diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/50297-8.txt | 2527 | ||||
| -rw-r--r-- | old/50297-8.zip | bin | 57999 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 2527 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..e9617ce --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #50297 (https://www.gutenberg.org/ebooks/50297) diff --git a/old/50297-8.txt b/old/50297-8.txt deleted file mode 100644 index ee470a8..0000000 --- a/old/50297-8.txt +++ /dev/null @@ -1,2527 +0,0 @@ -The Project Gutenberg EBook of Lars Levi Laestadius, by J. A. Maunu - -This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with -almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or -re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included -with this eBook or online at www.gutenberg.org/license - - -Title: Lars Levi Laestadius - Elämäkerrallinen kuvaus - -Author: J. A. Maunu - -Release Date: October 24, 2015 [EBook #50297] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - -*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK LARS LEVI LAESTADIUS *** - - - - -Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen - - - - - - -LARS LEVI LAESTADIUS - -Elämäkerrallinen kuvaus - -Kirj. - -J. A. Maunu - - - -K. F. Kivekäs, Oulu, 1891. - - - - - - -Ken on likemmin tutustunut siihen uskonnolliseen liikkeesen, joka -viimeisinä vuosikymmeninä laestadiolaisuuden nimellä on voittanut -niin paljon alaa Suomessa, Venäjän Karjalassa, Skandinaavian -pohjoisseuduissa, Lapissa ja vieläpä valtameren toisella puolellakin, -hän varmaankin on alkanut tiedustella, miten tuo suuremmoinen liike -on syntynyt, kuka sen alkuunpanija on ollut. Laestadiolaisuuden -perustaja Lars Levi Laestadius on kyllä nimeltänsä tunnettu, yhtä ja -toista ovat tuon merkillisen miehen vielä elossa olevat oppilaatkin -hänestä suullisesti kertoneet; mutta sittenkin ovat käsitykset -hänestä hyvin hämäriä. Milloin on hänen persoonansa maalailtu mitä -loistavimmilla ihanteellisuuden väreillä, milloin on se lokaan -raiskattu taitamattomuuden tallattavaksi. - -Noin vuosi sitten esitti allekirjoittanut kansantajuisessa -esitelmässä muutamia elämäkerrallisia tietoja tuosta kuuluisasta -herätyssaarnaajasta, jolla näilläkin seuduilla on monta harrasta -oppilasta. Se suosio, mikä yleisön puolelta tuli tämän esitelmän -osaksi, kuin myöskin useat kehoitukset sen painattamiseen, -synnyttivät hänessä sen ajatuksen, että tuonlainen elämäkerrallinen -kuvaus Lars Levi Laestadiukesta varmaankin olisi tarpeellinen. -Alkuperäistä esitelmääni olen liitin lavennellut ja jätän sen nyt -yleisön arvosteltavaksi. - -Luonnollista on että noin jatkelemalla syntyneessä kyhäyksesssä -ei ole voinut karttaa epätasaisuutta kirjoitus- ja esitystavassa. -Mutta jos minun olisi onnistunut edes sen verran valaista ahkeran -sielunpaimenen itselle hämärää elämän kuvaa, että hänen epäilemättä -suuret ansionsa esiytyisivät seurattaviksi, mutta myöskin -kieltämättömät yksipuolisuutensa kartettaviksi, olisi tarkoitukseni -saavutettu. - -Kirjoitelmani lähteinä olen täyttänyt seuraavia: Laestadiuksen -aikakauskirja En ropandes röst i öknen; Ruotsin Biografinen -sanakirja; Biografinen nimikirja; J. Grapen Lapin paimenmuisto; -Pietari Laestadiuksen päiväkirja; Akianderin historia Suomen -uskonnollisista liikkeistä; Ala-Luulajan provastin J. A. Englundin -kirjoitus Lars Levi Laestadiuksesta aikakauskirjassa Teologisk -Tidskrift 1874-76; Korsblomman 1891; Laestadiuksen saarnoja ja -jälkeen jättämiä käsikirjoituksia. Sitä paitsi olen saanut muutamia -pienempiä tietoja henkilöiltä, jotka ovat tunteneet Laestadiuksen. -Valitettavasti kirjoittaja ei ole ollut tilaisuudessa suullisesti -keskustella Laestadiuksen vielä elossa olevan ensimmäisen -työkumppanin Juhani Raattamaan kanssa, joka varmaankin olisi voinut -monessa tärkeässä kohdassa tähdentää hänen muualta saamiansa tietoja. - -Oulussa 17 p. Lokakuuta 1891. - -J. A. M. - - - - -19:sta vuosisata on Suomenkin kansalle merkillinen aika. Tämän -vuosisadan alussa se "korotettiin kansakuntain joukkoon" ja -siitä pitäin on se kehittynyt ja varttunut niin, että sitä -melkein kadehtitaan. Tämä vuosisata on meille luonut järjestetyn -kansakoululaitoksen, verrattain suuren kirjallisuuden sekä -sanomalehdistön, jonka isänmaan rakkaus ja uuttera työ kansan -valistamiseksi on kiitoksella tunnustettava. Ei milloinkaan ole -meidän maassamme yksityiset eikä valtio uhranneet niin paljon rahvaan -hyväksi kuin tällä vuosisadalla. Ja kansan varallisuus ja hyvinvointi -onkin siitä syystä kasvanut. - -Uskonnollisellakin alalla muodostaa 19:sta vuosisata käännekohdan. -Bibliaseurat, evankelinenseura, lähetysseura, ja kaikenlaiset -yhdistykset armeliaisuuden harjoittamista tai tapain parantamista -varten ovat osoituksena hengellisen elämän virkistymisestä. Suuret -hengelliset liikkeet, jotka joka osassa maatamme tällä vuosisadalla -melkein samaan aikaan ilmaantuivat, todistavat nekin puolestansa, -että Suomen saloilla elää kansa, jonka povessa on elonvoimaa -ja toiminnan halua. Uskonnonkin asioissa se pyrkii eteenpäin. -Herännäisyys Savossa ja Etelä-Pohjanmaalla, Renqvistiläisyys -Itä-Suomessa, Hedbergiläisyys länsi- ja eteläosassa maata ja -Laestadiolaisuus Pohjois-Pohjanmaalla ovat liikkeitä, jotka, -sanottakoon heistä muutoin mitä tahansa, eivät ole olleet mahtavasti -vaikuttamatta kansanamme uskonnollisiin oloihin. - -Kovin pintapuolisen käsityksen Suomen kirkkohistoriasta 19:sta -vuosisadalla saa se, joka mainitut liikkeet jättää huomioon -ottamatta. Luulisin sentähden jokaiselle kansalaiselle olevan sekä -hyödyllistä että hupaista tutustua näihin liikkeisiin, syrjästä -niitä puolueettomasti arvostella ja niiden merkitystä määräillä. -Viimemainittukin näistä liikkeistä -- Laestadiolaisuus -- on jo siksi -vanha, että sitä voi arvostella, niinkuin muitakin historiallisia -ilmiöitä. - -Tarkoitukseni ei ole kuitenkaan puhua tuosta kaikille tunnetusta -suunnasta semmoisena kuin se meidän päivinämme ilmenee, vaan -sen syntymisestä puolisataa vuotta sitten ja sen perustajasta -_Lars Levi Laestadiuksesta_. Silmäimme edessä olevia ilmiöitä ja -liikkeitä on meidän ihmisten vaikeaa puolueettomasti arvostella. -Tapaukset, intohimot, suosio, seikat ja suhteet vaikuttavat meihin -ja tekevät että arvostelmamme useinkin vinoon vetävät. Mutta miestä, -joka jo 30 vuotta on haudassa maannut ja jonka elämän työ alkoi -seitsemättäkymmentä vuotta sitten, pitäisi voida puolueettomasti -arvostella, vaikka saatavissa olevien tietojen vaillinaisuus estää -hänestä luomasta täydellistä kuvaa. - -_Lars Levi Laestadius_ [Nimi on latinaisella päätteellä muodostettu -Bollstan kylässä Ångermanjoen varrella olevasta _Lästad_ nimisestä -mökistä.], jota toiset ovat kunnioittaneet rakkaana oppi-isänä, -toiset vihanneet villihenkenä, syntyi Arjeplongin seurakunnassa -Piitimen Lapissa Ruotsissa Tammikuun 10 p. 1800. Hänen isänsä oli -uudistalolainen _Karl Laestadius_, äitinsä _Anna Liisa Juhontytär_. -Ulkopuolella meidän maamme rajoja hän syntyi ja ulkopuolella sitä -hän elämänsä ajan vaikutti, mutta sittenkin on hän luettava Suomen -miesten joukkoon, sillä suomalaisen kansan keskuudessa hän eli, sen -hyväksi hän työtä teki ja sen kansan parissa hän on saanut hartaimmat -oppilaansa. Isällä näkyy olleen jonkinlainen sivistys, mutta eli -huonoissa varoissa uudistalolaisena erämaassa, missä ainoastaan pedot -asuivat. - -Vanhemmat elättivät itseänsä kalastuksella, liimankeitolla ja -karjanhoidolla. Äiti leikkasi sirpillä eli nyhti käsin kivien -koloista niitä heinän korsia, joita muut olivat jälelle jättäneet eli -niitti hän viikatteella soista, joista ei kukaan välittänyt, siellä -kasvavan saraheinän. Siten hän voi elättää pari lehmää ja muutamia -vuohia ja lampaita. Kesällä kokoomansa heinät hänen täytyi itsensä -talvella vetää kotiinsa. Usein täytyi jättää lapset päiväkausiksi -kotiin oman onnensa nojaan. Varmuuden vuoksi ne silloin sidottiin, -toinen pöydän jalkaan, toinen pankon pylvääsen. - -Vanhemmistaan lausuu Lars Levin kahta vuotta nuorempi veli Pietari: -"köyhyydessään ja raataessaan elämän niukimman toimeentulon -saavuttamiseksi eivät vanhempamme jättäneet meitä luvuille -opettamatta. Kun tuskin osasimme puhua, opetti jo isämme meille -rukouksia. Aamulla aikasin ja illalla myöhään oli rukoiltava. -Äitimme ei vaivojansa säästänyt meitä kirjanluvulle opettaessaan. -Viisivuotiaana osasin selvästi lukea mistä ruotsalaisesta kirjasta -tahansa, ja kuusivuotisena yksinkertaisesti vastata kristinuskon -pääkohtiin. Parhaimmatkaan saarnat eivät milloinkaan tee senlaista -vaikutusta, kuin hänen yksinkertainen opetuksensa ja kehoituksensa -ovat tehneet minuun ja jos se muutoin on totta, että opimme elämää -eikä koulua varten, niin on minun kaikista opettajistani, joita -kiitollisuudella muistelen, äitiäni eniten kiittäminen." - -Lapsuutensa kodista kertoessaan lausuu Laestadius: "Siihen aikaan -elivät kaikki uudisasukkaat suuressa köyhyydessä ja harvoilla -oli jokapäiväistä leipää. Lapset kasvatettiin mitä suurimmassa -viheliäisyydessä; mutta niin halveksittuja ja repaleisia, kuin me -olimme, ei ollut koko pitäjässä. Me olimme halpaisimpia kaikista, -eikä kukaan tahtonut tunnustaa olevansa missään tekemisessä meidän -kanssamme." - -Laestadius kuvaa isänsä kiivasluontoiseksi ja juovuksissaan -pahapäiseksi, mutta muutoin lystilliseksi mieheksi, jolta ei -kompasanoja puuttunut. Äitinsä mainitsee hän yksinäisyyttä -rakastavaksi, hiljaiseksi ja kärsivälliseksi naiseksi, joka -valittamatta kärsi miehensä kovaa kohteluakin ja etsi lohdutusta -Herrassa. Muutoin näkyy äiti olleen haaveksivainen luonteeltaan. 10 -p. Tammikuuta, keskellä pohjolan talvea, syntyi poika. 7 penikulman -päähän papin luokse kantoi äiti lapsensa ristittäväksi ja sai se -nimekseen Lars Levi, luultavasti alkusoinnun, alliteratsioonin -takia, poika näyttää olleen vilkasluonteinen huimapää, mutta -toisinaan myöskin raskasmielinen ja mietiskeleväinen. Sekä isältään -että äidiltään hän oli perinyt muutamia luonteen piirteitä. -16-vuotiaana nuorukaisena hän jo oli kihloissa erään saman ikäsen -tytön kanssa, jonka hän kuitenkin sittemmin hylkäsi, koska tämä ei -ollut uskollinen. Hänenkin niinkuin monen muunkin vilkasluontoisen -nuorukaisen elämä ei ollut myrskyittään, eikä mennyt jättämättä syviä -juovia hänen sieluunsa. Myöhemmin tekemässään synnintunnustuksessa -hän suoraan kertoo nuoruutensa hairahdukset. - -Uuttera työ ja kiusaama köyhyys seurasivat häntä lukutiellä. - -Velipuolensa Karl Erik, joka oli pappina Qvickjockissa, otti -8-vuotisen Levin kasvatettavakseen. Velipuolen luona saivat Lars Levi -ja hänen nuorempi veljensä Pietari ankaran kasvatuksen: ei siihen -aikaan kasvatettu pojista lalluja, eikä semmoisista olisi ollutkaan -Norrlannin metsiin. Itse kun velipuoli oli luonteeltaan karaistu, -hän ei milloinkaan puhunut varovaisuudesta ja vilustumisesta. Pojat -saivat avojaloin juosta lumikinoksessa, jos heitä+ niin halutti. -Makuuhuoneen lämmönkin oli niin ja näin. Aamulla aikasin tuli -velipuoli kekäle kädessä makuuhuoneesen, viskasi sen uuniin ja huusi -pojille: "ylös pojat!" Ja ylös täytyi heidän, vaikka oli kamarissa -niin kylmä, että muste oli jäätynyt tolppoon ja makuuvaatteet olivat -kuurassa. Halonhakkuuta, peltotyötä, kalastusta, heinäntekoa, sanalla -sanoen, kaikkia maamiehen töitä saivat pojat oppia. Syksyisin -kahlattiin jääkylmässä vedessä ja niitettiin luhtia, aamulla peitti -usein jääkohva veden -- kuitenkin me kahlasimme avojaloin. Se -oli lappalaispappien oikea koulu. Lellikit ja sänkykamaripiltit -eivät niiksi kelpaa, olkoonpa heillä muutoin miten loistavat -lahjat tahansa. Poika pääsi Hernösandin lukioon 1816, mutta jo -seuraavana vuonna kuoli Karl Erik ja pojan oli itse pidettävä huolta -toimeentulostansa. Paras aika käytettiin muiden opetukseen leivän -hankkimiseksi, yöt läksyjen valmistukseen. Ahkeruus kovan onnen -voittaa. - -20-vuotisena hän tuli ylioppilaaksi Upsalan yliopistoon. Hurjaa -oli ylioppilaselämä täällä, nuoriso nautti ja hurjasteli. Juoppous -ja muut paheet näkyvät olleen yleisiä. Lars Levillä kun olivat -tavallisesti huononpuoliset vaatteet, ei häntä toverein seuroissa -suosittu ja säästäväinenkin hän oli ottaaksensa niihin liian paljon -osaa. - -Jo nuorena oli hän osottanut tavatonta hartautta kasvitieteesen. - -Qvickjockin kaunis luonto ja rikas kasvullisuus viehättivät häntä -tähän tieteesen. - -Lukiolaisena hän jo kesällä 1819 läksi omalla kustannuksellaan, -50 kruunua taskussaan, pitkälle tieteelliselle retkelle, samoten -läpi Ångermanlandin, Medelpadin, Jämtlandin ja Pohjois-Norjan. -Ylioppilasaikanansa hän sitten tiedeseuroilta saaduilla varoilla -joka kesä teki samanlaisia retkiä Jämtlandiin, Trondhjemiin -ja sieltä Piitimen lappiin. Näillä matkoillaan oli hän oman -kertomuksensa mukaan vaeltanut 800 Ruotsin peninkulmaa. Hän -löysi useampia ennen tuntemattomia kasvia [Näistä mainittakoon -Carex Laestadiana, joka on saanut nimensä hänestä.] ja tutustui -likemmin Lapin jylhään luontoon ja sen katalaan kansaan, joka -sivistyksen puutteesta ja viinan nautinnosta oli vajoomistansa -vajonnut. Myöhemminkin Laestadius jatkoi kasvien tutkimista ja -julkasi havaintonsa Ruotsin taideakademian ja Upsalan tiedeseuran -toimituksissa. Matkalla tehdyt huomionsa Lapin oloista hän kirjoitti -sanomalehtiin ja julkasi erityisenä kirjana 1823 ruotsinkielisen -tutkimuksen "Uutisviljelyksistä Lapissa". Lapin ilmanalasta on hän -kirjoittanut latinankielisen kirjan, samoin kirjoituksen Lappalaisten -pakanallisista jumaloista. Hänessä oli hyvä tiedemiehen alku, tarkka -huomaamiskyky, suuri innostus tieteesensä. Myöhemmin hän itse kertoo -kunnianhimon saattaneen hänet tälle alalle. Eikä hänen ansionsa -olleetkaan vähäiset, jonka vuoksi Upsalan tiedeseura ja Edinburgin -kasvitieteellinen seura kutsuivat hänen jäsenekseen. Saipa hän -myöhemmin jo pappina ollessaan Ranskan kunnialegionan rintamerkinkin. -Jos hän olisi pitkittänyt kasvitieteen tutkimuksiansa, olisi hänestä -epäilemättä silläkin alalta tullut mainio mies. Mutta hänen elämänsä -sai toisen suunnan. 1824 hän eräänä päivänä meni Tukholmassa -kasvientutkijain turvan ja auttajan, kauppaneuvos Casström'in luokse, -joka kehoitti nuorukaista papiksi rupeemaan ja lupasi suosittaa -hänet Hernösandin piispalle Almqvist'ille. Laestadius alkoi lukemaan -jumaluustiedettä ja valmistautumaan papiksi. Vetikö häntä siihen -sisällinen halu, vai pakottiko köyhyys antaumaan alalle, jolla -pikemmin voi leipäänsä ansaita, sitä ei voi varmuudella sanoa. -Vaatimukset papiksi aikovilta eivät siihen aikaan olleet suuria, -eikä Laestadius ehtinyt kovin syvälle tunkeutua jumaluustieteesen, -sillä jo seuraavana vuonna 1825 hän jo vihittiin papiksi. Ei -kuitenkaan voi sanoa että hän tiedoiltansa olisi ollut muita sen -aikuisia virkaveljiänsä huonompi. Kun tuntee hänen kunnianhimonsa ja -väsymättömän työintonsa, sekä hänen kielitaitonsa -- hän tunsi näet -täydellisesti ruotsin, suomen, latinan, lapin, heprean, saksan ja -ranskan kielet -- voi jotenkin suurella todennäköisyydellä olettaa, -että hän oli aikansa oppineimpia pappeja. - -Kaaresuannon seurakunta Ruotsin lapissa 40 peninkulmaa pohjosempana -Torniota tuli hänen ensimmäiseksi vaikutuspaikakseen. Luonto on -täällä karua ja autiota. Vaivaiskoivut ja paju muodostavat metsän, -ylänköjä ja avaroita nevoja peittää ruskea sammal ja tekee seudun -kesälläkin kolkon näköiseksi. Yksinäisyydessä, missä sivistävää -seuraa ei ollut, sai hänen mietiskelyyn taipuvainen luonteensa -sopivaa vaikutusalaa. Hänen toiminnanhaluinen henkensä ei voinut -näissäkään epäsuotuisissa oloissa vaipua toimettomuuteen. Kesät -talvet hän tutki tunturikasvia, joiden etevin tuntia hän aikoinansa -oli. - -Itse Lapin periltä kotoisin ja tarkkaan kun tunsi kansan olot ja -tavat Lapin raukoilla rajoilla, poloisilla pohjan perillä, hän -varsin hyvin näytti sopivan tämän syrjäisen seudun sielunpaimeneksi. -Ennen seurakuntaansa siirtymistä kertoo hän saaneensa monta -salaista ja julkista viittausta, että Lapinmaassakaan ei ole -ihmisen hyvä yksinänsä olla ja että hänen pitäisi valita elämän -kumppani. Oli niitä halullisia ryökkynöitä ja mamselleja, nuorta jos -vanhaakin. Mutta rakkauden nuolet eivät näkyneet häneen pystyvän. -Aina nuoruutensa ajoista saakka, jolloin hän oli ollut lemmen -seikkailussa erään talonlonpoikaistytön kanssa, oli hän luonut -itsellensä omituisen naisihanteen. Hänen tuleva vaimonsa ei saisi -olla ylhäisestä suvusta, sillä ovat muka ylön suuret vaatimukset, -ei hän saisi olla rikas, sillä vaimon rikkaus tekee miehen vaimonsa -orjaksi, ei hän saisi olla oppinut, sillä oppi voisi erottaa hänet -taloustoimista, ei hän saisi olla sievän-sivistynyt, sillä semmoista -pitäisi ylön paljon palvella. Miehen pitäisi saada hänet tahtonsa -mukaan sivistää. Semmoinen oli Laestadiuksen naisihanne. Tämmöiseksi -huomasi hän uudistalon tyttären _Briita Katriina Alstadiuksen_, -jota hän tämän veljen kautta usean kerran oli turhaan kosinut. -Vihdoin heltyi tyttö ja 1827 vietettiin häät. Pajalan seurakunnassa -elää vieläkin tämä Laestadiuksen elämän kumppani. Onnellinen -oli avioliitto. Laestadius lausuu siitä, että se on ollut ainoa -todellisuus hänen elämässään, joka on ollut unennäköä, ja muutoinkin -arveli Laestadius avioelämän jalostavasti vaikuttaneen häneen: -rakkaus oli sydäntä pehmittänyt ja tehnyt sen tunteellisemmaksi -ja kaikelle hyvälle avonaisemmaksi ja siten valmistanut tietä -uskonnolliselle mielialalle. - -24 vuotta eli vuoteen 1849 vaikutti Laestadius tässä perin -turmeltuneessa seurakunnassa. Vieläkin veti häntä halunsa -kasvitieteellisiin tutkimuksiin ja 1838 hän Lapin maassa hallituksen -käskystä opasteli erästä ranskalaista tieteellistä retkikuntaa ja sai -sen vuoksi pari vuotta myöhemmin Ranskan hallitukselta kunnialegionan -rintamerkin. - -Kovin katalat olivat olot Lapin seurakunnissa tämän vuosisadan -alkupuoliskolla. Lukutaito, puhumattakaan muista tiedoista, oli -kovin vaillinainen, tavat mitä törkeimmät. Onhan tunnettu kuinka -villikansat -- esim. Indianit -- väkeviä juomia rakastavat ja kuinka -tuo "tulivesi" tekee tuhoja heissä ja ennen pitkää hävittää perin -monenkin ennen voimallisen heimon. Lappalaisillakin oli hillitsemätön -taipumus väkeviin. Viinakauppiaita vilisi melkein joka paikassa, -nämät hävyttömästi pettivät lappalaisraukkoja, jotka himonsa -tyydyttämiseksi viinapullosta möivät poronsa ja omaisuutensa, kunnes -tulivat perin köyhiksi. Laiskat jätkät, jotka eivät viitsineet -ruumistansa työnteolla vaivata rupesivat viinakauppiaiksi. -Poronvarkaus, epäsiveellisyys, valehteleminen, petos ja turha -käräjänkäynti olivat niin jokapäiväisiä, ettei niitä paheeksikaan -huomattu. Eivätpä virkamiehetkään näillä kaukaisilla perillä olleet -luonnollisesti parhaimpia eli eivät ainakaan niin kunnollisia, -että heissä olisi ollut halua ja kykyä työskennellä kansan -siveellisen tilan parantamiseksi. Useinkin herrasmiehet kokoutumalla -juomaseuroihin, joista kohtuus oli kaukana, antoivat kansalle huonon -esimerkin ja epäsuorasti turmelivat sitä. Papit viran puolesta -saarnasivat "puhdasta luterilaista oppia," ja kutsuivat noita -turmeltuneita sanankuulioitansa nimellä: "kalleimmat kristityt," -mutta ei siitä näkynyt mitään mainittavimpia seurauksia olevan. -Kyllä oli tunnollisiakin ja kykeneviä pappeja, jotka huomasivat, -ettei tuota turmelusta voitu siitä auttaa, että kuulioita kehuttiin -"kalleimmiksi kristityiksi." Läänin provasti Grape oli ahkera -opettaja, joka koetti evankeliumilla liikuttaa sydämiä ja sai ämmät -kyyneleihinsä sulautumaan. Laestadius sanoo että tämä saarnamies -toisinansa "lypsi koko kiulullisen kyyneleitä;" mutta ei sanaakaan -seurannut kuulioita kotiin, ei herätystä syntynyt. Juotiin viinaa ja -elettiin niinkuin ennenkin. - -Uutteruudella Laestadius toimitti papin virkaansa, koetti jälitellä -Grapen saarnoja, piti lukukinkereitä lappalaisten kodissa, jota -vaivaa ei kukaan pappi sitä ennen Lapin maassa ollut vaivaksensa -ottanut, piti rippitutkintoja, noudatti lukemattomat luoksensa, oli -tarkka rippikouluvaatimuksissansa. Kaikki työ ja uutteruus näkyivät -menevän turhaan: viinanmyönti ja juopumus lisääntyivät ja köyhiä -kasvoi niinkuin sieniä syyssateella. - -Näin oli hän pitkittänyt 14 vuotta, kunnes 1839 käänne tapahtui hänen -elämässänsä. Mainittuna vuonna kuoli hänen rakas Leevi-poikansa, joka -oli ollut isän ilo ja toivo. 3 vuotta myöhemmin vaivasi häntä ankara -rintatauti, jota hän itse piti keuhkotautina ja herätti hänessä -kovan kuoleman pelon. Nämät seikat vaikuttivat tuossa tuntehikkaassa -miehessä syvän herätyksen. Koko kulunut elämä paljastui hänen -sielunsa silmään, se näytti niin turhalta. - -Samaan aikaan hän suoritti kirkkoherran tutkinnon Hernösandin -tuomiokapitulin edessä, missä Oululainen _Frans Mikael Franzén_ -vuodesta 1834 oli piispana. Laestadius pidettiin vielä tähän aikaan -oikeauskoisena luterilaisena, mutta jo hänen latinankielinen -väitöskirjansa "Crapula Mundi" (= maailman kohmelo) herätti huomiota, -pitämäänsä iltasaarnaa siellä pidettiin kerettiläisenä, mutta piispa -Franzén hyväksyi sen. - -Kotiin palattuansa hän alkoi ahkerasti puuhailla seurakunnan -parantamiseksi. Köyhäin tila häntä enin suretti ja hän säälitteli -niitä, kunnes tuli vakuutukseen, ettei Jumala, vaan paholainen, ollut -heitä köyhiksi tehnyt. Hän piti vääränä että papin pitäisi ruokkia -niitä ryysyläisiä, jotka viinakauppias oli putipuhtaaksi ryöstänyt. -Kun asiaa mietti, hän huomasi että useimmat olivat tulleet köyhiksi -juopumuksen, laiskuuden, koreuden ja tyhmyyden kautta, eikä hän -enää voinut pitää köyhyyttä Jumalan sallimana, eikä sääliväisyyttä -ansaitsevana, vaan rikoksena, jota oli ankarasti nuhdeltava. - -1844 Laestadius kävi Åselen lapinmaassa tutkintoja pitämässä ja -siellä hän tapasi erään Maria nimisen lappalaistytön, jolla, niin -oppimaton kun olikin, oli paljon kokemusta uskonnon asioissa. Tästä -hän itse kirjoittaa: "tällä yksinkertaisella tytöllä oli autuuden -järjestyksestä senlaisia kokemuksia, jommoisia en milloinkaan ennen -ollut kuullut, pitkiä matkoja hän oli vaeltanut etsiäkseen valoa -pimeässä; kulkiessaan oli hän vihdoin tullut Noran seurakunnan -pastorin Brandell'in luokse ja avattuansa sydämensä hänelle päässyt -elävään uskoon. Tytön yksinkertainen kertomus matkoistaan ja -kokemuksistaan teki niin syvän vaikutuksen sydämmeeni, että valo -minullekin välkähti ja minä sain sinä iltana tuntea taivaan ilon -esimakua." Ankarasti hän alkoi nyt lakia saarnata seurakunnassansa: -juomareita, viinankauppiaita ja muita huonomaineisia ihmisiä hän -pahasti piteli. Törkeitä ja usein säädyllisyyden rajojen yli meneviä -sananparsia ja lausetapoja hän käytti. Laestadius kertoo että "hän -tahtoi maalata kunkin ihmisen tilan niin, että kukin taisi tuntea -itsensä. Sieltä olivat muutamat punaiset naamastaan kuin merikakut, -muutamat harmaat eli pikimustat." - -Moni tuli levottomaksi sisällisestä tilastansa ja meni -jumalanpalveluksen päätettyä pappilaan pyytämään neuvoa ja opetusta. -"Ei semmoista milloinkaan ennen ollut tapahtunut", kirjoittaa -Laestadius, "että hengellisesti murheellinen olisi tullut papin -luokse pyytämään ohjausta ja lohdutusta. Sekä kapakoitsiain että -juomarein täytyi kuitenkin vähitellen kömpiä kirkkoon. Mutta kun -muutamia heränneitä alkoi ilmaantua seurakunnassa, huomasin minä -pian kuinka vähän yksinäinen pappi voi aikoihin saada avarassa -kahtakymmentä penikulmaa pitkässä seurakunnassa. Minä kehoitin siis -niitä harvoja heränneitä, joita oli, että koettaisivat vaikuttaa -naapureihinsa ja selitin heille vertauksen erinlaisista leivisköistä -ja kuinka se olisi sovitettava eksyvien veljien palauttamis-työhön". - -Seurakunnan lukkari, joka oli suuri viinakauppias ja lappalaisten -pahin petkuttaja, ei ollut ensinkään hyvillään Laestadiuksen -viinasaarnoista. Uhalla asettui hän useinkin kirkon oven eteen ja -otti pullostansa ryypyt seurakunnan ja papin nähden, osoittaakseen -siten, että saarna ainakin hänen suhteensa oli mennyt turhaan. -Joka sunnuntai luki Laestadius saarnansa lopussa kuninkaallisen -asetuksen, joka kielsi väkeväin juomain kuljetuksen Lapinmaahan. -Ehdotonta raittiutta hän saarnasi. Arvattavasti hän huomasi, -etteivät puolinaiset keinot auttaneet tuon turmeltuneen kansan -pelastamiseksi. Ensimmäinen mies, eräs lappalainen, joka oli tehnyt -raittiuslupauksen, sai sen kunnian että hänen nimensä julkisesti -kirkossa mainittiin. Kovasti kapakoitsiat ja juopot pilkkasivat -tuota ensimmäistä raittiusmiestä, joka 2 vuoden aikana oli -ainoa laatuansa. Vähitellen liittyi häneen muita ja ensimmäinen -raittiusseura muodostui 1844. Omituista on että melkein samaan -aikaan eräs toinenkin hengellisen liikkeen perustaja maamme -toisessa kolkassa, Itä-Suomessa, vaati ehdotonta raittiutta. Se oli -Sortavalan kappalainen Henrik Renqvist, k. 1866. Omaa suhdettansa -raittiuskysymykseen kuvaa Laestadius seuraavalla tavalla: "Olen ensin -heittänyt pois paloviinan, sitten olen hyljännyt tisleeratun viinan, -sitten olen lakannut maistamasta punssia ja totia ja viimein olen -heittänyt viininkin, paitsi ehtoollisessa ja lääkärin määräyksestä -ja jos ihmiset tulevat siitä loukatuiksi että juon lasin olutta tahi -lasin sahtia, olen valmis niistäkin luopumaan." - -Seuraukset Laestadiuksen raittiusharrastuksista olivat hyvät. Suurin -viinakauppias kaatoi ison viina-astian jokeen ja vaati poikansakin -tekemään samoin. Juoppoutta ruvettiin pitämään paheena ja juomarin -täytyi piilotella itseänsä, jotta eivät muut rupeaisi häntä -nuhtelemaan ja rukoilisi sielunsa tilasta huolehtimaan. Herätyksiä -tapahtui yhä useampia. Viinan synnyttämä eripuraisuus perheistä alkoi -kadota. Pahimmasta kapakoitsiasta tuli innokkain raittiussaarnaaja. -Lappalaiset, jotka ennen suurten juhlain aikana olivat istuneet -piirissä viina-astian ympärillä, meluten ja pahaa elämää pitäen, -istuivat nytkin kirkkomäellä samanlaisessa piirissä, mutta hiljaisina -mietiskellen ja tutkien uskonnon syntyjä syviä. - -Laestadiuksen herättämän liikkeen omituisuutena oli mitä suurin -kohtuullisuus ruuassa, juomassa ja vaatteissa sekä kaikenlaisten -koristusten hylkääminen. Naiset repivät pois korvarenkaat -korvistansa, sormukset sormistansa ja kultavitjat kaulastansa, -joka varmaankin oli suuri uhraus noille lapsen kehityskannalla -oleville ihmisille, jotka niin paljo koristuksista pitivät. Ne -muutettiin rahaksi ja käytettiin köyhien auttamiseksi eli koulujen -perustamiseksi. Miehet antoivat hopeaiset viinapikarinsa ja maljansa -samaan tarkoitukseen. Silkkihuivit ja muu koru menivät samaa tietä. - -Laestadius kertoo että 5 p. Joulukuuta 1845 ilmaantuivat ensimmäiset -_armon merkit_, joilla hän tarkoittaa Jumalan armontunnon puhkeemista -ulkonaisella tavalla. Näitä merkkejä seurasi pian näkyjä ja -_liikutuksia_: omituisia ilon eli surun ääniä, joita sanan satuttamat -päästivät suustansa. Lähdettiin paikoiltaan kirkossa, halattiin -toisiansa jonkinlaisessa hurmauksessa, tanssittiin ja mentiin -tainnuksiin. Kun, niinkuin usein tapahtui, useat saarnan aikana -näin heittäytyivät tunteittensa valtoihin, kävi huuto kirkossa -melkein sietämättömäksi, eikä edes Laestadiuksen mahtama ääni -päässyt kuulumille. Laestadius oli luonteeltansa salaperäisyyteen, -mystisyyteen kallistuva ja -- (Hän kertoo kuinka hän seurakunnan -huonoimmillaan ollessa oli tuntenut jonkunlaista kalman hajua -nenässään, minne hän vain meni. Hän piti myöskin varmana tosi-asiana, -kun muutamat kertoivat nähneensä, kuinka kaksi mustaa lintua saarnan -aikana laskeutui lukkarin olkapäille ja noukkivat sanan siemenen -hänen sydämestänsä) -- hän piti liikutuksia armon selvänä merkkinä -ja koetti sielutieteellisesti niitä selittää. Laestadius oli muiden -harrastustensa ohessa lueskellut fysiologiaa eli luonnon-elon -tiedettä, samoin oli hän jonkun verran perehtynyt sielutieteesen. Hän -lausuu: "näkyjä ja ilmestyksiä sanotaan luuloitukseksi. Mutta missä -on luuloituksen ja todellisuuden raja? Eivät sielutieteen tutkiat -saata sitä sanoa. Lääkärit kertovat monta esimerkkiä siitä, että -ihmiset ovat kuolleet pelkästä luulottelusta, mutta luuloitushan -muuttuu todellisuudeksi, koska tuosta luuloitellusta kuolemasta tulee -todellinen kuolema." - -Liikutuksien selittämiseksi on huomioon otettava lappalaisten -alhainen luonnonvoimainen sivistyskanta, josta seurauksena on -kiihkeämpi ja vähemmän järjen hillitsemä mielikuvitus, kuin -sivistyneimmillä. Sitä paitsi on suomalaisilla levollisen kuoren alla -valtavat tunteet, joiden virtauksia ei ole helppo estää, kun joku -satunnainen voima murtaa pinnalla olevan jääkuoren. - -Liikutuksista lausuu Laestadius: "Jumaluusoppineet hyväksyvät -filosofein opin sielusta, juuri kuin tuo oppi perustuisi raamattuun -ja tunnustuskirjoihin. He eivät siis ensinkään voi hyväksyä lääkärien -mielipiteitä sielusta ja siitä seuraa että ihmissydämen salaisia -voimia pidetään hullutuksena, kun nuo voimat satunnaisista syistä -alkavat vaikuttaa. Tunnoton filosofi ei voi älytä että ihminen kantaa -povessaan kokonaisen maailman. Voimalliset intohimot vaikuttavat -sydämmeen ja veren kiertokulkuun. Suru, ilo, rakkaus ja viha aikoihin -saavat suuria muutoksia ruumiin elimistössä. Intohimo voi synnyttää -pyörtymystä ja kuoleman. Pelästys synnyttää kalpenemisen, viha ja ilo -kiihoittavat veren kulkua. Uskonnolliset tunteet voivat vaikuttaa -ruumiiseen, niin että ulkonainen tietämys lakkaa toiminnasta ja -sydämmen tunteet ilmenevät subjektiivisen tietämyksen muodossa." -Laestadius näkyy fysiologisina ilmiöinä pitävän liikutuksia. Hän -uskoi muutoin näkyjäkin. Sanoo kerran tunteneensa tuiman tulikiven -hajun, kun joku oli omantunnon tuskissa, toisinaan oli nähnyt -välkkyviä valon viiruja. Joulu-aattona 1847 sanoo hän kirkkoon -mennessään nähneensä paljon kansaa kirkkotiellä ja sydämmessään -tunteneen sisällisen salaman. Kerran perkele ilmestyi ihmisen -muodossa, joka tahtoi vetää häntä ulos ikkunasta, toisen kerran -sängyn alta makaavan karhun muodossa, joka koetti nostaa sängyn -ilmaan. Kerran sanoi hän nähneensä suuren louhikäärmeen, joka näytti -hampaitansa hänelle. "Semmoiset näkemiset" -- sanoo Laestadius -- -"voivat tulla ihmisen sisällisestä henkimaailmasta." - -"Järkeisoppineet pitävät tämmöistä taikauskona ja paholainen, -jonka kanssa Lutherilla oli niin paljon tekemistä, on kadonnut -jumaluusoppineiden tietämyksestä". Näkyjen selittämiseksi lausuu -Laestadius toisessa paikassa: "Kun synti monine vaikutuksineen -todellakin on olemassa ihmisluonnossa, koska synti olennoltaan ei -ole tyhjä luuloitus, niin ei voi sanoa, että paha, kun se hirmuisena -kuvana ilmenee ihmissydämmessä, sittenkun synti on tullut äärettömän -suureksi käskysanan kautta, ei voi sanoa, että tuo kuva on tyhjä -luuloitus, vaan subjektiivinen todellisuus; ja niin voidaan selittää -niitä ihmeellisiä näkyjä, joita heränneet ovat nähneet. Tältä -kannalta katsoen eivät kristittyjen näyt ja ilmestykset ole turhia -luuloituksia, ne eivät ole pahojen henkien vaikutusta, vaan ne ovat -toteutunut aate, subjektiivinen totuus. Kun ihminen näkee itsensä -kadotuksessa, niin se on todellisuutta, hän näkee silloin helvetin -omassa sydämmessään. Kun hän näkee itsensä taivaassa, niin silloin -on näkijä onnellisessa tilassa. Kun näkijä näkee, missä tilassa -mikin hänen tuttavistansa on, niin tapahtuu se sisällisen tunteen -takia, jota näkijän tietämys objektiivisesti käsittää. Tunne on -tässä arvostelman perusteena. Kun ei voida todistaa, että taivas ja -helvetti olisivat jossakin erityisessä paikassa ihmisen ulkopuolella, -niin ilmestykset eivät sisällä mitään muuta kuin näkijän itsensä ja -muiden todellisen sieluntilan näkemistä". Semmoiset näyt eivät olleet -niinkään tavattomia ja useita niistä julkasi Laestadius painettuna. -Ensimmäinen näistä näkemystilaan tulleista oli palvelustyttö Sofia -Pietarintytär Niva, joka Mikkelinsunnuntaina 1848 oli horroksissa. -Samana sunnuntaina oli hän tarkkaavaisuudella kuunnellut saarnaa -suurimmasta taivaanvaltakunnassa. Omanvanhurskauden tilassa kun eli, -ei hän voinut itsellensä omistaa etusijaa Jumalan valtakunnassa, -mutta ei tahtonut tyytyä myöskään alempaan sijaan. Hän tuli -hämilleen; järki menetti tasapainonsa, veri nousi kasvoihin ja hän -meni pariksi tunniksi tainnoksiin. Herättyänsä kertoi hän olleensa -taivaassa ja helvetissä. Viimemainitussa paikassa sanoi hän muiden -muassa nähneensä, kuinka erästä hyvin saitaa kapakoitsia vainajaa -paistettiin hänen omain hopiainsa päällä, kunnes hän tuli lihaksi, -josta hän uudestaan kyhättiin ihmismuotoon. Hänen kertomuksensa -näkemistään manalan mailla ja autuuden asunnoissa, semmoisena kuin -Laestadius on sen esittänyt, osoittaa tavatonta mielikuvitusta, mutta -alhaista sivistyskantaa. - -Laestadius julkaisi erään toisenkin näyn, jonka Kristina Helena -Laurintytär Ponnojärven kylästä Jellivaaran pitäjää oli nähnyt 31 p. -Joulukuuta 1851. Tästä naisesta sanoo Laestadius että hän oli noin -25 vuoden vanha, lappalaista sukuperää, luonnoltaan koleerinen ja -hysteerinen; "mustan verevä, joka osottaa mustan veren suhteellista -enemmyyttä ja siitä seuraavaa omavanhurskautta, joka on suurin -mustanverevissä ihmisissä." Sieluntuskissaan oli hän vaeltanut -pitkiä matkoja etsiäkseen valoa pimeässä ja lohdutusta murheessa. -Unenkaltaisessa tilassa oli hän nähnyt näyn, jonka Laestadius muutama -päivä sen jälkeen pani paperille ja pari vuotta myöhemmin lyhyillä -selityksillä varustettuna painosta julkaisi. Tämäkin näky näyttää -olevan uhkuvan mielikuvituksen ja kiihtyneen tunteellisuuden tuote. - -Tämmöisestä horrostilasta lausuu Laestadius että lapset, jotka -eivät ikinä ole lukeneet raamattua, voivat senlaisessa tilassa -tehdä hyvinkin tarkkoja viittauksia erityisiin lukuihin ja -värsyihin. "Muutamat ovat horrostilassa oppineet vieraita kieliä, -joita ei kukaan ymmärrä, siis kielillä puhumisen lahjan, ehkä oli -se alkukieli, joka sielun voimain kiihtyessä itsestään kehittyi -ihmissydämmestä." - -Sekä näyt että liikutukset vaikuttivat hypnotiseeraavasti katsojiin. -Eräs hyvin sivistynyt henkilö on kertonut, että hän kerran -uteliaisuudesta meni tuon merkillisen miehen hartausseuroihin. Pian -alkoivat liikutukset, niissä oli selittämätön tenhovoima. Samoin kuin -kuohuva koski eli pohjaton kuilu vastustamattomalla voimalla vetävät -puoleensa, samanlainen vetovoima oli liikutuksillakin. Hänen teki -mieli ottaa osaa noihin liikutuksiin. Päästäkseen niistä, täytyi -hänen poistua. - -Tuonlaisten "armonmerkkien" seuraamana levisi herätys yhä laveammalle -ja vuonna 1848 alkoi Laestadius käyttää lähetyssaarnaajia, jotka -"koulu" nimisissä hartausseuroissa jatkoivat herätystyötä, milloin -itse saarnaten, milloin lukien Laestadiuksen kirjottamia saarnoja. -Ensimmäinen tämmöinen lähetyssaarnaaja oli _Juhani Raattamaa_ -[Raattamaa nimen arvelee Laestadius merkitsevän samaa kuin -maanraataja (jordrifvaren). Lönnrotin sanakirjan mukaan merkitsee -kuitenkin Raattamaa rämeistä l. vesiperäistä maata (vert. raatta -= räämä silmässä).], synt. 1811 ja siis nyt 80 vuotias vanhus. -Hän oli uutistalolaisen poika Kaaresuannosta. Hyvälahjainen ja -terävä-älyinen nuorukainen kun oli, asetti Laestadius jo ennen tuota -suurta herätystä hänet katekeetiksi. Uskonnollisia herätyksiä oli -hänellä ollut jo pienestä poikasesta. Niitä pidettiin houreina, -eikä niistä jäänyt mitään pysyväistä. Intohimojen tuli alkoi tuhota -lahjakasta nuorukaista, hänestä tuli juomari. Humalapäissään -käyttäytyi hän kuin vimmattu; mutta selvittyänsä katui hän tekoansa, -kun Laestadius häntä siitä nuhteli. Tuonlaista horjumista juoppouteen -lankeemisen ja sitä seuraavan tuskallisen katumisen välillä kesti, -kunnes todellinen mielenmuutos irroitti hänet synnin orjuudesta ja -Herran käskyjen noudattaminen voitti viinanhimon. Hänen herätyksensä -oli ollut evankelisempaa laatua ja hän rupesi ensin käyttämään -"taivaanvaltakunnan avaimia" (synninpäästöä). 1848 lähetti Laestadius -Raattamaan _Jukkasjärven_ seurakuntaan Tukholman lähetysseuran -antamilla varoilla pitämään koulua lappalaisten lapsille mainitun -seurakunnan Lainion kylässä. - -Kovin huonolla kannalla oli tietysti lasten opetus lappalaisten -keskuudessa; vaikka hallitus oli kokenut pitää siitä huolta. Fredrik -I:n toimesta perustettiin näet kouluja kirkkojen luokse Lappiin. -Niin syntyivät Fölingen, Åselen, Arjeplougin, Jukkasjärven ja -Kaaresuannon kiinteät koulut, jotka kuitenkin 1820 lakkautettiin, -koska eivät vastanneet tarkoitustansa, ja opetusta hoitivat sittemmin -papiksi vihityt lähetyssaarnaajat katekeettien avulla. Edellisillä -oli vuotuista palkkaa 20 tynnyriä viljaa, jälkimäisillä 8 tynnyriä. -Jos ylipäätänsä Lapin olot olivat huonot, oli Jukkasjärven tila -vieläkin huonompi. Vaikka asukasluku ei ollut kuin 1300 henkeä, oli -kumminkin vuotuinen viinankulutus 5 à 6000 kannua. Luonnollista oli -että lasten opetus ja kasvatus olivat ihan takapajulla. Etenkin oli -Lainion kylä perin turmeltunut. Tässä kylässä piti nyt Raattamaan -Laestadiuksen antamien ohjeitten mukaan kylvää valon siemeniä. -Hän olikin mies paikallansa. Ahkeran opettajan työ teki mahtavan -vaikutuksen sekä lapsiin että vanhempiinkin. Kuulkaamme mitä -Laestadius kertoo tuosta koulusta ja katekeettinsa menetystavasta. -"Illoilla kokoutuivat kylän asukkaatkin kouluhuoneesen, jommoisena -oli eräs savupirtti. Siellä pidettiin ensin rukous, sitten luki -Raattamaa Laestadiuksen kirjoitetuista saarnoista jonkun vähän, -josta tavallisesti oli seurauksena, että osa kuulioista suuttuneena -poistui, mutta osa jäi paikoillensa. Kun kartta oli luettu, -keskusteltiin myöhään yöhön. Jukkasjärven lappalaiset tulivat -uteliaisuudesta katsomaan tuota merkillistä koulua, jossa lasten -sanottiin tulevan hassuiksi. Ja hassulta se näyttikin syrjäisen -silmään, kun muutamat lapsista taistelivat omantunnon tuskissa, -toiset hyppivät ilosta, muutamat kävivät voimattomiksi eivätkä -jaksaneet pystyssä pysyä. Noin kuukauden aikaa oli Raattamaa tehnyt -työtä tuossa kovassa maassa, jonka 'raataja' hän oli, kun muutamat -kylän suurimmista kapakoitsioista alkoivat saada piston sydämeensä. -Vihdoin päästiin niin pitkälle, että muutama viinanmyyjä tyhjensi -tynnyrinsä sisällön maahan, mutta toiset arvelivat sitä synniksi, -sillä viina olisi voitu myödä ja siitä saatu raha antaa vaivaisille, -jolloin siitä olisi ollut jotakin hyötyä. Ei käynyt kuitenkaan potkia -tutkainta vastaan. Lappalaiset pääsivät selville siitä, että viina -oli pahinna esteenä, kun tahdottiin auttaa Lapin rahvasta kurjuudesta -ja köyhyydestä. Kauvan taisteli kuitenkin viinanhimo saavutettua -vakaumusta vastaan. Tuon himon täytyi vihdoin väistyä ja siihen -vaikutti uskonnollinen herätys, joka yhdistyi taisteluun sitä pahetta -vastaan, joka oli syössyt Lapin kansan taloudellisen ja siveellisen -kurjuuden kuiluun." Entuudestaan kovin turmeltuneet Lainionkyläläiset -muuttuivat ikäänkuin uusiksi ihmisiksi. Juoppous katosi melkein -tykkänään. Raamattua ja hengellisiä asioita alettiin ahkerasti -tutkia ja lasten kasvatuskin aluksi parantui. Menestys kiihoitti -Raattamaata. Varsinaisena lähetyssaarnaajana alkoi hän tehdä -lähetysretkiä kaukaisempiinkin seutuihin. Voimallisesti saarnasi -hän, mihin vain tuli, sekä raittiutta että elämää kristillisyyttä. -Erityistä puhujalahjaa hänellä ei ole, hänen saarnansa ovat -katekismuskyselmyksen kaltaisia. Hän tekee kuulioilleen kysymyksiä, -joihin näiden tulee vastata. Siitä suuresta armosta, joka hänellä -nykyisin on laestadianismin keskuudessa, on hänen kiittäminen sitä -seikkaa, että hän on vanhin tuon rakkaan opetusisän oppilaista. Hän -se on nuoremmille sukupolville välittänyt muistitietoa herätyksen -ensimmäisistä ajoista ja siitä miehestä, joka oli tämän herätyksen -alkuunpanija; mutta hän on myöskin antanut tälle liikkeelle -evankelisen, miltei liika evankelisen suunnan. - -Juhanin veljeä _Pietari Raattamaata_ käytti Laestadius myöskin -lähetyssaarnaajana herätyksen levittämiseksi. Tämäkin veli oli ollut -kovin viinaanmenevä, mutta tuli herätetyksi Laestadiuksen saarnoista, -oppi melkein kuin ihmeen kautta lukemaan Laestadiuksen kirjoitettuja -saarnoja ja alkoi pitää "koulua" Jukkasjärven pitäjän Tärännön -kylässä. Hänellä ei ollut veljensä herttaista käytöstapaa, eikä hänen -työnsä ottanut onnistuakseen. Muutamissa paikoin revittiin häntä -tukasta ja riistettiin vaatteet päältä, toisin paikoin ammuttiin -hänen peräänsä. - -Kolmas Laestadiuksen lähettiläs oli _E. J. Grape_, ennen mainitun -provasti Grapen poika. Hän oli sivistynein ja herttaisin kaikista -Laestadiuksen lähettämistä saarnamiehistä. Hiljainen ja ujo -luonteeltaan kun oli, ei hän Laestadiuksen kuolemankaan perästä -pyrkinyt puoluepäälliköksi, vaikka kykynsä ja likinen suhteensa -alkuherätykseen siihen olisivat hänet oikeuttaneet. Hänen kantansa -on ollut itsenäisempi ja suvaitsevampi kuin monen muun tuon suuren -miehen oppilaista. - -Tornion jokivarrelle lähetti Laestadius _Erkki Antti Juhonpietin_ -(synt. 1814) ja Kittilään _Heikki Parkajoen_ noin 1850. -Viimemainitulla näkyy olleen huono onni. Hän tuli pappilaan, pantiin -siellä kiinni ja lähetettiin Oulun linnaan. Kuka tämän vangitsemisen -toimitti ja mistä syystä, sitä en ole tietooni saanut. Oulussa -Parkajoki kuitenkin päästettiin heti irti ja sai omin varoinsa palata -kotipuoleensa. - -Näiden lähetyssaarnaajain into ja ahkeruus olivat yhtä suuria kuin -heidän halunsa voittaa uusia uskolaisia. Hartauskokouksia, joita -myöhemminkin, jolloin niissä ei enää lastenopetusta toimitettu, -kutsuttiin kouluiksi, pidettiin kaikkialla. Saarnamiesten -koristelematon puhe, heränneiden itku, ilohuudot ja liikutukset -vaikuttivat hurmaavasti kansaan, joka tähän asti oli elänyt melkein -huolimatonna autuutensa asiasta. Suuret joukot liittyivät liikkeesen, -se kasvoi, laajeni kuin lumivyöry. Kylästä kylään, pitäjästä pitäjään -levisi se. - -Mutta eivät saarnamiehet tyytyneet siihen, että pitivät seuroja, -vaan he pitivät velvollisuutenansa myöskin julistaa mitä ankarimpia -tuomioita niitä kohtaan, jotka eivät näyttäneet olevan halukkaita -liittymään tuohon liikkeeseen. Laestadiuskin oli käyttänyt -saarnoissaan säälimätöntä ja kovaa kieltä, siten herättääkseen -uinuvia omiatuntoja. Oppi-isän malliin koettivat lähetysmiehetkin -saarnata ankarasti, mutta koska heiltä, sivistymättömiä kun -olivat, puuttui hienotuntoisuutta ja sivistystä, näyttivät heidän -saarnansa suruttomille hävyttömyydeltä ja haukuskelemiselta. -Niissä ei näkynyt oikein sitä rakkautta, joka kärsii kaikki, -peittää kaikki ja toivoo kaikki. Kaikki heränneet saarnasivat ja -koettivat kaikin tavoin kääntää suruttomia. Parhaimpana keinona -tämän tarkoituksensa saavuttamiseksi pitivät he _n.s. hengellistä -kiroilemista_. Tällä tarkoitettiin sitä, että jokaiselle, joka ei -kuulunut laestadiolaisiin, suoraan sanottiin, että hän oli perkeleen -lapsi. Laestadius hyväksyi tämän menetystavan ja käytti itsekin -sitä sekä pappeja että maallikoita kohtaan. Myöhemmin kun liike oli -levinnyt laveammalle, käytettiin mainittua hengellistä kiroilemista -markkina- ja muissa paikoissa, missä kansaa oli enemmältä koolla. -Joukko heränneitä ympäröi silloin suruttoman ja alkoi uhkaavan ja -kiihkoutuneen näköisenä mitä julmimmilla kirouksilla vaikuttaa -hänessä mielenmuutosta. Tämän kirjottaja on itse kerran ollut -samanlaisen hengellisen kiroilemisen esineenä. Nuorena koulupoikana -käveli hän muutamassa maamme pohjoisimmassa pitäjässä erään -herrastalon pihan läpitse. Hän oli tuntematon sekä koko pitäjässä -että herrastalossa. Talon neiti, joka näkee koulupojan kulkeman pihan -läpitse, rientää hänen luoksensa ja kysyy: "oletko Jumalan lapsi?" -Kun koululainen, hämmästyneenä tästä odottamattomasta kysymyksestä, -ei ehtinyt vielä vastata, alkoi neiti häntä sadatella helvetin -lapseksi y.m. Myöhemmin sai hän kuulla, että tuo neiti kuului -mainittuun liikkeeseen. - -Paljon kiihkoakin ilmaantui heränneissä ja muutamissa paikoin -alettiin pelätä, että tuo kiihko ehkä synnyttäisi samanlaisia -veritöitä kuin Koutokeinossa, joista myöhemmin tulemme lyhyesti -mainitsemaan. Tähän pelkoon ei ollut kuitenkaan syytä. Vaikka -Laestadius kyllä itsekin oli hyvin kiihkoluontoinen, ei hän -milloinkaan suvainnut mitään, joka loukkasi yhteiskunnan järjestystä, -ja lakia ja hänen vaikutusvaltansa uskolaisiinsa oli rajaton. Suotava -kuitenkin olisi ollut, että hän olisi tarmokkaasti vastustanut -tuonlaista nurjaa kääntämistapaa. Sitä hän ei kuitenkaan tehnyt ja -seurauksena oli, että tämäkin seikka, niinkuin muutamat muutkin, -himmensivät sitä muutoin valosaa uudenelämän ja uudistuksen taulua, -josta alempana muutamia piirteitä. - -Että tämän liikkeen seuraukset ulkonaisen elämän ja tapain suhteen -niissä pitäjissä, joissa herätys oli kulkenut, olivat hyvät, sen -myönsivät kaikki, sekä ystävät että vihamiehet. Pastori Lindstedt -kertoo Jukkasjärven tilasta sitten kun Laestadius sieltä jo oli -muuttanut seuraavaa: "Äpärät, vietteliät ja vietellyt eivät nyt -tahraa seurakunnan kirkon kirjoja. Riitaveljet, petturit, kelmit, -varkaat ja pahantekijät katosivat, kevytmielisyyden, vääryyden -ja itsekkäisyyden sijaan on astunut rehellisyys ja rakkaus. -Kruununmiehen ei tarvitse kutsua ketään käräjiin eikä tuomarin -tuomita eikä piiskurin rangaista, sillä rikoksia henkilöä eli -omaisuutta vastaan ei tehdä. Ne, jotka kauppiaita vuosikausia omat -pettäneet ja petoksella hankkineet itsellensä heidän omaisuuttansa, -tulevat, tarjoovat, ja polvillaan rukoilevat, että saisivat maksaa, -minkä ovat kavaltaneet itsellensä. Monivuotiset riidat sovitaan, -salaiset rikokset, tehdyt vääryydet ilmoitetaan, anteeksi pyydetään, -sovitaan. Riitaiset puolisot antavat anteeksi toisillensa, unohtavat, -sopivat". Niin Lindstedt, joka oli ystävällisessä suhteessa tähän -uskonnolliseen herätykseen. Mutta tälle liikkeelle ventovieraatkin -ja vihamieliset henkilöt ovat antaneet sen elämää parantamista -vaikutuksista kiittävän arvostelun. Niinpä eräs piirilääkärikin, -joka muutamassa virkakertomuksessaan puhuu tuosta hengellisestä -liikkeestä, ei voi olla mainitsematta sen hyvistä hedelmistä, vaikka -hän muutoin pitää herätystä jonkinlaisena tautina, joka samoin -kuin lavantautikin tarttuman kautta leviää. "Herätys on" -- lausuu -hän -- "vaikuttanut enemmän hyvää kuin pahaa. Lappalaiset, nuo -karkeat, puolivillit ihmiset, harrastavat nyt lainkuuliaisuutta, -siveellisyyttä ja keskinäistä rakkautta. Wittangin ja Kaaresuannon -markkinoilla ei luultavasti ollut kortteliakaan viinaa. Viina-astiat, -joita on voinut olla jossakin kylässä, ovat särjetyt ja tyhjennetyt. -Rikoksista ei ole ketään rahvaasta syytetty viime käräjillä -Jukkasjärvellä ja Kaaresuannossa. Edellisessä paikassa oli tänä -vuonna 7 käräjäasiaa, jälkimmäisissä 3, sillä vanhat riidat ovat -sovinnossa ratkaistu. Rikoksia ja varkauksia, joista tähän saakka ei -ole tietty mitään, tulevat nyt tekijät itse ilmoittamaan ja anteeksi -pyytämään ja tahtovat palkita niitä, saadakseen omalletunnollensa -rauhaa. Monta muuta esimerkkiä lappalaisten siveellisestä -jalostumisesta, jonka herätys on vaikuttanut, voitaisiin mainita, -mutta se olisi vain minun jo ennestänsä pitkän kertomukseni -pitentämistä". Kylläkin kaunis todistus mieheltä, jolla muutoin -näkyvät olleen huonot ajatukset heränneistä. - -Laestadiuksen innokas työ sanankuuliainsa herättämiseksi ja -jalostamiseksi oli siis onnistunut. Välinpitämättömyys uskonnon -asioissa ja paheet olivat kadonneet kansasta. Nekin, jotka eivät -voineet hyväksyä hänen menetystapaansa ja pilkkasivat hänen -"tulikivisaarnojaan", tunnustivat herätyksen hyvät hedelmät. Hyvä -olisi ollut että tuo liike, josta niin hyviä seurauksia oli ollut, -olisi pysynyt kokonaan lutherilaisen opin kannalla ja vapaana -semmoisista sivuseikoista, kuin liikutukset, näyt ja hengelliset -kiroilemiset, jotka muuttivat herätyksen erityiseksi uskonsuunnaksi -ja karkoittivat sen yhteydestä monta harrasta sielua. Niin ei -kuitenkaan käynyt. Monet seikat vaikuttivat siihen. Silminnähtävästi -on perustajan persoonallisuus jo alussa lyönyt leimansa tuohon -hengelliseen liikkeeseen. - -Laestadius oli kyllä teräväjärkinen mies, mutta hänen -mielikuvituksensa oli vilkas, miltei hurja, hän voi itse -tulla horroksiin ja nähdä näkyjä. Luonnollista oli että hänen -puoluelaisensakin alkoivat uskomaan unia ja näkyjä. Ja kun -Laestadius materialistisen maailmankatsantonsa takia [Siitä kerromme -tuonnempana.] oli taipuisa sekoittamaan hengellisiä ja luonnollisia -ilmiöitä, piti hän uskolaistensa tolkuttomia ääniä Jumalan hengen -välittömänä vaikutuksena. Ei ollut kummaa siis, että hänen ystävänsä -pitivät liikutuksia hengellisen elämän olentoon kuuluvina Köyhyys ja -puute nuoruudessa olivat tehneet Laestadiuksen luonteen karkeaksi ja -hienotuntoisuutta ei suinkaan lisännyt se seikka että hän suurimman -osan elämäänsä vietti varsin raakamaisen kansan keskuudessa. Senpä -vuoksi hyväksyykin hän hienotunteisuutta loukkaavan hengellisen -kiroilemisen ja julkisen syntien luettelemisen. - -Jaloimmissakin ihmisissä on jotakin puutteellisuutta. Muutoin he -eivät olisikaan ihmisiä. Kaikki inhimillinen työ on enemmän tahi -vähemmän vaillinaista ja Herrankin kasvitarhaan, missä hyvä siemen -orastaa, kylvää vihollinen rikkaruohoa. Tämmöisiä rikkaruohoja olivat -opinriidat ja uskonkiihko (fanatismi), joka muutamissa paikoin kävi -hyvinkin uhkaavaksi. - -Opinriidat koskivat kyllä alussa vähäpätöisiä asioita; mutta -olivat kuitenkin osoituksena keskinäisen rakkauden kylmentymisestä -ja hengen taantumisesta. Riideltiin Nikodemuksesta, jonka Luther -eräässä paikassa sulkee armon yhteydestä, koska hän ei tuntenut -uutta syntymistä; mutta eräässä toisessa paikassa (ahtien -selityksissä) myöntää Nikodemuksen osalliseksi P. Hengen töistä, -koska hän oli rohkeampi kuin opetuslapset Jesuksen ruumista -hautaamaan. Laestadius mainitsee, että ensi silmäykseltä tuo riita -näyttää yhtä vähäpätöiseltä kuin riita paavin parrasta, kun monet -sanovat että meille on ihan yhdentekevää, onko Nikodemus tullut -autuaaksi vai ei, eikä hänen uskonsa vaikuta meidän autuuteemme eli -kadotukseemme. "Mutta kun likemmin asiaa tarkastaa, huomaa että -kaikki omanvanhurskauden palvelijat panevat suuren arvon Nikodemuksen -uskolle ja ottavat hänestä väärän lohdutuksen, että muka voitaisiin -tulla autuaaksi, kunhan vain tunnustetaan Jesus Natsarealainen -erinomaiseksi mieheksi, ensimmäisen luokan filosoofiksi, jolla oli -suurempi ymmärrys kuin muilla ihmisillä". Omana mielipiteenään -mainitsee Laestadius että Nikodemus oli omiin hyveisiinsä luottava -ihminen, joka ei tuntenut Jesusta maailman Vapahtajaksi. "Jos hän -olisi tullut kristityksi, niin hän olisi tehokkaasti toiminut -kristinuskon levittämiseksi ja puolustukseksi, eikä apostolien -tekojen kirjoittaja olisi jättänyt häntä mainitsematta. Kun hän oli -suuren neuvoston jäsen, olisi hänen pitänyt lausua ainakin niin -paljon kuin Gamaliel lausui kristinuskon puolustukseksi. Mutta sitä -hän ei tehnyt. Maailman kunnia ja ihmispelko olivat hänessä suuremmat -kuin kunnioitus Kristuksen persoonaa kohtaan. Kun hän kerran koetti -puolustaa Jesusta toisten herrain häväistyksiltä, vaikeni hän heti, -kun nämät kysyivät, oliko hänkin tullut Jesuksen opetuslapseksi. -Hänellä ei ollut rohkeutta puolustaa vakaumustansa. Vapahtajan -hautaaminen ei todista hänen kristillisyyttänsä. Nikodemus oli -vakuutettu siitä, että Jesus viattomasti oli tullut juutalaisten -vihan uhriksi ja piti sentähden velvollisuutenansa osoittaa tuolle -kunnioitetulle opettajalle viimmeinen palvelus". - -Vielä 60-luvun viimmeisinä vuosina kiisteltiin laestadiolaisten -kesken tästä asiasta. Oppi-isän mielipide on sittemmin päässyt -voitolle ja Nikodemuksen kadotukseen joutumista pidetään -uskonkappaleena. - -Toinen erimielisyys Laestadiuksen oppilasten kesken syntyi -Jesuksen opetuslasten uskosta ennen pääsiäistä. Muutamat pitivät -uskonkappaleena sitä, että opetuslapsilla jo ennen pääsiäistä -oli elävä usko. Laestadius sitä kovasti vastusti. Ainoastansa -armonvarkaat ja ne, jotka olivat pysähtyneet puoliväliin autuuden -tiellä, voivat -- niin arveli hän -- väittää opetuslapsilla -olleen elävän uskon ennen pääsiäistä, koska luulevat opetuslasten -heikkouksista ja puutteellisuuksista saavansa puolustusta omille -puutteellisuuksilleen. - -Nämät ja muutamat muut vähäpätöiset riitakysymykset eivät voineet -synnyttää varsinaista hajautumista laestadiolaisissa. Niin kauvan -kuin Laestadius eli ja niin pitkälle kuin hänen vaikutuksensa -ulottui, oli hän kyllin voimakas koossa pitämään tuota suuremmoista -liikettä. Mutta vaarallisemmalta näytti kasvava uskonkiihko, josta -muutamia esimerkkiä, semmoisena kuin se ilmeni Korpilompolon -kappelissa ja Norjan tunturiseurakunnassa Koutokeinossa. - - * * * * * - -Korpilompolossa oli eräs Laestadiuksen puoluelainen saanut päähänsä, -että hän ja hänen uskonveljensä olivat pyhiä ruumiin ja sielun -puolesta. He eivät muka enää tarvinneet raamattua, jonka vuoksi he -tallasivat jalkainsa alle tuon pyhän kirjan. Raivossa ja hurmauksissa -nähtiin noiden pyhien hyppivän ja kiroilevan j.n.e. Tuo kiihko -asettui kuitenkin pian, luultavasti Laestadiuksen vaikutuksesta. - -Arveluttavampana esiintyy uskonkiihko Koutokeinossa. Tämä seurakunta -oli ennen kuulunut Ruotsille, mutta joutui 1744 Norjan haltuun. Aina -vuoteen 1852 olivat tämän tunturiseurakunnan asukkaat olleet ilman -pappia ja kristillistä opetusta. Kun sittemmin viimemainittuna vuonna -seurakunta sai papin, ei tämä osannut lapinkieltä. Pappi saarnasi -norjaksi, joka sitten jotenkuten tulkittiin lappalaisille. Mainio -lähetyssaarnaaja _Stockfleth_ (s 1860) osasi kyllä lapinkieltä ja -hänen intonsa Norjan lappalaisten opettamiseksi oli suuri; mutta -hänen vaikutuspiirinsä, joka käsitti koko Pohjois Norjan avarat -tunturiseurakunnat, oli niin suuri, että hän vain varsin vähän ehti -toimia Koutokeinon lappalaisten hyväksi. Näiden kristillisyyden taito -olikin peräti huono. Pastori Hwoslef, heidän uusi pappinsa, oli kyllä -kykenevä mies, sillä hänestä tuli sittemmin Tromsön piispa; mutta -hän oli äsken seurakuntaan tullut, eikä -- kuten mainittu -- osannut -lapinkieltä. Kaaresuannosta, jota Koutokeinosta erotti ainoastansa 9 -peninkulman levyinen maakaistale, oli Laestadiuksen alottama herätys -levinnyt tännekin ja herättänyt siellä uskonnollisen liikkeen. 6 -Laestadiuksen lähettämää miestä (3 lappalaista ja 3 suomalaista) -oli täällä saarnannut ja koonnut rahoja lähetyksen hyväksi. -Alussa oli herätys täälläkin samanlaista kuin Kaaresuannossa; -mutta kun Laestadius 1849 muutti Pajalan seurakuntaan, jonne -Koutokeinosta oli 30 penikulmaa, ei hän tietysti enää voinut johtaa -Koutokeinon herätystä ja taitamaton kansa joutui pian hurmahenkien -johdettavaksi ja rupesi mielettömän kiihkon kiihottamana meluten -ja pelottavana kyliä kiertämään. He eivät ainoastansa väittäneet -olevansa Kristuksia, vaan sanoivat sen lisäksi olevansa ihan -synnittömiä ja käyneensä läpi 10 astetta Kristuksen alennuksen -ja ylennyksen tilasta. Jumalia kun olivat, olivat he myöskin -raamattua korkeammalla [Heillä olivat siis samanlaiset ajatukset -kuin Korpilompolon lahkolaisillakin, joka seikka näyttää viittaavan -siihen, että nuo molemmat liikkeet olivat samaa alkuperää.] Vielä -oli heillä toimittamatta elävien ja kuolleitten tuomitseminen. Siksi -lähtivätkin he raivostuneina liikkeelle. Väkivallalla tahtoivat he -saattaa mielipiteensä voimaan. Niitä, jotka eivät hyväksyneet heidän -mielipiteitänsä, he kirosivat ja rääkkäsivät. Uskonkiihko muuttui -raivoksi. Seurakunnan pappi koetti raivoa asettaa; mutta joutui siitä -hurmahenkien vihoihin. Lokakuussa 1851 tuli Stockfleth Koutokeinoon -ja oleskeli siellä aina seuraavaan Huhtikuuhun. Lappalaisilla oli -ennen ollut suuri luottamus häneen, mutta kun hän kerran, tiesi mistä -syystä, löi kepillänsä erästä lappalaista, oli luottamus mennyt, eikä -hän saanut raivoa hillityksi. - -Erityisen vihan esineeksi tuli v.t. nimismies Bucht. Hän oli ollut -ennen nimismiehenä Ylä-Luulajassa, mutta kun hän tuli vailinkiin, -pakeni hän 1848 Muonioon. Täällä ollessaan oli hän osoittanut -erityistä vihaa laestadiolaisia kohtaan ja kirjoittanut Laestadiusta -vastaan sen valituskirjan, jonka alle Pajalan mies Adam Muodas -Lompolo oli pannut nimensä (josta seikasta tuonnempana). Millä -keinoin tuo virkaheitto oli tullut Koutokeinon v.t. nimismieheksi, on -tuntematonta. Se vain on tunnettua, että hän siellä hoiti nimismiehen -virkaa, silloin kun uskonkiihko siellä oli ylimmillään. Hän ei -kyennyt asettamaan yltiöpäitä, koska häneen ei luotettu. Miehen -entisyys oli kyllin tunnettu. Kun hän vielä lisäksi alkoi köyttää -nyrkkiä ja keppiä lappalaisten masentamiseksi, oli hänen tuomionsa -lausuttu. Muutamana sunnuntaina, kun useimmat kiihkoilioista olivat -kirkossa, tuli eräs norjalainen kauppias Altenista jumalanpalveluksen -aikana sinne ja viskasi kirkon oven eteen käsi- ja jalkarautoja ja -rautavitjoja, siten säikyttääksensä rahvasta. "Mutta näiden asetten -näky vaikutti seurakuntaan niinkuin sähkönisku, kun eräs mies, joka -tuli kirkosta, selitti aiottavan koetella Stefanuksen uskoa. Täten -mielikuvitus kiihtyi hyvin ärtyiseksi". - -Edellisenä talvena oli Laestadius tavannut Kaaresuannossa muutamia -näitä kiihkolaisia ja koettanut heitä oikeaan opastaa. Turhaan. -He pitivät tuota opastamista uskon vainona ja syyttivät itse -oppi-isänkin langenneen uskostansa, jonka vuoksi eivät sanoneet -voivansa enää luottaa häneen. "Hän ei voinut", sanoo hän, "puhua -järkevää sanaa niiden kanssa, sillä heidän ihonsa oli musta niinkuin -heidän katsantonsakin, heillä oli valkoinen vaahto suussa ja sylkivät -usein". - -8 p. Marraskuuta 1852, yllämainittuna sunnuntaina, kun kiihko oli -ylimmillään, hyökkäsi joukko vimmastuneita lappalaisia, Aslak Hetta -johtajana, kauppias Ruth'in asuntoon, missä nimismies Bucht asui. -Kiroushuutojen kaikuessa surmattiin sekä kauppias että nimismies. -Raivostunut joukkue hyökkäsi sitten pappilaan, rääkkäsi pastori -Hwoslenia ja hänen vaimoansa ja olisi varmaankin surmannut nekin, -jollei apua olisi saapunut. Penikulman päässä olevasta Autsin -talosta, jossa kirkosta palanneet kiihottomat seurakuntalaiset -tiettiin olevan, pantiin noutamaan apua. Sitä saatiinkin vielä siksi -ajoissa, että seurakunnan pappi voitiin pelastaa. Kiihkoiliain ja -apuuntulleiden välillä syntyi kiihkeä taistelu, jossa eräs vaimo -kiihkoiliain joukosta menetti henkensä. Vihdoin saatiin meteliöitsiät -voitetuksi ja päämiehet vangituiksi. Pahimmat syylliset, Aslak -Hetta ja Mans Somby, tuomittiin sittemmin kuolemaan ja mestattiin, -useita tuomittiin elinkautiseen vankeuteen, toisia rahasakkoihin. -Elinkautiseen vankeuteen tuomituista mainittakoon Lauri Hetta, joka -sittemmin sai armon, tuli vakavaksi ja tasapuoliseksi kristityksi ja -avusti professori Friis'iä uuden testamentin lapinkielisen käännöksen -korjaamisessa. Semmoinen oli maan kuulu "Koutokeinon tappelu". - -Laestadius tehtiin syynalaiseksi näihin kamaliin tekoihin. -Hernösandin piispa antoi hänelle muistutuksen, kehoittaen suurempaan -varovaisuuteen saarnoissaan. Tromsön hiippakunnan piispa Juel -kirjoitti Norjan kirkolliselle hallitukselle Laestadiusta vastaan -valituksen. Valituskirjassaan mainitsee Juel, että Laestadius -ankaralla lain saarnallaan, törkeillä kuvillaan ja säälimättömillä -lauseillaan papeista ja virkamiehistä oli herättänyt hurmahenkisen -liikkeen lappalaisissa, ettei hän ollut vastustanut villitystä ja -väärää oppia, joka jo ensi alussa oli ollut nähtävänä. Menestyksellä -jo taitavasti puolustautui Laestadius näitä syytöksiä vastaan. -"Jos lähdetään siitä väärästä edellyttämisestä", lausuu hän, -"että jokainen hyvän työn alkaja myöskin on vastuunalainen sen -seurauksista, jos tuo hyvä työ vierasten vaikutuksesta käy huonoksi, -niin voitaisiin sillä edellyttämisellä helposti todistaa, että -Luther oli vastuunalainen uudestakastajain vallattomuuksista, jota -todistamiskeinoa hänen vihollisensa eivät myöskään ole jättäneet -käyttämättä. Hänen saarnainsa kuvaukset eivät ole olleet sen -kummempia kuin ilmestyskirjan kuvauksetkaan, tahi Johannes Kastajan -ja Jesuksen parannussaarnat". Koutokeinon villityksestä oli hän -saanut tiedon vasta Maaliskuussa 1852, kun piispa Juel hänelle siitä -kirjoitti, hän oli heti koettanut saada hurmahenkiä tyyntymään, -oli saarnannut niitä vastaan, eikä häntä pitäisi tehdä syylliseksi -niihin veritöihin, jotka olivat olleet tuon villityksen seurauksena, -"jollei piispa pidä kaikkea elävämpää uskonnollisuutta villityksenä". -Pikemmin oli syy etsittävä lappalaisten taitamattomuudesta ja -alhaisesta siveellisestä kannasta, ehkäpä myöskin mieltäkiihottavista -pakkokeinoista. - - * * * * * - -Maaliskuussa 1849 muutti Laestadius kirkkoherraksi Pajalaan, -oltuansa 24 vuotta Kaaresuannon seurakunnan paimenena. Pajalassakin -oli Laestadiuksella paljon puoluelaisia ja ystäviä; mutta paljon -oli vihamiehiäkin, jotka syytöksiä tekemällä ja muutoinkin tekivät -hänelle elämän katkeraksi. Noihin ikävyyksiin antoi Laestadius -itsekin aihetta. Hän ei ollut niitä maan hiljaisia, jotka istuvat -Jesuksen jalkain juuressa, välittämättä ulkomaailman melusta; hän -oli pitkäisen poika, aina haarniskoitu, joka parhaiten viihtyi -siellä, missä sodan salamat välkähtelivät. Ensimmäisenä hyökkäsi -hän taisteluun, huitoi oikealle ja vasemmalle, välittämättä mihin -lyönti sattui. Ei ollut ihme, että hän itsekin haavoittui ja hänen -sydämmensä vuosi verta. - -Ennenkuin likemmin tarkastamme tuota taistelua, jota Laestadius -Pajalassa kävi, heittäkäämme silmäys hänen kirjailiatoimeensa. -Pajalaan muutettuaan alkoi Laestadius näet vaikuttaa hengellisenä -kirjailianakin. Tämä hänen kirjailiatoimensa tunteminen on sitäkin -tärkeämpi, koska siinä juuri kuvastuu hänen persoonallisuutensa sekä -ne aseet, joita hän taistelussansa käytti. Maallisista kirjoitelmista -mainittakoon ennen Pajalaan tuloa kirjoitetut kasvitieteelliset -kirjoitukset Tiede Akademian toimituksissa: _Om Uppodlingar i -Lappmarken_ (Uutisviljelyksistä Lapissa) 1823; Loca parallela -plantarum, josta teoksesta saksalainen kasvitieteen tutkia Wimmer -kirjassaan Salices europaeae on antanut hyvin kiitettävän lausunnon -[-- et ingenium et sollertia viri egregii haud satis laudari posse -videbatur (erinomaisen miehen sekä neroa että ymmärtäväisyyttä ei -näytty voivan kylliksi ylistää). Hänestä itsestänsä lausuu Wimmer: -Tamen et oculis ejus sagacissimis et ingenio praeclaro Salicam -europaearum illustratio plurimum debet (Kuitenkin on euroopalaisten -pajulajien valaiseminen enimmän hänen sekä erinomaisen teräväin -silmäinsä että mainion neronsa ansiota).]; De climate Lapponiae -(Lapin ilmanalasta), löytyy ainoastansa käsikirjoituksena, samoin -kuin hänen kirjoituksensa lappalaisten vanhoista jumalista. -Seurakuntansa lappalaisia varten hän m. 1839 painatti lukukirjan -nimeltä _Hålailattem Ristigasa ja satte Almatja kaskan_ (Keskustelua -kristittyjen ja tavallisten ihmisten välillä); sekä v. 1844 _Biblian -historian_ heidän kielellänsä. Edellä on jo nimeltään mainittu -hänen huomiota herättänyt pastoraliväitöskirjansa Crapula mundi -seu morbus animi contagiosus (Maailman kohmelo eli tarttuva sielun -tauti). Tämän kirjan merkillisestä sisällyksestä sananen. Ensin -vertailee hän nykyaikaa entiseen hyvään aikaan ja tulee siihen -päätökseen, että nykyinen aika on entistä paljon huonompi. "Ennen -taisteltiin isänmaan, vapauden, puolison, lasten ja kodin puolesta; -kaikilla kansalaisilla oli yksi sydän, yksi Jumala ja yksi kuningas; -kunniakasta ja suloista oli kuolla isänmaan edestä ja uskonsa ja -tunnustuksensa tähden kärsiä tuskallisin kuolema. Nyt taistellaan -nyrkkitaisteluja kaduilla, ei sanoilla, vaan riidoilla ja pilkalla" -[Tarkoittaa muuatta siihen aikaan tapahtunutta katukahakkaa -Tukholmassa.]. Syynä tähän on hengellinen orjuus, siveellinen ja -uskonnollinen rappio. Hyve on kuollut samalla kertaa kuin entinen -uskokin ja hurskaus. Yksinkertaiset tavat ovat kadonneet, omistetaan -uskonnon muoto, mutta ei sen ydintä. Kaikkien tarkoitusperänä on -hekuma, maailman kunnia ja tavara. Uskontoa ei opita kouluissa, -vaan kodeissa ja nykyajan filosofiia on huonompi kuin muinaisten -pakanain, filosoofien työt ovat ristiriidassa heidän sanainsa -kanssa; yleisissä asioissa osottavat he tuskin suurempaa älyä kuin -alhaiso. Siitä tulee, että ne lait, joita laaditaan, muutaman -kuukauden perästä kumotaan. Hallituksen ei pitäisi välittää niistä -moitteista, joita se saa kuulla. "Raakain ihmisten on niinkuin -eläinten: jos eivät ne voi purra, niin ne haukkuvat, ulvovat ja -kiristelevät hampaitansa". Jumalanpelkoa ei löydä kaupungeista, vaan -maalta niiden joukosta, jotka ilman tietoja ja sivistystä asuvat -erämaissa. Oikia kristitty, jonka valtakunta ei ole tästä maailmasta -ja jonka vapaus on hintojen hillitsemistä, ei välitä politiikasta. -Hänelle on yhdentekevä, maksaako veronsa Turkin sulttaanille tahi -Yhdysvaltain presidentille. -- Sielunpaimenen velvollisuus on edistää -Jumalan valtakuntaa. Pappien saarnat kantavat niin vähän hedelmää, -siitä syystä että he koettavat vaikuttaa hetkeksi tunteeseen, -sitä kuitenkaan niin tärisyttämättä, että häveten ja huolehtien -alettaisiin kysymään: Herra, mitä minun pitää tekemän, että minä -saisin ijankaikkisen elämän? Syynä on vielä sekin, että papit -eivät ole näkevinään kuuliainsa paheita. Ankarampaa kieltä pitäisi -käyttää. Kuulioita pitäisi kutsua kyykäärmetten sikiöiksi, niinkuin -Johannes, huorintekiäksi suvuksi, niinkuin Jesus. Omavanhurskaus -on syynä siihen, ettei käytetä selvää kieltä. Jos tahtoo jättää -omanvanhurskauden rauhaan, pitää puhua synnistä yleiseen, -parannuksesta ja uskosta yleiseen; mutta ei ketään erityisesti -nuhdella. Niin menettelevät papit. He eivät tahdo loukata suurta -joukkoa, he etsivät kansan suosiota, saarnaavat maailman palkan -takia. -- Siinä tuon merkillisen kirjan johtavat aatteet. - -Vuosina 1852-1854 julkaisi Laestadius Piitimestä ruotsinkielisen -hengellisen kuukauslehden nimeltä _En ropandes röst i öknen_ -(Huutavan ääni korvessa). Alussa oli aikakauskirjan päätoimittajana -Råneån kirkkoherra Jaakko Dahlberg; mutta sittemmin toimitti -Laestadius sitä yksinänsä. Kun tarkoituksemme ei ole kirjoittaa -ylistyskirjoitusta tuosta mainiosta miehestä, vaan totuuden valossa -esittää hänet virheineen ja ansioineen, niin emme voi salata sitä -seikkaa, että Laestadius tuossa aikakauskirjassa esiytyy kaikista -vähimmän semmoisena, joka olisi oppinut jotakin häneltä, joka oli -lempeä ja nöyrä sydämmestä. Miekkaa heilutettiin katsomatta, kenehen -lyönti sattui. Syytöksiä ja herjauksia sateli tuon kiihkoutuneen -miehen kynästä. Ei siinä kyllin, että piispa Tegnér maalataan -mustaakin mustemmaksi ja hänen yksityisestä elämästänsä vedetään -esille huhupuheisiin perustuvia syytöksiä irstaisuudesta ja paheista, -vaan lempeä ja kykenevä piispa Franzénkin, joka hoiti virkaansa -niin tunnollisesti, että hänet luetaan Ruotsin etevimpäin piispain -joukkoon, naulattiin häpeäpatsaaseen. "Piispat Tegnér, Franzén ja -Nikodemus kuuluvat samaan luokkaan kuin Herodes, Pilatus ja Judas -Iskariot". Papit saavat myöskin samalla mitalla kuin piispat. -"Heidän (pappien) täytyy elää säätynsä mukaan. Heidän täytyy edustaa -kirkon armoa. Heidän täytyy viettää vapunpäiviä ja nimipäiviä, pitää -hautajaisia ja ristiäisiä, tarjoilla vieraille säätynsä mukaan. -Ja tämän maailmankunnian takia täytyy heidän kiskoa saatavansa -tarkkaan köyhältä kansalta. Ja tuota kurjaa loistoa on harjoitettava -rääsyisten huorapenikoiden keskellä, patajuoppojen ja resutanelien -keskellä, jotka ovat juoneet suuhunsa viimeisen pennin vaimoilta -ja lapsilta. Minusta sopisi papeille paremmin käydä isättömäin -ja leskien luona kuin pidoissa". Paljon luuli Laestadius olevan -moittimisen syytä pappein saarnoissakin. "Saarnassa ei tehdä erotusta -heränneiden ja suruttomain välillä, ei erotusta armotettujen ja -armonvarasten välillä, ei erotusta kapakoitsiain ja parannuksen -saarnaajain välillä, ei erotusta juoppojen ja hengellisestä viinistä -juopuneiden välillä, ei erotusta Maria Magdaleenan ja katumattomain -huorain välillä, vaan kaikki on samanlaista, kalleimmat kristityt ja -rakastetut Jesuksen ystävät. Oikein on Herra profeetta Hesekielin -kautta kuvannut nuo sikopaimenet: Eksyneitä he eivät palauta, -kadonneita he eivät etsi. Voi teitä paimenet, jotka turmelette -ja hajotatte Minun laumaani, sanoo Herra!" -- Siihen suuntaan on -aikakauskirja toimitettu. - -Käsikirjoituksena on Laestadius jälkeensä jättänyt koko joukon -kirjeitä, joista _lähetyskirje Jukkasjärven seurakunnalle_, -kirjoitettu herätyksen ensi aikoina, on merkillinen säälimättömästä -ankaruudestaan. Niinikään käsikirjoituksena on kolmiosainen -uskonnonfilosoofinen teos _Dårhushjonet_ (hulluinhuonelainen), jossa -Laestadiuksen filosoofinen ja uskonopillinen kanta selvimmin näkyy. -Tämän merkillisen kirjan sisällöstä puhumme jälempänä. 1849-51 -painatti Laestadius Piitimessä useampia saarnojansa suomeksi. - -Savon herännäisyyden kuuluisa johtaja _Paavo Ruotsalainen_ (k. 1852) -oli lukenut erään noista saarnoista ja kirjoitti eli oikeammin sanoen -kirjoitutti -- hän näet itse ei osannut kirjoittaa -- sen johdosta -Laestadiukselle kirjeen, johon Laestadiuksen ystävä _Iisakki Poromaa_ -Pajalasta lähetti Ruotsalaiselle vastauksen. Kun nämät kirjeet -sattuvasti kuvaavat sekä sen ajan uskonnollista kirjoitustapaa että -myöskin Savon herännäisyyden ja Laestadiuksen alottaman liikkeen -keskinäistä suhdetta, mainittakoon niiden sisällys [Akiander, -Meddelanden VI 38, 116.]. Paavo kirjoittaa: "Itse puolestansa luulee -hän (Laestadius) olevansa Herran edessä, mutta ihmisten edessä hän -on niinkuin musta piru. Hän on ylimmäinen helvetin portin vahti; hän -viepi kansan paavin pimeyteen. Hän ei tiedä evankeliumin jälkeen -mitään uskosta Kristuksen päälle, mutta lain töitä hän väkevästi -saarnaa kansalle profeetoin esimerkin mukaan. Ei hän osannut -ollenkaan neuvoa ihmisiä Kristuksen tykö, mutta opetti paavin opin -jälkeen hyvillä töillä ja tekopyhyydellä ansaitsemaan autuutta, ja on -monen köyhän talon hävittänyt, rahalla ostaessa sielun rauhaa". -- -Iisakki Poromaa kirjoittaa: "Minä olen nähnyt preivin, joka on tullut -Savonmaasta meidän rovastilla, jonka me todistamme olevan kirkkaan ja -palavan kynttilän, joka paistaa joka haaralle. Enkä minä tiedä, mikä -hengellisesti sokia nauta asuu Savonmaassa, joka ei tunne valkeutta, -koska hän rohkenee soimata rovastia hulluksi ja Kristuksen ristin -viholliseksi. Kuka on Kristuksen ristin vihollinen? Juuri sinä, vanha -hullu, joka olet niin sokia, ettet sinä saata eroittaa, mitä on -lammas eli keituri, vaikka sinä näit siitä saarnasta, minkä kaltaista -ruokaa annetaan keitureille ja minkälainen ruoka annetaan lampaille. -Sinä olet suuri sika ja minä näin Haaparannalla yhden suuren porsaan, -jonka sinä olit synnyttänyt. Pese nyt silmäsi ja katso P. Raamatusta, -kuka on ristin vihollinen, eikö se, joka vihaa valkeutta. Sinä olet -Savonmaan heränneet johdattanut pois Kristuksen ristin tyköä sikain -ja keiturein laitumelle, sinä olet hengellisen ylpeyden kautta -asettanut itses sokiain johdattajaksi, ja olet vienyt Savon heränneet -pimeään metsään, jossa ne raukat kuolevat nälkään". -- Kylläkin -kohteliaita ja kristillisiä kirjeitä! - -Laestadiuksen kuoleman jälkeen ilmaantui Luulajassa 1876 hänen -tyttärensä Lotan toimittama saarnakokoelma nimellä _Kirkkopostilla_, -johon tärkeimmät hänen saarnoistansa omat otetut. Sekä postillaan -otetuista että muista jälkeen jääneistä saarnoista käy selville -Laestadiuksen saarnatapa. Saarnojen kieli on kuvarikasta ja raakaa. -Lappalaisten törkeät puheenparret näkyvät vaikuttaneen hänen -tuntehikkaaseen luonteeseensa niin, että hän itse omiksensa omisti -ja jokapäiväisessä elämässä käytti. Viimeiset 35 vuotta elämästänsä -eli hän näet alhaisella sivistyskannalla olevan kansan keskuudessa. -Ja kun vaimonsakin oli sivistymätön, ei asiain näin ollen kotikaan -voinut olla tuon raakuuteen vajoomisen vastapainona. Kun vielä -huomioon otamme, että hän tahtoi saarnoissaan asettua ihan kuuliainsa -kannalle (accommodatsiooni), voimme hyvin hyvästi käsittää törkeydet -hänen saarnoissaan. Mutta toiselta puolen emme saa törkeydeksi kutsua -synnin nimittämistä nimeltään. Siinä tapauksessa olisi raamattukin -törkeä, joka siinä suuteessa puhuu selvää kieltä. Sananparsi -sanoo: "Kun säädyllisyys tuli, niin hyvät tavat katosivat". Kun -Athenalaiset olivat suurimmassa siveellisessä rappiossa, olivat he -niin säädyllisiä, että pidettiin ihan sopimattomana naisten kuullen -puhua esim. saunasta eli nenäliinasta. Tuollainen säädyllisyys on -Laestadiuksen saarnoihin pahimmin loukkautunut. Mutta loukkauksen -sijaa niissä on muutoinkin. - -Saarnojen sisältönä on: synti, joka hallitsee maailmaa ja -ilmenee joko törkeinä rikoksina tahi vihana kristittyjä vastaan; -omavanhurskaus; kuollut usko; parannuksen tarpeellisuus; elävä usko -sekä Kristuksen sovintoarmo. Sovintoarmon yleisyyttä ei teroteta, -ei myöskään pyhityksen tarpeellisuutta uskovaisille. Rukoukseen ei -milloinkaan kehoiteta Laestadiuksen saarnoissa. Toisinaan on koko -saarna alusta loppuun kuvapuhetta (allegoriiaa). Kun hän kerran -saarnasi Piitimessä 4:nä sunnuntaina loppiaisesta, oli saarnan -aineena kristikunnan suuri ja pieni laiva. Edellisessä olivat -uskottomat, jälkimmäisessä uskomaiset. Suuressa laivassa ei ollut -pahantekijöitä, vaan rehellisiä varkaita, laupeita kapakoitsioita -ja siveitä huoria. Ohipurjehtiessa pilkattiin suuresta laivasta -pienen laivan kerettiläisjoukkuetta. Kun suuri laiva kävi karille, -taukosivat kiroukset ja Jesusta alettiin avuksi huutaa, mutta kun -irti päästiin, alettiin kiroilla ja viettää entistä syntielämää, -kunnes laiva ja sen väki lopulta vaipuivat pohjattomaan pyörteeseen; -mutta pieni laiva pääsi, vaikka suurella vaivalla, ijankaikkisuuden -viheriälle rannalle. -- Mitä törkeimpiä kuvia ja nimityksiä käytti -hän viinasta, siten herättääksensä kansassa vastenmielisyyttä tuohon -kamalaan juomaan. - -Laestadiuksen ankarat viinasaarnat sekä hänen oma luonteensa, joka -ei tuntenut hienotuntoisuutta, hankkivat hänelle paljon vihollisia, -jotka nyt kaikin tavoin alkoivat syyttää sielunpaimentansa -ja katkeroittivat hänen elämänsä loppuajan. Näitä nyt hiukan -tarkastakaamme. - -Eräs Adam Muodas Lompolo lähetti Norrbottenin läänin maaherralle -yllämainitun nimismies Buchtin kyhäämän valituskirjan siitä, että -talollisen pojat Kustaa ja Juhana Muodas Lompolo ja lappalainen -Antti Juhonpoika olivat häirinneet hänen kotirauhaansa ja esitti -samassa kirjoituksessa provasti Laestadiuksen näiden kärsimäinsä -onnettomuuksien varsinaiseksi syyksi, koskapa Laestadius -"tulikivisaarnoillansa" oli vaikuttanut senlaisen mielentilan -syntymisen, jonka ilmaisuna moiset rauhattomuudet olivat olleet. -Niinikään lähettivät Kirkonvartia Juho Wänkö ja Maria Kristina -Tornberg lääninprovastin kautta Tuomiokapituliin valituksen -siitä, että Laestadius oli kieltäytynyt kirkkoonottamasta heidän -hoidokkaansa, Sofia Ulrikan, joka oli synnyttänyt äpärälapsen. - -Selityksessänsä Tuomiokapitulille mainitsee Laestadius, että -valittaja Adam Muodas Lompolo ("Vanha Aatami", kuten Laestadius häntä -myöskin kutsuu) useain läsnäollessa oli sanonut, ettei hän ollut -kehottanut senlaista valituskirjaa tekemään, eikä pannut puumerkkiä -sen alle ja kun valituksen kirjoittaja (Bucht) ei, kuten Kunink. -Julistus 29 p:ltä Kesäkuuta 1773 määrää, ollut pannut nimeänsä -sen alle, pyysi Laestadius, että maxime venerandum Consistorium -(korkea-arvoinen Tuomiokapituli) jättäisi valituskirjan huomioon -ottamatta. Samoin pyysi hän, että Ulrika Heikintyttären valitus -hylättäisiin, koska varsinainen valittaja Juho Wänkö oli sanonut -muiden pakotuksesta kyhäyttäneensä valituskirjan, eikä senkään -kirjoittaja ollut tunnettu. Vielä mainitsee selityksen antaja, että -hänen raittiussaarnojansa on pidetty katalimpana kerettiläisyytenä, -koska rahvas niiden kautta saatetaan luopumaan "puhtaasta, -viinapannussa ja väkijuomissa kirkastetusta lutherilaisuudesta". "Ja -kun minulta" -- lausuu hän -- "on syytä luulla, että tuomiokapituli -ei puolusta kapakoitsioita, on pyyntöni, että, jos nuo verimadon -sukuun kuuluvat henkilöt vielä tahtovat ammattiansa jatkaa, he -esiytykööt julkisesti, ei salaisesti tekonimillä, vaan oikeina -lutherilaisina kanteeseen saattaakseen luultuja epäjärjestyksiä ja -väärinkäyttöjä, joihin itse omat aihetta antaneet". - -Tämän kirjoituksen johdosta antoi Hernösandin Tuomiokapituli 8 -p. Helmikuuta 1851 Laestadiukselle varotuksen, koska hän oli -kieltäytynyt antamasta selitystä pääasiassa sekä muutoinkin -kirjoituksessansa käyttänyt sopimatonta kirjoitustapaa. -Varotuskirjassaan mainitsee Tuomiokapituli, että Laestadius -kieltäytyessään heti kirkkoonottamasta Sofia Ulrika Heikintytärtä, -"ei ole noudattanut sitä maltillisuutta ja hellyyttä, joka varmemmin -kuin säälimättömät mahtikeinot edistää syntisen saattamista -parannuksen tielle, sillä syntistä on pikemmin viekoteltava kuin -pelotettava parannukseen". Laestadius taas puolestansa kummasteli, -kuinka Tuomiokapituli oli ryhtynyt varotuksen mahtikeinoon, eikä -häntä syntistä kohtaan käyttänyt "sitä maltillisuutta ja hellyyttä -joka varmemmin kuin säälimättömät mahtikeinot edistää syntisen -saattamista parannuksen tielle". - -Varotuksesta aikoi Laestadius valittaa, mutta asiamiehen epähuomion -ja huonon postinkulun takia myöhästyi valitus. - -Kun Laestadiuksen oli täytynyt matkustaa Ala-Tornioon saamaan -varotusta ja hän tuossa jutussa muutoinkin oli kärsinyt aineellista -vahinkoa, esittivät hänen ystävänsä, että Laestadiukselle -toimitettaisiin jonkunlainen "ylöskanto". Nyt määrättiin että -jokainen nainen, joka oli rikkonut 6 käskyä vastaan, maksaisi -Laestadiukselle 12 killinkiä ja maksotilaisuudessa useampain -läsnäollessa kertoisi, miten lankeeminen oli tapahtunut. Laestadius -hyväksyi tuon laittoman veronkannon ja alkoi sitä käyttää. Tästä -saivat hänen vihollisensa uutta aihetta valituksiinsa. Laestadius -kyllä lakkasi ottamasta tuota 12 killingin veroa, kun sai tietää -sen laittomaksi; mutta asia tuli kuninkaan tietoon ja Laestadiuksen -täytyi taas ryhtyä selitysten antamiseen. Selitys on hyvin kiertelevä -ja koettaa nähtävästi salata totuutta. - -Mutta mikä oli varsinaisena syynä tuohon kummalliseen verotukseen? -Ei suinkaan tietämättömyys, sillä Laestadiuksen kaltainen mies kyllä -tiesi, mitä laki siitä sanoi. Ei ahneuskaan ollut siihen syynä. -Hänen mielipiteensä oli, ettei papin pitänyt ottaa muuta palkkaa, -kuin mikä vapaaehtoisesti tuotiin. Tämän vapaaehtoisuusjärjestelmän -noudattaminen kävi kyllä päinsä Kaaresuannossa, niissä koko -seurakunta oli hänen puolellansa. Toisin oli Pajalassa, missä hänellä -oli niin paljon vihamiehiä. Hänelle lain mukaan tulevat tulot -supistuivat niin vähiksi, että hän ainoastansa mitä ankarimmilla -kieltäymisillä voi päästä päivästä toiseen. Hänen huonekalunsa, -pukunsa ja ruokansa olivat niin kohtalaisia kuin mahdollista. -Saarnansa kirjoitti hän vanhain laskujen ja kirjeitten takapuoleen, -koska ei luullut voivansa ostaa kunnollista kirjoituspaperia. --- Ainoana syynä tuohon laittomaan verotukseen näyttää olleen -ajattelemattomuus, joka myöskin oli Laestadiuksen luonteen -ominaisuuksia. Ajattelemattomuudesta hän myöskin lehdessään syytti -yllämainittua Sofia Ulrika Heikintytärtä sukurutsauksesta; mutta kun -asiasta nousi käräjäjuttu, kiiruhti hän samassa lehdessä peräyttämään -syytöksensä. Hän ei ollut muka tiennyt, että sukurutsauksella -(blodskam) lakikielessä on muu merkitys kuin se mitä hän oli -tarkoittanut, nim. epäsiveellisyyttä. Peräyttäminen ei kuitenkaan -auttanut, Laestadiuksen täytyi maksaa sovintoja 300 riksiä. - -Olemme maininneet noita ikäviä seikkoja, joista käy selville, että -Laestadius hädissään toisinansa ei ollut niin uskollinen totuudelle, -kuin hänenlaiselta mieheltä olisi sopinut vaatia. Emme ole tehneet -tätä, alentaaksemme jälkimaailman silmissä sitä miestä, jota niin -suuresti kunnioitamme, vaan torjuaksemme itsestämme syytöksiä, että -olisimme esittäneet tuon mainion miehen hyvät puolet, mutta salanneet -hänen vikansa. - -Läänin äänenkannattajassa, Norrbottens Postenissa oli usein -kaikenlaisia syytöksiä Pajalan heränneistä ja Laestadiuksesta. -Laestadius kirjoitti puolustus- ja selityskirjoituksen, mutta sitä -ei otettu lehteen. Mitä muut kirjoittivat hänen puolustuksekseen, -se kuitenkin julkaistiin lehdessä. Siitä oli Laestadius hyvin -kiitollinen. "Pieninkin valonviiru on tervetullut sille, jonka -maailma on tuominnut ulkonaiseen pimeyteen ja vähäisenkin oikeuden -osoituksen vihollisteni puolelta tunnustan kiitollisuudella. En -ole uskaltanut lähteä myrskyävälle valtamerelle itsepuolustuksen -yrityksillä, niin kauvan kuin intohimojen vaahtoavat aallot -raivosivat, ja vaikka hyökylaineet uhkaavina vieläkin vierivät, on -minun kuitenkin koettaminen pyrkiä eteenpäin aaltojen läpi sillä -pienellä aluksella, jossa Jesus makaa, siinä toivossa, että Jesus voi -herätä hätähuudosta ja tulla hätäytyneen opetuslapsensa avuksi". - -Vielä yksi valitus Laestadiuksesta. Nimismies Stenudd ja -ruukinisäntä E. J. Sohlberg lähettivät Tuomiokapituliin -valituskirjoituksen Laestadiuksen laittomasta palkankannosta, -loukkaavista lauseista saarnatuolissa ja hänen alkamansa liikkeen -tuottamista epäjärjestyksistä, joista m.m. mainitaan huudot ja -kirkumiset kirkossa, ne kun olivat häirinneet herrojen valituksen -tekijäin hartautta. Näihin valituksiin oli yhdistynyt muutamia -Pajalan talonpoikia, niinkuin kievari Heikki Pellikka y.m. 31 p. -Heinäkuuta 1853 piti Hernösandin piispa Bergman näiden valitusten -johdosta Pajalassa tarkastuksen. Apulaisina ja tulkkina oli piispalla -Karungin ja Ylitornion kirkkoherrat. Ensin tiedusteli piispa -heränneiltä, olivatko kovaääniset liikutukset heitä häirinneet. -Tähän nämät vastasivat kieltävästi. Päinvastoin olivat he tunteneet -hartautensa tulleen suuremmaksi noita huutoja kuullessaan. Saman -kysymyksen teki piispa sitten niille seurakuntalaisille, jotka -eivät kuuluneet laestadiolaisiin. Nämät sanoivat heidän hartautensa -arveluttavassa määrässä tulleen häirityksi huutamisista ja -liikutuksista kirkossa, jotka viimme aikoina olivat käyneet varsin -tavallisiksi [1851 syytettiin Kittilän kihlakunnan oikeudessa -muutamia vaimoja siitä, että olivat korkealla äänellä huutaneet -kirkossa. Toiset todistivat, että nämät huudot olivat olleet -vastentahtoisia tunteen ilmauksia, toiset ottivat valalleen, -että vaimot olivat tahallansa huutaneet. Tuomari vapautti -syytetyt, koska arveli huutojen lähteneen äkkinäisestä taudin -puuskasta. Vaasan hovioikeus ja senaatti tuomitsivat sakkoihin ja -kirkonrangaistukseen.]. - -Tuosta loukkautumisesta ja hartauden häiriytymisestä, jota valittajat -sanoivat tunteneensa, lausuu Laestadius, että he siinä olivat -oikeassa, "sillä suruttomat loukkautuvat hengellisistä liikutuksista, -mutta ei siinä mielessä kuin kirkonpahennus tavallisesti otetaan, -nim. tarkkaavaisuuden vetäminen pois saarnasta, vaan siinä -mielessä, jota uudessa testamentissa useissa paikoin mainitaan, -että fariseuksia loukkasi lasten huuto: 'hosianna Davidin pojalle'. -Fariseukset tahtoivat, että Jesus Natsarealainen kieltäisi nuo -huudot sopimattomina. Heitä loukkasi myöskin sen katuvaisen vaimon -ulvominen, joka parannuksen kyynelillä kasteli Vapahtajan jalkoja. -Semmoisen kirkonpahennuksen voi jo silloin lasten huuto ja vaimon -parannuksen kyyneleet synnyttää rehellisissä fariseuksissa ja seikka -on ihan sama nytkin. Käy niin kipeää vanhalle aatamille, että -sen täytyy päästä ulos. Parannuksen ja ilonhuudoissa on jotakin -sisäistä, joka ahdistaa perkelettä ja tekee hänen palvelijoillensa -niin pahaa. Siveellinen kiihko (den moraliska passionen) synnyttää -vihaa ja kammoa hengellisissä asioissa. Ja ompa tapahtunutkin, että -moni suruton juuri näistä huudoista on saanut piston sydämmeensä, -joka juuri oli Pietarin saarnankin tarkoitus helluntaina. Moni -suruton on näistä huudoista saanut sydämmen ahdistuksen, hänen on -täytynyt avata kureliivinsä, kun rinta on alkanut aaltoilla. Se on -vaikuttanut tarttuvasti (sympatetiskt). Jumalan henki on vaikuttanut -suruttomiin katuvaisten parannushuutojen ja armotettujen ilohuutojen -kautta. Se on sielullinen ilmiö, jota on varovasti käsiteltävä. Se -on hengellinen tuli, joka polttaa katumattomat, mutta valistaa ja -lämmittää katuvaisia ja armotettuja syntisiä". - -Valitusten johdosta määräsi piispa, että eri saarna oli pidettävä -kaikille niille, joita huudot loukkaavat. Kaikki heränneet, jotka -tiesivät liikutuksiin tulevansa, lupasivat olla kirkkoon menemättä -tuon ensimmäisen saarnan aikana. - -Valitukset laittomasta palkankannosta jo kirkonkassan hävittämisestä -hylkäsi piispa perusteettomina, piispa tiedusteli, mitkä ne -loukkaavat lauseet olivat olleet, joita Laestadius saarnatuolista -oli käyttänyt. Ei kukaan iljennyt niitä mainita, niin törkeitä -ne olivat. Kun piispa närkästyi siitä, että oli tehty valitus -loukkaavista lauseista, mutta ei mainittu mitkä nuo lauseet olivat, -rohkasi vihdoin eräs ruukin isäntä itsensä ja lausui nuo lauseet. -Piispa hämmästyi ja tiedusteli syytetyltä, oliko hän niitä käyttänyt. -Tämä vastasi kiertävästi ja käski tiedustella seurakunnalta. -Seurakunta jakautui kahdeksi puolueeksi: toiset sanoivat kuulleensa -jonkun kerran saarnatuolista nuo sanat, toiset taas eivät sanoneet -kuulleensa. Valitus jäi siksensä. Laestadius nähtävästi salasi -totuuden, sillä myöhemmin tunnustaa hän aikakauskirjassaan omikseen -nuo sanat ja sanoo niitä käyttäneensä, jotta asianomaisten -(äpärälapsen tehneitten naisten) hävyttömyys sitä selvemmin näkyisi. - -Tarkastustilaisuudessa teki vielä nimismies Stenudd -muistutuksen Laestadiuksen oppia vastaan, jossa sanoi olevan -paljon lutherilaisesta opista poikkeavaa, niinkuin esim. julkinen -synnintunnustus. Mutta kun hän ei voinut likemmin selittää, mitä -synnintunnustusta hän piti epälutherilaisena, raukeni sekin valitus. - -Synnintunnustuksen suhteen on Laestadius myöhemmin selittänyt -mielipiteensä, jotka tässä mainitsemme, koska juuri synnintunnustus -ja sitä seuraava synninpäästö on tullut varsin tärkeäksi -opinkappaleeksi laestadiolaisuudessa. Laestadius lausuu että -se on kolmenlainen: 1:o Kovat omantunnon tuskat pakottamat -katuvaisen syntisen tekemään julkisen synnintunnustuksen -useampain eli harvempain kristittyin läsnäollessa, ja tämän -julkisen synnintunnustuksen tarkoituksena on rasitetun omantunnon -huojentaminen. Jos senlainen synnintunnustus on lutherilaista oppia -vastaan, silloin on paljon ensimmäisen kristillisen seurakunnan -tavoissa lutherilaista oppia vastaan. 2:o Kun katuvainen syntinen -lähimmäiseltään pyytää anteeksi tekemänsä rikoksen ja se tapahtuu -julkisesti muitten kristittyin saapuvilla ollessa, niin sekin on -julkinen synnintunnustus, mutta tuo tunnustus on niin vähän sotiva -lutherilaista oppia vastaan, että Luther varmaankin olisi pitänyt -sitä oikean katumuksen merkkinä, jos senlaisessa toimituksessa -olisi saapuvilla ollut. Semmoisia tunnustuksia tapahtuu usein -meikäläisten heränneiden keskuudessa. 3:o Kun kristityt, nojaten -siihen hengelliseen papinvirkaan, joka heillä on apostoli Pietarin -opin mukaan: "Te olette hengellinen papisto", tutkivat toisen -sielun tilaa, niin nousee ensin kysymys sen henkilön katumuksesta -ja synnintunnosta. Jos oikea katumus todellakin on olemassa, niin -tunnustaa katuvainen ne synnit, jotka enimmin raskauttavat hänen -omaa tuntoansa; ja kysymyksiä voi tehdä sen mukaan kuin tunnetaan -hänen entistä elämäänsä: esim. oletko huorannut? oletko varastanut? -oletko ollut juovuksissa? Jos hän on katuvainen, niin hän tunnustaa -rehellisesti, minkä synnin hän on tehnyt ja tämän tekee hän -useampainkin kristittyin saapuvilla ollessa. Mutta jos hän on oikeita -lutherilaisia, niin hän tavallisesti vastaa: ei se kuulu teihin, -kuinka niiltä elän, minä vastaan itse töistäni. Eli vastaa hän näin: -voitko sinä antaa syntini anteeksi, jos tunnustan ne. - -Tuo merkillinen piispantutkinto Pajalan kirkossa päättyi siis -onnellisesti Laestadiukselle. Muutamat heränneet mielistyivät niin -piispaan, että syleilivät ja rutistelivat häntä. Vaikka piispa ei -ymmärtänyt heidän kieltänsä, niin hän kuitenkin ymmärsi heidän hyvät -tarkoituksensa. - -Ei Laestadius sittenkään päässyt rauhaan. Kun valitukset eivät -onnistuneet, alettiin parjauksilla häntä lannistaa. Hän oli muka -saituri, joka pisti ne rahat, joita koulua varten oli koottu, -omiin taskuihinsa; hän istui piikansa kanssa kyökin lattialla -ja kaapi pataa; hänellä oli portto joka kylässä. Viimemainitun -syytöksen sanoo Laestadius johtuneen siitä, että heränneet vaimot, -jotka hänen toimestansa olivat tulleet autuuden tuntoon, tunsivat -vastustamattoman halun saada kastella hänen rintaansa kiitollisuuden -kyynelillä, niin pian kun tapasivat hänet. "Ihminen on" -- sanoo -hän itse -- "niin heikko, että iskee kiinni lähimpään näkyväiseen -kiitollisuutensa esineeseen, ja vaikka minä omasta puolestani olen -ollut hämilläni noista rakkauden ja kiitollisuuden osoituksista, -koska olen salaisesti pelännyt, että se muuttuisi jonkinlaiseksi -epäjumalanpalvelukseksi, en ole kuitenkaan voinut sysätä heitä -luotani, koska siten loukkaisin heidän pyhimpiä tunteitansa. Enkä -minä ole ainoa, joka olen saanut kokea heidän nyyhkytyksiänsä ja -syleilyjänsä, vieläpä tarmokkaita taputuksiansakin, vaan kaikki, -jotka uskollisesti ovat työtä tehneet Herran viinitarhassa". - -Laestadiuksen viimmeisetkään elämän vuodet eivät olleet entisiä -valoisammat. Kaikesta näytti, että hänen elämänsä aurinko -oli laskeumaisillaan. Heränneetkin alkoivat kyllästyä hänen -lakisaarnoihinsa. Laestadius oli verraton parannussaarnaaja, mutta -häneltä puuttui kykyä evankeliumin sanalla ravita uskon elämää. -Häntä, jota ennen suuret kansan joukot olivat rientäneet kuulemaan, -niinkuin juutalaiset muinoin Sakarian poikaa korvessa, ei tahdottu -enää kuulla. Kirkossa käviät vähenivät niin suuressa määrässä, -että Laestadius vuotta ennen kuolemaansa tarkastuksessa teki siitä -valituksen. Tähän kuuliain vähenemiseen oli syynä sekin, että -Laestadius viime vuosina alkoi kerrata itseänsä. Kun hän silmiensä -sairauden takia ei voinut uusia saarnoja kirjoittaa, eikä myöskään -luullut voivansa vapaasti saarnata, luki hän saarnatuolista -vanhoja saarnojansa, jotka jo vuosikausia käsikirjoituksina olivat -kierrelleet ympäri pitäjiä ja tulleet täysin tunnetuiksi. Juhani -Raattamaa ja Erkki Antti Juhonpieti pitivät heränneiden kanssa -kaikessa hiljaisuudessa kokouksen, jossa päätökseksi tuli, että -Laestadiuksen saarnat olivat liian lainomaisia. Hänelle olisi -ilmoitettava tuosta päätöksestä ja häntä kehoitettava saarnaamaan -ehdotonta armoa, päätös saatettiinkin Laestadiuksen tietoon; -mutta hän piti sitä syytöstä, että hän olisi liian yksipuolisesti -saarnannut lakia, perusteettomana ja mainitsi puolustuksekseen useita -raamatun lauseita. - -Surukseen sai Laestadius vielä huomata, että hän vastustaessaan -uutta katkismusta ja sen ulkoa lukemista oli, vaikkakin vasten -tahtoansa, edistänyt taitamattomuutta nuorisossa nousevassa. -Tarkastuksessa vuotta ennen kuolemaansa esittää hän luettelon -täysikasvaneista, sisäluvun taitamattomista henkilöistä ja sen -mukaan oli Pajalan pienessä seurakunnassa sata henkilöä, jotka -eivät osanneet edes lukea sisältä. Laestadius oli luullut, että kun -vanhemmat tulisivat herätetyiksi, he myöskin pitäisivät hyvää huolta -lastensa opetuksesta. Niin ei kuitenkaan käynyt. Seuroissa käynnin -takia jäi Jumalan sanan viljelys kotona sikseen. Kehoituksilla -koettivat vanhemmat kyllä edistää lastensa hengellistä elämää; mutta -kirjalle opettaminen niinkuin kirjan lukukin jäivät unhotuksiin. -Kun sen lisäksi Laestadius oli hylyksi tuominnut uudet kirkolliset -oppikirjat, ei tietysti kukaan hänen puoluelaisistansa siitäkään -syystä tahtonut niitä lapsillensa opettaa. Tästä oli seurauksena, ei -ainoastaan lukutaidon taantuminen, vaan lahkolaisuuden ja kirkosta -erkautumisen siemen tuli siten kylvetyksi tuohon hengelliseen -liikkeeseen, joka muutoin oli ollut suureksi siunaukseksi. Kun -Laestadius huomasi erhetyksensä, koetti hän sitä korjata. Katkismus -pääsi taas entiseen armoonsa. Ulko- ja sisälukua alettiin vaatia -kinkereillä ja rippikoulussa. Nuoret ja vanhat saivat tulla -kuulusteltaviksi. Ken ei hyvällä totellut, häntä kohtaan käytettiin -pakkoa. - -Vähän ehti hän enää vaikuttaa erhetystensä korjaamiseksi. Hänen -päivätyönsä oli nyt päättymäisillään. Suruttomuuden ja synnin -unessa nukkuvan kansan oli hän herättänyt ja siveettömyyden -loasta kohottanut. Se näkyy olleen hänen elämänsä tehtävä. Tämän -tehtävänsä hän toteutti tavalla, joka aina on herättävä jälkimaailman -kunnioitusta ja ihmettelyä. - -Taukoamaton työ, alituinen taistelu ja siitä seuraava sielunvoimain -jännitys heikonsivat hänen ennestään heikonpuoleista ruumistansa. -Intohimon tuli, joka paloi sielussa, jäyti hänen ruumiinsa vointia. -Hänenlaisensa luonteet eivät tavallisesti ole pitkäikäisiä. Alussa -vuotta 1861 vaivasi häntä ankara vatsatauti, joka tuotti suuria -tuskia. Haaparannalle, likimpään paikkaan, mistä lääkärin hoitoa -olisi saanut, oli Pajalasta 17 penikulmaa. Pelastuksen hetki näytti -olevan lähellä tuolle väsyneelle työmiehelle. Sitä hän odottikin. 4 -p. Helmikuuta, noin pari viikkoa ennen kuolemaansa, kirjoittaa hän -muutamalle ystävälle: "Tässä minä makaan tuskien vuoteella, odotellen -että kuoleman enkeli pian kirvoittaisi minut, ja rakkaan veljeni, -joka jää vielä minun jälkeeni eloon, ei pitäisi jättää rukoilematta -esirukouksia minun puolestani, sillä minun uskoni on usein heikko -ja toivo usein kaukana; kuitenkin minä uskon, että suuri sovittaja -ja orjantappuralla kruunattu kuningas ei ole hylkäävä minua". 21 -p. Helmikuuta 1861 pääsi hänen henkensä elämän taisteluista ja -rauhattomuuksista ijankaikkisuuden rauhaisaan rantaan. "Karhun -taljalla maaten, kurjassa, tuulenhuokoisessa huoneessa heitti -lappalaisten reformaattori, uudistaja, liiallisesta rasituksesta -ja huonosta hoidosta henkensä, korutonna kuolemassa, niinkuin -oli elämässäkin ollut. Uskonnolliset mielipiteensä hän säilytti -kuolemaansa asti ja erosi elämästä sillä varmalla ijankaikkisuuden -toivolla, joka häntä oli elähyttänyt läpi elämän". - -"Suuri suru valtasi hänen ystävänsä, kun tämä kuolonsanoma kulovalkean -nopeudella kulki paikasta toiseen näissä pohjoisissa seuduissa, -eikäpä liene monta hautaa, jota niin monet vilpittömän kaipauksen -kyyneleet ovat kastelleet, kuin tuota vaatimatonta turvetta, joka -Pajalan kirkkomaalla peittää Laestadiuksen maalliset jäännökset ja -hänen nimensä, vaikka suuressa maailmassa tuskin tunnettu, elää -rakkaana muistona lappalaisten kodassa, uudisasukkaan matalassa -mökissä ja suomalaisen salomajassa" [Korsblomman 1891.]. - -Laestadius oli keskinkertainen kooltaan, vanhemmalla puolella -ikäänsä lihavanläntä, kumaraniskanen. Kasvojen piirteissä oli -jotakin nerokasta ja puoleensavetävää. Niiden henkilöiden seurassa, -jotka eivät olleet menettäneet hänen luottamustansa, voi hän olla -iloinen ja puhelias. Tuntikausia voi hän vilkkaasti keskustella -mitä huvittavimmista aineista. Hänelle vastenmielisten henkilöiden -seurassa oli hän jörö, epäkohtelias ja pisteliäs. Pyhät, aret kävi -hän kotikutoisissa sarkavaatteissa, pieksut jalassa ja suussa -suunnattoman suuri pahkapiippu, johon kaksitoista apostolia oli -leikattu. Piippu oli hänelle pilkalla lahjaksi annettu. Ei hän siitä -välittänyt, yhtä hyvä se silti oli. Tupakanpoltto ja kahvinjuonti -näkyvät olleen hänen nautintojansa. - -Ollen suuressa määrässä vastakohtain mies, oli hänen itsiössään -jotakin epäsointuista ja arvoituksen tapaista. Hän voi kirjoittaa -nerokkaasti ja hienosti; mutta usein kirjoitti hän ihan kuin aivan -sivistymätön mies, kertoen yhtä ja samaa moneen kertaan. Hän oli -verraton parannussaarnaaja ja hänen saarnojensa sävel on ankara, -henki lainomainen, esitystapa hämmästyttävä, milloin yksinkertaisten, -milloin mielikuvitusta uhkuvain ja rohkeain, mutta aina miellyttävien -kuvainsa kautta. Hänen kielensä on uhkaava, toisinaan ihan törkeä -ja siivoton. Vastenmielisyys kaikenlaatuiseen pahaan sai hänen -pohjaltaan rakastavan sydämmensä lausumaan välinpitämättömän teräviä -sanoja. Rakkaudesta kansaan uhrasi hän entisten ystäväinsä suosion ja -elämänsä rauhan. Vaikka totuutta rakastava, turvansi hän toisinansa -vilppiin, kun oli joutunut pulaan ja tahtoi siitä päästä. Hänen -hengen lahjansa olivat rikkaat ja hänen opintonsa monipuoliset. -Monessa suhteessa -- niinkuin esim. raittiuskysymyksessä -- oli -hän aikansa edellä. Ylpeyttä hänessä ei milloinkaan huomattu. -Vähävaraisuus nuorempana ja uskonnollisuus vanhempana nöyryyttivät -hänet. Uskolaistensa parissa hän nautti suurta luottamusta ja oli -vanhemmalla puolen ikäänsä isänä heille. Niitä maallikoita, joita hän -saarnaretkille lähetti, hän opasteli, neuvoi ja nuhteli, niinkuin -isä poikiansa. Ulkopuolella herätystä oleville tuntemattomillekin -ihmisille luuli hän olevansa oikeutettu tekemään hyvinkin -nenäkkäitä kysymyksiä ja jos ei näihin mieluista vastausta saanut, -tuomitsi hän ne pahanpäiväisiksi. Toisinaan tuo lappalaispukuun -puettu mies tuntemattomana markkinoilla pistäysi kauppiasten -puotiloihin, kysellen, saisiko ostaa viinaa ja korttia. Jos sai -myöntämän vastauksen, silloin piti hän kauppiaalle saarnan, joka oli -kaikkea muuta kuin kohtelias. Jos taas kysymykseensä kieltävästi -vastattiin, silloin lausui hän kiitollisuutensa ja ilonsa siitä. - -Hänestä lausuu J. A. Englund [Teologisk Tidskrift 1876.]: -"Varustettuna suurilla tiedemiehen lahjoilla, jotka luultavasti -olosuhdetten takia eivät päässeet täydellisesti kehittymään, oli -Laestadius hyvin teräväjärkinen, hänen mielikuvituksensa oli vilkas, -muistonsa hyvä. Luonteeltaan ponteva kuin oli, ei hän esteistä -väistynyt ja hän oli juuri omiansa aina horjumattomalla rohkeudella, -aina heikontumattomalla voimalla kestämään taistelussa. Vaikka karkea -sanoiltaan ja lamoiltaan, voi hän kuitenkin viehättää ymmärryksensä -terävyydellä ja esiytystapansa vilkkaudella. Hän oli oikia Lapin -poika, aina omituinen, milloin mahdikas, milloin puutteenalainen, -milloin kohottava, milloin alentava, milloin ikävä, milloin -miellyttävä, milloin tyly, milloin ystävällinen, niinkuin niiden -seutujen luonto, missä hän elämänsä päivät vietti ja jos lisäämme, -että tuon pinnan alla oli kosolta rautaa, niinkuin monessa hänen -kotimaansa vuoressa, niin on se semmoista, jota melkein koko hänen -elämänsä todistaa". - -Koko Laestadiuksen elämän aika oli yhtämittaista työtä. Hänen -työkykynsä oli tavaton. Jo hänen kirjallinenkin toimensa osoittaa, -ettei hän ollut sen ajan tavallisia pappia, jotka, kun sunnuntaina -lukivat seurakunnalle saarnansa, luulivat sillä tehneensä kaikki, -mitä sielunpaimenelta voi vaatia. Syömättä hän tavallisesti meni -kirkkoon ja piti siellä kaksi saarnaa. Kotiin tultuansa hän kansalle -puheli hengellisistä asioista, opetti ja neuvoi ja vasta iltapäivällä -otti hän ruokaa ruumiin ravinnoksi. - -Kuinka suuresti Laestadiuksen oppilaat ja sanankuuliat häntä -rakastivat, osoittaa parhaiten hänen tuomioprovasti Wiesselgrén'ille -kirjoittamansa kirje, jossa hän muun muassa lausuu: "He eivät -ainoastansa syleile minua, vaan jäävät kaulaani riippumaan ja -hyppivät ilosta, kun näkevät minun, jota pitävät sen autuuden -alkuunpanijana, jota nyt tuntevat. Minä olen kuitenkin usein -huomauttanut heitä siitä seikasta, että tuo rakkaus minun itsiääni on -epäjumalan palvelusta, jolleivät tee erotusta oikean alkuunpanijan -ja sen välillä, joka on ollut aseena Herran kädessä. Hurmauksissaan -karkaavat muutamat kaulaani ja röykyttävät minua aika tavalla, niin -että minun toisinaan on vaikea säilyttää silmiäni ja korviani". - -Laestadiuksen elämäntyö ja hänen merkityksensä herätyssaarnaajana -ovat tulleet huomatuksi ulkopuolella hänen kotimaatansakin. -Saksalainen Bornbaum on "Evankelisen lähetystoimen historia" -nimisessä kirjassa kiittäen häntä annostellut. Niin ikään kiitettävä -arvostelu on hänestä "Neues Zeitblatt für die Angelegenheiten der -lutherischen Kirche" (Uusi aikakauslehti lutherilaisen kirkon asioita -varten) nimisessä saksalaisessa aikakauskirjassa vuodelta 1882. - -Voidaksemme oikein arvostella Laestadiusta ja hänen merkitystänsä -sille uskonnolliselle liikkeelle, joka hänestä on nimensä saanut, on -vielä tarkastettava hänen uskonopillisia mielipiteitänsä. - -Vaikka Laestadius ei tahtonut muodostaa mitään erityistä -opinjärjestelmää, hän kun kauttaaltaan pyrki asettumaan alkuperäisen -lutherilaisen tunnustuksen vakavalle pohjalle, on hän kuitenkin -uskonopin eri kohdista lausunut mielipiteitä, jotka ovat siksi -omituisia ja hänen katsantokantaansa niin kumoavia, että niistä on -erittäin mainittava hänen elämäkertaansa esitettäessä. Laestadius -oli syvämielinen, vaikka ei juuri selvä, ajattelia, filosoofi ja -hänen filosoofiset mietiskelynsä ovat myöskin vaikuttaneet hänen -uskonopillisiin mielipiteisiinsä. Eräässä käsikirjoituksena jälkeensä -jättämässä ruotsinkielisessä kirjassa nimellä "Hulluinhuonelainen" -(Dårhushjonet) on hän järjesteellisesti esittänyt filosoofiset ja -uskonopilliset mielipiteensä, joista viimemainituista sananen. [Vert. -J. A. Englund'in kirjoitusta samasta aineesta aikakauskirjassa -Teologisk Tidskrift 1881.]. - -Jos mieli oikein käsittää Laestadiuksen uskonopillista -katsantokantaa, on saatava selville hänen omituiset käsityksensä -ihmisestä, sillä hänen antropologiansa (ihmisoppinsa) on melkoisesti -vaikuttanut hänen uskonoppiinsa. Filosoofina on Laestadius -realisti ja materialisti. Hän kieltää sielun olemassaolon -ulkopuolella ja ilman ruumista. Sielu on abstraktinen elämä, joka -saa konkrettisuuden, tosioloisuuden elin- ja hermoelämän kautta. -Elinelämän (organlifvet) keskuksena on sydän ja siihen kuuluvat -subjektiiviset sielunominaisuudet, jommoisia ovat vaistot, vietit, -himot, intohimot ja tunteet. Hermoelämän keskuksena ovat aivot ja -siihen kuuluvat objektiiviset sielunominaisuudet, jommoisia omat -muisto, luulotteluvoima, ymmärrys, järki, tahto ja itsetietämys. Kun -hermoelämä on elimistöelämän alainen, seuraa siitä, että ihmisen -järkeä ja tahtoa määrää aina joku intohimo. Mutta intohimon laatua ja -suuntaa ei ihminen voi määrätä, koska intohimon pohjana ovat elimet, -jotka eivät riipu tahdosta. Laestadiuksen käsityskannan mukaan siis -ihmisellä ei ole varsinaista vapautta, sillä tahtoa määrää aina joku -intohimo, johon ihminen ei voi millään tavalla vaikuttaa. Tahdon -vapauden kieltämisestä seuraa johdonmukaisesti vastuunalaisuuden -kieltäminen, sillä jos kerran ihmisen tahdon toiminta ei -riipu hänestä itsestänsä, niin ei myöskään voi tehdä häntä -vastuunalaiseksi teoistansa. Laestadius ei kuitenkaan milloinkaan -ole vastuunalaisuutta kieltänyt. Päinvastoin on hän raamatun mukaan -opettanut, että kukin ihminen saa ijankaikkisuudessa töittensä ansion -mukaan. Tämä on kuitenkin johdonvastaisuutta hänen filosofiiansa -kannalta. Jos Laestadius olisi johdonmukainen, täytyisi hänen kieltää -sielun kuolemattomuudenkin, sillä jos sielu -- niin kuin hän sanoo --- on metafyysinen prinsiippi eli voima, niin täytyy tämän voiman -lakata olemasta, kun voiman ase, ruumis, kuoleman kautta hajautuu -tomuksi. Mutta Laestadius on toista mieltä. "Jos sielu", sanoo hän, -"ei ole ekstensiivinen, vaan intensiivinen suuruus eli voima, niin ei -ole kukaan filosoofi voinut todistaa sitä, että ainemäärä ja voima -samalla kertaa häviävät eli että voiman täytyy hävitä, kun ainemäärä -lakkaa olemasta". - -Kuvaavaa Laestadiuksen materialistisesta kannasta on myöskin hänen -käsityksensä sieluelämän suhteesta ruumiin elimiin. Jokaisella -sielunominaisuudella on näet oma paikkansa ruumiin elimistössä. -Tahdolla, ymmärryksellä, järjellä ja itsetietämyksellä ovat omat -elimensä. Tahdon olopaikkana on se osa aivoista, josta nervi -voluntarii (tahtohermot) alkunsa saavat. Järjen elin "on etsittävä -juuren ja pienen aivon keskellä suuren aivon pohjassa ajatuskyvyn -alimmassa seudussa". Tunteen olopaikkana ja elimenä on sydän, -itsekkäisyys asustaa maksassa, omanvoitonpyyntö mahassa, kunnianhimo -pernassa. Sydän on myöskin intohimojen keskusaseena ja sydämmeen -keskittyy niiden vaikutus silloinkin, kuu ne syntyvät muissa ruumiin -elimissä eli niiden vaikutuksesta. - -_Pyhän raamatun_ inspiratsioonia ei Laestadius ole kieltänyt eikä -hänen kirjoituksistaan näy, että hän olisi halventanut kirjoitetun -sanan arvoa puhutun sanan rinnalla. Samoin omat hänen käsityksensä -laista ja evankeliumista sekä niiden suhteesta toisiinsa samat -kuin evankelislutherilaisen kirkon. Lain kautta on synnin tunto -herätettävä ja tietä valmistettava uskolle, joka syntyy evankeliumin -saarnasta eli siitä julistuksesta, että Jumala on niin maailmaa -rakastanut, että hän antoi ainoan poikansa vikauhriksi maailman -syntein edestä. - -_Jumala- ja kolminaisuus_-käsitteissään on Laestadius omalla -filosoofisella kannallaan. "Jumala on sielullinen ilmiö, jonka -täytyy toimia olentonsa mukaisesti. Hän ei ole persona idealis, -ihanteellinen itsiö, vaan persona substantialis, aineellinen -itsiö, mutta substansilla me tarkoitamme samaa suin elämä. Jumala -ei ole ehdottomasti vapaa, vaan ollen persona substantialis, -täytyy hänen olla riippuva omasta olennostaan". Kolminaisuudella -on vastaavaisuutensa ihmisen olennossa, jossa myöskin on kolme -olennoitsemaa yhdessä ainoassa substansissa, nimittäin: 1:o -elämänprinsiippi eli abstraktinen elämä, joka voi olla olemassa ilman -elin- ja hermoelämää, 2:o elimellinen elämä, jonka perusteena on -elämänprinsiippi ja 3:o hermoelämä, joka on syntynyt elinelämästä. -Elämän prinsiippiä vastaa Isä, elimellistä elämää poika ja -hermoelämää Pyhä Henki. Kolminaisuusoppia on Laestadius paljon -mietiskellyt. Nämät syvämieliset, joskin hämärät mietteet, ovat -esitetyt yllämainitussa Hulluinhuonelainen nimisessä kirjassa ja -niistä käy selville, ettei hän ainakaan tietoisesti poikkea kirkon -opista. - -Maailman _luomista_ hän ei pidä ulkonaisena tekona. "Luuloitellaan -luojaa saviastiantekijän laiseksi, joka eri tavalla muodostelee -savea. Mutta ei luominen varmaankaan ole sillä tavalla käynyt". -"Luominen, niinkuin luonnossakin näemme, tapahtuu sisältäpäin ja -sillä on varsin huomaamaton alku. Aineissa oleva voima on sen -substansi eli oloaine ja aine on ainoastansa voiman kuori eli -accidensi. Elinvoiman on Luoja antanut. Jumalan kaikkivaltaisuudesta -seuraa, että luominen on voinut tapahtua silmänräpäyksessä -eikä siihen ole tarvittu vuosituhansia, niinkuin muutamat -luonnonfilosoofit ovat otaksuneet". - -Enkeliopin suhteen näyttää Laestadius siinä eroavan raamatun -käsityskannasta, että hän pitää pahoja henkiä inhimillisten -intohimojen personifikatsiooneina. On olemassa kunnian perkele, -kateuden perkele, koreuden perkele j.n.e. Omanvanhurskauden perkele -se on, joka ilmestyskirjan mukaan Jumalan lapsia yötä ja päivää -syyttää. - -_Kaitselmuksesta_ lausutaan, "että Jumala pitää huolta kaikista -luomistaan luonnon valtakunnassa siten, että hän aineeseen on pannut -sellaisia voimia, jotka vaikuttavat määrättyjen lakien mukaan. -Elinvoima ihmisessä on luova ja voimassapitävä voima, niin että -ihminen tämän luomisessa annetun elinvoiman takia voisi elää määrätyn -ajan, jollei hän itse lyhentäisi elämäänsä luonnonvastaisella -elämäntavalla, jotta tuskin yksi tuhannesta saavuttaa määrätyn ijän. -Jumalan kaitselmus ei voi sitä auttaa, vaikka moni niin luulee. -Sen takia, että ihminen vastustaa P. Henkeä, ei se ole Jumala, -joka hallitsee maailmaa, vaan perkele. Hän synnyttää köyhyyttä, -hän vaikuttaa eri maiden hallitusten kautta. Historia osoittaa, -että vallanpitäjiä harvoin on ohjannut Jumalan Henki. Jumala -suvaitsee pahaa hyvän tarkoituksen saavuttamiseksi ja siihen täytyy -perkeleenkin vasten tahtoansa olla hänelle avulias, mutta silti ei -voida perkelettä puolustaa, joka ehdon tahdon toimii Jumalaa vastaan. -Jumala ei loukkaa ihmisenkään vapaata tahtoa. Mutta jos hänelle -lopulta käy huonosti, niin se on hänen oma syynsä". - -"Jumala on luomisessa antanut ihmiselle luontaisia ruumiin ja sielun -ominaisuuksia, mutta kun ihminen väärin käyttää ruumiin ja sielun -voimiaan pahoihin ajatuksiin, pahoihin himoihin, pahoihin töihin, -niin helposti huomaa, että luonnollisen ihmisen sieluntoiminnan -perusteena on yksinomaan perkele. Me olemme kyllä myöntäneet, että -ihmisellä nykyisessäkin alennuksen tilassa on negatiivinen kyky -vastustaa intohimoja eli kyky olla pahoja himojansa tyydyttämättä, -mutta hän väärinkäyttää tätäkin tahdon kykyä. Luonnollisessa -tilassaan on ihminen kokonaan perkeleen vallassa eikä hän voi -tahtoakaan hyvää, vielä vähemmin voi hän sitä tehdä". - -Raamatun mukaista on siis, että Laestadius kieltää ihmiseltä -kaiken kyvyn itse hankkia vanhurskautta Jumalan edessä ja pitää -tämän onnettoman kohtalon alkuperäiseitä syynä syntiinlankeemista. -Mutta kun on kysymys synnin asunnosta, sillon Laestadius ei -ole enää kirkonopin kannalla. Hän näet asettaa synnin ruumiin -elimiin. "Koska", lausuu hän, "elinelämän ainemäärä ja voima omat -suuremmat kuin hermoelämän ainemäärä ja voima, niin joutuvat aina -hermoelämän voimat elinelämän määrättäviksi. Tahdon taipumus pahaan -ja haluttomuus hyvään perustuu siihen, että elinelämä hallitsee -hermoelämää. Ja kun elinelämä on perin turmeltunut, koska paholainen -on asustunut lihaan ja vereen, niin saastuttaa tuo paha olento -henkielämänkin. Fyysillisessä ja metafyysillisessä suhteessa eivät -hermoelämän voimat ole perin turmeltuneet. Ymmärrys ja muisto voivat -tahdon ponnistuksista kehittyä varsin täydellisiksi. Mutta sydäntä -ei tahto voi muodostaa. Tahto itse sortuu pahan alle. Siveellistä -luonnetta ei määrää tahto, vaan sydän ja intohimot. Raamatussa -pannaan synti lihaan. Mitä lihasta on syntynyt, on liha. Mutta -lihalla tarkoitetaan koko ihmistä semmoisenaan kuin hän luonnosta on, -ei vain eläimellistä luontoa, vaan järjellistäkin luontoa. Raamatussa -pannaan synti sydämmeen, joka on elimellisen elämän keski-elin". -Selittäessään pahan asumista ihmisessä on Laestadius astunut ihan -materialistiselle pohjalle. Sama on seikka silloinkin, kun hän ottaa -puheeksi _lain ilmoituksen ihmisen sydämmessä_. Tästä asiasta lausuu -Laestadius: "Paavali sanoo lain kirjoitetuksi sydämmen lihatauluihin, -hän pitää siis fyysillistä sydäntä metafyysillisen sydämmen elimenä. -Metafyysillinen sydän taas ei ole mitään muuta kuin se henkinen -voima, joka vaikuttaa elimessä itsessään, niin kuin ymmärryskään -ei ole muuta kuin se voima, joka vaikuttaa ymmärryselimissä, jonka -vuoksi elinten vikautuminen voi aikoihin saada ymmärryksen häiriön. -Kun siis laki sanotaan kirjoitetuksi sydämmen lihatauluihin, niin -tietää se sitä, että laki vaikuttaa elimeen itseensä ja synnyttää -muutoksia verenkiertokulussa" j.n.e. - -_Kristuksen persoonan_ käsityksen suhteen on Laestadius -puhdasoppinen, hän kun tunnustaa Kristuksen jumal-inhimillisen -persoonallisuuden. "Kristus ei ole vain persona idealis -(ihanteellinen itsiö), vaan todellinen sielullinen persoonallisuus, -joka ei ainoastansa inhimillisen vaan jumalallisenkin luontonsa -puolesta on siveellisen välttämättömyyden alainen. Hänen on -täytynyt tuntea todellista surua lastensa onnettomuudesta jo -aikoja ennen kuin hän otti omakseen ihmisluonnon. Mutta tuota -moralista kärsimystä ei maailma voinut oikein käsittää, ennenkuin -sana tuli lihaksi. Hänen moralinen kärsimisensä Getsemanessa oli -siis moralinen välttämättömyys. Hänen täytyi kärsiä helvetin -tuskat ei ainoastaan veriheimolaisena, vaan myöskin isänä". Vaikka -Laestadius _sovitusta_ käsittää siten -- niinkuin kirkkokin sitä -on käsittänyt -- että Jumalan vanhurskaus on vaatinut rangaistusta -ja että Kristus on kärsinyt rangaistuksen, joka kärsimys sitten -luetaan ihmisille hyväksi (actus forensis), niin ei kuitenkaan hänen -sovitusoppinsa ole ihan puhdasoppinen. "Kaikista inhimillisistä -suhteista käy selville", lausuu hän "että actus forensis ei kelpaa -tekemään sovitusta käsitettäväksi. Sovitus ei ole oikeudellinen, -vaan sielullinen toimi. Kutsumme sitä sielulliseksi, koska se -koskee sielua, sydäntä. Sovitustyö ei tarkoita Jumalan kunnianhimon -tyydyttämistä, vaan isän sydämmen vaatimusten toteuttamista; Jumalan -ankara vanhurskaus ja ääretön rakkaus omat sovituksen kautta -tyydytettävät". Hänen omituinen käsityksensä ihmisestä on vaikuttanut -hänen sovitusoppiinsa. Sovitus näet ei hänen mielestään tarkoita -elämänprinsiippiä eikä hermoelämän piiriä, kuten järkeä, ymmärrystä, -muistoa y.m., vaan sovinto tarkoittaa etupäässä elinelämää, jossa -syntiset himot asuvat. "Elinelämä on se sielu, joka on lunastettu -eli sovitettu, sovitus ei koske suoranaisesti sielunkykyjä, jotka -kuuluvat filosoofiseen järkisieluun". Kun Laestadius, kuten yllä -olemme maininneet, sioittaa intohimot muutamiin ruumiin elimiin, -etenkin ruoansulatuselimiin ja subjektiivinen sovitus tarkoittaa -ihmisen vapauttamista syntisten himojen vallasta, täytyy sovituksen -etupäässä tarkoittaa elinelämää, missä himoilla on aseensa ja -asuntonsa. Subjektiivinen sovitus tapahtuu seuraavalla tavalla: -Jumalan P. Henki murtaa synnin vallan, joka asustaa ruumiissa -ja määrää ihmisen halujen suunnan. Siveellinen intohimo eli -uskonnollinen tunne pääsee sen sijaan vallalle ja samassa lakkaa -pahan vaikutus. Järkeä, tahtoa, luulotteluvoimaa alkaa nyt määrätä -ennen mainittu siveellinen intohimo. Niinkuin ennen paha on -välittömästi hallinnut sydäntä ja välillisesti hermoelämään kuuluvia -yllämainituita kykyjä, niin hallitsee nyt tuo uusi "siveellinen -aines" korkeampia sielunkykyjä sillä vallalla, jolla se vaikuttaa -elinelämään kuuluviin himoihin. Kun siis Jumalan Henki on saattanut -hyvän ihmisessä voitolle, silloin on hän sovitettu Jumalan kanssa. - -_Armon järjestystä_ Laestadius ei hylkää, vaikka hänellä sen eri -asteista omat omituiset ajatuksensa, riippuen hänen ominaisesta -filosoofisesta kannastaan. - -_Herätys_ tapahtuu siten, että Jumalan laki panee ihmisen luontaisen -oikeudentunnon (omantunnon) liikkeelle ja synnyttää vastavaikutuksen -pahoja himoja vastaan. Tämä oikeudentunto pääsee irti siitä -sitoumustilasta, jossa se suruttomuuden aikana oli ja syventyy -siveelliseksi intohimoksi, joka vaikuttaa sydämmessä synnin surun -ja armon ikävän. "Herätyksen alussa on sydän kova, kylmä, turpunut -eli hellä ja raskas kantaa. Kuolemanpelko rasittaa, salaperäiset -väristykset käyvät läpi koko ruumiin. Toisinaan syntyy saarnan -aikana kiihkeä vapistus, kun lain sana koskee vanhaa aatamia arkaan -kohtaan. Muutamat valittavat sydämmen nousevan kurkkuun. Jonkun ajan -perästä alkaa sydän käydä palavaksi". Kun siis Laestadius sekoittaa -ruumiilliset ja hengelliset vaikutukset toisiinsa ja arvelee -Jumalan lain vaikuttavan ruumiiseen, ei ole kummakaan että hänen -puoluelaisensa pitämät välttämättöminä, että sanan vaikutuksen tuli -näkyä ruumiillisissa tunteenpurkauksissa, liikutuksissa. Vaikka hän -mielellänsä näki, että uskonnollinen innostus puhkesi aistilliseen -kiihkoon (liikutuksiin) ja koetti, niinkuin edellä olemme nähneet, -tuota ilmiötä selittää ja puolustaa, ei hän kuitenkaan hyväksynyt -_kaikkia_ tunteenpurkauksia. "Hulluinhuonelaisen" 488 §:ssä lausuu -hän tästä asiasta: "Usein tapahtuu, että kova herätys rahvaassa, -jonka järki ei ole kyllin voimakas intohimoja tasoittamaan, sydämmen -täydellisyydestä puhkee tainnuksiin menemiseen, jonka taitava -johtaja voi lievittää ja ohjata kristilliseen malttiin, jos hänellä -muutoin on sairaan luottamus". Tästä näkyy, että Laestadius pitää -heränneiden kiihkeitä liikutuksia osoituksena järjen heikkoudesta ja -johtajain tunnottomuudesta. Mutta toisissa paikoissa kirjoituksissaan -hän melkein paheksuu sitä, ettei hänellä ole niin kiihkeitä -tunteenilmauksia kuin rahvaalla, vaikka hänellä itsellänsä oli -niin vilkas mielikuvitus, että usein joutui näkytilaan, jolloin -sielunjännityksestä sisälliset aistimukset ilmenivät ulkonaisella -tavalla. - -_Valistuksesta_ lausuu Laestadius, että Jumalan Henki ei välittömästi -valista järkeä. Ilmestys on ensin käsitettävä sydämmellä, sitte -vasta ymmärryksellä. Ennenkuin rakkautta voi ymmärryksellä tajuta, -on se ensin sydämmellä käsitettävä. Pyhä Henki vaikuttaa sydämmeen, -josta tämä vaikutus pyhän aatteena ja Jumalan vanhurskauden aatteena -tulee järkeen. Järki itsessään ei ote hyvä eikä paha, mutta järki -voi ottaa vastaan vaikutuksia sydämmestä. Paha sydän pimentää -sen, hyvä valistaa sitä. _Kääntyminen_ on Laestadiuksen uskonopin -mukaan se muutos ihmisessä, että hän saa itsetietoisen hengellisen -elämän. Tämä hengellisen elämän tietoisuus ilmenee tunteessa, -jolle Laestadius antaa liian suuren arvon. Ihminen itse ei voi -tätä muutosta itsessään synnyttää, sillä hänen tahtonsa ei ole -vapaa, vaan sitä määrää intohimo. Ainoa voima, mikä tahdolla on, on -passiviteetti eli kyky vastaan ottaa P. Hengen vaikutuksia. Missä -tämä vastaanottaminen tapahtuu, siellä synnyttää P. Henki siveellisen -intohimon eli uskonnollisen tunteen, joka panee tahdon liikkeelle. -Niinkuin kääntyminen on yksinomaan P. Hengen työtä, niin _parannus_ -on ihmisen omaa työtä. "Ihminen voi itse tehdä parannuksen, jos hän -seuraa herätetyn omantunnon vaatimuksia: -- Senpätähden sanotaankin: -_tehkäät parannus, sillä taivaanvaltakunta on lähestynyt_. Tämä -parannus, jolla ymmärretään sitä, jonka ihminen itse voi tehdä -- -hän voi olla juomatta, varastamatta, kiroilematta j.n.e. -- tämä -ulkonainen parannus on ihan välttämätön, sillä ilman sitä ei P. Henki -voi alkaakaan, vielä vähemmän päättää armotyötä sydämmessä". Tuota -uuden elämän syntymistä, jonka P. Henki kääntymisessä vaikuttaa, -kutsuu Laestadius myöskin uudestisyntymiseksi. Uusisyntyminen ja -kääntyminen omat hänestä yhtäisiä käsitteitä. Yhtäpitävästi tämän -käsityksen kanssa lausuu Laestadius selvään, ettei uudestisyntyminen -tapahdu aikaisemmassa lapsuudessa, silloin kuin kaste toimitetaan -ja hän kiistelee kiivaasti niitä vastaan, jotka väittävät, että -kerran kasteen kautta uudestisyntynyt ei enää tarvitse uudestaan -syntyä, vaan ainoastaan uudistaa kasteenliittonsa. "Jos", lausuu -hän, "uudestisyntyminen olisi jotakin semmoista, joka voisi tapahtua -ihmisen tietämättä, niin ei sitte olisikaan mikään konsti tulla -taivaanvaltakuntaan. Mutta uusisyntyminen vaatii mitä selvimpiä -kokemuksia. Se on tuntuva ja aistinnainen; se ei ole vain aate, vaan -toteutunut aate, sydämmen muutos, joka syvältä vaikuttaa ihmisen -henkiseen elimistöön. Herätyskin kyllä on tuntuva, katumuksen -ja synninsurunkin tulee olla tuntuvia, jos mieli niiden olla -oikeita. Mutta noita valmistavia armovaikutuksia ei saa sekoittaa -uudensyntymisen kanssa, jota aina seuraa tuntuva ilo, rauha ja -riemu P. Hengessä". Uudensyntymisen tuntomerkki on syntein anteeksi -saamisen varmuus ja siitä lähtevä ilon ja rauhan tunne. - -_Elävällä uskolla_ on kaksi perustetta, objektiivinen ja -subjektiivinen. Jos usko on kuollut, niin sillä on vain edellinen -peruste, pyhä raamattu, jonka se omavanhurskaasti omistaa. Uskon -subjektiivisenä perusteena ovat synnin surun ja armon ilon elävät -tunteet. Elävän uskon ensimmäisenä tuntomerkkinä on tuntuva sovinto -Jumalan kanssa eli P. Hengen todistus armontilasta. Uskoa kutsuu -Laestadius "intohimoksikin" ja sen sisältönä sanoo hän olevan -autuaalliset tunteet, joita kuolleella uskolla ei ole. - -_Pyhityksestä_ opettaa Laestadius, että "sovitus eli -vanhurskauttaminen eivät suinkaan sisällä synnittömyyttä, vaan -ainoastaan velattomuutta; se on pelastus synnin velasta ja -rangaistuksesta; se on myöskin pelastus synnin vallasta herätyselämän -piirissä eli niin kauvas kuin tahdon positiivinen vapaus ulottuu. -Pyhitys ei ole sama kuin rakkaus Jumalaan ja lähimmäiseen, sillä -tuo rakkaus on kristityssä varsin heikko. Kun hyvää tahtoa ei voi -toteuttaa tahdon elimessä itsessäkään herättämällä pyhiä haluja -ja poistamalla saastaisia haluja tahdosta, kuinka voidaan sitten -rakkautta toteuttaa sydämmessä, koska luonnollistakaan rakkautta -ei voi hyvällä tahdolla synnyttää? Et voi rakastaa ketään, jota -et voi rakastaa, vaikka kuinka tahtoisit, sillä rakkaus ei riipu -tahdosta. Emme kiellä sitä, ettei heränneillä olisi hyvä tahto, mutta -hyvää tahtoa ei voi toteuttaa hermoelämän piirissä, saatikka sitten -elinelämässä, jossa intohimot hallitsevat. Rakkautta ei myöskään voi -tahdon mahdilla sydämmeen synnyttää, sillä vaikka kristityllä onkin -hyvä tahto rakastaa Jumalaa, niin ei hänellä kuitenkaan ole kykyä -sydämmeensä sytyttää tuota rakkautta". - -"Jos armotettu on ainaisessa taistelussa perkelettä vastaan, niin -eivät armonmerkit jää näkymättä: sydän tulee araksi, murtuneeksi -ja vaikka usko toisinaan tuntuukin heikoksi ja epäilyksetkin -nousevat, lähtee kuitenkin evankeliumin sana saarnasta, Jumalan -sanan lukemisesta tahi jostakin satunnaisesta tapauksesta; salamana -lentää se sydämmen läpi, elähyttää entisiä taivaallisia tunteita -ja sielu saavuttaa taas sen levon, jonka tieto Jumalan armosta -ja omantunnon rauhasta tuottaa. Kristitty ei saa kuitenkaan aina -uskoa omia tunteitansa, sillä tunteet voivat olla vääriä, jolleivät -ne pidä yhtä kirjoitetun sanan kanssa. Siksi onkin välttämätöntä -vertailla kokemuksiansa Jumalan sanan kanssa s.o. niiden henkilöiden -tunnetten kanssa, jotka ovat kirjoittaneet pyhän raamatun. Kun -kristityn kokemus pitää yhtä Pietarin, Paavalin ja muiden kristittyin -kokemusten kanssa, silloin vasta voi hän olla varma armontilastansa". - -_Sakramentti_-opissa on Laestadiuksen uskonopin heikoin kohta. Hänen -materialistinen filosoofinen kantansa esiintyy selvimmin tässä. - -_Kasteen_ tekee hän yhdenmukaiseksi lasten luonnollisen pesemisen -kanssa. Niinkuin äiti pesee lapsensa ja eläimet nuolevat poikiansa, -samoin tarvitsee lapsikin veden pesoa, kastetta. "Kun ihminen on -samassa suhteessa luojaansa kuin lapsi vanhempiinsa, niin sisältää -hengellinen puhdistus sen, että Jumalan tarvitsee puhdistaa eli -pestä lapsiansa uudensyntymisen pesussa". Tämä puhdistuspeso -ei ole kuitenkaan välttämättömän tarpeellinen vastasyntyneille -lapsille. "Aina niistä ajoista kun Augustinus rupesi opettamaan, -että kastamattomat lapset eivät tule autuaaksi, on epäilyksiä -kristillisessä seurakunnassa ollut näiden lasten autuudesta. -Mutta tuo epäilys on kasteella poistettava. Itse äidin sydän -tarvitsee tuota puhdistusta. Koska seurakunnalla on valta syntejä -anteeksiantaa, tulee lapset ottaa seurakunnan yhteyteen kasteen -kautta. Tämä on tehtävä sekä vanhempain ja kummien että seurakunnan -itsensä takia, jos nämät nimittäin epäilevät kastamattomain lasten -autuutta. Mutta jolleivät he tätä epäile, niin jättäkööt lapsensa -kastamattomiksi aina siksi, kunnes alkavat epäillä, tulevatko -kastamattomat 6, 7 vuoden vanhat lapset ilman kastetta autuaaksi". -Eräässä toisessa paikassa sanoo hän, että lapsilla on usko eikä -heiltä voi kastetta kieltää. Jos vanhemmat sen tekevät, ovat he siitä -vastuunalaiset. - -_Ehtoollista_ kutsuu Laestadius salaperäiseksi ateriaksi. Uskolla -ihminen ottaa vastaan sakramentin. "Elävällä uskolla on elimensä -sydämmessä. Minkä ihminen käsittää uskolla, se on todellista, koska -usko sen toteuttaa. Kun siis Kristuksen ruumiin ja veren aate -toteutetaan sydämmessä, niin se on toteutettu, s.o. uskon esine ei -ole enää aate, kuvitelma eli tyhjä käsitys, vaan pelkkä todellisuus -sydämmessä. Tässä ei voi tulisi kysymykseen substansi eli olento, -joka voi tulla objektiivisen tietoisuuden esineeksi. Järjellä me -käsitämme Kristuksen ruumiin aistilliseksi olennoksi, jota voi sormin -tuntea. Mitä on ajateltava Kristuksen ruumiista ja verestä? onko -se lihaa ja luuta eli onko se hengellinen ruumis. Jumaluusoppineet -väittävät, että kun Kristus ensin puhui lihansa syömisestä, niin -hän ei tarkoittanut ehtoollista. Mutta kuinka sitä voi todistaa. -Joh. 6: 63 sanoo Jesus itse, ettei liha mitään auta; henki se on, -joka eläväksi tekee. Olisiko hän ehtoollista asettaessa puhunut -ruumiistansa toisessa merkityksessä kuin Joh. 6, missä hän itse -selittää, kuinka nämät sanat ovat ymmärrettävät. Hänen ruumiinsa, -joka ulosannetaan, on sovintouhri. Ei tarvitse sanoa, että leipä ja -viini 'merkitsevät' sovintouhria eli 'muuttuvat' sovintouhriksi, vaan -leipä ja viini ovat ruumiilliselle elämälle samaa kuin Kristuksen -ulos-annettu ruumis ja vuodatettu veri hengelliselle elämälle. -Eli leipä ja viini ovat objektiiviselle tietoisuudelle samaa kuin -Kristuksen ruumis ja veri ovat subjektiiviselle tietoisuudelle. -Pääkohtana ehtoollisessa on siis tuo sielullinen ilmiö, että -Kristuksen ruumis ja veri todella ovat läsnä, jahka niiden aate uskon -kautta on toteutunut sydämmessä. Sillä jos kuvittelen nauttivani -Kristuksen ruumista ja verta ja uskon sen varmasti, mutta en tunne -mitään sydämmessäni, niin se on ainoastansa kuollut usko, josta -ijankaikkista elämää ei voi seurata. Mutta jos tunnen ijankaikkisen -elämän esimakua eli hengellistä iloa ehtoollista nauttiessani -eli heti sen jälkeen, niin sovintouhri on tullut toteutuneeksi -minun sydämmessäni. Leipä ja viini eivät ole ontoloogisessa -eli metafyysisessä suhteessa Kristuksen ruumis- ja veri, vaan -sielullisessa suhteessa ovat ne yhtäisiä, s.o. leipä ja viini -ovat ruumiillisen elämän ravinto, Kristuksen ruumis ja veri ovat -hengellisen elämän ravinto". - -Niinkuin yllä esitetystä otteesta näkyy, vivahtaa Laestadiuksen -ehtoollisoppi reformeeratun kirkon käsitykseen. Ainoastansa se usko, -joka nauttimistilassa ilmenee ilon tunteena on elämä ja se tekee -nauttijan osalliseksi Kristuksen ruumiin ja veren sovintouhrista. -Niin hän arvelee. - -_Kirkkokäsitteestä_, joka laestadiolaisessa liikkeessä sittemmin on -saanut omituisen merkityksensä, ei Laestadius kirjoituksissaan juuri -usein puhu. Sen verran käy kuitenkin selville, että hän kirkolla -tarkoittaa kaikkein uskovaisten yhteyttä, kuitenkaan rajoittamatta -kirkkoa niihin, Usein kiistelee hän kirjoituksissaan Ruotsin -valtiokirkon palvelioita ja kuollutta puhdasoppisuutta vastaan. -Hän valittaa kurin puutetta. "Pappi ei voi ehtoolliselta pidättää -suurintakaan sikaa, jos ei tahdo saada nuhteita tuomiokapitulilta ja -häväistyksiä uskottomuuden ja synnin puoltajilta". Valtiokirkosta -eroamisen suhteen sanoo hän: "Hengellinen eroaminen turmiosta on -pääasia, eikä turmio asu niissä huoneissa, joita me kirkoiksi -kutsumme, joten hyvällä omallatunnolla voidaan näissä kirkoissa -kuulla sanaa; ja nauttia sakramenttia, vaikka täytyykin kuulla -paljon, joka ei ole hyvää ja hyväksyttävää". Laestadius puhun -"viina-pannussa ja viinan höyryssä puhdistetusta lutherilaisuudesta", -jolla hän nähtävästi tarkoitti senlaista puhdasoppisuutta, joka -puheissaan astui Lutherin kannalle, mutta elämässään rypöi mitä -riettaimmissa paheissa. Muutoin kunnioittaa hän suuresti Lutheria, -vetoo usein hänen sanoihinsa ja kokemuksiinsa. Niinikään viittaa hän -tunnustuskirjoihin, joille hän näyttää, antavan niille tulevan arvon. - -Kuolemavaltakunnasta (Hadeksesta), tuhatvuotisesta valtakunnasta eli -ylipäätänsä _viimmeisiä tapahtumia_ koskevista asioista on Laestadius -puhunut niin vähän, ettei voi sanoa, mikä hänen ajatuksensa niistä on -ollut. Monen muunkin tärkeän kysymyksen suhteen jäämme epätietoisiksi -siitä, mikä tuon merkillisen miehen mielipide niistä on ollut. -Yllämainituista hänen uskonopillisista mietteistä, joita mikäli -mahdollista olemme esittäneet hänen omilla sanoillaan, käy kuitenkin -selväksi; että Laestadius järjestelmässään on koettanut sovittaa -toistensa kanssa materialismia ja spiritualismia eli aistimaailman -ja henkimaailman ilmiöitä. Tuo kristinuskon elähyttämä sielunpaimen -teki yrityksen, jota moni ennen häntä oli koettanut, mutta yhtä -huonolla menestyksellä. Hänen hillitsemätön mielikuvituksensa ja -omituinen luonteensa viehättivät häntä usein hyvinkin syrjäisille -poluille siitä elämänkeskiöstä, johon hän koko sydämmensä täydellä -innolla oli kiintynyt. Erehtymisen vaara uhkaa aina kuolevaisia. -Tekijälle jotakin tulee, tekemättömälle ei mitään. Kuinka hänen -erhetyksiänsä arvosteltaneekin, aina on kuitenkin tunnustettava hänen -tarkoitustensa puhtaus ja että hän vilpittömästi etsi totuutta, joka -oli hänen tekojensa äärimäisenä tarkoitusperänä. - -Laestadiuksen persoonallisuus on, kuten edellä kerrotusta käy -selväksi, lyönyt leimansa siihen hengelliseen liikkeeseen, joka -hänestä on saanut nimensä. Hänen uskonopilliset omituisuutensa -ja yksipuolisuutensa löytyvät niinikään laestadiolaisuudessa. -Minkälaiseksi tämä herätys hänen kuolemansa perästä on muodostunut -ja minkä verran se on säilyttänyt alkuperäistä omituisuuttansa tahi -onko se jossakin suhteessa poikennut oppi-isän perusaatteista, -ovat kysymyksiä, joiden vastaaminen jääköön vastaisen tutkimuksen -tehtäväksi. Meidän tehtävämme oli ainoastansa piirtää muutamia -elämäkerrallisia kuvauksia siitä miehestä, joka enemmän kuin ehkä -kukaan Ruotsin evankelislutherilaisen kirkon opettajista on ollut -aseena synnyttämässä uskonnollista, samalla niin laajaa ja niin -nopeaan entisiä olosuhteita läpitunkevaa ja muodostavaa liikettä. - -Semmoinen on pääpiirteissään Lars Levi Laestadiuksen elämäkerta. -Hän oli tavallaan erämaassa huutavan ääni, joka unesta herätti -paheisiin vaipuneen, häviönsä partaalla olevan sukupolven. Innokkaana -herätyssaarnaajana, paheiden ankarana vastustajana, itsensä -kieltävänä ja sanankuuliainsa parasta tarkoittavana sielunpaimenena -on hän arvosteltava. Hän erehtyi toisinansa, mutta hän etsi kuitenkin -rehellisesti totuutta ja koetti parhaan ymmärryksensä mukaan sitä -edistää. - -Liian huono on hän pylvään nenässä ystäväin jumalana palveltavaksi, -mutta liian hyvä vihollisten maahan tallattavaksi. - - - - - - - - -End of the Project Gutenberg EBook of Lars Levi Laestadius, by J. A. Maunu - -*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK LARS LEVI LAESTADIUS *** - -***** This file should be named 50297-8.txt or 50297-8.zip ***** -This and all associated files of various formats will be found in: - http://www.gutenberg.org/5/0/2/9/50297/ - -Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen - -Updated editions will replace the previous one--the old editions -will be renamed. - -Creating the works from public domain print editions means that no -one owns a United States copyright in these works, so the Foundation -(and you!) can copy and distribute it in the United States without -permission and without paying copyright royalties. Special rules, -set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to -copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to -protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project -Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you -charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you -do not charge anything for copies of this eBook, complying with the -rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose -such as creation of derivative works, reports, performances and -research. They may be modified and printed and given away--you may do -practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is -subject to the trademark license, especially commercial -redistribution. - - - -*** START: FULL LICENSE *** - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project -Gutenberg-tm License (available with this file or online at -http://gutenberg.org/license). - - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm -electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy -all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. -If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project -Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the -terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or -entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement -and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic -works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" -or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project -Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the -collection are in the public domain in the United States. If an -individual work is in the public domain in the United States and you are -located in the United States, we do not claim a right to prevent you from -copying, distributing, performing, displaying or creating derivative -works based on the work as long as all references to Project Gutenberg -are removed. Of course, we hope that you will support the Project -Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by -freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of -this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with -the work. You can easily comply with the terms of this agreement by -keeping this work in the same format with its attached full Project -Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in -a constant state of change. If you are outside the United States, check -the laws of your country in addition to the terms of this agreement -before downloading, copying, displaying, performing, distributing or -creating derivative works based on this work or any other Project -Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning -the copyright status of any work in any country outside the United -States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate -access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently -whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the -phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project -Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, -copied or distributed: - -This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with -almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or -re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included -with this eBook or online at www.gutenberg.org/license - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived -from the public domain (does not contain a notice indicating that it is -posted with permission of the copyright holder), the work can be copied -and distributed to anyone in the United States without paying any fees -or charges. If you are redistributing or providing access to a work -with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the -work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 -through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the -Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or -1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional -terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked -to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the -permission of the copyright holder found at the beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any -word processing or hypertext form. However, if you provide access to or -distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than -"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version -posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), -you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a -copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon -request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other -form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm -License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided -that - -- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is - owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he - has agreed to donate royalties under this paragraph to the - Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments - must be paid within 60 days following each date on which you - prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax - returns. Royalty payments should be clearly marked as such and - sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the - address specified in Section 4, "Information about donations to - the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." - -- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or - destroy all copies of the works possessed in a physical medium - and discontinue all use of and all access to other copies of - Project Gutenberg-tm works. - -- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any - money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days - of receipt of the work. - -- You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm -electronic work or group of works on different terms than are set -forth in this agreement, you must obtain permission in writing from -both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael -Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the -Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -public domain works in creating the Project Gutenberg-tm -collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic -works, and the medium on which they may be stored, may contain -"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or -corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual -property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a -computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by -your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium with -your written explanation. The person or entity that provided you with -the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a -refund. If you received the work electronically, the person or entity -providing it to you may choose to give you a second opportunity to -receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy -is also defective, you may demand a refund in writing without further -opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER -WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO -WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. -If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the -law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be -interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by -the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any -provision of this agreement shall not void the remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance -with this agreement, and any volunteers associated with the production, -promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, -harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, -that arise directly or indirectly from any of the following which you do -or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm -work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any -Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. - - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of computers -including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists -because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from -people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. -To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation -and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 -and the Foundation web page at http://www.pglaf.org. - - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive -Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at -http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent -permitted by U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. -Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered -throughout numerous locations. Its business office is located at -809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email -business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact -information can be found at the Foundation's web site and official -page at http://pglaf.org - -For additional contact information: - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To -SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any -particular state visit http://pglaf.org - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. -To donate, please visit: http://pglaf.org/donate - - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic -works. - -Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm -concept of a library of electronic works that could be freely shared -with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project -Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. - - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. -unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily -keep eBooks in compliance with any particular paper edition. - - -Most people start at our Web site which has the main PG search facility: - - http://www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. diff --git a/old/50297-8.zip b/old/50297-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index d998719..0000000 --- a/old/50297-8.zip +++ /dev/null |