuuttansa, joka +kuitenkin harvoin onnistuu, kuin hänellä on "kova pää" näiden kieltä +oppimaan. Tatari sitä vastaan vaeltaa tavaratansa kaupalla halki +maailman, jos niiksi tulee, eikä häveksy missään kansallisuuttansa eli +uskoansa, joiden tavat ja käytökset hän tarkasti täyttää niin +hyvin kauppatorilla muukalaisten seassa kuin oman harem'insa +yksinäisyydessäkin. Tämän tähden pitävät toiset kansat Tataria kunniassa +olletikin Venäläinen, jota vastaan hän aina irvistelee ja tekee +koiruutta Tschuvaschille. Jälkimäisen luonnon kirjoittamiseksi ei +tarvitse juuri parempaa esi-merkkiä kuin se useasti havaittu tapa +hänellä, että jos hän loukkausta tahtoo kelle kostaa, uhraa hän itse +itsensä samalla kuin koston hekkumaa nautitsee, hän nim. menee ja +hirttää itsensä vihamiehensä pihaan, sillä keinoin tämän päälle saattaen +kaiken täkäläisen oikeuden-käymisen onnettomuuden, joka tavallisesti +päättyy sen talon ja koko sen kylänkin häviöllä, jossa oikeus pitää +tutkintoansa. Vaatteuksessa ei näillä kansoilla myöskään ole +yhtäläisyyttä, sillä Tatari vaatehtiupi kokonansa itä-maan tapaan, jota +vastaan Tschuvaschin, mies-puolen, puku ei eroa Venäläisen vaatteuksesta +paljon muussa kuin jalkineissa, jotka tällä enemmin ovat saappaat, vaan +edellisellä aina niini-virsut ja sukkien asemesta polvia myöten +pauloitetut villa-säärykset, joiden karvasta Tschuvaschilainen +tunnetaan, mistä piirikunnasta hän on, samoin kuin Viipurilaiset +kauhtanansa karvasta. Vaimoilla sitä vastaan on omituinen pukunsa, joka +kesällä on sangen yksin-kertainen, nim. paljas paita, ulottuva polvea +alemmaksi, jalassa virsut samoin kuin miehilläkin ja sääret samoin +käärystellyt, mutta hyvin monin kerroin, sillä kuta paksummat sääret +tschuvaschilaisella hemmettärellä on, sitä viehättävämpänä pitää hän +itsensä, joka ihmeellinen tapa löydetään myös ei ainoastaan +Tscheremisseillä vaan muillakin Suomalaisilla, niinkuin Vatjalaisilla +Inkerin-maassa ja, Kreutzwald'ia myöten, Pleskov'an Virolaisillakin. +Toinen näiden kansojen ja Tschuvaschien vaimoilla yhteinen tapa +puvussansa on hopearahojen käyttäminen koristeina. Viimeksi mainituilla +on hopearahoilla (10, 15, 20, 25 ja 30 kop. arvosta) silattu ei +ainoastaan tukka-nauhat ja korvien takaa koukuista riippuvat korttelia +pitkät lentit, vaan myöskin ja erinomattain, se niin-kutsuttu +_schylgemé_. Tämä on noin 8 tuumaa pitkä ja 4 t. leveä nahkainen +rinta-lasta, nahka-nauhasta kaulalta riippuva rintojen päällä, ja jonka +ulko-puoli kokonansa on päällystetty siihen ommelluilla hopea-rahoilla. +Työläs on sanoa tämän koristimen muuta toimittavan kuin sanovan että +kuin päällä-päin jo on näin kallista tavaraa, mitä aarteita ei sitten +alla ole! ja se kuuluu Tschuvaschilais-vaimoista olevan niin rakas, +ett'eivät yöksikään henno siitä luopua. Päässä on heillä pukineena +valkea huntu, jonka helma riippuu hartioilla, vaan jota kesällä harvoin +pidetään. Tässä puvussa ovat he pyhänsä arkensa ja ainoastaan hyvin +juhlallisissa tiloissa niinkuin esim. häissä olen vaan Tschuvaschittaren +nähnyt siihen lisäävän hameen, hartioillensa husaarin-kapan muotoisen +valkean viitan ja päähänsä lakin, joka on juuri sen-näköinen, kuin jos +sokuri-topan päällyksestä ylä-puoli olisi pois-leikata ja ala-puoli +katettuna panna päähänsä, ja joka edellä-mainittujen koristusten mukaan +on yltä-ympärinsä hopea-rahoilla silattu. + +_Uskon_ asioissa on tämä kansa merkillisellä kannalla, jota ei voi sanoa +kristillisyydeksi, ei mahometiläisyydeksi eikä puhtaaksi +pakanuudeksikaan; sillä kaikista on siinä osaa, ehkä se jälkimäiseen +päin enimmästi on nojallansa; Tschuvaschia on ristitty kreikan uskoon +sitten v. 1743, sillä menestyksellä, että ristimättömiä ei löydy tätä +kansaa enää kuin muutamia tuhansia. Vaan jos kuka arveleisi heidän jo +pitävän olla hyviä kristityitä, niin muistelkoon esim. kuinka syvään +kristin-usko mahtoi olla Suomen kansassa juurtunut v. 1257, sata vuotta +siitä kuin Henrikki piispa muka ensi kerran kastoi Suomalaisia. +Tschuvaschit olivat ennen Venäjän-vallan tunkeumista näihin maihin +Tatarien alamaisia, vaan näiden uskoa eivät he koskaan ole tunnustaneet, +joka seikka on suuresta painosta niitä vastaan, jotka ilman kaikitta +ehdoitta tahtovat heitä puhtaiksi Tatariksi tehdä, kuin kaikkein +Turkin-sukuisten kansain tiedetään antauneen Mahometin uskoon, ja jota +seikkaa kuin myös edellä-viitattua suurta eroitusta Tschuvaschien ja +Tatarien ulko-näössä, jotka molemmat kuitenkin iki-muistoisista ajoista +ovat yksissä maissa eläneet, pyydän tarkasti arvostelemaan. Mutta +Tatarien uskon-käytöksistä on heidän elämäänsä jäänyt kuitenkin joita +kuita jälkiä. Niin kuuluu ristimättömien Tschuvaschien seassa vielä +löytyvän joita kuita moni-vaimoisia; niin sanotaan näiden samojen vielä +ajavan hivuksensa, joka mahometiläisissä yleinen tapa lienee ennen ollut +Tschuvascheissakin yleisempi; ja niin viettävät kaikki Tschuvaschit +vielä kristittyinäkin lepo-päivää ei sunnuntaina, vaan perjantaina. +Tatarilta saaduksi voipi myös lukea Tschuvaschien entisen tavan syödä +hevosen lihaa, joka nyt jo lienee heitetty, ja heidän inhonsa +sian-lihalle, jota eivät vieläkään ole tottuneet syömään. Suurin osa +heidän uskontoansa on kumminkin vielä tänäi päivänä pakanallista. Ne +tiedot, jotka tästä itse olen kerännyt, ynnä venäläisten pappien ja +kirjoittajien kertomukset, antavat tälle päätökselle hyvän perustuksen. + +Ne kaksi pää-olentoa, jotka Tschuvaschien luuloa myöten hallitsevat +maailmata ja heille onnea eli onnettomuutta antavat, ovat: _Tora_, hyvä +olento, kristillisessäkin merkityksessä Jumalan nimi, ja _Keremet_, paha +olento. Edellistä eli hyvää jumalaa on useammat henget, joilla kullakin +on oma osansa maa-ilmaa hallittavana, ja joista merkillisimmät ovat: +auringon jumala, kuun jumala, tuulen jumala, tien jumala, huone-jumala, +kartano-jumala, karjan jumala, metsän jumala, ukkonen ja yli-jumala. +Tämä viimeinen elää ylähällä ilmassa ja, vaikka maa-ilman +pää-hallitsija, ei Tschuvaschien luuloa myöten liiku maalla muulloin +kuin perjantai-päivinä, jolloin hän kävelee katsomassa, tokko nämä +lepo-päivää työtä tekemättä viettävät ja tokko vaimot mainittuina +päivinä puolille päivin asti malttavat olla tuvan lämmittämättä, joista +molemmista hän rikkojan rankaisee. Häntä kutsutaan monella nimellä, +niiden erinäisten omaisuutten jälkeen, joissa hänen voimansa näytäksen, +niinkuin: valon-tehnyt jumala, hengen-luoja jumala, maan-veden isä, +suuri jumala, suuri antelias jumala, j.n.e. Hänellä on äiti, puoliso ja +poika, joita myös jumaloina apuun huudetaan, ja itä-maisen hallitsijan +suuri hovi-joukko, niinkuin: edellä-käyjä, oven-avaaja, +sanan-lennättäjä, uhrin-vastaanottaja, j.n.e., ollen näillä kaikilla +vielä omat äitinsä, poikansa ja palvelijansa, joten taivaallisten joukko +tuntuvasti enenee. + +_Pahuuden_ alku maa-ilmassa on _schoitan_ (saatana), vaikka sen +toimittajana nyt on _Keremet_. Tämä jälkimäinen oli nim. alkujansa +yli-jumalan poika, ja matkaeli maan päällä, jaellen ihmisille +kaiken-kaltaista onnea ja menestystä. Vaan saatanan viettelyksestä +ottivat ihmiset kerran, hänen näin matkustaessansa, ja murhasivat hänet. +Peittääksensä tätä julmaa työtä murhatun isältä polttivat he ruumiin ja +hajottivat siitä jääneen tuhkan tuuleen. Vaan murhattu ei sillä +hukkunut. Mihin tätä tuhkaa lankesi maahan, siihen kasvoi puita ja +niiden kanssa syntyi Keremetkin uudestansa henkiin, mutta ei yhtenä +olentona niinkuin ennen, vaan sangen suuressa määrässä, niin että joka +kylällä nyt on yksi, kaksi ja kolmekkin Keremet'iä, sitä myöten kuin +suuri kylä on. Eikä Keremet nyt enää ollut se hyvän-tekevä yli-jumalan +poika kuin ennen. Ihmisten paha-teosta häntä vastaan kostaa hän heitä +nyt lakkaamatta siten, että heidän päällensä lähettää hengellisiä +ahdistuksia ja ruumiillista kurjuutta ja heidän karjoillensa +pahaa tekee. Hän asuu tavallisesti metsässä, vaan kuin metsä +Tschuvaschin-maassa alkaa olla vähissä, niin nähdään joka kylän +pelloilla yksi eli kaksi eli useampia pienempiä lehmus- eli +tammi-lehtoja, jotka myös kutsutaan Keremet'iksi ja ovat jätetyt +Keremet'in asua, sillä jos häntä asun-sian vähentämisellä hyvin rupeisi +ahdistelemaan, nousisi hän raivoon. Muuten elää hän myös järvissä, +lähteissä, veden-uurtamissa rotkoissa j.m. Jos kylä muuttaa, muuttaa +Keremetkin, eli jos kylästä käsin tehdään uusi kylä, saapi se myös uuden +Keremet'inkin emä-kylän Keremet'in pojista, sillä Keremet'it naivat ja +sikeävät samoin kuin jumalatkin. -- Mutta schoitan itse, kaiken pahan +alkaja, on Tschuvascheilta jäänyt unhotuksiin. -- Paitse Keremet'iä ovat +pahoista hengistä vielä muistettavat _Esrel ja Iirih_. Edellinen on +kuoleman henki, tappava halvauksella, jälkimäinen kiusaa ihmistä monilla +taudeilla, niinkuin rokolla, kavilla, paiseilla, syyhelmällä, +silmä-kipeillä j.n.e. + +Vaikka, niinkuin sanottu on, enin osa Tschuvaschin kansaa tätä nykyä on +ristittyä, ei se ole hylännyt näitä entistä jumaloitansa, joka nähdään +siitäkin, että se vuosittain vielä kantaa niille _uhria_. Tavalliset +uhri-teuraat ovat: hevonen, härkä, lehmä, lammas, hanhi ja kana. Uhrit +ovat joko yhteiset, joissa koko kyläkunta eli useampiakin kyläkuntia +ottaa osan, eli yksinäiset, yhdeltä hengeltä eli perhekunnalta tehtävät, +ja toiseksensa kannetaan uhri joko jumaloille eli Keremet'ille. Tämän +niinkuin uhrin laadun ja suuruudenkin määrää se niin-kutsuttu _Jomse_. +Tämä sana on yhteen-liitetty sanasta _jom eli jomah_, puhe, lause, ja +johto-päätteestä -se, joka tarkoin vastas suomen-kielistä päätettä -ri, +vastaava siis jomse meillä taikuria, puhujaa eli tietäjää. Jos ketä on +ravaisnut esim. taudin kohtaus, lähetetään heti jomsea hakemaan. Hän +tutkii taudin syyt ja määrää uhriksi joko sille ja sille jumalalle eli +Keremet'ille esim. mustan lampaan. Heti keitetään olut ja likimäisille +sukulaisille annetaan tieto uhrista. Uhrin pitoihin tulevat kaikki +puhtaissa vaatteissa ja syömättöminä. Nyt talutetaan lammas pihalla +seisovan puun juureen ja tapetaan rukouksen pidettyä siinä. Lihat +lyödään kattilaan, vaan nahka, pää ja sisälmykset kääritään yhteen +myttyyn. Keitoksen joutuessa rukoillaan taas, ja syötyä poltetaan tämä +mytty jumalalle ja tuhka hajotellaan tuuleen. Sitten käydään olutta ja +viinaa juomaan, vieläpä tanssimaankin, jota iloa kestää talon varoja ja +tilaisuuden luontoa myöten päivä eli useampikin. Keremet'ille tehtävä +uhri on useammin tätä laatua, välistä vaan sillä eroituksella, että se +tehdään itse hänen asun-paikassansa, jona tavallisesti on, niinkuin +edellä sanoin, joku kylän seudussa kasvava lehto, vaan useasti myös +paljas rotko. Lepechin kertoo päivä-kirjassansa, matkustaessaan lopulla +mennyttä vuosi-sataa nähneensä Keremeti-lehdoissa suuret summattomat +rakennukset, joissa uhria teki suuri joukko kansaa. Keremet'in +palveleminen on siis, niinkuin sen jo ilmankin voi arvata, siitä ajasta +tuntuvasti vähennyt. Paitse edellisen-laatuista uhria uhrataan +Keremet'ille rahaakin, ollen hän tässä katsannossa joko _Hopea- eli +Vaski-Keremet_ sitä myöten, kummanko laatuista rahaa hänelle on +antaminen. Ja kuin nykyinen aika kaikessa viisastuu, niin on opittu +Keremet'iäkin pettämään, sillä hopea-rahan siaan annetaan hänelle vaan +rahan-muotoisia tina-suiluja, ja hevois-uhrin siaan, jota hän luonnossa +nyt enää ei koskaan saa, täytyy hänen tyytyä pieneen hevosen kuvaan, +tehty renikka-taikinasta. Näitäkään vähiä uhria saa hän harvoin rauhassa +nauttia, sillä Venäläiset keräävät ne heti uhraajien jälestä itsellensä, +ja minun täytyy itsestänikin tunnustaa, että kerran autoin venäläistä +poika-parvea Keremet'in-varkaudessa, joka asui vanhassa tammessa, +jolloin saalis oli tammen juurilta ja ontoista löydettyä hopea-rahaa 45 +kop., koko joukko enemmän eli vähemmän homehtuneita renikka-konia, joka +tavara jäi poikain osaksi, ja noin pari-kymmentä kappaletta +rahan-muotoisia tina-suiluja, jotka minä pidin. + +Korskeampi on yhteinen uhraus, jonka kylä eli useammat kylät yhdessä +tekevät. Tavallista tämmöistä uhrausta on kaksi vuodessa, nim. +ensimäinen touvon tehtyä, Pietarin päivän alla, joka uhri toimitetaan +hyvää vuoden-tuloa jumaloilta saadakseen, ja toinen myöhä-syksyllä, noin +marras-kuun lopulla, kiitos-ubri viljan edestä. Edellisen uhrin aika oli +juuri minun Ischaakissa oloni aika, mutta minä sainkin kuulla, että +kylässä sitä vasten kannettiin rahaa, ja olin eri lähettiläisten kautta +kokenut saada tietää päivän määrää, jolloin uhri oli tapahtuva, +ymmärsivät Tschuvaschit nämä kuitenkin saattaa väärille jälille, niin +että juhla jo oli ohitse, kuin minä valmistauduin sitä katsomaan. En +tiedä lienevätkö tämmöiset käytökset, jotka eivät ole juuri soveljaat +Kristin uskoa juurruttamaan vasta-käannetyssä kansassa, vaan asetuksissa +kielletyt eli ei, se vaan on varma, että uhri-teurasten ostoon kerätystä +rahasta osa menee paikkakunnan papin ja virka-miesten lakkariin, ja +seuraavasti ajattelee rahvas, että jos vielä sallisi jonkun oudon +herras-miehen, niinkuin minä olin, uhria näkemään, niin olisi siitä +sitte vaan uusi rahan-reikä häntä lahjoessa vaiti olemaan. Vahinkoni +tästä ei kuitenkaan ollut kovin suuri, sillä menetys tämmöisessä tilassa +on jo kylläksi tuttu. Seuraavalla tavalla kertoo eräs omin silminsä +nähnyt tschuvaschilaisen kevät-uhrin. + +"Noin 8 virstan paikoilla Isenevan kylästä oli lammikon vieressä olevaan +rotkoon paikka rakettu rukousta ja uhria varten, jonne noin kello 9 +paikoilla aamua kymmenestä kylästä matkusti Tschuvascheja yksinänsä, +ilman vaimoitta. Minä tulin paikalle juuri kuin ripustivat kattilat +tulelle, kantoivat vettä ja valmistihet tappamaan uhri-teuraita; +muutamia lehmiä, pari kymmenkuntaa lampaita ja useampia koti-lintuja oli +valmistettu teurastettavaksi. Kaikki nämä teuraat ostetaan uhria varten +kerätyllä rahalla ja ilman vähintäkään tinkimistä; min myöjä kysyy, sen +he antavatkin, ja tinkiminen uhriksi ostettavan kaupassa luetaan +suurimmaksi synniksi." + +"Kattiloiden tulelle pantua ja veden kannettua astui neljä vanhaa miestä +keskelle rotkoa ja alkoivat lukea rukousta, anoen Toraa että hän +siunaisi heidän uhrinsa. Kaikki läsnä-olevat seisoivat samalla tavalla +alla päin ja sopottivat. Tämän lyhykäisen rukouksen lopetettua menivät +ne neljä ukkoa karjan tykö ja heidän jälestänsä kantoi puoli kymmentä +Tschuvaschia vettä ämpärillä. Ukot ottivat heiltä kukin vesi-ämpärin ja +kaatoivat vettä joka lehmän ja lampaan selkään. Sen lehmän ja lampaan, +jotka vedellä valettaissa värähtivät ja pyristikset, taluttivat eri +paikkaan, Vaan ne, jotka seisoivat liikahtamatta, jätettiin aloillensa. +Kaikki linnut veivät myös siihen paikkaan, jossa värähtänyt karja +seisoi. Tschuvaschit luulevat nim., että se eläin, joka vedellä +valettaessa seisoo liikahtamatta, on saastainen eikä kelpaa uhriksi; ja +tämänkaltaista tyyntä eläintä eivät koskaan teurasta uhriksensa." + +"Vedellä koettelemisen perästä syntyi hirmuinen veren-vuodatus: siinä +tapettiin kolme lehmää, lampaat ja suuri joukko lintuja; toiset nylkivät +nahkan päältä, ottivat sisälmykset ulos, kynivät linnut. Kaikki tämä +tehtiin hyvin joutuisasti. Liha, hakattu suuriksi möhkäleiksi, oli +yhdessä läjässä; päät, nahkat ja sisälmykset toisessa. Kuin vesi tulella +olevissa kattiloissa rupesi kiehumaan, jaettiin liha kattiloita myöten +ja suolaa lyötiin tarpeeksi asti päälle, vaan sisukset jätettiin +paikalle." + +"Näin saatuansa keittämisen asian toimeen valmistuivat Tschuvaschit taas +rukoilemaan ja asettihet rivihin, noin kolmea kymmentä miestä pitkältä, +ja yksi rivi seisoi toisensa takana; vaan ne neljä ukkoa toisten edessä. +Lakkinsa piti jokainen vasemassa kainalossaan. Ukot alkoivat rukoilla, +toiset heidän perästänsä puoli-ääneen, ja ukkojen tekemät liikenneet +tekivät toiset tarkasti jälestä, milloin silmiänsä käsillä pyhkien, +milloin kätensä taivasta kohti nostaen, milloin taas laskeutuivat +polvillensa, kumarsivat maahan, eivätkä kaualle aikaa nostaneet päätänsä +ylös; enimmän aikaa seisoivat kuitenkin yhdessä kohden, silmänsä alas +luoden. Rukousta kesti niin kauvan, ett'en enempää malttanut sitä +katsoa, vaan menin tammikkoon, söin aamuisen eväästäni, nukuin jonkun +ajan, ja he yhä vaan rukoilivat, eivätkä lopettaneet ennenkuin kello 4 +jälkeen puoli-päivän. Rukoilemisen päätettyä kiirehti nälkä +Tschuvascheja ruoalle, he ottivat lihat kattilasta, kaatoivat liemen +suuriin maljoihin ja söivät ahnaasti. Linnut olivat eri kattiloissa +keitetyt ja syötiin atrian päättäjäisiksi." + +"Ruokailtuansa rukoilivat he taas ja astuivat sitten suurissa joukoissa +siihen paikkaan, johon teurastettujen eläinten päät ja sisälmykset +olivat jättäneet. Luut kerättiin niini-mattoon ja viskattiin yhteen +päiden kanssa. Sitten tekivät suuren tulen; päät, nahkat, sisälmykset ja +luut panivat nyt roviolle ja lisäsivät tulta siksi, kunne kaikki oli +tuhkaksi palanut. Sen tehtyä keräsivät tuhkan lapialla mattoon ja +kantoivat sillä tammikkoon; ukko lapia kädessä astui jälestä ja +tammikkoon tultua heitteli hän lapialla tuhkan tuulen mukaan menemään. +Toinen ukko meni lähellä olevalle pellolle; hänen perästänsä kannettiin +höyhenet syys-kylvöä vasten kynnettyyn paikkaan. Tässä laski ukko +höyhenet ilmaan, joka tehdään siksi, että pelto antaisi hyvän kasvun. +Vaan Venäläiset eivät anna höyhenien kauan maata pellolla; he ovat +vaimojen ja lasten kanssa liki-seudussa varalla, ja Tschuvaschien +pois-mentyä keräävät he tarkasti höyhenet itsellensä. Tällä käytöksellä +loppuikin kevät-uhraus. Kotiin tultuansa juovat uhraajat muutamia päiviä +armottomasti ja tällöin ei puututa tanssiakaan eikä muuta riemua." + +Pakanallisen uskon kanssa alkaa nyt Tschuvaschin mielessä sekautua +Kristin uskonkin päätteittä, ja ovatkin muutamat sen opista, niinkuin +esim. oppi kolminaisuudesta, jumalan äitistä (nim. kreikan-uskoisilla) +j.n.e. hyvin yhteen-menevät Tschuvaschien entisten luulojen kanssa. +Olletikin vaikuttavat kertomukset kreikan-uskon pyhistä ja niiden +ihme-töistä jalosti Tschuvaschien mielessä. Näistä pyhistä on se +Venäjänkin kansalta hyvin mielitty ihmeiden-tekijä Nikolai erinomaisessa +kunniassa Tschuvascheilla. Heitä ristimään alettaissa menneellä +vuosi-sadalla tapahtui nim., että siinä kylässä, jossa nyt Ischaakin +kirkko seisoo, uni-kakkiainen kolme yötä peräkkäin muutamalle +Tschuvaschille neuvoi paikan, missä hän pelloltansa olisi pyhän Nikolain +kuvan löytävä, ja kuin tämä ilmoitti unensa papille ja muulle rahvaalle +ja peltoa ruvettiin miehissä kaivamaan, niin katso! pienoinen, vanha ja +huonon-näköinen Nikolain kuva tulikin ilmiin. Halvan ulko-muotonsa +rinnalla oli tällä kuvalla suuri ihmeitä tekevä voima, niin että sen +ehdolla pian rakettiin iso ja komea kirkko, joka vieläkin seisoo +paikalla. Kuulu tämän kuvan ihme-töistä, varsinkin tautien +poistamisessa, ulkoni ulkonemistansa, niin että ei ainoastaan +Tschuvaschit, vaan muutkin täkäläiset kansat, niinkuin Tscheremissit, +Mordviinit ja itset Venäläisetkin pitkien matkojen päästä käyvät sitä +kumartamassa niin ahkerasti, että mainitulla kirkolla rukoilemassa +käyjien määrä vuosittain arvataan noin 15 tuh. hengeksi. Tschuvaschien +kristillisen hartauden kanssa on mielet kuitenkin niin ja näin. +Jumaluudessa ja yleisesti kaikissa henki-olennoissa ei hän näe muuta +kuin maallisen onnen, niinkuin rikkauden, terveyden, lapsi-lykyn j.n.e. +antajia eli hävittäjiä, ja jumalatansa ei hän palvele ja tottele, +niinkuin kristitty ja mahometiläinen, ansaitakseen tulevaisen onnellisen +elämän, josta hänen uskossansa ei näy löytyneen aavistustakaan, vaan +mainittuja maallisia lahjoja saadakseen eli maallisesta kurjuudesta +päästäkseen. Kuin hän nyt jossa kussa tämmöisessä kurjuudessa on +rukoillut ja uhrannut ensin Keremet'ille, sitten yhdelle eli useammalle +omista jumalistaan, ja se ei ole auttanut, sanoo jomse, jonka neuvoja +hän seuraa: "ota nyt ja käy Ischaakissakin ja tee uhri Vyrus-Toralle +(Venäjän Jumalalle) eli Nikolai-Toralle, ehkä se päästäisi sinun +taudistasi." Ja Tschuvaschi tulee, ostaa tuohuksen, asettaa sen pyhän +Nikolain kuvan eteen palamaan ja ristii silmiänsä pari kertaa. Paitse +tätä _uhraa_ hän vielä kirkollenkin jonkun vähän rahaa ja kylän +ulko-portilla pylvään komerossa olevalle saman pyhän kuvalle palasen eli +kaksi nisu-leipää, jota hän on ostanut kirkon oven edessä olevilta +venäläisiltä kauppiailta. Varmaan auttanee Nikolai-Tora useastikin +niitä, jotka häneltä apua etsivät, koska niiden määrä ei vähene, vaan +surkeata on kuitenkin nähdä, miten Tschuvaschilais-rukan uhrin kanssa +käypi. Uhrattu raha menee nim. kaikkein suurimmaksi osaksi pappien +lakkariin, jotka vasten tavallisuutta rikastuvatkin tässä seurakunnassa. +Ja uhratun leivän taas sieppaavat ihan uhraajan nenän edessä sen noin +kahta kyynärää korkean pylvään komerosta joko kylän tähän tottuneet ja +tällä elävätkin koirat elikkä ne näitä ei ujommat naakat. Vaan +Tschuvaschi arvelee ehkä, niinkuin oikein onkin, että uhrin ottaja ei +katso uhriin, vaan uhraajan sydämeen, ja näin katsoen, on se +arvattavasti yhtä, jos uhrattu leipä jääpi Nikolai-Toran eteen eli sen +koirat ja naakat syövät. -- Niinkuin jo sanoin, ei Tschuvaschien +vanhassa uskossa näy löytyneen aavistustakaan tulevasta elämästä; sillä +jos heillä olisi ollut ajatusta tästä, olisivat he varmaan kuvanneet +itsellensä Manalan ja Tuonen niinkuin muutkin kansat ja, joka on vielä +painavampi asia muistaa, olisi koko heidän suhteensa jumaloiden +kanssa muodostunut aivan toisen-laiseksi. Kristin uskosta eli +mahometiläisyydestä lainatuksi voimme siis päättää sen heissä tätä nykyä +löytyvän luulon, että haudan takana oleva tulevaisuus on melkein +yhtäläinen täkäläisen elämän kanssa, se vaan eroitusta, että siellä on +kaikkea runsaammasti, että sotamiehiä ei tarvitse tehdä, lahjoja ei +antaa virka-miehille j.n.e. Kuolleille panevat he sentähden mukaan +rahaa, tupakkaa, piipun ja muita matkalla välttämättömiä tarpeita. +Vuotisesti hautaus-maalla pitäessään kuolleidensa muistojaisia, joissa +tiloissa ei puututa hirmuista juomista ja kaikenlaista irstaista +vallattomuutta, lisäävät he näitä tarpeita, haudalle jättäen +vaatekappaleita, työ-kaluja ja olletikin isot määrät syömä-aineita: +viinaa, olutta, tupakkaa j.m. Tämmöinen tapa näyttäisi osoittavan +rakkautta ja huolen-pitoa pois-menneitä heimolaisia kohtaan; vaan niin +ei kuitenkaan ole, sillä kaikki nämä lahjat jätetään heille ainoastaan +siitä syystä, että pysyisivät nykyisissä asunnoissansa, eivätkä tulisi +entisiin kotihinsa rauhattomuutta tekemään. Kuolleita pelkääminen on +Tschuvascheissa erinomaisen suuri, niinkuin tästä lahjojen antamisesta +nähdään, ja näytäksen siinäkin, että jonkun kuoltua kaikki vainajan +vaatteet viskataan metsään eli rotkoon, josta lähi-seudun Venäläiset ne +itsellensä korjaavat samoin kuin he myös tarkasti silmällä pitävät +Tschuvaschien kuolleiden-muistojaiset ja niin ikään hörymättä haudoilta +korjaavat kuolleille jätetyn tavaran ja ruoan. + +Tschuvaschien _runoelu_ ei ole kovin rikasta eikä erinomaisen +ihanatakaan laatua. Kertoma-runoa en siinä ole tavannut alunkaan, ja +sitä sen kanssa yhdistettyä loihtu-runoa ei Tschuvascheilla myöskään +ole, ehkä vähän jomsensa kuuluvat muutamissa tiloissa käyttävän +sanojakin. Tämä runoelu on ainoastaan laulu-runollista ja tuntuu minusta +semmoisenakin hyvin poikkinaiselta. Runo ei tarkoin noudattele mitään +mittaa, vaan nähtävä on kuitenkin sen lyhyt-pitkäinen luonto, niinkuin +koko kielenkin samoin voi sanoa lyhyt-pitkäiseksi kuin esim. Suomen +kieltä sanotaan pitkä-lyhyiseksi. Paitse tätä on Tschuvaschin runossa +alku-myötäisyyskin tuntuva. Muistuttaen, että venäläiset kirjoittajat +mainitessaan tämän kansan elantoa ovat päättäneet sillä laulua ei olevan +ensinkään, eli korkeimmakseen myödyttäneet, että se laulaessaan hyräilee +"mitä sylki suuhun tuopi," saan nyt tässä antaa muutamia näytteitä sen +laulusta. + +_Poikien lauluja_. 1. "Sata seitsemän-kymmentä hirttä vedin, tuvan tein, +kaksi-toista ikkunaa hakkautin. Kahdesta ikkunasta itse olen katsova, +kymmenessä ikkunassa kymmenen neitsykäistä on seisova, kerran katsovat +ulos, toisen naurahtelevat. Kävin kylästä kylään, en yhtä +täysi-kasvuista tyttöä löytänyt. Yhdessä kylässä näin yhden tyttölöisen; +sen tahdoin ottaa, vaan rahaa ei ollut;[10] 'lähde kanssani!' tahdoin +hänelle sanoa, Vaan uskallusta ei ollut." -- 2. "Metsästä metsään +kävelin, kypsiä tuomen-marjoja en löytänyt; kylästä kylään kävelin, +rakastavaista neitoa en löytänyt. Tuomen-marjaa tahtonet syödä, syö +musta, leivän kanssa syödä on se hyvä; muuta marjaa tahtonet syödä, syö +punainen, leivän kanssa syödä on se hyvä; neitoa tahtonet ottaa, ota +kelta-tukkainen, yhdessä elää on se hyvä." -- 3. "Astuin, astuin tietä +myöten, tulin synkkään metsään. Hakkasin pähkinäpuuta, siitä juoksi +maito, ilman maidotta en leipää syö; hakkasin jalavata, siitä lensi +mehiläinen, mehiläisestä mesi juoksi, ilman medettä en leipää syö. +Astuin, astuin tietä myöten, tulin kylään, kylän koirat tulivat +haukkumaan, kylän naiset mua kiini ottamaan; yhden valkea-tukkaisen +neidon päälle laskin silmäni, tahdoin ottaa sen omakseni, isäni ei +antanut rahaa, pappi ei antanut kirjaa." -- 4. "Meidän kylän tytöt, +meidän kylän tytöt (hyppäävät) aidan yli kuin sudet, aidan yli kuin +sudet. Toisen kylän tytöt, toisen kylän tytöt (menevät) aidan alatse +kuin hiiret. Meidän kylän tyttöjä, meidän kylän tyttöjä, vedetään +hevois-parilla, vedetään hevois-parilla. Toisen kylän tyttöjä, toisen +kylän tyttöjä, vedetään sika-parilla, vedetään sika-parilla." -- 5. +"Isäni antoi mulle mustan hevoisen; 'annas panen valjaisiin,' ajattelin +kerran, tammiseksi pölkyksi muuttui koni! Isäni antoi mulle valkean +lehmän; 'annas lypsän lehmän,' ajattelin kerran; koivuiseksi pölkyksi +muuttui lehmä! Isäni antoi mulle punaisen lampaan; 'annas keritsen +lampaan,' ajattelin kerran; punaiseksi lahoksi muuttui lammas! Isäni +antoi mulle silkkisen vyön; 'annas vyötän vyölleni,' ajattelin kerran; +niineksi muuttui vyö vyölläni! Isäni antoi mulle silkkisen nästyykin; +'annas sidon nästyykin vyölleni,' ajattelin kerran; vaahteren lehdeksi +muuttui nästyykki." -- 6. "Pitkin tietä on mulla pelto; viljaa ei ole, +siit' on huoli; mustan ruskea ruuna ompi; ei pysy tiellä, siit' on +huoli; tyyni ja hiljainen vaimo ompi; ei puhu siististi, siit' on +huoli." -- Nämä kolme viimeistä olkoot myös pilkka-runon näytteenä. + +7. _Tyttöin laulu_. "Maan-tietä myöten uhkasin käydä, Venäläistä, +Tatarilaista pelkäsin; kylän-tietä myöten uhkasin käydä, varkaita +pelkäsin; peltoa myöten uhtasin käydä, tuulta, tuiskua pelkäsin; metsän +läpi uhkasin käydä, karhua, sutta pelkäsin; kylän läpi uhkasin käydä, +koiria pelkäsin; kylän vierusta uhkasin käydä, nuorta poikaa pelkäsin." + +8. _Rekruutin laulu_. "Ah isäni, ah äitini, jos oisin hanhi-lintuna, +oman kylän päällä mä lenteleisin. Jos oisin kylän porttina, kuin +kyläläiset tulisi, mä itse aukeaisin, ja itse kiini menisin; jos oisin +piha-porttina, isä äiti kuin tulisi, mä itse aukeaisin, ja itse kiini +menisin. -- Kuu se paistaa maiden päälle, maat on meidän marssia; tähdet +tuikkaa teiden päälle, tiet on meidän tallustaa. -- Huiskin tuiskin +tuisku lentää, niinpä meidän hiukset;[11] hyssin tyssin vettä sataa, +niinpä meidän kyyneleet; Volgaa pitkin jäitä juoksee, niinpä meidän +ruumihit. -- Kedolla seisoo vanha tammi, se on meidän isämme; kedolla +seisoo vanha koivu, se on meidän äitimme." + +9. _Juoma-laulu_. "Isäni on laschman,[12] äitini on leivän-tekijä, +vanhempi veljeni on golovana, keskimäinen veljeni on jämsikkänä, nuorin +veljeni tynnörin-tekijä; vanhemman veljen vaimo laulun-laulaja, +keskimäisen veljen vaimo tanssin-tanssija, nuorimman veljen vaimo +kanteleen-soittaja, minä itse kauhan-kallistaja." (Tschuvaschit juovat +nim. sekä olutta että viinaakin kauhalla). + +Velvollisuuteni olisi tässä myös antaa yleinen katsanto Tschuvaschin +kielestä ja sen heimolaisuudesta yhdeltä puolen Turkkilaisten, toisella +Suomen kielien ja likimmästi Tscheremissin kielen kanssa. Vaan osittain +on tämä kertomukseni jo ilmankin liian pitkäksi venynyt, osittain ei +viimeksi mainitusta kielestä, varsinkin niiden niin-kutsuttujen +Mäki-Tscheremissien murteesta, joka on Tschuvaschin kielen lähin +naapuri, vielä löydy niin tarkkoja tietoja, että niille semmoisen +vertaamisen luotettavasti voisi rakentaa. Sentähden jätänkin sen ja +yleisesti kaiken puhumisen itsestä Tschuvaschin kielestä toiseen +kertaan, ja lähden pian tästä ei kaukana elävien viimeksi mainittujen +Tscheremissien kieltä tutkimaan. Kuinka kauan tämä toimitus tulee +kestämään en vielä tiedä tarkoin sanoa; vaan ennen kahta kuu-kautta en +taida mitenkään näistä tienoin selvitä. + + + +Neljäs Kirja. + +Kasan'issa 3 p. lokak. 1856. + +Muutamia päiviä takaperin tänne palattuani saan kesällisistä matkoistani +antaa seuraavan pienen kertomuksen. + +Oloni tschuvaschilaisessa kirkon-kylässä Ischaakissa, joka kesti +ummellensa kuusi viikkoa, oli niin yhden-karvallista, että sitä on +vaikea kirjoittaa. Kylä, jossa on kolmeen neljään kymmeneen taloon, on +pienen joen kallalla kahdessa osassa, siten että Venäläiset asuvat +kirkon ympärillä kylän ylä-osassa, ja Tschuvaschit vähän alempana, +likempänä jokea. Ympärinsä on pelto-lakeuksia, joiden yli silmä ei +kanna; puita ei näe paljon muualla kuin kirkon-maalla ja pihoissa, +järveä ei tapaa tässä seudussa missään ja joenkin on kesä niin +kuivannut, että tuskin kylän hanhet löytävät sen pohjassa vähän savista +vettä rypälöidäksensä. Suomen vilppailla lehto-rannoilla eläneelle +minulle oli lämpimän helle kesä-kuun loppu-puolella ja koko heinä-kuun +sitä hirmuisempi, kuin elo-hopea Reaumur'in lämpö-mittarissa yölläkään +harvoin laskeusi 20:ttä pykälää alemmaksi, mutta päivillä oleksi 25 +paikoilla ja nousi toisinaan 27:eenkin asti. Itikat, hyttiset, kirput ja +luteet hyöstyivät sanomattomasti tässä helteessä, ja vilpastusta ei +voinut muusta eikä muulloin saada kuin milloin ukkonen lähetti mustan +pilven maata ja luonto-kappaleita virvoittamaan, jota kaikeksi onneksi +tapahtui usein. + +Lämpimän vaivoista pääsi paraiten se, joka jaksoi vahvasti maata, +niinkuin kylän venäläiset asujat yleisesti kestivät ja olletikin +korttieri-emäntäni, ennen nimitetty kirkon-palvelijan leski. Häntä ei +suinkaan rikkaus käskenyt makaamaan, sillä paitse rappiolla olevata +talo-rähjäänsä ei hänellä ollut muuta omaisuutta kuin Jumalan antama oma +itsensä ja kolme lasta, joista kaksi poikaa oli Kasan'issa, toinen +hengellisen Akateemian oppilaisena, niinmuodoin suuren herran toivo, ja +toinen, niinkuin eukko sanoi, "universiteetissä," joka tämän kotiin +tultua kuitenkin supistui siksi vaan, että hän oli välskärin opissa, +ala-upsierin arvosta. Vaan eukkoa elätti ensinkin talonsa, jossa hän +piti korttieria matkalaisille, ja toiseksi se virka, että hän leipoi +niin-kutsuttuja "prossoria," jotka vastaavat meidän oblaattia, vaan ovat +suuret ja huvemmat menemään, sillä joka oikein pyhänä tahtoo pysyä, se +ei koko suuressa paastossa (pääsiäisen alla) syö muuta kuin prossoria, +joita hän sitä vasten kerääkin ympäri vuotta. Tämän virkansa tähden +katsoi hän myös velvollisuudeksensa olla jumalisempi muita. Minun +kammarissani, joka oli hänen paraimmansa, oli perä-nurkassa ei vähemmän +kuin yhdeksän jumalan-kuvaa, kaikki kullalla silatut, siihen vielä kolme +pyhää munaa, muutamia pyhiä varpuja ja eräitä mainituita +prossori-leipiä. Joka lauantai-iltana eli muuna pyhän-aattona sytytti +hän lampun palamaan näiden eteen, josta asiasta hyvä sopu meidän +välillämme oli häirittyä, sillä lampusta tipahteli öljyä minun +kirjoilleni, ja kuin hän kerran tavoitti minun siitä tulta piippuuni +ottamasta (kuitenkin vaan tikulla), oli hän minulle siitä monta päivää +harmaana, sillä tupakkaa vihasi hän, niinkuin kaikki muutkin +jumalisemmat ihmiset alhaisesta säädystä tässä maassa, sentähden että +sen on muka paholainen kylvänyt ja kasvattanut. Kirkossa kävi hän joka +pyhä ja oli aina kirkon-menon loppuun asti, joka suurempina pyhinä ei +ole vähäinen asia, varsinkin kuin venäjän kirkossa pitää seisoa, eikä +saa uinahtaa sitä herttaista unta, joka meidän kirkossa kesä-lämpimällä, +virttä veisattaessa eli papin saarnata perkaessa, niin makealta maistaa. +Tämä emäntäni ahkeruus oli minulle monesti haittana; niin piti minun +esim. helluntai-päivänä tyhjällä vatsalla odottaa kirkon-menon loppua +kello 3:een asti. + +Hänellä niinkuin muillakin tämmöisillä teko-pyhillä oli pienet vikansa, +ensinkin laiskuus, niinkuin sanoin, ja sitten sen kanssa yhdistetty +herrasteleminen, joka teki, että hän alussa töin tuskin kuontui minulle +tilaa tekemään, sen vähemmin lattiata lakasemaan. Siihen tuli vielä, +että hän kernaasti otti "kupin korvallensa" s.o. ei tee- eikä +kahvi-kupin, vaan kupin "paljasta puhdasta ruista," niin puhdasta kuin +ruis nim. on täkäläisessä viinassa. Tämä tapahtui enimmiten +paasto-päivinä (keski-viikkona ja perjantaina), hänen lausettansa myöten +sentähden, että paasto-ruoka muuten niin hiykeli sydäntä. Kaikeksi +onneksi oli hänellä hyvä viina-lyyli, ja minulle osotti hän tällöin +useasti rakkauttaan valittaen sitä onnettomuuttani, että olin syntynyt +sen jumalattoman Martin Lutherin lahkokuntaan, josta arvattavasti pitää +helvettiin vaeltaa. Paitse niitä pieniä epä-järestyksiä, jotka nämä +eukon sydämen-vahvistukset matkaan-saattoivat, elimme hyvässä rauhassa +keskenämme, sillä hän oli jotenkin siisti ja uskottava. Jälkimäistä +omaisuutta tulin kerran vahvasti epäilemään, kuin eukko eräsnä aamuna +tuli tyhjä vakka kädessä tyköni, sanoen: "mitäs nyt puoli-päiväiseksi +tehdään, kuin hiiret pakanat kuopassa söivät eilen ostamanne kalat?" +Niitä ei tosin ollut kuin viisi naulaa ja nekin vaan surkioita särkiä, +jotka eräs Tschuvaschi oli minulle haronut joen pohjalla olevista +lammakoista. Mutta kuin ne sillä kertaa olivat ainoa ruoan-teko-varani, +teki mieleni suuttumaan, olletikin koska tuota tähän asti en vielä ollut +kuullut, että hiiret kaloja syövät. Vaan muistaen vanhan Caton lauseen +miehelle, joka ihmetteli sitä, että hiiret olivat hänen kenkänsä +syöneet, Vastasin eukolle: "no slava Bohu, ett'eivät kalat syöneet +hiiriä," ja käskin hänen puoli-päiväiseksi muuta neuvottelemaan. Vaikka +hän tätä ennen oli myös kerran laskenut kanankin karkaamaan, jonka niin +ikään olin syödäkseni ostanut ja joka sitä tietänsä meni, ei minulla ole +syytä häntä luulla näistä pienistä vahingoista. + +Kanssa-käymiseni kylän kahden papin kanssa oli alussa sangen ahkera. He +olivat nuoret ja vähän viisaammat maan-tieteessä kuin pappi Aunuksessa, +joka minulle päätti Veaporin ja Sevastopol'in olevan yhden meren +rannalla. He tulivat illoilla aina tyköni puhelemaan ja teetäni +maistamaan, jota kiittivät paremmaksi kuin omaansa, olivat myös niin +hyvät ja polttivat sikariakin, milloin vaimojen silmä vältti, tuppasipa +kerran toinen, tuhmempi heistä, partaansa kaksikin sikaria yhden ajoin +palamaan, kuin ei sanonut yhdestä kylläksi lähtevän savua. Meidän +kanssa-puheet pyörivät enimmiten uskon-oppiemme asioissa s.o. itsestä +opista ei juteltu paljo, jossa kristittyin lahkokuntain välillä vähä +lienee eroitusta, vaan ulko-käytöksistä sen enemmän, niinkuin kelloista +ja niiden soittamisesta, silmien ristimisestä, pyhistä ja niiden kuvain +palvelemisesta, pyhän savun suitsuttamisesta j.m.s., jotka aineet +pappien mielestä ainakin ovat olleet milt'ei pää-asioina pidetyt. +Pappien pitkä oppimatka meillä oli surkeata heidän mielestänsä ja +nähtävästi oli heillä meidän pappien luonnon-lahjoista sama ajatus, +vaikka eivät sitä juuri selvään sanoneet, kuin entisellä venäjän papilla +Ilomantsissa, joka, kuin suomalainen piispa hänelle kertoi niin ja niin +monta vuotta oppineensa eikä vielä liki-maillenkaan kaikkea tarkoin +tietävänsä, päätänsä puistaen sanoi: "kova pää! kova pää!" Minun +koto-peräisyyteni Helsingistä veti useasti puheiksi viimeisen sodankin, +jolloin toinen, viisaampi heistä, aina nauroi kuollaksensa sille +Englantilaisten lauseelle, että he muka kävivät sotaa sivistyksen edestä +sivistymättömyyttä ja raakuutta vastaan, jonka-laista hävitöintä +kerskausta hän ei olisi uskonut Iöytyvän Englantilaisissakaan, ja +niinkuin ei se olisi kaikille tuttu, että näiden sivistys ei ole muuta +kuin kauppurin viekasteleminen ja jumalatoin rahan-himo. Tässä +viisaudessansa otti hän minut todistajaksensa, kysyen minulta: "koska +kirjallisuuden voipi sanoa sivistyksen määräksi, niin sanokaapa nyt te, +kumpiko parempi ja rikkaampi on, meidänkö kirjallisuus vai Englannin eli +Ranskan?" Minä vastasin: "juuri nykyjään luimme arvoiselta venäläiseltä +kirjoittajalta kirjoituksen, jonka tarkoituksena on todistaa, että +teillä ei vielä ole ensinkään kirjallisuutta, vaan että se, jota te +täksi kutsutte, kaikki on lainattua Englantilaisilta ja muilta +ulko-maalaisilta. Minä olen hänen uskoansa." Hän vaikeni, vaan tämä +vastaus ja monta muutakin senkaltaista teki, että hän herkesi käymästä +luonani, johon osiksi oli syynä kukaties sekin, että minä en suuresti +tahtonut nauttia hänen viisauttansa Tschuvaschin kielessä, vaan jo heti +tultuani olin hankkinut itselleni mieleiseni kielen-kääntäjän, ja tein +tutkintoni aivan oman nokkani jälkeen. + +Näistä tutkinnoista ja niihin kuuluvista toimistani kuin myös +Tschuvaschien elosta ja olosta yleisesti olen toisessa kohden tehnyt +tilin eikä olisikaan soveljas tässä ruveta puhumaan. Sen vaan sanon +tämän-kaltaisista tutkinnoista, että ne aineen vaikeuden ja myös +käytettävien apulaisten vähän sivistyksen vuoksi varsinkin alussa ovat +kärsivällisyyttä koettelevat ja ikävät. Kuin tähän tulee vielä se +alinomainen yksinäisyys, jossa niitä tehdessäsi elät ja joka ei salli +mitään sen-kaltaista huvitusta ja virvekkiä kuin ihmisellä on +vertaistensa kanssa-käymisestä, se kaiken-kaltainen sekä hengellinen +että maallinen kurjuus, jossa rahvas sitä lähellä elävälle näytäksen, +kuin myös omatkin vaivasi ja pienet puutteesi, niin arvaa hyvin, ett'ei +näissä tutkinnoissa juuri kesä-huviksensa matkustele. Hupaisin päivä oli +minulla aina keski-viikko, jolloin koulu-puheen tapaan annoin "luvan" +itselleni ja noudin postini Tsyvilsk'istä. Lauantai-aamut olivat myös +ratot, sillä silloin oli kylässä joka viikko niin-kutsuttu _bogár_ eli +tschuvaschilaiset markkinat ja rahvaan vilke aina puolille päivin asti +oli sangen suuri. Paitse näitä huvituksia oli eloni kylässä yksi päivä +aivan toisensa mukainen, ja nämä huvituksetkin kadottivat +yhtäläisyytensä kautta huvittavaisen luontonsa. Mutta niinkuin +kyyti-koni, joka tallista talutettaessa on niin jäykkä ja näkyväisellä +vasta-hakoisuudella kuontuu valjaihin, matkalle päästyä alkaa mennä +kapittaa ja "verryttyänsä" antaa matkaajalle vilisevän vauhdin eikä +toiseen holli-paikkaan tullessa vielä tiedä väsymisestä mitään, -- niin +on kielen-tutkijankin kanssa yksinäisessä maa-kylässä. Ensi päivät ovat +työläät, sitten menee aika niin ett'ei tiedäkään ennenkuin kuu-kaus on +kulunut. + +Ischaakista tulin loppu-puolella heinä-kuuta piirikunnan kaupunkiin +_Kosmodemjansk'iin_, johon minua veti kaksi tässä kaupungissa löytyvätä +kuuluisaa tschuvaschilaista oppinutta, toinen viralta pantu pappi, +toinen kielen-kääntäjä piirikunnan oikeudessa. Tässä kaupungissa löytyy +vähän päälle neljän tuhannen asujan, ja kuka ei tätä väen-lukua +katsellessaan arvele kaupunkia sivistykseltään ja ulko-näöltänsä +sen-veroiseksi kuin esim. meillä entinen Vaasa, eli Porvo, eli edes +Kuopio? Mutta tämmöisessä ajatuksessa erehdytään isosti. Ensinkin mitä +sivistykseen koskee, niin arvaatte sen siitä, että kaupungissa ei löydy +yhtään asujata, joka olisi päättänyt oppinsa Yli-opistossa eli jossa +kussa muussa korkeammassa oppi-laitoksessa, ja tuskin kahta, jotka +koskaan olisivat tämän-kaltaisen opiston oveakaan auaisseet. Semmoisten +laitosten olemista tämam-laisissa kaupungissa ajatellakaan kuin +kirja-painot, kirja-kaupat, vieläpä apteekitkin, olisi puhdas hulluus, +kaikkea muuta sivistyneempään seuruus-elämään kuuluvata, -- samoin. Niin +en ole pianon ääntä kuullut koko kylässä kuin yhdestä talosta, ja sekin +oli hyvin sora-kielistä ja surkeata. Käsi-työläisiä mahtaa kaupungissa +olla hyvin vähän, koska tämmöisten merkkiä en ole nähnyt enemmän kuin +kaksi saapasta, kaksi saksia ja yhden rinkelin. Mutta koulu on, +niin-kutsuttu piirikunnan koulu, jossa palkka maksetaan kuudelle +opettajalle, ja jolla on siisti kaksin-kertainen kivi-rakennus, huoneet +suuret ja puhtaat ja oppilaisia sisään-kirjoitettuna 43 kappaletta. Vaan +vaikka luku-aika jo kauan on alkanut, seisovat koulun ovet kiini, tuonne +syksymmälle asti, sillä koulun kaitsija eli rehtori, joka on haluinen +metsästäjä, ei tahdo parasta jänis-aikaa laskea ohitse ilman koiriansa +kylläksi koettelematta. Tähänkö luokkaan vielä lienevät luettavat +kaupungin viisi kivi-kirkkoa ja ne viisi kapakkaa, joissa rahvas saapi +huvitellata. + +Mitä sitten ulko-näköön tulee, niin saapi lukija paraimman kuvan +pienestä kaupungista tässä maassa ja niin-muodoin Kosmodemjansk'istakin, +jos lukee 17:n luvun W. Scott'in _Nigelin Vaelluksia_, ja sen osan +Lontoota, jota siinä _Alsatian_ nimellä mainitaan, erinäiseksi +kaupungiksi ajattelee. Kadut mm. eivät näissäkään malta kulkea suoraan, +vaan hoippelehtavat senkin seitsemälle polvelle, jonka kanssa huoneiden +kallellansa oleva luonto eli, paremmin sanoen, pitkällensä pyrkiminen +hyvin soveltuu yhteen, niinkuin myös niiden paperilla eli tuohella +paikatut ikkunat ja aitaamattomat sekä likaiset pihat. Kadut eivät +koskaan näe lakasu-luutaa, ja kuin täällä ei näytä tunnettavan semmoista +virka-miestä, jota meidän pienemmissä kaupungissa kutsutaan +sian-pistäjäksi, kuin kaikenlainen karja niinkuin on: lehmät, lampaat, +kilit, siat, rauhallisessa menestyksessä tutkistelevat kaupungin katuja +ja toria, kuin edellensä maalaiset aina torille riisuvat hevosensa, niin +sonnittuu se jo itsestänsäkin hedelmällinen maa niin väkeväksi, että +kaiken-lainen ruoho, enimmiten viholainen, kasvaa syltä pitkänä katujen +ja torien reunoilla ja usein viekkaasti peittää loukot ja kuopat, joihin +varomatoin tutkija voipi langeta. Tori itse oleskelee ikuisena +lätäkkönä, ja jos varimmalla ajalla kerran kuivahtaakin, niin tekee +tunnin eli kahden sade sen ainakin melkein yli-pääsemättömäksi, ja +Tscheboksaryn kaupungissa tapahtui viime keväänä, että Tschuvaschi eräs, +yöllä ajaen kaupungin läpi, hevosinensa päivinensä hukkui syvään +vesi-lätäkköön kaupungin torilla. Kosmodemjansk'issa ovat Volgan jyrkät +hieta-kallat tavallisena sonnan ja muun ruvan pano-paikkana, joten se, +joka niillä kävellen tahtoo luonnon ihanuutta nauttia, nenänsä kautta +aina tulee muistamaan ihmisen sikaisuutta. Venäläiset eivät nim. tiedä, +että sonta väettää maan, eivätkä maallakaan sitä muuten käytä kuin +metsään vetävät, vaikka Tschuvaschit ja muut täkäläiset kansat, sen +pellon väkevyydeksi käyttäen, tässä kyllä antavat heille esi-merkkiä. + +Vaikka gorodnitschij (vastaama meillä ordnings-mannia) +Kosmodemjansk'issa oli hyvä ja tarjosi minulle kruunun korttieria, en +minä siitä huolinut, vaan valitsin itselleni korttierin eräässä talossa +aivan Volgan rannalla. Talon-väkeni olivat vanha-uskoisia elikkä, +niinkuin Venäjän Karjalaiset sanovat, _vanhaa vierua_. Nämä eivät eroa +yleisestä kirkosta paljon muussa kuin muutamissa ulko-käytöksissä, vaan +ovat vierasuskoisille suatsemattomammat kuin muut, ja se oikea vanha +Venäläisyys, niinkuin parran rakastaminen, "saksalaisten" vaatteiden +(s.o. sortuusin) vihaaminen ja yleisesti kaiken muukalaisuuden, niin +huonon kuin hyvänkin, ylen-katse pitävät näissä pesäänsä. Vaan kuin +hallitus viime aikoina ei ole ollut heistä tietävinänsäkään, niin +vähenee heidän lukunsa päivä päivältä ja nuorempi kansa tätä lahkokuntaa +yhdistäksen vähitellen yleiseen kirkkoon. Tupakka, kahvi, vieläpä +teekin, ovat heistä kaikki pahan hengen tuotteita, ja surkeata oli nähdä +emäntäni tuskaa minun hänen tupansa liedellä polttaessani kahvia, josta +käyvä haju samoin kuin tupakankin savu hänen poloisen nenässänsä +kärskysi ian-kaikkisen rangaistus-paikan saastaiselta haisulta. +Säädyllisyytensä puolelta taitavat nämä vanha-uskoiset olla kiitettävät; +minä kaikitenkin olen heissä tavannut enemmän rehellisyyttä kuin muissa. + +Viraltansa oli isäntä puun-lauttaajien päällys Volgalla ja sanoi +Kosmodemjansk'ista tekevänsä kaksi matkaa kesässä Saratov'an ja +Astrakan'in välillä olevaan Dubofkaan ja siitä juoksevalla ansiolla +hyvin elävänsä. Poika oli pieni kauppa-mies. Ei mitään rakasta +Venäläinen niin paljon kuin kaupan käymistä, ja minä uskallan päättää, +että jos kolme Venäläistä pantaisiin autioon meren-saareen, lyöttäytyisi +vähintänsäkin yksi heistä toiselta kahdelta ostamaan, mitä heillä liikaa +olisi ja heille myömään, mitä tarvitseisivat. Ja ihmeellistä on, kuinka +vähällä tiedolla venäläinen kauppa-mies onnistuu toimessansa; niin +tiedän esim. erään ensimäisen luokan kauppa-miehen Pietarissa, syntyisin +Vepsäläinen Aunuksesta, joka 30:een vuoteensa asti oli kiven-hakkaajana +Äänisen rannalla, vaan joka nyt on monen miljonan mies. Semmoisena voipi +meidänkin isännän poika päättää elämänsä, vähintänsäkin on hänellä se +toivo, vaikka hän ei nimeänsä osaa kirjoittaa ja vaikka hänen +lafkassansa nyt ei ole tavarata yleensä kuin noin puolentoista sadan +hopea-ruplan edestä ja tästä tavarasta isoin osa raudan romua, virsuja, +vastoja j.m.s. Asia on se, että joka täällä lyöksen kaupan päälle, se +istuksen onnen kynnykselle, ja jokainen ajattelee: toki häntä minäkin +saanen onnea kerran helmasta temmata! Tämä tempasu tapahtuu siten, että +ostajaa koetetaan pettää, min suinkin voidaan. Tinkiminen, joka täällä +on kaupan henkeäkin, osoittaa paraiten rehellisyyden puutteen +täkäläisessä kaupassa, sillä tinkiminen ei ole muuta kuin ostajan +voimatoin kokeminen välttää myöjän petosta. Tässä on voitto kuitenkin +kauppiaan puolella, sillä hän tietää tavaransa hinnan, vaan ei yksi +tuhannesta ostajasta tiedä kaikkein tarpeittensa oikeata raha-arvoa. +Tässä nyt äkkinäiselle myödessänsä tempasee kauppa-mies onnea helmasta +ja ottaa kaksin-, kolmin-kertaisen hinnan tavarastansa. Pienet kauppiaat +pitävät useasti muutakin koiruutta kaupassansa; niin ei joka paikassa +ole hyvä kauppiaalle kahden kesken antaa suurempaa seteli-rahaa särkeä, +sillä monesti tapahtuu, ett'ei hän anna mitään takaisin, vaan rohkeasti +vasten silmiäsi kieltäen sinulta mitään saaneensa pitää rahasi, mutta +valitusta nostaessasi kumoo kaiken vaaran itsestänsä niin, että sinä +itse jäät vikapääksi, vieläpä kiinikin käyt, niinkuin monelle meidän +talonpojalle on tapahtunut. + +Tällä venäläisen kaupan-hengellä on juurensa Slavjaanein yleisessä +luonnossa, joka rakastaa hiljaista ja vähä-töistä elon-ressutusta, ja +jonka historiassa ei muisteta, tämän-sukuisten kansojen ennen itse +päällänsä eläen, näitä koskaan yllyttäneen semmoisiin ankaroihin +väki-vallan töihin, jotka Normanneilla ja Germaneilla olivat henkeäkin. +Tämä väki-valtaisuutta karttava luonto näytäksen vielä nykyisessäkin +Venäläisessä. Kapakassa eli muualla viinassa ollessansa ei hän tappele +koskaan, vaan itkee tavallisesti eli suutelee toistansa. Rauta-aseita, +haavoja ja veren-vuodatusta pelkää musikka kuin kuolematansa, ja jos hän +kenen näkee semmoiseksi tuittu-pääksi, joka ei katso lyödä +sivaltaessansa, välttää hän tätä ja kärsii ennen vääryyttäkin kuin +vastaan seisomaan rupeaa. Tilaston tutkijat sanovat, että rikokset +omaisuutta vastaan ovat sivistyneissä kansoissa yleisemmät kuin rikokset +henkeä vastaan. Näin on rikosten laita Venäjälläkin, ja niin-muodoin on +Venäjän kansa sivistyneeksi luettava eli on tilasto väärässä, sillä +murhaa eli toisen haavoitusta tapahtuu täällä harvoin, mutta rikoksia +omaisuutta vastaan alinomaa, ja joka toista lyöpi, sitä pidetään +pahempana ihmisenä kuin joka toisen omaa vääryydellä itsellensä käärii. + +Volga, jos ohitse mennessä sanon sanasen tästä jokien kuninkaastakin, on +Kosmodemjansk'in kohdassa vaan noin puolta virstaa leveä. Sen rannat +eivät minusta ole mitkään kauniit, enkä muista runoilijoidenkaan niistä +tässä katsannossa milloinkaan laulaneen. Oikeanpuolinen ranta on aina +yksi-karvainen, noin 100 jalkaa korkea jyrkkä hietikko, jossa siellä +täällä joku kylä eli kirkko riippuu korkealla törmällä, eli on pieni +kaupungin rähjäkin ahtaunut johon kuhun penkerien rotkoon. Vasen ranta +sitä vastaan on loppumatointa matalaa lehtoa, jossa harvoin näkee jälkiä +ihmisen elosta. Vaan hyötynsä puolesta on Volga koko keski- ja +itä-Venäjälle sanomattomasta arvosta. Itse on tämä joki höyry-laivoilla +kulettava aina Tver'iin asti s.o. Moskovan ja Pietarin välillä olevalle +rauta-tielle. Etelässä laajentavat Oká, Surá ja muut pienemmät +syrjä-joet sen vaikutus-piiriä ja pohjasta tempaa se väkevä ja +vesi-rikas Kama koko Uraalin vuorikunnan ja vähillä kannaksilla osan +länsi-Siperiaakin tämän joen aluskunnaksi. Kaikilta haaroin kantaa se +omituisia ja rikkaita tuotteita maailman kauppaan. Itse aina +Saratov'asta asti tuopi se eloa niinkuin sen eteläiset syrjä-joetkin +tekevät; Kama taas kantaa tähän kauppaan Uraalin kalliit vuori-tuotteet. +Tämän hyödyllisyytensä tähden kutsuukin Venäläinen sitä _maatuschkaksi_ +(emoseksi) ja onkin se aina peitetty parkoilla ja muilla aluksilla. Eloa +kuletetaan suurissa hyvin katetuissa parkoissa, joita pannaan noin 8 eli +10 kappaletta toinen toisensa perään junaan, jota kutsutaan +_karavan'iksi_. Junan ensimäisellä parkalla, joka on suurempi ja +leveämpi kuin toiset, kulkee kaksi, kolme eli neljä paria hevosta +ympäri, pyörittäen paksua pölkkyä, jolle kääriytyy touvi, juokseva noin +puolen virstan päähän upotetusta ankkurista, ja siten junan eteen-päin +vetää. Ankkurin kohtaan tultua nostetaan se samalla voimalla ylöskin, ja +pölkylle pannaan toinen nuora kääriytymään toisesta ankkurista, joka +väli-ajalla on pienellä venheellä soudettu eteenpäin ja joen pohjaan +laskettu. Tämmöinen kulkeminen on arvattavasti hyvin hidasta, ja onkin +nyky-aikoina ruvettu käyttämään höyry-konetta hevosten siaan, +jonka-laisella karavan'illa myös on muassansa pieni irtonainen +böyry-laiva, joka ei muuta tee kuin ankkuria eteen-päin kulettaa. Näin +kulkee elo aina Rybinsk'iin asti Jaroslav'in lääniä, jossa se pitää +lastata pienempiin aluksiin, ja niissä sitten Marian kanavakunnan, +Syvärin joen ja Laatokan kanavien kautta joutuu Pietariin, jonka pitkän +viivytyksen meidän itä-Suomalainen kyllä kalliisti saapi maksaa, +Pietarista "kulia" ostaessansa. Tyhjänä takaisin tullessansa kulkevat +parkat aivan joen vallassa ilman mittäkään ajo-neuvotta ja ilman että +niissä perääkään pidetään ja lyövät toisinaan vahvasti kolin-kolia +toisiansa eli muita aluksia vasten. Höyrylaiva-liike on jo myös vahva +Volgalla, niin että kerran luin 8 höyry-laivaa yhtenä päivänä kulkevan +Kosmodemjansk'ista ohitse; mutta niiden tulo- ja lähtö-ajat ovat vielä +sopimattomasti asetetut ja huonosti noudatetut kuin myös liiaksi +yksinäisten mieli-vallassa. Kuitenkin voipi nyt höyryllä matkata +Pietarista esim. itään päin aina Perm'iin asti ja etelään päin aina +Astrakan'iin eli, jos tahtoo, aina Kaspian meren etelä-rannalle asti. + +Edellä selitetyn Volgan rantojen erilaisuuden kanssa näyttää muunkin +luonnon eri-laisuus sen pohjais- ja eteläpuolilla olevan yhdistetty, +siten että pohjainen puoli näyttää kantavan pohjaisemman karvan, +niinkuin enemmän havu-puita, enemmän järviä, soita j.n.e., jota vastaan +etelä-puoli on parempaa vilja-maata, kasvaa parempia lehti-puita +niinkuin tammea, lehmusta, vaahteraa. Luonnon kanssa on kahden puolen +jokea elävä Tscheremissin kansakin halennut kahteen osaan, joiden +eri-laisuus näytäksen kielessä, elämän-laadussa ja ulko-näössäkin. +Pohjoispuolella elävien Tscheremissien, joiden maassa en itse vielä ole +käynyt, sanotaan elävän enemmän karjan-hoidolla ja metsän-pyydöllä kuin +maan-viljelyksellä, jonka tähden he elämässänsäkin ovat törkeämmät ja +näöltänsä hintelämmät etelä-puolella Volgaa eläviä veliänsä. Näiden +jälkimäisten kylissä oleksin minä muutamia viikkoja elo- ja syys-kuussa. +Näöltänsä on tämä kansa milt'ei aivan yhden-lainen Tschuvaschein kanssa +sillä eroituksella kuitenkin, että Tscheremissi on ruumiiltansa +runnokkaampi ja pitempi, joka omaisuus kuuluu tämän kansan rekruuteille +useasti saattavan sen kunnian, että heitä otetaan kaartin ja +krenatöri-joukon sota-miehiksi. Eivät Tscheremissien vaimotkaan minusta +näyttäneet niin vähä-hempeisiltä ja kesuttomilta kuin Tschuvaschittaret, +vaikka vaatteus on aivan yhden-lainen s.o. kesällä ei muuta päällä kuin +paljas paita. Tähän Tscheremissien muhkeampaan näköön on varmaan syynä +heidän parempi elämän-laatunsa. Heillä on suuret ulos-lämpeävillä +uunilla varustetut pirtit, joiden siisteys on laittamatoin. Aittojen ja +navettojen suuruus kuin myös ne kylien ympärillä olevat laveat pellot +todistavat, että kansa ei näe nälkää. Erittäin muistettava on, että nämä +niin-kutsutut Mäki-Tscheremissit ovat ahkeroita ryyti-maan ja +hedelmä-puiden hoitajia, joka antaa heidän asemillensa niin kauniin +näön, että Suomessa en muista missään nähneeni niin sieviä kyliä kuin +monta näistä Tscheremissiläis-kylistä olletikin niistä, jotka ovat +lähempänä Volgaa. Kansan luonto on tyytyväistä, rauhallista ja ahkeraa, +niinkuin Suomalaisen yleisesti joka paikassa. Monessa vivahtaa +elämän-laatu suomalaiseen eli vähintänsäkin muistuttaa tätä. Niin on +Tscheremissilläkin erinäinen pihalla seisova keitto-huone, joka kaikessa +on samanlainen kuin pohjais- ja itä-Suomessa _kota_, yksin +nimessänsäkin: _kuta_. Venäläisille, jotka (talon-pojat nim.) +keitto-ruokansakin tekevät niin sanoen paistamalla s.o. tuvan lämmittyä +uunissa kiehuttamalla, on kota outo ja tuntematoin laitos. Niin +käyttävät Tscheremissit (samoin kuin Tschuvaschitkin ja Tatarit) +happamen maidon ruoaksensa, vaan Venäläinen viskaa sen inholla sikojen +syödä. Monta muuta tämmöistä pientä viittausta saa täällä matkaava +Suomalainen koto-kansansa ja täkäläisten kansojen alku-peräisestä +heimolaisuudesta, jotka viittaukset eivät juuri todista tätä +heimolaisuutta, vaan kuitenkin muun rinnalla ovat tutkijalle huvat +muistella. Heimolaisuuden todistaa paraiten kieli, ja vaikka +Mäki-Tscheremissien kielessä on enemmäksi kuin puoleksi venäläistä ja +tatarilaista _ainetta_ s.o. sanoja, niin on _muoto_ eli näiden sanojen +taivutus kokonansa suomalainen. Tässä ei ole tilaisuutta ruveta tekemään +tiliä kieli-tutkinnollisista havaitsemistani Tscheremissin kielessä, +vaan sallittakoon minun kuitenkin mainita näistä pari esi-merkkiä, jotka +itsessänsä ovat vähä-pätöiset eivätkä ansaitse oppineiden silmäystä, +vaan osoittavat että näiden kaukaistenkin murteiden tutkiminen ei ole +hyödyttä Suomen kielelle, ja jotka laveammallenkin yleisölle eivät ole +vaikeat ymmärtää. Suomalainen sana _pirtti_ on minua ja varmaan monta +muutakin epäilyttänyt sitä suomalaiseksi lukea, sentähden että sillä +Ruotsin kielessä on vastaavansa _pörte_, joten se on näyttänyt tästä +lainatuksi. Tässä luulossani olen minä ollut sen lujempi, kuin se toinen +sana, jolla samaa asiaa merkitään, nim. tupa, myös on lainattu +ruotsalaisesta _stuga_ eli pikemmin saksalaisesta _Stube_. Tätä luuloani +myöten olen päättänyt, että Suomalaiset maahansa tullessaan asukselivat +melkein kuin nykyiset Lappalaiset _saunassa eli kodassa_, joille heillä +on omituiset nimet. Mutta nyt löytyy kysymyksessä oleva sana +Tscheremissienkin kielessä, muodossa _pört_, Tatarilaisilla muodossa +_jört_, Tschuvascheilla muodossa _sjort_ j.n.e. Tästä voipi päättää, +että se on alkuperäinen suomalainen eli vähintäsäkin altailainen sana, +että Ruotsalaiset sen ovat Suomalaisilta lainanneet, ja että jälkimäiset +jo ennen Volgan tienoilta lähdettyänsä olivat niin sivistyneet että +pirteissä asuivat. Lönnrot on koettanut selittää tätä sanaa niin, että +se alku-peräisesti olisi kuulunut _peretti_, tuleva sanasta _pere_, +samoin kuin _navetta_[13] sanasta _nauta_. Mutta edellisestä näkyy, että +tämä selitys on liikanainen ja sopimatoinkin. --Toinen esi-merkki. Joka +itä-Suomalainen koti-maassansa on matkustanut vähän länteen päin, on +varmaan oudoksunut sitä, että Hämäläinen hänen _vastaansa_ kutsuu +_vihdaksi_, joka taas hänen kielessänsä merkitsee, ei koko tukkua puun +oksia, joilla ihmistä terveyden vuoksi ropsitaan, vaan yhtä ainoata (ja +tavallisesti pitempää) puun oksaa, jolla enimmiten hevoista hosaistaan. +Tarkemmin arveltuaan on itä-Suomalainen, jos hän on ruotsia ymmärtänyt, +päättänyt että Hämäläisellä on tässä asiassa alku-peräinen suom. sana, +mutta että itä-Suomalainen miten kuten on sen unohtanut ja sen siaan +lainannut Ruotsalaisten sanan _qvast_. Vaan jälkimäisessä päätöksessänsä +on mainittu päättäjä erehtynyt, sillä sana _vasta_ löytyy +Tscheremissienkin kielessä ja merkitsee siinä meidän sekä _oksaa, vitsaa +että vastaa_ (vihtaa) ja on niin-muodoin myös suomalainen, olkoonpa +ruotsalaisenkin sanan kanssa miten tahansa. + +Tämmöisiä pieniä esi-merkkiä en käske kenenkään kieli-tutkintona +pitämään, vaan ovat ne kuitenkin vähäisenä selvityksenä semmoisetkin ja +kieli-tutkijalle toki pienenä huvituksena monesti ikävässä työssään. +Semmoisia voisin antaa tukulta; vaan kirjoitukseni pituus pakoittaa +minun jo lopettamaan ja ne niinkuin monta muutakin toiseen kertaan +jättämään. + + + +Viides Kirja. + +Ardatov'assa, Simbirsk'in lääniä 25 p. tammik. 1857. + +Sylvesterin päivän iltana, europalaista lukua, sanoin huokeat +jää-hyväiset Kasan'in oppineelle Tatarilais-kaupungille. Edellisten +päivien leudot ilmat olivat vaikuttaneet sen, että Volgan jää oli syvän +uve-veden vallassa ja että maan-tiellä reen kulkea oli vaan iljanne +talvesta jälellä, vaan metsä eli paremmin sanoen läpi-matkattavat +niityt, pelto-lakeat ja ahot (metsää on tässä seudussa hyvin vähän) +olivat aivan paljaat. Tämäkö jako myös illan sumeus lienevät minussakin +saman mieli-alan synnyttäneet se vaan on varmaa, että mielestäni ei +tahtonut luopua se ajatus, kuinka nyt olisi ollut soveljaampi istua +Suomessa ystävien keskessä ja höyryävien maljojen ääressä latturia +laskea kuin kököttää yksinänsä pimeässä niini-koppelissa, +Tschuvaschilaisen kyyti-miehen surullista laulun-jonotusta kuunnellen. +Tämmöinen mieli-ala, ehkä kyllä milt'ei välttämätöin oudolle matkalle ja +tuntemattomalle tielle lähtiessäsi, varsinkin kuin lähtöpäiväsi sattuu +olemaan semmoinen, jona halvinkin toivoo lepoa ja riemua, haihtuu +kaikeksi onneksi pian, jos sitä ei itse tahallasi viljele ja uudet +kuultavat, nähtävät, tutkittavat ja miettieltävät asiat antavat +mielellesi pian entisen pinteytensä. Jos rekesi aika-välistä vierähtelee +raviin ja tärähyttelee päätäsi laitaan ja toiseen, jos kyyti-miehesi +matkaa muka oiastaksensa eksyy lavealle niitylle, josta hän pimeässä ei +osaa muuten pois kuin siten että hevoset kuorminensa päivinensä ajaa +syvän-laisen avonaisen puron poikki, jos tämmöisessä tilassa helmasikin +vähän kastuvat, niinkuin se kaikki tänä iltana minulle tapahtui, niin +hälvenee viimeinenkin hempeä-mielisyytesi, ja luontosi käypi vielä +niinkin pinteäksi, että silloin tällöin kirouskin karskahtelee +hampaitesi välissä. + +Tyynellä mielellä otin kuitenkin, puoli-yön ohitse mentyä, yhden +muassani olevan portteri-putelin seurassa uuden vuoden vastaan eräässä +posti-paikassa. Minä olin nyt menemässä uutta, sekä minulle että +muillenkin tuntematointa Mordvan kieltä tutkimaan, jonka työn kyllä +tiesin täysin määrin kysyvän voimausta, tarkkuutta ja ahkeruutta. Mutta +Tschuvaschin kieli oli antanut minulle hyvän koulun ja sen ohessa on +Mordvan kieli suomalaista peri-sukua ja kaikista Volgan ja Uraalin +seudussa löytyvistä suomalaisista murteista lähin meidän kieltämme, niin +että vaikeukset tulevana aikana eivät minusta näyttäneet niinkään +suurilta kuin tähän asti voittamani vastukset, ja se teki mieleni +rauhalliseksi milt'ei iloiseksi. Kiitollisuudella muistelin myös +kotomaata ja niitä monia rakkaita ystäviä, jotka sekä työllä että +sanalla ovat minua eteenpäin auttaneet ja minulle monta raskasta askelta +keventäneet. + +Pohjaisesta päin katsoen alkaa Mordvan kansaa suuremmissa ryhmissä +löytyä Simbirsk'in läänissä. Minulla oli aikomuksena pariksi kuu-kautta +asettaa olo-paikkani heidän maassansa löytyvään tähän Ardatov'an +piirikunnan-kaupunkiin, mainittua lääniä. Mutta kuin matkani Kasan'ista +tänne tässä läänissä juoksi noin 120 virstan pituudelta halki +Tschuvaschien maan, ja monelta haaralta olin kuullut että täkäläisessä +Tschuvaschin murteessa oli eroitusta kasanilaisesta, päätin vielä +menettää muutamia viikkoja sen tutkinnossa, ja _Buinsk_ on sen +piirikunnan-kaupungin nimi, jossa eli jonka liki-seudussa Simbirsk'in +läänin Tschuvaschia Kasan'ista päin tullen ensi kerran tapaat. + +Tähän kaupunkiin jouduin seuraavana päivänä hyvissä ajoin. Siinä elää +noin kaksi tuhatta Venäläistä ja yhtä paljon Tatarilaista, ollen +kummallakin vaan yksi jumalan-huoneensa kaupungissa, joka todistaa +venäläisen kansan-aineen heikkoutta eli nuoruutta näissä tienoin, sillä +useasti nähdään pienissäkin kaupungin rähjissä, jotka ovat +peri-venäläiset, puoli-kymmentä ja kymmenkuntakin kirkkoja. Buinskin +ulko-näöstä en tahdo sanoa muuta, kuin että yksin Kosmodemjansk'kin, +josta ennen olen kirjoittanut, on Buinsk'in rinnalla Moskova, vieläpä +Pietarikin. Vaan vaikka kylä olisi kahta vertaa huonompi ollut, olin +minä lujasti päättänyt siinä viettää pari viikkoa, virka-miehiltä ja +muilta ymmärtäviltä asujilta tietoja keräten täkäläisten kansojen +olletikin Tschuvaschien elannosta, ja jonkun tolkullisen apulaisen +kanssa näiden kieltä tutkien. Tämmöisenä apulaisena olen suurella +menestyksellä käyttänyt niin kutsuttuja kylän-kirjoittajia (selskie +pisarjá), pienet virka-miehet maalla, joiksi niissä tienoin, missä kansa +on ei-venäläistä, kernaasti valitaan itse-kunkin paikan eri-sukuisesta +kansasta otettuja poikia, jotka koulitaan siksi, että osaavat hyvästi +puhua, lukea ja kirjoittaa venäjän kieltä, ja jotka tämän tietonsa +tähden kielen-tutkijalle ovat sanomattomasti suuremmasta arvosta kuin +pelkkä talon-poika, joka harvoin ymmärtää tavallisintakaan puhetta +venäjäksi ja pian hämmentyy, kysellessäsi ja monin mutkin käännellessäsi +kielen taivutuksia ja lauseita. Kaikkein ensimäiseksi oli kuitenkin +korttieri saatava, ja sitä vasten suorittauduin pian gorodnitschin +(ordnings-mannin) tykö paperineni. Suomessa tapaat useasti semmoisia +nimis-miehiä, jotka ovat lihavat ruumiiltansa, kernaasti istuvat lasin +ääressä, nauravat mahdottomasti, noituvat, pauhaavat ja uhkaavat, jos +mikä ei käy heille mieltä myöten, vaan sen ohessa tarkoin katsoen ovat +lempeät ja hyvä-sydämiset miehet. Melkeen tätä laatua oli Buinsk'in +gorodnitschij, kukaties kuitenkin sillä eroituksella, että viimeksi +mainitut omaisuudet ovat hänelle vähemmässä määrässä luettavat. Tähän +tekään oli hän pahemmalla puolella tuulta, johon, niinkuin jälkeempäin +sain kuulla, syynä oli se, että hän joku aika takaperin eräissä häissä +oli tanssinut niin mahdottomasti, että hänen ja tanssitettavansa lihavan +rouvan alla silta-palkki oli katkennut ja molemmat vyötäistänsä myöten +hurahtaneet sillan alla olevaan kurkku-pönttöön. Tälle tapaukselle +nauroi vielä koko kaupunki, ja gorodnitschij, joka vasta muutamia +kuukausia takaperin oli tänne muutettu muualta Venäjältä, moitti hyvin +kaupunkiansa huonoksi ja sanoi minua mieheksi sanovansa, jos minulla +olisi niin paljon kärsivällisyyttä että kaksi viikkoa malttaisin tässä +muka tatarilaisessa kylässä viettää. + +Juuri hän itse oli kuitenkin se, joka ensimäiseksi pani tämän +kärsivällisyyteni koetteesen, sillä hän antoi minulle sopimattoman +korttierin. Se oli nim. erään tatarilaisen kauppa-miehen talossa. Huone +kyllä oli lämmin josko ei kovin puhdaskaan, vaan sillä oli se vika että +se oli isännän harem'in (nais-huoneen) vieressä, tästä eroitettu vaan +ohuella lauta-laipiolla, joka vielä ei edes lakeen asti ylettynyt. +Paitse sitä että täältä kuului alinomainen lapsien itku ja rähinä, +keräytyi sinne pian koko joukko kylän Tatarittaria, jotka ensin harem'in +ja minun huoneeni välillä olevasta ovesta kurkistelivat katsoaksensa, +minkä-lainen minä muka olin, vaan salvattuani tämän kapusivat laipion +päälle, jossa rauhassa tyydyttivät esi-emonsa Eevan pää-himoa +uteliaisuutta ja toinen toisellensa vakuuttivat minusta: _jakschi, +jakschi_ (hyvä, hyvä). Sitten rupesivat teetä juomaan, ja kaiken aikaa +kävi kaikki kahdeksan eli kymmenen suuta, jotka heitä siellä oli, +semmoisella pulpatuksella, että kovempi-liutaisemmankin kuin minun +poloisen korvat pian olisivat lumpeihin menneet. Mutta kruunauksen teki +tämä seura istunnollensa ja lopun minun kärsivällisyydelleni siten, että +kaikki rupesivat pähkinöitä pureksia raksuttelemaan. Muistaen että +sen-edellisenä yönä en ollut silmää ummistanut ja kaiken päivää pitkin +kylää juossut yhtä ja toista virka-miestä etsien, ei kukaan paheksune +jos nyt viimein suutuin ja venäjäksi akka-seuralle kiljasin että jos +eivät silmän-räpäyksessä laittautuneet pois huoneesta, heille jokaiselle +tulisi _dvatsat-peät_ (kaksikymmentä viis nim. lyömää kepillä, +tavallinen rangaistus-määrä pienemmistä syistä). Tämän uhkauksen +mahdottomuuden tuntuivat he kumminkin ymmärtävän yhtä hyvin kuin +minäkin, sillä koko seura rähähti nauramaan, vaan heillä oli kuitenkin +sen verran älyä että muuttivat pähkinöinensä päivinensä toiseen +huoneesen ja jättivät minun viimeinkin unen kanssa taistelemaan. + +Vaikka isäntä, vanhan-lainen, lihava ja hyvä-sävyinen Tatari, joka yöllä +oli matka-tieltä tullut kotiin, seuraavana aamuna tuli puheilleni, +anteeksi-pyytämään illallista rauhattomuutta ja lupasi perheeltänsä +eteenpäin hiljaisuutta, näin kuitenkin hyvin, että minun tässä +maja-paikassa oli mahdotoin toimittaa työtäni, menin sentähden +gorodnitschijn tykö ja vaadin toista korttieria. Hän alkoi +vedellä verukkeita, ja kuin niiltäkin harvoilta, joiden kautta +edellä-selitetyn-lainen kielen-kääntäjä oli saatava, myös olin nähnyt +kylmä-kiskoisuutta ja tylyyttä, päätin molempien pää-miehiltä +Simbirsk'istä hankkia itselleni kirjat, jotka tekisivät nämä pienet +suuret-herrat notkeammiksi. + +Pian olin siis reessä, ja ne 70 virstaa, jotka matka Buinsk'in ja +Simbirsk'in välillä tekee, olivat lentävillä troikilla pian kuletut. +Sekä kuvernyöri että keisarillisten tilusten (apanage) hallitus-mies +Buinsk'in ja Simbirsk'in piirikunnissa, totinen valta-neuvos Gl., +kohtelivat minua suurimmalla hyvyydellä ja antoivat minusta suorittaa +alamaisillensa virka-miehille ne käskyt, joita heiltä anoinkin. +Jälkimäinen varsinkin, nyt jo ikä-mies, oli minulle hyvin lempeä, johon +syy oli se, että hän oli ensimäiset askelensa valtakunnan palveluksessa +ottanut Suomessa ja että minun suomalaisuuteni vanhuksen mieleen +johdatti koko joukon suloisia nuoruuden muistoja, joista pää-osa näkyi +koskevan sen-aikuisia kaunottaria Suomessa. Suomalaiselle, joka +Venäjällä matkustaa, on lohduttava kuulla, kuinka kaikki täkäläiset +ihmiset, jotka hänen maassansa ovat olleet eli sen tuntevat, siitä ja +sen asujista kunnioituksella puhuvat. Sota-mies kiittelee meidän viinan +hyvyyttä ja huokeata hintaa, upsieri neitostemme kauneutta, kauppa-mies +rehellisyyttämme, ja kaikki kokevat heidän maahansa eksyneelle +Suomalaiselle osoittaa, että hyvä kohtelu meiltä ei ole unohtunut heidän +mielestänsä. Niin teki kerran Aunuksessa palveluksesta laskettu +sota-mies minua vasten pienet pidot, varsin alkaen sentähden että häntä +Suomessa oli hyvästi pidetty, ja niin kaasi herra Gl. nyt Simbirsk'issä +omalla todellisen valta-neuvoksen kädellään minulle kahvia, ei minkään +muun kuin sen vuoksi että Haminan neitoset, noin neljä-kymmentä vuotta +takaperin, mielellänsä olivat tanssineet hänen kanssansa. + +Simbirsk'in kaupungissa kyllä on muutamia kauniita rakennuksia ja eläjiä +päälle 20:n tuhannen, vaan liikunnossa ja sivistyksen väli-kappaleissa +ei se näy paljon eroavan isosta maa-kylästä. Eräällä sen torilla seisoo +muisto-patsas Venäjän kiitetylle historian-kirjoittajalle Karamsin'ille, +joka on syntynyt joko tässä kaupungissa eli tässä läänissä. +Muisto-patsas kuvaa historian hengetärtä ja Karamsin'ista on vaan pieni +rintakuva sen jalka-kiveen onnennetussa loukossa. Minua kulettava +isvossikka tiesi rinta-kuvan erään Karamsin'in kuvaksi, vaan sanoi sitä +useasti ihmetelleensä, että se oli niin pieni eikä mitään merkinnyt tuon +toisen rinnalla, jota hän päätti Karamsin'in vaimon kuvaksi. + +Simbirsk'issä yhdytti minun tapaus tavallansa merkilliseen mieheen. +Ollessani nim. eräässä kauppa-puodissa, jonka isäntä, Saksalainen, on +muutaman Volgan höyry-alus-seuran asia-mies, tulee hänen tyköönsä +hyvän-laisesti vaatetettu mies, jonka lakissa on pieni ankkurin kuva ja +joka tästä merkistä tunnetaan viimeisessä sodassa otetuksi +englannilaiseksi vangiksi. Mies tolkuitsi asiatansa kauppa-miehelle niin +huonosti että sitä oli vaikea ymmärtää, jonka tähden jälkimäinen kysyi +häneltä, eikö hän osannut puhua muita kieliä. Hänen tähän vastattuansa, +osaavansa sekä engelskaa että ruotsia ja suomea, käännyin minä mieheen +päin ja kysyin häneltä suomeksi, kuka ja mikä hän oli. Hän sanoi +olleensa ja olevansa englannilainen meri-mies nimeltä John Johnsson eli +Juliana Juhananpoika Koivisto. Jälkimäinen nimi, jonka muistelin viime +sodan aikana kerran nähneeni mainitun Helsingin Sanomissa, saattoi minun +hänestä enemmän kyselemään elämänsä vaiheita, ja nyt kertoi hän olevansa +syntyisin Haaparannasta ja olleensa useampia vuosia englannilaisen +Itä-Indian komppanian palveluksessa, josta hän sodan alettua oli mennyt +Englannin kruunun palvelukseen. Matroosina seurasi hän nyt Napier'iä +Itämereen 120-tykkisellä linjalaivalla S:t Georg, jolla tämä itsekin +useasti oli kuleskellut. Niin kerran teki Napier'in Räävelin tienoossa +mieli tuoretta lihaa, ja hän lähetti sen tähden kymmenkunnan miestä +pienellä venheellä maalle, ostamaan, mitä voisivat saada: vasikoita, +lampaita, hanhia j.n.e., ja näiden tulkiksi pantiin Koivisto. He +olisivat, tämän puhetta myöten, kukaties onnellisesti toimittaneet +asiansa, ell'eivät olisi, niinkuin ruotsalainen sana-lasku sanoo: _tagit +öl för ärende_ (pitäneet olutta asiana) ja vähän liiaksi viivähtyneet +eräässä virolaisessa kapakassa, jossa kasakit ottivat heidät vangiksi. +Koivisto tuotiin kohta sen jälkeen tänne Simbirsk'iin, jossa hän koko +vankeutensa ajan on saanut 50 kop. hop. päivässä muonaksi, hänen +kaupungin sisällä on annettu liikkua vapaasti ja häntä yleisesti on +kaikin puolin hyvästi kohdeltu. Kuitenkin oli hän hyvin laiha ja +huonon-näköinen, ja näytti niin hengellisesti kuin ruumiillisestikin +murretulta, sanoi sairastaneensa ja ikävissänsä useasti +ryypeksineensäkin. Hän aikoi nyt päästä edellä-mainitun +höyvy-laiva-seuran palvelukseen ja oli juuri päivää ennen tehnyt Venäjän +alamaisen valan. + +Buinsk'iin palattuani hankittiin minulle pian niin hyvin korttieri kuin +kielen-kääntäjäkin, ja toisena Venäjän joulu-päivänä olin jo täydessä +työssä. Korttieri ei tosin nytkään ollut hyvä; ei sen vuoksi huono, että +se nytkin oli Tatarilaisen talossa, sillä vaikka tätä kansaa täällä +syytetään suuriksi varkaiksi ja muiksi pahan-tekijöiksi, olen minä +kohdaltani heissä löytänyt varsinkin yhtä paljon rehellisyyttä kuin +heidän syyttäjissänsäkin. Vaan korttieri oli siitä paha, että uuni +savusi lämmittäessä, ja sen tähden täytyi silloin aina pariksi kolmeksi +tunniksi paetani ulos, jolla pään-kivistäjästä en kuitenkaan täysin +määrin päässyt, sillä oikean puun puutteessa lämmittävät täkäläiset +ihmiset huoneensa joko olella eli kruunun metsistä karsituilla tammen +oksilla, ja molemmat antavat hyvin häkäisen lämpimän. Toinen vaikeus +korttierissa oli se, että huoneeni alla oli lämpeämätöin aitta, josta +kylmä alituisesti kävi jalkoin. Vaan kuin kielen-kääntäjäksi satuin +saamaan sangen ymmärtävän ja taipuvaisen Tschuvaschin, viraltansa +kirjoittaja keisarillisten tilusten hallituksessa, niin viivyin +kuitenkin Buinsk'issa kolmatta viikkoa, jotka itse katsoessani +toimelleni olivat erinomattain hyödylliset. + +Mutta joulu se jäi pitämättä niin suomeksi kuin venäjäksikin, ja tässä +surkeassa asiassa oli lohdutuksenani vaan se ajatus, että ehkähän +jouluni vasta ovat riemullisemmat, jos ikää pitennetään. Joulu-iloa oli +minulla vaan se, että uuden vuoden päivän vietin muutaman lähellä +Buinsk'ia elävän hovin herran tykönä. Tuttavaksi hänen kanssansa tulin +erään kasanilaisen rohvessorin kautta, jolla hänen kaksi poikaansa oli +opetettavana, ja joka nyt oppilaisinensa oli näiden kotona joululla. + +Venäjällä on lasten kasvatus herras-säädyssä merkillisellä kannalla. +Ymmärryksen viljeleminen ja tahdon puhdistaminen ei tässä kasvatuksessa +ole minäkään siihen nähden että lapset oppisivat kaikellaisia loistavia +taitoja, joista olletikin vieraat kielet varsinkin Ranskan ovat +rakastetut. Tämän tähden ei lasten opettajiksi kelpaakaan koti-maiset +miehet, vaan niiksi pyydetään saada synnynnäisiä Saksalaisia eli +Ranskalaisia, jotka muka voivat heille kielensä _oikean_ puhe-laadun +antaa. Vaan kuin vanhemmat itset harvoin kykenevät tutkimaan niiden +miesten tietoa ja arvoa, joita heille tämmöisiksi guvernööriksi on +tarjona, niin tapahtuukin useimmin, että niiksi saavat maata-maailmaa +hyleksineitä herrakkoja, jotka tosin puhuvat vieraita kieliä, +vaan jotka säädyllisen arvonsa puolesta eivät ole tengan väärtit ja +oikeassa tiedossa eivät seiso paljon korkeammalla kannalla kuin +kengän-puhdistajat heidän koti-maissansa. Minä olen nähnyt ja tavannut +useamman näitä miehiä; ne ovat minusta kaikki olleet hyvin vähä-arvoisia +ja minä en heitä olisi suonut pahimman vihollisenikaan lapsia +kasvattamaan. Eräs paraimmia näkemiäni kappaleita tätä laatua oli +kotoisin Pyömin-maasta ja kansaltansa Tschechi (Pyömin Slavjani). Hän +oli talon-pojan poika ja kotonansa läpi-käynyt kansan-opettajan koulun, +jossa hän myös oli oppinut soittamaan. Muutamia vuosia oltuansa +kylä-koulun opettajana koti-maassansa pisti hänen päähänsä lähteä onnea +etsimään täällä Venäjällä, jonka tähden hän lyöttäytyi erääsen tänne +lähtevään soittaja-seuraan, jonkalaisia Pyömistä vaeltaa ympäri +maa-ilmaa. Suuren puutteen kanssa kamppaillen tuli tämä seura Riikaan, +jossa sen jonkun ajan perästä täytyi hajota. Meidän opettaja sai +kuitenkin musikantin paikan tässä kaupungissa ja vasta täällä oppi hän +Saksan kielen, jota hän vielä minunkin tavatessani ei puhunut oikein +selvään. Tämä oppinsa saattoi hänen kumminkin erään rikkaan hovin-herran +tykö Vähässä Venäjässä lasten-opettajaksi, jona oli viisi vuotta ja sai +yli kahden tuhannen paperi-ruplan vuodelta palkkaa. Tämän ajan kuluttua +tuli hänen taas ottaa matka-sauva käteensä, ja kauan ajelehdettuansa +pitkin Venäjää ja paljon kurjuuttakin kärsittyänsä, sillä huokeasti +ansaitut saaliit olivat yhtä keveästi menneetkin, löysi hän viimein taas +opettajan paikan Kasan'issa, jossa hänellä tuloja on kaikkiansa toista +tuhatta hopea-ruplaa. Ett'ei tämmöinen herras-mies ole soveljain +lasten-opettaja, on silmin-nähtävä. Mutta jos täkäläisiksi +koto-opettajiksi harvoin saadaan kelvollisia miehiä, niin ei niiksi +kelpo-mies rupeaisikaan. Koto-opettajan pitää paitse oppiansa olla hyvä +kortin-lyöjä, ymmärtää asettaa pieniä lystäyksiä niinkuin maskeraadia +j.n.e. isännän ja emännän nimi- eli syntymä-päivänä, osata lääkitä +edellisen jahti-koirat milloin ne joutuvat ummelle eli muuhun tautiin, +osatapa auttaa jälkimäistäkin, jos tämä niin tahtoo ja jos opettaja itse +on siihen kykenevä ja kelvollinen. + +Mutta näin unohtuu Koslofka, se oli paikan nimi jossa uutta vuotta +pidin, ja sen isäntä kokonansa mielestämme. Liittäen puheen hänestä sen +kanssa yhteen, mitä tässä lausuin koti-kasvatuksesta Venäjällä, saan +sanoa että hänellä näytti lastensa kasvatuksessa olevan kokonansa toinen +laatu kuin se, joka täällä yleisesti tavataan, joka näkyi siitäkin että +hän niitä ei pitänyt koti-sämpylöitä syömässä, ja joka seikka todisti +hänen suurempaa sivistystänsä. Olikin hän lääkitys-taidon tohtori ja oli +useampia vuosia ollut palveluksessa, vaan sittemmin, isänsä vanhettua, +itse ottanut perintö-omaisuutensa hallituksen käteensä. Lääkitys-taitoa +harjoitti hän nyt vaan auttaaksensa ympäristön asujia, joita hän aina +kuului olevan valmis avittamaan, olipa avun-tarvitseva Venäläinen, +Tschuvaschi eli Tatarilainen, ja katsomatta voiko tämä sitä hänelle +palkita eli ei. Kuitenkaan ei hän ollut rikas, sillä hänellä oli +omaisuudellansa vaan noin 100 "sielua" s.o. hänelle pantua +miehen-puolta, jonka-laisen omaisuuden isäntä pikemmin on luettava +köyhän puolelle, sillä vasta 500 ja 1000:n sielun omistajaa voipi +rikkaaksi sanoa, josko muutamia semmoisiakin löytyy, joilla niitä on +kolmin, nelin ja viisin kymmenin tuhansin. Orjiansa näytti hän +kohtelevan hyvällä puheella ja hiljaisella nuhteella, missä sitä +tarvittiin, ja ne puolestansa eivät näkyneet hänessä muistavan sitä, +jonka kädessä heidän maallinen onnensa eli onnettomuutensa on. + +Meillä on se luulo yleinen, että Venäjän aateli hoviloissansa elää hyvin +hyvästi milt'ei hekkumallisesti ja että sillä ei ole muuta tekemistä +kuin + + voita syödä, voita juoda, + voissa vuotensa virua, + +joten renki-mies eräässä, muistaakseni Poppiuksen tekemässä, viisussa +kuvailee hekkumallista elämää. Vaan tämä niinkuin moni muukin niin hyvä +kuin pahakin luulo meillä täkäläisestä elosta ja olosta tarvitsee +oikasua. Ensinkin ei mainittu sääty voi elää kovin pulskasti, sillä se +on pikemmin köyhä kuin rikas, ja harva lienee enää se hovin-haltija, +jonka maa ei ole panttauksessa isommasta eli pienemmästä velasta, joka +intressinä syöpi ison osan hänen tulojansa. Sen ohessa maksaa +herroiksi-eläminen täällä enemmän kuin muissa Europan maissa, ei +ainoastaan sen vuoksi että kolonia- ja koreus-tavarat täällä ovat kolmea +ja neljää kertaa kalliimmat kuin esim. meillä, vaan myös sentähden, että +vähempi sivistys teki kaiken-kaltaisen mitättömän tuhlauksen +herras-miehelle kunniaksi ja välttämättömäksi asiaksi. Ja toisekseen ei +täkäläinen herras-sääty tahdokaan elää siihen laatuun hyvästi kuin +muissa maissa, jos nim. hänen hyvä elantonsa ei hyvin loista muille, +sillä ulko-näyn tähden uhraa Venäläinen viimeisenkin paitansa, ja +ranskan-hansikkaissa ollakseen naapurinsa pidoissa voipi hän neljä +päivää viikossa kotonansa suolaa-leipää syödä. Vaan itseänsä vasten +vaatii hän sangen vähän, ja useasti on minulla ollut tilaisuus ihmetellä +venäläisten herras-miesten kovuutta esim. nälkää vastaan, kuinka he +matkoillakin vuorokaus-määriin eivät nautitse paljon muuta kuin teetä ja +silloin tällöin puolikannuisen viinaa. + +Kaikki tämä yhteensä tekee, että mitä sivistyneesen elantoon ja sen +aineellisiin väli-kappaleihin tulee, matkustaja niitä tapaa paljoa +runsaammin meidän, maalla elävien virka-miesten, niinkuin voutien, +tuomarien, kirkko-herrain kodissa kuin venäläisten aatelis-miesten +hovissa, ja että edelliset niin hengellisesti kuin ruumiillisestikin +elävät paljoa paremmin kuin isoin osa jälkimäisiä. Hyvin vähäiseksi, +vaan kuitenkin selittäväksi esimerkitsi tälle vertaukselle mainitsen +vaan sen, että kuin köyhä lukkarikin eli silta-vouti Suomessa voipi +yhdelle vieraalle antaa puhtaan ja kelvollisen makuu-tilan, Koslofkan +herra, vaikka kyllä koki osoittaa minulle kunnioitustansa, panetti minun +makaamaan lakanalla katetulle paljaalle sohvalle, jossa lutikat +mieluisesti maistoivat vierasta hipiää, ja jossa pään-alaista oli +lisätty isonlaisella latiskaisella kirstulla. + +Buinsk'ista lähdettyäni viivyin matkalla tänne Ardatov'aan, jota väliä +on vaan noin 140 virstaa, lähes kokonaisen viikko-kauden, kuin +tschuvaschilaisissa kylissä lisäilin ja ojentelin vähän kussakin entistä +saaliitani heidän tietessänsä. Niistä vasta enemmän. + + + +Kuudes Kirja.[14] + +Ardatov'issa, Simbirsk'in lääniä, 19 p. helmik. 1857. + +Koska tänä päivänä on juuri ummellensa vuosi takaperin siitä kuin tälle +matkalleni Helsingistä läksin, saan nyt antaa toisen kertomuksen +matkoistani ja niillä olleista toimistani. + +Annettuani tämän-edellisen elikkä ensimäisen matka-kertomukseni, joka +tapahtui Kosmodemjansk'in kaupungissa Kasan'in lääniä 6 p. elok. mennä +vuonna, askaroitsin syys-kuun viimeisiin päiviin asti tämän kaupungin +tienoossa olevien Mäki-Tscheremissien kielen kanssa, josta ajasta kolme +viikkoa vietin tscheremissiläis-kylissä _Juljal ja Jelasovo_, +jälkimäisessä paikassa suurimmalla kohteliaisuudella autettuna +seurakunnan papilta Krokovskij, joka kauan on tutkinut mainittua kieltä +ja siitä myös kookkaan sana-kirjan käsi-kirjoituksena lähettänyt +Pietarin Tiede-Akateemialle. Kuin tämmöistä sana-kirjaa eli edes +suurempaa sana-luetteloakaan, kuin se mikä Castrén'in kieli-opissa on, +ei löydy koko Tscheremissin kielestä, oli minun pää-tarkoitukseni tältä +puolelta lisätä niitä aineita tämän kielen tuntemiseen, jotka jo ennen +löytyvät niin hyvin mainitun maan-miehemme kuin Wiedemann'in +kieli-opissa, ja onnistuikin tämä aikomukseni niin hyvästi, että minulla +nyt on koossa luotettava tscheremissiläinen sana-luettelo, sisältävä +kolmatta tuhatta sanaa. Kuin se on koottu samoilla perustuksilla kuin +sen-edellinen luetteloni tschuvaschilaisia sanoja, niin antaa se myös +sana-kirjallisessa katsannossa helposti saatavan selityksen siitä, mikä +näissä kielissä on yhteistä (josta jälempänä enemmän). Samalla +aikomuksella tein, Kasan'iin palattuani, edellisessä kertomuksessani +mainitun Mullan avulla samallaisen sana-luettelon sen tienoon +tatarilaisesta kielestä. Vaikka nim. tästä kielestä jo kyllä löytyy +sana-kirjoja, joista venäläisen papin Aleksanteri Trojanskin tekemä, +noin 30 eli 40 vuotta takaperin painettu, lienee täydellisin, ei tätä +työtäni kuitenkaan katsone liika-naiseksi kukaan, joka tietää että +arapialaisella kirjoituksella, jolla Trojanskinkin sana-kirja muun +tatarilaisen kirjallisuuden mukaan on tehty, on mahdotoin ylös-ottaa ja +kertoa kaikkia Turkin kielten omaisuuksia, jommoisista mainitsen vaan +äänikkäiden sointuvaisuuden (vokalharmoni), jonka merkitsemistä tämä +kirjoitus ei voi tehdä ja joka viime aikoihin asti on ollut niin +laimin-lyöty turkkilaisessa kieli-tutkinnossa, että yksin kiitetty +kieli-opin kirjoittaja Kasem Beg'kään ei siitä tiedä paljon mitään, ja +että sitä vasta suomalaisen kielen-tutkinnon tutummaksi tultua on +näissäkin kielissä ruvettu tarkastamaan. Jokainen arvaa hyvin että työt, +joissa tämmöiset kielten pää-lait eivät ole vaariin-otetut, eivät +suuresti kelpaa tarkemmassa kielen-tutkinnossa, jolle kelvollisina +Ural-Altaisten kielten ääniä ei voi muuten kirjoittaa kuin sillä +lisätyllä latinaisella kirjoituksella, jota Castrén ja muut näiden +kielten paraat tutkijat ovat käyttäneet, ja jolla siis minunkin niin +tatarilaiset kuin suomalais-kielisetkin kokoelmani ovat ja tulevat +olemaan kirjoitettuina.[15] -- Paitse tätä oli minulla niinä kolmena +kuu-kautena, jotka Kasan'issa olin, työnä tschuvaschilaisten +kieli-opillisten saalisteni järestäminen, ja Yli-opiston kirjastoa +ahkerasti käyttämällä koin myös lisäillä tietojani esineeseni kuuluvissa +aineissa. + +Viimeisenä päivänä mennyttä vuotta, uuden luvun jälkeen, läksin +Kasan'ista matkalle tännepäin, viivyin Buinsk'in kaupungissa, joka +sieltä tullen on ensimäinen tätä lääniä, ja sitten matkalla Buinsk'ista +tänne useammissa tschuvaschilaissa kylissä jonkun ajan, niin että tähän +kaupunkiin tulin vasta viimeisinä päivinä tammi-kuuta. Syy tähän +viipymiseen oli se, että täkäläiset Tschuvaschit, jotka luetaan +_Ala-Tschuvascheiksi_ (jota vastaan isoin osa tätä kansaa Kasan'in +läänissä on _Ylä-Tschuvascheja_, ollen nämä nimitykset otetut Volgan +juoksusta) puhuvat vähän toisen-laisella murteella, kuin se osa tätä +kansaa, jonka tähän asti olin tullut tuntemaan, ja tämä murre-eroitus +oli tällöin tutkintoni aineena. Liiallista olisi kuitenkin siitä tässä +ruveta puhumaan, koska se tulee paikallansa löytymään tekeillä olevassa +tschuvaschilaisessa kieli-opissani. Sen vaan sanon, että sen-kaltainen +lisäys tschuvaschilaiselle tiedolleni oli hyvin hyödyllinen tälle +teokselleni, ja että jälkimäistä en voi ennen täydellisenä pitää +ennenkuin olen myös Samaran ja kukaties ehkä Saratov'ankin lääneissä +löytyvät Tschuvaschit tullut tuntemaan, johon tulevana kesänä +mordvalaisilla matkoillani on hyvä tilaisuus. Tätä nykyä olen +viimeksi-mainitun kielen ja sen _Ersä_-nimisen murteen kanssa toimessa, +ja luulen sentähden tässä kaupungissa ja sen tienoissa tulevani +viipymään vähintäsäkin venäjän pääsiäiseen asti eli ylehensä noin kolmen +kuu-kauden ajan. + +Vilahdukselta katsahtaen takasin Tscheremissin kieleen ja kansaan, +täytyy minun ennen kaikkea muistuttaa lukijalle merkillinen seikka, jota +tuskin kukaan useampia suomalaisia kieliä tunteva lienee jäänyt +havaitsematta, nim. se suuri sana-kirjallinen eri-laisuus, joka näissä +kielissä keskenänsä havaitaan. Indo-europalaisesta kielikunnasta ottaen +vertauksia näemme esim. Slavjaanein murteissa niin suuren eroituksen, +että kuin näiden kansojen kirjoittelijat ja oppineet v. 1848 Prag'in +kaupunkiin tulivat kokoon muka oikein veljestymään ja tämän veljeyden +edestymistä tuumittelemaan, eivät he ymmärtäneet toinen toisensa kieltä, +vaan heidän täytyi keskustelu-kieleksi ottaa se kaikille tuttu Saksa. +Vaan tämän ohessa on kuitenkin Adriatin meren rannoilla oleskelevan +Slavjaanin kielellä paljoa enemmän sana-kirjallista yhteyttä Jää-meren +rannoilla elävän Slavjaanin kielen kanssa kuin semmoista löytyy esim. +Volgan ja Laatokan tienoissa, ei niin kaukana toisistansa, elävien +Suomalaisten kielissä. Erittäinkin on Tscheremissin kieli tässä +katsannossa semmoinen seka-sotku, että sen sana-luvusta hyvin kolmannen +osan voipi sanoa tatarilaiseksi, kuudennen osan venäläiseksi ja +ainoastaan puolet olevan suomalaista peri-juurta. Tämmöinen seikka +suomalaisissa kielissä todistaa osiksi näiden kansojen aikaista +eroamista toisistansa, osiksi myös ja enimmiten sitä, ett'ei yksikään +tämän-sukuisista kansoista ole voinut varjella kansallista itseyttänsä, +vaan kaikki ovat joutuneet mikä minkin väkevämpien naapuriensa valtaan +ja niiden kielestä lainanneet sanojakin, niin tarpeellisia kuin +tarpeettomiakin, joten kukin on alku-peräisestä juuresta poikennut +kauemmaksi ja kauemmaksi. Tämä on seikka Tscheremissienkin kanssa, sillä +ennen Venäjän valtaa heidän tienoissansa kuuluivat he Kasan'in +tatarilaiseen valtakuntaan, ja sen edestä yhtä uskollisesti +kamppailtuansa edellistä vastaan kuin Suomalaiset Suomessa Ruotsin +vallan edestä, joutuivat he Tatarilaisten kanssa Venäläisten +alamaisiksi, jona sitten ovat pysyneetkin, ehkä kyllä jokainen meteli ja +rauhattomuus näissä tienoin on heissä aina löytänyt kiivaat +osan-ottajat. + +Mitä Tscheremissien historiaan ennen tatarilaisen vallan perustamista +Kasan'iin (13:ssä vuosi-sadassa) tulee, niin on se yhtä surkea eli, +toisin sanoen, yhtä hämärä kuin Suomalaisten ennen Ruotsin valtaa +maassamme. He elivät metsissänsä ilman valtakunnatta ja ilman muutta +hallituksetta kuin mikä isän-valtaa löytyi kussakin perhekunnassa. +Heidän elatus-keinonsa niinkuin muidenkin suomalaisten kansojen näyttää +paraasta päästä olleen karjan-hoito, vaikka maan-viljelykään ei liene +ollut aivan tuntematoin heille. Missä muita tietoja puututaan kansojen +muinaisuudesta, siinä voipi vielä kielen-tutkinto antaa joita-kuita +päätteitä ja osviittoja. Niin nähdään Tscheremissien kielestä, että he +vasta Tatarilaisiin yhdyttyänsä tulivat tuntemaan laveamman +pellon-viljelyksen. Esineille: _lehmä, maito, voi, juusto, hevonen, +koira, jousi, venhe, sukset, reki, lusikka_ on heillä nim. omituiset +nimet kielessänsä. Myös esineille: _ohra, mylly, jauho, sirppi_ löytyvät +alku-peräiset tscheremissiläiset nimensä, joka osoittaa, minkä ikään +sanoimme, että maan-viljely ennen mainittua aikaa ei mahtanut olla aivan +tuntematoin tälle kansalle. Ihmeempi on se, että useammilla metalleilla +niinkuin: _rauta, vaski, tina, kulta, hopea_ tässä kielessä on +alku-peräiset nimensä, joka myös osaltansa osoittanee sitä Suomalaisten +vuoren-kaivannon taitoa, jolta heidän naapurinsa niin Aasiassa kuin +Europassa kiittivät heitä. Mutta sitä vastaan ovat nimitykset lainatut +enimmäksi osaksi Tatarin kielestä semmoisille esineille kuin: _ruis, +kaura, vehnä, papu, herne, omena, lyökki, kurkku_; edellensä esineille: +_aura, rattaat, ruuna, sika, kili, kissa, kirves_, kolme viimeistä +Venäjän kielestä. Esineelle _villa_ on tscheremissiläinen nimi, vaan ei +esineelle _lammas_, jolle nimitys on otettu tatarilaisesta kielestä. +_Hampulla_ on niin ikään oma nimensä, vaan ei _pellavaalla_, jonka se on +saanut viimeksi-mainitusta kielestä. _Saran, palttinan ja kutomisen_ +tunsivat nämä heimolaisemme myös itset nimittää. Sitä vastaan +mainitsevat he tatarilaisilla sanoilla _kaupungin, kaupan, rikkaan, +rahan_ (_kopeikka_ nimitetään Tscheremissin kielessä sanalla _ur_, joka +vielä nytkin merkitsee myös _oravaa_), edellensä _paperin, lasin, +kirjoittamisen_. Ja Venäjän kielestä ovat he ottaneet semmoiset sanat +kuin: _talrikki, malja, pöytä, aitta, kauppa-puoti_, ja edellensä: +_vieras-mies, vala, oikeus, tuomari, lahja, luusiminen, petturi, varas_. +Ymmärtävä lukija arvaa hyvin, minkätähden nämä sanat olen tässä +luetellut ja niiden peri-juuren Tscheremissin kielessä maininnut; +semmoiset sanat osoittavat usein paremmin kuin mikään muu, mistä ja +minkälaisen sivistyksen yksi kansa on lainannut toiseltansa. Ja jos +meidän Suomenkin kieli olisi tarkoin tutkia, niin miks'emme mekin +joutuisi samaan tilaan kuin se, jossa Tscheremissit ovat, s.o. näkisimme +kaikki semmoiset sanat, jotka nimittelevät maan-viljelyksen ja yleisesti +sivistyneemmän elämän kaluja ja aineita, kieleemme saaduiksi +naapureiltamme, niinkuin lukija jo havaitsee tässä luetelluista Suomen +kielen sanoista, jos tahtoo niiden peri-juurta tarkemmin tutkia. -- Vaan +jääköön tämä asia ja Tscheremissitkin tällä kertaa tähän. + +Jos nyt käännymme takaisin entisiin tuttaviimme Tschuvaschiin ja +muistamme, että jo edellisessä kertomuksessani koin heidän nykyisestä +elostansa ja olostansa antaa jonkun-laisen kuvauksen, niin olisi tässä +nyt vähän puhuttava heidän muinaisuudestansakin. Vaan se on vielä +hämärämpi kuin Tscheremissien. Jälkimäiset tuntee jo Nestor, vaan vaikka +hänen kansa-luettelossansa löytyy kaukaisempiakin kansoja kuin +Tschuvaschit, esim. Jäämit (Hämäläiset) ja Permiläiset (joilla hän +varmaan merkitsee nykyistä Syrjääniä), ei hän ole tuntenut kysymyksessä +olevaa kansaa, ja nykyisellä nimellänsä mainitaan sitä ensi kerran vasta +v. 1551, kuin Venäläiset kävivät valloittamaan Kasan'ia. Kysymys on nyt +se: millä nimellä kulkivat Tschuvaschit Nestor'in aikaan, sillä varmaan +löytyivät he jo silloinkin maa-ilmassa? Tämän kysymyksen kanssa +liitäksen yhteen toinen vielä painavampi kysymys: _Ketä olivat +Bolgarit?_ Yhdeksännestä eli vähintäsäkin 10:nestä vuosi-sadasta alkaen +tiedetään nim. Volgan keski-kohdilla löytyneen Bolgar-nimisen +valtakunnan ja kaupungin, joka oli kauas sekä itään että länteen päin +kuuluisa kauppansa, rikkautensa ja sivistyksensä tähden, ja jota +sen-aikuiset kirjoittajat, olletikin Arapialaiset, useasti muistelevat. +Tämä kaupunki, joka Mongolilaisten se valloitettua v. 1236 alkoi hävitä +ja hävisi niin lopen että siitä nyt ei ole jälellä muuta kuin +jäännöksiä, ei kaukana Volgan vasemasta rannasta, nykyisessä Spask'in +piirikunnassa Kasan'in lääniä, -- ketä olivat sen ja siihen kuuluvan +vallan asukkaat? Tätä kysymystä on moni kirjoittaja kokenut vastata ja +merkillistä on se menetys, jolla Venäläisten kansallinen ylpeys, ei +tyytyvä siihen, mitä heillä oikeutta myöten on, vaan pyytäen joka +haaralta anastaa vierastakin maata ja kunniaa, koetti todellisia +tapauksia ja historiallisia asioita vääristellen tehdä Volgan Bolgareja +yksiksi kuin Tonavan Bulgarit, jotka muka olivat Slavjaania. Tämä +todistamatoin miete on nyt vähitellen hylätty ja totuudelle annettu sen +verran kunniaa, että tunnustetaan Slavjaaneilla ei olleen mitään muuta +yhteyttä Volgan Bolgarein kanssa kuin se, että heidän kanssansa kävivät +milloin kauppaa milloin sotaa. Ja Bolgar'in jäännöksistä löydetyt rahat +ja hauta-kirjoitukset todistavat paremmin kuin mikään muu, että sen +asujat olivat Mahometin uskoa ja kansaltansa ei muita kuin _Tataria_. +Mutta tässä tatarilaisessa valtakunnassa olivat alamaiset monen-laista +peri-juurta; niin kuuluivat siihen Mordviinit eli vähintänsäkin osa +heistä; niin oli varmaan joku osa Votjakkeja sen alamaisuudessa samoin +kuin sen valta ei liene tuntematoin ja tuntumatoin ollut +Tscheremisseillenkään. Enimmän tietävät kuitenkin sen-aikuiset +kirjoittajat puhua _Burtassein_ tähän valtakuntaan kuuluvasta kansasta. +Heitä myöten asui tämä kansa pitkin Volgaa, sen oikealla puolella, noin +20 päivän-matkan pituudelta, Ehazarein maan ja Bolgar'in välillä s.o. +nykyisissä Saratov'an ja Simbirsk'in lääneissä, ja sanovat he kädestä +pitäen Burtasseilla olleen oman kielensä, eroava niin Ehazarein kuin +Bolgareinkin kielestä. Ja tässäpä kansassa ovatkin nykyisten +Tschuvaschien esi-isät etsittävät; sillä vaikka Tschuvascheja nyt ei +enää löydy siinä maassa, jossa Burtassit elivät muuta kuin sen +pohjais-osassa, niin on kuitenkin koko entisten Burtassien ala täynnä +tschuvaschilaisia paikan-nimiä, ja ompa tällä alalla vielä sinne tänne +säilynyt tschuvaschilaisia kyliäkin muiden asujanten sekaan, jotka +seikat epäilemättä todistavat tämän kansan niillä seuduin ennen eläneen. +Mongolilaisten päälle-ryykäyksen ja heidän kauttansa syntyneiden +myllyjen voipi luulla luonnollisesti Tschuvaschit pakoittaneen +siirtymään pohjemmaksi ja heidän näin joutuneen nykyisiin +olo-paikkoinsa. Tälle päätteelle, jota on Kasanilaisen rohvessorin W. +Sbojev-vainajan (kirjassansa: Исследавания oб инoрoдцах Кaэaнскoй +губeрнии, jota hän ei kerinnyt kirjoittaa kuin ensimäisen vihkon +nimellä: Zametki o tshuvaschah, painettu ensin Kasan'in läänin-sanomissa +ja sitten v. 1856 erittäin), luettelee hän useampia todistuksia, joista +vaan mainitsemme, paitse mitä jo paikannimistä Burtassein entisessä +maassa virkoimme, sen seikan, että jos Tschuvascheja ja Burtasseja ei +pidetä yhtenä kansana, niin kysytään: mihin katosivat siis Burtassit +niin peri-häviöön ett'ei heistä ole rahtuakaan jälelle jäänyt, ja mistä +ilmestyivät sitä vastaan Tschuvaschit yht'äkkiä ja ikäskuin pilvistä? + +Tässä tulee tunnustaani, että tämän-edellistä kertomusta kirjoittaessani +minulla, niinkuin siitä näkyy, oli halu Castrén'in mukaan päättää +Tschuvascheja tataristuneiksi Tscheremisseiksi, johon päätteesen jouduin +katsoessani näiden kahden kansan suurta yhtäläisyyttä tavoissa, +elannossa, ulko-näössä ja, mikä painavampi on, kielissä. Edellinen +yhtäläisyys voipi kuitenkin olla pitkällisen keskeyden ja kauallisen +yksissä-elannon vaikuttama, ja mitä kieli-yhteyteen heidän välillänsä +tulee, niin supistuu se, tarkemmin tultua tuntemaan molemmat kielet, +vaan siksi, että Tscheremissin kielessä kyllä löytyy hyvin paljon +sanoja, jotka ovat aivan yhtäläiset vastaavien tschuvaschilaisten +sanojen kanssa, mutta että semmoiset sanat eivät ole suomalaista +peri-juurta, vaan turkkilaista (eli tatarilaista), jota koko +Tschuvaschin kielikin on, ja jonka kautta tämä yhtäläisyys on +selitettävä. Tämä seikka ei kuitenkaan kiellä jota-kuta vaikutusta +suomalaistenkin kielten puolelta viimeksi-mainitussa kielessä, jonka +osoittavat siinä löytyvät suomalais-peruiset sanat. + +Tämän kielen luonteesta yleisesti voipi sanoa, että sen sointu on sangen +äänellinen ja lauseiden rakennus siinä ihmeellisen supea ja sukkela, +jotka omaisuudet ansaitseisivat paremman onnen kuin ian-kaikkisesti +kadota eli vaan säilyä jonkun kieli-opin lehtiin. Tschuvascheille emme +nim. voi ennustaa parempaa tulevaisuutta kuin niille muillenkaan +pienille kansakunnille Venäjän-maassa, jotka jo ovat hukkuneet eli +paraillaan ovat hukkumassa kuin pisara mereen. Tosin tavataan tässä +kansassa vielä harva miehen-puolikaan, joka välttävästi osaisi +valtakunnan kieltä; tosin eivät vaimon-puolet, joiden vaikutus +kansallisen kielen säilytyksessä on niin sanomattoman suuri, vielä yksi +sadasta taida sanaakaan mainittua kieltä; ja tosin on Tschuvaschien ala +yhdessä jaksossa ja he elävät niin erillänsä muista kansoista, että +heidän kylissänsä harvoin tavataan yhtäkään Venäläistä, eli jotka +tavataankin, nim. papisto ja ympäri-matkustelevat kaupitsijat, +suurimmaksi osaksi hyvästi osaavat Tschuvaschiksi puhua. Vaan tässä +onkin kaikki se, joka jonkun ajan voipi pitentää tämän kielen eloa. +Kirjallisuus, opetus ja kansan asioiden hallitseminen sen kielellä eivät +voi tulla kysymykseen. Sillä kirjallisuutta ei Tschuvaschin kielellä +löydy, ja nekin puoli-kymmentä kirjaa, jotka sillä ovat painetut, ovat +niin kelvottomasti käännetyt, että Tschuvaschi tavallisesti sanoo +_pilmästip_ (en ymmärrä), kuin mitä hänelle koetat lukea. Oppi ja opetus +tosin olisivat tarpeen, vaan niitä ei vielä kuulu, ja kuin ne kerran +tulevatkin, niin ovat ne puhuvat sitä valta-kieltä, jolla jo tähänkin +asti tehdyt opetuksen yritykset ovat tapahtuneet. Samaten ei se rahtu +lakia ja oikeuden-hallintoa, joka Tschuvaschien keskuudessa tavataan, +ole tähänkään asti puhunut heidän kieltänsä ja puhuu sitä tästä lähtien +arvattavasti vielä vähemmän. Näin ei tällä kurjalla kielellä ihmisen +katsoessa näytä olevan muuta tulevaisuutta kuin unhotuksen, ja +ynseä-mielinen voipi tätä miettiessään johtua kysymään: mitä on se +maa-ilmassa toimittanut, vai sitäkö vasten sen Luoja vaan on luonutkin, +säännöillänsä täyttämään muutamia lehtiä tarkistelevan kielen-tutkijan +säilyissä? -- + +Lopuksi panen tähän näytteeksi muutamia tschuvaschilaisia arvoituksia ja +yhden sadun. + + Tschuvaschilaisia arvoituksia. + + Yhdessä tynnörissä kahden-laista olutta? -- _Muna_. + + Sillan alla keltainen ori hirnuu? -- _Olut_. + + Sillan alla sota-joukko marssii? -- _Kalat jään alla_. + + Uunin alla alottamatoin voi-astia? -- _Lehmän nänni_. + + Kädetöin, jaloitoin, paidan pukee päällensä? -- _Tyyny_. + + Kukkoa matalampi, hevoista korkeampi? -- _Satula_. + + Pitempi puuta, matalampi ruohoa? -- _Tie_. + + Talvella alasti, kesällä vaatteessa? -- _Puu_. + + Ukko tuvassa, parta tuulessa? -- _Retikka_. + + Puoli humalassa, toinen selvänä? -- _Tynnörin tappi_. + + Lastu lensi tänne Kasan'ista? -- _Kampa_. + + Palttina valkea, kirjat mustat? -- _Paperi ja kirjoitus_. + + Pohjatoin pönttö, lihaa täynnä? -- _Sormus_. + + Tatarilaisten kanssa Tscheremissit sekaisin? -- _Sekali_ (ohra ja + kaura yhteen kylvetyt). + + Yksi puoli metsää, toinen puoli peltoa? -- _Turkki_. + + Valkeata syö, mustaa sittuu? -- _Tuli päreessä_. + + Ylös astuin, munan tein? -- _Humala_. + + Tschuvaschilainen satu. + + Kerran teki Tscheremissi kaskea metsään; karhu tulee hänen + tyköönsä, sanoo: "nyt syön sinun." Tscheremissi rukoilee häntä, + sanoo: "elä ohtoseni syö, rupeamme ystävyksiksi, teemme yhdessä + tähän huuhdon, kylvämme ohran, ja minulle ja sinulle tulee kylläksi + syödä." Karhu totteli häntä, ei syönyt. Tscheremissi kysyy häneltä + jakoa, sanoo: "kummanko puolen ohraa otat, latvatko vai juuret, + ohtoseni? itse otan toisen puolen, jonka jätät." Karhu vastaa: + "olkoon sinulle latvat, minä otan juuret." Niin päättivät. + Tscheremissi kylvi ohran, ohra kasvoi hyvä, leikattua otti hän + latvat, ja juuret eroitettuansa karhua vasten kantoi ne karhun + pesään, talven tultua muka karhun syödä. --Tscheremissi ohralla + elää hyvin, talvi menee ilman hädättä ja huoletta. Karhu talvella + nälästyttyänsä pesässään yrittää syömään ohran juurta, maistaa, + makua ei ole niin minkäämlaista. "Katso, Tscheremissi petti minun," + sanoi hän, "vasta en ota juuria, otan latvat" + + Kevään tultua Tscheremissi taas tekee halmetta metsään. Karhu tulee + taas hänen tyköönsä ja sanoo vihassa: "nyt täytyy sinut syödäni + menneen-vuotisesta petoksestasi." Tscheremissi sanoo: "ohto, + setäseni, kerran ystävänä oltuasi, ole vastakin ystävä, tänä kesänä + arvelen kylvää nauriin huhtaan; sinä ota osa, mikä sinulle + mieleistä on, juuret eli latvat." Karhu sanoo: "nyt et petäkään + minua enää niinkuin mennä vuonna, tänä vuonna otan itse latvat, + sinä pidä juuret." + + Tscheremissi kylvää nauriin; syksyllä nauriin jouduttua, hän kokoaa + kaalikset, kaikki kantaa karhun pesään puhetta myöten, vaan nauriit + vei kotiinsa. Talven tullen alkavat kaalikset karhun pesässä + märätä; hän siinä niillä kuin rypi, alkoi itsekin märätä, ja kuin + nälissään silloin tällöin otti lehden suuhunsa, sylkäsi hän sen + ulos, kuin oli märännyt, ja jäi niin koko talveksi nälkää näkemään. + + Taas tulevana keväänä Tscheremissi tekee huuhtoa, karhu tulee hänen + tyköönsä hyvin vihassa ja aikoo hänen syödä. "Elä, veikkonen, syö + minua, minä tästä lähtien syötän sinua omalla ruoallani," sanoo + Tscheremissi; "auta minua työssäni, yhdessä kasken raivaamme." + Karhu vielä ei syönyt. + + Tscheremissi otti suuren juurikon, löi siihen kiilan, + halaistaksensa muka, ja kuin raon sai niin suuren että karhun + etukäpälät siihen sopivat, sanoi hän karhulle: "ohto, setäseni, + sinä pistä käpäläsi tuohon rakoon ja halkaise juurikko, minä kiilan + vetäisen ulos." Karhu tunki etu-käpälänsä rakoon, ja kuin + Tscheremissi kiilan vetäsi ulos, kävikin käpälistänsä kiini. + Tscheremissi siihen hänen tappoi. -- Satu tuonne, minä tänne. + + + +Seitsemäs Kirja. + +Krasnoslobodsk'issa Pensan lääniä, 10 p. toukok. 1857. + +Ompa nyt jo hyvä aika kulunut siitä kuin Suomettarelle tietoja annoin +vaelluksistani täällä Venäjällä. Jos hänellä siis on joita-kuita liikoja +palstoja lauseilleni antaa, niin käymme taas vähän juttelemaan. + +Olostani Ardatov'assa ei ole paljo puhumista. Sen ajan, mikä toimistani +liikeni, vietin kanssa-käymisellä kaupungissa elävien virka-miesten +kanssa, joista varsinkin ispravnikka, entinen hevois-väen upsieri ja +syntyjänsä _knjäs_, oli sangen mukiin-menevä mies, jos kuka ei siihen +katsonut, että hän uro-töillänsä, isän-maan rakkaudellansa ja +nais-lemmellänsä kerskui melkoisesti ja lisäksi vielä valhetella +lipsuikin aika tavalla. Gorodnitschijn paikat annetaan tavallisesti +palkinnoksi ansainneille upsierille, ja niin oli Ardatov'ankin +gorodnitschij Kaukasolla haavoitettu vielä nuoren-lainen mies, joka ei +tiennyt paljon muusta puhua kuin jo ammoin paranneesta haavastansa, +siitä tappelusta, jossa hän sen oli saanut, ja kuinka hän ja hänen +kumppalinsa vuorilaisilta olivat päitä leikelleet niinkuin naurista +listitään, jotka lauseet minulle aina juohduttivat mieleen Holberg'in +Didrich Menschenschreck'in. Pulskimmin kaikista kaupungin herroista eli +postimestari, joka kahdenko vai kolmen sadan hopea-ruplan palkalla oli +kerännyt jommoisenkin hyvyyden, niin että suuren perheensä elätti +hyvästi (rouva ja tyttäret kävivät silkissä ja sametissa) ja vieläpä +maatakin sekä orjia oli ostanut. -- Paitse näitä ja muita virka-miehiä +eli kaupungissa koko joukko köyhtynyttä aatelia, jonka varat eivät +riittäneet talveksi muuttaa ei Pietariin eli Moskovaan eikä edes +läänin-kaupunkiinkaan, vaan joille tyhjän-toimitukseen ja kortti-peliin +tottunut luontonsa olisi talvisen olennon maa-tiluksillansakin, jossa +heidän vähät "sielunsa" olivat, tehnyt liian ikäväksi, ja jotka niin +muodoin "resideerasivat" piirikunnan-kaupungissa. Vaikka moni näistä +herroista tiesi suku-peränsä johdattaa aina Pietari Ensimäisen aikoihin +asti, jota kauemmaksi harvan venäläisen aatelis-suvun peri-juuri +ulottuu, ja vaikka heistä usea vielä piti itseänsä knjäsinäkin, niin oli +kuitenkin köyhyys ja sivistymättömyys useammasta kaiken aatelillisen +ylpeyden jo kauan sitten karkoittanut, ja aatelis-miehen nähtiin +musikankin viinaa eli teetä kernaasti ryyppäävän, jos tämä oli niin hyvä +ja sitä hänelle tarjosi. Joka-päiväinen vastus ja risti oli minulla +yhdestä vanhasta näitä maansa ja mantunsa juoneita herroja. Heti +tultuani kaupunkiin tuli hän luokseni ja näyttäen todistuksia siitä, +että hän oli todellinen aatelis-mies, valitti köyhyyttänsä ja pyysi sekä +saikin almun. Tämä oli hänen elatus-keinonsa nyt vanhoillansa, nuorra +ollessaan laiskehdittuansa ja jumalatointa elämää vietettyänsä, ja +almullani luulin hänestä kokonansa päässeeni. Vaan ukko arveli toisin. +Hänellä kuin oli joutavaa aikaa, niin rohkasi ensi alussa osoitettu hyvä +kohteluni häntä joka päivä käymään luonani, ja vaikka sitten valitin +aikani vähyyttä ja vähitellen selvemmin ja selvemmin annoin hänelle +tietää kuinka vähän hänen kanssa-käymisensä minua huvitti, niin että +kerran jo käsi-puolestakin talutin hänen ulos, ei hän ollut +millänsäkään, mutta tulla lykkäsi vaan edellensäkin joka päivä tyköni, +pyrkien milloin jalkaansa lepuuttamaan milloin lämmittelemäänsä. +Tämmöisessä tilassa oli häntä sääli aina poiskin ajaa, ja vähitellen +voitti Nikolai Afonasjev kuitenkin tarkoituksensa, joka nähtävästi oli +se, että jonkun osan ylös-pitoansa suorittaa minun niskoilleni, ja +olikin parin viikon kuluttua joka-päiväinen tee- ja illallis-vieraani. +Vähitellen sovin minäkin hänen kanssansa paremmin, sillä kuin hän +nuoruudessansa ei ollut mitään muuta oppinut kuin "geografiaa ja +aritmetikaa", joissa hän päätti kaiken opin sisältyvän, eikä muuta +maa-ilmaa nähnyt kuin osan Simbirsk'in ja N. Novgorod'in lääniä, niin +paistoi hänessä aivan paljaana se vanha venäläisyys, joka lapsellisella +ja naurettavalla ylpeydellä pitää isän-maatansa kaikkein sivistyneinnä +maana maa-ilmassa ja omaa kansaansa muiden kansojen rinnalla erittäin +kutsuu "risti-kansaksi" eli "kristityiksi", ja joka venäläisyys, hänessä +vieraankin tutkittavana, useassa tämän maan asujassa on +päällisen-puolisen sivistyksen ulko-kullalla peitettynä. Hänen +viheliäinen tilansa oli hänen muuten tehnyt saman-laiseksi katkeraksi +katajaksi kuin W. Scott'in Sir Mungo Malagrowther on, jonka kanssa +hänellä oli sekin yhteistä, että aina valitti kuurouttansa eikä sanonut +hyvästi kuulevansa, milloin muut sanoivat hänelle jotakin, joka ei ollut +hänestä mieluista. + +Mainittavin tapaus Ardatov'assa ollessani oli _maslenitsan_ viettäminen, +jota juhlaa meilläkin jo vähin tunnetaan. Maslenitsa eli voi-viikko on +pitkän paaston alus-viikko, jolloin lihan syöminen jo on kielletty, vaan +jolloin voita, maitoa ja munia vielä saapi nauttia, ja vastaa siis +Katoolisten karneval'ia. Paastoamisen lukee Venäläinen arvollisimmiksi +autuuden väli-kappaleiksi, ja rahvas varsinkin pitää tarkasti kaikki +paastot, joista merkillisimmät ovat: paasto joulun alla, pitkä paasto +pääsiäisen edellä, Pietarin päivän paasto kesä-kuussa ja paasto +neitsyt Maarian kuolin-päivän alla syys-kesällä, jotka, jos +kaikki yhteen-luetaan, ynnä joka-viikkoisten keski-viikko- ja +perjantai-paastojen kanssa tekevät enemmän kuin puoli vuodesta. Kuin +paaston ajalla ei saa nautita muuta ruokaa kuin kasvikunnallista (sillä +kalankin syöminen ei oikeastaan ole luvallista), kuin viinan ja teenkin +nautinto luetaan synniksi, kuin edellensä naiminen silloin on kielletty +ja nainutkin ei saa koskea vaimoansa, niin arvaa syrjäinenkin hyvin, +kuinka ahnaasti jokainen "oikea-uskoinen" maslenitsana kokee kaikilla +mainituilla nautinnoilla ikäskuin edeltä käsin palkita kärsimyksiänsä +pitkän paaston ajalla. Niin näkyivät sen muuten hiljaisen Ardatov'ankin +asujat tällä viikolla osoittavan, ett'eivät olleet laimeat uskossa ja +että hekin tiesivät maslenitsan kunnolla viettää. Koko viikon pitävät +kaikki itsensä niin vapaana kaiken-laisesta työstä, että kuin minä +satuin alusta viikkoa pyytämään korttieri-emäntäni saunaa lämmittämään, +hän vastasi siitä tällä viikolla ei tulevan mitään, sillä renkiänsä eli +piikaansa ei hän muka voinut niin kovaan työhön käskeä, ja pyysi minun +jättämään kylpemiseni toiseen viikkoon, "sillä nyt on maslenitsa". Mutta +vasta lopulla viikkoa kiihtyy ilo ja elamoitseminen korkeimmallensa, ja +sunnuntain, maslenitsan viimeisen päivän, voipi juhlan kukkulaksi lukea. +Vaikka selvän ihmisen nyt on vähän vaarallinen liikkua kaupungin +kaduilla, niin lähtekäämme kuitenkin hetkeksi katselemaan iloa. +Korttierimme rapuilla tapaamme tanssin, jossa täysi-humalaiset miehet +reuhaavat puoli-humalaisten naisten kanssa. Talon molemmat palvelijat +hoippuvat tykömme, ottavat meitä päällys-vaatteista kiini ja pyytävät +_na votku_, "sillä nyt on maslenitsa". Tämän kohtuullisen pyynnön +täytettyämme lankeavat molemmat polvillensa eteemme ja suutelevat +jalkojamme, josta kiitollisuuden osoituksesta kiireimmän mukaan pyrimme +pois ja tulemme kadulle. Täällä tapaamme ajelevien virran, joita on +sata-määriä ja tulee kuin pilvistä, eikä niin pienessä kaupungissa +suinkaan luulisi puoltakaan tätä hevois-määrää Iöytyvän, niinkuin ne +kaikki eivät olekaan kaupunkilaisia, vaan iso osa likimäisistä +maa-kylistä tulleita ilo-miehiä, niistä joukko Mordvalaisiakin ja heidän +vaimojansa. Muutamien rekien edessä on kolme hevoista ja useampikin, ja +reessä on koko kylä-kunta rahvasta. Kaikki laulavat, jos lauluksi voinee +sanoa kulkun-täydeltä huutamista, joka kuitenkin juoksee jotenkin yhteen +junaan kussakin reessä. Vaan kuin joka reessä vedetään eri virttä, kuin +kellojen ja kulkusten räminä, ajajien kiljuminen, noituminen ja +hohottaminen tähän sekautuu, niin alkaa korvilla olla jo kyllä +maslenitsasta, ja tuossa menikin jo viimeinen reki ohitsemme. Vaan mikä? +kadun-levyinen pulkka täältä nyt jalan tulee? Se on joukko nuoria +tyttöjä, jotka käsi kädessä kulkevat pitkin katuja ja kimakasti huutaa +tillittävät sen kasvin-kumppalinsa kunniaksi, joka näinä päivinä on +mennyt miehelle ja heitä nyt kestannut. Heidän sametti-mekkonsa, +reunustetut kärpän eli revon nahkalla, eivät pahoin pue heidän +pyöryläisiä jäseniänsä ja hohtavia poskiansa, joiden punaan on syynä +yhtä verran nautittu elämän-vesikin (tässä kohden kuuluisi sana +_palo-viina_ rumalta) kuin nuoruus, talvinen ilma ja liikunto. Tämän +leterin etu-nenässä kulkee kolme vanhan-laista akkaa, jotka tanssien, +kämmeniänsä läpyttäen, näppiä lyöden, viheltäen ja pajattaen kokevat +iloansa toimittaa. Heidän retkensä ja ilmeensä ovat toisinaan niin +ruokottomat ja niin kiihkoiset, että luulisit heitä muinaisten +Kreikkalaisten bakhantinnoiksi, jos nim. ei sitä eroitusta olisi, että +nämä bakhantinnat tanssivat niini-virsussa lumella ja pitkälle matkaa +viinalta löyhkyävät. Tämän seuran jälki-vietteessä tulee tyttöjen +ihailijoita sametti-pöksyissä ja punaisissa paidoissa, ja heidänkin +askelensa ja käytöksensä osoittavat, ett'eivät he uhraa ainoastaan +rakkauden jumalalle, vaan tietävät Cererenkin lahjat kunniassa pitää. +Koko seura taukoaa kaupungin pää-kapakan eteen, joka on tuossa torilla +muutamia askelia tuomio-kirkosta. Kapakassa ja sen ympäryställä on hyvin +tuhat henkeä, enimmät miehiä, vaan suuri osa vaimojakin. Seini-vierukset +makaa täynnä miestä kuin pölkkyä, kylläisiä ja uupuneita sankaria. +Kapakan edustalla pyytää eräs vaimo saada miestänsä kotiin ja liikuttaa +hänen raskaita jäseniänsä eteenpäin milloin molemmin nyrkin teilaamalla +häntä hartioihin, milloin tukasta ja parrasta vetämällä. Ei kaukana +tästä näystä kolhii muuan mies viina-putelilla hevoistansa päähän ja +käskee sen putelista ryyppäämään, "sillä nyt on maslenitsa"; josta +menetyksestä näkyy, että viinan huurut ovat viimeisenkin rahdun +ymmärrystä hänen päästänsä ajaneet. --Tämmöistä oli maslenitsan telmäntö +Ardatov'assa, ja semmoista se lienee vähällä eroituksella ympäri koko +Venäjän. Kaunis on se tapa että maslenitsan viimeisenä päivänä käydään +naapureissa ja tuttavissa "jää-hyväisiä ottamassa ja anteeksi saamassa +heitä vastaan tehdyt rikokset", jotka molemmat asiat, hyvästi-jätön ja +anteeksi-pyytämisen, Venäjän kieli erittäin kauniisti toimittaa yhdellä +sanalla (se meilläkin tunnettu jäähyväis-sana: _proschtschai_ ja +monikossa _proschtschaite_, elikkä sen toinen muoto: _prosti, prostite_, +jota rahvas enimmin käyttää, merkitsevät nim. _anna, antakaa anteeksi_). + +Seuraavana maanantai-aamuna alkaa kellojen harvaan läppääminen +muistuttaa oikea-uskoisia syntiänsä katumaan, ja päätä porottavan +pohmelon parannukseksi otetaan nyt käsille paasto-ruoat: lihatointa +kaalia, kurkkuja, sieniä, liina-voita (jota herkkua kuitenkin harvalla +musikalla on), kaljaa ja mitä muuta törkyä, jolla henkeä koetaan +eteenpäin viettää, kunne taas viimeinkin pääsiäinen tuopi saman syömisen +ja telmämisen kuin maslenitsassa oli, niinkuin sen eräässä edellisessä +kirjassani olen kertonut. Paastossa on jokainen velvollinen käymään +ripillä, tekee silloin tilin koko vuoden synnistä, ja uhraten papille +minkä jaksaa saapi hän ne anteeksi, nauttii herran ehtoollisen ja on +taas valmis uutta tekemään, jota hän suinkaan ei lyökään laimin. + +Yleisesti on Venäläinen kumminkin tavallansa sangen jumalinen. Hän +paastoaa, ristii silmiänsä ahkerasti, siunausteleksen joka askelella ja +täyttää kaikki uskonsa ulko-säännöt hartaasti. Köyhille on hän armelias +eikä kerjäläistä laske oveltansa almutta. Varmaan puolet Venäjällä +löytyvistä kirkoista ja luostareista ovat yksinäisten rakentamat. +Kielessäkin löytyy monta lause-tapaa, jotka osoittavat kansan +jumalisuutta, niinkuin esimerkiksi: jos kuka höylimmästi tahtoo toiselta +kysyä: mihin menet? niin sanoo hän: "mihinkä Jumala sinua kantaa?" +--muistellessa jota-kuta vainajata liittää oikea Venäläinen semmoisen +nimeä mainitessaan lauseen: "anna Jumala hänelle taivaan valtakunta!" -- +kuin häntä röyhtäyttää, sanoo hän: "sielu puhuttelee Jumalaa"; lauseet: +_jei bohu_ (Jumal' avita!), _boh s-toboi_ (Jumala kanssasi!), _s-bohom_ +(Jumalan kanssa!) ovat alinomaiset telkkeet Venäläisen puheessa. Mutta +tämäpä alinomainen käyttäminen onkin näiden lauseiden alku-peräisen +merkityksen pois-kuluttanut ja niille uuden aivan vastaisen merkityksen +antanut. Niin merkitsee _boh s-toboi_ melkein aivan yhtä kuin meillä: +_mene lemmolle_, ja jos Venäläiselle sanot _s-bohom_, on se vississä +tapauksissa yhtä kuin jos Suomalaiselle sanoisit: _juokse hiiteen_. +Pietarin suomalaisen kirkko-herran kansselissa tapahtui muutamia vuosia +takaperin, että eräs korkeampi virka-mies poliissista tuli sieltä +saamaan jotakin tietoa, ja kuin se kirkko-herran apulainen, joka tässä +tilassa toimitti virkaa, ei niin pian joutanut mainitun herran asiata +suorittamaan ja tämä siitä alkoi kiukkuilla uhaten ilman asiansa +toimittamatta pois-mennä, sanoi apulainen hänelle vähän vihassa: +_s-bohom!_ Tästäkös poliissi-herra niin suuttui, että heti pani +konsistorioon kaipauksen apulaisen päälle, jossa pää-asiana valitti +sitä, että tämä häntä, joka oli sitä ja sitä arvo-luokkaa ja niin ja +niin monen tähtikunnan jäsen, _oli kohdellut sopimattomilla sanoilla_. +Konsistorio apulaisen kuultuansa ei tietänyt häntä mitenkään rangaista +ja koko asia jäi arvattavasti sillensä, mutta osoittaa selvästi, että +mainittu lause ja monta muuta sen-kaltaista, joissa Jumalan nimeä +käytetään ja jotka niihin tottumattomasta niin kauniilta kuuluvat, ovat +pikemmin kirouksia kuin jumalisen sydämen hartaita huokauksia, jonka +näyttää sekin, että kirota merkitse Venäjän kielessä _boschitsä_, jolla +sanalla on alku-peränsä sanassa: _boh_ (Jumala). Samoin lienee tämän +jumalisuuden kanssa monessa muussakin kohdassa, koska hyvät työt ja +syrjäisten esi-rukoukset eivät vaikuta sydämen parannusta. Useasti on +minulla ollut tilaisuus havaita, kuinka väärään tämmöinen jumalisuus +ampuu. Kerran olin muutamassa isossa kaupungissa pääsiäis-yönä kirkossa, +mutta läksin ennen muita pois, ja ulos tultuani ostin eräältä kirkon +oven eteen keräytyneeltä kauppiaalta puoli-kymmentä keitettyä munaa, +enemmän juhlan ja lystin vuoksi, kuin niitä todella käyttääkseni. Myöjä +otti minulta kaksin- eli kolmin-kertaisen hinnan sitä vastaan kuin +tavallisilta ostajiltansa ja vakuutti munia aivan vereksiksi. +Laskettuani rahan hänen käteensä kääntyi mies kirkkoon päin, otti +lakkinsa päästänsä ja kumarteli silmiänsä ristien hyvän aikaa. +Lähtiessäni kysyin häneltä vielä kerran, minkä-laiset munat olivat, ja +sain taas valalla vahvistetun vakuutuksen, että sen vereksempiä munia ei +maa-ilmassa löytynyt. Korttieriin tultuani särin ne yhden toisensa +perään, ja jok'ainoa oli niin musta ja märännyt, ett'ei niitä olisi +susikaan syönyt, vaikka ne kyllä olivat syötäväksi keitetyt, myödyt ja +vannotut. Mutta minkä-tähden risti niiden myöjä niin hartaasti +silmiänsä, ne häneltä ostettuani? Varmaan kiitti hän Jumalaa siitä, että +hänen tämän-öinen kauppansa kelvottomalla tavaralla niin hyvästi alkoi +(sillä minä olin nähtävästi ensimäinen ostaja), ja rukoili häneltä armoa +ja apua, että saisi kaikki nämä märänneet munat hyvästä hinnasta +myödyksi! -- Ardatov'assa otin maitoa eräältä kaupungin ämmältä ja +maksoin hänelle korkeamman hinnan kuin muut sillä väli-puheella, että +hän maitoon ei panisi vettä. Vaan kuin se ei tahtonut antaa päällistä ja +petos muutenkin oli silmin-nähtävä, nuhtelin minä häntä kerran tästä. +Eukko tunnusti pettäneensä; vaan lisäsi: "mitäs siitä, te olette rikas; +jos minä nyt kavaltaisinkin teiltä jonkun kopeikan, niin olisihan tuosta +toki apua kirkossa käydessä liika tuohus ostaa jumalan-emosen eteen, +vaan teille ei ne kopeikat merkitse mitään." + +Petollisuus ja hengellinen nuljakkuus on omituinen kohta kaikkein +itä-maisten kansojen luonnossa, ja se luja rehellisyys ja luotettava +sanansa pitäminen, joka näytäksen Europan länsi-kansoissa yleisesti, ei +mahda olla ainoastaan entisen ritarisuuden perintö, vaan jo alkuperäinen +luontainen Jumalan lahja näiden kansojen luonnossa. Kaiken muun +köyhyyden rinnalla on Luoja Suomalaisillenkin antanut tämän lahjan ja +Suomalaisen sana-lasku: sanasta miestä, sarvesta härkää on enemmän +arvoinen kuin kymmenen kavaluudella voitettua maata, sillä lopulla +kuitenkin "rehellisyys maan perii." Ett'ei tämä luonteen-omaisuus +Suomalaisissa ole ainoastaan kauallisen yhteyden vaikuttama +länsi-Europan kansojen kanssa eli yksinänsä viisasten ja vapaa-mielisten +lakien perustama, ehkä nämä seikat paljonkin ovat auttaneet sitä kansan +luontoon vahvistumaan, näkyy siitäkin, että sama omaisuus löydetään +itä-suomalaistenkin kansojen luonnosta, ehkä vähemmässä määrässä, vaan +kuitenkin niin tuntuvasti, että Venäläiset virka-miehetkin joka paikassa +kiittelevät heitä kaikin puolin paremmiksi omia maan-miehiänsä. + +Venäläisen suurin himo on rahan-ahneus, ja kuin täällä rahalla voipikin +kaikki voittaa suuremmassa määrässä kuin luullakseni missään muualla, +niin ei kumma olekaan, että sitä niin ahnehditaan. Rikas on Venäläisestä +puoli-jumala, vaan ei mitään pidä hän niin suurena häpeänä kuin +köyhyyttä, ja jos hänelle sanot: voi sinua, _köyhä-rukka_! on se hänen +mielestänsä suurempi häväistys kuin kova sadatteleminen muilla sanoilla. +Tästä seuraa, että kaikki säädyt kokevat raha-kultaa hanata miten ikään +voivat. Siitä tulee myös, että Venäläinen totisesti lapsellisella +tietämättömyydellä pyytää tavarastansa eli työstänsä saada kymmen- ja +sata-kertaista ansiota, eikä se hänen päähänsä astu koskaan, että olisi +synti ottaa liikaa hintaa eli palkkaa, jos toinen on niin hullu eli +ymmärtämätöin että sen antaa, eli niin ahtaassa tilassa, että hän hänen +nylkyänsä ei voi välttää. Ardatov'assa oli minulla tarpeen +vaatteen-pesijätä, ja kaupungin paras pesu-nainen, eräs posti-mestarin +orjia, kutsuttiin tykööni. Kysyttyäni mitä kappaleelta vaatisi +pesu-vaivasta, alkoi hän tuumailla, kuinka saippua, vesi ja puu nyt +olivat kalliit (vaikka hänellä nämä ja siihen vielä korttieri, ruoka ja +aika oli herraltansa), ja hyvän aikaa sinne tänne siemasteltuansa lausui +hän viimeinkin että kuin, joten hän oli kuullut, Moskovassa hienomman +paidan pesusta maksetaan 60 kop. hop., niin ei siitä Ardatov'assa olisi +liika 30 kop. hop., vaan pienemmät ja karkeammat kappaleet saisivat +jäädä vähemmästä. Minua sekä nauratti että vihastutti tämmöinen +hävittömyys, niin että käskin hänen kiireimmän mukaan korjautumaan pois +silmieni edestä. Runeberg'in sanat "Hirven-ampujissa" Ontruksen kaupan +laadusta, joka heti aina huoisti puolen hintaa, antavat pesu-naisen +hintansa huoistamisesta heikon kuvan, sillä hän ei totellut +pois-häätämistäni, vaan alkoi alentaa hintaansa ja suostui viimein +siihen, jonka jo alussa olin hänelle tarjonnut, nim. 3 kop. hop. +kappaleelta. -- Saman-laista oli juttu korttieri-isantänikin kanssa. +Korttierista ja ruoan-tekemisestä ynnä suolan ja leivän kanssa +määrättiin 5 hopea-ruplaa kuukaudelta, jota vastaan minä kaiken särpimen +ja keitto-neuvon itse ostaisin. Vaan isännän, jolla oli muitakin +hyyriläisiä ja ruoan-ottajia, teki mieli saada minua omaan ruokaansa ja +kaksi eli kolme päivää syötti hän minua eri maksua vastaan "koetteeksi" +s.o. näytteeksi minkälainen hänellä oli ruoka, ja tuli sitten hintaa +sopimaan. Hänkin piti ensin pitkän johdatuksen siitä, kuinka semmoiset +nuoret herrat, kuin minä muka olin, eivät rahasta suurta lukua pitäisi, +kuin vaan mieleisensä olennon ja elannon saisivat, ja kauan +mutkisteltuansa edes takaisin päätti hän 60 kop. hop. päivältä +puoli-päiväisen edestä s.o. 18 ruplaa hop. kuu-kaudelta, ei liiaksi. Se, +joka Kaisaniemen entisinä hyvinä aikoina sai, jonkun kerran milloin +varat riittivät, 30 kopeekan edestä istua tämän paikan herkulliseen +pöytään, ainoastaan se voipi arvata tämän-kaltaisen vaatimuksen +hävittömyyttä, varsinkin jos muistaa, että kaikki ruoka-varat +Ardatov'assa ovat kolmea vertaa huokeammat kuin Helsingissä. Tätä koin +selittää isännälleni, ja jonkun aikaa tingittyä suostui hän viimeinkin 9 +hopea-ruplaan kuu-kaudelta eli korttierista ja puoli-päiväisestä +yhteensä 14 ruplaa, joka sittenkin oli hirmuinen hinta, jos se lukuun +otetaan, että ruoka hyvänänsäkin tehtiin uunissa paistamalla ja +vähitellen huononi huononemistansa, kunne kovilla sättimisillä taas +joksi kuksi ajaksi verestin isännän oman-tunnon, ja että pari kolme +viikkoa piti hänen ämmiensä kanssa taistellani ennenkuin sain heidät +siksi totutetuksi, että ruoassa ei ollut enemmän kuin jos puoli-kymmentä +pientä russakan-poikaa kerrallansa. + +Syy siihen, että Venäläinen niin läämältään tahtoo kerralla voittaa, on +paitse hänen verrattoman suuri rahan-himonsa myös hänen laiskuutensa, +joka omaisuus on, niinkuin kaikki tuntijat sanovat, yhteinen +slavjanilaiselle kansakunnalle. Jo siitä, että _työ_ näiden kansojen +kielissä merkitsee _orjuutta eli orjaamista_ (sana _rabota_ työ, ja +_rabotatj_ tehdä työtä, tulevat nim. sanasta _rab_ orja), on helposti +nähtävä, millä silmillä ne työtä katselevat, ja ilman liikaa panematta +voipi hyvin sanoa, että Venäjällä ainoastaan makaamalla menetetään puoli +ikäänsä, ja kuin tähän lisätään ne monet praasnikat, joina arvattavasti +ei mitään tehdä, ja ne kolme viikkoa vuodessa (maslenitsa, pääsiäis- ja +joulu-viikko), joina taas ei puututa minkään-laiseen työhön, niin näkyy +selvästi, kuinka paljon eli kuinka vähän uutterammalle työn-teolle jääpi +aitaa. Ja työnkin aikana ei Venäläinen sitä tee niin hartaasti kuin +europalainen, vaan velttoilee, laiskehtii ja lepäilee alinomaa, jos +kiirehtijätä ja keppiä ei näe takanansa, ja tekee sittenkin useimmin +kelvottoman työn. Nauraakin Venäläinen hänen kaupungeissansa elävän +Saksalaisen ahkeruudelle, tarkkuudelle ja verrallisesti vähempään +voittoon tyytymiselle, mutta havaitsee harvoin sen, että tällä on +puhtaampi koto, siistimpi ruoka ja soveljaampi vaatteus kuin naurajan +hovin-herralla, että hän koulitsee lapsensa, joista tyttäret +tavallisesti naittaa virka-miehille ja pojat ohjaa valtakunnan +palvelukseen, että hän tämän ohessa lopettaa elonsa varallisena ja, joka +on erittäin muistettava, kaikki nämä edut on voittanut rehellisyydellä +ja ahkeruudella, vaikka toisten pettuuskin ja laiskuus ovat hänelle +monta tuntuvaa vahinkoa tehneet. + +Laiskuuden veli ja uskollinen seuralainen on velttous ja levä-peräisyys +kaikissa katsannoissa. Harva asia maa-ilmassa antanee näistä selvemmän +kuvan kuin tavallinen pieni kaupunki Venäjällä. Kartanot kallellansa, +ikkunat päreellä eli rievuilla tukitut, katot tuulen repimät, aitaukset +sikojen ja lehmien hajottamat, siellä täällä tuli-palon sia; kadut, +kaupungin edustat ja joki-varret sonnalla peitetyt, joka märkänä aikana +tekee lian yli-pääsemättömäksi, kuivana taas pölyn läpi-näkemättömäksi, +ja molempina täyttää ilman terveydelle vaarallisella katkulla; huoneissa +huone-kalut vanhat, hajallansa ja täynnä kaiken-laisia syöpäläisiä, +seinät ja lattiat hiirien ja rottien lävistämät, -- sillä kissan +sanotaan pilaavan ihmisen asunnon ja ilman sitä, syntihän tuo olisi +hiiri-rukankin henkeä ennen aikojansa lopettaa. Tämmöinen on +lyhykäisesti se näky, jonka pieni kaupunki ja porvarin elämä siinä +antaa, ja kädestä pitäen sanon, että tähän ei ole syynä köyhyys, sillä +varoja on kyllä ja tilaisuutta niitä hankkimaan vielä enemmän, vaan +ainoastaan velttous, joka ei pyri entistä etemmäksi, joka rakastaa vaan +lämmintä uunin-kylkeä ja rypee isiltä perityssä sekä hengellisessä että +ruumiillisessa liassa. + +Edellisen kuvan täytteeksi vaatii kohtuus vielä lisäämään, että +Venäläisellä tavallisen ymmärryksen lahjat ovat hyvät. Hän on harvoin +tuhma, käsittää sukkelasti ja voipi mallin eli osoituksen jälkeen +toimittaa sangen vaikeitakin töitä. Mutta tämä onkin kaikki. Sillä yhtä +latiskainen kuin tämän kansan maa on, maa jossa veden-putoukset, vaarat, +jylhät metsät eivät herätä ihmisen kuvastus-aistia, vaan jonka +alinomainen yhdenlainen tasaisuus sen pikemmin tylsyttää, -- yhtä +latiskainen on sen mielen-laatukin. Sen todistaa kaikki hänen +sivistyksensä historiassa. Vaikka luvultansa niin suuri, ei se +runollisuudessa esim. ole voinut synnyttää kuin yhden ainoan oikealla +runo-innolla varustetun kirjoittajan nim. Puschkin'in, ja hänkään ei +ollut puhdas Venäläinen. Muissa taiteissa lienee seikka vielä pahempi, +vaikka tosin hyvin muistan, että Helsingin Nikolainkirkon alttaritaulu +on venäläisen maalaus-taiteen tuottama. Tieteissä emme katsoinkaan +etsien löydä yhtään venäläistä nimeä, jonka kuulu olisi levinnyt juuri +ulommaksi koti-maansa rajoja. Teollisuuden historia ei myöskään tiedä +mainita Venäläisen tekemistä havainnoista eli parannuksista, ja ainoa +tämän kansan keksimä kone lienee -- _samovara_ (teeveden-keittäjä), jos +ei senkin tekoa ja käyttämistä liene saatu Kiinalaisilta. Tähän +köyhyyteen saattaa joku kukaties sanoa syyksi ei kansan latiskaista +hengellisyyttä, vaan sivistyksen vähyyttä. Siihen vastataan, että esim. +Dante'n, Gutenberg'in eli Linné'n aikoina Italialaiset, Saksalaiset eli +Ruotsalaiset eivät olleet juuri korkeammalla sivistyksen kannalla kuin +Venäläiset tällä vuosi-sadalla ovat, ja että päin vastoin tilaisuutta +oppimaan ja sivistymään ei suinkaan puututa Venäjällä. + +Mutta edellisistä mietteistä ja koko Ardatov'astakin voimme nyt iäksi +päiväksi erota, ja yht'äkkiä muuttua 200 virstaa etelämmäksi Pensan +kaupunkiin, jossa piina-viikon ja pääsiäisen vietin. Pensan lääni on +suomalaiselle kielen-tutkijalle siitä tärkeä, että hän siinä tapaa +toista sataa tuhatta Mordvalaista, jotka ovat tämän kansakunnan +_Mokschalaista_ haaraa, jonka murre hänelle on sitä viehättävämpi kuin +ei siitä eikä siitä painon kautta ole sanaakaan vielä tullut ilmi. +Pensa, jossa tilasto-ilmoitukset sanovat olevan 22 tuh. asujaa, on +vähä-pätöinen kaupunki Surá-joen varrella, jossa pää-osa s.o. +virkakunnat ja virka-miesten palatsit ovat korkean-laisella mäellä, ja +muu osa kaupunkia, joka parhaasta päästä on saman-laista sonnan sekaan +istutettuja hölliä kuin Venäjän pienissä kaupungissa yleisesti, pienen +Pensanka-nimisen joen ja Surán alangolla. Muuten on Pensa varmaan +likaisimmia kaupunkia kristikunnassa, sillä sen mäki-osassakin oli +kaduilla polvea myöten likaa, mutta alempana joutui jalka-mies monin +paikoin hengen vaaraan lian tähden. Minä kysyin eräältä porvarilta, eikö +se olisi kaupunkilaisille etuisampi, että kiveäisivät katunsa kuin että +tuossa liassa syksyn kevään rypevät ja kesän taas elävät ian-kaikkisessa +pölyssä. Hän sanoi kaupunkilaisten sen kyllä ymmärtäneen ja hänen +olo-ajallansa Pensassa, noin 30 vuotta, oli katujen kiveämiseksi jo +kolmeen kertaan rahaa kerätty. -- No mihinkä se raha on tullut, koska +katunne vielä ovat kiveämättä? -- "Mihinkäkö? kysykää sitä," sanoi hän +omituisesti katsoen minua silmiin eikä virkkanut sen enemmän mitään. +--Pensan tuomio-kirkko on niin yhden-näköinen Helsingin uuden kirkon +kanssa kuin mansikka mansikan kanssa, ja nimessä vaan on eroitusta, +sillä edellinen ei ole niinkuin jälkimäinen pyhitetty pyhälle +Nikolaille, vaan neitsyt Maarian etsingolle. -- Kaupungissa on pieni +luteerilainenkin seurakunta, jolla on sievä kirkko ja omituinen +pappinsa. Seurakunnan jäsenet ovat enimmäksi osaksi Saksalaisia ja +jumalan-palvelu toimitetaan tällä kielellä; sen jäseninä löytyi kaksi +Suomalaistakin, nim. eräs pianon-tekijä-mestari nimeltä Gröndahl, +kotosin Hollolastako vai Lammelta, joka oli naimisessa Saksalattaren +kanssa, näytti elävän hyvästi ja oli luonteensa puolesta puhdas +rehellinen Suomalainen, vaan valitti äitin-kielen unhottaneensa; ja +toinen muuan nainen Ahvenamaalta, joka siellä oli mennyt naimiseen +venäläisen sotamiehen kanssa, tämän keralla ollut vankeudessa +Ranskanmaalla ja rauhan tehtyä miehinensä tänne joutunut. Minun Pensassa +ollessani oli saksalainen seurakunta muuten hirmuisessa vimmassa +keskenänsä, sillä siinä kamppaili kaksi lahkokuntaa, joista toinen +tahtoi kirkko-raadistoa luovuttaa erään ylpeän pakarin, toinen hänen +edellensä virassa pitää. Viimein voitti edellinen lahkokunta, pakari +ajettiin häväistyksellä pois mainitusta painavasta virasta, ja voittanut +lahkokunta vietti voittonsa juhlallisella puoli-päiväisellä. Se on +Saksalaisen kirous ja onnettomuus, että olipa hän missä tahansa, niin on +hän vieraita kansalaisia vastaan liian rauhallinen ja myöten-antava, +vaan elää oman maa-miehensä kanssa alinomaisessa vähä-pätöisessä +härskeessä ja kateudessa. + +Sunnuntaina jälkeen pääsiäisen läksin Pensasta ja tulin tänne +Krasnoslobodsk'iin seuraavana tiistaina. Matkan pituus ei ole kuin 180 +virstaa, vaan teiden pohjattomuus ja posti-paikkojen sekä hevoisien +kelvottomuus tekivät tämän matkan hyvin ikäväksi. Insarin, välillä +olevaan pieneen kaupunkiin tullessa varsinkin suututti minua sekä +posti-paikan likaisuus että piisarin hävittömyys, jonka tähden +kaupunkiin tultua ajoin suoraan posti-mestarin tykö, hänelle asiata +valittamaan. Se oli noin kello 12 aikana päivällä, ja posti-mestarina +tuli eteeni vanha, varmaan keisari Pavel Petrovitschin aikuinen ukko +likaisissa liina-housuissa, ruopoitellen etuansa ja takaansa ja +muutenkin niin naurettava että kaipaukseni olin unhottaa häneen +katsoessani; enkä sen tehtyänikään saanut ukolta muuta tolkkua kuin että +piisaria olisi muka pitänyt korville antaani hävittömyydestänsä. Muuten +ovat posti-hevoiset Venäjällä yleisesti hyvät niinkuin posti-paikatkin, +jälkimäiset hyvät, jos matkalaisella itsellään on sänky-vaatteet, +eväs-laukku ja palvelija. -- Kylien ulko-näkö ilmoittaa matkalaiselle +että tässä läänissä elää paljo aatelia, joka, ehkä monessa muussa +kohdassa muistava Dumbom-vainajan elämän-viisautta, ei näy panneen +mieleensä mitä runoilija tästä jalosta mielestä sanoo seuraavassa +värsyssä: + + I politiken var hans tro, + Hvad ingen bonde plär förgäta: + Att om man mjölka vill sin ko, + Bör man ock ge den tili att äta, + +jonka todistavat ne surkeat pahna-ryhmät, joita tässä tienoossa nähdään +kylien asemesta, ja ne räpäleiset, likaiset olennot, jotka niissä +elävät. + + + +Kahdeksas Kirja.[16] + +Krasnoslobobsk'issa, Pensan lääniä, 3 p. syysk. 1857. + +Tämän-edellisen matka-kertomuksen annettuani eli noin keski-paikoilta +mennyttä helmikuuta olen työskennellyt Mordvan kielen kanssa +Simbirsk'in, Pensan ja Tambov'an lääneissä, ja menetin kuluneesta ajasta +lähes kolme kuu-kautta Ersäläisen murteen tutkinnossa ja neljä kuuta +samalla tarkoituksella Mokschan kielen kanssa askaroiden. + +Mordvan kansa löytyy parhaasta päästä Nischnij-Novgorod'in, Simbirsk'in, +Pensan, Tambov'an ja Saratov'an lääneissä elikkä Oká- ja Surá-jokien +väli-maalla, mutta vähemmässä määrässä elää tätä kansaa myös Kasan'in, +Samaran ja Orenburg'in lääneissä, ja tekee sen luku, Köppen'iä +myöten,[17] yhteensä 480,241 henkeä. -- Mainitussa maassa on tämä kansa +iki-muistoisista ajoista elänyt, sillä jo Nestor ja muutkin keski-ajan +kertojat tuntevat sen siinä. Sen asuin-ala mahtoi kuitenkin muinaisina +aikoina olla laveampi länteen päin ja ulottua itseen Okaan asti, johon +se nyt ei läheskään ulotu, koska puhtaita Mordvan-kielisiä paikkain +nimiä tavataan aina mainittua jokea myöten tienoissa, tätä nykyä ja jo +kauan takaperin Venäläisten asumissa. Näin muodoin mahtoi myös se +monelta historioitsijalta peri-häviöön kadonneeksi päätetty _Muroman_ +kansa, jonka Nestor pitää erityisenä kansana ja jonka nimi vielä tänäi +päivänä on Okán varrella olevan kaupungin nimenä, ei olla muuta kuin +lännemmäksi ulonnut lahko Mordvan kansaa, samoin kuin se ei kaukana +näiltä seuduin ollut _Merjän_ kansa epäilemättä oli Tscheremisseja +joiden oma-nimi on _Mari_ ja joita vielä tätäkin nykyä löytyy Volgan +oikealla rannalla N. Novgorod'inkin läänissä. + +Mordvan kansa hajoaa kahteen murrekuntaan nim. _Ersäläiset_ (heidän +omalla kielellänsä _Erzä, monik. Erzät_) ja _Mokschalaiset (Mokscha, +monik. Mokschyt_), eläen edelliset parhaasta päästä N. Novgorod'in ja +Simbirsk'in, jälkimäiset enimmin Pensan, Tambov'an ja Saratov'an +lääneissä, joten Ersäläiset voipi sanoa pohjaisiksi ja Mokschalaiset +eteläisiksi Mordvalaisiksi.[18] Kummankin murrekunnan lukua on vaikea +tarkoin määrätä, sillä muutamin paikoin elävät he sekaisin yksissä +piirikunnissa, toisinaan yksissä kylissäkin; vaan jos arviolta kuitenkin +panemme Ersäläisten määrän noin 250 tuhanneksi ja Mokschalaiset 230:ksi, +niin emme luule kovin paljon erehtyneemme. Eri-laisuus heidän välillänsä +on, josko osaksi tavoissakin ja vaatteuksessa, suurimmasti kielessä, +jossa jos molempien murrekuntien kaukaisimmat poikkeamiset pannaan +vastakkain, eroitus on niin suuri, että niiden puhujat eivät ymmärrä +toinen toistansa, vaan heidän täytyy Venäjän kielellä selvitä +toisistansa. + +Pää-murteena voipi pitää Ersäläistä ja päättää, että jos Mordvalaiset +voisivat kerran rakentaa itsellensä kirjallisuuden, jota kuitenkaan ei +ole toivomista, tämä murre tulisi olemaan sen kielenä. Tämä päätös astuu +tutkijan mieleen niin hyvin siitä syystä, että Ersäläisen murteen +taivutus-muodot ovat täyteläisemmät ja kielen alku-peräinen luonto siinä +on kukaties paremmin säilynyt kuin Mokschalaisessa, kuin myös siitäkin, +että ne kirjalliset kokeet, joita Mordvan kielellä on tehty, nim. uuden +Testamentin käännös ja pari rukous-kirjaista, ovat toimitetut tällä +murteella. -- Tämä testamentin-käännös on myös saattanut Ersäläisen +murteen tutummaksi oppineille siten että tunnettu saksalainen +kielen-tutkija _v. d. Gabelentz_ sen johdolla kyhäsi pienen Ersäläisen +kieli-opin (painettu aika-kautisessa kirjassa: _Zeitschrift für die +Kunde des Morgenlandes_, zweiten Bandes zweites u. drtttes Heft, +Göttingen 1839), joka tähän asti on ollut ainoana lähteenä koko Mordvan +kielen tuntemiselle. Tapa-turma ja kääntäjien ymmärtämättömyys +saattoivat kuitenkin, että mainittu pyhän kirjan käännös tehtiin +semmoisella paikka-kunnallisella murteella itseä Ersäläistä, +että käännöksen kieli ei suinkaan anna täydellistä kuvaa +viimeksi-mainitustakaan murteesta saatikka Mordvan kielestä yleisesti, +ja näin ei Gabelentz'inkaan työstä ole sitä hyötyä, jonka siitä muuten +voisi toivoa. Hänen teostansa tiedetään suomalaisessa kieli-tutkinnossa +hyvin tunnetun oppineen Wiedemann'in, saman Testamentin-käännöksen ja +myös jonkun suullisenkin tutkinnon johdolla, jo muutamia vuosia +parannelleen ja tällä tavoin hankkivan uutta Ersäläis-Mordvalaista +kielioppia, joka kukaties jo piankin ilmaantuu yleisölle. + +Juuri siitä syystä että Ersäläinen murre näin muodoin etu-kynnessä on +ollut tutkinnon alaisna, ehkä painoon joutuneet tiedot siitäkin ovat +sangen vaillinaiset, päätin minä ottaa sen tähän asti liiaksi +laimin-lyödyn ja ei vielä ollenkaan tunnetun Mokschan kielen työni +esineeksi. Hankittuani Ardatov'assa ja sen tienoissa soveljasten +kielen-kääntäjien kautta itselleni tarpeellisia niin kieli-opillisia +kuin sana-kirjallisiakin ja olletikin luvullisia aineita Ersän +murteessa, tulin viimeisinä päivinä huhti-kuuta tänne Krasnoslobodsk'iin +Pensan lääniä ja olen työskennellyt tässä piirikunnassa kuin myös +Spask'in ja Temnikov'an piirikunnissa Tambov'an lääniä koko kesän +Mokschan murteen kanssa. Tästä kielestä aion vasta, jos erinomaisia +esteitä ei tule eteen, painon kautta ilmaista kieli-opin ynnä +kieli-näytteiden ja sana-luettelon kanssa. Ersäläiset aineeni ovat myös +pian julaistavat, ehkä en vielä ole päättänyt, kummoisessa muodossa sen +voin soveljaimmin tehdä. + +Paitse kieli-oppiin ja sana-kirjaan kuuluvia aineita on minulla +lakkaamatta ollut tarkoituksena laulujen ja muiden sen-kaltaisten kansan +oman hengen tuottamien kerääminen. Tämmöisiä tuotteita on minulla nyt +koossa Mordvan kielellä yleensä: 216 arvoitusta, 31 laulua, 12 +eläin-satua ja 3 pitempää tarinata paitsi muita pienempiä kappaleita. +Näistä suotakoon minun tässä antaa pieniä näytteitä; ensin +arvoituksista. + + Tuvan katolta Venakko-tyttö mäkeä laskee? -- _Hivus-harja_. + + Talosta taloon punainen kukko juoksentelee? -- _Tuli_. + + Ukko menee metsään, edellänsä kymmentä sorsaa ajaa? -- _Varpaat_. + + Metsässä mikä ei näy? -- _Puun-sydän_. + + Sata lammasta, yksi pässi? -- _Tähdet ja kuu_. + + Kuisman tyttö kaunokainen läksi vettä lähteheltä, sormuksen veteen + pudotti, kuu näki sen, jätti, päivä näki, otti? -- _Kuura_ + (yö-halla). + + Leikkaamalla ei leikkau, repäsemällä ei repeä, kaiken maailman + elättää? -- _Vaimon rinta_. + + Itse alastoin, paita sisällänsä? -- _Kynttilä_. + + Sopella karhu kiljuu? -- _Jauhin-kivi_. + + Pää on, selkä on, vatsaa ei? -- _Virsu_. + + Astun, astuvat, seisahdun, seisahtuvat, heinää annan, eivät syö? + --_Sukset_. + + Hakkaan, hakkaan, lastua en tee; astun, astun, jälkeä en tee? -- + _Venhe_. + + Astuu herroiksi, puhuu Tatariksi? -- _Hanhi_. + + Minulla on ohjakset, vaan ympäri pitävät, itseni ympäri eivät yllä? + -- _Silmät_. + + Neljä veljestä, toinen toistansa ajavat, yksi toistansa ei tavota? + --_Kärrin pyörät_. + + Metsässä syntyi, metsässä kasvoi, ihmisen kädessä itkee? -- + _Viulu_. + + Varpunen härkää pitelee (vartioitsee)? -- _Lukko kirstun edessä_. + + Härkä puuttui puiden väliin? -- _Uuni_. + + Rauta-vanne tuvan ympäri? -- _Noki_. + + Sinuun katsoo, nauraa? -- _Rako_. + + Peltoa myöten astuu ukko, rauta-saappaat jalassa? -- _Aura_. + +Mordvalaisista lauluista voimme tässä kertoa sen, mitä +tschuvaschilaisista tätä ennen sanoimme, että niiden runollisuus on +hyvin vähäinen ja että niitä siinä katsannossa kerääminen ei olisi +vaivaa maksanut. Ne eivät ole niinkuin Suomen kansan laulut täyden +sydämen tulville puhkeaminen, vaan pidetään laulajiltansa enemmin +nuotin-kannatuksena yhdessä laulettaessa, jonka tähden sisällys on +jäänyt korjaamatta, on useasti tumma ja poikkinainen ja viittailee vaan +sitä, mitä sanoa tahdotaan ja jonka laulajat sekä kuulijat -- ehkä ei +syrjäinen lukija niin hyvästi --niinkin ymmärtävät. + +Historiallisesta sisällyksestä ei minun kokoamissani ole kuin yksi +laulu, vaan se on sangen merkillinen, sillä se on Pugatschev'in +kapinasta ja osoittaa tavallansa sangen selvästi sen, mitä myös tämän +kapinan historiassa kerrotaan, nim. että Itä-Venäjän kansat eivät +suinkaan olleet vastoin tämän kapinoitsijan yritystä, kuin myös senkin, +mitä he häneltä toivoivat. Se kuuluu seuraavasti: "Missä, missä palaa +tuli, palaa? Jaik'in[19] maassa, Jaik'in kankaalla palaa tuli, palaa. +-- Miksi palaa tuli, palaa? -- Uusi tsaari pyrkii virkaan: kolmena +vuonna en ota maksuja, seitsemänä vuonna en leikkaa sota-miehiä;[20] +rahvaan päälle lasken huokean, bojarien päälle lasken raskaan; bojarien +ruumiita hakkaan kuin metsää, heidän päänsä kisa-palloiksi leikkelen, +verensä jokena juoksutan; bojarien tukista kolme nuoraa punon, yhden +punon Kasan'in kaupungin ympäri, toisen punon Moskov'an kaupungin +ympäri, kolmannen punon Pietarin kaupungin ympäri." + +Seuraava mordvalainen laulu vivahtaa vähän suomalaiseen +_oluen-synty-lauluhun_. "Missä syntyy humala, missä kasvaa humala? +--Märässä paikassa se syntyy, pajukossa, valkea simpsukka hänen jyvänsä; +puhui tuuli, puhalti sen, kuhun, kuhun puhalti sen? -- Joen reunalle, +keitto-huoneesen puhalti sen, keitto-huoneessa olutta keittävät, sammion +laitaan puhalti sen, alkoi se rukihen kanssa puhua: ruis-äiti, +ruis-äiti, annas nyt puhumattomat panemme puhumaan, tappelemattomat +panemme tappelemaan, tanssimattomat panemme tanssimaan." + +Myös seuraavan laulun sisällys juohduttaa mieleen erästä Kantelettaressa +löytyvää laulua. "Hyvä tyttö, kelpo tyttö oli Tanja; syntyänsä oli Tanja +onnistunut, vartalon-kasvustansa oli T. onnistunut. Aina astuu T. +paidassa, aina astuu T. hameessa, aina asuu hän ylä-tuvassa, valoisan +ikkunan vieressä, höyhen-tyyny Tanjan alla, hopea tuoli Tanjan jalkojen +alla. -- Sulhaset kulkevat Tanjan perään, kukalaiset sulhaset kulkevat? +-- Saransk'in kaupungista, kaupungista pohatasta, sulhaset kulkevat, +bojarit kulkevat. -- Vanhin sisarensa Tanjalta kysyi: 'menetkö vai et +mene, Tanja rakkahani, nyt bojarille, menetkö vai et mene nyt isännälle?' +-- 'Bojarin tykö, sisarueni, paljon vieraita kulkee, kuin tulevat, +täytyy heitä vastaan-ottaa, kuin lähtevät, täytyy heitä saattaa.' Vielä +kulkevat sulhaset Tanjan perään, rikkaat Ersäläiset kulkevat. +Keskimäinen sisarensa Tanjalta kysyy: menetkö vai et mene, Tanja +rakkahani, nyt rikkaalle? -- 'Rikkaalla on paljo työtä, yhdestä pimeästä +toiseen pimeään asti (s.o. varhain aamusta myöhä iltaan) tupaan et +pääse.' Taas kulkevat Tanjan perään kolmannet sulhaset, nyt paimenet. +Kolmas sisarensa Tanjalta kysyy: menetkö vai et mene, Tanja rakkahani, +nyt paimenelle? -- 'Paimenella on leipä valmiiksi leivottu, leipä +valmiiksi leikattu.' -- Todella annettiin T. paimenelle, todella +annettiin T. köyhälle." + +Rakkauden voimaa ja voittoa sitä vastaan laulaa seuraava laulu. "Hyvä +tyttö, kelpo tyttö oli Avdotja, hän poikaa, hän tytärtä, hän ainoa +odotus (vanhemmilla). Aina astuu kengässä, aina astuu sukassa, aina +astuu hyvässä paidassa, aina astuu valkeassa hameessa. Kolme peltoa on +A:n isällä hyyrättyä maata, kolme peltoa kylvettyä eloa, kolmella +pellolla kolme karjaa eläimiänsä, kolmin-kymmenin työ-miehiänsä. +-- Kuolema-tautiut A. kääntyi, kuolema-tautia A. potee; ikkunan-korkuiset +ovat hänen polsterinsa, penkin-korkuiset hänen tyynynsä; isänsäo +'viheriäinen rakas A., punanen rakas A., elä kuole A. tyttäreni, elä +huku A. tyttäreni! kolme peltoa minulla on hyyrättyä maata, kolme peltoa +minulla on kylvettyä eloa, ne olkoot sinun, A:ni.' -- 'Taattoseni, omasi +olkoot, myrsky-tuuli puhukoon heidät, musta multa peittäköön heidät.' -- +'Viheriänen rakkahani A., elä kuole A. tyttäreni, kolmella pellolla on +kolme karjaa, nekin olkoot sinun.' -- 'Ei niitäkään ole minun tarvis, +omasi olkoot, haavan-lehtinä maahan langetkoot.' -- 'Viheriäinen +rakkahani A., punainen rakkahani A., kolme-kymmentä työ-miestä on +minulla, kuta mielesi pitää, se olkoon sinulle mieheksi, se olkoon +sinulle puolisoksi.' -- 'Kauan sitten olisit, taattoni, tämän sanonut, +en olisi kääntynyt tautiin; Vasilejta pitää mieleni, Vasilejlla vartalo +on suora koivu, punainen omena on Vasilejlla näkö, se olkoon minun.' -- +Kaiken A. kirosi, ainoastaan Vasilejta ei kironut; A. nousi +kuolema-taudista, A. parani." + +Surkean sisällyksensä vuoksi on seuraava laulu sangen lavealta levennyt +Mordvalaisten sekaan ja löytyy minulla sekä Ersän että Mokschan +murteessa, jälkimäisessä kuuluva näin: "Voi koira, koira, Ersän Mitjuha +(Dmitrij), äitinsä tappaja! Hän minkä-tähden tappoi äitinsä? Velhon +vaimonsa tähden, laiskan naisensa tähden: hän ei illasta valvo, ei +aamusta nouse, ei tulta puhu, ei tupaa valkaise; mitä hän toivoo? +Anopillansa on kolme korvoa hyvyyttä, yksi korvo on täynnä +palttina-pankkoja, toinen täynnä vaimon-paitoja, kolmas täynnä +miehen-paitoja, valmiiksi ommeltuja. 'Nouse, puolisoni, äitisi vie +kaukaisiin pitoihin, sisaresi tykö iloitsemaan, sisartasi tervehtimään; +sinne hänet hukuta.' -- Sinne vei koira M. äitinsä suurta tietä myöten; +takaisin tullessa suurta metsää myöten, sakeata metsää myöten, +syrjä-tietä myöten, koira M. äitinsä kantoi rotkon laitaan, +ohjan-silmukkaan koira M. äitinsä hirtti, koivuhaon alle koira M. +äitinsä pani. Käänsi hevosensa Ersän M., koira kotiin meni, alkoi laulaa +koira M., laulaen kotiin tuli. Vaimonsa tuli vastaansa koiran Mitjuhan +tanssien. 'Iloitse puolisoni, iloitse emäntäni, en tuonut äitiäni +kotiin, ohjan-silmukalla äitini hirtin, koivu-haon alle panin, kolme +korvoa hyvyyttänsä meille jäi, nyt äitini markkinaan ei niitä myö, ei +sisarelleni anna niitä.' Siitä alkoi koira M:n vaimo illasta valvoa ja +aamusta varhain nousta." --Ersäläisessä käsityksessä tätä laulua on se +lisäys, että M:n hevoset, äitin tapettua, puhkesivat ihmisen kielellä +puhumaan ja uhkasivat murha-työn kylän vanhemmille ilmoittaa. Tämän +kertoi M. kotiin tultua vaimollensa, joka neuvoi hänen näistä +kaipaajista siten vapautumaan, että heidät tappaisi. Sen hän tekikin ja +sitten elivät mies ja vaimo hyvästi, sillä rangaistuksesta murhan tähden +ei kummassakaan käsityksessä virketa mitään. + +Vaan olkoonkin näistä jo kyllä Mordvalaisen runouden näytteeksi. Jos ei +jo kieli osoittaisi tämän kansan kuuluvan Suomalaiseen suku-kuntaan, +niin nähtäisiin hyvästi näistä lauluistakin, että Mordvalainen rakastaa +samoin kuin Suomalainenkin hiljaista, surun-sekaista miettivää +mieli-alaa ja tältäkin puolen on jälkimäisen veli. Muuten on +Mordvalainen tyytyväinen kohtaloonsa, vilpitöin käytöksessänsä ja ahkera +sekä taitava työssänsä. Kaikista Itä-Venäjän vieras-sukuisista kansoista +(niinkuin Tschuvaschit, Tscheremissit j.n.e.) näyttävät Mordvalaiset +muodoltansa enimmän olevan Suomalaisten näköiset ja useasti ovat +minulle, katsoessani mordvalaiseen mies-parveen, Savon ukot juohtuneet +mieleeni, jos nim. jälkimäisillä olisi parta ja päällä se lian-karvainen +ruskea kauhtana, jota edelliset kantavat venäläisten talon-poikien +mukaan. Mordvalaisten vaimoja en kuitenkaan millään muotoa tahdo vetää +Savon herttaisten emäntien rinnalle, sillä he eivät ole edes +mukiin-menevätkään saatikka kauniit, johon kuitenkin osiksi lienee syynä +heidän kummallinen vaatteuksensakin. Tämä on aivan samanlainen kuin +Tchuvaschittarien ja Tscheremissittärien puku, josta tätä ennen jo olen +antanut selityksen, nim.: paidan-kaltainen valkea palttina-hame, +punaisilla kirjoilla kirjoiteltu; rinta, kaula ja korvat helmillä, +rahoilla ja kaiken-laisilla muilla helistimillä koristellut ja jalat +niin monin-kertaisilla sääryksillä pauloitetut, että sääri on paksu kuin +pölkky. Monen Mordvattaren muotoa rumentaa sekin että silmät ovat +kipeät, joka taas tulee siitä alinomaisesta savusta, jossa tämäkin +kansa, niinkuin kaikki Suomalaiset, rakastaa elää tuhrustaa. Muuten on +Mordvalaisen elämän-laatu ja asunto melkein yhden-lainen kuin täkäläisen +Venäläis-rahvaan, eikä heidän tavoissansakaan enää tavata suurta +eroitusta jälkimäisistä. He ovat ahkeroita kristityitä s.o. paastoavat +tarkasti ja ristivät silmiänsä useasti, vaan moni seikka heidän +nykyisissäkin luuloissansa kuin myös vanhemmat kirjoitukset heidän +elostansa ja olostansa edes-menneinä aikoina osoittavat, että +_Keremet'in_ palvelus oli heilläkin uskona. Muista tämän palveluksen +jäännöksistä mainitsematta nimitän tässä vaan sen, että he keväällä, +tavallisesti ensimäisenä helluntai-päivänä, kyläkunnittain jossakussa +läheisessä lehdossa teurastavat härän, joka paikalla keitetään ja +syödään ja jonka nahka ripustetaan puuhun; vaan tämä Keremet'ille +uhraamisesta jäänyt tapa on muuttunut milt'ei kristilliseksi +käytökseksi, sillä juhlan alkaa jo päättää oikea-uskoinen pappi +rukouksella ja ovat rukoilijat myös varustetut jumalan-kuvillansa, niin +että sen hengen, jolle tämä juhla ennen vietettiin, luulisi nyt olevan +sangen vaikean tässä seurassa viettää omia pitojansa. + + + +Yhdeksäs Kirja. + +Kasan'issa 15 p. lokak. 1857. + +Vähän päälle kahdeksan kuu-kauden liikuttuani ja oleskeltuani useammissa +lääneissä tämän kaupungin etelä-puolella, palasin tänne menneen kuun +keski-paikoilla ja tullen täällä kukaties koko talven viettämään. + +Koska nyt taas saan tilaisuuden Suomettaren lukijalle jota-kuta +kertoella, niin tulee tässä tehdäni pieni selitys, joka jo kauan on +näyttänyt minusta tarpeelliselle, vaan joka varsinkin lienee tehtävä +_nyt_, kuin toivon tuttavuuteni mainitun lukijan kanssa vielä +joksi-kuksi ajaksi pitenevän. Moni on saattanut nim. arvella että näissä +kirjeissäni kovin vähän puhun niistä kansoista ja kielistä, joita +tutkimaan tänne olen lähtenyt, mutta enimmin vaan vähä-pätöisistä omista +seikoistani matkoillani, joista muka ei kukaan viisastu mitään. Tähän +vastataan, että mitä näistä kansoista ja kielistä on puhumista, sen olen +joko jo puhunut _Suomen Yli-Opiston ylistettävälle Konsistoriolle_ +matka-kertomuksissa eli vasta puhuva erinäisissä töissä varsinkin +kielistä, vaan että se muuten ei olekaan sitä laatua että suurempi +yleisö sitä rakastaisi eli edes käsittäisikään. Että taas Suomettarelle +lähettämissä kirjeissäni en ole kertonut muuta kuin sen mikä itselleni +on tapahtunut eli minkä itse olen nähnyt, en koronnut mistään yleisesti +latelemaan enkä luontunut mitään runoilijan moni-värisen lajin läpi +katsomaan eli sulanut hänen hellillä sanoillansa huokailemaan, -- +kaikkeen tähän lienen kukaties itsekin syy-pää, vaan ymmärtävä lukija +arvannee myös nekin ulkonaiset syyt tämän-kaltaisten teosten +vaillinaisuuteen, joita en minä eikä muut kirjoittajat meidän maassa voi +välttää. Tämän ohessa täytyy tunnustaani, että minua, muiden +matka-kirjoituksia lukiessani, enimmin ovat sekä viehättäneet että +hyödyttäneet semmoiset matka-kertomukset, joissa matkustaja +koristelematta puhuu omat näkönsä ja kuulemansa; siliä näin antaa hän +lukijalle paraimman kuvan matkaamastansa maasta ja kansasta. Sentähden +luulen että, jos minun matka-kertoelmani voisivat jonkun vähän ketä +viehättää ja vieläpä hyödyttääkin, olisi siihen syynä juuri se, että +niiden lanka juoksee kädestäni, ei ylös ilmaan niinkuin poikien +paperi-leijoissa, eikä myös niin järkähtämättömästi suoraan kuin lanka +sanan-lennättimissä, vaan ikäskuin hämähäkin lanka kierrellen ja +poimitellen ja silmukoillansa mitä-kuta saalista pyydellen. + +Tämän selityksen tehtyä voimme siis käydä itseä matka-kertomusta tällä +perustuksella jatkamaan. + +Se on oloni Krasnoslobodsk'issa, josta tässä nyt olisi jotaki sanottava. +Kuin tämän piirikunnan kaupungin olin päättänyt itselleni +koko-kesäiseksi pää-paikaksi josko ei alinomaiseksi olo-siaksikaan, niin +oli minun siinä saatava korttieri, jossa jotenkin voi toimeen tulla ja +sen-kaltaista työtä toimittaa kuin minun on. Tätä tolkkusin +poliissillenkin, joka täällä, niinkuin muuallakin missä olen ollut, oli +kuvernööriltä käsketty kaikki lailliset vaatimukseni täyttämään. +Lailliseksi oli tätä ennen moni gorodnitschij nähnyt senkin +vaatimukseni, että minulle annettaisiin kruunun-korttieri eli +oikeimmiten yksi niitä korttieria, joita kussakin kaupungissa löytyy +tahi hankitaan matkustavia virka-miehiä vasten. Mutta kuin +Krasnoslobodsk'issa nyt seisoi kokonaisen jalka-rykmentin +päällikkö-kunta ja osa itseä rykmenttiäkin, ja kaupungilla näin muodoin +näistä vieraista jo oli kyllänsä ja vähän päällenkin, niin ilmoitin +poliissin pää-miehelle, jona, gorodnitschijn ei kauan sitten kuoltua, +oli neljännes-upsieri eli niin-kutsuttu kvartalnij, suostuvani itse +hyysäämään korttierin, jos hän vaan sissikkojensa kautta hyvän semmoisen +hankkisi. Tämä herra oli nöyrä ja imelä kuin hunaja, niinkuin ihmiset +täällä ensi silmäyksessä aina ovat, ja lupasi kaikki toimittaa, mitä +ikänänsä minä vaan "olisin hyvä ja käskisin." Tällä lohduttavaisella +lupauksella erosi hän minusta, vaan kuitenkin piti minun rypeä täyttä +kaksi vuoro-kautta erään pienen tschinovnikan korttierissa, johon +tultuani olin joutunut, ennenkuin herra kvartalnij lähetti poliisimiehen +ilmoittamaan että nyt oli löydetty muka "herras-korttieri" minulle eikä +sen kalliimmasta hinnasta kuin 7 hopea-ruplaa kuu-kaudessa asunnosta, +ruoan-teosta ja samovaran eli tee-kattilan antamisesta. Hinta kaikui +vähän kummalliselta korvissani, vaan päästäkseni pois mainitun +tschinovnikan parista, joka alinomaa kiusasi minua jumaluus-opillisella +viisaudellansa, jota hän pari vuotta papin-seminariossa ollessaan oli +päähänsä ammentanut, päätin ottaa toisen korttierin mistä hinnasta ja +minkä-laisen tahansa. + +Eikä suinkaan ollutkaan onni minulle armas tällä kertaa. Tultuani uuteen +korttieriin, johon poliissi-mies jo edeltä päin hevosella saattoi +kaluni, löysin sen olevan tavallisen pienen tuvan, joka lauta-laipiolla +oli jaettu kahteen eri-kokoiseen osaan, joista emäntä karsina-puolta +kutsui kiittelevällä nimellä "sänkykamariksi." Lattiassa oli uunin +edessä suuri reikä, johon, niinkuin sen jälkeen päin joka päivä sain +nähdä, "sukkeluuden vuoksi" asujan silmi-vesi kaadettiin hänen +peseytyänsä ja myös rikat sekä lika-vesi korjattiin, milloin lattia +la'aistiin eli pestiin. Seinät olivat nuoruudessansa olleet viattomuuden +karvaa s.o. valkeat; vaan niinkuin kaikki maa-ilmassa vanhenee ja i'än +enetessä nuoruuden karva arvattavasti vähenee, niin olivat nämä +seinätkin hempeytensä kadottaneet ja ottaneet nimeämättömän näön, joka +mahtoi olla likinnä lika-harmaata. Tämä harmaa oli kuitenkin vielä niin +valkeata luontoa, että katselija helposti havaitsi ne veri-täpät, jotka +entisten asujien sodat lutikkojen kanssa olivat seinille jättäneet ja +joita "sänky-kamarin" seinät, olletikin makuu-siaksi asetetun lavan +seudussa, olivat täynnä. Näky tuvasta oli itsestä "salista" likaiselle +pihalle ja sänky-kamarista pieneen solaan, johon isännän vieraat alussa, +varmaan myös "sukkeluuden vuoksi," pistäytyivät tarpeelleen. Sanalla +sanoen: herra kvartalnij oli minun saattanut semmoiseen luolaan, että +pahempaa venäläisessäkään kaupungissa harvoin tavataan. Minä +nuhtelin häntä tästä jo, uhkasin kuvernöörille kirjoittaa hänen +levä-peräisyydestänsä kohtaani; mutta nyt muuttui hän taas niin +sokuriseksi, niin imartelevaiseksi ja niin nöyräksi, että vaikea oli +häntä ei uskoa, ja lupasi kohta kuulustella uutta korttieria, vaan +vakuutti kuitenkin nykyistäkin asuntoani hyväksi sen puolesta, että +emäntä oli taitava ruoan-laittaja eikä muka ymmärtänyt, minkä-laisissa +palatsissa minä olin tottunut elämään, kuin en hyväksynyt tämmöistä +korttieria, jossa kaikki piirikunnan aateli kaupungissa käydessään piti +majaa, sillä se oli Krasnoslobobsk'issä ensimäinen _postojálij dvor_ eli +maja-talo. + +Minä en tuntenut kaupunkia, sen tuntija poliissi oli minun tähän +korttieriin saattanut ja kaduilla oli likaa polvia myöten; minun täytyi +siis tyytyä kvartalnijn vakuutuksiin, vieläpä olla hyvilläni, että olin +edes katon alla. Mutta päätökseni oli, itse hankkia itselleni +kelvollinen korttieri, tultuani vähän paremmin tuntemaan paikan ja sen +asujat. Eikä tämän päätöksen täyttämistä suinkaan poliissi-upsierin +kiittämä emäntä eli hänen tapansa ja taitonsa haastaneet. Hän oli, +niinkuin sen jo muutamia päiviä elettyäni talossa havaitsin, "viinaan +menevä", ja ensi kerran näin hänen vahvemmassa "pajussa" pyhän Nikolain +päivänä, jolloin eukko oli niin pehmeä, että askareista ei tullut mitään +valmista ja että koko talo s.o. lapset, palvelijat ja asujat saivat sinä +päivänä pitää paastoa. Vaan hölkkä-viinassa oli hän sangen usein, +milt'ei joka toinen päivä, ehkä hän tällöin täydesti toimitti kaikki +työnsä ja ainoastaan poskien erinomainen hohde ilmoitti hänen +viina-pottua suudelleen. Kaikeksi onneksi oli hänen luontonsa tässä +tilassa tyyni, niin että ei tapellut eikä räiskänyt, vaan hänen +kuiskattiin tällöin pikemmin rakkaudessa olevan yli-määrällinen +asujiansa kohtaan, jota en kuitenkaan itse koskaan havainnut. Vaan hänen +taitonsa ruoan-laitoksessa oli niinkuin kaikki muukin, mitä +edellä-mainittu poliissi-herra minulle puhui, valitettavasti valhetta. +Hän (emäntä nim.) ei tässä asiassa ollut viisaampi tavallisia venakkoja +eikä osannut laittaa muuta ruokaa kuin yhtä näistä kolmesta: _schtschi_ +(kaali), _káscha_ (puuro) ja _uhá_ (kalan-liemi). Kuin minä vielä olen +tottunut sille pahalle tavalle, puoli-päiväisekseni vaatimaan kaksi +ruoan-laatua, niin arvaa jokainen että emännän taito pian oli +tyhjennetty. Yhteydet kaali + puuro ja liemi + puuro (kolmas yhteys +kaali + liemi on mahdotoin) ovat kyllä hyvät kerraksensa, vaan kuin ne +joka toinen päivä palaavat eteenne yhtä välttämättömästi kuin päivä +nousee, niin jo mielellännekin luulen rupeavanne tuumimaan jotain +vaihdosta. Vaihdoksen havaitsinkin minä ja sen niin tehollisen, että +havaitsemalleni olen aikonut pyytää palkintoa joko gastronom-yhteydeltä +Pietarissa, huoneen-hallitus-seuralta Turussa eli jolta-kulta muulta +yhtä kiivaasti yhteistä hyvää ahkeroivalta seuralta. Havaitsemani on mm. +se, että kuin kaksi päivää syöt puoli-päiväisen ja kolmantena ei ole +ruokahalua, niin sinä päivänä _ole syömättä_. Kas tämä vaihdos +on sekä terveyteen että varoihin nähden niin hyödyllinen kuin +yksin-kertainenkin, ja ihmeeni on vaan sitä että tämä keino, ehkä sen +kyllä monikin käytännöllisesti lienee havainnut, ei vielä ole saatettu +laveammalta ilmi. + +Ennenkuin tästä herras-korttieristani eroan, täytyy vielä sanoani sen +isännästä, että juoppoudessa, josko ei missään muussa, oli hän vaimonsa +herra ja pää, sillä hän joi ja makasi, makasi ja joi, yhden viikon +toisensa perästä, mutta suorittautui aina maanantaina selväksi. Hän oli +kolmannen luokan (gildin) kauppa-mies, ja kuin maanantai oli viikon +markkina- eli bazár-päivä, jolloin ympäristön maa-rahvas toi +tavaratansa, enimmäksi osaksi eloa, kaupunkiin kaupaksi, ja kuin +kaupungin pienet kauppiaat elävätkin sillä, että he suuremmille ja +niiden rahalla polku-hinnasta ostavat talon-pojan elon, niin oli tällöin +jo levä-peräisinkin porvari liikkeellä jotakin toki viikon eläkkeeksi +kahmuamassa. Tämä ei kuitenkaan ollut suurin syy siihen, että isäntäni +tällöin oli selvänä; kauppansa rinnalla oli hän myös pieni virka-mies. +Krasnoslobodsk'issa ja varmaan muissakin Venäjän kaupungissa tulee omia +tuotteitansa myövän talon-pojan jokaisesta kuormasta, joka kaupungin +torilla avataan, suorittaa sen kassaan maksun, joka täällä kuului olevan +12 kop. hop. Tämän tulon oli korttieri-isäntäni arenteerannut +kaupungilta s.o. hän maksoi vissin määrätyn summan vuodessa, saipa +sitten enemmän eli vähemmän talon-pojilta, ja tämän maksun kantaminen se +oli se, joka hänen joka maanantai herätti henkiin. Sillä varhain aamulla +liehui hän tällöin renkinensä talon-poikain seassa torilla, ja onnetoin +se talon-poika, joka määrättyä maksua ei kiireesti hänelle suorittanut +eli joka esim., sen vuoksi että hänen kuormansa oli vaan läpi-kulkeva, +ei mieluisesti suostunut sitä maksamaan. Tavallisinta oli että +tämmöiseltä riistettiin ajo-kalut vieläpä toisinaan hevonenkin pantiksi, +ja surkea oli nähdä, mitkä summat isäntä sitten pihallansa, johon hän +riistetyn tavaran kuletti, kiskoi talon-poika-rukilta, ennenkuin heille +kalunsa takasin antoi. Hopea-rupla oli vähintä, jonka tyhmä Mordvalainen +eli Tatarilainen tällöin sai maksaa siitä että vähänkään oli epäillyt +rahan-kantajan oikeutta. + +Tästä hyvästä isännästä ja hänen talostansa pääsin erilleni vasta viiden +viikon perästä, jolloin viimeinkin löysin tyynemmän, paremman ja +huokeamman korttierin erään vanhan ämmän, stanovoj pristav'in +(nimis-miehen) lesken tykönä, jossa elin lähes kolme kuu-kautta ja tulin +hyvästi toimeen. Paitse emäntää oli talossa muita asujia vaan hänen +13-vuotias tyttärensä, aika-mies poika ja kaksi niin ikään vanhaa ämmää, +molemmat talon vanhat palvelijat. Oppilais-ajastaniko jäänyt tottumus +lienee minussa vai mikä muu siihen syynä, että asuntoni siistijänä +enimmän rakastan vanhoja ämmiä; sen vaan tiedän varmaksi, että jos +heidän tuuliansa ja itse-päisyyttänsä vähän kärsit, niin he +monin-kertaisesti sen palkitsevat suuremmalla siistiydellä, +kärsivällisyydellä ja uskollisuudella. Ol'ga Ivannan (tämä oli uuden +emäntäni nimi) palvelija-eukoista oli vanhempi ollut ei ainoastaan hänen +lapsiensa vaan myös hänen itsensäkin n'anka eli lapsen-likka, ja +tämmöisellä samoin kuin isännän eli emännän entisellä imettäjälläkin on +venäläisissä perhekunnissa useasti valta, joka outoa hämmästyttää, +varsinkin kuin muistetaan, että he tavallisesti ovat joko talon orjia +eli muuten palvelijan-säädystä. Näin tottelivat Ol'ga Ivannankin talossa +kaikki vanhaa Tatjanaa, tottelivat sen enemmin kuin hän oli jotenkin +hyvä-sävyinen ja hänen tiedettiin aina siististi eläneen sekä tahtovan +myös kunnialla hautaan saattaa vanhan piikuutensa. Muiden kuuliaisuuteen +häntä kohtaan oli vielä suurena syynä sekin, että Tatjana oli hyvin +jumalinen, sillä illoin aamuin piti hän pitkät rukoukset, vaan risti +keski-päivälläkin silmiänsä vähimmistä syistä, niinkuin jos säikähti, +jos kuuli kenen vihassa puhuvan, tulta tehdessänsä, kaljaa laskiessansa +j.n.e.; sen ohessa paastosi hän kolme päivää viikossa (tavallisesti +paastotaan vaan kaksin päivin viikossa), ja hänen paastonsa oli niin +ankara, ett'ei hänen sanottu vesi-märkää näinä päivinä suuhunsa ottavan. +Kaikki tämä teki hänen jommoiseksikin koto-pyhäksi, josta ei olisi ollut +mitään sanomista, ett'ei hän olisi koettanut esi-miehuuttansa laajentaa +minunkin ylitseni, toraten muka siitä että illoilla toisinaan viivyin +myöhemmin kylässä kuin hänestä oli hyvä, ja nuhdellen minua siitä että +paasto-päivinä söin arki-ruokaa. Tämä ei kuitenkaan häirittänyt sopua +välillämme, sillä saappaani ja lattian piti Tatjana puhtaina, vaikka +ruoassa kyllä havaitsi minun "syntiseksi". Ainoastaan kerran oli rauha +meillä sodaksi muuttua asiasta, jossa Tatjana itsekin pyhyytensä +piiriltä ulkoni takaisin, en tahdo sanoa syntiin, vaan kumminkin synnin +rajoille. Asia olisi tuskin kertomisen arvoinen, ell'ei sekin loisi +muutamia säteitä valoa täkäläisen kansan luonteelle. Kuin verekset +kurkut, joita täällä alussa pidetään suurena herkkuna, alkoivat joutua, +ostatin minä niitä eräältä naapurilta Tatjanalla, joka niiden sanoi +maksavan 10 kop. hop. kymmenisen, jonka hinnan jälkeen hän jo useampia +kertoja oli minulta rahaa ottanut. Mutta kerran tuli niiden myöjä itse +kaupalle ja tällöin ilmestyi, että kurkku-kymmeninen ei koskaan ollut +maksanut enemmän kuin 6 kop. Peläten että minua muissa suuremmissakin +ostoissa näin oli petetty ja petettäisiin vastakin, otin Tatjanan +tutkinnon alle; vaan kiven kovaan kielsi hän minun rahastani +hyötyneensä, ja vannoi "jumalan edessä", osottaen nurkkaan ja silmiänsä +ristien, että hän oli viatoin. Nyt töytäsi emäntäkin hätään ja avasi +n'ankansa puolelta semmoisen tulen, että minä vähän vastusteltuani näin +ainoaksi pelastus-keinoksi pakenemisen kamariini. Vaan kuin emäntä ei +siihen tyytynyt, mutta seurasi minua tännekin, lausuen että hänen +ajatuksensa minusta nyt oli kokonansa muuttunut, ja soimaten minua +yhden-laiseksi kuin muutkin "saivaren-nylkijät Saksalaiset" ovat, jotka +joka kopeikan lukevat, otin minä pakoni oikeaan venäläiseen keinoon, +löin raha-kukkaroni pöytään ja sanoin itselläni olevan rahaa ostaa hänen +sekä talonsa että kaiken elämisensä (joka lause, Luoja paratkoon! ei +suinkaan ollut tosi), enkä niiden muutamien kopeikkojen, vaan enemmän +itsen asian, tähden ämmää ahdistaneeni. Raha on tälle kansalle, sen +sanon vielä kerran, enemmän jumala kuin kellenkään muulle, ja tekee +omistajansa kuninkaaksi hänen silmissänsä. Niin vaikutti tässäkin +tilassa sen paljas näkö Ol'ga Ivannan mielen päälle kuin öljy +aaltoavaisen veden pinnalle: hän nöyrtyi ja alkoi yhteen ja toiseen +syytellä koko kurkku-juttua. Se selko asiassa, jonka häneltä vähitellen +sain, oli että minulle ostettaessa kurkkuja oli talon-väki aina +itsellensäkin kymmenisen ostaneet lisäämällä minun rahaani 2 kop., joten +kahden kymmenisen hinta oli täysi, mutta joten kymmeninen minulle maksoi +viittä kertaa enemmän kuin heille. Mieleen oli se minusta, että Tatjanan +puoli puhdistui tässä asiassa vaan siksi, että hän oli ollut talon-väen +väli-kappaleena minua petettäessä, ja kuin eukko kerran tämän jälkeen +kävi kirkossa, selvisi hänen yksin-kertainen järkensä niin, että hän +sieltä palattuansa tuli tyköni, tunnusti itsensä vika-pääksi ja pyysi +anteeksi, joka seikka kohotti hänen minun silmissäni sangen korkealle, +niin että siitä päivästä Tatjana ja minä olimme paraat ystävät. Enkä +emännänkään kanssa tuosta rettelöstä kauan ollut vihassa, sillä petos on +täällä niin tavallista, että missä se ei koske enempää kuin kopeikoita, +sitä ei pidetä minäkään ja sen nuhtelemista vaan nauretaan +saksalaisuudeksi. Sen ohessa oli emäntä-rukalla sydän kylläinen paljon +surkeammista asioista, joita hän mieltänsä lauhduttaakseen jälkeenpäin +minulle vähitellen jutteli. Hänellä oli kolme aika-miestä poikaa ja yksi +tytär jo naimisessa. Vanhin kotona oleva poika oli ollut virassa, vaan +viime sodan aikana hullautunut menemään upsieriksi nosto-väkeen +(opoltschénie). Lähellä sotaa käytyänsä drushinansa kanssa oli hän +niinkuin muutkin tämän-laiset upsierit lähetetty kotiin yhden vuoden +palkan kanssa, vaan kuin palattuansa ei entistä eikä mitään muutakaan +virkaa annettu hänelle, hyleksi hän nyt tyhjän-toimittajana äitinsä +tykönä, ryyppi milloin rahaa sattui ja ammuksenteli sorsia aikansa +vietteeksi. Toinen poika oli piiri-kunnallisen aatelin-päällikön +sihtierinä, vaan oli kopeudellansa tämän niin suututtanut että hän +luovutti hänen virasta ja painollansa vielä saattoi senkin matkaan, että +hän ajettiin pois siitä maa-hovista, johon noin vuosi takaperin oli +mennyt koti-vävyksi. Vaan nuorinta poikaansa äiti näkyi enimmän +rakastaneen, varmaan sentähden, että hän oli ollut onnettomin. +Sota-väestä, johon hän oli ollut annettu itsensä upsieriksi palvelemaan, +oli hänet hylätty kova-korvaisuudesta esi-miehiänsä vastaan; äiti oli +itse hakenut hänet sieltä kotiin, vaan täällä oli hän alkanut juoda +onnettomasti, äitiltänsä salaa myöskennellyt pyhäin-kuvia ja muuta +kalliimpaa kalua ja viimein väkeenkin kiskonut häneltä kaikki, mitä +hengestä irti oli, niin että äitin vihdoin oli täytynyt panettaa hänet +kiini ja lähetyttää arestantti-komppaniaan. Moni äitin-sydän halkeaisi +jo vähemmästäkin, vaan tämän kuormansa lisäksi sai Ol'ga Ivanna vielä +useampi päivä niellä hävittömyyttä vävyltänsä, jonka itse oli ennen +aikaan "kengittänyt ja vaatettanut", niinkuin hän sanoi, vaan joka +palkitsi tämän hyvyyden niin että oli anopilta parhaan osan taloa +vallannut ja sen lisäksi vielä kohteli häntä kamaloittavalla ynseydellä. +Nämä kaikki seikat kurkku-jutun jälleen vähitellen saatuani tietää, koin +minä kohtelevaisuudella pysyttäydä vastoin-käymisistä ärtyneen emäntäni +lemmissä, eikä meillä mainitun tapauksen jälkeen ollutkaan muuta +välillämme kuin ystävyys ja hyvä-tahto. + +Venäläisen seuruus-elämän, jommoisena se maalla ja pienemmissä +kaupungissa löytyy, tulin Krasnoslobodsk'issa ollessani tuntemaan +enemmän kuin ennen, sillä täällä elin ainoastaan Venäläisten kanssa. +Paraimmiksi avuiksensa kiittelee tämä kansa vieraan-pitäväisyyttänsä, ja +vanha totuus on se, että tämä avu sivistymättömissä kansoissa on +suurempi ja myös tarpeellisempikin kuin sivistyneissä. Vaan +päällisin-puolinen sivistys on täällä tämän niinkuin monta muutakin +hyvää omaisuutta joko hävittänyt eli muuttanut. Venäläisen +vieraan-pitäväisyys ei koskaan tee sitä levollista ja elähyttävää +vaikutusta vieraan mielessä kuin se sydämellinen ja yksin-kertainen +käytös, jolla häntä Suomessa ja Skandinaviassa kohdellaan. Venäläinen on +kyllä ensi kohtauksessa teitä vastaan itse nöyryys, itse imartelu, itse +liehakoitsevaisuus, ja alussa luulen jokaisen ulko-maalaisen pettyvän +tämän kautta ja kasin-kultaa hopeana pitävän, niinkuin minunkin kävi. +Tämä yli-määräinen kohteliaisuus hälvenee kuitenkin pian hänessä, joka +tulee osiksi hänen yleisestä häilyvästä luonnostaan osiksi myös siitä, +että hänellä alussa on ollut teistä liian suuri ajatus: hän on joko +pitänyt teitä liian rikkaana eli luullut teillä olevan liian suuren +vallan elikkä myös liian korkeita suojelijoita. Hänen havaittuansa, että +olette ilman näittä eduitta ja muilta vaaditte kunnioitusta vaan omien +avujenne esim. sivistyksenne, oppinne, neronne kautta, tulette sen tässä +maassa kokemaan, että vieraan-pitäväisyyttä nautittuanne sen monesti +saatte palkita hävittömyyttä nielemällä, hienompaa ja tärkeämpää sitä +myöten miten milloinkin sattuu, ja minun neuvoni niille, jotka kova onni +saattaa tänne, on että niin vähän kuin mahdollista velkautua täkäläiseen +vieraan-pitäväisyyteen eli upota maan seuruus-elämään. Tämän jälkimäisen +teki turha ulko-muodon noudatus sivistyneelle ihmiselle hyvin tukalaksi, +ja jos meidän Pohjasta oleva matkalainen syystä voipi moittia +Saksalaisten yksin-kertaisuutta ja avonaisuutta seurallisessa elämässä +liian ystävälliseksi ja joka-päiväiseksi, niin on täällä taas poikettu +toisannepäin liiaksi ja seurallisuuden ainoassa _muodossa_ luultu sen +totisen luonnon löytävänsä. Käymät (visiitit) pidetään tarkassa vaarissa +ja niiden keskinäisyys (reciprocitet) suuressa arvossa, kuin myös niiden +tekemisellä eli laimin-lyömisellä voidaan suuresti ilahuttaa eli loukata +toinen toistansa, jossa kaikessa useastikin ei puutu naurun ainetta. +Niin mahtaa moni lukija muistaa, miten Castrén kertoo Mesen'issä +gorodnitschijn kanssa lähettiläisten kautta taistelleensa useampia +päiviä siitä, kumpiko heistä ensin kävisi toisensa luona, jossa Castrén +kuitenkin näyttää väärässä olleen, sillä matkalainen, jos hänen +virka-arvonsa ei ole kovin paljoa korkeampi sen paikkakunnan asujanten, +johon hän tulee, on täkäläisiä sääntöjä myöten velvollinen heidän +tykönänsä ensin käymään. Näin päätti varmaankin apteekkari +Krasnoslobodsk'issa uuden gorodnitschijn tultua. Tämä teki käymänsä +kaikkien muiden kaupungin merkillisten asujanten tykönä, vaan laimin-löi +apteekkarin, vaikka hänellä vielä korttierikin sattui olemaan samassa +talossa, jossa apteekkari asui. Muut selittivät tämän huolimattomuuden +niin, että gorodnitschij luki apteekkarin porvari-säätyyn, ja sen +velvollisuus tämmöisissä tiloissa on nöyryytensä osoittaminen uudelle +pää-miehelle, minkä sokuri-tokalla, minkä viini-lekkerillä, minkä +milläkin lahjalla. Mutta apteekkari ajatteli toisin, ja vaikka hän oli +hyvä ystäväni, niin en voinut olla nauramatta sille arvolle, jonka hän +antoi tälle vähä-pätöiselle seikalle, ja niille konehtimisille +palvelijoiden, yhteisten tuttavien ja muiden kautta, joilla kumpikin +koetti saada toistansa ensi askeleen ottamaan. Tätä kesti noin +kuu-kauden ajan, ja minun lähtiessäni jäivät he vielä sormi-koukkua +vetämään tästä vallan-painavasta asiasta. + +Tavalliset huvitus-keinot seuroissa ovat kortit, tanssi ja palo-viina. +Tätä jälkimäistä käytetään kaikissa niissä tiloissa, joissa meillä +käytetään vaihetellen palo-viinaa, viiniä, totia ja punssia; se on +Venäläisen niin ylhäisemmän kuin alhaisenkin A ja O, surussa lohdutus, +ilossa riemun väli-kappale, kaikissa tiloissa välttämätöin. Arvattavasti +ei tämmöisessä seuruus-elämässä kirjalliset keskustelut ja harjoitukset +koskaan tule kysymykseen. Vaikka käynyt sangen monen hovin-herran ja +virka-miehen tykönä, en ole yhdessäkään perhekunnassa tavannut +kirjastoa. Ainoat kirjat, joita siellä täällä voitte nähdä, ovat jotkut +ranskalaiset romaani-remput, joita talon nais-väki joko lukevat +hirmuisella ulos-puheella eli vaan ovat lukevinansa. Ennen viimeistä +sotaa löytyi Venäjällä monta posti-konttuoria, johon ei tilattu yhtään +sanoma-lehteä. Kasan'in pois-luettua, jossa on kaksi keskin-kertaista +kirja-puotia ei koko itä-Venäjässä maa-alalla, jolla elää noin 20 +miljonaa ihmistä, löydy ainoatakaan kirja-kauppaa, Paikka paikoin +nähdään muun räämän seassa kirjojakin jonkun kauppa-miehen puodissa, +joka on N. Novgorod'in markkinoilla eli Moskovassa ostanut niitä +nauloittain eikä itse osaa niiden nimi-lehteä lukea. Vaan se paksu tomu, +joka ne peittää, ja ne monet täpät, joilla useampien kesien kärpäset +ovat ne kirjanneet, todistavat selvästi, ett'eivät ne ole sitä tavaraa, +jota paljon menee. Ainoat tämän kirja-kaupan ystävät lienevät joku +sel'skij pisar (kylä-kirjoittaja), joka ratoiksensa sassa-parillaa +juodessaan ostaa pyhä-kertomuksen 11 tuhannesta neitsyestä, eli joku +varakkaampi porvarin-ämmä, joka kadotuksen kuvan eli pyhän Nikolauksen +rinnalle tahtoo seinällensä ripustaa Sinopen tappelun eli sota-mies +Koschkan kuvan Sevastopol'ista. Varakkaammat säädyt kyllä voisivat +Pietarista eli Moskovasta itsellensä lähetyttää kirjoja yhtä hyvin kuin +lähetyttävät viinan-mauksia, ulko-maan sieniä ja lavemangi-ruiskuja; +mutta tämä kuin ei ole tullut "muodiksi," niin tekee sen harva, ja +koti-maallinen kirjallisuus on melkein yhtä suuressa ylen-katseessa kuin +koti-maallinen teollisuuskin. + +Tämä kirjallisuuden ylen-katsominen kostaksenkin siten että sivistys +niin-kutsutuissa sivistyneissäkin säädyissä on joko mitätöin eli vaan +hieno helme sisällisen törkeyden päällä. Miehet kuitenkin menevät +mukiin; heistä on moni saanut kasvatuksensa kruunun-laitoksissa, moni on +palvellut sota-väessä Varsovassa, Riigassa eli Helsingissä, ja lukee +tällä ajalla paljon sivistyneensä ja onkin maa-miehiinsä nähden paljon +sivistynyt. Vaan nais-puolien kanssa on seikka aivan toisen-lainen; +ainoan sivistyksensä ovat he saaneet ranskan kielen vaillinaisessa +mongertamisessa ja pianon surkeassa rämpytyksessä, ja sisemmissa +paikkakunnissa on harva saanut tätäkään sivistystä. Lukijattareni +antakoot anteeksi, vaan useasti on se minulle tapahtunut täkäläisissä +seuroissa, että katsellessani jonkun kaunottaren konstillisesti +kiehkuroitua tukkaa vasten tahtoani ovat juohtuneet mieleeni ne +korva-puustit, jotka sen kiehkuroiminen on varmaan maksanut kaunottaren +orja-tytölle, että ihmetellessäni hänen silkkivaatteustansa ajatukseni +on ollut niin rohkea ja silmän-räpäykseksi kuvannut itsellensä sen +lika-harmaisen alus-hameen, jonka päällä kiiltävä silkki kohisee, ja +että ihaillessani hänestä tuoksuavaa hyvää hajua varomatta olen tullut +miettimään niitä suuria lyökkiä ja sitä äkeätä hapan-kaalia, joita +kaunotar puoli-päiväistä syödessään ei suinkaan ole ylen-katsonut. + +Ei lienekään siis ihme, että rouvas-väen vähä sivistys eli oikeammittain +sivistyksen puutos johdattaa sen kaiken-laisiin hulluuksiin. +Rakkauden-juomia ja taika-pussia ei käytetä missään niin ahkerasti kuin +Venäjällä; minkki on sangen yleinen kauneuden ylennys-keino; +luonnollisten lääkkeiden siassa olen useasti kuullut käytettävän +homoiopathiaa, sitä jota ruotsiksi kutsutaan sympathi-kur, revalenta +arabicaa j.n.e., jotka kaikki keinot nais-väessä varsinkin ovat +löytäneet uutterat käyttäjät ja uskolliset puolustajat. Miesten seassa +on tämä omaisuus kansan luonteessa synnyttänyt yksiä eli yhdenlaisia +harhauksia, ja erittäinkin vimmaa sivistyneempiä nerotoin epäileminen +uskon-asioissa, jonka ulos-puhumisen he pitävät suurena kunniana, vaan +jota elämässä jotenkin toteuntamaan kuitenkin ovat liian suuria +laiskuria eli pelkuria. Tässä juohtuu mieleeni muuan huvittavaisimmia +päiviäni Krasnoslobodsk'issa erään virka-miehen tykönä, joka oli +piirikunnan korkeimmia. Syötyä hyvä puoli-päiväinen muutamana +sunnuntaina kutsui hän vieraansa, joita olimme vaan apteekkari, lääkäri +ja minä, kauniisen puistoonsa Mokschan rannalla, jossa heittäydyimme +viheriäiselle nurmelle ja kukkaisten, kukkivien tuomien ja +havanna-sikarien tuoksussa valmistuimme odottamaan, millä isäntämme +vielä tahtoi lisätä meidän kostitsemista. Tämä lisä olikin täällä +harvinaista laatua, sillä hän otti esiin paksun-laisen käsi-kirjoituksen +ja tahtoi lukea meille "jotakin merkillistä". Luettava oli +venäjän-kielinen käännös Volneyn kirjasta: _Les ruins_. Minua viehätti +tässä ensinkin se seikka, että kirja oli munkin kääntämä, ja ne harvat, +jotka sen sisällyksen tuntenevat, ovat varmaan myös kanssani +ihmettelevät, että venäläinen munkki oli joutunut hänen säädyllensä näin +vähä-hyötyistä kirjaa kääntämään eli että hänellä alunkaan oli edes +oppia ja taitoa ollut sitä tekemään. Ei paljon vähempi ollut se ihme, +että käsi-kirjoituksen omistaja, joka virassansa ei kirjoittanut koskaan +muuta kuin nimensä suoritettavien paperien alle, oli sen omalla +kädellänsä kopioinnut. Viehtyivätkin niin hyvin lukija kuin hänen toiset +kuuntelijansakin kirjasta sitä enemmän kuta kauemmin luettiin, ja näin +ei havaittu, että päivä oli jo lähellä laskuansa ennenkuin kirjan saimme +loppuun. Minun täytyy tunnustaani että se minussa ei vaikuttanut niin +ehdottomasti kuin kumppalissani, johon kukaties oli syynä sekin, ett'en +niin tarkoin ymmärtänyt kaikkia kielen hienouksia kuin he. Vaan nähtävä +oli sekin, että he olivat tottumattomammat tämmöiseen ruokaan kuin minä. +Meidän ylä-alkeis-kouluissa saattavat niin vanhenneet ajatukset, kuin +Volneyn ovat, ylimmän luokan parempi-päisiä poikia sangen suuresti +viehättää. Vaan ajattelevaisen kymnasiolaisen luulen niille +olka-päitänsä nostelevan, ja muu tieteellisesti sivistynyt yleisö on ne +eli varsinkin enimmät niistä jo kauan sitten jättänyt taaksensa. + +Se, jonka on täytynyt vieraantua huvituksista, elää jo ja jaksaa taas +ikävätä kärsiä kokonaisen kuu-kauden niin hupaisen päivän päälle kuin +edellä-kerrottu oli minulle. Toisen tämmöisen päivän sain vielä +Krasnoslobodsk'issa ollessani nauttia muutamana sunnuntaina, kuin sen +tässä tienoossa olevan rykmentin evesti vieras-pidoilla ilahutti koko +kaupungin. Se tapahtui erään noin puolen-kymmenen virstan päässä olevan +mies-luostarin tykönä. Luostari on kauniilla Mokscha-joen kiertävällä +niemellä, jossa sen pyhän paikan yhdellä puolella on synkkä metsä, +toisella kaunis nurmikko, siellä täällä vanhojen tammien ja lehmusten +siimestämä. Tällä jälkimäisellä nähtiin mainittuna päivänä pari telttiä +rakettuna ja niitä lähellä rykmentin musiikin valkoisissa vaatteissansa +seisovan ja odottavan pillinensä ja torvinensa. Kohta olikin koko seura +venheissä tullut paikalle, Vaikka taivas lupasi märkää iloa, pilvet +hajosivat kuitenkin pian, sitä kirkkaammin paistoi nyt päivä, sitä +ihanampi oli metsän ja nurmen tuoksu, sitä vilppaammasti soittelivat +metsän pilli-piiparit virsiänsä. Heidän sävelensä vaikenivat kuitenkin +eli hukkuivat niihin ääni-aaltoihin, joilla musiikki nyt alkoi vaikuttaa +metsältä kumeata kaikua. Ja pian oli tanssikin irti. Jolla tästä ei +ollut iloa, se huvittelihen kävelemällä luostarin läheisellä +kirkon-maalla, jossa kalliit muisto-kivet todistivat, että rikkaalla +vielä kuolemassakin (ehkä ei kuoleman takana) on etuja, joita köyhän +vaan tulee kadehtia, koska hän ei voi lunastaa tomullensa tämmöistä +pyhää lepo-paikkaa kuin rikas. Eli ilahuttihen mainittu +tanssin-ylenkatsoja metsässä kuuntelemalla soiton, tänne kulkemisestansa +lauhtunutta, säveltä eli huvittelihen katsastamalla, kuinka luostarista +tulleiden nuorempien isien silmät pyörivät katsoja-joukossa seisovien +ruskea-poskisten tyttöisten ja evestin pyöreä-kupuisten viina-lekkerien +välillä. Ja vaikka näiden sisällys ei paljon tainnut ilahuttaa munkkien +sydäntä, niin tyhjentyi se kuitenkin illan kuluen, sillä evestin +vieraista oli pari-kymmentä hänen omia hilpeitä upsieriansa, joista moni +kannun-kallistus-taidossa ja hiekka-säkin omaisuuksissa olisi voinut +vetää vertoja Alsatian herttualle (katso W. Scott'in _Nigel'in +vaellukset_). Erinomaista oli myös oudolle se isän-valtainen suhde, joka +oli evestin ja hänen upsieriensa välillä. Se näyttihen vähemmin siinä, +että hän esim. kaikkia nuorempia sinutteli, kuin monessa muussa +seikassa, joiden kertominen tässä kuitenkin olisi liikanaista, ja +muistutti katsojalle mieleen sitä merkillistä clan-valtaa Skottlannin +kansassa, jota ikään-mainittu kirjoittaja niin monessa kirjassansa ei +uuvu kuvaamasta. Eräässäkin näistä ihanoista kuvauksistansa kertoo hän +aterian, jonka clan'in (sukukunnan) pää-mies antoi alamaisillensa. +Kaikki istuivat he yhdessä pöydässä pää-miehen ylpeästä suvusta alkaen +aina köyhimpään kilin-paimeneen asti. Mutta ravinto oli sangen +eri-lainen eri-arvoisille vieraille. Kuin yläpäässä pöytää syötiin +mehevätä hirven-paistia ja juotiin ranskan-viiniä hopea-maljoista, +täytyi alempana istuvien tyytyä lohen-poikiin, katajan-marja-viinaan ja +olueen puu-maljoista. Ja juuri tämäkin seikka clan-vallasta näyttihen +meidän evestin vieraan-pidossa, sillä hänen juodessansa +kunnioitettavimpien vierastensa kanssa portteria, sampan-kaljaa j.n.e, +kiersi viina-pullo, kyllä ahkerasti, meidän alempana istuvien piirissä, +ja ilman mittäkään pahatta aivotuksetta juohtuu minulle tässä mieleen +eräs pohjais-Savossa hyvin tunnettu viisu, jossa paitse muuta lauletaan +että + + "ylä-päässä pöytää vehnäistä syötiin, + ala-päässä vieraita kynsille lyötiin", + +jota kuitenkin tällöin ei olisi ollut hyvä ajatellakaan, sillä kaikki +remusivat iloisina ja erosivat pidoista tyytyväisinä. -- + +Edellisestä voipi moni ehkä luulla minun kaiken aikaa istuneeni +piirikunnan kaupungissa. Näin ei kuitenkaan ollut, sillä minä ajelin ja +oleskelin kylissäkin, niin hyvin Pensan kuin Tambov'an läänissä, sen +verran kuin asiani vaati. Nämä tienoot ovat Venäjän-maan elo-rikkaimpia +ja hedelmällisimpiä, vaan kuitenkin nähtänee surkeampia kyliä ja +köyhempää rahvasta tuskin missään kuin täällä. Olletikin koskee tämä +lause Pensan lääniä, jossa kylien ulko-muoto inholla ja kauhistuksella +täyttää matkalaisen sydämen; Tambov'an läänissä näin sitä vastaan +muutamia sangen kauniita mordvalais-kyliä, joissa tavattiin hyvin-eläviä +ja rikkaitakin talon-poikia. Tämä eri-laisuus kahden vierekkäin olevan +ja yhtä luonnon etuja nauttivan paikkakunnan välillä todistaa paremmin +kuin mikään muu, kuinka sanomattoman painava paikkakunnallisen +hallituksen kelvollisuus eli kelvottomuus on semmoiselle kansalle kuin +täkäläinen, joka ei vähääkään ole tottunut itse itseänsä hallitsemaan. + +Monta seikkaa olisi vielä juteltavaa, paitse muuta eräästä +Krasnoslobobsk'issa tapaamastani maa-miehestä, josta sopii sanat +Salmelaisen, Runeberg'in mukaan, laulamassa virressä: + + "Kuin lehti kuiva lentävi, + Min tuuli tempasi, + Niin raukka hänkin eksyvi, + Ken maansa hylkäsi." + +Vaan aika kultainen kuluvi jutellessa, jonka tähden tällä kertaa jo +tähän lopetan. + + + +Kymmenes Kirja.[21] + +Kasan'issa 30 p. marrask. 1858. + +Aina Lepechin'in ajoista saakka on oppineiden seassa kulkenut se luulo +että Mordvalaisia, paitse kahta tunnettua murrekuntaa _Ersäläiset ja +Mokschalaiset_, löytyy kolmaskin nim. _Karataijit_. Mainittu venäläinen +akatemikko, joka vuosina 1768 ja 1769 matkusteli useammassa itä-Venäjän +maakunnassa, kirjoittaa tästä asiasta päivä-kirjassansa (Дневньiя +3anиски Пyтeшeствiя j.n.e. painetut Pietarissa V. 1795, I:n osa, siv. +155): "Mordvalaiset jakauvat kahteen murrekuntaan, joista yhtä kutsutaan +Mokschalaiseksi, toista Ersäläiseksi; mutta Mokschalaisissakin löytyy +joku eroitus keskenänsä. Yksiä heistä kutsutaan peri- eli korkeoiksi +Mokschalaisiksi, toista pidetään yksin-kertaisina eli tavallisina +Mokschalaisina, ja koko eroitus heidän välillänsä ovat vaan muutamat +puheen-parret.[22] _Vielä puhuivat meille neljännestäkin laadusta +Mordvalaisia, joita Karataijiksi kutsuvat, ja joita löytyy ainoastaan +kolme kylää Kasan'in piirikunnassa_." + +Muut tutkijat ja matkustajat eivät kuitenkaan tienneet virkkaa mitään +tästä Lepechin'in löytämästä kolmannesta Mordvalais-murrekunnasta, ja se +sekä hänen lauseensa siitä olivat jo joutua unhotuksiin, kuin mainio +oppinut Frähn kirjassansa _Ibn Foszlans und anderer Araber Gerichte über +die Russen älterer Zeit_ eli oikeimmiten tähän kirjaan liitetyssä eri +tutkinnossa Arapialaisten kirjoittajien mainitsemista Venäjän +kansakunnista (kirjan siv. 160) luulee näissä kirjoittajissa löytäneensä +paitse Ersäläisten nimeä, joka on selvä ja epäilemätöin, myös +Karataijienkin nimityksen niinä kansoina, jotka entiseen aikaan asuivat +Venäjän maalla. Ne kaksi Arapialaista, jotka heidät muka tämmöisenä +mainitsevat, ovat Ibn-el-Vardy ja Edrisy, edellinen kirjoittaen +Karataijien nimen _Kerkijan_, ja heidän kaupunkinsa Kerkijana, +jälkimäinen nimittäen heidät _Kerakertija_. Mutta kuin nämä maineet ovat +meidän aikoihin joutuneet toisten arapialaisten kirjoittajien kautta +epä-selvissä ja monesti kopioituissa käsi-kirjoituksissa, on tutkijalla +lupa niissä löytyvät nimet lukea niinkuin hänen aineellensa on +soveljain, ja niin arveluttaa alussa Frähn'iäkin, eikö lienekin Venäjän +vanhan pääkaupungin Kievan itä-maalainen nimi _Küjava, Kijava_ se, jota +mainitut kirjoittajat edellä-olevilla nimillä tarkoittavat. Mutta tämän +ajatuksen hylkää hän pian ja alkaa noudattaa toista, joka on se, että +nämä nimet molemmat ovat oikeastaan luettavat _Keratijan_, ja että ne +kaksi arapialaista kirjoittajaa ovat niillä tarkoittaneet kysymyksessä +olevia Karataijia, jotka lienevät muka olleet sama kansa, jonka Lepechin +sitten löysi Kasan'in piirikunnassa. Tämän päätöksen tekee Frähn, +niinkuin itse sanoo, "etwas zaghaft", ja lisää lopulla: "jedoch ich will +lieber meine Emendation dieses Namens, als etwas hart, und Lepechins +Nachricht, als durch anderer Zeugnis nicht bekräftigt, dahingestellt +seyn lassen." + +Näiden tätä kolmatta Mordvalais-murrekuntaa koskevien mietteiden lisäksi +on tähän liitettävä vielä, että Sbojev jo ennen (siv. 145) +osoittamassani kirjassansa sanoo Tetjusch'in piirikunnassa tätä lääniä +löytyvän Karatai-nimisen kylän, jonka asujat ovat tataristuneita +Mordvalaisia, ja että v. Köppen Venäjän-maan kansakunta-kartallansa on +Mordvan värillä merkinnyt tämän kylän, hänelle tulleita +virka-kunnallisia ilmoituksia myöten päättäen sen mordvalaiseksi, vaikka +hän eräässä kirjoituksessa Pietarin Tiede-Akatemian Bulletin'issa +(muistaakseni vuodelta 1843) epäilee Karatailaisten mordvalaisuutta, +eikä luule asiasta muuten selväksi päästävän kuin tutkimalla sitä +itsellä paikalla. + +Tämmöinen tutkinto oli minulla jo kauan ollut mielessä ja 18-21 päivänä +t.k. sain sen viimeinkin aikaan. Seuraavat ovat ne tiedot ja päätteet, +joihin se antoi minulle syyn. + +Edellä mainitussa Kasan'in läänin piirikunnassa Bogorodskoen volostissa +Volgan oikealla rannalla löytyy noin 80 virstan päässä läänin +pää-kaupungista kolme _Karatai_-nimistä kylää, joista kaksi tännempää +ovat asutut Venäläisiltä (niistä on toinen herran alustaa, toinen +kruunun) ja kolmas tuonnimmainen on se n.k. _Mordvalainen Karatai_, +jonka kruunun alaisia asujia volostin kirjoittaja sanoi olevan noin 500 +sielua (s.o. miehen puolta). _Tämän ja 7 virstaa siitä tännempänä olevan +kylän Mensitovan (143 sielua) asujat ovat kielensä puolesta puhtaita +Tataria, mutta uskoltansa Venäläis-kreikkalaisia ja vaatteuksessansa +Mordvalaisia_. Kahdesta jälkimäisestä seikasta eli uskonnon ja +vaatteuksen muutoksesta oli sekä ympäristön Venäläisillä ja paikkakunnan +papilla että asujilla itsellänsäkin se menneistä ajoista peritty maine +yleinen, että näiden esi-isät, jotka olivat olleet Mahometin-uskoisia +Tataria, olivat menneen vuosi-sadan alussa tulleet ristityiksi Kasan'in +piispalta Lukaalta, joka Volgassa heidät kastaessansa oli heidät +nimittänyt Mordvalaisiksi, näin muodoin jo nimityksessäkin luovuttaen +heidät entisistä kieli- ja usko-heimolaisistansa, joiden vaatteuksenkin +he sittemmin hylkäsivät ja alkoivat pukeutua miehet Venäläisiksi ja +naiset lähi-seudun Mordvattarien (ja Tschuvaschittarien) pukuun. + +Tässä kertomuksessa ei, minun katsoessani, ole mitään, joka potkisi +toden-mukaisuutta vastaan. Sen jumalisen piispan keino eroittaaksensa +uudet taivaan-valtakunnan-kokelaat pimeydessä vaeltavista +heimolaisistansa ei tunnu ensinkään oudolta sille, joka vähänkään tuntee +pappis-vallan historiaa; vasta-käännettyjen taipuvaisuus kieltää entisen +nimensä, ja ottaa nimen kansalta, joka sivistyksessä ja itse-tunnossa +seisoi heitä alempana ja mahtoi ollakin heiltä halveksittu, tämä notkeus +on selitettävä josta-kusta paikkakunnallisesta ulkonaisesta +ahdistuksesta, joka niinä aikoina ei liene ihmeteltävä, vaikka Venäjän +hallitus yleisesti on harvoin käyttänyt jyrkkää väki-valtaa uskon +asioissa. Aikaa voittaen, kahden kolmen mies-polven kuluttua, unohti +kansa entisen uskonsa ja sen tavat ja tottui vähitellen uuteen uskoon ja +sen menoihin niin, että esim. Karatain nykyinen pappi kiitti +seurakuntalaisiansa hyviksi kristityiksi, sanoi heidän, vaimojenkin, +ahkerasti käyvän kirkossa, eikä luullut peri-Venäläisten paremmin +pitävän paastoa kuin nämä hiljaiset ja ahkerat vasta-ristityt sen +pitävät. + +Mutta mikä isien perinnöstä ei ole unhottunut heiltä, se on _kieli_. +Miesten sanoi pappi kaikkien hyvästi tulevan toimeen Venäjän kielessä, +mutta vainoista kuului harva vielä ymmärtävän tätä kieltä enemmän kuin +kaikkein tavallisimmat sanat, ja näin on heidän kielensä omassa +keskuudessansa vielä ainakin puhdas Tatarin kieli. Ja tässä onkin suurin +ja selvin todistus heidän peri-juurestansa, joka ei voi olla muu kuin +tatarilainen. Sillä se, joka johdattaa mieleensä, muita yhdenlaisia +näytteitä mainitsematta, kuinka esim. Aunuksen ja Novgorod'in läänien +Vepsäläiset, Pensan, Tambov'an ja monen muun läänin Mordvalaiset, eläen +pienissä saarekkeissa keskellä paksua vieras-sukuista kansastoa, joka +kaikessa on heitä väkevämpi, ovat monia monituisia vuosi-satoja +säilyttäneet äitin-kielensä ja luultavasti vielä kauvan eteenkin-päin +niin tekevät, sen on vaikea suostua niiden luuloon, jotka päättävät +kysymyksessä olevia Karatailaisia tataristuneiksi Mordvalaisiksi. Eikä +tämmöistä tiedetä muualla tapahtuneen, että Mordvalaiset olisivat muka +muuttuneet Tatariksi; miksi olisi se juuri tapahtunut näissä kahdessa +kylässä? Tässä suotakoon minun myös mainita se yksin-kertainen luuloni, +että kielten ja kansakuntien tutkijat (niiden seassa meidän +Castrénimmekin) liian useasti ja varomattomasti ovat kietoutuneiden +vyyhtien selvittämiseksi tutkinnoissansa käyttäneet lausetta: se ja se +kansakunta on muuttunut siksi ja siksi. Sekauntua voipi kaksi eli +kolmekin kansaa yhdeksi, varsinkin jos kova ja kestävä ulko-nainen paino +sekaannukseen on syynä, niinkuin Englannin kansan esi-merkki näyttää. +Vaan tämmöistä syytä ei näillä itäisillä kansakunnilla ole koskaan ollut +luopua äitin-kielestänsä, ja juuri näiden sitkeä kestäväisyys todistaa, +että kansa voipi muuttua elämän-laadussa, uskossa, tavoissa, mutta +riippuu kielessänsä kiini kuin hengessänsä, ja vasta sen kuoltua on +kansakin kuollut. Mutta kuoltuansakin, missä tämmöinen onnettomuus on +tapahtunut, muistuu asujanten entinen kieli paikkojen nimissä tutkijan +johdoksi. Niin on koko pohjais-Venäjä täynnä suomalaisia jokien, järvien +ja muiden paikkojen nimiä seuduilla, joista Suomalaiset jo +vuosi-tuhannen takaperin ajoivat karjansa toisille laitumille; samoin +ovat keski-Venäjän itä-osassa tienoissa, joissa Venäläiset tiettävästi +ovat elelleet jo jonkun puoli-tuhatta vuotta, vetten nimet melkein aina +Mordvan-kielisiä. Jos nyt nämä Karatailaiset olisivat ennen olleet +Mordvan kansaa ja sittemmin muuttuneet Tatariksi, niin olisi heidän +entisestä kielestänsä samoin pitänyt jäädä jälkiä edes paikkojen nimissä +heiltä asutussa tienoossa. Mutta niin ei kuitenkaan ole, sillä ne ovat +enimmiten tatarilaista peri-juurta ja itse nimikin Karatai, jota +luullulle kolmannelle Mordvalais-murrekunnalle on annateltu, ja joka on +sen paikan nimi, jossa tämän luullun sammuneen murrekunnan viimeiset +jäännökset löytyvät, on puhdas tatarilainen nimi, merkitsevä Suomeksi: +_musta-mäki_. + +Ei taidakaan siis olla epäilemistä, että tämmöisen kolmannen +Mordvalais-murrekunnan löytyminen ei olisi ilmasta temmattu. Lepechin +kuuli siitä puhuttavan kaukana paikalta ja oli muutenkin +kansakunnailisissa ja kielellisissä tutkinnoissansa niin heikko, että on +päivä-kirjassansa vetämät lauseet Tschuvaschin ja Mordvan kielillä +melkein aina tuntemattomiksi turmellut. Mitä taas Frähn'in löytöön ja +sen todistuksiin tulee, ovat jälkimäiset niin heikot, että hän niinkuin +rehellinen tutkija itse on ensimäinen, joka niiden pitäväisyyttä +epäilee. + +Josko meidän Suomalaisten siis näin muodoin täytyykin (eikä tuo kovin +vaikea lienekään) luopua välittömästä heimolaisuudesta Karatailaisten +kanssa, niin voipi se olla meille lohdutukseksi, että tämänkin +epä-selvän asian Venäjän kansa-tieteessä, niinkuin monta muuta +suurempaakin ja painavampaa, selitti Suomalainen mies. Tämä onkin ainoa +matka, josta tällä kertaa voin ylistettävälle Konsistoriolle kertoa. +Koko talven olen tässä kaupungissa järestellyt entisiä kokoelmiani, ja +nyt loppupuolella talvea myös valmisteilut itseäni tulevalle matkalleni +Voguulin kielen tutkintohon, jolle olen aikonut lähteä jo tulevassa +kuussa eli Toukokuun alussa. Suurena apuna näissä valmisteluissani +olisivat minulle, jos niitä joutaisin käyttämään, eräät +käsi-kirjoitukset tällä kielellä, jotka minulle lainaksi lähetti +Pietarin Tiede-Akatemia herra akatemikko Schiefner'in huolen-pidosta. + + + + +Matka Siperiassa v. 1858. + + + +Ensimäinen Kirja. + +Pelym'in kirkolla, Pietarin päivänä 29:nä p. kesäk. (11 p. heinäk.) +1858. + +Touko-kuun 27 päivänä nähtiin Kasan'in kaupungista Siperian tielle +lähtevän uutuuttansa hohtavan, niinellä katetun matka-tarantassin +kevyintä laatua, Paitse pukilla istuvaa Tataria, joka alinomaisella +äänessä-olemisella kiiruhti muutenkin joutuisata troikaansa, löytyi +tarantassissa kolme henkeä, joista kaksi nähtävästi oli ystävätä +saattamaan lähteneitä kaupunkilaisia, vaan kolmas pukemuksestansa ja +muusta tunnettiin matka-mieheksi. Tullin takana viheriäisessä heinikossa +vielä muutamia hetkiä saattajien kanssa vietettyänsä ja eräillä lasilla +vaahtoavata viinaa sydäntään vahvistettuansa, nousi matka-mies yksinänsä +tarantassiin, joka, viimeiset jää-hyväiset otettua, alkoi lentää +eteenpäin. + +Ja näin jäi minulta, joka täten läksin matkalle Voguulien kylmille +soille, taakseni ne lihavat leipä-maat, joissa kaksi edellistä vuotta +olin viettänyt. Loppumatoin musta-multainen pelto-lakeus näissä muuttui +nyt hieta-kankaaksi, tammi, lehmus ja vaahder petäjäksi, kuuseksi ja +koivuksi, arbuusit, omenat ja kurkut nauriiksi, mansikaksi ja +puolukaksi. Tämä muutos ei ollut minusta outoa; kaikki nämä uudet +esineet olivat vanhoja tuttuja, joita nähdessäni eli ajatellessani +pohjaa rakastamaan tottunut sydämeni iloitsi. Iloitsemisen aine oli +minulla sen suurempi, kuin nyt sain myös erota näkemästä orjuutta, joka +mainitussa lihavuuden maassa kaiken elämisen myrkyttää ja kaiken luonnon +rikkauden muuttaa surkeaksi köyhyydeksi. Kasan'in läänistä pohjaan päin +ei nim. orja-talon-poikia löydy kuin lumeksi vaan joitakuita kyliä; +kaikki muut ovat kruunun-talon-poikia, ja kokemuksesta ennen +matkaamissani tienoissa tiesin edellisten ja jälkimäisten välillä olevan +eroituksen niinkuin yön ja päivän välillä. + +Eikä tämä kokemukseni täälläkään epäytynyt, sillä harvoin nähtäneen +Venäjällä ja muissakaan maissa paremmin rakettuja kyliä kuin Siperian +tien varrella nähdään Vätkan jo Perm'in lääneissä. Kaksin-kertainen +pytinki talon-pojalla ei täällä ole mikään harvinainen kohtaus, vaan +yksin-kertaisessakin on hänellä useampia kamari-huoneita, joiden +maalatut lattiat, monet pyhäin-kuvat ja arkuilla pinotut seinämet +todistavat hyvää toimeen-tuloa ja rikkauttakin. Kevyempi elämä vaikuttaa +taas ihmisen mielessäkin keveyttä ja lempeyttä, ja niin ovat näiden +tienotten asujat paljoa nöyremmät, yksin-kertaisemmat ja +hyvätahtoisemmat kuin kansa keski-Venäjällä. + +Kauniilla ilmalla, hyvillä teillä ja nöyrällä kohtelulla kulki matkani +sangen ihanasti eteenpäin. Ainoa vastus oli minulla Malmysch'in +kaupungissa siinä olevan posti-talon pitäjästä, joka näytti katsovan +kaikkia matkustavia luoduiksi ainoastaan hänelle hyötyä kartuttamaan. +Näköjänsä ikäskuin olisi hän kerrallansa syönyt kokonaisen sian, oli hän +tapojansa niin hävitöin ja pöyhkeä, että jo useamman kuin yhden +matkalaisen sormia luulen syyhyttäneen lämmittämään hänen suuria +korvallisiansa. Annettuani hänen jonkun ajan levitellä suuruuttansa, +otin paperini esiin, ja nähtyänsä erään niistä muuttui se paksu teikari +yhtä kumartelevaksi narriksi kuin siihen asti oli ollut pöyhistelevä +herra. Seitsemän virstaa toisella puolen Malmysch'in kaupunkia on lossi +Vätka-joen yli, jonka kevät-tulvasta paisunut vesi peitti koko +ympärystän niin lavealta, että lossilla oli nyt kulkea ei vähemmän kuin +14 virstaa. Minun tullessani paikalle olivat kaikki lossit toisella +puolen, ja vaikka pylvääsen lyöty kuvernöörin kuuluutus ilmoitti, että +lossi-miehet kovan rangaistuksen haastolla olivat velvolliset +viivyttämättä kaikkia yli-saattamaan, täytyi minun odottaa kuusi tuntia +rannalla ennenkuin yksi lossia palasi toiselta puolen, jonne toiset +kaksi vielä olivat jääneet lopettelemaan sitä kestiä, jonka erään +rikkaan Siperialaisen antama juoma-raha heille oli odottamattomasti +saattanut. Odottaessa kokoutui rannalle kolmatta kymmentä henkeä +useammista säädyistä, kansoista ja uskoista. Siinä oli kaksi nuorta +sota-miestä, lasketut sota-palveluksesta ja nyt kotiinsa matkalla, jotka +muutamille talon-pojille tekivät sen kunnian että herroiksi +tutkistelivat mitä hyvää heillä oli eväs-laukuissansa, eivätkä +ylen-katsoneet heidän tupakka-massiansakaan (täällä pohjais-Venäjällä +ovat asujat ahkeroita tupakan-polttajia, Siperiassa nähdään useasti +vaimojakin kärsä suussa). Siinä oli eräs takku-partainen vanha +jouto-mies, joka kaikille valitti onnettomuuttansa; hän oli mm. eileisnä +päivänä tullut kumppalin kanssa Malmysch'iin, jossa iltaa viettääksensä +olivat päättäneet virvoittaa itseänsä viina-kullalla; tämä oli voittanut +takku-parran ja kellistänyt hänen kadulle, josta hän seuraavana aamuna +löysi itsensä, vaan ei löytänytkään kumppalia eikä taskussansa olleita +rahoja eikä jalassansa olleita saappaita, jotka tavarat lietsuun +lähtenyt kumppali oli häneltä kysymättä lainannut. Edellensä oli siinä +puoli-kymmentä ämmää, jotka, kotoisin kaukaa pohjaisesta osasta Perm'in +lääniä, olivat tehneet pyhä-retken Kasan'iin siellä löytyvän kuuluisan +jumalan-emon tykö. Toisia pyhä-retken tehneitä oli talon-poikainen +porvari Tomsk'ista, joka vaimonsa ja kahden lapsen kanssa oli mennä +vuonna kulkenut Kiev'iin, jonka pyhät paikat ovat hyvin suuressa arvossa +kaikilla oikea-uskoisilla ja jossa rukoilemista pidetään hyvin +tehollisena. Mies lateli kertomuksia Kiev'in pyhien ihme-töistä, joita +toiset kernaasti kuuntelivat, ja kaupitsi pyhää vettä ja jumalan-kuvia, +joita ostamaan kuitenkaan ei kellään näkynyt rahaa ylettyvän. Paras +voitto hänen neli-tuhans-virstaisesta matkastansa oli minun katsoessani +puoli-kymmentä omena-puun tainta, joille hän telegansa perällä oli +laittanut varsinaisen multa-penkin ja joista hän näkyi pitävän suuren +huolen. Vielä oli siinä muutamia Tataria, joista kaksi oli kasanilaista, +huonoa tavaraa kaupalle lähtenyttä Mahometiläistä, ja kaksi Vätkan +Tataria, Venäjän uskoon ristityitä, jotka jälkimäiset näyttivät olevan +yö-lipakon tilassa sen puolesta, että heidän kansalaisensa Tatarit +nähtävästi ylen-katsoivat heitä, ja uskolaisensa Venäläiset taas eivät +näyttäneet heihin vielä mieltyneen. -- Kaikki nämä matkamiehet pääsivät +viimeinkin päivän valetessa toiselle puolelle, ja hajosivat siinä taas +jokainen tavallaan matkaansa pitkittämään. + +Merkittävistä paikoista on tällä matkalla ensimäinen _Perm'in_ kaupunki, +joka on saman-nimisen läänin pää-kaupunki ja sangen hyvästi rakettu. +Vaan tämä onkin sen suurin merkillisyys, sillä vaikka se on Kama-joen +varrella ja sen kautta yhteydessä Kasan'in kanssa (johon Perm'istä tulee +560 virstaa) kuin myös koko Volgan vesikunnan kanssa, on sen liikunto +mitätöin, ja asujien määrä ei ole jaksanut nousta enempään kuin noin 14 +tuh. henkeen. Satunnaisesti tulin Perm'issä tuntemaan erään maa-miehen +ja Kuopiolaisen, herra M--uksen. Hän oli yksi sitä suurta +maan-mittari-tulvaa, joka noin 20 vuotta takaperin Suomesta virtasi +Venäjälle leipää ja onnea etsimään. Että useampi näistä onnen-etsijöistä +onnistui onnettomasti eli vähintänsäkin hyvin keskin-kertaisesti, on +tunnettu asia; vaan joillakuilla oli myös tilaisuus kavuta ylemmäksi +tavallista "lanttua," joilla Venäjällä on sangen vähäinen arvo, ja näitä +harvoja on herra M--uskin, joka tätä nykyä on kruunun-maiden mittauksen +päällikkö Perm'in läänissä. Koto-maan ja sen kielet oli herra M. +ennättänyt unhottaa niin tarkoin, että meidän kanssa-puhe tapahtui +venäjäksi, joka surkea ja luonnotoin seikka kävi vastoin mieltäni, +vaikka hän kyllä saneli suosiollisia sanoja venäjästäni. Näitä hänen +suosio-puheitansa ei ollut vähin se, kuin hän, kysyttyänsä nykyisen +virka-arvoni, laski luvun, että minä noin kahden-kymmenen vuoden sisään +olisin -- kenraali, arvo, jonka hän toivoi käsittävänsä noin kahdeksan +vuoden kuluttua, vaan jota minä en unessakaan ollut voinut haaveksia +itselleni. Suomalaisen lukijan ymmärtää tätä seikkaa on sanottava, että +Venäjällä huolimattomammassa puheessa kutsutaan kenraaliksi muitakin +virka-miehiä, joilla on kenraalin arvo. Herra M. antoi minulle hyviä +neuvoja, kuinka arvo-porrasta olisi kevyin kavuta ylös, ja hänen vilkas +ja notkea luonteensa todisti, ett'ei tämä kapuaminen vielä ollut +väsyttänyt häntä. Muuten oli hän nainut venakon Perm'issä ja, niinkuin +eräs syrjäinen minulle sanoi, uskonsa muuttanut siksi uskoksi, johon +hänen lapsensakin olivat kastetut. + +Perm'iin tullessa kulkee maan-tie noin 300 virstan pituudelta Votjakkien +maan kautta. Useammassa kuin yhdessä kertomuksessa tästä kansasta +nähdään siitä paitse muuta mainittavan sekin, että se kaikista Venäjällä +löytyvistä Suomi-peräisistä kansoista enimmän olisi Itä-meren +Suomalaisten näköinen muussakin, mutta varsinkin siinä, että sillä muka +olisi valkeat hivukset. Tätä lausetta ei minun katsastamukseni +vahvistanut, sillä "liina-tukkaa" en tässä kansassa nähnyt yhdelläkään +ainoalla, vaan on heidän näkönsä aivan yhden-lainen kuin Tscheremissien, +s.o. musta suora-hivuksinen tukka ja kalvas iho-karva. Heidän kieltänsä +ei minulla ollut aikaa ruveta tutkimaan, vaikka kyllä teki mieleni sitä +tekemään, joka työ, tehtynä suomalaisesta katsannosta, ei suinkaan olisi +liika-nainen, kuin tästä kielestä ei löydy muuta selitystä kuin +Wiedemann'in, uuden testamentin käännöksestä kyhätty, kieli-oppi. + +Perm'iin asti on maan-tie juossut aivan pohjaiseen päin; tästä eteenpäin +kääntyy se ei ainoastaan itään, vaan itä-eteläänkin päin Uraalia kohti +kulkemaan, ja leikkailee tällä matkallansa muutamin paikoin +_Baschkirien_ maan pohjaisimpia reuneita. Niin on esim. ensimäinen +posti-paikka Perm'istä Kungur'iin päin baschkiriläisessä kylässä, ja +siitäkin eteenpäin tavataan heitä aina Jekaterinenburg'ia myöten. +Ulko-näössä, kielessä, uskossa ja tavoissa on tämä kansa aivan yhtä kuin +näiden tienotten Tatarit, jo jotenkin väkevä kuvastus-aistin eli, joka +on uskottavampi, vähä tieto Baschkiristä on niillä kirjoittajilla ollut, +jotka heitä päättävät joko suorastaan Suomalaisiksi eli tataristuneiksi +Suomalaisiksi. Suomalaista ainetta ei heissä näy olevan ensinkään, mitä +ruumiin-rakennukseen ja näköön tulee; kielen taas vakuuttivat niin +Baschkirit kuin täällä tavattavat Tatarit heillänsä olevan aivan yhden, +joka kyllä näkyi siitäkin, että he keskenänsä (s.o. Baschkir Tatarin +kanssa) puhuivat sillä, ei Venäjäksi, niinkuin Tatari puhuu Tschuvaschin +kanssa, eli Ersäläinenkin Mokschalaisen kanssa. + +Maa Perm'istä Jekaterinenburg'iin asti ei ole niin metsäistä kuin +Perm'in ja Kasan'in väli, vaan näyttää olevan sen lihavampaa +leipä-maata. Vahvoja kyliä on tiheässä, ja tiellä tulee ja menee +alinomaa kaiken-laisia matka-miehiä ja kuormia. Tämän liikunnon +vaikuttavat Uraalin vuori-tehtaat. Uraali itse alkaa Europasta +matkaavalle tuntua noin 250 virstan päässä Perm'istä, tuntua siten, että +tie muuttuu mäkiseksi ja että hän ympärillänsä näkee sankan metsän +peittämiä mäen-selänneitä. Niistä ei kuitenkaan yksikään ole korkeampi +Suomessa tavattavia mäkiä, ja maan-tie ei ole juuri mäkisempää kuin mitä +meillä esim. Heinolan ja Mikkelin välillä olevalla maantiellä tavataan. +Ja tätäkään ei kestä oikeettain enemmän kuin kaksi holli-väliä, s.o. +noin 40 eli 50 virstaa. Kauniimpata maata tavattanee harvassa +pohjaisessa tienoossa kuin nämä Uraalin tienoot ovat: mäki itse +mustan-tumma jylhä metsä, laaksot milloin kaunis pelto milloin (ja +useammin) luonnollinen niitty, jossa siellä täällä seisoo monen-laisia +lehti-puita ikäskuin istutetut joukottain niinkuin englannilaisessa +puistossa; ja kaiken tämän läpi juoksee laakson pohjassa kirkas puro eli +joen-alku, paikoin myllyä paikoin rauta-tehdastakin käyttävä. Noin 34 +virstan päässä ennenkuin Jekaterinenburg'iin tullaan seisoo eräällä +mäellä maan-tien vieressä kivi-pylväs, muistoksi silloisen +perintö-ruhtinan, nykyisen keisarimme, käynnistä täällä v. 1837; sama +patsas kuuluu myös olevan vesi-jaon merkki, sillä tästä itään päin +lähtevät jo vedet Irtysch'iin juoksemaan. Patsas on niin-muodoin +luettava Europan ja Aasian raja-merkiksi, ehkä Venäläistä lukua myöten +koko Perm'in lääni kuuluu Europaan, ja sen itäinen raja on vielä paria +sataa virstaa idempänä. + +_Jekaterinenburg'in_ kaupunki (noin 360 virstaa Perm'istä), Pietari +Ensimäisen perustama Iset-joen varrelle, joka joki laskee Tobol'iin, on +tavallinen lepuu-paikka niille, jotka Venäjältä matkaavat Siperiaan. Ja +sen hyvissä maja-taloissa voipikin matkalainen löytää kaiken tavallisen +toimeen-tulon, ilman jotta hänen on Kasan'ista erottuaan täytynyt kitua; +sillä Perm'kin on tässä katsannossa vielä hyvin kehnosti varustettu. +Vaan muutenkin, rakennusten, liikunnon ja väki-lukunsakin (16 tuh.) +puolesta on Jekaterinenburg, vaikka vaan piirikunnan kaupunki, paljon +etevämpi mainittua läänin-kaupunkia ja sitä ei kukaan kieltäne, että +matkalainen Moskovasta lähdettyänsä ei ole nähnyt niin kaunista +kaupunkia kuin se on, sillä Kasan'issakaan, ehkä se on monta vertaa +suurempi edellistä, ei ole yhtään osaa, jonka voisi tämän rinnalle +vetää. Jek. on mm. koko Uraalin vuorikunnan pää-kaupunki, ja semmoisena +vuori-hallituksen ja vuori-opiston olo-sia. Paitse tätä löytyy siinä +kuuluisa kivi-kalujen tehdas, höyry-konetten tehdas, jonka enimmät teot +menevät Siperiaan, ja myntti-paja, jossa kaikki Venäjän vaski-raha +lyödään. Kaikki nämä laitokset tarvitsevat suuren joukon tieteellisesti +sivistyneitä virka-miehiä, ja näiden kuin myös saksalaisten porvarien +vaikuttama lienee se sivistyksen ja menestyksen näkö, joka kaupungilla +on. Kadut ovat europalaisesti kivetyt ja sonnalle eivät haise +syrjässäkään olevat kaupungin osat, kaksi etua, jotka venäläisessä +kaupungissa sanomattoman suurta edistystä todistavat. Mainittuja +saksalaisia virka-miehiä ja porvaria vasten löytyy täällä myös sievä +luteerilainen kirkko, ja kuin minun olo-päiväni paikalla sattui olemaan +sunnuntai, sain minäkin kuulla kelvollisen selityksen uskoni asioissa, +jonka-laista kaualle aikaa en ollut kuullut. + +Jekaterinenburg'ista eteenpäin muuttuu luonto yht'äkkiä. Maa on nyt +paikoin hiekka-sekaista savikkoa paikoin vetelätä suota, ja yleisesti +tasainen kuin lauta. Turhaan etsiskelee silmä enää sitä mehevätä +viheriäisyyttä ja sitä monen-laatuista kasvikuntaa, johon oli tottunut +Uraalilla; hongikko, kanervikko, pajukko ovat täällä enimmäksi osaksi +vallanneet maan. Tobolsk'in lääniin tultua muuttuu maan-tiekin +huonommaksi; ja kuin minun matkatessani, niiden kaunisten ilmojen +perästä, joilla koko matkan olin kulkenut, mainittuun lääniin päästyäni +vielä alkoi vastaani tuulla kylmä pohja-tuuli sateen kanssa, niin tiesin +kyllä ja tunsin nyt olevani Siperiassa. + +Mutta paitse tätä luonnon satunnaista muistutusta nyt oltavan siinä +maassa, johon kokonainen suuri valtakuuta lykkää rikoksensa ja +paha-tekonsa, ei matkustajan tarvitse olla kovin tarkka-silmäisen sen +muustakin havaitaksensa. Se orjallinen nöyristeleminen, jolla täkäläiset +asujat kohtelevat kaikkia herras-miehiä ja joka loukkaa ja inhoittaa +outoa, todistaa heillä olevan tuoreessa muistissa, että herroilla on +voimallinen liittolainen ja toveri, nim. keppi. Se ala-kuloisuus, joka +näytäiksen useamman katsannossa, osoittaa että mieli on raskas joko +ikävästä eli häpeästä eli oman-tunnon vaivoista eli kaikesta yhteensä. +Se hiljaisuus kylissä ja laulamattomuus, jonka Venäjältä tuleva +matkalainen pian havaitsee, ilmoittaa, että laulu ei voi keventää +täman-laatuista mielen raskautta, ja että Venäläinen täällä ei ole se +seurallinen eläin kuin oikeassa koto-maassansa. Että nämä lauseet eivät +koske kaikkia paikkoja Siperiaa ja sen kaikkia asujia, on helposti +ymmärrettävä, sillä jälkimäisistä on vähin osa niin-kutsuttuja +"jätätettyjä" ja suurin osa syntyjänsä Siperialaisia. Vaan useammassa +tapauksessa ovat nämäkin lähetettyjen jälkeisiä, ja minun luuloni on se, +että rikoksen muisto ja mielen karvaus pilvestää useamman polven elämää +rikoksen-tehneen jälkeisissäkin. Ja sen ohessa lisäytyy vereksienkin +lähetettyjen luku vuosi vuodelta. Tavallinen lähetettyjen määrä tekee +vuosittain noin 12 tuh. henkeä; vaan "hyvinä" vuosina nousee se noin 15 +tuhanteen asti. Kasan'in kaupunki on se paikka, jossa Siperiaan vietävät +yhtyvät kaikista valtakunnan osista, ja ken haluaa voi siellä joka +maanantai- ja torstai-aamuna kaupungin suurimmalla kadulla nähdä parven +näitä onnettomia, noin sata ja toisinaan kaksikin sataa henkeä, lähtevän +matkalle. Etu-nenässä astuu rumpali ankarasti täryyttäen rumpuansa ja +ikäskuin huutaen kaupunkilaisille: tulkaa meitä katsomaan! Hänen +jälestänsä seuraavat vangit, miehet ja vaimot sekaisin, edelliset +nelittäin sidotut toisesta kädestänsä kevyeen rauta-vitjaan; näitä +seuraa puoli-kymmentä kuorma-hevoista, jotka vetävät sairaita, heikkoja +vaimoja ja lapsia, ja koko parven ympärillä ratsastaa noin kymmenkunta +kasakkia eli muita sota-miehiä, joita myös aina seuraa upsieri. Tiellä +nähdään joka posti-paikan kohdassa pitkän-lainen puu-rakennus pienillä +ikkunoilla ja korkealla pysty-paalutuksella varustettu. Nämä +rakennukset, joissa jokaisessa löytyy upsieri pienen sota-mies-komannon +kanssa, ovat vankien yö-paikat, ja näin kulkevat he päivässä yhden +posti-välin, oli se pitempi eli lyhempi, pitempi ei se kuitenkaan +koskaan ole, ett'ei terve ihminen helposti voisi sitä mainitussa ajassa +matkata; varsinkin kuin vankia useasti levähdytetään eikä näytä kovin +ankarasti kohdeltavan. Tobolsk'in kaupunki on heidän yhteisen matkansa +pää-maali. Täällä löytyy virkakunta, joka rikosta myöten ja katsoen +paikkakuntien tarpeesen, määrää mikä mihinkin on lähetettävä. Ainoastaan +suurimmat pahan-tekijät tulevat Njertschinsk'in vuori-kaivantoihin; enin +osa lähetettyjä joutuu niin-kutsuttujen uudis-talolaisten luokkaan, s.o. +heitä jaetaan ympäri maakuntaa kylihin, joissa saavat, määrätyssä +piirissä, elää ja liikkua kuin tahtovat. Täällä sanotaan monesta vielä +tulevan ihmisen, niin että vähitellen rakentavat itsellensä mökin, +murtavat peltoa, naivat ja muuttuvat kiinteiksi talon-pojiksi. Vaan moni +heitäksen myös kerjäyksen ja kuleksimisen päälle, tekevät pahojansa maan +asujille ja päättävät päivänsä joko kaivannoissa eli vanki-huoneissa eli +-- ruoskankin alla. + +_Tobolsk'in_ kaupunki, jota muutamassa katsannossa voipi sanoa kaiken +tämän onnettomuuden pää-paikaksi, ei ulko-näössänsäkään epää tätä +omaisuuttansa, sillä harmaampaa, märempää ja viluisempaa asuin-siaa +lienevät ihmiset harvoin valinneet, kuin tämä paikka on. Näistä +haitoistako vai mistä muusta se myös tullee, että harvoin nähdään niin +köyhää, niin sivistymätöintä ja niin uneljasta läänin-kaupunkia kuin se +on. Niin ei siinä esim. löydy yhtään ainoata ravinto-taloa, ja minä +tultuani hyvään paikkaan yöllä (vasten 10 p. kesäk.) en ollut saada +missään korttieria ja aloin jo arvella lähteä poliissiin yöksi, kuin +viimeinkin eräs porvari, -- tarkoin tutkittuansa kuka ja mistä minä +olin, ja tarkoin määrättyänsä kuinka kauan voisin asua hänen tykönänsä +ja kuinka paljon siitä tuli maksaani ja minkä-lainen ylös-pito +maksustani tulisi seuraamaan, -- armahti minua, avasi porttinsa ja antoi +siistin-laisen kamarin asuani. + +Eikä tehnytkään mieleni kauan viipymään tässä Jermakin pesässä, vaan +toimitettuani toimitettavani kuvernöörin kansselissa läksin, vaikka +vettä satoi kuin korvosta kaatamalla, jo 12 p:nä kesäk. taas matkalle +Turinsk'iin, joka on tämän läänin länteisimmän piirikunnan kaupunki, +sen, jossa Voguulia enimmältä löytyy. Turinsk'iin loppui minulta +posti-tie. Tästä kulkee huono kylän-tie yhdeksän-kymmenen virstan +levyisen salon poikki Tabaryn kylään Tavda-joen rannalle. Tällä välillä +ei ole yhtään taloa ja se täytyy matkustaa yksillä hevosilla. Kahteen +kohtaan on sille kuitenkin rakettu saunat, joissa kummassakin elää +yksinäinen mies. Hän pitää saunan voimassa, josta matkalaiset talvella +maksavat hänelle määrätyn maksun, nim. 1 1/2 kop. hop., se, joka +saunalla hevoistansa syöttää ja kopeikan samaa rahaa se, joka vaan +käypi siinä lämmittelemässänsä. Tämä on raa'in, alku-peräisin muoto +ravinto- eli maja-taloja; sen ja Helsingin seura-huoneen väli ei varmaan +ole pienempi kuin tässä matkaavien Voguulien ja esim. yli-opiston +rohvessorien väli. + +Tabary'ssa loppui viimeinkin maa-matka. Se, joka sillä on tärissyt +kolmatta tuhatta virstaa, niinkuin minä nyt olin tehnyt, astuu kernaasti +venheesen, varsinkin kuin venhe on katettu ja niin muodoin suojelee +matkalaista päivän paahteesta ja sateen märkyydestä. Hekkumallisesti +oikoo hän maa-matkasta jäykistyneitä jäseniänsä sillä pehmeällä tilalla, +joka venheesen on tehty, ja arvelee ei koskaan matkanneensa näin +kevyesti kuin tässä. Tämä on ensimäisen soutu-taipaleen tunne. Sillä +lepäiltyänsä ja ihailtuansa jokea ja sen rantoja, tulee matka-mies +tässäkin tuntemaan, että maan päällä ei ole mitään täydellistä. +Ensimäinen ja suurin vastus on hänellä itikoista, jotka +tuhannen-tuhans-määrissä tunkeutuvat hänen päällensä eivätkä anna +hänelle silmän-räpäyksen rauhaa. Ne voidaan karkoittaa vaan siten, että +katoksen oven edessä poltetaan tulta, mutta siitä nouseva savu, jonka +venheen kulku ja tuulikin lyö kokonansa katokseen, on uusi kiusa, ei +paljon vähempi sillä poistettavaa pahaa. Toisekseen on matkan-tekokin +sangen hidasta, sillä vaikka soutajia muutetaan noin 20 eli 30 virstan +päässä ja vaikka virta, joka minun kulkeani oli vastainen, on hän tyyni, +ei matkaa kulu tunnissa juuri enemmän kuin neljä eli viisi virstaa. +Tavda-joki, jolla nyt tein matkaa, on Tobol'in syrjä-joki ja syntyy +kahden Uraalilta tulevan joen, Losvan ja (eteläisen) Sosvan yhtymisestä. +Se on sangen vetevä joki, mutta sen ranteet ovat hyvin yksi-jonoiset, +s.o. petäjikkö ja pajukko sen reunoilla ovat loppumattomat. Kyliä +tavataan harvassa, ja nekin ovat pieniä: neljä viis taloa yhdessä. +Asujilla, jotka ovat pelkkiä Venäläisiä, ei maa-viljelys enää ole +ainoana elatus-keinona; he valittavat pelto-maata olevan hyvin vähän, +paikka paikoin vaan ja ainoastaan joen rannoilla, sanoen kaiken muun +maan kauempana joesta olevan synkeätä suo-pohjaa korpea, jota ei millään +keinolla voi perkata pelloksi. Sentähden ovat Venäläisetkin omistaneet +alku-peräisten asujien elatus-keinot: metsästämisen ja kalan-pyynnön, +jotka molemmat täällä ovat antoisat. Päältä-päin katsojalle näyttää +täkäläinen rahvas elävän köyhästi, vaan ei leivättä. Samovaraa +(tee-kyökkiä), joka venäläisissä seuduissa on tarkka toimeen-tulon +sanoja, ei löydy joka kylässä; kapakat, joita tännekin on istutettu, +ovat kaukana toisistansa, samoin kuin kirkotkin; vaan näittäkin +sivistys-keinoitta on rahvas täällä nöyrää, hiljaista ja siistiä. + +Noin 200 virstaa matkattuani jokea myöten, eli Turinsk'ista yleensä +vähän päälle kolmen sadan virstan, tulin viimeinkin tänne Pelym'in +kirkolle 24 p. kesäk. Täällä olen nyt aikonut viettää pari kuu-kautta +Voguulin kielen tutkinnossa, jota vasten minulla on Voguuli Losva-joelta +tutkinnon väli-kappaleena. Hänen piti pyhän Pietarin kunniaksi ja +paastosta pääsemisen iloksi saada tämä päivä viettää kapakassa +viina-kullan ääressä, johon Voguuli on yhtä kärkäs kuin kärpänen veteen. +Tämä on hänelle kernaasti suotu, sillä hänellä poloisella on niin ikävä +vaimoansa ja perhettänsä, että minun täytyi suorastaan kieltää hänen +puhumasta tätä ainetta, niin usein kertoi hän sitä ja niin hellillä +sanoilla koki hän liikuttaa minua häntänsä kotiin laskemaan. Hänen +viettäessänsä Pietarin päivää ja päätänsä parannellessaan sain minä myös +tilaisuuden nämä radit panna paperille. + +Vaikka näin muodoin olen keskellä Siperian saloja, ei minulla ole juuri +mitään hätää. Elämän pienet onnettomuudet ovat täällä: helle, itikat, +luteet ja muut syöpäläiset; vähällä määrällä kärsivällisyyttä voipi nämä +vastukset kuitenkin voittaa. Suuremmaksi luen sen pienen onnettomuuden, +että tasku-kelloni tuli vialle ja herkesi käymästä. Täällä ei +arvattavasti kukaan ymmärrä sitä laittaa eikä Turinsk'issakaan, jossa +sitä jo käytin, löytynyt miestä sitä korjaamaan. Kesäinen aika tuo menee +ilman kellottakin; mutta syksyn pitkät yöt ja sumuiset päivät taitavat +sen puutteessa käydä tukalammiksikin. Kuitenkin on sana-lasku: + + "Otavass' on orjan merkki, + Ei ole kuussa, ei kukossa, + Eikä päivän koitannassa" + +lohdutuksenani, ja kuin niin monta tuhatta ihmistä ikänsä elää kellotta, +voinen minäkin muutamia kuu-kausia tulla toimeen ilman tättä +ajan-mittaritta. + + + +Toinen Kirja. + +Beresov'assa 29 p. syysk. 1858. + +Pari päivää takaperin tänne tultuani saan matkastani nyt antaa +lyhykäisen kertomuksen, niin kauan kuin sen muistot vielä ovat +mielessäni nuoret ja verekset. + +Pelym'in kirkko seisoo niemellä kahden joen, nim. lännestä tulevan +Tavdan ja pohjasta juoksevan Pelym'in, yhtymisessä, jotenka paikalla on +sangen kaunis sia. Kylää itseä on noin 15 eli 20 talon-rähjää, joiden +kierot seinät ja paperilla paikatut ikkunat todistavat asujanten +köyhyyttä ja myös -- laiskuutta. Vaikka siis tätä nykyä huonoimpia +kirkon-kyliä on Pelym ennen aikanansa ollut mainiompi paikka, ja +jokainen Venäjän historiaa lukenut tuntee sen surkean merkillisyyden. +Pelym'issa oli nim. ennen aikaan puinen linnoitus muutamilla +tykkilöillä, jossa seisoi joku satanen sota-väkeä ynnä vojevod'in kanssa +ja josta käsin jäykkää vasta-rintaa tekevät Voguulit vähitellen +taivutettiin kuuliaisuuteen. Heidän ristittyänsä, joka tapahtui menneen +vuosi-sadan alku-puolella, jäi linna rappiolle ja nyt ei siitä enää ole +muita jäännöksiä jälellä kuin linnueen jälkeisiä pieni kylänen Kasakkia +vähän matkaa kirkolta. Mutta pää-asiallisesti on Pelym niin tullut +kuuluisaksi, että sitä Beresov'an rinnalla on pidettynä kovinna +lähetys-paikkana valtakunnallisille pahan-tekijöille, herrat _Biron ja +Münnich_ saivat täällä, pitkät vuosikymmeniset viettäen Pelym'in +suruisilla rannoilla, mietiskellä maallisen korkeuden turhuutta ja +vaarallisuutta. Monta muuta vähempi-kuuluista miestä on pidetty +Pelym'issa, ja varmaan on useampi heistä sen yksinäisyydessä havainnut, +ehkä kyllä myöhään, että yksityisen ihmisen ei ole luvallinen tarttua +historian rattaasen sitä muka omia mietteitänsä myöten vääntääksensä. +Tätä nykyä löytyi paikalla vaan yksi tämmöisistä syistä lähetetty, +entinen kasanilainen aatelis-mies, jonka kova-korvaisuus oli tehnyt ei +ainoastaan sen, että hän etelä-Siperiasta ja kaupungista muutettiin +tänne Voguulien korpeen, vaan myöskin sen, että se nykyisen keisarin +armo-julistus, jolla kaikki tämmöiset pahan-tekijät paluutettiin +Siperiasta, ei kohdannutkaan häntä. Aikaansa vietti tämä herras-mies +milloin ryyppimällä milloin lukemalla mitä käsiinsä sai. Ett'ei hän +ollut sivistyksettä näkyi siitäkin, että joka vuosi lähetyttää +itsellensä kirjat: _Almanach de Gotha ja Annuaire des deux Mondes_. Hän +toivoi kuitenkin kohtakin pääsevänsä sekä Pelym'ista että Siperiastakin, +sillä v. 1862 vietettävän tuhat-vuotisen muisto-juhlan kaunistamiseksi +oli hänellä tekeillä summattoman suuri runo-laitos viidessä kymmenessä +laulussa, joka olisi sisältävä koko Venäjän historian ja tekevä 10 osaa, +viis laulua kussakin osassa. Kaksi eli kolme osaa oli hän jo lähettänyt +Pietariin, ja valmisteli nyt taas uutta osaa sinne suoritettavaksi, eikä +sanonut runo-tekonsa jäävän vaikutuksetta hänelle armoa pyydettäessä. + +Hänen ja paikkakunnan sasedatel'in kanssa voi täällä jonkun sanan +vaihtaa. Pappi sitä vastaan oli pelkkä talon-poika, joka itse kynti, +niitti, kalasteli, piti kauppaa, ei köyhyydestä niinkuin se tapahtuu +monessa muussa paikassa, vaan ahnaudesta. Sen ohessa oli hän niin laiska +virkaansa toimittamaan että koko minun olin-ajallani ei pidetty yhtään +kertaa täyttä jumalan-palvelua, vaikka sillä ajalla sattui kaksi suurta +juhlaakin (Pietarin ja Iljan päivät). Paljon sivistyneemmät pappia +olivat tänne asettunut porvari Turinsk'ista ja viina-herra, joka oli +kaikkein kapakkojen päällikkö tässä tienoossa. Paitse näitä ovat +Pelym'in herras-säädystä vielä muistettavat piisar, rokko-herra ja +seppä. Piisar oli yhtä sokuri-suinen kuin koko hänen sukunsa ja myös +yhtä suuri -- kelmi. Rokko-herra tuli minulle merkilliseksi sen kautta +että hän useasti häiritsi yön-leponi viinassa vaimoansa pieksämällä, +josta huuto ja telmäminen herätti kaikki naapurit. Seppää muistelen +tässä hänen ankaran-sakean partansa vuoksi, joka aina, kuin hänen näin, +muistutti minulle mieleen kuningas Yrjö Toisen ohillista, josta paroni +Mynkhausi kertoo, että Englannin vaakuna oli leikattu hänen partaansa. +Muutenkin, ei ainoastaan partansa vuoksi, oli tämä Pultavan läänistä +herraltansa Siperiaan lähetetty seppä Pelymiläisillä suuressa kunniassa +ja huolessa, sillä häntä ennen ei ollut taitavaa seppää löytynyt +lähempänä kuin Turinsk'issa s.o. kolmen sadan virstan päässä. + +Pelym'in merkillisyyksistä lienee vielä muistettava korttieri-taloni +vanha emäntä, jolle kaikki, mutta olletikin nainut rahvas, osoittivat +suurta kunniaa, sillä hän oli koko kylän _babuschka_ (tämä sana +merkitsee sekä mummoa että kätilöintä). Tässä omaisuudessaan maisteli +hän, useasti vieraina käyden, kyläläistensä vaimojen viina-varoja, ja +silloin tällöin pistihen hän minunkin tyköni pyytämään juoma-rahaa +milloin kortteliksi milloin puoleksi. Ehkä häntä näin joka haaralta +koettiin pitää viinan hengessä, ei hän kuitenkaan nyky-aikaa rakastanut: +rahvas oli muka nyt entistä vastaan köyhää, pellot eivät kasvaneet +eivätkä lehmät lypsäneet niinkuin ennen; yksin päiväkin oli hänen +mielestään lyhennyt, sillä ennen kerkesi muka kesäisessä päivässä paljon +työtä tehdä, "vaan nyt tuskin laskeut", sanoi hän, "puoli-päiväisen +päälle vähän lepäämään, kuin jo ilta on käsissä". + +Silmiänsä ristien jätti tämä eukko minut hyvästi, kuin 19 päivänä elok. +läksin Pelym'ista matkalle Pelym-jokea myöten pohjaan päin. Hän tiesi +minulla olevan edessä semmoisen matkan, jossa suuret korvet ja vetelät +suot olivat jalan kulettavat, sanoi vilustuvani ja menettäväni +terveyteni, niinkuin muka viina-herra oli ei kauan takaperin +kalastus-matkalla vilustunut ja nyt makasi vuoteella. Kuitenkin +nähdessään ett'ei voinut päätöstäni muuttaa, antoi hän minulle +siunauksensa ja evään vatsalleni (edellisen ilman ja jälkimäisen +arvattavasti maksua vastaan), ja lupasi pitää kuppa-sarvensa valmisna, +jos muka takaisin täytyisi palatani ja terveyteni vaatisi hänen +lääkärillistä hoitoansa. Samaa takaisin-tuloni virttä lauloi +sasedatelikin, joka laiturilla jää-hyväisiä häneltä ottaessani hymyillen +toivoi meidän parin kolmen viikon perästä taas näkevän toinen toisemme, +"minun muka kylliksi ilmailtuani Voguulien maassa". Minä kiitin häntä +hyvä-tahtoisuudestansa, mutta itsekseni ajattelin: odottakaa vaan minun +takaisin-tuloani; "akka tieltä kesken kääntyy, ei mies pahainenkaan". + +Se matka, jolle näin läksin, ei kartalta katsoen näyttänyt niin +vaikealta eikä sitten itse asiassakaan ollut niin vaikea, kuin sitä joka +haaralta laulettiin. Lyhykäisesti sanoen olin päättänyt päästä +Beresov'aan suorinta tietä Pelym'ista. Tämä suorin tie vei ensin +Pelym-jokea myöten siihen asti kuin tämän joen latva kääntyy länteen ja +etelään päin. Tässä kohdassa ottaa Pelym pienen syrjä-joen idästä, jonka +latva taas on niin lähellä pohjaiseen Sosvaan lankeavan Tapsje-joen +latvaa, että väli-taival ei näyttänyt olevan kuin 30 eli 40 virstan +levyinen, ja niin lyhyen taipalen, ajattelin minä, pääsen itse yli, +vaikka hän olkoon jos minkä-lainen. Suurin huoli oli minulla +kapineistani, joita pitkällisellä, kesän-talven tehtävällä matkalla +täytyy pitää enemmän kuin halu olisikaan, ja näin kolkoissa maissa vielä +lisätä yksin keitto-astioillakin, eväällä ja muulla semmoisella +rojakalla. Kalujani kantamaan yli mainitun taipalen päätin ylä-Pelym'in +Voguuli-kylistä ottaa jonkun kymmenkunnan miestä; koko matkaksi +Pelym-jokea myöten hyyräsin Pelym'issa venheen, joka Voguulia myöten oli +lähetettävä takaisin, ja näin toivoin kaikki vaikeudet vähitellen +voitettavan. Edut asialleni olivat tästä matkasta silmin-nähtävät, sillä +näin matkaten tulisin kulkemaan aivan halki koko Voguulin-maan ja siten +hyvästi tuntemaan tämän kansan sekä tavat että kielen, jota vastaan jos +posti-tietä Turinsk'in ja Tobolsk'in kautta Pelym'ista olisin lähtenyt +Beresov'aan, olisin tullut tekemään mahdottoman polven, menettänyt +matkalla paljon rahaa ja aikaa enkä olisi nähnyt Voguulia taas ennenkuin +Beresov'assa, sillä Ob-joen molemmat rannat ovat asutut Ostjakeilta. + +Venhe oli pieni kolmi-laita, neljän hengen soudettava, ja sen keskus +tuohella katettu, niin että katoksen alla kaluni säilyivät sateelta ja +siinä itsenikin oli hyvä pitkälläni olla. Olikin alusta matkaa tämä +katos sangen tarpeellinen, sillä kolme ensimäistä päivää eli +ylä-Pelym'in kirkolle asti valoi sade loppumatta. Sittenkin oli vielä +viikko-kauden aika eli viimeiseen Voguuli-kylään asti Pelym-joen +varrella epä-tasaista ilmaa, niin että kuikan useasti kuultiin huutavan: +totta saa, totta saa (sada), joilla sanoilla Savossa selitetään tämän +linnun omituista, muka sadetta ennustavaa huutoa. Vaan sen jälkeen +syntyi yhdeksi viikoksi kaunis pouta, joka kesti minun matkaani +edellä-mainittuun maa-kannakseen asti. + +Ylä-Pelym'in kirkko on varsin alkaen rakettu Pelym-joella asuvia +Voguulia varten, ja paikka on viimeinen, jossa Venäläisiä tavataan, ei +enää muita Venäläisiä kuin pappi ja kirkon-palvelijat. Nämä ovatkin +kirkon-kylän ainoat asujat, sillä ensimäinen Voguuli-kylä, pari virstaa +kirkolta, on vähän ylempänä joen-varrella. Surkeampaa sivistyneitten +ihmisten asunto-paikkaa lienee harvassa kuin tämä kirkon-kylä on; ne +kaksi asuttua taloa, jotka siinä löytyvät, ja niiden kaksi asumatointa +toveria lasittomine ikkuna-reikinensä seisoivat siinä keskellä suurta +puutointa lakeutta autioina, alastomina, suojattomina. Turhaan etsi +silmä jota-kuta pellon-tilkkua, jota-kuta kukka- eli edes kaali-penkkiä; +huoneiden ympärillä ei ollut yksin aitaustakaan. Ja sen ohessa osottivat +talojen hajalliset katot ja lahonneet portaat asujanten +huolimattomuutta; se suuri lakeus, jolla kylä seisoo, on luonnollinen +niitty ja kasvoi pitkää heinää, mutta viikatteen jälkiä ei näkynyt, ei +lehmän kelloja kuulunut missään. + +Päästyäni katon alle diatschok'in tykönä (papin sanottiin sairastavan +eikä voivan vastaan-ottaa) tuli volostin Voguulilainen golova minua +tervehtimään; hänen kanssansa seurasi puoli-kymmentä muita Voguulia. He +olivat jo edeltä-päin kuulleet että heidän seutuihinsa oli tulemassa +tschinovnikka Pietarista, ja alkoivat nyt kantaa minulle kaiken-laisia +valituksia, joista kolme oli painavinta. Ensimäinen oli se, että +ruudissa, jota heille annetaan kruunun puolesta, on viimeisinä vuosina +ruvennut olemaan haulia, tänä vuonna niin paljon, että ne hyvin tekivät +kolmannen osan painoa. Tämän seikan selittämiseksi on sanottava, että +Siperian kaikki pohjaiset kansat maksavat veronsa metsän-nahkoissa +(enimmiten revoissa ja sopulissa, paikoin myös oravissa ja kärpissä), +jota veroa kutsutaan _jasakaksi_, ja kruunu, jolla ruudin-teko ja +myöminen on yksin-oikeutena, myöpi teko-hinnasta näille kansoille ruutia +niin paljon kuin he tarvitsevat. Tämä on suuri etu heille, sillä +ruuti-naula Venäjällä tavallisesti maksaa noin ruplan hop., mutta +Siperialaisille ei se nouse enempään kuin noin 40 kopeikkaan samaa +rahaa. Vaan haulit ovat arvattavasti paljoa huokeammat sitäkin, ja jos +joku kelmi sekoittaa esim. 30 puutaan ruutia (se määrä, joka Pelym'in +piirikunnassa vuosittain jaetaan kansalle) kolmanneksi osaksi haulia, +niin saapi hän tällä varkaudella (haulien hinnan pois-luettua) puhdasta +voittoa noin 7 puutaa ruutia s.o. Venäjällä tavallisen hinnan jälkeen +noin 280 hopea-ruplaa. Mutta Voguulit arvattavasti valittivat tästä +itsellensä tulevan suuren vahingon sekä rahassa että vaivassa ruudin +seulomisen ja puhdistamisen kanssa kuin myös sitenkin että +varomattomasti tämmöisellä ruudilla ladattu pyssy ei laukea, jos +haulin-rae on sattunut menemään tuli-reikään, josta taas metsä-mies +voipi kadottaa monen kauniin otuksen, vieläpä joutua päänkin vaaraan, +jos karhu sattuu tulemaan vastaan, niinkuin täällä usein tapahtuu. + +Toinen heidän valituksensa oli se, että pappi rasittaa heitä liian +kovilla maksoilla toimituksistansa ja omalla kädellänsä kurittaa eli +muuten tylysti kohtelee sitä, joka ei täytä hänen vaatimuksiansa. Niin +oli golovan, keväällä kuolleen, isän hauta kauan ollut lukematta siitä +syystä, että poika ei ollut sen siunaamisesta jaksanut maksaa papille +enemmän kuin kolme hopea-ruplaa, ja sielun-paimen oli suostunut +haudan-lukemiseen vasta annettua hänelle panttiin kaksi turkkia, jotka +olivat lunastettavat seitsemällä hopea-ruplalla. Samassa määrässä +sanoivat hänen ottavan vihkiäistäkin viisin kuusin ja kymmeninkin +hopea-ruplin, jonka lisäksi nuoren parikunnan vielä sitten kesällä pitää +hänelle tehdä sata rukoa heiniä. Vihkiäisen kallius, lisäsivät +valittajat viekkaasti, estää nuoren kansan menemästä naimiseen, joten +rahvas vähenee ja tsaarille juokseva jasakka aikaa myöten kukaties jääpi +maksamatta. Paitse tätä oli mainittu pappi ratkennut niin juomaan, että +sitten pääsiäisen ei ollut kertaakaan pitänyt jumalan-palvelua, ja että +toisella kirkon-palvelijalla se onkin työnä, papille viinan hakeminen +Pelym'ista (150 virstaa), johon seurakuntalaisten täytyy antaa hevoset +eli soutajat. + +Kolmas valitus oli se, että Pelym'in kylän Venäläiset asujat juuri +joen-suussa salpaavat koko joen tokeilla (tämän laitoksen näin omin +silmini Pelym'issa), estäen näin kalan nousemasta ylemmäksi, josta +Voguulien seuduissa oli suuri kalattomuus. + +Nämä valitukset, jotka yleistä mainetta myöten olivat toden-peräiset, +pyysivät he minun vastaan-ottamaan ja sanoivat ne diatschokalla +kirjallisesti ylös-panettavansa. Minä ilmoitin heille minullani ei +olevan mitään valtaa oiasta heille tehtyä vääryyttä, ja kehoitin heidän +valittamaan papista rovastille (blahotschinnij), joka joka vuosi käy +tutkimassa kirkon tilaa, ja ruudin jutusta sekä joen salpaamisesta +paikkakunnan maallisille pää-miehille. Tämän sanoivat he jo tehneensä, +vaan siitä apua ei mitään lähteneen, ja heidän uudestaan pyydettyänsä +lupasin minä ottaa heidän valitus-kirjansa kanssani ja saattaa ne, +Tobolsk'iin jouduttuani, kuvernöörille ja piispalle. He olivat sangen +hyvillänsä tästä, vaan lähtiessäni seuraavana päivänä paikalta ei heillä +ollutkaan valitus-kirjaa minulle antaa, sillä diatschok, ehkä ennen +luvannut sen heille kirjoittaa, oli nyt epäytynyt tästä vaarallisesta +työstä, ja näin jäi Voguuli-parkain asia sillensä; sillä suullisesti, +ilman mittäkään todistuksitta, on syrjäisen vaikea ruveta kantamaan +tämmöisiä valituksia, vaikka kyllä olkoon vakuutettu niiden +toden-peräisyydestä. + +Niinkuin edellä sanottiin erosin tässä viimeisistä Venäläisistä, joita +taas en uudelleen nähnyt ennenkuin neljän viikon perästä Sortingjen +kirkolla lähellä Beresov'aa. Golova oli lähettänyt sanan seuraavaan +paul'iin,[23] pitää soutajia valmisna, ja istui nyt matkaan lähettäessä +itse perää pitämään ensimäisen kylän-välin. Tätä ei ollut kuin 20 +virstaa ja golovan hilpeät soutajat saattoivat minun pian pienen paulin +näkyviin, jossa oli kolme jurttaa. Nähtyänsä venheen alkoivat sen asujat +ampua paukkaa, ja maalle noustua oli vastaan-otto mitä nöyrin ja +mieluisin. Pian havaittiin kuitenkin, että paulin väki, niin miehet kuin +naisetkin, olivat alkaneet pidot ennen vierasten tuloa ja nyt olivat, +niinkuin Savossa sanotaan, aika vahvassa pajussa. Alussa ei tästä +minulle ja kumppanilleni ollut muuta haittaa kuin liika suuri nöyryys ja +imartelu, niinkuin halaaminen, polvien likistely j.n.e. Vaan jurttaan +tultuamme muuttui asia toiseksi. Lavalla makaava talon-emäntä heräsi ja +tuskin oli hän nähnyt golovan, kuin hirmuisesti sättien ja sadatellen +lensi hänen sakeaan mustaan tukkaansa. Golovan seuralaiset soutu-miehet +tulivat hänelle avuksi, paulin väki taas emännälle, "siitäpä kapina +kauhea karttui": muutamissa silmän-räpäyksissä oli semmoinen tappelu +irti, että minä töin tuskin pääsin ulos ja pakenin venheesen. Jonkun +ajan jurtassa nuhjettuansa kiidättivät he, kumpiko puolue, sitä en voi +sanoa, kahakan alkajan sen humalaisen vaimon ovesta pihalle, ja tulivat +yksi toisensa perästä ulos, päästänsä nykkien telmeessä irtautuneita +tukka-suortuvia, eivätkä näyttäneet olevan asiasta millänsäkään. Isäntä +salpasi vielä yhä sättivän vaimonsa saunaan, toi viinaa golovalle ja +hänen miehillensä, ja kohta syntyi heidän välillänsä sydämellinen rauha +ja rakkaus. Nyt tulin minäkin venheestä maalle, ja talon-väki kiiruhti +minulle tuomaan puolukoita, tuomen-marjoja ja ketrin-pähkinöitä +kostitsemiseksi. Syyn talon-emännän vimmaan golovata kohti selitti +minulle eräs soutu-miehistä olevan sen, että golova pari viikkoa +takaperin viran-asioilla käydessänsä tässä paulissa josta-kusta vähästä +syystä oli loukkaavilla sanoilla kohdellut emäntää, joka oli ne painanut +sydämeensä ja nyt viinan rohkeudessa tahtoi ne golovalle kostaa. + +Muutamien tuntien perästä sain hiljankin soutu-miehet eroamaan tästä +kostitsevasta paikasta ja läksin päivän lasketessa matkaan. Lukija ehkä +odottanee ja tässä, hiljalleen vasta-virtaan eteenpäin soutaessamme, +kyllä olisi tilaisuus antaa kertomuksen Voguulien elannosta, tavoista, +asunnoista j.n.e. Vaan semmoisen kertomuksen olen seuraavassa kirjassa +antava, jonka-tähden se tässä olisi liikanaista. Tiestä taas, elikkä +Pelym-joesta, ei ole paljon muuta sanomista, kuin että se Europassa +ollen olisi luettava varsinkin keski-isojen jokien joukkoon, sillä se on +varmaan viittä sataa virstaa pitkä ja olisi tyynen tasaisen juoksunsa +kuin myös kohtalaisen syvyytensä vuoksi sangen soveljas +höyry-laiva-kululle. Mutta täällä Siperiassa, suurten jokien maassa, on +Pelym niin vähäinen, että se Ob-jättiläiselle on vaan syrjä-joki, ja +senkin ei suoraan, mutta vasta kolmannessa polvessa, sillä Ob'in kanssa +yhtyvä Irtysch ottaa syrjä-joen Tobol'in, Tobol Tavdan ja tämä meidän +Pelym'in. Ja sillä olevan liikunnon vuoksi ei Pelym ole mistään arvosta, +sillä sen vesillä ei liiku muut kuin Voguulit pienissä yhdestä puusta +tehdyissä ruuhissansa. Tämän vuoksi ovatkin sen rannat yksi ainoa +loppumatoin korpi, kasvava enimmiten kuusta ja lehti-kuusta, harvemmassa +koivua ja petäjää. Tämä korpi on niin ihmiseltä liikuttamatoin kuin hän +lienee lähtenyt Luojan kädestä, ja vaikka minä en ole puun-kauppias enkä +laivan-rakentaja, on minun useasti ollut vaikea luoda silmäni pois +niiltä kauniilta taivaan-korkuisilta, suorista ja sileöistä +lehti-kuusista, jotka näissä korvissa kasvavat eli korkeimmakseen +tekevät sen hyödyn, että metsästelevä Voguuli tekee tulen ja viettää yön +heidän juurellansa. Tämä luonnon alku-peräinen raakuus ja kauneus onkin +ainoa matkaajan huvitus näissä kolkoissa maissa, vaan kuin se aina ja +aina vaan on yhden-muotoinen, väsyttää sen katsominen pian niin, että +innokkaimmatkin luonnon-ihailijan luulisin täällä-matkatessansa toivovan +taipalen kohta loppuvan ja pääsevänsä edes niinkin vähäiseen ihmisen +asuin-paikkaan kuin Voguulien paulit ovat. + +Minun tielläni oli näitä hyvin harvassa: neljän päivän matkalla, +edellä-mainitun ylä-Pelym'in kirkolta lukien, sivuutettiin kaksi paulia, +joissa kummassakin oli kaksi jurttaa. Sitten tultiin viis-jurttaiseen +pauliin, jonka nimikin, Massau, saakoon tässä siansa sentähden, että +siinä elää maan-viljelijä Voguuli, jolla on sangen hyvät pellot, viis +hevoista, kolme lehmää, Venäjän tavoin tehty tupa, samovara, tee-kuppia +ja muita semmoisia kaluja, joita Voguuleilla ei muualla ole ja jotka +todistavat hänen ahkeruudella ja ymmärryksellä hankittua +varallisuuttansa. + +Päivän levättyäni Massaussa läksin taas matkaan ja tulin kahden päivän +perästä viimeiseen pauliin, jonka nimi on Atimje-paul, vaan jota +kirjoissa mainitaan Verschinskij paul (latva-paul), ehkä se, niinkuin +tämä osottaisi, ei suinkaan ole Pelym'in latvalla, vaan Voguulien kesken +luetaan puoli-väliksi joen latvan ja suun välillä, joka kartalta +katsoenkin näyttää oikealta. Tähän asti oli minulla edessä olevata +maa-taivasta vasten viis saatto-miestä koossa; mutta kuin niistä en +vielä luullut olevan kyllä kantamaan sekä minun kapineitani että omaa +evästänsä, pyssyjä, kirveitä, kattiloita ja muita välttämättömiä kaluja, +niin toivoin uupuvat eli noin neljä tahi viis miestä saavani tässä +paulissa. Mutta siinä toivossa petyin: paikalla ei löytynyt muuta kuin +naisia ja yksi ainoa matkaan kykenevä mies. Muut miehet olivat jo kaikki +metsässä hirven pyynnössä, niistä kuitenkin kylän kaksi parainta miestä +ylempänä Pelym-joella kesä-jurtissa ja niin muodoin matkalla tavattavat. +Näiden molempien taloista suostui heidän tyttärensä, yksi kummastakin, +lähtemään soutamaan isiensä jurtille asti, jossa nämä kävisivät heidän +siaansa. Näin oli minulla seuraavana päivänä taas liikkeelle lähtiessäni +saattajina: kolme vahvaa nuorta miestä, kolme ukkoa, joista kaksi ei +kyennyt paljon mihinkään, ja kaksi nuorta riipeätä neitoista. Mutta +tien-tuntijaa ei ollut yhtään; kaikki tiesivät he sen, että eräällä +pienellä Pelym'in syrjä-joella nimeltä Posserje, noin yhdeksän päivän +matkan päässä, eli Beresov'an piirikuntaan kuuluva Voguuli, jonka +muutamat myös tunsivat, sillä hän kuului käyvän täällä aina silloin +tällöin jauhoa ja muita tarpeita ostamassa. Vaan Posserje-jokea ei +tiennyt kukaan, ja tämä seikka oli hyvinkin arveluttava, sillä +Pelym'illa on paljon syrjä-jokia kummallakin puolellansa, joista oikeata +arvata ei ollut helppo asia. Ainoa toivo oli niissä kahdessa ylempänä +olevassa Atimje-miehessä, jotka olivat käyneet Posserje-joella ja jotka +toivoin saada kanssamme. + +Näin varustettuna ja lisättyäni soutu-miesten evääsen kolme puutaa +leipää, jotka erittäin ja ikäskuin itseäni vasten olin leivottanut +(sillä Voguulit tiesin vahvoiksi syömäriksi), läksin matkaan ja tulin +seuraavana päivänä ensimäisen Atimjeläisen metsä-jurtalle. Se oli +rakettu hirsistä niinkuin talvi-jurtatkin, ja ne kolme aittaa, jotka +seisoivat jurtan vierellä, osoittivat että paikan isäntä sai metsästä +mitä tallelle panna; sitä samaa todisti myös vasta nyletty kuivamassa +riippuva hirven talja. Mutta häntä itseänsä ei ollut paikalla. Hänen +meidän kanssa oleva tytär otti yhdestä aitasta, joka oli lukotta +niinkuin täällä yleisesti kaikki huoneet ovat, hyvät kyörät verestä +hirven-lihaa meidän keittää. Mehevän hirvi-rokan kiehuessa rannalla tuli +kotiin kaksi paikan asukasta: sen haltijan toinen tytär ja veljen-poika, +jotka olivat liki-seudussa käyneet teiri-loukkuja katsomassa. He +sanoivat isänsä olleen metsässä jo neljä päivää eikä olevan tietoa, +koska hän tulisi jurtalle. Hänen kanssa-saamisen toivo kävi siis +tyhjäksi, ja syötyä läksimme edelleen entisellä väellä. Kaksi päivää +kulettua tulimme toisen Atimjeläisen metsä-jurtalle; tässä tapahtui sama +seikka: ei häntä eikä ketään muitakaan ollut jurtalla, ja meidän täytyi +siis tien-tuntijatta lähteä Posserjeta etsimään. Eräs ukoista sanoi +_kirjoittavansa_ puuhun paikan isännälle että me olimme siinä käyneet. +Minä luulin Voguuleilla olevan niinkuin Samojeedeillä on jonkun, josko +vaillinaisenkin, kirjailu-taidon, jolla he voisivat tehdä joita-kuita +ilmoituksia kaukaa toinen toisillensa, ja katsoin sentähden +uteliaisuudella ukon työtä. Vaan hänen kirjoituksensa ei ollut muuta +kuin että hän vissiin järestykseen hakkasi petäjän kylkeen yhdeksän +pykälää, sen määrän, joka meitä oli henkiä. Minä käskin hänen myös +kirjoittamaan Gregorille (se oli jurtan-miehen nimi), että paikalla oli +käynyt virka-mies ja Gregorin tytärkin. Mutta sitä ei hän enää +voinutkaan toimittaa kirjoituksellansa ja se merkittiin siten, että +jurttaan jätettiin paperilappu ja tytön huivi. + +Neljäntenä päivänä tästä eteenpäin eli seitsemäntenä Atimje-paulilta +lähdettyä kohdattiin suu idästä tulevan joen, joka minusta näytti +Posserje-joelta, sillä Regulyn tarkalla kartalla ei tässä seuduin löydy +muita jokia kuin se. Minä seisahduin joen-suuhun ja lähetin kaksi miestä +pienellä venheellä ylemmäksi syrjä-joelle katsomaan, miltä se näytti ja +eivätkö siellä voisi löytää mitä merkkiä ihmisten asumisesta sen +varrella. Parin tunnin perästä tulivat he takaisin ja ilmoittivat, että +joki noin kolmen virstan päässä kapenee niin että pienelläkin venheellä +on mahdotoin sitä ylöspäin kulkea, ja yhteisessä neuvossa päätettiin +että se ei vielä ollut Posserje. Tämä päätös olikin oikea, sillä vielä +joita-kuita tuntia soudettua tuli vastaamme toinen paljoa suuremman joen +suu ja epäilemättä laskimme venheet siihen. Vähän matkaa soudettua alkoi +rannoilla näkyä kaiken-laista merkkiä ihmisten olosta ei kaukana: +veistettyjä puun-kylkiä, kantoja, tulen-sioja, verkon-kuivaus-laitoksia +j.n.e. Mieluisasti sousivat Voguulit eteenpäin, sillä heillä alkoi jo +olla särpimen puutos, kuin koko matkan olivat liian herkullisesti +eläneet (esim. kolme kertaa päivässä keittäneet) ja ampua ei oltu +matkalla saatu muuta kuin muutamia vesi-lintuja ja pari teiriä. Mutta +täällä tuli se vastus eteen että joessa usein tavattiin suuria läjiä +hakoja, joita luulen muutamin paikoin Suomessa kutsuttavan +_ryteiköiksi_, ja niiden hakkaamisessa ja venheelle tien aukasemisessa +meni semmoinen aika että noin kymmenen virstan matkalla viivyimme +kokonaisen vuoro-kauden ja vasta toisena päivänä tulimme edellä-mainitun +Beresov'an Sosvalaisen Voguulin mökille. + +Iloni tästä tapauksesta ei kuitenkaan ollut vähempi, varsinkin kuin tämä +Voguuli ikään oli tullut metsästä kotiin ja minulla hänessä siis oli +varma tien-johtaja. Ja onni teki minulle vielä sen hyvän että samana +päivänä saattoi mökille tämän miehen veljen poikinensa, jotka elivät +Sosvaan menevän Tapsjen varrella ja nyt olivat jo toista viikkoa olleet +metsällä hirven ajossa. Tämä ukko antoi minulle seuraan poikansa, josta +siis oli seudun-tuntija toveri lietsarille. Tosin ei heistä kumpikaan +ollut käynyt siinä paulissa Tapsje-joen varrella, johon nyt tahtoivat +saattaa minun, vaan heidän alinomaiset vaelluksensa metsässä tekivät +luultavaksi että he eivät eksyisi, ja minä luotin heihin vähimmättäkään +epäilemisettä. + +Seuraavana aamuna oli ilma vielä kirkas, vaan päivän päälle vetihen +taivaalle se hieno kelve, joka on pettämätöin sateen ennustaja. Vaan +kuin ei kukaan pitänyt tästä lukua, niin lähettiin aamuisen syötyä +korpea myöten maa-taivalta katkasemaan. Vaikka tien-johtajat olivat +minulle vakuuttaneet tien eli matkattavan korven olevan kuivan, olivat +minulla lakkarissani kuivat sukat varalla, muuttaa ne jalkaani niin pian +kuin jalat alkoivat märiltä tuntua ja, niinkuin ajattelin, suon poikki +oli päästy. Suota ei tarvittukaan kauan odottaa, ja pian purskui vesi +saappaissani. Levätessä muutin sukat: Voguulit nauroivat ja sanoivat sen +olevan tyhjän vaivan, sillä koko matka olisi oleva semmoista +sammal-suota kuin tähänkin asti oli ollut. Kuivalla tiellä olivat +saattajat ymmärtäneet sen, että ei tarvinnut kahlata vedessä vyötäistä +myöten, niinkuin se näissä korvissa useasti tapahtuu, ja tapahtui +meillenkin. Enkä sen kovemmin sitte enää ruvennutkaan jalkineita +muuttamaan tällä matkalla, sillä se vaiva oli tosin turha. Alussa matkaa +tapahtui minulle useampia pieniä vastuksia. Yön olin jurtalla levännyt +nuotiolla; varmaan oli tässä nokea eli mitä muuta joutunut toiseen +silmääni, niin että sitä ilta-puolella päivää rupesi ankarasti +hakkaamaan. Tämän kautta puoli-sokeana eteenpäin astuessani loukkasin +polveni kuivaa puun-oksaa vasten, ja nyt täytyi meidän seisahtua, johon +liittoon jo iltakin kohta alkoi pimetä. Huuhdottuani kylmällä vedellä +niin silmäni kuin polvenikin, jossa toinen myötä-seuraavista +Voguulittarista oli Herthanani, panin teetä juotuani kuusen juureen +maata. + +Yöllä olin unissani uivanani kylmässä vedessä jäiden seassa, ja +herättyäni havaitsin että villa-peitteen ja sarka-nutun alla olin +kastunut märäksi ja että rankka sade valoi ehtimiseen taivaasta. Tuli +oli sammunut, jonka-tähden herätin seuralaisiani sitä korjaamaan. He +eivät näyttäneet olevan sateesta millänsäkään, makasivat vaan niin +lähellä tulta kuin mahdollinen oli, aika ajalta kääntäen milloin kylen +milloin toisen sadetta vasten. Päivän valettua läksimme matkaan, vaikka +lietsari ei sanonut oikein tietävänsä miten nyt kulkea, kuin päivästä ei +voinut suuntaa katsoa (kova onni oli minulta edes-menneenä vuonna +hävittänyt pitkä-silmän, jossa oli kompassi). Satamasta ei herennyt +silmän-räpäykseksikään, ja noin kaksi eli kolme tuntia vaellettua +eteenpäin sanoi lietsari matkan suunnan kokonaan kadottaneensa, pyysi +minun taukoamaan ja pyssynsä sekä koiransa jättäen meidän tykö lähti hän +veljensä pojan kanssa eteenpäin maata katselemaan. + +Tulen tehtyä rakensivat seuralaiseni kaksi majaa, joista oli joku, jos +ei täysikään, suoja sadetta vasten. Keitettyä, kuivailtuamme, lepäiltyä +alkoi jo tulla ikävä lietsaria, mutta heitä ei kuulunut. Näin kului koko +päivä sateen pidossa ja turhassa odotuksessa. Viimein aloin pelätä että +lietsarit olivat karanneet, varsinkin kuin nyt sain tietää, että eräs +Pelymilaisista toveristani oli eileisnä iltana peloitellut +Posserjelaista ja sanonut minun lyöttäväni häntä, jos ei tänä päivänä +saattaisi seuraa korven yli. Ajatellessani tätä seikkaa alkoi tilani +olla jotenkin ikävä. Ilman lietsaritta ollen oli yksi kahdesta tehtävä: +joko omin käsin koetella pyrkiä Tapsjen rannalle, joka näinkin oli +mahdollinen löytää, sillä se juoksi poikki meidän matkan-suuntamme, -- +ja sitten jokirantaa myöten etsiä paul; eli palata takaisin Posserjelle +ja siellä odottaa parempaa aikaa ja matka-onnea. Minä huusin edellistä, +mutta saattajani tahtoivat kääntyä takaisin, ja olikin heillä syytä +tähän vaatimukseen: heidän eväänsä oli lopussa. Viimeisen leipänsä +olivat he syöneet tänä aamuna ja nyt ei heillä enää ollut muuta jälellä +kuin suolaa, vähän ohran-suurimoita ja hirven-rasvaa; tosin ei +Posserjellakaan löytynyt ei leipää eikä suurimoita, vaan teiriä oli +siellä kyllä, ja teirin-lihalla elää Voguuli ikänsä, ilman leivättä ja +muitta herkuitta. Mutta takaisin-matkaaminen ei olisi ollut helppo; +seuralaisilleni oli tienot outo, ja jälkemme voimme vaan suossa nähdä, +vaan kuivilla kannaksilla voisimme haipua oikealta suunnalta, painua +korpeen etemmäksi ja nääntyä tietymättömiin. Näissä ei kovin +havaittavissa ajatuksissa vietin ilta-puolen päivää, kuin lietsarit +viimeinkin väsyksissä tulivat takaisin. Heidän vaelluksensa +pää-tarkoitus oli ollut löytää erää puro, jonka tiesivät tässä korvessa +olevan, ja sen juoksusta päättää matkan suuntaa. Kauan etsittyänsä +olivat sen viimein löytäneetkin, ja sanoivat siltä ei tulevan kovin +pitkän matkan paikkaan, jossa Tapsjeläiset syksyllä pitävät peurojansa +ja josta tie oli pauliin. + +He olivat palatessansa lyöksennelleet merkkejä puihin, joita myöten +meidän seuraavana päivänä oli helppo tulla mainitulle purolle. Sade oli +nyt myös herennyt ja päivä oli vaan puolipilvinen, niin että auringosta +nyt oli hyvä johto. Niin löysimmekin viimein ilta-päivällä tien-suun, +josta tapauksesta en minä ollut iloisempi kuin Voguulitkaan. He +keittivät tässä viimeisen kerran, nyt ilman suurimoittakin s.o. vettä +suolan ja rasvan kanssa. Minä jaoin heille vehnä-leipää, sen vähän mikä +itsellänikin oli, ja voin myös heidän kattilaansa laskea pari +kourallista riisi-suurimoita ja palasen puljon'ia. Virkistettyinä +enemmän toivolta kohta pääsevämme korvesta kuin vähiltä ja kehnoilta +ruoka-ravinnoilta läksimme syötyä taas tallustamaan, ja myöhä-illalla +olimme viimeinkin niin onnelliset, että kuulimme koiran haukkumisen ja +kohta sen jälkeen tulimme joen rantaan, jonka toisella puolen olevasta +paulista nousi ystävällinen savu ilmalle. Pyssyn ampuma ilmoitti sen +asujille tulomme, he toivat kohta venheen vastaan ja pian olimme sangen +siistissä, ihanalle paikalle raketussa paulissa, jonka nimi oli +_Schohteltit_. + +Se oli 7:s päivä syys-kuuta. Seuraavana päivänä erosin Pelymilaisista +seuralaisistani, jotka palasivat tien-osoittajien kanssa samaa tietä +takaisin. Ainoastaan yhden puoli-sokean ukon palkkasin Sortingjen +kirkolle asti tulkikseni, sillä käytännöllinen taitoni Voguulin kielessä +oli vielä niin heikko, ett'en pitempiä lauseita voinut en puljua enkä +ymmärtää, ja nämä Sosvan Voguulit eivät ymmärrä Venäjän kieltä enemmän +kuin muutamia kirouksia, jota heidän muka "tietämättömyyttänsä" eräs +Pelymilaisista kyllä moitti, sanoen Sosvalaisen ihmisten parissa istuvan +äänettä kuin teirin. Tämän ukon ja kahden soutajan kanssa läksin päivän +levättyäni Tapsje-jokea alaspäin laskemaan. Se ei tosin ole kovin +virtainen, vaan kuitenkin "maksoi mäki velkansa", niinkuin meillä +sanotaan. Kumminkin oli tämä alku-matka Sosvan-vesillä minulle sangen +tukala: venhe oli niin kapea ja pieni, että siinä piti istua +venhe-pohjassa, ja vähäisinkin liika liikahdus voi sen kaataa. +Toisekseen oli se katteetoin, ja ilma oli jo niin kylmä että pari kertaa +luntakin satoi, jonka ohessa minua horkan tavoin vilusti, seuraus +jalka-matkastani. Pahin seikka oli kuitenkin se, että eväässä puutuimme +kahta painavata tarvetta: leipää ja suolaa. Teiriä, kuivaa peuran-lihaa +ja rasvaa oli kyllä. Ukko tulkkini alkoi tästä napista, sanoen +tottuneensa edes suolalle, josko leivättäkin voisi elää, ja tämä hänen +napisemisensa ei vähennyt, kuin unhotti tupakka-kukkaronsa erääsen +yö-paikkaan ja tätä vahinkoa ei havaittu ennenkuin pitkän matkan päässä +paikalta. Minä autoin häntä tupakalla vähistä varoistani ja lohdutin +toivolla kohta päästävän parempihin paikkoin. + +Neljä päivää näin kärsittyämme tulimmekin Tapsjen suulle eli sen +yhtymiseen lännestä juoksevan pää-joen Sosvan kanssa. Tässä oli +kokonainen tuohi-kaupunki noin 30 kesä-jurttaa, joissa eli ympäristön +Voguuleja koko kesän paikalla kalastaen. Myös löytyi siinä jauho-venhe, +erään Sosvalla asuvan Syrjänin tavara, jota myömään hän oli tänne +palvelijansa lähettänyt. Jauhot maksoivat täällä 11 oravaa puuta (s.o. +63 kop. hop.; Tobolsk'issa maksoivat ne mennä syksynä 30 kop., ja +etelämpänä Tobolsk'in läänissä 15 kop. samaa rahaa); mutta kauppias +sanoi tavaransa hitaasti menevän, sillä oravia ei oltu vielä ennätetty +pyytää, vaikka vuosi oli hyvän-lainen orava-vuosi. Hän oli syntyjänsä +Samojedi, mutta oli jo lapsena vanhempiensa kanssa joutunut isäntänsä +Syrjänin palvelukseen (s.o. orjuuteen), ja oli hän oikea polyglotti, +sillä paitse omaa kieltänsä puhui hän Syrjänin, Voguulin ja Ostjakin +kieliä ja sangen selvästi Venäjätäkin. + +Nyt loppuivat ukon ja minun puutteet; ostimme kohtuullisen määrän +jauhoa, josta rieskottain tehtiin leipää, pieniä kakkaroita, jotka +paistettiin tuli-sian tuhkassa. Tämä on Voguulien tavallinen +leivän-teon-laatu, sillä uunia ei löydy heidän talvi-jurtissansakaan, ja +sillä tavoin tehty leipä on sangen hyvää, varsinkin siitä, joka jonkun +ajan on ollut kokonansa leivättä. Myös annettiin minulle tässä +Sortingjen kirkolle asti suurempi ja varavampi venhe, joka katettiin +tuohella niin että lopun matkaa, vielä kuusi päivää, teimme +verrallisesti paremmassa tilassa kuin matkan Tapsjella. Pohjainen Sosva +on suuri joki, leveydeltänsä Volgan kokoinen Kasan'in kohdassa, ja sen +virta on sangen väkevä, joka jälkimäinen omaisuus meille kyytiä lisäsi. + +Sortingjen kirkko on ensimäinen ja ainoa paikka Sosvalla, jossa +Venäläisiä tavataan. Paitse pappia ja kirkon-palvelijoita elää siinä +kauppaa pitävä porvari ja muutamia muita asujia, yleensä kuusi eli +seitsemän taloa, joiden rinnalla ja lisänä seisoo kymmenkunta Voguulien +jurttia. Paikka on surkeimpia ihmisen olo-paikkoja, vaan minulle oli se +arvattavasti hyvän-toivon niemi, pitikin papin hyvämtahtoinen emäntä +minua siinä ollessani niin hyvänä ja evästi vielä matkalle Beresov'aan +niin hyvästi, että hän on paraimpia muistojani Siperiasta. Olostani +Sortingjella ja matkastani Beresov'aan, joka ei kestänyt täyttä kahta +vuoro-kautta, ei ole juuri mitään virkkamista, jonka tähden tämän pitkän +epistolan jo voinkin tähän lopettaa. + + + +Kolmas Kirja.[24] + + +Beresov'assa 1 p. lokak. 1858. + +Sitten viimeisen eli neljännen matka-kertomukseni lähetettyä läksin +Kasan'ista loppupuolella mennyttä touko-kuuta matkalle Siperiaan ja +tulin kesä-kuun loppu-puolella Tobolsk'in ja Turinsk'in kaupunkien +kautta, Pelym'in kirkolle, viimeksi mainitun kaupungin piirikuntaa, +Tavda- ja Pelym-jokien yhdyntä-paikassa vähäistä etelämpänä 60:ttä +pohjaista leveys-pykälää. Matka-kaavastani tietää ylistettävä +konsistorio, että minulla tämän-vuotisen tutkinnon tarkoituksena oli +Voguulien kieli ja kansa. Pelym'issa vietenkin lähes kaksi kuu-kautta +mainitun kielen tutkimisessa, jolla ajalla sain selitetyksi kaksi toinen +toisestansa ei suuresti eroavata murretta, joista yhtä voipi kutsua +_Pelym'in_ ja toista _Kondan_ murteeksi. Näin jo johon-kuhun määrään +tultuani tuntemaan kielen läksin Pelym'ista elo-kuuu 19:nä päivänä +matkalle itseä Voguulin kansaakin oppimaan. Matkani kulki pohjasta +tulevaa Pelym-jokea myöten lähes 62:ta pykälää; tässä erosin tämän joen +nyt länteen ja etelään kääntyvästä latvasta, kulin jalan noin 50 eli 60 +virstaisen taipalen, jonka toisella puolella tapasin Tapsje-joen, joka +etelästä pohjaa kohden juoksee pohjaiseen Sosva-jokeen. Näitä molempia +jokia myöten juoksi nyt matkani Sortingjen kirkolle, Sosva-joen +rannalla, 63 1/2 leveys- ja 81 pituus-pykälän alla. Tämä kirkon-kylä, +johon tulin 16 p, syysk., on ensimäinen ja ainoa Venäläisten asuma +paikka Beresov'asta itään päin. Siinä vietin viikko-kauden päivät +tutkien kolmatta eli _Sosvan_ murretta Voguulin kielessä, joka myöskään +sanojen taivutuksessa ei merkittävästi eroa etelämmässä olevista +sisaristansa. Sortingjen kirkolta viimeksi tulin menneellä viikolla +tähän kaupunkiin ja aion täällä viettää keli-rikon ajan. Talvi-kelin +tultua, jonka täällä luullaan joutuvan noin parin eli kolmen viikon +perästä, aion lähteä Obdorsk'iin, saamaan selkoa Obdorsk'in eli +pohjaisten Ostjakkein kielestä. Tämän tutkinto ei tosin kuulu +matka-kaavaani, vaan sen läheinen heimolaisuus Voguulin kielen kanssa +vaatii semmoisen tutkinnon, varsinkin koska sen luullaan isosti +poikkeavan Castrén'in tutkimasta Irtysch'in ja keskimäisen Ob'in +ostjakkilaisesta kielestä. Mainitun matkan tehtyäni toivon, noin parin +kuu-kauden perästä, Jumalan avulla voivani jättää jää-hyväiset +Siperialle ja palata Perm'in lääniin siellä olevien Permiläisten kieltä +lähemmin tunnustelemaan. + +Sen verta matkani juoksusta. Kieli-opillisista ja sana-kirjallisista +saaliistani en nyt aio puhua; sitä vastaan suotakoon minun tähän liittää +joita-kuita lauseita Voguulin kansasta. + +Itä-puolella Uraalin keskimäistä osaa, 59:nnen ja 64:nnen +leveys-pykälien välillä, juoksee pitkin vuoren juoksua kolme eli neljä +alhaista ja kapeata maan-selännettä vierekkäin, jotka ovat kokonaan +erillänsä itsestä Uraalista eivätkä keskenänsäkään missään yhteydessä. +Näiden, paikkakunnan Venäjän kielessä Uvall'iksi kutsuttujen +harjanneitten välissä syntyy ja juoksee joukko osittain sangen suuria +jokia, jotka kaikki joko välittömästi eli toisten jokien kautta +lankeavat Irtysch-Ob'in jättiläis-jokeen, ja joista merkillisimmät ovat: +1) _Tura_, juokseva lännestä itään ja lankeava Tobol-jokeen; 2) _Tavda_, +joka syntyy kahdesta itä-etelää kohti rinnakkain juoksevasta joesta: +eteläinen _Sosva ja Losva_; Tavda vastaan-ottaa pohjasta juoksevan +_Pelym_-joen ja lankee samoin Tobol'iin; 3) _Konda_, joka suuri joki +hevosenkengän muodossa juosten kerää ison joukon pienempiä syrjä-jokia +juoksuunsa ja lankee Irtysdch'iin; 4) pohjainen _Sosva_,[25] syntyvä +useamman pienemmän joen yhtymisestä Uraalin juurella, juoksee melkein +latinaisen S:n muodossa ja lankee ei kaukana Beresov'asta Ob'iin; sen +suurin syrjä-joki lännestä on _Sigva eli Ljapina_ (Voguuliksi: +_Sakuje_), ja etelästä jo ennen mainittu _Tapsje_)[26]. + +Paitse Turan ja eteläisen Sosvan seutuja, joissa maan-viljelys vielä +menestyy hyvästi, on näiden jokien läpi-juoksema maa viljelemätöintä +korpea ja pohjatointa suota, joissa ihminen ei ole yrittänytkään, eikä +mahda koskaan yrittää, vallitsemaan yli-voimaista luontoa. Yleisimmät +puun-laadut näissä äärettömissä metsissä ovat: kuusi, koivu, petäjä, +hopea-kuusi (ven. nиxтa, _pinus picea_), ketri-puu (ven. кедрь, _pinus +cembra_), saksan- eli lehti-kuusi (ven. лиственица, _pinus larix_) ja +paju. Näiden metsien ja niin muodoin koko tämän maankin suurin rikkaus +on niissä olevat elävät niinkuin: majava, jota kuitenkin nyt enää +harvoin tavataan; repo, myös harvassa; naali (ruots. fjällracka, ven. +neсeц), elävä pohjempana; sopuli (ruots. sobel, ven. сoбoль), jota vielä +tavataan sangen suuressa määrässä; ja orava. Paitse näitä nahkansa +tähden metsästettäviä eläimiä ovat tässä metsän-eläjistä vielä +mainittavat hirvi ja tavalliset metsä-linnut (pyy, teiri ja metso), +joita asujat pyytävät ruoaksensa. Joet, etenkin pohjainen Sosva ja Ob, +ovat siunatut kalalla niin monesta laadusta, että niiden tunteminen ja +luetteleminen on mahdotoin sille, joka ei kauemman aikaa ole elänyt +paikalla. + +Tässä maassa elää iki-vanhoista ajoista Voguulin kansa, joka läheisten +heimolaistensa Ostjakkien kanssa oli jo muinaisina aikoina +kaukaisillenkin kansoille tunnettu _Jugrin eli Ugrin_ nimellä, vaan itse +nimitäksen _Manjsi_, josta niinkuin Voguulinkin nimestä tehtyjä monia +perättömiä selityksiä minä en rupea vielä lisämään uudella semmoisella. +Nimestä _Vogul_ sanon vaan sen, että sitä paikalla ei kukaan käytä, +sillä Pelmys'in tienoossa kutsuvat Venäläiset Voguulia ainoastaan +инородцы (vieras-peräiset, ei-Venäläiset) eli ясачные (jasakan-maksavat, +ei-talon-pojat), ja Beresov'an piirikunnassa kutsutaan heitä ja +Ostjakkeja yhteisesti Остяки. Herra Regulyn päätteelle (_Baer u. +Helmersen, Beiträge zur Kenntniss Russlands_, B. IX.) että Voguulit eivät +olisi maan alku-peräiset asukkaat, vaan verrallisesti myöhemmin mistä +kusta etelämmästä tänne siirtyneitä, ei löydy mitään todistuksia. Päin +vastoin todistavat jokien, järvien ja vuorien nimet ei ainoastaan +Voguulien tätä nykyä asumassa maassa, vaan paljon etelämpänäkin ja +lännempänä, jossa nyt jo kaukaisista ajoista asuu muita kansoja, että +Voguulit ovat ensimäiseksi niille paikoille jalan astuneet ja +kielellänsä ne nimittäneet. Voguulin kielen rikkaus nimityksistä tämän +maan omituisille luonnon-aineille ja sattumille on myös todistuksena +tämän kansan siinä kauan asuneen. + +Voguulien nykyisen alan eteläisenä rajana ovat Losva ja Tavda, jonka +jälkimäisen joen varrelta kuitenkaan ei Voguulia tavata enää muualla +kuin Koschutsk'in volostissa kolme pientä kylää; lännessä on Uraali +heidän luonnollinen rajansa Syrjäänein maata vasten; pohjassa eivät +Voguulit nouse ylemmäksi Sosva-joen pohjasta tulevia syrjä-jokia, ja +idässä taas ei heidän piirinsä ulotu yhdistyneesen Ob-Irtysch-jokeen +asti muualla kuin Beresov'an kaupungin kohdalla, sillä etelämpänä ovat +Ob'in sekä Irtysch'in molemmat rannat Ostjakkein vallassa. +Hallituksellisessa katsannossa kuuluvat he kahteen lääniin, nim. +Perm'in, jossa heidän alansa on Tscherdyn'in ja Verchoturien +piirikunnissa, ja Tobolsk'in lääniin, jossa heidän maa kuuluu Turinsk'in +ja Beresov'an piirikuntiin. Heidän lukunsa on, verraten siihen suureen +maa-alaan, joka heidän vallassansa on, aivan vähäinen. Tobolsk'in +läänissä löytyy Voguulia noin 900 veron-maksavaa miehen-puolta, jota +myöten, jos jokaista veron-alaista vastaan luetaan 6 verotointa henkeä, +joka lienee kohtuullinen, Voguulien yhteinen määrä Tobolsk'in läänissä +tekisi noin 5,400 henkeä; Perm'in läänissä taas ei heitä ole yhteensä +enemmän kuin 900 hengen paikoille, ja näin muodoin ei koko Voguulin +kansan luku tee täyttä puolta seitsemättä tuhatta henkeä. Syyt tähän +vähään väen paljouteen ovat: ilman kovuus ja elämän-laadun vaivaloisuus, +metsän-otuksen väheneminen ja siitä seuraava yleinen köyhyys, kuin myös +venäläisten pappien ahnaus, jotka Voguuleilta vaativat niin suuren +vihkiäis-rahan että moni nuori mies juuri sen puutteesta jätäksen +naimatta. Beresov'an piirikunnassa eläviä Voguulia haittaa kalym'ikin +(naima-raha morsiamen isälle maksettava) naidessansa, ja yleisiksi +väen-vähyyden syiksi voipi vielä lukea kulku-tauditkin, joista rokko ja +venerin-tauti ovat tehneet suurta tuhoa heidän seassansa. Venäläisiä +lähellä vähenee heidän määränsä sitenkin, että moni Voguuli annaksen +työ-miehiksi Venäläisille, ja vierastuen omista elatus-keinoistansa +perehtyy täällä näiden elämän-laatuun sekä palo-viinaan ja katoaa näin +muodoin kansastansa. Yleisesti valittavat täkäläiset virka-miehet niin +Voguulien kuin Ostjakkienkin ja muiden heidän tavallansa elävien +kansojen Siperiassa vuosi vuodelta vähenevän ja heidän kokonaisen +loppumisensa siis ei kaukana olevan, joka kohtalo tiettävästi on +kaikkein semmoisten kansain, jotka eivät tahdo antautua sivistyksen +matkaan. + +Elämän laatunsa puolesta voipi Voguuleja kutsua _asettuneeksi +metsästäjä-kansaksi_. Syrjä-elatus-keinoja on etelässä, Losva- ja +Pelym-jokien varsilla, joku vähäinen maan-viljelyä ja karjan-hoitoa, ja +pohjassa Sosva-joella kalan-pyyntö. Vaan metsän-käynti on ainakin +Voguulin paras ja rakkahin toimitus. Metsästämistä harjoitetaan sekä +kodista käsin että metsään raketuista, noin päivän matkan eli parin +päässä olevista, majoista. Se alkaa syys-kesällä elo- ja syys-kuussa +hirven pyytämisellä, joka tähän aikaan vuotta on hyvin lihava. Hirvi +asuskelee kernaasti kuivilla suo saarilla, joissa viheriäinen ruoho on +hänen paras herkkunsa, ja tämmöistä ruohoa paremmin kasvattaaksensa +sytyttää Voguuli useasti sen-kaltaiset paikat tuleen, josta ne monet +metsä-valkeat ovat selitettävät, jotka Siperiassakin hävittävät täällä +tosin vielä arvotointa metsää. Tämmöisissä paikoissa löytää Voguuli pian +hirven jälet ja koirinensa alkaa hän sitä ajaa perästä, jota ajamista +monesti kestää neljä viis päivää ja enemmänkin, ennenkuin hirvi laskee +ajajansa niin lähelle että ampua voi. Jos ampuminen onnistuu, teurastaa +hän saaliinsa paikalla ja rakentaa joko puuhun eli korkeiden pylvästen +päälle pienen aitan, jossa liha, leikeltynä kaitaisiin ja hienoin +suikaleihin, kuivaa ja talveen asti säilyy karhuilta ja muilta +raatelijoilta. Mainittuin hirven asuma-paikkoihin viritetään myös suuria +jousia, jotka eläimen lähestyessä laukeavat ja joita Venäjän kielessä +tästä kutsutaan itse-ampujiksi (сaмострелец, сaмострела). Myöhemmin +syksyllä, kuin nahka-otus on saanut täyden karvansa, kuin soiden ja +vetten jäädyttyä metsän-käynti on helppo ja kuin ensimäinen lumi hyvästi +näyttää eläinten jälet, tällöin alkaa oikea metsän-pyyntö, joka paraasta +päästä on sopulin ajaminen. Tätä eläintä pyydetään sitten monella lailla +koko talvi aina kevääsen asti, kunne lumi alkaa upottaa miestä ja +koiraa. Tässä pyynnössä on hyvä koira verratoin kappale ja semmoinen +maksaakin Voguulien kesken kaksin kolmin-kymmenin hopea-ruplin, eikä +niitä pieniä helma-rakkia, joita vanhain naisten kaupunkiloissa nähdään +hyväilevän, pidetä niin hyvästi kuin Voguuli pitää koiraansa, joka taas +kuuliaisuudessa ja uskollisuudessa jättää kauas jälellensä mainitut +kaupunkilaiset heimolaisensa. Sopulin hinta on hyvyyttä myöten +eri-lainen: neljästä aina kymmeneen hopea-ruplaan, ja jasakkaa +maksettaessa ottaa hallitus hyvän sopulin vastaan kolmen sielun verona. +Toinen eläin, joka vielä useammin kuin sopuli saa antaa nahkansa +Voguulille, on orava, jota tapetaan ympäri vuotta ja yhtä verran +huviksensa kuin oikeaksi työksi. Voguuli ei nim. koskaan liikahda +jurtastansa ilman koiratta, pyssyttä ja kirveettä. Jos hän jalan lähtee +mihin asialle, on hänellä koira muassansa; jos taas venehin, juoksee +koira pitkin joen-rantaa hänen itsensä melomalla hiljalleen matkaa +tehdessänsä. Koira löytää pian oravan ja ilmoittaa haukkumalla sen +isännällensä, joka kuitenkin on ruudilta ja haulilta liian saita oravaa +ampumaan. Kirveellänsä kolkuttaa hän puuta, jossa orava istuu. Jos tämä +hypätessänsä toiseen puuhun ei putoa maahan, kertoo metsästäjä +puun-kolkuttamista niin kauan kunne orava enää ei hyppääkään puusta +puuhun, vaan istuu uppimiskaisesti paikallansa. Tällöin sahataan puu +poikki ja sen kaatuessa joutuu otus välttämättömästi odottavan koiran +hampaisiin. Oravan hinta vaihettelee täällä 6 ja 10 kopeikan välillä +hop. Harvemmin saadaan repoa, joka on vaikea pyytää, ja arvaten vielä +harvemmin karhua. Metsä-lintuja pyydetään loukuilla (ven. слопец), jotka +asetetaan ei kovin kauas kotoa, niin että vaimot ja muu kotona elävä +heikompi kansa hyvin voipi ne hoitaa. Keväällä tapetaan myös paljon +vesi-lintuja, joita pyydetään merroilla eli ammutaan jousella, joka kalu +vielä löytyy joka talossa. + +Kalastaminen, joka Tavdalla ja sen syrjä-jokiloilla ei ole kovin +antoisa, tapahtuu siellä tavallisesti talvella siten että joki +soveljaassa paikassa lähellä kotia kokonansa suletaan ja suluissa +oleviin porttiin asetetaan suuria, päre-puikoista tehtyjä mertoja. Näitä +pyydyksiä hoitavat samoin vaimot ja muu koto-kansa. Vaan pohjaisen +Sosvan Voguuleilla on kalastaminen suuremmassa arvossa ja suuremmasta +hyödystäkin. Heti vetten auettua ja tulva-veden laskeutua keräytyvät he +suurissa parvissa joen-suu-paikkoihin joko Sosvalla eli Ob-joella, ja +elävät niissä kalastaen koko kesän syys-kuuhun asti, niin että hirven +pyytö täällä jääpikin useammalta tekemättä. Tavallisesti pyydys on +nuotta, ja sen, joka ei ole nähnyt tämmöistä kalan-pyytäjä-kylää Sosvan +eli Obin rannalla, on vaikea uskoa sitä kalan-paljoutta, joka täällä +vuosittain tapetaan. Voguuli ei koskaan suolaa kalaa, siitä syystä että +hän suolaamisen pitää hyödytöinnä herkun-valmistuksena ja että hänellä +ei ole varaa ostaa suolaa niin paljon kuin siihen tarvittaisiin. Mitä +hän perheinensä ja koirinensa ei paikalla syö -- ja se ei ole vähä -- +kuivataan ilmassa eli savustetaan tuli-sian ympärille asetetuilla +vartailla talven varaksi. + +Se, joka on matkustanut Venäjällä, on kyliä pian tullut havaitsemaan, +että kaupunkien kaduilla renikoiden ja muiden sen-kaltaisten herkkujen +seassa myös myödään hänelle tuntemattomia ruskioita pavun-kokoisia +jyviä, joita rahvas, olletikin pyhä- ja juhla-päivinä, syödä raksuttelee +ja joista Venäjällä kauppa-miesten rouvien sanotaan pysyvän niin hyvässä +lihassa kuin he tavallisesti ovat. Nämä jyvät ovat ketri-puun kävyssä +kasvavia pähkinöitä, joita saadaan Siperiassa ja joiden kerääminen tämän +maan köyhillä Voguuleilla ja Venäläisilläkin sen pohjaisemmissa +tienoissa on sangen painava syrjä-elatus-keino. Naula näitä pähkinöitä +maksaa esim. Kasan'issa 7 eli 8 kop. hop., vaan paikalla ei puudan hinta +ole kalliimpi kuin noin 3 eli 5 ruplaa paperissa. Mutta milloin hyvä +pähkinä-vuosi sattuu, voipi yksi perhekunta niitä helposti kerätä +useampia kymmeniä puutia ja näin ilman suuretta vaivatta lunastaa hyvät +rahat. + +Niinkuin edellä sanottiin alkavat Losva- ja Pelym-joella elävät Voguulit +vähän maatakin viljellä, jonka kanssa myös hevoisten ja karjan pito +luonnollisesti yhdistäksen. Venäläisillä Pelym'issa ja sen seuduilla on +se yleinen valitus, että maan-viljely ei näissä tienoin tahdo enää +menestyä. Mutta kokonaista leveys-pykälää pohjempana Pelym'ia eli +vähäistä etelämpänä 61:tä pykälää, Massaun paul'issa Pelym-joelta vähän +syrjään, on eräs Voguuli vähitellen raatanut itsellensä niin hyvät +pellot, että hän suurine perheinensä leivän puolesta tulee omallansa +aikaan ja hyvinä vuosina vielä myöskin isot määrät eloa. Tämä +todistaisi, että maan-viljely täällä ahkeralla raatajalla vielä +palkitsee vaivat, ehkä kyllä halla useasti hävittää hänen toivonsa. +Kuitenkin on sanottava, että mainittu paikka on pohjaan päin viimeinen, +jossa maan-viljelyä löytyy, sillä siitä noin 30 virstaa pohjempana oleva +Atimje-paul ei enää viljele muuta kuin naurista ja sitäkin hyvin vähän. +Jälkimäinen kylä on myös viimeinen tällä kohdalla, jossa hevosia +tavataan. + +Hevosen kanssa pitävät Beresov'an piirikuntaan kuuluvat Voguulit +peuroja. Harvalla on niitä kuitenkaan enemmän kuin joku kymmenkunta, ja +eräs parin sadan peuran isäntä Tapsje-joen latvalla on näissä seuduin +mainio pohatta, ehkä hän Obdorsk'in tienoossa rikasten Samojeedein +rinnalla, joilla tätä omaisuutta on tuhans-määrin, kävisi köyhäksi +raukaksi. Beresov'an seudussa tavataan kuitenkin varakkaammilla +Voguuleilla jo hevosiakin ja lehmiä, vaikka kumminkin kahden viimeisen +vuoden korkea vesi jokiloissa on tehnyt, ett'ei heinää silloin voitu +tehdä ensinkään, jonka tähden sekä Voguulien että Venäläisten taas on +täytynyt melkein vähiin hävittää karjansa ja hevosensa. + +Maa eli oikeammiten metsä on Voguuleilla yhteinen, jossa jokaisella, +joka vaan kykenee, on täysi oikeus pyytää mitä ikänänsä voipi. +Pelym-joella, jonne alempana asuvat Venäläiset talven ajaksi tulevat +metsää pyytämään, eivät Voguulit heitä laske metsäänsä muuten kuin +yhdessä jonkun heikäläisensä kanssa, ja näin yhtyvät Venäläinen ja +Voguuli pieneksi yhdyskunnaksi, jossa Voguuli Venäläisen kanssa jakaa +metsästys-oikeutensa ja tämä taas pitää hänen leivässä, mutta kaikki +saalis pannaan kahtia. Kala-vesi sitä vastaan pidetään tarkemmassa, niin +että kullakin joen-suulla eli muulla kalastus-paikalla ovat tietyt +isäntänsä, joilta Venäläiset ainoastaan vuokraamalla voivat ne saada +käyttääksensä. + +Harvat ihmisten asunto-siat lienevät niin surkeat ulko-muodoltansa kuin +Voguulien kylät eli paulit ovat. Ne ovat aina raketut kuivalle paikalle +joen rannalla ja enimmiten semmoisiin kohtiin, joissa pienempi joki +yhtyy suurempaan, sillä joen-suissa on kalan-pyyntö parempi kuin muualla +ja jokia myöten on sekä talvella että kesällä huokeampi liikkua kuin +metsää. Kylät seisovat kaukana toinen toisestansa, päivän matkan, kahden +ja kolmenkin päässä, sentähden että kullakin olisi metsästys- ja +kalan-pyyntö-alaa kyllä. Kylässä on tavallisesti vaan kaksi eli kolme +jurttaa; viis jurttaa on jo suuri kylä, ja isoin paul, jonka minä +matkallani olen tavannut, on edellä-mainittu Atimje-paul Pelym-joella, +jossa on seitsemän jurttaa. Jurtat ovat kahden-laiset: talvi- ja +kesä-jurtat. Edelliset ovat raketut hirsistä, sammalletut ja tuohella +malkojen kanssa katetut. Ne ovat harvoin suuremmat kuin kolmea syltä +kultakin seinältä. Ovi, jonka edessä harvoin on mitään porstuaa eli +suojaa, on tavallisesti etelään päin, varmaan siitä syystä, että tuuli +siltä puolen on vienompi kuin muut tuulet. Oven vierus-nurkassa on +pieni, aivan englannilaisen kamiinin tavoin rakettu, savesta ja ruohosta +kyhätty tuli-sia, jossa tuli palaa kaiken päivää, vaan jonka torvi yöksi +katolta käsin peitetään tuohella. Lämmintä tästä uunista ei kuitenkaan +tulen sammuttua ole toivomista, sillä se on liian pieni ja liian +huonoista aineista tehty, ja onkin yöllä herätessä näissä jurtissa aika +vilu, kuin ilma sattuu kylmempi olemaan. Valo tulee jurttaan pienestä +ikkunasta, joka tavallisesti on lasista, vaan sen puutteessa myös +kalan-nahkasta eli paperista ja talvella jäästä. Pitkin jurtan seiniä +kulkee noin puolta kyynärää korkeat, hyvin leveät lavitsat, samoin kuin +Tatarilaisten asunnoissa, jotka ovat katetut tuohella eli kaisloista +kudotuilla katteilla. Arvollisemman vieraan tullessa levitetään +lavitsalle hänen levätäkseen useampia peuran-nahkoja. Oudon ei ole +kuitenkaan hyvä levähtää tälle kyllä viehättävälle sialle, sillä +tavallisesti on se täynnä kirppuja; hänen on parempi istua sille +pienelle rahille, jota pidetään pöydän asemesta. Jokaiseen jurttaan +kuuluu yksi eli pari pientä, korkeille pylväille rakettua aittaa, ja +aitan takana jo seisoo jylhä kuusikko, jonka huminaa ja raitista hajua +Voguuli niin rakastaa. Kesä-jurtat, joihin hän aina muuttaa lämpimän +ajaksi asumaan, vaikka jäisikin talvi-jurttien paikalle kesäksi, ovat +tuohesta ja Sosva-joella kukkuran-muotoiset. Niissä on tuli-sia keskellä +jurttaa ja savu menee ulos sen kohdalle tehdystä reiästä katossa; ne +ovat katteattomat ja muutenkin vaillinaisemmat kuin talvi-jurtat. + +Tämmöiset ovat Beresov'an piirikunnassa elävien Voguulien asunnot. +Eteläiset Voguulit eli Pelym'in ja Sosvan varsilla asuvaiset pitävät +harvoin kesä-jurttia, vaan elävät kesän talven hirsistä raketuissa +asunnoissa. Ne eivät eroa Sosvalaisten jurtista muussa kuin siinä että +edellä-kirjoitetun tuli-sian viereen on muurattu ison-lainen pata, jossa +ruoka keitetään ja jonka alta nouseva savu eri torvella johdetaan +tuli-siaan, jonka torvesta sekin menee ulos. Näiden eteläisten Voguulien +nähdään jo rakentavan venäläisiäkin tupia, jotka tavallisesti asetetaan +jurtan perään ja ovat kamarin eli vieras-huoneen asemesta. + +Huone-kalut ja muut aseet eivät tällä tavoin elävällä kansalla voi olla +monen-laiset. Paitse koiraa on Voguulilla pyssy kalliin tavara, vaikka +heidän pyssynsä tavallisesti ovat huonointa lajia. Muita aseita on +hänellä: keihäs karhua vasten, kirves ja suuri puukko, joka ynnä +tulusten kanssa aina riippuu vyöllä. Paitse kattilaa eli pataa ovat +kaikki muut astiat, yksin lusikatkin ja kätkyet, tuohesta, jota he +osaavat hyvästi käyttää, ehkä heidän siitä tehdyt kalunsa eivät ole +läheskään niin sieviä kuin pohjaisessa osassa Suomea tuohi-kalut +tehdään. Venheet pienemmillä joilla ovat yhdestä pölkystä onnennetut +ruuhet, mutta rakennukseltansa hyvin sujakat ja niin matalat, että niitä +ei käy soutaminen, vaan ajetaan eteen päin melomalla. Sosvalla ja Obilla +ovat Voguulienkin venheet suuremmat ja masto-niekat, ja kuin koko +perhekunta lähtee vesille, yhdistetään kaksi venhettä rinnakkain ja +katetaan tuohella. + +Vaatteus on eteläisillä Voguuleilla yhden-lainen kuin sen seudun +Venäläisillä, se vaan eroitusta että heidän pukimensa ovat huonommat ja +repaleisemmat kuin näiden. Sosvan Voguulien vaatteus on se hyvin +tunnettu malitsa, joka kesällä on Venäjän sarasta, talvella +peuran-nahkainen ja kaksin-kertainen, niin että päällimäisen malitsan +karva-puoli on ulos-päin, alimaisen sisään. Lakista eivät Sosvalaiset +tiedä mitään. Kesällä on heillä päänsä ainoana peitteenä pitkä ja paksu +tukka, joka letitetään kahdelle kovasti punotulle letille; talvella sitä +vastaan peitetään pää ja kasvot malitsan kaulukseen ommellulla +kukkarolla myös peuran-nahkasta. Jalkineet ovat kesän talven +peuran-nahkaiset pitkä-vartiset pieksut, tunnetut nimellä _pimy_, ollen +kesä-pimy tehdyt nahkasta, josta karva on ajettu pois, jota vastaan +talvi-pieksut ovat karvan kanssa ja kaksin-kertaiset. Alus-vaatteet +(paita ja housut) ovat muutamilla Venäjän piikosta, useammilla nekin +peuran-nahkasta. Vaimojen puku on myös peuran-nahkainen, leikattu +melkein samoin kuin Tatarittarien päällys-vaate; päässä on heillä suuri +huivi irrallansa, jolla vieraan lähestyessä peittävät silmänsä samoin +kuin Tatarittaret. Myös ovat heidän lettinsä niinkuin viimeksi +mainittujenkin palmikoidut hohtavilla nauhoilla, helmillä ja muilla +helistimillä. Sormet ovat täynnä vaski-sormuksia, joita nähdään +miestenkin sormissa. Merkillistä on, että Voguulittarilla kädet ja jalat +ovat koristetut iho-piirroksilla, jotka ovat monen-muotoisia, aika +sieviä kiekuroita ja jotka tehdään lapsuudessa neulalla pistelemällä ja +neulan haavat ruudilla hieromalla. + +Ruoassansa ei Voguuli ole ylen herkullinen eli hyleksivä. Hänen ainoa +elatuksensa kesän talven on metsä-linnut ja kala, sillä eroituksella +että ne kesällä ovat verekset, mutta talvella kuivatusta keitetään. +Peuran ja hirven liha on harvemmassa eikä räkkää muiden syödä kuin +varakkaampien. Eteläisille Voguuleille on suolan ja leivän nautinto jo +tullut tarpeeksi, mutta Sosvan asujat pitävät näitä aineita vielä +herkkuina vaan, joita isä kirkolla eli kaupungissa käydessään tuo jonkun +vähän lapsille tuomisiksi niinkuin talon-poika meillä sokuria ja +vehnäistä. Tupakan nautinto on täällä ainoa herkutteleminen ja niin +yleinen, että Pelym'in Voguulissa vaimotkin ja tytöt ahkerasti polttavat +tupakkaa ja jälkimäisilläkin on oma piippunsa; Sosvalaiset sitä vastaan +eivät polta tupakkaa, vaan nuuskaavat. Pihkan pureminen on myös yleinen +ja sitä sanotaan terveelliseksi keri-pukkia vastaan. Yleisesti voipi +voguuli paljon kärsiä nälkää, ja monesti tapahtuu hänelle +metsästys-matkoillansa, että kattilan puutteessa täytyy useampia päiviä +ja viikko-kaudenkin elää raalla kalalla eli teirin-lihalla, joita hän +nautitsee vähimmättäkään valmistuksetta. Vaan ruoan ääreen päästyänsä on +hän mies velkansa takaisin ottamaan, ja se ei ole mikään kumma että +Voguuli yhdellä atrialla lopettaa neljä viisi tetriä, päälle vielä +ryyppää niiden liemen ja leiväksi syö kuivaa kalaa. + +Ruumiin-rakennukselta ovat Voguulit keskin-kertaista kokoa. +Lyhyt-kasvuisia miehiä nähdään heidän seassansa harvoin, mutta sitä +vastaan sangen usein hyvinkin pitkiä. Kuin metsä-mies konsanansakin on +Voguuli kevyt jalalta, vaan hartea-voimassa ei hänen sanota vetävän +vertoja Venäläiselle. Muoto on pyöreä, kasvot vähän ulos-seisovat +niinkuin kaikilla Suomalaisilla, nenä leveä mutta ei litteä, hiusten +yleisin karva on mustan-ruskea, ja silmät aukeat ja pyöreät niinkuin +muillakin ihmisillä, ehkä ne useasti ovat pilautuneet siitä paljosta +savusta, jossa tämäkin kansa elää. Mongolilaista, jota muutamat +matkustajat muka ovat olleet löytävinänsä Voguuleissa, en minä heissä +ole havainnut mitään, jos siksi ei luettane sitä että eteläisissä +Voguuleissa, varsinkin Konda-joella asuvissa, kasvot monellakin seisovat +hyvin ulkona, hiukset ovat piki-mustat, ihon karva tumman-kalvea ja +parran kasvu heikko, jonka pohjaiset Voguulit siten vielä vähentävät, +että karvat nuoruudessa juurinensa nyhdetään pois. Mahtanevat siis +mainitut Kondalaiset olla enemmän sekoitetut vierailla kansan-aineilla +kuin heidän pohjaiset veljensä, jotka ulko-näössä enemmän lähenevät +muita Suomalaisia kansoja, joka luulo on sitä toden-mukaisempi kuin +heidän maansa muusta Voguulien alasta on lähinnä ja avoinna etelästä ja +idästä tulleille vieraille kansoille. + +Sävyltänsä on Voguuli huoletoin ja tyyni luonnon-lapsi. Keskenänsä +rupattavat he ja nauravat alinomaa, ja heidän puheessansa kaikuu +erinomainen hyvän-tahtoinen soinne, joka epäilemättä todistaa +kateutointa ja lempeätä mielen-laatua. Tämä koskee olletikin Sosvan +Voguuleja, sillä niissä, jotka elävät lähempänä Venäläisiä ja ovat +sivistyneempiä, ovat nämä paremmat puolet enemmän eli vähemmän +hävinneet. Vaikka ei koston-himoinen suuttuu Voguuli pian pienestäkin +loukkauksesta, vaan leppyy myös pian ja sydämellisesti. Viina päässä on +hän kuitenkin vallatoin ja tällöin ei ole hyvä hänen kanssansa +taistella. Tämmöiseen tilaan joutuu hän kaikeksi onneksi harvoin, kerran +eli kahdesti vuodessa kaupungissa käydessään vaan, sillä viisaalla +varovaisuudella on kapakkojen asettaminen ja yleisesti viinan myönti +heidän kylissänsä kovasti kielletty. Yksi suuri vika on Voguulilla +kuitenkin ja se on se, että hän on sanomattoman laiska kaikkeen muuhun +työhön kuin metsän-käyntiin, jonka tähden Voguulilainen työ-mieskin +Venäläisen työssä saapi vaan puolen sen verran palkkaa kuin Venäläinen. +Käsi-töissä on tämä kansa sangen typerä. Vaimot kyllä ompelevat vaatteet +sekä itsillensä että miehille, jossa he käyttävät rihmana joko peuran +suonia eli viholaisen kuitua. Vaan miehet eivät ymmärrä tehdä kaikkia +omia kalujansakaan, sillä seppiä ei heidän seassansa löydy missään, vaan +täytyy pyssyt korjauttaa ja muuta taottaa Venäläisillä sepillä. +Castrén'in ja Hagemeister'in ilmoitus Ostjakeista, että nämä muka +olisivat hyviä huoneen-salvajia, on ilmasta temmattu ja sille nauraa +jokainen Siperialainen, joka kyllä tietää että täällä pohjan perillä +rakettaessa työ-miehet täytyy kaukaa tuottaa, vaikka Voguuleja ja +Ostjakkeja kyllä kihisee ympärillä. + +Voguulin uskonnollinen tunto on se iki-vanha lumous-usko (schamanism), +joka useammilla muillakin pohjais-Aasian kansoilla täyttää hengellisen +tarpeen. Hän on tosin kastettu, on saanut kristillisen nimen ja on +kirjoitettu jonkun kirkon kirjoihin; myös vihittää hän itsensä papilla, +kastattaa lapsensa papilla ja luettaa haudan papilla, kuin joku kuolee +hänen perheestänsä, jos nim. pappi sattuu liki-seuduille, joka +kaukaisemmissa kylissä ei koskaan tapahdu. Kerran eli kahdesti vuodessa +kirkolle tullessansa muissa asioissa pistäksen hän kirkossakin, asettaa +tuohuksen jonkun pyhän-kuvan eteen ja ristasee siinä vähän silmiänsä. +Vaan muuten ja sisällisesti on hän vielä täysi pakana, ja kuin ei hän +ole saanut vähäistäkään opetusta kristin opissa, ei se lienekään ihme +että hän vielä luottaa pikemmin niihin voimiin, joiden avulla hänen +esi-isänsä ovat eläneet ja joilta hänkin toivoo onnea metsän-pyynnössä, +kuin niihin uusiin jumaliin, jotka vaan vaativat ylen isoa uhraamista +eivätkä metsästykseen näytä mitään vaikuttavan. Voguulien kristin uskoon +kääntäminen alettiin menneen vuosi-sadan alku-puolella, ja oli enemmän +väkivaltaista epä-jumalten kuvien hävittämistä kuin uskon saarnaamista. +Siitä saakka ovat he olleet nimi-kristityitä, mutta vaikka epäjumalien +kuvia ei liene rakettu uudestaan, kuuluu Voguuleilla vielä olevan vissit +uhri-paikat metsissä, joissa uhrataan peuroja, metsän-nahkoja ja +hopea-rahojakin metsästys-onnea saadakseen jumaloilta. Ehkä näitä uhria +ja uhraus-paikkoja pidetään salassa virka-miehiltä ja yleisesti +Venäläisiltä, tapahtuu kuitenkin, että Venäläisetkin ottavat osan +uhrissa, kuin, joten edellä sanoimme, yhdessä Voguulien kanssa lähtevät +metsälle. Sen pienen yhdyskunnan jäsenet tekevät tällöin toinen +toisellensa uskollisuuden valan karhun kuonon kautta s.o. he leikkaavat +veitsellä eli purasevat karhun kuonoa merkiksi, että joka valan rikkoo, +sen syököön karhu, jonka tapahtumisesta niin Voguulit kuin Venäläisetkin +ovat lujasti vakuutetut. Karhun suuresta kunnioittamisesta, joka oli +yleinen Suomalaistenkin esi-isissä eikä liene meidän maassamme vielä +nytkään lopen sammunut, löytyy Voguulien seassa vielä muitakin jälkiä. +Niinkuin Suomen metsäisemmissä tienoissa, joissa tätä eläintä vielä +löytyy, sitä harvoin nimitetään oikealla nimellänsä, vaan mainitaan +_mesi-kämmenen_ nimityksellä eli millä muulla imarrus-sanalla, niin +välttävät Voguulitkin hänen nimensä mainitsemista ja kutsuvat häntä +tavallisesti _vanhukseksi_ (andschuech), jolla epäilemättä tahdotaan +kunnioitusta osoittaa. Ja niinkuin muinaisten Suomalaisten Kalevalassa +nähdään karhulle pitävän peijaiset ja juhlallisesti viettävän hänen +tappamistansa, niin talutetaan hän Voguulienkin seassa soitolla, +laululla ja pyssyjen ampumisella kylään, jossa hänen kuolonsa sitten +vietetään pidoilla ja juomingilla. + +Jugrin maan kauppa metsän-nahkoilla oli jo vanhoina aikoina kuuluisa. +Ennen Venäläisten maahan juurtumista oli se Syrjänein vallassa, joiden +tosin nyky-aikoina on täytynyt jakaa sen voitot Venäläisten kauppiasten +kanssa, vaan joilla vieläkin on tämän maan kaupan-liikunnossa suuri osa. +Arhangelin läänin Mesen'in piirikunnan Syrjänit ovat ne, jotka tätä +kauppaa käyvät ja jotka vuosittain kahta tietä kulkevat Uraalin poikki +Beresov'an ja Obdorsk'in markkinoille. Eteläinen näistä teistä menee +Beresov'asta Sosvaa ja sen syrjä-jokea Sigvaa myöten ja sitten Uraalin +poikki, joka tässä kohden on niin kapea, että viimeisistä jurtista +Beresov'an puolella, Sigvan latvoilta, voipi hyvän kelin aikana +peuroilla joutua vuoro-kaudessa Petschora-joelle, ja niin kevyt +yli-päästä, että tätä tietä myöten vuosittain kuletetaan Petschoralle +useampia tuhansia puutia jauhoa, joka Siperiassa on huokeampi kuin +siellä, kuin myös sieltä taas tänne kaikenlaista raskasta kalua +niinkuin: kirveitä, pyssyjä, patoja j.n.e. Toinen pohjaisempi tie kulkee +Obdorsk'ista Sob- eli Synje-jokia myöten Petschoraan juoksevan Ussan +latvoille (jota jokea myöten Castrén tuli ensi kerran Siperiaan) ja +sitten Ussaa myöten Petschoralle. Kaikki kauppa tässä maassa tapahtuu +rahatta tahi, toisin sanoen, on vaihto-kauppaa, jossa tavaran hinnan +yleisenä määränä on orava. Niinkuin Tscheremissien kielessä sana _ur_ +merkitsee sekä _oravaa että kopeikkaa_, samoin Voguulienkin murteissa +sana _līn_ (lēn), niin että esim. riuna on Voguuliksi _lou līn_ (10 +oravaa), rupla _schēt līn_ eli _sāt lēn_ (100 oravaa). Vaan kuin oravan +hinta nyt oikeastaan on paljoa suurempi niiden aikojen hintaa, jolloin +tämä käytös kovoi kieleen, lisäävät Voguulit rahaa mainiessaan, +eroitukseksi oikeista oravista, tatarin kielestä otetun sanan _oksa_ +(raha) summan jälkeen, ja sanovat esim. kymmentä ruplaa: _lou schēt līn +oksa_ (10 sataa oravaa rahaa), jota vastaan _lou schēt līn_ yksinänsä +olisi 1,000 oikeata oravaa, joiden arvo nyt on monta vertaa enemmän kuin +10 ruplaa. Syrjänein ja Venäläisten kaupassa täkäläisten kansojen kanssa +on juurtunut velka-kauppa, joka näille jälkimäisille ei voi olla muuta +kuin hyvin vahingollinen. Kauppias antaa nim. tavaratansa ostajalle +velaksi tulevan metsän-saaliin päälle, jossa hän arvattavasti lukee +korkeamman hinnan tavarallensa kuin jos se rahalla eli nahkoilla +ostettaisiin, ja velkaa maksettaessa taas polkee hän velka-miehensä +tavaraa. Se tekee tämän hitaaksi maksamaan, saattaen hänen myömään +tavaransa ennen muille kuin velkojallensa; josta syystä kuin myös +vahinkojen tähden kuoleman eli petoksen kautta kauppiaan täytyy, uutta +velkaa antaessansa, panna tavarallensa korkea, useasti kaksin-kertainen +hinta. Seuraus tästä velka-kaupasta on monellenkin Voguulille ja +Ostjakille se, että paljon velkautuansa ja vähä-onninen oltuansa +metsän-pyynnössä hänen täytyy joko itsensä lähteä eli poikansa lähettää +velkojalle työhön, joka useasti muuttuu elin-aikaiseksi orjuudeksi ja +jossa hän eli poika kokonansa hukkuu heimostaan ja kansastansa. + +Voguulit eivät jakau sukuihin niinkuin Samojeedit ja moni muu Siperian +kansa, vaan ovat jaetut Venäläisten tavalla volostihin, joissa heillä on +omat golovansa ja starschinat. Heidän muinaisesta oma-valtaisesta +hallituksestaan ei ole muuta muistoa jälellä, kuin että Sosva-joella +pari heimokuntaa vaativat _knjäs'in_ (ruhtinan) nimeä. Minä tavatessani +kaksi tämmöistä ruhtina-sukuista Voguulia en löytänyt heidän muussa +eroavan toisista kansalasistansa kuin siinä että heidän silmänsä olivat +puhtaammaksi pestyt kuin muiden; mutta asunto, vaatteus, askareet olivat +heillä aivan yhden-laiset kuin toisillakin, joilta he myös eivät +näkyneet vaativan mitään erinäistä kunnioitusta. Muuten hallitaan +Voguulit ja muut täkäläiset kansat tavallisilta virka-miehiltä +Beresov'asta ja Obdorsk'ista käsin, joka hallitseminen ei olekaan vaikea +heidän nöyryydellänsä ja kuuliaisuudellaan. Sillä uskollisempia +alamaisia ei löytyne kuin he ovat; joka paikassa kysellään matkalaiselta +kuinka _sorni khan_ (kultainen khan s.o, keisari) voipi, minkä-lainen +hänen asuntonsa on, jos hän pukeupi niihin nahkoihin, joilla he jasakan +maksavat, jos hänkin syöpi teiriä ja kuivaa kalaa j.n.e. Eikä näillä +kansoilla suinkaan olekaan syytä toivoa itsellensä parempaa hallitusta +kuin se, joka heillä on. Heidän jasakkansa (veronsa) on hyvin vähäinen +ja tulee heille runsaasti palkituksi jo ainoastaan sen kautta, että +kruunu omasta hinnastansa antaa heille täyden tarpeen kruutia. Suuria +rasituksia virka-miesten puolelta eivät he myöskään kärsi, sillä +riitansa ratkasevat he keskenänsä oikeutta käymättä, ja elävät muuten +niin kaukana virka-miehistä että nämä eivät näe heitä kuin kerran +vuodessa s.o. jasakkaa maksettaessa; paitse sitä ovat hekin jo tottuneet +kaipaamaan, missä heitä rasitetaan, ja tämä on tehnyt virka-miehet +varovammiksi. + +Tämmöinen on Voguulin nykyinen elämä. Meille näyttää se olevan täynnä +puutetta ja kurjuutta, vaan voguulilaisesta katsannosta on asian laita +toisin. Hän ei ole kenenkään herra eikä kenenkään orja, tekee työtä +milloin ja missä voipi ja tahtoo, syöpi mitä Jumala antaa eikä jasakan +suoritettuansa pelkää ketään. Todella, verraten hänen elämätänsä +keski-Venäjän orjan oloon, joka elää kaikilla lahjoilla siunatussa +maassa, joka päivä kyntäen peltoja, joiden yli silmä ei kanna, vaan +jonka pahna ei ole parempi kuin Voguulin, joka talvi-kauden kituu +nälässä ja puutteessa ja jota päällisiksi vielä alinomaa rääkätään ja +häiritään, -- kuka ei sanoisi Voguulia onnellisemmaksi tämmöistä kurjaa +raukkaa? + + + +Neljäs Kirja. + +Pietarissa tammi-kuussa 1859. + +Viimeinen jakso matkaani, Obdorsk'ista Pietariin, enemmän kuin +puolen-viidettä-tuhannen virstan pituinen, on itselleni merkillinen sen +vuoksi, että se käsittää monessa katsannossa kokonansa vasta-kälkkäisiä +asioita. Tämän matkan yhdessä päässä ovat Obdorsk ja Beresov, toisessa +Moskova ja Pietari; yhdessä istuu Ostjakkilainen ruhtinas, +peuran-nahka-teltassansa halliten vähä-lukuisia köyhiä kansalaisiansa, +toisessa käypi koko suuren Venäjän-valtakunnan hallitus-kone +lukemattomilla rattailla; yhdessä riemuitsee Ostjakki muutamien haukien +saaliille, toisessa pyytävät rahan ja kaupan ruhtinat voittoa +sata-tuhansittain; yhdessä on viina-ryyppy jäätyneen kalan kanssa kyllä +ilahuttamaan ihmisen sydäntä, toisessa eivät maa-ilman hienoimmatkaan +nautinnot voi elähyttää hekkumallisten kylläistä mieltä; yhdessä +ajetaan peuroilla, toisessa lennetään rauta-teillä. Tämmöisiä +vasta-kälkkäisyyksiä voisi tältä matkalta luetella enemmänkin, ja helppo +olisi niistä kirjoittaa vaikka kokonainen kirja; vaan kuin minulla ei +aika eikä halu anna sitä tehdä, niin olkoon lukija hyvä ja tyytyköön +niihin muutamiin muistelmiin, joilla tässä nyt hänestä niinkuin +matkastanikin eroan. + +Beresov'an kaupunki oli se paikka, johon tämän-edellisessä kirjassani +matka-kertomukseni lanka loppui. Tämä kaupunki on tullut kuuluisaksi +siten että mainio Menschikov, Pietari ensimäisen ystävä, vallasta +langettuansa lähetettiin tänne maa-pakolaisuuteen. Tämä merkillinen +mies, leipurin-oppi-pojasta noussut Venäjän vallan ensimäiseksi +ylimykseksi ja hoitajaksi nuorelle keisarille Pietari toiselle, jolle +hän myös tahtoi antaa tyttärensä puolisoksi, kuoli samoin kuin tämä +keisarinnaksi aivottu tyttärensäkin Beresov'aan, ja halpainen puu-risti +merkitsee sen kohdan Beresov'an hautaus-maalla, jossa tämän +isän-maallensa suuria palveluksia tehneen miehen tomu lepää. +Menschikov'an vihollista Dolgorukyn voimallista sukua kohtasi vaan +muutamia vuosia häntä jälkeen sama onnettomuus, johon he olivat hänen +tuominneet: he lähetettiin tähän samaan Beresov'aan ja vaino heitä +kohtaan oli vielä kovempi kuin Menschikov'aa kohtaan. Ensimäisen +Pietarin miehistä oli vielä Ostermann'ikin niitä, joiden palveluksen ja +vaivat sen-aikuinen Venäjä palkitsi Siperialla; hänkin lähetettiin ja +kuoli Beresov'aan, ja yhden-lainen risti kuin edellä-mainittu +Menschikov'an haudalla oleva seisoo hänenkin lepo-kammionsa päällä ja +herättää kävelijän mielessä surullisia mieli-johteita. + +Näiden muistettavien miesten onnettomuus ja sen kanssa yhdessä +tapahtuneet kumoukset Venäjän hallituksessa ovat antaneet Beresov'an +kaupungille erinomaisen kuuluisuuden, jota se muuten ei suinkaan ole +ansainnut. Se on tätä nykyä Tobolsk'in läänin pohjaisimman piirikunnan +pää-kaupunki, niin-muodoin tavallisten piirikunnan-virka-miesten istuin. +Muita asujia on siinä kolme eli neljä kauppa-miestä, puoli sataa +kasakkia ja noin puolitoista tuhatta köyhää porvaria, jotka elävät +osittain kalan-pyydöllä osittain myös kalan- ja metsän-nahkojen-ostosta +Voguuleilta, Ostjakeilta ja Samojeedilta, kuin myös heille myömisestä +heidän tarpeitansa: jauhoja, suolaa, kirveitä, tupakkaa ja +rihkama-tavaraa. Nämä asujat elävät yleiseen köyhästi, jos asunnoitten +ulko-näöstä voi varallisuudelle ottaa määrän, sillä ne ovat Venäjän +kaupunginkin rakennuksiksi kovin huonot ja surkeat. Tähän köyhyyteen +luulen suurimmiksi syiksi laiskuutta ja juoppoutta, jotka Venäjän kansan +peri-synnit täällä saavat hyöstyä sitä paremmin kuin ei ole +minkään-laista kanssa-käymistä eli yhteyttä ulko-maalaisten, eikä paljon +ulko-kaupunkilaistenkaan kanssa, joiden esi-merkki ja siveämpi elämä +voisi kehoittaa luopumaan isiltä perityistä pahennuksista. Sen lisäksi +on luonnonkin raakuus niin ankara, ett'ei minkään-lainen vilja ota +kasvaaksensa, vaikka paikka ei ole pohjempana meidän Kajaania. Kaikki +ruoka-neuvo on siis tuotava tuhannen virstan päästä Tobolsk'ista, s.o. +ei ainoastaan jauho ja suurimat ovat ostettavat, vaan myös ne +Venäläisten elämän-laadussa niin välttämättömät aineetkin: kaali, +kurkut, lyökki ja potaatit. Arvattava on ett'eivät varat kaikilla +asujilla riitä kaikkia näitä aineita ostamaan täysin tarpein, ja +tämmöisestä puutteesta syntyy heissä useasti hävittäviä tautia, joista +se hirmuinen keri-pukki sanotaan pelättävimmäksi. Heinän-saalis +joki-rannoilla on tavallisina vuosina sangen runsas, jonka-tähden näillä +seuduin karjaa ja hevosia voidaan pitää ja pidetäänkin jotensakin +paljon. Vaan aika välistä, niinkuin nyt kolme vuotta takaperin, nousee +vesi Ob'issa niin korkealle että heinän tekeminen on mahdotoin, ja +tällöin täytyy asujien hävittää hevoset ja karja, vahinko, jota +parantamaan monellakaan ei voimat riitä ja jonka jälkiä varakkaammatkin +eivät voi ennenkuin useampien vuosien kuluttua saada tuntumattomiksi. +Tavallisen sarvi-karjan siassa pitävät Beresov'an asujat tämän maan +omituista karjaa peuroja, joita muutamilla on sata-lukujakin. Kesäksi +ajetaan peura-karjat kauas Uraalin kylelle, jossa palkatut +Ostjakkilais-paimenet kulettavat niitä yhdeltä laitumella toiselle. Vaan +jokien jäädyttyä tuodaan ne isännän saapuville ja pidetään sitten koko +talvi noin parin kolmen kymmenen virstan päässä kaupungista, joista +heitä on helppo saada tarvittaessa ajoihin eli teurastettaa. +Huiskavatkin Beresov'an kaduilla talviseen aikaan peura-troikat, joilla +kaunottaretkin tässä kylässä rakastavat ajella ilmailemassansa. +Köyhemmät asujat käyttävät puun ja veden vetoon koiriakin, joita kaksi +on kyllä vetämään tavallisen korvon vettä eli kohtuullisen kelkan puita, +ja joiden elatus ei maksa juuri mitään, kuin he ovat totutetut elämään +kalalla ja kalan totkuillakin. + +Beresov'asta pohjaan eli Obdorsk'iin päin on peura tavallinen ja ainoa +ajo-eläin, ja matkustavia virka-miehiä vasten löytyy näiden kahden +paikan välillä kruunun vuokraamia peuroja, jotka koko talven +seisovat määrä-paikoissa, tavallisesti joen varrella löytyvien +Ostjakkilais-jurttien seuduissa, noin neljän, kuuden ja kahdeksankin +kymmenen virstan päässä toinen toisestansa. Ostjakilla ei ole peuralla +ajaessansa pulkkaa eikä ahkiota, vaan kelkan tavoin tehty kevyt +liiste-reki noin kyynärän korkuisilla kaplailla, jälkimäiset näin +korkeat lumen tähden, joka muuten estäisi reen juoksun. Rikkaammilla +matkalaisilla, niinkuin virka- ja kauppa-miehillä, on tämmöinen +ajo-neuvo pitempi, katettu päältä piikolla ja sisästä vuoritettu +veralla, niin että matka-mies pantuansa pitkälleen tähän rekeen ja oven +sulettuansa sangen hyvin säilyy siinä tämän maan kovalta pakkaselta ja +vihavilta tuulilta. Reen eteen valjastetaan tavallisesti neljä peuraa, +joita Ostjakki pukilta ajaa, vasemman-puolimaista ohjaksella halliten ja +toista hänen mukaansa ohjaten pitkällä seipäällä, jonka latva-puolella +hän myös työkkii juhtiansa, kuin tahtoo kiiruhtaa heitä juoksuun. +Kiiruhtaminen ei kuitenkaan ole hyvä peuralla ajettaessa, sillä +kiiruhtaen väsyy tämä eläin pian ja väsyttyänsä ei hän ota askeltakaan, +vaan heitäksen pitkälleen. Vaan jos hän saa juosta tavallista +hölkkä-juoksuansa (noin 8, korkeimmakseen 10 virstaa tunnissa), kulkee +hän vaivatta yhteen menoon 80 ja 100:kin virstaa, aika välistä vaan +hetkiseksi seisahtuen henkeä vetämään ja silloin tällöin juoksussansa +lunta haukaten. Turhaa olisi minun tässä ruveta kiittelemään tämän +eläimen hyödyllisyyttä, koska sen on jo niin usea matkalainen ennen +minua tehnyt ja se monelle lukijoistani kokemuksestakin on hyvästi +tietty. Sen vaan sanon, ett'ei ainoakaan eläin maan päällä näytä olevan +niin sen maan-seudun mukainen jossa hän elää kuin peura, ja kamelikin, +jonka kanssa peura muuten useasti verrataan, mahtanee tässä katsannossa +jäädä hänestä jälelle. Peura vetää, ruokkii ja verhoitsee isäntänsä; +mutta sen ohessa hän vielä kasvattaa ja opettaakin häntä tyynellä, +kärsiväisellä ja vähä-tarpeisella sävyllänsä, enkä luule mitään +liikanaista olevan siinä jos sanon, että nämä peuran omaisuudet +nähtävästi kuvastuvat Ostjakin, Samojeedin ja Lappalaisen luonteessa, +samoin kuin hevosen raju ja urhea luonto tuntuvasti näytäksen muinaisten +Mongolien ja Hunnien ja ehkä nykyisten Tatarienkin ja Baschkirein +mielen-laadussa. + +Edellä-mainitun-kaltaisella ajo-neuvolla tapahtui minunkin kulkuni, kuin +31 p. lokak. (uutta lukua) läksin Beresov'asta matkalle Obdorsk'iin +päin. Ilmoista sitä ennen on minulla seuraavat seikat muistissa: 13 +päivänä lokak. (1:nä vanh. l.), joka on suuri juhla Venäjän kirkossa, +oli niin kaunis ilma että Beresov'an kaunottaret kävelivät kaduilla +hienoissa pyhä-hameissansa ilman päällys-vaatteitta ja varjostimen +kanssa; 17:nä ja 18:nä päiv. oli kuitenkin jo pakkaista 13 pykälää +Reaumur'in lämpö-mittaria myöten; yöllä viimeksi mainittua päivää vasten +jäätyi Sosva, vaan tuuli repi sen päivällä taas auki; seuraavana yönä, +15 pykälän pakkaisessa jäätyi se uudelleen eikä auennut sitten enää; +19:nä ja 20:nä 15 pykälän pakkainen; 26:na 18 pykälän pakkainen. Sen +jälkeen oli sitten leutoja ilmoja lumi-sateen kanssa, jonka-lainen ilma +oli minunkin matkaan lähtiessäni. Illan päälle kiihtyi tuisku +hirmuiseksi ryöpyksi, joka vaikeutti matkan-teon niin, että ensimäiseen +peuran-muutto-paikkaan, johon Beresov'asta luetaan 60 virstaa ja johon +olin laskenut tulevani k:lo 9 illalla, pääsin vasta k:lo 2 yöllä. +Seuraavana päivänä tulin _Mushin_ kirkolle, jossa on pieni +kolmi-taloinen Venäläinen kylä, ja jossa nyt pidettiin markkinoita. +Arkangelin läänin Syrjänit nim., joiden väki-vallalla anastamisesta +peuran-laitumia Samojeedeilta Castrén, Schrenck ja muut matkaajat +valittavat, ovat täälläkin vallanneet oikealla ja väärällä Ostjakkein +laitumet, niin että kumpikin puoli Uraalia on heidän vallassansa ja +heillä on sangen suuret peura-karjat. Näiden karjojensa tuottamia (lihaa +ja taljoja) kaupalle laskekset he Uraalilta pari kertaa vuodessa +Siperian puolelle, jolloin myös samalla tuovat sonkaa, rauta-kaluja, +kynttilöitä j.m., ja tältä puolen ostavat leipä-neuvoa ja Ob-joen +kaloja: sampea, muksunaa ja muita kalliimpia laatuja. Näitä Uraalin +paimenia ja eräitä venäläisiä kauppiaita kuin myös muutamia kymmeniä +Ostjakkeja oli nyt paikalle keräytynyt, jälkimäisten seassa eräs +ruhtinaskin Synje-joelta. Tämä oli niin hyvä ja heti tultuani tuli minua +tervehtimään ja täkäläistä tapaa myöten oli minun velvollisuuteni +viinalla kostita hänen ruhtinallisuuttansa. Viinan ryypättyänsä alkoivat +ruhtinas ja hänen seuralaisensa syödä jäätynyttä kalaa raaltansa, ja +kuin jo kauan olin kuullut kiitettävän tätä ruokaa hyväksi, päätin +minäkin nyt maistaa sitä. Näin syötävän kalan pitää olla vereksen, vaan +hyvästi jäätyneen; se nyletään, evät leikellään pois, ja ruoka, leikattu +hienoin suikaleihin, on valmis syödä suolan ja leivän kanssa. Ja minun +täytyy tunnustaa että se jo ensi kerralla maistui minusta sangen +hyvältä, ja aikaa myöten totuin siihen niin, ett'en muuta ruokaa koko +matkalla kaivannut, kuin vaan oli jäätynyttä kalaa, jolle tottuneen ei +tarvitsekaan matkalla pitää kanssansa muuta evästä kuin leipää ja +suolaa, sillä kalaa löytyy joka jurtassa. Venäläinen ottaa kernaasti +omiksensa sen maan tavat, jossa hän elää, ja niin on käynyt tämänkin +nautinnon kanssa kuin myös raan peuran-lihan syömisen kanssa, jossa +Venäläiset vetävät vertoja Samojeedeille. Jäätyneellä kalalla sanotaan +paitse hyvää makuansa olevan vielä se etu, että se varjelee +keri-pukista, lieneekö sitten tässä lauseessa perää tahi ei. + +Obdorsk'iin, johon luetaan Beresov'asta noin 450 virstaa, tulin matkalla +yleensä oltuani kolme vuoro-kautta. Mushin ja Obdorsk'in välillä on +havu-puiden pohjaisin raja; Obdorsk'in seuduilla ei enää kasva muu kuin +nälkä-koivu ja pajukko, vaan poltto-puu ja hirret lautataan sinne +ylempää Mushin ja Beresov'an väliltä. Kuitenkin on Obdorsk, ehkä ei +kaupunki, jona sitä silloin tällöin nähdään mainittavan, sangen sievä +kylä noin 50 talolla ja 400 eli 500 asujalla. Se on sivistyksen +viimeinen askel Pohjolam-Pimentolan synkeihin maihin, sillä Ob'in +lahteen ei siitä tule enempää kuin puoli-toista sataa virstaa, ja noin +50 virstan päässä alkaa jo Samojeedein valta. Siperian Venäläinen on +yleisesti paljoa siistimpi, varakkaampi ja vieras-varaisempi kuin hänen +veljensä n.k. Europan Venäjässä; kahta mieluisammin tulee siis +matkalainen "näillä raukoilla rajoilla," ryvettyänsä Ostjakkein eli +Samojeedein likaisissa, pimeissä ja savuisissa jurtissa, venäläiseen +kylään, jossa hän aina tietää löytävänsä puhtaan ja lämpimän kamarin, +maittavan ruoan ja ystävällisen kohtelun. Tämmöisillä tunteilla tulin +Obdorsk'iin, saman-laisilla nautitsin sitten jälkeenkin päin pitkin +Ob-ja Irtysch-jokia palatessani niiden maiden venäläisten asujien +vieras-varaisuutta, ja oikeus vaatii tässä tunnustamaani, että +Siperialaisen yksin-kertainen ja rehellinen käytös on minua paljon +sovittanut Venäläisen luonnon kanssa, joka kukaties itsessä +Venäjässäkään ei olisi tätä pahempi, jos sitä pitkällinen ja raskas +orjuus ei olisi niin turmellut. + +Obdorsk'in suurin milt'ei ainoa merkillisyys on sen seudussa elävä +Ostjakkilainen ruhtinas _Taischin_. Edellisestä on lukija nähnyt minun +jo ennenkin tavanneeni sekä Voguuleja että Ostjakkeja, jotka kutsuttavat +itsensä ruhtinoiksi ja mahtavat ollakin näitä kansoja entisinä aikoina +hallinneitten päällikköjen jälkeisiä. Mutta näiden ruhtinuutta haittaa +kaksi sangen painavaa vikaa, jotka täällä niinkuin muuallakin +maa-ilmassa saattavat semmoisen arvo-nimen epäilyksen alaiseksi, nim. he +ovat köyhät ja heidän ruhtina-arvoansa ei Venäjän hallitus ole koskaan +siksi tunnustanut. Sitä vastaan on Obdorsk'in ruhtinas sekä rikas että +ruhtinaksi kirjallisesti säädetty ja vahvistettu kahdelta Venäjän +hallitsijalta, nim. keisarinna Katarina Toiselta ja keisari Nikolailta. +Nämä kaksi seikkaa ovat tehneet, että Taischin on aina ollut +erinomaisessa arvossa kansalaistensa kesken, vaikka hänellä heidän +ylitsensä ei ole juuri mitään laillista valtaa senkun vaan auttaa +kruunun virka-miehiä jasakan laskussa ja kannossa. Vaan paljoa +suuremmaksi nousi sekä hänen kansalaistensa että Venäläistenkin +kunnioitus häntä kohtaan kuin Taischin eräsnä talvi-yönä v. 1854 varkain +läksi Beresov'asta suurella peura-parvella ja venäläisen tulkin kanssa +ajaa hujeltamaan länttä kohti ja tuli Pietariin. Niissä +peuran-nahka-vaatteissaan, joissa hän tänne matkusti, otti hänen keisari +Nikolai-vainaja hyvästi vastaan, "piti hänen kylläisenä," niinkuin T. +sanoo, "sekä syömän että juoman puolesta ja majoitti hänen omaan +jurttaansa," kuin myös täytti hänen anomuksensa, jotka olivat ne, että +Obdorsk'ista luovutettaisiin viralta kansan-rääkkääjä sasedatel ja että +tähän kylään ei vasta enää lähetettäisi pahan-tekijöitä, jotka useasti +olivat tehneet Ostjakeille pettuutta ja väki-valtaakin. Vahvistettuna +ruhtinuuteensa sekä lahjoitettuna omituisella arvo-puvulla, +kaula-nahalla ja muilla lahjuksilla palasi Obdorsk'in ruhtinas "khanin +kaupungista" koti-tundrillensa, ja siitä ajasta saakka ovat hänen +arvonsa ja arvoisuutensa tämän maan kaikkein asujien ja virka-miestenkin +seassa olleet epäilemättömät. Tätä kunnioitusta yllä-pitää arvattavasti +hänen suuri rikkautensakin, oleva peura-karjoissa, joita eläimiä hänellä +luullaan olevan kymmenen tuhannen paljous, joka rahaksi luettuna tekee +maan hinnan jälkeen noin 40 tuhatta hopea-ruplaa. Esi-merkiksi tälle +Taischin'in rikkaudelle mainitaan sen monesti tapahtuvan hänen +paimenillensa, että kuin tuiskuisena yönä karjaan yhtyy susi, jolla on +tapana pää-laumasta leikata ja erillensä ajaa pienempi joukko, jonka hän +tappaa kaikki tundralle, paimenet karjan paljouden tähden eivät havaitse +jonkun sadan peuran katoa ennenkuin aletaan kaivata vissiä +merkki-peuroja, jotka tämmöisessä tilassa myös ovat kadonneet ja joita +etsittäessä sitten tundralta vähitellen löydetään suden tappamat eläimet +ja näin vahingon jälille päästään. -- Taischin on näköjänsä +tanakka-ruumiinen, keski-läntä ukko noin 60 vuoden iässä, +pyöreä-muotoinen ja kasvot vähän ulos-seisovat niinkuin Ostjakeilla +yleisesti. Vaatteuksessansa ei hän eriä kansalaisistansa muussa kuin +että hänen pukimensa arvattavasti Ostjakin-muotia myöten ovat mitä +parainta olla voi, eikä myös elämän-laadussansakaan muuten kuin siten, +että hän ympäri vuoden syö rukiista leipää, pitää samovaran vieraita +vasten ja useammin ryyppää viinaa kuin muut Ostjakit. Hänen asuntonsa on +kesän talven jurtta, talvella peuran-nahkainen, kesällä tuohinen. +Uppi-niskaisuudeksi lukevat täkäläiset virka-miehet sitä Taischin'ille, +että hän heidän kehoituksiansa myöten ei ole rakennuttanut itsellensä +Obdorsk'iin kartanoa ja ruvennut siinä vakaista elämää pitämään, kuin +myös senkin, että hän ummikko-Venäläisten kanssa aina puhuu tulkin +kautta, vaikka hänen luullaan hyvinkin ymmärtävän Venäjän kielen, ja +varsinkin sen, että hän, ehkä usein siihen kehoitettu, ei ole antanut +yhtään monista pojistansa eli pojan-pojistansa opetettavaksi joko +kadetti-kouluihin eli muihin oppi-laitoksiin, joissa ruhtinallinen arvo +olisi ollut heillä hyvänä etuna. Vähällä ajattelemisella voidaan +kuitenkin havaita, että tämmöinen ukon käytös ei ole uppi-niskaisuus, +vaan varova ymmärtäväisyys, sillä hänkin lienee havainnut että +Venäläisen ja Venäläisyyden kanssa pyytää tämmöisissä tapauksissa olla +samoin kuin eräästä muusta olennosta sanotaan: että jos sille annat +sormen, niin se ottaa koko käden. + +Obdorsk'issa puhuu useampi venäläisistä asujista sekä Ostjakin että +Samojeedin kieltä, jonka tähden minun oli helppo löytää soveljas +kielen-kääntäjä edellistä kieltä tutkiessani. Vaan kuin sen havaitsin +olevan aivan yhden-laisen Beresov'assa käytettävän murteen kanssa, oli +minun huokea neljässä vuoro-kaudessa koota vahveksia tälle havannolle, +jonka ajan kuluttua läksin takaisin Beresov'aan, jonne tulin 12 p. +marras-kuuta. Edellä puhuessani tästä kaupungista unohdin mainita, että +siinä tapasin erään Siperiaan lähetetyn Suomalaisen nimeltä Juhana L--m +ja kotoisin Savon pitäjästä Turun lääniä. Beresov'aan ei nyt enää +lähetetä Siperiaan tuomituita pahan-tekijöitä muuten kuin siinä +tapauksessa että ovat Siperiassa jonkin suuremman rikoksen tehneet. Niin +oli L--mikin Siperiaan tultuansa joutunut uudis-talolaiseksi Omsk'in +seudussa olevaan Suomalaiseen kylään _Ryschkova_. Tämä on suuri kylä +useammalla sadalla talolla, joka perustui tämän vuosi-sadan alussa siten +että keisari Paul'in hallitessa Narvan seudusta tänne lähetettiin +kokonainen kyläkunta Suomalaisia, jotka olivat tehneet kapinan herraansa +vastaan. Sittemmin on kylän väki-luku yksitellen tulleista Suomalaisista +ja Virolaisista karttunut niin, että sillä on oma luteerilainen +kirkkonsa ja oli kerran jo oma suomalainen kirkko-herransakin (herra +Pietari Pundani, joka nyt on Saksan kirkko-herrana Kasan'issa). L--m +sanoi siellä naineensa suomalaisen vaimon ja oli jo asunnonkin hankkinut +itsellensä ynnä hevoset ja lehmät, kuin paha henki hänen kerran riivasi +toisen kylän markkinoilla, joille oli mennyt vaimoneen, juomaan itsensä +humalaan. Seuraus oli ollut tästä se että hän, joka itse silloin ei +ollut jaksanut eli ei raatsinut vielä lähteä kotiin, oli lähettänyt +vaimonsa yksinään takaisin, vaan tämä oli öisellä ja tuiskussa eksynyt +metsään ja sinne kuollut. L--m oli joutunut luulon alaiseksi murhanneen +vaimonsa, vaan päätti olevansa viaton ja sanoi että hän asiaa +tutkittaessa olisi siitä voinut helposti selvittäytä, jos olisi tehnyt +niinkuin häntä oli neuvottu: myönyt omaisuutensa ja antanut rahan +tuomarille. Tämän "tuhmuutensa" tähden joutui hän tänne Beresov'aan +parannuksen ja poliissin katsannon alle ja menetti kumminkin kaiken +omaisuutensakin, jonka "herrat" olivat korjanneet taskuunsa. Hän eli nyt +renkinä eräällä virka-miehellä, ja gorodnitschij kiitteli häntä +hiljaiseksi mieheksi, vaan sanoi viinaan meneväksi. + +Seurallinen elämä Beresov'assa oli parempi kuin voi toivoakaan näin +pienessä kaupungissa ja tämmöisessä erakkuudessa kaikesta sivistyksestä +ja kaikesta luonnon ihanuudesta, joka ihmisten yksinäisyys kuitenkin +lienee ollut syy siihen, että he rehellisemmin ja hitaammin turvautuivat +toinen toiseensa. Seuran etevimmät jäsenet olivat arvattavasti +virka-miehet perheinensä, joista muutamat, kotoisin kaukaa Puolan +hedelmällisiltä lakeilta eli Itä-meren aallokkailta rannoilta, +ystävällisellä kohtelullansa osoittivat ei unohtaneensa sen tunteita, +joka + + "-- kaukana pois koto-maalta ja tuttujen luota" + +oli joutunut Sosvan surkeille rannoille, jonka-lainen kohtalo monestakin +näytti niin somalle että useampi kuin yksi kysyi minultakin ihan +itseltäni, kuinka kauaksi ja mistä syystä olin lähetetty rangaistaa +Beresov'aan. Beresov'alaisilla on vanha tapa saattaa sitä onnellista, +joka pääsee heidän kylästänsä lähtemään pois muuanne ihmisten ilmoihin, +eräälle niemelle asti, joka tästä on saanut nimenkin, joka suomalaisessa +käännöksessä kuuluisi "saatto-niemi". Tätä tapaa ei laimin-lyöty +minunkaan lähtiessäni, toisena päivänä tuloni jälkeen, ja kaupungin +protojerej, joka iloisten vekkulien joukossa unohutti pappis-arvonsa +ulkonaisen jurouden, muisti siinä tilassa tätä arvoansa vaan sen verran +että rekeen istuttuani antoi minulle isällisen siunauksensa. Ja näin +olin nyt taas Ostjakkein matkassa, mutta aivan toisilla ehdoilla kuin +ennen. Ensinkin tapahtui tultuni nyt tilavassa reessä hevosilla, +vempeleessä tavallinen venäläinen kello, jonka ääntä en puoleen vuoteen +ollut kuullut; toisekseen tiesin tämän puolen Ostjakkein elävän paremmin +kuin niiden, joita tähän asti olin nähnyt, tiesin myös matkani menevän +enimmiten venäläisten kylien kautta; ja kolmanneksi vei joka askel, +jonka nyt otin eteenpäin, lähemmäksi kultaista kotoa, jonka ajatuksen +armauden jokainen tuntee, joka muistelee että minä nyt olin kuin se, +joka kolme vuotta oli pyrkinyt vasta-mäkeä, viimeinkin päässyt harjalle +ja nyt huoletta ja kevyellä mielellä alkaa laskea toiselle puolelle +vuorta. + +Niin lentämällä kuin toivo minua kiidätti eteenpäin ei matkan-teko +kuitenkaan itsessä asiassa käynyt. Ob-joki jäätyi tänä vuonna tavattoman +myöhään ja heikolla jäällä; vaan muutenkin on se tavallista täällä, että +syksyllä ei lähde kukaan, vaikka hänellä olisi kuinka kiire, liikkeelle +etelään päin, ennenkuin kerran saadaan Tobolsk'ista posti, jonka tulo on +varmin ilmoitus jään olevan niin lujan, että sitä voi vaaratta kulkea. +Nyt oli odotettu postia jo kuusi viikkoa turhaan; vaan kuin Beresov'an +posti-mestari jo viikko-kautta ennen minun lähtöäni oli suorittanut +postin samaa tietää, jota minun oli matkattava, näytti se minusta +turhalta varovaisuudelta, ruveta odottamaan eteläistä postia. Vaan +kyydin-pitäjillä Ostjakeilla oli asiasta toinen ajatus; joka +posti-paikassa nuhtelivat he minua siitä että olin lähtenyt niin +aikaiseen liikkeelle ja että rekeni oli niin tavattoman raskas +syksy-kulkuun, joka kyllä olikin tosi, vaan jota asiaa minä en voinut +millään tavalla parantaa. Suurella hevois-voimalla ja varustettuina +kirveillä, tuurilla ja nuorilla saattoivat he minua kumminkin vähitellen +eteenpäin, kunne eräässä kohden, ei suurella Ob'illa, vaan muutamalla +niistä monista pienemmistä haaroista, joissa tämä joki juoksee +loppu-juoksuansa ja joita pidettiin vaarattomampina sentähden että +olivat aikaisemmin jäätyneet, hevoset ja reki yht-äkkiä hurahtivat +veteen ja minä luulin hukkumisen hädän olevan käsissä. Niin ei +kuitenkaan ollut, vaan oli paksu lumi peittänyt uhku-veden, jota oli +niin korkealta että se alkoi nousta rekeen, ja josta sitten olimme +työllä saada rekeä irti, varsinkin kuin paksu hyyhmä raskaasti takalti +reen liikettä. Maa-rantaan päästyä käskin minä ajaa suurelle Ob'ille, +jossa ei sanottu olevan uhku-vettä ja jonne pääsimmekin muitta +vastuksitta kuin että piti pari virstaa kulkeamme metsän läpi ja monin +paikoin hakkaamallakin tehdä tie reelle. Tämmöisiä seikkoja tapahtui +minulle sitten vielä kaksi, kerran yöllä, jolloin reki niin juuttui +hyyhmään ett'ei neljä hevoista voinut hievahuttaa sitä ja että se piti +kangeilla jäätyvästä hyyhmästä irtauttaa, ja toisen kerran siten, että +se kaatui railoon, johon minä kuomun sisässä vähällä olin tukehtua. +Tämmöiset seikat ovat muuallakin Venäjällä matkatessa sangen tavalliset +ja niistä ei siellä pidetä mitään lukua, kuin vaan matkaaja ei niissä +satu henkeänsä menettämään, enkä minäkään niitä kerro tässä juuri muun +tähden kuin viittaillakseni lukijalle tätäkin matkan-teon-laatua +itäisillä naapurillamme. + +Vaikka Ostjakit saattajani pelkäsivät jään heikkoutta Ob'illa, oli +siellä kuitenkin parempi kulkea kuin edellä-mainituilla haara-joilla ja +lahdelmilla, kuin pois-luetaan ne kerrat, milloin joen poikki piti mennä +(joka tapahtui sangen usein), sillä niissä kohdin tärähytteli tien +epä-tasaisuus sisälmyksiäni ja rekeäni niin, että mokomassa muokassa en +ollut koskaan ennen ollut. Ob'in niinkuin kaikkien muidenkin isompain +jokien jäätyessä taistelee kylmän kanssa kaksi muuta voimaa nim. tuuli +ja virta, useastikin ei yhdestä puolin, vaan hekin vielä keskenänsä +riidellen, niin että tuuli on vastoin virtaa. Tällöin tapahtuu, että +joessa juoksevat jää-lohkareet nousevat pystyyn ja jäätyvät pystyyn, +josta näin jäätyneen joen pinta tulee näköjänsä suuren hautaus-maan +kaltaiseksi, jolla tuhannen-tuhannet moni-tahkoiset kuuleat +marmori-kivet, pystyssä, kallellaan ja muissa tiloissa heijastavat +auringon säteitä, vaan joka kaunis näkö ei suinkaan estä tien +tämmöisissä paikoissa olemasta mitä ilkeimmän. Ob-joki juoksee sillä +alalla, jonka minä sitä olen nähnyt (Obdorsk'in ja Samarov'an välin, +jota on noin 1000 virstaa) useammissa haaroissa olletikin +ala-juoksussansa, jotka milloin yhdistäiset pää-jokeen milloin taas +eroavat siitä. Tie niin kesällä kuin talvellakin kulkee tätä jälkimäistä +myöten. Se on hidas-juoksuinen, vaan vedekäs ja syvä joki, arviolta noin +virstan ja paikoin enemmänkin levyinen; rannoista on oikea korkea, +mäkinen, kasvava enimmiten havu-puita, vasen matala ja soinen, kasvava +pajua ja muita lehti-puita. + +Ob'in ja Irtysch'in rantojen alku-peräiset asujat ovat Ostjakit aina +noin 200 virstaa lähelle Tobolsk'in kaupunkia, josta eteenpäin rahvas on +pelkkää venäläistä ja muutamin paikoin tatarilaistakin. Venäläisiä +löytyy kuitenkin ylempänäkin pohjan puolella pitkin näitä jokia aina +Beresov'aan asti ja vielä pohjempanakin niinkuin edellä olemme nähneet. +Maan-viljelys loppuu kokonansa noin kolme sataa virstaa pohjempana +Tobolsk'ista, jonka-tähden Obilaisten ja pohjaisten Irtyschiläistenkin +koko oleminen on niissä kahdessa: metsässä ja joessa. Metsästäminen ja +pyydettävät otukset ovat täällä yhden-laiset kuin Voguuleilla, joiden +metsästämisestä olen edellisessä kirjassani kertonut. Luotettavampi ja +rikkaampi kuin metsän anto on saalis joesta. Ob on varmaan +kala-rikkaimmia jokia maa-ilmassa. Jäiden lähdettyä nousee siihen +Jää-merestä lukematoin paljous kaiken-laista kallista kalaa, niinkuin: +sampi, sterletti, muksuni, nielina j.n.e. Syyksi tähän Ob'in suureen +kala-rikkauteen sanoo luonnon-tutkija Pallas sen pehmeätä ja mutaista +pohjaa kuin myös hiljaista juoksua, jotka seikat toiselta puolen taas +vaikuttavat sen että Ob'issa ei löydy lohta ja sonkaa, jotka kalat +tiettävästi löytyvät Jää-meressä ja siitä nousevat Venäjän muihin +jokihin niinkuin Petschoraan, Viena-jokeen j.n.e., vaan jotka rakastavat +kivikkoa pohjaa ja virtaista veden juoksua. Kalaa pyydetään +kaiken-laisilla pyydyksillä pienimmästä merrasta alkaen aina mahdottoman +suuriin nuottiin asti, mutta kalastus ei tulva-veden aikana tapahdu +itsessä suuressa Ob'issa, vaan syrjä-joissa, joen lahdelmissa ja muissa +matalammissa paikoissa, joihin kala ajaksen kutemaan. Kala-veden ainoat +isännät ovat Ostjakit, siksi tunnustetut lailtakin, vaan köyhyys on +estänyt heidät hankkimasta kunnollisia pyydyksiä, jonka-tähden se jo +vanhastaan on ollut tapana, että he enimmäksi osaksi ovat antaneet +kalastus-paikkansa vuokraan Venäläisille. Vaan kuin vuokraajat +tavallisesti kiehtovat nämä kauppa-veljensä loppumattomiin velkoihin ja +kovin polkemalla suorittavat heille vuokran, niin on hallitus ottanut +Ostjakkein kala-veden vuokralle antamisen huoleksensa, siten että +kalastus-oikeus myödään huuto-kaupalla enimmän tarjoavalle, jonka tulee +arenti-rahaa maksaa piirikunnan rahastoon, kusta Ostjakit sen sitten +itsellensä perivät. Vaikka näissä huuto-kaupoissa virka-miehet eivät +laimin-lyö omaakaan etuansa, on tästä asian menetyksestä kumminkin ollut +suuri etu Ostjakeille. Vuokrat ovat viime vuosina nousseet monin kerroin +entiseen nähden ja moni köyhtynyt Ostjakkilais-kylä on näin päässyt taas +vaurastumaan. Mainitut vuokraajat ovat enimmin kauppa-miehiä +Tobolsk'issa. Jokien auettua keväällä lähtevät he liikkeelle suurilla +aluksilla, joissa on laivuetta noin 50 ja 100:kin miestä ja jotka ovat +lastatut koko kesän tarpeilla ja ilman sittä vielä jauholla, suolalla ja +muulla tavaralla Ostjakeille myödä. Tämmöisiä aluksia tulee ala-Ob'ille +ja Ob'in lahden rannoille joka vuosi useampia kymmeniä, ja kuin ne ovat +raketut vaan yhdeksi matkaksi, samoin kuin Volgalla elo-parkat, niin +jäävät ne niinkuin nämäkin siihen paikkaan, jossa matka päättyy ja +käytetään siellä rakennus-tarpeihin eli poltto-puuksi. Kukin kalastaa +tietyllä paikallansa koko kesän, kuivaa, savustaa eli suolaa kalan +paikalla, ja syys-kuussa palaavat kalastajat pienemmillä aluksilla taas +koto-paikkoihinsa. Mennä vuonna syntyi, kalastamista varten +Irtysch'illa, Ob'illa ja Ob'in lahdella, Tobolsk'issa yhdyskunta, jonka +pää-summa on pari miljonaa hopea-ruplaa, ja joka, liikkuen omilla +höyry-laivoillansa ja pitäen tavara-paikkoja useammassa kohden näillä +vesillä, tulisi täällä valtaamaan sekä kalastuksen ja kalan oston että +metsän-nahkojenkin kaupan ja hävittämään kaiken yksinäisen liikunnon +näillä tavaroilla. Asian-tuntijat epäilevät tämmöisen yhdyskunnan +onnistumista, vaan varma on, että se tulee saattamaan paljon rahaa, +liikettä ja herätystä näissä köyhissä ja pimeissä tienoissa. +Höyry-alusten kulku-keino ei kuitenkaan ole enää näilläkään vesillä +tuntematoin, sillä Tjumen'in kaupungissa Tura-joen varrella löytyy +yhdyskunta, jolla kaksi höyry-laivaa joka kesä tekee matkoja mainitusta +kaupungista Tomsk'iin Turaa, Tobol'ia, Irtysch'ia ja Ob-jokea myöten, ja +joka kuuluu tavaran kulettamisesta näiden paikkojen välillä saavan +sangen hyvän hyödyn. + +Kaksi sataa viis-kymmentä virstaa vaikeasti matkattuani tulin kolmantena +päivänä _Kondinsk'in_ monasteriin. Se seisoo korkealla mäen törmällä +Ob'in oikealla puolella; se on perustettu kuudennentoista vuosi-sadan +loppupuolella ja nyt viimeksi uudesta rakettu nykyisen arhimandrit'in +isä Arsenijn huolen-pidosta. Tarkoitus tällä monasterilla on ollut +Ostjakkein ja Samojeedein kääntäminen kristin uskoon, jota tarkoitustaan +sen asujat ovat myös voimiansa myöten täyttäneet saarnaamalla, +kastamalla ja opettamalla. Monasterilla on tulonsa hyvästä +kalastus-paikasta, joka sille jo perustettaessa annettiin, ja joku vähä +myös uskovaisten hurskaista lahjoista. Sen nykyiset asujat, mainittu +arhimandrit ja kaksi pappis-munkkia kutsutaan lähetys-saarnaajiksi, vaan +tämän velvollisuutensa täyttävät he nyt enimmiten vaan siten, että +monasterissa koulitsevat joukon Ostjakilais- ja Samojeediläisiä lapsia. +Huvittava on katsoa, kuinka nämä soisen ja raan Pohjolan lapset istuvat +luokissa, oppivat kirjoittamaan ja lukemaan ja totutetaan sivistyneen +elämän tavoille. Kiitetäänkin heitä niin käytöksensä kuin oppinsakin +puolesta sangen ilahuttaviksi oppilaisiksi, ja olletikin kuuluvat +Samojeedit olevan hyvä-oppisia, niinkuin he ulko-puoleltakin ovat +vilkkaamman ja pulskemman näköisiä kuin Ostjakit. Ollessani tässä +monasterissa vuoro-kauden sain sen isännältä lahjoituksen, jonka pidän +suuremmassa arvossa kuin matkalleni antamansa siunauksen, nim. +venäläis-ostjakilaisen sana-kirjan (käsi-kirjoituksessa), joka kuitenkin +minulle maksoi yhden-laisen lunastuksen kuin Muinais-tutkijalle W. +Scott'in saman-nimisessä romaanissa eräs harvinainen ja kallis-arvoinen +kirja, jonka hän voi omistajalta saada ainoastaan sillä ehdolla, että +tyhjensi tämän kanssa kolme-kymmentä putellia olutta. + +Kondinsk'ista lähdettyäni sujui matkan-teko helpommasti kuin siihen +asti, johon suurin syy oli se, että täällä venäläisiä kyliä on +tiheämmässä, liike teillä siis oli suurempi ja yö-siatkin paremmat kuin +ennen. Puoli-kolmatta sataa virstaa kulettuani tulin Samarov'an kylään, +joka seisoo Ob'in ja Irtysch'in yhdistyksessä ja on hyvin rakettu ja +kaunis kylä noin parilla sadalla talolla. Tässä yhtyi minun +matkustukseni Castrén'in tutkinto-matkan kanssa, joka laski etelästä +päin Irtysch'ia myöten tähän asti ja tästä sitten kääntyi Ob'ille +vasta-virtaan nousemaan Gurgut'iin ja etemmäksi. Samarov'asta luetaan +Tobolsk'iin 560 virstaa, joka matka on kaikki Irtysch'ia myöten; +talvella mahtaa virsta-määrä olla vähän vähempi, sillä Irtysch on hyvin +polvekas joki, jonka-tähden talvi-tie useasti kulkeekin oikasemaila +maisin. Täällä oli minulla tilaisuus eräässä posti-paikassa nähdä +Ostjakkein tanssia ja kuulla heidän soittoansa ja lauluansa. Tuvan +seinällä posti-talossa riippui nim. soitto-kalu, josta olin kuullut +puhuttavan, vaan jota tätä ennen en ollut sattunut näkemään. Se on tehty +paksusta ja väärästä lepän juuresta ja muotoansa kuin vedessä istuva +hanhi, joksi sitä Venäläiset tämän tähden kutsuvatkin. Tämän hanhen +kupu, vastaava meidän kanteleen koppaa, on onsi niinkuin sekin, mutta +kielet ovat asetetut juoksemaan hanhen niskalta ja kaulalta purstoon ja +taka-selälle, joten koko kalu arvattavasti on pienen harpun näköinen. +Kielet ovat vaski-langasta ja määrältänsä on heitä muistaakseni +yhdeksän. Kysyttyäni eikö joukossa olisi ketä, joka voisi soittaa minun +kuullakseni tätä soitto-kalua, löydettiin pian eräs nuori mies, joka +epäili ensin hyvän aikaa ja vasta rommi-ryypyn saatuansa taipui viereeni +istumaan ja soittamaan. Soiton ääni oli ihmeellisesti yhden-lainen +kanteleen äänen kanssa, niinkuin niissä ostjakkilaisissa +soitannoissakin, jotka tässä tulivat ilmi, oli epäilemätöin heimolaisuus +monen suomalaisen laulannon kanssa. Laulannoista olivat muutamat +tanssiakin, ja kuultuansa niiden äänen, eivät nuoret Ostjakit malttaneet +olla näyttämättä hyppy-taitoansa. Kaksi heistä puki itsensä salaa +toisessa huoneessa vaimon-vaatteihin ja olivat tois-puoleisen asemesta +tanssivilla nuorukaisilla, enkä minä arvannut heitä miehiksi (sillä +kasvot olivat peitetyt, niinkuin Ostjakittarilla on tapana), ennenkuin +näin millä halulla ja taidolla he ryyppäsivät kupin toisensa perään +tarjoamaani nestettä. Tanssi oli sangen somaa kievahdellen +jumputtamista, vaan kuin minulla ei ole taitoa selittää tämmöisiä +asioita, täytyy minun tässä olla sitä lähemmin kirjoittamatta, pikemmin +olisin suonut olevani kuvaaja, jona olisin siinä saanut kauniin ja +omituisen kuvan Ostjakkein elämästä, ja laulannon-taitaja, jona olisin +voinut ihmetyttää Europan laulu-niekkoja peri-ostjakkilaisilla +laulannoilla; vaan molemmat nämä taidot olivat minulta oppimattomat ja +näin jäivät Ostjakkeini tanssit ja laulannot muiden onnellisempien +matkaajien ylös-panna. + +Kuta lähemmäksi Tobolsk'ia tulin, sitä enemmän virkoni liike tiellä. Se +oli Ob'in ja Irtysch'in kala, joka matkaan-saattoi tämän liikkeen, ja +jota kauppa-miehet nyt ehättivät joulu-paaston alkuun saada +etelä-Siperiaan ja Uraalin vuori-tehtaihin, joissa tienoissa kalaa +pyydetään vähän eli ei ollenkaan. Tobolsk'in kaupunki, josta puoli +vuotta takaperin olin antanut niin vähän kiittelevän ehkä toden-mukaisen +kirjoituksen, tuntui minusta tällä kertaa pää-kaupungilta, ja +ihastuksella loin nyt kaupungin katuja myöten kävellessäni silmäni +milloin puotien hehkuille, milloin rakennusten somuudelle, milloin taas +ajelevien rouvien koreudelle ja ylpeille hevosille. Kaupungilla +liikkuvan väen paljous tuntui minusta niin suurelta, että arvelematta +kysyin eräältä ohitseni menevältä, mikä praasnikka silloin oli, kuin +niin paljon rahvasta oli liikkeellä, johon hän vastasi nyt ei mitään +praasnikkaa olevan eikä myös rahvaankaan olevan tavallista suuremman, ja +vähän häpeissäni havaitsin Voguulien ja Ostjakkein parissa tulleeni +sydän-maalaiseksi. + +Tobolsk'ista voimme nyt, yli-hyppäämällä ne yhdeksän sataa virstaa, +jotka minä polvitellen kulin, muuttaa suoraan _Verhoturjen_ kaupunkiin +Perm'in lääniä. Tällä matkalla olemme kyllä nähneet ja kuulleet +kaiken-laista. Niin esim. tapahtui, että kuin eräsnä iltana tulin +Tjumen'in kaupunkiin ja ajoin majataloon, jossa jo ennen olin kahdesti +pitänyt majaa, sen vanha halli-parta kartanon-vartija, kysyttyäni: oliko +heillä huonetta antaa minulle? vastasi kysymykseeni toisella +kysymyksellä: kauppa-mieskö minä olin vai virka-mies? Minä vastasin: +virka-mies, "No kuin virka-mies lienette, niin meillä on matkustavia +kaikki huoneet täynnä." Tullessani olin jo talon harvassa loistavista +tulista arvannut, että huoneita mahtoi olla useampiakin kuin mitä minä +tarvitsin joutilaita, ja ukon ihmeellinen vastuu kummastutti minua myös. +Siis nousin reestä ylös, annoin ukon lyhdillänsä katsoa silmiini ja +sanoin: kuinka teillä ei ole huoneita? etkö sinä enää tunne vanhoja +tuttavia? --"Ahaa, tekö se olette, joka keväällä majasitte meillä; +antakaa anteeksi ett'en teitä heti tuntenut; kyllä minä teidän +juoma-rahanne olen aina muistanut, Jumalapa teitä siunatkoon; teille on +isännällä huoneita, kuin paljon tahdotte." Saattaessansa minua +ylä-kertaan, jossa enin osa vieras-huoneita oli, ja siellä riisuessansa +turkkia päältäni kertoi hän, että muuan kenraali oli sen-edellisellä +viikolla asunut heillä useampia päiviä moni-lukuisen seuransa kanssa, +vaan lähtiessään ei maksanut poluschkaakaan isännälle, josta tämä oli +tehnyt päätöksen, eteenpäin ei laskeaksensa luokseen korttieriin ketään, +joka vaan kruunulta palkan nautitsi! Tämän kertomuksen toden-peräisyyden +todisti tällä aikaa sisään tullut isäntä itsekin, lisäämällä tämän ei +olleen ensimäisen kerran, jolloin hänen maja-talossansa asuneet +virka-miehet olivat lähteneet pois maksamatta ruuasta ja huoneesta +mitään, vaan vahvisti kuitenkin samalla myös sen poikkeuksen hänen +päätöksestään, jonka dvornikka jo omin päinsä oli päättänyt tehdä minua +kohtaan. --Etempänä, eräässä hevosen-muutto-paikassa saman Tjumen'in +piirikunnassa oudoksuin emännälle sitä suurta siivottomuutta ja +epäjärjestystä, joka vieras-huoneessa oli ja kysyin sen syytä, kuin +hyvin tiesin, että talon-poika tässä osassa Siperiaa pitää huoneensa +siistimpänä kuin herrat monessa paikassa muuta Venäjää. Emäntä selitti +heillä pidetyn neljä päivää hengellistä oikeutta, joka oli istunut juuri +heidän kamarissansa ja vasta samana päivänä loppunut. Sen hengellisen +tutkinnon syy oli ollut se, että seurakunnan diakon eli papin-apulainen, +joka pari vuotta takaperin oli jäänyt vaimostansa leskeksi eikä virkansa +sääntöjä myöten saanut toista kertaa naida, ei ollut jaksanut hillitä +vielä nuoren lihansa himoja, vaan ottanut erään tytön kylästä +luoksensa ja sen kanssa elänyt kuin avio-vaimon kanssa. Muutamat +talon-poika-ryökäleet, joilla oli ollut vihaa diakonalle, olivat +kantaneet asian piispalle, ja tämän kanteen seuraus oli se nyt pidetty +tutkinto ollut. Kysyttyäni mihin päätökseen tutkijakunta oli joutunut, +selitti eukko, että kyläläisten oli tullut sääli hyvää miestä, jos hän +nyt niin vähästä syystä olisi joutunut viralta ja päälle päätteeksi +vielä monasteriin; sentähden olivat he kätkeneet sen, joka oli pahan +syy, tytön nim. lapsinensa erään talon saunaan, ja sen ohessa valallansa +vahvistaneet kanteen olevan aivan perättömän ja kantajien ansaitsevan +rangaistusta valheesta ja oikeuden turhasta vaivaamisesta. Tämän +todistuksen vaikutusta oli diakon itsekin auttanut siten, että oli +lahjoittanut tutkija-herroille kaksi-kymmentä kolikkoa, jonka lisäksi +hän oli ostanut heille ämpärin viinaa ja kyläläisille kaksi (Venäjän +ämpäri, vedro, on noin 4 Suomen kannua). Tutkinto oli päättynyt +tutkijain, tutkittavan ja kyläkunnan mieliin, vaan kantajien sekä selän +että kukkaron luuli emäntä tulevan tuntemaan, mitä se on että ruveta +nostamaan "juoruja ja levottomuutta" seurakunnassa. -- Perm'in lääniin +tultuani olivat kylien kehnot ja pienet rakennukset minusta kummaa, kuin +metsää näkyi joka paikassa olevan niin paljon, että asujat olisivat +työllä estäessään honkia kaatumasta heidän pienille pelloillensa ja +särkemästä heidän tupiansa. Tästä annettiin se selitys, että "kyllähän +sitä muka täälläkin rakennettaisiin semmoisiakin komeita kartanoita kuin +siellä Siperiassa on; vaan täällä meidän läänissä on joka piirikunnassa, +mitä Siperiassa ei ole, metsä-herra, jonka tulee katsoa ett'ei metsää +haaskata turhaan, ja jolta talon-poikien pitää lunastaa piljetti eli +lupa-kirja metsän-hakkaamiseen; ja sepä se lupa-kirja juuri estääkin +talon-pojan rakentamasta, sillä paitse kruunulle siitä menevää +lunastusta, jota yksinänsä suinkaan ei olisi vaikea suorittaa, pitää +lupa-kirjan antamisesta metsä-herralle itsellensäkin olla +hyvän-tekiäisiä: poltto-puu-piljetistä 2, luvasta saada ottaa hirsiä +yhden talon korjaamiseksi 10 ja luvasta hakata uuden talon rakennukset +metsästä 25 kolikkaa, ja niitä kuin on monenkin työläs suorittaa, niin +ollaan vähemmällä rakentamisella ja eletään ahtaammassa." Näitä ja +tämmöisiä kertomuksia kuulin matkallani, vaan niiden enempi kertaaminen +tässä estäisi minun puhumasta mitään muista yhdyttämistäni esineistä, ja +sen ohessa olemmekin jo tulleet Verhoturjeen, niinkuin taannoin sanoin, +ja se on myös tämmöinen muutamalla sanalla muistettava paikka. Ei +itsensä vuoksi, sillä kaupunki on surkea harakan-pesä eli ryhmä +harakan-pesiä, joissa elää pari tuhatta köyhää ja laiskaa ja huoletointa +ihmistä; eikä myös vanhan ja rikkaan luostarinsa tähden, joka on +perustettu erään ennen vanhaan hurskaasti eläneen ja autuaasti kuolleen +räätälin ihmeitä tekeville luille, ja johon monta tuhatta jumalista +sielua nyt vuosittain vaeltaa näiden luiden kautta rukoilemassa +ruumiillensa parannusta eli uskollensa hartautta. Vaan Verhoturje on +minun silmistäni merkillisin sen kautta että se on pohjainen keskus +Uraalin kuuluisille vuoren-kaivannoille ja tehtaille, joiden kaikkein +ylimäinen hallitus on, niinkuin sen ennen olen sanonut, +Jekaterinenburg'issa. + +Uraali jakautuu ja jaetaan luonnollisesti kolmeen osaan: 1) eteläinen +eli _vilja_-Uraali, 50:nnestä leveys-pykälästä 55:een asti; 2) +keskimäinen eli _malmi_-Uraali 55:nnestä 61:een pykälään asti, ja 3) +pohjainen eli _nahka_-Uraali, 61:stä 69:een pykälään eli Jää-mereen +asti. Niinkuin nimikin ilmoittaa on keskimäinen Uraali se, joka tämän +vuoren on metalli-rikkautensa vuoksi tehnyt kuuluisaksi. Paitsi muutamia +lajia kalliita ja useampia lajia tarvis-kiviä saadaan Uraalin +vuori-kaivannoista enimmiten rautaa, vaskea ja kultaa; v. 1857 saatiin +kruunun ja yksinäisten tehtaissa yleensä: 24 miljonaa puutaa rautaa, 340 +tuhatta puutaa vaskea ja 130 puutaa kultaa. Näistä numeroista arvaa +lukija, kuinka painava ja kallis-arvoinen tämä osa Uraalia on +Venäjän-maalle, ja mikä sivistynyt ja sivistäväinen vireys ja liike on +tarpeellinen tätä metallin paljoutta valmistaessa ja niitä ihmisiä +elättäessä, jotka tämän valmistuksen kanssa ovat toimessa. Vaan Uraalin +vuoren-kaivaminen ei ole nytkään vielä muuta kuin alulla, vaikka se +alettiin jo ennen Pietarin aikoja ja hänen hallitessansa sitten sai +jonkun vauhdin eteenpäin; sillä malmi-rikkaus on loppumatoin ja sen +saaminen hyvin huokea, vaan teko-paikan kaukaisuus myömä-paikoista ja +tavaran hitainen kuletus niihin ovat esteet, jotka tähän asti ovat +vaijistaneet tätä hyödyllistä työtä. Kuletus tapahtuu nyt +Uraalin-takaisista tehtaista ensin maisin muutamia kymmeniä virstoja +jolle-kulle niistä monista syrjä-joista, jotka sen länsi-vietteeltä +juoksevat Kamaan, sitten venehin näitä jokia, Kamaa ja Volgaa myöten +Nischnj-Novgorod'in markkinoille, josta tämä tavara, niinkuin kaikki +muukin sitten leveää ympäri Venäjätä. Vaan kuin hallitus kerran +päätäksen jatkamaan rauta-teitänsä, joista itäisin haara, Moskovasta +mainittuun markkina-paikkaan, nyt on tekeillä, --joka jatkaminen siitä +Kasan'iin ja tästä Perm'iin eli Jekaterinenburg'iin on näiden maakuntien +kaiken-laisen rikkauden suhteen niin tarpellinen, että se muutamien +vuosien sisällä on tapahtuva, -- niin kohoaa Uraalin vuoren-kaivanto +arvaamattomiin määriin, ja tuntijat sanovat, että tämä vuori yksinänsä +voipi täyttää koko Europan tarpeen esim. raudasta. Enin osa tätä Uraalin +rikkautta on yksinäisten vallassa, joista taas Demidov'ien lempeä ja +sivistynyt heimo on rikkain ja kuuluisin; sen alusta on Uraalin +itäisellä puolella, kaupunkien Jekaterinenburg'in ja Verhoturjen +välillä, ja pää-paikka tätä valtaa on Nishnij-Tagil'in ruukki, jossa on +yli 40 tuhannen asujan ja joka useamman virstan laveudelta on rakettu +kuin paras kaupunki. + +Keskimäisen Uraalin yli kulkee kaksi tietä, toinen eteläinen Perm'istä +Kungur'in kautta Jekaterinenburg'iin, ja toinen pohjainen Solikamsk'ista +Verhoturjeen. Näistä teistä on vaan edellinen posti-tie, se suuri +valta-suoni, jonka kautta Europa näillä paikoin yhdistäksen Aasian +kanssa; sitä tietä menin minäkin itään päin ja siitä kuin myös Uraalista +sen kohdalla olen paikallansa ennen kertonut. Jälkimäinen tie, jota nyt +Verhoturjesta matkasin takaisin Solikamsk'iin oli ennen ainoa Venäjältä +Siperiaan, ja tulli-rahan suorittamisen tähden, joka näiden maiden +välillä kulkevista tavaroista kannettiin Verhoturjessa, oli matkustavien +kuoleman-rangaistuksen uhalla kielletty kulkemasta muita teitä kuin tätä +yhtä. Yleinen tarvis nyrytti tämän niinkuin monta muuta saman-laista +lakia mitättömäksi, ja kuin viisaampien neuvojen keksittyä väli-tulli +Verhoturjessa kumottiin, tuli eteläisempi ja suurempi tie, joka paitse +sitä kulki mäki-rikkaamman ja viljamamman maan kautta, aina enemmän +käytökseen, ja entinen tie jäi hylylle ja metsittymään. Kuitenkin on +hallituksen aikomus ja käsky nykyisempinä aikoina ollut avata tähän taas +kelvollinen tie, vaan kuin täällä tarkempi perään-katsomus on kaukana, +on tämä tien-teko kulkenut hitaasti eteenpäin. Hyvä tie olisi tässä +kohden kumminkin sangen tarpeellinen ja liike silläkin tien-tapaisella, +joka siinä nyt löytyy, on talvella sangen suuri. Idästä kulkee sitä +myöten leipä-neuvo ja kala Perm'in ja Vologdan läänien pohjaisiin osiin; +lännestä suola, ylellisyys- ja koreustavara itään päin, ja varsinkin +Irbit'in kuuluisan markkinan aikana (talvella helmi-kuussa) oikasee tämä +tie puoli tuhatta virstaa kolmen läänin kauppa-miehille ja tavaroille. + +Tien pituus Verhoturjesta Solikamsk'iin on 270 virstaa, ja Uraaliksi +voipi tästä matkasta lukea noin 100 virstaa, jota myöten se tässä kohden +on leveämpi kuin suuren tien kohdassa, josta ennen olen puhunut. Vaan +vaikka rahvas Uraalia jo näillä seuduin ei muuten nimitäkään kuin +nimellä _kamen'_ (kivi, kallio), niin ei se tätä nimeä ansaitse siten, +että olisi louhikko, sillä kiveä ei täällä näe alunkaan, eikä sitenkään, +että sen korkeus olisi kovin suuri, sillä se ei ole tässäkään korkeampi +meidän Maan-selän selänneitä ja olletikin idästä päin tuleva matkustaja +ei arvaisikaan olevansa niin merkillisellä paikalla kuin Uraalin +harjalla, jos ei kyyditsijä sanoisi nousemisen _kalliolle_ nyt +loppuneen. Mutta jylhä on ja synkeä se metsä, joka alkuperäisessä +voimassansa painaa Uraalin hartioita, ja joka monin paikoin ahdistaa +tienkin niin supeaksi, että matka-miehen täytyy puita maahan hakkaamalla +raivata tietä rekensä siiville, ja kuitenkin useasti taitteleekin näitä +siipiä, sillä alinomaa lyöpi reki kolin-kolia yhdestä puusta toiseen. Ja +raaka ja kylmä on ilman laatu näillä tienoin, niin raaka, että vaikka +Solikamsk seisoo melkein rinnakkain s.o. yhden pykälän alla Helsingin +kanssa ja Verhoturje kokonaista pykälää etelämpänä, Uraalin seuduissa +näiden paikkojen välillä ei kylvetä paljon muuta kuin naurista, sillä +kovat hallat ja useasti lumi-sadekin Pietarin päivän aikaan tekevät +mitättömiksi maa-miehen koetteet. Matkatessani (joulukuussa) ihmettelin +lumen paljoutta, jota jo silloin oli parin kyynärän paksuudelta, ja +josta vastatusten tullen tiellä syntyi sille, jonka piti tie-puoleen +lähteä, useamman tunnin työ ja hilaus, jos hänellä oli kuorma. Vaan +sikäläiset asujat sanoivat tämän ei vielä olevan mitään; vasta keväällä +maalis- ja huhtikuissa, kuin lunta on neljän ja viiden kyynärän +korkeudelta, kuin tie on yhdelle harjalle tallautunut, silloin vasta +työllä kuuluttiin olevan päästessä toinen toisistansa, kuin vastaksutta +satutaan tulemaan, ja heikomman täytyy täälläkin hyvällä eli pahalla +loikota vahvemman tieltä. Minun tässä kulkiessani oli myös hirmuinen +pakkanen, niin että Pavdan kruunun-valtaan kuuluvassa kaivannossa, jossa +ystävällisen ja sivistyneen työn-käyttäjän luona olin yötä, tämä valitti +elo-hopeiset lämpö-mittarinsa jäätyneen ja Solikamsk'issa sitten +sanottiin väki-viinalämpö-mittarien silloin osoittaneen 38 pykälän +pakkaista. Tämmöisen luonnon kovuuden vuoksi ovatkin asujat (kaikki +Venäläisiä) niissä pienissä ja harvoissa kylissä, joita tässä seudussa +löytyy, köyhiä ja elättelekset enemmän metsän-pyynnöllä, rahdin-vedolla +ja muilla syrjä-töillä kuin maan-viljelyllä ja karjan-hoidolla, jotka +muuten ovat venäläisen talon-pojan paras ja rakkahin toimi. He niinkuin +melkein kaikki maalla asuva rahvas Perm'iin asti ovat orjia heimoille +Stroganov, Galitzin, Lazarev ja Buterov. Puhellessani heidän kanssansa +kohta saatavasta vapaudesta, jota monin paikoin muualla Venäjässä olin +rahvaan kuullut toivovan kuin maallista autuutta, havaitsin täkäläisen +kansan pikemmin epäilyksellä ja pelollakin kuin toivolla odottavan uuden +vapauden lahjoja, joka on varmin merkki siitä, että isännät suojelevat +alamaisiansa virka-miesten polusta eivätkä rääkkää heitä liian suurella +verolla, sillä sitä enempää huolen-pitoa venäläinen orjais-talon-poika +ei vaadi isännältänsä tyytyväisenä elääksensä. Etempänä, Solikamsk'in +seudussa ja edellensä Perm'iin päin, kohtaa matkalainen sitten, näiden +samojen herrojen alustoissa, milloin minkin, suuria kyliä, vahvoja +rauta-ruukkia ja väki-rikkaita suolan-keittoja; pellot, asunnot, +huone-kalut, kaikki todistaa rahvaan elävän hyvässä kunnossa, eikä +yhdessäkään paikassa kuulunut ääntä, joka olisi toivonut pois +herran-vallasta. + +Mainitsin ikään suolan-keittoja. Tämä on Solikamsk'in kaupungin seudulle +kokonansa omituinen ansio-lähde, lähde tämän sanan ensimäisessä +merkityksessä, sillä suolainen vesi, josta suola keittämällä +kiteytetään, juoksee lähteistä, jotka kumminkin enimmiten ovat +syvennetyt kaivoiksi. Yleensä tekee Kama-joen seuduissa voitetun suolan +määrä vuosittain noin 10 miljonaa puutaa, jonka valmistamisesta, +kuletuksesta ja myömisestä hyvin sadalla tuhannella ihmisellä on runsas +leipänsä; niin elää Solikamsk, jota seudun suola-rikkaudesta on +nimensäkin saanut, suureksi osaksi tästä luonnon-tuotteesta; niin on, +vähän päälle 20 virstan päässä tästä kaupungista, Kama-joen varrella +rikas ja pulska kauppala _Usolje_, jossa on kolme kirkkoa, 10 +kauppa-puotia ja kymmenkunta kaksin-kertaista kivi-kartanoita, ja jonka +asujat kokonansa elävät vaan paikalla löytyvistä suola-tehtaista; monta +muuta paikkakuntaa mainitsematta, joilla samoin on ainoa tulonsa suolan +valmistuksesta. + +Solikamsk'in ja pohjaisempana olevan Tscherdyn'in piirikunnissa löytyvät +niin-kutsutut Permiläiset, joita paikalla ei kukaan tunne muulla nimellä +kuin Syrjänein ja jotka kielen ja kaiken muun asunsa vuoksi ovatkin tätä +kansaa. Vanhat Bjarmilaiset, joiden kaupalla voitettu rikkaus oli niin +viehättävä Skandinavian meri-sankareille, eivät olleet muita kuin Vienan +Karjalaisia ja Syrjänejä, ja Bjarmin-maa ulottui oikeassa laveudessansa +Uraalin juureen eli vähintäsäkin Kama-joelle. Syrjänit ovat vielä +tänäkin päivänä yli koko pohjais-Venäjän tunnetut uutteroiksi ja +älykkäiksi kauppiaiksi, vaikka heitä ynnä tämän kiitoksen kanssa myös +laitetaan viekkaan ja itse-pintaisen luonteensa tähden. Kahdeksannesta +vuosi-sadasta 12:een asti olletikin mahtoi Syrjänein maa kukoistaa, +josta kukoistuksesta vielä nytkin tavataan pitkin Kaman rantoja +merkillisiä kaupunkien ja linnoitusten jäännöksiä, kuin myös näissä +seuduin on paljon löydetty ja löydetään vieläkin ei ainoastaan +arapialaisia, kreikkalaisia ja ruomalaisia rahoja, vaan myös +muinais-kreikkalaisten kulta- ja hopea-astioita ja sen ohessa +kallis-arvoisia renkaita, sormuksia, aseita j.n.e. Tämä kukoistus ja +rikkaus virtasi Permialle kahdesta painavasta kaupan-lähteestä. Yksi oli +se osa Itä-maan kauppaa Europan kanssa, joka Kaspian merestä kulki +Volgaa myöten Bolgar'in rikkaasen ja mahtavaan kaupunkiin tämän joen +varrella (noin 100 virstaa etelämpänä nykyistä Kasan'ia). +Bolgarilaisilta ottivat Syrjänit eli Permiläiset tavaran vastaan ja +saattoivat sen Kamaa ja sen syrjä-jokia myöten pohjaan päin ja +edellensä, pienten maa-kannasten poikki-kulettua, joko Petschoraa eli +Vytschegdaa ja Viena-jokea myöten Jää-meren rantaan, josta se sitten +levisi muualle Europaan. Toinen yhtä painava haara Syrjänein liikkeessä +oli heidän kauppansa Uraalin-takaisissa maissa, joissa he Voguuleilta ja +Ostjakeilta ostivat näiden kalliita metsän-nahkoja ja tutustivat nämä +kansat sivistyksen ensimäisten alkeiden kanssa. Tästä Syrjänein +sivistyttävästä vaikutuksesta näissä Ugrin kansoissa löytyy heidän +kielessänsäkin jälkiä; sanalla _Saran_ (Syrjäni) on esim. Ostjakin +kielessä aivan yhden-lainen merkitys kuin Suomen kielessä sanalla +_Saksa_; venhettä kutsutaan mainitussa kielessä _syrjäniläiseksi +ruuheksi_, tervaa _syrjänin-pihkaksi_ j.n.e. Vaan tämä Syrjänein ja +Permian kukoistus ei kestänyt kauan; Mongolilaiset valloittivat +Bolgar'in, joka sen kovemmin ei enää vironnut entiseen voimaansa, ja +Novgorod'in rahan- ja vallan-ahnaat tasa-valtalaiset juurtihet Klynov'in +kaupungin (nykyisen Vjatkan) perustamalla Kama-maihin, joiden kansoilta +he alkoivat ottaa veroa ja vaatia osaa heidän voitollisessa kaupassansa. +Näin alkoi entinen rikas Permia vähitellen köyhtyä ja vaipui siihen +Pohjolan pimeyteen takaisin, josta onnellinen kaupan-juoksu oli sen +vähäksi aikaa kohottanut ja josta asujien heikko ja hiljainen luonto ei +voinut sitä pysyväiseen sivistykseen ja itsenäisyyteen ylentää. + +Talvi esti minun mainituita raunioita ja jäännöksiä katselemasta, +joskopa siitä olisikaan ollut mitään hyvää, kuin ne niin usein ennen jo +ovat olleet tutkinnon alla ja kuvatutkin osiksi miehiltä, joilla tässä +asiassa on ollut suurempi taito kuin minulla. Syrjänin kielen tutkinto +taas, joksi Permiläisten murre heti havaitaan, ei olisi tuottanut paljon +hyötyä niin tarkkojen tutkintojen perästä kuin Castrén, Wiedemann ja +Savaitov ovat tästä kielestä julaisseet. Perm'in, Kasan'in ja N. +Novgorod'in kautta, joista kaupunkiloista jo ennen olemme puhuneet, +saamme siis 1,600 virstaa muuttautua suoraan Moskovaan. Mennessä voimme +vähän tutustua Venäjän posti-laitoksen kanssa siltä osalta, joka +liikuttaa matkustavaista. Holli- eli, niinkuin niitä täällä kutsutaan, +posti-hevosien pito tapahtuu kruunulta posti-viran kautta, joka määrää +kuinka paljon hevosia kussakin paikassa on pidettävä ja kolmeksi +vuodeksi kerrallaan huuto-kaupalla antaa niiden pidon vähimmän +vaativalle, kuin myös joka puolen vuoden perästä tapahtuvien +katselmusten kautta vakuuttaa itsensä siitä, että hevoset, ajo-kalut ja +kaikki muu on laillisessa järestyksessä. Tätä vasten löytyy myös +suuremmilla teillä joka posti-paikassa ja pienemmillä aina muutamien +posti-välien takana postiljuonista virka-mieheksi korotettu kaitsija, +joka myös matkustavilta kantaa kyyti-rahan ja kirjoittaa heidän +tie-kirjansa kirjaan; tämä sama virka-mies määrää myös hevoisten +ulos-annon ja on velvollinen pitämään huolen niin matkustavaisista kuin +hevosen-pitäjistäkin ja heidän holli-miehistänsä. Vielä suuremmaksi +varmuudeksi matkustajille löytyy joka posti-paikassa sinetillä ja +langalla pöytään kiinitetty _valitus-kirja_, johon matkustavainen voipi +tehdä muistutuksia epä-järestyksestä; tämä kirja, jota jokainen kaitsija +kokee pitää puhtaana, on niin vaikuttava, että jos hänen ja +matkustavaisen välillä jolloin kulloin syntyy eri-mielisyyttä, tämä +jälkimäinen ei tarvitse muuta kuin valmistauta kirjoittamaan +valitus-kirjaan, niin kaitsija pian antaa perään ja täyttää matkustajan +vaatimuksen, jos se muuten ei ole kohtuutoin. Vaikka tiet Venäjällä ovat +tasaiset (s.o. mäettömät), ei yhdellä hevosella kuleteta ketään; pari on +vähin hevois-luku, jolla postilla kulkija voi matkustaa. Kyyti-rahaa +maksetaan parista, jonka siaan hevosen-pitäjä kuitenkin melkein joka +paikassa antaa kolme hevoista eli niin-kutsutun troikan, useammin +paikoin 3 kop. hop. virstalta, vaan Siperian tiellä Kasan'ista +Tobolsk'in läänin rajaan asti (ummellensa 1,100 virstaa) maksetaan 6 +kop. hop. parilta virstan päälle. Tämä maksu korkonee vielä yhdellä +kopeikalla virstalta siitä niin-kutsutusta podoroshnasta eli +tie-kirjasta, joka lunastetaan kruunun rahastoista ja on tarpeellinen +kaikille omilla asioillansa (ei kruunun palveluksessa) matkustaville ja +jonka lunastus menee teiden ja siltojen voimassa pitämiseen. Vaan +näinkin ei kyyti-raha, 4 kop. hop. kolmesta hevosesta virstalta, ole +kovin kallis, varsinkin kuin matkustaja vastuksitta ja kiireesti joutuu +matkansa päähän. Laillinen kulku on talvella hyvän kelin aikana 12, +kesällä 10 virstaa tunnissa; vaan kyyti-miehen toivo suurempaa +juoma-rahaa kuin mitä hänelle laillisesti tulee (6 kop. hop.) tekee, +että hän aina ajaa kiireemmin, 14 ja 16 virstaa tunnissa, yleisesti +itä-Venäjässä ja Siperiassa paremmin kuin lännen puolella. Ja tämä ajo +ei kuitenkaan tarvitse sitä ruoskalla hakkaamista ja turvasta repimistä, +joka sivistyneessä Suomessa on niin yleinen ja joka Venäjältä tulevaa +matkustajaa inhoittaa; venäläisellä kyyditsijällä on vaan pienoinen +ruoska, jonka nuora-siiman hän toisinaan, senkin hyvin harvoin, ikäskuin +laskee hevosen lautasille muistuttaakseen hitaampaa pysymään toisten +rinnalla; hän hallitsee ja kiirehtii heitä enemmän äänellä ja +viheltämällä, kutsuu heitä heimolaisiksensa ja kyyhkyläisiksensä, +lohduttelee heitä kohta päästävän perille, sanalla sanoen käytäksen kuin +ihminen ja kristitty, ja vaikka kulku on joutuisa niinkuin edellä +sanoin, ovat hevoset 20 ja 30 virstaa juostuansa perille päästäessä +harvoin hiessäkään, ei koskaan niin umpi-märät ja vaahdessa kuin +kyyti-hevoset Suomessa niin useasti nähdään olevan. -- Mitä siis itseen +kulkuun tulee on matkustaminen Venäjällä sangen hyvä; sitä hönkymistä, +räiskettä ja riitelemistä, jota lännempänä monesti kuullaan +kesti-kievariloissa, tapahtuu siellä hyvin harvoin. Vaan toiselta puolen +on sielläkin hankaluuksia matkustajalla; posti-paikoissa ehkä niissä +saapi olla yötä ja asua kaksi vuoro-kautta ilman maksutta, ei +matkalainen saa muuta kuin suojan ja lämpimän. Jos hän pyytää vettä +juodaksensa eli tahtoo pestä silmänsä, on vedestä suoritettava +juoma-raha sen tuojalle, muuten haukahtaa tämä tyhjästä vaivastansa; +makuu-tilaa ei posti-paikoissa tunnetakaan ja matkustajista saapi se, +joka ennättää, ottaa allensa sen sohvan, joka niissä tavallisesti +löytyy, vaan tämäkään onni ei ole kovin kadehdittava, sillä sohva pyytää +olla täynnä lutikoita niinkuin sen Puschkin myös sanoo eräässä Venäjällä +sangen tutussa värsyssä, joka sanasta sanaan kuuluu Suomeksi: + + "Meidän tiet ovat kehnot, + Sillat märkänevät unhotettuina, + Posti-paikoissa on luteita ja kirppuja, + Eivät silmän-räpäystä anna nukahtaa." + +Sikäläiset asujat pitävät aina palvelijan matkoilla muassansa, ja +useamman kuin kerran sain minä kärsiä ylen-katsetta juuri sen vuoksi +että minulla ei ollut tämmöistä avittajata. Vaan tilan pitää +vähä-varaisempikin kanssansa; mutta sen siistiydestä pidetään niin vähän +lukua, että minun-arvoiseni miehet Venäjällä harvoin makaavat esim. +lakanalla ja vielä harvempi kahden lakanan kanssa, jolle omasta +kokemuksestani voin kertoa esi-merkiksi, että Pietarista Tallqvist'in +rouvan kortteista lähdettyäni en nähnyt kahta lakanaa tilalla ennenkuin +taas samassa maja-talossa, kolmen vuoden perästä takaisin tultuani. +Ruoka-neuvon puolesta ovat Venäjän posti-paikat vielä kehnommat kuin +kaiken muun, sillä niissä ei saa mitään, ja jos matka-miehellä ei ole +evästä, täytyy hänen toisinaan matkata viisin sadoin virstoin ennenkuin +tapaa paikan, jossa voipi saada maljallisen kaalia eli muuta lämmintä +ruokaa. Tee-vesi on tämmöisissä tiloissa ainoa ehkä kyllä vähän elättävä +sia-aine muulle syömälle, ja myös palo-viina sille, joka sitä voipi +enemmältä nauttia. + +Moskova, johon nyt voimme päättää päässeemme, on väki-rikas (asujia noin +400,000) ja laaja, vaan epä-tasaisesti ja epä-sääntöisesti rakettu; +kirkoista lienee se rikkahin kaupunki koko maa-ilmassa, ehkä niiden +määrä kuitenkaan ei mahtane olla niin suuri kuin joksi sen rahvas arvaa +sanan-parressa: Moskovassa on neljä-kymmentä neljää-kymmentä kirkkoa +(sorok sorokof tserkvej). Tämän Venäläiselle rakkaan kirkkojen paljouden +ja sitä seuraavan kirkollisen elämän kanssa yhdistää Moskovan nimi +kaikki Venäjän kansan muistot niin ahdistuksen ja häväistyksen ajoista +kuin voitonkin ja kunnian. Moskovaa ovat Venäjän viholliset Tatarit, +Puolalaiset, Ruotsalaiset, Ranskalaiset kukin ajallansa ryöstäneet ja +hävittäneet; vaan Moskovassa vietettiin myös voitto-juhlat Kasan'in ja +Astrahan'in valloitettua, Moskovasta käsin voitettiin Siperia, +Moskovasta käsin ruvettiin Puolalta valtaamaan maita ja Ruotsilta +kiskomaan sen Itä-meren-takaisia aluskuntia, ja Moskovasta alkoi Venäjän +vaarallisin vihollinen nyky-aikoina Napoleon sen palauksensa, joka ei +loppunut ennenkuin Helenan saarella, ja joka Venäjän vallalle antoi vaan +uutta voimaa, kunniaa ja painoa. Sen ohessa tuli Moskova jo aikaiseen, +edellä mainitun permiläisen eli bjarmalaisen kauppa-tien tukkeuduttua, +pää-paikaksi itäisten maiden kaupalle lännen kanssa ja sen kanssa +keskukseksi Venäjän sisälliselle kaupalle. Kaupan myötä kulkeva sivistys +löysi myös ensimäisen kehtonsa Venäjältä Moskovassa; ensimäiset tässä +maassa tehdyt kirjat painettiin Moskovassa (vanhimmat kirjat Venäjän +kielellä ovat kuitenkin painetut muualla: Veneziassa, Krakovassa j.m.), +ensimäinen peri-Venäjän yli-opisto perustettiin tähän kaupunkiin. Näillä +muistoilla on nykyinenkin Moskova, ehkä ei hallituksen istuin niinkuin +muinainen, koko valtakunnan painavin tehdas-paikka ja Pietarin rinnalla +sen vahvin kauppa-kaupunki, joissa omaisuuksissa siitä joka haaralle +tehtävät rauta-tiet pian tulevat sitä vielä enemmän kohottamaan; samalla +on se myös talvi-istuin rikkaammalle ja sivistyneemmälle aatelille, eli +oikeammin sille osalle aatelia, joka ei rakasta hovin hehkua ja Pietarin +kaupungin ulko-maalaista koreutta, ja sen opisto, sen isän-maatansa +rakastavat kirjan-kustantajat, sen Maecenatit vetävät maan paraimman +kirjallisen tiedon ja taidon sinne. Kaikki nämä seikat yhteen luettuna +tekevät, että Venäläinen joka haaralta laajaa valtakuntaansa hartaalla +kunnioituksella luopi ajatuksensa Moskovaan ja sen Kreml'iin päin, +toivoo sieltä kansallensa sivistystä ja kielellensä ruokkoa, ja +keskustelemuksissa valtakunnan painavista asioista odottaa ensimäistä +ääntä Moskovasta. + + + + +Viiteselitykset: + + +[1] Sanaa _lanko_ käytetään täällä sen pipliällisessä merkityksessä: +sukulainen, heimolainen. Toinen pipliässä löytyvä sana, jota rahvaan +kielessä en ole muualla kuin täällä kuullut, on _hamaan_, esim. hän +meni hamaan Pietariin asti. + +[2] Koko Neva on 67 virstaa pitkä. Nämä ja enimmät seuraaviakin +ilmoituksiani ovat otetut Stuckenberg'in tekemästä: _Hydrographie +des Russischen Reiches_, I Theil, S:t Ptburg 1844, ja saman tekijän +kirjasta: _Beschreibung aller im Russischen Reiche gegrabenen und +projectirten Canäle_, 1841. + +[3] _Pitkä-silmäksi_ kutsutaan yli koko Viron ja Inkerin-maan sitä +kalua, jolla meillä on muukalainen _kiikarin_ nimi, eli se vielä +hankalampi, uudesta tehty sana _kurkistin_. + +[4] Tämä toivo on ilokseni viime vuosina toteutunut. Suomen hallitus, +niinkuin kuulen, on ostanut Aunuksen kaupungissa maan kirkon +ja pappilan siaksi ja määrännyt 500 hopea-rupl. vuosi-palkaksi +varsinaiselle papille tässä maassa. + +[5] Europan rauhan-tekijä. + +[6] Sanaa _ihminen_ ei löydy tässä murteessa; sen siaan käytetään, +niinkuin tässä, sanaa _mes_ (mies). + +[7] Ojatilla kutsutaan pääskeä _sarak-linduiseksi_. + +[8] Lukematta Siperian Tatarilaisia, joiden määrää en tiedä ilmoittaa, +nousee tämän kansan luku Venäjän valtanunnassa Baschkirien (392 tuh.), +Meschtschrakien (80 tuh.) ja Kirgisien (82 tuh.) kanssa, jotka puhuvat +saman kielen murteita, noin 2 miljonan paikoille. + +[9] Suomen Yli-opiston Konsistoriolle. + +[10] Tschuvaschit maksavat niinkuin monet muutkin itäiset kansat +vaimoistansa _kalym'iksi_ kutsutun naima-rahan. + +[11] Tiettävästi keritään rekruuttein hiukset lyhyksi, heti otettua. + +[12] _Laschman'iksi_ kutsutaan kruunun-metsissä puun-hakkaajaa. + +[13] Ohitse mennessä saan sanoa, että tämä on karjan-huoneen +suomaIainen nimi, ja että sana _läävä_, jota meidän nykyiset +kirjoittajat ovat ruvenneet niinkuin monta muutakin uutta sanaa vaan +outoutensa tähden käyttämään, tulee venäjän sanasta хлевь (= navetta). + +[14] Suomen Yli-opiston Konsistoriolle. + +[15] Tätä kirjoittaessani en vielä tuntenut berliniläisen oppineen +_Lepsius'en_ esittämää _yleistä aapistoa_, jota kielen-tutkijat nyt +ovat ruvenneet käyttämään kirjattomia kieliä edes-asettaessaan ja jonka +minäkin olen päättänyt omakseni ottaa. Se löytyy laveasti esiteltynä +kirjoissa: "_Das allgemeine linguistische Alphabet_. Grundzüge der +Uebertragung fremder Schriftsysteme und bisher noch ungeschriebener +Sprachen in europäischen Buchstaben. Von R. Lepsius. Berlin, 1855." + +[16] Suomen Yli-opiston Konsistoriolle. + +[17] Kirjasessa: Oб Этногрфической Kapте Eврoneйскoй Poссии, +C. Пeтеpбypг. 1852. Castrénin nykyjään ulos-annetussa kirjassa +_Ethnologiska Föreläsningar öfver Altaiska Folken_ ilmoitetaan tämän +kansan määrä, saman tekijän vanhempia töitä myöten, 100 tuhatta henkeä +vähemmäksi. + +[18] Castrén'in edellä-mainitussa työssä sanotaan Mokschalaisten +elävän idän puolella, Ersäläisten lännempänä, joka on ihan väärin; +lännimmäiset Mordvalaiset löytyvät Tambov'an läänissä ja ne tiedän +omasta käymästäni heidän kylissänsä puhtaiksi Mokschalaisiksi. +Samassa työssä luetaan niiden läänien joukkoon, joissa tätä kansaa +löytyy, Wätkankin lääni, vaikka siinä oikeutta myöten ei löydy yhtään +Mordvalaista, eikä heidän tiedetä koskaan näin kauas pohjaiseen päin +ulottuneen. + +[19] Tiettävästi kutsuttiin Uraali-jokea ennen tätä kapinaa Jaik'iksi, +ja sen seuduissa syttyi se ensin. + +[20] Nim. leikkaa tukkia sota-miehiksi otettavilta. + +[21] Suomen Yli-opiston Konsistoriolle. + +[22] Tällä lauseella ei ole vähintäkään perää, sillä josko Mokschan +kielessä löytyykin joita-kuita hienompia eroituksia, ovat ne +paikkakunnalliset ei säädylliset eli kansakunnalliset, niinkuin +Lepechin näyttää arvelevan koska Mordvan kansaa ei löydy muina kuin +yhtenä talon-pojan säätynä, jonka jäsenet kaikki ovat yhtä korkeoita ja +yhtä alku-peräisiä. + +[23] Sana _kylä_, puhuttaissa Voguulien mökki-ryhmistä, antaisi ehkä +väärän ymmärryksen niistä, jonkatähden tässä käytämme voguulilaista +sanaa _paul_, myös tämän seudun Venäjän kieleen otettu ja kaikilla +kartoillakin käytetty. + +[24] Suomen Yli-opiston Konsistoriolle. + +[25] Nimet _Sosva ja Losva_ ovat epäilemättä syrjäniläiset ja +Syrjäniläisten kautta, joka kansa tämän maan teki tutuksi Venäläisille, +tulleet Venäjän kieleen. Sana _va_ merkitsee nim. edellisten kielessä +vettä ja on päätteenä useammassa joen-nimessä Syrjänein ja Permiläisten +maassa, niinkuin esim. nimissä: _Kosva, Lisva, Koiva, Jaiva, Vilva, +Seiva, Usva, Kolva_ j.n.e. Voguulin kielessä kutsutaan kummaistakin +Sosvaa ilman eroituksetta _Tayt_, ja Venäjäksikin ottaa eteläinen Sosva +Losvan kanssa yhdyttyänsä tämän alku-peräisen nimensä takaisin, sillä +siitä lähtien kutsutaan sitä _Tavdaksi_. + +[26] Herra Regulyn kartalla _Ethnographisch-geographische Karte des +nördlichen Ural-Gebiets, entworfen aus einer Reise in den Jahren +1844-1845 von Anton v. Reguly, S:t Petersburg_ 1846, joka yleisesti +on sangen tarkka, on tämä nimi kirjoitettu _Taplia_, niinkuin eräissä +muissakin voguulilaisissa nimissä on kummallinen puustavien l:n ja s:n +vaihdos, esim. _Maslau_ pitää olla _Massau, Lepliä_ pitää olla _Lepsje_ +j.n.e., joka on sitä ihmeellisempi kuin herra R. on itse paikoilla +ollut ja Voguulien suusta oikeat nimet kyllä kuullut. + + + + + + + +End of the Project Gutenberg EBook of Muistelmia matkoilta Venäjällä vuos +na 1854-1858, by August Ahlqvist + +*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 44817 *** diff --git a/44817-h/44817-h.htm b/44817-h/44817-h.htm new file mode 100644 index 0000000..f721685 --- /dev/null +++ b/44817-h/44817-h.htm @@ -0,0 +1,9327 @@ +<!DOCTYPE html PUBLIC "-//W3C//DTD XHTML 1.0 Strict//EN" + "http://www.w3.org/TR/xhtml1/DTD/xhtml1-strict.dtd"> +<html xmlns="http://www.w3.org/1999/xhtml" xml:lang="fi" lang="fi"> + <head> + <meta http-equiv="Content-Type" content="text/html;charset=UTF-8" /> + <meta http-equiv="Content-Style-Type" content="text/css" /> + <title> + The Project Gutenberg eBook of Muistelmia matkoilta Venäjällä vuosina 1854-58, by Aug. Ahlqvist. + </title> + <style type="text/css"> + +.by { + text-align: center; + font-size: 120%; + padding-top: 2em; +} + +.author { + text-align: center; + font-size: 135%; +} + +.co { + text-align: center; + font-size: 120%; + padding-top: 5em; +} + +.year { + text-align: center; + font-size: 130%; + padding-bottom: 3em; +} + +body { + margin-left: 10%; + margin-right: 10%; +} + + h1,h2,h3,h4 { + text-align: center; + clear: both; +} + +p { + margin-top: .51em; + text-align: left; + margin-bottom: .49em; +} + +.p2 {margin-top: 2em;} +.p4 {margin-top: 4em;} + +.blockquot { + margin-left: 5%; + margin-right: 10%; +} + +.sig { + text-align: right; + margin-right: 15%; +} + +/* Footnotes */ +.footnotes {border: dashed 1px;} + +.footnote {margin-left: 10%; margin-right: 10%; font-size: 0.9em;} + +.footnote .label {position: absolute; right: 84%; text-align: right;} + +.fnanchor { + vertical-align: 0.3em; + font-size: .8em; + text-decoration: + none; +} + +.poem { + margin-left:10%; + margin-right:10%; + text-align: left; +} + +.poem .stanza {margin: 1em 0em 1em 0em;} + .poem span.i0 {display: block; margin-left: 0em; padding-left: 3em; text-indent: -3em;} + + </style> + </head> + +<body> +<div>*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 44817 ***</div> + +<h1>MUISTELMIA MATKOILTA<br /> +VENÄJÄLLÄ<br /> +VUOSINA 1854-58</h1> + +<p class="by">Kirj.</p> + +<p class="author"><b>Aug. Ahlqvist</b></p> + +<p class="co">Suomalaisen Kirjallisuuden Seura<br /> +Helsinki</p> + +<p class="year"><b>1859.</b></p> + + + +<p>Paino-luvan antanut: L. Heimbürger.</p> + + + +<p class="p4" /> +<h2>Esipuhe.</h2> + + +<p>Tässä ulos-tulevat matkamuistelmat eivät ole yleisölle tuntemattomat. Ne +ovat jo ennen olleet painettuina aika-kautisessa kirjasessa <i>Suomi</i> ja +sanomalehdessä <i>Suometar</i>, ja ovat nyt, sen kehoittavaisen +hyvä-tahtoisuuden seureeksi, jolla moni maan-mies on minua niistä +puhutellut, tulleet kootuiksi yhdeksi kokonaiseksi, joksi ne kumminkin +jo alkujansakin olivat aiotut. Niiden painoon toimittamisesta ei minulla +ole ollut juuri muuta työtä kuin siellä täällä jonkun liikanaisen paikan +eli yli-määräisen lauseen pois-rapsiminen, kieli-opillisten näytteiden +pois-jättäminen ja kielen yleinen tasoittaminen.</p> + +<p>Ankarat tarkkaajat ehkä lukenevat, ja lukekootkin, nämä muistelmat niin +laajuutensa kuin laatunsakin puolelta köyhyyden todistukseksi. Vaan +köyhyys, hengellinenkään, ei ole luettava häpeäksi yksityiselle, missä +se on niin yleinen kuin Suomen maassa ja Suomen kielellä. Tämä kieli ei +kirjoittaessa suju itsestänsä paperille, joten sivistyneiden kielten +voimme sanoa tekevän, vaan täytyy sitä käyttävän voittaa työssään +lukemattomia vastuksia, joita eivät muut tunne kuin kokeneet, ja jotka +tekevät, että hän isommalla vaivalla saa vähemmän valmista kuin ne, +jotka käyttävät ruotsia eli muita sivistyksen kieliä. Toinen syy tämän +teoksen vähäisyyteen lienee sekin, että tekijä ei ole koskaan pitänyt +matkojensa kertomista muuna kuin hyvin vähäisenä syrjäasiana; hänen +pää-tarkoituksensa on ollut se asia, jolle hän läksikin: suomiheimoisten +kielten tutkiminen ja niiden kautta pääseminen suurempaan ja syvempään +selvyyteen Suomen kielessä, jota hän näissä tutkinnoissaan ei ole +koskaan laskenut silmältä. Niiden ja niin muodoin itsen matkankin +saaliit lepäävät kuitenkin enimmäksi osakseen vielä alku-peräisessä +raakuudessansa, kunne vasta saanen tilaisuutta, aikaa ja varoja niiden +järestämiseen ja ulos-antamiseen.</p> + +<p>Heikkoudeksi lienee tälle kirjaselle sekin luettava, että siinä löytyvät +kertomukset ovat kirjoitetut vähitellen ja itseltä matkalta, ei yhteen +menoon eikä tarkoin punniten sanoja, vaikka toiselta puolen tunteiden +vereksyyden pitäisi vakuuttaa kertomuksen totuutta. Ja totuutta olenkin +kertomuksissani tarkoittanut, ehkä mielelläni kuitenkin tunnustan, että +kynäni paikka-paikoin on teroittunut vähän terävämmäksi kuin olisi +tarvinnutkaan. Yleistä kuvaa ei se kuitenkaan ole pilannut; joka tuntee +itäiset naapurimme, on lukiessansa tätä kirjaa havaitseva, että useimmat +heidän sekä hyviä että huonoja omaisuuksiansa ovat siinä tarkoin +vaariin-otetut. Loukkausta enemmän kansoja kuin yksinäisiäkään kohtaan +en ole tahtonut missään tehdä; olen vaan tarkoittanut kirjauksillani +antaa Suomalaisille jonkun tiedon siitä kansasta ja maasta, jonka kanssa +heillä onni ja onnettomuus nyt ovat yhteiset.</p> + +<p>Jos tässä aikomuksessani vähänkään olen onnistunut ja jos näillä +matka-muistelmillani voisin joissa-kuissa suomalaisissa majoissa +lyhentää muutaman syksyisen illan pituutta, niin on niiden +kirjoittaminen minulle jo silläkin hyvin palkittu.</p> + +<p>Helsingissä, Mikon päivän jälkeen, v. 1859.</p> + +<p class="sig"><b>Tekijä</b>.</p> + + + +<p class="p4" /> +<h2>AINEISTO:</h2> + +<p><b>Matka etelä-osassa Viipurin lääniä v 1854.</b></p> + +<p>I. Matka.</p> + +<p>Matkan tarkoitus: runojen kerääminen Inkerin-maalla. Matkavarat, +matka-kumppali. Yleinen kaava matkasta. Pieniä matka-tapauksia.</p> + +<p>II. Savakot ja Äyrämöiset.</p> + +<p>Näiden kansa-murteiden piiri. Missä ne eroitakset toinen toisestansa, +vaatteuksessa ja kielessä. Miten ne ovat syntyneet.</p> + +<p>III. Runollisuus.</p> + +<p>Vanhoja runoja vaan Karjalaisilla. Mitä lajia ne ovat täällä. +Loihtu-runoja ei löydy ja syyt siihen.</p> + +<p>IV. Tapoja.</p> + +<p>Taian-teko. Arpominen. Tanssi. Soitto. Hää-tavat.</p> + +<p>V. Rahvas.</p> + +<p>Talon-pojan tila: enin osa kansaa herran-alustalaisia. Rakennukset ja +siistiys huonot. Kauppa. Näkin-keruu. Parkin-kiskominen. Ruunun-lasten +elättäminen. Herkullisuus. Tekemättömyys. Rahan-ahnaus. Siveys. +Hyppijät. Venäjästä lainatuita sanoja.</p> + +<p class="p2" /> +<p><b>Matka Aunuksessa v. 1855.</b></p> + +<p>Ensimäinen Kirja.</p> + +<p>Suomalaisia Venäjällä. Lähtö Pietarista. Neva ja kulku sillä. +Pähkinälinna. Laatokka. Treschkot ja matkaaminen sillä. Laatokan kanava. +Matka-kumppalia. Lotina-Pelto. Livvin ja Lyydin kieli. Aunuksen +kaupunki. Matka-kumppaIi siitä. Suomalaisia Aunuksessa.</p> + +<p>Toinen Kirja.</p> + +<p>Vosnesenie ja sen liike. Petrosavodsk. Herra Vogel. Tykki-tehdas. +Vepsäläiset Soutu-järvellä. Äänis-järvi. Sikäläisestä rahvaasta.</p> + +<p>Kolmas Kirja.</p> + +<p>Matka Ojatille. Vanha pappi Järvissä. Turha yritys hänen kanssansa +tutkia Vepsän kieltä. Muutto Ladvan kirkolle. Tutkinnot siellä. +Vepsäläisiä arvoituksia. Isä-meidän rukous Vepsäksi. Tarinaisia tällä +kielellä. Paluu-matka.</p> + +<p class="p2" /> +<p><b>Matka Itä-Venäjällä vv. 1856 ja 1857.</b></p> + +<p>Ensimäinen Kirja.</p> + +<p>Pääsiäinen Venäjällä. Kasan'in kaupunki. Tatarit. Heidän elämä-laatunsa. +Uskonsa, jumalan-palveluksensa ja opetuksensa. Kasan'in Yli-opisto. +Luteerilaisia Kasan'issa.</p> + +<p>Toinen Kirja.</p> + +<p>Matka Ischaakkiin. Volga. Uslon. Vaikeutta matkalla. Tsyvilsk'in +kaupunki. Venäläiset ravintolat.</p> + +<p>Kolmas Kirja.</p> + +<p>Tschuvaschin kieli ja kirjallisuus. Kosmodemjansk. Tscheremissejä. +Tschuvaschien maa. Ulko-näkö. Vaatteus. Usko. Keremet'in palvelu. Uhrit +ja eräs uhri-juhla. Tschuvaschien kristillisyys. Tschuvaschilaisia +lauluja.</p> + +<p>Neljäs Kirja.</p> + +<p>Olo Ischaakissa. Korttieri-emäntä. Papit. Kosmodemjansk. Majatalon väki +siellä. Volga ja liike sillä. Tscheremisseistä.</p> + +<p>Viides Kirja.</p> + +<p>Lähtö Kasan'ista Simbirsk'in lääniin. Buinsk'in kaupunki. Vastuksia +siinä. Gorodnitschij. Simbirsk. Hyvä kohtelu virka-miesten puolesta. +Siellä tapaama maan-mies. Koto-opettajat Venäjällä. Venäläinen +hovin-herra.</p> + +<p>Kuudes Kirja.</p> + +<p>Edellisistä askaroitsemisista. Suuri erilaisuus suomalaisissa kielissä. +Historiallisia viittauksia Tscheremissien kielestä. Tschuvaschien +tatarilainen peri-juuri. Bolgar. Burkassit. Tschuvaschilaisia +arvoituksia. Tschuvaschilainen satu.</p> + +<p>Seitsemäs Kirja.</p> + +<p>Olo Arbatov'assa. Virka-miehiä. Hävinnyt aatelis-mies. Maslenitsan +viettäminen. Venäläisiä lauseita. Venäläisen luonteesta näytteitä. +Pensa. Siistittömyys kaduilla. Matka Pensasta Krasnoslobodsk'iin ja +kylien surkea näkö tällä tiellä.</p> + +<p>Kahdeksas kirja.</p> + +<p>Mordvan kansan sia ja paljous. Sen kielen murteet. Ersäläinen +kirjallisuus. Mordvalaisia arvoituksia. Lauluja.</p> + +<p>Yhdeksäs Kirja.</p> + +<p>Olo Krasnoslobodsk'issa. Kehno korttieri ja ryyppäävä talon-väki. Toinen +korttieri ja sen emäntä. Seuruus-elämästä. Puute kirjoista. +Taika-luuloisuutta. Eräs puoli-päiväinen. Eräs huvi-matka.</p> + +<p>Kymmenes Kirja.</p> + +<p>Karatai-Mordvalaiset, erhetys oppineilta.</p> + +<p class="p2" /> +<p><b>Matka Siperiassa v. 1858.</b></p> + +<p>Ensimäinen Kirja.</p> + +<p>Lähtö Kasan'ista. Iloiset tunteet. Lossi Vätka-joen yli. Perm'in +kaupunki. Votjakit. Baschkirit. Jekaterinenburg. Siperia. Tobolsk. +Turinsk. Matka Tavda-joella. Pelym.</p> + +<p>Toinen Kirja.</p> + +<p>Pelym'in kirkon-kylä. Matka Pelym-jokea myöten pohjaan päin. Ylä-Pelym. +Voguulien valituksia. Tapaus Voguuli-paulissa. Massau-paul. Atimje-paul. +Loppu matkaa Pelym'illa. Maa-taival ja sen poikki kulkeminen. +Schohteltit-paul ja tulo Tapsje-joelle. Matka sitä myöten. Sortingjen +kirkko. Sulo Beresov'aan.</p> + +<p>Kolmas Kirja.</p> + +<p>Yleinen piirre matkasta Pelym'in ja Beresov'an välillä. Voguulien rajat. +Maan laatu ja tuotteet. Voguulien luku. Elämän-laatu. Metsästys. +Kalastaminen. Pähkinän-keruu. Seuran-pito. Voguulien kylät ja asunnot. +Vaatteus. Ruoka. Ulko-näkö. Sävy. Uskonto. Kauppa. Valtiollinen tila.</p> + +<p>Neljäs Kirja.</p> + +<p>Beresov'an kaupunki. Asujanten elatus-keinot ja köyhyys. Matkustaminen +peuroilla. Matka Obdorsk'iin. Obdorsk. Ostjakkilainen ruhtinas Taischin. +Maan-mies Beresov'assa. Beresovalaisten hyvä-tahtoisuus. Matka +Beresov'asta etelään päin. Ostjakit. Kondinsk. Ostjakkilaista soittoa ja +tanssia. Tobolsk. Pieniä kertomuksia. Verhoturje. Uraali ja sen +metalli-rikkaus. Tiet sen yli. Solikamsk. Nykyiset Permiläiset ja vanha +Bjarmin-maa. Sen kauppa. Postilla matkustaminen Venäjällä. Moskova.</p> + + + +<p class="p4" /> +<h2>Matka etelä-osassa Viipurin lääniä v. 1854.</h2> + + + +<h3>I. Matka.</h3> + +<p>Sota on kylmine rauta-kynsinensä jo kouristellut meidänkin maatamme, +sota palaa kaikkein mielessä, sodasta vaan kyselevät kaikki tietoja ja +sanomia. Vähän taitaa siis tällä kertaa olla toivomista, että kellään +olisi halua ja malttia tarkkuudella seurata niin peräti rauhallista +toimitusta kuin runojen keräämistä, eli lukea niitä vähäisiä mietteitä, +joita tätä vasten matkanneella olisi muille kertoa. Vaan ei luontokaan +aina jaksa myrskytä, eikä ihmiset aina sotia. Rauha tulee sodan perästä +kuin tyyni päivä-paiste raju-ilman perästä. Ihmisten ajatukset, rienteet +ja toivot kääntymät sitten entiselle ladullensa, ja tällöin saavat +rauhan työt taas entisen arvonsa. Tämä toivo — sillä kanssa-ihmisten +hyväksyminen on jokaiselle tarpeen — tämä toivo on palkinnut ja +ylläpitänyt minuakin, kuin mun matkatessani useasti on täytynyt painua +salomaihin, missä niiltä tienoin, joissa ihmisyyden tärkeimmät asiat nyt +miekalla ratkaistaan, pitkiin aikoin ei ole kuulunut muita sanomia, kuin +niitä eriskummaisia maineita, joita rahvaan seassa aina liikkuu +tämmöisinä aikoina. Tämä samainen toivo saattaa minun nytkin Suomettaren +palstoihin tallelle panemaan eräitä muistelmia alkupuolelta matkaani, +joista kukaties on jotakuta johdatusta vastaisille tutkijoille, vaan +jotka kauemman aikaa lyhykäisissä muistokirjoissani oltuansa +laimeneisivat ja mieleni muihin asioihin puututtua ehkä vielä jäisivät +laveammasti kirjoittamattakin. Aika ja tilaisuus eivät kuitenkaan +nytkään myöten-anna näitä muistelmia taiteellisesti järestää; niitä olen +kirjoitellut vähän kussai paikassa, Pohjais-Inkerissä matkatessani, +niillä väliajoilla, joita runonkerääjällä on kyllä joko laulajia +odottaessansa eli muusta syystä yhdessä kohden viipyessänsä, ja jokainen +tämmöisillä matkoilla käymätöinkin arvaa että, lasten lattialla +hälistessä, vaimojen ovessa hönnätessä ja miesten penkillä latturia +laskiessa, kirjoittajan on vaikea pitää ajatuksensa koossa. Elköön siis +lukija pahastuko, jos kaikki paikat kirjoituksessani eivät ole niin +tasaista ja säntillensä, kuin ne olisivat voineet tulla tavallisessa +olennossa ja totutuissa tiloissa kirjoittaen.</p> + +<p>Jo kauan on tiedetty, että Inkerin-maahankin on säilynyt Suomen kansan +muinais-runollisuutta samoin kuin muihin osiin Suomalaisten maata, +joissa Karjalaisia elää, ja onkin jo useampia miehiä Suomesta täällä +matkustellut runoja keräämässä. Erittäinkin ovat oppilainen Europaeus ja +lisensiaatti Reinholm jo koonneet täältä isot joukot runoja. Edellinen, +joka mennä talvena viimeksi matkaeli Inkerin etelä- ja länteisissä +osissa, oli kuitenkin tällöin havainnut, että Inkerin-maan runot eivät +olleet vielä likimaillenkaan kaikki kerätyt, jonkatähden hän sekä +yksinäisissä että yleisöllenkin julastuissa kirjoituksissa kehoitti +suomalaisuuden ystäviä tästä asiasta puolia pitämään, ennenkuin laulut +täältäkin häviäisivät perikatoon samoin kuin muista osista Suomea. Tämän +johdosta ilmoitin minä Suom. Kirj. Seuralle Helsingissä aikovani vielä +kerran lähteä runon-keruussa onneani koettamaan, ja pyysin Seuralta +matka-rahaa. Seura, jonka varat tällöin olivat melkein vähässä, määräsi +tähän tarpeesen sen matka-rahan, tekevä 50 rupl. hop., jonka entinen +Savo-Karjalaisten osakunta hajotessansa perusti kassansa lahjoittamalla +Seuralle; tähän matka-rahaan lisäsi majisteri Tikkanen omista +varoistansa lahjassa Seuralle 75 rupl. ja jälemmin Viipurinkin Kirj. +Seura yhtä suuren summan. Minulla oli kumminkin tarkoituksena ei +ainoastaan runojen kerääminen, vaan myös Inkerissä ja muuallakin Venäjän +maassa löytyvien suomalaisten kieli-murretten tutkiminen, ja sen vuoksi +kauempi aikaa matkalla viivyttävä kuin minkä mainituilla rahoilla olisi +tullut aikaan. Tätä jälkimäistä tarkoitusta vasten määräsi Hänen +Keisarillinen Korkeutensa Perintö-ruhtinas, Yliopiston Kansleri, Hänen +annettavinansa olevista kanslerin-varoista matkakseni 300 ruplaa hop. +Näin varustettuna voin runon-keruuta vasten kumppalinkin ottaa kanssani, +ja oppilainen Kaarle Slöör on se, joka tälle huvituksista köyhälle +matkalle uskalsi lähteä kerallani.</p> + +<p>Mutta runon-keruu Inkerin-maasta ilman Viipurin läänin etelä-puolta +tunnustelematta olisi ollut vaillinainen ja vaan keskoinen, ja sentähden +päätin menettää muutamia viikkoja viimeksi mainitun tienoon laulutaidon +tutkimiseen. Täällä oli minun myös odotettava kumppaliani, joka vasta +paria viikkoa myöhemmin kuin minä jousi matkalle, ja täällä oli meidän +kummankin ensin totuttava tämmöisen matkan toimihin ja vaikeuteen, sillä +varsin paha olisi ollut lähteä pelkkänä helsinkiläisenä ihan oudossa ja +vieraassa maassa matkustamaan.</p> + +<p>Alkupuolella toukokuuta Helsingistä tultuani Pyhäristin kirkolle läksin +tästä matkalle 16 p, mainittua kuuta, ja vaelsin halki tämän pitäjän +Valkjärven kirkolle. Tästä käänsin tieni pohjaista kohti Pasurin, +Metsävirkin (Valkjärven pitäjää), Kuninkaanristin (Sakkulan pit.) ja +Puuskalan kautta Haaparannan taloloihin lähellä Tiuriinkoskea (Räisälän +pit.). Aikomukseni oli Vuosta pitkin kylä kylältä matkata Raisälän ja +Kaukosan kautta Käkisalmeen. Vaan näillä seuduin kuin ei puuttunut +minulle kelpaavata juuri muuta kuin vähän arvoituksia, päätin +Haaparannasta lähteä suorinta tietä Käkisalmeen ja täältä kääntyä +etelätä kohti matkaamaan, pitkin Laatokan rannetta, jossa saaliin +toivoin tulevan paremmaksi kuin Vuoksen tienoissa. Sentähden erosin +päiväksi tämän joen kauniista rannoista, ja potkalsin suoraan kuin +linjalla Käkisalmea kohti Särkisalon kylään, myöskin Räisälätä. Päivä +oli lauantai-päivä, ja Haaparannassa oli minun sanottu tästä kylästä +kirkkomiesten venheessä hyvästi pääseväni "linnaan," joka tapahtuikin +seuraavana eli 21 p. toukokuuta. Tämän kaupunkisen olin jo edeltä päin +määrännyt matkani pohjaisimmaksi paikaksi, ja tästä käännyin siis +etelätä kohti rientämään. Vaellukseni kulki siitä lähtien seuraavien +mainittavampain kylien ja paikkojen kautta, nimittäin: Pörtsikkö ja +Vuohensalo (Käkisalmen pitäjää), Riiska, Sortaulaks, Vernitsa (josta +käsin kävin Konevitsankin pyhää paikkaa katsomassa), Yläjärvi, +Ryhmänkylä, Enkkua (Pyhäjärven pitäjää), Saapro, Haitermaa ja Röykkylä +(Sakkulan pitäjää), josta viimeisestä kylästä palasin Valkjärven kautta +takaisin Pyhäristin kirkolle. Vähää ennen oli matka-kumppalinikin ennen +tehtyä päätöstämme myöten tullut tähän, ja siitä kulimme nyt yhtenä +Kivennavan kirkolle. Tästä siirryimme taas hiljan verkkaan Ahjärven, +Vuottaan, Kaukseman, Miettilän ja Lipolan kautta Anttolan myllylle, joka +jo on Raudun pitäjää. Tässä erosimme pariksi päiväksi. Kumppalini +matkusti Kuusenkannan ja muiden kylien kautta yhtymä-paikkaamme +kirkolle, minä taas Orjansaaren ja Mäkrän kautta. Raudun kirkolla +ystävällisessä paikassa levättyämme, erosimme taas niin, että Slöör +poikkesi siihen osaan Sakkulaa eli tämän pitäjän itä-puoleen, jossa minä +vielä en ollut käynyt, minä sitä vastaan läksin vielä Rautulaisia +laulattamaan, joka tapahtui enimmin Keripadan, Vakkilan, Liippuan, +Raasselin (aivan rajalla) ja Palkealan kylissä. Raudulta palasimme samaa +tietä, jota tulleetkin olimme, takaisin Kivennavalle, jossa matkamme +loppuikin Suomen rajojen sisässä. Syy, minkätähden koko länsi-osan +eteläistä Viipurin lääniä jätimme tutkimatta, tulee alempana kerrotuksi.</p> + +<p>Näin kuiva-kiskoisesti olen luetellut matkani juoksun sentähden, että se +kerralla selvenee sille, joka sen tahtoo tuntea, ja ett'en sitten enää +tarvitse lukijata kuletella kylä kylältä kaikkein niiden seikkojen +kautta, mitä matkalla on tapahtunut, joita, ehkä ne kyllä voisivat olla +huvittavaiset lukea, monestakin syystä ei käy kaikkia kertominen. Se +vaan olkoon vielä matkasta yleisesti sanottu, että meidän kaikin paikoin +on ollut hyvin rauhallinen ja hyvä kulkea, vaikka meille ennen matkaan +lähdettyämme kyllä paljonkin kuvitettiin rahvaan muka pitävän meitä minä +vihollisen lähettiläisinä eli katsastelijoina j.n.e. Tätä ei ole +tapahtunut muualla kuin minulle vielä yksin ollessani, yhdessä paikassa +Räisälän pitäjää, jossa puheiksi saatua tavallisen vieraalta kysymisen +aineen: sodan, muuan ämmä vastasi kysymykseksi: "jos lienet siekin niitä +eklantilaisia? lienet tänne lähtenyt viisautta ottamaan!" Hänen ja +muutkin hänen sanoistansa pelästyneet sain kuitenkin sillä tavalla +tyyntymään, että osotin heille, kuinka selvä suomalainen olin, ja +vakuutin myös olevani "tätä yhtä suomen uskoa," jota vasten myös jakelin +tuvassa oleville muutamia suomenkielisiä kirjasia. Jälkeenpäin kuulin +tämän talon väellä olevan useammat ruokakunnat, jotka ei kuuluneet +elävän varsin hyvässä sovussa keskenänsä, ja paha ihminen on aina +kärkkäämpi toisestakin pahaa luulemaan. Nämä samat ihmiset olivat +muutamia vuosia takaperin luulevaisuudestansa joutuneet häpeään. Eräs +luonnontutkija Pietarista oli nim. talossa käymällä metsää myöten +kulkenut suoraan Vuoksen rannalle. Paimenet näkivät hänen, antoivat +sanan taloon oudosta metsässä kävelijästä, ja kohta oli rahvasta niin +paljo koolla, että miehistä voitiin otollinen jahti-linja asettaa jokeen +pistävän niemen tyvelle, josta sitten kiini otettavaa petoa ruvettin +ahdistamaan niemen nenään. Hän istuikin veden rannalla kiveä särkien ja +katsellen, ja rahvas töytäsi hänen päällensä. Vaikka kiini-ottajista +muuan oli vähän venäjätäkin ollut ymmärtävinänsä, ei vanki kuitenkaan +voinut selittää rantaansa sen puhtammaksi kuin että häneltä sidottiin +kädet selän taakse kiini. Viimein ymmärsivät talonpojat kumminkin hänen +puhettansa sen verran, että hänellä oli passi lakkarissa. Sen nähtyä +alkoivat miehet katua tekoansa, yksi toisensa perästä luiskahti metsään, +ja viimein oli luonnontutkija taas aivan yksinänsä, mutta kädet kiini ja +niinmuodoin mihinkään kykenemätöinä. Paimenko vai muu eläjä, joka siihen +oli sattunut tulemaan, lienee viimeinkin mies-paran päästänyt nuorista, +joihin rahvaan yksinkertaisuus ja osaksi paha-ilkisyyskin oli hänen +lyönyt.</p> + +<p>Melkein samallainen seikka, ehkä ei talonpoikain tekemä, oli minulle +tapahtua Pörtsikön kylässä, 6 virstaa Käkisalmen kaupungista. Minä olin +päättänyt tässä ensi kerran koetella, mitä eteläpuolella Käkisalmen +osattaisiin runoja laulaa, ja sentähden katsoin jo kylään tullessani +paraammalta näyttävän talon maja-talokseni. Talon pihalle tultuani näin +kumminkin, että se oli herras-talo, jonkatähden jo päätinkin lähteä +toiseen taloon, vaan pistäysin kuitenkin tupaan kysymään rahvaalta, ken +talossa eli. Täällä sanoi eräs nainen, muistaakseni talon-isännän sisar, +joka loi leipiä uuniin, tässä elävän sen ja sen virantapaisesta eronneen +herras-tavan miehen. Onko se itse kotona? kysyin minä. Ei, vastasi +nainen, vaan minun käännyttyäni puhuttelemaan muutamia tuvassa lepääviä +miehiä, joista eräitä oli Jumalta, toista Iitistä, ja jotka täällä +kävelivät työtä etsimässä, pujahti eukko herran-pytinkiin, ja yhtäkkiä +pölähti se muka poissa oleva herra makuu-nuttu päällä tupaan. Nyt syntyi +meidän keskenämme seuraava kanssapuhe, jossa mainittu vaimo oli +tulkkina. "Mistä sie kulet?" — Helsingistä. — "No mikä mies sie +Helsingissä olet?" — Tutentti. — "A kunnepa matkaat, näin syrjäkylissä +käyden?" — Täällä vaan kävelen. — "Mitä etsimässä?" — Lauluja, ja +laulatan teitäkin, kuin osannette suomea laulaa. — "Mitä lauluja sie +etsit! mikä lienetkin maan karkulainen; onko pasporttia?" — On kyllä, +vaan on täällä kontissani (joksi täällä laukkua sanotaan) niin syvässä, +ett'en sitä nyt rupea laittamaan sieltä, varsinkin koska te ette ole +mikään ruununmies, jolla olisi oikeus passia kysyä. Vaan ilman sitä +pitäisi teidän jo tutentti-merkistänikin nähdä, että minä passitta saan +matkata jos missä Suomen rajojen sisässä. — Tästä uppiniskaisuudesta +vihastui herra julmasti, ja tutentti-merkistä puhuminen johdatti hänelle +mieleen hyvän välikappaleen, jolla muka saisi minun passin näyttämään. +Hän juoksi huoneesensa ja tuli heti takaisin virka-lakki päässä, jonka +rannun nyt piti minusta karkoittaa kaiken ylpeyden. Näin varustettuna +töytäsi hän minulle eteen, eikä enää malttanut tulkinkaan kautta puhua, +vaan kiljasi uhkaavilla liikenneillä: "pasportti pitää näyttämäs, muuten +talonpoika sitomas kiini." — Nyt loppui minultakin kärsivällisyys, ja +minä vastasin yhtä kovalla äänellä: "pasporttia ei näytetä, vaan jos +kuka ei anna minun rauhassa olla, niin sille kirjoitan minä pasportin +tällä sauvallani selkään." Ukko taisi pelästyä sitä raskaanlaista +oksaniekkaa sauvaa, joka minulla oli kädessä, sillä hän läksi sukkelasti +ulos tuvasta muka "lautamiestä hakemaan." Minä odottelin vielä vähän +aikaa lautamiehen tuloa, vaan sitä ei kuulunut, ja viimein läksin pois +toisiin taloihin. Mennessäni tapasin lähellä eräitä miehiä huonetta +salvamassa, ja kerroin koko herran jutun niille. Ne sanoivat, että +semmoinen se on ilkeä roisto, se ei anna kenenkään olla rauhassa, ja +kertoivat hänestä monta hyvää seikkaa, joiden puhumisesta tässä ei +läksisi mitään hyötyä.</p> + +<p>Mutta paitse näitä kahta tapausta ei meillä, niinkuin jo edellä sanoin, +ole ollut mitään vastuksia eli haittoja matkallamme. Pikemmin on kansa +meitä kaikin paikoin kohdellut hyvästi, ja virkamiehet sekä muut maalla +asuvat herrat ovat neuvolla ja työllä kukin seudussansa edestäneet +matkaamme, josta heille tässä mainitsen nöyrimmän kiitoksemme.</p> + + + +<h3>II. Savakot ja Äyrämöiset.</h3> + +<p>Harva voinee enemmältä matkata etelä-itäisessä osassa Viipurin lääniä, +ett'ei pian kuulisi puhuttavan Savakoista ja Äyrämöisistä. Tiedon halu +näistä on viime vuosina vielä enennyt sen kautta, että akateemikko +Köppen Pietarissa v. 1849 toimitti Inkerin-maasta kansallisuus-kartan, +jossa Venäläiset, Saksalaiset ynnä muut tämän maan eri kansat ovat +merkityt eri värillä, ja niiden seassa peittävät Savakot ja +Äyrämöisetkin suuret alat, kumpikin omalla värillänsä. Köppen'in selitys +ei kuitenkaan oikein tyydytä tiedon-haluista ja lukijan täytyy +hänestäkin erottuansa vielä kerran kysyä: mitä ovat nämä Savakot ja +Äyrämöiset? Viipurin läänissä on se minun tietäkseni vaan Äyräpään +kihlakunta (jolla, kesken puheen sanoen, on nimensä Äyräpään järvestä, +joka on Vuoksen, Pyhäristin pitäjään pistävä lahti) eli tarkemmin, +ainoastaan Pyhäristin, Valkjärven ja Kivennavan pitäjät, joissa +Savakkoisuus ja Äyrämöisyys tulevat kysymykseen, sentähden että ne +näissä pitäjissä yhtyvät toinen toiseensa ja niillä siis niissä juoksee +rajansa. Uusikirkko, Koivisto ja Viipuri, eli kaikki mikä on länteen +päin näistä rajapitäjistä, on Savakkojen alustaa, jota vastaan taas +toisella puolen Pyhäjärvi, Sakkula ja Raudun pitäjä ovat niin synkkiä +Äyrämöisiä, että täällä koko näistä nimistäkään ei tiedetä mitään, tahi +jos ketä vaimoa sanotaankin Savakoksi, niin on samalla myös sanottu +hänestä kaikki, mitä vaimo-ihmisestä ilkeintä sanoa voipi.</p> + +<p>Kysymyksessä oleva eroitus Savakkojen ja Äyrämöisten välillä ei meidän +aikoina enää näyttäy muussa kuin vaimojen puvussa. Tätä myöten on se +vaimo Äyrämöinen, jolla on seuraavat tunnus-merkit. Ensinkin pitää +hänellä olla yksivärinen (ei juovikas eli viirukas) hame, joko harmaa, +joka on tavallisin hameen karva, sininen, musta eli vieläpä +tulipunainenkin; ja hameessa pitää paistaa noin kahta sormea leveä +helmus, joka harmaissa, sinisissä ja mustissa on punainen, vaan +punaisissa hameissa, joita kuitenkaan ei paljon pidetä, keltainen. +Toinen omituinen merkki, josta Äyrämöis-vaimon heti tunnet, on se +niin-kutsuttu rekko, s o. leuan alle paidan rintaan keltaisella eli +puna-langalla tikattu neliskulmainen paikka, noin korttelia korkea ja +sen levyinenkin alapäästä, vaan yläpuolelta vähän kapeneva, joka laitos +äkkinäisestä näyttää melkein yhdenlaiselta kuin lasten rinta-lappu. +Tämän rekon toisessa ylä-kolkassa kiiltää suuri summatoin hopea-solki, +joka yhdistää sen, ei keskellä rintaa, vaan rinnan toispuolitse kulkevan +sepaluksen eli rinta-halkaseman nurkat yhteen, paitse näitä koristuksia +Äyrämöis-vaimot hyvin rakastavat sini-, puna- taikka kelta-langalla +ommeltuja kirjoituksia hihojen suussa, kainalojen alla, nästyykissä, +pyyhe-liinoissa j.m. Mainitsematta on vielä huntu, joka on Äyrämöisyyden +kruunu ja kukkainen, ja josta vaatteen-parsien tuntija näissä tienoin +heti voipi sanoa, mistä pitäjästä huntuniekka vaimo on kotoisin. Huntu, +joka on naidun vaimon merkki, on pohjais-puolella Vuosta pitkä, +pää-laelta selän takana riippuva valkea vaate. Sertingistä eli muusta +hienommasta kankaasta tehtynä se ei ole ensinkään ruma, vieläpä +kauniskin, jos se, niinkuin esim. Räisälän vaimojen nähdään työssä +ollessansa tekevän, asetetaan pää-laelle matalaksi nelis-kolkkaiseksi +lakiksi, joka pää-verho on aivan yhdenlainen sen lakin kanssa, mikä +Ekman'in Osteriassa nähdään sen aasin (vaiko hevosen) selässä istuvan +ihanan Italiattaren päässä. Mutta lähdepäs Vuokselta etelätä kohti, niin +pian loppuu tämä huntu-ihastuksesi! Pyhäristin pitäjässä ja Valkjärvellä +on se jo supistunut korttelia pitkäksi ja yhtä leveäksi liina-palaksi, +joka peittää hiukset; Pyhäjärvellä on se melkein yhtä pitkä, vaan ei +kuin paria eli kolmea sormea leveä ja milt'ei sen pää-rakkineen +näköinen, joka Mäntyharjussa niin oudostuttaa äkkinäistä, ja joka ei ole +muu kuin olleen suuremman hunnun jäännös. Mutta vasta Sakkulassa ja +Raudulla huntu on oikein osannut kutistua! Sillä nuorilla vaimoilla ei +se ole kuin entisen 5 kopeekan pätäkän kokoinen, otsalla riippuva +valkoinen ympyrä, vaan vaimon vanhetessa laajenee vähän huntukin, sekä +tämänlainen että Pyhäjärvellä pidettävä. Tämän pätäkkä-hunnun valta +ulottuu Inkeriinkin, kaikitsekin nähdään se pohjais-Inkerin Äyrämöisillä +Lempaalassa, Vuoleella ja Toksovassa.</p> + +<p>Paljon olisi vielä lisättävää tarkoin selittäessä kaikkia +Äyrämöis-naisen vaatteuksessa löytyviä salaisuuksia ja koristuksia, kuin +myös erilaisuuksia varsinkin pään pukemisessa, joilla tytöt eroitetaan +vaimoista, ja tyttölöissä ripillä käyneet ripillä käymättömistä. Vaan +tähän on minulla liian vähän tietoa yleisessä puku-opissa, ja vielä +vähemmin halua, sillä näin paperilla puhuen ei tään-kaltaisia asioita +saa kuitenkaan niin selkeästi näkymään kuin sen lukija vaatisi. +Epäilemättä olisi maalari näihin seutuihin lähetettävä, joka tarkoin +kuvaileisi jokaisen puvunlajin, ennenkuin se käypi myöhäksi. Sillä +Savakkoisuus voittaa minun katsoessani alaa enemmän ja enemmän, ja +Savakkojen määrä niissä pitäjissä, joissa heitä on sekaisin Äyrämöisten +kanssa, isonee isonemistansa näiden vähenemisellä. Savakkoisuus on nim. +lyhimmästi sanoen vaate-parren uudemmaksi muuttuminen. "Ken rikas on, se +tekee tyttärensä Savakoksi," sanoi minulle Valkjärvellä eräs +Äyrämöis-nainen, kukaties vähän kateudella, ett'ei ikä ja varat +myöten-antaneet hänen itsensä ruveta Savakoksi. Savakot tunnetaan siitä, +että heillä on juovikkaiset (s.o. pummuliset eli muut osto-) hameet, +jotka myös ovat pitemmät ja somemmasti tehdyt kuin Äyrämöisillä; että he +ovat enimmin paikoin jättäneet pois sen eriskummaisen hunnun, jonka +siassa heillä on tavallinen huivi, pois myöskin heittäneet vaatteistansa +ne niin iso-töiset rekot ja muut kirjat, ja ylipäätään puvussansa +lähenevät muun Suomen asujamia. Vastainen aika onkin siis epäilemättä +heidän kädessänsä. Ja vaikka Äyrämöiset kyllä tietävät olevansa vanhan +ja kotisyntyisen puolella, eivät Savakot kuitenkaan kunnioita tätä +heidän esi-isien tavoissa pysymistänsä sitä enemmän kuin että, jos +Savakko-mies naipi Äyrämöis-tytön, tämän oikein eri väli-puheen kautta +täytyy luvata luopuvansa Äyrämöis-puvusta. Tämmöisiä naimisia ei +kuitenkaan tapahdukaan kuin hyvin harvoin, ja Kivennavalla kysyttyäni +eräältä mieheltä, mikä siihen oli syynä, että heille niin harvoin +naitiin Raudulta, sanoi hän: "se kuin on heillä Äyrämöisillä niin hirveä +vaatteen manieri, niin siihen ei meidän pojat uskalla puuttua." Eikä +taitaisikaan ketään surettaa, jos Äyrämöisyys vähitellen loppuisi +kokonansakin. Sillä on monta vikaa, ja enimmiten se, että se rumentaa +naiset, kuulkaapas se, kauniit Äyrämöttäret! He esim. käyvät kesät +talvet paljain päin, joka arvattavasti on suuri paha tukalle, joka ilman +mitäkään varjoa päivän ja ilman vaikutusta vastaan muuttuu +monenkarvaiseksi ja murenee onnettomasti, ja tämän jälkimäisen seikan +tähden täytyykin tyttöjen pitää lyhyt tukka, siihen tapaan leikattuna +kuin Savossa on miehillä, sillä eroituksella kuitenkin, että jakauksen +kohdasta riippuu otsalla hius-tupsu ikäskuin hevosilla (elköön kukaan +pahastuko tästä vertauksesta, sillä sen sattuvampaa en löytänyt). +Naiseksi päästyä kyllä annetaan tukkien kasvaa rauhassa, vaan nyt +palmikoidaan hivukset <i>sykerölle</i> hunnun alle niin lujasti, että +useammalla naisella, kuin joutuu noin vähän päälle 30 vuoden, alkaa pää +paljastua, jota rumentavaa vikaa sitten koetaan huntua laajentamalla +peittää. Tämmöinen pään pukeminen urostaa tyttöjen näön liiaksi, ja +vaimojen hiukset, kun ei sitä vaikea-tekoista sykerötä voi +jokapäiväisessä elannossa alin-omaa korjata, hapsottavat hajallansa, +joten ei enemmän tyttölöillä kuin naisillakaan löydy sitä, joka niin +jalosti ylentää vaimon kauneutta, mm. kaunista tukkaa. Suuri vika +Äyrämöisten vaatteuksessa on sekin, että tytön hoikkuus, jota muualla +niin suuressa arvossa pidetään, sen kautta peräti katoaa, taikka, +oikeammin sanoen, ei voi tulla kysymykseenkään. Hameissa on nim. niin +lyhyet liivit, että hame alkaa jo hartioilla ja vyöllis-nauha vedetään +juuri rintain kohdalle. Tämä tekee tyttö-rukat kyyry-seliksi, jota +täällä toki kaikeksi onneksi ei pidetä vikana, vaan suurimpana +kauneutena.</p> + +<p>Mutta jo liiaksikin puhuttuamme niistä vähäisistä välikappaleista, +joissa Savakkojen ja Äyrämöisten eroitus ilmoitaksen, voimme nyt kysyä: +onko tämä eroitus alkujansakin ollut näin vähä-pätöinen, vai onko sillä +ollut suurempikin ja arvoisempi syy, kuin vaan tämän-kaltainen +erilaisuus vaatteuksessa? Olisivatko Savakot ehkä jotakuta toista +kansan-lahkoa kuin Äyrämöiset? — Kielestä yksinäisten Savakkojen ja +Äyrämöisten kesken ei nyt enää voi mitään päättää, ja kuinkapa olisi +ollutkaan mahdollista että he yksissä asuen ja yhtä kieltä puhuen +olisivat voineet säilyttää kumpikin murteensa toiseen sekoimatta, josko +olisivatkin eri lahkoihin kuuluneet ja josko murteilla olisikin alussa +ollut eroitusta. Vaan merkillistä on kumminkin, että ne pitäjät, joissa +Savakkoisuus on vallan päällä, niinkuin Uuskirkko, Koivikko ja Viipuri, +puhutaan jotensakin hämäläistynyttä kieltä, ja hämäläisyys tuntuu hyvin +hyvästi Pyhäristinkin, Valkjärven ja Kivennavan murteessa, joissa +Savakkoisuus vielä paraillaan sotii Äyrämöisyyden kanssa. Sangen +ihmeellinen on se jyrkkä erilaisuus kielessä, jonka Vuoksen rannalla +muutamissa paikoin tapaa. Niin sanottiin esim. Metsävirkin kylässä +Valkjärveä, Vuoksen vasemmalla rannalla: <i>maa, hakkaa, tupaa, kaula, +eilen</i>, mutta kuin tästä tulin 3 tahi 4 virstaa Vuoksen poikki +Kuninkaanristin kylään Sakkulaa, kuuluivat nämä sanat jo: <i>moa, hakkoa, +tupoa, kakla, eklen</i>. Niin on mainituissa kolmessa pitäjässä +loppu-hengähdys e:n perästä hyvin vieno eli tuskin ensinkään +löytyväkään, jota myöten niissä esim. sanotaan <i>menekään, tulepas, +otahan, ei: menekkään, tuleppas, otahhan</i>. Sitä vastaan kuului sama +hengähdys hyvin hyvästi Pyhäjärvellä, Sakkulassa ja Raudulla. Näiden +pitäjien murre on muutenkin puhdasta karjalaista, lähes yhdenlaista kuin +se kieli, mitä Korpiselillä ja Ilomantsin Venäjän rajaa vasten olevissa +Kreikkalais-kylissä puhutaan, ja minun katsoessani ovat koko +etelä-Viipurin asujamet olleet puhtaita Karjalaisia, sillä +Savakko-pitäjienkin kieli on kuitenkin kaikkine hämäläisyyksineen +pää-väylältänsä karjalaista. Vaan myöhemmin, kukaties pitkällisten +sota-vainojen kautta rahvaan hävittyä rajan tienoilta, alkoi tänne +pohjan puolelta siirtyä Hämäläisiä, joita Savosta päin tulijoita entiset +asujat rupesivat kutsumaan <i>Savakoiksi</i>. Pääte -kko nim. merkitsee +jotakin (enimmiten ihmis-) olentoa, niinkuin sanoissa: <i>nuorikko</i> nuori +vaimo, <i>linnakko</i> linnan eli kaupungin asukas, <i>koirakko</i> koiranhammas, +<i>emakko</i> emisä sika j.n.e. Karjalaisten kanssa yhteyteen joutuneet +Hämäläiset eivät myöskään arvattavasti voineet säilyttää kieltänsä +karjalaisuudelta, ja näin syntyi vähitellen tämä hämäläis-karjalainen +murre, jota nyt puhutaan Viipurin läänin lounas-osassa. Karjalaisia ehkä +asuu paksummalta edellä mainitun Äyräpään eli, oikein karjalaksi, +Äkräpään järven tienoilla, josta he, eroittuaksensa näistä tulleista +vieraista, rupesivat nimittämään Äkrämöisiksi, Ayrämöisiksi. Nimi levisi +sitten sitä myöten kuin nimitetty lahkokin, ulottuen viimein Inkerinkin +maahan.</p> + +<p>Tämänkaltaiselta näyttää minusta Savakkojen ja Äyrämöisten kyllä +arvoisista syistä syntynyt, vaan nyt enää vähäisissä asioissa +näyttäytyvä eroitus. Tämän asian tarkempaan selittämiseen tarvittaisiin +kuitenkin hyvin tarkkoja kielentutkinnoita niillä tienoin, joissa heidän +rajansa kulkee; tämmöiset tutkinnot ottaisivat taas paljoa enemmän +aikaa, kuin mitä minä, toiselle asialle lähtenyt, voin näillä seuduin +viipyä, jonkatähden edellä olevat lauseeni ovatkin pidettävät pikemmin +puheen-alkajaisina asiasta kuin varmoina päätteinä.</p> + + + +<h3>III. Runollisuus.</h3> + +<p>Ne, jotka ennen ovat näillä seuduin runoja keränneet, ovat jättäneet +ilmoittamatta, millä paikoin niitä enimmin löytyy. Helposti tulee se +kuitenkin täällä matkaamalle tutuksi, että oikean runo-laulun +(reki-virtten, leikillä myös reki-raamatun) rajat ovat aivan yhdet kuin +Karjalaistenkin, nim. puhdasten Karjalaisten, s.o. vanhoja runoja eli +niiden kaltaista ei eteläisessä osassa Viipurin lääniä löydy muualla +kuin Pyhäjärven, Sakkulan ja Raudun pitäjissä. Turhaan koettelin +laulajiksi kiitettyjä sekä miehiä että naisia niin Pyhäristin kuin +Valkjärvenkin pitäjissä, turhaan kyselimme laulajia Kivennavalla. +Saattaa olla, että näissäkin pitäjissä kuulee jonkun poikkinaisen +runo-palasen. Myös osaa nuorempi kansa paljon nykyisiä teko-runoja, +niinkuin Puhakan, Makkosen ja Vihta-Paavon teelmiä, ja muitakin runoja, +mitä Mehiläisessä löytyy. Mutta ylipäätään sammuttavat niiden asujamet +laulu-himonsa niin-kutsutuilla <i>lenkki-virsillä eli lenkkilöillä</i> (jotka +ovat yhtä kuin <i>arkki-veisut</i> muualla Suomessa), eli laulavat he niiden +tapaan loppu-myötäisyyksillä koristettuja mitättömiä renkutuksia, joita +näiltä seuduin saisi tukulta, ken niitä viitsisi kerätä. Tämä kyllä +todistaa, että nykyisemmät mietteet ovat jo alkaneet juurtua, ja +luku-taito enennyt kansassa, vaan näistä ei meidän asialle ollut etua. +Ja tästä näkee lukija, että Pyhäristiä ja Kivennapaa lännemmäksi +matkaaminen ei tee runonkerääjälle muuta kuin että "aika kultainen +kuluupi."</p> + +<p>Peräti toisin on laulun laita edellä mainituissa puhdas-karjalaisissa +pitäjissä. Niin pian kuin vaan astut jalkasi näiden seurakuntain rajan +sisään, tulee vanhan-aikuinen runo-laulu vastaasi yhtä täyteläisenä, +yhtä suloisena kuin pohjais-Karjalassakin. Ilomantsin pitäjän tietää +jokainen siellä lauluja keräämässä käynyt kyllä runo-rikkaaksi. Mutta +nämä seurakunnat eivät jää yhtään jälelle Ilomantsista tässä asiassa. +Olletikin on Raudun pieni pitäjä oikea runola. Tässä pitäjässä löytyy +nim. muutamissa kylissä (Keripata, Vakkila, Sirkeinsaari ja Palkeala) +<i>Inkerikköjä eli Ischoria</i> s.o. kreikan-uskoista Karjalaista, joiden +ainoana kirjallisuutena ja hengellisyyden toimittajana esi-isiltä +peritty runon-laulu on. Näillä on laulu alinomaa huulilla, ja joka +varsinkin pyhän seutuna joutuu heidän pariinsa, niinkuin minä satuin +tulemaan kolmantena päivänä <i>neliä pyhiä</i> eli helluntaina, se saa kuulla +runoa ja runon-laulantoa vähän liiaksikin, liiaksi sentähden, että +laulannot eli nuotit ovat hirmuisen rumia, niinkuin se näissä seuduin +muuallakin pyytää olla laulantojen kanssa. Kuitenkin ovat lenkit +Inkerikkojenkin seassa enenemässä ja runo-laulu vähenemässä. Nuoremmat +naiset kuin esim. laulavat "liekussa" (kiikussa, heiussa) liekkumisen +aikana keväällä, joka tapa on yleinen täällä. Inkerin-maassa ja Virossa, +liittävät he joka runo-säkeen perään pitkän, "nuotin kannatukseksi" +kutsutun loilotuksen, joka, ennen toisen säkeen sanomista, kerrotaan +kolmasti ja lauletaan tavuilla: <i>tuula-illallej, hoila-illallej</i>. Tämä +loilotus arvattavasti ottaa paljon aikaa, ja näin kelpaa +vähempi-muistoinenkin esi-laulajaksi, vaan — "entiseen aikaan," sanoi +muuan vanha ämmä, "oli virttäkin kyllä laulaa, ei silloin tarvinnut +tuula-illalla laulua jatkaa, niinkuin nyt."</p> + +<p>Runot täällä ovat vähemmin kuin muissa laulu-tienoissa kertomarunoa. +Kalevalan runoista ei ylipäätään muisteta muuta kuin palaisittain sen +kova-osaisen Kullervon tapauksia, ja niistäkin vaan sitä onnetointa +kohtausta, jossa hän "pillasi emonsa tuoman." Kullervon nimeä ei täällä +kuitenkaan tunneta; häntä kutsutaan enimmiten Tuirettuisen eli +Tuurikkiisen tuhmaksi pojaksi. Muita kertomus-runoja löytyy enemmän, +hirmuisista tapauksista muinaisissa sodissa, naisten myömisistä ja +rosvoamisista j.n.e. Historiallisia runoja on myös "jalo herra +Puntuksesta," keisarinna Katarinasta (alkava sanoilla: "Kuoli meiltä +kunnon rouva, katoi Katrina kuningas"), ja muista. Mutta parhaasta +päästä on Kanteletar hyötyvä täältä saaduista lauluista. Kaikissa +tiloissa ja mieli-aloissa Karjalainen täälläkin keventää ja tyhjentää +sydämensä laululla, ja epäilemättä syntyy täänkaltaisia lauluja vieläkin +uusia, pilkka-runoista virkkamattakaan mitään, joita joka kylässä +vuosittain ilmestyy vereksiä, vaan joiden tutkain useimmin on vaan yhtä +paikkakuntaa kosteva, yhdessä paikkakunnassa ymmärretty, jonkatähden ne +olemmekin enimmäksi osaksi jättäneet keräämättä. Omituista laatuansa, +josta muualla Karjalassa en ole kuullut, ovat täällä tavattavat +moninaiset leikilliset ja lasten virret; myös löytyy epigrammin tapaisia +runoja, jotka vasta viimeisellä säkeellä ilmoittavat koko virren +tarkoituksen. Näistä ovat muutamat hyvin "kokka-niekat," vaan tilan +vähyys estää minun tässä lukijalle antamasta joitakuita esimerkkiä niin +näistä kuin muistakin lauluista.</p> + +<p>Vaan josko Kalevalan runoja näillä seuduin vielä löytyykin merkki, niin +kelvollisia <i>loihtu-runoja</i> emme ole tavanneet nimeksikään. Loihtu-runo +ei hyöstykään muualla kuin missä kamala ja jylhä luonto, niinkuin +korkeat vuoret, syvät ja aallokkaat järvet, jyrkät ja pauhaavat kosket, +avarat ja synkät metsät, jonkalaisista luonnon kamotuksista +loihtu-runossa onkin alinomaa puhe, pakoittaa ihmisen epäilemään +ruumiillisista voimistansa, ja saattaa hänen näiden vallattomia +vaikutuksia vasten sotimaan hengen, mielen, <i>sanan</i> aseilla. Geijer +uskoo niistä moninaisista Ruotsin vuori-maakunnissa tavattavista +kummitus- ja peikkotarinoista, että niitä ei voi kansasta hävittää +mikään sivistys, sillä kamoittava luonto, väkevästi vaikuttava ihmisen +mielessä, synnyttää ne uudellensa, uudessa muodossa, jos joku heistä +katoaisikin joksikin ajaksi. Näin lienee osiksi loihtu-runojenkin kanssa +maamme itäisissä ja pohjais-osissa. Ja sitä myöten ei Karjalaisilla +etelä Viipurin läänissä loihtu-runo ole koskaan ollut oikeassa +voimassaan, sillä luonto täällä on tasainen, matala, pikemmin sorea kuin +ihana, ei missään ylhäinen eli hirvittävä. Yksin Laatokan järvikään, +vaikka kyllä aava ja aallokas, josta jälkimäisestä sanasta sillä on +nimensäkin, ei nosta mielessä sitä petollista tuntoa, jonka ankara +luonto muuten aina vaikuttaa, joka tullee siitä, että sen rannat tällä +puolen ovat matalat hietikot, ei hyvät näyttämään sitä luonnottarien +kamppausta toinen toisensa kanssa, joka se lienee pää-syynä mainittuihin +ihmisen tunteihin, ollessaan suuren luonnon parissa. Tämä luonnon +mataluus on ihmisenkin luonnon mataloittanut, vienontanut, niin että +siinä ei löydy sitä intoa, sitä "haltiaa," joka loihtiessa on +välttämättömästi tarpeellinen. Tämän vaan entinen ulkonainen tila on +myös tehnyt kansan mellommaksi, ja jos ei muu, niin olisi sen +sammumatoin kaupan halu ja alinomainen maantiellä "loikuminen," +käyttääkseni sanaa vaan omasta murteesta, vierauttanut mielen niin +syvistä aineista kuin loihtu-runo on.</p> + + + +<h3>IV. aapoja.</h3> + +<p>Joku lukija saattaa arvella, että loihtu-runojen olemattomuus tässä +osassa maatamme todistaa vaan sikäläisen kansan taipumattomuutta +epäluuloihin. Vaan tässä erehtyy hän isosti. Jos runo-loihdun syvällinen +taito, joka on korkeampi ja jalompi kuin tavallinen epä-luuloisuus, ei +ole juurtunut tässä kansassa, niin on vähä-pätöinen, lapsellinen ja +jonkin joutava taian tekeminen sitä yleisemmin kaikissa taudissa ja +tapa-turmaisissa tiloissa koetettava keino pahaa karkoittaa. Pahan +(taudin eli muun) synnyn tietäminen näyttää taian teossakin samoin kuin +loihtien parantaessa olevan ensimäisenä ja pää-asiana. Se keino, jolla +tämän synnyn perille tavallisesti pyritään, on <i>arpominen</i>. Muutaman +arpomisen laadun kertoi minulle eräs Sakkulainen seuraavalla tavalla. +Seula asetetaan alas-suin maahan ja neli-kantaan seulan ympärille pannan +kaksi hiiltä ja kaksi savi-palaista, niin että niistä tulee risti ja +että hiili on hiilen vastassa ja savi vasta-päätä savea. Seulan pohjan +keski-kohdalla riiputetaan nyt harjaa, varteen siotusta rihmasta, ja +harjalta kysytään taudin syntyä esim. näin: "jos tauti lienee maasta +tullut, niin käy hiileen! tahihan lienee vedestä tullut, niin käy +saveen!" Harja, joka tähän asti on seisonut yhdessä kohden, rupeaa nyt +häilymään, häilyy aina kovemmin ja kovemmin joko savi- tahi hiili-linjaa +pitkin taudin luontoa myöten, sillä sen se välttämättömästi ainakin +ilmoittaa, ja siitä näkee arpoja, mistä paha on puuttunut. Samaan tapaan +arvoitaan myös virsi-kirjan sisään haitta-puolestansa siotulla +avaimella, jota riiputetaan sormella lehtiäisestä ja joka niin ikään +sanoo, mistä tauti on lähtenyt. — Tämmöisiksi pahan-päiväisiksi +taioiksi on muinaisten Suomalaisten ankara loihteminen täällä +kutistunut, jossa tietäjä rohkeasti astuu poisajettavan pahan kanssa +taistelemaan, ja lujasti luottaen sanojensa tehollisuuteen, hengen +innolla manaa hänen kipu-mäkeen, tuli-koskiin eli muihin pahoihin +paikkoihin.</p> + +<p>Vaan näistä kolkoista aineista kääntykäämme iloisempia puolia täkäläisen +rahvaan elossa katselemaan. Tanssi eli "tantsu" on täällä hyvin +rakastettu huvitus laulun rinnalla. Tätä iloa ei minulla ole ollut +tilaisuutta nähdä kuin yhden ainoan kerran, ja tunnustaakseni täytyy, +ett'en tällöin sen rakennuksesta saanut oikeata selvää, oliko se niitä +vanhan-aikuisia kansallisia tanssia, joita melsutus eli melkutin, +hapan-lohko j.m. ovat, ja joita vielä paikoin muualla Suomessa +tanssitaan, vai lienee hän ollut muualta tuotu, jolta se minusta näytti, +sillä sitä hypättiin melkein "enkeliskan" tavoin. Liikkeet olivat +miesten puolelta sangen notkeat ja somat, naiset taas menivät tasaisesti +"kuin sorsat veden päällä," niinkuin siitä muutamassa lenkki-laulussa +sanotaan. Viulut ovat täälläkin hävittäneet vanhan kantelen soiton. +Kantelen soittajia kysyttäessä tiettiin kyllä aina mainita siitä ja +siitä "varmasta ja selvästä" soittajasta, vaan kuin hänen koti-seutuunsa +tulimme, oli taide-niekka joko kuollut eli kantelensa hävittänyt, +vieläpä viuluksikin muuttanut. Viulun soittajia sitä vastaan löytyy +melkein joka kylässä, sillä herännäisyyskään, joka muualla tylyllä +jumalistelemisellaan karkoittaa viattoman ilon, ei tartu vähällä +Karjalaiseen. Soittoa ja laulua täälläkin tarvitaan enimmin häissä. Ja +häät kerran puheiksi saatua en voi olla kertomatta Valkjärven pitäjän +häätapoja, jotka minulle puhui näissä asioissa paljon kokenut mies. +Hänen lausettansa myöten pitävät Savakot ja Äyrämöiset, muun +erilaisuuden ohessa, häänsä melkein yksillä käytöksillä, ja seuraavasta +kertomuksesta näkee siis lukija koko tämän puolen häätavat.</p> + +<p>Kuin lemmen kipuna on sytyttänyt pojan sydämen palamaan rakkaudesta +kehen neitoon, ja hän siis ei näe tulevansa aikaan ilman tätä +toveriksensa saamatta, ei hän itse mene kosimaan, vaan lähettää joko +isänsä eli emonsa morsiamen kotiin, tietämään tokko itse saapi tulla +neitoa kosiin, vai ei. Sieltä kuin annetaan lupa, niin se sanan-viejä +antaa rahaa morsiamelle, ja viepi sen iloisen sanoman, että raha +otettiin vastaan, kotona odottavalle. Ensimäisenä lauantaina sen jälkeen +menevät sitten sulhanen ja morsian pappilaan "lukemaan" s.o. itsiänsä +kuulutuksiin panettamaan. Pyhänä palajaa kumpikin kotiinsa, vaan +ilta-puolella menee sulhanen kahden taikka kolmen naitto- eli +<i>puhe-miehen</i> kanssa morsiamen kotiin ja antaa juhlallisesti hänelle +kihloiksi solen, sormuksen ja rahaa. Outo luulisi kihlauksen jo +päättyneenkin tähän, vaan niin ei kuitenkaan ole. Sillä vasta sulhaisten +s.o. sulhasen ja hänen miestensä syötyä, oikeata naimisen kauppaa, tämän +sanan alku-peräisessä merkityksessä, ruvetaan pitämään. Taloon on nim. +kerinnyt kokoutua kylältä rahvasta, ja nämä myövät nyt morsiamen +sulhaselle. Ensin kysytään suurta summaa, sataa ja enempääkin; vaan +toiset tinkivät puoleltansa, ja hyvän aikaa näin kauppaa hierottua, +synnytään viimein hinnoilla. Morsian annetaan, mikä kymmenestä, mikä +viidestä ruplasta, jonka rahan sulhanen heti suorittaa morsiamelle. +Kaupan tehtyä antaa hän morsiamen emollenkin niinkutsuttua +"juottorahaa", ja puhemies viskaa rahvaalle lanttia "kissan-rahaksi", +jolla nimi on siitä, että katsojat tässä tilassa naukuvat kuin kissat. +Siitä panevat sulhaset rahvaan polttaa tupakkaa pöytään, "karkeata +tupakkaa sekä kartuusia, ken mitenkin". Joku talonmies lukee ikäskuin +tupakan siunaukseksi sen niin-kutsutun "tupakka-luvun", joka on +runo-mittaan tehty kertomus tupakan synnystä, vaan niin ruokotoin, +ett'en sitä tässä voi julaista. Sen luettua lauletaan vielä +"tupakka-virsi", uusi-muotisempi loppu-myötäisyyksillä tehty laulu +tupakan hyvistä avuista, vaan joka on niin mittäkään arvotta ja sen +ohessa loppu-puolellansa, joten sitä minulle laulettiin, myöskin niin +kelvotoin ett'en sitäkään huoli tähän panna. Vasta sen laulettua käypi +rahvas tupakkaan käsin, ja tästä tupakan nautitsemisesta kutsutaankin +kihlajaisia yleisesti koko tässä osassa maata <i>tupakoiksi</i>, ja niissä +oloa <i>tupakoilla käymiseksi</i>. Morsiamen kotona yötä oltua lähtevät +sulhaset maanantai-aamuna pois. Morsian lähtee heidän joukossansa +sulhasen kotia katsomaan ja hänen kanssansa seuraa nainen, jota +kutsutaan <i>sauvaksi</i>. Morsian ja sauva ovat sen päivää sulhasen +vieraina, vaan lähtevät sitten seuraavana päivänä sulhasen +lankoloihin<a name="FNanchor_1" id="FNanchor_1"></a><a href="#Footnote_1" class="fnanchor">[1]</a> <i>susimaan</i> eli antimia keräämään, viipyvät tällä matkalla +jonkun 3 taikka 4 päivää ja käyvät kaikkein luona, kutka vaan häihin +kutsutaan.</p> + +<p>Jonkun 3 eli 4 viikon perästä tulevat sitten häät, ja vihkiminen +tapahtuu pyhänä kirkolla. Vihittyä menevät nuori parikunta kumpikin +kotiinsa, vaan ilta-päivällä tulee sulhanen joukkoineen morsianta +ottamaan. Morsiamen koti-talon pihalle tultua jääpi sulhanen ulos ja +lähettää vaan yhden puhemiehen tupaan kysymään, saapiko talossa yö-siaa. +Rahvas eivät sitä ensin antaisi, käskevät toiseen taloon. Hyvän aikaa +tästäkin asiasta leikitellen juteltua, lasketaan sulhais-kansa sisään, +ja talon-mies ottaa heidät vastaan laulaen värsyn eli kaksi jotain +jumalista virttä. Puhe-miehet vastaavat puoleltansa värsyn eli parin +laulamalla. Sen tehtyä ei tulijoiden vielä anneta rauhassa olla, sillä +rahvas kysyy nyt heiltä <i>tie-kirjaa</i> eli passia. Puhe-miehet antavat +heille jonkun paperin, olipa se mikä tahaan. Rahvas, joka siitä on +lukevinaan, loruaa kaikenlaista muka näistä matka-miehistä, ja tässä ei +taas sanota puututtavan hävittömiä juoruja tie-kirjan lukijoilta. Sitten +tuovat morsiamen sauva ja niin monta muuta naista, kuin sulhasia on, +näille tyhjän kapan (kiulun) kullenkin, jossa on nästyykki päällä. +Sulhaset ottavat nästyykin ja panevat kappaan rahaa, mikä mitenkin, +jotka rahat jäävät morsiamelle. Syötyä sitten käydään tanssimaan, ja +näin menee koko yö ilossa ja riemussa. Häihin keräytyy tavallisesti +paljon rahvasta <i>kuokkimaan</i>, joita kuokkavieraitakin tapa vaatii edes +kerran syöttämään. Nämä laulavat nuorelle parikunnalle mikä hyvää, mikä +pahaa, enimmän kuitenkin jälkimäistä, ja usein koskevat laulajien +kuokka-sanat niin kipeästi laulettuun eli hänen heimolaisiinsa, että +ilosta erotaan tappelulla. — Maanantai-aamuna ottaa sulhanen saaliinsa +omaksensa, ja morsiamen puolesta lähtevät kaaset ja hänen lähimäisiä +sukulaisiansa noude-miehinä häntä uuteen kotiinsa saattamaan. Täällä on +vastaan-otto, tie-kirjan kysyminen ja kaikki muut käytökset aivan +samanlaiset kuin sulhasenkin tullessa morsiamen kotiin. Yön tullen +saatetaan nuori parikunta "tupaseen" eli aittaan (jota paikoin myös +kutsutaan "huoneheksi") makaamaan. Siellä annetaan heidän olla noin pari +tuntia ja sitten viedään heille sinne ruoka. Vielä jonkun puoli tuntia +saavat he olla kahden kesken, vaan nyt menevät kaaset ja <i>hunnuttavat</i> +morsiamen, näin tehden hänen täydeksi vaimoksi. Morsiamen nimeä hän +kantaa kuitenkin vielä nuorikkonakin hyvän aikaa, muutamissa paikoin +Inkerin-maalla aina siksi, kunne anoppi kuolee ja hän saapi emännyyden +käteensä. Hunnun saatuansa tulee morsian tupaan, ja laulettua taas +jotakuta jumalista käydään syömään, jonka perästä ne lahjat, mitkä +morsian susimassa käydessänsä on saanut, "lauletaan tupaan". Nämä ovat +enimmin nästyykkiä, kintaita, esi-liinoja ja muita semmoisia. Morsiamen +veli eli joku muu heimolainen jakaa ne hää-väelle sillä keinoin, että +huutaa suku-nimeltään jokaisen, jonka luullaan kykenevän lahjaa vastaan +ottamaan, sillä siitä on raha annettava. Sulhasen isä, veljet ja sisaret +saavat, niinkuin muuallakin on tavallista, antimiksi paidan, josta +heidän myös täytyy antaa morsiamelle rahaa, ja enemmän kuin muiden. +Morsiamen noude-miehet saavat hyvät nästyykit, vaan nekin antavat +enemmän rahaa kuin muut vieraat. Lahjukset kuin ovat jaetut, käydään +sitten syömään, juomaan, tanssimaan ja kaikella tavalla iloa tekemään. +Seuraavana aamuna syötäessä viimeistä atriaa, joka pitää olla +muna-maitoa ja talkkunaa, ajetaan vaivaisen-rahaa, joka annetaan kirkon +kassaan ja ilmoitetaan tulevana pyhänä saarnas-tuolilta. Niille +noude-miehille, jotka ovat morsianta auttaneet hänen ompeluksissansa, +tavallisesti hänen lapsuuden-ystäviänsä, annetaan pois-lähtiessä +hää-ravinnoita kanssa niinkuin leipää, lihaa, putelli viinaa j.n.e. Nämä +kuin tulevat koti-kyläänsä, josta morsiankin on, menevät iltaisella +morsiamen kotitaloon, johon kylän nuori rahvas keräytyy, ja tässä +pidetään näistä tuomisista vielä pienet pidot. Tätä kutsutaan +<i>kurikoilla käymiseksi</i>. Ja häät sekä niitä seuranneet ilot ja pidot +päättyvätkin tähän.</p> + + + +<h3>V. Rahvas.</h3> + +<p>Monista tässä mainitsemattomista syistä ei rahvaan ulkonainen tila ole +kiitettävä. Paitse Kivennapaa, joka kuuluu Rajajoen kiväärti-pajan alle +ja jolla on hyvin huokeat verot, ja poisluettua vähäinen osa Valkjärveä +ja Sakkulaa, jotka ovat tavallista kruunun maata, ovat Viipurin läänin +koilliset pitäjät herrojen alustaa. Talonpojat ovat heidän lampuotiansa, +jotka voisniekka eli pehtori, jos liian huolimattomasti tilaansa +hoitavat eli muuten rikkovat hänen mielensä, voipi ilman lähtöpäivättä +luovuttaa maasta. Tähän epä-vakaiseen oloon ovat talonpojat itset +syy-päät. Sillä joku aika takaperin tahtoivat sekä isännät että +esi-valta saada heidät kontrahdin tekoon, jonka kautta he määrättyä +veroa vastaan olisivat edes kontrahdissa määrätyn pitemmän tahi lyhemmän +ajan olleet tiloillansa pysyväiset. Vaan onnettomat epäluulot +villitsivät rahvaan niin, että kontrahtia ei uskaltanut tehdä kuin hyvin +harvat, ja yleinen epäluuloisuus tätä vastaan oli ollut niin suuri, että +kontrahdin tehneiltä perheet pakenivat metsiin ja jättivät +perheen-miehen yksinänsä talossa istumaan. Arvattavasti on kontrahdin +pelko nyt jo paljon asettunut, kuin on keritty nähdä, että siitä sen +tehneillä ei ole ollut vahinkoa, vaan suuri hyöty. Jos siis moni +talonpoika nyt jo on katunut silloista tuhmuuttansa ja olisi valmis +kontrahdin tekoon, niin pitivät he tällöin parempana entiseen +epä-vakaisuuteensa jäämisen. Ja tässä onkin täkäläisen talonpojan +elämässä nähtävän huolimattomuuden, laiskuuden ja ventouden juuri. Sillä +arvellen: mitä minä huolin niin paljon työtä panna maahan, josta +kukaties huomenna olen poisluovutettu! laiminlyöpi hän maanviljelyksen +ja heittäytyy muille helpommille elatus-keinoille. Juuri samasta syystä +ei hän rakenna kartanoansakaan, vaan rypee esi-isien aikaan tehdyissä, +maahan kaatuvissa tuvan-töllissä, joihin hän ei paljon saa nauttiakseen +edes ilman saatavaa Jumalan valoakaan, sillä lasit ovat harvoissa +paikoin isommat nelis-nurkkaista puolta kyynärää, enimmäksi osaksi +paljoa pienemmät. Tämmöisessä hämärässä elettäessä hyöstyy +siivottomuuskin sanomattoman hyvästi, eikä lienekään Suomessa missään +niin siistitöintä kansaa kuin tämän puolen rahvas on. Porsaat, kukot ja +kanat liikkuvat, kuin perheen jäsenet konsanansakin, tuvassa +valloillansa. Eikä se emäntätä hämmästytä yhtään, jos kukko minkä tekisi +taikina-saaviinkin, jolla on samoin kuin pöydällä eli penkkilöillä +alinomainen paikkansa tuvassa, nim. pöydän alapäässä. Siinä pidetään +sitä eli sen kantta vielä joka-päiväisenä pöytänäkin, joten se +arvattavasti nuolautuu ja pinttyy ympärillä istujien likaisista jaloista +ja vaatteista niin paksuun tahrakkaan, että liasta ulko-puolelta milt'ei +voisi lastuja vuolla.</p> + +<p>Syrjä-elatuskeinot ovat monenlaiset. Maan-viljelyksen eli pikemmin +karjanhoidon etuihin lienee kuitenkin vielä se luettava, että täältä +vedetään Pietariin vasikkoja, porsaita, kanoja, kananmunia ja +raja-pitäjistä maitoakin sekä "liyhkiä" eli päällistä; jälkimäistä niin +tarkkaan, että monin paikoin ei löydä voin-murua koko kylästä. Tämä +kauppa tuottaisi suuren edun rahvaalle, jos sitä oikein osattaisiin +hallita. Vaan hyvin arvaa jokainen, että yleinen köyhyys ei anna aikaa +eikä varaa syöttää teurastettavia eläimiä niin, eli pitää +maito-tuottavia siinä korjuussa, että niistä olisi pantavaa semmoisten +pöydälle, jotka kalliimman hinnan maksavat. Sen ohessa harjoitetaan +tässä kaupassa kaikenlaista pettuutta, joka kaikki yhteisesti tekee, +että ostaja varovasti käypi näiden kanssa kauppaan ja polkee hinnan niin +alas kuin suinkin voipi.</p> + +<p>Muuan elatus-keino, jota Valkjärveläiset olletikin harjoittavat, on +<i>rätin keruu</i>. Minä satuin näkemään tämmöisen rätti-saksan Palkealan +kylässä Raudulla. Hänellä oli vähän saippuata, nauhaa ja muuta pientä +tavaraa kirstussa, jota hän antoi ämmille rätistä. Hän luki +rätti-puudasta vaan 15 eli 20 kop. hop., ja tavarana hinnan antaen sai +hän sen arvattavasti vielä huokeammasta. Tämmöiset kerääjät myövät tämän +tavaran sitten rajan takana oleviin paperi-ruukkiin suurella edulla, ja +jotakuta viikkokautta myöhemmin käydessämme semmoisessa tehtaassa +Valkeasaaren seurakunnassa kuulimme rätti-puudasta siiloin maksettavan +80 kop. hop.</p> + +<p>Yleinen työ keväällä maan sulettua ja ennen kiireempiä töitä on <i>parkin +kiskominen</i>. Tänä vuonna kuului parkilla kumminkin olevan huono hinta +Pietarissa, johon sitä vedetään, eikä kuormalta saatavan juuri päälle 6 +hopearuplan, joka ei suinkaan ole iso hinta, kuin muistelemme, mikä työ +parkkia on kiskoessa raalla kevät-ilmalla metsässä ja sitten vetäessä 10 +ja 12 peninkulman päästä kauppa-paikkaan.</p> + +<p>Paljoa varmempi ja myöskin paljoa isompi rahan tulo on näiden pitäjien +rahvaalla niin-kutsuttujen <i>ruunun-lasten elättämisestä</i>. Pietarissa +löytyy nim. suuri löytö-lasten huone, ja tästä annetaan lapsia +talonpoikain elättää sekä Venäjän että Suomen puolelle. Kuin talonpojan +vaimo on tehnyt lapsen, menee hän niin pian kuin voimat myöten-antavat +Pietariin ja annaksen mainittuun löytö-lasten huoneesen imettäjäksi. +Täällä on hän 3 eli 4 viikkoa, saapi ruuan ja hyvän palkan, noin 30 tahi +35 kop. hop. päivältä, ja lapsi, jota hän siellä on imettänyt, annetaan +sitten hänelle kotiin hoidettavaksi. Lapsien elatuksesta maksetaan +kymmenenteen vuoteen asti 1 rupl. 50 kop. ja sitä vanhemmista 1 rupl. +hop. kuukaudelta. Vaan ne pitääkin sitten hyvästi ruokkia, ja +varsinaiset virkamiehet ovat säätyt kahdesti kuukaudessa pitämään +niinkutsuttua "motrua" eli katselmusta, tokko lapset ovat terveet ja +puhtaat, ja jos kuka hänelle annettua lasta ei ole hyvästi hoitanut, +otetaan se häneltä pois. Arvattavasti tästä on suuri rahan tuloksi +maalle, sillä ainoastaan Raudun pienoisessa pitäjässä arveli kirkkoherra +elätettävän noin 800 kappaletta näitä isättömiä lapsia. Mutta kuinkas +käypi omille lapsille, jotka äiti voiton pyynnön tähden heti synnytettyä +jättää vieraan varaan, sarvella imetettäviksi, ja joiden lihavuudesta ja +puhdasna pitämisestä ei tarvitse vastata kellenkään "motru-herralle", +kellä oma-tunto ei motrua pidä? Tätä kysymystä on tässä vaikea vastata; +se kuitenkin on varma ja toden-peräinen asia, että täällä kuolee +mahdottoman paljo pieniä lapsia, ja että väki-luku muutamin paikoin, +esim. Raudulla, juuri sen (ei muuttojen eikä muun) kautta, on viimeisinä +vuosi-kymmeninä tuntuvasti vähennyt.</p> + +<p>Kaikilla näillä keinoilla ja myöskin, jos muu ei auta, sillä +alinomaisella rahdin-vedolla pysytäksen etelä-Viipurilainen aina +rahassa. Vaan tämä raha kuluukin häneltä huvasti. Jauhokulia vedetään +lakkaamatta jo kaiken talvea ja sitten aina uutiseen asti Pietarista. +Sen ohessa on hän kaiken puolin herkullinen. Jolta vaan kopeekkakaan +joutaa, se syöpi monenlaiset ryyni-puurot, piirakkaiset ja muut +ruoka-herkut, se juopi "kohvit," juopi "sajut," ja sen tyttärillä löytyy +aina takana rinkeliä, kauruskoja (mesi-leipää) ja saikkoja +(vehnä-pullia), niinkuin eräässä runossakin sanotaan:</p> + +<div class="poem"><div class="stanza"> +<span class="i0">Tiimi on tyttöjen eleä,<br /></span> +<span class="i0">Syövät saikkoa salissa,<br /></span> +<span class="i0">Kauruskoa kammarissa.<br /></span> +</div></div> + +<p>Vaatteihin menettävät sekä miehet että naiset paljon. Äyrämöis-naisten +monenlaiset kirjat ja tikkaukset ovat kaikki osto-kangasta tehdyt, ja +niiden paljas tekeminen jo maksaa paljon, sillä se ottaa paljon aikaa. +Miehet, joilla pyhä-pukuna on tavallinen venäjän vaatteus, taikka +semmoiset "leäpät" (lakit) ja viitat kuin Helsingissäkin nähdään +kutsariloilla, ostavat saappaansakin valmiina Pietarista. Sieltä tuodaan +kaikki hevoisenkin kalut, yksin ne paksut vempeleetkin, joilla +Viipurilaisen nähdään ympäri maata koreilevan.</p> + +<p>Jos helposti saatua rahaa siis säästyykin jollakulla saiturilla +siihenkin määrään, että hän voipi panna jonkun summan "lampartiinkin," +elää enin osa rahvasta köyhyydessä, ja tämän puolen tavallisia rikkaita +ei ensinkään voi vetää niiden rinnalle, joita länsi- ja pohjais-Suomessa +rikkaiksi kutsutaan.</p> + +<p>Alinomainen rahan kanssa liikkuminen synnyttää Viipurilaisessa monta +pahaa taipumusta. Jos vaan hyvän hinnan saapi, on hän valmis myömään +vaikka oman äitinsä, kaupassansa harjoittaa hän valhetta ja petosta, ja +on kärkäs oudon ja äkkinäisen kukkarosta hyötymään, vaikka hän +varkaudesta on yhtä puhdas kuin muukin Suomalainen. Varkautta parempi ei +kuitenkaan millään tavalla ole väärä todistus oikeuden edessä, ja jos +tosi lienee mitä tuomarien ja virka-miesten kuulee valittavan, niin +saadaan vieraat miehet täältä moninkin paikoin puhumaan, mitä asia-mies +panee heille suuhun. Se siveys tavoissa, josta tämän puolen naisväkeä +kiitetään, ei myöskään taida olla muuta kuin se yksinkertaisuus, joka +aina on tavattava raaemman kansan elannossa; jossa vähän on houkutusta, +siinä tullaan vähemmin erehtymäänkin. Vaan että läheinen rajanaapurius +kansan kanssa, jossa liiallista vapautta mies- ja vaimo-puolten välillä +ei pidetä minäkään vikana, ei ole ollut vaikutuksettansa +etelä-Viipurilaisten tavoissa, sen havaitsee jokainen siinä maassa +matkustava pian. Omasta kokemuksestani tiedän, että runoja kerätessä +kevyt-mieliset laulut ovat vaimoilla ensimäisinä, kuin vaan laulattajaan +kerran ovat perehtyneet, ja heidän kanssansa olet työllä saadessasi +heidät ymmärtämään, ett'ei semmoiset virret "kirjaan kelpaa."</p> + +<p>Jumalan sanan tuntemattomuus ei kuitenkaan ole syynä näihin hänen +käskyjensä rikkomisiin. Sillä joka paikassa, missä laukkuni olen avannut +ja laukussa olevat kirjaset, joita rahvasta vasten olen pitänyt +kanssani, ovat tulleet näkyviin, ovat sekä nuoret että vanhat olleet +hyvin näpyljäät niitä joko ostamaan eli muuten ansaitsemaan, ja näissä +tiloissa näyttäinyt luku-taito on ollut kiitettävä, varsinkin mitä +lapsiin tulee. Vaan tämän kansan keveämpi mieli ei kauan pidä enemmän +kirjan kuin papinkaan opetusta tallella, ja sama mielen keveys, jos en +huoline sanoa kevyt-mielisyys, varjelelee sen herännäisyydestäkin, sillä +siementä tähän ohdakkeita kantavaan kasvuun ja sen kylväjiä ei +täälläkään ole puuttunut. Taikka jos etelä-Viipurilainen kerran kääntyy +heränneeksi, on hän tässäkin kevytmielinen ja palvelee silloin Jumalata +"hyppimällä," niin kuin niiden muutamissa paikoin ilmestyneiden +"lukijain" sanotaan salassa tekevän. Kansan luonto estää kuitenkin tämän +ainoastaan raja-kylissä näyttäineen vaarallisen villityksen laajemmalle +levenemästä, ja seurakuntien paimenet ovat myös kiitettävällä +valppaudella siitä lammas-laumansa varjelleet.</p> + +<p>Mielen keveydeksikö lienee täkäläisen rahvaan luonnossa sekin luettava, +että se kernaasti apinoipi muita kansoja sekä vaatteissansa, niinkuin jo +miehistä sanoin, että kielessänsäkin. Harva mies löytyy, joka ei, vaikka +edes solventamalla, puhuisi venäjän kieltä. Sen ohessa ja juuri sen +kautta onkin kieleen tullut paljo venäjänkielisiä sanoja. Molempaan +seikkaan niin Venäjän puhumiseen kuin sanojen siitä lainaamiseen on +kumminkin tarviskin pakoittanut Viipurilaista, sillä kauppa-retkillänsä +tarvitsee hän mainittua kieltä välttämättömästi, ja lainatut sanat ovat +taas melkein yhtä, mitä muissa maakunnissa on lainattu ruotsinkielestä. +Tämän todistavat semmoiset sanat kuin: <i>lääppä (leäppä), kormano, läjät, +jassikka, pristani, perevosa, rokona, satu, liyhki</i> j.m., joilla +toisissa paikoin maatamme ovat ruotsinkieliset vastaavaisensa: <i>hattu +eli myssy, tasku, silat, kori eli aski, ryki, lossi (saksankielisestä +sanasta floss), kyiti- eli holliraha, ryytimaa eli vieläpä rekoolikin, +reta</i>. On tähän murteesen ruotsinkielestäkin lainattu sanoja, niinkuin +esimerkiksi: <i>mollit</i> helmat, <i>sunti</i> salmi, <i>kaappi</i> sekä kaappi että +pöytä-laatikko, <i>liivit</i> j.n.e.</p> + +<p>Viime aikoina on kansa jo kumminkin puhdas-kielisten kirjojen enemmän +levettyä maahan, ruvennut vähentämään näitä ulko-kielisiä sanoja +puheestansa. Pappien ja virka-miesten esimerkki, jotka täällä niinkuin +muissakin osissa maata puhuttavat lapsillansa aina kouluun lähettämiseen +asti rahvaan kieltä, kuluttaa kansasta vähitellen sen oman kielen +häpeilemisen, joka Suomalaisen täälläkin on saattanut vierailla +korestilla omaa ihanuutta peittämään. Varmaan parempaa kansallisuuden +tuntoa lapsissansa herättääkseen on muuan kirkkoherra eronnut tässä +asiassa virka-velistänsä ja ottanut lapsillensa hoitaja-naisen Kyyrölän +venäläisestä kylästä, josta seikasta hän toivoi perheellensä paljon +etuja, mitä sitten tulleekin, koska mainittu nainen jo oli oppinut sitä +kieltä, jota kirkkoherra itse puhui rouvansa kanssa, ja näin +tyhjäksi-tehnyt ne toivot, jotka olivat liikutelleet rakastavaista +isän-sydäntä.</p> + +<p>Viipurin läänistä poikkesi kirjoittaja sitten matka-kumppalinsa kanssa +Inkerin-maahan, jossa he kävellen tätä maata useammissa suunnissa +keräsivät kelvollisen runo-kokouksen. Erottuaan mainitusta +kumppalistansa työskenteli kirjoittaja syksypuolen samaa kesää <i>Vatjan +kielen</i> kanssa, josta hän seuraavana vuonna Ruotsin kielellä toimitti +kieli-opin, ja vielä syksymmällä oleskeli hän Tartonlinnan (Dorpat'in) +kaupungissa, Viron kieltä ja kirjallisuutta oppimassa, josta hedelmä, +kirjoitus <i>Viron nykyisemmästä kirjallisuudesta</i>, löytyy painettuna +aikatautisessa kirjassa Suomi vuodelta 1855 (sivv. 1-109). Mutta kuin +näillä matkoilla ei tullut muita erinäisiä matkamuistelmia +kirjoitetuksi, niin ei niiltä tässäkään voida sen enempää kertoa, vaan +saapi lukija heti lähteä kanssa sille matkalle, jonka kirjoittaja teki +seuraavana vuonna Aunuksessa.</p> + + + +<p class="p4" /> +<h2>Matka Aunuksessa v. 1855.</h2> + + + +<h3>Ensimäinen Kirja.</h3> + +<p>Savodojen linnassa (Petrosavodsk'issa) 1 p. kesäk. 1855.</p> + +<p>Rakas Ystävä! Viimeinkin istun nyt Oniegan rannalla, tämän järven, joka +ymmärtäjälle tietää niin paljon kertoa Suomalaisten muinaisuudesta ja +jonka tienoot vielä nytkin ovat isoksi osaksi Suomalaisilta asutut, +tällä rannalla, johon jo niin kauvan olen turhaan ikävöinyt. Hyvin +arvaat, että minulla sitä ensi kerran nähdessäni povessa hyppi vähäiset +thalatta-thalatta-tunteet, vaikka meri ei minulle ilmoittanutkaan +vaivojen loppua niinkuin Xenophon'in seuralaisille, vaan niiden alkua.</p> + +<p>Niinkuin tiedät elää Suomen kansaa, eli kansoja, joiden seassa Suomen +kielellä tulet toimeen, ulkopuolella meidän Suomeamme lähes yksi verta +kuin meidän rajojen sisällä. Et ole niitä Köppen'in venäjänkielisiä +töitä tainnut saada käsillesi, jossa hän tekee tilin Venäjän vallan +europalaisen osan kansoista, niiden seassa Suomalaisistakin, ja +seuraavat numero-luvut, näistä töistä otetut, eivät sinusta siis tuntune +hyvin ikäviltä.</p> + +<p>Venäjän piirissä, ulkopuolella Suomen rajoja, löytyy Suomalaisia:</p> + +<div> +<table border="0" cellpadding="6" cellspacing="0" summary="Tilasto"> +<tr><td></td><td align="left">Hämäläisiä</td><td align="left">Karjalaisia</td></tr> +<tr><td align="left"><i>Virolaiset</i>. Viron- ja Lihvinmaassa<br /> +Pietarin ja Pihkovan (Bikov'in) lääneissä</td><td align="right">633,500.</td></tr> +<tr><td align="left"><i>Liibi- eli Liiviliäiset</i> Kuurinmaalla</td><td align="right">2,100.</td></tr> +<tr><td align="left"><i>Vatjalaiset</i> Inkerin-maalla</td><td align="right">5,100.</td></tr> +<tr><td align="left">Muut <i>Inkerin-maan</i> Suomalaiset asujat<br /> +(Savakot, Äyrämöiset ja Inkerikot)</td><td></td><td align="right">90,000.</td></tr> +<tr><td align="left">Karjalaiset <i>Novgorod'in läänissä</i></td><td></td><td align="right">27,000.</td></tr> +<tr><td align="left">Karjalaiset <i>Tver'in ja Jaroslav'in</i> lääneissä</td><td></td><td align="right">86,000.</td></tr> +<tr><td align="left"><i>Vepsäläiset</i> Novgorod'in ja Aunuksen lääneissä</td><td align="right">16,000.</td></tr> +<tr><td align="left">Karjalaiset <i>Aunuksen</i> läänissä</td><td></td><td align="right">44,000.</td></tr> +<tr><td align="left">Karjalaiset <i>Arhangelin</i> läänissä</td><td></td><td align="right">11,200.</td></tr> +<tr><td></td><td align="right">>656,700</td><td align="right">258,200.</td></tr> +</table></div> + +<p>Näistä lähes 1 miljonasta Suomalaisesta elävät enimmät yhdessä jaksossa +Suomenmaan kanssa, ja tekisivät jo yksinänsäkin, vielä paremmin sen +kanssa yhtenä, pienoisen valtakunnan, vaikka toiselta puolen täytyy +sanoamme, että useampain tässä lueteltujen kansojen ja Suomenmaan +Suomalaisten välillä sivistyksessä on satoja vuosia.</p> + +<p>Virolaisten kieltä mainitsemattakaan, on näiden muidenkin heimolaistemme +murteita aika välistä tutkittu Suomesta käsin, ja varsinkin on Aunuksen +ja Arhangelin Karjalaisten kieli heidän maassansa tehtyjen +runo-keräysten ja matkustusten kautta tultu hyvästi tuntemaan, vaikka +tieteelle siitäkin lienee vielä paljo työtä. Eteläisemmistä murteista +oli Sjögren-vainaja tutkinut kaikki, paitse Tver'in Karjalaisten kieltä, +vaan kuin hänen tutkintonsa näissä asioissa oli enemmän historiallinen +kuin kielellinen, niin ei kielitutkinto niistä hyötynyt muuten kuin sen +kautta että eri lahkojen rajat ja asuin-paikat tulivat paremmin +tunnetuiksi, ja etelämpänä Syväri-jokea (Svir'iä) olevista kielemme +haaroista ei vieläkään löydy kirjoitettuna muuta kuin Lönnrot'in +kelvollinen väitelmä: <i>Om det nord-Tschudiska språket</i>. Mutta +kielitutkintomme ja kieli-oppimme ei pääse eteenpäin ennenkuin kaikki +murteet, niin myös nämä mainitutkin, ovat tutkitut, jonka ohessa myös on +pelättävä, että jälkimäisistä monikaan ei enää kauan jaksa seisoa joka +puolelta päälle tunkeuvaa venäläisyyttä vastaan ja että ne sen yhteisen +äitin-kielen omituisuukset, joita kukin parhaiten viljeli, niinmuodoin +jäävät tuntematta, joten taas se alkuperäinen kuva, joka kieli-opin +kerran tulee yhteen-sommitella kaikista murteista, jäisi vajanaiseksi ja +epä-selväksi.</p> + +<p>Minulle sattui se onni, että auttajien ja ystävien avulla sain +matkustella sekä Inkerin-maalla että Vironkin kielen piirissä, jolla +matkallani sain myös tilaisuuden tarkemmin ylös-panna Vatjalaistenkin +kieli-murteen omituisuukset. Niin heräsi mielessäni toivo, enkö yhdellä +tielläni vielä saisi Vepsäläistenkin ja eteläisten Karjalaisten murteita +tarkemmin tutkia, ja hyväin ystäväin toimesta on tämäkin matkani tullut +mahdolliseksi. Tämän matkan alkua saan sinulle nyt tässä vähän kertoa.</p> + +<p>Päätökseni oli alkaa matkani sen pohjaisimmasta päästä, s.o. Aunuksen +läänin etelä-osasta, ja vähitellen painua etelään päin, kunne koko matka +päättyisi Tverin Karjalassa. Sitä varten läksin Pietarista liikkeelle +hela-tuorstaina 17 päivänä mennyttä toukokuuta. Astuttuani siihen +höyryvoimaan, joka Nevaa myöten oli minun Pähkinälinnaan saattava, +sanoin mielessäni jää-hyväiset kaikille niille eduille, jotka +matkalaiselle on siitä, että selvästi ymmärtää matkustettavan maan ja +matka-kumppaliensa kielen, ja valmistuin kärsivällisyydellä kestämään +kaikkia niitä vastuksia, jotka muukalaista varsinkin tässä maassa +kohtaavat, sillä vähän voin sitä toivoa, että nyt hyvälle aikaa saisin +kuulla niitä kieliä, joita paremmin ymmärrän kuin venäjätä. Tässä +kuitenkin erehdyin. Matkalle päästyä ja sen hälyn ja tungoksen +asetuttua, jota höyry-laivoilla tavallisesti on ennenkuin kaikki pääsee +paikoillensa, kaikui useammalta kuin yhdeltä haaralta korviini tuttuja +kielen-ääniä, jotka tosin eivät vaikuttaneet minussa niin suurta +ihastusta kuin entiselle ulkomaalla matkustavalle Venäläiselle tuli, +joka rauta-tiellä sattui vierus-kumppalinsa jalalle polkemaan ja tämän +röyäistyä tuskansa hyvin tutulla ja ei ihanalla venäjän-kielisellä +kirouksella, ilolla huusi: oi rakkaat isänmaalliset äänet! Vaan +mielelläni kuuntelin minäkin niitä isänmaallisia ääniä, jotka nyt +kävivät korviini, ja aloin tiedustella niiden synnyttäjiä. Ensinkin oli +höyry-laivan päällikkö Ruotsalainen, joka useampia vuosia takaperin oli +eronnut kotimaastansa ja tänne tultuansa ruvennut sen yhdys-kunnan +palvelukseen, joka Nevan joella käyttää höyry-laivoja. Hän puheli erään +matkalaisen kanssa, jonka myös murteestansa heti kuulin Ruotsissa +syntyneeksi, ja jonka sekä halvanlaisesta asustansa että kalveasta ja +laihasta muodostansa päätin ompelijan kisälliksi. Vaan vähän aikaa +puhuteltuani miestä sain tietää, että hän oli rauta- ja muiden tehdasten +rakentaja, kotoisin Vermlannista ja tänne leipäänsä etsimään tullut noin +neljä vuotta takaperin. Mainittuani, että täällä senkaltaisten töiden +taitavalla miehellä mahtoi olla sen suurempi palkan-ansio kuta vähemmin +semmoisia taitajia vielä löytyy maassa, sanoi hän juuri vastaisin päin +yleistä tämmöisten vehkeiden tuntemattomuutta syyksi siihen, että hänen +oli työläs toimeen tulla, sillä ne, joiden tilat ja varat vaatisivat +heitä tehtaallisiin yrityksiin, ymmärtävät näiden luontoa ja hyötyä +vielä liian vähän, ja panevat ennen varansa muihin vähempi-satoisiin +edes-ottoihin. Kumppalini oli selvä Venäläinen, ja kummeksiessani tätä +sanoi hän Pietariin tultuansa jonkun ystävän neuvosta muuttaneensa +erääsen venäläiseen perhekuntaan, jossa vanhin tytär oli opettanut +hänelle Venäjän kieltä ja sitä niin suloisesti sokertanut, että hänen +ruotsalainen sydämensä oli kokonaan sulanut Venakon ihanuudesta ja hän +tästä itsellensä ikuisen kieli-oppaan ja toverin ottanut. Muuten hän oli +kiivas sodan vihaaja ja toivoi sen ajan ei enää kaukana olevan, jona +kaikki kansat elävät suloisessa sovinnossa, ja vaikka kuinkin olisin +kokenut osoittaa että tämmöistä uutta maata ja uutta taivasta ei tässä +maailmassa ole odottamista, ja että ihmisten seassa ainakin tulee +löytymään semmoisia ilkiöitä, jotka riistävät ja polkevat heikompata +naapuriansa ja joiden tähden toistenkin pitää olla varoillansa, ei hän +luopunut toivostansa, että sota kohtakin oli aivan mahdottomaksi tuleva. +— Mutta vielä rakkaampia ääniä kuin sen kielen, jota näiden miesten +kanssa puhuin, kuuluivat korviini höyry-laivan käyttäimestä +(masiinasta), jonka hallitsija ja hoitajat olivat Suomalaisia. Yleisesti +tapaatkin Venäläistä harvoin semmoisessa toimituksessa, joka lujaa +kestäväisyyttä eli erinomaista tarkkuutta vaatii. Niin on isoin osa +Pietarin käsityöläisiäkin, varsinkin kaikissa isompaa taitoa vaativissa +käsi-töissä joko Suomalaisia eli muita ulkolaisia, ja niin +höyry-konettenkin käyttäjät sekä tehtaissa että kulkuneuvoilla. +Pienemmässä kaupassa ja muussa rahan-antavassa tupen-lekuttamisessa, +jossa työn kovuus ei hartioita kivistä, Venäläinen sitä vastaan on +verratoin ja hyötyy siinäkin, missä toinen nälkään kuolisi. Paitse +edellistä saan sinulle vielä esittää erään maa-miehen, kauppiaan +Pietarissa K:n, joka, syntynyt venäläisistä vanhemmista Haminan +kaupungissa, siten on Suomalainen alamainen ja puhuu Ruotsin kieltä +niinkuin Suomeakin aivan selvästi. Hän matkustaa Aunuksen läänissä +olevaan kaupunkiin Vytegra, jonka tienoilla on vuokrannut liitu- ja +punamulta-murron. Kuultuansa minun myös matkustavani Aunukseen pyysi hän +minua kajuutti-toveriksi kanavalla, jonka tarjon mielelläni otinkin +vastaan, sillä hänestä puhtaasta Venäläisestä oli minulle arvattavasti +hyvä apu alku-matkassani.</p> + +<p>Pähkinälinnaan (Schlüsselburg'iin), jota myös Pähkinäsaareksi ja +Pähkeliksi olen kuullut mainittavan, tulimme kello 1/2 2; koko matka, +vähän päälle 60 virstan,<a name="FNanchor_2" id="FNanchor_2"></a><a href="#Footnote_2" class="fnanchor">[2]</a> kesti siis vaan 4 1/2 tuntia, vaikka meno +oli vasta-virtaan. Nevan rannat ovat alusta hyvin matalat ja parilta +kymmeneltä virstalta kesä-asunnoilla ja kylillä peitetyt; ylempänä +korkenevat ranta-penkeret kahden puolen ja kasvavat laihaa männykköä. +Joen suurin leveys on 350 ja vähin 150 syltä. Nevaa voipi kutsua +Pietarin kaupungin äitiksi, sillä ilman tältä joelta ja siihen +juoksevilta kanavoilta ei tämä kaupunki olisi voinut nykyistä +suuruuttansa saada. Ennen Moskovan rauta-tien rakentamista valuivat nim. +koko pohjaisen ja keski-Venäjän tuottamat tätä jokea myöten meren +rantaan. Mainittu rauta-tie on jo temmannut osan ja tempaa aikaa myöten +vielä enemmän tätä kuletusta puoleensa, mutta nytkin olisi vastaan +tulevien aluksien määrän voinut sadoiksi saada, ken niitä lukemaan olisi +ruvennut. V. 1838, jolta vuodelta Stuckenberg'in viimeinen ilmoitus +Nevan-kulun määrästä on, tuli sitä myöten Pietariin eli meren rantaan +24,391 alusta ja 1,378 lauttaa, joiden yhteen-laskettu arvo oli 142 +milj. 726 tuh. paperi-ruplaa, ja vasta-virtaan meni Pietarista takaisin +2,829 alusta ja 8 lauttaa, joiden arvo oli 24 1/2 milj. ruplaa. +Arvellet: mihinkäs muut alukset saavat, kuin niin monesta tulijasta niin +vähä menee takaisin? Useammat näistä myödään lastin purettua Pietarissa +melkein niissä olevan puun arvosta s.o. noin 20-40 hopea-ruplasta, ja +kulettajat palaavat kotiinsa joko toisissa aluksissa eli maata myöten. +Tämä myöminen tapahtuu sentähden, että niissä joissa, joita myöten +alukset tulevat, vielä löytyy perkkaamattomia koskia, joissa alusta +tyhjänäkin on vaikea ell'ei mahdotoin vasta-virtaan kulettaa. Yhdeksi +ainoaksi matkaksi tehdyt ovatkin nämä alukset hyvin törkeät, koskien ja +kanatojen tähden leveä-pohjaiset matalassa-kulkijat ja kömpelöt, ja jos +heidät jättäisi tuulen varaan, sen voiman, jolla alukset luontoansa +myöten oikeastaan kulkevat, niin olisi heidän rantaan-pääsemisensä +milt'ei isompi ihme kuin Valamon monasterin perustajan kulku, jonka +rahvaassa säilyvä lause kertoo tähän saareen tulleen — myllyn-kivellä. +Purjeesta ei näille aluksille siis ole suurta apua. Tavallisesti +vedätetään ne hevoisilla, yhdellä tahi parilla, harvoin useammalla, ja +hevoinen otetaan jo useasti kotoa kanssa. Varmemmin vedätetään parkkeja +ihmisillä, mutta tälläkin keinoin näimme Laatokan kanavalla useampaa +alusta kuletettavan. Miehiä oli kuusi kappaletta ikäskuin valjaissa +kunkin parkan edessä; he näyttivät vetävän kaikesta voimastansa, sillä +palkka maksetaan summassa koko matkalta, ja vaikka heidän sanottiin +työllänsä hyvästi ansaitsevan, täytyy tunnustaani, että ihmis-arvoni +tunsin muutamia tuumia supistuvan ihmisen näin juhtana nähdessäni. +Kumminkin vetäjin, sekä ihmis- että hevois-juhdin, kuletetaan alusta +pitkästä vetonuorasta eli jukosta, maston latvaan sidotusta, ja perä +pidetään aluksesta joko hirmuisen pitkällä melalla eli vielä +hirmuisemmalla hirsistä tehdyllä pyyryllä. Vastaan-tulijoista aluksista, +kuin vetäjät kulkevat yhtä joki-vartta eli kanavan reunaa, selvitään +siten, että toisen vetäjät seisahtuvat, alus juoksee entistä vauhtiansa +eteenpäin ja vastaan-tulija laskee sen löyhenneen, veteen painuneen +jukon päällitse, joten viivytystä ei tule minkäänlaista. Vähän vaikeampi +on ohitse-pääseminen seisovista aluksista. Jos tämmöisessä ei ole +mastoa, niin annetaan jukon juosta pitkin alusta, jonka miehet saavat +varoittaa, että se eteenpäin mennessään ei tempaa mistä airoa, mistä +vesi-pyttyä, mistä mitäkin irtonaista kalua kanssansa veteen. Vaan kuin +seisovassa aluksessa on masto, ei jukkoa käy sen ylitse nostaminen, vaan +se päästetään irti vetäjistä, kootaan alukseen ja viskataan ohitse +päästyä taas vetäjille, joita, kuin ne hevoisia ovat, pienoinen poika on +ajamassa.</p> + +<p>Pähkinälinnaan tultua oli jokaisella etemmäksi matkaavalla ensimäisenä +huolena hankkia itsellensä sia kello 3 Uuteen Laatokkaan lähtevihin +matkustavia kulettaviin aluksiin, joita muukalaisella, Hollanninko +kielestä lainatulla nimellä kutsutaan <i>treschkot</i>. Sen tehtyä oli jo +pahoin naukuvan vatsankin vaatimuksia aika tyydyttää ja tilaisuus hyvä +lähellä olevassa "traktirissa." Joka ruokailtuansa täällä ei ruvennut +kuuntelemaan tupa-urkujen epäiltävää ihanuutta, jota kaikissa +venäläisissä ravinto-paikoissa saapi kylläksensä ja vähän liiaksikin +kuulla, pakeni takaisin treschkotiin kalujansa katsomaan ja uutta +kulku-neuvoa lähemmin tutkimaan. Vaan sen lähtemiseen on vielä runsasta +puoli tuntia aikaa, ja evääksikin, sillä treschkotissa ei myödä muuta +kuin viinaa ja tsajua, näitä kahta ainetta, joitta ei huonoinkaan +musikka tule toimeen, evääksikin olet jo kanavan rannalla istuvilta +ämmiltä ostanut pullia ja suolatta paistettuja vereksiä siikoja, joiden +mauksi ämmä on eri maksusta likaisilla hyppysillänsä likaiseen paperiin +vielä likaisempia suoloja antanut. Näin ihan valmisna ollen ei tiedä +mitä tehdä, sillä treschkotin kannella istuminen käypi ikäväksi jo +siitäkin syystä, että rannalta tungeksen ympärillesi kymmen-kunsin +kerjääjä-akkoja, jotka kiskovat sinulta kukin kopeekan, mikä nuoruuttasi +kiittämällä, mikä hyvää morsianta toivoen, mikä povaamaan tarjotellen. +Näistä ahdistuksista ei pääse muuten kuin että lähdet vähän kävelemään +pitkin joki-vartta ja rannalta käsin katselet joen suussa saarella +olevata Pähkinälinnaa, johon aikasi ei enää riitä mennä. Tämän linnan +rakensivat Venäläiset v. 1323, ja sitten oli se vuorotellen milloin +Venäläisten milloin Ruotsalaisten vallassa, kunne edelliset 14 päiv. +lokak. 1702 pysyväisesti asettivat lippunsa sen tornille. Paitse näitä +entisten sota-retkien elähyttäviä muistoja herättää tämä linna +myöhemmältä ajalta muistoja, jotka surkeudessa ovat edellisten +vertaisia, vaan joilla ei ensinkään ole sitä virkistävää luontoa, jonka +tunnet muistellessasi sodan tosin veristä vaan uljaita melskeitä. +Luopuaksesi näistä ajatuksista voit linnan ohitse pitkä-silmällä<a name="FNanchor_3" id="FNanchor_3"></a><a href="#Footnote_3" class="fnanchor">[3]</a> +katsahtaa Laatokan merellenkin, joka sinusta on rakas, sillä se ja sen +rannat, Nevan ja Syvärin jokien väliä lukematta, ovat vielä kokonansa +Suomalaisten vallassa, tämän meren rannalla olet jo ennenkin käynyt, +elänyt, kukaties syntynytkin, varmaan ystäviä, ehkäpä hellempiäkin +tuttavia saanut, joille kaikille ennen edemmäksi poikkeamistasi voit +lämpimän tervehdyksen mielessäsi lähettää. Vaikka siis Laatokkaa +rakastamme ja se näin muodoin meille kyllä on <i>pontos euxeinos</i>, täytyy +kumminkin tunnustaamme, että se muun puolesta on oikea <i>pontos axeinos</i>. +Koko sen laajalla ranta-alalla ei löydy yhtä ainoata kelvollista +satamaa. Paraimmiksi sanottavat alusten lymy-paikat ovat kuitenkin +Suomen puolella, nim. Sortanlaks, Jaakkiman hamina, Sortavala, Valama ja +Salmisten satama. Näistäkin on useampi aivan vaaratoin vaan muutamilla +tuulilla, toisilla taas ovat alukset niissäkin suuressa vaarassa, ja +ilman sillä ovat kaikkikin syvempi-kulkuisille laivoille matalat ja +hankalat tulla. Vaan meren avaruus ja ranta-maiden mataluus tekevät, +että myrskyt ja aalto aavalla merellä ovat niin ankarat kuin tällä, +jonka ohessa kulkua monin paikoin rasittavat hieta-matalikot, joita +tuuli vielä kaiken pahan lisäksi ajaa paikasta paikkaan, ja joiden tilaa +ja laajuutta siis ei koskaan päästä tuntemaan. Sentähden onkin +merenkulku Laatokalla hyvin vähä-arvoinen. Suomesta en luule tätä merta +purjehdittavan useammalla kuin korkeintaan sadalla aluksella, ja +niidenkin lastit ovat vähästä arvosta, enimmäksi osaksi halkoja ja +puu-tavaroita, kiveä Ruskealasta, Puutsalosta ja muistakin paikoin, +kaloja ja joku vähä voita. Venäjän puolella on tosin kulku suurempi +Syvärin suusta Nevaan, vaan ei sekään ole kanava-kulun rinnalla mistään +arvosta. Laatokan suurin pituus on pohjasta etelään 194 virstaa ja +suurin leveys lännestä itään 119 virstaa. Syvyyttä on sillä tavallisesti +10 syltä; vaan muutamin paikoin pohjaisemmassa osassa 165:kin syltä; +Konevitsan saaren ja Sortanlahden välillä on paikoin 25 ja vähää +pohjaisempana jo 55 syltä.</p> + +<p>Mutta treschkotin kello on jo soinut kahdesti, — nyt soi se kolmatta ja +viimeistä kertaa, jättäkäämme siis Laatokka ja Pähkinälinna kaikkine +muistoinensa hyvästi ja kiiruhtakaamme uuteen kulku-neuvoomme. Treschkot +on noin 20-30 kyynärää pitkä ja 6-10 kyyn. leveä venheen tavoin +rakennettu alus. Sen alimmainen, pohjaa likin osa on katettu ja jaettu +tavallisesti neljäksi kajuutaksi, joista kolme kokimmaista ovat +rikkaampia kulkijoita vasten ja maksavat Pähkinälinnasta Laatokkaan (104 +virstaa) 3 ruplaa hop. kappale, vaan perää lähinnä oleva on aluksen +kulettajien asunto ja kannella kulkevien yhteinen lymy-paikka. Näiden +kajuuttain katto on nim. tasainen, taide-puilla ja penkeillä varustettu, +ja tässä kulkee noin 30-50 henkeä semmoisia matkaajia, jotka eivät voi +eli tahdo mainitulta matkalta enempää kuin 30 kop, hop. maksaa. Koko +rakennus muistuttaa mieleesi niitä kuvia Noan arkista, joita +pipliän-historiassa olet nähnyt, joka yhtäläisyys meille kävi sitä +merkittävämmäksi kuin meidän matkatessa satoikin hirmuisesti. Noan +monen-laatuisista eläimistä jos meidän aluksesta muut lienevät pois +jätetyt, niin ei suinkaan sikaa ja sen luontoa sikaisuutta ole +unhotettu. Muihin aluksiin nähden kulkee treschkot kiireesti, sillä sitä +vedätetään kahdella hevoisella, jotka noin parin eli kolmen kymmenen +virstan päässä aina otetaan uudet. Myös kulkee se läpi yön, mutta +kumminkin meni matkalla Laatokkaan, jota etemmäksi treschkotit eivät +kule, lähes vuorokaus aikaa, ja 4 eli 5 virstaa on se matka, jonka se +tunnissa siirtyy eteenpäin. Kajuutat ovat sangen hyvät, niissä on kaksi +miehen-maattavaa sohvaa, pöytä ja pienoinen ikkuna. Kuin matkalaisia +yhdessä kajuutassa on kolme, niinkuin meitä edellä mainitun kauppamiehen +ja hänen puukhollarinsa kanssa oli, niin viettää kolmas yönsä lattialla, +joka onni meistä kohtasi viimeksi nimitettyä. Kauniilla ilmalla on kulku +näissä aluksissa sangen hupainen, vaan sateella, jota meidän kulkeissa +kesti 3/4 osaa matkaa, ahtautuu kannella kulkijoita, jotka kaikki eivät +sovi yhteiseen kajuuttaan, siihen kaitaiseen solaan, johon +herras-kajuuttain ovet aukeevat, ja heidän sorinaltansa, pajatukselta, +toralta ja kirouksilta ei lempokaan tahdo tulla toimeen.</p> + +<p>Aluksesta näin puhuttuani pitäisi muuan sana sanoa itsestä +matka-väylästäkin. Se on, niinkuin hyvin tiedät, Laatokan kanava, menevä +pitkin Laatokan rantaa Nevan alusta Volhovan joen suuhun. Stuckenberg +kertoo, että Pietari Ensimäinen rakentaen uutta kaupunkiansa tuli +ajattelemaan vaarallisen Laatokan kanavalla kiertämistä siten, kuin +kaupungissa talven tultua elo-aineet aina nousivat niin kalliisen +hintaan, että köyhempää rahvasta useampina talvina kuoli tuhansin hengin +nälkään. Kulun keventämisellä jokia myöten ja mainitun järven +välittämisellä oli toivottava maan sisä-osista enemmän tulevan niiden +tuotteita pää-kaupunkiin, joten hinnat laskeutuisivat ja kaupungin olisi +mahdollinen enetä. Tässä ajatuksessa ei Pietari erehtynytkään, ja +kanavan työhön käytiin käsin v. 1718. Teettäjien pettuus ja muut esteet +tekivät, että hän ei itse ennättänyt nähdä tekoansa valmisna, sillä +vasta 1731 avattiin se kulettavaksi koko pituudeltansa. Sen kaivamiseen +käytettiin sekä päiväläisiä että sota-miehiä, joita jälkimäisiä työssä +oli toisin ajoin kymmenin tuhansin miehin, mutta ruotsalaisista +sota-vangeista, joita muistan lukeneeni tässä työssä käytetyksi, ei +Stuckenberg kanavan historiassa mainitse mitään, ja luultava onkin, että +sota-vankia ei pantu näin lähelle koti-maansa rajaa irtonaisin käsin +työtä tekemään. Tämä kanava yhdistää, niinkuin sanoimme, Volhovan Nevan +kanssa, ja sen kautta aukesi kulku tuotteille Volhovan, sen +syrjä-jokien, Ilmajärven ja siihen juoksevien monien ja suurten jokien +tienoilta. Vielä suurempi tuli hyöty tästä kanavasta sen yhdistettyä +Vyschnij-Volotschok'in kanavan kautta Volgan latvojen ja näin muodoin +Kaspian meren kanssa, joka kanava kaivettiin melkein yksiin aikoihin +edellisen kanssa. —Toinen, keskimäinen ja suorin Volga-joen yhdistys +Laatokan ja Itämeren kanssa on Tihvinan-kanavan kautta, joka yhdistää +Laatokkaan vähän idempänä Volhovan suuta lankeevan Säsjoen eräiden +Volgaan menevien vesien kanssa, ja joka tuli valmiiksi v. 1812. Säs'in +ja Volhovan suut juoksuttaa toisiinsa pitkin Laatokan rantaa 10 virstan +pituinen, v. 1802 valmiiksi saatu Säs-kanava. Vielä kolmas tie Volgasta +Nevaan on Marian-kanava, joka yhdistää Belo-oseron ja Oniegan järvet, +josta jälkimäisestä Syväri juoksuttaa veden Laatokkaan, ollen edellinen +Volgan syrjä-jokien kanssa yhteydessä. Tämä kanava valmistui v. 1808. +Syvärin suusta taas kulkee Syvärin kanava pitkin Laatokkaa Säs'in +suuhun, joka kanava tuli valmiiksi v. 1810. Edellä mainittu +Tihvinan-kanava on myös yhteydessä Viena-joen (Dvinan) kanssa, ja sen +kautta Itämeri Vienanmeren (Valkean meren) kanssa. Näin selitettyäni +lyhykäisesti kaikki ne meriyhteydet, jotka Laatokan kanavaa myöten +saattavat tavaransa meren rantaan, en enää luulekaan ihmetteleväsi sitä +mahdotointa liikettä, joka tällä kanavalla on. Enin sitä myöten kulkeva +tavara on eloa, hedelmiä, nahkoja, pellavasta, liinaa, puu-tavaroita, +halkoja ja kiviä, ja juuri näiden tavaroiden tähden, jotka useasti +lastataan avonaisiin partioihin ilman erinäisittä laita-peitteittä, on +myös kielletty kanavalla höyry-aluksia käyttämästä, koska niistä +nousevat kipunat voisivat tämmöisten alusten kalliit lastit valkean +vaaraan saattaa. Tämä tulen kielto on niin kova, että treschkotissakaan +ei kannella saa tupakkaa eikä edes sikariakaan polttaa, ja meidän +matkatessa oli päällikkö, joka tämmöisistä rikoksista on +vastuun-alainen, saada sakkoa 25 rupl. hop. siitä, että eräästä +katsastus-paikasta oli nähty miehen treschkotin kannella savuja +vetelevän. Päällikkömme koki kumarrellen ja nöyrällä puheella lemmitellä +sen ala-upsierin vihaa, joka häntä tästä nuhteli, ja onnellisesti ohitse +päästyä tyhjensi hän kirouksilla ja sadatuksilla, joista Venäjän kieli +on niin sanomattoman rikas, kymmenin ja sadoinkin kerroin hätänsä sen +musikka-rukan päälle, joka syy-pääksi löydettiin.</p> + +<p>Näitä ja muita asioita oli treschkotissa hyvää aikaa katsastaa ja +miettiä. Matka-kumppalistani kävi aika vielä ikävämmäksi kuin minusta, +ja hän oli jo lakkaristansa näyttänyt minulle korttiakin, joilla muka +aikaa lyhentää. Vaan tähän huvitukseen en viihtinyt puuttua, ja pian +saikin kortti-kumppalin eräästä Saksalaisesta, joka eli missä kussa +Volhovan tienoissa ja jolla oli toimena halkojen ostaminen ympäristöltä +ja niiden Pietariin kulettaminen, josta etuja kehui sangen suuriksi. Hän +oli vielä nuori mies ja vasta 6 vuotta sitten Lihvinmaalta tänne tullut, +vaan oli jo niin tottunut maahan ja sen tapoihin, että käytöksessänsä +oli milt'ei venäläisempi kuin Venäläiset itset. Laatokan kaupunkiin +tultuamme oli minulla ensi työnä kuulustaa, tokko Lotina-Pellolle +lähteviä aluksia eli venheitä oli kaupungin rannassa. Tämmöinen +löytyikin pian, pienoinen kolmilaita venhe, keski-kohdalta katettu +molemmin päin avonaisella katoksella. Vaan kuin omistaja tahtoi minulta +tästä matkasta neljää hopearuplaa, kuin edellensä ilma oli sateinen, +tuulinen ja kylmä, niin päätin suostua entisen matka-kumppalini tarjoon +ja hänen kanssansa maata myöten lähteä, varsinkin koska maamatka paitse +muitta eduitta tuli huokeammaksi kuin venehin meneminen. Kumppalini +hankki matkallemme niin kutsutun tarantas'in ja piankin olisimme tästä +hyvästä paikasta olleet valmiit lähtemään, ell'ei Saksalainen, joka +kortti-huvituksesta ei vielä ollut kylläänsä saanut, olisi kiusannut +kumppaliani tälle siihen asti ei hyvää onnetarta vielä uudellensa +koettelemaan. Jo treschkotissa oli nim. toinen heistä ikäskuin leikin +vuoksi "pannut lautaan" kymmen-kopeikaisen, joka pian oli ruplaisiksikin +kasvanut. Heidän pelinsä ei ollut viisaampi sitä, jota meillä siaksi +kutsutaan, vaan sen lopetettua viimeinkin myöhään illalla, luopui +Saksalainen isommasta raha-summasta kuin koko minun matka-kassani oli, +eikä hyvällä mielellä meiltä jää-hyväisiä ottanut. Hänestä erottuamme +läksimme yötä myöten matkalle. Itsestä Laatokan kaupungista, joka elää +paraastansa läpi-kulkevien parkkojen kostitsemisesta, en voi muuta sanoa +kuin että sen kiveämättömät kadut sateisina aikoina ovat kurjat kulkea, +ja että kellä pitkä-vartiset voide-nahka-saappaat on, se pääsee +Laatokankin kaduilla ilman jalkojansa märäksi saamatta eteenpäin. Muuten +on Laatokka hyvin vanha kaupunki, sillä jo Venäjän valtakunnan perustaja +Rurik asettui ensin tähän paikkaan ja rakensi sen. Silloin oli se +kuitenkin paria kymmentä virstaa poikempana merestä, jolla paikalla, +nykyisen Uspenskojen kirkon seudussa, vieläkin sanotaan löytyvän +jäännöksiä. Nykyisen eli uuden Laatokan asetti Pietari Ensimäinen tähän +Volhovan suuhun. Tämä joki, jonka yli meidät saatettiin nuoraa myöten +vedettävällä lautalla, on leveä kuin järvi ja yön hämärässä näyttivät +sen rannat kauniilta. Volhovan itä-puolella on maa matalaa, tasaista, +enimmäksi osaksi metsätöintä aina Syvärin suurelle syrjä-joelle +Ojat'ille asti, jossa se ylenee vähän ja kasvaa männykköä.</p> + +<p><i>Ladeinoje-Polessa</i>, karjalaksi <i>Latina- eli Lotina-Pellolla</i>, joka on +pieni piirikunnan kaupunki (ujesdnij gorod) Syvärin varrella, oli +aikomukseni ruveta muutamiksi viikoiksi asumaan, osittain erästä alettua +työtä päättääkseni, osittain myös paremmin Venäjätä oppiakseni. Vaan +tässä rähjässä ei voinut kunnon korttieria löytää, jonkatähden en kauan +arvellutkaan, vaan päätin heti pitentää matkani aina tänne +Petrosavodsk'iin, karjalaksi Savodoille, asti. Täältä kuvernöörin +olo-paikasta toivoin muassani vietävien avustus-kirjojen kautta voivani +läänin-hallitukselta saada jonkunlaisen käskyn maalla oleville +ala-virkamiehille auttaa minua matkallani, ja ilman sittä tiesin +pohjais-Tschuudein eli Vepsäläisten pohjaisimman ryhmän, jonka +ensimäiseksi työ-paikakseni olin katsonut, olevan vaan 60 virstaa +etelään päin tästä kaupungista. Matkastanikaan en kauan epäillyt +lähteäkö Syväriä myöten sen suuhun asti Oniegan rannassa ja siitä maisin +Petrosavodsk'iin, eli Aunuksen kaupungin ja maan kautta maata myöten, +siliä Aunuksessa toivoin tapaavani täällä eläviä luteerin-uskoista +Suomesta tulleita Suomalaisia, joiden tilan tiedustamista katsoin +velvollisuudekseni, ja toiseksi tahdoin myös vähän kuunnella Aunuksen +Karjalaisten kieltä, vaikka sen tutkiminen nyt ei juuri tarkoituksenani +ollut.</p> + +<p>Erottuani hyvästä matka-kumppalistani, joka läksi edellensä Vytegraan +päin, alkoi stantsan (postipaikan, kestikievarin) isäntä tarjota minulle +hevoisia ilman podoroschnatta eli tie-kirjatta, ja tingittyäni +kyyti-rahan kolmatta osaa huokeammaksi ensi vaadintoa päätinkin häneltä +hevoiset ottaa, joista tosin tulin maksamaan vähän enemmän kuin jos +podoroschna olisi ollut, vaan joten pääsin vaivasta ruveta sitä ja sen +antaja-virkamiestä kaupungilta etsimään. Juuri poies lähteissäni tuli +nuori mies hyvän-laisessa asussa sisä-huoneesta hoippuen ulos, +ja pyysi minulta anteeksi, että tultuamme stantsaan ja nimiämme +ylös-kirjoitettaessa häneen oli noussut se syntinen ja pakanallinen +ajatus, että minä, jonka nimi hänestä oli niin oudolta kuulunut, olisin +anglitschanin (engelsmanni)! Tätä ajatusta ja sen kanssa seuraavata +pelkoa oli hän jo kokenut lievitellä parilla kolmella viina-ryypylläkin, +vaan kuinka suuri oli hänen ilonsa, kuin oli kuullut Venäjän kieltä +puhuvani, ja kuinka suuri eikö hänen katumuksensa ollut, +oikea-uskoisesta eli toki oman tsaarin alamaisesta miehestä niin +hirmuista ajatelleensa! Pian tuli hän kumminkin tuntemaan että tosin +olin jälkimäinen, josko oikeauskoisuuden onnestakin täytyi ollani +ulkona, mutta hänen hyvätahtoisuutensa ei siitä vähennyt; hän oli muka +itsekin käynyt vieraassa maassa, nim. Libaussa, jossa oli ollut isänsä +(Pietarin kauppa-miehen) ulkomaalta tulevia tavaroita vastaan-ottamassa, +ja jossa häntä sinä yhtenä yön-seutuna, jonka siellä oli viettänyt, +hirmuinen ikävä oli vaivannut, kuin ei muuta ollut maan kielellä osannut +lausua kuin: <i>ihh weiss nit</i>. Sekä ikävätäni haihduttaakseen että +loukkaustansa hyväksi tehdäkseen tahtoi hän nyt kostitsemisen pyhää +velvollisuutta minua kohtaan täyttää, ja leppyjäis-kannut voin itse +valita joko viinana eli rommina. Loukkauksen, kuin se ajatusta ulommaksi +ei ollut tullut, voin hänelle kernaasti anteeksi antaa, mutta +leppyjäis-kannuille en ruvennut jäämään, vaan otin uudelta ystävältäni +kiireimmän mukaan jää-hyväiset ja läksin pois.</p> + +<p>Syvärin joki on Lotina-Pellon kohdalla, jossa Aunukseen päin menevä +saatetaan lautalla yli, kapeampi kuin sen väkevä syrjä-joki Ojat, jonka +poikki olimme muutamia kymmeniä virstoja ennen Lotina-Pellolle tultua +kulkeneet. Tien varrella Aunukseen päin ei Syvärin pohjais-puolella ole +kuin yksi kylä Venäläisiä. Jo toinen kylä, Mägrä nimeltä, noin 40 +virstaa joelta, on Karjalaista, jotka kieltänsä kutsuvat <i>Aunuksen eli +Livvin</i> kieleksi, ja joiden ala täältä saaden ulottuu pohjaan päin aina +lähelle Vienan merta ja Lapin rajoille, ja lähelle Oniegan merta itää +kohti. Paitse kielessä, näössä ja tavoissa eroavat karjalaiset +käytöksessänsäkin Venäläisistä naapuristansa ja uskolaisistansa. +Karjalainen ei kumartele eikä livertele niinkuin Venäläinen, ja +kaluistansa voipi matkalainen olla täällä yhtä huoletoinna kuin +Suomessakin. Jutellakseni Mägrän stantsan vanhan isännän kanssa jäinkin +tähän yöksi ja Lotina-Pellolta oleva kyyti-mieheni sopi hänen +kerallansa, että tämä seuraavana aamuna saattaisi minut loppu-matkan (10 +virstaa) Aunukseen, johon asti edellisen oli minua kyydittävä. Näiden +Karjalaisten kieli on jo hyvin venäläistynyttä, joka ei ihme lienekään. +Ukko jutteli ennen "pajatetunkin" (lauletun) Livviksi, vaan nykyisen +rahvaan sanoi hän vaan laulavan venäjänkielisiä "pajuja" (lauluja). +Entiseen aikaan oli Syvärin pohjais-varsi ollut kokonansa Karjalaisten +vallassa, vaan Pietari Ensimäinen, joka Savodojen laitoksia +rakentaessansa useasti matkasi sinne ja kerran ratsain kulkiessansa +Lotina-Pellolta suoraan Savodoille oli lähellä Syväriä tavannut kylän, +jossa häntä ei oltu "ellennetty" (ymmärretty), oli antanut käskyn, että +kaikkein Karjalaisten piti Venäjän kieltä oppia, jota käskyä ei +kuitenkaan jaksettu täyttää muualla kuin Syväriä lähinnä olevissa +kylissä ja näin olisivat näiden asujat karjalaisista Venäläisiksi +muuttuneet, näin venäläisyyttä muuhunkin Karjalaan enemmän tullut. On +näiden eteläisten Karjalaisten kielessä toistakin vierasta ainetta, nim. +tschuudilaista eli vepsäläistä, varsinkin idempänä, Pyhäjärven +pogostalta alkain aina Savodoille asti. Tämän seurakunnan tienoissa +kulkee se Suomen maan-selästä tuleva mäki-harjanne, joka katoo Syvärin +ja Oniegan seuduissa, ja saattoi entiseen aikaan olla Vepsäläisten ja +Karjalaisten rajana, sillä heti sen itä-puolella tapaat kielessä sen +muutoksen, että esim. d, jota Karjalan kielestä ei löydy, kuuluu hyvin +puhtaasti ja selvästi (<i>meiden, teiden, andan, kandon</i>), ja että rahvas +kutsuu kieltänsä <i>Lyydin</i> kieleksi ja itsiänsä Lyydiköiksi, jolla +nimellä minuakin kunnioitettiin. Puhtaita Tschuudeja (Vepsäläisiä) +näiden tienoitten asujat eivät kuitenkaan ole, vaikka vepsäläinen aine +heidän karjalaistuneessa kielessänsä on epäilemätöin ja heti tuntuva. +Vepsäläisiä, joita täkäläinen rahvas toden mukaan tietää eläväksi +etelään päin Savodoilta, kutsutaan täällä <i>Schoksalaisiksi</i>, ja kartalle +katsoessani löysinkin näiden mainitussa ryhmässä <i>Schoksa</i>-nimisen +kirkkokunnan ja saman nimen olen eräällä pienellä, Syväriin juoksevalla +joella läänin etelä-osassa nimenä tavannut. <i>Vepsäläis</i>-nimeä ei +tuntenut kukaan, eli sanottiin Vepsäläisiksi pohjempana eläviä +Karjalaisia. Vasta, paremmat tiedot asiasta saatuani, tahdon sen +sinullenkin tarkemmin selittää. — Mainitulta Mägrän ukolta sain myös +tietää, että täkäläisten "Suomalaisten" (luteerin-uskoisten) ylevin mies +Jörän Turunen, josta Pietarissa jo olin kuullut, varmaan oli huomenna +tavattava Aunuksen kaupungista.</p> + +<p>Täällä on mm. torikaupan laita aivan toisin puolin kuin meillä. Täällä +kulkee talon-poika kaupunkiin ei myömään vaan ostamaan, sillä viikon +tarpeet lihassa, voissa, kalassa, "kartohvelissa" ja muissakin aineissa +haetaan aina pyhänä Aunuksen "rinkalta" (torilta). Myös keräytyy rahvas +tänne huvituksen vuoksi ympäristön metsä-kylistä, ja illalla lopettaa +jokainen juhlansa niin, että juopi maan-tien varrella olevissa +kapakoissa päänsä täyteen koko viikon edestä. Tämä elämän-laatu on +luteerilaisillakin tavaksi tullut, ja sentähden voi niitä, niinkuin +sanottu on, huomenna joukolla tavata Aunuksessa. — Aamulla varahin +läksimme siis isännän kanssa liikkeelle, vaan tietämättäni löysin +"telegalla" kaksi matka-kumppalia, joista ei minulle oltu mitään +virketty. Toinen, joka istuihen rinnalleni, oli viinan-myöntioikeuden +vuokranneella puukhollarina ja palasi nyt Lotina-Pellon tiellä olevien +kapakkojen viikko-tuloja keräämästä Aunukseen, ja toinen taas, ukon +viereen ajajan-istuimelle ruvennut, oli hänen apulaisensa. Koska +heidänkin kauttansa voin jotakin tietoa saada maan elosta ja olosta, +niin annoin heidän olla paikoillansa, ja viina-puukhollari oli niin hyvä +ja pyysi minua korttieriin luoksensa. Myös oli hänen ilta-puoleen +mentävä Savodojen tietä myöten 45 virstaa yhdenlaiselle asialle kuin +nykyinenkin matkansa oli ja tarjoutui minulle edellensäkin +matka-toveriksi ja kyydin-osamieheksi, luvaten Aunuksessa hevoiset +hankkia ja vakuuttaen koko Savodojen tiellä podoroschnaa ei tarvittavan, +josta raha vaan menisi turhaan ja jota nyt pyhä-päivänä ei saisikaan +ennenkuin jos ilta-puoleen, pyhän ohitse mentyä. Näitä viimeisiä +lauseita en uskonut tosiksi, sillä nähtävästi tahtoi hän vaan minusta +saada kyydin-puolentajaa itsellensä, jonka tähden en matkastakaan voinut +mitään varmaa sanoa. Kaupunkiin tultua, jonka, muista pitkin +Ylösen-jokea (ven. Olonka) olevista kylistä, eroitti vaan eräistä +maalatuista taloista ja niin-kutsutusta gostinnoj-dvor'ista +(kauppa-kartanosta), alkoi rahvasta kokoutua torille, jonne minäkin +läksin heidän elamoitsemistansa katsomaan, edellä mainittua Turuista +kuulustelemaan ja häneltä täällä elävien maan-miesteni tilaa +tiedustelemaan. Näistä sain piankin yhden käsiini ja sen avulla löytyi +Turunenkin. Hän niinkuin muutkin täällä elävät Suomalaiset ovat tänne +tulleet nälkää pakoon köyhemmästä kotimaasta ja oleksivat kasakoina eli +päiväläisinä täkäläisten talonpoikien työssä, joten työntekijä mies +voipi kesässä ansaita noin 25-40 hopearuplan paikoille. Useammat näistä +maan-miehistämme ovat kotoisin Karjalasta (Ilomantsin, Pielisen, +Nurmeksen ja Liperin pitäjistä); Savolaisia ei täällä taida olla kuin +juuri joku nimeksi. Enimmät heitä elävät Aunuksen piirikunnassa, vähempi +osa Syvärin joella alusten ja lauttojen kulettajina, ja vähin muissa +osissa tätä lääniä. Harvalla on oma mökkinsä, sillä ansiot menevät +kädestä suuhun, vaan leivässä kertoivat hyvin pysyvänsä. Sitä vastaan on +hengellisestä ravinnosta suuri puutos. Ennen oli Novgorod'ista käsin +Saksalainen luteerin pappi kerran kesässä käynyt Aunuksessa, lapset +ristinyt, parikunnat vihkinyt ja haudat siunannut. Vaan kuin tämä pappi +ei ollut sanaakaan Suomen kieltä eikä edes Venäjätäkään osannut, niin +arvaa jokainen, kuinka vähän hänestä oli apua ja lohdutusta heidän +hengelliselle tilallensa. Niin joku aika takaperin määrättiin +Suomessa erityinen pappi niitä luteerilaisia varten, joita elää +venäjän-uskoisissa seurakunnissa pitkin rajaa, ja tämä (tätä nykyä +vara-kirkkoherra David Sirelius, jonka olo-paikka taitaa olla +Pitkärannan ruukki) on hyvä-tahtoisuudesta ruvennut kerran vuodessa +käymään Aunuksenkin luteerilaisille saarnaamassa. Vaan vielä näinkin on +näiden poloisten hengellinen tila surkea, sillä kuinka paljo voipi 7 eli +8 sataa henkeä, joka määrä luteerilaisia Suomalaisia täällä kaikkiansa +on, nauttia yhtä ainoaa opettajaa parissa eli kolmessa päivässä +vuodessa? Ja näin ei ihme olekaan, että joku jo kreikankin uskoon on +mennyt, sillä Karjalaiset pilkkaavat luteerilaisten uskoa ja +"mainittelevat (viekoittelevat) heitä niinkuin kehno (piru) sielua," +joten eräs vaimo lausui, isäinsä uskosta luopumaan. Olletikin kuuluvat +täällä syntyneet lapset, jotka parempaa eivät ole nähneet, olevan +taipuisat Venäjän uskoon, sillä lapsia, jotka jalalle päästyänsä +lähetetään joko kerjäten eli muuten henkeänsä elättelemään, ei +vanhemmilla ole suurta tilaisuutta opettaa eikä hoitaa. Tässä asiassa on +nimitetty Turunen kuitenkin paljon hyvää vaikuttanut. Hän on nim. +useampia kymmeniä vuosia takaperin ruvennut vähäistä maksua vastaan +lapsia joutoajoillansa opettamaan, ja monen täkäläisen Suomalaisen onkin +luku-taidostansa häntä kiitettävä. Vaivastansa ei Turunen, paitse sitä +hyvin vähäistä minkä lasten vanhemmat ovat voineet häntä korvata, ole +saanut muuta kuin kerran 85 ruplaa hop., joka raha hänellä annettiin +Suomen ministeriltä Pietarissa enemmin sen vuoksi, että hän toimittaa +lukkarinkin virkaa jumalanpalvelua pidettäessä. Turunen on pieni, +terävä-näköinen ukko, lasten opetukseen kuitenkin jo liian vanha ja +kukaties vähän ryyppyynkin menevä. — Lasten opettaminen ja jumalisuuden +harjoittaminen on vaikea senkin puolelta, että kirjoja on vähä ja niiden +saanto milt'ei mahdotoin. Minulla oli muassani heille muutamia +testamentteja, ja sanoilla ei voi kertoa sitä iloa ja onnea, joka niille +hyville lukijoille tuli, joille Turunen nämä jakoi. Siunaukset minulle +ja niiden lahjoittajalle, eräälle Amerikkalaiselle kauppa-miehelle +Pietarissa, olivat loppumattomat, ja muuan näistä onnellisista, nuori +täällä syntynyt vaimo, työnsi minulle väkisen vasta-lahjaksi +puoltatoista syltä pitkän puna-kirjoilla päitetyn pyhke-liinan, +tavalliset Karjalassa, jonka viimein otinkin vastaan sen hyvän sydämen +tähden, jolla se annettin. Jos maamme kirjan-kustantajat tahtoisivat +näiden vieraassa maassa elävien köyhien maan-miestemme valoksi +kustantamistansa kirjoista lahjoittaa joita kuita kappaleita, niin +luulisin heidän harvoin siunauksesta niin rikkaan työn sekä heille +itsillensä että kanssa-ihmisillensä tehneen kuin tämä olisi. +Lahjoitettavat kirjat saisivat olla mitä lajia tahansa, vaan +arvattavasti olisivat kelvolliset hengelliset kirjat saajille +rakkaimmat. Lähettää tämmöisiä lahjoja voisi edellä mainitulle +vara-kirkkoherra Sireliukselle Sortavalan kautta, jonka mielellänsäkin +luulen vaivaksensa ottavan niiden jakamisen Aunuksessa. Toinen anomus, +jonka heidän puolestansa kannan Suomen maalle, vaan jonka täyttämystä en +uskalla toivoa, olisi se, että heitä Esivallan puolesta autettaisiin +jonkunlaisen rukoushuoneen joko rakentamiseen eli edes hyyräämiseen.<a name="FNanchor_4" id="FNanchor_4"></a><a href="#Footnote_4" class="fnanchor">[4]</a> +Jumalan-palvelua on tähän asti pidetty jossakussa kerraksensa hyyrätyssä +isommassa huoneessa Aunuksen kaupungissa. Hyyriä on useasti pitänyt +maksaa kymmenin ja kaksintoista hopearuplin, ja koko rahvas-joukko ei +ole kuitenkaan mahtunut sisään Jumalan sanaa kuulemaan. Ei taitaisi +liika olla, jos maamme yhteisistä varoisia joku 3 eli 5 sataa ruplaa +tähän tarpeesen käytettäisiin, koska nämä Aunuksen luteerilaiset +kumminkin ovat maamme lapsia ja alamaisia ja vuotisen veronkin (4 +hopearuplan paikoille) passi-rahana maksavat Suomen hallitukseen. Jos +varsinainen herran-huone kerran tulisi hankituksi, olisi papin saaminen +helppo asia, sillä yhden opettajan sanoivat itsetkin ilman muiden avutta +voivansa hyvästi palkita, ja nuorille, vaikutusta isooville pappiloille +olisi täällä mitä soveljain työ-paikka. Lähetyksen asiaan pakanoiden +kääntämiseksi vieraissa valloissa annetaan meilläkin lahjoja, joka tosin +on kiitettävä teko; täällä olisi lähetyksen keto oman maan rajalla, +omien maa-miesten seassa, jotka tosin eivät ole pakanoita. Eivätkö +jumaliset hyvän-tekijät ja hyvän-teon seurat tahtoisi näitä kurjia +maan-miehiämme auttaa rukous-huoneen tekoon? He ovat vielä yksiä +Suomalaisia kuin kaikki muutkin koti-maan helmassa istuvat, +onnellisemmat maa-miehet. Katovuodet ja tämän koto-maan kova luonto ovat +heidät tänne ajaneet, ja vaikka leivän tosin ovat täällä löytäneet, niin +riippuvat heidänkin kantelensa paju-puilla, he istuvat hengellisessä +surussa ja pimeydessä, ja useampi toivoo koto-maan rakkaassa povessa +edes viimeisen lepo-kammion saavansa.</p> + +<p>Turusen ja muiden Suomalaisten kanssa hyvän osan päivää +vietettyäni, läksin viimeinkin korttieristani uudellensa kaupungille, +tiedustamaan kuinka podoroschnan saamisen laita oli; sillä ilman +semmoisetta taika-kalutta ottavat kyyditsevät tavallisesti kaksin +ja kolmin-kertaisenkin maksun kuletuksesta, jossa asiassa +viina-puukhollarini kiitosta Savodojen tiestä en uskonut todeksi. +Tultuani siihen virka-paikkaan, josta tie-kirja oli lunastettava, oli +virka-mies jo kerinnyt mennä kotiinsa, ja tänne mentyäni ei hän sanonut +pyhä-päivänä voivansa sitä antaa; joka oli hänellä vaan tyhjä, +luusimisen tilaa aukaiseva, estelmys, sillä lakia myöten pitää tie-kirja +antaa yölläkin. Luusimaan häntä en ruvennut, sen siaan otin taskustani +kreivi Armfelt'in minulle annetun avustus-kirjan, jossa hän vaatii +virka-miehiä ja -kuntia minua edespäin auttamaan, ja tämän kirjan +luettuansa olikin virka-mies heti valmis lähtemään virka-huoneesensa, +mutta neuvoi minun sitä ennen menemään poliisi-mestarin tyköön ja siltä +kirjallisen luvan tie-kirjan antamiseen hankkimaan. Poliisi-mestari, +vanha hyvän-tahtoinen ukko, pani kohta suoritettuani karttarahan +"piisarinsa" tätä kirjaa kirjoittamaan, ja sitä odottaessani oli hän +hyvä ja tarjosi tupakkaakin, kuitenkin vasta sen jälkeen kuin hänen +läsnä olevalle rouvallensa surkeasti murretulla kielellä olin saanut +selittäneeksi, kuinka julman paksut ja missä hirmuisessa ase-voimassa +Veaporin muurit olivat, ja että Dundas varmaan oli sarvensa taittava, +jos niitä kävi puskemaan. Viina-puukhollari ei ollut uskoa silmiänsä, +kuin näki tie-kirjan kädessäni; hän oli tingannut ja tuottanut hevoiset +meille valmiiksi. Vaan nyt olin minä matkan isäntänä ja huokeammasta +saataville posti-hevoisille otin hänen vaan sillä väli-puheella, että +yksinänsä suoritti kolmannen hevoisen makson; sillä parilla, tavallinen +hevoisten määrä yhdelle ja kahdelle matkustavaiselle, ei keväisen ja +syksyisen tie-rikon aikaan saa kulkea kuin yksi henki, ja kokonansa +kieltää häneltä tätä etua en tahtonut, koska olin hänen luonansa päivän +asunut.</p> + +<p>Tästä kulki matkani vähillä katkelmilla yhtä suoraa 15 peninkulmaa aina +tänne Savodoille asti. Keskojärven ja Pyhäjärven posti-paikkojen välillä +tuli melkein keskikohdalla minulle matkustava herras-mies vastaani. +Kyyti-pojat rupesivat kuletettavien vaihtoa tuumaamaan, ja kuin minä +<i>karjalaksi</i> vastasin poikani kysymystä, tokko tämmöinen vaihto sai +tapahtua, niin äkkäsi vastaan-tulija matkustaja Suomesta olevani, ja +rupesi selvintä ruotsia puhumaan. Se oli maa-mittauksen päällikkö tässä +läänissä, hovi-neuvos L., josta minulle hänen kotiin palattuansa on +paljon hyvää ja apua itsekussakin kohdassa ollut.</p> + +<p>Vaan tätä enemmän en tällä kertaa uskalla kärsivällisyyttäsi +väärin-käyttää ja lopetan jo vähäisten matka-seikkojeni kertomisen. +Luonnosta Aunuksen ja tämän kaupungin välillä sanon vaan sen, että se on +melkein yhdellaista hieta-kangasta ja suokkoa kuin Suojärven seutu +Suomessa. Edellä mainitsemani harjun tienoossa luulet jo Suomessa +olevasikin, sillä sen tienoon mäet, lammit, kasket ja aidat, joita +kaikkia Venäjällä ei näe missään, tekevät tämän yhtälöisyyden hyvin +pettäväksi. Vaan pian muistuttavat kärrien hirmuiset täräykset yhtä osaa +ruumistasi ja sen kautta koko olentoasikin, että tälle tielle ei ole +suomalainen nimis-mies silmää luonut, ja aina itää kohti rientävä +matkasi sanoo, että Suomen päivässä et vielä kaualle aikaa saa itseäsi +lämmitellä.</p> + + + +<h3>Toinen Kirja.</h3> + +<p>Vosneseniessä 10 p. elok. 1855.</p> + +<p>Armas Ystävä! Nimeä <i>Vosnesenie</i>, vaikka se tässä maassa on hyvin tuttu +lavealta ympärinsä, et varmaan ole koskaan kuullut, eli kuullunnakin +olet sen jo monta kertaa ennättänyt unohtaa. Jos kuitenkin aukaiset +Suomettaren vuosi-kerran 1848 ja etsit numeron 3, niin olet Lönnrot'in +siinä löytyvästä matka-kertomuksesta näkevä, että tätä nimeä jo on +ennenkin mainittu Suomen kielellä, ja tätä kieltä vasten matkustavaa +Suomalaista jo ennenkin Vosneseniessä nähty. Tämä paikka löytyy Syvärin +suussa tämän joen lähteissä Oniegasta, on ennen ollut vaan pienoinen +maa-kylä ja vaikka sillä ei vieläkään ole kaupungin oikeuksia, niin on +se kumminkin paremmin rakettu kuin yksikään meidän pienemmistä +kaupungistamme ja sen liike semmoinen, että harvassa Suomen kaupungissa +nähdään enemmän rahvasta ja tuskin yhdessäkään niin paljo aluksia kuin +Vosneseniessä ja sen edustalla. Jo Lönnrot mainitsee, näyttääksensä +tämän paikan liikettä, että siinä hänen matkatessansa löytyi ainoastaan +viininmyöntä-paikkoja neljä kappaletta, mitä sitten muuta kauppaa. Vaan +siitä ajasta on paikka vaurastunut monin kerroin, sillä muutamia vuosia +takaperin avautui kaupan-kululle uusi Oniegan-kanava, joka Vytegran joen +suusta Syvärin suuhun kierrättää Oniegan meren, niin vaarallinen +kömpelille joki-aluksille, vaan jonka poikki heidän ennen tämän kanavan +valmiiksi saatua kumminkin täytyi vaivoin pyrkiä. Alusten päästyä +Oniegan kanavasta muutetaan lastit Syvärin koskien tähden pienempihin +aluksihin, joka tapahtuu Vosneseniessä, ja tästä sen vilkas liike.</p> + +<p>Vaan kuin Vosneseniestä, sen monista kauppa-puodista, masto-metsästä sen +rannassa, niistä sadoista tuuhea-partaisista kauppa-miehistä, jotka +kävelevät sen ranta-kadulla odottaen jauho- eli pellavas-aluksiansa, ja +joiden lihavat niskat todistavat, että heillä kukkarot on vielä +lihavammat, — kuin kaikista näistä ei liene tarvis sen enempää +kertoani, niin käännyn kirjani pää-aineesen matkaani. Ihmetellet kyllä, +että sitten viime kirjani kirjoitettua en ole kerinnyt matkata enempää +kuin ne 130 virstaa, mitkä Savodojen kaupungista on tähän paikkaan. Ja +ihme olisi se ehkä itsestänikin, ell'en tarkoin tietäisi, miten aika on +mennyt. Savodoilla viipymiseni kaikkia syitä ei tässä käy mainitseminen. +Niinkuin edellisessä kirjassani mainitsin oli pää-tarkoitukseni täällä +valmistella erästä ennen alettua työtä ja myös samalla Venäläisten +keskessä eläen, heidän kieleensä ja tapoihinsa tottuani. Ja näissä +katsannoissa en voikaan Savodoilla oloani katua. Jälkimäistä +tarkoitustani vasten olin matkalla sinne tehnyt sen päätöksen, että +koska tämä kaupunki on lähes 8 tuhannen hengen asuin-paikka, niinmuodoin +isompi kuin Viipuri, ja luultava oli, siinä useampiakin ravinto- ja +korttieri-paikkoja matkalaisia vasten löytyvän, minä majani ottaisin +vaan niin-kutsutussa <i>hartschevnassa</i> eli talon-poikaisessa +ruoka-talossa, jossa hinnat olisivat huokeat ja Venäjän kieltä voisi +kyllin kyllä kuulla, jota vastaan kalliimmissa, saksalaisissa +ravinto-paikoissa, joita Savodoilla päätin löytyvän useamman kuin yhden, +kävisin vaan kerran eli kahdesti viikossa aviisit lukemassa. Tämä niin +kaunis päätökseni kävi, niinkuin moni muukin sitä laatua, turhaksi, +sillä kohdatessani, niinkuin edellisessä kirjassani mainitsin, Aunuksen +ja Savodojen välillä maa-miehen L:n, sain häneltä tietää, että tässä +hyvässä kaupungissa ei löytynyt yhtäkään ravinto-paikkaa, ei edes +hartschevnaakaan, ja että korttieria niin muodoin oli vaikea saada, vaan +erään porvarin, syntyänsä saksalaisen ja nimeltä Vogel'in, sanoi hän +kumminkin matkalaisille tekevän sen arvon, että majan antamisella auttoi +heidän kukkaroansa hoikemmaksi. Suloiset hartschevna-ajatukseni +hajoisivat siis kuin tuhka tuuleen ja kaupunkiin tultuani riensin herra +Vogel'in taloon. Hinnoilla suukauden elosta hänen tykönänsä sovimmekin +pian, vaikka ensi iltana torasimme vähän siitä, että herra Vogel'illa +makuu-siaksi minulle ei ollut antaa muuta kuin vanha iän-ikuinen sohva, +jonka katteen väriä oli mahdotoin eroittaa siihen pinttyneen lian +paksuudelta. Tähän lisäsi hän viimein kuitenkin, ainoastaan sen tähden +että minä olin Suomesta, pienoisen pään-aluksen ja lakanan, jota +kumminkaan koko olin-ajallani ei sen kovemmin muutettu, ja tästä saaden +elimme kaiken ajan suurimmassa sovussa ja ystävyydessä. Herra Vogel oli +kotoisin Mecklenburg-Strelitz'istä ja viraltansa leipuri. Hän oli 23 +vuoden vanhana lähtenyt kotoansa Tanskanmaan ja Suomen kautta täällä +Venäjällä lykkyänsä etsimään. Pietarissa olikin jo saanut onnea helmasta +kiini sen verran, että oli asettanut oman leipurikauppansa, vaan sitten +oli se taas ryöstäytynyt hänen käsistänsä, jonka tähden hän vielä kerran +oli lähtenyt sitä etsimään ja viimein asettunut Savodojen kaupunkiin. +Täällä olikin onnetar taas ilmestäinyt hänelle, tällä kertaa pienen +Venakko-tallukan muodossa, jonka kanssa herra Vogel oli myötä- ja +vastoinkäymisensä yhdistänyt. Tämä hemmetär oli vielä minunkin +Savodoilla ollessani aika sievä, ja suki päänsä vielä nytkin kahdesti +päivässä pomada-voiteen kanssa, niin että emännän askelet, niinkuin sen +pitääkin olla, "tippuivat rasvasta," ja hänen olentonsa ilmoittihen +kaikille talon asujille hajulla, nim. hyvällä hajulla. Lisäksi tämän +hempeyden toi hän isänsä perintönä herra Vogel'ille talon eli, hänen +nimeensä katsoen, pesän, josta moni tosin olisi voinut päättää häntä +harakaksi, vaan joka kumminkin oli tyhjää parempi. Moni olisi herra +Vogel'in siassa ollut tyytyväinen tähän onneen, vaan niin ei hän. Vaikka +hän oli selvä venäläinen, vaikka äitin-kielensäkin oli jo niin +unhottanut, että puhui sitä sangen huonosti, ei hän koskaan voinut +unhottaa kotoansa, niinkuin useampi hänen maan-miehistänsä tekee, vaan +ikävöitsi suuresti sinne takaisin. Aina kuin joku matkalainen läksi +hänen tyköänsä Pietariin päin, istui hän kauan aikaa portaillansa +kallella päin, ja kiitti onnelliseksi sitä, joka pääsi "Europaan," joka +herra Vogel'in mielestä alkoi Pietarissa. Näinä surullisina hetkinä +valitti hän omaa kohtaloansa, joka oli sitonut hänen Savodoille ja katui +suuresti, ett'ei ollut edes Suomeen jäänyt, jossa rahvas hänestä oli +ollut niin hyvää, katui sitä enemmin, kuin minulta kuuli, että muutamat +hänen entisistä työ-kumppalistansa Helsingissä, jotka nimitti, olivat +leiponeet itsensä mahtaviksi porvareiksi ja suurten talojen isänniksi, +jonka onnen muka hänkin varmaan olisi käsittänyt, jos olisi ollut älyä +sinne jäädä. Tätä herra Vogel'in tyytymättömyyttä nykyiseen tilaansa +elättivät hänen veljeltänsä Mecklenburg-Strelitz'istä useasti tulevat +kirjat. Tämä veli, perinyt heidän isänsä hevois-kaupan, oli laajentanut +sen ja ulko-arvossa niin kohonnut, että muka oli ruhtinallinen +talli-mestari ja että hänellä joka viikko kävi vierasna maan ensimäinen +ministeri, vieläpä toisinaan perintö-ruhtinaskin. Tähän korkeuteen oli +nyt ovi avoinna Savodojenkin Vogel'illa, sillä se kaikessa muussa +onnellinen mies oli lapsitoin, ja kirjoissansa lupasi hän ottaa veljensä +pojan otto-pojaksi ja perilliseksensä, jos tämä perheinensä tulisi +takaisin koti-maahan. Kiihoittaaksensa meidän Vogel'in muuttohalua oli +veli myös kirjoittanut, kuinka hän varsin alkaen veljeänsä vasten oli +ruvennut säästämään viiniä, ja kuinka hänen kellarissansa jo löytyi +neljä sataa putellia vanhaa viiniä veljen juoda tuliaisiansa. Herra +Vogel'in kiihko päästäksensä Savodoilta ei näin muodoin ollutkaan +ihmeteltävä, sillä tässä paikassa ei hän ukko-parka ollut maistanut +märkääkään kelvollista, saatikka puhdasta, sekoittamatointa viiniä. Entä +sitten kotimaan olut! entäs sen soitot, sen tanssit ja muut huvitukset, +joita herra Vogel täällä ei koskaan ollut nauttinut, vaikka kyllä oli +kuusi vuotta peräkkäin istunut ensimäisenä jäsennä kaupungin duumassa +(magistratissa). Mutta kuinka päästä, sillä hän oli kahtalaisesti +sidottu Savodoihin? Hän oli nainut Venakon, ja nainut Venakon, jolla oli +talo. Jospa rakkaudenkin voimaan voi sen verran luottaa, että se vetäisi +vaimon miehensä kanssa vieraasen maahan, jossa kieli, usko, tavat olivat +hänelle aivan oudot, niin ei taloa kuitenkaan voinut telegalle nostaa, +niinkuin sen pienen Venakon. Ja taloansa oli Herra Vogel jo kaupinnut +kokonaisen vuoden, vaan turhaan. Juuri minun pois-lähtiessäni ilmautui +viimein ostaja, he syntyivät hinnoilla, ja jo tänä syksynä lentää herra +Vogel muiden matka-lintujen kanssa ilolla ja riemulla takaisin +koti-maahansa, vieden muassansa siitä onnesta, jota hänen nuori mielensä +sieltä lähtiessä niin hohtavilla karvoilla oli kuvastellut täällä +tavattavan, ei paljon muuta kuin poikansa ja pienen Venakkonsa. Herra +Vogel'in elämä-kerta kuvaa monen muunkin, varsinkin Suomalaisten, onnen +etsimistä tässä maassa.</p> + +<p>Mutta jo arvellet: näin emme pääse koskaan matkalle, lorutessasi herra +Vogel'ista ja hänen suruistansa ja iloistansa. Tosi kyllä, mutta +Savodojen kaupungissa ei löydykään paljo muuta merkillisyyttä +matkalaisen kertoa kuin herra Vogel, joka myös nyt eroaa siitä. Vaan +leikkiä puhumatta on tässä kaupungissa vielä kaksi muutakin +merkillisyyttä. Ensinkin tykki-tehdas. Kaupungin läpi juoksevan pienen +joen eli puron varrelta tyynessä laaksossa on tämä paikka, jossa sodan +kauheimmat kalut tehdään. Jos tässä yhdeltä puolen on huvittava nähdä +esim. kuinka sisus siihen rauta-pölkkyyn, josta tykki syntyy, ihmisen +taidosta leikkautuu melkein yhtä keveästi kuin puuhun, on toiselta +puolen surkea katsoa, millä taidolla, ahkeruudella ja tyynellä mielellä +työ-miehet esim. taputtelevat kiini sen rauta-peltisääryn, jossa ne +hirmuiset kartessit lykätään tykin sisään, ja joissa kussakin on +kukaties sadoille loppunsa. Tehtaan pihalla seisoo pieni katos aituuksen +kanssa, jonka sisässä löytyy kaksi tykkiä, säilytetyt muistoksi keisari +Aleksanteri Ensimäisen käymisestä tehtaassa. Näistä on toinen +muistollinen sen tähden, että keisari vähän aikaa oma-kätisesti teki +työtä sen silityksessä, ollen se kohta tykin pintaa, jota hän takoi, nyt +hopea-lastoilla merkitty, toinen taas on merkillinen sen vuoksi, että se +valettiin keikarin iäsna-ollessa ja sai nimeksensä: <i>Pacificator +Europae</i>.<a name="FNanchor_5" id="FNanchor_5"></a><a href="#Footnote_5" class="fnanchor">[5]</a> Toinen rauhallisempi merkillisyys Savodoilla on se kaunis +kaupungin puisto tykkitehtaan ja Oniegan välillä kahden puolen mainittua +puroa, jonka kiitokseksi lienee kyllä, jos sanomme, että se vetäisi +vertoja Helsingin yhteiselle puutarhalle, jos vaan olisi vähän suurempi +ja jos nim. siinä löytyisi mitään, joka olisi sinne-päinkään kuin +Kaisaniemi.</p> + +<p>Ja nyt emme enää voi Savodoilta mitään kertomisen arvoista löytää, jonka +tähden olemme valmiit lähtemään matkalle, Vepsäläisten, Lyydikköjen eli +pohjais-Tschuudein kieltä kuuntelemaan. Näiden piiri alkaa noin 30 +virstan päässä Savodoilta etelään päin pitkin Oniegan rantaa, jossa +<i>Schoksu</i> (eli <i>Schoksa</i>, niinkuin edellisessä kirjassani kirjoitin) on +ensimäinen heidän seurakuntansa. Seuraavat neljä seurakuntaa ovat ilman +sitä samaa kansaa: <i>Scholtdjärv, Kalaig eli Kalajeg ja Himjeg</i>, kaikki +neljä Oniegan rannalla, ja <i>Mägi</i>, oleva vaan puolella Scholtdjärvestä. +Viimeiset tschuudilaiset talot etelään päin tässä ryhmässä ovat noin 15 +virstaa Syväriltä, ja niinkuin Syvärin länsi-päässäkin jo löytyy +ummikkovenälaisiä tämän joen pohjais-puolella, niin elää niitä sen +itäisenkin pään pohjoispuolella noin parin kolmen kylän paksuudelta. +Tschuudit itset kutsuvat kieltänsä Lyydin kieleksi, vaan Karjalaiset +pohjais-puolella Savodoja sanovat sitä Schoksun-kieleksi, varmaan +sentähden, että Schoksu on heihin päin ensimäinen lyydikkö-seurakunta. +Mitä tämä sana Schoksu merkitsee, en ole voinut selittää; samoin en +ymmärrä nimeä Himjeg, jonka jälkimäinen tavut on suomalainen sana +<i>joki</i>; nimet Kalajeg ja Mägi selittävät itset itsensä, jota vastaan +Scholt-djärv on suomeksi <i>Soutujärvi</i>, sillä <i>scholdan, scholdta</i> on +suomen-kielinen sana: soudan, soutaa.</p> + +<p>Viimeksi mainitun seurakunnan kirkolla otin minä olo-paikkani, osittain +sen tähden, että se on juuri keskellä ryhmää ja kieli siinä +toivottavasti piti olla puhtainta, osittain senkin vuoksi, että +Savodoilla ollessani olin saanut muutamia sen talon-pojista tuttavikseni +ja erään kanssa jo korttteristakin hänen tykönänsä sopinut. Tultuani +kylään rupesi hän vielä, arvattavasti hyvästä palkasta, kielensäkin +selittäjäksi minulle ja sainkin hänestä sangen hyvän apu-miehen, sillä +hän osasi kirjoittaa ja oli hyvin selvä venäjän kielessä. Tämän kielen +yhtäläisyys sen murteen kanssa, jonka Lönnrot on tutkinut ja selittää +väitöksessänsä, on suurempi kuin voisi toivoakaan, muistaessa, että +näiden murretten väliä on enemmän kuin 200 virstaa. Kumpikin +lyydikkö-ryhmä, tämä Oniegan rannalla ja se etelään päin +Lotina-Pellolta, jossa Lönnrot teki tutkintonsa, ovat siis aivan yhtä +kansaa. Mutta kuinka se muuten niin tarkka Sjögren voi päättää tämän +kansan ja Inkerin-maalla elävien Vatjalaisten heimolaisuutta niin +suureksi, että heille antoi yhteisen nimenkin, sitä on vaikea ymmärtää, +sillä kielet todistavat toista. Epäilemättä on Lyydin ja Vadjan kielten +välillä suurempi heimolaisuus kuin esim. Lyydin ja Karjalan kielen, +koska molemmat ynnä Virolaisten ja Suomen Hämäläisten kanssa kuuluvat +Jäämien eli Hämäläisten kansakuntaan, jonka kieli niin monessa kohdassa +merkillisesti eroitaksen Karjalaisten lavea-piirisestä murteesta. Vaan +joka Vadjan kielen on tarkemmin tutkinut, on pian havaitseva, että sen +yhtäläisyys Viron kielen kanssa on paljoa suurempi kuin yhtäläisyys +Lyydin kanssa, ja että sen syystä voipi kutsua vaan Viron kielen +murteeksi. Jos emme eri kieleksi lue Liivin kieltä, joka näyttääkin +olleen ainoastaan vanhempi muoto Viron kielestä, niin tulee näitä +Jäämiläisiä sisaruksia vaan kolme, nim. Virolaiset, Lyydiköt ja Suomen +Hämäläiset, joiden jälkimäisten kielestä kuitenkin Karjalaisuus on +kuluttanut pois monta tämän heimokunnan yhteistä tunnusmerkkiä. +Tschuudin nimi, jos tätä vieras-kielistä nimitystä vielä tarvittanee +suomalaisessa kansa-tieteessä, on siis ulotettava Virolaisiinkin, sitä +enemmän, koska Venäjän vanhoissa aika-kirjoissa heitäkin useasti +mainitaan sillä nimellä, koska esim. Peipuksen järveä venäjän kielellä +vielä nytkin kutsutaan Tschuudin järveksi (tschudskoe osero), jota nimeä +se ei voinut saada Lyydiköistä eikä Vatjalaisista, sen ympäri asujista, +— ja koska se haukkuma-nimisin, <i>tschuhonets, tschuhná</i>, jolla +Venäläiset kunnioittavat Suomalaisia kansoja, ja joka tschuudin nimen +kanssa nähtävästi on heimoa, kaikkein tuntijoiden lauseita myöten +enemmän käytetään Virolaisista kuin Suomalaisista.</p> + +<p>Kieli-tutkinnollisista saaliistani Soutojärvellä en tässä uskalla +lavealta puhua, sillä ne ovat vaan kuivaa kielioppia eli vielä kuivempia +sana-luetteloja. Lauluja Lyydin kielellä en saanut sanaakaan, sentähden +että niitä ei löytynyt. Rahvas täällä "pajattaa" kyllä sekä pyhänä että +arkena, sekä työssä että jouten, vaan laulut ovat venäjän-kielisiä, +elikkä pikemmin samanlaista venäjätä kuin ruotsin kieli on meillä esim. +laulussa: <i>hyökä perjo, juuppa taala</i> j.n.e., sillä laulajista eivät +puoletkaan ymmärrä venäjän kielestä muuta kuin tavallisimmat +joka-päiväiset puheet, eivätkä voi selittää, mitä laulussa laulavat. +Loihdutkaan eivät täällä ole runon puvussa, vaan pahan-päiväistä +sopotusta, Venäläisiltä opittua, jota kernaammin luetaan venäjäksi kuin +lyydiksi. Tämän lauluttomuuden päättänee moni tulleen siitä, että +venäläisyys jo liiaksi on painanut kansan omaa hengettä ja pakoittanut +sen omat kieli-kaunistuksensa unohtamaan. Vaan vanhat sekä miehet että +naiset kertoivat venäjäksi lauletun jo heidänkin nuoruudessansa eikä +sanoneet kuulleensa, että koskaan olisi lyydiksi laulettu. Sen ohessa +pitää muistoamme, että venäläisyys täällä ei ole saanut paljon suurempaa +voittoa kansassa kuin esim. vähää pohjaisempana elävissä Karjalaisissa, +ja näiden seassa kaikuu vielä Kalevalan runo, vaikuttavat vielä isiltä +perityt loihdut alku-peräisessä täyteläisyydessänsä. Tästä voisi +päättää, että Lyydilöillä oma-kielistä laulua ei ole ollut koskaan, ja +kielen rakennuskin on senkaltainen, että sitä ei voi eikä ole voitu +käyttää runoksi, semmoiseksi, jona runo nyt löytyy kielessämme.</p> + +<p>Näytteeksi tästä murteesta kirjoitin kuitenkin muutamia mainituista +loitsuista ja hankin käännöksiä eräistä Venäjänkielisistä saduista ja +samasta Mattheuksen evankeliumin 6:sta luvusta, joka löytyy Lönnrot'in +väitelmässä, käännettynä tämän kielen siihen murteesen, jota hän tutki. +Nämä käännökset valmistuivat sillä tavalla, että apu-mieheni ensin +itseksensä käänsi ne ja venäjän kirjoituksella kirjoitti käännöksensä, +jonka hän sitten luki minulle, ja minä, hänen avullansa parannellen +itse-kutakin kohtaa, jossa käännös mielestäni ei ollut hyvä, sen +kirjoitin ylös omaan kirjoitustapaani. — Kielen puheina ollessa en +malta olla mainitsematta erästä huvittavaista seikkaa, jonka löysin +tässä murteessa. Jokainen tietää, että Suomen kielissä ei tähän asti ole +löydetty omituista sanaa sille ajatuksen kohdalle, jota nyt merkitään +vieras-kielisillä sanoilla: <i>herra, baarina, saks</i> j.n.e., josta on +päätetty Suomalaisilla, ennen vierasten herrojen tuloa heidän maihinsa, +ei herroja löytyneenkään. Tässä on erehdytty suuresti, sillä päällikköjä +ja niinmuodoin herroja mahtoi kuitenkin niillä kansoilla olla, jotka +satoja vuosia tekivät vasta-rintaa voimallista naapuriansa vastaan ja +useammat kerrat näiltä koko sota-joukot maahan leikkasivat, niinkuin +Virolaisten maassansa ja Lyydikköjen Valget-järven (Bjelo-oseron) +tienoilla tiedetään tehneen. Nämä jälkimäiset ovatkin kielessänsä +säilyttäneet herruuden alku-peräisen nimen, joka lyydiksi on kuhm, +<i>kuhmun</i> eli suomeksi: kuhmu. — "Kuhmu?" sanonet sinä, "sillä sanalla +on aivan toinen merkitys Suomen kielessä, jonka kaikki tietävät, sillä +kellä ei ole edes kerran eläessänsä ollut kuhmua otsassa." — Elähän +hätäile, veli-kulta. Suomalaisten herrat voivat ennen olla yhdenlaisia +kuin kaiken muun maailman herrat, joten sana kuhmu heidän itsenäisinä +ollessaan voi merkitä sekä herroja että herrojen lahjoja, noita +otsa-paisumia, eli toisin selittäen, vierasten tultua maahan piti näitä +kutsua heidän omalla nimityksellänsä <i>herroiksi, saksoiksi</i> j.n.e., +joten oma-kielinen sana laveammassa merkityksessänsä Virolaisilta ja +Suomalaisilta unohtui, eli muuttui merkitsemään vaan sitä, jota herrat +tavallisesti jättivät heidän vähä-ymmärtäväisiin otsiinsa. Tämmöiset +muutokset sanojen merkityksissä ovat hyvin tavalliset kaikissa kielissä, +eikä ensinkään oudot sille, joka kieliä tarkemmin on tutkinut. Vaan ei +vähäinen ole minun iloni, joka tämän sanan ensimäiseksi löysin, ja tämä +löytö lienee minulle vasta maailmassa antava sian <i>Suomen Muistettavien +Miesten</i> kokouksessa, sillä moni näkyy pääsevän siihen paljoa +vähemmästäkin.</p> + +<p>Enentääkseni edes yhdellä alku-peräisellä suomalaisella nimellä +maa-tiedettämme mainitsen tässä, että Oniegan merta lyydiksi kutsutaan: +<i>Änine, Änischen, s.o. Ääninen</i>, koska suomalainen sana <i>ääni</i> lyydiksi +on: <i>än, änen</i>. Tämmöisiä omaisuuden-sanovia nimiä ovat vanhat +Suomalaiset useastikin antaneet järville, niinkuin esim. <i>Pielinen, +Hyytiäinen</i> j.n.e. Niin tiedetään Laatokan merta ennen mainitun +Aldogaksi, joka nimi, niinkuin Sjögren muistuttaa, silmin-nähtävästi on +suomalainen sana <i>Aallokas</i>, ja epäilemättä kuului tämä sana vanhoina +aikoina: <i>Aldogas</i>, siitä vähällä muutoksella muuttuen <i>Ladogaksi</i>. Nimi +Oniega taas, jolla tätä järveä nyt kaikissa maa-tieteissä mainitaan, on +vaan venäläinen väännös nimestä Änine elikkä Äninse, joten se tarkoin +lyydin kieltä myöten on kirjoitettava. Luonnon mukaan sopivampaa nimeä +eipä olisikaan antaa tälle järvelle kuin Ääninen on, sillä pohjais- eli +itätuuli kuin velloo sen aavaa pintaa, niin kuuluu järven "ääni" +ikäskuin suuren kosken pauhina monen virstan päähän rannasta. Silloin ei +ole alusten hyvä olla sen pettävällä selällä, ja harvoin laskee se +tämmöisissä tiloissa purjehtijata muuhun haminaan kuin omaan pohjaansa. +Mutta purjehtija Äänisellä onkin harvinainen näkö, varsinkin sitten +edellä-mainitun uuden kanavan valmistumista. Syvärin suun ja Savodojen +kaupungin välillä kulkee kesässä noin pari kolme kymmentä alusta, joku +menee ehkä myös Poventsankin kaupunkiin Äänisen pohjais-päässä, samoin +joitakuita aluksia sen itärannoille, ja siinä on kaikki sen merenkulku. +Jos tähän lisäämme, että se tyynenä ollessansa huokuu kylmää ja sumua +ympäri olevalle maalle, niin näemme että Ääninen on sangen kolkko järvi, +ehkä kyllä, länsi-tuulen liekuttaessa sen vettä, se voipi ottaa +semmoisenkin taivaan-sinisen kullalla tähditellyn puvun päällensä, että +sen katsomisesta ei tahdo kylläänsä saada.</p> + +<p>Rahvas Äänisen rannalla, minkä minä sitä olen nähnyt, elää leivän +puolesta hyvin hyvästi, paremmin kuin rahvas useammassa osassa +Suomenmaata, vaikka se ei näy tekevän puoltakaan sen vertaa työtä kuin +Suomen rahvas. Mistä tulee siis tämä rikkaus? Minun yksin-kertainen +ajatukseni on se, että paitse sota-miehen tekoa tällä rahvaalla on +paljoa keveämmät ulos-teot kuin suomalaisella, kruunun talon-poika +Venäjällä on kokonansa toinen mies toinen herrojen alustalainen. +Verojensa suoritettua nauttii hän ansionsa rauhassa, rakentaa itsellensä +ylpeät talot monien tupien ja kammarien kanssa, joiden seinämät +välkkävät kalliista pyhäin-kuvista, tee- ja kahvi-kattiloista j.n.e. +Vaimonsa pukee hän monesti silkkiin, vaan aina hohtavan punaisiin eli +keltaisiin vaatteihin, itsensä hienoin kauhtanoihin eli hyviin turkkiin. +Ja jos työ kotona ei anna kaikkea tätä, lähtee hän muuanne onneansa +koettamaan, tavallisimmasti Pietariin. Niin käyvät esim. tämän +Soutujärven ja sen ympäristön miehet kiven-hakkaajina työtä tekemässä +ympäri Venäjän maata, missä vaan kruunu mitä rakennuttaa. Moni kivi +Sevastopol'in ja Kronstadt'in muureissa on heidän silittämänsä, useammat +patterit Itä-meren rannoilla heidän tekemänsä, niinkuin esim. patterit +Helsingissä ja sen tienoilla, joiden tekijöitä, kotoisin Äänisen +rannalta, lienee siellä vielä nytkin. Kerättyänsä hyvät rahasummat +palaavat he kotiin niitä perheinensä syömään. Mutta rahan kanssa tuovat +he muassansa myös paljo koiruutta, irstaisia tapoja ja rahan ahneutta. +Tämmöinen Pietarissa eli muualla kävelyllä elänyt mies myöpi rahasta +kaikki, vaimonsa, lapsensa, naapurinsa, oman autuutensakin, sen niin +monta tuhatta kertaa muutaman kopeikan edestä turhaan vannottuansa. +Hänen rientonsa alku ja loppu on raha, aina vaan raha eli muu toisen +omaisuus, saipa sen sitten miten hyvänsä. Hän ei häpeä pyytäessänsä, +vaikka hän olisi kuinka rikas. Niin tuli esim. Soutojärvellä sen tienoon +starschina (kylän-mies) eräsnä aamuna minun tyköni ja valitti eileisestä +praasnikasta eräässä naapuri-kylässä päähänsä jääneen hirmuisen +pohmelon, eikä tiennyt kuin sitä parantaa voi. Samalla kutsui hän minut +vieraiksi luoksensa muutamien viikkojen perästä tulevalle praasnikalle +heidän kylässänsä, sillä hän eli eräässä toisessa kylässä ja oli nyt +Soutojärvellä viran toimituksissa. Minä kiitin kutsumuksesta, joka +nähtävästi ei ollut sen sydämellisempi kuin että minun siitä olisi +pitänyt auttaa häntä päänsä parannuksessa. Tätä jälkimäistä tarkoitusta +en kuitenkaan ollut ymmärtävinäni ja viimein ilmoitti hän sen suorilla +sanoilla, pyytäen minulta kymmenkopeikaista viinaan. "Kuinka", vastasin +minä, "ilkeät sinä, joka olet koko tienoon rikkaimmia miehiä, tulla niin +vähää toiselta pyytämään! Olisit eilen juonut vähemmän, niin olisi +pääsikin terve, ja ilman sitä paranee se paremmin siten, että menet ja +uit Äänisessä kuin että nyt uudestaan rupeat viinaa juomaan". — +Suomessa matkatessasi kuin taloon tultuasi panet tupakan ja puhetta +paremmin liikkeelle saadaksesi tarjoot kukkarosi talon-miehenkin panna +piippuunsa, kainustelee hän sitä vastaan-ottaessansa, lausuen, että +matka-miehen varat kuluvat matkalla ilmankin että toiset auttavat häntä +niitä nauttimassa, ja muka pikemmin hänen velvollisuutensa olevan +vieraalle tarjota. Vasta lausuttuasi että sinun tupakkasi on kartuusia +rohkenee hän niitä piipun ottamaan, vaan tarjoaa hyvällä sydämellä vähän +ajan perästä oman massinsa maistaaksesi koti-kasvuisia maa-tupakuita. +Aivan toisin olivat Soutojärveläiset. Havaittuansa että minulla löytyi +kesän varat tupakkaa ja sikaria rupesivat he niitä lappamaan minulta +mikä milläkin aiheella, millä oli rinta kipeä, millä vatsan-vääntäjä, +johon muu ei ollut hyvä kuin tupakka, millä mikin, ja eräs naapuri, joka +oli käynyt luonani "istumassa", joka kerta sitä toimittaen minulle että +hänen sisarensa mies, pohatta kauppa-mies Savodoilla ei koskaan +juottanut hänellä siellä käydessänsä huonompaa juomaa kuin 6 hopearuplan +sampanskoita, oli pois-lähtiessäni niin rohkea että oikein kädestä +pitäen pyysi minun tupakka-varojeni loppua hänelle lahjoittamaan. "No, +mitäs minä sitten itse polttaisin?" sanoin minä. "Saathan sinä +Vosneseniessä toisia", oli hänen yhtä selvä kuin hävitöin neuvonsa. — +Täänkaltaisia ja pahempiakin tapauksia olisi minulla kyllä kertoa +ololtani Soutojärvellä, vaan nyt ei ole aikaa kirjoittaa enemmän niitä +kuin muutakaan, sillä posti-hetki lyöpi kohta. Jää siis toistaaksi +terveeksi!</p> + + + +<h3>Kolmas Kirja.</h3> + +<p>Helsingissä syysk. 1855.</p> + +<p>Tämän-edellinen Suomettaressa painettu kirjani oli annettu Vosneseniestä +10 p. elok. Tässä paikassa käydessäni olin matkalla Aunuksen läänin +eteläisessä osassa, Ojatin (Ajatin) ja sen syrjä-jokien tienoissa +elävien, pohjais-Tschuudien (Lyydikköjen eli Vepsäläisten) tykö. Tänne +päästäkseni ajoin mainitusta kauppapaikasta kolme holli-väliä suurta +maan-tietä myöten Juksovitsan kylään, josta sanottiin hyvän ratas-tien +olevan aina 35 virstaa eteenpäin eli Vidlaan (ven. Vinets) asti, Ojatin +varrella. Tultuani rattailla 15 virstaa tätä tietä selitettiin kylässä, +jossa hevoisten muutto oli tapahtuva, että loppumatkankin viimeksi +mainitulle pogostalle kyllä voi rattailla kulkea, vaan koko kylässä ei +löytyvän kuin yhdet rattaat, ja ne oli kova lykky nyt saattanut Vidlaan. +Yötä oltuani kylässä ei muu tullut neuvoksi kuin ratsain matkalle +lähteminen. Koko yön-seudun arvelin laatuun ja toiseen, kuinka kapineeni +kulettaisiin hevosen selässä. Niitä ei tosin ollut paljo, mutta +sinänsäkin oli niiden koko ja muoto senkaltainen, että niiden ratsain +kuletus näytti mahdottomalta. Viimeinkin luulin jo keinon keksineeni +tälle kuletukselle ja ilmoitin, kyyti-miehen tultua, sen hänelle. Hän +hylkäsi keinoni kokonansa, toi pitkän säkin, latoi kapineista puolen sen +pohjaan, toisen suuhun, jonka sitoi lujasti kiini, ja tyhjältä +keski-kohdalta pantiin nyt säkki satulalle riippumaan, johon hän itse +istui päälle. Toiselle hevoselle istuusin minä selkään. Tällä keinoin +matkasin sitten yhteensä noin 170 virstaa, eikä olekaan tätä matkaamisen +laatua moittiminen muun tähden kuin sen, että matka siten kuluu hyvin +hitaasti, sillä josko ei olisikaan sääli kapineita, jotka kiireemin +kulkien kovin pahasti hytkelevät hevosen kupeilla edes ja takaisin, niin +ei oma ruumis salli ajaa muuten kuin astuttaen, joten taas tiimassa +harvoin voi kulkea enemmän kuin viis virstaa. Jos nyt taival on kolmea +neljää kymmentä virstaa pitkä, jotka virstat vielä ovat "suden +juoksemia", jos päällisiksi päivä paistaa räkittää helteesti, eli jos +suot ovat vettyneet ja niiden malko-sillat nilput, niin arvaa jokainen, +että matkalainen kernaasti pyrkii hevosen muutto-paikkaan ja ikävöipi +niitä vähäisiä virvoituksia, joita semmoisessa voipi saada. Tämän toivon +todentamiseen täytyy hänen, kylään tultuansa, kuitenkin vielä nähdä +paljon vaivaa. Hän pyytää talon emännältä leipää, voita, maitoa ja +munia. Leipää on välttävätä joka paikassa ja sitä ei kielletä; mutta +mitä voihen tulee, niin on Venäläisten voi kelvotointa Suomalaiselle, +sillä hämmennettyänsä kerman (päällisen) savi-astiassa siksi, että se on +vähä meidän voihen päin, sulattavat he tämän sekoituksen uunissa ja +valavat sen sitten suurempihin savi-astioihin, joissa se säilytetään +talven ja on näköjänsä kuin keltaista talia. Voita jos siis tahdot +venäläisessä kylässä syödä, niin pane emäntä sitä verekseltänsä tekemään +ja valmiiksi saatua suolaa se itse, sillä voihen niinkuin muuhunkin +ruokaan ei emäntä raatsi panna kallista suolaa kuin ilman nimeksi vaan. +Voin näin valmiiksi saatua käydään maitoja katsomaan. Lehmiä pidetään +tässä tienoossa niinkuin muuallakin Venäjällä tavallisesti hyvin vähä. +Se talo on jo rikas, jossa on viis lypsävää lehmää, ja ihmeinä +mainittiin erästä muka kauheata pohattaa Vidlassa, jolla oli viistoista +lehmää lypsämässä. Mutta laitumet ja heinä-maat koko Ojatin tienoossa +ovat niin hyvät, että heinä enimmäksi osaksi tehdään metsään ilman +aidoitta ja muitta, ja jo virstan päässä kylästä löytää karja samottavan +ruohon. No mikäs sitten on syynä Venäläisten huolimattomuuteen tässä +asiassa? Ne ovat paastot hänen uskossansa, jotka vierauttavat hänen +karjan tuottamista, ja toiseksi ei hänen naisensakaan osaa näitä +korjata. Maito-aittana on eteis-huone, jota myös vieras-kammarina +pidetään, ja tultuasi siihen näet peräpuolen lattiata täynnä +pienenlaisia pottuisia savesta, joiden ulko-karvan jo tekijänsä on +tehnyt niin ruskeanharmaan, ett'eivät suinkaan likaa pelkää, ja joiden +reunat ovat niin pinttyneet, sisus niin rikkoja ja karvoja täynnä, että +tähän siivottomuuteen tottumatointa sydäntäsi alkaa iloittaa ja sinä +kernaasti näistä ravinnoista olet erilläsi. Voin ja leivän lisäksi, +jotka jo olet saanut, on sinun niin-muodoin ennenkuin syömään voit +ruveta, vielä munat saatava, sillä suola-kalaa ei löydy missään ja +Venäläistä inhoittaisi syödessä kalaa näin "raaltansa", niinkuin hän +sanoo. Mutta jos emäntä jo edellisiäkin aineita antaessansa on tehnyt +esteitä ja viivytellyt, ei hän munia kysyessäsi paikalta liikahda. Niitä +ei liene talossa? Mutta kanoja kävelee tuvan lattialla, ja kukkokin. Syy +emännän viivyttelemiseen on se, että sinä, maan tapoihin tottumatoin, et +ole tietänyt vakuuttaa hänelle, maksavasi kaiken, minkä otat. Hän luulee +sinua tavalliseksi virka-mieheksi, ja ilman on hänen sääli syöttää +sinulle munia. Sanottuasi että maksat, Jumalan nimeen vannottuasi, +ett'et mitään ilmaiseksi tahdo, vieläpä rahankin hänelle edeltäpäin +käteen sysättyäsi, lähtee hän viimeinkin munia hakemaan, ja pian on +atriasi valmis. Syötyä pitää sinun, jos ei muun tähden niin herruutesi +kannattamiseksi, juoda teetä. Mutta teen-keittäjätä (samovaraa) ei löydy +kylässä kuin yksi, sillä nyt olemme sydän-maalla. Sitä menet nyt itse +sen omistajalta pyytämään, joka näin ei ilkeä sitä kieltää, ja kantaa +sen itse korttieriisi. Täällä valmistuu tee pian, ja nyt juotat +talon-rahvasta, juotat samovaran isäntää, juotat hänen naistansakin, +joka ei ole hennonut kalustansa luopua, vaan tullut sen jälessä +luoksesi, — kaikki juotat kylläisiksi, ja juotpa vielä itsekin. +Maksettuasi talon-väellä, jotka näin muodoin ilolla ja ihmeeksensä +näkevät että valalla vahvistetun lupasi täytät, olet siis valmis +uudestaan matkalle lähtemään, vaan juuri hevosen selkään noustessasi +muistuttaa samovaran isäntä, että sinun sen pitämisestä olisi joku vähä +maksettava hänelle; muut herrat antavat siitä muka tavallisesti kaksin +riunoin, mutta sinulle, hyvälle bajarille, saa koko asia jäädä +hopea-riunasta. Senkin suoritettuasi pääset toki viimein taipalelle +lähtemään, ja hatuttomin päin toivovat nämä ystäväsi sinulle matkallasi +kaikenkaltaista siunausta ja onnea, sillä siunuustellessaan samoin kuin +kirotessansakin ei Venäläinen puutu eikä säästä sanoja.</p> + +<p>Vidlaan tultuani tapasin täällä ensi kerran Ojatin-joen, joka niinkuin +jo edellä kirjoitin, lankee Syvärihin ja suussansa on vallan suuri joki. +Vidlan kirkko on noin keskikohdalla sen pituutta, vaan kuitenkin oli +joki nyt sydän-kesällä tässä kohden niin matala, että hevoset kahlasivat +sen poikki ja vesi ei täyttänyt hevoselle vatsaan asti. Samanlaisena +tapasin sen sitten useammissa muissakin kohdin, joissa siitä poikki +tulin kulkemaan. Venhe-kululle ja hirsien sekä puun lauttaamiselle ei +tästä joesta siis ole hyötyä muulloin kuin keväällä, jolloin se kuuluu +paisuvan hirmuisesti ja panee suuret alat alanko-maita tulvan alle. +Sjögren'in ilmoituksista tiedämme, että Lyydikköjen pesä-paikka on juuri +Ojatin ylä-puoli ja latvat, ja lyydikkö-kylät alkavatkin Vidlasta +lähtien, heti toisella puolen jokea. Näihin minä en kumminkaan +seisottunut, vaan matkasin syvemmäksi Lyydin-maahan, 20 virstaa +edellensä, Järvien (lyydiksi: Järvidje) pogostalle.</p> + +<p>Järvissä neuvoi kylä-oikeuden piisari, jota pyysin apulaisekseni +kielen-tutkinnossa, vaan joka oli paikkakuntaan vasta tullut eikä +sanonut vielä kyllin oppineensa rahvaan kieltä, tämmöiseksi apulaiseksi +tämän seurakunnan entistä, virastansa eronnutta pappia, joka oli +syntynyt läheisessä Ladvan seurakunnassa ja sitten kaiken ikänsä elänyt +Lyydikköjen seassa, ja jonka piisari kehut osaavan paremmin näiden +kieltä kuin venäjätä. Hän sanoi hänen ei enää viitsivän käydä työssäkään +ja olevan vähän ryyppyyn menevän, jonka tähden hän muka mielellänsäkin +olisi rupeava minulle avuksi, sillä keinoin viina-rahaa ansaitaksensa. +Nämä piisarin lauseet olivat minulle mieleen, minä sanoin siis jääväni +tähän ja pian hankki hän minulle korttierinkin. Pappi, joka piisarilta +jo oli yön-seutuna saanut tietää minusta ja aikomuksestani, tuli +huomeisna aamuna, ennenkuin kukko oli kannukset ennättänyt jalkaansa +saada, minun tyköni. Hän oli pitkä, vahva mies, ja vaikka jo 63 vuoden +vanha, vielä sekä näöltä että jalalta hyvin vilkas. Hän oli ensin +palvellut ponomarina ja diakkana synnyin-paikassansa Ladvassa, jossa +hänen isänsä oli ollut pappina, ja sitten loppu-puolen ikäänsä tässä +seurakunnassa pappina. Mennä vuonna oli hän eronnut virastansa, ja +antanut sen ynnä tyttärensä kanssa eräälle vasta seminariosta päässeelle +papille, eikä sanonut henkensä elatuksesta itsellänsä suurta huolta +olevan, sillä paitse sitä, että vävy oli velvollinen häntä ja hänen +vaimoansa kuolin-päivään asti elättämään, oli hän itsekin nuorella +iällänsä kerännyt jonkunlaisen raha-summan, joka oli Pietarin +lampartissa vuokria kantamassa. Näistä vuokrista ei hän kuitenkaan muka +saanut muuta kuin mikä hänellä vaatteissa kului, sillä lamparti-setelit +olivat hänen vaimonsa vallassa, ja ukko valitti tätä hyvin ahnaaksi ja +itsepäiseksi. Ihmetellessäni, että hän vähäisestä papin-palkasta oli +voinut säästää niin suuren summan kuin kuusi tuhatta hopearuplaa vanhan +päivänsä varaksi, sanoi hän sitä ei palkasta säästyneeksi, vaan kaupalla +hankituksi, sillä nuorempana oli hän käynyt jotenkin suurta +karjan-kauppaa. Hän oli ostellut lehmiä aina Vytegrasta ja Valkeajärven +linnasta (Bjelosersk'ista) asti, suurella edulla ajaen eli ajattaen ne +Tihvinan markkinoille eli Pietariin. Näillä kauppa-retkillänsä oli hän +hyvästi tullut tuntemaan koko sen osan Aunuksen ja Uudenlinnan lääniä, +jossa Lyydikköjä elää, ja tiesi tarkasti sanoa, missä minkin tienoon +puheen-parsi erosi toisten tienoiden kielen-laadusta. Hän sanoi olevansa +valmis rupeamaan minulle täkäläisen kielen selittäjäksi ja siksi +kelpaavansa sen enemmin kuin jo ennenkin oli semmoisena ollut, nim. +Andrej Mihailovits'illa (Sjögren'illä), joka oli kaksi viikkoa elänyt +hänen tykönänsä Ladvassa, ja jota hän muisteli suurella rakkaudella. +Palkkaa ei ukko vaatinut enemmän kuin noin puoli-tuoppisen hinnan +päivältä, ja työn päätimme seuraavana päivänä alottaa.</p> + +<p>Mutta ihminen päättää ja Luoja säätää, sanoi nykyjään eräs suuri +ajattelija Helsingin Sanomissa, ja niin tässäkin asiassa ei käynyt +päätöstä myöten. Seuraavana päivänä oli tämän opettajakseni ruvenneen +ukon emännällä nimi-päivät. Minun tähteni oli eukko päättänyt viettää ne +tavallista juhlallisemmasti. Jo hyvissä ajoin aamulla tuli ukko tyköni +ja ilmoitti tämän seikan ja kutsui minua nimi-päiville. Minä "panin +päälleni parasta, valkeinta varrelleni", ja sitten läksimme ukon kanssa +yhdessä. Papin kartanoa näissä tienoin ei voi eroittaa muista ympäri +seisovista taloista, ja tavallisesti löytyy kylässä aina joku pohatta +talon-poika, jolla on paljoa pulskemmat rakennukset kuin papilla. Niin +oli tässäkin kylässä kapakka-talo paremmassa asussa kuin yksikään muu, +ja astuessamme eteenpäin luulinkin sitä pappilaksi, ennenkuin +seuralaiseni likaisimmassa kohdassa kylän katua nousi erään talon +portaille ja sanoi: tänne. Tultuamme sisään otettiin me vastaan hänen +vaimoltansa, joka jo oli täydessä juhla-puvussa, ja jonka hirmuinen +lihavuus kyllä todensi ukon sanat, että eukko muka yksinänsä söi vuokrat +heidän yhteisesti säästämistä rahoistansa. Heidän tyttärensä, nuoren +papin vaimo, ilmestyi vähää jälemmin, ja viimein hänen miehensäkin, +mutta ei vielä juhla-asussa, sillä hän oli ollut riihtä viskaamassa, +Siistiytyänsä ja pukeutuansa oli hän sangen sievä mies ja josko ei +oppinutkaan, niin tiesi hän kuitenkin sen verran, että Suomen-maalla oli +yksi tsaari kuin Venäjällä, että Sevastopol ja Veapori eivät olleet +yhden meren rannalla ja että Helsinki oli etempänä Pietarista kuin +Viipuri, joissa kysymyksissä vanhalla papilla oli hyvin hämärät ja +sekaiset tiedot. Jonkun tunnin kuluttua eneni seuramme vielä edellä +mainitulla piisarilla ja hänen puolisollansa. Pidoista, jotka nyt +alkoivat, en sano sen enempää, kuin että ensin tarjotun kahvin päälle +ilman väli-ajatta seurasi se ian-kaikkinen tsjaju (tee), joka tapa on +täällä yleinen, sillä "tee keventää kahvin vaikutuksen," selitti minulle +eräs pappi, jolta tämän luonnottoman tavan syytä kysyin, Tsjajun juotua +tuli puoli-päiväinen, jonka pituista atriata en vielä ole koskaan +nauttinut ja jonka pituisesta Jumalan rukoilen itseäni vasta +varjelemaan. Vaan jos minun täytyi jo kolmannella osalla siinä +annetuista ruokalajista olla tyytyväinen, niin söivät muut sen enemmän, +vaikka ruoan suuhun saamisessa ei ollut muuta apuna kuin ne +viisi-haaraiset kahvelit, joita Luoja jo esi-isällemme Aatamille antoi +parin.</p> + +<p>Koko näistä pidoista en tässä olisi tarvinnut mainita mitään, +ell'ei niissä tapahtunut seikka olisi ollut painava käänne +kielitutkinnoilleni Järvissä. Vanhan papin emäntä nim., jonka kanssa +miehensä puoli-päiväisen joutuessa oli käynyt kirkossa, eukolle +suojelija-enkeliltänsä vielä jotakuta paria kolmea vuosikymmenistä +elinajan lisäksi rukoilemassa, oli päättänyt palkita tämän miehensä +palveluksen ja sentähden haettanut kapakasta puteliin viinaa. Sen +tyhjensi ukko pian piisarin kanssa, eivätkä viinan vaikutukset hänessä +vielä olleet kovin vaaralliset. Mutta suurin asia oli se, että hän, +kauan viinatta oltuansa, näin pääsi taas makuun. Ilta-puoleen, kuin jo +olin korttierissani, tuli hän minun luokseni, pyysi paperia ja +kirjoitus-värkkiä ja tahtoi muka minulle näyttää käsi-alaansa +kirjoituksessa, koska kieli-apulaiseni piti osata kirjoittaakin. +Kirjoitus, jonka hän tässä teki, oli anomus saada minulta +puoli-tuoppisen hinta rahaa sen työn päälle, jota yhdessä olimme +rupeavat tekemään. Sen annoinkin hänelle tinkimättä, ja vähän ajan +perästä alkoi piisarin kodista kaikua pajatus, joka ilmoitti, että +viina-jumala oli löytänyt veljensä runo-jumalan. Mutta ei sillä hyvä. +Myöhään illalla, minun iltaista syödessäni, tulla kompuroi ukko ilman +lakitta ja "parta paksussa porossa, tukat kaikki taljaskassa" +korttieriini, itki, nauroi, pajatti, tanssi ja pyysi vielä rahaa. +Minusta näytti hän jo kyllin-kylläiseltä, minä en antanut. Hän rukoili, +syleili minua, vaan turhaan. Viimein lankesi hän polvillensa, kumarsi +jalkojeni juureen ja suuteli monet kerrat savisia saappaitani. +Päästäkseni tästä ilkeästä tilasta ja saatuani häneltä lupauksen ei +enempää tulla minua kiusaamaan, annoin hänelle vielä toisen +puoli-tuoppisen hinnan, jonka kanssa hän heti menikin matkaansa. +Reuhatessansa tykönäni hoklasi hän aina pöydältä ruokaakin suuhunsa, +jota häneltä suinkaan en kieltänyt, vaan saadakseni tietää, kuinka +ankara hän uskonsa lajissa oli, muistutin kuitenkin, että hän +paasto-päivänä söi arkea eli rasvaista ruokaa, josta hän hyvin kyllä +tiesi suuren synnin tulevan. Mutta ukko vastasi juuri muutamia viikkoja +takaperin käyneensä Valaman monasterissa Petron päivillä, siellä kaksi +vuoro-kautta yhteen menoon papillista toimitusta tehneensä ja näin +muodoin kaikki eli vähintäsäkin suuren osan entisiä syntiänsä +kuitanneensa, joten hänellä arvattavasti nyt taas hyvä aika eteenpäin +oli varaa poikkeilla hurskauden vaivaloiselta tieltä. Samasta syystä +teki hän julkisesti toistakin syntiä, nim. poltti tupakkaa niin usein +kuin minä jaksoin hänelle tupakka-pötkyläisiä antaa. Kernaammin olisi +hän kuitenkin polttanut piippua kuin näitä, ja tämän halunsa ilmoittikin +juuri tässä rohkeassa tilassansa siten että tahtoi kiskoa piippua +hampaistani. Tässä asiassa en hänelle kuitenkaan antanut perää, ja +piipusta väittelemisemme olisi kukaties miten loppunut, ell'ei hänelle +olisi juolahtanut mieleen että se mahtoi olla uskoni, joka esti minun +antamasta tois'uskoisen polttaa piipustani, jossa tapauksessa hän ei +millään tavalla tahtonut saattaa minua rikkomaan hengellistä lakiani. +Ilolla vakuutin minä että asian laita oli semmoinen, ja heti jätti ukko +piippuni rauhaan. Tätä keinoa käytin sitten jälkeenkin päin suurella +menestyksellä semmoisia vastaan, jotka maansa tapaa myöten tahtoivat +minun piippuani omana piippunansa pitää, ja mainitun esteen sanottuani, +ei sitä vastaan koskaan inttäilty mitään.</p> + +<p>Toisena aamuna menin kapakkaan sekä tietelemään ukon eileisen-iltaista +elamoitsemista että vähän rahaa särkemään. Tämän oli ukko keksinyt. Ulos +tullessani kapakasta tulla haihatti hän kotoansa, eikä malttanut juosta +tietä myöten ympäri, vaan oikasi pellon poikki, jossa hänelle aidan yli +pyrkiessänsä ei käynyt paremmin kuin että aidassa repi kauhtanansa, joka +kumminkin jo entuudestansakin oli hyvin huono ja repaleinen. Hän luuli +minun ostaneeni viinaa, ja vaikka pohmelo näytti surkeasti ahdistavan +häntä, säihkysi ilo hänen silmistänsä, sillä kuin minulla muka oli +viinaa, niin oli sitä hänelläkin, jonka ajatuksensa hän heti +ilmoittikin. Pian selkeni kuitenkin ukon erhetys, ja pahoilla mielin +rupesi hän selittämään, että hänestä sinä päivänä ei ollut minulle +työhön, ja huomenna taas piti hänen lounaan syötyä lähteä erääsen viiden +virstan päässä olevaan kylään, jossa yli-huomenna tuli praasnikka. +Huomenna voisi hän kumminkin edellä puoli-päivän tulla minun tyköni, jos +nyt saisi edes pariksikaan ryypyksi minulta vielä palkkaansa. Sen +annoinkin hänelle, mutta nyt vahvistui minussa jo edeltä arveltu päätös, +kokonansa erotani tästä miehestä, sillä vaikka hänellä kyllä olin +havainnut olevan hyvät tiedot Lyydin kielessä, niin näkyi se nyt +selvästi, että hänellä oli liian huikentelevainen luonto kelvataksensa +minulle apu-mieheksi.</p> + +<p>Siis aloin tiedustella toista apulaista, ja sanottiinkin Ladvassa +Iöytyvän vanhan diakan, lyydikkö-syntyisen ja niinmuodoin hyvän +lyydiläisyyden tuntijan, jolla kehuttiin kaiken maailman viisaus olevan +päässä, ja jonka ei sanottu juovan muulloin kuin praasnikoissa. Tämän +miehen luultiin tulevan sille praasnikalle, jolle Järvien ukonkin jo +niin aioissa piti lähteä, ja minä päätin myös odottaa tätä +juhlallisuutta ja mennä sille, sekä sitä katsomaan että mainittua +diakkaa tapaamaan.</p> + +<p>Tämmöisiä praasnikoita on kaikissa venäjän-uskoisissa kylissä (meidänkin +maassamme) tavallisesti yksi, monesti useampikin vuodessa. Ne vietetään +sen pyhän päivänä, jonka nimeä kylän kirkko kantaa, ja joka sillä +niinmuodoin on erityisenä suojelijana. Mutta tavallisesti on kylässä +paitse kirkkoa vielä rukoushuoneitakin (Karjalassa kutsutaan tämmöisiä +"sässynäksi" venäjän-kielisestä sanasta tschasovna), joilla myös on +pyhät suojelijansa, ja joille myös vietetään praasnikat. Näin saapi moni +kylä kolme ja neljäkin praasnikkaa vuodessa. Niille keräytyy rahvasta +vahvasti, ja pää-asia niissä on syöminen, tanssiminen ja pajatus. Myös +tulee niihin josta kusta suuremmasta lähi-kylästä renikan kauppias, ja +kuin kylän kapakasta saadaan viinaakin kyllältensä, niin löytyy +praasnikalla kaikki väli-kappaleet, joilla ilo saadaan kukoistamaan.</p> + +<p>Toivoani myöten Ladvan diakka olikin praasnikalla, pian sovimme tuumilla +ja jo seuraavana päivänä muutin Ladvaan. Useammassa kirkon-kylässä +Suomessa löytyy joku leski-akka, joka on vähän herras-perua, köyhäksi +jäänyt, vaan hyvästi elävä sillä keinoin, että hänellä on arpa-kirja ja +kortit, joilla talonpojan-tyttärille povaa sulhaiset, vähä lääkityksiä, +joilla parantaa pienet silmä-kipeät, päästää hampaan-kolotuksesta +j.n.e., ja koreoita tilkkuja, joista hän tekee emännille taskuja, lakkia +ja m.s. Sen ohessa tietää hän kaikki pitäjän juorut ja uutiset, ja kuin +värjälin puutteessa hänellä painatetaan lankojakin, niin ei kumma +olekaan, että talonpojan-vaimot kirkko-tiellänsä käyvät hänen luonansa +istumassa, jolloin ämmän kahvi-pannu ei tulelta pääse, vaan jolloin +hänellä myös on tulonkanto-päivänsä, sillä käyjät tuovat, mikä +voi-naulasen, mikä maito-leilin, mikä mitäkin. Tämmöisiä löytyy +Venäjälläkin, vaan edellä lueteltujen virkojen rinnalla pitävät nämä +parittajankin tointa, sillä harva naima-kauppa niin herroissa kuin +talon-pojissakin tapahtuu Venäjällä ilman parittaja-akan (svahan) +avutta. Tämänkaltaisen ihmisen luona sain minä korttierin Ladvassa. Hän +oli edellä kerrotun Järvien vanhan papin tytär, oli ollut naimisessa +erään papin kanssa, joka jo viisi vuotta takaperin oli kuollut, ja eli +nyt ukkonsa, mainitun papin isän, kanssa yhdessä, joka jälkimäinen myös +oli ollut pappina, vaan halvauksen tähden, joka häntä oli kohdannut, jo +kauan sitten virastansa eronnut. Heillä oli hyvä talo, vähä +maan-viljelystäkin ja he elivät pensillä (pensiunilla), jota ukolla oli +20 ja lesken tyttärellä 6 hopearuplaa. Tähän oli leskellä senlaisia +tuloja kuin edellä kuvasimme, ja jonkun verran sai hän sisään sitenkin, +että piti korttieria mittareille ja muille matkaaville virka-miehille. +Hän oli sen verran viisaampi täkäläisiä talonpojanakkoja, että osasi +juoda sekä teen että kahvin, vieläpä keittääkin molemmat, ja että +valitti, kuinka hänen kätensä pysti ja näkönsä päivettyi, nyt työssä +käydessä, sillä siihen ei hän ollut tottunut miehensä eläessä, jolloin +sampovara aina oli seisonut valmisna hänen makuulta noustessansa. +Entisestä herruudesta ei hänessä ollut muuta jälellä, kuin se, että +tahtoi että muiden piti uskoa hänen aamulla pitkään makaavan, jota +herruuden välttämätöntä merkkiä hän kuitenkaan itse asiassa ei pitänyt, +sillä useasti kuulin hänen raukan jo päivän kanssa nousevan +askareillensa.</p> + +<p>Sekä tämä vaimo että hänen ukkonsa, se vanha pappi, olivat muuten +merkilliset sen tähden, että pahemmin pahinta mustalaista pyysivät, +puistivat kaikkea, mitä vaan näkivät minulla. Heille piti antaa paperia, +kyniä ja läkkiä, edellensä kynttilöitä, teetä, sokuria, sanalla sanoen +kaikkea, mitä muassa oli ja mitä emäntä viime kerran Vidlassa +käydessänsä muka oli unhoittanut ostaa. Ukko tahtoi minua itsellensä +ostamaan nuuskuakin, jota minulla ei ollut, ja määräsi siksi tarvittavan +tschetvertakan (25 kop. hop.). Tämän hävittömyytensä peitti hän sillä, +että lupasi edestäni lukea rukouksia, joiden määrä ja pituus tulisi +senvertainen, kun verran hänelle rahaa jättäisin, ja sanoi tätä rahaa ei +tulevani katumaan, sillä hänen rukouksensa olivat hyvin teholliset. +Tämmöisiä rukouksia lukikin hän alinomaa, pitkästä nimi-listasta aina +rukouksen alussa mainiten niiden nimet, jotka olivat hänen palkanneet +puolestansa taivasta lähestymään. Minua inhoitti tämmöinen elatus-keino, +varsinkin yhdekskymmen-vuotisella hautaan vajoovalla ukolla, enkä paljo +huolinutkaan peittää ylenkatsettani häntä vastaan, josta itselleni +seurasi se paha, että ukko, päättäen minut täydeksi pakanaksi, ei +sanonut yhdenkään kristityn papin rupeevan minulle taivaan ovea +longistamaan, ja kuin sitä, hänen luulonsa jälkeen, maailmallisen +ihmisen itsensä oli mahdotoin avata, niin arvaa jokainen, mihin hän +minun tuomitsi.</p> + +<p>Paitse sitä vastusta, mikä minulla oli tästä ukosta, oli kymmempäiväinen +oloni Ladvassa sangen hupainen. Rahvas täällä salon sydämessä oli siivoa +ja hiljaista, ja työni juoksi erittäin hyvästi sentähden, että +apulaiseni, vanha diakka, oli selvä-päinen ja ymmärtävä mies. Hän oli +syntyjään tästä samasta kylästä, oli poikana saanut vähän opetusta +Aunuksen kaupunkia lähellä olevassa Aleksanteri-Svirskin monasterissa, +ja sitten vielä puoli vuotta ollut Uudessa linnassa (Novgorod'issa) +oppiansa lisäilemässä. Näin oli hän oppinut venäjän kielen oikein +kieli-opillisesti, ja ymmärsi käyttää tämän oppinsa omaakin kieltänsä +tutkittaessa. Muuten oli hän kaiken ikänsä elänyt täällä koto-kylässänsä +ja oli hyvin tuttu ja rakastettu ympärinsä, niin että praasnikkaa ei +praasnikkana pidettykään, jos häntä ei ollut läsnä, sillä hän oli +taitava kertoja, ankara pajattaja ja hyvä juoja. Hänen karkea äänensä, +vahva kasvunsa ja tuuhea partansa antoivat hänen käytöksellensä ja koko +olennollensa semmoisen arvoisuuden, että pojat joka paikassa nostivat +lakkiansa hänelle ja vanhemmat häntä leikillä kutsuivat proto-jereiksi +(rovastiksi).</p> + +<p>Yleisesti ylen-katsoo vallan päällä oleva kansa allansa olevien +pienempäin kansojen kieltä, jonka Lyydin kielestäkin tulin havaitsemaan +Scholtjärvellä, jossa pappi, vaikka neljä-kymmentä vuotta palvellut +Lyydikköjen seassa, tuskin tiesi sanaakaan heidän kielestänsä, ja jossa +rikkaammaksi ja mahtavammaksi päässeet Lyydiköt itsetkin kernaammin +puhuivat venäjätä kuin omaa kieltänsä. Toisin oli asian laita täällä +Ojatin tienoilla. Tämän tienoon synkeä salon-luonto, sen köyhyys ja se +seikka, ett'ei sen läpi kule yhtään tietä, ovat tehneet, että Venäläiset +ovat jättäneet sen rauhaan, elikkä jos heitä on sinne joku tullutkin, on +tulijan ollut mahdotoin saada omaa kieltänsä tavaksi, ja vaikka hän on +ollut pappikin eli muu virka-mies, on hän perheinensä vähitellen +taipunut maan kieleen ja, niinkuin edellä kerrotuista esimerkeistä +olemme nähneet, viimein paremmin osannut täkäläisen rahvaan kieltä kuin +omaansa. Tämä seikka on vaikuttanut rahvaasen takaisin siten, ett'ei se +häpeä kieltänsä ja että se näissä tienoin tulee vielä kauan voimassa +pysymään. Tässä Ojatin tienoossa on rahvas pitänyt oman alku-peräisen +nimensäkin muistossa. Edellä olemme nähneet, että Äänisen rannalla +asuvat Tschuudit kutsuvat itseänsä vaan <i>Lyydeiksi eli Lyydiköiksi</i>, +joka tulee venäjän-kielisestä sanasta <i>ljudi</i>, merkitsevä rahvasta, ja +jolla nimellä mekin entistä myöten olemme heitä tähän asti kutsuneet. +Näin on näillä samanlainen nimi kuin Virolaisilla, jotka myös eivät +tiedä itseänsä muuten nimetä kuin <i>maa-rahvaaksi</i> ja kieltänsä vaan +<i>maa-kieleksi</i>. Ojattilaiset sitä vastaan kutsuvat itsiänsä +<i>Vepsäläisiksi</i> ja kieltänsä <i>Vepsän eli Vepsan</i> kieleksi, joka nimi +niinkuin paljo muutakin kansan alku-peräisestä kansallisuudesta jo +muissa osissa sen alaa on unohtunut. Ei tarvitse siis ensinkään epäillä, +että tämä nimi, vaikka sitä nyt käyttää vaan yksi osa tätä kansaa, ennen +ei olisi ollut sen yleisenä nimenä, jota päätöstämme vahvistaa sekin +seikka, että pohjais-puolimaisen Aunuksen Karjalaisetkin yleisesti +kutsuvat näitä serkkujansa Vepsäläisiksi. Tässä otamme sentähden +tilaisuuden tärkeimmästi kehoittaaksemme kaikkia tästä kansasta eli sen +kielestä vasta kirjoittavia, että heittäisivät pois nuo muukalaiset +nimet <i>Lyydit, Tschuudit</i> ja muut joihin ylpeiden naapurien +halveksiminen ja ylen-katse on nähtävä juuri, ja antaisivat tälle +kansalle sen edun, jota ei kielletä keltään yksinäiseltäkään ihmiseltä, +nim. kunniallisen oman nimensä nautinnon. Tähän on heillä sen suurempi +oikeus, kuin heidän esi-isänsä ovat tämän nimen historiaankin +kirjoittaneet. Sillä Venäjän vanhimman historioitsijan Nestorin <i>Vessit</i> +eivät voineet olla muita kuin nykyisten <i>Vepsien eli Vepsäläisten</i> +esi-isiä, vaikka perilliset eivät ole kuin vähäiseksi osaksi voineet +pitää vallassansa isien jättämää maata. Se on Sjögren'in erhetys +kirjassa: <i>Ueber die älteren Wohnsitze der Jämen</i>, joka meidän +kansan-tutkijoiden silmissä kauan on polkenut tätä nimeä. Hän oli jo +ennen tämän kirjansa kirjoittamista ja yleisesti ennen koko sitä suurta +matkustustansa, jonka arvollinen ja kiitettävä hedelmä se on, +kirjallisesti päättänyt että se kansa, jota Nestor Vessiksi kutsuu ja +joka eli Bjeloseron järven ympärillä, mahtoi kutsua tätä järveä +<i>Vesijärveksi</i> ja siitä itseänsäkin <i>Vesiläisiksi</i>, josta Venäläinen +muukaloimalla muka sai nimen Vessit. Tämmöinen edeltä-käsin päättäminen +on aina vaarallinen, ja tehdyksi Sjögren'iltä, joka kaikessa koki +totuutta tarkoittaa, olisi sitä vaikea uskoa, ell'emme tietäisi, että +hänen sitä kirjoittaessaan Vessien eli sen suomalaisen kansan, joka +Nestorin aikoina eli mainituissa seuduissa, luultiin jo kokonansa +ilmoilta hävinneen. Mutta mainitulla matkallansa löysi Sjögren samoissa +tienoin suomalaista kansaa, joka kutsui itseänsä <i>Vepsäksi</i>, ja +toiseksensa tuli hän tällöin myös tietämään, että tämä kansa ei kutsunut +vasta mainittua järveä Vesijärveksi, vaan <i>Vauget- eli Valgetjärveksi</i>, +jonka Venäläiset sanasta sanaan kääntäen tekivät nimeksi: bjeloje osero, +Bjelosero. Näissä kahdessa seikassa, jotka hän itse uskollisesti kertoo, +olisi hänelle jo pitänyt olla kyllä todistusta siitä, että edellinen +päätöksensä Vessin nimen tulemisesta suom. sanasta Vesiläiset oli väärä, +varsinkin koska sanasta vesi Vepsäläistenkin kielessä pitää johdettaa +nimi <i>Veteläinen, ei Vesiläinen</i>, ja että samainen Veksi eli Vessä ei +ollut muuta kuin Venäläisen kielellä pehmennyt nimi <i>Vepsä</i>. Vaan tätä +ei hän nimittämässämme kirjassansa tahdo myödyttää. Todistuksia, joilla +hän puolustaa entistä päätöstänsä, olisi liian lavea ruveta tässä +kertomaan, koska halullinen lukija löytää ne täydellisinä itsestä +kirjasta. Niiden joukosta otamme tähän vaan yhden, joka myös perustaksen +väärälle kokemukselle. Siitä nim. että kaikilla nykyisten Vepsäläisten +kylillä muka on venäläiset nimet päättää Sjögren, että koko heidän +alansa olisi ensin ollut Venäläisten vallassa, jotta olisivat viljelleet +ja rakentaneet maan ja joiden kielestä kylätkin olisivat nimensä +saaneet, vaan että heidän olisi pitänyt taas luopua maasta ja jättää se +Vepsäläisille niissä myllyissä, joita täälläkin kansojen edes takaisin +siirrellessä tapahtui. Tämä päätös on kuitenkin väärällä pohjalla. Koko +Ojatin tienoossa samoin kuin Äänisenkin rannalla on ei ainoastaan +kaikilla vepsäläis-, vaan myös suurimmalla osalla venäläiskyliä +suomi-peruiset nimet, joita rahvas keskenänsä käyttää. Vaan kirkon- ja +henki-kirjoissa, mittarien luetteloissa ja kartoissa ovat molempien +nimet venäläisiä, useammassa kohden vaan josta kusta ristimä-nimestä +(sanotaan tavallisesti paikan ensimäisen asujan nimestä) tehtyjä, +niinkuin: Ivanoffkaja, Timosejeffkaja, Trosimoffkaja j.n.e. Tämmöiset +kirjat, kartat ja muut sanoo Sjögren, niissä löytyvien nimien tähden, +joka paikkakunnassa tarkoin läpi käyneensä. Näiden nimien vääryydestä ja +siitä, että hän ei tarkoin ottanut vaaria rahvaan kielessä käytettävistä +nimistä, päättää hän venäläisiä nimiä alku-peräisiksi ja niiden antajia +maan ensimäisiksi asujiksi, josta taas seuraisi että Vepsäläiset vasta +myöhemmin joutuivat sen isänniksi ja että niinmuodoin Nestorin Vessit +olivat toinen kansa, toista Vepsäläiset.</p> + +<p>Tässä lienee nyt tilaisuus sanoa muutama sana näiden kielestäkin ja sen +aarteista. Suomalaiselle kielentutkijalle on tästä murteesta paljo +selkoa sekä kieli-opissa että sana-kirjassa. Vaan kuin useamman lukijan +pelkään tämän-laatuisissa kokemuksissa ja löydöissä ei löytävän sitä +miellytystä, joka niistä on kielentutkijalle, niin jätän Vepsän kielen +kieli-opilliset ja sana-kirjalliset edut tässä mainitsematta. Mitä taas +sen hengellisiin aarteihin tulee, niin ei niistäkään ole paljo +lausumista. Edellä olen jo sanonut, että Äänisen Vepsäläisillä en +tavannut lauluja ensinkään. Sama oli niistä yleinen lause Ojatillakin, +nim. että laulettu on iki-muistoisista ajoista venäjäksi ja että lauluja +ei ole koskaan löytynyt vepsäksi. Satuja taas löytyy paljo, vaan +niistäkin nähdään pian, että ovat parhaasta päästä Venäläisiltä saatuja, +ja paraat satujen sanojat tarjoaksetkin aina kernaammin venäjäksi kuin +omaksi kielekseksensä niitä kertomaan. Sana-laskuja ja arvoituksia +löytyy sitä vastaan Vepsäläisilläkin, ja niiden muoto todistaa, että +niitä ei ole naapureilta lainattu. Jälkimäistä kirjoitin Ojatilla noin +puoli-sataa, ja niistä saan kielen näytteeksi suomennoksen kanssa +painattaa tähän seuraavat.</p> + +<div class="blockquot"> + +<p>1. Neitschykäine iscytub liphaisches, kasaine irdal? <i>Nagris mas</i>.</p> + +<p>2. Pol hebot, pol hahat? <i>Jouh-segl</i>.</p> + +<p>3. Mustan söb, vaugtan situb? <i>Melnits</i>.</p> + +<p>4. Vaugtan söb, mustan situb? <i>Lämoi säreses</i>.</p> + +<p>5. Must da pehmed, märg da maged? <i>Paschtkas</i>.</p> + +<p>6. Märg masa aidan taga? <i>Kjel</i>.</p> + +<p>7. Päiväl rippub, a yol reighu? <i>Koukuine ukses</i>.</p> + +<p>8. Lehm pätschisch, händ irdal? <i>Lämoi i savu</i>.</p> + +<p>9. Ymbri päs ei hvati, ymbri pöydos hvatib? <i>Silm</i>.</p> + +<p>10. Kaks kurged pälitschi meres katsutas, toinen toscht ei voikoi +sabutada? <i>Keranden korvad</i>.</p> + +<p>11. Mi om notktemb vet? <i>Savu</i>.</p> + +<p>12. Kaks neitschykäischt yhtel laval kargaitas? <i>Petkleil +survotas</i>.</p> + +<p>13. Pä tohine, vats töine, jamgad kivisched? <i>Not</i>.</p></div> + +<p>Suomeksi.</p> + +<div class="blockquot"> + +<p>1. Neitsykäinen istuu arkussa, kassa (palmikko, letti) ulkona? +<i>Nauris maassa</i>.</p> + +<p>2. Puoli hevoista, puoli haapaa? <i>Jouhi-seula</i>.</p> + +<p>3. Mustan syö, voalkean sittuu? <i>Mylly</i>.</p> + +<p>4. Valkean syö, mustan sittuu? <i>Tuli päreessä</i>.</p> + +<p>5. Musta ja pehmeä, märkä ja makea? <i>Paistikas</i>.</p> + +<p>6. Märkä vasikka aidan takana? <i>Kieli</i>.</p> + +<p>7. Päivällä riippuu, vaan yöllä reikään? Oven <i>koukku</i> (säppi).</p> + +<p>8. Lehmä uunissa, häntä ulkona? <i>Tuli ja savu</i>.</p> + +<p>9. Ympäri pään ei yllä, ympäri pellon yltää? <i>Silmä</i>.</p> + +<p>10. Kaks kurkea päällitse merestä katsovat, toinen toistansa ei voi +saavuttaa (tavata)? <i>Korvon (saavin) korvat</i>.</p> + +<p>11. Mikä on notkeampi vettä? <i>Savu</i>.</p> + +<p>12. Kaksi neitsykäistä yhdellä lattialla tanssivat? <i>Petkeleillä +survotaan</i>.</p> + +<p>13. Pää tuohinen, vatsa liinainen, jalat kiviset? <i>Nuotta</i>.</p></div> + +<p>Isä-meidän rukous kuuluu tässä kielessä, venäjän-kielisestä uudesta +testamentista käännettynä, seuraavalla tavalla:</p> + +<div class="blockquot"> + +<p>"Tatoi meide, kudam oleb taivhal; sädkahase puhthaks nimi sinun; +tulgha tsarstv sinun; da liinob vald sinun i mal kut taivhal; Leib +meide kaikutscheks päivaka anda meile tjänambäi; i jäta meile +völgad meide kut i mö jätamoi völghiischile meide; i ala anda meid +iskusaha; a pjästa meid pahas; sida möd mi sinun om tsarstv, i +vägi, i kuulund igan kaiken, Amin."</p></div> + +<p>Kielen näytteeksi saakoot vielä seuraavat satuset tässä sian.</p> + +<div class="blockquot"> + +<p>1. Orl.</p> + +<p>Kysuiba orlal: mihe sötat sina itscheis poigid muga korttas taivhan +al? — Orl sanii: rohtischibak hö kasnuded lähetase päiväischen +lost, kut minä heid sötaischin alahan mas?</p> + +<p>2. Kukoin karangg.</p> + +<p>Sanu milein, kysii kadag kukoin karanggol, miksch sina muga +nälghiine sobihe, mändes siiritschi sinusaisch meheb;<a name="FNanchor_6" id="FNanchor_6"></a><a href="#Footnote_6" class="fnanchor">[6]</a> mida sina +tahtoit säta heisch? mihe hö sileisch koschutas? — Ni mihe, sanii +kukoin karangg; minä i en tahtoi anastada hied mehel, tahtoin +vaische rebitada heid.</p> + +<p>3. Lambas i djumalan-lindiine.<a name="FNanchor_7" id="FNanchor_7"></a><a href="#Footnote_7" class="fnanchor">[7]</a></p> + +<p>Djumalan-lindiine lebastihe lambhan päle, mise rastta hänel +vähäischen villad itschesa pesaks. Lambas rubens verdusiine hypta +sinna i tänna. Kut sina milein yhtel muga skup? sanii +djumalan-lindiine; paimnele sina käsket otta itschesaisch kaiken +nahkha-sai villan, a milein otkaschit pitschukaisches klakiisches. +Miksch muga netsen sädad? — Netsen sädan siksch, sanii lambas, +mise sina ed malta milain minun villad otta muga armhutte kut +paimen.</p></div> + +<p>Suomeksi.</p> + +<div class="blockquot"> + +<p>1. Kokko.</p> + +<p>Kysyivät kokolta: mintähden elätät sinä poikiasi niin korkeassa +taivaan alla? — Kokko sanoi: uskaltaisivatko he kasvaneina lähetä +auringon luokse, kuin minä heitä elättäisin alahalla maassa?</p> + +<p>2. Orjantappura.</p> + +<p>Sano minulleni, kysyi kataja orjantappuralta, miksi sinä niin +nälkäinen (olet) vaatteihin, ihmisten sinustasi sivutse mennessä; +mitä sinä tahdot tehdä niistä? mihin ne sinullesi kelpaavat? — Ei +mihinkään, sanoi orjantappura; enkä minä tahdokaan ryöstaä niitä +ihmiseltä, tahdon vaan repiä niitä.</p> + +<p>3. Lammas ja pääski.</p> + +<p>Pääski lepäytyi lampaan päälle, että raastaa häneltä vähän villaa +pesäksensä. Lammas alkoi vihaisena hyppiä sinne ja tänne. Kuin sinä +minulleni yhdelle (olet) niin ahnas? sanoi pääski; paimenelle sinä +annat luvan ottaa itsestäsi kaiken villan nahkaan asti, vaan +minulle kiellät pienoisesta tulloisesta. Miksi niin tämän teet? — +Tämän teen siksi, sanoi lammas, että sinä et osaa minultani +villaani ottaa niin lempeästi kuin paimen.</p></div> + +<p>Työni lopetettua Ladvassa olisin suurelle maantielle voinut palata samaa +tietä, jota mennytkin olin, ell'ei mieleni olisi tehnyt paikalla +tiedustamaan, mitä murretta, karjalaistako vai vepsäläistä, +Ojatin-tienoon itäisessä, eli Aunuksen läänin etelä-itäisessä, osassa +puhuttiin. Sekä Ladvassa että jo edelläkin sanottiin kyllä näiden +tienotten kieltä aivan yhdenlaiseksi kuin kieli tässä seurakunnassa ja +sen ympäristöllä. Vaan Köppen'in kansakartta puhui toista. Tämä Pietarin +Tiede-Akateemian jäsen on mm. Schubert'in maa-tieteelliselle kartalle, +jota Venäjän maan europalaisesta osasta on noin 50 lehteä, eri +värillänsä kuvannut kunkin kansakunnan alan ja piirin. Tätä suurta +kansakarttaa ei löydy kuin kaksi kappaletta käsi-kirjoituksessa, nim. +toinen mainitun Tiede-Akateemian kirjastossa ja toinen Pietarin +keisarillisella maa-tieteellisellä seuralla. Mutta jälkimäinen seura on +siitä painattanut pienemmässä mitassa tehdyn kopion neljälle lehdelle. +Niin pää-kartassa kuin tässä kopiossakin antaa tekijä mainitussa osassa +Aunuksen lääniä, keskellä Vepsäläisten piiriä, ei vähemmän kuin +kokonaista kolme laajaa seurakuntaa Karjalaisille, vaikka näiden +historiallisesti ei tiedetä koskaan jalkaa astuneen Äänisen järven +etelä-puolelle. Väärjärven pogostan kautta tultuani Schimjärven kirkolle +havaitsinkin, että rahvas Ojatilla oli oikeassa ja että herra Köppen on +tehnyt suuren vian pannessansa Karjalaisia tänne, sillä kieli täällä oli +puhtainta Vepsää ja täksi sanottiin niiden kahden toisenkin, +Pääschjärven ja Kuschtjärven, seurakuntain kieltä, jonka kansa-karttaa +myöten niin ikään olisi pitänyt olla karjalaista. Tämä suuri vika, johon +virka-miesten luottamattomat kertomukset ovat syynä, tulee oiastuksi nyt +paraillaan tekeillä olevassa kolmannessa painoksessa herra Köppen'in +mainittua karttaa.</p> + +<p>Tästä asiasta selvän saatuani ja vielä pari päivää Schimjärvessä +kuunneltuani kansan kieltä, päätinkin lopettaa vepsäläiset tutkintoni ja +palasin maantielle Suschtan (ven. Oschtan) kylässä. Schimjärven ja sen +väliä on 40 virstaa, joka on yksi ainoa hirmuinen korpi, jossa edellisen +viikon rankat sateet olivat niin vettäneet maan, että hevoset melkein +joka askeleella upposivat likaan. Tie, joka harvoin oli löytänyt +kangas-harjanneen kulkeaksensa ja enimmiten juoksi pitkin korpijokia eli +järviä, sillä se kulki paraasta päästä talvi-tien jälkiä, oli muutenkin +niin ryteikkö, niin kehnoilla malko-siloilla varustettu, että +ratsastajan monin paikoin piti pitkät matkat hevoistansa taluttaen jalan +astua. Ja vaikka lepoakin oli pidetty noin puoli-välissä taivalta +tehdyllä tulella, olivat sekä miehet että hevoset, myöhään illalla +Suschtaan tullessa, niin väsyksissä, että edelliset eivät tarvinneet +illaistakaan ennen maata rupeamistansa, ja jälkimäiset viimeisillä +virstoilla tuskin enää pystyssä pysyivät. Suschtasta tulin +Latina-Pellolle ja siitä samaa tietä Pietariin, jota keväällä olin tänne +mennyt.</p> + +<p>Lopuksi saan mainita, että jos kellä vielä olisi halu käydä tutkimassa +Vepsäläisten kieltä Ojatilla, niin olisi mainittu Schimjärven +kirkon-kylä sekä kielen-puhtauden että muun puolesta siihen soveljain +paikka. Matkustaa tälle kirkolle voisi helpoimmin ja huokeimmin, +Sortavalan, Aunuksen ja Latina-Pellon kaupunkien kautta. Viimeksi +nimitetystä ei Suschtan posti-paikkaan Arkangeliin menevätä tietä myöten +tule kuin noin 130 virstaa, niin että koko matka Sortavalasta +Schimjärven kirkolle ei tulisi tekemään kuin vähän päälle neljän sadan +virstan.</p> + + + +<p class="p4" /> +<h2>Matka Itä-Venäjällä vuosina 1856 ja 1857.</h2> + + + +<h3>Ensimäinen Kirja.</h3> + +<p>Kasan'issa, toukok. 1856.</p> + +<p>"Kristos voskres! Kristus on ylös-nousnut!" kajahti ääni +sunnuntai-aamuna 29 p. huhti-kuuta huoneessani ennenkuin olin vuoteelta +ennättänyt nousta, ja edessäni seisoi iloisella katsannolla +portinvartija täydessä ala-upsierin puvussa, hän on nim. entinen +sota-mies. "Totisesti on Kristus ylös-nousnut!" tulee tähän vastata, ja +sitä ynnä suun- ja juoma-rahan antamista en minäkään laiminlyönyt, jonka +kanssa ukko meni toisille talon asukkaille samaa onnellista sanomaa +julistamaan.</p> + +<p>Kristos voskres! Meillä on siis pääsiäisen iloinen päivä! Mikä suuri +juhla! Totuuden ankaran ja vilpittömän saarnaajan ovat pimeyden ja +itse-valtaisuuden puolta-pitäjät kiehtoneet, tuominneet ja kuolettaneet. +Synkeä suru sydämessä seisoo koko ihmiskunta tämän sankarinsa haudalla, +epäillen, haikeroiden, todellako ja täksi päiväksikö pimeys vallan +voitti, koska sen ruhtinat nyt niin riemasteleivat. Lyhyt on kuitenkin +tämä heidän riemunsa, sillä juuri kuolemallansa on valon sankari heidät +voittanut ja kahlinnut, epäilemättömänä herää hän kuolluista, valo +levenee kaikelle maailmalle ja kaikki ihmiskunta riemuitsee.</p> + +<p>Tämmöinen on pääsiäis-juhlan aine ja sisällys. Eikä Venäläinenkään puutu +riemua sitä viettäessään. Hän on paastonnut kokonaista kuusi viikkoa ja +etenkin ankarasti viimeisen eli piina-viikon, jolla virkakunnat ja +koulut eivät istu ja jonka kuluessa rahvas ripillä-käymisellä eli muun +ulko-käytöksen täyttämisellä kokee valmistaa oman-tuntonsa pääsiäisen +hekumalle. Silmin-nähtävällä levottomuudella odottaa jokainen tämän +hirmuisen ajan loppua ja kaksi viimeistä päivää varsinkin ovat pitkät +kuin nälkävuodet. No, viimein kuitenkin alkaa pääsiäis-lauantain ilta +pimetä. Jokainen peseksen puhtaaksi, pukeutuu juhla-vaatteihin ja astuu +kirkkoon. Ja hyvän aikaa täällä rukoiltua ja tuohusten kanssa tuhrattua +sen kammion ympärillä, joka keskellä kirkon lattiaa kuvaa Kristuksen +hautaa, kaikuu juhlallinen kiitos-virsi, kellot rupeavat soimaan, ja +kaikki todistaa, että se surkea puoli-yö on ohitse. Kaikki ehättävät nyt +kotiin, jossa muna-röyköt, sian-liikkiöt ja viina odottaa. Tuskin +yksikään muistaa nyt enää tämän juhlan kallista alku-perää, jokainen +ajattelee vaan mahansa ja sen tyydyttämisen päälle, samoin kuin +paastonkin aikana useampi lienee surunut oman vatsansa tyhjyyttä enemmän +kuin Kristuksen viatointa piinaa ja kuolemaa. Sen siaan heitäksenkin +pääsiäisen tultua jokainen kaikkea nauttimaan mitä vaan ikänänsä voipi, +ja valon ja vapauden juhla muuttuu kaiken-kaltaisen lihallisuuden ja +hekkuman telmännöksi. Tätä iloa kestää sitten koko seuraava viikko, +jolloin ei köyhinkään tee työtä, vaan käypi kestiä, juopi viinaa ja +parantelee päätänsä, uudestaan samaa viinan-juontia ja kestin-käyntiä +voidakseen nauttia. Joka päivä aina seuraavaan sunnuntaihen asti +kaikuvat kellot koko puolenpäivän-edellyksen, ja kuin muutamien virstain +laveudella seisoo noin 60 kirkkoa niinkuin esim. Kasan'issa, niin arvaa +jokainen, mikä helinä ja humina venäläisessä kaupungissa +pääsiäis-viikolla on.</p> + +<p>Mutta jo liiaksi hairahdin näistä asioista juttelemaan, vaikka +aikomukseni vaan oli sanoa, että täällä nyt on pääsiäinen, ja että kuin +jokaisella on lupa laiskana olla, niin on minunkin täytynyt vakaisempi +työ jättää, jonka siaan päätin kertoa jotakin Kasan'in kaupungista ja +sen merkillisyyksistä. Sen katuja, toria, kirkkoja en kuitenkaan huoli +ruveta luettelemaan, sillä lukija vähän hyötyisi. Sanon vaan kaupungin +ulko-tilasta sen, että se on hyvästi rakennettu, suorilla ehkä ei aina +puhtailla kaduilla, ja että asujanten määrä tekee noin 50 tuh. henkeä. +Kasan ei ole aivan Volgan reunalla, vaan noin 6 virstaa tämän joen +idän-puoleisesta rannasta, pienen Kasanka-nimisen joen varrella. Volgan +oikea ranta on korkea hieta-äyräikkö, vasen (pohjainen ja idänpuoleinen) +ranne sitä vastaan hyvin matalaa niitty- ja suo-maata, jonka joki +tulvillansa ollen monen virstan laajuudelta peittää vedellä ja keväällä +kokonaisen kuukauden pitää järvenä. Tämä on syy siihen, että kaupunki on +näin kaukana kaupankäynnille niin tarpeellisesta joesta, joka suurina +tulva-vuosina tännekin asti tekee suurta vahinkoa esikaupungeissa. — +Kasan on Tatarilaisten perustama. Kuin Mongolilais-tatarilainen +maailman-valta hajosi pienempiin osiin, asettui eräs heidän +ruhtinoistansa tähän Volga-joen rannalle ja perusti valtakunnan, joka +seisoi noin 300 ajastaikaa eli vuoteen 1552 asti. Monien reistausten +perästä onnistui tällöin Venäläisille suur-ruhtinas Ivan Vasiljevitsin +johdolla Kasan'in valtaaminen. Hirmuisen veren-vuodatuksen pidettyänsä +hävitti tämä ruhtinas sen entisen tilan, kukisti kaikki mahometiläisten +kirkot ja ajoi kaupungin tähän uskoon kuuluvat asujamet sen edustalla +esi-kaupungeissa elämään. Pysyttääksensä voiton varmemmaksi rakensi hän +kaupungin entisen tatarilaisen linnan sialle europalaisen sota-taidon +mukaan varustetun linnan useammilla tornilla, jotka samoin kuin +muuritkin vielä seisovat ja ulko-näöltänsä ovat samanlaiset kuin esim. +Savonlinnan tornit Suomessa. Myös muutti hän Venäjältä rahvasta +kaupungin asukkaiksi, ja siitä ajasta on se niin venäläistynyt, että +siinä paikan entisiä asujia Tatarilaisia ei ole kuin noin kuudenneksi +osaksi koko väki-luvusta.</p> + +<p>Nämä Tatarilaiset ovat Krim'in tätä nykyä kuuluisten Tatarilaisten kuin +myös Turkkilaisten kanssa yhtä kansaa, ja tämä on kielensä puolesta +heimolaisuudessa Suomen kansojen kanssa.<a name="FNanchor_8" id="FNanchor_8"></a><a href="#Footnote_8" class="fnanchor">[8]</a> Muista kaupungin asujamista +tekisi oudonkin silmä pian Tatarilaisen hänen runnokkaasta ja solakasta +varrestansa, mustista ja vilkkaista silmistänsä, ja suora-nenäisestä ja +kauniista muodostansa. Hänen ihon-karvansa ei ole mustempi kuin +muidenkaan Europalaisten ja monesti näet aivan valkea-verisiäkin +Tatarilaisia. Hänen käyntinsä ja ulko-käytöksensä on tasaista ja +hiljaista, jonka tähden se aina kutjasteleva Venäläinen kutsuukin häntä +haukkuma-nimellä barin'aksi (herraksi). Luonteensa puolesta on hän +puhtautta rakastava, tyyni ja rehellinen; missä valehtelee eli +harjoittaa koiruutta, on se muilta opittua. Kuin hän tavaraa myödessänsä +näkee kenen muukalaiseksi, ilmoittaa hän oikean hinnan kohdallensa, ja +jos sitten vielä venäjän tapaan vielä rupeat tinkimään, sanoo hän: "Minä +en ole Venäläinen, olen mahometiläinen, ja meidän laki kieltää +kohtuutointa hintaa ottamasta". Häpeällä seisot kristin uskosi kanssa +miehen edessä etkä voi hänen lauseesensa mitään virkkaa.</p> + +<p>Maalla ovat maan-viljelys ja karjan-hoito, ja kiivaimmatkin venäläiset +myödyttävät että tämä kansa samoin kuin Tschuvaschitkin ovat paljoa +taitavammat ja ahkerammat maan-viljelijät kuin Venäläinen. Kaupungissa +on Tatarilainen yksi kolmesta: joko kauppa-mies, käsi-työläinen eli +rahti-mies. Ensimmäisen luokan kauppa-mieheksi jaksaa harva tästä +kansasta kiivetä. Sitä enemmän rakastavat he rihkama-kauppaa, ja missä +heitä enemmältä löytyy, niinkuin Kasan'issakin, kuluu harva päivä, +ett'ei luonasi käy näitä itä-maalaisia saksoja, tulitikkuja, saippuaa, +halaattia (makuu-nuttuja) hyvän-hajuisia voiteita ja muuta semmoista +kaupalla. Käsi-töissä on saippuan ja nahkan valmistaminen heille +varsinkin sujuvaa. Kasan'in saippua on ympäri koko Venäjän kiitettyä ja +täältä tulevat juhdit ja sahvianit ulompanakin kuuluisat. Molemmat ovat +Tatarilaisten tekoa. Vaan muihinkin käsi-töihin on tämä kansa hyvin +taipuvaa, niin että harva työ-huone löytynee Kasan'issa, olipa sen +isäntä Venäläinen, Saksalainen eli muu, jossa ei joku osa työ-miehistä +olisi Tatarilaisia. Täkäläisen yli-opiston kirja-painossa, jossa on noin +pariin kymmeneen työ-mieheen, ovat enimmät näistä tätä kansaa (käyttäjä +on Saksalainen).</p> + +<p>Niinkuin tuttu on ja edellisestäkin näkyy ovat Tatarilaiset Mahometin +uskoa. Kasan'issa ja sen esi-kaupungeissa on heillä kymmenkunta +<i>metsched'iä</i> (kirkkoja). Joka kirkolla on kaksi, toisinaan kolmekin +<i>mullaa</i> (pappia) ja yksi eli pari <i>aschantia</i> (lukkaria). Harvemmassa +löytyy <i>ahan'ia</i>, jotka meidän tiloihin verrattuina vastaavat +kontrahti-rovastia, ja piispaa (<i>muftia</i>) ei ole koko Venäjän +valtakunnassa kuin yksi, jolla on istuimensa Ufan kaupungissa. Tällä, +joka myös on korkein tuomari hengellisissä asioissa, on palkka +kruunulta, mutta muilla papeilla ja kirkon-palvelijoilla ei ole +määrä-palkkaa, he ovat siihen tyytyväiset, mitä seurakunnan jäsenet +vapa-ehtoisesti suovat heille, ja saavat myös osan siitä lahjasta, jonka +jokainen on velvollinen kymmenennellä osalla irtaimesta tavarastansa +vuosittain antamaan vaivaisille ja köyhille. Mahometiläinen on harras +uskonharjoituksissa. Viis kertaa päivässä pitää hän rukouksia, nim. +auringon noustessa, kello yhden ja neljän paikoilla, auringon lasketessa +ja viimeisen kerran yön alkaessa. Joka sairastaa, on matkalla eli muuten +ei voi tätä käskyä jollakulla ajalla täyttää, hänen täytyy jälestäpäin +sitä useamman kerran pitää rukouksia, niin että niiden määrä kunkin +päivän päälle tulee täysi. Kaikki muut miehet, sillä vaimoilla ei ole +lupa käydä kirkossa, toimittavat rukouksensa metsched'issä. Tämä on +nelis-nurkkainen, soikea kaksin-kertainen rakennus puusta eli kivestä, +jonka alakertaa käytetään monellaisiin tarpeihin, niinkuin kouluksi, +kauppa-puodeiksi j.n.e. Ylä-kerta on kirkkona. Sen harjalta nousee +korkealle pyöreä kaitainen torni (<i>minaret</i>), jonka nastalla +mahometiläisten omituinen merkki puoli-kuu kullittuna paistaa. Heillä ei +ole kelloja; kirkkoon kutsutaan he siten, että lukkari minaretin ympäri +kulkevasta rauta-häkistä joka haaralle huutaa surullisen-kaltaisella +nuotilla: <i>Allah on korkein! Minä todistan, että Muhamed on hänen +lähettiläisensä! Tulkaa rukoilemaan! Tulkaa autuutta etsimään! Allah on +korkein! Muuta Jumalaa ei ole kuin Allah</i>. Aamu-rukoukseen huutaessaan +lisää hän tähän: <i>rukous on parempi kuin uni!</i> — Tämän huudon perästä +tulee rahvas metsched'iin. Sen porstuassa eli etu-huoneessa on pitkin +seiniä hyllyjä, joille sisään-menijät jättävät päällys-kenkänsä. Itsessä +kirkossa ei ole penkkiä; lattia on katettu joko kirja-ompeleilla +koristetulla villaisella eli vaan oljesta kudotulla puhtaalla matolla. +Paitse tätä ei siinä metsched'issä, jonka minä Kasan'issa näin, ollut +muuta erinomaista, kuin opetus-istuimen kaltainen saarnas-tuoli, kaksi +tavallista kynttilä-kruunua, muutamia lamppuja seiniltä ja Mekkaan päin +oleva ikkuna moni-värisistä ruuduista tehty. Matolle istuikset +seurakunnan jäsenet rivihin, pannen jalat ristiin allensa. Kellä +turbaani on päässä, se irtauttaa sen perä-liepeen hartioillensa +riippumaan. Muuten pidetään niin hyvin turbaani kuin lakkikin päässä. +Tätä ei suvaittu kuitenkaan minulle, vaan minun käskettiin ottaa lakki +päästäni, lieneekö tähän syynä ollut tämän muiden pää-vaatteuksesta +eroava muoto vai mikä muu. Noin kymmenen minuutin ajan toimitti jokainen +yksinäistä hartauttansa, rukoillen ja päätänsä maahan kumartaen. +Rukoillessa pitää mahometiläinen kätensä lanteillaan, pyyhkäsee vähän +väliä niillä silmiänsä ja kasvojansa, ikäskuin unta tarkoittaakseen. +Toisinaan asettaa hän kätensä eteensä avonaisen kirjan tavoin, ja toisin +paikoin taas panee peukalojensa päät korvan-lehdille, toiset sormet +hajoittaen pystyyn, ja rukoilee näin jonkun ajan. Mitä nämä äkkinäistä +oudostuttavat temput kuvaavat, en tiedä. Rukoiltua mainitun ajan nousee +mulla saarnas-tuolille ja lukee siinä luvun alkoran'ista. Tämän +lukemisen toimittaa hän messun-laatuisella nuotilla, joka ei kuulu +pahalta, ja jonka oppimista sanotaankin suureksi pää-asiaksi +papin-kouluissa. Sen tehtyä laskeiksen hän alas, menee ja istuiksen +seurakunnan esinenään, päin Mekkaa osoittavaan ikkunaan, ja messuaa +tässä taas rukouksen. Hän kumartaa useasti, syvään ja kauan, ja +seurakunta tekee hänen mukaansa. Tällä päättyykin jumalanpalvelus, +yleensä kestänyt noin kolme neljännestä tuntia.</p> + +<p>Mahometin uskon-opista ei tässä ole tilaisuutta puhua. Nykyjään sanoi +Paris'in piispa eräässä julistuksessansa mahometiläisyyden olevan vaan +"lahkokunnan kristin uskosta", joka lause hänen tilassansa lienee ollut +vähän liikanaista. Melkein yhtä tahtoi eräs mullakin, jonka kanssa +asiasta puhuin, päättää sanoen: "me uskomme saman näkymättömän +kaikki-valtiaan Jumalan päälle kuin tekin, kristityt. Vaikka hänellä on +99 nimeä, ei hänen voimaansa ja viisauttansa kuitenkaan voi täysin +määrin käsittää. Hurskaalle antaa hän onnen ja menestyksen jo tässä +maailmassa ja ian-kaikkisen elämän tulevassa. Jumala-tointa +rangaistakseen antaa hän pahan liikkua maailmassa, ja rankaisee +paha-teon vielä tulevassakin elämässä". Tästä tulevaisuudesta oli +hänellä kumminkin mahometiläisyyden tavalliset lihalliset ajatukset. +Taivaassa sanoi hän aina elettävän riemussa ja hyvillä päivillä. Syödä +on siellä mitä vaan mieli ennättää ja muistaa haluta, ja tämän +yltä-kylläisyyden kanssa on kaksi etua yhdistettynä, joita syömärillä +tässä maailmassa ei ole, nim. että ruokahalu aina on hyvä ja että +tarpeellansa ei tarvitse koskaan käydä. Toinen pää-nautinto on +hurskaalla taivaassa sen suloisista neitosista, joiden ihanuutta ei voi +kielin kertoa ja joita miestä päälle annetaan 70 kappaletta, ollen +näillä vielä se erinomainen avu, että neitsyyden lahja ei heiltä koskaan +katoa. Helvettinsä kuvaa mahometiläinen yhtä lihallisesti ja paljon +peloittavammaksi kuin kristittyjen kylmä mieli sen jaksoi ennen aikaan +edes-asettaa. Rukousten ja muiden uskonharjoitusten täyttämisellä on +hänen kuitenkin paljoa helpompi välttää helvettiä kuin kristityn.</p> + +<p>Kunkin metsched'in kanssa on koulu yhdistettynä. Maalla toimittaa mulla +opettajankin virkaa, vaan kaupungissa pidetään tavallisesti koululla +erittäin opettaja, jonka vaivat palkitaan samoin kuin mullankin +vapa-tahtoisilla lahjoilla. Lapset pannaan kouluun noin 8 vuoden iässä, +ja käyvät sitä noin 5 vuotta, jos heitä ei tarkoiteta mullaksi tehdä. +Täksi oppivaisten täytyy käydä koulua 12-15 vuotta, joista viimeiset +korkeamman opin saamiseksi tavallisesti vietetään Bokharan kuuluisissa +papin-kouluissa Aasiassa. Kouluun tulevat lapset päivännousu-rukouksille +ja ovat siinä koko päivän, kaksi kertaa syöden mukanansa tuotua evästä, +josta myös yhteisessä kattilassa keitto-ruokaakin tehdään. Koulussa +istuvat lapset lattialla samoin kuin kirkossa istutaan. Oppi-aineet +eivät ole suuret: sisältä-luku, rukousten ulkoa-oppiminen ja kirjoitus +on kaikki, mitä tavallisesti vaaditaan. Kuin alkoran'ia ei saa lukea +muuten kuin sen alku-peräisellä s.o. Arapian kielellä ja sen lukeminen +koulussa myös on välttämätöin asia, niin saattaa joku parempi-päinen +koulu-lapsi edellämainitun opin lisäksi myös tulla vähän tuntemaan tätä +kieltä. Sen tarkempi tunteminen kuin myös taito Persian kielessä +eroittaa mullan muusta rahvaasta. Mutta jo sekin vähäinen tieto, jonka +yhteinen kansa näin muodoin saa, kohottaa Tatarilaiset suuresti +täkäläisen kristityn rahvaan rinnalla, ja ei vähäinen ole sivistyksen +rakastajan nautinto kuin näkee esim. vanhan ja köyhän Tatarilaisen +oma-kielisiä kirjojansa lukevan paljon selvemmästi kuin kirjan-luku +juoksee häntä vastaavilta ukoilta esim. Suomessa. Tämän luvun-taidon +kuin myös luvun-halun tässä kansassa todistaa selvimmästi se seikka, +että Kasan'issa usea vuosi painetaan alkoran'ia suuret painokset ja joka +vuosi tuhansmäärin hengellisiä kirjoja Tatarin kielellä. Muiden kuin +hengellisten ja taloutta koskevien kirjain painaminen kiellettiin +tältäkin kansalta muutama vuosi-kymmeninen takaperin, jota kieltoa vielä +ei ole peruutettu. Tatarilaisten kirjojen sensori Kasan'issa on eräs +saksalainen rohvessori. Näiden painamista varten löytyi täällä joku aika +takaperin yksin omituinen kirja-painokin, joka tätä nykyä kuitenkaan ei +taida olla voimassa. Kaikki tämä tapahtuu kansassa, joka ei elä yhdessä +ryhmässä, vaan hajallansa muiden kansojen seassa, jolla ei ole enemmän +pipliä-seuroja kuin muitakaan yhdistyksiä ja jonka tila, kuin sodassa +voitetun konsanansakin, on monin puolin määritelty ja tarkasti +katsastettu. Epäilemättä todistaa tämä asioiden laita kansan suuria +luonnon-lahjoja. —</p> + +<p>Kasan'in paras ja painavin merkillisyys on kumminkin sen yli-opisto, +tätä nykyä itäisin maailmassa, jonka arvon se kuitenkin kohta kadottaa, +koska yli-opiston asettaminen Irkutsk'iin kuuluu olevan hankkeissa. +Kasan'in yli-opiston perusti keisari Aleksanteri I:nen v. 1804. Siinä on +neljä tiedekuntaa, nim. lainopillinen, lääkitys-opillinen, +kieli-opillinen ja luonnontieteellinen, ja opettajain määrä on vähän +suurempi kuin Helsingissä, vaan oppilaisten ne 300, joita enemmän +Venäjänmaan yli-opistoissa kiellettiin olemasta oppilaisia. (Tämän +kiellon on nykyinen keisari ei kauan sitten kumonnut.) Sen rakennukset +ja laitokset ovat sangen arvoiset; kivi-kuntaista ja luoma-tiedollista +varastoa varsinkin kiitetään hyviksi. Kirjastoa on noin 60 tuh. +kappaletta. Tämä niinkuin kaikki muutkin yleistä oppia tarkoittavat +laitokset kuuluu kansan-valistus-minisierin alle ja paikalla hallitsee +sitä niin-kutsuttu <i>kurator</i>, joka vastaa meidän kanslerin-siaista ja +joka samalla myös on kaikkein yli-opiston oppipiiriin kuuluvien koulujen +ylin hallitus-mies. Lähinnä hallitsevat yli-opistoa ja sen oppilaisia +rehtori ja inspehtori. Edellisen virkaan kuuluu olla konsistorion +esi-miehenä, valvoa sen yli, että nuorisossa ei ilmesty +vapa-mietteisyyttä eli ylen-katsetta uskon-oppia kohtaan, että +rohvessorit luonnon-tieteissä aina kokevat näyttää luojan viisautta ja +kaikki-valtaa, rohvessorit valtiollisissa ja historia-tieteissä +todistavat yksi-valtaisen hallitus-muodon soveliaimmaksi kuin myös +osoittavat isän-maan suuruutta ja kunniaa. Paremmin tietääksensä +luentojen kulun saapi rehtori rohvessoreilta ja muilta opettajilta +tarkat kertomukset heidän luennoistansa. Myös valvoo hän sen yli, ett'ei +konsistoriossa ilmaudu eri-mielisyyttä. — Paitse omalla +kustannuksellansa olevia oppilaisia löytyy joku osa heistä semmoisiakin, +köyhiä virka-miesten poikia, joilla on täysi ylös-pito kruunulta, ja +jotka tästä ovat velvolliset oppi-aikansa päätettyä vähintänsäkin viis +vuotta palvelemaan kruunua, missä hallitus hyväksi katsoo. Nämä asuvat +kruunun kartanossa ja lähimmästi näiden muonasta, vaatteista ja +elannosta yleisesti pitää huolen se niin-kutsuttu inspehtori, joka +virka-mies siis semmoisissa yli-opistoissa, joissa tämän-kaltaisia +kruunun syöttiläitä ei löydy, ei ole ensinkään tarpeen. Ulkonaisesti +näyttävät täkäläiset oppilaiset hyvin siivosti elävän; heillä ei ole +mitään yhteyttä keskenänsä, jokainen nuojaa luettavansa kanssa ja kokee +joutua virka-mieheksi. Kuin kuulijoilla ei ole sen suurempaa tarkoitusta +kuin virka-eksaminan suorittaminen, ovat luennotkin sitä myöten +lyhykäiset ja nappiset, ja korkeampi tieteellisyys tulee harvoin +kysymykseen. Niin ei Kasan'inkaan yli-opiston tiedetä kasvattaneen +yhtään kuuluisata tiede-miestä, vaikka opettajien seassa aika välistä on +miehiä ollut, joiden nimet ovat tunnetut yli koko Euroopan, niinkuin +esim. Frähn, Littrov, Kasem Beg j.n.e. Nämä ja muut heidän +virka-toverinsa ovat olleet vieraita ja muukalaisia, joilla Venäläisten +sivistäminen ei ole niin suuresti tarkoituksena ollut kuin +kunnia-merkkien ja ison eläkerahan saaminen, joka lieneekin syynä +siihen, että kuulijat ovat niin vähän tulleet osallisiksi heidän +tieteellisyydestänsä. Tämä ulkomaalaisten valta on tämän maan +oppi-laitoksissa ennen ollut niin suuri, että Kasan'inkin yli-opiston +opettajista alussa ei ollut kuin yksi Venäläinen, muut kaikki +Saksalaisia eli muita vieraita. Nyt on tämä suhde toki niin muuttunut, +että Venäläiset jo ovat voitto-puolella ja ulko-maalaisia tämän +yli-opiston opettajien seassa ei enää ole kuin vähän toista kymmentä, +joista eräs on Suomalainenkin (nim. opetus-tiedon opettaja Lönnström) ja +eräs taas suomalaisesta eli ruotsalaisesta peri-juuresta (lääkäri +Lindgren). Nykyinen rehtori on Puolalainen Kovalevski, joka +Mongolilaisen kieli-oppinsa tähden myös taitaa olla yli-opiston +mainittavin tiede-niekka. Ylistettävien tiede-miesten puute Kasan'issa +on nyt sitä suurempi kuin koko itäisten kielien tiedekunta, yhteensä +yhdeksän rohvessoria, v. 1854 täältä muutettiin Pietariin.</p> + +<p>Muista opistoista ovat vielä muistettavat 2 kymnasiaa, hengellinen +seminario, jossa valmistetaan tavallisia pappia, ja hengellinen +akateemia, jossa pappia korkeampiin virkoihin tehdään, ja jonkalaista +koko valtakunnassa on 4 (nim. Kiovassa, Moskovassa, Pietarissa ja tämä +täällä). Kasan'in hengellisellä akateemialla on myös tarkoituksena +lähetys-saarnaajien valmistaminen täkäläisiä mahometiläisiä ja pakanoita +kääntämään, joita jälkimäisiäkin vielä löytyy muutamia tuhansia +Tscheremissien ja Tschuvaschien seassa. Tätä vasten tulisi akateemiassa +opettaa oppilaisia käännettävien kielissä, ja onkin tähän tarpeesen +kielen-opin ja sana-kirjan tapaista sommiteltu. Mutta tätä nykyä ei +akateemialla kuitenkaan ole opettajaa kuin yhdessä näistä kielistä nim. +tatarilaisessa, jona on eräs mulla. Vaan hänen opetuksensa niinkuin +muukin luento on päällisin-puolista, ja näin ei lähetyksen työstä tule +suurta valmista. Suurempikin nero lankeisi kuitenkin mitättömäksi +Tatarilaisten uppi-niskaisuuden ja ylpeyden edessä, sillä he pitävät +itseänsä, josko ei parempinakaan kristityitä, kuitenkin kaikin puolin +heidän vertaisinansa, ja kuin eivät näe kristin uskon tunnustajissansa +vaikuttavan niinkään suurta jumalanpelkoa kuin heidän uskonsa heissä, ei +heillä ole mitään syytä ottaa päällensä uskon-muuttajan häpeätä. +Tschuvaschien, Tscheremissien ja Votjakkien kääntäjiksi ennen on +kasvatettu ja papiksi kouluttu näistä kansoista otettuja lapsia. Mistä +syystä tämä kelvollinen asia sittemmin lienee hylätty, koska se nyt enää +ei ole voimassa, sitä en tiedä. Kahden ensiksi mainitun kansan vielä +pakanallisia jäseniä kääntäessä on eräs täkäläinen protojerej nimeltä +Viktor Petrovitsch Vischnevski vaikuttanut jotakuta. Hän on myös +kirjoitellut heidän pakanallisesta uskostansa luettavia kirjoituksia. +Sitä vastaan ovat hänen kieliopilliset työnsä, Tschuvaschilainen +kielioppi sana-kirjan kanssa painettu v. 1836 ja Tscheremissiläinen +(vielä käsikirjoituksena) aivan mitättömät.</p> + +<p>Luterilaisia, enimmästään Saksalaisia, on täällä ominainen seurakunta, +jolla on kirkkonsa, kirkko-kartanonsa ja koulunsa, ja kirkko-herrana +Suomalainen Pundani. Muitakin Suomalaisia tapaa täällä niin hyvin kuin +muuallakin ympäri koko Venäjän maata virka-miehinä, käsi-työläisinä ja +muina semmoisina. Verrallisesti vähempi-vilppisestä käytöksestänsä +tuntee nämä Suomalaisiksi, vaan muut koti-maiset tunteet ja koti-maiset +kielet ovat heiltä leivän ja rahan etsinnössä jo ammoin haihtuneet.</p> + + + +<h3>Toinen Kirja.</h3> + +<p>Ischaakin kirkolla Tschuvaschin maassa 23 p. kesäk. 1856.</p> + +<p>30:nä päivänä touko-kuuta irtausin viimenkin Kasan'ista. Aikomukseni oli +koko tämän kesää menettää Tschuvaschin-kielen tutkimiseen, johon jo ne +kaksi kuukautta, jotka Kasan'issa vietin, olin parhaan jälkeen +valmistainut. Tämä kansa elää enimmäksi osaksensa Kasan'in läänin +lounaisessa osassa, piirikunnissa: Tscheboksary, Tsyvilsk, Jadrin ja +Kosmodemjansk. Melkein keski-kohdalla näitä neljää piirikuntaa on +seurakunta Ischaaki, kauas ympärinsä kuuluisa sen ihmeitä tekevän +Nikolai-pyhän kuvan tähden, joka löytyy sen kirkossa ja jolta ympäristön +rahvas, olletikin Tschuvaschit, matkustelee taudista, raskaista synnistä +eli muusta onnettomuudesta päästöä rukoilemassa. Monesta syystä olin, +sitä myöten mitä mainitusta paikasta oli minulle kerrottu, päättänyt +tällä kirkolla oleksia jonkun ajan; se oli nyt matkani maalina.</p> + +<p>Ensimäisenä työnä oli siis päästä kevät-tulvasta paisuneen Volgan yli, +jota jokea ensimäiseen maantien varrella olevaan kylään toisella puolen +(nimeltä Uslón) ei ollut vähemmän kuin 10 virstaa. Ilma oli +aamu-päivästä kaunis, vaikka kova länsi- (ja laita-vastainen) tuuli ajoi +joen suurille aalloille. Kokenut jo Suomenlahdenkin aaltoja en minä +antanut tämän matkaani alkuunsa taukoottaa puolen-päivän jälkeen kerran +rantaan tultuani, vaikka ne kaksi tuttavaa, jotka minua venheesen asti +seurasivat, kehoittivat huomeiseksi lähtöni jättämään. Näiden kanssa +vielä pari lasia Krim'in viiniä kallistettuani survattiin venhe +laiturilta ja me aloimme pyrkiä eteen päin.</p> + +<p>Näin kevät-aikana on Volga, sen syrjä-joki Kasanka ja suuri ala Volgan +vasemmalla puolella olevata alankoa yhtenä järvenä, jota ylempänä +seisoivat vaan Kasan itse ja sen esikaupungit, pari kolme luostaria +j.n.e. Veden pintaa ylempänä oli myös Kasan'in ja esi-kaupunkien välillä +kappeli, rakettu poikkinaisen särmä-kukkuran (pyramidin) tavoin, joka +menneen vuosisadan lopulla tehtiin niiden venäläisten sotijoiden +muistoksi, jotka kaatuivat Kasan'ia vallattaessa Tatarilaisilta ja +joiden luut myös tässä säilytetään. Tämä muisto-merkki, oleva sangen +vähästä korkeudesta, ei näy kauaksi eikä tee likeltäkään katsojassa +suurta vaikutusta tässä lavealla niityllä, vaan arvattavasti ei +semmoinen muisto-patsas kumminkaan ole paras väli-kappale +esi-kaupungeissa elävien Tatarilaisten mielestä unohduttamaan entisiä +aikoja eli lienee se sitten varsin kädestä pitäen rakettu ikäskuin heitä +uhalla ja heille nykyistä heikkouttansa muistuttamaan. Paitse tätä +seisoi vettä korkeammalla vielä kaupungin ja näiden esi-kaupunkien +välillä kulkeva silta, jota pitkin me nyt sousimme, kunne tulimme +lähemmäksi jälkimäisiä, semmoiseen kohtaan siltaa, jossa arkku oli niin +korkea että venhe veden tulvillansakin ollessa sopi alatse menemään. +Siltaa myöten kulki peräkkäin kaksi pulkkaa vaimoja vetäen kahta suurta +venhettä, joita kovassa vasta-tuulessa muuten ei saatu veden toiselle +puolelle. He olivat jukkoihin valjastetut samalla tavoin kuin miehiä +nähdään samassa kimpussa Laatokan-kanavalIa. Minä kummeksin sitä että +vaimoja pannaan tämmöiseen työhön ja kysyin peri-mieheltä: "Venakkojako +nuo ovat vai Tatarilaisia?" — "Venakkoja," vastasi hän ylpeydellä ja +lisäsi: "mihinkä ne huonot Tatarilais-vaimot, jotka alati istuvat +lämpimässä tuvassa ja ulkona liikkuvat vaan peite päässä, mihinkä +senlaiset tuommoisessa työssä joutuisivat!" Tämä oli ensimäinen +Venäläinen, jonka en kuullut kovaa työtä häveksivän, vaan vieläpä +kerskuvankin sen tekemisestä.</p> + +<p>Sillan taakse päästyämme olisi meidän pitänyt pyrkiä suorastaan Volgan +toiseen rantaan, sillä Uslón, johon päästävä oli, oli sillä puolella +jokea ja sen puolen korkea ranta olisi antanut suojaa ankarata tuulta +vasten, joka ei ollut aivan pitkin jokea, vaan puhui kovemmin sen +oikealta puolelta. Näin ei kuitenkaan peri-mies tehnyt; hän toivoi +parempaa suojaa vedessä seisovalta metsiköltä vasemmalla rannalla ja +laski siis tätä myöten. Ja niin kauan kuin venhe kulki lepikossa tahi +paju-pehkojen välitse, ei tuuli sitä kovin estänyt ja matka joutui +eteenpäin. Vaan enin osa oli kuitenkin avonaista niittyä, jossa tuuli ja +aalto täydellä voimallaan painoivat venhettä. Tämä vielä ei ollut +sujakka niinkuin venheet Suomessa, vaan luupin tavoin tehty leveä, +korkea ja raskas heittiö, niin että kyllä parta järisi ukko-rukilla sitä +vasta-tuuleen kiistäessä. Tuuli kiihtyi kiihtymistänsä ja päälle +päätteeksi rupesi vielä rankasti satamaan. Muut samaan suuntaan pyrkivät +venheet kääntyivät yksi toisensa perään takaisin esi-kaupungissa tuulta +pitämään. Meitä hävetti tämmöinen matkan-teko, me riensimme siis +edellensä ja viimein käsitimmekin sen ilon, että Uslón'in valkea kirkko +paistoi edessämme. Mutta se oli vielä joen toisella puolen, noin 3 +virstan päässä. Tämä palanen oli epäilemättä vaikein kohta matkaamme, +sillä tässä oli tuuli laitainen ja suojaa ei vähäistäkään. Viimeisistä +puu-pehkoista erotessa vaalenivat soutajien kasvot ja he kokivat +varoittauta silmiänsä ahkerasti ristimällä. Suuren aallon hyöätessä +venheesen hätäytyi muuan heistä niin, että airo raukesi käsistä ja sekä +mies että airo olivat mennä aallon mukaan. Peri-mies, venhuesta ainoa, +joka ei näyttänyt pelkäävän, kehoitti souturiansa alinomaa hokien: +"soutakaa ukot! soutakaa ukko-kullat! Sinä, veli-veljyeni, vedä +paremmin! kaikki, poikaseni, vetäkää täydestä voimasta! pikkuisen vielä +soutakaa, niin pääsemme perille!" Mutta tätä pikkuista kesti vielä +lähemmäksi kaksi tuntia, kunne vihdoinkin märkänä kuin kuikat pääsimme +Uslón'in rantaan. Miesten kompuroidessa maalle tapahtui se onnettomuus, +että putelli viinaa, jonka minulle Saksan kirkko-herra Kasan'ista +lähtiessäni lahjoitti ja joka kuului olevan "ihan kuin Suomen viinaa", +muiden kapineiden päältä vierähti venhe-pohjaan ja särkyi. Soutu-miesten +onneksi särkyi se suupuolestansa, niin että heidän ryypätäksensä jäi +enemmän kuin puolet sen sisällystä, jota herkkua minun ei käynyt +edellensä kulettaminen eikä ollut sallittu nauttia.</p> + +<p>Kuin ilta jo oli käsissä, olisi minun kelvannut jäädä Uslón'iin yöksi, +vaatteitani ja kapineitani kuivaamaan, ja tämän ajatuksen kanssa +läksinkin siihen taloon, jossa virka-miehiä vasten pidettävät hevoset +seisoivat. Vaan täällä oli ensinkin isäntä vahvassa viinassa; hän oli +lihava kuin syötetty sika, vaan hyvä-sävyisyys hohti hänen punottavilta +kasvoiltansa ja onnellisuus ikäskuin rasvana tippui hänen ruskeasta +parrastansa. Jospa hän vielä ei olisikaan peloittanut yöksi jäämästä, +olivat toisekseen kaikki huoneet täynnä joen-kulkijoita, jotka olivat +parkoistansa nousseet maalle tuulta pitämään ja ankaralla juomisella ja +pajatuksella kokivat sitä kääntymään saada. Ja kolmanneksi oli humalassa +piisarikin, jonkalainen herrakko on hevoisen-antopaikoissa järestyksen +yllä-pitäjänä ja kirjoittaa matkustavien tie-kirjat päivä-kirjaan. +Edellä-mainittuja virka-miehille pidettäviä hevosia, joita minä olin +päättänyt käyttää, saadaan kahden-laisilla tie-kirjoilla, jotka muuten +ovat aivan yhden-näköiset, mutta siten vaan toisistansa eroavat, että +yhden lajin nurkassa seisoo painettuna sanat: <i>ilman kyyti-rahatta</i>, ja +toisen sanat: <i>kyytirahan edestä</i>. Minulla oli jälkimäisen laatuinen, ja +seuraten kysyin piisarilta (kuin yöksi en voinut jäädä), paljoko +kyyti-raha ensi väliltä teki. Hän katsoi tie-kirjaani ja vastasi: "ei +mitään". — "Katsokaapas tarkemmin", sanoin minä. Hän katsoi uudellensa +ja sanoi: "johan minä sen sanoin: ei se tee mitään, vaan piisarille +antakaa vähän juoma-rahaa!" — "Kuinka niin? eikös tie-kirjassa tuossa +seiso: kyyti-rahan edestä?" — "No menkää sitten Jumalanne nimeen, kuin +puhetta ette ymmärrä", lausui hän ja ilmoitti maksettavani määrän, joka +kirjoitettiin päivä-kirjaan; mutta piisari jäi juomarahatta, jonka hän +tahtoi ansaita hevosten isännän vahingolla.</p> + +<p>Tullessani toiseen holli-paikkaan oli jo yö, ja kuin satamasta ei +vieläkään herennyt, olin minä vielä märempi kuin ennen ja vietin +sentähden tässä yö-sydäntä yhdessä tuvassa Tatarilaisten holli-miesten +kanssa. Matkattuani kaksi holli-väliä seuraavana päivänä, tulin ensi +kerran Tschuvaschilaiseen kylään. Venäläiset rakentavat kylänsä linjaan +kahden puolen maantietä eli kylän-katua, siten että tupa on tuvan +nurkassa ja ulko-huoneet taampana, joka yksi-muotoisuus ensi kerran sitä +katsojalle on mieluinen, vaan aikaa myöten väsyttää silmän. Muuten on +Venäläisillä tuvat suurilla ikkunoilla, ulos-lämpeävillä uunilla ja +useammin paikoin myös lauta-katoilla. Aivan toisenlaisen näyn antaa +tschuvaschilainen kylä. Talot ovat raketut itse-kukin eriksensä, joten +yhteinen järestys on kokonansa pois-haipunut, ja rakennukset, nekin +pienet ja niin rikkaalla kuin köyhälläkin pian yhdenlaiset, ovat katetut +olilla, joka kylälle antaa hyvin surkean ulko-muodon. Mutta tultua +Tschuvaschin pihaan ilahuttaa silmää pihamaan lakaistu viheriäinen +nurmikko ja se keskellä pihaa seisova tammi, lehmus eli pihlaja, jota +näkyä Venäläisten likaisissa pihoissa harvoin tapaat. Piha-maan +ympärillä seisoo rivi aittoja, talli, navetta ja muut ulko-huoneet, vaan +missä perhe on laajennut useammiksi parikunniksi, on samassa pihassa +useampi tupakin, sillä kullakin parikunnalla pyytää olla niin hyvin oma +tupansa kuin oma makuu-aittansakin. Tupaan tultuasi luulet olevasi missä +kussa itä-Suomen sydän-maassa mökkiläisen eli mäki-tupalaisen tykönä, +sillä tuvan ikkunat ovat pienet, uuni kiukaan tavoin sisään-lämpeäväksi +rakettu ja seinät samoin kiilto-mustat kuin tuvissa mainitussa osassa +Suomea. Sitä tämmöisissä asunnoissa niin tarpeellista lakeista en ole +nähnyt Tschuvaschien tuvissa. Penkit ovat hyvin leveät ja niiden alus +eteen lyödyillä laudoilla kolpitsoiksi tehty, joka laitos nähdään +Tatarilaistenkin tuvissa. Näin kerran Tschuvaschin tupaan päästyämme +olisi hyvä tila jutella itsestä kansastakin jotakuta; vaan tätä emme +vielä paljon tunne, jääköön se asia siis toiseen kertaan, varsinkin kuin +matka kiirehtää eteenpäin pyrkimään.</p> + +<p>Toisena päivänä selvisi ilma viimeinkin, mutta sateen siaan tuli kylmä +pohjatuuli. Vaatteeni eivät yön aikana olleet kerinneet kuivaa +kaksi-päiväisestä märkyydestänsä, ja se asia, että päätin ne matkaten +kuivauttaa pohjatuulella, saattoi minulle vanhan viholliseni +hammas-taudin, joka sitten taas ei luopunut leuvoistani ennenkuin tuli +oikea kesä-lämmin, joka tapahtui noin kahden viikon perästä. Tämän +kumppalin kanssa tulin, samana päivänä Tsyvilsk'iin, jota Tschuvaschit +ynnä Volgan rannalla olevata Tschebotsarya pitävät pää-kaupunkinansa. +Tsyvilsk'issä elää toista tuhatta asujaa, ja tähän katsoen luulisi +meikäläinen matkustaja tämmöiseen kylään tullessaan löytävänsä toki +jotain sivistyneen ihmisen elämään kuuluvista tarpeellisuuksista. Mutta +niitä etsit turhaan Venäjän pienemmissä kaupungissa. Ravinto-huoneita +suuremmissa kaupungissa niinkuin esim. Kasan'issa löytyy tosin paljo ja +muutamat niistä niin suuria, että Kleinehkään ei häpeisi niissä +eläessään. Mutta siivo ja koko laitos niissä on europalaiseen +siisteyteen tottuneelle kokonansa vastoin mieltä. Tosin seisovat seinät +täynnä koreita tauluja, suuria peiliä ja kalliita jumalan-kuvia, ja +huone-kalut näyttävät myös loitommalta katsoen hyvin komeilta. Mutta +katsopas tarkemmin tätä sohvaa esim., johon nyt istut. Sen +sahviani-päällys on jo monin paikoin pahasti kulunut, täytteenä olevat +sian-villat eli muut karvat pyrkivät jo useammasta kuin yhdestä reiästä +ulos, se vapisee ja naukuu allasi, ja vedon lyön kanssasi sen päälle, +että jos siinä puolen tuntia istut, olet tunteva ruumiissasi kupisevan +liikoja asujamia. Asia on se, että tämä sohva on vanha, hyvin vanha, +monessa avisionissa ollut ja monen isännän luita lepäyttänyt. +Samanlaisia ovat muutkin huonekalut ja se koreus, joka ensin sisään +tullessasi oli sinusta niin mieluinen, muuttuu pian inhon-tekeväksi. +Tätä tunnetta ei vähennä se sini-kirjainen pöytäliina eikä se yhdellä +pesullansa jo monta partaa pyyhkinyt ruoka-liina, joka sinulle annetaan, +ei myöskään se kirjavassa eli punaisessa, housujen päällä olevassa +paidassa löyhkyvä, parrakas passari, joka ympärilläsi liekkuu, kutsuu +sinua "armoksi," "korkea-sukuisuudeksi" eli muuksi, vaan jonka +pää-toimitus on valvoa, ett'et maksamatta pois-mene eli pistä povellesi +jotakuta talon eli muiden vierasten kapinetta. Syy tähän parastenkin +ravinto-huonetten kehnouteen on se, että maan sivistyneet asujat harvoin +etsivät niissä huvitustansa. Niinkuin <i>bluf'in</i> sanotaan Ranskanmaalla +kaikki tämmöiset paikat vallanneen, niin on <i>parta</i> ne täällä anastanut. +Musikka eli se ei paljon häntä sivistyneempi kauppa-mies ei nim. kajoa +paraimpaankaan ravinto-huoneesen mennessään, jos tietää itsellänsä vaan +olevan sen kymmen-kopeikaisen, jolla hän jo saapi henkeänsä <i>teetä</i> +vatsan täydeltä. Bluf'in ja parran välillä mahtaa kuitenkin olla suuri +eroitus heidän käytöksessänsä. Edellistä en ole nähnyt, vaan jälkimäinen +on ravinto-huoneessa tavallisesti humalassa, pajattaa, tanssii, retkuu +ja ylpeileiksen kaikella tavalla, muka kuin hänkin on kerran herrana, +vaikka eileinen selkä-sauna vielä voipi kylkiä vihamoitella. Sivistynyt +ihminen lymyää arvattavasti vaan suuresta pakosta, niinkuin matkalla +ollessaan, tämmöiseen paikkaan ja tällöinkin on maan omilla asujilla +omat makuuvaatteensa, syömä-astiansa ja useammat palvelijat kanssansa, +niin että isännältä eivät tarvitse paljon muuta kuin huoneen ja +lämpimän.</p> + +<p>Vaikka minulla ei ollut näitä tarpeitakaan, olisin kuitenkin kernaasti +suonut löytäväni Tsyvilsk'issä ravinto-huoneen; vaan sitä ei ollut ja +minun täytyi majata posti-paikassa. Ispravnikalta ja eräiltä muilta +virka-miehiltä kuulusteltuani kaikellaisia tietoja Tschuvascheista +läksin seuraavana päivänä viimeiselle holli-välille Ischaakiin päin, ja +25 virstaa matkattuani tulinkin tähän paikkaan, joka oli tietojani +Tschuvaschin kielessä enentävä. Korttierin sain erään diakan-lesken +tykönä, joka on juuri semmoinen "lesk-akka," joka meidän Venäjän +puolelta saaduissa saduissa aina tavataan korttierin pitäjänä ja +kaikellaisena muuna auttajana ja väli-verkkona.</p> + + + +<h3>Kolmas Kirja<a name="FNanchor_9" id="FNanchor_9"></a><a href="#Footnote_9" class="fnanchor">[9]</a></h3> + +<p>Kosmodemjansk'issa, 6 p. elok. 1856.</p> + +<p>Niinkuin matka-kaavastani näkyy, oli minulla matkani tarkoituksena +Volgan ja Uraalin tienoissa löytyvien Suomalaisten kielien tarkempi +tutkiminen. Sitä varten Helsingistä lähdettyäni 19 p. helmi-kuuta +viivyin Pietarissa kolmatta viikkoa, joka aika meni osittain +tieteellisiä tietoja ja lähteitä kerätessä, osittain myös semmoisten +hallitukselta annettavien avitus-kirjoitusten hankkimisessa, joitta +matkustaja tässä maassa joutuu jokaisen koiramaisen virka-miehen +mieli-valtaan ja ilman joitta ei yksikään virkakunta Venäjällä +lähettiläistänsä matkalle lähetä. Tämän viipymisen tähden tulin vasta 21 +p. maalis-kuuta Kasan'iin, jonka olin päättänyt matkani ensimäiseksi +keskukseksi.</p> + +<p>Tarkemmin perusteltuani matkani aineen näytti minusta <i>Tschuvaschien</i> +kielen tutkiminen ensi työksi välttämättömältä. Tämän kansan peri-juuri +on nim. vielä nytkin sangen hämärä milt'ei aivan tietymätöin, ja yksi +osa oppineita on sen lukenut suorastaan täkäläisten Suomalaisten +kansojen joukkoon, toinen taas väittänyt sitä puhtaaksi Turkkilaiseksi +heimo-kansaksi, ilman että kummallakaan on ollut todistuksina tarkkoja +tutkinnoita siinä aineessa, joka enemmän kuin mikään muu voipi väitökset +kansojen heimolaisuudesta ratkaista, nim. tietessä. Tämä seikka ja +koetukseni saada se europalaiselle tieteelle lopullisesti selitetyksi jo +yksinänsä lienee kelvollinen puolustamaan minua, jos kuka sanoisi näin +liiaksi poikenneeni matkani pää-tarkoituksesta. Tämmöistä puolustusta +löytyy minulle vielä enemmän siinä, että mainitun kielen tutkiminen myös +lähimmästi koskee Suomalaista kielitutkintoa, sillä se on pohjassa +likimäinen naapuri Tscheremissien kielelle ja etelässä taas sekaantuvat +sen ja Mordvan kielen rajat toinen toistinsa, ja niinkuin vasta saan +tilaisuuden todistaa on se paljon vaikuttanut molemmissa näissä +kielissä, olletikin edellisessä, kuin myös itse niistä vaikutusta +vastaan ottanut. Näin voin sanoa, että Tschuvaschin kielen selittäminen +minun matkallani on "yksi tie, kaksi asiata," ja tämän kielen oppimista +alottelinkin jo Kasan'issa. Sillä löytyvä kirjallisuus on hyvin +vähäinen; evankeliumien käännös, painettu Kasan'issa v. 1820, lyhykäinen +pipliän historia, präntätty myös Kasan'issa v. 1832 ovat +Tschuvaschilaisen kirjallisuuden nurkkakivet. Tähän voipi vielä lukea +pari kreikan-uskonopillista rukousta, erään ilmoituksen pipliän-seurojen +tarkoituksesta ja hyödystä, erään toisen pano-rokosta, ja kaikki on +lueteltu, mitä Gutenberg'in taide on tällä kielellä ilmoille saattanut. +Tutkinnoita siitä ei löydy muuta kuin eräs menneellä vuosi-sadalla tehty +surkea kieliopin-tapainen ja toinen v. 1836 Kasan'issa painettu sitä ei +paljoa parempi kieli-oppi sana-kirjan kanssa, molemmat pappien tekemät. +Minun työksentelemiseni tämän kielen kanssa Kasan'issa oli se, että +erään Tschuvaschien maassa syntyneen kirkon-palvelijan kanssa läpi-kävin +mainitun evankeliumin käännöksen, jossa minulle hyvänä apuna oli +jälkimäiseksi nimitetyn kieliopin tekijän kokoama, käsi-kirjoituksena +oleva luettelo tässä käännöksessä löytyvistä sanoista, josta luettelosta +tekijä antoi minun kopion ottaa. Paitse tätä harjoitin kuukauden päivät +myös Tatarin kieltä, jonka opettajana minulla oli eräs sikäläinen mulla, +nim. <i>Biktemir Jusufov</i>.</p> + +<p>Kesän tullen läksin 30 p. toukok. Tschuvaschien maahan, jossa otin +asentoni Ischaakin kirkon-kylässä, Kosmodemjansk'in piirikuntaa, noin 25 +virstaa etelään päin Volgasta. Tässä kylässä istuin ummellensa kuusi +viikkoa. Ne aineet, joita tässä keräsin, ovat sangen arvolliset, enin +osa kieli-opillista ja sanakirjallista, vaan sen ohessa myös noin puoli +sataa arvoitusta, jotka kielen-näytteet sain melkein kaikki yhdeltä +laulajalta, asuva ei kaukana Ischaakin kirkolta, ja jotka +kieli-tutkinnolle arvattavasti ovat suuresta arvosta. Lauluista aion +jälempänä antaa muutamia näytteitä. — Ischaakista matkustin +<i>Kosmodemjansk'iin</i>, piirikunnan Volgan rannalla olevaan kaupunkiin, jos +kaupungiksi voi nimittää ryhmää surkeita, pönkitettyjä talon-höllejä, +joissa elää pari kolme tuhatta talon-poikaa, muutama kymmenkunta +lahja-konttia, joita muuten kutsutaan piirikunnan virka-miehiksi, ja +joku satainen niitä seuraavia nälkäistä piisaria (kirjoittajia). Juuri +näiden jälkimäisten herrojen seassa löytyi kuitenkin se esine, joka +minua tähän paikkaan veti, nim. eräs Tschuvaschi nimeltä <i>Spiridon +Mihailov</i>, joka sivistyksessä on kiivennyt ylemmäksi kuin yksikään hänen +kansalaisistansa, niin että hän nyt toimittaa tschuvaschilaisen +kielen-kääntäjän virkaa piirikunnan oikeudessa ja on samalla myös +ispravnikan kirjoittajana. Hän on Kasan'in läänin-sanomissa kirjoittanut +useampia kirjoituksia kansansa muinaisuuksista, tavoista ja +elämän-laadusta, niin että hän on tullut tunnetuksi Pietarissakin, jonne +keisarillinen maa-tieteellinen Seura on kutsunut hänen kirjoittelevaksi +jäseneksensä. Toinen viehätys tähän kylään oli minulle se, että +siinä eli erää pappi nimeltä <i>Gromov</i>, joka kauvan on koonnut +tschuvaschilaista sana-kirjaa ja semmoisen muutamia vuosia taka-perin +käsi-kirjoituksena lähettänytkin Pietariin, jossa se "<i>post varios +casus</i>" on joutunut Tiede-Akateemian hoteihin. Näiden molempien miesten +kanssa olen taas kolmatta viikkoa työskennellyt mainitun kielen +tutkimisessa, ja ovatkin kokoelmani nyt siinä tilassa että, jos +itselleni ei olisi sallittu aikaa niitä painoon toimittaa, sen vieraskin +helposti voi tehdä. — Näin annettuani tähän asti olleista toimistani +lyhykäisen rangon, saan Tschuvaschien elosta ja olosta tähän liittää +muutamia tietoja.</p> + +<p>Suurin ja pää-osa tätä kansaa elää Kasan'in ja Simbirsk'in lääneissä +sillä niemi-maalla, jonka Volga tekee Kasan'in kohdassa itäisen +juoksunsa etelätä kohti polveamalla. Tschuvaschin-maan eteläiseksi +rajaksi voi lukea 55:n leveys-pykälän ja länteiseksi etelästä Volgaan +juoksevan syrjä-joen <i>Surá</i>. Ainoastaan reunoilla tätä alaa elää muita +kansoja, nim. idässä Svijäschk'in ja Buimsk'in kaupunkien tienoossa +Tataria ja Venäläistä, Volgan, Surán ja muidenkin jokien varsilla +enimmästi viimeksi mainittua kansaa, ja Surán suusta pitkin Volgaa itään +päin, Kosmodemjansk'in kaupungin tienoota, joku kymmenkunta tuhatta +<i>Mäki-Tscheremissiä</i>, joita täksi kutsutaan siitä, että he elävät Volgan +oikealla, mäkisellä puolella, jota vastaan suurin osa tätä kansaa, elävä +mainitun joen vasemmalla, matalalla puolella kutsutaan <i>Niitty- eli +Metsä-Tscheremisseiksi</i>. Tällä maalla yhdessä jaksossa elävien +Tschuvaschien määrä on noin 400 tuhatta henkeä; vaan jos yhteen luemme +niidenkin Tschuvaschien määrän, jotka elävät Saratov'an, Samaran ja +Orenburg'in läänissä, jonne he ovat tästä isän-maastansa nykyisempinä +aikoina muuttamalla sioitetut, niin tekee koko kansan luku noin 435 +tuhatta henkeä.</p> + +<p>Maa on sileätä tasankoa, joka vaan toisin paikoin kohotteleksen +kaltaviksi harjanneiksi, joiden välillä olevat alangot antavat hyvää +niitty-maata, kuin alangon pohjassa tavallisesti juoksee joko puro eli +joki. Maan-laatu on mustaa kuohkeata mullikkoa, jossa kiveä ei ihmeeksi +tavata, ja joka vähästä vaivasta antaa viljavan kasvun, eli niinkuin +Pietari "Hirvenampujissa" kiittelee Kurun Matin maita:</p> + +<div class="poem"><div class="stanza"> +<span class="i0">"Pellot kylvetyt vuosin ja vuosin myös maho-maina,<br /></span> +<span class="i0">Viljavat, multahiset, savi-pohjaset, kokkara-maiset."<br /></span> +</div></div> + +<p>Tavalliset kasvit ovat: ruis, ohra, kaura ja tattari (nisua viljellään +harvassa), joita viljan-laatuja hyvinä vuosina Kasan'in läänistä viedään +ulos noin 10-12 miljonaa puutaa, maksaen puuta rukiita syksyllä ei +juuri enemmän kuin 15 kop. hop. Nämä luvut osoittavat tarpeeksi +tämän maan lihavuuden, ja ovatkin maat Volgan keski-juoksulla, +Nischnij-Novgorod'ista alkaen aina Saratovaa myöten, se suuri elo-aitta, +josta koko pohjais-Venäjä ja suuri osa muutakin Europaa leipänsä ottaa. +Paitse mitä maan-viljelys antaa, keinotellaan rahaa vielä puu-tarhan- ja +mehiläisten hoidolla, Volgan ja Kaman jokiloilla purlakoitsemisella +(aluksilla työ-miehenä olemisella) ja läänin pohjais-osassa +metsän-pyydölläkin, painava elatus-keino Niitty-Tscheremisseillä, joiden +ala on isommaksi osaksi jylhää metsää. Muissa osissa lääniä, olletikin +Tschuvascheilta asutussa, on metsää sangen vähä, paitse niitä suuria +tammikoita, joita kruunun varaksi paikka paikoin säästetään ja joita +kova rangaistus estää maan-asujan koskemasta. Tämän metsän-puutteen +tähden ovat Tschuvaschien kylätkin sangen halvan-näköiset, sillä +pirtti- ja aitta-rakennukset ovat pienet, enin osa ulko-huoneita samoin +kuin aidatkin ovat tehdyt niotusta vitsasta (ven. плетeнь), ja kaikki on +katettu olella, joka pian mustuu ja antaa kylälle surkean katsannon. +Väki-luvulta ovat nämä kylät kuitenkin sangen vahvat, koska monesti +tapaat yhdessä kylä-ryhmässä 60, 80 ja paikoin satakin taloa.</p> + +<p>Vaikka kieli todistaa kansan läheistä heimolaisuutta eli vähintätäkin +suurta sekaannusta Tatarien kanssa, niin ei tätä suinkaan ulko-näöstä +voi päättää. Tatari on pitkä ja runnokas, Tschuvaschi pieneläntä, laiha +ja hyvin harvoin harteakas; Tatari on harvoin vaalea, useasti +puna-poskinen ja aivan valkea-verinenkin, Tschuvaschi vastoin päin +vaalahtava ja paljoa mustempi-ihoinen kuin edellinen ja aivan vähän +nähdään tässä kansassa valkea-veristä ihmistä. Heidän muussakin +luonteessansa havaitseisi suuren eroituksen se, jolla olisi tilaisuus +molempaa kansaa tarkemmin tutkia; niin on Tschuvaschi esim. kaino ja +arka eikä ulkone kauemmaksi koto-tuliltansa muutoin kuin hätä-tilassa, +ja Venäläisten parissa kokee hän peittää kansallisuuttansa, joka +kuitenkin harvoin onnistuu, kuin hänellä on "kova pää" näiden kieltä +oppimaan. Tatari sitä vastaan vaeltaa tavaratansa kaupalla halki +maailman, jos niiksi tulee, eikä häveksy missään kansallisuuttansa eli +uskoansa, joiden tavat ja käytökset hän tarkasti täyttää niin +hyvin kauppatorilla muukalaisten seassa kuin oman harem'insa +yksinäisyydessäkin. Tämän tähden pitävät toiset kansat Tataria kunniassa +olletikin Venäläinen, jota vastaan hän aina irvistelee ja tekee +koiruutta Tschuvaschille. Jälkimäisen luonnon kirjoittamiseksi ei +tarvitse juuri parempaa esi-merkkiä kuin se useasti havaittu tapa +hänellä, että jos hän loukkausta tahtoo kelle kostaa, uhraa hän itse +itsensä samalla kuin koston hekkumaa nautitsee, hän nim. menee ja +hirttää itsensä vihamiehensä pihaan, sillä keinoin tämän päälle saattaen +kaiken täkäläisen oikeuden-käymisen onnettomuuden, joka tavallisesti +päättyy sen talon ja koko sen kylänkin häviöllä, jossa oikeus pitää +tutkintoansa. Vaatteuksessa ei näillä kansoilla myöskään ole +yhtäläisyyttä, sillä Tatari vaatehtiupi kokonansa itä-maan tapaan, jota +vastaan Tschuvaschin, mies-puolen, puku ei eroa Venäläisen vaatteuksesta +paljon muussa kuin jalkineissa, jotka tällä enemmin ovat saappaat, vaan +edellisellä aina niini-virsut ja sukkien asemesta polvia myöten +pauloitetut villa-säärykset, joiden karvasta Tschuvaschilainen +tunnetaan, mistä piirikunnasta hän on, samoin kuin Viipurilaiset +kauhtanansa karvasta. Vaimoilla sitä vastaan on omituinen pukunsa, joka +kesällä on sangen yksin-kertainen, nim. paljas paita, ulottuva polvea +alemmaksi, jalassa virsut samoin kuin miehilläkin ja sääret samoin +käärystellyt, mutta hyvin monin kerroin, sillä kuta paksummat sääret +tschuvaschilaisella hemmettärellä on, sitä viehättävämpänä pitää hän +itsensä, joka ihmeellinen tapa löydetään myös ei ainoastaan +Tscheremisseillä vaan muillakin Suomalaisilla, niinkuin Vatjalaisilla +Inkerin-maassa ja, Kreutzwald'ia myöten, Pleskov'an Virolaisillakin. +Toinen näiden kansojen ja Tschuvaschien vaimoilla yhteinen tapa +puvussansa on hopearahojen käyttäminen koristeina. Viimeksi mainituilla +on hopearahoilla (10, 15, 20, 25 ja 30 kop. arvosta) silattu ei +ainoastaan tukka-nauhat ja korvien takaa koukuista riippuvat korttelia +pitkät lentit, vaan myöskin ja erinomattain, se niin-kutsuttu +<i>schylgemé</i>. Tämä on noin 8 tuumaa pitkä ja 4 t. leveä nahkainen +rinta-lasta, nahka-nauhasta kaulalta riippuva rintojen päällä, ja jonka +ulko-puoli kokonansa on päällystetty siihen ommelluilla hopea-rahoilla. +Työläs on sanoa tämän koristimen muuta toimittavan kuin sanovan että +kuin päällä-päin jo on näin kallista tavaraa, mitä aarteita ei sitten +alla ole! ja se kuuluu Tschuvaschilais-vaimoista olevan niin rakas, +ett'eivät yöksikään henno siitä luopua. Päässä on heillä pukineena +valkea huntu, jonka helma riippuu hartioilla, vaan jota kesällä harvoin +pidetään. Tässä puvussa ovat he pyhänsä arkensa ja ainoastaan hyvin +juhlallisissa tiloissa niinkuin esim. häissä olen vaan Tschuvaschittaren +nähnyt siihen lisäävän hameen, hartioillensa husaarin-kapan muotoisen +valkean viitan ja päähänsä lakin, joka on juuri sen-näköinen, kuin jos +sokuri-topan päällyksestä ylä-puoli olisi pois-leikata ja ala-puoli +katettuna panna päähänsä, ja joka edellä-mainittujen koristusten mukaan +on yltä-ympärinsä hopea-rahoilla silattu.</p> + +<p><i>Uskon</i> asioissa on tämä kansa merkillisellä kannalla, jota ei voi sanoa +kristillisyydeksi, ei mahometiläisyydeksi eikä puhtaaksi +pakanuudeksikaan; sillä kaikista on siinä osaa, ehkä se jälkimäiseen +päin enimmästi on nojallansa; Tschuvaschia on ristitty kreikan uskoon +sitten v. 1743, sillä menestyksellä, että ristimättömiä ei löydy tätä +kansaa enää kuin muutamia tuhansia. Vaan jos kuka arveleisi heidän jo +pitävän olla hyviä kristityitä, niin muistelkoon esim. kuinka syvään +kristin-usko mahtoi olla Suomen kansassa juurtunut v. 1257, sata vuotta +siitä kuin Henrikki piispa muka ensi kerran kastoi Suomalaisia. +Tschuvaschit olivat ennen Venäjän-vallan tunkeumista näihin maihin +Tatarien alamaisia, vaan näiden uskoa eivät he koskaan ole tunnustaneet, +joka seikka on suuresta painosta niitä vastaan, jotka ilman kaikitta +ehdoitta tahtovat heitä puhtaiksi Tatariksi tehdä, kuin kaikkein +Turkin-sukuisten kansain tiedetään antauneen Mahometin uskoon, ja jota +seikkaa kuin myös edellä-viitattua suurta eroitusta Tschuvaschien ja +Tatarien ulko-näössä, jotka molemmat kuitenkin iki-muistoisista ajoista +ovat yksissä maissa eläneet, pyydän tarkasti arvostelemaan. Mutta +Tatarien uskon-käytöksistä on heidän elämäänsä jäänyt kuitenkin joita +kuita jälkiä. Niin kuuluu ristimättömien Tschuvaschien seassa vielä +löytyvän joita kuita moni-vaimoisia; niin sanotaan näiden samojen vielä +ajavan hivuksensa, joka mahometiläisissä yleinen tapa lienee ennen ollut +Tschuvascheissakin yleisempi; ja niin viettävät kaikki Tschuvaschit +vielä kristittyinäkin lepo-päivää ei sunnuntaina, vaan perjantaina. +Tatarilta saaduksi voipi myös lukea Tschuvaschien entisen tavan syödä +hevosen lihaa, joka nyt jo lienee heitetty, ja heidän inhonsa +sian-lihalle, jota eivät vieläkään ole tottuneet syömään. Suurin osa +heidän uskontoansa on kumminkin vielä tänäi päivänä pakanallista. Ne +tiedot, jotka tästä itse olen kerännyt, ynnä venäläisten pappien ja +kirjoittajien kertomukset, antavat tälle päätökselle hyvän perustuksen.</p> + +<p>Ne kaksi pää-olentoa, jotka Tschuvaschien luuloa myöten hallitsevat +maailmata ja heille onnea eli onnettomuutta antavat, ovat: <i>Tora</i>, hyvä +olento, kristillisessäkin merkityksessä Jumalan nimi, ja <i>Keremet</i>, paha +olento. Edellistä eli hyvää jumalaa on useammat henget, joilla kullakin +on oma osansa maa-ilmaa hallittavana, ja joista merkillisimmät ovat: +auringon jumala, kuun jumala, tuulen jumala, tien jumala, huone-jumala, +kartano-jumala, karjan jumala, metsän jumala, ukkonen ja yli-jumala. +Tämä viimeinen elää ylähällä ilmassa ja, vaikka maa-ilman +pää-hallitsija, ei Tschuvaschien luuloa myöten liiku maalla muulloin +kuin perjantai-päivinä, jolloin hän kävelee katsomassa, tokko nämä +lepo-päivää työtä tekemättä viettävät ja tokko vaimot mainittuina +päivinä puolille päivin asti malttavat olla tuvan lämmittämättä, joista +molemmista hän rikkojan rankaisee. Häntä kutsutaan monella nimellä, +niiden erinäisten omaisuutten jälkeen, joissa hänen voimansa näytäksen, +niinkuin: valon-tehnyt jumala, hengen-luoja jumala, maan-veden isä, +suuri jumala, suuri antelias jumala, j.n.e. Hänellä on äiti, puoliso ja +poika, joita myös jumaloina apuun huudetaan, ja itä-maisen hallitsijan +suuri hovi-joukko, niinkuin: edellä-käyjä, oven-avaaja, +sanan-lennättäjä, uhrin-vastaanottaja, j.n.e., ollen näillä kaikilla +vielä omat äitinsä, poikansa ja palvelijansa, joten taivaallisten joukko +tuntuvasti enenee.</p> + +<p><i>Pahuuden</i> alku maa-ilmassa on <i>schoitan</i> (saatana), vaikka sen +toimittajana nyt on <i>Keremet</i>. Tämä jälkimäinen oli nim. alkujansa +yli-jumalan poika, ja matkaeli maan päällä, jaellen ihmisille +kaiken-kaltaista onnea ja menestystä. Vaan saatanan viettelyksestä +ottivat ihmiset kerran, hänen näin matkustaessansa, ja murhasivat hänet. +Peittääksensä tätä julmaa työtä murhatun isältä polttivat he ruumiin ja +hajottivat siitä jääneen tuhkan tuuleen. Vaan murhattu ei sillä +hukkunut. Mihin tätä tuhkaa lankesi maahan, siihen kasvoi puita ja +niiden kanssa syntyi Keremetkin uudestansa henkiin, mutta ei yhtenä +olentona niinkuin ennen, vaan sangen suuressa määrässä, niin että joka +kylällä nyt on yksi, kaksi ja kolmekkin Keremet'iä, sitä myöten kuin +suuri kylä on. Eikä Keremet nyt enää ollut se hyvän-tekevä yli-jumalan +poika kuin ennen. Ihmisten paha-teosta häntä vastaan kostaa hän heitä +nyt lakkaamatta siten, että heidän päällensä lähettää hengellisiä +ahdistuksia ja ruumiillista kurjuutta ja heidän karjoillensa +pahaa tekee. Hän asuu tavallisesti metsässä, vaan kuin metsä +Tschuvaschin-maassa alkaa olla vähissä, niin nähdään joka kylän +pelloilla yksi eli kaksi eli useampia pienempiä lehmus- eli +tammi-lehtoja, jotka myös kutsutaan Keremet'iksi ja ovat jätetyt +Keremet'in asua, sillä jos häntä asun-sian vähentämisellä hyvin rupeisi +ahdistelemaan, nousisi hän raivoon. Muuten elää hän myös järvissä, +lähteissä, veden-uurtamissa rotkoissa j.m. Jos kylä muuttaa, muuttaa +Keremetkin, eli jos kylästä käsin tehdään uusi kylä, saapi se myös uuden +Keremet'inkin emä-kylän Keremet'in pojista, sillä Keremet'it naivat ja +sikeävät samoin kuin jumalatkin. — Mutta schoitan itse, kaiken pahan +alkaja, on Tschuvascheilta jäänyt unhotuksiin. — Paitse Keremet'iä ovat +pahoista hengistä vielä muistettavat <i>Esrel ja Iirih</i>. Edellinen on +kuoleman henki, tappava halvauksella, jälkimäinen kiusaa ihmistä monilla +taudeilla, niinkuin rokolla, kavilla, paiseilla, syyhelmällä, +silmä-kipeillä j.n.e.</p> + +<p>Vaikka, niinkuin sanottu on, enin osa Tschuvaschin kansaa tätä nykyä on +ristittyä, ei se ole hylännyt näitä entistä jumaloitansa, joka nähdään +siitäkin, että se vuosittain vielä kantaa niille <i>uhria</i>. Tavalliset +uhri-teuraat ovat: hevonen, härkä, lehmä, lammas, hanhi ja kana. Uhrit +ovat joko yhteiset, joissa koko kyläkunta eli useampiakin kyläkuntia +ottaa osan, eli yksinäiset, yhdeltä hengeltä eli perhekunnalta tehtävät, +ja toiseksensa kannetaan uhri joko jumaloille eli Keremet'ille. Tämän +niinkuin uhrin laadun ja suuruudenkin määrää se niin-kutsuttu <i>Jomse</i>. +Tämä sana on yhteen-liitetty sanasta <i>jom eli jomah</i>, puhe, lause, ja +johto-päätteestä -se, joka tarkoin vastas suomen-kielistä päätettä -ri, +vastaava siis jomse meillä taikuria, puhujaa eli tietäjää. Jos ketä on +ravaisnut esim. taudin kohtaus, lähetetään heti jomsea hakemaan. Hän +tutkii taudin syyt ja määrää uhriksi joko sille ja sille jumalalle eli +Keremet'ille esim. mustan lampaan. Heti keitetään olut ja likimäisille +sukulaisille annetaan tieto uhrista. Uhrin pitoihin tulevat kaikki +puhtaissa vaatteissa ja syömättöminä. Nyt talutetaan lammas pihalla +seisovan puun juureen ja tapetaan rukouksen pidettyä siinä. Lihat +lyödään kattilaan, vaan nahka, pää ja sisälmykset kääritään yhteen +myttyyn. Keitoksen joutuessa rukoillaan taas, ja syötyä poltetaan tämä +mytty jumalalle ja tuhka hajotellaan tuuleen. Sitten käydään olutta ja +viinaa juomaan, vieläpä tanssimaankin, jota iloa kestää talon varoja ja +tilaisuuden luontoa myöten päivä eli useampikin. Keremet'ille tehtävä +uhri on useammin tätä laatua, välistä vaan sillä eroituksella, että se +tehdään itse hänen asun-paikassansa, jona tavallisesti on, niinkuin +edellä sanoin, joku kylän seudussa kasvava lehto, vaan useasti myös +paljas rotko. Lepechin kertoo päivä-kirjassansa, matkustaessaan lopulla +mennyttä vuosi-sataa nähneensä Keremeti-lehdoissa suuret summattomat +rakennukset, joissa uhria teki suuri joukko kansaa. Keremet'in +palveleminen on siis, niinkuin sen jo ilmankin voi arvata, siitä ajasta +tuntuvasti vähennyt. Paitse edellisen-laatuista uhria uhrataan +Keremet'ille rahaakin, ollen hän tässä katsannossa joko <i>Hopea- eli +Vaski-Keremet</i> sitä myöten, kummanko laatuista rahaa hänelle on +antaminen. Ja kuin nykyinen aika kaikessa viisastuu, niin on opittu +Keremet'iäkin pettämään, sillä hopea-rahan siaan annetaan hänelle vaan +rahan-muotoisia tina-suiluja, ja hevois-uhrin siaan, jota hän luonnossa +nyt enää ei koskaan saa, täytyy hänen tyytyä pieneen hevosen kuvaan, +tehty renikka-taikinasta. Näitäkään vähiä uhria saa hän harvoin rauhassa +nauttia, sillä Venäläiset keräävät ne heti uhraajien jälestä itsellensä, +ja minun täytyy itsestänikin tunnustaa, että kerran autoin venäläistä +poika-parvea Keremet'in-varkaudessa, joka asui vanhassa tammessa, +jolloin saalis oli tammen juurilta ja ontoista löydettyä hopea-rahaa 45 +kop., koko joukko enemmän eli vähemmän homehtuneita renikka-konia, joka +tavara jäi poikain osaksi, ja noin pari-kymmentä kappaletta +rahan-muotoisia tina-suiluja, jotka minä pidin.</p> + +<p>Korskeampi on yhteinen uhraus, jonka kylä eli useammat kylät yhdessä +tekevät. Tavallista tämmöistä uhrausta on kaksi vuodessa, nim. +ensimäinen touvon tehtyä, Pietarin päivän alla, joka uhri toimitetaan +hyvää vuoden-tuloa jumaloilta saadakseen, ja toinen myöhä-syksyllä, noin +marras-kuun lopulla, kiitos-ubri viljan edestä. Edellisen uhrin aika oli +juuri minun Ischaakissa oloni aika, mutta minä sainkin kuulla, että +kylässä sitä vasten kannettiin rahaa, ja olin eri lähettiläisten kautta +kokenut saada tietää päivän määrää, jolloin uhri oli tapahtuva, +ymmärsivät Tschuvaschit nämä kuitenkin saattaa väärille jälille, niin +että juhla jo oli ohitse, kuin minä valmistauduin sitä katsomaan. En +tiedä lienevätkö tämmöiset käytökset, jotka eivät ole juuri soveljaat +Kristin uskoa juurruttamaan vasta-käannetyssä kansassa, vaan asetuksissa +kielletyt eli ei, se vaan on varma, että uhri-teurasten ostoon kerätystä +rahasta osa menee paikkakunnan papin ja virka-miesten lakkariin, ja +seuraavasti ajattelee rahvas, että jos vielä sallisi jonkun oudon +herras-miehen, niinkuin minä olin, uhria näkemään, niin olisi siitä +sitte vaan uusi rahan-reikä häntä lahjoessa vaiti olemaan. Vahinkoni +tästä ei kuitenkaan ollut kovin suuri, sillä menetys tämmöisessä tilassa +on jo kylläksi tuttu. Seuraavalla tavalla kertoo eräs omin silminsä +nähnyt tschuvaschilaisen kevät-uhrin.</p> + +<p>"Noin 8 virstan paikoilla Isenevan kylästä oli lammikon vieressä olevaan +rotkoon paikka rakettu rukousta ja uhria varten, jonne noin kello 9 +paikoilla aamua kymmenestä kylästä matkusti Tschuvascheja yksinänsä, +ilman vaimoitta. Minä tulin paikalle juuri kuin ripustivat kattilat +tulelle, kantoivat vettä ja valmistihet tappamaan uhri-teuraita; +muutamia lehmiä, pari kymmenkuntaa lampaita ja useampia koti-lintuja oli +valmistettu teurastettavaksi. Kaikki nämä teuraat ostetaan uhria varten +kerätyllä rahalla ja ilman vähintäkään tinkimistä; min myöjä kysyy, sen +he antavatkin, ja tinkiminen uhriksi ostettavan kaupassa luetaan +suurimmaksi synniksi."</p> + +<p>"Kattiloiden tulelle pantua ja veden kannettua astui neljä vanhaa miestä +keskelle rotkoa ja alkoivat lukea rukousta, anoen Toraa että hän +siunaisi heidän uhrinsa. Kaikki läsnä-olevat seisoivat samalla tavalla +alla päin ja sopottivat. Tämän lyhykäisen rukouksen lopetettua menivät +ne neljä ukkoa karjan tykö ja heidän jälestänsä kantoi puoli kymmentä +Tschuvaschia vettä ämpärillä. Ukot ottivat heiltä kukin vesi-ämpärin ja +kaatoivat vettä joka lehmän ja lampaan selkään. Sen lehmän ja lampaan, +jotka vedellä valettaissa värähtivät ja pyristikset, taluttivat eri +paikkaan, Vaan ne, jotka seisoivat liikahtamatta, jätettiin aloillensa. +Kaikki linnut veivät myös siihen paikkaan, jossa värähtänyt karja +seisoi. Tschuvaschit luulevat nim., että se eläin, joka vedellä +valettaessa seisoo liikahtamatta, on saastainen eikä kelpaa uhriksi; ja +tämänkaltaista tyyntä eläintä eivät koskaan teurasta uhriksensa."</p> + +<p>"Vedellä koettelemisen perästä syntyi hirmuinen veren-vuodatus: siinä +tapettiin kolme lehmää, lampaat ja suuri joukko lintuja; toiset nylkivät +nahkan päältä, ottivat sisälmykset ulos, kynivät linnut. Kaikki tämä +tehtiin hyvin joutuisasti. Liha, hakattu suuriksi möhkäleiksi, oli +yhdessä läjässä; päät, nahkat ja sisälmykset toisessa. Kuin vesi tulella +olevissa kattiloissa rupesi kiehumaan, jaettiin liha kattiloita myöten +ja suolaa lyötiin tarpeeksi asti päälle, vaan sisukset jätettiin +paikalle."</p> + +<p>"Näin saatuansa keittämisen asian toimeen valmistuivat Tschuvaschit taas +rukoilemaan ja asettihet rivihin, noin kolmea kymmentä miestä pitkältä, +ja yksi rivi seisoi toisensa takana; vaan ne neljä ukkoa toisten edessä. +Lakkinsa piti jokainen vasemassa kainalossaan. Ukot alkoivat rukoilla, +toiset heidän perästänsä puoli-ääneen, ja ukkojen tekemät liikenneet +tekivät toiset tarkasti jälestä, milloin silmiänsä käsillä pyhkien, +milloin kätensä taivasta kohti nostaen, milloin taas laskeutuivat +polvillensa, kumarsivat maahan, eivätkä kaualle aikaa nostaneet päätänsä +ylös; enimmän aikaa seisoivat kuitenkin yhdessä kohden, silmänsä alas +luoden. Rukousta kesti niin kauvan, ett'en enempää malttanut sitä +katsoa, vaan menin tammikkoon, söin aamuisen eväästäni, nukuin jonkun +ajan, ja he yhä vaan rukoilivat, eivätkä lopettaneet ennenkuin kello 4 +jälkeen puoli-päivän. Rukoilemisen päätettyä kiirehti nälkä +Tschuvascheja ruoalle, he ottivat lihat kattilasta, kaatoivat liemen +suuriin maljoihin ja söivät ahnaasti. Linnut olivat eri kattiloissa +keitetyt ja syötiin atrian päättäjäisiksi."</p> + +<p>"Ruokailtuansa rukoilivat he taas ja astuivat sitten suurissa joukoissa +siihen paikkaan, johon teurastettujen eläinten päät ja sisälmykset +olivat jättäneet. Luut kerättiin niini-mattoon ja viskattiin yhteen +päiden kanssa. Sitten tekivät suuren tulen; päät, nahkat, sisälmykset ja +luut panivat nyt roviolle ja lisäsivät tulta siksi, kunne kaikki oli +tuhkaksi palanut. Sen tehtyä keräsivät tuhkan lapialla mattoon ja +kantoivat sillä tammikkoon; ukko lapia kädessä astui jälestä ja +tammikkoon tultua heitteli hän lapialla tuhkan tuulen mukaan menemään. +Toinen ukko meni lähellä olevalle pellolle; hänen perästänsä kannettiin +höyhenet syys-kylvöä vasten kynnettyyn paikkaan. Tässä laski ukko +höyhenet ilmaan, joka tehdään siksi, että pelto antaisi hyvän kasvun. +Vaan Venäläiset eivät anna höyhenien kauan maata pellolla; he ovat +vaimojen ja lasten kanssa liki-seudussa varalla, ja Tschuvaschien +pois-mentyä keräävät he tarkasti höyhenet itsellensä. Tällä käytöksellä +loppuikin kevät-uhraus. Kotiin tultuansa juovat uhraajat muutamia päiviä +armottomasti ja tällöin ei puututa tanssiakaan eikä muuta riemua."</p> + +<p>Pakanallisen uskon kanssa alkaa nyt Tschuvaschin mielessä sekautua +Kristin uskonkin päätteittä, ja ovatkin muutamat sen opista, niinkuin +esim. oppi kolminaisuudesta, jumalan äitistä (nim. kreikan-uskoisilla) +j.n.e. hyvin yhteen-menevät Tschuvaschien entisten luulojen kanssa. +Olletikin vaikuttavat kertomukset kreikan-uskon pyhistä ja niiden +ihme-töistä jalosti Tschuvaschien mielessä. Näistä pyhistä on se +Venäjänkin kansalta hyvin mielitty ihmeiden-tekijä Nikolai erinomaisessa +kunniassa Tschuvascheilla. Heitä ristimään alettaissa menneellä +vuosi-sadalla tapahtui nim., että siinä kylässä, jossa nyt Ischaakin +kirkko seisoo, uni-kakkiainen kolme yötä peräkkäin muutamalle +Tschuvaschille neuvoi paikan, missä hän pelloltansa olisi pyhän Nikolain +kuvan löytävä, ja kuin tämä ilmoitti unensa papille ja muulle rahvaalle +ja peltoa ruvettiin miehissä kaivamaan, niin katso! pienoinen, vanha ja +huonon-näköinen Nikolain kuva tulikin ilmiin. Halvan ulko-muotonsa +rinnalla oli tällä kuvalla suuri ihmeitä tekevä voima, niin että sen +ehdolla pian rakettiin iso ja komea kirkko, joka vieläkin seisoo +paikalla. Kuulu tämän kuvan ihme-töistä, varsinkin tautien +poistamisessa, ulkoni ulkonemistansa, niin että ei ainoastaan +Tschuvaschit, vaan muutkin täkäläiset kansat, niinkuin Tscheremissit, +Mordviinit ja itset Venäläisetkin pitkien matkojen päästä käyvät sitä +kumartamassa niin ahkerasti, että mainitulla kirkolla rukoilemassa +käyjien määrä vuosittain arvataan noin 15 tuh. hengeksi. Tschuvaschien +kristillisen hartauden kanssa on mielet kuitenkin niin ja näin. +Jumaluudessa ja yleisesti kaikissa henki-olennoissa ei hän näe muuta +kuin maallisen onnen, niinkuin rikkauden, terveyden, lapsi-lykyn j.n.e. +antajia eli hävittäjiä, ja jumalatansa ei hän palvele ja tottele, +niinkuin kristitty ja mahometiläinen, ansaitakseen tulevaisen onnellisen +elämän, josta hänen uskossansa ei näy löytyneen aavistustakaan, vaan +mainittuja maallisia lahjoja saadakseen eli maallisesta kurjuudesta +päästäkseen. Kuin hän nyt jossa kussa tämmöisessä kurjuudessa on +rukoillut ja uhrannut ensin Keremet'ille, sitten yhdelle eli useammalle +omista jumalistaan, ja se ei ole auttanut, sanoo jomse, jonka neuvoja +hän seuraa: "ota nyt ja käy Ischaakissakin ja tee uhri Vyrus-Toralle +(Venäjän Jumalalle) eli Nikolai-Toralle, ehkä se päästäisi sinun +taudistasi." Ja Tschuvaschi tulee, ostaa tuohuksen, asettaa sen pyhän +Nikolain kuvan eteen palamaan ja ristii silmiänsä pari kertaa. Paitse +tätä <i>uhraa</i> hän vielä kirkollenkin jonkun vähän rahaa ja kylän +ulko-portilla pylvään komerossa olevalle saman pyhän kuvalle palasen eli +kaksi nisu-leipää, jota hän on ostanut kirkon oven edessä olevilta +venäläisiltä kauppiailta. Varmaan auttanee Nikolai-Tora useastikin +niitä, jotka häneltä apua etsivät, koska niiden määrä ei vähene, vaan +surkeata on kuitenkin nähdä, miten Tschuvaschilais-rukan uhrin kanssa +käypi. Uhrattu raha menee nim. kaikkein suurimmaksi osaksi pappien +lakkariin, jotka vasten tavallisuutta rikastuvatkin tässä seurakunnassa. +Ja uhratun leivän taas sieppaavat ihan uhraajan nenän edessä sen noin +kahta kyynärää korkean pylvään komerosta joko kylän tähän tottuneet ja +tällä elävätkin koirat elikkä ne näitä ei ujommat naakat. Vaan +Tschuvaschi arvelee ehkä, niinkuin oikein onkin, että uhrin ottaja ei +katso uhriin, vaan uhraajan sydämeen, ja näin katsoen, on se +arvattavasti yhtä, jos uhrattu leipä jääpi Nikolai-Toran eteen eli sen +koirat ja naakat syövät. — Niinkuin jo sanoin, ei Tschuvaschien +vanhassa uskossa näy löytyneen aavistustakaan tulevasta elämästä; sillä +jos heillä olisi ollut ajatusta tästä, olisivat he varmaan kuvanneet +itsellensä Manalan ja Tuonen niinkuin muutkin kansat ja, joka on vielä +painavampi asia muistaa, olisi koko heidän suhteensa jumaloiden +kanssa muodostunut aivan toisen-laiseksi. Kristin uskosta eli +mahometiläisyydestä lainatuksi voimme siis päättää sen heissä tätä nykyä +löytyvän luulon, että haudan takana oleva tulevaisuus on melkein +yhtäläinen täkäläisen elämän kanssa, se vaan eroitusta, että siellä on +kaikkea runsaammasti, että sotamiehiä ei tarvitse tehdä, lahjoja ei +antaa virka-miehille j.n.e. Kuolleille panevat he sentähden mukaan +rahaa, tupakkaa, piipun ja muita matkalla välttämättömiä tarpeita. +Vuotisesti hautaus-maalla pitäessään kuolleidensa muistojaisia, joissa +tiloissa ei puututa hirmuista juomista ja kaikenlaista irstaista +vallattomuutta, lisäävät he näitä tarpeita, haudalle jättäen +vaatekappaleita, työ-kaluja ja olletikin isot määrät syömä-aineita: +viinaa, olutta, tupakkaa j.m. Tämmöinen tapa näyttäisi osoittavan +rakkautta ja huolen-pitoa pois-menneitä heimolaisia kohtaan; vaan niin +ei kuitenkaan ole, sillä kaikki nämä lahjat jätetään heille ainoastaan +siitä syystä, että pysyisivät nykyisissä asunnoissansa, eivätkä tulisi +entisiin kotihinsa rauhattomuutta tekemään. Kuolleita pelkääminen on +Tschuvascheissa erinomaisen suuri, niinkuin tästä lahjojen antamisesta +nähdään, ja näytäksen siinäkin, että jonkun kuoltua kaikki vainajan +vaatteet viskataan metsään eli rotkoon, josta lähi-seudun Venäläiset ne +itsellensä korjaavat samoin kuin he myös tarkasti silmällä pitävät +Tschuvaschien kuolleiden-muistojaiset ja niin ikään hörymättä haudoilta +korjaavat kuolleille jätetyn tavaran ja ruoan.</p> + +<p>Tschuvaschien <i>runoelu</i> ei ole kovin rikasta eikä erinomaisen +ihanatakaan laatua. Kertoma-runoa en siinä ole tavannut alunkaan, ja +sitä sen kanssa yhdistettyä loihtu-runoa ei Tschuvascheilla myöskään +ole, ehkä vähän jomsensa kuuluvat muutamissa tiloissa käyttävän +sanojakin. Tämä runoelu on ainoastaan laulu-runollista ja tuntuu minusta +semmoisenakin hyvin poikkinaiselta. Runo ei tarkoin noudattele mitään +mittaa, vaan nähtävä on kuitenkin sen lyhyt-pitkäinen luonto, niinkuin +koko kielenkin samoin voi sanoa lyhyt-pitkäiseksi kuin esim. Suomen +kieltä sanotaan pitkä-lyhyiseksi. Paitse tätä on Tschuvaschin runossa +alku-myötäisyyskin tuntuva. Muistuttaen, että venäläiset kirjoittajat +mainitessaan tämän kansan elantoa ovat päättäneet sillä laulua ei olevan +ensinkään, eli korkeimmakseen myödyttäneet, että se laulaessaan hyräilee +"mitä sylki suuhun tuopi," saan nyt tässä antaa muutamia näytteitä sen +laulusta.</p> + +<p><i>Poikien lauluja</i>. 1. "Sata seitsemän-kymmentä hirttä vedin, tuvan tein, +kaksi-toista ikkunaa hakkautin. Kahdesta ikkunasta itse olen katsova, +kymmenessä ikkunassa kymmenen neitsykäistä on seisova, kerran katsovat +ulos, toisen naurahtelevat. Kävin kylästä kylään, en yhtä +täysi-kasvuista tyttöä löytänyt. Yhdessä kylässä näin yhden tyttölöisen; +sen tahdoin ottaa, vaan rahaa ei ollut;<a name="FNanchor_10" id="FNanchor_10"></a><a href="#Footnote_10" class="fnanchor">[10]</a> 'lähde kanssani!' tahdoin +hänelle sanoa, Vaan uskallusta ei ollut." — 2. "Metsästä metsään +kävelin, kypsiä tuomen-marjoja en löytänyt; kylästä kylään kävelin, +rakastavaista neitoa en löytänyt. Tuomen-marjaa tahtonet syödä, syö +musta, leivän kanssa syödä on se hyvä; muuta marjaa tahtonet syödä, syö +punainen, leivän kanssa syödä on se hyvä; neitoa tahtonet ottaa, ota +kelta-tukkainen, yhdessä elää on se hyvä." — 3. "Astuin, astuin tietä +myöten, tulin synkkään metsään. Hakkasin pähkinäpuuta, siitä juoksi +maito, ilman maidotta en leipää syö; hakkasin jalavata, siitä lensi +mehiläinen, mehiläisestä mesi juoksi, ilman medettä en leipää syö. +Astuin, astuin tietä myöten, tulin kylään, kylän koirat tulivat +haukkumaan, kylän naiset mua kiini ottamaan; yhden valkea-tukkaisen +neidon päälle laskin silmäni, tahdoin ottaa sen omakseni, isäni ei +antanut rahaa, pappi ei antanut kirjaa." — 4. "Meidän kylän tytöt, +meidän kylän tytöt (hyppäävät) aidan yli kuin sudet, aidan yli kuin +sudet. Toisen kylän tytöt, toisen kylän tytöt (menevät) aidan alatse +kuin hiiret. Meidän kylän tyttöjä, meidän kylän tyttöjä, vedetään +hevois-parilla, vedetään hevois-parilla. Toisen kylän tyttöjä, toisen +kylän tyttöjä, vedetään sika-parilla, vedetään sika-parilla." — 5. +"Isäni antoi mulle mustan hevoisen; 'annas panen valjaisiin,' ajattelin +kerran, tammiseksi pölkyksi muuttui koni! Isäni antoi mulle valkean +lehmän; 'annas lypsän lehmän,' ajattelin kerran; koivuiseksi pölkyksi +muuttui lehmä! Isäni antoi mulle punaisen lampaan; 'annas keritsen +lampaan,' ajattelin kerran; punaiseksi lahoksi muuttui lammas! Isäni +antoi mulle silkkisen vyön; 'annas vyötän vyölleni,' ajattelin kerran; +niineksi muuttui vyö vyölläni! Isäni antoi mulle silkkisen nästyykin; +'annas sidon nästyykin vyölleni,' ajattelin kerran; vaahteren lehdeksi +muuttui nästyykki." — 6. "Pitkin tietä on mulla pelto; viljaa ei ole, +siit' on huoli; mustan ruskea ruuna ompi; ei pysy tiellä, siit' on +huoli; tyyni ja hiljainen vaimo ompi; ei puhu siististi, siit' on +huoli." — Nämä kolme viimeistä olkoot myös pilkka-runon näytteenä.</p> + +<p>7. <i>Tyttöin laulu</i>. "Maan-tietä myöten uhkasin käydä, Venäläistä, +Tatarilaista pelkäsin; kylän-tietä myöten uhkasin käydä, varkaita +pelkäsin; peltoa myöten uhtasin käydä, tuulta, tuiskua pelkäsin; metsän +läpi uhkasin käydä, karhua, sutta pelkäsin; kylän läpi uhkasin käydä, +koiria pelkäsin; kylän vierusta uhkasin käydä, nuorta poikaa pelkäsin."</p> + +<p>8. <i>Rekruutin laulu</i>. "Ah isäni, ah äitini, jos oisin hanhi-lintuna, +oman kylän päällä mä lenteleisin. Jos oisin kylän porttina, kuin +kyläläiset tulisi, mä itse aukeaisin, ja itse kiini menisin; jos oisin +piha-porttina, isä äiti kuin tulisi, mä itse aukeaisin, ja itse kiini +menisin. — Kuu se paistaa maiden päälle, maat on meidän marssia; tähdet +tuikkaa teiden päälle, tiet on meidän tallustaa. — Huiskin tuiskin +tuisku lentää, niinpä meidän hiukset;<a name="FNanchor_11" id="FNanchor_11"></a><a href="#Footnote_11" class="fnanchor">[11]</a> hyssin tyssin vettä sataa, +niinpä meidän kyyneleet; Volgaa pitkin jäitä juoksee, niinpä meidän +ruumihit. — Kedolla seisoo vanha tammi, se on meidän isämme; kedolla +seisoo vanha koivu, se on meidän äitimme."</p> + +<p>9. <i>Juoma-laulu</i>. "Isäni on laschman,<a name="FNanchor_12" id="FNanchor_12"></a><a href="#Footnote_12" class="fnanchor">[12]</a> äitini on leivän-tekijä, +vanhempi veljeni on golovana, keskimäinen veljeni on jämsikkänä, nuorin +veljeni tynnörin-tekijä; vanhemman veljen vaimo laulun-laulaja, +keskimäisen veljen vaimo tanssin-tanssija, nuorimman veljen vaimo +kanteleen-soittaja, minä itse kauhan-kallistaja." (Tschuvaschit juovat +nim. sekä olutta että viinaakin kauhalla).</p> + +<p>Velvollisuuteni olisi tässä myös antaa yleinen katsanto Tschuvaschin +kielestä ja sen heimolaisuudesta yhdeltä puolen Turkkilaisten, toisella +Suomen kielien ja likimmästi Tscheremissin kielen kanssa. Vaan osittain +on tämä kertomukseni jo ilmankin liian pitkäksi venynyt, osittain ei +viimeksi mainitusta kielestä, varsinkin niiden niin-kutsuttujen +Mäki-Tscheremissien murteesta, joka on Tschuvaschin kielen lähin +naapuri, vielä löydy niin tarkkoja tietoja, että niille semmoisen +vertaamisen luotettavasti voisi rakentaa. Sentähden jätänkin sen ja +yleisesti kaiken puhumisen itsestä Tschuvaschin kielestä toiseen +kertaan, ja lähden pian tästä ei kaukana elävien viimeksi mainittujen +Tscheremissien kieltä tutkimaan. Kuinka kauan tämä toimitus tulee +kestämään en vielä tiedä tarkoin sanoa; vaan ennen kahta kuu-kautta en +taida mitenkään näistä tienoin selvitä.</p> + + + +<h3>Neljäs Kirja.</h3> + +<p>Kasan'issa 3 p. lokak. 1856.</p> + +<p>Muutamia päiviä takaperin tänne palattuani saan kesällisistä matkoistani +antaa seuraavan pienen kertomuksen.</p> + +<p>Oloni tschuvaschilaisessa kirkon-kylässä Ischaakissa, joka kesti +ummellensa kuusi viikkoa, oli niin yhden-karvallista, että sitä on +vaikea kirjoittaa. Kylä, jossa on kolmeen neljään kymmeneen taloon, on +pienen joen kallalla kahdessa osassa, siten että Venäläiset asuvat +kirkon ympärillä kylän ylä-osassa, ja Tschuvaschit vähän alempana, +likempänä jokea. Ympärinsä on pelto-lakeuksia, joiden yli silmä ei +kanna; puita ei näe paljon muualla kuin kirkon-maalla ja pihoissa, +järveä ei tapaa tässä seudussa missään ja joenkin on kesä niin +kuivannut, että tuskin kylän hanhet löytävät sen pohjassa vähän savista +vettä rypälöidäksensä. Suomen vilppailla lehto-rannoilla eläneelle +minulle oli lämpimän helle kesä-kuun loppu-puolella ja koko heinä-kuun +sitä hirmuisempi, kuin elo-hopea Reaumur'in lämpö-mittarissa yölläkään +harvoin laskeusi 20:ttä pykälää alemmaksi, mutta päivillä oleksi 25 +paikoilla ja nousi toisinaan 27:eenkin asti. Itikat, hyttiset, kirput ja +luteet hyöstyivät sanomattomasti tässä helteessä, ja vilpastusta ei +voinut muusta eikä muulloin saada kuin milloin ukkonen lähetti mustan +pilven maata ja luonto-kappaleita virvoittamaan, jota kaikeksi onneksi +tapahtui usein.</p> + +<p>Lämpimän vaivoista pääsi paraiten se, joka jaksoi vahvasti maata, +niinkuin kylän venäläiset asujat yleisesti kestivät ja olletikin +korttieri-emäntäni, ennen nimitetty kirkon-palvelijan leski. Häntä ei +suinkaan rikkaus käskenyt makaamaan, sillä paitse rappiolla olevata +talo-rähjäänsä ei hänellä ollut muuta omaisuutta kuin Jumalan antama oma +itsensä ja kolme lasta, joista kaksi poikaa oli Kasan'issa, toinen +hengellisen Akateemian oppilaisena, niinmuodoin suuren herran toivo, ja +toinen, niinkuin eukko sanoi, "universiteetissä," joka tämän kotiin +tultua kuitenkin supistui siksi vaan, että hän oli välskärin opissa, +ala-upsierin arvosta. Vaan eukkoa elätti ensinkin talonsa, jossa hän +piti korttieria matkalaisille, ja toiseksi se virka, että hän leipoi +niin-kutsuttuja "prossoria," jotka vastaavat meidän oblaattia, vaan ovat +suuret ja huvemmat menemään, sillä joka oikein pyhänä tahtoo pysyä, se +ei koko suuressa paastossa (pääsiäisen alla) syö muuta kuin prossoria, +joita hän sitä vasten kerääkin ympäri vuotta. Tämän virkansa tähden +katsoi hän myös velvollisuudeksensa olla jumalisempi muita. Minun +kammarissani, joka oli hänen paraimmansa, oli perä-nurkassa ei vähemmän +kuin yhdeksän jumalan-kuvaa, kaikki kullalla silatut, siihen vielä kolme +pyhää munaa, muutamia pyhiä varpuja ja eräitä mainituita +prossori-leipiä. Joka lauantai-iltana eli muuna pyhän-aattona sytytti +hän lampun palamaan näiden eteen, josta asiasta hyvä sopu meidän +välillämme oli häirittyä, sillä lampusta tipahteli öljyä minun +kirjoilleni, ja kuin hän kerran tavoitti minun siitä tulta piippuuni +ottamasta (kuitenkin vaan tikulla), oli hän minulle siitä monta päivää +harmaana, sillä tupakkaa vihasi hän, niinkuin kaikki muutkin +jumalisemmat ihmiset alhaisesta säädystä tässä maassa, sentähden että +sen on muka paholainen kylvänyt ja kasvattanut. Kirkossa kävi hän joka +pyhä ja oli aina kirkon-menon loppuun asti, joka suurempina pyhinä ei +ole vähäinen asia, varsinkin kuin venäjän kirkossa pitää seisoa, eikä +saa uinahtaa sitä herttaista unta, joka meidän kirkossa kesä-lämpimällä, +virttä veisattaessa eli papin saarnata perkaessa, niin makealta maistaa. +Tämä emäntäni ahkeruus oli minulle monesti haittana; niin piti minun +esim. helluntai-päivänä tyhjällä vatsalla odottaa kirkon-menon loppua +kello 3:een asti.</p> + +<p>Hänellä niinkuin muillakin tämmöisillä teko-pyhillä oli pienet vikansa, +ensinkin laiskuus, niinkuin sanoin, ja sitten sen kanssa yhdistetty +herrasteleminen, joka teki, että hän alussa töin tuskin kuontui minulle +tilaa tekemään, sen vähemmin lattiata lakasemaan. Siihen tuli vielä, +että hän kernaasti otti "kupin korvallensa" s.o. ei tee- eikä +kahvi-kupin, vaan kupin "paljasta puhdasta ruista," niin puhdasta kuin +ruis nim. on täkäläisessä viinassa. Tämä tapahtui enimmiten +paasto-päivinä (keski-viikkona ja perjantaina), hänen lausettansa myöten +sentähden, että paasto-ruoka muuten niin hiykeli sydäntä. Kaikeksi +onneksi oli hänellä hyvä viina-lyyli, ja minulle osotti hän tällöin +useasti rakkauttaan valittaen sitä onnettomuuttani, että olin syntynyt +sen jumalattoman Martin Lutherin lahkokuntaan, josta arvattavasti pitää +helvettiin vaeltaa. Paitse niitä pieniä epä-järestyksiä, jotka nämä +eukon sydämen-vahvistukset matkaan-saattoivat, elimme hyvässä rauhassa +keskenämme, sillä hän oli jotenkin siisti ja uskottava. Jälkimäistä +omaisuutta tulin kerran vahvasti epäilemään, kuin eukko eräsnä aamuna +tuli tyhjä vakka kädessä tyköni, sanoen: "mitäs nyt puoli-päiväiseksi +tehdään, kuin hiiret pakanat kuopassa söivät eilen ostamanne kalat?" +Niitä ei tosin ollut kuin viisi naulaa ja nekin vaan surkioita särkiä, +jotka eräs Tschuvaschi oli minulle haronut joen pohjalla olevista +lammakoista. Mutta kuin ne sillä kertaa olivat ainoa ruoan-teko-varani, +teki mieleni suuttumaan, olletikin koska tuota tähän asti en vielä ollut +kuullut, että hiiret kaloja syövät. Vaan muistaen vanhan Caton lauseen +miehelle, joka ihmetteli sitä, että hiiret olivat hänen kenkänsä +syöneet, Vastasin eukolle: "no slava Bohu, ett'eivät kalat syöneet +hiiriä," ja käskin hänen puoli-päiväiseksi muuta neuvottelemaan. Vaikka +hän tätä ennen oli myös kerran laskenut kanankin karkaamaan, jonka niin +ikään olin syödäkseni ostanut ja joka sitä tietänsä meni, ei minulla ole +syytä häntä luulla näistä pienistä vahingoista.</p> + +<p>Kanssa-käymiseni kylän kahden papin kanssa oli alussa sangen ahkera. He +olivat nuoret ja vähän viisaammat maan-tieteessä kuin pappi Aunuksessa, +joka minulle päätti Veaporin ja Sevastopol'in olevan yhden meren +rannalla. He tulivat illoilla aina tyköni puhelemaan ja teetäni +maistamaan, jota kiittivät paremmaksi kuin omaansa, olivat myös niin +hyvät ja polttivat sikariakin, milloin vaimojen silmä vältti, tuppasipa +kerran toinen, tuhmempi heistä, partaansa kaksikin sikaria yhden ajoin +palamaan, kuin ei sanonut yhdestä kylläksi lähtevän savua. Meidän +kanssa-puheet pyörivät enimmiten uskon-oppiemme asioissa s.o. itsestä +opista ei juteltu paljo, jossa kristittyin lahkokuntain välillä vähä +lienee eroitusta, vaan ulko-käytöksistä sen enemmän, niinkuin kelloista +ja niiden soittamisesta, silmien ristimisestä, pyhistä ja niiden kuvain +palvelemisesta, pyhän savun suitsuttamisesta j.m.s., jotka aineet +pappien mielestä ainakin ovat olleet milt'ei pää-asioina pidetyt. +Pappien pitkä oppimatka meillä oli surkeata heidän mielestänsä ja +nähtävästi oli heillä meidän pappien luonnon-lahjoista sama ajatus, +vaikka eivät sitä juuri selvään sanoneet, kuin entisellä venäjän papilla +Ilomantsissa, joka, kuin suomalainen piispa hänelle kertoi niin ja niin +monta vuotta oppineensa eikä vielä liki-maillenkaan kaikkea tarkoin +tietävänsä, päätänsä puistaen sanoi: "kova pää! kova pää!" Minun +koto-peräisyyteni Helsingistä veti useasti puheiksi viimeisen sodankin, +jolloin toinen, viisaampi heistä, aina nauroi kuollaksensa sille +Englantilaisten lauseelle, että he muka kävivät sotaa sivistyksen edestä +sivistymättömyyttä ja raakuutta vastaan, jonka-laista hävitöintä +kerskausta hän ei olisi uskonut Iöytyvän Englantilaisissakaan, ja +niinkuin ei se olisi kaikille tuttu, että näiden sivistys ei ole muuta +kuin kauppurin viekasteleminen ja jumalatoin rahan-himo. Tässä +viisaudessansa otti hän minut todistajaksensa, kysyen minulta: "koska +kirjallisuuden voipi sanoa sivistyksen määräksi, niin sanokaapa nyt te, +kumpiko parempi ja rikkaampi on, meidänkö kirjallisuus vai Englannin eli +Ranskan?" Minä vastasin: "juuri nykyjään luimme arvoiselta venäläiseltä +kirjoittajalta kirjoituksen, jonka tarkoituksena on todistaa, että +teillä ei vielä ole ensinkään kirjallisuutta, vaan että se, jota te +täksi kutsutte, kaikki on lainattua Englantilaisilta ja muilta +ulko-maalaisilta. Minä olen hänen uskoansa." Hän vaikeni, vaan tämä +vastaus ja monta muutakin senkaltaista teki, että hän herkesi käymästä +luonani, johon osiksi oli syynä kukaties sekin, että minä en suuresti +tahtonut nauttia hänen viisauttansa Tschuvaschin kielessä, vaan jo heti +tultuani olin hankkinut itselleni mieleiseni kielen-kääntäjän, ja tein +tutkintoni aivan oman nokkani jälkeen.</p> + +<p>Näistä tutkinnoista ja niihin kuuluvista toimistani kuin myös +Tschuvaschien elosta ja olosta yleisesti olen toisessa kohden tehnyt +tilin eikä olisikaan soveljas tässä ruveta puhumaan. Sen vaan sanon +tämän-kaltaisista tutkinnoista, että ne aineen vaikeuden ja myös +käytettävien apulaisten vähän sivistyksen vuoksi varsinkin alussa ovat +kärsivällisyyttä koettelevat ja ikävät. Kuin tähän tulee vielä se +alinomainen yksinäisyys, jossa niitä tehdessäsi elät ja joka ei salli +mitään sen-kaltaista huvitusta ja virvekkiä kuin ihmisellä on +vertaistensa kanssa-käymisestä, se kaiken-kaltainen sekä hengellinen +että maallinen kurjuus, jossa rahvas sitä lähellä elävälle näytäksen, +kuin myös omatkin vaivasi ja pienet puutteesi, niin arvaa hyvin, ett'ei +näissä tutkinnoissa juuri kesä-huviksensa matkustele. Hupaisin päivä oli +minulla aina keski-viikko, jolloin koulu-puheen tapaan annoin "luvan" +itselleni ja noudin postini Tsyvilsk'istä. Lauantai-aamut olivat myös +ratot, sillä silloin oli kylässä joka viikko niin-kutsuttu <i>bogár</i> eli +tschuvaschilaiset markkinat ja rahvaan vilke aina puolille päivin asti +oli sangen suuri. Paitse näitä huvituksia oli eloni kylässä yksi päivä +aivan toisensa mukainen, ja nämä huvituksetkin kadottivat +yhtäläisyytensä kautta huvittavaisen luontonsa. Mutta niinkuin +kyyti-koni, joka tallista talutettaessa on niin jäykkä ja näkyväisellä +vasta-hakoisuudella kuontuu valjaihin, matkalle päästyä alkaa mennä +kapittaa ja "verryttyänsä" antaa matkaajalle vilisevän vauhdin eikä +toiseen holli-paikkaan tullessa vielä tiedä väsymisestä mitään, — niin +on kielen-tutkijankin kanssa yksinäisessä maa-kylässä. Ensi päivät ovat +työläät, sitten menee aika niin ett'ei tiedäkään ennenkuin kuu-kaus on +kulunut.</p> + +<p>Ischaakista tulin loppu-puolella heinä-kuuta piirikunnan kaupunkiin +<i>Kosmodemjansk'iin</i>, johon minua veti kaksi tässä kaupungissa löytyvätä +kuuluisaa tschuvaschilaista oppinutta, toinen viralta pantu pappi, +toinen kielen-kääntäjä piirikunnan oikeudessa. Tässä kaupungissa löytyy +vähän päälle neljän tuhannen asujan, ja kuka ei tätä väen-lukua +katsellessaan arvele kaupunkia sivistykseltään ja ulko-näöltänsä +sen-veroiseksi kuin esim. meillä entinen Vaasa, eli Porvo, eli edes +Kuopio? Mutta tämmöisessä ajatuksessa erehdytään isosti. Ensinkin mitä +sivistykseen koskee, niin arvaatte sen siitä, että kaupungissa ei löydy +yhtään asujata, joka olisi päättänyt oppinsa Yli-opistossa eli jossa +kussa muussa korkeammassa oppi-laitoksessa, ja tuskin kahta, jotka +koskaan olisivat tämän-kaltaisen opiston oveakaan auaisseet. Semmoisten +laitosten olemista tämam-laisissa kaupungissa ajatellakaan kuin +kirja-painot, kirja-kaupat, vieläpä apteekitkin, olisi puhdas hulluus, +kaikkea muuta sivistyneempään seuruus-elämään kuuluvata, — samoin. Niin +en ole pianon ääntä kuullut koko kylässä kuin yhdestä talosta, ja sekin +oli hyvin sora-kielistä ja surkeata. Käsi-työläisiä mahtaa kaupungissa +olla hyvin vähän, koska tämmöisten merkkiä en ole nähnyt enemmän kuin +kaksi saapasta, kaksi saksia ja yhden rinkelin. Mutta koulu on, +niin-kutsuttu piirikunnan koulu, jossa palkka maksetaan kuudelle +opettajalle, ja jolla on siisti kaksin-kertainen kivi-rakennus, huoneet +suuret ja puhtaat ja oppilaisia sisään-kirjoitettuna 43 kappaletta. Vaan +vaikka luku-aika jo kauan on alkanut, seisovat koulun ovet kiini, tuonne +syksymmälle asti, sillä koulun kaitsija eli rehtori, joka on haluinen +metsästäjä, ei tahdo parasta jänis-aikaa laskea ohitse ilman koiriansa +kylläksi koettelematta. Tähänkö luokkaan vielä lienevät luettavat +kaupungin viisi kivi-kirkkoa ja ne viisi kapakkaa, joissa rahvas saapi +huvitellata.</p> + +<p>Mitä sitten ulko-näköön tulee, niin saapi lukija paraimman kuvan +pienestä kaupungista tässä maassa ja niin-muodoin Kosmodemjansk'istakin, +jos lukee 17:n luvun W. Scott'in <i>Nigelin Vaelluksia</i>, ja sen osan +Lontoota, jota siinä <i>Alsatian</i> nimellä mainitaan, erinäiseksi +kaupungiksi ajattelee. Kadut mm. eivät näissäkään malta kulkea suoraan, +vaan hoippelehtavat senkin seitsemälle polvelle, jonka kanssa huoneiden +kallellansa oleva luonto eli, paremmin sanoen, pitkällensä pyrkiminen +hyvin soveltuu yhteen, niinkuin myös niiden paperilla eli tuohella +paikatut ikkunat ja aitaamattomat sekä likaiset pihat. Kadut eivät +koskaan näe lakasu-luutaa, ja kuin täällä ei näytä tunnettavan semmoista +virka-miestä, jota meidän pienemmissä kaupungissa kutsutaan +sian-pistäjäksi, kuin kaikenlainen karja niinkuin on: lehmät, lampaat, +kilit, siat, rauhallisessa menestyksessä tutkistelevat kaupungin katuja +ja toria, kuin edellensä maalaiset aina torille riisuvat hevosensa, niin +sonnittuu se jo itsestänsäkin hedelmällinen maa niin väkeväksi, että +kaiken-lainen ruoho, enimmiten viholainen, kasvaa syltä pitkänä katujen +ja torien reunoilla ja usein viekkaasti peittää loukot ja kuopat, joihin +varomatoin tutkija voipi langeta. Tori itse oleskelee ikuisena +lätäkkönä, ja jos varimmalla ajalla kerran kuivahtaakin, niin tekee +tunnin eli kahden sade sen ainakin melkein yli-pääsemättömäksi, ja +Tscheboksaryn kaupungissa tapahtui viime keväänä, että Tschuvaschi eräs, +yöllä ajaen kaupungin läpi, hevosinensa päivinensä hukkui syvään +vesi-lätäkköön kaupungin torilla. Kosmodemjansk'issa ovat Volgan jyrkät +hieta-kallat tavallisena sonnan ja muun ruvan pano-paikkana, joten se, +joka niillä kävellen tahtoo luonnon ihanuutta nauttia, nenänsä kautta +aina tulee muistamaan ihmisen sikaisuutta. Venäläiset eivät nim. tiedä, +että sonta väettää maan, eivätkä maallakaan sitä muuten käytä kuin +metsään vetävät, vaikka Tschuvaschit ja muut täkäläiset kansat, sen +pellon väkevyydeksi käyttäen, tässä kyllä antavat heille esi-merkkiä.</p> + +<p>Vaikka gorodnitschij (vastaama meillä ordnings-mannia) +Kosmodemjansk'issa oli hyvä ja tarjosi minulle kruunun korttieria, en +minä siitä huolinut, vaan valitsin itselleni korttierin eräässä talossa +aivan Volgan rannalla. Talon-väkeni olivat vanha-uskoisia elikkä, +niinkuin Venäjän Karjalaiset sanovat, <i>vanhaa vierua</i>. Nämä eivät eroa +yleisestä kirkosta paljon muussa kuin muutamissa ulko-käytöksissä, vaan +ovat vierasuskoisille suatsemattomammat kuin muut, ja se oikea vanha +Venäläisyys, niinkuin parran rakastaminen, "saksalaisten" vaatteiden +(s.o. sortuusin) vihaaminen ja yleisesti kaiken muukalaisuuden, niin +huonon kuin hyvänkin, ylen-katse pitävät näissä pesäänsä. Vaan kuin +hallitus viime aikoina ei ole ollut heistä tietävinänsäkään, niin +vähenee heidän lukunsa päivä päivältä ja nuorempi kansa tätä lahkokuntaa +yhdistäksen vähitellen yleiseen kirkkoon. Tupakka, kahvi, vieläpä +teekin, ovat heistä kaikki pahan hengen tuotteita, ja surkeata oli nähdä +emäntäni tuskaa minun hänen tupansa liedellä polttaessani kahvia, josta +käyvä haju samoin kuin tupakankin savu hänen poloisen nenässänsä +kärskysi ian-kaikkisen rangaistus-paikan saastaiselta haisulta. +Säädyllisyytensä puolelta taitavat nämä vanha-uskoiset olla kiitettävät; +minä kaikitenkin olen heissä tavannut enemmän rehellisyyttä kuin muissa.</p> + +<p>Viraltansa oli isäntä puun-lauttaajien päällys Volgalla ja sanoi +Kosmodemjansk'ista tekevänsä kaksi matkaa kesässä Saratov'an ja +Astrakan'in välillä olevaan Dubofkaan ja siitä juoksevalla ansiolla +hyvin elävänsä. Poika oli pieni kauppa-mies. Ei mitään rakasta +Venäläinen niin paljon kuin kaupan käymistä, ja minä uskallan päättää, +että jos kolme Venäläistä pantaisiin autioon meren-saareen, lyöttäytyisi +vähintänsäkin yksi heistä toiselta kahdelta ostamaan, mitä heillä liikaa +olisi ja heille myömään, mitä tarvitseisivat. Ja ihmeellistä on, kuinka +vähällä tiedolla venäläinen kauppa-mies onnistuu toimessansa; niin +tiedän esim. erään ensimäisen luokan kauppa-miehen Pietarissa, syntyisin +Vepsäläinen Aunuksesta, joka 30:een vuoteensa asti oli kiven-hakkaajana +Äänisen rannalla, vaan joka nyt on monen miljonan mies. Semmoisena voipi +meidänkin isännän poika päättää elämänsä, vähintänsäkin on hänellä se +toivo, vaikka hän ei nimeänsä osaa kirjoittaa ja vaikka hänen +lafkassansa nyt ei ole tavarata yleensä kuin noin puolentoista sadan +hopea-ruplan edestä ja tästä tavarasta isoin osa raudan romua, virsuja, +vastoja j.m.s. Asia on se, että joka täällä lyöksen kaupan päälle, se +istuksen onnen kynnykselle, ja jokainen ajattelee: toki häntä minäkin +saanen onnea kerran helmasta temmata! Tämä tempasu tapahtuu siten, että +ostajaa koetetaan pettää, min suinkin voidaan. Tinkiminen, joka täällä +on kaupan henkeäkin, osoittaa paraiten rehellisyyden puutteen +täkäläisessä kaupassa, sillä tinkiminen ei ole muuta kuin ostajan +voimatoin kokeminen välttää myöjän petosta. Tässä on voitto kuitenkin +kauppiaan puolella, sillä hän tietää tavaransa hinnan, vaan ei yksi +tuhannesta ostajasta tiedä kaikkein tarpeittensa oikeata raha-arvoa. +Tässä nyt äkkinäiselle myödessänsä tempasee kauppa-mies onnea helmasta +ja ottaa kaksin-, kolmin-kertaisen hinnan tavarastansa. Pienet kauppiaat +pitävät useasti muutakin koiruutta kaupassansa; niin ei joka paikassa +ole hyvä kauppiaalle kahden kesken antaa suurempaa seteli-rahaa särkeä, +sillä monesti tapahtuu, ett'ei hän anna mitään takaisin, vaan rohkeasti +vasten silmiäsi kieltäen sinulta mitään saaneensa pitää rahasi, mutta +valitusta nostaessasi kumoo kaiken vaaran itsestänsä niin, että sinä +itse jäät vikapääksi, vieläpä kiinikin käyt, niinkuin monelle meidän +talonpojalle on tapahtunut.</p> + +<p>Tällä venäläisen kaupan-hengellä on juurensa Slavjaanein yleisessä +luonnossa, joka rakastaa hiljaista ja vähä-töistä elon-ressutusta, ja +jonka historiassa ei muisteta, tämän-sukuisten kansojen ennen itse +päällänsä eläen, näitä koskaan yllyttäneen semmoisiin ankaroihin +väki-vallan töihin, jotka Normanneilla ja Germaneilla olivat henkeäkin. +Tämä väki-valtaisuutta karttava luonto näytäksen vielä nykyisessäkin +Venäläisessä. Kapakassa eli muualla viinassa ollessansa ei hän tappele +koskaan, vaan itkee tavallisesti eli suutelee toistansa. Rauta-aseita, +haavoja ja veren-vuodatusta pelkää musikka kuin kuolematansa, ja jos hän +kenen näkee semmoiseksi tuittu-pääksi, joka ei katso lyödä +sivaltaessansa, välttää hän tätä ja kärsii ennen vääryyttäkin kuin +vastaan seisomaan rupeaa. Tilaston tutkijat sanovat, että rikokset +omaisuutta vastaan ovat sivistyneissä kansoissa yleisemmät kuin rikokset +henkeä vastaan. Näin on rikosten laita Venäjälläkin, ja niin-muodoin on +Venäjän kansa sivistyneeksi luettava eli on tilasto väärässä, sillä +murhaa eli toisen haavoitusta tapahtuu täällä harvoin, mutta rikoksia +omaisuutta vastaan alinomaa, ja joka toista lyöpi, sitä pidetään +pahempana ihmisenä kuin joka toisen omaa vääryydellä itsellensä käärii.</p> + +<p>Volga, jos ohitse mennessä sanon sanasen tästä jokien kuninkaastakin, on +Kosmodemjansk'in kohdassa vaan noin puolta virstaa leveä. Sen rannat +eivät minusta ole mitkään kauniit, enkä muista runoilijoidenkaan niistä +tässä katsannossa milloinkaan laulaneen. Oikeanpuolinen ranta on aina +yksi-karvainen, noin 100 jalkaa korkea jyrkkä hietikko, jossa siellä +täällä joku kylä eli kirkko riippuu korkealla törmällä, eli on pieni +kaupungin rähjäkin ahtaunut johon kuhun penkerien rotkoon. Vasen ranta +sitä vastaan on loppumatointa matalaa lehtoa, jossa harvoin näkee jälkiä +ihmisen elosta. Vaan hyötynsä puolesta on Volga koko keski- ja +itä-Venäjälle sanomattomasta arvosta. Itse on tämä joki höyry-laivoilla +kulettava aina Tver'iin asti s.o. Moskovan ja Pietarin välillä olevalle +rauta-tielle. Etelässä laajentavat Oká, Surá ja muut pienemmät +syrjä-joet sen vaikutus-piiriä ja pohjasta tempaa se väkevä ja +vesi-rikas Kama koko Uraalin vuorikunnan ja vähillä kannaksilla osan +länsi-Siperiaakin tämän joen aluskunnaksi. Kaikilta haaroin kantaa se +omituisia ja rikkaita tuotteita maailman kauppaan. Itse aina +Saratov'asta asti tuopi se eloa niinkuin sen eteläiset syrjä-joetkin +tekevät; Kama taas kantaa tähän kauppaan Uraalin kalliit vuori-tuotteet. +Tämän hyödyllisyytensä tähden kutsuukin Venäläinen sitä <i>maatuschkaksi</i> +(emoseksi) ja onkin se aina peitetty parkoilla ja muilla aluksilla. Eloa +kuletetaan suurissa hyvin katetuissa parkoissa, joita pannaan noin 8 eli +10 kappaletta toinen toisensa perään junaan, jota kutsutaan +<i>karavan'iksi</i>. Junan ensimäisellä parkalla, joka on suurempi ja +leveämpi kuin toiset, kulkee kaksi, kolme eli neljä paria hevosta +ympäri, pyörittäen paksua pölkkyä, jolle kääriytyy touvi, juokseva noin +puolen virstan päähän upotetusta ankkurista, ja siten junan eteen-päin +vetää. Ankkurin kohtaan tultua nostetaan se samalla voimalla ylöskin, ja +pölkylle pannaan toinen nuora kääriytymään toisesta ankkurista, joka +väli-ajalla on pienellä venheellä soudettu eteenpäin ja joen pohjaan +laskettu. Tämmöinen kulkeminen on arvattavasti hyvin hidasta, ja onkin +nyky-aikoina ruvettu käyttämään höyry-konetta hevosten siaan, +jonka-laisella karavan'illa myös on muassansa pieni irtonainen +böyry-laiva, joka ei muuta tee kuin ankkuria eteen-päin kulettaa. Näin +kulkee elo aina Rybinsk'iin asti Jaroslav'in lääniä, jossa se pitää +lastata pienempiin aluksiin, ja niissä sitten Marian kanavakunnan, +Syvärin joen ja Laatokan kanavien kautta joutuu Pietariin, jonka pitkän +viivytyksen meidän itä-Suomalainen kyllä kalliisti saapi maksaa, +Pietarista "kulia" ostaessansa. Tyhjänä takaisin tullessansa kulkevat +parkat aivan joen vallassa ilman mittäkään ajo-neuvotta ja ilman että +niissä perääkään pidetään ja lyövät toisinaan vahvasti kolin-kolia +toisiansa eli muita aluksia vasten. Höyrylaiva-liike on jo myös vahva +Volgalla, niin että kerran luin 8 höyry-laivaa yhtenä päivänä kulkevan +Kosmodemjansk'ista ohitse; mutta niiden tulo- ja lähtö-ajat ovat vielä +sopimattomasti asetetut ja huonosti noudatetut kuin myös liiaksi +yksinäisten mieli-vallassa. Kuitenkin voipi nyt höyryllä matkata +Pietarista esim. itään päin aina Perm'iin asti ja etelään päin aina +Astrakan'iin eli, jos tahtoo, aina Kaspian meren etelä-rannalle asti.</p> + +<p>Edellä selitetyn Volgan rantojen erilaisuuden kanssa näyttää muunkin +luonnon eri-laisuus sen pohjais- ja eteläpuolilla olevan yhdistetty, +siten että pohjainen puoli näyttää kantavan pohjaisemman karvan, +niinkuin enemmän havu-puita, enemmän järviä, soita j.n.e., jota vastaan +etelä-puoli on parempaa vilja-maata, kasvaa parempia lehti-puita +niinkuin tammea, lehmusta, vaahteraa. Luonnon kanssa on kahden puolen +jokea elävä Tscheremissin kansakin halennut kahteen osaan, joiden +eri-laisuus näytäksen kielessä, elämän-laadussa ja ulko-näössäkin. +Pohjoispuolella elävien Tscheremissien, joiden maassa en itse vielä ole +käynyt, sanotaan elävän enemmän karjan-hoidolla ja metsän-pyydöllä kuin +maan-viljelyksellä, jonka tähden he elämässänsäkin ovat törkeämmät ja +näöltänsä hintelämmät etelä-puolella Volgaa eläviä veliänsä. Näiden +jälkimäisten kylissä oleksin minä muutamia viikkoja elo- ja syys-kuussa. +Näöltänsä on tämä kansa milt'ei aivan yhden-lainen Tschuvaschein kanssa +sillä eroituksella kuitenkin, että Tscheremissi on ruumiiltansa +runnokkaampi ja pitempi, joka omaisuus kuuluu tämän kansan rekruuteille +useasti saattavan sen kunnian, että heitä otetaan kaartin ja +krenatöri-joukon sota-miehiksi. Eivät Tscheremissien vaimotkaan minusta +näyttäneet niin vähä-hempeisiltä ja kesuttomilta kuin Tschuvaschittaret, +vaikka vaatteus on aivan yhden-lainen s.o. kesällä ei muuta päällä kuin +paljas paita. Tähän Tscheremissien muhkeampaan näköön on varmaan syynä +heidän parempi elämän-laatunsa. Heillä on suuret ulos-lämpeävillä +uunilla varustetut pirtit, joiden siisteys on laittamatoin. Aittojen ja +navettojen suuruus kuin myös ne kylien ympärillä olevat laveat pellot +todistavat, että kansa ei näe nälkää. Erittäin muistettava on, että nämä +niin-kutsutut Mäki-Tscheremissit ovat ahkeroita ryyti-maan ja +hedelmä-puiden hoitajia, joka antaa heidän asemillensa niin kauniin +näön, että Suomessa en muista missään nähneeni niin sieviä kyliä kuin +monta näistä Tscheremissiläis-kylistä olletikin niistä, jotka ovat +lähempänä Volgaa. Kansan luonto on tyytyväistä, rauhallista ja ahkeraa, +niinkuin Suomalaisen yleisesti joka paikassa. Monessa vivahtaa +elämän-laatu suomalaiseen eli vähintänsäkin muistuttaa tätä. Niin on +Tscheremissilläkin erinäinen pihalla seisova keitto-huone, joka kaikessa +on samanlainen kuin pohjais- ja itä-Suomessa <i>kota</i>, yksin +nimessänsäkin: <i>kuta</i>. Venäläisille, jotka (talon-pojat nim.) +keitto-ruokansakin tekevät niin sanoen paistamalla s.o. tuvan lämmittyä +uunissa kiehuttamalla, on kota outo ja tuntematoin laitos. Niin +käyttävät Tscheremissit (samoin kuin Tschuvaschitkin ja Tatarit) +happamen maidon ruoaksensa, vaan Venäläinen viskaa sen inholla sikojen +syödä. Monta muuta tämmöistä pientä viittausta saa täällä matkaava +Suomalainen koto-kansansa ja täkäläisten kansojen alku-peräisestä +heimolaisuudesta, jotka viittaukset eivät juuri todista tätä +heimolaisuutta, vaan kuitenkin muun rinnalla ovat tutkijalle huvat +muistella. Heimolaisuuden todistaa paraiten kieli, ja vaikka +Mäki-Tscheremissien kielessä on enemmäksi kuin puoleksi venäläistä ja +tatarilaista <i>ainetta</i> s.o. sanoja, niin on <i>muoto</i> eli näiden sanojen +taivutus kokonansa suomalainen. Tässä ei ole tilaisuutta ruveta tekemään +tiliä kieli-tutkinnollisista havaitsemistani Tscheremissin kielessä, +vaan sallittakoon minun kuitenkin mainita näistä pari esi-merkkiä, jotka +itsessänsä ovat vähä-pätöiset eivätkä ansaitse oppineiden silmäystä, +vaan osoittavat että näiden kaukaistenkin murteiden tutkiminen ei ole +hyödyttä Suomen kielelle, ja jotka laveammallenkin yleisölle eivät ole +vaikeat ymmärtää. Suomalainen sana <i>pirtti</i> on minua ja varmaan monta +muutakin epäilyttänyt sitä suomalaiseksi lukea, sentähden että sillä +Ruotsin kielessä on vastaavansa <i>pörte</i>, joten se on näyttänyt tästä +lainatuksi. Tässä luulossani olen minä ollut sen lujempi, kuin se toinen +sana, jolla samaa asiaa merkitään, nim. tupa, myös on lainattu +ruotsalaisesta <i>stuga</i> eli pikemmin saksalaisesta <i>Stube</i>. Tätä luuloani +myöten olen päättänyt, että Suomalaiset maahansa tullessaan asukselivat +melkein kuin nykyiset Lappalaiset <i>saunassa eli kodassa</i>, joille heillä +on omituiset nimet. Mutta nyt löytyy kysymyksessä oleva sana +Tscheremissienkin kielessä, muodossa <i>pört</i>, Tatarilaisilla muodossa +<i>jört</i>, Tschuvascheilla muodossa <i>sjort</i> j.n.e. Tästä voipi päättää, +että se on alkuperäinen suomalainen eli vähintäsäkin altailainen sana, +että Ruotsalaiset sen ovat Suomalaisilta lainanneet, ja että jälkimäiset +jo ennen Volgan tienoilta lähdettyänsä olivat niin sivistyneet että +pirteissä asuivat. Lönnrot on koettanut selittää tätä sanaa niin, että +se alku-peräisesti olisi kuulunut <i>peretti</i>, tuleva sanasta <i>pere</i>, +samoin kuin <i>navetta</i><a name="FNanchor_13" id="FNanchor_13"></a><a href="#Footnote_13" class="fnanchor">[13]</a> sanasta <i>nauta</i>. Mutta edellisestä näkyy, että +tämä selitys on liikanainen ja sopimatoinkin. —Toinen esi-merkki. Joka +itä-Suomalainen koti-maassansa on matkustanut vähän länteen päin, on +varmaan oudoksunut sitä, että Hämäläinen hänen <i>vastaansa</i> kutsuu +<i>vihdaksi</i>, joka taas hänen kielessänsä merkitsee, ei koko tukkua puun +oksia, joilla ihmistä terveyden vuoksi ropsitaan, vaan yhtä ainoata (ja +tavallisesti pitempää) puun oksaa, jolla enimmiten hevoista hosaistaan. +Tarkemmin arveltuaan on itä-Suomalainen, jos hän on ruotsia ymmärtänyt, +päättänyt että Hämäläisellä on tässä asiassa alku-peräinen suom. sana, +mutta että itä-Suomalainen miten kuten on sen unohtanut ja sen siaan +lainannut Ruotsalaisten sanan <i>qvast</i>. Vaan jälkimäisessä päätöksessänsä +on mainittu päättäjä erehtynyt, sillä sana <i>vasta</i> löytyy +Tscheremissienkin kielessä ja merkitsee siinä meidän sekä <i>oksaa, vitsaa +että vastaa</i> (vihtaa) ja on niin-muodoin myös suomalainen, olkoonpa +ruotsalaisenkin sanan kanssa miten tahansa.</p> + +<p>Tämmöisiä pieniä esi-merkkiä en käske kenenkään kieli-tutkintona +pitämään, vaan ovat ne kuitenkin vähäisenä selvityksenä semmoisetkin ja +kieli-tutkijalle toki pienenä huvituksena monesti ikävässä työssään. +Semmoisia voisin antaa tukulta; vaan kirjoitukseni pituus pakoittaa +minun jo lopettamaan ja ne niinkuin monta muutakin toiseen kertaan +jättämään.</p> + + + +<h3>Viides Kirja.</h3> + +<p>Ardatov'assa, Simbirsk'in lääniä 25 p. tammik. 1857.</p> + +<p>Sylvesterin päivän iltana, europalaista lukua, sanoin huokeat +jää-hyväiset Kasan'in oppineelle Tatarilais-kaupungille. Edellisten +päivien leudot ilmat olivat vaikuttaneet sen, että Volgan jää oli syvän +uve-veden vallassa ja että maan-tiellä reen kulkea oli vaan iljanne +talvesta jälellä, vaan metsä eli paremmin sanoen läpi-matkattavat +niityt, pelto-lakeat ja ahot (metsää on tässä seudussa hyvin vähän) +olivat aivan paljaat. Tämäkö jako myös illan sumeus lienevät minussakin +saman mieli-alan synnyttäneet se vaan on varmaa, että mielestäni ei +tahtonut luopua se ajatus, kuinka nyt olisi ollut soveljaampi istua +Suomessa ystävien keskessä ja höyryävien maljojen ääressä latturia +laskea kuin kököttää yksinänsä pimeässä niini-koppelissa, +Tschuvaschilaisen kyyti-miehen surullista laulun-jonotusta kuunnellen. +Tämmöinen mieli-ala, ehkä kyllä milt'ei välttämätöin oudolle matkalle ja +tuntemattomalle tielle lähtiessäsi, varsinkin kuin lähtöpäiväsi sattuu +olemaan semmoinen, jona halvinkin toivoo lepoa ja riemua, haihtuu +kaikeksi onneksi pian, jos sitä ei itse tahallasi viljele ja uudet +kuultavat, nähtävät, tutkittavat ja miettieltävät asiat antavat +mielellesi pian entisen pinteytensä. Jos rekesi aika-välistä vierähtelee +raviin ja tärähyttelee päätäsi laitaan ja toiseen, jos kyyti-miehesi +matkaa muka oiastaksensa eksyy lavealle niitylle, josta hän pimeässä ei +osaa muuten pois kuin siten että hevoset kuorminensa päivinensä ajaa +syvän-laisen avonaisen puron poikki, jos tämmöisessä tilassa helmasikin +vähän kastuvat, niinkuin se kaikki tänä iltana minulle tapahtui, niin +hälvenee viimeinenkin hempeä-mielisyytesi, ja luontosi käypi vielä +niinkin pinteäksi, että silloin tällöin kirouskin karskahtelee +hampaitesi välissä.</p> + +<p>Tyynellä mielellä otin kuitenkin, puoli-yön ohitse mentyä, yhden +muassani olevan portteri-putelin seurassa uuden vuoden vastaan eräässä +posti-paikassa. Minä olin nyt menemässä uutta, sekä minulle että +muillenkin tuntematointa Mordvan kieltä tutkimaan, jonka työn kyllä +tiesin täysin määrin kysyvän voimausta, tarkkuutta ja ahkeruutta. Mutta +Tschuvaschin kieli oli antanut minulle hyvän koulun ja sen ohessa on +Mordvan kieli suomalaista peri-sukua ja kaikista Volgan ja Uraalin +seudussa löytyvistä suomalaisista murteista lähin meidän kieltämme, niin +että vaikeukset tulevana aikana eivät minusta näyttäneet niinkään +suurilta kuin tähän asti voittamani vastukset, ja se teki mieleni +rauhalliseksi milt'ei iloiseksi. Kiitollisuudella muistelin myös +kotomaata ja niitä monia rakkaita ystäviä, jotka sekä työllä että +sanalla ovat minua eteenpäin auttaneet ja minulle monta raskasta askelta +keventäneet.</p> + +<p>Pohjaisesta päin katsoen alkaa Mordvan kansaa suuremmissa ryhmissä +löytyä Simbirsk'in läänissä. Minulla oli aikomuksena pariksi kuu-kautta +asettaa olo-paikkani heidän maassansa löytyvään tähän Ardatov'an +piirikunnan-kaupunkiin, mainittua lääniä. Mutta kuin matkani Kasan'ista +tänne tässä läänissä juoksi noin 120 virstan pituudelta halki +Tschuvaschien maan, ja monelta haaralta olin kuullut että täkäläisessä +Tschuvaschin murteessa oli eroitusta kasanilaisesta, päätin vielä +menettää muutamia viikkoja sen tutkinnossa, ja <i>Buinsk</i> on sen +piirikunnan-kaupungin nimi, jossa eli jonka liki-seudussa Simbirsk'in +läänin Tschuvaschia Kasan'ista päin tullen ensi kerran tapaat.</p> + +<p>Tähän kaupunkiin jouduin seuraavana päivänä hyvissä ajoin. Siinä elää +noin kaksi tuhatta Venäläistä ja yhtä paljon Tatarilaista, ollen +kummallakin vaan yksi jumalan-huoneensa kaupungissa, joka todistaa +venäläisen kansan-aineen heikkoutta eli nuoruutta näissä tienoin, sillä +useasti nähdään pienissäkin kaupungin rähjissä, jotka ovat +peri-venäläiset, puoli-kymmentä ja kymmenkuntakin kirkkoja. Buinskin +ulko-näöstä en tahdo sanoa muuta, kuin että yksin Kosmodemjansk'kin, +josta ennen olen kirjoittanut, on Buinsk'in rinnalla Moskova, vieläpä +Pietarikin. Vaan vaikka kylä olisi kahta vertaa huonompi ollut, olin +minä lujasti päättänyt siinä viettää pari viikkoa, virka-miehiltä ja +muilta ymmärtäviltä asujilta tietoja keräten täkäläisten kansojen +olletikin Tschuvaschien elannosta, ja jonkun tolkullisen apulaisen +kanssa näiden kieltä tutkien. Tämmöisenä apulaisena olen suurella +menestyksellä käyttänyt niin kutsuttuja kylän-kirjoittajia (selskie +pisarjá), pienet virka-miehet maalla, joiksi niissä tienoin, missä kansa +on ei-venäläistä, kernaasti valitaan itse-kunkin paikan eri-sukuisesta +kansasta otettuja poikia, jotka koulitaan siksi, että osaavat hyvästi +puhua, lukea ja kirjoittaa venäjän kieltä, ja jotka tämän tietonsa +tähden kielen-tutkijalle ovat sanomattomasti suuremmasta arvosta kuin +pelkkä talon-poika, joka harvoin ymmärtää tavallisintakaan puhetta +venäjäksi ja pian hämmentyy, kysellessäsi ja monin mutkin käännellessäsi +kielen taivutuksia ja lauseita. Kaikkein ensimäiseksi oli kuitenkin +korttieri saatava, ja sitä vasten suorittauduin pian gorodnitschin +(ordnings-mannin) tykö paperineni. Suomessa tapaat useasti semmoisia +nimis-miehiä, jotka ovat lihavat ruumiiltansa, kernaasti istuvat lasin +ääressä, nauravat mahdottomasti, noituvat, pauhaavat ja uhkaavat, jos +mikä ei käy heille mieltä myöten, vaan sen ohessa tarkoin katsoen ovat +lempeät ja hyvä-sydämiset miehet. Melkeen tätä laatua oli Buinsk'in +gorodnitschij, kukaties kuitenkin sillä eroituksella, että viimeksi +mainitut omaisuudet ovat hänelle vähemmässä määrässä luettavat. Tähän +tekään oli hän pahemmalla puolella tuulta, johon, niinkuin jälkeempäin +sain kuulla, syynä oli se, että hän joku aika takaperin eräissä häissä +oli tanssinut niin mahdottomasti, että hänen ja tanssitettavansa lihavan +rouvan alla silta-palkki oli katkennut ja molemmat vyötäistänsä myöten +hurahtaneet sillan alla olevaan kurkku-pönttöön. Tälle tapaukselle +nauroi vielä koko kaupunki, ja gorodnitschij, joka vasta muutamia +kuukausia takaperin oli tänne muutettu muualta Venäjältä, moitti hyvin +kaupunkiansa huonoksi ja sanoi minua mieheksi sanovansa, jos minulla +olisi niin paljon kärsivällisyyttä että kaksi viikkoa malttaisin tässä +muka tatarilaisessa kylässä viettää.</p> + +<p>Juuri hän itse oli kuitenkin se, joka ensimäiseksi pani tämän +kärsivällisyyteni koetteesen, sillä hän antoi minulle sopimattoman +korttierin. Se oli nim. erään tatarilaisen kauppa-miehen talossa. Huone +kyllä oli lämmin josko ei kovin puhdaskaan, vaan sillä oli se vika että +se oli isännän harem'in (nais-huoneen) vieressä, tästä eroitettu vaan +ohuella lauta-laipiolla, joka vielä ei edes lakeen asti ylettynyt. +Paitse sitä että täältä kuului alinomainen lapsien itku ja rähinä, +keräytyi sinne pian koko joukko kylän Tatarittaria, jotka ensin harem'in +ja minun huoneeni välillä olevasta ovesta kurkistelivat katsoaksensa, +minkä-lainen minä muka olin, vaan salvattuani tämän kapusivat laipion +päälle, jossa rauhassa tyydyttivät esi-emonsa Eevan pää-himoa +uteliaisuutta ja toinen toisellensa vakuuttivat minusta: <i>jakschi, +jakschi</i> (hyvä, hyvä). Sitten rupesivat teetä juomaan, ja kaiken aikaa +kävi kaikki kahdeksan eli kymmenen suuta, jotka heitä siellä oli, +semmoisella pulpatuksella, että kovempi-liutaisemmankin kuin minun +poloisen korvat pian olisivat lumpeihin menneet. Mutta kruunauksen teki +tämä seura istunnollensa ja lopun minun kärsivällisyydelleni siten, että +kaikki rupesivat pähkinöitä pureksia raksuttelemaan. Muistaen että +sen-edellisenä yönä en ollut silmää ummistanut ja kaiken päivää pitkin +kylää juossut yhtä ja toista virka-miestä etsien, ei kukaan paheksune +jos nyt viimein suutuin ja venäjäksi akka-seuralle kiljasin että jos +eivät silmän-räpäyksessä laittautuneet pois huoneesta, heille jokaiselle +tulisi <i>dvatsat-peät</i> (kaksikymmentä viis nim. lyömää kepillä, +tavallinen rangaistus-määrä pienemmistä syistä). Tämän uhkauksen +mahdottomuuden tuntuivat he kumminkin ymmärtävän yhtä hyvin kuin +minäkin, sillä koko seura rähähti nauramaan, vaan heillä oli kuitenkin +sen verran älyä että muuttivat pähkinöinensä päivinensä toiseen +huoneesen ja jättivät minun viimeinkin unen kanssa taistelemaan.</p> + +<p>Vaikka isäntä, vanhan-lainen, lihava ja hyvä-sävyinen Tatari, joka yöllä +oli matka-tieltä tullut kotiin, seuraavana aamuna tuli puheilleni, +anteeksi-pyytämään illallista rauhattomuutta ja lupasi perheeltänsä +eteenpäin hiljaisuutta, näin kuitenkin hyvin, että minun tässä +maja-paikassa oli mahdotoin toimittaa työtäni, menin sentähden +gorodnitschijn tykö ja vaadin toista korttieria. Hän alkoi +vedellä verukkeita, ja kuin niiltäkin harvoilta, joiden kautta +edellä-selitetyn-lainen kielen-kääntäjä oli saatava, myös olin nähnyt +kylmä-kiskoisuutta ja tylyyttä, päätin molempien pää-miehiltä +Simbirsk'istä hankkia itselleni kirjat, jotka tekisivät nämä pienet +suuret-herrat notkeammiksi.</p> + +<p>Pian olin siis reessä, ja ne 70 virstaa, jotka matka Buinsk'in ja +Simbirsk'in välillä tekee, olivat lentävillä troikilla pian kuletut. +Sekä kuvernyöri että keisarillisten tilusten (apanage) hallitus-mies +Buinsk'in ja Simbirsk'in piirikunnissa, totinen valta-neuvos Gl., +kohtelivat minua suurimmalla hyvyydellä ja antoivat minusta suorittaa +alamaisillensa virka-miehille ne käskyt, joita heiltä anoinkin. +Jälkimäinen varsinkin, nyt jo ikä-mies, oli minulle hyvin lempeä, johon +syy oli se, että hän oli ensimäiset askelensa valtakunnan palveluksessa +ottanut Suomessa ja että minun suomalaisuuteni vanhuksen mieleen +johdatti koko joukon suloisia nuoruuden muistoja, joista pää-osa näkyi +koskevan sen-aikuisia kaunottaria Suomessa. Suomalaiselle, joka +Venäjällä matkustaa, on lohduttava kuulla, kuinka kaikki täkäläiset +ihmiset, jotka hänen maassansa ovat olleet eli sen tuntevat, siitä ja +sen asujista kunnioituksella puhuvat. Sota-mies kiittelee meidän viinan +hyvyyttä ja huokeata hintaa, upsieri neitostemme kauneutta, kauppa-mies +rehellisyyttämme, ja kaikki kokevat heidän maahansa eksyneelle +Suomalaiselle osoittaa, että hyvä kohtelu meiltä ei ole unohtunut heidän +mielestänsä. Niin teki kerran Aunuksessa palveluksesta laskettu +sota-mies minua vasten pienet pidot, varsin alkaen sentähden että häntä +Suomessa oli hyvästi pidetty, ja niin kaasi herra Gl. nyt Simbirsk'issä +omalla todellisen valta-neuvoksen kädellään minulle kahvia, ei minkään +muun kuin sen vuoksi että Haminan neitoset, noin neljä-kymmentä vuotta +takaperin, mielellänsä olivat tanssineet hänen kanssansa.</p> + +<p>Simbirsk'in kaupungissa kyllä on muutamia kauniita rakennuksia ja eläjiä +päälle 20:n tuhannen, vaan liikunnossa ja sivistyksen väli-kappaleissa +ei se näy paljon eroavan isosta maa-kylästä. Eräällä sen torilla seisoo +muisto-patsas Venäjän kiitetylle historian-kirjoittajalle Karamsin'ille, +joka on syntynyt joko tässä kaupungissa eli tässä läänissä. +Muisto-patsas kuvaa historian hengetärtä ja Karamsin'ista on vaan pieni +rintakuva sen jalka-kiveen onnennetussa loukossa. Minua kulettava +isvossikka tiesi rinta-kuvan erään Karamsin'in kuvaksi, vaan sanoi sitä +useasti ihmetelleensä, että se oli niin pieni eikä mitään merkinnyt tuon +toisen rinnalla, jota hän päätti Karamsin'in vaimon kuvaksi.</p> + +<p>Simbirsk'issä yhdytti minun tapaus tavallansa merkilliseen mieheen. +Ollessani nim. eräässä kauppa-puodissa, jonka isäntä, Saksalainen, on +muutaman Volgan höyry-alus-seuran asia-mies, tulee hänen tyköönsä +hyvän-laisesti vaatetettu mies, jonka lakissa on pieni ankkurin kuva ja +joka tästä merkistä tunnetaan viimeisessä sodassa otetuksi +englannilaiseksi vangiksi. Mies tolkuitsi asiatansa kauppa-miehelle niin +huonosti että sitä oli vaikea ymmärtää, jonka tähden jälkimäinen kysyi +häneltä, eikö hän osannut puhua muita kieliä. Hänen tähän vastattuansa, +osaavansa sekä engelskaa että ruotsia ja suomea, käännyin minä mieheen +päin ja kysyin häneltä suomeksi, kuka ja mikä hän oli. Hän sanoi +olleensa ja olevansa englannilainen meri-mies nimeltä John Johnsson eli +Juliana Juhananpoika Koivisto. Jälkimäinen nimi, jonka muistelin viime +sodan aikana kerran nähneeni mainitun Helsingin Sanomissa, saattoi minun +hänestä enemmän kyselemään elämänsä vaiheita, ja nyt kertoi hän olevansa +syntyisin Haaparannasta ja olleensa useampia vuosia englannilaisen +Itä-Indian komppanian palveluksessa, josta hän sodan alettua oli mennyt +Englannin kruunun palvelukseen. Matroosina seurasi hän nyt Napier'iä +Itämereen 120-tykkisellä linjalaivalla S:t Georg, jolla tämä itsekin +useasti oli kuleskellut. Niin kerran teki Napier'in Räävelin tienoossa +mieli tuoretta lihaa, ja hän lähetti sen tähden kymmenkunnan miestä +pienellä venheellä maalle, ostamaan, mitä voisivat saada: vasikoita, +lampaita, hanhia j.n.e., ja näiden tulkiksi pantiin Koivisto. He +olisivat, tämän puhetta myöten, kukaties onnellisesti toimittaneet +asiansa, ell'eivät olisi, niinkuin ruotsalainen sana-lasku sanoo: <i>tagit +öl för ärende</i> (pitäneet olutta asiana) ja vähän liiaksi viivähtyneet +eräässä virolaisessa kapakassa, jossa kasakit ottivat heidät vangiksi. +Koivisto tuotiin kohta sen jälkeen tänne Simbirsk'iin, jossa hän koko +vankeutensa ajan on saanut 50 kop. hop. päivässä muonaksi, hänen +kaupungin sisällä on annettu liikkua vapaasti ja häntä yleisesti on +kaikin puolin hyvästi kohdeltu. Kuitenkin oli hän hyvin laiha ja +huonon-näköinen, ja näytti niin hengellisesti kuin ruumiillisestikin +murretulta, sanoi sairastaneensa ja ikävissänsä useasti +ryypeksineensäkin. Hän aikoi nyt päästä edellä-mainitun +höyvy-laiva-seuran palvelukseen ja oli juuri päivää ennen tehnyt Venäjän +alamaisen valan.</p> + +<p>Buinsk'iin palattuani hankittiin minulle pian niin hyvin korttieri kuin +kielen-kääntäjäkin, ja toisena Venäjän joulu-päivänä olin jo täydessä +työssä. Korttieri ei tosin nytkään ollut hyvä; ei sen vuoksi huono, että +se nytkin oli Tatarilaisen talossa, sillä vaikka tätä kansaa täällä +syytetään suuriksi varkaiksi ja muiksi pahan-tekijöiksi, olen minä +kohdaltani heissä löytänyt varsinkin yhtä paljon rehellisyyttä kuin +heidän syyttäjissänsäkin. Vaan korttieri oli siitä paha, että uuni +savusi lämmittäessä, ja sen tähden täytyi silloin aina pariksi kolmeksi +tunniksi paetani ulos, jolla pään-kivistäjästä en kuitenkaan täysin +määrin päässyt, sillä oikean puun puutteessa lämmittävät täkäläiset +ihmiset huoneensa joko olella eli kruunun metsistä karsituilla tammen +oksilla, ja molemmat antavat hyvin häkäisen lämpimän. Toinen vaikeus +korttierissa oli se, että huoneeni alla oli lämpeämätöin aitta, josta +kylmä alituisesti kävi jalkoin. Vaan kuin kielen-kääntäjäksi satuin +saamaan sangen ymmärtävän ja taipuvaisen Tschuvaschin, viraltansa +kirjoittaja keisarillisten tilusten hallituksessa, niin viivyin +kuitenkin Buinsk'issa kolmatta viikkoa, jotka itse katsoessani +toimelleni olivat erinomattain hyödylliset.</p> + +<p>Mutta joulu se jäi pitämättä niin suomeksi kuin venäjäksikin, ja tässä +surkeassa asiassa oli lohdutuksenani vaan se ajatus, että ehkähän +jouluni vasta ovat riemullisemmat, jos ikää pitennetään. Joulu-iloa oli +minulla vaan se, että uuden vuoden päivän vietin muutaman lähellä +Buinsk'ia elävän hovin herran tykönä. Tuttavaksi hänen kanssansa tulin +erään kasanilaisen rohvessorin kautta, jolla hänen kaksi poikaansa oli +opetettavana, ja joka nyt oppilaisinensa oli näiden kotona joululla.</p> + +<p>Venäjällä on lasten kasvatus herras-säädyssä merkillisellä kannalla. +Ymmärryksen viljeleminen ja tahdon puhdistaminen ei tässä kasvatuksessa +ole minäkään siihen nähden että lapset oppisivat kaikellaisia loistavia +taitoja, joista olletikin vieraat kielet varsinkin Ranskan ovat +rakastetut. Tämän tähden ei lasten opettajiksi kelpaakaan koti-maiset +miehet, vaan niiksi pyydetään saada synnynnäisiä Saksalaisia eli +Ranskalaisia, jotka muka voivat heille kielensä <i>oikean</i> puhe-laadun +antaa. Vaan kuin vanhemmat itset harvoin kykenevät tutkimaan niiden +miesten tietoa ja arvoa, joita heille tämmöisiksi guvernööriksi on +tarjona, niin tapahtuukin useimmin, että niiksi saavat maata-maailmaa +hyleksineitä herrakkoja, jotka tosin puhuvat vieraita kieliä, +vaan jotka säädyllisen arvonsa puolesta eivät ole tengan väärtit ja +oikeassa tiedossa eivät seiso paljon korkeammalla kannalla kuin +kengän-puhdistajat heidän koti-maissansa. Minä olen nähnyt ja tavannut +useamman näitä miehiä; ne ovat minusta kaikki olleet hyvin vähä-arvoisia +ja minä en heitä olisi suonut pahimman vihollisenikaan lapsia +kasvattamaan. Eräs paraimmia näkemiäni kappaleita tätä laatua oli +kotoisin Pyömin-maasta ja kansaltansa Tschechi (Pyömin Slavjani). Hän +oli talon-pojan poika ja kotonansa läpi-käynyt kansan-opettajan koulun, +jossa hän myös oli oppinut soittamaan. Muutamia vuosia oltuansa +kylä-koulun opettajana koti-maassansa pisti hänen päähänsä lähteä onnea +etsimään täällä Venäjällä, jonka tähden hän lyöttäytyi erääsen tänne +lähtevään soittaja-seuraan, jonkalaisia Pyömistä vaeltaa ympäri +maa-ilmaa. Suuren puutteen kanssa kamppaillen tuli tämä seura Riikaan, +jossa sen jonkun ajan perästä täytyi hajota. Meidän opettaja sai +kuitenkin musikantin paikan tässä kaupungissa ja vasta täällä oppi hän +Saksan kielen, jota hän vielä minunkin tavatessani ei puhunut oikein +selvään. Tämä oppinsa saattoi hänen kumminkin erään rikkaan hovin-herran +tykö Vähässä Venäjässä lasten-opettajaksi, jona oli viisi vuotta ja sai +yli kahden tuhannen paperi-ruplan vuodelta palkkaa. Tämän ajan kuluttua +tuli hänen taas ottaa matka-sauva käteensä, ja kauan ajelehdettuansa +pitkin Venäjää ja paljon kurjuuttakin kärsittyänsä, sillä huokeasti +ansaitut saaliit olivat yhtä keveästi menneetkin, löysi hän viimein taas +opettajan paikan Kasan'issa, jossa hänellä tuloja on kaikkiansa toista +tuhatta hopea-ruplaa. Ett'ei tämmöinen herras-mies ole soveljain +lasten-opettaja, on silmin-nähtävä. Mutta jos täkäläisiksi +koto-opettajiksi harvoin saadaan kelvollisia miehiä, niin ei niiksi +kelpo-mies rupeaisikaan. Koto-opettajan pitää paitse oppiansa olla hyvä +kortin-lyöjä, ymmärtää asettaa pieniä lystäyksiä niinkuin maskeraadia +j.n.e. isännän ja emännän nimi- eli syntymä-päivänä, osata lääkitä +edellisen jahti-koirat milloin ne joutuvat ummelle eli muuhun tautiin, +osatapa auttaa jälkimäistäkin, jos tämä niin tahtoo ja jos opettaja itse +on siihen kykenevä ja kelvollinen.</p> + +<p>Mutta näin unohtuu Koslofka, se oli paikan nimi jossa uutta vuotta +pidin, ja sen isäntä kokonansa mielestämme. Liittäen puheen hänestä sen +kanssa yhteen, mitä tässä lausuin koti-kasvatuksesta Venäjällä, saan +sanoa että hänellä näytti lastensa kasvatuksessa olevan kokonansa toinen +laatu kuin se, joka täällä yleisesti tavataan, joka näkyi siitäkin että +hän niitä ei pitänyt koti-sämpylöitä syömässä, ja joka seikka todisti +hänen suurempaa sivistystänsä. Olikin hän lääkitys-taidon tohtori ja oli +useampia vuosia ollut palveluksessa, vaan sittemmin, isänsä vanhettua, +itse ottanut perintö-omaisuutensa hallituksen käteensä. Lääkitys-taitoa +harjoitti hän nyt vaan auttaaksensa ympäristön asujia, joita hän aina +kuului olevan valmis avittamaan, olipa avun-tarvitseva Venäläinen, +Tschuvaschi eli Tatarilainen, ja katsomatta voiko tämä sitä hänelle +palkita eli ei. Kuitenkaan ei hän ollut rikas, sillä hänellä oli +omaisuudellansa vaan noin 100 "sielua" s.o. hänelle pantua +miehen-puolta, jonka-laisen omaisuuden isäntä pikemmin on luettava +köyhän puolelle, sillä vasta 500 ja 1000:n sielun omistajaa voipi +rikkaaksi sanoa, josko muutamia semmoisiakin löytyy, joilla niitä on +kolmin, nelin ja viisin kymmenin tuhansin. Orjiansa näytti hän +kohtelevan hyvällä puheella ja hiljaisella nuhteella, missä sitä +tarvittiin, ja ne puolestansa eivät näkyneet hänessä muistavan sitä, +jonka kädessä heidän maallinen onnensa eli onnettomuutensa on.</p> + +<p>Meillä on se luulo yleinen, että Venäjän aateli hoviloissansa elää hyvin +hyvästi milt'ei hekkumallisesti ja että sillä ei ole muuta tekemistä +kuin</p> + +<div class="poem"><div class="stanza"> +<span class="i0">voita syödä, voita juoda,<br /></span> +<span class="i0">voissa vuotensa virua,<br /></span> +</div></div> + +<p>joten renki-mies eräässä, muistaakseni Poppiuksen tekemässä, viisussa +kuvailee hekkumallista elämää. Vaan tämä niinkuin moni muukin niin hyvä +kuin pahakin luulo meillä täkäläisestä elosta ja olosta tarvitsee +oikasua. Ensinkin ei mainittu sääty voi elää kovin pulskasti, sillä se +on pikemmin köyhä kuin rikas, ja harva lienee enää se hovin-haltija, +jonka maa ei ole panttauksessa isommasta eli pienemmästä velasta, joka +intressinä syöpi ison osan hänen tulojansa. Sen ohessa maksaa +herroiksi-eläminen täällä enemmän kuin muissa Europan maissa, ei +ainoastaan sen vuoksi että kolonia- ja koreus-tavarat täällä ovat kolmea +ja neljää kertaa kalliimmat kuin esim. meillä, vaan myös sentähden, että +vähempi sivistys teki kaiken-kaltaisen mitättömän tuhlauksen +herras-miehelle kunniaksi ja välttämättömäksi asiaksi. Ja toisekseen ei +täkäläinen herras-sääty tahdokaan elää siihen laatuun hyvästi kuin +muissa maissa, jos nim. hänen hyvä elantonsa ei hyvin loista muille, +sillä ulko-näyn tähden uhraa Venäläinen viimeisenkin paitansa, ja +ranskan-hansikkaissa ollakseen naapurinsa pidoissa voipi hän neljä +päivää viikossa kotonansa suolaa-leipää syödä. Vaan itseänsä vasten +vaatii hän sangen vähän, ja useasti on minulla ollut tilaisuus ihmetellä +venäläisten herras-miesten kovuutta esim. nälkää vastaan, kuinka he +matkoillakin vuorokaus-määriin eivät nautitse paljon muuta kuin teetä ja +silloin tällöin puolikannuisen viinaa.</p> + +<p>Kaikki tämä yhteensä tekee, että mitä sivistyneesen elantoon ja sen +aineellisiin väli-kappaleihin tulee, matkustaja niitä tapaa paljoa +runsaammin meidän, maalla elävien virka-miesten, niinkuin voutien, +tuomarien, kirkko-herrain kodissa kuin venäläisten aatelis-miesten +hovissa, ja että edelliset niin hengellisesti kuin ruumiillisestikin +elävät paljoa paremmin kuin isoin osa jälkimäisiä. Hyvin vähäiseksi, +vaan kuitenkin selittäväksi esimerkitsi tälle vertaukselle mainitsen +vaan sen, että kuin köyhä lukkarikin eli silta-vouti Suomessa voipi +yhdelle vieraalle antaa puhtaan ja kelvollisen makuu-tilan, Koslofkan +herra, vaikka kyllä koki osoittaa minulle kunnioitustansa, panetti minun +makaamaan lakanalla katetulle paljaalle sohvalle, jossa lutikat +mieluisesti maistoivat vierasta hipiää, ja jossa pään-alaista oli +lisätty isonlaisella latiskaisella kirstulla.</p> + +<p>Buinsk'ista lähdettyäni viivyin matkalla tänne Ardatov'aan, jota väliä +on vaan noin 140 virstaa, lähes kokonaisen viikko-kauden, kuin +tschuvaschilaisissa kylissä lisäilin ja ojentelin vähän kussakin entistä +saaliitani heidän tietessänsä. Niistä vasta enemmän.</p> + + + +<h3>Kuudes Kirja.<a name="FNanchor_14" id="FNanchor_14"></a><a href="#Footnote_14" class="fnanchor">[14]</a></h3> + +<p>Ardatov'issa, Simbirsk'in lääniä, 19 p. helmik. 1857.</p> + +<p>Koska tänä päivänä on juuri ummellensa vuosi takaperin siitä kuin tälle +matkalleni Helsingistä läksin, saan nyt antaa toisen kertomuksen +matkoistani ja niillä olleista toimistani.</p> + +<p>Annettuani tämän-edellisen elikkä ensimäisen matka-kertomukseni, joka +tapahtui Kosmodemjansk'in kaupungissa Kasan'in lääniä 6 p. elok. mennä +vuonna, askaroitsin syys-kuun viimeisiin päiviin asti tämän kaupungin +tienoossa olevien Mäki-Tscheremissien kielen kanssa, josta ajasta kolme +viikkoa vietin tscheremissiläis-kylissä <i>Juljal ja Jelasovo</i>, +jälkimäisessä paikassa suurimmalla kohteliaisuudella autettuna +seurakunnan papilta Krokovskij, joka kauan on tutkinut mainittua kieltä +ja siitä myös kookkaan sana-kirjan käsi-kirjoituksena lähettänyt +Pietarin Tiede-Akateemialle. Kuin tämmöistä sana-kirjaa eli edes +suurempaa sana-luetteloakaan, kuin se mikä Castrén'in kieli-opissa on, +ei löydy koko Tscheremissin kielestä, oli minun pää-tarkoitukseni tältä +puolelta lisätä niitä aineita tämän kielen tuntemiseen, jotka jo ennen +löytyvät niin hyvin mainitun maan-miehemme kuin Wiedemann'in +kieli-opissa, ja onnistuikin tämä aikomukseni niin hyvästi, että minulla +nyt on koossa luotettava tscheremissiläinen sana-luettelo, sisältävä +kolmatta tuhatta sanaa. Kuin se on koottu samoilla perustuksilla kuin +sen-edellinen luetteloni tschuvaschilaisia sanoja, niin antaa se myös +sana-kirjallisessa katsannossa helposti saatavan selityksen siitä, mikä +näissä kielissä on yhteistä (josta jälempänä enemmän). Samalla +aikomuksella tein, Kasan'iin palattuani, edellisessä kertomuksessani +mainitun Mullan avulla samallaisen sana-luettelon sen tienoon +tatarilaisesta kielestä. Vaikka nim. tästä kielestä jo kyllä löytyy +sana-kirjoja, joista venäläisen papin Aleksanteri Trojanskin tekemä, +noin 30 eli 40 vuotta takaperin painettu, lienee täydellisin, ei tätä +työtäni kuitenkaan katsone liika-naiseksi kukaan, joka tietää että +arapialaisella kirjoituksella, jolla Trojanskinkin sana-kirja muun +tatarilaisen kirjallisuuden mukaan on tehty, on mahdotoin ylös-ottaa ja +kertoa kaikkia Turkin kielten omaisuuksia, jommoisista mainitsen vaan +äänikkäiden sointuvaisuuden (vokalharmoni), jonka merkitsemistä tämä +kirjoitus ei voi tehdä ja joka viime aikoihin asti on ollut niin +laimin-lyöty turkkilaisessa kieli-tutkinnossa, että yksin kiitetty +kieli-opin kirjoittaja Kasem Beg'kään ei siitä tiedä paljon mitään, ja +että sitä vasta suomalaisen kielen-tutkinnon tutummaksi tultua on +näissäkin kielissä ruvettu tarkastamaan. Jokainen arvaa hyvin että työt, +joissa tämmöiset kielten pää-lait eivät ole vaariin-otetut, eivät +suuresti kelpaa tarkemmassa kielen-tutkinnossa, jolle kelvollisina +Ural-Altaisten kielten ääniä ei voi muuten kirjoittaa kuin sillä +lisätyllä latinaisella kirjoituksella, jota Castrén ja muut näiden +kielten paraat tutkijat ovat käyttäneet, ja jolla siis minunkin niin +tatarilaiset kuin suomalais-kielisetkin kokoelmani ovat ja tulevat +olemaan kirjoitettuina.<a name="FNanchor_15" id="FNanchor_15"></a><a href="#Footnote_15" class="fnanchor">[15]</a> — Paitse tätä oli minulla niinä kolmena +kuu-kautena, jotka Kasan'issa olin, työnä tschuvaschilaisten +kieli-opillisten saalisteni järestäminen, ja Yli-opiston kirjastoa +ahkerasti käyttämällä koin myös lisäillä tietojani esineeseni kuuluvissa +aineissa.</p> + +<p>Viimeisenä päivänä mennyttä vuotta, uuden luvun jälkeen, läksin +Kasan'ista matkalle tännepäin, viivyin Buinsk'in kaupungissa, joka +sieltä tullen on ensimäinen tätä lääniä, ja sitten matkalla Buinsk'ista +tänne useammissa tschuvaschilaissa kylissä jonkun ajan, niin että tähän +kaupunkiin tulin vasta viimeisinä päivinä tammi-kuuta. Syy tähän +viipymiseen oli se, että täkäläiset Tschuvaschit, jotka luetaan +<i>Ala-Tschuvascheiksi</i> (jota vastaan isoin osa tätä kansaa Kasan'in +läänissä on <i>Ylä-Tschuvascheja</i>, ollen nämä nimitykset otetut Volgan +juoksusta) puhuvat vähän toisen-laisella murteella, kuin se osa tätä +kansaa, jonka tähän asti olin tullut tuntemaan, ja tämä murre-eroitus +oli tällöin tutkintoni aineena. Liiallista olisi kuitenkin siitä tässä +ruveta puhumaan, koska se tulee paikallansa löytymään tekeillä olevassa +tschuvaschilaisessa kieli-opissani. Sen vaan sanon, että sen-kaltainen +lisäys tschuvaschilaiselle tiedolleni oli hyvin hyödyllinen tälle +teokselleni, ja että jälkimäistä en voi ennen täydellisenä pitää +ennenkuin olen myös Samaran ja kukaties ehkä Saratov'ankin lääneissä +löytyvät Tschuvaschit tullut tuntemaan, johon tulevana kesänä +mordvalaisilla matkoillani on hyvä tilaisuus. Tätä nykyä olen +viimeksi-mainitun kielen ja sen <i>Ersä</i>-nimisen murteen kanssa toimessa, +ja luulen sentähden tässä kaupungissa ja sen tienoissa tulevani +viipymään vähintäsäkin venäjän pääsiäiseen asti eli ylehensä noin kolmen +kuu-kauden ajan.</p> + +<p>Vilahdukselta katsahtaen takasin Tscheremissin kieleen ja kansaan, +täytyy minun ennen kaikkea muistuttaa lukijalle merkillinen seikka, jota +tuskin kukaan useampia suomalaisia kieliä tunteva lienee jäänyt +havaitsematta, nim. se suuri sana-kirjallinen eri-laisuus, joka näissä +kielissä keskenänsä havaitaan. Indo-europalaisesta kielikunnasta ottaen +vertauksia näemme esim. Slavjaanein murteissa niin suuren eroituksen, +että kuin näiden kansojen kirjoittelijat ja oppineet v. 1848 Prag'in +kaupunkiin tulivat kokoon muka oikein veljestymään ja tämän veljeyden +edestymistä tuumittelemaan, eivät he ymmärtäneet toinen toisensa kieltä, +vaan heidän täytyi keskustelu-kieleksi ottaa se kaikille tuttu Saksa. +Vaan tämän ohessa on kuitenkin Adriatin meren rannoilla oleskelevan +Slavjaanin kielellä paljoa enemmän sana-kirjallista yhteyttä Jää-meren +rannoilla elävän Slavjaanin kielen kanssa kuin semmoista löytyy esim. +Volgan ja Laatokan tienoissa, ei niin kaukana toisistansa, elävien +Suomalaisten kielissä. Erittäinkin on Tscheremissin kieli tässä +katsannossa semmoinen seka-sotku, että sen sana-luvusta hyvin kolmannen +osan voipi sanoa tatarilaiseksi, kuudennen osan venäläiseksi ja +ainoastaan puolet olevan suomalaista peri-juurta. Tämmöinen seikka +suomalaisissa kielissä todistaa osiksi näiden kansojen aikaista +eroamista toisistansa, osiksi myös ja enimmiten sitä, ett'ei yksikään +tämän-sukuisista kansoista ole voinut varjella kansallista itseyttänsä, +vaan kaikki ovat joutuneet mikä minkin väkevämpien naapuriensa valtaan +ja niiden kielestä lainanneet sanojakin, niin tarpeellisia kuin +tarpeettomiakin, joten kukin on alku-peräisestä juuresta poikennut +kauemmaksi ja kauemmaksi. Tämä on seikka Tscheremissienkin kanssa, sillä +ennen Venäjän valtaa heidän tienoissansa kuuluivat he Kasan'in +tatarilaiseen valtakuntaan, ja sen edestä yhtä uskollisesti +kamppailtuansa edellistä vastaan kuin Suomalaiset Suomessa Ruotsin +vallan edestä, joutuivat he Tatarilaisten kanssa Venäläisten +alamaisiksi, jona sitten ovat pysyneetkin, ehkä kyllä jokainen meteli ja +rauhattomuus näissä tienoin on heissä aina löytänyt kiivaat +osan-ottajat.</p> + +<p>Mitä Tscheremissien historiaan ennen tatarilaisen vallan perustamista +Kasan'iin (13:ssä vuosi-sadassa) tulee, niin on se yhtä surkea eli, +toisin sanoen, yhtä hämärä kuin Suomalaisten ennen Ruotsin valtaa +maassamme. He elivät metsissänsä ilman valtakunnatta ja ilman muutta +hallituksetta kuin mikä isän-valtaa löytyi kussakin perhekunnassa. +Heidän elatus-keinonsa niinkuin muidenkin suomalaisten kansojen näyttää +paraasta päästä olleen karjan-hoito, vaikka maan-viljelykään ei liene +ollut aivan tuntematoin heille. Missä muita tietoja puututaan kansojen +muinaisuudesta, siinä voipi vielä kielen-tutkinto antaa joita-kuita +päätteitä ja osviittoja. Niin nähdään Tscheremissien kielestä, että he +vasta Tatarilaisiin yhdyttyänsä tulivat tuntemaan laveamman +pellon-viljelyksen. Esineille: <i>lehmä, maito, voi, juusto, hevonen, +koira, jousi, venhe, sukset, reki, lusikka</i> on heillä nim. omituiset +nimet kielessänsä. Myös esineille: <i>ohra, mylly, jauho, sirppi</i> löytyvät +alku-peräiset tscheremissiläiset nimensä, joka osoittaa, minkä ikään +sanoimme, että maan-viljely ennen mainittua aikaa ei mahtanut olla aivan +tuntematoin tälle kansalle. Ihmeempi on se, että useammilla metalleilla +niinkuin: <i>rauta, vaski, tina, kulta, hopea</i> tässä kielessä on +alku-peräiset nimensä, joka myös osaltansa osoittanee sitä Suomalaisten +vuoren-kaivannon taitoa, jolta heidän naapurinsa niin Aasiassa kuin +Europassa kiittivät heitä. Mutta sitä vastaan ovat nimitykset lainatut +enimmäksi osaksi Tatarin kielestä semmoisille esineille kuin: <i>ruis, +kaura, vehnä, papu, herne, omena, lyökki, kurkku</i>; edellensä esineille: +<i>aura, rattaat, ruuna, sika, kili, kissa, kirves</i>, kolme viimeistä +Venäjän kielestä. Esineelle <i>villa</i> on tscheremissiläinen nimi, vaan ei +esineelle <i>lammas</i>, jolle nimitys on otettu tatarilaisesta kielestä. +<i>Hampulla</i> on niin ikään oma nimensä, vaan ei <i>pellavaalla</i>, jonka se on +saanut viimeksi-mainitusta kielestä. <i>Saran, palttinan ja kutomisen</i> +tunsivat nämä heimolaisemme myös itset nimittää. Sitä vastaan +mainitsevat he tatarilaisilla sanoilla <i>kaupungin, kaupan, rikkaan, +rahan</i> (<i>kopeikka</i> nimitetään Tscheremissin kielessä sanalla <i>ur</i>, joka +vielä nytkin merkitsee myös <i>oravaa</i>), edellensä <i>paperin, lasin, +kirjoittamisen</i>. Ja Venäjän kielestä ovat he ottaneet semmoiset sanat +kuin: <i>talrikki, malja, pöytä, aitta, kauppa-puoti</i>, ja edellensä: +<i>vieras-mies, vala, oikeus, tuomari, lahja, luusiminen, petturi, varas</i>. +Ymmärtävä lukija arvaa hyvin, minkätähden nämä sanat olen tässä +luetellut ja niiden peri-juuren Tscheremissin kielessä maininnut; +semmoiset sanat osoittavat usein paremmin kuin mikään muu, mistä ja +minkälaisen sivistyksen yksi kansa on lainannut toiseltansa. Ja jos +meidän Suomenkin kieli olisi tarkoin tutkia, niin miks'emme mekin +joutuisi samaan tilaan kuin se, jossa Tscheremissit ovat, s.o. näkisimme +kaikki semmoiset sanat, jotka nimittelevät maan-viljelyksen ja yleisesti +sivistyneemmän elämän kaluja ja aineita, kieleemme saaduiksi +naapureiltamme, niinkuin lukija jo havaitsee tässä luetelluista Suomen +kielen sanoista, jos tahtoo niiden peri-juurta tarkemmin tutkia. — Vaan +jääköön tämä asia ja Tscheremissitkin tällä kertaa tähän.</p> + +<p>Jos nyt käännymme takaisin entisiin tuttaviimme Tschuvaschiin ja +muistamme, että jo edellisessä kertomuksessani koin heidän nykyisestä +elostansa ja olostansa antaa jonkun-laisen kuvauksen, niin olisi tässä +nyt vähän puhuttava heidän muinaisuudestansakin. Vaan se on vielä +hämärämpi kuin Tscheremissien. Jälkimäiset tuntee jo Nestor, vaan vaikka +hänen kansa-luettelossansa löytyy kaukaisempiakin kansoja kuin +Tschuvaschit, esim. Jäämit (Hämäläiset) ja Permiläiset (joilla hän +varmaan merkitsee nykyistä Syrjääniä), ei hän ole tuntenut kysymyksessä +olevaa kansaa, ja nykyisellä nimellänsä mainitaan sitä ensi kerran vasta +v. 1551, kuin Venäläiset kävivät valloittamaan Kasan'ia. Kysymys on nyt +se: millä nimellä kulkivat Tschuvaschit Nestor'in aikaan, sillä varmaan +löytyivät he jo silloinkin maa-ilmassa? Tämän kysymyksen kanssa +liitäksen yhteen toinen vielä painavampi kysymys: <i>Ketä olivat +Bolgarit?</i> Yhdeksännestä eli vähintäsäkin 10:nestä vuosi-sadasta alkaen +tiedetään nim. Volgan keski-kohdilla löytyneen Bolgar-nimisen +valtakunnan ja kaupungin, joka oli kauas sekä itään että länteen päin +kuuluisa kauppansa, rikkautensa ja sivistyksensä tähden, ja jota +sen-aikuiset kirjoittajat, olletikin Arapialaiset, useasti muistelevat. +Tämä kaupunki, joka Mongolilaisten se valloitettua v. 1236 alkoi hävitä +ja hävisi niin lopen että siitä nyt ei ole jälellä muuta kuin +jäännöksiä, ei kaukana Volgan vasemasta rannasta, nykyisessä Spask'in +piirikunnassa Kasan'in lääniä, — ketä olivat sen ja siihen kuuluvan +vallan asukkaat? Tätä kysymystä on moni kirjoittaja kokenut vastata ja +merkillistä on se menetys, jolla Venäläisten kansallinen ylpeys, ei +tyytyvä siihen, mitä heillä oikeutta myöten on, vaan pyytäen joka +haaralta anastaa vierastakin maata ja kunniaa, koetti todellisia +tapauksia ja historiallisia asioita vääristellen tehdä Volgan Bolgareja +yksiksi kuin Tonavan Bulgarit, jotka muka olivat Slavjaania. Tämä +todistamatoin miete on nyt vähitellen hylätty ja totuudelle annettu sen +verran kunniaa, että tunnustetaan Slavjaaneilla ei olleen mitään muuta +yhteyttä Volgan Bolgarein kanssa kuin se, että heidän kanssansa kävivät +milloin kauppaa milloin sotaa. Ja Bolgar'in jäännöksistä löydetyt rahat +ja hauta-kirjoitukset todistavat paremmin kuin mikään muu, että sen +asujat olivat Mahometin uskoa ja kansaltansa ei muita kuin <i>Tataria</i>. +Mutta tässä tatarilaisessa valtakunnassa olivat alamaiset monen-laista +peri-juurta; niin kuuluivat siihen Mordviinit eli vähintänsäkin osa +heistä; niin oli varmaan joku osa Votjakkeja sen alamaisuudessa samoin +kuin sen valta ei liene tuntematoin ja tuntumatoin ollut +Tscheremisseillenkään. Enimmän tietävät kuitenkin sen-aikuiset +kirjoittajat puhua <i>Burtassein</i> tähän valtakuntaan kuuluvasta kansasta. +Heitä myöten asui tämä kansa pitkin Volgaa, sen oikealla puolella, noin +20 päivän-matkan pituudelta, Ehazarein maan ja Bolgar'in välillä s.o. +nykyisissä Saratov'an ja Simbirsk'in lääneissä, ja sanovat he kädestä +pitäen Burtasseilla olleen oman kielensä, eroava niin Ehazarein kuin +Bolgareinkin kielestä. Ja tässäpä kansassa ovatkin nykyisten +Tschuvaschien esi-isät etsittävät; sillä vaikka Tschuvascheja nyt ei +enää löydy siinä maassa, jossa Burtassit elivät muuta kuin sen +pohjais-osassa, niin on kuitenkin koko entisten Burtassien ala täynnä +tschuvaschilaisia paikan-nimiä, ja ompa tällä alalla vielä sinne tänne +säilynyt tschuvaschilaisia kyliäkin muiden asujanten sekaan, jotka +seikat epäilemättä todistavat tämän kansan niillä seuduin ennen eläneen. +Mongolilaisten päälle-ryykäyksen ja heidän kauttansa syntyneiden +myllyjen voipi luulla luonnollisesti Tschuvaschit pakoittaneen +siirtymään pohjemmaksi ja heidän näin joutuneen nykyisiin +olo-paikkoinsa. Tälle päätteelle, jota on Kasanilaisen rohvessorin W. +Sbojev-vainajan (kirjassansa: Исследавания oб инoрoдцах Кaэaнскoй +губeрнии, jota hän ei kerinnyt kirjoittaa kuin ensimäisen vihkon +nimellä: Zametki o tshuvaschah, painettu ensin Kasan'in läänin-sanomissa +ja sitten v. 1856 erittäin), luettelee hän useampia todistuksia, joista +vaan mainitsemme, paitse mitä jo paikannimistä Burtassein entisessä +maassa virkoimme, sen seikan, että jos Tschuvascheja ja Burtasseja ei +pidetä yhtenä kansana, niin kysytään: mihin katosivat siis Burtassit +niin peri-häviöön ett'ei heistä ole rahtuakaan jälelle jäänyt, ja mistä +ilmestyivät sitä vastaan Tschuvaschit yht'äkkiä ja ikäskuin pilvistä?</p> + +<p>Tässä tulee tunnustaani, että tämän-edellistä kertomusta kirjoittaessani +minulla, niinkuin siitä näkyy, oli halu Castrén'in mukaan päättää +Tschuvascheja tataristuneiksi Tscheremisseiksi, johon päätteesen jouduin +katsoessani näiden kahden kansan suurta yhtäläisyyttä tavoissa, +elannossa, ulko-näössä ja, mikä painavampi on, kielissä. Edellinen +yhtäläisyys voipi kuitenkin olla pitkällisen keskeyden ja kauallisen +yksissä-elannon vaikuttama, ja mitä kieli-yhteyteen heidän välillänsä +tulee, niin supistuu se, tarkemmin tultua tuntemaan molemmat kielet, +vaan siksi, että Tscheremissin kielessä kyllä löytyy hyvin paljon +sanoja, jotka ovat aivan yhtäläiset vastaavien tschuvaschilaisten +sanojen kanssa, mutta että semmoiset sanat eivät ole suomalaista +peri-juurta, vaan turkkilaista (eli tatarilaista), jota koko +Tschuvaschin kielikin on, ja jonka kautta tämä yhtäläisyys on +selitettävä. Tämä seikka ei kuitenkaan kiellä jota-kuta vaikutusta +suomalaistenkin kielten puolelta viimeksi-mainitussa kielessä, jonka +osoittavat siinä löytyvät suomalais-peruiset sanat.</p> + +<p>Tämän kielen luonteesta yleisesti voipi sanoa, että sen sointu on sangen +äänellinen ja lauseiden rakennus siinä ihmeellisen supea ja sukkela, +jotka omaisuudet ansaitseisivat paremman onnen kuin ian-kaikkisesti +kadota eli vaan säilyä jonkun kieli-opin lehtiin. Tschuvascheille emme +nim. voi ennustaa parempaa tulevaisuutta kuin niille muillenkaan +pienille kansakunnille Venäjän-maassa, jotka jo ovat hukkuneet eli +paraillaan ovat hukkumassa kuin pisara mereen. Tosin tavataan tässä +kansassa vielä harva miehen-puolikaan, joka välttävästi osaisi +valtakunnan kieltä; tosin eivät vaimon-puolet, joiden vaikutus +kansallisen kielen säilytyksessä on niin sanomattoman suuri, vielä yksi +sadasta taida sanaakaan mainittua kieltä; ja tosin on Tschuvaschien ala +yhdessä jaksossa ja he elävät niin erillänsä muista kansoista, että +heidän kylissänsä harvoin tavataan yhtäkään Venäläistä, eli jotka +tavataankin, nim. papisto ja ympäri-matkustelevat kaupitsijat, +suurimmaksi osaksi hyvästi osaavat Tschuvaschiksi puhua. Vaan tässä +onkin kaikki se, joka jonkun ajan voipi pitentää tämän kielen eloa. +Kirjallisuus, opetus ja kansan asioiden hallitseminen sen kielellä eivät +voi tulla kysymykseen. Sillä kirjallisuutta ei Tschuvaschin kielellä +löydy, ja nekin puoli-kymmentä kirjaa, jotka sillä ovat painetut, ovat +niin kelvottomasti käännetyt, että Tschuvaschi tavallisesti sanoo +<i>pilmästip</i> (en ymmärrä), kuin mitä hänelle koetat lukea. Oppi ja opetus +tosin olisivat tarpeen, vaan niitä ei vielä kuulu, ja kuin ne kerran +tulevatkin, niin ovat ne puhuvat sitä valta-kieltä, jolla jo tähänkin +asti tehdyt opetuksen yritykset ovat tapahtuneet. Samaten ei se rahtu +lakia ja oikeuden-hallintoa, joka Tschuvaschien keskuudessa tavataan, +ole tähänkään asti puhunut heidän kieltänsä ja puhuu sitä tästä lähtien +arvattavasti vielä vähemmän. Näin ei tällä kurjalla kielellä ihmisen +katsoessa näytä olevan muuta tulevaisuutta kuin unhotuksen, ja +ynseä-mielinen voipi tätä miettiessään johtua kysymään: mitä on se +maa-ilmassa toimittanut, vai sitäkö vasten sen Luoja vaan on luonutkin, +säännöillänsä täyttämään muutamia lehtiä tarkistelevan kielen-tutkijan +säilyissä? —</p> + +<p>Lopuksi panen tähän näytteeksi muutamia tschuvaschilaisia arvoituksia ja +yhden sadun.</p> + +<div class="blockquot"> + +<h4>Tschuvaschilaisia arvoituksia.</h4> + +<p>Yhdessä tynnörissä kahden-laista olutta? — <i>Muna</i>.</p> + +<p>Sillan alla keltainen ori hirnuu? — <i>Olut</i>.</p> + +<p>Sillan alla sota-joukko marssii? — <i>Kalat jään alla</i>.</p> + +<p>Uunin alla alottamatoin voi-astia? — <i>Lehmän nänni</i>.</p> + +<p>Kädetöin, jaloitoin, paidan pukee päällensä? — <i>Tyyny</i>.</p> + +<p>Kukkoa matalampi, hevoista korkeampi? — <i>Satula</i>.</p> + +<p>Pitempi puuta, matalampi ruohoa? — <i>Tie</i>.</p> + +<p>Talvella alasti, kesällä vaatteessa? — <i>Puu</i>.</p> + +<p>Ukko tuvassa, parta tuulessa? — <i>Retikka</i>.</p> + +<p>Puoli humalassa, toinen selvänä? — <i>Tynnörin tappi</i>.</p> + +<p>Lastu lensi tänne Kasan'ista? — <i>Kampa</i>.</p> + +<p>Palttina valkea, kirjat mustat? — <i>Paperi ja kirjoitus</i>.</p> + +<p>Pohjatoin pönttö, lihaa täynnä? — <i>Sormus</i>.</p> + +<p>Tatarilaisten kanssa Tscheremissit sekaisin? — <i>Sekali</i> (ohra ja +kaura yhteen kylvetyt).</p> + +<p>Yksi puoli metsää, toinen puoli peltoa? — <i>Turkki</i>.</p> + +<p>Valkeata syö, mustaa sittuu? — <i>Tuli päreessä</i>.</p> + +<p>Ylös astuin, munan tein? — <i>Humala</i>.</p> + +<h4>Tschuvaschilainen satu.</h4> + +<p>Kerran teki Tscheremissi kaskea metsään; karhu tulee hänen +tyköönsä, sanoo: "nyt syön sinun." Tscheremissi rukoilee häntä, +sanoo: "elä ohtoseni syö, rupeamme ystävyksiksi, teemme yhdessä +tähän huuhdon, kylvämme ohran, ja minulle ja sinulle tulee kylläksi +syödä." Karhu totteli häntä, ei syönyt. Tscheremissi kysyy häneltä +jakoa, sanoo: "kummanko puolen ohraa otat, latvatko vai juuret, +ohtoseni? itse otan toisen puolen, jonka jätät." Karhu vastaa: +"olkoon sinulle latvat, minä otan juuret." Niin päättivät. +Tscheremissi kylvi ohran, ohra kasvoi hyvä, leikattua otti hän +latvat, ja juuret eroitettuansa karhua vasten kantoi ne karhun +pesään, talven tultua muka karhun syödä. —Tscheremissi ohralla +elää hyvin, talvi menee ilman hädättä ja huoletta. Karhu talvella +nälästyttyänsä pesässään yrittää syömään ohran juurta, maistaa, +makua ei ole niin minkäämlaista. "Katso, Tscheremissi petti minun," +sanoi hän, "vasta en ota juuria, otan latvat"</p> + +<p>Kevään tultua Tscheremissi taas tekee halmetta metsään. Karhu tulee +taas hänen tyköönsä ja sanoo vihassa: "nyt täytyy sinut syödäni +menneen-vuotisesta petoksestasi." Tscheremissi sanoo: "ohto, +setäseni, kerran ystävänä oltuasi, ole vastakin ystävä, tänä kesänä +arvelen kylvää nauriin huhtaan; sinä ota osa, mikä sinulle +mieleistä on, juuret eli latvat." Karhu sanoo: "nyt et petäkään +minua enää niinkuin mennä vuonna, tänä vuonna otan itse latvat, +sinä pidä juuret."</p> + +<p>Tscheremissi kylvää nauriin; syksyllä nauriin jouduttua, hän kokoaa +kaalikset, kaikki kantaa karhun pesään puhetta myöten, vaan nauriit +vei kotiinsa. Talven tullen alkavat kaalikset karhun pesässä +märätä; hän siinä niillä kuin rypi, alkoi itsekin märätä, ja kuin +nälissään silloin tällöin otti lehden suuhunsa, sylkäsi hän sen +ulos, kuin oli märännyt, ja jäi niin koko talveksi nälkää näkemään.</p> + +<p>Taas tulevana keväänä Tscheremissi tekee huuhtoa, karhu tulee hänen +tyköönsä hyvin vihassa ja aikoo hänen syödä. "Elä, veikkonen, syö +minua, minä tästä lähtien syötän sinua omalla ruoallani," sanoo +Tscheremissi; "auta minua työssäni, yhdessä kasken raivaamme." +Karhu vielä ei syönyt.</p> + +<p>Tscheremissi otti suuren juurikon, löi siihen kiilan, +halaistaksensa muka, ja kuin raon sai niin suuren että karhun +etukäpälät siihen sopivat, sanoi hän karhulle: "ohto, setäseni, +sinä pistä käpäläsi tuohon rakoon ja halkaise juurikko, minä kiilan +vetäisen ulos." Karhu tunki etu-käpälänsä rakoon, ja kuin +Tscheremissi kiilan vetäsi ulos, kävikin käpälistänsä kiini. +Tscheremissi siihen hänen tappoi. — Satu tuonne, minä tänne.</p></div> + + + +<h3>Seitsemäs Kirja.</h3> + +<p>Krasnoslobodsk'issa Pensan lääniä, 10 p. toukok. 1857.</p> + +<p>Ompa nyt jo hyvä aika kulunut siitä kuin Suomettarelle tietoja annoin +vaelluksistani täällä Venäjällä. Jos hänellä siis on joita-kuita liikoja +palstoja lauseilleni antaa, niin käymme taas vähän juttelemaan.</p> + +<p>Olostani Ardatov'assa ei ole paljo puhumista. Sen ajan, mikä toimistani +liikeni, vietin kanssa-käymisellä kaupungissa elävien virka-miesten +kanssa, joista varsinkin ispravnikka, entinen hevois-väen upsieri ja +syntyjänsä <i>knjäs</i>, oli sangen mukiin-menevä mies, jos kuka ei siihen +katsonut, että hän uro-töillänsä, isän-maan rakkaudellansa ja +nais-lemmellänsä kerskui melkoisesti ja lisäksi vielä valhetella +lipsuikin aika tavalla. Gorodnitschijn paikat annetaan tavallisesti +palkinnoksi ansainneille upsierille, ja niin oli Ardatov'ankin +gorodnitschij Kaukasolla haavoitettu vielä nuoren-lainen mies, joka ei +tiennyt paljon muusta puhua kuin jo ammoin paranneesta haavastansa, +siitä tappelusta, jossa hän sen oli saanut, ja kuinka hän ja hänen +kumppalinsa vuorilaisilta olivat päitä leikelleet niinkuin naurista +listitään, jotka lauseet minulle aina juohduttivat mieleen Holberg'in +Didrich Menschenschreck'in. Pulskimmin kaikista kaupungin herroista eli +postimestari, joka kahdenko vai kolmen sadan hopea-ruplan palkalla oli +kerännyt jommoisenkin hyvyyden, niin että suuren perheensä elätti +hyvästi (rouva ja tyttäret kävivät silkissä ja sametissa) ja vieläpä +maatakin sekä orjia oli ostanut. — Paitse näitä ja muita virka-miehiä +eli kaupungissa koko joukko köyhtynyttä aatelia, jonka varat eivät +riittäneet talveksi muuttaa ei Pietariin eli Moskovaan eikä edes +läänin-kaupunkiinkaan, vaan joille tyhjän-toimitukseen ja kortti-peliin +tottunut luontonsa olisi talvisen olennon maa-tiluksillansakin, jossa +heidän vähät "sielunsa" olivat, tehnyt liian ikäväksi, ja jotka niin +muodoin "resideerasivat" piirikunnan-kaupungissa. Vaikka moni näistä +herroista tiesi suku-peränsä johdattaa aina Pietari Ensimäisen aikoihin +asti, jota kauemmaksi harvan venäläisen aatelis-suvun peri-juuri +ulottuu, ja vaikka heistä usea vielä piti itseänsä knjäsinäkin, niin oli +kuitenkin köyhyys ja sivistymättömyys useammasta kaiken aatelillisen +ylpeyden jo kauan sitten karkoittanut, ja aatelis-miehen nähtiin +musikankin viinaa eli teetä kernaasti ryyppäävän, jos tämä oli niin hyvä +ja sitä hänelle tarjosi. Joka-päiväinen vastus ja risti oli minulla +yhdestä vanhasta näitä maansa ja mantunsa juoneita herroja. Heti +tultuani kaupunkiin tuli hän luokseni ja näyttäen todistuksia siitä, +että hän oli todellinen aatelis-mies, valitti köyhyyttänsä ja pyysi sekä +saikin almun. Tämä oli hänen elatus-keinonsa nyt vanhoillansa, nuorra +ollessaan laiskehdittuansa ja jumalatointa elämää vietettyänsä, ja +almullani luulin hänestä kokonansa päässeeni. Vaan ukko arveli toisin. +Hänellä kuin oli joutavaa aikaa, niin rohkasi ensi alussa osoitettu hyvä +kohteluni häntä joka päivä käymään luonani, ja vaikka sitten valitin +aikani vähyyttä ja vähitellen selvemmin ja selvemmin annoin hänelle +tietää kuinka vähän hänen kanssa-käymisensä minua huvitti, niin että +kerran jo käsi-puolestakin talutin hänen ulos, ei hän ollut +millänsäkään, mutta tulla lykkäsi vaan edellensäkin joka päivä tyköni, +pyrkien milloin jalkaansa lepuuttamaan milloin lämmittelemäänsä. +Tämmöisessä tilassa oli häntä sääli aina poiskin ajaa, ja vähitellen +voitti Nikolai Afonasjev kuitenkin tarkoituksensa, joka nähtävästi oli +se, että jonkun osan ylös-pitoansa suorittaa minun niskoilleni, ja +olikin parin viikon kuluttua joka-päiväinen tee- ja illallis-vieraani. +Vähitellen sovin minäkin hänen kanssansa paremmin, sillä kuin hän +nuoruudessansa ei ollut mitään muuta oppinut kuin "geografiaa ja +aritmetikaa", joissa hän päätti kaiken opin sisältyvän, eikä muuta +maa-ilmaa nähnyt kuin osan Simbirsk'in ja N. Novgorod'in lääniä, niin +paistoi hänessä aivan paljaana se vanha venäläisyys, joka lapsellisella +ja naurettavalla ylpeydellä pitää isän-maatansa kaikkein sivistyneinnä +maana maa-ilmassa ja omaa kansaansa muiden kansojen rinnalla erittäin +kutsuu "risti-kansaksi" eli "kristityiksi", ja joka venäläisyys, hänessä +vieraankin tutkittavana, useassa tämän maan asujassa on +päällisen-puolisen sivistyksen ulko-kullalla peitettynä. Hänen +viheliäinen tilansa oli hänen muuten tehnyt saman-laiseksi katkeraksi +katajaksi kuin W. Scott'in Sir Mungo Malagrowther on, jonka kanssa +hänellä oli sekin yhteistä, että aina valitti kuurouttansa eikä sanonut +hyvästi kuulevansa, milloin muut sanoivat hänelle jotakin, joka ei ollut +hänestä mieluista.</p> + +<p>Mainittavin tapaus Ardatov'assa ollessani oli <i>maslenitsan</i> viettäminen, +jota juhlaa meilläkin jo vähin tunnetaan. Maslenitsa eli voi-viikko on +pitkän paaston alus-viikko, jolloin lihan syöminen jo on kielletty, vaan +jolloin voita, maitoa ja munia vielä saapi nauttia, ja vastaa siis +Katoolisten karneval'ia. Paastoamisen lukee Venäläinen arvollisimmiksi +autuuden väli-kappaleiksi, ja rahvas varsinkin pitää tarkasti kaikki +paastot, joista merkillisimmät ovat: paasto joulun alla, pitkä paasto +pääsiäisen edellä, Pietarin päivän paasto kesä-kuussa ja paasto +neitsyt Maarian kuolin-päivän alla syys-kesällä, jotka, jos +kaikki yhteen-luetaan, ynnä joka-viikkoisten keski-viikko- ja +perjantai-paastojen kanssa tekevät enemmän kuin puoli vuodesta. Kuin +paaston ajalla ei saa nautita muuta ruokaa kuin kasvikunnallista (sillä +kalankin syöminen ei oikeastaan ole luvallista), kuin viinan ja teenkin +nautinto luetaan synniksi, kuin edellensä naiminen silloin on kielletty +ja nainutkin ei saa koskea vaimoansa, niin arvaa syrjäinenkin hyvin, +kuinka ahnaasti jokainen "oikea-uskoinen" maslenitsana kokee kaikilla +mainituilla nautinnoilla ikäskuin edeltä käsin palkita kärsimyksiänsä +pitkän paaston ajalla. Niin näkyivät sen muuten hiljaisen Ardatov'ankin +asujat tällä viikolla osoittavan, ett'eivät olleet laimeat uskossa ja +että hekin tiesivät maslenitsan kunnolla viettää. Koko viikon pitävät +kaikki itsensä niin vapaana kaiken-laisesta työstä, että kuin minä +satuin alusta viikkoa pyytämään korttieri-emäntäni saunaa lämmittämään, +hän vastasi siitä tällä viikolla ei tulevan mitään, sillä renkiänsä eli +piikaansa ei hän muka voinut niin kovaan työhön käskeä, ja pyysi minun +jättämään kylpemiseni toiseen viikkoon, "sillä nyt on maslenitsa". Mutta +vasta lopulla viikkoa kiihtyy ilo ja elamoitseminen korkeimmallensa, ja +sunnuntain, maslenitsan viimeisen päivän, voipi juhlan kukkulaksi lukea. +Vaikka selvän ihmisen nyt on vähän vaarallinen liikkua kaupungin +kaduilla, niin lähtekäämme kuitenkin hetkeksi katselemaan iloa. +Korttierimme rapuilla tapaamme tanssin, jossa täysi-humalaiset miehet +reuhaavat puoli-humalaisten naisten kanssa. Talon molemmat palvelijat +hoippuvat tykömme, ottavat meitä päällys-vaatteista kiini ja pyytävät +<i>na votku</i>, "sillä nyt on maslenitsa". Tämän kohtuullisen pyynnön +täytettyämme lankeavat molemmat polvillensa eteemme ja suutelevat +jalkojamme, josta kiitollisuuden osoituksesta kiireimmän mukaan pyrimme +pois ja tulemme kadulle. Täällä tapaamme ajelevien virran, joita on +sata-määriä ja tulee kuin pilvistä, eikä niin pienessä kaupungissa +suinkaan luulisi puoltakaan tätä hevois-määrää Iöytyvän, niinkuin ne +kaikki eivät olekaan kaupunkilaisia, vaan iso osa likimäisistä +maa-kylistä tulleita ilo-miehiä, niistä joukko Mordvalaisiakin ja heidän +vaimojansa. Muutamien rekien edessä on kolme hevoista ja useampikin, ja +reessä on koko kylä-kunta rahvasta. Kaikki laulavat, jos lauluksi voinee +sanoa kulkun-täydeltä huutamista, joka kuitenkin juoksee jotenkin yhteen +junaan kussakin reessä. Vaan kuin joka reessä vedetään eri virttä, kuin +kellojen ja kulkusten räminä, ajajien kiljuminen, noituminen ja +hohottaminen tähän sekautuu, niin alkaa korvilla olla jo kyllä +maslenitsasta, ja tuossa menikin jo viimeinen reki ohitsemme. Vaan mikä? +kadun-levyinen pulkka täältä nyt jalan tulee? Se on joukko nuoria +tyttöjä, jotka käsi kädessä kulkevat pitkin katuja ja kimakasti huutaa +tillittävät sen kasvin-kumppalinsa kunniaksi, joka näinä päivinä on +mennyt miehelle ja heitä nyt kestannut. Heidän sametti-mekkonsa, +reunustetut kärpän eli revon nahkalla, eivät pahoin pue heidän +pyöryläisiä jäseniänsä ja hohtavia poskiansa, joiden punaan on syynä +yhtä verran nautittu elämän-vesikin (tässä kohden kuuluisi sana +<i>palo-viina</i> rumalta) kuin nuoruus, talvinen ilma ja liikunto. Tämän +leterin etu-nenässä kulkee kolme vanhan-laista akkaa, jotka tanssien, +kämmeniänsä läpyttäen, näppiä lyöden, viheltäen ja pajattaen kokevat +iloansa toimittaa. Heidän retkensä ja ilmeensä ovat toisinaan niin +ruokottomat ja niin kiihkoiset, että luulisit heitä muinaisten +Kreikkalaisten bakhantinnoiksi, jos nim. ei sitä eroitusta olisi, että +nämä bakhantinnat tanssivat niini-virsussa lumella ja pitkälle matkaa +viinalta löyhkyävät. Tämän seuran jälki-vietteessä tulee tyttöjen +ihailijoita sametti-pöksyissä ja punaisissa paidoissa, ja heidänkin +askelensa ja käytöksensä osoittavat, ett'eivät he uhraa ainoastaan +rakkauden jumalalle, vaan tietävät Cererenkin lahjat kunniassa pitää. +Koko seura taukoaa kaupungin pää-kapakan eteen, joka on tuossa torilla +muutamia askelia tuomio-kirkosta. Kapakassa ja sen ympäryställä on hyvin +tuhat henkeä, enimmät miehiä, vaan suuri osa vaimojakin. Seini-vierukset +makaa täynnä miestä kuin pölkkyä, kylläisiä ja uupuneita sankaria. +Kapakan edustalla pyytää eräs vaimo saada miestänsä kotiin ja liikuttaa +hänen raskaita jäseniänsä eteenpäin milloin molemmin nyrkin teilaamalla +häntä hartioihin, milloin tukasta ja parrasta vetämällä. Ei kaukana +tästä näystä kolhii muuan mies viina-putelilla hevoistansa päähän ja +käskee sen putelista ryyppäämään, "sillä nyt on maslenitsa"; josta +menetyksestä näkyy, että viinan huurut ovat viimeisenkin rahdun +ymmärrystä hänen päästänsä ajaneet. —Tämmöistä oli maslenitsan telmäntö +Ardatov'assa, ja semmoista se lienee vähällä eroituksella ympäri koko +Venäjän. Kaunis on se tapa että maslenitsan viimeisenä päivänä käydään +naapureissa ja tuttavissa "jää-hyväisiä ottamassa ja anteeksi saamassa +heitä vastaan tehdyt rikokset", jotka molemmat asiat, hyvästi-jätön ja +anteeksi-pyytämisen, Venäjän kieli erittäin kauniisti toimittaa yhdellä +sanalla (se meilläkin tunnettu jäähyväis-sana: <i>proschtschai</i> ja +monikossa <i>proschtschaite</i>, elikkä sen toinen muoto: <i>prosti, prostite</i>, +jota rahvas enimmin käyttää, merkitsevät nim. <i>anna, antakaa anteeksi</i>).</p> + +<p>Seuraavana maanantai-aamuna alkaa kellojen harvaan läppääminen +muistuttaa oikea-uskoisia syntiänsä katumaan, ja päätä porottavan +pohmelon parannukseksi otetaan nyt käsille paasto-ruoat: lihatointa +kaalia, kurkkuja, sieniä, liina-voita (jota herkkua kuitenkin harvalla +musikalla on), kaljaa ja mitä muuta törkyä, jolla henkeä koetaan +eteenpäin viettää, kunne taas viimeinkin pääsiäinen tuopi saman syömisen +ja telmämisen kuin maslenitsassa oli, niinkuin sen eräässä edellisessä +kirjassani olen kertonut. Paastossa on jokainen velvollinen käymään +ripillä, tekee silloin tilin koko vuoden synnistä, ja uhraten papille +minkä jaksaa saapi hän ne anteeksi, nauttii herran ehtoollisen ja on +taas valmis uutta tekemään, jota hän suinkaan ei lyökään laimin.</p> + +<p>Yleisesti on Venäläinen kumminkin tavallansa sangen jumalinen. Hän +paastoaa, ristii silmiänsä ahkerasti, siunausteleksen joka askelella ja +täyttää kaikki uskonsa ulko-säännöt hartaasti. Köyhille on hän armelias +eikä kerjäläistä laske oveltansa almutta. Varmaan puolet Venäjällä +löytyvistä kirkoista ja luostareista ovat yksinäisten rakentamat. +Kielessäkin löytyy monta lause-tapaa, jotka osoittavat kansan +jumalisuutta, niinkuin esimerkiksi: jos kuka höylimmästi tahtoo toiselta +kysyä: mihin menet? niin sanoo hän: "mihinkä Jumala sinua kantaa?" +—muistellessa jota-kuta vainajata liittää oikea Venäläinen semmoisen +nimeä mainitessaan lauseen: "anna Jumala hänelle taivaan valtakunta!" — +kuin häntä röyhtäyttää, sanoo hän: "sielu puhuttelee Jumalaa"; lauseet: +<i>jei bohu</i> (Jumal' avita!), <i>boh s-toboi</i> (Jumala kanssasi!), <i>s-bohom</i> +(Jumalan kanssa!) ovat alinomaiset telkkeet Venäläisen puheessa. Mutta +tämäpä alinomainen käyttäminen onkin näiden lauseiden alku-peräisen +merkityksen pois-kuluttanut ja niille uuden aivan vastaisen merkityksen +antanut. Niin merkitsee <i>boh s-toboi</i> melkein aivan yhtä kuin meillä: +<i>mene lemmolle</i>, ja jos Venäläiselle sanot <i>s-bohom</i>, on se vississä +tapauksissa yhtä kuin jos Suomalaiselle sanoisit: <i>juokse hiiteen</i>. +Pietarin suomalaisen kirkko-herran kansselissa tapahtui muutamia vuosia +takaperin, että eräs korkeampi virka-mies poliissista tuli sieltä +saamaan jotakin tietoa, ja kuin se kirkko-herran apulainen, joka tässä +tilassa toimitti virkaa, ei niin pian joutanut mainitun herran asiata +suorittamaan ja tämä siitä alkoi kiukkuilla uhaten ilman asiansa +toimittamatta pois-mennä, sanoi apulainen hänelle vähän vihassa: +<i>s-bohom!</i> Tästäkös poliissi-herra niin suuttui, että heti pani +konsistorioon kaipauksen apulaisen päälle, jossa pää-asiana valitti +sitä, että tämä häntä, joka oli sitä ja sitä arvo-luokkaa ja niin ja +niin monen tähtikunnan jäsen, <i>oli kohdellut sopimattomilla sanoilla</i>. +Konsistorio apulaisen kuultuansa ei tietänyt häntä mitenkään rangaista +ja koko asia jäi arvattavasti sillensä, mutta osoittaa selvästi, että +mainittu lause ja monta muuta sen-kaltaista, joissa Jumalan nimeä +käytetään ja jotka niihin tottumattomasta niin kauniilta kuuluvat, ovat +pikemmin kirouksia kuin jumalisen sydämen hartaita huokauksia, jonka +näyttää sekin, että kirota merkitse Venäjän kielessä <i>boschitsä</i>, jolla +sanalla on alku-peränsä sanassa: <i>boh</i> (Jumala). Samoin lienee tämän +jumalisuuden kanssa monessa muussakin kohdassa, koska hyvät työt ja +syrjäisten esi-rukoukset eivät vaikuta sydämen parannusta. Useasti on +minulla ollut tilaisuus havaita, kuinka väärään tämmöinen jumalisuus +ampuu. Kerran olin muutamassa isossa kaupungissa pääsiäis-yönä kirkossa, +mutta läksin ennen muita pois, ja ulos tultuani ostin eräältä kirkon +oven eteen keräytyneeltä kauppiaalta puoli-kymmentä keitettyä munaa, +enemmän juhlan ja lystin vuoksi, kuin niitä todella käyttääkseni. Myöjä +otti minulta kaksin- eli kolmin-kertaisen hinnan sitä vastaan kuin +tavallisilta ostajiltansa ja vakuutti munia aivan vereksiksi. +Laskettuani rahan hänen käteensä kääntyi mies kirkkoon päin, otti +lakkinsa päästänsä ja kumarteli silmiänsä ristien hyvän aikaa. +Lähtiessäni kysyin häneltä vielä kerran, minkä-laiset munat olivat, ja +sain taas valalla vahvistetun vakuutuksen, että sen vereksempiä munia ei +maa-ilmassa löytynyt. Korttieriin tultuani särin ne yhden toisensa +perään, ja jok'ainoa oli niin musta ja märännyt, ett'ei niitä olisi +susikaan syönyt, vaikka ne kyllä olivat syötäväksi keitetyt, myödyt ja +vannotut. Mutta minkä-tähden risti niiden myöjä niin hartaasti +silmiänsä, ne häneltä ostettuani? Varmaan kiitti hän Jumalaa siitä, että +hänen tämän-öinen kauppansa kelvottomalla tavaralla niin hyvästi alkoi +(sillä minä olin nähtävästi ensimäinen ostaja), ja rukoili häneltä armoa +ja apua, että saisi kaikki nämä märänneet munat hyvästä hinnasta +myödyksi! — Ardatov'assa otin maitoa eräältä kaupungin ämmältä ja +maksoin hänelle korkeamman hinnan kuin muut sillä väli-puheella, että +hän maitoon ei panisi vettä. Vaan kuin se ei tahtonut antaa päällistä ja +petos muutenkin oli silmin-nähtävä, nuhtelin minä häntä kerran tästä. +Eukko tunnusti pettäneensä; vaan lisäsi: "mitäs siitä, te olette rikas; +jos minä nyt kavaltaisinkin teiltä jonkun kopeikan, niin olisihan tuosta +toki apua kirkossa käydessä liika tuohus ostaa jumalan-emosen eteen, +vaan teille ei ne kopeikat merkitse mitään."</p> + +<p>Petollisuus ja hengellinen nuljakkuus on omituinen kohta kaikkein +itä-maisten kansojen luonnossa, ja se luja rehellisyys ja luotettava +sanansa pitäminen, joka näytäksen Europan länsi-kansoissa yleisesti, ei +mahda olla ainoastaan entisen ritarisuuden perintö, vaan jo alkuperäinen +luontainen Jumalan lahja näiden kansojen luonnossa. Kaiken muun +köyhyyden rinnalla on Luoja Suomalaisillenkin antanut tämän lahjan ja +Suomalaisen sana-lasku: sanasta miestä, sarvesta härkää on enemmän +arvoinen kuin kymmenen kavaluudella voitettua maata, sillä lopulla +kuitenkin "rehellisyys maan perii." Ett'ei tämä luonteen-omaisuus +Suomalaisissa ole ainoastaan kauallisen yhteyden vaikuttama +länsi-Europan kansojen kanssa eli yksinänsä viisasten ja vapaa-mielisten +lakien perustama, ehkä nämä seikat paljonkin ovat auttaneet sitä kansan +luontoon vahvistumaan, näkyy siitäkin, että sama omaisuus löydetään +itä-suomalaistenkin kansojen luonnosta, ehkä vähemmässä määrässä, vaan +kuitenkin niin tuntuvasti, että Venäläiset virka-miehetkin joka paikassa +kiittelevät heitä kaikin puolin paremmiksi omia maan-miehiänsä.</p> + +<p>Venäläisen suurin himo on rahan-ahneus, ja kuin täällä rahalla voipikin +kaikki voittaa suuremmassa määrässä kuin luullakseni missään muualla, +niin ei kumma olekaan, että sitä niin ahnehditaan. Rikas on Venäläisestä +puoli-jumala, vaan ei mitään pidä hän niin suurena häpeänä kuin +köyhyyttä, ja jos hänelle sanot: voi sinua, <i>köyhä-rukka</i>! on se hänen +mielestänsä suurempi häväistys kuin kova sadatteleminen muilla sanoilla. +Tästä seuraa, että kaikki säädyt kokevat raha-kultaa hanata miten ikään +voivat. Siitä tulee myös, että Venäläinen totisesti lapsellisella +tietämättömyydellä pyytää tavarastansa eli työstänsä saada kymmen- ja +sata-kertaista ansiota, eikä se hänen päähänsä astu koskaan, että olisi +synti ottaa liikaa hintaa eli palkkaa, jos toinen on niin hullu eli +ymmärtämätöin että sen antaa, eli niin ahtaassa tilassa, että hän hänen +nylkyänsä ei voi välttää. Ardatov'assa oli minulla tarpeen +vaatteen-pesijätä, ja kaupungin paras pesu-nainen, eräs posti-mestarin +orjia, kutsuttiin tykööni. Kysyttyäni mitä kappaleelta vaatisi +pesu-vaivasta, alkoi hän tuumailla, kuinka saippua, vesi ja puu nyt +olivat kalliit (vaikka hänellä nämä ja siihen vielä korttieri, ruoka ja +aika oli herraltansa), ja hyvän aikaa sinne tänne siemasteltuansa lausui +hän viimeinkin että kuin, joten hän oli kuullut, Moskovassa hienomman +paidan pesusta maksetaan 60 kop. hop., niin ei siitä Ardatov'assa olisi +liika 30 kop. hop., vaan pienemmät ja karkeammat kappaleet saisivat +jäädä vähemmästä. Minua sekä nauratti että vihastutti tämmöinen +hävittömyys, niin että käskin hänen kiireimmän mukaan korjautumaan pois +silmieni edestä. Runeberg'in sanat "Hirven-ampujissa" Ontruksen kaupan +laadusta, joka heti aina huoisti puolen hintaa, antavat pesu-naisen +hintansa huoistamisesta heikon kuvan, sillä hän ei totellut +pois-häätämistäni, vaan alkoi alentaa hintaansa ja suostui viimein +siihen, jonka jo alussa olin hänelle tarjonnut, nim. 3 kop. hop. +kappaleelta. — Saman-laista oli juttu korttieri-isantänikin kanssa. +Korttierista ja ruoan-tekemisestä ynnä suolan ja leivän kanssa +määrättiin 5 hopea-ruplaa kuukaudelta, jota vastaan minä kaiken särpimen +ja keitto-neuvon itse ostaisin. Vaan isännän, jolla oli muitakin +hyyriläisiä ja ruoan-ottajia, teki mieli saada minua omaan ruokaansa ja +kaksi eli kolme päivää syötti hän minua eri maksua vastaan "koetteeksi" +s.o. näytteeksi minkälainen hänellä oli ruoka, ja tuli sitten hintaa +sopimaan. Hänkin piti ensin pitkän johdatuksen siitä, kuinka semmoiset +nuoret herrat, kuin minä muka olin, eivät rahasta suurta lukua pitäisi, +kuin vaan mieleisensä olennon ja elannon saisivat, ja kauan +mutkisteltuansa edes takaisin päätti hän 60 kop. hop. päivältä +puoli-päiväisen edestä s.o. 18 ruplaa hop. kuu-kaudelta, ei liiaksi. Se, +joka Kaisaniemen entisinä hyvinä aikoina sai, jonkun kerran milloin +varat riittivät, 30 kopeekan edestä istua tämän paikan herkulliseen +pöytään, ainoastaan se voipi arvata tämän-kaltaisen vaatimuksen +hävittömyyttä, varsinkin jos muistaa, että kaikki ruoka-varat +Ardatov'assa ovat kolmea vertaa huokeammat kuin Helsingissä. Tätä koin +selittää isännälleni, ja jonkun aikaa tingittyä suostui hän viimeinkin 9 +hopea-ruplaan kuu-kaudelta eli korttierista ja puoli-päiväisestä +yhteensä 14 ruplaa, joka sittenkin oli hirmuinen hinta, jos se lukuun +otetaan, että ruoka hyvänänsäkin tehtiin uunissa paistamalla ja +vähitellen huononi huononemistansa, kunne kovilla sättimisillä taas +joksi kuksi ajaksi verestin isännän oman-tunnon, ja että pari kolme +viikkoa piti hänen ämmiensä kanssa taistellani ennenkuin sain heidät +siksi totutetuksi, että ruoassa ei ollut enemmän kuin jos puoli-kymmentä +pientä russakan-poikaa kerrallansa.</p> + +<p>Syy siihen, että Venäläinen niin läämältään tahtoo kerralla voittaa, on +paitse hänen verrattoman suuri rahan-himonsa myös hänen laiskuutensa, +joka omaisuus on, niinkuin kaikki tuntijat sanovat, yhteinen +slavjanilaiselle kansakunnalle. Jo siitä, että <i>työ</i> näiden kansojen +kielissä merkitsee <i>orjuutta eli orjaamista</i> (sana <i>rabota</i> työ, ja +<i>rabotatj</i> tehdä työtä, tulevat nim. sanasta <i>rab</i> orja), on helposti +nähtävä, millä silmillä ne työtä katselevat, ja ilman liikaa panematta +voipi hyvin sanoa, että Venäjällä ainoastaan makaamalla menetetään puoli +ikäänsä, ja kuin tähän lisätään ne monet praasnikat, joina arvattavasti +ei mitään tehdä, ja ne kolme viikkoa vuodessa (maslenitsa, pääsiäis- ja +joulu-viikko), joina taas ei puututa minkään-laiseen työhön, niin näkyy +selvästi, kuinka paljon eli kuinka vähän uutterammalle työn-teolle jääpi +aitaa. Ja työnkin aikana ei Venäläinen sitä tee niin hartaasti kuin +europalainen, vaan velttoilee, laiskehtii ja lepäilee alinomaa, jos +kiirehtijätä ja keppiä ei näe takanansa, ja tekee sittenkin useimmin +kelvottoman työn. Nauraakin Venäläinen hänen kaupungeissansa elävän +Saksalaisen ahkeruudelle, tarkkuudelle ja verrallisesti vähempään +voittoon tyytymiselle, mutta havaitsee harvoin sen, että tällä on +puhtaampi koto, siistimpi ruoka ja soveljaampi vaatteus kuin naurajan +hovin-herralla, että hän koulitsee lapsensa, joista tyttäret +tavallisesti naittaa virka-miehille ja pojat ohjaa valtakunnan +palvelukseen, että hän tämän ohessa lopettaa elonsa varallisena ja, joka +on erittäin muistettava, kaikki nämä edut on voittanut rehellisyydellä +ja ahkeruudella, vaikka toisten pettuuskin ja laiskuus ovat hänelle +monta tuntuvaa vahinkoa tehneet.</p> + +<p>Laiskuuden veli ja uskollinen seuralainen on velttous ja levä-peräisyys +kaikissa katsannoissa. Harva asia maa-ilmassa antanee näistä selvemmän +kuvan kuin tavallinen pieni kaupunki Venäjällä. Kartanot kallellansa, +ikkunat päreellä eli rievuilla tukitut, katot tuulen repimät, aitaukset +sikojen ja lehmien hajottamat, siellä täällä tuli-palon sia; kadut, +kaupungin edustat ja joki-varret sonnalla peitetyt, joka märkänä aikana +tekee lian yli-pääsemättömäksi, kuivana taas pölyn läpi-näkemättömäksi, +ja molempina täyttää ilman terveydelle vaarallisella katkulla; huoneissa +huone-kalut vanhat, hajallansa ja täynnä kaiken-laisia syöpäläisiä, +seinät ja lattiat hiirien ja rottien lävistämät, — sillä kissan +sanotaan pilaavan ihmisen asunnon ja ilman sitä, syntihän tuo olisi +hiiri-rukankin henkeä ennen aikojansa lopettaa. Tämmöinen on +lyhykäisesti se näky, jonka pieni kaupunki ja porvarin elämä siinä +antaa, ja kädestä pitäen sanon, että tähän ei ole syynä köyhyys, sillä +varoja on kyllä ja tilaisuutta niitä hankkimaan vielä enemmän, vaan +ainoastaan velttous, joka ei pyri entistä etemmäksi, joka rakastaa vaan +lämmintä uunin-kylkeä ja rypee isiltä perityssä sekä hengellisessä että +ruumiillisessa liassa.</p> + +<p>Edellisen kuvan täytteeksi vaatii kohtuus vielä lisäämään, että +Venäläisellä tavallisen ymmärryksen lahjat ovat hyvät. Hän on harvoin +tuhma, käsittää sukkelasti ja voipi mallin eli osoituksen jälkeen +toimittaa sangen vaikeitakin töitä. Mutta tämä onkin kaikki. Sillä yhtä +latiskainen kuin tämän kansan maa on, maa jossa veden-putoukset, vaarat, +jylhät metsät eivät herätä ihmisen kuvastus-aistia, vaan jonka +alinomainen yhdenlainen tasaisuus sen pikemmin tylsyttää, — yhtä +latiskainen on sen mielen-laatukin. Sen todistaa kaikki hänen +sivistyksensä historiassa. Vaikka luvultansa niin suuri, ei se +runollisuudessa esim. ole voinut synnyttää kuin yhden ainoan oikealla +runo-innolla varustetun kirjoittajan nim. Puschkin'in, ja hänkään ei +ollut puhdas Venäläinen. Muissa taiteissa lienee seikka vielä pahempi, +vaikka tosin hyvin muistan, että Helsingin Nikolainkirkon alttaritaulu +on venäläisen maalaus-taiteen tuottama. Tieteissä emme katsoinkaan +etsien löydä yhtään venäläistä nimeä, jonka kuulu olisi levinnyt juuri +ulommaksi koti-maansa rajoja. Teollisuuden historia ei myöskään tiedä +mainita Venäläisen tekemistä havainnoista eli parannuksista, ja ainoa +tämän kansan keksimä kone lienee — <i>samovara</i> (teeveden-keittäjä), jos +ei senkin tekoa ja käyttämistä liene saatu Kiinalaisilta. Tähän +köyhyyteen saattaa joku kukaties sanoa syyksi ei kansan latiskaista +hengellisyyttä, vaan sivistyksen vähyyttä. Siihen vastataan, että esim. +Dante'n, Gutenberg'in eli Linné'n aikoina Italialaiset, Saksalaiset eli +Ruotsalaiset eivät olleet juuri korkeammalla sivistyksen kannalla kuin +Venäläiset tällä vuosi-sadalla ovat, ja että päin vastoin tilaisuutta +oppimaan ja sivistymään ei suinkaan puututa Venäjällä.</p> + +<p>Mutta edellisistä mietteistä ja koko Ardatov'astakin voimme nyt iäksi +päiväksi erota, ja yht'äkkiä muuttua 200 virstaa etelämmäksi Pensan +kaupunkiin, jossa piina-viikon ja pääsiäisen vietin. Pensan lääni on +suomalaiselle kielen-tutkijalle siitä tärkeä, että hän siinä tapaa +toista sataa tuhatta Mordvalaista, jotka ovat tämän kansakunnan +<i>Mokschalaista</i> haaraa, jonka murre hänelle on sitä viehättävämpi kuin +ei siitä eikä siitä painon kautta ole sanaakaan vielä tullut ilmi. +Pensa, jossa tilasto-ilmoitukset sanovat olevan 22 tuh. asujaa, on +vähä-pätöinen kaupunki Surá-joen varrella, jossa pää-osa s.o. +virkakunnat ja virka-miesten palatsit ovat korkean-laisella mäellä, ja +muu osa kaupunkia, joka parhaasta päästä on saman-laista sonnan sekaan +istutettuja hölliä kuin Venäjän pienissä kaupungissa yleisesti, pienen +Pensanka-nimisen joen ja Surán alangolla. Muuten on Pensa varmaan +likaisimmia kaupunkia kristikunnassa, sillä sen mäki-osassakin oli +kaduilla polvea myöten likaa, mutta alempana joutui jalka-mies monin +paikoin hengen vaaraan lian tähden. Minä kysyin eräältä porvarilta, eikö +se olisi kaupunkilaisille etuisampi, että kiveäisivät katunsa kuin että +tuossa liassa syksyn kevään rypevät ja kesän taas elävät ian-kaikkisessa +pölyssä. Hän sanoi kaupunkilaisten sen kyllä ymmärtäneen ja hänen +olo-ajallansa Pensassa, noin 30 vuotta, oli katujen kiveämiseksi jo +kolmeen kertaan rahaa kerätty. — No mihinkä se raha on tullut, koska +katunne vielä ovat kiveämättä? — "Mihinkäkö? kysykää sitä," sanoi hän +omituisesti katsoen minua silmiin eikä virkkanut sen enemmän mitään. +—Pensan tuomio-kirkko on niin yhden-näköinen Helsingin uuden kirkon +kanssa kuin mansikka mansikan kanssa, ja nimessä vaan on eroitusta, +sillä edellinen ei ole niinkuin jälkimäinen pyhitetty pyhälle +Nikolaille, vaan neitsyt Maarian etsingolle. — Kaupungissa on pieni +luteerilainenkin seurakunta, jolla on sievä kirkko ja omituinen +pappinsa. Seurakunnan jäsenet ovat enimmäksi osaksi Saksalaisia ja +jumalan-palvelu toimitetaan tällä kielellä; sen jäseninä löytyi kaksi +Suomalaistakin, nim. eräs pianon-tekijä-mestari nimeltä Gröndahl, +kotosin Hollolastako vai Lammelta, joka oli naimisessa Saksalattaren +kanssa, näytti elävän hyvästi ja oli luonteensa puolesta puhdas +rehellinen Suomalainen, vaan valitti äitin-kielen unhottaneensa; ja +toinen muuan nainen Ahvenamaalta, joka siellä oli mennyt naimiseen +venäläisen sotamiehen kanssa, tämän keralla ollut vankeudessa +Ranskanmaalla ja rauhan tehtyä miehinensä tänne joutunut. Minun Pensassa +ollessani oli saksalainen seurakunta muuten hirmuisessa vimmassa +keskenänsä, sillä siinä kamppaili kaksi lahkokuntaa, joista toinen +tahtoi kirkko-raadistoa luovuttaa erään ylpeän pakarin, toinen hänen +edellensä virassa pitää. Viimein voitti edellinen lahkokunta, pakari +ajettiin häväistyksellä pois mainitusta painavasta virasta, ja voittanut +lahkokunta vietti voittonsa juhlallisella puoli-päiväisellä. Se on +Saksalaisen kirous ja onnettomuus, että olipa hän missä tahansa, niin on +hän vieraita kansalaisia vastaan liian rauhallinen ja myöten-antava, +vaan elää oman maa-miehensä kanssa alinomaisessa vähä-pätöisessä +härskeessä ja kateudessa.</p> + +<p>Sunnuntaina jälkeen pääsiäisen läksin Pensasta ja tulin tänne +Krasnoslobodsk'iin seuraavana tiistaina. Matkan pituus ei ole kuin 180 +virstaa, vaan teiden pohjattomuus ja posti-paikkojen sekä hevoisien +kelvottomuus tekivät tämän matkan hyvin ikäväksi. Insarin, välillä +olevaan pieneen kaupunkiin tullessa varsinkin suututti minua sekä +posti-paikan likaisuus että piisarin hävittömyys, jonka tähden +kaupunkiin tultua ajoin suoraan posti-mestarin tykö, hänelle asiata +valittamaan. Se oli noin kello 12 aikana päivällä, ja posti-mestarina +tuli eteeni vanha, varmaan keisari Pavel Petrovitschin aikuinen ukko +likaisissa liina-housuissa, ruopoitellen etuansa ja takaansa ja +muutenkin niin naurettava että kaipaukseni olin unhottaa häneen +katsoessani; enkä sen tehtyänikään saanut ukolta muuta tolkkua kuin että +piisaria olisi muka pitänyt korville antaani hävittömyydestänsä. Muuten +ovat posti-hevoiset Venäjällä yleisesti hyvät niinkuin posti-paikatkin, +jälkimäiset hyvät, jos matkalaisella itsellään on sänky-vaatteet, +eväs-laukku ja palvelija. — Kylien ulko-näkö ilmoittaa matkalaiselle +että tässä läänissä elää paljo aatelia, joka, ehkä monessa muussa +kohdassa muistava Dumbom-vainajan elämän-viisautta, ei näy panneen +mieleensä mitä runoilija tästä jalosta mielestä sanoo seuraavassa +värsyssä:</p> + +<div class="poem"><div class="stanza"> +<span class="i0">I politiken var hans tro,<br /></span> +<span class="i0">Hvad ingen bonde plär förgäta:<br /></span> +<span class="i0">Att om man mjölka vill sin ko,<br /></span> +<span class="i0">Bör man ock ge den tili att äta,<br /></span> +</div></div> + +<p>jonka todistavat ne surkeat pahna-ryhmät, joita tässä tienoossa nähdään +kylien asemesta, ja ne räpäleiset, likaiset olennot, jotka niissä +elävät.</p> + + + +<h3>Kahdeksas Kirja.<a name="FNanchor_16" id="FNanchor_16"></a><a href="#Footnote_16" class="fnanchor">[16]</a></h3> + +<p>Krasnoslobobsk'issa, Pensan lääniä, 3 p. syysk. 1857.</p> + +<p>Tämän-edellisen matka-kertomuksen annettuani eli noin keski-paikoilta +mennyttä helmikuuta olen työskennellyt Mordvan kielen kanssa +Simbirsk'in, Pensan ja Tambov'an lääneissä, ja menetin kuluneesta ajasta +lähes kolme kuu-kautta Ersäläisen murteen tutkinnossa ja neljä kuuta +samalla tarkoituksella Mokschan kielen kanssa askaroiden.</p> + +<p>Mordvan kansa löytyy parhaasta päästä Nischnij-Novgorod'in, Simbirsk'in, +Pensan, Tambov'an ja Saratov'an lääneissä elikkä Oká- ja Surá-jokien +väli-maalla, mutta vähemmässä määrässä elää tätä kansaa myös Kasan'in, +Samaran ja Orenburg'in lääneissä, ja tekee sen luku, Köppen'iä +myöten,<a name="FNanchor_17" id="FNanchor_17"></a><a href="#Footnote_17" class="fnanchor">[17]</a> yhteensä 480,241 henkeä. — Mainitussa maassa on tämä kansa +iki-muistoisista ajoista elänyt, sillä jo Nestor ja muutkin keski-ajan +kertojat tuntevat sen siinä. Sen asuin-ala mahtoi kuitenkin muinaisina +aikoina olla laveampi länteen päin ja ulottua itseen Okaan asti, johon +se nyt ei läheskään ulotu, koska puhtaita Mordvan-kielisiä paikkain +nimiä tavataan aina mainittua jokea myöten tienoissa, tätä nykyä ja jo +kauan takaperin Venäläisten asumissa. Näin muodoin mahtoi myös se +monelta historioitsijalta peri-häviöön kadonneeksi päätetty <i>Muroman</i> +kansa, jonka Nestor pitää erityisenä kansana ja jonka nimi vielä tänäi +päivänä on Okán varrella olevan kaupungin nimenä, ei olla muuta kuin +lännemmäksi ulonnut lahko Mordvan kansaa, samoin kuin se ei kaukana +näiltä seuduin ollut <i>Merjän</i> kansa epäilemättä oli Tscheremisseja +joiden oma-nimi on <i>Mari</i> ja joita vielä tätäkin nykyä löytyy Volgan +oikealla rannalla N. Novgorod'inkin läänissä.</p> + +<p>Mordvan kansa hajoaa kahteen murrekuntaan nim. <i>Ersäläiset</i> (heidän +omalla kielellänsä <i>Erzä, monik. Erzät</i>) ja <i>Mokschalaiset (Mokscha, +monik. Mokschyt</i>), eläen edelliset parhaasta päästä N. Novgorod'in ja +Simbirsk'in, jälkimäiset enimmin Pensan, Tambov'an ja Saratov'an +lääneissä, joten Ersäläiset voipi sanoa pohjaisiksi ja Mokschalaiset +eteläisiksi Mordvalaisiksi.<a name="FNanchor_18" id="FNanchor_18"></a><a href="#Footnote_18" class="fnanchor">[18]</a> Kummankin murrekunnan lukua on vaikea +tarkoin määrätä, sillä muutamin paikoin elävät he sekaisin yksissä +piirikunnissa, toisinaan yksissä kylissäkin; vaan jos arviolta kuitenkin +panemme Ersäläisten määrän noin 250 tuhanneksi ja Mokschalaiset 230:ksi, +niin emme luule kovin paljon erehtyneemme. Eri-laisuus heidän välillänsä +on, josko osaksi tavoissakin ja vaatteuksessa, suurimmasti kielessä, +jossa jos molempien murrekuntien kaukaisimmat poikkeamiset pannaan +vastakkain, eroitus on niin suuri, että niiden puhujat eivät ymmärrä +toinen toistansa, vaan heidän täytyy Venäjän kielellä selvitä +toisistansa.</p> + +<p>Pää-murteena voipi pitää Ersäläistä ja päättää, että jos Mordvalaiset +voisivat kerran rakentaa itsellensä kirjallisuuden, jota kuitenkaan ei +ole toivomista, tämä murre tulisi olemaan sen kielenä. Tämä päätös astuu +tutkijan mieleen niin hyvin siitä syystä, että Ersäläisen murteen +taivutus-muodot ovat täyteläisemmät ja kielen alku-peräinen luonto siinä +on kukaties paremmin säilynyt kuin Mokschalaisessa, kuin myös siitäkin, +että ne kirjalliset kokeet, joita Mordvan kielellä on tehty, nim. uuden +Testamentin käännös ja pari rukous-kirjaista, ovat toimitetut tällä +murteella. — Tämä testamentin-käännös on myös saattanut Ersäläisen +murteen tutummaksi oppineille siten että tunnettu saksalainen +kielen-tutkija <i>v. d. Gabelentz</i> sen johdolla kyhäsi pienen Ersäläisen +kieli-opin (painettu aika-kautisessa kirjassa: <i>Zeitschrift für die +Kunde des Morgenlandes</i>, zweiten Bandes zweites u. drtttes Heft, +Göttingen 1839), joka tähän asti on ollut ainoana lähteenä koko Mordvan +kielen tuntemiselle. Tapa-turma ja kääntäjien ymmärtämättömyys +saattoivat kuitenkin, että mainittu pyhän kirjan käännös tehtiin +semmoisella paikka-kunnallisella murteella itseä Ersäläistä, +että käännöksen kieli ei suinkaan anna täydellistä kuvaa +viimeksi-mainitustakaan murteesta saatikka Mordvan kielestä yleisesti, +ja näin ei Gabelentz'inkaan työstä ole sitä hyötyä, jonka siitä muuten +voisi toivoa. Hänen teostansa tiedetään suomalaisessa kieli-tutkinnossa +hyvin tunnetun oppineen Wiedemann'in, saman Testamentin-käännöksen ja +myös jonkun suullisenkin tutkinnon johdolla, jo muutamia vuosia +parannelleen ja tällä tavoin hankkivan uutta Ersäläis-Mordvalaista +kielioppia, joka kukaties jo piankin ilmaantuu yleisölle.</p> + +<p>Juuri siitä syystä että Ersäläinen murre näin muodoin etu-kynnessä on +ollut tutkinnon alaisna, ehkä painoon joutuneet tiedot siitäkin ovat +sangen vaillinaiset, päätin minä ottaa sen tähän asti liiaksi +laimin-lyödyn ja ei vielä ollenkaan tunnetun Mokschan kielen työni +esineeksi. Hankittuani Ardatov'assa ja sen tienoissa soveljasten +kielen-kääntäjien kautta itselleni tarpeellisia niin kieli-opillisia +kuin sana-kirjallisiakin ja olletikin luvullisia aineita Ersän +murteessa, tulin viimeisinä päivinä huhti-kuuta tänne Krasnoslobodsk'iin +Pensan lääniä ja olen työskennellyt tässä piirikunnassa kuin myös +Spask'in ja Temnikov'an piirikunnissa Tambov'an lääniä koko kesän +Mokschan murteen kanssa. Tästä kielestä aion vasta, jos erinomaisia +esteitä ei tule eteen, painon kautta ilmaista kieli-opin ynnä +kieli-näytteiden ja sana-luettelon kanssa. Ersäläiset aineeni ovat myös +pian julaistavat, ehkä en vielä ole päättänyt, kummoisessa muodossa sen +voin soveljaimmin tehdä.</p> + +<p>Paitse kieli-oppiin ja sana-kirjaan kuuluvia aineita on minulla +lakkaamatta ollut tarkoituksena laulujen ja muiden sen-kaltaisten kansan +oman hengen tuottamien kerääminen. Tämmöisiä tuotteita on minulla nyt +koossa Mordvan kielellä yleensä: 216 arvoitusta, 31 laulua, 12 +eläin-satua ja 3 pitempää tarinata paitsi muita pienempiä kappaleita. +Näistä suotakoon minun tässä antaa pieniä näytteitä; ensin +arvoituksista.</p> + +<div class="blockquot"> + +<p>Tuvan katolta Venakko-tyttö mäkeä laskee? — <i>Hivus-harja</i>.</p> + +<p>Talosta taloon punainen kukko juoksentelee? — <i>Tuli</i>.</p> + +<p>Ukko menee metsään, edellänsä kymmentä sorsaa ajaa? — <i>Varpaat</i>.</p> + +<p>Metsässä mikä ei näy? — <i>Puun-sydän</i>.</p> + +<p>Sata lammasta, yksi pässi? — <i>Tähdet ja kuu</i>.</p> + +<p>Kuisman tyttö kaunokainen läksi vettä lähteheltä, sormuksen veteen +pudotti, kuu näki sen, jätti, päivä näki, otti? — <i>Kuura</i> +(yö-halla).</p> + +<p>Leikkaamalla ei leikkau, repäsemällä ei repeä, kaiken maailman +elättää? — <i>Vaimon rinta</i>.</p> + +<p>Itse alastoin, paita sisällänsä? — <i>Kynttilä</i>.</p> + +<p>Sopella karhu kiljuu? — <i>Jauhin-kivi</i>.</p> + +<p>Pää on, selkä on, vatsaa ei? — <i>Virsu</i>.</p> + +<p>Astun, astuvat, seisahdun, seisahtuvat, heinää annan, eivät syö? +—<i>Sukset</i>.</p> + +<p>Hakkaan, hakkaan, lastua en tee; astun, astun, jälkeä en tee? — +<i>Venhe</i>.</p> + +<p>Astuu herroiksi, puhuu Tatariksi? — <i>Hanhi</i>.</p> + +<p>Minulla on ohjakset, vaan ympäri pitävät, itseni ympäri eivät yllä? +— <i>Silmät</i>.</p> + +<p>Neljä veljestä, toinen toistansa ajavat, yksi toistansa ei tavota? +—<i>Kärrin pyörät</i>.</p> + +<p>Metsässä syntyi, metsässä kasvoi, ihmisen kädessä itkee? — +<i>Viulu</i>.</p> + +<p>Varpunen härkää pitelee (vartioitsee)? — <i>Lukko kirstun edessä</i>.</p> + +<p>Härkä puuttui puiden väliin? — <i>Uuni</i>.</p> + +<p>Rauta-vanne tuvan ympäri? — <i>Noki</i>.</p> + +<p>Sinuun katsoo, nauraa? — <i>Rako</i>.</p> + +<p>Peltoa myöten astuu ukko, rauta-saappaat jalassa? — <i>Aura</i>.</p></div> + +<p>Mordvalaisista lauluista voimme tässä kertoa sen, mitä +tschuvaschilaisista tätä ennen sanoimme, että niiden runollisuus on +hyvin vähäinen ja että niitä siinä katsannossa kerääminen ei olisi +vaivaa maksanut. Ne eivät ole niinkuin Suomen kansan laulut täyden +sydämen tulville puhkeaminen, vaan pidetään laulajiltansa enemmin +nuotin-kannatuksena yhdessä laulettaessa, jonka tähden sisällys on +jäänyt korjaamatta, on useasti tumma ja poikkinainen ja viittailee vaan +sitä, mitä sanoa tahdotaan ja jonka laulajat sekä kuulijat — ehkä ei +syrjäinen lukija niin hyvästi —niinkin ymmärtävät.</p> + +<p>Historiallisesta sisällyksestä ei minun kokoamissani ole kuin yksi +laulu, vaan se on sangen merkillinen, sillä se on Pugatschev'in +kapinasta ja osoittaa tavallansa sangen selvästi sen, mitä myös tämän +kapinan historiassa kerrotaan, nim. että Itä-Venäjän kansat eivät +suinkaan olleet vastoin tämän kapinoitsijan yritystä, kuin myös senkin, +mitä he häneltä toivoivat. Se kuuluu seuraavasti: "Missä, missä palaa +tuli, palaa? Jaik'in<a name="FNanchor_19" id="FNanchor_19"></a><a href="#Footnote_19" class="fnanchor">[19]</a> maassa, Jaik'in kankaalla palaa tuli, palaa. +— Miksi palaa tuli, palaa? — Uusi tsaari pyrkii virkaan: kolmena +vuonna en ota maksuja, seitsemänä vuonna en leikkaa sota-miehiä;<a name="FNanchor_20" id="FNanchor_20"></a><a href="#Footnote_20" class="fnanchor">[20]</a> +rahvaan päälle lasken huokean, bojarien päälle lasken raskaan; bojarien +ruumiita hakkaan kuin metsää, heidän päänsä kisa-palloiksi leikkelen, +verensä jokena juoksutan; bojarien tukista kolme nuoraa punon, yhden +punon Kasan'in kaupungin ympäri, toisen punon Moskov'an kaupungin +ympäri, kolmannen punon Pietarin kaupungin ympäri."</p> + +<p>Seuraava mordvalainen laulu vivahtaa vähän suomalaiseen +<i>oluen-synty-lauluhun</i>. "Missä syntyy humala, missä kasvaa humala? +—Märässä paikassa se syntyy, pajukossa, valkea simpsukka hänen jyvänsä; +puhui tuuli, puhalti sen, kuhun, kuhun puhalti sen? — Joen reunalle, +keitto-huoneesen puhalti sen, keitto-huoneessa olutta keittävät, sammion +laitaan puhalti sen, alkoi se rukihen kanssa puhua: ruis-äiti, +ruis-äiti, annas nyt puhumattomat panemme puhumaan, tappelemattomat +panemme tappelemaan, tanssimattomat panemme tanssimaan."</p> + +<p>Myös seuraavan laulun sisällys juohduttaa mieleen erästä Kantelettaressa +löytyvää laulua. "Hyvä tyttö, kelpo tyttö oli Tanja; syntyänsä oli Tanja +onnistunut, vartalon-kasvustansa oli T. onnistunut. Aina astuu T. +paidassa, aina astuu T. hameessa, aina asuu hän ylä-tuvassa, valoisan +ikkunan vieressä, höyhen-tyyny Tanjan alla, hopea tuoli Tanjan jalkojen +alla. — Sulhaset kulkevat Tanjan perään, kukalaiset sulhaset kulkevat? +— Saransk'in kaupungista, kaupungista pohatasta, sulhaset kulkevat, +bojarit kulkevat. — Vanhin sisarensa Tanjalta kysyi: 'menetkö vai et +mene, Tanja rakkahani, nyt bojarille, menetkö vai et mene nyt isännälle?' +— 'Bojarin tykö, sisarueni, paljon vieraita kulkee, kuin tulevat, +täytyy heitä vastaan-ottaa, kuin lähtevät, täytyy heitä saattaa.' Vielä +kulkevat sulhaset Tanjan perään, rikkaat Ersäläiset kulkevat. +Keskimäinen sisarensa Tanjalta kysyy: menetkö vai et mene, Tanja +rakkahani, nyt rikkaalle? — 'Rikkaalla on paljo työtä, yhdestä pimeästä +toiseen pimeään asti (s.o. varhain aamusta myöhä iltaan) tupaan et +pääse.' Taas kulkevat Tanjan perään kolmannet sulhaset, nyt paimenet. +Kolmas sisarensa Tanjalta kysyy: menetkö vai et mene, Tanja rakkahani, +nyt paimenelle? — 'Paimenella on leipä valmiiksi leivottu, leipä +valmiiksi leikattu.' — Todella annettiin T. paimenelle, todella +annettiin T. köyhälle."</p> + +<p>Rakkauden voimaa ja voittoa sitä vastaan laulaa seuraava laulu. "Hyvä +tyttö, kelpo tyttö oli Avdotja, hän poikaa, hän tytärtä, hän ainoa +odotus (vanhemmilla). Aina astuu kengässä, aina astuu sukassa, aina +astuu hyvässä paidassa, aina astuu valkeassa hameessa. Kolme peltoa on +A:n isällä hyyrättyä maata, kolme peltoa kylvettyä eloa, kolmella +pellolla kolme karjaa eläimiänsä, kolmin-kymmenin työ-miehiänsä. +— Kuolema-tautiut A. kääntyi, kuolema-tautia A. potee; ikkunan-korkuiset +ovat hänen polsterinsa, penkin-korkuiset hänen tyynynsä; isänsäo +'viheriäinen rakas A., punanen rakas A., elä kuole A. tyttäreni, elä +huku A. tyttäreni! kolme peltoa minulla on hyyrättyä maata, kolme peltoa +minulla on kylvettyä eloa, ne olkoot sinun, A:ni.' — 'Taattoseni, omasi +olkoot, myrsky-tuuli puhukoon heidät, musta multa peittäköön heidät.' — +'Viheriänen rakkahani A., elä kuole A. tyttäreni, kolmella pellolla on +kolme karjaa, nekin olkoot sinun.' — 'Ei niitäkään ole minun tarvis, +omasi olkoot, haavan-lehtinä maahan langetkoot.' — 'Viheriäinen +rakkahani A., punainen rakkahani A., kolme-kymmentä työ-miestä on +minulla, kuta mielesi pitää, se olkoon sinulle mieheksi, se olkoon +sinulle puolisoksi.' — 'Kauan sitten olisit, taattoni, tämän sanonut, +en olisi kääntynyt tautiin; Vasilejta pitää mieleni, Vasilejlla vartalo +on suora koivu, punainen omena on Vasilejlla näkö, se olkoon minun.' — +Kaiken A. kirosi, ainoastaan Vasilejta ei kironut; A. nousi +kuolema-taudista, A. parani."</p> + +<p>Surkean sisällyksensä vuoksi on seuraava laulu sangen lavealta levennyt +Mordvalaisten sekaan ja löytyy minulla sekä Ersän että Mokschan +murteessa, jälkimäisessä kuuluva näin: "Voi koira, koira, Ersän Mitjuha +(Dmitrij), äitinsä tappaja! Hän minkä-tähden tappoi äitinsä? Velhon +vaimonsa tähden, laiskan naisensa tähden: hän ei illasta valvo, ei +aamusta nouse, ei tulta puhu, ei tupaa valkaise; mitä hän toivoo? +Anopillansa on kolme korvoa hyvyyttä, yksi korvo on täynnä +palttina-pankkoja, toinen täynnä vaimon-paitoja, kolmas täynnä +miehen-paitoja, valmiiksi ommeltuja. 'Nouse, puolisoni, äitisi vie +kaukaisiin pitoihin, sisaresi tykö iloitsemaan, sisartasi tervehtimään; +sinne hänet hukuta.' — Sinne vei koira M. äitinsä suurta tietä myöten; +takaisin tullessa suurta metsää myöten, sakeata metsää myöten, +syrjä-tietä myöten, koira M. äitinsä kantoi rotkon laitaan, +ohjan-silmukkaan koira M. äitinsä hirtti, koivuhaon alle koira M. +äitinsä pani. Käänsi hevosensa Ersän M., koira kotiin meni, alkoi laulaa +koira M., laulaen kotiin tuli. Vaimonsa tuli vastaansa koiran Mitjuhan +tanssien. 'Iloitse puolisoni, iloitse emäntäni, en tuonut äitiäni +kotiin, ohjan-silmukalla äitini hirtin, koivu-haon alle panin, kolme +korvoa hyvyyttänsä meille jäi, nyt äitini markkinaan ei niitä myö, ei +sisarelleni anna niitä.' Siitä alkoi koira M:n vaimo illasta valvoa ja +aamusta varhain nousta." —Ersäläisessä käsityksessä tätä laulua on se +lisäys, että M:n hevoset, äitin tapettua, puhkesivat ihmisen kielellä +puhumaan ja uhkasivat murha-työn kylän vanhemmille ilmoittaa. Tämän +kertoi M. kotiin tultua vaimollensa, joka neuvoi hänen näistä +kaipaajista siten vapautumaan, että heidät tappaisi. Sen hän tekikin ja +sitten elivät mies ja vaimo hyvästi, sillä rangaistuksesta murhan tähden +ei kummassakaan käsityksessä virketa mitään.</p> + +<p>Vaan olkoonkin näistä jo kyllä Mordvalaisen runouden näytteeksi. Jos ei +jo kieli osoittaisi tämän kansan kuuluvan Suomalaiseen suku-kuntaan, +niin nähtäisiin hyvästi näistä lauluistakin, että Mordvalainen rakastaa +samoin kuin Suomalainenkin hiljaista, surun-sekaista miettivää +mieli-alaa ja tältäkin puolen on jälkimäisen veli. Muuten on +Mordvalainen tyytyväinen kohtaloonsa, vilpitöin käytöksessänsä ja ahkera +sekä taitava työssänsä. Kaikista Itä-Venäjän vieras-sukuisista kansoista +(niinkuin Tschuvaschit, Tscheremissit j.n.e.) näyttävät Mordvalaiset +muodoltansa enimmän olevan Suomalaisten näköiset ja useasti ovat +minulle, katsoessani mordvalaiseen mies-parveen, Savon ukot juohtuneet +mieleeni, jos nim. jälkimäisillä olisi parta ja päällä se lian-karvainen +ruskea kauhtana, jota edelliset kantavat venäläisten talon-poikien +mukaan. Mordvalaisten vaimoja en kuitenkaan millään muotoa tahdo vetää +Savon herttaisten emäntien rinnalle, sillä he eivät ole edes +mukiin-menevätkään saatikka kauniit, johon kuitenkin osiksi lienee syynä +heidän kummallinen vaatteuksensakin. Tämä on aivan samanlainen kuin +Tchuvaschittarien ja Tscheremissittärien puku, josta tätä ennen jo olen +antanut selityksen, nim.: paidan-kaltainen valkea palttina-hame, +punaisilla kirjoilla kirjoiteltu; rinta, kaula ja korvat helmillä, +rahoilla ja kaiken-laisilla muilla helistimillä koristellut ja jalat +niin monin-kertaisilla sääryksillä pauloitetut, että sääri on paksu kuin +pölkky. Monen Mordvattaren muotoa rumentaa sekin että silmät ovat +kipeät, joka taas tulee siitä alinomaisesta savusta, jossa tämäkin +kansa, niinkuin kaikki Suomalaiset, rakastaa elää tuhrustaa. Muuten on +Mordvalaisen elämän-laatu ja asunto melkein yhden-lainen kuin täkäläisen +Venäläis-rahvaan, eikä heidän tavoissansakaan enää tavata suurta +eroitusta jälkimäisistä. He ovat ahkeroita kristityitä s.o. paastoavat +tarkasti ja ristivät silmiänsä useasti, vaan moni seikka heidän +nykyisissäkin luuloissansa kuin myös vanhemmat kirjoitukset heidän +elostansa ja olostansa edes-menneinä aikoina osoittavat, että +<i>Keremet'in</i> palvelus oli heilläkin uskona. Muista tämän palveluksen +jäännöksistä mainitsematta nimitän tässä vaan sen, että he keväällä, +tavallisesti ensimäisenä helluntai-päivänä, kyläkunnittain jossakussa +läheisessä lehdossa teurastavat härän, joka paikalla keitetään ja +syödään ja jonka nahka ripustetaan puuhun; vaan tämä Keremet'ille +uhraamisesta jäänyt tapa on muuttunut milt'ei kristilliseksi +käytökseksi, sillä juhlan alkaa jo päättää oikea-uskoinen pappi +rukouksella ja ovat rukoilijat myös varustetut jumalan-kuvillansa, niin +että sen hengen, jolle tämä juhla ennen vietettiin, luulisi nyt olevan +sangen vaikean tässä seurassa viettää omia pitojansa.</p> + + + +<h3>Yhdeksäs Kirja.</h3> + +<p>Kasan'issa 15 p. lokak. 1857.</p> + +<p>Vähän päälle kahdeksan kuu-kauden liikuttuani ja oleskeltuani useammissa +lääneissä tämän kaupungin etelä-puolella, palasin tänne menneen kuun +keski-paikoilla ja tullen täällä kukaties koko talven viettämään.</p> + +<p>Koska nyt taas saan tilaisuuden Suomettaren lukijalle jota-kuta +kertoella, niin tulee tässä tehdäni pieni selitys, joka jo kauan on +näyttänyt minusta tarpeelliselle, vaan joka varsinkin lienee tehtävä +<i>nyt</i>, kuin toivon tuttavuuteni mainitun lukijan kanssa vielä +joksi-kuksi ajaksi pitenevän. Moni on saattanut nim. arvella että näissä +kirjeissäni kovin vähän puhun niistä kansoista ja kielistä, joita +tutkimaan tänne olen lähtenyt, mutta enimmin vaan vähä-pätöisistä omista +seikoistani matkoillani, joista muka ei kukaan viisastu mitään. Tähän +vastataan, että mitä näistä kansoista ja kielistä on puhumista, sen olen +joko jo puhunut <i>Suomen Yli-Opiston ylistettävälle Konsistoriolle</i> +matka-kertomuksissa eli vasta puhuva erinäisissä töissä varsinkin +kielistä, vaan että se muuten ei olekaan sitä laatua että suurempi +yleisö sitä rakastaisi eli edes käsittäisikään. Että taas Suomettarelle +lähettämissä kirjeissäni en ole kertonut muuta kuin sen mikä itselleni +on tapahtunut eli minkä itse olen nähnyt, en koronnut mistään yleisesti +latelemaan enkä luontunut mitään runoilijan moni-värisen lajin läpi +katsomaan eli sulanut hänen hellillä sanoillansa huokailemaan, — +kaikkeen tähän lienen kukaties itsekin syy-pää, vaan ymmärtävä lukija +arvannee myös nekin ulkonaiset syyt tämän-kaltaisten teosten +vaillinaisuuteen, joita en minä eikä muut kirjoittajat meidän maassa voi +välttää. Tämän ohessa täytyy tunnustaani, että minua, muiden +matka-kirjoituksia lukiessani, enimmin ovat sekä viehättäneet että +hyödyttäneet semmoiset matka-kertomukset, joissa matkustaja +koristelematta puhuu omat näkönsä ja kuulemansa; siliä näin antaa hän +lukijalle paraimman kuvan matkaamastansa maasta ja kansasta. Sentähden +luulen että, jos minun matka-kertoelmani voisivat jonkun vähän ketä +viehättää ja vieläpä hyödyttääkin, olisi siihen syynä juuri se, että +niiden lanka juoksee kädestäni, ei ylös ilmaan niinkuin poikien +paperi-leijoissa, eikä myös niin järkähtämättömästi suoraan kuin lanka +sanan-lennättimissä, vaan ikäskuin hämähäkin lanka kierrellen ja +poimitellen ja silmukoillansa mitä-kuta saalista pyydellen.</p> + +<p>Tämän selityksen tehtyä voimme siis käydä itseä matka-kertomusta tällä +perustuksella jatkamaan.</p> + +<p>Se on oloni Krasnoslobodsk'issa, josta tässä nyt olisi jotaki sanottava. +Kuin tämän piirikunnan kaupungin olin päättänyt itselleni +koko-kesäiseksi pää-paikaksi josko ei alinomaiseksi olo-siaksikaan, niin +oli minun siinä saatava korttieri, jossa jotenkin voi toimeen tulla ja +sen-kaltaista työtä toimittaa kuin minun on. Tätä tolkkusin +poliissillenkin, joka täällä, niinkuin muuallakin missä olen ollut, oli +kuvernööriltä käsketty kaikki lailliset vaatimukseni täyttämään. +Lailliseksi oli tätä ennen moni gorodnitschij nähnyt senkin +vaatimukseni, että minulle annettaisiin kruunun-korttieri eli +oikeimmiten yksi niitä korttieria, joita kussakin kaupungissa löytyy +tahi hankitaan matkustavia virka-miehiä vasten. Mutta kuin +Krasnoslobodsk'issa nyt seisoi kokonaisen jalka-rykmentin +päällikkö-kunta ja osa itseä rykmenttiäkin, ja kaupungilla näin muodoin +näistä vieraista jo oli kyllänsä ja vähän päällenkin, niin ilmoitin +poliissin pää-miehelle, jona, gorodnitschijn ei kauan sitten kuoltua, +oli neljännes-upsieri eli niin-kutsuttu kvartalnij, suostuvani itse +hyysäämään korttierin, jos hän vaan sissikkojensa kautta hyvän semmoisen +hankkisi. Tämä herra oli nöyrä ja imelä kuin hunaja, niinkuin ihmiset +täällä ensi silmäyksessä aina ovat, ja lupasi kaikki toimittaa, mitä +ikänänsä minä vaan "olisin hyvä ja käskisin." Tällä lohduttavaisella +lupauksella erosi hän minusta, vaan kuitenkin piti minun rypeä täyttä +kaksi vuoro-kautta erään pienen tschinovnikan korttierissa, johon +tultuani olin joutunut, ennenkuin herra kvartalnij lähetti poliisimiehen +ilmoittamaan että nyt oli löydetty muka "herras-korttieri" minulle eikä +sen kalliimmasta hinnasta kuin 7 hopea-ruplaa kuu-kaudessa asunnosta, +ruoan-teosta ja samovaran eli tee-kattilan antamisesta. Hinta kaikui +vähän kummalliselta korvissani, vaan päästäkseni pois mainitun +tschinovnikan parista, joka alinomaa kiusasi minua jumaluus-opillisella +viisaudellansa, jota hän pari vuotta papin-seminariossa ollessaan oli +päähänsä ammentanut, päätin ottaa toisen korttierin mistä hinnasta ja +minkä-laisen tahansa.</p> + +<p>Eikä suinkaan ollutkaan onni minulle armas tällä kertaa. Tultuani uuteen +korttieriin, johon poliissi-mies jo edeltä päin hevosella saattoi +kaluni, löysin sen olevan tavallisen pienen tuvan, joka lauta-laipiolla +oli jaettu kahteen eri-kokoiseen osaan, joista emäntä karsina-puolta +kutsui kiittelevällä nimellä "sänkykamariksi." Lattiassa oli uunin +edessä suuri reikä, johon, niinkuin sen jälkeen päin joka päivä sain +nähdä, "sukkeluuden vuoksi" asujan silmi-vesi kaadettiin hänen +peseytyänsä ja myös rikat sekä lika-vesi korjattiin, milloin lattia +la'aistiin eli pestiin. Seinät olivat nuoruudessansa olleet viattomuuden +karvaa s.o. valkeat; vaan niinkuin kaikki maa-ilmassa vanhenee ja i'än +enetessä nuoruuden karva arvattavasti vähenee, niin olivat nämä +seinätkin hempeytensä kadottaneet ja ottaneet nimeämättömän näön, joka +mahtoi olla likinnä lika-harmaata. Tämä harmaa oli kuitenkin vielä niin +valkeata luontoa, että katselija helposti havaitsi ne veri-täpät, jotka +entisten asujien sodat lutikkojen kanssa olivat seinille jättäneet ja +joita "sänky-kamarin" seinät, olletikin makuu-siaksi asetetun lavan +seudussa, olivat täynnä. Näky tuvasta oli itsestä "salista" likaiselle +pihalle ja sänky-kamarista pieneen solaan, johon isännän vieraat alussa, +varmaan myös "sukkeluuden vuoksi," pistäytyivät tarpeelleen. Sanalla +sanoen: herra kvartalnij oli minun saattanut semmoiseen luolaan, että +pahempaa venäläisessäkään kaupungissa harvoin tavataan. Minä +nuhtelin häntä tästä jo, uhkasin kuvernöörille kirjoittaa hänen +levä-peräisyydestänsä kohtaani; mutta nyt muuttui hän taas niin +sokuriseksi, niin imartelevaiseksi ja niin nöyräksi, että vaikea oli +häntä ei uskoa, ja lupasi kohta kuulustella uutta korttieria, vaan +vakuutti kuitenkin nykyistäkin asuntoani hyväksi sen puolesta, että +emäntä oli taitava ruoan-laittaja eikä muka ymmärtänyt, minkä-laisissa +palatsissa minä olin tottunut elämään, kuin en hyväksynyt tämmöistä +korttieria, jossa kaikki piirikunnan aateli kaupungissa käydessään piti +majaa, sillä se oli Krasnoslobobsk'issä ensimäinen <i>postojálij dvor</i> eli +maja-talo.</p> + +<p>Minä en tuntenut kaupunkia, sen tuntija poliissi oli minun tähän +korttieriin saattanut ja kaduilla oli likaa polvia myöten; minun täytyi +siis tyytyä kvartalnijn vakuutuksiin, vieläpä olla hyvilläni, että olin +edes katon alla. Mutta päätökseni oli, itse hankkia itselleni +kelvollinen korttieri, tultuani vähän paremmin tuntemaan paikan ja sen +asujat. Eikä tämän päätöksen täyttämistä suinkaan poliissi-upsierin +kiittämä emäntä eli hänen tapansa ja taitonsa haastaneet. Hän oli, +niinkuin sen jo muutamia päiviä elettyäni talossa havaitsin, "viinaan +menevä", ja ensi kerran näin hänen vahvemmassa "pajussa" pyhän Nikolain +päivänä, jolloin eukko oli niin pehmeä, että askareista ei tullut mitään +valmista ja että koko talo s.o. lapset, palvelijat ja asujat saivat sinä +päivänä pitää paastoa. Vaan hölkkä-viinassa oli hän sangen usein, +milt'ei joka toinen päivä, ehkä hän tällöin täydesti toimitti kaikki +työnsä ja ainoastaan poskien erinomainen hohde ilmoitti hänen +viina-pottua suudelleen. Kaikeksi onneksi oli hänen luontonsa tässä +tilassa tyyni, niin että ei tapellut eikä räiskänyt, vaan hänen +kuiskattiin tällöin pikemmin rakkaudessa olevan yli-määrällinen +asujiansa kohtaan, jota en kuitenkaan itse koskaan havainnut. Vaan hänen +taitonsa ruoan-laitoksessa oli niinkuin kaikki muukin, mitä +edellä-mainittu poliissi-herra minulle puhui, valitettavasti valhetta. +Hän (emäntä nim.) ei tässä asiassa ollut viisaampi tavallisia venakkoja +eikä osannut laittaa muuta ruokaa kuin yhtä näistä kolmesta: <i>schtschi</i> +(kaali), <i>káscha</i> (puuro) ja <i>uhá</i> (kalan-liemi). Kuin minä vielä olen +tottunut sille pahalle tavalle, puoli-päiväisekseni vaatimaan kaksi +ruoan-laatua, niin arvaa jokainen että emännän taito pian oli +tyhjennetty. Yhteydet kaali + puuro ja liemi + puuro (kolmas yhteys +kaali + liemi on mahdotoin) ovat kyllä hyvät kerraksensa, vaan kuin ne +joka toinen päivä palaavat eteenne yhtä välttämättömästi kuin päivä +nousee, niin jo mielellännekin luulen rupeavanne tuumimaan jotain +vaihdosta. Vaihdoksen havaitsinkin minä ja sen niin tehollisen, että +havaitsemalleni olen aikonut pyytää palkintoa joko gastronom-yhteydeltä +Pietarissa, huoneen-hallitus-seuralta Turussa eli jolta-kulta muulta +yhtä kiivaasti yhteistä hyvää ahkeroivalta seuralta. Havaitsemani on mm. +se, että kuin kaksi päivää syöt puoli-päiväisen ja kolmantena ei ole +ruokahalua, niin sinä päivänä <i>ole syömättä</i>. Kas tämä vaihdos +on sekä terveyteen että varoihin nähden niin hyödyllinen kuin +yksin-kertainenkin, ja ihmeeni on vaan sitä että tämä keino, ehkä sen +kyllä monikin käytännöllisesti lienee havainnut, ei vielä ole saatettu +laveammalta ilmi.</p> + +<p>Ennenkuin tästä herras-korttieristani eroan, täytyy vielä sanoani sen +isännästä, että juoppoudessa, josko ei missään muussa, oli hän vaimonsa +herra ja pää, sillä hän joi ja makasi, makasi ja joi, yhden viikon +toisensa perästä, mutta suorittautui aina maanantaina selväksi. Hän oli +kolmannen luokan (gildin) kauppa-mies, ja kuin maanantai oli viikon +markkina- eli bazár-päivä, jolloin ympäristön maa-rahvas toi +tavaratansa, enimmäksi osaksi eloa, kaupunkiin kaupaksi, ja kuin +kaupungin pienet kauppiaat elävätkin sillä, että he suuremmille ja +niiden rahalla polku-hinnasta ostavat talon-pojan elon, niin oli tällöin +jo levä-peräisinkin porvari liikkeellä jotakin toki viikon eläkkeeksi +kahmuamassa. Tämä ei kuitenkaan ollut suurin syy siihen, että isäntäni +tällöin oli selvänä; kauppansa rinnalla oli hän myös pieni virka-mies. +Krasnoslobodsk'issa ja varmaan muissakin Venäjän kaupungissa tulee omia +tuotteitansa myövän talon-pojan jokaisesta kuormasta, joka kaupungin +torilla avataan, suorittaa sen kassaan maksun, joka täällä kuului olevan +12 kop. hop. Tämän tulon oli korttieri-isäntäni arenteerannut +kaupungilta s.o. hän maksoi vissin määrätyn summan vuodessa, saipa +sitten enemmän eli vähemmän talon-pojilta, ja tämän maksun kantaminen se +oli se, joka hänen joka maanantai herätti henkiin. Sillä varhain aamulla +liehui hän tällöin renkinensä talon-poikain seassa torilla, ja onnetoin +se talon-poika, joka määrättyä maksua ei kiireesti hänelle suorittanut +eli joka esim., sen vuoksi että hänen kuormansa oli vaan läpi-kulkeva, +ei mieluisesti suostunut sitä maksamaan. Tavallisinta oli että +tämmöiseltä riistettiin ajo-kalut vieläpä toisinaan hevonenkin pantiksi, +ja surkea oli nähdä, mitkä summat isäntä sitten pihallansa, johon hän +riistetyn tavaran kuletti, kiskoi talon-poika-rukilta, ennenkuin heille +kalunsa takasin antoi. Hopea-rupla oli vähintä, jonka tyhmä Mordvalainen +eli Tatarilainen tällöin sai maksaa siitä että vähänkään oli epäillyt +rahan-kantajan oikeutta.</p> + +<p>Tästä hyvästä isännästä ja hänen talostansa pääsin erilleni vasta viiden +viikon perästä, jolloin viimeinkin löysin tyynemmän, paremman ja +huokeamman korttierin erään vanhan ämmän, stanovoj pristav'in +(nimis-miehen) lesken tykönä, jossa elin lähes kolme kuu-kautta ja tulin +hyvästi toimeen. Paitse emäntää oli talossa muita asujia vaan hänen +13-vuotias tyttärensä, aika-mies poika ja kaksi niin ikään vanhaa ämmää, +molemmat talon vanhat palvelijat. Oppilais-ajastaniko jäänyt tottumus +lienee minussa vai mikä muu siihen syynä, että asuntoni siistijänä +enimmän rakastan vanhoja ämmiä; sen vaan tiedän varmaksi, että jos +heidän tuuliansa ja itse-päisyyttänsä vähän kärsit, niin he +monin-kertaisesti sen palkitsevat suuremmalla siistiydellä, +kärsivällisyydellä ja uskollisuudella. Ol'ga Ivannan (tämä oli uuden +emäntäni nimi) palvelija-eukoista oli vanhempi ollut ei ainoastaan hänen +lapsiensa vaan myös hänen itsensäkin n'anka eli lapsen-likka, ja +tämmöisellä samoin kuin isännän eli emännän entisellä imettäjälläkin on +venäläisissä perhekunnissa useasti valta, joka outoa hämmästyttää, +varsinkin kuin muistetaan, että he tavallisesti ovat joko talon orjia +eli muuten palvelijan-säädystä. Näin tottelivat Ol'ga Ivannankin talossa +kaikki vanhaa Tatjanaa, tottelivat sen enemmin kuin hän oli jotenkin +hyvä-sävyinen ja hänen tiedettiin aina siististi eläneen sekä tahtovan +myös kunnialla hautaan saattaa vanhan piikuutensa. Muiden kuuliaisuuteen +häntä kohtaan oli vielä suurena syynä sekin, että Tatjana oli hyvin +jumalinen, sillä illoin aamuin piti hän pitkät rukoukset, vaan risti +keski-päivälläkin silmiänsä vähimmistä syistä, niinkuin jos säikähti, +jos kuuli kenen vihassa puhuvan, tulta tehdessänsä, kaljaa laskiessansa +j.n.e.; sen ohessa paastosi hän kolme päivää viikossa (tavallisesti +paastotaan vaan kaksin päivin viikossa), ja hänen paastonsa oli niin +ankara, ett'ei hänen sanottu vesi-märkää näinä päivinä suuhunsa ottavan. +Kaikki tämä teki hänen jommoiseksikin koto-pyhäksi, josta ei olisi ollut +mitään sanomista, ett'ei hän olisi koettanut esi-miehuuttansa laajentaa +minunkin ylitseni, toraten muka siitä että illoilla toisinaan viivyin +myöhemmin kylässä kuin hänestä oli hyvä, ja nuhdellen minua siitä että +paasto-päivinä söin arki-ruokaa. Tämä ei kuitenkaan häirittänyt sopua +välillämme, sillä saappaani ja lattian piti Tatjana puhtaina, vaikka +ruoassa kyllä havaitsi minun "syntiseksi". Ainoastaan kerran oli rauha +meillä sodaksi muuttua asiasta, jossa Tatjana itsekin pyhyytensä +piiriltä ulkoni takaisin, en tahdo sanoa syntiin, vaan kumminkin synnin +rajoille. Asia olisi tuskin kertomisen arvoinen, ell'ei sekin loisi +muutamia säteitä valoa täkäläisen kansan luonteelle. Kuin verekset +kurkut, joita täällä alussa pidetään suurena herkkuna, alkoivat joutua, +ostatin minä niitä eräältä naapurilta Tatjanalla, joka niiden sanoi +maksavan 10 kop. hop. kymmenisen, jonka hinnan jälkeen hän jo useampia +kertoja oli minulta rahaa ottanut. Mutta kerran tuli niiden myöjä itse +kaupalle ja tällöin ilmestyi, että kurkku-kymmeninen ei koskaan ollut +maksanut enemmän kuin 6 kop. Peläten että minua muissa suuremmissakin +ostoissa näin oli petetty ja petettäisiin vastakin, otin Tatjanan +tutkinnon alle; vaan kiven kovaan kielsi hän minun rahastani +hyötyneensä, ja vannoi "jumalan edessä", osottaen nurkkaan ja silmiänsä +ristien, että hän oli viatoin. Nyt töytäsi emäntäkin hätään ja avasi +n'ankansa puolelta semmoisen tulen, että minä vähän vastusteltuani näin +ainoaksi pelastus-keinoksi pakenemisen kamariini. Vaan kuin emäntä ei +siihen tyytynyt, mutta seurasi minua tännekin, lausuen että hänen +ajatuksensa minusta nyt oli kokonansa muuttunut, ja soimaten minua +yhden-laiseksi kuin muutkin "saivaren-nylkijät Saksalaiset" ovat, jotka +joka kopeikan lukevat, otin minä pakoni oikeaan venäläiseen keinoon, +löin raha-kukkaroni pöytään ja sanoin itselläni olevan rahaa ostaa hänen +sekä talonsa että kaiken elämisensä (joka lause, Luoja paratkoon! ei +suinkaan ollut tosi), enkä niiden muutamien kopeikkojen, vaan enemmän +itsen asian, tähden ämmää ahdistaneeni. Raha on tälle kansalle, sen +sanon vielä kerran, enemmän jumala kuin kellenkään muulle, ja tekee +omistajansa kuninkaaksi hänen silmissänsä. Niin vaikutti tässäkin +tilassa sen paljas näkö Ol'ga Ivannan mielen päälle kuin öljy +aaltoavaisen veden pinnalle: hän nöyrtyi ja alkoi yhteen ja toiseen +syytellä koko kurkku-juttua. Se selko asiassa, jonka häneltä vähitellen +sain, oli että minulle ostettaessa kurkkuja oli talon-väki aina +itsellensäkin kymmenisen ostaneet lisäämällä minun rahaani 2 kop., joten +kahden kymmenisen hinta oli täysi, mutta joten kymmeninen minulle maksoi +viittä kertaa enemmän kuin heille. Mieleen oli se minusta, että Tatjanan +puoli puhdistui tässä asiassa vaan siksi, että hän oli ollut talon-väen +väli-kappaleena minua petettäessä, ja kuin eukko kerran tämän jälkeen +kävi kirkossa, selvisi hänen yksin-kertainen järkensä niin, että hän +sieltä palattuansa tuli tyköni, tunnusti itsensä vika-pääksi ja pyysi +anteeksi, joka seikka kohotti hänen minun silmissäni sangen korkealle, +niin että siitä päivästä Tatjana ja minä olimme paraat ystävät. Enkä +emännänkään kanssa tuosta rettelöstä kauan ollut vihassa, sillä petos on +täällä niin tavallista, että missä se ei koske enempää kuin kopeikoita, +sitä ei pidetä minäkään ja sen nuhtelemista vaan nauretaan +saksalaisuudeksi. Sen ohessa oli emäntä-rukalla sydän kylläinen paljon +surkeammista asioista, joita hän mieltänsä lauhduttaakseen jälkeenpäin +minulle vähitellen jutteli. Hänellä oli kolme aika-miestä poikaa ja yksi +tytär jo naimisessa. Vanhin kotona oleva poika oli ollut virassa, vaan +viime sodan aikana hullautunut menemään upsieriksi nosto-väkeen +(opoltschénie). Lähellä sotaa käytyänsä drushinansa kanssa oli hän +niinkuin muutkin tämän-laiset upsierit lähetetty kotiin yhden vuoden +palkan kanssa, vaan kuin palattuansa ei entistä eikä mitään muutakaan +virkaa annettu hänelle, hyleksi hän nyt tyhjän-toimittajana äitinsä +tykönä, ryyppi milloin rahaa sattui ja ammuksenteli sorsia aikansa +vietteeksi. Toinen poika oli piiri-kunnallisen aatelin-päällikön +sihtierinä, vaan oli kopeudellansa tämän niin suututtanut että hän +luovutti hänen virasta ja painollansa vielä saattoi senkin matkaan, että +hän ajettiin pois siitä maa-hovista, johon noin vuosi takaperin oli +mennyt koti-vävyksi. Vaan nuorinta poikaansa äiti näkyi enimmän +rakastaneen, varmaan sentähden, että hän oli ollut onnettomin. +Sota-väestä, johon hän oli ollut annettu itsensä upsieriksi palvelemaan, +oli hänet hylätty kova-korvaisuudesta esi-miehiänsä vastaan; äiti oli +itse hakenut hänet sieltä kotiin, vaan täällä oli hän alkanut juoda +onnettomasti, äitiltänsä salaa myöskennellyt pyhäin-kuvia ja muuta +kalliimpaa kalua ja viimein väkeenkin kiskonut häneltä kaikki, mitä +hengestä irti oli, niin että äitin vihdoin oli täytynyt panettaa hänet +kiini ja lähetyttää arestantti-komppaniaan. Moni äitin-sydän halkeaisi +jo vähemmästäkin, vaan tämän kuormansa lisäksi sai Ol'ga Ivanna vielä +useampi päivä niellä hävittömyyttä vävyltänsä, jonka itse oli ennen +aikaan "kengittänyt ja vaatettanut", niinkuin hän sanoi, vaan joka +palkitsi tämän hyvyyden niin että oli anopilta parhaan osan taloa +vallannut ja sen lisäksi vielä kohteli häntä kamaloittavalla ynseydellä. +Nämä kaikki seikat kurkku-jutun jälleen vähitellen saatuani tietää, koin +minä kohtelevaisuudella pysyttäydä vastoin-käymisistä ärtyneen emäntäni +lemmissä, eikä meillä mainitun tapauksen jälkeen ollutkaan muuta +välillämme kuin ystävyys ja hyvä-tahto.</p> + +<p>Venäläisen seuruus-elämän, jommoisena se maalla ja pienemmissä +kaupungissa löytyy, tulin Krasnoslobodsk'issa ollessani tuntemaan +enemmän kuin ennen, sillä täällä elin ainoastaan Venäläisten kanssa. +Paraimmiksi avuiksensa kiittelee tämä kansa vieraan-pitäväisyyttänsä, ja +vanha totuus on se, että tämä avu sivistymättömissä kansoissa on +suurempi ja myös tarpeellisempikin kuin sivistyneissä. Vaan +päällisin-puolinen sivistys on täällä tämän niinkuin monta muutakin +hyvää omaisuutta joko hävittänyt eli muuttanut. Venäläisen +vieraan-pitäväisyys ei koskaan tee sitä levollista ja elähyttävää +vaikutusta vieraan mielessä kuin se sydämellinen ja yksin-kertainen +käytös, jolla häntä Suomessa ja Skandinaviassa kohdellaan. Venäläinen on +kyllä ensi kohtauksessa teitä vastaan itse nöyryys, itse imartelu, itse +liehakoitsevaisuus, ja alussa luulen jokaisen ulko-maalaisen pettyvän +tämän kautta ja kasin-kultaa hopeana pitävän, niinkuin minunkin kävi. +Tämä yli-määräinen kohteliaisuus hälvenee kuitenkin pian hänessä, joka +tulee osiksi hänen yleisestä häilyvästä luonnostaan osiksi myös siitä, +että hänellä alussa on ollut teistä liian suuri ajatus: hän on joko +pitänyt teitä liian rikkaana eli luullut teillä olevan liian suuren +vallan elikkä myös liian korkeita suojelijoita. Hänen havaittuansa, että +olette ilman näittä eduitta ja muilta vaaditte kunnioitusta vaan omien +avujenne esim. sivistyksenne, oppinne, neronne kautta, tulette sen tässä +maassa kokemaan, että vieraan-pitäväisyyttä nautittuanne sen monesti +saatte palkita hävittömyyttä nielemällä, hienompaa ja tärkeämpää sitä +myöten miten milloinkin sattuu, ja minun neuvoni niille, jotka kova onni +saattaa tänne, on että niin vähän kuin mahdollista velkautua täkäläiseen +vieraan-pitäväisyyteen eli upota maan seuruus-elämään. Tämän jälkimäisen +teki turha ulko-muodon noudatus sivistyneelle ihmiselle hyvin tukalaksi, +ja jos meidän Pohjasta oleva matkalainen syystä voipi moittia +Saksalaisten yksin-kertaisuutta ja avonaisuutta seurallisessa elämässä +liian ystävälliseksi ja joka-päiväiseksi, niin on täällä taas poikettu +toisannepäin liiaksi ja seurallisuuden ainoassa <i>muodossa</i> luultu sen +totisen luonnon löytävänsä. Käymät (visiitit) pidetään tarkassa vaarissa +ja niiden keskinäisyys (reciprocitet) suuressa arvossa, kuin myös niiden +tekemisellä eli laimin-lyömisellä voidaan suuresti ilahuttaa eli loukata +toinen toistansa, jossa kaikessa useastikin ei puutu naurun ainetta. +Niin mahtaa moni lukija muistaa, miten Castrén kertoo Mesen'issä +gorodnitschijn kanssa lähettiläisten kautta taistelleensa useampia +päiviä siitä, kumpiko heistä ensin kävisi toisensa luona, jossa Castrén +kuitenkin näyttää väärässä olleen, sillä matkalainen, jos hänen +virka-arvonsa ei ole kovin paljoa korkeampi sen paikkakunnan asujanten, +johon hän tulee, on täkäläisiä sääntöjä myöten velvollinen heidän +tykönänsä ensin käymään. Näin päätti varmaankin apteekkari +Krasnoslobodsk'issa uuden gorodnitschijn tultua. Tämä teki käymänsä +kaikkien muiden kaupungin merkillisten asujanten tykönä, vaan laimin-löi +apteekkarin, vaikka hänellä vielä korttierikin sattui olemaan samassa +talossa, jossa apteekkari asui. Muut selittivät tämän huolimattomuuden +niin, että gorodnitschij luki apteekkarin porvari-säätyyn, ja sen +velvollisuus tämmöisissä tiloissa on nöyryytensä osoittaminen uudelle +pää-miehelle, minkä sokuri-tokalla, minkä viini-lekkerillä, minkä +milläkin lahjalla. Mutta apteekkari ajatteli toisin, ja vaikka hän oli +hyvä ystäväni, niin en voinut olla nauramatta sille arvolle, jonka hän +antoi tälle vähä-pätöiselle seikalle, ja niille konehtimisille +palvelijoiden, yhteisten tuttavien ja muiden kautta, joilla kumpikin +koetti saada toistansa ensi askeleen ottamaan. Tätä kesti noin +kuu-kauden ajan, ja minun lähtiessäni jäivät he vielä sormi-koukkua +vetämään tästä vallan-painavasta asiasta.</p> + +<p>Tavalliset huvitus-keinot seuroissa ovat kortit, tanssi ja palo-viina. +Tätä jälkimäistä käytetään kaikissa niissä tiloissa, joissa meillä +käytetään vaihetellen palo-viinaa, viiniä, totia ja punssia; se on +Venäläisen niin ylhäisemmän kuin alhaisenkin A ja O, surussa lohdutus, +ilossa riemun väli-kappale, kaikissa tiloissa välttämätöin. Arvattavasti +ei tämmöisessä seuruus-elämässä kirjalliset keskustelut ja harjoitukset +koskaan tule kysymykseen. Vaikka käynyt sangen monen hovin-herran ja +virka-miehen tykönä, en ole yhdessäkään perhekunnassa tavannut +kirjastoa. Ainoat kirjat, joita siellä täällä voitte nähdä, ovat jotkut +ranskalaiset romaani-remput, joita talon nais-väki joko lukevat +hirmuisella ulos-puheella eli vaan ovat lukevinansa. Ennen viimeistä +sotaa löytyi Venäjällä monta posti-konttuoria, johon ei tilattu yhtään +sanoma-lehteä. Kasan'in pois-luettua, jossa on kaksi keskin-kertaista +kirja-puotia ei koko itä-Venäjässä maa-alalla, jolla elää noin 20 +miljonaa ihmistä, löydy ainoatakaan kirja-kauppaa, Paikka paikoin +nähdään muun räämän seassa kirjojakin jonkun kauppa-miehen puodissa, +joka on N. Novgorod'in markkinoilla eli Moskovassa ostanut niitä +nauloittain eikä itse osaa niiden nimi-lehteä lukea. Vaan se paksu tomu, +joka ne peittää, ja ne monet täpät, joilla useampien kesien kärpäset +ovat ne kirjanneet, todistavat selvästi, ett'eivät ne ole sitä tavaraa, +jota paljon menee. Ainoat tämän kirja-kaupan ystävät lienevät joku +sel'skij pisar (kylä-kirjoittaja), joka ratoiksensa sassa-parillaa +juodessaan ostaa pyhä-kertomuksen 11 tuhannesta neitsyestä, eli joku +varakkaampi porvarin-ämmä, joka kadotuksen kuvan eli pyhän Nikolauksen +rinnalle tahtoo seinällensä ripustaa Sinopen tappelun eli sota-mies +Koschkan kuvan Sevastopol'ista. Varakkaammat säädyt kyllä voisivat +Pietarista eli Moskovasta itsellensä lähetyttää kirjoja yhtä hyvin kuin +lähetyttävät viinan-mauksia, ulko-maan sieniä ja lavemangi-ruiskuja; +mutta tämä kuin ei ole tullut "muodiksi," niin tekee sen harva, ja +koti-maallinen kirjallisuus on melkein yhtä suuressa ylen-katseessa kuin +koti-maallinen teollisuuskin.</p> + +<p>Tämä kirjallisuuden ylen-katsominen kostaksenkin siten että sivistys +niin-kutsutuissa sivistyneissäkin säädyissä on joko mitätöin eli vaan +hieno helme sisällisen törkeyden päällä. Miehet kuitenkin menevät +mukiin; heistä on moni saanut kasvatuksensa kruunun-laitoksissa, moni on +palvellut sota-väessä Varsovassa, Riigassa eli Helsingissä, ja lukee +tällä ajalla paljon sivistyneensä ja onkin maa-miehiinsä nähden paljon +sivistynyt. Vaan nais-puolien kanssa on seikka aivan toisen-lainen; +ainoan sivistyksensä ovat he saaneet ranskan kielen vaillinaisessa +mongertamisessa ja pianon surkeassa rämpytyksessä, ja sisemmissa +paikkakunnissa on harva saanut tätäkään sivistystä. Lukijattareni +antakoot anteeksi, vaan useasti on se minulle tapahtunut täkäläisissä +seuroissa, että katsellessani jonkun kaunottaren konstillisesti +kiehkuroitua tukkaa vasten tahtoani ovat juohtuneet mieleeni ne +korva-puustit, jotka sen kiehkuroiminen on varmaan maksanut kaunottaren +orja-tytölle, että ihmetellessäni hänen silkkivaatteustansa ajatukseni +on ollut niin rohkea ja silmän-räpäykseksi kuvannut itsellensä sen +lika-harmaisen alus-hameen, jonka päällä kiiltävä silkki kohisee, ja +että ihaillessani hänestä tuoksuavaa hyvää hajua varomatta olen tullut +miettimään niitä suuria lyökkiä ja sitä äkeätä hapan-kaalia, joita +kaunotar puoli-päiväistä syödessään ei suinkaan ole ylen-katsonut.</p> + +<p>Ei lienekään siis ihme, että rouvas-väen vähä sivistys eli oikeammittain +sivistyksen puutos johdattaa sen kaiken-laisiin hulluuksiin. +Rakkauden-juomia ja taika-pussia ei käytetä missään niin ahkerasti kuin +Venäjällä; minkki on sangen yleinen kauneuden ylennys-keino; +luonnollisten lääkkeiden siassa olen useasti kuullut käytettävän +homoiopathiaa, sitä jota ruotsiksi kutsutaan sympathi-kur, revalenta +arabicaa j.n.e., jotka kaikki keinot nais-väessä varsinkin ovat +löytäneet uutterat käyttäjät ja uskolliset puolustajat. Miesten seassa +on tämä omaisuus kansan luonteessa synnyttänyt yksiä eli yhdenlaisia +harhauksia, ja erittäinkin vimmaa sivistyneempiä nerotoin epäileminen +uskon-asioissa, jonka ulos-puhumisen he pitävät suurena kunniana, vaan +jota elämässä jotenkin toteuntamaan kuitenkin ovat liian suuria +laiskuria eli pelkuria. Tässä juohtuu mieleeni muuan huvittavaisimmia +päiviäni Krasnoslobodsk'issa erään virka-miehen tykönä, joka oli +piirikunnan korkeimmia. Syötyä hyvä puoli-päiväinen muutamana +sunnuntaina kutsui hän vieraansa, joita olimme vaan apteekkari, lääkäri +ja minä, kauniisen puistoonsa Mokschan rannalla, jossa heittäydyimme +viheriäiselle nurmelle ja kukkaisten, kukkivien tuomien ja +havanna-sikarien tuoksussa valmistuimme odottamaan, millä isäntämme +vielä tahtoi lisätä meidän kostitsemista. Tämä lisä olikin täällä +harvinaista laatua, sillä hän otti esiin paksun-laisen käsi-kirjoituksen +ja tahtoi lukea meille "jotakin merkillistä". Luettava oli +venäjän-kielinen käännös Volneyn kirjasta: <i>Les ruins</i>. Minua viehätti +tässä ensinkin se seikka, että kirja oli munkin kääntämä, ja ne harvat, +jotka sen sisällyksen tuntenevat, ovat varmaan myös kanssani +ihmettelevät, että venäläinen munkki oli joutunut hänen säädyllensä näin +vähä-hyötyistä kirjaa kääntämään eli että hänellä alunkaan oli edes +oppia ja taitoa ollut sitä tekemään. Ei paljon vähempi ollut se ihme, +että käsi-kirjoituksen omistaja, joka virassansa ei kirjoittanut koskaan +muuta kuin nimensä suoritettavien paperien alle, oli sen omalla +kädellänsä kopioinnut. Viehtyivätkin niin hyvin lukija kuin hänen toiset +kuuntelijansakin kirjasta sitä enemmän kuta kauemmin luettiin, ja näin +ei havaittu, että päivä oli jo lähellä laskuansa ennenkuin kirjan saimme +loppuun. Minun täytyy tunnustaani että se minussa ei vaikuttanut niin +ehdottomasti kuin kumppalissani, johon kukaties oli syynä sekin, ett'en +niin tarkoin ymmärtänyt kaikkia kielen hienouksia kuin he. Vaan nähtävä +oli sekin, että he olivat tottumattomammat tämmöiseen ruokaan kuin minä. +Meidän ylä-alkeis-kouluissa saattavat niin vanhenneet ajatukset, kuin +Volneyn ovat, ylimmän luokan parempi-päisiä poikia sangen suuresti +viehättää. Vaan ajattelevaisen kymnasiolaisen luulen niille +olka-päitänsä nostelevan, ja muu tieteellisesti sivistynyt yleisö on ne +eli varsinkin enimmät niistä jo kauan sitten jättänyt taaksensa.</p> + +<p>Se, jonka on täytynyt vieraantua huvituksista, elää jo ja jaksaa taas +ikävätä kärsiä kokonaisen kuu-kauden niin hupaisen päivän päälle kuin +edellä-kerrottu oli minulle. Toisen tämmöisen päivän sain vielä +Krasnoslobodsk'issa ollessani nauttia muutamana sunnuntaina, kuin sen +tässä tienoossa olevan rykmentin evesti vieras-pidoilla ilahutti koko +kaupungin. Se tapahtui erään noin puolen-kymmenen virstan päässä olevan +mies-luostarin tykönä. Luostari on kauniilla Mokscha-joen kiertävällä +niemellä, jossa sen pyhän paikan yhdellä puolella on synkkä metsä, +toisella kaunis nurmikko, siellä täällä vanhojen tammien ja lehmusten +siimestämä. Tällä jälkimäisellä nähtiin mainittuna päivänä pari telttiä +rakettuna ja niitä lähellä rykmentin musiikin valkoisissa vaatteissansa +seisovan ja odottavan pillinensä ja torvinensa. Kohta olikin koko seura +venheissä tullut paikalle, Vaikka taivas lupasi märkää iloa, pilvet +hajosivat kuitenkin pian, sitä kirkkaammin paistoi nyt päivä, sitä +ihanampi oli metsän ja nurmen tuoksu, sitä vilppaammasti soittelivat +metsän pilli-piiparit virsiänsä. Heidän sävelensä vaikenivat kuitenkin +eli hukkuivat niihin ääni-aaltoihin, joilla musiikki nyt alkoi vaikuttaa +metsältä kumeata kaikua. Ja pian oli tanssikin irti. Jolla tästä ei +ollut iloa, se huvittelihen kävelemällä luostarin läheisellä +kirkon-maalla, jossa kalliit muisto-kivet todistivat, että rikkaalla +vielä kuolemassakin (ehkä ei kuoleman takana) on etuja, joita köyhän +vaan tulee kadehtia, koska hän ei voi lunastaa tomullensa tämmöistä +pyhää lepo-paikkaa kuin rikas. Eli ilahuttihen mainittu +tanssin-ylenkatsoja metsässä kuuntelemalla soiton, tänne kulkemisestansa +lauhtunutta, säveltä eli huvittelihen katsastamalla, kuinka luostarista +tulleiden nuorempien isien silmät pyörivät katsoja-joukossa seisovien +ruskea-poskisten tyttöisten ja evestin pyöreä-kupuisten viina-lekkerien +välillä. Ja vaikka näiden sisällys ei paljon tainnut ilahuttaa munkkien +sydäntä, niin tyhjentyi se kuitenkin illan kuluen, sillä evestin +vieraista oli pari-kymmentä hänen omia hilpeitä upsieriansa, joista moni +kannun-kallistus-taidossa ja hiekka-säkin omaisuuksissa olisi voinut +vetää vertoja Alsatian herttualle (katso W. Scott'in <i>Nigel'in +vaellukset</i>). Erinomaista oli myös oudolle se isän-valtainen suhde, joka +oli evestin ja hänen upsieriensa välillä. Se näyttihen vähemmin siinä, +että hän esim. kaikkia nuorempia sinutteli, kuin monessa muussa +seikassa, joiden kertominen tässä kuitenkin olisi liikanaista, ja +muistutti katsojalle mieleen sitä merkillistä clan-valtaa Skottlannin +kansassa, jota ikään-mainittu kirjoittaja niin monessa kirjassansa ei +uuvu kuvaamasta. Eräässäkin näistä ihanoista kuvauksistansa kertoo hän +aterian, jonka clan'in (sukukunnan) pää-mies antoi alamaisillensa. +Kaikki istuivat he yhdessä pöydässä pää-miehen ylpeästä suvusta alkaen +aina köyhimpään kilin-paimeneen asti. Mutta ravinto oli sangen +eri-lainen eri-arvoisille vieraille. Kuin yläpäässä pöytää syötiin +mehevätä hirven-paistia ja juotiin ranskan-viiniä hopea-maljoista, +täytyi alempana istuvien tyytyä lohen-poikiin, katajan-marja-viinaan ja +olueen puu-maljoista. Ja juuri tämäkin seikka clan-vallasta näyttihen +meidän evestin vieraan-pidossa, sillä hänen juodessansa +kunnioitettavimpien vierastensa kanssa portteria, sampan-kaljaa j.n.e, +kiersi viina-pullo, kyllä ahkerasti, meidän alempana istuvien piirissä, +ja ilman mittäkään pahatta aivotuksetta juohtuu minulle tässä mieleen +eräs pohjais-Savossa hyvin tunnettu viisu, jossa paitse muuta lauletaan +että</p> + +<div class="poem"><div class="stanza"> +<span class="i0">"ylä-päässä pöytää vehnäistä syötiin,<br /></span> +<span class="i0">ala-päässä vieraita kynsille lyötiin",<br /></span> +</div></div> + +<p>jota kuitenkin tällöin ei olisi ollut hyvä ajatellakaan, sillä kaikki +remusivat iloisina ja erosivat pidoista tyytyväisinä. —</p> + +<p>Edellisestä voipi moni ehkä luulla minun kaiken aikaa istuneeni +piirikunnan kaupungissa. Näin ei kuitenkaan ollut, sillä minä ajelin ja +oleskelin kylissäkin, niin hyvin Pensan kuin Tambov'an läänissä, sen +verran kuin asiani vaati. Nämä tienoot ovat Venäjän-maan elo-rikkaimpia +ja hedelmällisimpiä, vaan kuitenkin nähtänee surkeampia kyliä ja +köyhempää rahvasta tuskin missään kuin täällä. Olletikin koskee tämä +lause Pensan lääniä, jossa kylien ulko-muoto inholla ja kauhistuksella +täyttää matkalaisen sydämen; Tambov'an läänissä näin sitä vastaan +muutamia sangen kauniita mordvalais-kyliä, joissa tavattiin hyvin-eläviä +ja rikkaitakin talon-poikia. Tämä eri-laisuus kahden vierekkäin olevan +ja yhtä luonnon etuja nauttivan paikkakunnan välillä todistaa paremmin +kuin mikään muu, kuinka sanomattoman painava paikkakunnallisen +hallituksen kelvollisuus eli kelvottomuus on semmoiselle kansalle kuin +täkäläinen, joka ei vähääkään ole tottunut itse itseänsä hallitsemaan.</p> + +<p>Monta seikkaa olisi vielä juteltavaa, paitse muuta eräästä +Krasnoslobobsk'issa tapaamastani maa-miehestä, josta sopii sanat +Salmelaisen, Runeberg'in mukaan, laulamassa virressä:</p> + +<div class="poem"><div class="stanza"> +<span class="i0">"Kuin lehti kuiva lentävi,<br /></span> +<span class="i0">Min tuuli tempasi,<br /></span> +<span class="i0">Niin raukka hänkin eksyvi,<br /></span> +<span class="i0">Ken maansa hylkäsi."<br /></span> +</div></div> + +<p>Vaan aika kultainen kuluvi jutellessa, jonka tähden tällä kertaa jo +tähän lopetan.</p> + + + +<h3>Kymmenes Kirja.<a name="FNanchor_21" id="FNanchor_21"></a><a href="#Footnote_21" class="fnanchor">[21]</a></h3> + +<p>Kasan'issa 30 p. marrask. 1858.</p> + +<p>Aina Lepechin'in ajoista saakka on oppineiden seassa kulkenut se luulo +että Mordvalaisia, paitse kahta tunnettua murrekuntaa <i>Ersäläiset ja +Mokschalaiset</i>, löytyy kolmaskin nim. <i>Karataijit</i>. Mainittu venäläinen +akatemikko, joka vuosina 1768 ja 1769 matkusteli useammassa itä-Venäjän +maakunnassa, kirjoittaa tästä asiasta päivä-kirjassansa (Дневньiя +3anиски Пyтeшeствiя j.n.e. painetut Pietarissa V. 1795, I:n osa, siv. +155): "Mordvalaiset jakauvat kahteen murrekuntaan, joista yhtä kutsutaan +Mokschalaiseksi, toista Ersäläiseksi; mutta Mokschalaisissakin löytyy +joku eroitus keskenänsä. Yksiä heistä kutsutaan peri- eli korkeoiksi +Mokschalaisiksi, toista pidetään yksin-kertaisina eli tavallisina +Mokschalaisina, ja koko eroitus heidän välillänsä ovat vaan muutamat +puheen-parret.<a name="FNanchor_22" id="FNanchor_22"></a><a href="#Footnote_22" class="fnanchor">[22]</a> <i>Vielä puhuivat meille neljännestäkin laadusta +Mordvalaisia, joita Karataijiksi kutsuvat, ja joita löytyy ainoastaan +kolme kylää Kasan'in piirikunnassa</i>."</p> + +<p>Muut tutkijat ja matkustajat eivät kuitenkaan tienneet virkkaa mitään +tästä Lepechin'in löytämästä kolmannesta Mordvalais-murrekunnasta, ja se +sekä hänen lauseensa siitä olivat jo joutua unhotuksiin, kuin mainio +oppinut Frähn kirjassansa <i>Ibn Foszlans und anderer Araber Gerichte über +die Russen älterer Zeit</i> eli oikeimmiten tähän kirjaan liitetyssä eri +tutkinnossa Arapialaisten kirjoittajien mainitsemista Venäjän +kansakunnista (kirjan siv. 160) luulee näissä kirjoittajissa löytäneensä +paitse Ersäläisten nimeä, joka on selvä ja epäilemätöin, myös +Karataijienkin nimityksen niinä kansoina, jotka entiseen aikaan asuivat +Venäjän maalla. Ne kaksi Arapialaista, jotka heidät muka tämmöisenä +mainitsevat, ovat Ibn-el-Vardy ja Edrisy, edellinen kirjoittaen +Karataijien nimen <i>Kerkijan</i>, ja heidän kaupunkinsa Kerkijana, +jälkimäinen nimittäen heidät <i>Kerakertija</i>. Mutta kuin nämä maineet ovat +meidän aikoihin joutuneet toisten arapialaisten kirjoittajien kautta +epä-selvissä ja monesti kopioituissa käsi-kirjoituksissa, on tutkijalla +lupa niissä löytyvät nimet lukea niinkuin hänen aineellensa on +soveljain, ja niin arveluttaa alussa Frähn'iäkin, eikö lienekin Venäjän +vanhan pääkaupungin Kievan itä-maalainen nimi <i>Küjava, Kijava</i> se, jota +mainitut kirjoittajat edellä-olevilla nimillä tarkoittavat. Mutta tämän +ajatuksen hylkää hän pian ja alkaa noudattaa toista, joka on se, että +nämä nimet molemmat ovat oikeastaan luettavat <i>Keratijan</i>, ja että ne +kaksi arapialaista kirjoittajaa ovat niillä tarkoittaneet kysymyksessä +olevia Karataijia, jotka lienevät muka olleet sama kansa, jonka Lepechin +sitten löysi Kasan'in piirikunnassa. Tämän päätöksen tekee Frähn, +niinkuin itse sanoo, "etwas zaghaft", ja lisää lopulla: "jedoch ich will +lieber meine Emendation dieses Namens, als etwas hart, und Lepechins +Nachricht, als durch anderer Zeugnis nicht bekräftigt, dahingestellt +seyn lassen."</p> + +<p>Näiden tätä kolmatta Mordvalais-murrekuntaa koskevien mietteiden lisäksi +on tähän liitettävä vielä, että Sbojev jo ennen (siv. 145) +osoittamassani kirjassansa sanoo Tetjusch'in piirikunnassa tätä lääniä +löytyvän Karatai-nimisen kylän, jonka asujat ovat tataristuneita +Mordvalaisia, ja että v. Köppen Venäjän-maan kansakunta-kartallansa on +Mordvan värillä merkinnyt tämän kylän, hänelle tulleita +virka-kunnallisia ilmoituksia myöten päättäen sen mordvalaiseksi, vaikka +hän eräässä kirjoituksessa Pietarin Tiede-Akatemian Bulletin'issa +(muistaakseni vuodelta 1843) epäilee Karatailaisten mordvalaisuutta, +eikä luule asiasta muuten selväksi päästävän kuin tutkimalla sitä +itsellä paikalla.</p> + +<p>Tämmöinen tutkinto oli minulla jo kauan ollut mielessä ja 18-21 päivänä +t.k. sain sen viimeinkin aikaan. Seuraavat ovat ne tiedot ja päätteet, +joihin se antoi minulle syyn.</p> + +<p>Edellä mainitussa Kasan'in läänin piirikunnassa Bogorodskoen volostissa +Volgan oikealla rannalla löytyy noin 80 virstan päässä läänin +pää-kaupungista kolme <i>Karatai</i>-nimistä kylää, joista kaksi tännempää +ovat asutut Venäläisiltä (niistä on toinen herran alustaa, toinen +kruunun) ja kolmas tuonnimmainen on se n.k. <i>Mordvalainen Karatai</i>, +jonka kruunun alaisia asujia volostin kirjoittaja sanoi olevan noin 500 +sielua (s.o. miehen puolta). <i>Tämän ja 7 virstaa siitä tännempänä olevan +kylän Mensitovan (143 sielua) asujat ovat kielensä puolesta puhtaita +Tataria, mutta uskoltansa Venäläis-kreikkalaisia ja vaatteuksessansa +Mordvalaisia</i>. Kahdesta jälkimäisestä seikasta eli uskonnon ja +vaatteuksen muutoksesta oli sekä ympäristön Venäläisillä ja paikkakunnan +papilla että asujilla itsellänsäkin se menneistä ajoista peritty maine +yleinen, että näiden esi-isät, jotka olivat olleet Mahometin-uskoisia +Tataria, olivat menneen vuosi-sadan alussa tulleet ristityiksi Kasan'in +piispalta Lukaalta, joka Volgassa heidät kastaessansa oli heidät +nimittänyt Mordvalaisiksi, näin muodoin jo nimityksessäkin luovuttaen +heidät entisistä kieli- ja usko-heimolaisistansa, joiden vaatteuksenkin +he sittemmin hylkäsivät ja alkoivat pukeutua miehet Venäläisiksi ja +naiset lähi-seudun Mordvattarien (ja Tschuvaschittarien) pukuun.</p> + +<p>Tässä kertomuksessa ei, minun katsoessani, ole mitään, joka potkisi +toden-mukaisuutta vastaan. Sen jumalisen piispan keino eroittaaksensa +uudet taivaan-valtakunnan-kokelaat pimeydessä vaeltavista +heimolaisistansa ei tunnu ensinkään oudolta sille, joka vähänkään tuntee +pappis-vallan historiaa; vasta-käännettyjen taipuvaisuus kieltää entisen +nimensä, ja ottaa nimen kansalta, joka sivistyksessä ja itse-tunnossa +seisoi heitä alempana ja mahtoi ollakin heiltä halveksittu, tämä notkeus +on selitettävä josta-kusta paikkakunnallisesta ulkonaisesta +ahdistuksesta, joka niinä aikoina ei liene ihmeteltävä, vaikka Venäjän +hallitus yleisesti on harvoin käyttänyt jyrkkää väki-valtaa uskon +asioissa. Aikaa voittaen, kahden kolmen mies-polven kuluttua, unohti +kansa entisen uskonsa ja sen tavat ja tottui vähitellen uuteen uskoon ja +sen menoihin niin, että esim. Karatain nykyinen pappi kiitti +seurakuntalaisiansa hyviksi kristityiksi, sanoi heidän, vaimojenkin, +ahkerasti käyvän kirkossa, eikä luullut peri-Venäläisten paremmin +pitävän paastoa kuin nämä hiljaiset ja ahkerat vasta-ristityt sen +pitävät.</p> + +<p>Mutta mikä isien perinnöstä ei ole unhottunut heiltä, se on <i>kieli</i>. +Miesten sanoi pappi kaikkien hyvästi tulevan toimeen Venäjän kielessä, +mutta vainoista kuului harva vielä ymmärtävän tätä kieltä enemmän kuin +kaikkein tavallisimmat sanat, ja näin on heidän kielensä omassa +keskuudessansa vielä ainakin puhdas Tatarin kieli. Ja tässä onkin suurin +ja selvin todistus heidän peri-juurestansa, joka ei voi olla muu kuin +tatarilainen. Sillä se, joka johdattaa mieleensä, muita yhdenlaisia +näytteitä mainitsematta, kuinka esim. Aunuksen ja Novgorod'in läänien +Vepsäläiset, Pensan, Tambov'an ja monen muun läänin Mordvalaiset, eläen +pienissä saarekkeissa keskellä paksua vieras-sukuista kansastoa, joka +kaikessa on heitä väkevämpi, ovat monia monituisia vuosi-satoja +säilyttäneet äitin-kielensä ja luultavasti vielä kauvan eteenkin-päin +niin tekevät, sen on vaikea suostua niiden luuloon, jotka päättävät +kysymyksessä olevia Karatailaisia tataristuneiksi Mordvalaisiksi. Eikä +tämmöistä tiedetä muualla tapahtuneen, että Mordvalaiset olisivat muka +muuttuneet Tatariksi; miksi olisi se juuri tapahtunut näissä kahdessa +kylässä? Tässä suotakoon minun myös mainita se yksin-kertainen luuloni, +että kielten ja kansakuntien tutkijat (niiden seassa meidän +Castrénimmekin) liian useasti ja varomattomasti ovat kietoutuneiden +vyyhtien selvittämiseksi tutkinnoissansa käyttäneet lausetta: se ja se +kansakunta on muuttunut siksi ja siksi. Sekauntua voipi kaksi eli +kolmekin kansaa yhdeksi, varsinkin jos kova ja kestävä ulko-nainen paino +sekaannukseen on syynä, niinkuin Englannin kansan esi-merkki näyttää. +Vaan tämmöistä syytä ei näillä itäisillä kansakunnilla ole koskaan ollut +luopua äitin-kielestänsä, ja juuri näiden sitkeä kestäväisyys todistaa, +että kansa voipi muuttua elämän-laadussa, uskossa, tavoissa, mutta +riippuu kielessänsä kiini kuin hengessänsä, ja vasta sen kuoltua on +kansakin kuollut. Mutta kuoltuansakin, missä tämmöinen onnettomuus on +tapahtunut, muistuu asujanten entinen kieli paikkojen nimissä tutkijan +johdoksi. Niin on koko pohjais-Venäjä täynnä suomalaisia jokien, järvien +ja muiden paikkojen nimiä seuduilla, joista Suomalaiset jo +vuosi-tuhannen takaperin ajoivat karjansa toisille laitumille; samoin +ovat keski-Venäjän itä-osassa tienoissa, joissa Venäläiset tiettävästi +ovat elelleet jo jonkun puoli-tuhatta vuotta, vetten nimet melkein aina +Mordvan-kielisiä. Jos nyt nämä Karatailaiset olisivat ennen olleet +Mordvan kansaa ja sittemmin muuttuneet Tatariksi, niin olisi heidän +entisestä kielestänsä samoin pitänyt jäädä jälkiä edes paikkojen nimissä +heiltä asutussa tienoossa. Mutta niin ei kuitenkaan ole, sillä ne ovat +enimmiten tatarilaista peri-juurta ja itse nimikin Karatai, jota +luullulle kolmannelle Mordvalais-murrekunnalle on annateltu, ja joka on +sen paikan nimi, jossa tämän luullun sammuneen murrekunnan viimeiset +jäännökset löytyvät, on puhdas tatarilainen nimi, merkitsevä Suomeksi: +<i>musta-mäki</i>.</p> + +<p>Ei taidakaan siis olla epäilemistä, että tämmöisen kolmannen +Mordvalais-murrekunnan löytyminen ei olisi ilmasta temmattu. Lepechin +kuuli siitä puhuttavan kaukana paikalta ja oli muutenkin +kansakunnailisissa ja kielellisissä tutkinnoissansa niin heikko, että on +päivä-kirjassansa vetämät lauseet Tschuvaschin ja Mordvan kielillä +melkein aina tuntemattomiksi turmellut. Mitä taas Frähn'in löytöön ja +sen todistuksiin tulee, ovat jälkimäiset niin heikot, että hän niinkuin +rehellinen tutkija itse on ensimäinen, joka niiden pitäväisyyttä +epäilee.</p> + +<p>Josko meidän Suomalaisten siis näin muodoin täytyykin (eikä tuo kovin +vaikea lienekään) luopua välittömästä heimolaisuudesta Karatailaisten +kanssa, niin voipi se olla meille lohdutukseksi, että tämänkin +epä-selvän asian Venäjän kansa-tieteessä, niinkuin monta muuta +suurempaakin ja painavampaa, selitti Suomalainen mies. Tämä onkin ainoa +matka, josta tällä kertaa voin ylistettävälle Konsistoriolle kertoa. +Koko talven olen tässä kaupungissa järestellyt entisiä kokoelmiani, ja +nyt loppupuolella talvea myös valmisteilut itseäni tulevalle matkalleni +Voguulin kielen tutkintohon, jolle olen aikonut lähteä jo tulevassa +kuussa eli Toukokuun alussa. Suurena apuna näissä valmisteluissani +olisivat minulle, jos niitä joutaisin käyttämään, eräät +käsi-kirjoitukset tällä kielellä, jotka minulle lainaksi lähetti +Pietarin Tiede-Akatemia herra akatemikko Schiefner'in huolen-pidosta.</p> + + + +<p class="p4" /> +<h2>Matka Siperiassa v. 1858.</h2> + + + +<h3>Ensimäinen Kirja.</h3> + +<p>Pelym'in kirkolla, Pietarin päivänä 29:nä p. kesäk. (11 p. heinäk.) +1858.</p> + +<p>Touko-kuun 27 päivänä nähtiin Kasan'in kaupungista Siperian tielle +lähtevän uutuuttansa hohtavan, niinellä katetun matka-tarantassin +kevyintä laatua, Paitse pukilla istuvaa Tataria, joka alinomaisella +äänessä-olemisella kiiruhti muutenkin joutuisata troikaansa, löytyi +tarantassissa kolme henkeä, joista kaksi nähtävästi oli ystävätä +saattamaan lähteneitä kaupunkilaisia, vaan kolmas pukemuksestansa ja +muusta tunnettiin matka-mieheksi. Tullin takana viheriäisessä heinikossa +vielä muutamia hetkiä saattajien kanssa vietettyänsä ja eräillä lasilla +vaahtoavata viinaa sydäntään vahvistettuansa, nousi matka-mies yksinänsä +tarantassiin, joka, viimeiset jää-hyväiset otettua, alkoi lentää +eteenpäin.</p> + +<p>Ja näin jäi minulta, joka täten läksin matkalle Voguulien kylmille +soille, taakseni ne lihavat leipä-maat, joissa kaksi edellistä vuotta +olin viettänyt. Loppumatoin musta-multainen pelto-lakeus näissä muuttui +nyt hieta-kankaaksi, tammi, lehmus ja vaahder petäjäksi, kuuseksi ja +koivuksi, arbuusit, omenat ja kurkut nauriiksi, mansikaksi ja +puolukaksi. Tämä muutos ei ollut minusta outoa; kaikki nämä uudet +esineet olivat vanhoja tuttuja, joita nähdessäni eli ajatellessani +pohjaa rakastamaan tottunut sydämeni iloitsi. Iloitsemisen aine oli +minulla sen suurempi, kuin nyt sain myös erota näkemästä orjuutta, joka +mainitussa lihavuuden maassa kaiken elämisen myrkyttää ja kaiken luonnon +rikkauden muuttaa surkeaksi köyhyydeksi. Kasan'in läänistä pohjaan päin +ei nim. orja-talon-poikia löydy kuin lumeksi vaan joitakuita kyliä; +kaikki muut ovat kruunun-talon-poikia, ja kokemuksesta ennen +matkaamissani tienoissa tiesin edellisten ja jälkimäisten välillä olevan +eroituksen niinkuin yön ja päivän välillä.</p> + +<p>Eikä tämä kokemukseni täälläkään epäytynyt, sillä harvoin nähtäneen +Venäjällä ja muissakaan maissa paremmin rakettuja kyliä kuin Siperian +tien varrella nähdään Vätkan jo Perm'in lääneissä. Kaksin-kertainen +pytinki talon-pojalla ei täällä ole mikään harvinainen kohtaus, vaan +yksin-kertaisessakin on hänellä useampia kamari-huoneita, joiden +maalatut lattiat, monet pyhäin-kuvat ja arkuilla pinotut seinämet +todistavat hyvää toimeen-tuloa ja rikkauttakin. Kevyempi elämä vaikuttaa +taas ihmisen mielessäkin keveyttä ja lempeyttä, ja niin ovat näiden +tienotten asujat paljoa nöyremmät, yksin-kertaisemmat ja +hyvätahtoisemmat kuin kansa keski-Venäjällä.</p> + +<p>Kauniilla ilmalla, hyvillä teillä ja nöyrällä kohtelulla kulki matkani +sangen ihanasti eteenpäin. Ainoa vastus oli minulla Malmysch'in +kaupungissa siinä olevan posti-talon pitäjästä, joka näytti katsovan +kaikkia matkustavia luoduiksi ainoastaan hänelle hyötyä kartuttamaan. +Näköjänsä ikäskuin olisi hän kerrallansa syönyt kokonaisen sian, oli hän +tapojansa niin hävitöin ja pöyhkeä, että jo useamman kuin yhden +matkalaisen sormia luulen syyhyttäneen lämmittämään hänen suuria +korvallisiansa. Annettuani hänen jonkun ajan levitellä suuruuttansa, +otin paperini esiin, ja nähtyänsä erään niistä muuttui se paksu teikari +yhtä kumartelevaksi narriksi kuin siihen asti oli ollut pöyhistelevä +herra. Seitsemän virstaa toisella puolen Malmysch'in kaupunkia on lossi +Vätka-joen yli, jonka kevät-tulvasta paisunut vesi peitti koko +ympärystän niin lavealta, että lossilla oli nyt kulkea ei vähemmän kuin +14 virstaa. Minun tullessani paikalle olivat kaikki lossit toisella +puolen, ja vaikka pylvääsen lyöty kuvernöörin kuuluutus ilmoitti, että +lossi-miehet kovan rangaistuksen haastolla olivat velvolliset +viivyttämättä kaikkia yli-saattamaan, täytyi minun odottaa kuusi tuntia +rannalla ennenkuin yksi lossia palasi toiselta puolen, jonne toiset +kaksi vielä olivat jääneet lopettelemaan sitä kestiä, jonka erään +rikkaan Siperialaisen antama juoma-raha heille oli odottamattomasti +saattanut. Odottaessa kokoutui rannalle kolmatta kymmentä henkeä +useammista säädyistä, kansoista ja uskoista. Siinä oli kaksi nuorta +sota-miestä, lasketut sota-palveluksesta ja nyt kotiinsa matkalla, jotka +muutamille talon-pojille tekivät sen kunnian että herroiksi +tutkistelivat mitä hyvää heillä oli eväs-laukuissansa, eivätkä +ylen-katsoneet heidän tupakka-massiansakaan (täällä pohjais-Venäjällä +ovat asujat ahkeroita tupakan-polttajia, Siperiassa nähdään useasti +vaimojakin kärsä suussa). Siinä oli eräs takku-partainen vanha +jouto-mies, joka kaikille valitti onnettomuuttansa; hän oli mm. eileisnä +päivänä tullut kumppalin kanssa Malmysch'iin, jossa iltaa viettääksensä +olivat päättäneet virvoittaa itseänsä viina-kullalla; tämä oli voittanut +takku-parran ja kellistänyt hänen kadulle, josta hän seuraavana aamuna +löysi itsensä, vaan ei löytänytkään kumppalia eikä taskussansa olleita +rahoja eikä jalassansa olleita saappaita, jotka tavarat lietsuun +lähtenyt kumppali oli häneltä kysymättä lainannut. Edellensä oli siinä +puoli-kymmentä ämmää, jotka, kotoisin kaukaa pohjaisesta osasta Perm'in +lääniä, olivat tehneet pyhä-retken Kasan'iin siellä löytyvän kuuluisan +jumalan-emon tykö. Toisia pyhä-retken tehneitä oli talon-poikainen +porvari Tomsk'ista, joka vaimonsa ja kahden lapsen kanssa oli mennä +vuonna kulkenut Kiev'iin, jonka pyhät paikat ovat hyvin suuressa arvossa +kaikilla oikea-uskoisilla ja jossa rukoilemista pidetään hyvin +tehollisena. Mies lateli kertomuksia Kiev'in pyhien ihme-töistä, joita +toiset kernaasti kuuntelivat, ja kaupitsi pyhää vettä ja jumalan-kuvia, +joita ostamaan kuitenkaan ei kellään näkynyt rahaa ylettyvän. Paras +voitto hänen neli-tuhans-virstaisesta matkastansa oli minun katsoessani +puoli-kymmentä omena-puun tainta, joille hän telegansa perällä oli +laittanut varsinaisen multa-penkin ja joista hän näkyi pitävän suuren +huolen. Vielä oli siinä muutamia Tataria, joista kaksi oli kasanilaista, +huonoa tavaraa kaupalle lähtenyttä Mahometiläistä, ja kaksi Vätkan +Tataria, Venäjän uskoon ristityitä, jotka jälkimäiset näyttivät olevan +yö-lipakon tilassa sen puolesta, että heidän kansalaisensa Tatarit +nähtävästi ylen-katsoivat heitä, ja uskolaisensa Venäläiset taas eivät +näyttäneet heihin vielä mieltyneen. — Kaikki nämä matkamiehet pääsivät +viimeinkin päivän valetessa toiselle puolelle, ja hajosivat siinä taas +jokainen tavallaan matkaansa pitkittämään.</p> + +<p>Merkittävistä paikoista on tällä matkalla ensimäinen <i>Perm'in</i> kaupunki, +joka on saman-nimisen läänin pää-kaupunki ja sangen hyvästi rakettu. +Vaan tämä onkin sen suurin merkillisyys, sillä vaikka se on Kama-joen +varrella ja sen kautta yhteydessä Kasan'in kanssa (johon Perm'istä tulee +560 virstaa) kuin myös koko Volgan vesikunnan kanssa, on sen liikunto +mitätöin, ja asujien määrä ei ole jaksanut nousta enempään kuin noin 14 +tuh. henkeen. Satunnaisesti tulin Perm'issä tuntemaan erään maa-miehen +ja Kuopiolaisen, herra M—uksen. Hän oli yksi sitä suurta +maan-mittari-tulvaa, joka noin 20 vuotta takaperin Suomesta virtasi +Venäjälle leipää ja onnea etsimään. Että useampi näistä onnen-etsijöistä +onnistui onnettomasti eli vähintänsäkin hyvin keskin-kertaisesti, on +tunnettu asia; vaan joillakuilla oli myös tilaisuus kavuta ylemmäksi +tavallista "lanttua," joilla Venäjällä on sangen vähäinen arvo, ja näitä +harvoja on herra M—uskin, joka tätä nykyä on kruunun-maiden mittauksen +päällikkö Perm'in läänissä. Koto-maan ja sen kielet oli herra M. +ennättänyt unhottaa niin tarkoin, että meidän kanssa-puhe tapahtui +venäjäksi, joka surkea ja luonnotoin seikka kävi vastoin mieltäni, +vaikka hän kyllä saneli suosiollisia sanoja venäjästäni. Näitä hänen +suosio-puheitansa ei ollut vähin se, kuin hän, kysyttyänsä nykyisen +virka-arvoni, laski luvun, että minä noin kahden-kymmenen vuoden sisään +olisin — kenraali, arvo, jonka hän toivoi käsittävänsä noin kahdeksan +vuoden kuluttua, vaan jota minä en unessakaan ollut voinut haaveksia +itselleni. Suomalaisen lukijan ymmärtää tätä seikkaa on sanottava, että +Venäjällä huolimattomammassa puheessa kutsutaan kenraaliksi muitakin +virka-miehiä, joilla on kenraalin arvo. Herra M. antoi minulle hyviä +neuvoja, kuinka arvo-porrasta olisi kevyin kavuta ylös, ja hänen vilkas +ja notkea luonteensa todisti, ett'ei tämä kapuaminen vielä ollut +väsyttänyt häntä. Muuten oli hän nainut venakon Perm'issä ja, niinkuin +eräs syrjäinen minulle sanoi, uskonsa muuttanut siksi uskoksi, johon +hänen lapsensakin olivat kastetut.</p> + +<p>Perm'iin tullessa kulkee maan-tie noin 300 virstan pituudelta Votjakkien +maan kautta. Useammassa kuin yhdessä kertomuksessa tästä kansasta +nähdään siitä paitse muuta mainittavan sekin, että se kaikista Venäjällä +löytyvistä Suomi-peräisistä kansoista enimmän olisi Itä-meren +Suomalaisten näköinen muussakin, mutta varsinkin siinä, että sillä muka +olisi valkeat hivukset. Tätä lausetta ei minun katsastamukseni +vahvistanut, sillä "liina-tukkaa" en tässä kansassa nähnyt yhdelläkään +ainoalla, vaan on heidän näkönsä aivan yhden-lainen kuin Tscheremissien, +s.o. musta suora-hivuksinen tukka ja kalvas iho-karva. Heidän kieltänsä +ei minulla ollut aikaa ruveta tutkimaan, vaikka kyllä teki mieleni sitä +tekemään, joka työ, tehtynä suomalaisesta katsannosta, ei suinkaan olisi +liika-nainen, kuin tästä kielestä ei löydy muuta selitystä kuin +Wiedemann'in, uuden testamentin käännöksestä kyhätty, kieli-oppi.</p> + +<p>Perm'iin asti on maan-tie juossut aivan pohjaiseen päin; tästä eteenpäin +kääntyy se ei ainoastaan itään, vaan itä-eteläänkin päin Uraalia kohti +kulkemaan, ja leikkailee tällä matkallansa muutamin paikoin +<i>Baschkirien</i> maan pohjaisimpia reuneita. Niin on esim. ensimäinen +posti-paikka Perm'istä Kungur'iin päin baschkiriläisessä kylässä, ja +siitäkin eteenpäin tavataan heitä aina Jekaterinenburg'ia myöten. +Ulko-näössä, kielessä, uskossa ja tavoissa on tämä kansa aivan yhtä kuin +näiden tienotten Tatarit, jo jotenkin väkevä kuvastus-aistin eli, joka +on uskottavampi, vähä tieto Baschkiristä on niillä kirjoittajilla ollut, +jotka heitä päättävät joko suorastaan Suomalaisiksi eli tataristuneiksi +Suomalaisiksi. Suomalaista ainetta ei heissä näy olevan ensinkään, mitä +ruumiin-rakennukseen ja näköön tulee; kielen taas vakuuttivat niin +Baschkirit kuin täällä tavattavat Tatarit heillänsä olevan aivan yhden, +joka kyllä näkyi siitäkin, että he keskenänsä (s.o. Baschkir Tatarin +kanssa) puhuivat sillä, ei Venäjäksi, niinkuin Tatari puhuu Tschuvaschin +kanssa, eli Ersäläinenkin Mokschalaisen kanssa.</p> + +<p>Maa Perm'istä Jekaterinenburg'iin asti ei ole niin metsäistä kuin +Perm'in ja Kasan'in väli, vaan näyttää olevan sen lihavampaa +leipä-maata. Vahvoja kyliä on tiheässä, ja tiellä tulee ja menee +alinomaa kaiken-laisia matka-miehiä ja kuormia. Tämän liikunnon +vaikuttavat Uraalin vuori-tehtaat. Uraali itse alkaa Europasta +matkaavalle tuntua noin 250 virstan päässä Perm'istä, tuntua siten, että +tie muuttuu mäkiseksi ja että hän ympärillänsä näkee sankan metsän +peittämiä mäen-selänneitä. Niistä ei kuitenkaan yksikään ole korkeampi +Suomessa tavattavia mäkiä, ja maan-tie ei ole juuri mäkisempää kuin mitä +meillä esim. Heinolan ja Mikkelin välillä olevalla maantiellä tavataan. +Ja tätäkään ei kestä oikeettain enemmän kuin kaksi holli-väliä, s.o. +noin 40 eli 50 virstaa. Kauniimpata maata tavattanee harvassa +pohjaisessa tienoossa kuin nämä Uraalin tienoot ovat: mäki itse +mustan-tumma jylhä metsä, laaksot milloin kaunis pelto milloin (ja +useammin) luonnollinen niitty, jossa siellä täällä seisoo monen-laisia +lehti-puita ikäskuin istutetut joukottain niinkuin englannilaisessa +puistossa; ja kaiken tämän läpi juoksee laakson pohjassa kirkas puro eli +joen-alku, paikoin myllyä paikoin rauta-tehdastakin käyttävä. Noin 34 +virstan päässä ennenkuin Jekaterinenburg'iin tullaan seisoo eräällä +mäellä maan-tien vieressä kivi-pylväs, muistoksi silloisen +perintö-ruhtinan, nykyisen keisarimme, käynnistä täällä v. 1837; sama +patsas kuuluu myös olevan vesi-jaon merkki, sillä tästä itään päin +lähtevät jo vedet Irtysch'iin juoksemaan. Patsas on niin-muodoin +luettava Europan ja Aasian raja-merkiksi, ehkä Venäläistä lukua myöten +koko Perm'in lääni kuuluu Europaan, ja sen itäinen raja on vielä paria +sataa virstaa idempänä.</p> + +<p><i>Jekaterinenburg'in</i> kaupunki (noin 360 virstaa Perm'istä), Pietari +Ensimäisen perustama Iset-joen varrelle, joka joki laskee Tobol'iin, on +tavallinen lepuu-paikka niille, jotka Venäjältä matkaavat Siperiaan. Ja +sen hyvissä maja-taloissa voipikin matkalainen löytää kaiken tavallisen +toimeen-tulon, ilman jotta hänen on Kasan'ista erottuaan täytynyt kitua; +sillä Perm'kin on tässä katsannossa vielä hyvin kehnosti varustettu. +Vaan muutenkin, rakennusten, liikunnon ja väki-lukunsakin (16 tuh.) +puolesta on Jekaterinenburg, vaikka vaan piirikunnan kaupunki, paljon +etevämpi mainittua läänin-kaupunkia ja sitä ei kukaan kieltäne, että +matkalainen Moskovasta lähdettyänsä ei ole nähnyt niin kaunista +kaupunkia kuin se on, sillä Kasan'issakaan, ehkä se on monta vertaa +suurempi edellistä, ei ole yhtään osaa, jonka voisi tämän rinnalle +vetää. Jek. on mm. koko Uraalin vuorikunnan pää-kaupunki, ja semmoisena +vuori-hallituksen ja vuori-opiston olo-sia. Paitse tätä löytyy siinä +kuuluisa kivi-kalujen tehdas, höyry-konetten tehdas, jonka enimmät teot +menevät Siperiaan, ja myntti-paja, jossa kaikki Venäjän vaski-raha +lyödään. Kaikki nämä laitokset tarvitsevat suuren joukon tieteellisesti +sivistyneitä virka-miehiä, ja näiden kuin myös saksalaisten porvarien +vaikuttama lienee se sivistyksen ja menestyksen näkö, joka kaupungilla +on. Kadut ovat europalaisesti kivetyt ja sonnalle eivät haise +syrjässäkään olevat kaupungin osat, kaksi etua, jotka venäläisessä +kaupungissa sanomattoman suurta edistystä todistavat. Mainittuja +saksalaisia virka-miehiä ja porvaria vasten löytyy täällä myös sievä +luteerilainen kirkko, ja kuin minun olo-päiväni paikalla sattui olemaan +sunnuntai, sain minäkin kuulla kelvollisen selityksen uskoni asioissa, +jonka-laista kaualle aikaa en ollut kuullut.</p> + +<p>Jekaterinenburg'ista eteenpäin muuttuu luonto yht'äkkiä. Maa on nyt +paikoin hiekka-sekaista savikkoa paikoin vetelätä suota, ja yleisesti +tasainen kuin lauta. Turhaan etsiskelee silmä enää sitä mehevätä +viheriäisyyttä ja sitä monen-laatuista kasvikuntaa, johon oli tottunut +Uraalilla; hongikko, kanervikko, pajukko ovat täällä enimmäksi osaksi +vallanneet maan. Tobolsk'in lääniin tultua muuttuu maan-tiekin +huonommaksi; ja kuin minun matkatessani, niiden kaunisten ilmojen +perästä, joilla koko matkan olin kulkenut, mainittuun lääniin päästyäni +vielä alkoi vastaani tuulla kylmä pohja-tuuli sateen kanssa, niin tiesin +kyllä ja tunsin nyt olevani Siperiassa.</p> + +<p>Mutta paitse tätä luonnon satunnaista muistutusta nyt oltavan siinä +maassa, johon kokonainen suuri valtakuuta lykkää rikoksensa ja +paha-tekonsa, ei matkustajan tarvitse olla kovin tarkka-silmäisen sen +muustakin havaitaksensa. Se orjallinen nöyristeleminen, jolla täkäläiset +asujat kohtelevat kaikkia herras-miehiä ja joka loukkaa ja inhoittaa +outoa, todistaa heillä olevan tuoreessa muistissa, että herroilla on +voimallinen liittolainen ja toveri, nim. keppi. Se ala-kuloisuus, joka +näytäiksen useamman katsannossa, osoittaa että mieli on raskas joko +ikävästä eli häpeästä eli oman-tunnon vaivoista eli kaikesta yhteensä. +Se hiljaisuus kylissä ja laulamattomuus, jonka Venäjältä tuleva +matkalainen pian havaitsee, ilmoittaa, että laulu ei voi keventää +täman-laatuista mielen raskautta, ja että Venäläinen täällä ei ole se +seurallinen eläin kuin oikeassa koto-maassansa. Että nämä lauseet eivät +koske kaikkia paikkoja Siperiaa ja sen kaikkia asujia, on helposti +ymmärrettävä, sillä jälkimäisistä on vähin osa niin-kutsuttuja +"jätätettyjä" ja suurin osa syntyjänsä Siperialaisia. Vaan useammassa +tapauksessa ovat nämäkin lähetettyjen jälkeisiä, ja minun luuloni on se, +että rikoksen muisto ja mielen karvaus pilvestää useamman polven elämää +rikoksen-tehneen jälkeisissäkin. Ja sen ohessa lisäytyy vereksienkin +lähetettyjen luku vuosi vuodelta. Tavallinen lähetettyjen määrä tekee +vuosittain noin 12 tuh. henkeä; vaan "hyvinä" vuosina nousee se noin 15 +tuhanteen asti. Kasan'in kaupunki on se paikka, jossa Siperiaan vietävät +yhtyvät kaikista valtakunnan osista, ja ken haluaa voi siellä joka +maanantai- ja torstai-aamuna kaupungin suurimmalla kadulla nähdä parven +näitä onnettomia, noin sata ja toisinaan kaksikin sataa henkeä, lähtevän +matkalle. Etu-nenässä astuu rumpali ankarasti täryyttäen rumpuansa ja +ikäskuin huutaen kaupunkilaisille: tulkaa meitä katsomaan! Hänen +jälestänsä seuraavat vangit, miehet ja vaimot sekaisin, edelliset +nelittäin sidotut toisesta kädestänsä kevyeen rauta-vitjaan; näitä +seuraa puoli-kymmentä kuorma-hevoista, jotka vetävät sairaita, heikkoja +vaimoja ja lapsia, ja koko parven ympärillä ratsastaa noin kymmenkunta +kasakkia eli muita sota-miehiä, joita myös aina seuraa upsieri. Tiellä +nähdään joka posti-paikan kohdassa pitkän-lainen puu-rakennus pienillä +ikkunoilla ja korkealla pysty-paalutuksella varustettu. Nämä +rakennukset, joissa jokaisessa löytyy upsieri pienen sota-mies-komannon +kanssa, ovat vankien yö-paikat, ja näin kulkevat he päivässä yhden +posti-välin, oli se pitempi eli lyhempi, pitempi ei se kuitenkaan +koskaan ole, ett'ei terve ihminen helposti voisi sitä mainitussa ajassa +matkata; varsinkin kuin vankia useasti levähdytetään eikä näytä kovin +ankarasti kohdeltavan. Tobolsk'in kaupunki on heidän yhteisen matkansa +pää-maali. Täällä löytyy virkakunta, joka rikosta myöten ja katsoen +paikkakuntien tarpeesen, määrää mikä mihinkin on lähetettävä. Ainoastaan +suurimmat pahan-tekijät tulevat Njertschinsk'in vuori-kaivantoihin; enin +osa lähetettyjä joutuu niin-kutsuttujen uudis-talolaisten luokkaan, s.o. +heitä jaetaan ympäri maakuntaa kylihin, joissa saavat, määrätyssä +piirissä, elää ja liikkua kuin tahtovat. Täällä sanotaan monesta vielä +tulevan ihmisen, niin että vähitellen rakentavat itsellensä mökin, +murtavat peltoa, naivat ja muuttuvat kiinteiksi talon-pojiksi. Vaan moni +heitäksen myös kerjäyksen ja kuleksimisen päälle, tekevät pahojansa maan +asujille ja päättävät päivänsä joko kaivannoissa eli vanki-huoneissa eli +— ruoskankin alla.</p> + +<p><i>Tobolsk'in</i> kaupunki, jota muutamassa katsannossa voipi sanoa kaiken +tämän onnettomuuden pää-paikaksi, ei ulko-näössänsäkään epää tätä +omaisuuttansa, sillä harmaampaa, märempää ja viluisempaa asuin-siaa +lienevät ihmiset harvoin valinneet, kuin tämä paikka on. Näistä +haitoistako vai mistä muusta se myös tullee, että harvoin nähdään niin +köyhää, niin sivistymätöintä ja niin uneljasta läänin-kaupunkia kuin se +on. Niin ei siinä esim. löydy yhtään ainoata ravinto-taloa, ja minä +tultuani hyvään paikkaan yöllä (vasten 10 p. kesäk.) en ollut saada +missään korttieria ja aloin jo arvella lähteä poliissiin yöksi, kuin +viimeinkin eräs porvari, — tarkoin tutkittuansa kuka ja mistä minä +olin, ja tarkoin määrättyänsä kuinka kauan voisin asua hänen tykönänsä +ja kuinka paljon siitä tuli maksaani ja minkä-lainen ylös-pito +maksustani tulisi seuraamaan, — armahti minua, avasi porttinsa ja antoi +siistin-laisen kamarin asuani.</p> + +<p>Eikä tehnytkään mieleni kauan viipymään tässä Jermakin pesässä, vaan +toimitettuani toimitettavani kuvernöörin kansselissa läksin, vaikka +vettä satoi kuin korvosta kaatamalla, jo 12 p:nä kesäk. taas matkalle +Turinsk'iin, joka on tämän läänin länteisimmän piirikunnan kaupunki, +sen, jossa Voguulia enimmältä löytyy. Turinsk'iin loppui minulta +posti-tie. Tästä kulkee huono kylän-tie yhdeksän-kymmenen virstan +levyisen salon poikki Tabaryn kylään Tavda-joen rannalle. Tällä välillä +ei ole yhtään taloa ja se täytyy matkustaa yksillä hevosilla. Kahteen +kohtaan on sille kuitenkin rakettu saunat, joissa kummassakin elää +yksinäinen mies. Hän pitää saunan voimassa, josta matkalaiset talvella +maksavat hänelle määrätyn maksun, nim. 1 1/2 kop. hop., se, joka +saunalla hevoistansa syöttää ja kopeikan samaa rahaa se, joka vaan +käypi siinä lämmittelemässänsä. Tämä on raa'in, alku-peräisin muoto +ravinto- eli maja-taloja; sen ja Helsingin seura-huoneen väli ei varmaan +ole pienempi kuin tässä matkaavien Voguulien ja esim. yli-opiston +rohvessorien väli.</p> + +<p>Tabary'ssa loppui viimeinkin maa-matka. Se, joka sillä on tärissyt +kolmatta tuhatta virstaa, niinkuin minä nyt olin tehnyt, astuu kernaasti +venheesen, varsinkin kuin venhe on katettu ja niin muodoin suojelee +matkalaista päivän paahteesta ja sateen märkyydestä. Hekkumallisesti +oikoo hän maa-matkasta jäykistyneitä jäseniänsä sillä pehmeällä tilalla, +joka venheesen on tehty, ja arvelee ei koskaan matkanneensa näin +kevyesti kuin tässä. Tämä on ensimäisen soutu-taipaleen tunne. Sillä +lepäiltyänsä ja ihailtuansa jokea ja sen rantoja, tulee matka-mies +tässäkin tuntemaan, että maan päällä ei ole mitään täydellistä. +Ensimäinen ja suurin vastus on hänellä itikoista, jotka +tuhannen-tuhans-määrissä tunkeutuvat hänen päällensä eivätkä anna +hänelle silmän-räpäyksen rauhaa. Ne voidaan karkoittaa vaan siten, että +katoksen oven edessä poltetaan tulta, mutta siitä nouseva savu, jonka +venheen kulku ja tuulikin lyö kokonansa katokseen, on uusi kiusa, ei +paljon vähempi sillä poistettavaa pahaa. Toisekseen on matkan-tekokin +sangen hidasta, sillä vaikka soutajia muutetaan noin 20 eli 30 virstan +päässä ja vaikka virta, joka minun kulkeani oli vastainen, on hän tyyni, +ei matkaa kulu tunnissa juuri enemmän kuin neljä eli viisi virstaa. +Tavda-joki, jolla nyt tein matkaa, on Tobol'in syrjä-joki ja syntyy +kahden Uraalilta tulevan joen, Losvan ja (eteläisen) Sosvan yhtymisestä. +Se on sangen vetevä joki, mutta sen ranteet ovat hyvin yksi-jonoiset, +s.o. petäjikkö ja pajukko sen reunoilla ovat loppumattomat. Kyliä +tavataan harvassa, ja nekin ovat pieniä: neljä viis taloa yhdessä. +Asujilla, jotka ovat pelkkiä Venäläisiä, ei maa-viljelys enää ole +ainoana elatus-keinona; he valittavat pelto-maata olevan hyvin vähän, +paikka paikoin vaan ja ainoastaan joen rannoilla, sanoen kaiken muun +maan kauempana joesta olevan synkeätä suo-pohjaa korpea, jota ei millään +keinolla voi perkata pelloksi. Sentähden ovat Venäläisetkin omistaneet +alku-peräisten asujien elatus-keinot: metsästämisen ja kalan-pyynnön, +jotka molemmat täällä ovat antoisat. Päältä-päin katsojalle näyttää +täkäläinen rahvas elävän köyhästi, vaan ei leivättä. Samovaraa +(tee-kyökkiä), joka venäläisissä seuduissa on tarkka toimeen-tulon +sanoja, ei löydy joka kylässä; kapakat, joita tännekin on istutettu, +ovat kaukana toisistansa, samoin kuin kirkotkin; vaan näittäkin +sivistys-keinoitta on rahvas täällä nöyrää, hiljaista ja siistiä.</p> + +<p>Noin 200 virstaa matkattuani jokea myöten, eli Turinsk'ista yleensä +vähän päälle kolmen sadan virstan, tulin viimeinkin tänne Pelym'in +kirkolle 24 p. kesäk. Täällä olen nyt aikonut viettää pari kuu-kautta +Voguulin kielen tutkinnossa, jota vasten minulla on Voguuli Losva-joelta +tutkinnon väli-kappaleena. Hänen piti pyhän Pietarin kunniaksi ja +paastosta pääsemisen iloksi saada tämä päivä viettää kapakassa +viina-kullan ääressä, johon Voguuli on yhtä kärkäs kuin kärpänen veteen. +Tämä on hänelle kernaasti suotu, sillä hänellä poloisella on niin ikävä +vaimoansa ja perhettänsä, että minun täytyi suorastaan kieltää hänen +puhumasta tätä ainetta, niin usein kertoi hän sitä ja niin hellillä +sanoilla koki hän liikuttaa minua häntänsä kotiin laskemaan. Hänen +viettäessänsä Pietarin päivää ja päätänsä parannellessaan sain minä myös +tilaisuuden nämä radit panna paperille.</p> + +<p>Vaikka näin muodoin olen keskellä Siperian saloja, ei minulla ole juuri +mitään hätää. Elämän pienet onnettomuudet ovat täällä: helle, itikat, +luteet ja muut syöpäläiset; vähällä määrällä kärsivällisyyttä voipi nämä +vastukset kuitenkin voittaa. Suuremmaksi luen sen pienen onnettomuuden, +että tasku-kelloni tuli vialle ja herkesi käymästä. Täällä ei +arvattavasti kukaan ymmärrä sitä laittaa eikä Turinsk'issakaan, jossa +sitä jo käytin, löytynyt miestä sitä korjaamaan. Kesäinen aika tuo menee +ilman kellottakin; mutta syksyn pitkät yöt ja sumuiset päivät taitavat +sen puutteessa käydä tukalammiksikin. Kuitenkin on sana-lasku:</p> + +<div class="poem"><div class="stanza"> +<span class="i0">"Otavass' on orjan merkki,<br /></span> +<span class="i0">Ei ole kuussa, ei kukossa,<br /></span> +<span class="i0">Eikä päivän koitannassa"<br /></span> +</div></div> + +<p>lohdutuksenani, ja kuin niin monta tuhatta ihmistä ikänsä elää kellotta, +voinen minäkin muutamia kuu-kausia tulla toimeen ilman tättä +ajan-mittaritta.</p> + + + +<h3>Toinen Kirja.</h3> + +<p>Beresov'assa 29 p. syysk. 1858.</p> + +<p>Pari päivää takaperin tänne tultuani saan matkastani nyt antaa +lyhykäisen kertomuksen, niin kauan kuin sen muistot vielä ovat +mielessäni nuoret ja verekset.</p> + +<p>Pelym'in kirkko seisoo niemellä kahden joen, nim. lännestä tulevan +Tavdan ja pohjasta juoksevan Pelym'in, yhtymisessä, jotenka paikalla on +sangen kaunis sia. Kylää itseä on noin 15 eli 20 talon-rähjää, joiden +kierot seinät ja paperilla paikatut ikkunat todistavat asujanten +köyhyyttä ja myös — laiskuutta. Vaikka siis tätä nykyä huonoimpia +kirkon-kyliä on Pelym ennen aikanansa ollut mainiompi paikka, ja +jokainen Venäjän historiaa lukenut tuntee sen surkean merkillisyyden. +Pelym'issa oli nim. ennen aikaan puinen linnoitus muutamilla +tykkilöillä, jossa seisoi joku satanen sota-väkeä ynnä vojevod'in kanssa +ja josta käsin jäykkää vasta-rintaa tekevät Voguulit vähitellen +taivutettiin kuuliaisuuteen. Heidän ristittyänsä, joka tapahtui menneen +vuosi-sadan alku-puolella, jäi linna rappiolle ja nyt ei siitä enää ole +muita jäännöksiä jälellä kuin linnueen jälkeisiä pieni kylänen Kasakkia +vähän matkaa kirkolta. Mutta pää-asiallisesti on Pelym niin tullut +kuuluisaksi, että sitä Beresov'an rinnalla on pidettynä kovinna +lähetys-paikkana valtakunnallisille pahan-tekijöille, herrat <i>Biron ja +Münnich</i> saivat täällä, pitkät vuosikymmeniset viettäen Pelym'in +suruisilla rannoilla, mietiskellä maallisen korkeuden turhuutta ja +vaarallisuutta. Monta muuta vähempi-kuuluista miestä on pidetty +Pelym'issa, ja varmaan on useampi heistä sen yksinäisyydessä havainnut, +ehkä kyllä myöhään, että yksityisen ihmisen ei ole luvallinen tarttua +historian rattaasen sitä muka omia mietteitänsä myöten vääntääksensä. +Tätä nykyä löytyi paikalla vaan yksi tämmöisistä syistä lähetetty, +entinen kasanilainen aatelis-mies, jonka kova-korvaisuus oli tehnyt ei +ainoastaan sen, että hän etelä-Siperiasta ja kaupungista muutettiin +tänne Voguulien korpeen, vaan myöskin sen, että se nykyisen keisarin +armo-julistus, jolla kaikki tämmöiset pahan-tekijät paluutettiin +Siperiasta, ei kohdannutkaan häntä. Aikaansa vietti tämä herras-mies +milloin ryyppimällä milloin lukemalla mitä käsiinsä sai. Ett'ei hän +ollut sivistyksettä näkyi siitäkin, että joka vuosi lähetyttää +itsellensä kirjat: <i>Almanach de Gotha ja Annuaire des deux Mondes</i>. Hän +toivoi kuitenkin kohtakin pääsevänsä sekä Pelym'ista että Siperiastakin, +sillä v. 1862 vietettävän tuhat-vuotisen muisto-juhlan kaunistamiseksi +oli hänellä tekeillä summattoman suuri runo-laitos viidessä kymmenessä +laulussa, joka olisi sisältävä koko Venäjän historian ja tekevä 10 osaa, +viis laulua kussakin osassa. Kaksi eli kolme osaa oli hän jo lähettänyt +Pietariin, ja valmisteli nyt taas uutta osaa sinne suoritettavaksi, eikä +sanonut runo-tekonsa jäävän vaikutuksetta hänelle armoa pyydettäessä.</p> + +<p>Hänen ja paikkakunnan sasedatel'in kanssa voi täällä jonkun sanan +vaihtaa. Pappi sitä vastaan oli pelkkä talon-poika, joka itse kynti, +niitti, kalasteli, piti kauppaa, ei köyhyydestä niinkuin se tapahtuu +monessa muussa paikassa, vaan ahnaudesta. Sen ohessa oli hän niin laiska +virkaansa toimittamaan että koko minun olin-ajallani ei pidetty yhtään +kertaa täyttä jumalan-palvelua, vaikka sillä ajalla sattui kaksi suurta +juhlaakin (Pietarin ja Iljan päivät). Paljon sivistyneemmät pappia +olivat tänne asettunut porvari Turinsk'ista ja viina-herra, joka oli +kaikkein kapakkojen päällikkö tässä tienoossa. Paitse näitä ovat +Pelym'in herras-säädystä vielä muistettavat piisar, rokko-herra ja +seppä. Piisar oli yhtä sokuri-suinen kuin koko hänen sukunsa ja myös +yhtä suuri — kelmi. Rokko-herra tuli minulle merkilliseksi sen kautta +että hän useasti häiritsi yön-leponi viinassa vaimoansa pieksämällä, +josta huuto ja telmäminen herätti kaikki naapurit. Seppää muistelen +tässä hänen ankaran-sakean partansa vuoksi, joka aina, kuin hänen näin, +muistutti minulle mieleen kuningas Yrjö Toisen ohillista, josta paroni +Mynkhausi kertoo, että Englannin vaakuna oli leikattu hänen partaansa. +Muutenkin, ei ainoastaan partansa vuoksi, oli tämä Pultavan läänistä +herraltansa Siperiaan lähetetty seppä Pelymiläisillä suuressa kunniassa +ja huolessa, sillä häntä ennen ei ollut taitavaa seppää löytynyt +lähempänä kuin Turinsk'issa s.o. kolmen sadan virstan päässä.</p> + +<p>Pelym'in merkillisyyksistä lienee vielä muistettava korttieri-taloni +vanha emäntä, jolle kaikki, mutta olletikin nainut rahvas, osoittivat +suurta kunniaa, sillä hän oli koko kylän <i>babuschka</i> (tämä sana +merkitsee sekä mummoa että kätilöintä). Tässä omaisuudessaan maisteli +hän, useasti vieraina käyden, kyläläistensä vaimojen viina-varoja, ja +silloin tällöin pistihen hän minunkin tyköni pyytämään juoma-rahaa +milloin kortteliksi milloin puoleksi. Ehkä häntä näin joka haaralta +koettiin pitää viinan hengessä, ei hän kuitenkaan nyky-aikaa rakastanut: +rahvas oli muka nyt entistä vastaan köyhää, pellot eivät kasvaneet +eivätkä lehmät lypsäneet niinkuin ennen; yksin päiväkin oli hänen +mielestään lyhennyt, sillä ennen kerkesi muka kesäisessä päivässä paljon +työtä tehdä, "vaan nyt tuskin laskeut", sanoi hän, "puoli-päiväisen +päälle vähän lepäämään, kuin jo ilta on käsissä".</p> + +<p>Silmiänsä ristien jätti tämä eukko minut hyvästi, kuin 19 päivänä elok. +läksin Pelym'ista matkalle Pelym-jokea myöten pohjaan päin. Hän tiesi +minulla olevan edessä semmoisen matkan, jossa suuret korvet ja vetelät +suot olivat jalan kulettavat, sanoi vilustuvani ja menettäväni +terveyteni, niinkuin muka viina-herra oli ei kauan takaperin +kalastus-matkalla vilustunut ja nyt makasi vuoteella. Kuitenkin +nähdessään ett'ei voinut päätöstäni muuttaa, antoi hän minulle +siunauksensa ja evään vatsalleni (edellisen ilman ja jälkimäisen +arvattavasti maksua vastaan), ja lupasi pitää kuppa-sarvensa valmisna, +jos muka takaisin täytyisi palatani ja terveyteni vaatisi hänen +lääkärillistä hoitoansa. Samaa takaisin-tuloni virttä lauloi +sasedatelikin, joka laiturilla jää-hyväisiä häneltä ottaessani hymyillen +toivoi meidän parin kolmen viikon perästä taas näkevän toinen toisemme, +"minun muka kylliksi ilmailtuani Voguulien maassa". Minä kiitin häntä +hyvä-tahtoisuudestansa, mutta itsekseni ajattelin: odottakaa vaan minun +takaisin-tuloani; "akka tieltä kesken kääntyy, ei mies pahainenkaan".</p> + +<p>Se matka, jolle näin läksin, ei kartalta katsoen näyttänyt niin +vaikealta eikä sitten itse asiassakaan ollut niin vaikea, kuin sitä joka +haaralta laulettiin. Lyhykäisesti sanoen olin päättänyt päästä +Beresov'aan suorinta tietä Pelym'ista. Tämä suorin tie vei ensin +Pelym-jokea myöten siihen asti kuin tämän joen latva kääntyy länteen ja +etelään päin. Tässä kohdassa ottaa Pelym pienen syrjä-joen idästä, jonka +latva taas on niin lähellä pohjaiseen Sosvaan lankeavan Tapsje-joen +latvaa, että väli-taival ei näyttänyt olevan kuin 30 eli 40 virstan +levyinen, ja niin lyhyen taipalen, ajattelin minä, pääsen itse yli, +vaikka hän olkoon jos minkä-lainen. Suurin huoli oli minulla +kapineistani, joita pitkällisellä, kesän-talven tehtävällä matkalla +täytyy pitää enemmän kuin halu olisikaan, ja näin kolkoissa maissa vielä +lisätä yksin keitto-astioillakin, eväällä ja muulla semmoisella +rojakalla. Kalujani kantamaan yli mainitun taipalen päätin ylä-Pelym'in +Voguuli-kylistä ottaa jonkun kymmenkunnan miestä; koko matkaksi +Pelym-jokea myöten hyyräsin Pelym'issa venheen, joka Voguulia myöten oli +lähetettävä takaisin, ja näin toivoin kaikki vaikeudet vähitellen +voitettavan. Edut asialleni olivat tästä matkasta silmin-nähtävät, sillä +näin matkaten tulisin kulkemaan aivan halki koko Voguulin-maan ja siten +hyvästi tuntemaan tämän kansan sekä tavat että kielen, jota vastaan jos +posti-tietä Turinsk'in ja Tobolsk'in kautta Pelym'ista olisin lähtenyt +Beresov'aan, olisin tullut tekemään mahdottoman polven, menettänyt +matkalla paljon rahaa ja aikaa enkä olisi nähnyt Voguulia taas ennenkuin +Beresov'assa, sillä Ob-joen molemmat rannat ovat asutut Ostjakeilta.</p> + +<p>Venhe oli pieni kolmi-laita, neljän hengen soudettava, ja sen keskus +tuohella katettu, niin että katoksen alla kaluni säilyivät sateelta ja +siinä itsenikin oli hyvä pitkälläni olla. Olikin alusta matkaa tämä +katos sangen tarpeellinen, sillä kolme ensimäistä päivää eli +ylä-Pelym'in kirkolle asti valoi sade loppumatta. Sittenkin oli vielä +viikko-kauden aika eli viimeiseen Voguuli-kylään asti Pelym-joen +varrella epä-tasaista ilmaa, niin että kuikan useasti kuultiin huutavan: +totta saa, totta saa (sada), joilla sanoilla Savossa selitetään tämän +linnun omituista, muka sadetta ennustavaa huutoa. Vaan sen jälkeen +syntyi yhdeksi viikoksi kaunis pouta, joka kesti minun matkaani +edellä-mainittuun maa-kannakseen asti.</p> + +<p>Ylä-Pelym'in kirkko on varsin alkaen rakettu Pelym-joella asuvia +Voguulia varten, ja paikka on viimeinen, jossa Venäläisiä tavataan, ei +enää muita Venäläisiä kuin pappi ja kirkon-palvelijat. Nämä ovatkin +kirkon-kylän ainoat asujat, sillä ensimäinen Voguuli-kylä, pari virstaa +kirkolta, on vähän ylempänä joen-varrella. Surkeampaa sivistyneitten +ihmisten asunto-paikkaa lienee harvassa kuin tämä kirkon-kylä on; ne +kaksi asuttua taloa, jotka siinä löytyvät, ja niiden kaksi asumatointa +toveria lasittomine ikkuna-reikinensä seisoivat siinä keskellä suurta +puutointa lakeutta autioina, alastomina, suojattomina. Turhaan etsi +silmä jota-kuta pellon-tilkkua, jota-kuta kukka- eli edes kaali-penkkiä; +huoneiden ympärillä ei ollut yksin aitaustakaan. Ja sen ohessa osottivat +talojen hajalliset katot ja lahonneet portaat asujanten +huolimattomuutta; se suuri lakeus, jolla kylä seisoo, on luonnollinen +niitty ja kasvoi pitkää heinää, mutta viikatteen jälkiä ei näkynyt, ei +lehmän kelloja kuulunut missään.</p> + +<p>Päästyäni katon alle diatschok'in tykönä (papin sanottiin sairastavan +eikä voivan vastaan-ottaa) tuli volostin Voguulilainen golova minua +tervehtimään; hänen kanssansa seurasi puoli-kymmentä muita Voguulia. He +olivat jo edeltä-päin kuulleet että heidän seutuihinsa oli tulemassa +tschinovnikka Pietarista, ja alkoivat nyt kantaa minulle kaiken-laisia +valituksia, joista kolme oli painavinta. Ensimäinen oli se, että +ruudissa, jota heille annetaan kruunun puolesta, on viimeisinä vuosina +ruvennut olemaan haulia, tänä vuonna niin paljon, että ne hyvin tekivät +kolmannen osan painoa. Tämän seikan selittämiseksi on sanottava, että +Siperian kaikki pohjaiset kansat maksavat veronsa metsän-nahkoissa +(enimmiten revoissa ja sopulissa, paikoin myös oravissa ja kärpissä), +jota veroa kutsutaan <i>jasakaksi</i>, ja kruunu, jolla ruudin-teko ja +myöminen on yksin-oikeutena, myöpi teko-hinnasta näille kansoille ruutia +niin paljon kuin he tarvitsevat. Tämä on suuri etu heille, sillä +ruuti-naula Venäjällä tavallisesti maksaa noin ruplan hop., mutta +Siperialaisille ei se nouse enempään kuin noin 40 kopeikkaan samaa +rahaa. Vaan haulit ovat arvattavasti paljoa huokeammat sitäkin, ja jos +joku kelmi sekoittaa esim. 30 puutaan ruutia (se määrä, joka Pelym'in +piirikunnassa vuosittain jaetaan kansalle) kolmanneksi osaksi haulia, +niin saapi hän tällä varkaudella (haulien hinnan pois-luettua) puhdasta +voittoa noin 7 puutaa ruutia s.o. Venäjällä tavallisen hinnan jälkeen +noin 280 hopea-ruplaa. Mutta Voguulit arvattavasti valittivat tästä +itsellensä tulevan suuren vahingon sekä rahassa että vaivassa ruudin +seulomisen ja puhdistamisen kanssa kuin myös sitenkin että +varomattomasti tämmöisellä ruudilla ladattu pyssy ei laukea, jos +haulin-rae on sattunut menemään tuli-reikään, josta taas metsä-mies +voipi kadottaa monen kauniin otuksen, vieläpä joutua päänkin vaaraan, +jos karhu sattuu tulemaan vastaan, niinkuin täällä usein tapahtuu.</p> + +<p>Toinen heidän valituksensa oli se, että pappi rasittaa heitä liian +kovilla maksoilla toimituksistansa ja omalla kädellänsä kurittaa eli +muuten tylysti kohtelee sitä, joka ei täytä hänen vaatimuksiansa. Niin +oli golovan, keväällä kuolleen, isän hauta kauan ollut lukematta siitä +syystä, että poika ei ollut sen siunaamisesta jaksanut maksaa papille +enemmän kuin kolme hopea-ruplaa, ja sielun-paimen oli suostunut +haudan-lukemiseen vasta annettua hänelle panttiin kaksi turkkia, jotka +olivat lunastettavat seitsemällä hopea-ruplalla. Samassa määrässä +sanoivat hänen ottavan vihkiäistäkin viisin kuusin ja kymmeninkin +hopea-ruplin, jonka lisäksi nuoren parikunnan vielä sitten kesällä pitää +hänelle tehdä sata rukoa heiniä. Vihkiäisen kallius, lisäsivät +valittajat viekkaasti, estää nuoren kansan menemästä naimiseen, joten +rahvas vähenee ja tsaarille juokseva jasakka aikaa myöten kukaties jääpi +maksamatta. Paitse tätä oli mainittu pappi ratkennut niin juomaan, että +sitten pääsiäisen ei ollut kertaakaan pitänyt jumalan-palvelua, ja että +toisella kirkon-palvelijalla se onkin työnä, papille viinan hakeminen +Pelym'ista (150 virstaa), johon seurakuntalaisten täytyy antaa hevoset +eli soutajat.</p> + +<p>Kolmas valitus oli se, että Pelym'in kylän Venäläiset asujat juuri +joen-suussa salpaavat koko joen tokeilla (tämän laitoksen näin omin +silmini Pelym'issa), estäen näin kalan nousemasta ylemmäksi, josta +Voguulien seuduissa oli suuri kalattomuus.</p> + +<p>Nämä valitukset, jotka yleistä mainetta myöten olivat toden-peräiset, +pyysivät he minun vastaan-ottamaan ja sanoivat ne diatschokalla +kirjallisesti ylös-panettavansa. Minä ilmoitin heille minullani ei +olevan mitään valtaa oiasta heille tehtyä vääryyttä, ja kehoitin heidän +valittamaan papista rovastille (blahotschinnij), joka joka vuosi käy +tutkimassa kirkon tilaa, ja ruudin jutusta sekä joen salpaamisesta +paikkakunnan maallisille pää-miehille. Tämän sanoivat he jo tehneensä, +vaan siitä apua ei mitään lähteneen, ja heidän uudestaan pyydettyänsä +lupasin minä ottaa heidän valitus-kirjansa kanssani ja saattaa ne, +Tobolsk'iin jouduttuani, kuvernöörille ja piispalle. He olivat sangen +hyvillänsä tästä, vaan lähtiessäni seuraavana päivänä paikalta ei heillä +ollutkaan valitus-kirjaa minulle antaa, sillä diatschok, ehkä ennen +luvannut sen heille kirjoittaa, oli nyt epäytynyt tästä vaarallisesta +työstä, ja näin jäi Voguuli-parkain asia sillensä; sillä suullisesti, +ilman mittäkään todistuksitta, on syrjäisen vaikea ruveta kantamaan +tämmöisiä valituksia, vaikka kyllä olkoon vakuutettu niiden +toden-peräisyydestä.</p> + +<p>Niinkuin edellä sanottiin erosin tässä viimeisistä Venäläisistä, joita +taas en uudelleen nähnyt ennenkuin neljän viikon perästä Sortingjen +kirkolla lähellä Beresov'aa. Golova oli lähettänyt sanan seuraavaan +paul'iin,<a name="FNanchor_23" id="FNanchor_23"></a><a href="#Footnote_23" class="fnanchor">[23]</a> pitää soutajia valmisna, ja istui nyt matkaan lähettäessä +itse perää pitämään ensimäisen kylän-välin. Tätä ei ollut kuin 20 +virstaa ja golovan hilpeät soutajat saattoivat minun pian pienen paulin +näkyviin, jossa oli kolme jurttaa. Nähtyänsä venheen alkoivat sen asujat +ampua paukkaa, ja maalle noustua oli vastaan-otto mitä nöyrin ja +mieluisin. Pian havaittiin kuitenkin, että paulin väki, niin miehet kuin +naisetkin, olivat alkaneet pidot ennen vierasten tuloa ja nyt olivat, +niinkuin Savossa sanotaan, aika vahvassa pajussa. Alussa ei tästä +minulle ja kumppanilleni ollut muuta haittaa kuin liika suuri nöyryys ja +imartelu, niinkuin halaaminen, polvien likistely j.n.e. Vaan jurttaan +tultuamme muuttui asia toiseksi. Lavalla makaava talon-emäntä heräsi ja +tuskin oli hän nähnyt golovan, kuin hirmuisesti sättien ja sadatellen +lensi hänen sakeaan mustaan tukkaansa. Golovan seuralaiset soutu-miehet +tulivat hänelle avuksi, paulin väki taas emännälle, "siitäpä kapina +kauhea karttui": muutamissa silmän-räpäyksissä oli semmoinen tappelu +irti, että minä töin tuskin pääsin ulos ja pakenin venheesen. Jonkun +ajan jurtassa nuhjettuansa kiidättivät he, kumpiko puolue, sitä en voi +sanoa, kahakan alkajan sen humalaisen vaimon ovesta pihalle, ja tulivat +yksi toisensa perästä ulos, päästänsä nykkien telmeessä irtautuneita +tukka-suortuvia, eivätkä näyttäneet olevan asiasta millänsäkään. Isäntä +salpasi vielä yhä sättivän vaimonsa saunaan, toi viinaa golovalle ja +hänen miehillensä, ja kohta syntyi heidän välillänsä sydämellinen rauha +ja rakkaus. Nyt tulin minäkin venheestä maalle, ja talon-väki kiiruhti +minulle tuomaan puolukoita, tuomen-marjoja ja ketrin-pähkinöitä +kostitsemiseksi. Syyn talon-emännän vimmaan golovata kohti selitti +minulle eräs soutu-miehistä olevan sen, että golova pari viikkoa +takaperin viran-asioilla käydessänsä tässä paulissa josta-kusta vähästä +syystä oli loukkaavilla sanoilla kohdellut emäntää, joka oli ne painanut +sydämeensä ja nyt viinan rohkeudessa tahtoi ne golovalle kostaa.</p> + +<p>Muutamien tuntien perästä sain hiljankin soutu-miehet eroamaan tästä +kostitsevasta paikasta ja läksin päivän lasketessa matkaan. Lukija ehkä +odottanee ja tässä, hiljalleen vasta-virtaan eteenpäin soutaessamme, +kyllä olisi tilaisuus antaa kertomuksen Voguulien elannosta, tavoista, +asunnoista j.n.e. Vaan semmoisen kertomuksen olen seuraavassa kirjassa +antava, jonka-tähden se tässä olisi liikanaista. Tiestä taas, elikkä +Pelym-joesta, ei ole paljon muuta sanomista, kuin että se Europassa +ollen olisi luettava varsinkin keski-isojen jokien joukkoon, sillä se on +varmaan viittä sataa virstaa pitkä ja olisi tyynen tasaisen juoksunsa +kuin myös kohtalaisen syvyytensä vuoksi sangen soveljas +höyry-laiva-kululle. Mutta täällä Siperiassa, suurten jokien maassa, on +Pelym niin vähäinen, että se Ob-jättiläiselle on vaan syrjä-joki, ja +senkin ei suoraan, mutta vasta kolmannessa polvessa, sillä Ob'in kanssa +yhtyvä Irtysch ottaa syrjä-joen Tobol'in, Tobol Tavdan ja tämä meidän +Pelym'in. Ja sillä olevan liikunnon vuoksi ei Pelym ole mistään arvosta, +sillä sen vesillä ei liiku muut kuin Voguulit pienissä yhdestä puusta +tehdyissä ruuhissansa. Tämän vuoksi ovatkin sen rannat yksi ainoa +loppumatoin korpi, kasvava enimmiten kuusta ja lehti-kuusta, harvemmassa +koivua ja petäjää. Tämä korpi on niin ihmiseltä liikuttamatoin kuin hän +lienee lähtenyt Luojan kädestä, ja vaikka minä en ole puun-kauppias enkä +laivan-rakentaja, on minun useasti ollut vaikea luoda silmäni pois +niiltä kauniilta taivaan-korkuisilta, suorista ja sileöistä +lehti-kuusista, jotka näissä korvissa kasvavat eli korkeimmakseen +tekevät sen hyödyn, että metsästelevä Voguuli tekee tulen ja viettää yön +heidän juurellansa. Tämä luonnon alku-peräinen raakuus ja kauneus onkin +ainoa matkaajan huvitus näissä kolkoissa maissa, vaan kuin se aina ja +aina vaan on yhden-muotoinen, väsyttää sen katsominen pian niin, että +innokkaimmatkin luonnon-ihailijan luulisin täällä-matkatessansa toivovan +taipalen kohta loppuvan ja pääsevänsä edes niinkin vähäiseen ihmisen +asuin-paikkaan kuin Voguulien paulit ovat.</p> + +<p>Minun tielläni oli näitä hyvin harvassa: neljän päivän matkalla, +edellä-mainitun ylä-Pelym'in kirkolta lukien, sivuutettiin kaksi paulia, +joissa kummassakin oli kaksi jurttaa. Sitten tultiin viis-jurttaiseen +pauliin, jonka nimikin, Massau, saakoon tässä siansa sentähden, että +siinä elää maan-viljelijä Voguuli, jolla on sangen hyvät pellot, viis +hevoista, kolme lehmää, Venäjän tavoin tehty tupa, samovara, tee-kuppia +ja muita semmoisia kaluja, joita Voguuleilla ei muualla ole ja jotka +todistavat hänen ahkeruudella ja ymmärryksellä hankittua +varallisuuttansa.</p> + +<p>Päivän levättyäni Massaussa läksin taas matkaan ja tulin kahden päivän +perästä viimeiseen pauliin, jonka nimi on Atimje-paul, vaan jota +kirjoissa mainitaan Verschinskij paul (latva-paul), ehkä se, niinkuin +tämä osottaisi, ei suinkaan ole Pelym'in latvalla, vaan Voguulien kesken +luetaan puoli-väliksi joen latvan ja suun välillä, joka kartalta +katsoenkin näyttää oikealta. Tähän asti oli minulla edessä olevata +maa-taivasta vasten viis saatto-miestä koossa; mutta kuin niistä en +vielä luullut olevan kyllä kantamaan sekä minun kapineitani että omaa +evästänsä, pyssyjä, kirveitä, kattiloita ja muita välttämättömiä kaluja, +niin toivoin uupuvat eli noin neljä tahi viis miestä saavani tässä +paulissa. Mutta siinä toivossa petyin: paikalla ei löytynyt muuta kuin +naisia ja yksi ainoa matkaan kykenevä mies. Muut miehet olivat jo kaikki +metsässä hirven pyynnössä, niistä kuitenkin kylän kaksi parainta miestä +ylempänä Pelym-joella kesä-jurtissa ja niin muodoin matkalla tavattavat. +Näiden molempien taloista suostui heidän tyttärensä, yksi kummastakin, +lähtemään soutamaan isiensä jurtille asti, jossa nämä kävisivät heidän +siaansa. Näin oli minulla seuraavana päivänä taas liikkeelle lähtiessäni +saattajina: kolme vahvaa nuorta miestä, kolme ukkoa, joista kaksi ei +kyennyt paljon mihinkään, ja kaksi nuorta riipeätä neitoista. Mutta +tien-tuntijaa ei ollut yhtään; kaikki tiesivät he sen, että eräällä +pienellä Pelym'in syrjä-joella nimeltä Posserje, noin yhdeksän päivän +matkan päässä, eli Beresov'an piirikuntaan kuuluva Voguuli, jonka +muutamat myös tunsivat, sillä hän kuului käyvän täällä aina silloin +tällöin jauhoa ja muita tarpeita ostamassa. Vaan Posserje-jokea ei +tiennyt kukaan, ja tämä seikka oli hyvinkin arveluttava, sillä +Pelym'illa on paljon syrjä-jokia kummallakin puolellansa, joista oikeata +arvata ei ollut helppo asia. Ainoa toivo oli niissä kahdessa ylempänä +olevassa Atimje-miehessä, jotka olivat käyneet Posserje-joella ja jotka +toivoin saada kanssamme.</p> + +<p>Näin varustettuna ja lisättyäni soutu-miesten evääsen kolme puutaa +leipää, jotka erittäin ja ikäskuin itseäni vasten olin leivottanut +(sillä Voguulit tiesin vahvoiksi syömäriksi), läksin matkaan ja tulin +seuraavana päivänä ensimäisen Atimjeläisen metsä-jurtalle. Se oli +rakettu hirsistä niinkuin talvi-jurtatkin, ja ne kolme aittaa, jotka +seisoivat jurtan vierellä, osoittivat että paikan isäntä sai metsästä +mitä tallelle panna; sitä samaa todisti myös vasta nyletty kuivamassa +riippuva hirven talja. Mutta häntä itseänsä ei ollut paikalla. Hänen +meidän kanssa oleva tytär otti yhdestä aitasta, joka oli lukotta +niinkuin täällä yleisesti kaikki huoneet ovat, hyvät kyörät verestä +hirven-lihaa meidän keittää. Mehevän hirvi-rokan kiehuessa rannalla tuli +kotiin kaksi paikan asukasta: sen haltijan toinen tytär ja veljen-poika, +jotka olivat liki-seudussa käyneet teiri-loukkuja katsomassa. He +sanoivat isänsä olleen metsässä jo neljä päivää eikä olevan tietoa, +koska hän tulisi jurtalle. Hänen kanssa-saamisen toivo kävi siis +tyhjäksi, ja syötyä läksimme edelleen entisellä väellä. Kaksi päivää +kulettua tulimme toisen Atimjeläisen metsä-jurtalle; tässä tapahtui sama +seikka: ei häntä eikä ketään muitakaan ollut jurtalla, ja meidän täytyi +siis tien-tuntijatta lähteä Posserjeta etsimään. Eräs ukoista sanoi +<i>kirjoittavansa</i> puuhun paikan isännälle että me olimme siinä käyneet. +Minä luulin Voguuleilla olevan niinkuin Samojeedeillä on jonkun, josko +vaillinaisenkin, kirjailu-taidon, jolla he voisivat tehdä joita-kuita +ilmoituksia kaukaa toinen toisillensa, ja katsoin sentähden +uteliaisuudella ukon työtä. Vaan hänen kirjoituksensa ei ollut muuta +kuin että hän vissiin järestykseen hakkasi petäjän kylkeen yhdeksän +pykälää, sen määrän, joka meitä oli henkiä. Minä käskin hänen myös +kirjoittamaan Gregorille (se oli jurtan-miehen nimi), että paikalla oli +käynyt virka-mies ja Gregorin tytärkin. Mutta sitä ei hän enää +voinutkaan toimittaa kirjoituksellansa ja se merkittiin siten, että +jurttaan jätettiin paperilappu ja tytön huivi.</p> + +<p>Neljäntenä päivänä tästä eteenpäin eli seitsemäntenä Atimje-paulilta +lähdettyä kohdattiin suu idästä tulevan joen, joka minusta näytti +Posserje-joelta, sillä Regulyn tarkalla kartalla ei tässä seuduin löydy +muita jokia kuin se. Minä seisahduin joen-suuhun ja lähetin kaksi miestä +pienellä venheellä ylemmäksi syrjä-joelle katsomaan, miltä se näytti ja +eivätkö siellä voisi löytää mitä merkkiä ihmisten asumisesta sen +varrella. Parin tunnin perästä tulivat he takaisin ja ilmoittivat, että +joki noin kolmen virstan päässä kapenee niin että pienelläkin venheellä +on mahdotoin sitä ylöspäin kulkea, ja yhteisessä neuvossa päätettiin +että se ei vielä ollut Posserje. Tämä päätös olikin oikea, sillä vielä +joita-kuita tuntia soudettua tuli vastaamme toinen paljoa suuremman joen +suu ja epäilemättä laskimme venheet siihen. Vähän matkaa soudettua alkoi +rannoilla näkyä kaiken-laista merkkiä ihmisten olosta ei kaukana: +veistettyjä puun-kylkiä, kantoja, tulen-sioja, verkon-kuivaus-laitoksia +j.n.e. Mieluisasti sousivat Voguulit eteenpäin, sillä heillä alkoi jo +olla särpimen puutos, kuin koko matkan olivat liian herkullisesti +eläneet (esim. kolme kertaa päivässä keittäneet) ja ampua ei oltu +matkalla saatu muuta kuin muutamia vesi-lintuja ja pari teiriä. Mutta +täällä tuli se vastus eteen että joessa usein tavattiin suuria läjiä +hakoja, joita luulen muutamin paikoin Suomessa kutsuttavan +<i>ryteiköiksi</i>, ja niiden hakkaamisessa ja venheelle tien aukasemisessa +meni semmoinen aika että noin kymmenen virstan matkalla viivyimme +kokonaisen vuoro-kauden ja vasta toisena päivänä tulimme edellä-mainitun +Beresov'an Sosvalaisen Voguulin mökille.</p> + +<p>Iloni tästä tapauksesta ei kuitenkaan ollut vähempi, varsinkin kuin tämä +Voguuli ikään oli tullut metsästä kotiin ja minulla hänessä siis oli +varma tien-johtaja. Ja onni teki minulle vielä sen hyvän että samana +päivänä saattoi mökille tämän miehen veljen poikinensa, jotka elivät +Sosvaan menevän Tapsjen varrella ja nyt olivat jo toista viikkoa olleet +metsällä hirven ajossa. Tämä ukko antoi minulle seuraan poikansa, josta +siis oli seudun-tuntija toveri lietsarille. Tosin ei heistä kumpikaan +ollut käynyt siinä paulissa Tapsje-joen varrella, johon nyt tahtoivat +saattaa minun, vaan heidän alinomaiset vaelluksensa metsässä tekivät +luultavaksi että he eivät eksyisi, ja minä luotin heihin vähimmättäkään +epäilemisettä.</p> + +<p>Seuraavana aamuna oli ilma vielä kirkas, vaan päivän päälle vetihen +taivaalle se hieno kelve, joka on pettämätöin sateen ennustaja. Vaan +kuin ei kukaan pitänyt tästä lukua, niin lähettiin aamuisen syötyä +korpea myöten maa-taivalta katkasemaan. Vaikka tien-johtajat olivat +minulle vakuuttaneet tien eli matkattavan korven olevan kuivan, olivat +minulla lakkarissani kuivat sukat varalla, muuttaa ne jalkaani niin pian +kuin jalat alkoivat märiltä tuntua ja, niinkuin ajattelin, suon poikki +oli päästy. Suota ei tarvittukaan kauan odottaa, ja pian purskui vesi +saappaissani. Levätessä muutin sukat: Voguulit nauroivat ja sanoivat sen +olevan tyhjän vaivan, sillä koko matka olisi oleva semmoista +sammal-suota kuin tähänkin asti oli ollut. Kuivalla tiellä olivat +saattajat ymmärtäneet sen, että ei tarvinnut kahlata vedessä vyötäistä +myöten, niinkuin se näissä korvissa useasti tapahtuu, ja tapahtui +meillenkin. Enkä sen kovemmin sitte enää ruvennutkaan jalkineita +muuttamaan tällä matkalla, sillä se vaiva oli tosin turha. Alussa matkaa +tapahtui minulle useampia pieniä vastuksia. Yön olin jurtalla levännyt +nuotiolla; varmaan oli tässä nokea eli mitä muuta joutunut toiseen +silmääni, niin että sitä ilta-puolella päivää rupesi ankarasti +hakkaamaan. Tämän kautta puoli-sokeana eteenpäin astuessani loukkasin +polveni kuivaa puun-oksaa vasten, ja nyt täytyi meidän seisahtua, johon +liittoon jo iltakin kohta alkoi pimetä. Huuhdottuani kylmällä vedellä +niin silmäni kuin polvenikin, jossa toinen myötä-seuraavista +Voguulittarista oli Herthanani, panin teetä juotuani kuusen juureen +maata.</p> + +<p>Yöllä olin unissani uivanani kylmässä vedessä jäiden seassa, ja +herättyäni havaitsin että villa-peitteen ja sarka-nutun alla olin +kastunut märäksi ja että rankka sade valoi ehtimiseen taivaasta. Tuli +oli sammunut, jonka-tähden herätin seuralaisiani sitä korjaamaan. He +eivät näyttäneet olevan sateesta millänsäkään, makasivat vaan niin +lähellä tulta kuin mahdollinen oli, aika ajalta kääntäen milloin kylen +milloin toisen sadetta vasten. Päivän valettua läksimme matkaan, vaikka +lietsari ei sanonut oikein tietävänsä miten nyt kulkea, kuin päivästä ei +voinut suuntaa katsoa (kova onni oli minulta edes-menneenä vuonna +hävittänyt pitkä-silmän, jossa oli kompassi). Satamasta ei herennyt +silmän-räpäykseksikään, ja noin kaksi eli kolme tuntia vaellettua +eteenpäin sanoi lietsari matkan suunnan kokonaan kadottaneensa, pyysi +minun taukoamaan ja pyssynsä sekä koiransa jättäen meidän tykö lähti hän +veljensä pojan kanssa eteenpäin maata katselemaan.</p> + +<p>Tulen tehtyä rakensivat seuralaiseni kaksi majaa, joista oli joku, jos +ei täysikään, suoja sadetta vasten. Keitettyä, kuivailtuamme, lepäiltyä +alkoi jo tulla ikävä lietsaria, mutta heitä ei kuulunut. Näin kului koko +päivä sateen pidossa ja turhassa odotuksessa. Viimein aloin pelätä että +lietsarit olivat karanneet, varsinkin kuin nyt sain tietää, että eräs +Pelymilaisista toveristani oli eileisnä iltana peloitellut +Posserjelaista ja sanonut minun lyöttäväni häntä, jos ei tänä päivänä +saattaisi seuraa korven yli. Ajatellessani tätä seikkaa alkoi tilani +olla jotenkin ikävä. Ilman lietsaritta ollen oli yksi kahdesta tehtävä: +joko omin käsin koetella pyrkiä Tapsjen rannalle, joka näinkin oli +mahdollinen löytää, sillä se juoksi poikki meidän matkan-suuntamme, — +ja sitten jokirantaa myöten etsiä paul; eli palata takaisin Posserjelle +ja siellä odottaa parempaa aikaa ja matka-onnea. Minä huusin edellistä, +mutta saattajani tahtoivat kääntyä takaisin, ja olikin heillä syytä +tähän vaatimukseen: heidän eväänsä oli lopussa. Viimeisen leipänsä +olivat he syöneet tänä aamuna ja nyt ei heillä enää ollut muuta jälellä +kuin suolaa, vähän ohran-suurimoita ja hirven-rasvaa; tosin ei +Posserjellakaan löytynyt ei leipää eikä suurimoita, vaan teiriä oli +siellä kyllä, ja teirin-lihalla elää Voguuli ikänsä, ilman leivättä ja +muitta herkuitta. Mutta takaisin-matkaaminen ei olisi ollut helppo; +seuralaisilleni oli tienot outo, ja jälkemme voimme vaan suossa nähdä, +vaan kuivilla kannaksilla voisimme haipua oikealta suunnalta, painua +korpeen etemmäksi ja nääntyä tietymättömiin. Näissä ei kovin +havaittavissa ajatuksissa vietin ilta-puolen päivää, kuin lietsarit +viimeinkin väsyksissä tulivat takaisin. Heidän vaelluksensa +pää-tarkoitus oli ollut löytää erää puro, jonka tiesivät tässä korvessa +olevan, ja sen juoksusta päättää matkan suuntaa. Kauan etsittyänsä +olivat sen viimein löytäneetkin, ja sanoivat siltä ei tulevan kovin +pitkän matkan paikkaan, jossa Tapsjeläiset syksyllä pitävät peurojansa +ja josta tie oli pauliin.</p> + +<p>He olivat palatessansa lyöksennelleet merkkejä puihin, joita myöten +meidän seuraavana päivänä oli helppo tulla mainitulle purolle. Sade oli +nyt myös herennyt ja päivä oli vaan puolipilvinen, niin että auringosta +nyt oli hyvä johto. Niin löysimmekin viimein ilta-päivällä tien-suun, +josta tapauksesta en minä ollut iloisempi kuin Voguulitkaan. He +keittivät tässä viimeisen kerran, nyt ilman suurimoittakin s.o. vettä +suolan ja rasvan kanssa. Minä jaoin heille vehnä-leipää, sen vähän mikä +itsellänikin oli, ja voin myös heidän kattilaansa laskea pari +kourallista riisi-suurimoita ja palasen puljon'ia. Virkistettyinä +enemmän toivolta kohta pääsevämme korvesta kuin vähiltä ja kehnoilta +ruoka-ravinnoilta läksimme syötyä taas tallustamaan, ja myöhä-illalla +olimme viimeinkin niin onnelliset, että kuulimme koiran haukkumisen ja +kohta sen jälkeen tulimme joen rantaan, jonka toisella puolen olevasta +paulista nousi ystävällinen savu ilmalle. Pyssyn ampuma ilmoitti sen +asujille tulomme, he toivat kohta venheen vastaan ja pian olimme sangen +siistissä, ihanalle paikalle raketussa paulissa, jonka nimi oli +<i>Schohteltit</i>.</p> + +<p>Se oli 7:s päivä syys-kuuta. Seuraavana päivänä erosin Pelymilaisista +seuralaisistani, jotka palasivat tien-osoittajien kanssa samaa tietä +takaisin. Ainoastaan yhden puoli-sokean ukon palkkasin Sortingjen +kirkolle asti tulkikseni, sillä käytännöllinen taitoni Voguulin kielessä +oli vielä niin heikko, ett'en pitempiä lauseita voinut en puljua enkä +ymmärtää, ja nämä Sosvan Voguulit eivät ymmärrä Venäjän kieltä enemmän +kuin muutamia kirouksia, jota heidän muka "tietämättömyyttänsä" eräs +Pelymilaisista kyllä moitti, sanoen Sosvalaisen ihmisten parissa istuvan +äänettä kuin teirin. Tämän ukon ja kahden soutajan kanssa läksin päivän +levättyäni Tapsje-jokea alaspäin laskemaan. Se ei tosin ole kovin +virtainen, vaan kuitenkin "maksoi mäki velkansa", niinkuin meillä +sanotaan. Kumminkin oli tämä alku-matka Sosvan-vesillä minulle sangen +tukala: venhe oli niin kapea ja pieni, että siinä piti istua +venhe-pohjassa, ja vähäisinkin liika liikahdus voi sen kaataa. +Toisekseen oli se katteetoin, ja ilma oli jo niin kylmä että pari kertaa +luntakin satoi, jonka ohessa minua horkan tavoin vilusti, seuraus +jalka-matkastani. Pahin seikka oli kuitenkin se, että eväässä puutuimme +kahta painavata tarvetta: leipää ja suolaa. Teiriä, kuivaa peuran-lihaa +ja rasvaa oli kyllä. Ukko tulkkini alkoi tästä napista, sanoen +tottuneensa edes suolalle, josko leivättäkin voisi elää, ja tämä hänen +napisemisensa ei vähennyt, kuin unhotti tupakka-kukkaronsa erääsen +yö-paikkaan ja tätä vahinkoa ei havaittu ennenkuin pitkän matkan päässä +paikalta. Minä autoin häntä tupakalla vähistä varoistani ja lohdutin +toivolla kohta päästävän parempihin paikkoin.</p> + +<p>Neljä päivää näin kärsittyämme tulimmekin Tapsjen suulle eli sen +yhtymiseen lännestä juoksevan pää-joen Sosvan kanssa. Tässä oli +kokonainen tuohi-kaupunki noin 30 kesä-jurttaa, joissa eli ympäristön +Voguuleja koko kesän paikalla kalastaen. Myös löytyi siinä jauho-venhe, +erään Sosvalla asuvan Syrjänin tavara, jota myömään hän oli tänne +palvelijansa lähettänyt. Jauhot maksoivat täällä 11 oravaa puuta (s.o. +63 kop. hop.; Tobolsk'issa maksoivat ne mennä syksynä 30 kop., ja +etelämpänä Tobolsk'in läänissä 15 kop. samaa rahaa); mutta kauppias +sanoi tavaransa hitaasti menevän, sillä oravia ei oltu vielä ennätetty +pyytää, vaikka vuosi oli hyvän-lainen orava-vuosi. Hän oli syntyjänsä +Samojedi, mutta oli jo lapsena vanhempiensa kanssa joutunut isäntänsä +Syrjänin palvelukseen (s.o. orjuuteen), ja oli hän oikea polyglotti, +sillä paitse omaa kieltänsä puhui hän Syrjänin, Voguulin ja Ostjakin +kieliä ja sangen selvästi Venäjätäkin.</p> + +<p>Nyt loppuivat ukon ja minun puutteet; ostimme kohtuullisen määrän +jauhoa, josta rieskottain tehtiin leipää, pieniä kakkaroita, jotka +paistettiin tuli-sian tuhkassa. Tämä on Voguulien tavallinen +leivän-teon-laatu, sillä uunia ei löydy heidän talvi-jurtissansakaan, ja +sillä tavoin tehty leipä on sangen hyvää, varsinkin siitä, joka jonkun +ajan on ollut kokonansa leivättä. Myös annettiin minulle tässä +Sortingjen kirkolle asti suurempi ja varavampi venhe, joka katettiin +tuohella niin että lopun matkaa, vielä kuusi päivää, teimme +verrallisesti paremmassa tilassa kuin matkan Tapsjella. Pohjainen Sosva +on suuri joki, leveydeltänsä Volgan kokoinen Kasan'in kohdassa, ja sen +virta on sangen väkevä, joka jälkimäinen omaisuus meille kyytiä lisäsi.</p> + +<p>Sortingjen kirkko on ensimäinen ja ainoa paikka Sosvalla, jossa +Venäläisiä tavataan. Paitse pappia ja kirkon-palvelijoita elää siinä +kauppaa pitävä porvari ja muutamia muita asujia, yleensä kuusi eli +seitsemän taloa, joiden rinnalla ja lisänä seisoo kymmenkunta Voguulien +jurttia. Paikka on surkeimpia ihmisen olo-paikkoja, vaan minulle oli se +arvattavasti hyvän-toivon niemi, pitikin papin hyvämtahtoinen emäntä +minua siinä ollessani niin hyvänä ja evästi vielä matkalle Beresov'aan +niin hyvästi, että hän on paraimpia muistojani Siperiasta. Olostani +Sortingjella ja matkastani Beresov'aan, joka ei kestänyt täyttä kahta +vuoro-kautta, ei ole juuri mitään virkkamista, jonka tähden tämän pitkän +epistolan jo voinkin tähän lopettaa.</p> + + + +<h3>Kolmas Kirja.<a name="FNanchor_24" id="FNanchor_24"></a><a href="#Footnote_24" class="fnanchor">[24]</a></h3> + + +<p>Beresov'assa 1 p. lokak. 1858.</p> + +<p>Sitten viimeisen eli neljännen matka-kertomukseni lähetettyä läksin +Kasan'ista loppupuolella mennyttä touko-kuuta matkalle Siperiaan ja +tulin kesä-kuun loppu-puolella Tobolsk'in ja Turinsk'in kaupunkien +kautta, Pelym'in kirkolle, viimeksi mainitun kaupungin piirikuntaa, +Tavda- ja Pelym-jokien yhdyntä-paikassa vähäistä etelämpänä 60:ttä +pohjaista leveys-pykälää. Matka-kaavastani tietää ylistettävä +konsistorio, että minulla tämän-vuotisen tutkinnon tarkoituksena oli +Voguulien kieli ja kansa. Pelym'issa vietenkin lähes kaksi kuu-kautta +mainitun kielen tutkimisessa, jolla ajalla sain selitetyksi kaksi toinen +toisestansa ei suuresti eroavata murretta, joista yhtä voipi kutsua +<i>Pelym'in</i> ja toista <i>Kondan</i> murteeksi. Näin jo johon-kuhun määrään +tultuani tuntemaan kielen läksin Pelym'ista elo-kuuu 19:nä päivänä +matkalle itseä Voguulin kansaakin oppimaan. Matkani kulki pohjasta +tulevaa Pelym-jokea myöten lähes 62:ta pykälää; tässä erosin tämän joen +nyt länteen ja etelään kääntyvästä latvasta, kulin jalan noin 50 eli 60 +virstaisen taipalen, jonka toisella puolella tapasin Tapsje-joen, joka +etelästä pohjaa kohden juoksee pohjaiseen Sosva-jokeen. Näitä molempia +jokia myöten juoksi nyt matkani Sortingjen kirkolle, Sosva-joen +rannalla, 63 1/2 leveys- ja 81 pituus-pykälän alla. Tämä kirkon-kylä, +johon tulin 16 p, syysk., on ensimäinen ja ainoa Venäläisten asuma +paikka Beresov'asta itään päin. Siinä vietin viikko-kauden päivät +tutkien kolmatta eli <i>Sosvan</i> murretta Voguulin kielessä, joka myöskään +sanojen taivutuksessa ei merkittävästi eroa etelämmässä olevista +sisaristansa. Sortingjen kirkolta viimeksi tulin menneellä viikolla +tähän kaupunkiin ja aion täällä viettää keli-rikon ajan. Talvi-kelin +tultua, jonka täällä luullaan joutuvan noin parin eli kolmen viikon +perästä, aion lähteä Obdorsk'iin, saamaan selkoa Obdorsk'in eli +pohjaisten Ostjakkein kielestä. Tämän tutkinto ei tosin kuulu +matka-kaavaani, vaan sen läheinen heimolaisuus Voguulin kielen kanssa +vaatii semmoisen tutkinnon, varsinkin koska sen luullaan isosti +poikkeavan Castrén'in tutkimasta Irtysch'in ja keskimäisen Ob'in +ostjakkilaisesta kielestä. Mainitun matkan tehtyäni toivon, noin parin +kuu-kauden perästä, Jumalan avulla voivani jättää jää-hyväiset +Siperialle ja palata Perm'in lääniin siellä olevien Permiläisten kieltä +lähemmin tunnustelemaan.</p> + +<p>Sen verta matkani juoksusta. Kieli-opillisista ja sana-kirjallisista +saaliistani en nyt aio puhua; sitä vastaan suotakoon minun tähän liittää +joita-kuita lauseita Voguulin kansasta.</p> + +<p>Itä-puolella Uraalin keskimäistä osaa, 59:nnen ja 64:nnen +leveys-pykälien välillä, juoksee pitkin vuoren juoksua kolme eli neljä +alhaista ja kapeata maan-selännettä vierekkäin, jotka ovat kokonaan +erillänsä itsestä Uraalista eivätkä keskenänsäkään missään yhteydessä. +Näiden, paikkakunnan Venäjän kielessä Uvall'iksi kutsuttujen +harjanneitten välissä syntyy ja juoksee joukko osittain sangen suuria +jokia, jotka kaikki joko välittömästi eli toisten jokien kautta +lankeavat Irtysch-Ob'in jättiläis-jokeen, ja joista merkillisimmät ovat: +1) <i>Tura</i>, juokseva lännestä itään ja lankeava Tobol-jokeen; 2) <i>Tavda</i>, +joka syntyy kahdesta itä-etelää kohti rinnakkain juoksevasta joesta: +eteläinen <i>Sosva ja Losva</i>; Tavda vastaan-ottaa pohjasta juoksevan +<i>Pelym</i>-joen ja lankee samoin Tobol'iin; 3) <i>Konda</i>, joka suuri joki +hevosenkengän muodossa juosten kerää ison joukon pienempiä syrjä-jokia +juoksuunsa ja lankee Irtysdch'iin; 4) pohjainen <i>Sosva</i>,<a name="FNanchor_25" id="FNanchor_25"></a><a href="#Footnote_25" class="fnanchor">[25]</a> syntyvä +useamman pienemmän joen yhtymisestä Uraalin juurella, juoksee melkein +latinaisen S:n muodossa ja lankee ei kaukana Beresov'asta Ob'iin; sen +suurin syrjä-joki lännestä on <i>Sigva eli Ljapina</i> (Voguuliksi: +<i>Sakuje</i>), ja etelästä jo ennen mainittu <i>Tapsje</i>)<a name="FNanchor_26" id="FNanchor_26"></a><a href="#Footnote_26" class="fnanchor">[26]</a>.</p> + +<p>Paitse Turan ja eteläisen Sosvan seutuja, joissa maan-viljelys vielä +menestyy hyvästi, on näiden jokien läpi-juoksema maa viljelemätöintä +korpea ja pohjatointa suota, joissa ihminen ei ole yrittänytkään, eikä +mahda koskaan yrittää, vallitsemaan yli-voimaista luontoa. Yleisimmät +puun-laadut näissä äärettömissä metsissä ovat: kuusi, koivu, petäjä, +hopea-kuusi (ven. nиxтa, <i>pinus picea</i>), ketri-puu (ven. кедрь, <i>pinus +cembra</i>), saksan- eli lehti-kuusi (ven. лиственица, <i>pinus larix</i>) ja +paju. Näiden metsien ja niin muodoin koko tämän maankin suurin rikkaus +on niissä olevat elävät niinkuin: majava, jota kuitenkin nyt enää +harvoin tavataan; repo, myös harvassa; naali (ruots. fjällracka, ven. +neсeц), elävä pohjempana; sopuli (ruots. sobel, ven. сoбoль), jota vielä +tavataan sangen suuressa määrässä; ja orava. Paitse näitä nahkansa +tähden metsästettäviä eläimiä ovat tässä metsän-eläjistä vielä +mainittavat hirvi ja tavalliset metsä-linnut (pyy, teiri ja metso), +joita asujat pyytävät ruoaksensa. Joet, etenkin pohjainen Sosva ja Ob, +ovat siunatut kalalla niin monesta laadusta, että niiden tunteminen ja +luetteleminen on mahdotoin sille, joka ei kauemman aikaa ole elänyt +paikalla.</p> + +<p>Tässä maassa elää iki-vanhoista ajoista Voguulin kansa, joka läheisten +heimolaistensa Ostjakkien kanssa oli jo muinaisina aikoina +kaukaisillenkin kansoille tunnettu <i>Jugrin eli Ugrin</i> nimellä, vaan itse +nimitäksen <i>Manjsi</i>, josta niinkuin Voguulinkin nimestä tehtyjä monia +perättömiä selityksiä minä en rupea vielä lisämään uudella semmoisella. +Nimestä <i>Vogul</i> sanon vaan sen, että sitä paikalla ei kukaan käytä, +sillä Pelmys'in tienoossa kutsuvat Venäläiset Voguulia ainoastaan +инородцы (vieras-peräiset, ei-Venäläiset) eli ясачные (jasakan-maksavat, +ei-talon-pojat), ja Beresov'an piirikunnassa kutsutaan heitä ja +Ostjakkeja yhteisesti Остяки. Herra Regulyn päätteelle (<i>Baer u. +Helmersen, Beiträge zur Kenntniss Russlands</i>, B. IX.) että Voguulit eivät +olisi maan alku-peräiset asukkaat, vaan verrallisesti myöhemmin mistä +kusta etelämmästä tänne siirtyneitä, ei löydy mitään todistuksia. Päin +vastoin todistavat jokien, järvien ja vuorien nimet ei ainoastaan +Voguulien tätä nykyä asumassa maassa, vaan paljon etelämpänäkin ja +lännempänä, jossa nyt jo kaukaisista ajoista asuu muita kansoja, että +Voguulit ovat ensimäiseksi niille paikoille jalan astuneet ja +kielellänsä ne nimittäneet. Voguulin kielen rikkaus nimityksistä tämän +maan omituisille luonnon-aineille ja sattumille on myös todistuksena +tämän kansan siinä kauan asuneen.</p> + +<p>Voguulien nykyisen alan eteläisenä rajana ovat Losva ja Tavda, jonka +jälkimäisen joen varrelta kuitenkaan ei Voguulia tavata enää muualla +kuin Koschutsk'in volostissa kolme pientä kylää; lännessä on Uraali +heidän luonnollinen rajansa Syrjäänein maata vasten; pohjassa eivät +Voguulit nouse ylemmäksi Sosva-joen pohjasta tulevia syrjä-jokia, ja +idässä taas ei heidän piirinsä ulotu yhdistyneesen Ob-Irtysch-jokeen +asti muualla kuin Beresov'an kaupungin kohdalla, sillä etelämpänä ovat +Ob'in sekä Irtysch'in molemmat rannat Ostjakkein vallassa. +Hallituksellisessa katsannossa kuuluvat he kahteen lääniin, nim. +Perm'in, jossa heidän alansa on Tscherdyn'in ja Verchoturien +piirikunnissa, ja Tobolsk'in lääniin, jossa heidän maa kuuluu Turinsk'in +ja Beresov'an piirikuntiin. Heidän lukunsa on, verraten siihen suureen +maa-alaan, joka heidän vallassansa on, aivan vähäinen. Tobolsk'in +läänissä löytyy Voguulia noin 900 veron-maksavaa miehen-puolta, jota +myöten, jos jokaista veron-alaista vastaan luetaan 6 verotointa henkeä, +joka lienee kohtuullinen, Voguulien yhteinen määrä Tobolsk'in läänissä +tekisi noin 5,400 henkeä; Perm'in läänissä taas ei heitä ole yhteensä +enemmän kuin 900 hengen paikoille, ja näin muodoin ei koko Voguulin +kansan luku tee täyttä puolta seitsemättä tuhatta henkeä. Syyt tähän +vähään väen paljouteen ovat: ilman kovuus ja elämän-laadun vaivaloisuus, +metsän-otuksen väheneminen ja siitä seuraava yleinen köyhyys, kuin myös +venäläisten pappien ahnaus, jotka Voguuleilta vaativat niin suuren +vihkiäis-rahan että moni nuori mies juuri sen puutteesta jätäksen +naimatta. Beresov'an piirikunnassa eläviä Voguulia haittaa kalym'ikin +(naima-raha morsiamen isälle maksettava) naidessansa, ja yleisiksi +väen-vähyyden syiksi voipi vielä lukea kulku-tauditkin, joista rokko ja +venerin-tauti ovat tehneet suurta tuhoa heidän seassansa. Venäläisiä +lähellä vähenee heidän määränsä sitenkin, että moni Voguuli annaksen +työ-miehiksi Venäläisille, ja vierastuen omista elatus-keinoistansa +perehtyy täällä näiden elämän-laatuun sekä palo-viinaan ja katoaa näin +muodoin kansastansa. Yleisesti valittavat täkäläiset virka-miehet niin +Voguulien kuin Ostjakkienkin ja muiden heidän tavallansa elävien +kansojen Siperiassa vuosi vuodelta vähenevän ja heidän kokonaisen +loppumisensa siis ei kaukana olevan, joka kohtalo tiettävästi on +kaikkein semmoisten kansain, jotka eivät tahdo antautua sivistyksen +matkaan.</p> + +<p>Elämän laatunsa puolesta voipi Voguuleja kutsua <i>asettuneeksi +metsästäjä-kansaksi</i>. Syrjä-elatus-keinoja on etelässä, Losva- ja +Pelym-jokien varsilla, joku vähäinen maan-viljelyä ja karjan-hoitoa, ja +pohjassa Sosva-joella kalan-pyyntö. Vaan metsän-käynti on ainakin +Voguulin paras ja rakkahin toimitus. Metsästämistä harjoitetaan sekä +kodista käsin että metsään raketuista, noin päivän matkan eli parin +päässä olevista, majoista. Se alkaa syys-kesällä elo- ja syys-kuussa +hirven pyytämisellä, joka tähän aikaan vuotta on hyvin lihava. Hirvi +asuskelee kernaasti kuivilla suo saarilla, joissa viheriäinen ruoho on +hänen paras herkkunsa, ja tämmöistä ruohoa paremmin kasvattaaksensa +sytyttää Voguuli useasti sen-kaltaiset paikat tuleen, josta ne monet +metsä-valkeat ovat selitettävät, jotka Siperiassakin hävittävät täällä +tosin vielä arvotointa metsää. Tämmöisissä paikoissa löytää Voguuli pian +hirven jälet ja koirinensa alkaa hän sitä ajaa perästä, jota ajamista +monesti kestää neljä viis päivää ja enemmänkin, ennenkuin hirvi laskee +ajajansa niin lähelle että ampua voi. Jos ampuminen onnistuu, teurastaa +hän saaliinsa paikalla ja rakentaa joko puuhun eli korkeiden pylvästen +päälle pienen aitan, jossa liha, leikeltynä kaitaisiin ja hienoin +suikaleihin, kuivaa ja talveen asti säilyy karhuilta ja muilta +raatelijoilta. Mainittuin hirven asuma-paikkoihin viritetään myös suuria +jousia, jotka eläimen lähestyessä laukeavat ja joita Venäjän kielessä +tästä kutsutaan itse-ampujiksi (сaмострелец, сaмострела). Myöhemmin +syksyllä, kuin nahka-otus on saanut täyden karvansa, kuin soiden ja +vetten jäädyttyä metsän-käynti on helppo ja kuin ensimäinen lumi hyvästi +näyttää eläinten jälet, tällöin alkaa oikea metsän-pyyntö, joka paraasta +päästä on sopulin ajaminen. Tätä eläintä pyydetään sitten monella lailla +koko talvi aina kevääsen asti, kunne lumi alkaa upottaa miestä ja +koiraa. Tässä pyynnössä on hyvä koira verratoin kappale ja semmoinen +maksaakin Voguulien kesken kaksin kolmin-kymmenin hopea-ruplin, eikä +niitä pieniä helma-rakkia, joita vanhain naisten kaupunkiloissa nähdään +hyväilevän, pidetä niin hyvästi kuin Voguuli pitää koiraansa, joka taas +kuuliaisuudessa ja uskollisuudessa jättää kauas jälellensä mainitut +kaupunkilaiset heimolaisensa. Sopulin hinta on hyvyyttä myöten +eri-lainen: neljästä aina kymmeneen hopea-ruplaan, ja jasakkaa +maksettaessa ottaa hallitus hyvän sopulin vastaan kolmen sielun verona. +Toinen eläin, joka vielä useammin kuin sopuli saa antaa nahkansa +Voguulille, on orava, jota tapetaan ympäri vuotta ja yhtä verran +huviksensa kuin oikeaksi työksi. Voguuli ei nim. koskaan liikahda +jurtastansa ilman koiratta, pyssyttä ja kirveettä. Jos hän jalan lähtee +mihin asialle, on hänellä koira muassansa; jos taas venehin, juoksee +koira pitkin joen-rantaa hänen itsensä melomalla hiljalleen matkaa +tehdessänsä. Koira löytää pian oravan ja ilmoittaa haukkumalla sen +isännällensä, joka kuitenkin on ruudilta ja haulilta liian saita oravaa +ampumaan. Kirveellänsä kolkuttaa hän puuta, jossa orava istuu. Jos tämä +hypätessänsä toiseen puuhun ei putoa maahan, kertoo metsästäjä +puun-kolkuttamista niin kauan kunne orava enää ei hyppääkään puusta +puuhun, vaan istuu uppimiskaisesti paikallansa. Tällöin sahataan puu +poikki ja sen kaatuessa joutuu otus välttämättömästi odottavan koiran +hampaisiin. Oravan hinta vaihettelee täällä 6 ja 10 kopeikan välillä +hop. Harvemmin saadaan repoa, joka on vaikea pyytää, ja arvaten vielä +harvemmin karhua. Metsä-lintuja pyydetään loukuilla (ven. слопец), jotka +asetetaan ei kovin kauas kotoa, niin että vaimot ja muu kotona elävä +heikompi kansa hyvin voipi ne hoitaa. Keväällä tapetaan myös paljon +vesi-lintuja, joita pyydetään merroilla eli ammutaan jousella, joka kalu +vielä löytyy joka talossa.</p> + +<p>Kalastaminen, joka Tavdalla ja sen syrjä-jokiloilla ei ole kovin +antoisa, tapahtuu siellä tavallisesti talvella siten että joki +soveljaassa paikassa lähellä kotia kokonansa suletaan ja suluissa +oleviin porttiin asetetaan suuria, päre-puikoista tehtyjä mertoja. Näitä +pyydyksiä hoitavat samoin vaimot ja muu koto-kansa. Vaan pohjaisen +Sosvan Voguuleilla on kalastaminen suuremmassa arvossa ja suuremmasta +hyödystäkin. Heti vetten auettua ja tulva-veden laskeutua keräytyvät he +suurissa parvissa joen-suu-paikkoihin joko Sosvalla eli Ob-joella, ja +elävät niissä kalastaen koko kesän syys-kuuhun asti, niin että hirven +pyytö täällä jääpikin useammalta tekemättä. Tavallisesti pyydys on +nuotta, ja sen, joka ei ole nähnyt tämmöistä kalan-pyytäjä-kylää Sosvan +eli Obin rannalla, on vaikea uskoa sitä kalan-paljoutta, joka täällä +vuosittain tapetaan. Voguuli ei koskaan suolaa kalaa, siitä syystä että +hän suolaamisen pitää hyödytöinnä herkun-valmistuksena ja että hänellä +ei ole varaa ostaa suolaa niin paljon kuin siihen tarvittaisiin. Mitä +hän perheinensä ja koirinensa ei paikalla syö — ja se ei ole vähä — +kuivataan ilmassa eli savustetaan tuli-sian ympärille asetetuilla +vartailla talven varaksi.</p> + +<p>Se, joka on matkustanut Venäjällä, on kyliä pian tullut havaitsemaan, +että kaupunkien kaduilla renikoiden ja muiden sen-kaltaisten herkkujen +seassa myös myödään hänelle tuntemattomia ruskioita pavun-kokoisia +jyviä, joita rahvas, olletikin pyhä- ja juhla-päivinä, syödä raksuttelee +ja joista Venäjällä kauppa-miesten rouvien sanotaan pysyvän niin hyvässä +lihassa kuin he tavallisesti ovat. Nämä jyvät ovat ketri-puun kävyssä +kasvavia pähkinöitä, joita saadaan Siperiassa ja joiden kerääminen tämän +maan köyhillä Voguuleilla ja Venäläisilläkin sen pohjaisemmissa +tienoissa on sangen painava syrjä-elatus-keino. Naula näitä pähkinöitä +maksaa esim. Kasan'issa 7 eli 8 kop. hop., vaan paikalla ei puudan hinta +ole kalliimpi kuin noin 3 eli 5 ruplaa paperissa. Mutta milloin hyvä +pähkinä-vuosi sattuu, voipi yksi perhekunta niitä helposti kerätä +useampia kymmeniä puutia ja näin ilman suuretta vaivatta lunastaa hyvät +rahat.</p> + +<p>Niinkuin edellä sanottiin alkavat Losva- ja Pelym-joella elävät Voguulit +vähän maatakin viljellä, jonka kanssa myös hevoisten ja karjan pito +luonnollisesti yhdistäksen. Venäläisillä Pelym'issa ja sen seuduilla on +se yleinen valitus, että maan-viljely ei näissä tienoin tahdo enää +menestyä. Mutta kokonaista leveys-pykälää pohjempana Pelym'ia eli +vähäistä etelämpänä 61:tä pykälää, Massaun paul'issa Pelym-joelta vähän +syrjään, on eräs Voguuli vähitellen raatanut itsellensä niin hyvät +pellot, että hän suurine perheinensä leivän puolesta tulee omallansa +aikaan ja hyvinä vuosina vielä myöskin isot määrät eloa. Tämä +todistaisi, että maan-viljely täällä ahkeralla raatajalla vielä +palkitsee vaivat, ehkä kyllä halla useasti hävittää hänen toivonsa. +Kuitenkin on sanottava, että mainittu paikka on pohjaan päin viimeinen, +jossa maan-viljelyä löytyy, sillä siitä noin 30 virstaa pohjempana oleva +Atimje-paul ei enää viljele muuta kuin naurista ja sitäkin hyvin vähän. +Jälkimäinen kylä on myös viimeinen tällä kohdalla, jossa hevosia +tavataan.</p> + +<p>Hevosen kanssa pitävät Beresov'an piirikuntaan kuuluvat Voguulit +peuroja. Harvalla on niitä kuitenkaan enemmän kuin joku kymmenkunta, ja +eräs parin sadan peuran isäntä Tapsje-joen latvalla on näissä seuduin +mainio pohatta, ehkä hän Obdorsk'in tienoossa rikasten Samojeedein +rinnalla, joilla tätä omaisuutta on tuhans-määrin, kävisi köyhäksi +raukaksi. Beresov'an seudussa tavataan kuitenkin varakkaammilla +Voguuleilla jo hevosiakin ja lehmiä, vaikka kumminkin kahden viimeisen +vuoden korkea vesi jokiloissa on tehnyt, ett'ei heinää silloin voitu +tehdä ensinkään, jonka tähden sekä Voguulien että Venäläisten taas on +täytynyt melkein vähiin hävittää karjansa ja hevosensa.</p> + +<p>Maa eli oikeammiten metsä on Voguuleilla yhteinen, jossa jokaisella, +joka vaan kykenee, on täysi oikeus pyytää mitä ikänänsä voipi. +Pelym-joella, jonne alempana asuvat Venäläiset talven ajaksi tulevat +metsää pyytämään, eivät Voguulit heitä laske metsäänsä muuten kuin +yhdessä jonkun heikäläisensä kanssa, ja näin yhtyvät Venäläinen ja +Voguuli pieneksi yhdyskunnaksi, jossa Voguuli Venäläisen kanssa jakaa +metsästys-oikeutensa ja tämä taas pitää hänen leivässä, mutta kaikki +saalis pannaan kahtia. Kala-vesi sitä vastaan pidetään tarkemmassa, niin +että kullakin joen-suulla eli muulla kalastus-paikalla ovat tietyt +isäntänsä, joilta Venäläiset ainoastaan vuokraamalla voivat ne saada +käyttääksensä.</p> + +<p>Harvat ihmisten asunto-siat lienevät niin surkeat ulko-muodoltansa kuin +Voguulien kylät eli paulit ovat. Ne ovat aina raketut kuivalle paikalle +joen rannalla ja enimmiten semmoisiin kohtiin, joissa pienempi joki +yhtyy suurempaan, sillä joen-suissa on kalan-pyyntö parempi kuin muualla +ja jokia myöten on sekä talvella että kesällä huokeampi liikkua kuin +metsää. Kylät seisovat kaukana toinen toisestansa, päivän matkan, kahden +ja kolmenkin päässä, sentähden että kullakin olisi metsästys- ja +kalan-pyyntö-alaa kyllä. Kylässä on tavallisesti vaan kaksi eli kolme +jurttaa; viis jurttaa on jo suuri kylä, ja isoin paul, jonka minä +matkallani olen tavannut, on edellä-mainittu Atimje-paul Pelym-joella, +jossa on seitsemän jurttaa. Jurtat ovat kahden-laiset: talvi- ja +kesä-jurtat. Edelliset ovat raketut hirsistä, sammalletut ja tuohella +malkojen kanssa katetut. Ne ovat harvoin suuremmat kuin kolmea syltä +kultakin seinältä. Ovi, jonka edessä harvoin on mitään porstuaa eli +suojaa, on tavallisesti etelään päin, varmaan siitä syystä, että tuuli +siltä puolen on vienompi kuin muut tuulet. Oven vierus-nurkassa on +pieni, aivan englannilaisen kamiinin tavoin rakettu, savesta ja ruohosta +kyhätty tuli-sia, jossa tuli palaa kaiken päivää, vaan jonka torvi yöksi +katolta käsin peitetään tuohella. Lämmintä tästä uunista ei kuitenkaan +tulen sammuttua ole toivomista, sillä se on liian pieni ja liian +huonoista aineista tehty, ja onkin yöllä herätessä näissä jurtissa aika +vilu, kuin ilma sattuu kylmempi olemaan. Valo tulee jurttaan pienestä +ikkunasta, joka tavallisesti on lasista, vaan sen puutteessa myös +kalan-nahkasta eli paperista ja talvella jäästä. Pitkin jurtan seiniä +kulkee noin puolta kyynärää korkeat, hyvin leveät lavitsat, samoin kuin +Tatarilaisten asunnoissa, jotka ovat katetut tuohella eli kaisloista +kudotuilla katteilla. Arvollisemman vieraan tullessa levitetään +lavitsalle hänen levätäkseen useampia peuran-nahkoja. Oudon ei ole +kuitenkaan hyvä levähtää tälle kyllä viehättävälle sialle, sillä +tavallisesti on se täynnä kirppuja; hänen on parempi istua sille +pienelle rahille, jota pidetään pöydän asemesta. Jokaiseen jurttaan +kuuluu yksi eli pari pientä, korkeille pylväille rakettua aittaa, ja +aitan takana jo seisoo jylhä kuusikko, jonka huminaa ja raitista hajua +Voguuli niin rakastaa. Kesä-jurtat, joihin hän aina muuttaa lämpimän +ajaksi asumaan, vaikka jäisikin talvi-jurttien paikalle kesäksi, ovat +tuohesta ja Sosva-joella kukkuran-muotoiset. Niissä on tuli-sia keskellä +jurttaa ja savu menee ulos sen kohdalle tehdystä reiästä katossa; ne +ovat katteattomat ja muutenkin vaillinaisemmat kuin talvi-jurtat.</p> + +<p>Tämmöiset ovat Beresov'an piirikunnassa elävien Voguulien asunnot. +Eteläiset Voguulit eli Pelym'in ja Sosvan varsilla asuvaiset pitävät +harvoin kesä-jurttia, vaan elävät kesän talven hirsistä raketuissa +asunnoissa. Ne eivät eroa Sosvalaisten jurtista muussa kuin siinä että +edellä-kirjoitetun tuli-sian viereen on muurattu ison-lainen pata, jossa +ruoka keitetään ja jonka alta nouseva savu eri torvella johdetaan +tuli-siaan, jonka torvesta sekin menee ulos. Näiden eteläisten Voguulien +nähdään jo rakentavan venäläisiäkin tupia, jotka tavallisesti asetetaan +jurtan perään ja ovat kamarin eli vieras-huoneen asemesta.</p> + +<p>Huone-kalut ja muut aseet eivät tällä tavoin elävällä kansalla voi olla +monen-laiset. Paitse koiraa on Voguulilla pyssy kalliin tavara, vaikka +heidän pyssynsä tavallisesti ovat huonointa lajia. Muita aseita on +hänellä: keihäs karhua vasten, kirves ja suuri puukko, joka ynnä +tulusten kanssa aina riippuu vyöllä. Paitse kattilaa eli pataa ovat +kaikki muut astiat, yksin lusikatkin ja kätkyet, tuohesta, jota he +osaavat hyvästi käyttää, ehkä heidän siitä tehdyt kalunsa eivät ole +läheskään niin sieviä kuin pohjaisessa osassa Suomea tuohi-kalut +tehdään. Venheet pienemmillä joilla ovat yhdestä pölkystä onnennetut +ruuhet, mutta rakennukseltansa hyvin sujakat ja niin matalat, että niitä +ei käy soutaminen, vaan ajetaan eteen päin melomalla. Sosvalla ja Obilla +ovat Voguulienkin venheet suuremmat ja masto-niekat, ja kuin koko +perhekunta lähtee vesille, yhdistetään kaksi venhettä rinnakkain ja +katetaan tuohella.</p> + +<p>Vaatteus on eteläisillä Voguuleilla yhden-lainen kuin sen seudun +Venäläisillä, se vaan eroitusta että heidän pukimensa ovat huonommat ja +repaleisemmat kuin näiden. Sosvan Voguulien vaatteus on se hyvin +tunnettu malitsa, joka kesällä on Venäjän sarasta, talvella +peuran-nahkainen ja kaksin-kertainen, niin että päällimäisen malitsan +karva-puoli on ulos-päin, alimaisen sisään. Lakista eivät Sosvalaiset +tiedä mitään. Kesällä on heillä päänsä ainoana peitteenä pitkä ja paksu +tukka, joka letitetään kahdelle kovasti punotulle letille; talvella sitä +vastaan peitetään pää ja kasvot malitsan kaulukseen ommellulla +kukkarolla myös peuran-nahkasta. Jalkineet ovat kesän talven +peuran-nahkaiset pitkä-vartiset pieksut, tunnetut nimellä <i>pimy</i>, ollen +kesä-pimy tehdyt nahkasta, josta karva on ajettu pois, jota vastaan +talvi-pieksut ovat karvan kanssa ja kaksin-kertaiset. Alus-vaatteet +(paita ja housut) ovat muutamilla Venäjän piikosta, useammilla nekin +peuran-nahkasta. Vaimojen puku on myös peuran-nahkainen, leikattu +melkein samoin kuin Tatarittarien päällys-vaate; päässä on heillä suuri +huivi irrallansa, jolla vieraan lähestyessä peittävät silmänsä samoin +kuin Tatarittaret. Myös ovat heidän lettinsä niinkuin viimeksi +mainittujenkin palmikoidut hohtavilla nauhoilla, helmillä ja muilla +helistimillä. Sormet ovat täynnä vaski-sormuksia, joita nähdään +miestenkin sormissa. Merkillistä on, että Voguulittarilla kädet ja jalat +ovat koristetut iho-piirroksilla, jotka ovat monen-muotoisia, aika +sieviä kiekuroita ja jotka tehdään lapsuudessa neulalla pistelemällä ja +neulan haavat ruudilla hieromalla.</p> + +<p>Ruoassansa ei Voguuli ole ylen herkullinen eli hyleksivä. Hänen ainoa +elatuksensa kesän talven on metsä-linnut ja kala, sillä eroituksella +että ne kesällä ovat verekset, mutta talvella kuivatusta keitetään. +Peuran ja hirven liha on harvemmassa eikä räkkää muiden syödä kuin +varakkaampien. Eteläisille Voguuleille on suolan ja leivän nautinto jo +tullut tarpeeksi, mutta Sosvan asujat pitävät näitä aineita vielä +herkkuina vaan, joita isä kirkolla eli kaupungissa käydessään tuo jonkun +vähän lapsille tuomisiksi niinkuin talon-poika meillä sokuria ja +vehnäistä. Tupakan nautinto on täällä ainoa herkutteleminen ja niin +yleinen, että Pelym'in Voguulissa vaimotkin ja tytöt ahkerasti polttavat +tupakkaa ja jälkimäisilläkin on oma piippunsa; Sosvalaiset sitä vastaan +eivät polta tupakkaa, vaan nuuskaavat. Pihkan pureminen on myös yleinen +ja sitä sanotaan terveelliseksi keri-pukkia vastaan. Yleisesti voipi +voguuli paljon kärsiä nälkää, ja monesti tapahtuu hänelle +metsästys-matkoillansa, että kattilan puutteessa täytyy useampia päiviä +ja viikko-kaudenkin elää raalla kalalla eli teirin-lihalla, joita hän +nautitsee vähimmättäkään valmistuksetta. Vaan ruoan ääreen päästyänsä on +hän mies velkansa takaisin ottamaan, ja se ei ole mikään kumma että +Voguuli yhdellä atrialla lopettaa neljä viisi tetriä, päälle vielä +ryyppää niiden liemen ja leiväksi syö kuivaa kalaa.</p> + +<p>Ruumiin-rakennukselta ovat Voguulit keskin-kertaista kokoa. +Lyhyt-kasvuisia miehiä nähdään heidän seassansa harvoin, mutta sitä +vastaan sangen usein hyvinkin pitkiä. Kuin metsä-mies konsanansakin on +Voguuli kevyt jalalta, vaan hartea-voimassa ei hänen sanota vetävän +vertoja Venäläiselle. Muoto on pyöreä, kasvot vähän ulos-seisovat +niinkuin kaikilla Suomalaisilla, nenä leveä mutta ei litteä, hiusten +yleisin karva on mustan-ruskea, ja silmät aukeat ja pyöreät niinkuin +muillakin ihmisillä, ehkä ne useasti ovat pilautuneet siitä paljosta +savusta, jossa tämäkin kansa elää. Mongolilaista, jota muutamat +matkustajat muka ovat olleet löytävinänsä Voguuleissa, en minä heissä +ole havainnut mitään, jos siksi ei luettane sitä että eteläisissä +Voguuleissa, varsinkin Konda-joella asuvissa, kasvot monellakin seisovat +hyvin ulkona, hiukset ovat piki-mustat, ihon karva tumman-kalvea ja +parran kasvu heikko, jonka pohjaiset Voguulit siten vielä vähentävät, +että karvat nuoruudessa juurinensa nyhdetään pois. Mahtanevat siis +mainitut Kondalaiset olla enemmän sekoitetut vierailla kansan-aineilla +kuin heidän pohjaiset veljensä, jotka ulko-näössä enemmän lähenevät +muita Suomalaisia kansoja, joka luulo on sitä toden-mukaisempi kuin +heidän maansa muusta Voguulien alasta on lähinnä ja avoinna etelästä ja +idästä tulleille vieraille kansoille.</p> + +<p>Sävyltänsä on Voguuli huoletoin ja tyyni luonnon-lapsi. Keskenänsä +rupattavat he ja nauravat alinomaa, ja heidän puheessansa kaikuu +erinomainen hyvän-tahtoinen soinne, joka epäilemättä todistaa +kateutointa ja lempeätä mielen-laatua. Tämä koskee olletikin Sosvan +Voguuleja, sillä niissä, jotka elävät lähempänä Venäläisiä ja ovat +sivistyneempiä, ovat nämä paremmat puolet enemmän eli vähemmän +hävinneet. Vaikka ei koston-himoinen suuttuu Voguuli pian pienestäkin +loukkauksesta, vaan leppyy myös pian ja sydämellisesti. Viina päässä on +hän kuitenkin vallatoin ja tällöin ei ole hyvä hänen kanssansa +taistella. Tämmöiseen tilaan joutuu hän kaikeksi onneksi harvoin, kerran +eli kahdesti vuodessa kaupungissa käydessään vaan, sillä viisaalla +varovaisuudella on kapakkojen asettaminen ja yleisesti viinan myönti +heidän kylissänsä kovasti kielletty. Yksi suuri vika on Voguulilla +kuitenkin ja se on se, että hän on sanomattoman laiska kaikkeen muuhun +työhön kuin metsän-käyntiin, jonka tähden Voguulilainen työ-mieskin +Venäläisen työssä saapi vaan puolen sen verran palkkaa kuin Venäläinen. +Käsi-töissä on tämä kansa sangen typerä. Vaimot kyllä ompelevat vaatteet +sekä itsillensä että miehille, jossa he käyttävät rihmana joko peuran +suonia eli viholaisen kuitua. Vaan miehet eivät ymmärrä tehdä kaikkia +omia kalujansakaan, sillä seppiä ei heidän seassansa löydy missään, vaan +täytyy pyssyt korjauttaa ja muuta taottaa Venäläisillä sepillä. +Castrén'in ja Hagemeister'in ilmoitus Ostjakeista, että nämä muka +olisivat hyviä huoneen-salvajia, on ilmasta temmattu ja sille nauraa +jokainen Siperialainen, joka kyllä tietää että täällä pohjan perillä +rakettaessa työ-miehet täytyy kaukaa tuottaa, vaikka Voguuleja ja +Ostjakkeja kyllä kihisee ympärillä.</p> + +<p>Voguulin uskonnollinen tunto on se iki-vanha lumous-usko (schamanism), +joka useammilla muillakin pohjais-Aasian kansoilla täyttää hengellisen +tarpeen. Hän on tosin kastettu, on saanut kristillisen nimen ja on +kirjoitettu jonkun kirkon kirjoihin; myös vihittää hän itsensä papilla, +kastattaa lapsensa papilla ja luettaa haudan papilla, kuin joku kuolee +hänen perheestänsä, jos nim. pappi sattuu liki-seuduille, joka +kaukaisemmissa kylissä ei koskaan tapahdu. Kerran eli kahdesti vuodessa +kirkolle tullessansa muissa asioissa pistäksen hän kirkossakin, asettaa +tuohuksen jonkun pyhän-kuvan eteen ja ristasee siinä vähän silmiänsä. +Vaan muuten ja sisällisesti on hän vielä täysi pakana, ja kuin ei hän +ole saanut vähäistäkään opetusta kristin opissa, ei se lienekään ihme +että hän vielä luottaa pikemmin niihin voimiin, joiden avulla hänen +esi-isänsä ovat eläneet ja joilta hänkin toivoo onnea metsän-pyynnössä, +kuin niihin uusiin jumaliin, jotka vaan vaativat ylen isoa uhraamista +eivätkä metsästykseen näytä mitään vaikuttavan. Voguulien kristin uskoon +kääntäminen alettiin menneen vuosi-sadan alku-puolella, ja oli enemmän +väkivaltaista epä-jumalten kuvien hävittämistä kuin uskon saarnaamista. +Siitä saakka ovat he olleet nimi-kristityitä, mutta vaikka epäjumalien +kuvia ei liene rakettu uudestaan, kuuluu Voguuleilla vielä olevan vissit +uhri-paikat metsissä, joissa uhrataan peuroja, metsän-nahkoja ja +hopea-rahojakin metsästys-onnea saadakseen jumaloilta. Ehkä näitä uhria +ja uhraus-paikkoja pidetään salassa virka-miehiltä ja yleisesti +Venäläisiltä, tapahtuu kuitenkin, että Venäläisetkin ottavat osan +uhrissa, kuin, joten edellä sanoimme, yhdessä Voguulien kanssa lähtevät +metsälle. Sen pienen yhdyskunnan jäsenet tekevät tällöin toinen +toisellensa uskollisuuden valan karhun kuonon kautta s.o. he leikkaavat +veitsellä eli purasevat karhun kuonoa merkiksi, että joka valan rikkoo, +sen syököön karhu, jonka tapahtumisesta niin Voguulit kuin Venäläisetkin +ovat lujasti vakuutetut. Karhun suuresta kunnioittamisesta, joka oli +yleinen Suomalaistenkin esi-isissä eikä liene meidän maassamme vielä +nytkään lopen sammunut, löytyy Voguulien seassa vielä muitakin jälkiä. +Niinkuin Suomen metsäisemmissä tienoissa, joissa tätä eläintä vielä +löytyy, sitä harvoin nimitetään oikealla nimellänsä, vaan mainitaan +<i>mesi-kämmenen</i> nimityksellä eli millä muulla imarrus-sanalla, niin +välttävät Voguulitkin hänen nimensä mainitsemista ja kutsuvat häntä +tavallisesti <i>vanhukseksi</i> (andschuech), jolla epäilemättä tahdotaan +kunnioitusta osoittaa. Ja niinkuin muinaisten Suomalaisten Kalevalassa +nähdään karhulle pitävän peijaiset ja juhlallisesti viettävän hänen +tappamistansa, niin talutetaan hän Voguulienkin seassa soitolla, +laululla ja pyssyjen ampumisella kylään, jossa hänen kuolonsa sitten +vietetään pidoilla ja juomingilla.</p> + +<p>Jugrin maan kauppa metsän-nahkoilla oli jo vanhoina aikoina kuuluisa. +Ennen Venäläisten maahan juurtumista oli se Syrjänein vallassa, joiden +tosin nyky-aikoina on täytynyt jakaa sen voitot Venäläisten kauppiasten +kanssa, vaan joilla vieläkin on tämän maan kaupan-liikunnossa suuri osa. +Arhangelin läänin Mesen'in piirikunnan Syrjänit ovat ne, jotka tätä +kauppaa käyvät ja jotka vuosittain kahta tietä kulkevat Uraalin poikki +Beresov'an ja Obdorsk'in markkinoille. Eteläinen näistä teistä menee +Beresov'asta Sosvaa ja sen syrjä-jokea Sigvaa myöten ja sitten Uraalin +poikki, joka tässä kohden on niin kapea, että viimeisistä jurtista +Beresov'an puolella, Sigvan latvoilta, voipi hyvän kelin aikana +peuroilla joutua vuoro-kaudessa Petschora-joelle, ja niin kevyt +yli-päästä, että tätä tietä myöten vuosittain kuletetaan Petschoralle +useampia tuhansia puutia jauhoa, joka Siperiassa on huokeampi kuin +siellä, kuin myös sieltä taas tänne kaikenlaista raskasta kalua +niinkuin: kirveitä, pyssyjä, patoja j.n.e. Toinen pohjaisempi tie kulkee +Obdorsk'ista Sob- eli Synje-jokia myöten Petschoraan juoksevan Ussan +latvoille (jota jokea myöten Castrén tuli ensi kerran Siperiaan) ja +sitten Ussaa myöten Petschoralle. Kaikki kauppa tässä maassa tapahtuu +rahatta tahi, toisin sanoen, on vaihto-kauppaa, jossa tavaran hinnan +yleisenä määränä on orava. Niinkuin Tscheremissien kielessä sana <i>ur</i> +merkitsee sekä <i>oravaa että kopeikkaa</i>, samoin Voguulienkin murteissa +sana <i>līn</i> (lēn), niin että esim. riuna on Voguuliksi <i>lou līn</i> (10 +oravaa), rupla <i>schēt līn</i> eli <i>sāt lēn</i> (100 oravaa). Vaan kuin oravan +hinta nyt oikeastaan on paljoa suurempi niiden aikojen hintaa, jolloin +tämä käytös kovoi kieleen, lisäävät Voguulit rahaa mainiessaan, +eroitukseksi oikeista oravista, tatarin kielestä otetun sanan <i>oksa</i> +(raha) summan jälkeen, ja sanovat esim. kymmentä ruplaa: <i>lou schēt līn +oksa</i> (10 sataa oravaa rahaa), jota vastaan <i>lou schēt līn</i> yksinänsä +olisi 1,000 oikeata oravaa, joiden arvo nyt on monta vertaa enemmän kuin +10 ruplaa. Syrjänein ja Venäläisten kaupassa täkäläisten kansojen kanssa +on juurtunut velka-kauppa, joka näille jälkimäisille ei voi olla muuta +kuin hyvin vahingollinen. Kauppias antaa nim. tavaratansa ostajalle +velaksi tulevan metsän-saaliin päälle, jossa hän arvattavasti lukee +korkeamman hinnan tavarallensa kuin jos se rahalla eli nahkoilla +ostettaisiin, ja velkaa maksettaessa taas polkee hän velka-miehensä +tavaraa. Se tekee tämän hitaaksi maksamaan, saattaen hänen myömään +tavaransa ennen muille kuin velkojallensa; josta syystä kuin myös +vahinkojen tähden kuoleman eli petoksen kautta kauppiaan täytyy, uutta +velkaa antaessansa, panna tavarallensa korkea, useasti kaksin-kertainen +hinta. Seuraus tästä velka-kaupasta on monellenkin Voguulille ja +Ostjakille se, että paljon velkautuansa ja vähä-onninen oltuansa +metsän-pyynnössä hänen täytyy joko itsensä lähteä eli poikansa lähettää +velkojalle työhön, joka useasti muuttuu elin-aikaiseksi orjuudeksi ja +jossa hän eli poika kokonansa hukkuu heimostaan ja kansastansa.</p> + +<p>Voguulit eivät jakau sukuihin niinkuin Samojeedit ja moni muu Siperian +kansa, vaan ovat jaetut Venäläisten tavalla volostihin, joissa heillä on +omat golovansa ja starschinat. Heidän muinaisesta oma-valtaisesta +hallituksestaan ei ole muuta muistoa jälellä, kuin että Sosva-joella +pari heimokuntaa vaativat <i>knjäs'in</i> (ruhtinan) nimeä. Minä tavatessani +kaksi tämmöistä ruhtina-sukuista Voguulia en löytänyt heidän muussa +eroavan toisista kansalasistansa kuin siinä että heidän silmänsä olivat +puhtaammaksi pestyt kuin muiden; mutta asunto, vaatteus, askareet olivat +heillä aivan yhden-laiset kuin toisillakin, joilta he myös eivät +näkyneet vaativan mitään erinäistä kunnioitusta. Muuten hallitaan +Voguulit ja muut täkäläiset kansat tavallisilta virka-miehiltä +Beresov'asta ja Obdorsk'ista käsin, joka hallitseminen ei olekaan vaikea +heidän nöyryydellänsä ja kuuliaisuudellaan. Sillä uskollisempia +alamaisia ei löytyne kuin he ovat; joka paikassa kysellään matkalaiselta +kuinka <i>sorni khan</i> (kultainen khan s.o, keisari) voipi, minkä-lainen +hänen asuntonsa on, jos hän pukeupi niihin nahkoihin, joilla he jasakan +maksavat, jos hänkin syöpi teiriä ja kuivaa kalaa j.n.e. Eikä näillä +kansoilla suinkaan olekaan syytä toivoa itsellensä parempaa hallitusta +kuin se, joka heillä on. Heidän jasakkansa (veronsa) on hyvin vähäinen +ja tulee heille runsaasti palkituksi jo ainoastaan sen kautta, että +kruunu omasta hinnastansa antaa heille täyden tarpeen kruutia. Suuria +rasituksia virka-miesten puolelta eivät he myöskään kärsi, sillä +riitansa ratkasevat he keskenänsä oikeutta käymättä, ja elävät muuten +niin kaukana virka-miehistä että nämä eivät näe heitä kuin kerran +vuodessa s.o. jasakkaa maksettaessa; paitse sitä ovat hekin jo tottuneet +kaipaamaan, missä heitä rasitetaan, ja tämä on tehnyt virka-miehet +varovammiksi.</p> + +<p>Tämmöinen on Voguulin nykyinen elämä. Meille näyttää se olevan täynnä +puutetta ja kurjuutta, vaan voguulilaisesta katsannosta on asian laita +toisin. Hän ei ole kenenkään herra eikä kenenkään orja, tekee työtä +milloin ja missä voipi ja tahtoo, syöpi mitä Jumala antaa eikä jasakan +suoritettuansa pelkää ketään. Todella, verraten hänen elämätänsä +keski-Venäjän orjan oloon, joka elää kaikilla lahjoilla siunatussa +maassa, joka päivä kyntäen peltoja, joiden yli silmä ei kanna, vaan +jonka pahna ei ole parempi kuin Voguulin, joka talvi-kauden kituu +nälässä ja puutteessa ja jota päällisiksi vielä alinomaa rääkätään ja +häiritään, — kuka ei sanoisi Voguulia onnellisemmaksi tämmöistä kurjaa +raukkaa?</p> + + + +<h3>Neljäs Kirja.</h3> + +<p>Pietarissa tammi-kuussa 1859.</p> + +<p>Viimeinen jakso matkaani, Obdorsk'ista Pietariin, enemmän kuin +puolen-viidettä-tuhannen virstan pituinen, on itselleni merkillinen sen +vuoksi, että se käsittää monessa katsannossa kokonansa vasta-kälkkäisiä +asioita. Tämän matkan yhdessä päässä ovat Obdorsk ja Beresov, toisessa +Moskova ja Pietari; yhdessä istuu Ostjakkilainen ruhtinas, +peuran-nahka-teltassansa halliten vähä-lukuisia köyhiä kansalaisiansa, +toisessa käypi koko suuren Venäjän-valtakunnan hallitus-kone +lukemattomilla rattailla; yhdessä riemuitsee Ostjakki muutamien haukien +saaliille, toisessa pyytävät rahan ja kaupan ruhtinat voittoa +sata-tuhansittain; yhdessä on viina-ryyppy jäätyneen kalan kanssa kyllä +ilahuttamaan ihmisen sydäntä, toisessa eivät maa-ilman hienoimmatkaan +nautinnot voi elähyttää hekkumallisten kylläistä mieltä; yhdessä +ajetaan peuroilla, toisessa lennetään rauta-teillä. Tämmöisiä +vasta-kälkkäisyyksiä voisi tältä matkalta luetella enemmänkin, ja helppo +olisi niistä kirjoittaa vaikka kokonainen kirja; vaan kuin minulla ei +aika eikä halu anna sitä tehdä, niin olkoon lukija hyvä ja tyytyköön +niihin muutamiin muistelmiin, joilla tässä nyt hänestä niinkuin +matkastanikin eroan.</p> + +<p>Beresov'an kaupunki oli se paikka, johon tämän-edellisessä kirjassani +matka-kertomukseni lanka loppui. Tämä kaupunki on tullut kuuluisaksi +siten että mainio Menschikov, Pietari ensimäisen ystävä, vallasta +langettuansa lähetettiin tänne maa-pakolaisuuteen. Tämä merkillinen +mies, leipurin-oppi-pojasta noussut Venäjän vallan ensimäiseksi +ylimykseksi ja hoitajaksi nuorelle keisarille Pietari toiselle, jolle +hän myös tahtoi antaa tyttärensä puolisoksi, kuoli samoin kuin tämä +keisarinnaksi aivottu tyttärensäkin Beresov'aan, ja halpainen puu-risti +merkitsee sen kohdan Beresov'an hautaus-maalla, jossa tämän +isän-maallensa suuria palveluksia tehneen miehen tomu lepää. +Menschikov'an vihollista Dolgorukyn voimallista sukua kohtasi vaan +muutamia vuosia häntä jälkeen sama onnettomuus, johon he olivat hänen +tuominneet: he lähetettiin tähän samaan Beresov'aan ja vaino heitä +kohtaan oli vielä kovempi kuin Menschikov'aa kohtaan. Ensimäisen +Pietarin miehistä oli vielä Ostermann'ikin niitä, joiden palveluksen ja +vaivat sen-aikuinen Venäjä palkitsi Siperialla; hänkin lähetettiin ja +kuoli Beresov'aan, ja yhden-lainen risti kuin edellä-mainittu +Menschikov'an haudalla oleva seisoo hänenkin lepo-kammionsa päällä ja +herättää kävelijän mielessä surullisia mieli-johteita.</p> + +<p>Näiden muistettavien miesten onnettomuus ja sen kanssa yhdessä +tapahtuneet kumoukset Venäjän hallituksessa ovat antaneet Beresov'an +kaupungille erinomaisen kuuluisuuden, jota se muuten ei suinkaan ole +ansainnut. Se on tätä nykyä Tobolsk'in läänin pohjaisimman piirikunnan +pää-kaupunki, niin-muodoin tavallisten piirikunnan-virka-miesten istuin. +Muita asujia on siinä kolme eli neljä kauppa-miestä, puoli sataa +kasakkia ja noin puolitoista tuhatta köyhää porvaria, jotka elävät +osittain kalan-pyydöllä osittain myös kalan- ja metsän-nahkojen-ostosta +Voguuleilta, Ostjakeilta ja Samojeedilta, kuin myös heille myömisestä +heidän tarpeitansa: jauhoja, suolaa, kirveitä, tupakkaa ja +rihkama-tavaraa. Nämä asujat elävät yleiseen köyhästi, jos asunnoitten +ulko-näöstä voi varallisuudelle ottaa määrän, sillä ne ovat Venäjän +kaupunginkin rakennuksiksi kovin huonot ja surkeat. Tähän köyhyyteen +luulen suurimmiksi syiksi laiskuutta ja juoppoutta, jotka Venäjän kansan +peri-synnit täällä saavat hyöstyä sitä paremmin kuin ei ole +minkään-laista kanssa-käymistä eli yhteyttä ulko-maalaisten, eikä paljon +ulko-kaupunkilaistenkaan kanssa, joiden esi-merkki ja siveämpi elämä +voisi kehoittaa luopumaan isiltä perityistä pahennuksista. Sen lisäksi +on luonnonkin raakuus niin ankara, ett'ei minkään-lainen vilja ota +kasvaaksensa, vaikka paikka ei ole pohjempana meidän Kajaania. Kaikki +ruoka-neuvo on siis tuotava tuhannen virstan päästä Tobolsk'ista, s.o. +ei ainoastaan jauho ja suurimat ovat ostettavat, vaan myös ne +Venäläisten elämän-laadussa niin välttämättömät aineetkin: kaali, +kurkut, lyökki ja potaatit. Arvattava on ett'eivät varat kaikilla +asujilla riitä kaikkia näitä aineita ostamaan täysin tarpein, ja +tämmöisestä puutteesta syntyy heissä useasti hävittäviä tautia, joista +se hirmuinen keri-pukki sanotaan pelättävimmäksi. Heinän-saalis +joki-rannoilla on tavallisina vuosina sangen runsas, jonka-tähden näillä +seuduin karjaa ja hevosia voidaan pitää ja pidetäänkin jotensakin +paljon. Vaan aika välistä, niinkuin nyt kolme vuotta takaperin, nousee +vesi Ob'issa niin korkealle että heinän tekeminen on mahdotoin, ja +tällöin täytyy asujien hävittää hevoset ja karja, vahinko, jota +parantamaan monellakaan ei voimat riitä ja jonka jälkiä varakkaammatkin +eivät voi ennenkuin useampien vuosien kuluttua saada tuntumattomiksi. +Tavallisen sarvi-karjan siassa pitävät Beresov'an asujat tämän maan +omituista karjaa peuroja, joita muutamilla on sata-lukujakin. Kesäksi +ajetaan peura-karjat kauas Uraalin kylelle, jossa palkatut +Ostjakkilais-paimenet kulettavat niitä yhdeltä laitumella toiselle. Vaan +jokien jäädyttyä tuodaan ne isännän saapuville ja pidetään sitten koko +talvi noin parin kolmen kymmenen virstan päässä kaupungista, joista +heitä on helppo saada tarvittaessa ajoihin eli teurastettaa. +Huiskavatkin Beresov'an kaduilla talviseen aikaan peura-troikat, joilla +kaunottaretkin tässä kylässä rakastavat ajella ilmailemassansa. +Köyhemmät asujat käyttävät puun ja veden vetoon koiriakin, joita kaksi +on kyllä vetämään tavallisen korvon vettä eli kohtuullisen kelkan puita, +ja joiden elatus ei maksa juuri mitään, kuin he ovat totutetut elämään +kalalla ja kalan totkuillakin.</p> + +<p>Beresov'asta pohjaan eli Obdorsk'iin päin on peura tavallinen ja ainoa +ajo-eläin, ja matkustavia virka-miehiä vasten löytyy näiden kahden +paikan välillä kruunun vuokraamia peuroja, jotka koko talven +seisovat määrä-paikoissa, tavallisesti joen varrella löytyvien +Ostjakkilais-jurttien seuduissa, noin neljän, kuuden ja kahdeksankin +kymmenen virstan päässä toinen toisestansa. Ostjakilla ei ole peuralla +ajaessansa pulkkaa eikä ahkiota, vaan kelkan tavoin tehty kevyt +liiste-reki noin kyynärän korkuisilla kaplailla, jälkimäiset näin +korkeat lumen tähden, joka muuten estäisi reen juoksun. Rikkaammilla +matkalaisilla, niinkuin virka- ja kauppa-miehillä, on tämmöinen +ajo-neuvo pitempi, katettu päältä piikolla ja sisästä vuoritettu +veralla, niin että matka-mies pantuansa pitkälleen tähän rekeen ja oven +sulettuansa sangen hyvin säilyy siinä tämän maan kovalta pakkaselta ja +vihavilta tuulilta. Reen eteen valjastetaan tavallisesti neljä peuraa, +joita Ostjakki pukilta ajaa, vasemman-puolimaista ohjaksella halliten ja +toista hänen mukaansa ohjaten pitkällä seipäällä, jonka latva-puolella +hän myös työkkii juhtiansa, kuin tahtoo kiiruhtaa heitä juoksuun. +Kiiruhtaminen ei kuitenkaan ole hyvä peuralla ajettaessa, sillä +kiiruhtaen väsyy tämä eläin pian ja väsyttyänsä ei hän ota askeltakaan, +vaan heitäksen pitkälleen. Vaan jos hän saa juosta tavallista +hölkkä-juoksuansa (noin 8, korkeimmakseen 10 virstaa tunnissa), kulkee +hän vaivatta yhteen menoon 80 ja 100:kin virstaa, aika välistä vaan +hetkiseksi seisahtuen henkeä vetämään ja silloin tällöin juoksussansa +lunta haukaten. Turhaa olisi minun tässä ruveta kiittelemään tämän +eläimen hyödyllisyyttä, koska sen on jo niin usea matkalainen ennen +minua tehnyt ja se monelle lukijoistani kokemuksestakin on hyvästi +tietty. Sen vaan sanon, ett'ei ainoakaan eläin maan päällä näytä olevan +niin sen maan-seudun mukainen jossa hän elää kuin peura, ja kamelikin, +jonka kanssa peura muuten useasti verrataan, mahtanee tässä katsannossa +jäädä hänestä jälelle. Peura vetää, ruokkii ja verhoitsee isäntänsä; +mutta sen ohessa hän vielä kasvattaa ja opettaakin häntä tyynellä, +kärsiväisellä ja vähä-tarpeisella sävyllänsä, enkä luule mitään +liikanaista olevan siinä jos sanon, että nämä peuran omaisuudet +nähtävästi kuvastuvat Ostjakin, Samojeedin ja Lappalaisen luonteessa, +samoin kuin hevosen raju ja urhea luonto tuntuvasti näytäksen muinaisten +Mongolien ja Hunnien ja ehkä nykyisten Tatarienkin ja Baschkirein +mielen-laadussa.</p> + +<p>Edellä-mainitun-kaltaisella ajo-neuvolla tapahtui minunkin kulkuni, kuin +31 p. lokak. (uutta lukua) läksin Beresov'asta matkalle Obdorsk'iin +päin. Ilmoista sitä ennen on minulla seuraavat seikat muistissa: 13 +päivänä lokak. (1:nä vanh. l.), joka on suuri juhla Venäjän kirkossa, +oli niin kaunis ilma että Beresov'an kaunottaret kävelivät kaduilla +hienoissa pyhä-hameissansa ilman päällys-vaatteitta ja varjostimen +kanssa; 17:nä ja 18:nä päiv. oli kuitenkin jo pakkaista 13 pykälää +Reaumur'in lämpö-mittaria myöten; yöllä viimeksi mainittua päivää vasten +jäätyi Sosva, vaan tuuli repi sen päivällä taas auki; seuraavana yönä, +15 pykälän pakkaisessa jäätyi se uudelleen eikä auennut sitten enää; +19:nä ja 20:nä 15 pykälän pakkainen; 26:na 18 pykälän pakkainen. Sen +jälkeen oli sitten leutoja ilmoja lumi-sateen kanssa, jonka-lainen ilma +oli minunkin matkaan lähtiessäni. Illan päälle kiihtyi tuisku +hirmuiseksi ryöpyksi, joka vaikeutti matkan-teon niin, että ensimäiseen +peuran-muutto-paikkaan, johon Beresov'asta luetaan 60 virstaa ja johon +olin laskenut tulevani k:lo 9 illalla, pääsin vasta k:lo 2 yöllä. +Seuraavana päivänä tulin <i>Mushin</i> kirkolle, jossa on pieni +kolmi-taloinen Venäläinen kylä, ja jossa nyt pidettiin markkinoita. +Arkangelin läänin Syrjänit nim., joiden väki-vallalla anastamisesta +peuran-laitumia Samojeedeilta Castrén, Schrenck ja muut matkaajat +valittavat, ovat täälläkin vallanneet oikealla ja väärällä Ostjakkein +laitumet, niin että kumpikin puoli Uraalia on heidän vallassansa ja +heillä on sangen suuret peura-karjat. Näiden karjojensa tuottamia (lihaa +ja taljoja) kaupalle laskekset he Uraalilta pari kertaa vuodessa +Siperian puolelle, jolloin myös samalla tuovat sonkaa, rauta-kaluja, +kynttilöitä j.m., ja tältä puolen ostavat leipä-neuvoa ja Ob-joen +kaloja: sampea, muksunaa ja muita kalliimpia laatuja. Näitä Uraalin +paimenia ja eräitä venäläisiä kauppiaita kuin myös muutamia kymmeniä +Ostjakkeja oli nyt paikalle keräytynyt, jälkimäisten seassa eräs +ruhtinaskin Synje-joelta. Tämä oli niin hyvä ja heti tultuani tuli minua +tervehtimään ja täkäläistä tapaa myöten oli minun velvollisuuteni +viinalla kostita hänen ruhtinallisuuttansa. Viinan ryypättyänsä alkoivat +ruhtinas ja hänen seuralaisensa syödä jäätynyttä kalaa raaltansa, ja +kuin jo kauan olin kuullut kiitettävän tätä ruokaa hyväksi, päätin +minäkin nyt maistaa sitä. Näin syötävän kalan pitää olla vereksen, vaan +hyvästi jäätyneen; se nyletään, evät leikellään pois, ja ruoka, leikattu +hienoin suikaleihin, on valmis syödä suolan ja leivän kanssa. Ja minun +täytyy tunnustaa että se jo ensi kerralla maistui minusta sangen +hyvältä, ja aikaa myöten totuin siihen niin, ett'en muuta ruokaa koko +matkalla kaivannut, kuin vaan oli jäätynyttä kalaa, jolle tottuneen ei +tarvitsekaan matkalla pitää kanssansa muuta evästä kuin leipää ja +suolaa, sillä kalaa löytyy joka jurtassa. Venäläinen ottaa kernaasti +omiksensa sen maan tavat, jossa hän elää, ja niin on käynyt tämänkin +nautinnon kanssa kuin myös raan peuran-lihan syömisen kanssa, jossa +Venäläiset vetävät vertoja Samojeedeille. Jäätyneellä kalalla sanotaan +paitse hyvää makuansa olevan vielä se etu, että se varjelee +keri-pukista, lieneekö sitten tässä lauseessa perää tahi ei.</p> + +<p>Obdorsk'iin, johon luetaan Beresov'asta noin 450 virstaa, tulin matkalla +yleensä oltuani kolme vuoro-kautta. Mushin ja Obdorsk'in välillä on +havu-puiden pohjaisin raja; Obdorsk'in seuduilla ei enää kasva muu kuin +nälkä-koivu ja pajukko, vaan poltto-puu ja hirret lautataan sinne +ylempää Mushin ja Beresov'an väliltä. Kuitenkin on Obdorsk, ehkä ei +kaupunki, jona sitä silloin tällöin nähdään mainittavan, sangen sievä +kylä noin 50 talolla ja 400 eli 500 asujalla. Se on sivistyksen +viimeinen askel Pohjolam-Pimentolan synkeihin maihin, sillä Ob'in +lahteen ei siitä tule enempää kuin puoli-toista sataa virstaa, ja noin +50 virstan päässä alkaa jo Samojeedein valta. Siperian Venäläinen on +yleisesti paljoa siistimpi, varakkaampi ja vieras-varaisempi kuin hänen +veljensä n.k. Europan Venäjässä; kahta mieluisammin tulee siis +matkalainen "näillä raukoilla rajoilla," ryvettyänsä Ostjakkein eli +Samojeedein likaisissa, pimeissä ja savuisissa jurtissa, venäläiseen +kylään, jossa hän aina tietää löytävänsä puhtaan ja lämpimän kamarin, +maittavan ruoan ja ystävällisen kohtelun. Tämmöisillä tunteilla tulin +Obdorsk'iin, saman-laisilla nautitsin sitten jälkeenkin päin pitkin +Ob-ja Irtysch-jokia palatessani niiden maiden venäläisten asujien +vieras-varaisuutta, ja oikeus vaatii tässä tunnustamaani, että +Siperialaisen yksin-kertainen ja rehellinen käytös on minua paljon +sovittanut Venäläisen luonnon kanssa, joka kukaties itsessä +Venäjässäkään ei olisi tätä pahempi, jos sitä pitkällinen ja raskas +orjuus ei olisi niin turmellut.</p> + +<p>Obdorsk'in suurin milt'ei ainoa merkillisyys on sen seudussa elävä +Ostjakkilainen ruhtinas <i>Taischin</i>. Edellisestä on lukija nähnyt minun +jo ennenkin tavanneeni sekä Voguuleja että Ostjakkeja, jotka kutsuttavat +itsensä ruhtinoiksi ja mahtavat ollakin näitä kansoja entisinä aikoina +hallinneitten päällikköjen jälkeisiä. Mutta näiden ruhtinuutta haittaa +kaksi sangen painavaa vikaa, jotka täällä niinkuin muuallakin +maa-ilmassa saattavat semmoisen arvo-nimen epäilyksen alaiseksi, nim. he +ovat köyhät ja heidän ruhtina-arvoansa ei Venäjän hallitus ole koskaan +siksi tunnustanut. Sitä vastaan on Obdorsk'in ruhtinas sekä rikas että +ruhtinaksi kirjallisesti säädetty ja vahvistettu kahdelta Venäjän +hallitsijalta, nim. keisarinna Katarina Toiselta ja keisari Nikolailta. +Nämä kaksi seikkaa ovat tehneet, että Taischin on aina ollut +erinomaisessa arvossa kansalaistensa kesken, vaikka hänellä heidän +ylitsensä ei ole juuri mitään laillista valtaa senkun vaan auttaa +kruunun virka-miehiä jasakan laskussa ja kannossa. Vaan paljoa +suuremmaksi nousi sekä hänen kansalaistensa että Venäläistenkin +kunnioitus häntä kohtaan kuin Taischin eräsnä talvi-yönä v. 1854 varkain +läksi Beresov'asta suurella peura-parvella ja venäläisen tulkin kanssa +ajaa hujeltamaan länttä kohti ja tuli Pietariin. Niissä +peuran-nahka-vaatteissaan, joissa hän tänne matkusti, otti hänen keisari +Nikolai-vainaja hyvästi vastaan, "piti hänen kylläisenä," niinkuin T. +sanoo, "sekä syömän että juoman puolesta ja majoitti hänen omaan +jurttaansa," kuin myös täytti hänen anomuksensa, jotka olivat ne, että +Obdorsk'ista luovutettaisiin viralta kansan-rääkkääjä sasedatel ja että +tähän kylään ei vasta enää lähetettäisi pahan-tekijöitä, jotka useasti +olivat tehneet Ostjakeille pettuutta ja väki-valtaakin. Vahvistettuna +ruhtinuuteensa sekä lahjoitettuna omituisella arvo-puvulla, +kaula-nahalla ja muilla lahjuksilla palasi Obdorsk'in ruhtinas "khanin +kaupungista" koti-tundrillensa, ja siitä ajasta saakka ovat hänen +arvonsa ja arvoisuutensa tämän maan kaikkein asujien ja virka-miestenkin +seassa olleet epäilemättömät. Tätä kunnioitusta yllä-pitää arvattavasti +hänen suuri rikkautensakin, oleva peura-karjoissa, joita eläimiä hänellä +luullaan olevan kymmenen tuhannen paljous, joka rahaksi luettuna tekee +maan hinnan jälkeen noin 40 tuhatta hopea-ruplaa. Esi-merkiksi tälle +Taischin'in rikkaudelle mainitaan sen monesti tapahtuvan hänen +paimenillensa, että kuin tuiskuisena yönä karjaan yhtyy susi, jolla on +tapana pää-laumasta leikata ja erillensä ajaa pienempi joukko, jonka hän +tappaa kaikki tundralle, paimenet karjan paljouden tähden eivät havaitse +jonkun sadan peuran katoa ennenkuin aletaan kaivata vissiä +merkki-peuroja, jotka tämmöisessä tilassa myös ovat kadonneet ja joita +etsittäessä sitten tundralta vähitellen löydetään suden tappamat eläimet +ja näin vahingon jälille päästään. — Taischin on näköjänsä +tanakka-ruumiinen, keski-läntä ukko noin 60 vuoden iässä, +pyöreä-muotoinen ja kasvot vähän ulos-seisovat niinkuin Ostjakeilla +yleisesti. Vaatteuksessansa ei hän eriä kansalaisistansa muussa kuin +että hänen pukimensa arvattavasti Ostjakin-muotia myöten ovat mitä +parainta olla voi, eikä myös elämän-laadussansakaan muuten kuin siten, +että hän ympäri vuoden syö rukiista leipää, pitää samovaran vieraita +vasten ja useammin ryyppää viinaa kuin muut Ostjakit. Hänen asuntonsa on +kesän talven jurtta, talvella peuran-nahkainen, kesällä tuohinen. +Uppi-niskaisuudeksi lukevat täkäläiset virka-miehet sitä Taischin'ille, +että hän heidän kehoituksiansa myöten ei ole rakennuttanut itsellensä +Obdorsk'iin kartanoa ja ruvennut siinä vakaista elämää pitämään, kuin +myös senkin, että hän ummikko-Venäläisten kanssa aina puhuu tulkin +kautta, vaikka hänen luullaan hyvinkin ymmärtävän Venäjän kielen, ja +varsinkin sen, että hän, ehkä usein siihen kehoitettu, ei ole antanut +yhtään monista pojistansa eli pojan-pojistansa opetettavaksi joko +kadetti-kouluihin eli muihin oppi-laitoksiin, joissa ruhtinallinen arvo +olisi ollut heillä hyvänä etuna. Vähällä ajattelemisella voidaan +kuitenkin havaita, että tämmöinen ukon käytös ei ole uppi-niskaisuus, +vaan varova ymmärtäväisyys, sillä hänkin lienee havainnut että +Venäläisen ja Venäläisyyden kanssa pyytää tämmöisissä tapauksissa olla +samoin kuin eräästä muusta olennosta sanotaan: että jos sille annat +sormen, niin se ottaa koko käden.</p> + +<p>Obdorsk'issa puhuu useampi venäläisistä asujista sekä Ostjakin että +Samojeedin kieltä, jonka tähden minun oli helppo löytää soveljas +kielen-kääntäjä edellistä kieltä tutkiessani. Vaan kuin sen havaitsin +olevan aivan yhden-laisen Beresov'assa käytettävän murteen kanssa, oli +minun huokea neljässä vuoro-kaudessa koota vahveksia tälle havannolle, +jonka ajan kuluttua läksin takaisin Beresov'aan, jonne tulin 12 p. +marras-kuuta. Edellä puhuessani tästä kaupungista unohdin mainita, että +siinä tapasin erään Siperiaan lähetetyn Suomalaisen nimeltä Juhana L—m +ja kotoisin Savon pitäjästä Turun lääniä. Beresov'aan ei nyt enää +lähetetä Siperiaan tuomituita pahan-tekijöitä muuten kuin siinä +tapauksessa että ovat Siperiassa jonkin suuremman rikoksen tehneet. Niin +oli L—mikin Siperiaan tultuansa joutunut uudis-talolaiseksi Omsk'in +seudussa olevaan Suomalaiseen kylään <i>Ryschkova</i>. Tämä on suuri kylä +useammalla sadalla talolla, joka perustui tämän vuosi-sadan alussa siten +että keisari Paul'in hallitessa Narvan seudusta tänne lähetettiin +kokonainen kyläkunta Suomalaisia, jotka olivat tehneet kapinan herraansa +vastaan. Sittemmin on kylän väki-luku yksitellen tulleista Suomalaisista +ja Virolaisista karttunut niin, että sillä on oma luteerilainen +kirkkonsa ja oli kerran jo oma suomalainen kirkko-herransakin (herra +Pietari Pundani, joka nyt on Saksan kirkko-herrana Kasan'issa). L—m +sanoi siellä naineensa suomalaisen vaimon ja oli jo asunnonkin hankkinut +itsellensä ynnä hevoset ja lehmät, kuin paha henki hänen kerran riivasi +toisen kylän markkinoilla, joille oli mennyt vaimoneen, juomaan itsensä +humalaan. Seuraus oli ollut tästä se että hän, joka itse silloin ei +ollut jaksanut eli ei raatsinut vielä lähteä kotiin, oli lähettänyt +vaimonsa yksinään takaisin, vaan tämä oli öisellä ja tuiskussa eksynyt +metsään ja sinne kuollut. L—m oli joutunut luulon alaiseksi murhanneen +vaimonsa, vaan päätti olevansa viaton ja sanoi että hän asiaa +tutkittaessa olisi siitä voinut helposti selvittäytä, jos olisi tehnyt +niinkuin häntä oli neuvottu: myönyt omaisuutensa ja antanut rahan +tuomarille. Tämän "tuhmuutensa" tähden joutui hän tänne Beresov'aan +parannuksen ja poliissin katsannon alle ja menetti kumminkin kaiken +omaisuutensakin, jonka "herrat" olivat korjanneet taskuunsa. Hän eli nyt +renkinä eräällä virka-miehellä, ja gorodnitschij kiitteli häntä +hiljaiseksi mieheksi, vaan sanoi viinaan meneväksi.</p> + +<p>Seurallinen elämä Beresov'assa oli parempi kuin voi toivoakaan näin +pienessä kaupungissa ja tämmöisessä erakkuudessa kaikesta sivistyksestä +ja kaikesta luonnon ihanuudesta, joka ihmisten yksinäisyys kuitenkin +lienee ollut syy siihen, että he rehellisemmin ja hitaammin turvautuivat +toinen toiseensa. Seuran etevimmät jäsenet olivat arvattavasti +virka-miehet perheinensä, joista muutamat, kotoisin kaukaa Puolan +hedelmällisiltä lakeilta eli Itä-meren aallokkailta rannoilta, +ystävällisellä kohtelullansa osoittivat ei unohtaneensa sen tunteita, +joka</p> + +<div class="poem"><div class="stanza"> +<span class="i0">"— kaukana pois koto-maalta ja tuttujen luota"<br /></span> +</div></div> + +<p>oli joutunut Sosvan surkeille rannoille, jonka-lainen kohtalo monestakin +näytti niin somalle että useampi kuin yksi kysyi minultakin ihan +itseltäni, kuinka kauaksi ja mistä syystä olin lähetetty rangaistaa +Beresov'aan. Beresov'alaisilla on vanha tapa saattaa sitä onnellista, +joka pääsee heidän kylästänsä lähtemään pois muuanne ihmisten ilmoihin, +eräälle niemelle asti, joka tästä on saanut nimenkin, joka suomalaisessa +käännöksessä kuuluisi "saatto-niemi". Tätä tapaa ei laimin-lyöty +minunkaan lähtiessäni, toisena päivänä tuloni jälkeen, ja kaupungin +protojerej, joka iloisten vekkulien joukossa unohutti pappis-arvonsa +ulkonaisen jurouden, muisti siinä tilassa tätä arvoansa vaan sen verran +että rekeen istuttuani antoi minulle isällisen siunauksensa. Ja näin +olin nyt taas Ostjakkein matkassa, mutta aivan toisilla ehdoilla kuin +ennen. Ensinkin tapahtui tultuni nyt tilavassa reessä hevosilla, +vempeleessä tavallinen venäläinen kello, jonka ääntä en puoleen vuoteen +ollut kuullut; toisekseen tiesin tämän puolen Ostjakkein elävän paremmin +kuin niiden, joita tähän asti olin nähnyt, tiesin myös matkani menevän +enimmiten venäläisten kylien kautta; ja kolmanneksi vei joka askel, +jonka nyt otin eteenpäin, lähemmäksi kultaista kotoa, jonka ajatuksen +armauden jokainen tuntee, joka muistelee että minä nyt olin kuin se, +joka kolme vuotta oli pyrkinyt vasta-mäkeä, viimeinkin päässyt harjalle +ja nyt huoletta ja kevyellä mielellä alkaa laskea toiselle puolelle +vuorta.</p> + +<p>Niin lentämällä kuin toivo minua kiidätti eteenpäin ei matkan-teko +kuitenkaan itsessä asiassa käynyt. Ob-joki jäätyi tänä vuonna tavattoman +myöhään ja heikolla jäällä; vaan muutenkin on se tavallista täällä, että +syksyllä ei lähde kukaan, vaikka hänellä olisi kuinka kiire, liikkeelle +etelään päin, ennenkuin kerran saadaan Tobolsk'ista posti, jonka tulo on +varmin ilmoitus jään olevan niin lujan, että sitä voi vaaratta kulkea. +Nyt oli odotettu postia jo kuusi viikkoa turhaan; vaan kuin Beresov'an +posti-mestari jo viikko-kautta ennen minun lähtöäni oli suorittanut +postin samaa tietää, jota minun oli matkattava, näytti se minusta +turhalta varovaisuudelta, ruveta odottamaan eteläistä postia. Vaan +kyydin-pitäjillä Ostjakeilla oli asiasta toinen ajatus; joka +posti-paikassa nuhtelivat he minua siitä että olin lähtenyt niin +aikaiseen liikkeelle ja että rekeni oli niin tavattoman raskas +syksy-kulkuun, joka kyllä olikin tosi, vaan jota asiaa minä en voinut +millään tavalla parantaa. Suurella hevois-voimalla ja varustettuina +kirveillä, tuurilla ja nuorilla saattoivat he minua kumminkin vähitellen +eteenpäin, kunne eräässä kohden, ei suurella Ob'illa, vaan muutamalla +niistä monista pienemmistä haaroista, joissa tämä joki juoksee +loppu-juoksuansa ja joita pidettiin vaarattomampina sentähden että +olivat aikaisemmin jäätyneet, hevoset ja reki yht-äkkiä hurahtivat +veteen ja minä luulin hukkumisen hädän olevan käsissä. Niin ei +kuitenkaan ollut, vaan oli paksu lumi peittänyt uhku-veden, jota oli +niin korkealta että se alkoi nousta rekeen, ja josta sitten olimme +työllä saada rekeä irti, varsinkin kuin paksu hyyhmä raskaasti takalti +reen liikettä. Maa-rantaan päästyä käskin minä ajaa suurelle Ob'ille, +jossa ei sanottu olevan uhku-vettä ja jonne pääsimmekin muitta +vastuksitta kuin että piti pari virstaa kulkeamme metsän läpi ja monin +paikoin hakkaamallakin tehdä tie reelle. Tämmöisiä seikkoja tapahtui +minulle sitten vielä kaksi, kerran yöllä, jolloin reki niin juuttui +hyyhmään ett'ei neljä hevoista voinut hievahuttaa sitä ja että se piti +kangeilla jäätyvästä hyyhmästä irtauttaa, ja toisen kerran siten, että +se kaatui railoon, johon minä kuomun sisässä vähällä olin tukehtua. +Tämmöiset seikat ovat muuallakin Venäjällä matkatessa sangen tavalliset +ja niistä ei siellä pidetä mitään lukua, kuin vaan matkaaja ei niissä +satu henkeänsä menettämään, enkä minäkään niitä kerro tässä juuri muun +tähden kuin viittaillakseni lukijalle tätäkin matkan-teon-laatua +itäisillä naapurillamme.</p> + +<p>Vaikka Ostjakit saattajani pelkäsivät jään heikkoutta Ob'illa, oli +siellä kuitenkin parempi kulkea kuin edellä-mainituilla haara-joilla ja +lahdelmilla, kuin pois-luetaan ne kerrat, milloin joen poikki piti mennä +(joka tapahtui sangen usein), sillä niissä kohdin tärähytteli tien +epä-tasaisuus sisälmyksiäni ja rekeäni niin, että mokomassa muokassa en +ollut koskaan ennen ollut. Ob'in niinkuin kaikkien muidenkin isompain +jokien jäätyessä taistelee kylmän kanssa kaksi muuta voimaa nim. tuuli +ja virta, useastikin ei yhdestä puolin, vaan hekin vielä keskenänsä +riidellen, niin että tuuli on vastoin virtaa. Tällöin tapahtuu, että +joessa juoksevat jää-lohkareet nousevat pystyyn ja jäätyvät pystyyn, +josta näin jäätyneen joen pinta tulee näköjänsä suuren hautaus-maan +kaltaiseksi, jolla tuhannen-tuhannet moni-tahkoiset kuuleat +marmori-kivet, pystyssä, kallellaan ja muissa tiloissa heijastavat +auringon säteitä, vaan joka kaunis näkö ei suinkaan estä tien +tämmöisissä paikoissa olemasta mitä ilkeimmän. Ob-joki juoksee sillä +alalla, jonka minä sitä olen nähnyt (Obdorsk'in ja Samarov'an välin, +jota on noin 1000 virstaa) useammissa haaroissa olletikin +ala-juoksussansa, jotka milloin yhdistäiset pää-jokeen milloin taas +eroavat siitä. Tie niin kesällä kuin talvellakin kulkee tätä jälkimäistä +myöten. Se on hidas-juoksuinen, vaan vedekäs ja syvä joki, arviolta noin +virstan ja paikoin enemmänkin levyinen; rannoista on oikea korkea, +mäkinen, kasvava enimmiten havu-puita, vasen matala ja soinen, kasvava +pajua ja muita lehti-puita.</p> + +<p>Ob'in ja Irtysch'in rantojen alku-peräiset asujat ovat Ostjakit aina +noin 200 virstaa lähelle Tobolsk'in kaupunkia, josta eteenpäin rahvas on +pelkkää venäläistä ja muutamin paikoin tatarilaistakin. Venäläisiä +löytyy kuitenkin ylempänäkin pohjan puolella pitkin näitä jokia aina +Beresov'aan asti ja vielä pohjempanakin niinkuin edellä olemme nähneet. +Maan-viljelys loppuu kokonansa noin kolme sataa virstaa pohjempana +Tobolsk'ista, jonka-tähden Obilaisten ja pohjaisten Irtyschiläistenkin +koko oleminen on niissä kahdessa: metsässä ja joessa. Metsästäminen ja +pyydettävät otukset ovat täällä yhden-laiset kuin Voguuleilla, joiden +metsästämisestä olen edellisessä kirjassani kertonut. Luotettavampi ja +rikkaampi kuin metsän anto on saalis joesta. Ob on varmaan +kala-rikkaimmia jokia maa-ilmassa. Jäiden lähdettyä nousee siihen +Jää-merestä lukematoin paljous kaiken-laista kallista kalaa, niinkuin: +sampi, sterletti, muksuni, nielina j.n.e. Syyksi tähän Ob'in suureen +kala-rikkauteen sanoo luonnon-tutkija Pallas sen pehmeätä ja mutaista +pohjaa kuin myös hiljaista juoksua, jotka seikat toiselta puolen taas +vaikuttavat sen että Ob'issa ei löydy lohta ja sonkaa, jotka kalat +tiettävästi löytyvät Jää-meressä ja siitä nousevat Venäjän muihin +jokihin niinkuin Petschoraan, Viena-jokeen j.n.e., vaan jotka rakastavat +kivikkoa pohjaa ja virtaista veden juoksua. Kalaa pyydetään +kaiken-laisilla pyydyksillä pienimmästä merrasta alkaen aina mahdottoman +suuriin nuottiin asti, mutta kalastus ei tulva-veden aikana tapahdu +itsessä suuressa Ob'issa, vaan syrjä-joissa, joen lahdelmissa ja muissa +matalammissa paikoissa, joihin kala ajaksen kutemaan. Kala-veden ainoat +isännät ovat Ostjakit, siksi tunnustetut lailtakin, vaan köyhyys on +estänyt heidät hankkimasta kunnollisia pyydyksiä, jonka-tähden se jo +vanhastaan on ollut tapana, että he enimmäksi osaksi ovat antaneet +kalastus-paikkansa vuokraan Venäläisille. Vaan kuin vuokraajat +tavallisesti kiehtovat nämä kauppa-veljensä loppumattomiin velkoihin ja +kovin polkemalla suorittavat heille vuokran, niin on hallitus ottanut +Ostjakkein kala-veden vuokralle antamisen huoleksensa, siten että +kalastus-oikeus myödään huuto-kaupalla enimmän tarjoavalle, jonka tulee +arenti-rahaa maksaa piirikunnan rahastoon, kusta Ostjakit sen sitten +itsellensä perivät. Vaikka näissä huuto-kaupoissa virka-miehet eivät +laimin-lyö omaakaan etuansa, on tästä asian menetyksestä kumminkin ollut +suuri etu Ostjakeille. Vuokrat ovat viime vuosina nousseet monin kerroin +entiseen nähden ja moni köyhtynyt Ostjakkilais-kylä on näin päässyt taas +vaurastumaan. Mainitut vuokraajat ovat enimmin kauppa-miehiä +Tobolsk'issa. Jokien auettua keväällä lähtevät he liikkeelle suurilla +aluksilla, joissa on laivuetta noin 50 ja 100:kin miestä ja jotka ovat +lastatut koko kesän tarpeilla ja ilman sittä vielä jauholla, suolalla ja +muulla tavaralla Ostjakeille myödä. Tämmöisiä aluksia tulee ala-Ob'ille +ja Ob'in lahden rannoille joka vuosi useampia kymmeniä, ja kuin ne ovat +raketut vaan yhdeksi matkaksi, samoin kuin Volgalla elo-parkat, niin +jäävät ne niinkuin nämäkin siihen paikkaan, jossa matka päättyy ja +käytetään siellä rakennus-tarpeihin eli poltto-puuksi. Kukin kalastaa +tietyllä paikallansa koko kesän, kuivaa, savustaa eli suolaa kalan +paikalla, ja syys-kuussa palaavat kalastajat pienemmillä aluksilla taas +koto-paikkoihinsa. Mennä vuonna syntyi, kalastamista varten +Irtysch'illa, Ob'illa ja Ob'in lahdella, Tobolsk'issa yhdyskunta, jonka +pää-summa on pari miljonaa hopea-ruplaa, ja joka, liikkuen omilla +höyry-laivoillansa ja pitäen tavara-paikkoja useammassa kohden näillä +vesillä, tulisi täällä valtaamaan sekä kalastuksen ja kalan oston että +metsän-nahkojenkin kaupan ja hävittämään kaiken yksinäisen liikunnon +näillä tavaroilla. Asian-tuntijat epäilevät tämmöisen yhdyskunnan +onnistumista, vaan varma on, että se tulee saattamaan paljon rahaa, +liikettä ja herätystä näissä köyhissä ja pimeissä tienoissa. +Höyry-alusten kulku-keino ei kuitenkaan ole enää näilläkään vesillä +tuntematoin, sillä Tjumen'in kaupungissa Tura-joen varrella löytyy +yhdyskunta, jolla kaksi höyry-laivaa joka kesä tekee matkoja mainitusta +kaupungista Tomsk'iin Turaa, Tobol'ia, Irtysch'ia ja Ob-jokea myöten, ja +joka kuuluu tavaran kulettamisesta näiden paikkojen välillä saavan +sangen hyvän hyödyn.</p> + +<p>Kaksi sataa viis-kymmentä virstaa vaikeasti matkattuani tulin kolmantena +päivänä <i>Kondinsk'in</i> monasteriin. Se seisoo korkealla mäen törmällä +Ob'in oikealla puolella; se on perustettu kuudennentoista vuosi-sadan +loppupuolella ja nyt viimeksi uudesta rakettu nykyisen arhimandrit'in +isä Arsenijn huolen-pidosta. Tarkoitus tällä monasterilla on ollut +Ostjakkein ja Samojeedein kääntäminen kristin uskoon, jota tarkoitustaan +sen asujat ovat myös voimiansa myöten täyttäneet saarnaamalla, +kastamalla ja opettamalla. Monasterilla on tulonsa hyvästä +kalastus-paikasta, joka sille jo perustettaessa annettiin, ja joku vähä +myös uskovaisten hurskaista lahjoista. Sen nykyiset asujat, mainittu +arhimandrit ja kaksi pappis-munkkia kutsutaan lähetys-saarnaajiksi, vaan +tämän velvollisuutensa täyttävät he nyt enimmiten vaan siten, että +monasterissa koulitsevat joukon Ostjakilais- ja Samojeediläisiä lapsia. +Huvittava on katsoa, kuinka nämä soisen ja raan Pohjolan lapset istuvat +luokissa, oppivat kirjoittamaan ja lukemaan ja totutetaan sivistyneen +elämän tavoille. Kiitetäänkin heitä niin käytöksensä kuin oppinsakin +puolesta sangen ilahuttaviksi oppilaisiksi, ja olletikin kuuluvat +Samojeedit olevan hyvä-oppisia, niinkuin he ulko-puoleltakin ovat +vilkkaamman ja pulskemman näköisiä kuin Ostjakit. Ollessani tässä +monasterissa vuoro-kauden sain sen isännältä lahjoituksen, jonka pidän +suuremmassa arvossa kuin matkalleni antamansa siunauksen, nim. +venäläis-ostjakilaisen sana-kirjan (käsi-kirjoituksessa), joka kuitenkin +minulle maksoi yhden-laisen lunastuksen kuin Muinais-tutkijalle W. +Scott'in saman-nimisessä romaanissa eräs harvinainen ja kallis-arvoinen +kirja, jonka hän voi omistajalta saada ainoastaan sillä ehdolla, että +tyhjensi tämän kanssa kolme-kymmentä putellia olutta.</p> + +<p>Kondinsk'ista lähdettyäni sujui matkan-teko helpommasti kuin siihen +asti, johon suurin syy oli se, että täällä venäläisiä kyliä on +tiheämmässä, liike teillä siis oli suurempi ja yö-siatkin paremmat kuin +ennen. Puoli-kolmatta sataa virstaa kulettuani tulin Samarov'an kylään, +joka seisoo Ob'in ja Irtysch'in yhdistyksessä ja on hyvin rakettu ja +kaunis kylä noin parilla sadalla talolla. Tässä yhtyi minun +matkustukseni Castrén'in tutkinto-matkan kanssa, joka laski etelästä +päin Irtysch'ia myöten tähän asti ja tästä sitten kääntyi Ob'ille +vasta-virtaan nousemaan Gurgut'iin ja etemmäksi. Samarov'asta luetaan +Tobolsk'iin 560 virstaa, joka matka on kaikki Irtysch'ia myöten; +talvella mahtaa virsta-määrä olla vähän vähempi, sillä Irtysch on hyvin +polvekas joki, jonka-tähden talvi-tie useasti kulkeekin oikasemaila +maisin. Täällä oli minulla tilaisuus eräässä posti-paikassa nähdä +Ostjakkein tanssia ja kuulla heidän soittoansa ja lauluansa. Tuvan +seinällä posti-talossa riippui nim. soitto-kalu, josta olin kuullut +puhuttavan, vaan jota tätä ennen en ollut sattunut näkemään. Se on tehty +paksusta ja väärästä lepän juuresta ja muotoansa kuin vedessä istuva +hanhi, joksi sitä Venäläiset tämän tähden kutsuvatkin. Tämän hanhen +kupu, vastaava meidän kanteleen koppaa, on onsi niinkuin sekin, mutta +kielet ovat asetetut juoksemaan hanhen niskalta ja kaulalta purstoon ja +taka-selälle, joten koko kalu arvattavasti on pienen harpun näköinen. +Kielet ovat vaski-langasta ja määrältänsä on heitä muistaakseni +yhdeksän. Kysyttyäni eikö joukossa olisi ketä, joka voisi soittaa minun +kuullakseni tätä soitto-kalua, löydettiin pian eräs nuori mies, joka +epäili ensin hyvän aikaa ja vasta rommi-ryypyn saatuansa taipui viereeni +istumaan ja soittamaan. Soiton ääni oli ihmeellisesti yhden-lainen +kanteleen äänen kanssa, niinkuin niissä ostjakkilaisissa +soitannoissakin, jotka tässä tulivat ilmi, oli epäilemätöin heimolaisuus +monen suomalaisen laulannon kanssa. Laulannoista olivat muutamat +tanssiakin, ja kuultuansa niiden äänen, eivät nuoret Ostjakit malttaneet +olla näyttämättä hyppy-taitoansa. Kaksi heistä puki itsensä salaa +toisessa huoneessa vaimon-vaatteihin ja olivat tois-puoleisen asemesta +tanssivilla nuorukaisilla, enkä minä arvannut heitä miehiksi (sillä +kasvot olivat peitetyt, niinkuin Ostjakittarilla on tapana), ennenkuin +näin millä halulla ja taidolla he ryyppäsivät kupin toisensa perään +tarjoamaani nestettä. Tanssi oli sangen somaa kievahdellen +jumputtamista, vaan kuin minulla ei ole taitoa selittää tämmöisiä +asioita, täytyy minun tässä olla sitä lähemmin kirjoittamatta, pikemmin +olisin suonut olevani kuvaaja, jona olisin siinä saanut kauniin ja +omituisen kuvan Ostjakkein elämästä, ja laulannon-taitaja, jona olisin +voinut ihmetyttää Europan laulu-niekkoja peri-ostjakkilaisilla +laulannoilla; vaan molemmat nämä taidot olivat minulta oppimattomat ja +näin jäivät Ostjakkeini tanssit ja laulannot muiden onnellisempien +matkaajien ylös-panna.</p> + +<p>Kuta lähemmäksi Tobolsk'ia tulin, sitä enemmän virkoni liike tiellä. Se +oli Ob'in ja Irtysch'in kala, joka matkaan-saattoi tämän liikkeen, ja +jota kauppa-miehet nyt ehättivät joulu-paaston alkuun saada +etelä-Siperiaan ja Uraalin vuori-tehtaihin, joissa tienoissa kalaa +pyydetään vähän eli ei ollenkaan. Tobolsk'in kaupunki, josta puoli +vuotta takaperin olin antanut niin vähän kiittelevän ehkä toden-mukaisen +kirjoituksen, tuntui minusta tällä kertaa pää-kaupungilta, ja +ihastuksella loin nyt kaupungin katuja myöten kävellessäni silmäni +milloin puotien hehkuille, milloin rakennusten somuudelle, milloin taas +ajelevien rouvien koreudelle ja ylpeille hevosille. Kaupungilla +liikkuvan väen paljous tuntui minusta niin suurelta, että arvelematta +kysyin eräältä ohitseni menevältä, mikä praasnikka silloin oli, kuin +niin paljon rahvasta oli liikkeellä, johon hän vastasi nyt ei mitään +praasnikkaa olevan eikä myös rahvaankaan olevan tavallista suuremman, ja +vähän häpeissäni havaitsin Voguulien ja Ostjakkein parissa tulleeni +sydän-maalaiseksi.</p> + +<p>Tobolsk'ista voimme nyt, yli-hyppäämällä ne yhdeksän sataa virstaa, +jotka minä polvitellen kulin, muuttaa suoraan <i>Verhoturjen</i> kaupunkiin +Perm'in lääniä. Tällä matkalla olemme kyllä nähneet ja kuulleet +kaiken-laista. Niin esim. tapahtui, että kuin eräsnä iltana tulin +Tjumen'in kaupunkiin ja ajoin majataloon, jossa jo ennen olin kahdesti +pitänyt majaa, sen vanha halli-parta kartanon-vartija, kysyttyäni: oliko +heillä huonetta antaa minulle? vastasi kysymykseeni toisella +kysymyksellä: kauppa-mieskö minä olin vai virka-mies? Minä vastasin: +virka-mies, "No kuin virka-mies lienette, niin meillä on matkustavia +kaikki huoneet täynnä." Tullessani olin jo talon harvassa loistavista +tulista arvannut, että huoneita mahtoi olla useampiakin kuin mitä minä +tarvitsin joutilaita, ja ukon ihmeellinen vastuu kummastutti minua myös. +Siis nousin reestä ylös, annoin ukon lyhdillänsä katsoa silmiini ja +sanoin: kuinka teillä ei ole huoneita? etkö sinä enää tunne vanhoja +tuttavia? —"Ahaa, tekö se olette, joka keväällä majasitte meillä; +antakaa anteeksi ett'en teitä heti tuntenut; kyllä minä teidän +juoma-rahanne olen aina muistanut, Jumalapa teitä siunatkoon; teille on +isännällä huoneita, kuin paljon tahdotte." Saattaessansa minua +ylä-kertaan, jossa enin osa vieras-huoneita oli, ja siellä riisuessansa +turkkia päältäni kertoi hän, että muuan kenraali oli sen-edellisellä +viikolla asunut heillä useampia päiviä moni-lukuisen seuransa kanssa, +vaan lähtiessään ei maksanut poluschkaakaan isännälle, josta tämä oli +tehnyt päätöksen, eteenpäin ei laskeaksensa luokseen korttieriin ketään, +joka vaan kruunulta palkan nautitsi! Tämän kertomuksen toden-peräisyyden +todisti tällä aikaa sisään tullut isäntä itsekin, lisäämällä tämän ei +olleen ensimäisen kerran, jolloin hänen maja-talossansa asuneet +virka-miehet olivat lähteneet pois maksamatta ruuasta ja huoneesta +mitään, vaan vahvisti kuitenkin samalla myös sen poikkeuksen hänen +päätöksestään, jonka dvornikka jo omin päinsä oli päättänyt tehdä minua +kohtaan. —Etempänä, eräässä hevosen-muutto-paikassa saman Tjumen'in +piirikunnassa oudoksuin emännälle sitä suurta siivottomuutta ja +epäjärjestystä, joka vieras-huoneessa oli ja kysyin sen syytä, kuin +hyvin tiesin, että talon-poika tässä osassa Siperiaa pitää huoneensa +siistimpänä kuin herrat monessa paikassa muuta Venäjää. Emäntä selitti +heillä pidetyn neljä päivää hengellistä oikeutta, joka oli istunut juuri +heidän kamarissansa ja vasta samana päivänä loppunut. Sen hengellisen +tutkinnon syy oli ollut se, että seurakunnan diakon eli papin-apulainen, +joka pari vuotta takaperin oli jäänyt vaimostansa leskeksi eikä virkansa +sääntöjä myöten saanut toista kertaa naida, ei ollut jaksanut hillitä +vielä nuoren lihansa himoja, vaan ottanut erään tytön kylästä +luoksensa ja sen kanssa elänyt kuin avio-vaimon kanssa. Muutamat +talon-poika-ryökäleet, joilla oli ollut vihaa diakonalle, olivat +kantaneet asian piispalle, ja tämän kanteen seuraus oli se nyt pidetty +tutkinto ollut. Kysyttyäni mihin päätökseen tutkijakunta oli joutunut, +selitti eukko, että kyläläisten oli tullut sääli hyvää miestä, jos hän +nyt niin vähästä syystä olisi joutunut viralta ja päälle päätteeksi +vielä monasteriin; sentähden olivat he kätkeneet sen, joka oli pahan +syy, tytön nim. lapsinensa erään talon saunaan, ja sen ohessa valallansa +vahvistaneet kanteen olevan aivan perättömän ja kantajien ansaitsevan +rangaistusta valheesta ja oikeuden turhasta vaivaamisesta. Tämän +todistuksen vaikutusta oli diakon itsekin auttanut siten, että oli +lahjoittanut tutkija-herroille kaksi-kymmentä kolikkoa, jonka lisäksi +hän oli ostanut heille ämpärin viinaa ja kyläläisille kaksi (Venäjän +ämpäri, vedro, on noin 4 Suomen kannua). Tutkinto oli päättynyt +tutkijain, tutkittavan ja kyläkunnan mieliin, vaan kantajien sekä selän +että kukkaron luuli emäntä tulevan tuntemaan, mitä se on että ruveta +nostamaan "juoruja ja levottomuutta" seurakunnassa. — Perm'in lääniin +tultuani olivat kylien kehnot ja pienet rakennukset minusta kummaa, kuin +metsää näkyi joka paikassa olevan niin paljon, että asujat olisivat +työllä estäessään honkia kaatumasta heidän pienille pelloillensa ja +särkemästä heidän tupiansa. Tästä annettiin se selitys, että "kyllähän +sitä muka täälläkin rakennettaisiin semmoisiakin komeita kartanoita kuin +siellä Siperiassa on; vaan täällä meidän läänissä on joka piirikunnassa, +mitä Siperiassa ei ole, metsä-herra, jonka tulee katsoa ett'ei metsää +haaskata turhaan, ja jolta talon-poikien pitää lunastaa piljetti eli +lupa-kirja metsän-hakkaamiseen; ja sepä se lupa-kirja juuri estääkin +talon-pojan rakentamasta, sillä paitse kruunulle siitä menevää +lunastusta, jota yksinänsä suinkaan ei olisi vaikea suorittaa, pitää +lupa-kirjan antamisesta metsä-herralle itsellensäkin olla +hyvän-tekiäisiä: poltto-puu-piljetistä 2, luvasta saada ottaa hirsiä +yhden talon korjaamiseksi 10 ja luvasta hakata uuden talon rakennukset +metsästä 25 kolikkaa, ja niitä kuin on monenkin työläs suorittaa, niin +ollaan vähemmällä rakentamisella ja eletään ahtaammassa." Näitä ja +tämmöisiä kertomuksia kuulin matkallani, vaan niiden enempi kertaaminen +tässä estäisi minun puhumasta mitään muista yhdyttämistäni esineistä, ja +sen ohessa olemmekin jo tulleet Verhoturjeen, niinkuin taannoin sanoin, +ja se on myös tämmöinen muutamalla sanalla muistettava paikka. Ei +itsensä vuoksi, sillä kaupunki on surkea harakan-pesä eli ryhmä +harakan-pesiä, joissa elää pari tuhatta köyhää ja laiskaa ja huoletointa +ihmistä; eikä myös vanhan ja rikkaan luostarinsa tähden, joka on +perustettu erään ennen vanhaan hurskaasti eläneen ja autuaasti kuolleen +räätälin ihmeitä tekeville luille, ja johon monta tuhatta jumalista +sielua nyt vuosittain vaeltaa näiden luiden kautta rukoilemassa +ruumiillensa parannusta eli uskollensa hartautta. Vaan Verhoturje on +minun silmistäni merkillisin sen kautta että se on pohjainen keskus +Uraalin kuuluisille vuoren-kaivannoille ja tehtaille, joiden kaikkein +ylimäinen hallitus on, niinkuin sen ennen olen sanonut, +Jekaterinenburg'issa.</p> + +<p>Uraali jakautuu ja jaetaan luonnollisesti kolmeen osaan: 1) eteläinen +eli <i>vilja</i>-Uraali, 50:nnestä leveys-pykälästä 55:een asti; 2) +keskimäinen eli <i>malmi</i>-Uraali 55:nnestä 61:een pykälään asti, ja 3) +pohjainen eli <i>nahka</i>-Uraali, 61:stä 69:een pykälään eli Jää-mereen +asti. Niinkuin nimikin ilmoittaa on keskimäinen Uraali se, joka tämän +vuoren on metalli-rikkautensa vuoksi tehnyt kuuluisaksi. Paitsi muutamia +lajia kalliita ja useampia lajia tarvis-kiviä saadaan Uraalin +vuori-kaivannoista enimmiten rautaa, vaskea ja kultaa; v. 1857 saatiin +kruunun ja yksinäisten tehtaissa yleensä: 24 miljonaa puutaa rautaa, 340 +tuhatta puutaa vaskea ja 130 puutaa kultaa. Näistä numeroista arvaa +lukija, kuinka painava ja kallis-arvoinen tämä osa Uraalia on +Venäjän-maalle, ja mikä sivistynyt ja sivistäväinen vireys ja liike on +tarpeellinen tätä metallin paljoutta valmistaessa ja niitä ihmisiä +elättäessä, jotka tämän valmistuksen kanssa ovat toimessa. Vaan Uraalin +vuoren-kaivaminen ei ole nytkään vielä muuta kuin alulla, vaikka se +alettiin jo ennen Pietarin aikoja ja hänen hallitessansa sitten sai +jonkun vauhdin eteenpäin; sillä malmi-rikkaus on loppumatoin ja sen +saaminen hyvin huokea, vaan teko-paikan kaukaisuus myömä-paikoista ja +tavaran hitainen kuletus niihin ovat esteet, jotka tähän asti ovat +vaijistaneet tätä hyödyllistä työtä. Kuletus tapahtuu nyt +Uraalin-takaisista tehtaista ensin maisin muutamia kymmeniä virstoja +jolle-kulle niistä monista syrjä-joista, jotka sen länsi-vietteeltä +juoksevat Kamaan, sitten venehin näitä jokia, Kamaa ja Volgaa myöten +Nischnj-Novgorod'in markkinoille, josta tämä tavara, niinkuin kaikki +muukin sitten leveää ympäri Venäjätä. Vaan kuin hallitus kerran +päätäksen jatkamaan rauta-teitänsä, joista itäisin haara, Moskovasta +mainittuun markkina-paikkaan, nyt on tekeillä, —joka jatkaminen siitä +Kasan'iin ja tästä Perm'iin eli Jekaterinenburg'iin on näiden maakuntien +kaiken-laisen rikkauden suhteen niin tarpellinen, että se muutamien +vuosien sisällä on tapahtuva, — niin kohoaa Uraalin vuoren-kaivanto +arvaamattomiin määriin, ja tuntijat sanovat, että tämä vuori yksinänsä +voipi täyttää koko Europan tarpeen esim. raudasta. Enin osa tätä Uraalin +rikkautta on yksinäisten vallassa, joista taas Demidov'ien lempeä ja +sivistynyt heimo on rikkain ja kuuluisin; sen alusta on Uraalin +itäisellä puolella, kaupunkien Jekaterinenburg'in ja Verhoturjen +välillä, ja pää-paikka tätä valtaa on Nishnij-Tagil'in ruukki, jossa on +yli 40 tuhannen asujan ja joka useamman virstan laveudelta on rakettu +kuin paras kaupunki.</p> + +<p>Keskimäisen Uraalin yli kulkee kaksi tietä, toinen eteläinen Perm'istä +Kungur'in kautta Jekaterinenburg'iin, ja toinen pohjainen Solikamsk'ista +Verhoturjeen. Näistä teistä on vaan edellinen posti-tie, se suuri +valta-suoni, jonka kautta Europa näillä paikoin yhdistäksen Aasian +kanssa; sitä tietä menin minäkin itään päin ja siitä kuin myös Uraalista +sen kohdalla olen paikallansa ennen kertonut. Jälkimäinen tie, jota nyt +Verhoturjesta matkasin takaisin Solikamsk'iin oli ennen ainoa Venäjältä +Siperiaan, ja tulli-rahan suorittamisen tähden, joka näiden maiden +välillä kulkevista tavaroista kannettiin Verhoturjessa, oli matkustavien +kuoleman-rangaistuksen uhalla kielletty kulkemasta muita teitä kuin tätä +yhtä. Yleinen tarvis nyrytti tämän niinkuin monta muuta saman-laista +lakia mitättömäksi, ja kuin viisaampien neuvojen keksittyä väli-tulli +Verhoturjessa kumottiin, tuli eteläisempi ja suurempi tie, joka paitse +sitä kulki mäki-rikkaamman ja viljamamman maan kautta, aina enemmän +käytökseen, ja entinen tie jäi hylylle ja metsittymään. Kuitenkin on +hallituksen aikomus ja käsky nykyisempinä aikoina ollut avata tähän taas +kelvollinen tie, vaan kuin täällä tarkempi perään-katsomus on kaukana, +on tämä tien-teko kulkenut hitaasti eteenpäin. Hyvä tie olisi tässä +kohden kumminkin sangen tarpeellinen ja liike silläkin tien-tapaisella, +joka siinä nyt löytyy, on talvella sangen suuri. Idästä kulkee sitä +myöten leipä-neuvo ja kala Perm'in ja Vologdan läänien pohjaisiin osiin; +lännestä suola, ylellisyys- ja koreustavara itään päin, ja varsinkin +Irbit'in kuuluisan markkinan aikana (talvella helmi-kuussa) oikasee tämä +tie puoli tuhatta virstaa kolmen läänin kauppa-miehille ja tavaroille.</p> + +<p>Tien pituus Verhoturjesta Solikamsk'iin on 270 virstaa, ja Uraaliksi +voipi tästä matkasta lukea noin 100 virstaa, jota myöten se tässä kohden +on leveämpi kuin suuren tien kohdassa, josta ennen olen puhunut. Vaan +vaikka rahvas Uraalia jo näillä seuduin ei muuten nimitäkään kuin +nimellä <i>kamen'</i> (kivi, kallio), niin ei se tätä nimeä ansaitse siten, +että olisi louhikko, sillä kiveä ei täällä näe alunkaan, eikä sitenkään, +että sen korkeus olisi kovin suuri, sillä se ei ole tässäkään korkeampi +meidän Maan-selän selänneitä ja olletikin idästä päin tuleva matkustaja +ei arvaisikaan olevansa niin merkillisellä paikalla kuin Uraalin +harjalla, jos ei kyyditsijä sanoisi nousemisen <i>kalliolle</i> nyt +loppuneen. Mutta jylhä on ja synkeä se metsä, joka alkuperäisessä +voimassansa painaa Uraalin hartioita, ja joka monin paikoin ahdistaa +tienkin niin supeaksi, että matka-miehen täytyy puita maahan hakkaamalla +raivata tietä rekensä siiville, ja kuitenkin useasti taitteleekin näitä +siipiä, sillä alinomaa lyöpi reki kolin-kolia yhdestä puusta toiseen. Ja +raaka ja kylmä on ilman laatu näillä tienoin, niin raaka, että vaikka +Solikamsk seisoo melkein rinnakkain s.o. yhden pykälän alla Helsingin +kanssa ja Verhoturje kokonaista pykälää etelämpänä, Uraalin seuduissa +näiden paikkojen välillä ei kylvetä paljon muuta kuin naurista, sillä +kovat hallat ja useasti lumi-sadekin Pietarin päivän aikaan tekevät +mitättömiksi maa-miehen koetteet. Matkatessani (joulukuussa) ihmettelin +lumen paljoutta, jota jo silloin oli parin kyynärän paksuudelta, ja +josta vastatusten tullen tiellä syntyi sille, jonka piti tie-puoleen +lähteä, useamman tunnin työ ja hilaus, jos hänellä oli kuorma. Vaan +sikäläiset asujat sanoivat tämän ei vielä olevan mitään; vasta keväällä +maalis- ja huhtikuissa, kuin lunta on neljän ja viiden kyynärän +korkeudelta, kuin tie on yhdelle harjalle tallautunut, silloin vasta +työllä kuuluttiin olevan päästessä toinen toisistansa, kuin vastaksutta +satutaan tulemaan, ja heikomman täytyy täälläkin hyvällä eli pahalla +loikota vahvemman tieltä. Minun tässä kulkiessani oli myös hirmuinen +pakkanen, niin että Pavdan kruunun-valtaan kuuluvassa kaivannossa, jossa +ystävällisen ja sivistyneen työn-käyttäjän luona olin yötä, tämä valitti +elo-hopeiset lämpö-mittarinsa jäätyneen ja Solikamsk'issa sitten +sanottiin väki-viinalämpö-mittarien silloin osoittaneen 38 pykälän +pakkaista. Tämmöisen luonnon kovuuden vuoksi ovatkin asujat (kaikki +Venäläisiä) niissä pienissä ja harvoissa kylissä, joita tässä seudussa +löytyy, köyhiä ja elättelekset enemmän metsän-pyynnöllä, rahdin-vedolla +ja muilla syrjä-töillä kuin maan-viljelyllä ja karjan-hoidolla, jotka +muuten ovat venäläisen talon-pojan paras ja rakkahin toimi. He niinkuin +melkein kaikki maalla asuva rahvas Perm'iin asti ovat orjia heimoille +Stroganov, Galitzin, Lazarev ja Buterov. Puhellessani heidän kanssansa +kohta saatavasta vapaudesta, jota monin paikoin muualla Venäjässä olin +rahvaan kuullut toivovan kuin maallista autuutta, havaitsin täkäläisen +kansan pikemmin epäilyksellä ja pelollakin kuin toivolla odottavan uuden +vapauden lahjoja, joka on varmin merkki siitä, että isännät suojelevat +alamaisiansa virka-miesten polusta eivätkä rääkkää heitä liian suurella +verolla, sillä sitä enempää huolen-pitoa venäläinen orjais-talon-poika +ei vaadi isännältänsä tyytyväisenä elääksensä. Etempänä, Solikamsk'in +seudussa ja edellensä Perm'iin päin, kohtaa matkalainen sitten, näiden +samojen herrojen alustoissa, milloin minkin, suuria kyliä, vahvoja +rauta-ruukkia ja väki-rikkaita suolan-keittoja; pellot, asunnot, +huone-kalut, kaikki todistaa rahvaan elävän hyvässä kunnossa, eikä +yhdessäkään paikassa kuulunut ääntä, joka olisi toivonut pois +herran-vallasta.</p> + +<p>Mainitsin ikään suolan-keittoja. Tämä on Solikamsk'in kaupungin seudulle +kokonansa omituinen ansio-lähde, lähde tämän sanan ensimäisessä +merkityksessä, sillä suolainen vesi, josta suola keittämällä +kiteytetään, juoksee lähteistä, jotka kumminkin enimmiten ovat +syvennetyt kaivoiksi. Yleensä tekee Kama-joen seuduissa voitetun suolan +määrä vuosittain noin 10 miljonaa puutaa, jonka valmistamisesta, +kuletuksesta ja myömisestä hyvin sadalla tuhannella ihmisellä on runsas +leipänsä; niin elää Solikamsk, jota seudun suola-rikkaudesta on +nimensäkin saanut, suureksi osaksi tästä luonnon-tuotteesta; niin on, +vähän päälle 20 virstan päässä tästä kaupungista, Kama-joen varrella +rikas ja pulska kauppala <i>Usolje</i>, jossa on kolme kirkkoa, 10 +kauppa-puotia ja kymmenkunta kaksin-kertaista kivi-kartanoita, ja jonka +asujat kokonansa elävät vaan paikalla löytyvistä suola-tehtaista; monta +muuta paikkakuntaa mainitsematta, joilla samoin on ainoa tulonsa suolan +valmistuksesta.</p> + +<p>Solikamsk'in ja pohjaisempana olevan Tscherdyn'in piirikunnissa löytyvät +niin-kutsutut Permiläiset, joita paikalla ei kukaan tunne muulla nimellä +kuin Syrjänein ja jotka kielen ja kaiken muun asunsa vuoksi ovatkin tätä +kansaa. Vanhat Bjarmilaiset, joiden kaupalla voitettu rikkaus oli niin +viehättävä Skandinavian meri-sankareille, eivät olleet muita kuin Vienan +Karjalaisia ja Syrjänejä, ja Bjarmin-maa ulottui oikeassa laveudessansa +Uraalin juureen eli vähintäsäkin Kama-joelle. Syrjänit ovat vielä +tänäkin päivänä yli koko pohjais-Venäjän tunnetut uutteroiksi ja +älykkäiksi kauppiaiksi, vaikka heitä ynnä tämän kiitoksen kanssa myös +laitetaan viekkaan ja itse-pintaisen luonteensa tähden. Kahdeksannesta +vuosi-sadasta 12:een asti olletikin mahtoi Syrjänein maa kukoistaa, +josta kukoistuksesta vielä nytkin tavataan pitkin Kaman rantoja +merkillisiä kaupunkien ja linnoitusten jäännöksiä, kuin myös näissä +seuduin on paljon löydetty ja löydetään vieläkin ei ainoastaan +arapialaisia, kreikkalaisia ja ruomalaisia rahoja, vaan myös +muinais-kreikkalaisten kulta- ja hopea-astioita ja sen ohessa +kallis-arvoisia renkaita, sormuksia, aseita j.n.e. Tämä kukoistus ja +rikkaus virtasi Permialle kahdesta painavasta kaupan-lähteestä. Yksi oli +se osa Itä-maan kauppaa Europan kanssa, joka Kaspian merestä kulki +Volgaa myöten Bolgar'in rikkaasen ja mahtavaan kaupunkiin tämän joen +varrella (noin 100 virstaa etelämpänä nykyistä Kasan'ia). +Bolgarilaisilta ottivat Syrjänit eli Permiläiset tavaran vastaan ja +saattoivat sen Kamaa ja sen syrjä-jokia myöten pohjaan päin ja +edellensä, pienten maa-kannasten poikki-kulettua, joko Petschoraa eli +Vytschegdaa ja Viena-jokea myöten Jää-meren rantaan, josta se sitten +levisi muualle Europaan. Toinen yhtä painava haara Syrjänein liikkeessä +oli heidän kauppansa Uraalin-takaisissa maissa, joissa he Voguuleilta ja +Ostjakeilta ostivat näiden kalliita metsän-nahkoja ja tutustivat nämä +kansat sivistyksen ensimäisten alkeiden kanssa. Tästä Syrjänein +sivistyttävästä vaikutuksesta näissä Ugrin kansoissa löytyy heidän +kielessänsäkin jälkiä; sanalla <i>Saran</i> (Syrjäni) on esim. Ostjakin +kielessä aivan yhden-lainen merkitys kuin Suomen kielessä sanalla +<i>Saksa</i>; venhettä kutsutaan mainitussa kielessä <i>syrjäniläiseksi +ruuheksi</i>, tervaa <i>syrjänin-pihkaksi</i> j.n.e. Vaan tämä Syrjänein ja +Permian kukoistus ei kestänyt kauan; Mongolilaiset valloittivat +Bolgar'in, joka sen kovemmin ei enää vironnut entiseen voimaansa, ja +Novgorod'in rahan- ja vallan-ahnaat tasa-valtalaiset juurtihet Klynov'in +kaupungin (nykyisen Vjatkan) perustamalla Kama-maihin, joiden kansoilta +he alkoivat ottaa veroa ja vaatia osaa heidän voitollisessa kaupassansa. +Näin alkoi entinen rikas Permia vähitellen köyhtyä ja vaipui siihen +Pohjolan pimeyteen takaisin, josta onnellinen kaupan-juoksu oli sen +vähäksi aikaa kohottanut ja josta asujien heikko ja hiljainen luonto ei +voinut sitä pysyväiseen sivistykseen ja itsenäisyyteen ylentää.</p> + +<p>Talvi esti minun mainituita raunioita ja jäännöksiä katselemasta, +joskopa siitä olisikaan ollut mitään hyvää, kuin ne niin usein ennen jo +ovat olleet tutkinnon alla ja kuvatutkin osiksi miehiltä, joilla tässä +asiassa on ollut suurempi taito kuin minulla. Syrjänin kielen tutkinto +taas, joksi Permiläisten murre heti havaitaan, ei olisi tuottanut paljon +hyötyä niin tarkkojen tutkintojen perästä kuin Castrén, Wiedemann ja +Savaitov ovat tästä kielestä julaisseet. Perm'in, Kasan'in ja N. +Novgorod'in kautta, joista kaupunkiloista jo ennen olemme puhuneet, +saamme siis 1,600 virstaa muuttautua suoraan Moskovaan. Mennessä voimme +vähän tutustua Venäjän posti-laitoksen kanssa siltä osalta, joka +liikuttaa matkustavaista. Holli- eli, niinkuin niitä täällä kutsutaan, +posti-hevosien pito tapahtuu kruunulta posti-viran kautta, joka määrää +kuinka paljon hevosia kussakin paikassa on pidettävä ja kolmeksi +vuodeksi kerrallaan huuto-kaupalla antaa niiden pidon vähimmän +vaativalle, kuin myös joka puolen vuoden perästä tapahtuvien +katselmusten kautta vakuuttaa itsensä siitä, että hevoset, ajo-kalut ja +kaikki muu on laillisessa järestyksessä. Tätä vasten löytyy myös +suuremmilla teillä joka posti-paikassa ja pienemmillä aina muutamien +posti-välien takana postiljuonista virka-mieheksi korotettu kaitsija, +joka myös matkustavilta kantaa kyyti-rahan ja kirjoittaa heidän +tie-kirjansa kirjaan; tämä sama virka-mies määrää myös hevoisten +ulos-annon ja on velvollinen pitämään huolen niin matkustavaisista kuin +hevosen-pitäjistäkin ja heidän holli-miehistänsä. Vielä suuremmaksi +varmuudeksi matkustajille löytyy joka posti-paikassa sinetillä ja +langalla pöytään kiinitetty <i>valitus-kirja</i>, johon matkustavainen voipi +tehdä muistutuksia epä-järestyksestä; tämä kirja, jota jokainen kaitsija +kokee pitää puhtaana, on niin vaikuttava, että jos hänen ja +matkustavaisen välillä jolloin kulloin syntyy eri-mielisyyttä, tämä +jälkimäinen ei tarvitse muuta kuin valmistauta kirjoittamaan +valitus-kirjaan, niin kaitsija pian antaa perään ja täyttää matkustajan +vaatimuksen, jos se muuten ei ole kohtuutoin. Vaikka tiet Venäjällä ovat +tasaiset (s.o. mäettömät), ei yhdellä hevosella kuleteta ketään; pari on +vähin hevois-luku, jolla postilla kulkija voi matkustaa. Kyyti-rahaa +maksetaan parista, jonka siaan hevosen-pitäjä kuitenkin melkein joka +paikassa antaa kolme hevoista eli niin-kutsutun troikan, useammin +paikoin 3 kop. hop. virstalta, vaan Siperian tiellä Kasan'ista +Tobolsk'in läänin rajaan asti (ummellensa 1,100 virstaa) maksetaan 6 +kop. hop. parilta virstan päälle. Tämä maksu korkonee vielä yhdellä +kopeikalla virstalta siitä niin-kutsutusta podoroshnasta eli +tie-kirjasta, joka lunastetaan kruunun rahastoista ja on tarpeellinen +kaikille omilla asioillansa (ei kruunun palveluksessa) matkustaville ja +jonka lunastus menee teiden ja siltojen voimassa pitämiseen. Vaan +näinkin ei kyyti-raha, 4 kop. hop. kolmesta hevosesta virstalta, ole +kovin kallis, varsinkin kuin matkustaja vastuksitta ja kiireesti joutuu +matkansa päähän. Laillinen kulku on talvella hyvän kelin aikana 12, +kesällä 10 virstaa tunnissa; vaan kyyti-miehen toivo suurempaa +juoma-rahaa kuin mitä hänelle laillisesti tulee (6 kop. hop.) tekee, +että hän aina ajaa kiireemmin, 14 ja 16 virstaa tunnissa, yleisesti +itä-Venäjässä ja Siperiassa paremmin kuin lännen puolella. Ja tämä ajo +ei kuitenkaan tarvitse sitä ruoskalla hakkaamista ja turvasta repimistä, +joka sivistyneessä Suomessa on niin yleinen ja joka Venäjältä tulevaa +matkustajaa inhoittaa; venäläisellä kyyditsijällä on vaan pienoinen +ruoska, jonka nuora-siiman hän toisinaan, senkin hyvin harvoin, ikäskuin +laskee hevosen lautasille muistuttaakseen hitaampaa pysymään toisten +rinnalla; hän hallitsee ja kiirehtii heitä enemmän äänellä ja +viheltämällä, kutsuu heitä heimolaisiksensa ja kyyhkyläisiksensä, +lohduttelee heitä kohta päästävän perille, sanalla sanoen käytäksen kuin +ihminen ja kristitty, ja vaikka kulku on joutuisa niinkuin edellä +sanoin, ovat hevoset 20 ja 30 virstaa juostuansa perille päästäessä +harvoin hiessäkään, ei koskaan niin umpi-märät ja vaahdessa kuin +kyyti-hevoset Suomessa niin useasti nähdään olevan. — Mitä siis itseen +kulkuun tulee on matkustaminen Venäjällä sangen hyvä; sitä hönkymistä, +räiskettä ja riitelemistä, jota lännempänä monesti kuullaan +kesti-kievariloissa, tapahtuu siellä hyvin harvoin. Vaan toiselta puolen +on sielläkin hankaluuksia matkustajalla; posti-paikoissa ehkä niissä +saapi olla yötä ja asua kaksi vuoro-kautta ilman maksutta, ei +matkalainen saa muuta kuin suojan ja lämpimän. Jos hän pyytää vettä +juodaksensa eli tahtoo pestä silmänsä, on vedestä suoritettava +juoma-raha sen tuojalle, muuten haukahtaa tämä tyhjästä vaivastansa; +makuu-tilaa ei posti-paikoissa tunnetakaan ja matkustajista saapi se, +joka ennättää, ottaa allensa sen sohvan, joka niissä tavallisesti +löytyy, vaan tämäkään onni ei ole kovin kadehdittava, sillä sohva pyytää +olla täynnä lutikoita niinkuin sen Puschkin myös sanoo eräässä Venäjällä +sangen tutussa värsyssä, joka sanasta sanaan kuuluu Suomeksi:</p> + +<div class="poem"><div class="stanza"> +<span class="i0">"Meidän tiet ovat kehnot,<br /></span> +<span class="i0">Sillat märkänevät unhotettuina,<br /></span> +<span class="i0">Posti-paikoissa on luteita ja kirppuja,<br /></span> +<span class="i0">Eivät silmän-räpäystä anna nukahtaa."<br /></span> +</div></div> + +<p>Sikäläiset asujat pitävät aina palvelijan matkoilla muassansa, ja +useamman kuin kerran sain minä kärsiä ylen-katsetta juuri sen vuoksi +että minulla ei ollut tämmöistä avittajata. Vaan tilan pitää +vähä-varaisempikin kanssansa; mutta sen siistiydestä pidetään niin vähän +lukua, että minun-arvoiseni miehet Venäjällä harvoin makaavat esim. +lakanalla ja vielä harvempi kahden lakanan kanssa, jolle omasta +kokemuksestani voin kertoa esi-merkiksi, että Pietarista Tallqvist'in +rouvan kortteista lähdettyäni en nähnyt kahta lakanaa tilalla ennenkuin +taas samassa maja-talossa, kolmen vuoden perästä takaisin tultuani. +Ruoka-neuvon puolesta ovat Venäjän posti-paikat vielä kehnommat kuin +kaiken muun, sillä niissä ei saa mitään, ja jos matka-miehellä ei ole +evästä, täytyy hänen toisinaan matkata viisin sadoin virstoin ennenkuin +tapaa paikan, jossa voipi saada maljallisen kaalia eli muuta lämmintä +ruokaa. Tee-vesi on tämmöisissä tiloissa ainoa ehkä kyllä vähän elättävä +sia-aine muulle syömälle, ja myös palo-viina sille, joka sitä voipi +enemmältä nauttia.</p> + +<p>Moskova, johon nyt voimme päättää päässeemme, on väki-rikas (asujia noin +400,000) ja laaja, vaan epä-tasaisesti ja epä-sääntöisesti rakettu; +kirkoista lienee se rikkahin kaupunki koko maa-ilmassa, ehkä niiden +määrä kuitenkaan ei mahtane olla niin suuri kuin joksi sen rahvas arvaa +sanan-parressa: Moskovassa on neljä-kymmentä neljää-kymmentä kirkkoa +(sorok sorokof tserkvej). Tämän Venäläiselle rakkaan kirkkojen paljouden +ja sitä seuraavan kirkollisen elämän kanssa yhdistää Moskovan nimi +kaikki Venäjän kansan muistot niin ahdistuksen ja häväistyksen ajoista +kuin voitonkin ja kunnian. Moskovaa ovat Venäjän viholliset Tatarit, +Puolalaiset, Ruotsalaiset, Ranskalaiset kukin ajallansa ryöstäneet ja +hävittäneet; vaan Moskovassa vietettiin myös voitto-juhlat Kasan'in ja +Astrahan'in valloitettua, Moskovasta käsin voitettiin Siperia, +Moskovasta käsin ruvettiin Puolalta valtaamaan maita ja Ruotsilta +kiskomaan sen Itä-meren-takaisia aluskuntia, ja Moskovasta alkoi Venäjän +vaarallisin vihollinen nyky-aikoina Napoleon sen palauksensa, joka ei +loppunut ennenkuin Helenan saarella, ja joka Venäjän vallalle antoi vaan +uutta voimaa, kunniaa ja painoa. Sen ohessa tuli Moskova jo aikaiseen, +edellä mainitun permiläisen eli bjarmalaisen kauppa-tien tukkeuduttua, +pää-paikaksi itäisten maiden kaupalle lännen kanssa ja sen kanssa +keskukseksi Venäjän sisälliselle kaupalle. Kaupan myötä kulkeva sivistys +löysi myös ensimäisen kehtonsa Venäjältä Moskovassa; ensimäiset tässä +maassa tehdyt kirjat painettiin Moskovassa (vanhimmat kirjat Venäjän +kielellä ovat kuitenkin painetut muualla: Veneziassa, Krakovassa j.m.), +ensimäinen peri-Venäjän yli-opisto perustettiin tähän kaupunkiin. Näillä +muistoilla on nykyinenkin Moskova, ehkä ei hallituksen istuin niinkuin +muinainen, koko valtakunnan painavin tehdas-paikka ja Pietarin rinnalla +sen vahvin kauppa-kaupunki, joissa omaisuuksissa siitä joka haaralle +tehtävät rauta-tiet pian tulevat sitä vielä enemmän kohottamaan; samalla +on se myös talvi-istuin rikkaammalle ja sivistyneemmälle aatelille, eli +oikeammin sille osalle aatelia, joka ei rakasta hovin hehkua ja Pietarin +kaupungin ulko-maalaista koreutta, ja sen opisto, sen isän-maatansa +rakastavat kirjan-kustantajat, sen Maecenatit vetävät maan paraimman +kirjallisen tiedon ja taidon sinne. Kaikki nämä seikat yhteen luettuna +tekevät, että Venäläinen joka haaralta laajaa valtakuntaansa hartaalla +kunnioituksella luopi ajatuksensa Moskovaan ja sen Kreml'iin päin, +toivoo sieltä kansallensa sivistystä ja kielellensä ruokkoa, ja +keskustelemuksissa valtakunnan painavista asioista odottaa ensimäistä +ääntä Moskovasta.</p> + + + +<p class="p4" /> +<h2>Viiteselitykset:</h2> + + +<div class="footnote"> + +<p><a name="Footnote_1" id="Footnote_1"></a><a href="#FNanchor_1"><span class="label">[1]</span></a> Sanaa <i>lanko</i> käytetään täällä sen pipliällisessä +merkityksessä: sukulainen, heimolainen. Toinen pipliässä löytyvä sana, +jota rahvaan kielessä en ole muualla kuin täällä kuullut, on <i>hamaan</i>, +esim. hän meni hamaan Pietariin asti.</p></div> + +<div class="footnote"> + +<p><a name="Footnote_2" id="Footnote_2"></a><a href="#FNanchor_2"><span class="label">[2]</span></a> Koko Neva on 67 virstaa pitkä. Nämä ja enimmät seuraaviakin +ilmoituksiani ovat otetut Stuckenberg'in tekemästä: <i>Hydrographie des +Russischen Reiches</i>, I Theil, S:t Ptburg 1844, ja saman tekijän +kirjasta: <i>Beschreibung aller im Russischen Reiche gegrabenen und +projectirten Canäle</i>, 1841.</p></div> + +<div class="footnote"> + +<p><a name="Footnote_3" id="Footnote_3"></a><a href="#FNanchor_3"><span class="label">[3]</span></a> <i>Pitkä-silmäksi</i> kutsutaan yli koko Viron ja Inkerin-maan +sitä kalua, jolla meillä on muukalainen <i>kiikarin</i> nimi, eli se vielä +hankalampi, uudesta tehty sana <i>kurkistin</i>.</p></div> + +<div class="footnote"> + +<p><a name="Footnote_4" id="Footnote_4"></a><a href="#FNanchor_4"><span class="label">[4]</span></a> Tämä toivo on ilokseni viime vuosina toteutunut. Suomen +hallitus, niinkuin kuulen, on ostanut Aunuksen kaupungissa maan kirkon +ja pappilan siaksi ja määrännyt 500 hopea-rupl. vuosi-palkaksi +varsinaiselle papille tässä maassa.</p></div> + +<div class="footnote"> + +<p><a name="Footnote_5" id="Footnote_5"></a><a href="#FNanchor_5"><span class="label">[5]</span></a> Europan rauhan-tekijä.</p></div> + +<div class="footnote"> + +<p><a name="Footnote_6" id="Footnote_6"></a><a href="#FNanchor_6"><span class="label">[6]</span></a> Sanaa <i>ihminen</i> ei löydy tässä murteessa; sen siaan +käytetään, niinkuin tässä, sanaa <i>mes</i> (mies).</p></div> + +<div class="footnote"> + +<p><a name="Footnote_7" id="Footnote_7"></a><a href="#FNanchor_7"><span class="label">[7]</span></a> Ojatilla kutsutaan pääskeä <i>sarak-linduiseksi</i>.</p></div> + +<div class="footnote"> + +<p><a name="Footnote_8" id="Footnote_8"></a><a href="#FNanchor_8"><span class="label">[8]</span></a> Lukematta Siperian Tatarilaisia, joiden määrää en tiedä +ilmoittaa, nousee tämän kansan luku Venäjän valtanunnassa Baschkirien +(392 tuh.), Meschtschrakien (80 tuh.) ja Kirgisien (82 tuh.) kanssa, +jotka puhuvat saman kielen murteita, noin 2 miljonan paikoille.</p></div> + +<div class="footnote"> + +<p><a name="Footnote_9" id="Footnote_9"></a><a href="#FNanchor_9"><span class="label">[9]</span></a> Suomen Yli-opiston Konsistoriolle.</p></div> + +<div class="footnote"> + +<p><a name="Footnote_10" id="Footnote_10"></a><a href="#FNanchor_10"><span class="label">[10]</span></a> Tschuvaschit maksavat niinkuin monet muutkin itäiset +kansat vaimoistansa <i>kalym'iksi</i> kutsutun naima-rahan.</p></div> + +<div class="footnote"> + +<p><a name="Footnote_11" id="Footnote_11"></a><a href="#FNanchor_11"><span class="label">[11]</span></a> Tiettävästi keritään rekruuttein hiukset lyhyksi, heti +otettua.</p></div> + +<div class="footnote"> + +<p><a name="Footnote_12" id="Footnote_12"></a><a href="#FNanchor_12"><span class="label">[12]</span></a> <i>Laschman'iksi</i> kutsutaan kruunun-metsissä +puun-hakkaajaa.</p></div> + +<div class="footnote"> + +<p><a name="Footnote_13" id="Footnote_13"></a><a href="#FNanchor_13"><span class="label">[13]</span></a> Ohitse mennessä saan sanoa, että tämä on karjan-huoneen +suomaIainen nimi, ja että sana <i>läävä</i>, jota meidän nykyiset +kirjoittajat ovat ruvenneet niinkuin monta muutakin uutta sanaa vaan +outoutensa tähden käyttämään, tulee venäjän sanasta хлевь (= navetta).</p></div> + +<div class="footnote"> + +<p><a name="Footnote_14" id="Footnote_14"></a><a href="#FNanchor_14"><span class="label">[14]</span></a> Suomen Yli-opiston Konsistoriolle.</p></div> + +<div class="footnote"> + +<p><a name="Footnote_15" id="Footnote_15"></a><a href="#FNanchor_15"><span class="label">[15]</span></a> Tätä kirjoittaessani en vielä tuntenut berliniläisen +oppineen <i>Lepsius'en</i> esittämää <i>yleistä aapistoa</i>, jota kielen-tutkijat +nyt ovat ruvenneet käyttämään kirjattomia kieliä edes-asettaessaan ja +jonka minäkin olen päättänyt omakseni ottaa. Se löytyy laveasti +esiteltynä kirjoissa: "<i>Das allgemeine linguistische Alphabet</i>. +Grundzüge der Uebertragung fremder Schriftsysteme und bisher noch +ungeschriebener Sprachen in europäischen Buchstaben. Von R. Lepsius. +Berlin, 1855."</p></div> + +<div class="footnote"> + +<p><a name="Footnote_16" id="Footnote_16"></a><a href="#FNanchor_16"><span class="label">[16]</span></a> Suomen Yli-opiston Konsistoriolle.</p></div> + +<div class="footnote"> + +<p><a name="Footnote_17" id="Footnote_17"></a><a href="#FNanchor_17"><span class="label">[17]</span></a> Kirjasessa: Oб Этногрфической Kapте Eврoneйскoй Poссии, C. +Пeтеpбypг. 1852. Castrénin nykyjään ulos-annetussa kirjassa +<i>Ethnologiska Föreläsningar öfver Altaiska Folken</i> ilmoitetaan tämän +kansan määrä, saman tekijän vanhempia töitä myöten, 100 tuhatta henkeä +vähemmäksi.</p></div> + +<div class="footnote"> + +<p><a name="Footnote_18" id="Footnote_18"></a><a href="#FNanchor_18"><span class="label">[18]</span></a> Castrén'in edellä-mainitussa työssä sanotaan +Mokschalaisten elävän idän puolella, Ersäläisten lännempänä, joka on +ihan väärin; lännimmäiset Mordvalaiset löytyvät Tambov'an läänissä ja ne +tiedän omasta käymästäni heidän kylissänsä puhtaiksi Mokschalaisiksi. +Samassa työssä luetaan niiden läänien joukkoon, joissa tätä kansaa +löytyy, Wätkankin lääni, vaikka siinä oikeutta myöten ei löydy yhtään +Mordvalaista, eikä heidän tiedetä koskaan näin kauas pohjaiseen päin +ulottuneen.</p></div> + +<div class="footnote"> + +<p><a name="Footnote_19" id="Footnote_19"></a><a href="#FNanchor_19"><span class="label">[19]</span></a> Tiettävästi kutsuttiin Uraali-jokea ennen tätä kapinaa +Jaik'iksi, ja sen seuduissa syttyi se ensin.</p></div> + +<div class="footnote"> + +<p><a name="Footnote_20" id="Footnote_20"></a><a href="#FNanchor_20"><span class="label">[20]</span></a> Nim. leikkaa tukkia sota-miehiksi otettavilta.</p></div> + +<div class="footnote"> + +<p><a name="Footnote_21" id="Footnote_21"></a><a href="#FNanchor_21"><span class="label">[21]</span></a> Suomen Yli-opiston Konsistoriolle.</p></div> + +<div class="footnote"> + +<p><a name="Footnote_22" id="Footnote_22"></a><a href="#FNanchor_22"><span class="label">[22]</span></a> Tällä lauseella ei ole vähintäkään perää, sillä josko +Mokschan kielessä löytyykin joita-kuita hienompia eroituksia, ovat ne +paikkakunnalliset ei säädylliset eli kansakunnalliset, niinkuin Lepechin +näyttää arvelevan koska Mordvan kansaa ei löydy muina kuin yhtenä +talon-pojan säätynä, jonka jäsenet kaikki ovat yhtä korkeoita ja yhtä +alku-peräisiä.</p></div> + +<div class="footnote"> + +<p><a name="Footnote_23" id="Footnote_23"></a><a href="#FNanchor_23"><span class="label">[23]</span></a> Sana <i>kylä</i>, puhuttaissa Voguulien mökki-ryhmistä, antaisi +ehkä väärän ymmärryksen niistä, jonkatähden tässä käytämme voguulilaista +sanaa <i>paul</i>, myös tämän seudun Venäjän kieleen otettu ja kaikilla +kartoillakin käytetty.</p></div> + +<div class="footnote"> + +<p><a name="Footnote_24" id="Footnote_24"></a><a href="#FNanchor_24"><span class="label">[24]</span></a> Suomen Yli-opiston Konsistoriolle.</p></div> + +<div class="footnote"> + +<p><a name="Footnote_25" id="Footnote_25"></a><a href="#FNanchor_25"><span class="label">[25]</span></a> Nimet <i>Sosva ja Losva</i> ovat epäilemättä syrjäniläiset ja +Syrjäniläisten kautta, joka kansa tämän maan teki tutuksi Venäläisille, +tulleet Venäjän kieleen. Sana <i>va</i> merkitsee nim. edellisten kielessä +vettä ja on päätteenä useammassa joen-nimessä Syrjänein ja Permiläisten +maassa, niinkuin esim. nimissä: <i>Kosva, Lisva, Koiva, Jaiva, Vilva, +Seiva, Usva, Kolva</i> j.n.e. Voguulin kielessä kutsutaan kummaistakin +Sosvaa ilman eroituksetta <i>Tayt</i>, ja Venäjäksikin ottaa eteläinen Sosva +Losvan kanssa yhdyttyänsä tämän alku-peräisen nimensä takaisin, sillä +siitä lähtien kutsutaan sitä <i>Tavdaksi</i>.</p></div> + +<div class="footnote"> + +<p><a name="Footnote_26" id="Footnote_26"></a><a href="#FNanchor_26"><span class="label">[26]</span></a> Herra Regulyn kartalla <i>Ethnographisch-geographische Karte +des nördlichen Ural-Gebiets, entworfen aus einer Reise in den Jahren +1844-1845 von Anton v. Reguly, S:t Petersburg</i> 1846, joka yleisesti on +sangen tarkka, on tämä nimi kirjoitettu <i>Taplia</i>, niinkuin eräissä +muissakin voguulilaisissa nimissä on kummallinen puustavien l:n ja s:n +vaihdos, esim. <i>Maslau</i> pitää olla <i>Massau, Lepliä</i> pitää olla <i>Lepsje</i> +j.n.e., joka on sitä ihmeellisempi kuin herra R. on itse paikoilla ollut +ja Voguulien suusta oikeat nimet kyllä kuullut.</p></div> + +<div>*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 44817 ***</div> +</body> +</html> diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..cb6ffc3 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #44817 (https://www.gutenberg.org/ebooks/44817) diff --git a/old/44817-0.txt b/old/44817-0.txt new file mode 100644 index 0000000..dfa2560 --- /dev/null +++ b/old/44817-0.txt @@ -0,0 +1,9543 @@ +The Project Gutenberg EBook of Muistelmia matkoilta Venäjällä vuosina +1854-1858, by August Ahlqvist + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + + +Title: Muistelmia matkoilta Venäjällä vuosina 1854-1858 + +Author: August Ahlqvist + +Release Date: February 1, 2014 [EBook #44817] + +Language: Finnish + +Character set encoding: UTF-8 + +*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK MUISTELMIA MATKOILTA *** + + + + +Produced by Tapio Riikonen + + + + + + +MUISTELMIA MATKOILTA VENÄJÄLLÄ VUOSINA 1854-58 + + +Kirj. + +Aug. Ahlqvist + + + +Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki, 1859. + + + +Paino-luvan antanut: L. Heimbürger. + + + + + + +Esipuhe. + + +Tässä ulos-tulevat matkamuistelmat eivät ole yleisölle tuntemattomat. Ne +ovat jo ennen olleet painettuina aika-kautisessa kirjasessa _Suomi_ ja +sanomalehdessä _Suometar_, ja ovat nyt, sen kehoittavaisen +hyvä-tahtoisuuden seureeksi, jolla moni maan-mies on minua niistä +puhutellut, tulleet kootuiksi yhdeksi kokonaiseksi, joksi ne kumminkin +jo alkujansakin olivat aiotut. Niiden painoon toimittamisesta ei minulla +ole ollut juuri muuta työtä kuin siellä täällä jonkun liikanaisen paikan +eli yli-määräisen lauseen pois-rapsiminen, kieli-opillisten näytteiden +pois-jättäminen ja kielen yleinen tasoittaminen. + +Ankarat tarkkaajat ehkä lukenevat, ja lukekootkin, nämä muistelmat niin +laajuutensa kuin laatunsakin puolelta köyhyyden todistukseksi. Vaan +köyhyys, hengellinenkään, ei ole luettava häpeäksi yksityiselle, missä +se on niin yleinen kuin Suomen maassa ja Suomen kielellä. Tämä kieli ei +kirjoittaessa suju itsestänsä paperille, joten sivistyneiden kielten +voimme sanoa tekevän, vaan täytyy sitä käyttävän voittaa työssään +lukemattomia vastuksia, joita eivät muut tunne kuin kokeneet, ja jotka +tekevät, että hän isommalla vaivalla saa vähemmän valmista kuin ne, +jotka käyttävät ruotsia eli muita sivistyksen kieliä. Toinen syy tämän +teoksen vähäisyyteen lienee sekin, että tekijä ei ole koskaan pitänyt +matkojensa kertomista muuna kuin hyvin vähäisenä syrjäasiana; hänen +pää-tarkoituksensa on ollut se asia, jolle hän läksikin: suomiheimoisten +kielten tutkiminen ja niiden kautta pääseminen suurempaan ja syvempään +selvyyteen Suomen kielessä, jota hän näissä tutkinnoissaan ei ole +koskaan laskenut silmältä. Niiden ja niin muodoin itsen matkankin +saaliit lepäävät kuitenkin enimmäksi osakseen vielä alku-peräisessä +raakuudessansa, kunne vasta saanen tilaisuutta, aikaa ja varoja niiden +järestämiseen ja ulos-antamiseen. + +Heikkoudeksi lienee tälle kirjaselle sekin luettava, että siinä löytyvät +kertomukset ovat kirjoitetut vähitellen ja itseltä matkalta, ei yhteen +menoon eikä tarkoin punniten sanoja, vaikka toiselta puolen tunteiden +vereksyyden pitäisi vakuuttaa kertomuksen totuutta. Ja totuutta olenkin +kertomuksissani tarkoittanut, ehkä mielelläni kuitenkin tunnustan, että +kynäni paikka-paikoin on teroittunut vähän terävämmäksi kuin olisi +tarvinnutkaan. Yleistä kuvaa ei se kuitenkaan ole pilannut; joka tuntee +itäiset naapurimme, on lukiessansa tätä kirjaa havaitseva, että useimmat +heidän sekä hyviä että huonoja omaisuuksiansa ovat siinä tarkoin +vaariin-otetut. Loukkausta enemmän kansoja kuin yksinäisiäkään kohtaan +en ole tahtonut missään tehdä; olen vaan tarkoittanut kirjauksillani +antaa Suomalaisille jonkun tiedon siitä kansasta ja maasta, jonka kanssa +heillä onni ja onnettomuus nyt ovat yhteiset. + +Jos tässä aikomuksessani vähänkään olen onnistunut ja jos näillä +matka-muistelmillani voisin joissa-kuissa suomalaisissa majoissa +lyhentää muutaman syksyisen illan pituutta, niin on niiden +kirjoittaminen minulle jo silläkin hyvin palkittu. + +Helsingissä, Mikon päivän jälkeen, v. 1859. + + _Tekijä_. + + + + +AINEISTO: + +_Matka etelä-osassa Viipurin lääniä v 1854_. + +I. Matka. + +Matkan tarkoitus: runojen kerääminen Inkerin-maalla. Matkavarat, +matka-kumppali. Yleinen kaava matkasta. Pieniä matka-tapauksia. + +II. Savakot ja Äyrämöiset. + +Näiden kansa-murteiden piiri. Missä ne eroitakset toinen toisestansa, +vaatteuksessa ja kielessä. Miten ne ovat syntyneet. + +III. Runollisuus. + +Vanhoja runoja vaan Karjalaisilla. Mitä lajia ne ovat täällä. +Loihtu-runoja ei löydy ja syyt siihen. + +IV. Tapoja. + +Taian-teko. Arpominen. Tanssi. Soitto. Hää-tavat. + +V. Rahvas. + +Talon-pojan tila: enin osa kansaa herran-alustalaisia. Rakennukset ja +siistiys huonot. Kauppa. Näkin-keruu. Parkin-kiskominen. Ruunun-lasten +elättäminen. Herkullisuus. Tekemättömyys. Rahan-ahnaus. Siveys. +Hyppijät. Venäjästä lainatuita sanoja. + +_Matka Aunuksessa v. 1855_. + +Ensimäinen Kirja. + +Suomalaisia Venäjällä. Lähtö Pietarista. Neva ja kulku sillä. +Pähkinälinna. Laatokka. Treschkot ja matkaaminen sillä. Laatokan kanava. +Matka-kumppalia. Lotina-Pelto. Livvin ja Lyydin kieli. Aunuksen +kaupunki. Matka-kumppaIi siitä. Suomalaisia Aunuksessa. + +Toinen Kirja. + +Vosnesenie ja sen liike. Petrosavodsk. Herra Vogel. Tykki-tehdas. +Vepsäläiset Soutu-järvellä. Äänis-järvi. Sikäläisestä rahvaasta. + +Kolmas Kirja. + +Matka Ojatille. Vanha pappi Järvissä. Turha yritys hänen kanssansa +tutkia Vepsän kieltä. Muutto Ladvan kirkolle. Tutkinnot siellä. +Vepsäläisiä arvoituksia. Isä-meidän rukous Vepsäksi. Tarinaisia tällä +kielellä. Paluu-matka. + +_Matka Itä-Venäjällä vv. 1856 ja 1857_. + +Ensimäinen Kirja. + +Pääsiäinen Venäjällä. Kasan'in kaupunki. Tatarit. Heidän elämä-laatunsa. +Uskonsa, jumalan-palveluksensa ja opetuksensa. Kasan'in Yli-opisto. +Luteerilaisia Kasan'issa. + +Toinen Kirja. + +Matka Ischaakkiin. Volga. Uslon. Vaikeutta matkalla. Tsyvilsk'in +kaupunki. Venäläiset ravintolat. + +Kolmas Kirja. + +Tschuvaschin kieli ja kirjallisuus. Kosmodemjansk. Tscheremissejä. +Tschuvaschien maa. Ulko-näkö. Vaatteus. Usko. Keremet'in palvelu. Uhrit +ja eräs uhri-juhla. Tschuvaschien kristillisyys. Tschuvaschilaisia +lauluja. + +Neljäs Kirja. + +Olo Ischaakissa. Korttieri-emäntä. Papit. Kosmodemjansk. Majatalon väki +siellä. Volga ja liike sillä. Tscheremisseistä. + +Viides Kirja. + +Lähtö Kasan'ista Simbirsk'in lääniin. Buinsk'in kaupunki. Vastuksia +siinä. Gorodnitschij. Simbirsk. Hyvä kohtelu virka-miesten puolesta. +Siellä tapaama maan-mies. Koto-opettajat Venäjällä. Venäläinen +hovin-herra. + +Kuudes Kirja. + +Edellisistä askaroitsemisista. Suuri erilaisuus suomalaisissa kielissä. +Historiallisia viittauksia Tscheremissien kielestä. Tschuvaschien +tatarilainen peri-juuri. Bolgar. Burkassit. Tschuvaschilaisia +arvoituksia. Tschuvaschilainen satu. + +Seitsemäs Kirja. + +Olo Arbatov'assa. Virka-miehiä. Hävinnyt aatelis-mies. Maslenitsan +viettäminen. Venäläisiä lauseita. Venäläisen luonteesta näytteitä. +Pensa. Siistittömyys kaduilla. Matka Pensasta Krasnoslobodsk'iin ja +kylien surkea näkö tällä tiellä. + +Kahdeksas kirja. + +Mordvan kansan sia ja paljous. Sen kielen murteet. Ersäläinen +kirjallisuus. Mordvalaisia arvoituksia. Lauluja. + +Yhdeksäs Kirja. + +Olo Krasnoslobodsk'issa. Kehno korttieri ja ryyppäävä talon-väki. Toinen +korttieri ja sen emäntä. Seuruus-elämästä. Puute kirjoista. +Taika-luuloisuutta. Eräs puoli-päiväinen. Eräs huvi-matka. + +Kymmenes Kirja. + +Karatai-Mordvalaiset, erhetys oppineilta. + +_Matka Siperiassa v. 1858_. + +Ensimäinen Kirja. + +Lähtö Kasan'ista. Iloiset tunteet. Lossi Vätka-joen yli. Perm'in +kaupunki. Votjakit. Baschkirit. Jekaterinenburg. Siperia. Tobolsk. +Turinsk. Matka Tavda-joella. Pelym. + +Toinen Kirja. + +Pelym'in kirkon-kylä. Matka Pelym-jokea myöten pohjaan päin. Ylä-Pelym. +Voguulien valituksia. Tapaus Voguuli-paulissa. Massau-paul. Atimje-paul. +Loppu matkaa Pelym'illa. Maa-taival ja sen poikki kulkeminen. +Schohteltit-paul ja tulo Tapsje-joelle. Matka sitä myöten. Sortingjen +kirkko. Sulo Beresov'aan. + +Kolmas Kirja. + +Yleinen piirre matkasta Pelym'in ja Beresov'an välillä. Voguulien rajat. +Maan laatu ja tuotteet. Voguulien luku. Elämän-laatu. Metsästys. +Kalastaminen. Pähkinän-keruu. Seuran-pito. Voguulien kylät ja asunnot. +Vaatteus. Ruoka. Ulko-näkö. Sävy. Uskonto. Kauppa. Valtiollinen tila. + +Neljäs Kirja. + +Beresov'an kaupunki. Asujanten elatus-keinot ja köyhyys. Matkustaminen +peuroilla. Matka Obdorsk'iin. Obdorsk. Ostjakkilainen ruhtinas Taischin. +Maan-mies Beresov'assa. Beresovalaisten hyvä-tahtoisuus. Matka +Beresov'asta etelään päin. Ostjakit. Kondinsk. Ostjakkilaista soittoa ja +tanssia. Tobolsk. Pieniä kertomuksia. Verhoturje. Uraali ja sen +metalli-rikkaus. Tiet sen yli. Solikamsk. Nykyiset Permiläiset ja vanha +Bjarmin-maa. Sen kauppa. Postilla matkustaminen Venäjällä. Moskova. + + + + +Matka etelä-osassa Viipurin lääniä v. 1854. + + + +I. Matka. + +Sota on kylmine rauta-kynsinensä jo kouristellut meidänkin maatamme, +sota palaa kaikkein mielessä, sodasta vaan kyselevät kaikki tietoja ja +sanomia. Vähän taitaa siis tällä kertaa olla toivomista, että kellään +olisi halua ja malttia tarkkuudella seurata niin peräti rauhallista +toimitusta kuin runojen keräämistä, eli lukea niitä vähäisiä mietteitä, +joita tätä vasten matkanneella olisi muille kertoa. Vaan ei luontokaan +aina jaksa myrskytä, eikä ihmiset aina sotia. Rauha tulee sodan perästä +kuin tyyni päivä-paiste raju-ilman perästä. Ihmisten ajatukset, rienteet +ja toivot kääntymät sitten entiselle ladullensa, ja tällöin saavat +rauhan työt taas entisen arvonsa. Tämä toivo -- sillä kanssa-ihmisten +hyväksyminen on jokaiselle tarpeen -- tämä toivo on palkinnut ja +ylläpitänyt minuakin, kuin mun matkatessani useasti on täytynyt painua +salomaihin, missä niiltä tienoin, joissa ihmisyyden tärkeimmät asiat nyt +miekalla ratkaistaan, pitkiin aikoin ei ole kuulunut muita sanomia, kuin +niitä eriskummaisia maineita, joita rahvaan seassa aina liikkuu +tämmöisinä aikoina. Tämä samainen toivo saattaa minun nytkin Suomettaren +palstoihin tallelle panemaan eräitä muistelmia alkupuolelta matkaani, +joista kukaties on jotakuta johdatusta vastaisille tutkijoille, vaan +jotka kauemman aikaa lyhykäisissä muistokirjoissani oltuansa +laimeneisivat ja mieleni muihin asioihin puututtua ehkä vielä jäisivät +laveammasti kirjoittamattakin. Aika ja tilaisuus eivät kuitenkaan +nytkään myöten-anna näitä muistelmia taiteellisesti järestää; niitä olen +kirjoitellut vähän kussai paikassa, Pohjais-Inkerissä matkatessani, +niillä väliajoilla, joita runonkerääjällä on kyllä joko laulajia +odottaessansa eli muusta syystä yhdessä kohden viipyessänsä, ja jokainen +tämmöisillä matkoilla käymätöinkin arvaa että, lasten lattialla +hälistessä, vaimojen ovessa hönnätessä ja miesten penkillä latturia +laskiessa, kirjoittajan on vaikea pitää ajatuksensa koossa. Elköön siis +lukija pahastuko, jos kaikki paikat kirjoituksessani eivät ole niin +tasaista ja säntillensä, kuin ne olisivat voineet tulla tavallisessa +olennossa ja totutuissa tiloissa kirjoittaen. + +Jo kauan on tiedetty, että Inkerin-maahankin on säilynyt Suomen kansan +muinais-runollisuutta samoin kuin muihin osiin Suomalaisten maata, +joissa Karjalaisia elää, ja onkin jo useampia miehiä Suomesta täällä +matkustellut runoja keräämässä. Erittäinkin ovat oppilainen Europaeus ja +lisensiaatti Reinholm jo koonneet täältä isot joukot runoja. Edellinen, +joka mennä talvena viimeksi matkaeli Inkerin etelä- ja länteisissä +osissa, oli kuitenkin tällöin havainnut, että Inkerin-maan runot eivät +olleet vielä likimaillenkaan kaikki kerätyt, jonkatähden hän sekä +yksinäisissä että yleisöllenkin julastuissa kirjoituksissa kehoitti +suomalaisuuden ystäviä tästä asiasta puolia pitämään, ennenkuin laulut +täältäkin häviäisivät perikatoon samoin kuin muista osista Suomea. Tämän +johdosta ilmoitin minä Suom. Kirj. Seuralle Helsingissä aikovani vielä +kerran lähteä runon-keruussa onneani koettamaan, ja pyysin Seuralta +matka-rahaa. Seura, jonka varat tällöin olivat melkein vähässä, määräsi +tähän tarpeesen sen matka-rahan, tekevä 50 rupl. hop., jonka entinen +Savo-Karjalaisten osakunta hajotessansa perusti kassansa lahjoittamalla +Seuralle; tähän matka-rahaan lisäsi majisteri Tikkanen omista +varoistansa lahjassa Seuralle 75 rupl. ja jälemmin Viipurinkin Kirj. +Seura yhtä suuren summan. Minulla oli kumminkin tarkoituksena ei +ainoastaan runojen kerääminen, vaan myös Inkerissä ja muuallakin Venäjän +maassa löytyvien suomalaisten kieli-murretten tutkiminen, ja sen vuoksi +kauempi aikaa matkalla viivyttävä kuin minkä mainituilla rahoilla olisi +tullut aikaan. Tätä jälkimäistä tarkoitusta vasten määräsi Hänen +Keisarillinen Korkeutensa Perintö-ruhtinas, Yliopiston Kansleri, Hänen +annettavinansa olevista kanslerin-varoista matkakseni 300 ruplaa hop. +Näin varustettuna voin runon-keruuta vasten kumppalinkin ottaa kanssani, +ja oppilainen Kaarle Slöör on se, joka tälle huvituksista köyhälle +matkalle uskalsi lähteä kerallani. + +Mutta runon-keruu Inkerin-maasta ilman Viipurin läänin etelä-puolta +tunnustelematta olisi ollut vaillinainen ja vaan keskoinen, ja sentähden +päätin menettää muutamia viikkoja viimeksi mainitun tienoon laulutaidon +tutkimiseen. Täällä oli minun myös odotettava kumppaliani, joka vasta +paria viikkoa myöhemmin kuin minä jousi matkalle, ja täällä oli meidän +kummankin ensin totuttava tämmöisen matkan toimihin ja vaikeuteen, sillä +varsin paha olisi ollut lähteä pelkkänä helsinkiläisenä ihan oudossa ja +vieraassa maassa matkustamaan. + +Alkupuolella toukokuuta Helsingistä tultuani Pyhäristin kirkolle läksin +tästä matkalle 16 p, mainittua kuuta, ja vaelsin halki tämän pitäjän +Valkjärven kirkolle. Tästä käänsin tieni pohjaista kohti Pasurin, +Metsävirkin (Valkjärven pitäjää), Kuninkaanristin (Sakkulan pit.) ja +Puuskalan kautta Haaparannan taloloihin lähellä Tiuriinkoskea (Räisälän +pit.). Aikomukseni oli Vuosta pitkin kylä kylältä matkata Raisälän ja +Kaukosan kautta Käkisalmeen. Vaan näillä seuduin kuin ei puuttunut +minulle kelpaavata juuri muuta kuin vähän arvoituksia, päätin +Haaparannasta lähteä suorinta tietä Käkisalmeen ja täältä kääntyä +etelätä kohti matkaamaan, pitkin Laatokan rannetta, jossa saaliin +toivoin tulevan paremmaksi kuin Vuoksen tienoissa. Sentähden erosin +päiväksi tämän joen kauniista rannoista, ja potkalsin suoraan kuin +linjalla Käkisalmea kohti Särkisalon kylään, myöskin Räisälätä. Päivä +oli lauantai-päivä, ja Haaparannassa oli minun sanottu tästä kylästä +kirkkomiesten venheessä hyvästi pääseväni "linnaan," joka tapahtuikin +seuraavana eli 21 p. toukokuuta. Tämän kaupunkisen olin jo edeltä päin +määrännyt matkani pohjaisimmaksi paikaksi, ja tästä käännyin siis +etelätä kohti rientämään. Vaellukseni kulki siitä lähtien seuraavien +mainittavampain kylien ja paikkojen kautta, nimittäin: Pörtsikkö ja +Vuohensalo (Käkisalmen pitäjää), Riiska, Sortaulaks, Vernitsa (josta +käsin kävin Konevitsankin pyhää paikkaa katsomassa), Yläjärvi, +Ryhmänkylä, Enkkua (Pyhäjärven pitäjää), Saapro, Haitermaa ja Röykkylä +(Sakkulan pitäjää), josta viimeisestä kylästä palasin Valkjärven kautta +takaisin Pyhäristin kirkolle. Vähää ennen oli matka-kumppalinikin ennen +tehtyä päätöstämme myöten tullut tähän, ja siitä kulimme nyt yhtenä +Kivennavan kirkolle. Tästä siirryimme taas hiljan verkkaan Ahjärven, +Vuottaan, Kaukseman, Miettilän ja Lipolan kautta Anttolan myllylle, joka +jo on Raudun pitäjää. Tässä erosimme pariksi päiväksi. Kumppalini +matkusti Kuusenkannan ja muiden kylien kautta yhtymä-paikkaamme +kirkolle, minä taas Orjansaaren ja Mäkrän kautta. Raudun kirkolla +ystävällisessä paikassa levättyämme, erosimme taas niin, että Slöör +poikkesi siihen osaan Sakkulaa eli tämän pitäjän itä-puoleen, jossa minä +vielä en ollut käynyt, minä sitä vastaan läksin vielä Rautulaisia +laulattamaan, joka tapahtui enimmin Keripadan, Vakkilan, Liippuan, +Raasselin (aivan rajalla) ja Palkealan kylissä. Raudulta palasimme samaa +tietä, jota tulleetkin olimme, takaisin Kivennavalle, jossa matkamme +loppuikin Suomen rajojen sisässä. Syy, minkätähden koko länsi-osan +eteläistä Viipurin lääniä jätimme tutkimatta, tulee alempana kerrotuksi. + +Näin kuiva-kiskoisesti olen luetellut matkani juoksun sentähden, että se +kerralla selvenee sille, joka sen tahtoo tuntea, ja ett'en sitten enää +tarvitse lukijata kuletella kylä kylältä kaikkein niiden seikkojen +kautta, mitä matkalla on tapahtunut, joita, ehkä ne kyllä voisivat olla +huvittavaiset lukea, monestakin syystä ei käy kaikkia kertominen. Se +vaan olkoon vielä matkasta yleisesti sanottu, että meidän kaikin paikoin +on ollut hyvin rauhallinen ja hyvä kulkea, vaikka meille ennen matkaan +lähdettyämme kyllä paljonkin kuvitettiin rahvaan muka pitävän meitä minä +vihollisen lähettiläisinä eli katsastelijoina j.n.e. Tätä ei ole +tapahtunut muualla kuin minulle vielä yksin ollessani, yhdessä paikassa +Räisälän pitäjää, jossa puheiksi saatua tavallisen vieraalta kysymisen +aineen: sodan, muuan ämmä vastasi kysymykseksi: "jos lienet siekin niitä +eklantilaisia? lienet tänne lähtenyt viisautta ottamaan!" Hänen ja +muutkin hänen sanoistansa pelästyneet sain kuitenkin sillä tavalla +tyyntymään, että osotin heille, kuinka selvä suomalainen olin, ja +vakuutin myös olevani "tätä yhtä suomen uskoa," jota vasten myös jakelin +tuvassa oleville muutamia suomenkielisiä kirjasia. Jälkeenpäin kuulin +tämän talon väellä olevan useammat ruokakunnat, jotka ei kuuluneet +elävän varsin hyvässä sovussa keskenänsä, ja paha ihminen on aina +kärkkäämpi toisestakin pahaa luulemaan. Nämä samat ihmiset olivat +muutamia vuosia takaperin luulevaisuudestansa joutuneet häpeään. Eräs +luonnontutkija Pietarista oli nim. talossa käymällä metsää myöten +kulkenut suoraan Vuoksen rannalle. Paimenet näkivät hänen, antoivat +sanan taloon oudosta metsässä kävelijästä, ja kohta oli rahvasta niin +paljo koolla, että miehistä voitiin otollinen jahti-linja asettaa jokeen +pistävän niemen tyvelle, josta sitten kiini otettavaa petoa ruvettin +ahdistamaan niemen nenään. Hän istuikin veden rannalla kiveä särkien ja +katsellen, ja rahvas töytäsi hänen päällensä. Vaikka kiini-ottajista +muuan oli vähän venäjätäkin ollut ymmärtävinänsä, ei vanki kuitenkaan +voinut selittää rantaansa sen puhtammaksi kuin että häneltä sidottiin +kädet selän taakse kiini. Viimein ymmärsivät talonpojat kumminkin hänen +puhettansa sen verran, että hänellä oli passi lakkarissa. Sen nähtyä +alkoivat miehet katua tekoansa, yksi toisensa perästä luiskahti metsään, +ja viimein oli luonnontutkija taas aivan yksinänsä, mutta kädet kiini ja +niinmuodoin mihinkään kykenemätöinä. Paimenko vai muu eläjä, joka siihen +oli sattunut tulemaan, lienee viimeinkin mies-paran päästänyt nuorista, +joihin rahvaan yksinkertaisuus ja osaksi paha-ilkisyyskin oli hänen +lyönyt. + +Melkein samallainen seikka, ehkä ei talonpoikain tekemä, oli minulle +tapahtua Pörtsikön kylässä, 6 virstaa Käkisalmen kaupungista. Minä olin +päättänyt tässä ensi kerran koetella, mitä eteläpuolella Käkisalmen +osattaisiin runoja laulaa, ja sentähden katsoin jo kylään tullessani +paraammalta näyttävän talon maja-talokseni. Talon pihalle tultuani näin +kumminkin, että se oli herras-talo, jonkatähden jo päätinkin lähteä +toiseen taloon, vaan pistäysin kuitenkin tupaan kysymään rahvaalta, ken +talossa eli. Täällä sanoi eräs nainen, muistaakseni talon-isännän sisar, +joka loi leipiä uuniin, tässä elävän sen ja sen virantapaisesta eronneen +herras-tavan miehen. Onko se itse kotona? kysyin minä. Ei, vastasi +nainen, vaan minun käännyttyäni puhuttelemaan muutamia tuvassa lepääviä +miehiä, joista eräitä oli Jumalta, toista Iitistä, ja jotka täällä +kävelivät työtä etsimässä, pujahti eukko herran-pytinkiin, ja yhtäkkiä +pölähti se muka poissa oleva herra makuu-nuttu päällä tupaan. Nyt syntyi +meidän keskenämme seuraava kanssapuhe, jossa mainittu vaimo oli +tulkkina. "Mistä sie kulet?" -- Helsingistä. -- "No mikä mies sie +Helsingissä olet?" -- Tutentti. -- "A kunnepa matkaat, näin syrjäkylissä +käyden?" -- Täällä vaan kävelen. -- "Mitä etsimässä?" -- Lauluja, ja +laulatan teitäkin, kuin osannette suomea laulaa. -- "Mitä lauluja sie +etsit! mikä lienetkin maan karkulainen; onko pasporttia?" -- On kyllä, +vaan on täällä kontissani (joksi täällä laukkua sanotaan) niin syvässä, +ett'en sitä nyt rupea laittamaan sieltä, varsinkin koska te ette ole +mikään ruununmies, jolla olisi oikeus passia kysyä. Vaan ilman sitä +pitäisi teidän jo tutentti-merkistänikin nähdä, että minä passitta saan +matkata jos missä Suomen rajojen sisässä. -- Tästä uppiniskaisuudesta +vihastui herra julmasti, ja tutentti-merkistä puhuminen johdatti hänelle +mieleen hyvän välikappaleen, jolla muka saisi minun passin näyttämään. +Hän juoksi huoneesensa ja tuli heti takaisin virka-lakki päässä, jonka +rannun nyt piti minusta karkoittaa kaiken ylpeyden. Näin varustettuna +töytäsi hän minulle eteen, eikä enää malttanut tulkinkaan kautta puhua, +vaan kiljasi uhkaavilla liikenneillä: "pasportti pitää näyttämäs, muuten +talonpoika sitomas kiini." -- Nyt loppui minultakin kärsivällisyys, ja +minä vastasin yhtä kovalla äänellä: "pasporttia ei näytetä, vaan jos +kuka ei anna minun rauhassa olla, niin sille kirjoitan minä pasportin +tällä sauvallani selkään." Ukko taisi pelästyä sitä raskaanlaista +oksaniekkaa sauvaa, joka minulla oli kädessä, sillä hän läksi sukkelasti +ulos tuvasta muka "lautamiestä hakemaan." Minä odottelin vielä vähän +aikaa lautamiehen tuloa, vaan sitä ei kuulunut, ja viimein läksin pois +toisiin taloihin. Mennessäni tapasin lähellä eräitä miehiä huonetta +salvamassa, ja kerroin koko herran jutun niille. Ne sanoivat, että +semmoinen se on ilkeä roisto, se ei anna kenenkään olla rauhassa, ja +kertoivat hänestä monta hyvää seikkaa, joiden puhumisesta tässä ei +läksisi mitään hyötyä. + +Mutta paitse näitä kahta tapausta ei meillä, niinkuin jo edellä sanoin, +ole ollut mitään vastuksia eli haittoja matkallamme. Pikemmin on kansa +meitä kaikin paikoin kohdellut hyvästi, ja virkamiehet sekä muut maalla +asuvat herrat ovat neuvolla ja työllä kukin seudussansa edestäneet +matkaamme, josta heille tässä mainitsen nöyrimmän kiitoksemme. + + + +II. Savakot ja Äyrämöiset. + +Harva voinee enemmältä matkata etelä-itäisessä osassa Viipurin lääniä, +ett'ei pian kuulisi puhuttavan Savakoista ja Äyrämöisistä. Tiedon halu +näistä on viime vuosina vielä enennyt sen kautta, että akateemikko +Köppen Pietarissa v. 1849 toimitti Inkerin-maasta kansallisuus-kartan, +jossa Venäläiset, Saksalaiset ynnä muut tämän maan eri kansat ovat +merkityt eri värillä, ja niiden seassa peittävät Savakot ja +Äyrämöisetkin suuret alat, kumpikin omalla värillänsä. Köppen'in selitys +ei kuitenkaan oikein tyydytä tiedon-haluista ja lukijan täytyy +hänestäkin erottuansa vielä kerran kysyä: mitä ovat nämä Savakot ja +Äyrämöiset? Viipurin läänissä on se minun tietäkseni vaan Äyräpään +kihlakunta (jolla, kesken puheen sanoen, on nimensä Äyräpään järvestä, +joka on Vuoksen, Pyhäristin pitäjään pistävä lahti) eli tarkemmin, +ainoastaan Pyhäristin, Valkjärven ja Kivennavan pitäjät, joissa +Savakkoisuus ja Äyrämöisyys tulevat kysymykseen, sentähden että ne +näissä pitäjissä yhtyvät toinen toiseensa ja niillä siis niissä juoksee +rajansa. Uusikirkko, Koivisto ja Viipuri, eli kaikki mikä on länteen +päin näistä rajapitäjistä, on Savakkojen alustaa, jota vastaan taas +toisella puolen Pyhäjärvi, Sakkula ja Raudun pitäjä ovat niin synkkiä +Äyrämöisiä, että täällä koko näistä nimistäkään ei tiedetä mitään, tahi +jos ketä vaimoa sanotaankin Savakoksi, niin on samalla myös sanottu +hänestä kaikki, mitä vaimo-ihmisestä ilkeintä sanoa voipi. + +Kysymyksessä oleva eroitus Savakkojen ja Äyrämöisten välillä ei meidän +aikoina enää näyttäy muussa kuin vaimojen puvussa. Tätä myöten on se +vaimo Äyrämöinen, jolla on seuraavat tunnus-merkit. Ensinkin pitää +hänellä olla yksivärinen (ei juovikas eli viirukas) hame, joko harmaa, +joka on tavallisin hameen karva, sininen, musta eli vieläpä +tulipunainenkin; ja hameessa pitää paistaa noin kahta sormea leveä +helmus, joka harmaissa, sinisissä ja mustissa on punainen, vaan +punaisissa hameissa, joita kuitenkaan ei paljon pidetä, keltainen. +Toinen omituinen merkki, josta Äyrämöis-vaimon heti tunnet, on se +niin-kutsuttu rekko, s o. leuan alle paidan rintaan keltaisella eli +puna-langalla tikattu neliskulmainen paikka, noin korttelia korkea ja +sen levyinenkin alapäästä, vaan yläpuolelta vähän kapeneva, joka laitos +äkkinäisestä näyttää melkein yhdenlaiselta kuin lasten rinta-lappu. +Tämän rekon toisessa ylä-kolkassa kiiltää suuri summatoin hopea-solki, +joka yhdistää sen, ei keskellä rintaa, vaan rinnan toispuolitse kulkevan +sepaluksen eli rinta-halkaseman nurkat yhteen, paitse näitä koristuksia +Äyrämöis-vaimot hyvin rakastavat sini-, puna- taikka kelta-langalla +ommeltuja kirjoituksia hihojen suussa, kainalojen alla, nästyykissä, +pyyhe-liinoissa j.m. Mainitsematta on vielä huntu, joka on Äyrämöisyyden +kruunu ja kukkainen, ja josta vaatteen-parsien tuntija näissä tienoin +heti voipi sanoa, mistä pitäjästä huntuniekka vaimo on kotoisin. Huntu, +joka on naidun vaimon merkki, on pohjais-puolella Vuosta pitkä, +pää-laelta selän takana riippuva valkea vaate. Sertingistä eli muusta +hienommasta kankaasta tehtynä se ei ole ensinkään ruma, vieläpä +kauniskin, jos se, niinkuin esim. Räisälän vaimojen nähdään työssä +ollessansa tekevän, asetetaan pää-laelle matalaksi nelis-kolkkaiseksi +lakiksi, joka pää-verho on aivan yhdenlainen sen lakin kanssa, mikä +Ekman'in Osteriassa nähdään sen aasin (vaiko hevosen) selässä istuvan +ihanan Italiattaren päässä. Mutta lähdepäs Vuokselta etelätä kohti, niin +pian loppuu tämä huntu-ihastuksesi! Pyhäristin pitäjässä ja Valkjärvellä +on se jo supistunut korttelia pitkäksi ja yhtä leveäksi liina-palaksi, +joka peittää hiukset; Pyhäjärvellä on se melkein yhtä pitkä, vaan ei +kuin paria eli kolmea sormea leveä ja milt'ei sen pää-rakkineen +näköinen, joka Mäntyharjussa niin oudostuttaa äkkinäistä, ja joka ei ole +muu kuin olleen suuremman hunnun jäännös. Mutta vasta Sakkulassa ja +Raudulla huntu on oikein osannut kutistua! Sillä nuorilla vaimoilla ei +se ole kuin entisen 5 kopeekan pätäkän kokoinen, otsalla riippuva +valkoinen ympyrä, vaan vaimon vanhetessa laajenee vähän huntukin, sekä +tämänlainen että Pyhäjärvellä pidettävä. Tämän pätäkkä-hunnun valta +ulottuu Inkeriinkin, kaikitsekin nähdään se pohjais-Inkerin Äyrämöisillä +Lempaalassa, Vuoleella ja Toksovassa. + +Paljon olisi vielä lisättävää tarkoin selittäessä kaikkia +Äyrämöis-naisen vaatteuksessa löytyviä salaisuuksia ja koristuksia, kuin +myös erilaisuuksia varsinkin pään pukemisessa, joilla tytöt eroitetaan +vaimoista, ja tyttölöissä ripillä käyneet ripillä käymättömistä. Vaan +tähän on minulla liian vähän tietoa yleisessä puku-opissa, ja vielä +vähemmin halua, sillä näin paperilla puhuen ei tään-kaltaisia asioita +saa kuitenkaan niin selkeästi näkymään kuin sen lukija vaatisi. +Epäilemättä olisi maalari näihin seutuihin lähetettävä, joka tarkoin +kuvaileisi jokaisen puvunlajin, ennenkuin se käypi myöhäksi. Sillä +Savakkoisuus voittaa minun katsoessani alaa enemmän ja enemmän, ja +Savakkojen määrä niissä pitäjissä, joissa heitä on sekaisin Äyrämöisten +kanssa, isonee isonemistansa näiden vähenemisellä. Savakkoisuus on nim. +lyhimmästi sanoen vaate-parren uudemmaksi muuttuminen. "Ken rikas on, se +tekee tyttärensä Savakoksi," sanoi minulle Valkjärvellä eräs +Äyrämöis-nainen, kukaties vähän kateudella, ett'ei ikä ja varat +myöten-antaneet hänen itsensä ruveta Savakoksi. Savakot tunnetaan siitä, +että heillä on juovikkaiset (s.o. pummuliset eli muut osto-) hameet, +jotka myös ovat pitemmät ja somemmasti tehdyt kuin Äyrämöisillä; että he +ovat enimmin paikoin jättäneet pois sen eriskummaisen hunnun, jonka +siassa heillä on tavallinen huivi, pois myöskin heittäneet vaatteistansa +ne niin iso-töiset rekot ja muut kirjat, ja ylipäätään puvussansa +lähenevät muun Suomen asujamia. Vastainen aika onkin siis epäilemättä +heidän kädessänsä. Ja vaikka Äyrämöiset kyllä tietävät olevansa vanhan +ja kotisyntyisen puolella, eivät Savakot kuitenkaan kunnioita tätä +heidän esi-isien tavoissa pysymistänsä sitä enemmän kuin että, jos +Savakko-mies naipi Äyrämöis-tytön, tämän oikein eri väli-puheen kautta +täytyy luvata luopuvansa Äyrämöis-puvusta. Tämmöisiä naimisia ei +kuitenkaan tapahdukaan kuin hyvin harvoin, ja Kivennavalla kysyttyäni +eräältä mieheltä, mikä siihen oli syynä, että heille niin harvoin +naitiin Raudulta, sanoi hän: "se kuin on heillä Äyrämöisillä niin hirveä +vaatteen manieri, niin siihen ei meidän pojat uskalla puuttua." Eikä +taitaisikaan ketään surettaa, jos Äyrämöisyys vähitellen loppuisi +kokonansakin. Sillä on monta vikaa, ja enimmiten se, että se rumentaa +naiset, kuulkaapas se, kauniit Äyrämöttäret! He esim. käyvät kesät +talvet paljain päin, joka arvattavasti on suuri paha tukalle, joka ilman +mitäkään varjoa päivän ja ilman vaikutusta vastaan muuttuu +monenkarvaiseksi ja murenee onnettomasti, ja tämän jälkimäisen seikan +tähden täytyykin tyttöjen pitää lyhyt tukka, siihen tapaan leikattuna +kuin Savossa on miehillä, sillä eroituksella kuitenkin, että jakauksen +kohdasta riippuu otsalla hius-tupsu ikäskuin hevosilla (elköön kukaan +pahastuko tästä vertauksesta, sillä sen sattuvampaa en löytänyt). +Naiseksi päästyä kyllä annetaan tukkien kasvaa rauhassa, vaan nyt +palmikoidaan hivukset _sykerölle_ hunnun alle niin lujasti, että +useammalla naisella, kuin joutuu noin vähän päälle 30 vuoden, alkaa pää +paljastua, jota rumentavaa vikaa sitten koetaan huntua laajentamalla +peittää. Tämmöinen pään pukeminen urostaa tyttöjen näön liiaksi, ja +vaimojen hiukset, kun ei sitä vaikea-tekoista sykerötä voi +jokapäiväisessä elannossa alin-omaa korjata, hapsottavat hajallansa, +joten ei enemmän tyttölöillä kuin naisillakaan löydy sitä, joka niin +jalosti ylentää vaimon kauneutta, mm. kaunista tukkaa. Suuri vika +Äyrämöisten vaatteuksessa on sekin, että tytön hoikkuus, jota muualla +niin suuressa arvossa pidetään, sen kautta peräti katoaa, taikka, +oikeammin sanoen, ei voi tulla kysymykseenkään. Hameissa on nim. niin +lyhyet liivit, että hame alkaa jo hartioilla ja vyöllis-nauha vedetään +juuri rintain kohdalle. Tämä tekee tyttö-rukat kyyry-seliksi, jota +täällä toki kaikeksi onneksi ei pidetä vikana, vaan suurimpana +kauneutena. + +Mutta jo liiaksikin puhuttuamme niistä vähäisistä välikappaleista, +joissa Savakkojen ja Äyrämöisten eroitus ilmoitaksen, voimme nyt kysyä: +onko tämä eroitus alkujansakin ollut näin vähä-pätöinen, vai onko sillä +ollut suurempikin ja arvoisempi syy, kuin vaan tämän-kaltainen +erilaisuus vaatteuksessa? Olisivatko Savakot ehkä jotakuta toista +kansan-lahkoa kuin Äyrämöiset? -- Kielestä yksinäisten Savakkojen ja +Äyrämöisten kesken ei nyt enää voi mitään päättää, ja kuinkapa olisi +ollutkaan mahdollista että he yksissä asuen ja yhtä kieltä puhuen +olisivat voineet säilyttää kumpikin murteensa toiseen sekoimatta, josko +olisivatkin eri lahkoihin kuuluneet ja josko murteilla olisikin alussa +ollut eroitusta. Vaan merkillistä on kumminkin, että ne pitäjät, joissa +Savakkoisuus on vallan päällä, niinkuin Uuskirkko, Koivikko ja Viipuri, +puhutaan jotensakin hämäläistynyttä kieltä, ja hämäläisyys tuntuu hyvin +hyvästi Pyhäristinkin, Valkjärven ja Kivennavan murteessa, joissa +Savakkoisuus vielä paraillaan sotii Äyrämöisyyden kanssa. Sangen +ihmeellinen on se jyrkkä erilaisuus kielessä, jonka Vuoksen rannalla +muutamissa paikoin tapaa. Niin sanottiin esim. Metsävirkin kylässä +Valkjärveä, Vuoksen vasemmalla rannalla: _maa, hakkaa, tupaa, kaula, +eilen_, mutta kuin tästä tulin 3 tahi 4 virstaa Vuoksen poikki +Kuninkaanristin kylään Sakkulaa, kuuluivat nämä sanat jo: _moa, hakkoa, +tupoa, kakla, eklen_. Niin on mainituissa kolmessa pitäjässä +loppu-hengähdys e:n perästä hyvin vieno eli tuskin ensinkään +löytyväkään, jota myöten niissä esim. sanotaan _menekään, tulepas, +otahan, ei: menekkään, tuleppas, otahhan_. Sitä vastaan kuului sama +hengähdys hyvin hyvästi Pyhäjärvellä, Sakkulassa ja Raudulla. Näiden +pitäjien murre on muutenkin puhdasta karjalaista, lähes yhdenlaista kuin +se kieli, mitä Korpiselillä ja Ilomantsin Venäjän rajaa vasten olevissa +Kreikkalais-kylissä puhutaan, ja minun katsoessani ovat koko +etelä-Viipurin asujamet olleet puhtaita Karjalaisia, sillä +Savakko-pitäjienkin kieli on kuitenkin kaikkine hämäläisyyksineen +pää-väylältänsä karjalaista. Vaan myöhemmin, kukaties pitkällisten +sota-vainojen kautta rahvaan hävittyä rajan tienoilta, alkoi tänne +pohjan puolelta siirtyä Hämäläisiä, joita Savosta päin tulijoita entiset +asujat rupesivat kutsumaan _Savakoiksi_. Pääte -kko nim. merkitsee +jotakin (enimmiten ihmis-) olentoa, niinkuin sanoissa: _nuorikko_ nuori +vaimo, _linnakko_ linnan eli kaupungin asukas, _koirakko_ koiranhammas, +_emakko_ emisä sika j.n.e. Karjalaisten kanssa yhteyteen joutuneet +Hämäläiset eivät myöskään arvattavasti voineet säilyttää kieltänsä +karjalaisuudelta, ja näin syntyi vähitellen tämä hämäläis-karjalainen +murre, jota nyt puhutaan Viipurin läänin lounas-osassa. Karjalaisia ehkä +asuu paksummalta edellä mainitun Äyräpään eli, oikein karjalaksi, +Äkräpään järven tienoilla, josta he, eroittuaksensa näistä tulleista +vieraista, rupesivat nimittämään Äkrämöisiksi, Ayrämöisiksi. Nimi levisi +sitten sitä myöten kuin nimitetty lahkokin, ulottuen viimein Inkerinkin +maahan. + +Tämänkaltaiselta näyttää minusta Savakkojen ja Äyrämöisten kyllä +arvoisista syistä syntynyt, vaan nyt enää vähäisissä asioissa +näyttäytyvä eroitus. Tämän asian tarkempaan selittämiseen tarvittaisiin +kuitenkin hyvin tarkkoja kielentutkinnoita niillä tienoin, joissa heidän +rajansa kulkee; tämmöiset tutkinnot ottaisivat taas paljoa enemmän +aikaa, kuin mitä minä, toiselle asialle lähtenyt, voin näillä seuduin +viipyä, jonkatähden edellä olevat lauseeni ovatkin pidettävät pikemmin +puheen-alkajaisina asiasta kuin varmoina päätteinä. + + + +III. Runollisuus. + +Ne, jotka ennen ovat näillä seuduin runoja keränneet, ovat jättäneet +ilmoittamatta, millä paikoin niitä enimmin löytyy. Helposti tulee se +kuitenkin täällä matkaamalle tutuksi, että oikean runo-laulun +(reki-virtten, leikillä myös reki-raamatun) rajat ovat aivan yhdet kuin +Karjalaistenkin, nim. puhdasten Karjalaisten, s.o. vanhoja runoja eli +niiden kaltaista ei eteläisessä osassa Viipurin lääniä löydy muualla +kuin Pyhäjärven, Sakkulan ja Raudun pitäjissä. Turhaan koettelin +laulajiksi kiitettyjä sekä miehiä että naisia niin Pyhäristin kuin +Valkjärvenkin pitäjissä, turhaan kyselimme laulajia Kivennavalla. +Saattaa olla, että näissäkin pitäjissä kuulee jonkun poikkinaisen +runo-palasen. Myös osaa nuorempi kansa paljon nykyisiä teko-runoja, +niinkuin Puhakan, Makkosen ja Vihta-Paavon teelmiä, ja muitakin runoja, +mitä Mehiläisessä löytyy. Mutta ylipäätään sammuttavat niiden asujamet +laulu-himonsa niin-kutsutuilla _lenkki-virsillä eli lenkkilöillä_ (jotka +ovat yhtä kuin _arkki-veisut_ muualla Suomessa), eli laulavat he niiden +tapaan loppu-myötäisyyksillä koristettuja mitättömiä renkutuksia, joita +näiltä seuduin saisi tukulta, ken niitä viitsisi kerätä. Tämä kyllä +todistaa, että nykyisemmät mietteet ovat jo alkaneet juurtua, ja +luku-taito enennyt kansassa, vaan näistä ei meidän asialle ollut etua. +Ja tästä näkee lukija, että Pyhäristiä ja Kivennapaa lännemmäksi +matkaaminen ei tee runonkerääjälle muuta kuin että "aika kultainen +kuluupi." + +Peräti toisin on laulun laita edellä mainituissa puhdas-karjalaisissa +pitäjissä. Niin pian kuin vaan astut jalkasi näiden seurakuntain rajan +sisään, tulee vanhan-aikuinen runo-laulu vastaasi yhtä täyteläisenä, +yhtä suloisena kuin pohjais-Karjalassakin. Ilomantsin pitäjän tietää +jokainen siellä lauluja keräämässä käynyt kyllä runo-rikkaaksi. Mutta +nämä seurakunnat eivät jää yhtään jälelle Ilomantsista tässä asiassa. +Olletikin on Raudun pieni pitäjä oikea runola. Tässä pitäjässä löytyy +nim. muutamissa kylissä (Keripata, Vakkila, Sirkeinsaari ja Palkeala) +_Inkerikköjä eli Ischoria_ s.o. kreikan-uskoista Karjalaista, joiden +ainoana kirjallisuutena ja hengellisyyden toimittajana esi-isiltä +peritty runon-laulu on. Näillä on laulu alinomaa huulilla, ja joka +varsinkin pyhän seutuna joutuu heidän pariinsa, niinkuin minä satuin +tulemaan kolmantena päivänä _neliä pyhiä_ eli helluntaina, se saa kuulla +runoa ja runon-laulantoa vähän liiaksikin, liiaksi sentähden, että +laulannot eli nuotit ovat hirmuisen rumia, niinkuin se näissä seuduin +muuallakin pyytää olla laulantojen kanssa. Kuitenkin ovat lenkit +Inkerikkojenkin seassa enenemässä ja runo-laulu vähenemässä. Nuoremmat +naiset kuin esim. laulavat "liekussa" (kiikussa, heiussa) liekkumisen +aikana keväällä, joka tapa on yleinen täällä. Inkerin-maassa ja Virossa, +liittävät he joka runo-säkeen perään pitkän, "nuotin kannatukseksi" +kutsutun loilotuksen, joka, ennen toisen säkeen sanomista, kerrotaan +kolmasti ja lauletaan tavuilla: _tuula-illallej, hoila-illallej_. Tämä +loilotus arvattavasti ottaa paljon aikaa, ja näin kelpaa +vähempi-muistoinenkin esi-laulajaksi, vaan -- "entiseen aikaan," sanoi +muuan vanha ämmä, "oli virttäkin kyllä laulaa, ei silloin tarvinnut +tuula-illalla laulua jatkaa, niinkuin nyt." + +Runot täällä ovat vähemmin kuin muissa laulu-tienoissa kertomarunoa. +Kalevalan runoista ei ylipäätään muisteta muuta kuin palaisittain sen +kova-osaisen Kullervon tapauksia, ja niistäkin vaan sitä onnetointa +kohtausta, jossa hän "pillasi emonsa tuoman." Kullervon nimeä ei täällä +kuitenkaan tunneta; häntä kutsutaan enimmiten Tuirettuisen eli +Tuurikkiisen tuhmaksi pojaksi. Muita kertomus-runoja löytyy enemmän, +hirmuisista tapauksista muinaisissa sodissa, naisten myömisistä ja +rosvoamisista j.n.e. Historiallisia runoja on myös "jalo herra +Puntuksesta," keisarinna Katarinasta (alkava sanoilla: "Kuoli meiltä +kunnon rouva, katoi Katrina kuningas"), ja muista. Mutta parhaasta +päästä on Kanteletar hyötyvä täältä saaduista lauluista. Kaikissa +tiloissa ja mieli-aloissa Karjalainen täälläkin keventää ja tyhjentää +sydämensä laululla, ja epäilemättä syntyy täänkaltaisia lauluja vieläkin +uusia, pilkka-runoista virkkamattakaan mitään, joita joka kylässä +vuosittain ilmestyy vereksiä, vaan joiden tutkain useimmin on vaan yhtä +paikkakuntaa kosteva, yhdessä paikkakunnassa ymmärretty, jonkatähden ne +olemmekin enimmäksi osaksi jättäneet keräämättä. Omituista laatuansa, +josta muualla Karjalassa en ole kuullut, ovat täällä tavattavat +moninaiset leikilliset ja lasten virret; myös löytyy epigrammin tapaisia +runoja, jotka vasta viimeisellä säkeellä ilmoittavat koko virren +tarkoituksen. Näistä ovat muutamat hyvin "kokka-niekat," vaan tilan +vähyys estää minun tässä lukijalle antamasta joitakuita esimerkkiä niin +näistä kuin muistakin lauluista. + +Vaan josko Kalevalan runoja näillä seuduin vielä löytyykin merkki, niin +kelvollisia _loihtu-runoja_ emme ole tavanneet nimeksikään. Loihtu-runo +ei hyöstykään muualla kuin missä kamala ja jylhä luonto, niinkuin +korkeat vuoret, syvät ja aallokkaat järvet, jyrkät ja pauhaavat kosket, +avarat ja synkät metsät, jonkalaisista luonnon kamotuksista +loihtu-runossa onkin alinomaa puhe, pakoittaa ihmisen epäilemään +ruumiillisista voimistansa, ja saattaa hänen näiden vallattomia +vaikutuksia vasten sotimaan hengen, mielen, _sanan_ aseilla. Geijer +uskoo niistä moninaisista Ruotsin vuori-maakunnissa tavattavista +kummitus- ja peikkotarinoista, että niitä ei voi kansasta hävittää +mikään sivistys, sillä kamoittava luonto, väkevästi vaikuttava ihmisen +mielessä, synnyttää ne uudellensa, uudessa muodossa, jos joku heistä +katoaisikin joksikin ajaksi. Näin lienee osiksi loihtu-runojenkin kanssa +maamme itäisissä ja pohjais-osissa. Ja sitä myöten ei Karjalaisilla +etelä Viipurin läänissä loihtu-runo ole koskaan ollut oikeassa +voimassaan, sillä luonto täällä on tasainen, matala, pikemmin sorea kuin +ihana, ei missään ylhäinen eli hirvittävä. Yksin Laatokan järvikään, +vaikka kyllä aava ja aallokas, josta jälkimäisestä sanasta sillä on +nimensäkin, ei nosta mielessä sitä petollista tuntoa, jonka ankara +luonto muuten aina vaikuttaa, joka tullee siitä, että sen rannat tällä +puolen ovat matalat hietikot, ei hyvät näyttämään sitä luonnottarien +kamppausta toinen toisensa kanssa, joka se lienee pää-syynä mainittuihin +ihmisen tunteihin, ollessaan suuren luonnon parissa. Tämä luonnon +mataluus on ihmisenkin luonnon mataloittanut, vienontanut, niin että +siinä ei löydy sitä intoa, sitä "haltiaa," joka loihtiessa on +välttämättömästi tarpeellinen. Tämän vaan entinen ulkonainen tila on +myös tehnyt kansan mellommaksi, ja jos ei muu, niin olisi sen +sammumatoin kaupan halu ja alinomainen maantiellä "loikuminen," +käyttääkseni sanaa vaan omasta murteesta, vierauttanut mielen niin +syvistä aineista kuin loihtu-runo on. + + + +IV. aapoja. + +Joku lukija saattaa arvella, että loihtu-runojen olemattomuus tässä +osassa maatamme todistaa vaan sikäläisen kansan taipumattomuutta +epäluuloihin. Vaan tässä erehtyy hän isosti. Jos runo-loihdun syvällinen +taito, joka on korkeampi ja jalompi kuin tavallinen epä-luuloisuus, ei +ole juurtunut tässä kansassa, niin on vähä-pätöinen, lapsellinen ja +jonkin joutava taian tekeminen sitä yleisemmin kaikissa taudissa ja +tapa-turmaisissa tiloissa koetettava keino pahaa karkoittaa. Pahan +(taudin eli muun) synnyn tietäminen näyttää taian teossakin samoin kuin +loihtien parantaessa olevan ensimäisenä ja pää-asiana. Se keino, jolla +tämän synnyn perille tavallisesti pyritään, on _arpominen_. Muutaman +arpomisen laadun kertoi minulle eräs Sakkulainen seuraavalla tavalla. +Seula asetetaan alas-suin maahan ja neli-kantaan seulan ympärille pannan +kaksi hiiltä ja kaksi savi-palaista, niin että niistä tulee risti ja +että hiili on hiilen vastassa ja savi vasta-päätä savea. Seulan pohjan +keski-kohdalla riiputetaan nyt harjaa, varteen siotusta rihmasta, ja +harjalta kysytään taudin syntyä esim. näin: "jos tauti lienee maasta +tullut, niin käy hiileen! tahihan lienee vedestä tullut, niin käy +saveen!" Harja, joka tähän asti on seisonut yhdessä kohden, rupeaa nyt +häilymään, häilyy aina kovemmin ja kovemmin joko savi- tahi hiili-linjaa +pitkin taudin luontoa myöten, sillä sen se välttämättömästi ainakin +ilmoittaa, ja siitä näkee arpoja, mistä paha on puuttunut. Samaan tapaan +arvoitaan myös virsi-kirjan sisään haitta-puolestansa siotulla +avaimella, jota riiputetaan sormella lehtiäisestä ja joka niin ikään +sanoo, mistä tauti on lähtenyt. -- Tämmöisiksi pahan-päiväisiksi +taioiksi on muinaisten Suomalaisten ankara loihteminen täällä +kutistunut, jossa tietäjä rohkeasti astuu poisajettavan pahan kanssa +taistelemaan, ja lujasti luottaen sanojensa tehollisuuteen, hengen +innolla manaa hänen kipu-mäkeen, tuli-koskiin eli muihin pahoihin +paikkoihin. + +Vaan näistä kolkoista aineista kääntykäämme iloisempia puolia täkäläisen +rahvaan elossa katselemaan. Tanssi eli "tantsu" on täällä hyvin +rakastettu huvitus laulun rinnalla. Tätä iloa ei minulla ole ollut +tilaisuutta nähdä kuin yhden ainoan kerran, ja tunnustaakseni täytyy, +ett'en tällöin sen rakennuksesta saanut oikeata selvää, oliko se niitä +vanhan-aikuisia kansallisia tanssia, joita melsutus eli melkutin, +hapan-lohko j.m. ovat, ja joita vielä paikoin muualla Suomessa +tanssitaan, vai lienee hän ollut muualta tuotu, jolta se minusta näytti, +sillä sitä hypättiin melkein "enkeliskan" tavoin. Liikkeet olivat +miesten puolelta sangen notkeat ja somat, naiset taas menivät tasaisesti +"kuin sorsat veden päällä," niinkuin siitä muutamassa lenkki-laulussa +sanotaan. Viulut ovat täälläkin hävittäneet vanhan kantelen soiton. +Kantelen soittajia kysyttäessä tiettiin kyllä aina mainita siitä ja +siitä "varmasta ja selvästä" soittajasta, vaan kuin hänen koti-seutuunsa +tulimme, oli taide-niekka joko kuollut eli kantelensa hävittänyt, +vieläpä viuluksikin muuttanut. Viulun soittajia sitä vastaan löytyy +melkein joka kylässä, sillä herännäisyyskään, joka muualla tylyllä +jumalistelemisellaan karkoittaa viattoman ilon, ei tartu vähällä +Karjalaiseen. Soittoa ja laulua täälläkin tarvitaan enimmin häissä. Ja +häät kerran puheiksi saatua en voi olla kertomatta Valkjärven pitäjän +häätapoja, jotka minulle puhui näissä asioissa paljon kokenut mies. +Hänen lausettansa myöten pitävät Savakot ja Äyrämöiset, muun +erilaisuuden ohessa, häänsä melkein yksillä käytöksillä, ja seuraavasta +kertomuksesta näkee siis lukija koko tämän puolen häätavat. + +Kuin lemmen kipuna on sytyttänyt pojan sydämen palamaan rakkaudesta +kehen neitoon, ja hän siis ei näe tulevansa aikaan ilman tätä +toveriksensa saamatta, ei hän itse mene kosimaan, vaan lähettää joko +isänsä eli emonsa morsiamen kotiin, tietämään tokko itse saapi tulla +neitoa kosiin, vai ei. Sieltä kuin annetaan lupa, niin se sanan-viejä +antaa rahaa morsiamelle, ja viepi sen iloisen sanoman, että raha +otettiin vastaan, kotona odottavalle. Ensimäisenä lauantaina sen jälkeen +menevät sitten sulhanen ja morsian pappilaan "lukemaan" s.o. itsiänsä +kuulutuksiin panettamaan. Pyhänä palajaa kumpikin kotiinsa, vaan +ilta-puolella menee sulhanen kahden taikka kolmen naitto- eli +_puhe-miehen_ kanssa morsiamen kotiin ja antaa juhlallisesti hänelle +kihloiksi solen, sormuksen ja rahaa. Outo luulisi kihlauksen jo +päättyneenkin tähän, vaan niin ei kuitenkaan ole. Sillä vasta sulhaisten +s.o. sulhasen ja hänen miestensä syötyä, oikeata naimisen kauppaa, tämän +sanan alku-peräisessä merkityksessä, ruvetaan pitämään. Taloon on nim. +kerinnyt kokoutua kylältä rahvasta, ja nämä myövät nyt morsiamen +sulhaselle. Ensin kysytään suurta summaa, sataa ja enempääkin; vaan +toiset tinkivät puoleltansa, ja hyvän aikaa näin kauppaa hierottua, +synnytään viimein hinnoilla. Morsian annetaan, mikä kymmenestä, mikä +viidestä ruplasta, jonka rahan sulhanen heti suorittaa morsiamelle. +Kaupan tehtyä antaa hän morsiamen emollenkin niinkutsuttua +"juottorahaa", ja puhemies viskaa rahvaalle lanttia "kissan-rahaksi", +jolla nimi on siitä, että katsojat tässä tilassa naukuvat kuin kissat. +Siitä panevat sulhaset rahvaan polttaa tupakkaa pöytään, "karkeata +tupakkaa sekä kartuusia, ken mitenkin". Joku talonmies lukee ikäskuin +tupakan siunaukseksi sen niin-kutsutun "tupakka-luvun", joka on +runo-mittaan tehty kertomus tupakan synnystä, vaan niin ruokotoin, +ett'en sitä tässä voi julaista. Sen luettua lauletaan vielä +"tupakka-virsi", uusi-muotisempi loppu-myötäisyyksillä tehty laulu +tupakan hyvistä avuista, vaan joka on niin mittäkään arvotta ja sen +ohessa loppu-puolellansa, joten sitä minulle laulettiin, myöskin niin +kelvotoin ett'en sitäkään huoli tähän panna. Vasta sen laulettua käypi +rahvas tupakkaan käsin, ja tästä tupakan nautitsemisesta kutsutaankin +kihlajaisia yleisesti koko tässä osassa maata _tupakoiksi_, ja niissä +oloa _tupakoilla käymiseksi_. Morsiamen kotona yötä oltua lähtevät +sulhaset maanantai-aamuna pois. Morsian lähtee heidän joukossansa +sulhasen kotia katsomaan ja hänen kanssansa seuraa nainen, jota +kutsutaan _sauvaksi_. Morsian ja sauva ovat sen päivää sulhasen +vieraina, vaan lähtevät sitten seuraavana päivänä sulhasen +lankoloihin[1] _susimaan_ eli antimia keräämään, viipyvät tällä matkalla +jonkun 3 taikka 4 päivää ja käyvät kaikkein luona, kutka vaan häihin +kutsutaan. + +Jonkun 3 eli 4 viikon perästä tulevat sitten häät, ja vihkiminen +tapahtuu pyhänä kirkolla. Vihittyä menevät nuori parikunta kumpikin +kotiinsa, vaan ilta-päivällä tulee sulhanen joukkoineen morsianta +ottamaan. Morsiamen koti-talon pihalle tultua jääpi sulhanen ulos ja +lähettää vaan yhden puhemiehen tupaan kysymään, saapiko talossa yö-siaa. +Rahvas eivät sitä ensin antaisi, käskevät toiseen taloon. Hyvän aikaa +tästäkin asiasta leikitellen juteltua, lasketaan sulhais-kansa sisään, +ja talon-mies ottaa heidät vastaan laulaen värsyn eli kaksi jotain +jumalista virttä. Puhe-miehet vastaavat puoleltansa värsyn eli parin +laulamalla. Sen tehtyä ei tulijoiden vielä anneta rauhassa olla, sillä +rahvas kysyy nyt heiltä _tie-kirjaa_ eli passia. Puhe-miehet antavat +heille jonkun paperin, olipa se mikä tahaan. Rahvas, joka siitä on +lukevinaan, loruaa kaikenlaista muka näistä matka-miehistä, ja tässä ei +taas sanota puututtavan hävittömiä juoruja tie-kirjan lukijoilta. Sitten +tuovat morsiamen sauva ja niin monta muuta naista, kuin sulhasia on, +näille tyhjän kapan (kiulun) kullenkin, jossa on nästyykki päällä. +Sulhaset ottavat nästyykin ja panevat kappaan rahaa, mikä mitenkin, +jotka rahat jäävät morsiamelle. Syötyä sitten käydään tanssimaan, ja +näin menee koko yö ilossa ja riemussa. Häihin keräytyy tavallisesti +paljon rahvasta _kuokkimaan_, joita kuokkavieraitakin tapa vaatii edes +kerran syöttämään. Nämä laulavat nuorelle parikunnalle mikä hyvää, mikä +pahaa, enimmän kuitenkin jälkimäistä, ja usein koskevat laulajien +kuokka-sanat niin kipeästi laulettuun eli hänen heimolaisiinsa, että +ilosta erotaan tappelulla. -- Maanantai-aamuna ottaa sulhanen saaliinsa +omaksensa, ja morsiamen puolesta lähtevät kaaset ja hänen lähimäisiä +sukulaisiansa noude-miehinä häntä uuteen kotiinsa saattamaan. Täällä on +vastaan-otto, tie-kirjan kysyminen ja kaikki muut käytökset aivan +samanlaiset kuin sulhasenkin tullessa morsiamen kotiin. Yön tullen +saatetaan nuori parikunta "tupaseen" eli aittaan (jota paikoin myös +kutsutaan "huoneheksi") makaamaan. Siellä annetaan heidän olla noin pari +tuntia ja sitten viedään heille sinne ruoka. Vielä jonkun puoli tuntia +saavat he olla kahden kesken, vaan nyt menevät kaaset ja _hunnuttavat_ +morsiamen, näin tehden hänen täydeksi vaimoksi. Morsiamen nimeä hän +kantaa kuitenkin vielä nuorikkonakin hyvän aikaa, muutamissa paikoin +Inkerin-maalla aina siksi, kunne anoppi kuolee ja hän saapi emännyyden +käteensä. Hunnun saatuansa tulee morsian tupaan, ja laulettua taas +jotakuta jumalista käydään syömään, jonka perästä ne lahjat, mitkä +morsian susimassa käydessänsä on saanut, "lauletaan tupaan". Nämä ovat +enimmin nästyykkiä, kintaita, esi-liinoja ja muita semmoisia. Morsiamen +veli eli joku muu heimolainen jakaa ne hää-väelle sillä keinoin, että +huutaa suku-nimeltään jokaisen, jonka luullaan kykenevän lahjaa vastaan +ottamaan, sillä siitä on raha annettava. Sulhasen isä, veljet ja sisaret +saavat, niinkuin muuallakin on tavallista, antimiksi paidan, josta +heidän myös täytyy antaa morsiamelle rahaa, ja enemmän kuin muiden. +Morsiamen noude-miehet saavat hyvät nästyykit, vaan nekin antavat +enemmän rahaa kuin muut vieraat. Lahjukset kuin ovat jaetut, käydään +sitten syömään, juomaan, tanssimaan ja kaikella tavalla iloa tekemään. +Seuraavana aamuna syötäessä viimeistä atriaa, joka pitää olla +muna-maitoa ja talkkunaa, ajetaan vaivaisen-rahaa, joka annetaan kirkon +kassaan ja ilmoitetaan tulevana pyhänä saarnas-tuolilta. Niille +noude-miehille, jotka ovat morsianta auttaneet hänen ompeluksissansa, +tavallisesti hänen lapsuuden-ystäviänsä, annetaan pois-lähtiessä +hää-ravinnoita kanssa niinkuin leipää, lihaa, putelli viinaa j.n.e. Nämä +kuin tulevat koti-kyläänsä, josta morsiankin on, menevät iltaisella +morsiamen kotitaloon, johon kylän nuori rahvas keräytyy, ja tässä +pidetään näistä tuomisista vielä pienet pidot. Tätä kutsutaan +_kurikoilla käymiseksi_. Ja häät sekä niitä seuranneet ilot ja pidot +päättyvätkin tähän. + + + +V. Rahvas. + +Monista tässä mainitsemattomista syistä ei rahvaan ulkonainen tila ole +kiitettävä. Paitse Kivennapaa, joka kuuluu Rajajoen kiväärti-pajan alle +ja jolla on hyvin huokeat verot, ja poisluettua vähäinen osa Valkjärveä +ja Sakkulaa, jotka ovat tavallista kruunun maata, ovat Viipurin läänin +koilliset pitäjät herrojen alustaa. Talonpojat ovat heidän lampuotiansa, +jotka voisniekka eli pehtori, jos liian huolimattomasti tilaansa +hoitavat eli muuten rikkovat hänen mielensä, voipi ilman lähtöpäivättä +luovuttaa maasta. Tähän epä-vakaiseen oloon ovat talonpojat itset +syy-päät. Sillä joku aika takaperin tahtoivat sekä isännät että +esi-valta saada heidät kontrahdin tekoon, jonka kautta he määrättyä +veroa vastaan olisivat edes kontrahdissa määrätyn pitemmän tahi lyhemmän +ajan olleet tiloillansa pysyväiset. Vaan onnettomat epäluulot +villitsivät rahvaan niin, että kontrahtia ei uskaltanut tehdä kuin hyvin +harvat, ja yleinen epäluuloisuus tätä vastaan oli ollut niin suuri, että +kontrahdin tehneiltä perheet pakenivat metsiin ja jättivät +perheen-miehen yksinänsä talossa istumaan. Arvattavasti on kontrahdin +pelko nyt jo paljon asettunut, kuin on keritty nähdä, että siitä sen +tehneillä ei ole ollut vahinkoa, vaan suuri hyöty. Jos siis moni +talonpoika nyt jo on katunut silloista tuhmuuttansa ja olisi valmis +kontrahdin tekoon, niin pitivät he tällöin parempana entiseen +epä-vakaisuuteensa jäämisen. Ja tässä onkin täkäläisen talonpojan +elämässä nähtävän huolimattomuuden, laiskuuden ja ventouden juuri. Sillä +arvellen: mitä minä huolin niin paljon työtä panna maahan, josta +kukaties huomenna olen poisluovutettu! laiminlyöpi hän maanviljelyksen +ja heittäytyy muille helpommille elatus-keinoille. Juuri samasta syystä +ei hän rakenna kartanoansakaan, vaan rypee esi-isien aikaan tehdyissä, +maahan kaatuvissa tuvan-töllissä, joihin hän ei paljon saa nauttiakseen +edes ilman saatavaa Jumalan valoakaan, sillä lasit ovat harvoissa +paikoin isommat nelis-nurkkaista puolta kyynärää, enimmäksi osaksi +paljoa pienemmät. Tämmöisessä hämärässä elettäessä hyöstyy +siivottomuuskin sanomattoman hyvästi, eikä lienekään Suomessa missään +niin siistitöintä kansaa kuin tämän puolen rahvas on. Porsaat, kukot ja +kanat liikkuvat, kuin perheen jäsenet konsanansakin, tuvassa +valloillansa. Eikä se emäntätä hämmästytä yhtään, jos kukko minkä tekisi +taikina-saaviinkin, jolla on samoin kuin pöydällä eli penkkilöillä +alinomainen paikkansa tuvassa, nim. pöydän alapäässä. Siinä pidetään +sitä eli sen kantta vielä joka-päiväisenä pöytänäkin, joten se +arvattavasti nuolautuu ja pinttyy ympärillä istujien likaisista jaloista +ja vaatteista niin paksuun tahrakkaan, että liasta ulko-puolelta milt'ei +voisi lastuja vuolla. + +Syrjä-elatuskeinot ovat monenlaiset. Maan-viljelyksen eli pikemmin +karjanhoidon etuihin lienee kuitenkin vielä se luettava, että täältä +vedetään Pietariin vasikkoja, porsaita, kanoja, kananmunia ja +raja-pitäjistä maitoakin sekä "liyhkiä" eli päällistä; jälkimäistä niin +tarkkaan, että monin paikoin ei löydä voin-murua koko kylästä. Tämä +kauppa tuottaisi suuren edun rahvaalle, jos sitä oikein osattaisiin +hallita. Vaan hyvin arvaa jokainen, että yleinen köyhyys ei anna aikaa +eikä varaa syöttää teurastettavia eläimiä niin, eli pitää +maito-tuottavia siinä korjuussa, että niistä olisi pantavaa semmoisten +pöydälle, jotka kalliimman hinnan maksavat. Sen ohessa harjoitetaan +tässä kaupassa kaikenlaista pettuutta, joka kaikki yhteisesti tekee, +että ostaja varovasti käypi näiden kanssa kauppaan ja polkee hinnan niin +alas kuin suinkin voipi. + +Muuan elatus-keino, jota Valkjärveläiset olletikin harjoittavat, on +_rätin keruu_. Minä satuin näkemään tämmöisen rätti-saksan Palkealan +kylässä Raudulla. Hänellä oli vähän saippuata, nauhaa ja muuta pientä +tavaraa kirstussa, jota hän antoi ämmille rätistä. Hän luki +rätti-puudasta vaan 15 eli 20 kop. hop., ja tavarana hinnan antaen sai +hän sen arvattavasti vielä huokeammasta. Tämmöiset kerääjät myövät tämän +tavaran sitten rajan takana oleviin paperi-ruukkiin suurella edulla, ja +jotakuta viikkokautta myöhemmin käydessämme semmoisessa tehtaassa +Valkeasaaren seurakunnassa kuulimme rätti-puudasta siiloin maksettavan +80 kop. hop. + +Yleinen työ keväällä maan sulettua ja ennen kiireempiä töitä on _parkin +kiskominen_. Tänä vuonna kuului parkilla kumminkin olevan huono hinta +Pietarissa, johon sitä vedetään, eikä kuormalta saatavan juuri päälle 6 +hopearuplan, joka ei suinkaan ole iso hinta, kuin muistelemme, mikä työ +parkkia on kiskoessa raalla kevät-ilmalla metsässä ja sitten vetäessä 10 +ja 12 peninkulman päästä kauppa-paikkaan. + +Paljoa varmempi ja myöskin paljoa isompi rahan tulo on näiden pitäjien +rahvaalla niin-kutsuttujen _ruunun-lasten elättämisestä_. Pietarissa +löytyy nim. suuri löytö-lasten huone, ja tästä annetaan lapsia +talonpoikain elättää sekä Venäjän että Suomen puolelle. Kuin talonpojan +vaimo on tehnyt lapsen, menee hän niin pian kuin voimat myöten-antavat +Pietariin ja annaksen mainittuun löytö-lasten huoneesen imettäjäksi. +Täällä on hän 3 eli 4 viikkoa, saapi ruuan ja hyvän palkan, noin 30 tahi +35 kop. hop. päivältä, ja lapsi, jota hän siellä on imettänyt, annetaan +sitten hänelle kotiin hoidettavaksi. Lapsien elatuksesta maksetaan +kymmenenteen vuoteen asti 1 rupl. 50 kop. ja sitä vanhemmista 1 rupl. +hop. kuukaudelta. Vaan ne pitääkin sitten hyvästi ruokkia, ja +varsinaiset virkamiehet ovat säätyt kahdesti kuukaudessa pitämään +niinkutsuttua "motrua" eli katselmusta, tokko lapset ovat terveet ja +puhtaat, ja jos kuka hänelle annettua lasta ei ole hyvästi hoitanut, +otetaan se häneltä pois. Arvattavasti tästä on suuri rahan tuloksi +maalle, sillä ainoastaan Raudun pienoisessa pitäjässä arveli kirkkoherra +elätettävän noin 800 kappaletta näitä isättömiä lapsia. Mutta kuinkas +käypi omille lapsille, jotka äiti voiton pyynnön tähden heti synnytettyä +jättää vieraan varaan, sarvella imetettäviksi, ja joiden lihavuudesta ja +puhdasna pitämisestä ei tarvitse vastata kellenkään "motru-herralle", +kellä oma-tunto ei motrua pidä? Tätä kysymystä on tässä vaikea vastata; +se kuitenkin on varma ja toden-peräinen asia, että täällä kuolee +mahdottoman paljo pieniä lapsia, ja että väki-luku muutamin paikoin, +esim. Raudulla, juuri sen (ei muuttojen eikä muun) kautta, on viimeisinä +vuosi-kymmeninä tuntuvasti vähennyt. + +Kaikilla näillä keinoilla ja myöskin, jos muu ei auta, sillä +alinomaisella rahdin-vedolla pysytäksen etelä-Viipurilainen aina +rahassa. Vaan tämä raha kuluukin häneltä huvasti. Jauhokulia vedetään +lakkaamatta jo kaiken talvea ja sitten aina uutiseen asti Pietarista. +Sen ohessa on hän kaiken puolin herkullinen. Jolta vaan kopeekkakaan +joutaa, se syöpi monenlaiset ryyni-puurot, piirakkaiset ja muut +ruoka-herkut, se juopi "kohvit," juopi "sajut," ja sen tyttärillä löytyy +aina takana rinkeliä, kauruskoja (mesi-leipää) ja saikkoja +(vehnä-pullia), niinkuin eräässä runossakin sanotaan: + + Tiimi on tyttöjen eleä, + Syövät saikkoa salissa, + Kauruskoa kammarissa. + +Vaatteihin menettävät sekä miehet että naiset paljon. Äyrämöis-naisten +monenlaiset kirjat ja tikkaukset ovat kaikki osto-kangasta tehdyt, ja +niiden paljas tekeminen jo maksaa paljon, sillä se ottaa paljon aikaa. +Miehet, joilla pyhä-pukuna on tavallinen venäjän vaatteus, taikka +semmoiset "leäpät" (lakit) ja viitat kuin Helsingissäkin nähdään +kutsariloilla, ostavat saappaansakin valmiina Pietarista. Sieltä tuodaan +kaikki hevoisenkin kalut, yksin ne paksut vempeleetkin, joilla +Viipurilaisen nähdään ympäri maata koreilevan. + +Jos helposti saatua rahaa siis säästyykin jollakulla saiturilla +siihenkin määrään, että hän voipi panna jonkun summan "lampartiinkin," +elää enin osa rahvasta köyhyydessä, ja tämän puolen tavallisia rikkaita +ei ensinkään voi vetää niiden rinnalle, joita länsi- ja pohjais-Suomessa +rikkaiksi kutsutaan. + +Alinomainen rahan kanssa liikkuminen synnyttää Viipurilaisessa monta +pahaa taipumusta. Jos vaan hyvän hinnan saapi, on hän valmis myömään +vaikka oman äitinsä, kaupassansa harjoittaa hän valhetta ja petosta, ja +on kärkäs oudon ja äkkinäisen kukkarosta hyötymään, vaikka hän +varkaudesta on yhtä puhdas kuin muukin Suomalainen. Varkautta parempi ei +kuitenkaan millään tavalla ole väärä todistus oikeuden edessä, ja jos +tosi lienee mitä tuomarien ja virka-miesten kuulee valittavan, niin +saadaan vieraat miehet täältä moninkin paikoin puhumaan, mitä asia-mies +panee heille suuhun. Se siveys tavoissa, josta tämän puolen naisväkeä +kiitetään, ei myöskään taida olla muuta kuin se yksinkertaisuus, joka +aina on tavattava raaemman kansan elannossa; jossa vähän on houkutusta, +siinä tullaan vähemmin erehtymäänkin. Vaan että läheinen rajanaapurius +kansan kanssa, jossa liiallista vapautta mies- ja vaimo-puolten välillä +ei pidetä minäkään vikana, ei ole ollut vaikutuksettansa +etelä-Viipurilaisten tavoissa, sen havaitsee jokainen siinä maassa +matkustava pian. Omasta kokemuksestani tiedän, että runoja kerätessä +kevyt-mieliset laulut ovat vaimoilla ensimäisinä, kuin vaan laulattajaan +kerran ovat perehtyneet, ja heidän kanssansa olet työllä saadessasi +heidät ymmärtämään, ett'ei semmoiset virret "kirjaan kelpaa." + +Jumalan sanan tuntemattomuus ei kuitenkaan ole syynä näihin hänen +käskyjensä rikkomisiin. Sillä joka paikassa, missä laukkuni olen avannut +ja laukussa olevat kirjaset, joita rahvasta vasten olen pitänyt +kanssani, ovat tulleet näkyviin, ovat sekä nuoret että vanhat olleet +hyvin näpyljäät niitä joko ostamaan eli muuten ansaitsemaan, ja näissä +tiloissa näyttäinyt luku-taito on ollut kiitettävä, varsinkin mitä +lapsiin tulee. Vaan tämän kansan keveämpi mieli ei kauan pidä enemmän +kirjan kuin papinkaan opetusta tallella, ja sama mielen keveys, jos en +huoline sanoa kevyt-mielisyys, varjelelee sen herännäisyydestäkin, sillä +siementä tähän ohdakkeita kantavaan kasvuun ja sen kylväjiä ei +täälläkään ole puuttunut. Taikka jos etelä-Viipurilainen kerran kääntyy +heränneeksi, on hän tässäkin kevytmielinen ja palvelee silloin Jumalata +"hyppimällä," niin kuin niiden muutamissa paikoin ilmestyneiden +"lukijain" sanotaan salassa tekevän. Kansan luonto estää kuitenkin tämän +ainoastaan raja-kylissä näyttäineen vaarallisen villityksen laajemmalle +levenemästä, ja seurakuntien paimenet ovat myös kiitettävällä +valppaudella siitä lammas-laumansa varjelleet. + +Mielen keveydeksikö lienee täkäläisen rahvaan luonnossa sekin luettava, +että se kernaasti apinoipi muita kansoja sekä vaatteissansa, niinkuin jo +miehistä sanoin, että kielessänsäkin. Harva mies löytyy, joka ei, vaikka +edes solventamalla, puhuisi venäjän kieltä. Sen ohessa ja juuri sen +kautta onkin kieleen tullut paljo venäjänkielisiä sanoja. Molempaan +seikkaan niin Venäjän puhumiseen kuin sanojen siitä lainaamiseen on +kumminkin tarviskin pakoittanut Viipurilaista, sillä kauppa-retkillänsä +tarvitsee hän mainittua kieltä välttämättömästi, ja lainatut sanat ovat +taas melkein yhtä, mitä muissa maakunnissa on lainattu ruotsinkielestä. +Tämän todistavat semmoiset sanat kuin: _lääppä (leäppä), kormano, läjät, +jassikka, pristani, perevosa, rokona, satu, liyhki_ j.m., joilla +toisissa paikoin maatamme ovat ruotsinkieliset vastaavaisensa: _hattu +eli myssy, tasku, silat, kori eli aski, ryki, lossi (saksankielisestä +sanasta floss), kyiti- eli holliraha, ryytimaa eli vieläpä rekoolikin, +reta_. On tähän murteesen ruotsinkielestäkin lainattu sanoja, niinkuin +esimerkiksi: _mollit_ helmat, _sunti_ salmi, _kaappi_ sekä kaappi että +pöytä-laatikko, _liivit_ j.n.e. + +Viime aikoina on kansa jo kumminkin puhdas-kielisten kirjojen enemmän +levettyä maahan, ruvennut vähentämään näitä ulko-kielisiä sanoja +puheestansa. Pappien ja virka-miesten esimerkki, jotka täällä niinkuin +muissakin osissa maata puhuttavat lapsillansa aina kouluun lähettämiseen +asti rahvaan kieltä, kuluttaa kansasta vähitellen sen oman kielen +häpeilemisen, joka Suomalaisen täälläkin on saattanut vierailla +korestilla omaa ihanuutta peittämään. Varmaan parempaa kansallisuuden +tuntoa lapsissansa herättääkseen on muuan kirkkoherra eronnut tässä +asiassa virka-velistänsä ja ottanut lapsillensa hoitaja-naisen Kyyrölän +venäläisestä kylästä, josta seikasta hän toivoi perheellensä paljon +etuja, mitä sitten tulleekin, koska mainittu nainen jo oli oppinut sitä +kieltä, jota kirkkoherra itse puhui rouvansa kanssa, ja näin +tyhjäksi-tehnyt ne toivot, jotka olivat liikutelleet rakastavaista +isän-sydäntä. + +Viipurin läänistä poikkesi kirjoittaja sitten matka-kumppalinsa kanssa +Inkerin-maahan, jossa he kävellen tätä maata useammissa suunnissa +keräsivät kelvollisen runo-kokouksen. Erottuaan mainitusta +kumppalistansa työskenteli kirjoittaja syksypuolen samaa kesää _Vatjan +kielen_ kanssa, josta hän seuraavana vuonna Ruotsin kielellä toimitti +kieli-opin, ja vielä syksymmällä oleskeli hän Tartonlinnan (Dorpat'in) +kaupungissa, Viron kieltä ja kirjallisuutta oppimassa, josta hedelmä, +kirjoitus _Viron nykyisemmästä kirjallisuudesta_, löytyy painettuna +aikatautisessa kirjassa Suomi vuodelta 1855 (sivv. 1-109). Mutta kuin +näillä matkoilla ei tullut muita erinäisiä matkamuistelmia +kirjoitetuksi, niin ei niiltä tässäkään voida sen enempää kertoa, vaan +saapi lukija heti lähteä kanssa sille matkalle, jonka kirjoittaja teki +seuraavana vuonna Aunuksessa. + + + + +Matka Aunuksessa v. 1855. + + + +Ensimäinen Kirja. + +Savodojen linnassa (Petrosavodsk'issa) 1 p. kesäk. 1855. + +Rakas Ystävä! Viimeinkin istun nyt Oniegan rannalla, tämän järven, joka +ymmärtäjälle tietää niin paljon kertoa Suomalaisten muinaisuudesta ja +jonka tienoot vielä nytkin ovat isoksi osaksi Suomalaisilta asutut, +tällä rannalla, johon jo niin kauvan olen turhaan ikävöinyt. Hyvin +arvaat, että minulla sitä ensi kerran nähdessäni povessa hyppi vähäiset +thalatta-thalatta-tunteet, vaikka meri ei minulle ilmoittanutkaan +vaivojen loppua niinkuin Xenophon'in seuralaisille, vaan niiden alkua. + +Niinkuin tiedät elää Suomen kansaa, eli kansoja, joiden seassa Suomen +kielellä tulet toimeen, ulkopuolella meidän Suomeamme lähes yksi verta +kuin meidän rajojen sisällä. Et ole niitä Köppen'in venäjänkielisiä +töitä tainnut saada käsillesi, jossa hän tekee tilin Venäjän vallan +europalaisen osan kansoista, niiden seassa Suomalaisistakin, ja +seuraavat numero-luvut, näistä töistä otetut, eivät sinusta siis tuntune +hyvin ikäviltä. + +Venäjän piirissä, ulkopuolella Suomen rajoja, löytyy Suomalaisia: + + Hämäläisiä. Karjalaisia +_Virolaiset_. Viron- ja Lihvinmaassa +Pietarin ja Pihkovan (Bikov'in) lääneissä 633,500. + +_Liibi- eli Liiviliäiset_ Kuurinmaalla 2,100. + +_Vatjalaiset_ Inkerin-maalla 5,100. + +Muut _Inkerin-maan_ Suomalaiset asujat +(Savakot, Äyrämöiset ja Inkerikot) 90,000. + +Karjalaiset _Novgorod'in läänissä_ 27,000. + +Karjalaiset _Tver'in ja Jaroslav'in_ lääneissä 86,000. + +_Vepsäläiset_ Novgorod'in ja Aunuksen lääneissä 16,000. + +Karjalaiset _Aunuksen_ läänissä 44,000. + +Karjalaiset _Arhangelin_ läänissä 11,200. + + 656,700. 258,200. + +Näistä lähes 1 miljonasta Suomalaisesta elävät enimmät yhdessä jaksossa +Suomenmaan kanssa, ja tekisivät jo yksinänsäkin, vielä paremmin sen +kanssa yhtenä, pienoisen valtakunnan, vaikka toiselta puolen täytyy +sanoamme, että useampain tässä lueteltujen kansojen ja Suomenmaan +Suomalaisten välillä sivistyksessä on satoja vuosia. + +Virolaisten kieltä mainitsemattakaan, on näiden muidenkin heimolaistemme +murteita aika välistä tutkittu Suomesta käsin, ja varsinkin on Aunuksen +ja Arhangelin Karjalaisten kieli heidän maassansa tehtyjen +runo-keräysten ja matkustusten kautta tultu hyvästi tuntemaan, vaikka +tieteelle siitäkin lienee vielä paljo työtä. Eteläisemmistä murteista +oli Sjögren-vainaja tutkinut kaikki, paitse Tver'in Karjalaisten kieltä, +vaan kuin hänen tutkintonsa näissä asioissa oli enemmän historiallinen +kuin kielellinen, niin ei kielitutkinto niistä hyötynyt muuten kuin sen +kautta että eri lahkojen rajat ja asuin-paikat tulivat paremmin +tunnetuiksi, ja etelämpänä Syväri-jokea (Svir'iä) olevista kielemme +haaroista ei vieläkään löydy kirjoitettuna muuta kuin Lönnrot'in +kelvollinen väitelmä: _Om det nord-Tschudiska språket_. Mutta +kielitutkintomme ja kieli-oppimme ei pääse eteenpäin ennenkuin kaikki +murteet, niin myös nämä mainitutkin, ovat tutkitut, jonka ohessa myös on +pelättävä, että jälkimäisistä monikaan ei enää kauan jaksa seisoa joka +puolelta päälle tunkeuvaa venäläisyyttä vastaan ja että ne sen yhteisen +äitin-kielen omituisuukset, joita kukin parhaiten viljeli, niinmuodoin +jäävät tuntematta, joten taas se alkuperäinen kuva, joka kieli-opin +kerran tulee yhteen-sommitella kaikista murteista, jäisi vajanaiseksi ja +epä-selväksi. + +Minulle sattui se onni, että auttajien ja ystävien avulla sain +matkustella sekä Inkerin-maalla että Vironkin kielen piirissä, jolla +matkallani sain myös tilaisuuden tarkemmin ylös-panna Vatjalaistenkin +kieli-murteen omituisuukset. Niin heräsi mielessäni toivo, enkö yhdellä +tielläni vielä saisi Vepsäläistenkin ja eteläisten Karjalaisten murteita +tarkemmin tutkia, ja hyväin ystäväin toimesta on tämäkin matkani tullut +mahdolliseksi. Tämän matkan alkua saan sinulle nyt tässä vähän kertoa. + +Päätökseni oli alkaa matkani sen pohjaisimmasta päästä, s.o. Aunuksen +läänin etelä-osasta, ja vähitellen painua etelään päin, kunne koko matka +päättyisi Tverin Karjalassa. Sitä varten läksin Pietarista liikkeelle +hela-tuorstaina 17 päivänä mennyttä toukokuuta. Astuttuani siihen +höyryvoimaan, joka Nevaa myöten oli minun Pähkinälinnaan saattava, +sanoin mielessäni jää-hyväiset kaikille niille eduille, jotka +matkalaiselle on siitä, että selvästi ymmärtää matkustettavan maan ja +matka-kumppaliensa kielen, ja valmistuin kärsivällisyydellä kestämään +kaikkia niitä vastuksia, jotka muukalaista varsinkin tässä maassa +kohtaavat, sillä vähän voin sitä toivoa, että nyt hyvälle aikaa saisin +kuulla niitä kieliä, joita paremmin ymmärrän kuin venäjätä. Tässä +kuitenkin erehdyin. Matkalle päästyä ja sen hälyn ja tungoksen +asetuttua, jota höyry-laivoilla tavallisesti on ennenkuin kaikki pääsee +paikoillensa, kaikui useammalta kuin yhdeltä haaralta korviini tuttuja +kielen-ääniä, jotka tosin eivät vaikuttaneet minussa niin suurta +ihastusta kuin entiselle ulkomaalla matkustavalle Venäläiselle tuli, +joka rauta-tiellä sattui vierus-kumppalinsa jalalle polkemaan ja tämän +röyäistyä tuskansa hyvin tutulla ja ei ihanalla venäjän-kielisellä +kirouksella, ilolla huusi: oi rakkaat isänmaalliset äänet! Vaan +mielelläni kuuntelin minäkin niitä isänmaallisia ääniä, jotka nyt +kävivät korviini, ja aloin tiedustella niiden synnyttäjiä. Ensinkin oli +höyry-laivan päällikkö Ruotsalainen, joka useampia vuosia takaperin oli +eronnut kotimaastansa ja tänne tultuansa ruvennut sen yhdys-kunnan +palvelukseen, joka Nevan joella käyttää höyry-laivoja. Hän puheli erään +matkalaisen kanssa, jonka myös murteestansa heti kuulin Ruotsissa +syntyneeksi, ja jonka sekä halvanlaisesta asustansa että kalveasta ja +laihasta muodostansa päätin ompelijan kisälliksi. Vaan vähän aikaa +puhuteltuani miestä sain tietää, että hän oli rauta- ja muiden tehdasten +rakentaja, kotoisin Vermlannista ja tänne leipäänsä etsimään tullut noin +neljä vuotta takaperin. Mainittuani, että täällä senkaltaisten töiden +taitavalla miehellä mahtoi olla sen suurempi palkan-ansio kuta vähemmin +semmoisia taitajia vielä löytyy maassa, sanoi hän juuri vastaisin päin +yleistä tämmöisten vehkeiden tuntemattomuutta syyksi siihen, että hänen +oli työläs toimeen tulla, sillä ne, joiden tilat ja varat vaatisivat +heitä tehtaallisiin yrityksiin, ymmärtävät näiden luontoa ja hyötyä +vielä liian vähän, ja panevat ennen varansa muihin vähempi-satoisiin +edes-ottoihin. Kumppalini oli selvä Venäläinen, ja kummeksiessani tätä +sanoi hän Pietariin tultuansa jonkun ystävän neuvosta muuttaneensa +erääsen venäläiseen perhekuntaan, jossa vanhin tytär oli opettanut +hänelle Venäjän kieltä ja sitä niin suloisesti sokertanut, että hänen +ruotsalainen sydämensä oli kokonaan sulanut Venakon ihanuudesta ja hän +tästä itsellensä ikuisen kieli-oppaan ja toverin ottanut. Muuten hän oli +kiivas sodan vihaaja ja toivoi sen ajan ei enää kaukana olevan, jona +kaikki kansat elävät suloisessa sovinnossa, ja vaikka kuinkin olisin +kokenut osoittaa että tämmöistä uutta maata ja uutta taivasta ei tässä +maailmassa ole odottamista, ja että ihmisten seassa ainakin tulee +löytymään semmoisia ilkiöitä, jotka riistävät ja polkevat heikompata +naapuriansa ja joiden tähden toistenkin pitää olla varoillansa, ei hän +luopunut toivostansa, että sota kohtakin oli aivan mahdottomaksi tuleva. +-- Mutta vielä rakkaampia ääniä kuin sen kielen, jota näiden miesten +kanssa puhuin, kuuluivat korviini höyry-laivan käyttäimestä +(masiinasta), jonka hallitsija ja hoitajat olivat Suomalaisia. Yleisesti +tapaatkin Venäläistä harvoin semmoisessa toimituksessa, joka lujaa +kestäväisyyttä eli erinomaista tarkkuutta vaatii. Niin on isoin osa +Pietarin käsityöläisiäkin, varsinkin kaikissa isompaa taitoa vaativissa +käsi-töissä joko Suomalaisia eli muita ulkolaisia, ja niin +höyry-konettenkin käyttäjät sekä tehtaissa että kulkuneuvoilla. +Pienemmässä kaupassa ja muussa rahan-antavassa tupen-lekuttamisessa, +jossa työn kovuus ei hartioita kivistä, Venäläinen sitä vastaan on +verratoin ja hyötyy siinäkin, missä toinen nälkään kuolisi. Paitse +edellistä saan sinulle vielä esittää erään maa-miehen, kauppiaan +Pietarissa K:n, joka, syntynyt venäläisistä vanhemmista Haminan +kaupungissa, siten on Suomalainen alamainen ja puhuu Ruotsin kieltä +niinkuin Suomeakin aivan selvästi. Hän matkustaa Aunuksen läänissä +olevaan kaupunkiin Vytegra, jonka tienoilla on vuokrannut liitu- ja +punamulta-murron. Kuultuansa minun myös matkustavani Aunukseen pyysi hän +minua kajuutti-toveriksi kanavalla, jonka tarjon mielelläni otinkin +vastaan, sillä hänestä puhtaasta Venäläisestä oli minulle arvattavasti +hyvä apu alku-matkassani. + +Pähkinälinnaan (Schlüsselburg'iin), jota myös Pähkinäsaareksi ja +Pähkeliksi olen kuullut mainittavan, tulimme kello 1/2 2; koko matka, +vähän päälle 60 virstan,[2] kesti siis vaan 4 1/2 tuntia, vaikka meno +oli vasta-virtaan. Nevan rannat ovat alusta hyvin matalat ja parilta +kymmeneltä virstalta kesä-asunnoilla ja kylillä peitetyt; ylempänä +korkenevat ranta-penkeret kahden puolen ja kasvavat laihaa männykköä. +Joen suurin leveys on 350 ja vähin 150 syltä. Nevaa voipi kutsua +Pietarin kaupungin äitiksi, sillä ilman tältä joelta ja siihen +juoksevilta kanavoilta ei tämä kaupunki olisi voinut nykyistä +suuruuttansa saada. Ennen Moskovan rauta-tien rakentamista valuivat nim. +koko pohjaisen ja keski-Venäjän tuottamat tätä jokea myöten meren +rantaan. Mainittu rauta-tie on jo temmannut osan ja tempaa aikaa myöten +vielä enemmän tätä kuletusta puoleensa, mutta nytkin olisi vastaan +tulevien aluksien määrän voinut sadoiksi saada, ken niitä lukemaan olisi +ruvennut. V. 1838, jolta vuodelta Stuckenberg'in viimeinen ilmoitus +Nevan-kulun määrästä on, tuli sitä myöten Pietariin eli meren rantaan +24,391 alusta ja 1,378 lauttaa, joiden yhteen-laskettu arvo oli 142 +milj. 726 tuh. paperi-ruplaa, ja vasta-virtaan meni Pietarista takaisin +2,829 alusta ja 8 lauttaa, joiden arvo oli 24 1/2 milj. ruplaa. +Arvellet: mihinkäs muut alukset saavat, kuin niin monesta tulijasta niin +vähä menee takaisin? Useammat näistä myödään lastin purettua Pietarissa +melkein niissä olevan puun arvosta s.o. noin 20-40 hopea-ruplasta, ja +kulettajat palaavat kotiinsa joko toisissa aluksissa eli maata myöten. +Tämä myöminen tapahtuu sentähden, että niissä joissa, joita myöten +alukset tulevat, vielä löytyy perkkaamattomia koskia, joissa alusta +tyhjänäkin on vaikea ell'ei mahdotoin vasta-virtaan kulettaa. Yhdeksi +ainoaksi matkaksi tehdyt ovatkin nämä alukset hyvin törkeät, koskien ja +kanatojen tähden leveä-pohjaiset matalassa-kulkijat ja kömpelöt, ja jos +heidät jättäisi tuulen varaan, sen voiman, jolla alukset luontoansa +myöten oikeastaan kulkevat, niin olisi heidän rantaan-pääsemisensä +milt'ei isompi ihme kuin Valamon monasterin perustajan kulku, jonka +rahvaassa säilyvä lause kertoo tähän saareen tulleen -- myllyn-kivellä. +Purjeesta ei näille aluksille siis ole suurta apua. Tavallisesti +vedätetään ne hevoisilla, yhdellä tahi parilla, harvoin useammalla, ja +hevoinen otetaan jo useasti kotoa kanssa. Varmemmin vedätetään parkkeja +ihmisillä, mutta tälläkin keinoin näimme Laatokan kanavalla useampaa +alusta kuletettavan. Miehiä oli kuusi kappaletta ikäskuin valjaissa +kunkin parkan edessä; he näyttivät vetävän kaikesta voimastansa, sillä +palkka maksetaan summassa koko matkalta, ja vaikka heidän sanottiin +työllänsä hyvästi ansaitsevan, täytyy tunnustaani, että ihmis-arvoni +tunsin muutamia tuumia supistuvan ihmisen näin juhtana nähdessäni. +Kumminkin vetäjin, sekä ihmis- että hevois-juhdin, kuletetaan alusta +pitkästä vetonuorasta eli jukosta, maston latvaan sidotusta, ja perä +pidetään aluksesta joko hirmuisen pitkällä melalla eli vielä +hirmuisemmalla hirsistä tehdyllä pyyryllä. Vastaan-tulijoista aluksista, +kuin vetäjät kulkevat yhtä joki-vartta eli kanavan reunaa, selvitään +siten, että toisen vetäjät seisahtuvat, alus juoksee entistä vauhtiansa +eteenpäin ja vastaan-tulija laskee sen löyhenneen, veteen painuneen +jukon päällitse, joten viivytystä ei tule minkäänlaista. Vähän vaikeampi +on ohitse-pääseminen seisovista aluksista. Jos tämmöisessä ei ole +mastoa, niin annetaan jukon juosta pitkin alusta, jonka miehet saavat +varoittaa, että se eteenpäin mennessään ei tempaa mistä airoa, mistä +vesi-pyttyä, mistä mitäkin irtonaista kalua kanssansa veteen. Vaan kuin +seisovassa aluksessa on masto, ei jukkoa käy sen ylitse nostaminen, vaan +se päästetään irti vetäjistä, kootaan alukseen ja viskataan ohitse +päästyä taas vetäjille, joita, kuin ne hevoisia ovat, pienoinen poika on +ajamassa. + +Pähkinälinnaan tultua oli jokaisella etemmäksi matkaavalla ensimäisenä +huolena hankkia itsellensä sia kello 3 Uuteen Laatokkaan lähtevihin +matkustavia kulettaviin aluksiin, joita muukalaisella, Hollanninko +kielestä lainatulla nimellä kutsutaan _treschkot_. Sen tehtyä oli jo +pahoin naukuvan vatsankin vaatimuksia aika tyydyttää ja tilaisuus hyvä +lähellä olevassa "traktirissa." Joka ruokailtuansa täällä ei ruvennut +kuuntelemaan tupa-urkujen epäiltävää ihanuutta, jota kaikissa +venäläisissä ravinto-paikoissa saapi kylläksensä ja vähän liiaksikin +kuulla, pakeni takaisin treschkotiin kalujansa katsomaan ja uutta +kulku-neuvoa lähemmin tutkimaan. Vaan sen lähtemiseen on vielä runsasta +puoli tuntia aikaa, ja evääksikin, sillä treschkotissa ei myödä muuta +kuin viinaa ja tsajua, näitä kahta ainetta, joitta ei huonoinkaan +musikka tule toimeen, evääksikin olet jo kanavan rannalla istuvilta +ämmiltä ostanut pullia ja suolatta paistettuja vereksiä siikoja, joiden +mauksi ämmä on eri maksusta likaisilla hyppysillänsä likaiseen paperiin +vielä likaisempia suoloja antanut. Näin ihan valmisna ollen ei tiedä +mitä tehdä, sillä treschkotin kannella istuminen käypi ikäväksi jo +siitäkin syystä, että rannalta tungeksen ympärillesi kymmen-kunsin +kerjääjä-akkoja, jotka kiskovat sinulta kukin kopeekan, mikä nuoruuttasi +kiittämällä, mikä hyvää morsianta toivoen, mikä povaamaan tarjotellen. +Näistä ahdistuksista ei pääse muuten kuin että lähdet vähän kävelemään +pitkin joki-vartta ja rannalta käsin katselet joen suussa saarella +olevata Pähkinälinnaa, johon aikasi ei enää riitä mennä. Tämän linnan +rakensivat Venäläiset v. 1323, ja sitten oli se vuorotellen milloin +Venäläisten milloin Ruotsalaisten vallassa, kunne edelliset 14 päiv. +lokak. 1702 pysyväisesti asettivat lippunsa sen tornille. Paitse näitä +entisten sota-retkien elähyttäviä muistoja herättää tämä linna +myöhemmältä ajalta muistoja, jotka surkeudessa ovat edellisten +vertaisia, vaan joilla ei ensinkään ole sitä virkistävää luontoa, jonka +tunnet muistellessasi sodan tosin veristä vaan uljaita melskeitä. +Luopuaksesi näistä ajatuksista voit linnan ohitse pitkä-silmällä[3] +katsahtaa Laatokan merellenkin, joka sinusta on rakas, sillä se ja sen +rannat, Nevan ja Syvärin jokien väliä lukematta, ovat vielä kokonansa +Suomalaisten vallassa, tämän meren rannalla olet jo ennenkin käynyt, +elänyt, kukaties syntynytkin, varmaan ystäviä, ehkäpä hellempiäkin +tuttavia saanut, joille kaikille ennen edemmäksi poikkeamistasi voit +lämpimän tervehdyksen mielessäsi lähettää. Vaikka siis Laatokkaa +rakastamme ja se näin muodoin meille kyllä on _pontos euxeinos_, täytyy +kumminkin tunnustaamme, että se muun puolesta on oikea _pontos axeinos_. +Koko sen laajalla ranta-alalla ei löydy yhtä ainoata kelvollista +satamaa. Paraimmiksi sanottavat alusten lymy-paikat ovat kuitenkin +Suomen puolella, nim. Sortanlaks, Jaakkiman hamina, Sortavala, Valama ja +Salmisten satama. Näistäkin on useampi aivan vaaratoin vaan muutamilla +tuulilla, toisilla taas ovat alukset niissäkin suuressa vaarassa, ja +ilman sillä ovat kaikkikin syvempi-kulkuisille laivoille matalat ja +hankalat tulla. Vaan meren avaruus ja ranta-maiden mataluus tekevät, +että myrskyt ja aalto aavalla merellä ovat niin ankarat kuin tällä, +jonka ohessa kulkua monin paikoin rasittavat hieta-matalikot, joita +tuuli vielä kaiken pahan lisäksi ajaa paikasta paikkaan, ja joiden tilaa +ja laajuutta siis ei koskaan päästä tuntemaan. Sentähden onkin +merenkulku Laatokalla hyvin vähä-arvoinen. Suomesta en luule tätä merta +purjehdittavan useammalla kuin korkeintaan sadalla aluksella, ja +niidenkin lastit ovat vähästä arvosta, enimmäksi osaksi halkoja ja +puu-tavaroita, kiveä Ruskealasta, Puutsalosta ja muistakin paikoin, +kaloja ja joku vähä voita. Venäjän puolella on tosin kulku suurempi +Syvärin suusta Nevaan, vaan ei sekään ole kanava-kulun rinnalla mistään +arvosta. Laatokan suurin pituus on pohjasta etelään 194 virstaa ja +suurin leveys lännestä itään 119 virstaa. Syvyyttä on sillä tavallisesti +10 syltä; vaan muutamin paikoin pohjaisemmassa osassa 165:kin syltä; +Konevitsan saaren ja Sortanlahden välillä on paikoin 25 ja vähää +pohjaisempana jo 55 syltä. + +Mutta treschkotin kello on jo soinut kahdesti, -- nyt soi se kolmatta ja +viimeistä kertaa, jättäkäämme siis Laatokka ja Pähkinälinna kaikkine +muistoinensa hyvästi ja kiiruhtakaamme uuteen kulku-neuvoomme. Treschkot +on noin 20-30 kyynärää pitkä ja 6-10 kyyn. leveä venheen tavoin +rakennettu alus. Sen alimmainen, pohjaa likin osa on katettu ja jaettu +tavallisesti neljäksi kajuutaksi, joista kolme kokimmaista ovat +rikkaampia kulkijoita vasten ja maksavat Pähkinälinnasta Laatokkaan (104 +virstaa) 3 ruplaa hop. kappale, vaan perää lähinnä oleva on aluksen +kulettajien asunto ja kannella kulkevien yhteinen lymy-paikka. Näiden +kajuuttain katto on nim. tasainen, taide-puilla ja penkeillä varustettu, +ja tässä kulkee noin 30-50 henkeä semmoisia matkaajia, jotka eivät voi +eli tahdo mainitulta matkalta enempää kuin 30 kop, hop. maksaa. Koko +rakennus muistuttaa mieleesi niitä kuvia Noan arkista, joita +pipliän-historiassa olet nähnyt, joka yhtäläisyys meille kävi sitä +merkittävämmäksi kuin meidän matkatessa satoikin hirmuisesti. Noan +monen-laatuisista eläimistä jos meidän aluksesta muut lienevät pois +jätetyt, niin ei suinkaan sikaa ja sen luontoa sikaisuutta ole +unhotettu. Muihin aluksiin nähden kulkee treschkot kiireesti, sillä sitä +vedätetään kahdella hevoisella, jotka noin parin eli kolmen kymmenen +virstan päässä aina otetaan uudet. Myös kulkee se läpi yön, mutta +kumminkin meni matkalla Laatokkaan, jota etemmäksi treschkotit eivät +kule, lähes vuorokaus aikaa, ja 4 eli 5 virstaa on se matka, jonka se +tunnissa siirtyy eteenpäin. Kajuutat ovat sangen hyvät, niissä on kaksi +miehen-maattavaa sohvaa, pöytä ja pienoinen ikkuna. Kuin matkalaisia +yhdessä kajuutassa on kolme, niinkuin meitä edellä mainitun kauppamiehen +ja hänen puukhollarinsa kanssa oli, niin viettää kolmas yönsä lattialla, +joka onni meistä kohtasi viimeksi nimitettyä. Kauniilla ilmalla on kulku +näissä aluksissa sangen hupainen, vaan sateella, jota meidän kulkeissa +kesti 3/4 osaa matkaa, ahtautuu kannella kulkijoita, jotka kaikki eivät +sovi yhteiseen kajuuttaan, siihen kaitaiseen solaan, johon +herras-kajuuttain ovet aukeevat, ja heidän sorinaltansa, pajatukselta, +toralta ja kirouksilta ei lempokaan tahdo tulla toimeen. + +Aluksesta näin puhuttuani pitäisi muuan sana sanoa itsestä +matka-väylästäkin. Se on, niinkuin hyvin tiedät, Laatokan kanava, menevä +pitkin Laatokan rantaa Nevan alusta Volhovan joen suuhun. Stuckenberg +kertoo, että Pietari Ensimäinen rakentaen uutta kaupunkiansa tuli +ajattelemaan vaarallisen Laatokan kanavalla kiertämistä siten, kuin +kaupungissa talven tultua elo-aineet aina nousivat niin kalliisen +hintaan, että köyhempää rahvasta useampina talvina kuoli tuhansin hengin +nälkään. Kulun keventämisellä jokia myöten ja mainitun järven +välittämisellä oli toivottava maan sisä-osista enemmän tulevan niiden +tuotteita pää-kaupunkiin, joten hinnat laskeutuisivat ja kaupungin olisi +mahdollinen enetä. Tässä ajatuksessa ei Pietari erehtynytkään, ja +kanavan työhön käytiin käsin v. 1718. Teettäjien pettuus ja muut esteet +tekivät, että hän ei itse ennättänyt nähdä tekoansa valmisna, sillä +vasta 1731 avattiin se kulettavaksi koko pituudeltansa. Sen kaivamiseen +käytettiin sekä päiväläisiä että sota-miehiä, joita jälkimäisiä työssä +oli toisin ajoin kymmenin tuhansin miehin, mutta ruotsalaisista +sota-vangeista, joita muistan lukeneeni tässä työssä käytetyksi, ei +Stuckenberg kanavan historiassa mainitse mitään, ja luultava onkin, että +sota-vankia ei pantu näin lähelle koti-maansa rajaa irtonaisin käsin +työtä tekemään. Tämä kanava yhdistää, niinkuin sanoimme, Volhovan Nevan +kanssa, ja sen kautta aukesi kulku tuotteille Volhovan, sen +syrjä-jokien, Ilmajärven ja siihen juoksevien monien ja suurten jokien +tienoilta. Vielä suurempi tuli hyöty tästä kanavasta sen yhdistettyä +Vyschnij-Volotschok'in kanavan kautta Volgan latvojen ja näin muodoin +Kaspian meren kanssa, joka kanava kaivettiin melkein yksiin aikoihin +edellisen kanssa. --Toinen, keskimäinen ja suorin Volga-joen yhdistys +Laatokan ja Itämeren kanssa on Tihvinan-kanavan kautta, joka yhdistää +Laatokkaan vähän idempänä Volhovan suuta lankeevan Säsjoen eräiden +Volgaan menevien vesien kanssa, ja joka tuli valmiiksi v. 1812. Säs'in +ja Volhovan suut juoksuttaa toisiinsa pitkin Laatokan rantaa 10 virstan +pituinen, v. 1802 valmiiksi saatu Säs-kanava. Vielä kolmas tie Volgasta +Nevaan on Marian-kanava, joka yhdistää Belo-oseron ja Oniegan järvet, +josta jälkimäisestä Syväri juoksuttaa veden Laatokkaan, ollen edellinen +Volgan syrjä-jokien kanssa yhteydessä. Tämä kanava valmistui v. 1808. +Syvärin suusta taas kulkee Syvärin kanava pitkin Laatokkaa Säs'in +suuhun, joka kanava tuli valmiiksi v. 1810. Edellä mainittu +Tihvinan-kanava on myös yhteydessä Viena-joen (Dvinan) kanssa, ja sen +kautta Itämeri Vienanmeren (Valkean meren) kanssa. Näin selitettyäni +lyhykäisesti kaikki ne meriyhteydet, jotka Laatokan kanavaa myöten +saattavat tavaransa meren rantaan, en enää luulekaan ihmetteleväsi sitä +mahdotointa liikettä, joka tällä kanavalla on. Enin sitä myöten kulkeva +tavara on eloa, hedelmiä, nahkoja, pellavasta, liinaa, puu-tavaroita, +halkoja ja kiviä, ja juuri näiden tavaroiden tähden, jotka useasti +lastataan avonaisiin partioihin ilman erinäisittä laita-peitteittä, on +myös kielletty kanavalla höyry-aluksia käyttämästä, koska niistä +nousevat kipunat voisivat tämmöisten alusten kalliit lastit valkean +vaaraan saattaa. Tämä tulen kielto on niin kova, että treschkotissakaan +ei kannella saa tupakkaa eikä edes sikariakaan polttaa, ja meidän +matkatessa oli päällikkö, joka tämmöisistä rikoksista on +vastuun-alainen, saada sakkoa 25 rupl. hop. siitä, että eräästä +katsastus-paikasta oli nähty miehen treschkotin kannella savuja +vetelevän. Päällikkömme koki kumarrellen ja nöyrällä puheella lemmitellä +sen ala-upsierin vihaa, joka häntä tästä nuhteli, ja onnellisesti ohitse +päästyä tyhjensi hän kirouksilla ja sadatuksilla, joista Venäjän kieli +on niin sanomattoman rikas, kymmenin ja sadoinkin kerroin hätänsä sen +musikka-rukan päälle, joka syy-pääksi löydettiin. + +Näitä ja muita asioita oli treschkotissa hyvää aikaa katsastaa ja +miettiä. Matka-kumppalistani kävi aika vielä ikävämmäksi kuin minusta, +ja hän oli jo lakkaristansa näyttänyt minulle korttiakin, joilla muka +aikaa lyhentää. Vaan tähän huvitukseen en viihtinyt puuttua, ja pian +saikin kortti-kumppalin eräästä Saksalaisesta, joka eli missä kussa +Volhovan tienoissa ja jolla oli toimena halkojen ostaminen ympäristöltä +ja niiden Pietariin kulettaminen, josta etuja kehui sangen suuriksi. Hän +oli vielä nuori mies ja vasta 6 vuotta sitten Lihvinmaalta tänne tullut, +vaan oli jo niin tottunut maahan ja sen tapoihin, että käytöksessänsä +oli milt'ei venäläisempi kuin Venäläiset itset. Laatokan kaupunkiin +tultuamme oli minulla ensi työnä kuulustaa, tokko Lotina-Pellolle +lähteviä aluksia eli venheitä oli kaupungin rannassa. Tämmöinen +löytyikin pian, pienoinen kolmilaita venhe, keski-kohdalta katettu +molemmin päin avonaisella katoksella. Vaan kuin omistaja tahtoi minulta +tästä matkasta neljää hopearuplaa, kuin edellensä ilma oli sateinen, +tuulinen ja kylmä, niin päätin suostua entisen matka-kumppalini tarjoon +ja hänen kanssansa maata myöten lähteä, varsinkin koska maamatka paitse +muitta eduitta tuli huokeammaksi kuin venehin meneminen. Kumppalini +hankki matkallemme niin kutsutun tarantas'in ja piankin olisimme tästä +hyvästä paikasta olleet valmiit lähtemään, ell'ei Saksalainen, joka +kortti-huvituksesta ei vielä ollut kylläänsä saanut, olisi kiusannut +kumppaliani tälle siihen asti ei hyvää onnetarta vielä uudellensa +koettelemaan. Jo treschkotissa oli nim. toinen heistä ikäskuin leikin +vuoksi "pannut lautaan" kymmen-kopeikaisen, joka pian oli ruplaisiksikin +kasvanut. Heidän pelinsä ei ollut viisaampi sitä, jota meillä siaksi +kutsutaan, vaan sen lopetettua viimeinkin myöhään illalla, luopui +Saksalainen isommasta raha-summasta kuin koko minun matka-kassani oli, +eikä hyvällä mielellä meiltä jää-hyväisiä ottanut. Hänestä erottuamme +läksimme yötä myöten matkalle. Itsestä Laatokan kaupungista, joka elää +paraastansa läpi-kulkevien parkkojen kostitsemisesta, en voi muuta sanoa +kuin että sen kiveämättömät kadut sateisina aikoina ovat kurjat kulkea, +ja että kellä pitkä-vartiset voide-nahka-saappaat on, se pääsee +Laatokankin kaduilla ilman jalkojansa märäksi saamatta eteenpäin. Muuten +on Laatokka hyvin vanha kaupunki, sillä jo Venäjän valtakunnan perustaja +Rurik asettui ensin tähän paikkaan ja rakensi sen. Silloin oli se +kuitenkin paria kymmentä virstaa poikempana merestä, jolla paikalla, +nykyisen Uspenskojen kirkon seudussa, vieläkin sanotaan löytyvän +jäännöksiä. Nykyisen eli uuden Laatokan asetti Pietari Ensimäinen tähän +Volhovan suuhun. Tämä joki, jonka yli meidät saatettiin nuoraa myöten +vedettävällä lautalla, on leveä kuin järvi ja yön hämärässä näyttivät +sen rannat kauniilta. Volhovan itä-puolella on maa matalaa, tasaista, +enimmäksi osaksi metsätöintä aina Syvärin suurelle syrjä-joelle +Ojat'ille asti, jossa se ylenee vähän ja kasvaa männykköä. + +_Ladeinoje-Polessa_, karjalaksi _Latina- eli Lotina-Pellolla_, joka on +pieni piirikunnan kaupunki (ujesdnij gorod) Syvärin varrella, oli +aikomukseni ruveta muutamiksi viikoiksi asumaan, osittain erästä alettua +työtä päättääkseni, osittain myös paremmin Venäjätä oppiakseni. Vaan +tässä rähjässä ei voinut kunnon korttieria löytää, jonkatähden en kauan +arvellutkaan, vaan päätin heti pitentää matkani aina tänne +Petrosavodsk'iin, karjalaksi Savodoille, asti. Täältä kuvernöörin +olo-paikasta toivoin muassani vietävien avustus-kirjojen kautta voivani +läänin-hallitukselta saada jonkunlaisen käskyn maalla oleville +ala-virkamiehille auttaa minua matkallani, ja ilman sittä tiesin +pohjais-Tschuudein eli Vepsäläisten pohjaisimman ryhmän, jonka +ensimäiseksi työ-paikakseni olin katsonut, olevan vaan 60 virstaa +etelään päin tästä kaupungista. Matkastanikaan en kauan epäillyt +lähteäkö Syväriä myöten sen suuhun asti Oniegan rannassa ja siitä maisin +Petrosavodsk'iin, eli Aunuksen kaupungin ja maan kautta maata myöten, +siliä Aunuksessa toivoin tapaavani täällä eläviä luteerin-uskoista +Suomesta tulleita Suomalaisia, joiden tilan tiedustamista katsoin +velvollisuudekseni, ja toiseksi tahdoin myös vähän kuunnella Aunuksen +Karjalaisten kieltä, vaikka sen tutkiminen nyt ei juuri tarkoituksenani +ollut. + +Erottuani hyvästä matka-kumppalistani, joka läksi edellensä Vytegraan +päin, alkoi stantsan (postipaikan, kestikievarin) isäntä tarjota minulle +hevoisia ilman podoroschnatta eli tie-kirjatta, ja tingittyäni +kyyti-rahan kolmatta osaa huokeammaksi ensi vaadintoa päätinkin häneltä +hevoiset ottaa, joista tosin tulin maksamaan vähän enemmän kuin jos +podoroschna olisi ollut, vaan joten pääsin vaivasta ruveta sitä ja sen +antaja-virkamiestä kaupungilta etsimään. Juuri poies lähteissäni tuli +nuori mies hyvän-laisessa asussa sisä-huoneesta hoippuen ulos, +ja pyysi minulta anteeksi, että tultuamme stantsaan ja nimiämme +ylös-kirjoitettaessa häneen oli noussut se syntinen ja pakanallinen +ajatus, että minä, jonka nimi hänestä oli niin oudolta kuulunut, olisin +anglitschanin (engelsmanni)! Tätä ajatusta ja sen kanssa seuraavata +pelkoa oli hän jo kokenut lievitellä parilla kolmella viina-ryypylläkin, +vaan kuinka suuri oli hänen ilonsa, kuin oli kuullut Venäjän kieltä +puhuvani, ja kuinka suuri eikö hänen katumuksensa ollut, +oikea-uskoisesta eli toki oman tsaarin alamaisesta miehestä niin +hirmuista ajatelleensa! Pian tuli hän kumminkin tuntemaan että tosin +olin jälkimäinen, josko oikeauskoisuuden onnestakin täytyi ollani +ulkona, mutta hänen hyvätahtoisuutensa ei siitä vähennyt; hän oli muka +itsekin käynyt vieraassa maassa, nim. Libaussa, jossa oli ollut isänsä +(Pietarin kauppa-miehen) ulkomaalta tulevia tavaroita vastaan-ottamassa, +ja jossa häntä sinä yhtenä yön-seutuna, jonka siellä oli viettänyt, +hirmuinen ikävä oli vaivannut, kuin ei muuta ollut maan kielellä osannut +lausua kuin: _ihh weiss nit_. Sekä ikävätäni haihduttaakseen että +loukkaustansa hyväksi tehdäkseen tahtoi hän nyt kostitsemisen pyhää +velvollisuutta minua kohtaan täyttää, ja leppyjäis-kannut voin itse +valita joko viinana eli rommina. Loukkauksen, kuin se ajatusta ulommaksi +ei ollut tullut, voin hänelle kernaasti anteeksi antaa, mutta +leppyjäis-kannuille en ruvennut jäämään, vaan otin uudelta ystävältäni +kiireimmän mukaan jää-hyväiset ja läksin pois. + +Syvärin joki on Lotina-Pellon kohdalla, jossa Aunukseen päin menevä +saatetaan lautalla yli, kapeampi kuin sen väkevä syrjä-joki Ojat, jonka +poikki olimme muutamia kymmeniä virstoja ennen Lotina-Pellolle tultua +kulkeneet. Tien varrella Aunukseen päin ei Syvärin pohjais-puolella ole +kuin yksi kylä Venäläisiä. Jo toinen kylä, Mägrä nimeltä, noin 40 +virstaa joelta, on Karjalaista, jotka kieltänsä kutsuvat _Aunuksen eli +Livvin_ kieleksi, ja joiden ala täältä saaden ulottuu pohjaan päin aina +lähelle Vienan merta ja Lapin rajoille, ja lähelle Oniegan merta itää +kohti. Paitse kielessä, näössä ja tavoissa eroavat karjalaiset +käytöksessänsäkin Venäläisistä naapuristansa ja uskolaisistansa. +Karjalainen ei kumartele eikä livertele niinkuin Venäläinen, ja +kaluistansa voipi matkalainen olla täällä yhtä huoletoinna kuin +Suomessakin. Jutellakseni Mägrän stantsan vanhan isännän kanssa jäinkin +tähän yöksi ja Lotina-Pellolta oleva kyyti-mieheni sopi hänen +kerallansa, että tämä seuraavana aamuna saattaisi minut loppu-matkan (10 +virstaa) Aunukseen, johon asti edellisen oli minua kyydittävä. Näiden +Karjalaisten kieli on jo hyvin venäläistynyttä, joka ei ihme lienekään. +Ukko jutteli ennen "pajatetunkin" (lauletun) Livviksi, vaan nykyisen +rahvaan sanoi hän vaan laulavan venäjänkielisiä "pajuja" (lauluja). +Entiseen aikaan oli Syvärin pohjais-varsi ollut kokonansa Karjalaisten +vallassa, vaan Pietari Ensimäinen, joka Savodojen laitoksia +rakentaessansa useasti matkasi sinne ja kerran ratsain kulkiessansa +Lotina-Pellolta suoraan Savodoille oli lähellä Syväriä tavannut kylän, +jossa häntä ei oltu "ellennetty" (ymmärretty), oli antanut käskyn, että +kaikkein Karjalaisten piti Venäjän kieltä oppia, jota käskyä ei +kuitenkaan jaksettu täyttää muualla kuin Syväriä lähinnä olevissa +kylissä ja näin olisivat näiden asujat karjalaisista Venäläisiksi +muuttuneet, näin venäläisyyttä muuhunkin Karjalaan enemmän tullut. On +näiden eteläisten Karjalaisten kielessä toistakin vierasta ainetta, nim. +tschuudilaista eli vepsäläistä, varsinkin idempänä, Pyhäjärven +pogostalta alkain aina Savodoille asti. Tämän seurakunnan tienoissa +kulkee se Suomen maan-selästä tuleva mäki-harjanne, joka katoo Syvärin +ja Oniegan seuduissa, ja saattoi entiseen aikaan olla Vepsäläisten ja +Karjalaisten rajana, sillä heti sen itä-puolella tapaat kielessä sen +muutoksen, että esim. d, jota Karjalan kielestä ei löydy, kuuluu hyvin +puhtaasti ja selvästi (_meiden, teiden, andan, kandon_), ja että rahvas +kutsuu kieltänsä _Lyydin_ kieleksi ja itsiänsä Lyydiköiksi, jolla +nimellä minuakin kunnioitettiin. Puhtaita Tschuudeja (Vepsäläisiä) +näiden tienoitten asujat eivät kuitenkaan ole, vaikka vepsäläinen aine +heidän karjalaistuneessa kielessänsä on epäilemätöin ja heti tuntuva. +Vepsäläisiä, joita täkäläinen rahvas toden mukaan tietää eläväksi +etelään päin Savodoilta, kutsutaan täällä _Schoksalaisiksi_, ja kartalle +katsoessani löysinkin näiden mainitussa ryhmässä _Schoksa_-nimisen +kirkkokunnan ja saman nimen olen eräällä pienellä, Syväriin juoksevalla +joella läänin etelä-osassa nimenä tavannut. _Vepsäläis_-nimeä ei +tuntenut kukaan, eli sanottiin Vepsäläisiksi pohjempana eläviä +Karjalaisia. Vasta, paremmat tiedot asiasta saatuani, tahdon sen +sinullenkin tarkemmin selittää. -- Mainitulta Mägrän ukolta sain myös +tietää, että täkäläisten "Suomalaisten" (luteerin-uskoisten) ylevin mies +Jörän Turunen, josta Pietarissa jo olin kuullut, varmaan oli huomenna +tavattava Aunuksen kaupungista. + +Täällä on mm. torikaupan laita aivan toisin puolin kuin meillä. Täällä +kulkee talon-poika kaupunkiin ei myömään vaan ostamaan, sillä viikon +tarpeet lihassa, voissa, kalassa, "kartohvelissa" ja muissakin aineissa +haetaan aina pyhänä Aunuksen "rinkalta" (torilta). Myös keräytyy rahvas +tänne huvituksen vuoksi ympäristön metsä-kylistä, ja illalla lopettaa +jokainen juhlansa niin, että juopi maan-tien varrella olevissa +kapakoissa päänsä täyteen koko viikon edestä. Tämä elämän-laatu on +luteerilaisillakin tavaksi tullut, ja sentähden voi niitä, niinkuin +sanottu on, huomenna joukolla tavata Aunuksessa. -- Aamulla varahin +läksimme siis isännän kanssa liikkeelle, vaan tietämättäni löysin +"telegalla" kaksi matka-kumppalia, joista ei minulle oltu mitään +virketty. Toinen, joka istuihen rinnalleni, oli viinan-myöntioikeuden +vuokranneella puukhollarina ja palasi nyt Lotina-Pellon tiellä olevien +kapakkojen viikko-tuloja keräämästä Aunukseen, ja toinen taas, ukon +viereen ajajan-istuimelle ruvennut, oli hänen apulaisensa. Koska +heidänkin kauttansa voin jotakin tietoa saada maan elosta ja olosta, +niin annoin heidän olla paikoillansa, ja viina-puukhollari oli niin hyvä +ja pyysi minua korttieriin luoksensa. Myös oli hänen ilta-puoleen +mentävä Savodojen tietä myöten 45 virstaa yhdenlaiselle asialle kuin +nykyinenkin matkansa oli ja tarjoutui minulle edellensäkin +matka-toveriksi ja kyydin-osamieheksi, luvaten Aunuksessa hevoiset +hankkia ja vakuuttaen koko Savodojen tiellä podoroschnaa ei tarvittavan, +josta raha vaan menisi turhaan ja jota nyt pyhä-päivänä ei saisikaan +ennenkuin jos ilta-puoleen, pyhän ohitse mentyä. Näitä viimeisiä +lauseita en uskonut tosiksi, sillä nähtävästi tahtoi hän vaan minusta +saada kyydin-puolentajaa itsellensä, jonka tähden en matkastakaan voinut +mitään varmaa sanoa. Kaupunkiin tultua, jonka, muista pitkin +Ylösen-jokea (ven. Olonka) olevista kylistä, eroitti vaan eräistä +maalatuista taloista ja niin-kutsutusta gostinnoj-dvor'ista +(kauppa-kartanosta), alkoi rahvasta kokoutua torille, jonne minäkin +läksin heidän elamoitsemistansa katsomaan, edellä mainittua Turuista +kuulustelemaan ja häneltä täällä elävien maan-miesteni tilaa +tiedustelemaan. Näistä sain piankin yhden käsiini ja sen avulla löytyi +Turunenkin. Hän niinkuin muutkin täällä elävät Suomalaiset ovat tänne +tulleet nälkää pakoon köyhemmästä kotimaasta ja oleksivat kasakoina eli +päiväläisinä täkäläisten talonpoikien työssä, joten työntekijä mies +voipi kesässä ansaita noin 25-40 hopearuplan paikoille. Useammat näistä +maan-miehistämme ovat kotoisin Karjalasta (Ilomantsin, Pielisen, +Nurmeksen ja Liperin pitäjistä); Savolaisia ei täällä taida olla kuin +juuri joku nimeksi. Enimmät heitä elävät Aunuksen piirikunnassa, vähempi +osa Syvärin joella alusten ja lauttojen kulettajina, ja vähin muissa +osissa tätä lääniä. Harvalla on oma mökkinsä, sillä ansiot menevät +kädestä suuhun, vaan leivässä kertoivat hyvin pysyvänsä. Sitä vastaan on +hengellisestä ravinnosta suuri puutos. Ennen oli Novgorod'ista käsin +Saksalainen luteerin pappi kerran kesässä käynyt Aunuksessa, lapset +ristinyt, parikunnat vihkinyt ja haudat siunannut. Vaan kuin tämä pappi +ei ollut sanaakaan Suomen kieltä eikä edes Venäjätäkään osannut, niin +arvaa jokainen, kuinka vähän hänestä oli apua ja lohdutusta heidän +hengelliselle tilallensa. Niin joku aika takaperin määrättiin +Suomessa erityinen pappi niitä luteerilaisia varten, joita elää +venäjän-uskoisissa seurakunnissa pitkin rajaa, ja tämä (tätä nykyä +vara-kirkkoherra David Sirelius, jonka olo-paikka taitaa olla +Pitkärannan ruukki) on hyvä-tahtoisuudesta ruvennut kerran vuodessa +käymään Aunuksenkin luteerilaisille saarnaamassa. Vaan vielä näinkin on +näiden poloisten hengellinen tila surkea, sillä kuinka paljo voipi 7 eli +8 sataa henkeä, joka määrä luteerilaisia Suomalaisia täällä kaikkiansa +on, nauttia yhtä ainoaa opettajaa parissa eli kolmessa päivässä +vuodessa? Ja näin ei ihme olekaan, että joku jo kreikankin uskoon on +mennyt, sillä Karjalaiset pilkkaavat luteerilaisten uskoa ja +"mainittelevat (viekoittelevat) heitä niinkuin kehno (piru) sielua," +joten eräs vaimo lausui, isäinsä uskosta luopumaan. Olletikin kuuluvat +täällä syntyneet lapset, jotka parempaa eivät ole nähneet, olevan +taipuisat Venäjän uskoon, sillä lapsia, jotka jalalle päästyänsä +lähetetään joko kerjäten eli muuten henkeänsä elättelemään, ei +vanhemmilla ole suurta tilaisuutta opettaa eikä hoitaa. Tässä asiassa on +nimitetty Turunen kuitenkin paljon hyvää vaikuttanut. Hän on nim. +useampia kymmeniä vuosia takaperin ruvennut vähäistä maksua vastaan +lapsia joutoajoillansa opettamaan, ja monen täkäläisen Suomalaisen onkin +luku-taidostansa häntä kiitettävä. Vaivastansa ei Turunen, paitse sitä +hyvin vähäistä minkä lasten vanhemmat ovat voineet häntä korvata, ole +saanut muuta kuin kerran 85 ruplaa hop., joka raha hänellä annettiin +Suomen ministeriltä Pietarissa enemmin sen vuoksi, että hän toimittaa +lukkarinkin virkaa jumalanpalvelua pidettäessä. Turunen on pieni, +terävä-näköinen ukko, lasten opetukseen kuitenkin jo liian vanha ja +kukaties vähän ryyppyynkin menevä. -- Lasten opettaminen ja jumalisuuden +harjoittaminen on vaikea senkin puolelta, että kirjoja on vähä ja niiden +saanto milt'ei mahdotoin. Minulla oli muassani heille muutamia +testamentteja, ja sanoilla ei voi kertoa sitä iloa ja onnea, joka niille +hyville lukijoille tuli, joille Turunen nämä jakoi. Siunaukset minulle +ja niiden lahjoittajalle, eräälle Amerikkalaiselle kauppa-miehelle +Pietarissa, olivat loppumattomat, ja muuan näistä onnellisista, nuori +täällä syntynyt vaimo, työnsi minulle väkisen vasta-lahjaksi +puoltatoista syltä pitkän puna-kirjoilla päitetyn pyhke-liinan, +tavalliset Karjalassa, jonka viimein otinkin vastaan sen hyvän sydämen +tähden, jolla se annettin. Jos maamme kirjan-kustantajat tahtoisivat +näiden vieraassa maassa elävien köyhien maan-miestemme valoksi +kustantamistansa kirjoista lahjoittaa joita kuita kappaleita, niin +luulisin heidän harvoin siunauksesta niin rikkaan työn sekä heille +itsillensä että kanssa-ihmisillensä tehneen kuin tämä olisi. +Lahjoitettavat kirjat saisivat olla mitä lajia tahansa, vaan +arvattavasti olisivat kelvolliset hengelliset kirjat saajille +rakkaimmat. Lähettää tämmöisiä lahjoja voisi edellä mainitulle +vara-kirkkoherra Sireliukselle Sortavalan kautta, jonka mielellänsäkin +luulen vaivaksensa ottavan niiden jakamisen Aunuksessa. Toinen anomus, +jonka heidän puolestansa kannan Suomen maalle, vaan jonka täyttämystä en +uskalla toivoa, olisi se, että heitä Esivallan puolesta autettaisiin +jonkunlaisen rukoushuoneen joko rakentamiseen eli edes hyyräämiseen.[4] +Jumalan-palvelua on tähän asti pidetty jossakussa kerraksensa hyyrätyssä +isommassa huoneessa Aunuksen kaupungissa. Hyyriä on useasti pitänyt +maksaa kymmenin ja kaksintoista hopearuplin, ja koko rahvas-joukko ei +ole kuitenkaan mahtunut sisään Jumalan sanaa kuulemaan. Ei taitaisi +liika olla, jos maamme yhteisistä varoisia joku 3 eli 5 sataa ruplaa +tähän tarpeesen käytettäisiin, koska nämä Aunuksen luteerilaiset +kumminkin ovat maamme lapsia ja alamaisia ja vuotisen veronkin (4 +hopearuplan paikoille) passi-rahana maksavat Suomen hallitukseen. Jos +varsinainen herran-huone kerran tulisi hankituksi, olisi papin saaminen +helppo asia, sillä yhden opettajan sanoivat itsetkin ilman muiden avutta +voivansa hyvästi palkita, ja nuorille, vaikutusta isooville pappiloille +olisi täällä mitä soveljain työ-paikka. Lähetyksen asiaan pakanoiden +kääntämiseksi vieraissa valloissa annetaan meilläkin lahjoja, joka tosin +on kiitettävä teko; täällä olisi lähetyksen keto oman maan rajalla, +omien maa-miesten seassa, jotka tosin eivät ole pakanoita. Eivätkö +jumaliset hyvän-tekijät ja hyvän-teon seurat tahtoisi näitä kurjia +maan-miehiämme auttaa rukous-huoneen tekoon? He ovat vielä yksiä +Suomalaisia kuin kaikki muutkin koti-maan helmassa istuvat, +onnellisemmat maa-miehet. Katovuodet ja tämän koto-maan kova luonto ovat +heidät tänne ajaneet, ja vaikka leivän tosin ovat täällä löytäneet, niin +riippuvat heidänkin kantelensa paju-puilla, he istuvat hengellisessä +surussa ja pimeydessä, ja useampi toivoo koto-maan rakkaassa povessa +edes viimeisen lepo-kammion saavansa. + +Turusen ja muiden Suomalaisten kanssa hyvän osan päivää +vietettyäni, läksin viimeinkin korttieristani uudellensa kaupungille, +tiedustamaan kuinka podoroschnan saamisen laita oli; sillä ilman +semmoisetta taika-kalutta ottavat kyyditsevät tavallisesti kaksin +ja kolmin-kertaisenkin maksun kuletuksesta, jossa asiassa +viina-puukhollarini kiitosta Savodojen tiestä en uskonut todeksi. +Tultuani siihen virka-paikkaan, josta tie-kirja oli lunastettava, oli +virka-mies jo kerinnyt mennä kotiinsa, ja tänne mentyäni ei hän sanonut +pyhä-päivänä voivansa sitä antaa; joka oli hänellä vaan tyhjä, +luusimisen tilaa aukaiseva, estelmys, sillä lakia myöten pitää tie-kirja +antaa yölläkin. Luusimaan häntä en ruvennut, sen siaan otin taskustani +kreivi Armfelt'in minulle annetun avustus-kirjan, jossa hän vaatii +virka-miehiä ja -kuntia minua edespäin auttamaan, ja tämän kirjan +luettuansa olikin virka-mies heti valmis lähtemään virka-huoneesensa, +mutta neuvoi minun sitä ennen menemään poliisi-mestarin tyköön ja siltä +kirjallisen luvan tie-kirjan antamiseen hankkimaan. Poliisi-mestari, +vanha hyvän-tahtoinen ukko, pani kohta suoritettuani karttarahan +"piisarinsa" tätä kirjaa kirjoittamaan, ja sitä odottaessani oli hän +hyvä ja tarjosi tupakkaakin, kuitenkin vasta sen jälkeen kuin hänen +läsnä olevalle rouvallensa surkeasti murretulla kielellä olin saanut +selittäneeksi, kuinka julman paksut ja missä hirmuisessa ase-voimassa +Veaporin muurit olivat, ja että Dundas varmaan oli sarvensa taittava, +jos niitä kävi puskemaan. Viina-puukhollari ei ollut uskoa silmiänsä, +kuin näki tie-kirjan kädessäni; hän oli tingannut ja tuottanut hevoiset +meille valmiiksi. Vaan nyt olin minä matkan isäntänä ja huokeammasta +saataville posti-hevoisille otin hänen vaan sillä väli-puheella, että +yksinänsä suoritti kolmannen hevoisen makson; sillä parilla, tavallinen +hevoisten määrä yhdelle ja kahdelle matkustavaiselle, ei keväisen ja +syksyisen tie-rikon aikaan saa kulkea kuin yksi henki, ja kokonansa +kieltää häneltä tätä etua en tahtonut, koska olin hänen luonansa päivän +asunut. + +Tästä kulki matkani vähillä katkelmilla yhtä suoraa 15 peninkulmaa aina +tänne Savodoille asti. Keskojärven ja Pyhäjärven posti-paikkojen välillä +tuli melkein keskikohdalla minulle matkustava herras-mies vastaani. +Kyyti-pojat rupesivat kuletettavien vaihtoa tuumaamaan, ja kuin minä +_karjalaksi_ vastasin poikani kysymystä, tokko tämmöinen vaihto sai +tapahtua, niin äkkäsi vastaan-tulija matkustaja Suomesta olevani, ja +rupesi selvintä ruotsia puhumaan. Se oli maa-mittauksen päällikkö tässä +läänissä, hovi-neuvos L., josta minulle hänen kotiin palattuansa on +paljon hyvää ja apua itsekussakin kohdassa ollut. + +Vaan tätä enemmän en tällä kertaa uskalla kärsivällisyyttäsi +väärin-käyttää ja lopetan jo vähäisten matka-seikkojeni kertomisen. +Luonnosta Aunuksen ja tämän kaupungin välillä sanon vaan sen, että se on +melkein yhdellaista hieta-kangasta ja suokkoa kuin Suojärven seutu +Suomessa. Edellä mainitsemani harjun tienoossa luulet jo Suomessa +olevasikin, sillä sen tienoon mäet, lammit, kasket ja aidat, joita +kaikkia Venäjällä ei näe missään, tekevät tämän yhtälöisyyden hyvin +pettäväksi. Vaan pian muistuttavat kärrien hirmuiset täräykset yhtä osaa +ruumistasi ja sen kautta koko olentoasikin, että tälle tielle ei ole +suomalainen nimis-mies silmää luonut, ja aina itää kohti rientävä +matkasi sanoo, että Suomen päivässä et vielä kaualle aikaa saa itseäsi +lämmitellä. + + + +Toinen Kirja. + +Vosneseniessä 10 p. elok. 1855. + +Armas Ystävä! Nimeä _Vosnesenie_, vaikka se tässä maassa on hyvin tuttu +lavealta ympärinsä, et varmaan ole koskaan kuullut, eli kuullunnakin +olet sen jo monta kertaa ennättänyt unohtaa. Jos kuitenkin aukaiset +Suomettaren vuosi-kerran 1848 ja etsit numeron 3, niin olet Lönnrot'in +siinä löytyvästä matka-kertomuksesta näkevä, että tätä nimeä jo on +ennenkin mainittu Suomen kielellä, ja tätä kieltä vasten matkustavaa +Suomalaista jo ennenkin Vosneseniessä nähty. Tämä paikka löytyy Syvärin +suussa tämän joen lähteissä Oniegasta, on ennen ollut vaan pienoinen +maa-kylä ja vaikka sillä ei vieläkään ole kaupungin oikeuksia, niin on +se kumminkin paremmin rakettu kuin yksikään meidän pienemmistä +kaupungistamme ja sen liike semmoinen, että harvassa Suomen kaupungissa +nähdään enemmän rahvasta ja tuskin yhdessäkään niin paljo aluksia kuin +Vosneseniessä ja sen edustalla. Jo Lönnrot mainitsee, näyttääksensä +tämän paikan liikettä, että siinä hänen matkatessansa löytyi ainoastaan +viininmyöntä-paikkoja neljä kappaletta, mitä sitten muuta kauppaa. Vaan +siitä ajasta on paikka vaurastunut monin kerroin, sillä muutamia vuosia +takaperin avautui kaupan-kululle uusi Oniegan-kanava, joka Vytegran joen +suusta Syvärin suuhun kierrättää Oniegan meren, niin vaarallinen +kömpelille joki-aluksille, vaan jonka poikki heidän ennen tämän kanavan +valmiiksi saatua kumminkin täytyi vaivoin pyrkiä. Alusten päästyä +Oniegan kanavasta muutetaan lastit Syvärin koskien tähden pienempihin +aluksihin, joka tapahtuu Vosneseniessä, ja tästä sen vilkas liike. + +Vaan kuin Vosneseniestä, sen monista kauppa-puodista, masto-metsästä sen +rannassa, niistä sadoista tuuhea-partaisista kauppa-miehistä, jotka +kävelevät sen ranta-kadulla odottaen jauho- eli pellavas-aluksiansa, ja +joiden lihavat niskat todistavat, että heillä kukkarot on vielä +lihavammat, -- kuin kaikista näistä ei liene tarvis sen enempää +kertoani, niin käännyn kirjani pää-aineesen matkaani. Ihmetellet kyllä, +että sitten viime kirjani kirjoitettua en ole kerinnyt matkata enempää +kuin ne 130 virstaa, mitkä Savodojen kaupungista on tähän paikkaan. Ja +ihme olisi se ehkä itsestänikin, ell'en tarkoin tietäisi, miten aika on +mennyt. Savodoilla viipymiseni kaikkia syitä ei tässä käy mainitseminen. +Niinkuin edellisessä kirjassani mainitsin oli pää-tarkoitukseni täällä +valmistella erästä ennen alettua työtä ja myös samalla Venäläisten +keskessä eläen, heidän kieleensä ja tapoihinsa tottuani. Ja näissä +katsannoissa en voikaan Savodoilla oloani katua. Jälkimäistä +tarkoitustani vasten olin matkalla sinne tehnyt sen päätöksen, että +koska tämä kaupunki on lähes 8 tuhannen hengen asuin-paikka, niinmuodoin +isompi kuin Viipuri, ja luultava oli, siinä useampiakin ravinto- ja +korttieri-paikkoja matkalaisia vasten löytyvän, minä majani ottaisin +vaan niin-kutsutussa _hartschevnassa_ eli talon-poikaisessa +ruoka-talossa, jossa hinnat olisivat huokeat ja Venäjän kieltä voisi +kyllin kyllä kuulla, jota vastaan kalliimmissa, saksalaisissa +ravinto-paikoissa, joita Savodoilla päätin löytyvän useamman kuin yhden, +kävisin vaan kerran eli kahdesti viikossa aviisit lukemassa. Tämä niin +kaunis päätökseni kävi, niinkuin moni muukin sitä laatua, turhaksi, +sillä kohdatessani, niinkuin edellisessä kirjassani mainitsin, Aunuksen +ja Savodojen välillä maa-miehen L:n, sain häneltä tietää, että tässä +hyvässä kaupungissa ei löytynyt yhtäkään ravinto-paikkaa, ei edes +hartschevnaakaan, ja että korttieria niin muodoin oli vaikea saada, vaan +erään porvarin, syntyänsä saksalaisen ja nimeltä Vogel'in, sanoi hän +kumminkin matkalaisille tekevän sen arvon, että majan antamisella auttoi +heidän kukkaroansa hoikemmaksi. Suloiset hartschevna-ajatukseni +hajoisivat siis kuin tuhka tuuleen ja kaupunkiin tultuani riensin herra +Vogel'in taloon. Hinnoilla suukauden elosta hänen tykönänsä sovimmekin +pian, vaikka ensi iltana torasimme vähän siitä, että herra Vogel'illa +makuu-siaksi minulle ei ollut antaa muuta kuin vanha iän-ikuinen sohva, +jonka katteen väriä oli mahdotoin eroittaa siihen pinttyneen lian +paksuudelta. Tähän lisäsi hän viimein kuitenkin, ainoastaan sen tähden +että minä olin Suomesta, pienoisen pään-aluksen ja lakanan, jota +kumminkaan koko olin-ajallani ei sen kovemmin muutettu, ja tästä saaden +elimme kaiken ajan suurimmassa sovussa ja ystävyydessä. Herra Vogel oli +kotoisin Mecklenburg-Strelitz'istä ja viraltansa leipuri. Hän oli 23 +vuoden vanhana lähtenyt kotoansa Tanskanmaan ja Suomen kautta täällä +Venäjällä lykkyänsä etsimään. Pietarissa olikin jo saanut onnea helmasta +kiini sen verran, että oli asettanut oman leipurikauppansa, vaan sitten +oli se taas ryöstäytynyt hänen käsistänsä, jonka tähden hän vielä kerran +oli lähtenyt sitä etsimään ja viimein asettunut Savodojen kaupunkiin. +Täällä olikin onnetar taas ilmestäinyt hänelle, tällä kertaa pienen +Venakko-tallukan muodossa, jonka kanssa herra Vogel oli myötä- ja +vastoinkäymisensä yhdistänyt. Tämä hemmetär oli vielä minunkin +Savodoilla ollessani aika sievä, ja suki päänsä vielä nytkin kahdesti +päivässä pomada-voiteen kanssa, niin että emännän askelet, niinkuin sen +pitääkin olla, "tippuivat rasvasta," ja hänen olentonsa ilmoittihen +kaikille talon asujille hajulla, nim. hyvällä hajulla. Lisäksi tämän +hempeyden toi hän isänsä perintönä herra Vogel'ille talon eli, hänen +nimeensä katsoen, pesän, josta moni tosin olisi voinut päättää häntä +harakaksi, vaan joka kumminkin oli tyhjää parempi. Moni olisi herra +Vogel'in siassa ollut tyytyväinen tähän onneen, vaan niin ei hän. Vaikka +hän oli selvä venäläinen, vaikka äitin-kielensäkin oli jo niin +unhottanut, että puhui sitä sangen huonosti, ei hän koskaan voinut +unhottaa kotoansa, niinkuin useampi hänen maan-miehistänsä tekee, vaan +ikävöitsi suuresti sinne takaisin. Aina kuin joku matkalainen läksi +hänen tyköänsä Pietariin päin, istui hän kauan aikaa portaillansa +kallella päin, ja kiitti onnelliseksi sitä, joka pääsi "Europaan," joka +herra Vogel'in mielestä alkoi Pietarissa. Näinä surullisina hetkinä +valitti hän omaa kohtaloansa, joka oli sitonut hänen Savodoille ja katui +suuresti, ett'ei ollut edes Suomeen jäänyt, jossa rahvas hänestä oli +ollut niin hyvää, katui sitä enemmin, kuin minulta kuuli, että muutamat +hänen entisistä työ-kumppalistansa Helsingissä, jotka nimitti, olivat +leiponeet itsensä mahtaviksi porvareiksi ja suurten talojen isänniksi, +jonka onnen muka hänkin varmaan olisi käsittänyt, jos olisi ollut älyä +sinne jäädä. Tätä herra Vogel'in tyytymättömyyttä nykyiseen tilaansa +elättivät hänen veljeltänsä Mecklenburg-Strelitz'istä useasti tulevat +kirjat. Tämä veli, perinyt heidän isänsä hevois-kaupan, oli laajentanut +sen ja ulko-arvossa niin kohonnut, että muka oli ruhtinallinen +talli-mestari ja että hänellä joka viikko kävi vierasna maan ensimäinen +ministeri, vieläpä toisinaan perintö-ruhtinaskin. Tähän korkeuteen oli +nyt ovi avoinna Savodojenkin Vogel'illa, sillä se kaikessa muussa +onnellinen mies oli lapsitoin, ja kirjoissansa lupasi hän ottaa veljensä +pojan otto-pojaksi ja perilliseksensä, jos tämä perheinensä tulisi +takaisin koti-maahan. Kiihoittaaksensa meidän Vogel'in muuttohalua oli +veli myös kirjoittanut, kuinka hän varsin alkaen veljeänsä vasten oli +ruvennut säästämään viiniä, ja kuinka hänen kellarissansa jo löytyi +neljä sataa putellia vanhaa viiniä veljen juoda tuliaisiansa. Herra +Vogel'in kiihko päästäksensä Savodoilta ei näin muodoin ollutkaan +ihmeteltävä, sillä tässä paikassa ei hän ukko-parka ollut maistanut +märkääkään kelvollista, saatikka puhdasta, sekoittamatointa viiniä. Entä +sitten kotimaan olut! entäs sen soitot, sen tanssit ja muut huvitukset, +joita herra Vogel täällä ei koskaan ollut nauttinut, vaikka kyllä oli +kuusi vuotta peräkkäin istunut ensimäisenä jäsennä kaupungin duumassa +(magistratissa). Mutta kuinka päästä, sillä hän oli kahtalaisesti +sidottu Savodoihin? Hän oli nainut Venakon, ja nainut Venakon, jolla oli +talo. Jospa rakkaudenkin voimaan voi sen verran luottaa, että se vetäisi +vaimon miehensä kanssa vieraasen maahan, jossa kieli, usko, tavat olivat +hänelle aivan oudot, niin ei taloa kuitenkaan voinut telegalle nostaa, +niinkuin sen pienen Venakon. Ja taloansa oli Herra Vogel jo kaupinnut +kokonaisen vuoden, vaan turhaan. Juuri minun pois-lähtiessäni ilmautui +viimein ostaja, he syntyivät hinnoilla, ja jo tänä syksynä lentää herra +Vogel muiden matka-lintujen kanssa ilolla ja riemulla takaisin +koti-maahansa, vieden muassansa siitä onnesta, jota hänen nuori mielensä +sieltä lähtiessä niin hohtavilla karvoilla oli kuvastellut täällä +tavattavan, ei paljon muuta kuin poikansa ja pienen Venakkonsa. Herra +Vogel'in elämä-kerta kuvaa monen muunkin, varsinkin Suomalaisten, onnen +etsimistä tässä maassa. + +Mutta jo arvellet: näin emme pääse koskaan matkalle, lorutessasi herra +Vogel'ista ja hänen suruistansa ja iloistansa. Tosi kyllä, mutta +Savodojen kaupungissa ei löydykään paljo muuta merkillisyyttä +matkalaisen kertoa kuin herra Vogel, joka myös nyt eroaa siitä. Vaan +leikkiä puhumatta on tässä kaupungissa vielä kaksi muutakin +merkillisyyttä. Ensinkin tykki-tehdas. Kaupungin läpi juoksevan pienen +joen eli puron varrelta tyynessä laaksossa on tämä paikka, jossa sodan +kauheimmat kalut tehdään. Jos tässä yhdeltä puolen on huvittava nähdä +esim. kuinka sisus siihen rauta-pölkkyyn, josta tykki syntyy, ihmisen +taidosta leikkautuu melkein yhtä keveästi kuin puuhun, on toiselta +puolen surkea katsoa, millä taidolla, ahkeruudella ja tyynellä mielellä +työ-miehet esim. taputtelevat kiini sen rauta-peltisääryn, jossa ne +hirmuiset kartessit lykätään tykin sisään, ja joissa kussakin on +kukaties sadoille loppunsa. Tehtaan pihalla seisoo pieni katos aituuksen +kanssa, jonka sisässä löytyy kaksi tykkiä, säilytetyt muistoksi keisari +Aleksanteri Ensimäisen käymisestä tehtaassa. Näistä on toinen +muistollinen sen tähden, että keisari vähän aikaa oma-kätisesti teki +työtä sen silityksessä, ollen se kohta tykin pintaa, jota hän takoi, nyt +hopea-lastoilla merkitty, toinen taas on merkillinen sen vuoksi, että se +valettiin keikarin iäsna-ollessa ja sai nimeksensä: _Pacificator +Europae_.[5] Toinen rauhallisempi merkillisyys Savodoilla on se kaunis +kaupungin puisto tykkitehtaan ja Oniegan välillä kahden puolen mainittua +puroa, jonka kiitokseksi lienee kyllä, jos sanomme, että se vetäisi +vertoja Helsingin yhteiselle puutarhalle, jos vaan olisi vähän suurempi +ja jos nim. siinä löytyisi mitään, joka olisi sinne-päinkään kuin +Kaisaniemi. + +Ja nyt emme enää voi Savodoilta mitään kertomisen arvoista löytää, jonka +tähden olemme valmiit lähtemään matkalle, Vepsäläisten, Lyydikköjen eli +pohjais-Tschuudein kieltä kuuntelemaan. Näiden piiri alkaa noin 30 +virstan päässä Savodoilta etelään päin pitkin Oniegan rantaa, jossa +_Schoksu_ (eli _Schoksa_, niinkuin edellisessä kirjassani kirjoitin) on +ensimäinen heidän seurakuntansa. Seuraavat neljä seurakuntaa ovat ilman +sitä samaa kansaa: _Scholtdjärv, Kalaig eli Kalajeg ja Himjeg_, kaikki +neljä Oniegan rannalla, ja _Mägi_, oleva vaan puolella Scholtdjärvestä. +Viimeiset tschuudilaiset talot etelään päin tässä ryhmässä ovat noin 15 +virstaa Syväriltä, ja niinkuin Syvärin länsi-päässäkin jo löytyy +ummikkovenälaisiä tämän joen pohjais-puolella, niin elää niitä sen +itäisenkin pään pohjoispuolella noin parin kolmen kylän paksuudelta. +Tschuudit itset kutsuvat kieltänsä Lyydin kieleksi, vaan Karjalaiset +pohjais-puolella Savodoja sanovat sitä Schoksun-kieleksi, varmaan +sentähden, että Schoksu on heihin päin ensimäinen lyydikkö-seurakunta. +Mitä tämä sana Schoksu merkitsee, en ole voinut selittää; samoin en +ymmärrä nimeä Himjeg, jonka jälkimäinen tavut on suomalainen sana +_joki_; nimet Kalajeg ja Mägi selittävät itset itsensä, jota vastaan +Scholt-djärv on suomeksi _Soutujärvi_, sillä _scholdan, scholdta_ on +suomen-kielinen sana: soudan, soutaa. + +Viimeksi mainitun seurakunnan kirkolla otin minä olo-paikkani, osittain +sen tähden, että se on juuri keskellä ryhmää ja kieli siinä +toivottavasti piti olla puhtainta, osittain senkin vuoksi, että +Savodoilla ollessani olin saanut muutamia sen talon-pojista tuttavikseni +ja erään kanssa jo korttteristakin hänen tykönänsä sopinut. Tultuani +kylään rupesi hän vielä, arvattavasti hyvästä palkasta, kielensäkin +selittäjäksi minulle ja sainkin hänestä sangen hyvän apu-miehen, sillä +hän osasi kirjoittaa ja oli hyvin selvä venäjän kielessä. Tämän kielen +yhtäläisyys sen murteen kanssa, jonka Lönnrot on tutkinut ja selittää +väitöksessänsä, on suurempi kuin voisi toivoakaan, muistaessa, että +näiden murretten väliä on enemmän kuin 200 virstaa. Kumpikin +lyydikkö-ryhmä, tämä Oniegan rannalla ja se etelään päin +Lotina-Pellolta, jossa Lönnrot teki tutkintonsa, ovat siis aivan yhtä +kansaa. Mutta kuinka se muuten niin tarkka Sjögren voi päättää tämän +kansan ja Inkerin-maalla elävien Vatjalaisten heimolaisuutta niin +suureksi, että heille antoi yhteisen nimenkin, sitä on vaikea ymmärtää, +sillä kielet todistavat toista. Epäilemättä on Lyydin ja Vadjan kielten +välillä suurempi heimolaisuus kuin esim. Lyydin ja Karjalan kielen, +koska molemmat ynnä Virolaisten ja Suomen Hämäläisten kanssa kuuluvat +Jäämien eli Hämäläisten kansakuntaan, jonka kieli niin monessa kohdassa +merkillisesti eroitaksen Karjalaisten lavea-piirisestä murteesta. Vaan +joka Vadjan kielen on tarkemmin tutkinut, on pian havaitseva, että sen +yhtäläisyys Viron kielen kanssa on paljoa suurempi kuin yhtäläisyys +Lyydin kanssa, ja että sen syystä voipi kutsua vaan Viron kielen +murteeksi. Jos emme eri kieleksi lue Liivin kieltä, joka näyttääkin +olleen ainoastaan vanhempi muoto Viron kielestä, niin tulee näitä +Jäämiläisiä sisaruksia vaan kolme, nim. Virolaiset, Lyydiköt ja Suomen +Hämäläiset, joiden jälkimäisten kielestä kuitenkin Karjalaisuus on +kuluttanut pois monta tämän heimokunnan yhteistä tunnusmerkkiä. +Tschuudin nimi, jos tätä vieras-kielistä nimitystä vielä tarvittanee +suomalaisessa kansa-tieteessä, on siis ulotettava Virolaisiinkin, sitä +enemmän, koska Venäjän vanhoissa aika-kirjoissa heitäkin useasti +mainitaan sillä nimellä, koska esim. Peipuksen järveä venäjän kielellä +vielä nytkin kutsutaan Tschuudin järveksi (tschudskoe osero), jota nimeä +se ei voinut saada Lyydiköistä eikä Vatjalaisista, sen ympäri asujista, +-- ja koska se haukkuma-nimisin, _tschuhonets, tschuhná_, jolla +Venäläiset kunnioittavat Suomalaisia kansoja, ja joka tschuudin nimen +kanssa nähtävästi on heimoa, kaikkein tuntijoiden lauseita myöten +enemmän käytetään Virolaisista kuin Suomalaisista. + +Kieli-tutkinnollisista saaliistani Soutojärvellä en tässä uskalla +lavealta puhua, sillä ne ovat vaan kuivaa kielioppia eli vielä kuivempia +sana-luetteloja. Lauluja Lyydin kielellä en saanut sanaakaan, sentähden +että niitä ei löytynyt. Rahvas täällä "pajattaa" kyllä sekä pyhänä että +arkena, sekä työssä että jouten, vaan laulut ovat venäjän-kielisiä, +elikkä pikemmin samanlaista venäjätä kuin ruotsin kieli on meillä esim. +laulussa: _hyökä perjo, juuppa taala_ j.n.e., sillä laulajista eivät +puoletkaan ymmärrä venäjän kielestä muuta kuin tavallisimmat +joka-päiväiset puheet, eivätkä voi selittää, mitä laulussa laulavat. +Loihdutkaan eivät täällä ole runon puvussa, vaan pahan-päiväistä +sopotusta, Venäläisiltä opittua, jota kernaammin luetaan venäjäksi kuin +lyydiksi. Tämän lauluttomuuden päättänee moni tulleen siitä, että +venäläisyys jo liiaksi on painanut kansan omaa hengettä ja pakoittanut +sen omat kieli-kaunistuksensa unohtamaan. Vaan vanhat sekä miehet että +naiset kertoivat venäjäksi lauletun jo heidänkin nuoruudessansa eikä +sanoneet kuulleensa, että koskaan olisi lyydiksi laulettu. Sen ohessa +pitää muistoamme, että venäläisyys täällä ei ole saanut paljon suurempaa +voittoa kansassa kuin esim. vähää pohjaisempana elävissä Karjalaisissa, +ja näiden seassa kaikuu vielä Kalevalan runo, vaikuttavat vielä isiltä +perityt loihdut alku-peräisessä täyteläisyydessänsä. Tästä voisi +päättää, että Lyydilöillä oma-kielistä laulua ei ole ollut koskaan, ja +kielen rakennuskin on senkaltainen, että sitä ei voi eikä ole voitu +käyttää runoksi, semmoiseksi, jona runo nyt löytyy kielessämme. + +Näytteeksi tästä murteesta kirjoitin kuitenkin muutamia mainituista +loitsuista ja hankin käännöksiä eräistä Venäjänkielisistä saduista ja +samasta Mattheuksen evankeliumin 6:sta luvusta, joka löytyy Lönnrot'in +väitelmässä, käännettynä tämän kielen siihen murteesen, jota hän tutki. +Nämä käännökset valmistuivat sillä tavalla, että apu-mieheni ensin +itseksensä käänsi ne ja venäjän kirjoituksella kirjoitti käännöksensä, +jonka hän sitten luki minulle, ja minä, hänen avullansa parannellen +itse-kutakin kohtaa, jossa käännös mielestäni ei ollut hyvä, sen +kirjoitin ylös omaan kirjoitustapaani. -- Kielen puheina ollessa en +malta olla mainitsematta erästä huvittavaista seikkaa, jonka löysin +tässä murteessa. Jokainen tietää, että Suomen kielissä ei tähän asti ole +löydetty omituista sanaa sille ajatuksen kohdalle, jota nyt merkitään +vieras-kielisillä sanoilla: _herra, baarina, saks_ j.n.e., josta on +päätetty Suomalaisilla, ennen vierasten herrojen tuloa heidän maihinsa, +ei herroja löytyneenkään. Tässä on erehdytty suuresti, sillä päällikköjä +ja niinmuodoin herroja mahtoi kuitenkin niillä kansoilla olla, jotka +satoja vuosia tekivät vasta-rintaa voimallista naapuriansa vastaan ja +useammat kerrat näiltä koko sota-joukot maahan leikkasivat, niinkuin +Virolaisten maassansa ja Lyydikköjen Valget-järven (Bjelo-oseron) +tienoilla tiedetään tehneen. Nämä jälkimäiset ovatkin kielessänsä +säilyttäneet herruuden alku-peräisen nimen, joka lyydiksi on kuhm, +_kuhmun_ eli suomeksi: kuhmu. -- "Kuhmu?" sanonet sinä, "sillä sanalla +on aivan toinen merkitys Suomen kielessä, jonka kaikki tietävät, sillä +kellä ei ole edes kerran eläessänsä ollut kuhmua otsassa." -- Elähän +hätäile, veli-kulta. Suomalaisten herrat voivat ennen olla yhdenlaisia +kuin kaiken muun maailman herrat, joten sana kuhmu heidän itsenäisinä +ollessaan voi merkitä sekä herroja että herrojen lahjoja, noita +otsa-paisumia, eli toisin selittäen, vierasten tultua maahan piti näitä +kutsua heidän omalla nimityksellänsä _herroiksi, saksoiksi_ j.n.e., +joten oma-kielinen sana laveammassa merkityksessänsä Virolaisilta ja +Suomalaisilta unohtui, eli muuttui merkitsemään vaan sitä, jota herrat +tavallisesti jättivät heidän vähä-ymmärtäväisiin otsiinsa. Tämmöiset +muutokset sanojen merkityksissä ovat hyvin tavalliset kaikissa kielissä, +eikä ensinkään oudot sille, joka kieliä tarkemmin on tutkinut. Vaan ei +vähäinen ole minun iloni, joka tämän sanan ensimäiseksi löysin, ja tämä +löytö lienee minulle vasta maailmassa antava sian _Suomen Muistettavien +Miesten_ kokouksessa, sillä moni näkyy pääsevän siihen paljoa +vähemmästäkin. + +Enentääkseni edes yhdellä alku-peräisellä suomalaisella nimellä +maa-tiedettämme mainitsen tässä, että Oniegan merta lyydiksi kutsutaan: +_Änine, Änischen, s.o. Ääninen_, koska suomalainen sana _ääni_ lyydiksi +on: _än, änen_. Tämmöisiä omaisuuden-sanovia nimiä ovat vanhat +Suomalaiset useastikin antaneet järville, niinkuin esim. _Pielinen, +Hyytiäinen_ j.n.e. Niin tiedetään Laatokan merta ennen mainitun +Aldogaksi, joka nimi, niinkuin Sjögren muistuttaa, silmin-nähtävästi on +suomalainen sana _Aallokas_, ja epäilemättä kuului tämä sana vanhoina +aikoina: _Aldogas_, siitä vähällä muutoksella muuttuen _Ladogaksi_. Nimi +Oniega taas, jolla tätä järveä nyt kaikissa maa-tieteissä mainitaan, on +vaan venäläinen väännös nimestä Änine elikkä Äninse, joten se tarkoin +lyydin kieltä myöten on kirjoitettava. Luonnon mukaan sopivampaa nimeä +eipä olisikaan antaa tälle järvelle kuin Ääninen on, sillä pohjais- eli +itätuuli kuin velloo sen aavaa pintaa, niin kuuluu järven "ääni" +ikäskuin suuren kosken pauhina monen virstan päähän rannasta. Silloin ei +ole alusten hyvä olla sen pettävällä selällä, ja harvoin laskee se +tämmöisissä tiloissa purjehtijata muuhun haminaan kuin omaan pohjaansa. +Mutta purjehtija Äänisellä onkin harvinainen näkö, varsinkin sitten +edellä-mainitun uuden kanavan valmistumista. Syvärin suun ja Savodojen +kaupungin välillä kulkee kesässä noin pari kolme kymmentä alusta, joku +menee ehkä myös Poventsankin kaupunkiin Äänisen pohjais-päässä, samoin +joitakuita aluksia sen itärannoille, ja siinä on kaikki sen merenkulku. +Jos tähän lisäämme, että se tyynenä ollessansa huokuu kylmää ja sumua +ympäri olevalle maalle, niin näemme että Ääninen on sangen kolkko järvi, +ehkä kyllä, länsi-tuulen liekuttaessa sen vettä, se voipi ottaa +semmoisenkin taivaan-sinisen kullalla tähditellyn puvun päällensä, että +sen katsomisesta ei tahdo kylläänsä saada. + +Rahvas Äänisen rannalla, minkä minä sitä olen nähnyt, elää leivän +puolesta hyvin hyvästi, paremmin kuin rahvas useammassa osassa +Suomenmaata, vaikka se ei näy tekevän puoltakaan sen vertaa työtä kuin +Suomen rahvas. Mistä tulee siis tämä rikkaus? Minun yksin-kertainen +ajatukseni on se, että paitse sota-miehen tekoa tällä rahvaalla on +paljoa keveämmät ulos-teot kuin suomalaisella, kruunun talon-poika +Venäjällä on kokonansa toinen mies toinen herrojen alustalainen. +Verojensa suoritettua nauttii hän ansionsa rauhassa, rakentaa itsellensä +ylpeät talot monien tupien ja kammarien kanssa, joiden seinämät +välkkävät kalliista pyhäin-kuvista, tee- ja kahvi-kattiloista j.n.e. +Vaimonsa pukee hän monesti silkkiin, vaan aina hohtavan punaisiin eli +keltaisiin vaatteihin, itsensä hienoin kauhtanoihin eli hyviin turkkiin. +Ja jos työ kotona ei anna kaikkea tätä, lähtee hän muuanne onneansa +koettamaan, tavallisimmasti Pietariin. Niin käyvät esim. tämän +Soutujärven ja sen ympäristön miehet kiven-hakkaajina työtä tekemässä +ympäri Venäjän maata, missä vaan kruunu mitä rakennuttaa. Moni kivi +Sevastopol'in ja Kronstadt'in muureissa on heidän silittämänsä, useammat +patterit Itä-meren rannoilla heidän tekemänsä, niinkuin esim. patterit +Helsingissä ja sen tienoilla, joiden tekijöitä, kotoisin Äänisen +rannalta, lienee siellä vielä nytkin. Kerättyänsä hyvät rahasummat +palaavat he kotiin niitä perheinensä syömään. Mutta rahan kanssa tuovat +he muassansa myös paljo koiruutta, irstaisia tapoja ja rahan ahneutta. +Tämmöinen Pietarissa eli muualla kävelyllä elänyt mies myöpi rahasta +kaikki, vaimonsa, lapsensa, naapurinsa, oman autuutensakin, sen niin +monta tuhatta kertaa muutaman kopeikan edestä turhaan vannottuansa. +Hänen rientonsa alku ja loppu on raha, aina vaan raha eli muu toisen +omaisuus, saipa sen sitten miten hyvänsä. Hän ei häpeä pyytäessänsä, +vaikka hän olisi kuinka rikas. Niin tuli esim. Soutojärvellä sen tienoon +starschina (kylän-mies) eräsnä aamuna minun tyköni ja valitti eileisestä +praasnikasta eräässä naapuri-kylässä päähänsä jääneen hirmuisen +pohmelon, eikä tiennyt kuin sitä parantaa voi. Samalla kutsui hän minut +vieraiksi luoksensa muutamien viikkojen perästä tulevalle praasnikalle +heidän kylässänsä, sillä hän eli eräässä toisessa kylässä ja oli nyt +Soutojärvellä viran toimituksissa. Minä kiitin kutsumuksesta, joka +nähtävästi ei ollut sen sydämellisempi kuin että minun siitä olisi +pitänyt auttaa häntä päänsä parannuksessa. Tätä jälkimäistä tarkoitusta +en kuitenkaan ollut ymmärtävinäni ja viimein ilmoitti hän sen suorilla +sanoilla, pyytäen minulta kymmenkopeikaista viinaan. "Kuinka", vastasin +minä, "ilkeät sinä, joka olet koko tienoon rikkaimmia miehiä, tulla niin +vähää toiselta pyytämään! Olisit eilen juonut vähemmän, niin olisi +pääsikin terve, ja ilman sitä paranee se paremmin siten, että menet ja +uit Äänisessä kuin että nyt uudestaan rupeat viinaa juomaan". -- +Suomessa matkatessasi kuin taloon tultuasi panet tupakan ja puhetta +paremmin liikkeelle saadaksesi tarjoot kukkarosi talon-miehenkin panna +piippuunsa, kainustelee hän sitä vastaan-ottaessansa, lausuen, että +matka-miehen varat kuluvat matkalla ilmankin että toiset auttavat häntä +niitä nauttimassa, ja muka pikemmin hänen velvollisuutensa olevan +vieraalle tarjota. Vasta lausuttuasi että sinun tupakkasi on kartuusia +rohkenee hän niitä piipun ottamaan, vaan tarjoaa hyvällä sydämellä vähän +ajan perästä oman massinsa maistaaksesi koti-kasvuisia maa-tupakuita. +Aivan toisin olivat Soutojärveläiset. Havaittuansa että minulla löytyi +kesän varat tupakkaa ja sikaria rupesivat he niitä lappamaan minulta +mikä milläkin aiheella, millä oli rinta kipeä, millä vatsan-vääntäjä, +johon muu ei ollut hyvä kuin tupakka, millä mikin, ja eräs naapuri, joka +oli käynyt luonani "istumassa", joka kerta sitä toimittaen minulle että +hänen sisarensa mies, pohatta kauppa-mies Savodoilla ei koskaan +juottanut hänellä siellä käydessänsä huonompaa juomaa kuin 6 hopearuplan +sampanskoita, oli pois-lähtiessäni niin rohkea että oikein kädestä +pitäen pyysi minun tupakka-varojeni loppua hänelle lahjoittamaan. "No, +mitäs minä sitten itse polttaisin?" sanoin minä. "Saathan sinä +Vosneseniessä toisia", oli hänen yhtä selvä kuin hävitöin neuvonsa. -- +Täänkaltaisia ja pahempiakin tapauksia olisi minulla kyllä kertoa +ololtani Soutojärvellä, vaan nyt ei ole aikaa kirjoittaa enemmän niitä +kuin muutakaan, sillä posti-hetki lyöpi kohta. Jää siis toistaaksi +terveeksi! + + + +Kolmas Kirja. + +Helsingissä syysk. 1855. + +Tämän-edellinen Suomettaressa painettu kirjani oli annettu Vosneseniestä +10 p. elok. Tässä paikassa käydessäni olin matkalla Aunuksen läänin +eteläisessä osassa, Ojatin (Ajatin) ja sen syrjä-jokien tienoissa +elävien, pohjais-Tschuudien (Lyydikköjen eli Vepsäläisten) tykö. Tänne +päästäkseni ajoin mainitusta kauppapaikasta kolme holli-väliä suurta +maan-tietä myöten Juksovitsan kylään, josta sanottiin hyvän ratas-tien +olevan aina 35 virstaa eteenpäin eli Vidlaan (ven. Vinets) asti, Ojatin +varrella. Tultuani rattailla 15 virstaa tätä tietä selitettiin kylässä, +jossa hevoisten muutto oli tapahtuva, että loppumatkankin viimeksi +mainitulle pogostalle kyllä voi rattailla kulkea, vaan koko kylässä ei +löytyvän kuin yhdet rattaat, ja ne oli kova lykky nyt saattanut Vidlaan. +Yötä oltuani kylässä ei muu tullut neuvoksi kuin ratsain matkalle +lähteminen. Koko yön-seudun arvelin laatuun ja toiseen, kuinka kapineeni +kulettaisiin hevosen selässä. Niitä ei tosin ollut paljo, mutta +sinänsäkin oli niiden koko ja muoto senkaltainen, että niiden ratsain +kuletus näytti mahdottomalta. Viimeinkin luulin jo keinon keksineeni +tälle kuletukselle ja ilmoitin, kyyti-miehen tultua, sen hänelle. Hän +hylkäsi keinoni kokonansa, toi pitkän säkin, latoi kapineista puolen sen +pohjaan, toisen suuhun, jonka sitoi lujasti kiini, ja tyhjältä +keski-kohdalta pantiin nyt säkki satulalle riippumaan, johon hän itse +istui päälle. Toiselle hevoselle istuusin minä selkään. Tällä keinoin +matkasin sitten yhteensä noin 170 virstaa, eikä olekaan tätä matkaamisen +laatua moittiminen muun tähden kuin sen, että matka siten kuluu hyvin +hitaasti, sillä josko ei olisikaan sääli kapineita, jotka kiireemin +kulkien kovin pahasti hytkelevät hevosen kupeilla edes ja takaisin, niin +ei oma ruumis salli ajaa muuten kuin astuttaen, joten taas tiimassa +harvoin voi kulkea enemmän kuin viis virstaa. Jos nyt taival on kolmea +neljää kymmentä virstaa pitkä, jotka virstat vielä ovat "suden +juoksemia", jos päällisiksi päivä paistaa räkittää helteesti, eli jos +suot ovat vettyneet ja niiden malko-sillat nilput, niin arvaa jokainen, +että matkalainen kernaasti pyrkii hevosen muutto-paikkaan ja ikävöipi +niitä vähäisiä virvoituksia, joita semmoisessa voipi saada. Tämän toivon +todentamiseen täytyy hänen, kylään tultuansa, kuitenkin vielä nähdä +paljon vaivaa. Hän pyytää talon emännältä leipää, voita, maitoa ja +munia. Leipää on välttävätä joka paikassa ja sitä ei kielletä; mutta +mitä voihen tulee, niin on Venäläisten voi kelvotointa Suomalaiselle, +sillä hämmennettyänsä kerman (päällisen) savi-astiassa siksi, että se on +vähä meidän voihen päin, sulattavat he tämän sekoituksen uunissa ja +valavat sen sitten suurempihin savi-astioihin, joissa se säilytetään +talven ja on näköjänsä kuin keltaista talia. Voita jos siis tahdot +venäläisessä kylässä syödä, niin pane emäntä sitä verekseltänsä tekemään +ja valmiiksi saatua suolaa se itse, sillä voihen niinkuin muuhunkin +ruokaan ei emäntä raatsi panna kallista suolaa kuin ilman nimeksi vaan. +Voin näin valmiiksi saatua käydään maitoja katsomaan. Lehmiä pidetään +tässä tienoossa niinkuin muuallakin Venäjällä tavallisesti hyvin vähä. +Se talo on jo rikas, jossa on viis lypsävää lehmää, ja ihmeinä +mainittiin erästä muka kauheata pohattaa Vidlassa, jolla oli viistoista +lehmää lypsämässä. Mutta laitumet ja heinä-maat koko Ojatin tienoossa +ovat niin hyvät, että heinä enimmäksi osaksi tehdään metsään ilman +aidoitta ja muitta, ja jo virstan päässä kylästä löytää karja samottavan +ruohon. No mikäs sitten on syynä Venäläisten huolimattomuuteen tässä +asiassa? Ne ovat paastot hänen uskossansa, jotka vierauttavat hänen +karjan tuottamista, ja toiseksi ei hänen naisensakaan osaa näitä +korjata. Maito-aittana on eteis-huone, jota myös vieras-kammarina +pidetään, ja tultuasi siihen näet peräpuolen lattiata täynnä +pienenlaisia pottuisia savesta, joiden ulko-karvan jo tekijänsä on +tehnyt niin ruskeanharmaan, ett'eivät suinkaan likaa pelkää, ja joiden +reunat ovat niin pinttyneet, sisus niin rikkoja ja karvoja täynnä, että +tähän siivottomuuteen tottumatointa sydäntäsi alkaa iloittaa ja sinä +kernaasti näistä ravinnoista olet erilläsi. Voin ja leivän lisäksi, +jotka jo olet saanut, on sinun niin-muodoin ennenkuin syömään voit +ruveta, vielä munat saatava, sillä suola-kalaa ei löydy missään ja +Venäläistä inhoittaisi syödessä kalaa näin "raaltansa", niinkuin hän +sanoo. Mutta jos emäntä jo edellisiäkin aineita antaessansa on tehnyt +esteitä ja viivytellyt, ei hän munia kysyessäsi paikalta liikahda. Niitä +ei liene talossa? Mutta kanoja kävelee tuvan lattialla, ja kukkokin. Syy +emännän viivyttelemiseen on se, että sinä, maan tapoihin tottumatoin, et +ole tietänyt vakuuttaa hänelle, maksavasi kaiken, minkä otat. Hän luulee +sinua tavalliseksi virka-mieheksi, ja ilman on hänen sääli syöttää +sinulle munia. Sanottuasi että maksat, Jumalan nimeen vannottuasi, +ett'et mitään ilmaiseksi tahdo, vieläpä rahankin hänelle edeltäpäin +käteen sysättyäsi, lähtee hän viimeinkin munia hakemaan, ja pian on +atriasi valmis. Syötyä pitää sinun, jos ei muun tähden niin herruutesi +kannattamiseksi, juoda teetä. Mutta teen-keittäjätä (samovaraa) ei löydy +kylässä kuin yksi, sillä nyt olemme sydän-maalla. Sitä menet nyt itse +sen omistajalta pyytämään, joka näin ei ilkeä sitä kieltää, ja kantaa +sen itse korttieriisi. Täällä valmistuu tee pian, ja nyt juotat +talon-rahvasta, juotat samovaran isäntää, juotat hänen naistansakin, +joka ei ole hennonut kalustansa luopua, vaan tullut sen jälessä +luoksesi, -- kaikki juotat kylläisiksi, ja juotpa vielä itsekin. +Maksettuasi talon-väellä, jotka näin muodoin ilolla ja ihmeeksensä +näkevät että valalla vahvistetun lupasi täytät, olet siis valmis +uudestaan matkalle lähtemään, vaan juuri hevosen selkään noustessasi +muistuttaa samovaran isäntä, että sinun sen pitämisestä olisi joku vähä +maksettava hänelle; muut herrat antavat siitä muka tavallisesti kaksin +riunoin, mutta sinulle, hyvälle bajarille, saa koko asia jäädä +hopea-riunasta. Senkin suoritettuasi pääset toki viimein taipalelle +lähtemään, ja hatuttomin päin toivovat nämä ystäväsi sinulle matkallasi +kaikenkaltaista siunausta ja onnea, sillä siunuustellessaan samoin kuin +kirotessansakin ei Venäläinen puutu eikä säästä sanoja. + +Vidlaan tultuani tapasin täällä ensi kerran Ojatin-joen, joka niinkuin +jo edellä kirjoitin, lankee Syvärihin ja suussansa on vallan suuri joki. +Vidlan kirkko on noin keskikohdalla sen pituutta, vaan kuitenkin oli +joki nyt sydän-kesällä tässä kohden niin matala, että hevoset kahlasivat +sen poikki ja vesi ei täyttänyt hevoselle vatsaan asti. Samanlaisena +tapasin sen sitten useammissa muissakin kohdin, joissa siitä poikki +tulin kulkemaan. Venhe-kululle ja hirsien sekä puun lauttaamiselle ei +tästä joesta siis ole hyötyä muulloin kuin keväällä, jolloin se kuuluu +paisuvan hirmuisesti ja panee suuret alat alanko-maita tulvan alle. +Sjögren'in ilmoituksista tiedämme, että Lyydikköjen pesä-paikka on juuri +Ojatin ylä-puoli ja latvat, ja lyydikkö-kylät alkavatkin Vidlasta +lähtien, heti toisella puolen jokea. Näihin minä en kumminkaan +seisottunut, vaan matkasin syvemmäksi Lyydin-maahan, 20 virstaa +edellensä, Järvien (lyydiksi: Järvidje) pogostalle. + +Järvissä neuvoi kylä-oikeuden piisari, jota pyysin apulaisekseni +kielen-tutkinnossa, vaan joka oli paikkakuntaan vasta tullut eikä +sanonut vielä kyllin oppineensa rahvaan kieltä, tämmöiseksi apulaiseksi +tämän seurakunnan entistä, virastansa eronnutta pappia, joka oli +syntynyt läheisessä Ladvan seurakunnassa ja sitten kaiken ikänsä elänyt +Lyydikköjen seassa, ja jonka piisari kehut osaavan paremmin näiden +kieltä kuin venäjätä. Hän sanoi hänen ei enää viitsivän käydä työssäkään +ja olevan vähän ryyppyyn menevän, jonka tähden hän muka mielellänsäkin +olisi rupeava minulle avuksi, sillä keinoin viina-rahaa ansaitaksensa. +Nämä piisarin lauseet olivat minulle mieleen, minä sanoin siis jääväni +tähän ja pian hankki hän minulle korttierinkin. Pappi, joka piisarilta +jo oli yön-seutuna saanut tietää minusta ja aikomuksestani, tuli +huomeisna aamuna, ennenkuin kukko oli kannukset ennättänyt jalkaansa +saada, minun tyköni. Hän oli pitkä, vahva mies, ja vaikka jo 63 vuoden +vanha, vielä sekä näöltä että jalalta hyvin vilkas. Hän oli ensin +palvellut ponomarina ja diakkana synnyin-paikassansa Ladvassa, jossa +hänen isänsä oli ollut pappina, ja sitten loppu-puolen ikäänsä tässä +seurakunnassa pappina. Mennä vuonna oli hän eronnut virastansa, ja +antanut sen ynnä tyttärensä kanssa eräälle vasta seminariosta päässeelle +papille, eikä sanonut henkensä elatuksesta itsellänsä suurta huolta +olevan, sillä paitse sitä, että vävy oli velvollinen häntä ja hänen +vaimoansa kuolin-päivään asti elättämään, oli hän itsekin nuorella +iällänsä kerännyt jonkunlaisen raha-summan, joka oli Pietarin +lampartissa vuokria kantamassa. Näistä vuokrista ei hän kuitenkaan muka +saanut muuta kuin mikä hänellä vaatteissa kului, sillä lamparti-setelit +olivat hänen vaimonsa vallassa, ja ukko valitti tätä hyvin ahnaaksi ja +itsepäiseksi. Ihmetellessäni, että hän vähäisestä papin-palkasta oli +voinut säästää niin suuren summan kuin kuusi tuhatta hopearuplaa vanhan +päivänsä varaksi, sanoi hän sitä ei palkasta säästyneeksi, vaan kaupalla +hankituksi, sillä nuorempana oli hän käynyt jotenkin suurta +karjan-kauppaa. Hän oli ostellut lehmiä aina Vytegrasta ja Valkeajärven +linnasta (Bjelosersk'ista) asti, suurella edulla ajaen eli ajattaen ne +Tihvinan markkinoille eli Pietariin. Näillä kauppa-retkillänsä oli hän +hyvästi tullut tuntemaan koko sen osan Aunuksen ja Uudenlinnan lääniä, +jossa Lyydikköjä elää, ja tiesi tarkasti sanoa, missä minkin tienoon +puheen-parsi erosi toisten tienoiden kielen-laadusta. Hän sanoi olevansa +valmis rupeamaan minulle täkäläisen kielen selittäjäksi ja siksi +kelpaavansa sen enemmin kuin jo ennenkin oli semmoisena ollut, nim. +Andrej Mihailovits'illa (Sjögren'illä), joka oli kaksi viikkoa elänyt +hänen tykönänsä Ladvassa, ja jota hän muisteli suurella rakkaudella. +Palkkaa ei ukko vaatinut enemmän kuin noin puoli-tuoppisen hinnan +päivältä, ja työn päätimme seuraavana päivänä alottaa. + +Mutta ihminen päättää ja Luoja säätää, sanoi nykyjään eräs suuri +ajattelija Helsingin Sanomissa, ja niin tässäkin asiassa ei käynyt +päätöstä myöten. Seuraavana päivänä oli tämän opettajakseni ruvenneen +ukon emännällä nimi-päivät. Minun tähteni oli eukko päättänyt viettää ne +tavallista juhlallisemmasti. Jo hyvissä ajoin aamulla tuli ukko tyköni +ja ilmoitti tämän seikan ja kutsui minua nimi-päiville. Minä "panin +päälleni parasta, valkeinta varrelleni", ja sitten läksimme ukon kanssa +yhdessä. Papin kartanoa näissä tienoin ei voi eroittaa muista ympäri +seisovista taloista, ja tavallisesti löytyy kylässä aina joku pohatta +talon-poika, jolla on paljoa pulskemmat rakennukset kuin papilla. Niin +oli tässäkin kylässä kapakka-talo paremmassa asussa kuin yksikään muu, +ja astuessamme eteenpäin luulinkin sitä pappilaksi, ennenkuin +seuralaiseni likaisimmassa kohdassa kylän katua nousi erään talon +portaille ja sanoi: tänne. Tultuamme sisään otettiin me vastaan hänen +vaimoltansa, joka jo oli täydessä juhla-puvussa, ja jonka hirmuinen +lihavuus kyllä todensi ukon sanat, että eukko muka yksinänsä söi vuokrat +heidän yhteisesti säästämistä rahoistansa. Heidän tyttärensä, nuoren +papin vaimo, ilmestyi vähää jälemmin, ja viimein hänen miehensäkin, +mutta ei vielä juhla-asussa, sillä hän oli ollut riihtä viskaamassa, +Siistiytyänsä ja pukeutuansa oli hän sangen sievä mies ja josko ei +oppinutkaan, niin tiesi hän kuitenkin sen verran, että Suomen-maalla oli +yksi tsaari kuin Venäjällä, että Sevastopol ja Veapori eivät olleet +yhden meren rannalla ja että Helsinki oli etempänä Pietarista kuin +Viipuri, joissa kysymyksissä vanhalla papilla oli hyvin hämärät ja +sekaiset tiedot. Jonkun tunnin kuluttua eneni seuramme vielä edellä +mainitulla piisarilla ja hänen puolisollansa. Pidoista, jotka nyt +alkoivat, en sano sen enempää, kuin että ensin tarjotun kahvin päälle +ilman väli-ajatta seurasi se ian-kaikkinen tsjaju (tee), joka tapa on +täällä yleinen, sillä "tee keventää kahvin vaikutuksen," selitti minulle +eräs pappi, jolta tämän luonnottoman tavan syytä kysyin, Tsjajun juotua +tuli puoli-päiväinen, jonka pituista atriata en vielä ole koskaan +nauttinut ja jonka pituisesta Jumalan rukoilen itseäni vasta +varjelemaan. Vaan jos minun täytyi jo kolmannella osalla siinä +annetuista ruokalajista olla tyytyväinen, niin söivät muut sen enemmän, +vaikka ruoan suuhun saamisessa ei ollut muuta apuna kuin ne +viisi-haaraiset kahvelit, joita Luoja jo esi-isällemme Aatamille antoi +parin. + +Koko näistä pidoista en tässä olisi tarvinnut mainita mitään, +ell'ei niissä tapahtunut seikka olisi ollut painava käänne +kielitutkinnoilleni Järvissä. Vanhan papin emäntä nim., jonka kanssa +miehensä puoli-päiväisen joutuessa oli käynyt kirkossa, eukolle +suojelija-enkeliltänsä vielä jotakuta paria kolmea vuosikymmenistä +elinajan lisäksi rukoilemassa, oli päättänyt palkita tämän miehensä +palveluksen ja sentähden haettanut kapakasta puteliin viinaa. Sen +tyhjensi ukko pian piisarin kanssa, eivätkä viinan vaikutukset hänessä +vielä olleet kovin vaaralliset. Mutta suurin asia oli se, että hän, +kauan viinatta oltuansa, näin pääsi taas makuun. Ilta-puoleen, kuin jo +olin korttierissani, tuli hän minun luokseni, pyysi paperia ja +kirjoitus-värkkiä ja tahtoi muka minulle näyttää käsi-alaansa +kirjoituksessa, koska kieli-apulaiseni piti osata kirjoittaakin. +Kirjoitus, jonka hän tässä teki, oli anomus saada minulta +puoli-tuoppisen hinta rahaa sen työn päälle, jota yhdessä olimme +rupeavat tekemään. Sen annoinkin hänelle tinkimättä, ja vähän ajan +perästä alkoi piisarin kodista kaikua pajatus, joka ilmoitti, että +viina-jumala oli löytänyt veljensä runo-jumalan. Mutta ei sillä hyvä. +Myöhään illalla, minun iltaista syödessäni, tulla kompuroi ukko ilman +lakitta ja "parta paksussa porossa, tukat kaikki taljaskassa" +korttieriini, itki, nauroi, pajatti, tanssi ja pyysi vielä rahaa. +Minusta näytti hän jo kyllin-kylläiseltä, minä en antanut. Hän rukoili, +syleili minua, vaan turhaan. Viimein lankesi hän polvillensa, kumarsi +jalkojeni juureen ja suuteli monet kerrat savisia saappaitani. +Päästäkseni tästä ilkeästä tilasta ja saatuani häneltä lupauksen ei +enempää tulla minua kiusaamaan, annoin hänelle vielä toisen +puoli-tuoppisen hinnan, jonka kanssa hän heti menikin matkaansa. +Reuhatessansa tykönäni hoklasi hän aina pöydältä ruokaakin suuhunsa, +jota häneltä suinkaan en kieltänyt, vaan saadakseni tietää, kuinka +ankara hän uskonsa lajissa oli, muistutin kuitenkin, että hän +paasto-päivänä söi arkea eli rasvaista ruokaa, josta hän hyvin kyllä +tiesi suuren synnin tulevan. Mutta ukko vastasi juuri muutamia viikkoja +takaperin käyneensä Valaman monasterissa Petron päivillä, siellä kaksi +vuoro-kautta yhteen menoon papillista toimitusta tehneensä ja näin +muodoin kaikki eli vähintäsäkin suuren osan entisiä syntiänsä +kuitanneensa, joten hänellä arvattavasti nyt taas hyvä aika eteenpäin +oli varaa poikkeilla hurskauden vaivaloiselta tieltä. Samasta syystä +teki hän julkisesti toistakin syntiä, nim. poltti tupakkaa niin usein +kuin minä jaksoin hänelle tupakka-pötkyläisiä antaa. Kernaammin olisi +hän kuitenkin polttanut piippua kuin näitä, ja tämän halunsa ilmoittikin +juuri tässä rohkeassa tilassansa siten että tahtoi kiskoa piippua +hampaistani. Tässä asiassa en hänelle kuitenkaan antanut perää, ja +piipusta väittelemisemme olisi kukaties miten loppunut, ell'ei hänelle +olisi juolahtanut mieleen että se mahtoi olla uskoni, joka esti minun +antamasta tois'uskoisen polttaa piipustani, jossa tapauksessa hän ei +millään tavalla tahtonut saattaa minua rikkomaan hengellistä lakiani. +Ilolla vakuutin minä että asian laita oli semmoinen, ja heti jätti ukko +piippuni rauhaan. Tätä keinoa käytin sitten jälkeenkin päin suurella +menestyksellä semmoisia vastaan, jotka maansa tapaa myöten tahtoivat +minun piippuani omana piippunansa pitää, ja mainitun esteen sanottuani, +ei sitä vastaan koskaan inttäilty mitään. + +Toisena aamuna menin kapakkaan sekä tietelemään ukon eileisen-iltaista +elamoitsemista että vähän rahaa särkemään. Tämän oli ukko keksinyt. Ulos +tullessani kapakasta tulla haihatti hän kotoansa, eikä malttanut juosta +tietä myöten ympäri, vaan oikasi pellon poikki, jossa hänelle aidan yli +pyrkiessänsä ei käynyt paremmin kuin että aidassa repi kauhtanansa, joka +kumminkin jo entuudestansakin oli hyvin huono ja repaleinen. Hän luuli +minun ostaneeni viinaa, ja vaikka pohmelo näytti surkeasti ahdistavan +häntä, säihkysi ilo hänen silmistänsä, sillä kuin minulla muka oli +viinaa, niin oli sitä hänelläkin, jonka ajatuksensa hän heti +ilmoittikin. Pian selkeni kuitenkin ukon erhetys, ja pahoilla mielin +rupesi hän selittämään, että hänestä sinä päivänä ei ollut minulle +työhön, ja huomenna taas piti hänen lounaan syötyä lähteä erääsen viiden +virstan päässä olevaan kylään, jossa yli-huomenna tuli praasnikka. +Huomenna voisi hän kumminkin edellä puoli-päivän tulla minun tyköni, jos +nyt saisi edes pariksikaan ryypyksi minulta vielä palkkaansa. Sen +annoinkin hänelle, mutta nyt vahvistui minussa jo edeltä arveltu päätös, +kokonansa erotani tästä miehestä, sillä vaikka hänellä kyllä olin +havainnut olevan hyvät tiedot Lyydin kielessä, niin näkyi se nyt +selvästi, että hänellä oli liian huikentelevainen luonto kelvataksensa +minulle apu-mieheksi. + +Siis aloin tiedustella toista apulaista, ja sanottiinkin Ladvassa +Iöytyvän vanhan diakan, lyydikkö-syntyisen ja niinmuodoin hyvän +lyydiläisyyden tuntijan, jolla kehuttiin kaiken maailman viisaus olevan +päässä, ja jonka ei sanottu juovan muulloin kuin praasnikoissa. Tämän +miehen luultiin tulevan sille praasnikalle, jolle Järvien ukonkin jo +niin aioissa piti lähteä, ja minä päätin myös odottaa tätä +juhlallisuutta ja mennä sille, sekä sitä katsomaan että mainittua +diakkaa tapaamaan. + +Tämmöisiä praasnikoita on kaikissa venäjän-uskoisissa kylissä (meidänkin +maassamme) tavallisesti yksi, monesti useampikin vuodessa. Ne vietetään +sen pyhän päivänä, jonka nimeä kylän kirkko kantaa, ja joka sillä +niinmuodoin on erityisenä suojelijana. Mutta tavallisesti on kylässä +paitse kirkkoa vielä rukoushuoneitakin (Karjalassa kutsutaan tämmöisiä +"sässynäksi" venäjän-kielisestä sanasta tschasovna), joilla myös on +pyhät suojelijansa, ja joille myös vietetään praasnikat. Näin saapi moni +kylä kolme ja neljäkin praasnikkaa vuodessa. Niille keräytyy rahvasta +vahvasti, ja pää-asia niissä on syöminen, tanssiminen ja pajatus. Myös +tulee niihin josta kusta suuremmasta lähi-kylästä renikan kauppias, ja +kuin kylän kapakasta saadaan viinaakin kyllältensä, niin löytyy +praasnikalla kaikki väli-kappaleet, joilla ilo saadaan kukoistamaan. + +Toivoani myöten Ladvan diakka olikin praasnikalla, pian sovimme tuumilla +ja jo seuraavana päivänä muutin Ladvaan. Useammassa kirkon-kylässä +Suomessa löytyy joku leski-akka, joka on vähän herras-perua, köyhäksi +jäänyt, vaan hyvästi elävä sillä keinoin, että hänellä on arpa-kirja ja +kortit, joilla talonpojan-tyttärille povaa sulhaiset, vähä lääkityksiä, +joilla parantaa pienet silmä-kipeät, päästää hampaan-kolotuksesta +j.n.e., ja koreoita tilkkuja, joista hän tekee emännille taskuja, lakkia +ja m.s. Sen ohessa tietää hän kaikki pitäjän juorut ja uutiset, ja kuin +värjälin puutteessa hänellä painatetaan lankojakin, niin ei kumma +olekaan, että talonpojan-vaimot kirkko-tiellänsä käyvät hänen luonansa +istumassa, jolloin ämmän kahvi-pannu ei tulelta pääse, vaan jolloin +hänellä myös on tulonkanto-päivänsä, sillä käyjät tuovat, mikä +voi-naulasen, mikä maito-leilin, mikä mitäkin. Tämmöisiä löytyy +Venäjälläkin, vaan edellä lueteltujen virkojen rinnalla pitävät nämä +parittajankin tointa, sillä harva naima-kauppa niin herroissa kuin +talon-pojissakin tapahtuu Venäjällä ilman parittaja-akan (svahan) +avutta. Tämänkaltaisen ihmisen luona sain minä korttierin Ladvassa. Hän +oli edellä kerrotun Järvien vanhan papin tytär, oli ollut naimisessa +erään papin kanssa, joka jo viisi vuotta takaperin oli kuollut, ja eli +nyt ukkonsa, mainitun papin isän, kanssa yhdessä, joka jälkimäinen myös +oli ollut pappina, vaan halvauksen tähden, joka häntä oli kohdannut, jo +kauan sitten virastansa eronnut. Heillä oli hyvä talo, vähä +maan-viljelystäkin ja he elivät pensillä (pensiunilla), jota ukolla oli +20 ja lesken tyttärellä 6 hopearuplaa. Tähän oli leskellä senlaisia +tuloja kuin edellä kuvasimme, ja jonkun verran sai hän sisään sitenkin, +että piti korttieria mittareille ja muille matkaaville virka-miehille. +Hän oli sen verran viisaampi täkäläisiä talonpojanakkoja, että osasi +juoda sekä teen että kahvin, vieläpä keittääkin molemmat, ja että +valitti, kuinka hänen kätensä pysti ja näkönsä päivettyi, nyt työssä +käydessä, sillä siihen ei hän ollut tottunut miehensä eläessä, jolloin +sampovara aina oli seisonut valmisna hänen makuulta noustessansa. +Entisestä herruudesta ei hänessä ollut muuta jälellä, kuin se, että +tahtoi että muiden piti uskoa hänen aamulla pitkään makaavan, jota +herruuden välttämätöntä merkkiä hän kuitenkaan itse asiassa ei pitänyt, +sillä useasti kuulin hänen raukan jo päivän kanssa nousevan +askareillensa. + +Sekä tämä vaimo että hänen ukkonsa, se vanha pappi, olivat muuten +merkilliset sen tähden, että pahemmin pahinta mustalaista pyysivät, +puistivat kaikkea, mitä vaan näkivät minulla. Heille piti antaa paperia, +kyniä ja läkkiä, edellensä kynttilöitä, teetä, sokuria, sanalla sanoen +kaikkea, mitä muassa oli ja mitä emäntä viime kerran Vidlassa +käydessänsä muka oli unhoittanut ostaa. Ukko tahtoi minua itsellensä +ostamaan nuuskuakin, jota minulla ei ollut, ja määräsi siksi tarvittavan +tschetvertakan (25 kop. hop.). Tämän hävittömyytensä peitti hän sillä, +että lupasi edestäni lukea rukouksia, joiden määrä ja pituus tulisi +senvertainen, kun verran hänelle rahaa jättäisin, ja sanoi tätä rahaa ei +tulevani katumaan, sillä hänen rukouksensa olivat hyvin teholliset. +Tämmöisiä rukouksia lukikin hän alinomaa, pitkästä nimi-listasta aina +rukouksen alussa mainiten niiden nimet, jotka olivat hänen palkanneet +puolestansa taivasta lähestymään. Minua inhoitti tämmöinen elatus-keino, +varsinkin yhdekskymmen-vuotisella hautaan vajoovalla ukolla, enkä paljo +huolinutkaan peittää ylenkatsettani häntä vastaan, josta itselleni +seurasi se paha, että ukko, päättäen minut täydeksi pakanaksi, ei +sanonut yhdenkään kristityn papin rupeevan minulle taivaan ovea +longistamaan, ja kuin sitä, hänen luulonsa jälkeen, maailmallisen +ihmisen itsensä oli mahdotoin avata, niin arvaa jokainen, mihin hän +minun tuomitsi. + +Paitse sitä vastusta, mikä minulla oli tästä ukosta, oli kymmempäiväinen +oloni Ladvassa sangen hupainen. Rahvas täällä salon sydämessä oli siivoa +ja hiljaista, ja työni juoksi erittäin hyvästi sentähden, että +apulaiseni, vanha diakka, oli selvä-päinen ja ymmärtävä mies. Hän oli +syntyjään tästä samasta kylästä, oli poikana saanut vähän opetusta +Aunuksen kaupunkia lähellä olevassa Aleksanteri-Svirskin monasterissa, +ja sitten vielä puoli vuotta ollut Uudessa linnassa (Novgorod'issa) +oppiansa lisäilemässä. Näin oli hän oppinut venäjän kielen oikein +kieli-opillisesti, ja ymmärsi käyttää tämän oppinsa omaakin kieltänsä +tutkittaessa. Muuten oli hän kaiken ikänsä elänyt täällä koto-kylässänsä +ja oli hyvin tuttu ja rakastettu ympärinsä, niin että praasnikkaa ei +praasnikkana pidettykään, jos häntä ei ollut läsnä, sillä hän oli +taitava kertoja, ankara pajattaja ja hyvä juoja. Hänen karkea äänensä, +vahva kasvunsa ja tuuhea partansa antoivat hänen käytöksellensä ja koko +olennollensa semmoisen arvoisuuden, että pojat joka paikassa nostivat +lakkiansa hänelle ja vanhemmat häntä leikillä kutsuivat proto-jereiksi +(rovastiksi). + +Yleisesti ylen-katsoo vallan päällä oleva kansa allansa olevien +pienempäin kansojen kieltä, jonka Lyydin kielestäkin tulin havaitsemaan +Scholtjärvellä, jossa pappi, vaikka neljä-kymmentä vuotta palvellut +Lyydikköjen seassa, tuskin tiesi sanaakaan heidän kielestänsä, ja jossa +rikkaammaksi ja mahtavammaksi päässeet Lyydiköt itsetkin kernaammin +puhuivat venäjätä kuin omaa kieltänsä. Toisin oli asian laita täällä +Ojatin tienoilla. Tämän tienoon synkeä salon-luonto, sen köyhyys ja se +seikka, ett'ei sen läpi kule yhtään tietä, ovat tehneet, että Venäläiset +ovat jättäneet sen rauhaan, elikkä jos heitä on sinne joku tullutkin, on +tulijan ollut mahdotoin saada omaa kieltänsä tavaksi, ja vaikka hän on +ollut pappikin eli muu virka-mies, on hän perheinensä vähitellen +taipunut maan kieleen ja, niinkuin edellä kerrotuista esimerkeistä +olemme nähneet, viimein paremmin osannut täkäläisen rahvaan kieltä kuin +omaansa. Tämä seikka on vaikuttanut rahvaasen takaisin siten, ett'ei se +häpeä kieltänsä ja että se näissä tienoin tulee vielä kauan voimassa +pysymään. Tässä Ojatin tienoossa on rahvas pitänyt oman alku-peräisen +nimensäkin muistossa. Edellä olemme nähneet, että Äänisen rannalla +asuvat Tschuudit kutsuvat itseänsä vaan _Lyydeiksi eli Lyydiköiksi_, +joka tulee venäjän-kielisestä sanasta _ljudi_, merkitsevä rahvasta, ja +jolla nimellä mekin entistä myöten olemme heitä tähän asti kutsuneet. +Näin on näillä samanlainen nimi kuin Virolaisilla, jotka myös eivät +tiedä itseänsä muuten nimetä kuin _maa-rahvaaksi_ ja kieltänsä vaan +_maa-kieleksi_. Ojattilaiset sitä vastaan kutsuvat itsiänsä +_Vepsäläisiksi_ ja kieltänsä _Vepsän eli Vepsan_ kieleksi, joka nimi +niinkuin paljo muutakin kansan alku-peräisestä kansallisuudesta jo +muissa osissa sen alaa on unohtunut. Ei tarvitse siis ensinkään epäillä, +että tämä nimi, vaikka sitä nyt käyttää vaan yksi osa tätä kansaa, ennen +ei olisi ollut sen yleisenä nimenä, jota päätöstämme vahvistaa sekin +seikka, että pohjais-puolimaisen Aunuksen Karjalaisetkin yleisesti +kutsuvat näitä serkkujansa Vepsäläisiksi. Tässä otamme sentähden +tilaisuuden tärkeimmästi kehoittaaksemme kaikkia tästä kansasta eli sen +kielestä vasta kirjoittavia, että heittäisivät pois nuo muukalaiset +nimet _Lyydit, Tschuudit_ ja muut joihin ylpeiden naapurien +halveksiminen ja ylen-katse on nähtävä juuri, ja antaisivat tälle +kansalle sen edun, jota ei kielletä keltään yksinäiseltäkään ihmiseltä, +nim. kunniallisen oman nimensä nautinnon. Tähän on heillä sen suurempi +oikeus, kuin heidän esi-isänsä ovat tämän nimen historiaankin +kirjoittaneet. Sillä Venäjän vanhimman historioitsijan Nestorin _Vessit_ +eivät voineet olla muita kuin nykyisten _Vepsien eli Vepsäläisten_ +esi-isiä, vaikka perilliset eivät ole kuin vähäiseksi osaksi voineet +pitää vallassansa isien jättämää maata. Se on Sjögren'in erhetys +kirjassa: _Ueber die älteren Wohnsitze der Jämen_, joka meidän +kansan-tutkijoiden silmissä kauan on polkenut tätä nimeä. Hän oli jo +ennen tämän kirjansa kirjoittamista ja yleisesti ennen koko sitä suurta +matkustustansa, jonka arvollinen ja kiitettävä hedelmä se on, +kirjallisesti päättänyt että se kansa, jota Nestor Vessiksi kutsuu ja +joka eli Bjeloseron järven ympärillä, mahtoi kutsua tätä järveä +_Vesijärveksi_ ja siitä itseänsäkin _Vesiläisiksi_, josta Venäläinen +muukaloimalla muka sai nimen Vessit. Tämmöinen edeltä-käsin päättäminen +on aina vaarallinen, ja tehdyksi Sjögren'iltä, joka kaikessa koki +totuutta tarkoittaa, olisi sitä vaikea uskoa, ell'emme tietäisi, että +hänen sitä kirjoittaessaan Vessien eli sen suomalaisen kansan, joka +Nestorin aikoina eli mainituissa seuduissa, luultiin jo kokonansa +ilmoilta hävinneen. Mutta mainitulla matkallansa löysi Sjögren samoissa +tienoin suomalaista kansaa, joka kutsui itseänsä _Vepsäksi_, ja +toiseksensa tuli hän tällöin myös tietämään, että tämä kansa ei kutsunut +vasta mainittua järveä Vesijärveksi, vaan _Vauget- eli Valgetjärveksi_, +jonka Venäläiset sanasta sanaan kääntäen tekivät nimeksi: bjeloje osero, +Bjelosero. Näissä kahdessa seikassa, jotka hän itse uskollisesti kertoo, +olisi hänelle jo pitänyt olla kyllä todistusta siitä, että edellinen +päätöksensä Vessin nimen tulemisesta suom. sanasta Vesiläiset oli väärä, +varsinkin koska sanasta vesi Vepsäläistenkin kielessä pitää johdettaa +nimi _Veteläinen, ei Vesiläinen_, ja että samainen Veksi eli Vessä ei +ollut muuta kuin Venäläisen kielellä pehmennyt nimi _Vepsä_. Vaan tätä +ei hän nimittämässämme kirjassansa tahdo myödyttää. Todistuksia, joilla +hän puolustaa entistä päätöstänsä, olisi liian lavea ruveta tässä +kertomaan, koska halullinen lukija löytää ne täydellisinä itsestä +kirjasta. Niiden joukosta otamme tähän vaan yhden, joka myös perustaksen +väärälle kokemukselle. Siitä nim. että kaikilla nykyisten Vepsäläisten +kylillä muka on venäläiset nimet päättää Sjögren, että koko heidän +alansa olisi ensin ollut Venäläisten vallassa, jotta olisivat viljelleet +ja rakentaneet maan ja joiden kielestä kylätkin olisivat nimensä +saaneet, vaan että heidän olisi pitänyt taas luopua maasta ja jättää se +Vepsäläisille niissä myllyissä, joita täälläkin kansojen edes takaisin +siirrellessä tapahtui. Tämä päätös on kuitenkin väärällä pohjalla. Koko +Ojatin tienoossa samoin kuin Äänisenkin rannalla on ei ainoastaan +kaikilla vepsäläis-, vaan myös suurimmalla osalla venäläiskyliä +suomi-peruiset nimet, joita rahvas keskenänsä käyttää. Vaan kirkon- ja +henki-kirjoissa, mittarien luetteloissa ja kartoissa ovat molempien +nimet venäläisiä, useammassa kohden vaan josta kusta ristimä-nimestä +(sanotaan tavallisesti paikan ensimäisen asujan nimestä) tehtyjä, +niinkuin: Ivanoffkaja, Timosejeffkaja, Trosimoffkaja j.n.e. Tämmöiset +kirjat, kartat ja muut sanoo Sjögren, niissä löytyvien nimien tähden, +joka paikkakunnassa tarkoin läpi käyneensä. Näiden nimien vääryydestä ja +siitä, että hän ei tarkoin ottanut vaaria rahvaan kielessä käytettävistä +nimistä, päättää hän venäläisiä nimiä alku-peräisiksi ja niiden antajia +maan ensimäisiksi asujiksi, josta taas seuraisi että Vepsäläiset vasta +myöhemmin joutuivat sen isänniksi ja että niinmuodoin Nestorin Vessit +olivat toinen kansa, toista Vepsäläiset. + +Tässä lienee nyt tilaisuus sanoa muutama sana näiden kielestäkin ja sen +aarteista. Suomalaiselle kielentutkijalle on tästä murteesta paljo +selkoa sekä kieli-opissa että sana-kirjassa. Vaan kuin useamman lukijan +pelkään tämän-laatuisissa kokemuksissa ja löydöissä ei löytävän sitä +miellytystä, joka niistä on kielentutkijalle, niin jätän Vepsän kielen +kieli-opilliset ja sana-kirjalliset edut tässä mainitsematta. Mitä taas +sen hengellisiin aarteihin tulee, niin ei niistäkään ole paljo +lausumista. Edellä olen jo sanonut, että Äänisen Vepsäläisillä en +tavannut lauluja ensinkään. Sama oli niistä yleinen lause Ojatillakin, +nim. että laulettu on iki-muistoisista ajoista venäjäksi ja että lauluja +ei ole koskaan löytynyt vepsäksi. Satuja taas löytyy paljo, vaan +niistäkin nähdään pian, että ovat parhaasta päästä Venäläisiltä saatuja, +ja paraat satujen sanojat tarjoaksetkin aina kernaammin venäjäksi kuin +omaksi kielekseksensä niitä kertomaan. Sana-laskuja ja arvoituksia +löytyy sitä vastaan Vepsäläisilläkin, ja niiden muoto todistaa, että +niitä ei ole naapureilta lainattu. Jälkimäistä kirjoitin Ojatilla noin +puoli-sataa, ja niistä saan kielen näytteeksi suomennoksen kanssa +painattaa tähän seuraavat. + + 1. Neitschykäine iscytub liphaisches, kasaine irdal? _Nagris mas_. + + 2. Pol hebot, pol hahat? _Jouh-segl_. + + 3. Mustan söb, vaugtan situb? _Melnits_. + + 4. Vaugtan söb, mustan situb? _Lämoi säreses_. + + 5. Must da pehmed, märg da maged? _Paschtkas_. + + 6. Märg masa aidan taga? _Kjel_. + + 7. Päiväl rippub, a yol reighu? _Koukuine ukses_. + + 8. Lehm pätschisch, händ irdal? _Lämoi i savu_. + + 9. Ymbri päs ei hvati, ymbri pöydos hvatib? _Silm_. + + 10. Kaks kurged pälitschi meres katsutas, toinen toscht ei voikoi + sabutada? _Keranden korvad_. + + 11. Mi om notktemb vet? _Savu_. + + 12. Kaks neitschykäischt yhtel laval kargaitas? _Petkleil + survotas_. + + 13. Pä tohine, vats töine, jamgad kivisched? _Not_. + +Suomeksi. + + 1. Neitsykäinen istuu arkussa, kassa (palmikko, letti) ulkona? + _Nauris maassa_. + + 2. Puoli hevoista, puoli haapaa? _Jouhi-seula_. + + 3. Mustan syö, voalkean sittuu? _Mylly_. + + 4. Valkean syö, mustan sittuu? _Tuli päreessä_. + + 5. Musta ja pehmeä, märkä ja makea? _Paistikas_. + + 6. Märkä vasikka aidan takana? _Kieli_. + + 7. Päivällä riippuu, vaan yöllä reikään? Oven _koukku_ (säppi). + + 8. Lehmä uunissa, häntä ulkona? _Tuli ja savu_. + + 9. Ympäri pään ei yllä, ympäri pellon yltää? _Silmä_. + + 10. Kaks kurkea päällitse merestä katsovat, toinen toistansa ei voi + saavuttaa (tavata)? _Korvon (saavin) korvat_. + + 11. Mikä on notkeampi vettä? _Savu_. + + 12. Kaksi neitsykäistä yhdellä lattialla tanssivat? _Petkeleillä + survotaan_. + + 13. Pää tuohinen, vatsa liinainen, jalat kiviset? _Nuotta_. + +Isä-meidän rukous kuuluu tässä kielessä, venäjän-kielisestä uudesta +testamentista käännettynä, seuraavalla tavalla: + + "Tatoi meide, kudam oleb taivhal; sädkahase puhthaks nimi sinun; + tulgha tsarstv sinun; da liinob vald sinun i mal kut taivhal; Leib + meide kaikutscheks päivaka anda meile tjänambäi; i jäta meile + völgad meide kut i mö jätamoi völghiischile meide; i ala anda meid + iskusaha; a pjästa meid pahas; sida möd mi sinun om tsarstv, i + vägi, i kuulund igan kaiken, Amin." + +Kielen näytteeksi saakoot vielä seuraavat satuset tässä sian. + + 1. Orl. + + Kysuiba orlal: mihe sötat sina itscheis poigid muga korttas taivhan + al? -- Orl sanii: rohtischibak hö kasnuded lähetase päiväischen + lost, kut minä heid sötaischin alahan mas? + + 2. Kukoin karangg. + + Sanu milein, kysii kadag kukoin karanggol, miksch sina muga + nälghiine sobihe, mändes siiritschi sinusaisch meheb;[6] mida sina + tahtoit säta heisch? mihe hö sileisch koschutas? -- Ni mihe, sanii + kukoin karangg; minä i en tahtoi anastada hied mehel, tahtoin + vaische rebitada heid. + + 3. Lambas i djumalan-lindiine.[7] + + Djumalan-lindiine lebastihe lambhan päle, mise rastta hänel + vähäischen villad itschesa pesaks. Lambas rubens verdusiine hypta + sinna i tänna. Kut sina milein yhtel muga skup? sanii + djumalan-lindiine; paimnele sina käsket otta itschesaisch kaiken + nahkha-sai villan, a milein otkaschit pitschukaisches klakiisches. + Miksch muga netsen sädad? -- Netsen sädan siksch, sanii lambas, + mise sina ed malta milain minun villad otta muga armhutte kut + paimen. + +Suomeksi. + + 1. Kokko. + + Kysyivät kokolta: mintähden elätät sinä poikiasi niin korkeassa + taivaan alla? -- Kokko sanoi: uskaltaisivatko he kasvaneina lähetä + auringon luokse, kuin minä heitä elättäisin alahalla maassa? + + 2. Orjantappura. + + Sano minulleni, kysyi kataja orjantappuralta, miksi sinä niin + nälkäinen (olet) vaatteihin, ihmisten sinustasi sivutse mennessä; + mitä sinä tahdot tehdä niistä? mihin ne sinullesi kelpaavat? -- Ei + mihinkään, sanoi orjantappura; enkä minä tahdokaan ryöstaä niitä + ihmiseltä, tahdon vaan repiä niitä. + + 3. Lammas ja pääski. + + Pääski lepäytyi lampaan päälle, että raastaa häneltä vähän villaa + pesäksensä. Lammas alkoi vihaisena hyppiä sinne ja tänne. Kuin sinä + minulleni yhdelle (olet) niin ahnas? sanoi pääski; paimenelle sinä + annat luvan ottaa itsestäsi kaiken villan nahkaan asti, vaan + minulle kiellät pienoisesta tulloisesta. Miksi niin tämän teet? -- + Tämän teen siksi, sanoi lammas, että sinä et osaa minultani + villaani ottaa niin lempeästi kuin paimen. + +Työni lopetettua Ladvassa olisin suurelle maantielle voinut palata samaa +tietä, jota mennytkin olin, ell'ei mieleni olisi tehnyt paikalla +tiedustamaan, mitä murretta, karjalaistako vai vepsäläistä, +Ojatin-tienoon itäisessä, eli Aunuksen läänin etelä-itäisessä, osassa +puhuttiin. Sekä Ladvassa että jo edelläkin sanottiin kyllä näiden +tienotten kieltä aivan yhdenlaiseksi kuin kieli tässä seurakunnassa ja +sen ympäristöllä. Vaan Köppen'in kansakartta puhui toista. Tämä Pietarin +Tiede-Akateemian jäsen on mm. Schubert'in maa-tieteelliselle kartalle, +jota Venäjän maan europalaisesta osasta on noin 50 lehteä, eri +värillänsä kuvannut kunkin kansakunnan alan ja piirin. Tätä suurta +kansakarttaa ei löydy kuin kaksi kappaletta käsi-kirjoituksessa, nim. +toinen mainitun Tiede-Akateemian kirjastossa ja toinen Pietarin +keisarillisella maa-tieteellisellä seuralla. Mutta jälkimäinen seura on +siitä painattanut pienemmässä mitassa tehdyn kopion neljälle lehdelle. +Niin pää-kartassa kuin tässä kopiossakin antaa tekijä mainitussa osassa +Aunuksen lääniä, keskellä Vepsäläisten piiriä, ei vähemmän kuin +kokonaista kolme laajaa seurakuntaa Karjalaisille, vaikka näiden +historiallisesti ei tiedetä koskaan jalkaa astuneen Äänisen järven +etelä-puolelle. Väärjärven pogostan kautta tultuani Schimjärven kirkolle +havaitsinkin, että rahvas Ojatilla oli oikeassa ja että herra Köppen on +tehnyt suuren vian pannessansa Karjalaisia tänne, sillä kieli täällä oli +puhtainta Vepsää ja täksi sanottiin niiden kahden toisenkin, +Pääschjärven ja Kuschtjärven, seurakuntain kieltä, jonka kansa-karttaa +myöten niin ikään olisi pitänyt olla karjalaista. Tämä suuri vika, johon +virka-miesten luottamattomat kertomukset ovat syynä, tulee oiastuksi nyt +paraillaan tekeillä olevassa kolmannessa painoksessa herra Köppen'in +mainittua karttaa. + +Tästä asiasta selvän saatuani ja vielä pari päivää Schimjärvessä +kuunneltuani kansan kieltä, päätinkin lopettaa vepsäläiset tutkintoni ja +palasin maantielle Suschtan (ven. Oschtan) kylässä. Schimjärven ja sen +väliä on 40 virstaa, joka on yksi ainoa hirmuinen korpi, jossa edellisen +viikon rankat sateet olivat niin vettäneet maan, että hevoset melkein +joka askeleella upposivat likaan. Tie, joka harvoin oli löytänyt +kangas-harjanneen kulkeaksensa ja enimmiten juoksi pitkin korpijokia eli +järviä, sillä se kulki paraasta päästä talvi-tien jälkiä, oli muutenkin +niin ryteikkö, niin kehnoilla malko-siloilla varustettu, että +ratsastajan monin paikoin piti pitkät matkat hevoistansa taluttaen jalan +astua. Ja vaikka lepoakin oli pidetty noin puoli-välissä taivalta +tehdyllä tulella, olivat sekä miehet että hevoset, myöhään illalla +Suschtaan tullessa, niin väsyksissä, että edelliset eivät tarvinneet +illaistakaan ennen maata rupeamistansa, ja jälkimäiset viimeisillä +virstoilla tuskin enää pystyssä pysyivät. Suschtasta tulin +Latina-Pellolle ja siitä samaa tietä Pietariin, jota keväällä olin tänne +mennyt. + +Lopuksi saan mainita, että jos kellä vielä olisi halu käydä tutkimassa +Vepsäläisten kieltä Ojatilla, niin olisi mainittu Schimjärven +kirkon-kylä sekä kielen-puhtauden että muun puolesta siihen soveljain +paikka. Matkustaa tälle kirkolle voisi helpoimmin ja huokeimmin, +Sortavalan, Aunuksen ja Latina-Pellon kaupunkien kautta. Viimeksi +nimitetystä ei Suschtan posti-paikkaan Arkangeliin menevätä tietä myöten +tule kuin noin 130 virstaa, niin että koko matka Sortavalasta +Schimjärven kirkolle ei tulisi tekemään kuin vähän päälle neljän sadan +virstan. + + + + +Matka Itä-Venäjällä vuosina 1856 ja 1857. + + + +Ensimäinen Kirja. + +Kasan'issa, toukok. 1856. + +"Kristos voskres! Kristus on ylös-nousnut!" kajahti ääni +sunnuntai-aamuna 29 p. huhti-kuuta huoneessani ennenkuin olin vuoteelta +ennättänyt nousta, ja edessäni seisoi iloisella katsannolla +portinvartija täydessä ala-upsierin puvussa, hän on nim. entinen +sota-mies. "Totisesti on Kristus ylös-nousnut!" tulee tähän vastata, ja +sitä ynnä suun- ja juoma-rahan antamista en minäkään laiminlyönyt, jonka +kanssa ukko meni toisille talon asukkaille samaa onnellista sanomaa +julistamaan. + +Kristos voskres! Meillä on siis pääsiäisen iloinen päivä! Mikä suuri +juhla! Totuuden ankaran ja vilpittömän saarnaajan ovat pimeyden ja +itse-valtaisuuden puolta-pitäjät kiehtoneet, tuominneet ja kuolettaneet. +Synkeä suru sydämessä seisoo koko ihmiskunta tämän sankarinsa haudalla, +epäillen, haikeroiden, todellako ja täksi päiväksikö pimeys vallan +voitti, koska sen ruhtinat nyt niin riemasteleivat. Lyhyt on kuitenkin +tämä heidän riemunsa, sillä juuri kuolemallansa on valon sankari heidät +voittanut ja kahlinnut, epäilemättömänä herää hän kuolluista, valo +levenee kaikelle maailmalle ja kaikki ihmiskunta riemuitsee. + +Tämmöinen on pääsiäis-juhlan aine ja sisällys. Eikä Venäläinenkään puutu +riemua sitä viettäessään. Hän on paastonnut kokonaista kuusi viikkoa ja +etenkin ankarasti viimeisen eli piina-viikon, jolla virkakunnat ja +koulut eivät istu ja jonka kuluessa rahvas ripillä-käymisellä eli muun +ulko-käytöksen täyttämisellä kokee valmistaa oman-tuntonsa pääsiäisen +hekumalle. Silmin-nähtävällä levottomuudella odottaa jokainen tämän +hirmuisen ajan loppua ja kaksi viimeistä päivää varsinkin ovat pitkät +kuin nälkävuodet. No, viimein kuitenkin alkaa pääsiäis-lauantain ilta +pimetä. Jokainen peseksen puhtaaksi, pukeutuu juhla-vaatteihin ja astuu +kirkkoon. Ja hyvän aikaa täällä rukoiltua ja tuohusten kanssa tuhrattua +sen kammion ympärillä, joka keskellä kirkon lattiaa kuvaa Kristuksen +hautaa, kaikuu juhlallinen kiitos-virsi, kellot rupeavat soimaan, ja +kaikki todistaa, että se surkea puoli-yö on ohitse. Kaikki ehättävät nyt +kotiin, jossa muna-röyköt, sian-liikkiöt ja viina odottaa. Tuskin +yksikään muistaa nyt enää tämän juhlan kallista alku-perää, jokainen +ajattelee vaan mahansa ja sen tyydyttämisen päälle, samoin kuin +paastonkin aikana useampi lienee surunut oman vatsansa tyhjyyttä enemmän +kuin Kristuksen viatointa piinaa ja kuolemaa. Sen siaan heitäksenkin +pääsiäisen tultua jokainen kaikkea nauttimaan mitä vaan ikänänsä voipi, +ja valon ja vapauden juhla muuttuu kaiken-kaltaisen lihallisuuden ja +hekkuman telmännöksi. Tätä iloa kestää sitten koko seuraava viikko, +jolloin ei köyhinkään tee työtä, vaan käypi kestiä, juopi viinaa ja +parantelee päätänsä, uudestaan samaa viinan-juontia ja kestin-käyntiä +voidakseen nauttia. Joka päivä aina seuraavaan sunnuntaihen asti +kaikuvat kellot koko puolenpäivän-edellyksen, ja kuin muutamien virstain +laveudella seisoo noin 60 kirkkoa niinkuin esim. Kasan'issa, niin arvaa +jokainen, mikä helinä ja humina venäläisessä kaupungissa +pääsiäis-viikolla on. + +Mutta jo liiaksi hairahdin näistä asioista juttelemaan, vaikka +aikomukseni vaan oli sanoa, että täällä nyt on pääsiäinen, ja että kuin +jokaisella on lupa laiskana olla, niin on minunkin täytynyt vakaisempi +työ jättää, jonka siaan päätin kertoa jotakin Kasan'in kaupungista ja +sen merkillisyyksistä. Sen katuja, toria, kirkkoja en kuitenkaan huoli +ruveta luettelemaan, sillä lukija vähän hyötyisi. Sanon vaan kaupungin +ulko-tilasta sen, että se on hyvästi rakennettu, suorilla ehkä ei aina +puhtailla kaduilla, ja että asujanten määrä tekee noin 50 tuh. henkeä. +Kasan ei ole aivan Volgan reunalla, vaan noin 6 virstaa tämän joen +idän-puoleisesta rannasta, pienen Kasanka-nimisen joen varrella. Volgan +oikea ranta on korkea hieta-äyräikkö, vasen (pohjainen ja idänpuoleinen) +ranne sitä vastaan hyvin matalaa niitty- ja suo-maata, jonka joki +tulvillansa ollen monen virstan laajuudelta peittää vedellä ja keväällä +kokonaisen kuukauden pitää järvenä. Tämä on syy siihen, että kaupunki on +näin kaukana kaupankäynnille niin tarpeellisesta joesta, joka suurina +tulva-vuosina tännekin asti tekee suurta vahinkoa esikaupungeissa. -- +Kasan on Tatarilaisten perustama. Kuin Mongolilais-tatarilainen +maailman-valta hajosi pienempiin osiin, asettui eräs heidän +ruhtinoistansa tähän Volga-joen rannalle ja perusti valtakunnan, joka +seisoi noin 300 ajastaikaa eli vuoteen 1552 asti. Monien reistausten +perästä onnistui tällöin Venäläisille suur-ruhtinas Ivan Vasiljevitsin +johdolla Kasan'in valtaaminen. Hirmuisen veren-vuodatuksen pidettyänsä +hävitti tämä ruhtinas sen entisen tilan, kukisti kaikki mahometiläisten +kirkot ja ajoi kaupungin tähän uskoon kuuluvat asujamet sen edustalla +esi-kaupungeissa elämään. Pysyttääksensä voiton varmemmaksi rakensi hän +kaupungin entisen tatarilaisen linnan sialle europalaisen sota-taidon +mukaan varustetun linnan useammilla tornilla, jotka samoin kuin +muuritkin vielä seisovat ja ulko-näöltänsä ovat samanlaiset kuin esim. +Savonlinnan tornit Suomessa. Myös muutti hän Venäjältä rahvasta +kaupungin asukkaiksi, ja siitä ajasta on se niin venäläistynyt, että +siinä paikan entisiä asujia Tatarilaisia ei ole kuin noin kuudenneksi +osaksi koko väki-luvusta. + +Nämä Tatarilaiset ovat Krim'in tätä nykyä kuuluisten Tatarilaisten kuin +myös Turkkilaisten kanssa yhtä kansaa, ja tämä on kielensä puolesta +heimolaisuudessa Suomen kansojen kanssa.[8] Muista kaupungin asujamista +tekisi oudonkin silmä pian Tatarilaisen hänen runnokkaasta ja solakasta +varrestansa, mustista ja vilkkaista silmistänsä, ja suora-nenäisestä ja +kauniista muodostansa. Hänen ihon-karvansa ei ole mustempi kuin +muidenkaan Europalaisten ja monesti näet aivan valkea-verisiäkin +Tatarilaisia. Hänen käyntinsä ja ulko-käytöksensä on tasaista ja +hiljaista, jonka tähden se aina kutjasteleva Venäläinen kutsuukin häntä +haukkuma-nimellä barin'aksi (herraksi). Luonteensa puolesta on hän +puhtautta rakastava, tyyni ja rehellinen; missä valehtelee eli +harjoittaa koiruutta, on se muilta opittua. Kuin hän tavaraa myödessänsä +näkee kenen muukalaiseksi, ilmoittaa hän oikean hinnan kohdallensa, ja +jos sitten vielä venäjän tapaan vielä rupeat tinkimään, sanoo hän: "Minä +en ole Venäläinen, olen mahometiläinen, ja meidän laki kieltää +kohtuutointa hintaa ottamasta". Häpeällä seisot kristin uskosi kanssa +miehen edessä etkä voi hänen lauseesensa mitään virkkaa. + +Maalla ovat maan-viljelys ja karjan-hoito, ja kiivaimmatkin venäläiset +myödyttävät että tämä kansa samoin kuin Tschuvaschitkin ovat paljoa +taitavammat ja ahkerammat maan-viljelijät kuin Venäläinen. Kaupungissa +on Tatarilainen yksi kolmesta: joko kauppa-mies, käsi-työläinen eli +rahti-mies. Ensimmäisen luokan kauppa-mieheksi jaksaa harva tästä +kansasta kiivetä. Sitä enemmän rakastavat he rihkama-kauppaa, ja missä +heitä enemmältä löytyy, niinkuin Kasan'issakin, kuluu harva päivä, +ett'ei luonasi käy näitä itä-maalaisia saksoja, tulitikkuja, saippuaa, +halaattia (makuu-nuttuja) hyvän-hajuisia voiteita ja muuta semmoista +kaupalla. Käsi-töissä on saippuan ja nahkan valmistaminen heille +varsinkin sujuvaa. Kasan'in saippua on ympäri koko Venäjän kiitettyä ja +täältä tulevat juhdit ja sahvianit ulompanakin kuuluisat. Molemmat ovat +Tatarilaisten tekoa. Vaan muihinkin käsi-töihin on tämä kansa hyvin +taipuvaa, niin että harva työ-huone löytynee Kasan'issa, olipa sen +isäntä Venäläinen, Saksalainen eli muu, jossa ei joku osa työ-miehistä +olisi Tatarilaisia. Täkäläisen yli-opiston kirja-painossa, jossa on noin +pariin kymmeneen työ-mieheen, ovat enimmät näistä tätä kansaa (käyttäjä +on Saksalainen). + +Niinkuin tuttu on ja edellisestäkin näkyy ovat Tatarilaiset Mahometin +uskoa. Kasan'issa ja sen esi-kaupungeissa on heillä kymmenkunta +_metsched'iä_ (kirkkoja). Joka kirkolla on kaksi, toisinaan kolmekin +_mullaa_ (pappia) ja yksi eli pari _aschantia_ (lukkaria). Harvemmassa +löytyy _ahan'ia_, jotka meidän tiloihin verrattuina vastaavat +kontrahti-rovastia, ja piispaa (_muftia_) ei ole koko Venäjän +valtakunnassa kuin yksi, jolla on istuimensa Ufan kaupungissa. Tällä, +joka myös on korkein tuomari hengellisissä asioissa, on palkka +kruunulta, mutta muilla papeilla ja kirkon-palvelijoilla ei ole +määrä-palkkaa, he ovat siihen tyytyväiset, mitä seurakunnan jäsenet +vapa-ehtoisesti suovat heille, ja saavat myös osan siitä lahjasta, jonka +jokainen on velvollinen kymmenennellä osalla irtaimesta tavarastansa +vuosittain antamaan vaivaisille ja köyhille. Mahometiläinen on harras +uskonharjoituksissa. Viis kertaa päivässä pitää hän rukouksia, nim. +auringon noustessa, kello yhden ja neljän paikoilla, auringon lasketessa +ja viimeisen kerran yön alkaessa. Joka sairastaa, on matkalla eli muuten +ei voi tätä käskyä jollakulla ajalla täyttää, hänen täytyy jälestäpäin +sitä useamman kerran pitää rukouksia, niin että niiden määrä kunkin +päivän päälle tulee täysi. Kaikki muut miehet, sillä vaimoilla ei ole +lupa käydä kirkossa, toimittavat rukouksensa metsched'issä. Tämä on +nelis-nurkkainen, soikea kaksin-kertainen rakennus puusta eli kivestä, +jonka alakertaa käytetään monellaisiin tarpeihin, niinkuin kouluksi, +kauppa-puodeiksi j.n.e. Ylä-kerta on kirkkona. Sen harjalta nousee +korkealle pyöreä kaitainen torni (_minaret_), jonka nastalla +mahometiläisten omituinen merkki puoli-kuu kullittuna paistaa. Heillä ei +ole kelloja; kirkkoon kutsutaan he siten, että lukkari minaretin ympäri +kulkevasta rauta-häkistä joka haaralle huutaa surullisen-kaltaisella +nuotilla: _Allah on korkein! Minä todistan, että Muhamed on hänen +lähettiläisensä! Tulkaa rukoilemaan! Tulkaa autuutta etsimään! Allah on +korkein! Muuta Jumalaa ei ole kuin Allah_. Aamu-rukoukseen huutaessaan +lisää hän tähän: _rukous on parempi kuin uni!_ -- Tämän huudon perästä +tulee rahvas metsched'iin. Sen porstuassa eli etu-huoneessa on pitkin +seiniä hyllyjä, joille sisään-menijät jättävät päällys-kenkänsä. Itsessä +kirkossa ei ole penkkiä; lattia on katettu joko kirja-ompeleilla +koristetulla villaisella eli vaan oljesta kudotulla puhtaalla matolla. +Paitse tätä ei siinä metsched'issä, jonka minä Kasan'issa näin, ollut +muuta erinomaista, kuin opetus-istuimen kaltainen saarnas-tuoli, kaksi +tavallista kynttilä-kruunua, muutamia lamppuja seiniltä ja Mekkaan päin +oleva ikkuna moni-värisistä ruuduista tehty. Matolle istuikset +seurakunnan jäsenet rivihin, pannen jalat ristiin allensa. Kellä +turbaani on päässä, se irtauttaa sen perä-liepeen hartioillensa +riippumaan. Muuten pidetään niin hyvin turbaani kuin lakkikin päässä. +Tätä ei suvaittu kuitenkaan minulle, vaan minun käskettiin ottaa lakki +päästäni, lieneekö tähän syynä ollut tämän muiden pää-vaatteuksesta +eroava muoto vai mikä muu. Noin kymmenen minuutin ajan toimitti jokainen +yksinäistä hartauttansa, rukoillen ja päätänsä maahan kumartaen. +Rukoillessa pitää mahometiläinen kätensä lanteillaan, pyyhkäsee vähän +väliä niillä silmiänsä ja kasvojansa, ikäskuin unta tarkoittaakseen. +Toisinaan asettaa hän kätensä eteensä avonaisen kirjan tavoin, ja toisin +paikoin taas panee peukalojensa päät korvan-lehdille, toiset sormet +hajoittaen pystyyn, ja rukoilee näin jonkun ajan. Mitä nämä äkkinäistä +oudostuttavat temput kuvaavat, en tiedä. Rukoiltua mainitun ajan nousee +mulla saarnas-tuolille ja lukee siinä luvun alkoran'ista. Tämän +lukemisen toimittaa hän messun-laatuisella nuotilla, joka ei kuulu +pahalta, ja jonka oppimista sanotaankin suureksi pää-asiaksi +papin-kouluissa. Sen tehtyä laskeiksen hän alas, menee ja istuiksen +seurakunnan esinenään, päin Mekkaa osoittavaan ikkunaan, ja messuaa +tässä taas rukouksen. Hän kumartaa useasti, syvään ja kauan, ja +seurakunta tekee hänen mukaansa. Tällä päättyykin jumalanpalvelus, +yleensä kestänyt noin kolme neljännestä tuntia. + +Mahometin uskon-opista ei tässä ole tilaisuutta puhua. Nykyjään sanoi +Paris'in piispa eräässä julistuksessansa mahometiläisyyden olevan vaan +"lahkokunnan kristin uskosta", joka lause hänen tilassansa lienee ollut +vähän liikanaista. Melkein yhtä tahtoi eräs mullakin, jonka kanssa +asiasta puhuin, päättää sanoen: "me uskomme saman näkymättömän +kaikki-valtiaan Jumalan päälle kuin tekin, kristityt. Vaikka hänellä on +99 nimeä, ei hänen voimaansa ja viisauttansa kuitenkaan voi täysin +määrin käsittää. Hurskaalle antaa hän onnen ja menestyksen jo tässä +maailmassa ja ian-kaikkisen elämän tulevassa. Jumala-tointa +rangaistakseen antaa hän pahan liikkua maailmassa, ja rankaisee +paha-teon vielä tulevassakin elämässä". Tästä tulevaisuudesta oli +hänellä kumminkin mahometiläisyyden tavalliset lihalliset ajatukset. +Taivaassa sanoi hän aina elettävän riemussa ja hyvillä päivillä. Syödä +on siellä mitä vaan mieli ennättää ja muistaa haluta, ja tämän +yltä-kylläisyyden kanssa on kaksi etua yhdistettynä, joita syömärillä +tässä maailmassa ei ole, nim. että ruokahalu aina on hyvä ja että +tarpeellansa ei tarvitse koskaan käydä. Toinen pää-nautinto on +hurskaalla taivaassa sen suloisista neitosista, joiden ihanuutta ei voi +kielin kertoa ja joita miestä päälle annetaan 70 kappaletta, ollen +näillä vielä se erinomainen avu, että neitsyyden lahja ei heiltä koskaan +katoa. Helvettinsä kuvaa mahometiläinen yhtä lihallisesti ja paljon +peloittavammaksi kuin kristittyjen kylmä mieli sen jaksoi ennen aikaan +edes-asettaa. Rukousten ja muiden uskonharjoitusten täyttämisellä on +hänen kuitenkin paljoa helpompi välttää helvettiä kuin kristityn. + +Kunkin metsched'in kanssa on koulu yhdistettynä. Maalla toimittaa mulla +opettajankin virkaa, vaan kaupungissa pidetään tavallisesti koululla +erittäin opettaja, jonka vaivat palkitaan samoin kuin mullankin +vapa-tahtoisilla lahjoilla. Lapset pannaan kouluun noin 8 vuoden iässä, +ja käyvät sitä noin 5 vuotta, jos heitä ei tarkoiteta mullaksi tehdä. +Täksi oppivaisten täytyy käydä koulua 12-15 vuotta, joista viimeiset +korkeamman opin saamiseksi tavallisesti vietetään Bokharan kuuluisissa +papin-kouluissa Aasiassa. Kouluun tulevat lapset päivännousu-rukouksille +ja ovat siinä koko päivän, kaksi kertaa syöden mukanansa tuotua evästä, +josta myös yhteisessä kattilassa keitto-ruokaakin tehdään. Koulussa +istuvat lapset lattialla samoin kuin kirkossa istutaan. Oppi-aineet +eivät ole suuret: sisältä-luku, rukousten ulkoa-oppiminen ja kirjoitus +on kaikki, mitä tavallisesti vaaditaan. Kuin alkoran'ia ei saa lukea +muuten kuin sen alku-peräisellä s.o. Arapian kielellä ja sen lukeminen +koulussa myös on välttämätöin asia, niin saattaa joku parempi-päinen +koulu-lapsi edellämainitun opin lisäksi myös tulla vähän tuntemaan tätä +kieltä. Sen tarkempi tunteminen kuin myös taito Persian kielessä +eroittaa mullan muusta rahvaasta. Mutta jo sekin vähäinen tieto, jonka +yhteinen kansa näin muodoin saa, kohottaa Tatarilaiset suuresti +täkäläisen kristityn rahvaan rinnalla, ja ei vähäinen ole sivistyksen +rakastajan nautinto kuin näkee esim. vanhan ja köyhän Tatarilaisen +oma-kielisiä kirjojansa lukevan paljon selvemmästi kuin kirjan-luku +juoksee häntä vastaavilta ukoilta esim. Suomessa. Tämän luvun-taidon +kuin myös luvun-halun tässä kansassa todistaa selvimmästi se seikka, +että Kasan'issa usea vuosi painetaan alkoran'ia suuret painokset ja joka +vuosi tuhansmäärin hengellisiä kirjoja Tatarin kielellä. Muiden kuin +hengellisten ja taloutta koskevien kirjain painaminen kiellettiin +tältäkin kansalta muutama vuosi-kymmeninen takaperin, jota kieltoa vielä +ei ole peruutettu. Tatarilaisten kirjojen sensori Kasan'issa on eräs +saksalainen rohvessori. Näiden painamista varten löytyi täällä joku aika +takaperin yksin omituinen kirja-painokin, joka tätä nykyä kuitenkaan ei +taida olla voimassa. Kaikki tämä tapahtuu kansassa, joka ei elä yhdessä +ryhmässä, vaan hajallansa muiden kansojen seassa, jolla ei ole enemmän +pipliä-seuroja kuin muitakaan yhdistyksiä ja jonka tila, kuin sodassa +voitetun konsanansakin, on monin puolin määritelty ja tarkasti +katsastettu. Epäilemättä todistaa tämä asioiden laita kansan suuria +luonnon-lahjoja. -- + +Kasan'in paras ja painavin merkillisyys on kumminkin sen yli-opisto, +tätä nykyä itäisin maailmassa, jonka arvon se kuitenkin kohta kadottaa, +koska yli-opiston asettaminen Irkutsk'iin kuuluu olevan hankkeissa. +Kasan'in yli-opiston perusti keisari Aleksanteri I:nen v. 1804. Siinä on +neljä tiedekuntaa, nim. lainopillinen, lääkitys-opillinen, +kieli-opillinen ja luonnontieteellinen, ja opettajain määrä on vähän +suurempi kuin Helsingissä, vaan oppilaisten ne 300, joita enemmän +Venäjänmaan yli-opistoissa kiellettiin olemasta oppilaisia. (Tämän +kiellon on nykyinen keisari ei kauan sitten kumonnut.) Sen rakennukset +ja laitokset ovat sangen arvoiset; kivi-kuntaista ja luoma-tiedollista +varastoa varsinkin kiitetään hyviksi. Kirjastoa on noin 60 tuh. +kappaletta. Tämä niinkuin kaikki muutkin yleistä oppia tarkoittavat +laitokset kuuluu kansan-valistus-minisierin alle ja paikalla hallitsee +sitä niin-kutsuttu _kurator_, joka vastaa meidän kanslerin-siaista ja +joka samalla myös on kaikkein yli-opiston oppipiiriin kuuluvien koulujen +ylin hallitus-mies. Lähinnä hallitsevat yli-opistoa ja sen oppilaisia +rehtori ja inspehtori. Edellisen virkaan kuuluu olla konsistorion +esi-miehenä, valvoa sen yli, että nuorisossa ei ilmesty +vapa-mietteisyyttä eli ylen-katsetta uskon-oppia kohtaan, että +rohvessorit luonnon-tieteissä aina kokevat näyttää luojan viisautta ja +kaikki-valtaa, rohvessorit valtiollisissa ja historia-tieteissä +todistavat yksi-valtaisen hallitus-muodon soveliaimmaksi kuin myös +osoittavat isän-maan suuruutta ja kunniaa. Paremmin tietääksensä +luentojen kulun saapi rehtori rohvessoreilta ja muilta opettajilta +tarkat kertomukset heidän luennoistansa. Myös valvoo hän sen yli, ett'ei +konsistoriossa ilmaudu eri-mielisyyttä. -- Paitse omalla +kustannuksellansa olevia oppilaisia löytyy joku osa heistä semmoisiakin, +köyhiä virka-miesten poikia, joilla on täysi ylös-pito kruunulta, ja +jotka tästä ovat velvolliset oppi-aikansa päätettyä vähintänsäkin viis +vuotta palvelemaan kruunua, missä hallitus hyväksi katsoo. Nämä asuvat +kruunun kartanossa ja lähimmästi näiden muonasta, vaatteista ja +elannosta yleisesti pitää huolen se niin-kutsuttu inspehtori, joka +virka-mies siis semmoisissa yli-opistoissa, joissa tämän-kaltaisia +kruunun syöttiläitä ei löydy, ei ole ensinkään tarpeen. Ulkonaisesti +näyttävät täkäläiset oppilaiset hyvin siivosti elävän; heillä ei ole +mitään yhteyttä keskenänsä, jokainen nuojaa luettavansa kanssa ja kokee +joutua virka-mieheksi. Kuin kuulijoilla ei ole sen suurempaa tarkoitusta +kuin virka-eksaminan suorittaminen, ovat luennotkin sitä myöten +lyhykäiset ja nappiset, ja korkeampi tieteellisyys tulee harvoin +kysymykseen. Niin ei Kasan'inkaan yli-opiston tiedetä kasvattaneen +yhtään kuuluisata tiede-miestä, vaikka opettajien seassa aika välistä on +miehiä ollut, joiden nimet ovat tunnetut yli koko Euroopan, niinkuin +esim. Frähn, Littrov, Kasem Beg j.n.e. Nämä ja muut heidän +virka-toverinsa ovat olleet vieraita ja muukalaisia, joilla Venäläisten +sivistäminen ei ole niin suuresti tarkoituksena ollut kuin +kunnia-merkkien ja ison eläkerahan saaminen, joka lieneekin syynä +siihen, että kuulijat ovat niin vähän tulleet osallisiksi heidän +tieteellisyydestänsä. Tämä ulkomaalaisten valta on tämän maan +oppi-laitoksissa ennen ollut niin suuri, että Kasan'inkin yli-opiston +opettajista alussa ei ollut kuin yksi Venäläinen, muut kaikki +Saksalaisia eli muita vieraita. Nyt on tämä suhde toki niin muuttunut, +että Venäläiset jo ovat voitto-puolella ja ulko-maalaisia tämän +yli-opiston opettajien seassa ei enää ole kuin vähän toista kymmentä, +joista eräs on Suomalainenkin (nim. opetus-tiedon opettaja Lönnström) ja +eräs taas suomalaisesta eli ruotsalaisesta peri-juuresta (lääkäri +Lindgren). Nykyinen rehtori on Puolalainen Kovalevski, joka +Mongolilaisen kieli-oppinsa tähden myös taitaa olla yli-opiston +mainittavin tiede-niekka. Ylistettävien tiede-miesten puute Kasan'issa +on nyt sitä suurempi kuin koko itäisten kielien tiedekunta, yhteensä +yhdeksän rohvessoria, v. 1854 täältä muutettiin Pietariin. + +Muista opistoista ovat vielä muistettavat 2 kymnasiaa, hengellinen +seminario, jossa valmistetaan tavallisia pappia, ja hengellinen +akateemia, jossa pappia korkeampiin virkoihin tehdään, ja jonkalaista +koko valtakunnassa on 4 (nim. Kiovassa, Moskovassa, Pietarissa ja tämä +täällä). Kasan'in hengellisellä akateemialla on myös tarkoituksena +lähetys-saarnaajien valmistaminen täkäläisiä mahometiläisiä ja pakanoita +kääntämään, joita jälkimäisiäkin vielä löytyy muutamia tuhansia +Tscheremissien ja Tschuvaschien seassa. Tätä vasten tulisi akateemiassa +opettaa oppilaisia käännettävien kielissä, ja onkin tähän tarpeesen +kielen-opin ja sana-kirjan tapaista sommiteltu. Mutta tätä nykyä ei +akateemialla kuitenkaan ole opettajaa kuin yhdessä näistä kielistä nim. +tatarilaisessa, jona on eräs mulla. Vaan hänen opetuksensa niinkuin +muukin luento on päällisin-puolista, ja näin ei lähetyksen työstä tule +suurta valmista. Suurempikin nero lankeisi kuitenkin mitättömäksi +Tatarilaisten uppi-niskaisuuden ja ylpeyden edessä, sillä he pitävät +itseänsä, josko ei parempinakaan kristityitä, kuitenkin kaikin puolin +heidän vertaisinansa, ja kuin eivät näe kristin uskon tunnustajissansa +vaikuttavan niinkään suurta jumalanpelkoa kuin heidän uskonsa heissä, ei +heillä ole mitään syytä ottaa päällensä uskon-muuttajan häpeätä. +Tschuvaschien, Tscheremissien ja Votjakkien kääntäjiksi ennen on +kasvatettu ja papiksi kouluttu näistä kansoista otettuja lapsia. Mistä +syystä tämä kelvollinen asia sittemmin lienee hylätty, koska se nyt enää +ei ole voimassa, sitä en tiedä. Kahden ensiksi mainitun kansan vielä +pakanallisia jäseniä kääntäessä on eräs täkäläinen protojerej nimeltä +Viktor Petrovitsch Vischnevski vaikuttanut jotakuta. Hän on myös +kirjoitellut heidän pakanallisesta uskostansa luettavia kirjoituksia. +Sitä vastaan ovat hänen kieliopilliset työnsä, Tschuvaschilainen +kielioppi sana-kirjan kanssa painettu v. 1836 ja Tscheremissiläinen +(vielä käsikirjoituksena) aivan mitättömät. + +Luterilaisia, enimmästään Saksalaisia, on täällä ominainen seurakunta, +jolla on kirkkonsa, kirkko-kartanonsa ja koulunsa, ja kirkko-herrana +Suomalainen Pundani. Muitakin Suomalaisia tapaa täällä niin hyvin kuin +muuallakin ympäri koko Venäjän maata virka-miehinä, käsi-työläisinä ja +muina semmoisina. Verrallisesti vähempi-vilppisestä käytöksestänsä +tuntee nämä Suomalaisiksi, vaan muut koti-maiset tunteet ja koti-maiset +kielet ovat heiltä leivän ja rahan etsinnössä jo ammoin haihtuneet. + + + +Toinen Kirja. + +Ischaakin kirkolla Tschuvaschin maassa 23 p. kesäk. 1856. + +30:nä päivänä touko-kuuta irtausin viimenkin Kasan'ista. Aikomukseni oli +koko tämän kesää menettää Tschuvaschin-kielen tutkimiseen, johon jo ne +kaksi kuukautta, jotka Kasan'issa vietin, olin parhaan jälkeen +valmistainut. Tämä kansa elää enimmäksi osaksensa Kasan'in läänin +lounaisessa osassa, piirikunnissa: Tscheboksary, Tsyvilsk, Jadrin ja +Kosmodemjansk. Melkein keski-kohdalla näitä neljää piirikuntaa on +seurakunta Ischaaki, kauas ympärinsä kuuluisa sen ihmeitä tekevän +Nikolai-pyhän kuvan tähden, joka löytyy sen kirkossa ja jolta ympäristön +rahvas, olletikin Tschuvaschit, matkustelee taudista, raskaista synnistä +eli muusta onnettomuudesta päästöä rukoilemassa. Monesta syystä olin, +sitä myöten mitä mainitusta paikasta oli minulle kerrottu, päättänyt +tällä kirkolla oleksia jonkun ajan; se oli nyt matkani maalina. + +Ensimäisenä työnä oli siis päästä kevät-tulvasta paisuneen Volgan yli, +jota jokea ensimäiseen maantien varrella olevaan kylään toisella puolen +(nimeltä Uslón) ei ollut vähemmän kuin 10 virstaa. Ilma oli +aamu-päivästä kaunis, vaikka kova länsi- (ja laita-vastainen) tuuli ajoi +joen suurille aalloille. Kokenut jo Suomenlahdenkin aaltoja en minä +antanut tämän matkaani alkuunsa taukoottaa puolen-päivän jälkeen kerran +rantaan tultuani, vaikka ne kaksi tuttavaa, jotka minua venheesen asti +seurasivat, kehoittivat huomeiseksi lähtöni jättämään. Näiden kanssa +vielä pari lasia Krim'in viiniä kallistettuani survattiin venhe +laiturilta ja me aloimme pyrkiä eteen päin. + +Näin kevät-aikana on Volga, sen syrjä-joki Kasanka ja suuri ala Volgan +vasemmalla puolella olevata alankoa yhtenä järvenä, jota ylempänä +seisoivat vaan Kasan itse ja sen esikaupungit, pari kolme luostaria +j.n.e. Veden pintaa ylempänä oli myös Kasan'in ja esi-kaupunkien välillä +kappeli, rakettu poikkinaisen särmä-kukkuran (pyramidin) tavoin, joka +menneen vuosisadan lopulla tehtiin niiden venäläisten sotijoiden +muistoksi, jotka kaatuivat Kasan'ia vallattaessa Tatarilaisilta ja +joiden luut myös tässä säilytetään. Tämä muisto-merkki, oleva sangen +vähästä korkeudesta, ei näy kauaksi eikä tee likeltäkään katsojassa +suurta vaikutusta tässä lavealla niityllä, vaan arvattavasti ei +semmoinen muisto-patsas kumminkaan ole paras väli-kappale +esi-kaupungeissa elävien Tatarilaisten mielestä unohduttamaan entisiä +aikoja eli lienee se sitten varsin kädestä pitäen rakettu ikäskuin heitä +uhalla ja heille nykyistä heikkouttansa muistuttamaan. Paitse tätä +seisoi vettä korkeammalla vielä kaupungin ja näiden esi-kaupunkien +välillä kulkeva silta, jota pitkin me nyt sousimme, kunne tulimme +lähemmäksi jälkimäisiä, semmoiseen kohtaan siltaa, jossa arkku oli niin +korkea että venhe veden tulvillansakin ollessa sopi alatse menemään. +Siltaa myöten kulki peräkkäin kaksi pulkkaa vaimoja vetäen kahta suurta +venhettä, joita kovassa vasta-tuulessa muuten ei saatu veden toiselle +puolelle. He olivat jukkoihin valjastetut samalla tavoin kuin miehiä +nähdään samassa kimpussa Laatokan-kanavalIa. Minä kummeksin sitä että +vaimoja pannaan tämmöiseen työhön ja kysyin peri-mieheltä: "Venakkojako +nuo ovat vai Tatarilaisia?" -- "Venakkoja," vastasi hän ylpeydellä ja +lisäsi: "mihinkä ne huonot Tatarilais-vaimot, jotka alati istuvat +lämpimässä tuvassa ja ulkona liikkuvat vaan peite päässä, mihinkä +senlaiset tuommoisessa työssä joutuisivat!" Tämä oli ensimäinen +Venäläinen, jonka en kuullut kovaa työtä häveksivän, vaan vieläpä +kerskuvankin sen tekemisestä. + +Sillan taakse päästyämme olisi meidän pitänyt pyrkiä suorastaan Volgan +toiseen rantaan, sillä Uslón, johon päästävä oli, oli sillä puolella +jokea ja sen puolen korkea ranta olisi antanut suojaa ankarata tuulta +vasten, joka ei ollut aivan pitkin jokea, vaan puhui kovemmin sen +oikealta puolelta. Näin ei kuitenkaan peri-mies tehnyt; hän toivoi +parempaa suojaa vedessä seisovalta metsiköltä vasemmalla rannalla ja +laski siis tätä myöten. Ja niin kauan kuin venhe kulki lepikossa tahi +paju-pehkojen välitse, ei tuuli sitä kovin estänyt ja matka joutui +eteenpäin. Vaan enin osa oli kuitenkin avonaista niittyä, jossa tuuli ja +aalto täydellä voimallaan painoivat venhettä. Tämä vielä ei ollut +sujakka niinkuin venheet Suomessa, vaan luupin tavoin tehty leveä, +korkea ja raskas heittiö, niin että kyllä parta järisi ukko-rukilla sitä +vasta-tuuleen kiistäessä. Tuuli kiihtyi kiihtymistänsä ja päälle +päätteeksi rupesi vielä rankasti satamaan. Muut samaan suuntaan pyrkivät +venheet kääntyivät yksi toisensa perään takaisin esi-kaupungissa tuulta +pitämään. Meitä hävetti tämmöinen matkan-teko, me riensimme siis +edellensä ja viimein käsitimmekin sen ilon, että Uslón'in valkea kirkko +paistoi edessämme. Mutta se oli vielä joen toisella puolen, noin 3 +virstan päässä. Tämä palanen oli epäilemättä vaikein kohta matkaamme, +sillä tässä oli tuuli laitainen ja suojaa ei vähäistäkään. Viimeisistä +puu-pehkoista erotessa vaalenivat soutajien kasvot ja he kokivat +varoittauta silmiänsä ahkerasti ristimällä. Suuren aallon hyöätessä +venheesen hätäytyi muuan heistä niin, että airo raukesi käsistä ja sekä +mies että airo olivat mennä aallon mukaan. Peri-mies, venhuesta ainoa, +joka ei näyttänyt pelkäävän, kehoitti souturiansa alinomaa hokien: +"soutakaa ukot! soutakaa ukko-kullat! Sinä, veli-veljyeni, vedä +paremmin! kaikki, poikaseni, vetäkää täydestä voimasta! pikkuisen vielä +soutakaa, niin pääsemme perille!" Mutta tätä pikkuista kesti vielä +lähemmäksi kaksi tuntia, kunne vihdoinkin märkänä kuin kuikat pääsimme +Uslón'in rantaan. Miesten kompuroidessa maalle tapahtui se onnettomuus, +että putelli viinaa, jonka minulle Saksan kirkko-herra Kasan'ista +lähtiessäni lahjoitti ja joka kuului olevan "ihan kuin Suomen viinaa", +muiden kapineiden päältä vierähti venhe-pohjaan ja särkyi. Soutu-miesten +onneksi särkyi se suupuolestansa, niin että heidän ryypätäksensä jäi +enemmän kuin puolet sen sisällystä, jota herkkua minun ei käynyt +edellensä kulettaminen eikä ollut sallittu nauttia. + +Kuin ilta jo oli käsissä, olisi minun kelvannut jäädä Uslón'iin yöksi, +vaatteitani ja kapineitani kuivaamaan, ja tämän ajatuksen kanssa +läksinkin siihen taloon, jossa virka-miehiä vasten pidettävät hevoset +seisoivat. Vaan täällä oli ensinkin isäntä vahvassa viinassa; hän oli +lihava kuin syötetty sika, vaan hyvä-sävyisyys hohti hänen punottavilta +kasvoiltansa ja onnellisuus ikäskuin rasvana tippui hänen ruskeasta +parrastansa. Jospa hän vielä ei olisikaan peloittanut yöksi jäämästä, +olivat toisekseen kaikki huoneet täynnä joen-kulkijoita, jotka olivat +parkoistansa nousseet maalle tuulta pitämään ja ankaralla juomisella ja +pajatuksella kokivat sitä kääntymään saada. Ja kolmanneksi oli humalassa +piisarikin, jonkalainen herrakko on hevoisen-antopaikoissa järestyksen +yllä-pitäjänä ja kirjoittaa matkustavien tie-kirjat päivä-kirjaan. +Edellä-mainittuja virka-miehille pidettäviä hevosia, joita minä olin +päättänyt käyttää, saadaan kahden-laisilla tie-kirjoilla, jotka muuten +ovat aivan yhden-näköiset, mutta siten vaan toisistansa eroavat, että +yhden lajin nurkassa seisoo painettuna sanat: _ilman kyyti-rahatta_, ja +toisen sanat: _kyytirahan edestä_. Minulla oli jälkimäisen laatuinen, ja +seuraten kysyin piisarilta (kuin yöksi en voinut jäädä), paljoko +kyyti-raha ensi väliltä teki. Hän katsoi tie-kirjaani ja vastasi: "ei +mitään". -- "Katsokaapas tarkemmin", sanoin minä. Hän katsoi uudellensa +ja sanoi: "johan minä sen sanoin: ei se tee mitään, vaan piisarille +antakaa vähän juoma-rahaa!" -- "Kuinka niin? eikös tie-kirjassa tuossa +seiso: kyyti-rahan edestä?" -- "No menkää sitten Jumalanne nimeen, kuin +puhetta ette ymmärrä", lausui hän ja ilmoitti maksettavani määrän, joka +kirjoitettiin päivä-kirjaan; mutta piisari jäi juomarahatta, jonka hän +tahtoi ansaita hevosten isännän vahingolla. + +Tullessani toiseen holli-paikkaan oli jo yö, ja kuin satamasta ei +vieläkään herennyt, olin minä vielä märempi kuin ennen ja vietin +sentähden tässä yö-sydäntä yhdessä tuvassa Tatarilaisten holli-miesten +kanssa. Matkattuani kaksi holli-väliä seuraavana päivänä, tulin ensi +kerran Tschuvaschilaiseen kylään. Venäläiset rakentavat kylänsä linjaan +kahden puolen maantietä eli kylän-katua, siten että tupa on tuvan +nurkassa ja ulko-huoneet taampana, joka yksi-muotoisuus ensi kerran sitä +katsojalle on mieluinen, vaan aikaa myöten väsyttää silmän. Muuten on +Venäläisillä tuvat suurilla ikkunoilla, ulos-lämpeävillä uunilla ja +useammin paikoin myös lauta-katoilla. Aivan toisenlaisen näyn antaa +tschuvaschilainen kylä. Talot ovat raketut itse-kukin eriksensä, joten +yhteinen järestys on kokonansa pois-haipunut, ja rakennukset, nekin +pienet ja niin rikkaalla kuin köyhälläkin pian yhdenlaiset, ovat katetut +olilla, joka kylälle antaa hyvin surkean ulko-muodon. Mutta tultua +Tschuvaschin pihaan ilahuttaa silmää pihamaan lakaistu viheriäinen +nurmikko ja se keskellä pihaa seisova tammi, lehmus eli pihlaja, jota +näkyä Venäläisten likaisissa pihoissa harvoin tapaat. Piha-maan +ympärillä seisoo rivi aittoja, talli, navetta ja muut ulko-huoneet, vaan +missä perhe on laajennut useammiksi parikunniksi, on samassa pihassa +useampi tupakin, sillä kullakin parikunnalla pyytää olla niin hyvin oma +tupansa kuin oma makuu-aittansakin. Tupaan tultuasi luulet olevasi missä +kussa itä-Suomen sydän-maassa mökkiläisen eli mäki-tupalaisen tykönä, +sillä tuvan ikkunat ovat pienet, uuni kiukaan tavoin sisään-lämpeäväksi +rakettu ja seinät samoin kiilto-mustat kuin tuvissa mainitussa osassa +Suomea. Sitä tämmöisissä asunnoissa niin tarpeellista lakeista en ole +nähnyt Tschuvaschien tuvissa. Penkit ovat hyvin leveät ja niiden alus +eteen lyödyillä laudoilla kolpitsoiksi tehty, joka laitos nähdään +Tatarilaistenkin tuvissa. Näin kerran Tschuvaschin tupaan päästyämme +olisi hyvä tila jutella itsestä kansastakin jotakuta; vaan tätä emme +vielä paljon tunne, jääköön se asia siis toiseen kertaan, varsinkin kuin +matka kiirehtää eteenpäin pyrkimään. + +Toisena päivänä selvisi ilma viimeinkin, mutta sateen siaan tuli kylmä +pohjatuuli. Vaatteeni eivät yön aikana olleet kerinneet kuivaa +kaksi-päiväisestä märkyydestänsä, ja se asia, että päätin ne matkaten +kuivauttaa pohjatuulella, saattoi minulle vanhan viholliseni +hammas-taudin, joka sitten taas ei luopunut leuvoistani ennenkuin tuli +oikea kesä-lämmin, joka tapahtui noin kahden viikon perästä. Tämän +kumppalin kanssa tulin, samana päivänä Tsyvilsk'iin, jota Tschuvaschit +ynnä Volgan rannalla olevata Tschebotsarya pitävät pää-kaupunkinansa. +Tsyvilsk'issä elää toista tuhatta asujaa, ja tähän katsoen luulisi +meikäläinen matkustaja tämmöiseen kylään tullessaan löytävänsä toki +jotain sivistyneen ihmisen elämään kuuluvista tarpeellisuuksista. Mutta +niitä etsit turhaan Venäjän pienemmissä kaupungissa. Ravinto-huoneita +suuremmissa kaupungissa niinkuin esim. Kasan'issa löytyy tosin paljo ja +muutamat niistä niin suuria, että Kleinehkään ei häpeisi niissä +eläessään. Mutta siivo ja koko laitos niissä on europalaiseen +siisteyteen tottuneelle kokonansa vastoin mieltä. Tosin seisovat seinät +täynnä koreita tauluja, suuria peiliä ja kalliita jumalan-kuvia, ja +huone-kalut näyttävät myös loitommalta katsoen hyvin komeilta. Mutta +katsopas tarkemmin tätä sohvaa esim., johon nyt istut. Sen +sahviani-päällys on jo monin paikoin pahasti kulunut, täytteenä olevat +sian-villat eli muut karvat pyrkivät jo useammasta kuin yhdestä reiästä +ulos, se vapisee ja naukuu allasi, ja vedon lyön kanssasi sen päälle, +että jos siinä puolen tuntia istut, olet tunteva ruumiissasi kupisevan +liikoja asujamia. Asia on se, että tämä sohva on vanha, hyvin vanha, +monessa avisionissa ollut ja monen isännän luita lepäyttänyt. +Samanlaisia ovat muutkin huonekalut ja se koreus, joka ensin sisään +tullessasi oli sinusta niin mieluinen, muuttuu pian inhon-tekeväksi. +Tätä tunnetta ei vähennä se sini-kirjainen pöytäliina eikä se yhdellä +pesullansa jo monta partaa pyyhkinyt ruoka-liina, joka sinulle annetaan, +ei myöskään se kirjavassa eli punaisessa, housujen päällä olevassa +paidassa löyhkyvä, parrakas passari, joka ympärilläsi liekkuu, kutsuu +sinua "armoksi," "korkea-sukuisuudeksi" eli muuksi, vaan jonka +pää-toimitus on valvoa, ett'et maksamatta pois-mene eli pistä povellesi +jotakuta talon eli muiden vierasten kapinetta. Syy tähän parastenkin +ravinto-huonetten kehnouteen on se, että maan sivistyneet asujat harvoin +etsivät niissä huvitustansa. Niinkuin _bluf'in_ sanotaan Ranskanmaalla +kaikki tämmöiset paikat vallanneen, niin on _parta_ ne täällä anastanut. +Musikka eli se ei paljon häntä sivistyneempi kauppa-mies ei nim. kajoa +paraimpaankaan ravinto-huoneesen mennessään, jos tietää itsellänsä vaan +olevan sen kymmen-kopeikaisen, jolla hän jo saapi henkeänsä _teetä_ +vatsan täydeltä. Bluf'in ja parran välillä mahtaa kuitenkin olla suuri +eroitus heidän käytöksessänsä. Edellistä en ole nähnyt, vaan jälkimäinen +on ravinto-huoneessa tavallisesti humalassa, pajattaa, tanssii, retkuu +ja ylpeileiksen kaikella tavalla, muka kuin hänkin on kerran herrana, +vaikka eileinen selkä-sauna vielä voipi kylkiä vihamoitella. Sivistynyt +ihminen lymyää arvattavasti vaan suuresta pakosta, niinkuin matkalla +ollessaan, tämmöiseen paikkaan ja tällöinkin on maan omilla asujilla +omat makuuvaatteensa, syömä-astiansa ja useammat palvelijat kanssansa, +niin että isännältä eivät tarvitse paljon muuta kuin huoneen ja +lämpimän. + +Vaikka minulla ei ollut näitä tarpeitakaan, olisin kuitenkin kernaasti +suonut löytäväni Tsyvilsk'issä ravinto-huoneen; vaan sitä ei ollut ja +minun täytyi majata posti-paikassa. Ispravnikalta ja eräiltä muilta +virka-miehiltä kuulusteltuani kaikellaisia tietoja Tschuvascheista +läksin seuraavana päivänä viimeiselle holli-välille Ischaakiin päin, ja +25 virstaa matkattuani tulinkin tähän paikkaan, joka oli tietojani +Tschuvaschin kielessä enentävä. Korttierin sain erään diakan-lesken +tykönä, joka on juuri semmoinen "lesk-akka," joka meidän Venäjän +puolelta saaduissa saduissa aina tavataan korttierin pitäjänä ja +kaikellaisena muuna auttajana ja väli-verkkona. + + + +Kolmas Kirja[9] + +Kosmodemjansk'issa, 6 p. elok. 1856. + +Niinkuin matka-kaavastani näkyy, oli minulla matkani tarkoituksena +Volgan ja Uraalin tienoissa löytyvien Suomalaisten kielien tarkempi +tutkiminen. Sitä varten Helsingistä lähdettyäni 19 p. helmi-kuuta +viivyin Pietarissa kolmatta viikkoa, joka aika meni osittain +tieteellisiä tietoja ja lähteitä kerätessä, osittain myös semmoisten +hallitukselta annettavien avitus-kirjoitusten hankkimisessa, joitta +matkustaja tässä maassa joutuu jokaisen koiramaisen virka-miehen +mieli-valtaan ja ilman joitta ei yksikään virkakunta Venäjällä +lähettiläistänsä matkalle lähetä. Tämän viipymisen tähden tulin vasta 21 +p. maalis-kuuta Kasan'iin, jonka olin päättänyt matkani ensimäiseksi +keskukseksi. + +Tarkemmin perusteltuani matkani aineen näytti minusta _Tschuvaschien_ +kielen tutkiminen ensi työksi välttämättömältä. Tämän kansan peri-juuri +on nim. vielä nytkin sangen hämärä milt'ei aivan tietymätöin, ja yksi +osa oppineita on sen lukenut suorastaan täkäläisten Suomalaisten +kansojen joukkoon, toinen taas väittänyt sitä puhtaaksi Turkkilaiseksi +heimo-kansaksi, ilman että kummallakaan on ollut todistuksina tarkkoja +tutkinnoita siinä aineessa, joka enemmän kuin mikään muu voipi väitökset +kansojen heimolaisuudesta ratkaista, nim. tietessä. Tämä seikka ja +koetukseni saada se europalaiselle tieteelle lopullisesti selitetyksi jo +yksinänsä lienee kelvollinen puolustamaan minua, jos kuka sanoisi näin +liiaksi poikenneeni matkani pää-tarkoituksesta. Tämmöistä puolustusta +löytyy minulle vielä enemmän siinä, että mainitun kielen tutkiminen myös +lähimmästi koskee Suomalaista kielitutkintoa, sillä se on pohjassa +likimäinen naapuri Tscheremissien kielelle ja etelässä taas sekaantuvat +sen ja Mordvan kielen rajat toinen toistinsa, ja niinkuin vasta saan +tilaisuuden todistaa on se paljon vaikuttanut molemmissa näissä +kielissä, olletikin edellisessä, kuin myös itse niistä vaikutusta +vastaan ottanut. Näin voin sanoa, että Tschuvaschin kielen selittäminen +minun matkallani on "yksi tie, kaksi asiata," ja tämän kielen oppimista +alottelinkin jo Kasan'issa. Sillä löytyvä kirjallisuus on hyvin +vähäinen; evankeliumien käännös, painettu Kasan'issa v. 1820, lyhykäinen +pipliän historia, präntätty myös Kasan'issa v. 1832 ovat +Tschuvaschilaisen kirjallisuuden nurkkakivet. Tähän voipi vielä lukea +pari kreikan-uskonopillista rukousta, erään ilmoituksen pipliän-seurojen +tarkoituksesta ja hyödystä, erään toisen pano-rokosta, ja kaikki on +lueteltu, mitä Gutenberg'in taide on tällä kielellä ilmoille saattanut. +Tutkinnoita siitä ei löydy muuta kuin eräs menneellä vuosi-sadalla tehty +surkea kieliopin-tapainen ja toinen v. 1836 Kasan'issa painettu sitä ei +paljoa parempi kieli-oppi sana-kirjan kanssa, molemmat pappien tekemät. +Minun työksentelemiseni tämän kielen kanssa Kasan'issa oli se, että +erään Tschuvaschien maassa syntyneen kirkon-palvelijan kanssa läpi-kävin +mainitun evankeliumin käännöksen, jossa minulle hyvänä apuna oli +jälkimäiseksi nimitetyn kieliopin tekijän kokoama, käsi-kirjoituksena +oleva luettelo tässä käännöksessä löytyvistä sanoista, josta luettelosta +tekijä antoi minun kopion ottaa. Paitse tätä harjoitin kuukauden päivät +myös Tatarin kieltä, jonka opettajana minulla oli eräs sikäläinen mulla, +nim. _Biktemir Jusufov_. + +Kesän tullen läksin 30 p. toukok. Tschuvaschien maahan, jossa otin +asentoni Ischaakin kirkon-kylässä, Kosmodemjansk'in piirikuntaa, noin 25 +virstaa etelään päin Volgasta. Tässä kylässä istuin ummellensa kuusi +viikkoa. Ne aineet, joita tässä keräsin, ovat sangen arvolliset, enin +osa kieli-opillista ja sanakirjallista, vaan sen ohessa myös noin puoli +sataa arvoitusta, jotka kielen-näytteet sain melkein kaikki yhdeltä +laulajalta, asuva ei kaukana Ischaakin kirkolta, ja jotka +kieli-tutkinnolle arvattavasti ovat suuresta arvosta. Lauluista aion +jälempänä antaa muutamia näytteitä. -- Ischaakista matkustin +_Kosmodemjansk'iin_, piirikunnan Volgan rannalla olevaan kaupunkiin, jos +kaupungiksi voi nimittää ryhmää surkeita, pönkitettyjä talon-höllejä, +joissa elää pari kolme tuhatta talon-poikaa, muutama kymmenkunta +lahja-konttia, joita muuten kutsutaan piirikunnan virka-miehiksi, ja +joku satainen niitä seuraavia nälkäistä piisaria (kirjoittajia). Juuri +näiden jälkimäisten herrojen seassa löytyi kuitenkin se esine, joka +minua tähän paikkaan veti, nim. eräs Tschuvaschi nimeltä _Spiridon +Mihailov_, joka sivistyksessä on kiivennyt ylemmäksi kuin yksikään hänen +kansalaisistansa, niin että hän nyt toimittaa tschuvaschilaisen +kielen-kääntäjän virkaa piirikunnan oikeudessa ja on samalla myös +ispravnikan kirjoittajana. Hän on Kasan'in läänin-sanomissa kirjoittanut +useampia kirjoituksia kansansa muinaisuuksista, tavoista ja +elämän-laadusta, niin että hän on tullut tunnetuksi Pietarissakin, jonne +keisarillinen maa-tieteellinen Seura on kutsunut hänen kirjoittelevaksi +jäseneksensä. Toinen viehätys tähän kylään oli minulle se, että +siinä eli erää pappi nimeltä _Gromov_, joka kauvan on koonnut +tschuvaschilaista sana-kirjaa ja semmoisen muutamia vuosia taka-perin +käsi-kirjoituksena lähettänytkin Pietariin, jossa se "_post varios +casus_" on joutunut Tiede-Akateemian hoteihin. Näiden molempien miesten +kanssa olen taas kolmatta viikkoa työskennellyt mainitun kielen +tutkimisessa, ja ovatkin kokoelmani nyt siinä tilassa että, jos +itselleni ei olisi sallittu aikaa niitä painoon toimittaa, sen vieraskin +helposti voi tehdä. -- Näin annettuani tähän asti olleista toimistani +lyhykäisen rangon, saan Tschuvaschien elosta ja olosta tähän liittää +muutamia tietoja. + +Suurin ja pää-osa tätä kansaa elää Kasan'in ja Simbirsk'in lääneissä +sillä niemi-maalla, jonka Volga tekee Kasan'in kohdassa itäisen +juoksunsa etelätä kohti polveamalla. Tschuvaschin-maan eteläiseksi +rajaksi voi lukea 55:n leveys-pykälän ja länteiseksi etelästä Volgaan +juoksevan syrjä-joen _Surá_. Ainoastaan reunoilla tätä alaa elää muita +kansoja, nim. idässä Svijäschk'in ja Buimsk'in kaupunkien tienoossa +Tataria ja Venäläistä, Volgan, Surán ja muidenkin jokien varsilla +enimmästi viimeksi mainittua kansaa, ja Surán suusta pitkin Volgaa itään +päin, Kosmodemjansk'in kaupungin tienoota, joku kymmenkunta tuhatta +_Mäki-Tscheremissiä_, joita täksi kutsutaan siitä, että he elävät Volgan +oikealla, mäkisellä puolella, jota vastaan suurin osa tätä kansaa, elävä +mainitun joen vasemmalla, matalalla puolella kutsutaan _Niitty- eli +Metsä-Tscheremisseiksi_. Tällä maalla yhdessä jaksossa elävien +Tschuvaschien määrä on noin 400 tuhatta henkeä; vaan jos yhteen luemme +niidenkin Tschuvaschien määrän, jotka elävät Saratov'an, Samaran ja +Orenburg'in läänissä, jonne he ovat tästä isän-maastansa nykyisempinä +aikoina muuttamalla sioitetut, niin tekee koko kansan luku noin 435 +tuhatta henkeä. + +Maa on sileätä tasankoa, joka vaan toisin paikoin kohotteleksen +kaltaviksi harjanneiksi, joiden välillä olevat alangot antavat hyvää +niitty-maata, kuin alangon pohjassa tavallisesti juoksee joko puro eli +joki. Maan-laatu on mustaa kuohkeata mullikkoa, jossa kiveä ei ihmeeksi +tavata, ja joka vähästä vaivasta antaa viljavan kasvun, eli niinkuin +Pietari "Hirvenampujissa" kiittelee Kurun Matin maita: + + "Pellot kylvetyt vuosin ja vuosin myös maho-maina, + Viljavat, multahiset, savi-pohjaset, kokkara-maiset." + +Tavalliset kasvit ovat: ruis, ohra, kaura ja tattari (nisua viljellään +harvassa), joita viljan-laatuja hyvinä vuosina Kasan'in läänistä viedään +ulos noin 10-12 miljonaa puutaa, maksaen puuta rukiita syksyllä ei +juuri enemmän kuin 15 kop. hop. Nämä luvut osoittavat tarpeeksi +tämän maan lihavuuden, ja ovatkin maat Volgan keski-juoksulla, +Nischnij-Novgorod'ista alkaen aina Saratovaa myöten, se suuri elo-aitta, +josta koko pohjais-Venäjä ja suuri osa muutakin Europaa leipänsä ottaa. +Paitse mitä maan-viljelys antaa, keinotellaan rahaa vielä puu-tarhan- ja +mehiläisten hoidolla, Volgan ja Kaman jokiloilla purlakoitsemisella +(aluksilla työ-miehenä olemisella) ja läänin pohjais-osassa +metsän-pyydölläkin, painava elatus-keino Niitty-Tscheremisseillä, joiden +ala on isommaksi osaksi jylhää metsää. Muissa osissa lääniä, olletikin +Tschuvascheilta asutussa, on metsää sangen vähä, paitse niitä suuria +tammikoita, joita kruunun varaksi paikka paikoin säästetään ja joita +kova rangaistus estää maan-asujan koskemasta. Tämän metsän-puutteen +tähden ovat Tschuvaschien kylätkin sangen halvan-näköiset, sillä +pirtti- ja aitta-rakennukset ovat pienet, enin osa ulko-huoneita samoin +kuin aidatkin ovat tehdyt niotusta vitsasta (ven. плетeнь), ja kaikki on +katettu olella, joka pian mustuu ja antaa kylälle surkean katsannon. +Väki-luvulta ovat nämä kylät kuitenkin sangen vahvat, koska monesti +tapaat yhdessä kylä-ryhmässä 60, 80 ja paikoin satakin taloa. + +Vaikka kieli todistaa kansan läheistä heimolaisuutta eli vähintätäkin +suurta sekaannusta Tatarien kanssa, niin ei tätä suinkaan ulko-näöstä +voi päättää. Tatari on pitkä ja runnokas, Tschuvaschi pieneläntä, laiha +ja hyvin harvoin harteakas; Tatari on harvoin vaalea, useasti +puna-poskinen ja aivan valkea-verinenkin, Tschuvaschi vastoin päin +vaalahtava ja paljoa mustempi-ihoinen kuin edellinen ja aivan vähän +nähdään tässä kansassa valkea-veristä ihmistä. Heidän muussakin +luonteessansa havaitseisi suuren eroituksen se, jolla olisi tilaisuus +molempaa kansaa tarkemmin tutkia; niin on Tschuvaschi esim. kaino ja +arka eikä ulkone kauemmaksi koto-tuliltansa muutoin kuin hätä-tilassa, +ja Venäläisten parissa kokee hän peittää kansallisuuttansa, joka +kuitenkin harvoin onnistuu, kuin hänellä on "kova pää" näiden kieltä +oppimaan. Tatari sitä vastaan vaeltaa tavaratansa kaupalla halki +maailman, jos niiksi tulee, eikä häveksy missään kansallisuuttansa eli +uskoansa, joiden tavat ja käytökset hän tarkasti täyttää niin +hyvin kauppatorilla muukalaisten seassa kuin oman harem'insa +yksinäisyydessäkin. Tämän tähden pitävät toiset kansat Tataria kunniassa +olletikin Venäläinen, jota vastaan hän aina irvistelee ja tekee +koiruutta Tschuvaschille. Jälkimäisen luonnon kirjoittamiseksi ei +tarvitse juuri parempaa esi-merkkiä kuin se useasti havaittu tapa +hänellä, että jos hän loukkausta tahtoo kelle kostaa, uhraa hän itse +itsensä samalla kuin koston hekkumaa nautitsee, hän nim. menee ja +hirttää itsensä vihamiehensä pihaan, sillä keinoin tämän päälle saattaen +kaiken täkäläisen oikeuden-käymisen onnettomuuden, joka tavallisesti +päättyy sen talon ja koko sen kylänkin häviöllä, jossa oikeus pitää +tutkintoansa. Vaatteuksessa ei näillä kansoilla myöskään ole +yhtäläisyyttä, sillä Tatari vaatehtiupi kokonansa itä-maan tapaan, jota +vastaan Tschuvaschin, mies-puolen, puku ei eroa Venäläisen vaatteuksesta +paljon muussa kuin jalkineissa, jotka tällä enemmin ovat saappaat, vaan +edellisellä aina niini-virsut ja sukkien asemesta polvia myöten +pauloitetut villa-säärykset, joiden karvasta Tschuvaschilainen +tunnetaan, mistä piirikunnasta hän on, samoin kuin Viipurilaiset +kauhtanansa karvasta. Vaimoilla sitä vastaan on omituinen pukunsa, joka +kesällä on sangen yksin-kertainen, nim. paljas paita, ulottuva polvea +alemmaksi, jalassa virsut samoin kuin miehilläkin ja sääret samoin +käärystellyt, mutta hyvin monin kerroin, sillä kuta paksummat sääret +tschuvaschilaisella hemmettärellä on, sitä viehättävämpänä pitää hän +itsensä, joka ihmeellinen tapa löydetään myös ei ainoastaan +Tscheremisseillä vaan muillakin Suomalaisilla, niinkuin Vatjalaisilla +Inkerin-maassa ja, Kreutzwald'ia myöten, Pleskov'an Virolaisillakin. +Toinen näiden kansojen ja Tschuvaschien vaimoilla yhteinen tapa +puvussansa on hopearahojen käyttäminen koristeina. Viimeksi mainituilla +on hopearahoilla (10, 15, 20, 25 ja 30 kop. arvosta) silattu ei +ainoastaan tukka-nauhat ja korvien takaa koukuista riippuvat korttelia +pitkät lentit, vaan myöskin ja erinomattain, se niin-kutsuttu +_schylgemé_. Tämä on noin 8 tuumaa pitkä ja 4 t. leveä nahkainen +rinta-lasta, nahka-nauhasta kaulalta riippuva rintojen päällä, ja jonka +ulko-puoli kokonansa on päällystetty siihen ommelluilla hopea-rahoilla. +Työläs on sanoa tämän koristimen muuta toimittavan kuin sanovan että +kuin päällä-päin jo on näin kallista tavaraa, mitä aarteita ei sitten +alla ole! ja se kuuluu Tschuvaschilais-vaimoista olevan niin rakas, +ett'eivät yöksikään henno siitä luopua. Päässä on heillä pukineena +valkea huntu, jonka helma riippuu hartioilla, vaan jota kesällä harvoin +pidetään. Tässä puvussa ovat he pyhänsä arkensa ja ainoastaan hyvin +juhlallisissa tiloissa niinkuin esim. häissä olen vaan Tschuvaschittaren +nähnyt siihen lisäävän hameen, hartioillensa husaarin-kapan muotoisen +valkean viitan ja päähänsä lakin, joka on juuri sen-näköinen, kuin jos +sokuri-topan päällyksestä ylä-puoli olisi pois-leikata ja ala-puoli +katettuna panna päähänsä, ja joka edellä-mainittujen koristusten mukaan +on yltä-ympärinsä hopea-rahoilla silattu. + +_Uskon_ asioissa on tämä kansa merkillisellä kannalla, jota ei voi sanoa +kristillisyydeksi, ei mahometiläisyydeksi eikä puhtaaksi +pakanuudeksikaan; sillä kaikista on siinä osaa, ehkä se jälkimäiseen +päin enimmästi on nojallansa; Tschuvaschia on ristitty kreikan uskoon +sitten v. 1743, sillä menestyksellä, että ristimättömiä ei löydy tätä +kansaa enää kuin muutamia tuhansia. Vaan jos kuka arveleisi heidän jo +pitävän olla hyviä kristityitä, niin muistelkoon esim. kuinka syvään +kristin-usko mahtoi olla Suomen kansassa juurtunut v. 1257, sata vuotta +siitä kuin Henrikki piispa muka ensi kerran kastoi Suomalaisia. +Tschuvaschit olivat ennen Venäjän-vallan tunkeumista näihin maihin +Tatarien alamaisia, vaan näiden uskoa eivät he koskaan ole tunnustaneet, +joka seikka on suuresta painosta niitä vastaan, jotka ilman kaikitta +ehdoitta tahtovat heitä puhtaiksi Tatariksi tehdä, kuin kaikkein +Turkin-sukuisten kansain tiedetään antauneen Mahometin uskoon, ja jota +seikkaa kuin myös edellä-viitattua suurta eroitusta Tschuvaschien ja +Tatarien ulko-näössä, jotka molemmat kuitenkin iki-muistoisista ajoista +ovat yksissä maissa eläneet, pyydän tarkasti arvostelemaan. Mutta +Tatarien uskon-käytöksistä on heidän elämäänsä jäänyt kuitenkin joita +kuita jälkiä. Niin kuuluu ristimättömien Tschuvaschien seassa vielä +löytyvän joita kuita moni-vaimoisia; niin sanotaan näiden samojen vielä +ajavan hivuksensa, joka mahometiläisissä yleinen tapa lienee ennen ollut +Tschuvascheissakin yleisempi; ja niin viettävät kaikki Tschuvaschit +vielä kristittyinäkin lepo-päivää ei sunnuntaina, vaan perjantaina. +Tatarilta saaduksi voipi myös lukea Tschuvaschien entisen tavan syödä +hevosen lihaa, joka nyt jo lienee heitetty, ja heidän inhonsa +sian-lihalle, jota eivät vieläkään ole tottuneet syömään. Suurin osa +heidän uskontoansa on kumminkin vielä tänäi päivänä pakanallista. Ne +tiedot, jotka tästä itse olen kerännyt, ynnä venäläisten pappien ja +kirjoittajien kertomukset, antavat tälle päätökselle hyvän perustuksen. + +Ne kaksi pää-olentoa, jotka Tschuvaschien luuloa myöten hallitsevat +maailmata ja heille onnea eli onnettomuutta antavat, ovat: _Tora_, hyvä +olento, kristillisessäkin merkityksessä Jumalan nimi, ja _Keremet_, paha +olento. Edellistä eli hyvää jumalaa on useammat henget, joilla kullakin +on oma osansa maa-ilmaa hallittavana, ja joista merkillisimmät ovat: +auringon jumala, kuun jumala, tuulen jumala, tien jumala, huone-jumala, +kartano-jumala, karjan jumala, metsän jumala, ukkonen ja yli-jumala. +Tämä viimeinen elää ylähällä ilmassa ja, vaikka maa-ilman +pää-hallitsija, ei Tschuvaschien luuloa myöten liiku maalla muulloin +kuin perjantai-päivinä, jolloin hän kävelee katsomassa, tokko nämä +lepo-päivää työtä tekemättä viettävät ja tokko vaimot mainittuina +päivinä puolille päivin asti malttavat olla tuvan lämmittämättä, joista +molemmista hän rikkojan rankaisee. Häntä kutsutaan monella nimellä, +niiden erinäisten omaisuutten jälkeen, joissa hänen voimansa näytäksen, +niinkuin: valon-tehnyt jumala, hengen-luoja jumala, maan-veden isä, +suuri jumala, suuri antelias jumala, j.n.e. Hänellä on äiti, puoliso ja +poika, joita myös jumaloina apuun huudetaan, ja itä-maisen hallitsijan +suuri hovi-joukko, niinkuin: edellä-käyjä, oven-avaaja, +sanan-lennättäjä, uhrin-vastaanottaja, j.n.e., ollen näillä kaikilla +vielä omat äitinsä, poikansa ja palvelijansa, joten taivaallisten joukko +tuntuvasti enenee. + +_Pahuuden_ alku maa-ilmassa on _schoitan_ (saatana), vaikka sen +toimittajana nyt on _Keremet_. Tämä jälkimäinen oli nim. alkujansa +yli-jumalan poika, ja matkaeli maan päällä, jaellen ihmisille +kaiken-kaltaista onnea ja menestystä. Vaan saatanan viettelyksestä +ottivat ihmiset kerran, hänen näin matkustaessansa, ja murhasivat hänet. +Peittääksensä tätä julmaa työtä murhatun isältä polttivat he ruumiin ja +hajottivat siitä jääneen tuhkan tuuleen. Vaan murhattu ei sillä +hukkunut. Mihin tätä tuhkaa lankesi maahan, siihen kasvoi puita ja +niiden kanssa syntyi Keremetkin uudestansa henkiin, mutta ei yhtenä +olentona niinkuin ennen, vaan sangen suuressa määrässä, niin että joka +kylällä nyt on yksi, kaksi ja kolmekkin Keremet'iä, sitä myöten kuin +suuri kylä on. Eikä Keremet nyt enää ollut se hyvän-tekevä yli-jumalan +poika kuin ennen. Ihmisten paha-teosta häntä vastaan kostaa hän heitä +nyt lakkaamatta siten, että heidän päällensä lähettää hengellisiä +ahdistuksia ja ruumiillista kurjuutta ja heidän karjoillensa +pahaa tekee. Hän asuu tavallisesti metsässä, vaan kuin metsä +Tschuvaschin-maassa alkaa olla vähissä, niin nähdään joka kylän +pelloilla yksi eli kaksi eli useampia pienempiä lehmus- eli +tammi-lehtoja, jotka myös kutsutaan Keremet'iksi ja ovat jätetyt +Keremet'in asua, sillä jos häntä asun-sian vähentämisellä hyvin rupeisi +ahdistelemaan, nousisi hän raivoon. Muuten elää hän myös järvissä, +lähteissä, veden-uurtamissa rotkoissa j.m. Jos kylä muuttaa, muuttaa +Keremetkin, eli jos kylästä käsin tehdään uusi kylä, saapi se myös uuden +Keremet'inkin emä-kylän Keremet'in pojista, sillä Keremet'it naivat ja +sikeävät samoin kuin jumalatkin. -- Mutta schoitan itse, kaiken pahan +alkaja, on Tschuvascheilta jäänyt unhotuksiin. -- Paitse Keremet'iä ovat +pahoista hengistä vielä muistettavat _Esrel ja Iirih_. Edellinen on +kuoleman henki, tappava halvauksella, jälkimäinen kiusaa ihmistä monilla +taudeilla, niinkuin rokolla, kavilla, paiseilla, syyhelmällä, +silmä-kipeillä j.n.e. + +Vaikka, niinkuin sanottu on, enin osa Tschuvaschin kansaa tätä nykyä on +ristittyä, ei se ole hylännyt näitä entistä jumaloitansa, joka nähdään +siitäkin, että se vuosittain vielä kantaa niille _uhria_. Tavalliset +uhri-teuraat ovat: hevonen, härkä, lehmä, lammas, hanhi ja kana. Uhrit +ovat joko yhteiset, joissa koko kyläkunta eli useampiakin kyläkuntia +ottaa osan, eli yksinäiset, yhdeltä hengeltä eli perhekunnalta tehtävät, +ja toiseksensa kannetaan uhri joko jumaloille eli Keremet'ille. Tämän +niinkuin uhrin laadun ja suuruudenkin määrää se niin-kutsuttu _Jomse_. +Tämä sana on yhteen-liitetty sanasta _jom eli jomah_, puhe, lause, ja +johto-päätteestä -se, joka tarkoin vastas suomen-kielistä päätettä -ri, +vastaava siis jomse meillä taikuria, puhujaa eli tietäjää. Jos ketä on +ravaisnut esim. taudin kohtaus, lähetetään heti jomsea hakemaan. Hän +tutkii taudin syyt ja määrää uhriksi joko sille ja sille jumalalle eli +Keremet'ille esim. mustan lampaan. Heti keitetään olut ja likimäisille +sukulaisille annetaan tieto uhrista. Uhrin pitoihin tulevat kaikki +puhtaissa vaatteissa ja syömättöminä. Nyt talutetaan lammas pihalla +seisovan puun juureen ja tapetaan rukouksen pidettyä siinä. Lihat +lyödään kattilaan, vaan nahka, pää ja sisälmykset kääritään yhteen +myttyyn. Keitoksen joutuessa rukoillaan taas, ja syötyä poltetaan tämä +mytty jumalalle ja tuhka hajotellaan tuuleen. Sitten käydään olutta ja +viinaa juomaan, vieläpä tanssimaankin, jota iloa kestää talon varoja ja +tilaisuuden luontoa myöten päivä eli useampikin. Keremet'ille tehtävä +uhri on useammin tätä laatua, välistä vaan sillä eroituksella, että se +tehdään itse hänen asun-paikassansa, jona tavallisesti on, niinkuin +edellä sanoin, joku kylän seudussa kasvava lehto, vaan useasti myös +paljas rotko. Lepechin kertoo päivä-kirjassansa, matkustaessaan lopulla +mennyttä vuosi-sataa nähneensä Keremeti-lehdoissa suuret summattomat +rakennukset, joissa uhria teki suuri joukko kansaa. Keremet'in +palveleminen on siis, niinkuin sen jo ilmankin voi arvata, siitä ajasta +tuntuvasti vähennyt. Paitse edellisen-laatuista uhria uhrataan +Keremet'ille rahaakin, ollen hän tässä katsannossa joko _Hopea- eli +Vaski-Keremet_ sitä myöten, kummanko laatuista rahaa hänelle on +antaminen. Ja kuin nykyinen aika kaikessa viisastuu, niin on opittu +Keremet'iäkin pettämään, sillä hopea-rahan siaan annetaan hänelle vaan +rahan-muotoisia tina-suiluja, ja hevois-uhrin siaan, jota hän luonnossa +nyt enää ei koskaan saa, täytyy hänen tyytyä pieneen hevosen kuvaan, +tehty renikka-taikinasta. Näitäkään vähiä uhria saa hän harvoin rauhassa +nauttia, sillä Venäläiset keräävät ne heti uhraajien jälestä itsellensä, +ja minun täytyy itsestänikin tunnustaa, että kerran autoin venäläistä +poika-parvea Keremet'in-varkaudessa, joka asui vanhassa tammessa, +jolloin saalis oli tammen juurilta ja ontoista löydettyä hopea-rahaa 45 +kop., koko joukko enemmän eli vähemmän homehtuneita renikka-konia, joka +tavara jäi poikain osaksi, ja noin pari-kymmentä kappaletta +rahan-muotoisia tina-suiluja, jotka minä pidin. + +Korskeampi on yhteinen uhraus, jonka kylä eli useammat kylät yhdessä +tekevät. Tavallista tämmöistä uhrausta on kaksi vuodessa, nim. +ensimäinen touvon tehtyä, Pietarin päivän alla, joka uhri toimitetaan +hyvää vuoden-tuloa jumaloilta saadakseen, ja toinen myöhä-syksyllä, noin +marras-kuun lopulla, kiitos-ubri viljan edestä. Edellisen uhrin aika oli +juuri minun Ischaakissa oloni aika, mutta minä sainkin kuulla, että +kylässä sitä vasten kannettiin rahaa, ja olin eri lähettiläisten kautta +kokenut saada tietää päivän määrää, jolloin uhri oli tapahtuva, +ymmärsivät Tschuvaschit nämä kuitenkin saattaa väärille jälille, niin +että juhla jo oli ohitse, kuin minä valmistauduin sitä katsomaan. En +tiedä lienevätkö tämmöiset käytökset, jotka eivät ole juuri soveljaat +Kristin uskoa juurruttamaan vasta-käannetyssä kansassa, vaan asetuksissa +kielletyt eli ei, se vaan on varma, että uhri-teurasten ostoon kerätystä +rahasta osa menee paikkakunnan papin ja virka-miesten lakkariin, ja +seuraavasti ajattelee rahvas, että jos vielä sallisi jonkun oudon +herras-miehen, niinkuin minä olin, uhria näkemään, niin olisi siitä +sitte vaan uusi rahan-reikä häntä lahjoessa vaiti olemaan. Vahinkoni +tästä ei kuitenkaan ollut kovin suuri, sillä menetys tämmöisessä tilassa +on jo kylläksi tuttu. Seuraavalla tavalla kertoo eräs omin silminsä +nähnyt tschuvaschilaisen kevät-uhrin. + +"Noin 8 virstan paikoilla Isenevan kylästä oli lammikon vieressä olevaan +rotkoon paikka rakettu rukousta ja uhria varten, jonne noin kello 9 +paikoilla aamua kymmenestä kylästä matkusti Tschuvascheja yksinänsä, +ilman vaimoitta. Minä tulin paikalle juuri kuin ripustivat kattilat +tulelle, kantoivat vettä ja valmistihet tappamaan uhri-teuraita; +muutamia lehmiä, pari kymmenkuntaa lampaita ja useampia koti-lintuja oli +valmistettu teurastettavaksi. Kaikki nämä teuraat ostetaan uhria varten +kerätyllä rahalla ja ilman vähintäkään tinkimistä; min myöjä kysyy, sen +he antavatkin, ja tinkiminen uhriksi ostettavan kaupassa luetaan +suurimmaksi synniksi." + +"Kattiloiden tulelle pantua ja veden kannettua astui neljä vanhaa miestä +keskelle rotkoa ja alkoivat lukea rukousta, anoen Toraa että hän +siunaisi heidän uhrinsa. Kaikki läsnä-olevat seisoivat samalla tavalla +alla päin ja sopottivat. Tämän lyhykäisen rukouksen lopetettua menivät +ne neljä ukkoa karjan tykö ja heidän jälestänsä kantoi puoli kymmentä +Tschuvaschia vettä ämpärillä. Ukot ottivat heiltä kukin vesi-ämpärin ja +kaatoivat vettä joka lehmän ja lampaan selkään. Sen lehmän ja lampaan, +jotka vedellä valettaissa värähtivät ja pyristikset, taluttivat eri +paikkaan, Vaan ne, jotka seisoivat liikahtamatta, jätettiin aloillensa. +Kaikki linnut veivät myös siihen paikkaan, jossa värähtänyt karja +seisoi. Tschuvaschit luulevat nim., että se eläin, joka vedellä +valettaessa seisoo liikahtamatta, on saastainen eikä kelpaa uhriksi; ja +tämänkaltaista tyyntä eläintä eivät koskaan teurasta uhriksensa." + +"Vedellä koettelemisen perästä syntyi hirmuinen veren-vuodatus: siinä +tapettiin kolme lehmää, lampaat ja suuri joukko lintuja; toiset nylkivät +nahkan päältä, ottivat sisälmykset ulos, kynivät linnut. Kaikki tämä +tehtiin hyvin joutuisasti. Liha, hakattu suuriksi möhkäleiksi, oli +yhdessä läjässä; päät, nahkat ja sisälmykset toisessa. Kuin vesi tulella +olevissa kattiloissa rupesi kiehumaan, jaettiin liha kattiloita myöten +ja suolaa lyötiin tarpeeksi asti päälle, vaan sisukset jätettiin +paikalle." + +"Näin saatuansa keittämisen asian toimeen valmistuivat Tschuvaschit taas +rukoilemaan ja asettihet rivihin, noin kolmea kymmentä miestä pitkältä, +ja yksi rivi seisoi toisensa takana; vaan ne neljä ukkoa toisten edessä. +Lakkinsa piti jokainen vasemassa kainalossaan. Ukot alkoivat rukoilla, +toiset heidän perästänsä puoli-ääneen, ja ukkojen tekemät liikenneet +tekivät toiset tarkasti jälestä, milloin silmiänsä käsillä pyhkien, +milloin kätensä taivasta kohti nostaen, milloin taas laskeutuivat +polvillensa, kumarsivat maahan, eivätkä kaualle aikaa nostaneet päätänsä +ylös; enimmän aikaa seisoivat kuitenkin yhdessä kohden, silmänsä alas +luoden. Rukousta kesti niin kauvan, ett'en enempää malttanut sitä +katsoa, vaan menin tammikkoon, söin aamuisen eväästäni, nukuin jonkun +ajan, ja he yhä vaan rukoilivat, eivätkä lopettaneet ennenkuin kello 4 +jälkeen puoli-päivän. Rukoilemisen päätettyä kiirehti nälkä +Tschuvascheja ruoalle, he ottivat lihat kattilasta, kaatoivat liemen +suuriin maljoihin ja söivät ahnaasti. Linnut olivat eri kattiloissa +keitetyt ja syötiin atrian päättäjäisiksi." + +"Ruokailtuansa rukoilivat he taas ja astuivat sitten suurissa joukoissa +siihen paikkaan, johon teurastettujen eläinten päät ja sisälmykset +olivat jättäneet. Luut kerättiin niini-mattoon ja viskattiin yhteen +päiden kanssa. Sitten tekivät suuren tulen; päät, nahkat, sisälmykset ja +luut panivat nyt roviolle ja lisäsivät tulta siksi, kunne kaikki oli +tuhkaksi palanut. Sen tehtyä keräsivät tuhkan lapialla mattoon ja +kantoivat sillä tammikkoon; ukko lapia kädessä astui jälestä ja +tammikkoon tultua heitteli hän lapialla tuhkan tuulen mukaan menemään. +Toinen ukko meni lähellä olevalle pellolle; hänen perästänsä kannettiin +höyhenet syys-kylvöä vasten kynnettyyn paikkaan. Tässä laski ukko +höyhenet ilmaan, joka tehdään siksi, että pelto antaisi hyvän kasvun. +Vaan Venäläiset eivät anna höyhenien kauan maata pellolla; he ovat +vaimojen ja lasten kanssa liki-seudussa varalla, ja Tschuvaschien +pois-mentyä keräävät he tarkasti höyhenet itsellensä. Tällä käytöksellä +loppuikin kevät-uhraus. Kotiin tultuansa juovat uhraajat muutamia päiviä +armottomasti ja tällöin ei puututa tanssiakaan eikä muuta riemua." + +Pakanallisen uskon kanssa alkaa nyt Tschuvaschin mielessä sekautua +Kristin uskonkin päätteittä, ja ovatkin muutamat sen opista, niinkuin +esim. oppi kolminaisuudesta, jumalan äitistä (nim. kreikan-uskoisilla) +j.n.e. hyvin yhteen-menevät Tschuvaschien entisten luulojen kanssa. +Olletikin vaikuttavat kertomukset kreikan-uskon pyhistä ja niiden +ihme-töistä jalosti Tschuvaschien mielessä. Näistä pyhistä on se +Venäjänkin kansalta hyvin mielitty ihmeiden-tekijä Nikolai erinomaisessa +kunniassa Tschuvascheilla. Heitä ristimään alettaissa menneellä +vuosi-sadalla tapahtui nim., että siinä kylässä, jossa nyt Ischaakin +kirkko seisoo, uni-kakkiainen kolme yötä peräkkäin muutamalle +Tschuvaschille neuvoi paikan, missä hän pelloltansa olisi pyhän Nikolain +kuvan löytävä, ja kuin tämä ilmoitti unensa papille ja muulle rahvaalle +ja peltoa ruvettiin miehissä kaivamaan, niin katso! pienoinen, vanha ja +huonon-näköinen Nikolain kuva tulikin ilmiin. Halvan ulko-muotonsa +rinnalla oli tällä kuvalla suuri ihmeitä tekevä voima, niin että sen +ehdolla pian rakettiin iso ja komea kirkko, joka vieläkin seisoo +paikalla. Kuulu tämän kuvan ihme-töistä, varsinkin tautien +poistamisessa, ulkoni ulkonemistansa, niin että ei ainoastaan +Tschuvaschit, vaan muutkin täkäläiset kansat, niinkuin Tscheremissit, +Mordviinit ja itset Venäläisetkin pitkien matkojen päästä käyvät sitä +kumartamassa niin ahkerasti, että mainitulla kirkolla rukoilemassa +käyjien määrä vuosittain arvataan noin 15 tuh. hengeksi. Tschuvaschien +kristillisen hartauden kanssa on mielet kuitenkin niin ja näin. +Jumaluudessa ja yleisesti kaikissa henki-olennoissa ei hän näe muuta +kuin maallisen onnen, niinkuin rikkauden, terveyden, lapsi-lykyn j.n.e. +antajia eli hävittäjiä, ja jumalatansa ei hän palvele ja tottele, +niinkuin kristitty ja mahometiläinen, ansaitakseen tulevaisen onnellisen +elämän, josta hänen uskossansa ei näy löytyneen aavistustakaan, vaan +mainittuja maallisia lahjoja saadakseen eli maallisesta kurjuudesta +päästäkseen. Kuin hän nyt jossa kussa tämmöisessä kurjuudessa on +rukoillut ja uhrannut ensin Keremet'ille, sitten yhdelle eli useammalle +omista jumalistaan, ja se ei ole auttanut, sanoo jomse, jonka neuvoja +hän seuraa: "ota nyt ja käy Ischaakissakin ja tee uhri Vyrus-Toralle +(Venäjän Jumalalle) eli Nikolai-Toralle, ehkä se päästäisi sinun +taudistasi." Ja Tschuvaschi tulee, ostaa tuohuksen, asettaa sen pyhän +Nikolain kuvan eteen palamaan ja ristii silmiänsä pari kertaa. Paitse +tätä _uhraa_ hän vielä kirkollenkin jonkun vähän rahaa ja kylän +ulko-portilla pylvään komerossa olevalle saman pyhän kuvalle palasen eli +kaksi nisu-leipää, jota hän on ostanut kirkon oven edessä olevilta +venäläisiltä kauppiailta. Varmaan auttanee Nikolai-Tora useastikin +niitä, jotka häneltä apua etsivät, koska niiden määrä ei vähene, vaan +surkeata on kuitenkin nähdä, miten Tschuvaschilais-rukan uhrin kanssa +käypi. Uhrattu raha menee nim. kaikkein suurimmaksi osaksi pappien +lakkariin, jotka vasten tavallisuutta rikastuvatkin tässä seurakunnassa. +Ja uhratun leivän taas sieppaavat ihan uhraajan nenän edessä sen noin +kahta kyynärää korkean pylvään komerosta joko kylän tähän tottuneet ja +tällä elävätkin koirat elikkä ne näitä ei ujommat naakat. Vaan +Tschuvaschi arvelee ehkä, niinkuin oikein onkin, että uhrin ottaja ei +katso uhriin, vaan uhraajan sydämeen, ja näin katsoen, on se +arvattavasti yhtä, jos uhrattu leipä jääpi Nikolai-Toran eteen eli sen +koirat ja naakat syövät. -- Niinkuin jo sanoin, ei Tschuvaschien +vanhassa uskossa näy löytyneen aavistustakaan tulevasta elämästä; sillä +jos heillä olisi ollut ajatusta tästä, olisivat he varmaan kuvanneet +itsellensä Manalan ja Tuonen niinkuin muutkin kansat ja, joka on vielä +painavampi asia muistaa, olisi koko heidän suhteensa jumaloiden +kanssa muodostunut aivan toisen-laiseksi. Kristin uskosta eli +mahometiläisyydestä lainatuksi voimme siis päättää sen heissä tätä nykyä +löytyvän luulon, että haudan takana oleva tulevaisuus on melkein +yhtäläinen täkäläisen elämän kanssa, se vaan eroitusta, että siellä on +kaikkea runsaammasti, että sotamiehiä ei tarvitse tehdä, lahjoja ei +antaa virka-miehille j.n.e. Kuolleille panevat he sentähden mukaan +rahaa, tupakkaa, piipun ja muita matkalla välttämättömiä tarpeita. +Vuotisesti hautaus-maalla pitäessään kuolleidensa muistojaisia, joissa +tiloissa ei puututa hirmuista juomista ja kaikenlaista irstaista +vallattomuutta, lisäävät he näitä tarpeita, haudalle jättäen +vaatekappaleita, työ-kaluja ja olletikin isot määrät syömä-aineita: +viinaa, olutta, tupakkaa j.m. Tämmöinen tapa näyttäisi osoittavan +rakkautta ja huolen-pitoa pois-menneitä heimolaisia kohtaan; vaan niin +ei kuitenkaan ole, sillä kaikki nämä lahjat jätetään heille ainoastaan +siitä syystä, että pysyisivät nykyisissä asunnoissansa, eivätkä tulisi +entisiin kotihinsa rauhattomuutta tekemään. Kuolleita pelkääminen on +Tschuvascheissa erinomaisen suuri, niinkuin tästä lahjojen antamisesta +nähdään, ja näytäksen siinäkin, että jonkun kuoltua kaikki vainajan +vaatteet viskataan metsään eli rotkoon, josta lähi-seudun Venäläiset ne +itsellensä korjaavat samoin kuin he myös tarkasti silmällä pitävät +Tschuvaschien kuolleiden-muistojaiset ja niin ikään hörymättä haudoilta +korjaavat kuolleille jätetyn tavaran ja ruoan. + +Tschuvaschien _runoelu_ ei ole kovin rikasta eikä erinomaisen +ihanatakaan laatua. Kertoma-runoa en siinä ole tavannut alunkaan, ja +sitä sen kanssa yhdistettyä loihtu-runoa ei Tschuvascheilla myöskään +ole, ehkä vähän jomsensa kuuluvat muutamissa tiloissa käyttävän +sanojakin. Tämä runoelu on ainoastaan laulu-runollista ja tuntuu minusta +semmoisenakin hyvin poikkinaiselta. Runo ei tarkoin noudattele mitään +mittaa, vaan nähtävä on kuitenkin sen lyhyt-pitkäinen luonto, niinkuin +koko kielenkin samoin voi sanoa lyhyt-pitkäiseksi kuin esim. Suomen +kieltä sanotaan pitkä-lyhyiseksi. Paitse tätä on Tschuvaschin runossa +alku-myötäisyyskin tuntuva. Muistuttaen, että venäläiset kirjoittajat +mainitessaan tämän kansan elantoa ovat päättäneet sillä laulua ei olevan +ensinkään, eli korkeimmakseen myödyttäneet, että se laulaessaan hyräilee +"mitä sylki suuhun tuopi," saan nyt tässä antaa muutamia näytteitä sen +laulusta. + +_Poikien lauluja_. 1. "Sata seitsemän-kymmentä hirttä vedin, tuvan tein, +kaksi-toista ikkunaa hakkautin. Kahdesta ikkunasta itse olen katsova, +kymmenessä ikkunassa kymmenen neitsykäistä on seisova, kerran katsovat +ulos, toisen naurahtelevat. Kävin kylästä kylään, en yhtä +täysi-kasvuista tyttöä löytänyt. Yhdessä kylässä näin yhden tyttölöisen; +sen tahdoin ottaa, vaan rahaa ei ollut;[10] 'lähde kanssani!' tahdoin +hänelle sanoa, Vaan uskallusta ei ollut." -- 2. "Metsästä metsään +kävelin, kypsiä tuomen-marjoja en löytänyt; kylästä kylään kävelin, +rakastavaista neitoa en löytänyt. Tuomen-marjaa tahtonet syödä, syö +musta, leivän kanssa syödä on se hyvä; muuta marjaa tahtonet syödä, syö +punainen, leivän kanssa syödä on se hyvä; neitoa tahtonet ottaa, ota +kelta-tukkainen, yhdessä elää on se hyvä." -- 3. "Astuin, astuin tietä +myöten, tulin synkkään metsään. Hakkasin pähkinäpuuta, siitä juoksi +maito, ilman maidotta en leipää syö; hakkasin jalavata, siitä lensi +mehiläinen, mehiläisestä mesi juoksi, ilman medettä en leipää syö. +Astuin, astuin tietä myöten, tulin kylään, kylän koirat tulivat +haukkumaan, kylän naiset mua kiini ottamaan; yhden valkea-tukkaisen +neidon päälle laskin silmäni, tahdoin ottaa sen omakseni, isäni ei +antanut rahaa, pappi ei antanut kirjaa." -- 4. "Meidän kylän tytöt, +meidän kylän tytöt (hyppäävät) aidan yli kuin sudet, aidan yli kuin +sudet. Toisen kylän tytöt, toisen kylän tytöt (menevät) aidan alatse +kuin hiiret. Meidän kylän tyttöjä, meidän kylän tyttöjä, vedetään +hevois-parilla, vedetään hevois-parilla. Toisen kylän tyttöjä, toisen +kylän tyttöjä, vedetään sika-parilla, vedetään sika-parilla." -- 5. +"Isäni antoi mulle mustan hevoisen; 'annas panen valjaisiin,' ajattelin +kerran, tammiseksi pölkyksi muuttui koni! Isäni antoi mulle valkean +lehmän; 'annas lypsän lehmän,' ajattelin kerran; koivuiseksi pölkyksi +muuttui lehmä! Isäni antoi mulle punaisen lampaan; 'annas keritsen +lampaan,' ajattelin kerran; punaiseksi lahoksi muuttui lammas! Isäni +antoi mulle silkkisen vyön; 'annas vyötän vyölleni,' ajattelin kerran; +niineksi muuttui vyö vyölläni! Isäni antoi mulle silkkisen nästyykin; +'annas sidon nästyykin vyölleni,' ajattelin kerran; vaahteren lehdeksi +muuttui nästyykki." -- 6. "Pitkin tietä on mulla pelto; viljaa ei ole, +siit' on huoli; mustan ruskea ruuna ompi; ei pysy tiellä, siit' on +huoli; tyyni ja hiljainen vaimo ompi; ei puhu siististi, siit' on +huoli." -- Nämä kolme viimeistä olkoot myös pilkka-runon näytteenä. + +7. _Tyttöin laulu_. "Maan-tietä myöten uhkasin käydä, Venäläistä, +Tatarilaista pelkäsin; kylän-tietä myöten uhkasin käydä, varkaita +pelkäsin; peltoa myöten uhtasin käydä, tuulta, tuiskua pelkäsin; metsän +läpi uhkasin käydä, karhua, sutta pelkäsin; kylän läpi uhkasin käydä, +koiria pelkäsin; kylän vierusta uhkasin käydä, nuorta poikaa pelkäsin." + +8. _Rekruutin laulu_. "Ah isäni, ah äitini, jos oisin hanhi-lintuna, +oman kylän päällä mä lenteleisin. Jos oisin kylän porttina, kuin +kyläläiset tulisi, mä itse aukeaisin, ja itse kiini menisin; jos oisin +piha-porttina, isä äiti kuin tulisi, mä itse aukeaisin, ja itse kiini +menisin. -- Kuu se paistaa maiden päälle, maat on meidän marssia; tähdet +tuikkaa teiden päälle, tiet on meidän tallustaa. -- Huiskin tuiskin +tuisku lentää, niinpä meidän hiukset;[11] hyssin tyssin vettä sataa, +niinpä meidän kyyneleet; Volgaa pitkin jäitä juoksee, niinpä meidän +ruumihit. -- Kedolla seisoo vanha tammi, se on meidän isämme; kedolla +seisoo vanha koivu, se on meidän äitimme." + +9. _Juoma-laulu_. "Isäni on laschman,[12] äitini on leivän-tekijä, +vanhempi veljeni on golovana, keskimäinen veljeni on jämsikkänä, nuorin +veljeni tynnörin-tekijä; vanhemman veljen vaimo laulun-laulaja, +keskimäisen veljen vaimo tanssin-tanssija, nuorimman veljen vaimo +kanteleen-soittaja, minä itse kauhan-kallistaja." (Tschuvaschit juovat +nim. sekä olutta että viinaakin kauhalla). + +Velvollisuuteni olisi tässä myös antaa yleinen katsanto Tschuvaschin +kielestä ja sen heimolaisuudesta yhdeltä puolen Turkkilaisten, toisella +Suomen kielien ja likimmästi Tscheremissin kielen kanssa. Vaan osittain +on tämä kertomukseni jo ilmankin liian pitkäksi venynyt, osittain ei +viimeksi mainitusta kielestä, varsinkin niiden niin-kutsuttujen +Mäki-Tscheremissien murteesta, joka on Tschuvaschin kielen lähin +naapuri, vielä löydy niin tarkkoja tietoja, että niille semmoisen +vertaamisen luotettavasti voisi rakentaa. Sentähden jätänkin sen ja +yleisesti kaiken puhumisen itsestä Tschuvaschin kielestä toiseen +kertaan, ja lähden pian tästä ei kaukana elävien viimeksi mainittujen +Tscheremissien kieltä tutkimaan. Kuinka kauan tämä toimitus tulee +kestämään en vielä tiedä tarkoin sanoa; vaan ennen kahta kuu-kautta en +taida mitenkään näistä tienoin selvitä. + + + +Neljäs Kirja. + +Kasan'issa 3 p. lokak. 1856. + +Muutamia päiviä takaperin tänne palattuani saan kesällisistä matkoistani +antaa seuraavan pienen kertomuksen. + +Oloni tschuvaschilaisessa kirkon-kylässä Ischaakissa, joka kesti +ummellensa kuusi viikkoa, oli niin yhden-karvallista, että sitä on +vaikea kirjoittaa. Kylä, jossa on kolmeen neljään kymmeneen taloon, on +pienen joen kallalla kahdessa osassa, siten että Venäläiset asuvat +kirkon ympärillä kylän ylä-osassa, ja Tschuvaschit vähän alempana, +likempänä jokea. Ympärinsä on pelto-lakeuksia, joiden yli silmä ei +kanna; puita ei näe paljon muualla kuin kirkon-maalla ja pihoissa, +järveä ei tapaa tässä seudussa missään ja joenkin on kesä niin +kuivannut, että tuskin kylän hanhet löytävät sen pohjassa vähän savista +vettä rypälöidäksensä. Suomen vilppailla lehto-rannoilla eläneelle +minulle oli lämpimän helle kesä-kuun loppu-puolella ja koko heinä-kuun +sitä hirmuisempi, kuin elo-hopea Reaumur'in lämpö-mittarissa yölläkään +harvoin laskeusi 20:ttä pykälää alemmaksi, mutta päivillä oleksi 25 +paikoilla ja nousi toisinaan 27:eenkin asti. Itikat, hyttiset, kirput ja +luteet hyöstyivät sanomattomasti tässä helteessä, ja vilpastusta ei +voinut muusta eikä muulloin saada kuin milloin ukkonen lähetti mustan +pilven maata ja luonto-kappaleita virvoittamaan, jota kaikeksi onneksi +tapahtui usein. + +Lämpimän vaivoista pääsi paraiten se, joka jaksoi vahvasti maata, +niinkuin kylän venäläiset asujat yleisesti kestivät ja olletikin +korttieri-emäntäni, ennen nimitetty kirkon-palvelijan leski. Häntä ei +suinkaan rikkaus käskenyt makaamaan, sillä paitse rappiolla olevata +talo-rähjäänsä ei hänellä ollut muuta omaisuutta kuin Jumalan antama oma +itsensä ja kolme lasta, joista kaksi poikaa oli Kasan'issa, toinen +hengellisen Akateemian oppilaisena, niinmuodoin suuren herran toivo, ja +toinen, niinkuin eukko sanoi, "universiteetissä," joka tämän kotiin +tultua kuitenkin supistui siksi vaan, että hän oli välskärin opissa, +ala-upsierin arvosta. Vaan eukkoa elätti ensinkin talonsa, jossa hän +piti korttieria matkalaisille, ja toiseksi se virka, että hän leipoi +niin-kutsuttuja "prossoria," jotka vastaavat meidän oblaattia, vaan ovat +suuret ja huvemmat menemään, sillä joka oikein pyhänä tahtoo pysyä, se +ei koko suuressa paastossa (pääsiäisen alla) syö muuta kuin prossoria, +joita hän sitä vasten kerääkin ympäri vuotta. Tämän virkansa tähden +katsoi hän myös velvollisuudeksensa olla jumalisempi muita. Minun +kammarissani, joka oli hänen paraimmansa, oli perä-nurkassa ei vähemmän +kuin yhdeksän jumalan-kuvaa, kaikki kullalla silatut, siihen vielä kolme +pyhää munaa, muutamia pyhiä varpuja ja eräitä mainituita +prossori-leipiä. Joka lauantai-iltana eli muuna pyhän-aattona sytytti +hän lampun palamaan näiden eteen, josta asiasta hyvä sopu meidän +välillämme oli häirittyä, sillä lampusta tipahteli öljyä minun +kirjoilleni, ja kuin hän kerran tavoitti minun siitä tulta piippuuni +ottamasta (kuitenkin vaan tikulla), oli hän minulle siitä monta päivää +harmaana, sillä tupakkaa vihasi hän, niinkuin kaikki muutkin +jumalisemmat ihmiset alhaisesta säädystä tässä maassa, sentähden että +sen on muka paholainen kylvänyt ja kasvattanut. Kirkossa kävi hän joka +pyhä ja oli aina kirkon-menon loppuun asti, joka suurempina pyhinä ei +ole vähäinen asia, varsinkin kuin venäjän kirkossa pitää seisoa, eikä +saa uinahtaa sitä herttaista unta, joka meidän kirkossa kesä-lämpimällä, +virttä veisattaessa eli papin saarnata perkaessa, niin makealta maistaa. +Tämä emäntäni ahkeruus oli minulle monesti haittana; niin piti minun +esim. helluntai-päivänä tyhjällä vatsalla odottaa kirkon-menon loppua +kello 3:een asti. + +Hänellä niinkuin muillakin tämmöisillä teko-pyhillä oli pienet vikansa, +ensinkin laiskuus, niinkuin sanoin, ja sitten sen kanssa yhdistetty +herrasteleminen, joka teki, että hän alussa töin tuskin kuontui minulle +tilaa tekemään, sen vähemmin lattiata lakasemaan. Siihen tuli vielä, +että hän kernaasti otti "kupin korvallensa" s.o. ei tee- eikä +kahvi-kupin, vaan kupin "paljasta puhdasta ruista," niin puhdasta kuin +ruis nim. on täkäläisessä viinassa. Tämä tapahtui enimmiten +paasto-päivinä (keski-viikkona ja perjantaina), hänen lausettansa myöten +sentähden, että paasto-ruoka muuten niin hiykeli sydäntä. Kaikeksi +onneksi oli hänellä hyvä viina-lyyli, ja minulle osotti hän tällöin +useasti rakkauttaan valittaen sitä onnettomuuttani, että olin syntynyt +sen jumalattoman Martin Lutherin lahkokuntaan, josta arvattavasti pitää +helvettiin vaeltaa. Paitse niitä pieniä epä-järestyksiä, jotka nämä +eukon sydämen-vahvistukset matkaan-saattoivat, elimme hyvässä rauhassa +keskenämme, sillä hän oli jotenkin siisti ja uskottava. Jälkimäistä +omaisuutta tulin kerran vahvasti epäilemään, kuin eukko eräsnä aamuna +tuli tyhjä vakka kädessä tyköni, sanoen: "mitäs nyt puoli-päiväiseksi +tehdään, kuin hiiret pakanat kuopassa söivät eilen ostamanne kalat?" +Niitä ei tosin ollut kuin viisi naulaa ja nekin vaan surkioita särkiä, +jotka eräs Tschuvaschi oli minulle haronut joen pohjalla olevista +lammakoista. Mutta kuin ne sillä kertaa olivat ainoa ruoan-teko-varani, +teki mieleni suuttumaan, olletikin koska tuota tähän asti en vielä ollut +kuullut, että hiiret kaloja syövät. Vaan muistaen vanhan Caton lauseen +miehelle, joka ihmetteli sitä, että hiiret olivat hänen kenkänsä +syöneet, Vastasin eukolle: "no slava Bohu, ett'eivät kalat syöneet +hiiriä," ja käskin hänen puoli-päiväiseksi muuta neuvottelemaan. Vaikka +hän tätä ennen oli myös kerran laskenut kanankin karkaamaan, jonka niin +ikään olin syödäkseni ostanut ja joka sitä tietänsä meni, ei minulla ole +syytä häntä luulla näistä pienistä vahingoista. + +Kanssa-käymiseni kylän kahden papin kanssa oli alussa sangen ahkera. He +olivat nuoret ja vähän viisaammat maan-tieteessä kuin pappi Aunuksessa, +joka minulle päätti Veaporin ja Sevastopol'in olevan yhden meren +rannalla. He tulivat illoilla aina tyköni puhelemaan ja teetäni +maistamaan, jota kiittivät paremmaksi kuin omaansa, olivat myös niin +hyvät ja polttivat sikariakin, milloin vaimojen silmä vältti, tuppasipa +kerran toinen, tuhmempi heistä, partaansa kaksikin sikaria yhden ajoin +palamaan, kuin ei sanonut yhdestä kylläksi lähtevän savua. Meidän +kanssa-puheet pyörivät enimmiten uskon-oppiemme asioissa s.o. itsestä +opista ei juteltu paljo, jossa kristittyin lahkokuntain välillä vähä +lienee eroitusta, vaan ulko-käytöksistä sen enemmän, niinkuin kelloista +ja niiden soittamisesta, silmien ristimisestä, pyhistä ja niiden kuvain +palvelemisesta, pyhän savun suitsuttamisesta j.m.s., jotka aineet +pappien mielestä ainakin ovat olleet milt'ei pää-asioina pidetyt. +Pappien pitkä oppimatka meillä oli surkeata heidän mielestänsä ja +nähtävästi oli heillä meidän pappien luonnon-lahjoista sama ajatus, +vaikka eivät sitä juuri selvään sanoneet, kuin entisellä venäjän papilla +Ilomantsissa, joka, kuin suomalainen piispa hänelle kertoi niin ja niin +monta vuotta oppineensa eikä vielä liki-maillenkaan kaikkea tarkoin +tietävänsä, päätänsä puistaen sanoi: "kova pää! kova pää!" Minun +koto-peräisyyteni Helsingistä veti useasti puheiksi viimeisen sodankin, +jolloin toinen, viisaampi heistä, aina nauroi kuollaksensa sille +Englantilaisten lauseelle, että he muka kävivät sotaa sivistyksen edestä +sivistymättömyyttä ja raakuutta vastaan, jonka-laista hävitöintä +kerskausta hän ei olisi uskonut Iöytyvän Englantilaisissakaan, ja +niinkuin ei se olisi kaikille tuttu, että näiden sivistys ei ole muuta +kuin kauppurin viekasteleminen ja jumalatoin rahan-himo. Tässä +viisaudessansa otti hän minut todistajaksensa, kysyen minulta: "koska +kirjallisuuden voipi sanoa sivistyksen määräksi, niin sanokaapa nyt te, +kumpiko parempi ja rikkaampi on, meidänkö kirjallisuus vai Englannin eli +Ranskan?" Minä vastasin: "juuri nykyjään luimme arvoiselta venäläiseltä +kirjoittajalta kirjoituksen, jonka tarkoituksena on todistaa, että +teillä ei vielä ole ensinkään kirjallisuutta, vaan että se, jota te +täksi kutsutte, kaikki on lainattua Englantilaisilta ja muilta +ulko-maalaisilta. Minä olen hänen uskoansa." Hän vaikeni, vaan tämä +vastaus ja monta muutakin senkaltaista teki, että hän herkesi käymästä +luonani, johon osiksi oli syynä kukaties sekin, että minä en suuresti +tahtonut nauttia hänen viisauttansa Tschuvaschin kielessä, vaan jo heti +tultuani olin hankkinut itselleni mieleiseni kielen-kääntäjän, ja tein +tutkintoni aivan oman nokkani jälkeen. + +Näistä tutkinnoista ja niihin kuuluvista toimistani kuin myös +Tschuvaschien elosta ja olosta yleisesti olen toisessa kohden tehnyt +tilin eikä olisikaan soveljas tässä ruveta puhumaan. Sen vaan sanon +tämän-kaltaisista tutkinnoista, että ne aineen vaikeuden ja myös +käytettävien apulaisten vähän sivistyksen vuoksi varsinkin alussa ovat +kärsivällisyyttä koettelevat ja ikävät. Kuin tähän tulee vielä se +alinomainen yksinäisyys, jossa niitä tehdessäsi elät ja joka ei salli +mitään sen-kaltaista huvitusta ja virvekkiä kuin ihmisellä on +vertaistensa kanssa-käymisestä, se kaiken-kaltainen sekä hengellinen +että maallinen kurjuus, jossa rahvas sitä lähellä elävälle näytäksen, +kuin myös omatkin vaivasi ja pienet puutteesi, niin arvaa hyvin, ett'ei +näissä tutkinnoissa juuri kesä-huviksensa matkustele. Hupaisin päivä oli +minulla aina keski-viikko, jolloin koulu-puheen tapaan annoin "luvan" +itselleni ja noudin postini Tsyvilsk'istä. Lauantai-aamut olivat myös +ratot, sillä silloin oli kylässä joka viikko niin-kutsuttu _bogár_ eli +tschuvaschilaiset markkinat ja rahvaan vilke aina puolille päivin asti +oli sangen suuri. Paitse näitä huvituksia oli eloni kylässä yksi päivä +aivan toisensa mukainen, ja nämä huvituksetkin kadottivat +yhtäläisyytensä kautta huvittavaisen luontonsa. Mutta niinkuin +kyyti-koni, joka tallista talutettaessa on niin jäykkä ja näkyväisellä +vasta-hakoisuudella kuontuu valjaihin, matkalle päästyä alkaa mennä +kapittaa ja "verryttyänsä" antaa matkaajalle vilisevän vauhdin eikä +toiseen holli-paikkaan tullessa vielä tiedä väsymisestä mitään, -- niin +on kielen-tutkijankin kanssa yksinäisessä maa-kylässä. Ensi päivät ovat +työläät, sitten menee aika niin ett'ei tiedäkään ennenkuin kuu-kaus on +kulunut. + +Ischaakista tulin loppu-puolella heinä-kuuta piirikunnan kaupunkiin +_Kosmodemjansk'iin_, johon minua veti kaksi tässä kaupungissa löytyvätä +kuuluisaa tschuvaschilaista oppinutta, toinen viralta pantu pappi, +toinen kielen-kääntäjä piirikunnan oikeudessa. Tässä kaupungissa löytyy +vähän päälle neljän tuhannen asujan, ja kuka ei tätä väen-lukua +katsellessaan arvele kaupunkia sivistykseltään ja ulko-näöltänsä +sen-veroiseksi kuin esim. meillä entinen Vaasa, eli Porvo, eli edes +Kuopio? Mutta tämmöisessä ajatuksessa erehdytään isosti. Ensinkin mitä +sivistykseen koskee, niin arvaatte sen siitä, että kaupungissa ei löydy +yhtään asujata, joka olisi päättänyt oppinsa Yli-opistossa eli jossa +kussa muussa korkeammassa oppi-laitoksessa, ja tuskin kahta, jotka +koskaan olisivat tämän-kaltaisen opiston oveakaan auaisseet. Semmoisten +laitosten olemista tämam-laisissa kaupungissa ajatellakaan kuin +kirja-painot, kirja-kaupat, vieläpä apteekitkin, olisi puhdas hulluus, +kaikkea muuta sivistyneempään seuruus-elämään kuuluvata, -- samoin. Niin +en ole pianon ääntä kuullut koko kylässä kuin yhdestä talosta, ja sekin +oli hyvin sora-kielistä ja surkeata. Käsi-työläisiä mahtaa kaupungissa +olla hyvin vähän, koska tämmöisten merkkiä en ole nähnyt enemmän kuin +kaksi saapasta, kaksi saksia ja yhden rinkelin. Mutta koulu on, +niin-kutsuttu piirikunnan koulu, jossa palkka maksetaan kuudelle +opettajalle, ja jolla on siisti kaksin-kertainen kivi-rakennus, huoneet +suuret ja puhtaat ja oppilaisia sisään-kirjoitettuna 43 kappaletta. Vaan +vaikka luku-aika jo kauan on alkanut, seisovat koulun ovet kiini, tuonne +syksymmälle asti, sillä koulun kaitsija eli rehtori, joka on haluinen +metsästäjä, ei tahdo parasta jänis-aikaa laskea ohitse ilman koiriansa +kylläksi koettelematta. Tähänkö luokkaan vielä lienevät luettavat +kaupungin viisi kivi-kirkkoa ja ne viisi kapakkaa, joissa rahvas saapi +huvitellata. + +Mitä sitten ulko-näköön tulee, niin saapi lukija paraimman kuvan +pienestä kaupungista tässä maassa ja niin-muodoin Kosmodemjansk'istakin, +jos lukee 17:n luvun W. Scott'in _Nigelin Vaelluksia_, ja sen osan +Lontoota, jota siinä _Alsatian_ nimellä mainitaan, erinäiseksi +kaupungiksi ajattelee. Kadut mm. eivät näissäkään malta kulkea suoraan, +vaan hoippelehtavat senkin seitsemälle polvelle, jonka kanssa huoneiden +kallellansa oleva luonto eli, paremmin sanoen, pitkällensä pyrkiminen +hyvin soveltuu yhteen, niinkuin myös niiden paperilla eli tuohella +paikatut ikkunat ja aitaamattomat sekä likaiset pihat. Kadut eivät +koskaan näe lakasu-luutaa, ja kuin täällä ei näytä tunnettavan semmoista +virka-miestä, jota meidän pienemmissä kaupungissa kutsutaan +sian-pistäjäksi, kuin kaikenlainen karja niinkuin on: lehmät, lampaat, +kilit, siat, rauhallisessa menestyksessä tutkistelevat kaupungin katuja +ja toria, kuin edellensä maalaiset aina torille riisuvat hevosensa, niin +sonnittuu se jo itsestänsäkin hedelmällinen maa niin väkeväksi, että +kaiken-lainen ruoho, enimmiten viholainen, kasvaa syltä pitkänä katujen +ja torien reunoilla ja usein viekkaasti peittää loukot ja kuopat, joihin +varomatoin tutkija voipi langeta. Tori itse oleskelee ikuisena +lätäkkönä, ja jos varimmalla ajalla kerran kuivahtaakin, niin tekee +tunnin eli kahden sade sen ainakin melkein yli-pääsemättömäksi, ja +Tscheboksaryn kaupungissa tapahtui viime keväänä, että Tschuvaschi eräs, +yöllä ajaen kaupungin läpi, hevosinensa päivinensä hukkui syvään +vesi-lätäkköön kaupungin torilla. Kosmodemjansk'issa ovat Volgan jyrkät +hieta-kallat tavallisena sonnan ja muun ruvan pano-paikkana, joten se, +joka niillä kävellen tahtoo luonnon ihanuutta nauttia, nenänsä kautta +aina tulee muistamaan ihmisen sikaisuutta. Venäläiset eivät nim. tiedä, +että sonta väettää maan, eivätkä maallakaan sitä muuten käytä kuin +metsään vetävät, vaikka Tschuvaschit ja muut täkäläiset kansat, sen +pellon väkevyydeksi käyttäen, tässä kyllä antavat heille esi-merkkiä. + +Vaikka gorodnitschij (vastaama meillä ordnings-mannia) +Kosmodemjansk'issa oli hyvä ja tarjosi minulle kruunun korttieria, en +minä siitä huolinut, vaan valitsin itselleni korttierin eräässä talossa +aivan Volgan rannalla. Talon-väkeni olivat vanha-uskoisia elikkä, +niinkuin Venäjän Karjalaiset sanovat, _vanhaa vierua_. Nämä eivät eroa +yleisestä kirkosta paljon muussa kuin muutamissa ulko-käytöksissä, vaan +ovat vierasuskoisille suatsemattomammat kuin muut, ja se oikea vanha +Venäläisyys, niinkuin parran rakastaminen, "saksalaisten" vaatteiden +(s.o. sortuusin) vihaaminen ja yleisesti kaiken muukalaisuuden, niin +huonon kuin hyvänkin, ylen-katse pitävät näissä pesäänsä. Vaan kuin +hallitus viime aikoina ei ole ollut heistä tietävinänsäkään, niin +vähenee heidän lukunsa päivä päivältä ja nuorempi kansa tätä lahkokuntaa +yhdistäksen vähitellen yleiseen kirkkoon. Tupakka, kahvi, vieläpä +teekin, ovat heistä kaikki pahan hengen tuotteita, ja surkeata oli nähdä +emäntäni tuskaa minun hänen tupansa liedellä polttaessani kahvia, josta +käyvä haju samoin kuin tupakankin savu hänen poloisen nenässänsä +kärskysi ian-kaikkisen rangaistus-paikan saastaiselta haisulta. +Säädyllisyytensä puolelta taitavat nämä vanha-uskoiset olla kiitettävät; +minä kaikitenkin olen heissä tavannut enemmän rehellisyyttä kuin muissa. + +Viraltansa oli isäntä puun-lauttaajien päällys Volgalla ja sanoi +Kosmodemjansk'ista tekevänsä kaksi matkaa kesässä Saratov'an ja +Astrakan'in välillä olevaan Dubofkaan ja siitä juoksevalla ansiolla +hyvin elävänsä. Poika oli pieni kauppa-mies. Ei mitään rakasta +Venäläinen niin paljon kuin kaupan käymistä, ja minä uskallan päättää, +että jos kolme Venäläistä pantaisiin autioon meren-saareen, lyöttäytyisi +vähintänsäkin yksi heistä toiselta kahdelta ostamaan, mitä heillä liikaa +olisi ja heille myömään, mitä tarvitseisivat. Ja ihmeellistä on, kuinka +vähällä tiedolla venäläinen kauppa-mies onnistuu toimessansa; niin +tiedän esim. erään ensimäisen luokan kauppa-miehen Pietarissa, syntyisin +Vepsäläinen Aunuksesta, joka 30:een vuoteensa asti oli kiven-hakkaajana +Äänisen rannalla, vaan joka nyt on monen miljonan mies. Semmoisena voipi +meidänkin isännän poika päättää elämänsä, vähintänsäkin on hänellä se +toivo, vaikka hän ei nimeänsä osaa kirjoittaa ja vaikka hänen +lafkassansa nyt ei ole tavarata yleensä kuin noin puolentoista sadan +hopea-ruplan edestä ja tästä tavarasta isoin osa raudan romua, virsuja, +vastoja j.m.s. Asia on se, että joka täällä lyöksen kaupan päälle, se +istuksen onnen kynnykselle, ja jokainen ajattelee: toki häntä minäkin +saanen onnea kerran helmasta temmata! Tämä tempasu tapahtuu siten, että +ostajaa koetetaan pettää, min suinkin voidaan. Tinkiminen, joka täällä +on kaupan henkeäkin, osoittaa paraiten rehellisyyden puutteen +täkäläisessä kaupassa, sillä tinkiminen ei ole muuta kuin ostajan +voimatoin kokeminen välttää myöjän petosta. Tässä on voitto kuitenkin +kauppiaan puolella, sillä hän tietää tavaransa hinnan, vaan ei yksi +tuhannesta ostajasta tiedä kaikkein tarpeittensa oikeata raha-arvoa. +Tässä nyt äkkinäiselle myödessänsä tempasee kauppa-mies onnea helmasta +ja ottaa kaksin-, kolmin-kertaisen hinnan tavarastansa. Pienet kauppiaat +pitävät useasti muutakin koiruutta kaupassansa; niin ei joka paikassa +ole hyvä kauppiaalle kahden kesken antaa suurempaa seteli-rahaa särkeä, +sillä monesti tapahtuu, ett'ei hän anna mitään takaisin, vaan rohkeasti +vasten silmiäsi kieltäen sinulta mitään saaneensa pitää rahasi, mutta +valitusta nostaessasi kumoo kaiken vaaran itsestänsä niin, että sinä +itse jäät vikapääksi, vieläpä kiinikin käyt, niinkuin monelle meidän +talonpojalle on tapahtunut. + +Tällä venäläisen kaupan-hengellä on juurensa Slavjaanein yleisessä +luonnossa, joka rakastaa hiljaista ja vähä-töistä elon-ressutusta, ja +jonka historiassa ei muisteta, tämän-sukuisten kansojen ennen itse +päällänsä eläen, näitä koskaan yllyttäneen semmoisiin ankaroihin +väki-vallan töihin, jotka Normanneilla ja Germaneilla olivat henkeäkin. +Tämä väki-valtaisuutta karttava luonto näytäksen vielä nykyisessäkin +Venäläisessä. Kapakassa eli muualla viinassa ollessansa ei hän tappele +koskaan, vaan itkee tavallisesti eli suutelee toistansa. Rauta-aseita, +haavoja ja veren-vuodatusta pelkää musikka kuin kuolematansa, ja jos hän +kenen näkee semmoiseksi tuittu-pääksi, joka ei katso lyödä +sivaltaessansa, välttää hän tätä ja kärsii ennen vääryyttäkin kuin +vastaan seisomaan rupeaa. Tilaston tutkijat sanovat, että rikokset +omaisuutta vastaan ovat sivistyneissä kansoissa yleisemmät kuin rikokset +henkeä vastaan. Näin on rikosten laita Venäjälläkin, ja niin-muodoin on +Venäjän kansa sivistyneeksi luettava eli on tilasto väärässä, sillä +murhaa eli toisen haavoitusta tapahtuu täällä harvoin, mutta rikoksia +omaisuutta vastaan alinomaa, ja joka toista lyöpi, sitä pidetään +pahempana ihmisenä kuin joka toisen omaa vääryydellä itsellensä käärii. + +Volga, jos ohitse mennessä sanon sanasen tästä jokien kuninkaastakin, on +Kosmodemjansk'in kohdassa vaan noin puolta virstaa leveä. Sen rannat +eivät minusta ole mitkään kauniit, enkä muista runoilijoidenkaan niistä +tässä katsannossa milloinkaan laulaneen. Oikeanpuolinen ranta on aina +yksi-karvainen, noin 100 jalkaa korkea jyrkkä hietikko, jossa siellä +täällä joku kylä eli kirkko riippuu korkealla törmällä, eli on pieni +kaupungin rähjäkin ahtaunut johon kuhun penkerien rotkoon. Vasen ranta +sitä vastaan on loppumatointa matalaa lehtoa, jossa harvoin näkee jälkiä +ihmisen elosta. Vaan hyötynsä puolesta on Volga koko keski- ja +itä-Venäjälle sanomattomasta arvosta. Itse on tämä joki höyry-laivoilla +kulettava aina Tver'iin asti s.o. Moskovan ja Pietarin välillä olevalle +rauta-tielle. Etelässä laajentavat Oká, Surá ja muut pienemmät +syrjä-joet sen vaikutus-piiriä ja pohjasta tempaa se väkevä ja +vesi-rikas Kama koko Uraalin vuorikunnan ja vähillä kannaksilla osan +länsi-Siperiaakin tämän joen aluskunnaksi. Kaikilta haaroin kantaa se +omituisia ja rikkaita tuotteita maailman kauppaan. Itse aina +Saratov'asta asti tuopi se eloa niinkuin sen eteläiset syrjä-joetkin +tekevät; Kama taas kantaa tähän kauppaan Uraalin kalliit vuori-tuotteet. +Tämän hyödyllisyytensä tähden kutsuukin Venäläinen sitä _maatuschkaksi_ +(emoseksi) ja onkin se aina peitetty parkoilla ja muilla aluksilla. Eloa +kuletetaan suurissa hyvin katetuissa parkoissa, joita pannaan noin 8 eli +10 kappaletta toinen toisensa perään junaan, jota kutsutaan +_karavan'iksi_. Junan ensimäisellä parkalla, joka on suurempi ja +leveämpi kuin toiset, kulkee kaksi, kolme eli neljä paria hevosta +ympäri, pyörittäen paksua pölkkyä, jolle kääriytyy touvi, juokseva noin +puolen virstan päähän upotetusta ankkurista, ja siten junan eteen-päin +vetää. Ankkurin kohtaan tultua nostetaan se samalla voimalla ylöskin, ja +pölkylle pannaan toinen nuora kääriytymään toisesta ankkurista, joka +väli-ajalla on pienellä venheellä soudettu eteenpäin ja joen pohjaan +laskettu. Tämmöinen kulkeminen on arvattavasti hyvin hidasta, ja onkin +nyky-aikoina ruvettu käyttämään höyry-konetta hevosten siaan, +jonka-laisella karavan'illa myös on muassansa pieni irtonainen +böyry-laiva, joka ei muuta tee kuin ankkuria eteen-päin kulettaa. Näin +kulkee elo aina Rybinsk'iin asti Jaroslav'in lääniä, jossa se pitää +lastata pienempiin aluksiin, ja niissä sitten Marian kanavakunnan, +Syvärin joen ja Laatokan kanavien kautta joutuu Pietariin, jonka pitkän +viivytyksen meidän itä-Suomalainen kyllä kalliisti saapi maksaa, +Pietarista "kulia" ostaessansa. Tyhjänä takaisin tullessansa kulkevat +parkat aivan joen vallassa ilman mittäkään ajo-neuvotta ja ilman että +niissä perääkään pidetään ja lyövät toisinaan vahvasti kolin-kolia +toisiansa eli muita aluksia vasten. Höyrylaiva-liike on jo myös vahva +Volgalla, niin että kerran luin 8 höyry-laivaa yhtenä päivänä kulkevan +Kosmodemjansk'ista ohitse; mutta niiden tulo- ja lähtö-ajat ovat vielä +sopimattomasti asetetut ja huonosti noudatetut kuin myös liiaksi +yksinäisten mieli-vallassa. Kuitenkin voipi nyt höyryllä matkata +Pietarista esim. itään päin aina Perm'iin asti ja etelään päin aina +Astrakan'iin eli, jos tahtoo, aina Kaspian meren etelä-rannalle asti. + +Edellä selitetyn Volgan rantojen erilaisuuden kanssa näyttää muunkin +luonnon eri-laisuus sen pohjais- ja eteläpuolilla olevan yhdistetty, +siten että pohjainen puoli näyttää kantavan pohjaisemman karvan, +niinkuin enemmän havu-puita, enemmän järviä, soita j.n.e., jota vastaan +etelä-puoli on parempaa vilja-maata, kasvaa parempia lehti-puita +niinkuin tammea, lehmusta, vaahteraa. Luonnon kanssa on kahden puolen +jokea elävä Tscheremissin kansakin halennut kahteen osaan, joiden +eri-laisuus näytäksen kielessä, elämän-laadussa ja ulko-näössäkin. +Pohjoispuolella elävien Tscheremissien, joiden maassa en itse vielä ole +käynyt, sanotaan elävän enemmän karjan-hoidolla ja metsän-pyydöllä kuin +maan-viljelyksellä, jonka tähden he elämässänsäkin ovat törkeämmät ja +näöltänsä hintelämmät etelä-puolella Volgaa eläviä veliänsä. Näiden +jälkimäisten kylissä oleksin minä muutamia viikkoja elo- ja syys-kuussa. +Näöltänsä on tämä kansa milt'ei aivan yhden-lainen Tschuvaschein kanssa +sillä eroituksella kuitenkin, että Tscheremissi on ruumiiltansa +runnokkaampi ja pitempi, joka omaisuus kuuluu tämän kansan rekruuteille +useasti saattavan sen kunnian, että heitä otetaan kaartin ja +krenatöri-joukon sota-miehiksi. Eivät Tscheremissien vaimotkaan minusta +näyttäneet niin vähä-hempeisiltä ja kesuttomilta kuin Tschuvaschittaret, +vaikka vaatteus on aivan yhden-lainen s.o. kesällä ei muuta päällä kuin +paljas paita. Tähän Tscheremissien muhkeampaan näköön on varmaan syynä +heidän parempi elämän-laatunsa. Heillä on suuret ulos-lämpeävillä +uunilla varustetut pirtit, joiden siisteys on laittamatoin. Aittojen ja +navettojen suuruus kuin myös ne kylien ympärillä olevat laveat pellot +todistavat, että kansa ei näe nälkää. Erittäin muistettava on, että nämä +niin-kutsutut Mäki-Tscheremissit ovat ahkeroita ryyti-maan ja +hedelmä-puiden hoitajia, joka antaa heidän asemillensa niin kauniin +näön, että Suomessa en muista missään nähneeni niin sieviä kyliä kuin +monta näistä Tscheremissiläis-kylistä olletikin niistä, jotka ovat +lähempänä Volgaa. Kansan luonto on tyytyväistä, rauhallista ja ahkeraa, +niinkuin Suomalaisen yleisesti joka paikassa. Monessa vivahtaa +elämän-laatu suomalaiseen eli vähintänsäkin muistuttaa tätä. Niin on +Tscheremissilläkin erinäinen pihalla seisova keitto-huone, joka kaikessa +on samanlainen kuin pohjais- ja itä-Suomessa _kota_, yksin +nimessänsäkin: _kuta_. Venäläisille, jotka (talon-pojat nim.) +keitto-ruokansakin tekevät niin sanoen paistamalla s.o. tuvan lämmittyä +uunissa kiehuttamalla, on kota outo ja tuntematoin laitos. Niin +käyttävät Tscheremissit (samoin kuin Tschuvaschitkin ja Tatarit) +happamen maidon ruoaksensa, vaan Venäläinen viskaa sen inholla sikojen +syödä. Monta muuta tämmöistä pientä viittausta saa täällä matkaava +Suomalainen koto-kansansa ja täkäläisten kansojen alku-peräisestä +heimolaisuudesta, jotka viittaukset eivät juuri todista tätä +heimolaisuutta, vaan kuitenkin muun rinnalla ovat tutkijalle huvat +muistella. Heimolaisuuden todistaa paraiten kieli, ja vaikka +Mäki-Tscheremissien kielessä on enemmäksi kuin puoleksi venäläistä ja +tatarilaista _ainetta_ s.o. sanoja, niin on _muoto_ eli näiden sanojen +taivutus kokonansa suomalainen. Tässä ei ole tilaisuutta ruveta tekemään +tiliä kieli-tutkinnollisista havaitsemistani Tscheremissin kielessä, +vaan sallittakoon minun kuitenkin mainita näistä pari esi-merkkiä, jotka +itsessänsä ovat vähä-pätöiset eivätkä ansaitse oppineiden silmäystä, +vaan osoittavat että näiden kaukaistenkin murteiden tutkiminen ei ole +hyödyttä Suomen kielelle, ja jotka laveammallenkin yleisölle eivät ole +vaikeat ymmärtää. Suomalainen sana _pirtti_ on minua ja varmaan monta +muutakin epäilyttänyt sitä suomalaiseksi lukea, sentähden että sillä +Ruotsin kielessä on vastaavansa _pörte_, joten se on näyttänyt tästä +lainatuksi. Tässä luulossani olen minä ollut sen lujempi, kuin se toinen +sana, jolla samaa asiaa merkitään, nim. tupa, myös on lainattu +ruotsalaisesta _stuga_ eli pikemmin saksalaisesta _Stube_. Tätä luuloani +myöten olen päättänyt, että Suomalaiset maahansa tullessaan asukselivat +melkein kuin nykyiset Lappalaiset _saunassa eli kodassa_, joille heillä +on omituiset nimet. Mutta nyt löytyy kysymyksessä oleva sana +Tscheremissienkin kielessä, muodossa _pört_, Tatarilaisilla muodossa +_jört_, Tschuvascheilla muodossa _sjort_ j.n.e. Tästä voipi päättää, +että se on alkuperäinen suomalainen eli vähintäsäkin altailainen sana, +että Ruotsalaiset sen ovat Suomalaisilta lainanneet, ja että jälkimäiset +jo ennen Volgan tienoilta lähdettyänsä olivat niin sivistyneet että +pirteissä asuivat. Lönnrot on koettanut selittää tätä sanaa niin, että +se alku-peräisesti olisi kuulunut _peretti_, tuleva sanasta _pere_, +samoin kuin _navetta_[13] sanasta _nauta_. Mutta edellisestä näkyy, että +tämä selitys on liikanainen ja sopimatoinkin. --Toinen esi-merkki. Joka +itä-Suomalainen koti-maassansa on matkustanut vähän länteen päin, on +varmaan oudoksunut sitä, että Hämäläinen hänen _vastaansa_ kutsuu +_vihdaksi_, joka taas hänen kielessänsä merkitsee, ei koko tukkua puun +oksia, joilla ihmistä terveyden vuoksi ropsitaan, vaan yhtä ainoata (ja +tavallisesti pitempää) puun oksaa, jolla enimmiten hevoista hosaistaan. +Tarkemmin arveltuaan on itä-Suomalainen, jos hän on ruotsia ymmärtänyt, +päättänyt että Hämäläisellä on tässä asiassa alku-peräinen suom. sana, +mutta että itä-Suomalainen miten kuten on sen unohtanut ja sen siaan +lainannut Ruotsalaisten sanan _qvast_. Vaan jälkimäisessä päätöksessänsä +on mainittu päättäjä erehtynyt, sillä sana _vasta_ löytyy +Tscheremissienkin kielessä ja merkitsee siinä meidän sekä _oksaa, vitsaa +että vastaa_ (vihtaa) ja on niin-muodoin myös suomalainen, olkoonpa +ruotsalaisenkin sanan kanssa miten tahansa. + +Tämmöisiä pieniä esi-merkkiä en käske kenenkään kieli-tutkintona +pitämään, vaan ovat ne kuitenkin vähäisenä selvityksenä semmoisetkin ja +kieli-tutkijalle toki pienenä huvituksena monesti ikävässä työssään. +Semmoisia voisin antaa tukulta; vaan kirjoitukseni pituus pakoittaa +minun jo lopettamaan ja ne niinkuin monta muutakin toiseen kertaan +jättämään. + + + +Viides Kirja. + +Ardatov'assa, Simbirsk'in lääniä 25 p. tammik. 1857. + +Sylvesterin päivän iltana, europalaista lukua, sanoin huokeat +jää-hyväiset Kasan'in oppineelle Tatarilais-kaupungille. Edellisten +päivien leudot ilmat olivat vaikuttaneet sen, että Volgan jää oli syvän +uve-veden vallassa ja että maan-tiellä reen kulkea oli vaan iljanne +talvesta jälellä, vaan metsä eli paremmin sanoen läpi-matkattavat +niityt, pelto-lakeat ja ahot (metsää on tässä seudussa hyvin vähän) +olivat aivan paljaat. Tämäkö jako myös illan sumeus lienevät minussakin +saman mieli-alan synnyttäneet se vaan on varmaa, että mielestäni ei +tahtonut luopua se ajatus, kuinka nyt olisi ollut soveljaampi istua +Suomessa ystävien keskessä ja höyryävien maljojen ääressä latturia +laskea kuin kököttää yksinänsä pimeässä niini-koppelissa, +Tschuvaschilaisen kyyti-miehen surullista laulun-jonotusta kuunnellen. +Tämmöinen mieli-ala, ehkä kyllä milt'ei välttämätöin oudolle matkalle ja +tuntemattomalle tielle lähtiessäsi, varsinkin kuin lähtöpäiväsi sattuu +olemaan semmoinen, jona halvinkin toivoo lepoa ja riemua, haihtuu +kaikeksi onneksi pian, jos sitä ei itse tahallasi viljele ja uudet +kuultavat, nähtävät, tutkittavat ja miettieltävät asiat antavat +mielellesi pian entisen pinteytensä. Jos rekesi aika-välistä vierähtelee +raviin ja tärähyttelee päätäsi laitaan ja toiseen, jos kyyti-miehesi +matkaa muka oiastaksensa eksyy lavealle niitylle, josta hän pimeässä ei +osaa muuten pois kuin siten että hevoset kuorminensa päivinensä ajaa +syvän-laisen avonaisen puron poikki, jos tämmöisessä tilassa helmasikin +vähän kastuvat, niinkuin se kaikki tänä iltana minulle tapahtui, niin +hälvenee viimeinenkin hempeä-mielisyytesi, ja luontosi käypi vielä +niinkin pinteäksi, että silloin tällöin kirouskin karskahtelee +hampaitesi välissä. + +Tyynellä mielellä otin kuitenkin, puoli-yön ohitse mentyä, yhden +muassani olevan portteri-putelin seurassa uuden vuoden vastaan eräässä +posti-paikassa. Minä olin nyt menemässä uutta, sekä minulle että +muillenkin tuntematointa Mordvan kieltä tutkimaan, jonka työn kyllä +tiesin täysin määrin kysyvän voimausta, tarkkuutta ja ahkeruutta. Mutta +Tschuvaschin kieli oli antanut minulle hyvän koulun ja sen ohessa on +Mordvan kieli suomalaista peri-sukua ja kaikista Volgan ja Uraalin +seudussa löytyvistä suomalaisista murteista lähin meidän kieltämme, niin +että vaikeukset tulevana aikana eivät minusta näyttäneet niinkään +suurilta kuin tähän asti voittamani vastukset, ja se teki mieleni +rauhalliseksi milt'ei iloiseksi. Kiitollisuudella muistelin myös +kotomaata ja niitä monia rakkaita ystäviä, jotka sekä työllä että +sanalla ovat minua eteenpäin auttaneet ja minulle monta raskasta askelta +keventäneet. + +Pohjaisesta päin katsoen alkaa Mordvan kansaa suuremmissa ryhmissä +löytyä Simbirsk'in läänissä. Minulla oli aikomuksena pariksi kuu-kautta +asettaa olo-paikkani heidän maassansa löytyvään tähän Ardatov'an +piirikunnan-kaupunkiin, mainittua lääniä. Mutta kuin matkani Kasan'ista +tänne tässä läänissä juoksi noin 120 virstan pituudelta halki +Tschuvaschien maan, ja monelta haaralta olin kuullut että täkäläisessä +Tschuvaschin murteessa oli eroitusta kasanilaisesta, päätin vielä +menettää muutamia viikkoja sen tutkinnossa, ja _Buinsk_ on sen +piirikunnan-kaupungin nimi, jossa eli jonka liki-seudussa Simbirsk'in +läänin Tschuvaschia Kasan'ista päin tullen ensi kerran tapaat. + +Tähän kaupunkiin jouduin seuraavana päivänä hyvissä ajoin. Siinä elää +noin kaksi tuhatta Venäläistä ja yhtä paljon Tatarilaista, ollen +kummallakin vaan yksi jumalan-huoneensa kaupungissa, joka todistaa +venäläisen kansan-aineen heikkoutta eli nuoruutta näissä tienoin, sillä +useasti nähdään pienissäkin kaupungin rähjissä, jotka ovat +peri-venäläiset, puoli-kymmentä ja kymmenkuntakin kirkkoja. Buinskin +ulko-näöstä en tahdo sanoa muuta, kuin että yksin Kosmodemjansk'kin, +josta ennen olen kirjoittanut, on Buinsk'in rinnalla Moskova, vieläpä +Pietarikin. Vaan vaikka kylä olisi kahta vertaa huonompi ollut, olin +minä lujasti päättänyt siinä viettää pari viikkoa, virka-miehiltä ja +muilta ymmärtäviltä asujilta tietoja keräten täkäläisten kansojen +olletikin Tschuvaschien elannosta, ja jonkun tolkullisen apulaisen +kanssa näiden kieltä tutkien. Tämmöisenä apulaisena olen suurella +menestyksellä käyttänyt niin kutsuttuja kylän-kirjoittajia (selskie +pisarjá), pienet virka-miehet maalla, joiksi niissä tienoin, missä kansa +on ei-venäläistä, kernaasti valitaan itse-kunkin paikan eri-sukuisesta +kansasta otettuja poikia, jotka koulitaan siksi, että osaavat hyvästi +puhua, lukea ja kirjoittaa venäjän kieltä, ja jotka tämän tietonsa +tähden kielen-tutkijalle ovat sanomattomasti suuremmasta arvosta kuin +pelkkä talon-poika, joka harvoin ymmärtää tavallisintakaan puhetta +venäjäksi ja pian hämmentyy, kysellessäsi ja monin mutkin käännellessäsi +kielen taivutuksia ja lauseita. Kaikkein ensimäiseksi oli kuitenkin +korttieri saatava, ja sitä vasten suorittauduin pian gorodnitschin +(ordnings-mannin) tykö paperineni. Suomessa tapaat useasti semmoisia +nimis-miehiä, jotka ovat lihavat ruumiiltansa, kernaasti istuvat lasin +ääressä, nauravat mahdottomasti, noituvat, pauhaavat ja uhkaavat, jos +mikä ei käy heille mieltä myöten, vaan sen ohessa tarkoin katsoen ovat +lempeät ja hyvä-sydämiset miehet. Melkeen tätä laatua oli Buinsk'in +gorodnitschij, kukaties kuitenkin sillä eroituksella, että viimeksi +mainitut omaisuudet ovat hänelle vähemmässä määrässä luettavat. Tähän +tekään oli hän pahemmalla puolella tuulta, johon, niinkuin jälkeempäin +sain kuulla, syynä oli se, että hän joku aika takaperin eräissä häissä +oli tanssinut niin mahdottomasti, että hänen ja tanssitettavansa lihavan +rouvan alla silta-palkki oli katkennut ja molemmat vyötäistänsä myöten +hurahtaneet sillan alla olevaan kurkku-pönttöön. Tälle tapaukselle +nauroi vielä koko kaupunki, ja gorodnitschij, joka vasta muutamia +kuukausia takaperin oli tänne muutettu muualta Venäjältä, moitti hyvin +kaupunkiansa huonoksi ja sanoi minua mieheksi sanovansa, jos minulla +olisi niin paljon kärsivällisyyttä että kaksi viikkoa malttaisin tässä +muka tatarilaisessa kylässä viettää. + +Juuri hän itse oli kuitenkin se, joka ensimäiseksi pani tämän +kärsivällisyyteni koetteesen, sillä hän antoi minulle sopimattoman +korttierin. Se oli nim. erään tatarilaisen kauppa-miehen talossa. Huone +kyllä oli lämmin josko ei kovin puhdaskaan, vaan sillä oli se vika että +se oli isännän harem'in (nais-huoneen) vieressä, tästä eroitettu vaan +ohuella lauta-laipiolla, joka vielä ei edes lakeen asti ylettynyt. +Paitse sitä että täältä kuului alinomainen lapsien itku ja rähinä, +keräytyi sinne pian koko joukko kylän Tatarittaria, jotka ensin harem'in +ja minun huoneeni välillä olevasta ovesta kurkistelivat katsoaksensa, +minkä-lainen minä muka olin, vaan salvattuani tämän kapusivat laipion +päälle, jossa rauhassa tyydyttivät esi-emonsa Eevan pää-himoa +uteliaisuutta ja toinen toisellensa vakuuttivat minusta: _jakschi, +jakschi_ (hyvä, hyvä). Sitten rupesivat teetä juomaan, ja kaiken aikaa +kävi kaikki kahdeksan eli kymmenen suuta, jotka heitä siellä oli, +semmoisella pulpatuksella, että kovempi-liutaisemmankin kuin minun +poloisen korvat pian olisivat lumpeihin menneet. Mutta kruunauksen teki +tämä seura istunnollensa ja lopun minun kärsivällisyydelleni siten, että +kaikki rupesivat pähkinöitä pureksia raksuttelemaan. Muistaen että +sen-edellisenä yönä en ollut silmää ummistanut ja kaiken päivää pitkin +kylää juossut yhtä ja toista virka-miestä etsien, ei kukaan paheksune +jos nyt viimein suutuin ja venäjäksi akka-seuralle kiljasin että jos +eivät silmän-räpäyksessä laittautuneet pois huoneesta, heille jokaiselle +tulisi _dvatsat-peät_ (kaksikymmentä viis nim. lyömää kepillä, +tavallinen rangaistus-määrä pienemmistä syistä). Tämän uhkauksen +mahdottomuuden tuntuivat he kumminkin ymmärtävän yhtä hyvin kuin +minäkin, sillä koko seura rähähti nauramaan, vaan heillä oli kuitenkin +sen verran älyä että muuttivat pähkinöinensä päivinensä toiseen +huoneesen ja jättivät minun viimeinkin unen kanssa taistelemaan. + +Vaikka isäntä, vanhan-lainen, lihava ja hyvä-sävyinen Tatari, joka yöllä +oli matka-tieltä tullut kotiin, seuraavana aamuna tuli puheilleni, +anteeksi-pyytämään illallista rauhattomuutta ja lupasi perheeltänsä +eteenpäin hiljaisuutta, näin kuitenkin hyvin, että minun tässä +maja-paikassa oli mahdotoin toimittaa työtäni, menin sentähden +gorodnitschijn tykö ja vaadin toista korttieria. Hän alkoi +vedellä verukkeita, ja kuin niiltäkin harvoilta, joiden kautta +edellä-selitetyn-lainen kielen-kääntäjä oli saatava, myös olin nähnyt +kylmä-kiskoisuutta ja tylyyttä, päätin molempien pää-miehiltä +Simbirsk'istä hankkia itselleni kirjat, jotka tekisivät nämä pienet +suuret-herrat notkeammiksi. + +Pian olin siis reessä, ja ne 70 virstaa, jotka matka Buinsk'in ja +Simbirsk'in välillä tekee, olivat lentävillä troikilla pian kuletut. +Sekä kuvernyöri että keisarillisten tilusten (apanage) hallitus-mies +Buinsk'in ja Simbirsk'in piirikunnissa, totinen valta-neuvos Gl., +kohtelivat minua suurimmalla hyvyydellä ja antoivat minusta suorittaa +alamaisillensa virka-miehille ne käskyt, joita heiltä anoinkin. +Jälkimäinen varsinkin, nyt jo ikä-mies, oli minulle hyvin lempeä, johon +syy oli se, että hän oli ensimäiset askelensa valtakunnan palveluksessa +ottanut Suomessa ja että minun suomalaisuuteni vanhuksen mieleen +johdatti koko joukon suloisia nuoruuden muistoja, joista pää-osa näkyi +koskevan sen-aikuisia kaunottaria Suomessa. Suomalaiselle, joka +Venäjällä matkustaa, on lohduttava kuulla, kuinka kaikki täkäläiset +ihmiset, jotka hänen maassansa ovat olleet eli sen tuntevat, siitä ja +sen asujista kunnioituksella puhuvat. Sota-mies kiittelee meidän viinan +hyvyyttä ja huokeata hintaa, upsieri neitostemme kauneutta, kauppa-mies +rehellisyyttämme, ja kaikki kokevat heidän maahansa eksyneelle +Suomalaiselle osoittaa, että hyvä kohtelu meiltä ei ole unohtunut heidän +mielestänsä. Niin teki kerran Aunuksessa palveluksesta laskettu +sota-mies minua vasten pienet pidot, varsin alkaen sentähden että häntä +Suomessa oli hyvästi pidetty, ja niin kaasi herra Gl. nyt Simbirsk'issä +omalla todellisen valta-neuvoksen kädellään minulle kahvia, ei minkään +muun kuin sen vuoksi että Haminan neitoset, noin neljä-kymmentä vuotta +takaperin, mielellänsä olivat tanssineet hänen kanssansa. + +Simbirsk'in kaupungissa kyllä on muutamia kauniita rakennuksia ja eläjiä +päälle 20:n tuhannen, vaan liikunnossa ja sivistyksen väli-kappaleissa +ei se näy paljon eroavan isosta maa-kylästä. Eräällä sen torilla seisoo +muisto-patsas Venäjän kiitetylle historian-kirjoittajalle Karamsin'ille, +joka on syntynyt joko tässä kaupungissa eli tässä läänissä. +Muisto-patsas kuvaa historian hengetärtä ja Karamsin'ista on vaan pieni +rintakuva sen jalka-kiveen onnennetussa loukossa. Minua kulettava +isvossikka tiesi rinta-kuvan erään Karamsin'in kuvaksi, vaan sanoi sitä +useasti ihmetelleensä, että se oli niin pieni eikä mitään merkinnyt tuon +toisen rinnalla, jota hän päätti Karamsin'in vaimon kuvaksi. + +Simbirsk'issä yhdytti minun tapaus tavallansa merkilliseen mieheen. +Ollessani nim. eräässä kauppa-puodissa, jonka isäntä, Saksalainen, on +muutaman Volgan höyry-alus-seuran asia-mies, tulee hänen tyköönsä +hyvän-laisesti vaatetettu mies, jonka lakissa on pieni ankkurin kuva ja +joka tästä merkistä tunnetaan viimeisessä sodassa otetuksi +englannilaiseksi vangiksi. Mies tolkuitsi asiatansa kauppa-miehelle niin +huonosti että sitä oli vaikea ymmärtää, jonka tähden jälkimäinen kysyi +häneltä, eikö hän osannut puhua muita kieliä. Hänen tähän vastattuansa, +osaavansa sekä engelskaa että ruotsia ja suomea, käännyin minä mieheen +päin ja kysyin häneltä suomeksi, kuka ja mikä hän oli. Hän sanoi +olleensa ja olevansa englannilainen meri-mies nimeltä John Johnsson eli +Juliana Juhananpoika Koivisto. Jälkimäinen nimi, jonka muistelin viime +sodan aikana kerran nähneeni mainitun Helsingin Sanomissa, saattoi minun +hänestä enemmän kyselemään elämänsä vaiheita, ja nyt kertoi hän olevansa +syntyisin Haaparannasta ja olleensa useampia vuosia englannilaisen +Itä-Indian komppanian palveluksessa, josta hän sodan alettua oli mennyt +Englannin kruunun palvelukseen. Matroosina seurasi hän nyt Napier'iä +Itämereen 120-tykkisellä linjalaivalla S:t Georg, jolla tämä itsekin +useasti oli kuleskellut. Niin kerran teki Napier'in Räävelin tienoossa +mieli tuoretta lihaa, ja hän lähetti sen tähden kymmenkunnan miestä +pienellä venheellä maalle, ostamaan, mitä voisivat saada: vasikoita, +lampaita, hanhia j.n.e., ja näiden tulkiksi pantiin Koivisto. He +olisivat, tämän puhetta myöten, kukaties onnellisesti toimittaneet +asiansa, ell'eivät olisi, niinkuin ruotsalainen sana-lasku sanoo: _tagit +öl för ärende_ (pitäneet olutta asiana) ja vähän liiaksi viivähtyneet +eräässä virolaisessa kapakassa, jossa kasakit ottivat heidät vangiksi. +Koivisto tuotiin kohta sen jälkeen tänne Simbirsk'iin, jossa hän koko +vankeutensa ajan on saanut 50 kop. hop. päivässä muonaksi, hänen +kaupungin sisällä on annettu liikkua vapaasti ja häntä yleisesti on +kaikin puolin hyvästi kohdeltu. Kuitenkin oli hän hyvin laiha ja +huonon-näköinen, ja näytti niin hengellisesti kuin ruumiillisestikin +murretulta, sanoi sairastaneensa ja ikävissänsä useasti +ryypeksineensäkin. Hän aikoi nyt päästä edellä-mainitun +höyvy-laiva-seuran palvelukseen ja oli juuri päivää ennen tehnyt Venäjän +alamaisen valan. + +Buinsk'iin palattuani hankittiin minulle pian niin hyvin korttieri kuin +kielen-kääntäjäkin, ja toisena Venäjän joulu-päivänä olin jo täydessä +työssä. Korttieri ei tosin nytkään ollut hyvä; ei sen vuoksi huono, että +se nytkin oli Tatarilaisen talossa, sillä vaikka tätä kansaa täällä +syytetään suuriksi varkaiksi ja muiksi pahan-tekijöiksi, olen minä +kohdaltani heissä löytänyt varsinkin yhtä paljon rehellisyyttä kuin +heidän syyttäjissänsäkin. Vaan korttieri oli siitä paha, että uuni +savusi lämmittäessä, ja sen tähden täytyi silloin aina pariksi kolmeksi +tunniksi paetani ulos, jolla pään-kivistäjästä en kuitenkaan täysin +määrin päässyt, sillä oikean puun puutteessa lämmittävät täkäläiset +ihmiset huoneensa joko olella eli kruunun metsistä karsituilla tammen +oksilla, ja molemmat antavat hyvin häkäisen lämpimän. Toinen vaikeus +korttierissa oli se, että huoneeni alla oli lämpeämätöin aitta, josta +kylmä alituisesti kävi jalkoin. Vaan kuin kielen-kääntäjäksi satuin +saamaan sangen ymmärtävän ja taipuvaisen Tschuvaschin, viraltansa +kirjoittaja keisarillisten tilusten hallituksessa, niin viivyin +kuitenkin Buinsk'issa kolmatta viikkoa, jotka itse katsoessani +toimelleni olivat erinomattain hyödylliset. + +Mutta joulu se jäi pitämättä niin suomeksi kuin venäjäksikin, ja tässä +surkeassa asiassa oli lohdutuksenani vaan se ajatus, että ehkähän +jouluni vasta ovat riemullisemmat, jos ikää pitennetään. Joulu-iloa oli +minulla vaan se, että uuden vuoden päivän vietin muutaman lähellä +Buinsk'ia elävän hovin herran tykönä. Tuttavaksi hänen kanssansa tulin +erään kasanilaisen rohvessorin kautta, jolla hänen kaksi poikaansa oli +opetettavana, ja joka nyt oppilaisinensa oli näiden kotona joululla. + +Venäjällä on lasten kasvatus herras-säädyssä merkillisellä kannalla. +Ymmärryksen viljeleminen ja tahdon puhdistaminen ei tässä kasvatuksessa +ole minäkään siihen nähden että lapset oppisivat kaikellaisia loistavia +taitoja, joista olletikin vieraat kielet varsinkin Ranskan ovat +rakastetut. Tämän tähden ei lasten opettajiksi kelpaakaan koti-maiset +miehet, vaan niiksi pyydetään saada synnynnäisiä Saksalaisia eli +Ranskalaisia, jotka muka voivat heille kielensä _oikean_ puhe-laadun +antaa. Vaan kuin vanhemmat itset harvoin kykenevät tutkimaan niiden +miesten tietoa ja arvoa, joita heille tämmöisiksi guvernööriksi on +tarjona, niin tapahtuukin useimmin, että niiksi saavat maata-maailmaa +hyleksineitä herrakkoja, jotka tosin puhuvat vieraita kieliä, +vaan jotka säädyllisen arvonsa puolesta eivät ole tengan väärtit ja +oikeassa tiedossa eivät seiso paljon korkeammalla kannalla kuin +kengän-puhdistajat heidän koti-maissansa. Minä olen nähnyt ja tavannut +useamman näitä miehiä; ne ovat minusta kaikki olleet hyvin vähä-arvoisia +ja minä en heitä olisi suonut pahimman vihollisenikaan lapsia +kasvattamaan. Eräs paraimmia näkemiäni kappaleita tätä laatua oli +kotoisin Pyömin-maasta ja kansaltansa Tschechi (Pyömin Slavjani). Hän +oli talon-pojan poika ja kotonansa läpi-käynyt kansan-opettajan koulun, +jossa hän myös oli oppinut soittamaan. Muutamia vuosia oltuansa +kylä-koulun opettajana koti-maassansa pisti hänen päähänsä lähteä onnea +etsimään täällä Venäjällä, jonka tähden hän lyöttäytyi erääsen tänne +lähtevään soittaja-seuraan, jonkalaisia Pyömistä vaeltaa ympäri +maa-ilmaa. Suuren puutteen kanssa kamppaillen tuli tämä seura Riikaan, +jossa sen jonkun ajan perästä täytyi hajota. Meidän opettaja sai +kuitenkin musikantin paikan tässä kaupungissa ja vasta täällä oppi hän +Saksan kielen, jota hän vielä minunkin tavatessani ei puhunut oikein +selvään. Tämä oppinsa saattoi hänen kumminkin erään rikkaan hovin-herran +tykö Vähässä Venäjässä lasten-opettajaksi, jona oli viisi vuotta ja sai +yli kahden tuhannen paperi-ruplan vuodelta palkkaa. Tämän ajan kuluttua +tuli hänen taas ottaa matka-sauva käteensä, ja kauan ajelehdettuansa +pitkin Venäjää ja paljon kurjuuttakin kärsittyänsä, sillä huokeasti +ansaitut saaliit olivat yhtä keveästi menneetkin, löysi hän viimein taas +opettajan paikan Kasan'issa, jossa hänellä tuloja on kaikkiansa toista +tuhatta hopea-ruplaa. Ett'ei tämmöinen herras-mies ole soveljain +lasten-opettaja, on silmin-nähtävä. Mutta jos täkäläisiksi +koto-opettajiksi harvoin saadaan kelvollisia miehiä, niin ei niiksi +kelpo-mies rupeaisikaan. Koto-opettajan pitää paitse oppiansa olla hyvä +kortin-lyöjä, ymmärtää asettaa pieniä lystäyksiä niinkuin maskeraadia +j.n.e. isännän ja emännän nimi- eli syntymä-päivänä, osata lääkitä +edellisen jahti-koirat milloin ne joutuvat ummelle eli muuhun tautiin, +osatapa auttaa jälkimäistäkin, jos tämä niin tahtoo ja jos opettaja itse +on siihen kykenevä ja kelvollinen. + +Mutta näin unohtuu Koslofka, se oli paikan nimi jossa uutta vuotta +pidin, ja sen isäntä kokonansa mielestämme. Liittäen puheen hänestä sen +kanssa yhteen, mitä tässä lausuin koti-kasvatuksesta Venäjällä, saan +sanoa että hänellä näytti lastensa kasvatuksessa olevan kokonansa toinen +laatu kuin se, joka täällä yleisesti tavataan, joka näkyi siitäkin että +hän niitä ei pitänyt koti-sämpylöitä syömässä, ja joka seikka todisti +hänen suurempaa sivistystänsä. Olikin hän lääkitys-taidon tohtori ja oli +useampia vuosia ollut palveluksessa, vaan sittemmin, isänsä vanhettua, +itse ottanut perintö-omaisuutensa hallituksen käteensä. Lääkitys-taitoa +harjoitti hän nyt vaan auttaaksensa ympäristön asujia, joita hän aina +kuului olevan valmis avittamaan, olipa avun-tarvitseva Venäläinen, +Tschuvaschi eli Tatarilainen, ja katsomatta voiko tämä sitä hänelle +palkita eli ei. Kuitenkaan ei hän ollut rikas, sillä hänellä oli +omaisuudellansa vaan noin 100 "sielua" s.o. hänelle pantua +miehen-puolta, jonka-laisen omaisuuden isäntä pikemmin on luettava +köyhän puolelle, sillä vasta 500 ja 1000:n sielun omistajaa voipi +rikkaaksi sanoa, josko muutamia semmoisiakin löytyy, joilla niitä on +kolmin, nelin ja viisin kymmenin tuhansin. Orjiansa näytti hän +kohtelevan hyvällä puheella ja hiljaisella nuhteella, missä sitä +tarvittiin, ja ne puolestansa eivät näkyneet hänessä muistavan sitä, +jonka kädessä heidän maallinen onnensa eli onnettomuutensa on. + +Meillä on se luulo yleinen, että Venäjän aateli hoviloissansa elää hyvin +hyvästi milt'ei hekkumallisesti ja että sillä ei ole muuta tekemistä +kuin + + voita syödä, voita juoda, + voissa vuotensa virua, + +joten renki-mies eräässä, muistaakseni Poppiuksen tekemässä, viisussa +kuvailee hekkumallista elämää. Vaan tämä niinkuin moni muukin niin hyvä +kuin pahakin luulo meillä täkäläisestä elosta ja olosta tarvitsee +oikasua. Ensinkin ei mainittu sääty voi elää kovin pulskasti, sillä se +on pikemmin köyhä kuin rikas, ja harva lienee enää se hovin-haltija, +jonka maa ei ole panttauksessa isommasta eli pienemmästä velasta, joka +intressinä syöpi ison osan hänen tulojansa. Sen ohessa maksaa +herroiksi-eläminen täällä enemmän kuin muissa Europan maissa, ei +ainoastaan sen vuoksi että kolonia- ja koreus-tavarat täällä ovat kolmea +ja neljää kertaa kalliimmat kuin esim. meillä, vaan myös sentähden, että +vähempi sivistys teki kaiken-kaltaisen mitättömän tuhlauksen +herras-miehelle kunniaksi ja välttämättömäksi asiaksi. Ja toisekseen ei +täkäläinen herras-sääty tahdokaan elää siihen laatuun hyvästi kuin +muissa maissa, jos nim. hänen hyvä elantonsa ei hyvin loista muille, +sillä ulko-näyn tähden uhraa Venäläinen viimeisenkin paitansa, ja +ranskan-hansikkaissa ollakseen naapurinsa pidoissa voipi hän neljä +päivää viikossa kotonansa suolaa-leipää syödä. Vaan itseänsä vasten +vaatii hän sangen vähän, ja useasti on minulla ollut tilaisuus ihmetellä +venäläisten herras-miesten kovuutta esim. nälkää vastaan, kuinka he +matkoillakin vuorokaus-määriin eivät nautitse paljon muuta kuin teetä ja +silloin tällöin puolikannuisen viinaa. + +Kaikki tämä yhteensä tekee, että mitä sivistyneesen elantoon ja sen +aineellisiin väli-kappaleihin tulee, matkustaja niitä tapaa paljoa +runsaammin meidän, maalla elävien virka-miesten, niinkuin voutien, +tuomarien, kirkko-herrain kodissa kuin venäläisten aatelis-miesten +hovissa, ja että edelliset niin hengellisesti kuin ruumiillisestikin +elävät paljoa paremmin kuin isoin osa jälkimäisiä. Hyvin vähäiseksi, +vaan kuitenkin selittäväksi esimerkitsi tälle vertaukselle mainitsen +vaan sen, että kuin köyhä lukkarikin eli silta-vouti Suomessa voipi +yhdelle vieraalle antaa puhtaan ja kelvollisen makuu-tilan, Koslofkan +herra, vaikka kyllä koki osoittaa minulle kunnioitustansa, panetti minun +makaamaan lakanalla katetulle paljaalle sohvalle, jossa lutikat +mieluisesti maistoivat vierasta hipiää, ja jossa pään-alaista oli +lisätty isonlaisella latiskaisella kirstulla. + +Buinsk'ista lähdettyäni viivyin matkalla tänne Ardatov'aan, jota väliä +on vaan noin 140 virstaa, lähes kokonaisen viikko-kauden, kuin +tschuvaschilaisissa kylissä lisäilin ja ojentelin vähän kussakin entistä +saaliitani heidän tietessänsä. Niistä vasta enemmän. + + + +Kuudes Kirja.[14] + +Ardatov'issa, Simbirsk'in lääniä, 19 p. helmik. 1857. + +Koska tänä päivänä on juuri ummellensa vuosi takaperin siitä kuin tälle +matkalleni Helsingistä läksin, saan nyt antaa toisen kertomuksen +matkoistani ja niillä olleista toimistani. + +Annettuani tämän-edellisen elikkä ensimäisen matka-kertomukseni, joka +tapahtui Kosmodemjansk'in kaupungissa Kasan'in lääniä 6 p. elok. mennä +vuonna, askaroitsin syys-kuun viimeisiin päiviin asti tämän kaupungin +tienoossa olevien Mäki-Tscheremissien kielen kanssa, josta ajasta kolme +viikkoa vietin tscheremissiläis-kylissä _Juljal ja Jelasovo_, +jälkimäisessä paikassa suurimmalla kohteliaisuudella autettuna +seurakunnan papilta Krokovskij, joka kauan on tutkinut mainittua kieltä +ja siitä myös kookkaan sana-kirjan käsi-kirjoituksena lähettänyt +Pietarin Tiede-Akateemialle. Kuin tämmöistä sana-kirjaa eli edes +suurempaa sana-luetteloakaan, kuin se mikä Castrén'in kieli-opissa on, +ei löydy koko Tscheremissin kielestä, oli minun pää-tarkoitukseni tältä +puolelta lisätä niitä aineita tämän kielen tuntemiseen, jotka jo ennen +löytyvät niin hyvin mainitun maan-miehemme kuin Wiedemann'in +kieli-opissa, ja onnistuikin tämä aikomukseni niin hyvästi, että minulla +nyt on koossa luotettava tscheremissiläinen sana-luettelo, sisältävä +kolmatta tuhatta sanaa. Kuin se on koottu samoilla perustuksilla kuin +sen-edellinen luetteloni tschuvaschilaisia sanoja, niin antaa se myös +sana-kirjallisessa katsannossa helposti saatavan selityksen siitä, mikä +näissä kielissä on yhteistä (josta jälempänä enemmän). Samalla +aikomuksella tein, Kasan'iin palattuani, edellisessä kertomuksessani +mainitun Mullan avulla samallaisen sana-luettelon sen tienoon +tatarilaisesta kielestä. Vaikka nim. tästä kielestä jo kyllä löytyy +sana-kirjoja, joista venäläisen papin Aleksanteri Trojanskin tekemä, +noin 30 eli 40 vuotta takaperin painettu, lienee täydellisin, ei tätä +työtäni kuitenkaan katsone liika-naiseksi kukaan, joka tietää että +arapialaisella kirjoituksella, jolla Trojanskinkin sana-kirja muun +tatarilaisen kirjallisuuden mukaan on tehty, on mahdotoin ylös-ottaa ja +kertoa kaikkia Turkin kielten omaisuuksia, jommoisista mainitsen vaan +äänikkäiden sointuvaisuuden (vokalharmoni), jonka merkitsemistä tämä +kirjoitus ei voi tehdä ja joka viime aikoihin asti on ollut niin +laimin-lyöty turkkilaisessa kieli-tutkinnossa, että yksin kiitetty +kieli-opin kirjoittaja Kasem Beg'kään ei siitä tiedä paljon mitään, ja +että sitä vasta suomalaisen kielen-tutkinnon tutummaksi tultua on +näissäkin kielissä ruvettu tarkastamaan. Jokainen arvaa hyvin että työt, +joissa tämmöiset kielten pää-lait eivät ole vaariin-otetut, eivät +suuresti kelpaa tarkemmassa kielen-tutkinnossa, jolle kelvollisina +Ural-Altaisten kielten ääniä ei voi muuten kirjoittaa kuin sillä +lisätyllä latinaisella kirjoituksella, jota Castrén ja muut näiden +kielten paraat tutkijat ovat käyttäneet, ja jolla siis minunkin niin +tatarilaiset kuin suomalais-kielisetkin kokoelmani ovat ja tulevat +olemaan kirjoitettuina.[15] -- Paitse tätä oli minulla niinä kolmena +kuu-kautena, jotka Kasan'issa olin, työnä tschuvaschilaisten +kieli-opillisten saalisteni järestäminen, ja Yli-opiston kirjastoa +ahkerasti käyttämällä koin myös lisäillä tietojani esineeseni kuuluvissa +aineissa. + +Viimeisenä päivänä mennyttä vuotta, uuden luvun jälkeen, läksin +Kasan'ista matkalle tännepäin, viivyin Buinsk'in kaupungissa, joka +sieltä tullen on ensimäinen tätä lääniä, ja sitten matkalla Buinsk'ista +tänne useammissa tschuvaschilaissa kylissä jonkun ajan, niin että tähän +kaupunkiin tulin vasta viimeisinä päivinä tammi-kuuta. Syy tähän +viipymiseen oli se, että täkäläiset Tschuvaschit, jotka luetaan +_Ala-Tschuvascheiksi_ (jota vastaan isoin osa tätä kansaa Kasan'in +läänissä on _Ylä-Tschuvascheja_, ollen nämä nimitykset otetut Volgan +juoksusta) puhuvat vähän toisen-laisella murteella, kuin se osa tätä +kansaa, jonka tähän asti olin tullut tuntemaan, ja tämä murre-eroitus +oli tällöin tutkintoni aineena. Liiallista olisi kuitenkin siitä tässä +ruveta puhumaan, koska se tulee paikallansa löytymään tekeillä olevassa +tschuvaschilaisessa kieli-opissani. Sen vaan sanon, että sen-kaltainen +lisäys tschuvaschilaiselle tiedolleni oli hyvin hyödyllinen tälle +teokselleni, ja että jälkimäistä en voi ennen täydellisenä pitää +ennenkuin olen myös Samaran ja kukaties ehkä Saratov'ankin lääneissä +löytyvät Tschuvaschit tullut tuntemaan, johon tulevana kesänä +mordvalaisilla matkoillani on hyvä tilaisuus. Tätä nykyä olen +viimeksi-mainitun kielen ja sen _Ersä_-nimisen murteen kanssa toimessa, +ja luulen sentähden tässä kaupungissa ja sen tienoissa tulevani +viipymään vähintäsäkin venäjän pääsiäiseen asti eli ylehensä noin kolmen +kuu-kauden ajan. + +Vilahdukselta katsahtaen takasin Tscheremissin kieleen ja kansaan, +täytyy minun ennen kaikkea muistuttaa lukijalle merkillinen seikka, jota +tuskin kukaan useampia suomalaisia kieliä tunteva lienee jäänyt +havaitsematta, nim. se suuri sana-kirjallinen eri-laisuus, joka näissä +kielissä keskenänsä havaitaan. Indo-europalaisesta kielikunnasta ottaen +vertauksia näemme esim. Slavjaanein murteissa niin suuren eroituksen, +että kuin näiden kansojen kirjoittelijat ja oppineet v. 1848 Prag'in +kaupunkiin tulivat kokoon muka oikein veljestymään ja tämän veljeyden +edestymistä tuumittelemaan, eivät he ymmärtäneet toinen toisensa kieltä, +vaan heidän täytyi keskustelu-kieleksi ottaa se kaikille tuttu Saksa. +Vaan tämän ohessa on kuitenkin Adriatin meren rannoilla oleskelevan +Slavjaanin kielellä paljoa enemmän sana-kirjallista yhteyttä Jää-meren +rannoilla elävän Slavjaanin kielen kanssa kuin semmoista löytyy esim. +Volgan ja Laatokan tienoissa, ei niin kaukana toisistansa, elävien +Suomalaisten kielissä. Erittäinkin on Tscheremissin kieli tässä +katsannossa semmoinen seka-sotku, että sen sana-luvusta hyvin kolmannen +osan voipi sanoa tatarilaiseksi, kuudennen osan venäläiseksi ja +ainoastaan puolet olevan suomalaista peri-juurta. Tämmöinen seikka +suomalaisissa kielissä todistaa osiksi näiden kansojen aikaista +eroamista toisistansa, osiksi myös ja enimmiten sitä, ett'ei yksikään +tämän-sukuisista kansoista ole voinut varjella kansallista itseyttänsä, +vaan kaikki ovat joutuneet mikä minkin väkevämpien naapuriensa valtaan +ja niiden kielestä lainanneet sanojakin, niin tarpeellisia kuin +tarpeettomiakin, joten kukin on alku-peräisestä juuresta poikennut +kauemmaksi ja kauemmaksi. Tämä on seikka Tscheremissienkin kanssa, sillä +ennen Venäjän valtaa heidän tienoissansa kuuluivat he Kasan'in +tatarilaiseen valtakuntaan, ja sen edestä yhtä uskollisesti +kamppailtuansa edellistä vastaan kuin Suomalaiset Suomessa Ruotsin +vallan edestä, joutuivat he Tatarilaisten kanssa Venäläisten +alamaisiksi, jona sitten ovat pysyneetkin, ehkä kyllä jokainen meteli ja +rauhattomuus näissä tienoin on heissä aina löytänyt kiivaat +osan-ottajat. + +Mitä Tscheremissien historiaan ennen tatarilaisen vallan perustamista +Kasan'iin (13:ssä vuosi-sadassa) tulee, niin on se yhtä surkea eli, +toisin sanoen, yhtä hämärä kuin Suomalaisten ennen Ruotsin valtaa +maassamme. He elivät metsissänsä ilman valtakunnatta ja ilman muutta +hallituksetta kuin mikä isän-valtaa löytyi kussakin perhekunnassa. +Heidän elatus-keinonsa niinkuin muidenkin suomalaisten kansojen näyttää +paraasta päästä olleen karjan-hoito, vaikka maan-viljelykään ei liene +ollut aivan tuntematoin heille. Missä muita tietoja puututaan kansojen +muinaisuudesta, siinä voipi vielä kielen-tutkinto antaa joita-kuita +päätteitä ja osviittoja. Niin nähdään Tscheremissien kielestä, että he +vasta Tatarilaisiin yhdyttyänsä tulivat tuntemaan laveamman +pellon-viljelyksen. Esineille: _lehmä, maito, voi, juusto, hevonen, +koira, jousi, venhe, sukset, reki, lusikka_ on heillä nim. omituiset +nimet kielessänsä. Myös esineille: _ohra, mylly, jauho, sirppi_ löytyvät +alku-peräiset tscheremissiläiset nimensä, joka osoittaa, minkä ikään +sanoimme, että maan-viljely ennen mainittua aikaa ei mahtanut olla aivan +tuntematoin tälle kansalle. Ihmeempi on se, että useammilla metalleilla +niinkuin: _rauta, vaski, tina, kulta, hopea_ tässä kielessä on +alku-peräiset nimensä, joka myös osaltansa osoittanee sitä Suomalaisten +vuoren-kaivannon taitoa, jolta heidän naapurinsa niin Aasiassa kuin +Europassa kiittivät heitä. Mutta sitä vastaan ovat nimitykset lainatut +enimmäksi osaksi Tatarin kielestä semmoisille esineille kuin: _ruis, +kaura, vehnä, papu, herne, omena, lyökki, kurkku_; edellensä esineille: +_aura, rattaat, ruuna, sika, kili, kissa, kirves_, kolme viimeistä +Venäjän kielestä. Esineelle _villa_ on tscheremissiläinen nimi, vaan ei +esineelle _lammas_, jolle nimitys on otettu tatarilaisesta kielestä. +_Hampulla_ on niin ikään oma nimensä, vaan ei _pellavaalla_, jonka se on +saanut viimeksi-mainitusta kielestä. _Saran, palttinan ja kutomisen_ +tunsivat nämä heimolaisemme myös itset nimittää. Sitä vastaan +mainitsevat he tatarilaisilla sanoilla _kaupungin, kaupan, rikkaan, +rahan_ (_kopeikka_ nimitetään Tscheremissin kielessä sanalla _ur_, joka +vielä nytkin merkitsee myös _oravaa_), edellensä _paperin, lasin, +kirjoittamisen_. Ja Venäjän kielestä ovat he ottaneet semmoiset sanat +kuin: _talrikki, malja, pöytä, aitta, kauppa-puoti_, ja edellensä: +_vieras-mies, vala, oikeus, tuomari, lahja, luusiminen, petturi, varas_. +Ymmärtävä lukija arvaa hyvin, minkätähden nämä sanat olen tässä +luetellut ja niiden peri-juuren Tscheremissin kielessä maininnut; +semmoiset sanat osoittavat usein paremmin kuin mikään muu, mistä ja +minkälaisen sivistyksen yksi kansa on lainannut toiseltansa. Ja jos +meidän Suomenkin kieli olisi tarkoin tutkia, niin miks'emme mekin +joutuisi samaan tilaan kuin se, jossa Tscheremissit ovat, s.o. näkisimme +kaikki semmoiset sanat, jotka nimittelevät maan-viljelyksen ja yleisesti +sivistyneemmän elämän kaluja ja aineita, kieleemme saaduiksi +naapureiltamme, niinkuin lukija jo havaitsee tässä luetelluista Suomen +kielen sanoista, jos tahtoo niiden peri-juurta tarkemmin tutkia. -- Vaan +jääköön tämä asia ja Tscheremissitkin tällä kertaa tähän. + +Jos nyt käännymme takaisin entisiin tuttaviimme Tschuvaschiin ja +muistamme, että jo edellisessä kertomuksessani koin heidän nykyisestä +elostansa ja olostansa antaa jonkun-laisen kuvauksen, niin olisi tässä +nyt vähän puhuttava heidän muinaisuudestansakin. Vaan se on vielä +hämärämpi kuin Tscheremissien. Jälkimäiset tuntee jo Nestor, vaan vaikka +hänen kansa-luettelossansa löytyy kaukaisempiakin kansoja kuin +Tschuvaschit, esim. Jäämit (Hämäläiset) ja Permiläiset (joilla hän +varmaan merkitsee nykyistä Syrjääniä), ei hän ole tuntenut kysymyksessä +olevaa kansaa, ja nykyisellä nimellänsä mainitaan sitä ensi kerran vasta +v. 1551, kuin Venäläiset kävivät valloittamaan Kasan'ia. Kysymys on nyt +se: millä nimellä kulkivat Tschuvaschit Nestor'in aikaan, sillä varmaan +löytyivät he jo silloinkin maa-ilmassa? Tämän kysymyksen kanssa +liitäksen yhteen toinen vielä painavampi kysymys: _Ketä olivat +Bolgarit?_ Yhdeksännestä eli vähintäsäkin 10:nestä vuosi-sadasta alkaen +tiedetään nim. Volgan keski-kohdilla löytyneen Bolgar-nimisen +valtakunnan ja kaupungin, joka oli kauas sekä itään että länteen päin +kuuluisa kauppansa, rikkautensa ja sivistyksensä tähden, ja jota +sen-aikuiset kirjoittajat, olletikin Arapialaiset, useasti muistelevat. +Tämä kaupunki, joka Mongolilaisten se valloitettua v. 1236 alkoi hävitä +ja hävisi niin lopen että siitä nyt ei ole jälellä muuta kuin +jäännöksiä, ei kaukana Volgan vasemasta rannasta, nykyisessä Spask'in +piirikunnassa Kasan'in lääniä, -- ketä olivat sen ja siihen kuuluvan +vallan asukkaat? Tätä kysymystä on moni kirjoittaja kokenut vastata ja +merkillistä on se menetys, jolla Venäläisten kansallinen ylpeys, ei +tyytyvä siihen, mitä heillä oikeutta myöten on, vaan pyytäen joka +haaralta anastaa vierastakin maata ja kunniaa, koetti todellisia +tapauksia ja historiallisia asioita vääristellen tehdä Volgan Bolgareja +yksiksi kuin Tonavan Bulgarit, jotka muka olivat Slavjaania. Tämä +todistamatoin miete on nyt vähitellen hylätty ja totuudelle annettu sen +verran kunniaa, että tunnustetaan Slavjaaneilla ei olleen mitään muuta +yhteyttä Volgan Bolgarein kanssa kuin se, että heidän kanssansa kävivät +milloin kauppaa milloin sotaa. Ja Bolgar'in jäännöksistä löydetyt rahat +ja hauta-kirjoitukset todistavat paremmin kuin mikään muu, että sen +asujat olivat Mahometin uskoa ja kansaltansa ei muita kuin _Tataria_. +Mutta tässä tatarilaisessa valtakunnassa olivat alamaiset monen-laista +peri-juurta; niin kuuluivat siihen Mordviinit eli vähintänsäkin osa +heistä; niin oli varmaan joku osa Votjakkeja sen alamaisuudessa samoin +kuin sen valta ei liene tuntematoin ja tuntumatoin ollut +Tscheremisseillenkään. Enimmän tietävät kuitenkin sen-aikuiset +kirjoittajat puhua _Burtassein_ tähän valtakuntaan kuuluvasta kansasta. +Heitä myöten asui tämä kansa pitkin Volgaa, sen oikealla puolella, noin +20 päivän-matkan pituudelta, Ehazarein maan ja Bolgar'in välillä s.o. +nykyisissä Saratov'an ja Simbirsk'in lääneissä, ja sanovat he kädestä +pitäen Burtasseilla olleen oman kielensä, eroava niin Ehazarein kuin +Bolgareinkin kielestä. Ja tässäpä kansassa ovatkin nykyisten +Tschuvaschien esi-isät etsittävät; sillä vaikka Tschuvascheja nyt ei +enää löydy siinä maassa, jossa Burtassit elivät muuta kuin sen +pohjais-osassa, niin on kuitenkin koko entisten Burtassien ala täynnä +tschuvaschilaisia paikan-nimiä, ja ompa tällä alalla vielä sinne tänne +säilynyt tschuvaschilaisia kyliäkin muiden asujanten sekaan, jotka +seikat epäilemättä todistavat tämän kansan niillä seuduin ennen eläneen. +Mongolilaisten päälle-ryykäyksen ja heidän kauttansa syntyneiden +myllyjen voipi luulla luonnollisesti Tschuvaschit pakoittaneen +siirtymään pohjemmaksi ja heidän näin joutuneen nykyisiin +olo-paikkoinsa. Tälle päätteelle, jota on Kasanilaisen rohvessorin W. +Sbojev-vainajan (kirjassansa: Исследавания oб инoрoдцах Кaэaнскoй +губeрнии, jota hän ei kerinnyt kirjoittaa kuin ensimäisen vihkon +nimellä: Zametki o tshuvaschah, painettu ensin Kasan'in läänin-sanomissa +ja sitten v. 1856 erittäin), luettelee hän useampia todistuksia, joista +vaan mainitsemme, paitse mitä jo paikannimistä Burtassein entisessä +maassa virkoimme, sen seikan, että jos Tschuvascheja ja Burtasseja ei +pidetä yhtenä kansana, niin kysytään: mihin katosivat siis Burtassit +niin peri-häviöön ett'ei heistä ole rahtuakaan jälelle jäänyt, ja mistä +ilmestyivät sitä vastaan Tschuvaschit yht'äkkiä ja ikäskuin pilvistä? + +Tässä tulee tunnustaani, että tämän-edellistä kertomusta kirjoittaessani +minulla, niinkuin siitä näkyy, oli halu Castrén'in mukaan päättää +Tschuvascheja tataristuneiksi Tscheremisseiksi, johon päätteesen jouduin +katsoessani näiden kahden kansan suurta yhtäläisyyttä tavoissa, +elannossa, ulko-näössä ja, mikä painavampi on, kielissä. Edellinen +yhtäläisyys voipi kuitenkin olla pitkällisen keskeyden ja kauallisen +yksissä-elannon vaikuttama, ja mitä kieli-yhteyteen heidän välillänsä +tulee, niin supistuu se, tarkemmin tultua tuntemaan molemmat kielet, +vaan siksi, että Tscheremissin kielessä kyllä löytyy hyvin paljon +sanoja, jotka ovat aivan yhtäläiset vastaavien tschuvaschilaisten +sanojen kanssa, mutta että semmoiset sanat eivät ole suomalaista +peri-juurta, vaan turkkilaista (eli tatarilaista), jota koko +Tschuvaschin kielikin on, ja jonka kautta tämä yhtäläisyys on +selitettävä. Tämä seikka ei kuitenkaan kiellä jota-kuta vaikutusta +suomalaistenkin kielten puolelta viimeksi-mainitussa kielessä, jonka +osoittavat siinä löytyvät suomalais-peruiset sanat. + +Tämän kielen luonteesta yleisesti voipi sanoa, että sen sointu on sangen +äänellinen ja lauseiden rakennus siinä ihmeellisen supea ja sukkela, +jotka omaisuudet ansaitseisivat paremman onnen kuin ian-kaikkisesti +kadota eli vaan säilyä jonkun kieli-opin lehtiin. Tschuvascheille emme +nim. voi ennustaa parempaa tulevaisuutta kuin niille muillenkaan +pienille kansakunnille Venäjän-maassa, jotka jo ovat hukkuneet eli +paraillaan ovat hukkumassa kuin pisara mereen. Tosin tavataan tässä +kansassa vielä harva miehen-puolikaan, joka välttävästi osaisi +valtakunnan kieltä; tosin eivät vaimon-puolet, joiden vaikutus +kansallisen kielen säilytyksessä on niin sanomattoman suuri, vielä yksi +sadasta taida sanaakaan mainittua kieltä; ja tosin on Tschuvaschien ala +yhdessä jaksossa ja he elävät niin erillänsä muista kansoista, että +heidän kylissänsä harvoin tavataan yhtäkään Venäläistä, eli jotka +tavataankin, nim. papisto ja ympäri-matkustelevat kaupitsijat, +suurimmaksi osaksi hyvästi osaavat Tschuvaschiksi puhua. Vaan tässä +onkin kaikki se, joka jonkun ajan voipi pitentää tämän kielen eloa. +Kirjallisuus, opetus ja kansan asioiden hallitseminen sen kielellä eivät +voi tulla kysymykseen. Sillä kirjallisuutta ei Tschuvaschin kielellä +löydy, ja nekin puoli-kymmentä kirjaa, jotka sillä ovat painetut, ovat +niin kelvottomasti käännetyt, että Tschuvaschi tavallisesti sanoo +_pilmästip_ (en ymmärrä), kuin mitä hänelle koetat lukea. Oppi ja opetus +tosin olisivat tarpeen, vaan niitä ei vielä kuulu, ja kuin ne kerran +tulevatkin, niin ovat ne puhuvat sitä valta-kieltä, jolla jo tähänkin +asti tehdyt opetuksen yritykset ovat tapahtuneet. Samaten ei se rahtu +lakia ja oikeuden-hallintoa, joka Tschuvaschien keskuudessa tavataan, +ole tähänkään asti puhunut heidän kieltänsä ja puhuu sitä tästä lähtien +arvattavasti vielä vähemmän. Näin ei tällä kurjalla kielellä ihmisen +katsoessa näytä olevan muuta tulevaisuutta kuin unhotuksen, ja +ynseä-mielinen voipi tätä miettiessään johtua kysymään: mitä on se +maa-ilmassa toimittanut, vai sitäkö vasten sen Luoja vaan on luonutkin, +säännöillänsä täyttämään muutamia lehtiä tarkistelevan kielen-tutkijan +säilyissä? -- + +Lopuksi panen tähän näytteeksi muutamia tschuvaschilaisia arvoituksia ja +yhden sadun. + + Tschuvaschilaisia arvoituksia. + + Yhdessä tynnörissä kahden-laista olutta? -- _Muna_. + + Sillan alla keltainen ori hirnuu? -- _Olut_. + + Sillan alla sota-joukko marssii? -- _Kalat jään alla_. + + Uunin alla alottamatoin voi-astia? -- _Lehmän nänni_. + + Kädetöin, jaloitoin, paidan pukee päällensä? -- _Tyyny_. + + Kukkoa matalampi, hevoista korkeampi? -- _Satula_. + + Pitempi puuta, matalampi ruohoa? -- _Tie_. + + Talvella alasti, kesällä vaatteessa? -- _Puu_. + + Ukko tuvassa, parta tuulessa? -- _Retikka_. + + Puoli humalassa, toinen selvänä? -- _Tynnörin tappi_. + + Lastu lensi tänne Kasan'ista? -- _Kampa_. + + Palttina valkea, kirjat mustat? -- _Paperi ja kirjoitus_. + + Pohjatoin pönttö, lihaa täynnä? -- _Sormus_. + + Tatarilaisten kanssa Tscheremissit sekaisin? -- _Sekali_ (ohra ja + kaura yhteen kylvetyt). + + Yksi puoli metsää, toinen puoli peltoa? -- _Turkki_. + + Valkeata syö, mustaa sittuu? -- _Tuli päreessä_. + + Ylös astuin, munan tein? -- _Humala_. + + Tschuvaschilainen satu. + + Kerran teki Tscheremissi kaskea metsään; karhu tulee hänen + tyköönsä, sanoo: "nyt syön sinun." Tscheremissi rukoilee häntä, + sanoo: "elä ohtoseni syö, rupeamme ystävyksiksi, teemme yhdessä + tähän huuhdon, kylvämme ohran, ja minulle ja sinulle tulee kylläksi + syödä." Karhu totteli häntä, ei syönyt. Tscheremissi kysyy häneltä + jakoa, sanoo: "kummanko puolen ohraa otat, latvatko vai juuret, + ohtoseni? itse otan toisen puolen, jonka jätät." Karhu vastaa: + "olkoon sinulle latvat, minä otan juuret." Niin päättivät. + Tscheremissi kylvi ohran, ohra kasvoi hyvä, leikattua otti hän + latvat, ja juuret eroitettuansa karhua vasten kantoi ne karhun + pesään, talven tultua muka karhun syödä. --Tscheremissi ohralla + elää hyvin, talvi menee ilman hädättä ja huoletta. Karhu talvella + nälästyttyänsä pesässään yrittää syömään ohran juurta, maistaa, + makua ei ole niin minkäämlaista. "Katso, Tscheremissi petti minun," + sanoi hän, "vasta en ota juuria, otan latvat" + + Kevään tultua Tscheremissi taas tekee halmetta metsään. Karhu tulee + taas hänen tyköönsä ja sanoo vihassa: "nyt täytyy sinut syödäni + menneen-vuotisesta petoksestasi." Tscheremissi sanoo: "ohto, + setäseni, kerran ystävänä oltuasi, ole vastakin ystävä, tänä kesänä + arvelen kylvää nauriin huhtaan; sinä ota osa, mikä sinulle + mieleistä on, juuret eli latvat." Karhu sanoo: "nyt et petäkään + minua enää niinkuin mennä vuonna, tänä vuonna otan itse latvat, + sinä pidä juuret." + + Tscheremissi kylvää nauriin; syksyllä nauriin jouduttua, hän kokoaa + kaalikset, kaikki kantaa karhun pesään puhetta myöten, vaan nauriit + vei kotiinsa. Talven tullen alkavat kaalikset karhun pesässä + märätä; hän siinä niillä kuin rypi, alkoi itsekin märätä, ja kuin + nälissään silloin tällöin otti lehden suuhunsa, sylkäsi hän sen + ulos, kuin oli märännyt, ja jäi niin koko talveksi nälkää näkemään. + + Taas tulevana keväänä Tscheremissi tekee huuhtoa, karhu tulee hänen + tyköönsä hyvin vihassa ja aikoo hänen syödä. "Elä, veikkonen, syö + minua, minä tästä lähtien syötän sinua omalla ruoallani," sanoo + Tscheremissi; "auta minua työssäni, yhdessä kasken raivaamme." + Karhu vielä ei syönyt. + + Tscheremissi otti suuren juurikon, löi siihen kiilan, + halaistaksensa muka, ja kuin raon sai niin suuren että karhun + etukäpälät siihen sopivat, sanoi hän karhulle: "ohto, setäseni, + sinä pistä käpäläsi tuohon rakoon ja halkaise juurikko, minä kiilan + vetäisen ulos." Karhu tunki etu-käpälänsä rakoon, ja kuin + Tscheremissi kiilan vetäsi ulos, kävikin käpälistänsä kiini. + Tscheremissi siihen hänen tappoi. -- Satu tuonne, minä tänne. + + + +Seitsemäs Kirja. + +Krasnoslobodsk'issa Pensan lääniä, 10 p. toukok. 1857. + +Ompa nyt jo hyvä aika kulunut siitä kuin Suomettarelle tietoja annoin +vaelluksistani täällä Venäjällä. Jos hänellä siis on joita-kuita liikoja +palstoja lauseilleni antaa, niin käymme taas vähän juttelemaan. + +Olostani Ardatov'assa ei ole paljo puhumista. Sen ajan, mikä toimistani +liikeni, vietin kanssa-käymisellä kaupungissa elävien virka-miesten +kanssa, joista varsinkin ispravnikka, entinen hevois-väen upsieri ja +syntyjänsä _knjäs_, oli sangen mukiin-menevä mies, jos kuka ei siihen +katsonut, että hän uro-töillänsä, isän-maan rakkaudellansa ja +nais-lemmellänsä kerskui melkoisesti ja lisäksi vielä valhetella +lipsuikin aika tavalla. Gorodnitschijn paikat annetaan tavallisesti +palkinnoksi ansainneille upsierille, ja niin oli Ardatov'ankin +gorodnitschij Kaukasolla haavoitettu vielä nuoren-lainen mies, joka ei +tiennyt paljon muusta puhua kuin jo ammoin paranneesta haavastansa, +siitä tappelusta, jossa hän sen oli saanut, ja kuinka hän ja hänen +kumppalinsa vuorilaisilta olivat päitä leikelleet niinkuin naurista +listitään, jotka lauseet minulle aina juohduttivat mieleen Holberg'in +Didrich Menschenschreck'in. Pulskimmin kaikista kaupungin herroista eli +postimestari, joka kahdenko vai kolmen sadan hopea-ruplan palkalla oli +kerännyt jommoisenkin hyvyyden, niin että suuren perheensä elätti +hyvästi (rouva ja tyttäret kävivät silkissä ja sametissa) ja vieläpä +maatakin sekä orjia oli ostanut. -- Paitse näitä ja muita virka-miehiä +eli kaupungissa koko joukko köyhtynyttä aatelia, jonka varat eivät +riittäneet talveksi muuttaa ei Pietariin eli Moskovaan eikä edes +läänin-kaupunkiinkaan, vaan joille tyhjän-toimitukseen ja kortti-peliin +tottunut luontonsa olisi talvisen olennon maa-tiluksillansakin, jossa +heidän vähät "sielunsa" olivat, tehnyt liian ikäväksi, ja jotka niin +muodoin "resideerasivat" piirikunnan-kaupungissa. Vaikka moni näistä +herroista tiesi suku-peränsä johdattaa aina Pietari Ensimäisen aikoihin +asti, jota kauemmaksi harvan venäläisen aatelis-suvun peri-juuri +ulottuu, ja vaikka heistä usea vielä piti itseänsä knjäsinäkin, niin oli +kuitenkin köyhyys ja sivistymättömyys useammasta kaiken aatelillisen +ylpeyden jo kauan sitten karkoittanut, ja aatelis-miehen nähtiin +musikankin viinaa eli teetä kernaasti ryyppäävän, jos tämä oli niin hyvä +ja sitä hänelle tarjosi. Joka-päiväinen vastus ja risti oli minulla +yhdestä vanhasta näitä maansa ja mantunsa juoneita herroja. Heti +tultuani kaupunkiin tuli hän luokseni ja näyttäen todistuksia siitä, +että hän oli todellinen aatelis-mies, valitti köyhyyttänsä ja pyysi sekä +saikin almun. Tämä oli hänen elatus-keinonsa nyt vanhoillansa, nuorra +ollessaan laiskehdittuansa ja jumalatointa elämää vietettyänsä, ja +almullani luulin hänestä kokonansa päässeeni. Vaan ukko arveli toisin. +Hänellä kuin oli joutavaa aikaa, niin rohkasi ensi alussa osoitettu hyvä +kohteluni häntä joka päivä käymään luonani, ja vaikka sitten valitin +aikani vähyyttä ja vähitellen selvemmin ja selvemmin annoin hänelle +tietää kuinka vähän hänen kanssa-käymisensä minua huvitti, niin että +kerran jo käsi-puolestakin talutin hänen ulos, ei hän ollut +millänsäkään, mutta tulla lykkäsi vaan edellensäkin joka päivä tyköni, +pyrkien milloin jalkaansa lepuuttamaan milloin lämmittelemäänsä. +Tämmöisessä tilassa oli häntä sääli aina poiskin ajaa, ja vähitellen +voitti Nikolai Afonasjev kuitenkin tarkoituksensa, joka nähtävästi oli +se, että jonkun osan ylös-pitoansa suorittaa minun niskoilleni, ja +olikin parin viikon kuluttua joka-päiväinen tee- ja illallis-vieraani. +Vähitellen sovin minäkin hänen kanssansa paremmin, sillä kuin hän +nuoruudessansa ei ollut mitään muuta oppinut kuin "geografiaa ja +aritmetikaa", joissa hän päätti kaiken opin sisältyvän, eikä muuta +maa-ilmaa nähnyt kuin osan Simbirsk'in ja N. Novgorod'in lääniä, niin +paistoi hänessä aivan paljaana se vanha venäläisyys, joka lapsellisella +ja naurettavalla ylpeydellä pitää isän-maatansa kaikkein sivistyneinnä +maana maa-ilmassa ja omaa kansaansa muiden kansojen rinnalla erittäin +kutsuu "risti-kansaksi" eli "kristityiksi", ja joka venäläisyys, hänessä +vieraankin tutkittavana, useassa tämän maan asujassa on +päällisen-puolisen sivistyksen ulko-kullalla peitettynä. Hänen +viheliäinen tilansa oli hänen muuten tehnyt saman-laiseksi katkeraksi +katajaksi kuin W. Scott'in Sir Mungo Malagrowther on, jonka kanssa +hänellä oli sekin yhteistä, että aina valitti kuurouttansa eikä sanonut +hyvästi kuulevansa, milloin muut sanoivat hänelle jotakin, joka ei ollut +hänestä mieluista. + +Mainittavin tapaus Ardatov'assa ollessani oli _maslenitsan_ viettäminen, +jota juhlaa meilläkin jo vähin tunnetaan. Maslenitsa eli voi-viikko on +pitkän paaston alus-viikko, jolloin lihan syöminen jo on kielletty, vaan +jolloin voita, maitoa ja munia vielä saapi nauttia, ja vastaa siis +Katoolisten karneval'ia. Paastoamisen lukee Venäläinen arvollisimmiksi +autuuden väli-kappaleiksi, ja rahvas varsinkin pitää tarkasti kaikki +paastot, joista merkillisimmät ovat: paasto joulun alla, pitkä paasto +pääsiäisen edellä, Pietarin päivän paasto kesä-kuussa ja paasto +neitsyt Maarian kuolin-päivän alla syys-kesällä, jotka, jos +kaikki yhteen-luetaan, ynnä joka-viikkoisten keski-viikko- ja +perjantai-paastojen kanssa tekevät enemmän kuin puoli vuodesta. Kuin +paaston ajalla ei saa nautita muuta ruokaa kuin kasvikunnallista (sillä +kalankin syöminen ei oikeastaan ole luvallista), kuin viinan ja teenkin +nautinto luetaan synniksi, kuin edellensä naiminen silloin on kielletty +ja nainutkin ei saa koskea vaimoansa, niin arvaa syrjäinenkin hyvin, +kuinka ahnaasti jokainen "oikea-uskoinen" maslenitsana kokee kaikilla +mainituilla nautinnoilla ikäskuin edeltä käsin palkita kärsimyksiänsä +pitkän paaston ajalla. Niin näkyivät sen muuten hiljaisen Ardatov'ankin +asujat tällä viikolla osoittavan, ett'eivät olleet laimeat uskossa ja +että hekin tiesivät maslenitsan kunnolla viettää. Koko viikon pitävät +kaikki itsensä niin vapaana kaiken-laisesta työstä, että kuin minä +satuin alusta viikkoa pyytämään korttieri-emäntäni saunaa lämmittämään, +hän vastasi siitä tällä viikolla ei tulevan mitään, sillä renkiänsä eli +piikaansa ei hän muka voinut niin kovaan työhön käskeä, ja pyysi minun +jättämään kylpemiseni toiseen viikkoon, "sillä nyt on maslenitsa". Mutta +vasta lopulla viikkoa kiihtyy ilo ja elamoitseminen korkeimmallensa, ja +sunnuntain, maslenitsan viimeisen päivän, voipi juhlan kukkulaksi lukea. +Vaikka selvän ihmisen nyt on vähän vaarallinen liikkua kaupungin +kaduilla, niin lähtekäämme kuitenkin hetkeksi katselemaan iloa. +Korttierimme rapuilla tapaamme tanssin, jossa täysi-humalaiset miehet +reuhaavat puoli-humalaisten naisten kanssa. Talon molemmat palvelijat +hoippuvat tykömme, ottavat meitä päällys-vaatteista kiini ja pyytävät +_na votku_, "sillä nyt on maslenitsa". Tämän kohtuullisen pyynnön +täytettyämme lankeavat molemmat polvillensa eteemme ja suutelevat +jalkojamme, josta kiitollisuuden osoituksesta kiireimmän mukaan pyrimme +pois ja tulemme kadulle. Täällä tapaamme ajelevien virran, joita on +sata-määriä ja tulee kuin pilvistä, eikä niin pienessä kaupungissa +suinkaan luulisi puoltakaan tätä hevois-määrää Iöytyvän, niinkuin ne +kaikki eivät olekaan kaupunkilaisia, vaan iso osa likimäisistä +maa-kylistä tulleita ilo-miehiä, niistä joukko Mordvalaisiakin ja heidän +vaimojansa. Muutamien rekien edessä on kolme hevoista ja useampikin, ja +reessä on koko kylä-kunta rahvasta. Kaikki laulavat, jos lauluksi voinee +sanoa kulkun-täydeltä huutamista, joka kuitenkin juoksee jotenkin yhteen +junaan kussakin reessä. Vaan kuin joka reessä vedetään eri virttä, kuin +kellojen ja kulkusten räminä, ajajien kiljuminen, noituminen ja +hohottaminen tähän sekautuu, niin alkaa korvilla olla jo kyllä +maslenitsasta, ja tuossa menikin jo viimeinen reki ohitsemme. Vaan mikä? +kadun-levyinen pulkka täältä nyt jalan tulee? Se on joukko nuoria +tyttöjä, jotka käsi kädessä kulkevat pitkin katuja ja kimakasti huutaa +tillittävät sen kasvin-kumppalinsa kunniaksi, joka näinä päivinä on +mennyt miehelle ja heitä nyt kestannut. Heidän sametti-mekkonsa, +reunustetut kärpän eli revon nahkalla, eivät pahoin pue heidän +pyöryläisiä jäseniänsä ja hohtavia poskiansa, joiden punaan on syynä +yhtä verran nautittu elämän-vesikin (tässä kohden kuuluisi sana +_palo-viina_ rumalta) kuin nuoruus, talvinen ilma ja liikunto. Tämän +leterin etu-nenässä kulkee kolme vanhan-laista akkaa, jotka tanssien, +kämmeniänsä läpyttäen, näppiä lyöden, viheltäen ja pajattaen kokevat +iloansa toimittaa. Heidän retkensä ja ilmeensä ovat toisinaan niin +ruokottomat ja niin kiihkoiset, että luulisit heitä muinaisten +Kreikkalaisten bakhantinnoiksi, jos nim. ei sitä eroitusta olisi, että +nämä bakhantinnat tanssivat niini-virsussa lumella ja pitkälle matkaa +viinalta löyhkyävät. Tämän seuran jälki-vietteessä tulee tyttöjen +ihailijoita sametti-pöksyissä ja punaisissa paidoissa, ja heidänkin +askelensa ja käytöksensä osoittavat, ett'eivät he uhraa ainoastaan +rakkauden jumalalle, vaan tietävät Cererenkin lahjat kunniassa pitää. +Koko seura taukoaa kaupungin pää-kapakan eteen, joka on tuossa torilla +muutamia askelia tuomio-kirkosta. Kapakassa ja sen ympäryställä on hyvin +tuhat henkeä, enimmät miehiä, vaan suuri osa vaimojakin. Seini-vierukset +makaa täynnä miestä kuin pölkkyä, kylläisiä ja uupuneita sankaria. +Kapakan edustalla pyytää eräs vaimo saada miestänsä kotiin ja liikuttaa +hänen raskaita jäseniänsä eteenpäin milloin molemmin nyrkin teilaamalla +häntä hartioihin, milloin tukasta ja parrasta vetämällä. Ei kaukana +tästä näystä kolhii muuan mies viina-putelilla hevoistansa päähän ja +käskee sen putelista ryyppäämään, "sillä nyt on maslenitsa"; josta +menetyksestä näkyy, että viinan huurut ovat viimeisenkin rahdun +ymmärrystä hänen päästänsä ajaneet. --Tämmöistä oli maslenitsan telmäntö +Ardatov'assa, ja semmoista se lienee vähällä eroituksella ympäri koko +Venäjän. Kaunis on se tapa että maslenitsan viimeisenä päivänä käydään +naapureissa ja tuttavissa "jää-hyväisiä ottamassa ja anteeksi saamassa +heitä vastaan tehdyt rikokset", jotka molemmat asiat, hyvästi-jätön ja +anteeksi-pyytämisen, Venäjän kieli erittäin kauniisti toimittaa yhdellä +sanalla (se meilläkin tunnettu jäähyväis-sana: _proschtschai_ ja +monikossa _proschtschaite_, elikkä sen toinen muoto: _prosti, prostite_, +jota rahvas enimmin käyttää, merkitsevät nim. _anna, antakaa anteeksi_). + +Seuraavana maanantai-aamuna alkaa kellojen harvaan läppääminen +muistuttaa oikea-uskoisia syntiänsä katumaan, ja päätä porottavan +pohmelon parannukseksi otetaan nyt käsille paasto-ruoat: lihatointa +kaalia, kurkkuja, sieniä, liina-voita (jota herkkua kuitenkin harvalla +musikalla on), kaljaa ja mitä muuta törkyä, jolla henkeä koetaan +eteenpäin viettää, kunne taas viimeinkin pääsiäinen tuopi saman syömisen +ja telmämisen kuin maslenitsassa oli, niinkuin sen eräässä edellisessä +kirjassani olen kertonut. Paastossa on jokainen velvollinen käymään +ripillä, tekee silloin tilin koko vuoden synnistä, ja uhraten papille +minkä jaksaa saapi hän ne anteeksi, nauttii herran ehtoollisen ja on +taas valmis uutta tekemään, jota hän suinkaan ei lyökään laimin. + +Yleisesti on Venäläinen kumminkin tavallansa sangen jumalinen. Hän +paastoaa, ristii silmiänsä ahkerasti, siunausteleksen joka askelella ja +täyttää kaikki uskonsa ulko-säännöt hartaasti. Köyhille on hän armelias +eikä kerjäläistä laske oveltansa almutta. Varmaan puolet Venäjällä +löytyvistä kirkoista ja luostareista ovat yksinäisten rakentamat. +Kielessäkin löytyy monta lause-tapaa, jotka osoittavat kansan +jumalisuutta, niinkuin esimerkiksi: jos kuka höylimmästi tahtoo toiselta +kysyä: mihin menet? niin sanoo hän: "mihinkä Jumala sinua kantaa?" +--muistellessa jota-kuta vainajata liittää oikea Venäläinen semmoisen +nimeä mainitessaan lauseen: "anna Jumala hänelle taivaan valtakunta!" -- +kuin häntä röyhtäyttää, sanoo hän: "sielu puhuttelee Jumalaa"; lauseet: +_jei bohu_ (Jumal' avita!), _boh s-toboi_ (Jumala kanssasi!), _s-bohom_ +(Jumalan kanssa!) ovat alinomaiset telkkeet Venäläisen puheessa. Mutta +tämäpä alinomainen käyttäminen onkin näiden lauseiden alku-peräisen +merkityksen pois-kuluttanut ja niille uuden aivan vastaisen merkityksen +antanut. Niin merkitsee _boh s-toboi_ melkein aivan yhtä kuin meillä: +_mene lemmolle_, ja jos Venäläiselle sanot _s-bohom_, on se vississä +tapauksissa yhtä kuin jos Suomalaiselle sanoisit: _juokse hiiteen_. +Pietarin suomalaisen kirkko-herran kansselissa tapahtui muutamia vuosia +takaperin, että eräs korkeampi virka-mies poliissista tuli sieltä +saamaan jotakin tietoa, ja kuin se kirkko-herran apulainen, joka tässä +tilassa toimitti virkaa, ei niin pian joutanut mainitun herran asiata +suorittamaan ja tämä siitä alkoi kiukkuilla uhaten ilman asiansa +toimittamatta pois-mennä, sanoi apulainen hänelle vähän vihassa: +_s-bohom!_ Tästäkös poliissi-herra niin suuttui, että heti pani +konsistorioon kaipauksen apulaisen päälle, jossa pää-asiana valitti +sitä, että tämä häntä, joka oli sitä ja sitä arvo-luokkaa ja niin ja +niin monen tähtikunnan jäsen, _oli kohdellut sopimattomilla sanoilla_. +Konsistorio apulaisen kuultuansa ei tietänyt häntä mitenkään rangaista +ja koko asia jäi arvattavasti sillensä, mutta osoittaa selvästi, että +mainittu lause ja monta muuta sen-kaltaista, joissa Jumalan nimeä +käytetään ja jotka niihin tottumattomasta niin kauniilta kuuluvat, ovat +pikemmin kirouksia kuin jumalisen sydämen hartaita huokauksia, jonka +näyttää sekin, että kirota merkitse Venäjän kielessä _boschitsä_, jolla +sanalla on alku-peränsä sanassa: _boh_ (Jumala). Samoin lienee tämän +jumalisuuden kanssa monessa muussakin kohdassa, koska hyvät työt ja +syrjäisten esi-rukoukset eivät vaikuta sydämen parannusta. Useasti on +minulla ollut tilaisuus havaita, kuinka väärään tämmöinen jumalisuus +ampuu. Kerran olin muutamassa isossa kaupungissa pääsiäis-yönä kirkossa, +mutta läksin ennen muita pois, ja ulos tultuani ostin eräältä kirkon +oven eteen keräytyneeltä kauppiaalta puoli-kymmentä keitettyä munaa, +enemmän juhlan ja lystin vuoksi, kuin niitä todella käyttääkseni. Myöjä +otti minulta kaksin- eli kolmin-kertaisen hinnan sitä vastaan kuin +tavallisilta ostajiltansa ja vakuutti munia aivan vereksiksi. +Laskettuani rahan hänen käteensä kääntyi mies kirkkoon päin, otti +lakkinsa päästänsä ja kumarteli silmiänsä ristien hyvän aikaa. +Lähtiessäni kysyin häneltä vielä kerran, minkä-laiset munat olivat, ja +sain taas valalla vahvistetun vakuutuksen, että sen vereksempiä munia ei +maa-ilmassa löytynyt. Korttieriin tultuani särin ne yhden toisensa +perään, ja jok'ainoa oli niin musta ja märännyt, ett'ei niitä olisi +susikaan syönyt, vaikka ne kyllä olivat syötäväksi keitetyt, myödyt ja +vannotut. Mutta minkä-tähden risti niiden myöjä niin hartaasti +silmiänsä, ne häneltä ostettuani? Varmaan kiitti hän Jumalaa siitä, että +hänen tämän-öinen kauppansa kelvottomalla tavaralla niin hyvästi alkoi +(sillä minä olin nähtävästi ensimäinen ostaja), ja rukoili häneltä armoa +ja apua, että saisi kaikki nämä märänneet munat hyvästä hinnasta +myödyksi! -- Ardatov'assa otin maitoa eräältä kaupungin ämmältä ja +maksoin hänelle korkeamman hinnan kuin muut sillä väli-puheella, että +hän maitoon ei panisi vettä. Vaan kuin se ei tahtonut antaa päällistä ja +petos muutenkin oli silmin-nähtävä, nuhtelin minä häntä kerran tästä. +Eukko tunnusti pettäneensä; vaan lisäsi: "mitäs siitä, te olette rikas; +jos minä nyt kavaltaisinkin teiltä jonkun kopeikan, niin olisihan tuosta +toki apua kirkossa käydessä liika tuohus ostaa jumalan-emosen eteen, +vaan teille ei ne kopeikat merkitse mitään." + +Petollisuus ja hengellinen nuljakkuus on omituinen kohta kaikkein +itä-maisten kansojen luonnossa, ja se luja rehellisyys ja luotettava +sanansa pitäminen, joka näytäksen Europan länsi-kansoissa yleisesti, ei +mahda olla ainoastaan entisen ritarisuuden perintö, vaan jo alkuperäinen +luontainen Jumalan lahja näiden kansojen luonnossa. Kaiken muun +köyhyyden rinnalla on Luoja Suomalaisillenkin antanut tämän lahjan ja +Suomalaisen sana-lasku: sanasta miestä, sarvesta härkää on enemmän +arvoinen kuin kymmenen kavaluudella voitettua maata, sillä lopulla +kuitenkin "rehellisyys maan perii." Ett'ei tämä luonteen-omaisuus +Suomalaisissa ole ainoastaan kauallisen yhteyden vaikuttama +länsi-Europan kansojen kanssa eli yksinänsä viisasten ja vapaa-mielisten +lakien perustama, ehkä nämä seikat paljonkin ovat auttaneet sitä kansan +luontoon vahvistumaan, näkyy siitäkin, että sama omaisuus löydetään +itä-suomalaistenkin kansojen luonnosta, ehkä vähemmässä määrässä, vaan +kuitenkin niin tuntuvasti, että Venäläiset virka-miehetkin joka paikassa +kiittelevät heitä kaikin puolin paremmiksi omia maan-miehiänsä. + +Venäläisen suurin himo on rahan-ahneus, ja kuin täällä rahalla voipikin +kaikki voittaa suuremmassa määrässä kuin luullakseni missään muualla, +niin ei kumma olekaan, että sitä niin ahnehditaan. Rikas on Venäläisestä +puoli-jumala, vaan ei mitään pidä hän niin suurena häpeänä kuin +köyhyyttä, ja jos hänelle sanot: voi sinua, _köyhä-rukka_! on se hänen +mielestänsä suurempi häväistys kuin kova sadatteleminen muilla sanoilla. +Tästä seuraa, että kaikki säädyt kokevat raha-kultaa hanata miten ikään +voivat. Siitä tulee myös, että Venäläinen totisesti lapsellisella +tietämättömyydellä pyytää tavarastansa eli työstänsä saada kymmen- ja +sata-kertaista ansiota, eikä se hänen päähänsä astu koskaan, että olisi +synti ottaa liikaa hintaa eli palkkaa, jos toinen on niin hullu eli +ymmärtämätöin että sen antaa, eli niin ahtaassa tilassa, että hän hänen +nylkyänsä ei voi välttää. Ardatov'assa oli minulla tarpeen +vaatteen-pesijätä, ja kaupungin paras pesu-nainen, eräs posti-mestarin +orjia, kutsuttiin tykööni. Kysyttyäni mitä kappaleelta vaatisi +pesu-vaivasta, alkoi hän tuumailla, kuinka saippua, vesi ja puu nyt +olivat kalliit (vaikka hänellä nämä ja siihen vielä korttieri, ruoka ja +aika oli herraltansa), ja hyvän aikaa sinne tänne siemasteltuansa lausui +hän viimeinkin että kuin, joten hän oli kuullut, Moskovassa hienomman +paidan pesusta maksetaan 60 kop. hop., niin ei siitä Ardatov'assa olisi +liika 30 kop. hop., vaan pienemmät ja karkeammat kappaleet saisivat +jäädä vähemmästä. Minua sekä nauratti että vihastutti tämmöinen +hävittömyys, niin että käskin hänen kiireimmän mukaan korjautumaan pois +silmieni edestä. Runeberg'in sanat "Hirven-ampujissa" Ontruksen kaupan +laadusta, joka heti aina huoisti puolen hintaa, antavat pesu-naisen +hintansa huoistamisesta heikon kuvan, sillä hän ei totellut +pois-häätämistäni, vaan alkoi alentaa hintaansa ja suostui viimein +siihen, jonka jo alussa olin hänelle tarjonnut, nim. 3 kop. hop. +kappaleelta. -- Saman-laista oli juttu korttieri-isantänikin kanssa. +Korttierista ja ruoan-tekemisestä ynnä suolan ja leivän kanssa +määrättiin 5 hopea-ruplaa kuukaudelta, jota vastaan minä kaiken särpimen +ja keitto-neuvon itse ostaisin. Vaan isännän, jolla oli muitakin +hyyriläisiä ja ruoan-ottajia, teki mieli saada minua omaan ruokaansa ja +kaksi eli kolme päivää syötti hän minua eri maksua vastaan "koetteeksi" +s.o. näytteeksi minkälainen hänellä oli ruoka, ja tuli sitten hintaa +sopimaan. Hänkin piti ensin pitkän johdatuksen siitä, kuinka semmoiset +nuoret herrat, kuin minä muka olin, eivät rahasta suurta lukua pitäisi, +kuin vaan mieleisensä olennon ja elannon saisivat, ja kauan +mutkisteltuansa edes takaisin päätti hän 60 kop. hop. päivältä +puoli-päiväisen edestä s.o. 18 ruplaa hop. kuu-kaudelta, ei liiaksi. Se, +joka Kaisaniemen entisinä hyvinä aikoina sai, jonkun kerran milloin +varat riittivät, 30 kopeekan edestä istua tämän paikan herkulliseen +pöytään, ainoastaan se voipi arvata tämän-kaltaisen vaatimuksen +hävittömyyttä, varsinkin jos muistaa, että kaikki ruoka-varat +Ardatov'assa ovat kolmea vertaa huokeammat kuin Helsingissä. Tätä koin +selittää isännälleni, ja jonkun aikaa tingittyä suostui hän viimeinkin 9 +hopea-ruplaan kuu-kaudelta eli korttierista ja puoli-päiväisestä +yhteensä 14 ruplaa, joka sittenkin oli hirmuinen hinta, jos se lukuun +otetaan, että ruoka hyvänänsäkin tehtiin uunissa paistamalla ja +vähitellen huononi huononemistansa, kunne kovilla sättimisillä taas +joksi kuksi ajaksi verestin isännän oman-tunnon, ja että pari kolme +viikkoa piti hänen ämmiensä kanssa taistellani ennenkuin sain heidät +siksi totutetuksi, että ruoassa ei ollut enemmän kuin jos puoli-kymmentä +pientä russakan-poikaa kerrallansa. + +Syy siihen, että Venäläinen niin läämältään tahtoo kerralla voittaa, on +paitse hänen verrattoman suuri rahan-himonsa myös hänen laiskuutensa, +joka omaisuus on, niinkuin kaikki tuntijat sanovat, yhteinen +slavjanilaiselle kansakunnalle. Jo siitä, että _työ_ näiden kansojen +kielissä merkitsee _orjuutta eli orjaamista_ (sana _rabota_ työ, ja +_rabotatj_ tehdä työtä, tulevat nim. sanasta _rab_ orja), on helposti +nähtävä, millä silmillä ne työtä katselevat, ja ilman liikaa panematta +voipi hyvin sanoa, että Venäjällä ainoastaan makaamalla menetetään puoli +ikäänsä, ja kuin tähän lisätään ne monet praasnikat, joina arvattavasti +ei mitään tehdä, ja ne kolme viikkoa vuodessa (maslenitsa, pääsiäis- ja +joulu-viikko), joina taas ei puututa minkään-laiseen työhön, niin näkyy +selvästi, kuinka paljon eli kuinka vähän uutterammalle työn-teolle jääpi +aitaa. Ja työnkin aikana ei Venäläinen sitä tee niin hartaasti kuin +europalainen, vaan velttoilee, laiskehtii ja lepäilee alinomaa, jos +kiirehtijätä ja keppiä ei näe takanansa, ja tekee sittenkin useimmin +kelvottoman työn. Nauraakin Venäläinen hänen kaupungeissansa elävän +Saksalaisen ahkeruudelle, tarkkuudelle ja verrallisesti vähempään +voittoon tyytymiselle, mutta havaitsee harvoin sen, että tällä on +puhtaampi koto, siistimpi ruoka ja soveljaampi vaatteus kuin naurajan +hovin-herralla, että hän koulitsee lapsensa, joista tyttäret +tavallisesti naittaa virka-miehille ja pojat ohjaa valtakunnan +palvelukseen, että hän tämän ohessa lopettaa elonsa varallisena ja, joka +on erittäin muistettava, kaikki nämä edut on voittanut rehellisyydellä +ja ahkeruudella, vaikka toisten pettuuskin ja laiskuus ovat hänelle +monta tuntuvaa vahinkoa tehneet. + +Laiskuuden veli ja uskollinen seuralainen on velttous ja levä-peräisyys +kaikissa katsannoissa. Harva asia maa-ilmassa antanee näistä selvemmän +kuvan kuin tavallinen pieni kaupunki Venäjällä. Kartanot kallellansa, +ikkunat päreellä eli rievuilla tukitut, katot tuulen repimät, aitaukset +sikojen ja lehmien hajottamat, siellä täällä tuli-palon sia; kadut, +kaupungin edustat ja joki-varret sonnalla peitetyt, joka märkänä aikana +tekee lian yli-pääsemättömäksi, kuivana taas pölyn läpi-näkemättömäksi, +ja molempina täyttää ilman terveydelle vaarallisella katkulla; huoneissa +huone-kalut vanhat, hajallansa ja täynnä kaiken-laisia syöpäläisiä, +seinät ja lattiat hiirien ja rottien lävistämät, -- sillä kissan +sanotaan pilaavan ihmisen asunnon ja ilman sitä, syntihän tuo olisi +hiiri-rukankin henkeä ennen aikojansa lopettaa. Tämmöinen on +lyhykäisesti se näky, jonka pieni kaupunki ja porvarin elämä siinä +antaa, ja kädestä pitäen sanon, että tähän ei ole syynä köyhyys, sillä +varoja on kyllä ja tilaisuutta niitä hankkimaan vielä enemmän, vaan +ainoastaan velttous, joka ei pyri entistä etemmäksi, joka rakastaa vaan +lämmintä uunin-kylkeä ja rypee isiltä perityssä sekä hengellisessä että +ruumiillisessa liassa. + +Edellisen kuvan täytteeksi vaatii kohtuus vielä lisäämään, että +Venäläisellä tavallisen ymmärryksen lahjat ovat hyvät. Hän on harvoin +tuhma, käsittää sukkelasti ja voipi mallin eli osoituksen jälkeen +toimittaa sangen vaikeitakin töitä. Mutta tämä onkin kaikki. Sillä yhtä +latiskainen kuin tämän kansan maa on, maa jossa veden-putoukset, vaarat, +jylhät metsät eivät herätä ihmisen kuvastus-aistia, vaan jonka +alinomainen yhdenlainen tasaisuus sen pikemmin tylsyttää, -- yhtä +latiskainen on sen mielen-laatukin. Sen todistaa kaikki hänen +sivistyksensä historiassa. Vaikka luvultansa niin suuri, ei se +runollisuudessa esim. ole voinut synnyttää kuin yhden ainoan oikealla +runo-innolla varustetun kirjoittajan nim. Puschkin'in, ja hänkään ei +ollut puhdas Venäläinen. Muissa taiteissa lienee seikka vielä pahempi, +vaikka tosin hyvin muistan, että Helsingin Nikolainkirkon alttaritaulu +on venäläisen maalaus-taiteen tuottama. Tieteissä emme katsoinkaan +etsien löydä yhtään venäläistä nimeä, jonka kuulu olisi levinnyt juuri +ulommaksi koti-maansa rajoja. Teollisuuden historia ei myöskään tiedä +mainita Venäläisen tekemistä havainnoista eli parannuksista, ja ainoa +tämän kansan keksimä kone lienee -- _samovara_ (teeveden-keittäjä), jos +ei senkin tekoa ja käyttämistä liene saatu Kiinalaisilta. Tähän +köyhyyteen saattaa joku kukaties sanoa syyksi ei kansan latiskaista +hengellisyyttä, vaan sivistyksen vähyyttä. Siihen vastataan, että esim. +Dante'n, Gutenberg'in eli Linné'n aikoina Italialaiset, Saksalaiset eli +Ruotsalaiset eivät olleet juuri korkeammalla sivistyksen kannalla kuin +Venäläiset tällä vuosi-sadalla ovat, ja että päin vastoin tilaisuutta +oppimaan ja sivistymään ei suinkaan puututa Venäjällä. + +Mutta edellisistä mietteistä ja koko Ardatov'astakin voimme nyt iäksi +päiväksi erota, ja yht'äkkiä muuttua 200 virstaa etelämmäksi Pensan +kaupunkiin, jossa piina-viikon ja pääsiäisen vietin. Pensan lääni on +suomalaiselle kielen-tutkijalle siitä tärkeä, että hän siinä tapaa +toista sataa tuhatta Mordvalaista, jotka ovat tämän kansakunnan +_Mokschalaista_ haaraa, jonka murre hänelle on sitä viehättävämpi kuin +ei siitä eikä siitä painon kautta ole sanaakaan vielä tullut ilmi. +Pensa, jossa tilasto-ilmoitukset sanovat olevan 22 tuh. asujaa, on +vähä-pätöinen kaupunki Surá-joen varrella, jossa pää-osa s.o. +virkakunnat ja virka-miesten palatsit ovat korkean-laisella mäellä, ja +muu osa kaupunkia, joka parhaasta päästä on saman-laista sonnan sekaan +istutettuja hölliä kuin Venäjän pienissä kaupungissa yleisesti, pienen +Pensanka-nimisen joen ja Surán alangolla. Muuten on Pensa varmaan +likaisimmia kaupunkia kristikunnassa, sillä sen mäki-osassakin oli +kaduilla polvea myöten likaa, mutta alempana joutui jalka-mies monin +paikoin hengen vaaraan lian tähden. Minä kysyin eräältä porvarilta, eikö +se olisi kaupunkilaisille etuisampi, että kiveäisivät katunsa kuin että +tuossa liassa syksyn kevään rypevät ja kesän taas elävät ian-kaikkisessa +pölyssä. Hän sanoi kaupunkilaisten sen kyllä ymmärtäneen ja hänen +olo-ajallansa Pensassa, noin 30 vuotta, oli katujen kiveämiseksi jo +kolmeen kertaan rahaa kerätty. -- No mihinkä se raha on tullut, koska +katunne vielä ovat kiveämättä? -- "Mihinkäkö? kysykää sitä," sanoi hän +omituisesti katsoen minua silmiin eikä virkkanut sen enemmän mitään. +--Pensan tuomio-kirkko on niin yhden-näköinen Helsingin uuden kirkon +kanssa kuin mansikka mansikan kanssa, ja nimessä vaan on eroitusta, +sillä edellinen ei ole niinkuin jälkimäinen pyhitetty pyhälle +Nikolaille, vaan neitsyt Maarian etsingolle. -- Kaupungissa on pieni +luteerilainenkin seurakunta, jolla on sievä kirkko ja omituinen +pappinsa. Seurakunnan jäsenet ovat enimmäksi osaksi Saksalaisia ja +jumalan-palvelu toimitetaan tällä kielellä; sen jäseninä löytyi kaksi +Suomalaistakin, nim. eräs pianon-tekijä-mestari nimeltä Gröndahl, +kotosin Hollolastako vai Lammelta, joka oli naimisessa Saksalattaren +kanssa, näytti elävän hyvästi ja oli luonteensa puolesta puhdas +rehellinen Suomalainen, vaan valitti äitin-kielen unhottaneensa; ja +toinen muuan nainen Ahvenamaalta, joka siellä oli mennyt naimiseen +venäläisen sotamiehen kanssa, tämän keralla ollut vankeudessa +Ranskanmaalla ja rauhan tehtyä miehinensä tänne joutunut. Minun Pensassa +ollessani oli saksalainen seurakunta muuten hirmuisessa vimmassa +keskenänsä, sillä siinä kamppaili kaksi lahkokuntaa, joista toinen +tahtoi kirkko-raadistoa luovuttaa erään ylpeän pakarin, toinen hänen +edellensä virassa pitää. Viimein voitti edellinen lahkokunta, pakari +ajettiin häväistyksellä pois mainitusta painavasta virasta, ja voittanut +lahkokunta vietti voittonsa juhlallisella puoli-päiväisellä. Se on +Saksalaisen kirous ja onnettomuus, että olipa hän missä tahansa, niin on +hän vieraita kansalaisia vastaan liian rauhallinen ja myöten-antava, +vaan elää oman maa-miehensä kanssa alinomaisessa vähä-pätöisessä +härskeessä ja kateudessa. + +Sunnuntaina jälkeen pääsiäisen läksin Pensasta ja tulin tänne +Krasnoslobodsk'iin seuraavana tiistaina. Matkan pituus ei ole kuin 180 +virstaa, vaan teiden pohjattomuus ja posti-paikkojen sekä hevoisien +kelvottomuus tekivät tämän matkan hyvin ikäväksi. Insarin, välillä +olevaan pieneen kaupunkiin tullessa varsinkin suututti minua sekä +posti-paikan likaisuus että piisarin hävittömyys, jonka tähden +kaupunkiin tultua ajoin suoraan posti-mestarin tykö, hänelle asiata +valittamaan. Se oli noin kello 12 aikana päivällä, ja posti-mestarina +tuli eteeni vanha, varmaan keisari Pavel Petrovitschin aikuinen ukko +likaisissa liina-housuissa, ruopoitellen etuansa ja takaansa ja +muutenkin niin naurettava että kaipaukseni olin unhottaa häneen +katsoessani; enkä sen tehtyänikään saanut ukolta muuta tolkkua kuin että +piisaria olisi muka pitänyt korville antaani hävittömyydestänsä. Muuten +ovat posti-hevoiset Venäjällä yleisesti hyvät niinkuin posti-paikatkin, +jälkimäiset hyvät, jos matkalaisella itsellään on sänky-vaatteet, +eväs-laukku ja palvelija. -- Kylien ulko-näkö ilmoittaa matkalaiselle +että tässä läänissä elää paljo aatelia, joka, ehkä monessa muussa +kohdassa muistava Dumbom-vainajan elämän-viisautta, ei näy panneen +mieleensä mitä runoilija tästä jalosta mielestä sanoo seuraavassa +värsyssä: + + I politiken var hans tro, + Hvad ingen bonde plär förgäta: + Att om man mjölka vill sin ko, + Bör man ock ge den tili att äta, + +jonka todistavat ne surkeat pahna-ryhmät, joita tässä tienoossa nähdään +kylien asemesta, ja ne räpäleiset, likaiset olennot, jotka niissä +elävät. + + + +Kahdeksas Kirja.[16] + +Krasnoslobobsk'issa, Pensan lääniä, 3 p. syysk. 1857. + +Tämän-edellisen matka-kertomuksen annettuani eli noin keski-paikoilta +mennyttä helmikuuta olen työskennellyt Mordvan kielen kanssa +Simbirsk'in, Pensan ja Tambov'an lääneissä, ja menetin kuluneesta ajasta +lähes kolme kuu-kautta Ersäläisen murteen tutkinnossa ja neljä kuuta +samalla tarkoituksella Mokschan kielen kanssa askaroiden. + +Mordvan kansa löytyy parhaasta päästä Nischnij-Novgorod'in, Simbirsk'in, +Pensan, Tambov'an ja Saratov'an lääneissä elikkä Oká- ja Surá-jokien +väli-maalla, mutta vähemmässä määrässä elää tätä kansaa myös Kasan'in, +Samaran ja Orenburg'in lääneissä, ja tekee sen luku, Köppen'iä +myöten,[17] yhteensä 480,241 henkeä. -- Mainitussa maassa on tämä kansa +iki-muistoisista ajoista elänyt, sillä jo Nestor ja muutkin keski-ajan +kertojat tuntevat sen siinä. Sen asuin-ala mahtoi kuitenkin muinaisina +aikoina olla laveampi länteen päin ja ulottua itseen Okaan asti, johon +se nyt ei läheskään ulotu, koska puhtaita Mordvan-kielisiä paikkain +nimiä tavataan aina mainittua jokea myöten tienoissa, tätä nykyä ja jo +kauan takaperin Venäläisten asumissa. Näin muodoin mahtoi myös se +monelta historioitsijalta peri-häviöön kadonneeksi päätetty _Muroman_ +kansa, jonka Nestor pitää erityisenä kansana ja jonka nimi vielä tänäi +päivänä on Okán varrella olevan kaupungin nimenä, ei olla muuta kuin +lännemmäksi ulonnut lahko Mordvan kansaa, samoin kuin se ei kaukana +näiltä seuduin ollut _Merjän_ kansa epäilemättä oli Tscheremisseja +joiden oma-nimi on _Mari_ ja joita vielä tätäkin nykyä löytyy Volgan +oikealla rannalla N. Novgorod'inkin läänissä. + +Mordvan kansa hajoaa kahteen murrekuntaan nim. _Ersäläiset_ (heidän +omalla kielellänsä _Erzä, monik. Erzät_) ja _Mokschalaiset (Mokscha, +monik. Mokschyt_), eläen edelliset parhaasta päästä N. Novgorod'in ja +Simbirsk'in, jälkimäiset enimmin Pensan, Tambov'an ja Saratov'an +lääneissä, joten Ersäläiset voipi sanoa pohjaisiksi ja Mokschalaiset +eteläisiksi Mordvalaisiksi.[18] Kummankin murrekunnan lukua on vaikea +tarkoin määrätä, sillä muutamin paikoin elävät he sekaisin yksissä +piirikunnissa, toisinaan yksissä kylissäkin; vaan jos arviolta kuitenkin +panemme Ersäläisten määrän noin 250 tuhanneksi ja Mokschalaiset 230:ksi, +niin emme luule kovin paljon erehtyneemme. Eri-laisuus heidän välillänsä +on, josko osaksi tavoissakin ja vaatteuksessa, suurimmasti kielessä, +jossa jos molempien murrekuntien kaukaisimmat poikkeamiset pannaan +vastakkain, eroitus on niin suuri, että niiden puhujat eivät ymmärrä +toinen toistansa, vaan heidän täytyy Venäjän kielellä selvitä +toisistansa. + +Pää-murteena voipi pitää Ersäläistä ja päättää, että jos Mordvalaiset +voisivat kerran rakentaa itsellensä kirjallisuuden, jota kuitenkaan ei +ole toivomista, tämä murre tulisi olemaan sen kielenä. Tämä päätös astuu +tutkijan mieleen niin hyvin siitä syystä, että Ersäläisen murteen +taivutus-muodot ovat täyteläisemmät ja kielen alku-peräinen luonto siinä +on kukaties paremmin säilynyt kuin Mokschalaisessa, kuin myös siitäkin, +että ne kirjalliset kokeet, joita Mordvan kielellä on tehty, nim. uuden +Testamentin käännös ja pari rukous-kirjaista, ovat toimitetut tällä +murteella. -- Tämä testamentin-käännös on myös saattanut Ersäläisen +murteen tutummaksi oppineille siten että tunnettu saksalainen +kielen-tutkija _v. d. Gabelentz_ sen johdolla kyhäsi pienen Ersäläisen +kieli-opin (painettu aika-kautisessa kirjassa: _Zeitschrift für die +Kunde des Morgenlandes_, zweiten Bandes zweites u. drtttes Heft, +Göttingen 1839), joka tähän asti on ollut ainoana lähteenä koko Mordvan +kielen tuntemiselle. Tapa-turma ja kääntäjien ymmärtämättömyys +saattoivat kuitenkin, että mainittu pyhän kirjan käännös tehtiin +semmoisella paikka-kunnallisella murteella itseä Ersäläistä, +että käännöksen kieli ei suinkaan anna täydellistä kuvaa +viimeksi-mainitustakaan murteesta saatikka Mordvan kielestä yleisesti, +ja näin ei Gabelentz'inkaan työstä ole sitä hyötyä, jonka siitä muuten +voisi toivoa. Hänen teostansa tiedetään suomalaisessa kieli-tutkinnossa +hyvin tunnetun oppineen Wiedemann'in, saman Testamentin-käännöksen ja +myös jonkun suullisenkin tutkinnon johdolla, jo muutamia vuosia +parannelleen ja tällä tavoin hankkivan uutta Ersäläis-Mordvalaista +kielioppia, joka kukaties jo piankin ilmaantuu yleisölle. + +Juuri siitä syystä että Ersäläinen murre näin muodoin etu-kynnessä on +ollut tutkinnon alaisna, ehkä painoon joutuneet tiedot siitäkin ovat +sangen vaillinaiset, päätin minä ottaa sen tähän asti liiaksi +laimin-lyödyn ja ei vielä ollenkaan tunnetun Mokschan kielen työni +esineeksi. Hankittuani Ardatov'assa ja sen tienoissa soveljasten +kielen-kääntäjien kautta itselleni tarpeellisia niin kieli-opillisia +kuin sana-kirjallisiakin ja olletikin luvullisia aineita Ersän +murteessa, tulin viimeisinä päivinä huhti-kuuta tänne Krasnoslobodsk'iin +Pensan lääniä ja olen työskennellyt tässä piirikunnassa kuin myös +Spask'in ja Temnikov'an piirikunnissa Tambov'an lääniä koko kesän +Mokschan murteen kanssa. Tästä kielestä aion vasta, jos erinomaisia +esteitä ei tule eteen, painon kautta ilmaista kieli-opin ynnä +kieli-näytteiden ja sana-luettelon kanssa. Ersäläiset aineeni ovat myös +pian julaistavat, ehkä en vielä ole päättänyt, kummoisessa muodossa sen +voin soveljaimmin tehdä. + +Paitse kieli-oppiin ja sana-kirjaan kuuluvia aineita on minulla +lakkaamatta ollut tarkoituksena laulujen ja muiden sen-kaltaisten kansan +oman hengen tuottamien kerääminen. Tämmöisiä tuotteita on minulla nyt +koossa Mordvan kielellä yleensä: 216 arvoitusta, 31 laulua, 12 +eläin-satua ja 3 pitempää tarinata paitsi muita pienempiä kappaleita. +Näistä suotakoon minun tässä antaa pieniä näytteitä; ensin +arvoituksista. + + Tuvan katolta Venakko-tyttö mäkeä laskee? -- _Hivus-harja_. + + Talosta taloon punainen kukko juoksentelee? -- _Tuli_. + + Ukko menee metsään, edellänsä kymmentä sorsaa ajaa? -- _Varpaat_. + + Metsässä mikä ei näy? -- _Puun-sydän_. + + Sata lammasta, yksi pässi? -- _Tähdet ja kuu_. + + Kuisman tyttö kaunokainen läksi vettä lähteheltä, sormuksen veteen + pudotti, kuu näki sen, jätti, päivä näki, otti? -- _Kuura_ + (yö-halla). + + Leikkaamalla ei leikkau, repäsemällä ei repeä, kaiken maailman + elättää? -- _Vaimon rinta_. + + Itse alastoin, paita sisällänsä? -- _Kynttilä_. + + Sopella karhu kiljuu? -- _Jauhin-kivi_. + + Pää on, selkä on, vatsaa ei? -- _Virsu_. + + Astun, astuvat, seisahdun, seisahtuvat, heinää annan, eivät syö? + --_Sukset_. + + Hakkaan, hakkaan, lastua en tee; astun, astun, jälkeä en tee? -- + _Venhe_. + + Astuu herroiksi, puhuu Tatariksi? -- _Hanhi_. + + Minulla on ohjakset, vaan ympäri pitävät, itseni ympäri eivät yllä? + -- _Silmät_. + + Neljä veljestä, toinen toistansa ajavat, yksi toistansa ei tavota? + --_Kärrin pyörät_. + + Metsässä syntyi, metsässä kasvoi, ihmisen kädessä itkee? -- + _Viulu_. + + Varpunen härkää pitelee (vartioitsee)? -- _Lukko kirstun edessä_. + + Härkä puuttui puiden väliin? -- _Uuni_. + + Rauta-vanne tuvan ympäri? -- _Noki_. + + Sinuun katsoo, nauraa? -- _Rako_. + + Peltoa myöten astuu ukko, rauta-saappaat jalassa? -- _Aura_. + +Mordvalaisista lauluista voimme tässä kertoa sen, mitä +tschuvaschilaisista tätä ennen sanoimme, että niiden runollisuus on +hyvin vähäinen ja että niitä siinä katsannossa kerääminen ei olisi +vaivaa maksanut. Ne eivät ole niinkuin Suomen kansan laulut täyden +sydämen tulville puhkeaminen, vaan pidetään laulajiltansa enemmin +nuotin-kannatuksena yhdessä laulettaessa, jonka tähden sisällys on +jäänyt korjaamatta, on useasti tumma ja poikkinainen ja viittailee vaan +sitä, mitä sanoa tahdotaan ja jonka laulajat sekä kuulijat -- ehkä ei +syrjäinen lukija niin hyvästi --niinkin ymmärtävät. + +Historiallisesta sisällyksestä ei minun kokoamissani ole kuin yksi +laulu, vaan se on sangen merkillinen, sillä se on Pugatschev'in +kapinasta ja osoittaa tavallansa sangen selvästi sen, mitä myös tämän +kapinan historiassa kerrotaan, nim. että Itä-Venäjän kansat eivät +suinkaan olleet vastoin tämän kapinoitsijan yritystä, kuin myös senkin, +mitä he häneltä toivoivat. Se kuuluu seuraavasti: "Missä, missä palaa +tuli, palaa? Jaik'in[19] maassa, Jaik'in kankaalla palaa tuli, palaa. +-- Miksi palaa tuli, palaa? -- Uusi tsaari pyrkii virkaan: kolmena +vuonna en ota maksuja, seitsemänä vuonna en leikkaa sota-miehiä;[20] +rahvaan päälle lasken huokean, bojarien päälle lasken raskaan; bojarien +ruumiita hakkaan kuin metsää, heidän päänsä kisa-palloiksi leikkelen, +verensä jokena juoksutan; bojarien tukista kolme nuoraa punon, yhden +punon Kasan'in kaupungin ympäri, toisen punon Moskov'an kaupungin +ympäri, kolmannen punon Pietarin kaupungin ympäri." + +Seuraava mordvalainen laulu vivahtaa vähän suomalaiseen +_oluen-synty-lauluhun_. "Missä syntyy humala, missä kasvaa humala? +--Märässä paikassa se syntyy, pajukossa, valkea simpsukka hänen jyvänsä; +puhui tuuli, puhalti sen, kuhun, kuhun puhalti sen? -- Joen reunalle, +keitto-huoneesen puhalti sen, keitto-huoneessa olutta keittävät, sammion +laitaan puhalti sen, alkoi se rukihen kanssa puhua: ruis-äiti, +ruis-äiti, annas nyt puhumattomat panemme puhumaan, tappelemattomat +panemme tappelemaan, tanssimattomat panemme tanssimaan." + +Myös seuraavan laulun sisällys juohduttaa mieleen erästä Kantelettaressa +löytyvää laulua. "Hyvä tyttö, kelpo tyttö oli Tanja; syntyänsä oli Tanja +onnistunut, vartalon-kasvustansa oli T. onnistunut. Aina astuu T. +paidassa, aina astuu T. hameessa, aina asuu hän ylä-tuvassa, valoisan +ikkunan vieressä, höyhen-tyyny Tanjan alla, hopea tuoli Tanjan jalkojen +alla. -- Sulhaset kulkevat Tanjan perään, kukalaiset sulhaset kulkevat? +-- Saransk'in kaupungista, kaupungista pohatasta, sulhaset kulkevat, +bojarit kulkevat. -- Vanhin sisarensa Tanjalta kysyi: 'menetkö vai et +mene, Tanja rakkahani, nyt bojarille, menetkö vai et mene nyt isännälle?' +-- 'Bojarin tykö, sisarueni, paljon vieraita kulkee, kuin tulevat, +täytyy heitä vastaan-ottaa, kuin lähtevät, täytyy heitä saattaa.' Vielä +kulkevat sulhaset Tanjan perään, rikkaat Ersäläiset kulkevat. +Keskimäinen sisarensa Tanjalta kysyy: menetkö vai et mene, Tanja +rakkahani, nyt rikkaalle? -- 'Rikkaalla on paljo työtä, yhdestä pimeästä +toiseen pimeään asti (s.o. varhain aamusta myöhä iltaan) tupaan et +pääse.' Taas kulkevat Tanjan perään kolmannet sulhaset, nyt paimenet. +Kolmas sisarensa Tanjalta kysyy: menetkö vai et mene, Tanja rakkahani, +nyt paimenelle? -- 'Paimenella on leipä valmiiksi leivottu, leipä +valmiiksi leikattu.' -- Todella annettiin T. paimenelle, todella +annettiin T. köyhälle." + +Rakkauden voimaa ja voittoa sitä vastaan laulaa seuraava laulu. "Hyvä +tyttö, kelpo tyttö oli Avdotja, hän poikaa, hän tytärtä, hän ainoa +odotus (vanhemmilla). Aina astuu kengässä, aina astuu sukassa, aina +astuu hyvässä paidassa, aina astuu valkeassa hameessa. Kolme peltoa on +A:n isällä hyyrättyä maata, kolme peltoa kylvettyä eloa, kolmella +pellolla kolme karjaa eläimiänsä, kolmin-kymmenin työ-miehiänsä. +-- Kuolema-tautiut A. kääntyi, kuolema-tautia A. potee; ikkunan-korkuiset +ovat hänen polsterinsa, penkin-korkuiset hänen tyynynsä; isänsäo +'viheriäinen rakas A., punanen rakas A., elä kuole A. tyttäreni, elä +huku A. tyttäreni! kolme peltoa minulla on hyyrättyä maata, kolme peltoa +minulla on kylvettyä eloa, ne olkoot sinun, A:ni.' -- 'Taattoseni, omasi +olkoot, myrsky-tuuli puhukoon heidät, musta multa peittäköön heidät.' -- +'Viheriänen rakkahani A., elä kuole A. tyttäreni, kolmella pellolla on +kolme karjaa, nekin olkoot sinun.' -- 'Ei niitäkään ole minun tarvis, +omasi olkoot, haavan-lehtinä maahan langetkoot.' -- 'Viheriäinen +rakkahani A., punainen rakkahani A., kolme-kymmentä työ-miestä on +minulla, kuta mielesi pitää, se olkoon sinulle mieheksi, se olkoon +sinulle puolisoksi.' -- 'Kauan sitten olisit, taattoni, tämän sanonut, +en olisi kääntynyt tautiin; Vasilejta pitää mieleni, Vasilejlla vartalo +on suora koivu, punainen omena on Vasilejlla näkö, se olkoon minun.' -- +Kaiken A. kirosi, ainoastaan Vasilejta ei kironut; A. nousi +kuolema-taudista, A. parani." + +Surkean sisällyksensä vuoksi on seuraava laulu sangen lavealta levennyt +Mordvalaisten sekaan ja löytyy minulla sekä Ersän että Mokschan +murteessa, jälkimäisessä kuuluva näin: "Voi koira, koira, Ersän Mitjuha +(Dmitrij), äitinsä tappaja! Hän minkä-tähden tappoi äitinsä? Velhon +vaimonsa tähden, laiskan naisensa tähden: hän ei illasta valvo, ei +aamusta nouse, ei tulta puhu, ei tupaa valkaise; mitä hän toivoo? +Anopillansa on kolme korvoa hyvyyttä, yksi korvo on täynnä +palttina-pankkoja, toinen täynnä vaimon-paitoja, kolmas täynnä +miehen-paitoja, valmiiksi ommeltuja. 'Nouse, puolisoni, äitisi vie +kaukaisiin pitoihin, sisaresi tykö iloitsemaan, sisartasi tervehtimään; +sinne hänet hukuta.' -- Sinne vei koira M. äitinsä suurta tietä myöten; +takaisin tullessa suurta metsää myöten, sakeata metsää myöten, +syrjä-tietä myöten, koira M. äitinsä kantoi rotkon laitaan, +ohjan-silmukkaan koira M. äitinsä hirtti, koivuhaon alle koira M. +äitinsä pani. Käänsi hevosensa Ersän M., koira kotiin meni, alkoi laulaa +koira M., laulaen kotiin tuli. Vaimonsa tuli vastaansa koiran Mitjuhan +tanssien. 'Iloitse puolisoni, iloitse emäntäni, en tuonut äitiäni +kotiin, ohjan-silmukalla äitini hirtin, koivu-haon alle panin, kolme +korvoa hyvyyttänsä meille jäi, nyt äitini markkinaan ei niitä myö, ei +sisarelleni anna niitä.' Siitä alkoi koira M:n vaimo illasta valvoa ja +aamusta varhain nousta." --Ersäläisessä käsityksessä tätä laulua on se +lisäys, että M:n hevoset, äitin tapettua, puhkesivat ihmisen kielellä +puhumaan ja uhkasivat murha-työn kylän vanhemmille ilmoittaa. Tämän +kertoi M. kotiin tultua vaimollensa, joka neuvoi hänen näistä +kaipaajista siten vapautumaan, että heidät tappaisi. Sen hän tekikin ja +sitten elivät mies ja vaimo hyvästi, sillä rangaistuksesta murhan tähden +ei kummassakaan käsityksessä virketa mitään. + +Vaan olkoonkin näistä jo kyllä Mordvalaisen runouden näytteeksi. Jos ei +jo kieli osoittaisi tämän kansan kuuluvan Suomalaiseen suku-kuntaan, +niin nähtäisiin hyvästi näistä lauluistakin, että Mordvalainen rakastaa +samoin kuin Suomalainenkin hiljaista, surun-sekaista miettivää +mieli-alaa ja tältäkin puolen on jälkimäisen veli. Muuten on +Mordvalainen tyytyväinen kohtaloonsa, vilpitöin käytöksessänsä ja ahkera +sekä taitava työssänsä. Kaikista Itä-Venäjän vieras-sukuisista kansoista +(niinkuin Tschuvaschit, Tscheremissit j.n.e.) näyttävät Mordvalaiset +muodoltansa enimmän olevan Suomalaisten näköiset ja useasti ovat +minulle, katsoessani mordvalaiseen mies-parveen, Savon ukot juohtuneet +mieleeni, jos nim. jälkimäisillä olisi parta ja päällä se lian-karvainen +ruskea kauhtana, jota edelliset kantavat venäläisten talon-poikien +mukaan. Mordvalaisten vaimoja en kuitenkaan millään muotoa tahdo vetää +Savon herttaisten emäntien rinnalle, sillä he eivät ole edes +mukiin-menevätkään saatikka kauniit, johon kuitenkin osiksi lienee syynä +heidän kummallinen vaatteuksensakin. Tämä on aivan samanlainen kuin +Tchuvaschittarien ja Tscheremissittärien puku, josta tätä ennen jo olen +antanut selityksen, nim.: paidan-kaltainen valkea palttina-hame, +punaisilla kirjoilla kirjoiteltu; rinta, kaula ja korvat helmillä, +rahoilla ja kaiken-laisilla muilla helistimillä koristellut ja jalat +niin monin-kertaisilla sääryksillä pauloitetut, että sääri on paksu kuin +pölkky. Monen Mordvattaren muotoa rumentaa sekin että silmät ovat +kipeät, joka taas tulee siitä alinomaisesta savusta, jossa tämäkin +kansa, niinkuin kaikki Suomalaiset, rakastaa elää tuhrustaa. Muuten on +Mordvalaisen elämän-laatu ja asunto melkein yhden-lainen kuin täkäläisen +Venäläis-rahvaan, eikä heidän tavoissansakaan enää tavata suurta +eroitusta jälkimäisistä. He ovat ahkeroita kristityitä s.o. paastoavat +tarkasti ja ristivät silmiänsä useasti, vaan moni seikka heidän +nykyisissäkin luuloissansa kuin myös vanhemmat kirjoitukset heidän +elostansa ja olostansa edes-menneinä aikoina osoittavat, että +_Keremet'in_ palvelus oli heilläkin uskona. Muista tämän palveluksen +jäännöksistä mainitsematta nimitän tässä vaan sen, että he keväällä, +tavallisesti ensimäisenä helluntai-päivänä, kyläkunnittain jossakussa +läheisessä lehdossa teurastavat härän, joka paikalla keitetään ja +syödään ja jonka nahka ripustetaan puuhun; vaan tämä Keremet'ille +uhraamisesta jäänyt tapa on muuttunut milt'ei kristilliseksi +käytökseksi, sillä juhlan alkaa jo päättää oikea-uskoinen pappi +rukouksella ja ovat rukoilijat myös varustetut jumalan-kuvillansa, niin +että sen hengen, jolle tämä juhla ennen vietettiin, luulisi nyt olevan +sangen vaikean tässä seurassa viettää omia pitojansa. + + + +Yhdeksäs Kirja. + +Kasan'issa 15 p. lokak. 1857. + +Vähän päälle kahdeksan kuu-kauden liikuttuani ja oleskeltuani useammissa +lääneissä tämän kaupungin etelä-puolella, palasin tänne menneen kuun +keski-paikoilla ja tullen täällä kukaties koko talven viettämään. + +Koska nyt taas saan tilaisuuden Suomettaren lukijalle jota-kuta +kertoella, niin tulee tässä tehdäni pieni selitys, joka jo kauan on +näyttänyt minusta tarpeelliselle, vaan joka varsinkin lienee tehtävä +_nyt_, kuin toivon tuttavuuteni mainitun lukijan kanssa vielä +joksi-kuksi ajaksi pitenevän. Moni on saattanut nim. arvella että näissä +kirjeissäni kovin vähän puhun niistä kansoista ja kielistä, joita +tutkimaan tänne olen lähtenyt, mutta enimmin vaan vähä-pätöisistä omista +seikoistani matkoillani, joista muka ei kukaan viisastu mitään. Tähän +vastataan, että mitä näistä kansoista ja kielistä on puhumista, sen olen +joko jo puhunut _Suomen Yli-Opiston ylistettävälle Konsistoriolle_ +matka-kertomuksissa eli vasta puhuva erinäisissä töissä varsinkin +kielistä, vaan että se muuten ei olekaan sitä laatua että suurempi +yleisö sitä rakastaisi eli edes käsittäisikään. Että taas Suomettarelle +lähettämissä kirjeissäni en ole kertonut muuta kuin sen mikä itselleni +on tapahtunut eli minkä itse olen nähnyt, en koronnut mistään yleisesti +latelemaan enkä luontunut mitään runoilijan moni-värisen lajin läpi +katsomaan eli sulanut hänen hellillä sanoillansa huokailemaan, -- +kaikkeen tähän lienen kukaties itsekin syy-pää, vaan ymmärtävä lukija +arvannee myös nekin ulkonaiset syyt tämän-kaltaisten teosten +vaillinaisuuteen, joita en minä eikä muut kirjoittajat meidän maassa voi +välttää. Tämän ohessa täytyy tunnustaani, että minua, muiden +matka-kirjoituksia lukiessani, enimmin ovat sekä viehättäneet että +hyödyttäneet semmoiset matka-kertomukset, joissa matkustaja +koristelematta puhuu omat näkönsä ja kuulemansa; siliä näin antaa hän +lukijalle paraimman kuvan matkaamastansa maasta ja kansasta. Sentähden +luulen että, jos minun matka-kertoelmani voisivat jonkun vähän ketä +viehättää ja vieläpä hyödyttääkin, olisi siihen syynä juuri se, että +niiden lanka juoksee kädestäni, ei ylös ilmaan niinkuin poikien +paperi-leijoissa, eikä myös niin järkähtämättömästi suoraan kuin lanka +sanan-lennättimissä, vaan ikäskuin hämähäkin lanka kierrellen ja +poimitellen ja silmukoillansa mitä-kuta saalista pyydellen. + +Tämän selityksen tehtyä voimme siis käydä itseä matka-kertomusta tällä +perustuksella jatkamaan. + +Se on oloni Krasnoslobodsk'issa, josta tässä nyt olisi jotaki sanottava. +Kuin tämän piirikunnan kaupungin olin päättänyt itselleni +koko-kesäiseksi pää-paikaksi josko ei alinomaiseksi olo-siaksikaan, niin +oli minun siinä saatava korttieri, jossa jotenkin voi toimeen tulla ja +sen-kaltaista työtä toimittaa kuin minun on. Tätä tolkkusin +poliissillenkin, joka täällä, niinkuin muuallakin missä olen ollut, oli +kuvernööriltä käsketty kaikki lailliset vaatimukseni täyttämään. +Lailliseksi oli tätä ennen moni gorodnitschij nähnyt senkin +vaatimukseni, että minulle annettaisiin kruunun-korttieri eli +oikeimmiten yksi niitä korttieria, joita kussakin kaupungissa löytyy +tahi hankitaan matkustavia virka-miehiä vasten. Mutta kuin +Krasnoslobodsk'issa nyt seisoi kokonaisen jalka-rykmentin +päällikkö-kunta ja osa itseä rykmenttiäkin, ja kaupungilla näin muodoin +näistä vieraista jo oli kyllänsä ja vähän päällenkin, niin ilmoitin +poliissin pää-miehelle, jona, gorodnitschijn ei kauan sitten kuoltua, +oli neljännes-upsieri eli niin-kutsuttu kvartalnij, suostuvani itse +hyysäämään korttierin, jos hän vaan sissikkojensa kautta hyvän semmoisen +hankkisi. Tämä herra oli nöyrä ja imelä kuin hunaja, niinkuin ihmiset +täällä ensi silmäyksessä aina ovat, ja lupasi kaikki toimittaa, mitä +ikänänsä minä vaan "olisin hyvä ja käskisin." Tällä lohduttavaisella +lupauksella erosi hän minusta, vaan kuitenkin piti minun rypeä täyttä +kaksi vuoro-kautta erään pienen tschinovnikan korttierissa, johon +tultuani olin joutunut, ennenkuin herra kvartalnij lähetti poliisimiehen +ilmoittamaan että nyt oli löydetty muka "herras-korttieri" minulle eikä +sen kalliimmasta hinnasta kuin 7 hopea-ruplaa kuu-kaudessa asunnosta, +ruoan-teosta ja samovaran eli tee-kattilan antamisesta. Hinta kaikui +vähän kummalliselta korvissani, vaan päästäkseni pois mainitun +tschinovnikan parista, joka alinomaa kiusasi minua jumaluus-opillisella +viisaudellansa, jota hän pari vuotta papin-seminariossa ollessaan oli +päähänsä ammentanut, päätin ottaa toisen korttierin mistä hinnasta ja +minkä-laisen tahansa. + +Eikä suinkaan ollutkaan onni minulle armas tällä kertaa. Tultuani uuteen +korttieriin, johon poliissi-mies jo edeltä päin hevosella saattoi +kaluni, löysin sen olevan tavallisen pienen tuvan, joka lauta-laipiolla +oli jaettu kahteen eri-kokoiseen osaan, joista emäntä karsina-puolta +kutsui kiittelevällä nimellä "sänkykamariksi." Lattiassa oli uunin +edessä suuri reikä, johon, niinkuin sen jälkeen päin joka päivä sain +nähdä, "sukkeluuden vuoksi" asujan silmi-vesi kaadettiin hänen +peseytyänsä ja myös rikat sekä lika-vesi korjattiin, milloin lattia +la'aistiin eli pestiin. Seinät olivat nuoruudessansa olleet viattomuuden +karvaa s.o. valkeat; vaan niinkuin kaikki maa-ilmassa vanhenee ja i'än +enetessä nuoruuden karva arvattavasti vähenee, niin olivat nämä +seinätkin hempeytensä kadottaneet ja ottaneet nimeämättömän näön, joka +mahtoi olla likinnä lika-harmaata. Tämä harmaa oli kuitenkin vielä niin +valkeata luontoa, että katselija helposti havaitsi ne veri-täpät, jotka +entisten asujien sodat lutikkojen kanssa olivat seinille jättäneet ja +joita "sänky-kamarin" seinät, olletikin makuu-siaksi asetetun lavan +seudussa, olivat täynnä. Näky tuvasta oli itsestä "salista" likaiselle +pihalle ja sänky-kamarista pieneen solaan, johon isännän vieraat alussa, +varmaan myös "sukkeluuden vuoksi," pistäytyivät tarpeelleen. Sanalla +sanoen: herra kvartalnij oli minun saattanut semmoiseen luolaan, että +pahempaa venäläisessäkään kaupungissa harvoin tavataan. Minä +nuhtelin häntä tästä jo, uhkasin kuvernöörille kirjoittaa hänen +levä-peräisyydestänsä kohtaani; mutta nyt muuttui hän taas niin +sokuriseksi, niin imartelevaiseksi ja niin nöyräksi, että vaikea oli +häntä ei uskoa, ja lupasi kohta kuulustella uutta korttieria, vaan +vakuutti kuitenkin nykyistäkin asuntoani hyväksi sen puolesta, että +emäntä oli taitava ruoan-laittaja eikä muka ymmärtänyt, minkä-laisissa +palatsissa minä olin tottunut elämään, kuin en hyväksynyt tämmöistä +korttieria, jossa kaikki piirikunnan aateli kaupungissa käydessään piti +majaa, sillä se oli Krasnoslobobsk'issä ensimäinen _postojálij dvor_ eli +maja-talo. + +Minä en tuntenut kaupunkia, sen tuntija poliissi oli minun tähän +korttieriin saattanut ja kaduilla oli likaa polvia myöten; minun täytyi +siis tyytyä kvartalnijn vakuutuksiin, vieläpä olla hyvilläni, että olin +edes katon alla. Mutta päätökseni oli, itse hankkia itselleni +kelvollinen korttieri, tultuani vähän paremmin tuntemaan paikan ja sen +asujat. Eikä tämän päätöksen täyttämistä suinkaan poliissi-upsierin +kiittämä emäntä eli hänen tapansa ja taitonsa haastaneet. Hän oli, +niinkuin sen jo muutamia päiviä elettyäni talossa havaitsin, "viinaan +menevä", ja ensi kerran näin hänen vahvemmassa "pajussa" pyhän Nikolain +päivänä, jolloin eukko oli niin pehmeä, että askareista ei tullut mitään +valmista ja että koko talo s.o. lapset, palvelijat ja asujat saivat sinä +päivänä pitää paastoa. Vaan hölkkä-viinassa oli hän sangen usein, +milt'ei joka toinen päivä, ehkä hän tällöin täydesti toimitti kaikki +työnsä ja ainoastaan poskien erinomainen hohde ilmoitti hänen +viina-pottua suudelleen. Kaikeksi onneksi oli hänen luontonsa tässä +tilassa tyyni, niin että ei tapellut eikä räiskänyt, vaan hänen +kuiskattiin tällöin pikemmin rakkaudessa olevan yli-määrällinen +asujiansa kohtaan, jota en kuitenkaan itse koskaan havainnut. Vaan hänen +taitonsa ruoan-laitoksessa oli niinkuin kaikki muukin, mitä +edellä-mainittu poliissi-herra minulle puhui, valitettavasti valhetta. +Hän (emäntä nim.) ei tässä asiassa ollut viisaampi tavallisia venakkoja +eikä osannut laittaa muuta ruokaa kuin yhtä näistä kolmesta: _schtschi_ +(kaali), _káscha_ (puuro) ja _uhá_ (kalan-liemi). Kuin minä vielä olen +tottunut sille pahalle tavalle, puoli-päiväisekseni vaatimaan kaksi +ruoan-laatua, niin arvaa jokainen että emännän taito pian oli +tyhjennetty. Yhteydet kaali + puuro ja liemi + puuro (kolmas yhteys +kaali + liemi on mahdotoin) ovat kyllä hyvät kerraksensa, vaan kuin ne +joka toinen päivä palaavat eteenne yhtä välttämättömästi kuin päivä +nousee, niin jo mielellännekin luulen rupeavanne tuumimaan jotain +vaihdosta. Vaihdoksen havaitsinkin minä ja sen niin tehollisen, että +havaitsemalleni olen aikonut pyytää palkintoa joko gastronom-yhteydeltä +Pietarissa, huoneen-hallitus-seuralta Turussa eli jolta-kulta muulta +yhtä kiivaasti yhteistä hyvää ahkeroivalta seuralta. Havaitsemani on mm. +se, että kuin kaksi päivää syöt puoli-päiväisen ja kolmantena ei ole +ruokahalua, niin sinä päivänä _ole syömättä_. Kas tämä vaihdos +on sekä terveyteen että varoihin nähden niin hyödyllinen kuin +yksin-kertainenkin, ja ihmeeni on vaan sitä että tämä keino, ehkä sen +kyllä monikin käytännöllisesti lienee havainnut, ei vielä ole saatettu +laveammalta ilmi. + +Ennenkuin tästä herras-korttieristani eroan, täytyy vielä sanoani sen +isännästä, että juoppoudessa, josko ei missään muussa, oli hän vaimonsa +herra ja pää, sillä hän joi ja makasi, makasi ja joi, yhden viikon +toisensa perästä, mutta suorittautui aina maanantaina selväksi. Hän oli +kolmannen luokan (gildin) kauppa-mies, ja kuin maanantai oli viikon +markkina- eli bazár-päivä, jolloin ympäristön maa-rahvas toi +tavaratansa, enimmäksi osaksi eloa, kaupunkiin kaupaksi, ja kuin +kaupungin pienet kauppiaat elävätkin sillä, että he suuremmille ja +niiden rahalla polku-hinnasta ostavat talon-pojan elon, niin oli tällöin +jo levä-peräisinkin porvari liikkeellä jotakin toki viikon eläkkeeksi +kahmuamassa. Tämä ei kuitenkaan ollut suurin syy siihen, että isäntäni +tällöin oli selvänä; kauppansa rinnalla oli hän myös pieni virka-mies. +Krasnoslobodsk'issa ja varmaan muissakin Venäjän kaupungissa tulee omia +tuotteitansa myövän talon-pojan jokaisesta kuormasta, joka kaupungin +torilla avataan, suorittaa sen kassaan maksun, joka täällä kuului olevan +12 kop. hop. Tämän tulon oli korttieri-isäntäni arenteerannut +kaupungilta s.o. hän maksoi vissin määrätyn summan vuodessa, saipa +sitten enemmän eli vähemmän talon-pojilta, ja tämän maksun kantaminen se +oli se, joka hänen joka maanantai herätti henkiin. Sillä varhain aamulla +liehui hän tällöin renkinensä talon-poikain seassa torilla, ja onnetoin +se talon-poika, joka määrättyä maksua ei kiireesti hänelle suorittanut +eli joka esim., sen vuoksi että hänen kuormansa oli vaan läpi-kulkeva, +ei mieluisesti suostunut sitä maksamaan. Tavallisinta oli että +tämmöiseltä riistettiin ajo-kalut vieläpä toisinaan hevonenkin pantiksi, +ja surkea oli nähdä, mitkä summat isäntä sitten pihallansa, johon hän +riistetyn tavaran kuletti, kiskoi talon-poika-rukilta, ennenkuin heille +kalunsa takasin antoi. Hopea-rupla oli vähintä, jonka tyhmä Mordvalainen +eli Tatarilainen tällöin sai maksaa siitä että vähänkään oli epäillyt +rahan-kantajan oikeutta. + +Tästä hyvästä isännästä ja hänen talostansa pääsin erilleni vasta viiden +viikon perästä, jolloin viimeinkin löysin tyynemmän, paremman ja +huokeamman korttierin erään vanhan ämmän, stanovoj pristav'in +(nimis-miehen) lesken tykönä, jossa elin lähes kolme kuu-kautta ja tulin +hyvästi toimeen. Paitse emäntää oli talossa muita asujia vaan hänen +13-vuotias tyttärensä, aika-mies poika ja kaksi niin ikään vanhaa ämmää, +molemmat talon vanhat palvelijat. Oppilais-ajastaniko jäänyt tottumus +lienee minussa vai mikä muu siihen syynä, että asuntoni siistijänä +enimmän rakastan vanhoja ämmiä; sen vaan tiedän varmaksi, että jos +heidän tuuliansa ja itse-päisyyttänsä vähän kärsit, niin he +monin-kertaisesti sen palkitsevat suuremmalla siistiydellä, +kärsivällisyydellä ja uskollisuudella. Ol'ga Ivannan (tämä oli uuden +emäntäni nimi) palvelija-eukoista oli vanhempi ollut ei ainoastaan hänen +lapsiensa vaan myös hänen itsensäkin n'anka eli lapsen-likka, ja +tämmöisellä samoin kuin isännän eli emännän entisellä imettäjälläkin on +venäläisissä perhekunnissa useasti valta, joka outoa hämmästyttää, +varsinkin kuin muistetaan, että he tavallisesti ovat joko talon orjia +eli muuten palvelijan-säädystä. Näin tottelivat Ol'ga Ivannankin talossa +kaikki vanhaa Tatjanaa, tottelivat sen enemmin kuin hän oli jotenkin +hyvä-sävyinen ja hänen tiedettiin aina siististi eläneen sekä tahtovan +myös kunnialla hautaan saattaa vanhan piikuutensa. Muiden kuuliaisuuteen +häntä kohtaan oli vielä suurena syynä sekin, että Tatjana oli hyvin +jumalinen, sillä illoin aamuin piti hän pitkät rukoukset, vaan risti +keski-päivälläkin silmiänsä vähimmistä syistä, niinkuin jos säikähti, +jos kuuli kenen vihassa puhuvan, tulta tehdessänsä, kaljaa laskiessansa +j.n.e.; sen ohessa paastosi hän kolme päivää viikossa (tavallisesti +paastotaan vaan kaksin päivin viikossa), ja hänen paastonsa oli niin +ankara, ett'ei hänen sanottu vesi-märkää näinä päivinä suuhunsa ottavan. +Kaikki tämä teki hänen jommoiseksikin koto-pyhäksi, josta ei olisi ollut +mitään sanomista, ett'ei hän olisi koettanut esi-miehuuttansa laajentaa +minunkin ylitseni, toraten muka siitä että illoilla toisinaan viivyin +myöhemmin kylässä kuin hänestä oli hyvä, ja nuhdellen minua siitä että +paasto-päivinä söin arki-ruokaa. Tämä ei kuitenkaan häirittänyt sopua +välillämme, sillä saappaani ja lattian piti Tatjana puhtaina, vaikka +ruoassa kyllä havaitsi minun "syntiseksi". Ainoastaan kerran oli rauha +meillä sodaksi muuttua asiasta, jossa Tatjana itsekin pyhyytensä +piiriltä ulkoni takaisin, en tahdo sanoa syntiin, vaan kumminkin synnin +rajoille. Asia olisi tuskin kertomisen arvoinen, ell'ei sekin loisi +muutamia säteitä valoa täkäläisen kansan luonteelle. Kuin verekset +kurkut, joita täällä alussa pidetään suurena herkkuna, alkoivat joutua, +ostatin minä niitä eräältä naapurilta Tatjanalla, joka niiden sanoi +maksavan 10 kop. hop. kymmenisen, jonka hinnan jälkeen hän jo useampia +kertoja oli minulta rahaa ottanut. Mutta kerran tuli niiden myöjä itse +kaupalle ja tällöin ilmestyi, että kurkku-kymmeninen ei koskaan ollut +maksanut enemmän kuin 6 kop. Peläten että minua muissa suuremmissakin +ostoissa näin oli petetty ja petettäisiin vastakin, otin Tatjanan +tutkinnon alle; vaan kiven kovaan kielsi hän minun rahastani +hyötyneensä, ja vannoi "jumalan edessä", osottaen nurkkaan ja silmiänsä +ristien, että hän oli viatoin. Nyt töytäsi emäntäkin hätään ja avasi +n'ankansa puolelta semmoisen tulen, että minä vähän vastusteltuani näin +ainoaksi pelastus-keinoksi pakenemisen kamariini. Vaan kuin emäntä ei +siihen tyytynyt, mutta seurasi minua tännekin, lausuen että hänen +ajatuksensa minusta nyt oli kokonansa muuttunut, ja soimaten minua +yhden-laiseksi kuin muutkin "saivaren-nylkijät Saksalaiset" ovat, jotka +joka kopeikan lukevat, otin minä pakoni oikeaan venäläiseen keinoon, +löin raha-kukkaroni pöytään ja sanoin itselläni olevan rahaa ostaa hänen +sekä talonsa että kaiken elämisensä (joka lause, Luoja paratkoon! ei +suinkaan ollut tosi), enkä niiden muutamien kopeikkojen, vaan enemmän +itsen asian, tähden ämmää ahdistaneeni. Raha on tälle kansalle, sen +sanon vielä kerran, enemmän jumala kuin kellenkään muulle, ja tekee +omistajansa kuninkaaksi hänen silmissänsä. Niin vaikutti tässäkin +tilassa sen paljas näkö Ol'ga Ivannan mielen päälle kuin öljy +aaltoavaisen veden pinnalle: hän nöyrtyi ja alkoi yhteen ja toiseen +syytellä koko kurkku-juttua. Se selko asiassa, jonka häneltä vähitellen +sain, oli että minulle ostettaessa kurkkuja oli talon-väki aina +itsellensäkin kymmenisen ostaneet lisäämällä minun rahaani 2 kop., joten +kahden kymmenisen hinta oli täysi, mutta joten kymmeninen minulle maksoi +viittä kertaa enemmän kuin heille. Mieleen oli se minusta, että Tatjanan +puoli puhdistui tässä asiassa vaan siksi, että hän oli ollut talon-väen +väli-kappaleena minua petettäessä, ja kuin eukko kerran tämän jälkeen +kävi kirkossa, selvisi hänen yksin-kertainen järkensä niin, että hän +sieltä palattuansa tuli tyköni, tunnusti itsensä vika-pääksi ja pyysi +anteeksi, joka seikka kohotti hänen minun silmissäni sangen korkealle, +niin että siitä päivästä Tatjana ja minä olimme paraat ystävät. Enkä +emännänkään kanssa tuosta rettelöstä kauan ollut vihassa, sillä petos on +täällä niin tavallista, että missä se ei koske enempää kuin kopeikoita, +sitä ei pidetä minäkään ja sen nuhtelemista vaan nauretaan +saksalaisuudeksi. Sen ohessa oli emäntä-rukalla sydän kylläinen paljon +surkeammista asioista, joita hän mieltänsä lauhduttaakseen jälkeenpäin +minulle vähitellen jutteli. Hänellä oli kolme aika-miestä poikaa ja yksi +tytär jo naimisessa. Vanhin kotona oleva poika oli ollut virassa, vaan +viime sodan aikana hullautunut menemään upsieriksi nosto-väkeen +(opoltschénie). Lähellä sotaa käytyänsä drushinansa kanssa oli hän +niinkuin muutkin tämän-laiset upsierit lähetetty kotiin yhden vuoden +palkan kanssa, vaan kuin palattuansa ei entistä eikä mitään muutakaan +virkaa annettu hänelle, hyleksi hän nyt tyhjän-toimittajana äitinsä +tykönä, ryyppi milloin rahaa sattui ja ammuksenteli sorsia aikansa +vietteeksi. Toinen poika oli piiri-kunnallisen aatelin-päällikön +sihtierinä, vaan oli kopeudellansa tämän niin suututtanut että hän +luovutti hänen virasta ja painollansa vielä saattoi senkin matkaan, että +hän ajettiin pois siitä maa-hovista, johon noin vuosi takaperin oli +mennyt koti-vävyksi. Vaan nuorinta poikaansa äiti näkyi enimmän +rakastaneen, varmaan sentähden, että hän oli ollut onnettomin. +Sota-väestä, johon hän oli ollut annettu itsensä upsieriksi palvelemaan, +oli hänet hylätty kova-korvaisuudesta esi-miehiänsä vastaan; äiti oli +itse hakenut hänet sieltä kotiin, vaan täällä oli hän alkanut juoda +onnettomasti, äitiltänsä salaa myöskennellyt pyhäin-kuvia ja muuta +kalliimpaa kalua ja viimein väkeenkin kiskonut häneltä kaikki, mitä +hengestä irti oli, niin että äitin vihdoin oli täytynyt panettaa hänet +kiini ja lähetyttää arestantti-komppaniaan. Moni äitin-sydän halkeaisi +jo vähemmästäkin, vaan tämän kuormansa lisäksi sai Ol'ga Ivanna vielä +useampi päivä niellä hävittömyyttä vävyltänsä, jonka itse oli ennen +aikaan "kengittänyt ja vaatettanut", niinkuin hän sanoi, vaan joka +palkitsi tämän hyvyyden niin että oli anopilta parhaan osan taloa +vallannut ja sen lisäksi vielä kohteli häntä kamaloittavalla ynseydellä. +Nämä kaikki seikat kurkku-jutun jälleen vähitellen saatuani tietää, koin +minä kohtelevaisuudella pysyttäydä vastoin-käymisistä ärtyneen emäntäni +lemmissä, eikä meillä mainitun tapauksen jälkeen ollutkaan muuta +välillämme kuin ystävyys ja hyvä-tahto. + +Venäläisen seuruus-elämän, jommoisena se maalla ja pienemmissä +kaupungissa löytyy, tulin Krasnoslobodsk'issa ollessani tuntemaan +enemmän kuin ennen, sillä täällä elin ainoastaan Venäläisten kanssa. +Paraimmiksi avuiksensa kiittelee tämä kansa vieraan-pitäväisyyttänsä, ja +vanha totuus on se, että tämä avu sivistymättömissä kansoissa on +suurempi ja myös tarpeellisempikin kuin sivistyneissä. Vaan +päällisin-puolinen sivistys on täällä tämän niinkuin monta muutakin +hyvää omaisuutta joko hävittänyt eli muuttanut. Venäläisen +vieraan-pitäväisyys ei koskaan tee sitä levollista ja elähyttävää +vaikutusta vieraan mielessä kuin se sydämellinen ja yksin-kertainen +käytös, jolla häntä Suomessa ja Skandinaviassa kohdellaan. Venäläinen on +kyllä ensi kohtauksessa teitä vastaan itse nöyryys, itse imartelu, itse +liehakoitsevaisuus, ja alussa luulen jokaisen ulko-maalaisen pettyvän +tämän kautta ja kasin-kultaa hopeana pitävän, niinkuin minunkin kävi. +Tämä yli-määräinen kohteliaisuus hälvenee kuitenkin pian hänessä, joka +tulee osiksi hänen yleisestä häilyvästä luonnostaan osiksi myös siitä, +että hänellä alussa on ollut teistä liian suuri ajatus: hän on joko +pitänyt teitä liian rikkaana eli luullut teillä olevan liian suuren +vallan elikkä myös liian korkeita suojelijoita. Hänen havaittuansa, että +olette ilman näittä eduitta ja muilta vaaditte kunnioitusta vaan omien +avujenne esim. sivistyksenne, oppinne, neronne kautta, tulette sen tässä +maassa kokemaan, että vieraan-pitäväisyyttä nautittuanne sen monesti +saatte palkita hävittömyyttä nielemällä, hienompaa ja tärkeämpää sitä +myöten miten milloinkin sattuu, ja minun neuvoni niille, jotka kova onni +saattaa tänne, on että niin vähän kuin mahdollista velkautua täkäläiseen +vieraan-pitäväisyyteen eli upota maan seuruus-elämään. Tämän jälkimäisen +teki turha ulko-muodon noudatus sivistyneelle ihmiselle hyvin tukalaksi, +ja jos meidän Pohjasta oleva matkalainen syystä voipi moittia +Saksalaisten yksin-kertaisuutta ja avonaisuutta seurallisessa elämässä +liian ystävälliseksi ja joka-päiväiseksi, niin on täällä taas poikettu +toisannepäin liiaksi ja seurallisuuden ainoassa _muodossa_ luultu sen +totisen luonnon löytävänsä. Käymät (visiitit) pidetään tarkassa vaarissa +ja niiden keskinäisyys (reciprocitet) suuressa arvossa, kuin myös niiden +tekemisellä eli laimin-lyömisellä voidaan suuresti ilahuttaa eli loukata +toinen toistansa, jossa kaikessa useastikin ei puutu naurun ainetta. +Niin mahtaa moni lukija muistaa, miten Castrén kertoo Mesen'issä +gorodnitschijn kanssa lähettiläisten kautta taistelleensa useampia +päiviä siitä, kumpiko heistä ensin kävisi toisensa luona, jossa Castrén +kuitenkin näyttää väärässä olleen, sillä matkalainen, jos hänen +virka-arvonsa ei ole kovin paljoa korkeampi sen paikkakunnan asujanten, +johon hän tulee, on täkäläisiä sääntöjä myöten velvollinen heidän +tykönänsä ensin käymään. Näin päätti varmaankin apteekkari +Krasnoslobodsk'issa uuden gorodnitschijn tultua. Tämä teki käymänsä +kaikkien muiden kaupungin merkillisten asujanten tykönä, vaan laimin-löi +apteekkarin, vaikka hänellä vielä korttierikin sattui olemaan samassa +talossa, jossa apteekkari asui. Muut selittivät tämän huolimattomuuden +niin, että gorodnitschij luki apteekkarin porvari-säätyyn, ja sen +velvollisuus tämmöisissä tiloissa on nöyryytensä osoittaminen uudelle +pää-miehelle, minkä sokuri-tokalla, minkä viini-lekkerillä, minkä +milläkin lahjalla. Mutta apteekkari ajatteli toisin, ja vaikka hän oli +hyvä ystäväni, niin en voinut olla nauramatta sille arvolle, jonka hän +antoi tälle vähä-pätöiselle seikalle, ja niille konehtimisille +palvelijoiden, yhteisten tuttavien ja muiden kautta, joilla kumpikin +koetti saada toistansa ensi askeleen ottamaan. Tätä kesti noin +kuu-kauden ajan, ja minun lähtiessäni jäivät he vielä sormi-koukkua +vetämään tästä vallan-painavasta asiasta. + +Tavalliset huvitus-keinot seuroissa ovat kortit, tanssi ja palo-viina. +Tätä jälkimäistä käytetään kaikissa niissä tiloissa, joissa meillä +käytetään vaihetellen palo-viinaa, viiniä, totia ja punssia; se on +Venäläisen niin ylhäisemmän kuin alhaisenkin A ja O, surussa lohdutus, +ilossa riemun väli-kappale, kaikissa tiloissa välttämätöin. Arvattavasti +ei tämmöisessä seuruus-elämässä kirjalliset keskustelut ja harjoitukset +koskaan tule kysymykseen. Vaikka käynyt sangen monen hovin-herran ja +virka-miehen tykönä, en ole yhdessäkään perhekunnassa tavannut +kirjastoa. Ainoat kirjat, joita siellä täällä voitte nähdä, ovat jotkut +ranskalaiset romaani-remput, joita talon nais-väki joko lukevat +hirmuisella ulos-puheella eli vaan ovat lukevinansa. Ennen viimeistä +sotaa löytyi Venäjällä monta posti-konttuoria, johon ei tilattu yhtään +sanoma-lehteä. Kasan'in pois-luettua, jossa on kaksi keskin-kertaista +kirja-puotia ei koko itä-Venäjässä maa-alalla, jolla elää noin 20 +miljonaa ihmistä, löydy ainoatakaan kirja-kauppaa, Paikka paikoin +nähdään muun räämän seassa kirjojakin jonkun kauppa-miehen puodissa, +joka on N. Novgorod'in markkinoilla eli Moskovassa ostanut niitä +nauloittain eikä itse osaa niiden nimi-lehteä lukea. Vaan se paksu tomu, +joka ne peittää, ja ne monet täpät, joilla useampien kesien kärpäset +ovat ne kirjanneet, todistavat selvästi, ett'eivät ne ole sitä tavaraa, +jota paljon menee. Ainoat tämän kirja-kaupan ystävät lienevät joku +sel'skij pisar (kylä-kirjoittaja), joka ratoiksensa sassa-parillaa +juodessaan ostaa pyhä-kertomuksen 11 tuhannesta neitsyestä, eli joku +varakkaampi porvarin-ämmä, joka kadotuksen kuvan eli pyhän Nikolauksen +rinnalle tahtoo seinällensä ripustaa Sinopen tappelun eli sota-mies +Koschkan kuvan Sevastopol'ista. Varakkaammat säädyt kyllä voisivat +Pietarista eli Moskovasta itsellensä lähetyttää kirjoja yhtä hyvin kuin +lähetyttävät viinan-mauksia, ulko-maan sieniä ja lavemangi-ruiskuja; +mutta tämä kuin ei ole tullut "muodiksi," niin tekee sen harva, ja +koti-maallinen kirjallisuus on melkein yhtä suuressa ylen-katseessa kuin +koti-maallinen teollisuuskin. + +Tämä kirjallisuuden ylen-katsominen kostaksenkin siten että sivistys +niin-kutsutuissa sivistyneissäkin säädyissä on joko mitätöin eli vaan +hieno helme sisällisen törkeyden päällä. Miehet kuitenkin menevät +mukiin; heistä on moni saanut kasvatuksensa kruunun-laitoksissa, moni on +palvellut sota-väessä Varsovassa, Riigassa eli Helsingissä, ja lukee +tällä ajalla paljon sivistyneensä ja onkin maa-miehiinsä nähden paljon +sivistynyt. Vaan nais-puolien kanssa on seikka aivan toisen-lainen; +ainoan sivistyksensä ovat he saaneet ranskan kielen vaillinaisessa +mongertamisessa ja pianon surkeassa rämpytyksessä, ja sisemmissa +paikkakunnissa on harva saanut tätäkään sivistystä. Lukijattareni +antakoot anteeksi, vaan useasti on se minulle tapahtunut täkäläisissä +seuroissa, että katsellessani jonkun kaunottaren konstillisesti +kiehkuroitua tukkaa vasten tahtoani ovat juohtuneet mieleeni ne +korva-puustit, jotka sen kiehkuroiminen on varmaan maksanut kaunottaren +orja-tytölle, että ihmetellessäni hänen silkkivaatteustansa ajatukseni +on ollut niin rohkea ja silmän-räpäykseksi kuvannut itsellensä sen +lika-harmaisen alus-hameen, jonka päällä kiiltävä silkki kohisee, ja +että ihaillessani hänestä tuoksuavaa hyvää hajua varomatta olen tullut +miettimään niitä suuria lyökkiä ja sitä äkeätä hapan-kaalia, joita +kaunotar puoli-päiväistä syödessään ei suinkaan ole ylen-katsonut. + +Ei lienekään siis ihme, että rouvas-väen vähä sivistys eli oikeammittain +sivistyksen puutos johdattaa sen kaiken-laisiin hulluuksiin. +Rakkauden-juomia ja taika-pussia ei käytetä missään niin ahkerasti kuin +Venäjällä; minkki on sangen yleinen kauneuden ylennys-keino; +luonnollisten lääkkeiden siassa olen useasti kuullut käytettävän +homoiopathiaa, sitä jota ruotsiksi kutsutaan sympathi-kur, revalenta +arabicaa j.n.e., jotka kaikki keinot nais-väessä varsinkin ovat +löytäneet uutterat käyttäjät ja uskolliset puolustajat. Miesten seassa +on tämä omaisuus kansan luonteessa synnyttänyt yksiä eli yhdenlaisia +harhauksia, ja erittäinkin vimmaa sivistyneempiä nerotoin epäileminen +uskon-asioissa, jonka ulos-puhumisen he pitävät suurena kunniana, vaan +jota elämässä jotenkin toteuntamaan kuitenkin ovat liian suuria +laiskuria eli pelkuria. Tässä juohtuu mieleeni muuan huvittavaisimmia +päiviäni Krasnoslobodsk'issa erään virka-miehen tykönä, joka oli +piirikunnan korkeimmia. Syötyä hyvä puoli-päiväinen muutamana +sunnuntaina kutsui hän vieraansa, joita olimme vaan apteekkari, lääkäri +ja minä, kauniisen puistoonsa Mokschan rannalla, jossa heittäydyimme +viheriäiselle nurmelle ja kukkaisten, kukkivien tuomien ja +havanna-sikarien tuoksussa valmistuimme odottamaan, millä isäntämme +vielä tahtoi lisätä meidän kostitsemista. Tämä lisä olikin täällä +harvinaista laatua, sillä hän otti esiin paksun-laisen käsi-kirjoituksen +ja tahtoi lukea meille "jotakin merkillistä". Luettava oli +venäjän-kielinen käännös Volneyn kirjasta: _Les ruins_. Minua viehätti +tässä ensinkin se seikka, että kirja oli munkin kääntämä, ja ne harvat, +jotka sen sisällyksen tuntenevat, ovat varmaan myös kanssani +ihmettelevät, että venäläinen munkki oli joutunut hänen säädyllensä näin +vähä-hyötyistä kirjaa kääntämään eli että hänellä alunkaan oli edes +oppia ja taitoa ollut sitä tekemään. Ei paljon vähempi ollut se ihme, +että käsi-kirjoituksen omistaja, joka virassansa ei kirjoittanut koskaan +muuta kuin nimensä suoritettavien paperien alle, oli sen omalla +kädellänsä kopioinnut. Viehtyivätkin niin hyvin lukija kuin hänen toiset +kuuntelijansakin kirjasta sitä enemmän kuta kauemmin luettiin, ja näin +ei havaittu, että päivä oli jo lähellä laskuansa ennenkuin kirjan saimme +loppuun. Minun täytyy tunnustaani että se minussa ei vaikuttanut niin +ehdottomasti kuin kumppalissani, johon kukaties oli syynä sekin, ett'en +niin tarkoin ymmärtänyt kaikkia kielen hienouksia kuin he. Vaan nähtävä +oli sekin, että he olivat tottumattomammat tämmöiseen ruokaan kuin minä. +Meidän ylä-alkeis-kouluissa saattavat niin vanhenneet ajatukset, kuin +Volneyn ovat, ylimmän luokan parempi-päisiä poikia sangen suuresti +viehättää. Vaan ajattelevaisen kymnasiolaisen luulen niille +olka-päitänsä nostelevan, ja muu tieteellisesti sivistynyt yleisö on ne +eli varsinkin enimmät niistä jo kauan sitten jättänyt taaksensa. + +Se, jonka on täytynyt vieraantua huvituksista, elää jo ja jaksaa taas +ikävätä kärsiä kokonaisen kuu-kauden niin hupaisen päivän päälle kuin +edellä-kerrottu oli minulle. Toisen tämmöisen päivän sain vielä +Krasnoslobodsk'issa ollessani nauttia muutamana sunnuntaina, kuin sen +tässä tienoossa olevan rykmentin evesti vieras-pidoilla ilahutti koko +kaupungin. Se tapahtui erään noin puolen-kymmenen virstan päässä olevan +mies-luostarin tykönä. Luostari on kauniilla Mokscha-joen kiertävällä +niemellä, jossa sen pyhän paikan yhdellä puolella on synkkä metsä, +toisella kaunis nurmikko, siellä täällä vanhojen tammien ja lehmusten +siimestämä. Tällä jälkimäisellä nähtiin mainittuna päivänä pari telttiä +rakettuna ja niitä lähellä rykmentin musiikin valkoisissa vaatteissansa +seisovan ja odottavan pillinensä ja torvinensa. Kohta olikin koko seura +venheissä tullut paikalle, Vaikka taivas lupasi märkää iloa, pilvet +hajosivat kuitenkin pian, sitä kirkkaammin paistoi nyt päivä, sitä +ihanampi oli metsän ja nurmen tuoksu, sitä vilppaammasti soittelivat +metsän pilli-piiparit virsiänsä. Heidän sävelensä vaikenivat kuitenkin +eli hukkuivat niihin ääni-aaltoihin, joilla musiikki nyt alkoi vaikuttaa +metsältä kumeata kaikua. Ja pian oli tanssikin irti. Jolla tästä ei +ollut iloa, se huvittelihen kävelemällä luostarin läheisellä +kirkon-maalla, jossa kalliit muisto-kivet todistivat, että rikkaalla +vielä kuolemassakin (ehkä ei kuoleman takana) on etuja, joita köyhän +vaan tulee kadehtia, koska hän ei voi lunastaa tomullensa tämmöistä +pyhää lepo-paikkaa kuin rikas. Eli ilahuttihen mainittu +tanssin-ylenkatsoja metsässä kuuntelemalla soiton, tänne kulkemisestansa +lauhtunutta, säveltä eli huvittelihen katsastamalla, kuinka luostarista +tulleiden nuorempien isien silmät pyörivät katsoja-joukossa seisovien +ruskea-poskisten tyttöisten ja evestin pyöreä-kupuisten viina-lekkerien +välillä. Ja vaikka näiden sisällys ei paljon tainnut ilahuttaa munkkien +sydäntä, niin tyhjentyi se kuitenkin illan kuluen, sillä evestin +vieraista oli pari-kymmentä hänen omia hilpeitä upsieriansa, joista moni +kannun-kallistus-taidossa ja hiekka-säkin omaisuuksissa olisi voinut +vetää vertoja Alsatian herttualle (katso W. Scott'in _Nigel'in +vaellukset_). Erinomaista oli myös oudolle se isän-valtainen suhde, joka +oli evestin ja hänen upsieriensa välillä. Se näyttihen vähemmin siinä, +että hän esim. kaikkia nuorempia sinutteli, kuin monessa muussa +seikassa, joiden kertominen tässä kuitenkin olisi liikanaista, ja +muistutti katsojalle mieleen sitä merkillistä clan-valtaa Skottlannin +kansassa, jota ikään-mainittu kirjoittaja niin monessa kirjassansa ei +uuvu kuvaamasta. Eräässäkin näistä ihanoista kuvauksistansa kertoo hän +aterian, jonka clan'in (sukukunnan) pää-mies antoi alamaisillensa. +Kaikki istuivat he yhdessä pöydässä pää-miehen ylpeästä suvusta alkaen +aina köyhimpään kilin-paimeneen asti. Mutta ravinto oli sangen +eri-lainen eri-arvoisille vieraille. Kuin yläpäässä pöytää syötiin +mehevätä hirven-paistia ja juotiin ranskan-viiniä hopea-maljoista, +täytyi alempana istuvien tyytyä lohen-poikiin, katajan-marja-viinaan ja +olueen puu-maljoista. Ja juuri tämäkin seikka clan-vallasta näyttihen +meidän evestin vieraan-pidossa, sillä hänen juodessansa +kunnioitettavimpien vierastensa kanssa portteria, sampan-kaljaa j.n.e, +kiersi viina-pullo, kyllä ahkerasti, meidän alempana istuvien piirissä, +ja ilman mittäkään pahatta aivotuksetta juohtuu minulle tässä mieleen +eräs pohjais-Savossa hyvin tunnettu viisu, jossa paitse muuta lauletaan +että + + "ylä-päässä pöytää vehnäistä syötiin, + ala-päässä vieraita kynsille lyötiin", + +jota kuitenkin tällöin ei olisi ollut hyvä ajatellakaan, sillä kaikki +remusivat iloisina ja erosivat pidoista tyytyväisinä. -- + +Edellisestä voipi moni ehkä luulla minun kaiken aikaa istuneeni +piirikunnan kaupungissa. Näin ei kuitenkaan ollut, sillä minä ajelin ja +oleskelin kylissäkin, niin hyvin Pensan kuin Tambov'an läänissä, sen +verran kuin asiani vaati. Nämä tienoot ovat Venäjän-maan elo-rikkaimpia +ja hedelmällisimpiä, vaan kuitenkin nähtänee surkeampia kyliä ja +köyhempää rahvasta tuskin missään kuin täällä. Olletikin koskee tämä +lause Pensan lääniä, jossa kylien ulko-muoto inholla ja kauhistuksella +täyttää matkalaisen sydämen; Tambov'an läänissä näin sitä vastaan +muutamia sangen kauniita mordvalais-kyliä, joissa tavattiin hyvin-eläviä +ja rikkaitakin talon-poikia. Tämä eri-laisuus kahden vierekkäin olevan +ja yhtä luonnon etuja nauttivan paikkakunnan välillä todistaa paremmin +kuin mikään muu, kuinka sanomattoman painava paikkakunnallisen +hallituksen kelvollisuus eli kelvottomuus on semmoiselle kansalle kuin +täkäläinen, joka ei vähääkään ole tottunut itse itseänsä hallitsemaan. + +Monta seikkaa olisi vielä juteltavaa, paitse muuta eräästä +Krasnoslobobsk'issa tapaamastani maa-miehestä, josta sopii sanat +Salmelaisen, Runeberg'in mukaan, laulamassa virressä: + + "Kuin lehti kuiva lentävi, + Min tuuli tempasi, + Niin raukka hänkin eksyvi, + Ken maansa hylkäsi." + +Vaan aika kultainen kuluvi jutellessa, jonka tähden tällä kertaa jo +tähän lopetan. + + + +Kymmenes Kirja.[21] + +Kasan'issa 30 p. marrask. 1858. + +Aina Lepechin'in ajoista saakka on oppineiden seassa kulkenut se luulo +että Mordvalaisia, paitse kahta tunnettua murrekuntaa _Ersäläiset ja +Mokschalaiset_, löytyy kolmaskin nim. _Karataijit_. Mainittu venäläinen +akatemikko, joka vuosina 1768 ja 1769 matkusteli useammassa itä-Venäjän +maakunnassa, kirjoittaa tästä asiasta päivä-kirjassansa (Дневньiя +3anиски Пyтeшeствiя j.n.e. painetut Pietarissa V. 1795, I:n osa, siv. +155): "Mordvalaiset jakauvat kahteen murrekuntaan, joista yhtä kutsutaan +Mokschalaiseksi, toista Ersäläiseksi; mutta Mokschalaisissakin löytyy +joku eroitus keskenänsä. Yksiä heistä kutsutaan peri- eli korkeoiksi +Mokschalaisiksi, toista pidetään yksin-kertaisina eli tavallisina +Mokschalaisina, ja koko eroitus heidän välillänsä ovat vaan muutamat +puheen-parret.[22] _Vielä puhuivat meille neljännestäkin laadusta +Mordvalaisia, joita Karataijiksi kutsuvat, ja joita löytyy ainoastaan +kolme kylää Kasan'in piirikunnassa_." + +Muut tutkijat ja matkustajat eivät kuitenkaan tienneet virkkaa mitään +tästä Lepechin'in löytämästä kolmannesta Mordvalais-murrekunnasta, ja se +sekä hänen lauseensa siitä olivat jo joutua unhotuksiin, kuin mainio +oppinut Frähn kirjassansa _Ibn Foszlans und anderer Araber Gerichte über +die Russen älterer Zeit_ eli oikeimmiten tähän kirjaan liitetyssä eri +tutkinnossa Arapialaisten kirjoittajien mainitsemista Venäjän +kansakunnista (kirjan siv. 160) luulee näissä kirjoittajissa löytäneensä +paitse Ersäläisten nimeä, joka on selvä ja epäilemätöin, myös +Karataijienkin nimityksen niinä kansoina, jotka entiseen aikaan asuivat +Venäjän maalla. Ne kaksi Arapialaista, jotka heidät muka tämmöisenä +mainitsevat, ovat Ibn-el-Vardy ja Edrisy, edellinen kirjoittaen +Karataijien nimen _Kerkijan_, ja heidän kaupunkinsa Kerkijana, +jälkimäinen nimittäen heidät _Kerakertija_. Mutta kuin nämä maineet ovat +meidän aikoihin joutuneet toisten arapialaisten kirjoittajien kautta +epä-selvissä ja monesti kopioituissa käsi-kirjoituksissa, on tutkijalla +lupa niissä löytyvät nimet lukea niinkuin hänen aineellensa on +soveljain, ja niin arveluttaa alussa Frähn'iäkin, eikö lienekin Venäjän +vanhan pääkaupungin Kievan itä-maalainen nimi _Küjava, Kijava_ se, jota +mainitut kirjoittajat edellä-olevilla nimillä tarkoittavat. Mutta tämän +ajatuksen hylkää hän pian ja alkaa noudattaa toista, joka on se, että +nämä nimet molemmat ovat oikeastaan luettavat _Keratijan_, ja että ne +kaksi arapialaista kirjoittajaa ovat niillä tarkoittaneet kysymyksessä +olevia Karataijia, jotka lienevät muka olleet sama kansa, jonka Lepechin +sitten löysi Kasan'in piirikunnassa. Tämän päätöksen tekee Frähn, +niinkuin itse sanoo, "etwas zaghaft", ja lisää lopulla: "jedoch ich will +lieber meine Emendation dieses Namens, als etwas hart, und Lepechins +Nachricht, als durch anderer Zeugnis nicht bekräftigt, dahingestellt +seyn lassen." + +Näiden tätä kolmatta Mordvalais-murrekuntaa koskevien mietteiden lisäksi +on tähän liitettävä vielä, että Sbojev jo ennen (siv. 145) +osoittamassani kirjassansa sanoo Tetjusch'in piirikunnassa tätä lääniä +löytyvän Karatai-nimisen kylän, jonka asujat ovat tataristuneita +Mordvalaisia, ja että v. Köppen Venäjän-maan kansakunta-kartallansa on +Mordvan värillä merkinnyt tämän kylän, hänelle tulleita +virka-kunnallisia ilmoituksia myöten päättäen sen mordvalaiseksi, vaikka +hän eräässä kirjoituksessa Pietarin Tiede-Akatemian Bulletin'issa +(muistaakseni vuodelta 1843) epäilee Karatailaisten mordvalaisuutta, +eikä luule asiasta muuten selväksi päästävän kuin tutkimalla sitä +itsellä paikalla. + +Tämmöinen tutkinto oli minulla jo kauan ollut mielessä ja 18-21 päivänä +t.k. sain sen viimeinkin aikaan. Seuraavat ovat ne tiedot ja päätteet, +joihin se antoi minulle syyn. + +Edellä mainitussa Kasan'in läänin piirikunnassa Bogorodskoen volostissa +Volgan oikealla rannalla löytyy noin 80 virstan päässä läänin +pää-kaupungista kolme _Karatai_-nimistä kylää, joista kaksi tännempää +ovat asutut Venäläisiltä (niistä on toinen herran alustaa, toinen +kruunun) ja kolmas tuonnimmainen on se n.k. _Mordvalainen Karatai_, +jonka kruunun alaisia asujia volostin kirjoittaja sanoi olevan noin 500 +sielua (s.o. miehen puolta). _Tämän ja 7 virstaa siitä tännempänä olevan +kylän Mensitovan (143 sielua) asujat ovat kielensä puolesta puhtaita +Tataria, mutta uskoltansa Venäläis-kreikkalaisia ja vaatteuksessansa +Mordvalaisia_. Kahdesta jälkimäisestä seikasta eli uskonnon ja +vaatteuksen muutoksesta oli sekä ympäristön Venäläisillä ja paikkakunnan +papilla että asujilla itsellänsäkin se menneistä ajoista peritty maine +yleinen, että näiden esi-isät, jotka olivat olleet Mahometin-uskoisia +Tataria, olivat menneen vuosi-sadan alussa tulleet ristityiksi Kasan'in +piispalta Lukaalta, joka Volgassa heidät kastaessansa oli heidät +nimittänyt Mordvalaisiksi, näin muodoin jo nimityksessäkin luovuttaen +heidät entisistä kieli- ja usko-heimolaisistansa, joiden vaatteuksenkin +he sittemmin hylkäsivät ja alkoivat pukeutua miehet Venäläisiksi ja +naiset lähi-seudun Mordvattarien (ja Tschuvaschittarien) pukuun. + +Tässä kertomuksessa ei, minun katsoessani, ole mitään, joka potkisi +toden-mukaisuutta vastaan. Sen jumalisen piispan keino eroittaaksensa +uudet taivaan-valtakunnan-kokelaat pimeydessä vaeltavista +heimolaisistansa ei tunnu ensinkään oudolta sille, joka vähänkään tuntee +pappis-vallan historiaa; vasta-käännettyjen taipuvaisuus kieltää entisen +nimensä, ja ottaa nimen kansalta, joka sivistyksessä ja itse-tunnossa +seisoi heitä alempana ja mahtoi ollakin heiltä halveksittu, tämä notkeus +on selitettävä josta-kusta paikkakunnallisesta ulkonaisesta +ahdistuksesta, joka niinä aikoina ei liene ihmeteltävä, vaikka Venäjän +hallitus yleisesti on harvoin käyttänyt jyrkkää väki-valtaa uskon +asioissa. Aikaa voittaen, kahden kolmen mies-polven kuluttua, unohti +kansa entisen uskonsa ja sen tavat ja tottui vähitellen uuteen uskoon ja +sen menoihin niin, että esim. Karatain nykyinen pappi kiitti +seurakuntalaisiansa hyviksi kristityiksi, sanoi heidän, vaimojenkin, +ahkerasti käyvän kirkossa, eikä luullut peri-Venäläisten paremmin +pitävän paastoa kuin nämä hiljaiset ja ahkerat vasta-ristityt sen +pitävät. + +Mutta mikä isien perinnöstä ei ole unhottunut heiltä, se on _kieli_. +Miesten sanoi pappi kaikkien hyvästi tulevan toimeen Venäjän kielessä, +mutta vainoista kuului harva vielä ymmärtävän tätä kieltä enemmän kuin +kaikkein tavallisimmat sanat, ja näin on heidän kielensä omassa +keskuudessansa vielä ainakin puhdas Tatarin kieli. Ja tässä onkin suurin +ja selvin todistus heidän peri-juurestansa, joka ei voi olla muu kuin +tatarilainen. Sillä se, joka johdattaa mieleensä, muita yhdenlaisia +näytteitä mainitsematta, kuinka esim. Aunuksen ja Novgorod'in läänien +Vepsäläiset, Pensan, Tambov'an ja monen muun läänin Mordvalaiset, eläen +pienissä saarekkeissa keskellä paksua vieras-sukuista kansastoa, joka +kaikessa on heitä väkevämpi, ovat monia monituisia vuosi-satoja +säilyttäneet äitin-kielensä ja luultavasti vielä kauvan eteenkin-päin +niin tekevät, sen on vaikea suostua niiden luuloon, jotka päättävät +kysymyksessä olevia Karatailaisia tataristuneiksi Mordvalaisiksi. Eikä +tämmöistä tiedetä muualla tapahtuneen, että Mordvalaiset olisivat muka +muuttuneet Tatariksi; miksi olisi se juuri tapahtunut näissä kahdessa +kylässä? Tässä suotakoon minun myös mainita se yksin-kertainen luuloni, +että kielten ja kansakuntien tutkijat (niiden seassa meidän +Castrénimmekin) liian useasti ja varomattomasti ovat kietoutuneiden +vyyhtien selvittämiseksi tutkinnoissansa käyttäneet lausetta: se ja se +kansakunta on muuttunut siksi ja siksi. Sekauntua voipi kaksi eli +kolmekin kansaa yhdeksi, varsinkin jos kova ja kestävä ulko-nainen paino +sekaannukseen on syynä, niinkuin Englannin kansan esi-merkki näyttää. +Vaan tämmöistä syytä ei näillä itäisillä kansakunnilla ole koskaan ollut +luopua äitin-kielestänsä, ja juuri näiden sitkeä kestäväisyys todistaa, +että kansa voipi muuttua elämän-laadussa, uskossa, tavoissa, mutta +riippuu kielessänsä kiini kuin hengessänsä, ja vasta sen kuoltua on +kansakin kuollut. Mutta kuoltuansakin, missä tämmöinen onnettomuus on +tapahtunut, muistuu asujanten entinen kieli paikkojen nimissä tutkijan +johdoksi. Niin on koko pohjais-Venäjä täynnä suomalaisia jokien, järvien +ja muiden paikkojen nimiä seuduilla, joista Suomalaiset jo +vuosi-tuhannen takaperin ajoivat karjansa toisille laitumille; samoin +ovat keski-Venäjän itä-osassa tienoissa, joissa Venäläiset tiettävästi +ovat elelleet jo jonkun puoli-tuhatta vuotta, vetten nimet melkein aina +Mordvan-kielisiä. Jos nyt nämä Karatailaiset olisivat ennen olleet +Mordvan kansaa ja sittemmin muuttuneet Tatariksi, niin olisi heidän +entisestä kielestänsä samoin pitänyt jäädä jälkiä edes paikkojen nimissä +heiltä asutussa tienoossa. Mutta niin ei kuitenkaan ole, sillä ne ovat +enimmiten tatarilaista peri-juurta ja itse nimikin Karatai, jota +luullulle kolmannelle Mordvalais-murrekunnalle on annateltu, ja joka on +sen paikan nimi, jossa tämän luullun sammuneen murrekunnan viimeiset +jäännökset löytyvät, on puhdas tatarilainen nimi, merkitsevä Suomeksi: +_musta-mäki_. + +Ei taidakaan siis olla epäilemistä, että tämmöisen kolmannen +Mordvalais-murrekunnan löytyminen ei olisi ilmasta temmattu. Lepechin +kuuli siitä puhuttavan kaukana paikalta ja oli muutenkin +kansakunnailisissa ja kielellisissä tutkinnoissansa niin heikko, että on +päivä-kirjassansa vetämät lauseet Tschuvaschin ja Mordvan kielillä +melkein aina tuntemattomiksi turmellut. Mitä taas Frähn'in löytöön ja +sen todistuksiin tulee, ovat jälkimäiset niin heikot, että hän niinkuin +rehellinen tutkija itse on ensimäinen, joka niiden pitäväisyyttä +epäilee. + +Josko meidän Suomalaisten siis näin muodoin täytyykin (eikä tuo kovin +vaikea lienekään) luopua välittömästä heimolaisuudesta Karatailaisten +kanssa, niin voipi se olla meille lohdutukseksi, että tämänkin +epä-selvän asian Venäjän kansa-tieteessä, niinkuin monta muuta +suurempaakin ja painavampaa, selitti Suomalainen mies. Tämä onkin ainoa +matka, josta tällä kertaa voin ylistettävälle Konsistoriolle kertoa. +Koko talven olen tässä kaupungissa järestellyt entisiä kokoelmiani, ja +nyt loppupuolella talvea myös valmisteilut itseäni tulevalle matkalleni +Voguulin kielen tutkintohon, jolle olen aikonut lähteä jo tulevassa +kuussa eli Toukokuun alussa. Suurena apuna näissä valmisteluissani +olisivat minulle, jos niitä joutaisin käyttämään, eräät +käsi-kirjoitukset tällä kielellä, jotka minulle lainaksi lähetti +Pietarin Tiede-Akatemia herra akatemikko Schiefner'in huolen-pidosta. + + + + +Matka Siperiassa v. 1858. + + + +Ensimäinen Kirja. + +Pelym'in kirkolla, Pietarin päivänä 29:nä p. kesäk. (11 p. heinäk.) +1858. + +Touko-kuun 27 päivänä nähtiin Kasan'in kaupungista Siperian tielle +lähtevän uutuuttansa hohtavan, niinellä katetun matka-tarantassin +kevyintä laatua, Paitse pukilla istuvaa Tataria, joka alinomaisella +äänessä-olemisella kiiruhti muutenkin joutuisata troikaansa, löytyi +tarantassissa kolme henkeä, joista kaksi nähtävästi oli ystävätä +saattamaan lähteneitä kaupunkilaisia, vaan kolmas pukemuksestansa ja +muusta tunnettiin matka-mieheksi. Tullin takana viheriäisessä heinikossa +vielä muutamia hetkiä saattajien kanssa vietettyänsä ja eräillä lasilla +vaahtoavata viinaa sydäntään vahvistettuansa, nousi matka-mies yksinänsä +tarantassiin, joka, viimeiset jää-hyväiset otettua, alkoi lentää +eteenpäin. + +Ja näin jäi minulta, joka täten läksin matkalle Voguulien kylmille +soille, taakseni ne lihavat leipä-maat, joissa kaksi edellistä vuotta +olin viettänyt. Loppumatoin musta-multainen pelto-lakeus näissä muuttui +nyt hieta-kankaaksi, tammi, lehmus ja vaahder petäjäksi, kuuseksi ja +koivuksi, arbuusit, omenat ja kurkut nauriiksi, mansikaksi ja +puolukaksi. Tämä muutos ei ollut minusta outoa; kaikki nämä uudet +esineet olivat vanhoja tuttuja, joita nähdessäni eli ajatellessani +pohjaa rakastamaan tottunut sydämeni iloitsi. Iloitsemisen aine oli +minulla sen suurempi, kuin nyt sain myös erota näkemästä orjuutta, joka +mainitussa lihavuuden maassa kaiken elämisen myrkyttää ja kaiken luonnon +rikkauden muuttaa surkeaksi köyhyydeksi. Kasan'in läänistä pohjaan päin +ei nim. orja-talon-poikia löydy kuin lumeksi vaan joitakuita kyliä; +kaikki muut ovat kruunun-talon-poikia, ja kokemuksesta ennen +matkaamissani tienoissa tiesin edellisten ja jälkimäisten välillä olevan +eroituksen niinkuin yön ja päivän välillä. + +Eikä tämä kokemukseni täälläkään epäytynyt, sillä harvoin nähtäneen +Venäjällä ja muissakaan maissa paremmin rakettuja kyliä kuin Siperian +tien varrella nähdään Vätkan jo Perm'in lääneissä. Kaksin-kertainen +pytinki talon-pojalla ei täällä ole mikään harvinainen kohtaus, vaan +yksin-kertaisessakin on hänellä useampia kamari-huoneita, joiden +maalatut lattiat, monet pyhäin-kuvat ja arkuilla pinotut seinämet +todistavat hyvää toimeen-tuloa ja rikkauttakin. Kevyempi elämä vaikuttaa +taas ihmisen mielessäkin keveyttä ja lempeyttä, ja niin ovat näiden +tienotten asujat paljoa nöyremmät, yksin-kertaisemmat ja +hyvätahtoisemmat kuin kansa keski-Venäjällä. + +Kauniilla ilmalla, hyvillä teillä ja nöyrällä kohtelulla kulki matkani +sangen ihanasti eteenpäin. Ainoa vastus oli minulla Malmysch'in +kaupungissa siinä olevan posti-talon pitäjästä, joka näytti katsovan +kaikkia matkustavia luoduiksi ainoastaan hänelle hyötyä kartuttamaan. +Näköjänsä ikäskuin olisi hän kerrallansa syönyt kokonaisen sian, oli hän +tapojansa niin hävitöin ja pöyhkeä, että jo useamman kuin yhden +matkalaisen sormia luulen syyhyttäneen lämmittämään hänen suuria +korvallisiansa. Annettuani hänen jonkun ajan levitellä suuruuttansa, +otin paperini esiin, ja nähtyänsä erään niistä muuttui se paksu teikari +yhtä kumartelevaksi narriksi kuin siihen asti oli ollut pöyhistelevä +herra. Seitsemän virstaa toisella puolen Malmysch'in kaupunkia on lossi +Vätka-joen yli, jonka kevät-tulvasta paisunut vesi peitti koko +ympärystän niin lavealta, että lossilla oli nyt kulkea ei vähemmän kuin +14 virstaa. Minun tullessani paikalle olivat kaikki lossit toisella +puolen, ja vaikka pylvääsen lyöty kuvernöörin kuuluutus ilmoitti, että +lossi-miehet kovan rangaistuksen haastolla olivat velvolliset +viivyttämättä kaikkia yli-saattamaan, täytyi minun odottaa kuusi tuntia +rannalla ennenkuin yksi lossia palasi toiselta puolen, jonne toiset +kaksi vielä olivat jääneet lopettelemaan sitä kestiä, jonka erään +rikkaan Siperialaisen antama juoma-raha heille oli odottamattomasti +saattanut. Odottaessa kokoutui rannalle kolmatta kymmentä henkeä +useammista säädyistä, kansoista ja uskoista. Siinä oli kaksi nuorta +sota-miestä, lasketut sota-palveluksesta ja nyt kotiinsa matkalla, jotka +muutamille talon-pojille tekivät sen kunnian että herroiksi +tutkistelivat mitä hyvää heillä oli eväs-laukuissansa, eivätkä +ylen-katsoneet heidän tupakka-massiansakaan (täällä pohjais-Venäjällä +ovat asujat ahkeroita tupakan-polttajia, Siperiassa nähdään useasti +vaimojakin kärsä suussa). Siinä oli eräs takku-partainen vanha +jouto-mies, joka kaikille valitti onnettomuuttansa; hän oli mm. eileisnä +päivänä tullut kumppalin kanssa Malmysch'iin, jossa iltaa viettääksensä +olivat päättäneet virvoittaa itseänsä viina-kullalla; tämä oli voittanut +takku-parran ja kellistänyt hänen kadulle, josta hän seuraavana aamuna +löysi itsensä, vaan ei löytänytkään kumppalia eikä taskussansa olleita +rahoja eikä jalassansa olleita saappaita, jotka tavarat lietsuun +lähtenyt kumppali oli häneltä kysymättä lainannut. Edellensä oli siinä +puoli-kymmentä ämmää, jotka, kotoisin kaukaa pohjaisesta osasta Perm'in +lääniä, olivat tehneet pyhä-retken Kasan'iin siellä löytyvän kuuluisan +jumalan-emon tykö. Toisia pyhä-retken tehneitä oli talon-poikainen +porvari Tomsk'ista, joka vaimonsa ja kahden lapsen kanssa oli mennä +vuonna kulkenut Kiev'iin, jonka pyhät paikat ovat hyvin suuressa arvossa +kaikilla oikea-uskoisilla ja jossa rukoilemista pidetään hyvin +tehollisena. Mies lateli kertomuksia Kiev'in pyhien ihme-töistä, joita +toiset kernaasti kuuntelivat, ja kaupitsi pyhää vettä ja jumalan-kuvia, +joita ostamaan kuitenkaan ei kellään näkynyt rahaa ylettyvän. Paras +voitto hänen neli-tuhans-virstaisesta matkastansa oli minun katsoessani +puoli-kymmentä omena-puun tainta, joille hän telegansa perällä oli +laittanut varsinaisen multa-penkin ja joista hän näkyi pitävän suuren +huolen. Vielä oli siinä muutamia Tataria, joista kaksi oli kasanilaista, +huonoa tavaraa kaupalle lähtenyttä Mahometiläistä, ja kaksi Vätkan +Tataria, Venäjän uskoon ristityitä, jotka jälkimäiset näyttivät olevan +yö-lipakon tilassa sen puolesta, että heidän kansalaisensa Tatarit +nähtävästi ylen-katsoivat heitä, ja uskolaisensa Venäläiset taas eivät +näyttäneet heihin vielä mieltyneen. -- Kaikki nämä matkamiehet pääsivät +viimeinkin päivän valetessa toiselle puolelle, ja hajosivat siinä taas +jokainen tavallaan matkaansa pitkittämään. + +Merkittävistä paikoista on tällä matkalla ensimäinen _Perm'in_ kaupunki, +joka on saman-nimisen läänin pää-kaupunki ja sangen hyvästi rakettu. +Vaan tämä onkin sen suurin merkillisyys, sillä vaikka se on Kama-joen +varrella ja sen kautta yhteydessä Kasan'in kanssa (johon Perm'istä tulee +560 virstaa) kuin myös koko Volgan vesikunnan kanssa, on sen liikunto +mitätöin, ja asujien määrä ei ole jaksanut nousta enempään kuin noin 14 +tuh. henkeen. Satunnaisesti tulin Perm'issä tuntemaan erään maa-miehen +ja Kuopiolaisen, herra M--uksen. Hän oli yksi sitä suurta +maan-mittari-tulvaa, joka noin 20 vuotta takaperin Suomesta virtasi +Venäjälle leipää ja onnea etsimään. Että useampi näistä onnen-etsijöistä +onnistui onnettomasti eli vähintänsäkin hyvin keskin-kertaisesti, on +tunnettu asia; vaan joillakuilla oli myös tilaisuus kavuta ylemmäksi +tavallista "lanttua," joilla Venäjällä on sangen vähäinen arvo, ja näitä +harvoja on herra M--uskin, joka tätä nykyä on kruunun-maiden mittauksen +päällikkö Perm'in läänissä. Koto-maan ja sen kielet oli herra M. +ennättänyt unhottaa niin tarkoin, että meidän kanssa-puhe tapahtui +venäjäksi, joka surkea ja luonnotoin seikka kävi vastoin mieltäni, +vaikka hän kyllä saneli suosiollisia sanoja venäjästäni. Näitä hänen +suosio-puheitansa ei ollut vähin se, kuin hän, kysyttyänsä nykyisen +virka-arvoni, laski luvun, että minä noin kahden-kymmenen vuoden sisään +olisin -- kenraali, arvo, jonka hän toivoi käsittävänsä noin kahdeksan +vuoden kuluttua, vaan jota minä en unessakaan ollut voinut haaveksia +itselleni. Suomalaisen lukijan ymmärtää tätä seikkaa on sanottava, että +Venäjällä huolimattomammassa puheessa kutsutaan kenraaliksi muitakin +virka-miehiä, joilla on kenraalin arvo. Herra M. antoi minulle hyviä +neuvoja, kuinka arvo-porrasta olisi kevyin kavuta ylös, ja hänen vilkas +ja notkea luonteensa todisti, ett'ei tämä kapuaminen vielä ollut +väsyttänyt häntä. Muuten oli hän nainut venakon Perm'issä ja, niinkuin +eräs syrjäinen minulle sanoi, uskonsa muuttanut siksi uskoksi, johon +hänen lapsensakin olivat kastetut. + +Perm'iin tullessa kulkee maan-tie noin 300 virstan pituudelta Votjakkien +maan kautta. Useammassa kuin yhdessä kertomuksessa tästä kansasta +nähdään siitä paitse muuta mainittavan sekin, että se kaikista Venäjällä +löytyvistä Suomi-peräisistä kansoista enimmän olisi Itä-meren +Suomalaisten näköinen muussakin, mutta varsinkin siinä, että sillä muka +olisi valkeat hivukset. Tätä lausetta ei minun katsastamukseni +vahvistanut, sillä "liina-tukkaa" en tässä kansassa nähnyt yhdelläkään +ainoalla, vaan on heidän näkönsä aivan yhden-lainen kuin Tscheremissien, +s.o. musta suora-hivuksinen tukka ja kalvas iho-karva. Heidän kieltänsä +ei minulla ollut aikaa ruveta tutkimaan, vaikka kyllä teki mieleni sitä +tekemään, joka työ, tehtynä suomalaisesta katsannosta, ei suinkaan olisi +liika-nainen, kuin tästä kielestä ei löydy muuta selitystä kuin +Wiedemann'in, uuden testamentin käännöksestä kyhätty, kieli-oppi. + +Perm'iin asti on maan-tie juossut aivan pohjaiseen päin; tästä eteenpäin +kääntyy se ei ainoastaan itään, vaan itä-eteläänkin päin Uraalia kohti +kulkemaan, ja leikkailee tällä matkallansa muutamin paikoin +_Baschkirien_ maan pohjaisimpia reuneita. Niin on esim. ensimäinen +posti-paikka Perm'istä Kungur'iin päin baschkiriläisessä kylässä, ja +siitäkin eteenpäin tavataan heitä aina Jekaterinenburg'ia myöten. +Ulko-näössä, kielessä, uskossa ja tavoissa on tämä kansa aivan yhtä kuin +näiden tienotten Tatarit, jo jotenkin väkevä kuvastus-aistin eli, joka +on uskottavampi, vähä tieto Baschkiristä on niillä kirjoittajilla ollut, +jotka heitä päättävät joko suorastaan Suomalaisiksi eli tataristuneiksi +Suomalaisiksi. Suomalaista ainetta ei heissä näy olevan ensinkään, mitä +ruumiin-rakennukseen ja näköön tulee; kielen taas vakuuttivat niin +Baschkirit kuin täällä tavattavat Tatarit heillänsä olevan aivan yhden, +joka kyllä näkyi siitäkin, että he keskenänsä (s.o. Baschkir Tatarin +kanssa) puhuivat sillä, ei Venäjäksi, niinkuin Tatari puhuu Tschuvaschin +kanssa, eli Ersäläinenkin Mokschalaisen kanssa. + +Maa Perm'istä Jekaterinenburg'iin asti ei ole niin metsäistä kuin +Perm'in ja Kasan'in väli, vaan näyttää olevan sen lihavampaa +leipä-maata. Vahvoja kyliä on tiheässä, ja tiellä tulee ja menee +alinomaa kaiken-laisia matka-miehiä ja kuormia. Tämän liikunnon +vaikuttavat Uraalin vuori-tehtaat. Uraali itse alkaa Europasta +matkaavalle tuntua noin 250 virstan päässä Perm'istä, tuntua siten, että +tie muuttuu mäkiseksi ja että hän ympärillänsä näkee sankan metsän +peittämiä mäen-selänneitä. Niistä ei kuitenkaan yksikään ole korkeampi +Suomessa tavattavia mäkiä, ja maan-tie ei ole juuri mäkisempää kuin mitä +meillä esim. Heinolan ja Mikkelin välillä olevalla maantiellä tavataan. +Ja tätäkään ei kestä oikeettain enemmän kuin kaksi holli-väliä, s.o. +noin 40 eli 50 virstaa. Kauniimpata maata tavattanee harvassa +pohjaisessa tienoossa kuin nämä Uraalin tienoot ovat: mäki itse +mustan-tumma jylhä metsä, laaksot milloin kaunis pelto milloin (ja +useammin) luonnollinen niitty, jossa siellä täällä seisoo monen-laisia +lehti-puita ikäskuin istutetut joukottain niinkuin englannilaisessa +puistossa; ja kaiken tämän läpi juoksee laakson pohjassa kirkas puro eli +joen-alku, paikoin myllyä paikoin rauta-tehdastakin käyttävä. Noin 34 +virstan päässä ennenkuin Jekaterinenburg'iin tullaan seisoo eräällä +mäellä maan-tien vieressä kivi-pylväs, muistoksi silloisen +perintö-ruhtinan, nykyisen keisarimme, käynnistä täällä v. 1837; sama +patsas kuuluu myös olevan vesi-jaon merkki, sillä tästä itään päin +lähtevät jo vedet Irtysch'iin juoksemaan. Patsas on niin-muodoin +luettava Europan ja Aasian raja-merkiksi, ehkä Venäläistä lukua myöten +koko Perm'in lääni kuuluu Europaan, ja sen itäinen raja on vielä paria +sataa virstaa idempänä. + +_Jekaterinenburg'in_ kaupunki (noin 360 virstaa Perm'istä), Pietari +Ensimäisen perustama Iset-joen varrelle, joka joki laskee Tobol'iin, on +tavallinen lepuu-paikka niille, jotka Venäjältä matkaavat Siperiaan. Ja +sen hyvissä maja-taloissa voipikin matkalainen löytää kaiken tavallisen +toimeen-tulon, ilman jotta hänen on Kasan'ista erottuaan täytynyt kitua; +sillä Perm'kin on tässä katsannossa vielä hyvin kehnosti varustettu. +Vaan muutenkin, rakennusten, liikunnon ja väki-lukunsakin (16 tuh.) +puolesta on Jekaterinenburg, vaikka vaan piirikunnan kaupunki, paljon +etevämpi mainittua läänin-kaupunkia ja sitä ei kukaan kieltäne, että +matkalainen Moskovasta lähdettyänsä ei ole nähnyt niin kaunista +kaupunkia kuin se on, sillä Kasan'issakaan, ehkä se on monta vertaa +suurempi edellistä, ei ole yhtään osaa, jonka voisi tämän rinnalle +vetää. Jek. on mm. koko Uraalin vuorikunnan pää-kaupunki, ja semmoisena +vuori-hallituksen ja vuori-opiston olo-sia. Paitse tätä löytyy siinä +kuuluisa kivi-kalujen tehdas, höyry-konetten tehdas, jonka enimmät teot +menevät Siperiaan, ja myntti-paja, jossa kaikki Venäjän vaski-raha +lyödään. Kaikki nämä laitokset tarvitsevat suuren joukon tieteellisesti +sivistyneitä virka-miehiä, ja näiden kuin myös saksalaisten porvarien +vaikuttama lienee se sivistyksen ja menestyksen näkö, joka kaupungilla +on. Kadut ovat europalaisesti kivetyt ja sonnalle eivät haise +syrjässäkään olevat kaupungin osat, kaksi etua, jotka venäläisessä +kaupungissa sanomattoman suurta edistystä todistavat. Mainittuja +saksalaisia virka-miehiä ja porvaria vasten löytyy täällä myös sievä +luteerilainen kirkko, ja kuin minun olo-päiväni paikalla sattui olemaan +sunnuntai, sain minäkin kuulla kelvollisen selityksen uskoni asioissa, +jonka-laista kaualle aikaa en ollut kuullut. + +Jekaterinenburg'ista eteenpäin muuttuu luonto yht'äkkiä. Maa on nyt +paikoin hiekka-sekaista savikkoa paikoin vetelätä suota, ja yleisesti +tasainen kuin lauta. Turhaan etsiskelee silmä enää sitä mehevätä +viheriäisyyttä ja sitä monen-laatuista kasvikuntaa, johon oli tottunut +Uraalilla; hongikko, kanervikko, pajukko ovat täällä enimmäksi osaksi +vallanneet maan. Tobolsk'in lääniin tultua muuttuu maan-tiekin +huonommaksi; ja kuin minun matkatessani, niiden kaunisten ilmojen +perästä, joilla koko matkan olin kulkenut, mainittuun lääniin päästyäni +vielä alkoi vastaani tuulla kylmä pohja-tuuli sateen kanssa, niin tiesin +kyllä ja tunsin nyt olevani Siperiassa. + +Mutta paitse tätä luonnon satunnaista muistutusta nyt oltavan siinä +maassa, johon kokonainen suuri valtakuuta lykkää rikoksensa ja +paha-tekonsa, ei matkustajan tarvitse olla kovin tarkka-silmäisen sen +muustakin havaitaksensa. Se orjallinen nöyristeleminen, jolla täkäläiset +asujat kohtelevat kaikkia herras-miehiä ja joka loukkaa ja inhoittaa +outoa, todistaa heillä olevan tuoreessa muistissa, että herroilla on +voimallinen liittolainen ja toveri, nim. keppi. Se ala-kuloisuus, joka +näytäiksen useamman katsannossa, osoittaa että mieli on raskas joko +ikävästä eli häpeästä eli oman-tunnon vaivoista eli kaikesta yhteensä. +Se hiljaisuus kylissä ja laulamattomuus, jonka Venäjältä tuleva +matkalainen pian havaitsee, ilmoittaa, että laulu ei voi keventää +täman-laatuista mielen raskautta, ja että Venäläinen täällä ei ole se +seurallinen eläin kuin oikeassa koto-maassansa. Että nämä lauseet eivät +koske kaikkia paikkoja Siperiaa ja sen kaikkia asujia, on helposti +ymmärrettävä, sillä jälkimäisistä on vähin osa niin-kutsuttuja +"jätätettyjä" ja suurin osa syntyjänsä Siperialaisia. Vaan useammassa +tapauksessa ovat nämäkin lähetettyjen jälkeisiä, ja minun luuloni on se, +että rikoksen muisto ja mielen karvaus pilvestää useamman polven elämää +rikoksen-tehneen jälkeisissäkin. Ja sen ohessa lisäytyy vereksienkin +lähetettyjen luku vuosi vuodelta. Tavallinen lähetettyjen määrä tekee +vuosittain noin 12 tuh. henkeä; vaan "hyvinä" vuosina nousee se noin 15 +tuhanteen asti. Kasan'in kaupunki on se paikka, jossa Siperiaan vietävät +yhtyvät kaikista valtakunnan osista, ja ken haluaa voi siellä joka +maanantai- ja torstai-aamuna kaupungin suurimmalla kadulla nähdä parven +näitä onnettomia, noin sata ja toisinaan kaksikin sataa henkeä, lähtevän +matkalle. Etu-nenässä astuu rumpali ankarasti täryyttäen rumpuansa ja +ikäskuin huutaen kaupunkilaisille: tulkaa meitä katsomaan! Hänen +jälestänsä seuraavat vangit, miehet ja vaimot sekaisin, edelliset +nelittäin sidotut toisesta kädestänsä kevyeen rauta-vitjaan; näitä +seuraa puoli-kymmentä kuorma-hevoista, jotka vetävät sairaita, heikkoja +vaimoja ja lapsia, ja koko parven ympärillä ratsastaa noin kymmenkunta +kasakkia eli muita sota-miehiä, joita myös aina seuraa upsieri. Tiellä +nähdään joka posti-paikan kohdassa pitkän-lainen puu-rakennus pienillä +ikkunoilla ja korkealla pysty-paalutuksella varustettu. Nämä +rakennukset, joissa jokaisessa löytyy upsieri pienen sota-mies-komannon +kanssa, ovat vankien yö-paikat, ja näin kulkevat he päivässä yhden +posti-välin, oli se pitempi eli lyhempi, pitempi ei se kuitenkaan +koskaan ole, ett'ei terve ihminen helposti voisi sitä mainitussa ajassa +matkata; varsinkin kuin vankia useasti levähdytetään eikä näytä kovin +ankarasti kohdeltavan. Tobolsk'in kaupunki on heidän yhteisen matkansa +pää-maali. Täällä löytyy virkakunta, joka rikosta myöten ja katsoen +paikkakuntien tarpeesen, määrää mikä mihinkin on lähetettävä. Ainoastaan +suurimmat pahan-tekijät tulevat Njertschinsk'in vuori-kaivantoihin; enin +osa lähetettyjä joutuu niin-kutsuttujen uudis-talolaisten luokkaan, s.o. +heitä jaetaan ympäri maakuntaa kylihin, joissa saavat, määrätyssä +piirissä, elää ja liikkua kuin tahtovat. Täällä sanotaan monesta vielä +tulevan ihmisen, niin että vähitellen rakentavat itsellensä mökin, +murtavat peltoa, naivat ja muuttuvat kiinteiksi talon-pojiksi. Vaan moni +heitäksen myös kerjäyksen ja kuleksimisen päälle, tekevät pahojansa maan +asujille ja päättävät päivänsä joko kaivannoissa eli vanki-huoneissa eli +-- ruoskankin alla. + +_Tobolsk'in_ kaupunki, jota muutamassa katsannossa voipi sanoa kaiken +tämän onnettomuuden pää-paikaksi, ei ulko-näössänsäkään epää tätä +omaisuuttansa, sillä harmaampaa, märempää ja viluisempaa asuin-siaa +lienevät ihmiset harvoin valinneet, kuin tämä paikka on. Näistä +haitoistako vai mistä muusta se myös tullee, että harvoin nähdään niin +köyhää, niin sivistymätöintä ja niin uneljasta läänin-kaupunkia kuin se +on. Niin ei siinä esim. löydy yhtään ainoata ravinto-taloa, ja minä +tultuani hyvään paikkaan yöllä (vasten 10 p. kesäk.) en ollut saada +missään korttieria ja aloin jo arvella lähteä poliissiin yöksi, kuin +viimeinkin eräs porvari, -- tarkoin tutkittuansa kuka ja mistä minä +olin, ja tarkoin määrättyänsä kuinka kauan voisin asua hänen tykönänsä +ja kuinka paljon siitä tuli maksaani ja minkä-lainen ylös-pito +maksustani tulisi seuraamaan, -- armahti minua, avasi porttinsa ja antoi +siistin-laisen kamarin asuani. + +Eikä tehnytkään mieleni kauan viipymään tässä Jermakin pesässä, vaan +toimitettuani toimitettavani kuvernöörin kansselissa läksin, vaikka +vettä satoi kuin korvosta kaatamalla, jo 12 p:nä kesäk. taas matkalle +Turinsk'iin, joka on tämän läänin länteisimmän piirikunnan kaupunki, +sen, jossa Voguulia enimmältä löytyy. Turinsk'iin loppui minulta +posti-tie. Tästä kulkee huono kylän-tie yhdeksän-kymmenen virstan +levyisen salon poikki Tabaryn kylään Tavda-joen rannalle. Tällä välillä +ei ole yhtään taloa ja se täytyy matkustaa yksillä hevosilla. Kahteen +kohtaan on sille kuitenkin rakettu saunat, joissa kummassakin elää +yksinäinen mies. Hän pitää saunan voimassa, josta matkalaiset talvella +maksavat hänelle määrätyn maksun, nim. 1 1/2 kop. hop., se, joka +saunalla hevoistansa syöttää ja kopeikan samaa rahaa se, joka vaan +käypi siinä lämmittelemässänsä. Tämä on raa'in, alku-peräisin muoto +ravinto- eli maja-taloja; sen ja Helsingin seura-huoneen väli ei varmaan +ole pienempi kuin tässä matkaavien Voguulien ja esim. yli-opiston +rohvessorien väli. + +Tabary'ssa loppui viimeinkin maa-matka. Se, joka sillä on tärissyt +kolmatta tuhatta virstaa, niinkuin minä nyt olin tehnyt, astuu kernaasti +venheesen, varsinkin kuin venhe on katettu ja niin muodoin suojelee +matkalaista päivän paahteesta ja sateen märkyydestä. Hekkumallisesti +oikoo hän maa-matkasta jäykistyneitä jäseniänsä sillä pehmeällä tilalla, +joka venheesen on tehty, ja arvelee ei koskaan matkanneensa näin +kevyesti kuin tässä. Tämä on ensimäisen soutu-taipaleen tunne. Sillä +lepäiltyänsä ja ihailtuansa jokea ja sen rantoja, tulee matka-mies +tässäkin tuntemaan, että maan päällä ei ole mitään täydellistä. +Ensimäinen ja suurin vastus on hänellä itikoista, jotka +tuhannen-tuhans-määrissä tunkeutuvat hänen päällensä eivätkä anna +hänelle silmän-räpäyksen rauhaa. Ne voidaan karkoittaa vaan siten, että +katoksen oven edessä poltetaan tulta, mutta siitä nouseva savu, jonka +venheen kulku ja tuulikin lyö kokonansa katokseen, on uusi kiusa, ei +paljon vähempi sillä poistettavaa pahaa. Toisekseen on matkan-tekokin +sangen hidasta, sillä vaikka soutajia muutetaan noin 20 eli 30 virstan +päässä ja vaikka virta, joka minun kulkeani oli vastainen, on hän tyyni, +ei matkaa kulu tunnissa juuri enemmän kuin neljä eli viisi virstaa. +Tavda-joki, jolla nyt tein matkaa, on Tobol'in syrjä-joki ja syntyy +kahden Uraalilta tulevan joen, Losvan ja (eteläisen) Sosvan yhtymisestä. +Se on sangen vetevä joki, mutta sen ranteet ovat hyvin yksi-jonoiset, +s.o. petäjikkö ja pajukko sen reunoilla ovat loppumattomat. Kyliä +tavataan harvassa, ja nekin ovat pieniä: neljä viis taloa yhdessä. +Asujilla, jotka ovat pelkkiä Venäläisiä, ei maa-viljelys enää ole +ainoana elatus-keinona; he valittavat pelto-maata olevan hyvin vähän, +paikka paikoin vaan ja ainoastaan joen rannoilla, sanoen kaiken muun +maan kauempana joesta olevan synkeätä suo-pohjaa korpea, jota ei millään +keinolla voi perkata pelloksi. Sentähden ovat Venäläisetkin omistaneet +alku-peräisten asujien elatus-keinot: metsästämisen ja kalan-pyynnön, +jotka molemmat täällä ovat antoisat. Päältä-päin katsojalle näyttää +täkäläinen rahvas elävän köyhästi, vaan ei leivättä. Samovaraa +(tee-kyökkiä), joka venäläisissä seuduissa on tarkka toimeen-tulon +sanoja, ei löydy joka kylässä; kapakat, joita tännekin on istutettu, +ovat kaukana toisistansa, samoin kuin kirkotkin; vaan näittäkin +sivistys-keinoitta on rahvas täällä nöyrää, hiljaista ja siistiä. + +Noin 200 virstaa matkattuani jokea myöten, eli Turinsk'ista yleensä +vähän päälle kolmen sadan virstan, tulin viimeinkin tänne Pelym'in +kirkolle 24 p. kesäk. Täällä olen nyt aikonut viettää pari kuu-kautta +Voguulin kielen tutkinnossa, jota vasten minulla on Voguuli Losva-joelta +tutkinnon väli-kappaleena. Hänen piti pyhän Pietarin kunniaksi ja +paastosta pääsemisen iloksi saada tämä päivä viettää kapakassa +viina-kullan ääressä, johon Voguuli on yhtä kärkäs kuin kärpänen veteen. +Tämä on hänelle kernaasti suotu, sillä hänellä poloisella on niin ikävä +vaimoansa ja perhettänsä, että minun täytyi suorastaan kieltää hänen +puhumasta tätä ainetta, niin usein kertoi hän sitä ja niin hellillä +sanoilla koki hän liikuttaa minua häntänsä kotiin laskemaan. Hänen +viettäessänsä Pietarin päivää ja päätänsä parannellessaan sain minä myös +tilaisuuden nämä radit panna paperille. + +Vaikka näin muodoin olen keskellä Siperian saloja, ei minulla ole juuri +mitään hätää. Elämän pienet onnettomuudet ovat täällä: helle, itikat, +luteet ja muut syöpäläiset; vähällä määrällä kärsivällisyyttä voipi nämä +vastukset kuitenkin voittaa. Suuremmaksi luen sen pienen onnettomuuden, +että tasku-kelloni tuli vialle ja herkesi käymästä. Täällä ei +arvattavasti kukaan ymmärrä sitä laittaa eikä Turinsk'issakaan, jossa +sitä jo käytin, löytynyt miestä sitä korjaamaan. Kesäinen aika tuo menee +ilman kellottakin; mutta syksyn pitkät yöt ja sumuiset päivät taitavat +sen puutteessa käydä tukalammiksikin. Kuitenkin on sana-lasku: + + "Otavass' on orjan merkki, + Ei ole kuussa, ei kukossa, + Eikä päivän koitannassa" + +lohdutuksenani, ja kuin niin monta tuhatta ihmistä ikänsä elää kellotta, +voinen minäkin muutamia kuu-kausia tulla toimeen ilman tättä +ajan-mittaritta. + + + +Toinen Kirja. + +Beresov'assa 29 p. syysk. 1858. + +Pari päivää takaperin tänne tultuani saan matkastani nyt antaa +lyhykäisen kertomuksen, niin kauan kuin sen muistot vielä ovat +mielessäni nuoret ja verekset. + +Pelym'in kirkko seisoo niemellä kahden joen, nim. lännestä tulevan +Tavdan ja pohjasta juoksevan Pelym'in, yhtymisessä, jotenka paikalla on +sangen kaunis sia. Kylää itseä on noin 15 eli 20 talon-rähjää, joiden +kierot seinät ja paperilla paikatut ikkunat todistavat asujanten +köyhyyttä ja myös -- laiskuutta. Vaikka siis tätä nykyä huonoimpia +kirkon-kyliä on Pelym ennen aikanansa ollut mainiompi paikka, ja +jokainen Venäjän historiaa lukenut tuntee sen surkean merkillisyyden. +Pelym'issa oli nim. ennen aikaan puinen linnoitus muutamilla +tykkilöillä, jossa seisoi joku satanen sota-väkeä ynnä vojevod'in kanssa +ja josta käsin jäykkää vasta-rintaa tekevät Voguulit vähitellen +taivutettiin kuuliaisuuteen. Heidän ristittyänsä, joka tapahtui menneen +vuosi-sadan alku-puolella, jäi linna rappiolle ja nyt ei siitä enää ole +muita jäännöksiä jälellä kuin linnueen jälkeisiä pieni kylänen Kasakkia +vähän matkaa kirkolta. Mutta pää-asiallisesti on Pelym niin tullut +kuuluisaksi, että sitä Beresov'an rinnalla on pidettynä kovinna +lähetys-paikkana valtakunnallisille pahan-tekijöille, herrat _Biron ja +Münnich_ saivat täällä, pitkät vuosikymmeniset viettäen Pelym'in +suruisilla rannoilla, mietiskellä maallisen korkeuden turhuutta ja +vaarallisuutta. Monta muuta vähempi-kuuluista miestä on pidetty +Pelym'issa, ja varmaan on useampi heistä sen yksinäisyydessä havainnut, +ehkä kyllä myöhään, että yksityisen ihmisen ei ole luvallinen tarttua +historian rattaasen sitä muka omia mietteitänsä myöten vääntääksensä. +Tätä nykyä löytyi paikalla vaan yksi tämmöisistä syistä lähetetty, +entinen kasanilainen aatelis-mies, jonka kova-korvaisuus oli tehnyt ei +ainoastaan sen, että hän etelä-Siperiasta ja kaupungista muutettiin +tänne Voguulien korpeen, vaan myöskin sen, että se nykyisen keisarin +armo-julistus, jolla kaikki tämmöiset pahan-tekijät paluutettiin +Siperiasta, ei kohdannutkaan häntä. Aikaansa vietti tämä herras-mies +milloin ryyppimällä milloin lukemalla mitä käsiinsä sai. Ett'ei hän +ollut sivistyksettä näkyi siitäkin, että joka vuosi lähetyttää +itsellensä kirjat: _Almanach de Gotha ja Annuaire des deux Mondes_. Hän +toivoi kuitenkin kohtakin pääsevänsä sekä Pelym'ista että Siperiastakin, +sillä v. 1862 vietettävän tuhat-vuotisen muisto-juhlan kaunistamiseksi +oli hänellä tekeillä summattoman suuri runo-laitos viidessä kymmenessä +laulussa, joka olisi sisältävä koko Venäjän historian ja tekevä 10 osaa, +viis laulua kussakin osassa. Kaksi eli kolme osaa oli hän jo lähettänyt +Pietariin, ja valmisteli nyt taas uutta osaa sinne suoritettavaksi, eikä +sanonut runo-tekonsa jäävän vaikutuksetta hänelle armoa pyydettäessä. + +Hänen ja paikkakunnan sasedatel'in kanssa voi täällä jonkun sanan +vaihtaa. Pappi sitä vastaan oli pelkkä talon-poika, joka itse kynti, +niitti, kalasteli, piti kauppaa, ei köyhyydestä niinkuin se tapahtuu +monessa muussa paikassa, vaan ahnaudesta. Sen ohessa oli hän niin laiska +virkaansa toimittamaan että koko minun olin-ajallani ei pidetty yhtään +kertaa täyttä jumalan-palvelua, vaikka sillä ajalla sattui kaksi suurta +juhlaakin (Pietarin ja Iljan päivät). Paljon sivistyneemmät pappia +olivat tänne asettunut porvari Turinsk'ista ja viina-herra, joka oli +kaikkein kapakkojen päällikkö tässä tienoossa. Paitse näitä ovat +Pelym'in herras-säädystä vielä muistettavat piisar, rokko-herra ja +seppä. Piisar oli yhtä sokuri-suinen kuin koko hänen sukunsa ja myös +yhtä suuri -- kelmi. Rokko-herra tuli minulle merkilliseksi sen kautta +että hän useasti häiritsi yön-leponi viinassa vaimoansa pieksämällä, +josta huuto ja telmäminen herätti kaikki naapurit. Seppää muistelen +tässä hänen ankaran-sakean partansa vuoksi, joka aina, kuin hänen näin, +muistutti minulle mieleen kuningas Yrjö Toisen ohillista, josta paroni +Mynkhausi kertoo, että Englannin vaakuna oli leikattu hänen partaansa. +Muutenkin, ei ainoastaan partansa vuoksi, oli tämä Pultavan läänistä +herraltansa Siperiaan lähetetty seppä Pelymiläisillä suuressa kunniassa +ja huolessa, sillä häntä ennen ei ollut taitavaa seppää löytynyt +lähempänä kuin Turinsk'issa s.o. kolmen sadan virstan päässä. + +Pelym'in merkillisyyksistä lienee vielä muistettava korttieri-taloni +vanha emäntä, jolle kaikki, mutta olletikin nainut rahvas, osoittivat +suurta kunniaa, sillä hän oli koko kylän _babuschka_ (tämä sana +merkitsee sekä mummoa että kätilöintä). Tässä omaisuudessaan maisteli +hän, useasti vieraina käyden, kyläläistensä vaimojen viina-varoja, ja +silloin tällöin pistihen hän minunkin tyköni pyytämään juoma-rahaa +milloin kortteliksi milloin puoleksi. Ehkä häntä näin joka haaralta +koettiin pitää viinan hengessä, ei hän kuitenkaan nyky-aikaa rakastanut: +rahvas oli muka nyt entistä vastaan köyhää, pellot eivät kasvaneet +eivätkä lehmät lypsäneet niinkuin ennen; yksin päiväkin oli hänen +mielestään lyhennyt, sillä ennen kerkesi muka kesäisessä päivässä paljon +työtä tehdä, "vaan nyt tuskin laskeut", sanoi hän, "puoli-päiväisen +päälle vähän lepäämään, kuin jo ilta on käsissä". + +Silmiänsä ristien jätti tämä eukko minut hyvästi, kuin 19 päivänä elok. +läksin Pelym'ista matkalle Pelym-jokea myöten pohjaan päin. Hän tiesi +minulla olevan edessä semmoisen matkan, jossa suuret korvet ja vetelät +suot olivat jalan kulettavat, sanoi vilustuvani ja menettäväni +terveyteni, niinkuin muka viina-herra oli ei kauan takaperin +kalastus-matkalla vilustunut ja nyt makasi vuoteella. Kuitenkin +nähdessään ett'ei voinut päätöstäni muuttaa, antoi hän minulle +siunauksensa ja evään vatsalleni (edellisen ilman ja jälkimäisen +arvattavasti maksua vastaan), ja lupasi pitää kuppa-sarvensa valmisna, +jos muka takaisin täytyisi palatani ja terveyteni vaatisi hänen +lääkärillistä hoitoansa. Samaa takaisin-tuloni virttä lauloi +sasedatelikin, joka laiturilla jää-hyväisiä häneltä ottaessani hymyillen +toivoi meidän parin kolmen viikon perästä taas näkevän toinen toisemme, +"minun muka kylliksi ilmailtuani Voguulien maassa". Minä kiitin häntä +hyvä-tahtoisuudestansa, mutta itsekseni ajattelin: odottakaa vaan minun +takaisin-tuloani; "akka tieltä kesken kääntyy, ei mies pahainenkaan". + +Se matka, jolle näin läksin, ei kartalta katsoen näyttänyt niin +vaikealta eikä sitten itse asiassakaan ollut niin vaikea, kuin sitä joka +haaralta laulettiin. Lyhykäisesti sanoen olin päättänyt päästä +Beresov'aan suorinta tietä Pelym'ista. Tämä suorin tie vei ensin +Pelym-jokea myöten siihen asti kuin tämän joen latva kääntyy länteen ja +etelään päin. Tässä kohdassa ottaa Pelym pienen syrjä-joen idästä, jonka +latva taas on niin lähellä pohjaiseen Sosvaan lankeavan Tapsje-joen +latvaa, että väli-taival ei näyttänyt olevan kuin 30 eli 40 virstan +levyinen, ja niin lyhyen taipalen, ajattelin minä, pääsen itse yli, +vaikka hän olkoon jos minkä-lainen. Suurin huoli oli minulla +kapineistani, joita pitkällisellä, kesän-talven tehtävällä matkalla +täytyy pitää enemmän kuin halu olisikaan, ja näin kolkoissa maissa vielä +lisätä yksin keitto-astioillakin, eväällä ja muulla semmoisella +rojakalla. Kalujani kantamaan yli mainitun taipalen päätin ylä-Pelym'in +Voguuli-kylistä ottaa jonkun kymmenkunnan miestä; koko matkaksi +Pelym-jokea myöten hyyräsin Pelym'issa venheen, joka Voguulia myöten oli +lähetettävä takaisin, ja näin toivoin kaikki vaikeudet vähitellen +voitettavan. Edut asialleni olivat tästä matkasta silmin-nähtävät, sillä +näin matkaten tulisin kulkemaan aivan halki koko Voguulin-maan ja siten +hyvästi tuntemaan tämän kansan sekä tavat että kielen, jota vastaan jos +posti-tietä Turinsk'in ja Tobolsk'in kautta Pelym'ista olisin lähtenyt +Beresov'aan, olisin tullut tekemään mahdottoman polven, menettänyt +matkalla paljon rahaa ja aikaa enkä olisi nähnyt Voguulia taas ennenkuin +Beresov'assa, sillä Ob-joen molemmat rannat ovat asutut Ostjakeilta. + +Venhe oli pieni kolmi-laita, neljän hengen soudettava, ja sen keskus +tuohella katettu, niin että katoksen alla kaluni säilyivät sateelta ja +siinä itsenikin oli hyvä pitkälläni olla. Olikin alusta matkaa tämä +katos sangen tarpeellinen, sillä kolme ensimäistä päivää eli +ylä-Pelym'in kirkolle asti valoi sade loppumatta. Sittenkin oli vielä +viikko-kauden aika eli viimeiseen Voguuli-kylään asti Pelym-joen +varrella epä-tasaista ilmaa, niin että kuikan useasti kuultiin huutavan: +totta saa, totta saa (sada), joilla sanoilla Savossa selitetään tämän +linnun omituista, muka sadetta ennustavaa huutoa. Vaan sen jälkeen +syntyi yhdeksi viikoksi kaunis pouta, joka kesti minun matkaani +edellä-mainittuun maa-kannakseen asti. + +Ylä-Pelym'in kirkko on varsin alkaen rakettu Pelym-joella asuvia +Voguulia varten, ja paikka on viimeinen, jossa Venäläisiä tavataan, ei +enää muita Venäläisiä kuin pappi ja kirkon-palvelijat. Nämä ovatkin +kirkon-kylän ainoat asujat, sillä ensimäinen Voguuli-kylä, pari virstaa +kirkolta, on vähän ylempänä joen-varrella. Surkeampaa sivistyneitten +ihmisten asunto-paikkaa lienee harvassa kuin tämä kirkon-kylä on; ne +kaksi asuttua taloa, jotka siinä löytyvät, ja niiden kaksi asumatointa +toveria lasittomine ikkuna-reikinensä seisoivat siinä keskellä suurta +puutointa lakeutta autioina, alastomina, suojattomina. Turhaan etsi +silmä jota-kuta pellon-tilkkua, jota-kuta kukka- eli edes kaali-penkkiä; +huoneiden ympärillä ei ollut yksin aitaustakaan. Ja sen ohessa osottivat +talojen hajalliset katot ja lahonneet portaat asujanten +huolimattomuutta; se suuri lakeus, jolla kylä seisoo, on luonnollinen +niitty ja kasvoi pitkää heinää, mutta viikatteen jälkiä ei näkynyt, ei +lehmän kelloja kuulunut missään. + +Päästyäni katon alle diatschok'in tykönä (papin sanottiin sairastavan +eikä voivan vastaan-ottaa) tuli volostin Voguulilainen golova minua +tervehtimään; hänen kanssansa seurasi puoli-kymmentä muita Voguulia. He +olivat jo edeltä-päin kuulleet että heidän seutuihinsa oli tulemassa +tschinovnikka Pietarista, ja alkoivat nyt kantaa minulle kaiken-laisia +valituksia, joista kolme oli painavinta. Ensimäinen oli se, että +ruudissa, jota heille annetaan kruunun puolesta, on viimeisinä vuosina +ruvennut olemaan haulia, tänä vuonna niin paljon, että ne hyvin tekivät +kolmannen osan painoa. Tämän seikan selittämiseksi on sanottava, että +Siperian kaikki pohjaiset kansat maksavat veronsa metsän-nahkoissa +(enimmiten revoissa ja sopulissa, paikoin myös oravissa ja kärpissä), +jota veroa kutsutaan _jasakaksi_, ja kruunu, jolla ruudin-teko ja +myöminen on yksin-oikeutena, myöpi teko-hinnasta näille kansoille ruutia +niin paljon kuin he tarvitsevat. Tämä on suuri etu heille, sillä +ruuti-naula Venäjällä tavallisesti maksaa noin ruplan hop., mutta +Siperialaisille ei se nouse enempään kuin noin 40 kopeikkaan samaa +rahaa. Vaan haulit ovat arvattavasti paljoa huokeammat sitäkin, ja jos +joku kelmi sekoittaa esim. 30 puutaan ruutia (se määrä, joka Pelym'in +piirikunnassa vuosittain jaetaan kansalle) kolmanneksi osaksi haulia, +niin saapi hän tällä varkaudella (haulien hinnan pois-luettua) puhdasta +voittoa noin 7 puutaa ruutia s.o. Venäjällä tavallisen hinnan jälkeen +noin 280 hopea-ruplaa. Mutta Voguulit arvattavasti valittivat tästä +itsellensä tulevan suuren vahingon sekä rahassa että vaivassa ruudin +seulomisen ja puhdistamisen kanssa kuin myös sitenkin että +varomattomasti tämmöisellä ruudilla ladattu pyssy ei laukea, jos +haulin-rae on sattunut menemään tuli-reikään, josta taas metsä-mies +voipi kadottaa monen kauniin otuksen, vieläpä joutua päänkin vaaraan, +jos karhu sattuu tulemaan vastaan, niinkuin täällä usein tapahtuu. + +Toinen heidän valituksensa oli se, että pappi rasittaa heitä liian +kovilla maksoilla toimituksistansa ja omalla kädellänsä kurittaa eli +muuten tylysti kohtelee sitä, joka ei täytä hänen vaatimuksiansa. Niin +oli golovan, keväällä kuolleen, isän hauta kauan ollut lukematta siitä +syystä, että poika ei ollut sen siunaamisesta jaksanut maksaa papille +enemmän kuin kolme hopea-ruplaa, ja sielun-paimen oli suostunut +haudan-lukemiseen vasta annettua hänelle panttiin kaksi turkkia, jotka +olivat lunastettavat seitsemällä hopea-ruplalla. Samassa määrässä +sanoivat hänen ottavan vihkiäistäkin viisin kuusin ja kymmeninkin +hopea-ruplin, jonka lisäksi nuoren parikunnan vielä sitten kesällä pitää +hänelle tehdä sata rukoa heiniä. Vihkiäisen kallius, lisäsivät +valittajat viekkaasti, estää nuoren kansan menemästä naimiseen, joten +rahvas vähenee ja tsaarille juokseva jasakka aikaa myöten kukaties jääpi +maksamatta. Paitse tätä oli mainittu pappi ratkennut niin juomaan, että +sitten pääsiäisen ei ollut kertaakaan pitänyt jumalan-palvelua, ja että +toisella kirkon-palvelijalla se onkin työnä, papille viinan hakeminen +Pelym'ista (150 virstaa), johon seurakuntalaisten täytyy antaa hevoset +eli soutajat. + +Kolmas valitus oli se, että Pelym'in kylän Venäläiset asujat juuri +joen-suussa salpaavat koko joen tokeilla (tämän laitoksen näin omin +silmini Pelym'issa), estäen näin kalan nousemasta ylemmäksi, josta +Voguulien seuduissa oli suuri kalattomuus. + +Nämä valitukset, jotka yleistä mainetta myöten olivat toden-peräiset, +pyysivät he minun vastaan-ottamaan ja sanoivat ne diatschokalla +kirjallisesti ylös-panettavansa. Minä ilmoitin heille minullani ei +olevan mitään valtaa oiasta heille tehtyä vääryyttä, ja kehoitin heidän +valittamaan papista rovastille (blahotschinnij), joka joka vuosi käy +tutkimassa kirkon tilaa, ja ruudin jutusta sekä joen salpaamisesta +paikkakunnan maallisille pää-miehille. Tämän sanoivat he jo tehneensä, +vaan siitä apua ei mitään lähteneen, ja heidän uudestaan pyydettyänsä +lupasin minä ottaa heidän valitus-kirjansa kanssani ja saattaa ne, +Tobolsk'iin jouduttuani, kuvernöörille ja piispalle. He olivat sangen +hyvillänsä tästä, vaan lähtiessäni seuraavana päivänä paikalta ei heillä +ollutkaan valitus-kirjaa minulle antaa, sillä diatschok, ehkä ennen +luvannut sen heille kirjoittaa, oli nyt epäytynyt tästä vaarallisesta +työstä, ja näin jäi Voguuli-parkain asia sillensä; sillä suullisesti, +ilman mittäkään todistuksitta, on syrjäisen vaikea ruveta kantamaan +tämmöisiä valituksia, vaikka kyllä olkoon vakuutettu niiden +toden-peräisyydestä. + +Niinkuin edellä sanottiin erosin tässä viimeisistä Venäläisistä, joita +taas en uudelleen nähnyt ennenkuin neljän viikon perästä Sortingjen +kirkolla lähellä Beresov'aa. Golova oli lähettänyt sanan seuraavaan +paul'iin,[23] pitää soutajia valmisna, ja istui nyt matkaan lähettäessä +itse perää pitämään ensimäisen kylän-välin. Tätä ei ollut kuin 20 +virstaa ja golovan hilpeät soutajat saattoivat minun pian pienen paulin +näkyviin, jossa oli kolme jurttaa. Nähtyänsä venheen alkoivat sen asujat +ampua paukkaa, ja maalle noustua oli vastaan-otto mitä nöyrin ja +mieluisin. Pian havaittiin kuitenkin, että paulin väki, niin miehet kuin +naisetkin, olivat alkaneet pidot ennen vierasten tuloa ja nyt olivat, +niinkuin Savossa sanotaan, aika vahvassa pajussa. Alussa ei tästä +minulle ja kumppanilleni ollut muuta haittaa kuin liika suuri nöyryys ja +imartelu, niinkuin halaaminen, polvien likistely j.n.e. Vaan jurttaan +tultuamme muuttui asia toiseksi. Lavalla makaava talon-emäntä heräsi ja +tuskin oli hän nähnyt golovan, kuin hirmuisesti sättien ja sadatellen +lensi hänen sakeaan mustaan tukkaansa. Golovan seuralaiset soutu-miehet +tulivat hänelle avuksi, paulin väki taas emännälle, "siitäpä kapina +kauhea karttui": muutamissa silmän-räpäyksissä oli semmoinen tappelu +irti, että minä töin tuskin pääsin ulos ja pakenin venheesen. Jonkun +ajan jurtassa nuhjettuansa kiidättivät he, kumpiko puolue, sitä en voi +sanoa, kahakan alkajan sen humalaisen vaimon ovesta pihalle, ja tulivat +yksi toisensa perästä ulos, päästänsä nykkien telmeessä irtautuneita +tukka-suortuvia, eivätkä näyttäneet olevan asiasta millänsäkään. Isäntä +salpasi vielä yhä sättivän vaimonsa saunaan, toi viinaa golovalle ja +hänen miehillensä, ja kohta syntyi heidän välillänsä sydämellinen rauha +ja rakkaus. Nyt tulin minäkin venheestä maalle, ja talon-väki kiiruhti +minulle tuomaan puolukoita, tuomen-marjoja ja ketrin-pähkinöitä +kostitsemiseksi. Syyn talon-emännän vimmaan golovata kohti selitti +minulle eräs soutu-miehistä olevan sen, että golova pari viikkoa +takaperin viran-asioilla käydessänsä tässä paulissa josta-kusta vähästä +syystä oli loukkaavilla sanoilla kohdellut emäntää, joka oli ne painanut +sydämeensä ja nyt viinan rohkeudessa tahtoi ne golovalle kostaa. + +Muutamien tuntien perästä sain hiljankin soutu-miehet eroamaan tästä +kostitsevasta paikasta ja läksin päivän lasketessa matkaan. Lukija ehkä +odottanee ja tässä, hiljalleen vasta-virtaan eteenpäin soutaessamme, +kyllä olisi tilaisuus antaa kertomuksen Voguulien elannosta, tavoista, +asunnoista j.n.e. Vaan semmoisen kertomuksen olen seuraavassa kirjassa +antava, jonka-tähden se tässä olisi liikanaista. Tiestä taas, elikkä +Pelym-joesta, ei ole paljon muuta sanomista, kuin että se Europassa +ollen olisi luettava varsinkin keski-isojen jokien joukkoon, sillä se on +varmaan viittä sataa virstaa pitkä ja olisi tyynen tasaisen juoksunsa +kuin myös kohtalaisen syvyytensä vuoksi sangen soveljas +höyry-laiva-kululle. Mutta täällä Siperiassa, suurten jokien maassa, on +Pelym niin vähäinen, että se Ob-jättiläiselle on vaan syrjä-joki, ja +senkin ei suoraan, mutta vasta kolmannessa polvessa, sillä Ob'in kanssa +yhtyvä Irtysch ottaa syrjä-joen Tobol'in, Tobol Tavdan ja tämä meidän +Pelym'in. Ja sillä olevan liikunnon vuoksi ei Pelym ole mistään arvosta, +sillä sen vesillä ei liiku muut kuin Voguulit pienissä yhdestä puusta +tehdyissä ruuhissansa. Tämän vuoksi ovatkin sen rannat yksi ainoa +loppumatoin korpi, kasvava enimmiten kuusta ja lehti-kuusta, harvemmassa +koivua ja petäjää. Tämä korpi on niin ihmiseltä liikuttamatoin kuin hän +lienee lähtenyt Luojan kädestä, ja vaikka minä en ole puun-kauppias enkä +laivan-rakentaja, on minun useasti ollut vaikea luoda silmäni pois +niiltä kauniilta taivaan-korkuisilta, suorista ja sileöistä +lehti-kuusista, jotka näissä korvissa kasvavat eli korkeimmakseen +tekevät sen hyödyn, että metsästelevä Voguuli tekee tulen ja viettää yön +heidän juurellansa. Tämä luonnon alku-peräinen raakuus ja kauneus onkin +ainoa matkaajan huvitus näissä kolkoissa maissa, vaan kuin se aina ja +aina vaan on yhden-muotoinen, väsyttää sen katsominen pian niin, että +innokkaimmatkin luonnon-ihailijan luulisin täällä-matkatessansa toivovan +taipalen kohta loppuvan ja pääsevänsä edes niinkin vähäiseen ihmisen +asuin-paikkaan kuin Voguulien paulit ovat. + +Minun tielläni oli näitä hyvin harvassa: neljän päivän matkalla, +edellä-mainitun ylä-Pelym'in kirkolta lukien, sivuutettiin kaksi paulia, +joissa kummassakin oli kaksi jurttaa. Sitten tultiin viis-jurttaiseen +pauliin, jonka nimikin, Massau, saakoon tässä siansa sentähden, että +siinä elää maan-viljelijä Voguuli, jolla on sangen hyvät pellot, viis +hevoista, kolme lehmää, Venäjän tavoin tehty tupa, samovara, tee-kuppia +ja muita semmoisia kaluja, joita Voguuleilla ei muualla ole ja jotka +todistavat hänen ahkeruudella ja ymmärryksellä hankittua +varallisuuttansa. + +Päivän levättyäni Massaussa läksin taas matkaan ja tulin kahden päivän +perästä viimeiseen pauliin, jonka nimi on Atimje-paul, vaan jota +kirjoissa mainitaan Verschinskij paul (latva-paul), ehkä se, niinkuin +tämä osottaisi, ei suinkaan ole Pelym'in latvalla, vaan Voguulien kesken +luetaan puoli-väliksi joen latvan ja suun välillä, joka kartalta +katsoenkin näyttää oikealta. Tähän asti oli minulla edessä olevata +maa-taivasta vasten viis saatto-miestä koossa; mutta kuin niistä en +vielä luullut olevan kyllä kantamaan sekä minun kapineitani että omaa +evästänsä, pyssyjä, kirveitä, kattiloita ja muita välttämättömiä kaluja, +niin toivoin uupuvat eli noin neljä tahi viis miestä saavani tässä +paulissa. Mutta siinä toivossa petyin: paikalla ei löytynyt muuta kuin +naisia ja yksi ainoa matkaan kykenevä mies. Muut miehet olivat jo kaikki +metsässä hirven pyynnössä, niistä kuitenkin kylän kaksi parainta miestä +ylempänä Pelym-joella kesä-jurtissa ja niin muodoin matkalla tavattavat. +Näiden molempien taloista suostui heidän tyttärensä, yksi kummastakin, +lähtemään soutamaan isiensä jurtille asti, jossa nämä kävisivät heidän +siaansa. Näin oli minulla seuraavana päivänä taas liikkeelle lähtiessäni +saattajina: kolme vahvaa nuorta miestä, kolme ukkoa, joista kaksi ei +kyennyt paljon mihinkään, ja kaksi nuorta riipeätä neitoista. Mutta +tien-tuntijaa ei ollut yhtään; kaikki tiesivät he sen, että eräällä +pienellä Pelym'in syrjä-joella nimeltä Posserje, noin yhdeksän päivän +matkan päässä, eli Beresov'an piirikuntaan kuuluva Voguuli, jonka +muutamat myös tunsivat, sillä hän kuului käyvän täällä aina silloin +tällöin jauhoa ja muita tarpeita ostamassa. Vaan Posserje-jokea ei +tiennyt kukaan, ja tämä seikka oli hyvinkin arveluttava, sillä +Pelym'illa on paljon syrjä-jokia kummallakin puolellansa, joista oikeata +arvata ei ollut helppo asia. Ainoa toivo oli niissä kahdessa ylempänä +olevassa Atimje-miehessä, jotka olivat käyneet Posserje-joella ja jotka +toivoin saada kanssamme. + +Näin varustettuna ja lisättyäni soutu-miesten evääsen kolme puutaa +leipää, jotka erittäin ja ikäskuin itseäni vasten olin leivottanut +(sillä Voguulit tiesin vahvoiksi syömäriksi), läksin matkaan ja tulin +seuraavana päivänä ensimäisen Atimjeläisen metsä-jurtalle. Se oli +rakettu hirsistä niinkuin talvi-jurtatkin, ja ne kolme aittaa, jotka +seisoivat jurtan vierellä, osoittivat että paikan isäntä sai metsästä +mitä tallelle panna; sitä samaa todisti myös vasta nyletty kuivamassa +riippuva hirven talja. Mutta häntä itseänsä ei ollut paikalla. Hänen +meidän kanssa oleva tytär otti yhdestä aitasta, joka oli lukotta +niinkuin täällä yleisesti kaikki huoneet ovat, hyvät kyörät verestä +hirven-lihaa meidän keittää. Mehevän hirvi-rokan kiehuessa rannalla tuli +kotiin kaksi paikan asukasta: sen haltijan toinen tytär ja veljen-poika, +jotka olivat liki-seudussa käyneet teiri-loukkuja katsomassa. He +sanoivat isänsä olleen metsässä jo neljä päivää eikä olevan tietoa, +koska hän tulisi jurtalle. Hänen kanssa-saamisen toivo kävi siis +tyhjäksi, ja syötyä läksimme edelleen entisellä väellä. Kaksi päivää +kulettua tulimme toisen Atimjeläisen metsä-jurtalle; tässä tapahtui sama +seikka: ei häntä eikä ketään muitakaan ollut jurtalla, ja meidän täytyi +siis tien-tuntijatta lähteä Posserjeta etsimään. Eräs ukoista sanoi +_kirjoittavansa_ puuhun paikan isännälle että me olimme siinä käyneet. +Minä luulin Voguuleilla olevan niinkuin Samojeedeillä on jonkun, josko +vaillinaisenkin, kirjailu-taidon, jolla he voisivat tehdä joita-kuita +ilmoituksia kaukaa toinen toisillensa, ja katsoin sentähden +uteliaisuudella ukon työtä. Vaan hänen kirjoituksensa ei ollut muuta +kuin että hän vissiin järestykseen hakkasi petäjän kylkeen yhdeksän +pykälää, sen määrän, joka meitä oli henkiä. Minä käskin hänen myös +kirjoittamaan Gregorille (se oli jurtan-miehen nimi), että paikalla oli +käynyt virka-mies ja Gregorin tytärkin. Mutta sitä ei hän enää +voinutkaan toimittaa kirjoituksellansa ja se merkittiin siten, että +jurttaan jätettiin paperilappu ja tytön huivi. + +Neljäntenä päivänä tästä eteenpäin eli seitsemäntenä Atimje-paulilta +lähdettyä kohdattiin suu idästä tulevan joen, joka minusta näytti +Posserje-joelta, sillä Regulyn tarkalla kartalla ei tässä seuduin löydy +muita jokia kuin se. Minä seisahduin joen-suuhun ja lähetin kaksi miestä +pienellä venheellä ylemmäksi syrjä-joelle katsomaan, miltä se näytti ja +eivätkö siellä voisi löytää mitä merkkiä ihmisten asumisesta sen +varrella. Parin tunnin perästä tulivat he takaisin ja ilmoittivat, että +joki noin kolmen virstan päässä kapenee niin että pienelläkin venheellä +on mahdotoin sitä ylöspäin kulkea, ja yhteisessä neuvossa päätettiin +että se ei vielä ollut Posserje. Tämä päätös olikin oikea, sillä vielä +joita-kuita tuntia soudettua tuli vastaamme toinen paljoa suuremman joen +suu ja epäilemättä laskimme venheet siihen. Vähän matkaa soudettua alkoi +rannoilla näkyä kaiken-laista merkkiä ihmisten olosta ei kaukana: +veistettyjä puun-kylkiä, kantoja, tulen-sioja, verkon-kuivaus-laitoksia +j.n.e. Mieluisasti sousivat Voguulit eteenpäin, sillä heillä alkoi jo +olla särpimen puutos, kuin koko matkan olivat liian herkullisesti +eläneet (esim. kolme kertaa päivässä keittäneet) ja ampua ei oltu +matkalla saatu muuta kuin muutamia vesi-lintuja ja pari teiriä. Mutta +täällä tuli se vastus eteen että joessa usein tavattiin suuria läjiä +hakoja, joita luulen muutamin paikoin Suomessa kutsuttavan +_ryteiköiksi_, ja niiden hakkaamisessa ja venheelle tien aukasemisessa +meni semmoinen aika että noin kymmenen virstan matkalla viivyimme +kokonaisen vuoro-kauden ja vasta toisena päivänä tulimme edellä-mainitun +Beresov'an Sosvalaisen Voguulin mökille. + +Iloni tästä tapauksesta ei kuitenkaan ollut vähempi, varsinkin kuin tämä +Voguuli ikään oli tullut metsästä kotiin ja minulla hänessä siis oli +varma tien-johtaja. Ja onni teki minulle vielä sen hyvän että samana +päivänä saattoi mökille tämän miehen veljen poikinensa, jotka elivät +Sosvaan menevän Tapsjen varrella ja nyt olivat jo toista viikkoa olleet +metsällä hirven ajossa. Tämä ukko antoi minulle seuraan poikansa, josta +siis oli seudun-tuntija toveri lietsarille. Tosin ei heistä kumpikaan +ollut käynyt siinä paulissa Tapsje-joen varrella, johon nyt tahtoivat +saattaa minun, vaan heidän alinomaiset vaelluksensa metsässä tekivät +luultavaksi että he eivät eksyisi, ja minä luotin heihin vähimmättäkään +epäilemisettä. + +Seuraavana aamuna oli ilma vielä kirkas, vaan päivän päälle vetihen +taivaalle se hieno kelve, joka on pettämätöin sateen ennustaja. Vaan +kuin ei kukaan pitänyt tästä lukua, niin lähettiin aamuisen syötyä +korpea myöten maa-taivalta katkasemaan. Vaikka tien-johtajat olivat +minulle vakuuttaneet tien eli matkattavan korven olevan kuivan, olivat +minulla lakkarissani kuivat sukat varalla, muuttaa ne jalkaani niin pian +kuin jalat alkoivat märiltä tuntua ja, niinkuin ajattelin, suon poikki +oli päästy. Suota ei tarvittukaan kauan odottaa, ja pian purskui vesi +saappaissani. Levätessä muutin sukat: Voguulit nauroivat ja sanoivat sen +olevan tyhjän vaivan, sillä koko matka olisi oleva semmoista +sammal-suota kuin tähänkin asti oli ollut. Kuivalla tiellä olivat +saattajat ymmärtäneet sen, että ei tarvinnut kahlata vedessä vyötäistä +myöten, niinkuin se näissä korvissa useasti tapahtuu, ja tapahtui +meillenkin. Enkä sen kovemmin sitte enää ruvennutkaan jalkineita +muuttamaan tällä matkalla, sillä se vaiva oli tosin turha. Alussa matkaa +tapahtui minulle useampia pieniä vastuksia. Yön olin jurtalla levännyt +nuotiolla; varmaan oli tässä nokea eli mitä muuta joutunut toiseen +silmääni, niin että sitä ilta-puolella päivää rupesi ankarasti +hakkaamaan. Tämän kautta puoli-sokeana eteenpäin astuessani loukkasin +polveni kuivaa puun-oksaa vasten, ja nyt täytyi meidän seisahtua, johon +liittoon jo iltakin kohta alkoi pimetä. Huuhdottuani kylmällä vedellä +niin silmäni kuin polvenikin, jossa toinen myötä-seuraavista +Voguulittarista oli Herthanani, panin teetä juotuani kuusen juureen +maata. + +Yöllä olin unissani uivanani kylmässä vedessä jäiden seassa, ja +herättyäni havaitsin että villa-peitteen ja sarka-nutun alla olin +kastunut märäksi ja että rankka sade valoi ehtimiseen taivaasta. Tuli +oli sammunut, jonka-tähden herätin seuralaisiani sitä korjaamaan. He +eivät näyttäneet olevan sateesta millänsäkään, makasivat vaan niin +lähellä tulta kuin mahdollinen oli, aika ajalta kääntäen milloin kylen +milloin toisen sadetta vasten. Päivän valettua läksimme matkaan, vaikka +lietsari ei sanonut oikein tietävänsä miten nyt kulkea, kuin päivästä ei +voinut suuntaa katsoa (kova onni oli minulta edes-menneenä vuonna +hävittänyt pitkä-silmän, jossa oli kompassi). Satamasta ei herennyt +silmän-räpäykseksikään, ja noin kaksi eli kolme tuntia vaellettua +eteenpäin sanoi lietsari matkan suunnan kokonaan kadottaneensa, pyysi +minun taukoamaan ja pyssynsä sekä koiransa jättäen meidän tykö lähti hän +veljensä pojan kanssa eteenpäin maata katselemaan. + +Tulen tehtyä rakensivat seuralaiseni kaksi majaa, joista oli joku, jos +ei täysikään, suoja sadetta vasten. Keitettyä, kuivailtuamme, lepäiltyä +alkoi jo tulla ikävä lietsaria, mutta heitä ei kuulunut. Näin kului koko +päivä sateen pidossa ja turhassa odotuksessa. Viimein aloin pelätä että +lietsarit olivat karanneet, varsinkin kuin nyt sain tietää, että eräs +Pelymilaisista toveristani oli eileisnä iltana peloitellut +Posserjelaista ja sanonut minun lyöttäväni häntä, jos ei tänä päivänä +saattaisi seuraa korven yli. Ajatellessani tätä seikkaa alkoi tilani +olla jotenkin ikävä. Ilman lietsaritta ollen oli yksi kahdesta tehtävä: +joko omin käsin koetella pyrkiä Tapsjen rannalle, joka näinkin oli +mahdollinen löytää, sillä se juoksi poikki meidän matkan-suuntamme, -- +ja sitten jokirantaa myöten etsiä paul; eli palata takaisin Posserjelle +ja siellä odottaa parempaa aikaa ja matka-onnea. Minä huusin edellistä, +mutta saattajani tahtoivat kääntyä takaisin, ja olikin heillä syytä +tähän vaatimukseen: heidän eväänsä oli lopussa. Viimeisen leipänsä +olivat he syöneet tänä aamuna ja nyt ei heillä enää ollut muuta jälellä +kuin suolaa, vähän ohran-suurimoita ja hirven-rasvaa; tosin ei +Posserjellakaan löytynyt ei leipää eikä suurimoita, vaan teiriä oli +siellä kyllä, ja teirin-lihalla elää Voguuli ikänsä, ilman leivättä ja +muitta herkuitta. Mutta takaisin-matkaaminen ei olisi ollut helppo; +seuralaisilleni oli tienot outo, ja jälkemme voimme vaan suossa nähdä, +vaan kuivilla kannaksilla voisimme haipua oikealta suunnalta, painua +korpeen etemmäksi ja nääntyä tietymättömiin. Näissä ei kovin +havaittavissa ajatuksissa vietin ilta-puolen päivää, kuin lietsarit +viimeinkin väsyksissä tulivat takaisin. Heidän vaelluksensa +pää-tarkoitus oli ollut löytää erää puro, jonka tiesivät tässä korvessa +olevan, ja sen juoksusta päättää matkan suuntaa. Kauan etsittyänsä +olivat sen viimein löytäneetkin, ja sanoivat siltä ei tulevan kovin +pitkän matkan paikkaan, jossa Tapsjeläiset syksyllä pitävät peurojansa +ja josta tie oli pauliin. + +He olivat palatessansa lyöksennelleet merkkejä puihin, joita myöten +meidän seuraavana päivänä oli helppo tulla mainitulle purolle. Sade oli +nyt myös herennyt ja päivä oli vaan puolipilvinen, niin että auringosta +nyt oli hyvä johto. Niin löysimmekin viimein ilta-päivällä tien-suun, +josta tapauksesta en minä ollut iloisempi kuin Voguulitkaan. He +keittivät tässä viimeisen kerran, nyt ilman suurimoittakin s.o. vettä +suolan ja rasvan kanssa. Minä jaoin heille vehnä-leipää, sen vähän mikä +itsellänikin oli, ja voin myös heidän kattilaansa laskea pari +kourallista riisi-suurimoita ja palasen puljon'ia. Virkistettyinä +enemmän toivolta kohta pääsevämme korvesta kuin vähiltä ja kehnoilta +ruoka-ravinnoilta läksimme syötyä taas tallustamaan, ja myöhä-illalla +olimme viimeinkin niin onnelliset, että kuulimme koiran haukkumisen ja +kohta sen jälkeen tulimme joen rantaan, jonka toisella puolen olevasta +paulista nousi ystävällinen savu ilmalle. Pyssyn ampuma ilmoitti sen +asujille tulomme, he toivat kohta venheen vastaan ja pian olimme sangen +siistissä, ihanalle paikalle raketussa paulissa, jonka nimi oli +_Schohteltit_. + +Se oli 7:s päivä syys-kuuta. Seuraavana päivänä erosin Pelymilaisista +seuralaisistani, jotka palasivat tien-osoittajien kanssa samaa tietä +takaisin. Ainoastaan yhden puoli-sokean ukon palkkasin Sortingjen +kirkolle asti tulkikseni, sillä käytännöllinen taitoni Voguulin kielessä +oli vielä niin heikko, ett'en pitempiä lauseita voinut en puljua enkä +ymmärtää, ja nämä Sosvan Voguulit eivät ymmärrä Venäjän kieltä enemmän +kuin muutamia kirouksia, jota heidän muka "tietämättömyyttänsä" eräs +Pelymilaisista kyllä moitti, sanoen Sosvalaisen ihmisten parissa istuvan +äänettä kuin teirin. Tämän ukon ja kahden soutajan kanssa läksin päivän +levättyäni Tapsje-jokea alaspäin laskemaan. Se ei tosin ole kovin +virtainen, vaan kuitenkin "maksoi mäki velkansa", niinkuin meillä +sanotaan. Kumminkin oli tämä alku-matka Sosvan-vesillä minulle sangen +tukala: venhe oli niin kapea ja pieni, että siinä piti istua +venhe-pohjassa, ja vähäisinkin liika liikahdus voi sen kaataa. +Toisekseen oli se katteetoin, ja ilma oli jo niin kylmä että pari kertaa +luntakin satoi, jonka ohessa minua horkan tavoin vilusti, seuraus +jalka-matkastani. Pahin seikka oli kuitenkin se, että eväässä puutuimme +kahta painavata tarvetta: leipää ja suolaa. Teiriä, kuivaa peuran-lihaa +ja rasvaa oli kyllä. Ukko tulkkini alkoi tästä napista, sanoen +tottuneensa edes suolalle, josko leivättäkin voisi elää, ja tämä hänen +napisemisensa ei vähennyt, kuin unhotti tupakka-kukkaronsa erääsen +yö-paikkaan ja tätä vahinkoa ei havaittu ennenkuin pitkän matkan päässä +paikalta. Minä autoin häntä tupakalla vähistä varoistani ja lohdutin +toivolla kohta päästävän parempihin paikkoin. + +Neljä päivää näin kärsittyämme tulimmekin Tapsjen suulle eli sen +yhtymiseen lännestä juoksevan pää-joen Sosvan kanssa. Tässä oli +kokonainen tuohi-kaupunki noin 30 kesä-jurttaa, joissa eli ympäristön +Voguuleja koko kesän paikalla kalastaen. Myös löytyi siinä jauho-venhe, +erään Sosvalla asuvan Syrjänin tavara, jota myömään hän oli tänne +palvelijansa lähettänyt. Jauhot maksoivat täällä 11 oravaa puuta (s.o. +63 kop. hop.; Tobolsk'issa maksoivat ne mennä syksynä 30 kop., ja +etelämpänä Tobolsk'in läänissä 15 kop. samaa rahaa); mutta kauppias +sanoi tavaransa hitaasti menevän, sillä oravia ei oltu vielä ennätetty +pyytää, vaikka vuosi oli hyvän-lainen orava-vuosi. Hän oli syntyjänsä +Samojedi, mutta oli jo lapsena vanhempiensa kanssa joutunut isäntänsä +Syrjänin palvelukseen (s.o. orjuuteen), ja oli hän oikea polyglotti, +sillä paitse omaa kieltänsä puhui hän Syrjänin, Voguulin ja Ostjakin +kieliä ja sangen selvästi Venäjätäkin. + +Nyt loppuivat ukon ja minun puutteet; ostimme kohtuullisen määrän +jauhoa, josta rieskottain tehtiin leipää, pieniä kakkaroita, jotka +paistettiin tuli-sian tuhkassa. Tämä on Voguulien tavallinen +leivän-teon-laatu, sillä uunia ei löydy heidän talvi-jurtissansakaan, ja +sillä tavoin tehty leipä on sangen hyvää, varsinkin siitä, joka jonkun +ajan on ollut kokonansa leivättä. Myös annettiin minulle tässä +Sortingjen kirkolle asti suurempi ja varavampi venhe, joka katettiin +tuohella niin että lopun matkaa, vielä kuusi päivää, teimme +verrallisesti paremmassa tilassa kuin matkan Tapsjella. Pohjainen Sosva +on suuri joki, leveydeltänsä Volgan kokoinen Kasan'in kohdassa, ja sen +virta on sangen väkevä, joka jälkimäinen omaisuus meille kyytiä lisäsi. + +Sortingjen kirkko on ensimäinen ja ainoa paikka Sosvalla, jossa +Venäläisiä tavataan. Paitse pappia ja kirkon-palvelijoita elää siinä +kauppaa pitävä porvari ja muutamia muita asujia, yleensä kuusi eli +seitsemän taloa, joiden rinnalla ja lisänä seisoo kymmenkunta Voguulien +jurttia. Paikka on surkeimpia ihmisen olo-paikkoja, vaan minulle oli se +arvattavasti hyvän-toivon niemi, pitikin papin hyvämtahtoinen emäntä +minua siinä ollessani niin hyvänä ja evästi vielä matkalle Beresov'aan +niin hyvästi, että hän on paraimpia muistojani Siperiasta. Olostani +Sortingjella ja matkastani Beresov'aan, joka ei kestänyt täyttä kahta +vuoro-kautta, ei ole juuri mitään virkkamista, jonka tähden tämän pitkän +epistolan jo voinkin tähän lopettaa. + + + +Kolmas Kirja.[24] + + +Beresov'assa 1 p. lokak. 1858. + +Sitten viimeisen eli neljännen matka-kertomukseni lähetettyä läksin +Kasan'ista loppupuolella mennyttä touko-kuuta matkalle Siperiaan ja +tulin kesä-kuun loppu-puolella Tobolsk'in ja Turinsk'in kaupunkien +kautta, Pelym'in kirkolle, viimeksi mainitun kaupungin piirikuntaa, +Tavda- ja Pelym-jokien yhdyntä-paikassa vähäistä etelämpänä 60:ttä +pohjaista leveys-pykälää. Matka-kaavastani tietää ylistettävä +konsistorio, että minulla tämän-vuotisen tutkinnon tarkoituksena oli +Voguulien kieli ja kansa. Pelym'issa vietenkin lähes kaksi kuu-kautta +mainitun kielen tutkimisessa, jolla ajalla sain selitetyksi kaksi toinen +toisestansa ei suuresti eroavata murretta, joista yhtä voipi kutsua +_Pelym'in_ ja toista _Kondan_ murteeksi. Näin jo johon-kuhun määrään +tultuani tuntemaan kielen läksin Pelym'ista elo-kuuu 19:nä päivänä +matkalle itseä Voguulin kansaakin oppimaan. Matkani kulki pohjasta +tulevaa Pelym-jokea myöten lähes 62:ta pykälää; tässä erosin tämän joen +nyt länteen ja etelään kääntyvästä latvasta, kulin jalan noin 50 eli 60 +virstaisen taipalen, jonka toisella puolella tapasin Tapsje-joen, joka +etelästä pohjaa kohden juoksee pohjaiseen Sosva-jokeen. Näitä molempia +jokia myöten juoksi nyt matkani Sortingjen kirkolle, Sosva-joen +rannalla, 63 1/2 leveys- ja 81 pituus-pykälän alla. Tämä kirkon-kylä, +johon tulin 16 p, syysk., on ensimäinen ja ainoa Venäläisten asuma +paikka Beresov'asta itään päin. Siinä vietin viikko-kauden päivät +tutkien kolmatta eli _Sosvan_ murretta Voguulin kielessä, joka myöskään +sanojen taivutuksessa ei merkittävästi eroa etelämmässä olevista +sisaristansa. Sortingjen kirkolta viimeksi tulin menneellä viikolla +tähän kaupunkiin ja aion täällä viettää keli-rikon ajan. Talvi-kelin +tultua, jonka täällä luullaan joutuvan noin parin eli kolmen viikon +perästä, aion lähteä Obdorsk'iin, saamaan selkoa Obdorsk'in eli +pohjaisten Ostjakkein kielestä. Tämän tutkinto ei tosin kuulu +matka-kaavaani, vaan sen läheinen heimolaisuus Voguulin kielen kanssa +vaatii semmoisen tutkinnon, varsinkin koska sen luullaan isosti +poikkeavan Castrén'in tutkimasta Irtysch'in ja keskimäisen Ob'in +ostjakkilaisesta kielestä. Mainitun matkan tehtyäni toivon, noin parin +kuu-kauden perästä, Jumalan avulla voivani jättää jää-hyväiset +Siperialle ja palata Perm'in lääniin siellä olevien Permiläisten kieltä +lähemmin tunnustelemaan. + +Sen verta matkani juoksusta. Kieli-opillisista ja sana-kirjallisista +saaliistani en nyt aio puhua; sitä vastaan suotakoon minun tähän liittää +joita-kuita lauseita Voguulin kansasta. + +Itä-puolella Uraalin keskimäistä osaa, 59:nnen ja 64:nnen +leveys-pykälien välillä, juoksee pitkin vuoren juoksua kolme eli neljä +alhaista ja kapeata maan-selännettä vierekkäin, jotka ovat kokonaan +erillänsä itsestä Uraalista eivätkä keskenänsäkään missään yhteydessä. +Näiden, paikkakunnan Venäjän kielessä Uvall'iksi kutsuttujen +harjanneitten välissä syntyy ja juoksee joukko osittain sangen suuria +jokia, jotka kaikki joko välittömästi eli toisten jokien kautta +lankeavat Irtysch-Ob'in jättiläis-jokeen, ja joista merkillisimmät ovat: +1) _Tura_, juokseva lännestä itään ja lankeava Tobol-jokeen; 2) _Tavda_, +joka syntyy kahdesta itä-etelää kohti rinnakkain juoksevasta joesta: +eteläinen _Sosva ja Losva_; Tavda vastaan-ottaa pohjasta juoksevan +_Pelym_-joen ja lankee samoin Tobol'iin; 3) _Konda_, joka suuri joki +hevosenkengän muodossa juosten kerää ison joukon pienempiä syrjä-jokia +juoksuunsa ja lankee Irtysdch'iin; 4) pohjainen _Sosva_,[25] syntyvä +useamman pienemmän joen yhtymisestä Uraalin juurella, juoksee melkein +latinaisen S:n muodossa ja lankee ei kaukana Beresov'asta Ob'iin; sen +suurin syrjä-joki lännestä on _Sigva eli Ljapina_ (Voguuliksi: +_Sakuje_), ja etelästä jo ennen mainittu _Tapsje_)[26]. + +Paitse Turan ja eteläisen Sosvan seutuja, joissa maan-viljelys vielä +menestyy hyvästi, on näiden jokien läpi-juoksema maa viljelemätöintä +korpea ja pohjatointa suota, joissa ihminen ei ole yrittänytkään, eikä +mahda koskaan yrittää, vallitsemaan yli-voimaista luontoa. Yleisimmät +puun-laadut näissä äärettömissä metsissä ovat: kuusi, koivu, petäjä, +hopea-kuusi (ven. nиxтa, _pinus picea_), ketri-puu (ven. кедрь, _pinus +cembra_), saksan- eli lehti-kuusi (ven. лиственица, _pinus larix_) ja +paju. Näiden metsien ja niin muodoin koko tämän maankin suurin rikkaus +on niissä olevat elävät niinkuin: majava, jota kuitenkin nyt enää +harvoin tavataan; repo, myös harvassa; naali (ruots. fjällracka, ven. +neсeц), elävä pohjempana; sopuli (ruots. sobel, ven. сoбoль), jota vielä +tavataan sangen suuressa määrässä; ja orava. Paitse näitä nahkansa +tähden metsästettäviä eläimiä ovat tässä metsän-eläjistä vielä +mainittavat hirvi ja tavalliset metsä-linnut (pyy, teiri ja metso), +joita asujat pyytävät ruoaksensa. Joet, etenkin pohjainen Sosva ja Ob, +ovat siunatut kalalla niin monesta laadusta, että niiden tunteminen ja +luetteleminen on mahdotoin sille, joka ei kauemman aikaa ole elänyt +paikalla. + +Tässä maassa elää iki-vanhoista ajoista Voguulin kansa, joka läheisten +heimolaistensa Ostjakkien kanssa oli jo muinaisina aikoina +kaukaisillenkin kansoille tunnettu _Jugrin eli Ugrin_ nimellä, vaan itse +nimitäksen _Manjsi_, josta niinkuin Voguulinkin nimestä tehtyjä monia +perättömiä selityksiä minä en rupea vielä lisämään uudella semmoisella. +Nimestä _Vogul_ sanon vaan sen, että sitä paikalla ei kukaan käytä, +sillä Pelmys'in tienoossa kutsuvat Venäläiset Voguulia ainoastaan +инородцы (vieras-peräiset, ei-Venäläiset) eli ясачные (jasakan-maksavat, +ei-talon-pojat), ja Beresov'an piirikunnassa kutsutaan heitä ja +Ostjakkeja yhteisesti Остяки. Herra Regulyn päätteelle (_Baer u. +Helmersen, Beiträge zur Kenntniss Russlands_, B. IX.) että Voguulit eivät +olisi maan alku-peräiset asukkaat, vaan verrallisesti myöhemmin mistä +kusta etelämmästä tänne siirtyneitä, ei löydy mitään todistuksia. Päin +vastoin todistavat jokien, järvien ja vuorien nimet ei ainoastaan +Voguulien tätä nykyä asumassa maassa, vaan paljon etelämpänäkin ja +lännempänä, jossa nyt jo kaukaisista ajoista asuu muita kansoja, että +Voguulit ovat ensimäiseksi niille paikoille jalan astuneet ja +kielellänsä ne nimittäneet. Voguulin kielen rikkaus nimityksistä tämän +maan omituisille luonnon-aineille ja sattumille on myös todistuksena +tämän kansan siinä kauan asuneen. + +Voguulien nykyisen alan eteläisenä rajana ovat Losva ja Tavda, jonka +jälkimäisen joen varrelta kuitenkaan ei Voguulia tavata enää muualla +kuin Koschutsk'in volostissa kolme pientä kylää; lännessä on Uraali +heidän luonnollinen rajansa Syrjäänein maata vasten; pohjassa eivät +Voguulit nouse ylemmäksi Sosva-joen pohjasta tulevia syrjä-jokia, ja +idässä taas ei heidän piirinsä ulotu yhdistyneesen Ob-Irtysch-jokeen +asti muualla kuin Beresov'an kaupungin kohdalla, sillä etelämpänä ovat +Ob'in sekä Irtysch'in molemmat rannat Ostjakkein vallassa. +Hallituksellisessa katsannossa kuuluvat he kahteen lääniin, nim. +Perm'in, jossa heidän alansa on Tscherdyn'in ja Verchoturien +piirikunnissa, ja Tobolsk'in lääniin, jossa heidän maa kuuluu Turinsk'in +ja Beresov'an piirikuntiin. Heidän lukunsa on, verraten siihen suureen +maa-alaan, joka heidän vallassansa on, aivan vähäinen. Tobolsk'in +läänissä löytyy Voguulia noin 900 veron-maksavaa miehen-puolta, jota +myöten, jos jokaista veron-alaista vastaan luetaan 6 verotointa henkeä, +joka lienee kohtuullinen, Voguulien yhteinen määrä Tobolsk'in läänissä +tekisi noin 5,400 henkeä; Perm'in läänissä taas ei heitä ole yhteensä +enemmän kuin 900 hengen paikoille, ja näin muodoin ei koko Voguulin +kansan luku tee täyttä puolta seitsemättä tuhatta henkeä. Syyt tähän +vähään väen paljouteen ovat: ilman kovuus ja elämän-laadun vaivaloisuus, +metsän-otuksen väheneminen ja siitä seuraava yleinen köyhyys, kuin myös +venäläisten pappien ahnaus, jotka Voguuleilta vaativat niin suuren +vihkiäis-rahan että moni nuori mies juuri sen puutteesta jätäksen +naimatta. Beresov'an piirikunnassa eläviä Voguulia haittaa kalym'ikin +(naima-raha morsiamen isälle maksettava) naidessansa, ja yleisiksi +väen-vähyyden syiksi voipi vielä lukea kulku-tauditkin, joista rokko ja +venerin-tauti ovat tehneet suurta tuhoa heidän seassansa. Venäläisiä +lähellä vähenee heidän määränsä sitenkin, että moni Voguuli annaksen +työ-miehiksi Venäläisille, ja vierastuen omista elatus-keinoistansa +perehtyy täällä näiden elämän-laatuun sekä palo-viinaan ja katoaa näin +muodoin kansastansa. Yleisesti valittavat täkäläiset virka-miehet niin +Voguulien kuin Ostjakkienkin ja muiden heidän tavallansa elävien +kansojen Siperiassa vuosi vuodelta vähenevän ja heidän kokonaisen +loppumisensa siis ei kaukana olevan, joka kohtalo tiettävästi on +kaikkein semmoisten kansain, jotka eivät tahdo antautua sivistyksen +matkaan. + +Elämän laatunsa puolesta voipi Voguuleja kutsua _asettuneeksi +metsästäjä-kansaksi_. Syrjä-elatus-keinoja on etelässä, Losva- ja +Pelym-jokien varsilla, joku vähäinen maan-viljelyä ja karjan-hoitoa, ja +pohjassa Sosva-joella kalan-pyyntö. Vaan metsän-käynti on ainakin +Voguulin paras ja rakkahin toimitus. Metsästämistä harjoitetaan sekä +kodista käsin että metsään raketuista, noin päivän matkan eli parin +päässä olevista, majoista. Se alkaa syys-kesällä elo- ja syys-kuussa +hirven pyytämisellä, joka tähän aikaan vuotta on hyvin lihava. Hirvi +asuskelee kernaasti kuivilla suo saarilla, joissa viheriäinen ruoho on +hänen paras herkkunsa, ja tämmöistä ruohoa paremmin kasvattaaksensa +sytyttää Voguuli useasti sen-kaltaiset paikat tuleen, josta ne monet +metsä-valkeat ovat selitettävät, jotka Siperiassakin hävittävät täällä +tosin vielä arvotointa metsää. Tämmöisissä paikoissa löytää Voguuli pian +hirven jälet ja koirinensa alkaa hän sitä ajaa perästä, jota ajamista +monesti kestää neljä viis päivää ja enemmänkin, ennenkuin hirvi laskee +ajajansa niin lähelle että ampua voi. Jos ampuminen onnistuu, teurastaa +hän saaliinsa paikalla ja rakentaa joko puuhun eli korkeiden pylvästen +päälle pienen aitan, jossa liha, leikeltynä kaitaisiin ja hienoin +suikaleihin, kuivaa ja talveen asti säilyy karhuilta ja muilta +raatelijoilta. Mainittuin hirven asuma-paikkoihin viritetään myös suuria +jousia, jotka eläimen lähestyessä laukeavat ja joita Venäjän kielessä +tästä kutsutaan itse-ampujiksi (сaмострелец, сaмострела). Myöhemmin +syksyllä, kuin nahka-otus on saanut täyden karvansa, kuin soiden ja +vetten jäädyttyä metsän-käynti on helppo ja kuin ensimäinen lumi hyvästi +näyttää eläinten jälet, tällöin alkaa oikea metsän-pyyntö, joka paraasta +päästä on sopulin ajaminen. Tätä eläintä pyydetään sitten monella lailla +koko talvi aina kevääsen asti, kunne lumi alkaa upottaa miestä ja +koiraa. Tässä pyynnössä on hyvä koira verratoin kappale ja semmoinen +maksaakin Voguulien kesken kaksin kolmin-kymmenin hopea-ruplin, eikä +niitä pieniä helma-rakkia, joita vanhain naisten kaupunkiloissa nähdään +hyväilevän, pidetä niin hyvästi kuin Voguuli pitää koiraansa, joka taas +kuuliaisuudessa ja uskollisuudessa jättää kauas jälellensä mainitut +kaupunkilaiset heimolaisensa. Sopulin hinta on hyvyyttä myöten +eri-lainen: neljästä aina kymmeneen hopea-ruplaan, ja jasakkaa +maksettaessa ottaa hallitus hyvän sopulin vastaan kolmen sielun verona. +Toinen eläin, joka vielä useammin kuin sopuli saa antaa nahkansa +Voguulille, on orava, jota tapetaan ympäri vuotta ja yhtä verran +huviksensa kuin oikeaksi työksi. Voguuli ei nim. koskaan liikahda +jurtastansa ilman koiratta, pyssyttä ja kirveettä. Jos hän jalan lähtee +mihin asialle, on hänellä koira muassansa; jos taas venehin, juoksee +koira pitkin joen-rantaa hänen itsensä melomalla hiljalleen matkaa +tehdessänsä. Koira löytää pian oravan ja ilmoittaa haukkumalla sen +isännällensä, joka kuitenkin on ruudilta ja haulilta liian saita oravaa +ampumaan. Kirveellänsä kolkuttaa hän puuta, jossa orava istuu. Jos tämä +hypätessänsä toiseen puuhun ei putoa maahan, kertoo metsästäjä +puun-kolkuttamista niin kauan kunne orava enää ei hyppääkään puusta +puuhun, vaan istuu uppimiskaisesti paikallansa. Tällöin sahataan puu +poikki ja sen kaatuessa joutuu otus välttämättömästi odottavan koiran +hampaisiin. Oravan hinta vaihettelee täällä 6 ja 10 kopeikan välillä +hop. Harvemmin saadaan repoa, joka on vaikea pyytää, ja arvaten vielä +harvemmin karhua. Metsä-lintuja pyydetään loukuilla (ven. слопец), jotka +asetetaan ei kovin kauas kotoa, niin että vaimot ja muu kotona elävä +heikompi kansa hyvin voipi ne hoitaa. Keväällä tapetaan myös paljon +vesi-lintuja, joita pyydetään merroilla eli ammutaan jousella, joka kalu +vielä löytyy joka talossa. + +Kalastaminen, joka Tavdalla ja sen syrjä-jokiloilla ei ole kovin +antoisa, tapahtuu siellä tavallisesti talvella siten että joki +soveljaassa paikassa lähellä kotia kokonansa suletaan ja suluissa +oleviin porttiin asetetaan suuria, päre-puikoista tehtyjä mertoja. Näitä +pyydyksiä hoitavat samoin vaimot ja muu koto-kansa. Vaan pohjaisen +Sosvan Voguuleilla on kalastaminen suuremmassa arvossa ja suuremmasta +hyödystäkin. Heti vetten auettua ja tulva-veden laskeutua keräytyvät he +suurissa parvissa joen-suu-paikkoihin joko Sosvalla eli Ob-joella, ja +elävät niissä kalastaen koko kesän syys-kuuhun asti, niin että hirven +pyytö täällä jääpikin useammalta tekemättä. Tavallisesti pyydys on +nuotta, ja sen, joka ei ole nähnyt tämmöistä kalan-pyytäjä-kylää Sosvan +eli Obin rannalla, on vaikea uskoa sitä kalan-paljoutta, joka täällä +vuosittain tapetaan. Voguuli ei koskaan suolaa kalaa, siitä syystä että +hän suolaamisen pitää hyödytöinnä herkun-valmistuksena ja että hänellä +ei ole varaa ostaa suolaa niin paljon kuin siihen tarvittaisiin. Mitä +hän perheinensä ja koirinensa ei paikalla syö -- ja se ei ole vähä -- +kuivataan ilmassa eli savustetaan tuli-sian ympärille asetetuilla +vartailla talven varaksi. + +Se, joka on matkustanut Venäjällä, on kyliä pian tullut havaitsemaan, +että kaupunkien kaduilla renikoiden ja muiden sen-kaltaisten herkkujen +seassa myös myödään hänelle tuntemattomia ruskioita pavun-kokoisia +jyviä, joita rahvas, olletikin pyhä- ja juhla-päivinä, syödä raksuttelee +ja joista Venäjällä kauppa-miesten rouvien sanotaan pysyvän niin hyvässä +lihassa kuin he tavallisesti ovat. Nämä jyvät ovat ketri-puun kävyssä +kasvavia pähkinöitä, joita saadaan Siperiassa ja joiden kerääminen tämän +maan köyhillä Voguuleilla ja Venäläisilläkin sen pohjaisemmissa +tienoissa on sangen painava syrjä-elatus-keino. Naula näitä pähkinöitä +maksaa esim. Kasan'issa 7 eli 8 kop. hop., vaan paikalla ei puudan hinta +ole kalliimpi kuin noin 3 eli 5 ruplaa paperissa. Mutta milloin hyvä +pähkinä-vuosi sattuu, voipi yksi perhekunta niitä helposti kerätä +useampia kymmeniä puutia ja näin ilman suuretta vaivatta lunastaa hyvät +rahat. + +Niinkuin edellä sanottiin alkavat Losva- ja Pelym-joella elävät Voguulit +vähän maatakin viljellä, jonka kanssa myös hevoisten ja karjan pito +luonnollisesti yhdistäksen. Venäläisillä Pelym'issa ja sen seuduilla on +se yleinen valitus, että maan-viljely ei näissä tienoin tahdo enää +menestyä. Mutta kokonaista leveys-pykälää pohjempana Pelym'ia eli +vähäistä etelämpänä 61:tä pykälää, Massaun paul'issa Pelym-joelta vähän +syrjään, on eräs Voguuli vähitellen raatanut itsellensä niin hyvät +pellot, että hän suurine perheinensä leivän puolesta tulee omallansa +aikaan ja hyvinä vuosina vielä myöskin isot määrät eloa. Tämä +todistaisi, että maan-viljely täällä ahkeralla raatajalla vielä +palkitsee vaivat, ehkä kyllä halla useasti hävittää hänen toivonsa. +Kuitenkin on sanottava, että mainittu paikka on pohjaan päin viimeinen, +jossa maan-viljelyä löytyy, sillä siitä noin 30 virstaa pohjempana oleva +Atimje-paul ei enää viljele muuta kuin naurista ja sitäkin hyvin vähän. +Jälkimäinen kylä on myös viimeinen tällä kohdalla, jossa hevosia +tavataan. + +Hevosen kanssa pitävät Beresov'an piirikuntaan kuuluvat Voguulit +peuroja. Harvalla on niitä kuitenkaan enemmän kuin joku kymmenkunta, ja +eräs parin sadan peuran isäntä Tapsje-joen latvalla on näissä seuduin +mainio pohatta, ehkä hän Obdorsk'in tienoossa rikasten Samojeedein +rinnalla, joilla tätä omaisuutta on tuhans-määrin, kävisi köyhäksi +raukaksi. Beresov'an seudussa tavataan kuitenkin varakkaammilla +Voguuleilla jo hevosiakin ja lehmiä, vaikka kumminkin kahden viimeisen +vuoden korkea vesi jokiloissa on tehnyt, ett'ei heinää silloin voitu +tehdä ensinkään, jonka tähden sekä Voguulien että Venäläisten taas on +täytynyt melkein vähiin hävittää karjansa ja hevosensa. + +Maa eli oikeammiten metsä on Voguuleilla yhteinen, jossa jokaisella, +joka vaan kykenee, on täysi oikeus pyytää mitä ikänänsä voipi. +Pelym-joella, jonne alempana asuvat Venäläiset talven ajaksi tulevat +metsää pyytämään, eivät Voguulit heitä laske metsäänsä muuten kuin +yhdessä jonkun heikäläisensä kanssa, ja näin yhtyvät Venäläinen ja +Voguuli pieneksi yhdyskunnaksi, jossa Voguuli Venäläisen kanssa jakaa +metsästys-oikeutensa ja tämä taas pitää hänen leivässä, mutta kaikki +saalis pannaan kahtia. Kala-vesi sitä vastaan pidetään tarkemmassa, niin +että kullakin joen-suulla eli muulla kalastus-paikalla ovat tietyt +isäntänsä, joilta Venäläiset ainoastaan vuokraamalla voivat ne saada +käyttääksensä. + +Harvat ihmisten asunto-siat lienevät niin surkeat ulko-muodoltansa kuin +Voguulien kylät eli paulit ovat. Ne ovat aina raketut kuivalle paikalle +joen rannalla ja enimmiten semmoisiin kohtiin, joissa pienempi joki +yhtyy suurempaan, sillä joen-suissa on kalan-pyyntö parempi kuin muualla +ja jokia myöten on sekä talvella että kesällä huokeampi liikkua kuin +metsää. Kylät seisovat kaukana toinen toisestansa, päivän matkan, kahden +ja kolmenkin päässä, sentähden että kullakin olisi metsästys- ja +kalan-pyyntö-alaa kyllä. Kylässä on tavallisesti vaan kaksi eli kolme +jurttaa; viis jurttaa on jo suuri kylä, ja isoin paul, jonka minä +matkallani olen tavannut, on edellä-mainittu Atimje-paul Pelym-joella, +jossa on seitsemän jurttaa. Jurtat ovat kahden-laiset: talvi- ja +kesä-jurtat. Edelliset ovat raketut hirsistä, sammalletut ja tuohella +malkojen kanssa katetut. Ne ovat harvoin suuremmat kuin kolmea syltä +kultakin seinältä. Ovi, jonka edessä harvoin on mitään porstuaa eli +suojaa, on tavallisesti etelään päin, varmaan siitä syystä, että tuuli +siltä puolen on vienompi kuin muut tuulet. Oven vierus-nurkassa on +pieni, aivan englannilaisen kamiinin tavoin rakettu, savesta ja ruohosta +kyhätty tuli-sia, jossa tuli palaa kaiken päivää, vaan jonka torvi yöksi +katolta käsin peitetään tuohella. Lämmintä tästä uunista ei kuitenkaan +tulen sammuttua ole toivomista, sillä se on liian pieni ja liian +huonoista aineista tehty, ja onkin yöllä herätessä näissä jurtissa aika +vilu, kuin ilma sattuu kylmempi olemaan. Valo tulee jurttaan pienestä +ikkunasta, joka tavallisesti on lasista, vaan sen puutteessa myös +kalan-nahkasta eli paperista ja talvella jäästä. Pitkin jurtan seiniä +kulkee noin puolta kyynärää korkeat, hyvin leveät lavitsat, samoin kuin +Tatarilaisten asunnoissa, jotka ovat katetut tuohella eli kaisloista +kudotuilla katteilla. Arvollisemman vieraan tullessa levitetään +lavitsalle hänen levätäkseen useampia peuran-nahkoja. Oudon ei ole +kuitenkaan hyvä levähtää tälle kyllä viehättävälle sialle, sillä +tavallisesti on se täynnä kirppuja; hänen on parempi istua sille +pienelle rahille, jota pidetään pöydän asemesta. Jokaiseen jurttaan +kuuluu yksi eli pari pientä, korkeille pylväille rakettua aittaa, ja +aitan takana jo seisoo jylhä kuusikko, jonka huminaa ja raitista hajua +Voguuli niin rakastaa. Kesä-jurtat, joihin hän aina muuttaa lämpimän +ajaksi asumaan, vaikka jäisikin talvi-jurttien paikalle kesäksi, ovat +tuohesta ja Sosva-joella kukkuran-muotoiset. Niissä on tuli-sia keskellä +jurttaa ja savu menee ulos sen kohdalle tehdystä reiästä katossa; ne +ovat katteattomat ja muutenkin vaillinaisemmat kuin talvi-jurtat. + +Tämmöiset ovat Beresov'an piirikunnassa elävien Voguulien asunnot. +Eteläiset Voguulit eli Pelym'in ja Sosvan varsilla asuvaiset pitävät +harvoin kesä-jurttia, vaan elävät kesän talven hirsistä raketuissa +asunnoissa. Ne eivät eroa Sosvalaisten jurtista muussa kuin siinä että +edellä-kirjoitetun tuli-sian viereen on muurattu ison-lainen pata, jossa +ruoka keitetään ja jonka alta nouseva savu eri torvella johdetaan +tuli-siaan, jonka torvesta sekin menee ulos. Näiden eteläisten Voguulien +nähdään jo rakentavan venäläisiäkin tupia, jotka tavallisesti asetetaan +jurtan perään ja ovat kamarin eli vieras-huoneen asemesta. + +Huone-kalut ja muut aseet eivät tällä tavoin elävällä kansalla voi olla +monen-laiset. Paitse koiraa on Voguulilla pyssy kalliin tavara, vaikka +heidän pyssynsä tavallisesti ovat huonointa lajia. Muita aseita on +hänellä: keihäs karhua vasten, kirves ja suuri puukko, joka ynnä +tulusten kanssa aina riippuu vyöllä. Paitse kattilaa eli pataa ovat +kaikki muut astiat, yksin lusikatkin ja kätkyet, tuohesta, jota he +osaavat hyvästi käyttää, ehkä heidän siitä tehdyt kalunsa eivät ole +läheskään niin sieviä kuin pohjaisessa osassa Suomea tuohi-kalut +tehdään. Venheet pienemmillä joilla ovat yhdestä pölkystä onnennetut +ruuhet, mutta rakennukseltansa hyvin sujakat ja niin matalat, että niitä +ei käy soutaminen, vaan ajetaan eteen päin melomalla. Sosvalla ja Obilla +ovat Voguulienkin venheet suuremmat ja masto-niekat, ja kuin koko +perhekunta lähtee vesille, yhdistetään kaksi venhettä rinnakkain ja +katetaan tuohella. + +Vaatteus on eteläisillä Voguuleilla yhden-lainen kuin sen seudun +Venäläisillä, se vaan eroitusta että heidän pukimensa ovat huonommat ja +repaleisemmat kuin näiden. Sosvan Voguulien vaatteus on se hyvin +tunnettu malitsa, joka kesällä on Venäjän sarasta, talvella +peuran-nahkainen ja kaksin-kertainen, niin että päällimäisen malitsan +karva-puoli on ulos-päin, alimaisen sisään. Lakista eivät Sosvalaiset +tiedä mitään. Kesällä on heillä päänsä ainoana peitteenä pitkä ja paksu +tukka, joka letitetään kahdelle kovasti punotulle letille; talvella sitä +vastaan peitetään pää ja kasvot malitsan kaulukseen ommellulla +kukkarolla myös peuran-nahkasta. Jalkineet ovat kesän talven +peuran-nahkaiset pitkä-vartiset pieksut, tunnetut nimellä _pimy_, ollen +kesä-pimy tehdyt nahkasta, josta karva on ajettu pois, jota vastaan +talvi-pieksut ovat karvan kanssa ja kaksin-kertaiset. Alus-vaatteet +(paita ja housut) ovat muutamilla Venäjän piikosta, useammilla nekin +peuran-nahkasta. Vaimojen puku on myös peuran-nahkainen, leikattu +melkein samoin kuin Tatarittarien päällys-vaate; päässä on heillä suuri +huivi irrallansa, jolla vieraan lähestyessä peittävät silmänsä samoin +kuin Tatarittaret. Myös ovat heidän lettinsä niinkuin viimeksi +mainittujenkin palmikoidut hohtavilla nauhoilla, helmillä ja muilla +helistimillä. Sormet ovat täynnä vaski-sormuksia, joita nähdään +miestenkin sormissa. Merkillistä on, että Voguulittarilla kädet ja jalat +ovat koristetut iho-piirroksilla, jotka ovat monen-muotoisia, aika +sieviä kiekuroita ja jotka tehdään lapsuudessa neulalla pistelemällä ja +neulan haavat ruudilla hieromalla. + +Ruoassansa ei Voguuli ole ylen herkullinen eli hyleksivä. Hänen ainoa +elatuksensa kesän talven on metsä-linnut ja kala, sillä eroituksella +että ne kesällä ovat verekset, mutta talvella kuivatusta keitetään. +Peuran ja hirven liha on harvemmassa eikä räkkää muiden syödä kuin +varakkaampien. Eteläisille Voguuleille on suolan ja leivän nautinto jo +tullut tarpeeksi, mutta Sosvan asujat pitävät näitä aineita vielä +herkkuina vaan, joita isä kirkolla eli kaupungissa käydessään tuo jonkun +vähän lapsille tuomisiksi niinkuin talon-poika meillä sokuria ja +vehnäistä. Tupakan nautinto on täällä ainoa herkutteleminen ja niin +yleinen, että Pelym'in Voguulissa vaimotkin ja tytöt ahkerasti polttavat +tupakkaa ja jälkimäisilläkin on oma piippunsa; Sosvalaiset sitä vastaan +eivät polta tupakkaa, vaan nuuskaavat. Pihkan pureminen on myös yleinen +ja sitä sanotaan terveelliseksi keri-pukkia vastaan. Yleisesti voipi +voguuli paljon kärsiä nälkää, ja monesti tapahtuu hänelle +metsästys-matkoillansa, että kattilan puutteessa täytyy useampia päiviä +ja viikko-kaudenkin elää raalla kalalla eli teirin-lihalla, joita hän +nautitsee vähimmättäkään valmistuksetta. Vaan ruoan ääreen päästyänsä on +hän mies velkansa takaisin ottamaan, ja se ei ole mikään kumma että +Voguuli yhdellä atrialla lopettaa neljä viisi tetriä, päälle vielä +ryyppää niiden liemen ja leiväksi syö kuivaa kalaa. + +Ruumiin-rakennukselta ovat Voguulit keskin-kertaista kokoa. +Lyhyt-kasvuisia miehiä nähdään heidän seassansa harvoin, mutta sitä +vastaan sangen usein hyvinkin pitkiä. Kuin metsä-mies konsanansakin on +Voguuli kevyt jalalta, vaan hartea-voimassa ei hänen sanota vetävän +vertoja Venäläiselle. Muoto on pyöreä, kasvot vähän ulos-seisovat +niinkuin kaikilla Suomalaisilla, nenä leveä mutta ei litteä, hiusten +yleisin karva on mustan-ruskea, ja silmät aukeat ja pyöreät niinkuin +muillakin ihmisillä, ehkä ne useasti ovat pilautuneet siitä paljosta +savusta, jossa tämäkin kansa elää. Mongolilaista, jota muutamat +matkustajat muka ovat olleet löytävinänsä Voguuleissa, en minä heissä +ole havainnut mitään, jos siksi ei luettane sitä että eteläisissä +Voguuleissa, varsinkin Konda-joella asuvissa, kasvot monellakin seisovat +hyvin ulkona, hiukset ovat piki-mustat, ihon karva tumman-kalvea ja +parran kasvu heikko, jonka pohjaiset Voguulit siten vielä vähentävät, +että karvat nuoruudessa juurinensa nyhdetään pois. Mahtanevat siis +mainitut Kondalaiset olla enemmän sekoitetut vierailla kansan-aineilla +kuin heidän pohjaiset veljensä, jotka ulko-näössä enemmän lähenevät +muita Suomalaisia kansoja, joka luulo on sitä toden-mukaisempi kuin +heidän maansa muusta Voguulien alasta on lähinnä ja avoinna etelästä ja +idästä tulleille vieraille kansoille. + +Sävyltänsä on Voguuli huoletoin ja tyyni luonnon-lapsi. Keskenänsä +rupattavat he ja nauravat alinomaa, ja heidän puheessansa kaikuu +erinomainen hyvän-tahtoinen soinne, joka epäilemättä todistaa +kateutointa ja lempeätä mielen-laatua. Tämä koskee olletikin Sosvan +Voguuleja, sillä niissä, jotka elävät lähempänä Venäläisiä ja ovat +sivistyneempiä, ovat nämä paremmat puolet enemmän eli vähemmän +hävinneet. Vaikka ei koston-himoinen suuttuu Voguuli pian pienestäkin +loukkauksesta, vaan leppyy myös pian ja sydämellisesti. Viina päässä on +hän kuitenkin vallatoin ja tällöin ei ole hyvä hänen kanssansa +taistella. Tämmöiseen tilaan joutuu hän kaikeksi onneksi harvoin, kerran +eli kahdesti vuodessa kaupungissa käydessään vaan, sillä viisaalla +varovaisuudella on kapakkojen asettaminen ja yleisesti viinan myönti +heidän kylissänsä kovasti kielletty. Yksi suuri vika on Voguulilla +kuitenkin ja se on se, että hän on sanomattoman laiska kaikkeen muuhun +työhön kuin metsän-käyntiin, jonka tähden Voguulilainen työ-mieskin +Venäläisen työssä saapi vaan puolen sen verran palkkaa kuin Venäläinen. +Käsi-töissä on tämä kansa sangen typerä. Vaimot kyllä ompelevat vaatteet +sekä itsillensä että miehille, jossa he käyttävät rihmana joko peuran +suonia eli viholaisen kuitua. Vaan miehet eivät ymmärrä tehdä kaikkia +omia kalujansakaan, sillä seppiä ei heidän seassansa löydy missään, vaan +täytyy pyssyt korjauttaa ja muuta taottaa Venäläisillä sepillä. +Castrén'in ja Hagemeister'in ilmoitus Ostjakeista, että nämä muka +olisivat hyviä huoneen-salvajia, on ilmasta temmattu ja sille nauraa +jokainen Siperialainen, joka kyllä tietää että täällä pohjan perillä +rakettaessa työ-miehet täytyy kaukaa tuottaa, vaikka Voguuleja ja +Ostjakkeja kyllä kihisee ympärillä. + +Voguulin uskonnollinen tunto on se iki-vanha lumous-usko (schamanism), +joka useammilla muillakin pohjais-Aasian kansoilla täyttää hengellisen +tarpeen. Hän on tosin kastettu, on saanut kristillisen nimen ja on +kirjoitettu jonkun kirkon kirjoihin; myös vihittää hän itsensä papilla, +kastattaa lapsensa papilla ja luettaa haudan papilla, kuin joku kuolee +hänen perheestänsä, jos nim. pappi sattuu liki-seuduille, joka +kaukaisemmissa kylissä ei koskaan tapahdu. Kerran eli kahdesti vuodessa +kirkolle tullessansa muissa asioissa pistäksen hän kirkossakin, asettaa +tuohuksen jonkun pyhän-kuvan eteen ja ristasee siinä vähän silmiänsä. +Vaan muuten ja sisällisesti on hän vielä täysi pakana, ja kuin ei hän +ole saanut vähäistäkään opetusta kristin opissa, ei se lienekään ihme +että hän vielä luottaa pikemmin niihin voimiin, joiden avulla hänen +esi-isänsä ovat eläneet ja joilta hänkin toivoo onnea metsän-pyynnössä, +kuin niihin uusiin jumaliin, jotka vaan vaativat ylen isoa uhraamista +eivätkä metsästykseen näytä mitään vaikuttavan. Voguulien kristin uskoon +kääntäminen alettiin menneen vuosi-sadan alku-puolella, ja oli enemmän +väkivaltaista epä-jumalten kuvien hävittämistä kuin uskon saarnaamista. +Siitä saakka ovat he olleet nimi-kristityitä, mutta vaikka epäjumalien +kuvia ei liene rakettu uudestaan, kuuluu Voguuleilla vielä olevan vissit +uhri-paikat metsissä, joissa uhrataan peuroja, metsän-nahkoja ja +hopea-rahojakin metsästys-onnea saadakseen jumaloilta. Ehkä näitä uhria +ja uhraus-paikkoja pidetään salassa virka-miehiltä ja yleisesti +Venäläisiltä, tapahtuu kuitenkin, että Venäläisetkin ottavat osan +uhrissa, kuin, joten edellä sanoimme, yhdessä Voguulien kanssa lähtevät +metsälle. Sen pienen yhdyskunnan jäsenet tekevät tällöin toinen +toisellensa uskollisuuden valan karhun kuonon kautta s.o. he leikkaavat +veitsellä eli purasevat karhun kuonoa merkiksi, että joka valan rikkoo, +sen syököön karhu, jonka tapahtumisesta niin Voguulit kuin Venäläisetkin +ovat lujasti vakuutetut. Karhun suuresta kunnioittamisesta, joka oli +yleinen Suomalaistenkin esi-isissä eikä liene meidän maassamme vielä +nytkään lopen sammunut, löytyy Voguulien seassa vielä muitakin jälkiä. +Niinkuin Suomen metsäisemmissä tienoissa, joissa tätä eläintä vielä +löytyy, sitä harvoin nimitetään oikealla nimellänsä, vaan mainitaan +_mesi-kämmenen_ nimityksellä eli millä muulla imarrus-sanalla, niin +välttävät Voguulitkin hänen nimensä mainitsemista ja kutsuvat häntä +tavallisesti _vanhukseksi_ (andschuech), jolla epäilemättä tahdotaan +kunnioitusta osoittaa. Ja niinkuin muinaisten Suomalaisten Kalevalassa +nähdään karhulle pitävän peijaiset ja juhlallisesti viettävän hänen +tappamistansa, niin talutetaan hän Voguulienkin seassa soitolla, +laululla ja pyssyjen ampumisella kylään, jossa hänen kuolonsa sitten +vietetään pidoilla ja juomingilla. + +Jugrin maan kauppa metsän-nahkoilla oli jo vanhoina aikoina kuuluisa. +Ennen Venäläisten maahan juurtumista oli se Syrjänein vallassa, joiden +tosin nyky-aikoina on täytynyt jakaa sen voitot Venäläisten kauppiasten +kanssa, vaan joilla vieläkin on tämän maan kaupan-liikunnossa suuri osa. +Arhangelin läänin Mesen'in piirikunnan Syrjänit ovat ne, jotka tätä +kauppaa käyvät ja jotka vuosittain kahta tietä kulkevat Uraalin poikki +Beresov'an ja Obdorsk'in markkinoille. Eteläinen näistä teistä menee +Beresov'asta Sosvaa ja sen syrjä-jokea Sigvaa myöten ja sitten Uraalin +poikki, joka tässä kohden on niin kapea, että viimeisistä jurtista +Beresov'an puolella, Sigvan latvoilta, voipi hyvän kelin aikana +peuroilla joutua vuoro-kaudessa Petschora-joelle, ja niin kevyt +yli-päästä, että tätä tietä myöten vuosittain kuletetaan Petschoralle +useampia tuhansia puutia jauhoa, joka Siperiassa on huokeampi kuin +siellä, kuin myös sieltä taas tänne kaikenlaista raskasta kalua +niinkuin: kirveitä, pyssyjä, patoja j.n.e. Toinen pohjaisempi tie kulkee +Obdorsk'ista Sob- eli Synje-jokia myöten Petschoraan juoksevan Ussan +latvoille (jota jokea myöten Castrén tuli ensi kerran Siperiaan) ja +sitten Ussaa myöten Petschoralle. Kaikki kauppa tässä maassa tapahtuu +rahatta tahi, toisin sanoen, on vaihto-kauppaa, jossa tavaran hinnan +yleisenä määränä on orava. Niinkuin Tscheremissien kielessä sana _ur_ +merkitsee sekä _oravaa että kopeikkaa_, samoin Voguulienkin murteissa +sana _līn_ (lēn), niin että esim. riuna on Voguuliksi _lou līn_ (10 +oravaa), rupla _schēt līn_ eli _sāt lēn_ (100 oravaa). Vaan kuin oravan +hinta nyt oikeastaan on paljoa suurempi niiden aikojen hintaa, jolloin +tämä käytös kovoi kieleen, lisäävät Voguulit rahaa mainiessaan, +eroitukseksi oikeista oravista, tatarin kielestä otetun sanan _oksa_ +(raha) summan jälkeen, ja sanovat esim. kymmentä ruplaa: _lou schēt līn +oksa_ (10 sataa oravaa rahaa), jota vastaan _lou schēt līn_ yksinänsä +olisi 1,000 oikeata oravaa, joiden arvo nyt on monta vertaa enemmän kuin +10 ruplaa. Syrjänein ja Venäläisten kaupassa täkäläisten kansojen kanssa +on juurtunut velka-kauppa, joka näille jälkimäisille ei voi olla muuta +kuin hyvin vahingollinen. Kauppias antaa nim. tavaratansa ostajalle +velaksi tulevan metsän-saaliin päälle, jossa hän arvattavasti lukee +korkeamman hinnan tavarallensa kuin jos se rahalla eli nahkoilla +ostettaisiin, ja velkaa maksettaessa taas polkee hän velka-miehensä +tavaraa. Se tekee tämän hitaaksi maksamaan, saattaen hänen myömään +tavaransa ennen muille kuin velkojallensa; josta syystä kuin myös +vahinkojen tähden kuoleman eli petoksen kautta kauppiaan täytyy, uutta +velkaa antaessansa, panna tavarallensa korkea, useasti kaksin-kertainen +hinta. Seuraus tästä velka-kaupasta on monellenkin Voguulille ja +Ostjakille se, että paljon velkautuansa ja vähä-onninen oltuansa +metsän-pyynnössä hänen täytyy joko itsensä lähteä eli poikansa lähettää +velkojalle työhön, joka useasti muuttuu elin-aikaiseksi orjuudeksi ja +jossa hän eli poika kokonansa hukkuu heimostaan ja kansastansa. + +Voguulit eivät jakau sukuihin niinkuin Samojeedit ja moni muu Siperian +kansa, vaan ovat jaetut Venäläisten tavalla volostihin, joissa heillä on +omat golovansa ja starschinat. Heidän muinaisesta oma-valtaisesta +hallituksestaan ei ole muuta muistoa jälellä, kuin että Sosva-joella +pari heimokuntaa vaativat _knjäs'in_ (ruhtinan) nimeä. Minä tavatessani +kaksi tämmöistä ruhtina-sukuista Voguulia en löytänyt heidän muussa +eroavan toisista kansalasistansa kuin siinä että heidän silmänsä olivat +puhtaammaksi pestyt kuin muiden; mutta asunto, vaatteus, askareet olivat +heillä aivan yhden-laiset kuin toisillakin, joilta he myös eivät +näkyneet vaativan mitään erinäistä kunnioitusta. Muuten hallitaan +Voguulit ja muut täkäläiset kansat tavallisilta virka-miehiltä +Beresov'asta ja Obdorsk'ista käsin, joka hallitseminen ei olekaan vaikea +heidän nöyryydellänsä ja kuuliaisuudellaan. Sillä uskollisempia +alamaisia ei löytyne kuin he ovat; joka paikassa kysellään matkalaiselta +kuinka _sorni khan_ (kultainen khan s.o, keisari) voipi, minkä-lainen +hänen asuntonsa on, jos hän pukeupi niihin nahkoihin, joilla he jasakan +maksavat, jos hänkin syöpi teiriä ja kuivaa kalaa j.n.e. Eikä näillä +kansoilla suinkaan olekaan syytä toivoa itsellensä parempaa hallitusta +kuin se, joka heillä on. Heidän jasakkansa (veronsa) on hyvin vähäinen +ja tulee heille runsaasti palkituksi jo ainoastaan sen kautta, että +kruunu omasta hinnastansa antaa heille täyden tarpeen kruutia. Suuria +rasituksia virka-miesten puolelta eivät he myöskään kärsi, sillä +riitansa ratkasevat he keskenänsä oikeutta käymättä, ja elävät muuten +niin kaukana virka-miehistä että nämä eivät näe heitä kuin kerran +vuodessa s.o. jasakkaa maksettaessa; paitse sitä ovat hekin jo tottuneet +kaipaamaan, missä heitä rasitetaan, ja tämä on tehnyt virka-miehet +varovammiksi. + +Tämmöinen on Voguulin nykyinen elämä. Meille näyttää se olevan täynnä +puutetta ja kurjuutta, vaan voguulilaisesta katsannosta on asian laita +toisin. Hän ei ole kenenkään herra eikä kenenkään orja, tekee työtä +milloin ja missä voipi ja tahtoo, syöpi mitä Jumala antaa eikä jasakan +suoritettuansa pelkää ketään. Todella, verraten hänen elämätänsä +keski-Venäjän orjan oloon, joka elää kaikilla lahjoilla siunatussa +maassa, joka päivä kyntäen peltoja, joiden yli silmä ei kanna, vaan +jonka pahna ei ole parempi kuin Voguulin, joka talvi-kauden kituu +nälässä ja puutteessa ja jota päällisiksi vielä alinomaa rääkätään ja +häiritään, -- kuka ei sanoisi Voguulia onnellisemmaksi tämmöistä kurjaa +raukkaa? + + + +Neljäs Kirja. + +Pietarissa tammi-kuussa 1859. + +Viimeinen jakso matkaani, Obdorsk'ista Pietariin, enemmän kuin +puolen-viidettä-tuhannen virstan pituinen, on itselleni merkillinen sen +vuoksi, että se käsittää monessa katsannossa kokonansa vasta-kälkkäisiä +asioita. Tämän matkan yhdessä päässä ovat Obdorsk ja Beresov, toisessa +Moskova ja Pietari; yhdessä istuu Ostjakkilainen ruhtinas, +peuran-nahka-teltassansa halliten vähä-lukuisia köyhiä kansalaisiansa, +toisessa käypi koko suuren Venäjän-valtakunnan hallitus-kone +lukemattomilla rattailla; yhdessä riemuitsee Ostjakki muutamien haukien +saaliille, toisessa pyytävät rahan ja kaupan ruhtinat voittoa +sata-tuhansittain; yhdessä on viina-ryyppy jäätyneen kalan kanssa kyllä +ilahuttamaan ihmisen sydäntä, toisessa eivät maa-ilman hienoimmatkaan +nautinnot voi elähyttää hekkumallisten kylläistä mieltä; yhdessä +ajetaan peuroilla, toisessa lennetään rauta-teillä. Tämmöisiä +vasta-kälkkäisyyksiä voisi tältä matkalta luetella enemmänkin, ja helppo +olisi niistä kirjoittaa vaikka kokonainen kirja; vaan kuin minulla ei +aika eikä halu anna sitä tehdä, niin olkoon lukija hyvä ja tyytyköön +niihin muutamiin muistelmiin, joilla tässä nyt hänestä niinkuin +matkastanikin eroan. + +Beresov'an kaupunki oli se paikka, johon tämän-edellisessä kirjassani +matka-kertomukseni lanka loppui. Tämä kaupunki on tullut kuuluisaksi +siten että mainio Menschikov, Pietari ensimäisen ystävä, vallasta +langettuansa lähetettiin tänne maa-pakolaisuuteen. Tämä merkillinen +mies, leipurin-oppi-pojasta noussut Venäjän vallan ensimäiseksi +ylimykseksi ja hoitajaksi nuorelle keisarille Pietari toiselle, jolle +hän myös tahtoi antaa tyttärensä puolisoksi, kuoli samoin kuin tämä +keisarinnaksi aivottu tyttärensäkin Beresov'aan, ja halpainen puu-risti +merkitsee sen kohdan Beresov'an hautaus-maalla, jossa tämän +isän-maallensa suuria palveluksia tehneen miehen tomu lepää. +Menschikov'an vihollista Dolgorukyn voimallista sukua kohtasi vaan +muutamia vuosia häntä jälkeen sama onnettomuus, johon he olivat hänen +tuominneet: he lähetettiin tähän samaan Beresov'aan ja vaino heitä +kohtaan oli vielä kovempi kuin Menschikov'aa kohtaan. Ensimäisen +Pietarin miehistä oli vielä Ostermann'ikin niitä, joiden palveluksen ja +vaivat sen-aikuinen Venäjä palkitsi Siperialla; hänkin lähetettiin ja +kuoli Beresov'aan, ja yhden-lainen risti kuin edellä-mainittu +Menschikov'an haudalla oleva seisoo hänenkin lepo-kammionsa päällä ja +herättää kävelijän mielessä surullisia mieli-johteita. + +Näiden muistettavien miesten onnettomuus ja sen kanssa yhdessä +tapahtuneet kumoukset Venäjän hallituksessa ovat antaneet Beresov'an +kaupungille erinomaisen kuuluisuuden, jota se muuten ei suinkaan ole +ansainnut. Se on tätä nykyä Tobolsk'in läänin pohjaisimman piirikunnan +pää-kaupunki, niin-muodoin tavallisten piirikunnan-virka-miesten istuin. +Muita asujia on siinä kolme eli neljä kauppa-miestä, puoli sataa +kasakkia ja noin puolitoista tuhatta köyhää porvaria, jotka elävät +osittain kalan-pyydöllä osittain myös kalan- ja metsän-nahkojen-ostosta +Voguuleilta, Ostjakeilta ja Samojeedilta, kuin myös heille myömisestä +heidän tarpeitansa: jauhoja, suolaa, kirveitä, tupakkaa ja +rihkama-tavaraa. Nämä asujat elävät yleiseen köyhästi, jos asunnoitten +ulko-näöstä voi varallisuudelle ottaa määrän, sillä ne ovat Venäjän +kaupunginkin rakennuksiksi kovin huonot ja surkeat. Tähän köyhyyteen +luulen suurimmiksi syiksi laiskuutta ja juoppoutta, jotka Venäjän kansan +peri-synnit täällä saavat hyöstyä sitä paremmin kuin ei ole +minkään-laista kanssa-käymistä eli yhteyttä ulko-maalaisten, eikä paljon +ulko-kaupunkilaistenkaan kanssa, joiden esi-merkki ja siveämpi elämä +voisi kehoittaa luopumaan isiltä perityistä pahennuksista. Sen lisäksi +on luonnonkin raakuus niin ankara, ett'ei minkään-lainen vilja ota +kasvaaksensa, vaikka paikka ei ole pohjempana meidän Kajaania. Kaikki +ruoka-neuvo on siis tuotava tuhannen virstan päästä Tobolsk'ista, s.o. +ei ainoastaan jauho ja suurimat ovat ostettavat, vaan myös ne +Venäläisten elämän-laadussa niin välttämättömät aineetkin: kaali, +kurkut, lyökki ja potaatit. Arvattava on ett'eivät varat kaikilla +asujilla riitä kaikkia näitä aineita ostamaan täysin tarpein, ja +tämmöisestä puutteesta syntyy heissä useasti hävittäviä tautia, joista +se hirmuinen keri-pukki sanotaan pelättävimmäksi. Heinän-saalis +joki-rannoilla on tavallisina vuosina sangen runsas, jonka-tähden näillä +seuduin karjaa ja hevosia voidaan pitää ja pidetäänkin jotensakin +paljon. Vaan aika välistä, niinkuin nyt kolme vuotta takaperin, nousee +vesi Ob'issa niin korkealle että heinän tekeminen on mahdotoin, ja +tällöin täytyy asujien hävittää hevoset ja karja, vahinko, jota +parantamaan monellakaan ei voimat riitä ja jonka jälkiä varakkaammatkin +eivät voi ennenkuin useampien vuosien kuluttua saada tuntumattomiksi. +Tavallisen sarvi-karjan siassa pitävät Beresov'an asujat tämän maan +omituista karjaa peuroja, joita muutamilla on sata-lukujakin. Kesäksi +ajetaan peura-karjat kauas Uraalin kylelle, jossa palkatut +Ostjakkilais-paimenet kulettavat niitä yhdeltä laitumella toiselle. Vaan +jokien jäädyttyä tuodaan ne isännän saapuville ja pidetään sitten koko +talvi noin parin kolmen kymmenen virstan päässä kaupungista, joista +heitä on helppo saada tarvittaessa ajoihin eli teurastettaa. +Huiskavatkin Beresov'an kaduilla talviseen aikaan peura-troikat, joilla +kaunottaretkin tässä kylässä rakastavat ajella ilmailemassansa. +Köyhemmät asujat käyttävät puun ja veden vetoon koiriakin, joita kaksi +on kyllä vetämään tavallisen korvon vettä eli kohtuullisen kelkan puita, +ja joiden elatus ei maksa juuri mitään, kuin he ovat totutetut elämään +kalalla ja kalan totkuillakin. + +Beresov'asta pohjaan eli Obdorsk'iin päin on peura tavallinen ja ainoa +ajo-eläin, ja matkustavia virka-miehiä vasten löytyy näiden kahden +paikan välillä kruunun vuokraamia peuroja, jotka koko talven +seisovat määrä-paikoissa, tavallisesti joen varrella löytyvien +Ostjakkilais-jurttien seuduissa, noin neljän, kuuden ja kahdeksankin +kymmenen virstan päässä toinen toisestansa. Ostjakilla ei ole peuralla +ajaessansa pulkkaa eikä ahkiota, vaan kelkan tavoin tehty kevyt +liiste-reki noin kyynärän korkuisilla kaplailla, jälkimäiset näin +korkeat lumen tähden, joka muuten estäisi reen juoksun. Rikkaammilla +matkalaisilla, niinkuin virka- ja kauppa-miehillä, on tämmöinen +ajo-neuvo pitempi, katettu päältä piikolla ja sisästä vuoritettu +veralla, niin että matka-mies pantuansa pitkälleen tähän rekeen ja oven +sulettuansa sangen hyvin säilyy siinä tämän maan kovalta pakkaselta ja +vihavilta tuulilta. Reen eteen valjastetaan tavallisesti neljä peuraa, +joita Ostjakki pukilta ajaa, vasemman-puolimaista ohjaksella halliten ja +toista hänen mukaansa ohjaten pitkällä seipäällä, jonka latva-puolella +hän myös työkkii juhtiansa, kuin tahtoo kiiruhtaa heitä juoksuun. +Kiiruhtaminen ei kuitenkaan ole hyvä peuralla ajettaessa, sillä +kiiruhtaen väsyy tämä eläin pian ja väsyttyänsä ei hän ota askeltakaan, +vaan heitäksen pitkälleen. Vaan jos hän saa juosta tavallista +hölkkä-juoksuansa (noin 8, korkeimmakseen 10 virstaa tunnissa), kulkee +hän vaivatta yhteen menoon 80 ja 100:kin virstaa, aika välistä vaan +hetkiseksi seisahtuen henkeä vetämään ja silloin tällöin juoksussansa +lunta haukaten. Turhaa olisi minun tässä ruveta kiittelemään tämän +eläimen hyödyllisyyttä, koska sen on jo niin usea matkalainen ennen +minua tehnyt ja se monelle lukijoistani kokemuksestakin on hyvästi +tietty. Sen vaan sanon, ett'ei ainoakaan eläin maan päällä näytä olevan +niin sen maan-seudun mukainen jossa hän elää kuin peura, ja kamelikin, +jonka kanssa peura muuten useasti verrataan, mahtanee tässä katsannossa +jäädä hänestä jälelle. Peura vetää, ruokkii ja verhoitsee isäntänsä; +mutta sen ohessa hän vielä kasvattaa ja opettaakin häntä tyynellä, +kärsiväisellä ja vähä-tarpeisella sävyllänsä, enkä luule mitään +liikanaista olevan siinä jos sanon, että nämä peuran omaisuudet +nähtävästi kuvastuvat Ostjakin, Samojeedin ja Lappalaisen luonteessa, +samoin kuin hevosen raju ja urhea luonto tuntuvasti näytäksen muinaisten +Mongolien ja Hunnien ja ehkä nykyisten Tatarienkin ja Baschkirein +mielen-laadussa. + +Edellä-mainitun-kaltaisella ajo-neuvolla tapahtui minunkin kulkuni, kuin +31 p. lokak. (uutta lukua) läksin Beresov'asta matkalle Obdorsk'iin +päin. Ilmoista sitä ennen on minulla seuraavat seikat muistissa: 13 +päivänä lokak. (1:nä vanh. l.), joka on suuri juhla Venäjän kirkossa, +oli niin kaunis ilma että Beresov'an kaunottaret kävelivät kaduilla +hienoissa pyhä-hameissansa ilman päällys-vaatteitta ja varjostimen +kanssa; 17:nä ja 18:nä päiv. oli kuitenkin jo pakkaista 13 pykälää +Reaumur'in lämpö-mittaria myöten; yöllä viimeksi mainittua päivää vasten +jäätyi Sosva, vaan tuuli repi sen päivällä taas auki; seuraavana yönä, +15 pykälän pakkaisessa jäätyi se uudelleen eikä auennut sitten enää; +19:nä ja 20:nä 15 pykälän pakkainen; 26:na 18 pykälän pakkainen. Sen +jälkeen oli sitten leutoja ilmoja lumi-sateen kanssa, jonka-lainen ilma +oli minunkin matkaan lähtiessäni. Illan päälle kiihtyi tuisku +hirmuiseksi ryöpyksi, joka vaikeutti matkan-teon niin, että ensimäiseen +peuran-muutto-paikkaan, johon Beresov'asta luetaan 60 virstaa ja johon +olin laskenut tulevani k:lo 9 illalla, pääsin vasta k:lo 2 yöllä. +Seuraavana päivänä tulin _Mushin_ kirkolle, jossa on pieni +kolmi-taloinen Venäläinen kylä, ja jossa nyt pidettiin markkinoita. +Arkangelin läänin Syrjänit nim., joiden väki-vallalla anastamisesta +peuran-laitumia Samojeedeilta Castrén, Schrenck ja muut matkaajat +valittavat, ovat täälläkin vallanneet oikealla ja väärällä Ostjakkein +laitumet, niin että kumpikin puoli Uraalia on heidän vallassansa ja +heillä on sangen suuret peura-karjat. Näiden karjojensa tuottamia (lihaa +ja taljoja) kaupalle laskekset he Uraalilta pari kertaa vuodessa +Siperian puolelle, jolloin myös samalla tuovat sonkaa, rauta-kaluja, +kynttilöitä j.m., ja tältä puolen ostavat leipä-neuvoa ja Ob-joen +kaloja: sampea, muksunaa ja muita kalliimpia laatuja. Näitä Uraalin +paimenia ja eräitä venäläisiä kauppiaita kuin myös muutamia kymmeniä +Ostjakkeja oli nyt paikalle keräytynyt, jälkimäisten seassa eräs +ruhtinaskin Synje-joelta. Tämä oli niin hyvä ja heti tultuani tuli minua +tervehtimään ja täkäläistä tapaa myöten oli minun velvollisuuteni +viinalla kostita hänen ruhtinallisuuttansa. Viinan ryypättyänsä alkoivat +ruhtinas ja hänen seuralaisensa syödä jäätynyttä kalaa raaltansa, ja +kuin jo kauan olin kuullut kiitettävän tätä ruokaa hyväksi, päätin +minäkin nyt maistaa sitä. Näin syötävän kalan pitää olla vereksen, vaan +hyvästi jäätyneen; se nyletään, evät leikellään pois, ja ruoka, leikattu +hienoin suikaleihin, on valmis syödä suolan ja leivän kanssa. Ja minun +täytyy tunnustaa että se jo ensi kerralla maistui minusta sangen +hyvältä, ja aikaa myöten totuin siihen niin, ett'en muuta ruokaa koko +matkalla kaivannut, kuin vaan oli jäätynyttä kalaa, jolle tottuneen ei +tarvitsekaan matkalla pitää kanssansa muuta evästä kuin leipää ja +suolaa, sillä kalaa löytyy joka jurtassa. Venäläinen ottaa kernaasti +omiksensa sen maan tavat, jossa hän elää, ja niin on käynyt tämänkin +nautinnon kanssa kuin myös raan peuran-lihan syömisen kanssa, jossa +Venäläiset vetävät vertoja Samojeedeille. Jäätyneellä kalalla sanotaan +paitse hyvää makuansa olevan vielä se etu, että se varjelee +keri-pukista, lieneekö sitten tässä lauseessa perää tahi ei. + +Obdorsk'iin, johon luetaan Beresov'asta noin 450 virstaa, tulin matkalla +yleensä oltuani kolme vuoro-kautta. Mushin ja Obdorsk'in välillä on +havu-puiden pohjaisin raja; Obdorsk'in seuduilla ei enää kasva muu kuin +nälkä-koivu ja pajukko, vaan poltto-puu ja hirret lautataan sinne +ylempää Mushin ja Beresov'an väliltä. Kuitenkin on Obdorsk, ehkä ei +kaupunki, jona sitä silloin tällöin nähdään mainittavan, sangen sievä +kylä noin 50 talolla ja 400 eli 500 asujalla. Se on sivistyksen +viimeinen askel Pohjolam-Pimentolan synkeihin maihin, sillä Ob'in +lahteen ei siitä tule enempää kuin puoli-toista sataa virstaa, ja noin +50 virstan päässä alkaa jo Samojeedein valta. Siperian Venäläinen on +yleisesti paljoa siistimpi, varakkaampi ja vieras-varaisempi kuin hänen +veljensä n.k. Europan Venäjässä; kahta mieluisammin tulee siis +matkalainen "näillä raukoilla rajoilla," ryvettyänsä Ostjakkein eli +Samojeedein likaisissa, pimeissä ja savuisissa jurtissa, venäläiseen +kylään, jossa hän aina tietää löytävänsä puhtaan ja lämpimän kamarin, +maittavan ruoan ja ystävällisen kohtelun. Tämmöisillä tunteilla tulin +Obdorsk'iin, saman-laisilla nautitsin sitten jälkeenkin päin pitkin +Ob-ja Irtysch-jokia palatessani niiden maiden venäläisten asujien +vieras-varaisuutta, ja oikeus vaatii tässä tunnustamaani, että +Siperialaisen yksin-kertainen ja rehellinen käytös on minua paljon +sovittanut Venäläisen luonnon kanssa, joka kukaties itsessä +Venäjässäkään ei olisi tätä pahempi, jos sitä pitkällinen ja raskas +orjuus ei olisi niin turmellut. + +Obdorsk'in suurin milt'ei ainoa merkillisyys on sen seudussa elävä +Ostjakkilainen ruhtinas _Taischin_. Edellisestä on lukija nähnyt minun +jo ennenkin tavanneeni sekä Voguuleja että Ostjakkeja, jotka kutsuttavat +itsensä ruhtinoiksi ja mahtavat ollakin näitä kansoja entisinä aikoina +hallinneitten päällikköjen jälkeisiä. Mutta näiden ruhtinuutta haittaa +kaksi sangen painavaa vikaa, jotka täällä niinkuin muuallakin +maa-ilmassa saattavat semmoisen arvo-nimen epäilyksen alaiseksi, nim. he +ovat köyhät ja heidän ruhtina-arvoansa ei Venäjän hallitus ole koskaan +siksi tunnustanut. Sitä vastaan on Obdorsk'in ruhtinas sekä rikas että +ruhtinaksi kirjallisesti säädetty ja vahvistettu kahdelta Venäjän +hallitsijalta, nim. keisarinna Katarina Toiselta ja keisari Nikolailta. +Nämä kaksi seikkaa ovat tehneet, että Taischin on aina ollut +erinomaisessa arvossa kansalaistensa kesken, vaikka hänellä heidän +ylitsensä ei ole juuri mitään laillista valtaa senkun vaan auttaa +kruunun virka-miehiä jasakan laskussa ja kannossa. Vaan paljoa +suuremmaksi nousi sekä hänen kansalaistensa että Venäläistenkin +kunnioitus häntä kohtaan kuin Taischin eräsnä talvi-yönä v. 1854 varkain +läksi Beresov'asta suurella peura-parvella ja venäläisen tulkin kanssa +ajaa hujeltamaan länttä kohti ja tuli Pietariin. Niissä +peuran-nahka-vaatteissaan, joissa hän tänne matkusti, otti hänen keisari +Nikolai-vainaja hyvästi vastaan, "piti hänen kylläisenä," niinkuin T. +sanoo, "sekä syömän että juoman puolesta ja majoitti hänen omaan +jurttaansa," kuin myös täytti hänen anomuksensa, jotka olivat ne, että +Obdorsk'ista luovutettaisiin viralta kansan-rääkkääjä sasedatel ja että +tähän kylään ei vasta enää lähetettäisi pahan-tekijöitä, jotka useasti +olivat tehneet Ostjakeille pettuutta ja väki-valtaakin. Vahvistettuna +ruhtinuuteensa sekä lahjoitettuna omituisella arvo-puvulla, +kaula-nahalla ja muilla lahjuksilla palasi Obdorsk'in ruhtinas "khanin +kaupungista" koti-tundrillensa, ja siitä ajasta saakka ovat hänen +arvonsa ja arvoisuutensa tämän maan kaikkein asujien ja virka-miestenkin +seassa olleet epäilemättömät. Tätä kunnioitusta yllä-pitää arvattavasti +hänen suuri rikkautensakin, oleva peura-karjoissa, joita eläimiä hänellä +luullaan olevan kymmenen tuhannen paljous, joka rahaksi luettuna tekee +maan hinnan jälkeen noin 40 tuhatta hopea-ruplaa. Esi-merkiksi tälle +Taischin'in rikkaudelle mainitaan sen monesti tapahtuvan hänen +paimenillensa, että kuin tuiskuisena yönä karjaan yhtyy susi, jolla on +tapana pää-laumasta leikata ja erillensä ajaa pienempi joukko, jonka hän +tappaa kaikki tundralle, paimenet karjan paljouden tähden eivät havaitse +jonkun sadan peuran katoa ennenkuin aletaan kaivata vissiä +merkki-peuroja, jotka tämmöisessä tilassa myös ovat kadonneet ja joita +etsittäessä sitten tundralta vähitellen löydetään suden tappamat eläimet +ja näin vahingon jälille päästään. -- Taischin on näköjänsä +tanakka-ruumiinen, keski-läntä ukko noin 60 vuoden iässä, +pyöreä-muotoinen ja kasvot vähän ulos-seisovat niinkuin Ostjakeilla +yleisesti. Vaatteuksessansa ei hän eriä kansalaisistansa muussa kuin +että hänen pukimensa arvattavasti Ostjakin-muotia myöten ovat mitä +parainta olla voi, eikä myös elämän-laadussansakaan muuten kuin siten, +että hän ympäri vuoden syö rukiista leipää, pitää samovaran vieraita +vasten ja useammin ryyppää viinaa kuin muut Ostjakit. Hänen asuntonsa on +kesän talven jurtta, talvella peuran-nahkainen, kesällä tuohinen. +Uppi-niskaisuudeksi lukevat täkäläiset virka-miehet sitä Taischin'ille, +että hän heidän kehoituksiansa myöten ei ole rakennuttanut itsellensä +Obdorsk'iin kartanoa ja ruvennut siinä vakaista elämää pitämään, kuin +myös senkin, että hän ummikko-Venäläisten kanssa aina puhuu tulkin +kautta, vaikka hänen luullaan hyvinkin ymmärtävän Venäjän kielen, ja +varsinkin sen, että hän, ehkä usein siihen kehoitettu, ei ole antanut +yhtään monista pojistansa eli pojan-pojistansa opetettavaksi joko +kadetti-kouluihin eli muihin oppi-laitoksiin, joissa ruhtinallinen arvo +olisi ollut heillä hyvänä etuna. Vähällä ajattelemisella voidaan +kuitenkin havaita, että tämmöinen ukon käytös ei ole uppi-niskaisuus, +vaan varova ymmärtäväisyys, sillä hänkin lienee havainnut että +Venäläisen ja Venäläisyyden kanssa pyytää tämmöisissä tapauksissa olla +samoin kuin eräästä muusta olennosta sanotaan: että jos sille annat +sormen, niin se ottaa koko käden. + +Obdorsk'issa puhuu useampi venäläisistä asujista sekä Ostjakin että +Samojeedin kieltä, jonka tähden minun oli helppo löytää soveljas +kielen-kääntäjä edellistä kieltä tutkiessani. Vaan kuin sen havaitsin +olevan aivan yhden-laisen Beresov'assa käytettävän murteen kanssa, oli +minun huokea neljässä vuoro-kaudessa koota vahveksia tälle havannolle, +jonka ajan kuluttua läksin takaisin Beresov'aan, jonne tulin 12 p. +marras-kuuta. Edellä puhuessani tästä kaupungista unohdin mainita, että +siinä tapasin erään Siperiaan lähetetyn Suomalaisen nimeltä Juhana L--m +ja kotoisin Savon pitäjästä Turun lääniä. Beresov'aan ei nyt enää +lähetetä Siperiaan tuomituita pahan-tekijöitä muuten kuin siinä +tapauksessa että ovat Siperiassa jonkin suuremman rikoksen tehneet. Niin +oli L--mikin Siperiaan tultuansa joutunut uudis-talolaiseksi Omsk'in +seudussa olevaan Suomalaiseen kylään _Ryschkova_. Tämä on suuri kylä +useammalla sadalla talolla, joka perustui tämän vuosi-sadan alussa siten +että keisari Paul'in hallitessa Narvan seudusta tänne lähetettiin +kokonainen kyläkunta Suomalaisia, jotka olivat tehneet kapinan herraansa +vastaan. Sittemmin on kylän väki-luku yksitellen tulleista Suomalaisista +ja Virolaisista karttunut niin, että sillä on oma luteerilainen +kirkkonsa ja oli kerran jo oma suomalainen kirkko-herransakin (herra +Pietari Pundani, joka nyt on Saksan kirkko-herrana Kasan'issa). L--m +sanoi siellä naineensa suomalaisen vaimon ja oli jo asunnonkin hankkinut +itsellensä ynnä hevoset ja lehmät, kuin paha henki hänen kerran riivasi +toisen kylän markkinoilla, joille oli mennyt vaimoneen, juomaan itsensä +humalaan. Seuraus oli ollut tästä se että hän, joka itse silloin ei +ollut jaksanut eli ei raatsinut vielä lähteä kotiin, oli lähettänyt +vaimonsa yksinään takaisin, vaan tämä oli öisellä ja tuiskussa eksynyt +metsään ja sinne kuollut. L--m oli joutunut luulon alaiseksi murhanneen +vaimonsa, vaan päätti olevansa viaton ja sanoi että hän asiaa +tutkittaessa olisi siitä voinut helposti selvittäytä, jos olisi tehnyt +niinkuin häntä oli neuvottu: myönyt omaisuutensa ja antanut rahan +tuomarille. Tämän "tuhmuutensa" tähden joutui hän tänne Beresov'aan +parannuksen ja poliissin katsannon alle ja menetti kumminkin kaiken +omaisuutensakin, jonka "herrat" olivat korjanneet taskuunsa. Hän eli nyt +renkinä eräällä virka-miehellä, ja gorodnitschij kiitteli häntä +hiljaiseksi mieheksi, vaan sanoi viinaan meneväksi. + +Seurallinen elämä Beresov'assa oli parempi kuin voi toivoakaan näin +pienessä kaupungissa ja tämmöisessä erakkuudessa kaikesta sivistyksestä +ja kaikesta luonnon ihanuudesta, joka ihmisten yksinäisyys kuitenkin +lienee ollut syy siihen, että he rehellisemmin ja hitaammin turvautuivat +toinen toiseensa. Seuran etevimmät jäsenet olivat arvattavasti +virka-miehet perheinensä, joista muutamat, kotoisin kaukaa Puolan +hedelmällisiltä lakeilta eli Itä-meren aallokkailta rannoilta, +ystävällisellä kohtelullansa osoittivat ei unohtaneensa sen tunteita, +joka + + "-- kaukana pois koto-maalta ja tuttujen luota" + +oli joutunut Sosvan surkeille rannoille, jonka-lainen kohtalo monestakin +näytti niin somalle että useampi kuin yksi kysyi minultakin ihan +itseltäni, kuinka kauaksi ja mistä syystä olin lähetetty rangaistaa +Beresov'aan. Beresov'alaisilla on vanha tapa saattaa sitä onnellista, +joka pääsee heidän kylästänsä lähtemään pois muuanne ihmisten ilmoihin, +eräälle niemelle asti, joka tästä on saanut nimenkin, joka suomalaisessa +käännöksessä kuuluisi "saatto-niemi". Tätä tapaa ei laimin-lyöty +minunkaan lähtiessäni, toisena päivänä tuloni jälkeen, ja kaupungin +protojerej, joka iloisten vekkulien joukossa unohutti pappis-arvonsa +ulkonaisen jurouden, muisti siinä tilassa tätä arvoansa vaan sen verran +että rekeen istuttuani antoi minulle isällisen siunauksensa. Ja näin +olin nyt taas Ostjakkein matkassa, mutta aivan toisilla ehdoilla kuin +ennen. Ensinkin tapahtui tultuni nyt tilavassa reessä hevosilla, +vempeleessä tavallinen venäläinen kello, jonka ääntä en puoleen vuoteen +ollut kuullut; toisekseen tiesin tämän puolen Ostjakkein elävän paremmin +kuin niiden, joita tähän asti olin nähnyt, tiesin myös matkani menevän +enimmiten venäläisten kylien kautta; ja kolmanneksi vei joka askel, +jonka nyt otin eteenpäin, lähemmäksi kultaista kotoa, jonka ajatuksen +armauden jokainen tuntee, joka muistelee että minä nyt olin kuin se, +joka kolme vuotta oli pyrkinyt vasta-mäkeä, viimeinkin päässyt harjalle +ja nyt huoletta ja kevyellä mielellä alkaa laskea toiselle puolelle +vuorta. + +Niin lentämällä kuin toivo minua kiidätti eteenpäin ei matkan-teko +kuitenkaan itsessä asiassa käynyt. Ob-joki jäätyi tänä vuonna tavattoman +myöhään ja heikolla jäällä; vaan muutenkin on se tavallista täällä, että +syksyllä ei lähde kukaan, vaikka hänellä olisi kuinka kiire, liikkeelle +etelään päin, ennenkuin kerran saadaan Tobolsk'ista posti, jonka tulo on +varmin ilmoitus jään olevan niin lujan, että sitä voi vaaratta kulkea. +Nyt oli odotettu postia jo kuusi viikkoa turhaan; vaan kuin Beresov'an +posti-mestari jo viikko-kautta ennen minun lähtöäni oli suorittanut +postin samaa tietää, jota minun oli matkattava, näytti se minusta +turhalta varovaisuudelta, ruveta odottamaan eteläistä postia. Vaan +kyydin-pitäjillä Ostjakeilla oli asiasta toinen ajatus; joka +posti-paikassa nuhtelivat he minua siitä että olin lähtenyt niin +aikaiseen liikkeelle ja että rekeni oli niin tavattoman raskas +syksy-kulkuun, joka kyllä olikin tosi, vaan jota asiaa minä en voinut +millään tavalla parantaa. Suurella hevois-voimalla ja varustettuina +kirveillä, tuurilla ja nuorilla saattoivat he minua kumminkin vähitellen +eteenpäin, kunne eräässä kohden, ei suurella Ob'illa, vaan muutamalla +niistä monista pienemmistä haaroista, joissa tämä joki juoksee +loppu-juoksuansa ja joita pidettiin vaarattomampina sentähden että +olivat aikaisemmin jäätyneet, hevoset ja reki yht-äkkiä hurahtivat +veteen ja minä luulin hukkumisen hädän olevan käsissä. Niin ei +kuitenkaan ollut, vaan oli paksu lumi peittänyt uhku-veden, jota oli +niin korkealta että se alkoi nousta rekeen, ja josta sitten olimme +työllä saada rekeä irti, varsinkin kuin paksu hyyhmä raskaasti takalti +reen liikettä. Maa-rantaan päästyä käskin minä ajaa suurelle Ob'ille, +jossa ei sanottu olevan uhku-vettä ja jonne pääsimmekin muitta +vastuksitta kuin että piti pari virstaa kulkeamme metsän läpi ja monin +paikoin hakkaamallakin tehdä tie reelle. Tämmöisiä seikkoja tapahtui +minulle sitten vielä kaksi, kerran yöllä, jolloin reki niin juuttui +hyyhmään ett'ei neljä hevoista voinut hievahuttaa sitä ja että se piti +kangeilla jäätyvästä hyyhmästä irtauttaa, ja toisen kerran siten, että +se kaatui railoon, johon minä kuomun sisässä vähällä olin tukehtua. +Tämmöiset seikat ovat muuallakin Venäjällä matkatessa sangen tavalliset +ja niistä ei siellä pidetä mitään lukua, kuin vaan matkaaja ei niissä +satu henkeänsä menettämään, enkä minäkään niitä kerro tässä juuri muun +tähden kuin viittaillakseni lukijalle tätäkin matkan-teon-laatua +itäisillä naapurillamme. + +Vaikka Ostjakit saattajani pelkäsivät jään heikkoutta Ob'illa, oli +siellä kuitenkin parempi kulkea kuin edellä-mainituilla haara-joilla ja +lahdelmilla, kuin pois-luetaan ne kerrat, milloin joen poikki piti mennä +(joka tapahtui sangen usein), sillä niissä kohdin tärähytteli tien +epä-tasaisuus sisälmyksiäni ja rekeäni niin, että mokomassa muokassa en +ollut koskaan ennen ollut. Ob'in niinkuin kaikkien muidenkin isompain +jokien jäätyessä taistelee kylmän kanssa kaksi muuta voimaa nim. tuuli +ja virta, useastikin ei yhdestä puolin, vaan hekin vielä keskenänsä +riidellen, niin että tuuli on vastoin virtaa. Tällöin tapahtuu, että +joessa juoksevat jää-lohkareet nousevat pystyyn ja jäätyvät pystyyn, +josta näin jäätyneen joen pinta tulee näköjänsä suuren hautaus-maan +kaltaiseksi, jolla tuhannen-tuhannet moni-tahkoiset kuuleat +marmori-kivet, pystyssä, kallellaan ja muissa tiloissa heijastavat +auringon säteitä, vaan joka kaunis näkö ei suinkaan estä tien +tämmöisissä paikoissa olemasta mitä ilkeimmän. Ob-joki juoksee sillä +alalla, jonka minä sitä olen nähnyt (Obdorsk'in ja Samarov'an välin, +jota on noin 1000 virstaa) useammissa haaroissa olletikin +ala-juoksussansa, jotka milloin yhdistäiset pää-jokeen milloin taas +eroavat siitä. Tie niin kesällä kuin talvellakin kulkee tätä jälkimäistä +myöten. Se on hidas-juoksuinen, vaan vedekäs ja syvä joki, arviolta noin +virstan ja paikoin enemmänkin levyinen; rannoista on oikea korkea, +mäkinen, kasvava enimmiten havu-puita, vasen matala ja soinen, kasvava +pajua ja muita lehti-puita. + +Ob'in ja Irtysch'in rantojen alku-peräiset asujat ovat Ostjakit aina +noin 200 virstaa lähelle Tobolsk'in kaupunkia, josta eteenpäin rahvas on +pelkkää venäläistä ja muutamin paikoin tatarilaistakin. Venäläisiä +löytyy kuitenkin ylempänäkin pohjan puolella pitkin näitä jokia aina +Beresov'aan asti ja vielä pohjempanakin niinkuin edellä olemme nähneet. +Maan-viljelys loppuu kokonansa noin kolme sataa virstaa pohjempana +Tobolsk'ista, jonka-tähden Obilaisten ja pohjaisten Irtyschiläistenkin +koko oleminen on niissä kahdessa: metsässä ja joessa. Metsästäminen ja +pyydettävät otukset ovat täällä yhden-laiset kuin Voguuleilla, joiden +metsästämisestä olen edellisessä kirjassani kertonut. Luotettavampi ja +rikkaampi kuin metsän anto on saalis joesta. Ob on varmaan +kala-rikkaimmia jokia maa-ilmassa. Jäiden lähdettyä nousee siihen +Jää-merestä lukematoin paljous kaiken-laista kallista kalaa, niinkuin: +sampi, sterletti, muksuni, nielina j.n.e. Syyksi tähän Ob'in suureen +kala-rikkauteen sanoo luonnon-tutkija Pallas sen pehmeätä ja mutaista +pohjaa kuin myös hiljaista juoksua, jotka seikat toiselta puolen taas +vaikuttavat sen että Ob'issa ei löydy lohta ja sonkaa, jotka kalat +tiettävästi löytyvät Jää-meressä ja siitä nousevat Venäjän muihin +jokihin niinkuin Petschoraan, Viena-jokeen j.n.e., vaan jotka rakastavat +kivikkoa pohjaa ja virtaista veden juoksua. Kalaa pyydetään +kaiken-laisilla pyydyksillä pienimmästä merrasta alkaen aina mahdottoman +suuriin nuottiin asti, mutta kalastus ei tulva-veden aikana tapahdu +itsessä suuressa Ob'issa, vaan syrjä-joissa, joen lahdelmissa ja muissa +matalammissa paikoissa, joihin kala ajaksen kutemaan. Kala-veden ainoat +isännät ovat Ostjakit, siksi tunnustetut lailtakin, vaan köyhyys on +estänyt heidät hankkimasta kunnollisia pyydyksiä, jonka-tähden se jo +vanhastaan on ollut tapana, että he enimmäksi osaksi ovat antaneet +kalastus-paikkansa vuokraan Venäläisille. Vaan kuin vuokraajat +tavallisesti kiehtovat nämä kauppa-veljensä loppumattomiin velkoihin ja +kovin polkemalla suorittavat heille vuokran, niin on hallitus ottanut +Ostjakkein kala-veden vuokralle antamisen huoleksensa, siten että +kalastus-oikeus myödään huuto-kaupalla enimmän tarjoavalle, jonka tulee +arenti-rahaa maksaa piirikunnan rahastoon, kusta Ostjakit sen sitten +itsellensä perivät. Vaikka näissä huuto-kaupoissa virka-miehet eivät +laimin-lyö omaakaan etuansa, on tästä asian menetyksestä kumminkin ollut +suuri etu Ostjakeille. Vuokrat ovat viime vuosina nousseet monin kerroin +entiseen nähden ja moni köyhtynyt Ostjakkilais-kylä on näin päässyt taas +vaurastumaan. Mainitut vuokraajat ovat enimmin kauppa-miehiä +Tobolsk'issa. Jokien auettua keväällä lähtevät he liikkeelle suurilla +aluksilla, joissa on laivuetta noin 50 ja 100:kin miestä ja jotka ovat +lastatut koko kesän tarpeilla ja ilman sittä vielä jauholla, suolalla ja +muulla tavaralla Ostjakeille myödä. Tämmöisiä aluksia tulee ala-Ob'ille +ja Ob'in lahden rannoille joka vuosi useampia kymmeniä, ja kuin ne ovat +raketut vaan yhdeksi matkaksi, samoin kuin Volgalla elo-parkat, niin +jäävät ne niinkuin nämäkin siihen paikkaan, jossa matka päättyy ja +käytetään siellä rakennus-tarpeihin eli poltto-puuksi. Kukin kalastaa +tietyllä paikallansa koko kesän, kuivaa, savustaa eli suolaa kalan +paikalla, ja syys-kuussa palaavat kalastajat pienemmillä aluksilla taas +koto-paikkoihinsa. Mennä vuonna syntyi, kalastamista varten +Irtysch'illa, Ob'illa ja Ob'in lahdella, Tobolsk'issa yhdyskunta, jonka +pää-summa on pari miljonaa hopea-ruplaa, ja joka, liikkuen omilla +höyry-laivoillansa ja pitäen tavara-paikkoja useammassa kohden näillä +vesillä, tulisi täällä valtaamaan sekä kalastuksen ja kalan oston että +metsän-nahkojenkin kaupan ja hävittämään kaiken yksinäisen liikunnon +näillä tavaroilla. Asian-tuntijat epäilevät tämmöisen yhdyskunnan +onnistumista, vaan varma on, että se tulee saattamaan paljon rahaa, +liikettä ja herätystä näissä köyhissä ja pimeissä tienoissa. +Höyry-alusten kulku-keino ei kuitenkaan ole enää näilläkään vesillä +tuntematoin, sillä Tjumen'in kaupungissa Tura-joen varrella löytyy +yhdyskunta, jolla kaksi höyry-laivaa joka kesä tekee matkoja mainitusta +kaupungista Tomsk'iin Turaa, Tobol'ia, Irtysch'ia ja Ob-jokea myöten, ja +joka kuuluu tavaran kulettamisesta näiden paikkojen välillä saavan +sangen hyvän hyödyn. + +Kaksi sataa viis-kymmentä virstaa vaikeasti matkattuani tulin kolmantena +päivänä _Kondinsk'in_ monasteriin. Se seisoo korkealla mäen törmällä +Ob'in oikealla puolella; se on perustettu kuudennentoista vuosi-sadan +loppupuolella ja nyt viimeksi uudesta rakettu nykyisen arhimandrit'in +isä Arsenijn huolen-pidosta. Tarkoitus tällä monasterilla on ollut +Ostjakkein ja Samojeedein kääntäminen kristin uskoon, jota tarkoitustaan +sen asujat ovat myös voimiansa myöten täyttäneet saarnaamalla, +kastamalla ja opettamalla. Monasterilla on tulonsa hyvästä +kalastus-paikasta, joka sille jo perustettaessa annettiin, ja joku vähä +myös uskovaisten hurskaista lahjoista. Sen nykyiset asujat, mainittu +arhimandrit ja kaksi pappis-munkkia kutsutaan lähetys-saarnaajiksi, vaan +tämän velvollisuutensa täyttävät he nyt enimmiten vaan siten, että +monasterissa koulitsevat joukon Ostjakilais- ja Samojeediläisiä lapsia. +Huvittava on katsoa, kuinka nämä soisen ja raan Pohjolan lapset istuvat +luokissa, oppivat kirjoittamaan ja lukemaan ja totutetaan sivistyneen +elämän tavoille. Kiitetäänkin heitä niin käytöksensä kuin oppinsakin +puolesta sangen ilahuttaviksi oppilaisiksi, ja olletikin kuuluvat +Samojeedit olevan hyvä-oppisia, niinkuin he ulko-puoleltakin ovat +vilkkaamman ja pulskemman näköisiä kuin Ostjakit. Ollessani tässä +monasterissa vuoro-kauden sain sen isännältä lahjoituksen, jonka pidän +suuremmassa arvossa kuin matkalleni antamansa siunauksen, nim. +venäläis-ostjakilaisen sana-kirjan (käsi-kirjoituksessa), joka kuitenkin +minulle maksoi yhden-laisen lunastuksen kuin Muinais-tutkijalle W. +Scott'in saman-nimisessä romaanissa eräs harvinainen ja kallis-arvoinen +kirja, jonka hän voi omistajalta saada ainoastaan sillä ehdolla, että +tyhjensi tämän kanssa kolme-kymmentä putellia olutta. + +Kondinsk'ista lähdettyäni sujui matkan-teko helpommasti kuin siihen +asti, johon suurin syy oli se, että täällä venäläisiä kyliä on +tiheämmässä, liike teillä siis oli suurempi ja yö-siatkin paremmat kuin +ennen. Puoli-kolmatta sataa virstaa kulettuani tulin Samarov'an kylään, +joka seisoo Ob'in ja Irtysch'in yhdistyksessä ja on hyvin rakettu ja +kaunis kylä noin parilla sadalla talolla. Tässä yhtyi minun +matkustukseni Castrén'in tutkinto-matkan kanssa, joka laski etelästä +päin Irtysch'ia myöten tähän asti ja tästä sitten kääntyi Ob'ille +vasta-virtaan nousemaan Gurgut'iin ja etemmäksi. Samarov'asta luetaan +Tobolsk'iin 560 virstaa, joka matka on kaikki Irtysch'ia myöten; +talvella mahtaa virsta-määrä olla vähän vähempi, sillä Irtysch on hyvin +polvekas joki, jonka-tähden talvi-tie useasti kulkeekin oikasemaila +maisin. Täällä oli minulla tilaisuus eräässä posti-paikassa nähdä +Ostjakkein tanssia ja kuulla heidän soittoansa ja lauluansa. Tuvan +seinällä posti-talossa riippui nim. soitto-kalu, josta olin kuullut +puhuttavan, vaan jota tätä ennen en ollut sattunut näkemään. Se on tehty +paksusta ja väärästä lepän juuresta ja muotoansa kuin vedessä istuva +hanhi, joksi sitä Venäläiset tämän tähden kutsuvatkin. Tämän hanhen +kupu, vastaava meidän kanteleen koppaa, on onsi niinkuin sekin, mutta +kielet ovat asetetut juoksemaan hanhen niskalta ja kaulalta purstoon ja +taka-selälle, joten koko kalu arvattavasti on pienen harpun näköinen. +Kielet ovat vaski-langasta ja määrältänsä on heitä muistaakseni +yhdeksän. Kysyttyäni eikö joukossa olisi ketä, joka voisi soittaa minun +kuullakseni tätä soitto-kalua, löydettiin pian eräs nuori mies, joka +epäili ensin hyvän aikaa ja vasta rommi-ryypyn saatuansa taipui viereeni +istumaan ja soittamaan. Soiton ääni oli ihmeellisesti yhden-lainen +kanteleen äänen kanssa, niinkuin niissä ostjakkilaisissa +soitannoissakin, jotka tässä tulivat ilmi, oli epäilemätöin heimolaisuus +monen suomalaisen laulannon kanssa. Laulannoista olivat muutamat +tanssiakin, ja kuultuansa niiden äänen, eivät nuoret Ostjakit malttaneet +olla näyttämättä hyppy-taitoansa. Kaksi heistä puki itsensä salaa +toisessa huoneessa vaimon-vaatteihin ja olivat tois-puoleisen asemesta +tanssivilla nuorukaisilla, enkä minä arvannut heitä miehiksi (sillä +kasvot olivat peitetyt, niinkuin Ostjakittarilla on tapana), ennenkuin +näin millä halulla ja taidolla he ryyppäsivät kupin toisensa perään +tarjoamaani nestettä. Tanssi oli sangen somaa kievahdellen +jumputtamista, vaan kuin minulla ei ole taitoa selittää tämmöisiä +asioita, täytyy minun tässä olla sitä lähemmin kirjoittamatta, pikemmin +olisin suonut olevani kuvaaja, jona olisin siinä saanut kauniin ja +omituisen kuvan Ostjakkein elämästä, ja laulannon-taitaja, jona olisin +voinut ihmetyttää Europan laulu-niekkoja peri-ostjakkilaisilla +laulannoilla; vaan molemmat nämä taidot olivat minulta oppimattomat ja +näin jäivät Ostjakkeini tanssit ja laulannot muiden onnellisempien +matkaajien ylös-panna. + +Kuta lähemmäksi Tobolsk'ia tulin, sitä enemmän virkoni liike tiellä. Se +oli Ob'in ja Irtysch'in kala, joka matkaan-saattoi tämän liikkeen, ja +jota kauppa-miehet nyt ehättivät joulu-paaston alkuun saada +etelä-Siperiaan ja Uraalin vuori-tehtaihin, joissa tienoissa kalaa +pyydetään vähän eli ei ollenkaan. Tobolsk'in kaupunki, josta puoli +vuotta takaperin olin antanut niin vähän kiittelevän ehkä toden-mukaisen +kirjoituksen, tuntui minusta tällä kertaa pää-kaupungilta, ja +ihastuksella loin nyt kaupungin katuja myöten kävellessäni silmäni +milloin puotien hehkuille, milloin rakennusten somuudelle, milloin taas +ajelevien rouvien koreudelle ja ylpeille hevosille. Kaupungilla +liikkuvan väen paljous tuntui minusta niin suurelta, että arvelematta +kysyin eräältä ohitseni menevältä, mikä praasnikka silloin oli, kuin +niin paljon rahvasta oli liikkeellä, johon hän vastasi nyt ei mitään +praasnikkaa olevan eikä myös rahvaankaan olevan tavallista suuremman, ja +vähän häpeissäni havaitsin Voguulien ja Ostjakkein parissa tulleeni +sydän-maalaiseksi. + +Tobolsk'ista voimme nyt, yli-hyppäämällä ne yhdeksän sataa virstaa, +jotka minä polvitellen kulin, muuttaa suoraan _Verhoturjen_ kaupunkiin +Perm'in lääniä. Tällä matkalla olemme kyllä nähneet ja kuulleet +kaiken-laista. Niin esim. tapahtui, että kuin eräsnä iltana tulin +Tjumen'in kaupunkiin ja ajoin majataloon, jossa jo ennen olin kahdesti +pitänyt majaa, sen vanha halli-parta kartanon-vartija, kysyttyäni: oliko +heillä huonetta antaa minulle? vastasi kysymykseeni toisella +kysymyksellä: kauppa-mieskö minä olin vai virka-mies? Minä vastasin: +virka-mies, "No kuin virka-mies lienette, niin meillä on matkustavia +kaikki huoneet täynnä." Tullessani olin jo talon harvassa loistavista +tulista arvannut, että huoneita mahtoi olla useampiakin kuin mitä minä +tarvitsin joutilaita, ja ukon ihmeellinen vastuu kummastutti minua myös. +Siis nousin reestä ylös, annoin ukon lyhdillänsä katsoa silmiini ja +sanoin: kuinka teillä ei ole huoneita? etkö sinä enää tunne vanhoja +tuttavia? --"Ahaa, tekö se olette, joka keväällä majasitte meillä; +antakaa anteeksi ett'en teitä heti tuntenut; kyllä minä teidän +juoma-rahanne olen aina muistanut, Jumalapa teitä siunatkoon; teille on +isännällä huoneita, kuin paljon tahdotte." Saattaessansa minua +ylä-kertaan, jossa enin osa vieras-huoneita oli, ja siellä riisuessansa +turkkia päältäni kertoi hän, että muuan kenraali oli sen-edellisellä +viikolla asunut heillä useampia päiviä moni-lukuisen seuransa kanssa, +vaan lähtiessään ei maksanut poluschkaakaan isännälle, josta tämä oli +tehnyt päätöksen, eteenpäin ei laskeaksensa luokseen korttieriin ketään, +joka vaan kruunulta palkan nautitsi! Tämän kertomuksen toden-peräisyyden +todisti tällä aikaa sisään tullut isäntä itsekin, lisäämällä tämän ei +olleen ensimäisen kerran, jolloin hänen maja-talossansa asuneet +virka-miehet olivat lähteneet pois maksamatta ruuasta ja huoneesta +mitään, vaan vahvisti kuitenkin samalla myös sen poikkeuksen hänen +päätöksestään, jonka dvornikka jo omin päinsä oli päättänyt tehdä minua +kohtaan. --Etempänä, eräässä hevosen-muutto-paikassa saman Tjumen'in +piirikunnassa oudoksuin emännälle sitä suurta siivottomuutta ja +epäjärjestystä, joka vieras-huoneessa oli ja kysyin sen syytä, kuin +hyvin tiesin, että talon-poika tässä osassa Siperiaa pitää huoneensa +siistimpänä kuin herrat monessa paikassa muuta Venäjää. Emäntä selitti +heillä pidetyn neljä päivää hengellistä oikeutta, joka oli istunut juuri +heidän kamarissansa ja vasta samana päivänä loppunut. Sen hengellisen +tutkinnon syy oli ollut se, että seurakunnan diakon eli papin-apulainen, +joka pari vuotta takaperin oli jäänyt vaimostansa leskeksi eikä virkansa +sääntöjä myöten saanut toista kertaa naida, ei ollut jaksanut hillitä +vielä nuoren lihansa himoja, vaan ottanut erään tytön kylästä +luoksensa ja sen kanssa elänyt kuin avio-vaimon kanssa. Muutamat +talon-poika-ryökäleet, joilla oli ollut vihaa diakonalle, olivat +kantaneet asian piispalle, ja tämän kanteen seuraus oli se nyt pidetty +tutkinto ollut. Kysyttyäni mihin päätökseen tutkijakunta oli joutunut, +selitti eukko, että kyläläisten oli tullut sääli hyvää miestä, jos hän +nyt niin vähästä syystä olisi joutunut viralta ja päälle päätteeksi +vielä monasteriin; sentähden olivat he kätkeneet sen, joka oli pahan +syy, tytön nim. lapsinensa erään talon saunaan, ja sen ohessa valallansa +vahvistaneet kanteen olevan aivan perättömän ja kantajien ansaitsevan +rangaistusta valheesta ja oikeuden turhasta vaivaamisesta. Tämän +todistuksen vaikutusta oli diakon itsekin auttanut siten, että oli +lahjoittanut tutkija-herroille kaksi-kymmentä kolikkoa, jonka lisäksi +hän oli ostanut heille ämpärin viinaa ja kyläläisille kaksi (Venäjän +ämpäri, vedro, on noin 4 Suomen kannua). Tutkinto oli päättynyt +tutkijain, tutkittavan ja kyläkunnan mieliin, vaan kantajien sekä selän +että kukkaron luuli emäntä tulevan tuntemaan, mitä se on että ruveta +nostamaan "juoruja ja levottomuutta" seurakunnassa. -- Perm'in lääniin +tultuani olivat kylien kehnot ja pienet rakennukset minusta kummaa, kuin +metsää näkyi joka paikassa olevan niin paljon, että asujat olisivat +työllä estäessään honkia kaatumasta heidän pienille pelloillensa ja +särkemästä heidän tupiansa. Tästä annettiin se selitys, että "kyllähän +sitä muka täälläkin rakennettaisiin semmoisiakin komeita kartanoita kuin +siellä Siperiassa on; vaan täällä meidän läänissä on joka piirikunnassa, +mitä Siperiassa ei ole, metsä-herra, jonka tulee katsoa ett'ei metsää +haaskata turhaan, ja jolta talon-poikien pitää lunastaa piljetti eli +lupa-kirja metsän-hakkaamiseen; ja sepä se lupa-kirja juuri estääkin +talon-pojan rakentamasta, sillä paitse kruunulle siitä menevää +lunastusta, jota yksinänsä suinkaan ei olisi vaikea suorittaa, pitää +lupa-kirjan antamisesta metsä-herralle itsellensäkin olla +hyvän-tekiäisiä: poltto-puu-piljetistä 2, luvasta saada ottaa hirsiä +yhden talon korjaamiseksi 10 ja luvasta hakata uuden talon rakennukset +metsästä 25 kolikkaa, ja niitä kuin on monenkin työläs suorittaa, niin +ollaan vähemmällä rakentamisella ja eletään ahtaammassa." Näitä ja +tämmöisiä kertomuksia kuulin matkallani, vaan niiden enempi kertaaminen +tässä estäisi minun puhumasta mitään muista yhdyttämistäni esineistä, ja +sen ohessa olemmekin jo tulleet Verhoturjeen, niinkuin taannoin sanoin, +ja se on myös tämmöinen muutamalla sanalla muistettava paikka. Ei +itsensä vuoksi, sillä kaupunki on surkea harakan-pesä eli ryhmä +harakan-pesiä, joissa elää pari tuhatta köyhää ja laiskaa ja huoletointa +ihmistä; eikä myös vanhan ja rikkaan luostarinsa tähden, joka on +perustettu erään ennen vanhaan hurskaasti eläneen ja autuaasti kuolleen +räätälin ihmeitä tekeville luille, ja johon monta tuhatta jumalista +sielua nyt vuosittain vaeltaa näiden luiden kautta rukoilemassa +ruumiillensa parannusta eli uskollensa hartautta. Vaan Verhoturje on +minun silmistäni merkillisin sen kautta että se on pohjainen keskus +Uraalin kuuluisille vuoren-kaivannoille ja tehtaille, joiden kaikkein +ylimäinen hallitus on, niinkuin sen ennen olen sanonut, +Jekaterinenburg'issa. + +Uraali jakautuu ja jaetaan luonnollisesti kolmeen osaan: 1) eteläinen +eli _vilja_-Uraali, 50:nnestä leveys-pykälästä 55:een asti; 2) +keskimäinen eli _malmi_-Uraali 55:nnestä 61:een pykälään asti, ja 3) +pohjainen eli _nahka_-Uraali, 61:stä 69:een pykälään eli Jää-mereen +asti. Niinkuin nimikin ilmoittaa on keskimäinen Uraali se, joka tämän +vuoren on metalli-rikkautensa vuoksi tehnyt kuuluisaksi. Paitsi muutamia +lajia kalliita ja useampia lajia tarvis-kiviä saadaan Uraalin +vuori-kaivannoista enimmiten rautaa, vaskea ja kultaa; v. 1857 saatiin +kruunun ja yksinäisten tehtaissa yleensä: 24 miljonaa puutaa rautaa, 340 +tuhatta puutaa vaskea ja 130 puutaa kultaa. Näistä numeroista arvaa +lukija, kuinka painava ja kallis-arvoinen tämä osa Uraalia on +Venäjän-maalle, ja mikä sivistynyt ja sivistäväinen vireys ja liike on +tarpeellinen tätä metallin paljoutta valmistaessa ja niitä ihmisiä +elättäessä, jotka tämän valmistuksen kanssa ovat toimessa. Vaan Uraalin +vuoren-kaivaminen ei ole nytkään vielä muuta kuin alulla, vaikka se +alettiin jo ennen Pietarin aikoja ja hänen hallitessansa sitten sai +jonkun vauhdin eteenpäin; sillä malmi-rikkaus on loppumatoin ja sen +saaminen hyvin huokea, vaan teko-paikan kaukaisuus myömä-paikoista ja +tavaran hitainen kuletus niihin ovat esteet, jotka tähän asti ovat +vaijistaneet tätä hyödyllistä työtä. Kuletus tapahtuu nyt +Uraalin-takaisista tehtaista ensin maisin muutamia kymmeniä virstoja +jolle-kulle niistä monista syrjä-joista, jotka sen länsi-vietteeltä +juoksevat Kamaan, sitten venehin näitä jokia, Kamaa ja Volgaa myöten +Nischnj-Novgorod'in markkinoille, josta tämä tavara, niinkuin kaikki +muukin sitten leveää ympäri Venäjätä. Vaan kuin hallitus kerran +päätäksen jatkamaan rauta-teitänsä, joista itäisin haara, Moskovasta +mainittuun markkina-paikkaan, nyt on tekeillä, --joka jatkaminen siitä +Kasan'iin ja tästä Perm'iin eli Jekaterinenburg'iin on näiden maakuntien +kaiken-laisen rikkauden suhteen niin tarpellinen, että se muutamien +vuosien sisällä on tapahtuva, -- niin kohoaa Uraalin vuoren-kaivanto +arvaamattomiin määriin, ja tuntijat sanovat, että tämä vuori yksinänsä +voipi täyttää koko Europan tarpeen esim. raudasta. Enin osa tätä Uraalin +rikkautta on yksinäisten vallassa, joista taas Demidov'ien lempeä ja +sivistynyt heimo on rikkain ja kuuluisin; sen alusta on Uraalin +itäisellä puolella, kaupunkien Jekaterinenburg'in ja Verhoturjen +välillä, ja pää-paikka tätä valtaa on Nishnij-Tagil'in ruukki, jossa on +yli 40 tuhannen asujan ja joka useamman virstan laveudelta on rakettu +kuin paras kaupunki. + +Keskimäisen Uraalin yli kulkee kaksi tietä, toinen eteläinen Perm'istä +Kungur'in kautta Jekaterinenburg'iin, ja toinen pohjainen Solikamsk'ista +Verhoturjeen. Näistä teistä on vaan edellinen posti-tie, se suuri +valta-suoni, jonka kautta Europa näillä paikoin yhdistäksen Aasian +kanssa; sitä tietä menin minäkin itään päin ja siitä kuin myös Uraalista +sen kohdalla olen paikallansa ennen kertonut. Jälkimäinen tie, jota nyt +Verhoturjesta matkasin takaisin Solikamsk'iin oli ennen ainoa Venäjältä +Siperiaan, ja tulli-rahan suorittamisen tähden, joka näiden maiden +välillä kulkevista tavaroista kannettiin Verhoturjessa, oli matkustavien +kuoleman-rangaistuksen uhalla kielletty kulkemasta muita teitä kuin tätä +yhtä. Yleinen tarvis nyrytti tämän niinkuin monta muuta saman-laista +lakia mitättömäksi, ja kuin viisaampien neuvojen keksittyä väli-tulli +Verhoturjessa kumottiin, tuli eteläisempi ja suurempi tie, joka paitse +sitä kulki mäki-rikkaamman ja viljamamman maan kautta, aina enemmän +käytökseen, ja entinen tie jäi hylylle ja metsittymään. Kuitenkin on +hallituksen aikomus ja käsky nykyisempinä aikoina ollut avata tähän taas +kelvollinen tie, vaan kuin täällä tarkempi perään-katsomus on kaukana, +on tämä tien-teko kulkenut hitaasti eteenpäin. Hyvä tie olisi tässä +kohden kumminkin sangen tarpeellinen ja liike silläkin tien-tapaisella, +joka siinä nyt löytyy, on talvella sangen suuri. Idästä kulkee sitä +myöten leipä-neuvo ja kala Perm'in ja Vologdan läänien pohjaisiin osiin; +lännestä suola, ylellisyys- ja koreustavara itään päin, ja varsinkin +Irbit'in kuuluisan markkinan aikana (talvella helmi-kuussa) oikasee tämä +tie puoli tuhatta virstaa kolmen läänin kauppa-miehille ja tavaroille. + +Tien pituus Verhoturjesta Solikamsk'iin on 270 virstaa, ja Uraaliksi +voipi tästä matkasta lukea noin 100 virstaa, jota myöten se tässä kohden +on leveämpi kuin suuren tien kohdassa, josta ennen olen puhunut. Vaan +vaikka rahvas Uraalia jo näillä seuduin ei muuten nimitäkään kuin +nimellä _kamen'_ (kivi, kallio), niin ei se tätä nimeä ansaitse siten, +että olisi louhikko, sillä kiveä ei täällä näe alunkaan, eikä sitenkään, +että sen korkeus olisi kovin suuri, sillä se ei ole tässäkään korkeampi +meidän Maan-selän selänneitä ja olletikin idästä päin tuleva matkustaja +ei arvaisikaan olevansa niin merkillisellä paikalla kuin Uraalin +harjalla, jos ei kyyditsijä sanoisi nousemisen _kalliolle_ nyt +loppuneen. Mutta jylhä on ja synkeä se metsä, joka alkuperäisessä +voimassansa painaa Uraalin hartioita, ja joka monin paikoin ahdistaa +tienkin niin supeaksi, että matka-miehen täytyy puita maahan hakkaamalla +raivata tietä rekensä siiville, ja kuitenkin useasti taitteleekin näitä +siipiä, sillä alinomaa lyöpi reki kolin-kolia yhdestä puusta toiseen. Ja +raaka ja kylmä on ilman laatu näillä tienoin, niin raaka, että vaikka +Solikamsk seisoo melkein rinnakkain s.o. yhden pykälän alla Helsingin +kanssa ja Verhoturje kokonaista pykälää etelämpänä, Uraalin seuduissa +näiden paikkojen välillä ei kylvetä paljon muuta kuin naurista, sillä +kovat hallat ja useasti lumi-sadekin Pietarin päivän aikaan tekevät +mitättömiksi maa-miehen koetteet. Matkatessani (joulukuussa) ihmettelin +lumen paljoutta, jota jo silloin oli parin kyynärän paksuudelta, ja +josta vastatusten tullen tiellä syntyi sille, jonka piti tie-puoleen +lähteä, useamman tunnin työ ja hilaus, jos hänellä oli kuorma. Vaan +sikäläiset asujat sanoivat tämän ei vielä olevan mitään; vasta keväällä +maalis- ja huhtikuissa, kuin lunta on neljän ja viiden kyynärän +korkeudelta, kuin tie on yhdelle harjalle tallautunut, silloin vasta +työllä kuuluttiin olevan päästessä toinen toisistansa, kuin vastaksutta +satutaan tulemaan, ja heikomman täytyy täälläkin hyvällä eli pahalla +loikota vahvemman tieltä. Minun tässä kulkiessani oli myös hirmuinen +pakkanen, niin että Pavdan kruunun-valtaan kuuluvassa kaivannossa, jossa +ystävällisen ja sivistyneen työn-käyttäjän luona olin yötä, tämä valitti +elo-hopeiset lämpö-mittarinsa jäätyneen ja Solikamsk'issa sitten +sanottiin väki-viinalämpö-mittarien silloin osoittaneen 38 pykälän +pakkaista. Tämmöisen luonnon kovuuden vuoksi ovatkin asujat (kaikki +Venäläisiä) niissä pienissä ja harvoissa kylissä, joita tässä seudussa +löytyy, köyhiä ja elättelekset enemmän metsän-pyynnöllä, rahdin-vedolla +ja muilla syrjä-töillä kuin maan-viljelyllä ja karjan-hoidolla, jotka +muuten ovat venäläisen talon-pojan paras ja rakkahin toimi. He niinkuin +melkein kaikki maalla asuva rahvas Perm'iin asti ovat orjia heimoille +Stroganov, Galitzin, Lazarev ja Buterov. Puhellessani heidän kanssansa +kohta saatavasta vapaudesta, jota monin paikoin muualla Venäjässä olin +rahvaan kuullut toivovan kuin maallista autuutta, havaitsin täkäläisen +kansan pikemmin epäilyksellä ja pelollakin kuin toivolla odottavan uuden +vapauden lahjoja, joka on varmin merkki siitä, että isännät suojelevat +alamaisiansa virka-miesten polusta eivätkä rääkkää heitä liian suurella +verolla, sillä sitä enempää huolen-pitoa venäläinen orjais-talon-poika +ei vaadi isännältänsä tyytyväisenä elääksensä. Etempänä, Solikamsk'in +seudussa ja edellensä Perm'iin päin, kohtaa matkalainen sitten, näiden +samojen herrojen alustoissa, milloin minkin, suuria kyliä, vahvoja +rauta-ruukkia ja väki-rikkaita suolan-keittoja; pellot, asunnot, +huone-kalut, kaikki todistaa rahvaan elävän hyvässä kunnossa, eikä +yhdessäkään paikassa kuulunut ääntä, joka olisi toivonut pois +herran-vallasta. + +Mainitsin ikään suolan-keittoja. Tämä on Solikamsk'in kaupungin seudulle +kokonansa omituinen ansio-lähde, lähde tämän sanan ensimäisessä +merkityksessä, sillä suolainen vesi, josta suola keittämällä +kiteytetään, juoksee lähteistä, jotka kumminkin enimmiten ovat +syvennetyt kaivoiksi. Yleensä tekee Kama-joen seuduissa voitetun suolan +määrä vuosittain noin 10 miljonaa puutaa, jonka valmistamisesta, +kuletuksesta ja myömisestä hyvin sadalla tuhannella ihmisellä on runsas +leipänsä; niin elää Solikamsk, jota seudun suola-rikkaudesta on +nimensäkin saanut, suureksi osaksi tästä luonnon-tuotteesta; niin on, +vähän päälle 20 virstan päässä tästä kaupungista, Kama-joen varrella +rikas ja pulska kauppala _Usolje_, jossa on kolme kirkkoa, 10 +kauppa-puotia ja kymmenkunta kaksin-kertaista kivi-kartanoita, ja jonka +asujat kokonansa elävät vaan paikalla löytyvistä suola-tehtaista; monta +muuta paikkakuntaa mainitsematta, joilla samoin on ainoa tulonsa suolan +valmistuksesta. + +Solikamsk'in ja pohjaisempana olevan Tscherdyn'in piirikunnissa löytyvät +niin-kutsutut Permiläiset, joita paikalla ei kukaan tunne muulla nimellä +kuin Syrjänein ja jotka kielen ja kaiken muun asunsa vuoksi ovatkin tätä +kansaa. Vanhat Bjarmilaiset, joiden kaupalla voitettu rikkaus oli niin +viehättävä Skandinavian meri-sankareille, eivät olleet muita kuin Vienan +Karjalaisia ja Syrjänejä, ja Bjarmin-maa ulottui oikeassa laveudessansa +Uraalin juureen eli vähintäsäkin Kama-joelle. Syrjänit ovat vielä +tänäkin päivänä yli koko pohjais-Venäjän tunnetut uutteroiksi ja +älykkäiksi kauppiaiksi, vaikka heitä ynnä tämän kiitoksen kanssa myös +laitetaan viekkaan ja itse-pintaisen luonteensa tähden. Kahdeksannesta +vuosi-sadasta 12:een asti olletikin mahtoi Syrjänein maa kukoistaa, +josta kukoistuksesta vielä nytkin tavataan pitkin Kaman rantoja +merkillisiä kaupunkien ja linnoitusten jäännöksiä, kuin myös näissä +seuduin on paljon löydetty ja löydetään vieläkin ei ainoastaan +arapialaisia, kreikkalaisia ja ruomalaisia rahoja, vaan myös +muinais-kreikkalaisten kulta- ja hopea-astioita ja sen ohessa +kallis-arvoisia renkaita, sormuksia, aseita j.n.e. Tämä kukoistus ja +rikkaus virtasi Permialle kahdesta painavasta kaupan-lähteestä. Yksi oli +se osa Itä-maan kauppaa Europan kanssa, joka Kaspian merestä kulki +Volgaa myöten Bolgar'in rikkaasen ja mahtavaan kaupunkiin tämän joen +varrella (noin 100 virstaa etelämpänä nykyistä Kasan'ia). +Bolgarilaisilta ottivat Syrjänit eli Permiläiset tavaran vastaan ja +saattoivat sen Kamaa ja sen syrjä-jokia myöten pohjaan päin ja +edellensä, pienten maa-kannasten poikki-kulettua, joko Petschoraa eli +Vytschegdaa ja Viena-jokea myöten Jää-meren rantaan, josta se sitten +levisi muualle Europaan. Toinen yhtä painava haara Syrjänein liikkeessä +oli heidän kauppansa Uraalin-takaisissa maissa, joissa he Voguuleilta ja +Ostjakeilta ostivat näiden kalliita metsän-nahkoja ja tutustivat nämä +kansat sivistyksen ensimäisten alkeiden kanssa. Tästä Syrjänein +sivistyttävästä vaikutuksesta näissä Ugrin kansoissa löytyy heidän +kielessänsäkin jälkiä; sanalla _Saran_ (Syrjäni) on esim. Ostjakin +kielessä aivan yhden-lainen merkitys kuin Suomen kielessä sanalla +_Saksa_; venhettä kutsutaan mainitussa kielessä _syrjäniläiseksi +ruuheksi_, tervaa _syrjänin-pihkaksi_ j.n.e. Vaan tämä Syrjänein ja +Permian kukoistus ei kestänyt kauan; Mongolilaiset valloittivat +Bolgar'in, joka sen kovemmin ei enää vironnut entiseen voimaansa, ja +Novgorod'in rahan- ja vallan-ahnaat tasa-valtalaiset juurtihet Klynov'in +kaupungin (nykyisen Vjatkan) perustamalla Kama-maihin, joiden kansoilta +he alkoivat ottaa veroa ja vaatia osaa heidän voitollisessa kaupassansa. +Näin alkoi entinen rikas Permia vähitellen köyhtyä ja vaipui siihen +Pohjolan pimeyteen takaisin, josta onnellinen kaupan-juoksu oli sen +vähäksi aikaa kohottanut ja josta asujien heikko ja hiljainen luonto ei +voinut sitä pysyväiseen sivistykseen ja itsenäisyyteen ylentää. + +Talvi esti minun mainituita raunioita ja jäännöksiä katselemasta, +joskopa siitä olisikaan ollut mitään hyvää, kuin ne niin usein ennen jo +ovat olleet tutkinnon alla ja kuvatutkin osiksi miehiltä, joilla tässä +asiassa on ollut suurempi taito kuin minulla. Syrjänin kielen tutkinto +taas, joksi Permiläisten murre heti havaitaan, ei olisi tuottanut paljon +hyötyä niin tarkkojen tutkintojen perästä kuin Castrén, Wiedemann ja +Savaitov ovat tästä kielestä julaisseet. Perm'in, Kasan'in ja N. +Novgorod'in kautta, joista kaupunkiloista jo ennen olemme puhuneet, +saamme siis 1,600 virstaa muuttautua suoraan Moskovaan. Mennessä voimme +vähän tutustua Venäjän posti-laitoksen kanssa siltä osalta, joka +liikuttaa matkustavaista. Holli- eli, niinkuin niitä täällä kutsutaan, +posti-hevosien pito tapahtuu kruunulta posti-viran kautta, joka määrää +kuinka paljon hevosia kussakin paikassa on pidettävä ja kolmeksi +vuodeksi kerrallaan huuto-kaupalla antaa niiden pidon vähimmän +vaativalle, kuin myös joka puolen vuoden perästä tapahtuvien +katselmusten kautta vakuuttaa itsensä siitä, että hevoset, ajo-kalut ja +kaikki muu on laillisessa järestyksessä. Tätä vasten löytyy myös +suuremmilla teillä joka posti-paikassa ja pienemmillä aina muutamien +posti-välien takana postiljuonista virka-mieheksi korotettu kaitsija, +joka myös matkustavilta kantaa kyyti-rahan ja kirjoittaa heidän +tie-kirjansa kirjaan; tämä sama virka-mies määrää myös hevoisten +ulos-annon ja on velvollinen pitämään huolen niin matkustavaisista kuin +hevosen-pitäjistäkin ja heidän holli-miehistänsä. Vielä suuremmaksi +varmuudeksi matkustajille löytyy joka posti-paikassa sinetillä ja +langalla pöytään kiinitetty _valitus-kirja_, johon matkustavainen voipi +tehdä muistutuksia epä-järestyksestä; tämä kirja, jota jokainen kaitsija +kokee pitää puhtaana, on niin vaikuttava, että jos hänen ja +matkustavaisen välillä jolloin kulloin syntyy eri-mielisyyttä, tämä +jälkimäinen ei tarvitse muuta kuin valmistauta kirjoittamaan +valitus-kirjaan, niin kaitsija pian antaa perään ja täyttää matkustajan +vaatimuksen, jos se muuten ei ole kohtuutoin. Vaikka tiet Venäjällä ovat +tasaiset (s.o. mäettömät), ei yhdellä hevosella kuleteta ketään; pari on +vähin hevois-luku, jolla postilla kulkija voi matkustaa. Kyyti-rahaa +maksetaan parista, jonka siaan hevosen-pitäjä kuitenkin melkein joka +paikassa antaa kolme hevoista eli niin-kutsutun troikan, useammin +paikoin 3 kop. hop. virstalta, vaan Siperian tiellä Kasan'ista +Tobolsk'in läänin rajaan asti (ummellensa 1,100 virstaa) maksetaan 6 +kop. hop. parilta virstan päälle. Tämä maksu korkonee vielä yhdellä +kopeikalla virstalta siitä niin-kutsutusta podoroshnasta eli +tie-kirjasta, joka lunastetaan kruunun rahastoista ja on tarpeellinen +kaikille omilla asioillansa (ei kruunun palveluksessa) matkustaville ja +jonka lunastus menee teiden ja siltojen voimassa pitämiseen. Vaan +näinkin ei kyyti-raha, 4 kop. hop. kolmesta hevosesta virstalta, ole +kovin kallis, varsinkin kuin matkustaja vastuksitta ja kiireesti joutuu +matkansa päähän. Laillinen kulku on talvella hyvän kelin aikana 12, +kesällä 10 virstaa tunnissa; vaan kyyti-miehen toivo suurempaa +juoma-rahaa kuin mitä hänelle laillisesti tulee (6 kop. hop.) tekee, +että hän aina ajaa kiireemmin, 14 ja 16 virstaa tunnissa, yleisesti +itä-Venäjässä ja Siperiassa paremmin kuin lännen puolella. Ja tämä ajo +ei kuitenkaan tarvitse sitä ruoskalla hakkaamista ja turvasta repimistä, +joka sivistyneessä Suomessa on niin yleinen ja joka Venäjältä tulevaa +matkustajaa inhoittaa; venäläisellä kyyditsijällä on vaan pienoinen +ruoska, jonka nuora-siiman hän toisinaan, senkin hyvin harvoin, ikäskuin +laskee hevosen lautasille muistuttaakseen hitaampaa pysymään toisten +rinnalla; hän hallitsee ja kiirehtii heitä enemmän äänellä ja +viheltämällä, kutsuu heitä heimolaisiksensa ja kyyhkyläisiksensä, +lohduttelee heitä kohta päästävän perille, sanalla sanoen käytäksen kuin +ihminen ja kristitty, ja vaikka kulku on joutuisa niinkuin edellä +sanoin, ovat hevoset 20 ja 30 virstaa juostuansa perille päästäessä +harvoin hiessäkään, ei koskaan niin umpi-märät ja vaahdessa kuin +kyyti-hevoset Suomessa niin useasti nähdään olevan. -- Mitä siis itseen +kulkuun tulee on matkustaminen Venäjällä sangen hyvä; sitä hönkymistä, +räiskettä ja riitelemistä, jota lännempänä monesti kuullaan +kesti-kievariloissa, tapahtuu siellä hyvin harvoin. Vaan toiselta puolen +on sielläkin hankaluuksia matkustajalla; posti-paikoissa ehkä niissä +saapi olla yötä ja asua kaksi vuoro-kautta ilman maksutta, ei +matkalainen saa muuta kuin suojan ja lämpimän. Jos hän pyytää vettä +juodaksensa eli tahtoo pestä silmänsä, on vedestä suoritettava +juoma-raha sen tuojalle, muuten haukahtaa tämä tyhjästä vaivastansa; +makuu-tilaa ei posti-paikoissa tunnetakaan ja matkustajista saapi se, +joka ennättää, ottaa allensa sen sohvan, joka niissä tavallisesti +löytyy, vaan tämäkään onni ei ole kovin kadehdittava, sillä sohva pyytää +olla täynnä lutikoita niinkuin sen Puschkin myös sanoo eräässä Venäjällä +sangen tutussa värsyssä, joka sanasta sanaan kuuluu Suomeksi: + + "Meidän tiet ovat kehnot, + Sillat märkänevät unhotettuina, + Posti-paikoissa on luteita ja kirppuja, + Eivät silmän-räpäystä anna nukahtaa." + +Sikäläiset asujat pitävät aina palvelijan matkoilla muassansa, ja +useamman kuin kerran sain minä kärsiä ylen-katsetta juuri sen vuoksi +että minulla ei ollut tämmöistä avittajata. Vaan tilan pitää +vähä-varaisempikin kanssansa; mutta sen siistiydestä pidetään niin vähän +lukua, että minun-arvoiseni miehet Venäjällä harvoin makaavat esim. +lakanalla ja vielä harvempi kahden lakanan kanssa, jolle omasta +kokemuksestani voin kertoa esi-merkiksi, että Pietarista Tallqvist'in +rouvan kortteista lähdettyäni en nähnyt kahta lakanaa tilalla ennenkuin +taas samassa maja-talossa, kolmen vuoden perästä takaisin tultuani. +Ruoka-neuvon puolesta ovat Venäjän posti-paikat vielä kehnommat kuin +kaiken muun, sillä niissä ei saa mitään, ja jos matka-miehellä ei ole +evästä, täytyy hänen toisinaan matkata viisin sadoin virstoin ennenkuin +tapaa paikan, jossa voipi saada maljallisen kaalia eli muuta lämmintä +ruokaa. Tee-vesi on tämmöisissä tiloissa ainoa ehkä kyllä vähän elättävä +sia-aine muulle syömälle, ja myös palo-viina sille, joka sitä voipi +enemmältä nauttia. + +Moskova, johon nyt voimme päättää päässeemme, on väki-rikas (asujia noin +400,000) ja laaja, vaan epä-tasaisesti ja epä-sääntöisesti rakettu; +kirkoista lienee se rikkahin kaupunki koko maa-ilmassa, ehkä niiden +määrä kuitenkaan ei mahtane olla niin suuri kuin joksi sen rahvas arvaa +sanan-parressa: Moskovassa on neljä-kymmentä neljää-kymmentä kirkkoa +(sorok sorokof tserkvej). Tämän Venäläiselle rakkaan kirkkojen paljouden +ja sitä seuraavan kirkollisen elämän kanssa yhdistää Moskovan nimi +kaikki Venäjän kansan muistot niin ahdistuksen ja häväistyksen ajoista +kuin voitonkin ja kunnian. Moskovaa ovat Venäjän viholliset Tatarit, +Puolalaiset, Ruotsalaiset, Ranskalaiset kukin ajallansa ryöstäneet ja +hävittäneet; vaan Moskovassa vietettiin myös voitto-juhlat Kasan'in ja +Astrahan'in valloitettua, Moskovasta käsin voitettiin Siperia, +Moskovasta käsin ruvettiin Puolalta valtaamaan maita ja Ruotsilta +kiskomaan sen Itä-meren-takaisia aluskuntia, ja Moskovasta alkoi Venäjän +vaarallisin vihollinen nyky-aikoina Napoleon sen palauksensa, joka ei +loppunut ennenkuin Helenan saarella, ja joka Venäjän vallalle antoi vaan +uutta voimaa, kunniaa ja painoa. Sen ohessa tuli Moskova jo aikaiseen, +edellä mainitun permiläisen eli bjarmalaisen kauppa-tien tukkeuduttua, +pää-paikaksi itäisten maiden kaupalle lännen kanssa ja sen kanssa +keskukseksi Venäjän sisälliselle kaupalle. Kaupan myötä kulkeva sivistys +löysi myös ensimäisen kehtonsa Venäjältä Moskovassa; ensimäiset tässä +maassa tehdyt kirjat painettiin Moskovassa (vanhimmat kirjat Venäjän +kielellä ovat kuitenkin painetut muualla: Veneziassa, Krakovassa j.m.), +ensimäinen peri-Venäjän yli-opisto perustettiin tähän kaupunkiin. Näillä +muistoilla on nykyinenkin Moskova, ehkä ei hallituksen istuin niinkuin +muinainen, koko valtakunnan painavin tehdas-paikka ja Pietarin rinnalla +sen vahvin kauppa-kaupunki, joissa omaisuuksissa siitä joka haaralle +tehtävät rauta-tiet pian tulevat sitä vielä enemmän kohottamaan; samalla +on se myös talvi-istuin rikkaammalle ja sivistyneemmälle aatelille, eli +oikeammin sille osalle aatelia, joka ei rakasta hovin hehkua ja Pietarin +kaupungin ulko-maalaista koreutta, ja sen opisto, sen isän-maatansa +rakastavat kirjan-kustantajat, sen Maecenatit vetävät maan paraimman +kirjallisen tiedon ja taidon sinne. Kaikki nämä seikat yhteen luettuna +tekevät, että Venäläinen joka haaralta laajaa valtakuntaansa hartaalla +kunnioituksella luopi ajatuksensa Moskovaan ja sen Kreml'iin päin, +toivoo sieltä kansallensa sivistystä ja kielellensä ruokkoa, ja +keskustelemuksissa valtakunnan painavista asioista odottaa ensimäistä +ääntä Moskovasta. + + + + +Viiteselitykset: + + +[1] Sanaa _lanko_ käytetään täällä sen pipliällisessä merkityksessä: +sukulainen, heimolainen. Toinen pipliässä löytyvä sana, jota rahvaan +kielessä en ole muualla kuin täällä kuullut, on _hamaan_, esim. hän +meni hamaan Pietariin asti. + +[2] Koko Neva on 67 virstaa pitkä. Nämä ja enimmät seuraaviakin +ilmoituksiani ovat otetut Stuckenberg'in tekemästä: _Hydrographie +des Russischen Reiches_, I Theil, S:t Ptburg 1844, ja saman tekijän +kirjasta: _Beschreibung aller im Russischen Reiche gegrabenen und +projectirten Canäle_, 1841. + +[3] _Pitkä-silmäksi_ kutsutaan yli koko Viron ja Inkerin-maan sitä +kalua, jolla meillä on muukalainen _kiikarin_ nimi, eli se vielä +hankalampi, uudesta tehty sana _kurkistin_. + +[4] Tämä toivo on ilokseni viime vuosina toteutunut. Suomen hallitus, +niinkuin kuulen, on ostanut Aunuksen kaupungissa maan kirkon +ja pappilan siaksi ja määrännyt 500 hopea-rupl. vuosi-palkaksi +varsinaiselle papille tässä maassa. + +[5] Europan rauhan-tekijä. + +[6] Sanaa _ihminen_ ei löydy tässä murteessa; sen siaan käytetään, +niinkuin tässä, sanaa _mes_ (mies). + +[7] Ojatilla kutsutaan pääskeä _sarak-linduiseksi_. + +[8] Lukematta Siperian Tatarilaisia, joiden määrää en tiedä ilmoittaa, +nousee tämän kansan luku Venäjän valtanunnassa Baschkirien (392 tuh.), +Meschtschrakien (80 tuh.) ja Kirgisien (82 tuh.) kanssa, jotka puhuvat +saman kielen murteita, noin 2 miljonan paikoille. + +[9] Suomen Yli-opiston Konsistoriolle. + +[10] Tschuvaschit maksavat niinkuin monet muutkin itäiset kansat +vaimoistansa _kalym'iksi_ kutsutun naima-rahan. + +[11] Tiettävästi keritään rekruuttein hiukset lyhyksi, heti otettua. + +[12] _Laschman'iksi_ kutsutaan kruunun-metsissä puun-hakkaajaa. + +[13] Ohitse mennessä saan sanoa, että tämä on karjan-huoneen +suomaIainen nimi, ja että sana _läävä_, jota meidän nykyiset +kirjoittajat ovat ruvenneet niinkuin monta muutakin uutta sanaa vaan +outoutensa tähden käyttämään, tulee venäjän sanasta хлевь (= navetta). + +[14] Suomen Yli-opiston Konsistoriolle. + +[15] Tätä kirjoittaessani en vielä tuntenut berliniläisen oppineen +_Lepsius'en_ esittämää _yleistä aapistoa_, jota kielen-tutkijat nyt +ovat ruvenneet käyttämään kirjattomia kieliä edes-asettaessaan ja jonka +minäkin olen päättänyt omakseni ottaa. Se löytyy laveasti esiteltynä +kirjoissa: "_Das allgemeine linguistische Alphabet_. Grundzüge der +Uebertragung fremder Schriftsysteme und bisher noch ungeschriebener +Sprachen in europäischen Buchstaben. Von R. Lepsius. Berlin, 1855." + +[16] Suomen Yli-opiston Konsistoriolle. + +[17] Kirjasessa: Oб Этногрфической Kapте Eврoneйскoй Poссии, +C. Пeтеpбypг. 1852. Castrénin nykyjään ulos-annetussa kirjassa +_Ethnologiska Föreläsningar öfver Altaiska Folken_ ilmoitetaan tämän +kansan määrä, saman tekijän vanhempia töitä myöten, 100 tuhatta henkeä +vähemmäksi. + +[18] Castrén'in edellä-mainitussa työssä sanotaan Mokschalaisten +elävän idän puolella, Ersäläisten lännempänä, joka on ihan väärin; +lännimmäiset Mordvalaiset löytyvät Tambov'an läänissä ja ne tiedän +omasta käymästäni heidän kylissänsä puhtaiksi Mokschalaisiksi. +Samassa työssä luetaan niiden läänien joukkoon, joissa tätä kansaa +löytyy, Wätkankin lääni, vaikka siinä oikeutta myöten ei löydy yhtään +Mordvalaista, eikä heidän tiedetä koskaan näin kauas pohjaiseen päin +ulottuneen. + +[19] Tiettävästi kutsuttiin Uraali-jokea ennen tätä kapinaa Jaik'iksi, +ja sen seuduissa syttyi se ensin. + +[20] Nim. leikkaa tukkia sota-miehiksi otettavilta. + +[21] Suomen Yli-opiston Konsistoriolle. + +[22] Tällä lauseella ei ole vähintäkään perää, sillä josko Mokschan +kielessä löytyykin joita-kuita hienompia eroituksia, ovat ne +paikkakunnalliset ei säädylliset eli kansakunnalliset, niinkuin +Lepechin näyttää arvelevan koska Mordvan kansaa ei löydy muina kuin +yhtenä talon-pojan säätynä, jonka jäsenet kaikki ovat yhtä korkeoita ja +yhtä alku-peräisiä. + +[23] Sana _kylä_, puhuttaissa Voguulien mökki-ryhmistä, antaisi ehkä +väärän ymmärryksen niistä, jonkatähden tässä käytämme voguulilaista +sanaa _paul_, myös tämän seudun Venäjän kieleen otettu ja kaikilla +kartoillakin käytetty. + +[24] Suomen Yli-opiston Konsistoriolle. + +[25] Nimet _Sosva ja Losva_ ovat epäilemättä syrjäniläiset ja +Syrjäniläisten kautta, joka kansa tämän maan teki tutuksi Venäläisille, +tulleet Venäjän kieleen. Sana _va_ merkitsee nim. edellisten kielessä +vettä ja on päätteenä useammassa joen-nimessä Syrjänein ja Permiläisten +maassa, niinkuin esim. nimissä: _Kosva, Lisva, Koiva, Jaiva, Vilva, +Seiva, Usva, Kolva_ j.n.e. Voguulin kielessä kutsutaan kummaistakin +Sosvaa ilman eroituksetta _Tayt_, ja Venäjäksikin ottaa eteläinen Sosva +Losvan kanssa yhdyttyänsä tämän alku-peräisen nimensä takaisin, sillä +siitä lähtien kutsutaan sitä _Tavdaksi_. + +[26] Herra Regulyn kartalla _Ethnographisch-geographische Karte des +nördlichen Ural-Gebiets, entworfen aus einer Reise in den Jahren +1844-1845 von Anton v. Reguly, S:t Petersburg_ 1846, joka yleisesti +on sangen tarkka, on tämä nimi kirjoitettu _Taplia_, niinkuin eräissä +muissakin voguulilaisissa nimissä on kummallinen puustavien l:n ja s:n +vaihdos, esim. _Maslau_ pitää olla _Massau, Lepliä_ pitää olla _Lepsje_ +j.n.e., joka on sitä ihmeellisempi kuin herra R. on itse paikoilla +ollut ja Voguulien suusta oikeat nimet kyllä kuullut. + + + + + + + +End of the Project Gutenberg EBook of Muistelmia matkoilta Venäjällä vuos +na 1854-1858, by August Ahlqvist + +*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK MUISTELMIA MATKOILTA *** + +***** This file should be named 44817-0.txt or 44817-0.zip ***** +This and all associated files of various formats will be found in: + http://www.gutenberg.org/4/4/8/1/44817/ + +Produced by Tapio Riikonen + +Updated editions will replace the previous one--the old editions +will be renamed. + +Creating the works from public domain print editions means that no +one owns a United States copyright in these works, so the Foundation +(and you!) can copy and distribute it in the United States without +permission and without paying copyright royalties. Special rules, +set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to +copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to +protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project +Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you +charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you +do not charge anything for copies of this eBook, complying with the +rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose +such as creation of derivative works, reports, performances and +research. They may be modified and printed and given away--you may do +practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is +subject to the trademark license, especially commercial +redistribution. + + + +*** START: FULL LICENSE *** + +THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE +PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK + +To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free +distribution of electronic works, by using or distributing this work +(or any other work associated in any way with the phrase "Project +Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project +Gutenberg-tm License available with this file or online at + www.gutenberg.org/license. + + +Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm +electronic works + +1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm +electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to +and accept all the terms of this license and intellectual property +(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all +the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy +all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. +If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project +Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the +terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or +entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. + +1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be +used on or associated in any way with an electronic work by people who +agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few +things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works +even without complying with the full terms of this agreement. See +paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project +Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement +and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic +works. See paragraph 1.E below. + +1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" +or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project +Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the +collection are in the public domain in the United States. If an +individual work is in the public domain in the United States and you are +located in the United States, we do not claim a right to prevent you from +copying, distributing, performing, displaying or creating derivative +works based on the work as long as all references to Project Gutenberg +are removed. Of course, we hope that you will support the Project +Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by +freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of +this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with +the work. You can easily comply with the terms of this agreement by +keeping this work in the same format with its attached full Project +Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. + +1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern +what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in +a constant state of change. If you are outside the United States, check +the laws of your country in addition to the terms of this agreement +before downloading, copying, displaying, performing, distributing or +creating derivative works based on this work or any other Project +Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning +the copyright status of any work in any country outside the United +States. + +1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: + +1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate +access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently +whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the +phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project +Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, +copied or distributed: + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + +1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived +from the public domain (does not contain a notice indicating that it is +posted with permission of the copyright holder), the work can be copied +and distributed to anyone in the United States without paying any fees +or charges. If you are redistributing or providing access to a work +with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the +work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 +through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the +Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or +1.E.9. + +1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted +with the permission of the copyright holder, your use and distribution +must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional +terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked +to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the +permission of the copyright holder found at the beginning of this work. + +1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm +License terms from this work, or any files containing a part of this +work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. + +1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this +electronic work, or any part of this electronic work, without +prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with +active links or immediate access to the full terms of the Project +Gutenberg-tm License. + +1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, +compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any +word processing or hypertext form. However, if you provide access to or +distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than +"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version +posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), +you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a +copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon +request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other +form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm +License as specified in paragraph 1.E.1. + +1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, +performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works +unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. + +1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing +access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided +that + +- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from + the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method + you already use to calculate your applicable taxes. The fee is + owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he + has agreed to donate royalties under this paragraph to the + Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments + must be paid within 60 days following each date on which you + prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax + returns. Royalty payments should be clearly marked as such and + sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the + address specified in Section 4, "Information about donations to + the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." + +- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies + you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he + does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm + License. You must require such a user to return or + destroy all copies of the works possessed in a physical medium + and discontinue all use of and all access to other copies of + Project Gutenberg-tm works. + +- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any + money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the + electronic work is discovered and reported to you within 90 days + of receipt of the work. + +- You comply with all other terms of this agreement for free + distribution of Project Gutenberg-tm works. + +1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm +electronic work or group of works on different terms than are set +forth in this agreement, you must obtain permission in writing from +both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael +Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the +Foundation as set forth in Section 3 below. + +1.F. + +1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable +effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread +public domain works in creating the Project Gutenberg-tm +collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic +works, and the medium on which they may be stored, may contain +"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or +corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual +property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a +computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by +your equipment. + +1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right +of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project +Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project +Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all +liability to you for damages, costs and expenses, including legal +fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT +LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE +PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE +TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE +LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR +INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH +DAMAGE. + +1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a +defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can +receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a +written explanation to the person you received the work from. If you +received the work on a physical medium, you must return the medium with +your written explanation. The person or entity that provided you with +the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a +refund. If you received the work electronically, the person or entity +providing it to you may choose to give you a second opportunity to +receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy +is also defective, you may demand a refund in writing without further +opportunities to fix the problem. + +1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth +in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO OTHER +WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO +WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. + +1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied +warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. +If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the +law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be +interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by +the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any +provision of this agreement shall not void the remaining provisions. + +1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the +trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone +providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance +with this agreement, and any volunteers associated with the production, +promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, +harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, +that arise directly or indirectly from any of the following which you do +or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm +work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any +Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. + + +Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm + +Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of +electronic works in formats readable by the widest variety of computers +including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists +because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from +people in all walks of life. + +Volunteers and financial support to provide volunteers with the +assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's +goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will +remain freely available for generations to come. In 2001, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure +and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. +To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation +and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 +and the Foundation information page at www.gutenberg.org + + +Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive +Foundation + +The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit +501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the +state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal +Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification +number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent +permitted by U.S. federal laws and your state's laws. + +The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. +Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered +throughout numerous locations. Its business office is located at 809 +North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email +contact links and up to date contact information can be found at the +Foundation's web site and official page at www.gutenberg.org/contact + +For additional contact information: + Dr. Gregory B. Newby + Chief Executive and Director + gbnewby@pglaf.org + +Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation + +Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide +spread public support and donations to carry out its mission of +increasing the number of public domain and licensed works that can be +freely distributed in machine readable form accessible by the widest +array of equipment including outdated equipment. Many small donations +($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt +status with the IRS. + +The Foundation is committed to complying with the laws regulating +charities and charitable donations in all 50 states of the United +States. Compliance requirements are not uniform and it takes a +considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up +with these requirements. We do not solicit donations in locations +where we have not received written confirmation of compliance. To +SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any +particular state visit www.gutenberg.org/donate + +While we cannot and do not solicit contributions from states where we +have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition +against accepting unsolicited donations from donors in such states who +approach us with offers to donate. + +International donations are gratefully accepted, but we cannot make +any statements concerning tax treatment of donations received from +outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. + +Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation +methods and addresses. Donations are accepted in a number of other +ways including checks, online payments and credit card donations. +To donate, please visit: www.gutenberg.org/donate + + +Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic +works. + +Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg-tm +concept of a library of electronic works that could be freely shared +with anyone. For forty years, he produced and distributed Project +Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. + +Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed +editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. +unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily +keep eBooks in compliance with any particular paper edition. + +Most people start at our Web site which has the main PG search facility: + + www.gutenberg.org + +This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, +including how to make donations to the Project Gutenberg Literary +Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to +subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. + diff --git a/old/44817-0.zip b/old/44817-0.zip Binary files differnew file mode 100644 index 0000000..4265cdb --- /dev/null +++ b/old/44817-0.zip diff --git a/old/44817-h.zip b/old/44817-h.zip Binary files differnew file mode 100644 index 0000000..7adf44a --- /dev/null +++ b/old/44817-h.zip diff --git a/old/44817-h/44817-h.htm b/old/44817-h/44817-h.htm new file mode 100644 index 0000000..3bd13ba --- /dev/null +++ b/old/44817-h/44817-h.htm @@ -0,0 +1,9740 @@ +<!DOCTYPE html PUBLIC "-//W3C//DTD XHTML 1.0 Strict//EN" + "http://www.w3.org/TR/xhtml1/DTD/xhtml1-strict.dtd"> +<html xmlns="http://www.w3.org/1999/xhtml" xml:lang="fi" lang="fi"> + <head> + <meta http-equiv="Content-Type" content="text/html;charset=iso-8859-1" /> + <meta http-equiv="Content-Style-Type" content="text/css" /> + <title> + The Project Gutenberg eBook of Muistelmia matkoilta Venjll vuosina 1854-58, by Aug. Ahlqvist. + </title> + <style type="text/css"> + +.by { + text-align: center; + font-size: 120%; + padding-top: 2em; +} + +.author { + text-align: center; + font-size: 135%; +} + +.co { + text-align: center; + font-size: 120%; + padding-top: 5em; +} + +.year { + text-align: center; + font-size: 130%; + padding-bottom: 3em; +} + +body { + margin-left: 10%; + margin-right: 10%; +} + + h1,h2,h3,h4 { + text-align: center; + clear: both; +} + +p { + margin-top: .51em; + text-align: left; + margin-bottom: .49em; +} + +.p2 {margin-top: 2em;} +.p4 {margin-top: 4em;} + +.blockquot { + margin-left: 5%; + margin-right: 10%; +} + +.sig { + text-align: right; + margin-right: 15%; +} + +/* Footnotes */ +.footnotes {border: dashed 1px;} + +.footnote {margin-left: 10%; margin-right: 10%; font-size: 0.9em;} + +.footnote .label {position: absolute; right: 84%; text-align: right;} + +.fnanchor { + vertical-align: 0.3em; + font-size: .8em; + text-decoration: + none; +} + +.poem { + margin-left:10%; + margin-right:10%; + text-align: left; +} + +.poem .stanza {margin: 1em 0em 1em 0em;} + .poem span.i0 {display: block; margin-left: 0em; padding-left: 3em; text-indent: -3em;} + + </style> + </head> + +<body> + + +<pre> + +The Project Gutenberg EBook of Muistelmia matkoilta Venjll vuosina +1854-1858, by August Ahlqvist + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + + +Title: Muistelmia matkoilta Venjll vuosina 1854-1858 + +Author: August Ahlqvist + +Release Date: February 1, 2014 [EBook #44817] + +Language: Finnish + +Character set encoding: ISO-8859-1 + +*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK MUISTELMIA MATKOILTA *** + + + + +Produced by Tapio Riikonen + + + + + +</pre> + + + + + +<h1>MUISTELMIA MATKOILTA<br /> +VENJLL<br /> +VUOSINA 1854-58</h1> + +<p class="by">Kirj.</p> + +<p class="author"><b>Aug. Ahlqvist</b></p> + +<p class="co">Suomalaisen Kirjallisuuden Seura<br /> +Helsinki</p> + +<p class="year"><b>1859.</b></p> + + + +<p>Paino-luvan antanut: L. Heimbrger.</p> + + + +<p class="p4" /> +<h2>Esipuhe.</h2> + + +<p>Tss ulos-tulevat matkamuistelmat eivt ole yleislle tuntemattomat. Ne +ovat jo ennen olleet painettuina aika-kautisessa kirjasessa <i>Suomi</i> ja +sanomalehdess <i>Suometar</i>, ja ovat nyt, sen kehoittavaisen +hyv-tahtoisuuden seureeksi, jolla moni maan-mies on minua niist +puhutellut, tulleet kootuiksi yhdeksi kokonaiseksi, joksi ne kumminkin +jo alkujansakin olivat aiotut. Niiden painoon toimittamisesta ei minulla +ole ollut juuri muuta tyt kuin siell tll jonkun liikanaisen paikan +eli yli-mrisen lauseen pois-rapsiminen, kieli-opillisten nytteiden +pois-jttminen ja kielen yleinen tasoittaminen.</p> + +<p>Ankarat tarkkaajat ehk lukenevat, ja lukekootkin, nm muistelmat niin +laajuutensa kuin laatunsakin puolelta kyhyyden todistukseksi. Vaan +kyhyys, hengellinenkn, ei ole luettava hpeksi yksityiselle, miss +se on niin yleinen kuin Suomen maassa ja Suomen kielell. Tm kieli ei +kirjoittaessa suju itsestns paperille, joten sivistyneiden kielten +voimme sanoa tekevn, vaan tytyy sit kyttvn voittaa tyssn +lukemattomia vastuksia, joita eivt muut tunne kuin kokeneet, ja jotka +tekevt, ett hn isommalla vaivalla saa vhemmn valmista kuin ne, +jotka kyttvt ruotsia eli muita sivistyksen kieli. Toinen syy tmn +teoksen vhisyyteen lienee sekin, ett tekij ei ole koskaan pitnyt +matkojensa kertomista muuna kuin hyvin vhisen syrjasiana; hnen +p-tarkoituksensa on ollut se asia, jolle hn lksikin: suomiheimoisten +kielten tutkiminen ja niiden kautta pseminen suurempaan ja syvempn +selvyyteen Suomen kieless, jota hn niss tutkinnoissaan ei ole +koskaan laskenut silmlt. Niiden ja niin muodoin itsen matkankin +saaliit lepvt kuitenkin enimmksi osakseen viel alku-perisess +raakuudessansa, kunne vasta saanen tilaisuutta, aikaa ja varoja niiden +jrestmiseen ja ulos-antamiseen.</p> + +<p>Heikkoudeksi lienee tlle kirjaselle sekin luettava, ett siin lytyvt +kertomukset ovat kirjoitetut vhitellen ja itselt matkalta, ei yhteen +menoon eik tarkoin punniten sanoja, vaikka toiselta puolen tunteiden +vereksyyden pitisi vakuuttaa kertomuksen totuutta. Ja totuutta olenkin +kertomuksissani tarkoittanut, ehk mielellni kuitenkin tunnustan, ett +kynni paikka-paikoin on teroittunut vhn tervmmksi kuin olisi +tarvinnutkaan. Yleist kuvaa ei se kuitenkaan ole pilannut; joka tuntee +itiset naapurimme, on lukiessansa tt kirjaa havaitseva, ett useimmat +heidn sek hyvi ett huonoja omaisuuksiansa ovat siin tarkoin +vaariin-otetut. Loukkausta enemmn kansoja kuin yksinisikn kohtaan +en ole tahtonut missn tehd; olen vaan tarkoittanut kirjauksillani +antaa Suomalaisille jonkun tiedon siit kansasta ja maasta, jonka kanssa +heill onni ja onnettomuus nyt ovat yhteiset.</p> + +<p>Jos tss aikomuksessani vhnkn olen onnistunut ja jos nill +matka-muistelmillani voisin joissa-kuissa suomalaisissa majoissa +lyhent muutaman syksyisen illan pituutta, niin on niiden +kirjoittaminen minulle jo sillkin hyvin palkittu.</p> + +<p>Helsingiss, Mikon pivn jlkeen, v. 1859.</p> + +<p class="sig"><b>Tekij</b>.</p> + + + +<p class="p4" /> +<h2>AINEISTO:</h2> + +<p><b>Matka etel-osassa Viipurin lni v 1854.</b></p> + +<p>I. Matka.</p> + +<p>Matkan tarkoitus: runojen kerminen Inkerin-maalla. Matkavarat, +matka-kumppali. Yleinen kaava matkasta. Pieni matka-tapauksia.</p> + +<p>II. Savakot ja yrmiset.</p> + +<p>Niden kansa-murteiden piiri. Miss ne eroitakset toinen toisestansa, +vaatteuksessa ja kieless. Miten ne ovat syntyneet.</p> + +<p>III. Runollisuus.</p> + +<p>Vanhoja runoja vaan Karjalaisilla. Mit lajia ne ovat tll. +Loihtu-runoja ei lydy ja syyt siihen.</p> + +<p>IV. Tapoja.</p> + +<p>Taian-teko. Arpominen. Tanssi. Soitto. H-tavat.</p> + +<p>V. Rahvas.</p> + +<p>Talon-pojan tila: enin osa kansaa herran-alustalaisia. Rakennukset ja +siistiys huonot. Kauppa. Nkin-keruu. Parkin-kiskominen. Ruunun-lasten +elttminen. Herkullisuus. Tekemttmyys. Rahan-ahnaus. Siveys. +Hyppijt. Venjst lainatuita sanoja.</p> + +<p class="p2" /> +<p><b>Matka Aunuksessa v. 1855.</b></p> + +<p>Ensiminen Kirja.</p> + +<p>Suomalaisia Venjll. Lht Pietarista. Neva ja kulku sill. +Phkinlinna. Laatokka. Treschkot ja matkaaminen sill. Laatokan kanava. +Matka-kumppalia. Lotina-Pelto. Livvin ja Lyydin kieli. Aunuksen +kaupunki. Matka-kumppaIi siit. Suomalaisia Aunuksessa.</p> + +<p>Toinen Kirja.</p> + +<p>Vosnesenie ja sen liike. Petrosavodsk. Herra Vogel. Tykki-tehdas. +Vepsliset Soutu-jrvell. nis-jrvi. Siklisest rahvaasta.</p> + +<p>Kolmas Kirja.</p> + +<p>Matka Ojatille. Vanha pappi Jrviss. Turha yritys hnen kanssansa +tutkia Vepsn kielt. Muutto Ladvan kirkolle. Tutkinnot siell. +Vepslisi arvoituksia. Is-meidn rukous Vepsksi. Tarinaisia tll +kielell. Paluu-matka.</p> + +<p class="p2" /> +<p><b>Matka It-Venjll vv. 1856 ja 1857.</b></p> + +<p>Ensiminen Kirja.</p> + +<p>Psiinen Venjll. Kasan'in kaupunki. Tatarit. Heidn elm-laatunsa. +Uskonsa, jumalan-palveluksensa ja opetuksensa. Kasan'in Yli-opisto. +Luteerilaisia Kasan'issa.</p> + +<p>Toinen Kirja.</p> + +<p>Matka Ischaakkiin. Volga. Uslon. Vaikeutta matkalla. Tsyvilsk'in +kaupunki. Venliset ravintolat.</p> + +<p>Kolmas Kirja.</p> + +<p>Tschuvaschin kieli ja kirjallisuus. Kosmodemjansk. Tscheremissej. +Tschuvaschien maa. Ulko-nk. Vaatteus. Usko. Keremet'in palvelu. Uhrit +ja ers uhri-juhla. Tschuvaschien kristillisyys. Tschuvaschilaisia +lauluja.</p> + +<p>Neljs Kirja.</p> + +<p>Olo Ischaakissa. Korttieri-emnt. Papit. Kosmodemjansk. Majatalon vki +siell. Volga ja liike sill. Tscheremisseist.</p> + +<p>Viides Kirja.</p> + +<p>Lht Kasan'ista Simbirsk'in lniin. Buinsk'in kaupunki. Vastuksia +siin. Gorodnitschij. Simbirsk. Hyv kohtelu virka-miesten puolesta. +Siell tapaama maan-mies. Koto-opettajat Venjll. Venlinen +hovin-herra.</p> + +<p>Kuudes Kirja.</p> + +<p>Edellisist askaroitsemisista. Suuri erilaisuus suomalaisissa kieliss. +Historiallisia viittauksia Tscheremissien kielest. Tschuvaschien +tatarilainen peri-juuri. Bolgar. Burkassit. Tschuvaschilaisia +arvoituksia. Tschuvaschilainen satu.</p> + +<p>Seitsems Kirja.</p> + +<p>Olo Arbatov'assa. Virka-miehi. Hvinnyt aatelis-mies. Maslenitsan +viettminen. Venlisi lauseita. Venlisen luonteesta nytteit. +Pensa. Siistittmyys kaduilla. Matka Pensasta Krasnoslobodsk'iin ja +kylien surkea nk tll tiell.</p> + +<p>Kahdeksas kirja.</p> + +<p>Mordvan kansan sia ja paljous. Sen kielen murteet. Erslinen +kirjallisuus. Mordvalaisia arvoituksia. Lauluja.</p> + +<p>Yhdekss Kirja.</p> + +<p>Olo Krasnoslobodsk'issa. Kehno korttieri ja ryyppv talon-vki. Toinen +korttieri ja sen emnt. Seuruus-elmst. Puute kirjoista. +Taika-luuloisuutta. Ers puoli-pivinen. Ers huvi-matka.</p> + +<p>Kymmenes Kirja.</p> + +<p>Karatai-Mordvalaiset, erhetys oppineilta.</p> + +<p class="p2" /> +<p><b>Matka Siperiassa v. 1858.</b></p> + +<p>Ensiminen Kirja.</p> + +<p>Lht Kasan'ista. Iloiset tunteet. Lossi Vtka-joen yli. Perm'in +kaupunki. Votjakit. Baschkirit. Jekaterinenburg. Siperia. Tobolsk. +Turinsk. Matka Tavda-joella. Pelym.</p> + +<p>Toinen Kirja.</p> + +<p>Pelym'in kirkon-kyl. Matka Pelym-jokea myten pohjaan pin. Yl-Pelym. +Voguulien valituksia. Tapaus Voguuli-paulissa. Massau-paul. Atimje-paul. +Loppu matkaa Pelym'illa. Maa-taival ja sen poikki kulkeminen. +Schohteltit-paul ja tulo Tapsje-joelle. Matka sit myten. Sortingjen +kirkko. Sulo Beresov'aan.</p> + +<p>Kolmas Kirja.</p> + +<p>Yleinen piirre matkasta Pelym'in ja Beresov'an vlill. Voguulien rajat. +Maan laatu ja tuotteet. Voguulien luku. Elmn-laatu. Metsstys. +Kalastaminen. Phkinn-keruu. Seuran-pito. Voguulien kylt ja asunnot. +Vaatteus. Ruoka. Ulko-nk. Svy. Uskonto. Kauppa. Valtiollinen tila.</p> + +<p>Neljs Kirja.</p> + +<p>Beresov'an kaupunki. Asujanten elatus-keinot ja kyhyys. Matkustaminen +peuroilla. Matka Obdorsk'iin. Obdorsk. Ostjakkilainen ruhtinas Taischin. +Maan-mies Beresov'assa. Beresovalaisten hyv-tahtoisuus. Matka +Beresov'asta eteln pin. Ostjakit. Kondinsk. Ostjakkilaista soittoa ja +tanssia. Tobolsk. Pieni kertomuksia. Verhoturje. Uraali ja sen +metalli-rikkaus. Tiet sen yli. Solikamsk. Nykyiset Permiliset ja vanha +Bjarmin-maa. Sen kauppa. Postilla matkustaminen Venjll. Moskova.</p> + + + +<p class="p4" /> +<h2>Matka etel-osassa Viipurin lni v. 1854.</h2> + + + +<h3>I. Matka.</h3> + +<p>Sota on kylmine rauta-kynsinens jo kouristellut meidnkin maatamme, +sota palaa kaikkein mieless, sodasta vaan kyselevt kaikki tietoja ja +sanomia. Vhn taitaa siis tll kertaa olla toivomista, ett kelln +olisi halua ja malttia tarkkuudella seurata niin perti rauhallista +toimitusta kuin runojen kermist, eli lukea niit vhisi mietteit, +joita tt vasten matkanneella olisi muille kertoa. Vaan ei luontokaan +aina jaksa myrskyt, eik ihmiset aina sotia. Rauha tulee sodan perst +kuin tyyni piv-paiste raju-ilman perst. Ihmisten ajatukset, rienteet +ja toivot kntymt sitten entiselle ladullensa, ja tllin saavat +rauhan tyt taas entisen arvonsa. Tm toivo — sill kanssa-ihmisten +hyvksyminen on jokaiselle tarpeen — tm toivo on palkinnut ja +yllpitnyt minuakin, kuin mun matkatessani useasti on tytynyt painua +salomaihin, miss niilt tienoin, joissa ihmisyyden trkeimmt asiat nyt +miekalla ratkaistaan, pitkiin aikoin ei ole kuulunut muita sanomia, kuin +niit eriskummaisia maineita, joita rahvaan seassa aina liikkuu +tmmisin aikoina. Tm samainen toivo saattaa minun nytkin Suomettaren +palstoihin tallelle panemaan erit muistelmia alkupuolelta matkaani, +joista kukaties on jotakuta johdatusta vastaisille tutkijoille, vaan +jotka kauemman aikaa lyhykisiss muistokirjoissani oltuansa +laimeneisivat ja mieleni muihin asioihin puututtua ehk viel jisivt +laveammasti kirjoittamattakin. Aika ja tilaisuus eivt kuitenkaan +nytkn myten-anna nit muistelmia taiteellisesti jrest; niit olen +kirjoitellut vhn kussai paikassa, Pohjais-Inkeriss matkatessani, +niill vliajoilla, joita runonkerjll on kyll joko laulajia +odottaessansa eli muusta syyst yhdess kohden viipyessns, ja jokainen +tmmisill matkoilla kymtinkin arvaa ett, lasten lattialla +hlistess, vaimojen ovessa hnntess ja miesten penkill latturia +laskiessa, kirjoittajan on vaikea pit ajatuksensa koossa. Elkn siis +lukija pahastuko, jos kaikki paikat kirjoituksessani eivt ole niin +tasaista ja sntillens, kuin ne olisivat voineet tulla tavallisessa +olennossa ja totutuissa tiloissa kirjoittaen.</p> + +<p>Jo kauan on tiedetty, ett Inkerin-maahankin on silynyt Suomen kansan +muinais-runollisuutta samoin kuin muihin osiin Suomalaisten maata, +joissa Karjalaisia el, ja onkin jo useampia miehi Suomesta tll +matkustellut runoja kermss. Erittinkin ovat oppilainen Europaeus ja +lisensiaatti Reinholm jo koonneet tlt isot joukot runoja. Edellinen, +joka menn talvena viimeksi matkaeli Inkerin etel- ja lnteisiss +osissa, oli kuitenkin tllin havainnut, ett Inkerin-maan runot eivt +olleet viel likimaillenkaan kaikki kertyt, jonkathden hn sek +yksinisiss ett yleisllenkin julastuissa kirjoituksissa kehoitti +suomalaisuuden ystvi tst asiasta puolia pitmn, ennenkuin laulut +tltkin hviisivt perikatoon samoin kuin muista osista Suomea. Tmn +johdosta ilmoitin min Suom. Kirj. Seuralle Helsingiss aikovani viel +kerran lhte runon-keruussa onneani koettamaan, ja pyysin Seuralta +matka-rahaa. Seura, jonka varat tllin olivat melkein vhss, mrsi +thn tarpeesen sen matka-rahan, tekev 50 rupl. hop., jonka entinen +Savo-Karjalaisten osakunta hajotessansa perusti kassansa lahjoittamalla +Seuralle; thn matka-rahaan lissi majisteri Tikkanen omista +varoistansa lahjassa Seuralle 75 rupl. ja jlemmin Viipurinkin Kirj. +Seura yht suuren summan. Minulla oli kumminkin tarkoituksena ei +ainoastaan runojen kerminen, vaan mys Inkeriss ja muuallakin Venjn +maassa lytyvien suomalaisten kieli-murretten tutkiminen, ja sen vuoksi +kauempi aikaa matkalla viivyttv kuin mink mainituilla rahoilla olisi +tullut aikaan. Tt jlkimist tarkoitusta vasten mrsi Hnen +Keisarillinen Korkeutensa Perint-ruhtinas, Yliopiston Kansleri, Hnen +annettavinansa olevista kanslerin-varoista matkakseni 300 ruplaa hop. +Nin varustettuna voin runon-keruuta vasten kumppalinkin ottaa kanssani, +ja oppilainen Kaarle Slr on se, joka tlle huvituksista kyhlle +matkalle uskalsi lhte kerallani.</p> + +<p>Mutta runon-keruu Inkerin-maasta ilman Viipurin lnin etel-puolta +tunnustelematta olisi ollut vaillinainen ja vaan keskoinen, ja senthden +ptin menett muutamia viikkoja viimeksi mainitun tienoon laulutaidon +tutkimiseen. Tll oli minun mys odotettava kumppaliani, joka vasta +paria viikkoa myhemmin kuin min jousi matkalle, ja tll oli meidn +kummankin ensin totuttava tmmisen matkan toimihin ja vaikeuteen, sill +varsin paha olisi ollut lhte pelkkn helsinkilisen ihan oudossa ja +vieraassa maassa matkustamaan.</p> + +<p>Alkupuolella toukokuuta Helsingist tultuani Pyhristin kirkolle lksin +tst matkalle 16 p, mainittua kuuta, ja vaelsin halki tmn pitjn +Valkjrven kirkolle. Tst knsin tieni pohjaista kohti Pasurin, +Metsvirkin (Valkjrven pitj), Kuninkaanristin (Sakkulan pit.) ja +Puuskalan kautta Haaparannan taloloihin lhell Tiuriinkoskea (Risln +pit.). Aikomukseni oli Vuosta pitkin kyl kyllt matkata Raisln ja +Kaukosan kautta Kkisalmeen. Vaan nill seuduin kuin ei puuttunut +minulle kelpaavata juuri muuta kuin vhn arvoituksia, ptin +Haaparannasta lhte suorinta tiet Kkisalmeen ja tlt knty +etelt kohti matkaamaan, pitkin Laatokan rannetta, jossa saaliin +toivoin tulevan paremmaksi kuin Vuoksen tienoissa. Senthden erosin +pivksi tmn joen kauniista rannoista, ja potkalsin suoraan kuin +linjalla Kkisalmea kohti Srkisalon kyln, myskin Rislt. Piv +oli lauantai-piv, ja Haaparannassa oli minun sanottu tst kylst +kirkkomiesten venheess hyvsti psevni "linnaan," joka tapahtuikin +seuraavana eli 21 p. toukokuuta. Tmn kaupunkisen olin jo edelt pin +mrnnyt matkani pohjaisimmaksi paikaksi, ja tst knnyin siis +etelt kohti rientmn. Vaellukseni kulki siit lhtien seuraavien +mainittavampain kylien ja paikkojen kautta, nimittin: Prtsikk ja +Vuohensalo (Kkisalmen pitj), Riiska, Sortaulaks, Vernitsa (josta +ksin kvin Konevitsankin pyh paikkaa katsomassa), Yljrvi, +Ryhmnkyl, Enkkua (Pyhjrven pitj), Saapro, Haitermaa ja Rykkyl +(Sakkulan pitj), josta viimeisest kylst palasin Valkjrven kautta +takaisin Pyhristin kirkolle. Vh ennen oli matka-kumppalinikin ennen +tehty ptstmme myten tullut thn, ja siit kulimme nyt yhten +Kivennavan kirkolle. Tst siirryimme taas hiljan verkkaan Ahjrven, +Vuottaan, Kaukseman, Miettiln ja Lipolan kautta Anttolan myllylle, joka +jo on Raudun pitj. Tss erosimme pariksi pivksi. Kumppalini +matkusti Kuusenkannan ja muiden kylien kautta yhtym-paikkaamme +kirkolle, min taas Orjansaaren ja Mkrn kautta. Raudun kirkolla +ystvllisess paikassa levttymme, erosimme taas niin, ett Slr +poikkesi siihen osaan Sakkulaa eli tmn pitjn it-puoleen, jossa min +viel en ollut kynyt, min sit vastaan lksin viel Rautulaisia +laulattamaan, joka tapahtui enimmin Keripadan, Vakkilan, Liippuan, +Raasselin (aivan rajalla) ja Palkealan kyliss. Raudulta palasimme samaa +tiet, jota tulleetkin olimme, takaisin Kivennavalle, jossa matkamme +loppuikin Suomen rajojen sisss. Syy, minkthden koko lnsi-osan +etelist Viipurin lni jtimme tutkimatta, tulee alempana kerrotuksi.</p> + +<p>Nin kuiva-kiskoisesti olen luetellut matkani juoksun senthden, ett se +kerralla selvenee sille, joka sen tahtoo tuntea, ja ett'en sitten en +tarvitse lukijata kuletella kyl kyllt kaikkein niiden seikkojen +kautta, mit matkalla on tapahtunut, joita, ehk ne kyll voisivat olla +huvittavaiset lukea, monestakin syyst ei ky kaikkia kertominen. Se +vaan olkoon viel matkasta yleisesti sanottu, ett meidn kaikin paikoin +on ollut hyvin rauhallinen ja hyv kulkea, vaikka meille ennen matkaan +lhdettymme kyll paljonkin kuvitettiin rahvaan muka pitvn meit min +vihollisen lhettilisin eli katsastelijoina j.n.e. Tt ei ole +tapahtunut muualla kuin minulle viel yksin ollessani, yhdess paikassa +Risln pitj, jossa puheiksi saatua tavallisen vieraalta kysymisen +aineen: sodan, muuan mm vastasi kysymykseksi: "jos lienet siekin niit +eklantilaisia? lienet tnne lhtenyt viisautta ottamaan!" Hnen ja +muutkin hnen sanoistansa pelstyneet sain kuitenkin sill tavalla +tyyntymn, ett osotin heille, kuinka selv suomalainen olin, ja +vakuutin mys olevani "tt yht suomen uskoa," jota vasten mys jakelin +tuvassa oleville muutamia suomenkielisi kirjasia. Jlkeenpin kuulin +tmn talon vell olevan useammat ruokakunnat, jotka ei kuuluneet +elvn varsin hyvss sovussa keskenns, ja paha ihminen on aina +krkkmpi toisestakin pahaa luulemaan. Nm samat ihmiset olivat +muutamia vuosia takaperin luulevaisuudestansa joutuneet hpen. Ers +luonnontutkija Pietarista oli nim. talossa kymll mets myten +kulkenut suoraan Vuoksen rannalle. Paimenet nkivt hnen, antoivat +sanan taloon oudosta metsss kvelijst, ja kohta oli rahvasta niin +paljo koolla, ett miehist voitiin otollinen jahti-linja asettaa jokeen +pistvn niemen tyvelle, josta sitten kiini otettavaa petoa ruvettin +ahdistamaan niemen nenn. Hn istuikin veden rannalla kive srkien ja +katsellen, ja rahvas tytsi hnen pllens. Vaikka kiini-ottajista +muuan oli vhn venjtkin ollut ymmrtvinns, ei vanki kuitenkaan +voinut selitt rantaansa sen puhtammaksi kuin ett hnelt sidottiin +kdet seln taakse kiini. Viimein ymmrsivt talonpojat kumminkin hnen +puhettansa sen verran, ett hnell oli passi lakkarissa. Sen nhty +alkoivat miehet katua tekoansa, yksi toisensa perst luiskahti metsn, +ja viimein oli luonnontutkija taas aivan yksinns, mutta kdet kiini ja +niinmuodoin mihinkn kykenemtin. Paimenko vai muu elj, joka siihen +oli sattunut tulemaan, lienee viimeinkin mies-paran pstnyt nuorista, +joihin rahvaan yksinkertaisuus ja osaksi paha-ilkisyyskin oli hnen +lynyt.</p> + +<p>Melkein samallainen seikka, ehk ei talonpoikain tekem, oli minulle +tapahtua Prtsikn kylss, 6 virstaa Kkisalmen kaupungista. Min olin +pttnyt tss ensi kerran koetella, mit etelpuolella Kkisalmen +osattaisiin runoja laulaa, ja senthden katsoin jo kyln tullessani +paraammalta nyttvn talon maja-talokseni. Talon pihalle tultuani nin +kumminkin, ett se oli herras-talo, jonkathden jo ptinkin lhte +toiseen taloon, vaan pistysin kuitenkin tupaan kysymn rahvaalta, ken +talossa eli. Tll sanoi ers nainen, muistaakseni talon-isnnn sisar, +joka loi leipi uuniin, tss elvn sen ja sen virantapaisesta eronneen +herras-tavan miehen. Onko se itse kotona? kysyin min. Ei, vastasi +nainen, vaan minun knnyttyni puhuttelemaan muutamia tuvassa lepvi +miehi, joista erit oli Jumalta, toista Iitist, ja jotka tll +kvelivt tyt etsimss, pujahti eukko herran-pytinkiin, ja yhtkki +plhti se muka poissa oleva herra makuu-nuttu pll tupaan. Nyt syntyi +meidn keskenmme seuraava kanssapuhe, jossa mainittu vaimo oli +tulkkina. "Mist sie kulet?" — Helsingist. — "No mik mies sie +Helsingiss olet?" — Tutentti. — "A kunnepa matkaat, nin syrjkyliss +kyden?" — Tll vaan kvelen. — "Mit etsimss?" — Lauluja, ja +laulatan teitkin, kuin osannette suomea laulaa. — "Mit lauluja sie +etsit! mik lienetkin maan karkulainen; onko pasporttia?" — On kyll, +vaan on tll kontissani (joksi tll laukkua sanotaan) niin syvss, +ett'en sit nyt rupea laittamaan sielt, varsinkin koska te ette ole +mikn ruununmies, jolla olisi oikeus passia kysy. Vaan ilman sit +pitisi teidn jo tutentti-merkistnikin nhd, ett min passitta saan +matkata jos miss Suomen rajojen sisss. — Tst uppiniskaisuudesta +vihastui herra julmasti, ja tutentti-merkist puhuminen johdatti hnelle +mieleen hyvn vlikappaleen, jolla muka saisi minun passin nyttmn. +Hn juoksi huoneesensa ja tuli heti takaisin virka-lakki pss, jonka +rannun nyt piti minusta karkoittaa kaiken ylpeyden. Nin varustettuna +tytsi hn minulle eteen, eik en malttanut tulkinkaan kautta puhua, +vaan kiljasi uhkaavilla liikenneill: "pasportti pit nyttms, muuten +talonpoika sitomas kiini." — Nyt loppui minultakin krsivllisyys, ja +min vastasin yht kovalla nell: "pasporttia ei nytet, vaan jos +kuka ei anna minun rauhassa olla, niin sille kirjoitan min pasportin +tll sauvallani selkn." Ukko taisi pelsty sit raskaanlaista +oksaniekkaa sauvaa, joka minulla oli kdess, sill hn lksi sukkelasti +ulos tuvasta muka "lautamiest hakemaan." Min odottelin viel vhn +aikaa lautamiehen tuloa, vaan sit ei kuulunut, ja viimein lksin pois +toisiin taloihin. Mennessni tapasin lhell erit miehi huonetta +salvamassa, ja kerroin koko herran jutun niille. Ne sanoivat, ett +semmoinen se on ilke roisto, se ei anna kenenkn olla rauhassa, ja +kertoivat hnest monta hyv seikkaa, joiden puhumisesta tss ei +lksisi mitn hyty.</p> + +<p>Mutta paitse nit kahta tapausta ei meill, niinkuin jo edell sanoin, +ole ollut mitn vastuksia eli haittoja matkallamme. Pikemmin on kansa +meit kaikin paikoin kohdellut hyvsti, ja virkamiehet sek muut maalla +asuvat herrat ovat neuvolla ja tyll kukin seudussansa edestneet +matkaamme, josta heille tss mainitsen nyrimmn kiitoksemme.</p> + + + +<h3>II. Savakot ja yrmiset.</h3> + +<p>Harva voinee enemmlt matkata etel-itisess osassa Viipurin lni, +ett'ei pian kuulisi puhuttavan Savakoista ja yrmisist. Tiedon halu +nist on viime vuosina viel enennyt sen kautta, ett akateemikko +Kppen Pietarissa v. 1849 toimitti Inkerin-maasta kansallisuus-kartan, +jossa Venliset, Saksalaiset ynn muut tmn maan eri kansat ovat +merkityt eri vrill, ja niiden seassa peittvt Savakot ja +yrmisetkin suuret alat, kumpikin omalla vrillns. Kppen'in selitys +ei kuitenkaan oikein tyydyt tiedon-haluista ja lukijan tytyy +hnestkin erottuansa viel kerran kysy: mit ovat nm Savakot ja +yrmiset? Viipurin lniss on se minun tietkseni vaan yrpn +kihlakunta (jolla, kesken puheen sanoen, on nimens yrpn jrvest, +joka on Vuoksen, Pyhristin pitjn pistv lahti) eli tarkemmin, +ainoastaan Pyhristin, Valkjrven ja Kivennavan pitjt, joissa +Savakkoisuus ja yrmisyys tulevat kysymykseen, senthden ett ne +niss pitjiss yhtyvt toinen toiseensa ja niill siis niiss juoksee +rajansa. Uusikirkko, Koivisto ja Viipuri, eli kaikki mik on lnteen +pin nist rajapitjist, on Savakkojen alustaa, jota vastaan taas +toisella puolen Pyhjrvi, Sakkula ja Raudun pitj ovat niin synkki +yrmisi, ett tll koko nist nimistkn ei tiedet mitn, tahi +jos ket vaimoa sanotaankin Savakoksi, niin on samalla mys sanottu +hnest kaikki, mit vaimo-ihmisest ilkeint sanoa voipi.</p> + +<p>Kysymyksess oleva eroitus Savakkojen ja yrmisten vlill ei meidn +aikoina en nytty muussa kuin vaimojen puvussa. Tt myten on se +vaimo yrminen, jolla on seuraavat tunnus-merkit. Ensinkin pit +hnell olla yksivrinen (ei juovikas eli viirukas) hame, joko harmaa, +joka on tavallisin hameen karva, sininen, musta eli vielp +tulipunainenkin; ja hameessa pit paistaa noin kahta sormea leve +helmus, joka harmaissa, sinisiss ja mustissa on punainen, vaan +punaisissa hameissa, joita kuitenkaan ei paljon pidet, keltainen. +Toinen omituinen merkki, josta yrmis-vaimon heti tunnet, on se +niin-kutsuttu rekko, s o. leuan alle paidan rintaan keltaisella eli +puna-langalla tikattu neliskulmainen paikka, noin korttelia korkea ja +sen levyinenkin alapst, vaan ylpuolelta vhn kapeneva, joka laitos +kkinisest nytt melkein yhdenlaiselta kuin lasten rinta-lappu. +Tmn rekon toisessa yl-kolkassa kiilt suuri summatoin hopea-solki, +joka yhdist sen, ei keskell rintaa, vaan rinnan toispuolitse kulkevan +sepaluksen eli rinta-halkaseman nurkat yhteen, paitse nit koristuksia +yrmis-vaimot hyvin rakastavat sini-, puna- taikka kelta-langalla +ommeltuja kirjoituksia hihojen suussa, kainalojen alla, nstyykiss, +pyyhe-liinoissa j.m. Mainitsematta on viel huntu, joka on yrmisyyden +kruunu ja kukkainen, ja josta vaatteen-parsien tuntija niss tienoin +heti voipi sanoa, mist pitjst huntuniekka vaimo on kotoisin. Huntu, +joka on naidun vaimon merkki, on pohjais-puolella Vuosta pitk, +p-laelta seln takana riippuva valkea vaate. Sertingist eli muusta +hienommasta kankaasta tehtyn se ei ole ensinkn ruma, vielp +kauniskin, jos se, niinkuin esim. Risln vaimojen nhdn tyss +ollessansa tekevn, asetetaan p-laelle matalaksi nelis-kolkkaiseksi +lakiksi, joka p-verho on aivan yhdenlainen sen lakin kanssa, mik +Ekman'in Osteriassa nhdn sen aasin (vaiko hevosen) selss istuvan +ihanan Italiattaren pss. Mutta lhdeps Vuokselta etelt kohti, niin +pian loppuu tm huntu-ihastuksesi! Pyhristin pitjss ja Valkjrvell +on se jo supistunut korttelia pitkksi ja yht leveksi liina-palaksi, +joka peitt hiukset; Pyhjrvell on se melkein yht pitk, vaan ei +kuin paria eli kolmea sormea leve ja milt'ei sen p-rakkineen +nkinen, joka Mntyharjussa niin oudostuttaa kkinist, ja joka ei ole +muu kuin olleen suuremman hunnun jnns. Mutta vasta Sakkulassa ja +Raudulla huntu on oikein osannut kutistua! Sill nuorilla vaimoilla ei +se ole kuin entisen 5 kopeekan ptkn kokoinen, otsalla riippuva +valkoinen ympyr, vaan vaimon vanhetessa laajenee vhn huntukin, sek +tmnlainen ett Pyhjrvell pidettv. Tmn ptkk-hunnun valta +ulottuu Inkeriinkin, kaikitsekin nhdn se pohjais-Inkerin yrmisill +Lempaalassa, Vuoleella ja Toksovassa.</p> + +<p>Paljon olisi viel listtv tarkoin selittess kaikkia +yrmis-naisen vaatteuksessa lytyvi salaisuuksia ja koristuksia, kuin +mys erilaisuuksia varsinkin pn pukemisessa, joilla tytt eroitetaan +vaimoista, ja tyttliss ripill kyneet ripill kymttmist. Vaan +thn on minulla liian vhn tietoa yleisess puku-opissa, ja viel +vhemmin halua, sill nin paperilla puhuen ei tn-kaltaisia asioita +saa kuitenkaan niin selkesti nkymn kuin sen lukija vaatisi. +Epilemtt olisi maalari nihin seutuihin lhetettv, joka tarkoin +kuvaileisi jokaisen puvunlajin, ennenkuin se kypi myhksi. Sill +Savakkoisuus voittaa minun katsoessani alaa enemmn ja enemmn, ja +Savakkojen mr niiss pitjiss, joissa heit on sekaisin yrmisten +kanssa, isonee isonemistansa niden vhenemisell. Savakkoisuus on nim. +lyhimmsti sanoen vaate-parren uudemmaksi muuttuminen. "Ken rikas on, se +tekee tyttrens Savakoksi," sanoi minulle Valkjrvell ers +yrmis-nainen, kukaties vhn kateudella, ett'ei ik ja varat +myten-antaneet hnen itsens ruveta Savakoksi. Savakot tunnetaan siit, +ett heill on juovikkaiset (s.o. pummuliset eli muut osto-) hameet, +jotka mys ovat pitemmt ja somemmasti tehdyt kuin yrmisill; ett he +ovat enimmin paikoin jttneet pois sen eriskummaisen hunnun, jonka +siassa heill on tavallinen huivi, pois myskin heittneet vaatteistansa +ne niin iso-tiset rekot ja muut kirjat, ja yliptn puvussansa +lhenevt muun Suomen asujamia. Vastainen aika onkin siis epilemtt +heidn kdessns. Ja vaikka yrmiset kyll tietvt olevansa vanhan +ja kotisyntyisen puolella, eivt Savakot kuitenkaan kunnioita tt +heidn esi-isien tavoissa pysymistns sit enemmn kuin ett, jos +Savakko-mies naipi yrmis-tytn, tmn oikein eri vli-puheen kautta +tytyy luvata luopuvansa yrmis-puvusta. Tmmisi naimisia ei +kuitenkaan tapahdukaan kuin hyvin harvoin, ja Kivennavalla kysyttyni +erlt miehelt, mik siihen oli syyn, ett heille niin harvoin +naitiin Raudulta, sanoi hn: "se kuin on heill yrmisill niin hirve +vaatteen manieri, niin siihen ei meidn pojat uskalla puuttua." Eik +taitaisikaan ketn surettaa, jos yrmisyys vhitellen loppuisi +kokonansakin. Sill on monta vikaa, ja enimmiten se, ett se rumentaa +naiset, kuulkaapas se, kauniit yrmttret! He esim. kyvt kest +talvet paljain pin, joka arvattavasti on suuri paha tukalle, joka ilman +mitkn varjoa pivn ja ilman vaikutusta vastaan muuttuu +monenkarvaiseksi ja murenee onnettomasti, ja tmn jlkimisen seikan +thden tytyykin tyttjen pit lyhyt tukka, siihen tapaan leikattuna +kuin Savossa on miehill, sill eroituksella kuitenkin, ett jakauksen +kohdasta riippuu otsalla hius-tupsu ikskuin hevosilla (elkn kukaan +pahastuko tst vertauksesta, sill sen sattuvampaa en lytnyt). +Naiseksi psty kyll annetaan tukkien kasvaa rauhassa, vaan nyt +palmikoidaan hivukset <i>sykerlle</i> hunnun alle niin lujasti, ett +useammalla naisella, kuin joutuu noin vhn plle 30 vuoden, alkaa p +paljastua, jota rumentavaa vikaa sitten koetaan huntua laajentamalla +peitt. Tmminen pn pukeminen urostaa tyttjen nn liiaksi, ja +vaimojen hiukset, kun ei sit vaikea-tekoista sykert voi +jokapivisess elannossa alin-omaa korjata, hapsottavat hajallansa, +joten ei enemmn tyttlill kuin naisillakaan lydy sit, joka niin +jalosti ylent vaimon kauneutta, mm. kaunista tukkaa. Suuri vika +yrmisten vaatteuksessa on sekin, ett tytn hoikkuus, jota muualla +niin suuressa arvossa pidetn, sen kautta perti katoaa, taikka, +oikeammin sanoen, ei voi tulla kysymykseenkn. Hameissa on nim. niin +lyhyet liivit, ett hame alkaa jo hartioilla ja vyllis-nauha vedetn +juuri rintain kohdalle. Tm tekee tytt-rukat kyyry-seliksi, jota +tll toki kaikeksi onneksi ei pidet vikana, vaan suurimpana +kauneutena.</p> + +<p>Mutta jo liiaksikin puhuttuamme niist vhisist vlikappaleista, +joissa Savakkojen ja yrmisten eroitus ilmoitaksen, voimme nyt kysy: +onko tm eroitus alkujansakin ollut nin vh-ptinen, vai onko sill +ollut suurempikin ja arvoisempi syy, kuin vaan tmn-kaltainen +erilaisuus vaatteuksessa? Olisivatko Savakot ehk jotakuta toista +kansan-lahkoa kuin yrmiset? — Kielest yksinisten Savakkojen ja +yrmisten kesken ei nyt en voi mitn ptt, ja kuinkapa olisi +ollutkaan mahdollista ett he yksiss asuen ja yht kielt puhuen +olisivat voineet silytt kumpikin murteensa toiseen sekoimatta, josko +olisivatkin eri lahkoihin kuuluneet ja josko murteilla olisikin alussa +ollut eroitusta. Vaan merkillist on kumminkin, ett ne pitjt, joissa +Savakkoisuus on vallan pll, niinkuin Uuskirkko, Koivikko ja Viipuri, +puhutaan jotensakin hmlistynytt kielt, ja hmlisyys tuntuu hyvin +hyvsti Pyhristinkin, Valkjrven ja Kivennavan murteessa, joissa +Savakkoisuus viel paraillaan sotii yrmisyyden kanssa. Sangen +ihmeellinen on se jyrkk erilaisuus kieless, jonka Vuoksen rannalla +muutamissa paikoin tapaa. Niin sanottiin esim. Metsvirkin kylss +Valkjrve, Vuoksen vasemmalla rannalla: <i>maa, hakkaa, tupaa, kaula, +eilen</i>, mutta kuin tst tulin 3 tahi 4 virstaa Vuoksen poikki +Kuninkaanristin kyln Sakkulaa, kuuluivat nm sanat jo: <i>moa, hakkoa, +tupoa, kakla, eklen</i>. Niin on mainituissa kolmessa pitjss +loppu-henghdys e:n perst hyvin vieno eli tuskin ensinkn +lytyvkn, jota myten niiss esim. sanotaan <i>menekn, tulepas, +otahan, ei: menekkn, tuleppas, otahhan</i>. Sit vastaan kuului sama +henghdys hyvin hyvsti Pyhjrvell, Sakkulassa ja Raudulla. Niden +pitjien murre on muutenkin puhdasta karjalaista, lhes yhdenlaista kuin +se kieli, mit Korpiselill ja Ilomantsin Venjn rajaa vasten olevissa +Kreikkalais-kyliss puhutaan, ja minun katsoessani ovat koko +etel-Viipurin asujamet olleet puhtaita Karjalaisia, sill +Savakko-pitjienkin kieli on kuitenkin kaikkine hmlisyyksineen +p-vylltns karjalaista. Vaan myhemmin, kukaties pitkllisten +sota-vainojen kautta rahvaan hvitty rajan tienoilta, alkoi tnne +pohjan puolelta siirty Hmlisi, joita Savosta pin tulijoita entiset +asujat rupesivat kutsumaan <i>Savakoiksi</i>. Pte -kko nim. merkitsee +jotakin (enimmiten ihmis-) olentoa, niinkuin sanoissa: <i>nuorikko</i> nuori +vaimo, <i>linnakko</i> linnan eli kaupungin asukas, <i>koirakko</i> koiranhammas, +<i>emakko</i> emis sika j.n.e. Karjalaisten kanssa yhteyteen joutuneet +Hmliset eivt myskn arvattavasti voineet silytt kieltns +karjalaisuudelta, ja nin syntyi vhitellen tm hmlis-karjalainen +murre, jota nyt puhutaan Viipurin lnin lounas-osassa. Karjalaisia ehk +asuu paksummalta edell mainitun yrpn eli, oikein karjalaksi, +krpn jrven tienoilla, josta he, eroittuaksensa nist tulleista +vieraista, rupesivat nimittmn krmisiksi, Ayrmisiksi. Nimi levisi +sitten sit myten kuin nimitetty lahkokin, ulottuen viimein Inkerinkin +maahan.</p> + +<p>Tmnkaltaiselta nytt minusta Savakkojen ja yrmisten kyll +arvoisista syist syntynyt, vaan nyt en vhisiss asioissa +nyttytyv eroitus. Tmn asian tarkempaan selittmiseen tarvittaisiin +kuitenkin hyvin tarkkoja kielentutkinnoita niill tienoin, joissa heidn +rajansa kulkee; tmmiset tutkinnot ottaisivat taas paljoa enemmn +aikaa, kuin mit min, toiselle asialle lhtenyt, voin nill seuduin +viipy, jonkathden edell olevat lauseeni ovatkin pidettvt pikemmin +puheen-alkajaisina asiasta kuin varmoina pttein.</p> + + + +<h3>III. Runollisuus.</h3> + +<p>Ne, jotka ennen ovat nill seuduin runoja kernneet, ovat jttneet +ilmoittamatta, mill paikoin niit enimmin lytyy. Helposti tulee se +kuitenkin tll matkaamalle tutuksi, ett oikean runo-laulun +(reki-virtten, leikill mys reki-raamatun) rajat ovat aivan yhdet kuin +Karjalaistenkin, nim. puhdasten Karjalaisten, s.o. vanhoja runoja eli +niiden kaltaista ei etelisess osassa Viipurin lni lydy muualla +kuin Pyhjrven, Sakkulan ja Raudun pitjiss. Turhaan koettelin +laulajiksi kiitettyj sek miehi ett naisia niin Pyhristin kuin +Valkjrvenkin pitjiss, turhaan kyselimme laulajia Kivennavalla. +Saattaa olla, ett nisskin pitjiss kuulee jonkun poikkinaisen +runo-palasen. Mys osaa nuorempi kansa paljon nykyisi teko-runoja, +niinkuin Puhakan, Makkosen ja Vihta-Paavon teelmi, ja muitakin runoja, +mit Mehilisess lytyy. Mutta yliptn sammuttavat niiden asujamet +laulu-himonsa niin-kutsutuilla <i>lenkki-virsill eli lenkkilill</i> (jotka +ovat yht kuin <i>arkki-veisut</i> muualla Suomessa), eli laulavat he niiden +tapaan loppu-mytisyyksill koristettuja mitttmi renkutuksia, joita +nilt seuduin saisi tukulta, ken niit viitsisi kert. Tm kyll +todistaa, ett nykyisemmt mietteet ovat jo alkaneet juurtua, ja +luku-taito enennyt kansassa, vaan nist ei meidn asialle ollut etua. +Ja tst nkee lukija, ett Pyhristi ja Kivennapaa lnnemmksi +matkaaminen ei tee runonkerjlle muuta kuin ett "aika kultainen +kuluupi."</p> + +<p>Perti toisin on laulun laita edell mainituissa puhdas-karjalaisissa +pitjiss. Niin pian kuin vaan astut jalkasi niden seurakuntain rajan +sisn, tulee vanhan-aikuinen runo-laulu vastaasi yht tytelisen, +yht suloisena kuin pohjais-Karjalassakin. Ilomantsin pitjn tiet +jokainen siell lauluja kermss kynyt kyll runo-rikkaaksi. Mutta +nm seurakunnat eivt j yhtn jlelle Ilomantsista tss asiassa. +Olletikin on Raudun pieni pitj oikea runola. Tss pitjss lytyy +nim. muutamissa kyliss (Keripata, Vakkila, Sirkeinsaari ja Palkeala) +<i>Inkerikkj eli Ischoria</i> s.o. kreikan-uskoista Karjalaista, joiden +ainoana kirjallisuutena ja hengellisyyden toimittajana esi-isilt +peritty runon-laulu on. Nill on laulu alinomaa huulilla, ja joka +varsinkin pyhn seutuna joutuu heidn pariinsa, niinkuin min satuin +tulemaan kolmantena pivn <i>neli pyhi</i> eli helluntaina, se saa kuulla +runoa ja runon-laulantoa vhn liiaksikin, liiaksi senthden, ett +laulannot eli nuotit ovat hirmuisen rumia, niinkuin se niss seuduin +muuallakin pyyt olla laulantojen kanssa. Kuitenkin ovat lenkit +Inkerikkojenkin seassa enenemss ja runo-laulu vhenemss. Nuoremmat +naiset kuin esim. laulavat "liekussa" (kiikussa, heiussa) liekkumisen +aikana kevll, joka tapa on yleinen tll. Inkerin-maassa ja Virossa, +liittvt he joka runo-skeen pern pitkn, "nuotin kannatukseksi" +kutsutun loilotuksen, joka, ennen toisen skeen sanomista, kerrotaan +kolmasti ja lauletaan tavuilla: <i>tuula-illallej, hoila-illallej</i>. Tm +loilotus arvattavasti ottaa paljon aikaa, ja nin kelpaa +vhempi-muistoinenkin esi-laulajaksi, vaan — "entiseen aikaan," sanoi +muuan vanha mm, "oli virttkin kyll laulaa, ei silloin tarvinnut +tuula-illalla laulua jatkaa, niinkuin nyt."</p> + +<p>Runot tll ovat vhemmin kuin muissa laulu-tienoissa kertomarunoa. +Kalevalan runoista ei yliptn muisteta muuta kuin palaisittain sen +kova-osaisen Kullervon tapauksia, ja niistkin vaan sit onnetointa +kohtausta, jossa hn "pillasi emonsa tuoman." Kullervon nime ei tll +kuitenkaan tunneta; hnt kutsutaan enimmiten Tuirettuisen eli +Tuurikkiisen tuhmaksi pojaksi. Muita kertomus-runoja lytyy enemmn, +hirmuisista tapauksista muinaisissa sodissa, naisten mymisist ja +rosvoamisista j.n.e. Historiallisia runoja on mys "jalo herra +Puntuksesta," keisarinna Katarinasta (alkava sanoilla: "Kuoli meilt +kunnon rouva, katoi Katrina kuningas"), ja muista. Mutta parhaasta +pst on Kanteletar hytyv tlt saaduista lauluista. Kaikissa +tiloissa ja mieli-aloissa Karjalainen tllkin kevent ja tyhjent +sydmens laululla, ja epilemtt syntyy tnkaltaisia lauluja vielkin +uusia, pilkka-runoista virkkamattakaan mitn, joita joka kylss +vuosittain ilmestyy vereksi, vaan joiden tutkain useimmin on vaan yht +paikkakuntaa kosteva, yhdess paikkakunnassa ymmrretty, jonkathden ne +olemmekin enimmksi osaksi jttneet kermtt. Omituista laatuansa, +josta muualla Karjalassa en ole kuullut, ovat tll tavattavat +moninaiset leikilliset ja lasten virret; mys lytyy epigrammin tapaisia +runoja, jotka vasta viimeisell skeell ilmoittavat koko virren +tarkoituksen. Nist ovat muutamat hyvin "kokka-niekat," vaan tilan +vhyys est minun tss lukijalle antamasta joitakuita esimerkki niin +nist kuin muistakin lauluista.</p> + +<p>Vaan josko Kalevalan runoja nill seuduin viel lytyykin merkki, niin +kelvollisia <i>loihtu-runoja</i> emme ole tavanneet nimeksikn. Loihtu-runo +ei hystykn muualla kuin miss kamala ja jylh luonto, niinkuin +korkeat vuoret, syvt ja aallokkaat jrvet, jyrkt ja pauhaavat kosket, +avarat ja synkt metst, jonkalaisista luonnon kamotuksista +loihtu-runossa onkin alinomaa puhe, pakoittaa ihmisen epilemn +ruumiillisista voimistansa, ja saattaa hnen niden vallattomia +vaikutuksia vasten sotimaan hengen, mielen, <i>sanan</i> aseilla. Geijer +uskoo niist moninaisista Ruotsin vuori-maakunnissa tavattavista +kummitus- ja peikkotarinoista, ett niit ei voi kansasta hvitt +mikn sivistys, sill kamoittava luonto, vkevsti vaikuttava ihmisen +mieless, synnytt ne uudellensa, uudessa muodossa, jos joku heist +katoaisikin joksikin ajaksi. Nin lienee osiksi loihtu-runojenkin kanssa +maamme itisiss ja pohjais-osissa. Ja sit myten ei Karjalaisilla +etel Viipurin lniss loihtu-runo ole koskaan ollut oikeassa +voimassaan, sill luonto tll on tasainen, matala, pikemmin sorea kuin +ihana, ei missn ylhinen eli hirvittv. Yksin Laatokan jrvikn, +vaikka kyll aava ja aallokas, josta jlkimisest sanasta sill on +nimenskin, ei nosta mieless sit petollista tuntoa, jonka ankara +luonto muuten aina vaikuttaa, joka tullee siit, ett sen rannat tll +puolen ovat matalat hietikot, ei hyvt nyttmn sit luonnottarien +kamppausta toinen toisensa kanssa, joka se lienee p-syyn mainittuihin +ihmisen tunteihin, ollessaan suuren luonnon parissa. Tm luonnon +mataluus on ihmisenkin luonnon mataloittanut, vienontanut, niin ett +siin ei lydy sit intoa, sit "haltiaa," joka loihtiessa on +vlttmttmsti tarpeellinen. Tmn vaan entinen ulkonainen tila on +mys tehnyt kansan mellommaksi, ja jos ei muu, niin olisi sen +sammumatoin kaupan halu ja alinomainen maantiell "loikuminen," +kyttkseni sanaa vaan omasta murteesta, vierauttanut mielen niin +syvist aineista kuin loihtu-runo on.</p> + + + +<h3>IV. aapoja.</h3> + +<p>Joku lukija saattaa arvella, ett loihtu-runojen olemattomuus tss +osassa maatamme todistaa vaan siklisen kansan taipumattomuutta +epluuloihin. Vaan tss erehtyy hn isosti. Jos runo-loihdun syvllinen +taito, joka on korkeampi ja jalompi kuin tavallinen ep-luuloisuus, ei +ole juurtunut tss kansassa, niin on vh-ptinen, lapsellinen ja +jonkin joutava taian tekeminen sit yleisemmin kaikissa taudissa ja +tapa-turmaisissa tiloissa koetettava keino pahaa karkoittaa. Pahan +(taudin eli muun) synnyn tietminen nytt taian teossakin samoin kuin +loihtien parantaessa olevan ensimisen ja p-asiana. Se keino, jolla +tmn synnyn perille tavallisesti pyritn, on <i>arpominen</i>. Muutaman +arpomisen laadun kertoi minulle ers Sakkulainen seuraavalla tavalla. +Seula asetetaan alas-suin maahan ja neli-kantaan seulan ymprille pannan +kaksi hiilt ja kaksi savi-palaista, niin ett niist tulee risti ja +ett hiili on hiilen vastassa ja savi vasta-pt savea. Seulan pohjan +keski-kohdalla riiputetaan nyt harjaa, varteen siotusta rihmasta, ja +harjalta kysytn taudin synty esim. nin: "jos tauti lienee maasta +tullut, niin ky hiileen! tahihan lienee vedest tullut, niin ky +saveen!" Harja, joka thn asti on seisonut yhdess kohden, rupeaa nyt +hilymn, hilyy aina kovemmin ja kovemmin joko savi- tahi hiili-linjaa +pitkin taudin luontoa myten, sill sen se vlttmttmsti ainakin +ilmoittaa, ja siit nkee arpoja, mist paha on puuttunut. Samaan tapaan +arvoitaan mys virsi-kirjan sisn haitta-puolestansa siotulla +avaimella, jota riiputetaan sormella lehtiisest ja joka niin ikn +sanoo, mist tauti on lhtenyt. — Tmmisiksi pahan-pivisiksi +taioiksi on muinaisten Suomalaisten ankara loihteminen tll +kutistunut, jossa tietj rohkeasti astuu poisajettavan pahan kanssa +taistelemaan, ja lujasti luottaen sanojensa tehollisuuteen, hengen +innolla manaa hnen kipu-mkeen, tuli-koskiin eli muihin pahoihin +paikkoihin.</p> + +<p>Vaan nist kolkoista aineista kntykmme iloisempia puolia tklisen +rahvaan elossa katselemaan. Tanssi eli "tantsu" on tll hyvin +rakastettu huvitus laulun rinnalla. Tt iloa ei minulla ole ollut +tilaisuutta nhd kuin yhden ainoan kerran, ja tunnustaakseni tytyy, +ett'en tllin sen rakennuksesta saanut oikeata selv, oliko se niit +vanhan-aikuisia kansallisia tanssia, joita melsutus eli melkutin, +hapan-lohko j.m. ovat, ja joita viel paikoin muualla Suomessa +tanssitaan, vai lienee hn ollut muualta tuotu, jolta se minusta nytti, +sill sit hypttiin melkein "enkeliskan" tavoin. Liikkeet olivat +miesten puolelta sangen notkeat ja somat, naiset taas menivt tasaisesti +"kuin sorsat veden pll," niinkuin siit muutamassa lenkki-laulussa +sanotaan. Viulut ovat tllkin hvittneet vanhan kantelen soiton. +Kantelen soittajia kysyttess tiettiin kyll aina mainita siit ja +siit "varmasta ja selvst" soittajasta, vaan kuin hnen koti-seutuunsa +tulimme, oli taide-niekka joko kuollut eli kantelensa hvittnyt, +vielp viuluksikin muuttanut. Viulun soittajia sit vastaan lytyy +melkein joka kylss, sill hernnisyyskn, joka muualla tylyll +jumalistelemisellaan karkoittaa viattoman ilon, ei tartu vhll +Karjalaiseen. Soittoa ja laulua tllkin tarvitaan enimmin hiss. Ja +ht kerran puheiksi saatua en voi olla kertomatta Valkjrven pitjn +htapoja, jotka minulle puhui niss asioissa paljon kokenut mies. +Hnen lausettansa myten pitvt Savakot ja yrmiset, muun +erilaisuuden ohessa, hns melkein yksill kytksill, ja seuraavasta +kertomuksesta nkee siis lukija koko tmn puolen htavat.</p> + +<p>Kuin lemmen kipuna on sytyttnyt pojan sydmen palamaan rakkaudesta +kehen neitoon, ja hn siis ei ne tulevansa aikaan ilman tt +toveriksensa saamatta, ei hn itse mene kosimaan, vaan lhett joko +isns eli emonsa morsiamen kotiin, tietmn tokko itse saapi tulla +neitoa kosiin, vai ei. Sielt kuin annetaan lupa, niin se sanan-viej +antaa rahaa morsiamelle, ja viepi sen iloisen sanoman, ett raha +otettiin vastaan, kotona odottavalle. Ensimisen lauantaina sen jlkeen +menevt sitten sulhanen ja morsian pappilaan "lukemaan" s.o. itsins +kuulutuksiin panettamaan. Pyhn palajaa kumpikin kotiinsa, vaan +ilta-puolella menee sulhanen kahden taikka kolmen naitto- eli +<i>puhe-miehen</i> kanssa morsiamen kotiin ja antaa juhlallisesti hnelle +kihloiksi solen, sormuksen ja rahaa. Outo luulisi kihlauksen jo +pttyneenkin thn, vaan niin ei kuitenkaan ole. Sill vasta sulhaisten +s.o. sulhasen ja hnen miestens syty, oikeata naimisen kauppaa, tmn +sanan alku-perisess merkityksess, ruvetaan pitmn. Taloon on nim. +kerinnyt kokoutua kyllt rahvasta, ja nm myvt nyt morsiamen +sulhaselle. Ensin kysytn suurta summaa, sataa ja enempkin; vaan +toiset tinkivt puoleltansa, ja hyvn aikaa nin kauppaa hierottua, +synnytn viimein hinnoilla. Morsian annetaan, mik kymmenest, mik +viidest ruplasta, jonka rahan sulhanen heti suorittaa morsiamelle. +Kaupan tehty antaa hn morsiamen emollenkin niinkutsuttua +"juottorahaa", ja puhemies viskaa rahvaalle lanttia "kissan-rahaksi", +jolla nimi on siit, ett katsojat tss tilassa naukuvat kuin kissat. +Siit panevat sulhaset rahvaan polttaa tupakkaa pytn, "karkeata +tupakkaa sek kartuusia, ken mitenkin". Joku talonmies lukee ikskuin +tupakan siunaukseksi sen niin-kutsutun "tupakka-luvun", joka on +runo-mittaan tehty kertomus tupakan synnyst, vaan niin ruokotoin, +ett'en sit tss voi julaista. Sen luettua lauletaan viel +"tupakka-virsi", uusi-muotisempi loppu-mytisyyksill tehty laulu +tupakan hyvist avuista, vaan joka on niin mittkn arvotta ja sen +ohessa loppu-puolellansa, joten sit minulle laulettiin, myskin niin +kelvotoin ett'en sitkn huoli thn panna. Vasta sen laulettua kypi +rahvas tupakkaan ksin, ja tst tupakan nautitsemisesta kutsutaankin +kihlajaisia yleisesti koko tss osassa maata <i>tupakoiksi</i>, ja niiss +oloa <i>tupakoilla kymiseksi</i>. Morsiamen kotona yt oltua lhtevt +sulhaset maanantai-aamuna pois. Morsian lhtee heidn joukossansa +sulhasen kotia katsomaan ja hnen kanssansa seuraa nainen, jota +kutsutaan <i>sauvaksi</i>. Morsian ja sauva ovat sen piv sulhasen +vieraina, vaan lhtevt sitten seuraavana pivn sulhasen +lankoloihin<a name="FNanchor_1" id="FNanchor_1"></a><a href="#Footnote_1" class="fnanchor">[1]</a> <i>susimaan</i> eli antimia kermn, viipyvt tll matkalla +jonkun 3 taikka 4 piv ja kyvt kaikkein luona, kutka vaan hihin +kutsutaan.</p> + +<p>Jonkun 3 eli 4 viikon perst tulevat sitten ht, ja vihkiminen +tapahtuu pyhn kirkolla. Vihitty menevt nuori parikunta kumpikin +kotiinsa, vaan ilta-pivll tulee sulhanen joukkoineen morsianta +ottamaan. Morsiamen koti-talon pihalle tultua jpi sulhanen ulos ja +lhett vaan yhden puhemiehen tupaan kysymn, saapiko talossa y-siaa. +Rahvas eivt sit ensin antaisi, kskevt toiseen taloon. Hyvn aikaa +tstkin asiasta leikitellen juteltua, lasketaan sulhais-kansa sisn, +ja talon-mies ottaa heidt vastaan laulaen vrsyn eli kaksi jotain +jumalista virtt. Puhe-miehet vastaavat puoleltansa vrsyn eli parin +laulamalla. Sen tehty ei tulijoiden viel anneta rauhassa olla, sill +rahvas kysyy nyt heilt <i>tie-kirjaa</i> eli passia. Puhe-miehet antavat +heille jonkun paperin, olipa se mik tahaan. Rahvas, joka siit on +lukevinaan, loruaa kaikenlaista muka nist matka-miehist, ja tss ei +taas sanota puututtavan hvittmi juoruja tie-kirjan lukijoilta. Sitten +tuovat morsiamen sauva ja niin monta muuta naista, kuin sulhasia on, +nille tyhjn kapan (kiulun) kullenkin, jossa on nstyykki pll. +Sulhaset ottavat nstyykin ja panevat kappaan rahaa, mik mitenkin, +jotka rahat jvt morsiamelle. Syty sitten kydn tanssimaan, ja +nin menee koko y ilossa ja riemussa. Hihin kerytyy tavallisesti +paljon rahvasta <i>kuokkimaan</i>, joita kuokkavieraitakin tapa vaatii edes +kerran syttmn. Nm laulavat nuorelle parikunnalle mik hyv, mik +pahaa, enimmn kuitenkin jlkimist, ja usein koskevat laulajien +kuokka-sanat niin kipesti laulettuun eli hnen heimolaisiinsa, ett +ilosta erotaan tappelulla. — Maanantai-aamuna ottaa sulhanen saaliinsa +omaksensa, ja morsiamen puolesta lhtevt kaaset ja hnen lhimisi +sukulaisiansa noude-miehin hnt uuteen kotiinsa saattamaan. Tll on +vastaan-otto, tie-kirjan kysyminen ja kaikki muut kytkset aivan +samanlaiset kuin sulhasenkin tullessa morsiamen kotiin. Yn tullen +saatetaan nuori parikunta "tupaseen" eli aittaan (jota paikoin mys +kutsutaan "huoneheksi") makaamaan. Siell annetaan heidn olla noin pari +tuntia ja sitten viedn heille sinne ruoka. Viel jonkun puoli tuntia +saavat he olla kahden kesken, vaan nyt menevt kaaset ja <i>hunnuttavat</i> +morsiamen, nin tehden hnen tydeksi vaimoksi. Morsiamen nime hn +kantaa kuitenkin viel nuorikkonakin hyvn aikaa, muutamissa paikoin +Inkerin-maalla aina siksi, kunne anoppi kuolee ja hn saapi emnnyyden +kteens. Hunnun saatuansa tulee morsian tupaan, ja laulettua taas +jotakuta jumalista kydn symn, jonka perst ne lahjat, mitk +morsian susimassa kydessns on saanut, "lauletaan tupaan". Nm ovat +enimmin nstyykki, kintaita, esi-liinoja ja muita semmoisia. Morsiamen +veli eli joku muu heimolainen jakaa ne h-velle sill keinoin, ett +huutaa suku-nimeltn jokaisen, jonka luullaan kykenevn lahjaa vastaan +ottamaan, sill siit on raha annettava. Sulhasen is, veljet ja sisaret +saavat, niinkuin muuallakin on tavallista, antimiksi paidan, josta +heidn mys tytyy antaa morsiamelle rahaa, ja enemmn kuin muiden. +Morsiamen noude-miehet saavat hyvt nstyykit, vaan nekin antavat +enemmn rahaa kuin muut vieraat. Lahjukset kuin ovat jaetut, kydn +sitten symn, juomaan, tanssimaan ja kaikella tavalla iloa tekemn. +Seuraavana aamuna sytess viimeist atriaa, joka pit olla +muna-maitoa ja talkkunaa, ajetaan vaivaisen-rahaa, joka annetaan kirkon +kassaan ja ilmoitetaan tulevana pyhn saarnas-tuolilta. Niille +noude-miehille, jotka ovat morsianta auttaneet hnen ompeluksissansa, +tavallisesti hnen lapsuuden-ystvins, annetaan pois-lhtiess +h-ravinnoita kanssa niinkuin leip, lihaa, putelli viinaa j.n.e. Nm +kuin tulevat koti-kylns, josta morsiankin on, menevt iltaisella +morsiamen kotitaloon, johon kyln nuori rahvas kerytyy, ja tss +pidetn nist tuomisista viel pienet pidot. Tt kutsutaan +<i>kurikoilla kymiseksi</i>. Ja ht sek niit seuranneet ilot ja pidot +pttyvtkin thn.</p> + + + +<h3>V. Rahvas.</h3> + +<p>Monista tss mainitsemattomista syist ei rahvaan ulkonainen tila ole +kiitettv. Paitse Kivennapaa, joka kuuluu Rajajoen kivrti-pajan alle +ja jolla on hyvin huokeat verot, ja poisluettua vhinen osa Valkjrve +ja Sakkulaa, jotka ovat tavallista kruunun maata, ovat Viipurin lnin +koilliset pitjt herrojen alustaa. Talonpojat ovat heidn lampuotiansa, +jotka voisniekka eli pehtori, jos liian huolimattomasti tilaansa +hoitavat eli muuten rikkovat hnen mielens, voipi ilman lhtpivtt +luovuttaa maasta. Thn ep-vakaiseen oloon ovat talonpojat itset +syy-pt. Sill joku aika takaperin tahtoivat sek isnnt ett +esi-valta saada heidt kontrahdin tekoon, jonka kautta he mrtty +veroa vastaan olisivat edes kontrahdissa mrtyn pitemmn tahi lyhemmn +ajan olleet tiloillansa pysyviset. Vaan onnettomat epluulot +villitsivt rahvaan niin, ett kontrahtia ei uskaltanut tehd kuin hyvin +harvat, ja yleinen epluuloisuus tt vastaan oli ollut niin suuri, ett +kontrahdin tehneilt perheet pakenivat metsiin ja jttivt +perheen-miehen yksinns talossa istumaan. Arvattavasti on kontrahdin +pelko nyt jo paljon asettunut, kuin on keritty nhd, ett siit sen +tehneill ei ole ollut vahinkoa, vaan suuri hyty. Jos siis moni +talonpoika nyt jo on katunut silloista tuhmuuttansa ja olisi valmis +kontrahdin tekoon, niin pitivt he tllin parempana entiseen +ep-vakaisuuteensa jmisen. Ja tss onkin tklisen talonpojan +elmss nhtvn huolimattomuuden, laiskuuden ja ventouden juuri. Sill +arvellen: mit min huolin niin paljon tyt panna maahan, josta +kukaties huomenna olen poisluovutettu! laiminlypi hn maanviljelyksen +ja heittytyy muille helpommille elatus-keinoille. Juuri samasta syyst +ei hn rakenna kartanoansakaan, vaan rypee esi-isien aikaan tehdyiss, +maahan kaatuvissa tuvan-tlliss, joihin hn ei paljon saa nauttiakseen +edes ilman saatavaa Jumalan valoakaan, sill lasit ovat harvoissa +paikoin isommat nelis-nurkkaista puolta kyynr, enimmksi osaksi +paljoa pienemmt. Tmmisess hmrss elettess hystyy +siivottomuuskin sanomattoman hyvsti, eik lienekn Suomessa missn +niin siistitint kansaa kuin tmn puolen rahvas on. Porsaat, kukot ja +kanat liikkuvat, kuin perheen jsenet konsanansakin, tuvassa +valloillansa. Eik se emntt hmmstyt yhtn, jos kukko mink tekisi +taikina-saaviinkin, jolla on samoin kuin pydll eli penkkilill +alinomainen paikkansa tuvassa, nim. pydn alapss. Siin pidetn +sit eli sen kantta viel joka-pivisen pytnkin, joten se +arvattavasti nuolautuu ja pinttyy ymprill istujien likaisista jaloista +ja vaatteista niin paksuun tahrakkaan, ett liasta ulko-puolelta milt'ei +voisi lastuja vuolla.</p> + +<p>Syrj-elatuskeinot ovat monenlaiset. Maan-viljelyksen eli pikemmin +karjanhoidon etuihin lienee kuitenkin viel se luettava, ett tlt +vedetn Pietariin vasikkoja, porsaita, kanoja, kananmunia ja +raja-pitjist maitoakin sek "liyhki" eli pllist; jlkimist niin +tarkkaan, ett monin paikoin ei lyd voin-murua koko kylst. Tm +kauppa tuottaisi suuren edun rahvaalle, jos sit oikein osattaisiin +hallita. Vaan hyvin arvaa jokainen, ett yleinen kyhyys ei anna aikaa +eik varaa sytt teurastettavia elimi niin, eli pit +maito-tuottavia siin korjuussa, ett niist olisi pantavaa semmoisten +pydlle, jotka kalliimman hinnan maksavat. Sen ohessa harjoitetaan +tss kaupassa kaikenlaista pettuutta, joka kaikki yhteisesti tekee, +ett ostaja varovasti kypi niden kanssa kauppaan ja polkee hinnan niin +alas kuin suinkin voipi.</p> + +<p>Muuan elatus-keino, jota Valkjrveliset olletikin harjoittavat, on +<i>rtin keruu</i>. Min satuin nkemn tmmisen rtti-saksan Palkealan +kylss Raudulla. Hnell oli vhn saippuata, nauhaa ja muuta pient +tavaraa kirstussa, jota hn antoi mmille rtist. Hn luki +rtti-puudasta vaan 15 eli 20 kop. hop., ja tavarana hinnan antaen sai +hn sen arvattavasti viel huokeammasta. Tmmiset kerjt myvt tmn +tavaran sitten rajan takana oleviin paperi-ruukkiin suurella edulla, ja +jotakuta viikkokautta myhemmin kydessmme semmoisessa tehtaassa +Valkeasaaren seurakunnassa kuulimme rtti-puudasta siiloin maksettavan +80 kop. hop.</p> + +<p>Yleinen ty kevll maan sulettua ja ennen kiireempi tit on <i>parkin +kiskominen</i>. Tn vuonna kuului parkilla kumminkin olevan huono hinta +Pietarissa, johon sit vedetn, eik kuormalta saatavan juuri plle 6 +hopearuplan, joka ei suinkaan ole iso hinta, kuin muistelemme, mik ty +parkkia on kiskoessa raalla kevt-ilmalla metsss ja sitten vetess 10 +ja 12 peninkulman pst kauppa-paikkaan.</p> + +<p>Paljoa varmempi ja myskin paljoa isompi rahan tulo on niden pitjien +rahvaalla niin-kutsuttujen <i>ruunun-lasten elttmisest</i>. Pietarissa +lytyy nim. suuri lyt-lasten huone, ja tst annetaan lapsia +talonpoikain eltt sek Venjn ett Suomen puolelle. Kuin talonpojan +vaimo on tehnyt lapsen, menee hn niin pian kuin voimat myten-antavat +Pietariin ja annaksen mainittuun lyt-lasten huoneesen imettjksi. +Tll on hn 3 eli 4 viikkoa, saapi ruuan ja hyvn palkan, noin 30 tahi +35 kop. hop. pivlt, ja lapsi, jota hn siell on imettnyt, annetaan +sitten hnelle kotiin hoidettavaksi. Lapsien elatuksesta maksetaan +kymmenenteen vuoteen asti 1 rupl. 50 kop. ja sit vanhemmista 1 rupl. +hop. kuukaudelta. Vaan ne pitkin sitten hyvsti ruokkia, ja +varsinaiset virkamiehet ovat styt kahdesti kuukaudessa pitmn +niinkutsuttua "motrua" eli katselmusta, tokko lapset ovat terveet ja +puhtaat, ja jos kuka hnelle annettua lasta ei ole hyvsti hoitanut, +otetaan se hnelt pois. Arvattavasti tst on suuri rahan tuloksi +maalle, sill ainoastaan Raudun pienoisessa pitjss arveli kirkkoherra +eltettvn noin 800 kappaletta nit isttmi lapsia. Mutta kuinkas +kypi omille lapsille, jotka iti voiton pyynnn thden heti synnytetty +jtt vieraan varaan, sarvella imetettviksi, ja joiden lihavuudesta ja +puhdasna pitmisest ei tarvitse vastata kellenkn "motru-herralle", +kell oma-tunto ei motrua pid? Tt kysymyst on tss vaikea vastata; +se kuitenkin on varma ja toden-perinen asia, ett tll kuolee +mahdottoman paljo pieni lapsia, ja ett vki-luku muutamin paikoin, +esim. Raudulla, juuri sen (ei muuttojen eik muun) kautta, on viimeisin +vuosi-kymmenin tuntuvasti vhennyt.</p> + +<p>Kaikilla nill keinoilla ja myskin, jos muu ei auta, sill +alinomaisella rahdin-vedolla pysytksen etel-Viipurilainen aina +rahassa. Vaan tm raha kuluukin hnelt huvasti. Jauhokulia vedetn +lakkaamatta jo kaiken talvea ja sitten aina uutiseen asti Pietarista. +Sen ohessa on hn kaiken puolin herkullinen. Jolta vaan kopeekkakaan +joutaa, se sypi monenlaiset ryyni-puurot, piirakkaiset ja muut +ruoka-herkut, se juopi "kohvit," juopi "sajut," ja sen tyttrill lytyy +aina takana rinkeli, kauruskoja (mesi-leip) ja saikkoja +(vehn-pullia), niinkuin erss runossakin sanotaan:</p> + +<div class="poem"><div class="stanza"> +<span class="i0">Tiimi on tyttjen ele,<br /></span> +<span class="i0">Syvt saikkoa salissa,<br /></span> +<span class="i0">Kauruskoa kammarissa.<br /></span> +</div></div> + +<p>Vaatteihin menettvt sek miehet ett naiset paljon. yrmis-naisten +monenlaiset kirjat ja tikkaukset ovat kaikki osto-kangasta tehdyt, ja +niiden paljas tekeminen jo maksaa paljon, sill se ottaa paljon aikaa. +Miehet, joilla pyh-pukuna on tavallinen venjn vaatteus, taikka +semmoiset "lept" (lakit) ja viitat kuin Helsingisskin nhdn +kutsariloilla, ostavat saappaansakin valmiina Pietarista. Sielt tuodaan +kaikki hevoisenkin kalut, yksin ne paksut vempeleetkin, joilla +Viipurilaisen nhdn ympri maata koreilevan.</p> + +<p>Jos helposti saatua rahaa siis sstyykin jollakulla saiturilla +siihenkin mrn, ett hn voipi panna jonkun summan "lampartiinkin," +el enin osa rahvasta kyhyydess, ja tmn puolen tavallisia rikkaita +ei ensinkn voi vet niiden rinnalle, joita lnsi- ja pohjais-Suomessa +rikkaiksi kutsutaan.</p> + +<p>Alinomainen rahan kanssa liikkuminen synnytt Viipurilaisessa monta +pahaa taipumusta. Jos vaan hyvn hinnan saapi, on hn valmis mymn +vaikka oman itins, kaupassansa harjoittaa hn valhetta ja petosta, ja +on krks oudon ja kkinisen kukkarosta hytymn, vaikka hn +varkaudesta on yht puhdas kuin muukin Suomalainen. Varkautta parempi ei +kuitenkaan milln tavalla ole vr todistus oikeuden edess, ja jos +tosi lienee mit tuomarien ja virka-miesten kuulee valittavan, niin +saadaan vieraat miehet tlt moninkin paikoin puhumaan, mit asia-mies +panee heille suuhun. Se siveys tavoissa, josta tmn puolen naisvke +kiitetn, ei myskn taida olla muuta kuin se yksinkertaisuus, joka +aina on tavattava raaemman kansan elannossa; jossa vhn on houkutusta, +siin tullaan vhemmin erehtymnkin. Vaan ett lheinen rajanaapurius +kansan kanssa, jossa liiallista vapautta mies- ja vaimo-puolten vlill +ei pidet minkn vikana, ei ole ollut vaikutuksettansa +etel-Viipurilaisten tavoissa, sen havaitsee jokainen siin maassa +matkustava pian. Omasta kokemuksestani tiedn, ett runoja kertess +kevyt-mieliset laulut ovat vaimoilla ensimisin, kuin vaan laulattajaan +kerran ovat perehtyneet, ja heidn kanssansa olet tyll saadessasi +heidt ymmrtmn, ett'ei semmoiset virret "kirjaan kelpaa."</p> + +<p>Jumalan sanan tuntemattomuus ei kuitenkaan ole syyn nihin hnen +kskyjens rikkomisiin. Sill joka paikassa, miss laukkuni olen avannut +ja laukussa olevat kirjaset, joita rahvasta vasten olen pitnyt +kanssani, ovat tulleet nkyviin, ovat sek nuoret ett vanhat olleet +hyvin npyljt niit joko ostamaan eli muuten ansaitsemaan, ja niss +tiloissa nyttinyt luku-taito on ollut kiitettv, varsinkin mit +lapsiin tulee. Vaan tmn kansan kevempi mieli ei kauan pid enemmn +kirjan kuin papinkaan opetusta tallella, ja sama mielen keveys, jos en +huoline sanoa kevyt-mielisyys, varjelelee sen hernnisyydestkin, sill +siement thn ohdakkeita kantavaan kasvuun ja sen kylvji ei +tllkn ole puuttunut. Taikka jos etel-Viipurilainen kerran kntyy +hernneeksi, on hn tsskin kevytmielinen ja palvelee silloin Jumalata +"hyppimll," niin kuin niiden muutamissa paikoin ilmestyneiden +"lukijain" sanotaan salassa tekevn. Kansan luonto est kuitenkin tmn +ainoastaan raja-kyliss nyttineen vaarallisen villityksen laajemmalle +levenemst, ja seurakuntien paimenet ovat mys kiitettvll +valppaudella siit lammas-laumansa varjelleet.</p> + +<p>Mielen keveydeksik lienee tklisen rahvaan luonnossa sekin luettava, +ett se kernaasti apinoipi muita kansoja sek vaatteissansa, niinkuin jo +miehist sanoin, ett kielessnskin. Harva mies lytyy, joka ei, vaikka +edes solventamalla, puhuisi venjn kielt. Sen ohessa ja juuri sen +kautta onkin kieleen tullut paljo venjnkielisi sanoja. Molempaan +seikkaan niin Venjn puhumiseen kuin sanojen siit lainaamiseen on +kumminkin tarviskin pakoittanut Viipurilaista, sill kauppa-retkillns +tarvitsee hn mainittua kielt vlttmttmsti, ja lainatut sanat ovat +taas melkein yht, mit muissa maakunnissa on lainattu ruotsinkielest. +Tmn todistavat semmoiset sanat kuin: <i>lpp (lepp), kormano, ljt, +jassikka, pristani, perevosa, rokona, satu, liyhki</i> j.m., joilla +toisissa paikoin maatamme ovat ruotsinkieliset vastaavaisensa: <i>hattu +eli myssy, tasku, silat, kori eli aski, ryki, lossi (saksankielisest +sanasta floss), kyiti- eli holliraha, ryytimaa eli vielp rekoolikin, +reta</i>. On thn murteesen ruotsinkielestkin lainattu sanoja, niinkuin +esimerkiksi: <i>mollit</i> helmat, <i>sunti</i> salmi, <i>kaappi</i> sek kaappi ett +pyt-laatikko, <i>liivit</i> j.n.e.</p> + +<p>Viime aikoina on kansa jo kumminkin puhdas-kielisten kirjojen enemmn +levetty maahan, ruvennut vhentmn nit ulko-kielisi sanoja +puheestansa. Pappien ja virka-miesten esimerkki, jotka tll niinkuin +muissakin osissa maata puhuttavat lapsillansa aina kouluun lhettmiseen +asti rahvaan kielt, kuluttaa kansasta vhitellen sen oman kielen +hpeilemisen, joka Suomalaisen tllkin on saattanut vierailla +korestilla omaa ihanuutta peittmn. Varmaan parempaa kansallisuuden +tuntoa lapsissansa herttkseen on muuan kirkkoherra eronnut tss +asiassa virka-velistns ja ottanut lapsillensa hoitaja-naisen Kyyrln +venlisest kylst, josta seikasta hn toivoi perheellens paljon +etuja, mit sitten tulleekin, koska mainittu nainen jo oli oppinut sit +kielt, jota kirkkoherra itse puhui rouvansa kanssa, ja nin +tyhjksi-tehnyt ne toivot, jotka olivat liikutelleet rakastavaista +isn-sydnt.</p> + +<p>Viipurin lnist poikkesi kirjoittaja sitten matka-kumppalinsa kanssa +Inkerin-maahan, jossa he kvellen tt maata useammissa suunnissa +kersivt kelvollisen runo-kokouksen. Erottuaan mainitusta +kumppalistansa tyskenteli kirjoittaja syksypuolen samaa kes <i>Vatjan +kielen</i> kanssa, josta hn seuraavana vuonna Ruotsin kielell toimitti +kieli-opin, ja viel syksymmll oleskeli hn Tartonlinnan (Dorpat'in) +kaupungissa, Viron kielt ja kirjallisuutta oppimassa, josta hedelm, +kirjoitus <i>Viron nykyisemmst kirjallisuudesta</i>, lytyy painettuna +aikatautisessa kirjassa Suomi vuodelta 1855 (sivv. 1-109). Mutta kuin +nill matkoilla ei tullut muita erinisi matkamuistelmia +kirjoitetuksi, niin ei niilt tsskn voida sen enemp kertoa, vaan +saapi lukija heti lhte kanssa sille matkalle, jonka kirjoittaja teki +seuraavana vuonna Aunuksessa.</p> + + + +<p class="p4" /> +<h2>Matka Aunuksessa v. 1855.</h2> + + + +<h3>Ensiminen Kirja.</h3> + +<p>Savodojen linnassa (Petrosavodsk'issa) 1 p. kesk. 1855.</p> + +<p>Rakas Ystv! Viimeinkin istun nyt Oniegan rannalla, tmn jrven, joka +ymmrtjlle tiet niin paljon kertoa Suomalaisten muinaisuudesta ja +jonka tienoot viel nytkin ovat isoksi osaksi Suomalaisilta asutut, +tll rannalla, johon jo niin kauvan olen turhaan ikvinyt. Hyvin +arvaat, ett minulla sit ensi kerran nhdessni povessa hyppi vhiset +thalatta-thalatta-tunteet, vaikka meri ei minulle ilmoittanutkaan +vaivojen loppua niinkuin Xenophon'in seuralaisille, vaan niiden alkua.</p> + +<p>Niinkuin tiedt el Suomen kansaa, eli kansoja, joiden seassa Suomen +kielell tulet toimeen, ulkopuolella meidn Suomeamme lhes yksi verta +kuin meidn rajojen sisll. Et ole niit Kppen'in venjnkielisi +tit tainnut saada ksillesi, jossa hn tekee tilin Venjn vallan +europalaisen osan kansoista, niiden seassa Suomalaisistakin, ja +seuraavat numero-luvut, nist tist otetut, eivt sinusta siis tuntune +hyvin ikvilt.</p> + +<p>Venjn piiriss, ulkopuolella Suomen rajoja, lytyy Suomalaisia:</p> + +<div> +<table border="0" cellpadding="6" cellspacing="0" summary="Tilasto"> +<tr><td></td><td align="left">Hmlisi</td><td align="left">Karjalaisia</td></tr> +<tr><td align="left"><i>Virolaiset</i>. Viron- ja Lihvinmaassa<br /> +Pietarin ja Pihkovan (Bikov'in) lneiss</td><td align="right">633,500.</td></tr> +<tr><td align="left"><i>Liibi- eli Liiviliiset</i> Kuurinmaalla</td><td align="right">2,100.</td></tr> +<tr><td align="left"><i>Vatjalaiset</i> Inkerin-maalla</td><td align="right">5,100.</td></tr> +<tr><td align="left">Muut <i>Inkerin-maan</i> Suomalaiset asujat<br /> +(Savakot, yrmiset ja Inkerikot)</td><td></td><td align="right">90,000.</td></tr> +<tr><td align="left">Karjalaiset <i>Novgorod'in lniss</i></td><td></td><td align="right">27,000.</td></tr> +<tr><td align="left">Karjalaiset <i>Tver'in ja Jaroslav'in</i> lneiss</td><td></td><td align="right">86,000.</td></tr> +<tr><td align="left"><i>Vepsliset</i> Novgorod'in ja Aunuksen lneiss</td><td align="right">16,000.</td></tr> +<tr><td align="left">Karjalaiset <i>Aunuksen</i> lniss</td><td></td><td align="right">44,000.</td></tr> +<tr><td align="left">Karjalaiset <i>Arhangelin</i> lniss</td><td></td><td align="right">11,200.</td></tr> +<tr><td></td><td align="right">>656,700</td><td align="right">258,200.</td></tr> +</table></div> + +<p>Nist lhes 1 miljonasta Suomalaisesta elvt enimmt yhdess jaksossa +Suomenmaan kanssa, ja tekisivt jo yksinnskin, viel paremmin sen +kanssa yhten, pienoisen valtakunnan, vaikka toiselta puolen tytyy +sanoamme, ett useampain tss lueteltujen kansojen ja Suomenmaan +Suomalaisten vlill sivistyksess on satoja vuosia.</p> + +<p>Virolaisten kielt mainitsemattakaan, on niden muidenkin heimolaistemme +murteita aika vlist tutkittu Suomesta ksin, ja varsinkin on Aunuksen +ja Arhangelin Karjalaisten kieli heidn maassansa tehtyjen +runo-kerysten ja matkustusten kautta tultu hyvsti tuntemaan, vaikka +tieteelle siitkin lienee viel paljo tyt. Etelisemmist murteista +oli Sjgren-vainaja tutkinut kaikki, paitse Tver'in Karjalaisten kielt, +vaan kuin hnen tutkintonsa niss asioissa oli enemmn historiallinen +kuin kielellinen, niin ei kielitutkinto niist hytynyt muuten kuin sen +kautta ett eri lahkojen rajat ja asuin-paikat tulivat paremmin +tunnetuiksi, ja etelmpn Syvri-jokea (Svir'i) olevista kielemme +haaroista ei vielkn lydy kirjoitettuna muuta kuin Lnnrot'in +kelvollinen vitelm: <i>Om det nord-Tschudiska sprket</i>. Mutta +kielitutkintomme ja kieli-oppimme ei pse eteenpin ennenkuin kaikki +murteet, niin mys nm mainitutkin, ovat tutkitut, jonka ohessa mys on +pelttv, ett jlkimisist monikaan ei en kauan jaksa seisoa joka +puolelta plle tunkeuvaa venlisyytt vastaan ja ett ne sen yhteisen +itin-kielen omituisuukset, joita kukin parhaiten viljeli, niinmuodoin +jvt tuntematta, joten taas se alkuperinen kuva, joka kieli-opin +kerran tulee yhteen-sommitella kaikista murteista, jisi vajanaiseksi ja +ep-selvksi.</p> + +<p>Minulle sattui se onni, ett auttajien ja ystvien avulla sain +matkustella sek Inkerin-maalla ett Vironkin kielen piiriss, jolla +matkallani sain mys tilaisuuden tarkemmin yls-panna Vatjalaistenkin +kieli-murteen omituisuukset. Niin hersi mielessni toivo, enk yhdell +tiellni viel saisi Vepslistenkin ja etelisten Karjalaisten murteita +tarkemmin tutkia, ja hyvin ystvin toimesta on tmkin matkani tullut +mahdolliseksi. Tmn matkan alkua saan sinulle nyt tss vhn kertoa.</p> + +<p>Ptkseni oli alkaa matkani sen pohjaisimmasta pst, s.o. Aunuksen +lnin etel-osasta, ja vhitellen painua eteln pin, kunne koko matka +pttyisi Tverin Karjalassa. Sit varten lksin Pietarista liikkeelle +hela-tuorstaina 17 pivn mennytt toukokuuta. Astuttuani siihen +hyryvoimaan, joka Nevaa myten oli minun Phkinlinnaan saattava, +sanoin mielessni j-hyviset kaikille niille eduille, jotka +matkalaiselle on siit, ett selvsti ymmrt matkustettavan maan ja +matka-kumppaliensa kielen, ja valmistuin krsivllisyydell kestmn +kaikkia niit vastuksia, jotka muukalaista varsinkin tss maassa +kohtaavat, sill vhn voin sit toivoa, ett nyt hyvlle aikaa saisin +kuulla niit kieli, joita paremmin ymmrrn kuin venjt. Tss +kuitenkin erehdyin. Matkalle psty ja sen hlyn ja tungoksen +asetuttua, jota hyry-laivoilla tavallisesti on ennenkuin kaikki psee +paikoillensa, kaikui useammalta kuin yhdelt haaralta korviini tuttuja +kielen-ni, jotka tosin eivt vaikuttaneet minussa niin suurta +ihastusta kuin entiselle ulkomaalla matkustavalle Venliselle tuli, +joka rauta-tiell sattui vierus-kumppalinsa jalalle polkemaan ja tmn +ryisty tuskansa hyvin tutulla ja ei ihanalla venjn-kielisell +kirouksella, ilolla huusi: oi rakkaat isnmaalliset net! Vaan +mielellni kuuntelin minkin niit isnmaallisia ni, jotka nyt +kvivt korviini, ja aloin tiedustella niiden synnyttji. Ensinkin oli +hyry-laivan pllikk Ruotsalainen, joka useampia vuosia takaperin oli +eronnut kotimaastansa ja tnne tultuansa ruvennut sen yhdys-kunnan +palvelukseen, joka Nevan joella kytt hyry-laivoja. Hn puheli ern +matkalaisen kanssa, jonka mys murteestansa heti kuulin Ruotsissa +syntyneeksi, ja jonka sek halvanlaisesta asustansa ett kalveasta ja +laihasta muodostansa ptin ompelijan kislliksi. Vaan vhn aikaa +puhuteltuani miest sain tiet, ett hn oli rauta- ja muiden tehdasten +rakentaja, kotoisin Vermlannista ja tnne leipns etsimn tullut noin +nelj vuotta takaperin. Mainittuani, ett tll senkaltaisten tiden +taitavalla miehell mahtoi olla sen suurempi palkan-ansio kuta vhemmin +semmoisia taitajia viel lytyy maassa, sanoi hn juuri vastaisin pin +yleist tmmisten vehkeiden tuntemattomuutta syyksi siihen, ett hnen +oli tyls toimeen tulla, sill ne, joiden tilat ja varat vaatisivat +heit tehtaallisiin yrityksiin, ymmrtvt niden luontoa ja hyty +viel liian vhn, ja panevat ennen varansa muihin vhempi-satoisiin +edes-ottoihin. Kumppalini oli selv Venlinen, ja kummeksiessani tt +sanoi hn Pietariin tultuansa jonkun ystvn neuvosta muuttaneensa +ersen venliseen perhekuntaan, jossa vanhin tytr oli opettanut +hnelle Venjn kielt ja sit niin suloisesti sokertanut, ett hnen +ruotsalainen sydmens oli kokonaan sulanut Venakon ihanuudesta ja hn +tst itsellens ikuisen kieli-oppaan ja toverin ottanut. Muuten hn oli +kiivas sodan vihaaja ja toivoi sen ajan ei en kaukana olevan, jona +kaikki kansat elvt suloisessa sovinnossa, ja vaikka kuinkin olisin +kokenut osoittaa ett tmmist uutta maata ja uutta taivasta ei tss +maailmassa ole odottamista, ja ett ihmisten seassa ainakin tulee +lytymn semmoisia ilkiit, jotka riistvt ja polkevat heikompata +naapuriansa ja joiden thden toistenkin pit olla varoillansa, ei hn +luopunut toivostansa, ett sota kohtakin oli aivan mahdottomaksi tuleva. +— Mutta viel rakkaampia ni kuin sen kielen, jota niden miesten +kanssa puhuin, kuuluivat korviini hyry-laivan kyttimest +(masiinasta), jonka hallitsija ja hoitajat olivat Suomalaisia. Yleisesti +tapaatkin Venlist harvoin semmoisessa toimituksessa, joka lujaa +kestvisyytt eli erinomaista tarkkuutta vaatii. Niin on isoin osa +Pietarin ksitylisikin, varsinkin kaikissa isompaa taitoa vaativissa +ksi-tiss joko Suomalaisia eli muita ulkolaisia, ja niin +hyry-konettenkin kyttjt sek tehtaissa ett kulkuneuvoilla. +Pienemmss kaupassa ja muussa rahan-antavassa tupen-lekuttamisessa, +jossa tyn kovuus ei hartioita kivist, Venlinen sit vastaan on +verratoin ja hytyy siinkin, miss toinen nlkn kuolisi. Paitse +edellist saan sinulle viel esitt ern maa-miehen, kauppiaan +Pietarissa K:n, joka, syntynyt venlisist vanhemmista Haminan +kaupungissa, siten on Suomalainen alamainen ja puhuu Ruotsin kielt +niinkuin Suomeakin aivan selvsti. Hn matkustaa Aunuksen lniss +olevaan kaupunkiin Vytegra, jonka tienoilla on vuokrannut liitu- ja +punamulta-murron. Kuultuansa minun mys matkustavani Aunukseen pyysi hn +minua kajuutti-toveriksi kanavalla, jonka tarjon mielellni otinkin +vastaan, sill hnest puhtaasta Venlisest oli minulle arvattavasti +hyv apu alku-matkassani.</p> + +<p>Phkinlinnaan (Schlsselburg'iin), jota mys Phkinsaareksi ja +Phkeliksi olen kuullut mainittavan, tulimme kello 1/2 2; koko matka, +vhn plle 60 virstan,<a name="FNanchor_2" id="FNanchor_2"></a><a href="#Footnote_2" class="fnanchor">[2]</a> kesti siis vaan 4 1/2 tuntia, vaikka meno +oli vasta-virtaan. Nevan rannat ovat alusta hyvin matalat ja parilta +kymmenelt virstalta kes-asunnoilla ja kylill peitetyt; ylempn +korkenevat ranta-penkeret kahden puolen ja kasvavat laihaa mnnykk. +Joen suurin leveys on 350 ja vhin 150 sylt. Nevaa voipi kutsua +Pietarin kaupungin itiksi, sill ilman tlt joelta ja siihen +juoksevilta kanavoilta ei tm kaupunki olisi voinut nykyist +suuruuttansa saada. Ennen Moskovan rauta-tien rakentamista valuivat nim. +koko pohjaisen ja keski-Venjn tuottamat tt jokea myten meren +rantaan. Mainittu rauta-tie on jo temmannut osan ja tempaa aikaa myten +viel enemmn tt kuletusta puoleensa, mutta nytkin olisi vastaan +tulevien aluksien mrn voinut sadoiksi saada, ken niit lukemaan olisi +ruvennut. V. 1838, jolta vuodelta Stuckenberg'in viimeinen ilmoitus +Nevan-kulun mrst on, tuli sit myten Pietariin eli meren rantaan +24,391 alusta ja 1,378 lauttaa, joiden yhteen-laskettu arvo oli 142 +milj. 726 tuh. paperi-ruplaa, ja vasta-virtaan meni Pietarista takaisin +2,829 alusta ja 8 lauttaa, joiden arvo oli 24 1/2 milj. ruplaa. +Arvellet: mihinks muut alukset saavat, kuin niin monesta tulijasta niin +vh menee takaisin? Useammat nist mydn lastin purettua Pietarissa +melkein niiss olevan puun arvosta s.o. noin 20-40 hopea-ruplasta, ja +kulettajat palaavat kotiinsa joko toisissa aluksissa eli maata myten. +Tm myminen tapahtuu senthden, ett niiss joissa, joita myten +alukset tulevat, viel lytyy perkkaamattomia koskia, joissa alusta +tyhjnkin on vaikea ell'ei mahdotoin vasta-virtaan kulettaa. Yhdeksi +ainoaksi matkaksi tehdyt ovatkin nm alukset hyvin trket, koskien ja +kanatojen thden leve-pohjaiset matalassa-kulkijat ja kmpelt, ja jos +heidt jttisi tuulen varaan, sen voiman, jolla alukset luontoansa +myten oikeastaan kulkevat, niin olisi heidn rantaan-psemisens +milt'ei isompi ihme kuin Valamon monasterin perustajan kulku, jonka +rahvaassa silyv lause kertoo thn saareen tulleen — myllyn-kivell. +Purjeesta ei nille aluksille siis ole suurta apua. Tavallisesti +vedtetn ne hevoisilla, yhdell tahi parilla, harvoin useammalla, ja +hevoinen otetaan jo useasti kotoa kanssa. Varmemmin vedtetn parkkeja +ihmisill, mutta tllkin keinoin nimme Laatokan kanavalla useampaa +alusta kuletettavan. Miehi oli kuusi kappaletta ikskuin valjaissa +kunkin parkan edess; he nyttivt vetvn kaikesta voimastansa, sill +palkka maksetaan summassa koko matkalta, ja vaikka heidn sanottiin +tyllns hyvsti ansaitsevan, tytyy tunnustaani, ett ihmis-arvoni +tunsin muutamia tuumia supistuvan ihmisen nin juhtana nhdessni. +Kumminkin vetjin, sek ihmis- ett hevois-juhdin, kuletetaan alusta +pitkst vetonuorasta eli jukosta, maston latvaan sidotusta, ja per +pidetn aluksesta joko hirmuisen pitkll melalla eli viel +hirmuisemmalla hirsist tehdyll pyyryll. Vastaan-tulijoista aluksista, +kuin vetjt kulkevat yht joki-vartta eli kanavan reunaa, selvitn +siten, ett toisen vetjt seisahtuvat, alus juoksee entist vauhtiansa +eteenpin ja vastaan-tulija laskee sen lyhenneen, veteen painuneen +jukon pllitse, joten viivytyst ei tule minknlaista. Vhn vaikeampi +on ohitse-pseminen seisovista aluksista. Jos tmmisess ei ole +mastoa, niin annetaan jukon juosta pitkin alusta, jonka miehet saavat +varoittaa, ett se eteenpin mennessn ei tempaa mist airoa, mist +vesi-pytty, mist mitkin irtonaista kalua kanssansa veteen. Vaan kuin +seisovassa aluksessa on masto, ei jukkoa ky sen ylitse nostaminen, vaan +se pstetn irti vetjist, kootaan alukseen ja viskataan ohitse +psty taas vetjille, joita, kuin ne hevoisia ovat, pienoinen poika on +ajamassa.</p> + +<p>Phkinlinnaan tultua oli jokaisella etemmksi matkaavalla ensimisen +huolena hankkia itsellens sia kello 3 Uuteen Laatokkaan lhtevihin +matkustavia kulettaviin aluksiin, joita muukalaisella, Hollanninko +kielest lainatulla nimell kutsutaan <i>treschkot</i>. Sen tehty oli jo +pahoin naukuvan vatsankin vaatimuksia aika tyydytt ja tilaisuus hyv +lhell olevassa "traktirissa." Joka ruokailtuansa tll ei ruvennut +kuuntelemaan tupa-urkujen epiltv ihanuutta, jota kaikissa +venlisiss ravinto-paikoissa saapi kyllksens ja vhn liiaksikin +kuulla, pakeni takaisin treschkotiin kalujansa katsomaan ja uutta +kulku-neuvoa lhemmin tutkimaan. Vaan sen lhtemiseen on viel runsasta +puoli tuntia aikaa, ja evksikin, sill treschkotissa ei myd muuta +kuin viinaa ja tsajua, nit kahta ainetta, joitta ei huonoinkaan +musikka tule toimeen, evksikin olet jo kanavan rannalla istuvilta +mmilt ostanut pullia ja suolatta paistettuja vereksi siikoja, joiden +mauksi mm on eri maksusta likaisilla hyppysillns likaiseen paperiin +viel likaisempia suoloja antanut. Nin ihan valmisna ollen ei tied +mit tehd, sill treschkotin kannella istuminen kypi ikvksi jo +siitkin syyst, ett rannalta tungeksen ymprillesi kymmen-kunsin +kerjj-akkoja, jotka kiskovat sinulta kukin kopeekan, mik nuoruuttasi +kiittmll, mik hyv morsianta toivoen, mik povaamaan tarjotellen. +Nist ahdistuksista ei pse muuten kuin ett lhdet vhn kvelemn +pitkin joki-vartta ja rannalta ksin katselet joen suussa saarella +olevata Phkinlinnaa, johon aikasi ei en riit menn. Tmn linnan +rakensivat Venliset v. 1323, ja sitten oli se vuorotellen milloin +Venlisten milloin Ruotsalaisten vallassa, kunne edelliset 14 piv. +lokak. 1702 pysyvisesti asettivat lippunsa sen tornille. Paitse nit +entisten sota-retkien elhyttvi muistoja hertt tm linna +myhemmlt ajalta muistoja, jotka surkeudessa ovat edellisten +vertaisia, vaan joilla ei ensinkn ole sit virkistv luontoa, jonka +tunnet muistellessasi sodan tosin verist vaan uljaita melskeit. +Luopuaksesi nist ajatuksista voit linnan ohitse pitk-silmll<a name="FNanchor_3" id="FNanchor_3"></a><a href="#Footnote_3" class="fnanchor">[3]</a> +katsahtaa Laatokan merellenkin, joka sinusta on rakas, sill se ja sen +rannat, Nevan ja Syvrin jokien vli lukematta, ovat viel kokonansa +Suomalaisten vallassa, tmn meren rannalla olet jo ennenkin kynyt, +elnyt, kukaties syntynytkin, varmaan ystvi, ehkp hellempikin +tuttavia saanut, joille kaikille ennen edemmksi poikkeamistasi voit +lmpimn tervehdyksen mielesssi lhett. Vaikka siis Laatokkaa +rakastamme ja se nin muodoin meille kyll on <i>pontos euxeinos</i>, tytyy +kumminkin tunnustaamme, ett se muun puolesta on oikea <i>pontos axeinos</i>. +Koko sen laajalla ranta-alalla ei lydy yht ainoata kelvollista +satamaa. Paraimmiksi sanottavat alusten lymy-paikat ovat kuitenkin +Suomen puolella, nim. Sortanlaks, Jaakkiman hamina, Sortavala, Valama ja +Salmisten satama. Nistkin on useampi aivan vaaratoin vaan muutamilla +tuulilla, toisilla taas ovat alukset niisskin suuressa vaarassa, ja +ilman sill ovat kaikkikin syvempi-kulkuisille laivoille matalat ja +hankalat tulla. Vaan meren avaruus ja ranta-maiden mataluus tekevt, +ett myrskyt ja aalto aavalla merell ovat niin ankarat kuin tll, +jonka ohessa kulkua monin paikoin rasittavat hieta-matalikot, joita +tuuli viel kaiken pahan lisksi ajaa paikasta paikkaan, ja joiden tilaa +ja laajuutta siis ei koskaan pst tuntemaan. Senthden onkin +merenkulku Laatokalla hyvin vh-arvoinen. Suomesta en luule tt merta +purjehdittavan useammalla kuin korkeintaan sadalla aluksella, ja +niidenkin lastit ovat vhst arvosta, enimmksi osaksi halkoja ja +puu-tavaroita, kive Ruskealasta, Puutsalosta ja muistakin paikoin, +kaloja ja joku vh voita. Venjn puolella on tosin kulku suurempi +Syvrin suusta Nevaan, vaan ei sekn ole kanava-kulun rinnalla mistn +arvosta. Laatokan suurin pituus on pohjasta eteln 194 virstaa ja +suurin leveys lnnest itn 119 virstaa. Syvyytt on sill tavallisesti +10 sylt; vaan muutamin paikoin pohjaisemmassa osassa 165:kin sylt; +Konevitsan saaren ja Sortanlahden vlill on paikoin 25 ja vh +pohjaisempana jo 55 sylt.</p> + +<p>Mutta treschkotin kello on jo soinut kahdesti, — nyt soi se kolmatta ja +viimeist kertaa, jttkmme siis Laatokka ja Phkinlinna kaikkine +muistoinensa hyvsti ja kiiruhtakaamme uuteen kulku-neuvoomme. Treschkot +on noin 20-30 kyynr pitk ja 6-10 kyyn. leve venheen tavoin +rakennettu alus. Sen alimmainen, pohjaa likin osa on katettu ja jaettu +tavallisesti neljksi kajuutaksi, joista kolme kokimmaista ovat +rikkaampia kulkijoita vasten ja maksavat Phkinlinnasta Laatokkaan (104 +virstaa) 3 ruplaa hop. kappale, vaan per lhinn oleva on aluksen +kulettajien asunto ja kannella kulkevien yhteinen lymy-paikka. Niden +kajuuttain katto on nim. tasainen, taide-puilla ja penkeill varustettu, +ja tss kulkee noin 30-50 henke semmoisia matkaajia, jotka eivt voi +eli tahdo mainitulta matkalta enemp kuin 30 kop, hop. maksaa. Koko +rakennus muistuttaa mieleesi niit kuvia Noan arkista, joita +piplin-historiassa olet nhnyt, joka yhtlisyys meille kvi sit +merkittvmmksi kuin meidn matkatessa satoikin hirmuisesti. Noan +monen-laatuisista elimist jos meidn aluksesta muut lienevt pois +jtetyt, niin ei suinkaan sikaa ja sen luontoa sikaisuutta ole +unhotettu. Muihin aluksiin nhden kulkee treschkot kiireesti, sill sit +vedtetn kahdella hevoisella, jotka noin parin eli kolmen kymmenen +virstan pss aina otetaan uudet. Mys kulkee se lpi yn, mutta +kumminkin meni matkalla Laatokkaan, jota etemmksi treschkotit eivt +kule, lhes vuorokaus aikaa, ja 4 eli 5 virstaa on se matka, jonka se +tunnissa siirtyy eteenpin. Kajuutat ovat sangen hyvt, niiss on kaksi +miehen-maattavaa sohvaa, pyt ja pienoinen ikkuna. Kuin matkalaisia +yhdess kajuutassa on kolme, niinkuin meit edell mainitun kauppamiehen +ja hnen puukhollarinsa kanssa oli, niin viett kolmas yns lattialla, +joka onni meist kohtasi viimeksi nimitetty. Kauniilla ilmalla on kulku +niss aluksissa sangen hupainen, vaan sateella, jota meidn kulkeissa +kesti 3/4 osaa matkaa, ahtautuu kannella kulkijoita, jotka kaikki eivt +sovi yhteiseen kajuuttaan, siihen kaitaiseen solaan, johon +herras-kajuuttain ovet aukeevat, ja heidn sorinaltansa, pajatukselta, +toralta ja kirouksilta ei lempokaan tahdo tulla toimeen.</p> + +<p>Aluksesta nin puhuttuani pitisi muuan sana sanoa itsest +matka-vylstkin. Se on, niinkuin hyvin tiedt, Laatokan kanava, menev +pitkin Laatokan rantaa Nevan alusta Volhovan joen suuhun. Stuckenberg +kertoo, ett Pietari Ensiminen rakentaen uutta kaupunkiansa tuli +ajattelemaan vaarallisen Laatokan kanavalla kiertmist siten, kuin +kaupungissa talven tultua elo-aineet aina nousivat niin kalliisen +hintaan, ett kyhemp rahvasta useampina talvina kuoli tuhansin hengin +nlkn. Kulun keventmisell jokia myten ja mainitun jrven +vlittmisell oli toivottava maan sis-osista enemmn tulevan niiden +tuotteita p-kaupunkiin, joten hinnat laskeutuisivat ja kaupungin olisi +mahdollinen enet. Tss ajatuksessa ei Pietari erehtynytkn, ja +kanavan tyhn kytiin ksin v. 1718. Teettjien pettuus ja muut esteet +tekivt, ett hn ei itse ennttnyt nhd tekoansa valmisna, sill +vasta 1731 avattiin se kulettavaksi koko pituudeltansa. Sen kaivamiseen +kytettiin sek pivlisi ett sota-miehi, joita jlkimisi tyss +oli toisin ajoin kymmenin tuhansin miehin, mutta ruotsalaisista +sota-vangeista, joita muistan lukeneeni tss tyss kytetyksi, ei +Stuckenberg kanavan historiassa mainitse mitn, ja luultava onkin, ett +sota-vankia ei pantu nin lhelle koti-maansa rajaa irtonaisin ksin +tyt tekemn. Tm kanava yhdist, niinkuin sanoimme, Volhovan Nevan +kanssa, ja sen kautta aukesi kulku tuotteille Volhovan, sen +syrj-jokien, Ilmajrven ja siihen juoksevien monien ja suurten jokien +tienoilta. Viel suurempi tuli hyty tst kanavasta sen yhdistetty +Vyschnij-Volotschok'in kanavan kautta Volgan latvojen ja nin muodoin +Kaspian meren kanssa, joka kanava kaivettiin melkein yksiin aikoihin +edellisen kanssa. —Toinen, keskiminen ja suorin Volga-joen yhdistys +Laatokan ja Itmeren kanssa on Tihvinan-kanavan kautta, joka yhdist +Laatokkaan vhn idempn Volhovan suuta lankeevan Ssjoen eriden +Volgaan menevien vesien kanssa, ja joka tuli valmiiksi v. 1812. Ss'in +ja Volhovan suut juoksuttaa toisiinsa pitkin Laatokan rantaa 10 virstan +pituinen, v. 1802 valmiiksi saatu Ss-kanava. Viel kolmas tie Volgasta +Nevaan on Marian-kanava, joka yhdist Belo-oseron ja Oniegan jrvet, +josta jlkimisest Syvri juoksuttaa veden Laatokkaan, ollen edellinen +Volgan syrj-jokien kanssa yhteydess. Tm kanava valmistui v. 1808. +Syvrin suusta taas kulkee Syvrin kanava pitkin Laatokkaa Ss'in +suuhun, joka kanava tuli valmiiksi v. 1810. Edell mainittu +Tihvinan-kanava on mys yhteydess Viena-joen (Dvinan) kanssa, ja sen +kautta Itmeri Vienanmeren (Valkean meren) kanssa. Nin selitettyni +lyhykisesti kaikki ne meriyhteydet, jotka Laatokan kanavaa myten +saattavat tavaransa meren rantaan, en en luulekaan ihmettelevsi sit +mahdotointa liikett, joka tll kanavalla on. Enin sit myten kulkeva +tavara on eloa, hedelmi, nahkoja, pellavasta, liinaa, puu-tavaroita, +halkoja ja kivi, ja juuri niden tavaroiden thden, jotka useasti +lastataan avonaisiin partioihin ilman erinisitt laita-peitteitt, on +mys kielletty kanavalla hyry-aluksia kyttmst, koska niist +nousevat kipunat voisivat tmmisten alusten kalliit lastit valkean +vaaraan saattaa. Tm tulen kielto on niin kova, ett treschkotissakaan +ei kannella saa tupakkaa eik edes sikariakaan polttaa, ja meidn +matkatessa oli pllikk, joka tmmisist rikoksista on +vastuun-alainen, saada sakkoa 25 rupl. hop. siit, ett erst +katsastus-paikasta oli nhty miehen treschkotin kannella savuja +vetelevn. Pllikkmme koki kumarrellen ja nyrll puheella lemmitell +sen ala-upsierin vihaa, joka hnt tst nuhteli, ja onnellisesti ohitse +psty tyhjensi hn kirouksilla ja sadatuksilla, joista Venjn kieli +on niin sanomattoman rikas, kymmenin ja sadoinkin kerroin htns sen +musikka-rukan plle, joka syy-pksi lydettiin.</p> + +<p>Nit ja muita asioita oli treschkotissa hyv aikaa katsastaa ja +mietti. Matka-kumppalistani kvi aika viel ikvmmksi kuin minusta, +ja hn oli jo lakkaristansa nyttnyt minulle korttiakin, joilla muka +aikaa lyhent. Vaan thn huvitukseen en viihtinyt puuttua, ja pian +saikin kortti-kumppalin erst Saksalaisesta, joka eli miss kussa +Volhovan tienoissa ja jolla oli toimena halkojen ostaminen ympristlt +ja niiden Pietariin kulettaminen, josta etuja kehui sangen suuriksi. Hn +oli viel nuori mies ja vasta 6 vuotta sitten Lihvinmaalta tnne tullut, +vaan oli jo niin tottunut maahan ja sen tapoihin, ett kytksessns +oli milt'ei venlisempi kuin Venliset itset. Laatokan kaupunkiin +tultuamme oli minulla ensi tyn kuulustaa, tokko Lotina-Pellolle +lhtevi aluksia eli venheit oli kaupungin rannassa. Tmminen +lytyikin pian, pienoinen kolmilaita venhe, keski-kohdalta katettu +molemmin pin avonaisella katoksella. Vaan kuin omistaja tahtoi minulta +tst matkasta nelj hopearuplaa, kuin edellens ilma oli sateinen, +tuulinen ja kylm, niin ptin suostua entisen matka-kumppalini tarjoon +ja hnen kanssansa maata myten lhte, varsinkin koska maamatka paitse +muitta eduitta tuli huokeammaksi kuin venehin meneminen. Kumppalini +hankki matkallemme niin kutsutun tarantas'in ja piankin olisimme tst +hyvst paikasta olleet valmiit lhtemn, ell'ei Saksalainen, joka +kortti-huvituksesta ei viel ollut kyllns saanut, olisi kiusannut +kumppaliani tlle siihen asti ei hyv onnetarta viel uudellensa +koettelemaan. Jo treschkotissa oli nim. toinen heist ikskuin leikin +vuoksi "pannut lautaan" kymmen-kopeikaisen, joka pian oli ruplaisiksikin +kasvanut. Heidn pelins ei ollut viisaampi sit, jota meill siaksi +kutsutaan, vaan sen lopetettua viimeinkin myhn illalla, luopui +Saksalainen isommasta raha-summasta kuin koko minun matka-kassani oli, +eik hyvll mielell meilt j-hyvisi ottanut. Hnest erottuamme +lksimme yt myten matkalle. Itsest Laatokan kaupungista, joka el +paraastansa lpi-kulkevien parkkojen kostitsemisesta, en voi muuta sanoa +kuin ett sen kivemttmt kadut sateisina aikoina ovat kurjat kulkea, +ja ett kell pitk-vartiset voide-nahka-saappaat on, se psee +Laatokankin kaduilla ilman jalkojansa mrksi saamatta eteenpin. Muuten +on Laatokka hyvin vanha kaupunki, sill jo Venjn valtakunnan perustaja +Rurik asettui ensin thn paikkaan ja rakensi sen. Silloin oli se +kuitenkin paria kymment virstaa poikempana merest, jolla paikalla, +nykyisen Uspenskojen kirkon seudussa, vielkin sanotaan lytyvn +jnnksi. Nykyisen eli uuden Laatokan asetti Pietari Ensiminen thn +Volhovan suuhun. Tm joki, jonka yli meidt saatettiin nuoraa myten +vedettvll lautalla, on leve kuin jrvi ja yn hmrss nyttivt +sen rannat kauniilta. Volhovan it-puolella on maa matalaa, tasaista, +enimmksi osaksi metstint aina Syvrin suurelle syrj-joelle +Ojat'ille asti, jossa se ylenee vhn ja kasvaa mnnykk.</p> + +<p><i>Ladeinoje-Polessa</i>, karjalaksi <i>Latina- eli Lotina-Pellolla</i>, joka on +pieni piirikunnan kaupunki (ujesdnij gorod) Syvrin varrella, oli +aikomukseni ruveta muutamiksi viikoiksi asumaan, osittain erst alettua +tyt pttkseni, osittain mys paremmin Venjt oppiakseni. Vaan +tss rhjss ei voinut kunnon korttieria lyt, jonkathden en kauan +arvellutkaan, vaan ptin heti pitent matkani aina tnne +Petrosavodsk'iin, karjalaksi Savodoille, asti. Tlt kuvernrin +olo-paikasta toivoin muassani vietvien avustus-kirjojen kautta voivani +lnin-hallitukselta saada jonkunlaisen kskyn maalla oleville +ala-virkamiehille auttaa minua matkallani, ja ilman sitt tiesin +pohjais-Tschuudein eli Vepslisten pohjaisimman ryhmn, jonka +ensimiseksi ty-paikakseni olin katsonut, olevan vaan 60 virstaa +eteln pin tst kaupungista. Matkastanikaan en kauan epillyt +lhtek Syvri myten sen suuhun asti Oniegan rannassa ja siit maisin +Petrosavodsk'iin, eli Aunuksen kaupungin ja maan kautta maata myten, +sili Aunuksessa toivoin tapaavani tll elvi luteerin-uskoista +Suomesta tulleita Suomalaisia, joiden tilan tiedustamista katsoin +velvollisuudekseni, ja toiseksi tahdoin mys vhn kuunnella Aunuksen +Karjalaisten kielt, vaikka sen tutkiminen nyt ei juuri tarkoituksenani +ollut.</p> + +<p>Erottuani hyvst matka-kumppalistani, joka lksi edellens Vytegraan +pin, alkoi stantsan (postipaikan, kestikievarin) isnt tarjota minulle +hevoisia ilman podoroschnatta eli tie-kirjatta, ja tingittyni +kyyti-rahan kolmatta osaa huokeammaksi ensi vaadintoa ptinkin hnelt +hevoiset ottaa, joista tosin tulin maksamaan vhn enemmn kuin jos +podoroschna olisi ollut, vaan joten psin vaivasta ruveta sit ja sen +antaja-virkamiest kaupungilta etsimn. Juuri poies lhteissni tuli +nuori mies hyvn-laisessa asussa sis-huoneesta hoippuen ulos, +ja pyysi minulta anteeksi, ett tultuamme stantsaan ja nimimme +yls-kirjoitettaessa hneen oli noussut se syntinen ja pakanallinen +ajatus, ett min, jonka nimi hnest oli niin oudolta kuulunut, olisin +anglitschanin (engelsmanni)! Tt ajatusta ja sen kanssa seuraavata +pelkoa oli hn jo kokenut lievitell parilla kolmella viina-ryypyllkin, +vaan kuinka suuri oli hnen ilonsa, kuin oli kuullut Venjn kielt +puhuvani, ja kuinka suuri eik hnen katumuksensa ollut, +oikea-uskoisesta eli toki oman tsaarin alamaisesta miehest niin +hirmuista ajatelleensa! Pian tuli hn kumminkin tuntemaan ett tosin +olin jlkiminen, josko oikeauskoisuuden onnestakin tytyi ollani +ulkona, mutta hnen hyvtahtoisuutensa ei siit vhennyt; hn oli muka +itsekin kynyt vieraassa maassa, nim. Libaussa, jossa oli ollut isns +(Pietarin kauppa-miehen) ulkomaalta tulevia tavaroita vastaan-ottamassa, +ja jossa hnt sin yhten yn-seutuna, jonka siell oli viettnyt, +hirmuinen ikv oli vaivannut, kuin ei muuta ollut maan kielell osannut +lausua kuin: <i>ihh weiss nit</i>. Sek ikvtni haihduttaakseen ett +loukkaustansa hyvksi tehdkseen tahtoi hn nyt kostitsemisen pyh +velvollisuutta minua kohtaan tytt, ja leppyjis-kannut voin itse +valita joko viinana eli rommina. Loukkauksen, kuin se ajatusta ulommaksi +ei ollut tullut, voin hnelle kernaasti anteeksi antaa, mutta +leppyjis-kannuille en ruvennut jmn, vaan otin uudelta ystvltni +kiireimmn mukaan j-hyviset ja lksin pois.</p> + +<p>Syvrin joki on Lotina-Pellon kohdalla, jossa Aunukseen pin menev +saatetaan lautalla yli, kapeampi kuin sen vkev syrj-joki Ojat, jonka +poikki olimme muutamia kymmeni virstoja ennen Lotina-Pellolle tultua +kulkeneet. Tien varrella Aunukseen pin ei Syvrin pohjais-puolella ole +kuin yksi kyl Venlisi. Jo toinen kyl, Mgr nimelt, noin 40 +virstaa joelta, on Karjalaista, jotka kieltns kutsuvat <i>Aunuksen eli +Livvin</i> kieleksi, ja joiden ala tlt saaden ulottuu pohjaan pin aina +lhelle Vienan merta ja Lapin rajoille, ja lhelle Oniegan merta it +kohti. Paitse kieless, nss ja tavoissa eroavat karjalaiset +kytksessnskin Venlisist naapuristansa ja uskolaisistansa. +Karjalainen ei kumartele eik livertele niinkuin Venlinen, ja +kaluistansa voipi matkalainen olla tll yht huoletoinna kuin +Suomessakin. Jutellakseni Mgrn stantsan vanhan isnnn kanssa jinkin +thn yksi ja Lotina-Pellolta oleva kyyti-mieheni sopi hnen +kerallansa, ett tm seuraavana aamuna saattaisi minut loppu-matkan (10 +virstaa) Aunukseen, johon asti edellisen oli minua kyydittv. Niden +Karjalaisten kieli on jo hyvin venlistynytt, joka ei ihme lienekn. +Ukko jutteli ennen "pajatetunkin" (lauletun) Livviksi, vaan nykyisen +rahvaan sanoi hn vaan laulavan venjnkielisi "pajuja" (lauluja). +Entiseen aikaan oli Syvrin pohjais-varsi ollut kokonansa Karjalaisten +vallassa, vaan Pietari Ensiminen, joka Savodojen laitoksia +rakentaessansa useasti matkasi sinne ja kerran ratsain kulkiessansa +Lotina-Pellolta suoraan Savodoille oli lhell Syvri tavannut kyln, +jossa hnt ei oltu "ellennetty" (ymmrretty), oli antanut kskyn, ett +kaikkein Karjalaisten piti Venjn kielt oppia, jota ksky ei +kuitenkaan jaksettu tytt muualla kuin Syvri lhinn olevissa +kyliss ja nin olisivat niden asujat karjalaisista Venlisiksi +muuttuneet, nin venlisyytt muuhunkin Karjalaan enemmn tullut. On +niden etelisten Karjalaisten kieless toistakin vierasta ainetta, nim. +tschuudilaista eli vepslist, varsinkin idempn, Pyhjrven +pogostalta alkain aina Savodoille asti. Tmn seurakunnan tienoissa +kulkee se Suomen maan-selst tuleva mki-harjanne, joka katoo Syvrin +ja Oniegan seuduissa, ja saattoi entiseen aikaan olla Vepslisten ja +Karjalaisten rajana, sill heti sen it-puolella tapaat kieless sen +muutoksen, ett esim. d, jota Karjalan kielest ei lydy, kuuluu hyvin +puhtaasti ja selvsti (<i>meiden, teiden, andan, kandon</i>), ja ett rahvas +kutsuu kieltns <i>Lyydin</i> kieleksi ja itsins Lyydikiksi, jolla +nimell minuakin kunnioitettiin. Puhtaita Tschuudeja (Vepslisi) +niden tienoitten asujat eivt kuitenkaan ole, vaikka vepslinen aine +heidn karjalaistuneessa kielessns on epilemtin ja heti tuntuva. +Vepslisi, joita tklinen rahvas toden mukaan tiet elvksi +eteln pin Savodoilta, kutsutaan tll <i>Schoksalaisiksi</i>, ja kartalle +katsoessani lysinkin niden mainitussa ryhmss <i>Schoksa</i>-nimisen +kirkkokunnan ja saman nimen olen erll pienell, Syvriin juoksevalla +joella lnin etel-osassa nimen tavannut. <i>Vepslis</i>-nime ei +tuntenut kukaan, eli sanottiin Vepslisiksi pohjempana elvi +Karjalaisia. Vasta, paremmat tiedot asiasta saatuani, tahdon sen +sinullenkin tarkemmin selitt. — Mainitulta Mgrn ukolta sain mys +tiet, ett tklisten "Suomalaisten" (luteerin-uskoisten) ylevin mies +Jrn Turunen, josta Pietarissa jo olin kuullut, varmaan oli huomenna +tavattava Aunuksen kaupungista.</p> + +<p>Tll on mm. torikaupan laita aivan toisin puolin kuin meill. Tll +kulkee talon-poika kaupunkiin ei mymn vaan ostamaan, sill viikon +tarpeet lihassa, voissa, kalassa, "kartohvelissa" ja muissakin aineissa +haetaan aina pyhn Aunuksen "rinkalta" (torilta). Mys kerytyy rahvas +tnne huvituksen vuoksi ympristn mets-kylist, ja illalla lopettaa +jokainen juhlansa niin, ett juopi maan-tien varrella olevissa +kapakoissa pns tyteen koko viikon edest. Tm elmn-laatu on +luteerilaisillakin tavaksi tullut, ja senthden voi niit, niinkuin +sanottu on, huomenna joukolla tavata Aunuksessa. — Aamulla varahin +lksimme siis isnnn kanssa liikkeelle, vaan tietmttni lysin +"telegalla" kaksi matka-kumppalia, joista ei minulle oltu mitn +virketty. Toinen, joka istuihen rinnalleni, oli viinan-myntioikeuden +vuokranneella puukhollarina ja palasi nyt Lotina-Pellon tiell olevien +kapakkojen viikko-tuloja kermst Aunukseen, ja toinen taas, ukon +viereen ajajan-istuimelle ruvennut, oli hnen apulaisensa. Koska +heidnkin kauttansa voin jotakin tietoa saada maan elosta ja olosta, +niin annoin heidn olla paikoillansa, ja viina-puukhollari oli niin hyv +ja pyysi minua korttieriin luoksensa. Mys oli hnen ilta-puoleen +mentv Savodojen tiet myten 45 virstaa yhdenlaiselle asialle kuin +nykyinenkin matkansa oli ja tarjoutui minulle edellenskin +matka-toveriksi ja kyydin-osamieheksi, luvaten Aunuksessa hevoiset +hankkia ja vakuuttaen koko Savodojen tiell podoroschnaa ei tarvittavan, +josta raha vaan menisi turhaan ja jota nyt pyh-pivn ei saisikaan +ennenkuin jos ilta-puoleen, pyhn ohitse menty. Nit viimeisi +lauseita en uskonut tosiksi, sill nhtvsti tahtoi hn vaan minusta +saada kyydin-puolentajaa itsellens, jonka thden en matkastakaan voinut +mitn varmaa sanoa. Kaupunkiin tultua, jonka, muista pitkin +Ylsen-jokea (ven. Olonka) olevista kylist, eroitti vaan erist +maalatuista taloista ja niin-kutsutusta gostinnoj-dvor'ista +(kauppa-kartanosta), alkoi rahvasta kokoutua torille, jonne minkin +lksin heidn elamoitsemistansa katsomaan, edell mainittua Turuista +kuulustelemaan ja hnelt tll elvien maan-miesteni tilaa +tiedustelemaan. Nist sain piankin yhden ksiini ja sen avulla lytyi +Turunenkin. Hn niinkuin muutkin tll elvt Suomalaiset ovat tnne +tulleet nlk pakoon kyhemmst kotimaasta ja oleksivat kasakoina eli +pivlisin tklisten talonpoikien tyss, joten tyntekij mies +voipi kesss ansaita noin 25-40 hopearuplan paikoille. Useammat nist +maan-miehistmme ovat kotoisin Karjalasta (Ilomantsin, Pielisen, +Nurmeksen ja Liperin pitjist); Savolaisia ei tll taida olla kuin +juuri joku nimeksi. Enimmt heit elvt Aunuksen piirikunnassa, vhempi +osa Syvrin joella alusten ja lauttojen kulettajina, ja vhin muissa +osissa tt lni. Harvalla on oma mkkins, sill ansiot menevt +kdest suuhun, vaan leivss kertoivat hyvin pysyvns. Sit vastaan on +hengellisest ravinnosta suuri puutos. Ennen oli Novgorod'ista ksin +Saksalainen luteerin pappi kerran kesss kynyt Aunuksessa, lapset +ristinyt, parikunnat vihkinyt ja haudat siunannut. Vaan kuin tm pappi +ei ollut sanaakaan Suomen kielt eik edes Venjtkn osannut, niin +arvaa jokainen, kuinka vhn hnest oli apua ja lohdutusta heidn +hengelliselle tilallensa. Niin joku aika takaperin mrttiin +Suomessa erityinen pappi niit luteerilaisia varten, joita el +venjn-uskoisissa seurakunnissa pitkin rajaa, ja tm (tt nyky +vara-kirkkoherra David Sirelius, jonka olo-paikka taitaa olla +Pitkrannan ruukki) on hyv-tahtoisuudesta ruvennut kerran vuodessa +kymn Aunuksenkin luteerilaisille saarnaamassa. Vaan viel ninkin on +niden poloisten hengellinen tila surkea, sill kuinka paljo voipi 7 eli +8 sataa henke, joka mr luteerilaisia Suomalaisia tll kaikkiansa +on, nauttia yht ainoaa opettajaa parissa eli kolmessa pivss +vuodessa? Ja nin ei ihme olekaan, ett joku jo kreikankin uskoon on +mennyt, sill Karjalaiset pilkkaavat luteerilaisten uskoa ja +"mainittelevat (viekoittelevat) heit niinkuin kehno (piru) sielua," +joten ers vaimo lausui, isins uskosta luopumaan. Olletikin kuuluvat +tll syntyneet lapset, jotka parempaa eivt ole nhneet, olevan +taipuisat Venjn uskoon, sill lapsia, jotka jalalle pstyns +lhetetn joko kerjten eli muuten henkens elttelemn, ei +vanhemmilla ole suurta tilaisuutta opettaa eik hoitaa. Tss asiassa on +nimitetty Turunen kuitenkin paljon hyv vaikuttanut. Hn on nim. +useampia kymmeni vuosia takaperin ruvennut vhist maksua vastaan +lapsia joutoajoillansa opettamaan, ja monen tklisen Suomalaisen onkin +luku-taidostansa hnt kiitettv. Vaivastansa ei Turunen, paitse sit +hyvin vhist mink lasten vanhemmat ovat voineet hnt korvata, ole +saanut muuta kuin kerran 85 ruplaa hop., joka raha hnell annettiin +Suomen ministerilt Pietarissa enemmin sen vuoksi, ett hn toimittaa +lukkarinkin virkaa jumalanpalvelua pidettess. Turunen on pieni, +terv-nkinen ukko, lasten opetukseen kuitenkin jo liian vanha ja +kukaties vhn ryyppyynkin menev. — Lasten opettaminen ja jumalisuuden +harjoittaminen on vaikea senkin puolelta, ett kirjoja on vh ja niiden +saanto milt'ei mahdotoin. Minulla oli muassani heille muutamia +testamentteja, ja sanoilla ei voi kertoa sit iloa ja onnea, joka niille +hyville lukijoille tuli, joille Turunen nm jakoi. Siunaukset minulle +ja niiden lahjoittajalle, erlle Amerikkalaiselle kauppa-miehelle +Pietarissa, olivat loppumattomat, ja muuan nist onnellisista, nuori +tll syntynyt vaimo, tynsi minulle vkisen vasta-lahjaksi +puoltatoista sylt pitkn puna-kirjoilla pitetyn pyhke-liinan, +tavalliset Karjalassa, jonka viimein otinkin vastaan sen hyvn sydmen +thden, jolla se annettin. Jos maamme kirjan-kustantajat tahtoisivat +niden vieraassa maassa elvien kyhien maan-miestemme valoksi +kustantamistansa kirjoista lahjoittaa joita kuita kappaleita, niin +luulisin heidn harvoin siunauksesta niin rikkaan tyn sek heille +itsillens ett kanssa-ihmisillens tehneen kuin tm olisi. +Lahjoitettavat kirjat saisivat olla mit lajia tahansa, vaan +arvattavasti olisivat kelvolliset hengelliset kirjat saajille +rakkaimmat. Lhett tmmisi lahjoja voisi edell mainitulle +vara-kirkkoherra Sireliukselle Sortavalan kautta, jonka mielellnskin +luulen vaivaksensa ottavan niiden jakamisen Aunuksessa. Toinen anomus, +jonka heidn puolestansa kannan Suomen maalle, vaan jonka tyttmyst en +uskalla toivoa, olisi se, ett heit Esivallan puolesta autettaisiin +jonkunlaisen rukoushuoneen joko rakentamiseen eli edes hyyrmiseen.<a name="FNanchor_4" id="FNanchor_4"></a><a href="#Footnote_4" class="fnanchor">[4]</a> +Jumalan-palvelua on thn asti pidetty jossakussa kerraksensa hyyrtyss +isommassa huoneessa Aunuksen kaupungissa. Hyyri on useasti pitnyt +maksaa kymmenin ja kaksintoista hopearuplin, ja koko rahvas-joukko ei +ole kuitenkaan mahtunut sisn Jumalan sanaa kuulemaan. Ei taitaisi +liika olla, jos maamme yhteisist varoisia joku 3 eli 5 sataa ruplaa +thn tarpeesen kytettisiin, koska nm Aunuksen luteerilaiset +kumminkin ovat maamme lapsia ja alamaisia ja vuotisen veronkin (4 +hopearuplan paikoille) passi-rahana maksavat Suomen hallitukseen. Jos +varsinainen herran-huone kerran tulisi hankituksi, olisi papin saaminen +helppo asia, sill yhden opettajan sanoivat itsetkin ilman muiden avutta +voivansa hyvsti palkita, ja nuorille, vaikutusta isooville pappiloille +olisi tll mit soveljain ty-paikka. Lhetyksen asiaan pakanoiden +kntmiseksi vieraissa valloissa annetaan meillkin lahjoja, joka tosin +on kiitettv teko; tll olisi lhetyksen keto oman maan rajalla, +omien maa-miesten seassa, jotka tosin eivt ole pakanoita. Eivtk +jumaliset hyvn-tekijt ja hyvn-teon seurat tahtoisi nit kurjia +maan-miehimme auttaa rukous-huoneen tekoon? He ovat viel yksi +Suomalaisia kuin kaikki muutkin koti-maan helmassa istuvat, +onnellisemmat maa-miehet. Katovuodet ja tmn koto-maan kova luonto ovat +heidt tnne ajaneet, ja vaikka leivn tosin ovat tll lytneet, niin +riippuvat heidnkin kantelensa paju-puilla, he istuvat hengellisess +surussa ja pimeydess, ja useampi toivoo koto-maan rakkaassa povessa +edes viimeisen lepo-kammion saavansa.</p> + +<p>Turusen ja muiden Suomalaisten kanssa hyvn osan piv +vietettyni, lksin viimeinkin korttieristani uudellensa kaupungille, +tiedustamaan kuinka podoroschnan saamisen laita oli; sill ilman +semmoisetta taika-kalutta ottavat kyyditsevt tavallisesti kaksin +ja kolmin-kertaisenkin maksun kuletuksesta, jossa asiassa +viina-puukhollarini kiitosta Savodojen tiest en uskonut todeksi. +Tultuani siihen virka-paikkaan, josta tie-kirja oli lunastettava, oli +virka-mies jo kerinnyt menn kotiinsa, ja tnne mentyni ei hn sanonut +pyh-pivn voivansa sit antaa; joka oli hnell vaan tyhj, +luusimisen tilaa aukaiseva, estelmys, sill lakia myten pit tie-kirja +antaa yllkin. Luusimaan hnt en ruvennut, sen siaan otin taskustani +kreivi Armfelt'in minulle annetun avustus-kirjan, jossa hn vaatii +virka-miehi ja -kuntia minua edespin auttamaan, ja tmn kirjan +luettuansa olikin virka-mies heti valmis lhtemn virka-huoneesensa, +mutta neuvoi minun sit ennen menemn poliisi-mestarin tykn ja silt +kirjallisen luvan tie-kirjan antamiseen hankkimaan. Poliisi-mestari, +vanha hyvn-tahtoinen ukko, pani kohta suoritettuani karttarahan +"piisarinsa" tt kirjaa kirjoittamaan, ja sit odottaessani oli hn +hyv ja tarjosi tupakkaakin, kuitenkin vasta sen jlkeen kuin hnen +lsn olevalle rouvallensa surkeasti murretulla kielell olin saanut +selittneeksi, kuinka julman paksut ja miss hirmuisessa ase-voimassa +Veaporin muurit olivat, ja ett Dundas varmaan oli sarvensa taittava, +jos niit kvi puskemaan. Viina-puukhollari ei ollut uskoa silmins, +kuin nki tie-kirjan kdessni; hn oli tingannut ja tuottanut hevoiset +meille valmiiksi. Vaan nyt olin min matkan isntn ja huokeammasta +saataville posti-hevoisille otin hnen vaan sill vli-puheella, ett +yksinns suoritti kolmannen hevoisen makson; sill parilla, tavallinen +hevoisten mr yhdelle ja kahdelle matkustavaiselle, ei kevisen ja +syksyisen tie-rikon aikaan saa kulkea kuin yksi henki, ja kokonansa +kielt hnelt tt etua en tahtonut, koska olin hnen luonansa pivn +asunut.</p> + +<p>Tst kulki matkani vhill katkelmilla yht suoraa 15 peninkulmaa aina +tnne Savodoille asti. Keskojrven ja Pyhjrven posti-paikkojen vlill +tuli melkein keskikohdalla minulle matkustava herras-mies vastaani. +Kyyti-pojat rupesivat kuletettavien vaihtoa tuumaamaan, ja kuin min +<i>karjalaksi</i> vastasin poikani kysymyst, tokko tmminen vaihto sai +tapahtua, niin kksi vastaan-tulija matkustaja Suomesta olevani, ja +rupesi selvint ruotsia puhumaan. Se oli maa-mittauksen pllikk tss +lniss, hovi-neuvos L., josta minulle hnen kotiin palattuansa on +paljon hyv ja apua itsekussakin kohdassa ollut.</p> + +<p>Vaan tt enemmn en tll kertaa uskalla krsivllisyyttsi +vrin-kytt ja lopetan jo vhisten matka-seikkojeni kertomisen. +Luonnosta Aunuksen ja tmn kaupungin vlill sanon vaan sen, ett se on +melkein yhdellaista hieta-kangasta ja suokkoa kuin Suojrven seutu +Suomessa. Edell mainitsemani harjun tienoossa luulet jo Suomessa +olevasikin, sill sen tienoon met, lammit, kasket ja aidat, joita +kaikkia Venjll ei ne missn, tekevt tmn yhtlisyyden hyvin +pettvksi. Vaan pian muistuttavat krrien hirmuiset trykset yht osaa +ruumistasi ja sen kautta koko olentoasikin, ett tlle tielle ei ole +suomalainen nimis-mies silm luonut, ja aina it kohti rientv +matkasi sanoo, ett Suomen pivss et viel kaualle aikaa saa itsesi +lmmitell.</p> + + + +<h3>Toinen Kirja.</h3> + +<p>Vosneseniess 10 p. elok. 1855.</p> + +<p>Armas Ystv! Nime <i>Vosnesenie</i>, vaikka se tss maassa on hyvin tuttu +lavealta ymprins, et varmaan ole koskaan kuullut, eli kuullunnakin +olet sen jo monta kertaa ennttnyt unohtaa. Jos kuitenkin aukaiset +Suomettaren vuosi-kerran 1848 ja etsit numeron 3, niin olet Lnnrot'in +siin lytyvst matka-kertomuksesta nkev, ett tt nime jo on +ennenkin mainittu Suomen kielell, ja tt kielt vasten matkustavaa +Suomalaista jo ennenkin Vosneseniess nhty. Tm paikka lytyy Syvrin +suussa tmn joen lhteiss Oniegasta, on ennen ollut vaan pienoinen +maa-kyl ja vaikka sill ei vielkn ole kaupungin oikeuksia, niin on +se kumminkin paremmin rakettu kuin yksikn meidn pienemmist +kaupungistamme ja sen liike semmoinen, ett harvassa Suomen kaupungissa +nhdn enemmn rahvasta ja tuskin yhdesskn niin paljo aluksia kuin +Vosneseniess ja sen edustalla. Jo Lnnrot mainitsee, nyttksens +tmn paikan liikett, ett siin hnen matkatessansa lytyi ainoastaan +viininmynt-paikkoja nelj kappaletta, mit sitten muuta kauppaa. Vaan +siit ajasta on paikka vaurastunut monin kerroin, sill muutamia vuosia +takaperin avautui kaupan-kululle uusi Oniegan-kanava, joka Vytegran joen +suusta Syvrin suuhun kierrtt Oniegan meren, niin vaarallinen +kmpelille joki-aluksille, vaan jonka poikki heidn ennen tmn kanavan +valmiiksi saatua kumminkin tytyi vaivoin pyrki. Alusten psty +Oniegan kanavasta muutetaan lastit Syvrin koskien thden pienempihin +aluksihin, joka tapahtuu Vosneseniess, ja tst sen vilkas liike.</p> + +<p>Vaan kuin Vosneseniest, sen monista kauppa-puodista, masto-metsst sen +rannassa, niist sadoista tuuhea-partaisista kauppa-miehist, jotka +kvelevt sen ranta-kadulla odottaen jauho- eli pellavas-aluksiansa, ja +joiden lihavat niskat todistavat, ett heill kukkarot on viel +lihavammat, — kuin kaikista nist ei liene tarvis sen enemp +kertoani, niin knnyn kirjani p-aineesen matkaani. Ihmetellet kyll, +ett sitten viime kirjani kirjoitettua en ole kerinnyt matkata enemp +kuin ne 130 virstaa, mitk Savodojen kaupungista on thn paikkaan. Ja +ihme olisi se ehk itsestnikin, ell'en tarkoin tietisi, miten aika on +mennyt. Savodoilla viipymiseni kaikkia syit ei tss ky mainitseminen. +Niinkuin edellisess kirjassani mainitsin oli p-tarkoitukseni tll +valmistella erst ennen alettua tyt ja mys samalla Venlisten +keskess elen, heidn kieleens ja tapoihinsa tottuani. Ja niss +katsannoissa en voikaan Savodoilla oloani katua. Jlkimist +tarkoitustani vasten olin matkalla sinne tehnyt sen ptksen, ett +koska tm kaupunki on lhes 8 tuhannen hengen asuin-paikka, niinmuodoin +isompi kuin Viipuri, ja luultava oli, siin useampiakin ravinto- ja +korttieri-paikkoja matkalaisia vasten lytyvn, min majani ottaisin +vaan niin-kutsutussa <i>hartschevnassa</i> eli talon-poikaisessa +ruoka-talossa, jossa hinnat olisivat huokeat ja Venjn kielt voisi +kyllin kyll kuulla, jota vastaan kalliimmissa, saksalaisissa +ravinto-paikoissa, joita Savodoilla ptin lytyvn useamman kuin yhden, +kvisin vaan kerran eli kahdesti viikossa aviisit lukemassa. Tm niin +kaunis ptkseni kvi, niinkuin moni muukin sit laatua, turhaksi, +sill kohdatessani, niinkuin edellisess kirjassani mainitsin, Aunuksen +ja Savodojen vlill maa-miehen L:n, sain hnelt tiet, ett tss +hyvss kaupungissa ei lytynyt yhtkn ravinto-paikkaa, ei edes +hartschevnaakaan, ja ett korttieria niin muodoin oli vaikea saada, vaan +ern porvarin, syntyns saksalaisen ja nimelt Vogel'in, sanoi hn +kumminkin matkalaisille tekevn sen arvon, ett majan antamisella auttoi +heidn kukkaroansa hoikemmaksi. Suloiset hartschevna-ajatukseni +hajoisivat siis kuin tuhka tuuleen ja kaupunkiin tultuani riensin herra +Vogel'in taloon. Hinnoilla suukauden elosta hnen tyknns sovimmekin +pian, vaikka ensi iltana torasimme vhn siit, ett herra Vogel'illa +makuu-siaksi minulle ei ollut antaa muuta kuin vanha in-ikuinen sohva, +jonka katteen vri oli mahdotoin eroittaa siihen pinttyneen lian +paksuudelta. Thn lissi hn viimein kuitenkin, ainoastaan sen thden +ett min olin Suomesta, pienoisen pn-aluksen ja lakanan, jota +kumminkaan koko olin-ajallani ei sen kovemmin muutettu, ja tst saaden +elimme kaiken ajan suurimmassa sovussa ja ystvyydess. Herra Vogel oli +kotoisin Mecklenburg-Strelitz'ist ja viraltansa leipuri. Hn oli 23 +vuoden vanhana lhtenyt kotoansa Tanskanmaan ja Suomen kautta tll +Venjll lykkyns etsimn. Pietarissa olikin jo saanut onnea helmasta +kiini sen verran, ett oli asettanut oman leipurikauppansa, vaan sitten +oli se taas rystytynyt hnen ksistns, jonka thden hn viel kerran +oli lhtenyt sit etsimn ja viimein asettunut Savodojen kaupunkiin. +Tll olikin onnetar taas ilmestinyt hnelle, tll kertaa pienen +Venakko-tallukan muodossa, jonka kanssa herra Vogel oli myt- ja +vastoinkymisens yhdistnyt. Tm hemmetr oli viel minunkin +Savodoilla ollessani aika siev, ja suki pns viel nytkin kahdesti +pivss pomada-voiteen kanssa, niin ett emnnn askelet, niinkuin sen +pitkin olla, "tippuivat rasvasta," ja hnen olentonsa ilmoittihen +kaikille talon asujille hajulla, nim. hyvll hajulla. Lisksi tmn +hempeyden toi hn isns perintn herra Vogel'ille talon eli, hnen +nimeens katsoen, pesn, josta moni tosin olisi voinut ptt hnt +harakaksi, vaan joka kumminkin oli tyhj parempi. Moni olisi herra +Vogel'in siassa ollut tyytyvinen thn onneen, vaan niin ei hn. Vaikka +hn oli selv venlinen, vaikka itin-kielenskin oli jo niin +unhottanut, ett puhui sit sangen huonosti, ei hn koskaan voinut +unhottaa kotoansa, niinkuin useampi hnen maan-miehistns tekee, vaan +ikvitsi suuresti sinne takaisin. Aina kuin joku matkalainen lksi +hnen tykns Pietariin pin, istui hn kauan aikaa portaillansa +kallella pin, ja kiitti onnelliseksi sit, joka psi "Europaan," joka +herra Vogel'in mielest alkoi Pietarissa. Nin surullisina hetkin +valitti hn omaa kohtaloansa, joka oli sitonut hnen Savodoille ja katui +suuresti, ett'ei ollut edes Suomeen jnyt, jossa rahvas hnest oli +ollut niin hyv, katui sit enemmin, kuin minulta kuuli, ett muutamat +hnen entisist ty-kumppalistansa Helsingiss, jotka nimitti, olivat +leiponeet itsens mahtaviksi porvareiksi ja suurten talojen isnniksi, +jonka onnen muka hnkin varmaan olisi ksittnyt, jos olisi ollut ly +sinne jd. Tt herra Vogel'in tyytymttmyytt nykyiseen tilaansa +elttivt hnen veljeltns Mecklenburg-Strelitz'ist useasti tulevat +kirjat. Tm veli, perinyt heidn isns hevois-kaupan, oli laajentanut +sen ja ulko-arvossa niin kohonnut, ett muka oli ruhtinallinen +talli-mestari ja ett hnell joka viikko kvi vierasna maan ensiminen +ministeri, vielp toisinaan perint-ruhtinaskin. Thn korkeuteen oli +nyt ovi avoinna Savodojenkin Vogel'illa, sill se kaikessa muussa +onnellinen mies oli lapsitoin, ja kirjoissansa lupasi hn ottaa veljens +pojan otto-pojaksi ja perilliseksens, jos tm perheinens tulisi +takaisin koti-maahan. Kiihoittaaksensa meidn Vogel'in muuttohalua oli +veli mys kirjoittanut, kuinka hn varsin alkaen veljens vasten oli +ruvennut sstmn viini, ja kuinka hnen kellarissansa jo lytyi +nelj sataa putellia vanhaa viini veljen juoda tuliaisiansa. Herra +Vogel'in kiihko pstksens Savodoilta ei nin muodoin ollutkaan +ihmeteltv, sill tss paikassa ei hn ukko-parka ollut maistanut +mrkkn kelvollista, saatikka puhdasta, sekoittamatointa viini. Ent +sitten kotimaan olut! ents sen soitot, sen tanssit ja muut huvitukset, +joita herra Vogel tll ei koskaan ollut nauttinut, vaikka kyll oli +kuusi vuotta perkkin istunut ensimisen jsenn kaupungin duumassa +(magistratissa). Mutta kuinka pst, sill hn oli kahtalaisesti +sidottu Savodoihin? Hn oli nainut Venakon, ja nainut Venakon, jolla oli +talo. Jospa rakkaudenkin voimaan voi sen verran luottaa, ett se vetisi +vaimon miehens kanssa vieraasen maahan, jossa kieli, usko, tavat olivat +hnelle aivan oudot, niin ei taloa kuitenkaan voinut telegalle nostaa, +niinkuin sen pienen Venakon. Ja taloansa oli Herra Vogel jo kaupinnut +kokonaisen vuoden, vaan turhaan. Juuri minun pois-lhtiessni ilmautui +viimein ostaja, he syntyivt hinnoilla, ja jo tn syksyn lent herra +Vogel muiden matka-lintujen kanssa ilolla ja riemulla takaisin +koti-maahansa, vieden muassansa siit onnesta, jota hnen nuori mielens +sielt lhtiess niin hohtavilla karvoilla oli kuvastellut tll +tavattavan, ei paljon muuta kuin poikansa ja pienen Venakkonsa. Herra +Vogel'in elm-kerta kuvaa monen muunkin, varsinkin Suomalaisten, onnen +etsimist tss maassa.</p> + +<p>Mutta jo arvellet: nin emme pse koskaan matkalle, lorutessasi herra +Vogel'ista ja hnen suruistansa ja iloistansa. Tosi kyll, mutta +Savodojen kaupungissa ei lydykn paljo muuta merkillisyytt +matkalaisen kertoa kuin herra Vogel, joka mys nyt eroaa siit. Vaan +leikki puhumatta on tss kaupungissa viel kaksi muutakin +merkillisyytt. Ensinkin tykki-tehdas. Kaupungin lpi juoksevan pienen +joen eli puron varrelta tyyness laaksossa on tm paikka, jossa sodan +kauheimmat kalut tehdn. Jos tss yhdelt puolen on huvittava nhd +esim. kuinka sisus siihen rauta-plkkyyn, josta tykki syntyy, ihmisen +taidosta leikkautuu melkein yht kevesti kuin puuhun, on toiselta +puolen surkea katsoa, mill taidolla, ahkeruudella ja tyynell mielell +ty-miehet esim. taputtelevat kiini sen rauta-peltisryn, jossa ne +hirmuiset kartessit lyktn tykin sisn, ja joissa kussakin on +kukaties sadoille loppunsa. Tehtaan pihalla seisoo pieni katos aituuksen +kanssa, jonka sisss lytyy kaksi tykki, silytetyt muistoksi keisari +Aleksanteri Ensimisen kymisest tehtaassa. Nist on toinen +muistollinen sen thden, ett keisari vhn aikaa oma-ktisesti teki +tyt sen silityksess, ollen se kohta tykin pintaa, jota hn takoi, nyt +hopea-lastoilla merkitty, toinen taas on merkillinen sen vuoksi, ett se +valettiin keikarin isna-ollessa ja sai nimeksens: <i>Pacificator +Europae</i>.<a name="FNanchor_5" id="FNanchor_5"></a><a href="#Footnote_5" class="fnanchor">[5]</a> Toinen rauhallisempi merkillisyys Savodoilla on se kaunis +kaupungin puisto tykkitehtaan ja Oniegan vlill kahden puolen mainittua +puroa, jonka kiitokseksi lienee kyll, jos sanomme, ett se vetisi +vertoja Helsingin yhteiselle puutarhalle, jos vaan olisi vhn suurempi +ja jos nim. siin lytyisi mitn, joka olisi sinne-pinkn kuin +Kaisaniemi.</p> + +<p>Ja nyt emme en voi Savodoilta mitn kertomisen arvoista lyt, jonka +thden olemme valmiit lhtemn matkalle, Vepslisten, Lyydikkjen eli +pohjais-Tschuudein kielt kuuntelemaan. Niden piiri alkaa noin 30 +virstan pss Savodoilta eteln pin pitkin Oniegan rantaa, jossa +<i>Schoksu</i> (eli <i>Schoksa</i>, niinkuin edellisess kirjassani kirjoitin) on +ensiminen heidn seurakuntansa. Seuraavat nelj seurakuntaa ovat ilman +sit samaa kansaa: <i>Scholtdjrv, Kalaig eli Kalajeg ja Himjeg</i>, kaikki +nelj Oniegan rannalla, ja <i>Mgi</i>, oleva vaan puolella Scholtdjrvest. +Viimeiset tschuudilaiset talot eteln pin tss ryhmss ovat noin 15 +virstaa Syvrilt, ja niinkuin Syvrin lnsi-psskin jo lytyy +ummikkovenlaisi tmn joen pohjais-puolella, niin el niit sen +itisenkin pn pohjoispuolella noin parin kolmen kyln paksuudelta. +Tschuudit itset kutsuvat kieltns Lyydin kieleksi, vaan Karjalaiset +pohjais-puolella Savodoja sanovat sit Schoksun-kieleksi, varmaan +senthden, ett Schoksu on heihin pin ensiminen lyydikk-seurakunta. +Mit tm sana Schoksu merkitsee, en ole voinut selitt; samoin en +ymmrr nime Himjeg, jonka jlkiminen tavut on suomalainen sana +<i>joki</i>; nimet Kalajeg ja Mgi selittvt itset itsens, jota vastaan +Scholt-djrv on suomeksi <i>Soutujrvi</i>, sill <i>scholdan, scholdta</i> on +suomen-kielinen sana: soudan, soutaa.</p> + +<p>Viimeksi mainitun seurakunnan kirkolla otin min olo-paikkani, osittain +sen thden, ett se on juuri keskell ryhm ja kieli siin +toivottavasti piti olla puhtainta, osittain senkin vuoksi, ett +Savodoilla ollessani olin saanut muutamia sen talon-pojista tuttavikseni +ja ern kanssa jo korttteristakin hnen tyknns sopinut. Tultuani +kyln rupesi hn viel, arvattavasti hyvst palkasta, kielenskin +selittjksi minulle ja sainkin hnest sangen hyvn apu-miehen, sill +hn osasi kirjoittaa ja oli hyvin selv venjn kieless. Tmn kielen +yhtlisyys sen murteen kanssa, jonka Lnnrot on tutkinut ja selitt +vitksessns, on suurempi kuin voisi toivoakaan, muistaessa, ett +niden murretten vli on enemmn kuin 200 virstaa. Kumpikin +lyydikk-ryhm, tm Oniegan rannalla ja se eteln pin +Lotina-Pellolta, jossa Lnnrot teki tutkintonsa, ovat siis aivan yht +kansaa. Mutta kuinka se muuten niin tarkka Sjgren voi ptt tmn +kansan ja Inkerin-maalla elvien Vatjalaisten heimolaisuutta niin +suureksi, ett heille antoi yhteisen nimenkin, sit on vaikea ymmrt, +sill kielet todistavat toista. Epilemtt on Lyydin ja Vadjan kielten +vlill suurempi heimolaisuus kuin esim. Lyydin ja Karjalan kielen, +koska molemmat ynn Virolaisten ja Suomen Hmlisten kanssa kuuluvat +Jmien eli Hmlisten kansakuntaan, jonka kieli niin monessa kohdassa +merkillisesti eroitaksen Karjalaisten lavea-piirisest murteesta. Vaan +joka Vadjan kielen on tarkemmin tutkinut, on pian havaitseva, ett sen +yhtlisyys Viron kielen kanssa on paljoa suurempi kuin yhtlisyys +Lyydin kanssa, ja ett sen syyst voipi kutsua vaan Viron kielen +murteeksi. Jos emme eri kieleksi lue Liivin kielt, joka nyttkin +olleen ainoastaan vanhempi muoto Viron kielest, niin tulee nit +Jmilisi sisaruksia vaan kolme, nim. Virolaiset, Lyydikt ja Suomen +Hmliset, joiden jlkimisten kielest kuitenkin Karjalaisuus on +kuluttanut pois monta tmn heimokunnan yhteist tunnusmerkki. +Tschuudin nimi, jos tt vieras-kielist nimityst viel tarvittanee +suomalaisessa kansa-tieteess, on siis ulotettava Virolaisiinkin, sit +enemmn, koska Venjn vanhoissa aika-kirjoissa heitkin useasti +mainitaan sill nimell, koska esim. Peipuksen jrve venjn kielell +viel nytkin kutsutaan Tschuudin jrveksi (tschudskoe osero), jota nime +se ei voinut saada Lyydikist eik Vatjalaisista, sen ympri asujista, +— ja koska se haukkuma-nimisin, <i>tschuhonets, tschuhn</i>, jolla +Venliset kunnioittavat Suomalaisia kansoja, ja joka tschuudin nimen +kanssa nhtvsti on heimoa, kaikkein tuntijoiden lauseita myten +enemmn kytetn Virolaisista kuin Suomalaisista.</p> + +<p>Kieli-tutkinnollisista saaliistani Soutojrvell en tss uskalla +lavealta puhua, sill ne ovat vaan kuivaa kielioppia eli viel kuivempia +sana-luetteloja. Lauluja Lyydin kielell en saanut sanaakaan, senthden +ett niit ei lytynyt. Rahvas tll "pajattaa" kyll sek pyhn ett +arkena, sek tyss ett jouten, vaan laulut ovat venjn-kielisi, +elikk pikemmin samanlaista venjt kuin ruotsin kieli on meill esim. +laulussa: <i>hyk perjo, juuppa taala</i> j.n.e., sill laulajista eivt +puoletkaan ymmrr venjn kielest muuta kuin tavallisimmat +joka-piviset puheet, eivtk voi selitt, mit laulussa laulavat. +Loihdutkaan eivt tll ole runon puvussa, vaan pahan-pivist +sopotusta, Venlisilt opittua, jota kernaammin luetaan venjksi kuin +lyydiksi. Tmn lauluttomuuden pttnee moni tulleen siit, ett +venlisyys jo liiaksi on painanut kansan omaa hengett ja pakoittanut +sen omat kieli-kaunistuksensa unohtamaan. Vaan vanhat sek miehet ett +naiset kertoivat venjksi lauletun jo heidnkin nuoruudessansa eik +sanoneet kuulleensa, ett koskaan olisi lyydiksi laulettu. Sen ohessa +pit muistoamme, ett venlisyys tll ei ole saanut paljon suurempaa +voittoa kansassa kuin esim. vh pohjaisempana elviss Karjalaisissa, +ja niden seassa kaikuu viel Kalevalan runo, vaikuttavat viel isilt +perityt loihdut alku-perisess tytelisyydessns. Tst voisi +ptt, ett Lyydilill oma-kielist laulua ei ole ollut koskaan, ja +kielen rakennuskin on senkaltainen, ett sit ei voi eik ole voitu +kytt runoksi, semmoiseksi, jona runo nyt lytyy kielessmme.</p> + +<p>Nytteeksi tst murteesta kirjoitin kuitenkin muutamia mainituista +loitsuista ja hankin knnksi erist Venjnkielisist saduista ja +samasta Mattheuksen evankeliumin 6:sta luvusta, joka lytyy Lnnrot'in +vitelmss, knnettyn tmn kielen siihen murteesen, jota hn tutki. +Nm knnkset valmistuivat sill tavalla, ett apu-mieheni ensin +itseksens knsi ne ja venjn kirjoituksella kirjoitti knnksens, +jonka hn sitten luki minulle, ja min, hnen avullansa parannellen +itse-kutakin kohtaa, jossa knns mielestni ei ollut hyv, sen +kirjoitin yls omaan kirjoitustapaani. — Kielen puheina ollessa en +malta olla mainitsematta erst huvittavaista seikkaa, jonka lysin +tss murteessa. Jokainen tiet, ett Suomen kieliss ei thn asti ole +lydetty omituista sanaa sille ajatuksen kohdalle, jota nyt merkitn +vieras-kielisill sanoilla: <i>herra, baarina, saks</i> j.n.e., josta on +ptetty Suomalaisilla, ennen vierasten herrojen tuloa heidn maihinsa, +ei herroja lytyneenkn. Tss on erehdytty suuresti, sill pllikkj +ja niinmuodoin herroja mahtoi kuitenkin niill kansoilla olla, jotka +satoja vuosia tekivt vasta-rintaa voimallista naapuriansa vastaan ja +useammat kerrat nilt koko sota-joukot maahan leikkasivat, niinkuin +Virolaisten maassansa ja Lyydikkjen Valget-jrven (Bjelo-oseron) +tienoilla tiedetn tehneen. Nm jlkimiset ovatkin kielessns +silyttneet herruuden alku-perisen nimen, joka lyydiksi on kuhm, +<i>kuhmun</i> eli suomeksi: kuhmu. — "Kuhmu?" sanonet sin, "sill sanalla +on aivan toinen merkitys Suomen kieless, jonka kaikki tietvt, sill +kell ei ole edes kerran elessns ollut kuhmua otsassa." — Elhn +htile, veli-kulta. Suomalaisten herrat voivat ennen olla yhdenlaisia +kuin kaiken muun maailman herrat, joten sana kuhmu heidn itsenisin +ollessaan voi merkit sek herroja ett herrojen lahjoja, noita +otsa-paisumia, eli toisin selitten, vierasten tultua maahan piti nit +kutsua heidn omalla nimityksellns <i>herroiksi, saksoiksi</i> j.n.e., +joten oma-kielinen sana laveammassa merkityksessns Virolaisilta ja +Suomalaisilta unohtui, eli muuttui merkitsemn vaan sit, jota herrat +tavallisesti jttivt heidn vh-ymmrtvisiin otsiinsa. Tmmiset +muutokset sanojen merkityksiss ovat hyvin tavalliset kaikissa kieliss, +eik ensinkn oudot sille, joka kieli tarkemmin on tutkinut. Vaan ei +vhinen ole minun iloni, joka tmn sanan ensimiseksi lysin, ja tm +lyt lienee minulle vasta maailmassa antava sian <i>Suomen Muistettavien +Miesten</i> kokouksessa, sill moni nkyy psevn siihen paljoa +vhemmstkin.</p> + +<p>Enentkseni edes yhdell alku-perisell suomalaisella nimell +maa-tiedettmme mainitsen tss, ett Oniegan merta lyydiksi kutsutaan: +<i>nine, nischen, s.o. ninen</i>, koska suomalainen sana <i>ni</i> lyydiksi +on: <i>n, nen</i>. Tmmisi omaisuuden-sanovia nimi ovat vanhat +Suomalaiset useastikin antaneet jrville, niinkuin esim. <i>Pielinen, +Hyytiinen</i> j.n.e. Niin tiedetn Laatokan merta ennen mainitun +Aldogaksi, joka nimi, niinkuin Sjgren muistuttaa, silmin-nhtvsti on +suomalainen sana <i>Aallokas</i>, ja epilemtt kuului tm sana vanhoina +aikoina: <i>Aldogas</i>, siit vhll muutoksella muuttuen <i>Ladogaksi</i>. Nimi +Oniega taas, jolla tt jrve nyt kaikissa maa-tieteiss mainitaan, on +vaan venlinen vnns nimest nine elikk ninse, joten se tarkoin +lyydin kielt myten on kirjoitettava. Luonnon mukaan sopivampaa nime +eip olisikaan antaa tlle jrvelle kuin ninen on, sill pohjais- eli +ittuuli kuin velloo sen aavaa pintaa, niin kuuluu jrven "ni" +ikskuin suuren kosken pauhina monen virstan phn rannasta. Silloin ei +ole alusten hyv olla sen pettvll selll, ja harvoin laskee se +tmmisiss tiloissa purjehtijata muuhun haminaan kuin omaan pohjaansa. +Mutta purjehtija nisell onkin harvinainen nk, varsinkin sitten +edell-mainitun uuden kanavan valmistumista. Syvrin suun ja Savodojen +kaupungin vlill kulkee kesss noin pari kolme kymment alusta, joku +menee ehk mys Poventsankin kaupunkiin nisen pohjais-pss, samoin +joitakuita aluksia sen itrannoille, ja siin on kaikki sen merenkulku. +Jos thn lismme, ett se tyynen ollessansa huokuu kylm ja sumua +ympri olevalle maalle, niin nemme ett ninen on sangen kolkko jrvi, +ehk kyll, lnsi-tuulen liekuttaessa sen vett, se voipi ottaa +semmoisenkin taivaan-sinisen kullalla thditellyn puvun pllens, ett +sen katsomisesta ei tahdo kyllns saada.</p> + +<p>Rahvas nisen rannalla, mink min sit olen nhnyt, el leivn +puolesta hyvin hyvsti, paremmin kuin rahvas useammassa osassa +Suomenmaata, vaikka se ei ny tekevn puoltakaan sen vertaa tyt kuin +Suomen rahvas. Mist tulee siis tm rikkaus? Minun yksin-kertainen +ajatukseni on se, ett paitse sota-miehen tekoa tll rahvaalla on +paljoa kevemmt ulos-teot kuin suomalaisella, kruunun talon-poika +Venjll on kokonansa toinen mies toinen herrojen alustalainen. +Verojensa suoritettua nauttii hn ansionsa rauhassa, rakentaa itsellens +ylpet talot monien tupien ja kammarien kanssa, joiden seinmt +vlkkvt kalliista pyhin-kuvista, tee- ja kahvi-kattiloista j.n.e. +Vaimonsa pukee hn monesti silkkiin, vaan aina hohtavan punaisiin eli +keltaisiin vaatteihin, itsens hienoin kauhtanoihin eli hyviin turkkiin. +Ja jos ty kotona ei anna kaikkea tt, lhtee hn muuanne onneansa +koettamaan, tavallisimmasti Pietariin. Niin kyvt esim. tmn +Soutujrven ja sen ympristn miehet kiven-hakkaajina tyt tekemss +ympri Venjn maata, miss vaan kruunu mit rakennuttaa. Moni kivi +Sevastopol'in ja Kronstadt'in muureissa on heidn silittmns, useammat +patterit It-meren rannoilla heidn tekemns, niinkuin esim. patterit +Helsingiss ja sen tienoilla, joiden tekijit, kotoisin nisen +rannalta, lienee siell viel nytkin. Kerttyns hyvt rahasummat +palaavat he kotiin niit perheinens symn. Mutta rahan kanssa tuovat +he muassansa mys paljo koiruutta, irstaisia tapoja ja rahan ahneutta. +Tmminen Pietarissa eli muualla kvelyll elnyt mies mypi rahasta +kaikki, vaimonsa, lapsensa, naapurinsa, oman autuutensakin, sen niin +monta tuhatta kertaa muutaman kopeikan edest turhaan vannottuansa. +Hnen rientonsa alku ja loppu on raha, aina vaan raha eli muu toisen +omaisuus, saipa sen sitten miten hyvns. Hn ei hpe pyytessns, +vaikka hn olisi kuinka rikas. Niin tuli esim. Soutojrvell sen tienoon +starschina (kyln-mies) ersn aamuna minun tykni ja valitti eileisest +praasnikasta erss naapuri-kylss phns jneen hirmuisen +pohmelon, eik tiennyt kuin sit parantaa voi. Samalla kutsui hn minut +vieraiksi luoksensa muutamien viikkojen perst tulevalle praasnikalle +heidn kylssns, sill hn eli erss toisessa kylss ja oli nyt +Soutojrvell viran toimituksissa. Min kiitin kutsumuksesta, joka +nhtvsti ei ollut sen sydmellisempi kuin ett minun siit olisi +pitnyt auttaa hnt pns parannuksessa. Tt jlkimist tarkoitusta +en kuitenkaan ollut ymmrtvinni ja viimein ilmoitti hn sen suorilla +sanoilla, pyyten minulta kymmenkopeikaista viinaan. "Kuinka", vastasin +min, "ilket sin, joka olet koko tienoon rikkaimmia miehi, tulla niin +vh toiselta pyytmn! Olisit eilen juonut vhemmn, niin olisi +psikin terve, ja ilman sit paranee se paremmin siten, ett menet ja +uit nisess kuin ett nyt uudestaan rupeat viinaa juomaan". — +Suomessa matkatessasi kuin taloon tultuasi panet tupakan ja puhetta +paremmin liikkeelle saadaksesi tarjoot kukkarosi talon-miehenkin panna +piippuunsa, kainustelee hn sit vastaan-ottaessansa, lausuen, ett +matka-miehen varat kuluvat matkalla ilmankin ett toiset auttavat hnt +niit nauttimassa, ja muka pikemmin hnen velvollisuutensa olevan +vieraalle tarjota. Vasta lausuttuasi ett sinun tupakkasi on kartuusia +rohkenee hn niit piipun ottamaan, vaan tarjoaa hyvll sydmell vhn +ajan perst oman massinsa maistaaksesi koti-kasvuisia maa-tupakuita. +Aivan toisin olivat Soutojrveliset. Havaittuansa ett minulla lytyi +kesn varat tupakkaa ja sikaria rupesivat he niit lappamaan minulta +mik millkin aiheella, mill oli rinta kipe, mill vatsan-vntj, +johon muu ei ollut hyv kuin tupakka, mill mikin, ja ers naapuri, joka +oli kynyt luonani "istumassa", joka kerta sit toimittaen minulle ett +hnen sisarensa mies, pohatta kauppa-mies Savodoilla ei koskaan +juottanut hnell siell kydessns huonompaa juomaa kuin 6 hopearuplan +sampanskoita, oli pois-lhtiessni niin rohkea ett oikein kdest +piten pyysi minun tupakka-varojeni loppua hnelle lahjoittamaan. "No, +mits min sitten itse polttaisin?" sanoin min. "Saathan sin +Vosneseniess toisia", oli hnen yht selv kuin hvitin neuvonsa. — +Tnkaltaisia ja pahempiakin tapauksia olisi minulla kyll kertoa +ololtani Soutojrvell, vaan nyt ei ole aikaa kirjoittaa enemmn niit +kuin muutakaan, sill posti-hetki lypi kohta. J siis toistaaksi +terveeksi!</p> + + + +<h3>Kolmas Kirja.</h3> + +<p>Helsingiss syysk. 1855.</p> + +<p>Tmn-edellinen Suomettaressa painettu kirjani oli annettu Vosneseniest +10 p. elok. Tss paikassa kydessni olin matkalla Aunuksen lnin +etelisess osassa, Ojatin (Ajatin) ja sen syrj-jokien tienoissa +elvien, pohjais-Tschuudien (Lyydikkjen eli Vepslisten) tyk. Tnne +pstkseni ajoin mainitusta kauppapaikasta kolme holli-vli suurta +maan-tiet myten Juksovitsan kyln, josta sanottiin hyvn ratas-tien +olevan aina 35 virstaa eteenpin eli Vidlaan (ven. Vinets) asti, Ojatin +varrella. Tultuani rattailla 15 virstaa tt tiet selitettiin kylss, +jossa hevoisten muutto oli tapahtuva, ett loppumatkankin viimeksi +mainitulle pogostalle kyll voi rattailla kulkea, vaan koko kylss ei +lytyvn kuin yhdet rattaat, ja ne oli kova lykky nyt saattanut Vidlaan. +Yt oltuani kylss ei muu tullut neuvoksi kuin ratsain matkalle +lhteminen. Koko yn-seudun arvelin laatuun ja toiseen, kuinka kapineeni +kulettaisiin hevosen selss. Niit ei tosin ollut paljo, mutta +sinnskin oli niiden koko ja muoto senkaltainen, ett niiden ratsain +kuletus nytti mahdottomalta. Viimeinkin luulin jo keinon keksineeni +tlle kuletukselle ja ilmoitin, kyyti-miehen tultua, sen hnelle. Hn +hylksi keinoni kokonansa, toi pitkn skin, latoi kapineista puolen sen +pohjaan, toisen suuhun, jonka sitoi lujasti kiini, ja tyhjlt +keski-kohdalta pantiin nyt skki satulalle riippumaan, johon hn itse +istui plle. Toiselle hevoselle istuusin min selkn. Tll keinoin +matkasin sitten yhteens noin 170 virstaa, eik olekaan tt matkaamisen +laatua moittiminen muun thden kuin sen, ett matka siten kuluu hyvin +hitaasti, sill josko ei olisikaan sli kapineita, jotka kiireemin +kulkien kovin pahasti hytkelevt hevosen kupeilla edes ja takaisin, niin +ei oma ruumis salli ajaa muuten kuin astuttaen, joten taas tiimassa +harvoin voi kulkea enemmn kuin viis virstaa. Jos nyt taival on kolmea +nelj kymment virstaa pitk, jotka virstat viel ovat "suden +juoksemia", jos pllisiksi piv paistaa rkitt helteesti, eli jos +suot ovat vettyneet ja niiden malko-sillat nilput, niin arvaa jokainen, +ett matkalainen kernaasti pyrkii hevosen muutto-paikkaan ja ikvipi +niit vhisi virvoituksia, joita semmoisessa voipi saada. Tmn toivon +todentamiseen tytyy hnen, kyln tultuansa, kuitenkin viel nhd +paljon vaivaa. Hn pyyt talon emnnlt leip, voita, maitoa ja +munia. Leip on vlttvt joka paikassa ja sit ei kiellet; mutta +mit voihen tulee, niin on Venlisten voi kelvotointa Suomalaiselle, +sill hmmennettyns kerman (pllisen) savi-astiassa siksi, ett se on +vh meidn voihen pin, sulattavat he tmn sekoituksen uunissa ja +valavat sen sitten suurempihin savi-astioihin, joissa se silytetn +talven ja on nkjns kuin keltaista talia. Voita jos siis tahdot +venlisess kylss syd, niin pane emnt sit verekseltns tekemn +ja valmiiksi saatua suolaa se itse, sill voihen niinkuin muuhunkin +ruokaan ei emnt raatsi panna kallista suolaa kuin ilman nimeksi vaan. +Voin nin valmiiksi saatua kydn maitoja katsomaan. Lehmi pidetn +tss tienoossa niinkuin muuallakin Venjll tavallisesti hyvin vh. +Se talo on jo rikas, jossa on viis lypsv lehm, ja ihmein +mainittiin erst muka kauheata pohattaa Vidlassa, jolla oli viistoista +lehm lypsmss. Mutta laitumet ja hein-maat koko Ojatin tienoossa +ovat niin hyvt, ett hein enimmksi osaksi tehdn metsn ilman +aidoitta ja muitta, ja jo virstan pss kylst lyt karja samottavan +ruohon. No miks sitten on syyn Venlisten huolimattomuuteen tss +asiassa? Ne ovat paastot hnen uskossansa, jotka vierauttavat hnen +karjan tuottamista, ja toiseksi ei hnen naisensakaan osaa nit +korjata. Maito-aittana on eteis-huone, jota mys vieras-kammarina +pidetn, ja tultuasi siihen net perpuolen lattiata tynn +pienenlaisia pottuisia savesta, joiden ulko-karvan jo tekijns on +tehnyt niin ruskeanharmaan, ett'eivt suinkaan likaa pelk, ja joiden +reunat ovat niin pinttyneet, sisus niin rikkoja ja karvoja tynn, ett +thn siivottomuuteen tottumatointa sydntsi alkaa iloittaa ja sin +kernaasti nist ravinnoista olet erillsi. Voin ja leivn lisksi, +jotka jo olet saanut, on sinun niin-muodoin ennenkuin symn voit +ruveta, viel munat saatava, sill suola-kalaa ei lydy missn ja +Venlist inhoittaisi sydess kalaa nin "raaltansa", niinkuin hn +sanoo. Mutta jos emnt jo edellisikin aineita antaessansa on tehnyt +esteit ja viivytellyt, ei hn munia kysyesssi paikalta liikahda. Niit +ei liene talossa? Mutta kanoja kvelee tuvan lattialla, ja kukkokin. Syy +emnnn viivyttelemiseen on se, ett sin, maan tapoihin tottumatoin, et +ole tietnyt vakuuttaa hnelle, maksavasi kaiken, mink otat. Hn luulee +sinua tavalliseksi virka-mieheksi, ja ilman on hnen sli sytt +sinulle munia. Sanottuasi ett maksat, Jumalan nimeen vannottuasi, +ett'et mitn ilmaiseksi tahdo, vielp rahankin hnelle edeltpin +kteen systtysi, lhtee hn viimeinkin munia hakemaan, ja pian on +atriasi valmis. Syty pit sinun, jos ei muun thden niin herruutesi +kannattamiseksi, juoda teet. Mutta teen-keittjt (samovaraa) ei lydy +kylss kuin yksi, sill nyt olemme sydn-maalla. Sit menet nyt itse +sen omistajalta pyytmn, joka nin ei ilke sit kielt, ja kantaa +sen itse korttieriisi. Tll valmistuu tee pian, ja nyt juotat +talon-rahvasta, juotat samovaran isnt, juotat hnen naistansakin, +joka ei ole hennonut kalustansa luopua, vaan tullut sen jless +luoksesi, — kaikki juotat kyllisiksi, ja juotpa viel itsekin. +Maksettuasi talon-vell, jotka nin muodoin ilolla ja ihmeeksens +nkevt ett valalla vahvistetun lupasi tytt, olet siis valmis +uudestaan matkalle lhtemn, vaan juuri hevosen selkn noustessasi +muistuttaa samovaran isnt, ett sinun sen pitmisest olisi joku vh +maksettava hnelle; muut herrat antavat siit muka tavallisesti kaksin +riunoin, mutta sinulle, hyvlle bajarille, saa koko asia jd +hopea-riunasta. Senkin suoritettuasi pset toki viimein taipalelle +lhtemn, ja hatuttomin pin toivovat nm ystvsi sinulle matkallasi +kaikenkaltaista siunausta ja onnea, sill siunuustellessaan samoin kuin +kirotessansakin ei Venlinen puutu eik sst sanoja.</p> + +<p>Vidlaan tultuani tapasin tll ensi kerran Ojatin-joen, joka niinkuin +jo edell kirjoitin, lankee Syvrihin ja suussansa on vallan suuri joki. +Vidlan kirkko on noin keskikohdalla sen pituutta, vaan kuitenkin oli +joki nyt sydn-kesll tss kohden niin matala, ett hevoset kahlasivat +sen poikki ja vesi ei tyttnyt hevoselle vatsaan asti. Samanlaisena +tapasin sen sitten useammissa muissakin kohdin, joissa siit poikki +tulin kulkemaan. Venhe-kululle ja hirsien sek puun lauttaamiselle ei +tst joesta siis ole hyty muulloin kuin kevll, jolloin se kuuluu +paisuvan hirmuisesti ja panee suuret alat alanko-maita tulvan alle. +Sjgren'in ilmoituksista tiedmme, ett Lyydikkjen pes-paikka on juuri +Ojatin yl-puoli ja latvat, ja lyydikk-kylt alkavatkin Vidlasta +lhtien, heti toisella puolen jokea. Nihin min en kumminkaan +seisottunut, vaan matkasin syvemmksi Lyydin-maahan, 20 virstaa +edellens, Jrvien (lyydiksi: Jrvidje) pogostalle.</p> + +<p>Jrviss neuvoi kyl-oikeuden piisari, jota pyysin apulaisekseni +kielen-tutkinnossa, vaan joka oli paikkakuntaan vasta tullut eik +sanonut viel kyllin oppineensa rahvaan kielt, tmmiseksi apulaiseksi +tmn seurakunnan entist, virastansa eronnutta pappia, joka oli +syntynyt lheisess Ladvan seurakunnassa ja sitten kaiken ikns elnyt +Lyydikkjen seassa, ja jonka piisari kehut osaavan paremmin niden +kielt kuin venjt. Hn sanoi hnen ei en viitsivn kyd tysskn +ja olevan vhn ryyppyyn menevn, jonka thden hn muka mielellnskin +olisi rupeava minulle avuksi, sill keinoin viina-rahaa ansaitaksensa. +Nm piisarin lauseet olivat minulle mieleen, min sanoin siis jvni +thn ja pian hankki hn minulle korttierinkin. Pappi, joka piisarilta +jo oli yn-seutuna saanut tiet minusta ja aikomuksestani, tuli +huomeisna aamuna, ennenkuin kukko oli kannukset ennttnyt jalkaansa +saada, minun tykni. Hn oli pitk, vahva mies, ja vaikka jo 63 vuoden +vanha, viel sek nlt ett jalalta hyvin vilkas. Hn oli ensin +palvellut ponomarina ja diakkana synnyin-paikassansa Ladvassa, jossa +hnen isns oli ollut pappina, ja sitten loppu-puolen ikns tss +seurakunnassa pappina. Menn vuonna oli hn eronnut virastansa, ja +antanut sen ynn tyttrens kanssa erlle vasta seminariosta psseelle +papille, eik sanonut henkens elatuksesta itsellns suurta huolta +olevan, sill paitse sit, ett vvy oli velvollinen hnt ja hnen +vaimoansa kuolin-pivn asti elttmn, oli hn itsekin nuorella +illns kernnyt jonkunlaisen raha-summan, joka oli Pietarin +lampartissa vuokria kantamassa. Nist vuokrista ei hn kuitenkaan muka +saanut muuta kuin mik hnell vaatteissa kului, sill lamparti-setelit +olivat hnen vaimonsa vallassa, ja ukko valitti tt hyvin ahnaaksi ja +itsepiseksi. Ihmetellessni, ett hn vhisest papin-palkasta oli +voinut sst niin suuren summan kuin kuusi tuhatta hopearuplaa vanhan +pivns varaksi, sanoi hn sit ei palkasta sstyneeksi, vaan kaupalla +hankituksi, sill nuorempana oli hn kynyt jotenkin suurta +karjan-kauppaa. Hn oli ostellut lehmi aina Vytegrasta ja Valkeajrven +linnasta (Bjelosersk'ista) asti, suurella edulla ajaen eli ajattaen ne +Tihvinan markkinoille eli Pietariin. Nill kauppa-retkillns oli hn +hyvsti tullut tuntemaan koko sen osan Aunuksen ja Uudenlinnan lni, +jossa Lyydikkj el, ja tiesi tarkasti sanoa, miss minkin tienoon +puheen-parsi erosi toisten tienoiden kielen-laadusta. Hn sanoi olevansa +valmis rupeamaan minulle tklisen kielen selittjksi ja siksi +kelpaavansa sen enemmin kuin jo ennenkin oli semmoisena ollut, nim. +Andrej Mihailovits'illa (Sjgren'ill), joka oli kaksi viikkoa elnyt +hnen tyknns Ladvassa, ja jota hn muisteli suurella rakkaudella. +Palkkaa ei ukko vaatinut enemmn kuin noin puoli-tuoppisen hinnan +pivlt, ja tyn ptimme seuraavana pivn alottaa.</p> + +<p>Mutta ihminen ptt ja Luoja st, sanoi nykyjn ers suuri +ajattelija Helsingin Sanomissa, ja niin tsskin asiassa ei kynyt +ptst myten. Seuraavana pivn oli tmn opettajakseni ruvenneen +ukon emnnll nimi-pivt. Minun thteni oli eukko pttnyt viett ne +tavallista juhlallisemmasti. Jo hyviss ajoin aamulla tuli ukko tykni +ja ilmoitti tmn seikan ja kutsui minua nimi-piville. Min "panin +plleni parasta, valkeinta varrelleni", ja sitten lksimme ukon kanssa +yhdess. Papin kartanoa niss tienoin ei voi eroittaa muista ympri +seisovista taloista, ja tavallisesti lytyy kylss aina joku pohatta +talon-poika, jolla on paljoa pulskemmat rakennukset kuin papilla. Niin +oli tsskin kylss kapakka-talo paremmassa asussa kuin yksikn muu, +ja astuessamme eteenpin luulinkin sit pappilaksi, ennenkuin +seuralaiseni likaisimmassa kohdassa kyln katua nousi ern talon +portaille ja sanoi: tnne. Tultuamme sisn otettiin me vastaan hnen +vaimoltansa, joka jo oli tydess juhla-puvussa, ja jonka hirmuinen +lihavuus kyll todensi ukon sanat, ett eukko muka yksinns si vuokrat +heidn yhteisesti sstmist rahoistansa. Heidn tyttrens, nuoren +papin vaimo, ilmestyi vh jlemmin, ja viimein hnen miehenskin, +mutta ei viel juhla-asussa, sill hn oli ollut riiht viskaamassa, +Siistiytyns ja pukeutuansa oli hn sangen siev mies ja josko ei +oppinutkaan, niin tiesi hn kuitenkin sen verran, ett Suomen-maalla oli +yksi tsaari kuin Venjll, ett Sevastopol ja Veapori eivt olleet +yhden meren rannalla ja ett Helsinki oli etempn Pietarista kuin +Viipuri, joissa kysymyksiss vanhalla papilla oli hyvin hmrt ja +sekaiset tiedot. Jonkun tunnin kuluttua eneni seuramme viel edell +mainitulla piisarilla ja hnen puolisollansa. Pidoista, jotka nyt +alkoivat, en sano sen enemp, kuin ett ensin tarjotun kahvin plle +ilman vli-ajatta seurasi se ian-kaikkinen tsjaju (tee), joka tapa on +tll yleinen, sill "tee kevent kahvin vaikutuksen," selitti minulle +ers pappi, jolta tmn luonnottoman tavan syyt kysyin, Tsjajun juotua +tuli puoli-pivinen, jonka pituista atriata en viel ole koskaan +nauttinut ja jonka pituisesta Jumalan rukoilen itseni vasta +varjelemaan. Vaan jos minun tytyi jo kolmannella osalla siin +annetuista ruokalajista olla tyytyvinen, niin sivt muut sen enemmn, +vaikka ruoan suuhun saamisessa ei ollut muuta apuna kuin ne +viisi-haaraiset kahvelit, joita Luoja jo esi-isllemme Aatamille antoi +parin.</p> + +<p>Koko nist pidoista en tss olisi tarvinnut mainita mitn, +ell'ei niiss tapahtunut seikka olisi ollut painava knne +kielitutkinnoilleni Jrviss. Vanhan papin emnt nim., jonka kanssa +miehens puoli-pivisen joutuessa oli kynyt kirkossa, eukolle +suojelija-enkeliltns viel jotakuta paria kolmea vuosikymmenist +elinajan lisksi rukoilemassa, oli pttnyt palkita tmn miehens +palveluksen ja senthden haettanut kapakasta puteliin viinaa. Sen +tyhjensi ukko pian piisarin kanssa, eivtk viinan vaikutukset hness +viel olleet kovin vaaralliset. Mutta suurin asia oli se, ett hn, +kauan viinatta oltuansa, nin psi taas makuun. Ilta-puoleen, kuin jo +olin korttierissani, tuli hn minun luokseni, pyysi paperia ja +kirjoitus-vrkki ja tahtoi muka minulle nytt ksi-alaansa +kirjoituksessa, koska kieli-apulaiseni piti osata kirjoittaakin. +Kirjoitus, jonka hn tss teki, oli anomus saada minulta +puoli-tuoppisen hinta rahaa sen tyn plle, jota yhdess olimme +rupeavat tekemn. Sen annoinkin hnelle tinkimtt, ja vhn ajan +perst alkoi piisarin kodista kaikua pajatus, joka ilmoitti, ett +viina-jumala oli lytnyt veljens runo-jumalan. Mutta ei sill hyv. +Myhn illalla, minun iltaista sydessni, tulla kompuroi ukko ilman +lakitta ja "parta paksussa porossa, tukat kaikki taljaskassa" +korttieriini, itki, nauroi, pajatti, tanssi ja pyysi viel rahaa. +Minusta nytti hn jo kyllin-kylliselt, min en antanut. Hn rukoili, +syleili minua, vaan turhaan. Viimein lankesi hn polvillensa, kumarsi +jalkojeni juureen ja suuteli monet kerrat savisia saappaitani. +Pstkseni tst ilkest tilasta ja saatuani hnelt lupauksen ei +enemp tulla minua kiusaamaan, annoin hnelle viel toisen +puoli-tuoppisen hinnan, jonka kanssa hn heti menikin matkaansa. +Reuhatessansa tyknni hoklasi hn aina pydlt ruokaakin suuhunsa, +jota hnelt suinkaan en kieltnyt, vaan saadakseni tiet, kuinka +ankara hn uskonsa lajissa oli, muistutin kuitenkin, ett hn +paasto-pivn si arkea eli rasvaista ruokaa, josta hn hyvin kyll +tiesi suuren synnin tulevan. Mutta ukko vastasi juuri muutamia viikkoja +takaperin kyneens Valaman monasterissa Petron pivill, siell kaksi +vuoro-kautta yhteen menoon papillista toimitusta tehneens ja nin +muodoin kaikki eli vhintskin suuren osan entisi syntins +kuitanneensa, joten hnell arvattavasti nyt taas hyv aika eteenpin +oli varaa poikkeilla hurskauden vaivaloiselta tielt. Samasta syyst +teki hn julkisesti toistakin synti, nim. poltti tupakkaa niin usein +kuin min jaksoin hnelle tupakka-ptkylisi antaa. Kernaammin olisi +hn kuitenkin polttanut piippua kuin nit, ja tmn halunsa ilmoittikin +juuri tss rohkeassa tilassansa siten ett tahtoi kiskoa piippua +hampaistani. Tss asiassa en hnelle kuitenkaan antanut per, ja +piipusta vittelemisemme olisi kukaties miten loppunut, ell'ei hnelle +olisi juolahtanut mieleen ett se mahtoi olla uskoni, joka esti minun +antamasta tois'uskoisen polttaa piipustani, jossa tapauksessa hn ei +milln tavalla tahtonut saattaa minua rikkomaan hengellist lakiani. +Ilolla vakuutin min ett asian laita oli semmoinen, ja heti jtti ukko +piippuni rauhaan. Tt keinoa kytin sitten jlkeenkin pin suurella +menestyksell semmoisia vastaan, jotka maansa tapaa myten tahtoivat +minun piippuani omana piippunansa pit, ja mainitun esteen sanottuani, +ei sit vastaan koskaan inttilty mitn.</p> + +<p>Toisena aamuna menin kapakkaan sek tietelemn ukon eileisen-iltaista +elamoitsemista ett vhn rahaa srkemn. Tmn oli ukko keksinyt. Ulos +tullessani kapakasta tulla haihatti hn kotoansa, eik malttanut juosta +tiet myten ympri, vaan oikasi pellon poikki, jossa hnelle aidan yli +pyrkiessns ei kynyt paremmin kuin ett aidassa repi kauhtanansa, joka +kumminkin jo entuudestansakin oli hyvin huono ja repaleinen. Hn luuli +minun ostaneeni viinaa, ja vaikka pohmelo nytti surkeasti ahdistavan +hnt, sihkysi ilo hnen silmistns, sill kuin minulla muka oli +viinaa, niin oli sit hnellkin, jonka ajatuksensa hn heti +ilmoittikin. Pian selkeni kuitenkin ukon erhetys, ja pahoilla mielin +rupesi hn selittmn, ett hnest sin pivn ei ollut minulle +tyhn, ja huomenna taas piti hnen lounaan syty lhte ersen viiden +virstan pss olevaan kyln, jossa yli-huomenna tuli praasnikka. +Huomenna voisi hn kumminkin edell puoli-pivn tulla minun tykni, jos +nyt saisi edes pariksikaan ryypyksi minulta viel palkkaansa. Sen +annoinkin hnelle, mutta nyt vahvistui minussa jo edelt arveltu pts, +kokonansa erotani tst miehest, sill vaikka hnell kyll olin +havainnut olevan hyvt tiedot Lyydin kieless, niin nkyi se nyt +selvsti, ett hnell oli liian huikentelevainen luonto kelvataksensa +minulle apu-mieheksi.</p> + +<p>Siis aloin tiedustella toista apulaista, ja sanottiinkin Ladvassa +Iytyvn vanhan diakan, lyydikk-syntyisen ja niinmuodoin hyvn +lyydilisyyden tuntijan, jolla kehuttiin kaiken maailman viisaus olevan +pss, ja jonka ei sanottu juovan muulloin kuin praasnikoissa. Tmn +miehen luultiin tulevan sille praasnikalle, jolle Jrvien ukonkin jo +niin aioissa piti lhte, ja min ptin mys odottaa tt +juhlallisuutta ja menn sille, sek sit katsomaan ett mainittua +diakkaa tapaamaan.</p> + +<p>Tmmisi praasnikoita on kaikissa venjn-uskoisissa kyliss (meidnkin +maassamme) tavallisesti yksi, monesti useampikin vuodessa. Ne vietetn +sen pyhn pivn, jonka nime kyln kirkko kantaa, ja joka sill +niinmuodoin on erityisen suojelijana. Mutta tavallisesti on kylss +paitse kirkkoa viel rukoushuoneitakin (Karjalassa kutsutaan tmmisi +"sssynksi" venjn-kielisest sanasta tschasovna), joilla mys on +pyht suojelijansa, ja joille mys vietetn praasnikat. Nin saapi moni +kyl kolme ja neljkin praasnikkaa vuodessa. Niille kerytyy rahvasta +vahvasti, ja p-asia niiss on syminen, tanssiminen ja pajatus. Mys +tulee niihin josta kusta suuremmasta lhi-kylst renikan kauppias, ja +kuin kyln kapakasta saadaan viinaakin kyllltens, niin lytyy +praasnikalla kaikki vli-kappaleet, joilla ilo saadaan kukoistamaan.</p> + +<p>Toivoani myten Ladvan diakka olikin praasnikalla, pian sovimme tuumilla +ja jo seuraavana pivn muutin Ladvaan. Useammassa kirkon-kylss +Suomessa lytyy joku leski-akka, joka on vhn herras-perua, kyhksi +jnyt, vaan hyvsti elv sill keinoin, ett hnell on arpa-kirja ja +kortit, joilla talonpojan-tyttrille povaa sulhaiset, vh lkityksi, +joilla parantaa pienet silm-kipet, pst hampaan-kolotuksesta +j.n.e., ja koreoita tilkkuja, joista hn tekee emnnille taskuja, lakkia +ja m.s. Sen ohessa tiet hn kaikki pitjn juorut ja uutiset, ja kuin +vrjlin puutteessa hnell painatetaan lankojakin, niin ei kumma +olekaan, ett talonpojan-vaimot kirkko-tiellns kyvt hnen luonansa +istumassa, jolloin mmn kahvi-pannu ei tulelta pse, vaan jolloin +hnell mys on tulonkanto-pivns, sill kyjt tuovat, mik +voi-naulasen, mik maito-leilin, mik mitkin. Tmmisi lytyy +Venjllkin, vaan edell lueteltujen virkojen rinnalla pitvt nm +parittajankin tointa, sill harva naima-kauppa niin herroissa kuin +talon-pojissakin tapahtuu Venjll ilman parittaja-akan (svahan) +avutta. Tmnkaltaisen ihmisen luona sain min korttierin Ladvassa. Hn +oli edell kerrotun Jrvien vanhan papin tytr, oli ollut naimisessa +ern papin kanssa, joka jo viisi vuotta takaperin oli kuollut, ja eli +nyt ukkonsa, mainitun papin isn, kanssa yhdess, joka jlkiminen mys +oli ollut pappina, vaan halvauksen thden, joka hnt oli kohdannut, jo +kauan sitten virastansa eronnut. Heill oli hyv talo, vh +maan-viljelystkin ja he elivt pensill (pensiunilla), jota ukolla oli +20 ja lesken tyttrell 6 hopearuplaa. Thn oli leskell senlaisia +tuloja kuin edell kuvasimme, ja jonkun verran sai hn sisn sitenkin, +ett piti korttieria mittareille ja muille matkaaville virka-miehille. +Hn oli sen verran viisaampi tklisi talonpojanakkoja, ett osasi +juoda sek teen ett kahvin, vielp keittkin molemmat, ja ett +valitti, kuinka hnen ktens pysti ja nkns pivettyi, nyt tyss +kydess, sill siihen ei hn ollut tottunut miehens eless, jolloin +sampovara aina oli seisonut valmisna hnen makuulta noustessansa. +Entisest herruudesta ei hness ollut muuta jlell, kuin se, ett +tahtoi ett muiden piti uskoa hnen aamulla pitkn makaavan, jota +herruuden vlttmtnt merkki hn kuitenkaan itse asiassa ei pitnyt, +sill useasti kuulin hnen raukan jo pivn kanssa nousevan +askareillensa.</p> + +<p>Sek tm vaimo ett hnen ukkonsa, se vanha pappi, olivat muuten +merkilliset sen thden, ett pahemmin pahinta mustalaista pyysivt, +puistivat kaikkea, mit vaan nkivt minulla. Heille piti antaa paperia, +kyni ja lkki, edellens kynttilit, teet, sokuria, sanalla sanoen +kaikkea, mit muassa oli ja mit emnt viime kerran Vidlassa +kydessns muka oli unhoittanut ostaa. Ukko tahtoi minua itsellens +ostamaan nuuskuakin, jota minulla ei ollut, ja mrsi siksi tarvittavan +tschetvertakan (25 kop. hop.). Tmn hvittmyytens peitti hn sill, +ett lupasi edestni lukea rukouksia, joiden mr ja pituus tulisi +senvertainen, kun verran hnelle rahaa jttisin, ja sanoi tt rahaa ei +tulevani katumaan, sill hnen rukouksensa olivat hyvin teholliset. +Tmmisi rukouksia lukikin hn alinomaa, pitkst nimi-listasta aina +rukouksen alussa mainiten niiden nimet, jotka olivat hnen palkanneet +puolestansa taivasta lhestymn. Minua inhoitti tmminen elatus-keino, +varsinkin yhdekskymmen-vuotisella hautaan vajoovalla ukolla, enk paljo +huolinutkaan peitt ylenkatsettani hnt vastaan, josta itselleni +seurasi se paha, ett ukko, ptten minut tydeksi pakanaksi, ei +sanonut yhdenkn kristityn papin rupeevan minulle taivaan ovea +longistamaan, ja kuin sit, hnen luulonsa jlkeen, maailmallisen +ihmisen itsens oli mahdotoin avata, niin arvaa jokainen, mihin hn +minun tuomitsi.</p> + +<p>Paitse sit vastusta, mik minulla oli tst ukosta, oli kymmempivinen +oloni Ladvassa sangen hupainen. Rahvas tll salon sydmess oli siivoa +ja hiljaista, ja tyni juoksi erittin hyvsti senthden, ett +apulaiseni, vanha diakka, oli selv-pinen ja ymmrtv mies. Hn oli +syntyjn tst samasta kylst, oli poikana saanut vhn opetusta +Aunuksen kaupunkia lhell olevassa Aleksanteri-Svirskin monasterissa, +ja sitten viel puoli vuotta ollut Uudessa linnassa (Novgorod'issa) +oppiansa lisilemss. Nin oli hn oppinut venjn kielen oikein +kieli-opillisesti, ja ymmrsi kytt tmn oppinsa omaakin kieltns +tutkittaessa. Muuten oli hn kaiken ikns elnyt tll koto-kylssns +ja oli hyvin tuttu ja rakastettu ymprins, niin ett praasnikkaa ei +praasnikkana pidettykn, jos hnt ei ollut lsn, sill hn oli +taitava kertoja, ankara pajattaja ja hyv juoja. Hnen karkea nens, +vahva kasvunsa ja tuuhea partansa antoivat hnen kytksellens ja koko +olennollensa semmoisen arvoisuuden, ett pojat joka paikassa nostivat +lakkiansa hnelle ja vanhemmat hnt leikill kutsuivat proto-jereiksi +(rovastiksi).</p> + +<p>Yleisesti ylen-katsoo vallan pll oleva kansa allansa olevien +pienempin kansojen kielt, jonka Lyydin kielestkin tulin havaitsemaan +Scholtjrvell, jossa pappi, vaikka nelj-kymment vuotta palvellut +Lyydikkjen seassa, tuskin tiesi sanaakaan heidn kielestns, ja jossa +rikkaammaksi ja mahtavammaksi psseet Lyydikt itsetkin kernaammin +puhuivat venjt kuin omaa kieltns. Toisin oli asian laita tll +Ojatin tienoilla. Tmn tienoon synke salon-luonto, sen kyhyys ja se +seikka, ett'ei sen lpi kule yhtn tiet, ovat tehneet, ett Venliset +ovat jttneet sen rauhaan, elikk jos heit on sinne joku tullutkin, on +tulijan ollut mahdotoin saada omaa kieltns tavaksi, ja vaikka hn on +ollut pappikin eli muu virka-mies, on hn perheinens vhitellen +taipunut maan kieleen ja, niinkuin edell kerrotuista esimerkeist +olemme nhneet, viimein paremmin osannut tklisen rahvaan kielt kuin +omaansa. Tm seikka on vaikuttanut rahvaasen takaisin siten, ett'ei se +hpe kieltns ja ett se niss tienoin tulee viel kauan voimassa +pysymn. Tss Ojatin tienoossa on rahvas pitnyt oman alku-perisen +nimenskin muistossa. Edell olemme nhneet, ett nisen rannalla +asuvat Tschuudit kutsuvat itsens vaan <i>Lyydeiksi eli Lyydikiksi</i>, +joka tulee venjn-kielisest sanasta <i>ljudi</i>, merkitsev rahvasta, ja +jolla nimell mekin entist myten olemme heit thn asti kutsuneet. +Nin on nill samanlainen nimi kuin Virolaisilla, jotka mys eivt +tied itsens muuten nimet kuin <i>maa-rahvaaksi</i> ja kieltns vaan +<i>maa-kieleksi</i>. Ojattilaiset sit vastaan kutsuvat itsins +<i>Vepslisiksi</i> ja kieltns <i>Vepsn eli Vepsan</i> kieleksi, joka nimi +niinkuin paljo muutakin kansan alku-perisest kansallisuudesta jo +muissa osissa sen alaa on unohtunut. Ei tarvitse siis ensinkn epill, +ett tm nimi, vaikka sit nyt kytt vaan yksi osa tt kansaa, ennen +ei olisi ollut sen yleisen nimen, jota ptstmme vahvistaa sekin +seikka, ett pohjais-puolimaisen Aunuksen Karjalaisetkin yleisesti +kutsuvat nit serkkujansa Vepslisiksi. Tss otamme senthden +tilaisuuden trkeimmsti kehoittaaksemme kaikkia tst kansasta eli sen +kielest vasta kirjoittavia, ett heittisivt pois nuo muukalaiset +nimet <i>Lyydit, Tschuudit</i> ja muut joihin ylpeiden naapurien +halveksiminen ja ylen-katse on nhtv juuri, ja antaisivat tlle +kansalle sen edun, jota ei kiellet keltn yksiniseltkn ihmiselt, +nim. kunniallisen oman nimens nautinnon. Thn on heill sen suurempi +oikeus, kuin heidn esi-isns ovat tmn nimen historiaankin +kirjoittaneet. Sill Venjn vanhimman historioitsijan Nestorin <i>Vessit</i> +eivt voineet olla muita kuin nykyisten <i>Vepsien eli Vepslisten</i> +esi-isi, vaikka perilliset eivt ole kuin vhiseksi osaksi voineet +pit vallassansa isien jttm maata. Se on Sjgren'in erhetys +kirjassa: <i>Ueber die lteren Wohnsitze der Jmen</i>, joka meidn +kansan-tutkijoiden silmiss kauan on polkenut tt nime. Hn oli jo +ennen tmn kirjansa kirjoittamista ja yleisesti ennen koko sit suurta +matkustustansa, jonka arvollinen ja kiitettv hedelm se on, +kirjallisesti pttnyt ett se kansa, jota Nestor Vessiksi kutsuu ja +joka eli Bjeloseron jrven ymprill, mahtoi kutsua tt jrve +<i>Vesijrveksi</i> ja siit itsenskin <i>Vesilisiksi</i>, josta Venlinen +muukaloimalla muka sai nimen Vessit. Tmminen edelt-ksin pttminen +on aina vaarallinen, ja tehdyksi Sjgren'ilt, joka kaikessa koki +totuutta tarkoittaa, olisi sit vaikea uskoa, ell'emme tietisi, ett +hnen sit kirjoittaessaan Vessien eli sen suomalaisen kansan, joka +Nestorin aikoina eli mainituissa seuduissa, luultiin jo kokonansa +ilmoilta hvinneen. Mutta mainitulla matkallansa lysi Sjgren samoissa +tienoin suomalaista kansaa, joka kutsui itsens <i>Vepsksi</i>, ja +toiseksensa tuli hn tllin mys tietmn, ett tm kansa ei kutsunut +vasta mainittua jrve Vesijrveksi, vaan <i>Vauget- eli Valgetjrveksi</i>, +jonka Venliset sanasta sanaan knten tekivt nimeksi: bjeloje osero, +Bjelosero. Niss kahdessa seikassa, jotka hn itse uskollisesti kertoo, +olisi hnelle jo pitnyt olla kyll todistusta siit, ett edellinen +ptksens Vessin nimen tulemisesta suom. sanasta Vesiliset oli vr, +varsinkin koska sanasta vesi Vepslistenkin kieless pit johdettaa +nimi <i>Vetelinen, ei Vesilinen</i>, ja ett samainen Veksi eli Vess ei +ollut muuta kuin Venlisen kielell pehmennyt nimi <i>Veps</i>. Vaan tt +ei hn nimittmssmme kirjassansa tahdo mydytt. Todistuksia, joilla +hn puolustaa entist ptstns, olisi liian lavea ruveta tss +kertomaan, koska halullinen lukija lyt ne tydellisin itsest +kirjasta. Niiden joukosta otamme thn vaan yhden, joka mys perustaksen +vrlle kokemukselle. Siit nim. ett kaikilla nykyisten Vepslisten +kylill muka on venliset nimet ptt Sjgren, ett koko heidn +alansa olisi ensin ollut Venlisten vallassa, jotta olisivat viljelleet +ja rakentaneet maan ja joiden kielest kyltkin olisivat nimens +saaneet, vaan ett heidn olisi pitnyt taas luopua maasta ja jtt se +Vepslisille niiss myllyiss, joita tllkin kansojen edes takaisin +siirrelless tapahtui. Tm pts on kuitenkin vrll pohjalla. Koko +Ojatin tienoossa samoin kuin nisenkin rannalla on ei ainoastaan +kaikilla vepslis-, vaan mys suurimmalla osalla venliskyli +suomi-peruiset nimet, joita rahvas keskenns kytt. Vaan kirkon- ja +henki-kirjoissa, mittarien luetteloissa ja kartoissa ovat molempien +nimet venlisi, useammassa kohden vaan josta kusta ristim-nimest +(sanotaan tavallisesti paikan ensimisen asujan nimest) tehtyj, +niinkuin: Ivanoffkaja, Timosejeffkaja, Trosimoffkaja j.n.e. Tmmiset +kirjat, kartat ja muut sanoo Sjgren, niiss lytyvien nimien thden, +joka paikkakunnassa tarkoin lpi kyneens. Niden nimien vryydest ja +siit, ett hn ei tarkoin ottanut vaaria rahvaan kieless kytettvist +nimist, ptt hn venlisi nimi alku-perisiksi ja niiden antajia +maan ensimisiksi asujiksi, josta taas seuraisi ett Vepsliset vasta +myhemmin joutuivat sen isnniksi ja ett niinmuodoin Nestorin Vessit +olivat toinen kansa, toista Vepsliset.</p> + +<p>Tss lienee nyt tilaisuus sanoa muutama sana niden kielestkin ja sen +aarteista. Suomalaiselle kielentutkijalle on tst murteesta paljo +selkoa sek kieli-opissa ett sana-kirjassa. Vaan kuin useamman lukijan +pelkn tmn-laatuisissa kokemuksissa ja lydiss ei lytvn sit +miellytyst, joka niist on kielentutkijalle, niin jtn Vepsn kielen +kieli-opilliset ja sana-kirjalliset edut tss mainitsematta. Mit taas +sen hengellisiin aarteihin tulee, niin ei niistkn ole paljo +lausumista. Edell olen jo sanonut, ett nisen Vepslisill en +tavannut lauluja ensinkn. Sama oli niist yleinen lause Ojatillakin, +nim. ett laulettu on iki-muistoisista ajoista venjksi ja ett lauluja +ei ole koskaan lytynyt vepsksi. Satuja taas lytyy paljo, vaan +niistkin nhdn pian, ett ovat parhaasta pst Venlisilt saatuja, +ja paraat satujen sanojat tarjoaksetkin aina kernaammin venjksi kuin +omaksi kielekseksens niit kertomaan. Sana-laskuja ja arvoituksia +lytyy sit vastaan Vepslisillkin, ja niiden muoto todistaa, ett +niit ei ole naapureilta lainattu. Jlkimist kirjoitin Ojatilla noin +puoli-sataa, ja niist saan kielen nytteeksi suomennoksen kanssa +painattaa thn seuraavat.</p> + +<div class="blockquot"> + +<p>1. Neitschykine iscytub liphaisches, kasaine irdal? <i>Nagris mas</i>.</p> + +<p>2. Pol hebot, pol hahat? <i>Jouh-segl</i>.</p> + +<p>3. Mustan sb, vaugtan situb? <i>Melnits</i>.</p> + +<p>4. Vaugtan sb, mustan situb? <i>Lmoi sreses</i>.</p> + +<p>5. Must da pehmed, mrg da maged? <i>Paschtkas</i>.</p> + +<p>6. Mrg masa aidan taga? <i>Kjel</i>.</p> + +<p>7. Pivl rippub, a yol reighu? <i>Koukuine ukses</i>.</p> + +<p>8. Lehm ptschisch, hnd irdal? <i>Lmoi i savu</i>.</p> + +<p>9. Ymbri ps ei hvati, ymbri pydos hvatib? <i>Silm</i>.</p> + +<p>10. Kaks kurged plitschi meres katsutas, toinen toscht ei voikoi +sabutada? <i>Keranden korvad</i>.</p> + +<p>11. Mi om notktemb vet? <i>Savu</i>.</p> + +<p>12. Kaks neitschykischt yhtel laval kargaitas? <i>Petkleil +survotas</i>.</p> + +<p>13. P tohine, vats tine, jamgad kivisched? <i>Not</i>.</p></div> + +<p>Suomeksi.</p> + +<div class="blockquot"> + +<p>1. Neitsykinen istuu arkussa, kassa (palmikko, letti) ulkona? +<i>Nauris maassa</i>.</p> + +<p>2. Puoli hevoista, puoli haapaa? <i>Jouhi-seula</i>.</p> + +<p>3. Mustan sy, voalkean sittuu? <i>Mylly</i>.</p> + +<p>4. Valkean sy, mustan sittuu? <i>Tuli preess</i>.</p> + +<p>5. Musta ja pehme, mrk ja makea? <i>Paistikas</i>.</p> + +<p>6. Mrk vasikka aidan takana? <i>Kieli</i>.</p> + +<p>7. Pivll riippuu, vaan yll reikn? Oven <i>koukku</i> (sppi).</p> + +<p>8. Lehm uunissa, hnt ulkona? <i>Tuli ja savu</i>.</p> + +<p>9. Ympri pn ei yll, ympri pellon ylt? <i>Silm</i>.</p> + +<p>10. Kaks kurkea pllitse merest katsovat, toinen toistansa ei voi +saavuttaa (tavata)? <i>Korvon (saavin) korvat</i>.</p> + +<p>11. Mik on notkeampi vett? <i>Savu</i>.</p> + +<p>12. Kaksi neitsykist yhdell lattialla tanssivat? <i>Petkeleill +survotaan</i>.</p> + +<p>13. P tuohinen, vatsa liinainen, jalat kiviset? <i>Nuotta</i>.</p></div> + +<p>Is-meidn rukous kuuluu tss kieless, venjn-kielisest uudesta +testamentista knnettyn, seuraavalla tavalla:</p> + +<div class="blockquot"> + +<p>"Tatoi meide, kudam oleb taivhal; sdkahase puhthaks nimi sinun; +tulgha tsarstv sinun; da liinob vald sinun i mal kut taivhal; Leib +meide kaikutscheks pivaka anda meile tjnambi; i jta meile +vlgad meide kut i m jtamoi vlghiischile meide; i ala anda meid +iskusaha; a pjsta meid pahas; sida md mi sinun om tsarstv, i +vgi, i kuulund igan kaiken, Amin."</p></div> + +<p>Kielen nytteeksi saakoot viel seuraavat satuset tss sian.</p> + +<div class="blockquot"> + +<p>1. Orl.</p> + +<p>Kysuiba orlal: mihe stat sina itscheis poigid muga korttas taivhan +al? — Orl sanii: rohtischibak h kasnuded lhetase pivischen +lost, kut min heid staischin alahan mas?</p> + +<p>2. Kukoin karangg.</p> + +<p>Sanu milein, kysii kadag kukoin karanggol, miksch sina muga +nlghiine sobihe, mndes siiritschi sinusaisch meheb;<a name="FNanchor_6" id="FNanchor_6"></a><a href="#Footnote_6" class="fnanchor">[6]</a> mida sina +tahtoit sta heisch? mihe h sileisch koschutas? — Ni mihe, sanii +kukoin karangg; min i en tahtoi anastada hied mehel, tahtoin +vaische rebitada heid.</p> + +<p>3. Lambas i djumalan-lindiine.<a name="FNanchor_7" id="FNanchor_7"></a><a href="#Footnote_7" class="fnanchor">[7]</a></p> + +<p>Djumalan-lindiine lebastihe lambhan ple, mise rastta hnel +vhischen villad itschesa pesaks. Lambas rubens verdusiine hypta +sinna i tnna. Kut sina milein yhtel muga skup? sanii +djumalan-lindiine; paimnele sina ksket otta itschesaisch kaiken +nahkha-sai villan, a milein otkaschit pitschukaisches klakiisches. +Miksch muga netsen sdad? — Netsen sdan siksch, sanii lambas, +mise sina ed malta milain minun villad otta muga armhutte kut +paimen.</p></div> + +<p>Suomeksi.</p> + +<div class="blockquot"> + +<p>1. Kokko.</p> + +<p>Kysyivt kokolta: minthden eltt sin poikiasi niin korkeassa +taivaan alla? — Kokko sanoi: uskaltaisivatko he kasvaneina lhet +auringon luokse, kuin min heit elttisin alahalla maassa?</p> + +<p>2. Orjantappura.</p> + +<p>Sano minulleni, kysyi kataja orjantappuralta, miksi sin niin +nlkinen (olet) vaatteihin, ihmisten sinustasi sivutse menness; +mit sin tahdot tehd niist? mihin ne sinullesi kelpaavat? — Ei +mihinkn, sanoi orjantappura; enk min tahdokaan rysta niit +ihmiselt, tahdon vaan repi niit.</p> + +<p>3. Lammas ja pski.</p> + +<p>Pski lepytyi lampaan plle, ett raastaa hnelt vhn villaa +pesksens. Lammas alkoi vihaisena hyppi sinne ja tnne. Kuin sin +minulleni yhdelle (olet) niin ahnas? sanoi pski; paimenelle sin +annat luvan ottaa itsestsi kaiken villan nahkaan asti, vaan +minulle kiellt pienoisesta tulloisesta. Miksi niin tmn teet? — +Tmn teen siksi, sanoi lammas, ett sin et osaa minultani +villaani ottaa niin lempesti kuin paimen.</p></div> + +<p>Tyni lopetettua Ladvassa olisin suurelle maantielle voinut palata samaa +tiet, jota mennytkin olin, ell'ei mieleni olisi tehnyt paikalla +tiedustamaan, mit murretta, karjalaistako vai vepslist, +Ojatin-tienoon itisess, eli Aunuksen lnin etel-itisess, osassa +puhuttiin. Sek Ladvassa ett jo edellkin sanottiin kyll niden +tienotten kielt aivan yhdenlaiseksi kuin kieli tss seurakunnassa ja +sen ympristll. Vaan Kppen'in kansakartta puhui toista. Tm Pietarin +Tiede-Akateemian jsen on mm. Schubert'in maa-tieteelliselle kartalle, +jota Venjn maan europalaisesta osasta on noin 50 lehte, eri +vrillns kuvannut kunkin kansakunnan alan ja piirin. Tt suurta +kansakarttaa ei lydy kuin kaksi kappaletta ksi-kirjoituksessa, nim. +toinen mainitun Tiede-Akateemian kirjastossa ja toinen Pietarin +keisarillisella maa-tieteellisell seuralla. Mutta jlkiminen seura on +siit painattanut pienemmss mitassa tehdyn kopion neljlle lehdelle. +Niin p-kartassa kuin tss kopiossakin antaa tekij mainitussa osassa +Aunuksen lni, keskell Vepslisten piiri, ei vhemmn kuin +kokonaista kolme laajaa seurakuntaa Karjalaisille, vaikka niden +historiallisesti ei tiedet koskaan jalkaa astuneen nisen jrven +etel-puolelle. Vrjrven pogostan kautta tultuani Schimjrven kirkolle +havaitsinkin, ett rahvas Ojatilla oli oikeassa ja ett herra Kppen on +tehnyt suuren vian pannessansa Karjalaisia tnne, sill kieli tll oli +puhtainta Veps ja tksi sanottiin niiden kahden toisenkin, +Pschjrven ja Kuschtjrven, seurakuntain kielt, jonka kansa-karttaa +myten niin ikn olisi pitnyt olla karjalaista. Tm suuri vika, johon +virka-miesten luottamattomat kertomukset ovat syyn, tulee oiastuksi nyt +paraillaan tekeill olevassa kolmannessa painoksessa herra Kppen'in +mainittua karttaa.</p> + +<p>Tst asiasta selvn saatuani ja viel pari piv Schimjrvess +kuunneltuani kansan kielt, ptinkin lopettaa vepsliset tutkintoni ja +palasin maantielle Suschtan (ven. Oschtan) kylss. Schimjrven ja sen +vli on 40 virstaa, joka on yksi ainoa hirmuinen korpi, jossa edellisen +viikon rankat sateet olivat niin vettneet maan, ett hevoset melkein +joka askeleella upposivat likaan. Tie, joka harvoin oli lytnyt +kangas-harjanneen kulkeaksensa ja enimmiten juoksi pitkin korpijokia eli +jrvi, sill se kulki paraasta pst talvi-tien jlki, oli muutenkin +niin ryteikk, niin kehnoilla malko-siloilla varustettu, ett +ratsastajan monin paikoin piti pitkt matkat hevoistansa taluttaen jalan +astua. Ja vaikka lepoakin oli pidetty noin puoli-vliss taivalta +tehdyll tulella, olivat sek miehet ett hevoset, myhn illalla +Suschtaan tullessa, niin vsyksiss, ett edelliset eivt tarvinneet +illaistakaan ennen maata rupeamistansa, ja jlkimiset viimeisill +virstoilla tuskin en pystyss pysyivt. Suschtasta tulin +Latina-Pellolle ja siit samaa tiet Pietariin, jota kevll olin tnne +mennyt.</p> + +<p>Lopuksi saan mainita, ett jos kell viel olisi halu kyd tutkimassa +Vepslisten kielt Ojatilla, niin olisi mainittu Schimjrven +kirkon-kyl sek kielen-puhtauden ett muun puolesta siihen soveljain +paikka. Matkustaa tlle kirkolle voisi helpoimmin ja huokeimmin, +Sortavalan, Aunuksen ja Latina-Pellon kaupunkien kautta. Viimeksi +nimitetyst ei Suschtan posti-paikkaan Arkangeliin menevt tiet myten +tule kuin noin 130 virstaa, niin ett koko matka Sortavalasta +Schimjrven kirkolle ei tulisi tekemn kuin vhn plle neljn sadan +virstan.</p> + + + +<p class="p4" /> +<h2>Matka It-Venjll vuosina 1856 ja 1857.</h2> + + + +<h3>Ensiminen Kirja.</h3> + +<p>Kasan'issa, toukok. 1856.</p> + +<p>"Kristos voskres! Kristus on yls-nousnut!" kajahti ni +sunnuntai-aamuna 29 p. huhti-kuuta huoneessani ennenkuin olin vuoteelta +ennttnyt nousta, ja edessni seisoi iloisella katsannolla +portinvartija tydess ala-upsierin puvussa, hn on nim. entinen +sota-mies. "Totisesti on Kristus yls-nousnut!" tulee thn vastata, ja +sit ynn suun- ja juoma-rahan antamista en minkn laiminlynyt, jonka +kanssa ukko meni toisille talon asukkaille samaa onnellista sanomaa +julistamaan.</p> + +<p>Kristos voskres! Meill on siis psiisen iloinen piv! Mik suuri +juhla! Totuuden ankaran ja vilpittmn saarnaajan ovat pimeyden ja +itse-valtaisuuden puolta-pitjt kiehtoneet, tuominneet ja kuolettaneet. +Synke suru sydmess seisoo koko ihmiskunta tmn sankarinsa haudalla, +epillen, haikeroiden, todellako ja tksi pivksik pimeys vallan +voitti, koska sen ruhtinat nyt niin riemasteleivat. Lyhyt on kuitenkin +tm heidn riemunsa, sill juuri kuolemallansa on valon sankari heidt +voittanut ja kahlinnut, epilemttmn her hn kuolluista, valo +levenee kaikelle maailmalle ja kaikki ihmiskunta riemuitsee.</p> + +<p>Tmminen on psiis-juhlan aine ja sisllys. Eik Venlinenkn puutu +riemua sit viettessn. Hn on paastonnut kokonaista kuusi viikkoa ja +etenkin ankarasti viimeisen eli piina-viikon, jolla virkakunnat ja +koulut eivt istu ja jonka kuluessa rahvas ripill-kymisell eli muun +ulko-kytksen tyttmisell kokee valmistaa oman-tuntonsa psiisen +hekumalle. Silmin-nhtvll levottomuudella odottaa jokainen tmn +hirmuisen ajan loppua ja kaksi viimeist piv varsinkin ovat pitkt +kuin nlkvuodet. No, viimein kuitenkin alkaa psiis-lauantain ilta +pimet. Jokainen peseksen puhtaaksi, pukeutuu juhla-vaatteihin ja astuu +kirkkoon. Ja hyvn aikaa tll rukoiltua ja tuohusten kanssa tuhrattua +sen kammion ymprill, joka keskell kirkon lattiaa kuvaa Kristuksen +hautaa, kaikuu juhlallinen kiitos-virsi, kellot rupeavat soimaan, ja +kaikki todistaa, ett se surkea puoli-y on ohitse. Kaikki ehttvt nyt +kotiin, jossa muna-rykt, sian-liikkit ja viina odottaa. Tuskin +yksikn muistaa nyt en tmn juhlan kallista alku-per, jokainen +ajattelee vaan mahansa ja sen tyydyttmisen plle, samoin kuin +paastonkin aikana useampi lienee surunut oman vatsansa tyhjyytt enemmn +kuin Kristuksen viatointa piinaa ja kuolemaa. Sen siaan heitksenkin +psiisen tultua jokainen kaikkea nauttimaan mit vaan iknns voipi, +ja valon ja vapauden juhla muuttuu kaiken-kaltaisen lihallisuuden ja +hekkuman telmnnksi. Tt iloa kest sitten koko seuraava viikko, +jolloin ei kyhinkn tee tyt, vaan kypi kesti, juopi viinaa ja +parantelee ptns, uudestaan samaa viinan-juontia ja kestin-kynti +voidakseen nauttia. Joka piv aina seuraavaan sunnuntaihen asti +kaikuvat kellot koko puolenpivn-edellyksen, ja kuin muutamien virstain +laveudella seisoo noin 60 kirkkoa niinkuin esim. Kasan'issa, niin arvaa +jokainen, mik helin ja humina venlisess kaupungissa +psiis-viikolla on.</p> + +<p>Mutta jo liiaksi hairahdin nist asioista juttelemaan, vaikka +aikomukseni vaan oli sanoa, ett tll nyt on psiinen, ja ett kuin +jokaisella on lupa laiskana olla, niin on minunkin tytynyt vakaisempi +ty jtt, jonka siaan ptin kertoa jotakin Kasan'in kaupungista ja +sen merkillisyyksist. Sen katuja, toria, kirkkoja en kuitenkaan huoli +ruveta luettelemaan, sill lukija vhn hytyisi. Sanon vaan kaupungin +ulko-tilasta sen, ett se on hyvsti rakennettu, suorilla ehk ei aina +puhtailla kaduilla, ja ett asujanten mr tekee noin 50 tuh. henke. +Kasan ei ole aivan Volgan reunalla, vaan noin 6 virstaa tmn joen +idn-puoleisesta rannasta, pienen Kasanka-nimisen joen varrella. Volgan +oikea ranta on korkea hieta-yrikk, vasen (pohjainen ja idnpuoleinen) +ranne sit vastaan hyvin matalaa niitty- ja suo-maata, jonka joki +tulvillansa ollen monen virstan laajuudelta peitt vedell ja kevll +kokonaisen kuukauden pit jrven. Tm on syy siihen, ett kaupunki on +nin kaukana kaupankynnille niin tarpeellisesta joesta, joka suurina +tulva-vuosina tnnekin asti tekee suurta vahinkoa esikaupungeissa. — +Kasan on Tatarilaisten perustama. Kuin Mongolilais-tatarilainen +maailman-valta hajosi pienempiin osiin, asettui ers heidn +ruhtinoistansa thn Volga-joen rannalle ja perusti valtakunnan, joka +seisoi noin 300 ajastaikaa eli vuoteen 1552 asti. Monien reistausten +perst onnistui tllin Venlisille suur-ruhtinas Ivan Vasiljevitsin +johdolla Kasan'in valtaaminen. Hirmuisen veren-vuodatuksen pidettyns +hvitti tm ruhtinas sen entisen tilan, kukisti kaikki mahometilisten +kirkot ja ajoi kaupungin thn uskoon kuuluvat asujamet sen edustalla +esi-kaupungeissa elmn. Pysyttksens voiton varmemmaksi rakensi hn +kaupungin entisen tatarilaisen linnan sialle europalaisen sota-taidon +mukaan varustetun linnan useammilla tornilla, jotka samoin kuin +muuritkin viel seisovat ja ulko-nltns ovat samanlaiset kuin esim. +Savonlinnan tornit Suomessa. Mys muutti hn Venjlt rahvasta +kaupungin asukkaiksi, ja siit ajasta on se niin venlistynyt, ett +siin paikan entisi asujia Tatarilaisia ei ole kuin noin kuudenneksi +osaksi koko vki-luvusta.</p> + +<p>Nm Tatarilaiset ovat Krim'in tt nyky kuuluisten Tatarilaisten kuin +mys Turkkilaisten kanssa yht kansaa, ja tm on kielens puolesta +heimolaisuudessa Suomen kansojen kanssa.<a name="FNanchor_8" id="FNanchor_8"></a><a href="#Footnote_8" class="fnanchor">[8]</a> Muista kaupungin asujamista +tekisi oudonkin silm pian Tatarilaisen hnen runnokkaasta ja solakasta +varrestansa, mustista ja vilkkaista silmistns, ja suora-nenisest ja +kauniista muodostansa. Hnen ihon-karvansa ei ole mustempi kuin +muidenkaan Europalaisten ja monesti net aivan valkea-verisikin +Tatarilaisia. Hnen kyntins ja ulko-kytksens on tasaista ja +hiljaista, jonka thden se aina kutjasteleva Venlinen kutsuukin hnt +haukkuma-nimell barin'aksi (herraksi). Luonteensa puolesta on hn +puhtautta rakastava, tyyni ja rehellinen; miss valehtelee eli +harjoittaa koiruutta, on se muilta opittua. Kuin hn tavaraa mydessns +nkee kenen muukalaiseksi, ilmoittaa hn oikean hinnan kohdallensa, ja +jos sitten viel venjn tapaan viel rupeat tinkimn, sanoo hn: "Min +en ole Venlinen, olen mahometilinen, ja meidn laki kielt +kohtuutointa hintaa ottamasta". Hpell seisot kristin uskosi kanssa +miehen edess etk voi hnen lauseesensa mitn virkkaa.</p> + +<p>Maalla ovat maan-viljelys ja karjan-hoito, ja kiivaimmatkin venliset +mydyttvt ett tm kansa samoin kuin Tschuvaschitkin ovat paljoa +taitavammat ja ahkerammat maan-viljelijt kuin Venlinen. Kaupungissa +on Tatarilainen yksi kolmesta: joko kauppa-mies, ksi-tylinen eli +rahti-mies. Ensimmisen luokan kauppa-mieheksi jaksaa harva tst +kansasta kiivet. Sit enemmn rakastavat he rihkama-kauppaa, ja miss +heit enemmlt lytyy, niinkuin Kasan'issakin, kuluu harva piv, +ett'ei luonasi ky nit it-maalaisia saksoja, tulitikkuja, saippuaa, +halaattia (makuu-nuttuja) hyvn-hajuisia voiteita ja muuta semmoista +kaupalla. Ksi-tiss on saippuan ja nahkan valmistaminen heille +varsinkin sujuvaa. Kasan'in saippua on ympri koko Venjn kiitetty ja +tlt tulevat juhdit ja sahvianit ulompanakin kuuluisat. Molemmat ovat +Tatarilaisten tekoa. Vaan muihinkin ksi-tihin on tm kansa hyvin +taipuvaa, niin ett harva ty-huone lytynee Kasan'issa, olipa sen +isnt Venlinen, Saksalainen eli muu, jossa ei joku osa ty-miehist +olisi Tatarilaisia. Tklisen yli-opiston kirja-painossa, jossa on noin +pariin kymmeneen ty-mieheen, ovat enimmt nist tt kansaa (kyttj +on Saksalainen).</p> + +<p>Niinkuin tuttu on ja edellisestkin nkyy ovat Tatarilaiset Mahometin +uskoa. Kasan'issa ja sen esi-kaupungeissa on heill kymmenkunta +<i>metsched'i</i> (kirkkoja). Joka kirkolla on kaksi, toisinaan kolmekin +<i>mullaa</i> (pappia) ja yksi eli pari <i>aschantia</i> (lukkaria). Harvemmassa +lytyy <i>ahan'ia</i>, jotka meidn tiloihin verrattuina vastaavat +kontrahti-rovastia, ja piispaa (<i>muftia</i>) ei ole koko Venjn +valtakunnassa kuin yksi, jolla on istuimensa Ufan kaupungissa. Tll, +joka mys on korkein tuomari hengellisiss asioissa, on palkka +kruunulta, mutta muilla papeilla ja kirkon-palvelijoilla ei ole +mr-palkkaa, he ovat siihen tyytyviset, mit seurakunnan jsenet +vapa-ehtoisesti suovat heille, ja saavat mys osan siit lahjasta, jonka +jokainen on velvollinen kymmenennell osalla irtaimesta tavarastansa +vuosittain antamaan vaivaisille ja kyhille. Mahometilinen on harras +uskonharjoituksissa. Viis kertaa pivss pit hn rukouksia, nim. +auringon noustessa, kello yhden ja neljn paikoilla, auringon lasketessa +ja viimeisen kerran yn alkaessa. Joka sairastaa, on matkalla eli muuten +ei voi tt ksky jollakulla ajalla tytt, hnen tytyy jlestpin +sit useamman kerran pit rukouksia, niin ett niiden mr kunkin +pivn plle tulee tysi. Kaikki muut miehet, sill vaimoilla ei ole +lupa kyd kirkossa, toimittavat rukouksensa metsched'iss. Tm on +nelis-nurkkainen, soikea kaksin-kertainen rakennus puusta eli kivest, +jonka alakertaa kytetn monellaisiin tarpeihin, niinkuin kouluksi, +kauppa-puodeiksi j.n.e. Yl-kerta on kirkkona. Sen harjalta nousee +korkealle pyre kaitainen torni (<i>minaret</i>), jonka nastalla +mahometilisten omituinen merkki puoli-kuu kullittuna paistaa. Heill ei +ole kelloja; kirkkoon kutsutaan he siten, ett lukkari minaretin ympri +kulkevasta rauta-hkist joka haaralle huutaa surullisen-kaltaisella +nuotilla: <i>Allah on korkein! Min todistan, ett Muhamed on hnen +lhettilisens! Tulkaa rukoilemaan! Tulkaa autuutta etsimn! Allah on +korkein! Muuta Jumalaa ei ole kuin Allah</i>. Aamu-rukoukseen huutaessaan +lis hn thn: <i>rukous on parempi kuin uni!</i> — Tmn huudon perst +tulee rahvas metsched'iin. Sen porstuassa eli etu-huoneessa on pitkin +seini hyllyj, joille sisn-menijt jttvt pllys-kenkns. Itsess +kirkossa ei ole penkki; lattia on katettu joko kirja-ompeleilla +koristetulla villaisella eli vaan oljesta kudotulla puhtaalla matolla. +Paitse tt ei siin metsched'iss, jonka min Kasan'issa nin, ollut +muuta erinomaista, kuin opetus-istuimen kaltainen saarnas-tuoli, kaksi +tavallista kynttil-kruunua, muutamia lamppuja seinilt ja Mekkaan pin +oleva ikkuna moni-vrisist ruuduista tehty. Matolle istuikset +seurakunnan jsenet rivihin, pannen jalat ristiin allensa. Kell +turbaani on pss, se irtauttaa sen per-liepeen hartioillensa +riippumaan. Muuten pidetn niin hyvin turbaani kuin lakkikin pss. +Tt ei suvaittu kuitenkaan minulle, vaan minun kskettiin ottaa lakki +pstni, lieneek thn syyn ollut tmn muiden p-vaatteuksesta +eroava muoto vai mik muu. Noin kymmenen minuutin ajan toimitti jokainen +yksinist hartauttansa, rukoillen ja ptns maahan kumartaen. +Rukoillessa pit mahometilinen ktens lanteillaan, pyyhksee vhn +vli niill silmins ja kasvojansa, ikskuin unta tarkoittaakseen. +Toisinaan asettaa hn ktens eteens avonaisen kirjan tavoin, ja toisin +paikoin taas panee peukalojensa pt korvan-lehdille, toiset sormet +hajoittaen pystyyn, ja rukoilee nin jonkun ajan. Mit nm kkinist +oudostuttavat temput kuvaavat, en tied. Rukoiltua mainitun ajan nousee +mulla saarnas-tuolille ja lukee siin luvun alkoran'ista. Tmn +lukemisen toimittaa hn messun-laatuisella nuotilla, joka ei kuulu +pahalta, ja jonka oppimista sanotaankin suureksi p-asiaksi +papin-kouluissa. Sen tehty laskeiksen hn alas, menee ja istuiksen +seurakunnan esinenn, pin Mekkaa osoittavaan ikkunaan, ja messuaa +tss taas rukouksen. Hn kumartaa useasti, syvn ja kauan, ja +seurakunta tekee hnen mukaansa. Tll pttyykin jumalanpalvelus, +yleens kestnyt noin kolme neljnnest tuntia.</p> + +<p>Mahometin uskon-opista ei tss ole tilaisuutta puhua. Nykyjn sanoi +Paris'in piispa erss julistuksessansa mahometilisyyden olevan vaan +"lahkokunnan kristin uskosta", joka lause hnen tilassansa lienee ollut +vhn liikanaista. Melkein yht tahtoi ers mullakin, jonka kanssa +asiasta puhuin, ptt sanoen: "me uskomme saman nkymttmn +kaikki-valtiaan Jumalan plle kuin tekin, kristityt. Vaikka hnell on +99 nime, ei hnen voimaansa ja viisauttansa kuitenkaan voi tysin +mrin ksitt. Hurskaalle antaa hn onnen ja menestyksen jo tss +maailmassa ja ian-kaikkisen elmn tulevassa. Jumala-tointa +rangaistakseen antaa hn pahan liikkua maailmassa, ja rankaisee +paha-teon viel tulevassakin elmss". Tst tulevaisuudesta oli +hnell kumminkin mahometilisyyden tavalliset lihalliset ajatukset. +Taivaassa sanoi hn aina elettvn riemussa ja hyvill pivill. Syd +on siell mit vaan mieli enntt ja muistaa haluta, ja tmn +ylt-kyllisyyden kanssa on kaksi etua yhdistettyn, joita symrill +tss maailmassa ei ole, nim. ett ruokahalu aina on hyv ja ett +tarpeellansa ei tarvitse koskaan kyd. Toinen p-nautinto on +hurskaalla taivaassa sen suloisista neitosista, joiden ihanuutta ei voi +kielin kertoa ja joita miest plle annetaan 70 kappaletta, ollen +nill viel se erinomainen avu, ett neitsyyden lahja ei heilt koskaan +katoa. Helvettins kuvaa mahometilinen yht lihallisesti ja paljon +peloittavammaksi kuin kristittyjen kylm mieli sen jaksoi ennen aikaan +edes-asettaa. Rukousten ja muiden uskonharjoitusten tyttmisell on +hnen kuitenkin paljoa helpompi vltt helvetti kuin kristityn.</p> + +<p>Kunkin metsched'in kanssa on koulu yhdistettyn. Maalla toimittaa mulla +opettajankin virkaa, vaan kaupungissa pidetn tavallisesti koululla +erittin opettaja, jonka vaivat palkitaan samoin kuin mullankin +vapa-tahtoisilla lahjoilla. Lapset pannaan kouluun noin 8 vuoden iss, +ja kyvt sit noin 5 vuotta, jos heit ei tarkoiteta mullaksi tehd. +Tksi oppivaisten tytyy kyd koulua 12-15 vuotta, joista viimeiset +korkeamman opin saamiseksi tavallisesti vietetn Bokharan kuuluisissa +papin-kouluissa Aasiassa. Kouluun tulevat lapset pivnnousu-rukouksille +ja ovat siin koko pivn, kaksi kertaa syden mukanansa tuotua evst, +josta mys yhteisess kattilassa keitto-ruokaakin tehdn. Koulussa +istuvat lapset lattialla samoin kuin kirkossa istutaan. Oppi-aineet +eivt ole suuret: sislt-luku, rukousten ulkoa-oppiminen ja kirjoitus +on kaikki, mit tavallisesti vaaditaan. Kuin alkoran'ia ei saa lukea +muuten kuin sen alku-perisell s.o. Arapian kielell ja sen lukeminen +koulussa mys on vlttmtin asia, niin saattaa joku parempi-pinen +koulu-lapsi edellmainitun opin lisksi mys tulla vhn tuntemaan tt +kielt. Sen tarkempi tunteminen kuin mys taito Persian kieless +eroittaa mullan muusta rahvaasta. Mutta jo sekin vhinen tieto, jonka +yhteinen kansa nin muodoin saa, kohottaa Tatarilaiset suuresti +tklisen kristityn rahvaan rinnalla, ja ei vhinen ole sivistyksen +rakastajan nautinto kuin nkee esim. vanhan ja kyhn Tatarilaisen +oma-kielisi kirjojansa lukevan paljon selvemmsti kuin kirjan-luku +juoksee hnt vastaavilta ukoilta esim. Suomessa. Tmn luvun-taidon +kuin mys luvun-halun tss kansassa todistaa selvimmsti se seikka, +ett Kasan'issa usea vuosi painetaan alkoran'ia suuret painokset ja joka +vuosi tuhansmrin hengellisi kirjoja Tatarin kielell. Muiden kuin +hengellisten ja taloutta koskevien kirjain painaminen kiellettiin +tltkin kansalta muutama vuosi-kymmeninen takaperin, jota kieltoa viel +ei ole peruutettu. Tatarilaisten kirjojen sensori Kasan'issa on ers +saksalainen rohvessori. Niden painamista varten lytyi tll joku aika +takaperin yksin omituinen kirja-painokin, joka tt nyky kuitenkaan ei +taida olla voimassa. Kaikki tm tapahtuu kansassa, joka ei el yhdess +ryhmss, vaan hajallansa muiden kansojen seassa, jolla ei ole enemmn +pipli-seuroja kuin muitakaan yhdistyksi ja jonka tila, kuin sodassa +voitetun konsanansakin, on monin puolin mritelty ja tarkasti +katsastettu. Epilemtt todistaa tm asioiden laita kansan suuria +luonnon-lahjoja. —</p> + +<p>Kasan'in paras ja painavin merkillisyys on kumminkin sen yli-opisto, +tt nyky itisin maailmassa, jonka arvon se kuitenkin kohta kadottaa, +koska yli-opiston asettaminen Irkutsk'iin kuuluu olevan hankkeissa. +Kasan'in yli-opiston perusti keisari Aleksanteri I:nen v. 1804. Siin on +nelj tiedekuntaa, nim. lainopillinen, lkitys-opillinen, +kieli-opillinen ja luonnontieteellinen, ja opettajain mr on vhn +suurempi kuin Helsingiss, vaan oppilaisten ne 300, joita enemmn +Venjnmaan yli-opistoissa kiellettiin olemasta oppilaisia. (Tmn +kiellon on nykyinen keisari ei kauan sitten kumonnut.) Sen rakennukset +ja laitokset ovat sangen arvoiset; kivi-kuntaista ja luoma-tiedollista +varastoa varsinkin kiitetn hyviksi. Kirjastoa on noin 60 tuh. +kappaletta. Tm niinkuin kaikki muutkin yleist oppia tarkoittavat +laitokset kuuluu kansan-valistus-minisierin alle ja paikalla hallitsee +sit niin-kutsuttu <i>kurator</i>, joka vastaa meidn kanslerin-siaista ja +joka samalla mys on kaikkein yli-opiston oppipiiriin kuuluvien koulujen +ylin hallitus-mies. Lhinn hallitsevat yli-opistoa ja sen oppilaisia +rehtori ja inspehtori. Edellisen virkaan kuuluu olla konsistorion +esi-miehen, valvoa sen yli, ett nuorisossa ei ilmesty +vapa-mietteisyytt eli ylen-katsetta uskon-oppia kohtaan, ett +rohvessorit luonnon-tieteiss aina kokevat nytt luojan viisautta ja +kaikki-valtaa, rohvessorit valtiollisissa ja historia-tieteiss +todistavat yksi-valtaisen hallitus-muodon soveliaimmaksi kuin mys +osoittavat isn-maan suuruutta ja kunniaa. Paremmin tietksens +luentojen kulun saapi rehtori rohvessoreilta ja muilta opettajilta +tarkat kertomukset heidn luennoistansa. Mys valvoo hn sen yli, ett'ei +konsistoriossa ilmaudu eri-mielisyytt. — Paitse omalla +kustannuksellansa olevia oppilaisia lytyy joku osa heist semmoisiakin, +kyhi virka-miesten poikia, joilla on tysi yls-pito kruunulta, ja +jotka tst ovat velvolliset oppi-aikansa ptetty vhintnskin viis +vuotta palvelemaan kruunua, miss hallitus hyvksi katsoo. Nm asuvat +kruunun kartanossa ja lhimmsti niden muonasta, vaatteista ja +elannosta yleisesti pit huolen se niin-kutsuttu inspehtori, joka +virka-mies siis semmoisissa yli-opistoissa, joissa tmn-kaltaisia +kruunun syttilit ei lydy, ei ole ensinkn tarpeen. Ulkonaisesti +nyttvt tkliset oppilaiset hyvin siivosti elvn; heill ei ole +mitn yhteytt keskenns, jokainen nuojaa luettavansa kanssa ja kokee +joutua virka-mieheksi. Kuin kuulijoilla ei ole sen suurempaa tarkoitusta +kuin virka-eksaminan suorittaminen, ovat luennotkin sit myten +lyhykiset ja nappiset, ja korkeampi tieteellisyys tulee harvoin +kysymykseen. Niin ei Kasan'inkaan yli-opiston tiedet kasvattaneen +yhtn kuuluisata tiede-miest, vaikka opettajien seassa aika vlist on +miehi ollut, joiden nimet ovat tunnetut yli koko Euroopan, niinkuin +esim. Frhn, Littrov, Kasem Beg j.n.e. Nm ja muut heidn +virka-toverinsa ovat olleet vieraita ja muukalaisia, joilla Venlisten +sivistminen ei ole niin suuresti tarkoituksena ollut kuin +kunnia-merkkien ja ison elkerahan saaminen, joka lieneekin syyn +siihen, ett kuulijat ovat niin vhn tulleet osallisiksi heidn +tieteellisyydestns. Tm ulkomaalaisten valta on tmn maan +oppi-laitoksissa ennen ollut niin suuri, ett Kasan'inkin yli-opiston +opettajista alussa ei ollut kuin yksi Venlinen, muut kaikki +Saksalaisia eli muita vieraita. Nyt on tm suhde toki niin muuttunut, +ett Venliset jo ovat voitto-puolella ja ulko-maalaisia tmn +yli-opiston opettajien seassa ei en ole kuin vhn toista kymment, +joista ers on Suomalainenkin (nim. opetus-tiedon opettaja Lnnstrm) ja +ers taas suomalaisesta eli ruotsalaisesta peri-juuresta (lkri +Lindgren). Nykyinen rehtori on Puolalainen Kovalevski, joka +Mongolilaisen kieli-oppinsa thden mys taitaa olla yli-opiston +mainittavin tiede-niekka. Ylistettvien tiede-miesten puute Kasan'issa +on nyt sit suurempi kuin koko itisten kielien tiedekunta, yhteens +yhdeksn rohvessoria, v. 1854 tlt muutettiin Pietariin.</p> + +<p>Muista opistoista ovat viel muistettavat 2 kymnasiaa, hengellinen +seminario, jossa valmistetaan tavallisia pappia, ja hengellinen +akateemia, jossa pappia korkeampiin virkoihin tehdn, ja jonkalaista +koko valtakunnassa on 4 (nim. Kiovassa, Moskovassa, Pietarissa ja tm +tll). Kasan'in hengellisell akateemialla on mys tarkoituksena +lhetys-saarnaajien valmistaminen tklisi mahometilisi ja pakanoita +kntmn, joita jlkimisikin viel lytyy muutamia tuhansia +Tscheremissien ja Tschuvaschien seassa. Tt vasten tulisi akateemiassa +opettaa oppilaisia knnettvien kieliss, ja onkin thn tarpeesen +kielen-opin ja sana-kirjan tapaista sommiteltu. Mutta tt nyky ei +akateemialla kuitenkaan ole opettajaa kuin yhdess nist kielist nim. +tatarilaisessa, jona on ers mulla. Vaan hnen opetuksensa niinkuin +muukin luento on pllisin-puolista, ja nin ei lhetyksen tyst tule +suurta valmista. Suurempikin nero lankeisi kuitenkin mitttmksi +Tatarilaisten uppi-niskaisuuden ja ylpeyden edess, sill he pitvt +itsens, josko ei parempinakaan kristityit, kuitenkin kaikin puolin +heidn vertaisinansa, ja kuin eivt ne kristin uskon tunnustajissansa +vaikuttavan niinkn suurta jumalanpelkoa kuin heidn uskonsa heiss, ei +heill ole mitn syyt ottaa pllens uskon-muuttajan hpet. +Tschuvaschien, Tscheremissien ja Votjakkien kntjiksi ennen on +kasvatettu ja papiksi kouluttu nist kansoista otettuja lapsia. Mist +syyst tm kelvollinen asia sittemmin lienee hyltty, koska se nyt en +ei ole voimassa, sit en tied. Kahden ensiksi mainitun kansan viel +pakanallisia jseni kntess on ers tklinen protojerej nimelt +Viktor Petrovitsch Vischnevski vaikuttanut jotakuta. Hn on mys +kirjoitellut heidn pakanallisesta uskostansa luettavia kirjoituksia. +Sit vastaan ovat hnen kieliopilliset tyns, Tschuvaschilainen +kielioppi sana-kirjan kanssa painettu v. 1836 ja Tscheremissilinen +(viel ksikirjoituksena) aivan mitttmt.</p> + +<p>Luterilaisia, enimmstn Saksalaisia, on tll ominainen seurakunta, +jolla on kirkkonsa, kirkko-kartanonsa ja koulunsa, ja kirkko-herrana +Suomalainen Pundani. Muitakin Suomalaisia tapaa tll niin hyvin kuin +muuallakin ympri koko Venjn maata virka-miehin, ksi-tylisin ja +muina semmoisina. Verrallisesti vhempi-vilppisest kytksestns +tuntee nm Suomalaisiksi, vaan muut koti-maiset tunteet ja koti-maiset +kielet ovat heilt leivn ja rahan etsinnss jo ammoin haihtuneet.</p> + + + +<h3>Toinen Kirja.</h3> + +<p>Ischaakin kirkolla Tschuvaschin maassa 23 p. kesk. 1856.</p> + +<p>30:n pivn touko-kuuta irtausin viimenkin Kasan'ista. Aikomukseni oli +koko tmn kes menett Tschuvaschin-kielen tutkimiseen, johon jo ne +kaksi kuukautta, jotka Kasan'issa vietin, olin parhaan jlkeen +valmistainut. Tm kansa el enimmksi osaksensa Kasan'in lnin +lounaisessa osassa, piirikunnissa: Tscheboksary, Tsyvilsk, Jadrin ja +Kosmodemjansk. Melkein keski-kohdalla nit nelj piirikuntaa on +seurakunta Ischaaki, kauas ymprins kuuluisa sen ihmeit tekevn +Nikolai-pyhn kuvan thden, joka lytyy sen kirkossa ja jolta ympristn +rahvas, olletikin Tschuvaschit, matkustelee taudista, raskaista synnist +eli muusta onnettomuudesta pst rukoilemassa. Monesta syyst olin, +sit myten mit mainitusta paikasta oli minulle kerrottu, pttnyt +tll kirkolla oleksia jonkun ajan; se oli nyt matkani maalina.</p> + +<p>Ensimisen tyn oli siis pst kevt-tulvasta paisuneen Volgan yli, +jota jokea ensimiseen maantien varrella olevaan kyln toisella puolen +(nimelt Usln) ei ollut vhemmn kuin 10 virstaa. Ilma oli +aamu-pivst kaunis, vaikka kova lnsi- (ja laita-vastainen) tuuli ajoi +joen suurille aalloille. Kokenut jo Suomenlahdenkin aaltoja en min +antanut tmn matkaani alkuunsa taukoottaa puolen-pivn jlkeen kerran +rantaan tultuani, vaikka ne kaksi tuttavaa, jotka minua venheesen asti +seurasivat, kehoittivat huomeiseksi lhtni jttmn. Niden kanssa +viel pari lasia Krim'in viini kallistettuani survattiin venhe +laiturilta ja me aloimme pyrki eteen pin.</p> + +<p>Nin kevt-aikana on Volga, sen syrj-joki Kasanka ja suuri ala Volgan +vasemmalla puolella olevata alankoa yhten jrven, jota ylempn +seisoivat vaan Kasan itse ja sen esikaupungit, pari kolme luostaria +j.n.e. Veden pintaa ylempn oli mys Kasan'in ja esi-kaupunkien vlill +kappeli, rakettu poikkinaisen srm-kukkuran (pyramidin) tavoin, joka +menneen vuosisadan lopulla tehtiin niiden venlisten sotijoiden +muistoksi, jotka kaatuivat Kasan'ia vallattaessa Tatarilaisilta ja +joiden luut mys tss silytetn. Tm muisto-merkki, oleva sangen +vhst korkeudesta, ei ny kauaksi eik tee likeltkn katsojassa +suurta vaikutusta tss lavealla niityll, vaan arvattavasti ei +semmoinen muisto-patsas kumminkaan ole paras vli-kappale +esi-kaupungeissa elvien Tatarilaisten mielest unohduttamaan entisi +aikoja eli lienee se sitten varsin kdest piten rakettu ikskuin heit +uhalla ja heille nykyist heikkouttansa muistuttamaan. Paitse tt +seisoi vett korkeammalla viel kaupungin ja niden esi-kaupunkien +vlill kulkeva silta, jota pitkin me nyt sousimme, kunne tulimme +lhemmksi jlkimisi, semmoiseen kohtaan siltaa, jossa arkku oli niin +korkea ett venhe veden tulvillansakin ollessa sopi alatse menemn. +Siltaa myten kulki perkkin kaksi pulkkaa vaimoja veten kahta suurta +venhett, joita kovassa vasta-tuulessa muuten ei saatu veden toiselle +puolelle. He olivat jukkoihin valjastetut samalla tavoin kuin miehi +nhdn samassa kimpussa Laatokan-kanavalIa. Min kummeksin sit ett +vaimoja pannaan tmmiseen tyhn ja kysyin peri-miehelt: "Venakkojako +nuo ovat vai Tatarilaisia?" — "Venakkoja," vastasi hn ylpeydell ja +lissi: "mihink ne huonot Tatarilais-vaimot, jotka alati istuvat +lmpimss tuvassa ja ulkona liikkuvat vaan peite pss, mihink +senlaiset tuommoisessa tyss joutuisivat!" Tm oli ensiminen +Venlinen, jonka en kuullut kovaa tyt hveksivn, vaan vielp +kerskuvankin sen tekemisest.</p> + +<p>Sillan taakse pstymme olisi meidn pitnyt pyrki suorastaan Volgan +toiseen rantaan, sill Usln, johon pstv oli, oli sill puolella +jokea ja sen puolen korkea ranta olisi antanut suojaa ankarata tuulta +vasten, joka ei ollut aivan pitkin jokea, vaan puhui kovemmin sen +oikealta puolelta. Nin ei kuitenkaan peri-mies tehnyt; hn toivoi +parempaa suojaa vedess seisovalta metsiklt vasemmalla rannalla ja +laski siis tt myten. Ja niin kauan kuin venhe kulki lepikossa tahi +paju-pehkojen vlitse, ei tuuli sit kovin estnyt ja matka joutui +eteenpin. Vaan enin osa oli kuitenkin avonaista niitty, jossa tuuli ja +aalto tydell voimallaan painoivat venhett. Tm viel ei ollut +sujakka niinkuin venheet Suomessa, vaan luupin tavoin tehty leve, +korkea ja raskas heitti, niin ett kyll parta jrisi ukko-rukilla sit +vasta-tuuleen kiistess. Tuuli kiihtyi kiihtymistns ja plle +ptteeksi rupesi viel rankasti satamaan. Muut samaan suuntaan pyrkivt +venheet kntyivt yksi toisensa pern takaisin esi-kaupungissa tuulta +pitmn. Meit hvetti tmminen matkan-teko, me riensimme siis +edellens ja viimein ksitimmekin sen ilon, ett Usln'in valkea kirkko +paistoi edessmme. Mutta se oli viel joen toisella puolen, noin 3 +virstan pss. Tm palanen oli epilemtt vaikein kohta matkaamme, +sill tss oli tuuli laitainen ja suojaa ei vhistkn. Viimeisist +puu-pehkoista erotessa vaalenivat soutajien kasvot ja he kokivat +varoittauta silmins ahkerasti ristimll. Suuren aallon hytess +venheesen htytyi muuan heist niin, ett airo raukesi ksist ja sek +mies ett airo olivat menn aallon mukaan. Peri-mies, venhuesta ainoa, +joka ei nyttnyt pelkvn, kehoitti souturiansa alinomaa hokien: +"soutakaa ukot! soutakaa ukko-kullat! Sin, veli-veljyeni, ved +paremmin! kaikki, poikaseni, vetk tydest voimasta! pikkuisen viel +soutakaa, niin psemme perille!" Mutta tt pikkuista kesti viel +lhemmksi kaksi tuntia, kunne vihdoinkin mrkn kuin kuikat psimme +Usln'in rantaan. Miesten kompuroidessa maalle tapahtui se onnettomuus, +ett putelli viinaa, jonka minulle Saksan kirkko-herra Kasan'ista +lhtiessni lahjoitti ja joka kuului olevan "ihan kuin Suomen viinaa", +muiden kapineiden plt vierhti venhe-pohjaan ja srkyi. Soutu-miesten +onneksi srkyi se suupuolestansa, niin ett heidn ryyptksens ji +enemmn kuin puolet sen sisllyst, jota herkkua minun ei kynyt +edellens kulettaminen eik ollut sallittu nauttia.</p> + +<p>Kuin ilta jo oli ksiss, olisi minun kelvannut jd Usln'iin yksi, +vaatteitani ja kapineitani kuivaamaan, ja tmn ajatuksen kanssa +lksinkin siihen taloon, jossa virka-miehi vasten pidettvt hevoset +seisoivat. Vaan tll oli ensinkin isnt vahvassa viinassa; hn oli +lihava kuin sytetty sika, vaan hyv-svyisyys hohti hnen punottavilta +kasvoiltansa ja onnellisuus ikskuin rasvana tippui hnen ruskeasta +parrastansa. Jospa hn viel ei olisikaan peloittanut yksi jmst, +olivat toisekseen kaikki huoneet tynn joen-kulkijoita, jotka olivat +parkoistansa nousseet maalle tuulta pitmn ja ankaralla juomisella ja +pajatuksella kokivat sit kntymn saada. Ja kolmanneksi oli humalassa +piisarikin, jonkalainen herrakko on hevoisen-antopaikoissa jrestyksen +yll-pitjn ja kirjoittaa matkustavien tie-kirjat piv-kirjaan. +Edell-mainittuja virka-miehille pidettvi hevosia, joita min olin +pttnyt kytt, saadaan kahden-laisilla tie-kirjoilla, jotka muuten +ovat aivan yhden-nkiset, mutta siten vaan toisistansa eroavat, ett +yhden lajin nurkassa seisoo painettuna sanat: <i>ilman kyyti-rahatta</i>, ja +toisen sanat: <i>kyytirahan edest</i>. Minulla oli jlkimisen laatuinen, ja +seuraten kysyin piisarilta (kuin yksi en voinut jd), paljoko +kyyti-raha ensi vlilt teki. Hn katsoi tie-kirjaani ja vastasi: "ei +mitn". — "Katsokaapas tarkemmin", sanoin min. Hn katsoi uudellensa +ja sanoi: "johan min sen sanoin: ei se tee mitn, vaan piisarille +antakaa vhn juoma-rahaa!" — "Kuinka niin? eiks tie-kirjassa tuossa +seiso: kyyti-rahan edest?" — "No menk sitten Jumalanne nimeen, kuin +puhetta ette ymmrr", lausui hn ja ilmoitti maksettavani mrn, joka +kirjoitettiin piv-kirjaan; mutta piisari ji juomarahatta, jonka hn +tahtoi ansaita hevosten isnnn vahingolla.</p> + +<p>Tullessani toiseen holli-paikkaan oli jo y, ja kuin satamasta ei +vielkn herennyt, olin min viel mrempi kuin ennen ja vietin +senthden tss y-sydnt yhdess tuvassa Tatarilaisten holli-miesten +kanssa. Matkattuani kaksi holli-vli seuraavana pivn, tulin ensi +kerran Tschuvaschilaiseen kyln. Venliset rakentavat kylns linjaan +kahden puolen maantiet eli kyln-katua, siten ett tupa on tuvan +nurkassa ja ulko-huoneet taampana, joka yksi-muotoisuus ensi kerran sit +katsojalle on mieluinen, vaan aikaa myten vsytt silmn. Muuten on +Venlisill tuvat suurilla ikkunoilla, ulos-lmpevill uunilla ja +useammin paikoin mys lauta-katoilla. Aivan toisenlaisen nyn antaa +tschuvaschilainen kyl. Talot ovat raketut itse-kukin eriksens, joten +yhteinen jrestys on kokonansa pois-haipunut, ja rakennukset, nekin +pienet ja niin rikkaalla kuin kyhllkin pian yhdenlaiset, ovat katetut +olilla, joka kyllle antaa hyvin surkean ulko-muodon. Mutta tultua +Tschuvaschin pihaan ilahuttaa silm pihamaan lakaistu viheriinen +nurmikko ja se keskell pihaa seisova tammi, lehmus eli pihlaja, jota +nky Venlisten likaisissa pihoissa harvoin tapaat. Piha-maan +ymprill seisoo rivi aittoja, talli, navetta ja muut ulko-huoneet, vaan +miss perhe on laajennut useammiksi parikunniksi, on samassa pihassa +useampi tupakin, sill kullakin parikunnalla pyyt olla niin hyvin oma +tupansa kuin oma makuu-aittansakin. Tupaan tultuasi luulet olevasi miss +kussa it-Suomen sydn-maassa mkkilisen eli mki-tupalaisen tykn, +sill tuvan ikkunat ovat pienet, uuni kiukaan tavoin sisn-lmpevksi +rakettu ja seint samoin kiilto-mustat kuin tuvissa mainitussa osassa +Suomea. Sit tmmisiss asunnoissa niin tarpeellista lakeista en ole +nhnyt Tschuvaschien tuvissa. Penkit ovat hyvin levet ja niiden alus +eteen lydyill laudoilla kolpitsoiksi tehty, joka laitos nhdn +Tatarilaistenkin tuvissa. Nin kerran Tschuvaschin tupaan pstymme +olisi hyv tila jutella itsest kansastakin jotakuta; vaan tt emme +viel paljon tunne, jkn se asia siis toiseen kertaan, varsinkin kuin +matka kiireht eteenpin pyrkimn.</p> + +<p>Toisena pivn selvisi ilma viimeinkin, mutta sateen siaan tuli kylm +pohjatuuli. Vaatteeni eivt yn aikana olleet kerinneet kuivaa +kaksi-pivisest mrkyydestns, ja se asia, ett ptin ne matkaten +kuivauttaa pohjatuulella, saattoi minulle vanhan viholliseni +hammas-taudin, joka sitten taas ei luopunut leuvoistani ennenkuin tuli +oikea kes-lmmin, joka tapahtui noin kahden viikon perst. Tmn +kumppalin kanssa tulin, samana pivn Tsyvilsk'iin, jota Tschuvaschit +ynn Volgan rannalla olevata Tschebotsarya pitvt p-kaupunkinansa. +Tsyvilsk'iss el toista tuhatta asujaa, ja thn katsoen luulisi +meiklinen matkustaja tmmiseen kyln tullessaan lytvns toki +jotain sivistyneen ihmisen elmn kuuluvista tarpeellisuuksista. Mutta +niit etsit turhaan Venjn pienemmiss kaupungissa. Ravinto-huoneita +suuremmissa kaupungissa niinkuin esim. Kasan'issa lytyy tosin paljo ja +muutamat niist niin suuria, ett Kleinehkn ei hpeisi niiss +elessn. Mutta siivo ja koko laitos niiss on europalaiseen +siisteyteen tottuneelle kokonansa vastoin mielt. Tosin seisovat seint +tynn koreita tauluja, suuria peili ja kalliita jumalan-kuvia, ja +huone-kalut nyttvt mys loitommalta katsoen hyvin komeilta. Mutta +katsopas tarkemmin tt sohvaa esim., johon nyt istut. Sen +sahviani-pllys on jo monin paikoin pahasti kulunut, tytteen olevat +sian-villat eli muut karvat pyrkivt jo useammasta kuin yhdest reist +ulos, se vapisee ja naukuu allasi, ja vedon lyn kanssasi sen plle, +ett jos siin puolen tuntia istut, olet tunteva ruumiissasi kupisevan +liikoja asujamia. Asia on se, ett tm sohva on vanha, hyvin vanha, +monessa avisionissa ollut ja monen isnnn luita lepyttnyt. +Samanlaisia ovat muutkin huonekalut ja se koreus, joka ensin sisn +tullessasi oli sinusta niin mieluinen, muuttuu pian inhon-tekevksi. +Tt tunnetta ei vhenn se sini-kirjainen pytliina eik se yhdell +pesullansa jo monta partaa pyyhkinyt ruoka-liina, joka sinulle annetaan, +ei myskn se kirjavassa eli punaisessa, housujen pll olevassa +paidassa lyhkyv, parrakas passari, joka ymprillsi liekkuu, kutsuu +sinua "armoksi," "korkea-sukuisuudeksi" eli muuksi, vaan jonka +p-toimitus on valvoa, ett'et maksamatta pois-mene eli pist povellesi +jotakuta talon eli muiden vierasten kapinetta. Syy thn parastenkin +ravinto-huonetten kehnouteen on se, ett maan sivistyneet asujat harvoin +etsivt niiss huvitustansa. Niinkuin <i>bluf'in</i> sanotaan Ranskanmaalla +kaikki tmmiset paikat vallanneen, niin on <i>parta</i> ne tll anastanut. +Musikka eli se ei paljon hnt sivistyneempi kauppa-mies ei nim. kajoa +paraimpaankaan ravinto-huoneesen mennessn, jos tiet itsellns vaan +olevan sen kymmen-kopeikaisen, jolla hn jo saapi henkens <i>teet</i> +vatsan tydelt. Bluf'in ja parran vlill mahtaa kuitenkin olla suuri +eroitus heidn kytksessns. Edellist en ole nhnyt, vaan jlkiminen +on ravinto-huoneessa tavallisesti humalassa, pajattaa, tanssii, retkuu +ja ylpeileiksen kaikella tavalla, muka kuin hnkin on kerran herrana, +vaikka eileinen selk-sauna viel voipi kylki vihamoitella. Sivistynyt +ihminen lymy arvattavasti vaan suuresta pakosta, niinkuin matkalla +ollessaan, tmmiseen paikkaan ja tllinkin on maan omilla asujilla +omat makuuvaatteensa, sym-astiansa ja useammat palvelijat kanssansa, +niin ett isnnlt eivt tarvitse paljon muuta kuin huoneen ja +lmpimn.</p> + +<p>Vaikka minulla ei ollut nit tarpeitakaan, olisin kuitenkin kernaasti +suonut lytvni Tsyvilsk'iss ravinto-huoneen; vaan sit ei ollut ja +minun tytyi majata posti-paikassa. Ispravnikalta ja erilt muilta +virka-miehilt kuulusteltuani kaikellaisia tietoja Tschuvascheista +lksin seuraavana pivn viimeiselle holli-vlille Ischaakiin pin, ja +25 virstaa matkattuani tulinkin thn paikkaan, joka oli tietojani +Tschuvaschin kieless enentv. Korttierin sain ern diakan-lesken +tykn, joka on juuri semmoinen "lesk-akka," joka meidn Venjn +puolelta saaduissa saduissa aina tavataan korttierin pitjn ja +kaikellaisena muuna auttajana ja vli-verkkona.</p> + + + +<h3>Kolmas Kirja<a name="FNanchor_9" id="FNanchor_9"></a><a href="#Footnote_9" class="fnanchor">[9]</a></h3> + +<p>Kosmodemjansk'issa, 6 p. elok. 1856.</p> + +<p>Niinkuin matka-kaavastani nkyy, oli minulla matkani tarkoituksena +Volgan ja Uraalin tienoissa lytyvien Suomalaisten kielien tarkempi +tutkiminen. Sit varten Helsingist lhdettyni 19 p. helmi-kuuta +viivyin Pietarissa kolmatta viikkoa, joka aika meni osittain +tieteellisi tietoja ja lhteit kertess, osittain mys semmoisten +hallitukselta annettavien avitus-kirjoitusten hankkimisessa, joitta +matkustaja tss maassa joutuu jokaisen koiramaisen virka-miehen +mieli-valtaan ja ilman joitta ei yksikn virkakunta Venjll +lhettilistns matkalle lhet. Tmn viipymisen thden tulin vasta 21 +p. maalis-kuuta Kasan'iin, jonka olin pttnyt matkani ensimiseksi +keskukseksi.</p> + +<p>Tarkemmin perusteltuani matkani aineen nytti minusta <i>Tschuvaschien</i> +kielen tutkiminen ensi tyksi vlttmttmlt. Tmn kansan peri-juuri +on nim. viel nytkin sangen hmr milt'ei aivan tietymtin, ja yksi +osa oppineita on sen lukenut suorastaan tklisten Suomalaisten +kansojen joukkoon, toinen taas vittnyt sit puhtaaksi Turkkilaiseksi +heimo-kansaksi, ilman ett kummallakaan on ollut todistuksina tarkkoja +tutkinnoita siin aineessa, joka enemmn kuin mikn muu voipi vitkset +kansojen heimolaisuudesta ratkaista, nim. tietess. Tm seikka ja +koetukseni saada se europalaiselle tieteelle lopullisesti selitetyksi jo +yksinns lienee kelvollinen puolustamaan minua, jos kuka sanoisi nin +liiaksi poikenneeni matkani p-tarkoituksesta. Tmmist puolustusta +lytyy minulle viel enemmn siin, ett mainitun kielen tutkiminen mys +lhimmsti koskee Suomalaista kielitutkintoa, sill se on pohjassa +likiminen naapuri Tscheremissien kielelle ja etelss taas sekaantuvat +sen ja Mordvan kielen rajat toinen toistinsa, ja niinkuin vasta saan +tilaisuuden todistaa on se paljon vaikuttanut molemmissa niss +kieliss, olletikin edellisess, kuin mys itse niist vaikutusta +vastaan ottanut. Nin voin sanoa, ett Tschuvaschin kielen selittminen +minun matkallani on "yksi tie, kaksi asiata," ja tmn kielen oppimista +alottelinkin jo Kasan'issa. Sill lytyv kirjallisuus on hyvin +vhinen; evankeliumien knns, painettu Kasan'issa v. 1820, lyhykinen +piplin historia, prnttty mys Kasan'issa v. 1832 ovat +Tschuvaschilaisen kirjallisuuden nurkkakivet. Thn voipi viel lukea +pari kreikan-uskonopillista rukousta, ern ilmoituksen piplin-seurojen +tarkoituksesta ja hydyst, ern toisen pano-rokosta, ja kaikki on +lueteltu, mit Gutenberg'in taide on tll kielell ilmoille saattanut. +Tutkinnoita siit ei lydy muuta kuin ers menneell vuosi-sadalla tehty +surkea kieliopin-tapainen ja toinen v. 1836 Kasan'issa painettu sit ei +paljoa parempi kieli-oppi sana-kirjan kanssa, molemmat pappien tekemt. +Minun tyksentelemiseni tmn kielen kanssa Kasan'issa oli se, ett +ern Tschuvaschien maassa syntyneen kirkon-palvelijan kanssa lpi-kvin +mainitun evankeliumin knnksen, jossa minulle hyvn apuna oli +jlkimiseksi nimitetyn kieliopin tekijn kokoama, ksi-kirjoituksena +oleva luettelo tss knnksess lytyvist sanoista, josta luettelosta +tekij antoi minun kopion ottaa. Paitse tt harjoitin kuukauden pivt +mys Tatarin kielt, jonka opettajana minulla oli ers siklinen mulla, +nim. <i>Biktemir Jusufov</i>.</p> + +<p>Kesn tullen lksin 30 p. toukok. Tschuvaschien maahan, jossa otin +asentoni Ischaakin kirkon-kylss, Kosmodemjansk'in piirikuntaa, noin 25 +virstaa eteln pin Volgasta. Tss kylss istuin ummellensa kuusi +viikkoa. Ne aineet, joita tss kersin, ovat sangen arvolliset, enin +osa kieli-opillista ja sanakirjallista, vaan sen ohessa mys noin puoli +sataa arvoitusta, jotka kielen-nytteet sain melkein kaikki yhdelt +laulajalta, asuva ei kaukana Ischaakin kirkolta, ja jotka +kieli-tutkinnolle arvattavasti ovat suuresta arvosta. Lauluista aion +jlempn antaa muutamia nytteit. — Ischaakista matkustin +<i>Kosmodemjansk'iin</i>, piirikunnan Volgan rannalla olevaan kaupunkiin, jos +kaupungiksi voi nimitt ryhm surkeita, pnkitettyj talon-hllej, +joissa el pari kolme tuhatta talon-poikaa, muutama kymmenkunta +lahja-konttia, joita muuten kutsutaan piirikunnan virka-miehiksi, ja +joku satainen niit seuraavia nlkist piisaria (kirjoittajia). Juuri +niden jlkimisten herrojen seassa lytyi kuitenkin se esine, joka +minua thn paikkaan veti, nim. ers Tschuvaschi nimelt <i>Spiridon +Mihailov</i>, joka sivistyksess on kiivennyt ylemmksi kuin yksikn hnen +kansalaisistansa, niin ett hn nyt toimittaa tschuvaschilaisen +kielen-kntjn virkaa piirikunnan oikeudessa ja on samalla mys +ispravnikan kirjoittajana. Hn on Kasan'in lnin-sanomissa kirjoittanut +useampia kirjoituksia kansansa muinaisuuksista, tavoista ja +elmn-laadusta, niin ett hn on tullut tunnetuksi Pietarissakin, jonne +keisarillinen maa-tieteellinen Seura on kutsunut hnen kirjoittelevaksi +jseneksens. Toinen viehtys thn kyln oli minulle se, ett +siin eli er pappi nimelt <i>Gromov</i>, joka kauvan on koonnut +tschuvaschilaista sana-kirjaa ja semmoisen muutamia vuosia taka-perin +ksi-kirjoituksena lhettnytkin Pietariin, jossa se "<i>post varios +casus</i>" on joutunut Tiede-Akateemian hoteihin. Niden molempien miesten +kanssa olen taas kolmatta viikkoa tyskennellyt mainitun kielen +tutkimisessa, ja ovatkin kokoelmani nyt siin tilassa ett, jos +itselleni ei olisi sallittu aikaa niit painoon toimittaa, sen vieraskin +helposti voi tehd. — Nin annettuani thn asti olleista toimistani +lyhykisen rangon, saan Tschuvaschien elosta ja olosta thn liitt +muutamia tietoja.</p> + +<p>Suurin ja p-osa tt kansaa el Kasan'in ja Simbirsk'in lneiss +sill niemi-maalla, jonka Volga tekee Kasan'in kohdassa itisen +juoksunsa etelt kohti polveamalla. Tschuvaschin-maan eteliseksi +rajaksi voi lukea 55:n leveys-pykln ja lnteiseksi etelst Volgaan +juoksevan syrj-joen <i>Sur</i>. Ainoastaan reunoilla tt alaa el muita +kansoja, nim. idss Svijschk'in ja Buimsk'in kaupunkien tienoossa +Tataria ja Venlist, Volgan, Surn ja muidenkin jokien varsilla +enimmsti viimeksi mainittua kansaa, ja Surn suusta pitkin Volgaa itn +pin, Kosmodemjansk'in kaupungin tienoota, joku kymmenkunta tuhatta +<i>Mki-Tscheremissi</i>, joita tksi kutsutaan siit, ett he elvt Volgan +oikealla, mkisell puolella, jota vastaan suurin osa tt kansaa, elv +mainitun joen vasemmalla, matalalla puolella kutsutaan <i>Niitty- eli +Mets-Tscheremisseiksi</i>. Tll maalla yhdess jaksossa elvien +Tschuvaschien mr on noin 400 tuhatta henke; vaan jos yhteen luemme +niidenkin Tschuvaschien mrn, jotka elvt Saratov'an, Samaran ja +Orenburg'in lniss, jonne he ovat tst isn-maastansa nykyisempin +aikoina muuttamalla sioitetut, niin tekee koko kansan luku noin 435 +tuhatta henke.</p> + +<p>Maa on silet tasankoa, joka vaan toisin paikoin kohotteleksen +kaltaviksi harjanneiksi, joiden vlill olevat alangot antavat hyv +niitty-maata, kuin alangon pohjassa tavallisesti juoksee joko puro eli +joki. Maan-laatu on mustaa kuohkeata mullikkoa, jossa kive ei ihmeeksi +tavata, ja joka vhst vaivasta antaa viljavan kasvun, eli niinkuin +Pietari "Hirvenampujissa" kiittelee Kurun Matin maita:</p> + +<div class="poem"><div class="stanza"> +<span class="i0">"Pellot kylvetyt vuosin ja vuosin mys maho-maina,<br /></span> +<span class="i0">Viljavat, multahiset, savi-pohjaset, kokkara-maiset."<br /></span> +</div></div> + +<p>Tavalliset kasvit ovat: ruis, ohra, kaura ja tattari (nisua viljelln +harvassa), joita viljan-laatuja hyvin vuosina Kasan'in lnist viedn +ulos noin 10-12 miljonaa puutaa, maksaen puuta rukiita syksyll ei +juuri enemmn kuin 15 kop. hop. Nm luvut osoittavat tarpeeksi +tmn maan lihavuuden, ja ovatkin maat Volgan keski-juoksulla, +Nischnij-Novgorod'ista alkaen aina Saratovaa myten, se suuri elo-aitta, +josta koko pohjais-Venj ja suuri osa muutakin Europaa leipns ottaa. +Paitse mit maan-viljelys antaa, keinotellaan rahaa viel puu-tarhan- ja +mehilisten hoidolla, Volgan ja Kaman jokiloilla purlakoitsemisella +(aluksilla ty-miehen olemisella) ja lnin pohjais-osassa +metsn-pyydllkin, painava elatus-keino Niitty-Tscheremisseill, joiden +ala on isommaksi osaksi jylh mets. Muissa osissa lni, olletikin +Tschuvascheilta asutussa, on mets sangen vh, paitse niit suuria +tammikoita, joita kruunun varaksi paikka paikoin sstetn ja joita +kova rangaistus est maan-asujan koskemasta. Tmn metsn-puutteen +thden ovat Tschuvaschien kyltkin sangen halvan-nkiset, sill +pirtti- ja aitta-rakennukset ovat pienet, enin osa ulko-huoneita samoin +kuin aidatkin ovat tehdyt niotusta vitsasta (ven. плетeнь), ja kaikki on +katettu olella, joka pian mustuu ja antaa kyllle surkean katsannon. +Vki-luvulta ovat nm kylt kuitenkin sangen vahvat, koska monesti +tapaat yhdess kyl-ryhmss 60, 80 ja paikoin satakin taloa.</p> + +<p>Vaikka kieli todistaa kansan lheist heimolaisuutta eli vhinttkin +suurta sekaannusta Tatarien kanssa, niin ei tt suinkaan ulko-nst +voi ptt. Tatari on pitk ja runnokas, Tschuvaschi pienelnt, laiha +ja hyvin harvoin harteakas; Tatari on harvoin vaalea, useasti +puna-poskinen ja aivan valkea-verinenkin, Tschuvaschi vastoin pin +vaalahtava ja paljoa mustempi-ihoinen kuin edellinen ja aivan vhn +nhdn tss kansassa valkea-verist ihmist. Heidn muussakin +luonteessansa havaitseisi suuren eroituksen se, jolla olisi tilaisuus +molempaa kansaa tarkemmin tutkia; niin on Tschuvaschi esim. kaino ja +arka eik ulkone kauemmaksi koto-tuliltansa muutoin kuin ht-tilassa, +ja Venlisten parissa kokee hn peitt kansallisuuttansa, joka +kuitenkin harvoin onnistuu, kuin hnell on "kova p" niden kielt +oppimaan. Tatari sit vastaan vaeltaa tavaratansa kaupalla halki +maailman, jos niiksi tulee, eik hveksy missn kansallisuuttansa eli +uskoansa, joiden tavat ja kytkset hn tarkasti tytt niin +hyvin kauppatorilla muukalaisten seassa kuin oman harem'insa +yksinisyydesskin. Tmn thden pitvt toiset kansat Tataria kunniassa +olletikin Venlinen, jota vastaan hn aina irvistelee ja tekee +koiruutta Tschuvaschille. Jlkimisen luonnon kirjoittamiseksi ei +tarvitse juuri parempaa esi-merkki kuin se useasti havaittu tapa +hnell, ett jos hn loukkausta tahtoo kelle kostaa, uhraa hn itse +itsens samalla kuin koston hekkumaa nautitsee, hn nim. menee ja +hirtt itsens vihamiehens pihaan, sill keinoin tmn plle saattaen +kaiken tklisen oikeuden-kymisen onnettomuuden, joka tavallisesti +pttyy sen talon ja koko sen kylnkin hvill, jossa oikeus pit +tutkintoansa. Vaatteuksessa ei nill kansoilla myskn ole +yhtlisyytt, sill Tatari vaatehtiupi kokonansa it-maan tapaan, jota +vastaan Tschuvaschin, mies-puolen, puku ei eroa Venlisen vaatteuksesta +paljon muussa kuin jalkineissa, jotka tll enemmin ovat saappaat, vaan +edellisell aina niini-virsut ja sukkien asemesta polvia myten +pauloitetut villa-srykset, joiden karvasta Tschuvaschilainen +tunnetaan, mist piirikunnasta hn on, samoin kuin Viipurilaiset +kauhtanansa karvasta. Vaimoilla sit vastaan on omituinen pukunsa, joka +kesll on sangen yksin-kertainen, nim. paljas paita, ulottuva polvea +alemmaksi, jalassa virsut samoin kuin miehillkin ja sret samoin +krystellyt, mutta hyvin monin kerroin, sill kuta paksummat sret +tschuvaschilaisella hemmettrell on, sit viehttvmpn pit hn +itsens, joka ihmeellinen tapa lydetn mys ei ainoastaan +Tscheremisseill vaan muillakin Suomalaisilla, niinkuin Vatjalaisilla +Inkerin-maassa ja, Kreutzwald'ia myten, Pleskov'an Virolaisillakin. +Toinen niden kansojen ja Tschuvaschien vaimoilla yhteinen tapa +puvussansa on hopearahojen kyttminen koristeina. Viimeksi mainituilla +on hopearahoilla (10, 15, 20, 25 ja 30 kop. arvosta) silattu ei +ainoastaan tukka-nauhat ja korvien takaa koukuista riippuvat korttelia +pitkt lentit, vaan myskin ja erinomattain, se niin-kutsuttu +<i>schylgem</i>. Tm on noin 8 tuumaa pitk ja 4 t. leve nahkainen +rinta-lasta, nahka-nauhasta kaulalta riippuva rintojen pll, ja jonka +ulko-puoli kokonansa on pllystetty siihen ommelluilla hopea-rahoilla. +Tyls on sanoa tmn koristimen muuta toimittavan kuin sanovan ett +kuin pll-pin jo on nin kallista tavaraa, mit aarteita ei sitten +alla ole! ja se kuuluu Tschuvaschilais-vaimoista olevan niin rakas, +ett'eivt yksikn henno siit luopua. Pss on heill pukineena +valkea huntu, jonka helma riippuu hartioilla, vaan jota kesll harvoin +pidetn. Tss puvussa ovat he pyhns arkensa ja ainoastaan hyvin +juhlallisissa tiloissa niinkuin esim. hiss olen vaan Tschuvaschittaren +nhnyt siihen lisvn hameen, hartioillensa husaarin-kapan muotoisen +valkean viitan ja phns lakin, joka on juuri sen-nkinen, kuin jos +sokuri-topan pllyksest yl-puoli olisi pois-leikata ja ala-puoli +katettuna panna phns, ja joka edell-mainittujen koristusten mukaan +on ylt-ymprins hopea-rahoilla silattu.</p> + +<p><i>Uskon</i> asioissa on tm kansa merkillisell kannalla, jota ei voi sanoa +kristillisyydeksi, ei mahometilisyydeksi eik puhtaaksi +pakanuudeksikaan; sill kaikista on siin osaa, ehk se jlkimiseen +pin enimmsti on nojallansa; Tschuvaschia on ristitty kreikan uskoon +sitten v. 1743, sill menestyksell, ett ristimttmi ei lydy tt +kansaa en kuin muutamia tuhansia. Vaan jos kuka arveleisi heidn jo +pitvn olla hyvi kristityit, niin muistelkoon esim. kuinka syvn +kristin-usko mahtoi olla Suomen kansassa juurtunut v. 1257, sata vuotta +siit kuin Henrikki piispa muka ensi kerran kastoi Suomalaisia. +Tschuvaschit olivat ennen Venjn-vallan tunkeumista nihin maihin +Tatarien alamaisia, vaan niden uskoa eivt he koskaan ole tunnustaneet, +joka seikka on suuresta painosta niit vastaan, jotka ilman kaikitta +ehdoitta tahtovat heit puhtaiksi Tatariksi tehd, kuin kaikkein +Turkin-sukuisten kansain tiedetn antauneen Mahometin uskoon, ja jota +seikkaa kuin mys edell-viitattua suurta eroitusta Tschuvaschien ja +Tatarien ulko-nss, jotka molemmat kuitenkin iki-muistoisista ajoista +ovat yksiss maissa elneet, pyydn tarkasti arvostelemaan. Mutta +Tatarien uskon-kytksist on heidn elmns jnyt kuitenkin joita +kuita jlki. Niin kuuluu ristimttmien Tschuvaschien seassa viel +lytyvn joita kuita moni-vaimoisia; niin sanotaan niden samojen viel +ajavan hivuksensa, joka mahometilisiss yleinen tapa lienee ennen ollut +Tschuvascheissakin yleisempi; ja niin viettvt kaikki Tschuvaschit +viel kristittyinkin lepo-piv ei sunnuntaina, vaan perjantaina. +Tatarilta saaduksi voipi mys lukea Tschuvaschien entisen tavan syd +hevosen lihaa, joka nyt jo lienee heitetty, ja heidn inhonsa +sian-lihalle, jota eivt vielkn ole tottuneet symn. Suurin osa +heidn uskontoansa on kumminkin viel tni pivn pakanallista. Ne +tiedot, jotka tst itse olen kernnyt, ynn venlisten pappien ja +kirjoittajien kertomukset, antavat tlle ptkselle hyvn perustuksen.</p> + +<p>Ne kaksi p-olentoa, jotka Tschuvaschien luuloa myten hallitsevat +maailmata ja heille onnea eli onnettomuutta antavat, ovat: <i>Tora</i>, hyv +olento, kristillisesskin merkityksess Jumalan nimi, ja <i>Keremet</i>, paha +olento. Edellist eli hyv jumalaa on useammat henget, joilla kullakin +on oma osansa maa-ilmaa hallittavana, ja joista merkillisimmt ovat: +auringon jumala, kuun jumala, tuulen jumala, tien jumala, huone-jumala, +kartano-jumala, karjan jumala, metsn jumala, ukkonen ja yli-jumala. +Tm viimeinen el ylhll ilmassa ja, vaikka maa-ilman +p-hallitsija, ei Tschuvaschien luuloa myten liiku maalla muulloin +kuin perjantai-pivin, jolloin hn kvelee katsomassa, tokko nm +lepo-piv tyt tekemtt viettvt ja tokko vaimot mainittuina +pivin puolille pivin asti malttavat olla tuvan lmmittmtt, joista +molemmista hn rikkojan rankaisee. Hnt kutsutaan monella nimell, +niiden erinisten omaisuutten jlkeen, joissa hnen voimansa nytksen, +niinkuin: valon-tehnyt jumala, hengen-luoja jumala, maan-veden is, +suuri jumala, suuri antelias jumala, j.n.e. Hnell on iti, puoliso ja +poika, joita mys jumaloina apuun huudetaan, ja it-maisen hallitsijan +suuri hovi-joukko, niinkuin: edell-kyj, oven-avaaja, +sanan-lennttj, uhrin-vastaanottaja, j.n.e., ollen nill kaikilla +viel omat itins, poikansa ja palvelijansa, joten taivaallisten joukko +tuntuvasti enenee.</p> + +<p><i>Pahuuden</i> alku maa-ilmassa on <i>schoitan</i> (saatana), vaikka sen +toimittajana nyt on <i>Keremet</i>. Tm jlkiminen oli nim. alkujansa +yli-jumalan poika, ja matkaeli maan pll, jaellen ihmisille +kaiken-kaltaista onnea ja menestyst. Vaan saatanan viettelyksest +ottivat ihmiset kerran, hnen nin matkustaessansa, ja murhasivat hnet. +Peittksens tt julmaa tyt murhatun islt polttivat he ruumiin ja +hajottivat siit jneen tuhkan tuuleen. Vaan murhattu ei sill +hukkunut. Mihin tt tuhkaa lankesi maahan, siihen kasvoi puita ja +niiden kanssa syntyi Keremetkin uudestansa henkiin, mutta ei yhten +olentona niinkuin ennen, vaan sangen suuressa mrss, niin ett joka +kylll nyt on yksi, kaksi ja kolmekkin Keremet'i, sit myten kuin +suuri kyl on. Eik Keremet nyt en ollut se hyvn-tekev yli-jumalan +poika kuin ennen. Ihmisten paha-teosta hnt vastaan kostaa hn heit +nyt lakkaamatta siten, ett heidn pllens lhett hengellisi +ahdistuksia ja ruumiillista kurjuutta ja heidn karjoillensa +pahaa tekee. Hn asuu tavallisesti metsss, vaan kuin mets +Tschuvaschin-maassa alkaa olla vhiss, niin nhdn joka kyln +pelloilla yksi eli kaksi eli useampia pienempi lehmus- eli +tammi-lehtoja, jotka mys kutsutaan Keremet'iksi ja ovat jtetyt +Keremet'in asua, sill jos hnt asun-sian vhentmisell hyvin rupeisi +ahdistelemaan, nousisi hn raivoon. Muuten el hn mys jrviss, +lhteiss, veden-uurtamissa rotkoissa j.m. Jos kyl muuttaa, muuttaa +Keremetkin, eli jos kylst ksin tehdn uusi kyl, saapi se mys uuden +Keremet'inkin em-kyln Keremet'in pojista, sill Keremet'it naivat ja +sikevt samoin kuin jumalatkin. — Mutta schoitan itse, kaiken pahan +alkaja, on Tschuvascheilta jnyt unhotuksiin. — Paitse Keremet'i ovat +pahoista hengist viel muistettavat <i>Esrel ja Iirih</i>. Edellinen on +kuoleman henki, tappava halvauksella, jlkiminen kiusaa ihmist monilla +taudeilla, niinkuin rokolla, kavilla, paiseilla, syyhelmll, +silm-kipeill j.n.e.</p> + +<p>Vaikka, niinkuin sanottu on, enin osa Tschuvaschin kansaa tt nyky on +ristitty, ei se ole hylnnyt nit entist jumaloitansa, joka nhdn +siitkin, ett se vuosittain viel kantaa niille <i>uhria</i>. Tavalliset +uhri-teuraat ovat: hevonen, hrk, lehm, lammas, hanhi ja kana. Uhrit +ovat joko yhteiset, joissa koko kylkunta eli useampiakin kylkuntia +ottaa osan, eli yksiniset, yhdelt hengelt eli perhekunnalta tehtvt, +ja toiseksensa kannetaan uhri joko jumaloille eli Keremet'ille. Tmn +niinkuin uhrin laadun ja suuruudenkin mr se niin-kutsuttu <i>Jomse</i>. +Tm sana on yhteen-liitetty sanasta <i>jom eli jomah</i>, puhe, lause, ja +johto-ptteest -se, joka tarkoin vastas suomen-kielist ptett -ri, +vastaava siis jomse meill taikuria, puhujaa eli tietj. Jos ket on +ravaisnut esim. taudin kohtaus, lhetetn heti jomsea hakemaan. Hn +tutkii taudin syyt ja mr uhriksi joko sille ja sille jumalalle eli +Keremet'ille esim. mustan lampaan. Heti keitetn olut ja likimisille +sukulaisille annetaan tieto uhrista. Uhrin pitoihin tulevat kaikki +puhtaissa vaatteissa ja symttmin. Nyt talutetaan lammas pihalla +seisovan puun juureen ja tapetaan rukouksen pidetty siin. Lihat +lydn kattilaan, vaan nahka, p ja sislmykset kritn yhteen +myttyyn. Keitoksen joutuessa rukoillaan taas, ja syty poltetaan tm +mytty jumalalle ja tuhka hajotellaan tuuleen. Sitten kydn olutta ja +viinaa juomaan, vielp tanssimaankin, jota iloa kest talon varoja ja +tilaisuuden luontoa myten piv eli useampikin. Keremet'ille tehtv +uhri on useammin tt laatua, vlist vaan sill eroituksella, ett se +tehdn itse hnen asun-paikassansa, jona tavallisesti on, niinkuin +edell sanoin, joku kyln seudussa kasvava lehto, vaan useasti mys +paljas rotko. Lepechin kertoo piv-kirjassansa, matkustaessaan lopulla +mennytt vuosi-sataa nhneens Keremeti-lehdoissa suuret summattomat +rakennukset, joissa uhria teki suuri joukko kansaa. Keremet'in +palveleminen on siis, niinkuin sen jo ilmankin voi arvata, siit ajasta +tuntuvasti vhennyt. Paitse edellisen-laatuista uhria uhrataan +Keremet'ille rahaakin, ollen hn tss katsannossa joko <i>Hopea- eli +Vaski-Keremet</i> sit myten, kummanko laatuista rahaa hnelle on +antaminen. Ja kuin nykyinen aika kaikessa viisastuu, niin on opittu +Keremet'ikin pettmn, sill hopea-rahan siaan annetaan hnelle vaan +rahan-muotoisia tina-suiluja, ja hevois-uhrin siaan, jota hn luonnossa +nyt en ei koskaan saa, tytyy hnen tyyty pieneen hevosen kuvaan, +tehty renikka-taikinasta. Nitkn vhi uhria saa hn harvoin rauhassa +nauttia, sill Venliset kervt ne heti uhraajien jlest itsellens, +ja minun tytyy itsestnikin tunnustaa, ett kerran autoin venlist +poika-parvea Keremet'in-varkaudessa, joka asui vanhassa tammessa, +jolloin saalis oli tammen juurilta ja ontoista lydetty hopea-rahaa 45 +kop., koko joukko enemmn eli vhemmn homehtuneita renikka-konia, joka +tavara ji poikain osaksi, ja noin pari-kymment kappaletta +rahan-muotoisia tina-suiluja, jotka min pidin.</p> + +<p>Korskeampi on yhteinen uhraus, jonka kyl eli useammat kylt yhdess +tekevt. Tavallista tmmist uhrausta on kaksi vuodessa, nim. +ensiminen touvon tehty, Pietarin pivn alla, joka uhri toimitetaan +hyv vuoden-tuloa jumaloilta saadakseen, ja toinen myh-syksyll, noin +marras-kuun lopulla, kiitos-ubri viljan edest. Edellisen uhrin aika oli +juuri minun Ischaakissa oloni aika, mutta min sainkin kuulla, ett +kylss sit vasten kannettiin rahaa, ja olin eri lhettilisten kautta +kokenut saada tiet pivn mr, jolloin uhri oli tapahtuva, +ymmrsivt Tschuvaschit nm kuitenkin saattaa vrille jlille, niin +ett juhla jo oli ohitse, kuin min valmistauduin sit katsomaan. En +tied lienevtk tmmiset kytkset, jotka eivt ole juuri soveljaat +Kristin uskoa juurruttamaan vasta-kannetyss kansassa, vaan asetuksissa +kielletyt eli ei, se vaan on varma, ett uhri-teurasten ostoon kertyst +rahasta osa menee paikkakunnan papin ja virka-miesten lakkariin, ja +seuraavasti ajattelee rahvas, ett jos viel sallisi jonkun oudon +herras-miehen, niinkuin min olin, uhria nkemn, niin olisi siit +sitte vaan uusi rahan-reik hnt lahjoessa vaiti olemaan. Vahinkoni +tst ei kuitenkaan ollut kovin suuri, sill menetys tmmisess tilassa +on jo kyllksi tuttu. Seuraavalla tavalla kertoo ers omin silmins +nhnyt tschuvaschilaisen kevt-uhrin.</p> + +<p>"Noin 8 virstan paikoilla Isenevan kylst oli lammikon vieress olevaan +rotkoon paikka rakettu rukousta ja uhria varten, jonne noin kello 9 +paikoilla aamua kymmenest kylst matkusti Tschuvascheja yksinns, +ilman vaimoitta. Min tulin paikalle juuri kuin ripustivat kattilat +tulelle, kantoivat vett ja valmistihet tappamaan uhri-teuraita; +muutamia lehmi, pari kymmenkuntaa lampaita ja useampia koti-lintuja oli +valmistettu teurastettavaksi. Kaikki nm teuraat ostetaan uhria varten +kertyll rahalla ja ilman vhintkn tinkimist; min myj kysyy, sen +he antavatkin, ja tinkiminen uhriksi ostettavan kaupassa luetaan +suurimmaksi synniksi."</p> + +<p>"Kattiloiden tulelle pantua ja veden kannettua astui nelj vanhaa miest +keskelle rotkoa ja alkoivat lukea rukousta, anoen Toraa ett hn +siunaisi heidn uhrinsa. Kaikki lsn-olevat seisoivat samalla tavalla +alla pin ja sopottivat. Tmn lyhykisen rukouksen lopetettua menivt +ne nelj ukkoa karjan tyk ja heidn jlestns kantoi puoli kymment +Tschuvaschia vett mprill. Ukot ottivat heilt kukin vesi-mprin ja +kaatoivat vett joka lehmn ja lampaan selkn. Sen lehmn ja lampaan, +jotka vedell valettaissa vrhtivt ja pyristikset, taluttivat eri +paikkaan, Vaan ne, jotka seisoivat liikahtamatta, jtettiin aloillensa. +Kaikki linnut veivt mys siihen paikkaan, jossa vrhtnyt karja +seisoi. Tschuvaschit luulevat nim., ett se elin, joka vedell +valettaessa seisoo liikahtamatta, on saastainen eik kelpaa uhriksi; ja +tmnkaltaista tyynt elint eivt koskaan teurasta uhriksensa."</p> + +<p>"Vedell koettelemisen perst syntyi hirmuinen veren-vuodatus: siin +tapettiin kolme lehm, lampaat ja suuri joukko lintuja; toiset nylkivt +nahkan plt, ottivat sislmykset ulos, kynivt linnut. Kaikki tm +tehtiin hyvin joutuisasti. Liha, hakattu suuriksi mhkleiksi, oli +yhdess ljss; pt, nahkat ja sislmykset toisessa. Kuin vesi tulella +olevissa kattiloissa rupesi kiehumaan, jaettiin liha kattiloita myten +ja suolaa lytiin tarpeeksi asti plle, vaan sisukset jtettiin +paikalle."</p> + +<p>"Nin saatuansa keittmisen asian toimeen valmistuivat Tschuvaschit taas +rukoilemaan ja asettihet rivihin, noin kolmea kymment miest pitklt, +ja yksi rivi seisoi toisensa takana; vaan ne nelj ukkoa toisten edess. +Lakkinsa piti jokainen vasemassa kainalossaan. Ukot alkoivat rukoilla, +toiset heidn perstns puoli-neen, ja ukkojen tekemt liikenneet +tekivt toiset tarkasti jlest, milloin silmins ksill pyhkien, +milloin ktens taivasta kohti nostaen, milloin taas laskeutuivat +polvillensa, kumarsivat maahan, eivtk kaualle aikaa nostaneet ptns +yls; enimmn aikaa seisoivat kuitenkin yhdess kohden, silmns alas +luoden. Rukousta kesti niin kauvan, ett'en enemp malttanut sit +katsoa, vaan menin tammikkoon, sin aamuisen evstni, nukuin jonkun +ajan, ja he yh vaan rukoilivat, eivtk lopettaneet ennenkuin kello 4 +jlkeen puoli-pivn. Rukoilemisen ptetty kiirehti nlk +Tschuvascheja ruoalle, he ottivat lihat kattilasta, kaatoivat liemen +suuriin maljoihin ja sivt ahnaasti. Linnut olivat eri kattiloissa +keitetyt ja sytiin atrian pttjisiksi."</p> + +<p>"Ruokailtuansa rukoilivat he taas ja astuivat sitten suurissa joukoissa +siihen paikkaan, johon teurastettujen elinten pt ja sislmykset +olivat jttneet. Luut kerttiin niini-mattoon ja viskattiin yhteen +piden kanssa. Sitten tekivt suuren tulen; pt, nahkat, sislmykset ja +luut panivat nyt roviolle ja lissivt tulta siksi, kunne kaikki oli +tuhkaksi palanut. Sen tehty kersivt tuhkan lapialla mattoon ja +kantoivat sill tammikkoon; ukko lapia kdess astui jlest ja +tammikkoon tultua heitteli hn lapialla tuhkan tuulen mukaan menemn. +Toinen ukko meni lhell olevalle pellolle; hnen perstns kannettiin +hyhenet syys-kylv vasten kynnettyyn paikkaan. Tss laski ukko +hyhenet ilmaan, joka tehdn siksi, ett pelto antaisi hyvn kasvun. +Vaan Venliset eivt anna hyhenien kauan maata pellolla; he ovat +vaimojen ja lasten kanssa liki-seudussa varalla, ja Tschuvaschien +pois-menty kervt he tarkasti hyhenet itsellens. Tll kytksell +loppuikin kevt-uhraus. Kotiin tultuansa juovat uhraajat muutamia pivi +armottomasti ja tllin ei puututa tanssiakaan eik muuta riemua."</p> + +<p>Pakanallisen uskon kanssa alkaa nyt Tschuvaschin mieless sekautua +Kristin uskonkin ptteitt, ja ovatkin muutamat sen opista, niinkuin +esim. oppi kolminaisuudesta, jumalan itist (nim. kreikan-uskoisilla) +j.n.e. hyvin yhteen-menevt Tschuvaschien entisten luulojen kanssa. +Olletikin vaikuttavat kertomukset kreikan-uskon pyhist ja niiden +ihme-tist jalosti Tschuvaschien mieless. Nist pyhist on se +Venjnkin kansalta hyvin mielitty ihmeiden-tekij Nikolai erinomaisessa +kunniassa Tschuvascheilla. Heit ristimn alettaissa menneell +vuosi-sadalla tapahtui nim., ett siin kylss, jossa nyt Ischaakin +kirkko seisoo, uni-kakkiainen kolme yt perkkin muutamalle +Tschuvaschille neuvoi paikan, miss hn pelloltansa olisi pyhn Nikolain +kuvan lytv, ja kuin tm ilmoitti unensa papille ja muulle rahvaalle +ja peltoa ruvettiin miehiss kaivamaan, niin katso! pienoinen, vanha ja +huonon-nkinen Nikolain kuva tulikin ilmiin. Halvan ulko-muotonsa +rinnalla oli tll kuvalla suuri ihmeit tekev voima, niin ett sen +ehdolla pian rakettiin iso ja komea kirkko, joka vielkin seisoo +paikalla. Kuulu tmn kuvan ihme-tist, varsinkin tautien +poistamisessa, ulkoni ulkonemistansa, niin ett ei ainoastaan +Tschuvaschit, vaan muutkin tkliset kansat, niinkuin Tscheremissit, +Mordviinit ja itset Venlisetkin pitkien matkojen pst kyvt sit +kumartamassa niin ahkerasti, ett mainitulla kirkolla rukoilemassa +kyjien mr vuosittain arvataan noin 15 tuh. hengeksi. Tschuvaschien +kristillisen hartauden kanssa on mielet kuitenkin niin ja nin. +Jumaluudessa ja yleisesti kaikissa henki-olennoissa ei hn ne muuta +kuin maallisen onnen, niinkuin rikkauden, terveyden, lapsi-lykyn j.n.e. +antajia eli hvittji, ja jumalatansa ei hn palvele ja tottele, +niinkuin kristitty ja mahometilinen, ansaitakseen tulevaisen onnellisen +elmn, josta hnen uskossansa ei ny lytyneen aavistustakaan, vaan +mainittuja maallisia lahjoja saadakseen eli maallisesta kurjuudesta +pstkseen. Kuin hn nyt jossa kussa tmmisess kurjuudessa on +rukoillut ja uhrannut ensin Keremet'ille, sitten yhdelle eli useammalle +omista jumalistaan, ja se ei ole auttanut, sanoo jomse, jonka neuvoja +hn seuraa: "ota nyt ja ky Ischaakissakin ja tee uhri Vyrus-Toralle +(Venjn Jumalalle) eli Nikolai-Toralle, ehk se pstisi sinun +taudistasi." Ja Tschuvaschi tulee, ostaa tuohuksen, asettaa sen pyhn +Nikolain kuvan eteen palamaan ja ristii silmins pari kertaa. Paitse +tt <i>uhraa</i> hn viel kirkollenkin jonkun vhn rahaa ja kyln +ulko-portilla pylvn komerossa olevalle saman pyhn kuvalle palasen eli +kaksi nisu-leip, jota hn on ostanut kirkon oven edess olevilta +venlisilt kauppiailta. Varmaan auttanee Nikolai-Tora useastikin +niit, jotka hnelt apua etsivt, koska niiden mr ei vhene, vaan +surkeata on kuitenkin nhd, miten Tschuvaschilais-rukan uhrin kanssa +kypi. Uhrattu raha menee nim. kaikkein suurimmaksi osaksi pappien +lakkariin, jotka vasten tavallisuutta rikastuvatkin tss seurakunnassa. +Ja uhratun leivn taas sieppaavat ihan uhraajan nenn edess sen noin +kahta kyynr korkean pylvn komerosta joko kyln thn tottuneet ja +tll elvtkin koirat elikk ne nit ei ujommat naakat. Vaan +Tschuvaschi arvelee ehk, niinkuin oikein onkin, ett uhrin ottaja ei +katso uhriin, vaan uhraajan sydmeen, ja nin katsoen, on se +arvattavasti yht, jos uhrattu leip jpi Nikolai-Toran eteen eli sen +koirat ja naakat syvt. — Niinkuin jo sanoin, ei Tschuvaschien +vanhassa uskossa ny lytyneen aavistustakaan tulevasta elmst; sill +jos heill olisi ollut ajatusta tst, olisivat he varmaan kuvanneet +itsellens Manalan ja Tuonen niinkuin muutkin kansat ja, joka on viel +painavampi asia muistaa, olisi koko heidn suhteensa jumaloiden +kanssa muodostunut aivan toisen-laiseksi. Kristin uskosta eli +mahometilisyydest lainatuksi voimme siis ptt sen heiss tt nyky +lytyvn luulon, ett haudan takana oleva tulevaisuus on melkein +yhtlinen tklisen elmn kanssa, se vaan eroitusta, ett siell on +kaikkea runsaammasti, ett sotamiehi ei tarvitse tehd, lahjoja ei +antaa virka-miehille j.n.e. Kuolleille panevat he senthden mukaan +rahaa, tupakkaa, piipun ja muita matkalla vlttmttmi tarpeita. +Vuotisesti hautaus-maalla pitessn kuolleidensa muistojaisia, joissa +tiloissa ei puututa hirmuista juomista ja kaikenlaista irstaista +vallattomuutta, lisvt he nit tarpeita, haudalle jtten +vaatekappaleita, ty-kaluja ja olletikin isot mrt sym-aineita: +viinaa, olutta, tupakkaa j.m. Tmminen tapa nyttisi osoittavan +rakkautta ja huolen-pitoa pois-menneit heimolaisia kohtaan; vaan niin +ei kuitenkaan ole, sill kaikki nm lahjat jtetn heille ainoastaan +siit syyst, ett pysyisivt nykyisiss asunnoissansa, eivtk tulisi +entisiin kotihinsa rauhattomuutta tekemn. Kuolleita pelkminen on +Tschuvascheissa erinomaisen suuri, niinkuin tst lahjojen antamisesta +nhdn, ja nytksen siinkin, ett jonkun kuoltua kaikki vainajan +vaatteet viskataan metsn eli rotkoon, josta lhi-seudun Venliset ne +itsellens korjaavat samoin kuin he mys tarkasti silmll pitvt +Tschuvaschien kuolleiden-muistojaiset ja niin ikn hrymtt haudoilta +korjaavat kuolleille jtetyn tavaran ja ruoan.</p> + +<p>Tschuvaschien <i>runoelu</i> ei ole kovin rikasta eik erinomaisen +ihanatakaan laatua. Kertoma-runoa en siin ole tavannut alunkaan, ja +sit sen kanssa yhdistetty loihtu-runoa ei Tschuvascheilla myskn +ole, ehk vhn jomsensa kuuluvat muutamissa tiloissa kyttvn +sanojakin. Tm runoelu on ainoastaan laulu-runollista ja tuntuu minusta +semmoisenakin hyvin poikkinaiselta. Runo ei tarkoin noudattele mitn +mittaa, vaan nhtv on kuitenkin sen lyhyt-pitkinen luonto, niinkuin +koko kielenkin samoin voi sanoa lyhyt-pitkiseksi kuin esim. Suomen +kielt sanotaan pitk-lyhyiseksi. Paitse tt on Tschuvaschin runossa +alku-mytisyyskin tuntuva. Muistuttaen, ett venliset kirjoittajat +mainitessaan tmn kansan elantoa ovat pttneet sill laulua ei olevan +ensinkn, eli korkeimmakseen mydyttneet, ett se laulaessaan hyrilee +"mit sylki suuhun tuopi," saan nyt tss antaa muutamia nytteit sen +laulusta.</p> + +<p><i>Poikien lauluja</i>. 1. "Sata seitsemn-kymment hirtt vedin, tuvan tein, +kaksi-toista ikkunaa hakkautin. Kahdesta ikkunasta itse olen katsova, +kymmeness ikkunassa kymmenen neitsykist on seisova, kerran katsovat +ulos, toisen naurahtelevat. Kvin kylst kyln, en yht +tysi-kasvuista tytt lytnyt. Yhdess kylss nin yhden tyttlisen; +sen tahdoin ottaa, vaan rahaa ei ollut;<a name="FNanchor_10" id="FNanchor_10"></a><a href="#Footnote_10" class="fnanchor">[10]</a> 'lhde kanssani!' tahdoin +hnelle sanoa, Vaan uskallusta ei ollut." — 2. "Metsst metsn +kvelin, kypsi tuomen-marjoja en lytnyt; kylst kyln kvelin, +rakastavaista neitoa en lytnyt. Tuomen-marjaa tahtonet syd, sy +musta, leivn kanssa syd on se hyv; muuta marjaa tahtonet syd, sy +punainen, leivn kanssa syd on se hyv; neitoa tahtonet ottaa, ota +kelta-tukkainen, yhdess el on se hyv." — 3. "Astuin, astuin tiet +myten, tulin synkkn metsn. Hakkasin phkinpuuta, siit juoksi +maito, ilman maidotta en leip sy; hakkasin jalavata, siit lensi +mehilinen, mehilisest mesi juoksi, ilman medett en leip sy. +Astuin, astuin tiet myten, tulin kyln, kyln koirat tulivat +haukkumaan, kyln naiset mua kiini ottamaan; yhden valkea-tukkaisen +neidon plle laskin silmni, tahdoin ottaa sen omakseni, isni ei +antanut rahaa, pappi ei antanut kirjaa." — 4. "Meidn kyln tytt, +meidn kyln tytt (hyppvt) aidan yli kuin sudet, aidan yli kuin +sudet. Toisen kyln tytt, toisen kyln tytt (menevt) aidan alatse +kuin hiiret. Meidn kyln tyttj, meidn kyln tyttj, vedetn +hevois-parilla, vedetn hevois-parilla. Toisen kyln tyttj, toisen +kyln tyttj, vedetn sika-parilla, vedetn sika-parilla." — 5. +"Isni antoi mulle mustan hevoisen; 'annas panen valjaisiin,' ajattelin +kerran, tammiseksi plkyksi muuttui koni! Isni antoi mulle valkean +lehmn; 'annas lypsn lehmn,' ajattelin kerran; koivuiseksi plkyksi +muuttui lehm! Isni antoi mulle punaisen lampaan; 'annas keritsen +lampaan,' ajattelin kerran; punaiseksi lahoksi muuttui lammas! Isni +antoi mulle silkkisen vyn; 'annas vytn vylleni,' ajattelin kerran; +niineksi muuttui vy vyllni! Isni antoi mulle silkkisen nstyykin; +'annas sidon nstyykin vylleni,' ajattelin kerran; vaahteren lehdeksi +muuttui nstyykki." — 6. "Pitkin tiet on mulla pelto; viljaa ei ole, +siit' on huoli; mustan ruskea ruuna ompi; ei pysy tiell, siit' on +huoli; tyyni ja hiljainen vaimo ompi; ei puhu siististi, siit' on +huoli." — Nm kolme viimeist olkoot mys pilkka-runon nytteen.</p> + +<p>7. <i>Tyttin laulu</i>. "Maan-tiet myten uhkasin kyd, Venlist, +Tatarilaista pelksin; kyln-tiet myten uhkasin kyd, varkaita +pelksin; peltoa myten uhtasin kyd, tuulta, tuiskua pelksin; metsn +lpi uhkasin kyd, karhua, sutta pelksin; kyln lpi uhkasin kyd, +koiria pelksin; kyln vierusta uhkasin kyd, nuorta poikaa pelksin."</p> + +<p>8. <i>Rekruutin laulu</i>. "Ah isni, ah itini, jos oisin hanhi-lintuna, +oman kyln pll m lenteleisin. Jos oisin kyln porttina, kuin +kylliset tulisi, m itse aukeaisin, ja itse kiini menisin; jos oisin +piha-porttina, is iti kuin tulisi, m itse aukeaisin, ja itse kiini +menisin. — Kuu se paistaa maiden plle, maat on meidn marssia; thdet +tuikkaa teiden plle, tiet on meidn tallustaa. — Huiskin tuiskin +tuisku lent, niinp meidn hiukset;<a name="FNanchor_11" id="FNanchor_11"></a><a href="#Footnote_11" class="fnanchor">[11]</a> hyssin tyssin vett sataa, +niinp meidn kyyneleet; Volgaa pitkin jit juoksee, niinp meidn +ruumihit. — Kedolla seisoo vanha tammi, se on meidn ismme; kedolla +seisoo vanha koivu, se on meidn itimme."</p> + +<p>9. <i>Juoma-laulu</i>. "Isni on laschman,<a name="FNanchor_12" id="FNanchor_12"></a><a href="#Footnote_12" class="fnanchor">[12]</a> itini on leivn-tekij, +vanhempi veljeni on golovana, keskiminen veljeni on jmsikkn, nuorin +veljeni tynnrin-tekij; vanhemman veljen vaimo laulun-laulaja, +keskimisen veljen vaimo tanssin-tanssija, nuorimman veljen vaimo +kanteleen-soittaja, min itse kauhan-kallistaja." (Tschuvaschit juovat +nim. sek olutta ett viinaakin kauhalla).</p> + +<p>Velvollisuuteni olisi tss mys antaa yleinen katsanto Tschuvaschin +kielest ja sen heimolaisuudesta yhdelt puolen Turkkilaisten, toisella +Suomen kielien ja likimmsti Tscheremissin kielen kanssa. Vaan osittain +on tm kertomukseni jo ilmankin liian pitkksi venynyt, osittain ei +viimeksi mainitusta kielest, varsinkin niiden niin-kutsuttujen +Mki-Tscheremissien murteesta, joka on Tschuvaschin kielen lhin +naapuri, viel lydy niin tarkkoja tietoja, ett niille semmoisen +vertaamisen luotettavasti voisi rakentaa. Senthden jtnkin sen ja +yleisesti kaiken puhumisen itsest Tschuvaschin kielest toiseen +kertaan, ja lhden pian tst ei kaukana elvien viimeksi mainittujen +Tscheremissien kielt tutkimaan. Kuinka kauan tm toimitus tulee +kestmn en viel tied tarkoin sanoa; vaan ennen kahta kuu-kautta en +taida mitenkn nist tienoin selvit.</p> + + + +<h3>Neljs Kirja.</h3> + +<p>Kasan'issa 3 p. lokak. 1856.</p> + +<p>Muutamia pivi takaperin tnne palattuani saan kesllisist matkoistani +antaa seuraavan pienen kertomuksen.</p> + +<p>Oloni tschuvaschilaisessa kirkon-kylss Ischaakissa, joka kesti +ummellensa kuusi viikkoa, oli niin yhden-karvallista, ett sit on +vaikea kirjoittaa. Kyl, jossa on kolmeen neljn kymmeneen taloon, on +pienen joen kallalla kahdessa osassa, siten ett Venliset asuvat +kirkon ymprill kyln yl-osassa, ja Tschuvaschit vhn alempana, +likempn jokea. Ymprins on pelto-lakeuksia, joiden yli silm ei +kanna; puita ei ne paljon muualla kuin kirkon-maalla ja pihoissa, +jrve ei tapaa tss seudussa missn ja joenkin on kes niin +kuivannut, ett tuskin kyln hanhet lytvt sen pohjassa vhn savista +vett ryplidksens. Suomen vilppailla lehto-rannoilla elneelle +minulle oli lmpimn helle kes-kuun loppu-puolella ja koko hein-kuun +sit hirmuisempi, kuin elo-hopea Reaumur'in lmp-mittarissa yllkn +harvoin laskeusi 20:tt pykl alemmaksi, mutta pivill oleksi 25 +paikoilla ja nousi toisinaan 27:eenkin asti. Itikat, hyttiset, kirput ja +luteet hystyivt sanomattomasti tss helteess, ja vilpastusta ei +voinut muusta eik muulloin saada kuin milloin ukkonen lhetti mustan +pilven maata ja luonto-kappaleita virvoittamaan, jota kaikeksi onneksi +tapahtui usein.</p> + +<p>Lmpimn vaivoista psi paraiten se, joka jaksoi vahvasti maata, +niinkuin kyln venliset asujat yleisesti kestivt ja olletikin +korttieri-emntni, ennen nimitetty kirkon-palvelijan leski. Hnt ei +suinkaan rikkaus kskenyt makaamaan, sill paitse rappiolla olevata +talo-rhjns ei hnell ollut muuta omaisuutta kuin Jumalan antama oma +itsens ja kolme lasta, joista kaksi poikaa oli Kasan'issa, toinen +hengellisen Akateemian oppilaisena, niinmuodoin suuren herran toivo, ja +toinen, niinkuin eukko sanoi, "universiteetiss," joka tmn kotiin +tultua kuitenkin supistui siksi vaan, ett hn oli vlskrin opissa, +ala-upsierin arvosta. Vaan eukkoa eltti ensinkin talonsa, jossa hn +piti korttieria matkalaisille, ja toiseksi se virka, ett hn leipoi +niin-kutsuttuja "prossoria," jotka vastaavat meidn oblaattia, vaan ovat +suuret ja huvemmat menemn, sill joka oikein pyhn tahtoo pysy, se +ei koko suuressa paastossa (psiisen alla) sy muuta kuin prossoria, +joita hn sit vasten kerkin ympri vuotta. Tmn virkansa thden +katsoi hn mys velvollisuudeksensa olla jumalisempi muita. Minun +kammarissani, joka oli hnen paraimmansa, oli per-nurkassa ei vhemmn +kuin yhdeksn jumalan-kuvaa, kaikki kullalla silatut, siihen viel kolme +pyh munaa, muutamia pyhi varpuja ja erit mainituita +prossori-leipi. Joka lauantai-iltana eli muuna pyhn-aattona sytytti +hn lampun palamaan niden eteen, josta asiasta hyv sopu meidn +vlillmme oli hiritty, sill lampusta tipahteli ljy minun +kirjoilleni, ja kuin hn kerran tavoitti minun siit tulta piippuuni +ottamasta (kuitenkin vaan tikulla), oli hn minulle siit monta piv +harmaana, sill tupakkaa vihasi hn, niinkuin kaikki muutkin +jumalisemmat ihmiset alhaisesta sdyst tss maassa, senthden ett +sen on muka paholainen kylvnyt ja kasvattanut. Kirkossa kvi hn joka +pyh ja oli aina kirkon-menon loppuun asti, joka suurempina pyhin ei +ole vhinen asia, varsinkin kuin venjn kirkossa pit seisoa, eik +saa uinahtaa sit herttaista unta, joka meidn kirkossa kes-lmpimll, +virtt veisattaessa eli papin saarnata perkaessa, niin makealta maistaa. +Tm emntni ahkeruus oli minulle monesti haittana; niin piti minun +esim. helluntai-pivn tyhjll vatsalla odottaa kirkon-menon loppua +kello 3:een asti.</p> + +<p>Hnell niinkuin muillakin tmmisill teko-pyhill oli pienet vikansa, +ensinkin laiskuus, niinkuin sanoin, ja sitten sen kanssa yhdistetty +herrasteleminen, joka teki, ett hn alussa tin tuskin kuontui minulle +tilaa tekemn, sen vhemmin lattiata lakasemaan. Siihen tuli viel, +ett hn kernaasti otti "kupin korvallensa" s.o. ei tee- eik +kahvi-kupin, vaan kupin "paljasta puhdasta ruista," niin puhdasta kuin +ruis nim. on tklisess viinassa. Tm tapahtui enimmiten +paasto-pivin (keski-viikkona ja perjantaina), hnen lausettansa myten +senthden, ett paasto-ruoka muuten niin hiykeli sydnt. Kaikeksi +onneksi oli hnell hyv viina-lyyli, ja minulle osotti hn tllin +useasti rakkauttaan valittaen sit onnettomuuttani, ett olin syntynyt +sen jumalattoman Martin Lutherin lahkokuntaan, josta arvattavasti pit +helvettiin vaeltaa. Paitse niit pieni ep-jrestyksi, jotka nm +eukon sydmen-vahvistukset matkaan-saattoivat, elimme hyvss rauhassa +keskenmme, sill hn oli jotenkin siisti ja uskottava. Jlkimist +omaisuutta tulin kerran vahvasti epilemn, kuin eukko ersn aamuna +tuli tyhj vakka kdess tykni, sanoen: "mits nyt puoli-piviseksi +tehdn, kuin hiiret pakanat kuopassa sivt eilen ostamanne kalat?" +Niit ei tosin ollut kuin viisi naulaa ja nekin vaan surkioita srki, +jotka ers Tschuvaschi oli minulle haronut joen pohjalla olevista +lammakoista. Mutta kuin ne sill kertaa olivat ainoa ruoan-teko-varani, +teki mieleni suuttumaan, olletikin koska tuota thn asti en viel ollut +kuullut, ett hiiret kaloja syvt. Vaan muistaen vanhan Caton lauseen +miehelle, joka ihmetteli sit, ett hiiret olivat hnen kenkns +syneet, Vastasin eukolle: "no slava Bohu, ett'eivt kalat syneet +hiiri," ja kskin hnen puoli-piviseksi muuta neuvottelemaan. Vaikka +hn tt ennen oli mys kerran laskenut kanankin karkaamaan, jonka niin +ikn olin sydkseni ostanut ja joka sit tietns meni, ei minulla ole +syyt hnt luulla nist pienist vahingoista.</p> + +<p>Kanssa-kymiseni kyln kahden papin kanssa oli alussa sangen ahkera. He +olivat nuoret ja vhn viisaammat maan-tieteess kuin pappi Aunuksessa, +joka minulle ptti Veaporin ja Sevastopol'in olevan yhden meren +rannalla. He tulivat illoilla aina tykni puhelemaan ja teetni +maistamaan, jota kiittivt paremmaksi kuin omaansa, olivat mys niin +hyvt ja polttivat sikariakin, milloin vaimojen silm vltti, tuppasipa +kerran toinen, tuhmempi heist, partaansa kaksikin sikaria yhden ajoin +palamaan, kuin ei sanonut yhdest kyllksi lhtevn savua. Meidn +kanssa-puheet pyrivt enimmiten uskon-oppiemme asioissa s.o. itsest +opista ei juteltu paljo, jossa kristittyin lahkokuntain vlill vh +lienee eroitusta, vaan ulko-kytksist sen enemmn, niinkuin kelloista +ja niiden soittamisesta, silmien ristimisest, pyhist ja niiden kuvain +palvelemisesta, pyhn savun suitsuttamisesta j.m.s., jotka aineet +pappien mielest ainakin ovat olleet milt'ei p-asioina pidetyt. +Pappien pitk oppimatka meill oli surkeata heidn mielestns ja +nhtvsti oli heill meidn pappien luonnon-lahjoista sama ajatus, +vaikka eivt sit juuri selvn sanoneet, kuin entisell venjn papilla +Ilomantsissa, joka, kuin suomalainen piispa hnelle kertoi niin ja niin +monta vuotta oppineensa eik viel liki-maillenkaan kaikkea tarkoin +tietvns, ptns puistaen sanoi: "kova p! kova p!" Minun +koto-perisyyteni Helsingist veti useasti puheiksi viimeisen sodankin, +jolloin toinen, viisaampi heist, aina nauroi kuollaksensa sille +Englantilaisten lauseelle, ett he muka kvivt sotaa sivistyksen edest +sivistymttmyytt ja raakuutta vastaan, jonka-laista hvitint +kerskausta hn ei olisi uskonut Iytyvn Englantilaisissakaan, ja +niinkuin ei se olisi kaikille tuttu, ett niden sivistys ei ole muuta +kuin kauppurin viekasteleminen ja jumalatoin rahan-himo. Tss +viisaudessansa otti hn minut todistajaksensa, kysyen minulta: "koska +kirjallisuuden voipi sanoa sivistyksen mrksi, niin sanokaapa nyt te, +kumpiko parempi ja rikkaampi on, meidnk kirjallisuus vai Englannin eli +Ranskan?" Min vastasin: "juuri nykyjn luimme arvoiselta venliselt +kirjoittajalta kirjoituksen, jonka tarkoituksena on todistaa, ett +teill ei viel ole ensinkn kirjallisuutta, vaan ett se, jota te +tksi kutsutte, kaikki on lainattua Englantilaisilta ja muilta +ulko-maalaisilta. Min olen hnen uskoansa." Hn vaikeni, vaan tm +vastaus ja monta muutakin senkaltaista teki, ett hn herkesi kymst +luonani, johon osiksi oli syyn kukaties sekin, ett min en suuresti +tahtonut nauttia hnen viisauttansa Tschuvaschin kieless, vaan jo heti +tultuani olin hankkinut itselleni mieleiseni kielen-kntjn, ja tein +tutkintoni aivan oman nokkani jlkeen.</p> + +<p>Nist tutkinnoista ja niihin kuuluvista toimistani kuin mys +Tschuvaschien elosta ja olosta yleisesti olen toisessa kohden tehnyt +tilin eik olisikaan soveljas tss ruveta puhumaan. Sen vaan sanon +tmn-kaltaisista tutkinnoista, ett ne aineen vaikeuden ja mys +kytettvien apulaisten vhn sivistyksen vuoksi varsinkin alussa ovat +krsivllisyytt koettelevat ja ikvt. Kuin thn tulee viel se +alinomainen yksinisyys, jossa niit tehdesssi elt ja joka ei salli +mitn sen-kaltaista huvitusta ja virvekki kuin ihmisell on +vertaistensa kanssa-kymisest, se kaiken-kaltainen sek hengellinen +ett maallinen kurjuus, jossa rahvas sit lhell elvlle nytksen, +kuin mys omatkin vaivasi ja pienet puutteesi, niin arvaa hyvin, ett'ei +niss tutkinnoissa juuri kes-huviksensa matkustele. Hupaisin piv oli +minulla aina keski-viikko, jolloin koulu-puheen tapaan annoin "luvan" +itselleni ja noudin postini Tsyvilsk'ist. Lauantai-aamut olivat mys +ratot, sill silloin oli kylss joka viikko niin-kutsuttu <i>bogr</i> eli +tschuvaschilaiset markkinat ja rahvaan vilke aina puolille pivin asti +oli sangen suuri. Paitse nit huvituksia oli eloni kylss yksi piv +aivan toisensa mukainen, ja nm huvituksetkin kadottivat +yhtlisyytens kautta huvittavaisen luontonsa. Mutta niinkuin +kyyti-koni, joka tallista talutettaessa on niin jykk ja nkyvisell +vasta-hakoisuudella kuontuu valjaihin, matkalle psty alkaa menn +kapittaa ja "verryttyns" antaa matkaajalle vilisevn vauhdin eik +toiseen holli-paikkaan tullessa viel tied vsymisest mitn, — niin +on kielen-tutkijankin kanssa yksinisess maa-kylss. Ensi pivt ovat +tylt, sitten menee aika niin ett'ei tiedkn ennenkuin kuu-kaus on +kulunut.</p> + +<p>Ischaakista tulin loppu-puolella hein-kuuta piirikunnan kaupunkiin +<i>Kosmodemjansk'iin</i>, johon minua veti kaksi tss kaupungissa lytyvt +kuuluisaa tschuvaschilaista oppinutta, toinen viralta pantu pappi, +toinen kielen-kntj piirikunnan oikeudessa. Tss kaupungissa lytyy +vhn plle neljn tuhannen asujan, ja kuka ei tt ven-lukua +katsellessaan arvele kaupunkia sivistykseltn ja ulko-nltns +sen-veroiseksi kuin esim. meill entinen Vaasa, eli Porvo, eli edes +Kuopio? Mutta tmmisess ajatuksessa erehdytn isosti. Ensinkin mit +sivistykseen koskee, niin arvaatte sen siit, ett kaupungissa ei lydy +yhtn asujata, joka olisi pttnyt oppinsa Yli-opistossa eli jossa +kussa muussa korkeammassa oppi-laitoksessa, ja tuskin kahta, jotka +koskaan olisivat tmn-kaltaisen opiston oveakaan auaisseet. Semmoisten +laitosten olemista tmam-laisissa kaupungissa ajatellakaan kuin +kirja-painot, kirja-kaupat, vielp apteekitkin, olisi puhdas hulluus, +kaikkea muuta sivistyneempn seuruus-elmn kuuluvata, — samoin. Niin +en ole pianon nt kuullut koko kylss kuin yhdest talosta, ja sekin +oli hyvin sora-kielist ja surkeata. Ksi-tylisi mahtaa kaupungissa +olla hyvin vhn, koska tmmisten merkki en ole nhnyt enemmn kuin +kaksi saapasta, kaksi saksia ja yhden rinkelin. Mutta koulu on, +niin-kutsuttu piirikunnan koulu, jossa palkka maksetaan kuudelle +opettajalle, ja jolla on siisti kaksin-kertainen kivi-rakennus, huoneet +suuret ja puhtaat ja oppilaisia sisn-kirjoitettuna 43 kappaletta. Vaan +vaikka luku-aika jo kauan on alkanut, seisovat koulun ovet kiini, tuonne +syksymmlle asti, sill koulun kaitsija eli rehtori, joka on haluinen +metsstj, ei tahdo parasta jnis-aikaa laskea ohitse ilman koiriansa +kyllksi koettelematta. Thnk luokkaan viel lienevt luettavat +kaupungin viisi kivi-kirkkoa ja ne viisi kapakkaa, joissa rahvas saapi +huvitellata.</p> + +<p>Mit sitten ulko-nkn tulee, niin saapi lukija paraimman kuvan +pienest kaupungista tss maassa ja niin-muodoin Kosmodemjansk'istakin, +jos lukee 17:n luvun W. Scott'in <i>Nigelin Vaelluksia</i>, ja sen osan +Lontoota, jota siin <i>Alsatian</i> nimell mainitaan, eriniseksi +kaupungiksi ajattelee. Kadut mm. eivt nisskn malta kulkea suoraan, +vaan hoippelehtavat senkin seitsemlle polvelle, jonka kanssa huoneiden +kallellansa oleva luonto eli, paremmin sanoen, pitkllens pyrkiminen +hyvin soveltuu yhteen, niinkuin mys niiden paperilla eli tuohella +paikatut ikkunat ja aitaamattomat sek likaiset pihat. Kadut eivt +koskaan ne lakasu-luutaa, ja kuin tll ei nyt tunnettavan semmoista +virka-miest, jota meidn pienemmiss kaupungissa kutsutaan +sian-pistjksi, kuin kaikenlainen karja niinkuin on: lehmt, lampaat, +kilit, siat, rauhallisessa menestyksess tutkistelevat kaupungin katuja +ja toria, kuin edellens maalaiset aina torille riisuvat hevosensa, niin +sonnittuu se jo itsestnskin hedelmllinen maa niin vkevksi, ett +kaiken-lainen ruoho, enimmiten viholainen, kasvaa sylt pitkn katujen +ja torien reunoilla ja usein viekkaasti peitt loukot ja kuopat, joihin +varomatoin tutkija voipi langeta. Tori itse oleskelee ikuisena +ltkkn, ja jos varimmalla ajalla kerran kuivahtaakin, niin tekee +tunnin eli kahden sade sen ainakin melkein yli-psemttmksi, ja +Tscheboksaryn kaupungissa tapahtui viime kevn, ett Tschuvaschi ers, +yll ajaen kaupungin lpi, hevosinensa pivinens hukkui syvn +vesi-ltkkn kaupungin torilla. Kosmodemjansk'issa ovat Volgan jyrkt +hieta-kallat tavallisena sonnan ja muun ruvan pano-paikkana, joten se, +joka niill kvellen tahtoo luonnon ihanuutta nauttia, nenns kautta +aina tulee muistamaan ihmisen sikaisuutta. Venliset eivt nim. tied, +ett sonta vett maan, eivtk maallakaan sit muuten kyt kuin +metsn vetvt, vaikka Tschuvaschit ja muut tkliset kansat, sen +pellon vkevyydeksi kytten, tss kyll antavat heille esi-merkki.</p> + +<p>Vaikka gorodnitschij (vastaama meill ordnings-mannia) +Kosmodemjansk'issa oli hyv ja tarjosi minulle kruunun korttieria, en +min siit huolinut, vaan valitsin itselleni korttierin erss talossa +aivan Volgan rannalla. Talon-vkeni olivat vanha-uskoisia elikk, +niinkuin Venjn Karjalaiset sanovat, <i>vanhaa vierua</i>. Nm eivt eroa +yleisest kirkosta paljon muussa kuin muutamissa ulko-kytksiss, vaan +ovat vierasuskoisille suatsemattomammat kuin muut, ja se oikea vanha +Venlisyys, niinkuin parran rakastaminen, "saksalaisten" vaatteiden +(s.o. sortuusin) vihaaminen ja yleisesti kaiken muukalaisuuden, niin +huonon kuin hyvnkin, ylen-katse pitvt niss pesns. Vaan kuin +hallitus viime aikoina ei ole ollut heist tietvinnskn, niin +vhenee heidn lukunsa piv pivlt ja nuorempi kansa tt lahkokuntaa +yhdistksen vhitellen yleiseen kirkkoon. Tupakka, kahvi, vielp +teekin, ovat heist kaikki pahan hengen tuotteita, ja surkeata oli nhd +emntni tuskaa minun hnen tupansa liedell polttaessani kahvia, josta +kyv haju samoin kuin tupakankin savu hnen poloisen nenssns +krskysi ian-kaikkisen rangaistus-paikan saastaiselta haisulta. +Sdyllisyytens puolelta taitavat nm vanha-uskoiset olla kiitettvt; +min kaikitenkin olen heiss tavannut enemmn rehellisyytt kuin muissa.</p> + +<p>Viraltansa oli isnt puun-lauttaajien pllys Volgalla ja sanoi +Kosmodemjansk'ista tekevns kaksi matkaa kesss Saratov'an ja +Astrakan'in vlill olevaan Dubofkaan ja siit juoksevalla ansiolla +hyvin elvns. Poika oli pieni kauppa-mies. Ei mitn rakasta +Venlinen niin paljon kuin kaupan kymist, ja min uskallan ptt, +ett jos kolme Venlist pantaisiin autioon meren-saareen, lyttytyisi +vhintnskin yksi heist toiselta kahdelta ostamaan, mit heill liikaa +olisi ja heille mymn, mit tarvitseisivat. Ja ihmeellist on, kuinka +vhll tiedolla venlinen kauppa-mies onnistuu toimessansa; niin +tiedn esim. ern ensimisen luokan kauppa-miehen Pietarissa, syntyisin +Vepslinen Aunuksesta, joka 30:een vuoteensa asti oli kiven-hakkaajana +nisen rannalla, vaan joka nyt on monen miljonan mies. Semmoisena voipi +meidnkin isnnn poika ptt elmns, vhintnskin on hnell se +toivo, vaikka hn ei nimens osaa kirjoittaa ja vaikka hnen +lafkassansa nyt ei ole tavarata yleens kuin noin puolentoista sadan +hopea-ruplan edest ja tst tavarasta isoin osa raudan romua, virsuja, +vastoja j.m.s. Asia on se, ett joka tll lyksen kaupan plle, se +istuksen onnen kynnykselle, ja jokainen ajattelee: toki hnt minkin +saanen onnea kerran helmasta temmata! Tm tempasu tapahtuu siten, ett +ostajaa koetetaan pett, min suinkin voidaan. Tinkiminen, joka tll +on kaupan henkekin, osoittaa paraiten rehellisyyden puutteen +tklisess kaupassa, sill tinkiminen ei ole muuta kuin ostajan +voimatoin kokeminen vltt myjn petosta. Tss on voitto kuitenkin +kauppiaan puolella, sill hn tiet tavaransa hinnan, vaan ei yksi +tuhannesta ostajasta tied kaikkein tarpeittensa oikeata raha-arvoa. +Tss nyt kkiniselle mydessns tempasee kauppa-mies onnea helmasta +ja ottaa kaksin-, kolmin-kertaisen hinnan tavarastansa. Pienet kauppiaat +pitvt useasti muutakin koiruutta kaupassansa; niin ei joka paikassa +ole hyv kauppiaalle kahden kesken antaa suurempaa seteli-rahaa srke, +sill monesti tapahtuu, ett'ei hn anna mitn takaisin, vaan rohkeasti +vasten silmisi kielten sinulta mitn saaneensa pit rahasi, mutta +valitusta nostaessasi kumoo kaiken vaaran itsestns niin, ett sin +itse jt vikapksi, vielp kiinikin kyt, niinkuin monelle meidn +talonpojalle on tapahtunut.</p> + +<p>Tll venlisen kaupan-hengell on juurensa Slavjaanein yleisess +luonnossa, joka rakastaa hiljaista ja vh-tist elon-ressutusta, ja +jonka historiassa ei muisteta, tmn-sukuisten kansojen ennen itse +pllns elen, nit koskaan yllyttneen semmoisiin ankaroihin +vki-vallan tihin, jotka Normanneilla ja Germaneilla olivat henkekin. +Tm vki-valtaisuutta karttava luonto nytksen viel nykyisesskin +Venlisess. Kapakassa eli muualla viinassa ollessansa ei hn tappele +koskaan, vaan itkee tavallisesti eli suutelee toistansa. Rauta-aseita, +haavoja ja veren-vuodatusta pelk musikka kuin kuolematansa, ja jos hn +kenen nkee semmoiseksi tuittu-pksi, joka ei katso lyd +sivaltaessansa, vltt hn tt ja krsii ennen vryyttkin kuin +vastaan seisomaan rupeaa. Tilaston tutkijat sanovat, ett rikokset +omaisuutta vastaan ovat sivistyneiss kansoissa yleisemmt kuin rikokset +henke vastaan. Nin on rikosten laita Venjllkin, ja niin-muodoin on +Venjn kansa sivistyneeksi luettava eli on tilasto vrss, sill +murhaa eli toisen haavoitusta tapahtuu tll harvoin, mutta rikoksia +omaisuutta vastaan alinomaa, ja joka toista lypi, sit pidetn +pahempana ihmisen kuin joka toisen omaa vryydell itsellens krii.</p> + +<p>Volga, jos ohitse menness sanon sanasen tst jokien kuninkaastakin, on +Kosmodemjansk'in kohdassa vaan noin puolta virstaa leve. Sen rannat +eivt minusta ole mitkn kauniit, enk muista runoilijoidenkaan niist +tss katsannossa milloinkaan laulaneen. Oikeanpuolinen ranta on aina +yksi-karvainen, noin 100 jalkaa korkea jyrkk hietikko, jossa siell +tll joku kyl eli kirkko riippuu korkealla trmll, eli on pieni +kaupungin rhjkin ahtaunut johon kuhun penkerien rotkoon. Vasen ranta +sit vastaan on loppumatointa matalaa lehtoa, jossa harvoin nkee jlki +ihmisen elosta. Vaan hytyns puolesta on Volga koko keski- ja +it-Venjlle sanomattomasta arvosta. Itse on tm joki hyry-laivoilla +kulettava aina Tver'iin asti s.o. Moskovan ja Pietarin vlill olevalle +rauta-tielle. Etelss laajentavat Ok, Sur ja muut pienemmt +syrj-joet sen vaikutus-piiri ja pohjasta tempaa se vkev ja +vesi-rikas Kama koko Uraalin vuorikunnan ja vhill kannaksilla osan +lnsi-Siperiaakin tmn joen aluskunnaksi. Kaikilta haaroin kantaa se +omituisia ja rikkaita tuotteita maailman kauppaan. Itse aina +Saratov'asta asti tuopi se eloa niinkuin sen eteliset syrj-joetkin +tekevt; Kama taas kantaa thn kauppaan Uraalin kalliit vuori-tuotteet. +Tmn hydyllisyytens thden kutsuukin Venlinen sit <i>maatuschkaksi</i> +(emoseksi) ja onkin se aina peitetty parkoilla ja muilla aluksilla. Eloa +kuletetaan suurissa hyvin katetuissa parkoissa, joita pannaan noin 8 eli +10 kappaletta toinen toisensa pern junaan, jota kutsutaan +<i>karavan'iksi</i>. Junan ensimisell parkalla, joka on suurempi ja +levempi kuin toiset, kulkee kaksi, kolme eli nelj paria hevosta +ympri, pyritten paksua plkky, jolle kriytyy touvi, juokseva noin +puolen virstan phn upotetusta ankkurista, ja siten junan eteen-pin +vet. Ankkurin kohtaan tultua nostetaan se samalla voimalla ylskin, ja +plkylle pannaan toinen nuora kriytymn toisesta ankkurista, joka +vli-ajalla on pienell venheell soudettu eteenpin ja joen pohjaan +laskettu. Tmminen kulkeminen on arvattavasti hyvin hidasta, ja onkin +nyky-aikoina ruvettu kyttmn hyry-konetta hevosten siaan, +jonka-laisella karavan'illa mys on muassansa pieni irtonainen +byry-laiva, joka ei muuta tee kuin ankkuria eteen-pin kulettaa. Nin +kulkee elo aina Rybinsk'iin asti Jaroslav'in lni, jossa se pit +lastata pienempiin aluksiin, ja niiss sitten Marian kanavakunnan, +Syvrin joen ja Laatokan kanavien kautta joutuu Pietariin, jonka pitkn +viivytyksen meidn it-Suomalainen kyll kalliisti saapi maksaa, +Pietarista "kulia" ostaessansa. Tyhjn takaisin tullessansa kulkevat +parkat aivan joen vallassa ilman mittkn ajo-neuvotta ja ilman ett +niiss perkn pidetn ja lyvt toisinaan vahvasti kolin-kolia +toisiansa eli muita aluksia vasten. Hyrylaiva-liike on jo mys vahva +Volgalla, niin ett kerran luin 8 hyry-laivaa yhten pivn kulkevan +Kosmodemjansk'ista ohitse; mutta niiden tulo- ja lht-ajat ovat viel +sopimattomasti asetetut ja huonosti noudatetut kuin mys liiaksi +yksinisten mieli-vallassa. Kuitenkin voipi nyt hyryll matkata +Pietarista esim. itn pin aina Perm'iin asti ja eteln pin aina +Astrakan'iin eli, jos tahtoo, aina Kaspian meren etel-rannalle asti.</p> + +<p>Edell selitetyn Volgan rantojen erilaisuuden kanssa nytt muunkin +luonnon eri-laisuus sen pohjais- ja etelpuolilla olevan yhdistetty, +siten ett pohjainen puoli nytt kantavan pohjaisemman karvan, +niinkuin enemmn havu-puita, enemmn jrvi, soita j.n.e., jota vastaan +etel-puoli on parempaa vilja-maata, kasvaa parempia lehti-puita +niinkuin tammea, lehmusta, vaahteraa. Luonnon kanssa on kahden puolen +jokea elv Tscheremissin kansakin halennut kahteen osaan, joiden +eri-laisuus nytksen kieless, elmn-laadussa ja ulko-nsskin. +Pohjoispuolella elvien Tscheremissien, joiden maassa en itse viel ole +kynyt, sanotaan elvn enemmn karjan-hoidolla ja metsn-pyydll kuin +maan-viljelyksell, jonka thden he elmssnskin ovat trkemmt ja +nltns hintelmmt etel-puolella Volgaa elvi velins. Niden +jlkimisten kyliss oleksin min muutamia viikkoja elo- ja syys-kuussa. +Nltns on tm kansa milt'ei aivan yhden-lainen Tschuvaschein kanssa +sill eroituksella kuitenkin, ett Tscheremissi on ruumiiltansa +runnokkaampi ja pitempi, joka omaisuus kuuluu tmn kansan rekruuteille +useasti saattavan sen kunnian, ett heit otetaan kaartin ja +krenatri-joukon sota-miehiksi. Eivt Tscheremissien vaimotkaan minusta +nyttneet niin vh-hempeisilt ja kesuttomilta kuin Tschuvaschittaret, +vaikka vaatteus on aivan yhden-lainen s.o. kesll ei muuta pll kuin +paljas paita. Thn Tscheremissien muhkeampaan nkn on varmaan syyn +heidn parempi elmn-laatunsa. Heill on suuret ulos-lmpevill +uunilla varustetut pirtit, joiden siisteys on laittamatoin. Aittojen ja +navettojen suuruus kuin mys ne kylien ymprill olevat laveat pellot +todistavat, ett kansa ei ne nlk. Erittin muistettava on, ett nm +niin-kutsutut Mki-Tscheremissit ovat ahkeroita ryyti-maan ja +hedelm-puiden hoitajia, joka antaa heidn asemillensa niin kauniin +nn, ett Suomessa en muista missn nhneeni niin sievi kyli kuin +monta nist Tscheremissilis-kylist olletikin niist, jotka ovat +lhempn Volgaa. Kansan luonto on tyytyvist, rauhallista ja ahkeraa, +niinkuin Suomalaisen yleisesti joka paikassa. Monessa vivahtaa +elmn-laatu suomalaiseen eli vhintnskin muistuttaa tt. Niin on +Tscheremissillkin erininen pihalla seisova keitto-huone, joka kaikessa +on samanlainen kuin pohjais- ja it-Suomessa <i>kota</i>, yksin +nimessnskin: <i>kuta</i>. Venlisille, jotka (talon-pojat nim.) +keitto-ruokansakin tekevt niin sanoen paistamalla s.o. tuvan lmmitty +uunissa kiehuttamalla, on kota outo ja tuntematoin laitos. Niin +kyttvt Tscheremissit (samoin kuin Tschuvaschitkin ja Tatarit) +happamen maidon ruoaksensa, vaan Venlinen viskaa sen inholla sikojen +syd. Monta muuta tmmist pient viittausta saa tll matkaava +Suomalainen koto-kansansa ja tklisten kansojen alku-perisest +heimolaisuudesta, jotka viittaukset eivt juuri todista tt +heimolaisuutta, vaan kuitenkin muun rinnalla ovat tutkijalle huvat +muistella. Heimolaisuuden todistaa paraiten kieli, ja vaikka +Mki-Tscheremissien kieless on enemmksi kuin puoleksi venlist ja +tatarilaista <i>ainetta</i> s.o. sanoja, niin on <i>muoto</i> eli niden sanojen +taivutus kokonansa suomalainen. Tss ei ole tilaisuutta ruveta tekemn +tili kieli-tutkinnollisista havaitsemistani Tscheremissin kieless, +vaan sallittakoon minun kuitenkin mainita nist pari esi-merkki, jotka +itsessns ovat vh-ptiset eivtk ansaitse oppineiden silmyst, +vaan osoittavat ett niden kaukaistenkin murteiden tutkiminen ei ole +hydytt Suomen kielelle, ja jotka laveammallenkin yleislle eivt ole +vaikeat ymmrt. Suomalainen sana <i>pirtti</i> on minua ja varmaan monta +muutakin epilyttnyt sit suomalaiseksi lukea, senthden ett sill +Ruotsin kieless on vastaavansa <i>prte</i>, joten se on nyttnyt tst +lainatuksi. Tss luulossani olen min ollut sen lujempi, kuin se toinen +sana, jolla samaa asiaa merkitn, nim. tupa, mys on lainattu +ruotsalaisesta <i>stuga</i> eli pikemmin saksalaisesta <i>Stube</i>. Tt luuloani +myten olen pttnyt, ett Suomalaiset maahansa tullessaan asukselivat +melkein kuin nykyiset Lappalaiset <i>saunassa eli kodassa</i>, joille heill +on omituiset nimet. Mutta nyt lytyy kysymyksess oleva sana +Tscheremissienkin kieless, muodossa <i>prt</i>, Tatarilaisilla muodossa +<i>jrt</i>, Tschuvascheilla muodossa <i>sjort</i> j.n.e. Tst voipi ptt, +ett se on alkuperinen suomalainen eli vhintskin altailainen sana, +ett Ruotsalaiset sen ovat Suomalaisilta lainanneet, ja ett jlkimiset +jo ennen Volgan tienoilta lhdettyns olivat niin sivistyneet ett +pirteiss asuivat. Lnnrot on koettanut selitt tt sanaa niin, ett +se alku-perisesti olisi kuulunut <i>peretti</i>, tuleva sanasta <i>pere</i>, +samoin kuin <i>navetta</i><a name="FNanchor_13" id="FNanchor_13"></a><a href="#Footnote_13" class="fnanchor">[13]</a> sanasta <i>nauta</i>. Mutta edellisest nkyy, ett +tm selitys on liikanainen ja sopimatoinkin. —Toinen esi-merkki. Joka +it-Suomalainen koti-maassansa on matkustanut vhn lnteen pin, on +varmaan oudoksunut sit, ett Hmlinen hnen <i>vastaansa</i> kutsuu +<i>vihdaksi</i>, joka taas hnen kielessns merkitsee, ei koko tukkua puun +oksia, joilla ihmist terveyden vuoksi ropsitaan, vaan yht ainoata (ja +tavallisesti pitemp) puun oksaa, jolla enimmiten hevoista hosaistaan. +Tarkemmin arveltuaan on it-Suomalainen, jos hn on ruotsia ymmrtnyt, +pttnyt ett Hmlisell on tss asiassa alku-perinen suom. sana, +mutta ett it-Suomalainen miten kuten on sen unohtanut ja sen siaan +lainannut Ruotsalaisten sanan <i>qvast</i>. Vaan jlkimisess ptksessns +on mainittu pttj erehtynyt, sill sana <i>vasta</i> lytyy +Tscheremissienkin kieless ja merkitsee siin meidn sek <i>oksaa, vitsaa +ett vastaa</i> (vihtaa) ja on niin-muodoin mys suomalainen, olkoonpa +ruotsalaisenkin sanan kanssa miten tahansa.</p> + +<p>Tmmisi pieni esi-merkki en kske kenenkn kieli-tutkintona +pitmn, vaan ovat ne kuitenkin vhisen selvityksen semmoisetkin ja +kieli-tutkijalle toki pienen huvituksena monesti ikvss tyssn. +Semmoisia voisin antaa tukulta; vaan kirjoitukseni pituus pakoittaa +minun jo lopettamaan ja ne niinkuin monta muutakin toiseen kertaan +jttmn.</p> + + + +<h3>Viides Kirja.</h3> + +<p>Ardatov'assa, Simbirsk'in lni 25 p. tammik. 1857.</p> + +<p>Sylvesterin pivn iltana, europalaista lukua, sanoin huokeat +j-hyviset Kasan'in oppineelle Tatarilais-kaupungille. Edellisten +pivien leudot ilmat olivat vaikuttaneet sen, ett Volgan j oli syvn +uve-veden vallassa ja ett maan-tiell reen kulkea oli vaan iljanne +talvesta jlell, vaan mets eli paremmin sanoen lpi-matkattavat +niityt, pelto-lakeat ja ahot (mets on tss seudussa hyvin vhn) +olivat aivan paljaat. Tmk jako mys illan sumeus lienevt minussakin +saman mieli-alan synnyttneet se vaan on varmaa, ett mielestni ei +tahtonut luopua se ajatus, kuinka nyt olisi ollut soveljaampi istua +Suomessa ystvien keskess ja hyryvien maljojen ress latturia +laskea kuin kktt yksinns pimess niini-koppelissa, +Tschuvaschilaisen kyyti-miehen surullista laulun-jonotusta kuunnellen. +Tmminen mieli-ala, ehk kyll milt'ei vlttmtin oudolle matkalle ja +tuntemattomalle tielle lhtiesssi, varsinkin kuin lhtpivsi sattuu +olemaan semmoinen, jona halvinkin toivoo lepoa ja riemua, haihtuu +kaikeksi onneksi pian, jos sit ei itse tahallasi viljele ja uudet +kuultavat, nhtvt, tutkittavat ja miettieltvt asiat antavat +mielellesi pian entisen pinteytens. Jos rekesi aika-vlist vierhtelee +raviin ja trhyttelee ptsi laitaan ja toiseen, jos kyyti-miehesi +matkaa muka oiastaksensa eksyy lavealle niitylle, josta hn pimess ei +osaa muuten pois kuin siten ett hevoset kuorminensa pivinens ajaa +syvn-laisen avonaisen puron poikki, jos tmmisess tilassa helmasikin +vhn kastuvat, niinkuin se kaikki tn iltana minulle tapahtui, niin +hlvenee viimeinenkin hempe-mielisyytesi, ja luontosi kypi viel +niinkin pinteksi, ett silloin tllin kirouskin karskahtelee +hampaitesi vliss.</p> + +<p>Tyynell mielell otin kuitenkin, puoli-yn ohitse menty, yhden +muassani olevan portteri-putelin seurassa uuden vuoden vastaan erss +posti-paikassa. Min olin nyt menemss uutta, sek minulle ett +muillenkin tuntematointa Mordvan kielt tutkimaan, jonka tyn kyll +tiesin tysin mrin kysyvn voimausta, tarkkuutta ja ahkeruutta. Mutta +Tschuvaschin kieli oli antanut minulle hyvn koulun ja sen ohessa on +Mordvan kieli suomalaista peri-sukua ja kaikista Volgan ja Uraalin +seudussa lytyvist suomalaisista murteista lhin meidn kieltmme, niin +ett vaikeukset tulevana aikana eivt minusta nyttneet niinkn +suurilta kuin thn asti voittamani vastukset, ja se teki mieleni +rauhalliseksi milt'ei iloiseksi. Kiitollisuudella muistelin mys +kotomaata ja niit monia rakkaita ystvi, jotka sek tyll ett +sanalla ovat minua eteenpin auttaneet ja minulle monta raskasta askelta +keventneet.</p> + +<p>Pohjaisesta pin katsoen alkaa Mordvan kansaa suuremmissa ryhmiss +lyty Simbirsk'in lniss. Minulla oli aikomuksena pariksi kuu-kautta +asettaa olo-paikkani heidn maassansa lytyvn thn Ardatov'an +piirikunnan-kaupunkiin, mainittua lni. Mutta kuin matkani Kasan'ista +tnne tss lniss juoksi noin 120 virstan pituudelta halki +Tschuvaschien maan, ja monelta haaralta olin kuullut ett tklisess +Tschuvaschin murteessa oli eroitusta kasanilaisesta, ptin viel +menett muutamia viikkoja sen tutkinnossa, ja <i>Buinsk</i> on sen +piirikunnan-kaupungin nimi, jossa eli jonka liki-seudussa Simbirsk'in +lnin Tschuvaschia Kasan'ista pin tullen ensi kerran tapaat.</p> + +<p>Thn kaupunkiin jouduin seuraavana pivn hyviss ajoin. Siin el +noin kaksi tuhatta Venlist ja yht paljon Tatarilaista, ollen +kummallakin vaan yksi jumalan-huoneensa kaupungissa, joka todistaa +venlisen kansan-aineen heikkoutta eli nuoruutta niss tienoin, sill +useasti nhdn pienisskin kaupungin rhjiss, jotka ovat +peri-venliset, puoli-kymment ja kymmenkuntakin kirkkoja. Buinskin +ulko-nst en tahdo sanoa muuta, kuin ett yksin Kosmodemjansk'kin, +josta ennen olen kirjoittanut, on Buinsk'in rinnalla Moskova, vielp +Pietarikin. Vaan vaikka kyl olisi kahta vertaa huonompi ollut, olin +min lujasti pttnyt siin viett pari viikkoa, virka-miehilt ja +muilta ymmrtvilt asujilta tietoja kerten tklisten kansojen +olletikin Tschuvaschien elannosta, ja jonkun tolkullisen apulaisen +kanssa niden kielt tutkien. Tmmisen apulaisena olen suurella +menestyksell kyttnyt niin kutsuttuja kyln-kirjoittajia (selskie +pisarj), pienet virka-miehet maalla, joiksi niiss tienoin, miss kansa +on ei-venlist, kernaasti valitaan itse-kunkin paikan eri-sukuisesta +kansasta otettuja poikia, jotka koulitaan siksi, ett osaavat hyvsti +puhua, lukea ja kirjoittaa venjn kielt, ja jotka tmn tietonsa +thden kielen-tutkijalle ovat sanomattomasti suuremmasta arvosta kuin +pelkk talon-poika, joka harvoin ymmrt tavallisintakaan puhetta +venjksi ja pian hmmentyy, kysellesssi ja monin mutkin knnellesssi +kielen taivutuksia ja lauseita. Kaikkein ensimiseksi oli kuitenkin +korttieri saatava, ja sit vasten suorittauduin pian gorodnitschin +(ordnings-mannin) tyk paperineni. Suomessa tapaat useasti semmoisia +nimis-miehi, jotka ovat lihavat ruumiiltansa, kernaasti istuvat lasin +ress, nauravat mahdottomasti, noituvat, pauhaavat ja uhkaavat, jos +mik ei ky heille mielt myten, vaan sen ohessa tarkoin katsoen ovat +lempet ja hyv-sydmiset miehet. Melkeen tt laatua oli Buinsk'in +gorodnitschij, kukaties kuitenkin sill eroituksella, ett viimeksi +mainitut omaisuudet ovat hnelle vhemmss mrss luettavat. Thn +tekn oli hn pahemmalla puolella tuulta, johon, niinkuin jlkeempin +sain kuulla, syyn oli se, ett hn joku aika takaperin eriss hiss +oli tanssinut niin mahdottomasti, ett hnen ja tanssitettavansa lihavan +rouvan alla silta-palkki oli katkennut ja molemmat vytistns myten +hurahtaneet sillan alla olevaan kurkku-pnttn. Tlle tapaukselle +nauroi viel koko kaupunki, ja gorodnitschij, joka vasta muutamia +kuukausia takaperin oli tnne muutettu muualta Venjlt, moitti hyvin +kaupunkiansa huonoksi ja sanoi minua mieheksi sanovansa, jos minulla +olisi niin paljon krsivllisyytt ett kaksi viikkoa malttaisin tss +muka tatarilaisessa kylss viett.</p> + +<p>Juuri hn itse oli kuitenkin se, joka ensimiseksi pani tmn +krsivllisyyteni koetteesen, sill hn antoi minulle sopimattoman +korttierin. Se oli nim. ern tatarilaisen kauppa-miehen talossa. Huone +kyll oli lmmin josko ei kovin puhdaskaan, vaan sill oli se vika ett +se oli isnnn harem'in (nais-huoneen) vieress, tst eroitettu vaan +ohuella lauta-laipiolla, joka viel ei edes lakeen asti ylettynyt. +Paitse sit ett tlt kuului alinomainen lapsien itku ja rhin, +kerytyi sinne pian koko joukko kyln Tatarittaria, jotka ensin harem'in +ja minun huoneeni vlill olevasta ovesta kurkistelivat katsoaksensa, +mink-lainen min muka olin, vaan salvattuani tmn kapusivat laipion +plle, jossa rauhassa tyydyttivt esi-emonsa Eevan p-himoa +uteliaisuutta ja toinen toisellensa vakuuttivat minusta: <i>jakschi, +jakschi</i> (hyv, hyv). Sitten rupesivat teet juomaan, ja kaiken aikaa +kvi kaikki kahdeksan eli kymmenen suuta, jotka heit siell oli, +semmoisella pulpatuksella, ett kovempi-liutaisemmankin kuin minun +poloisen korvat pian olisivat lumpeihin menneet. Mutta kruunauksen teki +tm seura istunnollensa ja lopun minun krsivllisyydelleni siten, ett +kaikki rupesivat phkinit pureksia raksuttelemaan. Muistaen ett +sen-edellisen yn en ollut silm ummistanut ja kaiken piv pitkin +kyl juossut yht ja toista virka-miest etsien, ei kukaan paheksune +jos nyt viimein suutuin ja venjksi akka-seuralle kiljasin ett jos +eivt silmn-rpyksess laittautuneet pois huoneesta, heille jokaiselle +tulisi <i>dvatsat-pet</i> (kaksikymment viis nim. lym kepill, +tavallinen rangaistus-mr pienemmist syist). Tmn uhkauksen +mahdottomuuden tuntuivat he kumminkin ymmrtvn yht hyvin kuin +minkin, sill koko seura rhhti nauramaan, vaan heill oli kuitenkin +sen verran ly ett muuttivat phkininens pivinens toiseen +huoneesen ja jttivt minun viimeinkin unen kanssa taistelemaan.</p> + +<p>Vaikka isnt, vanhan-lainen, lihava ja hyv-svyinen Tatari, joka yll +oli matka-tielt tullut kotiin, seuraavana aamuna tuli puheilleni, +anteeksi-pyytmn illallista rauhattomuutta ja lupasi perheeltns +eteenpin hiljaisuutta, nin kuitenkin hyvin, ett minun tss +maja-paikassa oli mahdotoin toimittaa tytni, menin senthden +gorodnitschijn tyk ja vaadin toista korttieria. Hn alkoi +vedell verukkeita, ja kuin niiltkin harvoilta, joiden kautta +edell-selitetyn-lainen kielen-kntj oli saatava, mys olin nhnyt +kylm-kiskoisuutta ja tylyytt, ptin molempien p-miehilt +Simbirsk'ist hankkia itselleni kirjat, jotka tekisivt nm pienet +suuret-herrat notkeammiksi.</p> + +<p>Pian olin siis reess, ja ne 70 virstaa, jotka matka Buinsk'in ja +Simbirsk'in vlill tekee, olivat lentvill troikilla pian kuletut. +Sek kuvernyri ett keisarillisten tilusten (apanage) hallitus-mies +Buinsk'in ja Simbirsk'in piirikunnissa, totinen valta-neuvos Gl., +kohtelivat minua suurimmalla hyvyydell ja antoivat minusta suorittaa +alamaisillensa virka-miehille ne kskyt, joita heilt anoinkin. +Jlkiminen varsinkin, nyt jo ik-mies, oli minulle hyvin lempe, johon +syy oli se, ett hn oli ensimiset askelensa valtakunnan palveluksessa +ottanut Suomessa ja ett minun suomalaisuuteni vanhuksen mieleen +johdatti koko joukon suloisia nuoruuden muistoja, joista p-osa nkyi +koskevan sen-aikuisia kaunottaria Suomessa. Suomalaiselle, joka +Venjll matkustaa, on lohduttava kuulla, kuinka kaikki tkliset +ihmiset, jotka hnen maassansa ovat olleet eli sen tuntevat, siit ja +sen asujista kunnioituksella puhuvat. Sota-mies kiittelee meidn viinan +hyvyytt ja huokeata hintaa, upsieri neitostemme kauneutta, kauppa-mies +rehellisyyttmme, ja kaikki kokevat heidn maahansa eksyneelle +Suomalaiselle osoittaa, ett hyv kohtelu meilt ei ole unohtunut heidn +mielestns. Niin teki kerran Aunuksessa palveluksesta laskettu +sota-mies minua vasten pienet pidot, varsin alkaen senthden ett hnt +Suomessa oli hyvsti pidetty, ja niin kaasi herra Gl. nyt Simbirsk'iss +omalla todellisen valta-neuvoksen kdelln minulle kahvia, ei minkn +muun kuin sen vuoksi ett Haminan neitoset, noin nelj-kymment vuotta +takaperin, mielellns olivat tanssineet hnen kanssansa.</p> + +<p>Simbirsk'in kaupungissa kyll on muutamia kauniita rakennuksia ja elji +plle 20:n tuhannen, vaan liikunnossa ja sivistyksen vli-kappaleissa +ei se ny paljon eroavan isosta maa-kylst. Erll sen torilla seisoo +muisto-patsas Venjn kiitetylle historian-kirjoittajalle Karamsin'ille, +joka on syntynyt joko tss kaupungissa eli tss lniss. +Muisto-patsas kuvaa historian hengetrt ja Karamsin'ista on vaan pieni +rintakuva sen jalka-kiveen onnennetussa loukossa. Minua kulettava +isvossikka tiesi rinta-kuvan ern Karamsin'in kuvaksi, vaan sanoi sit +useasti ihmetelleens, ett se oli niin pieni eik mitn merkinnyt tuon +toisen rinnalla, jota hn ptti Karamsin'in vaimon kuvaksi.</p> + +<p>Simbirsk'iss yhdytti minun tapaus tavallansa merkilliseen mieheen. +Ollessani nim. erss kauppa-puodissa, jonka isnt, Saksalainen, on +muutaman Volgan hyry-alus-seuran asia-mies, tulee hnen tykns +hyvn-laisesti vaatetettu mies, jonka lakissa on pieni ankkurin kuva ja +joka tst merkist tunnetaan viimeisess sodassa otetuksi +englannilaiseksi vangiksi. Mies tolkuitsi asiatansa kauppa-miehelle niin +huonosti ett sit oli vaikea ymmrt, jonka thden jlkiminen kysyi +hnelt, eik hn osannut puhua muita kieli. Hnen thn vastattuansa, +osaavansa sek engelskaa ett ruotsia ja suomea, knnyin min mieheen +pin ja kysyin hnelt suomeksi, kuka ja mik hn oli. Hn sanoi +olleensa ja olevansa englannilainen meri-mies nimelt John Johnsson eli +Juliana Juhananpoika Koivisto. Jlkiminen nimi, jonka muistelin viime +sodan aikana kerran nhneeni mainitun Helsingin Sanomissa, saattoi minun +hnest enemmn kyselemn elmns vaiheita, ja nyt kertoi hn olevansa +syntyisin Haaparannasta ja olleensa useampia vuosia englannilaisen +It-Indian komppanian palveluksessa, josta hn sodan alettua oli mennyt +Englannin kruunun palvelukseen. Matroosina seurasi hn nyt Napier'i +Itmereen 120-tykkisell linjalaivalla S:t Georg, jolla tm itsekin +useasti oli kuleskellut. Niin kerran teki Napier'in Rvelin tienoossa +mieli tuoretta lihaa, ja hn lhetti sen thden kymmenkunnan miest +pienell venheell maalle, ostamaan, mit voisivat saada: vasikoita, +lampaita, hanhia j.n.e., ja niden tulkiksi pantiin Koivisto. He +olisivat, tmn puhetta myten, kukaties onnellisesti toimittaneet +asiansa, ell'eivt olisi, niinkuin ruotsalainen sana-lasku sanoo: <i>tagit +l fr rende</i> (pitneet olutta asiana) ja vhn liiaksi viivhtyneet +erss virolaisessa kapakassa, jossa kasakit ottivat heidt vangiksi. +Koivisto tuotiin kohta sen jlkeen tnne Simbirsk'iin, jossa hn koko +vankeutensa ajan on saanut 50 kop. hop. pivss muonaksi, hnen +kaupungin sisll on annettu liikkua vapaasti ja hnt yleisesti on +kaikin puolin hyvsti kohdeltu. Kuitenkin oli hn hyvin laiha ja +huonon-nkinen, ja nytti niin hengellisesti kuin ruumiillisestikin +murretulta, sanoi sairastaneensa ja ikvissns useasti +ryypeksineenskin. Hn aikoi nyt pst edell-mainitun +hyvy-laiva-seuran palvelukseen ja oli juuri piv ennen tehnyt Venjn +alamaisen valan.</p> + +<p>Buinsk'iin palattuani hankittiin minulle pian niin hyvin korttieri kuin +kielen-kntjkin, ja toisena Venjn joulu-pivn olin jo tydess +tyss. Korttieri ei tosin nytkn ollut hyv; ei sen vuoksi huono, ett +se nytkin oli Tatarilaisen talossa, sill vaikka tt kansaa tll +syytetn suuriksi varkaiksi ja muiksi pahan-tekijiksi, olen min +kohdaltani heiss lytnyt varsinkin yht paljon rehellisyytt kuin +heidn syyttjissnskin. Vaan korttieri oli siit paha, ett uuni +savusi lmmittess, ja sen thden tytyi silloin aina pariksi kolmeksi +tunniksi paetani ulos, jolla pn-kivistjst en kuitenkaan tysin +mrin pssyt, sill oikean puun puutteessa lmmittvt tkliset +ihmiset huoneensa joko olella eli kruunun metsist karsituilla tammen +oksilla, ja molemmat antavat hyvin hkisen lmpimn. Toinen vaikeus +korttierissa oli se, ett huoneeni alla oli lmpemtin aitta, josta +kylm alituisesti kvi jalkoin. Vaan kuin kielen-kntjksi satuin +saamaan sangen ymmrtvn ja taipuvaisen Tschuvaschin, viraltansa +kirjoittaja keisarillisten tilusten hallituksessa, niin viivyin +kuitenkin Buinsk'issa kolmatta viikkoa, jotka itse katsoessani +toimelleni olivat erinomattain hydylliset.</p> + +<p>Mutta joulu se ji pitmtt niin suomeksi kuin venjksikin, ja tss +surkeassa asiassa oli lohdutuksenani vaan se ajatus, ett ehkhn +jouluni vasta ovat riemullisemmat, jos ik pitennetn. Joulu-iloa oli +minulla vaan se, ett uuden vuoden pivn vietin muutaman lhell +Buinsk'ia elvn hovin herran tykn. Tuttavaksi hnen kanssansa tulin +ern kasanilaisen rohvessorin kautta, jolla hnen kaksi poikaansa oli +opetettavana, ja joka nyt oppilaisinensa oli niden kotona joululla.</p> + +<p>Venjll on lasten kasvatus herras-sdyss merkillisell kannalla. +Ymmrryksen viljeleminen ja tahdon puhdistaminen ei tss kasvatuksessa +ole minkn siihen nhden ett lapset oppisivat kaikellaisia loistavia +taitoja, joista olletikin vieraat kielet varsinkin Ranskan ovat +rakastetut. Tmn thden ei lasten opettajiksi kelpaakaan koti-maiset +miehet, vaan niiksi pyydetn saada synnynnisi Saksalaisia eli +Ranskalaisia, jotka muka voivat heille kielens <i>oikean</i> puhe-laadun +antaa. Vaan kuin vanhemmat itset harvoin kykenevt tutkimaan niiden +miesten tietoa ja arvoa, joita heille tmmisiksi guvernriksi on +tarjona, niin tapahtuukin useimmin, ett niiksi saavat maata-maailmaa +hyleksineit herrakkoja, jotka tosin puhuvat vieraita kieli, +vaan jotka sdyllisen arvonsa puolesta eivt ole tengan vrtit ja +oikeassa tiedossa eivt seiso paljon korkeammalla kannalla kuin +kengn-puhdistajat heidn koti-maissansa. Min olen nhnyt ja tavannut +useamman nit miehi; ne ovat minusta kaikki olleet hyvin vh-arvoisia +ja min en heit olisi suonut pahimman vihollisenikaan lapsia +kasvattamaan. Ers paraimmia nkemini kappaleita tt laatua oli +kotoisin Pymin-maasta ja kansaltansa Tschechi (Pymin Slavjani). Hn +oli talon-pojan poika ja kotonansa lpi-kynyt kansan-opettajan koulun, +jossa hn mys oli oppinut soittamaan. Muutamia vuosia oltuansa +kyl-koulun opettajana koti-maassansa pisti hnen phns lhte onnea +etsimn tll Venjll, jonka thden hn lyttytyi ersen tnne +lhtevn soittaja-seuraan, jonkalaisia Pymist vaeltaa ympri +maa-ilmaa. Suuren puutteen kanssa kamppaillen tuli tm seura Riikaan, +jossa sen jonkun ajan perst tytyi hajota. Meidn opettaja sai +kuitenkin musikantin paikan tss kaupungissa ja vasta tll oppi hn +Saksan kielen, jota hn viel minunkin tavatessani ei puhunut oikein +selvn. Tm oppinsa saattoi hnen kumminkin ern rikkaan hovin-herran +tyk Vhss Venjss lasten-opettajaksi, jona oli viisi vuotta ja sai +yli kahden tuhannen paperi-ruplan vuodelta palkkaa. Tmn ajan kuluttua +tuli hnen taas ottaa matka-sauva kteens, ja kauan ajelehdettuansa +pitkin Venj ja paljon kurjuuttakin krsittyns, sill huokeasti +ansaitut saaliit olivat yht kevesti menneetkin, lysi hn viimein taas +opettajan paikan Kasan'issa, jossa hnell tuloja on kaikkiansa toista +tuhatta hopea-ruplaa. Ett'ei tmminen herras-mies ole soveljain +lasten-opettaja, on silmin-nhtv. Mutta jos tklisiksi +koto-opettajiksi harvoin saadaan kelvollisia miehi, niin ei niiksi +kelpo-mies rupeaisikaan. Koto-opettajan pit paitse oppiansa olla hyv +kortin-lyj, ymmrt asettaa pieni lystyksi niinkuin maskeraadia +j.n.e. isnnn ja emnnn nimi- eli syntym-pivn, osata lkit +edellisen jahti-koirat milloin ne joutuvat ummelle eli muuhun tautiin, +osatapa auttaa jlkimistkin, jos tm niin tahtoo ja jos opettaja itse +on siihen kykenev ja kelvollinen.</p> + +<p>Mutta nin unohtuu Koslofka, se oli paikan nimi jossa uutta vuotta +pidin, ja sen isnt kokonansa mielestmme. Liitten puheen hnest sen +kanssa yhteen, mit tss lausuin koti-kasvatuksesta Venjll, saan +sanoa ett hnell nytti lastensa kasvatuksessa olevan kokonansa toinen +laatu kuin se, joka tll yleisesti tavataan, joka nkyi siitkin ett +hn niit ei pitnyt koti-smpylit symss, ja joka seikka todisti +hnen suurempaa sivistystns. Olikin hn lkitys-taidon tohtori ja oli +useampia vuosia ollut palveluksessa, vaan sittemmin, isns vanhettua, +itse ottanut perint-omaisuutensa hallituksen kteens. Lkitys-taitoa +harjoitti hn nyt vaan auttaaksensa ympristn asujia, joita hn aina +kuului olevan valmis avittamaan, olipa avun-tarvitseva Venlinen, +Tschuvaschi eli Tatarilainen, ja katsomatta voiko tm sit hnelle +palkita eli ei. Kuitenkaan ei hn ollut rikas, sill hnell oli +omaisuudellansa vaan noin 100 "sielua" s.o. hnelle pantua +miehen-puolta, jonka-laisen omaisuuden isnt pikemmin on luettava +kyhn puolelle, sill vasta 500 ja 1000:n sielun omistajaa voipi +rikkaaksi sanoa, josko muutamia semmoisiakin lytyy, joilla niit on +kolmin, nelin ja viisin kymmenin tuhansin. Orjiansa nytti hn +kohtelevan hyvll puheella ja hiljaisella nuhteella, miss sit +tarvittiin, ja ne puolestansa eivt nkyneet hness muistavan sit, +jonka kdess heidn maallinen onnensa eli onnettomuutensa on.</p> + +<p>Meill on se luulo yleinen, ett Venjn aateli hoviloissansa el hyvin +hyvsti milt'ei hekkumallisesti ja ett sill ei ole muuta tekemist +kuin</p> + +<div class="poem"><div class="stanza"> +<span class="i0">voita syd, voita juoda,<br /></span> +<span class="i0">voissa vuotensa virua,<br /></span> +</div></div> + +<p>joten renki-mies erss, muistaakseni Poppiuksen tekemss, viisussa +kuvailee hekkumallista elm. Vaan tm niinkuin moni muukin niin hyv +kuin pahakin luulo meill tklisest elosta ja olosta tarvitsee +oikasua. Ensinkin ei mainittu sty voi el kovin pulskasti, sill se +on pikemmin kyh kuin rikas, ja harva lienee en se hovin-haltija, +jonka maa ei ole panttauksessa isommasta eli pienemmst velasta, joka +intressin sypi ison osan hnen tulojansa. Sen ohessa maksaa +herroiksi-elminen tll enemmn kuin muissa Europan maissa, ei +ainoastaan sen vuoksi ett kolonia- ja koreus-tavarat tll ovat kolmea +ja nelj kertaa kalliimmat kuin esim. meill, vaan mys senthden, ett +vhempi sivistys teki kaiken-kaltaisen mitttmn tuhlauksen +herras-miehelle kunniaksi ja vlttmttmksi asiaksi. Ja toisekseen ei +tklinen herras-sty tahdokaan el siihen laatuun hyvsti kuin +muissa maissa, jos nim. hnen hyv elantonsa ei hyvin loista muille, +sill ulko-nyn thden uhraa Venlinen viimeisenkin paitansa, ja +ranskan-hansikkaissa ollakseen naapurinsa pidoissa voipi hn nelj +piv viikossa kotonansa suolaa-leip syd. Vaan itsens vasten +vaatii hn sangen vhn, ja useasti on minulla ollut tilaisuus ihmetell +venlisten herras-miesten kovuutta esim. nlk vastaan, kuinka he +matkoillakin vuorokaus-mriin eivt nautitse paljon muuta kuin teet ja +silloin tllin puolikannuisen viinaa.</p> + +<p>Kaikki tm yhteens tekee, ett mit sivistyneesen elantoon ja sen +aineellisiin vli-kappaleihin tulee, matkustaja niit tapaa paljoa +runsaammin meidn, maalla elvien virka-miesten, niinkuin voutien, +tuomarien, kirkko-herrain kodissa kuin venlisten aatelis-miesten +hovissa, ja ett edelliset niin hengellisesti kuin ruumiillisestikin +elvt paljoa paremmin kuin isoin osa jlkimisi. Hyvin vhiseksi, +vaan kuitenkin selittvksi esimerkitsi tlle vertaukselle mainitsen +vaan sen, ett kuin kyh lukkarikin eli silta-vouti Suomessa voipi +yhdelle vieraalle antaa puhtaan ja kelvollisen makuu-tilan, Koslofkan +herra, vaikka kyll koki osoittaa minulle kunnioitustansa, panetti minun +makaamaan lakanalla katetulle paljaalle sohvalle, jossa lutikat +mieluisesti maistoivat vierasta hipi, ja jossa pn-alaista oli +listty isonlaisella latiskaisella kirstulla.</p> + +<p>Buinsk'ista lhdettyni viivyin matkalla tnne Ardatov'aan, jota vli +on vaan noin 140 virstaa, lhes kokonaisen viikko-kauden, kuin +tschuvaschilaisissa kyliss lisilin ja ojentelin vhn kussakin entist +saaliitani heidn tietessns. Niist vasta enemmn.</p> + + + +<h3>Kuudes Kirja.<a name="FNanchor_14" id="FNanchor_14"></a><a href="#Footnote_14" class="fnanchor">[14]</a></h3> + +<p>Ardatov'issa, Simbirsk'in lni, 19 p. helmik. 1857.</p> + +<p>Koska tn pivn on juuri ummellensa vuosi takaperin siit kuin tlle +matkalleni Helsingist lksin, saan nyt antaa toisen kertomuksen +matkoistani ja niill olleista toimistani.</p> + +<p>Annettuani tmn-edellisen elikk ensimisen matka-kertomukseni, joka +tapahtui Kosmodemjansk'in kaupungissa Kasan'in lni 6 p. elok. menn +vuonna, askaroitsin syys-kuun viimeisiin piviin asti tmn kaupungin +tienoossa olevien Mki-Tscheremissien kielen kanssa, josta ajasta kolme +viikkoa vietin tscheremissilis-kyliss <i>Juljal ja Jelasovo</i>, +jlkimisess paikassa suurimmalla kohteliaisuudella autettuna +seurakunnan papilta Krokovskij, joka kauan on tutkinut mainittua kielt +ja siit mys kookkaan sana-kirjan ksi-kirjoituksena lhettnyt +Pietarin Tiede-Akateemialle. Kuin tmmist sana-kirjaa eli edes +suurempaa sana-luetteloakaan, kuin se mik Castrn'in kieli-opissa on, +ei lydy koko Tscheremissin kielest, oli minun p-tarkoitukseni tlt +puolelta list niit aineita tmn kielen tuntemiseen, jotka jo ennen +lytyvt niin hyvin mainitun maan-miehemme kuin Wiedemann'in +kieli-opissa, ja onnistuikin tm aikomukseni niin hyvsti, ett minulla +nyt on koossa luotettava tscheremissilinen sana-luettelo, sisltv +kolmatta tuhatta sanaa. Kuin se on koottu samoilla perustuksilla kuin +sen-edellinen luetteloni tschuvaschilaisia sanoja, niin antaa se mys +sana-kirjallisessa katsannossa helposti saatavan selityksen siit, mik +niss kieliss on yhteist (josta jlempn enemmn). Samalla +aikomuksella tein, Kasan'iin palattuani, edellisess kertomuksessani +mainitun Mullan avulla samallaisen sana-luettelon sen tienoon +tatarilaisesta kielest. Vaikka nim. tst kielest jo kyll lytyy +sana-kirjoja, joista venlisen papin Aleksanteri Trojanskin tekem, +noin 30 eli 40 vuotta takaperin painettu, lienee tydellisin, ei tt +tytni kuitenkaan katsone liika-naiseksi kukaan, joka tiet ett +arapialaisella kirjoituksella, jolla Trojanskinkin sana-kirja muun +tatarilaisen kirjallisuuden mukaan on tehty, on mahdotoin yls-ottaa ja +kertoa kaikkia Turkin kielten omaisuuksia, jommoisista mainitsen vaan +nikkiden sointuvaisuuden (vokalharmoni), jonka merkitsemist tm +kirjoitus ei voi tehd ja joka viime aikoihin asti on ollut niin +laimin-lyty turkkilaisessa kieli-tutkinnossa, ett yksin kiitetty +kieli-opin kirjoittaja Kasem Beg'kn ei siit tied paljon mitn, ja +ett sit vasta suomalaisen kielen-tutkinnon tutummaksi tultua on +nisskin kieliss ruvettu tarkastamaan. Jokainen arvaa hyvin ett tyt, +joissa tmmiset kielten p-lait eivt ole vaariin-otetut, eivt +suuresti kelpaa tarkemmassa kielen-tutkinnossa, jolle kelvollisina +Ural-Altaisten kielten ni ei voi muuten kirjoittaa kuin sill +listyll latinaisella kirjoituksella, jota Castrn ja muut niden +kielten paraat tutkijat ovat kyttneet, ja jolla siis minunkin niin +tatarilaiset kuin suomalais-kielisetkin kokoelmani ovat ja tulevat +olemaan kirjoitettuina.<a name="FNanchor_15" id="FNanchor_15"></a><a href="#Footnote_15" class="fnanchor">[15]</a> — Paitse tt oli minulla niin kolmena +kuu-kautena, jotka Kasan'issa olin, tyn tschuvaschilaisten +kieli-opillisten saalisteni jrestminen, ja Yli-opiston kirjastoa +ahkerasti kyttmll koin mys lisill tietojani esineeseni kuuluvissa +aineissa.</p> + +<p>Viimeisen pivn mennytt vuotta, uuden luvun jlkeen, lksin +Kasan'ista matkalle tnnepin, viivyin Buinsk'in kaupungissa, joka +sielt tullen on ensiminen tt lni, ja sitten matkalla Buinsk'ista +tnne useammissa tschuvaschilaissa kyliss jonkun ajan, niin ett thn +kaupunkiin tulin vasta viimeisin pivin tammi-kuuta. Syy thn +viipymiseen oli se, ett tkliset Tschuvaschit, jotka luetaan +<i>Ala-Tschuvascheiksi</i> (jota vastaan isoin osa tt kansaa Kasan'in +lniss on <i>Yl-Tschuvascheja</i>, ollen nm nimitykset otetut Volgan +juoksusta) puhuvat vhn toisen-laisella murteella, kuin se osa tt +kansaa, jonka thn asti olin tullut tuntemaan, ja tm murre-eroitus +oli tllin tutkintoni aineena. Liiallista olisi kuitenkin siit tss +ruveta puhumaan, koska se tulee paikallansa lytymn tekeill olevassa +tschuvaschilaisessa kieli-opissani. Sen vaan sanon, ett sen-kaltainen +lisys tschuvaschilaiselle tiedolleni oli hyvin hydyllinen tlle +teokselleni, ja ett jlkimist en voi ennen tydellisen pit +ennenkuin olen mys Samaran ja kukaties ehk Saratov'ankin lneiss +lytyvt Tschuvaschit tullut tuntemaan, johon tulevana kesn +mordvalaisilla matkoillani on hyv tilaisuus. Tt nyky olen +viimeksi-mainitun kielen ja sen <i>Ers</i>-nimisen murteen kanssa toimessa, +ja luulen senthden tss kaupungissa ja sen tienoissa tulevani +viipymn vhintskin venjn psiiseen asti eli ylehens noin kolmen +kuu-kauden ajan.</p> + +<p>Vilahdukselta katsahtaen takasin Tscheremissin kieleen ja kansaan, +tytyy minun ennen kaikkea muistuttaa lukijalle merkillinen seikka, jota +tuskin kukaan useampia suomalaisia kieli tunteva lienee jnyt +havaitsematta, nim. se suuri sana-kirjallinen eri-laisuus, joka niss +kieliss keskenns havaitaan. Indo-europalaisesta kielikunnasta ottaen +vertauksia nemme esim. Slavjaanein murteissa niin suuren eroituksen, +ett kuin niden kansojen kirjoittelijat ja oppineet v. 1848 Prag'in +kaupunkiin tulivat kokoon muka oikein veljestymn ja tmn veljeyden +edestymist tuumittelemaan, eivt he ymmrtneet toinen toisensa kielt, +vaan heidn tytyi keskustelu-kieleksi ottaa se kaikille tuttu Saksa. +Vaan tmn ohessa on kuitenkin Adriatin meren rannoilla oleskelevan +Slavjaanin kielell paljoa enemmn sana-kirjallista yhteytt J-meren +rannoilla elvn Slavjaanin kielen kanssa kuin semmoista lytyy esim. +Volgan ja Laatokan tienoissa, ei niin kaukana toisistansa, elvien +Suomalaisten kieliss. Erittinkin on Tscheremissin kieli tss +katsannossa semmoinen seka-sotku, ett sen sana-luvusta hyvin kolmannen +osan voipi sanoa tatarilaiseksi, kuudennen osan venliseksi ja +ainoastaan puolet olevan suomalaista peri-juurta. Tmminen seikka +suomalaisissa kieliss todistaa osiksi niden kansojen aikaista +eroamista toisistansa, osiksi mys ja enimmiten sit, ett'ei yksikn +tmn-sukuisista kansoista ole voinut varjella kansallista itseyttns, +vaan kaikki ovat joutuneet mik minkin vkevmpien naapuriensa valtaan +ja niiden kielest lainanneet sanojakin, niin tarpeellisia kuin +tarpeettomiakin, joten kukin on alku-perisest juuresta poikennut +kauemmaksi ja kauemmaksi. Tm on seikka Tscheremissienkin kanssa, sill +ennen Venjn valtaa heidn tienoissansa kuuluivat he Kasan'in +tatarilaiseen valtakuntaan, ja sen edest yht uskollisesti +kamppailtuansa edellist vastaan kuin Suomalaiset Suomessa Ruotsin +vallan edest, joutuivat he Tatarilaisten kanssa Venlisten +alamaisiksi, jona sitten ovat pysyneetkin, ehk kyll jokainen meteli ja +rauhattomuus niss tienoin on heiss aina lytnyt kiivaat +osan-ottajat.</p> + +<p>Mit Tscheremissien historiaan ennen tatarilaisen vallan perustamista +Kasan'iin (13:ss vuosi-sadassa) tulee, niin on se yht surkea eli, +toisin sanoen, yht hmr kuin Suomalaisten ennen Ruotsin valtaa +maassamme. He elivt metsissns ilman valtakunnatta ja ilman muutta +hallituksetta kuin mik isn-valtaa lytyi kussakin perhekunnassa. +Heidn elatus-keinonsa niinkuin muidenkin suomalaisten kansojen nytt +paraasta pst olleen karjan-hoito, vaikka maan-viljelykn ei liene +ollut aivan tuntematoin heille. Miss muita tietoja puututaan kansojen +muinaisuudesta, siin voipi viel kielen-tutkinto antaa joita-kuita +ptteit ja osviittoja. Niin nhdn Tscheremissien kielest, ett he +vasta Tatarilaisiin yhdyttyns tulivat tuntemaan laveamman +pellon-viljelyksen. Esineille: <i>lehm, maito, voi, juusto, hevonen, +koira, jousi, venhe, sukset, reki, lusikka</i> on heill nim. omituiset +nimet kielessns. Mys esineille: <i>ohra, mylly, jauho, sirppi</i> lytyvt +alku-periset tscheremissiliset nimens, joka osoittaa, mink ikn +sanoimme, ett maan-viljely ennen mainittua aikaa ei mahtanut olla aivan +tuntematoin tlle kansalle. Ihmeempi on se, ett useammilla metalleilla +niinkuin: <i>rauta, vaski, tina, kulta, hopea</i> tss kieless on +alku-periset nimens, joka mys osaltansa osoittanee sit Suomalaisten +vuoren-kaivannon taitoa, jolta heidn naapurinsa niin Aasiassa kuin +Europassa kiittivt heit. Mutta sit vastaan ovat nimitykset lainatut +enimmksi osaksi Tatarin kielest semmoisille esineille kuin: <i>ruis, +kaura, vehn, papu, herne, omena, lykki, kurkku</i>; edellens esineille: +<i>aura, rattaat, ruuna, sika, kili, kissa, kirves</i>, kolme viimeist +Venjn kielest. Esineelle <i>villa</i> on tscheremissilinen nimi, vaan ei +esineelle <i>lammas</i>, jolle nimitys on otettu tatarilaisesta kielest. +<i>Hampulla</i> on niin ikn oma nimens, vaan ei <i>pellavaalla</i>, jonka se on +saanut viimeksi-mainitusta kielest. <i>Saran, palttinan ja kutomisen</i> +tunsivat nm heimolaisemme mys itset nimitt. Sit vastaan +mainitsevat he tatarilaisilla sanoilla <i>kaupungin, kaupan, rikkaan, +rahan</i> (<i>kopeikka</i> nimitetn Tscheremissin kieless sanalla <i>ur</i>, joka +viel nytkin merkitsee mys <i>oravaa</i>), edellens <i>paperin, lasin, +kirjoittamisen</i>. Ja Venjn kielest ovat he ottaneet semmoiset sanat +kuin: <i>talrikki, malja, pyt, aitta, kauppa-puoti</i>, ja edellens: +<i>vieras-mies, vala, oikeus, tuomari, lahja, luusiminen, petturi, varas</i>. +Ymmrtv lukija arvaa hyvin, minkthden nm sanat olen tss +luetellut ja niiden peri-juuren Tscheremissin kieless maininnut; +semmoiset sanat osoittavat usein paremmin kuin mikn muu, mist ja +minklaisen sivistyksen yksi kansa on lainannut toiseltansa. Ja jos +meidn Suomenkin kieli olisi tarkoin tutkia, niin miks'emme mekin +joutuisi samaan tilaan kuin se, jossa Tscheremissit ovat, s.o. nkisimme +kaikki semmoiset sanat, jotka nimittelevt maan-viljelyksen ja yleisesti +sivistyneemmn elmn kaluja ja aineita, kieleemme saaduiksi +naapureiltamme, niinkuin lukija jo havaitsee tss luetelluista Suomen +kielen sanoista, jos tahtoo niiden peri-juurta tarkemmin tutkia. — Vaan +jkn tm asia ja Tscheremissitkin tll kertaa thn.</p> + +<p>Jos nyt knnymme takaisin entisiin tuttaviimme Tschuvaschiin ja +muistamme, ett jo edellisess kertomuksessani koin heidn nykyisest +elostansa ja olostansa antaa jonkun-laisen kuvauksen, niin olisi tss +nyt vhn puhuttava heidn muinaisuudestansakin. Vaan se on viel +hmrmpi kuin Tscheremissien. Jlkimiset tuntee jo Nestor, vaan vaikka +hnen kansa-luettelossansa lytyy kaukaisempiakin kansoja kuin +Tschuvaschit, esim. Jmit (Hmliset) ja Permiliset (joilla hn +varmaan merkitsee nykyist Syrjni), ei hn ole tuntenut kysymyksess +olevaa kansaa, ja nykyisell nimellns mainitaan sit ensi kerran vasta +v. 1551, kuin Venliset kvivt valloittamaan Kasan'ia. Kysymys on nyt +se: mill nimell kulkivat Tschuvaschit Nestor'in aikaan, sill varmaan +lytyivt he jo silloinkin maa-ilmassa? Tmn kysymyksen kanssa +liitksen yhteen toinen viel painavampi kysymys: <i>Ket olivat +Bolgarit?</i> Yhdeksnnest eli vhintskin 10:nest vuosi-sadasta alkaen +tiedetn nim. Volgan keski-kohdilla lytyneen Bolgar-nimisen +valtakunnan ja kaupungin, joka oli kauas sek itn ett lnteen pin +kuuluisa kauppansa, rikkautensa ja sivistyksens thden, ja jota +sen-aikuiset kirjoittajat, olletikin Arapialaiset, useasti muistelevat. +Tm kaupunki, joka Mongolilaisten se valloitettua v. 1236 alkoi hvit +ja hvisi niin lopen ett siit nyt ei ole jlell muuta kuin +jnnksi, ei kaukana Volgan vasemasta rannasta, nykyisess Spask'in +piirikunnassa Kasan'in lni, — ket olivat sen ja siihen kuuluvan +vallan asukkaat? Tt kysymyst on moni kirjoittaja kokenut vastata ja +merkillist on se menetys, jolla Venlisten kansallinen ylpeys, ei +tyytyv siihen, mit heill oikeutta myten on, vaan pyyten joka +haaralta anastaa vierastakin maata ja kunniaa, koetti todellisia +tapauksia ja historiallisia asioita vristellen tehd Volgan Bolgareja +yksiksi kuin Tonavan Bulgarit, jotka muka olivat Slavjaania. Tm +todistamatoin miete on nyt vhitellen hyltty ja totuudelle annettu sen +verran kunniaa, ett tunnustetaan Slavjaaneilla ei olleen mitn muuta +yhteytt Volgan Bolgarein kanssa kuin se, ett heidn kanssansa kvivt +milloin kauppaa milloin sotaa. Ja Bolgar'in jnnksist lydetyt rahat +ja hauta-kirjoitukset todistavat paremmin kuin mikn muu, ett sen +asujat olivat Mahometin uskoa ja kansaltansa ei muita kuin <i>Tataria</i>. +Mutta tss tatarilaisessa valtakunnassa olivat alamaiset monen-laista +peri-juurta; niin kuuluivat siihen Mordviinit eli vhintnskin osa +heist; niin oli varmaan joku osa Votjakkeja sen alamaisuudessa samoin +kuin sen valta ei liene tuntematoin ja tuntumatoin ollut +Tscheremisseillenkn. Enimmn tietvt kuitenkin sen-aikuiset +kirjoittajat puhua <i>Burtassein</i> thn valtakuntaan kuuluvasta kansasta. +Heit myten asui tm kansa pitkin Volgaa, sen oikealla puolella, noin +20 pivn-matkan pituudelta, Ehazarein maan ja Bolgar'in vlill s.o. +nykyisiss Saratov'an ja Simbirsk'in lneiss, ja sanovat he kdest +piten Burtasseilla olleen oman kielens, eroava niin Ehazarein kuin +Bolgareinkin kielest. Ja tssp kansassa ovatkin nykyisten +Tschuvaschien esi-ist etsittvt; sill vaikka Tschuvascheja nyt ei +en lydy siin maassa, jossa Burtassit elivt muuta kuin sen +pohjais-osassa, niin on kuitenkin koko entisten Burtassien ala tynn +tschuvaschilaisia paikan-nimi, ja ompa tll alalla viel sinne tnne +silynyt tschuvaschilaisia kylikin muiden asujanten sekaan, jotka +seikat epilemtt todistavat tmn kansan niill seuduin ennen elneen. +Mongolilaisten plle-ryykyksen ja heidn kauttansa syntyneiden +myllyjen voipi luulla luonnollisesti Tschuvaschit pakoittaneen +siirtymn pohjemmaksi ja heidn nin joutuneen nykyisiin +olo-paikkoinsa. Tlle ptteelle, jota on Kasanilaisen rohvessorin W. +Sbojev-vainajan (kirjassansa: Исследавания oб инoрoдцах Кaэaнскoй +губeрнии, jota hn ei kerinnyt kirjoittaa kuin ensimisen vihkon +nimell: Zametki o tshuvaschah, painettu ensin Kasan'in lnin-sanomissa +ja sitten v. 1856 erittin), luettelee hn useampia todistuksia, joista +vaan mainitsemme, paitse mit jo paikannimist Burtassein entisess +maassa virkoimme, sen seikan, ett jos Tschuvascheja ja Burtasseja ei +pidet yhten kansana, niin kysytn: mihin katosivat siis Burtassit +niin peri-hvin ett'ei heist ole rahtuakaan jlelle jnyt, ja mist +ilmestyivt sit vastaan Tschuvaschit yht'kki ja ikskuin pilvist?</p> + +<p>Tss tulee tunnustaani, ett tmn-edellist kertomusta kirjoittaessani +minulla, niinkuin siit nkyy, oli halu Castrn'in mukaan ptt +Tschuvascheja tataristuneiksi Tscheremisseiksi, johon ptteesen jouduin +katsoessani niden kahden kansan suurta yhtlisyytt tavoissa, +elannossa, ulko-nss ja, mik painavampi on, kieliss. Edellinen +yhtlisyys voipi kuitenkin olla pitkllisen keskeyden ja kauallisen +yksiss-elannon vaikuttama, ja mit kieli-yhteyteen heidn vlillns +tulee, niin supistuu se, tarkemmin tultua tuntemaan molemmat kielet, +vaan siksi, ett Tscheremissin kieless kyll lytyy hyvin paljon +sanoja, jotka ovat aivan yhtliset vastaavien tschuvaschilaisten +sanojen kanssa, mutta ett semmoiset sanat eivt ole suomalaista +peri-juurta, vaan turkkilaista (eli tatarilaista), jota koko +Tschuvaschin kielikin on, ja jonka kautta tm yhtlisyys on +selitettv. Tm seikka ei kuitenkaan kiell jota-kuta vaikutusta +suomalaistenkin kielten puolelta viimeksi-mainitussa kieless, jonka +osoittavat siin lytyvt suomalais-peruiset sanat.</p> + +<p>Tmn kielen luonteesta yleisesti voipi sanoa, ett sen sointu on sangen +nellinen ja lauseiden rakennus siin ihmeellisen supea ja sukkela, +jotka omaisuudet ansaitseisivat paremman onnen kuin ian-kaikkisesti +kadota eli vaan sily jonkun kieli-opin lehtiin. Tschuvascheille emme +nim. voi ennustaa parempaa tulevaisuutta kuin niille muillenkaan +pienille kansakunnille Venjn-maassa, jotka jo ovat hukkuneet eli +paraillaan ovat hukkumassa kuin pisara mereen. Tosin tavataan tss +kansassa viel harva miehen-puolikaan, joka vlttvsti osaisi +valtakunnan kielt; tosin eivt vaimon-puolet, joiden vaikutus +kansallisen kielen silytyksess on niin sanomattoman suuri, viel yksi +sadasta taida sanaakaan mainittua kielt; ja tosin on Tschuvaschien ala +yhdess jaksossa ja he elvt niin erillns muista kansoista, ett +heidn kylissns harvoin tavataan yhtkn Venlist, eli jotka +tavataankin, nim. papisto ja ympri-matkustelevat kaupitsijat, +suurimmaksi osaksi hyvsti osaavat Tschuvaschiksi puhua. Vaan tss +onkin kaikki se, joka jonkun ajan voipi pitent tmn kielen eloa. +Kirjallisuus, opetus ja kansan asioiden hallitseminen sen kielell eivt +voi tulla kysymykseen. Sill kirjallisuutta ei Tschuvaschin kielell +lydy, ja nekin puoli-kymment kirjaa, jotka sill ovat painetut, ovat +niin kelvottomasti knnetyt, ett Tschuvaschi tavallisesti sanoo +<i>pilmstip</i> (en ymmrr), kuin mit hnelle koetat lukea. Oppi ja opetus +tosin olisivat tarpeen, vaan niit ei viel kuulu, ja kuin ne kerran +tulevatkin, niin ovat ne puhuvat sit valta-kielt, jolla jo thnkin +asti tehdyt opetuksen yritykset ovat tapahtuneet. Samaten ei se rahtu +lakia ja oikeuden-hallintoa, joka Tschuvaschien keskuudessa tavataan, +ole thnkn asti puhunut heidn kieltns ja puhuu sit tst lhtien +arvattavasti viel vhemmn. Nin ei tll kurjalla kielell ihmisen +katsoessa nyt olevan muuta tulevaisuutta kuin unhotuksen, ja +ynse-mielinen voipi tt miettiessn johtua kysymn: mit on se +maa-ilmassa toimittanut, vai sitk vasten sen Luoja vaan on luonutkin, +snnillns tyttmn muutamia lehti tarkistelevan kielen-tutkijan +silyiss? —</p> + +<p>Lopuksi panen thn nytteeksi muutamia tschuvaschilaisia arvoituksia ja +yhden sadun.</p> + +<div class="blockquot"> + +<h4>Tschuvaschilaisia arvoituksia.</h4> + +<p>Yhdess tynnriss kahden-laista olutta? — <i>Muna</i>.</p> + +<p>Sillan alla keltainen ori hirnuu? — <i>Olut</i>.</p> + +<p>Sillan alla sota-joukko marssii? — <i>Kalat jn alla</i>.</p> + +<p>Uunin alla alottamatoin voi-astia? — <i>Lehmn nnni</i>.</p> + +<p>Kdetin, jaloitoin, paidan pukee pllens? — <i>Tyyny</i>.</p> + +<p>Kukkoa matalampi, hevoista korkeampi? — <i>Satula</i>.</p> + +<p>Pitempi puuta, matalampi ruohoa? — <i>Tie</i>.</p> + +<p>Talvella alasti, kesll vaatteessa? — <i>Puu</i>.</p> + +<p>Ukko tuvassa, parta tuulessa? — <i>Retikka</i>.</p> + +<p>Puoli humalassa, toinen selvn? — <i>Tynnrin tappi</i>.</p> + +<p>Lastu lensi tnne Kasan'ista? — <i>Kampa</i>.</p> + +<p>Palttina valkea, kirjat mustat? — <i>Paperi ja kirjoitus</i>.</p> + +<p>Pohjatoin pntt, lihaa tynn? — <i>Sormus</i>.</p> + +<p>Tatarilaisten kanssa Tscheremissit sekaisin? — <i>Sekali</i> (ohra ja +kaura yhteen kylvetyt).</p> + +<p>Yksi puoli mets, toinen puoli peltoa? — <i>Turkki</i>.</p> + +<p>Valkeata sy, mustaa sittuu? — <i>Tuli preess</i>.</p> + +<p>Yls astuin, munan tein? — <i>Humala</i>.</p> + +<h4>Tschuvaschilainen satu.</h4> + +<p>Kerran teki Tscheremissi kaskea metsn; karhu tulee hnen +tykns, sanoo: "nyt syn sinun." Tscheremissi rukoilee hnt, +sanoo: "el ohtoseni sy, rupeamme ystvyksiksi, teemme yhdess +thn huuhdon, kylvmme ohran, ja minulle ja sinulle tulee kyllksi +syd." Karhu totteli hnt, ei synyt. Tscheremissi kysyy hnelt +jakoa, sanoo: "kummanko puolen ohraa otat, latvatko vai juuret, +ohtoseni? itse otan toisen puolen, jonka jtt." Karhu vastaa: +"olkoon sinulle latvat, min otan juuret." Niin pttivt. +Tscheremissi kylvi ohran, ohra kasvoi hyv, leikattua otti hn +latvat, ja juuret eroitettuansa karhua vasten kantoi ne karhun +pesn, talven tultua muka karhun syd. —Tscheremissi ohralla +el hyvin, talvi menee ilman hdtt ja huoletta. Karhu talvella +nlstyttyns pesssn yritt symn ohran juurta, maistaa, +makua ei ole niin minkmlaista. "Katso, Tscheremissi petti minun," +sanoi hn, "vasta en ota juuria, otan latvat"</p> + +<p>Kevn tultua Tscheremissi taas tekee halmetta metsn. Karhu tulee +taas hnen tykns ja sanoo vihassa: "nyt tytyy sinut sydni +menneen-vuotisesta petoksestasi." Tscheremissi sanoo: "ohto, +setseni, kerran ystvn oltuasi, ole vastakin ystv, tn kesn +arvelen kylv nauriin huhtaan; sin ota osa, mik sinulle +mieleist on, juuret eli latvat." Karhu sanoo: "nyt et petkn +minua en niinkuin menn vuonna, tn vuonna otan itse latvat, +sin pid juuret."</p> + +<p>Tscheremissi kylv nauriin; syksyll nauriin jouduttua, hn kokoaa +kaalikset, kaikki kantaa karhun pesn puhetta myten, vaan nauriit +vei kotiinsa. Talven tullen alkavat kaalikset karhun pesss +mrt; hn siin niill kuin rypi, alkoi itsekin mrt, ja kuin +nlissn silloin tllin otti lehden suuhunsa, sylksi hn sen +ulos, kuin oli mrnnyt, ja ji niin koko talveksi nlk nkemn.</p> + +<p>Taas tulevana kevn Tscheremissi tekee huuhtoa, karhu tulee hnen +tykns hyvin vihassa ja aikoo hnen syd. "El, veikkonen, sy +minua, min tst lhtien sytn sinua omalla ruoallani," sanoo +Tscheremissi; "auta minua tyssni, yhdess kasken raivaamme." +Karhu viel ei synyt.</p> + +<p>Tscheremissi otti suuren juurikon, li siihen kiilan, +halaistaksensa muka, ja kuin raon sai niin suuren ett karhun +etukplt siihen sopivat, sanoi hn karhulle: "ohto, setseni, +sin pist kplsi tuohon rakoon ja halkaise juurikko, min kiilan +vetisen ulos." Karhu tunki etu-kplns rakoon, ja kuin +Tscheremissi kiilan vetsi ulos, kvikin kplistns kiini. +Tscheremissi siihen hnen tappoi. — Satu tuonne, min tnne.</p></div> + + + +<h3>Seitsems Kirja.</h3> + +<p>Krasnoslobodsk'issa Pensan lni, 10 p. toukok. 1857.</p> + +<p>Ompa nyt jo hyv aika kulunut siit kuin Suomettarelle tietoja annoin +vaelluksistani tll Venjll. Jos hnell siis on joita-kuita liikoja +palstoja lauseilleni antaa, niin kymme taas vhn juttelemaan.</p> + +<p>Olostani Ardatov'assa ei ole paljo puhumista. Sen ajan, mik toimistani +liikeni, vietin kanssa-kymisell kaupungissa elvien virka-miesten +kanssa, joista varsinkin ispravnikka, entinen hevois-ven upsieri ja +syntyjns <i>knjs</i>, oli sangen mukiin-menev mies, jos kuka ei siihen +katsonut, ett hn uro-tillns, isn-maan rakkaudellansa ja +nais-lemmellns kerskui melkoisesti ja lisksi viel valhetella +lipsuikin aika tavalla. Gorodnitschijn paikat annetaan tavallisesti +palkinnoksi ansainneille upsierille, ja niin oli Ardatov'ankin +gorodnitschij Kaukasolla haavoitettu viel nuoren-lainen mies, joka ei +tiennyt paljon muusta puhua kuin jo ammoin paranneesta haavastansa, +siit tappelusta, jossa hn sen oli saanut, ja kuinka hn ja hnen +kumppalinsa vuorilaisilta olivat pit leikelleet niinkuin naurista +listitn, jotka lauseet minulle aina juohduttivat mieleen Holberg'in +Didrich Menschenschreck'in. Pulskimmin kaikista kaupungin herroista eli +postimestari, joka kahdenko vai kolmen sadan hopea-ruplan palkalla oli +kernnyt jommoisenkin hyvyyden, niin ett suuren perheens eltti +hyvsti (rouva ja tyttret kvivt silkiss ja sametissa) ja vielp +maatakin sek orjia oli ostanut. — Paitse nit ja muita virka-miehi +eli kaupungissa koko joukko kyhtynytt aatelia, jonka varat eivt +riittneet talveksi muuttaa ei Pietariin eli Moskovaan eik edes +lnin-kaupunkiinkaan, vaan joille tyhjn-toimitukseen ja kortti-peliin +tottunut luontonsa olisi talvisen olennon maa-tiluksillansakin, jossa +heidn vht "sielunsa" olivat, tehnyt liian ikvksi, ja jotka niin +muodoin "resideerasivat" piirikunnan-kaupungissa. Vaikka moni nist +herroista tiesi suku-perns johdattaa aina Pietari Ensimisen aikoihin +asti, jota kauemmaksi harvan venlisen aatelis-suvun peri-juuri +ulottuu, ja vaikka heist usea viel piti itsens knjsinkin, niin oli +kuitenkin kyhyys ja sivistymttmyys useammasta kaiken aatelillisen +ylpeyden jo kauan sitten karkoittanut, ja aatelis-miehen nhtiin +musikankin viinaa eli teet kernaasti ryyppvn, jos tm oli niin hyv +ja sit hnelle tarjosi. Joka-pivinen vastus ja risti oli minulla +yhdest vanhasta nit maansa ja mantunsa juoneita herroja. Heti +tultuani kaupunkiin tuli hn luokseni ja nytten todistuksia siit, +ett hn oli todellinen aatelis-mies, valitti kyhyyttns ja pyysi sek +saikin almun. Tm oli hnen elatus-keinonsa nyt vanhoillansa, nuorra +ollessaan laiskehdittuansa ja jumalatointa elm vietettyns, ja +almullani luulin hnest kokonansa psseeni. Vaan ukko arveli toisin. +Hnell kuin oli joutavaa aikaa, niin rohkasi ensi alussa osoitettu hyv +kohteluni hnt joka piv kymn luonani, ja vaikka sitten valitin +aikani vhyytt ja vhitellen selvemmin ja selvemmin annoin hnelle +tiet kuinka vhn hnen kanssa-kymisens minua huvitti, niin ett +kerran jo ksi-puolestakin talutin hnen ulos, ei hn ollut +millnskn, mutta tulla lykksi vaan edellenskin joka piv tykni, +pyrkien milloin jalkaansa lepuuttamaan milloin lmmittelemns. +Tmmisess tilassa oli hnt sli aina poiskin ajaa, ja vhitellen +voitti Nikolai Afonasjev kuitenkin tarkoituksensa, joka nhtvsti oli +se, ett jonkun osan yls-pitoansa suorittaa minun niskoilleni, ja +olikin parin viikon kuluttua joka-pivinen tee- ja illallis-vieraani. +Vhitellen sovin minkin hnen kanssansa paremmin, sill kuin hn +nuoruudessansa ei ollut mitn muuta oppinut kuin "geografiaa ja +aritmetikaa", joissa hn ptti kaiken opin sisltyvn, eik muuta +maa-ilmaa nhnyt kuin osan Simbirsk'in ja N. Novgorod'in lni, niin +paistoi hness aivan paljaana se vanha venlisyys, joka lapsellisella +ja naurettavalla ylpeydell pit isn-maatansa kaikkein sivistyneinn +maana maa-ilmassa ja omaa kansaansa muiden kansojen rinnalla erittin +kutsuu "risti-kansaksi" eli "kristityiksi", ja joka venlisyys, hness +vieraankin tutkittavana, useassa tmn maan asujassa on +pllisen-puolisen sivistyksen ulko-kullalla peitettyn. Hnen +viheliinen tilansa oli hnen muuten tehnyt saman-laiseksi katkeraksi +katajaksi kuin W. Scott'in Sir Mungo Malagrowther on, jonka kanssa +hnell oli sekin yhteist, ett aina valitti kuurouttansa eik sanonut +hyvsti kuulevansa, milloin muut sanoivat hnelle jotakin, joka ei ollut +hnest mieluista.</p> + +<p>Mainittavin tapaus Ardatov'assa ollessani oli <i>maslenitsan</i> viettminen, +jota juhlaa meillkin jo vhin tunnetaan. Maslenitsa eli voi-viikko on +pitkn paaston alus-viikko, jolloin lihan syminen jo on kielletty, vaan +jolloin voita, maitoa ja munia viel saapi nauttia, ja vastaa siis +Katoolisten karneval'ia. Paastoamisen lukee Venlinen arvollisimmiksi +autuuden vli-kappaleiksi, ja rahvas varsinkin pit tarkasti kaikki +paastot, joista merkillisimmt ovat: paasto joulun alla, pitk paasto +psiisen edell, Pietarin pivn paasto kes-kuussa ja paasto +neitsyt Maarian kuolin-pivn alla syys-kesll, jotka, jos +kaikki yhteen-luetaan, ynn joka-viikkoisten keski-viikko- ja +perjantai-paastojen kanssa tekevt enemmn kuin puoli vuodesta. Kuin +paaston ajalla ei saa nautita muuta ruokaa kuin kasvikunnallista (sill +kalankin syminen ei oikeastaan ole luvallista), kuin viinan ja teenkin +nautinto luetaan synniksi, kuin edellens naiminen silloin on kielletty +ja nainutkin ei saa koskea vaimoansa, niin arvaa syrjinenkin hyvin, +kuinka ahnaasti jokainen "oikea-uskoinen" maslenitsana kokee kaikilla +mainituilla nautinnoilla ikskuin edelt ksin palkita krsimyksins +pitkn paaston ajalla. Niin nkyivt sen muuten hiljaisen Ardatov'ankin +asujat tll viikolla osoittavan, ett'eivt olleet laimeat uskossa ja +ett hekin tiesivt maslenitsan kunnolla viett. Koko viikon pitvt +kaikki itsens niin vapaana kaiken-laisesta tyst, ett kuin min +satuin alusta viikkoa pyytmn korttieri-emntni saunaa lmmittmn, +hn vastasi siit tll viikolla ei tulevan mitn, sill renkins eli +piikaansa ei hn muka voinut niin kovaan tyhn kske, ja pyysi minun +jttmn kylpemiseni toiseen viikkoon, "sill nyt on maslenitsa". Mutta +vasta lopulla viikkoa kiihtyy ilo ja elamoitseminen korkeimmallensa, ja +sunnuntain, maslenitsan viimeisen pivn, voipi juhlan kukkulaksi lukea. +Vaikka selvn ihmisen nyt on vhn vaarallinen liikkua kaupungin +kaduilla, niin lhtekmme kuitenkin hetkeksi katselemaan iloa. +Korttierimme rapuilla tapaamme tanssin, jossa tysi-humalaiset miehet +reuhaavat puoli-humalaisten naisten kanssa. Talon molemmat palvelijat +hoippuvat tykmme, ottavat meit pllys-vaatteista kiini ja pyytvt +<i>na votku</i>, "sill nyt on maslenitsa". Tmn kohtuullisen pyynnn +tytettymme lankeavat molemmat polvillensa eteemme ja suutelevat +jalkojamme, josta kiitollisuuden osoituksesta kiireimmn mukaan pyrimme +pois ja tulemme kadulle. Tll tapaamme ajelevien virran, joita on +sata-mri ja tulee kuin pilvist, eik niin pieness kaupungissa +suinkaan luulisi puoltakaan tt hevois-mr Iytyvn, niinkuin ne +kaikki eivt olekaan kaupunkilaisia, vaan iso osa likimisist +maa-kylist tulleita ilo-miehi, niist joukko Mordvalaisiakin ja heidn +vaimojansa. Muutamien rekien edess on kolme hevoista ja useampikin, ja +reess on koko kyl-kunta rahvasta. Kaikki laulavat, jos lauluksi voinee +sanoa kulkun-tydelt huutamista, joka kuitenkin juoksee jotenkin yhteen +junaan kussakin reess. Vaan kuin joka reess vedetn eri virtt, kuin +kellojen ja kulkusten rmin, ajajien kiljuminen, noituminen ja +hohottaminen thn sekautuu, niin alkaa korvilla olla jo kyll +maslenitsasta, ja tuossa menikin jo viimeinen reki ohitsemme. Vaan mik? +kadun-levyinen pulkka tlt nyt jalan tulee? Se on joukko nuoria +tyttj, jotka ksi kdess kulkevat pitkin katuja ja kimakasti huutaa +tillittvt sen kasvin-kumppalinsa kunniaksi, joka nin pivin on +mennyt miehelle ja heit nyt kestannut. Heidn sametti-mekkonsa, +reunustetut krpn eli revon nahkalla, eivt pahoin pue heidn +pyrylisi jsenins ja hohtavia poskiansa, joiden punaan on syyn +yht verran nautittu elmn-vesikin (tss kohden kuuluisi sana +<i>palo-viina</i> rumalta) kuin nuoruus, talvinen ilma ja liikunto. Tmn +leterin etu-nenss kulkee kolme vanhan-laista akkaa, jotka tanssien, +kmmenins lpytten, nppi lyden, vihelten ja pajattaen kokevat +iloansa toimittaa. Heidn retkens ja ilmeens ovat toisinaan niin +ruokottomat ja niin kiihkoiset, ett luulisit heit muinaisten +Kreikkalaisten bakhantinnoiksi, jos nim. ei sit eroitusta olisi, ett +nm bakhantinnat tanssivat niini-virsussa lumella ja pitklle matkaa +viinalta lyhkyvt. Tmn seuran jlki-vietteess tulee tyttjen +ihailijoita sametti-pksyiss ja punaisissa paidoissa, ja heidnkin +askelensa ja kytksens osoittavat, ett'eivt he uhraa ainoastaan +rakkauden jumalalle, vaan tietvt Cererenkin lahjat kunniassa pit. +Koko seura taukoaa kaupungin p-kapakan eteen, joka on tuossa torilla +muutamia askelia tuomio-kirkosta. Kapakassa ja sen ymprystll on hyvin +tuhat henke, enimmt miehi, vaan suuri osa vaimojakin. Seini-vierukset +makaa tynn miest kuin plkky, kyllisi ja uupuneita sankaria. +Kapakan edustalla pyyt ers vaimo saada miestns kotiin ja liikuttaa +hnen raskaita jsenins eteenpin milloin molemmin nyrkin teilaamalla +hnt hartioihin, milloin tukasta ja parrasta vetmll. Ei kaukana +tst nyst kolhii muuan mies viina-putelilla hevoistansa phn ja +kskee sen putelista ryyppmn, "sill nyt on maslenitsa"; josta +menetyksest nkyy, ett viinan huurut ovat viimeisenkin rahdun +ymmrryst hnen pstns ajaneet. —Tmmist oli maslenitsan telmnt +Ardatov'assa, ja semmoista se lienee vhll eroituksella ympri koko +Venjn. Kaunis on se tapa ett maslenitsan viimeisen pivn kydn +naapureissa ja tuttavissa "j-hyvisi ottamassa ja anteeksi saamassa +heit vastaan tehdyt rikokset", jotka molemmat asiat, hyvsti-jtn ja +anteeksi-pyytmisen, Venjn kieli erittin kauniisti toimittaa yhdell +sanalla (se meillkin tunnettu jhyvis-sana: <i>proschtschai</i> ja +monikossa <i>proschtschaite</i>, elikk sen toinen muoto: <i>prosti, prostite</i>, +jota rahvas enimmin kytt, merkitsevt nim. <i>anna, antakaa anteeksi</i>).</p> + +<p>Seuraavana maanantai-aamuna alkaa kellojen harvaan lppminen +muistuttaa oikea-uskoisia syntins katumaan, ja pt porottavan +pohmelon parannukseksi otetaan nyt ksille paasto-ruoat: lihatointa +kaalia, kurkkuja, sieni, liina-voita (jota herkkua kuitenkin harvalla +musikalla on), kaljaa ja mit muuta trky, jolla henke koetaan +eteenpin viett, kunne taas viimeinkin psiinen tuopi saman symisen +ja telmmisen kuin maslenitsassa oli, niinkuin sen erss edellisess +kirjassani olen kertonut. Paastossa on jokainen velvollinen kymn +ripill, tekee silloin tilin koko vuoden synnist, ja uhraten papille +mink jaksaa saapi hn ne anteeksi, nauttii herran ehtoollisen ja on +taas valmis uutta tekemn, jota hn suinkaan ei lykn laimin.</p> + +<p>Yleisesti on Venlinen kumminkin tavallansa sangen jumalinen. Hn +paastoaa, ristii silmins ahkerasti, siunausteleksen joka askelella ja +tytt kaikki uskonsa ulko-snnt hartaasti. Kyhille on hn armelias +eik kerjlist laske oveltansa almutta. Varmaan puolet Venjll +lytyvist kirkoista ja luostareista ovat yksinisten rakentamat. +Kielesskin lytyy monta lause-tapaa, jotka osoittavat kansan +jumalisuutta, niinkuin esimerkiksi: jos kuka hylimmsti tahtoo toiselta +kysy: mihin menet? niin sanoo hn: "mihink Jumala sinua kantaa?" +—muistellessa jota-kuta vainajata liitt oikea Venlinen semmoisen +nime mainitessaan lauseen: "anna Jumala hnelle taivaan valtakunta!" — +kuin hnt ryhtytt, sanoo hn: "sielu puhuttelee Jumalaa"; lauseet: +<i>jei bohu</i> (Jumal' avita!), <i>boh s-toboi</i> (Jumala kanssasi!), <i>s-bohom</i> +(Jumalan kanssa!) ovat alinomaiset telkkeet Venlisen puheessa. Mutta +tmp alinomainen kyttminen onkin niden lauseiden alku-perisen +merkityksen pois-kuluttanut ja niille uuden aivan vastaisen merkityksen +antanut. Niin merkitsee <i>boh s-toboi</i> melkein aivan yht kuin meill: +<i>mene lemmolle</i>, ja jos Venliselle sanot <i>s-bohom</i>, on se vississ +tapauksissa yht kuin jos Suomalaiselle sanoisit: <i>juokse hiiteen</i>. +Pietarin suomalaisen kirkko-herran kansselissa tapahtui muutamia vuosia +takaperin, ett ers korkeampi virka-mies poliissista tuli sielt +saamaan jotakin tietoa, ja kuin se kirkko-herran apulainen, joka tss +tilassa toimitti virkaa, ei niin pian joutanut mainitun herran asiata +suorittamaan ja tm siit alkoi kiukkuilla uhaten ilman asiansa +toimittamatta pois-menn, sanoi apulainen hnelle vhn vihassa: +<i>s-bohom!</i> Tstks poliissi-herra niin suuttui, ett heti pani +konsistorioon kaipauksen apulaisen plle, jossa p-asiana valitti +sit, ett tm hnt, joka oli sit ja sit arvo-luokkaa ja niin ja +niin monen thtikunnan jsen, <i>oli kohdellut sopimattomilla sanoilla</i>. +Konsistorio apulaisen kuultuansa ei tietnyt hnt mitenkn rangaista +ja koko asia ji arvattavasti sillens, mutta osoittaa selvsti, ett +mainittu lause ja monta muuta sen-kaltaista, joissa Jumalan nime +kytetn ja jotka niihin tottumattomasta niin kauniilta kuuluvat, ovat +pikemmin kirouksia kuin jumalisen sydmen hartaita huokauksia, jonka +nytt sekin, ett kirota merkitse Venjn kieless <i>boschits</i>, jolla +sanalla on alku-perns sanassa: <i>boh</i> (Jumala). Samoin lienee tmn +jumalisuuden kanssa monessa muussakin kohdassa, koska hyvt tyt ja +syrjisten esi-rukoukset eivt vaikuta sydmen parannusta. Useasti on +minulla ollut tilaisuus havaita, kuinka vrn tmminen jumalisuus +ampuu. Kerran olin muutamassa isossa kaupungissa psiis-yn kirkossa, +mutta lksin ennen muita pois, ja ulos tultuani ostin erlt kirkon +oven eteen kerytyneelt kauppiaalta puoli-kymment keitetty munaa, +enemmn juhlan ja lystin vuoksi, kuin niit todella kyttkseni. Myj +otti minulta kaksin- eli kolmin-kertaisen hinnan sit vastaan kuin +tavallisilta ostajiltansa ja vakuutti munia aivan vereksiksi. +Laskettuani rahan hnen kteens kntyi mies kirkkoon pin, otti +lakkinsa pstns ja kumarteli silmins ristien hyvn aikaa. +Lhtiessni kysyin hnelt viel kerran, mink-laiset munat olivat, ja +sain taas valalla vahvistetun vakuutuksen, ett sen vereksempi munia ei +maa-ilmassa lytynyt. Korttieriin tultuani srin ne yhden toisensa +pern, ja jok'ainoa oli niin musta ja mrnnyt, ett'ei niit olisi +susikaan synyt, vaikka ne kyll olivat sytvksi keitetyt, mydyt ja +vannotut. Mutta mink-thden risti niiden myj niin hartaasti +silmins, ne hnelt ostettuani? Varmaan kiitti hn Jumalaa siit, ett +hnen tmn-inen kauppansa kelvottomalla tavaralla niin hyvsti alkoi +(sill min olin nhtvsti ensiminen ostaja), ja rukoili hnelt armoa +ja apua, ett saisi kaikki nm mrnneet munat hyvst hinnasta +mydyksi! — Ardatov'assa otin maitoa erlt kaupungin mmlt ja +maksoin hnelle korkeamman hinnan kuin muut sill vli-puheella, ett +hn maitoon ei panisi vett. Vaan kuin se ei tahtonut antaa pllist ja +petos muutenkin oli silmin-nhtv, nuhtelin min hnt kerran tst. +Eukko tunnusti pettneens; vaan lissi: "mits siit, te olette rikas; +jos min nyt kavaltaisinkin teilt jonkun kopeikan, niin olisihan tuosta +toki apua kirkossa kydess liika tuohus ostaa jumalan-emosen eteen, +vaan teille ei ne kopeikat merkitse mitn."</p> + +<p>Petollisuus ja hengellinen nuljakkuus on omituinen kohta kaikkein +it-maisten kansojen luonnossa, ja se luja rehellisyys ja luotettava +sanansa pitminen, joka nytksen Europan lnsi-kansoissa yleisesti, ei +mahda olla ainoastaan entisen ritarisuuden perint, vaan jo alkuperinen +luontainen Jumalan lahja niden kansojen luonnossa. Kaiken muun +kyhyyden rinnalla on Luoja Suomalaisillenkin antanut tmn lahjan ja +Suomalaisen sana-lasku: sanasta miest, sarvesta hrk on enemmn +arvoinen kuin kymmenen kavaluudella voitettua maata, sill lopulla +kuitenkin "rehellisyys maan perii." Ett'ei tm luonteen-omaisuus +Suomalaisissa ole ainoastaan kauallisen yhteyden vaikuttama +lnsi-Europan kansojen kanssa eli yksinns viisasten ja vapaa-mielisten +lakien perustama, ehk nm seikat paljonkin ovat auttaneet sit kansan +luontoon vahvistumaan, nkyy siitkin, ett sama omaisuus lydetn +it-suomalaistenkin kansojen luonnosta, ehk vhemmss mrss, vaan +kuitenkin niin tuntuvasti, ett Venliset virka-miehetkin joka paikassa +kiittelevt heit kaikin puolin paremmiksi omia maan-miehins.</p> + +<p>Venlisen suurin himo on rahan-ahneus, ja kuin tll rahalla voipikin +kaikki voittaa suuremmassa mrss kuin luullakseni missn muualla, +niin ei kumma olekaan, ett sit niin ahnehditaan. Rikas on Venlisest +puoli-jumala, vaan ei mitn pid hn niin suurena hpen kuin +kyhyytt, ja jos hnelle sanot: voi sinua, <i>kyh-rukka</i>! on se hnen +mielestns suurempi hvistys kuin kova sadatteleminen muilla sanoilla. +Tst seuraa, ett kaikki sdyt kokevat raha-kultaa hanata miten ikn +voivat. Siit tulee mys, ett Venlinen totisesti lapsellisella +tietmttmyydell pyyt tavarastansa eli tystns saada kymmen- ja +sata-kertaista ansiota, eik se hnen phns astu koskaan, ett olisi +synti ottaa liikaa hintaa eli palkkaa, jos toinen on niin hullu eli +ymmrtmtin ett sen antaa, eli niin ahtaassa tilassa, ett hn hnen +nylkyns ei voi vltt. Ardatov'assa oli minulla tarpeen +vaatteen-pesijt, ja kaupungin paras pesu-nainen, ers posti-mestarin +orjia, kutsuttiin tykni. Kysyttyni mit kappaleelta vaatisi +pesu-vaivasta, alkoi hn tuumailla, kuinka saippua, vesi ja puu nyt +olivat kalliit (vaikka hnell nm ja siihen viel korttieri, ruoka ja +aika oli herraltansa), ja hyvn aikaa sinne tnne siemasteltuansa lausui +hn viimeinkin ett kuin, joten hn oli kuullut, Moskovassa hienomman +paidan pesusta maksetaan 60 kop. hop., niin ei siit Ardatov'assa olisi +liika 30 kop. hop., vaan pienemmt ja karkeammat kappaleet saisivat +jd vhemmst. Minua sek nauratti ett vihastutti tmminen +hvittmyys, niin ett kskin hnen kiireimmn mukaan korjautumaan pois +silmieni edest. Runeberg'in sanat "Hirven-ampujissa" Ontruksen kaupan +laadusta, joka heti aina huoisti puolen hintaa, antavat pesu-naisen +hintansa huoistamisesta heikon kuvan, sill hn ei totellut +pois-htmistni, vaan alkoi alentaa hintaansa ja suostui viimein +siihen, jonka jo alussa olin hnelle tarjonnut, nim. 3 kop. hop. +kappaleelta. — Saman-laista oli juttu korttieri-isantnikin kanssa. +Korttierista ja ruoan-tekemisest ynn suolan ja leivn kanssa +mrttiin 5 hopea-ruplaa kuukaudelta, jota vastaan min kaiken srpimen +ja keitto-neuvon itse ostaisin. Vaan isnnn, jolla oli muitakin +hyyrilisi ja ruoan-ottajia, teki mieli saada minua omaan ruokaansa ja +kaksi eli kolme piv sytti hn minua eri maksua vastaan "koetteeksi" +s.o. nytteeksi minklainen hnell oli ruoka, ja tuli sitten hintaa +sopimaan. Hnkin piti ensin pitkn johdatuksen siit, kuinka semmoiset +nuoret herrat, kuin min muka olin, eivt rahasta suurta lukua pitisi, +kuin vaan mieleisens olennon ja elannon saisivat, ja kauan +mutkisteltuansa edes takaisin ptti hn 60 kop. hop. pivlt +puoli-pivisen edest s.o. 18 ruplaa hop. kuu-kaudelta, ei liiaksi. Se, +joka Kaisaniemen entisin hyvin aikoina sai, jonkun kerran milloin +varat riittivt, 30 kopeekan edest istua tmn paikan herkulliseen +pytn, ainoastaan se voipi arvata tmn-kaltaisen vaatimuksen +hvittmyytt, varsinkin jos muistaa, ett kaikki ruoka-varat +Ardatov'assa ovat kolmea vertaa huokeammat kuin Helsingiss. Tt koin +selitt isnnlleni, ja jonkun aikaa tingitty suostui hn viimeinkin 9 +hopea-ruplaan kuu-kaudelta eli korttierista ja puoli-pivisest +yhteens 14 ruplaa, joka sittenkin oli hirmuinen hinta, jos se lukuun +otetaan, ett ruoka hyvnnskin tehtiin uunissa paistamalla ja +vhitellen huononi huononemistansa, kunne kovilla sttimisill taas +joksi kuksi ajaksi verestin isnnn oman-tunnon, ja ett pari kolme +viikkoa piti hnen mmiens kanssa taistellani ennenkuin sain heidt +siksi totutetuksi, ett ruoassa ei ollut enemmn kuin jos puoli-kymment +pient russakan-poikaa kerrallansa.</p> + +<p>Syy siihen, ett Venlinen niin lmltn tahtoo kerralla voittaa, on +paitse hnen verrattoman suuri rahan-himonsa mys hnen laiskuutensa, +joka omaisuus on, niinkuin kaikki tuntijat sanovat, yhteinen +slavjanilaiselle kansakunnalle. Jo siit, ett <i>ty</i> niden kansojen +kieliss merkitsee <i>orjuutta eli orjaamista</i> (sana <i>rabota</i> ty, ja +<i>rabotatj</i> tehd tyt, tulevat nim. sanasta <i>rab</i> orja), on helposti +nhtv, mill silmill ne tyt katselevat, ja ilman liikaa panematta +voipi hyvin sanoa, ett Venjll ainoastaan makaamalla menetetn puoli +ikns, ja kuin thn listn ne monet praasnikat, joina arvattavasti +ei mitn tehd, ja ne kolme viikkoa vuodessa (maslenitsa, psiis- ja +joulu-viikko), joina taas ei puututa minkn-laiseen tyhn, niin nkyy +selvsti, kuinka paljon eli kuinka vhn uutterammalle tyn-teolle jpi +aitaa. Ja tynkin aikana ei Venlinen sit tee niin hartaasti kuin +europalainen, vaan velttoilee, laiskehtii ja lepilee alinomaa, jos +kiirehtijt ja keppi ei ne takanansa, ja tekee sittenkin useimmin +kelvottoman tyn. Nauraakin Venlinen hnen kaupungeissansa elvn +Saksalaisen ahkeruudelle, tarkkuudelle ja verrallisesti vhempn +voittoon tyytymiselle, mutta havaitsee harvoin sen, ett tll on +puhtaampi koto, siistimpi ruoka ja soveljaampi vaatteus kuin naurajan +hovin-herralla, ett hn koulitsee lapsensa, joista tyttret +tavallisesti naittaa virka-miehille ja pojat ohjaa valtakunnan +palvelukseen, ett hn tmn ohessa lopettaa elonsa varallisena ja, joka +on erittin muistettava, kaikki nm edut on voittanut rehellisyydell +ja ahkeruudella, vaikka toisten pettuuskin ja laiskuus ovat hnelle +monta tuntuvaa vahinkoa tehneet.</p> + +<p>Laiskuuden veli ja uskollinen seuralainen on velttous ja lev-perisyys +kaikissa katsannoissa. Harva asia maa-ilmassa antanee nist selvemmn +kuvan kuin tavallinen pieni kaupunki Venjll. Kartanot kallellansa, +ikkunat preell eli rievuilla tukitut, katot tuulen repimt, aitaukset +sikojen ja lehmien hajottamat, siell tll tuli-palon sia; kadut, +kaupungin edustat ja joki-varret sonnalla peitetyt, joka mrkn aikana +tekee lian yli-psemttmksi, kuivana taas plyn lpi-nkemttmksi, +ja molempina tytt ilman terveydelle vaarallisella katkulla; huoneissa +huone-kalut vanhat, hajallansa ja tynn kaiken-laisia syplisi, +seint ja lattiat hiirien ja rottien lvistmt, — sill kissan +sanotaan pilaavan ihmisen asunnon ja ilman sit, syntihn tuo olisi +hiiri-rukankin henke ennen aikojansa lopettaa. Tmminen on +lyhykisesti se nky, jonka pieni kaupunki ja porvarin elm siin +antaa, ja kdest piten sanon, ett thn ei ole syyn kyhyys, sill +varoja on kyll ja tilaisuutta niit hankkimaan viel enemmn, vaan +ainoastaan velttous, joka ei pyri entist etemmksi, joka rakastaa vaan +lmmint uunin-kylke ja rypee isilt perityss sek hengellisess ett +ruumiillisessa liassa.</p> + +<p>Edellisen kuvan tytteeksi vaatii kohtuus viel lismn, ett +Venlisell tavallisen ymmrryksen lahjat ovat hyvt. Hn on harvoin +tuhma, ksitt sukkelasti ja voipi mallin eli osoituksen jlkeen +toimittaa sangen vaikeitakin tit. Mutta tm onkin kaikki. Sill yht +latiskainen kuin tmn kansan maa on, maa jossa veden-putoukset, vaarat, +jylht metst eivt hert ihmisen kuvastus-aistia, vaan jonka +alinomainen yhdenlainen tasaisuus sen pikemmin tylsytt, — yht +latiskainen on sen mielen-laatukin. Sen todistaa kaikki hnen +sivistyksens historiassa. Vaikka luvultansa niin suuri, ei se +runollisuudessa esim. ole voinut synnytt kuin yhden ainoan oikealla +runo-innolla varustetun kirjoittajan nim. Puschkin'in, ja hnkn ei +ollut puhdas Venlinen. Muissa taiteissa lienee seikka viel pahempi, +vaikka tosin hyvin muistan, ett Helsingin Nikolainkirkon alttaritaulu +on venlisen maalaus-taiteen tuottama. Tieteiss emme katsoinkaan +etsien lyd yhtn venlist nime, jonka kuulu olisi levinnyt juuri +ulommaksi koti-maansa rajoja. Teollisuuden historia ei myskn tied +mainita Venlisen tekemist havainnoista eli parannuksista, ja ainoa +tmn kansan keksim kone lienee — <i>samovara</i> (teeveden-keittj), jos +ei senkin tekoa ja kyttmist liene saatu Kiinalaisilta. Thn +kyhyyteen saattaa joku kukaties sanoa syyksi ei kansan latiskaista +hengellisyytt, vaan sivistyksen vhyytt. Siihen vastataan, ett esim. +Dante'n, Gutenberg'in eli Linn'n aikoina Italialaiset, Saksalaiset eli +Ruotsalaiset eivt olleet juuri korkeammalla sivistyksen kannalla kuin +Venliset tll vuosi-sadalla ovat, ja ett pin vastoin tilaisuutta +oppimaan ja sivistymn ei suinkaan puututa Venjll.</p> + +<p>Mutta edellisist mietteist ja koko Ardatov'astakin voimme nyt iksi +pivksi erota, ja yht'kki muuttua 200 virstaa etelmmksi Pensan +kaupunkiin, jossa piina-viikon ja psiisen vietin. Pensan lni on +suomalaiselle kielen-tutkijalle siit trke, ett hn siin tapaa +toista sataa tuhatta Mordvalaista, jotka ovat tmn kansakunnan +<i>Mokschalaista</i> haaraa, jonka murre hnelle on sit viehttvmpi kuin +ei siit eik siit painon kautta ole sanaakaan viel tullut ilmi. +Pensa, jossa tilasto-ilmoitukset sanovat olevan 22 tuh. asujaa, on +vh-ptinen kaupunki Sur-joen varrella, jossa p-osa s.o. +virkakunnat ja virka-miesten palatsit ovat korkean-laisella mell, ja +muu osa kaupunkia, joka parhaasta pst on saman-laista sonnan sekaan +istutettuja hlli kuin Venjn pieniss kaupungissa yleisesti, pienen +Pensanka-nimisen joen ja Surn alangolla. Muuten on Pensa varmaan +likaisimmia kaupunkia kristikunnassa, sill sen mki-osassakin oli +kaduilla polvea myten likaa, mutta alempana joutui jalka-mies monin +paikoin hengen vaaraan lian thden. Min kysyin erlt porvarilta, eik +se olisi kaupunkilaisille etuisampi, ett kiveisivt katunsa kuin ett +tuossa liassa syksyn kevn rypevt ja kesn taas elvt ian-kaikkisessa +plyss. Hn sanoi kaupunkilaisten sen kyll ymmrtneen ja hnen +olo-ajallansa Pensassa, noin 30 vuotta, oli katujen kivemiseksi jo +kolmeen kertaan rahaa kertty. — No mihink se raha on tullut, koska +katunne viel ovat kivemtt? — "Mihinkk? kysyk sit," sanoi hn +omituisesti katsoen minua silmiin eik virkkanut sen enemmn mitn. +—Pensan tuomio-kirkko on niin yhden-nkinen Helsingin uuden kirkon +kanssa kuin mansikka mansikan kanssa, ja nimess vaan on eroitusta, +sill edellinen ei ole niinkuin jlkiminen pyhitetty pyhlle +Nikolaille, vaan neitsyt Maarian etsingolle. — Kaupungissa on pieni +luteerilainenkin seurakunta, jolla on siev kirkko ja omituinen +pappinsa. Seurakunnan jsenet ovat enimmksi osaksi Saksalaisia ja +jumalan-palvelu toimitetaan tll kielell; sen jsenin lytyi kaksi +Suomalaistakin, nim. ers pianon-tekij-mestari nimelt Grndahl, +kotosin Hollolastako vai Lammelta, joka oli naimisessa Saksalattaren +kanssa, nytti elvn hyvsti ja oli luonteensa puolesta puhdas +rehellinen Suomalainen, vaan valitti itin-kielen unhottaneensa; ja +toinen muuan nainen Ahvenamaalta, joka siell oli mennyt naimiseen +venlisen sotamiehen kanssa, tmn keralla ollut vankeudessa +Ranskanmaalla ja rauhan tehty miehinens tnne joutunut. Minun Pensassa +ollessani oli saksalainen seurakunta muuten hirmuisessa vimmassa +keskenns, sill siin kamppaili kaksi lahkokuntaa, joista toinen +tahtoi kirkko-raadistoa luovuttaa ern ylpen pakarin, toinen hnen +edellens virassa pit. Viimein voitti edellinen lahkokunta, pakari +ajettiin hvistyksell pois mainitusta painavasta virasta, ja voittanut +lahkokunta vietti voittonsa juhlallisella puoli-pivisell. Se on +Saksalaisen kirous ja onnettomuus, ett olipa hn miss tahansa, niin on +hn vieraita kansalaisia vastaan liian rauhallinen ja myten-antava, +vaan el oman maa-miehens kanssa alinomaisessa vh-ptisess +hrskeess ja kateudessa.</p> + +<p>Sunnuntaina jlkeen psiisen lksin Pensasta ja tulin tnne +Krasnoslobodsk'iin seuraavana tiistaina. Matkan pituus ei ole kuin 180 +virstaa, vaan teiden pohjattomuus ja posti-paikkojen sek hevoisien +kelvottomuus tekivt tmn matkan hyvin ikvksi. Insarin, vlill +olevaan pieneen kaupunkiin tullessa varsinkin suututti minua sek +posti-paikan likaisuus ett piisarin hvittmyys, jonka thden +kaupunkiin tultua ajoin suoraan posti-mestarin tyk, hnelle asiata +valittamaan. Se oli noin kello 12 aikana pivll, ja posti-mestarina +tuli eteeni vanha, varmaan keisari Pavel Petrovitschin aikuinen ukko +likaisissa liina-housuissa, ruopoitellen etuansa ja takaansa ja +muutenkin niin naurettava ett kaipaukseni olin unhottaa hneen +katsoessani; enk sen tehtynikn saanut ukolta muuta tolkkua kuin ett +piisaria olisi muka pitnyt korville antaani hvittmyydestns. Muuten +ovat posti-hevoiset Venjll yleisesti hyvt niinkuin posti-paikatkin, +jlkimiset hyvt, jos matkalaisella itselln on snky-vaatteet, +evs-laukku ja palvelija. — Kylien ulko-nk ilmoittaa matkalaiselle +ett tss lniss el paljo aatelia, joka, ehk monessa muussa +kohdassa muistava Dumbom-vainajan elmn-viisautta, ei ny panneen +mieleens mit runoilija tst jalosta mielest sanoo seuraavassa +vrsyss:</p> + +<div class="poem"><div class="stanza"> +<span class="i0">I politiken var hans tro,<br /></span> +<span class="i0">Hvad ingen bonde plr frgta:<br /></span> +<span class="i0">Att om man mjlka vill sin ko,<br /></span> +<span class="i0">Br man ock ge den tili att ta,<br /></span> +</div></div> + +<p>jonka todistavat ne surkeat pahna-ryhmt, joita tss tienoossa nhdn +kylien asemesta, ja ne rpleiset, likaiset olennot, jotka niiss +elvt.</p> + + + +<h3>Kahdeksas Kirja.<a name="FNanchor_16" id="FNanchor_16"></a><a href="#Footnote_16" class="fnanchor">[16]</a></h3> + +<p>Krasnoslobobsk'issa, Pensan lni, 3 p. syysk. 1857.</p> + +<p>Tmn-edellisen matka-kertomuksen annettuani eli noin keski-paikoilta +mennytt helmikuuta olen tyskennellyt Mordvan kielen kanssa +Simbirsk'in, Pensan ja Tambov'an lneiss, ja menetin kuluneesta ajasta +lhes kolme kuu-kautta Erslisen murteen tutkinnossa ja nelj kuuta +samalla tarkoituksella Mokschan kielen kanssa askaroiden.</p> + +<p>Mordvan kansa lytyy parhaasta pst Nischnij-Novgorod'in, Simbirsk'in, +Pensan, Tambov'an ja Saratov'an lneiss elikk Ok- ja Sur-jokien +vli-maalla, mutta vhemmss mrss el tt kansaa mys Kasan'in, +Samaran ja Orenburg'in lneiss, ja tekee sen luku, Kppen'i +myten,<a name="FNanchor_17" id="FNanchor_17"></a><a href="#Footnote_17" class="fnanchor">[17]</a> yhteens 480,241 henke. — Mainitussa maassa on tm kansa +iki-muistoisista ajoista elnyt, sill jo Nestor ja muutkin keski-ajan +kertojat tuntevat sen siin. Sen asuin-ala mahtoi kuitenkin muinaisina +aikoina olla laveampi lnteen pin ja ulottua itseen Okaan asti, johon +se nyt ei lheskn ulotu, koska puhtaita Mordvan-kielisi paikkain +nimi tavataan aina mainittua jokea myten tienoissa, tt nyky ja jo +kauan takaperin Venlisten asumissa. Nin muodoin mahtoi mys se +monelta historioitsijalta peri-hvin kadonneeksi ptetty <i>Muroman</i> +kansa, jonka Nestor pit erityisen kansana ja jonka nimi viel tni +pivn on Okn varrella olevan kaupungin nimen, ei olla muuta kuin +lnnemmksi ulonnut lahko Mordvan kansaa, samoin kuin se ei kaukana +nilt seuduin ollut <i>Merjn</i> kansa epilemtt oli Tscheremisseja +joiden oma-nimi on <i>Mari</i> ja joita viel ttkin nyky lytyy Volgan +oikealla rannalla N. Novgorod'inkin lniss.</p> + +<p>Mordvan kansa hajoaa kahteen murrekuntaan nim. <i>Ersliset</i> (heidn +omalla kielellns <i>Erz, monik. Erzt</i>) ja <i>Mokschalaiset (Mokscha, +monik. Mokschyt</i>), elen edelliset parhaasta pst N. Novgorod'in ja +Simbirsk'in, jlkimiset enimmin Pensan, Tambov'an ja Saratov'an +lneiss, joten Ersliset voipi sanoa pohjaisiksi ja Mokschalaiset +etelisiksi Mordvalaisiksi.<a name="FNanchor_18" id="FNanchor_18"></a><a href="#Footnote_18" class="fnanchor">[18]</a> Kummankin murrekunnan lukua on vaikea +tarkoin mrt, sill muutamin paikoin elvt he sekaisin yksiss +piirikunnissa, toisinaan yksiss kylisskin; vaan jos arviolta kuitenkin +panemme Erslisten mrn noin 250 tuhanneksi ja Mokschalaiset 230:ksi, +niin emme luule kovin paljon erehtyneemme. Eri-laisuus heidn vlillns +on, josko osaksi tavoissakin ja vaatteuksessa, suurimmasti kieless, +jossa jos molempien murrekuntien kaukaisimmat poikkeamiset pannaan +vastakkain, eroitus on niin suuri, ett niiden puhujat eivt ymmrr +toinen toistansa, vaan heidn tytyy Venjn kielell selvit +toisistansa.</p> + +<p>P-murteena voipi pit Erslist ja ptt, ett jos Mordvalaiset +voisivat kerran rakentaa itsellens kirjallisuuden, jota kuitenkaan ei +ole toivomista, tm murre tulisi olemaan sen kielen. Tm pts astuu +tutkijan mieleen niin hyvin siit syyst, ett Erslisen murteen +taivutus-muodot ovat tytelisemmt ja kielen alku-perinen luonto siin +on kukaties paremmin silynyt kuin Mokschalaisessa, kuin mys siitkin, +ett ne kirjalliset kokeet, joita Mordvan kielell on tehty, nim. uuden +Testamentin knns ja pari rukous-kirjaista, ovat toimitetut tll +murteella. — Tm testamentin-knns on mys saattanut Erslisen +murteen tutummaksi oppineille siten ett tunnettu saksalainen +kielen-tutkija <i>v. d. Gabelentz</i> sen johdolla kyhsi pienen Erslisen +kieli-opin (painettu aika-kautisessa kirjassa: <i>Zeitschrift fr die +Kunde des Morgenlandes</i>, zweiten Bandes zweites u. drtttes Heft, +Gttingen 1839), joka thn asti on ollut ainoana lhteen koko Mordvan +kielen tuntemiselle. Tapa-turma ja kntjien ymmrtmttmyys +saattoivat kuitenkin, ett mainittu pyhn kirjan knns tehtiin +semmoisella paikka-kunnallisella murteella itse Erslist, +ett knnksen kieli ei suinkaan anna tydellist kuvaa +viimeksi-mainitustakaan murteesta saatikka Mordvan kielest yleisesti, +ja nin ei Gabelentz'inkaan tyst ole sit hyty, jonka siit muuten +voisi toivoa. Hnen teostansa tiedetn suomalaisessa kieli-tutkinnossa +hyvin tunnetun oppineen Wiedemann'in, saman Testamentin-knnksen ja +mys jonkun suullisenkin tutkinnon johdolla, jo muutamia vuosia +parannelleen ja tll tavoin hankkivan uutta Erslis-Mordvalaista +kielioppia, joka kukaties jo piankin ilmaantuu yleislle.</p> + +<p>Juuri siit syyst ett Erslinen murre nin muodoin etu-kynness on +ollut tutkinnon alaisna, ehk painoon joutuneet tiedot siitkin ovat +sangen vaillinaiset, ptin min ottaa sen thn asti liiaksi +laimin-lydyn ja ei viel ollenkaan tunnetun Mokschan kielen tyni +esineeksi. Hankittuani Ardatov'assa ja sen tienoissa soveljasten +kielen-kntjien kautta itselleni tarpeellisia niin kieli-opillisia +kuin sana-kirjallisiakin ja olletikin luvullisia aineita Ersn +murteessa, tulin viimeisin pivin huhti-kuuta tnne Krasnoslobodsk'iin +Pensan lni ja olen tyskennellyt tss piirikunnassa kuin mys +Spask'in ja Temnikov'an piirikunnissa Tambov'an lni koko kesn +Mokschan murteen kanssa. Tst kielest aion vasta, jos erinomaisia +esteit ei tule eteen, painon kautta ilmaista kieli-opin ynn +kieli-nytteiden ja sana-luettelon kanssa. Ersliset aineeni ovat mys +pian julaistavat, ehk en viel ole pttnyt, kummoisessa muodossa sen +voin soveljaimmin tehd.</p> + +<p>Paitse kieli-oppiin ja sana-kirjaan kuuluvia aineita on minulla +lakkaamatta ollut tarkoituksena laulujen ja muiden sen-kaltaisten kansan +oman hengen tuottamien kerminen. Tmmisi tuotteita on minulla nyt +koossa Mordvan kielell yleens: 216 arvoitusta, 31 laulua, 12 +elin-satua ja 3 pitemp tarinata paitsi muita pienempi kappaleita. +Nist suotakoon minun tss antaa pieni nytteit; ensin +arvoituksista.</p> + +<div class="blockquot"> + +<p>Tuvan katolta Venakko-tytt mke laskee? — <i>Hivus-harja</i>.</p> + +<p>Talosta taloon punainen kukko juoksentelee? — <i>Tuli</i>.</p> + +<p>Ukko menee metsn, edellns kymment sorsaa ajaa? — <i>Varpaat</i>.</p> + +<p>Metsss mik ei ny? — <i>Puun-sydn</i>.</p> + +<p>Sata lammasta, yksi pssi? — <i>Thdet ja kuu</i>.</p> + +<p>Kuisman tytt kaunokainen lksi vett lhtehelt, sormuksen veteen +pudotti, kuu nki sen, jtti, piv nki, otti? — <i>Kuura</i> +(y-halla).</p> + +<p>Leikkaamalla ei leikkau, repsemll ei repe, kaiken maailman +eltt? — <i>Vaimon rinta</i>.</p> + +<p>Itse alastoin, paita sisllns? — <i>Kynttil</i>.</p> + +<p>Sopella karhu kiljuu? — <i>Jauhin-kivi</i>.</p> + +<p>P on, selk on, vatsaa ei? — <i>Virsu</i>.</p> + +<p>Astun, astuvat, seisahdun, seisahtuvat, hein annan, eivt sy? +—<i>Sukset</i>.</p> + +<p>Hakkaan, hakkaan, lastua en tee; astun, astun, jlke en tee? — +<i>Venhe</i>.</p> + +<p>Astuu herroiksi, puhuu Tatariksi? — <i>Hanhi</i>.</p> + +<p>Minulla on ohjakset, vaan ympri pitvt, itseni ympri eivt yll? +— <i>Silmt</i>.</p> + +<p>Nelj veljest, toinen toistansa ajavat, yksi toistansa ei tavota? +—<i>Krrin pyrt</i>.</p> + +<p>Metsss syntyi, metsss kasvoi, ihmisen kdess itkee? — +<i>Viulu</i>.</p> + +<p>Varpunen hrk pitelee (vartioitsee)? — <i>Lukko kirstun edess</i>.</p> + +<p>Hrk puuttui puiden vliin? — <i>Uuni</i>.</p> + +<p>Rauta-vanne tuvan ympri? — <i>Noki</i>.</p> + +<p>Sinuun katsoo, nauraa? — <i>Rako</i>.</p> + +<p>Peltoa myten astuu ukko, rauta-saappaat jalassa? — <i>Aura</i>.</p></div> + +<p>Mordvalaisista lauluista voimme tss kertoa sen, mit +tschuvaschilaisista tt ennen sanoimme, ett niiden runollisuus on +hyvin vhinen ja ett niit siin katsannossa kerminen ei olisi +vaivaa maksanut. Ne eivt ole niinkuin Suomen kansan laulut tyden +sydmen tulville puhkeaminen, vaan pidetn laulajiltansa enemmin +nuotin-kannatuksena yhdess laulettaessa, jonka thden sisllys on +jnyt korjaamatta, on useasti tumma ja poikkinainen ja viittailee vaan +sit, mit sanoa tahdotaan ja jonka laulajat sek kuulijat — ehk ei +syrjinen lukija niin hyvsti —niinkin ymmrtvt.</p> + +<p>Historiallisesta sisllyksest ei minun kokoamissani ole kuin yksi +laulu, vaan se on sangen merkillinen, sill se on Pugatschev'in +kapinasta ja osoittaa tavallansa sangen selvsti sen, mit mys tmn +kapinan historiassa kerrotaan, nim. ett It-Venjn kansat eivt +suinkaan olleet vastoin tmn kapinoitsijan yrityst, kuin mys senkin, +mit he hnelt toivoivat. Se kuuluu seuraavasti: "Miss, miss palaa +tuli, palaa? Jaik'in<a name="FNanchor_19" id="FNanchor_19"></a><a href="#Footnote_19" class="fnanchor">[19]</a> maassa, Jaik'in kankaalla palaa tuli, palaa. +— Miksi palaa tuli, palaa? — Uusi tsaari pyrkii virkaan: kolmena +vuonna en ota maksuja, seitsemn vuonna en leikkaa sota-miehi;<a name="FNanchor_20" id="FNanchor_20"></a><a href="#Footnote_20" class="fnanchor">[20]</a> +rahvaan plle lasken huokean, bojarien plle lasken raskaan; bojarien +ruumiita hakkaan kuin mets, heidn pns kisa-palloiksi leikkelen, +verens jokena juoksutan; bojarien tukista kolme nuoraa punon, yhden +punon Kasan'in kaupungin ympri, toisen punon Moskov'an kaupungin +ympri, kolmannen punon Pietarin kaupungin ympri."</p> + +<p>Seuraava mordvalainen laulu vivahtaa vhn suomalaiseen +<i>oluen-synty-lauluhun</i>. "Miss syntyy humala, miss kasvaa humala? +—Mrss paikassa se syntyy, pajukossa, valkea simpsukka hnen jyvns; +puhui tuuli, puhalti sen, kuhun, kuhun puhalti sen? — Joen reunalle, +keitto-huoneesen puhalti sen, keitto-huoneessa olutta keittvt, sammion +laitaan puhalti sen, alkoi se rukihen kanssa puhua: ruis-iti, +ruis-iti, annas nyt puhumattomat panemme puhumaan, tappelemattomat +panemme tappelemaan, tanssimattomat panemme tanssimaan."</p> + +<p>Mys seuraavan laulun sisllys juohduttaa mieleen erst Kantelettaressa +lytyv laulua. "Hyv tytt, kelpo tytt oli Tanja; syntyns oli Tanja +onnistunut, vartalon-kasvustansa oli T. onnistunut. Aina astuu T. +paidassa, aina astuu T. hameessa, aina asuu hn yl-tuvassa, valoisan +ikkunan vieress, hyhen-tyyny Tanjan alla, hopea tuoli Tanjan jalkojen +alla. — Sulhaset kulkevat Tanjan pern, kukalaiset sulhaset kulkevat? +— Saransk'in kaupungista, kaupungista pohatasta, sulhaset kulkevat, +bojarit kulkevat. — Vanhin sisarensa Tanjalta kysyi: 'menetk vai et +mene, Tanja rakkahani, nyt bojarille, menetk vai et mene nyt isnnlle?' +— 'Bojarin tyk, sisarueni, paljon vieraita kulkee, kuin tulevat, +tytyy heit vastaan-ottaa, kuin lhtevt, tytyy heit saattaa.' Viel +kulkevat sulhaset Tanjan pern, rikkaat Ersliset kulkevat. +Keskiminen sisarensa Tanjalta kysyy: menetk vai et mene, Tanja +rakkahani, nyt rikkaalle? — 'Rikkaalla on paljo tyt, yhdest pimest +toiseen pimen asti (s.o. varhain aamusta myh iltaan) tupaan et +pse.' Taas kulkevat Tanjan pern kolmannet sulhaset, nyt paimenet. +Kolmas sisarensa Tanjalta kysyy: menetk vai et mene, Tanja rakkahani, +nyt paimenelle? — 'Paimenella on leip valmiiksi leivottu, leip +valmiiksi leikattu.' — Todella annettiin T. paimenelle, todella +annettiin T. kyhlle."</p> + +<p>Rakkauden voimaa ja voittoa sit vastaan laulaa seuraava laulu. "Hyv +tytt, kelpo tytt oli Avdotja, hn poikaa, hn tytrt, hn ainoa +odotus (vanhemmilla). Aina astuu kengss, aina astuu sukassa, aina +astuu hyvss paidassa, aina astuu valkeassa hameessa. Kolme peltoa on +A:n isll hyyrtty maata, kolme peltoa kylvetty eloa, kolmella +pellolla kolme karjaa elimins, kolmin-kymmenin ty-miehins. +— Kuolema-tautiut A. kntyi, kuolema-tautia A. potee; ikkunan-korkuiset +ovat hnen polsterinsa, penkin-korkuiset hnen tyynyns; isnso +'viheriinen rakas A., punanen rakas A., el kuole A. tyttreni, el +huku A. tyttreni! kolme peltoa minulla on hyyrtty maata, kolme peltoa +minulla on kylvetty eloa, ne olkoot sinun, A:ni.' — 'Taattoseni, omasi +olkoot, myrsky-tuuli puhukoon heidt, musta multa peittkn heidt.' — +'Viherinen rakkahani A., el kuole A. tyttreni, kolmella pellolla on +kolme karjaa, nekin olkoot sinun.' — 'Ei niitkn ole minun tarvis, +omasi olkoot, haavan-lehtin maahan langetkoot.' — 'Viheriinen +rakkahani A., punainen rakkahani A., kolme-kymment ty-miest on +minulla, kuta mielesi pit, se olkoon sinulle mieheksi, se olkoon +sinulle puolisoksi.' — 'Kauan sitten olisit, taattoni, tmn sanonut, +en olisi kntynyt tautiin; Vasilejta pit mieleni, Vasilejlla vartalo +on suora koivu, punainen omena on Vasilejlla nk, se olkoon minun.' — +Kaiken A. kirosi, ainoastaan Vasilejta ei kironut; A. nousi +kuolema-taudista, A. parani."</p> + +<p>Surkean sisllyksens vuoksi on seuraava laulu sangen lavealta levennyt +Mordvalaisten sekaan ja lytyy minulla sek Ersn ett Mokschan +murteessa, jlkimisess kuuluva nin: "Voi koira, koira, Ersn Mitjuha +(Dmitrij), itins tappaja! Hn mink-thden tappoi itins? Velhon +vaimonsa thden, laiskan naisensa thden: hn ei illasta valvo, ei +aamusta nouse, ei tulta puhu, ei tupaa valkaise; mit hn toivoo? +Anopillansa on kolme korvoa hyvyytt, yksi korvo on tynn +palttina-pankkoja, toinen tynn vaimon-paitoja, kolmas tynn +miehen-paitoja, valmiiksi ommeltuja. 'Nouse, puolisoni, itisi vie +kaukaisiin pitoihin, sisaresi tyk iloitsemaan, sisartasi tervehtimn; +sinne hnet hukuta.' — Sinne vei koira M. itins suurta tiet myten; +takaisin tullessa suurta mets myten, sakeata mets myten, +syrj-tiet myten, koira M. itins kantoi rotkon laitaan, +ohjan-silmukkaan koira M. itins hirtti, koivuhaon alle koira M. +itins pani. Knsi hevosensa Ersn M., koira kotiin meni, alkoi laulaa +koira M., laulaen kotiin tuli. Vaimonsa tuli vastaansa koiran Mitjuhan +tanssien. 'Iloitse puolisoni, iloitse emntni, en tuonut itini +kotiin, ohjan-silmukalla itini hirtin, koivu-haon alle panin, kolme +korvoa hyvyyttns meille ji, nyt itini markkinaan ei niit my, ei +sisarelleni anna niit.' Siit alkoi koira M:n vaimo illasta valvoa ja +aamusta varhain nousta." —Erslisess ksityksess tt laulua on se +lisys, ett M:n hevoset, itin tapettua, puhkesivat ihmisen kielell +puhumaan ja uhkasivat murha-tyn kyln vanhemmille ilmoittaa. Tmn +kertoi M. kotiin tultua vaimollensa, joka neuvoi hnen nist +kaipaajista siten vapautumaan, ett heidt tappaisi. Sen hn tekikin ja +sitten elivt mies ja vaimo hyvsti, sill rangaistuksesta murhan thden +ei kummassakaan ksityksess virketa mitn.</p> + +<p>Vaan olkoonkin nist jo kyll Mordvalaisen runouden nytteeksi. Jos ei +jo kieli osoittaisi tmn kansan kuuluvan Suomalaiseen suku-kuntaan, +niin nhtisiin hyvsti nist lauluistakin, ett Mordvalainen rakastaa +samoin kuin Suomalainenkin hiljaista, surun-sekaista miettiv +mieli-alaa ja tltkin puolen on jlkimisen veli. Muuten on +Mordvalainen tyytyvinen kohtaloonsa, vilpitin kytksessns ja ahkera +sek taitava tyssns. Kaikista It-Venjn vieras-sukuisista kansoista +(niinkuin Tschuvaschit, Tscheremissit j.n.e.) nyttvt Mordvalaiset +muodoltansa enimmn olevan Suomalaisten nkiset ja useasti ovat +minulle, katsoessani mordvalaiseen mies-parveen, Savon ukot juohtuneet +mieleeni, jos nim. jlkimisill olisi parta ja pll se lian-karvainen +ruskea kauhtana, jota edelliset kantavat venlisten talon-poikien +mukaan. Mordvalaisten vaimoja en kuitenkaan milln muotoa tahdo vet +Savon herttaisten emntien rinnalle, sill he eivt ole edes +mukiin-menevtkn saatikka kauniit, johon kuitenkin osiksi lienee syyn +heidn kummallinen vaatteuksensakin. Tm on aivan samanlainen kuin +Tchuvaschittarien ja Tscheremissittrien puku, josta tt ennen jo olen +antanut selityksen, nim.: paidan-kaltainen valkea palttina-hame, +punaisilla kirjoilla kirjoiteltu; rinta, kaula ja korvat helmill, +rahoilla ja kaiken-laisilla muilla helistimill koristellut ja jalat +niin monin-kertaisilla sryksill pauloitetut, ett sri on paksu kuin +plkky. Monen Mordvattaren muotoa rumentaa sekin ett silmt ovat +kipet, joka taas tulee siit alinomaisesta savusta, jossa tmkin +kansa, niinkuin kaikki Suomalaiset, rakastaa el tuhrustaa. Muuten on +Mordvalaisen elmn-laatu ja asunto melkein yhden-lainen kuin tklisen +Venlis-rahvaan, eik heidn tavoissansakaan en tavata suurta +eroitusta jlkimisist. He ovat ahkeroita kristityit s.o. paastoavat +tarkasti ja ristivt silmins useasti, vaan moni seikka heidn +nykyisisskin luuloissansa kuin mys vanhemmat kirjoitukset heidn +elostansa ja olostansa edes-mennein aikoina osoittavat, ett +<i>Keremet'in</i> palvelus oli heillkin uskona. Muista tmn palveluksen +jnnksist mainitsematta nimitn tss vaan sen, ett he kevll, +tavallisesti ensimisen helluntai-pivn, kylkunnittain jossakussa +lheisess lehdossa teurastavat hrn, joka paikalla keitetn ja +sydn ja jonka nahka ripustetaan puuhun; vaan tm Keremet'ille +uhraamisesta jnyt tapa on muuttunut milt'ei kristilliseksi +kytkseksi, sill juhlan alkaa jo ptt oikea-uskoinen pappi +rukouksella ja ovat rukoilijat mys varustetut jumalan-kuvillansa, niin +ett sen hengen, jolle tm juhla ennen vietettiin, luulisi nyt olevan +sangen vaikean tss seurassa viett omia pitojansa.</p> + + + +<h3>Yhdekss Kirja.</h3> + +<p>Kasan'issa 15 p. lokak. 1857.</p> + +<p>Vhn plle kahdeksan kuu-kauden liikuttuani ja oleskeltuani useammissa +lneiss tmn kaupungin etel-puolella, palasin tnne menneen kuun +keski-paikoilla ja tullen tll kukaties koko talven viettmn.</p> + +<p>Koska nyt taas saan tilaisuuden Suomettaren lukijalle jota-kuta +kertoella, niin tulee tss tehdni pieni selitys, joka jo kauan on +nyttnyt minusta tarpeelliselle, vaan joka varsinkin lienee tehtv +<i>nyt</i>, kuin toivon tuttavuuteni mainitun lukijan kanssa viel +joksi-kuksi ajaksi pitenevn. Moni on saattanut nim. arvella ett niss +kirjeissni kovin vhn puhun niist kansoista ja kielist, joita +tutkimaan tnne olen lhtenyt, mutta enimmin vaan vh-ptisist omista +seikoistani matkoillani, joista muka ei kukaan viisastu mitn. Thn +vastataan, ett mit nist kansoista ja kielist on puhumista, sen olen +joko jo puhunut <i>Suomen Yli-Opiston ylistettvlle Konsistoriolle</i> +matka-kertomuksissa eli vasta puhuva erinisiss tiss varsinkin +kielist, vaan ett se muuten ei olekaan sit laatua ett suurempi +yleis sit rakastaisi eli edes ksittisikn. Ett taas Suomettarelle +lhettmiss kirjeissni en ole kertonut muuta kuin sen mik itselleni +on tapahtunut eli mink itse olen nhnyt, en koronnut mistn yleisesti +latelemaan enk luontunut mitn runoilijan moni-vrisen lajin lpi +katsomaan eli sulanut hnen hellill sanoillansa huokailemaan, — +kaikkeen thn lienen kukaties itsekin syy-p, vaan ymmrtv lukija +arvannee mys nekin ulkonaiset syyt tmn-kaltaisten teosten +vaillinaisuuteen, joita en min eik muut kirjoittajat meidn maassa voi +vltt. Tmn ohessa tytyy tunnustaani, ett minua, muiden +matka-kirjoituksia lukiessani, enimmin ovat sek viehttneet ett +hydyttneet semmoiset matka-kertomukset, joissa matkustaja +koristelematta puhuu omat nkns ja kuulemansa; sili nin antaa hn +lukijalle paraimman kuvan matkaamastansa maasta ja kansasta. Senthden +luulen ett, jos minun matka-kertoelmani voisivat jonkun vhn ket +viehtt ja vielp hydyttkin, olisi siihen syyn juuri se, ett +niiden lanka juoksee kdestni, ei yls ilmaan niinkuin poikien +paperi-leijoissa, eik mys niin jrkhtmttmsti suoraan kuin lanka +sanan-lennttimiss, vaan ikskuin hmhkin lanka kierrellen ja +poimitellen ja silmukoillansa mit-kuta saalista pyydellen.</p> + +<p>Tmn selityksen tehty voimme siis kyd itse matka-kertomusta tll +perustuksella jatkamaan.</p> + +<p>Se on oloni Krasnoslobodsk'issa, josta tss nyt olisi jotaki sanottava. +Kuin tmn piirikunnan kaupungin olin pttnyt itselleni +koko-kesiseksi p-paikaksi josko ei alinomaiseksi olo-siaksikaan, niin +oli minun siin saatava korttieri, jossa jotenkin voi toimeen tulla ja +sen-kaltaista tyt toimittaa kuin minun on. Tt tolkkusin +poliissillenkin, joka tll, niinkuin muuallakin miss olen ollut, oli +kuvernrilt ksketty kaikki lailliset vaatimukseni tyttmn. +Lailliseksi oli tt ennen moni gorodnitschij nhnyt senkin +vaatimukseni, ett minulle annettaisiin kruunun-korttieri eli +oikeimmiten yksi niit korttieria, joita kussakin kaupungissa lytyy +tahi hankitaan matkustavia virka-miehi vasten. Mutta kuin +Krasnoslobodsk'issa nyt seisoi kokonaisen jalka-rykmentin +pllikk-kunta ja osa itse rykmenttikin, ja kaupungilla nin muodoin +nist vieraista jo oli kyllns ja vhn pllenkin, niin ilmoitin +poliissin p-miehelle, jona, gorodnitschijn ei kauan sitten kuoltua, +oli neljnnes-upsieri eli niin-kutsuttu kvartalnij, suostuvani itse +hyysmn korttierin, jos hn vaan sissikkojensa kautta hyvn semmoisen +hankkisi. Tm herra oli nyr ja imel kuin hunaja, niinkuin ihmiset +tll ensi silmyksess aina ovat, ja lupasi kaikki toimittaa, mit +iknns min vaan "olisin hyv ja kskisin." Tll lohduttavaisella +lupauksella erosi hn minusta, vaan kuitenkin piti minun rype tytt +kaksi vuoro-kautta ern pienen tschinovnikan korttierissa, johon +tultuani olin joutunut, ennenkuin herra kvartalnij lhetti poliisimiehen +ilmoittamaan ett nyt oli lydetty muka "herras-korttieri" minulle eik +sen kalliimmasta hinnasta kuin 7 hopea-ruplaa kuu-kaudessa asunnosta, +ruoan-teosta ja samovaran eli tee-kattilan antamisesta. Hinta kaikui +vhn kummalliselta korvissani, vaan pstkseni pois mainitun +tschinovnikan parista, joka alinomaa kiusasi minua jumaluus-opillisella +viisaudellansa, jota hn pari vuotta papin-seminariossa ollessaan oli +phns ammentanut, ptin ottaa toisen korttierin mist hinnasta ja +mink-laisen tahansa.</p> + +<p>Eik suinkaan ollutkaan onni minulle armas tll kertaa. Tultuani uuteen +korttieriin, johon poliissi-mies jo edelt pin hevosella saattoi +kaluni, lysin sen olevan tavallisen pienen tuvan, joka lauta-laipiolla +oli jaettu kahteen eri-kokoiseen osaan, joista emnt karsina-puolta +kutsui kiittelevll nimell "snkykamariksi." Lattiassa oli uunin +edess suuri reik, johon, niinkuin sen jlkeen pin joka piv sain +nhd, "sukkeluuden vuoksi" asujan silmi-vesi kaadettiin hnen +peseytyns ja mys rikat sek lika-vesi korjattiin, milloin lattia +la'aistiin eli pestiin. Seint olivat nuoruudessansa olleet viattomuuden +karvaa s.o. valkeat; vaan niinkuin kaikki maa-ilmassa vanhenee ja i'n +enetess nuoruuden karva arvattavasti vhenee, niin olivat nm +seintkin hempeytens kadottaneet ja ottaneet nimemttmn nn, joka +mahtoi olla likinn lika-harmaata. Tm harmaa oli kuitenkin viel niin +valkeata luontoa, ett katselija helposti havaitsi ne veri-tpt, jotka +entisten asujien sodat lutikkojen kanssa olivat seinille jttneet ja +joita "snky-kamarin" seint, olletikin makuu-siaksi asetetun lavan +seudussa, olivat tynn. Nky tuvasta oli itsest "salista" likaiselle +pihalle ja snky-kamarista pieneen solaan, johon isnnn vieraat alussa, +varmaan mys "sukkeluuden vuoksi," pistytyivt tarpeelleen. Sanalla +sanoen: herra kvartalnij oli minun saattanut semmoiseen luolaan, ett +pahempaa venlisesskn kaupungissa harvoin tavataan. Min +nuhtelin hnt tst jo, uhkasin kuvernrille kirjoittaa hnen +lev-perisyydestns kohtaani; mutta nyt muuttui hn taas niin +sokuriseksi, niin imartelevaiseksi ja niin nyrksi, ett vaikea oli +hnt ei uskoa, ja lupasi kohta kuulustella uutta korttieria, vaan +vakuutti kuitenkin nykyistkin asuntoani hyvksi sen puolesta, ett +emnt oli taitava ruoan-laittaja eik muka ymmrtnyt, mink-laisissa +palatsissa min olin tottunut elmn, kuin en hyvksynyt tmmist +korttieria, jossa kaikki piirikunnan aateli kaupungissa kydessn piti +majaa, sill se oli Krasnoslobobsk'iss ensiminen <i>postojlij dvor</i> eli +maja-talo.</p> + +<p>Min en tuntenut kaupunkia, sen tuntija poliissi oli minun thn +korttieriin saattanut ja kaduilla oli likaa polvia myten; minun tytyi +siis tyyty kvartalnijn vakuutuksiin, vielp olla hyvillni, ett olin +edes katon alla. Mutta ptkseni oli, itse hankkia itselleni +kelvollinen korttieri, tultuani vhn paremmin tuntemaan paikan ja sen +asujat. Eik tmn ptksen tyttmist suinkaan poliissi-upsierin +kiittm emnt eli hnen tapansa ja taitonsa haastaneet. Hn oli, +niinkuin sen jo muutamia pivi elettyni talossa havaitsin, "viinaan +menev", ja ensi kerran nin hnen vahvemmassa "pajussa" pyhn Nikolain +pivn, jolloin eukko oli niin pehme, ett askareista ei tullut mitn +valmista ja ett koko talo s.o. lapset, palvelijat ja asujat saivat sin +pivn pit paastoa. Vaan hlkk-viinassa oli hn sangen usein, +milt'ei joka toinen piv, ehk hn tllin tydesti toimitti kaikki +tyns ja ainoastaan poskien erinomainen hohde ilmoitti hnen +viina-pottua suudelleen. Kaikeksi onneksi oli hnen luontonsa tss +tilassa tyyni, niin ett ei tapellut eik risknyt, vaan hnen +kuiskattiin tllin pikemmin rakkaudessa olevan yli-mrllinen +asujiansa kohtaan, jota en kuitenkaan itse koskaan havainnut. Vaan hnen +taitonsa ruoan-laitoksessa oli niinkuin kaikki muukin, mit +edell-mainittu poliissi-herra minulle puhui, valitettavasti valhetta. +Hn (emnt nim.) ei tss asiassa ollut viisaampi tavallisia venakkoja +eik osannut laittaa muuta ruokaa kuin yht nist kolmesta: <i>schtschi</i> +(kaali), <i>kscha</i> (puuro) ja <i>uh</i> (kalan-liemi). Kuin min viel olen +tottunut sille pahalle tavalle, puoli-pivisekseni vaatimaan kaksi +ruoan-laatua, niin arvaa jokainen ett emnnn taito pian oli +tyhjennetty. Yhteydet kaali + puuro ja liemi + puuro (kolmas yhteys +kaali + liemi on mahdotoin) ovat kyll hyvt kerraksensa, vaan kuin ne +joka toinen piv palaavat eteenne yht vlttmttmsti kuin piv +nousee, niin jo mielellnnekin luulen rupeavanne tuumimaan jotain +vaihdosta. Vaihdoksen havaitsinkin min ja sen niin tehollisen, ett +havaitsemalleni olen aikonut pyyt palkintoa joko gastronom-yhteydelt +Pietarissa, huoneen-hallitus-seuralta Turussa eli jolta-kulta muulta +yht kiivaasti yhteist hyv ahkeroivalta seuralta. Havaitsemani on mm. +se, ett kuin kaksi piv syt puoli-pivisen ja kolmantena ei ole +ruokahalua, niin sin pivn <i>ole symtt</i>. Kas tm vaihdos +on sek terveyteen ett varoihin nhden niin hydyllinen kuin +yksin-kertainenkin, ja ihmeeni on vaan sit ett tm keino, ehk sen +kyll monikin kytnnllisesti lienee havainnut, ei viel ole saatettu +laveammalta ilmi.</p> + +<p>Ennenkuin tst herras-korttieristani eroan, tytyy viel sanoani sen +isnnst, ett juoppoudessa, josko ei missn muussa, oli hn vaimonsa +herra ja p, sill hn joi ja makasi, makasi ja joi, yhden viikon +toisensa perst, mutta suorittautui aina maanantaina selvksi. Hn oli +kolmannen luokan (gildin) kauppa-mies, ja kuin maanantai oli viikon +markkina- eli bazr-piv, jolloin ympristn maa-rahvas toi +tavaratansa, enimmksi osaksi eloa, kaupunkiin kaupaksi, ja kuin +kaupungin pienet kauppiaat elvtkin sill, ett he suuremmille ja +niiden rahalla polku-hinnasta ostavat talon-pojan elon, niin oli tllin +jo lev-perisinkin porvari liikkeell jotakin toki viikon elkkeeksi +kahmuamassa. Tm ei kuitenkaan ollut suurin syy siihen, ett isntni +tllin oli selvn; kauppansa rinnalla oli hn mys pieni virka-mies. +Krasnoslobodsk'issa ja varmaan muissakin Venjn kaupungissa tulee omia +tuotteitansa myvn talon-pojan jokaisesta kuormasta, joka kaupungin +torilla avataan, suorittaa sen kassaan maksun, joka tll kuului olevan +12 kop. hop. Tmn tulon oli korttieri-isntni arenteerannut +kaupungilta s.o. hn maksoi vissin mrtyn summan vuodessa, saipa +sitten enemmn eli vhemmn talon-pojilta, ja tmn maksun kantaminen se +oli se, joka hnen joka maanantai hertti henkiin. Sill varhain aamulla +liehui hn tllin renkinens talon-poikain seassa torilla, ja onnetoin +se talon-poika, joka mrtty maksua ei kiireesti hnelle suorittanut +eli joka esim., sen vuoksi ett hnen kuormansa oli vaan lpi-kulkeva, +ei mieluisesti suostunut sit maksamaan. Tavallisinta oli ett +tmmiselt riistettiin ajo-kalut vielp toisinaan hevonenkin pantiksi, +ja surkea oli nhd, mitk summat isnt sitten pihallansa, johon hn +riistetyn tavaran kuletti, kiskoi talon-poika-rukilta, ennenkuin heille +kalunsa takasin antoi. Hopea-rupla oli vhint, jonka tyhm Mordvalainen +eli Tatarilainen tllin sai maksaa siit ett vhnkn oli epillyt +rahan-kantajan oikeutta.</p> + +<p>Tst hyvst isnnst ja hnen talostansa psin erilleni vasta viiden +viikon perst, jolloin viimeinkin lysin tyynemmn, paremman ja +huokeamman korttierin ern vanhan mmn, stanovoj pristav'in +(nimis-miehen) lesken tykn, jossa elin lhes kolme kuu-kautta ja tulin +hyvsti toimeen. Paitse emnt oli talossa muita asujia vaan hnen +13-vuotias tyttrens, aika-mies poika ja kaksi niin ikn vanhaa mm, +molemmat talon vanhat palvelijat. Oppilais-ajastaniko jnyt tottumus +lienee minussa vai mik muu siihen syyn, ett asuntoni siistijn +enimmn rakastan vanhoja mmi; sen vaan tiedn varmaksi, ett jos +heidn tuuliansa ja itse-pisyyttns vhn krsit, niin he +monin-kertaisesti sen palkitsevat suuremmalla siistiydell, +krsivllisyydell ja uskollisuudella. Ol'ga Ivannan (tm oli uuden +emntni nimi) palvelija-eukoista oli vanhempi ollut ei ainoastaan hnen +lapsiensa vaan mys hnen itsenskin n'anka eli lapsen-likka, ja +tmmisell samoin kuin isnnn eli emnnn entisell imettjllkin on +venlisiss perhekunnissa useasti valta, joka outoa hmmstytt, +varsinkin kuin muistetaan, ett he tavallisesti ovat joko talon orjia +eli muuten palvelijan-sdyst. Nin tottelivat Ol'ga Ivannankin talossa +kaikki vanhaa Tatjanaa, tottelivat sen enemmin kuin hn oli jotenkin +hyv-svyinen ja hnen tiedettiin aina siististi elneen sek tahtovan +mys kunnialla hautaan saattaa vanhan piikuutensa. Muiden kuuliaisuuteen +hnt kohtaan oli viel suurena syyn sekin, ett Tatjana oli hyvin +jumalinen, sill illoin aamuin piti hn pitkt rukoukset, vaan risti +keski-pivllkin silmins vhimmist syist, niinkuin jos sikhti, +jos kuuli kenen vihassa puhuvan, tulta tehdessns, kaljaa laskiessansa +j.n.e.; sen ohessa paastosi hn kolme piv viikossa (tavallisesti +paastotaan vaan kaksin pivin viikossa), ja hnen paastonsa oli niin +ankara, ett'ei hnen sanottu vesi-mrk nin pivin suuhunsa ottavan. +Kaikki tm teki hnen jommoiseksikin koto-pyhksi, josta ei olisi ollut +mitn sanomista, ett'ei hn olisi koettanut esi-miehuuttansa laajentaa +minunkin ylitseni, toraten muka siit ett illoilla toisinaan viivyin +myhemmin kylss kuin hnest oli hyv, ja nuhdellen minua siit ett +paasto-pivin sin arki-ruokaa. Tm ei kuitenkaan hirittnyt sopua +vlillmme, sill saappaani ja lattian piti Tatjana puhtaina, vaikka +ruoassa kyll havaitsi minun "syntiseksi". Ainoastaan kerran oli rauha +meill sodaksi muuttua asiasta, jossa Tatjana itsekin pyhyytens +piirilt ulkoni takaisin, en tahdo sanoa syntiin, vaan kumminkin synnin +rajoille. Asia olisi tuskin kertomisen arvoinen, ell'ei sekin loisi +muutamia steit valoa tklisen kansan luonteelle. Kuin verekset +kurkut, joita tll alussa pidetn suurena herkkuna, alkoivat joutua, +ostatin min niit erlt naapurilta Tatjanalla, joka niiden sanoi +maksavan 10 kop. hop. kymmenisen, jonka hinnan jlkeen hn jo useampia +kertoja oli minulta rahaa ottanut. Mutta kerran tuli niiden myj itse +kaupalle ja tllin ilmestyi, ett kurkku-kymmeninen ei koskaan ollut +maksanut enemmn kuin 6 kop. Pelten ett minua muissa suuremmissakin +ostoissa nin oli petetty ja petettisiin vastakin, otin Tatjanan +tutkinnon alle; vaan kiven kovaan kielsi hn minun rahastani +hytyneens, ja vannoi "jumalan edess", osottaen nurkkaan ja silmins +ristien, ett hn oli viatoin. Nyt tytsi emntkin htn ja avasi +n'ankansa puolelta semmoisen tulen, ett min vhn vastusteltuani nin +ainoaksi pelastus-keinoksi pakenemisen kamariini. Vaan kuin emnt ei +siihen tyytynyt, mutta seurasi minua tnnekin, lausuen ett hnen +ajatuksensa minusta nyt oli kokonansa muuttunut, ja soimaten minua +yhden-laiseksi kuin muutkin "saivaren-nylkijt Saksalaiset" ovat, jotka +joka kopeikan lukevat, otin min pakoni oikeaan venliseen keinoon, +lin raha-kukkaroni pytn ja sanoin itsellni olevan rahaa ostaa hnen +sek talonsa ett kaiken elmisens (joka lause, Luoja paratkoon! ei +suinkaan ollut tosi), enk niiden muutamien kopeikkojen, vaan enemmn +itsen asian, thden mm ahdistaneeni. Raha on tlle kansalle, sen +sanon viel kerran, enemmn jumala kuin kellenkn muulle, ja tekee +omistajansa kuninkaaksi hnen silmissns. Niin vaikutti tsskin +tilassa sen paljas nk Ol'ga Ivannan mielen plle kuin ljy +aaltoavaisen veden pinnalle: hn nyrtyi ja alkoi yhteen ja toiseen +syytell koko kurkku-juttua. Se selko asiassa, jonka hnelt vhitellen +sain, oli ett minulle ostettaessa kurkkuja oli talon-vki aina +itsellenskin kymmenisen ostaneet lismll minun rahaani 2 kop., joten +kahden kymmenisen hinta oli tysi, mutta joten kymmeninen minulle maksoi +viitt kertaa enemmn kuin heille. Mieleen oli se minusta, ett Tatjanan +puoli puhdistui tss asiassa vaan siksi, ett hn oli ollut talon-ven +vli-kappaleena minua petettess, ja kuin eukko kerran tmn jlkeen +kvi kirkossa, selvisi hnen yksin-kertainen jrkens niin, ett hn +sielt palattuansa tuli tykni, tunnusti itsens vika-pksi ja pyysi +anteeksi, joka seikka kohotti hnen minun silmissni sangen korkealle, +niin ett siit pivst Tatjana ja min olimme paraat ystvt. Enk +emnnnkn kanssa tuosta rettelst kauan ollut vihassa, sill petos on +tll niin tavallista, ett miss se ei koske enemp kuin kopeikoita, +sit ei pidet minkn ja sen nuhtelemista vaan nauretaan +saksalaisuudeksi. Sen ohessa oli emnt-rukalla sydn kyllinen paljon +surkeammista asioista, joita hn mieltns lauhduttaakseen jlkeenpin +minulle vhitellen jutteli. Hnell oli kolme aika-miest poikaa ja yksi +tytr jo naimisessa. Vanhin kotona oleva poika oli ollut virassa, vaan +viime sodan aikana hullautunut menemn upsieriksi nosto-vkeen +(opoltschnie). Lhell sotaa kytyns drushinansa kanssa oli hn +niinkuin muutkin tmn-laiset upsierit lhetetty kotiin yhden vuoden +palkan kanssa, vaan kuin palattuansa ei entist eik mitn muutakaan +virkaa annettu hnelle, hyleksi hn nyt tyhjn-toimittajana itins +tykn, ryyppi milloin rahaa sattui ja ammuksenteli sorsia aikansa +vietteeksi. Toinen poika oli piiri-kunnallisen aatelin-pllikn +sihtierin, vaan oli kopeudellansa tmn niin suututtanut ett hn +luovutti hnen virasta ja painollansa viel saattoi senkin matkaan, ett +hn ajettiin pois siit maa-hovista, johon noin vuosi takaperin oli +mennyt koti-vvyksi. Vaan nuorinta poikaansa iti nkyi enimmn +rakastaneen, varmaan senthden, ett hn oli ollut onnettomin. +Sota-vest, johon hn oli ollut annettu itsens upsieriksi palvelemaan, +oli hnet hyltty kova-korvaisuudesta esi-miehins vastaan; iti oli +itse hakenut hnet sielt kotiin, vaan tll oli hn alkanut juoda +onnettomasti, itiltns salaa myskennellyt pyhin-kuvia ja muuta +kalliimpaa kalua ja viimein vkeenkin kiskonut hnelt kaikki, mit +hengest irti oli, niin ett itin vihdoin oli tytynyt panettaa hnet +kiini ja lhetytt arestantti-komppaniaan. Moni itin-sydn halkeaisi +jo vhemmstkin, vaan tmn kuormansa lisksi sai Ol'ga Ivanna viel +useampi piv niell hvittmyytt vvyltns, jonka itse oli ennen +aikaan "kengittnyt ja vaatettanut", niinkuin hn sanoi, vaan joka +palkitsi tmn hyvyyden niin ett oli anopilta parhaan osan taloa +vallannut ja sen lisksi viel kohteli hnt kamaloittavalla ynseydell. +Nm kaikki seikat kurkku-jutun jlleen vhitellen saatuani tiet, koin +min kohtelevaisuudella pysyttyd vastoin-kymisist rtyneen emntni +lemmiss, eik meill mainitun tapauksen jlkeen ollutkaan muuta +vlillmme kuin ystvyys ja hyv-tahto.</p> + +<p>Venlisen seuruus-elmn, jommoisena se maalla ja pienemmiss +kaupungissa lytyy, tulin Krasnoslobodsk'issa ollessani tuntemaan +enemmn kuin ennen, sill tll elin ainoastaan Venlisten kanssa. +Paraimmiksi avuiksensa kiittelee tm kansa vieraan-pitvisyyttns, ja +vanha totuus on se, ett tm avu sivistymttmiss kansoissa on +suurempi ja mys tarpeellisempikin kuin sivistyneiss. Vaan +pllisin-puolinen sivistys on tll tmn niinkuin monta muutakin +hyv omaisuutta joko hvittnyt eli muuttanut. Venlisen +vieraan-pitvisyys ei koskaan tee sit levollista ja elhyttv +vaikutusta vieraan mieless kuin se sydmellinen ja yksin-kertainen +kyts, jolla hnt Suomessa ja Skandinaviassa kohdellaan. Venlinen on +kyll ensi kohtauksessa teit vastaan itse nyryys, itse imartelu, itse +liehakoitsevaisuus, ja alussa luulen jokaisen ulko-maalaisen pettyvn +tmn kautta ja kasin-kultaa hopeana pitvn, niinkuin minunkin kvi. +Tm yli-mrinen kohteliaisuus hlvenee kuitenkin pian hness, joka +tulee osiksi hnen yleisest hilyvst luonnostaan osiksi mys siit, +ett hnell alussa on ollut teist liian suuri ajatus: hn on joko +pitnyt teit liian rikkaana eli luullut teill olevan liian suuren +vallan elikk mys liian korkeita suojelijoita. Hnen havaittuansa, ett +olette ilman nitt eduitta ja muilta vaaditte kunnioitusta vaan omien +avujenne esim. sivistyksenne, oppinne, neronne kautta, tulette sen tss +maassa kokemaan, ett vieraan-pitvisyytt nautittuanne sen monesti +saatte palkita hvittmyytt nielemll, hienompaa ja trkemp sit +myten miten milloinkin sattuu, ja minun neuvoni niille, jotka kova onni +saattaa tnne, on ett niin vhn kuin mahdollista velkautua tkliseen +vieraan-pitvisyyteen eli upota maan seuruus-elmn. Tmn jlkimisen +teki turha ulko-muodon noudatus sivistyneelle ihmiselle hyvin tukalaksi, +ja jos meidn Pohjasta oleva matkalainen syyst voipi moittia +Saksalaisten yksin-kertaisuutta ja avonaisuutta seurallisessa elmss +liian ystvlliseksi ja joka-piviseksi, niin on tll taas poikettu +toisannepin liiaksi ja seurallisuuden ainoassa <i>muodossa</i> luultu sen +totisen luonnon lytvns. Kymt (visiitit) pidetn tarkassa vaarissa +ja niiden keskinisyys (reciprocitet) suuressa arvossa, kuin mys niiden +tekemisell eli laimin-lymisell voidaan suuresti ilahuttaa eli loukata +toinen toistansa, jossa kaikessa useastikin ei puutu naurun ainetta. +Niin mahtaa moni lukija muistaa, miten Castrn kertoo Mesen'iss +gorodnitschijn kanssa lhettilisten kautta taistelleensa useampia +pivi siit, kumpiko heist ensin kvisi toisensa luona, jossa Castrn +kuitenkin nytt vrss olleen, sill matkalainen, jos hnen +virka-arvonsa ei ole kovin paljoa korkeampi sen paikkakunnan asujanten, +johon hn tulee, on tklisi sntj myten velvollinen heidn +tyknns ensin kymn. Nin ptti varmaankin apteekkari +Krasnoslobodsk'issa uuden gorodnitschijn tultua. Tm teki kymns +kaikkien muiden kaupungin merkillisten asujanten tykn, vaan laimin-li +apteekkarin, vaikka hnell viel korttierikin sattui olemaan samassa +talossa, jossa apteekkari asui. Muut selittivt tmn huolimattomuuden +niin, ett gorodnitschij luki apteekkarin porvari-styyn, ja sen +velvollisuus tmmisiss tiloissa on nyryytens osoittaminen uudelle +p-miehelle, mink sokuri-tokalla, mink viini-lekkerill, mink +millkin lahjalla. Mutta apteekkari ajatteli toisin, ja vaikka hn oli +hyv ystvni, niin en voinut olla nauramatta sille arvolle, jonka hn +antoi tlle vh-ptiselle seikalle, ja niille konehtimisille +palvelijoiden, yhteisten tuttavien ja muiden kautta, joilla kumpikin +koetti saada toistansa ensi askeleen ottamaan. Tt kesti noin +kuu-kauden ajan, ja minun lhtiessni jivt he viel sormi-koukkua +vetmn tst vallan-painavasta asiasta.</p> + +<p>Tavalliset huvitus-keinot seuroissa ovat kortit, tanssi ja palo-viina. +Tt jlkimist kytetn kaikissa niiss tiloissa, joissa meill +kytetn vaihetellen palo-viinaa, viini, totia ja punssia; se on +Venlisen niin ylhisemmn kuin alhaisenkin A ja O, surussa lohdutus, +ilossa riemun vli-kappale, kaikissa tiloissa vlttmtin. Arvattavasti +ei tmmisess seuruus-elmss kirjalliset keskustelut ja harjoitukset +koskaan tule kysymykseen. Vaikka kynyt sangen monen hovin-herran ja +virka-miehen tykn, en ole yhdesskn perhekunnassa tavannut +kirjastoa. Ainoat kirjat, joita siell tll voitte nhd, ovat jotkut +ranskalaiset romaani-remput, joita talon nais-vki joko lukevat +hirmuisella ulos-puheella eli vaan ovat lukevinansa. Ennen viimeist +sotaa lytyi Venjll monta posti-konttuoria, johon ei tilattu yhtn +sanoma-lehte. Kasan'in pois-luettua, jossa on kaksi keskin-kertaista +kirja-puotia ei koko it-Venjss maa-alalla, jolla el noin 20 +miljonaa ihmist, lydy ainoatakaan kirja-kauppaa, Paikka paikoin +nhdn muun rmn seassa kirjojakin jonkun kauppa-miehen puodissa, +joka on N. Novgorod'in markkinoilla eli Moskovassa ostanut niit +nauloittain eik itse osaa niiden nimi-lehte lukea. Vaan se paksu tomu, +joka ne peitt, ja ne monet tpt, joilla useampien kesien krpset +ovat ne kirjanneet, todistavat selvsti, ett'eivt ne ole sit tavaraa, +jota paljon menee. Ainoat tmn kirja-kaupan ystvt lienevt joku +sel'skij pisar (kyl-kirjoittaja), joka ratoiksensa sassa-parillaa +juodessaan ostaa pyh-kertomuksen 11 tuhannesta neitsyest, eli joku +varakkaampi porvarin-mm, joka kadotuksen kuvan eli pyhn Nikolauksen +rinnalle tahtoo seinllens ripustaa Sinopen tappelun eli sota-mies +Koschkan kuvan Sevastopol'ista. Varakkaammat sdyt kyll voisivat +Pietarista eli Moskovasta itsellens lhetytt kirjoja yht hyvin kuin +lhetyttvt viinan-mauksia, ulko-maan sieni ja lavemangi-ruiskuja; +mutta tm kuin ei ole tullut "muodiksi," niin tekee sen harva, ja +koti-maallinen kirjallisuus on melkein yht suuressa ylen-katseessa kuin +koti-maallinen teollisuuskin.</p> + +<p>Tm kirjallisuuden ylen-katsominen kostaksenkin siten ett sivistys +niin-kutsutuissa sivistyneisskin sdyiss on joko mittin eli vaan +hieno helme sisllisen trkeyden pll. Miehet kuitenkin menevt +mukiin; heist on moni saanut kasvatuksensa kruunun-laitoksissa, moni on +palvellut sota-vess Varsovassa, Riigassa eli Helsingiss, ja lukee +tll ajalla paljon sivistyneens ja onkin maa-miehiins nhden paljon +sivistynyt. Vaan nais-puolien kanssa on seikka aivan toisen-lainen; +ainoan sivistyksens ovat he saaneet ranskan kielen vaillinaisessa +mongertamisessa ja pianon surkeassa rmpytyksess, ja sisemmissa +paikkakunnissa on harva saanut ttkn sivistyst. Lukijattareni +antakoot anteeksi, vaan useasti on se minulle tapahtunut tklisiss +seuroissa, ett katsellessani jonkun kaunottaren konstillisesti +kiehkuroitua tukkaa vasten tahtoani ovat juohtuneet mieleeni ne +korva-puustit, jotka sen kiehkuroiminen on varmaan maksanut kaunottaren +orja-tytlle, ett ihmetellessni hnen silkkivaatteustansa ajatukseni +on ollut niin rohkea ja silmn-rpykseksi kuvannut itsellens sen +lika-harmaisen alus-hameen, jonka pll kiiltv silkki kohisee, ja +ett ihaillessani hnest tuoksuavaa hyv hajua varomatta olen tullut +miettimn niit suuria lykki ja sit ket hapan-kaalia, joita +kaunotar puoli-pivist sydessn ei suinkaan ole ylen-katsonut.</p> + +<p>Ei lienekn siis ihme, ett rouvas-ven vh sivistys eli oikeammittain +sivistyksen puutos johdattaa sen kaiken-laisiin hulluuksiin. +Rakkauden-juomia ja taika-pussia ei kytet missn niin ahkerasti kuin +Venjll; minkki on sangen yleinen kauneuden ylennys-keino; +luonnollisten lkkeiden siassa olen useasti kuullut kytettvn +homoiopathiaa, sit jota ruotsiksi kutsutaan sympathi-kur, revalenta +arabicaa j.n.e., jotka kaikki keinot nais-vess varsinkin ovat +lytneet uutterat kyttjt ja uskolliset puolustajat. Miesten seassa +on tm omaisuus kansan luonteessa synnyttnyt yksi eli yhdenlaisia +harhauksia, ja erittinkin vimmaa sivistyneempi nerotoin epileminen +uskon-asioissa, jonka ulos-puhumisen he pitvt suurena kunniana, vaan +jota elmss jotenkin toteuntamaan kuitenkin ovat liian suuria +laiskuria eli pelkuria. Tss juohtuu mieleeni muuan huvittavaisimmia +pivini Krasnoslobodsk'issa ern virka-miehen tykn, joka oli +piirikunnan korkeimmia. Syty hyv puoli-pivinen muutamana +sunnuntaina kutsui hn vieraansa, joita olimme vaan apteekkari, lkri +ja min, kauniisen puistoonsa Mokschan rannalla, jossa heittydyimme +viheriiselle nurmelle ja kukkaisten, kukkivien tuomien ja +havanna-sikarien tuoksussa valmistuimme odottamaan, mill isntmme +viel tahtoi list meidn kostitsemista. Tm lis olikin tll +harvinaista laatua, sill hn otti esiin paksun-laisen ksi-kirjoituksen +ja tahtoi lukea meille "jotakin merkillist". Luettava oli +venjn-kielinen knns Volneyn kirjasta: <i>Les ruins</i>. Minua viehtti +tss ensinkin se seikka, ett kirja oli munkin kntm, ja ne harvat, +jotka sen sisllyksen tuntenevat, ovat varmaan mys kanssani +ihmettelevt, ett venlinen munkki oli joutunut hnen sdyllens nin +vh-hytyist kirjaa kntmn eli ett hnell alunkaan oli edes +oppia ja taitoa ollut sit tekemn. Ei paljon vhempi ollut se ihme, +ett ksi-kirjoituksen omistaja, joka virassansa ei kirjoittanut koskaan +muuta kuin nimens suoritettavien paperien alle, oli sen omalla +kdellns kopioinnut. Viehtyivtkin niin hyvin lukija kuin hnen toiset +kuuntelijansakin kirjasta sit enemmn kuta kauemmin luettiin, ja nin +ei havaittu, ett piv oli jo lhell laskuansa ennenkuin kirjan saimme +loppuun. Minun tytyy tunnustaani ett se minussa ei vaikuttanut niin +ehdottomasti kuin kumppalissani, johon kukaties oli syyn sekin, ett'en +niin tarkoin ymmrtnyt kaikkia kielen hienouksia kuin he. Vaan nhtv +oli sekin, ett he olivat tottumattomammat tmmiseen ruokaan kuin min. +Meidn yl-alkeis-kouluissa saattavat niin vanhenneet ajatukset, kuin +Volneyn ovat, ylimmn luokan parempi-pisi poikia sangen suuresti +viehtt. Vaan ajattelevaisen kymnasiolaisen luulen niille +olka-pitns nostelevan, ja muu tieteellisesti sivistynyt yleis on ne +eli varsinkin enimmt niist jo kauan sitten jttnyt taaksensa.</p> + +<p>Se, jonka on tytynyt vieraantua huvituksista, el jo ja jaksaa taas +ikvt krsi kokonaisen kuu-kauden niin hupaisen pivn plle kuin +edell-kerrottu oli minulle. Toisen tmmisen pivn sain viel +Krasnoslobodsk'issa ollessani nauttia muutamana sunnuntaina, kuin sen +tss tienoossa olevan rykmentin evesti vieras-pidoilla ilahutti koko +kaupungin. Se tapahtui ern noin puolen-kymmenen virstan pss olevan +mies-luostarin tykn. Luostari on kauniilla Mokscha-joen kiertvll +niemell, jossa sen pyhn paikan yhdell puolella on synkk mets, +toisella kaunis nurmikko, siell tll vanhojen tammien ja lehmusten +siimestm. Tll jlkimisell nhtiin mainittuna pivn pari teltti +rakettuna ja niit lhell rykmentin musiikin valkoisissa vaatteissansa +seisovan ja odottavan pillinens ja torvinensa. Kohta olikin koko seura +venheiss tullut paikalle, Vaikka taivas lupasi mrk iloa, pilvet +hajosivat kuitenkin pian, sit kirkkaammin paistoi nyt piv, sit +ihanampi oli metsn ja nurmen tuoksu, sit vilppaammasti soittelivat +metsn pilli-piiparit virsins. Heidn svelens vaikenivat kuitenkin +eli hukkuivat niihin ni-aaltoihin, joilla musiikki nyt alkoi vaikuttaa +metslt kumeata kaikua. Ja pian oli tanssikin irti. Jolla tst ei +ollut iloa, se huvittelihen kvelemll luostarin lheisell +kirkon-maalla, jossa kalliit muisto-kivet todistivat, ett rikkaalla +viel kuolemassakin (ehk ei kuoleman takana) on etuja, joita kyhn +vaan tulee kadehtia, koska hn ei voi lunastaa tomullensa tmmist +pyh lepo-paikkaa kuin rikas. Eli ilahuttihen mainittu +tanssin-ylenkatsoja metsss kuuntelemalla soiton, tnne kulkemisestansa +lauhtunutta, svelt eli huvittelihen katsastamalla, kuinka luostarista +tulleiden nuorempien isien silmt pyrivt katsoja-joukossa seisovien +ruskea-poskisten tyttisten ja evestin pyre-kupuisten viina-lekkerien +vlill. Ja vaikka niden sisllys ei paljon tainnut ilahuttaa munkkien +sydnt, niin tyhjentyi se kuitenkin illan kuluen, sill evestin +vieraista oli pari-kymment hnen omia hilpeit upsieriansa, joista moni +kannun-kallistus-taidossa ja hiekka-skin omaisuuksissa olisi voinut +vet vertoja Alsatian herttualle (katso W. Scott'in <i>Nigel'in +vaellukset</i>). Erinomaista oli mys oudolle se isn-valtainen suhde, joka +oli evestin ja hnen upsieriensa vlill. Se nyttihen vhemmin siin, +ett hn esim. kaikkia nuorempia sinutteli, kuin monessa muussa +seikassa, joiden kertominen tss kuitenkin olisi liikanaista, ja +muistutti katsojalle mieleen sit merkillist clan-valtaa Skottlannin +kansassa, jota ikn-mainittu kirjoittaja niin monessa kirjassansa ei +uuvu kuvaamasta. Ersskin nist ihanoista kuvauksistansa kertoo hn +aterian, jonka clan'in (sukukunnan) p-mies antoi alamaisillensa. +Kaikki istuivat he yhdess pydss p-miehen ylpest suvusta alkaen +aina kyhimpn kilin-paimeneen asti. Mutta ravinto oli sangen +eri-lainen eri-arvoisille vieraille. Kuin ylpss pyt sytiin +mehevt hirven-paistia ja juotiin ranskan-viini hopea-maljoista, +tytyi alempana istuvien tyyty lohen-poikiin, katajan-marja-viinaan ja +olueen puu-maljoista. Ja juuri tmkin seikka clan-vallasta nyttihen +meidn evestin vieraan-pidossa, sill hnen juodessansa +kunnioitettavimpien vierastensa kanssa portteria, sampan-kaljaa j.n.e, +kiersi viina-pullo, kyll ahkerasti, meidn alempana istuvien piiriss, +ja ilman mittkn pahatta aivotuksetta juohtuu minulle tss mieleen +ers pohjais-Savossa hyvin tunnettu viisu, jossa paitse muuta lauletaan +ett</p> + +<div class="poem"><div class="stanza"> +<span class="i0">"yl-pss pyt vehnist sytiin,<br /></span> +<span class="i0">ala-pss vieraita kynsille lytiin",<br /></span> +</div></div> + +<p>jota kuitenkin tllin ei olisi ollut hyv ajatellakaan, sill kaikki +remusivat iloisina ja erosivat pidoista tyytyvisin. —</p> + +<p>Edellisest voipi moni ehk luulla minun kaiken aikaa istuneeni +piirikunnan kaupungissa. Nin ei kuitenkaan ollut, sill min ajelin ja +oleskelin kylisskin, niin hyvin Pensan kuin Tambov'an lniss, sen +verran kuin asiani vaati. Nm tienoot ovat Venjn-maan elo-rikkaimpia +ja hedelmllisimpi, vaan kuitenkin nhtnee surkeampia kyli ja +kyhemp rahvasta tuskin missn kuin tll. Olletikin koskee tm +lause Pensan lni, jossa kylien ulko-muoto inholla ja kauhistuksella +tytt matkalaisen sydmen; Tambov'an lniss nin sit vastaan +muutamia sangen kauniita mordvalais-kyli, joissa tavattiin hyvin-elvi +ja rikkaitakin talon-poikia. Tm eri-laisuus kahden vierekkin olevan +ja yht luonnon etuja nauttivan paikkakunnan vlill todistaa paremmin +kuin mikn muu, kuinka sanomattoman painava paikkakunnallisen +hallituksen kelvollisuus eli kelvottomuus on semmoiselle kansalle kuin +tklinen, joka ei vhkn ole tottunut itse itsens hallitsemaan.</p> + +<p>Monta seikkaa olisi viel juteltavaa, paitse muuta erst +Krasnoslobobsk'issa tapaamastani maa-miehest, josta sopii sanat +Salmelaisen, Runeberg'in mukaan, laulamassa virress:</p> + +<div class="poem"><div class="stanza"> +<span class="i0">"Kuin lehti kuiva lentvi,<br /></span> +<span class="i0">Min tuuli tempasi,<br /></span> +<span class="i0">Niin raukka hnkin eksyvi,<br /></span> +<span class="i0">Ken maansa hylksi."<br /></span> +</div></div> + +<p>Vaan aika kultainen kuluvi jutellessa, jonka thden tll kertaa jo +thn lopetan.</p> + + + +<h3>Kymmenes Kirja.<a name="FNanchor_21" id="FNanchor_21"></a><a href="#Footnote_21" class="fnanchor">[21]</a></h3> + +<p>Kasan'issa 30 p. marrask. 1858.</p> + +<p>Aina Lepechin'in ajoista saakka on oppineiden seassa kulkenut se luulo +ett Mordvalaisia, paitse kahta tunnettua murrekuntaa <i>Ersliset ja +Mokschalaiset</i>, lytyy kolmaskin nim. <i>Karataijit</i>. Mainittu venlinen +akatemikko, joka vuosina 1768 ja 1769 matkusteli useammassa it-Venjn +maakunnassa, kirjoittaa tst asiasta piv-kirjassansa (Дневньiя +3anиски Пyтeшeствiя j.n.e. painetut Pietarissa V. 1795, I:n osa, siv. +155): "Mordvalaiset jakauvat kahteen murrekuntaan, joista yht kutsutaan +Mokschalaiseksi, toista Ersliseksi; mutta Mokschalaisissakin lytyy +joku eroitus keskenns. Yksi heist kutsutaan peri- eli korkeoiksi +Mokschalaisiksi, toista pidetn yksin-kertaisina eli tavallisina +Mokschalaisina, ja koko eroitus heidn vlillns ovat vaan muutamat +puheen-parret.<a name="FNanchor_22" id="FNanchor_22"></a><a href="#Footnote_22" class="fnanchor">[22]</a> <i>Viel puhuivat meille neljnnestkin laadusta +Mordvalaisia, joita Karataijiksi kutsuvat, ja joita lytyy ainoastaan +kolme kyl Kasan'in piirikunnassa</i>."</p> + +<p>Muut tutkijat ja matkustajat eivt kuitenkaan tienneet virkkaa mitn +tst Lepechin'in lytmst kolmannesta Mordvalais-murrekunnasta, ja se +sek hnen lauseensa siit olivat jo joutua unhotuksiin, kuin mainio +oppinut Frhn kirjassansa <i>Ibn Foszlans und anderer Araber Gerichte ber +die Russen lterer Zeit</i> eli oikeimmiten thn kirjaan liitetyss eri +tutkinnossa Arapialaisten kirjoittajien mainitsemista Venjn +kansakunnista (kirjan siv. 160) luulee niss kirjoittajissa lytneens +paitse Erslisten nime, joka on selv ja epilemtin, mys +Karataijienkin nimityksen niin kansoina, jotka entiseen aikaan asuivat +Venjn maalla. Ne kaksi Arapialaista, jotka heidt muka tmmisen +mainitsevat, ovat Ibn-el-Vardy ja Edrisy, edellinen kirjoittaen +Karataijien nimen <i>Kerkijan</i>, ja heidn kaupunkinsa Kerkijana, +jlkiminen nimitten heidt <i>Kerakertija</i>. Mutta kuin nm maineet ovat +meidn aikoihin joutuneet toisten arapialaisten kirjoittajien kautta +ep-selviss ja monesti kopioituissa ksi-kirjoituksissa, on tutkijalla +lupa niiss lytyvt nimet lukea niinkuin hnen aineellensa on +soveljain, ja niin arveluttaa alussa Frhn'ikin, eik lienekin Venjn +vanhan pkaupungin Kievan it-maalainen nimi <i>Kjava, Kijava</i> se, jota +mainitut kirjoittajat edell-olevilla nimill tarkoittavat. Mutta tmn +ajatuksen hylk hn pian ja alkaa noudattaa toista, joka on se, ett +nm nimet molemmat ovat oikeastaan luettavat <i>Keratijan</i>, ja ett ne +kaksi arapialaista kirjoittajaa ovat niill tarkoittaneet kysymyksess +olevia Karataijia, jotka lienevt muka olleet sama kansa, jonka Lepechin +sitten lysi Kasan'in piirikunnassa. Tmn ptksen tekee Frhn, +niinkuin itse sanoo, "etwas zaghaft", ja lis lopulla: "jedoch ich will +lieber meine Emendation dieses Namens, als etwas hart, und Lepechins +Nachricht, als durch anderer Zeugnis nicht bekrftigt, dahingestellt +seyn lassen."</p> + +<p>Niden tt kolmatta Mordvalais-murrekuntaa koskevien mietteiden lisksi +on thn liitettv viel, ett Sbojev jo ennen (siv. 145) +osoittamassani kirjassansa sanoo Tetjusch'in piirikunnassa tt lni +lytyvn Karatai-nimisen kyln, jonka asujat ovat tataristuneita +Mordvalaisia, ja ett v. Kppen Venjn-maan kansakunta-kartallansa on +Mordvan vrill merkinnyt tmn kyln, hnelle tulleita +virka-kunnallisia ilmoituksia myten ptten sen mordvalaiseksi, vaikka +hn erss kirjoituksessa Pietarin Tiede-Akatemian Bulletin'issa +(muistaakseni vuodelta 1843) epilee Karatailaisten mordvalaisuutta, +eik luule asiasta muuten selvksi pstvn kuin tutkimalla sit +itsell paikalla.</p> + +<p>Tmminen tutkinto oli minulla jo kauan ollut mieless ja 18-21 pivn +t.k. sain sen viimeinkin aikaan. Seuraavat ovat ne tiedot ja ptteet, +joihin se antoi minulle syyn.</p> + +<p>Edell mainitussa Kasan'in lnin piirikunnassa Bogorodskoen volostissa +Volgan oikealla rannalla lytyy noin 80 virstan pss lnin +p-kaupungista kolme <i>Karatai</i>-nimist kyl, joista kaksi tnnemp +ovat asutut Venlisilt (niist on toinen herran alustaa, toinen +kruunun) ja kolmas tuonnimmainen on se n.k. <i>Mordvalainen Karatai</i>, +jonka kruunun alaisia asujia volostin kirjoittaja sanoi olevan noin 500 +sielua (s.o. miehen puolta). <i>Tmn ja 7 virstaa siit tnnempn olevan +kyln Mensitovan (143 sielua) asujat ovat kielens puolesta puhtaita +Tataria, mutta uskoltansa Venlis-kreikkalaisia ja vaatteuksessansa +Mordvalaisia</i>. Kahdesta jlkimisest seikasta eli uskonnon ja +vaatteuksen muutoksesta oli sek ympristn Venlisill ja paikkakunnan +papilla ett asujilla itsellnskin se menneist ajoista peritty maine +yleinen, ett niden esi-ist, jotka olivat olleet Mahometin-uskoisia +Tataria, olivat menneen vuosi-sadan alussa tulleet ristityiksi Kasan'in +piispalta Lukaalta, joka Volgassa heidt kastaessansa oli heidt +nimittnyt Mordvalaisiksi, nin muodoin jo nimityksesskin luovuttaen +heidt entisist kieli- ja usko-heimolaisistansa, joiden vaatteuksenkin +he sittemmin hylksivt ja alkoivat pukeutua miehet Venlisiksi ja +naiset lhi-seudun Mordvattarien (ja Tschuvaschittarien) pukuun.</p> + +<p>Tss kertomuksessa ei, minun katsoessani, ole mitn, joka potkisi +toden-mukaisuutta vastaan. Sen jumalisen piispan keino eroittaaksensa +uudet taivaan-valtakunnan-kokelaat pimeydess vaeltavista +heimolaisistansa ei tunnu ensinkn oudolta sille, joka vhnkn tuntee +pappis-vallan historiaa; vasta-knnettyjen taipuvaisuus kielt entisen +nimens, ja ottaa nimen kansalta, joka sivistyksess ja itse-tunnossa +seisoi heit alempana ja mahtoi ollakin heilt halveksittu, tm notkeus +on selitettv josta-kusta paikkakunnallisesta ulkonaisesta +ahdistuksesta, joka niin aikoina ei liene ihmeteltv, vaikka Venjn +hallitus yleisesti on harvoin kyttnyt jyrkk vki-valtaa uskon +asioissa. Aikaa voittaen, kahden kolmen mies-polven kuluttua, unohti +kansa entisen uskonsa ja sen tavat ja tottui vhitellen uuteen uskoon ja +sen menoihin niin, ett esim. Karatain nykyinen pappi kiitti +seurakuntalaisiansa hyviksi kristityiksi, sanoi heidn, vaimojenkin, +ahkerasti kyvn kirkossa, eik luullut peri-Venlisten paremmin +pitvn paastoa kuin nm hiljaiset ja ahkerat vasta-ristityt sen +pitvt.</p> + +<p>Mutta mik isien perinnst ei ole unhottunut heilt, se on <i>kieli</i>. +Miesten sanoi pappi kaikkien hyvsti tulevan toimeen Venjn kieless, +mutta vainoista kuului harva viel ymmrtvn tt kielt enemmn kuin +kaikkein tavallisimmat sanat, ja nin on heidn kielens omassa +keskuudessansa viel ainakin puhdas Tatarin kieli. Ja tss onkin suurin +ja selvin todistus heidn peri-juurestansa, joka ei voi olla muu kuin +tatarilainen. Sill se, joka johdattaa mieleens, muita yhdenlaisia +nytteit mainitsematta, kuinka esim. Aunuksen ja Novgorod'in lnien +Vepsliset, Pensan, Tambov'an ja monen muun lnin Mordvalaiset, elen +pieniss saarekkeissa keskell paksua vieras-sukuista kansastoa, joka +kaikessa on heit vkevmpi, ovat monia monituisia vuosi-satoja +silyttneet itin-kielens ja luultavasti viel kauvan eteenkin-pin +niin tekevt, sen on vaikea suostua niiden luuloon, jotka pttvt +kysymyksess olevia Karatailaisia tataristuneiksi Mordvalaisiksi. Eik +tmmist tiedet muualla tapahtuneen, ett Mordvalaiset olisivat muka +muuttuneet Tatariksi; miksi olisi se juuri tapahtunut niss kahdessa +kylss? Tss suotakoon minun mys mainita se yksin-kertainen luuloni, +ett kielten ja kansakuntien tutkijat (niiden seassa meidn +Castrnimmekin) liian useasti ja varomattomasti ovat kietoutuneiden +vyyhtien selvittmiseksi tutkinnoissansa kyttneet lausetta: se ja se +kansakunta on muuttunut siksi ja siksi. Sekauntua voipi kaksi eli +kolmekin kansaa yhdeksi, varsinkin jos kova ja kestv ulko-nainen paino +sekaannukseen on syyn, niinkuin Englannin kansan esi-merkki nytt. +Vaan tmmist syyt ei nill itisill kansakunnilla ole koskaan ollut +luopua itin-kielestns, ja juuri niden sitke kestvisyys todistaa, +ett kansa voipi muuttua elmn-laadussa, uskossa, tavoissa, mutta +riippuu kielessns kiini kuin hengessns, ja vasta sen kuoltua on +kansakin kuollut. Mutta kuoltuansakin, miss tmminen onnettomuus on +tapahtunut, muistuu asujanten entinen kieli paikkojen nimiss tutkijan +johdoksi. Niin on koko pohjais-Venj tynn suomalaisia jokien, jrvien +ja muiden paikkojen nimi seuduilla, joista Suomalaiset jo +vuosi-tuhannen takaperin ajoivat karjansa toisille laitumille; samoin +ovat keski-Venjn it-osassa tienoissa, joissa Venliset tiettvsti +ovat elelleet jo jonkun puoli-tuhatta vuotta, vetten nimet melkein aina +Mordvan-kielisi. Jos nyt nm Karatailaiset olisivat ennen olleet +Mordvan kansaa ja sittemmin muuttuneet Tatariksi, niin olisi heidn +entisest kielestns samoin pitnyt jd jlki edes paikkojen nimiss +heilt asutussa tienoossa. Mutta niin ei kuitenkaan ole, sill ne ovat +enimmiten tatarilaista peri-juurta ja itse nimikin Karatai, jota +luullulle kolmannelle Mordvalais-murrekunnalle on annateltu, ja joka on +sen paikan nimi, jossa tmn luullun sammuneen murrekunnan viimeiset +jnnkset lytyvt, on puhdas tatarilainen nimi, merkitsev Suomeksi: +<i>musta-mki</i>.</p> + +<p>Ei taidakaan siis olla epilemist, ett tmmisen kolmannen +Mordvalais-murrekunnan lytyminen ei olisi ilmasta temmattu. Lepechin +kuuli siit puhuttavan kaukana paikalta ja oli muutenkin +kansakunnailisissa ja kielellisiss tutkinnoissansa niin heikko, ett on +piv-kirjassansa vetmt lauseet Tschuvaschin ja Mordvan kielill +melkein aina tuntemattomiksi turmellut. Mit taas Frhn'in lytn ja +sen todistuksiin tulee, ovat jlkimiset niin heikot, ett hn niinkuin +rehellinen tutkija itse on ensiminen, joka niiden pitvisyytt +epilee.</p> + +<p>Josko meidn Suomalaisten siis nin muodoin tytyykin (eik tuo kovin +vaikea lienekn) luopua vlittmst heimolaisuudesta Karatailaisten +kanssa, niin voipi se olla meille lohdutukseksi, ett tmnkin +ep-selvn asian Venjn kansa-tieteess, niinkuin monta muuta +suurempaakin ja painavampaa, selitti Suomalainen mies. Tm onkin ainoa +matka, josta tll kertaa voin ylistettvlle Konsistoriolle kertoa. +Koko talven olen tss kaupungissa jrestellyt entisi kokoelmiani, ja +nyt loppupuolella talvea mys valmisteilut itseni tulevalle matkalleni +Voguulin kielen tutkintohon, jolle olen aikonut lhte jo tulevassa +kuussa eli Toukokuun alussa. Suurena apuna niss valmisteluissani +olisivat minulle, jos niit joutaisin kyttmn, ert +ksi-kirjoitukset tll kielell, jotka minulle lainaksi lhetti +Pietarin Tiede-Akatemia herra akatemikko Schiefner'in huolen-pidosta.</p> + + + +<p class="p4" /> +<h2>Matka Siperiassa v. 1858.</h2> + + + +<h3>Ensiminen Kirja.</h3> + +<p>Pelym'in kirkolla, Pietarin pivn 29:n p. kesk. (11 p. heink.) +1858.</p> + +<p>Touko-kuun 27 pivn nhtiin Kasan'in kaupungista Siperian tielle +lhtevn uutuuttansa hohtavan, niinell katetun matka-tarantassin +kevyint laatua, Paitse pukilla istuvaa Tataria, joka alinomaisella +ness-olemisella kiiruhti muutenkin joutuisata troikaansa, lytyi +tarantassissa kolme henke, joista kaksi nhtvsti oli ystvt +saattamaan lhteneit kaupunkilaisia, vaan kolmas pukemuksestansa ja +muusta tunnettiin matka-mieheksi. Tullin takana viheriisess heinikossa +viel muutamia hetki saattajien kanssa vietettyns ja erill lasilla +vaahtoavata viinaa sydntn vahvistettuansa, nousi matka-mies yksinns +tarantassiin, joka, viimeiset j-hyviset otettua, alkoi lent +eteenpin.</p> + +<p>Ja nin ji minulta, joka tten lksin matkalle Voguulien kylmille +soille, taakseni ne lihavat leip-maat, joissa kaksi edellist vuotta +olin viettnyt. Loppumatoin musta-multainen pelto-lakeus niss muuttui +nyt hieta-kankaaksi, tammi, lehmus ja vaahder petjksi, kuuseksi ja +koivuksi, arbuusit, omenat ja kurkut nauriiksi, mansikaksi ja +puolukaksi. Tm muutos ei ollut minusta outoa; kaikki nm uudet +esineet olivat vanhoja tuttuja, joita nhdessni eli ajatellessani +pohjaa rakastamaan tottunut sydmeni iloitsi. Iloitsemisen aine oli +minulla sen suurempi, kuin nyt sain mys erota nkemst orjuutta, joka +mainitussa lihavuuden maassa kaiken elmisen myrkytt ja kaiken luonnon +rikkauden muuttaa surkeaksi kyhyydeksi. Kasan'in lnist pohjaan pin +ei nim. orja-talon-poikia lydy kuin lumeksi vaan joitakuita kyli; +kaikki muut ovat kruunun-talon-poikia, ja kokemuksesta ennen +matkaamissani tienoissa tiesin edellisten ja jlkimisten vlill olevan +eroituksen niinkuin yn ja pivn vlill.</p> + +<p>Eik tm kokemukseni tllkn epytynyt, sill harvoin nhtneen +Venjll ja muissakaan maissa paremmin rakettuja kyli kuin Siperian +tien varrella nhdn Vtkan jo Perm'in lneiss. Kaksin-kertainen +pytinki talon-pojalla ei tll ole mikn harvinainen kohtaus, vaan +yksin-kertaisessakin on hnell useampia kamari-huoneita, joiden +maalatut lattiat, monet pyhin-kuvat ja arkuilla pinotut seinmet +todistavat hyv toimeen-tuloa ja rikkauttakin. Kevyempi elm vaikuttaa +taas ihmisen mielesskin keveytt ja lempeytt, ja niin ovat niden +tienotten asujat paljoa nyremmt, yksin-kertaisemmat ja +hyvtahtoisemmat kuin kansa keski-Venjll.</p> + +<p>Kauniilla ilmalla, hyvill teill ja nyrll kohtelulla kulki matkani +sangen ihanasti eteenpin. Ainoa vastus oli minulla Malmysch'in +kaupungissa siin olevan posti-talon pitjst, joka nytti katsovan +kaikkia matkustavia luoduiksi ainoastaan hnelle hyty kartuttamaan. +Nkjns ikskuin olisi hn kerrallansa synyt kokonaisen sian, oli hn +tapojansa niin hvitin ja pyhke, ett jo useamman kuin yhden +matkalaisen sormia luulen syyhyttneen lmmittmn hnen suuria +korvallisiansa. Annettuani hnen jonkun ajan levitell suuruuttansa, +otin paperini esiin, ja nhtyns ern niist muuttui se paksu teikari +yht kumartelevaksi narriksi kuin siihen asti oli ollut pyhistelev +herra. Seitsemn virstaa toisella puolen Malmysch'in kaupunkia on lossi +Vtka-joen yli, jonka kevt-tulvasta paisunut vesi peitti koko +ymprystn niin lavealta, ett lossilla oli nyt kulkea ei vhemmn kuin +14 virstaa. Minun tullessani paikalle olivat kaikki lossit toisella +puolen, ja vaikka pylvsen lyty kuvernrin kuuluutus ilmoitti, ett +lossi-miehet kovan rangaistuksen haastolla olivat velvolliset +viivyttmtt kaikkia yli-saattamaan, tytyi minun odottaa kuusi tuntia +rannalla ennenkuin yksi lossia palasi toiselta puolen, jonne toiset +kaksi viel olivat jneet lopettelemaan sit kesti, jonka ern +rikkaan Siperialaisen antama juoma-raha heille oli odottamattomasti +saattanut. Odottaessa kokoutui rannalle kolmatta kymment henke +useammista sdyist, kansoista ja uskoista. Siin oli kaksi nuorta +sota-miest, lasketut sota-palveluksesta ja nyt kotiinsa matkalla, jotka +muutamille talon-pojille tekivt sen kunnian ett herroiksi +tutkistelivat mit hyv heill oli evs-laukuissansa, eivtk +ylen-katsoneet heidn tupakka-massiansakaan (tll pohjais-Venjll +ovat asujat ahkeroita tupakan-polttajia, Siperiassa nhdn useasti +vaimojakin krs suussa). Siin oli ers takku-partainen vanha +jouto-mies, joka kaikille valitti onnettomuuttansa; hn oli mm. eileisn +pivn tullut kumppalin kanssa Malmysch'iin, jossa iltaa viettksens +olivat pttneet virvoittaa itsens viina-kullalla; tm oli voittanut +takku-parran ja kellistnyt hnen kadulle, josta hn seuraavana aamuna +lysi itsens, vaan ei lytnytkn kumppalia eik taskussansa olleita +rahoja eik jalassansa olleita saappaita, jotka tavarat lietsuun +lhtenyt kumppali oli hnelt kysymtt lainannut. Edellens oli siin +puoli-kymment mm, jotka, kotoisin kaukaa pohjaisesta osasta Perm'in +lni, olivat tehneet pyh-retken Kasan'iin siell lytyvn kuuluisan +jumalan-emon tyk. Toisia pyh-retken tehneit oli talon-poikainen +porvari Tomsk'ista, joka vaimonsa ja kahden lapsen kanssa oli menn +vuonna kulkenut Kiev'iin, jonka pyht paikat ovat hyvin suuressa arvossa +kaikilla oikea-uskoisilla ja jossa rukoilemista pidetn hyvin +tehollisena. Mies lateli kertomuksia Kiev'in pyhien ihme-tist, joita +toiset kernaasti kuuntelivat, ja kaupitsi pyh vett ja jumalan-kuvia, +joita ostamaan kuitenkaan ei kelln nkynyt rahaa ylettyvn. Paras +voitto hnen neli-tuhans-virstaisesta matkastansa oli minun katsoessani +puoli-kymment omena-puun tainta, joille hn telegansa perll oli +laittanut varsinaisen multa-penkin ja joista hn nkyi pitvn suuren +huolen. Viel oli siin muutamia Tataria, joista kaksi oli kasanilaista, +huonoa tavaraa kaupalle lhtenytt Mahometilist, ja kaksi Vtkan +Tataria, Venjn uskoon ristityit, jotka jlkimiset nyttivt olevan +y-lipakon tilassa sen puolesta, ett heidn kansalaisensa Tatarit +nhtvsti ylen-katsoivat heit, ja uskolaisensa Venliset taas eivt +nyttneet heihin viel mieltyneen. — Kaikki nm matkamiehet psivt +viimeinkin pivn valetessa toiselle puolelle, ja hajosivat siin taas +jokainen tavallaan matkaansa pitkittmn.</p> + +<p>Merkittvist paikoista on tll matkalla ensiminen <i>Perm'in</i> kaupunki, +joka on saman-nimisen lnin p-kaupunki ja sangen hyvsti rakettu. +Vaan tm onkin sen suurin merkillisyys, sill vaikka se on Kama-joen +varrella ja sen kautta yhteydess Kasan'in kanssa (johon Perm'ist tulee +560 virstaa) kuin mys koko Volgan vesikunnan kanssa, on sen liikunto +mittin, ja asujien mr ei ole jaksanut nousta enempn kuin noin 14 +tuh. henkeen. Satunnaisesti tulin Perm'iss tuntemaan ern maa-miehen +ja Kuopiolaisen, herra M—uksen. Hn oli yksi sit suurta +maan-mittari-tulvaa, joka noin 20 vuotta takaperin Suomesta virtasi +Venjlle leip ja onnea etsimn. Ett useampi nist onnen-etsijist +onnistui onnettomasti eli vhintnskin hyvin keskin-kertaisesti, on +tunnettu asia; vaan joillakuilla oli mys tilaisuus kavuta ylemmksi +tavallista "lanttua," joilla Venjll on sangen vhinen arvo, ja nit +harvoja on herra M—uskin, joka tt nyky on kruunun-maiden mittauksen +pllikk Perm'in lniss. Koto-maan ja sen kielet oli herra M. +ennttnyt unhottaa niin tarkoin, ett meidn kanssa-puhe tapahtui +venjksi, joka surkea ja luonnotoin seikka kvi vastoin mieltni, +vaikka hn kyll saneli suosiollisia sanoja venjstni. Nit hnen +suosio-puheitansa ei ollut vhin se, kuin hn, kysyttyns nykyisen +virka-arvoni, laski luvun, ett min noin kahden-kymmenen vuoden sisn +olisin — kenraali, arvo, jonka hn toivoi ksittvns noin kahdeksan +vuoden kuluttua, vaan jota min en unessakaan ollut voinut haaveksia +itselleni. Suomalaisen lukijan ymmrt tt seikkaa on sanottava, ett +Venjll huolimattomammassa puheessa kutsutaan kenraaliksi muitakin +virka-miehi, joilla on kenraalin arvo. Herra M. antoi minulle hyvi +neuvoja, kuinka arvo-porrasta olisi kevyin kavuta yls, ja hnen vilkas +ja notkea luonteensa todisti, ett'ei tm kapuaminen viel ollut +vsyttnyt hnt. Muuten oli hn nainut venakon Perm'iss ja, niinkuin +ers syrjinen minulle sanoi, uskonsa muuttanut siksi uskoksi, johon +hnen lapsensakin olivat kastetut.</p> + +<p>Perm'iin tullessa kulkee maan-tie noin 300 virstan pituudelta Votjakkien +maan kautta. Useammassa kuin yhdess kertomuksessa tst kansasta +nhdn siit paitse muuta mainittavan sekin, ett se kaikista Venjll +lytyvist Suomi-perisist kansoista enimmn olisi It-meren +Suomalaisten nkinen muussakin, mutta varsinkin siin, ett sill muka +olisi valkeat hivukset. Tt lausetta ei minun katsastamukseni +vahvistanut, sill "liina-tukkaa" en tss kansassa nhnyt yhdellkn +ainoalla, vaan on heidn nkns aivan yhden-lainen kuin Tscheremissien, +s.o. musta suora-hivuksinen tukka ja kalvas iho-karva. Heidn kieltns +ei minulla ollut aikaa ruveta tutkimaan, vaikka kyll teki mieleni sit +tekemn, joka ty, tehtyn suomalaisesta katsannosta, ei suinkaan olisi +liika-nainen, kuin tst kielest ei lydy muuta selityst kuin +Wiedemann'in, uuden testamentin knnksest kyhtty, kieli-oppi.</p> + +<p>Perm'iin asti on maan-tie juossut aivan pohjaiseen pin; tst eteenpin +kntyy se ei ainoastaan itn, vaan it-etelnkin pin Uraalia kohti +kulkemaan, ja leikkailee tll matkallansa muutamin paikoin +<i>Baschkirien</i> maan pohjaisimpia reuneita. Niin on esim. ensiminen +posti-paikka Perm'ist Kungur'iin pin baschkirilisess kylss, ja +siitkin eteenpin tavataan heit aina Jekaterinenburg'ia myten. +Ulko-nss, kieless, uskossa ja tavoissa on tm kansa aivan yht kuin +niden tienotten Tatarit, jo jotenkin vkev kuvastus-aistin eli, joka +on uskottavampi, vh tieto Baschkirist on niill kirjoittajilla ollut, +jotka heit pttvt joko suorastaan Suomalaisiksi eli tataristuneiksi +Suomalaisiksi. Suomalaista ainetta ei heiss ny olevan ensinkn, mit +ruumiin-rakennukseen ja nkn tulee; kielen taas vakuuttivat niin +Baschkirit kuin tll tavattavat Tatarit heillns olevan aivan yhden, +joka kyll nkyi siitkin, ett he keskenns (s.o. Baschkir Tatarin +kanssa) puhuivat sill, ei Venjksi, niinkuin Tatari puhuu Tschuvaschin +kanssa, eli Erslinenkin Mokschalaisen kanssa.</p> + +<p>Maa Perm'ist Jekaterinenburg'iin asti ei ole niin metsist kuin +Perm'in ja Kasan'in vli, vaan nytt olevan sen lihavampaa +leip-maata. Vahvoja kyli on tihess, ja tiell tulee ja menee +alinomaa kaiken-laisia matka-miehi ja kuormia. Tmn liikunnon +vaikuttavat Uraalin vuori-tehtaat. Uraali itse alkaa Europasta +matkaavalle tuntua noin 250 virstan pss Perm'ist, tuntua siten, ett +tie muuttuu mkiseksi ja ett hn ymprillns nkee sankan metsn +peittmi men-selnneit. Niist ei kuitenkaan yksikn ole korkeampi +Suomessa tavattavia mki, ja maan-tie ei ole juuri mkisemp kuin mit +meill esim. Heinolan ja Mikkelin vlill olevalla maantiell tavataan. +Ja ttkn ei kest oikeettain enemmn kuin kaksi holli-vli, s.o. +noin 40 eli 50 virstaa. Kauniimpata maata tavattanee harvassa +pohjaisessa tienoossa kuin nm Uraalin tienoot ovat: mki itse +mustan-tumma jylh mets, laaksot milloin kaunis pelto milloin (ja +useammin) luonnollinen niitty, jossa siell tll seisoo monen-laisia +lehti-puita ikskuin istutetut joukottain niinkuin englannilaisessa +puistossa; ja kaiken tmn lpi juoksee laakson pohjassa kirkas puro eli +joen-alku, paikoin mylly paikoin rauta-tehdastakin kyttv. Noin 34 +virstan pss ennenkuin Jekaterinenburg'iin tullaan seisoo erll +mell maan-tien vieress kivi-pylvs, muistoksi silloisen +perint-ruhtinan, nykyisen keisarimme, kynnist tll v. 1837; sama +patsas kuuluu mys olevan vesi-jaon merkki, sill tst itn pin +lhtevt jo vedet Irtysch'iin juoksemaan. Patsas on niin-muodoin +luettava Europan ja Aasian raja-merkiksi, ehk Venlist lukua myten +koko Perm'in lni kuuluu Europaan, ja sen itinen raja on viel paria +sataa virstaa idempn.</p> + +<p><i>Jekaterinenburg'in</i> kaupunki (noin 360 virstaa Perm'ist), Pietari +Ensimisen perustama Iset-joen varrelle, joka joki laskee Tobol'iin, on +tavallinen lepuu-paikka niille, jotka Venjlt matkaavat Siperiaan. Ja +sen hyviss maja-taloissa voipikin matkalainen lyt kaiken tavallisen +toimeen-tulon, ilman jotta hnen on Kasan'ista erottuaan tytynyt kitua; +sill Perm'kin on tss katsannossa viel hyvin kehnosti varustettu. +Vaan muutenkin, rakennusten, liikunnon ja vki-lukunsakin (16 tuh.) +puolesta on Jekaterinenburg, vaikka vaan piirikunnan kaupunki, paljon +etevmpi mainittua lnin-kaupunkia ja sit ei kukaan kieltne, ett +matkalainen Moskovasta lhdettyns ei ole nhnyt niin kaunista +kaupunkia kuin se on, sill Kasan'issakaan, ehk se on monta vertaa +suurempi edellist, ei ole yhtn osaa, jonka voisi tmn rinnalle +vet. Jek. on mm. koko Uraalin vuorikunnan p-kaupunki, ja semmoisena +vuori-hallituksen ja vuori-opiston olo-sia. Paitse tt lytyy siin +kuuluisa kivi-kalujen tehdas, hyry-konetten tehdas, jonka enimmt teot +menevt Siperiaan, ja myntti-paja, jossa kaikki Venjn vaski-raha +lydn. Kaikki nm laitokset tarvitsevat suuren joukon tieteellisesti +sivistyneit virka-miehi, ja niden kuin mys saksalaisten porvarien +vaikuttama lienee se sivistyksen ja menestyksen nk, joka kaupungilla +on. Kadut ovat europalaisesti kivetyt ja sonnalle eivt haise +syrjsskn olevat kaupungin osat, kaksi etua, jotka venlisess +kaupungissa sanomattoman suurta edistyst todistavat. Mainittuja +saksalaisia virka-miehi ja porvaria vasten lytyy tll mys siev +luteerilainen kirkko, ja kuin minun olo-pivni paikalla sattui olemaan +sunnuntai, sain minkin kuulla kelvollisen selityksen uskoni asioissa, +jonka-laista kaualle aikaa en ollut kuullut.</p> + +<p>Jekaterinenburg'ista eteenpin muuttuu luonto yht'kki. Maa on nyt +paikoin hiekka-sekaista savikkoa paikoin vetelt suota, ja yleisesti +tasainen kuin lauta. Turhaan etsiskelee silm en sit mehevt +viheriisyytt ja sit monen-laatuista kasvikuntaa, johon oli tottunut +Uraalilla; hongikko, kanervikko, pajukko ovat tll enimmksi osaksi +vallanneet maan. Tobolsk'in lniin tultua muuttuu maan-tiekin +huonommaksi; ja kuin minun matkatessani, niiden kaunisten ilmojen +perst, joilla koko matkan olin kulkenut, mainittuun lniin pstyni +viel alkoi vastaani tuulla kylm pohja-tuuli sateen kanssa, niin tiesin +kyll ja tunsin nyt olevani Siperiassa.</p> + +<p>Mutta paitse tt luonnon satunnaista muistutusta nyt oltavan siin +maassa, johon kokonainen suuri valtakuuta lykk rikoksensa ja +paha-tekonsa, ei matkustajan tarvitse olla kovin tarkka-silmisen sen +muustakin havaitaksensa. Se orjallinen nyristeleminen, jolla tkliset +asujat kohtelevat kaikkia herras-miehi ja joka loukkaa ja inhoittaa +outoa, todistaa heill olevan tuoreessa muistissa, ett herroilla on +voimallinen liittolainen ja toveri, nim. keppi. Se ala-kuloisuus, joka +nytiksen useamman katsannossa, osoittaa ett mieli on raskas joko +ikvst eli hpest eli oman-tunnon vaivoista eli kaikesta yhteens. +Se hiljaisuus kyliss ja laulamattomuus, jonka Venjlt tuleva +matkalainen pian havaitsee, ilmoittaa, ett laulu ei voi kevent +tman-laatuista mielen raskautta, ja ett Venlinen tll ei ole se +seurallinen elin kuin oikeassa koto-maassansa. Ett nm lauseet eivt +koske kaikkia paikkoja Siperiaa ja sen kaikkia asujia, on helposti +ymmrrettv, sill jlkimisist on vhin osa niin-kutsuttuja +"jttettyj" ja suurin osa syntyjns Siperialaisia. Vaan useammassa +tapauksessa ovat nmkin lhetettyjen jlkeisi, ja minun luuloni on se, +ett rikoksen muisto ja mielen karvaus pilvest useamman polven elm +rikoksen-tehneen jlkeisisskin. Ja sen ohessa lisytyy vereksienkin +lhetettyjen luku vuosi vuodelta. Tavallinen lhetettyjen mr tekee +vuosittain noin 12 tuh. henke; vaan "hyvin" vuosina nousee se noin 15 +tuhanteen asti. Kasan'in kaupunki on se paikka, jossa Siperiaan vietvt +yhtyvt kaikista valtakunnan osista, ja ken haluaa voi siell joka +maanantai- ja torstai-aamuna kaupungin suurimmalla kadulla nhd parven +nit onnettomia, noin sata ja toisinaan kaksikin sataa henke, lhtevn +matkalle. Etu-nenss astuu rumpali ankarasti tryytten rumpuansa ja +ikskuin huutaen kaupunkilaisille: tulkaa meit katsomaan! Hnen +jlestns seuraavat vangit, miehet ja vaimot sekaisin, edelliset +nelittin sidotut toisesta kdestns kevyeen rauta-vitjaan; nit +seuraa puoli-kymment kuorma-hevoista, jotka vetvt sairaita, heikkoja +vaimoja ja lapsia, ja koko parven ymprill ratsastaa noin kymmenkunta +kasakkia eli muita sota-miehi, joita mys aina seuraa upsieri. Tiell +nhdn joka posti-paikan kohdassa pitkn-lainen puu-rakennus pienill +ikkunoilla ja korkealla pysty-paalutuksella varustettu. Nm +rakennukset, joissa jokaisessa lytyy upsieri pienen sota-mies-komannon +kanssa, ovat vankien y-paikat, ja nin kulkevat he pivss yhden +posti-vlin, oli se pitempi eli lyhempi, pitempi ei se kuitenkaan +koskaan ole, ett'ei terve ihminen helposti voisi sit mainitussa ajassa +matkata; varsinkin kuin vankia useasti levhdytetn eik nyt kovin +ankarasti kohdeltavan. Tobolsk'in kaupunki on heidn yhteisen matkansa +p-maali. Tll lytyy virkakunta, joka rikosta myten ja katsoen +paikkakuntien tarpeesen, mr mik mihinkin on lhetettv. Ainoastaan +suurimmat pahan-tekijt tulevat Njertschinsk'in vuori-kaivantoihin; enin +osa lhetettyj joutuu niin-kutsuttujen uudis-talolaisten luokkaan, s.o. +heit jaetaan ympri maakuntaa kylihin, joissa saavat, mrtyss +piiriss, el ja liikkua kuin tahtovat. Tll sanotaan monesta viel +tulevan ihmisen, niin ett vhitellen rakentavat itsellens mkin, +murtavat peltoa, naivat ja muuttuvat kiinteiksi talon-pojiksi. Vaan moni +heitksen mys kerjyksen ja kuleksimisen plle, tekevt pahojansa maan +asujille ja pttvt pivns joko kaivannoissa eli vanki-huoneissa eli +— ruoskankin alla.</p> + +<p><i>Tobolsk'in</i> kaupunki, jota muutamassa katsannossa voipi sanoa kaiken +tmn onnettomuuden p-paikaksi, ei ulko-nssnskn ep tt +omaisuuttansa, sill harmaampaa, mremp ja viluisempaa asuin-siaa +lienevt ihmiset harvoin valinneet, kuin tm paikka on. Nist +haitoistako vai mist muusta se mys tullee, ett harvoin nhdn niin +kyh, niin sivistymtint ja niin uneljasta lnin-kaupunkia kuin se +on. Niin ei siin esim. lydy yhtn ainoata ravinto-taloa, ja min +tultuani hyvn paikkaan yll (vasten 10 p. kesk.) en ollut saada +missn korttieria ja aloin jo arvella lhte poliissiin yksi, kuin +viimeinkin ers porvari, — tarkoin tutkittuansa kuka ja mist min +olin, ja tarkoin mrttyns kuinka kauan voisin asua hnen tyknns +ja kuinka paljon siit tuli maksaani ja mink-lainen yls-pito +maksustani tulisi seuraamaan, — armahti minua, avasi porttinsa ja antoi +siistin-laisen kamarin asuani.</p> + +<p>Eik tehnytkn mieleni kauan viipymn tss Jermakin pesss, vaan +toimitettuani toimitettavani kuvernrin kansselissa lksin, vaikka +vett satoi kuin korvosta kaatamalla, jo 12 p:n kesk. taas matkalle +Turinsk'iin, joka on tmn lnin lnteisimmn piirikunnan kaupunki, +sen, jossa Voguulia enimmlt lytyy. Turinsk'iin loppui minulta +posti-tie. Tst kulkee huono kyln-tie yhdeksn-kymmenen virstan +levyisen salon poikki Tabaryn kyln Tavda-joen rannalle. Tll vlill +ei ole yhtn taloa ja se tytyy matkustaa yksill hevosilla. Kahteen +kohtaan on sille kuitenkin rakettu saunat, joissa kummassakin el +yksininen mies. Hn pit saunan voimassa, josta matkalaiset talvella +maksavat hnelle mrtyn maksun, nim. 1 1/2 kop. hop., se, joka +saunalla hevoistansa sytt ja kopeikan samaa rahaa se, joka vaan +kypi siin lmmittelemssns. Tm on raa'in, alku-perisin muoto +ravinto- eli maja-taloja; sen ja Helsingin seura-huoneen vli ei varmaan +ole pienempi kuin tss matkaavien Voguulien ja esim. yli-opiston +rohvessorien vli.</p> + +<p>Tabary'ssa loppui viimeinkin maa-matka. Se, joka sill on trissyt +kolmatta tuhatta virstaa, niinkuin min nyt olin tehnyt, astuu kernaasti +venheesen, varsinkin kuin venhe on katettu ja niin muodoin suojelee +matkalaista pivn paahteesta ja sateen mrkyydest. Hekkumallisesti +oikoo hn maa-matkasta jykistyneit jsenins sill pehmell tilalla, +joka venheesen on tehty, ja arvelee ei koskaan matkanneensa nin +kevyesti kuin tss. Tm on ensimisen soutu-taipaleen tunne. Sill +lepiltyns ja ihailtuansa jokea ja sen rantoja, tulee matka-mies +tsskin tuntemaan, ett maan pll ei ole mitn tydellist. +Ensiminen ja suurin vastus on hnell itikoista, jotka +tuhannen-tuhans-mriss tunkeutuvat hnen pllens eivtk anna +hnelle silmn-rpyksen rauhaa. Ne voidaan karkoittaa vaan siten, ett +katoksen oven edess poltetaan tulta, mutta siit nouseva savu, jonka +venheen kulku ja tuulikin ly kokonansa katokseen, on uusi kiusa, ei +paljon vhempi sill poistettavaa pahaa. Toisekseen on matkan-tekokin +sangen hidasta, sill vaikka soutajia muutetaan noin 20 eli 30 virstan +pss ja vaikka virta, joka minun kulkeani oli vastainen, on hn tyyni, +ei matkaa kulu tunnissa juuri enemmn kuin nelj eli viisi virstaa. +Tavda-joki, jolla nyt tein matkaa, on Tobol'in syrj-joki ja syntyy +kahden Uraalilta tulevan joen, Losvan ja (etelisen) Sosvan yhtymisest. +Se on sangen vetev joki, mutta sen ranteet ovat hyvin yksi-jonoiset, +s.o. petjikk ja pajukko sen reunoilla ovat loppumattomat. Kyli +tavataan harvassa, ja nekin ovat pieni: nelj viis taloa yhdess. +Asujilla, jotka ovat pelkki Venlisi, ei maa-viljelys en ole +ainoana elatus-keinona; he valittavat pelto-maata olevan hyvin vhn, +paikka paikoin vaan ja ainoastaan joen rannoilla, sanoen kaiken muun +maan kauempana joesta olevan synket suo-pohjaa korpea, jota ei milln +keinolla voi perkata pelloksi. Senthden ovat Venlisetkin omistaneet +alku-peristen asujien elatus-keinot: metsstmisen ja kalan-pyynnn, +jotka molemmat tll ovat antoisat. Plt-pin katsojalle nytt +tklinen rahvas elvn kyhsti, vaan ei leivtt. Samovaraa +(tee-kykki), joka venlisiss seuduissa on tarkka toimeen-tulon +sanoja, ei lydy joka kylss; kapakat, joita tnnekin on istutettu, +ovat kaukana toisistansa, samoin kuin kirkotkin; vaan nittkin +sivistys-keinoitta on rahvas tll nyr, hiljaista ja siisti.</p> + +<p>Noin 200 virstaa matkattuani jokea myten, eli Turinsk'ista yleens +vhn plle kolmen sadan virstan, tulin viimeinkin tnne Pelym'in +kirkolle 24 p. kesk. Tll olen nyt aikonut viett pari kuu-kautta +Voguulin kielen tutkinnossa, jota vasten minulla on Voguuli Losva-joelta +tutkinnon vli-kappaleena. Hnen piti pyhn Pietarin kunniaksi ja +paastosta psemisen iloksi saada tm piv viett kapakassa +viina-kullan ress, johon Voguuli on yht krks kuin krpnen veteen. +Tm on hnelle kernaasti suotu, sill hnell poloisella on niin ikv +vaimoansa ja perhettns, ett minun tytyi suorastaan kielt hnen +puhumasta tt ainetta, niin usein kertoi hn sit ja niin hellill +sanoilla koki hn liikuttaa minua hntns kotiin laskemaan. Hnen +viettessns Pietarin piv ja ptns parannellessaan sain min mys +tilaisuuden nm radit panna paperille.</p> + +<p>Vaikka nin muodoin olen keskell Siperian saloja, ei minulla ole juuri +mitn ht. Elmn pienet onnettomuudet ovat tll: helle, itikat, +luteet ja muut sypliset; vhll mrll krsivllisyytt voipi nm +vastukset kuitenkin voittaa. Suuremmaksi luen sen pienen onnettomuuden, +ett tasku-kelloni tuli vialle ja herkesi kymst. Tll ei +arvattavasti kukaan ymmrr sit laittaa eik Turinsk'issakaan, jossa +sit jo kytin, lytynyt miest sit korjaamaan. Kesinen aika tuo menee +ilman kellottakin; mutta syksyn pitkt yt ja sumuiset pivt taitavat +sen puutteessa kyd tukalammiksikin. Kuitenkin on sana-lasku:</p> + +<div class="poem"><div class="stanza"> +<span class="i0">"Otavass' on orjan merkki,<br /></span> +<span class="i0">Ei ole kuussa, ei kukossa,<br /></span> +<span class="i0">Eik pivn koitannassa"<br /></span> +</div></div> + +<p>lohdutuksenani, ja kuin niin monta tuhatta ihmist ikns el kellotta, +voinen minkin muutamia kuu-kausia tulla toimeen ilman ttt +ajan-mittaritta.</p> + + + +<h3>Toinen Kirja.</h3> + +<p>Beresov'assa 29 p. syysk. 1858.</p> + +<p>Pari piv takaperin tnne tultuani saan matkastani nyt antaa +lyhykisen kertomuksen, niin kauan kuin sen muistot viel ovat +mielessni nuoret ja verekset.</p> + +<p>Pelym'in kirkko seisoo niemell kahden joen, nim. lnnest tulevan +Tavdan ja pohjasta juoksevan Pelym'in, yhtymisess, jotenka paikalla on +sangen kaunis sia. Kyl itse on noin 15 eli 20 talon-rhj, joiden +kierot seint ja paperilla paikatut ikkunat todistavat asujanten +kyhyytt ja mys — laiskuutta. Vaikka siis tt nyky huonoimpia +kirkon-kyli on Pelym ennen aikanansa ollut mainiompi paikka, ja +jokainen Venjn historiaa lukenut tuntee sen surkean merkillisyyden. +Pelym'issa oli nim. ennen aikaan puinen linnoitus muutamilla +tykkilill, jossa seisoi joku satanen sota-vke ynn vojevod'in kanssa +ja josta ksin jykk vasta-rintaa tekevt Voguulit vhitellen +taivutettiin kuuliaisuuteen. Heidn ristittyns, joka tapahtui menneen +vuosi-sadan alku-puolella, ji linna rappiolle ja nyt ei siit en ole +muita jnnksi jlell kuin linnueen jlkeisi pieni kylnen Kasakkia +vhn matkaa kirkolta. Mutta p-asiallisesti on Pelym niin tullut +kuuluisaksi, ett sit Beresov'an rinnalla on pidettyn kovinna +lhetys-paikkana valtakunnallisille pahan-tekijille, herrat <i>Biron ja +Mnnich</i> saivat tll, pitkt vuosikymmeniset vietten Pelym'in +suruisilla rannoilla, mietiskell maallisen korkeuden turhuutta ja +vaarallisuutta. Monta muuta vhempi-kuuluista miest on pidetty +Pelym'issa, ja varmaan on useampi heist sen yksinisyydess havainnut, +ehk kyll myhn, ett yksityisen ihmisen ei ole luvallinen tarttua +historian rattaasen sit muka omia mietteitns myten vntksens. +Tt nyky lytyi paikalla vaan yksi tmmisist syist lhetetty, +entinen kasanilainen aatelis-mies, jonka kova-korvaisuus oli tehnyt ei +ainoastaan sen, ett hn etel-Siperiasta ja kaupungista muutettiin +tnne Voguulien korpeen, vaan myskin sen, ett se nykyisen keisarin +armo-julistus, jolla kaikki tmmiset pahan-tekijt paluutettiin +Siperiasta, ei kohdannutkaan hnt. Aikaansa vietti tm herras-mies +milloin ryyppimll milloin lukemalla mit ksiins sai. Ett'ei hn +ollut sivistyksett nkyi siitkin, ett joka vuosi lhetytt +itsellens kirjat: <i>Almanach de Gotha ja Annuaire des deux Mondes</i>. Hn +toivoi kuitenkin kohtakin psevns sek Pelym'ista ett Siperiastakin, +sill v. 1862 vietettvn tuhat-vuotisen muisto-juhlan kaunistamiseksi +oli hnell tekeill summattoman suuri runo-laitos viidess kymmeness +laulussa, joka olisi sisltv koko Venjn historian ja tekev 10 osaa, +viis laulua kussakin osassa. Kaksi eli kolme osaa oli hn jo lhettnyt +Pietariin, ja valmisteli nyt taas uutta osaa sinne suoritettavaksi, eik +sanonut runo-tekonsa jvn vaikutuksetta hnelle armoa pyydettess.</p> + +<p>Hnen ja paikkakunnan sasedatel'in kanssa voi tll jonkun sanan +vaihtaa. Pappi sit vastaan oli pelkk talon-poika, joka itse kynti, +niitti, kalasteli, piti kauppaa, ei kyhyydest niinkuin se tapahtuu +monessa muussa paikassa, vaan ahnaudesta. Sen ohessa oli hn niin laiska +virkaansa toimittamaan ett koko minun olin-ajallani ei pidetty yhtn +kertaa tytt jumalan-palvelua, vaikka sill ajalla sattui kaksi suurta +juhlaakin (Pietarin ja Iljan pivt). Paljon sivistyneemmt pappia +olivat tnne asettunut porvari Turinsk'ista ja viina-herra, joka oli +kaikkein kapakkojen pllikk tss tienoossa. Paitse nit ovat +Pelym'in herras-sdyst viel muistettavat piisar, rokko-herra ja +sepp. Piisar oli yht sokuri-suinen kuin koko hnen sukunsa ja mys +yht suuri — kelmi. Rokko-herra tuli minulle merkilliseksi sen kautta +ett hn useasti hiritsi yn-leponi viinassa vaimoansa pieksmll, +josta huuto ja telmminen hertti kaikki naapurit. Sepp muistelen +tss hnen ankaran-sakean partansa vuoksi, joka aina, kuin hnen nin, +muistutti minulle mieleen kuningas Yrj Toisen ohillista, josta paroni +Mynkhausi kertoo, ett Englannin vaakuna oli leikattu hnen partaansa. +Muutenkin, ei ainoastaan partansa vuoksi, oli tm Pultavan lnist +herraltansa Siperiaan lhetetty sepp Pelymilisill suuressa kunniassa +ja huolessa, sill hnt ennen ei ollut taitavaa sepp lytynyt +lhempn kuin Turinsk'issa s.o. kolmen sadan virstan pss.</p> + +<p>Pelym'in merkillisyyksist lienee viel muistettava korttieri-taloni +vanha emnt, jolle kaikki, mutta olletikin nainut rahvas, osoittivat +suurta kunniaa, sill hn oli koko kyln <i>babuschka</i> (tm sana +merkitsee sek mummoa ett ktilint). Tss omaisuudessaan maisteli +hn, useasti vieraina kyden, kyllistens vaimojen viina-varoja, ja +silloin tllin pistihen hn minunkin tykni pyytmn juoma-rahaa +milloin kortteliksi milloin puoleksi. Ehk hnt nin joka haaralta +koettiin pit viinan hengess, ei hn kuitenkaan nyky-aikaa rakastanut: +rahvas oli muka nyt entist vastaan kyh, pellot eivt kasvaneet +eivtk lehmt lypsneet niinkuin ennen; yksin pivkin oli hnen +mielestn lyhennyt, sill ennen kerkesi muka kesisess pivss paljon +tyt tehd, "vaan nyt tuskin laskeut", sanoi hn, "puoli-pivisen +plle vhn lepmn, kuin jo ilta on ksiss".</p> + +<p>Silmins ristien jtti tm eukko minut hyvsti, kuin 19 pivn elok. +lksin Pelym'ista matkalle Pelym-jokea myten pohjaan pin. Hn tiesi +minulla olevan edess semmoisen matkan, jossa suuret korvet ja vetelt +suot olivat jalan kulettavat, sanoi vilustuvani ja menettvni +terveyteni, niinkuin muka viina-herra oli ei kauan takaperin +kalastus-matkalla vilustunut ja nyt makasi vuoteella. Kuitenkin +nhdessn ett'ei voinut ptstni muuttaa, antoi hn minulle +siunauksensa ja evn vatsalleni (edellisen ilman ja jlkimisen +arvattavasti maksua vastaan), ja lupasi pit kuppa-sarvensa valmisna, +jos muka takaisin tytyisi palatani ja terveyteni vaatisi hnen +lkrillist hoitoansa. Samaa takaisin-tuloni virtt lauloi +sasedatelikin, joka laiturilla j-hyvisi hnelt ottaessani hymyillen +toivoi meidn parin kolmen viikon perst taas nkevn toinen toisemme, +"minun muka kylliksi ilmailtuani Voguulien maassa". Min kiitin hnt +hyv-tahtoisuudestansa, mutta itsekseni ajattelin: odottakaa vaan minun +takaisin-tuloani; "akka tielt kesken kntyy, ei mies pahainenkaan".</p> + +<p>Se matka, jolle nin lksin, ei kartalta katsoen nyttnyt niin +vaikealta eik sitten itse asiassakaan ollut niin vaikea, kuin sit joka +haaralta laulettiin. Lyhykisesti sanoen olin pttnyt pst +Beresov'aan suorinta tiet Pelym'ista. Tm suorin tie vei ensin +Pelym-jokea myten siihen asti kuin tmn joen latva kntyy lnteen ja +eteln pin. Tss kohdassa ottaa Pelym pienen syrj-joen idst, jonka +latva taas on niin lhell pohjaiseen Sosvaan lankeavan Tapsje-joen +latvaa, ett vli-taival ei nyttnyt olevan kuin 30 eli 40 virstan +levyinen, ja niin lyhyen taipalen, ajattelin min, psen itse yli, +vaikka hn olkoon jos mink-lainen. Suurin huoli oli minulla +kapineistani, joita pitkllisell, kesn-talven tehtvll matkalla +tytyy pit enemmn kuin halu olisikaan, ja nin kolkoissa maissa viel +list yksin keitto-astioillakin, evll ja muulla semmoisella +rojakalla. Kalujani kantamaan yli mainitun taipalen ptin yl-Pelym'in +Voguuli-kylist ottaa jonkun kymmenkunnan miest; koko matkaksi +Pelym-jokea myten hyyrsin Pelym'issa venheen, joka Voguulia myten oli +lhetettv takaisin, ja nin toivoin kaikki vaikeudet vhitellen +voitettavan. Edut asialleni olivat tst matkasta silmin-nhtvt, sill +nin matkaten tulisin kulkemaan aivan halki koko Voguulin-maan ja siten +hyvsti tuntemaan tmn kansan sek tavat ett kielen, jota vastaan jos +posti-tiet Turinsk'in ja Tobolsk'in kautta Pelym'ista olisin lhtenyt +Beresov'aan, olisin tullut tekemn mahdottoman polven, menettnyt +matkalla paljon rahaa ja aikaa enk olisi nhnyt Voguulia taas ennenkuin +Beresov'assa, sill Ob-joen molemmat rannat ovat asutut Ostjakeilta.</p> + +<p>Venhe oli pieni kolmi-laita, neljn hengen soudettava, ja sen keskus +tuohella katettu, niin ett katoksen alla kaluni silyivt sateelta ja +siin itsenikin oli hyv pitkllni olla. Olikin alusta matkaa tm +katos sangen tarpeellinen, sill kolme ensimist piv eli +yl-Pelym'in kirkolle asti valoi sade loppumatta. Sittenkin oli viel +viikko-kauden aika eli viimeiseen Voguuli-kyln asti Pelym-joen +varrella ep-tasaista ilmaa, niin ett kuikan useasti kuultiin huutavan: +totta saa, totta saa (sada), joilla sanoilla Savossa selitetn tmn +linnun omituista, muka sadetta ennustavaa huutoa. Vaan sen jlkeen +syntyi yhdeksi viikoksi kaunis pouta, joka kesti minun matkaani +edell-mainittuun maa-kannakseen asti.</p> + +<p>Yl-Pelym'in kirkko on varsin alkaen rakettu Pelym-joella asuvia +Voguulia varten, ja paikka on viimeinen, jossa Venlisi tavataan, ei +en muita Venlisi kuin pappi ja kirkon-palvelijat. Nm ovatkin +kirkon-kyln ainoat asujat, sill ensiminen Voguuli-kyl, pari virstaa +kirkolta, on vhn ylempn joen-varrella. Surkeampaa sivistyneitten +ihmisten asunto-paikkaa lienee harvassa kuin tm kirkon-kyl on; ne +kaksi asuttua taloa, jotka siin lytyvt, ja niiden kaksi asumatointa +toveria lasittomine ikkuna-reikinens seisoivat siin keskell suurta +puutointa lakeutta autioina, alastomina, suojattomina. Turhaan etsi +silm jota-kuta pellon-tilkkua, jota-kuta kukka- eli edes kaali-penkki; +huoneiden ymprill ei ollut yksin aitaustakaan. Ja sen ohessa osottivat +talojen hajalliset katot ja lahonneet portaat asujanten +huolimattomuutta; se suuri lakeus, jolla kyl seisoo, on luonnollinen +niitty ja kasvoi pitk hein, mutta viikatteen jlki ei nkynyt, ei +lehmn kelloja kuulunut missn.</p> + +<p>Pstyni katon alle diatschok'in tykn (papin sanottiin sairastavan +eik voivan vastaan-ottaa) tuli volostin Voguulilainen golova minua +tervehtimn; hnen kanssansa seurasi puoli-kymment muita Voguulia. He +olivat jo edelt-pin kuulleet ett heidn seutuihinsa oli tulemassa +tschinovnikka Pietarista, ja alkoivat nyt kantaa minulle kaiken-laisia +valituksia, joista kolme oli painavinta. Ensiminen oli se, ett +ruudissa, jota heille annetaan kruunun puolesta, on viimeisin vuosina +ruvennut olemaan haulia, tn vuonna niin paljon, ett ne hyvin tekivt +kolmannen osan painoa. Tmn seikan selittmiseksi on sanottava, ett +Siperian kaikki pohjaiset kansat maksavat veronsa metsn-nahkoissa +(enimmiten revoissa ja sopulissa, paikoin mys oravissa ja krpiss), +jota veroa kutsutaan <i>jasakaksi</i>, ja kruunu, jolla ruudin-teko ja +myminen on yksin-oikeutena, mypi teko-hinnasta nille kansoille ruutia +niin paljon kuin he tarvitsevat. Tm on suuri etu heille, sill +ruuti-naula Venjll tavallisesti maksaa noin ruplan hop., mutta +Siperialaisille ei se nouse enempn kuin noin 40 kopeikkaan samaa +rahaa. Vaan haulit ovat arvattavasti paljoa huokeammat sitkin, ja jos +joku kelmi sekoittaa esim. 30 puutaan ruutia (se mr, joka Pelym'in +piirikunnassa vuosittain jaetaan kansalle) kolmanneksi osaksi haulia, +niin saapi hn tll varkaudella (haulien hinnan pois-luettua) puhdasta +voittoa noin 7 puutaa ruutia s.o. Venjll tavallisen hinnan jlkeen +noin 280 hopea-ruplaa. Mutta Voguulit arvattavasti valittivat tst +itsellens tulevan suuren vahingon sek rahassa ett vaivassa ruudin +seulomisen ja puhdistamisen kanssa kuin mys sitenkin ett +varomattomasti tmmisell ruudilla ladattu pyssy ei laukea, jos +haulin-rae on sattunut menemn tuli-reikn, josta taas mets-mies +voipi kadottaa monen kauniin otuksen, vielp joutua pnkin vaaraan, +jos karhu sattuu tulemaan vastaan, niinkuin tll usein tapahtuu.</p> + +<p>Toinen heidn valituksensa oli se, ett pappi rasittaa heit liian +kovilla maksoilla toimituksistansa ja omalla kdellns kurittaa eli +muuten tylysti kohtelee sit, joka ei tyt hnen vaatimuksiansa. Niin +oli golovan, kevll kuolleen, isn hauta kauan ollut lukematta siit +syyst, ett poika ei ollut sen siunaamisesta jaksanut maksaa papille +enemmn kuin kolme hopea-ruplaa, ja sielun-paimen oli suostunut +haudan-lukemiseen vasta annettua hnelle panttiin kaksi turkkia, jotka +olivat lunastettavat seitsemll hopea-ruplalla. Samassa mrss +sanoivat hnen ottavan vihkiistkin viisin kuusin ja kymmeninkin +hopea-ruplin, jonka lisksi nuoren parikunnan viel sitten kesll pit +hnelle tehd sata rukoa heini. Vihkiisen kallius, lissivt +valittajat viekkaasti, est nuoren kansan menemst naimiseen, joten +rahvas vhenee ja tsaarille juokseva jasakka aikaa myten kukaties jpi +maksamatta. Paitse tt oli mainittu pappi ratkennut niin juomaan, ett +sitten psiisen ei ollut kertaakaan pitnyt jumalan-palvelua, ja ett +toisella kirkon-palvelijalla se onkin tyn, papille viinan hakeminen +Pelym'ista (150 virstaa), johon seurakuntalaisten tytyy antaa hevoset +eli soutajat.</p> + +<p>Kolmas valitus oli se, ett Pelym'in kyln Venliset asujat juuri +joen-suussa salpaavat koko joen tokeilla (tmn laitoksen nin omin +silmini Pelym'issa), esten nin kalan nousemasta ylemmksi, josta +Voguulien seuduissa oli suuri kalattomuus.</p> + +<p>Nm valitukset, jotka yleist mainetta myten olivat toden-periset, +pyysivt he minun vastaan-ottamaan ja sanoivat ne diatschokalla +kirjallisesti yls-panettavansa. Min ilmoitin heille minullani ei +olevan mitn valtaa oiasta heille tehty vryytt, ja kehoitin heidn +valittamaan papista rovastille (blahotschinnij), joka joka vuosi ky +tutkimassa kirkon tilaa, ja ruudin jutusta sek joen salpaamisesta +paikkakunnan maallisille p-miehille. Tmn sanoivat he jo tehneens, +vaan siit apua ei mitn lhteneen, ja heidn uudestaan pyydettyns +lupasin min ottaa heidn valitus-kirjansa kanssani ja saattaa ne, +Tobolsk'iin jouduttuani, kuvernrille ja piispalle. He olivat sangen +hyvillns tst, vaan lhtiessni seuraavana pivn paikalta ei heill +ollutkaan valitus-kirjaa minulle antaa, sill diatschok, ehk ennen +luvannut sen heille kirjoittaa, oli nyt epytynyt tst vaarallisesta +tyst, ja nin ji Voguuli-parkain asia sillens; sill suullisesti, +ilman mittkn todistuksitta, on syrjisen vaikea ruveta kantamaan +tmmisi valituksia, vaikka kyll olkoon vakuutettu niiden +toden-perisyydest.</p> + +<p>Niinkuin edell sanottiin erosin tss viimeisist Venlisist, joita +taas en uudelleen nhnyt ennenkuin neljn viikon perst Sortingjen +kirkolla lhell Beresov'aa. Golova oli lhettnyt sanan seuraavaan +paul'iin,<a name="FNanchor_23" id="FNanchor_23"></a><a href="#Footnote_23" class="fnanchor">[23]</a> pit soutajia valmisna, ja istui nyt matkaan lhettess +itse per pitmn ensimisen kyln-vlin. Tt ei ollut kuin 20 +virstaa ja golovan hilpet soutajat saattoivat minun pian pienen paulin +nkyviin, jossa oli kolme jurttaa. Nhtyns venheen alkoivat sen asujat +ampua paukkaa, ja maalle noustua oli vastaan-otto mit nyrin ja +mieluisin. Pian havaittiin kuitenkin, ett paulin vki, niin miehet kuin +naisetkin, olivat alkaneet pidot ennen vierasten tuloa ja nyt olivat, +niinkuin Savossa sanotaan, aika vahvassa pajussa. Alussa ei tst +minulle ja kumppanilleni ollut muuta haittaa kuin liika suuri nyryys ja +imartelu, niinkuin halaaminen, polvien likistely j.n.e. Vaan jurttaan +tultuamme muuttui asia toiseksi. Lavalla makaava talon-emnt hersi ja +tuskin oli hn nhnyt golovan, kuin hirmuisesti sttien ja sadatellen +lensi hnen sakeaan mustaan tukkaansa. Golovan seuralaiset soutu-miehet +tulivat hnelle avuksi, paulin vki taas emnnlle, "siitp kapina +kauhea karttui": muutamissa silmn-rpyksiss oli semmoinen tappelu +irti, ett min tin tuskin psin ulos ja pakenin venheesen. Jonkun +ajan jurtassa nuhjettuansa kiidttivt he, kumpiko puolue, sit en voi +sanoa, kahakan alkajan sen humalaisen vaimon ovesta pihalle, ja tulivat +yksi toisensa perst ulos, pstns nykkien telmeess irtautuneita +tukka-suortuvia, eivtk nyttneet olevan asiasta millnskn. Isnt +salpasi viel yh sttivn vaimonsa saunaan, toi viinaa golovalle ja +hnen miehillens, ja kohta syntyi heidn vlillns sydmellinen rauha +ja rakkaus. Nyt tulin minkin venheest maalle, ja talon-vki kiiruhti +minulle tuomaan puolukoita, tuomen-marjoja ja ketrin-phkinit +kostitsemiseksi. Syyn talon-emnnn vimmaan golovata kohti selitti +minulle ers soutu-miehist olevan sen, ett golova pari viikkoa +takaperin viran-asioilla kydessns tss paulissa josta-kusta vhst +syyst oli loukkaavilla sanoilla kohdellut emnt, joka oli ne painanut +sydmeens ja nyt viinan rohkeudessa tahtoi ne golovalle kostaa.</p> + +<p>Muutamien tuntien perst sain hiljankin soutu-miehet eroamaan tst +kostitsevasta paikasta ja lksin pivn lasketessa matkaan. Lukija ehk +odottanee ja tss, hiljalleen vasta-virtaan eteenpin soutaessamme, +kyll olisi tilaisuus antaa kertomuksen Voguulien elannosta, tavoista, +asunnoista j.n.e. Vaan semmoisen kertomuksen olen seuraavassa kirjassa +antava, jonka-thden se tss olisi liikanaista. Tiest taas, elikk +Pelym-joesta, ei ole paljon muuta sanomista, kuin ett se Europassa +ollen olisi luettava varsinkin keski-isojen jokien joukkoon, sill se on +varmaan viitt sataa virstaa pitk ja olisi tyynen tasaisen juoksunsa +kuin mys kohtalaisen syvyytens vuoksi sangen soveljas +hyry-laiva-kululle. Mutta tll Siperiassa, suurten jokien maassa, on +Pelym niin vhinen, ett se Ob-jttiliselle on vaan syrj-joki, ja +senkin ei suoraan, mutta vasta kolmannessa polvessa, sill Ob'in kanssa +yhtyv Irtysch ottaa syrj-joen Tobol'in, Tobol Tavdan ja tm meidn +Pelym'in. Ja sill olevan liikunnon vuoksi ei Pelym ole mistn arvosta, +sill sen vesill ei liiku muut kuin Voguulit pieniss yhdest puusta +tehdyiss ruuhissansa. Tmn vuoksi ovatkin sen rannat yksi ainoa +loppumatoin korpi, kasvava enimmiten kuusta ja lehti-kuusta, harvemmassa +koivua ja petj. Tm korpi on niin ihmiselt liikuttamatoin kuin hn +lienee lhtenyt Luojan kdest, ja vaikka min en ole puun-kauppias enk +laivan-rakentaja, on minun useasti ollut vaikea luoda silmni pois +niilt kauniilta taivaan-korkuisilta, suorista ja sileist +lehti-kuusista, jotka niss korvissa kasvavat eli korkeimmakseen +tekevt sen hydyn, ett metsstelev Voguuli tekee tulen ja viett yn +heidn juurellansa. Tm luonnon alku-perinen raakuus ja kauneus onkin +ainoa matkaajan huvitus niss kolkoissa maissa, vaan kuin se aina ja +aina vaan on yhden-muotoinen, vsytt sen katsominen pian niin, ett +innokkaimmatkin luonnon-ihailijan luulisin tll-matkatessansa toivovan +taipalen kohta loppuvan ja psevns edes niinkin vhiseen ihmisen +asuin-paikkaan kuin Voguulien paulit ovat.</p> + +<p>Minun tiellni oli nit hyvin harvassa: neljn pivn matkalla, +edell-mainitun yl-Pelym'in kirkolta lukien, sivuutettiin kaksi paulia, +joissa kummassakin oli kaksi jurttaa. Sitten tultiin viis-jurttaiseen +pauliin, jonka nimikin, Massau, saakoon tss siansa senthden, ett +siin el maan-viljelij Voguuli, jolla on sangen hyvt pellot, viis +hevoista, kolme lehm, Venjn tavoin tehty tupa, samovara, tee-kuppia +ja muita semmoisia kaluja, joita Voguuleilla ei muualla ole ja jotka +todistavat hnen ahkeruudella ja ymmrryksell hankittua +varallisuuttansa.</p> + +<p>Pivn levttyni Massaussa lksin taas matkaan ja tulin kahden pivn +perst viimeiseen pauliin, jonka nimi on Atimje-paul, vaan jota +kirjoissa mainitaan Verschinskij paul (latva-paul), ehk se, niinkuin +tm osottaisi, ei suinkaan ole Pelym'in latvalla, vaan Voguulien kesken +luetaan puoli-vliksi joen latvan ja suun vlill, joka kartalta +katsoenkin nytt oikealta. Thn asti oli minulla edess olevata +maa-taivasta vasten viis saatto-miest koossa; mutta kuin niist en +viel luullut olevan kyll kantamaan sek minun kapineitani ett omaa +evstns, pyssyj, kirveit, kattiloita ja muita vlttmttmi kaluja, +niin toivoin uupuvat eli noin nelj tahi viis miest saavani tss +paulissa. Mutta siin toivossa petyin: paikalla ei lytynyt muuta kuin +naisia ja yksi ainoa matkaan kykenev mies. Muut miehet olivat jo kaikki +metsss hirven pyynnss, niist kuitenkin kyln kaksi parainta miest +ylempn Pelym-joella kes-jurtissa ja niin muodoin matkalla tavattavat. +Niden molempien taloista suostui heidn tyttrens, yksi kummastakin, +lhtemn soutamaan isiens jurtille asti, jossa nm kvisivt heidn +siaansa. Nin oli minulla seuraavana pivn taas liikkeelle lhtiessni +saattajina: kolme vahvaa nuorta miest, kolme ukkoa, joista kaksi ei +kyennyt paljon mihinkn, ja kaksi nuorta riipet neitoista. Mutta +tien-tuntijaa ei ollut yhtn; kaikki tiesivt he sen, ett erll +pienell Pelym'in syrj-joella nimelt Posserje, noin yhdeksn pivn +matkan pss, eli Beresov'an piirikuntaan kuuluva Voguuli, jonka +muutamat mys tunsivat, sill hn kuului kyvn tll aina silloin +tllin jauhoa ja muita tarpeita ostamassa. Vaan Posserje-jokea ei +tiennyt kukaan, ja tm seikka oli hyvinkin arveluttava, sill +Pelym'illa on paljon syrj-jokia kummallakin puolellansa, joista oikeata +arvata ei ollut helppo asia. Ainoa toivo oli niiss kahdessa ylempn +olevassa Atimje-miehess, jotka olivat kyneet Posserje-joella ja jotka +toivoin saada kanssamme.</p> + +<p>Nin varustettuna ja listtyni soutu-miesten evsen kolme puutaa +leip, jotka erittin ja ikskuin itseni vasten olin leivottanut +(sill Voguulit tiesin vahvoiksi symriksi), lksin matkaan ja tulin +seuraavana pivn ensimisen Atimjelisen mets-jurtalle. Se oli +rakettu hirsist niinkuin talvi-jurtatkin, ja ne kolme aittaa, jotka +seisoivat jurtan vierell, osoittivat ett paikan isnt sai metsst +mit tallelle panna; sit samaa todisti mys vasta nyletty kuivamassa +riippuva hirven talja. Mutta hnt itsens ei ollut paikalla. Hnen +meidn kanssa oleva tytr otti yhdest aitasta, joka oli lukotta +niinkuin tll yleisesti kaikki huoneet ovat, hyvt kyrt verest +hirven-lihaa meidn keitt. Mehevn hirvi-rokan kiehuessa rannalla tuli +kotiin kaksi paikan asukasta: sen haltijan toinen tytr ja veljen-poika, +jotka olivat liki-seudussa kyneet teiri-loukkuja katsomassa. He +sanoivat isns olleen metsss jo nelj piv eik olevan tietoa, +koska hn tulisi jurtalle. Hnen kanssa-saamisen toivo kvi siis +tyhjksi, ja syty lksimme edelleen entisell vell. Kaksi piv +kulettua tulimme toisen Atimjelisen mets-jurtalle; tss tapahtui sama +seikka: ei hnt eik ketn muitakaan ollut jurtalla, ja meidn tytyi +siis tien-tuntijatta lhte Posserjeta etsimn. Ers ukoista sanoi +<i>kirjoittavansa</i> puuhun paikan isnnlle ett me olimme siin kyneet. +Min luulin Voguuleilla olevan niinkuin Samojeedeill on jonkun, josko +vaillinaisenkin, kirjailu-taidon, jolla he voisivat tehd joita-kuita +ilmoituksia kaukaa toinen toisillensa, ja katsoin senthden +uteliaisuudella ukon tyt. Vaan hnen kirjoituksensa ei ollut muuta +kuin ett hn vissiin jrestykseen hakkasi petjn kylkeen yhdeksn +pykl, sen mrn, joka meit oli henki. Min kskin hnen mys +kirjoittamaan Gregorille (se oli jurtan-miehen nimi), ett paikalla oli +kynyt virka-mies ja Gregorin tytrkin. Mutta sit ei hn en +voinutkaan toimittaa kirjoituksellansa ja se merkittiin siten, ett +jurttaan jtettiin paperilappu ja tytn huivi.</p> + +<p>Neljnten pivn tst eteenpin eli seitsemnten Atimje-paulilta +lhdetty kohdattiin suu idst tulevan joen, joka minusta nytti +Posserje-joelta, sill Regulyn tarkalla kartalla ei tss seuduin lydy +muita jokia kuin se. Min seisahduin joen-suuhun ja lhetin kaksi miest +pienell venheell ylemmksi syrj-joelle katsomaan, milt se nytti ja +eivtk siell voisi lyt mit merkki ihmisten asumisesta sen +varrella. Parin tunnin perst tulivat he takaisin ja ilmoittivat, ett +joki noin kolmen virstan pss kapenee niin ett pienellkin venheell +on mahdotoin sit ylspin kulkea, ja yhteisess neuvossa ptettiin +ett se ei viel ollut Posserje. Tm pts olikin oikea, sill viel +joita-kuita tuntia soudettua tuli vastaamme toinen paljoa suuremman joen +suu ja epilemtt laskimme venheet siihen. Vhn matkaa soudettua alkoi +rannoilla nky kaiken-laista merkki ihmisten olosta ei kaukana: +veistettyj puun-kylki, kantoja, tulen-sioja, verkon-kuivaus-laitoksia +j.n.e. Mieluisasti sousivat Voguulit eteenpin, sill heill alkoi jo +olla srpimen puutos, kuin koko matkan olivat liian herkullisesti +elneet (esim. kolme kertaa pivss keittneet) ja ampua ei oltu +matkalla saatu muuta kuin muutamia vesi-lintuja ja pari teiri. Mutta +tll tuli se vastus eteen ett joessa usein tavattiin suuria lji +hakoja, joita luulen muutamin paikoin Suomessa kutsuttavan +<i>ryteikiksi</i>, ja niiden hakkaamisessa ja venheelle tien aukasemisessa +meni semmoinen aika ett noin kymmenen virstan matkalla viivyimme +kokonaisen vuoro-kauden ja vasta toisena pivn tulimme edell-mainitun +Beresov'an Sosvalaisen Voguulin mkille.</p> + +<p>Iloni tst tapauksesta ei kuitenkaan ollut vhempi, varsinkin kuin tm +Voguuli ikn oli tullut metsst kotiin ja minulla hness siis oli +varma tien-johtaja. Ja onni teki minulle viel sen hyvn ett samana +pivn saattoi mkille tmn miehen veljen poikinensa, jotka elivt +Sosvaan menevn Tapsjen varrella ja nyt olivat jo toista viikkoa olleet +metsll hirven ajossa. Tm ukko antoi minulle seuraan poikansa, josta +siis oli seudun-tuntija toveri lietsarille. Tosin ei heist kumpikaan +ollut kynyt siin paulissa Tapsje-joen varrella, johon nyt tahtoivat +saattaa minun, vaan heidn alinomaiset vaelluksensa metsss tekivt +luultavaksi ett he eivt eksyisi, ja min luotin heihin vhimmttkn +epilemisett.</p> + +<p>Seuraavana aamuna oli ilma viel kirkas, vaan pivn plle vetihen +taivaalle se hieno kelve, joka on pettmtin sateen ennustaja. Vaan +kuin ei kukaan pitnyt tst lukua, niin lhettiin aamuisen syty +korpea myten maa-taivalta katkasemaan. Vaikka tien-johtajat olivat +minulle vakuuttaneet tien eli matkattavan korven olevan kuivan, olivat +minulla lakkarissani kuivat sukat varalla, muuttaa ne jalkaani niin pian +kuin jalat alkoivat mrilt tuntua ja, niinkuin ajattelin, suon poikki +oli psty. Suota ei tarvittukaan kauan odottaa, ja pian purskui vesi +saappaissani. Levtess muutin sukat: Voguulit nauroivat ja sanoivat sen +olevan tyhjn vaivan, sill koko matka olisi oleva semmoista +sammal-suota kuin thnkin asti oli ollut. Kuivalla tiell olivat +saattajat ymmrtneet sen, ett ei tarvinnut kahlata vedess vytist +myten, niinkuin se niss korvissa useasti tapahtuu, ja tapahtui +meillenkin. Enk sen kovemmin sitte en ruvennutkaan jalkineita +muuttamaan tll matkalla, sill se vaiva oli tosin turha. Alussa matkaa +tapahtui minulle useampia pieni vastuksia. Yn olin jurtalla levnnyt +nuotiolla; varmaan oli tss nokea eli mit muuta joutunut toiseen +silmni, niin ett sit ilta-puolella piv rupesi ankarasti +hakkaamaan. Tmn kautta puoli-sokeana eteenpin astuessani loukkasin +polveni kuivaa puun-oksaa vasten, ja nyt tytyi meidn seisahtua, johon +liittoon jo iltakin kohta alkoi pimet. Huuhdottuani kylmll vedell +niin silmni kuin polvenikin, jossa toinen myt-seuraavista +Voguulittarista oli Herthanani, panin teet juotuani kuusen juureen +maata.</p> + +<p>Yll olin unissani uivanani kylmss vedess jiden seassa, ja +herttyni havaitsin ett villa-peitteen ja sarka-nutun alla olin +kastunut mrksi ja ett rankka sade valoi ehtimiseen taivaasta. Tuli +oli sammunut, jonka-thden hertin seuralaisiani sit korjaamaan. He +eivt nyttneet olevan sateesta millnskn, makasivat vaan niin +lhell tulta kuin mahdollinen oli, aika ajalta knten milloin kylen +milloin toisen sadetta vasten. Pivn valettua lksimme matkaan, vaikka +lietsari ei sanonut oikein tietvns miten nyt kulkea, kuin pivst ei +voinut suuntaa katsoa (kova onni oli minulta edes-menneen vuonna +hvittnyt pitk-silmn, jossa oli kompassi). Satamasta ei herennyt +silmn-rpykseksikn, ja noin kaksi eli kolme tuntia vaellettua +eteenpin sanoi lietsari matkan suunnan kokonaan kadottaneensa, pyysi +minun taukoamaan ja pyssyns sek koiransa jtten meidn tyk lhti hn +veljens pojan kanssa eteenpin maata katselemaan.</p> + +<p>Tulen tehty rakensivat seuralaiseni kaksi majaa, joista oli joku, jos +ei tysikn, suoja sadetta vasten. Keitetty, kuivailtuamme, lepilty +alkoi jo tulla ikv lietsaria, mutta heit ei kuulunut. Nin kului koko +piv sateen pidossa ja turhassa odotuksessa. Viimein aloin pelt ett +lietsarit olivat karanneet, varsinkin kuin nyt sain tiet, ett ers +Pelymilaisista toveristani oli eileisn iltana peloitellut +Posserjelaista ja sanonut minun lyttvni hnt, jos ei tn pivn +saattaisi seuraa korven yli. Ajatellessani tt seikkaa alkoi tilani +olla jotenkin ikv. Ilman lietsaritta ollen oli yksi kahdesta tehtv: +joko omin ksin koetella pyrki Tapsjen rannalle, joka ninkin oli +mahdollinen lyt, sill se juoksi poikki meidn matkan-suuntamme, — +ja sitten jokirantaa myten etsi paul; eli palata takaisin Posserjelle +ja siell odottaa parempaa aikaa ja matka-onnea. Min huusin edellist, +mutta saattajani tahtoivat knty takaisin, ja olikin heill syyt +thn vaatimukseen: heidn evns oli lopussa. Viimeisen leipns +olivat he syneet tn aamuna ja nyt ei heill en ollut muuta jlell +kuin suolaa, vhn ohran-suurimoita ja hirven-rasvaa; tosin ei +Posserjellakaan lytynyt ei leip eik suurimoita, vaan teiri oli +siell kyll, ja teirin-lihalla el Voguuli ikns, ilman leivtt ja +muitta herkuitta. Mutta takaisin-matkaaminen ei olisi ollut helppo; +seuralaisilleni oli tienot outo, ja jlkemme voimme vaan suossa nhd, +vaan kuivilla kannaksilla voisimme haipua oikealta suunnalta, painua +korpeen etemmksi ja nnty tietymttmiin. Niss ei kovin +havaittavissa ajatuksissa vietin ilta-puolen piv, kuin lietsarit +viimeinkin vsyksiss tulivat takaisin. Heidn vaelluksensa +p-tarkoitus oli ollut lyt er puro, jonka tiesivt tss korvessa +olevan, ja sen juoksusta ptt matkan suuntaa. Kauan etsittyns +olivat sen viimein lytneetkin, ja sanoivat silt ei tulevan kovin +pitkn matkan paikkaan, jossa Tapsjeliset syksyll pitvt peurojansa +ja josta tie oli pauliin.</p> + +<p>He olivat palatessansa lyksennelleet merkkej puihin, joita myten +meidn seuraavana pivn oli helppo tulla mainitulle purolle. Sade oli +nyt mys herennyt ja piv oli vaan puolipilvinen, niin ett auringosta +nyt oli hyv johto. Niin lysimmekin viimein ilta-pivll tien-suun, +josta tapauksesta en min ollut iloisempi kuin Voguulitkaan. He +keittivt tss viimeisen kerran, nyt ilman suurimoittakin s.o. vett +suolan ja rasvan kanssa. Min jaoin heille vehn-leip, sen vhn mik +itsellnikin oli, ja voin mys heidn kattilaansa laskea pari +kourallista riisi-suurimoita ja palasen puljon'ia. Virkistettyin +enemmn toivolta kohta psevmme korvesta kuin vhilt ja kehnoilta +ruoka-ravinnoilta lksimme syty taas tallustamaan, ja myh-illalla +olimme viimeinkin niin onnelliset, ett kuulimme koiran haukkumisen ja +kohta sen jlkeen tulimme joen rantaan, jonka toisella puolen olevasta +paulista nousi ystvllinen savu ilmalle. Pyssyn ampuma ilmoitti sen +asujille tulomme, he toivat kohta venheen vastaan ja pian olimme sangen +siistiss, ihanalle paikalle raketussa paulissa, jonka nimi oli +<i>Schohteltit</i>.</p> + +<p>Se oli 7:s piv syys-kuuta. Seuraavana pivn erosin Pelymilaisista +seuralaisistani, jotka palasivat tien-osoittajien kanssa samaa tiet +takaisin. Ainoastaan yhden puoli-sokean ukon palkkasin Sortingjen +kirkolle asti tulkikseni, sill kytnnllinen taitoni Voguulin kieless +oli viel niin heikko, ett'en pitempi lauseita voinut en puljua enk +ymmrt, ja nm Sosvan Voguulit eivt ymmrr Venjn kielt enemmn +kuin muutamia kirouksia, jota heidn muka "tietmttmyyttns" ers +Pelymilaisista kyll moitti, sanoen Sosvalaisen ihmisten parissa istuvan +nett kuin teirin. Tmn ukon ja kahden soutajan kanssa lksin pivn +levttyni Tapsje-jokea alaspin laskemaan. Se ei tosin ole kovin +virtainen, vaan kuitenkin "maksoi mki velkansa", niinkuin meill +sanotaan. Kumminkin oli tm alku-matka Sosvan-vesill minulle sangen +tukala: venhe oli niin kapea ja pieni, ett siin piti istua +venhe-pohjassa, ja vhisinkin liika liikahdus voi sen kaataa. +Toisekseen oli se katteetoin, ja ilma oli jo niin kylm ett pari kertaa +luntakin satoi, jonka ohessa minua horkan tavoin vilusti, seuraus +jalka-matkastani. Pahin seikka oli kuitenkin se, ett evss puutuimme +kahta painavata tarvetta: leip ja suolaa. Teiri, kuivaa peuran-lihaa +ja rasvaa oli kyll. Ukko tulkkini alkoi tst napista, sanoen +tottuneensa edes suolalle, josko leivttkin voisi el, ja tm hnen +napisemisensa ei vhennyt, kuin unhotti tupakka-kukkaronsa ersen +y-paikkaan ja tt vahinkoa ei havaittu ennenkuin pitkn matkan pss +paikalta. Min autoin hnt tupakalla vhist varoistani ja lohdutin +toivolla kohta pstvn parempihin paikkoin.</p> + +<p>Nelj piv nin krsittymme tulimmekin Tapsjen suulle eli sen +yhtymiseen lnnest juoksevan p-joen Sosvan kanssa. Tss oli +kokonainen tuohi-kaupunki noin 30 kes-jurttaa, joissa eli ympristn +Voguuleja koko kesn paikalla kalastaen. Mys lytyi siin jauho-venhe, +ern Sosvalla asuvan Syrjnin tavara, jota mymn hn oli tnne +palvelijansa lhettnyt. Jauhot maksoivat tll 11 oravaa puuta (s.o. +63 kop. hop.; Tobolsk'issa maksoivat ne menn syksyn 30 kop., ja +etelmpn Tobolsk'in lniss 15 kop. samaa rahaa); mutta kauppias +sanoi tavaransa hitaasti menevn, sill oravia ei oltu viel enntetty +pyyt, vaikka vuosi oli hyvn-lainen orava-vuosi. Hn oli syntyjns +Samojedi, mutta oli jo lapsena vanhempiensa kanssa joutunut isntns +Syrjnin palvelukseen (s.o. orjuuteen), ja oli hn oikea polyglotti, +sill paitse omaa kieltns puhui hn Syrjnin, Voguulin ja Ostjakin +kieli ja sangen selvsti Venjtkin.</p> + +<p>Nyt loppuivat ukon ja minun puutteet; ostimme kohtuullisen mrn +jauhoa, josta rieskottain tehtiin leip, pieni kakkaroita, jotka +paistettiin tuli-sian tuhkassa. Tm on Voguulien tavallinen +leivn-teon-laatu, sill uunia ei lydy heidn talvi-jurtissansakaan, ja +sill tavoin tehty leip on sangen hyv, varsinkin siit, joka jonkun +ajan on ollut kokonansa leivtt. Mys annettiin minulle tss +Sortingjen kirkolle asti suurempi ja varavampi venhe, joka katettiin +tuohella niin ett lopun matkaa, viel kuusi piv, teimme +verrallisesti paremmassa tilassa kuin matkan Tapsjella. Pohjainen Sosva +on suuri joki, leveydeltns Volgan kokoinen Kasan'in kohdassa, ja sen +virta on sangen vkev, joka jlkiminen omaisuus meille kyyti lissi.</p> + +<p>Sortingjen kirkko on ensiminen ja ainoa paikka Sosvalla, jossa +Venlisi tavataan. Paitse pappia ja kirkon-palvelijoita el siin +kauppaa pitv porvari ja muutamia muita asujia, yleens kuusi eli +seitsemn taloa, joiden rinnalla ja lisn seisoo kymmenkunta Voguulien +jurttia. Paikka on surkeimpia ihmisen olo-paikkoja, vaan minulle oli se +arvattavasti hyvn-toivon niemi, pitikin papin hyvmtahtoinen emnt +minua siin ollessani niin hyvn ja evsti viel matkalle Beresov'aan +niin hyvsti, ett hn on paraimpia muistojani Siperiasta. Olostani +Sortingjella ja matkastani Beresov'aan, joka ei kestnyt tytt kahta +vuoro-kautta, ei ole juuri mitn virkkamista, jonka thden tmn pitkn +epistolan jo voinkin thn lopettaa.</p> + + + +<h3>Kolmas Kirja.<a name="FNanchor_24" id="FNanchor_24"></a><a href="#Footnote_24" class="fnanchor">[24]</a></h3> + + +<p>Beresov'assa 1 p. lokak. 1858.</p> + +<p>Sitten viimeisen eli neljnnen matka-kertomukseni lhetetty lksin +Kasan'ista loppupuolella mennytt touko-kuuta matkalle Siperiaan ja +tulin kes-kuun loppu-puolella Tobolsk'in ja Turinsk'in kaupunkien +kautta, Pelym'in kirkolle, viimeksi mainitun kaupungin piirikuntaa, +Tavda- ja Pelym-jokien yhdynt-paikassa vhist etelmpn 60:tt +pohjaista leveys-pykl. Matka-kaavastani tiet ylistettv +konsistorio, ett minulla tmn-vuotisen tutkinnon tarkoituksena oli +Voguulien kieli ja kansa. Pelym'issa vietenkin lhes kaksi kuu-kautta +mainitun kielen tutkimisessa, jolla ajalla sain selitetyksi kaksi toinen +toisestansa ei suuresti eroavata murretta, joista yht voipi kutsua +<i>Pelym'in</i> ja toista <i>Kondan</i> murteeksi. Nin jo johon-kuhun mrn +tultuani tuntemaan kielen lksin Pelym'ista elo-kuuu 19:n pivn +matkalle itse Voguulin kansaakin oppimaan. Matkani kulki pohjasta +tulevaa Pelym-jokea myten lhes 62:ta pykl; tss erosin tmn joen +nyt lnteen ja eteln kntyvst latvasta, kulin jalan noin 50 eli 60 +virstaisen taipalen, jonka toisella puolella tapasin Tapsje-joen, joka +etelst pohjaa kohden juoksee pohjaiseen Sosva-jokeen. Nit molempia +jokia myten juoksi nyt matkani Sortingjen kirkolle, Sosva-joen +rannalla, 63 1/2 leveys- ja 81 pituus-pykln alla. Tm kirkon-kyl, +johon tulin 16 p, syysk., on ensiminen ja ainoa Venlisten asuma +paikka Beresov'asta itn pin. Siin vietin viikko-kauden pivt +tutkien kolmatta eli <i>Sosvan</i> murretta Voguulin kieless, joka myskn +sanojen taivutuksessa ei merkittvsti eroa etelmmss olevista +sisaristansa. Sortingjen kirkolta viimeksi tulin menneell viikolla +thn kaupunkiin ja aion tll viett keli-rikon ajan. Talvi-kelin +tultua, jonka tll luullaan joutuvan noin parin eli kolmen viikon +perst, aion lhte Obdorsk'iin, saamaan selkoa Obdorsk'in eli +pohjaisten Ostjakkein kielest. Tmn tutkinto ei tosin kuulu +matka-kaavaani, vaan sen lheinen heimolaisuus Voguulin kielen kanssa +vaatii semmoisen tutkinnon, varsinkin koska sen luullaan isosti +poikkeavan Castrn'in tutkimasta Irtysch'in ja keskimisen Ob'in +ostjakkilaisesta kielest. Mainitun matkan tehtyni toivon, noin parin +kuu-kauden perst, Jumalan avulla voivani jtt j-hyviset +Siperialle ja palata Perm'in lniin siell olevien Permilisten kielt +lhemmin tunnustelemaan.</p> + +<p>Sen verta matkani juoksusta. Kieli-opillisista ja sana-kirjallisista +saaliistani en nyt aio puhua; sit vastaan suotakoon minun thn liitt +joita-kuita lauseita Voguulin kansasta.</p> + +<p>It-puolella Uraalin keskimist osaa, 59:nnen ja 64:nnen +leveys-pyklien vlill, juoksee pitkin vuoren juoksua kolme eli nelj +alhaista ja kapeata maan-selnnett vierekkin, jotka ovat kokonaan +erillns itsest Uraalista eivtk keskennskn missn yhteydess. +Niden, paikkakunnan Venjn kieless Uvall'iksi kutsuttujen +harjanneitten vliss syntyy ja juoksee joukko osittain sangen suuria +jokia, jotka kaikki joko vlittmsti eli toisten jokien kautta +lankeavat Irtysch-Ob'in jttilis-jokeen, ja joista merkillisimmt ovat: +1) <i>Tura</i>, juokseva lnnest itn ja lankeava Tobol-jokeen; 2) <i>Tavda</i>, +joka syntyy kahdesta it-etel kohti rinnakkain juoksevasta joesta: +etelinen <i>Sosva ja Losva</i>; Tavda vastaan-ottaa pohjasta juoksevan +<i>Pelym</i>-joen ja lankee samoin Tobol'iin; 3) <i>Konda</i>, joka suuri joki +hevosenkengn muodossa juosten ker ison joukon pienempi syrj-jokia +juoksuunsa ja lankee Irtysdch'iin; 4) pohjainen <i>Sosva</i>,<a name="FNanchor_25" id="FNanchor_25"></a><a href="#Footnote_25" class="fnanchor">[25]</a> syntyv +useamman pienemmn joen yhtymisest Uraalin juurella, juoksee melkein +latinaisen S:n muodossa ja lankee ei kaukana Beresov'asta Ob'iin; sen +suurin syrj-joki lnnest on <i>Sigva eli Ljapina</i> (Voguuliksi: +<i>Sakuje</i>), ja etelst jo ennen mainittu <i>Tapsje</i>)<a name="FNanchor_26" id="FNanchor_26"></a><a href="#Footnote_26" class="fnanchor">[26]</a>.</p> + +<p>Paitse Turan ja etelisen Sosvan seutuja, joissa maan-viljelys viel +menestyy hyvsti, on niden jokien lpi-juoksema maa viljelemtint +korpea ja pohjatointa suota, joissa ihminen ei ole yrittnytkn, eik +mahda koskaan yritt, vallitsemaan yli-voimaista luontoa. Yleisimmt +puun-laadut niss rettmiss metsiss ovat: kuusi, koivu, petj, +hopea-kuusi (ven. nиxтa, <i>pinus picea</i>), ketri-puu (ven. кедрь, <i>pinus +cembra</i>), saksan- eli lehti-kuusi (ven. лиственица, <i>pinus larix</i>) ja +paju. Niden metsien ja niin muodoin koko tmn maankin suurin rikkaus +on niiss olevat elvt niinkuin: majava, jota kuitenkin nyt en +harvoin tavataan; repo, mys harvassa; naali (ruots. fjllracka, ven. +neсeц), elv pohjempana; sopuli (ruots. sobel, ven. сoбoль), jota viel +tavataan sangen suuressa mrss; ja orava. Paitse nit nahkansa +thden metsstettvi elimi ovat tss metsn-eljist viel +mainittavat hirvi ja tavalliset mets-linnut (pyy, teiri ja metso), +joita asujat pyytvt ruoaksensa. Joet, etenkin pohjainen Sosva ja Ob, +ovat siunatut kalalla niin monesta laadusta, ett niiden tunteminen ja +luetteleminen on mahdotoin sille, joka ei kauemman aikaa ole elnyt +paikalla.</p> + +<p>Tss maassa el iki-vanhoista ajoista Voguulin kansa, joka lheisten +heimolaistensa Ostjakkien kanssa oli jo muinaisina aikoina +kaukaisillenkin kansoille tunnettu <i>Jugrin eli Ugrin</i> nimell, vaan itse +nimitksen <i>Manjsi</i>, josta niinkuin Voguulinkin nimest tehtyj monia +perttmi selityksi min en rupea viel lismn uudella semmoisella. +Nimest <i>Vogul</i> sanon vaan sen, ett sit paikalla ei kukaan kyt, +sill Pelmys'in tienoossa kutsuvat Venliset Voguulia ainoastaan +инородцы (vieras-periset, ei-Venliset) eli ясачные (jasakan-maksavat, +ei-talon-pojat), ja Beresov'an piirikunnassa kutsutaan heit ja +Ostjakkeja yhteisesti Остяки. Herra Regulyn ptteelle (<i>Baer u. +Helmersen, Beitrge zur Kenntniss Russlands</i>, B. IX.) ett Voguulit eivt +olisi maan alku-periset asukkaat, vaan verrallisesti myhemmin mist +kusta etelmmst tnne siirtyneit, ei lydy mitn todistuksia. Pin +vastoin todistavat jokien, jrvien ja vuorien nimet ei ainoastaan +Voguulien tt nyky asumassa maassa, vaan paljon etelmpnkin ja +lnnempn, jossa nyt jo kaukaisista ajoista asuu muita kansoja, ett +Voguulit ovat ensimiseksi niille paikoille jalan astuneet ja +kielellns ne nimittneet. Voguulin kielen rikkaus nimityksist tmn +maan omituisille luonnon-aineille ja sattumille on mys todistuksena +tmn kansan siin kauan asuneen.</p> + +<p>Voguulien nykyisen alan etelisen rajana ovat Losva ja Tavda, jonka +jlkimisen joen varrelta kuitenkaan ei Voguulia tavata en muualla +kuin Koschutsk'in volostissa kolme pient kyl; lnness on Uraali +heidn luonnollinen rajansa Syrjnein maata vasten; pohjassa eivt +Voguulit nouse ylemmksi Sosva-joen pohjasta tulevia syrj-jokia, ja +idss taas ei heidn piirins ulotu yhdistyneesen Ob-Irtysch-jokeen +asti muualla kuin Beresov'an kaupungin kohdalla, sill etelmpn ovat +Ob'in sek Irtysch'in molemmat rannat Ostjakkein vallassa. +Hallituksellisessa katsannossa kuuluvat he kahteen lniin, nim. +Perm'in, jossa heidn alansa on Tscherdyn'in ja Verchoturien +piirikunnissa, ja Tobolsk'in lniin, jossa heidn maa kuuluu Turinsk'in +ja Beresov'an piirikuntiin. Heidn lukunsa on, verraten siihen suureen +maa-alaan, joka heidn vallassansa on, aivan vhinen. Tobolsk'in +lniss lytyy Voguulia noin 900 veron-maksavaa miehen-puolta, jota +myten, jos jokaista veron-alaista vastaan luetaan 6 verotointa henke, +joka lienee kohtuullinen, Voguulien yhteinen mr Tobolsk'in lniss +tekisi noin 5,400 henke; Perm'in lniss taas ei heit ole yhteens +enemmn kuin 900 hengen paikoille, ja nin muodoin ei koko Voguulin +kansan luku tee tytt puolta seitsemtt tuhatta henke. Syyt thn +vhn ven paljouteen ovat: ilman kovuus ja elmn-laadun vaivaloisuus, +metsn-otuksen vheneminen ja siit seuraava yleinen kyhyys, kuin mys +venlisten pappien ahnaus, jotka Voguuleilta vaativat niin suuren +vihkiis-rahan ett moni nuori mies juuri sen puutteesta jtksen +naimatta. Beresov'an piirikunnassa elvi Voguulia haittaa kalym'ikin +(naima-raha morsiamen islle maksettava) naidessansa, ja yleisiksi +ven-vhyyden syiksi voipi viel lukea kulku-tauditkin, joista rokko ja +venerin-tauti ovat tehneet suurta tuhoa heidn seassansa. Venlisi +lhell vhenee heidn mrns sitenkin, ett moni Voguuli annaksen +ty-miehiksi Venlisille, ja vierastuen omista elatus-keinoistansa +perehtyy tll niden elmn-laatuun sek palo-viinaan ja katoaa nin +muodoin kansastansa. Yleisesti valittavat tkliset virka-miehet niin +Voguulien kuin Ostjakkienkin ja muiden heidn tavallansa elvien +kansojen Siperiassa vuosi vuodelta vhenevn ja heidn kokonaisen +loppumisensa siis ei kaukana olevan, joka kohtalo tiettvsti on +kaikkein semmoisten kansain, jotka eivt tahdo antautua sivistyksen +matkaan.</p> + +<p>Elmn laatunsa puolesta voipi Voguuleja kutsua <i>asettuneeksi +metsstj-kansaksi</i>. Syrj-elatus-keinoja on etelss, Losva- ja +Pelym-jokien varsilla, joku vhinen maan-viljely ja karjan-hoitoa, ja +pohjassa Sosva-joella kalan-pyynt. Vaan metsn-kynti on ainakin +Voguulin paras ja rakkahin toimitus. Metsstmist harjoitetaan sek +kodista ksin ett metsn raketuista, noin pivn matkan eli parin +pss olevista, majoista. Se alkaa syys-kesll elo- ja syys-kuussa +hirven pyytmisell, joka thn aikaan vuotta on hyvin lihava. Hirvi +asuskelee kernaasti kuivilla suo saarilla, joissa viheriinen ruoho on +hnen paras herkkunsa, ja tmmist ruohoa paremmin kasvattaaksensa +sytytt Voguuli useasti sen-kaltaiset paikat tuleen, josta ne monet +mets-valkeat ovat selitettvt, jotka Siperiassakin hvittvt tll +tosin viel arvotointa mets. Tmmisiss paikoissa lyt Voguuli pian +hirven jlet ja koirinensa alkaa hn sit ajaa perst, jota ajamista +monesti kest nelj viis piv ja enemmnkin, ennenkuin hirvi laskee +ajajansa niin lhelle ett ampua voi. Jos ampuminen onnistuu, teurastaa +hn saaliinsa paikalla ja rakentaa joko puuhun eli korkeiden pylvsten +plle pienen aitan, jossa liha, leikeltyn kaitaisiin ja hienoin +suikaleihin, kuivaa ja talveen asti silyy karhuilta ja muilta +raatelijoilta. Mainittuin hirven asuma-paikkoihin viritetn mys suuria +jousia, jotka elimen lhestyess laukeavat ja joita Venjn kieless +tst kutsutaan itse-ampujiksi (сaмострелец, сaмострела). Myhemmin +syksyll, kuin nahka-otus on saanut tyden karvansa, kuin soiden ja +vetten jdytty metsn-kynti on helppo ja kuin ensiminen lumi hyvsti +nytt elinten jlet, tllin alkaa oikea metsn-pyynt, joka paraasta +pst on sopulin ajaminen. Tt elint pyydetn sitten monella lailla +koko talvi aina kevsen asti, kunne lumi alkaa upottaa miest ja +koiraa. Tss pyynnss on hyv koira verratoin kappale ja semmoinen +maksaakin Voguulien kesken kaksin kolmin-kymmenin hopea-ruplin, eik +niit pieni helma-rakkia, joita vanhain naisten kaupunkiloissa nhdn +hyvilevn, pidet niin hyvsti kuin Voguuli pit koiraansa, joka taas +kuuliaisuudessa ja uskollisuudessa jtt kauas jlellens mainitut +kaupunkilaiset heimolaisensa. Sopulin hinta on hyvyytt myten +eri-lainen: neljst aina kymmeneen hopea-ruplaan, ja jasakkaa +maksettaessa ottaa hallitus hyvn sopulin vastaan kolmen sielun verona. +Toinen elin, joka viel useammin kuin sopuli saa antaa nahkansa +Voguulille, on orava, jota tapetaan ympri vuotta ja yht verran +huviksensa kuin oikeaksi tyksi. Voguuli ei nim. koskaan liikahda +jurtastansa ilman koiratta, pyssytt ja kirveett. Jos hn jalan lhtee +mihin asialle, on hnell koira muassansa; jos taas venehin, juoksee +koira pitkin joen-rantaa hnen itsens melomalla hiljalleen matkaa +tehdessns. Koira lyt pian oravan ja ilmoittaa haukkumalla sen +isnnllens, joka kuitenkin on ruudilta ja haulilta liian saita oravaa +ampumaan. Kirveellns kolkuttaa hn puuta, jossa orava istuu. Jos tm +hyptessns toiseen puuhun ei putoa maahan, kertoo metsstj +puun-kolkuttamista niin kauan kunne orava en ei hyppkn puusta +puuhun, vaan istuu uppimiskaisesti paikallansa. Tllin sahataan puu +poikki ja sen kaatuessa joutuu otus vlttmttmsti odottavan koiran +hampaisiin. Oravan hinta vaihettelee tll 6 ja 10 kopeikan vlill +hop. Harvemmin saadaan repoa, joka on vaikea pyyt, ja arvaten viel +harvemmin karhua. Mets-lintuja pyydetn loukuilla (ven. слопец), jotka +asetetaan ei kovin kauas kotoa, niin ett vaimot ja muu kotona elv +heikompi kansa hyvin voipi ne hoitaa. Kevll tapetaan mys paljon +vesi-lintuja, joita pyydetn merroilla eli ammutaan jousella, joka kalu +viel lytyy joka talossa.</p> + +<p>Kalastaminen, joka Tavdalla ja sen syrj-jokiloilla ei ole kovin +antoisa, tapahtuu siell tavallisesti talvella siten ett joki +soveljaassa paikassa lhell kotia kokonansa suletaan ja suluissa +oleviin porttiin asetetaan suuria, pre-puikoista tehtyj mertoja. Nit +pyydyksi hoitavat samoin vaimot ja muu koto-kansa. Vaan pohjaisen +Sosvan Voguuleilla on kalastaminen suuremmassa arvossa ja suuremmasta +hydystkin. Heti vetten auettua ja tulva-veden laskeutua kerytyvt he +suurissa parvissa joen-suu-paikkoihin joko Sosvalla eli Ob-joella, ja +elvt niiss kalastaen koko kesn syys-kuuhun asti, niin ett hirven +pyyt tll jpikin useammalta tekemtt. Tavallisesti pyydys on +nuotta, ja sen, joka ei ole nhnyt tmmist kalan-pyytj-kyl Sosvan +eli Obin rannalla, on vaikea uskoa sit kalan-paljoutta, joka tll +vuosittain tapetaan. Voguuli ei koskaan suolaa kalaa, siit syyst ett +hn suolaamisen pit hydytinn herkun-valmistuksena ja ett hnell +ei ole varaa ostaa suolaa niin paljon kuin siihen tarvittaisiin. Mit +hn perheinens ja koirinensa ei paikalla sy — ja se ei ole vh — +kuivataan ilmassa eli savustetaan tuli-sian ymprille asetetuilla +vartailla talven varaksi.</p> + +<p>Se, joka on matkustanut Venjll, on kyli pian tullut havaitsemaan, +ett kaupunkien kaduilla renikoiden ja muiden sen-kaltaisten herkkujen +seassa mys mydn hnelle tuntemattomia ruskioita pavun-kokoisia +jyvi, joita rahvas, olletikin pyh- ja juhla-pivin, syd raksuttelee +ja joista Venjll kauppa-miesten rouvien sanotaan pysyvn niin hyvss +lihassa kuin he tavallisesti ovat. Nm jyvt ovat ketri-puun kvyss +kasvavia phkinit, joita saadaan Siperiassa ja joiden kerminen tmn +maan kyhill Voguuleilla ja Venlisillkin sen pohjaisemmissa +tienoissa on sangen painava syrj-elatus-keino. Naula nit phkinit +maksaa esim. Kasan'issa 7 eli 8 kop. hop., vaan paikalla ei puudan hinta +ole kalliimpi kuin noin 3 eli 5 ruplaa paperissa. Mutta milloin hyv +phkin-vuosi sattuu, voipi yksi perhekunta niit helposti kert +useampia kymmeni puutia ja nin ilman suuretta vaivatta lunastaa hyvt +rahat.</p> + +<p>Niinkuin edell sanottiin alkavat Losva- ja Pelym-joella elvt Voguulit +vhn maatakin viljell, jonka kanssa mys hevoisten ja karjan pito +luonnollisesti yhdistksen. Venlisill Pelym'issa ja sen seuduilla on +se yleinen valitus, ett maan-viljely ei niss tienoin tahdo en +menesty. Mutta kokonaista leveys-pykl pohjempana Pelym'ia eli +vhist etelmpn 61:t pykl, Massaun paul'issa Pelym-joelta vhn +syrjn, on ers Voguuli vhitellen raatanut itsellens niin hyvt +pellot, ett hn suurine perheinens leivn puolesta tulee omallansa +aikaan ja hyvin vuosina viel myskin isot mrt eloa. Tm +todistaisi, ett maan-viljely tll ahkeralla raatajalla viel +palkitsee vaivat, ehk kyll halla useasti hvitt hnen toivonsa. +Kuitenkin on sanottava, ett mainittu paikka on pohjaan pin viimeinen, +jossa maan-viljely lytyy, sill siit noin 30 virstaa pohjempana oleva +Atimje-paul ei en viljele muuta kuin naurista ja sitkin hyvin vhn. +Jlkiminen kyl on mys viimeinen tll kohdalla, jossa hevosia +tavataan.</p> + +<p>Hevosen kanssa pitvt Beresov'an piirikuntaan kuuluvat Voguulit +peuroja. Harvalla on niit kuitenkaan enemmn kuin joku kymmenkunta, ja +ers parin sadan peuran isnt Tapsje-joen latvalla on niss seuduin +mainio pohatta, ehk hn Obdorsk'in tienoossa rikasten Samojeedein +rinnalla, joilla tt omaisuutta on tuhans-mrin, kvisi kyhksi +raukaksi. Beresov'an seudussa tavataan kuitenkin varakkaammilla +Voguuleilla jo hevosiakin ja lehmi, vaikka kumminkin kahden viimeisen +vuoden korkea vesi jokiloissa on tehnyt, ett'ei hein silloin voitu +tehd ensinkn, jonka thden sek Voguulien ett Venlisten taas on +tytynyt melkein vhiin hvitt karjansa ja hevosensa.</p> + +<p>Maa eli oikeammiten mets on Voguuleilla yhteinen, jossa jokaisella, +joka vaan kykenee, on tysi oikeus pyyt mit iknns voipi. +Pelym-joella, jonne alempana asuvat Venliset talven ajaksi tulevat +mets pyytmn, eivt Voguulit heit laske metsns muuten kuin +yhdess jonkun heiklisens kanssa, ja nin yhtyvt Venlinen ja +Voguuli pieneksi yhdyskunnaksi, jossa Voguuli Venlisen kanssa jakaa +metsstys-oikeutensa ja tm taas pit hnen leivss, mutta kaikki +saalis pannaan kahtia. Kala-vesi sit vastaan pidetn tarkemmassa, niin +ett kullakin joen-suulla eli muulla kalastus-paikalla ovat tietyt +isntns, joilta Venliset ainoastaan vuokraamalla voivat ne saada +kyttksens.</p> + +<p>Harvat ihmisten asunto-siat lienevt niin surkeat ulko-muodoltansa kuin +Voguulien kylt eli paulit ovat. Ne ovat aina raketut kuivalle paikalle +joen rannalla ja enimmiten semmoisiin kohtiin, joissa pienempi joki +yhtyy suurempaan, sill joen-suissa on kalan-pyynt parempi kuin muualla +ja jokia myten on sek talvella ett kesll huokeampi liikkua kuin +mets. Kylt seisovat kaukana toinen toisestansa, pivn matkan, kahden +ja kolmenkin pss, senthden ett kullakin olisi metsstys- ja +kalan-pyynt-alaa kyll. Kylss on tavallisesti vaan kaksi eli kolme +jurttaa; viis jurttaa on jo suuri kyl, ja isoin paul, jonka min +matkallani olen tavannut, on edell-mainittu Atimje-paul Pelym-joella, +jossa on seitsemn jurttaa. Jurtat ovat kahden-laiset: talvi- ja +kes-jurtat. Edelliset ovat raketut hirsist, sammalletut ja tuohella +malkojen kanssa katetut. Ne ovat harvoin suuremmat kuin kolmea sylt +kultakin seinlt. Ovi, jonka edess harvoin on mitn porstuaa eli +suojaa, on tavallisesti eteln pin, varmaan siit syyst, ett tuuli +silt puolen on vienompi kuin muut tuulet. Oven vierus-nurkassa on +pieni, aivan englannilaisen kamiinin tavoin rakettu, savesta ja ruohosta +kyhtty tuli-sia, jossa tuli palaa kaiken piv, vaan jonka torvi yksi +katolta ksin peitetn tuohella. Lmmint tst uunista ei kuitenkaan +tulen sammuttua ole toivomista, sill se on liian pieni ja liian +huonoista aineista tehty, ja onkin yll hertess niss jurtissa aika +vilu, kuin ilma sattuu kylmempi olemaan. Valo tulee jurttaan pienest +ikkunasta, joka tavallisesti on lasista, vaan sen puutteessa mys +kalan-nahkasta eli paperista ja talvella jst. Pitkin jurtan seini +kulkee noin puolta kyynr korkeat, hyvin levet lavitsat, samoin kuin +Tatarilaisten asunnoissa, jotka ovat katetut tuohella eli kaisloista +kudotuilla katteilla. Arvollisemman vieraan tullessa levitetn +lavitsalle hnen levtkseen useampia peuran-nahkoja. Oudon ei ole +kuitenkaan hyv levht tlle kyll viehttvlle sialle, sill +tavallisesti on se tynn kirppuja; hnen on parempi istua sille +pienelle rahille, jota pidetn pydn asemesta. Jokaiseen jurttaan +kuuluu yksi eli pari pient, korkeille pylville rakettua aittaa, ja +aitan takana jo seisoo jylh kuusikko, jonka huminaa ja raitista hajua +Voguuli niin rakastaa. Kes-jurtat, joihin hn aina muuttaa lmpimn +ajaksi asumaan, vaikka jisikin talvi-jurttien paikalle kesksi, ovat +tuohesta ja Sosva-joella kukkuran-muotoiset. Niiss on tuli-sia keskell +jurttaa ja savu menee ulos sen kohdalle tehdyst reist katossa; ne +ovat katteattomat ja muutenkin vaillinaisemmat kuin talvi-jurtat.</p> + +<p>Tmmiset ovat Beresov'an piirikunnassa elvien Voguulien asunnot. +Eteliset Voguulit eli Pelym'in ja Sosvan varsilla asuvaiset pitvt +harvoin kes-jurttia, vaan elvt kesn talven hirsist raketuissa +asunnoissa. Ne eivt eroa Sosvalaisten jurtista muussa kuin siin ett +edell-kirjoitetun tuli-sian viereen on muurattu ison-lainen pata, jossa +ruoka keitetn ja jonka alta nouseva savu eri torvella johdetaan +tuli-siaan, jonka torvesta sekin menee ulos. Niden etelisten Voguulien +nhdn jo rakentavan venlisikin tupia, jotka tavallisesti asetetaan +jurtan pern ja ovat kamarin eli vieras-huoneen asemesta.</p> + +<p>Huone-kalut ja muut aseet eivt tll tavoin elvll kansalla voi olla +monen-laiset. Paitse koiraa on Voguulilla pyssy kalliin tavara, vaikka +heidn pyssyns tavallisesti ovat huonointa lajia. Muita aseita on +hnell: keihs karhua vasten, kirves ja suuri puukko, joka ynn +tulusten kanssa aina riippuu vyll. Paitse kattilaa eli pataa ovat +kaikki muut astiat, yksin lusikatkin ja ktkyet, tuohesta, jota he +osaavat hyvsti kytt, ehk heidn siit tehdyt kalunsa eivt ole +lheskn niin sievi kuin pohjaisessa osassa Suomea tuohi-kalut +tehdn. Venheet pienemmill joilla ovat yhdest plkyst onnennetut +ruuhet, mutta rakennukseltansa hyvin sujakat ja niin matalat, ett niit +ei ky soutaminen, vaan ajetaan eteen pin melomalla. Sosvalla ja Obilla +ovat Voguulienkin venheet suuremmat ja masto-niekat, ja kuin koko +perhekunta lhtee vesille, yhdistetn kaksi venhett rinnakkain ja +katetaan tuohella.</p> + +<p>Vaatteus on etelisill Voguuleilla yhden-lainen kuin sen seudun +Venlisill, se vaan eroitusta ett heidn pukimensa ovat huonommat ja +repaleisemmat kuin niden. Sosvan Voguulien vaatteus on se hyvin +tunnettu malitsa, joka kesll on Venjn sarasta, talvella +peuran-nahkainen ja kaksin-kertainen, niin ett pllimisen malitsan +karva-puoli on ulos-pin, alimaisen sisn. Lakista eivt Sosvalaiset +tied mitn. Kesll on heill pns ainoana peitteen pitk ja paksu +tukka, joka letitetn kahdelle kovasti punotulle letille; talvella sit +vastaan peitetn p ja kasvot malitsan kaulukseen ommellulla +kukkarolla mys peuran-nahkasta. Jalkineet ovat kesn talven +peuran-nahkaiset pitk-vartiset pieksut, tunnetut nimell <i>pimy</i>, ollen +kes-pimy tehdyt nahkasta, josta karva on ajettu pois, jota vastaan +talvi-pieksut ovat karvan kanssa ja kaksin-kertaiset. Alus-vaatteet +(paita ja housut) ovat muutamilla Venjn piikosta, useammilla nekin +peuran-nahkasta. Vaimojen puku on mys peuran-nahkainen, leikattu +melkein samoin kuin Tatarittarien pllys-vaate; pss on heill suuri +huivi irrallansa, jolla vieraan lhestyess peittvt silmns samoin +kuin Tatarittaret. Mys ovat heidn lettins niinkuin viimeksi +mainittujenkin palmikoidut hohtavilla nauhoilla, helmill ja muilla +helistimill. Sormet ovat tynn vaski-sormuksia, joita nhdn +miestenkin sormissa. Merkillist on, ett Voguulittarilla kdet ja jalat +ovat koristetut iho-piirroksilla, jotka ovat monen-muotoisia, aika +sievi kiekuroita ja jotka tehdn lapsuudessa neulalla pistelemll ja +neulan haavat ruudilla hieromalla.</p> + +<p>Ruoassansa ei Voguuli ole ylen herkullinen eli hyleksiv. Hnen ainoa +elatuksensa kesn talven on mets-linnut ja kala, sill eroituksella +ett ne kesll ovat verekset, mutta talvella kuivatusta keitetn. +Peuran ja hirven liha on harvemmassa eik rkk muiden syd kuin +varakkaampien. Etelisille Voguuleille on suolan ja leivn nautinto jo +tullut tarpeeksi, mutta Sosvan asujat pitvt nit aineita viel +herkkuina vaan, joita is kirkolla eli kaupungissa kydessn tuo jonkun +vhn lapsille tuomisiksi niinkuin talon-poika meill sokuria ja +vehnist. Tupakan nautinto on tll ainoa herkutteleminen ja niin +yleinen, ett Pelym'in Voguulissa vaimotkin ja tytt ahkerasti polttavat +tupakkaa ja jlkimisillkin on oma piippunsa; Sosvalaiset sit vastaan +eivt polta tupakkaa, vaan nuuskaavat. Pihkan pureminen on mys yleinen +ja sit sanotaan terveelliseksi keri-pukkia vastaan. Yleisesti voipi +voguuli paljon krsi nlk, ja monesti tapahtuu hnelle +metsstys-matkoillansa, ett kattilan puutteessa tytyy useampia pivi +ja viikko-kaudenkin el raalla kalalla eli teirin-lihalla, joita hn +nautitsee vhimmttkn valmistuksetta. Vaan ruoan reen pstyns on +hn mies velkansa takaisin ottamaan, ja se ei ole mikn kumma ett +Voguuli yhdell atrialla lopettaa nelj viisi tetri, plle viel +ryypp niiden liemen ja leivksi sy kuivaa kalaa.</p> + +<p>Ruumiin-rakennukselta ovat Voguulit keskin-kertaista kokoa. +Lyhyt-kasvuisia miehi nhdn heidn seassansa harvoin, mutta sit +vastaan sangen usein hyvinkin pitki. Kuin mets-mies konsanansakin on +Voguuli kevyt jalalta, vaan hartea-voimassa ei hnen sanota vetvn +vertoja Venliselle. Muoto on pyre, kasvot vhn ulos-seisovat +niinkuin kaikilla Suomalaisilla, nen leve mutta ei litte, hiusten +yleisin karva on mustan-ruskea, ja silmt aukeat ja pyret niinkuin +muillakin ihmisill, ehk ne useasti ovat pilautuneet siit paljosta +savusta, jossa tmkin kansa el. Mongolilaista, jota muutamat +matkustajat muka ovat olleet lytvinns Voguuleissa, en min heiss +ole havainnut mitn, jos siksi ei luettane sit ett etelisiss +Voguuleissa, varsinkin Konda-joella asuvissa, kasvot monellakin seisovat +hyvin ulkona, hiukset ovat piki-mustat, ihon karva tumman-kalvea ja +parran kasvu heikko, jonka pohjaiset Voguulit siten viel vhentvt, +ett karvat nuoruudessa juurinensa nyhdetn pois. Mahtanevat siis +mainitut Kondalaiset olla enemmn sekoitetut vierailla kansan-aineilla +kuin heidn pohjaiset veljens, jotka ulko-nss enemmn lhenevt +muita Suomalaisia kansoja, joka luulo on sit toden-mukaisempi kuin +heidn maansa muusta Voguulien alasta on lhinn ja avoinna etelst ja +idst tulleille vieraille kansoille.</p> + +<p>Svyltns on Voguuli huoletoin ja tyyni luonnon-lapsi. Keskenns +rupattavat he ja nauravat alinomaa, ja heidn puheessansa kaikuu +erinomainen hyvn-tahtoinen soinne, joka epilemtt todistaa +kateutointa ja lempet mielen-laatua. Tm koskee olletikin Sosvan +Voguuleja, sill niiss, jotka elvt lhempn Venlisi ja ovat +sivistyneempi, ovat nm paremmat puolet enemmn eli vhemmn +hvinneet. Vaikka ei koston-himoinen suuttuu Voguuli pian pienestkin +loukkauksesta, vaan leppyy mys pian ja sydmellisesti. Viina pss on +hn kuitenkin vallatoin ja tllin ei ole hyv hnen kanssansa +taistella. Tmmiseen tilaan joutuu hn kaikeksi onneksi harvoin, kerran +eli kahdesti vuodessa kaupungissa kydessn vaan, sill viisaalla +varovaisuudella on kapakkojen asettaminen ja yleisesti viinan mynti +heidn kylissns kovasti kielletty. Yksi suuri vika on Voguulilla +kuitenkin ja se on se, ett hn on sanomattoman laiska kaikkeen muuhun +tyhn kuin metsn-kyntiin, jonka thden Voguulilainen ty-mieskin +Venlisen tyss saapi vaan puolen sen verran palkkaa kuin Venlinen. +Ksi-tiss on tm kansa sangen typer. Vaimot kyll ompelevat vaatteet +sek itsillens ett miehille, jossa he kyttvt rihmana joko peuran +suonia eli viholaisen kuitua. Vaan miehet eivt ymmrr tehd kaikkia +omia kalujansakaan, sill seppi ei heidn seassansa lydy missn, vaan +tytyy pyssyt korjauttaa ja muuta taottaa Venlisill sepill. +Castrn'in ja Hagemeister'in ilmoitus Ostjakeista, ett nm muka +olisivat hyvi huoneen-salvajia, on ilmasta temmattu ja sille nauraa +jokainen Siperialainen, joka kyll tiet ett tll pohjan perill +rakettaessa ty-miehet tytyy kaukaa tuottaa, vaikka Voguuleja ja +Ostjakkeja kyll kihisee ymprill.</p> + +<p>Voguulin uskonnollinen tunto on se iki-vanha lumous-usko (schamanism), +joka useammilla muillakin pohjais-Aasian kansoilla tytt hengellisen +tarpeen. Hn on tosin kastettu, on saanut kristillisen nimen ja on +kirjoitettu jonkun kirkon kirjoihin; mys vihitt hn itsens papilla, +kastattaa lapsensa papilla ja luettaa haudan papilla, kuin joku kuolee +hnen perheestns, jos nim. pappi sattuu liki-seuduille, joka +kaukaisemmissa kyliss ei koskaan tapahdu. Kerran eli kahdesti vuodessa +kirkolle tullessansa muissa asioissa pistksen hn kirkossakin, asettaa +tuohuksen jonkun pyhn-kuvan eteen ja ristasee siin vhn silmins. +Vaan muuten ja sisllisesti on hn viel tysi pakana, ja kuin ei hn +ole saanut vhistkn opetusta kristin opissa, ei se lienekn ihme +ett hn viel luottaa pikemmin niihin voimiin, joiden avulla hnen +esi-isns ovat elneet ja joilta hnkin toivoo onnea metsn-pyynnss, +kuin niihin uusiin jumaliin, jotka vaan vaativat ylen isoa uhraamista +eivtk metsstykseen nyt mitn vaikuttavan. Voguulien kristin uskoon +kntminen alettiin menneen vuosi-sadan alku-puolella, ja oli enemmn +vkivaltaista ep-jumalten kuvien hvittmist kuin uskon saarnaamista. +Siit saakka ovat he olleet nimi-kristityit, mutta vaikka epjumalien +kuvia ei liene rakettu uudestaan, kuuluu Voguuleilla viel olevan vissit +uhri-paikat metsiss, joissa uhrataan peuroja, metsn-nahkoja ja +hopea-rahojakin metsstys-onnea saadakseen jumaloilta. Ehk nit uhria +ja uhraus-paikkoja pidetn salassa virka-miehilt ja yleisesti +Venlisilt, tapahtuu kuitenkin, ett Venlisetkin ottavat osan +uhrissa, kuin, joten edell sanoimme, yhdess Voguulien kanssa lhtevt +metslle. Sen pienen yhdyskunnan jsenet tekevt tllin toinen +toisellensa uskollisuuden valan karhun kuonon kautta s.o. he leikkaavat +veitsell eli purasevat karhun kuonoa merkiksi, ett joka valan rikkoo, +sen sykn karhu, jonka tapahtumisesta niin Voguulit kuin Venlisetkin +ovat lujasti vakuutetut. Karhun suuresta kunnioittamisesta, joka oli +yleinen Suomalaistenkin esi-isiss eik liene meidn maassamme viel +nytkn lopen sammunut, lytyy Voguulien seassa viel muitakin jlki. +Niinkuin Suomen metsisemmiss tienoissa, joissa tt elint viel +lytyy, sit harvoin nimitetn oikealla nimellns, vaan mainitaan +<i>mesi-kmmenen</i> nimityksell eli mill muulla imarrus-sanalla, niin +vlttvt Voguulitkin hnen nimens mainitsemista ja kutsuvat hnt +tavallisesti <i>vanhukseksi</i> (andschuech), jolla epilemtt tahdotaan +kunnioitusta osoittaa. Ja niinkuin muinaisten Suomalaisten Kalevalassa +nhdn karhulle pitvn peijaiset ja juhlallisesti viettvn hnen +tappamistansa, niin talutetaan hn Voguulienkin seassa soitolla, +laululla ja pyssyjen ampumisella kyln, jossa hnen kuolonsa sitten +vietetn pidoilla ja juomingilla.</p> + +<p>Jugrin maan kauppa metsn-nahkoilla oli jo vanhoina aikoina kuuluisa. +Ennen Venlisten maahan juurtumista oli se Syrjnein vallassa, joiden +tosin nyky-aikoina on tytynyt jakaa sen voitot Venlisten kauppiasten +kanssa, vaan joilla vielkin on tmn maan kaupan-liikunnossa suuri osa. +Arhangelin lnin Mesen'in piirikunnan Syrjnit ovat ne, jotka tt +kauppaa kyvt ja jotka vuosittain kahta tiet kulkevat Uraalin poikki +Beresov'an ja Obdorsk'in markkinoille. Etelinen nist teist menee +Beresov'asta Sosvaa ja sen syrj-jokea Sigvaa myten ja sitten Uraalin +poikki, joka tss kohden on niin kapea, ett viimeisist jurtista +Beresov'an puolella, Sigvan latvoilta, voipi hyvn kelin aikana +peuroilla joutua vuoro-kaudessa Petschora-joelle, ja niin kevyt +yli-pst, ett tt tiet myten vuosittain kuletetaan Petschoralle +useampia tuhansia puutia jauhoa, joka Siperiassa on huokeampi kuin +siell, kuin mys sielt taas tnne kaikenlaista raskasta kalua +niinkuin: kirveit, pyssyj, patoja j.n.e. Toinen pohjaisempi tie kulkee +Obdorsk'ista Sob- eli Synje-jokia myten Petschoraan juoksevan Ussan +latvoille (jota jokea myten Castrn tuli ensi kerran Siperiaan) ja +sitten Ussaa myten Petschoralle. Kaikki kauppa tss maassa tapahtuu +rahatta tahi, toisin sanoen, on vaihto-kauppaa, jossa tavaran hinnan +yleisen mrn on orava. Niinkuin Tscheremissien kieless sana <i>ur</i> +merkitsee sek <i>oravaa ett kopeikkaa</i>, samoin Voguulienkin murteissa +sana <i>līn</i> (lēn), niin ett esim. riuna on Voguuliksi <i>lou līn</i> (10 +oravaa), rupla <i>schēt līn</i> eli <i>sāt lēn</i> (100 oravaa). Vaan kuin oravan +hinta nyt oikeastaan on paljoa suurempi niiden aikojen hintaa, jolloin +tm kyts kovoi kieleen, lisvt Voguulit rahaa mainiessaan, +eroitukseksi oikeista oravista, tatarin kielest otetun sanan <i>oksa</i> +(raha) summan jlkeen, ja sanovat esim. kymment ruplaa: <i>lou schēt līn +oksa</i> (10 sataa oravaa rahaa), jota vastaan <i>lou schēt līn</i> yksinns +olisi 1,000 oikeata oravaa, joiden arvo nyt on monta vertaa enemmn kuin +10 ruplaa. Syrjnein ja Venlisten kaupassa tklisten kansojen kanssa +on juurtunut velka-kauppa, joka nille jlkimisille ei voi olla muuta +kuin hyvin vahingollinen. Kauppias antaa nim. tavaratansa ostajalle +velaksi tulevan metsn-saaliin plle, jossa hn arvattavasti lukee +korkeamman hinnan tavarallensa kuin jos se rahalla eli nahkoilla +ostettaisiin, ja velkaa maksettaessa taas polkee hn velka-miehens +tavaraa. Se tekee tmn hitaaksi maksamaan, saattaen hnen mymn +tavaransa ennen muille kuin velkojallensa; josta syyst kuin mys +vahinkojen thden kuoleman eli petoksen kautta kauppiaan tytyy, uutta +velkaa antaessansa, panna tavarallensa korkea, useasti kaksin-kertainen +hinta. Seuraus tst velka-kaupasta on monellenkin Voguulille ja +Ostjakille se, ett paljon velkautuansa ja vh-onninen oltuansa +metsn-pyynnss hnen tytyy joko itsens lhte eli poikansa lhett +velkojalle tyhn, joka useasti muuttuu elin-aikaiseksi orjuudeksi ja +jossa hn eli poika kokonansa hukkuu heimostaan ja kansastansa.</p> + +<p>Voguulit eivt jakau sukuihin niinkuin Samojeedit ja moni muu Siperian +kansa, vaan ovat jaetut Venlisten tavalla volostihin, joissa heill on +omat golovansa ja starschinat. Heidn muinaisesta oma-valtaisesta +hallituksestaan ei ole muuta muistoa jlell, kuin ett Sosva-joella +pari heimokuntaa vaativat <i>knjs'in</i> (ruhtinan) nime. Min tavatessani +kaksi tmmist ruhtina-sukuista Voguulia en lytnyt heidn muussa +eroavan toisista kansalasistansa kuin siin ett heidn silmns olivat +puhtaammaksi pestyt kuin muiden; mutta asunto, vaatteus, askareet olivat +heill aivan yhden-laiset kuin toisillakin, joilta he mys eivt +nkyneet vaativan mitn erinist kunnioitusta. Muuten hallitaan +Voguulit ja muut tkliset kansat tavallisilta virka-miehilt +Beresov'asta ja Obdorsk'ista ksin, joka hallitseminen ei olekaan vaikea +heidn nyryydellns ja kuuliaisuudellaan. Sill uskollisempia +alamaisia ei lytyne kuin he ovat; joka paikassa kyselln matkalaiselta +kuinka <i>sorni khan</i> (kultainen khan s.o, keisari) voipi, mink-lainen +hnen asuntonsa on, jos hn pukeupi niihin nahkoihin, joilla he jasakan +maksavat, jos hnkin sypi teiri ja kuivaa kalaa j.n.e. Eik nill +kansoilla suinkaan olekaan syyt toivoa itsellens parempaa hallitusta +kuin se, joka heill on. Heidn jasakkansa (veronsa) on hyvin vhinen +ja tulee heille runsaasti palkituksi jo ainoastaan sen kautta, ett +kruunu omasta hinnastansa antaa heille tyden tarpeen kruutia. Suuria +rasituksia virka-miesten puolelta eivt he myskn krsi, sill +riitansa ratkasevat he keskenns oikeutta kymtt, ja elvt muuten +niin kaukana virka-miehist ett nm eivt ne heit kuin kerran +vuodessa s.o. jasakkaa maksettaessa; paitse sit ovat hekin jo tottuneet +kaipaamaan, miss heit rasitetaan, ja tm on tehnyt virka-miehet +varovammiksi.</p> + +<p>Tmminen on Voguulin nykyinen elm. Meille nytt se olevan tynn +puutetta ja kurjuutta, vaan voguulilaisesta katsannosta on asian laita +toisin. Hn ei ole kenenkn herra eik kenenkn orja, tekee tyt +milloin ja miss voipi ja tahtoo, sypi mit Jumala antaa eik jasakan +suoritettuansa pelk ketn. Todella, verraten hnen elmtns +keski-Venjn orjan oloon, joka el kaikilla lahjoilla siunatussa +maassa, joka piv kynten peltoja, joiden yli silm ei kanna, vaan +jonka pahna ei ole parempi kuin Voguulin, joka talvi-kauden kituu +nlss ja puutteessa ja jota pllisiksi viel alinomaa rktn ja +hiritn, — kuka ei sanoisi Voguulia onnellisemmaksi tmmist kurjaa +raukkaa?</p> + + + +<h3>Neljs Kirja.</h3> + +<p>Pietarissa tammi-kuussa 1859.</p> + +<p>Viimeinen jakso matkaani, Obdorsk'ista Pietariin, enemmn kuin +puolen-viidett-tuhannen virstan pituinen, on itselleni merkillinen sen +vuoksi, ett se ksitt monessa katsannossa kokonansa vasta-klkkisi +asioita. Tmn matkan yhdess pss ovat Obdorsk ja Beresov, toisessa +Moskova ja Pietari; yhdess istuu Ostjakkilainen ruhtinas, +peuran-nahka-teltassansa halliten vh-lukuisia kyhi kansalaisiansa, +toisessa kypi koko suuren Venjn-valtakunnan hallitus-kone +lukemattomilla rattailla; yhdess riemuitsee Ostjakki muutamien haukien +saaliille, toisessa pyytvt rahan ja kaupan ruhtinat voittoa +sata-tuhansittain; yhdess on viina-ryyppy jtyneen kalan kanssa kyll +ilahuttamaan ihmisen sydnt, toisessa eivt maa-ilman hienoimmatkaan +nautinnot voi elhytt hekkumallisten kyllist mielt; yhdess +ajetaan peuroilla, toisessa lennetn rauta-teill. Tmmisi +vasta-klkkisyyksi voisi tlt matkalta luetella enemmnkin, ja helppo +olisi niist kirjoittaa vaikka kokonainen kirja; vaan kuin minulla ei +aika eik halu anna sit tehd, niin olkoon lukija hyv ja tyytykn +niihin muutamiin muistelmiin, joilla tss nyt hnest niinkuin +matkastanikin eroan.</p> + +<p>Beresov'an kaupunki oli se paikka, johon tmn-edellisess kirjassani +matka-kertomukseni lanka loppui. Tm kaupunki on tullut kuuluisaksi +siten ett mainio Menschikov, Pietari ensimisen ystv, vallasta +langettuansa lhetettiin tnne maa-pakolaisuuteen. Tm merkillinen +mies, leipurin-oppi-pojasta noussut Venjn vallan ensimiseksi +ylimykseksi ja hoitajaksi nuorelle keisarille Pietari toiselle, jolle +hn mys tahtoi antaa tyttrens puolisoksi, kuoli samoin kuin tm +keisarinnaksi aivottu tyttrenskin Beresov'aan, ja halpainen puu-risti +merkitsee sen kohdan Beresov'an hautaus-maalla, jossa tmn +isn-maallensa suuria palveluksia tehneen miehen tomu lep. +Menschikov'an vihollista Dolgorukyn voimallista sukua kohtasi vaan +muutamia vuosia hnt jlkeen sama onnettomuus, johon he olivat hnen +tuominneet: he lhetettiin thn samaan Beresov'aan ja vaino heit +kohtaan oli viel kovempi kuin Menschikov'aa kohtaan. Ensimisen +Pietarin miehist oli viel Ostermann'ikin niit, joiden palveluksen ja +vaivat sen-aikuinen Venj palkitsi Siperialla; hnkin lhetettiin ja +kuoli Beresov'aan, ja yhden-lainen risti kuin edell-mainittu +Menschikov'an haudalla oleva seisoo hnenkin lepo-kammionsa pll ja +hertt kvelijn mieless surullisia mieli-johteita.</p> + +<p>Niden muistettavien miesten onnettomuus ja sen kanssa yhdess +tapahtuneet kumoukset Venjn hallituksessa ovat antaneet Beresov'an +kaupungille erinomaisen kuuluisuuden, jota se muuten ei suinkaan ole +ansainnut. Se on tt nyky Tobolsk'in lnin pohjaisimman piirikunnan +p-kaupunki, niin-muodoin tavallisten piirikunnan-virka-miesten istuin. +Muita asujia on siin kolme eli nelj kauppa-miest, puoli sataa +kasakkia ja noin puolitoista tuhatta kyh porvaria, jotka elvt +osittain kalan-pyydll osittain mys kalan- ja metsn-nahkojen-ostosta +Voguuleilta, Ostjakeilta ja Samojeedilta, kuin mys heille mymisest +heidn tarpeitansa: jauhoja, suolaa, kirveit, tupakkaa ja +rihkama-tavaraa. Nm asujat elvt yleiseen kyhsti, jos asunnoitten +ulko-nst voi varallisuudelle ottaa mrn, sill ne ovat Venjn +kaupunginkin rakennuksiksi kovin huonot ja surkeat. Thn kyhyyteen +luulen suurimmiksi syiksi laiskuutta ja juoppoutta, jotka Venjn kansan +peri-synnit tll saavat hysty sit paremmin kuin ei ole +minkn-laista kanssa-kymist eli yhteytt ulko-maalaisten, eik paljon +ulko-kaupunkilaistenkaan kanssa, joiden esi-merkki ja sivempi elm +voisi kehoittaa luopumaan isilt perityist pahennuksista. Sen lisksi +on luonnonkin raakuus niin ankara, ett'ei minkn-lainen vilja ota +kasvaaksensa, vaikka paikka ei ole pohjempana meidn Kajaania. Kaikki +ruoka-neuvo on siis tuotava tuhannen virstan pst Tobolsk'ista, s.o. +ei ainoastaan jauho ja suurimat ovat ostettavat, vaan mys ne +Venlisten elmn-laadussa niin vlttmttmt aineetkin: kaali, +kurkut, lykki ja potaatit. Arvattava on ett'eivt varat kaikilla +asujilla riit kaikkia nit aineita ostamaan tysin tarpein, ja +tmmisest puutteesta syntyy heiss useasti hvittvi tautia, joista +se hirmuinen keri-pukki sanotaan pelttvimmksi. Heinn-saalis +joki-rannoilla on tavallisina vuosina sangen runsas, jonka-thden nill +seuduin karjaa ja hevosia voidaan pit ja pidetnkin jotensakin +paljon. Vaan aika vlist, niinkuin nyt kolme vuotta takaperin, nousee +vesi Ob'issa niin korkealle ett heinn tekeminen on mahdotoin, ja +tllin tytyy asujien hvitt hevoset ja karja, vahinko, jota +parantamaan monellakaan ei voimat riit ja jonka jlki varakkaammatkin +eivt voi ennenkuin useampien vuosien kuluttua saada tuntumattomiksi. +Tavallisen sarvi-karjan siassa pitvt Beresov'an asujat tmn maan +omituista karjaa peuroja, joita muutamilla on sata-lukujakin. Kesksi +ajetaan peura-karjat kauas Uraalin kylelle, jossa palkatut +Ostjakkilais-paimenet kulettavat niit yhdelt laitumella toiselle. Vaan +jokien jdytty tuodaan ne isnnn saapuville ja pidetn sitten koko +talvi noin parin kolmen kymmenen virstan pss kaupungista, joista +heit on helppo saada tarvittaessa ajoihin eli teurastettaa. +Huiskavatkin Beresov'an kaduilla talviseen aikaan peura-troikat, joilla +kaunottaretkin tss kylss rakastavat ajella ilmailemassansa. +Kyhemmt asujat kyttvt puun ja veden vetoon koiriakin, joita kaksi +on kyll vetmn tavallisen korvon vett eli kohtuullisen kelkan puita, +ja joiden elatus ei maksa juuri mitn, kuin he ovat totutetut elmn +kalalla ja kalan totkuillakin.</p> + +<p>Beresov'asta pohjaan eli Obdorsk'iin pin on peura tavallinen ja ainoa +ajo-elin, ja matkustavia virka-miehi vasten lytyy niden kahden +paikan vlill kruunun vuokraamia peuroja, jotka koko talven +seisovat mr-paikoissa, tavallisesti joen varrella lytyvien +Ostjakkilais-jurttien seuduissa, noin neljn, kuuden ja kahdeksankin +kymmenen virstan pss toinen toisestansa. Ostjakilla ei ole peuralla +ajaessansa pulkkaa eik ahkiota, vaan kelkan tavoin tehty kevyt +liiste-reki noin kyynrn korkuisilla kaplailla, jlkimiset nin +korkeat lumen thden, joka muuten estisi reen juoksun. Rikkaammilla +matkalaisilla, niinkuin virka- ja kauppa-miehill, on tmminen +ajo-neuvo pitempi, katettu plt piikolla ja sisst vuoritettu +veralla, niin ett matka-mies pantuansa pitklleen thn rekeen ja oven +sulettuansa sangen hyvin silyy siin tmn maan kovalta pakkaselta ja +vihavilta tuulilta. Reen eteen valjastetaan tavallisesti nelj peuraa, +joita Ostjakki pukilta ajaa, vasemman-puolimaista ohjaksella halliten ja +toista hnen mukaansa ohjaten pitkll seipll, jonka latva-puolella +hn mys tykkii juhtiansa, kuin tahtoo kiiruhtaa heit juoksuun. +Kiiruhtaminen ei kuitenkaan ole hyv peuralla ajettaessa, sill +kiiruhtaen vsyy tm elin pian ja vsyttyns ei hn ota askeltakaan, +vaan heitksen pitklleen. Vaan jos hn saa juosta tavallista +hlkk-juoksuansa (noin 8, korkeimmakseen 10 virstaa tunnissa), kulkee +hn vaivatta yhteen menoon 80 ja 100:kin virstaa, aika vlist vaan +hetkiseksi seisahtuen henke vetmn ja silloin tllin juoksussansa +lunta haukaten. Turhaa olisi minun tss ruveta kiittelemn tmn +elimen hydyllisyytt, koska sen on jo niin usea matkalainen ennen +minua tehnyt ja se monelle lukijoistani kokemuksestakin on hyvsti +tietty. Sen vaan sanon, ett'ei ainoakaan elin maan pll nyt olevan +niin sen maan-seudun mukainen jossa hn el kuin peura, ja kamelikin, +jonka kanssa peura muuten useasti verrataan, mahtanee tss katsannossa +jd hnest jlelle. Peura vet, ruokkii ja verhoitsee isntns; +mutta sen ohessa hn viel kasvattaa ja opettaakin hnt tyynell, +krsivisell ja vh-tarpeisella svyllns, enk luule mitn +liikanaista olevan siin jos sanon, ett nm peuran omaisuudet +nhtvsti kuvastuvat Ostjakin, Samojeedin ja Lappalaisen luonteessa, +samoin kuin hevosen raju ja urhea luonto tuntuvasti nytksen muinaisten +Mongolien ja Hunnien ja ehk nykyisten Tatarienkin ja Baschkirein +mielen-laadussa.</p> + +<p>Edell-mainitun-kaltaisella ajo-neuvolla tapahtui minunkin kulkuni, kuin +31 p. lokak. (uutta lukua) lksin Beresov'asta matkalle Obdorsk'iin +pin. Ilmoista sit ennen on minulla seuraavat seikat muistissa: 13 +pivn lokak. (1:n vanh. l.), joka on suuri juhla Venjn kirkossa, +oli niin kaunis ilma ett Beresov'an kaunottaret kvelivt kaduilla +hienoissa pyh-hameissansa ilman pllys-vaatteitta ja varjostimen +kanssa; 17:n ja 18:n piv. oli kuitenkin jo pakkaista 13 pykl +Reaumur'in lmp-mittaria myten; yll viimeksi mainittua piv vasten +jtyi Sosva, vaan tuuli repi sen pivll taas auki; seuraavana yn, +15 pykln pakkaisessa jtyi se uudelleen eik auennut sitten en; +19:n ja 20:n 15 pykln pakkainen; 26:na 18 pykln pakkainen. Sen +jlkeen oli sitten leutoja ilmoja lumi-sateen kanssa, jonka-lainen ilma +oli minunkin matkaan lhtiessni. Illan plle kiihtyi tuisku +hirmuiseksi rypyksi, joka vaikeutti matkan-teon niin, ett ensimiseen +peuran-muutto-paikkaan, johon Beresov'asta luetaan 60 virstaa ja johon +olin laskenut tulevani k:lo 9 illalla, psin vasta k:lo 2 yll. +Seuraavana pivn tulin <i>Mushin</i> kirkolle, jossa on pieni +kolmi-taloinen Venlinen kyl, ja jossa nyt pidettiin markkinoita. +Arkangelin lnin Syrjnit nim., joiden vki-vallalla anastamisesta +peuran-laitumia Samojeedeilta Castrn, Schrenck ja muut matkaajat +valittavat, ovat tllkin vallanneet oikealla ja vrll Ostjakkein +laitumet, niin ett kumpikin puoli Uraalia on heidn vallassansa ja +heill on sangen suuret peura-karjat. Niden karjojensa tuottamia (lihaa +ja taljoja) kaupalle laskekset he Uraalilta pari kertaa vuodessa +Siperian puolelle, jolloin mys samalla tuovat sonkaa, rauta-kaluja, +kynttilit j.m., ja tlt puolen ostavat leip-neuvoa ja Ob-joen +kaloja: sampea, muksunaa ja muita kalliimpia laatuja. Nit Uraalin +paimenia ja erit venlisi kauppiaita kuin mys muutamia kymmeni +Ostjakkeja oli nyt paikalle kerytynyt, jlkimisten seassa ers +ruhtinaskin Synje-joelta. Tm oli niin hyv ja heti tultuani tuli minua +tervehtimn ja tklist tapaa myten oli minun velvollisuuteni +viinalla kostita hnen ruhtinallisuuttansa. Viinan ryypttyns alkoivat +ruhtinas ja hnen seuralaisensa syd jtynytt kalaa raaltansa, ja +kuin jo kauan olin kuullut kiitettvn tt ruokaa hyvksi, ptin +minkin nyt maistaa sit. Nin sytvn kalan pit olla vereksen, vaan +hyvsti jtyneen; se nyletn, evt leikelln pois, ja ruoka, leikattu +hienoin suikaleihin, on valmis syd suolan ja leivn kanssa. Ja minun +tytyy tunnustaa ett se jo ensi kerralla maistui minusta sangen +hyvlt, ja aikaa myten totuin siihen niin, ett'en muuta ruokaa koko +matkalla kaivannut, kuin vaan oli jtynytt kalaa, jolle tottuneen ei +tarvitsekaan matkalla pit kanssansa muuta evst kuin leip ja +suolaa, sill kalaa lytyy joka jurtassa. Venlinen ottaa kernaasti +omiksensa sen maan tavat, jossa hn el, ja niin on kynyt tmnkin +nautinnon kanssa kuin mys raan peuran-lihan symisen kanssa, jossa +Venliset vetvt vertoja Samojeedeille. Jtyneell kalalla sanotaan +paitse hyv makuansa olevan viel se etu, ett se varjelee +keri-pukista, lieneek sitten tss lauseessa per tahi ei.</p> + +<p>Obdorsk'iin, johon luetaan Beresov'asta noin 450 virstaa, tulin matkalla +yleens oltuani kolme vuoro-kautta. Mushin ja Obdorsk'in vlill on +havu-puiden pohjaisin raja; Obdorsk'in seuduilla ei en kasva muu kuin +nlk-koivu ja pajukko, vaan poltto-puu ja hirret lautataan sinne +ylemp Mushin ja Beresov'an vlilt. Kuitenkin on Obdorsk, ehk ei +kaupunki, jona sit silloin tllin nhdn mainittavan, sangen siev +kyl noin 50 talolla ja 400 eli 500 asujalla. Se on sivistyksen +viimeinen askel Pohjolam-Pimentolan synkeihin maihin, sill Ob'in +lahteen ei siit tule enemp kuin puoli-toista sataa virstaa, ja noin +50 virstan pss alkaa jo Samojeedein valta. Siperian Venlinen on +yleisesti paljoa siistimpi, varakkaampi ja vieras-varaisempi kuin hnen +veljens n.k. Europan Venjss; kahta mieluisammin tulee siis +matkalainen "nill raukoilla rajoilla," ryvettyns Ostjakkein eli +Samojeedein likaisissa, pimeiss ja savuisissa jurtissa, venliseen +kyln, jossa hn aina tiet lytvns puhtaan ja lmpimn kamarin, +maittavan ruoan ja ystvllisen kohtelun. Tmmisill tunteilla tulin +Obdorsk'iin, saman-laisilla nautitsin sitten jlkeenkin pin pitkin +Ob-ja Irtysch-jokia palatessani niiden maiden venlisten asujien +vieras-varaisuutta, ja oikeus vaatii tss tunnustamaani, ett +Siperialaisen yksin-kertainen ja rehellinen kyts on minua paljon +sovittanut Venlisen luonnon kanssa, joka kukaties itsess +Venjsskn ei olisi tt pahempi, jos sit pitkllinen ja raskas +orjuus ei olisi niin turmellut.</p> + +<p>Obdorsk'in suurin milt'ei ainoa merkillisyys on sen seudussa elv +Ostjakkilainen ruhtinas <i>Taischin</i>. Edellisest on lukija nhnyt minun +jo ennenkin tavanneeni sek Voguuleja ett Ostjakkeja, jotka kutsuttavat +itsens ruhtinoiksi ja mahtavat ollakin nit kansoja entisin aikoina +hallinneitten pllikkjen jlkeisi. Mutta niden ruhtinuutta haittaa +kaksi sangen painavaa vikaa, jotka tll niinkuin muuallakin +maa-ilmassa saattavat semmoisen arvo-nimen epilyksen alaiseksi, nim. he +ovat kyht ja heidn ruhtina-arvoansa ei Venjn hallitus ole koskaan +siksi tunnustanut. Sit vastaan on Obdorsk'in ruhtinas sek rikas ett +ruhtinaksi kirjallisesti sdetty ja vahvistettu kahdelta Venjn +hallitsijalta, nim. keisarinna Katarina Toiselta ja keisari Nikolailta. +Nm kaksi seikkaa ovat tehneet, ett Taischin on aina ollut +erinomaisessa arvossa kansalaistensa kesken, vaikka hnell heidn +ylitsens ei ole juuri mitn laillista valtaa senkun vaan auttaa +kruunun virka-miehi jasakan laskussa ja kannossa. Vaan paljoa +suuremmaksi nousi sek hnen kansalaistensa ett Venlistenkin +kunnioitus hnt kohtaan kuin Taischin ersn talvi-yn v. 1854 varkain +lksi Beresov'asta suurella peura-parvella ja venlisen tulkin kanssa +ajaa hujeltamaan lntt kohti ja tuli Pietariin. Niiss +peuran-nahka-vaatteissaan, joissa hn tnne matkusti, otti hnen keisari +Nikolai-vainaja hyvsti vastaan, "piti hnen kyllisen," niinkuin T. +sanoo, "sek symn ett juoman puolesta ja majoitti hnen omaan +jurttaansa," kuin mys tytti hnen anomuksensa, jotka olivat ne, ett +Obdorsk'ista luovutettaisiin viralta kansan-rkkj sasedatel ja ett +thn kyln ei vasta en lhetettisi pahan-tekijit, jotka useasti +olivat tehneet Ostjakeille pettuutta ja vki-valtaakin. Vahvistettuna +ruhtinuuteensa sek lahjoitettuna omituisella arvo-puvulla, +kaula-nahalla ja muilla lahjuksilla palasi Obdorsk'in ruhtinas "khanin +kaupungista" koti-tundrillensa, ja siit ajasta saakka ovat hnen +arvonsa ja arvoisuutensa tmn maan kaikkein asujien ja virka-miestenkin +seassa olleet epilemttmt. Tt kunnioitusta yll-pit arvattavasti +hnen suuri rikkautensakin, oleva peura-karjoissa, joita elimi hnell +luullaan olevan kymmenen tuhannen paljous, joka rahaksi luettuna tekee +maan hinnan jlkeen noin 40 tuhatta hopea-ruplaa. Esi-merkiksi tlle +Taischin'in rikkaudelle mainitaan sen monesti tapahtuvan hnen +paimenillensa, ett kuin tuiskuisena yn karjaan yhtyy susi, jolla on +tapana p-laumasta leikata ja erillens ajaa pienempi joukko, jonka hn +tappaa kaikki tundralle, paimenet karjan paljouden thden eivt havaitse +jonkun sadan peuran katoa ennenkuin aletaan kaivata vissi +merkki-peuroja, jotka tmmisess tilassa mys ovat kadonneet ja joita +etsittess sitten tundralta vhitellen lydetn suden tappamat elimet +ja nin vahingon jlille pstn. — Taischin on nkjns +tanakka-ruumiinen, keski-lnt ukko noin 60 vuoden iss, +pyre-muotoinen ja kasvot vhn ulos-seisovat niinkuin Ostjakeilla +yleisesti. Vaatteuksessansa ei hn eri kansalaisistansa muussa kuin +ett hnen pukimensa arvattavasti Ostjakin-muotia myten ovat mit +parainta olla voi, eik mys elmn-laadussansakaan muuten kuin siten, +ett hn ympri vuoden sy rukiista leip, pit samovaran vieraita +vasten ja useammin ryypp viinaa kuin muut Ostjakit. Hnen asuntonsa on +kesn talven jurtta, talvella peuran-nahkainen, kesll tuohinen. +Uppi-niskaisuudeksi lukevat tkliset virka-miehet sit Taischin'ille, +ett hn heidn kehoituksiansa myten ei ole rakennuttanut itsellens +Obdorsk'iin kartanoa ja ruvennut siin vakaista elm pitmn, kuin +mys senkin, ett hn ummikko-Venlisten kanssa aina puhuu tulkin +kautta, vaikka hnen luullaan hyvinkin ymmrtvn Venjn kielen, ja +varsinkin sen, ett hn, ehk usein siihen kehoitettu, ei ole antanut +yhtn monista pojistansa eli pojan-pojistansa opetettavaksi joko +kadetti-kouluihin eli muihin oppi-laitoksiin, joissa ruhtinallinen arvo +olisi ollut heill hyvn etuna. Vhll ajattelemisella voidaan +kuitenkin havaita, ett tmminen ukon kyts ei ole uppi-niskaisuus, +vaan varova ymmrtvisyys, sill hnkin lienee havainnut ett +Venlisen ja Venlisyyden kanssa pyyt tmmisiss tapauksissa olla +samoin kuin erst muusta olennosta sanotaan: ett jos sille annat +sormen, niin se ottaa koko kden.</p> + +<p>Obdorsk'issa puhuu useampi venlisist asujista sek Ostjakin ett +Samojeedin kielt, jonka thden minun oli helppo lyt soveljas +kielen-kntj edellist kielt tutkiessani. Vaan kuin sen havaitsin +olevan aivan yhden-laisen Beresov'assa kytettvn murteen kanssa, oli +minun huokea neljss vuoro-kaudessa koota vahveksia tlle havannolle, +jonka ajan kuluttua lksin takaisin Beresov'aan, jonne tulin 12 p. +marras-kuuta. Edell puhuessani tst kaupungista unohdin mainita, ett +siin tapasin ern Siperiaan lhetetyn Suomalaisen nimelt Juhana L—m +ja kotoisin Savon pitjst Turun lni. Beresov'aan ei nyt en +lhetet Siperiaan tuomituita pahan-tekijit muuten kuin siin +tapauksessa ett ovat Siperiassa jonkin suuremman rikoksen tehneet. Niin +oli L—mikin Siperiaan tultuansa joutunut uudis-talolaiseksi Omsk'in +seudussa olevaan Suomalaiseen kyln <i>Ryschkova</i>. Tm on suuri kyl +useammalla sadalla talolla, joka perustui tmn vuosi-sadan alussa siten +ett keisari Paul'in hallitessa Narvan seudusta tnne lhetettiin +kokonainen kylkunta Suomalaisia, jotka olivat tehneet kapinan herraansa +vastaan. Sittemmin on kyln vki-luku yksitellen tulleista Suomalaisista +ja Virolaisista karttunut niin, ett sill on oma luteerilainen +kirkkonsa ja oli kerran jo oma suomalainen kirkko-herransakin (herra +Pietari Pundani, joka nyt on Saksan kirkko-herrana Kasan'issa). L—m +sanoi siell naineensa suomalaisen vaimon ja oli jo asunnonkin hankkinut +itsellens ynn hevoset ja lehmt, kuin paha henki hnen kerran riivasi +toisen kyln markkinoilla, joille oli mennyt vaimoneen, juomaan itsens +humalaan. Seuraus oli ollut tst se ett hn, joka itse silloin ei +ollut jaksanut eli ei raatsinut viel lhte kotiin, oli lhettnyt +vaimonsa yksinn takaisin, vaan tm oli isell ja tuiskussa eksynyt +metsn ja sinne kuollut. L—m oli joutunut luulon alaiseksi murhanneen +vaimonsa, vaan ptti olevansa viaton ja sanoi ett hn asiaa +tutkittaessa olisi siit voinut helposti selvittyt, jos olisi tehnyt +niinkuin hnt oli neuvottu: mynyt omaisuutensa ja antanut rahan +tuomarille. Tmn "tuhmuutensa" thden joutui hn tnne Beresov'aan +parannuksen ja poliissin katsannon alle ja menetti kumminkin kaiken +omaisuutensakin, jonka "herrat" olivat korjanneet taskuunsa. Hn eli nyt +renkin erll virka-miehell, ja gorodnitschij kiitteli hnt +hiljaiseksi mieheksi, vaan sanoi viinaan menevksi.</p> + +<p>Seurallinen elm Beresov'assa oli parempi kuin voi toivoakaan nin +pieness kaupungissa ja tmmisess erakkuudessa kaikesta sivistyksest +ja kaikesta luonnon ihanuudesta, joka ihmisten yksinisyys kuitenkin +lienee ollut syy siihen, ett he rehellisemmin ja hitaammin turvautuivat +toinen toiseensa. Seuran etevimmt jsenet olivat arvattavasti +virka-miehet perheinens, joista muutamat, kotoisin kaukaa Puolan +hedelmllisilt lakeilta eli It-meren aallokkailta rannoilta, +ystvllisell kohtelullansa osoittivat ei unohtaneensa sen tunteita, +joka</p> + +<div class="poem"><div class="stanza"> +<span class="i0">"— kaukana pois koto-maalta ja tuttujen luota"<br /></span> +</div></div> + +<p>oli joutunut Sosvan surkeille rannoille, jonka-lainen kohtalo monestakin +nytti niin somalle ett useampi kuin yksi kysyi minultakin ihan +itseltni, kuinka kauaksi ja mist syyst olin lhetetty rangaistaa +Beresov'aan. Beresov'alaisilla on vanha tapa saattaa sit onnellista, +joka psee heidn kylstns lhtemn pois muuanne ihmisten ilmoihin, +erlle niemelle asti, joka tst on saanut nimenkin, joka suomalaisessa +knnksess kuuluisi "saatto-niemi". Tt tapaa ei laimin-lyty +minunkaan lhtiessni, toisena pivn tuloni jlkeen, ja kaupungin +protojerej, joka iloisten vekkulien joukossa unohutti pappis-arvonsa +ulkonaisen jurouden, muisti siin tilassa tt arvoansa vaan sen verran +ett rekeen istuttuani antoi minulle isllisen siunauksensa. Ja nin +olin nyt taas Ostjakkein matkassa, mutta aivan toisilla ehdoilla kuin +ennen. Ensinkin tapahtui tultuni nyt tilavassa reess hevosilla, +vempeleess tavallinen venlinen kello, jonka nt en puoleen vuoteen +ollut kuullut; toisekseen tiesin tmn puolen Ostjakkein elvn paremmin +kuin niiden, joita thn asti olin nhnyt, tiesin mys matkani menevn +enimmiten venlisten kylien kautta; ja kolmanneksi vei joka askel, +jonka nyt otin eteenpin, lhemmksi kultaista kotoa, jonka ajatuksen +armauden jokainen tuntee, joka muistelee ett min nyt olin kuin se, +joka kolme vuotta oli pyrkinyt vasta-mke, viimeinkin pssyt harjalle +ja nyt huoletta ja kevyell mielell alkaa laskea toiselle puolelle +vuorta.</p> + +<p>Niin lentmll kuin toivo minua kiidtti eteenpin ei matkan-teko +kuitenkaan itsess asiassa kynyt. Ob-joki jtyi tn vuonna tavattoman +myhn ja heikolla jll; vaan muutenkin on se tavallista tll, ett +syksyll ei lhde kukaan, vaikka hnell olisi kuinka kiire, liikkeelle +eteln pin, ennenkuin kerran saadaan Tobolsk'ista posti, jonka tulo on +varmin ilmoitus jn olevan niin lujan, ett sit voi vaaratta kulkea. +Nyt oli odotettu postia jo kuusi viikkoa turhaan; vaan kuin Beresov'an +posti-mestari jo viikko-kautta ennen minun lhtni oli suorittanut +postin samaa tiet, jota minun oli matkattava, nytti se minusta +turhalta varovaisuudelta, ruveta odottamaan etelist postia. Vaan +kyydin-pitjill Ostjakeilla oli asiasta toinen ajatus; joka +posti-paikassa nuhtelivat he minua siit ett olin lhtenyt niin +aikaiseen liikkeelle ja ett rekeni oli niin tavattoman raskas +syksy-kulkuun, joka kyll olikin tosi, vaan jota asiaa min en voinut +milln tavalla parantaa. Suurella hevois-voimalla ja varustettuina +kirveill, tuurilla ja nuorilla saattoivat he minua kumminkin vhitellen +eteenpin, kunne erss kohden, ei suurella Ob'illa, vaan muutamalla +niist monista pienemmist haaroista, joissa tm joki juoksee +loppu-juoksuansa ja joita pidettiin vaarattomampina senthden ett +olivat aikaisemmin jtyneet, hevoset ja reki yht-kki hurahtivat +veteen ja min luulin hukkumisen hdn olevan ksiss. Niin ei +kuitenkaan ollut, vaan oli paksu lumi peittnyt uhku-veden, jota oli +niin korkealta ett se alkoi nousta rekeen, ja josta sitten olimme +tyll saada reke irti, varsinkin kuin paksu hyyhm raskaasti takalti +reen liikett. Maa-rantaan psty kskin min ajaa suurelle Ob'ille, +jossa ei sanottu olevan uhku-vett ja jonne psimmekin muitta +vastuksitta kuin ett piti pari virstaa kulkeamme metsn lpi ja monin +paikoin hakkaamallakin tehd tie reelle. Tmmisi seikkoja tapahtui +minulle sitten viel kaksi, kerran yll, jolloin reki niin juuttui +hyyhmn ett'ei nelj hevoista voinut hievahuttaa sit ja ett se piti +kangeilla jtyvst hyyhmst irtauttaa, ja toisen kerran siten, ett +se kaatui railoon, johon min kuomun sisss vhll olin tukehtua. +Tmmiset seikat ovat muuallakin Venjll matkatessa sangen tavalliset +ja niist ei siell pidet mitn lukua, kuin vaan matkaaja ei niiss +satu henkens menettmn, enk minkn niit kerro tss juuri muun +thden kuin viittaillakseni lukijalle ttkin matkan-teon-laatua +itisill naapurillamme.</p> + +<p>Vaikka Ostjakit saattajani pelksivt jn heikkoutta Ob'illa, oli +siell kuitenkin parempi kulkea kuin edell-mainituilla haara-joilla ja +lahdelmilla, kuin pois-luetaan ne kerrat, milloin joen poikki piti menn +(joka tapahtui sangen usein), sill niiss kohdin trhytteli tien +ep-tasaisuus sislmyksini ja rekeni niin, ett mokomassa muokassa en +ollut koskaan ennen ollut. Ob'in niinkuin kaikkien muidenkin isompain +jokien jtyess taistelee kylmn kanssa kaksi muuta voimaa nim. tuuli +ja virta, useastikin ei yhdest puolin, vaan hekin viel keskenns +riidellen, niin ett tuuli on vastoin virtaa. Tllin tapahtuu, ett +joessa juoksevat j-lohkareet nousevat pystyyn ja jtyvt pystyyn, +josta nin jtyneen joen pinta tulee nkjns suuren hautaus-maan +kaltaiseksi, jolla tuhannen-tuhannet moni-tahkoiset kuuleat +marmori-kivet, pystyss, kallellaan ja muissa tiloissa heijastavat +auringon steit, vaan joka kaunis nk ei suinkaan est tien +tmmisiss paikoissa olemasta mit ilkeimmn. Ob-joki juoksee sill +alalla, jonka min sit olen nhnyt (Obdorsk'in ja Samarov'an vlin, +jota on noin 1000 virstaa) useammissa haaroissa olletikin +ala-juoksussansa, jotka milloin yhdistiset p-jokeen milloin taas +eroavat siit. Tie niin kesll kuin talvellakin kulkee tt jlkimist +myten. Se on hidas-juoksuinen, vaan vedeks ja syv joki, arviolta noin +virstan ja paikoin enemmnkin levyinen; rannoista on oikea korkea, +mkinen, kasvava enimmiten havu-puita, vasen matala ja soinen, kasvava +pajua ja muita lehti-puita.</p> + +<p>Ob'in ja Irtysch'in rantojen alku-periset asujat ovat Ostjakit aina +noin 200 virstaa lhelle Tobolsk'in kaupunkia, josta eteenpin rahvas on +pelkk venlist ja muutamin paikoin tatarilaistakin. Venlisi +lytyy kuitenkin ylempnkin pohjan puolella pitkin nit jokia aina +Beresov'aan asti ja viel pohjempanakin niinkuin edell olemme nhneet. +Maan-viljelys loppuu kokonansa noin kolme sataa virstaa pohjempana +Tobolsk'ista, jonka-thden Obilaisten ja pohjaisten Irtyschilistenkin +koko oleminen on niiss kahdessa: metsss ja joessa. Metsstminen ja +pyydettvt otukset ovat tll yhden-laiset kuin Voguuleilla, joiden +metsstmisest olen edellisess kirjassani kertonut. Luotettavampi ja +rikkaampi kuin metsn anto on saalis joesta. Ob on varmaan +kala-rikkaimmia jokia maa-ilmassa. Jiden lhdetty nousee siihen +J-merest lukematoin paljous kaiken-laista kallista kalaa, niinkuin: +sampi, sterletti, muksuni, nielina j.n.e. Syyksi thn Ob'in suureen +kala-rikkauteen sanoo luonnon-tutkija Pallas sen pehmet ja mutaista +pohjaa kuin mys hiljaista juoksua, jotka seikat toiselta puolen taas +vaikuttavat sen ett Ob'issa ei lydy lohta ja sonkaa, jotka kalat +tiettvsti lytyvt J-meress ja siit nousevat Venjn muihin +jokihin niinkuin Petschoraan, Viena-jokeen j.n.e., vaan jotka rakastavat +kivikkoa pohjaa ja virtaista veden juoksua. Kalaa pyydetn +kaiken-laisilla pyydyksill pienimmst merrasta alkaen aina mahdottoman +suuriin nuottiin asti, mutta kalastus ei tulva-veden aikana tapahdu +itsess suuressa Ob'issa, vaan syrj-joissa, joen lahdelmissa ja muissa +matalammissa paikoissa, joihin kala ajaksen kutemaan. Kala-veden ainoat +isnnt ovat Ostjakit, siksi tunnustetut lailtakin, vaan kyhyys on +estnyt heidt hankkimasta kunnollisia pyydyksi, jonka-thden se jo +vanhastaan on ollut tapana, ett he enimmksi osaksi ovat antaneet +kalastus-paikkansa vuokraan Venlisille. Vaan kuin vuokraajat +tavallisesti kiehtovat nm kauppa-veljens loppumattomiin velkoihin ja +kovin polkemalla suorittavat heille vuokran, niin on hallitus ottanut +Ostjakkein kala-veden vuokralle antamisen huoleksensa, siten ett +kalastus-oikeus mydn huuto-kaupalla enimmn tarjoavalle, jonka tulee +arenti-rahaa maksaa piirikunnan rahastoon, kusta Ostjakit sen sitten +itsellens perivt. Vaikka niss huuto-kaupoissa virka-miehet eivt +laimin-ly omaakaan etuansa, on tst asian menetyksest kumminkin ollut +suuri etu Ostjakeille. Vuokrat ovat viime vuosina nousseet monin kerroin +entiseen nhden ja moni kyhtynyt Ostjakkilais-kyl on nin pssyt taas +vaurastumaan. Mainitut vuokraajat ovat enimmin kauppa-miehi +Tobolsk'issa. Jokien auettua kevll lhtevt he liikkeelle suurilla +aluksilla, joissa on laivuetta noin 50 ja 100:kin miest ja jotka ovat +lastatut koko kesn tarpeilla ja ilman sitt viel jauholla, suolalla ja +muulla tavaralla Ostjakeille myd. Tmmisi aluksia tulee ala-Ob'ille +ja Ob'in lahden rannoille joka vuosi useampia kymmeni, ja kuin ne ovat +raketut vaan yhdeksi matkaksi, samoin kuin Volgalla elo-parkat, niin +jvt ne niinkuin nmkin siihen paikkaan, jossa matka pttyy ja +kytetn siell rakennus-tarpeihin eli poltto-puuksi. Kukin kalastaa +tietyll paikallansa koko kesn, kuivaa, savustaa eli suolaa kalan +paikalla, ja syys-kuussa palaavat kalastajat pienemmill aluksilla taas +koto-paikkoihinsa. Menn vuonna syntyi, kalastamista varten +Irtysch'illa, Ob'illa ja Ob'in lahdella, Tobolsk'issa yhdyskunta, jonka +p-summa on pari miljonaa hopea-ruplaa, ja joka, liikkuen omilla +hyry-laivoillansa ja piten tavara-paikkoja useammassa kohden nill +vesill, tulisi tll valtaamaan sek kalastuksen ja kalan oston ett +metsn-nahkojenkin kaupan ja hvittmn kaiken yksinisen liikunnon +nill tavaroilla. Asian-tuntijat epilevt tmmisen yhdyskunnan +onnistumista, vaan varma on, ett se tulee saattamaan paljon rahaa, +liikett ja hertyst niss kyhiss ja pimeiss tienoissa. +Hyry-alusten kulku-keino ei kuitenkaan ole en nillkn vesill +tuntematoin, sill Tjumen'in kaupungissa Tura-joen varrella lytyy +yhdyskunta, jolla kaksi hyry-laivaa joka kes tekee matkoja mainitusta +kaupungista Tomsk'iin Turaa, Tobol'ia, Irtysch'ia ja Ob-jokea myten, ja +joka kuuluu tavaran kulettamisesta niden paikkojen vlill saavan +sangen hyvn hydyn.</p> + +<p>Kaksi sataa viis-kymment virstaa vaikeasti matkattuani tulin kolmantena +pivn <i>Kondinsk'in</i> monasteriin. Se seisoo korkealla men trmll +Ob'in oikealla puolella; se on perustettu kuudennentoista vuosi-sadan +loppupuolella ja nyt viimeksi uudesta rakettu nykyisen arhimandrit'in +is Arsenijn huolen-pidosta. Tarkoitus tll monasterilla on ollut +Ostjakkein ja Samojeedein kntminen kristin uskoon, jota tarkoitustaan +sen asujat ovat mys voimiansa myten tyttneet saarnaamalla, +kastamalla ja opettamalla. Monasterilla on tulonsa hyvst +kalastus-paikasta, joka sille jo perustettaessa annettiin, ja joku vh +mys uskovaisten hurskaista lahjoista. Sen nykyiset asujat, mainittu +arhimandrit ja kaksi pappis-munkkia kutsutaan lhetys-saarnaajiksi, vaan +tmn velvollisuutensa tyttvt he nyt enimmiten vaan siten, ett +monasterissa koulitsevat joukon Ostjakilais- ja Samojeedilisi lapsia. +Huvittava on katsoa, kuinka nm soisen ja raan Pohjolan lapset istuvat +luokissa, oppivat kirjoittamaan ja lukemaan ja totutetaan sivistyneen +elmn tavoille. Kiitetnkin heit niin kytksens kuin oppinsakin +puolesta sangen ilahuttaviksi oppilaisiksi, ja olletikin kuuluvat +Samojeedit olevan hyv-oppisia, niinkuin he ulko-puoleltakin ovat +vilkkaamman ja pulskemman nkisi kuin Ostjakit. Ollessani tss +monasterissa vuoro-kauden sain sen isnnlt lahjoituksen, jonka pidn +suuremmassa arvossa kuin matkalleni antamansa siunauksen, nim. +venlis-ostjakilaisen sana-kirjan (ksi-kirjoituksessa), joka kuitenkin +minulle maksoi yhden-laisen lunastuksen kuin Muinais-tutkijalle W. +Scott'in saman-nimisess romaanissa ers harvinainen ja kallis-arvoinen +kirja, jonka hn voi omistajalta saada ainoastaan sill ehdolla, ett +tyhjensi tmn kanssa kolme-kymment putellia olutta.</p> + +<p>Kondinsk'ista lhdettyni sujui matkan-teko helpommasti kuin siihen +asti, johon suurin syy oli se, ett tll venlisi kyli on +tihemmss, liike teill siis oli suurempi ja y-siatkin paremmat kuin +ennen. Puoli-kolmatta sataa virstaa kulettuani tulin Samarov'an kyln, +joka seisoo Ob'in ja Irtysch'in yhdistyksess ja on hyvin rakettu ja +kaunis kyl noin parilla sadalla talolla. Tss yhtyi minun +matkustukseni Castrn'in tutkinto-matkan kanssa, joka laski etelst +pin Irtysch'ia myten thn asti ja tst sitten kntyi Ob'ille +vasta-virtaan nousemaan Gurgut'iin ja etemmksi. Samarov'asta luetaan +Tobolsk'iin 560 virstaa, joka matka on kaikki Irtysch'ia myten; +talvella mahtaa virsta-mr olla vhn vhempi, sill Irtysch on hyvin +polvekas joki, jonka-thden talvi-tie useasti kulkeekin oikasemaila +maisin. Tll oli minulla tilaisuus erss posti-paikassa nhd +Ostjakkein tanssia ja kuulla heidn soittoansa ja lauluansa. Tuvan +seinll posti-talossa riippui nim. soitto-kalu, josta olin kuullut +puhuttavan, vaan jota tt ennen en ollut sattunut nkemn. Se on tehty +paksusta ja vrst lepn juuresta ja muotoansa kuin vedess istuva +hanhi, joksi sit Venliset tmn thden kutsuvatkin. Tmn hanhen +kupu, vastaava meidn kanteleen koppaa, on onsi niinkuin sekin, mutta +kielet ovat asetetut juoksemaan hanhen niskalta ja kaulalta purstoon ja +taka-sellle, joten koko kalu arvattavasti on pienen harpun nkinen. +Kielet ovat vaski-langasta ja mrltns on heit muistaakseni +yhdeksn. Kysyttyni eik joukossa olisi ket, joka voisi soittaa minun +kuullakseni tt soitto-kalua, lydettiin pian ers nuori mies, joka +epili ensin hyvn aikaa ja vasta rommi-ryypyn saatuansa taipui viereeni +istumaan ja soittamaan. Soiton ni oli ihmeellisesti yhden-lainen +kanteleen nen kanssa, niinkuin niiss ostjakkilaisissa +soitannoissakin, jotka tss tulivat ilmi, oli epilemtin heimolaisuus +monen suomalaisen laulannon kanssa. Laulannoista olivat muutamat +tanssiakin, ja kuultuansa niiden nen, eivt nuoret Ostjakit malttaneet +olla nyttmtt hyppy-taitoansa. Kaksi heist puki itsens salaa +toisessa huoneessa vaimon-vaatteihin ja olivat tois-puoleisen asemesta +tanssivilla nuorukaisilla, enk min arvannut heit miehiksi (sill +kasvot olivat peitetyt, niinkuin Ostjakittarilla on tapana), ennenkuin +nin mill halulla ja taidolla he ryyppsivt kupin toisensa pern +tarjoamaani nestett. Tanssi oli sangen somaa kievahdellen +jumputtamista, vaan kuin minulla ei ole taitoa selitt tmmisi +asioita, tytyy minun tss olla sit lhemmin kirjoittamatta, pikemmin +olisin suonut olevani kuvaaja, jona olisin siin saanut kauniin ja +omituisen kuvan Ostjakkein elmst, ja laulannon-taitaja, jona olisin +voinut ihmetytt Europan laulu-niekkoja peri-ostjakkilaisilla +laulannoilla; vaan molemmat nm taidot olivat minulta oppimattomat ja +nin jivt Ostjakkeini tanssit ja laulannot muiden onnellisempien +matkaajien yls-panna.</p> + +<p>Kuta lhemmksi Tobolsk'ia tulin, sit enemmn virkoni liike tiell. Se +oli Ob'in ja Irtysch'in kala, joka matkaan-saattoi tmn liikkeen, ja +jota kauppa-miehet nyt ehttivt joulu-paaston alkuun saada +etel-Siperiaan ja Uraalin vuori-tehtaihin, joissa tienoissa kalaa +pyydetn vhn eli ei ollenkaan. Tobolsk'in kaupunki, josta puoli +vuotta takaperin olin antanut niin vhn kiittelevn ehk toden-mukaisen +kirjoituksen, tuntui minusta tll kertaa p-kaupungilta, ja +ihastuksella loin nyt kaupungin katuja myten kvellessni silmni +milloin puotien hehkuille, milloin rakennusten somuudelle, milloin taas +ajelevien rouvien koreudelle ja ylpeille hevosille. Kaupungilla +liikkuvan ven paljous tuntui minusta niin suurelta, ett arvelematta +kysyin erlt ohitseni menevlt, mik praasnikka silloin oli, kuin +niin paljon rahvasta oli liikkeell, johon hn vastasi nyt ei mitn +praasnikkaa olevan eik mys rahvaankaan olevan tavallista suuremman, ja +vhn hpeissni havaitsin Voguulien ja Ostjakkein parissa tulleeni +sydn-maalaiseksi.</p> + +<p>Tobolsk'ista voimme nyt, yli-hyppmll ne yhdeksn sataa virstaa, +jotka min polvitellen kulin, muuttaa suoraan <i>Verhoturjen</i> kaupunkiin +Perm'in lni. Tll matkalla olemme kyll nhneet ja kuulleet +kaiken-laista. Niin esim. tapahtui, ett kuin ersn iltana tulin +Tjumen'in kaupunkiin ja ajoin majataloon, jossa jo ennen olin kahdesti +pitnyt majaa, sen vanha halli-parta kartanon-vartija, kysyttyni: oliko +heill huonetta antaa minulle? vastasi kysymykseeni toisella +kysymyksell: kauppa-miesk min olin vai virka-mies? Min vastasin: +virka-mies, "No kuin virka-mies lienette, niin meill on matkustavia +kaikki huoneet tynn." Tullessani olin jo talon harvassa loistavista +tulista arvannut, ett huoneita mahtoi olla useampiakin kuin mit min +tarvitsin joutilaita, ja ukon ihmeellinen vastuu kummastutti minua mys. +Siis nousin reest yls, annoin ukon lyhdillns katsoa silmiini ja +sanoin: kuinka teill ei ole huoneita? etk sin en tunne vanhoja +tuttavia? —"Ahaa, tek se olette, joka kevll majasitte meill; +antakaa anteeksi ett'en teit heti tuntenut; kyll min teidn +juoma-rahanne olen aina muistanut, Jumalapa teit siunatkoon; teille on +isnnll huoneita, kuin paljon tahdotte." Saattaessansa minua +yl-kertaan, jossa enin osa vieras-huoneita oli, ja siell riisuessansa +turkkia pltni kertoi hn, ett muuan kenraali oli sen-edellisell +viikolla asunut heill useampia pivi moni-lukuisen seuransa kanssa, +vaan lhtiessn ei maksanut poluschkaakaan isnnlle, josta tm oli +tehnyt ptksen, eteenpin ei laskeaksensa luokseen korttieriin ketn, +joka vaan kruunulta palkan nautitsi! Tmn kertomuksen toden-perisyyden +todisti tll aikaa sisn tullut isnt itsekin, lismll tmn ei +olleen ensimisen kerran, jolloin hnen maja-talossansa asuneet +virka-miehet olivat lhteneet pois maksamatta ruuasta ja huoneesta +mitn, vaan vahvisti kuitenkin samalla mys sen poikkeuksen hnen +ptksestn, jonka dvornikka jo omin pins oli pttnyt tehd minua +kohtaan. —Etempn, erss hevosen-muutto-paikassa saman Tjumen'in +piirikunnassa oudoksuin emnnlle sit suurta siivottomuutta ja +epjrjestyst, joka vieras-huoneessa oli ja kysyin sen syyt, kuin +hyvin tiesin, ett talon-poika tss osassa Siperiaa pit huoneensa +siistimpn kuin herrat monessa paikassa muuta Venj. Emnt selitti +heill pidetyn nelj piv hengellist oikeutta, joka oli istunut juuri +heidn kamarissansa ja vasta samana pivn loppunut. Sen hengellisen +tutkinnon syy oli ollut se, ett seurakunnan diakon eli papin-apulainen, +joka pari vuotta takaperin oli jnyt vaimostansa leskeksi eik virkansa +sntj myten saanut toista kertaa naida, ei ollut jaksanut hillit +viel nuoren lihansa himoja, vaan ottanut ern tytn kylst +luoksensa ja sen kanssa elnyt kuin avio-vaimon kanssa. Muutamat +talon-poika-rykleet, joilla oli ollut vihaa diakonalle, olivat +kantaneet asian piispalle, ja tmn kanteen seuraus oli se nyt pidetty +tutkinto ollut. Kysyttyni mihin ptkseen tutkijakunta oli joutunut, +selitti eukko, ett kyllisten oli tullut sli hyv miest, jos hn +nyt niin vhst syyst olisi joutunut viralta ja plle ptteeksi +viel monasteriin; senthden olivat he ktkeneet sen, joka oli pahan +syy, tytn nim. lapsinensa ern talon saunaan, ja sen ohessa valallansa +vahvistaneet kanteen olevan aivan perttmn ja kantajien ansaitsevan +rangaistusta valheesta ja oikeuden turhasta vaivaamisesta. Tmn +todistuksen vaikutusta oli diakon itsekin auttanut siten, ett oli +lahjoittanut tutkija-herroille kaksi-kymment kolikkoa, jonka lisksi +hn oli ostanut heille mprin viinaa ja kyllisille kaksi (Venjn +mpri, vedro, on noin 4 Suomen kannua). Tutkinto oli pttynyt +tutkijain, tutkittavan ja kylkunnan mieliin, vaan kantajien sek seln +ett kukkaron luuli emnt tulevan tuntemaan, mit se on ett ruveta +nostamaan "juoruja ja levottomuutta" seurakunnassa. — Perm'in lniin +tultuani olivat kylien kehnot ja pienet rakennukset minusta kummaa, kuin +mets nkyi joka paikassa olevan niin paljon, ett asujat olisivat +tyll estessn honkia kaatumasta heidn pienille pelloillensa ja +srkemst heidn tupiansa. Tst annettiin se selitys, ett "kyllhn +sit muka tllkin rakennettaisiin semmoisiakin komeita kartanoita kuin +siell Siperiassa on; vaan tll meidn lniss on joka piirikunnassa, +mit Siperiassa ei ole, mets-herra, jonka tulee katsoa ett'ei mets +haaskata turhaan, ja jolta talon-poikien pit lunastaa piljetti eli +lupa-kirja metsn-hakkaamiseen; ja sep se lupa-kirja juuri estkin +talon-pojan rakentamasta, sill paitse kruunulle siit menev +lunastusta, jota yksinns suinkaan ei olisi vaikea suorittaa, pit +lupa-kirjan antamisesta mets-herralle itsellenskin olla +hyvn-tekiisi: poltto-puu-piljetist 2, luvasta saada ottaa hirsi +yhden talon korjaamiseksi 10 ja luvasta hakata uuden talon rakennukset +metsst 25 kolikkaa, ja niit kuin on monenkin tyls suorittaa, niin +ollaan vhemmll rakentamisella ja eletn ahtaammassa." Nit ja +tmmisi kertomuksia kuulin matkallani, vaan niiden enempi kertaaminen +tss estisi minun puhumasta mitn muista yhdyttmistni esineist, ja +sen ohessa olemmekin jo tulleet Verhoturjeen, niinkuin taannoin sanoin, +ja se on mys tmminen muutamalla sanalla muistettava paikka. Ei +itsens vuoksi, sill kaupunki on surkea harakan-pes eli ryhm +harakan-pesi, joissa el pari tuhatta kyh ja laiskaa ja huoletointa +ihmist; eik mys vanhan ja rikkaan luostarinsa thden, joka on +perustettu ern ennen vanhaan hurskaasti elneen ja autuaasti kuolleen +rtlin ihmeit tekeville luille, ja johon monta tuhatta jumalista +sielua nyt vuosittain vaeltaa niden luiden kautta rukoilemassa +ruumiillensa parannusta eli uskollensa hartautta. Vaan Verhoturje on +minun silmistni merkillisin sen kautta ett se on pohjainen keskus +Uraalin kuuluisille vuoren-kaivannoille ja tehtaille, joiden kaikkein +yliminen hallitus on, niinkuin sen ennen olen sanonut, +Jekaterinenburg'issa.</p> + +<p>Uraali jakautuu ja jaetaan luonnollisesti kolmeen osaan: 1) etelinen +eli <i>vilja</i>-Uraali, 50:nnest leveys-pyklst 55:een asti; 2) +keskiminen eli <i>malmi</i>-Uraali 55:nnest 61:een pykln asti, ja 3) +pohjainen eli <i>nahka</i>-Uraali, 61:st 69:een pykln eli J-mereen +asti. Niinkuin nimikin ilmoittaa on keskiminen Uraali se, joka tmn +vuoren on metalli-rikkautensa vuoksi tehnyt kuuluisaksi. Paitsi muutamia +lajia kalliita ja useampia lajia tarvis-kivi saadaan Uraalin +vuori-kaivannoista enimmiten rautaa, vaskea ja kultaa; v. 1857 saatiin +kruunun ja yksinisten tehtaissa yleens: 24 miljonaa puutaa rautaa, 340 +tuhatta puutaa vaskea ja 130 puutaa kultaa. Nist numeroista arvaa +lukija, kuinka painava ja kallis-arvoinen tm osa Uraalia on +Venjn-maalle, ja mik sivistynyt ja sivistvinen vireys ja liike on +tarpeellinen tt metallin paljoutta valmistaessa ja niit ihmisi +elttess, jotka tmn valmistuksen kanssa ovat toimessa. Vaan Uraalin +vuoren-kaivaminen ei ole nytkn viel muuta kuin alulla, vaikka se +alettiin jo ennen Pietarin aikoja ja hnen hallitessansa sitten sai +jonkun vauhdin eteenpin; sill malmi-rikkaus on loppumatoin ja sen +saaminen hyvin huokea, vaan teko-paikan kaukaisuus mym-paikoista ja +tavaran hitainen kuletus niihin ovat esteet, jotka thn asti ovat +vaijistaneet tt hydyllist tyt. Kuletus tapahtuu nyt +Uraalin-takaisista tehtaista ensin maisin muutamia kymmeni virstoja +jolle-kulle niist monista syrj-joista, jotka sen lnsi-vietteelt +juoksevat Kamaan, sitten venehin nit jokia, Kamaa ja Volgaa myten +Nischnj-Novgorod'in markkinoille, josta tm tavara, niinkuin kaikki +muukin sitten leve ympri Venjt. Vaan kuin hallitus kerran +ptksen jatkamaan rauta-teitns, joista itisin haara, Moskovasta +mainittuun markkina-paikkaan, nyt on tekeill, —joka jatkaminen siit +Kasan'iin ja tst Perm'iin eli Jekaterinenburg'iin on niden maakuntien +kaiken-laisen rikkauden suhteen niin tarpellinen, ett se muutamien +vuosien sisll on tapahtuva, — niin kohoaa Uraalin vuoren-kaivanto +arvaamattomiin mriin, ja tuntijat sanovat, ett tm vuori yksinns +voipi tytt koko Europan tarpeen esim. raudasta. Enin osa tt Uraalin +rikkautta on yksinisten vallassa, joista taas Demidov'ien lempe ja +sivistynyt heimo on rikkain ja kuuluisin; sen alusta on Uraalin +itisell puolella, kaupunkien Jekaterinenburg'in ja Verhoturjen +vlill, ja p-paikka tt valtaa on Nishnij-Tagil'in ruukki, jossa on +yli 40 tuhannen asujan ja joka useamman virstan laveudelta on rakettu +kuin paras kaupunki.</p> + +<p>Keskimisen Uraalin yli kulkee kaksi tiet, toinen etelinen Perm'ist +Kungur'in kautta Jekaterinenburg'iin, ja toinen pohjainen Solikamsk'ista +Verhoturjeen. Nist teist on vaan edellinen posti-tie, se suuri +valta-suoni, jonka kautta Europa nill paikoin yhdistksen Aasian +kanssa; sit tiet menin minkin itn pin ja siit kuin mys Uraalista +sen kohdalla olen paikallansa ennen kertonut. Jlkiminen tie, jota nyt +Verhoturjesta matkasin takaisin Solikamsk'iin oli ennen ainoa Venjlt +Siperiaan, ja tulli-rahan suorittamisen thden, joka niden maiden +vlill kulkevista tavaroista kannettiin Verhoturjessa, oli matkustavien +kuoleman-rangaistuksen uhalla kielletty kulkemasta muita teit kuin tt +yht. Yleinen tarvis nyrytti tmn niinkuin monta muuta saman-laista +lakia mitttmksi, ja kuin viisaampien neuvojen keksitty vli-tulli +Verhoturjessa kumottiin, tuli etelisempi ja suurempi tie, joka paitse +sit kulki mki-rikkaamman ja viljamamman maan kautta, aina enemmn +kytkseen, ja entinen tie ji hylylle ja metsittymn. Kuitenkin on +hallituksen aikomus ja ksky nykyisempin aikoina ollut avata thn taas +kelvollinen tie, vaan kuin tll tarkempi pern-katsomus on kaukana, +on tm tien-teko kulkenut hitaasti eteenpin. Hyv tie olisi tss +kohden kumminkin sangen tarpeellinen ja liike sillkin tien-tapaisella, +joka siin nyt lytyy, on talvella sangen suuri. Idst kulkee sit +myten leip-neuvo ja kala Perm'in ja Vologdan lnien pohjaisiin osiin; +lnnest suola, ylellisyys- ja koreustavara itn pin, ja varsinkin +Irbit'in kuuluisan markkinan aikana (talvella helmi-kuussa) oikasee tm +tie puoli tuhatta virstaa kolmen lnin kauppa-miehille ja tavaroille.</p> + +<p>Tien pituus Verhoturjesta Solikamsk'iin on 270 virstaa, ja Uraaliksi +voipi tst matkasta lukea noin 100 virstaa, jota myten se tss kohden +on levempi kuin suuren tien kohdassa, josta ennen olen puhunut. Vaan +vaikka rahvas Uraalia jo nill seuduin ei muuten nimitkn kuin +nimell <i>kamen'</i> (kivi, kallio), niin ei se tt nime ansaitse siten, +ett olisi louhikko, sill kive ei tll ne alunkaan, eik sitenkn, +ett sen korkeus olisi kovin suuri, sill se ei ole tsskn korkeampi +meidn Maan-seln selnneit ja olletikin idst pin tuleva matkustaja +ei arvaisikaan olevansa niin merkillisell paikalla kuin Uraalin +harjalla, jos ei kyyditsij sanoisi nousemisen <i>kalliolle</i> nyt +loppuneen. Mutta jylh on ja synke se mets, joka alkuperisess +voimassansa painaa Uraalin hartioita, ja joka monin paikoin ahdistaa +tienkin niin supeaksi, ett matka-miehen tytyy puita maahan hakkaamalla +raivata tiet rekens siiville, ja kuitenkin useasti taitteleekin nit +siipi, sill alinomaa lypi reki kolin-kolia yhdest puusta toiseen. Ja +raaka ja kylm on ilman laatu nill tienoin, niin raaka, ett vaikka +Solikamsk seisoo melkein rinnakkain s.o. yhden pykln alla Helsingin +kanssa ja Verhoturje kokonaista pykl etelmpn, Uraalin seuduissa +niden paikkojen vlill ei kylvet paljon muuta kuin naurista, sill +kovat hallat ja useasti lumi-sadekin Pietarin pivn aikaan tekevt +mitttmiksi maa-miehen koetteet. Matkatessani (joulukuussa) ihmettelin +lumen paljoutta, jota jo silloin oli parin kyynrn paksuudelta, ja +josta vastatusten tullen tiell syntyi sille, jonka piti tie-puoleen +lhte, useamman tunnin ty ja hilaus, jos hnell oli kuorma. Vaan +sikliset asujat sanoivat tmn ei viel olevan mitn; vasta kevll +maalis- ja huhtikuissa, kuin lunta on neljn ja viiden kyynrn +korkeudelta, kuin tie on yhdelle harjalle tallautunut, silloin vasta +tyll kuuluttiin olevan pstess toinen toisistansa, kuin vastaksutta +satutaan tulemaan, ja heikomman tytyy tllkin hyvll eli pahalla +loikota vahvemman tielt. Minun tss kulkiessani oli mys hirmuinen +pakkanen, niin ett Pavdan kruunun-valtaan kuuluvassa kaivannossa, jossa +ystvllisen ja sivistyneen tyn-kyttjn luona olin yt, tm valitti +elo-hopeiset lmp-mittarinsa jtyneen ja Solikamsk'issa sitten +sanottiin vki-viinalmp-mittarien silloin osoittaneen 38 pykln +pakkaista. Tmmisen luonnon kovuuden vuoksi ovatkin asujat (kaikki +Venlisi) niiss pieniss ja harvoissa kyliss, joita tss seudussa +lytyy, kyhi ja elttelekset enemmn metsn-pyynnll, rahdin-vedolla +ja muilla syrj-till kuin maan-viljelyll ja karjan-hoidolla, jotka +muuten ovat venlisen talon-pojan paras ja rakkahin toimi. He niinkuin +melkein kaikki maalla asuva rahvas Perm'iin asti ovat orjia heimoille +Stroganov, Galitzin, Lazarev ja Buterov. Puhellessani heidn kanssansa +kohta saatavasta vapaudesta, jota monin paikoin muualla Venjss olin +rahvaan kuullut toivovan kuin maallista autuutta, havaitsin tklisen +kansan pikemmin epilyksell ja pelollakin kuin toivolla odottavan uuden +vapauden lahjoja, joka on varmin merkki siit, ett isnnt suojelevat +alamaisiansa virka-miesten polusta eivtk rkk heit liian suurella +verolla, sill sit enemp huolen-pitoa venlinen orjais-talon-poika +ei vaadi isnnltns tyytyvisen elksens. Etempn, Solikamsk'in +seudussa ja edellens Perm'iin pin, kohtaa matkalainen sitten, niden +samojen herrojen alustoissa, milloin minkin, suuria kyli, vahvoja +rauta-ruukkia ja vki-rikkaita suolan-keittoja; pellot, asunnot, +huone-kalut, kaikki todistaa rahvaan elvn hyvss kunnossa, eik +yhdesskn paikassa kuulunut nt, joka olisi toivonut pois +herran-vallasta.</p> + +<p>Mainitsin ikn suolan-keittoja. Tm on Solikamsk'in kaupungin seudulle +kokonansa omituinen ansio-lhde, lhde tmn sanan ensimisess +merkityksess, sill suolainen vesi, josta suola keittmll +kiteytetn, juoksee lhteist, jotka kumminkin enimmiten ovat +syvennetyt kaivoiksi. Yleens tekee Kama-joen seuduissa voitetun suolan +mr vuosittain noin 10 miljonaa puutaa, jonka valmistamisesta, +kuletuksesta ja mymisest hyvin sadalla tuhannella ihmisell on runsas +leipns; niin el Solikamsk, jota seudun suola-rikkaudesta on +nimenskin saanut, suureksi osaksi tst luonnon-tuotteesta; niin on, +vhn plle 20 virstan pss tst kaupungista, Kama-joen varrella +rikas ja pulska kauppala <i>Usolje</i>, jossa on kolme kirkkoa, 10 +kauppa-puotia ja kymmenkunta kaksin-kertaista kivi-kartanoita, ja jonka +asujat kokonansa elvt vaan paikalla lytyvist suola-tehtaista; monta +muuta paikkakuntaa mainitsematta, joilla samoin on ainoa tulonsa suolan +valmistuksesta.</p> + +<p>Solikamsk'in ja pohjaisempana olevan Tscherdyn'in piirikunnissa lytyvt +niin-kutsutut Permiliset, joita paikalla ei kukaan tunne muulla nimell +kuin Syrjnein ja jotka kielen ja kaiken muun asunsa vuoksi ovatkin tt +kansaa. Vanhat Bjarmilaiset, joiden kaupalla voitettu rikkaus oli niin +viehttv Skandinavian meri-sankareille, eivt olleet muita kuin Vienan +Karjalaisia ja Syrjnej, ja Bjarmin-maa ulottui oikeassa laveudessansa +Uraalin juureen eli vhintskin Kama-joelle. Syrjnit ovat viel +tnkin pivn yli koko pohjais-Venjn tunnetut uutteroiksi ja +lykkiksi kauppiaiksi, vaikka heit ynn tmn kiitoksen kanssa mys +laitetaan viekkaan ja itse-pintaisen luonteensa thden. Kahdeksannesta +vuosi-sadasta 12:een asti olletikin mahtoi Syrjnein maa kukoistaa, +josta kukoistuksesta viel nytkin tavataan pitkin Kaman rantoja +merkillisi kaupunkien ja linnoitusten jnnksi, kuin mys niss +seuduin on paljon lydetty ja lydetn vielkin ei ainoastaan +arapialaisia, kreikkalaisia ja ruomalaisia rahoja, vaan mys +muinais-kreikkalaisten kulta- ja hopea-astioita ja sen ohessa +kallis-arvoisia renkaita, sormuksia, aseita j.n.e. Tm kukoistus ja +rikkaus virtasi Permialle kahdesta painavasta kaupan-lhteest. Yksi oli +se osa It-maan kauppaa Europan kanssa, joka Kaspian merest kulki +Volgaa myten Bolgar'in rikkaasen ja mahtavaan kaupunkiin tmn joen +varrella (noin 100 virstaa etelmpn nykyist Kasan'ia). +Bolgarilaisilta ottivat Syrjnit eli Permiliset tavaran vastaan ja +saattoivat sen Kamaa ja sen syrj-jokia myten pohjaan pin ja +edellens, pienten maa-kannasten poikki-kulettua, joko Petschoraa eli +Vytschegdaa ja Viena-jokea myten J-meren rantaan, josta se sitten +levisi muualle Europaan. Toinen yht painava haara Syrjnein liikkeess +oli heidn kauppansa Uraalin-takaisissa maissa, joissa he Voguuleilta ja +Ostjakeilta ostivat niden kalliita metsn-nahkoja ja tutustivat nm +kansat sivistyksen ensimisten alkeiden kanssa. Tst Syrjnein +sivistyttvst vaikutuksesta niss Ugrin kansoissa lytyy heidn +kielessnskin jlki; sanalla <i>Saran</i> (Syrjni) on esim. Ostjakin +kieless aivan yhden-lainen merkitys kuin Suomen kieless sanalla +<i>Saksa</i>; venhett kutsutaan mainitussa kieless <i>syrjniliseksi +ruuheksi</i>, tervaa <i>syrjnin-pihkaksi</i> j.n.e. Vaan tm Syrjnein ja +Permian kukoistus ei kestnyt kauan; Mongolilaiset valloittivat +Bolgar'in, joka sen kovemmin ei en vironnut entiseen voimaansa, ja +Novgorod'in rahan- ja vallan-ahnaat tasa-valtalaiset juurtihet Klynov'in +kaupungin (nykyisen Vjatkan) perustamalla Kama-maihin, joiden kansoilta +he alkoivat ottaa veroa ja vaatia osaa heidn voitollisessa kaupassansa. +Nin alkoi entinen rikas Permia vhitellen kyhty ja vaipui siihen +Pohjolan pimeyteen takaisin, josta onnellinen kaupan-juoksu oli sen +vhksi aikaa kohottanut ja josta asujien heikko ja hiljainen luonto ei +voinut sit pysyviseen sivistykseen ja itsenisyyteen ylent.</p> + +<p>Talvi esti minun mainituita raunioita ja jnnksi katselemasta, +joskopa siit olisikaan ollut mitn hyv, kuin ne niin usein ennen jo +ovat olleet tutkinnon alla ja kuvatutkin osiksi miehilt, joilla tss +asiassa on ollut suurempi taito kuin minulla. Syrjnin kielen tutkinto +taas, joksi Permilisten murre heti havaitaan, ei olisi tuottanut paljon +hyty niin tarkkojen tutkintojen perst kuin Castrn, Wiedemann ja +Savaitov ovat tst kielest julaisseet. Perm'in, Kasan'in ja N. +Novgorod'in kautta, joista kaupunkiloista jo ennen olemme puhuneet, +saamme siis 1,600 virstaa muuttautua suoraan Moskovaan. Menness voimme +vhn tutustua Venjn posti-laitoksen kanssa silt osalta, joka +liikuttaa matkustavaista. Holli- eli, niinkuin niit tll kutsutaan, +posti-hevosien pito tapahtuu kruunulta posti-viran kautta, joka mr +kuinka paljon hevosia kussakin paikassa on pidettv ja kolmeksi +vuodeksi kerrallaan huuto-kaupalla antaa niiden pidon vhimmn +vaativalle, kuin mys joka puolen vuoden perst tapahtuvien +katselmusten kautta vakuuttaa itsens siit, ett hevoset, ajo-kalut ja +kaikki muu on laillisessa jrestyksess. Tt vasten lytyy mys +suuremmilla teill joka posti-paikassa ja pienemmill aina muutamien +posti-vlien takana postiljuonista virka-mieheksi korotettu kaitsija, +joka mys matkustavilta kantaa kyyti-rahan ja kirjoittaa heidn +tie-kirjansa kirjaan; tm sama virka-mies mr mys hevoisten +ulos-annon ja on velvollinen pitmn huolen niin matkustavaisista kuin +hevosen-pitjistkin ja heidn holli-miehistns. Viel suuremmaksi +varmuudeksi matkustajille lytyy joka posti-paikassa sinetill ja +langalla pytn kiinitetty <i>valitus-kirja</i>, johon matkustavainen voipi +tehd muistutuksia ep-jrestyksest; tm kirja, jota jokainen kaitsija +kokee pit puhtaana, on niin vaikuttava, ett jos hnen ja +matkustavaisen vlill jolloin kulloin syntyy eri-mielisyytt, tm +jlkiminen ei tarvitse muuta kuin valmistauta kirjoittamaan +valitus-kirjaan, niin kaitsija pian antaa pern ja tytt matkustajan +vaatimuksen, jos se muuten ei ole kohtuutoin. Vaikka tiet Venjll ovat +tasaiset (s.o. mettmt), ei yhdell hevosella kuleteta ketn; pari on +vhin hevois-luku, jolla postilla kulkija voi matkustaa. Kyyti-rahaa +maksetaan parista, jonka siaan hevosen-pitj kuitenkin melkein joka +paikassa antaa kolme hevoista eli niin-kutsutun troikan, useammin +paikoin 3 kop. hop. virstalta, vaan Siperian tiell Kasan'ista +Tobolsk'in lnin rajaan asti (ummellensa 1,100 virstaa) maksetaan 6 +kop. hop. parilta virstan plle. Tm maksu korkonee viel yhdell +kopeikalla virstalta siit niin-kutsutusta podoroshnasta eli +tie-kirjasta, joka lunastetaan kruunun rahastoista ja on tarpeellinen +kaikille omilla asioillansa (ei kruunun palveluksessa) matkustaville ja +jonka lunastus menee teiden ja siltojen voimassa pitmiseen. Vaan +ninkin ei kyyti-raha, 4 kop. hop. kolmesta hevosesta virstalta, ole +kovin kallis, varsinkin kuin matkustaja vastuksitta ja kiireesti joutuu +matkansa phn. Laillinen kulku on talvella hyvn kelin aikana 12, +kesll 10 virstaa tunnissa; vaan kyyti-miehen toivo suurempaa +juoma-rahaa kuin mit hnelle laillisesti tulee (6 kop. hop.) tekee, +ett hn aina ajaa kiireemmin, 14 ja 16 virstaa tunnissa, yleisesti +it-Venjss ja Siperiassa paremmin kuin lnnen puolella. Ja tm ajo +ei kuitenkaan tarvitse sit ruoskalla hakkaamista ja turvasta repimist, +joka sivistyneess Suomessa on niin yleinen ja joka Venjlt tulevaa +matkustajaa inhoittaa; venlisell kyyditsijll on vaan pienoinen +ruoska, jonka nuora-siiman hn toisinaan, senkin hyvin harvoin, ikskuin +laskee hevosen lautasille muistuttaakseen hitaampaa pysymn toisten +rinnalla; hn hallitsee ja kiirehtii heit enemmn nell ja +viheltmll, kutsuu heit heimolaisiksensa ja kyyhkylisiksens, +lohduttelee heit kohta pstvn perille, sanalla sanoen kytksen kuin +ihminen ja kristitty, ja vaikka kulku on joutuisa niinkuin edell +sanoin, ovat hevoset 20 ja 30 virstaa juostuansa perille pstess +harvoin hiesskn, ei koskaan niin umpi-mrt ja vaahdessa kuin +kyyti-hevoset Suomessa niin useasti nhdn olevan. — Mit siis itseen +kulkuun tulee on matkustaminen Venjll sangen hyv; sit hnkymist, +riskett ja riitelemist, jota lnnempn monesti kuullaan +kesti-kievariloissa, tapahtuu siell hyvin harvoin. Vaan toiselta puolen +on siellkin hankaluuksia matkustajalla; posti-paikoissa ehk niiss +saapi olla yt ja asua kaksi vuoro-kautta ilman maksutta, ei +matkalainen saa muuta kuin suojan ja lmpimn. Jos hn pyyt vett +juodaksensa eli tahtoo pest silmns, on vedest suoritettava +juoma-raha sen tuojalle, muuten haukahtaa tm tyhjst vaivastansa; +makuu-tilaa ei posti-paikoissa tunnetakaan ja matkustajista saapi se, +joka enntt, ottaa allensa sen sohvan, joka niiss tavallisesti +lytyy, vaan tmkn onni ei ole kovin kadehdittava, sill sohva pyyt +olla tynn lutikoita niinkuin sen Puschkin mys sanoo erss Venjll +sangen tutussa vrsyss, joka sanasta sanaan kuuluu Suomeksi:</p> + +<div class="poem"><div class="stanza"> +<span class="i0">"Meidn tiet ovat kehnot,<br /></span> +<span class="i0">Sillat mrknevt unhotettuina,<br /></span> +<span class="i0">Posti-paikoissa on luteita ja kirppuja,<br /></span> +<span class="i0">Eivt silmn-rpyst anna nukahtaa."<br /></span> +</div></div> + +<p>Sikliset asujat pitvt aina palvelijan matkoilla muassansa, ja +useamman kuin kerran sain min krsi ylen-katsetta juuri sen vuoksi +ett minulla ei ollut tmmist avittajata. Vaan tilan pit +vh-varaisempikin kanssansa; mutta sen siistiydest pidetn niin vhn +lukua, ett minun-arvoiseni miehet Venjll harvoin makaavat esim. +lakanalla ja viel harvempi kahden lakanan kanssa, jolle omasta +kokemuksestani voin kertoa esi-merkiksi, ett Pietarista Tallqvist'in +rouvan kortteista lhdettyni en nhnyt kahta lakanaa tilalla ennenkuin +taas samassa maja-talossa, kolmen vuoden perst takaisin tultuani. +Ruoka-neuvon puolesta ovat Venjn posti-paikat viel kehnommat kuin +kaiken muun, sill niiss ei saa mitn, ja jos matka-miehell ei ole +evst, tytyy hnen toisinaan matkata viisin sadoin virstoin ennenkuin +tapaa paikan, jossa voipi saada maljallisen kaalia eli muuta lmmint +ruokaa. Tee-vesi on tmmisiss tiloissa ainoa ehk kyll vhn elttv +sia-aine muulle symlle, ja mys palo-viina sille, joka sit voipi +enemmlt nauttia.</p> + +<p>Moskova, johon nyt voimme ptt psseemme, on vki-rikas (asujia noin +400,000) ja laaja, vaan ep-tasaisesti ja ep-sntisesti rakettu; +kirkoista lienee se rikkahin kaupunki koko maa-ilmassa, ehk niiden +mr kuitenkaan ei mahtane olla niin suuri kuin joksi sen rahvas arvaa +sanan-parressa: Moskovassa on nelj-kymment nelj-kymment kirkkoa +(sorok sorokof tserkvej). Tmn Venliselle rakkaan kirkkojen paljouden +ja sit seuraavan kirkollisen elmn kanssa yhdist Moskovan nimi +kaikki Venjn kansan muistot niin ahdistuksen ja hvistyksen ajoista +kuin voitonkin ja kunnian. Moskovaa ovat Venjn viholliset Tatarit, +Puolalaiset, Ruotsalaiset, Ranskalaiset kukin ajallansa rystneet ja +hvittneet; vaan Moskovassa vietettiin mys voitto-juhlat Kasan'in ja +Astrahan'in valloitettua, Moskovasta ksin voitettiin Siperia, +Moskovasta ksin ruvettiin Puolalta valtaamaan maita ja Ruotsilta +kiskomaan sen It-meren-takaisia aluskuntia, ja Moskovasta alkoi Venjn +vaarallisin vihollinen nyky-aikoina Napoleon sen palauksensa, joka ei +loppunut ennenkuin Helenan saarella, ja joka Venjn vallalle antoi vaan +uutta voimaa, kunniaa ja painoa. Sen ohessa tuli Moskova jo aikaiseen, +edell mainitun permilisen eli bjarmalaisen kauppa-tien tukkeuduttua, +p-paikaksi itisten maiden kaupalle lnnen kanssa ja sen kanssa +keskukseksi Venjn sislliselle kaupalle. Kaupan myt kulkeva sivistys +lysi mys ensimisen kehtonsa Venjlt Moskovassa; ensimiset tss +maassa tehdyt kirjat painettiin Moskovassa (vanhimmat kirjat Venjn +kielell ovat kuitenkin painetut muualla: Veneziassa, Krakovassa j.m.), +ensiminen peri-Venjn yli-opisto perustettiin thn kaupunkiin. Nill +muistoilla on nykyinenkin Moskova, ehk ei hallituksen istuin niinkuin +muinainen, koko valtakunnan painavin tehdas-paikka ja Pietarin rinnalla +sen vahvin kauppa-kaupunki, joissa omaisuuksissa siit joka haaralle +tehtvt rauta-tiet pian tulevat sit viel enemmn kohottamaan; samalla +on se mys talvi-istuin rikkaammalle ja sivistyneemmlle aatelille, eli +oikeammin sille osalle aatelia, joka ei rakasta hovin hehkua ja Pietarin +kaupungin ulko-maalaista koreutta, ja sen opisto, sen isn-maatansa +rakastavat kirjan-kustantajat, sen Maecenatit vetvt maan paraimman +kirjallisen tiedon ja taidon sinne. Kaikki nm seikat yhteen luettuna +tekevt, ett Venlinen joka haaralta laajaa valtakuntaansa hartaalla +kunnioituksella luopi ajatuksensa Moskovaan ja sen Kreml'iin pin, +toivoo sielt kansallensa sivistyst ja kielellens ruokkoa, ja +keskustelemuksissa valtakunnan painavista asioista odottaa ensimist +nt Moskovasta.</p> + + + +<p class="p4" /> +<h2>Viiteselitykset:</h2> + + +<div class="footnote"> + +<p><a name="Footnote_1" id="Footnote_1"></a><a href="#FNanchor_1"><span class="label">[1]</span></a> Sanaa <i>lanko</i> kytetn tll sen piplillisess +merkityksess: sukulainen, heimolainen. Toinen pipliss lytyv sana, +jota rahvaan kieless en ole muualla kuin tll kuullut, on <i>hamaan</i>, +esim. hn meni hamaan Pietariin asti.</p></div> + +<div class="footnote"> + +<p><a name="Footnote_2" id="Footnote_2"></a><a href="#FNanchor_2"><span class="label">[2]</span></a> Koko Neva on 67 virstaa pitk. Nm ja enimmt seuraaviakin +ilmoituksiani ovat otetut Stuckenberg'in tekemst: <i>Hydrographie des +Russischen Reiches</i>, I Theil, S:t Ptburg 1844, ja saman tekijn +kirjasta: <i>Beschreibung aller im Russischen Reiche gegrabenen und +projectirten Canle</i>, 1841.</p></div> + +<div class="footnote"> + +<p><a name="Footnote_3" id="Footnote_3"></a><a href="#FNanchor_3"><span class="label">[3]</span></a> <i>Pitk-silmksi</i> kutsutaan yli koko Viron ja Inkerin-maan +sit kalua, jolla meill on muukalainen <i>kiikarin</i> nimi, eli se viel +hankalampi, uudesta tehty sana <i>kurkistin</i>.</p></div> + +<div class="footnote"> + +<p><a name="Footnote_4" id="Footnote_4"></a><a href="#FNanchor_4"><span class="label">[4]</span></a> Tm toivo on ilokseni viime vuosina toteutunut. Suomen +hallitus, niinkuin kuulen, on ostanut Aunuksen kaupungissa maan kirkon +ja pappilan siaksi ja mrnnyt 500 hopea-rupl. vuosi-palkaksi +varsinaiselle papille tss maassa.</p></div> + +<div class="footnote"> + +<p><a name="Footnote_5" id="Footnote_5"></a><a href="#FNanchor_5"><span class="label">[5]</span></a> Europan rauhan-tekij.</p></div> + +<div class="footnote"> + +<p><a name="Footnote_6" id="Footnote_6"></a><a href="#FNanchor_6"><span class="label">[6]</span></a> Sanaa <i>ihminen</i> ei lydy tss murteessa; sen siaan +kytetn, niinkuin tss, sanaa <i>mes</i> (mies).</p></div> + +<div class="footnote"> + +<p><a name="Footnote_7" id="Footnote_7"></a><a href="#FNanchor_7"><span class="label">[7]</span></a> Ojatilla kutsutaan pske <i>sarak-linduiseksi</i>.</p></div> + +<div class="footnote"> + +<p><a name="Footnote_8" id="Footnote_8"></a><a href="#FNanchor_8"><span class="label">[8]</span></a> Lukematta Siperian Tatarilaisia, joiden mr en tied +ilmoittaa, nousee tmn kansan luku Venjn valtanunnassa Baschkirien +(392 tuh.), Meschtschrakien (80 tuh.) ja Kirgisien (82 tuh.) kanssa, +jotka puhuvat saman kielen murteita, noin 2 miljonan paikoille.</p></div> + +<div class="footnote"> + +<p><a name="Footnote_9" id="Footnote_9"></a><a href="#FNanchor_9"><span class="label">[9]</span></a> Suomen Yli-opiston Konsistoriolle.</p></div> + +<div class="footnote"> + +<p><a name="Footnote_10" id="Footnote_10"></a><a href="#FNanchor_10"><span class="label">[10]</span></a> Tschuvaschit maksavat niinkuin monet muutkin itiset +kansat vaimoistansa <i>kalym'iksi</i> kutsutun naima-rahan.</p></div> + +<div class="footnote"> + +<p><a name="Footnote_11" id="Footnote_11"></a><a href="#FNanchor_11"><span class="label">[11]</span></a> Tiettvsti keritn rekruuttein hiukset lyhyksi, heti +otettua.</p></div> + +<div class="footnote"> + +<p><a name="Footnote_12" id="Footnote_12"></a><a href="#FNanchor_12"><span class="label">[12]</span></a> <i>Laschman'iksi</i> kutsutaan kruunun-metsiss +puun-hakkaajaa.</p></div> + +<div class="footnote"> + +<p><a name="Footnote_13" id="Footnote_13"></a><a href="#FNanchor_13"><span class="label">[13]</span></a> Ohitse menness saan sanoa, ett tm on karjan-huoneen +suomaIainen nimi, ja ett sana <i>lv</i>, jota meidn nykyiset +kirjoittajat ovat ruvenneet niinkuin monta muutakin uutta sanaa vaan +outoutensa thden kyttmn, tulee venjn sanasta хлевь (= navetta).</p></div> + +<div class="footnote"> + +<p><a name="Footnote_14" id="Footnote_14"></a><a href="#FNanchor_14"><span class="label">[14]</span></a> Suomen Yli-opiston Konsistoriolle.</p></div> + +<div class="footnote"> + +<p><a name="Footnote_15" id="Footnote_15"></a><a href="#FNanchor_15"><span class="label">[15]</span></a> Tt kirjoittaessani en viel tuntenut berlinilisen +oppineen <i>Lepsius'en</i> esittm <i>yleist aapistoa</i>, jota kielen-tutkijat +nyt ovat ruvenneet kyttmn kirjattomia kieli edes-asettaessaan ja +jonka minkin olen pttnyt omakseni ottaa. Se lytyy laveasti +esiteltyn kirjoissa: "<i>Das allgemeine linguistische Alphabet</i>. +Grundzge der Uebertragung fremder Schriftsysteme und bisher noch +ungeschriebener Sprachen in europischen Buchstaben. Von R. Lepsius. +Berlin, 1855."</p></div> + +<div class="footnote"> + +<p><a name="Footnote_16" id="Footnote_16"></a><a href="#FNanchor_16"><span class="label">[16]</span></a> Suomen Yli-opiston Konsistoriolle.</p></div> + +<div class="footnote"> + +<p><a name="Footnote_17" id="Footnote_17"></a><a href="#FNanchor_17"><span class="label">[17]</span></a> Kirjasessa: Oб Этногрфической Kapте Eврoneйскoй Poссии, C. +Пeтеpбypг. 1852. Castrnin nykyjn ulos-annetussa kirjassa +<i>Ethnologiska Frelsningar fver Altaiska Folken</i> ilmoitetaan tmn +kansan mr, saman tekijn vanhempia tit myten, 100 tuhatta henke +vhemmksi.</p></div> + +<div class="footnote"> + +<p><a name="Footnote_18" id="Footnote_18"></a><a href="#FNanchor_18"><span class="label">[18]</span></a> Castrn'in edell-mainitussa tyss sanotaan +Mokschalaisten elvn idn puolella, Erslisten lnnempn, joka on +ihan vrin; lnnimmiset Mordvalaiset lytyvt Tambov'an lniss ja ne +tiedn omasta kymstni heidn kylissns puhtaiksi Mokschalaisiksi. +Samassa tyss luetaan niiden lnien joukkoon, joissa tt kansaa +lytyy, Wtkankin lni, vaikka siin oikeutta myten ei lydy yhtn +Mordvalaista, eik heidn tiedet koskaan nin kauas pohjaiseen pin +ulottuneen.</p></div> + +<div class="footnote"> + +<p><a name="Footnote_19" id="Footnote_19"></a><a href="#FNanchor_19"><span class="label">[19]</span></a> Tiettvsti kutsuttiin Uraali-jokea ennen tt kapinaa +Jaik'iksi, ja sen seuduissa syttyi se ensin.</p></div> + +<div class="footnote"> + +<p><a name="Footnote_20" id="Footnote_20"></a><a href="#FNanchor_20"><span class="label">[20]</span></a> Nim. leikkaa tukkia sota-miehiksi otettavilta.</p></div> + +<div class="footnote"> + +<p><a name="Footnote_21" id="Footnote_21"></a><a href="#FNanchor_21"><span class="label">[21]</span></a> Suomen Yli-opiston Konsistoriolle.</p></div> + +<div class="footnote"> + +<p><a name="Footnote_22" id="Footnote_22"></a><a href="#FNanchor_22"><span class="label">[22]</span></a> Tll lauseella ei ole vhintkn per, sill josko +Mokschan kieless lytyykin joita-kuita hienompia eroituksia, ovat ne +paikkakunnalliset ei sdylliset eli kansakunnalliset, niinkuin Lepechin +nytt arvelevan koska Mordvan kansaa ei lydy muina kuin yhten +talon-pojan styn, jonka jsenet kaikki ovat yht korkeoita ja yht +alku-perisi.</p></div> + +<div class="footnote"> + +<p><a name="Footnote_23" id="Footnote_23"></a><a href="#FNanchor_23"><span class="label">[23]</span></a> Sana <i>kyl</i>, puhuttaissa Voguulien mkki-ryhmist, antaisi +ehk vrn ymmrryksen niist, jonkathden tss kytmme voguulilaista +sanaa <i>paul</i>, mys tmn seudun Venjn kieleen otettu ja kaikilla +kartoillakin kytetty.</p></div> + +<div class="footnote"> + +<p><a name="Footnote_24" id="Footnote_24"></a><a href="#FNanchor_24"><span class="label">[24]</span></a> Suomen Yli-opiston Konsistoriolle.</p></div> + +<div class="footnote"> + +<p><a name="Footnote_25" id="Footnote_25"></a><a href="#FNanchor_25"><span class="label">[25]</span></a> Nimet <i>Sosva ja Losva</i> ovat epilemtt syrjniliset ja +Syrjnilisten kautta, joka kansa tmn maan teki tutuksi Venlisille, +tulleet Venjn kieleen. Sana <i>va</i> merkitsee nim. edellisten kieless +vett ja on ptteen useammassa joen-nimess Syrjnein ja Permilisten +maassa, niinkuin esim. nimiss: <i>Kosva, Lisva, Koiva, Jaiva, Vilva, +Seiva, Usva, Kolva</i> j.n.e. Voguulin kieless kutsutaan kummaistakin +Sosvaa ilman eroituksetta <i>Tayt</i>, ja Venjksikin ottaa etelinen Sosva +Losvan kanssa yhdyttyns tmn alku-perisen nimens takaisin, sill +siit lhtien kutsutaan sit <i>Tavdaksi</i>.</p></div> + +<div class="footnote"> + +<p><a name="Footnote_26" id="Footnote_26"></a><a href="#FNanchor_26"><span class="label">[26]</span></a> Herra Regulyn kartalla <i>Ethnographisch-geographische Karte +des nrdlichen Ural-Gebiets, entworfen aus einer Reise in den Jahren +1844-1845 von Anton v. Reguly, S:t Petersburg</i> 1846, joka yleisesti on +sangen tarkka, on tm nimi kirjoitettu <i>Taplia</i>, niinkuin eriss +muissakin voguulilaisissa nimiss on kummallinen puustavien l:n ja s:n +vaihdos, esim. <i>Maslau</i> pit olla <i>Massau, Lepli</i> pit olla <i>Lepsje</i> +j.n.e., joka on sit ihmeellisempi kuin herra R. on itse paikoilla ollut +ja Voguulien suusta oikeat nimet kyll kuullut.</p></div> + + + + + + + + + +<pre> + + + + + +End of the Project Gutenberg EBook of Muistelmia matkoilta Venjll vuosina +1854-1858, by August Ahlqvist + +*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK MUISTELMIA MATKOILTA *** + +***** This file should be named 44817-h.htm or 44817-h.zip ***** +This and all associated files of various formats will be found in: + http://www.gutenberg.org/4/4/8/1/44817/ + +Produced by Tapio Riikonen + +Updated editions will replace the previous one--the old editions +will be renamed. + +Creating the works from public domain print editions means that no +one owns a United States copyright in these works, so the Foundation +(and you!) can copy and distribute it in the United States without +permission and without paying copyright royalties. Special rules, +set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to +copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to +protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project +Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you +charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you +do not charge anything for copies of this eBook, complying with the +rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose +such as creation of derivative works, reports, performances and +research. They may be modified and printed and given away--you may do +practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is +subject to the trademark license, especially commercial +redistribution. + + + +*** START: FULL LICENSE *** + +THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE +PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK + +To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free +distribution of electronic works, by using or distributing this work +(or any other work associated in any way with the phrase "Project +Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project +Gutenberg-tm License available with this file or online at + www.gutenberg.org/license. + + +Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm +electronic works + +1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm +electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to +and accept all the terms of this license and intellectual property +(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all +the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy +all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. +If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project +Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the +terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or +entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. + +1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be +used on or associated in any way with an electronic work by people who +agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few +things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works +even without complying with the full terms of this agreement. See +paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project +Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement +and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic +works. See paragraph 1.E below. + +1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" +or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project +Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the +collection are in the public domain in the United States. If an +individual work is in the public domain in the United States and you are +located in the United States, we do not claim a right to prevent you from +copying, distributing, performing, displaying or creating derivative +works based on the work as long as all references to Project Gutenberg +are removed. Of course, we hope that you will support the Project +Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by +freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of +this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with +the work. You can easily comply with the terms of this agreement by +keeping this work in the same format with its attached full Project +Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. + +1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern +what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in +a constant state of change. If you are outside the United States, check +the laws of your country in addition to the terms of this agreement +before downloading, copying, displaying, performing, distributing or +creating derivative works based on this work or any other Project +Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning +the copyright status of any work in any country outside the United +States. + +1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: + +1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate +access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently +whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the +phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project +Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, +copied or distributed: + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + +1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived +from the public domain (does not contain a notice indicating that it is +posted with permission of the copyright holder), the work can be copied +and distributed to anyone in the United States without paying any fees +or charges. If you are redistributing or providing access to a work +with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the +work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 +through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the +Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or +1.E.9. + +1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted +with the permission of the copyright holder, your use and distribution +must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional +terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked +to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the +permission of the copyright holder found at the beginning of this work. + +1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm +License terms from this work, or any files containing a part of this +work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. + +1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this +electronic work, or any part of this electronic work, without +prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with +active links or immediate access to the full terms of the Project +Gutenberg-tm License. + +1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, +compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any +word processing or hypertext form. However, if you provide access to or +distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than +"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version +posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), +you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a +copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon +request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other +form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm +License as specified in paragraph 1.E.1. + +1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, +performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works +unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. + +1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing +access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided +that + +- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from + the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method + you already use to calculate your applicable taxes. The fee is + owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he + has agreed to donate royalties under this paragraph to the + Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments + must be paid within 60 days following each date on which you + prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax + returns. Royalty payments should be clearly marked as such and + sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the + address specified in Section 4, "Information about donations to + the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." + +- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies + you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he + does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm + License. You must require such a user to return or + destroy all copies of the works possessed in a physical medium + and discontinue all use of and all access to other copies of + Project Gutenberg-tm works. + +- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any + money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the + electronic work is discovered and reported to you within 90 days + of receipt of the work. + +- You comply with all other terms of this agreement for free + distribution of Project Gutenberg-tm works. + +1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm +electronic work or group of works on different terms than are set +forth in this agreement, you must obtain permission in writing from +both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael +Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the +Foundation as set forth in Section 3 below. + +1.F. + +1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable +effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread +public domain works in creating the Project Gutenberg-tm +collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic +works, and the medium on which they may be stored, may contain +"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or +corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual +property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a +computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by +your equipment. + +1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right +of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project +Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project +Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all +liability to you for damages, costs and expenses, including legal +fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT +LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE +PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE +TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE +LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR +INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH +DAMAGE. + +1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a +defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can +receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a +written explanation to the person you received the work from. If you +received the work on a physical medium, you must return the medium with +your written explanation. The person or entity that provided you with +the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a +refund. If you received the work electronically, the person or entity +providing it to you may choose to give you a second opportunity to +receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy +is also defective, you may demand a refund in writing without further +opportunities to fix the problem. + +1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth +in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO OTHER +WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO +WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. + +1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied +warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. +If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the +law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be +interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by +the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any +provision of this agreement shall not void the remaining provisions. + +1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the +trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone +providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance +with this agreement, and any volunteers associated with the production, +promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, +harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, +that arise directly or indirectly from any of the following which you do +or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm +work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any +Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. + + +Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm + +Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of +electronic works in formats readable by the widest variety of computers +including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists +because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from +people in all walks of life. + +Volunteers and financial support to provide volunteers with the +assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's +goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will +remain freely available for generations to come. In 2001, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure +and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. +To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation +and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 +and the Foundation information page at www.gutenberg.org + + +Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive +Foundation + +The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit +501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the +state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal +Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification +number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent +permitted by U.S. federal laws and your state's laws. + +The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. +Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered +throughout numerous locations. Its business office is located at 809 +North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email +contact links and up to date contact information can be found at the +Foundation's web site and official page at www.gutenberg.org/contact + +For additional contact information: + Dr. Gregory B. Newby + Chief Executive and Director + gbnewby@pglaf.org + +Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation + +Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide +spread public support and donations to carry out its mission of +increasing the number of public domain and licensed works that can be +freely distributed in machine readable form accessible by the widest +array of equipment including outdated equipment. Many small donations +($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt +status with the IRS. + +The Foundation is committed to complying with the laws regulating +charities and charitable donations in all 50 states of the United +States. Compliance requirements are not uniform and it takes a +considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up +with these requirements. We do not solicit donations in locations +where we have not received written confirmation of compliance. To +SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any +particular state visit www.gutenberg.org/donate + +While we cannot and do not solicit contributions from states where we +have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition +against accepting unsolicited donations from donors in such states who +approach us with offers to donate. + +International donations are gratefully accepted, but we cannot make +any statements concerning tax treatment of donations received from +outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. + +Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation +methods and addresses. Donations are accepted in a number of other +ways including checks, online payments and credit card donations. +To donate, please visit: www.gutenberg.org/donate + + +Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic +works. + +Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg-tm +concept of a library of electronic works that could be freely shared +with anyone. For forty years, he produced and distributed Project +Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. + +Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed +editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. +unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily +keep eBooks in compliance with any particular paper edition. + +Most people start at our Web site which has the main PG search facility: + + www.gutenberg.org + +This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, +including how to make donations to the Project Gutenberg Literary +Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to +subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. + + + +</pre> + +</body> +</html> |