diff options
| author | nfenwick <nfenwick@pglaf.org> | 2025-02-05 02:56:54 -0800 |
|---|---|---|
| committer | nfenwick <nfenwick@pglaf.org> | 2025-02-05 02:56:54 -0800 |
| commit | ad5ba0d9c48b11b974652c10824ab7b6212d709e (patch) | |
| tree | eeb405f10072e6d584e1d3a12a5fbae4d9c46d72 | |
| parent | b5898dfd5f9d946a78263ba3504b608023ab662f (diff) | |
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/50538-0.txt | 11484 | ||||
| -rw-r--r-- | old/50538-0.zip | bin | 223295 -> 0 bytes | |||
| -rw-r--r-- | old/50538-8.txt | 11484 | ||||
| -rw-r--r-- | old/50538-8.zip | bin | 219916 -> 0 bytes |
7 files changed, 17 insertions, 22968 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..d22a5e1 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #50538 (https://www.gutenberg.org/ebooks/50538) diff --git a/old/50538-0.txt b/old/50538-0.txt deleted file mode 100644 index f5cae85..0000000 --- a/old/50538-0.txt +++ /dev/null @@ -1,11484 +0,0 @@ -The Project Gutenberg eBook, Viimevuotiset ystävämme, by Louisa May -Alcott, Translated by Annikki Haahti - - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - - -Title: Viimevuotiset ystävämme - - -Author: Louisa May Alcott - - - -Release Date: November 23, 2015 [eBook #50538] -[Last updated: June 5, 2022] - -Language: Finnish - -Character set encoding: UTF-8 - - -***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK VIIMEVUOTISET YSTÄVÄMME*** - - -E-text prepared by Johanna Kankaanpää and Tapio Riikonen - - - -VIIMEVUOTISET YSTÄVÄMME - -Kirj. - -Louisa M. Alcott - -Suom. Annikki Haahti - - - - - - -WSOY, Porvoo, 1921. - - - - -SISÄLLYS: - - 1. Juoruilua. - 2. Ensimmäiset häät. - 3. Taiteellisia yrityksiä. - 4. Kirjailijanoppia. - 5. Kotoisia kokemuksia. - 6. Vierailuja. - 7. Seurauksia. - 8. Ulkomaankirjeenvaihtajamme. - 9. Helliä huolia. - 10. Jon päiväkirja. - 11. Ystävä. - 12. Sydänsurua. - 13. Bethin salaisuus. - 14. Uusia vaikutelmia. - 15. Hyllyllä. - 16. Laiska-Lassi. - 17. Varjojen laakso. - 18. Unohtamista oppimassa. - 19. Yksin. - 20. Yllätyksiä. - 21. Vastanaineet. - 22. Daisy ja Demi. - 23. Sateenvarjon alla. - 24. Sadonkorjuu. - - - - -1 - -JUORUILUA - - -Jotta olisimme asioista selvillä ja voisimme suoraa päätä siirtyä -Megin häihin, on ehkä paikallaan jutella ensin hiukan Marchin -perheestä. Ja sanon jo etukäteen: jos joku vanhempi lukija väittää, -että kirjassa on liian paljon rakkautta -- niin kuin siinä heidän -mielestään voi olla -- (nuorilla ei kai ole mitään tätä aihetta -vastaan), voin vain yhtyä rouva Marchin sanoihin: "Mitä muutakaan voi -odottaa, kun talossa on neljä iloista tyttöä ja tien toisella puolen -komea nuori naapuri." - -Kuluneiden kolmen vuoden aikana perheessä ei ole tapahtunut -suuriakaan muutoksia. Sota on päättynyt ja pastori March taas -onnellisesti kotona kirjojensa ääressä ja hoitamassa pientä -seurakuntaansa. Tuon hiljaisen, tutkistelijan viisaus ei ole vain -oppineisuutta, hänen lähimmäisenrakkautensa kohdistuu kaikkiin -ihmisiin ja hänen hurskautensa kumpuaa niin syvältä, että se sävyttää -koko hänen jalon ja rakastettavan persoonallisuutensa. - -Huolimatta köyhyydestä ja tinkimättömyydestä, joka oli estänyt -pastori Marchia tavoittelemasta maallista menestystä, hänen -ympärilleen oli kerääntynyt laaja ihailijapiiri, sillä hänen ylevä -luonteensa veti ihmisiä puoleensa kuin kukkien mesi mehiläisiä. - -Ulkopuolisista tuntui, että taloa hallitsi viisi toimeliasta naista, -ja se pitikin osittain paikkansa, mutta silti tuo kirjojensa ääressä -istuva hiljainen oppinut oli perheen pää, kodin keskipiste, sen -omatunto, ankkuri ja lohduttaja. Hänen puoleensa naisväki kääntyi -aina murheen hetkinä. - -Tytöt uskoivat sydänhuolensa äidille, mutta isä oli heidän -sielunhoitajansa; ja he rakastivat vuosi vuodelta yhä enemmän -vanhempiaan, jotka uskollisesti uurastivat heidän hyväkseen. Tämä -rakkaus solmi heidän välilleen hellän, kestävän siteen. - -Rouva March on yhtä pirteä ja iloinen kuin ennenkin, vaikka hänen -tukkansa on hiukan harmaantunut viime tapaamisen jälkeen. Hän on -nykyisin niin uppoutunut Megin asioihin, että sairaalat ja kodit, -joissa on yhä paljon haavoittuneita 'poikia' ja sotaleskiä, varmaan -kaipaavat äidillisen ystävänsä käyntejä. - -John Brooke täytti vuoden päivät miehekkäästi velvollisuutensa, -haavoittui, sai komennuksen kotiin eikä päässyt enää rintamalle. -Tultuaan kotiutetuksi hän yritti parhaansa mukaan voimistua, perehtyä -liikeasioihin ja valmistaa kotia Megille. Järkevänä ja itsenäisenä -hän torjui herra Laurencen hyväntahtoiset tarjoukset. Hänestä oli -mieluisampaa ansaita rehellisesti palkkansa kirjanpitäjänä kuin -ryhtyä uhkayrityksiin lainarahojen turvin. - -Brooken ollessa rintamalla Megin aika oli kulunut työssä ja -odotuksessa. Hän oli naisellistunut, kehittänyt perheenemännän -taitojaan ja tullut entistä sievemmäksi. Hänellä oli tyttömäistä -kunnianhimoa, ja hän oli hiukan pettynyt, kun Johnin ja hänen oli -aloitettava elämänsä niin vaatimattomasti. Ned Moffat ja Sallie -Gardiner olivat hiljattain menneet naimisiin eikä Meg voinut olla -vertaamatta heidän hienoa kotiaan, vaunujaan, monia häälahjojaan ja -upeita varusteitaan omiinsa. Mutta kaikki kateus ja tyytymättömyys -haihtui, kun hän ajatteli Johnin uskollista rakkautta ja -kärsivällistä uurastusta hänen valmistaessaan heidän pientä kotiaan; -ja kun he hämärissä istuivat yhdessä jutellen vaatimattomista -suunnitelmistaan, tulevaisuus näytti aina niin kauniilta ja -valoisalta, että Meg unohti kokonaan Sallieta ympäröivän ylellisyyden -ja tunsi itsensä maailman rikkaimmaksi ja onnellisimmaksi tytöksi. - -Jo ei palannut enää Marchin tädin luo, sillä vanha rouva oli -niin mieltynyt Amyyn, että kustansi hänet paikkakunnan parhaan -piirustuksenopettajan oppilaaksi, ja siitä ilosta Amy olisi palvellut -vaikka kuinka ankaraa emäntää. Niinpä hän käytti aamupäivät -velvollisuutensa täyttämiseen ja iltapäivät omaksi ilokseen ja oli -tyytyväinen elämäänsä. Jo syventyi näihin aikoihin kirjallisiin -harrastuksiinsa, ja Beth oli kuumetautinsa jälkeen heikko ja vain -muisto entisestään. Ei hän oikeastaan ollut sairas, mutta ei liioin -sama ruusuinen, terve olento kuin aikaisemmin; silti hän hoiti aina -iloisesti ja rauhallisesti tehtävänsä vähin äänin, oli kaikkien -ystävä ja kodin hyvä enkeli. - -Jo tunsi itsensä varakkaaksi naiseksi niin kauan kuin "Lentävä Kotka" -maksoi dollarin palstalta hänen 'lörpötyksistään', joiksi hän itse -sanoi pakinoitaan, ja hän sepitti väsymättä uusia juttuja. Mutta -hänen ahkerissa aivoissaan ja kunnianhimoisessa mielessään kypsyi -suuria suunnitelmia, ja vanhaan peltikattilaan ullakolle kertyi -kasvava pinkka tuhruisia käsikirjoituksia, jotka kerran tulisivat -kohottamaan Marchin nimen maineen kukkuloille. - -Laurie, joka isoisänsä mieliksi oli mennyt korkeakouluun, koetti nyt -suoriutua siitä mahdollisimman vähällä vaivalla. Hän oli kaikkien -suosikki, hänhän oli rikas, hänellä oli miellyttävä käytös, terävä -äly ja sitä paitsi hellä sydän, joka saattoi omistajansa usein -pälkääseen hänen yrittäessään auttaa muita. Niinpä hän olikin -vaarassa tulla piloille hemmotelluksi ja olisi ehkä tullutkin, -ellei hänellä olisi ollut taikavoimaa pahan valtaa vastaan. Hänen -mielessään väikkyi näet kuva vanhasta ystävällisestä miehestä, jolle -hänen menestyksensä oli sydämen asia, ja äidillisestä ystävästä, joka -huolehti hänestä kuin omasta pojastaan, ja lopuksi -- eikä suinkaan -vähäisimpänä vaikuttimena -- häntä kannusti tietoisuus siitä, että -neljä herttaista tyttöä ihaili häntä ja luotti häneen vilpittömästi. - -Koska hän oli kuitenkin vain tavallinen lahjakas nuori mies, oli -luonnollista, että hän keksi kepposia, hakkaili, oli milloin -keikari milloin haaveksija tai reipas urheilija, aina sen mukaan -mikä oli muodissa korkeakoulussa; hän päihitti toisia ja tuli -itse päihitetyksi, puhui slangia ja oli monta kertaa vähällä -joutua erotetuksi. Mutta koska kolttosten syynä oli vain hänen -elämänilonsa ja kujeilunhalunsa, hän aina selvisi niistä rehellisellä -tunnustuksella, hyvittämällä ne kunniallisesti tai turvautumalla -vastustamattomaan suostuttelutaitoonsa. Itse hän oikeastaan ylpeili, -että oli taas hädin tuskin selviytynyt pinteestä ja järkytti -mielellään tyttöjä kertomalla heille elävästi voitoistaan, jotka hän -oli saavuttanut raivostuneista kunnianarvoisista opettajistaan ja -muista kukistetuista vihollisistaan. 'Meidän luokan pojat' olivat -sankareita tyttöjen silmissä, he saivat usein jopa paistatella näiden -merkkihenkilöiden auringossa, kun Laurie toi heitä kotiinsa. - -Tämä suuri kunnia lankesi erityisesti Amyn osalle, ja hänestä tuli -kerrassaan piirin valtiatar, sillä jo varhain hänen ylhäisyytensä -oli oppinut käyttämään synnynnäistä viehätysvoimaansa. Megin -ajatuksia hallitsi niin täysin John, ettei hän välittänyt vähääkään -muista luomakunnan herroista. Beth taas oli liian ujo uskaltaakseen -muuta kuin vilkaista heihin, ja hän ihmetteli kuinka Amy rohkeni -komennella heitä; mutta Jo oli omassa elementissään ja hänen oli -melkein mahdotonta olla matkimatta poikamaista käytöstä, puhetapaa ja -kujemieltä, jotka luontuivat hänelle paljon paremmin kuin naisellinen -sievistely. Pojat pitivät Josta äärettömästi, mutta kukaan ei ikinä -rakastunut häneen, kun taas vain harva säästyi suitsuttamasta paria -tunteellista huokausta Amylle. - -Ja koska nyt tuli puhe tunteellisuudesta, ajatukset kääntyvät -luonnollisesti Kyyhkyslakkaan. - -Sen niminen oli se pieni, ruskeaksi maalattu talo, jonka John -Brooke oli valmistanut Megin ensimmäiseksi kodiksi. Nimi oli -Laurien keksintöä. Hän sanoi sen sopivan hyvin, koska kysymyksessä -olivat rakastavaiset, jotka kujertelivat nokat vastatusten kuin -kyyhkyspari. Talo oli pikkuinen, sen takana oli puutarha ja edessä -nurmikko, joka ei ollut juuri nenäliinaa suurempi. Siihen Meg aikoi -hankkia suihkulähteen, pensaita ja runsaasti iloisia kukkia; tällä -hetkellä tosin suihkulähdettä esitti rapautunut uurna, joka toi -mieleen likasoikon; sen ympärillä kasvoi heiveröisiä lehtikuusen -taimia, jotka eivät vielä tienneet, alkaisivatko lainkaan elää, ja -kukkarunsauteen viittasivat vasta tikkurivit, jotka osoittivat mihin -siemenet oli kylvetty. - -Mutta sisällä oli ihastuttavaa, ja onnellisen morsiamen mielestä -talo oli virheetön ullakolta kellariin saakka. Tosin eteinen oli -tavattoman ahdas -- onneksi nuorella parilla ei ollut pianoa, sillä -sitä ei mitenkään olisi saatu kokonaisena sisälle; ruokasalikin oli -niin pieni, että kuusi henkeä töin tuskin mahtui sinne, ja keittiön -portaat oli kuin varta vasten rakennettu suistamaan sekä palvelijat -että posliiniastiat suoraan hiililaatikkoon. Mutta kun tottui -näihin pieniin puutteellisuuksiin, kaikki tuntui täydelliseltä, -sillä koko talo oli sisustettu aistikkaasti ja käytännöllisesti, -ja yleisvaikutelma oli erittäin tyydyttävä. Pienessä olohuoneessa -ei tosin ollut marmoripöytiä, korkeita peilejä eikä pitsiuutimia -vaan yksinkertainen kalusto, paljon kirjoja, pari kaunista -taulua, kukkateline ikkunasyvennyksessä ja joka puolella sieviä -lahjaesineitä, joita ystävälliset kädet olivat valmistaneet ja jotka -juuri sen vuoksi olivat erityisen rakkaita. - --- Oletko nyt tyytyväinen? Näyttääkö täällä kodikkaalta ja luuletko -tulevasi onnelliseksi tässä ympäristössä? kysyi rouva March, kun äiti -ja tytär käsi kädessä kulkivat tarkastamassa Megin uutta valtakuntaa. - --- Olen niin tyytyväinen ja onnellinen, etten osaa sanoakaan, vastasi -Meg luoden äitiinsä katseen, joka puhui paremmin kuin sanat. - --- Jos hänellä vain olisi palvelustyttö tai parikin, kaikki olisi -niin kuin pitää, sanoi Amy tullessaan olohuoneesta, jossa hän oli -koetellut, sopisiko pronssinen Merkurius paremmin uuninreunustalle -vai hyllypöydälle. - --- Olemme jo äidin kanssa keskustelleet siitä, ja olen päättänyt -seurata hänen neuvoaan. Täällä on niin vähän tehtävää, että kun Lotty -juoksee asioillani ja hiukan auttaa minua silloin tällöin, vältyn -parahiksi veltostumasta enkä rupea ikävöimään kotiin, selitti Meg -rauhallisesti. - --- Sallie Moffatilla on neljä kotiapulaista, jatkoi Amy. - --- Jos Megillä olisi yhtä monta, he valloittaisivat koko talon, ja -silloin herra ja rouva saisivat pystyttää leirin puutarhaan, puuttui -puheeseen Jo, joka kiillotti iso keittiöesiliina edessään vielä -viimeisen kerran ovenripoja. - --- Sallie ei olekaan köyhän miehen vaimo, ja hän tarvitsee monta -palvelijaa pitämään hienoa talouttaan kunnossa. Meg ja John -aloittavat vaatimattomasti, mutta uskon, että pienessä kodissa on -yhtä paljon onnea kuin komeassa palatsissa. Megin ikäiset nuoret -tytöt tekevät suuren virheen elleivät viitsi muuta kuin pukeutua, -jaella käskyjä ja juoruta. Kun olin nuori rouva, toivoin usein, että -uudet vaatteeni kuluisivat tai repeytyisivät, jotta saisin nauttia -niiden paikkaamisesta, sillä minusta oli suorastaan kyllästyttävää -aina ommella korutöitä tai kirjailla nenäliinoja. - --- Olisit mennyt keittiöön sotkemaan kuten Salliekin, kun hän haluaa -vaihtelua, vaikka hänen laitoksensa kyllä aina epäonnistuvat ja -herättävät suurta riemua palvelijoissa, sanoi Meg. - --- Myöhemmin minä meninkin, mutta en huvittelemaan vaan oppimaan -Hannalta keittotaitoa, jotta palvelijani eivät voisi nauraa minulle. -Silloin se oli kuin leikkiä, mutta tuli aika, jolloin olin todella -iloinen, että osasin valmistaa maukasta ruokaa pienille tytöilleni -ja selviytyä ilman apulaista. Sinä, Meg, aloitat päinvastaisessa -järjestyksessä, mutta varmaan olet kiitollinen tästä oppiajasta vielä -silloinkin, kun Johnista tulee rikkaampi mies, sillä varakkaankin -perheenemännän täytyy tietää miten työt tehdään, jotta hän tietää -mitä voi vaatia alaisilta. - --- Se on totta, sanoi Meg, joka tarkkaavaisesti oli kuunnellut -äitinsä pientä esitelmää. -- Tiedätkö, tästä nurkasta pidän eniten -koko nukkekodissani, jatkoi Meg hetken kuluttua heidän noustessaan -yläkertaan ja tutkiessaan hänen hyvin varustettua liinavaatekomeroaan. - -Beth järjesti siellä parhaillaan liinavaatepinoja hyllyille. Kaikki -naurahtivat Megin sanoille, sillä liinavaatevarastoon liittyi hauska -tarina. Marchin täti oli sanonut, että jos Meg nai 'tuon Brooken', -hän ei saa tädiltään penniäkään. Vähitellen aika kuitenkin hellytti -hänen mielensä ja hän rupesi katumaan päätöstään, mutta koska hän -ei ikinä perunut sanojaan, hänen oli vaikea keksiä miten kiertäisi -uhkauksensa. - -Viimein hän huomasi keinon, joka tyydytti häntä. Rouva Carrol, -Florencen äiti, sai tehtäväkseen ostaa, päärmäyttää ja nimikoittaa -runsaan valikoiman liinavaatteita ja lähettää ne omana lahjanaan -morsiamelle. Näin tapahtuikin, mutta salaisuus tuli kuitenkin ilmi -herättäen Marchin perheessä suurta riemua. Marchin täti näet koetti -näyttää viattomalta ja väitti itsepintaisesti, ettei hän voinut antaa -muuta kuin vanhanaikaisen helminauhan, joka jo kauan sitten oli -luvattu sille tytöistä, joka ensin menisi naimisiin. - -Rouva March siveli ihaillen hienoja damastiliinoja. - --- Tämä liinavaatevarasto kestää kyllä koko ikäni, niin ainakin Hanna -väittää, sanoi Meg tyytyväisyyttä loistaen. - --- Herra Ilveilijä saapuu, huusi Jo alakerrasta, ja kaikki riensivät -Laurieta vastaan, sillä hänen jokaviikkoiset vierailunsa toivat aina -hauskaa vaihtelua perheen tasaiseen elämään. - -Tietä pitkin tuli reippain askelin pitkä, harteikas nuorukainen -päässään pehmeä huopahattu ja takki auki reuhottaen. Hän loikkasi -matalan puutarha-aidan yli viitsimättä pysähtyä avaamaan veräjää -ja seisoi samassa rouva Marchin edessä ojennetuin käsin ja sanoi -sydämellisesti: - --- Tässä minä taas olen, äiti! Ja kaikki hyvin. - -Viimeiset sanat olivat vastaus rouva Marchin hellän kysyvään -katseeseen, jonka Laurien silmät kohtasivat niin vilpittöminä, että -kohtaus päättyi äidilliseen suudelmaan kuten tavallisesti. - --- Tämä on rouva Brookelle, ja sitä seuraavat antajan lämpimät -onnittelut. Terve, Beth! Oletpa virkistävä näky, Jo. Ja sinä, Amy, -olet aivan liian sievä naimattomaksi tytöksi. - -Jutellessan Laurie ojensi ruskean paperikäärön Megille, vetäisi -Bethiä palmikosta, virnisteli Jon suurelle keittiöesiliinalle ja -elehti muka hurmaantuneena Amyn edessä. Kun hän oli tervehtinyt äitiä -ja tyttöjä kädestä, kaikki alkoivat puhua yhteen ääneen. - --- Missä John on? kysyi Meg levottomana. - --- Hän ahertaa tänään, että saisi vapaata huomiseksi, rouvaseni. - --- Kumpi joukkue voitti viimekertaisen ottelun, Teddy? kysyi Jo, joka -yhdeksästätoista ikävuodestaan huolimatta seurasi yhä innokkaasti -poikien urheilua. - --- Me tietysti. Olisitpa ollut näkemässä. - --- Miten jaksaa suloinen neiti Randal? Amy kysyi merkitsevästi -hymyillen. - --- Hän on entistä julmempi. Etkö näe miten olen laihtunut? Ja Laurie -löi leveään rintaansa ja huokasi haikeasti. - --- Mitähän hän taas on keksinyt? Avaa pian paketti, Meg, katsotaan -mitä siinä on, sanoi Beth, joka uteliaana oli vilkuillut pahkuraista -kääröä. - --- Se on tärkeä esine tulipalon tai varkaiden varalle, selitti -Laurie, kun kääröstä tyttöjen suureksi riemuksi tuli esiin -hälytyskello. - --- Aina kun John on poissa ja sinä, Meg-rouva, olet peloissasi, sinun -tarvitsee vain helistää tätä kelloa yläkerran ikkunasta, niin saat -silmänräpäyksessä kaikki naapurit jalkeille. Eikö ole erinomainen? Ja -Laurie vahvisti sanansa heläyttämällä hiukan kelloa, jolloin tytöt -kiireimmiten tukkivat korvansa. - --- Saat olla tästä kiitollinen, ja kiitollisuudesta puhuttaessa minun -täytyy kertoa, että Hanna pelasti äsken hääkakkusi hukkateiltä. -Näin ohikulkiessani, kun se tuotiin teille, ja jollei Hanna olisi -urhoollisesti puolustanut kakkua, olisin siepannut sen varmasti, -sillä se oli kauhean herkullisen näköinen. - --- Kasvatkohan sinä ikinä isoksi ihmiseksi, Laurie? sanoi Meg hyvin -rouvamaisesti. - --- Yritän parastani, arvoisa rouva, mutta pelkään pahoin, ettei -meidän rappeutuneena aikanamme enää ylitetä sataakahdeksaakymmentä -senttiä, vastasi tuo nuori herrasmies, jonka pää jo ulottui melkein -kattokruunun tasalle. -- Näin upouudessa asunnossa on tietysti -pyhyydenloukkaus ajatella syömistä, mutta koska minulla on hirmuinen -nälkä, ehdotan että siirrymme muualle. - --- Äiti ja minä odotamme Johnia. Täällä on vielä hiukan -järjestämistä, sanoi Meg kiiruhtaen pois. - --- Beth ja minä menemme Kitty Bryantin luo hakemaan lisää kukkia -huomista varten, sanoi Amy painaen sievän hatun sieville kiharoilleen. - --- Älä sinä, Jo, ainakaan hylkää minua. Olen niin nääntynyt, etten -pääse kotiin omin voimin. Äläkä millään muotoa riisu esiliinaasi, -se on harvinaisen pukeva, sanoi Laurie, kun Jo tarjosi käsivartensa -tukeakseen hänen horjuvia askeliaan. - --- Kuule, Teddy, haluan puhua nyt vakavasti huomispäivästä, aloitti -Jo, kun he lähtivät kulkemaan rinnakkain. -- Sinun täytyy luvata, -että käyttäydyt arvokkaasti etkä kujeillasi pilaa järjestelyjämme. - --- Olkoot kujeet minusta kaukana. - --- Äläkä juttele hassuja silloin kun meidän on oltava vakavia. - --- Enhän minä ikinä. Itse sinä hassuja puhut. - --- Ja pyydän hartaasti, ettet vilkaisekaan minuun koko toimituksen -aikana, voin muuten purskahtaa vielä nauramaan. - --- Et sinä minua näekään, sillä varmasti itket niin, ettet -kyynelhuurujesi takaa erota mitään. - --- Minähän en itke koskaan muuta kuin suuressa tuskassa. - --- Kuten esimerkiksi silloin, kun ystävät lähtevät korkeakouluun, vai -mitä? sinkautti Laurie virnistellen. - --- Senkin riikinkukko. Minä vetistelin vain hiukan tyttöjen seuraksi. - --- Aivan. Kuinka isoisä on voinut tällä viikolla? Onko hän ollut -hyvällä tuulella? - --- Erinomaisella, mutta sinä olet tainnut joutua kiipeliin ja haluat -tietää, kuinka hän suhtautuu uutisiisi? huomautti Jo terävästi. - --- Mutta Jo, uskotko että voisin katsoa äitiäsi silmiin ja sanoa -kaiken olevan hyvin, jollei se olisi totta? Laurie seisahtui -loukkaantuneen näköisenä. - --- En, en usko. - --- Älä sitten ole epäluuloinen; minä haluaisin vain vähän rahaa, -sanoi Laurie ja jatkoi matkaa Jon sydämellisen äänensävyn lepyttämänä. - --- Sinä kulutat paljon rahaa, Teddy. - --- Varjelkoon, en minä sitä kuluta, se kuluu itsestään. Tuskin -huomaankaan, kun se on jo lopussa. - --- Olet niin antelias ja hyvänahkainen, että lainaat ihmisille etkä -osaa sanoa kenellekään ei. Kuulimme Henshaw'sta ja mitä teit hänen -hyväkseen. Jos aina kulutat rahasi sillä tavoin, kukaan ei moiti -sinua, sanoi Jo lämpimästi. - --- Henshaw teki kärpäsestä härkäsen. Olisitko sinä sitten antanut -sellaisen kunnon kaverin raataa itsensä hengiltä varojen puutteessa? -Hän vastaa tusinaa meitä laiskoja korkeakoululaisia. - --- En tietenkään; mutta minä en käsitä minkä vuoksi tarvitset senkin -seitsemät liivit, loputtoman määrän solmioita ja uuden hatun joka -kerta kun tulet kotiin. Luulin että olisit jo päässyt keikariaikasi -ohi, mutta aina se vain puhkeaa jossain uudessa muodossa. Tällä -kertaa muoti vaatii näyttämään hirvittävältä, koska tukkasi on kuin -juuriharja ja sinulla on ruumiinmukainen takki, keltaiset hansikkaat -ja kömpelöt, leveäkärkiset kengät. En sanoisi mitään, jos tuo ruma -asusi olisi halpa, mutta se on maksanut yhtä paljon kuin kunnon -vaatteetkin. - -Laurie heitti päätään taaksepäin ja nauroi niin makeasti Jon -hyökkäykselle, että pudotti huopahattunsa maahan. Jo astui sen -päälle, ja Laurie sai nyt sopivan tilaisuuden kehua uutta asuaan, -koska hän saattoi tälläkin hetkellä vain rutistaa pahoinpidellyn -hattunsa kokoon ja työntää sen taskuunsa. - --- Olet kunnon ihminen, jos lakkaat esitelmöimästä. Saan siitä -tarpeekseni viikon varrella, kotiin tultuani haluan pitää hauskaa. -Ja huomenna käyttäydyn kyllä hyvin, maksoi mitä maksoi, niin että -ystäväni ovat minuun tyytyväisiä. - --- Jätän sinut rauhaan, kunhan vain annat tukkasi kasvaa. Vaikka en -olekaan nirppanokka, kieltäydyn jyrkästi näyttäytymästä henkilön -seurassa, joka on kuin joku nuori ammattilaisnyrkkeilijä, huomautti -Jo tosissaan. - --- Tämä vaatimaton muoti edistää opiskelua; siksi olemmekin -omaksuneet sen, selitti Laurie, jota ei ainakaan voinut moittia -turhamaiseksi, koska hän oli vapaaehtoisesti vaihtanut kauniin, -kiharan tukkansa neljännestuuman pituiseen sänkeen. -- Asiasta -toiseen, Jo, tuo pikku Parker taitaa tulla aivan epätoivoiseksi -Amyn vuoksi. Hän ei osaa puhuakaan muusta, hän kirjoittelee runoja, -huokailee kuutamossa ja esiintyy yleensä sangen epäilyttävällä -tavalla. Eikö sinustakin olisi parasta, että hän ajoissa -tukahduttaisi tunteensa? jatkoi Laurie hetken kuluttua ison veljen -huolehtivaan sävyyn. - --- Tietysti; emme halua lähivuosina uusia häitä perheeseen. Hyvänen -aika, mitä ihmettä nuo lapset oikein ajattelevat? Jo näytti niin -järkyttyneeltä kuin Amy ja pikku Parker olisivat olleet vielä alle -kymmenvuotiaita. - --- Aika kuluu ihan huomaamatta, neitiseni. Sinä, Jo, olet vielä -alaikäinen, mutta seuraava järjestyksessä ja jätät pian meidät -suremaan, sanoi Laurie ja pudisti päätään ajatellessaan miten ajat -huononivat. - --- Älä hätäile; minä en ole sitä lajia, johon rakastutaan. Ei minusta -kukaan huoli, ja se onkin onni, sillä jonkun pitää perheessä aina -jäädä vanhaksipiiaksi. - --- Sinä et anna kenellekään tilaisuutta, sanoi Laurie vilkaisten -tyttöön syrjäkarein, samalla kun hänen päivettyneille poskilleen -kohosi vähän väriä. -- Sinä et milloinkaan paljasta luonteesi -hellempiä puolia, ja jos joku sattumalta pääsee kurkistamaan pinnan -alle eikä osaa salata, että pitää näkemästään, silloin sinä kaadat -kylmää vettä niskaan -- ja tulet niin piikikkääksi, ettei sinuun -uskalla katsoakaan, saati koskea. - --- En pidä sellaisesta. Minulla on sitä paitsi niin kiire, etten -jouda vaivaamaan päätäni joutavalla, ja sitten minun mielestäni on -hirveätä hajottaa koti. Älä puhu enää tästä asiasta. Megin häät ovat -panneet meidän päämme niin pyörälle, että puhumme vain rakkaudesta -ja muusta järjettömästä. En tahdo tulla huonolle tuulelle, jutellaan -mieluummin muusta, sanoi Jo sen näköisenä, kuin olisi valmis -kaatamaan kylmää vettä pienimmästäkin ärsytyksestä. - -Mitä Laurie lie mielessään miettinyt, hän kuittasi sen pitkällä -vihellyksellä ja lausui julki pelokkaan ennustuksen, kun he erosivat -veräjän luona: - --- Muista minun sanoneen, Jo, sinä olet seuraava. - - - - -2 - -ENSIMMÄISET HÄÄT - - -Kuistin vaaleanpunaiset köynnösruusut heräsivät aikaisin seuraavana -aamuna iloiten täysin siemauksin kirkkaasta auringonpaisteesta ja -pilvettömästä taivaasta. Niiden punertavat terälehdet loistivat, -kun tuuli niitä keinutteli, ja ne kuiskailivat toinen toisilleen -mitä olivat nähneet. Toiset kurkistivat ruokasaliin, jonne hääpöytä -oli katettu, toiset kiipesivät korkealle yläkertaan ulottuakseen -hymyilemään siskoksille, jotka pukivat morsianta, toiset taas -toivottivat tervetuloa kaikille niille, jotka kulkivat edestakaisin -puutarhassa, kuistilla tai käytävässä, ja kaikki, alkaen upeimmasta, -täysin puhjenneesta kukasta aina vaaleimpaan pikku nuppuseen saakka, -uhrasivat parhaimman loistonsa ja suloisimman tuoksunsa lempeälle -emännälleen, joka oli niitä hoitanut ja rakastanut. - -Meg ei halunnut silkkiä, pitsejä eikä oranssinkukkia. - --- En halua tänään näyttää vieraalta ja jäykältä, hän selitti. En -välitä hienoista, muodikkaista häistä, sillä toivon ympärilleni vain -ne, jotka ovat minulle rakkaita, ja heille haluan olla oma itseni. - -Hän oli ommellut omin käsin morsiuspukunsa. Siskot kampasivat hänen -kauniin tukkansa, ja hänen ainoana koristeenaan oli kimppu kieloja, -jotka olivat Johnin mielikukkia. - --- Sinä olet tosiaan meidän oma rakas Megimme, mutta niin suloisen -näköinen, että tahtoisin rutistaa sinua, ellei pukusi rypistyisi, -huudahti Amy katsellen häntä ihastuksissaan, kun kaikki oli valmista. - --- Silloin olen tyytyväinen. Saatte suudella ja syleillä minua, koska -sellaisia ryppyjä juuri tahdonkin pukuuni tänään, sanoi Meg ja sulki -syliinsä siskot, jotka itkien ja nauraen rutistivat häntä tuntien -samalla, että uusi rakkaus ei ollut tukahduttanut vanhaa. - --- Nyt menen sitomaan Johnin solmion ja sitten olen hetken isän -kanssa kirjastossa, sanoi Meg lopulta kiiruhtaen suorittamaan pientä -palveluaan. Sen jälkeen hän seuraili äitinsä kannoilla, koska -vaistosi, että hymyilevästä ilmeestään huolimatta äiti sisimmässään -oli surullinen, kun ensimmäinen lintu lensi pesästä. - -Kolmen nuoremman sisaren viimeistellessä asuaan meillä on hyvä -tilaisuus tarkastella minkälaisia muutoksia ystäviemme ulkomuodossa -on tapahtunut kuluneiden kolmen vuoden aikana. - -Jon kulmikkuus on paljon vähentynyt. Hän on oppinut liikkumaan -luontevasti, joskaan ei sulavasti. Hänen lyhyt kihara tukkansa on -kasvanut ja kiertää nyt pukevasti paksuna palmikkona hänen päätään. -Tummahipiäisillä poskilla on raikas väri, katse lempeä, ja tänä -päivänä hänen terävältä kieleltään pääsee vain ystävällisiä sanoja. - -Beth on hoikka ja kalpea ja entistä hiljaisempi; hänen kauniit, -lempeät silmänsä ovat tavallista suuremmat, ja niitä katsellessa -tulee surulliseksi, vaikka niiden ilme ei itse asiassa ole -lainkaan surullinen. Tuska on jättänyt noille nuorille kasvoille -liikuttavan varjonsa. Mutta Beth valittaa harvoin, hän vakuuttaa aina -toiveikkaasti tulevansa pian paremmaksi. - -Amya ei suotta sanota perheen kukkaseksi, sillä jo -kuusitoistavuotiaana hän on vartaloltaan ja käytökseltään kuin -täysikasvuinen nainen. Vaikka hän ei olekaan kaunotar, hänessä -on selittämätöntä naisellista viehkeyttä. Sen huomaa koko hänen -olemuksestaan, käsien liikkeistä, hameen hulmahduksesta, pään -keikahduksesta. Se on itsetiedotonta mutta sopusointuista ja -viehättää monia yhtä paljon kuin itse kauneus. Nenä tuotti yhä huolta -Amylle, sillä siitä ei milloinkaan tullut kreikkalaista, samoin liian -iso suu ja voimakas leuka. Nämä harmittavat viat antoivat kuitenkin -luonteikkuutta hänen kasvoilleen, vaikkei hän itse sitä tiennytkään -iloitessaan vain harvinaisen heleästä ihostaan, kirkkaan sinisistä -silmistään ja tuuheista, kullankeltaisista kiharoistaan. - -Kaikki kolme olivat pukeutuneet ohuihin hopeanharmaisiin pukuihin, -parhaisiin kesäpukuihinsa. Hiuksissa ja rintapielessä heillä oli -vaaleanpunaisia ruusuja, ja he näyttivät raikkailta ja onnellisilta -tytöiltä, niin kuin olivatkin. - -Hääjuhlat olivat vailla kaikkia muodollisuuksia, koska ne tahdottiin -mahdollisimman luonnollisiksi ja kodikkaiksi. Niinpä Marchin täti -saavuttuaan kauhistuikin, kun morsian juoksi toivottamaan hänet -tervetulleeksi ja saattoi sisälle häätaloon, jossa sulhanen kiinnitti -juuri paikoilleen maahan pudonnutta köynnöstä ja perheen isä -pappisarvostaan huolimatta asteli juhlallisen näköisenä yläkertaan -viinipullo kummassakin kainalossaan. - --- Onpas tämä laitaa! huudahti vanha rouva järjestellessään kahisevan -silkkipukunsa laskoksia ja istuutuessaan kunniapaikalle, joka oli -järjestetty häntä varten. -- Sinunhan olisi pitänyt pysytellä -näkymättömissä viime hetkeen asti, lapsi kulta. - --- Ei minussa ole mitään katsomista eikä kukaan sitä paitsi tule -tuijottamaan minua eikä arvostelemaan pukuani eikä laskemaan mitä -hääateria on maksanut. Olen liian onnellinen välittääkseni, mitä -ihmiset puhuvat tai ajattelevat, niinpä vietänkin omat hääni aivan -niin kuin minusta itsestäni on hauskinta. John, rakkaani, tässä on -vasarasi, ja samassa Meg jo oli auttamassa "tuota miestä" hänen -kerrassaan sopimattomassa puuhassaan. - -John ei edes kiittänyt, mutta kumartuessaan ottamaan tuota -epäromanttista työkalua hän suuteli pikku morsiantaan oven takana -luoden häneen sellaisen katseen, että Marchin tädin oli nopeasti -pakko ottaa nenäliinansa ja pyyhkiä vanhoja, tuikeita silmiään, jotka -olivat äkkiä kostuneet. - -Samassa kuului rysähdys ja huutoja, joita seurasi Laurien -sydämellinen nauru ja hieman sopimaton huudahdus: - --- Voi, Zeus Amon! Jo tönäisi taas hääkakkua! Seurauksena oli yleinen -hälinä, joka vaivoin ehti asettua, ennen kuin serkkujoukko saapui ja -"seurue astui sisään", kuten Bethin oli tapana sanoa lapsena. - --- Älä anna tuon nuoren jättiläisen tulla lähelleni; hän on paljon -kiusallisempi kuin hyttyset, kuiskasi vanha rouva Amylle, kun huone -alkoi täyttyä ja Laurien tumma pää kohosi toisten yläpuolelle. - --- Hän on luvannut olla tänään oikein kiltti, ja hän osaa olla -kerrassaan viehättävä, jos vain haluaa, vastasi Amy ja hiipi -varoittamaan Herkulesta lohikäärmeestä, mistä oli seurauksena, että -vanha rouva oli hukkua Laurien huomaavaisuuteen. - -Ilman morsiussaattuettakin häly hiljeni heti, kun pastori March ja -nuori pari asettuivat lehväholvin alle. Äiti ja siskot seisoivat -lähinnä morsiusparia, aivan kuin he olisivat vielä halunneet pidättää -Megin luonaan. Isän ääni petti useammin kuin kerran, mutta se tuntui -tekevän toimituksen vain kauniimmaksi ja juhlallisemmaksi. Sulhasen -käsi vapisi silminnähtävästi eikä kukaan kuullut hänen vastaustaan, -mutta Meg katsoi suoraan puolisonsa silmiin sanoessaan: "Tahdon", ja -hänen äänensä ja katseensa oli niin hellän luottavainen, että ilo -täytti äidin sydämen ja Marchin täti nyyhkytti kuuluvasti. - -Jo ei itkenyt, vaikka hänen toisin ajoin oli sangen vaikea pidättää -kyyneliään. Hänen onnistui hillitä itsensä, koska hän tiesi Laurien -herkeämättä katselevan tummissa vekkulinsilmissään samalla kertaa -hilpeä ja liikuttunut ilme. Beth nojasi päänsä äidin olkapäähän, -mutta Amy seisoi suorana kuin kuvapatsas auringonsäteiden leikkiessä -kauniisti hänen otsallaan ja kukissa, jotka koristivat hänen -kiharoitaan. - -Samalla hetkellä kun vihkimistoimitus oli päättynyt, Meg huudahti -välittömästi vastoin totuttuja tapoja: - --- Ensimmäinen suukko äidille! ja kääntyi suutelemaan häntä hellästi. - -Seuraavan neljännestunnin ajan Meg hehkui kuin ruusu, sillä -onnittelijat olivat hukuttaa hänet syleilyihin alkaen herra -Laurencesta aina vanhaan Hannaan, joka ihmeelliseen päähineeseen -sonnustautuneena sulki Megin syliinsä ja sanoi itkun ja naurun -sekaisella äänellä: -- Jumala siunatkoon sinua, kultaseni! Kakkukin -säilyi ehjänä ja kaikki on ihan taivaallista! - -Häävieraat hajaantuivat ja jokainen sanoi jotakin sukkelaa tai -ainakin yritti, ja kaikilla oli nauru herkässä, niin kuin vain -silloin kun mieli on keveä. Häälahjoja ei ollut näytteillä, sillä ne -oli jo viety nuoren parin kotiin; taidokasta hääateriaa ei myöskään -tarjottu, mutta sen sijaan runsaasti leivonnaisia, pientä haukattavaa -ja hedelmiä, kaikki kukkasin somistettuna. Herra Laurence ja Marchin -täti kohottivat vähän kulmiaan ja iskivät silmää toisilleen, -kun kolme Hebeä kantoi vieraille ainoina nektareina vain vettä, -limonaatia ja kahvia. He eivät kuitenkaan sanoneet mitään, mutta -Laurie, joka itsepintaisesti halusi palvella morsianta, oli tosiaan -hämmästynyt ilmestyessään hänen eteensä täyteen ahdettu tarjotin -käsissään. - --- Onko Jo särkenyt vahingossa kaikki viinipullot? hän kuiskasi. -- -Ei kai se sentään harhanäky ollut, kun tänä aamuna näin vielä täällä -muutaman pullon. - --- Ei, et sinä erehtynyt. Isoisäsi lahjoitti ystävällisesti meille -parasta viiniään, ja Marchin tätikin lähetti muutaman pullon, mutta -isä varasi ensin niistä vähän Bethille ja lähetti loput sotilaiden -toipilaskodin tarpeiksi. Sinähän tiedät että hänen mielestään viiniä -pitäisi käyttää vain lääkkeeksi, ja äiti sanoo, ettei hän eivätkä -hänen tyttärensä ikinä tarjoile viiniä tämän katon alla kenellekään -nuorelle miehelle. - -Meg puhui tosissaan ja odotti, että Laurie olisi joko rypistänyt -otsaansa tai purskahtanut nauruun. Mutta tämä ei tehnyt kumpaakaan, -vaan vilkaistuaan Megiin sanoi kiihkeään tapaansa: - --- Se on oikeata puhetta! Olen nähnyt siitä koituvan niin paljon -vahinkoa, että toivoisin toistenkin naisten ajattelevan samalla -tavoin. - --- Et kai sentään puhu omasta kokemuksestasi! Megin äänessä oli -huolestunut sävy. - --- En, siitä annan kunniasanani. Mutta älä sentään usko liian hyvää -minusta, minulla ei näes ole kiusausta juuri siihen syntiin. Koska -olen elänyt maassa, jossa viini on yhtä yleistä kuin vesi ja melkein -yhtä vaaratonta, en välitä siitä lainkaan; mutta kun sievä tyttölapsi -tarjoaa viiniä, on vaikea kieltäytyä, senhän kai ymmärrät. - --- Mutta sinun pitäisi kieltäytyä, vaikkei itsesi, niin ainakin -toisten vuoksi. Laurie, lupaa se nyt minulle, niin voin sitä -suuremmalla syyllä sanoa tätä päivää elämäni onnellisimmaksi. - -Näin äkillinen vakava pyyntö sai nuoren miehen hetkeksi epäröimään, -sillä pilkkaa on usein paljon vaikeampi kestää kuin kieltäytymistä. -Meg tiesi, että jos Laurie antaisi lupauksen, hän myös pitäisi sen -maksoi mitä maksoi. Sanaa sanomatta hän katsoi vain Laurieen onnesta -säteilevin kasvoin ja hänen hymynsä tuntui sanovan: -- Tänään ei -kukaan henno kieltää minulta mitään. Eikä Laurie tietenkään voinut; -hymyillen hän ojensi kätensä Megille ja sanoi sydämellisesti: - --- Minä lupaan, rouva Brooke! - --- Kiitoksia oikein paljon. - --- Ja minä juon maljan päätöksellesi ja toivotan sille pitkää ikää, -Teddy, huudahti Jo läikäyttäen Laurien päälle limonaatia, kun -heilautti iloisesti lasiaan ja kilisti hänen kanssaan. - -Tarjoilun jälkeen vieraat hajaantuivat kaksittain ja kolmittain -kävelemään puutarhaan ja nauttimaan auringonpaisteesta. Megin -ja Johnin seisoessa sattumalta keskellä nurmikenttää Laurie sai -päähänpiston, joka kruunasi nämä epätavalliset häät. - --- Kaikki naineet ottakoot toisiaan kädestä ja tanssikoot nuoren -parin ympärillä, kuten Saksassa on tapana, me poikamiehet ja -vanhatpiiat kierrämme pareittain piirin ulkopuolella! Laurie huudahti -kävellen Amyn rinnalla, ja hän oli niin tartuttavan iloinen ja -innostunut, että kaikki seurasivat mukisematta heidän esimerkkiään. -Pastori ja rouva March, Carrolin täti ja setä aloittivat, ja muut -yhtyivät innolla piiriin; vieläpä Sallie Moffatkin hetken epäröityään -heitti laahustimen käsivarrelleen ja veti Nedin mukanaan. Mutta -hilpeän tunnelman kruunasivat herra Laurence ja Marchin täti, sillä -komean vanhan herran kävellessä juhlallisesti vanhan rouvan luo tämä -pisti heti kepin kainaloonsa ja kiiruhti sisäpiiriin morsiusparin -ympärille, sillä aikaa kun nuori väki leijaili puutarhassa kuin -perhoset juhannuspäivänä. - -Vasta kun kaikki olivat lopen uupuneita, tanssi taukosi ja vieraat -alkoivat hankkia lähtöä. - --- Toivotan sinulle sydämestäni kaikkea hyvää, kultaseni, vaikka -pelkään, että vielä saat surujakin kokea, sanoi Marchin täti Megille -ja lisäsi sitten sulhaselle, joka oli tullut saattamaan häntä -vaunuihin: -- Olette saanut aarteen, nuori mies, näyttäkää että -olette sen arvoinen. - --- En ole aikoihin ollut näin hauskoissa häissä, Ned. En käsitä mistä -se johtuu, siellähän ei ollut ensinkään niin kuin häissä yleensä, -huomautti rouva Moffat miehelleen heidän ajaessaan kotiin. - --- Laurie poikaseni, jos sinä joskus haluat astua saman askelen -ja otat jonkun noista pikku tytöistä kumppaniksesi, olen täysin -tyytyväinen, sanoi herra Laurence istuutuessaan nojatuoliinsa -aamupäivän juhlinnan jälkeen. - --- Yritän tehdä parhaani, jotta toivomuksesi toteutuisi, vastasi -Laurie harvinaisen kuuliaisesti irrottaen samalla varovaisesti -kukkasen, jonka Jo oli kiinnittänyt hänen napinläpeensä. - -Nuorikon uusi koti ei ollut kaukana, ja ainoan häämatkansa Meg -suoritti entisestä kodista sinne Johnin rinnalla kävellen. Kun hän -tuli huoneestaan kyyhkysenharmaassa puvussaan ja olkihatussa, joka -oli valkoisilla nauhoilla sidottu leuan alle, kaikki kerääntyivät -hänen ympärilleen ja hyvästelivät niin kuin hän olisi ollut lähdössä -pitkälle matkalle. - --- Äiti kulta, älä vain luule että menetät minut tai että rakastan -sinua sen vuoksi vähemmän, että rakastan Johnia niin kovasti, Meg -sanoi takertuen äitiinsä. -- Sinua, isä, tulen joka päivä katsomaan -ja minä toivon, että saan säilyttää vanhan paikkani teidän kaikkien -sydämessä, vaikka olenkin naimisissa. Beth voi olla paljon minun -luonani ja toisetkin tytöt pistäytyvät varmaan joskus nauramassa -minun talouspuuhilleni. Kiitos teille kaikille tästä ihanasta -päivästä. Hyvästi, hyvästi! - -He seurasivat Megiä hellin, rakastavin katsein ja onnea toivottaen, -kun hän lähti kotoaan Johnin käsivarteen nojaten kädet täynnä kukkia -ja kesäkuun auringon valaistessa hänen onnellisia kasvojaan. - - - - -3 - -TAITEELLISIA YRITYKSIÄ - - -Ihmisten yleensä ja eritoten nuorten kunnianhimoisten miesten -ja naisten on usein vaikea oppia erottamaan neroa ja tavallista -lahjakkuutta toisistaan. Niinpä Amynkin täytyi kestää monet surut, -ennen kuin hän oppi tämän eron. Luullen innostustaan taiteelliseksi -innoitukseksi hän nuorekkaan rohkeasti yritti milloin mitäkin taiteen -haaraa. Hän hylkäsi muovailusaven pitkiksi ajoiksi ja keskittyi -hienoihin tussipiirroksiin onnistuen niissä niin hyvin, että hänen -näppäristä tekeleistään koitui sekä hyötyä että huvia. Mutta silmien -rasittuminen pakotti hänet pian luopumaan tussitöistä ja yrittämään -rohkeasti polttopiirustusta. - -Niin kauan kuin tätä intoa riitti, perhe eli ainaisessa tulipalon -pelossa, sillä talon täytti niihin aikoihin alituisesti palaneen puun -haju, ullakolta tuprahteli usein levottomuutta herättäviä savupilviä, -hehkuvia poltinrautoja oli pitkin ja poikin, eikä Hanna milloinkaan -uskaltanut mennä nukkumaan ennen kuin oli tulipalon pelosta varannut -vuoteensa viereen vesisangon ja hälytyskellon. - -Poltettuaan pahasti sormenpäänsä Amy vaihtoi tulen öljyyn ja -alkoi vähentymättömällä innolla harjoittaa öljymaalausta. Eräältä -taiteilijaystävältään hän sai käytettyjä siveltimiä, paletteja ja -värejä; ja siitä alkoi töhriminen. Tuloksena oli paimentauluja ja -merimaisemia, joiden vertaisia ei milloinkaan ollut nähty maalla -eikä merellä. Hänen nautakarjansa oli sillä tavoin muhkeata että se -olisi varmasti saanut palkinnon maatalousnäyttelyssä, ja tottuneinkin -merimies olisi hänen laivojensa kallistumaa katsellessaan -tullut merikipeäksi, jollei tapa, jolla kaikkia laivanrakennus- ja -takilointisääntöjä oli rikottu, olisi saanut katselijaa -vääntelehtimään naurusta heti ensi silmäyksellä. - -Seuraavana oli vuorossa hiilipiirustus. Perheenjäsenten kuvat -riippuivat seinällä rivissä ja kaikki näyttivät niin hurjilta -ja nokisilta kuin heidät olisi manattu esiin hiilisäiliöstä. -Liitepiirroksina he onnistuivat paremmin, sillä he olivat näköisiään. - -Amyn tukkaa, Jon nenää, Megin suuta ja Laurien silmiä kehuttiin -hyviksi. Sen jälkeen savi ja kipsi pääsivät taas armoihin, ja Amyn -ystävistään tekemät aavemaiset luonnokset kummittelivat talon -nurkissa tai keikahtelivat komeron hyllyiltä ihmisten päähän. Hän -houkutteli lapsia malleikseen, kunnes heidän sekavat kuvauksensa -Amy-neidin salaperäisistä puuhista hankkivat hänelle jonkinlaisen -syöjättären maineen. Mutta tämäkin ilo loppui pian, kun sattui ikävä -onnettomuus, joka jäähdytti hänen intonsa. - -Kerran kun malleista oli puutetta, Amy ryhtyi ottamaan kipsivalosta -sievästä jalastaan. Mutta pian hälytti hirveä kolina, kirkuna ja -hyppiminen koko perheen paikalle. Nuori, innokas taiteilijanalku -hyppeli hurjasti lattialla toinen jalka juuttuneena kipsipyttyyn, -jonka sisältö oli kovettunut odottamattoman äkkiä. Suurin -ponnistuksin eikä aivan vaaratta hänet saatiin vapautetuksi. Jo -nauroi niin tikahtuakseen kaivaessaan jalkaa irti, että veitsi -luiskahti liian syvälle, viilsi haavan Amy-poloisen jalkaan ja jätti -ainakin yhden pysyvän muiston hänen taiteellisista yrityksistään. - -Amy rauhoittui, mutta sitten hänessä heräsi halu piirtää luontoa -ja hän rupesi etsimään maalauksellisia aiheita ulkoa, metsistä, -niityiltä ja joelta. Hän vilustui ehtimiseen istuessaan kosteassa -ruohikossa piirtämässä jotain "ihastuttavaa asetelmaa", kiveä, -yksinäistä sientä, katkennutta tulikukkaa tai "taivaallisen ihanaa -pilvirykelmää", joka piirrettynä näytti mainiolta höyhenpatjalta. - -Jos nerous on ikuista kärsivällisyyttä, kuten Michelangelo vakuuttaa, -Amylla ainakin oli tämä jumalainen ominaisuus, sillä huolimatta -kaikista epäonnistumisista ja masentavista kokemuksista hän uskoi -lujasti että vielä kerran saisi aikaan sellaista, jota voisi sanoa -"tosi taiteeksi". - -Mutta samalla hän ahkeroi myös toisenlaisten asioiden parissa, -sillä hän oli päättänyt kehittää itsestään miellyttävän ja hienosti -sivistyneen naisen, siinäkin tapauksessa, ettei hänestä koskaan -tulisi suurta taiteilijaa. Tässä hän onnistuikin paremmin, sillä hän -kuului niihin onnellisiin, joita kaikki rakastavat, jotka saavat -ystäviä minne tulevatkin ja suhtautuvat elämään niin myönteisesti -ja keveästi, että vähempiosaiset helposti uskovat heidän syntyneen -suosiollisten tähtien merkeissä. Kaikki pitivät Amysta, sillä monien -avujensa lisäksi hän oli myös tahdikas. Hän tiesi vaistomaisesti, -mikä oli sopivaa ja miellytti ihmisiä, hän löysi aina oikeat sanat, -toimi tilanteen mukaisesti ja hallitsi itsensä niin täysin, että -sisarilla oli tapana sanoa: "Jos Amy joutuisi hoviin, hän tietäisi -pilkulleen miten siellä on käyttäydyttävä, vaikkei häntä olisi -etukäteen neuvottukaan." - -Hänellä oli eräs heikkous: hän halusi liikkua "hienoimmissa -piireissä", vaikkei oikein itsekään tiennyt, mikä tuo _hienoin_ oli. -Varallisuus, yhteiskunnallinen asema, seuraelämän taidot ja hienot -tavat olivat hänen mielestään eniten tavoittelemisen arvoisia, ja -hän liittyikin aina mielellään henkilöihin, joilla oli nämä edut -puolellaan erehtyen usein pitämään epäaitoa aitona ja ihailemaan -sellaista, mikä ei itse asiassa ollut ihailun arvoista. - --- Äiti, minulla olisi sinulle muuan pyyntö, sanoi Amy tullessaan -eräänä päivänä hyvin tärkeän näköisenä sisään. - --- No mikä, tyttöseni, vastasi äiti, jonka silmissä tuo hieno nuori -neiti yhä pysyi lapsena. - --- Meidän piirustustuntimme loppuvat ensi viikolla, ja ennen kuin -tytöt hajaantuvat kesäksi, haluaisin jonakin päivänä kutsua heidät -tänne. Heidän tekisi kovasti mieli nähdä joki, piirtää vanhaa siltaa -ja tehdä samanlaisia luonnoksia kuin minäkin. He ovat olleet minulle -hyvin kilttejä ja olen siitä kiitollinen, sillä vaikka he ovat -rikkaita ja tietävät että minä olen köyhä, he ovat pitäneet minua -samanarvoisena. - --- Miksi eivät olisi pitäneet? Rouva March esitti kysymyksensä -tavalla, jota tytöt sanoivat hänen Maria Teresia -tyylikseen. - --- Tiedät yhtä hyvin kuin minäkin, että ihmiset karsinoidaan -yleensä varallisuutensa mukaan. Älä yhtään pörhennä höyheniäsi -kuin herttainen, pieni kanaemo, jonka poikasia koreat pikkulinnut -nokkivat; tiedäthän että rumasta ankanpojasta tuli lopulta -joutsen, sanoi Amy hymyillen, sillä hänen toiveikasta ja valoisaa -mielenlaatuaan ei katkeruus sumentanut. - -Rouva March naurahti ja kysyi äidinylpeyttään peitellen: - --- Mitä sinä sitten olet suunnitellut, joutseneni? - --- Haluaisin kutsua tytöt meille ensi viikolla lounaalle, viedä -heidät ajelulle katsomaan niitä paikkoja, joita he toivovat -näkevänsä, antaa heidän soudella joella ja ehkä vielä järjestää -pienen taiteellisen juhlan heidän kunniakseen. - --- Sen voimme kyllä toteuttaa. Mitä haluat tarjota? Eiköhän riitä, -jos tarjoamme leivoksia, voileipiä, hedelmiä ja kahvia. - --- Ei mitenkään! Meillä täytyy olla kylmää kieltä ja kananpoikaa -ja lopuksi jäätelöä suklaakastikkeen kanssa. Tytöt ovat tottuneet -sellaiseen ja haluan tarjota oikein hienon kunnon lounaan, vaikka -minun täytyykin itse ansaita elatukseni. - --- Kuinka monta teitä on? kysyi äiti totiseksi muuttuneena. - --- Meitä on kolme- neljätoista, mutta en usko kaikkien sentään -tulevan. - --- Hyvänen aika, sinähän saat vuokrata koko raitiovaunun tuomaan -heitä tänne. - --- Mitä sinä puhutkaan, äiti? Tänne tulee ehkä kuusi tai kahdeksan -tyttöä ja olen aikonut vuokrata heitä varten hevosen ja lainata herra -Laurencen suuret vaunut. - --- Mutta sehän tulee kalliiksi, Amy. - --- Ei oikeastaan, olen jo laskenut kustannukset ja aion maksaa kaiken -itse. - --- Etkö usko, kultaseni, että nuo ylellisyyteen tottuneet tytöt -iloitsisivat vaihteen vuoksi enemmän jostakin yksinkertaisesta, kun -emme kerran voi tarjota heille mitään uutta. Ja meillekin se sopisi -paremmin, sillä silloin ei tarvitsisi lainailla tavaroita, ei ostaa -sellaista mitä emme tarvitse, eikä jäljitellä vierasta elämäntyyliä. - --- Jollen saa kutsuja mieleni mukaisiksi, en välitä pitää niitä -ensinkään. Olen ihan varma että pystyn järjestämään ne, jos sinä -ja siskot vain hiukan autatte; enkä ymmärrä miksen voisi toteuttaa -ajatustani, kun kerran itse aion kustantaa menot, sanoi Amy -päättäväisyydellä, joka vastustusta kohdatessaan usein muuttui -itsepäisyydeksi. - -Rouva March tiesi, että kokemus on hyvä opettaja, ja milloin vain oli -mahdollista, hän antoi lastensa itse oppia elämän vaikeat läksyt. - --- Olkoon menneeksi, Amy; jos kerran välttämättä haluat toteuttaa -aikeesi ja voit sen tehdä tuhlaamatta liiaksi rahaa, aikaa ja hyvää -tuultasi, en vastusta. Keskustele toisten tyttöjen kanssa, ja mitä -päätättekin autan teitä parhaani mukaan. - --- Kiitos äiti; sinä olet aina niin kiltti, sanoi Amy ja kiiruhti -kertomaan suunnitelman siskoilleen. - -Meg innostui heti ja suostui auttamaan luvaten reippaasti koko -omaisuutensa Amyn käytettäväksi, alkaen pienestä kodistaan aina -parhaisiin suolalusikkoihinsa asti. Mutta Jo rypisteli kulmiaan eikä -olisi aluksi halunnut olla missään tekemisissä koko kutsujen kanssa. - --- Minkä ihmeen tähden viitsit tuhlata rahojasi, vaivata meitä -kaikkia ja kääntää koko talon nurin muutamien tyttölasten vuoksi, -jotka eivät välitä sinusta pennin vertaa! Luulin sinulla olevan sen -verran järkeä ja ylpeyttä, ettet alkaisi pokkuroida jonkun tavallisen -naisihmisen edessä vain sen vuoksi, että hän käyttää ranskalaisia -korkoja ja ajelee kuomuvaunuissa, pauhasi Jo, joka ei ollut -parhaimmalla tuulellaan, kun joutui keskeyttämään romaaninsa juuri -traagisimmassa kohdassa. - --- Minä en pokkuroi enkä siedä tuota sinun holhoavaa äänensävyäsi, -kivahti Amy, sillä siskokset riitelivät jatkuvasti, kun tuli kysymys -tämänkaltaisista asioista. -- Tytöt pitävät minusta ja minä pidän -heistä, he ovat ystävällisiä, viisaita ja lahjakkaita, vaikka sinä -sanot heitä vain tyhjänpäiväisiksi muotinukeiksi. Sinusta ei ole -minkäänarvoista se, että on suosittu, seurustelee hienoissa piireissä -ja oppii kauniita käytöstapoja. Mutta minä pidän niitä asioita -arvossa ja aion käyttää hyväkseni jokaista tilaisuutta. Sinä voit -kyllä käyttää kyynärpäitäsi, kulkea nokka pystyssä halki elämäsi ja -kehua olevasi riippumaton, jos haluat. Minulle se ei sovi. - -Päästäessään kielensä valloilleen Amy pääsi tavallisesti väittelyssä -voitolle, koska hän osasi aina säilyttää malttinsa, kun taas Jo -vapaudenrakkaudessaan ja epäsovinnaisuudessaan esitti niin pitkälle -meneviä väitteitä, että säännöllisesti joutui alakynteen. Amy oli -nytkin luonnehtinut Jon riippumattomuuden halun niin osuvasti, että -molemmat purskahtivat nauruun, ja keskustelu muuttui sopuisammaksi. -Vasten tahtoaan Jo lopulta suostui uhraamaan päivän sovinnaisuuden -alttarille ja auttamaan sisartaan, vaikka pitikin koko kutsuja -joutavana hommana. - -Kutsukirjeet lähetettiin, ja melkein kaikkiin tuli myöntävä vastaus. -Juhlapäiväksi oli määrätty seuraava maanantai. Hanna oli huonolla -tuulella, koska viikon työt menivät sekaisin, ja ennusti kaiken -käyvän hullusti, kun "ei saanut pestä ja silittää oikeana päivänä". -Järjestelyt tietysti kärsivät, kun keittiökoneiston tärkein ratas -rupesi näin jarruttamaan. - -Ensimmäiseksi epäonnistuivat Hannan laitokset: kananpoika oli -sitkeätä, kieli liian suolaista eikä suklaa vaahdonnut kylliksi. -Leivokset ja jäätelö maksoivat enemmän kuin Amy oli arvioinut, samoin -vaunut. Lisäksi tulivat vielä monet pikkumenot, jotka aluksi olivat -näyttäneet mitättömiltä, mutta joiden yhteissumma nousi pelottavan -suureksi. Beth kylmettyi ja hänen täytyi jäädä vuoteeseen. Megillä -oli yhtenään vieraita, jotka veivät hänen aikansa, ja Jo oli -toisissa maailmoissa, teki vahinkoja tavallista enemmän ja pani Amyn -kärsivällisyyden kovalle koetukselle. - --- Ilman äidin apua en olisi milloinkaan selviytynyt, selitti Amy -kiitollisena jälkeenpäin, kun toiset olivat jo täysin unohtaneet tuon -'vuoden hullunkurisimman pilan'. - -Oli päätetty, että jos maanantaiksi sattuisi ruma sää, neidit -tulisivat vasta tiistaina, ja se oli miltei liikaa Jon ja Hannan -kestokyvylle. Maanantaiaamuna vallitsi epävakainen sää, joka itse -asiassa on kiusallisempi kuin yhtämittainen sade. Väliin pisaroi, -väliin paistoi aurinko, väliin tuuli, eikä sää vakiintunut ennen kuin -oli liian myöhäistä ratkaista asiaa suuntaan tai toiseen. - -Amy nousi päivän koittaessa, ajoi toisetkin vuoteesta ja määräsi -aamiaisen syötäväksi aikaisin, jotta koko talo saataisiin ajoissa -kuntoon. Olohuone näytti tänään merkillisen nukkavierulta, mutta -pysähtymättä huokailemaan asiaa, jolle ei mahtanut mitään, hän asetti -taitavasti tuoleja maton kuluneille kohdille, peitti tauluilla -seinissä olevat tahrat ja somisti tyhjät nurkkaukset omilla -veistoksillaan, jotka antoivat huoneelle taiteellisen säväyksen. -Vaikutelmaa paransivat vielä sievät kukka-asetelmat, joita Jo -järjesti sinne tänne. - -Ruokapöytä näytti houkuttelevalta; sitä katsellessaan Amy toivoi -hartaasti, että ruoka maistuisi hänen vierailleen ja että -lainatut lasit, posliinit ja hopeat saataisiin kunnialla takaisin -omistajilleen. Vaunut oli luvattu, Beth auttoi Hannaa kulissien -takana ja Jo lupautui olemaan niin huomaavainen ja rakastettava -kuin hänen yläilmoissa harhailevat ajatuksensa, pakottava päänsä ja -horjumaton paheksumisensa kaikkea ja kaikkia kohtaan suinkin antoivat -myöten. - -Amy pukeutui huolestuneena ja tunsi jo etukäteen helpotusta -ajatellessaan sitä onnellista hetkeä, jolloin lounas oli kunnialla -ohi ja hän lähtisi vieraineen ajelulle nauttimaan yhteisistä -taideharrastuksista, sillä isot avovaunut ja vanha silta olivat hänen -kutsujensa vetonaula. - -Seurasi kaksi odotuksen tuntia, joiden aikana Amy kulki olohuoneen -ja eteisen väliä ja yleinen mieliala vaappui kuin tuuliviiri. Pieni -sadekuuro kello yhdentoista tienoissa oli ilmeisesti sammuttanut -neitien innon; heidän näet piti saapua kahdeltatoista, mutta -määräaikana ei ketään kuulunut. Kello kahden maissa aurinko paistoi -kirkkaasti, mutta silloin lopen uupunut perhe istuutui pöydän ääreen -nauttimaan herkkuja, joita ei voitu säästää kauemmin. - --- Tänään ei ilma haittaa. Nyt he varmasti tulevat, meidän täytyy -pian pukeutua ja olla valmiit ottamaan heidät vastaan, huudahti -Amy, kun aurinko seuraavana aamuna herätti hänet unesta. Hän puhui -reippaasti, mutta mielessään hän kuitenkin salaa toivoi, ettei olisi -puhunut mitään tiistaista, sillä hänen intonsa laimeni sitä mukaa -kuin leivokset vanhenivat. - --- En saanut hummereita, niin että saatte tulla toimeen ilman -hummerisalaattia, sanoi pastori March vaivautuneen näköisenä -tullessaan sisään puolisen tuntia myöhemmin. - --- Siinä tapauksessa saa kana kelvata, salaatissa ei sen sitkeydestä -ole haittaa, ehdotti rouva March. - --- Hanna jätti sen hetkeksi keittiön pöydälle ja kissanpojat pääsivät -sen kimppuun. Olen hirveän pahoillani, Amy, sanoi Beth joka oli -lämmin kissojen suojelija. - --- Silloin täytyy saada hummeria, sillä kieli ei yksinään riitä, -sanoi Amy päättävästi. - --- Onko minun nyt laukattava kaupunkiin ostamaan sitä? kysyi Jo -jalomielisenä marttyyrina. - --- Vain minua kiusataksesi sinä toisit sen varmasti kotiin kainalossa -käärimättä edes paperia sen ympärille. Minä lähden itse, vastasi Amy, -jonka sisu vähitellen alkoi kuohua. - -Amy kätki kasvonsa tiheän harson taa, otti sievän korin -käsivarrelleen ja lähti matkaan toivoen, että virkistävä ajelu -rauhoittaisi hänen kiihtynyttä mieltään ja vahvistaisi häntä -kestämään päivän koettelemukset. Hän löysi pian mieleisensä hummerin, -ja ostettuaan vielä kastikepullon lähti kiireesti kotimatkalle. - -Raitiovaunussa istui Amyn lisäksi vain vanha, uninen naishenkilö. -Riisuttuaan harsonsa Amy ryhtyi aikansa kuluksi laskemaan, mihin -hänen rahansa olivat kuluneet. Hän oli niin syventynyt numeroihinsa, -ettei huomannut uutta tulijaa, joka hyppäsi vaunuun matkan varrelta. -Vasta kuullessaan miehekkään tervehdyksen hän havahtui. Tulija -oli eräs Laurien hienoimmista korkeakoulutovereista. Amy ei ollut -huomaavinaan jalkainsa juuressa olevaa koria, sillä hän toivoi -hartaasti, että toinen poistuisi ennen häntä, ja hän vastasi -rakastettavasti nuoren miehen tervehdykseen onnitellen itseään, että -oli pukeutunut uuteen kävelypukuunsa. - -Matka sujui erinomaisesti. Amyn huoli haihtui heti, kun hän kuuli -seuralaisensa nousevan ensimmäiseksi vaunusta. Heidän hilpeästi -jutellessaan vanha nainen rupesi tekemään lähtöä. Kompuroidessaan -ovelle hän kaatoi vahingossa Amyn korin, ja -- voi kauhistus! -- -hummeri paljastui koko mahtavassa loistossaan jalosukuisen herra -Tudorin silmien edessä. - --- Hyvänen aika, mummohan unohtaa päivällisensä tänne! huudahti nuori -mies pahaa aavistamatta ja työnsi kävelykepillään punaisen hirviön -takaisin aikoen ojentaa korin vanhukselle. - --- Ei, ei -- antakaa olla, se -- se on minun, sopersi Amy posket -melkein yhtä punaisina kuin hummeri. - --- Oh, suokaa anteeksi. Se onkin harvinaisen hieno hummeri, sanoi -herra Tudor sulavasti osoittaen niin vilpitöntä mielenkiintoa, että -se oli kunniaksi hänen kasvattajilleen. - -Amykin tointui samassa, nosti reippaasti korin viereensä istuimelle -ja sanoi nauraen: - --- Ettekö toivoisi, että saisitte maistaa siitä valmistettua -salaattia ja nähdä ne ihastuttavat nuoret naiset, jotka olen kutsunut -syömään sitä? - -Sitä saattoi sanoa tahdikkuudeksi, sillä Amy ymmärsi koskettaa kahta -miehistä heikkoutta. Hummeriin liittyi oitis mieluisia muistoja ja -noihin ihastuttaviin nuoriin naisiin kohdistuva uteliaisuus sai -miehen unohtamaan naurettavan tilanteen. - -Kai hän nauraa Laurien kanssa tälle jutulle, mutta onneksi minä -en ole heitä kuulemassa, mietti Amy, kun Tudor kumarsi ja poistui -vaunusta. - -Kotona Amy ei maininnut mitään koko tapauksesta, vaikka huomasikin -korin kaatuessa saaneensa rumia kastiketahroja uuteen hameeseensa. -Hän vain jatkoi valmisteluja, jotka nyt tuntuivat entistä -ikävämmiltä, ja kello kahdentoista aikaan kaikki oli taas kunnossa. -Tietäessään naapurien olevan kiinnostuneita hänen puuhistaan Amy -toivoi tänään onnistuvansa loistavasti ja voivansa siten haihduttaa -mielistä edellisen päivän vastoinkäymisen; niinpä hän tilasi -isot vaunut ja ajoi komeasti vieraita vastaan tuodakseen heidät -juhla-aterialle. - --- Nyt kuuluu pyörien ratinaa, he tulevat! Minä menen portille -vastaan, koska se vaikuttaa vieraanvaraiselta. Toivottavasti Amy -parka saa nyt iloita täydestä sydämestään vaivojensa palkaksi, sanoi -rouva March ryhtyen tuumasta toimeen. Mutta heti vaunut nähtyään hän -herpaantui: Amyn rinnalla istui yksi ainokainen vieras. - --- Beth, juokse äkkiä auttamaan Hannaa korjaamaan puolet -lautasista; on hassua istuttaa yksi ainoa tyttö kahdelletoista -katettuun ruokapöytään, huudahti Jo kiiruhtaen hänkin portille niin -kiihdyksissään, ettei edes muistanut pysähtyä nauramaan. - -Amy astui sisään aivan rauhallisena ja oli ihastuttavan kohtelias -ainoalle vieraalleen, joka oli pitänyt lupauksensa; muut -perheenjäsenet esittivät osansa yhtä taitavasti, ja neiti Eliottin -mielestä hänen isäntäväkensä oli varsin hilpeätä joukkoa, sillä -perheen oli mahdotonta ajan mittaan pidättää naurunhaluaan. Kun -hauska ateria oli päättynyt ja oli käyty katsomassa ateljeeta ja -puutarhaa ja keskusteltu innokkaasti taiteesta, Amy tilasi kevyet -rattaat ja näytti ystävättärelleen lähitienoita aina auringonlaskuun -asti, jolloin 'kutsut' päättyivät. - -Kotiin palattuaan Amy oli väsyneen näköinen, mutta mahdollisimman -tyyni. Hän huomasi, ettei onnettomasta juhlasta ollut muuta jäljellä -kuin epäilyttävä kure Jon suupielessä. - --- Sait kauniin ilman iltapäiväajelullesi, kultaseni, sanoi äiti niin -luontevasti kuin kaikki kaksitoista olisivat olleet mukana. - --- Neiti Eliott oli oikein herttainen tyttö ja näytti viihtyvän -hyvin, huomautti Beth lämpimästi. - --- Antaisitko minulle muutamia leivoksia? Ne tulisivat kipeään -tarpeeseen. Meillä käy yhtä mittaa vieraita, eivätkä minun -leivonnaiseni onnistu ikinä näin hyvin, sanoi Meg. - --- Ota kaikki, meillähän ei kukaan muu pidä makeasta kuin minä, -vastasi Amy ja huokasi ajatellessaan runsaita tarjouksiaan, jotka oli -hankkinut aivan turhaan. - --- Vahinko ettei Laurie ole auttamassa, alkoi Jo, kun -perhe seuraavana päivänä taas ryhtyi nauttimaan jäätelöä ja -hummerisalaattia. - -Äidin varoittava katse vaiensi hänet, ja kaikki söivät sankarillisen -ääneti. Lopulta pastori March huomautti lempeästi: -- Hummeri oli -antiikin aikana erittäin suosittu ruokalaji --, ja silloin yleinen -naurunpuuska keskeytti katsauksen hummerinhistoriaan oppineen miehen -suureksi kummastukseksi. - --- Pannaan koko höskä koriin ja lähetetään Hummelin perheelle. Minua -tympäisee hummerisalaatin näkeminenkin, eikä teidän kaikkien tarvitse -kuolla ylensyömiseen vain minun hölmöyteni takia, huudahti Amy -silmiään pyyhkien. - --- Luulin todella kuolevani, kun näin teidän kahden tulevan -niissä mahtavissa vaunuissa, te olitte aivan kuin kaksi pientä -pähkinänsydäntä suunnattoman suuressa kuoressa. Ja äiti odotteli -portilla oikeata väentungosta! huokasi Jo nauruun tikahtumaisillaan. - --- Olen tosiaan pahoillani että petyit, kultaseni. Me teimme -kaikkemme, jotta olisit ollut tyytyväinen, sanoi rouva March -äänessään äidillistä osanottoa. - --- Minähän olenkin tyytyväinen; tein mitä lupasin ja voin lohduttaa -itseäni sillä, ettei kutsujen epäonnistuminen ollut minun syytäni, -sanoi Amy ääni vähän värähtäen. -- Olen kiitollinen teille, kun -autoitte minua, ja vielä kahta kiitollisempi, jos lupaatte kuukauteen -olla puhumatta näistä kutsuista. - -Moneen kuukauteen ei niitä mainittukaan; mutta sana juhla nosti -aina hymyn kaikkien huulille, ja syntymäpäivänään Amy sai Laurielta -muistolahjaksi pienen korallihummerin. - - - - -4 - -KIRJAILIJANOPPIA - - -Onnetar hymyili odottamatta Jolle ja pudotti muutaman onnenrahan -hänen tielleen. Eivät ne olleet tosin kultarahoja, mutta tuskinpa -puoli miljoonaa olisi voinut tehdä tyttöä onnellisemmaksi kuin tuo -pieni summa, jonka hän ansaitsi seuraavaan tapaan. - -Silloin tällöin Jo sulkeutui huoneeseensa, pukeutui kirjailijanasuun -ja 'heittäytyi pyörteeseen', kuten hän itse asian ilmaisi. Hän oli -antautunut koko sydämestään ja sielustaan romaanin kirjoittamiseen -ja tiesi, ettei saisi rauhaa ennen kuin se oli valmis. Jon -kirjailijanasuun kuului musta villakangasesiliina, johon hän saattoi -mielensä mukaan pyyhkiä kynää, sekä samasta kankaasta valmistettu -lakki, jota koristi iloinen punainen nauharuusuke ja jonka sisään hän -työnsi palmikkonsa milloin kirjoitustuuli puhalsi purjeisiin. Tämä -päähine oli varoitusmerkki; sen näkyessä utelias kotiväki pysytteli -loitolla ja pistäytyi vain silloin tällöin kuin ohimennen kysymään: --- Palaako innoituksen tuli? - -Aina ei uskallettu tehdä tätäkään kysymystä katsomatta ensin lakin -asentoa. Jos tämä paljon puhuva vaatekappale oli otsalla, se osoitti, -että ankara työ oli käynnissä; innoituksen hetkinä se työnnettiin -takaraivolle vähän vinoon, ja kun kirjailijattaren valtasi epätoivo, -hän kiskaisi lakin päästään ja heitti sen lattialle. Silloin tulija -vetäytyi ääneti takaisin eikä kukaan uskaltanut puhutella Jota, ennen -kuin punainen rusetti taas törrötti hänen otsallaan. - -Jo ei suinkaan pitänyt itseään nerona; mutta kun kirjoituspuuska -tuli, hän antautui työhönsä kokonaan. Hän ei huomannut nälkää eikä -janoa eikä pahaa ilmaa elellessään onnellisena mielikuvituksensa -maailmoissa, missä hänellä oli ystäviä, jotka tuntuivat hänestä -melkein yhtä todellisilta ja rakkailta kuin elävät olennot. Uni -pakeni silmistä, ruoka jäi koskematta, ja päivä ja yö olivat aivan -liian lyhyet tuon onnen nauttimiseen, joka teki nämä hetket elämisen -arvoisiksi, vaikka ne eivät aina kantaneetkaan näkyvää hedelmää. -Tätä jumalaista innoitusta kesti tavallisesti viikon tai pari, sen -jälkeen hän irtautui pyörteestään nälkäisenä, unisena, äreänä tai -alakuloisena. - -Kerran Jo parhaillaan oli tointumassa tällaisesta puuskasta, kun -hän lupautui neiti Crockerin seuraksi kuulemaan erästä esitelmää. -Palkaksi hyvästä työstään hän sai uuden idean. Esitelmä kuului -työväen luentosarjaan ja käsitteli pyramideja. Jo ei oikein -ymmärtänyt, miksi tällaiselle kuulijakunnalle oli valittu juuri -tuo aihe, mutta ilmeisesti jokin paha yhteiskunnallinen epäkohta -korjautuisi tai suuri puute lievenisi, kun faaraoiden loistoa -kuvattaisiin kuulijakunnalle, jonka mieltä askarrutti kivihiilen ja -jauhojen hinta ja jonka elämä kului paljon kipeämpien ongelmien kuin -sfinksin arvoituksen ratkaisemiseen. - -He saapuivat aikaisin paikalle, ja sillä aikaa kun neiti Crocker -kutoi sukan kantapäätä, Jo huvitteli tutkimalla ympärillä istuvien -ihmisten kasvoja. Hänen vieressään vasemmalla väitteli kaksi -leveähattuista naishenkilöä pitsiä virkaten naisten oikeuksista. -Heidän vieressään istui vanhapiika, joka söi piparminttupastilleja -paperipussista, ja vanha herra, joka nautti päivällislepoa keltaisen -silkkinenäliinan takana. Jon oikealla puolella ei istunut muita kuin -muuan lukuhaluinen poika, joka oli syventynyt lehteensä. - -Hän luki jotain kuvalehteä ja Jo tarkasteli piirrosta, joka -oli lähinnä häntä. Hän koetti turhaan keksiä, mikä tavaton -tapahtumainkulku saattoi vaatia noin julmannäköistä kuvaa. Täydessä -sota-asussa komeileva intiaani syöksyi siinä alas jyrkännettä -taistellen suden kanssa, joka oli tarrautunut hänen kurkkuunsa. -Vieressä tappeli kaksi raivostunutta, harvinaisen pienijalkaista ja -suurisilmäistä herrasmiestä keskenään, ja taustalla näkyi pakeneva -nainen tukka hajallaan ja suu auki. Kun poika pysähtyi kääntämään -lehteä, hän huomasi Jon katsovan ja tarjosi tälle lehdenpuolikasta -poikamaisen hyväntahtoisesti sanoen ujostelematta: - --- Kiinnostaako? Tämä on hyvä tarina. - -Jo otti hymyillen lehden, hän oli yhä kuin kotonaan poikien seurassa, -totesi pian, että kertomus oli noita tavanomaisia jännitysjuttuja, -joissa harhaillaan rakkauden, salaperäisten tapausten ja murhien -viidakossa. - --- Hieno juttu, vai mitä? kysyi poika Jon lukiessa sivun viimeisiä -rivejä. - --- Minä luulen, että sinä ja minä osaisimme kirjoittaa yhtä hyvin, -jos koettaisimme, vastasi Jo huvittuneena ihastuksesta, joka -kohdistui mokomaan roskaan. - --- Olisin onnenpoika jos osaisin. Hän saa kuulemma hyvät rahat -tämmöisistä jutuista. Poika osoitti kirjoittajan nimeä: rouva -S.L.A.N.G. Northbury. - --- Tunnetko hänet? Jo kysyi äkkiä innostuen. - --- En, mutta luen kaikki hänen kirjoituksensa, ja eräs minun kaverini -on työssä siinä kirjapainossa, jossa tämä lehti painetaan. - --- Sanoitko että hän ansaitsee hyvin tällaisilla kertomuksilla? - -kysyi Jo ja katseli äskeistä kunnioittavammin järkyttävää kuvaa ja -monia sivua koristavia huutomerkkejä. - --- Se on tietty! Hän tietää mistä ihmiset pitävät, ja siitä maksetaan -hyvin. - -Samassa luento alkoi. Jo ei tosin kuullut siitä paljonkaan, sillä -professori Sandsin esitelmöidessä Kheopsista, hieroglyfeistä ja -egyptiläisistä jalokivikoristeista hän salaa kirjoitti lehden -osoitteen muistiin ja päätti urheasti yrittää jännityskertomuksesta -tarjottua sadan dollarin palkintoa. - -Kun luento päättyi ja kuulijakunta heräsi unestaan, Jo oli mielessään -koonnut itselleen suurenmoisen omaisuuden (se ei ollut ensimmäinen -toive, jonka paperi ja kynä hänessä oli herättänyt). Hän oli jo -vajonnut kertomuksensa suunnitteluun mutta ei osannut päättää, -pitäisikö kaksintaistelun tapahtua ennen pakoa vai murhan jälkeen. - -Hän ei kertonut kotona suunnitelmistaan, mutta ryhtyi heti seuraavana -päivänä työhön, äitinsä suureksi huoleksi, tämä näet oli aina hiukan -levoton, kun 'innoituksen tuli alkoi palaa'. Jo ei ollut aikaisemmin -kokeillut tällaista tyyliä, vaan oli tyytynyt kirjoittamaan varsin -viattomia kertomuksia "Lentävään Kotkaan". Hän saattoi nyt käyttää -hyväkseen näyttämökokemuksiaan ja laajaa lukeneisuuttaan. Ne -auttoivat häntä tiivistämään kertomuksen tunnelmaa ja rakentamaan -jännitystä, samalla kun pukujen sommittelu ja kielellinen asukin oli -luontevaa. Kertomukseen sisältyi epätoivoa ja synkkyyttä niin paljon -kuin Jo ikinä kykeni kuvittelemaan, hän kun omasta kokemuksestaan -tunsi varsin vähän näitä surullisia mielialoja. Tapahtumapaikka -oli Lissabon ja niinpä sopivana loppuna kertomukselle oli hirveä -maanjäristys. Käsikirjoitus lähti matkaan kaikessa hiljaisuudessa ja -Jo liitti mukaan lyhyen kirjeen; hän sanoi siinä vaatimattomasti, -että jollei kirjoitus voittaisi palkintoa, mitä tuskin uskalsi -odottaa, hän olisi sangen iloinen, jos voisi saada jutusta palkkion. - -Käy pitkäksi odottaa kuusi viikkoa ja aika tuntuu sitäkin pitemmältä -tytöstä, jonka on säilytettävä salaisuutta. Mutta Jo kesti sen; -hän oli jo heittämäisillään kaiken toivon, kun saapui kirje, joka -melkein salpasi häneltä hengen, sillä kuoresta putosi sadan dollarin -maksuosoitus. Hetken Jo tuijotti sitä kuin se olisi ollut käärme, -sitten hän luki kirjeen ja purskahti itkuun. Jos kirjeen kirjoittanut -ystävällinen herra olisi aavistanut, miten suuren onnen hän valmisti -lähimmäiselleen, hän olisi varmaan huvitellut kaikkina vapaahetkinään -kirjoittamalla tuollaisia kirjeitä. Jo piti kirjettä arvokkaampana -kuin rahoja, sillä se rohkaisi häntä. Vuosien ponnistusten jälkeen -tuntui hyvältä huomata, että oli oppinut kirjoittamaan jotakin -- -vaikkapa vain jännitysjuttuja. - -Harvoin tapaa ylpeämpää nuorta naista kuin Jo, kun hän tyynnyttyään -ilmestyi perheensä eteen kirje toisessa, maksuosoitus toisessa -kädessä ja hämmästytti kaikki tyynni kertomalla voittaneensa -palkinnon. Tietysti ilo nousi ylimmilleen, ja kun kertomus sitten -ilmestyi, jokainen luki sen ja kehui sitä; tosin isä, tunnustettuaan -ensin kielen virheettömäksi, käsittelyn reippaaksi ja huolelliseksi -ja surullisen lopun sangen vaikuttavaksi, pudisti päätään ja sanoi -suoraan tapaansa: - --- Voit kirjoittaa parempaakin, Jo. Pyri korkealle äläkä välitä -rahasta. - --- Minusta juuri raha on paras puoli. Mitä ihmettä sinä teet noin -suurella omaisuudella? virkkoi Amy katsellen kunnioittavasti -ihmeellistä paperiliuskaa. - --- Lähetän Bethin ja äidin pariksi kuukaudeksi meren rannalle, Jo -vastasi empimättä. - --- Ihanaa! -- Ei, en minä voi lähteä, se olisi kovin itsekästä, -huudahti Beth työntäen pois maksuosoituksen, jota sisko heilutteli -hänen edessään. - --- Mutta sinun täytyy lähteä, minä olen saanut sen päähäni. Siksi -minä yritin ja siksi onnistuin. Minulta ei mikään onnistu, jos -ajattelen vain itseäni; minun on paljon edullisempaa tehdä työtä -sinun hyväksesi, ymmärräthän. Sitä paitsi äitikin tarvitsee -ilmanvaihdosta eikä hän tahdo jättää sinua, niin että sinun -täytyy lähteä. Hauskaa kun palaat sitten kotiin yhtä pyöreänä ja -punaposkisena kuin ennen. Eläköön tohtori-Jo, joka aina parantaa -potilaansa! - -Pitkän pohdinnan jälkeen he tosiaan matkustivat meren rannalle, ja -vaikka Beth ei palannutkaan niin pyöreänä ja punakkana kuin oli -toivottu, hän oli kuitenkin vahvistunut, ja rouva March väitti -nuortuneensa kymmenen vuotta. - -Jo oli siis tyytyväinen rahojensa sijoitukseen ja ryhtyi hilpein -mielin työhön ansaitakseen lisää ilahduttavia maksuosoituksia. -Vuoden kuluessa hän ansaitsikin niitä monta ja tunsi vähitellen -olevansa tärkeä henkilö kodissa, sillä mustekynän taika muutti hänen -'jaarituksensa' heidän kaikkien hyvinvoinniksi. "Herttuan tytär" -maksoi lihakaupan laskun, "Kummituskäsi" levitti lattialle uuden -maton ja "Luostarin kirous" tuotti suurta siunausta Marchin perheen -mauste- ja pukuvarastoon. - -Rikkaus on oivallinen asia, mutta köyhyydelläkin on valoisat -puolensa. Vastoinkäymisten suuri siunaus on se todellinen tyydytyksen -tunne, jonka ankara henkinen tai ruumiillinen työ tekijälleen -tuottaa. Pakottavan puutteen ansioksi onkin luettava ainakin puolet -kaikista viisaista, hyödyllisistä ja hauskoista keksinnöistä, joita -maailmassa on tehty. Jo sai tuntea tuon tyydytyksen esimakua eikä hän -enää kadehtinut rikkaampia ystäviään, vaan nautti tietäessään, että -kykeni elättämään itsensä pyytämättä penniäkään muilta. - -Hänen kertomuksensa eivät herättäneet suurtakaan huomiota, mutta ne -menivät hyvin kaupaksi. Se kannusti Jota, ja hän päätti saavuttaa -rohkealla teolla mainetta ja varallisuutta. Kirjoitettuaan neljännen -kerran puhtaaksi romaaninsa hän luki sen läheisimmille ystävilleen -ja lähetti sitten peläten ja vapisten tekeleensä kolmelle eri -kustantajalle. Se hyväksyttiin painettavaksi siinä tapauksessa, että -tekijä lyhentäisi siitä kolmanneksen ja poistaisi juuri ne kohdat, -joita hän itse eniten ihaili. - --- Minun täytyy siis joko työntää tämä vanhaan peltikattilaani -homehtumaan, maksaa itse painatuskustannukset tai silpoa koko juttu -sellaiseksi, että se miellyttää ostajia, jotta ansaitsisin sillä -mahdollisimman paljon. On hyvä hankkia taloon mainetta, mutta raha -on käyttökelpoisempaa. Niinpä on parasta pitää perheneuvottelu tämän -tärkeän asian ratkaisemiseksi, tuumi Jo ja kutsui perheen koolle. - --- Älä pilaa kirjaasi, tyttöseni, sen sisältö on arvokkaampi kuin -uskotkaan. Anna sen odottaa ja kypsyä. Tämä oli isän neuvo; hän -puhuikin kokemuksesta, sillä jo kolmenkymmenen vuoden ajan hän oli -odottanut oman hedelmänsä kypsymistä eikä vieläkään kiirehtinyt -korjaamaan sitä, vaikka se jo oli makea ja mehukas. - --- Minun mielestäni Jon on parempi yrittää kuin jäädä odottamaan, -arveli rouva March. -- Arvostelu on paras opettaja tällaisissa -asioissa, sillä se auttaa häntä näkemään arvaamattomia vikoja ja -ansioita ja onnistumaan paremmin seuraavalla kerralla. - --- Se on totta, myönsi Jo rypistäen kulmiaan. -- Olen jauhanut niin -kauan mielessäni tätä kirjaa, etten itsekään tiedä onko se hyvä, -huono vai keskinkertainen. Siitä on paljon apua, että joku puolueeton -henkilö tutkii sitä ja ilmoittaa, mitä hän siitä arvelee. - --- Minä en poistaisi siitä sanaakaan, pilaat vielä koko kirjan. -Henkilöt sinänsä ovat paljon mielenkiintoisemmat kuin se, mitä heille -tapahtuu. Kaikki menee vain sekaisin, jos rupeat sitä muuttelemaan, -selitti Meg, joka lujasti uskoi, että tämä romaani oli paras mitä -milloinkaan oli kirjoitettu. - --- Mutta herra Allen sanoo: "Jättäkää selittely pois, lyhentäkää -kertomusta ja tiivistäkää sen tunnelmaa, antakaa henkilöidenne kertoa -omalla suullaan", keskeytti Jo turvautuen kustantajan mielipiteeseen. - --- Tee niin kuin hän sanoo, hän tietää mikä menee kaupaksi. Kirjoita -hyvä, lukijoille mieluinen kirja, ja koeta ansaita niin paljon rahaa -kuin suinkin mahdollista. Sitten kun olet saanut nimeä, voit ruveta -kulkemaan omia teitäsi ja kuvailemaan filosofisia ja mietiskeleviä -henkilöitä, sanoi Amy, joka otti asian aivan käytännölliseltä -kannalta. - --- No niin, nauroi Jo, jos minun henkilöni ovat 'filosofisia -ja mietiskeleviä', ei se ole minun syyni, sillä minulla ei ole -aavistustakaan noista asioista, paitsi mitä joskus isältä olen -kuullut. Jos hänen viisaita ajatuksiaan on päässyt puikahtamaan minun -romaaniini, sen parempi vain. No, Beth, mitä mieltä sinä olet? - --- Tahtoisin nähdä sen pian painettuna. Beth hymyili heikosti -sanoessaan tämän, mutta hän painotti tietämättään 'pian'-sanaa, ja -lapsellisen vilpittömät silmät katsoivat Jota niin rukoilevasti, että -surullinen aavistus täytti hetkeksi sisaren sydämen, ja hän päätti -ryhtyä toimeen "pian". - -Niinpä nuori kirjailija laski spartalaisen päättävästi esikoisensa -pöydälle ja paloitteli sen säälimättä kuin ihmissyöjä. Toivoen -voivansa miellyttää kaikkia hän pyysi neuvoja puolelta ja toiselta, -mutta ei osannut olla kenellekään mieliksi enempää kuin sadun ukko -aaseineen. - -Isä piti mietiskelystä, jota tekijän tietämättä oli eksynyt -mukaan, se sai siis jäädä, vaikka Jolla olikin omat epäilyksensä -niiden kohtien suhteen. Äidin mielestä tarinassa oli tosiaan liian -verkkaisia kuvauksia; ne siis poistettiin melkein kaikki -- ja -samalla monta kokonaisuuden kannalta tärkeätä kohtaa. Meg ihaili -romaanin surullista loppua, niinpä Jo sommitteli kuolinkamppailun -entistäänkin järkyttävämmäksi tehdäkseen hänelle mieliksi. Amy taas -ei pitänyt leikillisistä paikoista, ja parasta tarkoittaen Jo sen -vuoksi poisti nekin kohdat, jotka olivat luoneet hiukan hilpeyttä -kertomuksen synkkään juoneen. Ja lopulta, tuhoa täydentääkseen, -hän lyhensi romaanistaan kolmanneksen ja lähetti sitten pienen -kirjaparkansa, kuin kynityn satakielen, suureen touhuavaan maailmaan -onneansa koettamaan. - -No niin, se painettiin, ja Jo sai siitä kolmesataa dollaria, ja -lisäksi vielä niin paljon kiitosta ja moitetta, ettei hän ollut -voinut aavistaakaan, vaan joutui kaikesta niin pyörälle päästään, -että kesti hyvän aikaa ennen kuin hän toipui ennalleen. - --- Äiti, sinä sanoit, että arvostelut olisivat minulle hyödyksi, -mutta kuinka se on mahdollista, kun ne ovat keskenään aivan -vastakkaisia? En edes tiedä olenko kirjoittanut lupaavan kirjan vai -olenko rikkonut kaikkia kymmentä käskyä vastaan! huudahti Jo raukka -lukiessaan arvosteluja, jotka hetkeksi täyttivät hänen mielensä -ilolla ja ylpeydellä painaakseen sen seuraavassa silmänräpäyksessä -raivon ja masennuksen valtaan. -- Tässä sanotaan: "Erinomainen kirja, -läpeensä todellinen, täynnä kauneutta ja vakavuutta; kaikki siinä on -puhdasta, tervettä ja raikasta", luki kirjailija neuvottomana. -- -Seuraava kirjoittaa vuorostaan: "Romaanin koko perusasenne on huono, -se on täynnä sairaalloisia kuvitelmia, spiritistisiä aatteita ja -luonnottomia henkilöitä." Mutta eihän minulla ole mitään erityistä -asennetta, en usko spiritismiin enkä sen vuoksi ymmärrä, miten tämä -arvostelu voisi olla oikea. Muuan sanoo: "Tämä on parhaita romaaneja, -mikä Amerikassa on ilmestynyt vuosiin!" (Tiedän kyllä että se on -valhetta.) Eräs taas väittää: "Vaikka kirja onkin omaperäinen, -voimakkaasti ja tunteellisesti kirjoitettu, se on vaarallinen." -Todellakin! Toiset tekevät siitä pilaa, toiset ylistävät taivaaseen -asti, mutta kaikki ovat sitä mieltä että tähtään kirjallani johonkin -päämäärään, vaikka kirjoitin sen vain huvin ja rahan vuoksi. Olisi -ollut parempi painattaa se kokonaisena tai jättää se tyystin -julkaisematta, sillä minä vihaan epäoikeudenmukaisia arvosteluja. - -Kotiväki ja ystävät tekivät parhaansa lohduttaakseen Jota, mutta -herkästä ja rohkeasta tytöstä epäonnistuminen tuntui katkeralta. Se -oli kuitenkin hänelle hyödyksi, sillä arvostelukykyisten henkilöiden -kritiikki on aina terveellistä nuorelle kirjailijanalulle. Kun -ensimmäinen mielipaha haihtui, Jo pystyi jo nauramaan pienelle -kirjaparalleen ja näkemään mikä siinä oli hyvää. Hän tunsi -viisastuneensa ja vahvistuneensa saamistaan iskuista. - --- Minä en ole nero niin kuin Keats enkä aio kuolla tähän paikkaan, -hän selitti reippaasti: -- Olen loppujen lopuksi onnistunut -vetämään heitä nenästä; sitä mikä on suoraan todellisesta elämästä, -väitetään luonnottomaksi ja valheelliseksi, kun taas se, minkä olen -keksinyt omasta päästäni, on "ihastuttavan luonnollista, kaunista -ja todenmukaista". Lohdutan itseäni sillä, ja sitten kun ehdin, -julkaisen uuden kirjan. - - - - -5 - -KOTOISIA KOKEMUKSIA - - -Kuten useimmat nuoret rouvat, Megkin oli päättänyt tulla oikein -malliemännäksi. Koti tulisi olemaan Johnille paratiisi; hän näkisi -aina vaimonsa hymyilevänä, söisi joka päivä herkullista ruokaa eikä -hänen vaatteistaan puuttuisi ikinä ainoatakaan nappia. Meg ryhtyi -työhön rakkautensa lämmöllä, tarmokkaana ja iloisena eikä sen vuoksi -voinutkaan epäonnistua -- pieniä kompastuksia lukuunottamatta. Mutta -rauhan tyyssijaksi hänen paratiisiaan ei voinut suinkaan sanoa; -pikku emäntä touhusi, pelkäsi kuollakseen epäonnistumista ja hääri -todellisen Martan tavoin moninaisten murheiden painamana. Joskus -hän oli liian väsynyt edes hymyilläkseen. Johnin vatsa ei sietänyt -hienoa ruokavaliota, vaan vaati kiittämättömästi yksinkertaista -ravintoa. Mitä taas nappeihin tulee, Meg sai piankin ihmetellä, mihin -ne kaikki joutuivat, ja pudistaa päätään miesten huolimattomuudelle. -Hän jo uhkaili, että John sai itse ruveta ompelemaan nappinsa, jotta -nähtäisiin kestäisikö hänen työnsä paremmin kömpelöiden sormien -kärsimättömät nykäisyt. - -He olivat onnellisia senkin jälkeen kun huomasivat, ettei ihminen -elä pelkästä rakkaudesta. Johnin mielestä Meg oli yhtä kaunis -hymyillessään kodikkaan kahvipannun takaa, eikä Megin mielestä -heidän aamujäähyväistensä romanttisuutta pilannut lainkaan se, että -John häntä hellästi suudeltuaan kysyi: -- Lähetänkö lampaanlihaa -vai vasikkaa päivälliseksi, kultaseni? Pieni talo ei enää ollut -ihastuttava huvimaja, siitä tuli koti, ja nuori pari huomasi pian, -että muutos oli vain eduksi. Aluksi he leikkivät kotia ja iloitsivat -kuin lapset; sitten John tarttui tarmokkaasti työhön tuntien -harteillaan perheenisän vastuun; Meg pani hienot koruesiliinansa -syrjään, solmi eteensä suuren vyöliinan ja ryhtyi askareisiin -osoittaen, kuten jo sanottu, enemmän tarmoa kuin taitoa. - -Keittämisvimman kestäessä hän tutki rouva Comeliuksen keittokirjan -läpikotaisin kuin se olisi ollut matematiikan oppikirja. - -Kärsivällisesti ja huolellisesti hän koetti ratkaista sen monia -probleemoja. Toisinaan kutsuttiin kotiväki syömään jotakin -herkkua, jota oli sattunut tulemaan liian runsaasti, toisinaan -taas lähetettiin Lotty kaikessa hiljaisuudessa epäonnistuneen -vehnäleipomuksen kera Hummelien luo, missä leivät pian hupenivat -nälkäisiin vatsoihin. - -Mutta kun oli vietetty ilta tilikirjaa tutkien, lamaantui -Megin keittointo tavallisesti joksikin aikaa ja sijalle tuli -ankara säästäväisyyden kausi. Silloin mies parka sai tyytyä -leipävanukkaaseen, hakkelukseen ja lämmitettyyn kahviin, mikä pani -hänen kärsivällisyytensä kovalle koetukselle. Hän kesti sen kuitenkin -kiitettävän urhoollisesti. Mutta ennen kuin kultainen keskitie -löydettiin, Meg sai kotoisiin kokemuksiinsa sen, josta harva nuori -pari säästyy -- perheriidan. - -Meg tunsi tosi emännän tavoin suurta halua täyttää ruokasäilönsä -kotitekoisilla säilykkeillä, ja hän päätti itse keittää -viinimarjahyytelöä. John sai määräyksen tilata tusinan verran pieniä -lasipurkkeja ja ylimääräisen sokerilähetyksen. Oman puutarhan marjat -olivat näet kypsiä ja ne oli keitettävä heti. - -John uskoi lujasti, että hänen vaimonsa pystyi mihin hyvänsä; hän -suostui Megin tahtoon, ja marjasato päätettiin säilöä mahdollisimman -herkullisesti. Kauppiaalta tuotettiin neljä tusinaa pieniä, sieviä -lasipurkkeja ja puoli säkkiä sokeria, ja muuan pieni poika tuli -auttamaan Megiä marjojen poimimisessa. Kiharat huivin peitossa, -hihat kyynärpäihin käärittyinä ja yllään ruudullinen esiliina, joka -suuruudestaan huolimatta oli keimailevan näköinen, nuori emäntä -ryhtyi työhön. Oli päivänselvää, että hän onnistuisi, olihan hän -nähnyt Hannan säilövän satoja kertoja. - -Aluksi Meg hiukan hämmästyi nähdessään pitkän purkkirivin, mutta John -piti kovasti viinimarjahyytelöstä, ja nuo pienet purkit olisivat niin -hauskan näköiset ylähyllyllä, että Meg päätti täyttää ne kaikki. -Niinpä hän vietti pitkän päivän hyytelönsä ääressä poimien, keittäen, -siivilöiden ja touhuten. Hän pani kaiken taitonsa liikkeelle; hän -katsoi neuvoa keittokirjasta; hän mietti miettimistään, mitä Hanna -oli tehnyt ja mikä häneltä oli jäänyt tekemättä; hän keitti, sokeroi -ja siivilöi hyytelön kerran toisensa jälkeen, mutta tuo hirveä sotku -ei vain hyytynyt. - -Hänen teki mielensä juosta kotiin -- esiliinoineen päivineen kysymään -äidiltä neuvoa, mutta John ja hän olivat päättäneet, etteivät he -ikinä antaisi kenenkään tietää kotoisia harmejaan, kommelluksiaan tai -riitojaan. Viimeksi mainitulle he olivat nauraneet, ikään kuin riidan -ajatuskin olisi ollut suorastaan mahdoton. He pysyivät kuitenkin -päätöksessään, toimivat omin neuvoin milloin vain voivat, eikä kukaan -puuttunut heidän asioihinsa. - -Meg siis huhki koko kuuman kesäpäivän yksin onnettoman keitoksensa -ääressä ja viiden tienoissa hän vajosi istumaan sekaisessa -keittiössään, väänteli tahrautuneita käsiään, korotti äänensä ja itki. - -Avioliittonsa alkuaikoina Meg oli usein julistanut: - --- Minun mieheni saa tuoda taloon ystäviään milloin hyvänsä, -täällä odottaa aina viihtyisä koti, hyväntuulinen emäntä ja hyvä -päivällinen. John kultaseni, sinun ei tarvitse koskaan kysyä minulta -lupaa, voit kutsua kenet hyvänsä pelkäämättä, etten minä toivottaisi -häntä tervetulleeksi. - -Miten ihastuttavalta tuo kuulostikaan! John oikein säteili ylpeydestä -kuullessaan Megin puhuvan noin. Hänestä oli suurenmoista omistaa noin -oivallinen vaimo. Mutta vaikka heillä jo oli ollut vieraita monet -kerrat, ei kukaan milloinkaan sattunut tulemaan odottamatta eikä Meg -ollut joutunut lunastamaan lupaustaan ennen kuin nyt. Tässä murheen -laaksossa käy aina niin; järkähtämätön kohtalo määrää tällaiset -asiat, emmekä me kykene muuta kuin ihmettelemään, päivittelemään ja -kestämään ne parhaamme mukaan. - -Jollei John olisi kokonaan unohtanut hillopuuhia, olisi todella ollut -anteeksiantamatonta, että hän juuri tänään toi yllättäen vieraan -päivälliselle. Mielissään siitä, että aamulla oli hankittu runsaasti -ruokavaroja, ja varmana että päivällinen olisi täsmälleen valmiina, -hän nautti ajatellessaan miten ihastuttavalta näyttäisi, kun hänen -sievä pikku vaimonsa rientäisi heitä vastaan. Näissä mietteissä hän -toi ystävänsä taloon tuntien nuorena aviopuolisona ja isäntänä suurta -tyydytystä. - -Maailma on täynnä pettymyksiä, sen John huomasi, kun he saapuivat -Kyyhkyslakkaan. Eteisen ovi oli tavallisesti auki, mutta nyt se -oli lukossa ja edellisen päivän roskat näkyivät portailla. Eteisen -ikkunat olivat kiinni ja verhot alhaalla. Ei ollut jälkeäkään -herttaisesta vaimosta, joka ompelisi puutarhassa valkoisiin -pukeutuneena tukassa sievä nauharuusuke, eikä kirkassilmäisestä -emännästä, joka ujosti toivottaisi vieraan tervetulleeksi. Ei -sinnepäinkään, ei näkynyt ristinsielua. Vain pieni punaposkinen poika -torkkui viinimarjapensaan alla. - --- Täällä on tainnut tapahtua jotakin. Mene puutarhaan, Scott, -minä katson missä vaimoni viipyy, virkkoi John hätääntyneenä -hiljaisuudesta. - -Hän juoksi ympäri taloa palaneen sokerin katkun opastamana, ja herra -Scott seurasi häntä outo ilme kasvoillaan. Kun John katosi eräästä -ovesta, hän jäi hienotunteisesti jonkin matkan päähän, mistä saattoi -hyvin sekä nähdä että kuulla, ja poikamies kun oli, hän nautti -täydestä sydämestään siitä mitä nyt seurasi. - -Keittiössä oli vallalla hämmennys ja epätoivo. Osaa hyytelöstä -valutettiin purkista toiseen, osa oli lattialla ja loppu paloi täyttä -vauhtia hellalla. Lotty herkutteli kaikessa rauhassa leivällä ja -viinimarjamehulla, hyytelö oli näet vielä toivottoman juoksevassa -tilassa, ja rouva Brooke itki epätoivoisesti esiliina silmillään. - --- Kultaseni, mikä hätänä? huudahti John rynnätessään keittiöön. -Hän kuvitteli kauhuissaan Megin polttaneen kätensä tai saaneen -äkkiä jonkin huonon uutisen. Samalla hän tunsi mielessään salaista -levottomuutta puutarhassa odottelevan ystävänsä vuoksi. - --- Oi John, olen väsynyt ja kuumissani ja onneton ja masentunut! En -pysty enää mihinkään. Sinun täytyy auttaa minua tai minä kuolen! -Lopen uupunut emäntä painautui hänen rintaansa vasten antaen hänelle -siten todella makean vastaanoton. Hänen suuri esiliinansa oli näet -saanut viinimarjakasteen samalla kertaa kuin lattia. - --- Mikä sinun on, rakkaani? Onko jotakin hirveätä tapahtunut? John -kysyi levottomana ja suuteli hellästi vaimonsa pientä myssyä, joka -oli valahtanut aivan vinoon. - --- On, nyyhkytti Meg epätoivoisena. - --- Kerro pian. Älä vain itke, sitä minä en kestä. Kerro pian, -kultaseni. - --- Mehu ei hyydy enkä tiedä mitä tekisin! - -John Brookelta pääsi niin sydämellinen nauru, ettei hän koskaan -myöhemmin uskaltanut niin nauraa. Hyväntuulinen Scottkin hymyili -tahtomattaan kuullessaan hänen hilpeän äänensä, joka sai Megin maljan -vuotamaan yli äyräittensä. - --- Siinäkö kaikki? Kaada koko sotku ulos ikkunasta äläkä vaivaa sillä -enää mieltäsi. Jos tahdot, ostan sinulle uutta kaupasta; mutta älä -Herran nimessä pane toimeen kohtauksia, olen tuonut Jack Scottin -päivälliselle, ja... - -John ei ehtinyt pitemmälle, sillä Meg tönäisi hänet luotaan, vajosi -istumaan tuolille väännellen tuskissaan käsiään ja huudahti osaksi -suuttuneena, osaksi moittien ja kauhuissaan: - --- Vielä päivällisvieraita ja kaikki on ihan sekaisin! John Brooke, -miten _saatoit_ tehdä tämän? - --- Hiljaa, hän on puutarhassa! Unohdin kokonaan tuon kirotun -hyytelön, mutta sitä ei voi nyt auttaa, John virkkoi katsellen -huolestuneena ympärilleen. - --- Sinun olisi pitänyt lähettää sana minulle tai kertoa aamulla, -tiesithän miten kiire minulla oli, jatkoi Meg ärtyneenä; kyyhkynenkin -osaa näet tarpeen tullen nokkia. - --- En tiennyt siitä vielä aamulla enkä ehtinyt lähettää sinulle -sanaa, sillä tapasin hänet kadulla. En sitä paitsi ajatellutkaan -pyytää sinulta lupaa, koska olet aina selittänyt, että saan tehdä -niin kuin itse tahdon. Tämä on nyt ensimmäinen kerta, jolloin sitä -yritin, mutta luulen että se jää myös viimeiseksi, jatkoi John -loukkaantuneena. - --- Toivottavasti! Vie hänet heti pois; en voi tavata häntä, eikä -meillä ole ruokaakaan. - --- Vai niin! Missä sitten on paisti ja vihannekset, jotka lähetin, ja -missä on lupaamasi vanukas? huudahti John rynnäten ruokakomeroon. - --- En ole ehtinyt keittää mitään. Minä ajattelin, että söisimme äidin -luona. Suo nyt anteeksi, mutta minulla on ollut hirveä kiire, ja -Megin kyynelet alkoivat uudelleen virrata. - -John oli hyväluontoinen mies, mutta hänkin oli sentään ihminen. Ei -ollut mieluista pitkän päivätyön jälkeen palata kotiin väsyneenä ja -nälkäisenä ja havaita talon olevan sekasorron vallassa, ruokapöydän -tyhjänä ja vaimon huonolla tuulella. Mutta John tukahdutti harminsa, -ja koko myrsky olisi asettunut, jollei muuan onneton sana olisi -pilannut asiaa. - --- Minä myönnän että tämä on ikävää. Mutta jos autat minua, selviämme -kyllä ja meillä on vielä oikein hauskaa. Älä itke, kultaseni, koeta -reipastua ja hanki meille jotakin syötävää. Anna kylmää paistia, -leipää ja juustoa; me emme pyydä sinulta viinimarjahyytelöä. - -Se oli tarkoitettu viattomaksi leikiksi, mutta 'hyytelö'-sana -pilasi kaiken. Megin mielestä oli julmaa tehdä noin karkeata pilaa -hänen kauheasta onnettomuudestaan, ja Johnin puhuessa hän menetti -lopullisesti kärsivällisyytensä. - --- Saat itse selviytyä sotkuistasi miten parhaiten voit. Olen -väsynyt enkä totisesti jaksa 'reipastua' sinun vieraittesi vuoksi. -Hyvähän miehen on tosiaan ehdottaa vieraalle tarjottavaksi luita ja -leivänkannikoita ja juustoa. Minun kodissani se ei käy päinsä. Vie -Scott äidin luo ja sano, että minä olen ulkona tai sairas tai kuollut --- tai mitä hyvänsä. En tahdo nähdä häntä, saatte yhdessä nauraa -minulle ja minun hyytelölleni niin paljon kuin haluatte, mutta muuta -ette täällä saa. Purettuaan kiukkunsa yhteen hengenvetoon Meg heitti -esiliinan yltään ja syöksyi omaan huoneeseensa rauhassa itkemään. - -Hän ei tiennyt ollenkaan mitä nuo kaksi ystävystä hänen -poissaollessaan tekivät. Mutta herra Scottia ei viety "äidin luo", ja -kun Meg laskeutui omasta huoneestaan alakertaan herrojen lähdettyä -kävelemään, hän löysi kauhukseen kokoon haalitun aterian tähteet -ruokapöydältä. Lotty kertoi heidän syöneen paljon ja nauraneen -hirveästi, ja herra oli määrännyt koko makean sotkun tunkiolle ja -purkit piilotettaviksi. - -Meg olisi tahtonut mennä kertomaan kaiken äidille, mutta hän häpesi -omaa taitamattomuuttaan eikä tahtonut rikkoa Johnille antamaansa -lupausta. John sai olla julma häntä kohtaan, mutta sitä ei saisi -kukaan tietää. Tyynnyttyään vihdoin joten kuten hän pukeutui jälleen -sieväksi ja asettui odottamaan, että John palaisi kotiin ja saisi -anteeksi. - -Mutta onnettomuudeksi John ei tullutkaan, sillä hän ei katsonut asiaa -samalta kannalta. Hän löi Scottin kanssa koko jutun leikiksi, pyyteli -vaimonsa puolesta anteeksi niin hyvin kuin taisi ja esiintyi niin -vieraanvaraisena isäntänä, että Scott oli tyytyväinen päivälliseensä -ja lupasi tulla vastakin. - -Mutta mielessään John oli närkästynyt. Hänestä tuntui, että Meg oli -saattanut hänet noloon asemaan ja jättänyt hänet yksin. Ei ollut -reilua ensin kehottaa miestään tuomaan taloon vieraita milloin -hyvänsä ja sitten kun toinen teki niin, suuttua ja pauhata niin, että -mies tunsi olevansa naurunalainen ja sääliteltävä otus. Kautta pyhän -Yrjön, se ei käynyt päinsä! Megin täytyi se tietää. Koko aterian -ajan John oli raivonnut mielessään, mutta kun hän palasi kotiin -saatettuaan ensin Scottia jonkin matkaa, asettui kiukku ja hellemmät -tunteet saivat hänessä vallan. "Pikku raukka! Sääli, että hän yritti -niin kovasti olla minulle mieliksi. Hän oli väärässä, mutta onhan -hän vielä kovin nuori. Minun täytyy kärsivällisesti opettaa häntä." -Samalla John toivoi hartaasti, ettei Meg olisi mennyt kotiinsa -- hän -ei voinut sietää juoruja eikä muiden puuttumista heidän asioihinsa. -Suuttumus leimahti Johnissa hetkeksi uudestaan, kun hän ajattelikin -tuota mahdollisuutta; mutta sitten hän pelästyi, että Meg voisi -itkeä itsensä sairaaksi ja se sai hänen mielensä jälleen lempeäksi. -Hän kiiruhti askeleitaan päättäen olla rauhallinen ja ystävällinen, -mutta luja, ehdottoman luja ja osoittaa, missä Meg oli laiminlyönyt -aviovaimon velvollisuudet. - -Meg puolestaan oli myös päättänyt esiintyä rauhallisen ja -ystävällisen lujana ja osoittaa Johnille tämän velvollisuudet. -Mieluimmin hän olisi juossut Johnia vastaan ja pyytänyt anteeksi -saadakseen suukkosen ja lohdutusta, jota kaipasi. Mutta nähdessään -Johnin tulevan hän alkoi hyräillä muina miehinä ja jatkoi ompeluaan -keinutellen tuolissaan kuten arvokas rouva ainakin. - -John pettyi hiukan, kun ei tavannutkaan kotona hellää Niobea. Mutta -oman arvonsa tuntien hän odotti, että Meg pyytäisi anteeksi. Hän ei -sen vuoksi tehnyt aloitetta, vaan astui huolettoman näköisenä sisään -ja asettui sohvan nurkkaan huomauttaen henkevästi: - --- Nyt alkaa uusi kuu, ystäväiseni. - --- Aivan niin, Meg vastasi samassa äänilajissa. - -Herra Brooke yritti keskustella yleisistä puheenaiheista, mutta -rouva Brooke ei välittänyt vastata, niin että keskustelu vaimeni. -John asettui ikkunan ääreen, avasi sanomalehden ja uppoutui siihen. -Meg meni toisen ikkunan luo ja ompeli niin innokkaasti kuin hänen -tohveliensa uudet rusetit olisivat olleet tärkeintä maailmassa. -Molemmat olivat vaiti ja näyttivät täysin "rauhallisilta ja lujilta", -ja kumpikin tunsi olonsa epätoivoisen tukalaksi. - -Oh, ajatteli Meg, avioelämä on täynnä koettelemuksia, se vaatii -kärsivällisyyttä yhtä paljon kuin rakkautta, kuten äiti väittää. Sana -äiti johdatti mieleen muitakin äidillisiä neuvoja, jotka oli annettu -kauan sitten ja joihin oli suhtauduttu epäilevästi ja vastahakoisesti. - -"John on hyvä mies, mutta hänelläkin on vikansa, ja sinun täytyy -oppia näkemään ne ja sietämään niitä. Sinun on muistettava, ettet -itsekään ole virheetön. Hän on hyvin päättäväinen, mutta ei -itsepäinen, jos puhut hänelle ystävällisesti järkeä etkä pane vastaan -kärsimättömästi. Hän on tunnontarkka, varsinkin rehellisyydessä -- -ja se on kaunis piirre, vaikka te sanottekin häntä pikkumaiseksi. -Kun sinä, Meg, et petä häntä sanalla etkä edes katseella, ansaitset -hänen täyden luottamuksensa ja saat häneltä sen tuen, jota tarvitset. -Hänen luonteensa on toisenlainen kuin meidän, me leimahdamme äkkiä, -mutta lepymme yhtä pian; hänelle taas on ominaista hiljainen, äänetön -suuttumus, joka kerran sytyttyään ei ole helpolla sammutettavissa. -Varo tarkoin herättämästä tuota vihaa, sillä onnesi ja rauhasi -riippuu siitä, että voit säilyttää hänen kunnioituksensa. Tutki -itseäsi, ja jos molemmat erehdytte, kiiruhda sinä ensin pyytämään -anteeksi. Koeta välttää pikku riitoja, väärinkäsityksiä ja -harkitsemattomia sanoja, jotka usein aiheuttavat surua ja mielipahaa." - -Äidin sanat, etenkin viimeiset, palautuivat Megin mieleen, kun hän -istui siinä käsitöineen auringon laskiessa. Tämä oli ensimmäinen -vakava epäsopu heidän välillään. Megistä hänen omat harkitsemattomat -sanansa tuntuivat nyt typeriltä ja epäystävällisiltä ja hänen -vihansa lapselliselta, ja hänen sydämensä heltyi, kun hän ajatteli -John-paran kotiintuloa ja moista vastaanottoa. Hän katsahti miestään -kyynelet silmissä, mutta John ei huomannut sitä. Meg kääri työnsä -kokoon ja nousi seisomaan, hän aikoi pyytää anteeksi, mutta John ei -kiinnittänyt huomiotaan häneen. - -Meg astui hitaasti huoneen poikki, sillä hänen oli vaikea voittaa -ylpeyttään; hän tuli Johnin luo, mutta tämä ei kääntänyt päätään. -Hetken koko aikomus tuntui Megistä mahdottomalta, mutta sitten hän -tuli ajatelleeksi: "Jos teen parhaani, minulla on puhdas omatunto." -Hän kumartui Johnin puoleen ja painoi keveän suudelman hänen -otsalleen. Siinä samassa epäsopu oli tiessään: katumussuudelma oli -parempi kuin mitkään sanat, John vetäisi hänet polvelleen lausuen -hellästi: - --- Oli julmaa nauraa sinun pienille hillopurkeillesi. Anna anteeksi, -en enää koskaan naura sinulle. - -Mutta monet monituiset kerrat hän sen jälkeenkin nauroi niille --- yhdessä Megin kanssa. Molemmat selittivät, että heidän -viinimarjahyytelönsä oli maailman parasta, sillä kotirauha säilöttiin -tuohon pieneen perheriitaan. - -Jonkin ajan kuluttua Meg kutsui herra Scottin päivälliselle ja -valmisti tälle maukkaan juhla-aterian tarjoamatta alkupaloiksi -kiukusta kiehuvaa emäntää. Hän oli niin iloinen ja viehättävä ja sai -kaiken sujumaan niin hauskasti, että herra Scott tunnusti pitävänsä -Johnia onnenmyyränä, ja koko kotimatkan hän päivitteli poikamiehen -elämän kovuutta. - -Syksyllä Megille tuli uusia koettelemuksia ja kokemuksia. Sallie -Moffat uudisti ystävyytensä. Hän pistäytyi tuon tuostakin juoruamassa -Megin pikku kodissa tai kutsui 'tuon poloisen' koko päiväksi omaan -suureen taloonsa. - -Se oli Megistä hauskaa, sillä kolkkoina päivinä hänelle tahtoi aika -käydä pitkäksi. Kotona oli kaikilla omat toimensa. John viipyi iltaan -asti, eikä Meg voinut kuin ommella, lukea tai hyöriä keittiöhommissa. -Niinpä oli luonnollista, että hänelle tuli tavaksi lörpötellä -ja pakista hiukan maailman menosta ystävättärensä seurassa. Ja -katsellessaan Sallien kauniita tavaroita hän alkoi säälitellä itseään. - -Sallie oli hyvin ystävällinen ja tarjosi Megille usein yhtä ja -toista, josta tämä piti. Meg torjui lahjat, koska tiesi, että John ei -olisi niitä hyväksynyt. Mutta kerran pikku tyhmeliini teki sellaista, -mikä pahoitti monta vertaa enemmän Johnin mieltä. - -Meg tunsi tarkoin miehensä tulot ja oli ylpeä siitä, ettei John -ollut antanut hänelle vain sydäntään vaan myös luottamuksensa -raha-asioissa, joita muutamat miehet näyttivät pitävän kaikkein -tärkeimpänä elämässä. Hän tiesi, missä John säilytti rahansa, ja -hän sai vapaasti ottaa niin paljon kuin halusi, kunhan vain piti -kirjaa menoistaan, maksoi kertyneet laskut kerran kuussa ja muisti -aina, että oli köyhän miehen vaimo. Tähän asti kaikki oli sujunut -hyvin, Meg oli ollut säästäväinen ja voinut arkailematta näyttää -kuukausitilit Johnille. - -Mutta tänä syksynä käärme luikerteli Megin paratiisiin ja viekoitteli -häntä, kuten monia nykyajan Eevoja, ei omenalla vaan hienoilla -vaatteilla. Meg ei pitänyt siitä, että häntä sääliteltiin ja että hän -sai tuntea olevansa köyhä. Se suututti häntä, vaikka hän ei kehdannut -sitä tunnustaa. Silloin tällöin hän tyynnytti mieltään ostamalla -jonkin sievän esineen, jotta Sallie ei luulisi hänen pakosta -säästävän. Jäljestäpäin hän aina katui, sillä hänen ostamansa tavarat -olivat harvoin hyödyllisiä. Eiväthän ne tosin paljon maksaneet, eikä -hän siksi niistä enempää huolehtinutkaan. Mutta hänen huomaamattaan -pikku ostoksia ilmaantui yhä uusia, eikä Meg heidän kaupungilla -käydessään enää tyytynyt katselemaan syrjästä ystävättärensä -kaupantekoa. - -Mutta tuollaiset menot tulevat arvaamattoman kalliiksi. Kun Meg -kuukauden lopulla laski tilinsä yhteen, hän suorastaan kauhistui -nähdessään loppusumman. Johnilla oli silloin paljon työtä ja -hän jätti kaikki raha-asiat Megin huostaan. Seuraavan kuukauden -tilipäivänä hän oli matkoilla ja vasta kolmannen kuukauden lopussa -oli selvitettävä koko vuosineljänneksen tilit. - -Se oli tapaus, joka ei milloinkaan lähtenyt Megin mielestä. Hän oli -pari päivää aikaisemmin tehnyt jotakin kauheaa, joka painoi hänen -omaatuntoaan. Sallie oli ostanut itselleen uuden silkkipukukankaan, -ja Meginkin teki mieli uutta, kevyttä vierailupukua hänen musta -silkkipukunsa oli kovin arkipäiväinen. Silkkiä sen piti olla, sillä -ohuet kankaat sopivat vain nuorille tytöille. - -Marchin tädillä oli tapana joka uutena vuotena antaa siskoksille -kaksikymmentäviisi dollaria kullekin. Siihen oli vain kuukauden -verran aikaa ja eräässä kaupassa oli parhaillaan tarjona kaunista -sinipunervaa silkkiä harvinaisen halvalla. Megillä oli rahat -hallussaan, uskaltaisikohan käyttää niitä? John oli aina sanonut, -että kaikki mikä oli hänen oli myös Megin, mutta mahtaisiko hän -hyväksyä sitä, että Meg noiden tiedossa olevien dollarien lisäksi -kuluttaisi vielä toiset kaksikymmentäviisi talouskassasta? Siitäpä -nousi pulma. - -Sallie oli yllyttänyt Megiä, hän oli luvannut lainata rahaa ja -johdattanut Megin ylivoimaiseen kiusaukseen. Kohtalokkaalla hetkellä -kauppias kohotti ihanaa, hohtavaa silkkikangasta ja virkkoi: -- -Vakuutan teille, rouva, että teette hienon kaupan, ja Meg vastasi: --- Olkoon menneeksi. Niinpä kangas leikattiin ja maksettiin, Sallie -riemuitsi ja Megkin nauroi ikään kuin ostos olisi ollut pikku juttu. -Mutta lähtiessään kaupasta hänestä tuntui kuin hän olisi ollut varas -ja etsintäkuulutettu. - -Kotiin päästyään hän koetti vaimentaa omantunnontuskiaan levittämällä -ihanan kankaan eteensä. Mutta se ei hohtanut enää samalla tavoin -eikä oikeastaan sopinutkaan hänelle; näytti kuin kankaan kuvioihin -olisi painettu sanat "viisikymmentä dollaria". Hän pani sen pois -näkyvistään, mutta se pyöri koko ajan hänen ajatuksissaan, ei -iloisesti niin kuin uusi vaate muulloin, vaan kauhistavana, kuin -mieletön teko, jota ei voi enää korjata. - -Kun John samana iltana veti tilikirjat esille, löi Megin sydän -kiivaasti ja ensi kerran avioliittonsa aikana hän pelkäsi miestään. -Nuo ystävälliset, ruskeat silmät saattaisivat olla tuikeatkin, -ja vaikka John oli tavallista paremmalla tuulella, Meg kuvitteli -hänen olevan perillä asiasta, mutta jättävän sen toistaiseksi -rauhaan. Talouslaskut oli kaikki maksettu ja kirjanpito oli havaittu -virheettömäksi. John kiitteli Megiä ja oli juuri avaamaisillaan -vanhan lompakon, jota he sanoivat pankiksi, kun Meg tietäen sen aivan -tyhjäksi tarttui hänen käteensä ja sanoi hermostuneena: - --- Et ole vielä nähnyt minun yksityistä tilikirjaani. - -John ei milloinkaan pyytänyt nähdä sitä, mutta Meg tahtoi aina -nimenomaan näyttää kirjansa hänelle. Oli hauska nähdä Johnin miesten -tapaan ihmettelevän, miten omituisia tavaroita naiset tarvitsivat. -Hän antoi tämän arvata mitä röyhelö merkitsi, udella mihin vyönauhaa -tarvittiin, ja hämmästellä sitä, että naisen päähine syntyi -samettipalasesta, kolmesta ruusunnupusta ja parista nauhanpätkästä, -jotka yhteensä maksoivat jopa viisi kuusi dollaria. Tällöin John -näytti mielellään pitävän hauskaa Megin numeroiden kustannuksella, -hän tekeytyi kauhistuneeksi moisesta tuhlaavaisuudesta, kuten aina -silloin, kun hän eniten ylpeili ymmärtäväisestä vaimostaan. - -Meg veti pienen tilikirjan hitaasti esiin ja laski sen Johnin eteen. -Hän asettui tuolin taakse silittääkseen rypyt miehensä väsyneeltä -otsalta ja virkkoi kasvava pelko sydämessään: - --- John kulta, minua hävettää näyttää tämä kirja sinulle, sillä olen -viime aikoina ollut kauhean tuhlaavainen. Liikun niin paljon ulkona, -että tarvitsen yhtä ja toista, näetkös, ja kun Sallie kehotti minua -ostamaan sen, niin seurasin hänen neuvoaan. Uudenvuoden lahjani -korvaa kyllä hinnan puolittain, mutta jäljestäpäin minua kadutti, -sillä tiesin ettet hyväksyisi tuota ostosta. - -John nauroi ja veti hänet luokseen sanoen iloisesti: -- Älä mene -piiloon. En minä lyö sinua, vaikka oletkin ostanut noin ihastuttavat -kengät. Minä olen ylpeä vaimoni jaloista, eikä haittaa, vaikka hän -maksaakin kahdeksan tai yhdeksän dollaria kengistään, jos ne vain -ovat hyvät. - -Kengät olivat yksi viime aikojen menoeristä, ja Johnin katse sattui -hänen puhuessaan pysähtymään niihin. "Mitä hän sanoo kun pääsee -niiden viidenkymmenen dollarin kohdalle?" ajatteli Meg vapisten. - --- Voi, se on vielä pahempaa, olen ostanut silkkisen pukukankaan, -Meg sanoi epätoivoisesti mutta tyynesti, sillä hän toivoi että pahin -olisi pian ohi. - --- No kultaseni, mikä se 'hirveä loppusumma' sitten on? - -Tämä ei ollut Johnin tapaista ja Meg tunsi, että miehen suora katse, -jota hän ei vielä milloinkaan ollut väistänyt, oli nyt häneen -suunnattuna. Hän käänsi lehden ja katsoi samassa poispäin osoittaen -summaa, joka ilman noita viittäkymmentä dollariakin olisi ollut aika -suuri, mutta tuntui Megistä nyt suorastaan masentavalta. Hetken -vallitsi huoneessa hiljaisuus. Sitten John sanoi hitaasti -- ja Meg -huomasi, että hänen oli vaikea kätkeä harminsa: - --- No niin, lieneekö viisikymmentä dollaria nyt paljon silkkipuvusta -kaikkine koristuksineen ja hepenineen, joita nykyään käytetään. - --- Sitä ei ole vielä ommeltu eikä koristettu, huokasi Meg hiljaa -kauhistuen niitä suuria summia, jotka pukuun vielä menisivät. - --- Kaksikymmentä metriä silkkiä on paljon pienen tytön leninkiin, -mutta olen varma, että minun vaimoni on siihen pukeutuneena yhtä -hienon näköinen kuin konsanaan Ned Moffatin Sallie, sanoi John -kuivasti. - --- Tiedän että olet vihainen, mutta en mahda sille mitään. En halua -tuhlata rahojasi, mutta en arvannut että pienistä menoista kertyisi -niin suuri summa. En voi välttää kiusausta, kun näen Sallien ostavan -mitä hän ikinä haluaa ja säälivän minua, kun en minä voi. Minä yritän -olla tyytyväinen, mutta se on vaikeata, ja olen kyllästynyt olemaan -köyhä. - -Meg lausui viimeiset sanat hiljaa ja luuli, ettei John kuullut niitä. -Mutta hän oli ne kuullut ja ne loukkasivat häntä syvästi, sillä hän -itse oli Megin vuoksi kieltäytynyt monesta hauskuudesta. Meg olisi -halunnut purra kielensä poikki sanottuaan sen, sillä John työnsi -kirjat syrjään, nousi seisomaan ja virkkoi hiukan vapisevalla äänellä: - --- Sitä minä pelkäsinkin, mutta minä teen minkä voin, Meg. - -Jos hän olisi torunut tai vaikkapa lyönyt, ei se olisi koskenut -kovemmin kuin nuo sanat. Hän juoksi Johnin luo ja kiersi kädet tämän -kaulaan itkien katumuksen kyyneliä: - --- John, oma rakas John, sinähän raadat aamusta iltaan -- en minä -tarkoittanut mitä sanoin, hän nyyhkytti. -- Se oli ilkeätä, ihan -väärin ja kiittämätöntä, en ymmärrä kuinka saatoinkaan sanoa niin! -Voi, kuinka minä saatoin sanoa niin! - -John ei soimannut häntä sanallakaan, vaan oli heti valmis antamaan -anteeksi. Mutta Meg tiesi kuitenkin sanoneensa sellaista, mikä ei -helpolla unohtuisi, vaikka John ei siihen viittaisikaan. Meg oli -luvannut rakastaa häntä myötä- ja vastoinkäymisissä, mutta oli -soimannut miestään köyhyydestä tuhlattuaan kevytmielisesti tämän -ansaitsemia rahoja. Se oli kauheaa, ja pahinta oli, että John oli -aivan kuin ei mitään olisi tapahtunut. Hän viipyi vain kauemmin -työssä kaupungissa ja teki työtä kauan sen jälkeen kun Meg oli mennyt -levolle ja nukkunut kyyneliinsä. - -Meg tuli oman tunnontuskista melkein sairaaksi. Oli -liikuttavaa nähdä hänen suruaan, kun hän kuuli Johnin peruuttaneen -päällystakkitilauksensa. Megin kummastuneisiin kysymyksiin John -tokaisi yksikantaan: -- Minulla ei ole varaa, rakkaani. - -Meg ei vastannut mitään, mutta hetken kuluttua John löysi hänet -itkemästä vanhan päällystakin äärestä niin katkerasti kuin olisi -sydän haljeta. - -Sinä iltana he keskustelivat kauan, ja Meg oppi rakastamaan miestään -entistä enemmän hänen köyhyytensä vuoksi, sillä se oli tehnyt hänestä -miehen, jolla oli voimaa ja rohkeutta kulkea omaa tietänsä. Se oli -myös opettanut hänet kärsivällisesti sietämään rakastamiensa virheitä -ja tekemään parhaansa heidän toiveidensa täyttämiseksi. - -Seuraavana päivänä Meg voitti ylpeytensä. Hän meni Sallien luo, -kertoi koko tarinan ja pyysi, että tämä hyväntahtoisesti ostaisi -silkkikankaan. Hyväsydäminen Sallie suostui mielellään pyyntöön -ja oli lisäksi niin hienotunteinen, ettei seuraavassa hetkessä -lahjoittanut kangasta Megille takaisin. - -Meg uudisti Johnin päällystakkitilauksen ja miehen tullessa kotiin -pani ylleen päällystakin kysyäkseen, mitä John piti hänen uudesta -silkkipuvustaan. Voi arvata mitä John vastasi, millä mielellä -hän otti vastaan lahjan ja miten onnellinen aika tätä seurasi. -John ei viipynyt myöhään työssään ja Meg lakkasi käymästä yhtä -mittaa vieraisilla. Aamuisin onnellinen aviomies pukeutui uuteen -päällystakkiinsa, ja iltaisin hellä pikku vaimo auttoi sen hänen -yltään. Niin kului vuosi, ja kun juhannus joutui, Meg koki uuden -elämyksen -- syvimmän ja herkimmän naisen elämässä. - -Eräänä lauantaipäivänä Laurie hiipi kiihtyneen näköisenä Kyyhkyslakan -keittiöön, jossa hänet otettiin vastaan rummunpäristyksin. Melun sai -aikaan Hanna, jonka toisessa kädessä oli paistinpannu, toisessa sen -kansi. - --- Kuinka pikku äiti jaksaa? Missä kaikki ovat? Miksei minulle -kerrottu aikaisemmin? tiedusteli Laurie kiivaasti kuiskaten. - --- Hymyilee kuin kuningatar, se kullanmuru! Kaikki ovat yläkerrassa, -eikä täällä saa pitää melua. Menkää olohuoneeseen, minä kutsun heidät -alas. Ja Hanna katosi hihittäen mielissään. - -Hetken kuluttua Jo tuli alakertaan kantaen ylpeänä sylissään suurta -pielusta. Hän oli hyvin totinen, mutta hänen silmänsä loistivat ja -ääni ilmaisi salaista liikutusta. - --- Sulje silmäsi ja ojenna käsivartesi, hän kehotti. - -Laurie peräytyi nopeasti nurkkaan ja sanoi rukoilevasti kädet selän -takana: - --- Ei kiitoksia, jätän sen mieluummin tekemättä. Minä varmasti -pudottaisin ja särkisin sen. - --- No, sitten et saa nähdäkään, virkkoi Jo päättävästi ja kääntyi -kuin mennäkseen pois. - --- Kyllä minä tahdon nähdä, mutta sinä saat vastata seurauksista, ja -käskyä totellen Laurie urhoollisesti sulki silmänsä, jolloin jotakin -laskettiin hänen syliinsä. Jo, Amy, rouva March, Hanna ja John -purskahtivat nauruun, ja kun Laurie avasi silmänsä, hänen sylissään -oli yhden pienokaisen sijasta kaksi. - -Ei ihme että he nauroivat, sillä kveekarikaan ei olisi voinut pysyä -vakavana nähdessään Laurien ilmeen, kun hän loi silmänsä pienistä, -viattomista pulmusista hilpeihin katselijoihin. Hänen katseessaan -kuvastui sellainen kauhu, ettei Jo voinut muuta kuin istua lattialle -ja suorastaan ulvoa naurusta. - --- Kautta Jupiterin, kaksoset! oli kaikki mitä Laurie sai hetkeen -suustaan. Sitten hän kääntyi naisväen puoleen ja lisäsi kauhistuneen -näköisenä: - --- Ottakaa ne pian pois! Minäkin rupean kohta nauramaan ja ne voivat -pudota. - -John pelasti pienokaisensa ja alkoi astella edestakaisin huoneessa -lapsi kummallakin käsivarrellaan, niin kuin tuntisi jo tarkoin kaikki -lastenhoidon salaisuudet, ja Laurie nauroi niin, että kyynelet -valuivat pitkin poskia. - --- Tämä on vuoden paras juttu, eikö totta? En kertonut, koska päätin -yllättää sinut, ja olen ylpeä siitä, että onnistuin, sanoi Jo kun -vihdoin taas kykeni puhumaan. - --- En eläissäni ole ällistynyt tällä tavalla. Eikö tämä ole hassua? -Ovatko ne poikia? Mitkä nimet niille annetaan? Katsotaan niitä -vielä. Tue minua, Jo, sillä kautta kunniani, toinen käy jo voimille, -vastasi Laurie katsellen pienokaisia aivan kuten iso, hyvänsävyinen -newfoundlandinkoira katselee kissanpoikasia. - --- Tyttö ja poika. Eivätkös olekin kauniit? kysyi ylpeä isä -ihastellen pieniä punaisia kääröjä, ikään kuin ne olisivat olleet -enkeleitä, joilta vain siivet puuttuivat. - --- Hienoimmat lapset, mitkä ikinä olen nähnyt. Kumpi on kumpi? kysyi -Laurie ja kumartui nähdäkseen nuo ihmeet lähempää. - --- Amy sitoi ranskalaiseen tapaan pojalle sinisen ja tytölle punaisen -nauhan kaulaan, siitä voit aina tuntea heidät. Sitä paitsi toisella -on siniset, toisella ruskeat silmät. Suutele heitä, Teddy-setä, -virkkoi Jo kujeillen. - --- Se ei taitaisi olla niille mieleen, esteli Laurie, joka muutoin -harvoin oli ujo tuollaisissa tilanteissa. - --- Totta kai ne pitävät; ne ovat jo tottuneet siihen. Suutele -heti, hyvä herra! komensi Jo peläten, että Laurie pyytäisi jonkun -sijaisekseen. - -Laurie irvisti ja hipaisi huulillaan kummankin poskea, mikä sai -toiset taas nauramaan ja lapset huutamaan. - --- Enkös minä sanonut, etteivät ne pidä siitä! Katsokaa, kuinka tuo -poika potkii, hosuu jo nyrkeillään kuin mikäkin. Kas, kas, Brooken -vesa, aiotko iskeä miehen kimppuun, joka on yhtä voimakas kuin sinä -itse? huusi Laurie huvittuneena iskusta, jonka sai vasten kasvojaan -pienistä avuttomina huitovista nyrkeistä. - --- Hän saa nimekseen John Laurence ja tytöstä tulee Margaret äidin ja -isoäidin mukaan. Daisyksi häntä kyllä sanotaan erotukseksi Megistä, -ja pikkumiehestä tulee luultavasti Jack, jollemme keksi parempaa, Amy -virkkoi osoittaen tätimäistä mielenkiintoa. - --- Tehkää hänestä Demijohn ja sanokaa lyhyyden vuoksi Demiksi, -ehdotti Laurie. - --- Daisy ja Demi -- sehän sopii! Tiesinhän, että Teddy keksii, -huudahti Jo taputtaen käsiään. - -Teddyn ehdotus hyväksyttiin, ja lapset saivat nimekseen Daisy ja Demi. - - - - -6 - -VIERAILUJA - - --- Tule, Jo, on aika lähteä. - --- Mihin? - --- Et kai väitä unohtaneesi, että lupasit tulla tänään minun kanssani -ainakin kuuteen kyläpaikkaan? - --- Olen tosiaan tehnyt typeryyksiä ja ajattelemattomuuksia, mutta -en varmasti ole ollut niin mieletön, että olisin luvannut lähteä -kuudelle eri vierailulle yhtenä ja samana päivänä, kun jo yksikin -pystyy pilaamaan minulta koko viikon. - --- Sinä lupasit; mehän teimme vaihtokaupan: minun oli määrä -piirtää sinulle Bethin kuva ja sinun tulla kanssani naapureille -vastavierailuille. - --- Kauniina päivänä -- niinhän me sovimme, ja minä noudatan -kirjaimellisesti sopimuksiani, Shylock. Idässä näkyy pilviä; nyt ei -siis ole kaunis ilma enkä minä lähde. - --- Älä yhtään kieroile. Nyt on ihana päivä, ei sateesta tietoakaan. -Sinähän aina ylpeilet sillä, että pidät lupauksesi, ja nyt saat -seistä sanojesi takana. Täytä velvollisuutesi, niin saat taas olla -puolisen vuotta rauhassa. - -Jo oli parhaillaan syventynyt puvun ompeluun. Hän näet oli perheen -räätäli ja hänen erityiseksi ansiokseen luettiin, että hän osasi -käyttää neulaa yhtä taitavasti kuin kynää. Oli kiusallista keskeyttää -työ ennen ensimmäistä sovitusta ja lähteä kuumana heinäkuun päivänä -juhlatamineissa kyläilemään. Hän vihasi kaikkia muodollisia -vierailuja eikä suostunut lähtemään, jollei Amy saanut lahjotuksi -häntä tai vedotuksi vanhoihin lupauksiin. Nyt Jo ei päässyt yli eikä -ympäri, ja heitettyään sakset kiivaasti pöydälle ja väitettyään, että -ilmassa tuntui ukkosta, hän antoi periksi. Hän pani työnsä syrjään, -otti hattunsa ja hansikkaansa ja sanoi Amylle, että uhrilammas oli -valmis. - --- Jo March, sinä saat pyhimyksenkin raivostumaan! Et kai aio lähteä -noissa vaatteissa, huudahti Amy silmäillen häntä hämmästyneenä. - --- Miksen lähtisi? Pukuni on puhdas, vilpoinen ja mukava, juuri -omiaan kävelylle pölyisenä kesäpäivänä. Jos ihmiset pitävät -tärkeämpänä pukuani kuin minua itseäni, en halua tavata heitä. -Sinä voit pukeutua meidän kummankin puolesta ja olla vaikka kuinka -tyylikäs. Sinun sopii kyllä olla hieno, minun ei kannata, ja sitä -paitsi koristukset vain vaivaavat minua. - --- Voi, voi! huokasi Amy. -- Nyt hän on taas oikea vastarannan -kiiski, ja tulen varmaan hulluksi, ennen kuin saan hänet -kuntoon. En kai minäkään ilokseni lähde tänään, mutta meillä on -seurusteluvelvollisuutemme, ja muita ei nyt ole sitä täyttämässä -kuin sinä ja minä. Teen mitä ikinä haluat, Jo, kunhan vain pukeudut -kunnollisesti ja koetat olla kohtelias. Sinä osaat keskustella, -näytät suorastaan ylhäiseltä parhaissasi ja käyttäydyt niin -kauniisti, että olen oikein ylpeä sinusta. Pelkään lähteä yksinäni, -tule minulle turvaksi. - --- Oletpa sinä aika viekastelija, kun tuolla tavoin imartelet -ja houkuttelet vanhaa sisartasi. Ajatella, minä muka näyttäisin -ylhäiseltä ja käyttäytyisin hienosti ja sinä pelkäisit lähteä -yksinäsi! Enpäs ole hullumpaa kuullut. No niin, minä lähden jos -on pakko. Sinä saat olla retkikunnan johtaja ja minä tottelen -sokeasti. Tyydytkö siihen? kysyi Jo, jonka itsepäisyys äkkiä muuttui -lammasmaiseksi alistuvaisuudeksi. - --- Olet oikea enkeli! Pukeudu nyt parhaisiisi, niin minä neuvon, -miten sinun on meneteltävä, jotta tekisit hyvän vaikutuksen. -Tahtoisin että ihmiset pitäisivät sinusta, ja kyllä he pitävätkin, -jos vain koetat käyttäytyä hiukan miellyttävämmin. Kampaa tukkasi -kauniisti ja pane vaaleanpunainen ruusu hattuusi; se sopii mainiosti, -olet aika synkän näköinen yksinkertaisessa puvussasi. Ota vaaleat -hansikkaasi ja kirjailtu nenäliina. Poikkeamme Megin luo ja pyydämme -hänen valkoisen päivänvarjonsa lainaksi, niin sinä voit saada minun -kyyhkynharmaani. - -Samalla kuin Amy itse pukeutui, hän jakeli määräyksiään ja Jo -totteli, ei kuitenkaan aivan vastustelematta, sillä tytöltä pääsi -raskas huokaus, kun oli pukeuduttava uuteen vierailupukuun. Hän -kurtisti kulmiaan sitoessaan hatun nauhoja moitteettomasti solmuun. -Hän taisteli hakasten kanssa kaulusta kiinnittäessään ja veti -irvistäen esiin nenäliinan, jonka koruompelu ärsytti hänen nenäänsä -yhtäläisesti kuin edessä oleva vierailumatka hänen tunteitaan. -Saatuaan lopulta kätensä ahtaisiin hansikkaisiin, joissa oli kolme -nappia ja muodikkaat tupsut, hän arveli olevansa kyllin hieno, -kääntyi Amyn puoleen kasvoillaan tylsän alistuvainen ilme ja lausui -nöyrästi: - --- Olen minä totisesti kurja; mutta jos sinun mielestäsi kelpaan -esiintymään, kuolen onnellisena. - --- Näytät oikein tyydyttävältä, käännyhän hitaasti ympäri, niin -tarkastan sinua huolellisesti. - -Jo totteli, Amy järjesti hänen pukuaan hiukan sieltä täältä, peräytyi -sitten askelen ja virkkoi hyväksyen: - --- Kelpaat oikein hyvin; mikään hattu ei pukisi sinua paremmin. Tuo -valkoinen on ruusuineen suorastaan ihastuttava. Vedä olkapäät taakse -ja anna käsien olla vapaasti, ei se mitään vaikka hansikkaat vähän -kiristävät. Ja hartialiina, sinä tosiaan osaat pitää sitä -- minä -sen sijaan en osaakaan. On hauska nähdä miten taitavasti se sinulta -käy ja olen iloinen, että sait tuon kauniin liinan Marchin tädiltä; -se on yksinkertainen mutta hieno, ja laskokset käsivarsien kohdalla -ovat todella taiteelliset. Onko minun liinani suorassa? Ja olenko -kohottanut hameeni lievettä tasaisesti? Tahtoisin jalkojeni näkyvän, -sillä ne ovat kauniit, vaikka nenäni ei olekaan. - --- On kauneus sielun riemu ainainen, lainaili Jo Keatsiä, hän asetti -kätensä kiikariksi ja oli tuntijan silmin tarkastavinaan, miltä -sininen sulka näytti kullankeltaista tukkaa vasten. -- Annanko -parhaan pukuni laahata maantien tomussa, vai saanko kannattaa sitä, -neitiseni? - --- Matkalla saat kannattaa, mutta sisällä sen on laahattava maata. -Se on kauniimpaa, ja sinun on opittava hoitelemaan helmojasi -sirosti. Toinen kalvosimesi on puoliksi auki; napita se nopeasti. Et -näytä koskaan huolellisesti pukeutuneelta, jollet ole tarkka pikku -seikoissa, sillä niistä muodostuu miellyttävä kokonaisuus. - -Jo huokasi ja kiinnitti kalvosimensa, mutta samalla hänen hansikkaan -nappinsa ponnahtivat auki. Vihdoin viimein tytöt joutuivat valmiiksi -ja lähtivät matkaan 'kuvankauniina', kuten Hanna selitti seisoessaan -yläkerran ikkunassa katsomassa heidän jälkeensä. - --- Jo hyvä, Chesterit ovat hienoa väkeä, ja minä toivoisin, että -koettaisit esiintyä mahdollisimman sievästi. Älä lausu teräviä -huomautuksia äläkä tee muitakaan tyhmyyksiä, ethän? Ole rauhallinen, -hillitty ja vaitelias -- se on varminta ja sopii parhaiten hienolle -naiselle. Se käy sinulta kyllä helposti neljännestunnin ajan, virkkoi -Amy heidän lähestyessään ensimmäistä vierailukohdetta, kun he sitä -ennen olivat käyneet lainaamassa Megin päivänvarjon ja antaneet hänen -tarkastaa heidät lapsi kummallakin käsivarrella. - --- Vai niin. "Rauhallinen, hillitty ja vaitelias" -- no, voin ehkä -luvata, sillä olen joskus näytellyt hyvinkasvatettua nuorta naista ja -tekee mieli koettaa, miten nyt onnistun. Minä olen lahjakas, saatpa -nähdä; ole ihan huoleti. - -Amy näytti helpottuneelta, mutta Jo veitikka noudatti hänen neuvoaan -kirjaimellisesti: rauhallisena kuin kesäinen meri, viileänä kuin -lumikinos ja vaiteliaana kuin sfinksi. Turhaan rouva Chester -viittaili hänen ihastuttavaan romaaniinsa, ja turhaan Chesterin -neitoset koettivat johtaa puheen kutsuihin, huviretkiin, oopperaan ja -muotiin. Kaikkeen ja kaikille tuli vastaukseksi vain hymy, kumarrus -tai heikko "niin" tai "ei", joka tyrehdytti keskustelun. Turhaan Amy -koetti vetää Jon mukaan keskusteluun, sähkötti hänelle: "Puhu" tai -polki salaa hänen varpaitaan. Jo oli kuin täysin tietämätön kaikesta, -kasvoilla ilme, joka oli "jäisen liikkumaton ja loistavan tyhjä". - --- Kylläpä tuo vanhempi Marchin neideistä on ikävä ja mahtava olento! -kuului joku talon naisista sanovan heti kun ovi sulkeutui vieraiden -jälkeen. Jo nauroi itsekseen, kun he kulkivat eteiskäytävän poikki, -mutta Amy ei näyttänyt tyytyväiseltä. - --- Kuinka sinä saatoit käsittää minut niin väärin? Tarkoitin vain, -että käyttäytyisit arvokkaasti ja hillitysti, ja sinä tekeydyitkin -kivipatsaaksi ja pölkkypääksi. Koeta olla hiukan seurallisempi -Lambien luona, kerro juttuja kuten muut tytöt ja ole kiinnostunut -pukeutumisesta, keimailusta ja kaikesta, mihin puhe kääntyy. He -liikkuvat hienoimmissa seurapiireissä, ovat arvokkaita tuttavia -meille ja haluaisin kaikin mokomin tehdä hyvän vaikutuksen. - --- No, minä koetan olla miellyttävä. Lupaan lörpötellä ja kikattaa -ja kauhistua ja ihastua miten kulloinkin haluat. Tämä onkin hauskaa, -nyt esitän niin sanottua 'ihastuttavaa tyttöä'; osaan kyllä, sillä -minulla on May Chester mallinani ja vien hänestäkin voiton. Onpa -ihme, jolleivät Lambit sano: "Onpas tuo Jo March pirteä ja hauska -tyttö!" - -Amya pelotti vähän, sillä kun Jo alkoi oikkuilla, hänestä oli -pääsemättömissä. Amyn kasvoilla kuvastui hämmästys, kun hän näki -sisarensa sipsuttavan seuraavan vierailupaikan saliin, suutelevan -sydämellisesti kaikkia nuoria neitosia, suovan suloisen hymyn -nuorille herroille ja ottavan hämmästyttävän vilkkaasti osaa -yleiseen keskusteluun. Rouva Lamb, joka erityisesti suosi Amya, -otti hänet heti huostaansa ja pakotti hänet kuuntelemaan laajaa -selostusta Lucretian viimeisestä sairaudesta, sillä aikaa kun kolme -nuorta herraa pysytteli läheisyydessä voidakseen tilaisuuden tullen -vapauttaa hänet. Amyn oli siis mahdotonta hillitä Jota, joka näytti -pahan hengen riivaamalta, hän näet päästi valloilleen yhtä vuolaan -puhetulvan kuin konsanaan vanha rouva. Toiset kerääntyivät häntä -kuulemaan, ja Amy koetti terästää kuuloaan saadakseen selvää, mistä -oli puhe; hän kuuli vain katkonaisia lauseita, jotka saivat hänet -kauhistumaan. Hämmästyneet silmät ja kohotetut kädet kiihottivat -hänen uteliaisuuttaan, ja alituiset naurunpuuskat saivat hänet -toivomaan, että pääsisi itsekin osalliseksi hauskuudesta. Voi -käsittää, että häntä kiusasi kuulla tämänsuuntaisia katkelmia -keskustelusta: - --- Hän ratsastaa mainiosti. Kuka häntä on opettanut? - --- Ei kukaan; hän on itse opetellut nousemaan satulaan, pitelemään -ohjaksia ja istumaan suorana vanhassa satulassa, jonka hän pani -puun oksalle. Nyt hän ratsastaa hevosella kuin hevosella, sillä hän -ei osaakaan pelätä, ja tallimestari antaa hänen käyttää hevosia -halvalla, koska hän pystyy totuttamaan ne naisten ratsastukseen. Hän -on innostunut siihen, ja minä sanon aina hänelle, että jos kaikki muu -häneltä epäonnistuu, hän voi ruveta ratsuhevosten kouluttajaksi ja -ansaita sillä tavoin leipänsä. - -Tätä hirveätä puhetta kuullessaan Amyn oli vaikea hillitä kiukkuaan, -kaikkihan tulivat tuon kertomuksen perusteella pitäneeksi häntä -melkoisen hurjana nuorena neitinä. Ja se oli kuitenkin hänen suurin -kauhunsa. Mitä hän saattoi tehdä? Vanha rouva oli vasta kertomuksensa -puolivälissä, ja ennen kuin se päättyi, Jo oli taas vauhdissa, teki -lisää huvittavia paljastuksia ja kauheita tyhmyyksiä. - --- Niin, sinä päivänä Amy oli onneton, sillä kaikki hyvät hevoset -oli tilattu ja kolmesta jäljelle jääneestä yksi oli rampa, toinen -sokea ja kolmas sellainen ruohonsyöjä, että täytyi työntää multaa sen -suuhun ennen kuin se lähti liikkeelle. Hienoja otuksia huviretkelle, -vai mitä? - --- Minkä hän valitsi? kysyi yksi nauravista herroista, joita kertomus -kovin kiinnosti. - --- Ei mitään niistä; hän oli kuullut puhuttavan joen vastarannalla -olevan maalaistalon varsasta, ja vaikkei ainoakaan nainen ollut sillä -ratsastanut, hän päätti yrittää, sillä hevonen oli kaunis ja virkku. -Hän oli liikuttavan innostunut asiaan. Ei ollut ketään, joka olisi -tuonut hevosen joen yli satuloitavaksi, ja silloin Amy vei satulan -hevosen luo. Voitteko uskoa, hän souti itse joen poikki, nosti -satulan päänsä päälle ja kantoi sen talliin vanhan rengin suureksi -kummastukseksi! - --- Ratsastiko hän tosiaan sillä hevosella? - --- Tietysti, ja hänellä olikin oikein hauskaa. Luulin että -hänet kannettaisiin kotiin palasina, mutta hän hallitsi hevosen -täydellisesti ja oli joukon sielu. - --- Se oli todella rohkea teko! virkkoi nuori herra Lamb ja loi Amyyn -hyväksyvän katseen. Häntä ihmetytti, mitä hänen äitinsä oli mahtanut -tytölle jutella, kun tämä oli niin punainen ja vaivautuneen näköinen. - -Ja Amy punastui yhä enemmän ja näytti vieläkin vaivautuneemmalta, kun -puhe samassa kääntyi vaatteisiin. Eräs nuorista neideistä tiedusteli -Jolta, mistä tämä oli ostanut kauniin hattunsa, joka hänellä oli -huviretkellä päässään. Jo ei kaikessa tyhmyydessään älynnyt mainita -kauppaa, josta se kaksi vuotta sitten oli ostettu, vaan virkkoi -tarpeettoman avomielisesti: - --- Oh, Amy värjäsi sen. Ostohatuissa ei ole milloinkaan hienoja -värejä, sen vuoksi värjäämme hatut itse. On kätevää, kun sisar on -taiteilija. - --- Sehän on mainio keksintö! huudahti neiti Lamb, jota Jon puhe -kovasti huvitti. - --- Se ei ole vielä mitään verrattuna hänen muihin kykyihinsä. - -Se tyttö osaa tehdä mitä vain. Esimerkiksi hän tarvitsi siniset -tanssikengät Sallien kutsuihin, ja silloin hän vain maalasi valkeat -likaantuneet kenkänsä mitä ihanimman taivaansinisiksi, ja ne -näyttivät ihan silkkikengiltä, lisäsi Jo niin ylpeänä sisarensa -taidoista, että Amy olisi tahtonut heittää käsilaukkunsa vasten Jon -kasvoja. - --- Luimme hiljattain erään teidän kertomuksenne, ja se oli -mielestämme oikein hyvä, huomautti vanhempi neiti Lamb tahtoen lausua -kohteliaisuuden kirjailevalle neidille, vaikkei häntä tällä haavaa -olisi sellaiseksi uskonut. - -Jo tuli aina huonolle tuulelle, jos joku puhui hänen kyhäyksistään. -Hän joko jäykistyi ja näytti loukkaantuneelta tai vaihtoi nopeasti -puheenaihetta. Niin nytkin. -- Ikävä ettei teillä ole parempaa -luettavaa. Kirjoitan roskaa, koska se menee kaupaksi ja kansa pitää -siitä. Aiotteko käydä New Yorkissa tänä talvena? - -Jo huomasi heti hairahtuneensa melkoiseen epäkohteliaisuuteen, mutta -peläten vielä pahentavansa asiaa hän päätti äkkiä lähteä ja sanoi -hyvästinsä niin töksähtäen, että kolmelta henkilöltä jäi lause kesken. - --- Amy, meidän on heti mentävä. Näkemiin, rakkaat ystävät, tulkaa -toki pian meitä tervehtimään, odotamme teitä kernaasti joka päivä. -En uskalla pyytääkään teitä, herra Lamb, mutta jos tulisitte, en -varmastikaan hennoisi lähettää teitä pois. - -Jo jäljitteli niin hullunkurisesti May Chesterin teeskentelevää -puhetapaa, että Amy ei tiennyt itkeäkö vai nauraa, ja hän kiirehti -huoneesta minkä pääsi. - --- Enkö ollutkin hyvä? Jo kysyi tyytyväisen näköisenä, kun he -jatkoivat matkaansa. - --- Et olisi voinut olla hirveämpi, vastasi Amy murhaavasti. - --- Mikä kumma sinut sai kertomaan minun satulastani ja hatuista ja -kengistä ja kaikesta muusta. - --- Mutta sehän oli hauskaa, ja ihmiset pitävät semmoisesta. He -tietävät meidän olevan köyhiä, on ihan turhaa uskotella, että meillä -on palvelijoita tai että ostamme kolme, neljä hattua vuodessa ja -käytämme yhtä hienoja ja kalliita tavaroita kuin he. - --- No ei sinun silti tarvitse mennä kertomaan kaikkia meidän -niksejämme ja turhanpäiten julistaa köyhyyttämme. Sinussa ei ole -hitustakaan ylpeyttä etkä ikinä opi tietämään milloin pitää puhua ja -milloin olla hiljaa, virkkoi Amy epätoivoissaan. - -Jo-rukka näytti masentuneelta ja hieroi äänettömänä nenänpäätään -tärkätyllä nenäliinallaan. - --- Miten minun pitää täällä käyttäytyä? kysyi Jo heidän lähestyessään -kolmatta paikkaa. - --- Käyttäydy miten haluat; minä pesen käteni, vastasi Amy lyhyesti. - --- Sitten pidänkin hauskaa. Pojat ovat kotona ja meille tulee oikein -mukavaa. Tarvitsen totisesti hiukan vaihtelua, sillä hienous ei sovi -minun rakenteelleni, vastasi Jo, joka tunsi päänsä olevan kerrassaan -pyörällä näiden epäonnistuneiden yritysten jälkeen. - -Kolme pitkää poikaa ja parvi herttaisia pikku lapsia tervehti -tulijoita riemuissaan, ja Jon ärtyneet tunteet tyyntyivät heti. Hän -jätti Amyn seurustelemaan emännän ja herra Tudorin kanssa, joka -sattui parhaillaan olemaan talossa, liittyi nuorempien joukkoon ja -huomasi vaihdoksen sangen virkistäväksi. Hän kuunteli kiinnostuneena -koulujuttuja, leikki mukisematta koirien kanssa ja myönsi täydestä -sydämestään, että "Tom Brown oli yliveto kaveri", huomaamatta mitään -vikaa kiitoksen sanamuodossa. - -Eräs pojista halusi näyttää kilpikonna-aitaansa, ja Jon innostus -oli niin suuri, että talon emännän täytyi hymyillä oikoessaan -päähinettään, joka poikien rutistusten jäljiltä oli sekasortoisessa -tilassa. - -Jätettyään sisarensa oman onnensa nojaan Amy nautti häiritsemättä -olostaan. Herra Tudorin setä oli mennyt naimisiin englantilaisen -naisen kanssa, joka oli ilmielävän lordin pikkuserkku, ja siksi Amy -tunsi suurta kunnioitusta koko perhettä kohtaan. Sillä huolimatta -amerikkalaisesta kasvatuksestaan hän ihaili suuresti hienoa -syntyperää. - -Mutta näinä autuuden hetkinäkään -- keskustellessaan englantilaisen -lordin etäisen sukulaisen kanssa -- Amy ei unohtanut ajan kulkua. -Säädettyjen vierailuminuuttien mentyä hän erosi vastahakoisesti -ylhäisestä seurastaan ja lähti etsimään Jota toivoen, että -parantumaton sisar ei olisi ryhtynyt mihinkään, mikä tuottaisi häpeää -Marchin nimelle. - -Olisi voinut tapahtua pahempaakin, mutta Amyn mielestä tämä jo oli -kyllin hirveää. Jo näet istui nurmikolla poikaliudan ympäröimänä -ja selosti ihailevalle kuulijakunnalleen Laurien uusimpia kujeita -savikäpäläisen koiran loikoessa hänen juhlahameellaan. Yksi lapsista -hätyytti kilpikonnia Amyn rakkaalla päivänvarjolla, toinen söi -piparkakkua pitäen Jon hienoa hattua lautasena ja kolmas pelasi -palloa hänen hansikkaillaan. Mutta kaikilla oli hauskaa, ja kun Jo -keräili hujan hajan viskellyn omaisuutensa lähteäkseen, tuli koko -joukko saattelemaan ja pyysi häntä tulemaan pian uudelleen. - --- Reiluja poikia, vai mitä? Tunnen itseni taas nuoreksi ja -virkeäksi, virkkoi Jo astellen tietä kädet tapansa mukaan selän -takana, mutta tällä kertaa myös pitääkseen piilossa tahraantuneen -päivänvarjon. - --- Miksi sinä välttelet herra Tudoria? kysyi Amy huomauttamatta -sanallakaan Jon kurjasta ulkoasusta. - --- Minä en pidä hänestä; hän leuhkii aina, tiuskii sisarilleen, -tuottaa harmia isälleen ja puhuu epäkunnioittavasti äidistään. Laurie -sanoo että hän hurjistelee, enkä minä välitä hänen tuttavuudestaan. - --- Pitäisi sinun olla edes kohtelias. Nyökkäsit hänelle vain kylmästi, -sen sijaan hymyilit äsken kerrassaan ystävällisesti tervehtiessäsi -Tommy Chamberlainia, jonka isä on vain sekatavarakauppias. Päinvastoin -sinun olisi pitänyt menetellä, virkkoi Amy moittivasti. - --- Eikä olisi, intti Jo. -- En ihaile enkä pidä arvossa Tudoria -hiukkaakaan, olkoon vain hänen isänsä sedän kummin kaima kolmannessa -polvessa sukua lordille. Tommy on köyhä ja ujo, mutta hyväsydäminen -ja hyvin lahjakas. Minä pidän hänestä ja osoitan sen mielelläni, -sillä hän on gentlemanni isänsä ruskeista paperipusseista huolimatta. - --- Sinun kanssasi ei kannata väitellä, valitti Amy. - --- Ei kannatakaan, hyvä ystävä, myönsi Jo, niin että näytetään -iloisilta ja jätetään tänne käyntikorttimme. Koko Kingin perhe -näyttää olevan poissa kotoa, ja siitä olen syvästi kiitollinen. - -Kun tuo velvollisuus oli suoritettu, jatkoivat tytöt matkaansa ja Jo -sai taas uuden kiitoksen aiheen, kun viidennessä paikassa, johon he -saapuivat, talon nuoret neidit eivät voineet ottaa vieraita vastaan. - --- Mennään nyt kotiin ja jätetään Marchin tädin vierailu toiseen -kertaan. Sinne voimme mennä milloin hyvänsä, ja on aika tylsää -laahata tomussa parasta pukuaan, kun on vielä väsynyt ja pahalla -tuulella. - --- En minä ole pahalla tuulella, puhu vain itsestäsi. Täti on -mielissään, jos osoitamme niin paljon kohteliaisuutta, että tulemme -varta vasten vierailuasussa hänen luokseen; siitä ei ole meille -paljon vaivaa, mutta se ilahduttaa häntä. Enkä usko, että pukusi -likaantuu tiellä läheskään niin paljon kuin telmiessäsi likaisten -koirien ja rajujen pojanviikareiden kanssa. Kumarruhan hiukan, että -saan karistaa muruset hatustasi. - --- Sinä olet hirveän kiltti, Amy, Jo sanoi katsahtaen nolona omista -ryppyisistä vaatteistaan sisaren siistiin ja tahrattomaan pukuun. -- -Minä en ikinä huomaa ilahduttaa ihmisiä tuollaisilla pikku asioilla. -Toisinaan aion tehdä jotakin, mutta en oikein sillä hetkellä ennätä. -Siksi päästän pikku tilaisuudet käsistäni ja odotan hetkeä, jolloin -voisin tehdä jonkin suuren palveluksen. Mutta loppujen lopuksi kai -pienet ystävällisyyden osoitukset merkitsevät enemmän. - -Amy hymyili ja lauhtui heti neuvoen äidillisesti: - --- Naisen, varsinkin köyhän naisen, olisi opittava olemaan -ystävällinen, sillä tavoin hän voi palkita muiden osoittaman -hyväntahtoisuuden. Jos muistaisit sen ja käyttäytyisit sen -mukaisesti, sinusta pidettäisiin enemmän kuin minusta, sillä sinä -pystyisit parempaan. - --- Minä olen oikukas otus ja sellaisena pysyn, vaikka myönnän, että -sinä olet oikeassa. Minun vain on helpompi panna henkeni alttiiksi -toisen edestä kuin koettaa miellyttää häntä, silloin kun se ei -huvita. Onnetonta, että täytyy joko pitää ihmisistä kovasti tai -inhota heitä. - --- On vielä onnettomampaa, ettei voi peittää sitä. En pidä Tudorista -sen enempää kuin sinäkään, mutta ei ole minun asiani osoittaa, -että hän on sietämätön, eikä sinunkaan. Ei meidän kannata olla -epämiellyttäviä, vaikka hän onkin. - --- Mutta minun mielestäni tytön on näytettävä, milloin hän ei -hyväksy pojan käytöstä; ja miten hän muuten sen osoittaisi kuin -käytöksellään. Saarnaamisesta ei ole apua; tiedän sen surukseni -yritettyäni turhaan paasata Laurielle. Mutta voin vaikuttaa häneen -monin pikku keinoin sanomatta sanaakaan, ja sellaisia niksejä meidän -olisi käytettävä toisiinkin. - --- Teddy on ihan erikoistapaus, ei häntä voi ottaa esimerkiksi, -sanoi Amy niin juhlallisen vakuuttavasti, että se olisi saanut -tuon 'erikoistapauksen' vääntelehtimään naurusta. -- Jos olisimme -kauniita tai rikkaita ja ylhäisiä, voisimme käyttäytyä niin kuin -meitä haluttaa. Mutta meidän ei auta rypistellä kulmiamme jollekin -pojalle sen vuoksi, ettemme pidä hänestä, ja hymyillä toiselle, koska -hän meitä miellyttää. Meitä ruvettaisiin vain pitämään omituisina ja -ahdasmielisinä. - --- Täytyykö sitten muka olla pitävinään ihmisistä, joita inhoaa, vain -siksi, ettei ole kaunotar ja miljonääri? Hienoa moraalia tosiaan. - --- En minä pysty siitä väittelemään, mutta niinhän kaikki tekevät, -ja jos joku asettuu poikkiteloin, hänelle vain nauretaan. Minusta -maailmanparantajat ovat hassuja, älä sinä vain rupea sellaiseksi. - --- Mutta minä haluan olla maailmanparantaja. Vaikka heille nauretaan, -ei mikään mene eteenpäin ilman heitä. Tästä ei kyllä kannata -väitellä, sillä sinulla on vanhanaikaiset mielipiteet, minä taas -olen uudenaikainen. Sinä pääset kyllä mukavammin elämän läpi, mutta -minulla on hauskempaa. Minä nauttisin varmasti vihellyksistä ja -kivityksestä. - --- No rauhoitu nyt äläkä vaivaa tätiä uudenaikaisilla aatteillasi. - --- Minä koetan olla siivosti, mutta hänelle minun tekisi mieli -esittää aivan erityisen teräviä ja vallankumouksellisia mielipiteitä. - -Carrolin täti oli parhaillaan vierailemassa vanhan neidin luona ja -he näyttivät syventyneen mielenkiintoiseen keskusteluun. Tyttöjen -tullessa puhe lakkasi heti ja tädit vilkaisivat toisiinsa niin -syyllisen näköisinä, että saattoi arvata keskustelun koskeneen -veljentyttäriä. Jo oli pahalla tuulella ja vastustushalu sai hänessä -taas vallan. Amy joka oli kiitettävästi täyttänyt velvollisuutensa, -pysynyt tyynenä ja tehnyt kaikille mieliksi, oli herttaisimmalla -tuulellaan. Tämä rakastettava mieliala teki heti vaikutuksen, -tädit tuhlasivat hänelle hellyyttään ja jäljestäpäin he virkkoivat -merkitsevästi toisilleen: - --- Tuo lapsi se aina vain kehittyy. - --- Tuletko auttamaan myyjäisissä, kultaseni? kysyi rouva Carrol -Amylta, kun tämä istuutui hänen viereensä olemuksessaan sellaista -luottavaisuutta, josta vanhat ihmiset erityisesti nuorissa pitävät. - --- Tulen, täti. Rouva Chester kysyi, tahdonko ottaa osaa puuhaan, ja -minä tarjouduin hoitamaan jotakin pöytää, koska minulla ei ole muuta -annettavaa kuin aikani. - --- Minä en tule, puuttui Jo päättävästi puheeseen. -- Minä en siedä, -että minua kohdellaan alentuvasti. Chesterit pitävät suurenmoisena -armonosoituksena, että sallivat meidän olla mukana noissa muka -hienoissa myyjäisissä. Merkillistä että sinä suostuit, Amy; he -tahtovat vain saada sinut työhön. - --- Minä teen mielelläni työtä. Sehän koituu vapautettujen orjien -hyväksi eikä vain Chesterien, ja minusta he ovat ystävällisiä -antaessaan minun saada osani sekä työstä että hauskuudesta. Ei -minua kiusaa, että ihmiset ovat minua kohtaan alentuvia, jos he -tarkoittavat hyvää. - --- Aivan niin. Pidän siitä, että sinulla on noin kiitollinen -mieli, ystäväiseni. On hauskaa auttaa ihmisiä, jotka antavat arvoa -vaivannäölle; muutamat eivät sitä ymmärrä ja se tuntuu vaikealta, -huomautti Marchin täti katsellen silmälasiensa yli Jota, joka istui -syrjässä keinutuolissa ja kiikkui jokseenkin synkän näköisenä. - -Jos Jo olisi aavistanut mikä suuri onni häälyi vaa'assa heidän -välillään, hän olisi hetkessä muuttunut lempeäksi kuin kyyhkynen. Se -mitä Jo nyt sanoi, riisti häneltä monen vuoden hauskuudet ja antoi -hänelle aiheellisen opetuksen pitää kielensä kurissa. - --- Minä en pidä suosionosoituksista. Ne vaivaavat minua ja saavat -minut tuntemaan itseni orjaksi. Hoidan mieluummin asiani omin päin ja -olen riippumaton. - --- Vai niin! myhähti Carrolin täti ja katsahti Marchin tätiin. - --- Enkös minä sanonut, virkkoi Marchin täti nyökäten Carrolin tädille. - -Jo ei onnekseen tiennyt minkä tyhmyyden oli tehnyt, vaan istui nenä -pystyssä ja uhmaavan näköisenä, eikä se suinkaan parantanut hänen -asemaansa. - --- Puhutko sinä ranskaa, kultaseni? kysyi rouva Carrol Amylta. - --- Jonkin verran. Siitä saan kiittää Marchin tätiä, joka antaa -Esterin puhua sitä minun kanssani niin usein kuin haluan, Amy vastasi -luoden tätiinsä kiitollisen katseen, joka sai tämän hymyilemään -ystävällisesti. - --- Miten sinun kielitaitosi laita on? kysyi rouva Carrol Jolta. - --- Minä en osaa yhtään. Minulla on kova pää enkä voi sietää ranskaa, -se on lipevää ja tyhjänpäiväistä kieltä, kuului Jon töykeä vastaus. - -Vanhat ladyt vaihtoivat taas katseen, ja Marchin täti virkkoi Amylle: - --- Olet kai terve ja hyvissä voimissa, kultaseni? Eivät kai -silmäsikään enää vaivaa sinua. - --- Kiitos, eivät ensinkään, täti hyvä. Voin oikein hyvin ja aion olla -oikein ahkera ensi talvena, jotta olisin valmis matkustamaan Roomaan, -kun se ihana aika koittaa. - --- Se on oikein, tyttöseni! Sinä ansaitset sen matkan, ja olen varma, -että kerran sinne pääsetkin, virkkoi Marchin täti ja taputti Amya -hyväksyvästi päälaelle tämän kumartuessa ottamaan hänen lankakeräänsä -lattialta. - - -- Ärripurri, musta murri, - istuu pankolla ja kehrää, - -kirkui Polly, lensi orreltaan Jon tuolin taakse ja kurkisteli -häntä niin lystikkään tunkeilevasti ja nenäkkäästi, että kaikki -purskahtivat nauruun. - --- Erittäin huomiokykyinen lintu, virkkoi vanha lady. - --- Tule kävelemään, kultaseni! huusi Polly ja lensi astiakaapille -kerjäten sokeripalasta. - --- Kiitos, kyllä minä lähden. Tule, Amy. - -Jo päätti vierailun ja tunsi nyt selvemmin kuin milloinkaan, että -kylässäkäynti vaikutti epäedullisesti hänen mielialaansa. Hän kätteli -tätejä miesmäiseen tapaan, Amy sen sijaan suuteli kumpaakin, ja he -lähtivät jättäen jälkeensä toinen varjon, toinen auringonpaisteen. -Kun he olivat menneet, virkkoi Marchin täti: - --- Niin on parasta tehdä, Mary; minulta saat rahat. - -Ja Carrolin täti vastasi päättävästi: -- Asia on selvä, jos vain -hänen isänsä ja äitinsä suostuvat. - - - - -7 - -SEURAUKSIA - - -Rouva Chesterin myyjäisiä pidettiin niin hienoina ja maineikkaina, -että seudun nuorten naisten mielestä oli suuri kunnia saada siellä -myyntipöytä hoidettavakseen. Amy sai kutsun, mutta Jo ei saanut. Se -oli onneksi kaikille asianomaisille, sillä Jo oli näihin aikoihin -oikea vastarannan kiiski ja hänen täytyi saada monta kovaa kolausta -ennen kuin hän oppi sopeutumaan. 'Mahtava, ikävä olento' jätettiin -syrjään, mutta Amyn kyvyt ja aisti saivat asiallisen tunnustuksen, -kun hänen huostaansa uskottiin taidepöytä. Hän panikin parhaansa -valmistaakseen ja hankkiakseen pöydälle kauniita ja arvokkaita -esineitä. - -Kaikki sujui rauhallisesti avajaispäivän aattoon saakka. Mutta -silloin syntyi erimielisyys, jollaista on melkein mahdotonta välttää, -kun työskentelemässä on parikymmentä naista, joilla kullakin on omat -ennakkoluulonsa ja eturistiriitansa. - -May Chester kadehti Amya siksi, että tämä oli häntä suositumpi, -ja juuri nyt sattui useita pikku tapauksia, jotka vahvistivat -tuota tunnetta. Amyn sievä tussipiirros jätti täydellisesti -varjoon Mayn maalaamat maljakot -- siinä oli yksi pistävä piikki; -vastustamaton Tudor oli äskettäin kutsuissa tanssinut neljä kertaa -Amyn kanssa ja vain kerran Mayn kanssa, se oli toinen piikki; mutta -pahin harmi, joka Mayn mieltä kaiveli ja sai hänet käyttäytymään -epäystävällisesti, johtui hänen korviinsa kantautuneesta huhusta. - -May oli kuullut, että Marchin tytöt olivat tehneet hänestä pilaa -Lambilla käydessään. Syyn olisi tietysti pitänyt langeta Jon -niskoille, sillä hänen vallaton matkimisensa oli onnistunut niin -hyvin, että kaikki huomasivat ketä hän tarkoitti, ja Lambin tytöt -olivat ihastuksissaan levittäneet juttua. Syyllisillä ei kuitenkaan -ollut siitä pienintäkään aavistusta. Niinpä saattoi hyvin ymmärtää -Amyn pahoittaneen mielensä, kun rouva Chester tuli Amyn luo tämän -viimeistellessä sievää pöytäänsä ja lausui ystävällisesti, mutta -silmissään kylmä ilme: - --- Hyvä ystävä, nuoret neitoset näyttävät täällä oudoksuvan, kun en -ole antanut tätä paikkaa omille tyttärilleni. Koska tämä on edustavin -pöytä ja minun tyttäreni ovat nähneet suurimman vaivan myyjäisistä, -on kai parasta, että he saavat tämän paikan. Olen kovin pahoillani, -mutta sinähän olet niin innostunut asiaamme, ettet välitä pienestä -pettymyksestä. Saat kyllä toisen pöydän, jos haluat. - -Rouva Chester oli kuvitellut, että olisi helppo lausua nämä sanat. -Mutta hänen olikin vaikea esittää asiaansa luontevasti, kun Amy -katsoi häntä luottavasti, silmät täynnä ihmetystä ja levottomuutta. - -Amy huomasi, että asiassa piili jotakin, mutta ei voinut arvata mitä. -Hän sanoi hiljaa, niin että sanojen huomasi sattuneen häneen: - --- Ehkä on parasta, etten tule ensinkään myymään. - --- Ei, hyvä ystävä, älä huoli pahastua. Tämä on vain -sopivaisuuskysymys, ymmärräthän. Minun mielestäni pöytä oli oikein -sopiva sinulle ja olen kiitollinen kaikesta vaivannäöstä, jolla sait -pöytäsi noin kauniiksi. Mutta tietysti täytyy luopua yksityisistä -toiveistaan. Minä hankin sinulle kyllä hyvän paikan jostakin muualta. -Haluaisitko kukkapöydän? Pikku tytöt ottivat sen huostaansa, mutta -he ovat väsyneet kesken. Sinä saat siitä ihastuttavan ja kukkapöytä -vetää aina ostajia luokseen, niin kuin tiedät. - --- Varsinkin herroja, lisäsi May sellainen sävy äänessään, että -Amy alkoi aavistaa, miksi oli kadottanut suosionsa. Hän punastui -harmista, mutta ei muuten ollut huomaavinaan lapsellista ilkeyttä, -vaan vastasi odottamattoman ystävällisesti: - --- Kuten haluatte, rouva Chester. Siirryn heti kukkapöytään. - --- Voit ottaa omat tavarasi mukaan jos haluat, aloitti May -tuntien hiukan omantunnonvaivoja katsellessaan sieviä naulakkoja, -simpukankuoria ja hauskoja koristuksia, jotka Amy oli järjestänyt -huolellisesti ja aistikkaasti. Hänen tarkoituksenaan oli olla -ystävällinen, mutta Amy käsitti hänet väärin ja vastasi nopeasti: - --- Tietysti, jos ne ovat tiellä. Hän pyyhkäisi kaikki tuomansa -tavarat pöydältä sikin sokin esiliinaansa ja lähti loukkaantuneena -sekä omasta että taideteostensa puolesta. - --- Nyt hän suuttui. Voi jospa en olisi ensinkään pyytänyt sinua -puhumaan hänelle, äiti, virkkoi May katsellen surullisena tyhjiä -paikkoja pöydällään. - --- Tyttöjen riidat menevät pian ohi, vastasi hänen äitinsä, vaikka -hänkin hiukan häpesi, että oli ollut osallisena jutussa. - -Pikku tytöt ottivat Amyn ja hänen aarteensa iloisina vastaan. Heidän -sydämellisyytensä lievitti hiukan hänen kiihtymystään, ja hän ryhtyi -työhön aikoen vakaasti onnistua kukkatyttönä, vaikka taiteellinen -menestys häneltä olikin riistetty. - -Mutta kaikki näytti kääntyvän häntä vastaan. Aika oli täpärällä ja -Amy oli väsynyt; kaikilla oli omat toimensa eikä kukaan ehtinyt -auttamaan häntä. Pikku tytöistäkin oli vain haittaa, sillä he -hääräsivät ja lörpöttelivät kuin harakat ja olivat vain häiriöksi -koettaessaan järjestää parhaansa mukaan. Murattilaite ei ottanut -pysyäkseen pystyssä, vaan uhkasi kaatua heti kun siihen ripustetut -korit oli täytetty. Amyn parhaalle maalaukselle roiskui vettä ja -siitä jäi sinipunainen kyynel Cupidon poskelle; hän iski vasaralla -sormeensa ja vilustui ristivedossa, niin että oli huolissaan -seuraavan päivän takia. - -Kun Amy illalla kertoi asian kotiväelleen, se herätti suurta -paheksumista. Rouva Marchin mielestä juttu oli häpeällinen, mutta -hänestä Amy oli menetellyt oikein; Beth selitti jäävänsä kokonaan -pois myyjäisistä, ja Jo kysyi, miksi Amy ei korjannut mukaansa -kaikkia tavaroitaan ja jättänyt noita halpamaisia ihmisiä oman -onnensa nojaan. - --- Ei minun tarvitse olla halpamainen, vaikka he ovatkin. Minä -en pidä sellaisesta, ja vaikka minulla mielestäni on täysi syy -loukkaantua, en aio näyttää sitä heille. Se vaikuttaa paljon -tehokkaammin kuin vihaiset sanat ja ajattelemattomat teot, eikö niin, -äiti? - --- Olet oikeassa, kultaseni; on aina parasta maksaa isku suudelmalla, -vaikka se usein onkin vaikeata, sanoi äiti niin kuin konsanaan -henkilö, joka on oppinut tuntemaan eron sanojen ja tekojen välillä. - -Siitä huolimatta, että Amyn monta kertaa teki mieli näyttää olevansa -loukkaantunut ja maksaa samalla mitalla takaisin, hän pysyi -päätöksessään koko seuraavan päivän ja halusi voittaa vihollisensa -ystävällisyydellä. Alku meni hyvin, sillä hän sai oikealla hetkellä -hiljaisen muistutuksen asiasta. - -Järjestäessään myyjäispäivän aamuna pöytäänsä sillä aikaa kuin pikku -tytöt viereisessä huoneessa täyttivät namuskoreja, Amy otti esiin -rakkaimman työnsä -- pienen kirjasen, johon isä oli aarrevarastostaan -löytänyt vanhanaikaiset kannet ja jonka pergamenttilehdille Amy oli -koristeellisesti tekstannut raamatunlauseita. Kun hän ylpeänä selaili -sen taidokasta kuvitusta, hänen silmänsä osuivat lauseeseen, joka -pysähdytti hänet ajattelemaan. Punaisin, sinisin ja kullanvärisin -kiehkuroin kehystetyllä pergamenttisivulla näkyi pieniä enkeleitä, -jotka taluttivat toisiaan kädestä, ja kukkien ja orjantappuroiden -keskellä olivat sanat: "Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi." - -Niinhän sitä täytyisi, mutta minä en rakasta, mietti Amy -vilkaistessaan Mayn tyytymättömiin kasvoihin, jotka pilkistivät -isojen kukkamaljakoiden takaa; maljakot eivät kyenneet täyttämään -tyhjiä paikkoja, jotka Amyn sievät työt olivat jättäneet jälkeensä. -Amy käänteli lehtiä ja luki sieltä täältä lauseen, joka lievitti -hänen kiihtymystään ja katkeruuttaan. Omatunto piti Amylle pienen -saarnan, kun hän luki kirjoittamansa raamatunlauseen; ja hän otti -opetuksesta vaarin ja toteutti sen heti käytännössä. - -Mayn pöydän ympärillä seisoi joukko tyttöjä ihaillen sieviä esineitä -ja keskustellen myyjättärien vaihdoksesta. He puhuivat hiljaa, -mutta Amy tiesi, että he puhuivat hänestä, ja kuultuaan asian -Maylta he arvostelivat sitä vain hänen kannaltaan. Se ei tuntunut -Amysta hauskalta, mutta hyvä tahto oli päässyt hänessä voitolle -ja nyt tarjoutui tilaisuus osoittaa sitä. Hän kuuli Mayn sanovan -surullisesti: - --- Tämä on onnetonta: en ehdi enää hankkia tänne uusia tavaroita enkä -pane pöydälleni minkälaista romua hyvänsä. Pöytä oli täydellinen, -mutta nyt se on piloilla. - --- Hän voisi tuoda tavarat takaisin jos pyytäisit, ehdotti muuan -tytöistä. - --- Kuinka minä tämän sotkun jälkeen voisin pyytää..., aloitti May, -mutta ei ehtinyt lopettaa lausettaan, sillä salin toiselta puolen -kuului Amyn ystävällinen ääni: - --- Sinä saat ne pyytämättäkin jos haluat. Aioin juuri tarjota -niitä takaisin, sillä ne sopivat paremmin sinun pöydällesi kuin -minun. Ole hyvä ja ota ne ja anna anteeksi, että eilen illalla -ajattelemattomasti otin ne pois. - -Amy vei tavaransa, nyökkäsi hymyillen ja kiiruhti takaisin, sillä -ystävällinen työ oli helpompi suorittaa, jollei tarvinnut ottaa siitä -kiitosta. - --- Se oli kiltisti tehty! huudahti yksi tytöistä. - -Mayn vastausta ei voinut kuulla; mutta eräs tytöistä, jonka mieliala -oli käynyt hiukan happameksi mehujen sekoittamisesta, lisäsi ilkeästi -naurahtaen: - --- Erittäin kiltisti; hän taisi tietää, että ne eivät menisi kaupaksi -hänen omalla pöydällään. - -Se tuntui katkeralta, sillä kun uhrautuu, toivoo saavansa edes -tunnustusta osakseen. Hetkisen Amy katui tekoaan, sillä hänestä -näytti ettei hyvä aina saa palkkaansa. Mutta tällä kertaa se sai, -sen Amy pian huomasi. Hänen mielensä tuntui keveältä ja hänen -taitavat kätensä saivat pöydän hienoksi. Tytöt kohtelivat häntä -ystävällisesti, ja välikohtaus näytti ihmeesti puhdistaneen ilman. - -Päivä oli pitkä ja raskas Amyn mielestä. Usein hän istui aivan yksin -pöytänsä takana, sillä pikku tytöt karkasivat tämän tästä. Harvat -viitsivät ostaa kukkia kesäaikaan, ja hänen kukkakimppunsa alkoivat -kuihtua ennen iltaa. - -Taidepöytä oli houkuttelevin. Sen ympärillä oli aina ostajia, ja -myyjättäret lensivät edestakaisin toimekkaan näköisinä kilisevine -rahalaatikkoineen. Amy katseli usein kaihoisasti taidepöytään päin, -jonka ääressä hän olisi ollut kuin kotonaan, sen sijaan että sai olla -toimettomana syrjäisessä nurkassa. Kaikille se ei olisi ollut yhtä -kova koettelemus, mutta sievälle ja iloiselle tytölle se kävi melkein -ylivoimaiseksi. Kun hän ajatteli, että kotiväki, Laurie ja tämän -ystävät tapaisivat hänet illalla näin syrjäisestä paikasta, hän tunsi -itsensä suorastaan marttyyriksi. - -Amy meni kotiin vasta iltapuolella. Hän oli niin kalpea ja hiljainen, -että kaikki tiesivät hänen viettäneen raskaan päivän, vaikka hän ei -valittanut eikä edes kertonut, miten päivä oli sujunut. Äiti ojensi -hänelle sydämellisesti teekupin, Beth auttoi häntä pukeutumisessa -ja sitoi pienen, sievän seppeleen hänen päähänsä, ja Jo hämmästytti -koko perhettä pukeutumalla tavattoman huolellisesti ja vihjaamalla -synkästi, että kohta olisi toinen ääni kellossa. - --- Jo, älä tee tyhmyyksiä. En tahdo melua, niin että älä sinä puutu -asiaan, vaan käyttäydy kunnolla, pyysi Amy lähtiessään kotoa hyvissä -ajoin, jotta voisi vähän kaunistaa pientä pöytäparkaa, sillä hän -toivoi saaneensa lisää kukkia. - --- Aion vain miellyttää kaikkia tuttujamme, jotta he viipyisivät -mahdollisimman kauan sinun nurkassasi. Teddy ystävineen tulee apuun -ja meillä on varmasti vielä hauskaa, vastasi Jo ja kumartui portista -katsomaan, joko Laurie oli tulossa. Pian kaikuivat tutut askelet -hämärässä ja Jo riensi vastaan. - --- Meidän poikako sieltä tulee? - --- No, ihan varmasti! ja Laurie veti Jon käden kainaloonsa -tyytyväisenä kuin hänen kaikki toiveensa olisivat toteutuneet. - --- Voi Teddy, tiedätkö mitä on tapahtunut? ja Jo selosti Amyn -kärsimän vääryyden kiihtyneenä sisarensa puolesta. - --- Joukko meikäläisiä on päättänyt lähteä myyjäisiin ja minut saa -vaikka hirttää, jollen pane heitä ostamaan joka ainoata kukkaa hänen -pöydältään ja pysyttelemään sen jälkeen koko ajan hänen ympärillään, -Laurie sanoi oikein innostuneena. - --- Amy kertoi, että kukat ovat nuutuneita ja uudet tulevat ehkä liian -myöhään. En haluaisi olla epäluuloinen enkä ilkeä, mutta ei ihme -vaikka kukat jäisivät tyystin tulematta. Kun ihmiset kerran rupeavat -halpamaisiksi, ei heitä pidätä mikään, huomautti Jo harmistuneena. - --- Eikö Hayes antanut meidän puutarhamme kauneimpia kukkia teille? -Minä käskin hänen antaa. - --- Ihanko totta? Hän varmaan unohti. Kun sinun isoisäsi on sairas, en -tahtonut häiritä häntä ja pyytää kukkia, vaikka olisinkin tarvinnut. - --- Mutta Jo, luulitko sinä tosiaan, että sinun olisi pitänyt pyytää -niitä! Nehän ovat sinun yhtä hyvin kuin minunkin! Meillähän on kaikki -yhteistä, alkoi Laurie äänellä, joka sai aina Jon piikikkääksi. - --- Hyvänen aika, mitä sinä puhut! Minua eivät kiinnosta puoletkaan -sinun tavaroistasi. Mutta meillä ei ole aikaa jutella täällä, minun -on mentävä auttamaan Amya; lähde sinä pukeutumaan hienoksi, ja jos -olet tosiaan niin ystävällinen että lähetät Hayesin viemään hiukan -tuoreita kukkia Amylle, siunaan sinua ikuisesti. - --- Etkö voi antaa siunausta nyt heti? kysyi Laurie niin vetoavasti, -että Jo löi epäkohteliaasti veräjän kiinni hänen edessään ja huusi -rakosesta: -- Mene tiehesi, Teddy, minulla on kiire. - -Illalla olikin toinen ääni kellossa salaliittolaisten ansiosta. Hayes -lähetti valtavasti kukkia ja niiden mukana seurasi kori, jonka hän -oli järjestänyt parhaan taitonsa mukaan ja joka asetettiin keskelle -pöytää. Koko Marchin perhe saapui myyjäisiin, ja Jo pani kaikki -taitonsa liikkeelle, niin että ihmiset eivät vain tulleet vaan myös -jäivät pöydän ääreen kuuntelemaan hänen lörpöttelyään ja ihailemaan -Amyn aikaansaannoksia; heillä oli ilmeisesti hyvin hauskaa. - -Laurie johti ystävineen ritarillisesti joukkoa. He ostivat Amylta -joka ainoan kukkakimpun ja pysyttelivät koko ajan pöydän ympärillä, -niin että he saivat Amyn nurkan huoneen iloisimmaksi paikaksi. Amy -tunsi taas olonsa mukavaksi ja ainakin kiitollisuudesta, jollei juuri -muun vuoksi, hän koetti olla niin vilkas ja viehättävä kuin osasi -- -tultuaan nyt siihen tulokseen että hyvä sittenkin saa palkkansa. - -Jo käyttäytyi esimerkillisen hyvin. Kun Amy oli turvallisesti -kunniavartionsa ympäröimänä, Jo kierteli salia kuullen sieltä -täältä pikku juoruja, jotka selittivät hänelle Chesterin perheen -kannanmuutoksen. Hän tunsi oman syyllisyytensä asiassa ja päätti -mahdollisimman pian puhdistaa Amyn maineen. Kulkiessaan taidepöydän -ohi hän etsi Amyn valmistamia tavaroita, mutta niistä ei näkynyt -jälkeäkään. He ovat varmaan panneet ne piiloon, ajatteli Jo, joka -saattoi antaa anteeksi itse kärsimänsä vääryyden, mutta oli hyvin -vihainen milloin hänen omaisiaan loukattiin. - --- Hyvää iltaa, Jo. Miten Amyn kauppa sujuu? kysyi May -hyväntahtoisesti, sillä hän halusi näyttää, että hänkin saattoi olla -jalomielinen. - --- Hän on myynyt kaiken, mistä saattoi rahaa saada, ja nyt hän pitää -hauskaa. Kukkapöytä vetää tunnetusti ostajia luokseen, varsinkin -herrasmiehiä. - -Jo ei voinut olla pistelemättä, mutta May otti sen vastaan niin -nöyrästi, että toinen heti katui sanojaan ja alkoi kehua suuria -kukkamaljakolta, jotka vielä olivat myymättä. - --- Missähän Amyn piirustus lienee? Ajattelin ostaa sen isälle, -virkkoi Jo, sillä hän halusi innokkaasti kuulla, minkä kohtalon -sisaren työ oli saanut. - --- Kaikki Amyn tavarat on myyty jo kauan sitten; pidin huolta että -oikeat ihmiset huomasivat ne, ja ne tuottivat meille sievoisen -summan, vastasi May, joka päivän kuluessa oli voittanut monta pikku -kiusausta niin kuin Amykin. - -Jo kiiruhti tyytyväisenä kertomaan hyvät uutiset Amylle. Tämä oli -ihmeissään ja liikuttunut Mayn sanoista ja käytöksestä. - --- Nyt hyvät herrat, saatte osoittaa huomiota muille pöydille yhtä -avokätisesti kuin minunkin pöydälleni ja muistakaa erityisesti -taidepöytää, käski Amy Teddyn joukkoa. - --- 'Chesterin valtaus' olkoon tunnuslauseenne; täyttäkää miehekkäästi -velvollisuutenne, sieltä saatte koko rahan edestä taidetta, virkkoi -parantumaton Jo, kun uskollinen sotajoukko oli lähdössä kentälle. - --- Käskynne mukaan, vaikka minun mielestäni maaliskuu (March) on -paljon kauniimpi kuin toukokuu (May), sanoi pikku Parker, joka koetti -olla samalla kertaa sukkela ja kohtelias. - -Mutta Laurie vaiensi pojan. -- Erinomaista pikku pojan puheeksi, hän -sanoi ja talutti pojan pois taputettuaan häntä isällisesti päälaelle. - --- Osta maljakot, Amy kuiskasi Laurielle kootakseen vielä tulisia -hiiliä vihamiehensä pään päälle. - -Mayn suureksi riemuksi herra Laurence osti maljakot ja käveli sitten -edestakaisin salissa kantaen niitä kainalossaan. Toiset herrasmiehet -sijoittivat yhtä innokkaasti rahansa kaikenlaisiin pikkutavaroihin -ja kuljettivat sitten mukanaan vahakukkia, maalattuja viuhkoja, -kultalangalla koristettuja kirjesalkkuja ja muita hyödyllisiä ja -sopivia ostoksia. - -Carrolin tätikin oli paikalla ja sai kuulla tapauksen. Hän ilmoitti -tyytyväisen näköisenä rouva Marchille jotakin. Tämä hymyili -mielihyvästä ja katsoi Amya samalla kertaa ylpeänä ja levottomana, -mutta vasta useiden päivien kuluttua hän kertoi toisille ilonaiheensa. - -Myyjäiset onnistuivat hienosti. Kun May toivotti Amylle hyvää yötä, -ei hän makeillut niin kuin ennen, vaan suuteli Amya herttaisesti ja -hänen katseensa tuntui sanovan: "Anna anteeksi ja unohda." - -Amy tunsi saaneensa hyvityksen. Kotiin saapuessaan hän näki -kukkamaljakoiden komeilevan eteisen uuninreunustalla, kummassakin -komea kukkakimppu. "Kunniapalkinto jalomieliselle Marchin tytölle", -oli Laurie kirjoittanut. - --- Sinä olet luonteeltasi paljon lujempi ja jalompi ja hienompi kuin -olisin uskonut, Amy. Käyttäydyit hienosti; kunnioitan sinua täydestä -sydämestäni, virkkoi Jo lämpimästi kun he myöhään illalla harjasivat -hiuksiaan. - --- Me kaikki kunnioitamme -- oli suurenmoista, että olit niin valmis -antamaan anteeksi. Se mahtoi olla kauhean vaikeaa, kun olit nähnyt -tavaroistasi niin paljon vaivaa ja iloinnut saadessasi itse myydä -ne. Minä en varmaan olisi voinut olla yhtä ystävällinen, lisäsi Beth -vuoteestaan. - --- Mitä turhia, tytöt, ei minua tarvitse kehua. Tein vain niin -kuin olisin muiden toivonut tekevän minulle. Teitä naurattaa kun -sanon, että tahdon olla lady, mutta minä tarkoitan, että on oltava -hieno sekä tavoiltaan että mieleltään, ja minä yritän parhaani -mukaan. En osaa oikein selittää, mutta tahtoisin päästä eroon -pikkusieluisuudesta ja typeryydestä, jotka usein ovat naisten vikana. -En ole vielä kovinkaan pitkällä, mutta koetan parhaani ja toivon -joskus tulevani äidin kaltaiseksi. - -Amy puhui vakavana. Jo syleili häntä hellästi ja sanoi: - --- Nyt ymmärrän mitä tarkoitat enkä enää milloinkaan naura -sinulle. Sinä edistyt nopeammin kuin luulet, ja minä aion oppia -sinulta todellista kohteliaisuutta, sillä sinä näyt olevan perillä -salaisuudesta. Jatka vain, sisko, jonakin päivänä saat palkkasi, ja -silloin ei kukaan ole iloisempi kuin minä. - -Viikon kuluttua Amy sai palkkansa, mutta Jo-raukan oli kovin vaikea -iloita siitä. Carrolin tädiltä tuli kirje ja sitä lukiessa rouva -Marchin kasvot kirkastuivat niin, että Jo ja Beth, jotka olivat -läsnä, halusivat välttämättä kuulla, mitä hyviä uutisia kirjeessä oli. - --- Carrolin täti matkustaa ensi kuussa ulkomaille ja tahtoo... minut -mukaansa! huudahti Jo hypähtäen innoissaan seisomaan. - --- Ei rakkaani, ei sinua, vaan Amyn. - --- Voi äiti kulta, hän on liian nuori; ensin on minun vuoroni. Olen -toivonut sitä jo kauan -- se olisi kovin hyödyllistä ja samalla -äärettömän ihanaa -- minun täytyy päästä. - --- Ei se taida käydä, Jo. Täti sanoo nimenomaan haluavansa Amyn, eikä -meidän sovi panna ehtoja, kun hän tekee tällaisen tarjouksen. - --- Aina käy näin. Amyn osaksi tulee kaikki huvi ja minun täytyy vain -raataa. Se ei ole reilua, huudahti Jo kuohuksissaan. - --- Se on kai osaksi omaa syytäsi. Keskustelin äskettäin tädin kanssa, -ja hän pahoitteli sitä, että sinulla on kulmikas käytös ja kovin -omapäiset mielipiteet; ja tässä hän kirjoittaa, ikään kuin toistaisi -sinun sanojasi: -- Olin ensin aikonut pyytää Jota, mutta koska -'kiitollisuudenvelka on hänelle rasitus' ja koska hän 'ei voi sietää -ranskaa', en uskalla pyytää häntä. Amy on taipuisampi, hänestä tulee -hyvää seuraa Flolle ja hän on kiitollinen siitä hyödystä, jonka matka -hänelle tuottaa. - --- Voi minun kieltäni, minun kamalaa kieltäni! Miksi en voi oppia -pitämään sitä kurissa, vaikeroi Jo muistaen onnettomat sanansa. Kun -rouva March kuuli missä yhteydessä ne oli lausuttu, hän virkkoi -surullisesti: - --- Olisin suonut sinun pääsevän matkalle, mutta nyt ei ole mitään -toivoa; koeta nyt kestää tämä urheasti äläkä pilaa Amyn iloa -valittelulla ja kateudella. - --- Minä koetan, sanoi Jo mutta hän räpytteli silmiään kumartuessaan -nostamaan maasta käsityökoria, jonka innoissaan oli kaatanut. -- -Koetan noudattaa hänen esimerkkiään ja todella olla iloinen enkä vain -näyttää siltä, etten hetkeksikään turmelisi hänen onneaan. Mutta -helppoa se ei ole, sillä tämä on kauhea pettymys, ja Jon silmistä -vieri katkeria kyyneliä pienelle neulatyynylle, joka hänellä oli -kädessään. - --- Jo rakas, olen hyvin itsekäs, mutta en tulisi toimeen ilman sinua -ja olen iloinen, että jäät kotiin, kuiskasi Beth ja halasi häntä -niin hellästi ja hartaasti, että se lohdutti Jota, vaikka tämä olisi -halunnut lyödä itseään korvalle ja nöyrästi pyytää, että Carrolin -täti laskisi suosionsa taakan hänen harteilleen, jotta täti saisi -nähdä, miten kiitollisena hän sen kantaisi. - -Kun Amy tuli kotiin, kykeni Jo ottamaan jo osaa yhteiseen iloon, -ehkäpä ei aivan yhtä sydämellisesti kuin muulloin, mutta hän ei silti -kadehtinut Amyn hyvää onnea. Nuori neiti itse ihastui tavattomasti -tiedosta. Hän käveli ympäriinsä juhlallisen onnellisena, alkoi samana -iltana lajitella värejään ja järjestää siveltimiään matkaa varten ja -jätti sellaiset pikkuseikat kuin vaatteet, rahat ja passin niiden -huoleksi, joiden mieli ei liikkunut taiteen maailmoissa. - --- Ei tämä ole pelkkä huvimatka, Amy virkkoi painokkaasti -puhdistaessaan parasta palettiaan. -- Tämä matka ratkaisee -elämänurani. Jos minulla on lahjoja, ne kyllä tulevat ilmi Roomassa, -ja siinä tapauksessa aion osoittaa ne jotenkin. - --- Entäs jos sinulla ei ole? kysäisi Jo ommellessaan silmät punaisina -uusia kauluksia Amylle. - --- Siinä tapauksessa palaan kotiin ja rupean piirustuksenopettajaksi, -vastasi maineen havittelija filosofisen tyynesti. Mutta hän irvisti -ajatellessaan tätä mahdollisuutta ja hankasi palettia ikään kuin -näyttääkseen, ettei hän hevillä luopuisi toiveistaan. - --- Sitä sinä et tee; sinä et viitsi tehdä kovaa työtä, vaan menet -naimisiin jonkun rikkaan miehen kanssa ja palaat kotiin nauttimaan -ylellisyydestä elämäsi loppuun asti, virkkoi Jo. - --- Ennustuksesi käyvät joskus toteen, mutta tähän en usko. Toivon -tietysti että niin kävisi, sillä jollei minusta ole taiteilijaksi, -olisi hauskaa, kun voisi edes auttaa niitä, joilla on lahjoja, -virkkoi Amy hymyillen, ikään kuin hyvän haltijattaren osa olisi -miellyttänyt häntä enemmän kuin köyhänä piirustuksenopettajana -eläminen. - --- Hm, huokasi Jo, jos sinä toivot sitä, niin saat sen, sillä sinun -toiveesi toteutuvat aina -- minun eivät milloinkaan. - --- Tahtoisitko sinä lähteä? kysyi Amy hieroen mietteissään nenäänsä -veitsellä. - --- Totta kai! - --- No, vuoden tai parin kuluttua kutsun sinut sinne ja sitten -kaivamme Forumilta muinaisesineitä ja toteutamme kaikki suunnitelmat, -jotka olemme yhdessä tehneet. - --- Kiitoksia; muistutan sinua lupauksestasi, sitten kun se ihana -päivä tulee, jos se tulee milloinkaan, vastasi Jo yrittäen olla -kiitollinen tuosta epävarmasta, mutta houkuttelevasta kutsusta. - -Valmisteluihin ei ollut paljon aikaa ja talossa riitti puuhaa Amyn -lähtöön saakka. Jo kesti hyvin siihen asti kun viimeinen sininen -nauhan kaistale oli kadonnut näkyvistä, mutta silloin hän vetäytyi -pakopaikkaansa ullakolle ja itki, kunnes ei enää jaksanut. Amy kesti -lujana laivan lähtöön saakka; mutta juuri kun nostosilta oli määrä -vetää laivaan, hän äkkiä käsitti, että kohta kokonainen valtameri -erottaisi hänet rakkaistaan. Hän tarrautui kiinni Laurieen, joka -kauimmin viipyi laivassa, ja nyyhkytti: - --- Voi, pidä huolta heistä, ja jos jotakin tapahtuu... - --- Lupaan sen, hyvä ystävä, ja jos jotakin tapahtuu, tulen -lohduttamaan sinua, kuiskasi Laurie ollenkaan aavistamatta, että -hänen täytyisi toteuttaa lupauksensa. - -Niin Amy matkusti vanhaan maailmaan, joka nuorten silmissä näyttää -uudelta ja kauniilta. Isä ja ystävä jäivät rannalle ja toivoivat -hartaasti, että kohtalo olisi lempeä onnelliselle tytölle, joka -huiskutti heille laivan kannelta, kunnes ei enää muuta näkynyt kuin -kesäinen auringonpaiste, joka leikitteli meren laineilla. - - - - -8 - -ULKOMAANKIRJEENVAIHTAJAMME - - - Lontoossa - - Rakas kotiväki. - - Täällä siis todellakin istun Bath-hotellin ikkunan ääressä - Piccadillylla. Tämä paikka ei ole muodissa, mutta setä asui - täällä monta vuotta sitten eikä hän tahtonut mennä muualle; - emme viivy täällä kauan, niin ettei sillä ole väliä. En osaa - kertoakaan miten olen nauttinut kaikesta, en alkuunkaan, ja - sen vuoksi lähetän teille katkelmia muistiinpanovihostani, - sillä kotoa lähdettyäni en ole muuta tehnyt kuin piirtänyt ja - kirjoittanut. - - Lähetin teille Halifaxista muutaman rivin, kun tunsin oloni - kurjaksi, mutta sen jälkeen voin oikein hyvin, olin enimmäkseen - terveenä, ja vietin kaiket päivät kannella, missä oli paljon - hauskoja ihmisiä. Kaikki olivat minulle erittäin ystävällisiä, - varsinkin upseerit. Älä naura, Jo; laivalla tosiaan tarvitaan - herrasmiehiä auttamaan ja palvelemaan. Kun heillä sitä paitsi - ei ole mitään tekemistä, on pelkästään palvelus käyttää heitä - hyödyksi, hehän muuten sauhuttaisivat itsensä kuoliaiksi. - - Täti ja Flo makasivat koko matkan merisairaina ja halusivat olla - yksinään. Minä siis lähdin pitämään hauskaa autettuani heitä - niin paljon kuin voin. Miten ihanaa oli kävellä kannella -- ja - ne auringonlaskut, hieno ilma ja aallot sitten! Oli melkein yhtä - jännittävää kuin ratsastaa nopealla hevosella, kun kiidimme - eteenpäin sellaista vauhtia. Kunpa Beth olisi päässyt mukaan, - matka olisi tehnyt hänelle hyvää; Jo olisi varmasti kiivennyt - innoissaan raakapuulle istumaan, tehnyt tuttavuutta konemiesten - kanssa ja puhunut kapteenin komentotorveen. - - Matka oli todella taivaallinen, mutta tuntui hauskalta, - kun Irlannin rannikko tuli näkyviin. Minusta se näytti - herttaiselta: siellä oli vihreää ja aurinkoista, pieniä ruskeita - mökkejä, joillakin kukkuloilla näkyi raunioita ja laaksoissa - herraskartanoita, joitten puistoissa saksanhirvet kävivät - laitumella. Saavuimme sinne aikaisin aamulla, enkä tosiaan kadu, - että nousin katsomaan. Lahti oli täynnä pieniä veneitä, rannikko - maalauksellinen ja taivas rusotti kaiken yllä. En ikinä unohda - sitä. - - Queenstownissa erosimme herra Lennoxista -- hän on eräs uusi - tuttavani -- ja kun mainitsin Killarneyn järvistä, hän huokasi ja - lauloi katsoen minuun: - - Ah, tokkopa tunnet Kate Kearneyn? - Hän rannoilla kulkee Killarneyn. - Hänen silmänsä hurma - on vaara ja turma, - sillä kumma on katse Kate Kearneyn. - Typerää, vai mitä? - - Liverpoolissa viivyimme vain pari tuntia. Siellä on likaista ja - meluisaa ja lähdin sieltä mielelläni. Setä ryntäsi kaupungille, - osti koirannahkakäsineet, rumat paksupohjaiset kengät, - sateenvarjon ja ennen kaikkea ajatti itselleen poskiparran, - minkä tehtyään hän uskoi näyttävänsä aidolta britiltä. Mutta jo - ensimmäinen pieni kengänkiillottaja, joka sai puhdistaa hänen - kenkänsä, huomasi niiden kuuluvan amerikkalaiselle ja sanoi - virnistellen: - - -- Kas niin, sir, nyt ne ovat siistit. Olen kiillottanut ne - jenkkien parhaalla voiteella. - - Se huvitti setää sanomattomasti. Voi, minun täytyy kertoa, mitä - se hassu Lennox teki! Hän käski ystävänsä Wardin, joka jatkoi - matkaa meidän kanssamme, tilata kukkia minulle, ja kun tulin - huoneeseeni, näin ensimmäiseksi kauniin kukkakimpun ja kortissa - luki "Parhain terveisin Robert Lennoxilta". Eikö se ollut hupsua, - tytöt? Minä pidän matkustamisesta. - - En ennätä lainkaan Lontooseen, jollen pidä kiirettä. Matka - sinne kulki kuin suuren taidemuseon halki, joka on täynnä - ihania maisemamaalauksia. Pidin eniten maalaistaloista; niissä - oli olkikatot, murattia räystääseen saakka, ristikkoikkunat, - ja oviaukoissa seisoskeli pulskia emäntiä punaposkiset lapset - helmoissaan. Karjakin näytti lauhkeammalta kuin meikäläinen - seisoessaan puolisäärtä myöten apilassa, ja kanat kotkottivat - tyytyväisinä. En ole milloinkaan nähnyt yhtä puhtaita värejä -- - ruoho oli helakan vihreää, taivas kovin sininen, vilja keltaista - ja metsä syvän tumma -- koko matkan olin ihastuksissani ja samoin - oli Flokin. Juoksimme ikkunan äärestä toiseen ja yritimme nähdä - kaiken junan kiitäessä sadan kilometrin tuntivauhtia. Täti oli - väsynyt ja kävi nukkumaan, mutta setä tutki opaskirjaansa eikä - mikään saanut häntä hämmästymään. - - Tähän tapaan kului matka: Amy hypähtää seisomaan: - - -- Oi tuolla on varmasti Kenilworth, tuo harmaa tuolla puiden - keskellä! - - Flo syöksyy minun ikkunani ääreen. -- Miten sievä se on! Mennään - sinne joskus, eikö niin isä? - - Setä ihailee kaikessa rauhassa saappaitaan. -- Emme, kultaseni, - jollet tahdo olutta. Se on panimo. - - Äänettömyys -- sitten Flo huudahtaa: -- Hirveätä, tuolla on - hirsipuu ja siihen ripustetaan parhaillaan miestä. - - -- Missä, missä? huutaa Amy ja saa näkyviinsä kaksi korkeaa - pylvästä, joiden välillä on poikkipuu ja siitä riippumassa - rautaketjuja. - - -- Kivihiilikaivos, huomauttaa setä silmää iskien. - - -- Tuolla makaa sievä lammaslauma nurmella, sanoo Amy. - - -- Katso isä, eivätkö ne ole herttaisia! lisää Flo tunteellisesta. - - -- Ne ovat hanhia, arvoisat neidit, vastaa setä äänellä, joka - saa meidät olemaan hiljaa, kunnes Flo rupeaa lukemaan "Kapteeni - Cavendishin lemmenseikkailuja" ja minä saan yksin nauttia - maisemasta. - - Kun tulimme Lontooseen, satoi tietenkin, emmekä nähneet muuta - kuin sumua ja sateenvarjoja. Me lepäsimme, purimme matkalaukut - ja teimme vähän ostoksia sadekuurojen lomassa. Mary-täti osti - minulle uusia vaatteita, sillä lähdin matkalle niin kiireesti, - etten ehtinyt läheskään valmiiksi. Sain valkoisen hatun, jossa - on sininen sulka, siihen sopivan musliinipuvun ja mitä ihanimman - viitan. On todella hauskaa käydä ostoksilla Regent Streetillä: - tavarat vaikuttavat huokeilta -- kauniit silkkinauhatkin maksavat - vain kuusi pennyä metri. Keräsin varastoon kaikenlaista, mutta - hansikkaat ostan vasta Pariisista. Eikö se kuulosta rikkaalta ja - hienolta? - - Flo ja minä tilasimme huviksemme vaunut sillä aikaa kun täti - ja setä olivat kaupungilla ja lähdimme ajelemaan. Sittemmin - kuulimme, ettei ole sopivaa nuorten neitosten lähteä yksinään - ajelemaan. Se oli sitten hullua! Kun olimme päässeet puisen - vaununkatoksen alle, lähti mies ajamaan sellaista vauhtia, että - Flo pelästyi ja pyysi minua varoittamaan ajuria. Mutta mies istui - jossakin takana ulkopuolella enkä nähnyt häntä. Hän ei kuullut - huutoani eikä huomannut, kun hosuin päivänvarjolla, ja siinä me - istuimme neuvottomina ja vaunut kolisivat eteenpäin ja kaarsivat - kadunkulmissa suorastaan hengenvaarallista vauhtia. Lopulta - keksin epätoivoissani pienen luukun katossa, ja kun työnsin sen - auki, ilmestyi siihen punainen silmä ja samea ääni kysyi: - - -- No, mitä nyt, neiti? - - Lausuin määräykseni niin rauhallisesti kuin osasin, mies pamautti - luukun kiinni mumisten: -- Kyllä, kyllä, neiti, ja antoi sitten - hevosensa kävellä hitaasti kuin hautajaissaatossa. Avasin taas - luukun ja sanoin: -- Hiukan nopeammin, ja samassa hän antoi taas - nelistää niin kuin alussa ja me tyydyimme kohtaloomme. - - Tänään oli kaunis ilma ja me menimme Hyde Parkiin, joka on tässä - aivan vieressä, me näet olemme ylhäisempiä kuin miltä näytämme. - Devonshiren herttua asuu aivan lähellä. Olen usein nähnyt hänen - palvelijoittensa seisoskelevan portilla. Vähän matkan päässä on - Wellingtonin herttuan asunto. - - Voi, mitä kaikkea minä olen nähnyt! Lihavat leskirouvat ajelivat - punaisissa ja keltaisissa vaunuissa, mahtavat palvelijat, - joilla oli silkkisukat ja samettitakit, seisoivat takana ja - kuski ohjasi hevosia. Näin hyvinpukeutuneita palvelustyttöjä, - joilla oli mukanaan suloisia lapsia; kauniita tyttöjä, jotka - näyttivät olevan puolinukuksissa; keikareita omituisine - englantilaismallisine hattuineen vetelehtimässä siellä täällä ja - komeita punatakkisia sotilaita, joilla oli turkislakki toisella - korvalla ja jotka olivat niin huvittavan näköisiä, että olisin - tahtonut piirtää heidät. - - Rotten Row on sama kuin Route de Roi eli kuninkaan tie, nykyään - se muistuttaa lähinnä ratsastuskoulua. Ratsut ovat upeita ja - miehet, varsinkin hevostenhoitajat, ratsastavat hyvin; mutta - naiset ovat jäykkiä ja pomppivat hevosen selässä, ja sitä ei - meillä hyväksyttäisi. Olisin tahtonut näyttää heille oikeata - hurjaa amerikkalaista laukkaa, sillä he ravasivat juhlallisesti - edestakaisin tiukoissa puvuissaan ja korkeissa hatuissaan ja - näyttivät nukeilta. Kaikki ratsastavat -- vanhat miehet, lihavat - naiset, pienet lapset -- ja nuoret harrastavat samalla hakkailua. - Näin erään parin antavan toisilleen ruusunnupun, täällä on - nimittäin muotia pitää sellaista napinlävessä, ja minusta se on - aika hauska keksintö. - - Iltapäivällä olimme Westminster Abbeyssä, mutta älkää odottako, - että kuvailisin sitä, se olisi mahdotonta -- sanon vain että - se oli ylimaallinen! Nyt illalla menemme teatteriin katsomaan - Fechteriä ja se on sopiva loppu elämäni hauskimmalle päivälle. - - Keskiyöllä - - On jo myöhä, mutta en voi panna aamulla kirjettäni postiin, - jollen kerro mitä tänä iltana tapahtui. Voitteko arvata - ketkä tulivat luoksemme kun istuimme teepöydässä? Laurien - englantilaiset ystävät Fred ja Frank Vaughan! Olin kovin - hämmästynyt, sillä en olisi tuntenut heitä, jollen olisi nähnyt - heidän käyntikorttejaan. Molemmat ovat isoja miehiä ja heillä on - poskiparta; Fred on englantilaisittain komea ja Frank on paljon - parantunut. Hän kulkee ilman kainalosauvoja ja ontuu tuskin - ollenkaan. He olivat Laurielta kuulleet mihin hotelliin menemme - ja tulivat pyytämään meitä luokseen asumaan. Mutta setä ei halua - mennä heille, niinpä aiomme vain kiittää kutsusta ja käydä heillä - kun voimme. - - He tulivat meidän kanssamme teatteriin ja meillä oli oikein - hauskaa. Frank seurusteli Flon kanssa ja Fred ja minä juttelimme - menneistä, nykyisistä ja tulevista iloista aivan kuin olisimme - tunteneet toisemme koko ikämme. Kertokaa Bethille, että Frank - kysyi hänen kuulumisiaan ja tuli pahoilleen kun kuuli, ettei - hän ole oikein terve. Kun puhuin Josta, Fred nauroi ja lähetti - kunnioittavimmat terveisensä suurelle hatulle. Kumpikin muisti - hyvin Laurencen leirin ja kuinka hauskaa meillä siellä oli. - Tuntuu kuin siitä olisi kulunut jo monta vuotta. - - Täti naputtaa jo kolmannen kerran seinään, niin että minun - täytyy kai lopettaa. Tuntuu melkein kuin olisin kevytkenkäinen - lontoolainen hienostonainen, kun kirjoitan näin myöhään illalla - huoneessa, joka on täynnä kauniita esineitä, ja mielessäni - liikkuvat vain puistot, teatterit, uudet puvut ja komeat miehet, - jotka huudahtelevat "Ah!" ja kiertävät vaaleita viiksiään - englantilaisen ylimielisinä. Kaipaan teitä kaikkia ja huolimatta - tästä hölynpölystä pysyn aina teidän rakkaana. - - Amynanne - - Pariisissa - - Rakkaat tytöt! - - Viime kirjeessäni kerroin teille Lontoossa olostamme -- miten - ystävällisiä Vaughanit meille olivat ja miten hauskoja kutsuja - he järjestivät. Minä nautin eniten käynnistä Hampton Courtissa - ja Kensington-museossa. Hamptonissa näin Rafaelin luonnoksia ja - museossa Turnerin, Lawrencen, Reynoldsin, Hogarthin ja muiden - suuruuksien maalauksia. - - Richmond Parkissa vietimme ihanan päivän. Teimme sinne aito - englantilaisen huviretken ja siellä oli minulle yllin kyllin - upeita tammia ja saksanhirviä piirrettäväksi; sain kuulla myös - satakielen laulavan, ja nähdä leivosten kohoavan korkealle - pilviin. Fredin ja Frankin ansiosta näimme Lontoota mielin - määrin, ja sieltä oli hyvin ikävä lähteä. Sillä vaikka - englantilaiset vastahakoisesti avaavat ovensa ulkomaalaisille, - niin sen tapahduttua heidän vieraanvaraisuudelleen ei ole vertaa. - On toiveita tavata Vaughanit ensi talvena Roomassa. Minulle on - kauhea pettymys, jos emme tapaa, sillä Grace ja minä olemme - ylimmät ystävät ja pojat ovat oikein mukavia -- etenkin Fred. - - No niin, olimme tuskin ehtineet asettua tänne, kun hän taas - ilmestyi eteemme ja kertoi tulleensa lomalle ja olevansa menossa - Sveitsiin. Täti oli alussa vähän pidättyväinen, mutta Fred - selitti asian niin rauhallisesti, ettei täti voinut huomauttaa - mitään, ja nyt kaikki sujuu erinomaisesti. - - Fred puhuu ranskaa kuin äidinkieltään, enkä ymmärrä miten - tulisimme toimeen ilman häntä. Setä osaa tuskin sanaakaan ja - puhuu itsepäisesti englantia hyvin kovalla äänellä, ikään - kuin saisi siten ihmiset paremmin ymmärtämään. Täti ääntää - vanhanaikaisesti, ja vaikka Flo ja minä luulimme osaavamme - ranskaa aika hyvin, huomasimme ettemme osaakaan, ja olemme hyvin - onnellisia, että meillä on Fred 'puhemiehenä', kuten setä sanoo. - - Meillä on suurenmoista täällä! Aamusta iltaan katselemme - nähtävyyksiä, syömme lounaamme jossakin hauskassa kahvilassa ja - joudumme kaikenlaisiin hassuihin seikkailuihin. Sateiset päivät - vietän Louvressa ja nautin tauluista. Jo nyrpistäisi varmaan - nenäänsä hienoimmille, koska hän ei ymmärrä taidetta; mutta - minäpä ymmärrän ja kehitän arvostelukykyäni ja makuani parhaani - mukaan. - - Jo pitäisi varmaan enemmän kuuluisuuksien muistoesineistä, minä - olen nähnyt Napoleonin kolmikulmaisen hatun ja harmaan takin, - hänen poikansa kehdon ja hänen vanhan hammasharjansa ja lisäksi - Marie Antoinetten pienen kengän, Saint Denis'n sormuksen, Kaarle - Suuren miekan ja paljon muita mielenkiintoisia esineitä. Kun - tulen kotiin, saatte kuulla niistä tuntimääriä, nyt en ehdi - kirjoittaa enempää. - - Palais Royal on taivaallinen paikka -- siellä on niin paljon - jalokiviä ja ihania tavaroita, että olen aivan onneton, kun en - voi ostaa niitä. Fred olisi halunnut lahjoittaa minulle jotakin, - mutta en tietystikään suostunut. Boulognen metsä ja Champs - Elysées ovat myös suurenmoiset. - - Olen nähnyt keisarillisen perheen monta kertaa. Keisari on ruma, - ankaran näköinen mies, keisarinna taas kalpea ja kaunis, mutta - mauttomasti pukeutunut -- hänellä oli purppuranpunainen puku, - vihreä hattu ja keltaiset hansikkaat. Pikku Napoleon on komea - poika, hän juttelee opettajan kanssa ja heittelee lentosuukkoja - ihmisille ajaessaan nelivaljakossa; kuskeilla on punaiset - silkkitakit ja edellä ja jäljessä kulkee ratsuvartio. - - Käymme usein kävelemässä Tuileries'n puutarhassa; siellä on - viehättävää, vaikka vanha Luxembourgin puisto on enemmän minun - makuuni. Pére la Chaisen hautausmaa on erikoinen paikka, siellä - on hautaholveja, jotka ovat kuin pieniä huoneita. Kun kurkistaa - sisään, näkee pöydän, jolla on vainajan kuvia, ja ympärillä on - tuoleja, joilla omaiset saavat istua, kun he tulevat suremaan - häntä. Se on tosi ranskalaista. - - Asumme Rue de Rivolin varrella ja istuessamme parvekkeella voimme - katsella pitkää, komeaa katua kumpaankin suuntaan. Se on hauskaa - ja usein istumme siellä iltaa keskustellen, kun päivän puuhista - uupuneina emme jaksa lähteä ulos. Fred on hauska seuramies - ja minusta hän on miellyttävin poika, jonka milloinkaan olen - tavannut -- paitsi Laurieta, joka on käytökseltään viehättävämpi. - Toivoisin että Fred olisi tumma, sillä en pidä vaaleista - miehistä. Mutta Vaughanit ovat hyvin rikkaita ja polveutuvat - ylhäisestä suvusta, ja sen vuoksi en voi moittia heidän keltaista - tukkaansa, etenkin kun omani on vielä vaaleampi. - - Ensi viikolla jatkamme matkaa Saksaan ja Sveitsiin. Matkustamme - nopeasti, niin että voin lähettää teille vain ylimalkaisia - selostuksia. Kirjoitan päiväkirjaa ja koetan tarkoin painaa - mieleeni ja kuvata kaiken mitä näen ja ihailen, kuten isä minua - neuvoi. Se on hyvä tapa ja muistiinpanoistani ja luonnoksistani - saatte paremman käsityksen matkastamme kuin näistä. - - Adieu, halaan teitä kaikkia... - - Vôtre Amie. - - Heidelbergissä - - Rakas äiti. - - Minulla on nyt vapaa hetki ennen kuin lähdemme Berniin, ja aion - kirjoittaa sinulle mitä on tapahtunut, sillä minulla on aika - tärkeitä asioita kerrottavana, kuten kohta näet. - - Laivamatka Reiniä pitkin oli ihana; en tiedä tarpeeksi kauniita - sanoja sen kuvaamiseen. Koblenzissa meillä oli hauskaa, sillä - muutamat bonnilaiset ylioppilaat, joihin Fred oli tutustunut - laivalla, pitivät meille serenadin. Oli kaunis kuutamoyö ja - noin kello yhdeltä Flo ja minä heräsimme siihen, että ikkunan - alta kuului säveliä. Pomppasimme pystyyn ja piilouduimme - ikkunaverhojen taakse, ja kun salaa kurkistimme ulos, näimme - Fredin ja ylioppilaat alhaalla laulamassa. En milloinkaan ole - kokenut mitään niin romanttista -- kuutamo, joki, laivasilta, - vastakkaisella rannalla uljas linna ja musiikkia, joka olisi - kyennyt pehmittämään kivisydämenkin. - - Kun laulu oli loppunut, heitimme muutaman kukkasen alas ja - näimme heidän kiistelevän niistä ja heittelevän lentosuukkoja - näkymättömille neidoille ja lähtevän nauraen matkaansa -- - luultavasti polttelemaan ja juomaan olutta. Seuraavana aamuna - Fred näytti tunteellisen näköisenä minulle rutistunutta kukkasta, - jota hän kantoi liivintaskussaan. Nauroin hänelle ja sanoin, että - Flo oli sen heittänyt enkä minä. Se näköjään harmitti Frediä, - sillä hän heitti kukan pois ja tuli taas järkiinsä. Pelkään että - saan vielä vastusta tuosta pojasta, tuntuu siltä. - - Nassau oli hauska kylpypaikka, samoin Baden-Baden, jossa Fred - menetti rahaa ja sai torut minulta. Hän tarvitsee jonkun, joka - pitää hänestä huolta, kun Frank ei ole mukana. Kate sanoi kerran, - että olisi hyvä jos hän menisi pian naimisiin, ja minä olen samaa - mieltä. Frankfurtissa oli ihastuttavaa, näin Goethen talon, - Schillerin muistopatsaan ja Danneckerin kuuluisan Ariadnen. Se - oli hyvin kaunis, mutta olisin saanut siitä enemmän irti, jos - olisin tuntenut kertomuksen paremmin. En halunnut kysyä sitä - muilta, sillä kaikki tunsivat sen hyvin tai olivat ainakin - tuntevinaan. Toivon että Jo kertoo sen minulle; minun olisi - pitänyt lukea enemmän, sillä huomaan etten tiedä mitään, ja se on - nöyryyttävää. - - Nyt seuraa sitten vakava asia -- se tapahtui näet täällä ja - Fred on juuri lähtenyt. Hän on ollut niin kohtelias ja hauska - koko ajan, että pidämme hänestä kaikki kovasti. Pidin hänen - ystävällisyyttään vain matkatoveruutena aina siihen serenadiyöhön - saakka. Mutta sen jälkeen minusta on alkanut tuntua, että - kuutamokävelyt, keskustelut parvekkeella ja yhteiset seikkailut - päivisin ovat merkinneet hänelle muutakin kuin huvittelua. - - En ole antanut aihetta siihen, äiti, ihan totta; olen koko ajan - muistanut neuvojasi ja koettanut seurata niitä. En minä voi sille - mitään, jos ihmiset pitävät minusta; en minä yritä miellyttää - heitä ja minusta on ikävää, jollen voi pitää heistä, vaikka Jo - väittää, ettei minulla ole lainkaan sydäntä. - - Arvaan kyllä, että äiti pudistaa päätään ja tytöt sanovat: -- Voi - sitä laskelmoivaa pikku lurjusta! mutta kaikesta huolimatta olen - päättänyt, että jos Fred kosii minua, vastaan myöntävästi, vaikka - en olekaan silmittömästi rakastunut häneen. Minä pidän hänestä ja - me viihdymme hyvin yhdessä. Hän on hauskannäköinen, nuori, aika - älykäs ja hyvin rikas -- vielä paljon rikkaampi kuin Laurencet. - - Tuskin hänen omaisillaan olisi mitään sitä vastaan ja minä - tulisin varmaan hyvin onnelliseksi, sillä he ovat kaikki - ystävällisiä, sivistyneitä ja hienoja ihmisiä ja he pitävät - minusta. Fred kaksosista vanhempana saa luultavasti kartanon; ja - se onkin tosi upea! Kaupunkitalo on hienostokadun varrella. Se - ei ole yhtä näyttävä kuin meikäläiset isot talot, mutta paljon - mukavampi ja täynnä järkevää ylellisyyttä, jolle englantilaiset - antavat arvoa. Minä pidän siitä, koska se on omaperäistä. Olen - nähnyt hopeisen pöytäkaluston, perhekalleudet, vanhat palvelijat - ja kuvia maatilasta, sen kauniista puistoista, komeasta - päärakennuksesta ja hienoista hevosista. Sen enempää ei voisi - toivoakaan. Otan mieluummin sen kuin ylhäisen arvonimen, johon - tytöt helposti tarttuvat. - - Saatan näyttää laskelmoivalta, mutta vihaan köyhyyttä enkä aio - sietää sitä hetkeäkään kauemmin kuin on välttämätöntä. Jonkun - meistä täytyy päästä hyviin naimisiin; Meg ei päässyt, Jo ei - tahdo, Beth on vielä liian nuori. En koskaan menisi naimisiin - sellaisen miehen kanssa, jota vihaan tai halveksin, siitä saatte - olla varmoja. Vaikka Fred ei olekaan sankari-ihanteeni, hän on - hyvä ja aikaa myöten oppisin pitämään hänestä tarpeeksi, jos - hän rakastaisi minua ja antaisi minun tehdä niin kuin haluan. - Tähän tapaan pohdin asiaa viime viikon aikana, sillä oli selvää, - että Fred on rakastunut minuun. Hän ei ole puhunut mitään, mutta - sen on voinut nähdä kaikenlaisista pikku seikoista. Hän ei - milloinkaan kulkenut Flon kanssa, vaan järjesti itsensä minun - viereeni vaunuissa, ruokapöydässä ja kävelyllä. Hän tuli heti - hentomieliseksi, kun jouduimme kahden kesken, ja synkistyi, jos - joku muu rohkeni puhutella minua. Eilen päivällisellä, kun eräs - itävaltalainen upseeri tuijotti meitä ja sanoi sitten toverilleen - -- irstaan näköiselle paronille -- jotain ihastuttavasta - vaaleaveriköstä, Fred näytti vihaiselta kuin leijona ja leikkasi - lihapalaansa niin raivokkaasti, että se oli vähällä lentää - lautaselta. Hän ei ole viileitä, jäykkiä englantilaisia, vaan - aika pippurinen, sillä hänessä on skotlantilaista verta. - - No niin, eilen illalla menimme linnalle katsomaan auringonlaskua - -- Fredin oli määrä tavata meidät siellä haettuaan ensin postin. - Meillä oli tavattoman hauskaa tutkiessamme raunioita ja vanhaa - olutkellaria ja kävellessämme kauniissa puutarhassa, jonka - vaaliruhtinas kauan sitten oli laitattanut englantilaiselle - vaimolleen. Pidin eniten laajasta pengermästä, koska sieltä oli - ihana näköala, ja jäin sinne piirtämään kiviseinään hakattua - leijonanpäätä, jota punaiset kuusamanoksat ympäröivät, sillä - aikaa kun toiset menivät tutkimaan sisähuoneita. Istuin - siinä katsellen laakson halki virtaavaa Neckaria, kuunnellen - itävaltalaisen soittokunnan säveliä ja odotellen rakastettuni - tuloa aivan kuin romaaneissa. Minusta tuntui, että jotakin - oli tapahtumaisillaan ja olin valmistautunut siihen. En ollut - hämmentynyt enkä peloissani, vaan aivan tyyni, mutta minua - jännitti vähän. - - Samassa kuulin Fredin äänen ja hän tuli kiireesti luokseni - suuresta porttiholvista. Hän oli niin huolestuneen näköinen, - että unohdin aivan itseni ja kysyin mikä häntä vaivasi. Hän - kertoi saaneensa kirjeen, jossa häntä pyydettiin heti tulemaan - kotiin, koska Frank oli vakavasti sairaana. Hän aikoi lähteä - heti, jo yöjunassa, ja hän oli tullut vain sanomaan hyvästit. - Olin pahoillani hänen tähtensä ja pettynyt omasta puolestani, - mutta vain hetkisen, sillä puristaessaan kättäni hän sanoi -- - äänensävyllä, josta en voinut erehtyä: - - -- Tulen pian takaisin, ethän unohda minua, Amy? - - En luvannut mitään, katsoin vain ja se riitti hänelle, eikä - enää ollut aikaa muuhun kuin hyvästelyyn ja terveisiin. Tunnin - kuluttua hän oli lähtenyt ja meillä on kovin ikävä häntä. - Tiedän että hän olisi tahtonut puhua asiasta, mutta eräästä - viittauksesta päätellen hän on luvannut isälleen vielä odottaa - jonkin aikaa. Hän on näet ajattelematon eikä isä halua hänen - tuovan ulkomaalaista miniää taloon. Kohta tapaamme Roomassa, ja - jollen silloin ole muuttanut mieltäni, vastaan: -- Tahdon, kun - hän kysyy minulta: -- Tahdotko tulla vaimokseni? - - Olen kertonut tämän tietysti aivan luottamuksellisesti. Älä ole - levoton minun takiani; muistathan että olen sinun järkevä Amysi; - saat olla varma, etten tee mitään ajattelematonta. Lähetä minulle - niin paljon neuvoja kuin haluat, noudatan niitä, jos voin. Jospa - nyt voisin nähdä sinut ja puhua kanssasi, äiti kulta. Rakasta - minua ja luota minuun. - - Oma Amysi. - - - - -9 - -HELLIÄ HUOLIA - - --- Jo, olen huolissani Bethistä. - --- Minkä vuoksi, äiti? Hänhän on ollut tavallista terveemmän näköinen -lasten syntymästä lähtien. - --- En ole nyt huolissani hänen terveydestään vaan hänen -mielentilastaan. Minusta tuntuu, että jokin asia painaa hänen -mieltään, ja tahtoisin että sinä ottaisit siitä selvää. - --- Miksi sinä sellaista ajattelet, äiti? - --- Hän istuu usein yksikseen eikä enää juttele isän kanssa niin -paljon kuin ennen. Eräänä päivänä näin hänen itkevän pienokaisten -vuoteen ääressä. Hän laulaa vain surullisia lauluja ja joskus hänen -kasvoillaan on outo ilme, jota en ymmärrä. Se ei ole Bethin tapaista -ja se huolestuttaa minua. - --- Oletko kysynyt häneltä? - --- Olen pari kertaa koettanut, mutta hän alkoi puhua vallan muusta -tai näytti niin vaivautuneelta, etten voinut jatkaa. En halua -pakottaa lapsiani uskomaan minulle asioitaan eikä minun yleensä ole -tarvinnut kauan odottaa, kun he jo kertovat minulle. - -Rouva March katseli puhuessaan Jota, mutta tämä ei näyttänyt tuntevan -mitään salaisia huolia -- paitsi Bethistä. Ommeltuaan hetken -ajatuksiinsa vaipuneena Jo sanoi: - --- Hän varttuu kaiken aikaa; hän alkaa haaveilla ja tuntea toiveita, -epäilyksiä, pelkoa, joista ei tiedä, mistä ne tulevat. Katsos, äiti, -Beth on jo kahdeksantoista; me vain emme oikein tajua sitä, vaan -kohtelemme häntä kuin lasta, mutta hänhän on jo nainen. - --- Niinhän hän on. Voi kultaseni, miten pian te kasvatte suuriksi, -huokasi äiti hymyillen. - --- Sitä ei voi auttaa, äiti kulta, sinun täytyy vain alistua -kantamaan huolia ja antaa poikasten lentää pesästä. Minä lupaan, -etten milloinkaan lennä kauas, jos se sinua yhtään lohduttaa. - --- Se lohduttaa paljonkin. Sinä olet suureksi avuksi minulle nyt -kun Meg on lähtenyt. Beth on liian heikko ja Amy liian nuori, jotta -heihin voisi turvautua. - --- Niin no, minua ei kova työ pelota ja perheessä täytyy aina -jonkun olla työmyyrä. Amy on etevä hienommissa töissä, minä taas -olen oikealla alallani silloin, kun matot on tomutettava tai puoli -perhettä makaa sairaana. Amy kunnostautuu ulkomailla, mutta minun -hartiani kestävät, jos kotona jokin menee vinoon. - --- Jätän Bethin asiat sinun huoleksesi, sillä hän avaa sydämensä -sinulle mieluummin kuin kenellekään toiselle. Ole kiltti hänelle -äläkä anna hänen luulla, että häntä pidetään silmällä tai että -hänestä puhutaan. Kun hänestä vain tulisi taas vahva ja iloinen, -muuta minä en toivo. - --- Onnenmyyrä! Minulla taas on toivomuksia kasapäin. - --- Mitä sinä sitten toivot, kultaseni? - --- Minä huojennan ensin Bethin huolet ja kerron sitten omani sinulle. -Ne eivät ole kovin raskaita, niin että jaksan hyvin kantaa ne siihen -asti. Jo jatkoi ompelemistaan ja nyökkäsi ymmärtäväisesti äidille, -niin että tämä ainakin hetkeksi rauhoittui tyttärensä suhteen. - -Jo oli syventyvinään omiin asioihinsa, mutta piti koko ajan -silmällä Bethiä. Vihdoin hän luuli keksineensä jotakin, joka kykeni -selittämään sisaren muuttumisen. Hän uskoi saaneensa johtolangan -eräästä pikku tapauksesta, ja vilkas mielikuvitus ja huoli Bethistä -sai aikaan loput. - -Eräänä lauantai-iltapäivänä kun hän ja Beth olivat kahdestaan kotona, -hän oli kirjoittavinaan ahkerasti, mutta vähän väliä hän vilkaisi -sisareensa, joka oli tavallista hiljaisempi. Beth istui ikkunan luona -ompelemassa, mutta tuon tuostakin työ vaipui syliin, pää painui -alakuloisesti käden varaan ja katse viipyi synkässä syksyisessä -maisemassa. Äkkiä joku kulki ikkunan alta viheltäen kuin rastas ja -kuului huudahdus: -- Selvä on! Tulen tänään teille. - -Beth säpsähti, nojautui eteenpäin, nyökkäsi hymyillen ja katsoi -sitten kulkijan jälkeen, kunnes tämän askelet lakkasivat kuulumasta. -Sitten hän sanoi hiljaa, ikään kuin itsekseen: - --- Miten vahvalta ja komealta ja iloiselta tuo poikakulta näyttääkään. - --- Hm! sanoi Jo tutkien yhä sisarensa kasvoja. Heleä puna katosi -yhtä nopeasti kuin oli tullutkin, hymy haihtui ja kohta kimalsi -ikkunalaudalla kirkas kyynel. Beth pyyhkäisi sen pois ja katsahti -arasti Johun, mutta tämä kirjoitti tavatonta vauhtia ja näytti -kokonaan syventyneen "Olympian valaan". Kun Bethin pää kääntyi, -Jo alkoi taas pitää häntä silmällä. Sisar pyyhki tuon tuostakin -silmiään, ja puoleksi poispäin kääntyneet kasvot olivat niin -surulliset, että Jon omatkin silmät kyyneltyivät. Hän pelkäsi -paljastavansa itsensä ja hiipi pois mumisten muka tarvitsevansa lisää -paperia. - --- Hyvänen aika, Beth rakastaa Laurieta! hän sanoi päästyään omaan -huoneeseensa, kalpeana järkytyksestä, jonka tämä hänen tekemänsä -keksintö oli aiheuttanut. -- En voinut uneksiakaan siitä. Mitähän -äiti sanoo? Mahtaakohan Laurie -- Jo vaikeni ja lehahti punaiseksi, -kun ajatus pälkähti hänen päähänsä. -- Kauheaa, jos Laurie ei rakasta -Bethiä. Hänen täytyy, minä panen hänet rakastamaan! Jo pudisti -päätään uhkaavasti Laurien kuvalle, joka vallattoman näköisenä -hymyili hänelle seinältä. -- Voi, mehän kasvamme hirveää vauhtia. Nyt -Meg on jo naimisissa ja kahden lapsen äiti, Amy liehuu Pariisissa ja -Beth on rakastunut. Minä olen ainoa järkevä. - -Jo vaipui hetkeksi syviin ajatuksiin katse valokuvassa viipyen. -Sitten hän antoi ryppyjen otsaltaan oieta ja sanoi nyökäten kuvalle -päättävästi: - --- Ei kiitos, hyvä herra. Olet tosin ihastuttava, mutta ihan yhtä -häilyvä kuin viirikukko. Ei sinun auta lähetellä liikuttavia kirjeitä -ja hymyillä mielistelevästi, siitä ei ole mitään hyötyä, enkä minä -pidä siitä. - -Jo huokasi ja vaipui mietteisiinsä, joista havahtui vasta kun hämärä -ajoi hänet takaisin alakertaan tekemään lisää havaintoja, ja niistä -hän sai vain vahvistusta epäluulolleen. - -Vaikka Laurie liehitteli Amya ja laski leikkiä Jon kanssa, hän -oli aina käyttäytynyt Bethiä kohtaan erikoisen hellästi ja -ystävällisesti. Mutta kaikkihan olivat Bethille kilttejä, eikä -kukaan siksi ollut tullut ajatelleeksi, että Laurie pitäisi Bethistä -enemmän kuin muista. Päinvastoin perheessä oli viime aikoina -vakiintunut se käsitys, että 'poikakulta' alkoi yhä enemmän pitää -Josta, vaikka tämä ei sietänyt kuulla puhuttavankaan asiasta, vaan -suuttui silmittömästi, jos joku uskalsi vihjata siihen. Jos he -olisivat olleet selvillä kuluneen vuoden hellistä kohtauksista tai -pikemminkin niiden yrityksistä -- ne oli näet tukahdutettu alkuunsa --- he olisivat suureksi tyydytyksekseen voineet huomauttaa: -- Enkös -minä sanonut. Mutta Jo vihasi hakkailua ja hänellä oli aina valmiina -leikkipuhe tai hymy vaaran uhatessa. - -Mentyään korkeakouluun Laurie rakastui aluksi noin kerran -kuukaudessa. Nämä pienet ihastukset olivat kiihkeitä, mutta menivät -pian ohi jälkiä jättämättä ja huvittivat kovasti Jota, ja tämä -seurasi kiinnostuneena toivon, epätoivon ja alistumisen vaiheita, -joita hänelle uskottiin heidän jokaviikkoisissa keskusteluissaan. - -Sen jälkeen seurasi aika, jolloin Laurie lakkasi palvomasta monia -kohteita, vihjaili salaperäisesti yhteen kaikkivoittavaan intohimoon -ja joutui ajoittain synkkämielisyyden valtaan. Sitten hän jätti -arkaluontoisen aiheen kokonaan, kirjoitti filosofisia kirjeitä Jolle, -ryhtyi ahkeraksi ja ilmoitti 'pingottavansa' ja aikovansa suorittaa -loistavan loppututkinnon. - -Tämä miellytti tyttöä enemmän kuin hämärähetkien lemmentunnustukset, -hellät kädenpuristukset ja paljonpuhuvat silmäykset. Jon järki -oli kehittynyt aikaisemmin kuin sydän, ja hän harrasti mieluummin -mielikuvitussankareita kuin eläviä, koska edelliset saattoi työntää -pöytälaatikkoon silloin kun halusi, kun taas jälkimmäisiä oli -vaikeampi käsitellä. - -Näin olivat asiat, kun Jo teki tärkeän havaintonsa, ja tänä iltana -hän piti Laurieta silmällä tarkemmin kuin milloinkaan ennen. Jollei -hän olisi saanut ajatusta päähänsä, hän ei olisi huomannut mitään -erityistä siinä, että Laurie oli hyvin ystävällinen Bethille, joka -puolestaan oli hiljainen kuten aina. Mutta hänen päästettyään -vilkkaan mielikuvituksensa valloilleen se lähti harhateille, eikä -terve järkikään, jota ahkera romaaninkirjoittaminen oli heikentänyt, -päässyt avuksi. - -Kuten tavallisesti, Beth lepäili sohvalla ja Laurie istui matalalla -jakkaralla hänen vieressään ja huvitti häntä kaikenlaisilla -kuulumisilla. Beth näet kaipasi jokaviikkoisia tiedonantoja eikä -Laurie suinkaan halunnut tuottaa hänelle pettymystä. - -Tänä iltana Jo kuvitteli, että Beth katsoi erityisen ihastuneena -vilkkaita ruskeita kasvoja ja kuunteli tavattoman kiinnostuneena -selostusta jostakin jännittävästä krikettiottelusta, vaikka -pelitermit olivatkin hänelle täyttä hepreaa. Jo kuvitteli innoissaan, -että Lauriekin oli entistä huomaavaisempi tyttöä kohtaan, nauroi -vähemmän kuin tavallisesti, alensi silloin tällöin ääntään, oli -hiukan hajamielinen ja levitti todella melkein hellästi vaipan Bethin -jaloille. - --- Kuka tietää, kummempaakin on tapahtunut, ajatteli Jo häärätessään -huoneessa. -- Beth tekisi hänestä suorastaan enkelin, ja hän osaisi -tehdä pikkusiskon elämän ihanan helpoksi ja mukavaksi, jos he -vain rakastavat toisiaan. Minä en ymmärrä miten Laurie voisi olla -rakastamatta -- ja kyllä hän rakastaisikin, jos me muut olisimme -poissa tieltä. - -Kukaan muu ei ollutkaan tiellä kuin Jo, ja hänestä alkoi tuntua, että -hänen oli kiireesti kadottava. Mutta mihin hän menisi? Palaen halusta -uhrautua sisarensa vuoksi hän istuutui selvittämään kysymystä. - -Heidän sohvansa oli varsin kunnioitettava sohvavanhus -- pitkä, -leveä, matala ja hyvin pehmustettu. Se oli hiukan nukkavieru, eikä -ihmekään, sillä tytöt olivat lapsina pelmunneet siinä, onkineet -selkänojan takaa, ratsastaneet käsinojilla ja leikkineet eläintarhaa -sen alla. Kaikki rakastivat sitä, sillä se oli perheen turvapaikka, -ja sen toiseen nurkkaan Jo mieluimmin vetäytyi laiskottelemaan. -Niiden monien pieluksien joukossa, jotka koristivat kunnianarvoisaa -sohvaa, oli kova ja pyöreä tyyny, joka oli täytetty karkeilla -jouhilla ja jonka kummassakin päässä oli pyöreä nappi. Tämä -luotaantyöntävä tyyny oli Jon yksityisomaisuutta, ja sitä saattoi -käyttää puolustusaseena, suojavarustuksena tai tehokkaana unen -ehkäisijänä. - -Laurie tunsi hyvin tuon tyynyn ja hän vihasi sitä -- syystäkin, -häntä oli näet armottomasti piesty sillä siihen aikaan, jolloin -peuhaaminen vielä kävi päinsä, ja nyt se usein sulki pääsyn hänen -mielipaikkaansa, Jon vierelle sohvan nurkkaan. Jos 'makkara', kuten -tyynyä nimitettiin, oli pystyssä, se antoi luvan istuutua sohvaan -levähtämään. Mutta jos se oli pitkällään poikki istuimen, voi silloin -sitä, joka uskalsi tyynyyn koskea. - -Tänä iltana Jo oli unohtanut asettaa sulun eteen eikä hän ollut -istunut nurkassaan viittä minuuttia, kun jykevä hahmo ilmestyi hänen -viereensä ja Laurie levitti tyytyväisenä huokaisten molemmat kätensä -selkänojalle ja työnsi pitkät koipensa mukavasti eteenpäin. - --- No tämä on toiveiden täyttymys, hän huudahti. - --- Ole kunnolla, tiuskaisi Jo ja työnsi tyynyn kumoon. Mutta liian -myöhään, sille ei ollut tilaa, ja luisuttuaan lattialle se katosi -näkyvistä salaperäisellä tavalla. - --- Kas niin, Jo, älä nyt piikittele. Kun mies on koko viikon -ahertanut, niin että on kuin luuranko, häntä voisi kyllä pitää hyvänä -näin lauantai-iltana. - --- Beth pitää sinua hyvänä, minä en jouda nyt. - --- En tahdo vaivata häntä; mutta sinähän pidät siitä, jollet äkkiä -ole kyllästynyt. Vai oletko? Etkö pidä pojasta, etkö halua pommittaa -häntä tyynyillä? - -Laurien nöyrä vetoomus oli liikuttava, mutta Jo heitti kylmää vettä -pojan niskaan kysymällä ankarasti: - --- Kuinka monet kukat olet tällä viikolla lähettänyt neiti Randalille? - --- En yksiäkään, kunniasanalla. Hän on sitä paitsi kihloissa. - --- Sepä hyvä. Noin sinä typerästi tuhlaat rahaa -- lähetät kukkia -tytöille, joista et välitä pennin vertaa, Jo jatkoi moittivasti. - --- Mitä minä voin tehdä, kun järkevät tytöt, joista minä välitän -monen dollarin verran, eivät anna minun lähettää kukkia eivätkä -muutakaan? Täytyyhän minun tunteitteni jollain tavoin purkautua. - --- Äiti ei hyväksy hakkailua, ei leikilläkään, ja sinä, Teddy, -hakkailet hillittömästi. - --- Maksaisin vaikka mitä, jos voisin sanoa samaa sinusta. Mutta kun -en voi, niin sanon vain, etten ymmärrä mitä pahaa siinä on, jos -kerran molemmat osapuolet ymmärtävät sen olevan leikkiä. - --- Niin, se näyttää kyllä hauskalta, mutta minä en opi sitä. Olen -koettanut, sillä tunnen itseni noloksi seurassa, kun kaikki muut -hakkailevat, mutta en tunne edistyväni, sanoi Jo muistamatta enää -olevansa neuvonantaja. - --- Ota oppia Amysta; hän on todellinen kyky siinä asiassa. - --- Niin onkin, hän hakkailee taitavasti eikä näy milloinkaan menevän -liian pitkälle. Luulen että toiset luonnostaan miellyttävät ihmisiä -näkemättä vähääkään vaivaa, kun taas toiset puhuvat ja puuhaavat -väärässä paikassa väärään aikaan. - --- Minä olen iloinen, ettet sinä osaa keimailla. On virkistävää -tavata järkevä, reilu tyttö, joka osaa olla hauska ja ystävällinen -tekeytymättä naurettavaksi. Näin meidän kesken, Jo, jotkut tytöistä -menevät niin pitkälle, että minua hävettää. Olen varma, että he eivät -tarkoita mitään pahaa, mutta jos he vain tietäisivät, mitä me pojat -puhumme heistä jälkeenpäin, luulen että he heti parantaisivat tapansa. - --- Kyllä hekin puhuvat teistä, ja koska heillä on terävämpi kieli, te -joudutte vetämään lyhyemmän tikun, sillä te olette ihan yhtä hupsuja. -Jos te käyttäytyisitte kunnolla, tytötkin olisivat toisenlaisia. -Mutta kun he tietävät, että te pidätte heidän lörpötyksistään, he -jatkavat sitä -- ja sitten te paheksutte heitä. - --- Tiedättepäs te tämän asian mainiosti, hyvä neiti, sanoi Laurie -ylimielisesti. -- Me emme pidä lörpöttelijöistä ja keimailijoista, -vaikka joskus saattaa näyttää siltä. Herttaisista, vaatimattomista -tytöistä puhutaan miesten kesken vain kunnioittavassa äänilajissa. -Voi sinä viaton olento! Jos voisit olla minun kengissäni kuukauden -verran, näkisit asioita, jotka hämmästyttäisivät sinua jonkin verran. -Kautta kunniani, kun tapaan jonkun liirum-laarum tytön minua aina -haluttaa sanoa niin kuin ystävämme Cock Robin: - - Huutia tiedä, kelvoton, - julkea houkko! - -Oli mahdotonta olla nauramatta kun näki Laurien tasapainoilevan -kahden tunteensa välillä, hänestä oli nimittäin vastenmielistä -moittia naisia, mutta hän tietenkin inhosi sitä epänaisellista -teeskentelyä, josta hän oli nähnyt monta esimerkkiä seurapiireissä -liikkuessaan. Jo tiesi, että rahanahneet äidit pitivät nuorta -Laurencea tavoiteltavana saaliina. Tyttäret soivat hänelle kauneimman -hymynsä ja vanhemmatkin naiset liehittelivät häntä. Tuo kaikki olisi -voinut tehdä hänestä turhamaisen, ja siksi Jo pitikin häntä tarkoin -silmällä peläten hänen pilaantuvan. Nähdessään toisen vielä uskovan, -että oli olemassa kunnollisiakin tyttöjä, Jo iloitsi enemmän kuin -tahtoi itselleenkään myöntää. Äkkiä hän siirtyi taas neuvovaan sävyyn -ja virkkoi ääntään hiljentäen: - --- Jos sinun täytyy purkaa tunteitasi, Teddy, osoita sitten -huomiotasi jollekulle noista herttaisista, vaatimattomista tytöistä, -joita kunnioitat, äläkä tuhlaa aikaasi niihin tyhjänpäiväisiin. - --- Tarkoitatko sitä todella? Laurien kasvot kuvastivat samalla kertaa -levottomuutta ja iloa. - --- Tarkoitan; mutta sinun olisi parasta käydä ensin korkeakoulu -loppuun ja valmistautua tulevaan asemaasi. Sinä et ole läheskään -kyllin hyvä -- hm -- olkoon se kunnollinen tyttö sitten kuka hyvänsä, -Jo joutui hiukan hämilleen, sillä hän oli ollut vähällä sanoa erään -nimen. - --- En olekaan! myönsi Laurie harvinaisen nöyrästi ja painoi katseensa -alas kiertäen ajatuksissaan Jon esiliinan hapsuja sormensa ympäri. - --- Hyvänen aika, tämä ei käy päinsä, ajatteli Jo ja lisäsi sitten -ääneen: -- Laula jotakin. Minä tarvitsen nyt musiikkia ja sinä laulat -hyvin. - --- Istun mieluummin tässä, jos sallit. - --- Ei, tässä ei ole tilaa. Sinun täytyy nyt ryhtyä johonkin -hyödylliseen, olet liian vanha koristeeksi. Luulin että inhoat -roikkumista naisen esiliinan nauhoissa, vastasi Jo kerraten Laurien -omia kapinallisia sanoja. - --- Niin katsos, se riippuu siitä kenen esiliina on! ja Laurie nykäisi -rohkeasti hapsuja. - --- Lähdetkö? kysyi Jo kaivellen tyynyä esiin. - -Laurie pakeni heti, ja hänen laulaessaan Jo hiipi pois eikä palannut -ennen kuin nuori mies oli suutuksissaan lähtenyt matkoihinsa. - -Sinä iltana Jo makasi kauan valveilla. Hän oli juuri -nukahtamaisillaan, kun Bethin vuoteesta kuului tukahdutettu -nyyhkytys, joka sai hänet ryntäämään sisarensa luo. - --- Mikä sinun on? hän kysyi hätääntyneenä. - --- Minä luulin että sinä nukut, nyyhkytti Beth. - --- Onko sinulla se vanha vaiva? - --- Ei, tämä on uusi; kyllä minä kestän sen, ja Beth koetti hillitä -itkuaan. - --- Kerro minulle, niin minä parannan sinut niin kuin niin monesti -ennenkin. - --- Et voi, ei tässä auta mikään. Samassa Bethin ääni petti, hän -tarrautui sisareensa ja purskahti niin epätoivoiseen itkuun, että Jo -pelästyi. - --- Mihin sinua koskee? Haenko minä äidin? - -Beth ei vastannut ensimmäiseen kysymykseen, mutta pimeässä hänen -kätensä nousi sydämelle, ikään kuin kipu olisi ollut siellä. Toisella -kädellään hän piti kiinni Josta ja kuiskasi kiihkeästi: - --- Ei, ei, älä hae, älä kerro hänelle mitään. Kohta tuntuu -paremmalta. Tule tänne makaamaan ja silitä minun päätäni. Sitten minä -rauhoitun ja nukahdan, ihan varmasti. - -Jo totteli; mutta silitellessään hiljaa Bethin kuumaa otsaa ja -kosteita luomia hän tunsi sydämensä täyttyvän myötätunnosta ja hän -olisi halunnut puhua. Mutta vaikka Jo oli nuori, hän oli oppinut, -että sydäntä täytyi käsitellä yhtä hellävaroen kuin kukkasta: sen oli -saatava avautua itsestään. Vaikka hän luuli tietävänsä syyn Bethin -uuteen tuskaan, hän sanoi niin hellästi kuin osasi: - --- Painaako jokin asia sinun mieltäsi, kultaseni? - --- Painaa, Jo, kuului pitkän äänettömyyden jälkeen. - --- Eikö tuntuisi helpommalta, jos kertoisit sen minulle? - --- Ei nyt, ei vielä. - --- Sitten en pyydä sinua kertomaan. Mutta muista, Beth, että äiti ja -minä olemme aina valmiit kuuntelemaan sinua ja auttamaan sinua, missä -voimme. - --- Tiedän sen. Kerron kyllä ennen pitkää. - --- Tuntuuko jo paremmalta? - --- Paljon paremmalta. Sinä olet niin rauhoittava, Jo. - --- Nuku nyt, kultaseni. Minä olen sinun luonasi. - -He nukahtivat poski poskea vasten ja seuraavana aamuna Beth oli -taas oma itsensä. Sillä kahdeksantoistavuotiaana kestää sekä pään -että sydämen särky vain hetkisen ja ystävälliset sanat lääkitsevät -useimmat vaivat. - -Mutta Jo oli tehnyt päätöksensä ja mietittyään muutaman päivän erästä -suunnitelmaa hän uskoi sen äidilleen. - --- Kysyit tässä eräänä päivänä minun toivomuksiani ja nyt kerron -sinulle yhden, hän alkoi heidän istuessaan kahden kesken. -- -Tahtoisin lähteä jonnekin tänä talvena vaihteen vuoksi. - --- Minkä tähden, Jo? kysyi äiti ja katsahti nopeasti tyttöön ikään -kuin hänen sanoissaan piilisi kaksinainen merkitys. - -Jo katsoi käsityöhönsä ja vastasi vakavasti: - --- Minun täytyy kokea jotakin uutta. Olen levoton, tahtoisin nähdä, -oppia ja tehdä enemmän kuin tähän asti. Haudon liikaa omia pikku -asioitani. Tarvitsen muuta ajateltavaa, ja kun minua ei ensi talvena -tarvita täällä, haluaisin lentää joksikin aikaa pois pesästä ja -koetella vähän siipiäni. - --- Mihin sinä lähtisit? - --- New Yorkiin. Sain eilen hienon idean. Rouva Kirke tiedusteli -sinulta luotettavaa nuorta tyttöä, joka tulisi hänen kotiinsa -ompelemaan ja lapsia opettamaan. Sinun on vaikea löytää sopivaa -tyttöä, mutta minä voisin yrittää. - --- Voi, menisitkö sinä työhön siihen suureen täysihoitolaan? Rouva -March katsahti häneen hämmästyneenä, mutta ei näyttänyt panevan -vastaan. - --- Eihän se olisi tavallista ansiotyötä. Rouva Kirkehän on sinun -ystäväsi ja oikein herttainen olento. Hän tekisi kyllä oloni -mukavaksi, siitä olen varma. Hänen perheensä asuu erillään eikä -kukaan tunne minua siellä. Enkä välitä, vaikka tuntisikin, olenhan -rehellisessä työssä, enkä häpeä sitä. - --- En minäkään. Mutta miten sinun kirjoittamisesi käy? - --- Vaihtelu on vain hyödyksi. Minä näen ja kuulen uusia asioita, saan -uusia ajatuksia, ja vaikka minulla ei siellä olisi aikaa kirjoittaa, -tuon sieltä kotiin paljon aineistoa sepustelujani varten. - --- Niin varmaan. Mutta sinulla on kai muitakin syitä tähän -äkkinäiseen päähänpistoon. - --- Niin onkin, äiti. - --- Kerrotko sinä minulle nekin? - -Jo katsoi äitiin ja taas työhönsä, sitten hän punaiseksi lehahtaneena -sanoi hitaasti: - --- On kai turhamaista ja väärin sanoa näin, mutta pelkään pahoin, -että Laurie alkaa pitää minusta liikaa. - --- Sinä et siis ole rakastunut häneen? kysyi rouva March huolestuneen -näköisenä. - --- En, varjelkoon! Pidän siitä poikakullasta yhtä paljon kuin -ennenkin ja olen hänestä suunnattoman ylpeä, mutta mikään syvempi ei -tule kysymykseenkään. - --- Olen iloinen siitä, Jo. - --- Niinkö, miksi? - --- Siksi, rakkaani, etten usko teidän sopivan toisillenne. Olette -erinomaiset ystävykset ja unohdatte pian alituiset kinanne. Mutta -jos olisitte sidotut toisiinne koko iäksenne, silloin rupeaisitte -pian molemmat kapinoimaan. Te olette liiaksi toistenne kaltaiset, -rakastatte liikaa vapautta, teillä on kummallakin kiivas luonne ja -luja tahto. Ette tulisi onnellisiksi suhteessa, jossa tarvitaan -rajatonta kärsivällisyyttä ja suvaitsevuutta yhtä paljon kuin -rakkautta. - --- Noin minäkin ajattelen, vaikka en osannut ilmaista sitä. Olen -iloinen, että sinä arvelet sen olevan vasta alulla. En tahtoisi -mistään hinnasta tehdä häntä onnettomaksi. Mutta enhän voi rakastua -vanhaan ystävääni vain vastapalvelukseksi, enhän? - --- Oletko varma hänen tunteistaan? - -Puna Jon poskilla tummeni ja hän näytti olevan samalla kertaa ylpeä, -mielissään ja vaivautunut, kuten tyttö joka puhuu ensimmäisestä -ihailijastaan. - --- Kyllä asia taitaa niin olla. Ei hän ole mitään sanonut, mutta -hänestä huomaa yhtä ja toista. Minun on varmaan parasta lähteä, ennen -kuin juttu kehittyy pitemmälle. - --- Olen samaa mieltä, ja jos asia järjestyy, saat matkustaa. - -Jo näytti huojentuneelta ja virkkoi hetken kuluttua hymyillen: - --- Kylläpä rouva Moffat ihmettelisi sinun lyhytnäköisyyttäsi, jos hän -tietäisi tämän, ja kyllä hän ilahtuu siitä, että hänen Anniellaan on -vielä toivoa. - --- Jo, äideillä saattaa olla eri menettelytavat, mutta kaikki -he haluavat kuitenkin samaa -- nähdä lapsensa onnellisina. Meg -on löytänyt onnensa, ja siitä olen iloinen. Sinun annan nauttia -vapaudestasi, kunnes kyllästyt siihen, sillä vasta sitten huomaat, -että on olemassa vielä parempaa. Amysta olen nyt eniten huolissani, -mutta hän on niin järkevä, että selviää kyllä. Bethin suhteen toivon -vain, että hän paranisi. Muuten hän on parina viime päivänä näyttänyt -iloisemmalta. Oletko puhunut hänen kanssaan? - --- Olen. Hän myönsi, että hänellä on jokin suru, ja hän lupasi kertoa -sen joskus. En pyytänyt enempää, sillä luulen tietäväni mikä häntä -painaa. Ja Jo kertoi mitä oli huomannut. - -Rouva March pudisti päätään eikä nähnyt asiaa yhtä romanttiselta -kannalta. Hän oli kuitenkin vakava ja sanoi uudelleen, että etupäässä -Laurien vuoksi Jon oli lähdettävä kotoa joksikin ajaksi. - --- Ei puhuta Laurielle mitään, ennen kuin suunnitelma on lyöty -lukkoon. Minä pääsen silloin lähtemään ennen kuin hän oikein -tajuaakaan asiaa. Bethille täytyy uskotella, että menen vain huvin -vuoksi, sillä hänelle en voi puhua Lauriesta. Mutta hän saa hyvitellä -ja lohduttaa Laurieta minun lähdettyäni ja parantaa pojan tästä -ihastuksesta. Lauriehan on kokenut jo monia pikku pettymyksiä, niin -että kaikki käy hyvin ja hän toipuu pian lemmensurustaan. - -Jo puhui toiveikkaasti, vaikka pelkäsikin, että tämä pettymys olisi -pahempi kuin edelliset ja ettei Laurie toipuisi surusta yhtä helposti -kuin ennen. - -Pidettiin perheneuvottelu ja Jon tuuma hyväksyttiin. Rouva Kirke otti -mielellään Jon ja lupasi tehdä hänen olonsa viihtyisäksi. Opetuksesta -Jo ansaitsisi rahat omiin tarpeisiinsa ja vapaa-aikansa hän voisi -saada tuottavaksi kirjoittamalla, niin että uudesta ympäristöstä ja -tuttavapiiristä olisi hänelle sekä hyötyä että huvia. - -Jo oli ihastunut tulevaisuudennäkymiin ja halusi lähteä pian. Koti -alkoi käydä liian ahtaaksi hänen levottomalle ja vaihtelunhaluiselle -mielelleen. Kun kaikki oli järjestetty, hän kertoi pelosta vapisten -asian Laurielle. Mutta hänen hämmästyksekseen Laurie suhtautui -siihen hyvin rauhallisesti. Tämä oli viime aikoina ollut tavallista -vakavampi, mutta kuitenkin hyvin herttainen; ja kun hänelle leikillä -huomautettiin, että oli kuin lehti olisi kääntynyt, hän sanoi -vakavasti: - --- Niin se onkin kääntynyt ja tarkoitukseni on, ettei se enää käänny -takaisin. - -Jolle oli helpotus, että Laurie juuri nyt sai tuollaisen hyveen -puuskan, ja hän valmisteli keventyneenä matkaansa. Bethkin oli -tavallista iloisempi ja Jo toivoi, että hänen päätöksensä olisi -parhaaksi heille kaikille. - --- Erään asian jätän erikoisesti sinun huoleksesi, hän sanoi Bethille -lähtöä edeltävänä iltana. - --- Tarkoitatko juttujasi? kysyi Beth. - --- En, tarkoitan poikaa. Olethan oikein kiltti hänelle? - --- Tietysti olen, mutta en pysty täyttämään sinun paikkaasi ja hän -tulee ikävöimään sinua kovasti. - --- Se ei ole hänelle haitaksi. Muista että jätän hänet sinun -hoitoosi, kiusattavaksi, helliteltäväksi ja kurissa pidettäväksi. - --- Teen parhaani sinun tähtesi, lupasi Beth ihmetellen, miksi Jo -katsoi häneen niin kummallisesti. - -Kun Laurie sanoi hyvästit, hän kuiskasi merkitsevästi: - --- Tämä ei hyödytä tippaakaan, Jo. Sinuun olen iskenyt silmäni, niin -että varo tekemisiäsi tai tulen hakemaan sinut kotiin. - - - - -10 - -JON PÄIVÄKIRJA - - - New Yorkissa, marraskuussa - - Rakas äiti ja Beth. - - Nyt aion kirjoittaa teille kokonaisen kirjan, sillä minulla - on hirveästi kerrottavaa, vaikka en olekaan Euroopassa - matkusteleva hieno neiti. Kun isän vanhat rakkaat kasvot - katosivat näkyvistäni, tunsin mieleni hieman apeaksi ja - olisin vuodattanut pari kyynelkarpaloa, jollei suruani - olisi häirinnyt muuan irlantilainen äiti, jonka kaikki neljä - lasta huusivat täyttä kurkkua. Huvittelin heittämällä lapsille - piparkakkuja joka kerta, kun he avasivat suunsa itkuun. - - Pian aurinko tuli näkyviin. Pidin sitä hyvänä enteenä, mieleni - kirkastui, ja sen jälkeen matka tuntui oikein hauskalta. - - Rouva Kirke otti minut niin ystävällisesti vastaan, että olin - heti kuin kotonani tässä suuressa talossa, joka on täynnä - outoja ihmisiä. Sain huoneekseni pienen hauskan ullakkokamarin, - sillä hänellä ei ollut antaa muuta. Mutta täällä on uuni, ja - kirjoituspöytä on päivänpuoleisen ikkunan ääressä, niin että voin - istua täällä kirjoittamassa milloin vain haluan. Hieno näköala - ja vastapäinen kirkontorni korvaavat pitkät portaat, jotka tänne - on noustava, ja minä ihastuin soppeeni heti. Lastenkamari, jossa - minun on määrä opettaa ja ommella, on viihtyisä huone, aivan - rouva Kirken oman huoneen vieressä. Pikku tytöt ovat herttaisia, - vaikka kenties hiukan hemmoteltuja. Kerroin heille seitsemästä - pahasta porsaasta ja sain heidät heti puolelleni. Olen varma, - että minusta tulee mallikelpoinen kotiopettajatar. - - Saan syödä lasten kanssa, jos se miellyttää minua enemmän kuin - ateriat suuressa vieraspöydässä. Toistaiseksi se miellyttää, - sillä minä olen ujo, vaikka kukaan ei sitä uskoisi. - - -- Ole kuin kotonasi, tyttöseni, sanoi rouva Kirke äidillisesti. - -- Minä olen puuhassa aamusta iltaan, kuten hyvin voi ymmärtää, - kun minulla on näin suuri perhe, mutta suuri kivi vierähtää - sydämeltäni, kun tiedän lasten olevan sinun hoidossasi. Voit - tulla meille milloin haluat, ja sinun oman huoneesi koetan tehdä - niin mukavaksi kuin voin. Iltaisin olet aina vapaa, ja täällä on - paljon hauskoja ihmisiä, jos kaipaat seuraa. Tule minun luokseni, - jos jokin on hullusti, ja koeta viihtyä täällä. Nyt soitetaan - teelle, minun täytyy juosta vaihtamaan myssyäni. Hän riensi pois - ja jätti minut järjestämään pientä pesääni. - - Mennessäni vähän myöhemmin alakertaan näin herttaisen tapauksen. - Talossa on hyvin korkeat portaat. Kun seisoin kolmannen kerroksen - portaiden yläpäässä antaakseni pienen palvelustytön kömpiä - ohitseni, näin erään herran tulevan hänen perässään, ottavan - raskaan hiilikannun hänen kädestään ja kantavan sen portaiden - yläpäähän asti. Laskettuaan sen sitten erään oven eteen hän - jatkoi matkaansa nyökättyään ystävällisesti tytölle ja sanottuaan - ulkomaalaisesti korostaen: - - -- Näin se käy paremmin. Teidän selkänne on liian hento - tuommoisia taakkoja kantamaan. - - Se oli hienosti tehty, eikö ollutkin? Pidän tuollaisesta, sillä - kuten isä sanoo, pikkuasioista voi lukea ihmisen luonteen. Kun - kerroin illalla tapauksen rouva Kirkelle, hän nauroi ja sanoi: - - -- Se oli varmaan professori Bhaer; tuo oli niin hänen - kaltaistaan. - - Rouva K. kertoi miehen olevan kotoisin Berliinistä; hän on - hyvin viisas, mutta köyhä kuin kirkonrotta. Hän elättää tunteja - antamalla itsensä ja kaksi pientä orpoa sisarenpoikaansa; sisar - oli ollut naimisissa amerikkalaisen kanssa ja hänen toivomuksensa - oli ollut, että pojat koulutettaisiin täällä. Professorin - tarina ei siis ole erikoisen romanttinen, mutta minusta se on - mielenkiintoinen. Ilokseni kuulin, että rouva Kirke luovuttaa - hänelle olohuoneensa muutamien oppituntien ajaksi. Sen ja - lastenkamarin välillä on lasiovi; aion kurkistaa miltä hän - näyttää ja sitten kertoa teille. Hän on lähes neljänkymmenen niin - että voit olla rauhassa, pikku äiti. - - Juotuani ilta teen ja saatuani pikku tytöt nukkumaan kävin ison - ompelukorin kimppuun ja vietin rauhallisen illan jutellen uuden - ystäväni kanssa. Kirjoitan kirjettä joka päivä ja lähetän sen - teille kerran viikossa. Hyvää yötä nyt, huomenna jatkan. - - Tiistai-iltana - - Minun luokassani oli tänä aamuna aika hälinä, sillä lapset - peuhasivat hirveästi. Minä jo ajattelin antaa heille - tupenrapinat, mutta samassa joku hyvä enkeli johdatti mieleeni - voimistelun. Annoin lasten voimistella niin kauan, että he - lopulta mielellään istuutuivat ja pysyivät paikoillaan. Lounaan - jälkeen palvelustyttö vei lapset kävelemään ja minä ryhdyin - ompelemaan. Kiitin juuri onneani, että olin oppinut ompelemaan - kauniita napinreikiä, kun kuulin arkihuoneen oven käyvän ja - jonkun hyräilevän kuin iso kimalainen: "Kennst du das Land..." - - Nostin hiukan lasioven verhoa toisesta nurkasta ja kurkistin - sisään. Tiedän että se oli hirveän sopimatonta, mutta en voinut - vastustaa kiusausta. Professori Bhaer oli huoneessa. Kun hän - siinä järjesteli kirjojaan, ehdin tarkastaa häntä perin pohjin. - Hän on täysverinen saksalainen -- roteva, pörrötukkainen ja - tuuheapartainen. Hänellä oli komea nenä ja niin ystävälliset - silmät, etten ole nähnyt kenelläkään sellaisia. Ääni on miehekäs - ja kaunissointuinen ja se on lepoa korvalle, joka on joutunut - kuuntelemaan meikäläistä kimakkaa ja huolimatonta puhetta. Hänen - vaatteensa ovat kauhtuneet, kädet isot, eikä hänen kasvoissaan - ole oikeastaan mitään muuta kaunista kuin hampaat. Pidän hänestä - kuitenkin, sillä hänellä on kaunismuotoinen pää. Paita oli - hyvää pellavakangasta ja hän oli gentlemannin näköinen, vaikka - takista puuttui kaksi nappia ja toinen kenkä oli paikattu. Hän - oli totinen, vaikka hyräilikin. Vasta kun hän meni ikkunan - luo, käänsi hyasintin nuput aurinkoon ja silitti kissaa, joka - näkyi pitävän häntä vanhana ystävänä, hän hymyili. Kun ovelle - koputettiin hän sanoi reippaasti ja kuuluvasti: - - -- Herein! - - Aioin juuri juosta tieheni, kun näin pikkuruisen olennon, joka - kantoi suurta kirjaa. Jäin katsomaan mitä seuraisi. - - -- Tina tahtoo tetä Bhaerin luo, sanoi pienokainen, pudotti - kirjan käsistään ja juoksi hänen luokseen. - - -- Tule vain pikku Tina ja halaa setä Bhaeria oikein kunnolla, - sanoi professori ja nosti tytön nauraen niin korkealle, että - tämän täytyi kumartua voidakseen suudella häntä. - - -- Nyt Tinan täytyy lukea läksyt, jatkoi hauska pikku olento. - - Bhaer nosti tytön pöydän ääreen, avasi suuren sanakirjan, jonka - tämä oli tuonut mukanaan, ja antoi hänelle kynän ja paperia. - Lapsi alkoi heti raapustaa paperille koukeroitaan, käänsi silloin - tällöin lehteä ja seurasi pienellä pullealla sormellaan rivejä, - ikään kuin olisi etsinyt jotakin sanaa. Hän oli niin tosissaan, - että minun oli vaikea hillitä nauruani. Herra Bhaer seisoi hänen - vieressään, silitti hänen sievää tukkaansa ja katseli häntä niin - isällisesti kuin lapsi olisi ollut hänen omansa, vaikka se kyllä - oli enemmän ranskalaisen kuin saksalaisen näköinen. - - Kuului toinen koputus, ja kun ovelle ilmestyi kaksi nuorta - neitosta, vetäydyin takaisin työni ääreen ja pysyin siinä - uskollisesti välittämättä viereisestä huoneesta kuuluvasta - hälinästä ja lörpötyksestä. Toinen tytöistä nauroi koko - ajan teennäisesti ja sanoi keimailevasti: -- Niin, herra - professori! Toinen puhui saksaa niin kummallisesti korostaen, - että professorin oli varmaan vaikeata pysyä vakavana sitä - kuunnellessaan. - - Tytöt näyttivät panevan professorin kärsivällisyyden kovalle - koetukselle, sillä monta kertaa kuulin hänen painokkaasti - sanovan: -- Ei, ei, tuo on väärin; ettekö kuulleet, mitä sanoin. - Kerran kuulin kovan läimäyksen aivan kuin hän olisi paiskannut - kirjan pöytään, ja sitä seurasi epätoivoinen huudahdus: -- - Huhhuh, tänään menee kaikki hullusti! - - Mies parka, säälin häntä. Kun tytöt olivat lähteneet, kurkistin - taas huoneeseen nähdäkseni, oliko hän selvinnyt hengissä. Hän - oli heittäytynyt tuoliinsa lopen uupuneena ja istui siinä silmät - kiinni, kunnes kello löi kaksi. Silloin hän hypähti pystyyn, - pisti kirjat taskuunsa seuraavaa oppituntia varten, otti syliinsä - pienen Tinan, joka oli nukahtanut sohvalle, ja kantoi hänet - hiljaa pois. Hänen elämänsä on kai aika kovaa. - - Rouva Kirke kysyi, enkö tahtoisi tulla alas syömään päivällistä - muiden kanssa kello viideltä. Minulla oli vähän koti-ikävä - ja päätin sen vuoksi mennä katsomaan, minkälaisia ihmisiä - asui kanssani saman katon alla. Pukeuduin siis hienoksi ja - koetin pujahtaa sisään rouva Kirken selän takana. Mutta hän on - lyhyt, kun taas minä olen pitkä, eikä piilottautumisyritykseni - onnistunut. Sain paikan rouva Kirken viereen, ja kun pahin - puna oli haihtunut poskiltani, kokosin rohkeuteni ja katsoin - ympärilleni. - - Pitkä pöytä oli täynnä vieraita ja kaikki olivat syventyneet - syömiseen, etenkin herrat, jotka suorastaan ahmivat ruokansa ja - katosivat heti sen tehtyään. Siellä oli ryhmä nuoria miehiä jotka - näyttivät ajattelevan vain itseään, nuoria pareja jotka olivat - toisilleen kaikki kaikessa, äitejä jotka omistivat huomionsa - lapsilleen, ja vanhoja herroja jotka puhuivat vain politiikasta. - Tuskinpa haluan olla sen enempää tekemisissä kenenkään kanssa - lukuun ottamatta erästä suloista nuorta tyttöä, jonka sisällä - tuntuu olevan jotakin. - - Pöydän alapäässä istui professori, vastaili kovalla äänellä - vieressään istuvan kuuron vanhan herran kysymyksiin ja keskusteli - filosofiasta erään ranskalaisen kanssa, jonka paikka oli hänen - toisella puolellaan. Jos Amy olisi ollut täällä, hän olisi - ikiajoiksi kääntänyt selkänsä professorille, jolla -- ikävä - kertoa -- on niin hyvä ruokahalu, että hän mätti päivällisen - sisäänsä tavalla, joka olisi kauhistuttanut Amya. Minä en välitä - siitä, sillä minusta on hauskaa nähdä ihmisten syövän nälkäänsä, - ja tuo miesparka tarvitsee varmasti ruokaa opetettuaan idiootteja - koko päivän. - - Mennessäni aterian jälkeen yläkertaan asetteli kaksi nuorta - miestä eteissalin peilin edessä hattuja päähänsä. Kuulin toisen - kysyvän hiljaa toveriltaan: - - -- Kuka tuo uusi on? - - -- Kotiopettajatar tai joku semmoinen. - - -- Mitä hittoa hän tekee meidän pöydässämme? - - -- Kuuluu olevan rouvan tuttavia. - - -- Hän on hauskan näköinen, mutta hänessä ei ole tyyliä. - - -- Ei tippaakaan. Anna tulta jo, lähdetään sitten. - - Ensin minua suututti, mutta sitten en enää välittänyt, sillä - kotiopettajatar on aivan yhtä hyvä kuin kirjanpitäjä, ja minulla - on järkeä päässäni, vaikkei minussa olekaan 'tyyliä'. Kaikilla ei - ole järkeäkään, päätellen niistä huomautuksista, joita mokomat - hienot olennot lausuivat kolistellessaan matkoihinsa röyhyten - kuin huonot savupiiput. Minä inhoan arkipäiväisiä ihmisiä! - - Torstaina - - Eilinen päivä kului rauhallisesti opettamiseen ja ompeluun sekä - kirjoittamiseen pienessä huoneessani, joka on hyvin viihtyisä - lampun valossa, kun tuli palaa uunissa. Sain kuulla hiukan - asioita, ja minut esiteltiin professorille. - - Tina kuuluu olevan erään täällä asuvan ranskalaisen - silittäjättären tytär. Lapsi on sydämestään kiintynyt herra - Bhaeriin ja seuraa häntä kuin pieni koira, milloin hän vain on - kotosalla. Professorista se on hauskaa, sillä hän pitää paljon - lapsista, vaikka onkin vanhapoika. Kitty ja Minnie Kirke pitävät - myös kovasti professorista. Hän keksii kaikenlaisia hauskoja - leikkejä, tuo heille lahjoja ja kertoo jännittäviä satuja. - Nuoret miehet pitävät näköjään häntä pilkkanaan, sanovat häntä - vanhaksi Fritziksi, Oluttynnyriksi tai Maakarhuksi ja vääntelevät - kaikin tavoin hänen nimeänsä. Mutta professorin mielestä se - on vain hauskaa, väittää rouva Kirke, ja hän suhtautuu siihen - niin hyväntahtoisesti, että kaikki pitävät hänestä hänen - ulkomaalaisista tavoistaan huolimatta. - - Se nuori tyttö on nimeltään Norton. Hän on rikas, sivistynyt ja - ystävällinen. Hän puhutteli minua tänään päivällispöydässä (menin - nimittäin taas suureen pöytään, ihmisiä on hauska katsella) - ja kutsui minut omaan huoneeseensa. Hänellä on paljon hienoja - kirjoja ja tauluja, hän tuntee mielenkiintoisia ihmisiä ja - vaikuttaa ystävälliseltä. Sen vuoksi koetan olla herttainen, - sillä minäkin tahdon päästä hyvään seurapiiriin, vaikken - samanlaiseen kuin Amy. - - Eilen illalla istuin olohuoneessa, kun herra Bhaer tuli tuomaan - sanomalehtiä rouva Kirkelle. Tämä ei ollut paikalla, mutta - Minnie, joka on hiukan pikkuvanha, esitteli minut professorille - hyvin sievästi: - - -- Tässä on äidin ystävä, neiti March. - - -- Niin, ja hän on hauska ja me pidämme hänestä hurjasti, lisäsi - Kitty, joka on kauhea lapsi. - - Me kumarsimme toisillemme ja sitten purskahdimme nauruun, - sillä muodollinen esittely ja suorasukainen lisäys muodostivat - hullunkurisen vastakohdan. - - -- Niin, niin, nuo veitikat taitavat kiusata teitä, neiti March. - Kutsukaa minut, kun tarvitsette apua! hän sanoi ja rypisti - otsaansa uhkaavasti, mikä huvitti pikku ilkiöitä. - - Lupasin kutsua ja hän lähti. Mutta näyttää siltä, että - kohtaloni on tavata häntä vähän väliä, sillä tänään kun kuljin - hänen huoneensa ohi mennessäni kävelylle, kopautin vahingossa - sateenvarjollani hänen oveaan. Se lennähti auki, ja edessäni - seisoi itse professori aamutakissa, toisessa kädessä iso - sininen sukka ja toisessa parsinneula. Hän ei tullut ensinkään - hämilleen, sillä kun asian selitettyäni kiiruhdin eteenpäin, - hän heilautti kättään sukkineen päivineen ja sanoi selvällä, - iloisella äänellään: -- Teillä on kaunis kävelyilma. Bon voyage, - mademoiselle. Nauroin mennessäni alas portaita. Mutta on aika - liikuttavaa, että tuon miesparan täytyy itse parsia ja paikata - vaatteensa. Olen kyllä kuullut, että Saksassa herrat harrastavat - koruompelua, mutta sukanparsiminen on sentään toista eikä näytä - vallan hauskalta. - - Lauantaina - - Ei ole tapahtunut mitään muuta kirjoittamisen arvoista, kuin - käynti neiti Nortonin luona. Hänen huoneensa on täynnä kauniita - esineitä. Hän oli hyvin herttainen, näytti minulle aarteitaan - ja kysyi tahtoisinko joskus tulla luennoille tai konsertteihin - hänen seurakseen. Hän esitti asian ikään kuin tekisin sillä - hänelle suuren palveluksen, mutta minä luulen, että rouva Kirke - on kertonut hänelle meistä, ja hän tahtoi jotenkin osoittaa - ystävällisyyttä minulle. Minä en tavallisesti halua olla - kiitollisuudenvelassa kenellekään, mutta neiti Nortonin kaltaisen - henkilön kutsu ei nöyryytä minua, ja siksi suostuin kiitollisena. - - Tullessani takaisin lastenkamariin kuului olohuoneesta sellainen - meteli, että minun täytyi kurkistaa sisään. Siellä oli herra - Bhaer nelin kontin lattialla. Tina istui hänen selässään, Kitty - kuljetti häntä talutusnuorasta ja Minnie syötti kuminakakkuja - kahdelle pikku pojalle, jotka ulvoivat ja riehuivat tuoleista - rakennetuissa häkeissä. - - -- Me leikimme eläintarhaa, selitti Kitty. - - -- Tämä on minun evelanttini! lisäsi Tina pitäen kiinni - professorin tukasta. - - -- Äiti antaa meidän aina tehdä mitä vain lauantai-iltapäivisin, - kun Franz ja Emil tulevat tänne, eikö niin, herra Bhaer, sanoi - Minnie. - - "Evelantti" nousi istumaan, näytti olevan yhtä tosissaan kuin - lapset ja sanoi vakavana minulle: - - -- Vakuutan kunniasanallani, että asia on niin. Jos pidämme liian - kovaa melua, komentakaa vain, niin koetamme olla hiljempää. - - Lupasin komentaa, mutta jätin oven auki ja nautin ilosta yhtä - paljon kuin hekin. En milloinkaan ole nähnyt niin riemukasta - leikkiä. He olivat hippasilla, marssivat, lauloivat ja tanssivat, - ja kun huoneessa alkoi hämärtyä, he kerääntyivät professorin - ympärille sohvaan kuuntelemaan ihmeellisiä satuja uuninpiipulla - istuvista haikaroista ja pienistä tontuista, jotka ratsastavat - lumihiutaleilla maahan. Olisivatpa amerikkalaiset yhtä - yksinkertaisia ja luonnollisia kuin saksalaiset! - - Olen niin innostunut kirjoittamiseen, että jatkaisin tätä vaikka - kuinka kauan, jolleivät taloudelliset seikat saisi minua nyt - lopettamaan. Sillä vaikka olen käyttänyt ohutta paperia ja - kirjoittanut tiheään, minä vapisen ajatellessani miten paljon - postimerkkejä tähän kirjeeseen tarvitaan. Lähettäkää minulle Amyn - kirjeitä niin pian kuin voitte. Minun pikku uutiseni tuntuvat - kovin köyhiltä hänen loistavien kuvaustensa rinnalla, mutta - tiedän, että luette niitä mielellänne. Opiskeleeko Teddy niin - ahkerasti, ettei lainkaan ehdi kirjoittaa ystävilleen? Pidä - hänestä hyvää huolta, Beth; kertokaa minulle miten Megin lapset - voivat ja viekää tuhannet terveiset kaikille - - uskolliselta Joltanne. - - P.S. Kirjeeni näkyi olevan melkein täynnä Bhaeria. Mutta minä - olen kiinnostunut erikoisista ihmisistä enkä tosiaan tiedä mistä - muusta voisin teille kirjoittaa. Voikaa hyvin! - - Joulukuussa - - Rakkahin Betsy! - - Koska tästä tulee nyt lörpöttelykirje, osoitan sen sinulle, sillä - luulen, että se huvittaa sinua ja sinä saat siitä jonkinlaisen - käsityksen, miten elämäni nykyään sujuu. Vaikka se on aika - rauhallista, minulla on hyvin hauskaa, niin että voit olla - iloinen. - - Herkulesmaisten (kuten Amy sanoisi) ponnistusteni jälkeen alkaa - kylvötyöni henkisellä alalla kantaa hedelmää ja pienet taimeni - kehittyvät haluamaani suuntaan. He eivät minusta ole niin - mielenkiintoisia kuin Tina ja pojat, mutta hoidan velvollisuuteni - heihin nähden ja he ovat kiintyneet minuun. - - Franz ja Emil ovat hauskoja pojannaskaleita, aivan minun - mieleisiäni. He ovat aina kuin käymistilassa; se johtuu kai - siitä, että heissä virtaa sekaisin amerikkalaista ja saksalaista - verta. Lauantai-iltapäivät ovat hurjia, oltiinpa sitten sisällä - tai ulkona. Kauniilla säällä menemme kaikki kävelemään kuten - koululuokka ainakin, professori ja minä pidämme komentoa. Ja voi - sitä iloa! - - Olemme jo hyvät ystävät, ja minä olen alkanut ottaa tunteja - professorilta. En tosiaan voinut sille mitään että niin kävi. - Se tapahtui niin hassulla tavalla, etten malta olla kertomatta - sitä. Kaikki alkoi siitä, että eräänä päivänä rouva Kirke kutsui - minut luokseen, kun kuljin professorin huoneen ohi, josta hän oli - etsimässä jotakin. - - -- Oletko, hyvä ystävä, milloinkaan nähnyt tällaista luolaa? - Tule auttamaan minua, että saan nämä kirjat järjestykseen, sillä - olen kääntänyt kaikki nurin etsiessäni kuutta nenäliinaa, jotka - äskettäin annoin hänelle. - - Menin sisään ja siinä järjestellessämme katselin huonetta. - Se oli todella luola. Kaikkialla näkyi papereita ja kirjoja. - Uuninreunustalla oli rikkinäinen merenvahapiippu ja vanha huilu - perin hylättynä. Toisella ikkunalaudalla sirkutteli pörröinen - lintu, jolla ei ollut pyrstöä, ja toista koristi laatikko, - jossa asui valkoisia hiiriä. Käsikirjoitusten joukossa lojui - keskentekoisia veneitä ja langanpätkiä ja uunin edessä oli - pieni likainen kenkäpari kuivumassa. Kaikkialla huomasi jälkiä - rakkaista pojista, joiden uskollinen orja professori on. - - Kauan pengottuamme löysimme kolme kadonneista nenäliinoista - -- yksi oli lintuhäkin peitteenä, toinen musteessa ja kolmas - ruskeaksi palanut, sitä oli näköjään käytetty patalappuna. - - -- Voi mikä mies! nauroi hyväluontoinen rouva Kirke pannessaan - nuo kalleudet riepupussiinsa. -- Muut hän kai on repinyt - laivan purjeiksi, haavasiteiksi tai leijanpyrstöiksi. Tämä on - hirveätä, mutta en voi torua häntä. Hän on niin hajamielinen ja - hyvänahkainen, että tekee mitä tahansa poikien mieliksi. Sovimme, - että pesen ja korjaan hänen vaatteensa, mutta hän unohtaa antaa - ne minulle, ja kun minäkään en muista tarkastaa niitä, hän joutuu - usein pulaan. - - -- Antakaa minun korjata ne, minä sanoin. -- Voin varsin hyvin - tehdä sen, eikä hänen tarvitse tietää siitä mitään. Tekisin sen - mielelläni, sillä hän on hyvin ystävällinen minulle, pitää huolta - postistani ja lainaa minulle kirjoja. - - Niinpä olen pannut hänen tavaransa kuntoon ja neulonut kantapäät - kahteen sukkapariin -- ne olivat näet kokonaan kadottaneet - muotonsa hänen ihmeellisen parsimisensa takia. Hänelle itselleen - ei puhuttu mitään, ja toivoin ettei hän keksisi asiaa. - - Mutta eräänä päivänä viime viikolla hän sai minut kiinni itse - teosta. Kuunnellessani hänen opetustaan olin innostunut niin, - että sain päähäni opetella itse saksaa. Tina näet kulkee - vähän väliä ovessa ja jättää sen aina auki, joten minä voin - hyvin seurata opetusta. Istuin taas oven vieressä, lopettelin - viimeistä kantapäätä ja koetin ymmärtää, mitä hän puhui eräälle - vasta-alkajalle, joka on yhtä tyhmä kuin minä. Tyttö lähti sitten - kotiinsa ja minä luulin professorinkin jo menneen, kun oli niin - hiljaista. Laskettelin innoissani erään verbin taivutusta ja - keinuin hurjasti, kun lapsen ääni sai minut katsahtamaan ylös. - Herra Bhaer katseli minua ja nauroi hiljaa, samalla kun hän - varoitteli Tinaa antamasta häntä ilmi. - - -- Sillä lailla! hän sanoi, kun minä lopetin tuijottaen häntä - kuin ankka. -- Te kurkistelette minua ja minä teitä, eikä siinä - ole mitään pahaa; mutta kuulkaahan, nyt en laske leikkiä kun - kysyn: tahtoisitteko oppia saksaa? - - -- Tahtoisin, mutta teillä on liian paljon työtä ja minä olen - liian kovapäinen, sopersin punaisena kuin pioni. - - -- Pötyä! Me järjestämme ajan ja järkeä teillä on riittämiin. - Iltaisin opetan teitä mielelläni, sillä, neiti March, minullahan - on velka maksettavana, näin sanoen hän osoitti työtäni. -- Te - ystävälliset naisihmiset puhutte keskenänne näin: "Hän on typerä - vanhapoika, hän ei näe mitä me teemme. Hän ei ensinkään huomaa, - ettei sukkiin enää tule reikiä ja hän uskoo, että napit ja nauhat - kasvavat itsestään hänen vaatteisiinsa." Mutta minullapa onkin - silmät, joilla näen yhtä ja toista, ja minulla on sydän, joka - tuntee kiitollisuutta. Siispä lyhyt oppitunti silloin tällöin tai - sitten ei minkäänlaisia ihmetöitä minun tavaroitteni hyväksi. - - Tein siis kaupat ja niin aloitimme. Pidimme neljä oppituntia, - mutta silloin kielioppi teki tenän. Professori oli hyvin - kärsivällinen, mutta se mahtoi olla aikamoista kidutusta hänelle, - ja silloin tällöin hän loi minuun lempeän epätoivoisen katseen, - niin etten tiennyt pitikö minun nauraa vai itkeä. Koetin - kumpaakin, mutta kun siitä syntyi oikein surkea ja ärsyttävä - tuhina, hän paiskasi kieliopin lattialle ja lähti huoneesta. - Luulin joutuneeni ikuisiksi ajoiksi epäsuosioon, mutta en - paheksunut häntä ollenkaan, vaan rupesin keräämään papereitani - ja aioin rientää omaan huoneeseeni sättimään itseäni, kun hän - tuli takaisin iloisena ja myhäilevänä aivan kuin minä olisin - kunnostautunut. - - -- Nyt yritämme toista keinoa. Me luemme yhdessä näitä hauskoja - pieniä satuja emmekä enää tutki tuota kuivaa kirjaa, joka joutaa - nurkkaan. - - Hän puhui ystävällisesti ja avasi Andersenin sadut niin - houkuttelevina eteeni, että minua hävetti ja ryhdyin työhön - tarmolla, joka huvitti häntä suunnattomasti. Unohdin arkuuteni - ja aloin paukuttaa tekstiä kaikin voimin. Kompastelin pitkien - sanojen yli ja äänsin sen mukaan, mikä minusta kulloinkin tuntui - parhaalta. Kun olin lukenut ensimmäisen sivun ja pysähdyin - hengähtämään, hän taputti käsiään ja huudahti sydämelliseen - tapaansa: - - -- Das ist gut! Tämähän käy mainiosti! Nyt on minun vuoroni. Luen - nyt teille niin kuin saksalainen, kuunnelkaa tarkkaan. - - Ja sitten hän luki, lasketteli sanoja sellaisella voimalla ja - innolla, että sitä kelpasi sekä nähdä että kuulla. Onneksi - kertomus oli "Uskollinen tinasotamies", joka on hauska, kuten - muistatte. Saatoin sen vuoksi hyvin nauraa -- ja kyllä minä - nauroinkin, vaikka en ymmärtänyt puoliakaan siitä, mitä hän luki. - En voinut hillitä itseäni, kun hän oli niin tosissaan, minä niin - hermostunut ja koko juttu niin hullunkurinen. - - Tämän jälkeen edistyimme paremmin ja nyt minä osaan läksyni - aika hyvin. Tällainen opiskelutapa sopii minulle, sillä kun - kielioppi tulee esiin saduissa ja runoissa, se luistaa helposti - kuin lääkepilleri hillon seassa. Olen hyvin innostunut, eikä - professorikaan tunnu kyllästyneen. Eikö hän ole kiltti? Aion - valmistaa hänelle jonkin joululahjan, sillä en ilkeä tarjota - rahaa. Sano, pikku äiti, mitä voisin antaa hänelle? - - On hauskaa, että Laurie vaikuttaa onnelliselta ja ahkeralta ja on - lakannut tupakoimasta ja antaa tukkansa kasvaa. Näettehän nyt, - että Beth on taitavampi käsittelemään häntä kuin minä. En ole - ensinkään mustasukkainen, rakkaani. - - Yritä parhaasi mutta älä tee hänestä pyhimystä. Pelkään etten - voisi pitää hänestä, jollei hänessä ole edes vähän inhimillistä - ilkeyttä. Lukekaa hänelle kirjeitäni. En ehdi kirjoittaa paljon - ja se ajaa kyllä saman asian. Suurenmoista, että Beth on edelleen - hyvissä voimissa. - - Tammikuussa - - Onnellista uutta vuotta koko perheelle, siihen luettuna herra - Laurence ja muuan nuori herra nimeltä Teddy. En osaa kuvata - miten ihastunut olin teidän joululahjastanne. Sain sen vasta - illalla, kun jo olin menettänyt kaiken toivoni. Kirje tuli jo - aamulla, mutta siinä ette maininneet mitään paketista; olitte - kai tarkoittaneet sen yllätykseksi. Olin vähän pettynyt, sillä - minusta oli tuntunut, että muistaisitte minua. - - Olin aika surkea istuessani teen jälkeen huoneessani. Mutta - kun suuri, nuhruinen ja kolhiintunut paketti tuotiin minulle, - hypähdin pystyyn, rutistin sitä rintaani vasten ja tanssin - ympäri huonetta. Se tuntui niin kotoiselta ja piristävältä, että - istahdin lattialle, luin, katselin ja söin ja nauroin ja itkin - yhtaikaa kuin hassu. - - Kaikki tavarat tulivat tarpeeseen ja ne ovat sitä mieluisampia, - kun te olette ne itse tehneet. Bethin uusi kynänpyyhin on - erinomainen ja Hannan piparkakkulähetys on suorastaan aarre. - Saat olla varma, pikku äiti, että käytän lähettämääsi kaunista - villapukua, ja isän valitsemat kirjat lupaan lukea tarkasti läpi. - Monet, monet kiitokset teille kaikille! - - Kirjoista puheenollen -- sitä tavaraa alkaa kertyä minulle oikein - runsaasti. Herra Bhaerilta näet sain hienon Shakespeare-laitoksen - uudenvuodenlahjaksi. Hän pitää sitä itse suuressa arvossa ja - säilytti sitä kunniapaikalla saksalaisen Raamatun, Platonin, - Homeroksen ja Miltonin teosten rinnalla. Voitte siis kuvitella, - miltä tuntui, kun hän laski sen eteeni avattuna, jolloin näin - siinä nimeni sekä vielä "ystävältänne Friedrich Bhaerilta". - - -- Olette usein sanonut, että haluaisitte kirjaston. Tässä saatte - sellaisen, sillä näiden kansien sisään on sidottu monta kirjaa. - Jos luette tätä tarkoin, siitä on teille paljon hyötyä, sillä kun - tutkitte tämän kirjan henkilöitä, opitte tuntemaan eläviä ihmisiä - ja kuvaamaan niitä omalla kynällänne. - - Kiitin häntä niin kauniisti kuin taisin ja nyt puhun - 'kirjastostani' aivan kuin minulla olisi sata kirjaa. En ole - aavistanutkaan, että Shakespearesta löytyisi niin paljon, - mutta minuahan ei ole aikaisemmin ollutkaan Bhaer opastamassa. - Olen iloinen, että pidätte siitä mitä olen hänestä kertonut ja - toivon, että joskus saatte tutustua häneen. Äiti ihailisi hänen - hyvyyttään ja isä hänen viisauttaan. Minä ihailen kumpaakin ja - tunnen olevani rikas, kun minulla on Friedrich Bhaerin kaltainen - ystävä. - - Kun minulla oli vähän rahaa enkä tiennyt, mistä hän pitäisi, - ostin kaikenlaisia pikku esineitä, ja asettelin ne sinne tänne - hänen huoneeseensa, jotta hän löytäisi ne odottamatta. Niitä oli - hyödyllisiä, sieviä ja lystikkäitä. - - Ostin hänen pöydälleen uuden mustetolpon ja pienen kukkamaljakon - -- hänellä on aina kukkanen tai oksa lasissa mieltä - ilahduttamassa; ompelin pannulapun, jolla hän saa tarttua - pelteihin, niin ettei hänen tarvitse polttaa nenäliinoja. Tein - samanlaisen kuin Beth, suuren, lihavan perhosen, jolla on mustan - ja keltaisen kirjavat siivet, tuntosarvet villalangasta ja - lasihelmet silminä. Hän ihastui siihen kovasti ja pani sen uunin - reunukselle kuin minkäkin taide-esineen, niin että juttu meni - oikeastaan vähän vinoon. Vaikka hän on köyhä, hän muisti jokaista - lasta ja palvelijaa joululahjalla. Eikä kukaan, ranskalaisesta - silittäjästä aina neiti Nortoniin asti, unohtanut häntä. Siitä - olin hyvin iloinen. - - Täällä pidettiin hauskat uudenvuoden naamiaiset. En ensin - aikonut ottaa niihin osaa, koska minulla ei ollut pukua. Mutta - viime hetkessä rouva Kirke muisti, että hänellä oli jokin vanha - brokadipuku, ja neiti Norton lainasi minulle pitsejä ja höyheniä; - ja niin pukeuduin Sheridanin "Kilpakosijoiden" rouva Malapropiksi - ja purjehdin sisään naamio kasvoillani. - - Kukaan ei tuntenut minua, sillä muutin ääntäni, eikä kukaan - voinut kuvitella, että hiljainen, ylpeän näköinen neiti March - osasi tanssia, naamioitua ja leikitellä sanoilla. Minulla oli - kovin hauskaa, ja kun naamiot otettiin pois, oli huvittavaa - nähdä, miten he tuijottivat minua. - - Kuulin erään nuoren miehen selittävän toverilleen, että minä - varmasti olen näyttelijätär. Hän oli muistavinaan, että oli - nähnyt minut jossakin pikku teatterissa. Megiä tämä juttu - huvittaa. Herra Bhaer esiintyi Nick Bottomina ja Tina oli - Titania, täydellinen pieni keijukainen hänen sylissään. Oli - oikein kaunis näky, kun he tanssivat yhdessä. - - Minulla oli siis loppujen lopuksi oikein hauska uusivuosi. Kun - huoneessani mietin kaikkea, mitä oli tapahtunut, minusta alkoi - tuntua, että olen kaikista kömmähdyksistäni huolimatta sittenkin - vähän edistynyt. Olen nykyään aina hyvällä tuulella, teen työni - mielelläni ja ajattelen enemmän kuin ennen muita ihmisiä ja se - tuottaa tyydytystä. Voikaa kaikki oikein hyvin! Teitä rakastava - - Jo. - - - - -11 - -YSTÄVÄ - - -Vaikka Jo viihtyi hyvin uudessa ympäristössään ja vaikka hän joutui -tekemään ahkerasti työtä ansaitakseen jokapäiväisen leipänsä, -hänellä oli silti aikaa myös kirjallisiin harrastuksiin. Hän oli -asettanut itselleen tavoitteen, ja oli luonnollista, että köyhä -ja kunnianhimoinen tyttö pyrki juuri sellaiseen päämäärään, mutta -keinot, joilla hän pyrki tavoitteeseensa, eivät olleet kaikkein -parhaat. Hän huomasi, että raha soi valtaa; rahaa ja valtaa hän sen -vuoksi päätti tavoitella, mutta ei omaksi hyväkseen, vaan niiden -hyödyksi, joita hän rakasti enemmän kuin itseään. - -Jolla oli jo vuosia ollut rakas pilvilinnansa. Hänen unelmansa oli -saada koti mukavaksi ja antaa Bethille mitä tämä ikinä halusi -- -talvisista mansikoista pienoisurkuihin saakka; hän itse tahtoi päästä -ulkomaille ja omistaa niin paljon rahaa, että voisi nauttia antamisen -ylellisyydestä. Menestyminen kilpakirjoituksessa näytti viitoittaneen -tien, joka monien ponnistusten ja raskaan vaelluksen jälkeen viimein -johtaisi toiveiden täyttymiseen. Mutta hänen romaaninsa kova kohtalo -lamautti joksikin aikaa kaiken rohkeuden. - -Jo antoi kirjallisten töittensä levätä ja aloitti sitten aikojen -kuluttua toisesta päästä. - -Hän ryhtyi kirjoittamaan seikkailukertomuksia, sillä noihin aikoihin -luettiin paljon roskaa. Hän ei uskonut kenellekään suunnitelmiaan, -vaan sepitti jännityskertomuksen ja vei sen rohkeasti herra -Dashwoodille, joka toimitti "Tulivuori"-nimistä viikkolehteä. - -Naisellinen vaisto sanoi Jolle että vaatteet tehoavat moniin -ihmisiin enemmän kuin luonne ja tavat. Hän pukeutui sen vuoksi -parhaimpiinsa ja koettaen vakuuttaa itselleen, ettei häntä yhtään -jännittänyt eikä hermostuttanut, hän kiipesi likaisia ja pimeitä -portaita toiseen kerrokseen ja joutui sotkuiseen huoneeseen, joka -oli täynnä tupakansavua. Siellä istui kolme miestä jalat pöydällä. -Hattua he eivät viitsineet ottaa päästään Jon astuessa sisään. -Hiukan hämmentyneenä moisesta vastaanotosta Jo pysähtyi epäröiden -kynnykselle ja sopersi hämillään: - --- Suokaa anteeksi, mutta etsin "Tulivuoren" toimitusta. Haluaisin -tavata herra Dashwoodin. - -Korkeimmalla törröttävä jalkapari tömähti lattiaan ja paksuimman -savupilven keskeltä nousi seisomaan herrasmies. Pidellen varovasti -sikaria sormiensa välissä hän astui Jon luo ja nyökkäsi uneliaan -näköisenä. Jo ajatteli, että asiasta oli selviydyttävä millä keinoin -hyvänsä, ojensi käsikirjoituksensa ja sai punastumistaan punastuen -soperretuksi katkelmia puheesta, jonka oli tätä tilaisuutta varten -huolellisesti valmistanut. - --- Eräs ystäväni pyysi, että jättäisin tänne -- hänen kertomuksensa --- tahtoisi kuulla teidän mielipiteenne -- kirjoittaa mielellään -lisää, jos tämä kelpaa. Sillä aikaa kun Jo punasteli ja änkytti, -herra Dashwood otti käsikirjoituksen ja käänteli sen lehtiä -likaisilla sormillaan tarkastellen sen ulkoasua. - --- Tämä ei näköjään ole ensimmäinen yritys, hän virkkoi huomattuaan, -että liuskat oli numeroitu ja vain niiden toiselle puolelle -kirjoitettu. Eikä arkkien ympärillä ollut silkkinauhaa. - --- Ei, sir; hän on jo hiukan kokeillut ja saanut kerran palkinnon -kertomuksesta "Viiri" -lehdessä. - --- Vai niin, todellako? Herra Dashwood vilkaisi tyttöön nopeasti -ja näytti panevan merkille kaiken hänen ulkoasussaan aina hatun -ruusukkeesta kengännappeihin saakka. - --- No niin, voitte jättää sen tänne, jos haluatte. Meillä on tällä -hetkellä tämänkaltaista tavaraa enemmän kuin tarvitsemme; mutta voin -kyllä silmäillä tätä ja antaa teille vastauksen ensi viikolla. - -Jo ei olisi nyt halunnutkaan jättää käsikirjoitustaan, sillä herra -Dashwood ei miellyttänyt häntä vähääkään, mutta hän ei voinut kuin -kumartaa ja lähteä matkoihinsa kopean ja arvokkaan näköisenä kuten -aina kun oli suuttunut tai hämillään. Ja nyt hän oli kumpaakin, -sillä hän huomasi puhuvista katseista, että miehet pitivät juttua -'ystävästä' vain pilana. Hän hämmentyi entistä enemmän, kun kuuli -lähtiessään toisten nauravan jollekin toimittajan lausumalle -hiljaiselle huomautukselle. Kotiin saapuessaan Jo oli melkein -päättänyt olla enää palaamatta; hän ryhtyi vimmatusti ompelemaan -esiliinoja haihduttaakseen suuttumustaan. Parin tunnin kuluttua -hän saattoikin jo nauraa koko tapaukselle ja ruveta innokkaasti -odottamaan seuraavaa viikkoa. - -Mennessään uudestaan käymään hän tapasi herra Dashwoodin yksinään -ja oli siitä hyvin iloinen. Herra Dashwood ei ollut nyt läheskään -yhtä nukuksissa kuin edellisellä kerralla, ja hän käyttäytyi paljon -paremmin. Toinen kohtaaminen oli siis paljon miellyttävämpi kuin -ensimmäinen. - --- Me otamme tämän (toimittajat eivät milloinkaan puhu yksikössä), -jollette pane pahaksenne erinäisiä korjauksia. Kertomus on liian -pitkä, mutta siitä tulee sopivan pituinen, kun poistetaan nämä -merkityt kohdat, hän sanoi liikemiesmäisesti. - -Jo tuskin tunsi omaa käsikirjoitustaan, niin tuhrittuja ja sotkettuja -sen sivut ja luvut olivat. Hän katseli toimittajan merkitsemiä -poistoja jokseenkin samanlaisin tuntein kuin äiti, jota pyydetään -katkaisemaan pienokaisensa jalat, jotta se mahtuisi uuteen kehtoon. -Ihmeekseen hän huomasi, että kaikki opettavaiset huomautukset, jotka -hän oli pannut jännityksen ja tunteellisuuden vastapainoksi, oli -karsittu. - --- Mutta sir, eikö kertomuksessa aina pitäisi olla jokin opetus, sen -vuoksi annoin muutamien rikollisteni tehdä parannuksen. - -Herra Dashwoodin toimittajan vakavuus suli hymyyn, sillä Jo oli -unohtanut 'ystävänsä' ja esiintynyt tekijänä. - --- Katsokaahan, ihmiset tahtovat kertomuksesta huvia, he eivät pidä -siveyssaarnoista. Ne eivät nykyään mene kaupaksi. - --- Kelpaako tämä, kun nämä muutokset on tehty? - --- Kelpaa; aihe on tuore ja hyvin esitetty -- kieli sujuvaa ja niin -poispäin, vastasi herra Dashwood kohteliaasti. - --- Paljonko -- tarkoitan, minkälaisen korvauksen..., aloitti Jo -tietämättä oikein miten esittäisi asiansa. - --- Aivan niin, me maksamme tällaisista -kaksikymmentäviisi-kolmekymmentä dollaria. Suoritamme maksun -kertomuksen ilmestyttyä, vastasi herra Dashwood, ikään kuin -tuollainen pikkuseikka olisi häneltä aivan unohtunut. - --- No hyvä, saatte sen, virkkoi Jo ja ojensi takaisin -käsikirjoituksensa tyytyväisen näköisenä, sillä kun on ansainnut -yhden dollarin palstalta, tuntuu kahdenkymmenenviidenkin dollarin -korvaus suurenmoiselta. - --- Voinko kertoa ystävälleni, että otatte toisenkin, jos hänellä -sattuisi olemaan parempia? kysyi Jo hyvän menestyksen rohkaisemana. -Äskeistä lipsahdusta hän ei lainkaan huomannut. - --- Voimmehan katsoa. Emme voi luvata mitään varmasti. Sanokaa että -hänen on kirjoitettava lyhyesti ja mehevästi ja unohdettava moraali. -Millä nimellä ystävänne haluaa julkaista kertomuksensa? kysyi -toimittaja välinpitämättömällä äänellä. - --- Mieluimmin nimettömänä. Hänellä ei ole kirjailijanimeä eikä -hän tahdo saattaa omaa nimeään julkisuuteen, vastasi Jo punastuen -tahtomattaan. - --- Tehdään niin kuin hän haluaa. Kertomus julkaistaan ensi viikolla. -Tuletteko perimään maksun vai lähetänkö sen postitse? kysyi herra -Dashwood, joka tietenkin halusi päästä perille uuden avustajansa -nimestä. - --- Tulen perimään rahat täältä. Näkemiin, sir. - -Jon mentyä herra Dashwood nosti taas jalkansa pöydälle ja huomautti -hyväntahtoisesti itsekseen: -- Köyhä ja ylpeä kuten tavallista, mutta -hänessä on kuitenkin ainesta. - -Seuraten herra Dashwoodin ohjeita ja pitäen rouva Northburya -esikuvanaan Jo sukelsi seikkailutarinoiden kuohuiseen mereen. Mutta -erään ystävän heittämän pelastusrenkaan ansiosta hän pääsi pinnalle -ajoissa, ennen kuin tuo harharetki ehti tuottaa hänelle vahinkoa. - -Kuten useimmat nuoret kirjoittajat Jokin sijoitti henkilöt ja -tapahtumapaikat ulkomaille. Hän kuvaili rosvojen, kreivien, -mustalaisten, nunnien ja herttuattarien luonteita ja elämänvaiheita -niin vilkkaasti ja elävästi, ettei parempaa olisi voinut toivoa. -Hänen lukijakuntansa ei kiinnittänyt huomiota sellaisiin -sivuseikkoihin kuin kielioppiin, välimerkkeihin ja todenmukaisuuteen, -ja herra Dashwood salli armollisesti hänen täyttää lehden palstat -mahdollisimman vähäisestä korvauksesta. Hän ei pitänyt tarpeellisena -kertoa Jolle suopeutensa varsinaista syytä, sitä että muuan hänen -avustajistaan oli halpamaisesti jättänyt hänet pulaan saatuaan -edullisemman tarjouksen. - -Jo innostui pian työhönsä, sillä hänen laiha kukkaronsa paisui -paisumistaan, ja se pieni määräraha, jota hän keräsi viedäkseen -Bethin seuraavana kesänä vuoristoon, kasvoi hitaasti mutta varmasti -sitä mukaa kuin viikot vierivät. Vain yksi asia häiritsi hänen -iloaan: hän ei ollut kertonut puuhistaan mitään kotiväelle, sillä -hänestä tuntui, etteivät isä ja äiti hyväksyisi niitä. Salaisuutta ei -ollut vaikea säilyttää, sillä kertomukset julkaistiin nimettöminä. -Herra Dashwood oli tietysti pian saanut selville hänen nimensä, mutta -oli luvannut säilyttää sen omana tietonaan ja pitikin sanansa, ihme -kyllä. - -Jon mielestä asiassa ei ollut mitään pahaa, sillä hän ei tosiaankaan -aikonut kirjoittaa mitään, jota hänen tarvitsisi hävetä. Hän -tukahdutti tunnonvaivansa ajattelemalla edeltäkäsin sitä onnellista -hetkeä, jolloin saisi tuoda esiin säästönsä ja nauraa makeasti, kun -oli voinut niin kauan säilyttää salaisuutensa. - -Mutta herra Dashwood ei välittänyt muista kuin kauhukertomuksista, ja -kun kauhu saatiin aikaan vain järkyttämällä lukijoita, kirjoittajan -täytyi aihepiirinsä takia hankkia historiallisia tietoja, tutustua -luonnontieteisiin ja taiteisiin, vieläpä poliisipöytäkirjoihin ja -mielisairaaloihin. Jo huomasi pian, että hänellä oli vain hämärä -aavistus siitä traagisesta maailmasta, joka piili yhteiskunnan -pohjalla. - -Niinpä hän pätevyyttä hankkiakseen ryhtyi tarmokkaasti korjaamaan -puutosta. Hän etsi innokkaasti aineksia kertomuksiinsa, sillä hän -tahtoi saada ne juoneltaan omaperäisiksi, vaikkei kerronnasta -ollutkaan väliä. Hän etsi lehdistä uutisia onnettomuuksista, oudoista -tapauksista ja rikoksista, herätti epäluuloa kirjastonhoitajissa -pyytämällä lainaksi kirjoja, joissa kerrottiin myrkyistä, tutki -kadulla vastaantulijoiden kasvoja ja tarkkaili ihmistyyppejä, sekä -hyviä ja huonoja että mitättömiä. - -Hän penkoi menneisyyden pölystä tapauksia ja tarinoita, -jotka olivat niin vanhoja että kävivät uusista. Hän tutustui -mielipuolisuuteen, paheeseen ja kurjuuteen niin lavealti kuin -hänellä suppeassa ympäristössään suinkin oli tilaisuutta. Hän -luuli tätä edistykseksi, mutta oli tietämättään vaarassa turmella -naisellisimmat ominaisuuteensa. Hän uppoutui kuvitelmissaan pahojen -ihmisten maailmaan, ja se painoi leimansa häneen, sillä hän ruokki -mieltään vaarallisella ja huonolla ravinnolla. Hän oli vähällä -menettää viattoman raikkautensa tutustumalla liian varhain elämän -varjopuoliin, jotka aikanaan kyllä kohtaavat meitä itse kutakin. - -Vaikka Jo ei itse tiedostanut tätä, hän alkoi pian vaistomaisesti -tajuta sen, sillä kuvitellessaan jatkuvasti toisten ihmisten tunteita -ja intohimoja hän alkoi rakennella teorioja siitä, mitä hänessä -itsessään piili. Se on sairaalloista huvittelua, jota terve nuori -ihminen luonnostaan karttaa. Luonnon järjestyksestä poikkeaminen saa -aina rangaistuksen, ja Jokin sai sen kokea juuri oikealla hetkellä. - -Mahtoiko syventyminen Shakespearen teoksiin opettaa häntä tuntemaan -ihmisluonteita vai johdattiko häntä vain naisellinen vaisto, joka -herkästi näkee sen, mikä on rehellistä, urheata ja voimakasta, -joka tapauksessa kävi niin, että luodessaan loistavan täydellisiä -mielikuvitussankareitaan Jo keksi todellisuudesta sankarin, joka -inhimillisistä puutteistaan huolimatta kiinnosti häntä. Heidän kerran -keskustellessaan herra Bhaer oli kehottanut Jota tarkkailemaan -yksinkertaisia, uskollisia ja ystävällisiä ihmisiä, missä ikinä heitä -kohtasi, se oli näet kirjailijalle hyödyksi. Jo otti neuvosta varteen -ja alkoi empimättä tutkia häntä itseään. Se olisi varmaan aika lailla -hämmästyttänyt professoria, joka ei luullut liikoja itsestään. - -Aluksi Jo pohdiskeli, miksi kaikki pitivät professorista. Hän ei -ollut rikas eikä ylhäinen, ei nuori eikä komea, häntä ei voinut sanoa -ihastuttavaksi eikä hän ollut loistava tai lumoava, mutta siitä -huolimatta hän veti ihmisiä puoleensa kuin lämmin liesi. Hän oli -köyhä, mutta häneltä riitti aina apua tarvitseville; hän oli muualta -tullut, mutta silti kaikkien ystävä; hän ei ollut enää nuori, mutta -silti huoleton kuin poika. Kaikki pitivät hänen kasvoistaan, vaikka -hänen piirteensä olivat säännöttömät ja erikoiset, eikä kukaan pannut -pahakseen hänen omalaatuisia tapojaan. - -Usein Jo tarkasteli häntä ja koetti päästä selville, mikä hänessä -miellytti, ja totesi vihdoin, että ihmeen sai aikaan professorin hyvä -sydän. Jos häntä painoi suru, hän kätki sen kuin lintu päänsä siipeen -ja näytti maailmalle vain aurinkoiset puolensa. Hänen otsallaan -näkyi uurteita, mutta muuten aika oli kohdellut häntä hellävaroen, -kai muistaen miten ystävällinen hän oli ollut muita kohtaan. -Lystikkäät juonteet suupielissä kertoivat ystävällisistä sanoista ja -sydämellisestä naurusta. Hänen katseensa ei ollut milloinkaan kova -eikä kylmä, ja hänen suuren kätensä lämmin ja voimakas ote kykeni -puhumaan paremmin kuin sanat. - -Hänen vaatteensakin näyttivät tavallaan tulkitsevan -hyväntahtoisuutta. Ne ikään kuin tahtoivat kaikin tavoin tehdä hänen -olonsa mukavaksi. Saattoi arvata, että hänen väljien liiviensä -alla sykki avara sydän, hänen kauhtunut takkinsa teki seurallisen -vaikutuksen ja pullottavat taskut kertoivat, että moni pieni käsi -sukelsi niihin tyhjänä ja tuli esiin täynnä jotakin mieluista -tavaraa. Kengätkin olivat hyväntahtoisen näköiset, eikä professorin -kaulus törröttänyt milloinkaan jäykkänä kuten muiden miesten. - --- Nytpä tiedän, virkkoi Jo itsekseen, kun hän vähitellen huomasi, -että todellinen hyväntahtoisuus lähimmäisiä kohtaan saattaa kaunistaa -ruman saksalaisen opettajan, joka ahmii ruokansa, parsii itse -sukkansa ja on lisäksi saanut taakakseen nimen Bhaer -- karhu. - -Jo piti hyvyyttä suuressa arvossa, mutta tosi naisen tavoin hän -kunnioitti myös älykkyyttä, ja muuan seikka, jonka hän sai tietää -professorista, kohotti hänen silmissään suuresti tämän arvoa. -Professori ei milloinkaan puhunut itsestään eikä kukaan tiennyt, että -hän oli kotimaassaan suuressa maineessa etevänä ja lahjomattomana -tiedemiehenä. Mutta keskustellessaan neiti Nortonin kanssa muuan -hänen maanmiehensä paljasti asian, ja Jo oli ylpeä tietäessään, että -hänen ystävänsä oli arvossapidetty berliiniläinen professori, vaikka -nyt ansaitsikin niukan leipänsä opettamalla kieltä Amerikassa. Hänen -raskas, vaatimaton elämänsä sai tästä tiedosta erityisen kauniin -hohdon. - -Aivan odottamatta hänessä ilmautui älyäkin parempi ominaisuus. Neiti -Norton seurusteli kirjallisissa piireissä, joihin Jolla ei olisi -ollut pääsyä ilman häntä. Yksinäinen nainen tunsi mielenkiintoa -kunnianhimoista tyttöä kohtaan, ja ystävällisyydessään hän järjesti -sekä Jolle että professorille monta hauskaa hetkeä. - -Eräänä iltana hän pyysi heidät mukaansa illanviettoon, joka pidettiin -muutamien kuuluisuuksien kunniaksi. - -Jo oli valmistautunut nöyrästi palvomaan suuruuksia, joita hän -nuoruutensa innolla oli etäältä ihaillut. Mutta sinä iltana hänen -kunnioituksensa neroutta kohtaan sai kovan kolauksen, ja kesti kauan -ennen kuin hän toipui pettymyksestä nähtyään, että nuo korkeat -olennot olivatkin loppujen lopuksi vain ihmisiä. - -Voi hyvin kuvitella millaisen iskun Jo koki, kun hän luodessaan salaa -ujon, ihailevan katseen runoilijaan joka säkeistään päätellen eli -'innoituksesta ja päivänpaisteesta', näki tämän ahmivan illallistaan -sellaisella innolla, että se nostatti punan henkeville kasvoille. Jo -käänsi katseensa särkyneestä ihanteesta ja teki uusia havaintoja, -jotka karkottivat hänen romanttiset harhaluulonsa. - -Suuri kirjailija istui kahden viinikarahvin välissä ja liikutteli -niitä tahdissa kuin kello heiluriaan. Tunnettu teologi hakkaili -häpeämättömästi erästä kirjallisen salongin emäntää. Tämä puolestaan -heitti tuikeita silmäyksiä toiseen naiseen, joka lempeästi ivaili -häntä voitettuaan kilpailun erään syvällisen filosofin suosiosta; -tavoiteltu tyytyi kaikessa rauhassa juomaan teetä ja oli valmis -nukahtamaan minä hetkenä hyvänsä, daamin puhetulva kun teki -keskustelun mahdottomaksi. Kuuluisat luonnontutkijat unohtivat -alkueläimensä ja jääkautensa juorutessaan taiteesta samalla kun -harrastivat ostereita ja jäätelöä. Nuori muusikko, joka uuden -Orfeuksen tavoin lumosi kaupungin asukkaita, puhui hevosista; ja -englantilaisen ylhäisön edustaja oli koko seurueen mitättömimmän -näköinen mies. - -Ilta oli tuskin ehtinyt puoleen, kun Josta alkoi tuntua, että hänen -kaikki ihanteensa olivat romahtaneet, ja hän vetäytyi yksinäiseen -nurkkaan toipumaan. Pian tuli herra Bhaer hänen luokseen, hänkin -näytti tuntevan olonsa oudoksi. Kohta paikalle saapui joukko -filosofeja pitämään älyllisiä turnajaisia, kukin ratsastaen omalla -keppihevosellaan. - -Keskustelu liikkui korkealla Jon käsityskyvyn yläpuolella, mutta -hän kuunteli sitä mielellään. Kun kaikki oli lopussa, oli ankara -päänsärky ainoa asia, jonka hänen 'sisäinen käsityskykynsä' sai -aikaan. Vähitellen hän ymmärsi, että maailma oli hajoamassa ja että -se rakennettaisiin uudestaan, puhujien mielestä ehdottomasti entistä -paremmalle perustalle. Uskonto todistettaisiin pätemättömäksi ja -järjestä tulisi ainoa jumala. Filosofia ja metafysiikka olivat Jolle -aivan uutta, ja kuunnellessaan keskustelua hän joutui oudon, puoleksi -miellyttävän, puoleksi tuskaisen kiihtymyksen valtaan, ja hänestä -tuntui, että hän ajelehti ajassa ja avaruudessa kuin karkuun päässyt -ilmapallo. - -Jo katsahti sivulleen nähdäkseen mitä professori piti näistä -mielipiteistä. Jo ei ollut milloinkaan nähnyt häntä niin ankarana. -Hän pudisti päätään ja viittasi tyttöä lähtemään, mutta Jo kuunteli -parhaillaan ihastuksissaan esitystä spekulatiivisesta filosofiasta -ja jäi paikoilleen saadakseen tietää, mitä nuo viisaat miehet -asettaisivat maailman perustaksi hävitettyään kaiken vanhan. - -Professori Bhaer oli ujo eikä mielellään tyrkyttänyt omia -mielipiteitään, sillä ne olivat liian vakavia, jotta niistä olisi -voinut keskustella kevyesti. Katsahtaessaan Josta muutamiin toisiin -nuoriin, jotka filosofien loistava ilotulitus oli houkutellut -paikalle, hän rypisti otsaansa ja tunsi tarvetta puhua, sillä hän -pelkäsi, että loistavat raketit saattaisivat johtaa harhaan jonkun -helposti syttyvän mielen, joka toden tullen saisi huomata, että -jäljellä oli vain paljas tikku tai kärventynyt käsi. - -Hän pysyi ääneti niin kauan kuin saattoi, mutta kun kysyttiin hänen -mielipidettään, hän ei enää voinut hillitä vilpitöntä paheksumistaan, -vaan ryhtyi puolustamaan uskontoa vakaumuksella. Kaunopuheisuus -sai hänen murteellisen englantinsa sointuvaksi ja loi kauniin -hohteen hänen rumille kasvoilleen. Hän joutui kovaan taisteluun, -sillä asiansa tuntevat miehet olivat taitavia väittelijöitä, mutta -professori ei edes huomannut iskuja, vaan puolustautui urheasti. -Kuinka ollakaan, hänen puhuessaan Jo saavutti jälleen tasapainonsa; -vanha usko, joka oli vallinnut maailmassa vuosisatoja, tuntui uutta -paremmalta; Jumala ei ollut sokea voima eikä sielun kuolemattomuus -kaunis satu vaan siunattu tosiasia. Jo tunsi taas seisovansa varmalla -pohjalla, ja kun professori lopetti taistelun väsyneenä mutta yhä -yksin omalla puolellaan, Jo olisi tahtonut taputtaa käsiään ja -kiittää häntä. - -Hän ei tehnyt kumpaakaan, mutta tapaus jäi hänen mieleensä ja hän -kunnioitti professoria kaikesta sydämestään, sillä hän tiesi, -että tämä oli saanut taistella ankaran taistelun, ennen kuin oli -noudattanut omantuntonsa ääntä ja ryhtynyt puhumaan. Jo alkoi -ymmärtää, että luonteen lujuus on suurempi aarre kuin raha, -arvonimi, älykkyys tai kauneus. Ja hän käsitti, että jos suuruus -on 'totuudellisuutta, kunnioitusta ja hyvää tahtoa' niin kuin joku -viisas on väittänyt, silloin hänen ystävänsä Friedrich Bhaer ei ollut -ainoastaan hyvä vaan myös suuri. - -Päivä päivältä tämä vakaumus vahvistui. Jo antoi arvoa professorin -mielipiteille, koetti saavuttaa hänen kunnioituksensa ja tulla hänen -ystävyytensä arvoiseksi. Mutta juuri kun hän sitä hartaimmin toivoi, -hän oli vähällä kadottaa kaiken. - -Eräänä iltana professori tuli antamaan Jolle saksan tuntia. Hän oli -unohtanut päähänsä paperisen kolmikolkkahatun, jolla Tina oli hänet -koristanut. Näkee että hän ei katso peiliin lähtiessään huoneestaan, -ajatteli Jo hymyillen, kun professori toivotti hyvää iltaa ja -istuutui vakavana tietämättä lainkaan, minkä naurettavan vastakohdan -hänen päähineensä muodosti heidän sen iltaiselle aiheelleen. Hän -aikoi näet ryhtyä lukemaan "Wallensteinin kuolemaa". - -Jo ei sanonut aluksi mitään, sillä hän halusi kuulla professorin -purskahtavan äänekkääseen, sydämelliseen nauruunsa. Jo jätti asian -sen tähden professorin itsensä keksittäväksi, ja hetkeksi hän unohti -sen kokonaan, sillä on todella mielenkiintoista kuulla saksalaisen -lukevan Schilleriä. Lukemisen jälkeen seurasi oppitunti, josta tuli -aika hilpeä, sillä Jo oli sinä iltana vallattomalla tuulella ja -kolmikolkkahattu sai hänen silmänsä loistamaan veitikkamaisuudesta. -Professori ei tiennyt, mitä tehdä tytölle, ja lopulta hän keskeytti -opetuksen kysyäkseen vastustamattoman hämmästyneenä. - --- Miten voitte nauraa opettajallenne päin silmiä? Ettekö tunne -minkäänlaista kunnioitusta minua kohtaan? - --- Minun on vaikeata käyttäytyä kovin kunnioittavasti, kun teillä on -tuo hattu päässänne, sanoi Jo. - -Hajamielinen professori tapaili päätään ja sai paperihatun käsiinsä. -Hän katseli sitä hetkisen, heitti sitten päänsä taakse ja alkoi -nauraa kuin iloinen bassoviulu. - --- Kaikkea sitä näkeekin! Se Tina mokoma on pukenut minut narriksi. -No, ei se mitään; mutta kuulkaahan, jos tämä tunti ei mene hyvin, te -saatte hatun päähänne. - -Mutta oppitunti keskeytyi vähäksi aikaa kokonaan, kun herra Bhaerin -silmiin sattui hatussa näkyvä kuva. - --- Toivoisin ettei tällaisia lehtiä tulisi taloon. Ne eivät kelpaa -lasten katseltaviksi eivätkä nuorten luettaviksi. Se on pahasta, enkä -voi antaa anteeksi niille, jotka toimittavat mokomaa roskaa. - -Jo vilkaisi lehteä ja näki piirroksen, johon oli kuvattu mielipuoli, -ruumis, ryöväri ja kyykäärme. Se ei miellyttänyt häntä. Hän käänsi -lehden, mutta ei inhosta vaan pelosta, sillä hän luuli hetken lehteä -"Tulivuoreksi". Se se ei kuitenkaan ollut, ja hän rauhoittui pian -muistaessaan, että salaisuus ei olisi missään tapauksessa tullut -ilmi, koska hänen kertomuksensa olivat nimettömiä. Mutta kuinka -ollakaan, Jon ilmeestä ja punastumisesta professori oli jo aavistanut -totuuden, sillä hajamielisyydessäänkin hän huomasi enemmän kuin -arveltiin. - -Professori tiesi Jon kirjoittelevan ja oli monesti tavannut hänet -sanomalehtitoimistossa. Mutta kun tyttö ei itse milloinkaan puhunut -puuhistaan, ei hänkään niistä kysellyt, vaikka olisi mielellään -lukenut Jon kirjoitelmia. Nyt hänelle juolahti mieleen, että tyttö -häpesi omia kirjoituksiaan, ja se huolestutti häntä. Hän ei ajatellut -kuten moni muu: -- Tuo ei kuulu minuun; minulla ei ole oikeutta -huomauttaa siitä hänelle. Hän muisti vain, että Jo oli nuori ja -köyhä, etäällä isän ja äidin huolenpidon ulottuvilta. Hetkessä -tuo kaikki välähti hänen mieleensä, mutta hänen kasvonsa eivät -värähtäneetkään. - --- Aivan niin, hyvä ettette tahdo lukea tuollaista. Minusta ei ole -hauskaa, että nuoret tytöt tutustuvat tuollaisiin asioihin. Minä -antaisin poikieni käsiin mieluummin ruutia kuin tuollaista roskaa. - --- Ei se kaikki ole pahaa, vaikka onkin tyhjänpäiväistä, ja jos -kerran ihmiset haluavat lukea sellaista, ei kai ole haitaksi, -että sitä on saatavissa. Monet kunnialliset ihmiset ansaitsevat -rehellisesti elatuksensa kirjoittamalla jännityskertomuksia, sanoi Jo -järjestellen ompeleensa ryppyjä niin ponnekkaasti, että neula jätti -kankaaseen rivin pieniä repeämiä. - --- Jos nuo kunnialliset ihmiset tietäisivät miten paljon pahaa he -saavat aikaan, he eivät varmaan pitäisi leipäänsä aivan rehellisesti -ansaittuna. Heillä ei ole oikeutta kätkeä myrkkyä makeisiin ja antaa -niitä sitten syötäväksi. Ei, heidän pitäisi hiukan ajatella ja ruveta -ennemmin vaikka kadunlakaisijoiksi kuin ryhtyä tuollaiseen. - -Professori puhui lämpimästi. Hän astui uunin luo rutistellen lehteä -käsissään. Jo istui hiljaa, mutta hänestä tuntui kuin tuli olisi -tarttunut häneen, sillä kun kolmikolkkahattu oli jo kohonnut savuna -ilmaan, Jon posket hehkuivat vielä kauan tulipunaisina. - --- Tahtoisin polttaa tuolla lailla kaiken muunkin roskan, mutisi -professori palatessaan keventyneenä uunin luota. - -Jo ajatteli miten mahtava rovio syntyisikään kaikista hänen -kirjoituksistaan, ja vaivalla ansaitut rahat painoivat sillä hetkellä -raskaasti hänen omaatuntoaan. Mutta hän puolustautui ajattelemalla, -etteivät hänen omat kirjoituksensa myrkyttäneet ketään. Ne olivat -tyhjänpäiväisiä, mutta vaarattomia, eikä hänen tarvinnut tuskailla -niiden takia. Hän tarttui kirjaansa ja sanoi innokkaan näköisenä: - --- Jatkammeko? Minä olen nyt oikein ahkera ja käyttäydyn kunnolla. - --- Toivon sitä, vastasi professori, mutta hän tarkoitti sillä enemmän -kuin Jo aavistikaan. Kohdatessaan opettajan vakavan, ystävällisen -katseen Josta tuntui kuin hänen otsalleen olisi painettu suurin -kirjaimin "Viikkolehti Tulivuori". - -Heti omaan huoneeseensa päästyään Jo veti esiin juttunsa ja luki -uudelleen jokaisen alusta loppuun. Herra Bhaer käytti toisinaan -silmälaseja ja Jo oli kerran koettanut niitä ja nauranut nähdessään, -miten ne suurensivat kirjan pienet kirjaimet. Nyt hän näytti saaneen -professorin henkiset ja siveellisetkin silmälasit, sillä hänen -kertomusparkojensa virheet paljastuivat hänelle niin räikeinä että -inhotti. - --- Ne ovat roskaa, ja jos jatkan tähän tapaan, päädyn pahempaan kuin -roskaan, sillä jokainen juttu on edellistä kehnompi. Olen ollut sokea -ja vahingoittanut ympäristöäni ja itseäni rahan tähden. Tiedän että -asia on niin, sillä en voi lukea tätä hölynpölyä häpeämättä sitä -suunnattomasti. Entä jos perhe näkisi nämä tai herra Bhaer saisi ne -käsiinsä? - -Jo punastui pelkästä ajatuksesta, ja työnsi koko pinkan uuniin -rovioksi, joka oli saada aikaan nokivalkean. - --- Kas niin, se on juuri omiaan mokomalle roskalle. Luulen että olisi -parempi polttaa koko talo kuin antaa ihmisten käsiin tätä minun -ruutiani, mietti Jo katsellessaan, miten "Juran paholainen" hiiltyi -tulisilmäiseksi kekäleeksi. - -Mutta kun kolmen kuukauden työstä ei ollut jäljellä kuin tuhkakasa -ja joukko kolikoita hänen sylissään, Jo tuli totiseksi, ja siinä -lattialla istuessaan hän pohti mitä tekisi rahoillaan. - --- En kai minä vielä ole ehtinyt saada varsin paljon pahaa aikaan, -niin että voin pitää nämä rahat korvauksen ajasta, hän virkkoi -pitkän tuumailun jälkeen. Sitten hän lisäsi kärsimättömästi: -- -Jospa ihmisellä ei olisi lainkaan omaatuntoa, se on niin kovin -vaivalloinen. Selviäisin loistavasti, jollen pitäisi niin tarkkaa -lukua oikeasta ja väärästä. Toisinaan toivon, että isä ja äiti eivät -olisi olleet niin vaativaisia siinä suhteessa. - -Jo ei enää kirjoittanut jännityskertomuksia. Sen sijaan hän meni nyt -toiseen äärimmäisyyteen niin kuin hänenlaisensa usein ja kirjoitti -kertomuksen, jota pikemminkin olisi voinut nimittää saarnaksi, -niin täynnä moraalia se oli. Hän itse epäili alusta lähtien sen -onnistumista, sillä hänen vilkas mielikuvituksensa ja tyttömäinen -romanttisuutensa eivät päässeet oikeuksiinsa tällä uudella alalla. -Tämä opettavainen taidonnäyte kävi useilla kustantajilla, mutta sitä -ei julkaistu ja Jo oli jo taipuvainen yhtymään herra Dashwoodin -mielipiteeseen, että siveyssaarnat eivät mene kaupaksi. - -Tämän jälkeen hän yritti kirjoittaa lapsille ja olisi sillä alalla -menestynytkin, ellei olisi ollut niin ahne, että vaati kunnon -palkkioita. Ainoa henkilö, joka tarjoutui maksamaan kyllin suuren -korvauksen lasten kertomuksista, oli muuan kunnioitettava herra, -joka katsoi tehtäväkseen käännyttää koko maailman omaan yksityiseen -uskoonsa. - -Jo kirjoitti mielellään lapsille, mutta hän ei voinut suostua -lähettämään kertomuksissaan karhujen suuhun tai härkien puskettaviksi -poikia vain siksi, että he eivät käyneet tiettyä pyhäkoulua, eikä -jakamaan tuon pyhäkoulun kilteille oppilaille kaikkea mahdollista -siunausta koristelluista piparkakuista enkeleihin asti, jotka -saattaisivat heitä kun he virsiä ja rukouksia sopertaen erosivat -tästä maailmasta. Niinpä siitäkään ei tullut mitään, ja silloin Jo -painoi korkin mustepullonsa suulle ja sanoi nöyrästi: - --- En minä osaa mitään. Odotan kunnes opin ja siihen saakka -lakaisen vaikka katuja, jollen löydä parempaa työtä. Se on ainakin -kunniallinen ammatti. Tämä päätös todisti, että vastoinkäymiset -olivat olleet Jolle hyväksi. - -Näiden sisäisten mullistusten tapahtuessa Jon ulkonainen elämä oli -yhtä kiireistä ja yksitoikkoista kuin tavallisesti. Vain professori -Bhaer huomasi, että hän toisinaan näytti vakavalta ja hiukan -surulliselta. - -Professori teki huomioita kaikessa hiljaisuudessa, eikä Jo -aavistanut, että tämä tarkkasi häntä nähdäkseen oliko tyttö ottanut -varteen huomautukset. Jo näytti ottaneen, ja professori oli -tyytyväinen. Hän tiesi että tyttö oli lakannut kirjoittamasta, vaikka -asiasta ei puhuttu sanaakaan. Jon etusormi ei ollut enää musteessa; -hän vietti iltansa alakerrassa ja opiskeli kärsivällisesti. Hän -tahtoi ilmeisesti käyttää aikansa johonkin hyödylliseen, vaikka siitä -ei olisikaan hänelle huvia. - -Professori auttoi häntä monin tavoin ja osoittautui tosi ystäväksi. -Jo oli tyytyväinen, sillä nyt kun hänen kynänsä oli joutilaana, hän -oppi paljon muutakin kuin saksaa ja laski perustuksen oman elämänsä -jännityskertomukselle. - -Talvi oli hauska ja oleskelu venyi pitkäksi, sillä Jo lähti Kirken -perheestä vasta kesäkuussa. Kaikki näyttivät olevan pahoilla mielin, -kun lähtöpäivä läheni. Lapset olivat aivan lohduttomia, ja herra -Bhaerin tukka pörrötti pystyssä päälaella, hänen oli näet tapana -pörröttää sitä raivokkaasti, kun hänen mielenrauhansa oli järkkynyt. - --- Kotiin! Voi teitä onnellista, jolla on koti mihin mennä, hän -sanoi, kun Jo kertoi matkustavansa. Hän istui ääneti nurkassaan ja -siveli partaansa Jon pitäessä jäähyväiskestejä viimeisenä iltana. - -Jon oli määrä lähteä aikaisin aamulla ja hän hyvästeli sen vuoksi jo -illalla. Kun professorin vuoro tuli, Jo sanoi lämpimästi: - --- Ettehän unohda tulla meitä tervehtimään, jos joskus käytte -sielläpäin? En milloinkaan anna anteeksi jos unohdatte, sillä minä -tahtoisin, että kaikki omaiseni tutustuisivat ystävääni. - --- Ihanko totta? Saanko tulla? kysyi professori ja katsoi Jota -kasvoillaan innostunut ilme, jota tyttö ei huomannut. - --- Tulkaa ensi kuussa. Laurie suorittaa silloin tutkintonsa ja se -olisi varmaan uutta nähtävää teille. - --- Onko tuo Laurie se paras ystävänne, josta olette puhunut? Bhaer -kysyi muuttuneella äänellä. - --- On, hän on poikakultani, Teddy. Olen hyvin ylpeä hänestä ja -haluaisin teidän tapaavan hänet. - -Jo katsahti professoriin iloiten jo edeltäkäsin ajatuksesta, että -saisi esittää nämä kaksi toisilleen. Jokin herra Bhaerin kasvoissa -sai hänet äkkiä muistamaan, että Laurie oli kenties muutakin -kuin 'paras ystävä', ja hän tunsi tahtomattaan punastuvansa, -tietysti vain sen vuoksi, että hartaasti toivoi voivansa näyttää -välinpitämättömältä. Mitä enemmän hän koetti vastustaa, sitä -punaisemmaksi hän tuli. - -Jo ei olisi tiennyt mitä tehdä, jollei Tina olisi sattunut -istumaan hänen sylissään. Onneksi lapsi sai juuri sillä hetkellä -päähänsä halata häntä. Jo sai kasvonsa silmänräpäykseksi piiloon, -ja hän toivoi ettei professori olisi huomannut mitään. Mutta -tämä oli huomannut ja hänen omat kasvonsa, jotka hetken olivat -näyttäneet hämmentyneiltä, saivat tavallisen ilmeensä kun hän sanoi -sydämellisesti: - --- En minä taida ehtiä matkustaa, mutta uskon että ystävänne -suoriutuu hyvin. Teille toivotan parhainta onnea. Jumala teitä -siunatkoon! Hän puristi lämpimästi Jon kättä, nosti Tinan -olkapäilleen ja lähti. - -Mutta poikien mentyä vuoteeseen hän istui kauan takkatulen ääressä -kasvoillaan väsynyt ilme ja kalvava koti-ikävä sydämessään. Hän näki -mielessään yhä Jon lapsi sylissään ja kasvoillaan uusi, pehmeä ilme. -Professorin pää painui hetkeksi käsien varaan, sitten hän hypähti -pystyyn ja kulki edestakaisin huoneessa ikään kuin etsien jotakin, -jota ei saattanut löytää. - --- Se ei ole minua varten; en saa toivoakaan sitä, hän sanoi -itsekseen raskaasti huoaten. Sitten, ikään kuin katuen mieleen -noussutta kaipausta hän kumartui suutelemaan pieniä kiharapäitä -tyynyllä, sytytti harvoin käyttämänsä merenvahapiipun ja avasi -Platonin. - -Hän koetti miehekkäästi parhaansa. Mutta tuskinpa kaksi vallatonta -poikaa, merenvahapiippu tai jumalainen Platonkaan korvasivat edes -tyydyttävästi vaimoa, lasta ja kotia. - -Vaikka oli hyvin varhaista, hän oli aamulla asemalla saattamassa -Jota; ja hänen ansiostaan tyttö sai alkaa yksinäisen matkansa -seuranaan kimppu orvokkeja, muistissaan kuva tutuista kasvoista, -jotka hymyilivät hyvästiksi, ja mielessään onnellinen ajatus: - --- Talvi on ohi, en ole kirjoittanut yhtään kirjaa enkä ansainnut -omaisuutta. Mutta olen saanut ystävän, joka on omistamisen arvoinen, -ja yritän pitää hänet ystävänäni koko elämäni. - - - - -12 - -SYDÄNSURUA - - -Laurie oli sinä talvena opiskellut täydellä tarmolla, mitkä sitten -hänen vaikuttimensa lienevätkin olleet. Hän suoritti tutkintonsa -kunnialla ja piti latinankielisen puheen lasketellen lauseensa -sulavasti ja kaunopuheisesti kuin Demosthenes, kuten hänen toverinsa -selittivät. Miten ylpeä hänen isoisänsä olikaan! Pastori ja rouva -March, John ja Meg, Jo ja Beth, kaikki olivat läsnä, olivat iloisia -hänen puolestaan ja ihailivat häntä väsymättömästi. - --- Minun on pakko jäädä noille kirotuille illallisille, mutta tulen -kotiin aikaisin aamulla. Tulettehan minua vastaan, tytöt, niin kuin -ennenkin? sanoi Laurie auttaessaan tyttöjä vaunuihin, kun päivän -juhlallisuudet olivat päättyneet. Hän sanoi "tytöt", mutta hän -tarkoitti Jota, joka yksin oli säilyttänyt tuon vanhan tavan. Tämä ei -huomannut kieltää vaan vastasi lämpimästi: - --- Minä tulen, Teddy, satoi tai paistoi, marssin edelläsi ja soitan -huuliharpulla "Eläköön, nyt voittoisa sankari saapuu!" - -Laurie kiitti häntä katseella, joka sai Jon äkkiä kauhistuen -ajattelemaan: Voi minua onnetonta! Hän varmasti sanoo minulle jotain, -ja mitä minä silloin teen? - -Illan vakava pohdinta ja aamun ahkera uurastus rauhoittivat häntä -vähän. Hän päätti, ettei olisi niin turhamainen, että odottaisi -toisen kosivan, kun kerran jo monella tavoin oli osoittanut, minkä -vastauksen antaisi. Sovittuun aikaan hän lähti ja toivoi hartaasti, -ettei joutuisi haavoittamaan Teddyn herkkiä tunteita. - -Hän pistäytyi ohimennen Megin luona, peuhasi siellä hetken Daisyn -ja Demijohnin kanssa ja tunsi saavansa uutta voimaa edessä olevaan -tapaamiseen. Mutta kun hän etäältä erotti Laurien kookkaan vartalon, -hän tunsi suurta halua kääntyä ympäri ja juosta tiehensä. - --- Missä huuliharppu on, Jo? huusi Laurie päästyään äänenkantaman -päähän. - --- Minä unohdin sen, vastasi Jo ja rohkaistui, sillä tuollaista -tervehdystä ei oikein voinut odottaa rakastuneelta. - -Tullessaan ennen Laurieta vastaan Jon oli ollut tapana tarttua tämän -käsivarteen. Nyt hän ei tehnyt niin, mutta Laurie ei huomauttanut -siitä, vaan puhui innokkaasti kaiken maailman asioista. Se oli huono -enne. He kääntyivät polulle, joka vei kotiin pienen lehdon läpi. -Siellä Laurie hiljensi kulkuaan ja kadotti äkkiä kaunopuheisuutensa. -Silloin tällöin syntyi painostava äänettömyys. Pelastaakseen -keskustelun Jo sanoi kerran, kun hiljaisuus taas uhkasi: - --- No nyt saat pitää pitkän, ihanan loman! - --- Niin aionkin. - -Hänen päättäväinen äänensävynsä sai Jon nostamaan katseensa. Hän -näki Laurien silmistä, että pelätty hetki oli koittanut. Hän kohotti -kätensä anovasti. - --- Ei, Teddy, ole niin kiltti! - --- Minä puhun nyt ja sinun täytyy kuunnella. Nyt ei mikään auta, Jo. -Meidän täytyy saada välimme selväksi, mitä pikemmin, sitä parempi -meille kummallekin, Laurie vastasi punehtuneena ja kiihtyneenä. - --- Sano sitten mitä sinulla on sanottavaa, minä kuuntelen, Jo sanoi -alistuneesti. - -Laurie ei tiennyt vielä paljon rakkaudesta, mutta hän tarkoitti -täyttä totta ja hänen oli saatava asiansa sanotuksi, vaikka henki -olisi mennyt. Niinpä hän kävi käsiksi asiaan luonteenomaisella -äkkipikaisuudellaan. Miehekkäistä ponnistuksista huolimatta hänen -äänensä värähti silloin tällöin, kun hän puhui: - --- Olen rakastanut sinua, Jo, niin kauan kuin olen tuntenut sinut. En -mahda sille mitään. Olen koettanut näyttää sinulle tunteeni, mutta -sinä et ole antanut. Nyt sinun on kuunneltava minua ja tahdon sinulta -vastauksen, sillä en kestä tätä enää. - -Olisin tahtonut säästää sinut tältä. Luulin että ymmärtäisit..., -aloitti Jo joka oli huomannut asian vaikeammaksi kuin oli odottanut. - --- Tiedän sen, mutta tyttölapset ovat niin merkillisiä, ettei -koskaan voi tietää mitä he tarkoittavat. He sanovat 'ei' silloin -kun tarkoittavat 'kyllä', ja kiusaavat miehen järjiltään ihan -huvin vuoksi, vastasi Laurie vetäen kiistämättömän tosiseikan -puolustuksekseen. - --- Minä en tee niin. En ole koskaan tahtonut saada sinua rakastumaan -itseeni ja lähdin pois estääkseni sen. - --- Minä arvasin sen. Se oli ihan sinun kaltaistasi, mutta siitä -ei ollut mitään hyötyä. Minä rakastan sinua vain enemmän ja olen -tehnyt ankarasti työtä ollakseni sinulle mieliksi. Olen lopettanut -biljardinpeluun ja kaiken, mistä sinä et pidä, olen odottanut enkä -ole valittanut koskaan, sillä olen toivonut sinun rakastavan minua, -vaikka en ole puoleksikaan niin hyvä kuin -- tässä Laurien ääni -petti, ja hän rupesi listimään voikukkia selvitellessään kirottua -kurkkuaan. - --- Sinä olet hyvä. Sinä olet aivan liian hyvä minulle. Minä olen -kiitollinen sinulle. Olen oikein ylpeä sinusta ja pidän sinusta -paljon, enkä käsitä miksi en voi rakastaa sinua niin kuin tahtoisit. -Olen koettanut, mutta en voi muuttaa tunteitani, ja sen vuoksi -valehtelisin, jos sanoisin rakastavani sinua. - --- Ihanko totta, Jo? - -Laurie tarttui Jon molempiin käsiin ja katsoi kysyessään tyttöä -tavalla, jota tämä ei helpolla unohtanut. - --- Ihan totta, hyvä ystävä. - -He seisoivat lehdossa lähellä aidan yli vieviä portaita. Kun Jo -vastahakoisesti oli lausunut nuo sanat, Laurie päästi hänen kätensä -ja kääntyi mennäkseen eteenpäin, mutta ensi kerran aita oli hänelle -liian korkea. Hän nojasi päätään sammaleista pylvästä vasten ja -seisoi niin hiljaa, että Jo aivan pelästyi. - --- Voi Teddy, anna anteeksi, olen niin kauhean pahoillani, että -voisin tappaa itseni, jos siitä vain olisi hyötyä! Älä ota tätä niin -raskaasti. Enhän mahda sille mitään, ei ihminen voi pakottaa itseään -rakastamaan ketään, huudahti Jo suorasukaisesti, mutta katuvaisena. -Hän taputti hiljaa Laurieta olkapäähän ja muisti ajan, jolloin Laurie -oli lohduttanut häntä sillä tavoin. - --- Välistä voi, kuului hiljainen vastaus pylvään luota. - --- En usko, että se on oikeata rakkautta, enkä mielelläni yritä sitä, -Jo vastasi päättävästi. - -He seisoivat kauan ääneti. Mustarastas visersi iloisesti pajussa -joen rannalla, ja korkea kaisla kahisi tuulessa. Äkkiä Jo istahti -portaalle ja virkkoi hyvin vakavana: - --- Laurie, tahtoisin sanoa sinulle jotakin. - -Laurie havahtui ikään kuin luodin satuttamana, kohotti päänsä ja -huudahti rajusti: - --- Et saa kertoa minulle sitä nyt. Minä en kestä sitä. - --- Mitä sitten? kysyi Jo hämmästyneenä hänen kiihkeydestään. - --- Sitä että rakastat sitä vanhaa ukkoa. - --- Ketä vanhaa ukkoa? tiukkasi Jo arvellen hänen tarkoittavan isoisää. - --- Sitä peijakkaan professoria, josta aina kirjoitit. Jos sanot -rakastavasi häntä, minä teen jotakin epätoivoista, ja Laurie oli -tosiaan sen näköinen kuin olisi valmis pitämään sanansa. - -Jota nauratti, mutta hän hillitsi itsensä ja virkkoi kiivaasti, sillä -hänkin alkoi vähitellen kiihtyä: - --- Älä kiroa, Teddy! Hän ei ole vanha eikä mikään peijakas, vaan hyvä -ja ystävällinen ja sinun jälkeesi paras ystäväni. Minä pyydän ettet -raivostu. Tahdon olla sinulle ystävällinen, mutta suutun varmasti, -jos parjaat professoriani. Minulla ei ole pienintäkään aikomusta -rakastua häneen enempää kuin kehenkään muuhunkaan. - --- Kohta sinä rakastut kuitenkin, ja mitä minusta silloin tulee? - --- Sinäkin rakastut johonkin toiseen niin kuin järkevä poika ainakin -ja unohdat tämän surun. - --- En voi rakastaa ketään muuta. Enkä milloinkaan unohda sinua, -Jo, en milloinkaan! Laurie polki jalkaa tehostaakseen kiihkeätä -vakuutustaan. - --- Mihin ihmeeseen joudun hänen kanssaan? huokaili Jo saatuaan -huomata, että tunteita oli vaikeampi hallita kuin hän oli -luullutkaan. -- Et ole vielä kuullut, mitä halusin sanoa sinulle. -Istu tuohon ja kuuntele, sillä tahdon ennen kaikkea menetellä oikein -ja tehdä sinut onnelliseksi, hän sanoi koettaen tyynnyttää pojan -järkipuheella, mikä osoitti ettei hän tiennyt mitään rakkaudesta. - -Laurie oli havaitsevinaan sanoissa heikon toivon kipinän ja -heittäytyi nurmelle Jon jalkojen juureen, nojasi kyynärpäänsä -alimpaan portaaseen ja katsoi tyttöä odottavasti. Mutta nyt Jon oli -entistä vaikeampi pitää ajatuksensa selvinä ja puhua rauhallisesti. -Miten hän saattoi lausua kovia sanoja pojalleen, joka katsoi häntä -silmät täynnä rakkautta ja kaipausta. Hän käänsi Laurien pään -lempeästi poispäin ja silitteli aaltoilevaa tukkaa, joka hänen -toivomuksestaan oli saanut kasvaa. Miten liikuttavaa sekin oli! - --- Olen samaa mieltä äidin kanssa, että me emme sovi toisillemme, -sillä kiivas luonteemme ja tahtomme tekisivät meidät hyvin -onnettomiksi, jos olisimme niin hupsuja, että... Jo pysähtyi -hetkeksi, mutta Laurie täydensi lauseen kasvot säteillen: - ---... että menisimme naimisiin. Ei, se ei ole totta! Jos sinä -rakastaisit minua, Jo, minusta tulisi täydellinen pyhimys, sillä -voisit tehdä minusta mitä ikinä haluat. - --- En voi. Minä olen koettanut, mutta en ole onnistunut enkä uskalla -vaarantaa onneamme sellaisella kokeilulla. Me emme sovi toisillemme, -niin että pysytään hyvinä ystävinä koko elämämme eikä tehdä mitään -harkitsematonta. - --- Teemmepäs jos vain voimme, mutisi Laurie uhmaavasti. - --- Ajattele nyt asiaa järkevästi, pyysi Jo, joka oli joutunut melkein -suunniltaan. - --- Minä en tahdo olla järkevä, se ei auta minua hiukkaakaan, ja -sinäkin tulet vain kovemmaksi. Minä en usko, että sinulla on sydäntä -ensinkään. - --- Kunpa ei olisikaan! - -Jon ääni värähti hiukan. Laurie ajatteli, että se oli hyvä merkki, ja -teki uuden yrityksen pannen koko taivuttelukykynsä liikkeelle. - --- Älä tuota meille pettymystä, rakas. Kaikki odottavat sitä. -Isoisälle se on sydämen asia, sinun perheellesi se on mieleen, enkä -minä tule toimeen ilman sinua. Sano että suostut, ja meistä tulee -onnellisia. Sano, sano! - -Vielä kuukausien kuluttua Jon oli vaikea käsittää, miten hän jaksoi -pysyä päätöksessään. Hän kesti kuitenkin koetuksen, sillä hän tiesi, -että asian lykkääminen olisi hyödytöntä ja julmaa. - --- En voi suostua, koska en rakasta sinua. Vähitellen huomaat, että -olen oikeassa ja kiität minua tästä, Jo lausui juhlallisesti. - --- Minut saa hirttää, jos ikinä muutan mieleni. Laurie ponkaisi -pystyyn nurmikolta suuttuneena pelkästä ajatuksesta. - --- Vielä sinä muutatkin, intti Jo. -- Unohdat pian tämän ja löydät -jonkun herttaisen, hyvinkasvatetun tytön, joka jumaloi sinua ja -josta saat hienon emännän hienoon kotiisi. Minä en siihen kelpaisi. -Olen ruma ja kömpelö ja omituinen ja vanhakin, saisit hävetä minua -ja me riitelisimme -- kinastelemme nytkin vähän väliä. Minä en pidä -ylhäisestä seurapiiristäsi, sinä taas et siedä minun kirjoitteluani, -jota ilman en voisi elää. Tulisimme varmasti onnettomiksi ja -toivoisimme, ettemme milloinkaan olisi leikkiin ryhtyneet. Siitä -tulisi kamalaa! - --- Mitä vielä? kysyi Laurie, jonka oli vaikea kärsivällisesti -kuunnella tuota ennustusten tulvaa. - --- Ei mitään, sanon vain etten kai milloinkaan mene naimisiin. Olen -onnellinen näin ja rakastan vapauttani niin paljon, ettei minulla ole -ollenkaan kiire luopua siitä jonkun kuolevaisen vuoksi. - --- Kyllä minä sinut tiedän! puuttui Laurie puheeseen. -- Nyt -sinä ajattelet noin, mutta tulee aika, jolloin sinulla on joku, -jota rakastat silmittömästi ja jonka edestä olisit valmis vaikka -kuolemaan. Minä tunnen sinut ja tiedän, että niin siinä käy ja minun -on seistävä syrjästäkatsojana. - -Rakastunut Laurie parka paiskasi lakkinsa maahan, ja se olisi -vaikuttanut vallan naurettavalta, jolleivät hänen kasvonsa olisi -olleet niin kärsivän näköiset. - --- Aivan niin, minä tahdonkin elää ja kuolla hänen hyväkseen, jos -hän joskus tulee tielleni ja saa minut vastoin tahtoani rakastumaan, -ja sinun on se kestettävä! huudahti Jo, jonka kärsivällisyyden -Teddy-parka oli saanut loppumaan. -- Olen tehnyt parhaani, mutta -sinä et tahdokaan tulla järkiisi. Olet itsekäs, kun kerjäät minulta -sitä, mitä en voi sinulle antaa. Pidän sinusta ystävänä, mutta en -milloinkaan mene kanssasi naimisiin. Mitä pikemmin sen uskot, sitä -parempi meille kummallekin -- se siitä! - -Tuo puhe oli kuin tulta tappuroihin. Laurie katseli tyttöä hetkisen -ikään kuin epäröiden mitä tehdä. Sitten hän äkkiä käänsi Jolle -selkänsä ja sanoi epätoivoisella äänellä: - --- Sinä kadut vielä, Jo! - --- Mihin menet, Laurie? kysyi Jo pelästyneenä hänen synkkää ilmettään. - --- Helvettiin! kuului lohdullinen vastaus. - -Jon sydän lakkasi hetkeksi lyömästä, kun hän näki Laurien -syöksyvän joen rantaan. Mutta tarvitaan paljon syntiä, kurjuutta -tai mielettömyyttä ennen kuin nuori mies turvautuu väkivaltaiseen -kuolemaan, eikä Laurie ollut niin heikko, että olisi lannistunut -ensimmäisestä vastoinkäymisestä. Hänen mieleensä ei juolahtanutkaan -romanttinen hukuttautuminen, vaan hän meni kuin sokean vaiston -johdattamana veneelleen, heitti yltään takin ja lakin ja alkoi soutaa -voimainsa takaa, parempaa vauhtia kuin monessakaan soutukilpailussa. -Jo veti syvään henkeä katsellessaan poikaparkaa, joka koetti voittaa -sydänsurunsa. - --- Tuo tekee hyvää. Hän palaa niin arkana ja katuvaisena, että minun -on vaikea katsella häntä, Jo tuumi. Hän asteli hitaasti kotiin ja -hänestä tuntui kuin hän olisi surmannut pienen, viattoman olennon ja -kätkenyt sen lehtien alle. - --- Nyt minun on mentävä herra Laurencen luo ja valmistettava häntä, -jotta hän tietää olla oikein hyvä poikarukalle. Jospa Laurie -rakastuisi Bethiin. Ehkäpä hän joskus rakastuukin, mutta minusta -alkaa tuntua, että erehdyin Bethin suhteen. Hyvänen aika! En ymmärrä, -miten rukkasten antaminen voi olla kenestäkään hauskaa. Minusta se on -hirveää. - -Jo meni suoraan herra Laurencen luo varmana siitä, että hän itse -hoitaisi asian parhaiten. Hän kertoi urheasti koko surullisen tarinan -ja purskahti sitten niin haikeasti itkemään omaa kovasydämisyyttään, -ettei vanha herra pettymyksestään huolimatta sanallakaan soimannut -häntä. - -Hän ei tosin ymmärtänyt, miten kukaan tyttö saattoi pysyä kylmänä -Laurielle, ja toivoi Jon mielen muuttuvan. Mutta hän tiesi myös -paremmin kuin Jo konsanaan, ettei rakkautta voi väkisin herättää, -ja niinpä hän vain pudisti surullisena päätään ja päätti parhaansa -mukaan raivata suruja pojanpoikansa tieltä. Äkkipikaisen nuoren -miehen jäähyväissanat Jolle huolestuttivat häntä enemmän kuin hän -tahtoi myöntää. - -Laurie palasi kotiin lopen uupuneena, mutta täysin tyynenä. Isoisä -oli olevinaan tietämätön asiasta, ja hänen onnistuikin näytellä -pari tuntia osaansa. Mutta kun he istuivat yhdessä iltahämärissä, -isoisän oli vaikea jutella enää hilpeästi, ja pojan vielä vaikeampi -ottaa vastaan ylistystä kuluneen vuoden hyvin suoritetusta työstä, -joka hänen mielestään nyt tuntui hukkaan menneeltä. Lopulta hän -ei enää kestänyt, vaan nousi, meni pianon luo ja alkoi soittaa. -Ikkunat olivat auki ja Jo, joka käveli puutarhassa Bethin kanssa, -ymmärsi ensi kerran paremmin musiikkia kuin sisarensa. Laurie soitti -"Pathétique"-sonaattia -- aivan uudella tavalla. - --- Tuo on hienoa, mutta niin surullista, että rupeaa itkettämään. -Soitahan, poika, jotakin iloisempaa, sanoi herra Laurence, jonka -sydän oli tulvillaan myötätuntoa. - -Laurie vaihtoi hilpeämpään kappaleeseen ja antoi sävelten pauhata -myrskyisästi. Hän olisi urhoollisesti soittanut loppuun asti, jollei -puutarhasta olisi hänen hetkeksi tauotessaan kuulunut rouva Marchin -ääni: - --- Jo kulta, tulehan tänne. Minä tarvitsen sinua. - -Juuri noin Laurie olisi tahtonut sanoa, vaikka eri tarkoituksessa. -Kuullessaan sanat hän sekosi soitossaan; se päättyi riitasointuun ja -soittaja jäi ääneti istumaan pimeässä. - --- En kestä tätä, mutisi vanhus itsekseen. Hän nousi tuolistaan, -kompuroi pianon luo ja laski kätensä pojan leveille hartioille -lausuen hellästi kuin nainen: - --- Minä tiedän, poikaseni, minä tiedän. - -Laurie istui hetken ääneti, sitten hän kysyi äkkiä: - --- Kuka sinulle on kertonut? - --- Jo itse. - --- No sitten asia on loppuunkäsitelty! Hän ravisti kärsimättömästi -isoisän kädet olkapäiltään, sillä hänen ylpeytensä ei sietänyt -sääliä, vaikka vanhuksen myötätunto lämmittikin hänen mieltään. - --- Sanoisin vain yhden asian, sitten emme puhu enää siitä, sanoi -herra Laurence harvinaisen lauhkeasti. -- Haluaisitko lähteä pois -kotoa joksikin aikaa? - --- Minä en aio juosta tyttöä karkuun. Täällä Jo ei voi piilottautua -minulta. Minä pysyn täällä ja seuraan häntä niin kauan kuin haluan, -kuului Laurien uhmaileva vastaus. - --- Et pysy, jos olet herrasmies. Minäkin olen pettynyt, mutta eihän -Jo mahda sille mitään, etkä nyt voi tehdä muuta kuin lähteä kotoa -joksikin aikaa. Mihin matkustat? - --- Mihin vain. Minusta kaikki on samantekevää. Laurie nousi seisomaan -naurahtaen niin välinpitämättömästi, että isoisän korvia vihloi. - --- Kestä kuin mies äläkä tee mitään lapsellista. Mikä estäisi sinua -lähtemästä ulkomaille, kuten aikaisemmin suunnittelit? - --- En voi. - --- Ainahan mielesi on tehnyt lähteä matkoille ja minä lupasin, että -tutkinnon suoritettuasi pääset. - --- Niin, mutta en aikonut lähteä yksinäni. Laurie kulki kiivaasti -huoneen poikki kasvoillaan ilme, jota isoisän ei onnekseen tarvinnut -nähdä. - --- Ei sinun tarvitse lähteä yksinäsi. On eräs, joka on aina valmis -kanssasi vaikka minne. - --- Kuka? kysyi Laurie ja pysähtyi kuuntelemaan. - --- Minä. - -Laurie tuli nopeasti takaisin hänen luokseen, ojensi kätensä ja sanoi -ääni karheana: - --- Minä olen itsekäs lurjus; mutta -- isoisä -- tiedäthän, että -- - --- Herra paratkoon, tiedän kyllä. Olen itse nuorena kokenut saman -ja sitten olen nähnyt isäsi kokemukset. Istu nyt, poikaseni, -rauhallisesti kuuntelemaan minun suunnitelmiani. Kaikki on valmista -ja voimme toteuttaa sen milloin hyvänsä. Isoisä piti kiinni pojan -kädestä kuin peläten, että tämä karkaisi hänen käsistään niin kuin -isänsä aikoinaan. - --- No niin, isoisä? sanoi Laurie osoittamatta erityistä kiinnostusta. - --- Minulla on Lontoossa liikeyrityksiä, jotka kaipaavat valvontaa. -Ajattelin, että sinä ottaisit ne hoitoosi, mutta on kai sittenkin -parempi, että käyn niihin käsiksi itse. Brooke hoitaa kyllä sillä -välin täkäläiset asiat. Liikekumppanini tekevät melkein kaiken työn, -ja minä olen mukana vain siihen asti, kun sinä asetut paikalleni. - --- Mutta sinähän inhoat matkustamista. Ja sinun iässäsi..., aloitti -Laurie, joka oli kiitollinen uhrauksesta, mutta olisi kuitenkin -mieluummin lähtenyt yksinään, jos hänen kerran täytyi matkustaa. - -Vanhus tiesi sen mainiosti ja koetti juuri estää sitä, sillä kun -pojanpoika oli tuollaisessa mielentilassa, ei häntä ollut viisasta -jättää omiin hoteisiinsa. Niinpä hän koetti unohtaa kotoiset -mukavuudet ja sanoi urheasti: - --- Hyvä mies, en minä nyt sentään aivan ikäloppu ole. Minusta on -hauskaa ajatella matkaa. Se tekee vain hyvää vanhoille luilleni; -nykypäivinähän matkustaminen on yhtä mukavaa kuin tuolissa istuminen. - -Laurie liikahti levottomasti, mikä pani ajattelemaan, ettei ainakaan -hänen tuolinsa ollut varsin mukava tai ettei suunnitelma ollut -hänelle mieleen. Isoisä lisäsi kiireesti: - --- En aio tulla esiliinaksi enkä taakaksesi. Ajattelin vain ettet -mielelläsi jätä minua yksin tänne. Saat vapaasti mennä minne haluat -sillä aikaa kun minä huvittelen omalla tavallani. Minulla on ystäviä -Lontoossa ja Pariisissa ja menen mielelläni heitä tervehtimään. -Sinä voit sillä välin käydä Italiassa, Saksassa, Sveitsissä missä -vain. Voit mielesi mukaan etsiä huvisi taideteoksista, musiikista, -maisemista tai seikkailuista. - -Lauriesta tuntui tällä hetkellä kuin hänen sydämensä olisi ollut -auttamattomasti murtunut, ja koko maailma oli hänelle lohduton -autiomaa. Mutta pari sanaa, jotka vanhus oli taitavasti sijoittanut -viimeiseen lauseeseen, saivat murtuneen sydämen odottamatta -sykähtämään ja loihtivat pienen keitaan autiomaahan. Laurie huoahti -ja sanoi sitten välinpitämättömästi: - --- Aivan kuten haluat, isoisä. En välitä mihin menen tai mitä teen. - --- Mutta minä välitän, poika, muista se. Minä annan sinulle täyden -vapauden luottaen, ettet käytä sitä väärin. Lupaa se minulle, Laurie. - --- Lupaan mitä ikinä pyydät. - --- Hyvä, ajatteli vanhus mielessään. -- Tällä hetkellä et välitä -siitä, mitä lupaat, mutta tulee aika, jolloin tuo lupaus pitää sinut -poissa pahoilta teiltä, jollen aivan erehdy. - -Herra Laurence oli toimekas mies ja takoi niin kauan kuin rauta oli -kuumaa, ja ennen kuin Laurie ehti tointua sen verran, että olisi -ryhtynyt vastarintaan, he olivat jo matkalla. Valmistelujen kestäessä -Laurie oli raskasmielinen, oikullinen ja hermostunut, hänelle ei -maistunut ruoka, hän pukeutui huolimattomasti ja kulutti suuren -osan ajastaan pianon ääressä. Hän karttoi Jota, mutta tuijotti -häntä ikkunastaan niin kärsivän näköisenä, että Jo näki yöllä hänen -kasvonsa unissaan ja tunsi päivällä raskasta syyllisyyttä. - -Laurie ei milloinkaan puhunut onnettomasta rakkaudestaan niin kuin -jotkut pettymyksen kärsineet eikä hän sallinut kenenkään, ei edes -rouva Marchin, lohduttaa tai osoittaa myötätuntoa. Se oli jossakin -suhteessa helpotus hänen ystävilleen. Mutta hänen lähtöään edeltävät -viikot olivat surkeat ja kaikki olivat iloisia siitä, että poikaparka -pääsi uuteen ympäristöön, joka auttaisi häntä unohtamaan surunsa. -Laurie tietysti hymyili synkkänä tälle heidän harhaluulolleen, mutta -antoi toisten pysyä käsityksessään ajatellen ylimielisesti, että -hänen uskollinen rakkautensa kestäisi ikuisesti. - -Lähdön hetkellä Laurie näytteli hyväntuulista ja huoletonta. Iloisuus -ei tarttunut kehenkään, mutta toiset koettivat hänen tähtensä -näyttää hilpeiltä, ja kaikki sujui mainiosti, kunnes rouva March -suuteli häntä äidillisesti. Silloin Laurielle tuli kiire. Hän -syleili kaikkia unohtamatta murheellista Hannaakaan ja juoksi alas -portaita kuin henkensä edestä. Jo tuli kohta perästä huiskuttaakseen -hänelle, jos hän sattuisi katsomaan taakseen. Laurie katsoikin, tuli -takaisin, kiersi käsivartensa Jon ympäri ja katsoi häneen liikuttavan -rukoilevasti: - --- Voi, Jo, etkö sittenkin voisi? - --- Teddy kulta, kunpa voisinkin! - -Muuta ei sanottu. Seurasi hetken äänettömyys, sitten Laurie -suoristautui ja sanoi: -- Hyvä on, mitä siitä! ja lähti. Mutta -kaikki ei ollut hyvin, eikä Jo sanonut "mitä siitä", sillä Laurien -kiharaisen pään hetkeksi painuessa hänen olkaansa vasten hänestä -tuntui, kuin hän olisi haavoittanut parasta ystäväänsä. Ja kun Laurie -lähti jälkeensä katsomatta, Jo tiesi ettei tämä milloinkaan palaisi -hänen luokseen. - - - - -13 - -BETHIN SALAISUUS - - -Kun Jo keväällä palasi kotiin, hän järkyttyi huomatessaan Bethissä -tapahtuneen muutoksen. Kukaan ei puhunut siitä eikä näyttänyt -tajuavan sitä, sillä muutos oli tapahtunut vähitellen. Mutta Jo, -jonka katse oli poissaolon aikana terävöitynyt, huomasi sen heti, -ja kun hän näki sisarensa kasvot, raskas paino laskeutui hänen -sydämelleen. - -Beth ei ollut kalpeampi eikä paljon laihempi kuin syksyllä, mutta -hän näytti oudon läpikuultavalta, ikään kuin kuolevaisen osa olisi -hitaasti katoamassa ja kuolemattomuus hohtaisi jo hennon ihon läpi -tehden sen kuvaamattoman kauniiksi. Jo näki ja tunsi sen, mutta hän -ei puhunut mitään, ja vähitellen ensi vaikutelma osittain hälveni. -Beth vaikutti tyytyväiseltä eikä kukaan näyttänyt epäilevän, että hän -olisi sairas. Niinpä Jokin uusien huolien tullessa hetkeksi unohti -pelkonsa. - -Mutta Laurien lähdettyä ja rauhan palattua taloon epämääräinen huoli -palasi ahdistamaan häntä. Jo oli kertonut rikkomuksensa ja saanut -anteeksi. Mutta hänen näyttäessään säästönsä ja ehdottaessaan pientä -vuoristomatkaa Beth kiitti häntä sydämellisesti ja pyysi, ettei -lähdettäisi niin kauaksi kotoa. Meren rannikolle hän sen sijaan -lähti mielellään, ja kun isoäiti ei suostunut lähtemään pienokaisten -luota, matkusti Jo Bethin seurana hiljaiseen kylpylaitokseen, jossa -tyttö saattoi päivät päästään oleskella ulkosalla ja antaa raittiiden -merituulten puhaltaa hiukan väriä kalpeisiin poskiinsa. - -Kylpylaitoksessa oli vähän vieraita, eivätkä tytöt juuri tehneet -tuttavuutta heidän kanssaan, pysyttelivät enimmäkseen kahden kesken. -Ujo Beth ei välittänyt seuraelämästä, Jo taas oli kokonaan antautunut -hoitamaan sisartaan eikä kiinnittänyt huomiota mihinkään muuhun. -He olivat toisilleen kaikki kaikessa ja kulkivat aina yhdessä -huomaamatta niitä myötätuntoisia katseita, jotka heitä seurasivat. - -He tunsivat pitkän eron lähenevän, mutta kumpikaan ei puhunut siitä, -sillä lähimpien omaisten välillä vallitsee usein pidättyvyys, jota -on vaikea voittaa. Josta tuntui kuin verho olisi valahtanut heidän -välilleen, mutta hän ei voinut kohottaa sitä, sillä Bethiä ympäröivä -hiljaisuus oli kuin jotakin pyhää. Sen vuoksi hän odotti, että Beth -itse puhuisi. - -Jo hämmästeli -- ja tunsi samalla kiitollisuutta, etteivät isä ja -äiti huomanneet sitä, minkä hän näki. Noiden hiljaisten viikkojen -aikana varjot kävivät yhä selvemmiksi, mutta hän ei kirjoittanut -siitä kotiin; vanhemmat havaitsisivat kyllä Bethin tilan, kun -tämä palaisi kotiin yhtä heikkona kuin oli lähtiessään. Jo pohti, -aavistiko sisar itse katkeran totuuden ja millaiset mietteet -liikkuivat tämän mielessä pitkinä tunteina, kun hän makasi lämpimällä -kalliolla pää Jon helmassa raikkaan tuulen hivellessä kasvoja ja -meren laineiden laulaessa jalkojen juuressa. - -Eräänä päivänä Beth avautui. Jo luuli sisaren nukkuvan, kun tämä -makasi niin hiljaa; hän laski kirjan käsistään ja jäi katsomaan -Bethiä koettaen löytää edes vähän toivoa poskien hennosta punasta. -Mutta kasvot olivat kaidat ja kädet näyttivät liian heikoilta -pitelemään edes pieniä näkinkenkiä, joita ne olivat keränneet. Sillä -hetkellä Jo tunsi kipeämmin kuin koskaan ennen, että Beth luisui -hiljalleen hänen käsistään, ja vaistomaisesti hän kiersi käsivartensa -lujemmin sisaren ympärille. Hetkeksi hänen silmänsä sumenivat, ettei -hän nähnyt mitään, ja kun ne jälleen kirkastuivat, Beth katseli -häneen niin hellästi, että sanoja olisi tuskin tarvittukaan. - --- Jo kulta, olen iloinen että tiedät salaisuuteni. Olen yrittänyt -kertoa sinulle, mutta en ole voinut. - -Jo ei vastannut, hän painoi vain poskensa siskon poskea vasten. Hän -ei vuodattanut kyyneltäkään, sillä kun Jon suru oli syvintä, hän -ei itkenyt. Mutta sillä hetkellä hän oli heikompi ja Beth koetti -lohduttaa ja tukea häntä kiertäen käsivartensa hänen kaulaansa ja -kuiskaten tyynnyttäviä sanoja hänen korvaansa. - --- Olen jo kauan tiennyt sen, siskokulta. Nyt olen jo tottunut eikä -sitä ole enää vaikea kestää. Ajattele asiaa siltä kannalta äläkä ole -huolissasi minusta, sillä näin on parasta. Niin, Jo, näin on parasta. - --- Tämänkö vuoksi olit niin onneton viime syksynä, Beth? Sinä tiesit -jo silloin ja olet näin kauan pitänyt salaisuutesi, eikö niin? kysyi -Jo. Hän ei halunnut myöntää että näin oli parasta, mutta iloitsi -siitä, ettei Laurie ollut aiheuttanut Bethin murhetta. - --- Niin, silloin lakkasin toivomasta, vaikka en tahtonut sitä -myöntää. Koetin pitää sitä sairaalloisena kuvitelmana enkä tahtonut -tehdä ketään levottomaksi. Mutta kun näin, miten terveitä ja vahvoja -te kaikki olitte ja miten te suunnittelitte kaikenlaista hauskaa, -silloin tuntui vaikealta, ettei minusta tulisikaan samanlaista kuin -te. Se oli kurjaa, Jo. - --- Voi Beth, mikset kertonut minulle, että olisin saanut auttaa ja -lohduttaa sinua? Kuinka saatoit salata sen minulta ja kantaa taakkasi -aivan yksin? - -Jon ääneen sisältyi hellää soimausta, ja hänen sydäntään ahdisti, kun -hän ajatteli taistelua, jonka Beth oli saanut hiljaisuudessa käydä, -ennen kuin hän saattoi jättää jäähyväiset terveydelle, rakkaudelle ja -elämälle ja ottaa ristin ilomielin kantaakseen. - --- Ehkä se oli väärin, mutta tarkoitukseni oli tehdä oikein. En ollut -itsekään varma, kukaan ei puhunut siitä mitään ja minä toivoin, että -olin erehtynyt. Olisi ollut itsekästä pelotella teitä, kun äiti oli -huolissaan Megin vuoksi, Amy kaukana poissa, ja sinä ja Laurie olitte -niin onnellisia -- ainakin minä luulin niin. - --- Ja minä luulin sinun rakastavan häntä ja lähdin pois, kun en -itse voinut rakastaa, huudahti Jo iloisena, kun vihdoin sai kertoa -totuuden. - -Beth näytti hämmästyvän ajatusta niin, että Jon täytyi surustaan -huolimatta hymyillä. Sitten hän lisäsi hellästi: - --- Sinä et siis rakastanut häntä, kultaseni? Minä pelkäsin sitä ja -kuvittelin, että sydänparkasi oli täynnä rakkaussuruja koko ajan -poissa ollessani. - --- Mutta Jo, miten minä olisin voinut rakastua häneen, kun hän piti -sinusta? kysyi Beth viattomasti. -- Minä pidän hänestä paljon, hän on -hyvä minulle. Mutta koskaan hän ei voisi olla minulle muu kuin veli. -Toivon että hänestä kerran tuleekin veljeni. - --- Ei ainakaan minun ansiostani, virkkoi Jo päättäväisesti. Amy on -enää jäljellä, ja he sopisivatkin hyvin yhteen. Mutta tällä hetkellä -en välitä niistä asioista vähääkään. En välitä kenestäkään muusta -kuin sinusta, Beth. Sinun täytyy parantua. - --- Voi kuinka hartaasti haluaisinkin tulla terveeksi! Minä koetan -parhaani, mutta joka päivä tunnen heikontuvani ja tunnen yhä -varmemmin, etten koskaan toivu. Tämä on kuin vuoroveden vaihtuminen. -Se tapahtuu hitaasti, mutta kukaan ei voi sitä estää. - --- Se täytyy estää. Sinun aikasi ei vielä saa loppua, sinähän -olet vasta yhdeksäntoista. Sinä et saa kuolla. Minä teen jotakin, -rukoilen ja taistelen sitä vastaan. Minä pidän sinut luonani, vaikka -mikä olisi, meidän täytyy löytää keinoja, vielä ei voi olla liian -myöhäistä, Jumala ei voi olla niin julma, että ryöstäisi sinut -minulta, huudahti Jo uhmaavasti, sillä hänen mielensä ei ollut -suinkaan yhtä nöyrän alistuva kuin Bethin. - -Yksinkertaiset, vilpittömät ihmiset eivät paljon puhu uskostaan. Se -näyttäytyy pikemmin teoissa kuin sanoissa ja sillä on voimakkaampi -vaikutus kuin saarnoilla ja selityksillä. Beth ei osannut selittää -uskoaan, joka antoi hänelle voimaa ja rohkeutta luopua elämästä ja -iloisena odottaa kuolemaa. - -Luottavaisena kuin lapsi hän jätti kaikki kysymykset ja turvautui -Isään Jumalaan ja Luonto-äitiin varmana siitä, että nämä yksin voivat -parhaiten vahvistaa ja opettaa sekä sielua että ruumista niin tätä -kuin tulevaakin elämää varten. Hän ei nuhdellut Jota tekohurskaasti, -vaan rakasti sisartaan entistä enemmän tämän kiihkeän kiintymyksen -vuoksi. Beth ei voinut sanoa: Kuolen mielelläni, -- sillä hänestä -oli ihanaa elää. Hän saattoi vain huokaista: Koetan tyytyä, ja piti -tiukasti kiinni Josta, kun katkera suru ensi kertaa valtasi heidät -kummankin. - -Jonkin ajan kuluttua Beth rauhoittui ja sanoi: - --- Kerrotko kotona kun palaamme? - --- Luulen että he näkevät sen kertomattakin, huokasi Jo, sillä -hänestä tuntui että Beth huononi päivä päivältä. - --- Ei se ole varmaa. Olen kuullut, että usein ne, jotka rakastavat -eniten, ovat sokeimpia sellaisissa asioissa. Jos he eivät huomaa, -niin kerro sinä heille minun puolestani. En halua salata heiltä -mitään ja on parasta valmistaa heitä. Megillä on John ja pienokaiset -lohdutuksenaan, mutta sinun täytyy tukea isää ja äitiä, tuethan Jo? - --- Tuen jos pystyn. Mutta Beth, minä en anna vielä periksi. Minä -tahdon uskoa, että se onkin pelkkää kuvittelua, ja saada sinutkin -ajattelemaan niin, sanoi Jo koettaen puhua iloisesti. - -Beth makasi hetken ajatuksissaan, sitten hän sanoi rauhalliseen -tapaansa: - --- En osaa oikein ilmaista ajatuksiani, enkä yrittäisikään selittää -niitä muille kuin sinulle, Jo. Tahtoisin vain sanoa, että tuntuu -kuin minun elämäni olisi alusta alkaen tarkoitettu lyhyeksi. En ole -sellainen kuin te toiset. En koskaan ole suunnitellut, mitä tekisin -aikuisena. En milloinkaan ole ajatellut meneväni naimisiin niin kuin -te. En oikein ole osannut kuvitella itseäni muuna kuin pienenä, -tyhmänä Bethinä, joka häärää kotona ja on hyödyksi vain siellä. En -ole koskaan halunnut lähteä kotoa, ja nytkin minusta on vaikeinta -erota teistä. En pelkää yhtään, mutta minusta tuntuu, että minulla on -taivaassakin koti-ikävä. - -Jo ei voinut vastata; vähään aikaan ei kuulunutkaan kuin tuulen -humina ja laineitten loiskuntaa. Valkosiipinen lokki lensi ohi, -ja auringon säteet leikittelivät sen hopeanhohteisessa rinnassa. -Beth seurasi sitä silmillään, kunnes se katosi näkyvistä ja hänen -katseensa kävi surulliseksi. - -Pieni harmaa rantasipi sipsutti rantaa pitkin piipittäen hiljaa -kuin olisi iloinnut merestä ja auringosta. Se tuli aivan lähelle -Bethiä, tirkisteli häntä ystävällisesti toisella silmällään ja kävi -kodikkaasti hänen viereensä kivelle märkiä höyheniään sukimaan. Beth -hymyili tyytyväisenä, kun lintu näytti pyrkivän hänen ystäväkseen ja -oli muistuttamassa, että hän vielä sai nauttia ihanasta maailmasta. - --- Lintu pieni! Katso, miten se on kesy. Minä pidän näistä linnuista -enemmän kuin lokeista. Ne eivät ole yhtä uljaita ja kauniita, mutta -sen sijaan onnellisen ja luottavaisen näköisiä pikku olentoja. -Viime kesänä sanoin näitä omiksi linnuikseni ja äidinkin mielestä -ne muistuttivat minua. Ne ovat ahkeria, vaatimattomia olentoja, -jotka aina pysyttelevät rannikolla ja sirkuttavat omaa tyytyväistä -lauluaan. Sinä olet kuin lokki, uljas ja voimakas, sinä rakastat -myrskyä ja tuulta, lennät kauas merelle etkä kaipaa ketään toveria. -Meg on kyyhkynen ja Amy kuin leivonen, josta hän kirjoittaa; yrittää -korkealle pilviin, mutta palaa aina takaisin omaan pesäänsä. Amy -kulta! Hän on kovin kunnianhimoinen, mutta hänellä on hyvä ja hellä -sydän. Lensi hän miten korkealle hyvänsä, kotiaan hän ei unohda. -Toivon että vielä näen hänet, mutta hän tuntuu olevan tavattoman -kaukana. - --- Hän tulee keväällä ja silloin voit ottaa hänet iloisena vastaan. -Minä aion saada sinut terveeksi ja punaposkiseksi siihen mennessä, -sanoi Jo, ja hänestä tuntui että Bethissä puhetapa oli muuttunut -eniten. Tämä ilmaisi nyt ajatuksensa välittömästi ja vaivattomasti, -aivan toisin kuin entinen ujo Beth. - --- Jo kulta, ei kannata enää toivoa. Mutta ei surra vaan ollaan -iloisia, niin kauan kuin saamme olla yhdessä. Meillä on hauskaa -keskenämme, sillä minulla ei ole kovia tuskia ja uskon, että kaikki -käy helposti, kun sinä olet tukenani. - -Jo kumartui suutelemaan sisarensa rauhallisia kasvoja ja tuolla -suudelmalla hän lupautui sieluineen ruumiineen palvelemaan Bethiä. - -Jo oli oikeassa. Heidän palatessaan kotiin ei tarvittu enää sanoja, -sillä isä ja äiti näkivät nyt selvästi sen, miltä he olivat -viimeiseen asti toivoneet säästyvänsä. Matkasta väsyneenä Beth -meni heti vuoteeseen sanottuaan olevansa iloinen, kun pääsi taas -kotiin. Kun Jo tuli alakertaan, hän näki että oli turha kertoa -Bethin salaisuutta. Isä nojasi uunin reunukseen eikä kääntynyt hänen -tullessaan, mutta äiti ojensi kätensä kuin apua anoen, ja Jo meni -ääneti lohduttamaan häntä. - - - - -14 - -UUSIA VAIKUTELMIA - - -Kello kolmen aikaan iltapäivällä koko Nizzan hienosto oli kävelemässä -Promenade des Anglais'lla, joka oli ihastuttava kävelypaikka. Palmut, -kukkaistutukset ja trooppiset pensaat reunustivat sitä. Toisella -puolen aaltoili meri ja toisella puolen oli ajotie, jonka varrella -oli huviloita ja hotelleja, kun taas kauempana näkyi appelsiinipuiden -peittämiä kukkuloita. Siellä oli monien kansallisuuksien edustajia, -siellä puhuttiin monia eri kieliä ja käytettiin monenlaisia pukuja. - -Aurinkoisina päivinä näkymä oli iloinen ja värikäs kuin karnevaalien -aikaan; tiellä vilisi englantilaisia, ranskalaisia, espanjalaisia, -venäläisiä, juutalaisia ja amerikkalaisia. He ajelivat, istuskelivat -tai maleksivat vaihtaen uutisia tai arvostellen viimeksi saapunutta -kuuluisuutta. Ajoneuvojen kuosikin vaihteli; erityisesti kiintyi -huomio mataliin korivaunuihin, joissa naiset ajelivat ohjaten omin -käsin vilkasta poniparia. Kirkkaanvärinen verkko esti heidän avaria -hameenhelmojaan laahaamasta maata, ja takapukilla istui pieni -hevospoika. - -Joulupäivänä asteli kävelytietä pitkin kookas nuori mies kädet selän -takana ja kasvoilla hajamielinen ilme. Hän näytti piirteiltään -italialaiselta, oli pukeutunut englantilaisittain, mutta käyttäytyi -amerikkalaisen huolettomasti. Moni nainen kääntyi katsomaan häntä -ihastuneena, ja moni keikari kohautti olkapäitään ja kadehti hänen -komeata vartaloaan. Kävelytiellä olisi voinut mielin määrin ihailla -kauniita kasvoja, mutta nuorukainen ei kiinnittänyt niihin huomiota, -katsoi vain joskus tarkemmin jotakuta vaaleatukkaista tyttöä tai -sinipukuista naista. Hän saapui juuri tien päähän ja pysähtyi -hetkeksi tuumimaan, menisikö puistoon kuuntelemaan musiikkia vai -jatkaisiko matkaa pitkin rannikkoa vuorille päin. Samassa kuului -nopeaa kavioiden kapsetta, joka sai nuoren miehen katsahtamaan -ylös. Joku nainen ajoi yksin korivaunuissa. Hän oli nuori, vaalea -ja sinipukuinen. Hetken nuorukainen tuijotti häntä, sitten hänen -kasvonsa kirkastuivat, hän heilautti poikamaisesti hattuaan ja juoksi -tytön luo. - --- Voi Laurie, sinäkö siinä todella olet? Luulin ettet tulisikaan! -huudahti Amy, päästi ohjakset ja ojensi molemmat kätensä Laurielle --- suureksi kauhuksi eräälle ranskalaiselle äidille, joka kiiruhti -tyttärensä askeleita, jotta noiden hupsujen englantilaisten vapaa -käytös ei turmelisi tämän viattomuutta. - --- Jouduin vähän viipymään matkalla, mutta lupasin tulla jouluksi -teidän luoksenne ja tässä olen. - --- Miten isoisäsi voi? Milloin sinä tulit? Missä sinä asut? - --- Oikein hyvin -- eilen illalla -- Chauvain-hotellissa. Kävin -tapaamassa teitä, mutta olitte kaikki ulkona. - --- Minulla on niin paljon puhuttavaa, etten tiedä mistä alkaisin! -Nouse vaunuihin, niin saamme jutella rauhassa. Olen ajelulla ja -kaipasinkin juuri seuraa. Flo valmistautuu iltaa varten. - --- Onko teillä illalla tanssiaiset? - --- Hotellissa on joulukutsut. Siellä asuu paljon amerikkalaisia, -jotka juhlivat päivän kunniaksi. Sinä tulet tietysti myös. Täti -ihastuu siitä kovin. - --- Kiitos. Mihin me nyt ajamme? kysyi Laurie nojautuen taapäin -ja ristien käsivartensa rinnalleen. Se miellytti Amya, joka ajoi -mieluummin itse, varsinkin kun hänellä oli pieni piiska ja siniset -ohjakset, jotka näyttivät hauskoilta ponien valkoista selkää vasten. - --- Ensin postia hakemaan ja sitten Castle Hilliin. Sieltä on ihana -näköala ja minusta on hauska ruokkia riikinkukkoja. Oletko sinä -käynyt siellä koskaan? - --- Olen useinkin, eikä minulla ole mitään sitä vastaan, jos menemme -sinne taas. - --- Kerro nyt asioistasi. Viimeksi kuulin sinusta, kun isoisäsi -kirjoitti odottavansa sinua takaisin Berliinistä. - --- Niin, olin siellä kuukauden ja tapasin sitten isoisän Pariisissa, -jonne hän oli asettunut talveksi. Hänellä on siellä ystäviä, ja hän -viihtyy oikein hyvin. Minä menen ja tulen aivan kuten haluan ja -kaikki sujuu loistavasti. - --- Sepä on mukava järjestely, sanoi Amy, joka kaipasi jotakin Laurien -olemuksessa, vaikka ei osannut sanoa mitä. - --- Niin no, isoisä vihaa matkustamista, minä taas en viihdy -aloillani. Sen vuoksi me kumpikin teemme niin kuin huvittaa emmekä -vaivaa toisiamme. Käyn usein hänen luonaan, hän kuuntelee mielellään -kun kerron seikkailuistani. Minusta taas on hauska tietää, että joku -iloitsee, kun palaan retkiltäni. Tämä on vanha, likainen pesä, eikö -olekin? hän jatkoi, kun he ajoivat pitkin puistokatua Napoleonin -torille, joka sijaitsi kaupungin vanhimmassa osassa. - --- Lika on täällä maalauksellista eikä haittaa lainkaan. Joki ja -kukkula ovat ihania, ja minua viehättävät nuo kapeat poikkikadut. -Meidän on annettava tuon juhlakulkueen mennä ensin. Se on matkalla -Pyhän Johanneksen kirkkoon. - -Laurien katsellessa välinpitämättömänä juhlakulkuetta, jossa asteli -pappeja katoksien varjossa, vahakynttilöitä kantavia valkohuntuisia -nunnia ja sinipukuisia laulavia kuoripoikia, Amy tutki häntä -sivultapäin ja huomasi joutuvansa oudon ujouden valtaan. - -Laurie oli muuttunut; huolettomasta pojasta oli tullut raskasmielinen -mies. Hän oli entistäkin komeampi, mutta kun tapaamisen aiheuttama -ilo oli haihtunut, hän näytti väsyneeltä ja innottomalta. Hän ei -ollut sairaan eikä oikeastaan onnettomankaan näköinen, vain vakavampi -ja aikuisempi kuin olisi saattanut odottaa parin iloisesti vietetyn -vuoden jälkeen. Amy ei ymmärtänyt sitä, mutta ei uskaltanut kysellä. -Hän vain pudisti päätään ja antoi poniensa juosta niin pian kuin -juhlakulkue oli vaeltanut Paglionin sillan yli ja kadonnut kirkkoon. - --- Que pensez-vous? kysyi Amy ylpeillen ranskallaan, joka oli paljon -parantunut matkan aikana. - --- Ajattelen, että mademoiselle on käyttänyt hyvin aikansa ja tulos -on kerrassaan viehättävä, vastasi Laurie vieden käden sydämelleen ja -kumartaen ihastuneen näköisenä. - -Amy punastui mielihyvästä. Kohteliaisuus ei kuitenkaan oikein -tyydyttänyt häntä, kun hän muisti, miten Laurie ennen kotona -jossakin juhlatilaisuudessa oli tarkastellut häntä joka puolelta ja -ylistänyt häntä 'äärettömän sieväksi', hymyillyt sydämellisesti ja -taputtanut häntä hyväksyvästi päälaelle. Hän ei pitänyt tästä uudesta -äänensävystä, Laurie oli ilmeisesti vilpitön, mutta kuulosti eleestä -huolimatta välinpitämättömältä. - --- Jos hänestä tulee tuollainen mies, hän olisi saanut mieluummin -jäädä pikkupojaksi, mietti Amy joka tunsi omituista pettymystä ja -mielipahaa, vaikka koetti näyttää iloiselta. - -Postissa oli pari kallisarvoista kirjettä kotoa, ja annettuaan -ohjakset Laurielle Amy luki ne onnellisena heidän ajaessaan varjoisaa -katua vihreiden pensasaitojen lomitse, missä ruusut kukkivat -kauniisti kuin kesäkuussa. - --- Äiti kirjoittaa, että Beth on hyvin heikkona. Tuntuu usein siltä, -että minun pitäisi lähteä kotiin, mutta he kehottavat aina minua -jäämään, ja niin minä olen jäänyt, sillä en enää toiste saa näin -hyvää tilaisuutta, sanoi Amy surullisena vähän matkaa luettuaan. - --- Minusta olet oikeassa siinä, tyttöseni. Kotonaolostasi ei olisi -mitään hyötyä, ja heistä on päin vastoin hauska tietää, että voit -hyvin ja olet täällä onnellinen ja iloinen. - -Laurie siirtyi puhuessaan hiukan lähemmäksi Amya ja oli taas enemmän -entisensä kaltainen. Hänen katseensa, käytöksensä ja herttaisesti -lausuttu "tyttöseni" haihduttivat Amya vaivanneen pelon ja -vakuuttivat hänelle, että sattuipa sitten mitä harmeja hyvänsä, hän -ei ollut yksin vieraassa maassa. Samassa hän jo nauroi ja näytti -Laurielle piirrosta, jossa Jo oli kuvattu kirjailijan asussaan. -Hatun rusetti törrötti pystyssä ja suun kohdalta lähtivät sanat: -"Innoituksen tuli palaa." - -Laurie hymyili, otti paperin ja kätki sen povitaskuunsa, 'jottei -tuuli veisi sitä'. Sitten hän kuunteli kiinnostuneena, kun Amy luki -ääneen Jon eloisan kirjeen. - --- Tästä tulee hauska joulu. Aamulla sain lahjoja, sitten tulit -sinä ja kirjeet kotoa ja illalla on vielä kutsut, virkkoi Amy, -kun he nousivat vaunuista vanhan linnan raunioiden luona ja kesyt -riikinkukot astelivat parvena heitä vastaan odottaen ruoka-annostaan. - -Kun Amy nauraen sirotteli muurilta leivänmurusia koreille linnuille, -Laurie tarkasteli uteliaana tyttöä samoin kuin tämä äsken häntä, -nähdäkseen mitä muutoksia aika ja ulkomaanmatka olivat saaneet -aikaan. Hän ei havainnut mitään oudoksuttavaa tai ikävää; Amy oli -yhtä pirteä ja suloinen kuin ennenkin, ehkä vähän asenteellinen -puheessaan ja käytöksessään, mutta olemukseltaan erittäin hienostunut -ja tyylikäs. - -Amy oli aina ollut kehittynyt ikäisekseen, ja nyt hänen -esiintymisessään ja keskustelussaan ilmeni kypsyyttä, joka sai hänet -näyttämään enemmän maailmannaiselta kuin hän olikaan. Mutta silloin -tällöin pilkahti esiin entinen tuittupää, ja suloisen ulkokuoren alta -näkyi Amyn lujatahtoinen, vilpitön olemus turmeltumattomana. - -Laurie ei varmaankaan tiedostanut kaikkea näkemäänsä, mutta joka -tapauksessa hän ilahtui ja kiinnostui huomioistaan. Hänen mieleensä -jäi kuva iloisesta tytöstä, jonka puku oli auringossa pehmeän -sininen, iho raikas ja hiukset kullanhohtoiset. Tyttö oli kauniin -maiseman keskipiste. - -Heidän tullessaan kukkulan huipulle kivitasanteelle Amy heilautti -kättään ikään kuin toivottaen Laurien tervetulleeksi lempipaikalleen -ja puheli osoittaen milloin mihinkin suuntaan: - --- Muistathan tuomiokirkon ja Corson, nuo kalastajat jotka vetävät -verkkojaan lahdella ja tuon kauniin tien, joka johtaa Villa Francaan? -Tuo pieni pilkku taivaanrannalla kuuluu olevan Korsika. - --- Muistanhan minä, eipä täällä ole paljon mikään muuttunut, vastasi -Laurie laimeasti. - --- Mitähän Jo antaisi, jos saisi nähdä tuon pilkun! sanoi Amy, joka -oli ihastuksissaan ja yritti saada Laurienkin innostumaan. - --- Niin, sanoi Laurie vain, mutta kääntyi kuitenkin tähyilemään -saarta. - --- Katso sitä hänenkin puolestaan ja kerro sitten mitä olet -toimittanut viime tapaamisen jälkeen, sanoi Amy ja istuutui -kuuntelemaan. - -Mutta kertomus suli vähiin. Vaikka Laurie tuli hänen luokseen ja -vastasi auliisti kysymyksiin, ei Amy saanut selville muuta kuin että -hän oli kierrellyt mannermaata ja käynyt Kreikassa. Tunnin kuluttua -he ajoivat kotiin. Laurie kävi tervehtimässä rouva Carrolia ja lupasi -palata illalla. - -Amy koristautui erityisen huolellisesti siksi illaksi. Aika ja pitkä -ero olivat saaneet muutoksia aikaan molemmissa nuorissa. Amy oli -nähnyt vanhan ystävänsä uudessa valossa. Tämä ei ollut enää 'meidän -poika', vaan komea, miellyttävä mies, jonka suosioon hän tietysti -halusi päästä. Amy tunsi vahvat puolensa ja hänellä oli makua ja -taitoa tuoda ne kauniisti esiin. - -Tarlataania ja tylliä sai huokealla Nizzasta. Niinpä Amy uusi -vaatevarastoaan noudattaen järkevää englantilaista muotia. Nuoren -tytön yksinkertaisen puvun somisteeksi riitti tuore kukkanen, jokin -pieni koru tai muu näppärä keksintö. Mutta toisinaan taiteilija pääsi -Amyssa vallalle ja sai hänet tekemään itselleen kreikkalaistyylisen -kampauksen tai sijoittamaan pukuihinsa antiikin poimutuksia. - --- Tahdon hänen pitävän minua hauskan näköisenä ja kertovan siitä -kotonakin, tuumi Amy pukeutuessaan Flon valkoiseen silkkipukuun; hän -verhosi sen raikkaalla harsopilvellä, jonka keskeltä hänen valkoiset -olkapäänsä ja kultatukkainen päänsä nousivat sievästi. Hän kampasi -hiukset aivan yksinkertaisesti kiertämällä paksut kiharansa kevyelle -solmulle niskaan. - --- Tämä ei ole viimeistä muotia, mutta se pukee minua, eikä minulla -ole varaa tehdä itsestäni variksenpelättiä, oli hänen tapana sanoa, -kun häntä neuvottiin kähertämään, pörröttämään tai palmikoimaan -tukkansa kulloisenkin muodin mukaan. - -Koska Amylla ei ollut kyllin hienoja koruja, hän somisti hameensa -vaaleanpunaisilla atsaleankukilla ja kehysti olkapäänsä vihreillä -viininlehvillä. Muistaen entiset maalatut kenkänsä hän katseli -onnellisena sieviä silkkikenkiään ja tanssi kierroksen huoneessa -ihaillen tyylikkäitä jalkojaan. - --- Uusi viuhka sopii hyvin kukkiini. Hansikkaat ovat ihastuttavat ja -aidot pitsit tädin nenäliinassa antavat säväyksen koko puvulle. Jospa -minulla vain olisi klassinen nenä ja suu, olisin täysin tyytyväinen, -sanoi Amy tutkien itseään arvostelevasti peilistä kynttilä -kummassakin kädessään. - -Tästä murheesta huolimatta hän näytti varsin iloiselta ja -viehättävältä astellessaan arvokkaasti huoneestaan. Hän käveli -edestakaisin seurusteluhuoneessa odotellen Laurieta. Kerran hän -asettui juuri kynttiläkruunun alle, missä hänen tukkansa näytti -kauniilta, mutta ajateltuaan tarkemmin asiaa hän siirtyi huoneen -päähän ikään kuin häveten, että oli halunnut antaa mahdollisimman -edullisen ensivaikutelman. Mutta samassa saapui Laurie niin hiljaa, -ettei Amy kuullut. Tyttö seisoi etäisimmän ikkunan luona sivuittain -kannattaen toisella kädellä hamettaan, ja tummanpunaista ikkunaverhoa -vasten hoikka, valkoinen olento oli kuin kuvapatsas. - --- Hyvää iltaa, Diana! sanoi Laurie ihastuneena. - --- Hyvää iltaa, Apollo! vastasi Amy hymyillen, sillä Lauriekin oli -tavattoman komea, ja ajatellessaan, että saisi astua tanssisaliin -niin hauskannäköisen miehen saattelemana, hän sääli sydämensä -pohjasta neljää rumaa Davisin tyttöä. - --- Tässä ovat kukkasi. Järjestin ne itse, kun muistin ettet pidä -sokeritopan näköisistä kukkakimpuista, sanoi Laurie ojentaessaan -hänelle kukkakimpun pitimessä, jota Amy joka päivä oli ihaillut -kultasepän ikkunassa. - --- Oletpa sinä herttainen! huudahti Amy kiitollisena. -- Jos olisin -tiennyt että tulet tänään, olisin varustanut sinulle jonkin lahjan, -vaikka tuskin minä olisin voinut hankkia näin kaunista. - --- Kiitos. Ei se ole läheskään niin kaunis kuin pitäisi, mutta -sinä kaunistat sitä, lisäsi Laurie, kun Amy kiinnitti hopearenkaan -ranteeseensa. - --- Älä viitsi puhua tuolla tavoin. - --- Luulin sinun pitävän sellaisesta. - --- En sinun suustasi. Se ei kuulosta luontevalta, minä pidän -entisestä suorapuheisuudestasi. - --- Se on hauskaa, vastasi Laurie helpottuneena. Sitten hän napitti -Amyn hansikkaat ja kysyi, oliko hänen solmukkeensa suorassa, aivan -niin kuin kotona, kun he menivät yhdessä juhliin. - -Pitkään ruokasaliin kokoontui seurue, jollaisen voi nähdä vain -Euroopassa. Vieraanvaraiset amerikkalaiset olivat kutsuneet kaikki -Nizzan-tuttavansa, ja kun heillä ei ollut ennakkoluuloja arvonimiä -kohtaan, he olivat kutsuneet muutamia ylhäisyyksiä lisäämään -joulutanssiaisten loistoa. - -Muuan venäläinen ruhtinas kunnioitti vähän aikaa seuraa läsnäolollaan -ja suvaitsi keskustella erään rehevän rouvan kanssa, jolla oli -yllään mustaa samettia ja helminauha leuan alla. Paroni Rotschildin -yksityissihteeri, isonenäinen juutalainen, jolla oli ahtaat kengät, -hymyili ystävällisesti jokaiselle ikään kuin hänen herransa nimi -olisi loihtinut hänellekin loistavan sädekehän. Eräs muhkea -ranskalainen, joka sanoi tuntevansa keisarin, oli tullut tyydyttämään -tanssinhaluaan, ja lady de Jones, englantilainen perheenäiti, -oli tuonut seurueen koristukseksi koko pienen kahdeksanhenkisen -perheensä. Tietysti näkyi joukossa nopsakäyntisiä, äänekkäitä -amerikkalaistyttöjä, upeita, typerännäköisiä englantilaisneitosia, -muutamia eloisia ranskattaria sekä koko joukko matkustelevia -nuorukaisia, jotka huvittelivat sydämensä pohjasta. Eri -kansallisuuksia edustavat äidit koristivat seinänvierustoja ja -hymyilivät suopeasti niille, jotka tanssittivat heidän tyttäriään. - -Jokainen nuori tyttö voi mielessään kuvitella, miltä Amysta tuntui -astua Laurien käsivarteen nojaten 'näyttämölle'. Hän tiesi olevansa -hauskannäköinen, hän rakasti tanssia ja tunsi olevansa kuin kotonaan -tanssilattialla. Hän nautti ihanasta voimantunteesta, jonka nuori -tyttö kokee löytäessään uuden valtakunnan, jota saa hallita -kauneuden, nuoruuden ja naisellisuuden valtikalla. Hän sääli Davisin -mitättömän näköisiä kömpelöitä tyttöjä, joiden seurana oli vain ruma -isä ja kolme vielä rumempaa tätiä, ja ohimennessään Amy nyökkäsi -heille erityisen ystävällisesti. Samalla hän soi heille tilaisuuden -ihailla pukuaan ja komeaa kavaljeeriaan. - -Orkesterin virittäessä ensimmäiset sävelet Amyn posket alkoivat -hehkua, silmät säihkyivät ja jalka naputti kärsimättömästi tahtia. -Hän tanssi hyvin ja tahtoi näyttää sen Laurielle; siksi onkin helppo -kuvitella Amyn järkytystä, kun Laurie aivan innottomasti kysyi: - --- Viitsitkö tanssia? - --- Kai nyt tanssiaisissa viitsitään. - -Tytön hämmästynyt katse ja nopea vastaus saivat Laurien korjaamaan -erehdyksensä mitä pikimmin. - --- Tarkoitin tätä ensimmäistä tanssia. Saanko kunnian? - --- Sitten minun täytyy perua yksi kreivin varaama. Hän tanssii -taivaallisesti; mutta kyllä hän antaa anteeksi kun kuulee, että -sinä olet vanha ystävä, vastasi Amy toivoen, että komea nimi tekisi -vaikutuksen ja osoittaisi Laurielle, ettei hänen kanssaan sopinut -leikkiä. - --- Sievä poika se puolalainen, mutta kovin lyhyt viemään tanssiin - - tytärtä jumalten, - niin jumalaisen sorjaa, ihanaa, - -kuului Laurien lohdullinen vastaus. - -He joutuivat englantilaisten joukkoon, ja Amyn täytyi astella -arvokkaasti kotiljongia, vaikka olisikin juuri nyt halunnut tanssia -tarantellan tahdissa. Laurie luovutti hänet sitten 'sievälle -pojalle', meni täyttämään velvollisuutensa Flota kohtaan eikä tullut -pyytäneeksi Amylta enemmän tansseja. - -Anteeksiantamaton huolimattomuus sai ansaitun rangaistuksensa, kun -Amy heti lupasi muille kaikki tanssit ennen illallista, joskin hän -aikoi armahtaa Laurieta, jos tämä osoittaisi katumuksen merkkejä. -Hän näytti ujon tyytyväisenä tanssikorttiaan, kun Laurie maleksi --- ei suinkaan rynnännyt -- pyytämään Amya seuraavaan tanssiin, -riemukkaaseen puolalaismasurkkaan. Laurien kohtelias pahoittelu ei -Amysta ollut oikein vakuuttava, ja hypähdellessään kreivin rinnalla -masurkan tahdissa hän näki Laurien ilmeisen helpottuneena istuutuvan -Carrolin tädin viereen. - -Se oli anteeksiantamatonta. Pitkään aikaan Amy ei kiinnittänyt häneen -lainkaan huomiota, vaihtoi enintään sanan tai pari tullessaan tätinsä -luo levähtämään tai hakemaan nuppineulaa. Hänen suuttumuksellaan oli -kuitenkin hyvä vaikutus, sillä hän kätki sen hymyn taa ja näytti -aivan erityisen iloiselta ja säteilevältä. Laurie katseli häntä -mielellään, sillä tyttö ei riehunut eikä liioin laahustanut, vaan -tanssi vilkkaasti ja sirosti. - -Laurie alkoikin tarkastaa häntä uudella tavalla, ja ennen kuin ilta -oli kulunut puoleenkaan, hän oli päätynyt siihen, että pikku Amysta -oli kehittymässä ihastuttava nainen. - -Juhlista tuli iloiset, sillä pian olivat kaikki kotiutuneet ja -jouluilo sai kaikkien kasvot säteilemään, tunnelman hilpeäksi -ja jalat kevyiksi. Viulut, torvet, rummut, piano -- muusikot -tuntuivat soittavan aivan ilokseen. Kaikki kynnelle kykenevät olivat -tanssilattialla, ja ne jotka eivät kyenneet, ihailivat hyvillä mielin -toisia. Ilma oli sakeanaan Daviseja, ja Jonesin lapset loikkivat -joukossa kuin nuoret kirahvit. Kultasihteeri kiiti meteorin lailla -ympäri huonetta tulisen ranskattaren kanssa, jonka vaaleanpunainen -laahus oli kuin mattona lattialla. Germaaniylhäisyys löysi -illallispöydän, söi onnellisena kaikkea, mitä ruokalista tarjosi ja -kauhistutti tarjoilijoita ruokahalullaan. Mutta keisarin ystävä oli -aina tanssimassa osasipa sitten tai ei. - -Amy kreiveineen oli yhtä innostunut, mutta he herättivät huomiota -siroudellaan ja vilkkaudellaan. Laurie polki vaistomaisesti tahtia -katsellessaan, miten valkoiset kengät väsymättä nousivat ja laskivat. -Erotessaan vihdoin Amysta pikku Wladimir vakuutti olevansa murheen -murtama, kun hänen täytyi lähteä niin varhain. Amykin levähti ja -halusi mielellään nähdä, miten hänen uskoton ritarinsa oli kantanut -rangaistuksensa. - -Se oli vaikuttanut tehokkaasti. Laurie näytti kuin heränneen unesta -noustessaan antamaan Amylle paikkansa. Ja kun hän kiiruhti hakemaan -Amylle haukattavaa, tämä ajatteli tyytyväisenä: - --- Kas niin, arvasin että se tekisi hänelle hyvää! - --- Olet kuin Balzacin "Femme peinte par ellemême", sanoi Laurie -leyhytellen toisella kädellä viuhkaa hänen edessään ja ojentaen -toisella hänelle kahvikuppia. - --- Minun maalini ei irtaudu, vakuutti Amy, hankasi kädellään -ruusuista poskeaan ja näytti niin tosissaan valkoista hansikasta -Laurielle, että tämä purskahti iloiseen nauruun. - --- Miksi tällaista kangasta sanotaan? hän kysyi koskettaen Amyn puvun -laskosta, joka oli leyhähtänyt hänen polvelleen. - --- Se on tylliä. - --- Vai niin, se on oikein sievää, varmaan jokin uutuus, vai? - --- Voi, se on ikivanhaa. Sinä olet nähnyt samaa kangasta -lukemattomilla tytöillä ja vasta tänään huomaat sen kauniiksi tyhmyri! - --- En ole nähnyt sitä milloinkaan sinun päälläsi. Se selittää -erehdyksen, eikö niin? - --- Älä höpsi! Tällä hetkellä kaipaan enemmän kahvia kuin -kohteliaisuuksia. Älä istu noin vetelästi, se hermostuttaa minua. - -Laurie suoristi selkänsä ja otti nöyrästi Amyn tyhjän lautasen, -hänestä oli yllättävän mieluista, että pikku Amy jakeli hänelle -määräyksiään. Tyttö oli voittanut ujoutensa ja tunsi vastustamatonta -halua komennella, niin kuin tytöt haluavat kun näkevät luomakunnan -herran osoittavan heille alamaisuutta. - --- Mistä sinä olet oppinut kaiken tuon? kysyi Laurie veitikkamaisesti. - --- En ymmärrä mitä sinä tarkoitat, vastasi Amy, joka tiesi mainiosti -mitä toinen tarkoitti, mutta antoi kiusallakin hänen selittää. - --- No -- tarkoitan koko olemustasi, käytöstäsi, itsevarmuuttasi ja -- -ja -- tuota kangasunelmaa -- ymmärräthän, nauroi Laurie. - -Amy oli tyytyväinen, mutta ei näyttänyt sitä, vaan vastasi kainosti: - --- Ulkomailla hioutuu vasten tahtoaankin. Minä opiskelen -huvitellessanikin. Ja tämä -- hän kosketti pukuansa -- no, harso on -halpaa, kukkia saa ilmaiseksi ja minä olen tottunut tekemään ihmeitä -tyhjästä. - -Amy toivoi, ettei olisi sanonut viimeistä lausetta, sillä se ei -tainnut olla tahdikasta. Mutta Laurie piti hänestä entistä enemmän -juuri sen vuoksi, että hän urhoollisesti käytti kaikki mahdollisuudet -hyväkseen ja iloisesti peitti köyhyytensä kukkasilla. Amy ei tiennyt, -miksi Laurie katseli häntä niin ystävällisesti, eikä liioin miksi -tämä kirjoitti oman nimensä kaikkien seuraavien tanssien kohdalle -hänen korttiinsa ja piti hänelle herttaisesti seuraa koko loppuillan. -Mieluisa muutos oli tuloksena uusista vaikutelmista, joita kumpikin -tietämättään oli antanut ja vastaanottanut. - - - - -15 - -HYLLYLLÄ - - -Ranskalaisilla tytöillä on ikävää aina siihen asti, kun he pääsevät -naimisiin, jolloin heidän tunnuslauseekseen tulee Vive la liberté. -Amerikassa sen sijaan nuoret tytöt jo varhain julistautuvat -itsenäisiksi ja nauttivat aito tasavaltalaisina vapaudestaan. -Mutta ensimmäisen perillisen saapuessa nuori äiti tavallisesti -luopuu valtaistuimestaan ja eristäytyy maailmasta. Niin pian kuin -häämenot ovat ohi, hän joutuu hyllylle, halusipa hän tai ei, ja -useimmat nuoret rouvat saavat yhtyä erään sievän kohtalotoverinsa -huudahdukseen: -- Olen aivan yhtä kaunis kuin ennenkin, mutta kukaan -ei välitä minusta, koska olen naimisissa. - -Meg ei ollut kaunotar eikä kovin suosittukaan, niin että hän säästyi -tältä murheelta aina siihen asti, kun hänen lapsensa tulivat vuoden -vanhoiksi. Hänen pienessä kodissaan näet vallitsivat vanhanaikaiset -tavat, ja hän sai siellä osakseen enemmän ihailua ja rakkautta kuin -milloinkaan. - -Meg oli hyvin naisellinen ja hänen äidillisyytensä oli niin pitkälle -kehittynyt, että hän antautui täysin lapsilleen välittämättä enää -mistään muusta. Yöt päivät hän hoivasi heitä väsymättömän hellästi ja -huolekkaasti ja jätti Johnin apulaisen armoille, keittiötä vallitsi -nimittäin eräs irlantilaisnainen. John viihtyi kotona ja kaipasi sen -vuoksi suuresti vaimonsa huolenpitoa, johon oli tottunut; mutta koska -jumaloi lapsiaan, hän luopui ilomielin omasta mukavuudestaan ja uskoi -rauhan pian palaavan. - -Mutta kolme kuukautta kului eikä mitään muutosta ilmaantunut. Meg oli -hermostunut ja rasittunut, pienokaiset veivät kaiken hänen aikansa, -koti jäi vaille hoitoa ja keittäjätär Kitty, joka suhtautui elämään -kevyesti, piti Johnia kovin niukalla ruoalla. - -Aamulla työhön lähtiessään miesparka sai toimitettavakseen -kaikenlaisia asioita kahlehditun äidin puolesta, niin että hän joutui -ihan ymmälle. Palatessaan iltaisin kotiin hyväntuulisena hän olisi -halunnut pitää perhettään hyvänä, mutta silloin kuului kohta: Sh! ne -ovat juuri nukahtaneet maristuaan koko päivän. Jos hän ehdotti pientä -ilonpitoa kotona, oli vastauksena: -- Ei, se häiritsee lapsukaisia. -Jos hän vihjaisi johonkin hauskaan esitelmään tai konserttiin, Meg -vastasi moittivan näköisenä ja päättävästi: Minäkö jättäisin lapset -oman huvini vuoksi, en ikinä! Hänen yöuntaan häiritsi lasten itku, ja -herätessään hän näki aavemaisen olennon ääneti hiipivän edestakaisin -yön hiljaisuudessa. Ateriat keskeytyivät usein kun valtiatar -pakeni ja jätti Johnin oman onnensa nojaan, jos yläkerrasta kuului -risahduskaan. Hänen lukiessaan iltaisin lehteä Demin yskä sekaantui -laivauslistaan ja Daisyn putoaminen tukkipuiden hintoihin, rouva -Brooke näet harrasti vain kotikuulumisia. - -Miesparka oli aivan onneton, sillä lapset olivat ryöstäneet häneltä -vaimon. Koti oli pelkkä lastenkamari, ja alituinen hyssyttely -sai hänet tuntemaan itsensä törkeäksi tungettelijaksi, jos hän -uskalsi jalallaan astua Vauvalan pyhitetylle maalle. Hän kesti tätä -kärsivällisesti puoli vuotta, mutta kun parannusta ei kuulunut, -hän alkoi niin kuin muutkin maanpakoon tuomitut perheenisät etsiä -huvitusta muualta. Scott oli hiljattain mennyt naimisiin, ja hänen -kotinsa oli aivan naapurissa. Niinpä John otti tavakseen pistäytyä -joka ilta tunniksi tai pariksi sinne, kun hänen oma olohuoneensa -oli tyhjä ja vaimo laulamassa kehtolauluja, joista ei näyttänyt -tulevan loppua. Rouva Scott oli sievä ja iloinen tyttö, eikä hänellä -ollut muuta tekemistä kuin olla viehättävä, missä hän onnistuikin -erinomaisesti. Olohuone oli aina hauska ja viihtyisä, sakkilauta -valmiina ja piano vireessä. Leikinlaskua ei puuttunut ja pieni, sievä -illallispöytä oli katettu houkuttelevaksi. - -John olisi toki mieluummin istunut oman kotilietensä ääressä, -jollei siellä olisi ollut niin yksinäistä. Mutta kun asiaa ei kerta -kaikkiaan voinut auttaa, hän tyytyi lähinnä parhaaseen ja nautti -naapuriensa seurasta. - -Aluksi Meg oli hyvillään uudesta järjestelystä ja tunsi helpotusta -tietäessään, että John vietti hauskasti aikansa sen sijaan, että -torkkui olohuoneessa tai kuljeskeli pitkin taloa herättelemässä -pienokaisia. Mutta kun pikku epäjumalat lakkasivat saamasta hampaita -ja nukahtivat määräaikana, äidille jäi aikaa levätä. - -Silloin Meg alkoi kaivata Johnia. Parsimuskori oli ikävää seuraa, -kun John ei istunut vastapäätä vanhassa aamutakissaan paahtaen -tohveleitaan uuninristikolla. Meg ei pyytänyt häntä jäämään kotiin, -mutta tunsi kärsivänsä vääryyttä, kun John ei sanomattakin huomannut, -että Meg kaipasi hänen seuraansa. Meg ei lainkaan muistanut, miten -monena iltana hän itse oli antanut Johnin turhaan odottaa. Hän oli -hermostunut, valvomisesta ja huolista rasittunut ja yliherkässä -mielentilassa, minkä parhaimmatkin perheenemännät joutuvat kokemaan, -kun kodin huolet painavat. Alituinen paikallaan istuminen vie heiltä -elämänilon, ja liian ahkera teekannun käyttö ärsyttää hermoja ja -hävittää tarmon. - -Aivan niin, tuumi Meg tutkiessaan kasvojaan peilistä, minusta on -tulossa vanha ja ruma. John ei enää välitä minusta, siksi hän jättää -kuihtuneen vaimonsa ja käy sievän naapurin luona, jolla ei ole -vaivoja eikä vastuksia. No, rakastavathan pienokaiset sentään minua. -Ne eivät välitä, vaikka olen kalpea ja laiha ja vaikkei minulla ole -aikaa kähertää hiuksiani. Ne ovat lohdutukseni, ja jonakin päivänä -John vielä huomaa, miten paljon minä olen heidän tähtensä ilolla -uhrannut, niinhän, kullanmuruseni? - -Tähän surkeaan valitteluun Daisy vastasi jokeltaen ja Demi -hihkaisten, ja äidin ilot saivat Megin unohtamaan yksinäisyytensä -hetkeksi. Mutta huoli valtasi taas hänet, kun John politiikkaan -innostuneena kiiruhti vähän väliä väittelemään Scottin kanssa päivän -polttavista kysymyksistä huomaamatta lainkaan, että Meg kaipasi -häntä. Mutta Meg ei sanallakaan maininnut asiasta kenellekään, ennen -kuin rouva March eräänä päivänä tapasi hänet itkemästä. Äiti tahtoi -välttämättä tietää mikä tytärtä vaivasi, sillä Megin masentunut -mieliala ei ollut jäänyt häneltä huomaamatta. - --- En kertoisi sitä kenellekään muulle kuin sinulle, äiti. Tarvitsen -todella neuvoja, sillä jos John jatkaa tähän tapaan voisin ihan yhtä -hyvin olla leski, vastasi Meg pyyhkien loukkaantuneen näköisenä -kyyneleitään Daisyn leukalappuun. - --- Mihin tapaan sitten? kysyi äiti levottomana. - --- Hän on poissa kotoa kaiket päivät, ja iltaisin kun tahtoisin olla -hänen kanssaan, hän on aina menossa Scottille. On ihan väärin, että -minä kannan raskaamman taakan enkä saa milloinkaan huvitella. Miehet -ovat hirveän itsekkäitä -- parhaimmatkin heistä. - --- Niin ovat naisetkin. Älä syytä Johnia, ennen kuin huomaat, missä -olet itse tehnyt väärin. - --- Mutta eihän se voi olla oikein, että hän lyö laimin minua. - --- Etkö sinäkin lyö laimin häntä? - --- Äiti, luulin sinun pitävän minun puoliani. - --- Pidänhän minä toki, minä säälin sinua, mutta luulen että vika on -sinussa, Meg. - --- Kuinka niin? - --- Annahan minun selittää. Löikö John laimin sinua silloin, kun -kunnia-asianasi oli pitää hänelle seuraa iltaisin? - --- Ei, mutta enhän minä nyt enää voi seurustella, kun minulla on -kaksi lasta hoidettavanani. - --- Varmasti voit, ja mielestäni sinun pitäisikin. Saanko puhua -sinulle ihan suoraan -- muista, että oma äitisi tässä säälii ja -nuhtelee. - --- Puhu minulle ihan kuin olisin vielä pikku Meg. Tunnen tarvitsevani -nyt entistä enemmän oppia, kun minun on opetettava lapsilleni -kaikenlaista. - -Meg veti jakkaransa äidin tuolin viereen ja he keskustelivat -luottavaisesti ja heistä tuntui, että äitiys yhdisti heitä entistä -enemmän. - --- Sinä olet vain erehtynyt siinä missä useimmat nuoret äidit -erehtyvät -- olet lapsiesi tähden unohtanut miehesi. Se on hyvin -ymmärrettävä erehdys, mutta on parasta korjata se, ennen kuin -kumpikin alatte kulkea omia teitänne. Lasten pitäisi liittää teidät -yhä lujemmin toisiinne eikä erottaa teitä, ikään kuin ne olisivat -yksinomaan sinun ja Johnin virkana olisi vain elättää teitä. Huomasin -tämän jo kauan sitten, mutta en ole puhunut mitään, sillä olin varma, -että asia korjaantuisi ajoissa. - --- Mahtaako se korjaantua. Hän luulee että olen mustasukkainen, jos -pyydän häntä jäämään kotiin, enkä tahtoisi loukata häntä sellaisella -ajatuksellakaan. Hän ei huomaa, että kaipaan häntä, enkä ymmärrä -miten voin osoittaa sen. - --- Tee hänen olonsa niin mukavaksi, ettei hän halua lähteä -vieraisiin. Lapsi kulta, hän ikävöi pieneen kotiinsa, mutta koti -ei ole hänelle minkään arvoinen ilman sinua, ja sinä olet aina -lastenkamarissa. - --- Eikö minun sitten pitäisi olla? - --- Ei aina. Sinä hermostut liiasta eristäytymisestä etkä sitten -pysty mihinkään. Sinulla on sitä paitsi velvollisuuksia yhtä hyvin -Johnia kuin lapsia kohtaan. Älä lyö laimin miestäsi lasten vuoksi, -älä sulje häneltä lastenkamarin ovea, vaan neuvo miten hän voi -auttaa sinua siellä. Hän kuuluu sinne yhtä hyvin kuin sinäkin, ja -lapset tarvitsevat häntä. Anna hänen tuntea, että hänkin voi tehdä -osuutensa, ja hän tekee sen mielellään ja tunnollisesti. Se olisi -parasta teille kaikille. - --- Oletko tosiaan sitä mieltä, äiti? - --- Minä tiedän sen omasta kokemuksestani. Annan harvoin neuvoja, -joita en itse ole käytännössä havainnut hyviksi. Kun sinä ja -Jo olitte pieniä, menettelin ihan niin kuin sinä nyt ja luulin -laiminlyöväni velvollisuuksia, ellen omistautuisi kokonaan teille. -Isäraukka uppoutui kirjoihinsa, kun minä olin kieltäytynyt -avuntarjouksista, ja hän antoi minun koettaa omin voimin. Ponnistelin -yksinäni minkä jaksoin, mutta Jo oli jo liikaa minulle. Hemmottelin -hänet melkein pilalle. Sinä olit sairaalloinen ja minä olin -huolissani sinusta, kunnes itse sairastuin. Silloin isä tuli hätään, -järjesti rauhallisesti kaiken ja oli niin suureksi avuksi, että -huomasin erehtyneeni, enkä ole sen jälkeen tullut toimeen ilman -häntä. Kotionnemme salaisuus on siinä, että hän ottaa työnsä ohella -osaa kodin yhteisiin huoliin ja velvollisuuksiin, ja minä taas koetan -kotitöiltäni olla kiinnostunut hänen harrastuksistaan. Meillä on -kummallakin omia puuhia, mutta kotona teemme aina yhteistyötä. - --- Niinhän se on, äiti; minun hartain toiveeni onkin tulla yhtä -hyväksi puolisoksi ja äidiksi kuin sinä olet. Kerro miten se käy -päinsä, minä teen mitä sinä vain neuvot. - --- Sinähän olet aina ollut tottelevainen tyttäreni. Sinun sijassasi -minä antaisin Johnin osallistua enemmän Demin hoitamiseen. Pojan -kasvatus vaatii miehen kättä, eikä ole suinkaan liian aikaista -aloittaa. Sitten voisit antaa Hannan tulla avuksesi, niin kuin olen -ehdottanut. Hän on erinomainen lastenhoitaja, ja sinä voit huoleti -uskoa lapset hänen huostaansa sillä aikaa kun itse teet taloustöitä. -Sinä tarvitset liikuntaa, Hanna pysyisi mielellään paikoillaan, ja -John saisi vaimonsa takaisin. Käy enemmän ulkona. Hyväntuulisuus -on yhtä tärkeätä kuin työnteko, sillä jos sinä olet synkkä, menee -koko kodin taivas pilveen. Koeta ottaa osaa Johnin harrastuksiin, -keskustele hänen kanssaan, anna hänen lukea sinulle; voitte vaihtaa -mielipiteitä ja kehittää toisianne sillä tavoin. Älä sulje silmiäsi -sen vuoksi, että olet nainen, vaan seuraa maailman tapahtumia ja -valmistaudu täyttämään oma tehtäväsi elämässä. - --- John on kauhean viisas. Luulen että hän pitää minua typeränä, jos -rupean kyselemään politiikasta ja muusta sellaisesta. - --- Enpä usko. Rakkaus peittää paljon, ja keneltäpä sinä kysyisit, -jollet häneltä? Koeta, niin saat nähdä, että hän pitää paljon enemmän -sinun seurastasi kuin rouva Scottin illallisista. - --- Minä koetan. John parka, olen todella tainnut laiminlyödä häntä, -mutta minä luulin tekeväni oikein eikä hän koskaan huomauttanut -asiasta. - --- Hän yritti olla epäitsekäs, mutta on varmaan tuntenut olevansa -hylätty. Tässä vaiheessa nuoret aviopuolisot helposti alkavat -vieraantua toisistaan, ja juuri silloin heidän pitäisi entistä -enemmän etsiä toistensa seuraa. Ensi hellyys haihtuu pian, jollei -sitä varjella huolellisesti. Kauneinta ja kalleinta aikaa vanhemmille -ovat heidän huostaansa uskottujen ihmistaimien ensimmäiset -elinvuodet. Älä anna Johnin vieraantua lapsista, he pystyvät -parhaiten tekemään hänet onnelliseksi ja opettavat teitä tuntemaan -ja rakastamaan toisianne. Hyvästi nyt, kultaseni. Mietipäs äitisi -saarnaa ja noudata sitä, jos huomaat sen hyväksi. Jumala siunatkoon -teitä kaikkia! - -Meg ajatteli äitinsä sanoja, havaitsi neuvot hyviksi ja alkoi -noudattaa niitä, vaikka ensimmäinen yritys ei sujunutkaan niin -kuin hän oli suunnitellut. Lapsista oli tietenkin tullut talon -itsevaltiaita heti kun he huomasivat, että kirkumalla ja potkimalla -sai mitä ikinä halusi. - -Äiti oli täydellisesti lasten oikkujen orja, mutta isä ei alistunut -yhtä helposti, ja silloin tällöin hellämielistä vaimoa huolestutti -isän ankaruus kuritonta poikaa kohtaan. Demi oli näet perinyt isänsä -lujan luonteen, ja jos hänen pieneen päähänsä pälkähti haluta jotain -tai tehdä jotain, eivät kuninkaan sotajoukotkaan olisi saaneet hänen -mieltään muuttumaan. Äidin mielestä oli liian aikaista opettaa pientä -kullanmurua voittamaan mielihalujaan, mutta isä arveli, että lapsen -oli alusta alkaen opittava tottelemaan. Niinpä nuoriherra Demi pian -huomasi joutuvansa tappiolle, milloin hän ryhtyi rimpuilemaan isän -kanssa. Mutta hän kunnioitti miestä, joka oli häntä voimakkaampi, ja -rakasti isää, jonka päättäväinen kielto vaikutti paremmin kuin kaikki -äidin hellät hyväilyt. - -Kun keskustelusta äidin kanssa oli kulunut muutama päivä, Meg -päätti järjestää Johnille hauskan koti-illan. Hän suunnitteli hyvän -illallisen, järjesti olohuoneen, pukeutui sievästi ja pani lapset -aikaisin nukkumaan, jotta mikään ei häiritsisi hänen tuumiaan. Mutta -pahaksi onneksi Demi vastusti lannistumatta nukkumaanmenoa, ja tällä -kertaa poika näytti päättäneen panna vastaan mahdollisimman kauan. -Meg-raukka lauloi ja tuuditti, kertoi satuja ja pani liikkeelle -kaiken viekkautensa houkutellakseen pojan uneen, mutta turhaan, -suuret silmät eivät sulkeutuneet. Kun kiltti pikku Daisy oli jo kauan -ollut höyhensaarilla, makasi Demi yhä valveilla ja tuijotti valoon -masentavan virkeän näköisenä. - --- Nukutko, kiltti pieni, ihan hiljaa sillä aikaa kuin äiti menee -antamaan isäraukalle teetä? kysyi Meg kuullessaan eteisen oven -sulkeutuvan ja tuttujen askelien hiipivän ruokasaliin. - --- Demille teetä! vastasi Demi ja valmistautui saamaan osansa ilosta. - --- Ei teetä, mutta saat aamulla piparkakkuja, jos heti panet silmät -kiinni niin kuin Daisy-sisko. Panethan, kultaseni? - --- Juu, ja Demi sulki silmänsä tiukkaan, ikään kuin hän siten -pikemmin nukkuisi ja odotettu päivä nopeammin koittaisi. - -Meg käytti otollista hetkeä hyväkseen ja juoksi hymyillen alakertaan -tukassaan pieni sininen rusetti, joka oli Johnista erityisen -ihastuttava. Hän huomasikin sen heti ja sanoi iloisen hämmästyneenä: - --- No, pikku äiti, sinähän olet korea tänä iltana. Odotatko vieraita? - --- Vain sinua, rakas. - --- Onko nyt syntymäpäivä tai hääpäivä tai jokin muu juhla? - --- Ei, mutta kyllästyin olemaan homsu ja pukeuduin kunnolla vaihteen -vuoksi. Sinä siistiydyt aina aterialle tullessasi, vaikka olisit -kuinka väsynyt, miksen sitten minä? - --- Minä teen sen kunnioituksesta sinua kohtaan, kultaseni, sanoi -vanhanaikainen John. - --- Samoin, herra Brooke, nauroi Meg jälleen sievänä ja nuorekkaana -nyökätessään teekannun takaa miehelleen. - --- Täällä on niin kodikasta, ihan kuin ennen. Ja tee maistuu hyvältä. -John maisteli teetään hiljaisen tyytyväisenä. Ei kuitenkaan kauan, -sillä kun hän laski kupin kädestään ovenripa rapsahti salaperäisesti -ja kuului pieni, kärsimätön ääni: - --- Avaa ovi, Demi tattoo teetä! - --- Se tuhma poika! Käskin hänen nukkua, mutta nyt hän on tassutellut -alakertaan paitasillaan ja kylmettyy kuoliaaksi, sanoi Meg mennessään -avaamaan ovea. - --- Aamu tuli jo, ilmoitti Demi iloisesti ja astui huoneeseen -kannattaen pitkää yöpaitaansa sirosti käsivarrella. Kiharat -heilahtelivat hilpeästi, kun hän hyppi pöydän ympärillä ja katseli -himoiten piparkakkuja. - --- Ei vielä ole aamu. Sinun täytyy mennä nukkumaan ja jättää äiti -rauhaan. Voit saada piparkakun ja sokeripalan. - --- Demi lakattaa itiä, sanoi ovela poika ja aikoi kiivetä isän -polvelle nauttimaan kiellettyä hedelmää. Mutta John pudisti päätään -ja sanoi Megille: - --- Jos käskit hänen pysyä yläkerrassa ja nukkua itsekseen, sinun on -saatava hänet tottelemaan, muuten hän ei milloinkaan opi sitä. - --- Niin, tietysti. Tule, Demi, Meg talutti pojan pois tuntien -suurta halua läimäyttää pientä rauhanhäiritsijää, joka hyppeli -hänen vieressään uskoen varmasti saavansa luvatun palkkion, kunhan -saavuttaisiin lastenkamariin. - -Hän ei pettynytkään toivossaan, sillä lyhytnäköinen äiti antoi -hänelle sokeripalan, peitteli hänet vuoteeseen ja kielsi ankarasti -kävelyretket ennen aamua. - -Valapatto Demi myhähti myöntävästi ja imi autuaana sokeripalaansa -huomattuaan, että ensimmäinen yritys oli onnistunut erinomaisesti. - -Meg palasi alakertaan ja illallinen jatkui mukavasti, kunnes pieni -haamu taas ilmestyi ja paljasti äidin rikoksen vaatimalla rohkeasti: - --- Vielä tokelia, äiti. - --- Tämä ei käy, sanoi John paaduttaen sydämensä. -- Emme saa rauhaa -ennen kuin tuo lapsi oppii menemään ajoissa nukkumaan. Sinä olet jo -tarpeeksi kauan ollut hänen orjansa. Anna hänelle sellainen opetus, -että tuo kerta kaikkiaan loppuu. Pane hänet vuoteeseen ja jätä yksin, -Meg. - --- Ei hän pysy siellä, jollen minä istu hänen vieressään. - --- Minä saan hänet pysymään. Demi, mene yläkertaan ja käy nukkumaan -niin kuin äiti on käskenyt! - --- Enkä! vastasi kapinoitsija, otti pöydältä haluamansa piparkakun ja -ryhtyi röyhkeästi nakertelemaan sitä. - --- Sinä et saa vastata isälle noin. Minä kannan sinua, jollet itse -mene. - --- Mene poit, Demi ei lakatta itää, ja Demi vetäytyi äidin helmoihin. - -Mutta sekin turva petti, kun äiti luovutti hänet viholliselle lausuen: - --- Ole lempeä hänelle, John! - -Kauhu valtasi pienen rikollisen, sillä kun äiti jätti hänet, silloin -oli tuomion hetki käsillä. Kakku ryöstettiin kädestä, ilonpito -estettiin ja poika kannettiin inhottavaan vuoteeseen. Demi-parka ei -voinut hillitä kiukkuaan, vaan tappeli rohkeasti vastaan, potki ja -kirkui koko matkan yläkertaan. Kun isä laski hänet vuoteeseen, hän -kierähti heti toiselle reunalle ja lähti ovelle päin. Mutta hänet -vedettiin häpeällisesti paidanliepeestä takaisin. Näytös toistui, -kunnes pojan voimat uupuivat ja hän rupesi ulvomaan täyttä kurkkua. -Nämä ääniharjoitukset olivat yleensä liikaa Megille, mutta John istui -kuurona ja taipumattomana paikallaan. Ei puhettakaan maanitteluista, -ei sokerista, ei saduista eikä kehtolauluista. Valokin sammutettiin -ja vain uunin punainen kajo valaisi 'suurta pimeyttä', jota Demi -katseli pikemmin uteliaana kuin peloissaan. - -Uusi asiain tila ei ollut pojalle mieleen, ja hän alkoikin -onnettomana huutaa äitiä, kun viha vähitellen lauhtui ja vangittu -itsevaltias taas muisti hellän orjattarensa. Surkea valitus, -joka seurasi kiihkeää ulvomista, kävi Megin sydämeen. Hän riensi -yläkertaan ja rukoili: - --- Anna minun jäädä hänen luokseen. Hän on jo kiltti, John. - --- Ei, rakkaani. Sanoinhan että hänen täytyy nukkua niin kuin sinä -käskit. Hänen on toteltava, vaikka saisin istua tässä koko yön. - --- Mutta hän itkee itsensä sairaaksi, todisteli Meg soimaten itseään -siitä, että oli pettänyt poikansa. - --- Älä pelkää. Hän on niin väsynyt, että nukahtaa tuossa tuokiossa ja -sitten on kaikki hyvin. Hänen on opittava tottelemaan. Älä sekaannu -tähän, minä hoidan hänet. - --- Hän on minun lapseni, enkä tahdo että hänet masennetaan kovuudella. - --- Hän on minunkin lapseni, enkä minä salli että hänet hemmotellaan -pilalle. Mene sinä alas ja jätä poika minun haltuuni. - -Kun John puhui näin käskevässä äänilajissa, totteli Meg eikä hänen -koskaan tarvinnut katua sitä. - --- Saanhan sentään antaa hänelle suukon, John? - --- Totta kai. Demi, sano hyvää yötä äidille ja anna hänen mennä -lepäämään, sillä hän on väsynyt häärättyään sinun kanssasi koko -päivän. - -Jälkeenpäin Meg väitti että suudelma oli rauhoittanut pojan. Sillä -sen jälkeen nyyhkytys vaimeni ja Demi makasi aivan hiljaa syvällä -peiton alla, jonne oli murheissaan paennut. - --- Pikkumies parka, hän on itkusta ja väsymyksestä ihan lopussa. Nyt -peitän hänet ja sitten menen lohduttamaan Megiä, mietti John ja hiipi -vuoteen viereen toivoen löytävänsä kapinoivan perillisensä unessa. - -Mutta tämä ei nukkunut. Kun isä kurkisti peiton alle, Demin silmät -avautuivat ja pieni leuka alkoi väristä ja hän ojensi kätensä -nikottaen katuvaisena: - --- Demi on kiltti jo. - -Meg joka istui portailla oven ulkopuolella, ihmetteli pitkää -äänettömyyttä. Hän kuvitteli kaikenlaisia onnettomuuksia ja pujahti -vihdoin huoneeseen ottamaan selvää asiasta. Demi oli sikeässä unessa. -Mutta hän ei nukkunut tavalliseen tapaansa kädet levällään, vaan -alistuneena käppyrässä isän käsivarren ympäröimänä ja piti kiinni -isän sormesta ikään kuin olisi tuntenut, että armo kävi oikeudesta. -John oli kärsivällisesti odottanut, että lapsi hellittäisi otteensa, -mutta olikin odottaessaan itse nukahtanut väsyneempänä tästä -ottelusta kuin koko päivän työstä. - -Meg hymyili itsekseen katsellessaan noin kahta päätä, jotka lepäsivät -tyynyllä, sitten hän hiipi pois ja sanoi tyytyväisenä: - --- Ei minun tarvitse pelätä, että John olisi liian ankara lapsille. -Hän tietää miten heitä on käsiteltävä ja hänestä on paljon apua, -sillä minä en yksinäni selviä Demistä. - -Kun John vihdoin tuli alakertaan, odottaen tapaavansa Megin -mietteliäänä tai harmissaan, hän yllättyi iloisesti, kun tämä istui -rauhallisena koristamassa hattuaan ja pyysi, että John lukisi -lehdestä vaalikeskustelun, jollei hän ollut liian väsynyt. John -huomasi heti, että jonkinlainen mullistus oli käynnissä, mutta oli -kyllin viisas jättääkseen kyselyt sikseen. Meg oli niin läpinäkyvä, -että salaisuus tulisi kumminkin pian ilmi. John luki auliisti pitkän -keskustelun ja selitti sen vaimolleen niin selvästi kuin taisi. - -Meg koetti näyttää kiinnostuneelta, tehdä järkeviä kysymyksiä ja -estää ajatuksiaan vaeltamasta valtion tilasta hatuntekeleeseen. -Mielensä syvyyksissä hän ajatteli että politiikka oli yhtä kamalaa -kuin matematiikka ja että politiikkojen päätyönä oli ilmeisesti -keksiä haukkumanimiä toisilleen, mutta hän piti naiselliset -mielipiteensä omana tietonaan. Ja kun John lopetti, hän pudisti -päätään ja sanoi mielestään diplomaattisen kaksimielisesti: - --- Niin, en tosiaan ymmärrä mihin me päädymme. - -John nauroi ja katseli, kuinka hän käänteli käsissään pientä pitsi- ja -kukkarakennelmaa. Se kiinnosti selvästi häntä paljon enemmän kuin -Johnin puheet. - --- Hän koettaa minun tähteni harrastaa politiikkaa; niinpä -minun täytyy yrittää osoittaa kiinnostusta noihin hänen -muotinäperryksiinsä, se on reilua peliä, tuumi oikeamielinen John ja -lisäsi ääneen: - --- Tuohan on sievä: tuleeko siitä jonkinlainen yömyssy? - --- Voi hyvä mies, tämähän on hattu! Minun hienoin teatteri- ja -konserttihattuni. - --- Anteeksi. Se näytti niin pieneltä, että minä luulin sitä -sellaiseksi pitsimyssyksi, joita toisinaan aamuisin käytät. Miten se -pannaan päähän? - --- Nämä pitsikaitaleet kiinnitetään ruusunnupulla leuan alle, näin. -Meg havainnollisti asiaa panemalla hatun päähänsä ja katsoi Johnia -vastustamattoman tyytyväisen näköisenä. - --- Sievä hattu, mutta kasvosi ovat vielä sievemmät, sillä ne ovat -taas nuoret ja iloiset. John suuteli hymyilevää Megiä ja aiheutti -samalla vaurioita leukanauhojen ruusunnupulle. - --- Hauskaa että pidät siitä, sillä haluaisin että menemme jonakin -iltana konserttiin. Minä tarvitsen musiikkia, että pääsisin taas -vireeseen. Mennäänkö, John? - --- Tietysti, mennään mihin ikinä haluat. Olet niin kauan istunut -sisällä, että se tekee sinulle tosiaan hyvää, ja minustakin on -hauskaa lähteä. Mistä sinä sen sait päähäsi, pikku äiti? - --- No, minä juttelin pari päivää sitten äidin kanssa ja kerroin -hänelle, miten hermostunut, ärtyisä ja pahantuulinen olen nykyisin. -Hän sanoi, että tarvitsen vaihtelua ja huojennusta huoliini. Hannan -on nyt määrä auttaa minua lastenhoidossa, ja minä aion pitää enemmän -huolta kodista. Joskus minun täytyisi vähän huvitella, etten ihan -ennen aikojani tulisi kärttyisäksi ja väsyneeksi. Tämä on vain -kokeilua, John. Ja teen sen yhtä paljon sinun kuin itseni tähden, -sillä olen viime aikoina lyönyt sinua ihan häpeällisesti laimin, ja -nyt koetan saada kotimme ennalleen. Eihän sinulla ole mitään sitä -vastaan? - -Sillä ei ole väliä mitä John sanoi eikä silläkään, minkä vuoksi hattu -oli vähällä ruhjoutua lopullisesti. Tärkeää on vain, että niistä -muutoksista päätellen, joita vähitellen tapahtui pienessä kodissa ja -sen asukkaissa, Johnilla ei näyttänyt olevan mitään Megin järjestelyä -vastaan. - -Megin aikoinaan uneksimaa paratiisia kodista ei tietenkään tullut, -mutta työnjaon ansiosta kaikilla oli mukavampaa. Demi ja Daisy -viihtyivät isän komennossa, sillä täsmällinen ja järkkymätön John -piti yllä järjestystä ja kuuliaisuutta lasten valtakunnassa. Meg -sai takaisin hyvän tuulensa ja paransi hermonsa tekemällä paljon -terveellistä työtä, huvittelemalla jonkin verran ja keskustelemalla -usein luottamuksellisesti järkevän miehensä kanssa. Kotona oli taas -viihtyisää eikä John tahtonut lähteä ilman Megiä mihinkään. Scottit -kävivät nyt Brookella, ja kaikkien mielestä heidän kotinsa oli onnen, -tyytyväisyyden ja yhteenkuuluvuuden tyyssija. - - - - -16 - -LAISKA-LASSI - - -Laurie oli aikonut viipyä Nizzassa viikon, mutta jäikin sinne -kuukaudeksi. Hän oli kyllästynyt yksin kiertelemään maita mantereita, -ja Amyn seura tuntui kotoisalta. Hän kaipasi jo hemmottelua, johon -oli tottunut, ja oli iloinen saadessaan taas hiukan tuntea sitä. -Vieraiden imarteleva huomio ei ollut läheskään niin mieluisaa kuin -tyttöjen kotona osoittama sisarellinen palvonta. - -Amy ei tosin hemmotellut Laurieta niin kuin toiset, mutta oli todella -iloinen nähdessään tutun Teddyn ja tarrautui häneen, koska hän -tuntui edustavan kotiväkeä, jota Amy jo ikävöi enemmän kuin tahtoi -myöntääkään. Kumpikin haki lohdutusta toisen seurasta ja he olivat -usein yhdessä, ratsastivat, kävelivät, tanssivat tai laiskottelivat. -Nizzassa näet ei voi tehdä työtä huvikauden aikana. - -Mutta samalla kun he näyttivät huolettomasti huvittelevan, he -tahattomasti tarkkailivat ja muodostivat mielipiteitä toisistaan. -Amyn arvo nousi päivä päivältä ystävän silmissä, kun taas Laurien -laski, ja molemmat tunsivat sen ennen kuin asiasta oli vaihdettu -sanaakaan. Amy koetti olla mieliksi Laurielle ja onnistuikin, sillä -hän oli kiitollinen Laurien tarjoamista hauskuuksista ja palkitsi -hänet pikku palveluksilla, jotka hän osasi tehdä naisellisen -viehättävästi. - -Laurie taas ei välittänyt nähdä vaivaa mistään, vaan antoi kaiken -mennä omaa latuaan ja piti luonnollisena, että toiset naiset -olivat hänelle ystävällisiä, koska yksi oli ollut kylmä. Hänelle -ei tuottanut vähintäkään vaivaa olla avokätinen, ja hän olisi -lahjoittanut Amylle kaikki Nizzan kalleudet, jos tämä vain olisi -ottanut vastaan. Mutta samalla Laurie tunsi, ettei voinut muuttaa -käsitystä, jonka Amy hänestä oli muodostanut, ja hän melkein pelkäsi -ankaria sinisilmiä, jotka tuntuivat tarkastelevan häntä puolittain -surullisen, puolittain ivallisen hämmästyneinä. - --- Toiset menivät täksi päiväksi Monacoon, mutta minä jäin mieluummin -kirjoittamaan kirjeitä. Nyt ne on kirjoitettu ja minä aion lähteä -Valrosaan piirtämään. Tuletko mukaan? kysyi Amy kerran, kun Laurie -tapansa mukaan puolenpäivän maissa tuli käymään. - --- Hm, miksikäs en! Mutta eikö nyt ole vähän liian kuuma kävelyilma? -Laurie vastasi verkkaisesti, sillä viileä salonki näytti -houkuttelevalta auringonpaahteen jälkeen. - --- Otan pienet vaunut ja Baptiste voi ajaa, niin että sinulla ei ole -muuta tehtävää kuin pitää päivänvarjoa ja suojella hansikkaitasi, -sanoi Amy vilkaisten merkitsevästi tahrattomiin nahkakäsineisiin, -jotka olivat Laurien heikko kohta. - --- Siinä tapauksessa tulen mielelläni. Laurie ojensi kätensä -ottaakseen Amyn luonnoslehtiön. Mutta tyttö työnsi sen omaan -kainaloonsa ja tokaisi: - --- Älä vaivaudu. Se ei häiritse minua, mutta sinua se rasittaisi. - -Laurie kohautti kulmakarvojaan ja seurasi hätäilemättä Amya, joka -juoksi alakertaan. Mutta vaunuihin istuuduttuaan Laurie tarttui omin -käsin ohjaksiin ja jätti Baptisten ristissä käsin torkkumaan pukille. - -He eivät sentään riidelleet -- Amy oli liian hyvätapainen, Laurie -taas liian laiska. Niinpä Laurie hetken kuluttua vilkaisi kysyvästi -sivulleen, tyttö vastasi hymyllä ja matka jatkui sovinnollisen -mielialan vallitessa. - -Oli hauskaa ajella, kiemurtelevan tien varrella oli maalauksellisia -näkymiä: vanha luostari, josta kuului munkkien juhlallinen veisuu; -paljassäärinen, puukenkäinen paimen kivellä soittelemassa huiluaan -karkea viitta toisella olkapäällä ja päässä suippolakki, vuohet -hyppelemässä kallioilla tai makaamassa hänen jalkojensa juuressa. -Sävyisät harmaat aasit kulkivat kantaen kahta puolen koreja, joiden -vastaniitetyn heinän keskellä istui sievä tyttö, tai tiellä asteli -värttinällä kehräävä mummo. Kivihökkeleistä juoksi ulos ruskeita, -suurisilmäisiä lapsia kauppaamaan kukkakimppuja tai appelsiineja, -jotka vielä olivat oksassa kiinni. Kukkuloita peitti ryhmyisten -öljypuiden tiheä lehvistö, puutarhoissa riippui kullanvärisiä -hedelmiä ja suuret, tulipunaiset vuokot reunustivat tietä. Vihreiden -rinteiden ja kallionhuippujen takana kohosivat Merialpit terävinä ja -valkoisina taivasta vasten. - -Valrosa ansaitsi hyvin nimensä, sillä siellä ikuisessa kesässä -ruusut kukkivat kaikkialla. Ne kurottuivat holvikäytävän ylle, -työntyivät suuren portin pienojen välistä ja toivottivat iloisesti -tervetuloa ohikulkijoille, reunustivat puistokatua ja kiertelivät -pitkin sitruunapuita ja viuhkapalmuja aina kukkulalla sijaitsevalle -huvilalle asti. Jokainen varjoisa nurkkaus, jossa kulkija saattoi -levähtää oli suurena kukkakimppuna. Jokaisessa vilpoisessa luolassa -oli marmorinymfi hymyilemässä kukkaharson takaa, ja jokaiseen -suihkulähteeseen kuvastui punaisia, valkeita tai vaaleanpunaisia -ruusuja, jotka kurottautuivat ihailemaan omaa kauneuttaan. Ruusut -peittivät talojen seiniä, ne verhosivat reunuslistat, kiipesivät ylös -pylväitä ja rönsyilivät pitkin kaiteita laajalla pengermällä, mistä -näki aurinkoiselle Välimerelle ja valkomuuriseen kaupunkiin. - --- Tämä on oikea paratiisi kuherruskuukautta viettäville, vai -mitä? Oletko ikinä nähnyt tuollaisia ruusuja? kysyi Amy pysähtyen -pengermälle ihailemaan näköalaa ja vastaan tulvahtavaa ylellistä -tuoksua. - --- En, enkä tällaisia piikkejä, vastasi Laurie peukalo suussa -koetettuaan turhaan tavoittaa tulipunaista ruusua, joka kasvoi muita -korkeammalla. - --- Yritä alempaa ja poimi noita, joissa ei ole piikkejä, neuvoi Amy -ja taittoi kolme hentoa, kellertävää kukkasta, jotka riippuivat -muurilta. Hän kiinnitti ne Laurien napinläpeen rauhan merkiksi, ja -Laurie jäi hetkeksi katsomaan niitä omituinen ilme kasvoillaan. Hänen -luonteessaan oli häivähdys taikauskoa, ja nyt hän oli sellaisen -raskasmielisyyden vallassa, joka saa nuoret keksimään pikkuasioista -salaisia viittauksia ja kaikkialta romanssinaiheita. - -Laurie oli ajatellut Jota tavoitellessaan punaista piikkiruusua -- -sillä voimakkaanväriset kukat pukivat Jota, ja tämän lempikukkia -olivat heidän kasvihuoneensa kirkkaanpunaiset ruusut. Amyn antamat -kalpeat ruusut olivat sellaisia, joita italialaiset panevat kuolleen -käteen, mutta eivät missään tapauksessa morsiusseppeleeseen. -Hetkisen hän mietti, tarkoittiko enne Jota vai häntä itseään, mutta -samassa terve järki vei voiton tunteellisuudesta ja hän purskahti -sydämelliseen nauruun. - --- Kyllä se hyvä neuvo on, parasta sinun on noudattaa sitä ja säästää -sormiasi, sanoi Amy, joka luuli Laurien nauravan hänen sanoilleen. - --- Kiitos, mielelläni, hän vastasi piloillaan, mutta muutaman -kuukauden kuluttua hän sanoi samoin -- ja silloin se oli täyttä totta. - --- Laurie, milloin sinä lähdet isoisäsi luo? kysyi Amy äkkiä -istuutuessaan. - --- Pikapuoliin. - --- Noin sinä olet sanonut ainakin kymmenen kertaa viimeisten kolmen -viikon aikana. - --- Luultavasti; lyhyet vastaukset ovat vaivattomia. - --- Hän odottaa sinua ja sinun pitäisi todellakin mennä. - --- Sinäpä olet vieraanvarainen otus! Kyllä minä sen tiedän. - --- Mikset sitten lähde? - --- Luisumista kohti rappiota, luulisin. - --- Velttoutta kai tarkoitat. Se on tosiaan kauheaa! Amy näytti -ankaralta. - --- Ei niin pahaa kuin näyttää. Olisin vain kiusaksi hänelle jos -menisin, niin että voin aivan hyvin pysyä täällä ja kiusata sinua, -sillä sinä kestät paremmin. Niin, ja se taitaa tehdä sinulle oikein -hyvää, sanoi Laurie ja lähti kävelemään pitkin leveätä kaidetta. - -Amy pudisti päätään ja avasi alistuneen näköisenä luonnoslehtiönsä. -Mutta hän oli päättänyt läksyttää poikaa ja hetken kuluttua hän -aloitti uudelleen. - --- Mitä sinä nyt teet? - --- Katselen sisiliskoja. - --- Ei, ei, mitä sinä aiot tehdä ja mitä tahtoisit tehdä, tarkoitan. - --- Polttaa sikarin jos sallit. - --- Sinä olet raivostuttava. En pidä sikareista ja annan luvan vain -jos saan piirtää sinut. Tarvitsen tähän ihmishahmon. - --- Mitä suurimmalla mielihyvällä. Piirrätkö minut kokonaan vai -kolmeneljäsosapituisena? Seisonko päälläni vai jaloillani? -Ehdottaisin kunnioittavimmin lepoasentoa. Piirrä sitten itsesikin -mukaan ja anna kuvalle nimeksi "Suloinen joutilaisuus". - --- Pysy siinä asennossa ja nuku vaikka, jos sinua haluttaa. Minä aion -olla ahkera, sanoi Amy toimekkaana. - --- Ilahduttavaa innostusta! Laurie nojautui peräti tyytyväisenä -kiviseen uurnaan. - --- Mitähän Jo sanoisi, jos näkisi sinut nyt? kysyi Amy -kärsimättömästi; hän toivoi piristävänsä Laurieta mainitsemalla -tarmokkaan sisarensa nimen. - --- Hän sanoisi tapansa mukaan: "Mene tiehesi, Teddy, minulla on -kiire!" - -Laurie nauroi puhuessaan, mutta nauru oli väkinäistä ja hänen -kasvonsa synkistyivät hetkeksi, sillä tutun nimen mainitseminen -kosketti haavaa, joka ei vielä ollut parantunut. Äänensävy herätti -Amyn huomiota, hän katsahti Laurieen ja huomasi hänen kasvoillaan -oudon ilmeen, kovan ja katkeran, täynnä tyytymättömyyttä ja -kaipausta. Ilme haihtui, ennen kuin Amy oli ehtinyt tarkemmin -tutkia sitä, ja Laurie näytti taas välinpitämättömältä. Amy katseli -häntä hetkisen tuntien esteettistä mielihyvää ja ajatteli, kuinka -italialaisen näköinen Laurie oli lojuessaan siinä avopäin ja uneksiva -katse silmissään. Hän näytti unohtaneen Amyn ja vaipuneen haaveiluun. - --- Olet kuin hautapatsas, joka esittää nuorta ritaria nukkuvana, Amy -sanoi ja piirsi huolellisesti hyvin muodostunutta profiilia, jonka -taustana oli tumma kivi. - --- Kunpa olisinkin! - --- Tuo nyt on typerä toivomus, paitsi jos olet turmellut elämäsi. -Olet niin muuttunut, että toisinaan ajattelen, että... Amy vaikeni -silmissään ujo ja miettiväinen katse. - -Laurie huomasi hänen levottomuutensa, jota toinen epäröi paljastaa, -hän katsoi Amya suoraan silmiin ja sanoi niin kuin ennen rouva -Marchille: - --- Kaikki on hyvin, hyvä rouva. - -Se rauhoitti Amya ja haihdutti epäilykset, jotka viime aikoina olivat -alkaneet huolestuttaa häntä. Mutta se myös liikutti häntä ja hän -osoitti sen sanomalla sydämellisesti: - --- Sepä hauskaa, en minä nyt sinua kelvottomanakaan pitänyt, -mutta kuvittelin, että olit tuhlannut rahasi Baden-Badenissa, -rakastunut suin päin johonkin hurmaavaan ranskalaiseen aviovaimoon -tai sotkeutunut hämäräperäisiin juttuihin, niin kuin nuoret miehet -yleensä ulkomaanmatkoilla. Älä makaa enää auringossa. Käy lepäämään -tähän ruohikolle ja "ollaan ystäviä" kuten Jon oli tapana sanoa, kun -me istahdimme sohvan nurkkaan kertomaan salaisuuksia toisillemme. - -Laurie heittäytyi tottelevaisesti nurmelle ja pisteli huvikseen -päivänkakkaroita Amyn hatunnauhoihin. - --- Olen valmis kuulemaan salaisuuksia. Hän katsahti Amyyn ilmeisen -kiinnostuneena. - --- Minulla ei ole mitään kerrottavaa; sinä saat aloittaa. - --- No, minulle ei ole siunaantunut ainuttakaan salaisuutta. Ajattelin -että sinulla ehkä olisi uutisia kotoa. - --- Sinä olet kuullut kaikki viime aikojen uutiset. Mutta etkö sinä -tiedä mitään? Kuvittelin, että Jo kirjoittaa sinulle kokonaisia -romaaneja. - --- Hänellä on paljon työtä. Minä taas kiertelen ympäri maailmaa, -niin että on vaikea säännöllisesti kirjoittaa. Milloin sinä aloitat -suuren taideteoksesi? Laurie kysyi vaihtaen puheenaihetta pohdittuaan -hetken, mahtoiko Amy tietää hänen salaisuutensa ja halusiko tämä -kenties ottaa sen puheeksi. - --- En milloinkaan, tyttö vastasi alakuloisesti mutta varmasti. -- -Roomassa haihtui turhamaisuuteni. Kun olin nähnyt sikäläiset ihmeet, -tunsin itseni aivan mitättömäksi ja samoin kaikki tyhmät haaveeni. - --- Miksi ihmeessä -- vaikka olet noin tarmokas ja lahjakas? - --- Siksi juuri. Lahjakkuus ei ole neroutta eikä suurinkaan tarmo voi -sitä siksi muuttaa. Tahdon tulla suureksi taiteilijaksi tai sitten -olla kokonaan maalaamatta. En tahdo olla keskinkertainen töhertäjä, -ja siksi en aio enää yrittääkään. - --- No mihin sinä nyt ryhdyt, jos saan kysyä? - --- Aion kehittää muita taipumuksiani ja olla tilaisuuden tullen -seurapiirin koristeena. - -Se oli Amylle ominaista puhetta ja kuulosti uskaliaalta. Mutta -rohkeus sopii nuorille ja Amyn tavoitteella oli vahva perusta. Laurie -oli huvittunut, mutta piti tuosta elämänhalusta, joka sai Amyn -haikailematta pyrkimään uuteen päämäärään, kun entinen petti. - --- Hienoa! Ja tässä on varmaan Fred Vaughan aika astua näyttämölle. - -Amy ei vastannut mitään, mutta hänen maahan luoduissa silmissään oli -merkitsevä katse, joka sai Laurien nousemaan istualleen ja sanomaan -vakavana: - --- Nyt minä leikin, että olen sinun veljesi, ja kysyn sinulta -jotakin. Saanko? - --- En lupaa vastata. - --- Mutta sinun kasvoistasi näkee vastauksen. Ei sinussa, ystäväiseni, -ole vielä kylliksi maailmannaista niin että voisit peittää tunteesi. -Kuulin viime vuonna huhuja Fredistä ja sinusta, ja oma yksityinen -mielipiteeni on, että jollei hänen olisi äkkiä täytynyt palata kotiin -ja viipyä siellä, olisi ehkä tapahtunut jotakin -- mitä? - --- En minä vain tiedä, vastasi Amy kainosti, mutta huulilla leikki -hymy ja silmien välke paljasti, että hän tunsi valtansa ja nautti sen -tunnosta. - --- Toivottavasti et ole kihloissa? Laurien ilme muuttui äkkiä -veljellisen huolehtivaksi. - --- En. - --- Mutta menet, jos hän palaa takaisin ja polvistuu asianmukaisesti -sinun eteesi, niinkö? - --- Sangen mahdollista. - --- Sinä siis pidät Fredistä? - --- Voisin pitää jos koettaisin. - --- Mutta sinä et koeta ennen kuin aika tulee? Varjelkoon, mitä -yliluonnollista varovaisuutta! Hän on kunnon poika, mutta en -kuvitellut häntä mieheksi, johon sinä voisit rakastua. - --- Hän on rikas, ritarillinen ja käyttäytyy hyvin, aloitti Amy -koettaen pysyä aivan tyynenä ja arvokkaana, mutta oli vähän -häpeissään suunnitelmiensa vilpittömyydestä huolimatta. - --- Ymmärrän. Seuraelämän kuningatar ei tule toimeen ilman rahaa, -niin että sinä aiot tehdä hyvän naimakaupan ja päästä siten alkuun, -vai miten? Sehän on maailman tapa, mutta tuntuu oudolta kuulla sinun -äitisi tyttären sanovan noin. - --- Siitä huolimatta se on totta. - -Noihin sanoihin sisältyvä tyyni päättäväisyys oli yllättävä -vastakohta puhujan nuoruudelle. Laurie vaistosi sen ja heittäytyi -jälleen pitkäkseen tuntien selittämätöntä pettymystä. Hänen -äänettömyytensä ja samalla omat hiljaiset itsesyytökset hämmensivät -Amya ja saivat hänet viipymättä aloittamaan aikomansa läksytyksen. - --- Toivoisin että tekisit minulle mieliksi ja terästäytyisit vähän, -hän sanoi ankarasti. - --- Terästä sinä minua, niin olet kiltti tyttö. - --- Voisinkin ehkä, jos koettaisin, sanoi Amy sen näköisenä kuin olisi -halunnut ryhtyä tuumasta toimeen. - --- Koeta vain, minä annan luvan, vastasi Laurie, sillä hänen -mielestään oli hauskaa pitkästä aikaa taas kiusata jotakuta. - --- Sinä suutut heti. - --- Ei sinuun voi suuttua. Tulen tekoon tarvitaan kaksi piikiveä, -mutta sinä olet kylmä ja pehmeä kuin lumi. - --- Et tiedäkään, mihin kykenen. Lumikin voi saada aikaan sekä hehkua -että kirvelyä, jos sitä oikein käytetään. Sinun velttoutesi on -melkein pelkkää teeskentelyä, jo pieni ärsytys osoittaisi sen. - --- Ärsytä pois! Se ei koske minuun, mutta sinulle siitä on huvia, -sanoi iso mies pienelle vaimolleen, kun tämä hutki häntä. Pidä sinä -minua aviomiehenä tai lattiamattona ja piekse itsesi väsyksiin, jos -kerran kaipaat moista voimistelua. - -Amy oli todella ärtynyt ja olisi tahtonut nähdä Laurien ravistavan -itsestään tylsyyden, joka oli täysin muuttanut hänet. Niinpä Amy -teroitti sekä kielensä että kynänsä ja alkoi: - --- Flo ja minä olemme keksineet sinulle uuden nimen. Se on -Laiska-Lassi. Mitä pidät siitä? - -Amy luuli, että se harmittaisi Laurieta, mutta tämä vain taivutti -kädet niskansa alle ja sanoi tyynesti: - --- Ei hullumpi. Kiitos vain. - --- Tahdotko kuulla suorin sanoin, mitä sinusta oikeastaan ajattelen? - --- Olen pelkkänä korvana. - --- No niin, minä halveksin sinua. - -Jos hän olisi sanonut vaikka "minä vihaan sinua" nenäkkäästi tai -keimailevasti, Laurie olisi nauranut huvittuneena. Mutta Amyn äänen -vakava, melkein surullinen sävy, sai hänet avaamaan silmänsä ja -kysymään kiireesti: - --- Miksi, saanko tietää? - --- Siksi, että sinä jos kukaan voisit olla hyvä, hyödyllinen ja -onnellinen, ja kuitenkin olet kelvoton, laiska ja onneton. - --- Vahvaa kieltä, hyvä neiti. - --- Jos kerran pidät siitä, niin jatkan. - --- Ole hyvä, tämä on tosiaan mielenkiintoista. - --- Arvasin sen. Itsekkäät ihmiset puhuvat aina mielellään itsestään. - --- Olenko minä itsekäs? Hämmästynyt kysymys lipsahti Laurien -huulilta, sillä hän oli ollut ylpeä anteliaisuudestaan. - --- Olet, hyvin itsekäs, jatkoi Amy kylmän rauhallisesti, ja se tehosi -kaksin verroin paremmin kuin kiivaus. -- Voin todistaa sen sinulle; -minä näet olen pitänyt sinua silmällä enkä totisesti ole tyytyväinen -sinuun. Olet nyt ollut ulkomailla lähes puoli vuotta etkä ole -tehnyt muuta kuin tuhlannut aikaa ja rahaa ja tuottanut pettymystä -ystävillesi. - --- Eikö mies saisi muka vähän huvitella neljän vuoden raadannan -jälkeen? - --- Et näytä kovin rasittuneelta. Ainakaan et ole siitä tullut yhtään -paremmaksi, mikäli minä huomaan. Kun tapasimme täällä ensi kerran, -sanoin että sinä olit edistynyt. Peruutan nyt sanani, sillä et sinä -ole läheskään niin mukava kuin lähtiessäni kotoa. Sinusta on tullut -inhottavan laiska, sinä juoruilet ja tuhlaat aikasi joutavaan. Tyydyt -siihen, että typerät ihmiset hemmottelevat ja ihailevat sinua, sen -sijaan että koettaisit ansaita viisaiden kunnioituksen ja rakkauden. -Sinä olet rikas, lahjakas, hyvässä asemassa, terve ja komea -- niin, -se imartelee sinua, mutta se on totta, siksi minä sen sanon. Sinä -voisit käyttää hyödyksi hienoja ominaisuuksiasi ja olla onnellinen -niistä, mutta et osaa muuta kuin vetelehtiä. Sen sijaan että olisit -mies, niin kuin sinun pitäisi ja niin kuin voisitkin, olet vain... -Amy keskeytti ja jäi katsomaan Laurieta samalla kertaa surullisena ja -säälivästi. - --- Pyhä Laurentius piinapenkissä, täydensi Laurie avuliaasti. Mutta -läksytys alkoi tehota, sillä velttous oli poissa; hänen katseensa oli -valpas ja ilme miltei vihainen ja loukkaantunut. - --- Arvelinkin että suhtautuisit asiaan noin. Te miehet nimitätte -meitä enkeleiksi ja sanotte, että me voimme tehdä teistä mitä -hyvänsä, mutta annas olla kun sitten tosiaan tarkoitamme teidän -parastanne, te vain nauratte ettekä tahdo kuunnella. Se osoittaa -minkä arvoista teidän imartelunne on. - -Amyn ääni oli katkera ja hän käänsi ärsyyntyneenä selkänsä maassa -makaavalle marttyyrille. - -Samassa laskeutui käsi lehtiölle niin että hän ei voinut piirtää, ja -Laurie sanoi matkien lystikkäästi anteeksi pyytävän lapsen ääntä. - --- Minä olen kiltti jo, voi, minä olen kiltti jo! - -Mutta Amy tarkoitti täyttä totta eikä nauranut. Hän näpäytti -kynällään ojentunutta kättä ja sanoi ankarasti: - --- Etkö häpeä, että sinulla on tuollainen käsi? Pehmeä ja valkoinen -kuin neidin, sillä ei näy muuta virkaa olleenkaan kuin koreilla -hienoissa hansikkaissa ja poimia kukkia naisille. Luojan kiitos, -ettet sentään ole keikari! Saan olla onnellinen, kun et kanna -sormissasi timantteja tai valtavia sinettisormuksia, vaan ainoastaan -tuota pientä vanhaa sormusta, jonka Jo sinulle kauan sitten antoi. Jo -kulta, toivoisin että hän olisi täällä apunani! - --- Niin minäkin! - -Käsi katosi yhtä nopeasti kuin oli tullutkin ja Laurien toivomuksessa -oli pontta riittämiin jo Amynkin mielestä. Amylle juolahti -mieleen muuan ajatus, ja hän katsahti Laurieta, mutta tämä oli -työntänyt lakin silmilleen muka suojaksi auringolta. Amy näki vain -hänen rintansa nousevan ja laskevan ja käden, jossa sormus oli, -hautautuneen syvälle ruohikkoon. - -Samassa moni pikkuseikka ja vihje kirkastui Amylle ja paljasti asian, -jota sisar ei ollut hänelle uskonut. Hän muisti nyt, että Laurie oli -välttänyt puhumasta Josta. Hän palautti mieleensä varjon, joka oli -laskeutunut Laurien kasvoille, muutoksen joka tässä oli tapahtunut, -ja pienen sormuksen. Amy oli aavistellut, että rakkaussurut -saattaisivat olla syynä Laurien muuttumiseen, ja nyt hän oli varma -siitä. Hänen ankarat silmänsä kostuivat, ja kun hän taas puhui, -ääni oli kauniin lempeä ja ystävällinen, niin kuin Amylla konsanaan -saattoi. - --- Tiedän ettei minulla ole oikeutta puhua sinulle näin, ja jollet -olisi maailman hyväluontoisin mies, suuttuisit minuun silmittömästi. -Mutta me pidämme sinusta paljon ja olemme ylpeitä sinusta enkä soisi, -että kotiväki joutuisi pettymään sinun suhteesi niin kuin minä -- tai -ehkäpä he ymmärtäisivät muutoksen paremmin. - --- Varmaankin, kuului hatun alta katkerasti, ja se oli yhtä -liikuttavaa kuin jos sanat olisi lausuttu murtuneella äänellä. - --- Heidän olisi toki täytynyt kirjoittaa minulle; nyt olen puhunut -tyhmyyksiä ja motkottanut, kun minun päinvastoin olisi pitänyt olla -kärsivällisempi ja ystävällisempi kuin milloinkaan. En ole koskaan -pitänyt neiti Randalista, ja nyt vihaan häntä! sanoi Amy viekkaasti -tahtoen saada tällä kertaa varmuuden asiasta. - --- Hiiteen neiti Randal! Laurie keikautti hatun silmiltään ja kasvot -paljastivat selvästi hänen tunteensa mainittua nuorta naista kohtaan. - --- Anteeksi! Luulin ihan... Valtioviisaasti Amy vaikeni. - --- Etpäs luullut. Tiesit varsin hyvin, etten koskaan ole välittänyt -kenestäkään muusta kuin Josta. Laurie puhui entiseen kiivaaseen -sävyynsä katsoen poispäin Amysta. - --- Niin minä arvelinkin, mutta kun kotona ei koskaan puhuttu siitä -ja kun sinä sitten matkustit, luulin erehtyneeni. Eikö Jo ollut -hyvä sinulle? Kumma, mutta minä olin varma, että hän rakastaa sinua -sydämestään. - --- Kyllä hän oli hyvä minulle, mutta ei niin kuin olisin halunnut. -Onnekseen hän ei rakastanut minua, jos kerran olen tuollainen -tyhjäntoimittaja kuin sinä sanoit. Se on kuitenkin hänen syynsä, sen -voit kertoa hänelle. - -Kova, katkera ilme palasi taas Laurien kasvoille ja se huolestutti -Amya, sillä hän ei tiennyt mitä lääkettä olisi käytettävä. - --- Olin väärässä, minä en tiennyt asiasta. Olen pahoillani, että olin -niin tyly, mutta minusta sinun olisi koetettava kestää surusi hiukan -paremmin, rakas Teddy. - --- Älä, sitä nimeä ei saa käyttää kukaan muu kuin hän! Laurie kohotti -kätensä kuin pysäyttääkseen sanat, jotka Amy oli lausunut Jon -ystävällisen nuhtelevaan tapaan. -- Odota kunnes itse olet kokenut -samaa, hän lisäsi hiljaa nyhtäen maasta ruohoa kourallisittain. - --- Kantaisin suruni miehekkäästi ja koettaisin ansaita hänen -kunnioituksensa, jos en voisi saada rakkautta, sanoi Amy varmasti -kuin kokematon konsanaan. - -Laurie oli luullut kantaneensa surunsa harvinaisen hyvin: -valittamatta, pyytämättä kenenkään myötätuntoa hän oli kätkenyt -huolensa ja käynyt taisteluun yksinään. Amyn läksytys saattoi asian -uuteen valoon, ja ensi kerran Lauriesta tuntui raukkamaiselta ja -itsekkäältä ensimmäisen vastoinkäymisen sattuessa murtua ja vajota -synkkään velttouteen. Tuntui kuin hänet olisi ravistettu hereille -unesta, johon olisi mahdotonta enää uudelleen nukahtaa. Hän nousi -istumaan ja kysyi epäröiden: - --- Luuletko, että Jokin halveksii minua niin kuin sinä? - --- Varmasti, jos näkisi sinut tuollaisena. Hän inhoaa laiskoja -ihmisiä. Tee jotakin suurta ja pakota hänet rakastamaan itseäsi! - --- Kyllähän minä yritin parhaani, mutta siitä ei ollut hyötyä. - --- Onnistuit tutkinnossa, sitäkö tarkoitat? Et sinä muuta olisi -voinut isoisäsikään takia. Olisi ollut häpeä epäonnistua, kun olit -kuluttanut niin paljon aikaa ja rahaa ja kaikki tiesivät, että sinä -kyllä pystyt suoriutumaan loistavasti. - --- Minä epäonnistuin, sano mitä sanot, sillä Jo ei rakastanut minua, -aloitti Laurie nojaten toivottoman näköisenä päätään käteensä. - --- Etkä epäonnistunut, lopulta myönnät sen itsekin, sillä se teki -sinulle hyvää ja näytti mihin kelpaat. Jos nyt rupeaisit johonkin -muuhun työhön, sinusta tulisi kohta taas iloinen ja reipas ja -unohtaisit surusi. - --- Mahdotonta. - --- Koeta, niin saat nähdä. Ei sinun kannata kohautella olkapäitäsi -ja ajatella: "Mitähän tuokin näistä asioista tietää." En väitä -olevani viisas, mutta minä katselen ympärilleni ja näen enemmän kuin -aavistatkaan. Minua kiinnostavat ihmisten kokemukset ja erehdykset, -ne jäävät mieleeni ja minä käytän niitä sitten omaksi hyödykseni. -Rakasta Jota koko lopun elämääsi jos haluat, mutta älä anna sen -lannistaa itseäsi, sillä on typerää jättää käyttämättä hyviä lahjoja -vain sen vuoksi, ettei voi saada sitä, jonka haluaa. Kas niin, nyt -en enää saarnaa, sillä tiedän että piristyt ja olet mies tuosta -kovasydämisestä tytöstä huolimatta. - -Kumpikaan ei puhunut vähään aikaan. Laurie käänteli pientä sormusta -sormessaan ja Amy viimeisteli piirrostaan. Sitten hän laski sen -Laurien polvelle ja kysyi: - --- Mitäs pidät? - -Laurie katsahti siihen eikä voinut olla hymyilemättä, sillä työ oli -erinomainen: pitkä, veltto olento ruohikossa silmät puoliummessa, -kasvot ilmeettöminä, kädessä sikari, josta kiertyi kevyt savukiekura -uneksijan pään ympärille. - --- Sinähän piirrät hyvin! hän sanoi todella hämmästyneenä ja -ihastuneena Amyn taidosta ja lisäsi sitten naurahtaen: -- Tosiaan, -minä se olen. - --- Niin olet ja tällainen olit ennen, Amy laski toisen luonnoksen -rinnalle. - -Se ei ollut läheskään yhtä hyvin piirretty, mutta siinä oli elämää ja -henkeä, joka korvasi monet puutteet ja toi mieleen entiset ajat niin -selvästi, että nuoren miehen ilme muuttui nopeasti sitä katsellessa. - -Se oli karkea luonnos Lauriesta varsaa opettamassa. Takki ja lakki -oli heitetty päältä ja voimakkaan vartalon, päättäväisten kasvojen -ja käskevän asennon jokainen piirre uhosi tarmoa ja tahdonlujuutta. -Uljas eläin, joka juuri oli taltutettu, seisoi kaula kaarella Laurien -pitäessä lujasti ohjaksista ja se kuopi kärsimättömänä maata korvat -hörössä ikään kuin kuunnellen ääntä, joka sen oli voittanut. Sekainen -harja, ratsastajan pörröinen tukka ja pysty asento osoittivat -kuin lennosta temmattua liikettä, voimaa, rohkeutta ja nuorekasta -eloisuutta, se oli jyrkkä vastakohta "suloisen joutilaisuuden" -veltolle sulavuudelle. Laurie ei sanonut mitään, mutta Amy näki -hänen punastuvan ja puristavan huulensa tiukasti yhteen ikään kuin -hän olisi ymmärtänyt opetuksen. Amy oli tyytyväinen, ja odottamatta -Laurien puhuvan hän sanoi vilkkaaseen tapaansa: - --- Muistatko kun opetit Puckia ja me olimme katsomassa? Meg ja -Beth pelkäsivät, mutta Jo taputti ja hyppi innoissaan ja minä -istuin aidalla piirtämässä sinua. Löysin pari päivää sitten tuon -piirustuksen salkustani, korjailin sitä ja panin talteen näyttääkseni -sen sinulle. - --- Tuhannet kiitokset! Olet suunnattomasti edistynyt, onnittelen. -Uskallanko minä täällä 'kuherruskuukausiparatiisissa' muistuttaa, -että hotellissasi syödään päivällistä kello viideltä? - -Laurie nousi, ojensi hymyillen ja kumartaen kuvat Amylle ja vilkaisi -kelloonsa ikään kuin muistuttaen, että moraalisaarnatkin on joskus -lopetettava. Hän koetti saada kasvoilleen välinpitämättömän ilmeensä, -mutta nyt se todellakin oli teeskentelyä, sillä ravistelu oli -tehonnut paremmin kuin hän tahtoi tunnustaakaan. Amy huomasi hänen -käytöksensä jäähtyneen ja tuumi itsekseen: - --- Nyt olen loukannut häntä. No niin, jos se on hänelle hyväksi, olen -iloinen, mutta pahoillani jos hän suuttuu minuun. Olkoon miten on, en -voi peruuttaa sanaakaan. - -Koko kotimatkan he nauroivat ja laskivat leikkiä ja pikku Baptiste -takaistuimellaan luuli, että monsieur ja mademoiselle olivat -loistavalla tuulella. Mutta kumpikin oli vaivaantunut. Ystävien -välinen vilpittömyys oli häiriintynyt, aurinko oli mennyt pilveen ja -näennäisen ilon alla piili tyytymättömyys. - --- Saammeko nähdä sinut tänä iltana, mon frère? kysyi Amy kun he -erosivat tädin ovella. - --- Ikävä kyllä minun täytyy mennä muualle. Au revoir, mademoiselle, -ja Laurie kumartui suutelemaan Amyn kättä. Mutta jokin hänen -kasvoissaan sai Amyn äkkiä lausumaan lämpimästi: - --- Ei, ole oma itsesi, Laurie, ja erotaan vanhaan hyvään tapaan. -Pidän enemmän sydämellisestä englantilaisesta kädenpuristuksesta kuin -kaikista ranskalaisten hellistä tervehdyksistä. - --- Hyvästi, hyvä ystävä. Laurie lausui sanat niin kuin Amy oli -toivonut ja lähti puristettuaan hänen kättään niin sydämellisesti, -että se melkein teki kipeää. - -Seuraavana aamuna Amy sai vastaanottaa vierailun asemesta kirjelipun, -joka sai hänet aluksi hymyilemään ja lopuksi huokaamaan: - - "Rakas kasvattajani! - - Sanotko puolestani hyvästit tädillesi. Ja juhli itse voittoasi, - sillä 'Laiska-Lassi' on lähtenyt isoisänsä luo niin kuin kiltti - poika ainakin. Toivotan hauskaa talvea, ja suokoot jumalat - sinulle ihanan kuherruskuukauden Valrosassa! Luulen, että - Fredillekin tekisi ravistelu hyvää. Sano se hänelle ja vie - perille onnitteluni. - - Kiitollinen - Telemakhoksesi." - --- Kunnon poika! Olen iloinen että hän lähti, tuumi Amy hymyillen -hyväksyvästi. Hetken perästä hänen kasvonsa synkistyivät, kun hän -katseli ympärilleen tyhjässä huoneessa, ja hän jatkoi tahtomattaan -huokaisten: - --- Niin, olen iloinen, mutta ikävä minulle häntä tulee! - - - - -17 - -VARJOJEN LAAKSO - - -Kun ensi järkytys oli voitettu, omaiset tyytyivät väistämättömään, -koettivat kestää sen iloisina ja tukivat toisiaan rakkaudellaan, joka -murheen päivinä yhdistää perheenjäseniä toisiinsa. He kätkivät surun -ja kukin yritti parhaansa tehdäkseen viimeisen vuoden mahdollisimman -onnelliseksi. - -Talon viihtyisin huone annettiin Bethille ja sinne kerättiin kaikki, -mistä hän piti: kukkia, tauluja, piano, hänen pieni työpöytänsä ja -rakkaat kissanpojat. Isän parhaat kirjat löysivät tiensä sinne, -samoin äidin nojatuoli, Jon kirjoituspöytä ja Amyn kauneimmat -piirustukset. Joka päivä Meg toi lapsensa luomaan auringonpaistetta -Beth-tädin huoneeseen. John varasi pienen rahasumman pitääkseen -potilaan hedelmissä, joista tämä piti. Vanha Hanna valmisti kyynelet -silmissä yhä uusia herkullisia ruokia houkutellakseen Bethille -ruokahalua, ja meren takaa saapui pieniä lahjoja ja hauskoja kirjeitä -kuin lämpöisiä tuulahduksia ainaisen kesän mailta. - -Palvottuna kuin kodinhaltija Beth vietti päivänsä entiseen tapaansa -rauhallisena ja ahkerana. Mikään ei kyennyt muuttamaan herttaista -epäitsekästä luonnetta, ja vielä valmistautuessaan erkanemaan -elämästä, hän koetti tehdä sen onnelliseksi jälkeen jääville. Hänen -heikot sormensa eivät milloinkaan olleet joutilaina. - -Bethin mielihuveja oli valmistaa pieniä yllätyksiä koululapsille, -jotka joka päivä kulkivat ohi. Milloin putosi ikkunasta lapaset -kylmänpunaisiin käsiin, milloin neulakirja pienelle nukkeäidille, -milloin kynänpyyhin pikku miehelle, joka uurasti harakanvarpaiden -parissa, milloin taas kuvakirja tai jokin muu hauska tavara. -Opin ohdakkeisen tien taivaltajat alkoivat pitää ystävällistä -antajaa hyvänä haltijattarena, jonka ikkunasta sirottelemat lahjat -hämmästyttävästi vastasivat kunkin tarpeita ja toivomuksia. Bethin -parhaana palkintona olivat säteilevät lapsenkasvot, jotka hymyilivät -ja nyökkäsivät joka kerta ikkunaan päin, ja hänen saamansa pikku -kirjeet, jotka olivat täynnä mustetahroja ja kiitollisuutta. - -Ensimmäiset kuukaudet olivat hyvin onnellisia ja Beth katsoi -usein ympärilleen sanoen -- 'Miten kaunista täällä onkaan!' kun -kaikki olivat kokoontuneet hänen aurinkoiseen huoneeseensa, lapset -peuhasivat ja lepertelivät lattialla, äiti ja siskot ompelivat ja isä -luki vanhaa kirjaa, jossa oli paljon hyviä ja lohdullisia ajatuksia, -yhtä käyttökelpoisia nyt kuin vuosisatoja sitten. Huone oli kuin -pieni kappeli, jossa isällinen paimen opetti laumalleen elämän -vaikeita läksyjä ja koetti osoittaa, että toivo auttaa rakkautta -ja usko tekee alistumisen mahdolliseksi. Hänen yksinkertaiset -opetuksensa sattuivat suoraan sydämiin. - -Oli hyvä, että he saivat tämän rauhallisen ajan, se oli kuin -valmistusta tulevien vaikeiden hetkien varalle. Vähitellen Beth -alkoi valittaa, että neula kävi "raskaaksi", ja vihdoin hän laski -sen kädestään ainaiseksi. Puhuminen rasitti häntä, ihmisten kasvot -vaivasivat häntä, kivut vaativat hänet omakseen ja järkyttivät hänen -rauhaansa jäytäessään heikkoa ruumista. - -Päivät olivat raskaita ja yöt pitkiä, pitkiä; hartaat rukoukset -kohosivat sydämistä, kun läheisimmät näkivät laihojen käsien anovasti -ojentuvan puoleensa ja kuulivat tuskaisen parahduksen kykenemättä -auttamaan. Nuori elämä kävi ankaraa taistelua kuolemaa vastaan. -Mutta vaikea aika oli armeliaan lyhyt ja kapinoinnin loputtua rauha -palasi entistä kauniimpana. Mitä heikommaksi Bethin ruumis kävi, sitä -voimakkaammaksi kasvoi hänen sielunsa. Hän ei puhunut paljon, mutta -kaikki tunsivat, että se jonka heistä piti ensimmäisenä lähteä, oli -myös valmiimpi kuin kukaan toinen. - -Jo ei hetkeksikään poistunut sairashuoneesta sen jälkeen, kun Beth -oli sanonut tuntevansa itsensä voimakkaammaksi, jos hän oli siellä. -Hän nukkui sohvalla ja heräsi tuon tuostakin kohentamaan tulta, -syöttämään tai hoivaamaan kärsivällistä olentoa, joka harvoin pyysi -mitään, ettei olisi vaivaksi. Kaiket päivät Jo oli vartiossa, ei -olisi antanut kenenkään muun hoitaa Bethiä ja oli tämän valinnasta -ylpeämpi kuin mistään muusta osakseen tulleesta kunniasta. - -Tämä oli arvokas ja hyödyllinen aika Jolle, sillä hän sai silloin sen -opin, joka oli hänelle hyvään tarpeeseen. Hän oppi kärsivällisyyttä, -lähimmäisenrakkautta, anteeksiantamisen ja unohtamisen taitoa, -velvollisuudentuntoa, joka tekee raskaan työn kevyeksi, ja vilpitöntä -uskoa, joka mitään pelkäämättä pysyy lujana luottamuksessaan. - -Usein herätessään Jo näki Bethin lukevan pientä kulunutta Raamattuaan -tai kuuli hänen hiljaa laulavan lyhentääkseen unetonta yötä. Joskus -hän oli kätkenyt kasvot käsiinsä ja kyynelet vierivät hiljaa -läpikuultavien sormien lomitse. Jo makasi hiljaa ja hänen mielessään -liikkuivat ajatukset, jotka olivat liian syviä purkautuakseen -kyyneliin. Hän käsitti, että Beth yksinkertaiseen, epäitsekkääseen -tapaansa koetti vieroittua maallisesta elämästä, johon oli kiintynyt, -ja valmistautua uuteen elämään pyhien lohdutuksen sanojen, hiljaisten -rukousten ja rakastamansa musiikin avulla. - -Tämän näkeminen vaikutti Johon syvemmin kuin hurskaat saarnat ja -virret tai palavat rukoukset. Surun herkistämällä sydämellään -hän tajusi sisaren elämän kauneuden. Se oli ollut rauhallista ja -vaatimatonta, mutta sille olivat olleet ominaisia aidot hyveet ja -uhrautuvaisuus. - -Eräänä yönä Beth etsi yöpöydältään luettavaa voidakseen unohtaa -kuolettavan väsymyksen, jota oli melkein yhtä vaikea kestää kuin -tuskia. Hän selaili vanhaa lempikirjaansa "Kristityn vaellusta", -ja löysi pienen paperinpalan, joka oli kirjoitettu täyteen Jon -käsialalla. Otsikko sattui hänen silmiinsä ja rivien tuhruisuudesta -hän päätteli, että paperille oli pudonnut kyyneliä. - --- Jo raukka, hän nukkuu sikeästi enkä henno herättää häntä -pyytääkseni lupaa. Hän näyttää minulle kaikki enkä usko hänellä -olevan mitään sitä vastaan että luen tämän, mietti Beth katsahtaen -sisareensa, joka nukkui uuninedusmatolla hiilipihdit vieressään -valmiina heräämään heti, kun halot risahtaisivat. - - OMA BETH - - Tyynnä varjossa hän vuottaa - kunnes koittaa valkeus. - Hän, tuo kirkas, surevaisen - kotimme on siunaus. - Maiset ilot, tuskat, toiveet - aallon lailla raukeaa - rantaan tumman, pyhän virran, - jolle hän nyt seisahtaa. - - Rakas sisko, jättäessäs - pyrkimykset ihmisten, - jätä mulle hyvyytesi, - anna voimas ihmeinen. - Anna kärsiväisyys suuri, - joka elos kaunisti, - joka tuskan synkät hetket - ilomielin kohtasi. - - Anna rohkeutes tyyni - -- sitä, oi, ma tarvitsen! - Sillä sait sa viheriöimään - polun velvoituksien. - Jätä mulle luontos hellä, - joka enkelsydämin - toisten virheet anteeks antoi. - Rakas, anna minunkin! - - Tuolla puolen virran tumman - tästä lähtein nähdä saan - hahmon rakkaan, joka vartoo - mua rantaan onnen maan. - Usko, toivo, lapset surun - enkeleiksi mulle saa. - Sisko ennen mua mennyt - minut kotiin johdattaa. - -Epäselvinä ja tahraisina, puutteellisina ja ontuvinakin säkeet toivat -kuvaamattoman huojennuksen ilmeen Bethin kasvoille. Hänen surunsa -oli ollut se, että hän oli toimittanut niin vähän, mutta nyt hän -näki, ettei hänen elämänsä ollut kulunut hukkaan eikä kuolema toisi -epätoivoa. Hänen istuessaan sängyssä paperi käsissään hiiltynyt -halko paukahti poikki, Jo havahtui, kohensi valkeata ja hiipi sitten -vuoteen luo toivoen Bethin nukkuvan. - --- En saa unta, mutta olen niin onnellinen. Katso, löysin tämän ja -luin sen, sillä tiesin ettet panisi vastaan. Olenko todella merkinnyt -sinulle noin paljon, Jo? hän kysyi mietteliäänä ja nöyrän vakavana. - --- Olet Beth, olet! Jon pää painui pielukselle siskon viereen. - --- Silloin en olekaan elänyt turhaan. En ole niin hyvä kuin sinä -kuvaat, mutta olen koettanut tehdä oikein, ja nyt kun en voi enää -ruveta paremmaksi, on lohdullista tietää, että joku rakastaa minua -noin paljon ja että olen ollut hänelle avuksi. - --- Sinä, Beth, olet auttanut minua enemmän kuin kukaan muu -maailmassa. Ajattelin aluksi etten voisi luopua sinusta, mutta nyt -alan ymmärtää etten menetäkään sinua. Sinä vaikutat minuun enemmän -kuin milloinkaan ennen eikä kuolema voi erottaa meitä vaikka siltä -näyttää. - --- Tiedän ettei se voi, enkä pelkää enää kuolemaa, sillä olen varma, -että saan olla edelleen Bethisi ja rakastaa ja auttaa sinua entistä -enemmän. Jo, sinun täytyy täyttää minun paikkani ja auttaa kaikessa -isää ja äitiä. He turvautuvat sinuun, älä petä heitä, ja jos sinusta -tuntuu vaikealta, muista että minä en unohda sinua ja että siinä -työssä olet onnellisempi kuin jos kirjoittaisit loistavia teoksia tai -saisit nähdä kaikki maailman ihmeet, sillä rakkaus on ainoa, jonka -voimme viedä täältä mukanamme, ja se tekee lähtemisenkin helpoksi. - --- Minä koetan, Beth. Sinä hetkenä Bethin vuoteen ääressä Jo luopui -entisistä haaveistaan ja omistautui uudelle paremmalle päämäärälle. -Muut toiveet tuntuivat köyhiltä sen siunatun lohdutuksen rinnalla, -jonka usko ikuiseen rakkauteen toi. - -Niin tulivat kevätpäivät, taivas selkeni, maa muuttui vihreäksi, -varhaiset kukat puhkesivat kauniina ja linnut palasivat etelästä -parahiksi sanomaan hyvästit Bethille, joka väsyneen mutta -luottavaisen lapsen tavoin jättäytyi niiden käsien turviin, jotka -olivat ohjanneet häntä läpi elämän. Isä ja äiti johdattivat hänet -hellästi varjojen laakson halki ja luovuttivat hänet taivaallisen -isän huomaan. - -Muualla kuin kirjoissa kuoleva harvoin lausuu mieleenpainuvia sanoja, -näkee näkyjä tai eriää kirkastunein ilmein. Ne jotka ovat nähneet -monen päättävän vaelluksensa, tietävät että kuolema tulee useimmiten -luonnollisena ja yksinkertaisena kuin uni. Bethin elämä sammui -hiljaa, niin kuin hän oli toivonutkin. Yön pimeimpänä hetkenä, ennen -päivän koittoa, hän veti hiljaa viimeisen henkäyksensä äidin sylissä -jäähyväisiä sanomatta, vain hellästi katsoen ja hiljaa huokaisten. - -Kyynelin, rukouksin ja hellin käsin äiti ja siskot valmistivat -hänet sitä pitkää unta varten, jota kipu ei enää häiritsisi. He -olivat kiitollisia nähdessään että kärsivä ilme pian muuttui kauniin -tyyneksi, ja kunnioittavan iloisia huomatessaan, että kuolema oli -ollut Bethille armollinen enkeli eikä kauhistava aave. - -Aamun koittaessa tuli oli moneen kuukauteen ensi kerran sammuksissa, -Jon paikka oli tyhjänä ja huone hyvin hiljainen. Mutta lähistöllä -lintu lauloi iloisesti hiirenkorvalla olevalla oksalla, lumikellot -kukkivat ikkunan alla ja kevätaurinko tulvi kuin siunausta tuoden -rauhallisille kasvoille, jotka lepäsivät pieluksella niin tyynen -tuskattomina, että omaiset hymyilivät läpi kyynelten ja kiittivät -Jumalaa, että Bethin vihdoinkin oli hyvä olla. - - - - -18 - -UNOHTAMISTA OPPIMASSA - - -Amyn saarna teki hyvää Laurielle, vaikka hän ei tietenkään myöntänyt -sitä ennen kuin aikojen kuluttua. Miehen tapaistahan on noudattaa -naisen antamaa neuvoa vasta sitten, kun hän on vakuuttunut, että -muutenkin aikoi tehdä juuri niin. Jos neuvo osoittautuu hyväksi, -nainen saa puolet kunniasta, jos taas huonoksi, hänelle suodaan -jalomielisesti se kokonaan. Laurie palasi isoisänsä luo ja pysyi -tämän seurassa joitakin viikkoja niin uskollisesti, että vanha herra -selitti Nizzan ilmanalan olleen ihmeen terveellistä ja kehotti -Laurieta kokeilemaan sitä toistekin. Niin nuori mies olisi mielellään -tehnytkin, mutta saamansa nuhdesaarnan jälkeen häntä ei olisi voitu -kuljettaa sinne edes elefanttien voimalla. - -Laurie mietti miettimistään Amylta saamiaan nuhteita, ja hänen täytyi -myöntää olleensa tosiaan itsekäs ja laiska, mutta kun miehellä -on syvä suru, on toki ymmärrettävää, että hän vähän oikuttelee, -kunnes pääsee kuivalle maalle. Laurie tunsi, että hänen tyhjiin -valunut tunteensa oli nyt kuollut ja haudattu, mutta vaikka hän ei -milloinkaan lakkaisi uskollisesti murehtimasta sitä, oli sentään -aiheetonta kerskailla surupuvullaan. - -Jo ei rakastaisi häntä, mutta Laurie voisi saada tämän ihailemaan -ja kunnioittamaan häntä jos osoittaisi, ettei hänen elämänsä mennyt -pilalle rukkasten takia. Olihan hän aikonutkin saada aikaan jotakin, -joten Amyn neuvo oli ollut tarpeeton. Hän oli vain odottanut, -kunnes saisi onnettoman rakkautensa kunnialla hautaan. Kun se nyt -oli tapahtunut, hän tunsi voivansa kätkeä murtuneen sydämensä ja -ponnistella eteenpäin. - -Niin kuin Goethe teki ilostaan ja surustaan runoja, Laurie päätti -palsamoida rakkaussurunsa musiikkiin ja säveltää sielumessun, joka -murtaisi Jon sydämen ja saisi kuulijat kyyneliin. Kun Laurie alkoi -taas käydä rauhattomaksi ja oikulliseksi, vanha herra määräsi hänet -matkoille; hän lähti Wieniin, missä hänellä oli muusikkotuttavia, ja -ryhtyi työhön totisesti vakain aikein. - -Mutta ehkä suru oli liian syvä tullakseen ilmaistuksi sävelin tai -musiikki liian yliaistillista kuvatakseen maallista murhetta. -Laurie huomasi pian, etteivät hänen kykynsä riittäneet sielumessun -säveltämiseen. Oli ilmeistä, ettei hän vielä oikein ollut työvireessä -ja ajatusten täytyi saada selvitä, sillä usein, kesken valittavaa -sointua, hän huomasi hyräilevänsä tanssisäveltä, joka elävästi toi -mieleen Nizzan joulutanssiaiset ja varsinkin uljaan ranskalaisen. -Sen vuoksi hän päättävästi jätti traagisen musiikin säveltämisen -toistaiseksi. - -Sitten hän koetti säveltää oopperaa, mutta odottamattomia vaikeuksia -tuli hänen tielleen tälläkin alalla. Hän tahtoi tehdä Josta -sävellyksensä sankarittaren ja koetti palauttaa mieleensä helliä -muistoja ja romanttisia mielikuvia rakastetustaan. - -Mutta muisti petti hänet. Oli kuin sillä olisi ollut tytön -pahankurinen luonne, sillä se toi Laurien mieleen vain Jon -omituisuudet, viat ja oikut ja näytti hänet aina arkisilta -puoliltaan: toimittamassa mattoja huivi päässä, linnoittuneena -sohvatyynyjen taakse tai kaatamassa kylmää vettä Laurien kuumille -tunteille. Hillitön naurunpurskahdus särki hellän kuvan, jonka Laurie -yritti hänestä luoda. Ei, Jo ei mistään hinnasta tahtonut joutua -oopperasankarittareksi. Varjelkoon mikä kiusankappale hän onkaan, -Laurie huudahti ja repi tukkaansa niin kuin epätoivoisin säveltäjä -ainakin. - -Kun hän rupesi etsimään toista naista, joka helpommin suostuisi -sävelin ikuistettavaksi, hänen muististaan sukeltautui eräs, joka -oli ilman muuta halukas. Ilmestyksen kasvonpiirteet olivat vähän -epäselvät, mutta sillä oli kullankeltainen tukka, sitä ympäröi -läpikuultava pilvi ja se leijaili hänen sielunsa silmien edessä -ihanassa ruusujen, riikinkukkojen, valkeiden ponien ja sinisten -nauhojen sekamelskassa. Hän ei antanut tälle herttaiselle aaveelle -nimeä, mutta otti sen sankarittarekseen ja alkoi oikein pitää -siitä, varusti sen kaikilla mahdollisilla lahjoilla ja ansioilla ja -saattoi sen vahingoittumattomana koettelemusten läpi, jotka olisivat -tuhonneet kenet tahansa kuolevaisen naisen. - -Tämän innoituksen voimasta työ sujui jonkin aikaa kuin leikki, mutta -vähitellen se kadotti viehätyksensä, säveltäminen unohtui, ja hän -istui haaveissaan kynä kädessä tai harhaili ympäri iloista kaupunkia -hankkimassa uusia ideoita tai virkistämässä mieltään, joka sinä -talvena oli hiukan levottomassa tilassa. Hän ei tehnyt juuri mitään, -mutta ajatteli paljon ja huomasi, että tahtomattaan oli muuttumassa -jotenkin. - --- Ehkäpä luomisvoimani kuohuu. Annan sen kuohua ja katson mitä -siitä kehittyy, hän tuumi, mutta epäili salaa, että se ei ollutkaan -luomisvoimaa vaan jotain paljon tavallisempaa. Tästä kuohumisesta -oli kuitenkin hyötyä, sillä tarkoitukseton elämä alkoi yhä enemmän -harmittaa Laurieta ja hän rupesi kaipaamaan kunnon työtä, johon -voisi antautua sieluineen ruumiineen. Vihdoin hän päätyi myös siihen -lopputulokseen, etteivät kaikki musiikin ystävät ole säveltäjiä. - -Palattuaan eräänä iltana kuuntelemasta muuatta Mozartin suurta -oopperaa, joka oli esitetty loistavasti kuninkaallisessa teatterissa, -hän otti esiin oman tekeleensä, soitti sen parhaat kohdat ja -jäi sitten tuijottamaan Mendelssohnin, Beethovenin ja Bachin -rintakuvia, jotka hymyilivät suopeasti hänelle. Sitten hän äkkiä repi -nuottilehdet kappaleiksi ja viimeisen leijaillessa hänen kädestään -sanoi vakavana itsekseen: - --- Hän on oikeassa! Lahjakkuus ei ole neroutta eikä voi siksi -muuttua. Mozartin musiikki vei minusta turhamaisuuden niin kuin Rooma -hänestä, enkä aio enää olla narri. Mutta mitä rupeaisin nyt tekemään? - -Tuota kysymystä oli vaikea ratkaista ja Laurie alkoi toivoa, että -hänen täytyisi itse ansaita leipänsä. Nyt jos koskaan oli mainio -tilaisuus "mennä helvettiin" niin kuin hän oli joskus uhmakkaasti -sanonut. Hänellä oli paljon rahaa eikä mitään tehtävää, ja paholainen -keksii tunnetusti mielellään käyttöä lihavalle kukkarolle ja -joutilaille käsille. Poikaparkaa ahdistivat sekä sisäiset että -ulkonaiset kiusaukset, mutta hän kesti ne sangen hyvin. Hän rakasti -vapautta, mutta vielä suuremman arvon hän antoi kunniallisuudelle ja -luottamukselle. Hän pysyi oikealla tiellä, koska muisti isoisälle -antamansa lupauksen ja tahtoi aina kyetä rehellisesti katsomaan -silmiin niitä, jotka häntä rakastivat, ja vakuuttamaan, että kaikki -on hyvin. - -Suureksi hämmästyksekseen Laurie huomasi, että hänen oli -päivä päivältä helpompaa unohtaa kärsimyksensä. Hän ei ensin -tahtonut uskoa sitä, vaan suuttui itselleen eikä voinut lainkaan -ymmärtää asiaa. Tämä käänne oli aivan odottamaton eikä hän ollut -valmistautunut siihen. Hän oli närkästynyt itselleen ja ihmetteli -omaa huikentelevaisuuttaan. Hän tunsi samalla kertaa pettymystä ja -huojennusta pystyessään niin pian toipumaan saamastaan ankarasta -kolauksesta. Huolellisesti hän kohenteli rakkautensa sammuvia -kekäleitä, mutta ne eivät enää leimahtaneet liekkiin, levittivät -vain miellyttävää lämpöä, joka tuntui hyvältä eikä tehnyt häntä -kuumeiseksi. Tahtomattaan hänen täytyi myöntää, että lapsellisen -kiihkeä rakkaus tyyntyi vähitellen rauhalliseksi tunteeksi. Se -oli hyvin hellä ja vielä hiukan surumielinen ja katkera, mutta -aikanaan sekin varmasti häviäisi ja jättäisi jälkeensä veljellisen -kiintymyksen, joka kestäisi lujana elämän loppuun asti. - -Kun sana 'veljellinen' käväisi hänen mielessään, hän hymyili -itsekseen ja katsahti Mozartin kuvaa. - --- Niin, hän oli suuri mies, ja kun hän ei saanut omakseen toista -sisaruksista, hän otti toisen ja tuli onnelliseksi. - -Laurie ei lausunut ääneen näitä sanoja, mutta hänen ajatuksensa -kulkivat siihen suuntaan. Seuraavassa hetkessä hän jo katseli vanhaa -sormusta ja sanoi: - --- Ei, minä en tee niin! Minä en ole unohtanut enkä unohda koskaan. -Koetan taas, mutta jos nyt epäonnistun, niin ehkäpä... - -Hän jätti lauseen kesken, tarttui kynään ja ryhtyi kirjoittamaan -kirjettä Jolle, kertoi ettei osannut tarttua mihinkään niin kauan -kuin oli vähänkin toivoa, että Jo muuttaisi mielensä. Eikö tämä -sittenkin voisi ja tahtoisi antaa hänen palata kotiin ja tulla -onnelliseksi? - -Vastausta odottaessaan Laurie ei tehnyt mitään, mutta hän odotti -tarmokkaasti ja kuumeisen kärsimättömänä. Vihdoin vastaus saapui -ja ratkaisi asian lopullisesti. Jo ei todellakaan voinut eikä -tahtonut. Hän oli kokonaan antautunut Bethille eikä enää milloinkaan -halunnut kuulla sanaa 'rakkaus'. Hän uskoi että Laurie tulisi jonkun -muun kanssa onnelliseksi, mutta toivoi että hänen sydämessään -olisi aina varattuna pieni kolkka Jo-siskolle. Lopuksi hän pyysi -Laurieta kertomaan Amylle, että Beth oli huonontunut. Amyn oli määrä -palata keväällä kotiin eikä ollut syytä synkistää hänen viimeisiä -kuukausiaan ulkomailla. Hän saisi kyllä aikanaan surra, mutta nyt -Laurien piti hyvin usein kirjoittaa hänelle, jotta hän ei tuntisi -itseänsä yksinäiseksi eikä kärsisi koti-ikävää ja levottomuutta. - --- Minä kirjoitan heti. Pikku tyttö parka! Pelkään että hänen -kotimatkastaan tulee hyvin surullinen. - -Laurie avasi kirjoituslipaston, ikään kuin Amylle kirjoittaminen -olisi ollut sopiva loppu lauseelle, joka pari viikkoa sitten oli -jäänyt kesken. - -Mutta hän ei kirjoittanutkaan sinä päivänä, sillä kun hän etsi -parasta kirjepaperiaan, hänen mielensä äkkiä muuttui. Eräästä -laatikosta laskujen, passien ja kuittien joukosta hän löysi pinkan -Jon kirjeitä ja toisesta kolme Amyn lähettämää tervehdystä, jotka oli -huolellisesti sidottu yhteen sinisellä nauhalla ja joissa tuoksui -suloisesti kuihtuneet ruusut. - -Surumielinen mutta samalla huvittunut ilme kasvoillaan Laurie keräsi -kaikki Jon kirjeet, silitteli niitä, taittoi ne kokoon ja asetti -sievästi pieneen lipastonlaatikkoon. Hetken aikaa hän käänteli -pientä sormusta sormessaan, sitten hän veti sen hitaasti pois, laski -kirjeiden viereen, lukitsi laatikon ja lähti kuulemaan juhlamessua -Pyhän Tapanin tuomiokirkkoon. Hänestä tuntui kuin olisi ollut -hautajaiset, ja vaikka suru ei ollutkaan murtanut hänen sydäntään, -vaikutti sopivammalta viettää loppupäivä kirkossa kuin kirjoittamassa -kirjeitä ihastuttaville nuorille naisille. - -Mutta ennen pitkää kirje kuitenkin lähti, ja siihen tuli nopeasti -vastaus, sillä Amylla tosiaankin oli koti-ikävä ja hän tunnusti -sen Laurielle. Kirjeet kulkivat kumpaankin suuntaan järkkymättömän -säännöllisesti koko kevään. Laurie myi säveltäjien kuvat, käytti -oopperansa sytykkeiksi ja palasi Pariisiin toivoen, että joku -saapuisi sinne pian. Hänen teki kovin mieli Nizzaan, mutta hän ei -tahtonut lähteä sinne kutsutta. Mutta Amy ei nyt halunnut kutsua -Laurieta, sillä hänellä oli omia asioitaan, joiden vuoksi hän halusi -vältellä pojan hämmentäviä silmiä. - -Fred Vaughan oli palannut ja tehnyt Amylle kysymyksen, johon tämä -kerran oli päättänyt vastata: "Tahdon". Mutta nyt hän sanoikin: "En -tahdo", ystävällisesti mutta päättäväisesti. Sillä hetken tullen -hänen rohkeutensa petti ja hän tunsi, että rikkaus ja hyvä asema -eivät riittäneet tyydyttämään uutta kaipausta, joka täytti hänen -sydämensä aralla toivolla ja pelolla. Hänen korvissaan kaikuivat -itsepintaisesti sanat: "Fred on kunnon poika, mutta en luullut häntä -mieheksi, johon voisit rakastua", ja hän muisti Laurien ilmeen tämän -sanoessa ne. Hän muisti myös vastanneensa katseellaan: "Minä menen -naimisiin rahojen vuoksi." - -Amy tunsi itsensä vaivautuneeksi muistaessaan tämän; hän ei tahtonut -Laurien pitävän häntä sydämettömänä ja rahanahneena. Hän ei enää -välittänyt päästä seurapiirien kuningattareksi, vaan halusi paljon -mieluummin olla rakastava nainen. Hän oli iloinen ettei Laurie -ollut suuttunut niistä hirveistä asioista, joita hän oli sanonut, -vaan oli entistään ystävällisempi. Laurien kirjeet olivat suurena -lohtuna Amylle, sillä kotiväki kirjoitti kovin epäsäännöllisesti. -Amy piti velvollisuutenaankin vastata Laurien kirjeisiin, koska Jo -itsepintaisesti pysyi kylmänä ja poikaparka tarvitsi hemmottelua. -Jon olisi pitänyt koettaa rakastaa häntä. Se ei varmastikaan olisi -ollut vaikeaa, sillä moni tyttö olisi ollut ylpeä Laurien kaltaisesta -ihailijasta. Nyt ei ollut muuta neuvoa kuin olla erityisen -ystävällinen Laurielle ja kohdella häntä kuin veljeä. - -Jos kaikki veljet saisivat osakseen yhtä hyvän kohtelun kuin -Laurie, he olisivat huomattavasti onnellisempia olentoja. Amy ei -enää saarnannut, vaan kysyi aina Laurien mielipidettä, hän oli -kiinnostunut kaikesta mitä tämä puuhasi, teki hänelle pieniä, -ihastuttavia lahjoja ja lähetti kahdesti viikossa kirjeen täynnä -piristäviä juoruja ja sisarellisia salaisuuksia. Vain harvojen -veljien kirjeitä kunnioitetaan niin paljon, että sisar kantaisi niitä -taskussaan, lukisi ehtimiseen ja säilyttäisi kalliina aarteina, -joten tuskin Amykaan käyttäytyi noin hassusti. Mutta hän kävi kyllä -hiukan kalpeaksi ja mietteliääksi sinä keväänä eikä enää paljon -piitannut seuraelämästä vaan kulki usein yksinään piirtelemässä. -Palatessaan hänellä ei ollut paljon näytettävää. Hän kai vain tutki -luontoa istuessaan tuntikausia Valrosan pengermällä kädet helmassa -tai piirrellessään hajamielisesti mielikuviaan. Paperille syntyi -tavallisesti hautakiveen veistetty urhea ritari tai nuori mies, joka -makasi ruohikossa hattu silmillä. - -Carrolin täti luuli Amyn katuvan vastaustaan Fredille, ja tämä antoi -hänen pysyä luulossaan, koska huomasi selittelyt mahdottomiksi ja -vastaväitteet hyödyttömiksi. Hän piti vain huolta siitä, että Laurie -sai tietää Fredin lähteneen Egyptiin. Muuta hän ei kertonut, mutta -Laurie ymmärsi tästäkin ja sanoi itsekseen huojentuneen näköisenä: - --- Olin varma, että hän ajattelisi tarkemmin asiaa. Poika parka! Otan -osaa hänen suruunsa, sillä tiedän miltä se tuntuu. - -Laurie päästi syvän huokauksen. Sitten, ikään kuin olisi tällä -täyttänyt velvollisuutensa, hän nosti jalat sohvalle ja ryhtyi -nauttimaan Amyn kirjeestä. - -Sillä aikaa kun ulkomailla tapahtui tällaisia muutoksia, suru oli -löytänyt tiensä kotiin. Mutta Amy ei milloinkaan saanut kirjettä, -joka kertoi Bethin huononevan, ja kun seuraava tieto hänet saavutti, -nurmi viheriöi jo sisaren haudalla. Hän sai surullisen sanoman -Veveyyn, sillä he olivat kuumuuden takia lähteneet Nizzasta jo -toukokuussa ja olivat verkalleen matkustaneet Sveitsiä kohti Genovan -ja Italian alppijärvien kautta. Amy kesti surun ja alistui tyynesti -perheen päätökseen, ettei hänen pitänyt keskeyttää matkaa. Hän ei -enää voinut sanoa jäähyväisiä Bethille, ja siksi oli viisainta antaa -surun lieventyä ennen kuin hän palaisi kotiin. Mutta Amyn sydän -oli hyvin raskas, hänellä oli ikävä kotiin, ja joka päivä hän loi -kaipaavan katseen järven toiselle rannalle odottaen, että Laurie -tulisi häntä lohduttamaan. - -Tämä tulikin pian, sillä sama posti toi hänellekin surusanoman, -vaikka se ehtikin hiukan myöhemmin Saksaan. Luettuaan kirjeen hän -heti pakkasi reppunsa, jätti jäähyväiset retkitovereilleen ja riensi -täyttämään lupauksensa sydämessään ilo ja suru, toivo ja epävarmuus. - -Vevey oli vanhastaan tuttu hänelle, ja niin pian kuin vene oli -törmännyt pieneen laituriin, hän kiiruhti rantatietä La Tour --hotelliin, jossa Carrolit olivat täysihoidossa. Vahtimestari -valitti pahoilla mielin, että koko perhe oli mennyt järvelle -soutelemaan. Mutta ei, vaaleatukkainen mademoiselle taisi sittenkin -olla puutarhassa. Jos monsieur vaivautuisi hetkeksi odottamaan, hän -saapuisi paikalle tuossa tuokiossa. Mutta monsieur ei malttanut -odottaa tuokiotakaan, ja kesken vahtimestarin puhetulvan hän lähti -itse etsimään mademoisellea. - -Viehättävä vanha puisto oli kauniin järven partaalla. Kastanjapuut -suhisivat pään yläpuolella, muratti kierteli puiden oksilla, ja -vanhan tornin synkkä varjo lankesi kauas aurinkoiselle järvelle. -Pitkän matalan muurin nurkkauksessa oli penkki, ja sinne Amy usein -tuli lukemaan, piirtämään tai hakemaan lohtua suruunsa ympäröivästä -kauneudesta. Siellä hän nytkin istui pää käden varassa, sydän täynnä -koti-ikävää, ajatellen Bethiä, ihmetellen missä Laurie viipyi. - -Tyttö ei kuullut Laurien kulkevan pihan poikki eikä huomannut, -kun tämä pysähtyi holvikäytävään, joka johti puutarhaan. Laurie -seisoi hetken katsellen tyttöä uusin silmin ja sai nähdä sen, mitä -kukaan muu ei vielä ollut nähnyt -- Amyn luonteen hellän puolen. -Kaikki hänen ympärillään kertoi rakkaudesta ja surusta -- kyynelten -kostuttamat kirjeet hänen helmassaan, tukkaan solmittu musta -nauha ja kasvoilla kuvastuva ikävä. Tytön kaulassa riippuva pieni -eebenpuuristikin oli Laurien mielestä liikuttava, sillä hän oli sen -itse lahjoittanut Amylle, eikä tällä ollut nyt muita koruja. - -Jos Laurie oli ollut epävarma, millaisen vastaanoton saisi, hän -rauhoittui heti kun Amy nosti katseensa ja huomasi hänet. Tyttö -riensi Laurieta vastaan antaen kirjeiden pudota maahan ja huudahti: - --- Voi Laurie, Laurie, tiesinhän että sinä tulet! - -Sinä hetkenä kaikki selveni heidän välillään, sillä kun he seisoivat -siinä hetkisen aivan hiljaa tumma pää kumartuneena suojelevasti -vaaleiden kiharoiden yli, Amy tunsi ettei kukaan osannut tukea ja -lohduttaa häntä niin kuin Laurie, ja Laurielle selvisi, että Amy -oli ainoa nainen, joka kykeni täyttämään Jon paikan ja tekemään -hänet onnelliseksi. Hän ei vielä sanonut mitään, mutta Amy ei ollut -lainkaan pettynyt, sillä molemmat ymmärsivät kuinka asia oli, -tyytyivät siihen ja unohtivat toistaiseksi muun. - -Amy palasi pian paikalleen, ja hänen kuivaillessaan kyyneleitään -Laurie keräsi maahan pudonneet paperiarkit. Nuhruisiksi luetut -kirjeet ja paljon puhuvat piirrokset olivat hänen mielestään hyviä -enteitä vastaisen varalle. Kun Laurie istuutui penkille, Amya -alkoi taas ujostuttaa ja hän punastui muistaessaan välittömän -tervehdyksensä. - --- En voinut sille mitään, tunsin oloni kovin yksinäiseksi ja -surulliseksi ja ilahduin niin kovin nähdessäni sinut, hän selitti -koettaen turhaan puhua luonnollisesti. - --- Tulin heti kun kuulin asiasta. Toivoisin voivani sanoa sinulle -jotakin lohduttavaa nyt kun rakas pikku Beth on mennyt pois, mutta -minä vain tunnen ja... Laurie ei osannut jatkaa, vaan muuttui äkkiä -ujoksi hänkin eikä tiennyt mitä sanoa. Hän olisi tahtonut painaa Amyn -pään olkaansa vastaan ja kehottaa tätä itkemään kyllikseen, mutta -ei uskaltanut. Sen sijaan hän tarttui tytön käteen ja puristi sitä -myötätuntoisesti, ja se tuntui paremmalta kuin sanat. - --- Sinun ei tarvitse sanoa mitään, sillä tässä on kylliksi -lohdutusta, Amy sanoi hiljaa. -- Bethin on hyvä olla ja hän on -onnellinen, enkä saa toivoa häntä takaisin, mutta minä pelkään -kotiintuloa, vaikka kaipaankin kovin heitä kaikkia. Ei puhuta siitä -nyt, sillä se saa minut itkemään ja tahtoisin voida iloita sinun -täälläolostasi. Ethän lähde pois, ethän? - --- En lähde, jos sinä tarvitset minua, ystäväiseni. - --- Tarvitsen toki. Täti ja Flo ovat hyvin ystävällisiä minulle, mutta -sinä olet kuin meidän perhettä, ja tuntuisi niin kotoisalta, jos -olisit vähän aikaa minun luonani. - -Amy oli puhuessaan kuin lapsi, jolla on koti-ikävä. Laurie unohti -kohta ujoutensa ja kohteli Amya niin kuin juuri sillä hetkellä -pitikin: hyväili häntä hiljaa ja aloitti iloisen keskustelun. - --- Pikku raukka, tuntuu kuin olisit sairastumaisillasi surusta. -Minä otan sinut nyt hoiviini, älä itke enää vaan lähde kävelemään -kanssani. Sinä vilustut, jos istut paikoillasi, hän sanoi samalla -kertaa hyväilevään ja käskevään sävyyn, josta Amy piti. Hän solmi -tytön hatun nauhat, veti tämän käden kainaloonsa, ja he alkoivat -kävellä edestakaisin aurinkoista puistokäytävää vastapuhjenneitten -kastanjanlehvien keskellä. Lauriesta tuntui mukavammalta kävellä ja -Amy huomasi, että oli hauskaa nojata voimakkaaseen käsivarteen, nähdä -tuttujen kasvojen hymyilevän ja kuulla ystävällisen äänen puhuvan -vain hänelle. - -Pitkän aikaa Amy ja Laurie kävelivät vanhassa puutarhassa ja -iloitsivat sen suloisesta tunnelmasta, ja kun arkinen päivälliskello -komensi heidät sisään, Amysta tuntui kuin hän olisi vapautunut -yksinäisyyden ja surun taakasta. - -Huomatessaan tytön muuttuneen ilmeen rouva Carrol sai uuden ajatuksen -ja huudahti itsekseen: - --- Nyt minä ymmärrän kaiken -- se lapsi on ikävöinyt nuorta -Laurencea. Hyvänen aika, en millään osannut odottaa sitä. - -Kunnon rouva oli kyllin hienotunteinen ollakseen sanomatta mitään -havainnoistaan. Hän pyysi vain innokkaasti Laurieta jäämään ja -kehotti Amya nauttimaan tämän seurasta, sillä ei ollut hyväksi -hänelle olla niin paljon yksikseen. Amy oli mallikelpoisen -kuuliainen, ja kun tädillä ja Flolla oli yhteisiä puuhia, hänen -osakseen jäi vieraan viihdyttäminen. - -Nizzassa Laurie oli vetelehtinyt ja Amy toruskellut. Veveyssä Laurie -ei ollut milloinkaan jouten; hän käveli, ratsasti, souteli tai -luki, ja Amy ihaili kaikkea mitä hän teki ja koetti seurata hänen -esimerkkiään niin pitkälle kuin kykeni. Laurie sanoi muutoksen -riippuvan ilmastosta, eikä Amy väittänyt vastaan, sillä hän hyväksyi -mielellään saman tekosyyn selitykseksi omaan virkistymiseensä. - -Vaikka suru oli vasta kohdannut heitä, Amy ja Laurie elivät hyvin -onnellista aikaa, niin onnellista, ettei Laurie tahtonut häiritä -sitä ratkaisevalla sanalla. Kesti jonkin aikaa ennen kuin hän uskoi, -että oli näin pian voittanut ensimmäisen ja, kuten hän vakaasti oli -uskonut, ikuisen rakkautensa. Hän puolusti näennäistä uskottomuuttaan -sillä, että Jon sisar oli muka melkein sama kuin Jo itse ja että -Amy oli varmasti ainoa, joka niin pian ja niin hyvin oli saattanut -täyttää Jon paikan. - -Hänen ensimmäinen kosintansa oli ollut malttamattoman kiihkeä, ja hän -muisteli sitä säälin ja katumuksen tuntein, ikään kuin siitä olisi -vierinyt jo vuosia. Hän ei hävennyt sitä, vaan talletti sen elämänsä -katkeransuloisten kokemusten joukkoon, joista hän saattoi olla -kiitollinen niin pian kuin tuska oli ohi. Hänen toinen kosintansa -tulisi olemaan rauhallinen ja yksinkertainen. Hänen ei tarvinnut -järjestää kohtausta, tuskin tarvitsi sanoa Amylle rakastavansa tätä, -sillä tyttö tiesi sen muutenkin ja oli jo kauan sitten antanut -vastauksensa. Kaikki kävi niin luonnollisesti, ettei kellään ollut -valittamisen syytä, ja Laurie tiesi että kaikki, yksinpä Jokin, -olisivat mielissään. Mutta kun ensimmäinen rakkaus on kärsinyt -haaksirikon, seuraavalla kerralla ollaan tavallisesti varovaisia eikä -heti yritetä uudelleen. Niinpä Laurie antoi päivien kulua, nautti -joka hetkestä ja antoi sattuman ratkaista, milloin hän lausuisi -sanat, jotka tekisivät lopun uuden rakkaustarinan ensimmäisestä ja -suloisimmasta vaiheesta. - -Laurie oli kuvitellut ratkaisun tapahtuvan runollisesti kuutamoiltana -linnan puutarhassa, mutta kävikin aivan päinvastoin, sillä asia -selvitettiin keskipäivän aikaan järvellä muutamin koruttomin sanoin. -He olivat koko aamun soudelleet synkästä St. Gingolfista aurinkoista -Montreux'ta kohti, toisella puolellaan Savoijin alpit, toisella -St. Bernhardin ja Dent du Midin huiput. Lausanne häämötti kaukana -kukkulan rinteellä ja laaksossa näkyi sievä Vevey. Kaiken yllä taivas -oli pilvetön ja sininen ja sinisempänä vielä välkkyi järvi, jota -täplittivät maalaukselliset veneet kuin valkosiipiset lokit. - -He olivat keskustelleet Bonnivardista sivuuttaessaan Chillonin ja -Rousseausta tähyillessään Clarensia, missä hän oli kirjoittanut -"Héloise"-teoksensa. Kumpikaan ei ollut lukenut sitä, mutta he -tiesivät että se oli rakkaustarina, ja kumpikin mietti itsekseen, -saattoiko se olla puoleksikaan niin kiinnostava kuin heidän omansa. -Amy loiskutteli kädellään vettä, kun he vaikenivat hetkeksi. Kun hän -taas nosti silmänsä, hän näki Laurien nojaavan airoihin silmissään -katse, joka sai Amyn sanomaan kiireesti vain jotakin sanoakseen: - --- Sinä olet varmaan väsynyt. Lepää vähän ja anna minun tulla -soutamaan. Se tekee minulle hyvää, sillä sinun tultuasi olen ollut -ihan ylellisen laiska. - --- En minä ole väsynyt, mutta ota toinen airo jos haluat. Tässä on -kyllä tilaa, vaikka minun pitääkin istua melkein keskellä, että -vene pysyy suorassa, vastasi Laurie, joka näkyi pitävän sellaisesta -järjestelystä. - -Amysta tuntui, ettei asia ollut paljonkaan parantunut, mutta hän -otti vastaan tarjotun kolmanneksen penkistä, pudisteli kiharoitaan -ja tarttui airoon. Hän suoriutui soudusta yhtä hyvin kuin kaikesta -muustakin mihin ryhtyi, ja vaikka hän käytti molempia käsiään ja -Laurie vain toista, airot liikkuivat samassa tahdissa ja vene halkoi -keveästi aaltoja. - --- Mehän soudamme hyvin yhdessä, eikö sinustakin? sanoi Amy, joka ei -pitänyt äänettömyydestä. - --- Tahtoisin aina soutaa samassa veneessä sinun kanssasi. Suostutko, -Amy? kysyi Laurie hyvin hellästi. - --- Suostun, Laurie, kuului hiljainen vastaus. - -Sitten he keskeyttivät soutamisen ja lisäsivät tietämättään -ihmisonnesta ja -rakkaudesta kertovan kauniin kuvan järven näkymiin. - - - - -19 - -YKSIN - - -Oli helppoa luvata uhrautuvaisuutta, kun sai antautua kokonaan -toiselle ja nähdä edessään kauniin esimerkin. Mutta kun auttava ääni -oli vaiennut, jokapäiväiset oppitunnit loppuneet ja rakas olento -poissa eikä jäljellä muuta kuin yksinäisyys ja suru, silloin Jo -huomasi lupauksensa vaikeaksi täyttää. Miten hän saattoi 'luoda -kotiin päivänpaistetta', kun kaikki valo, lämpö ja kauneus tuntui -sieltä kadonneen silloin, kun Beth vaihtoi vanhan kodin uuteen? Entä -mistä ihmeestä hän saattoi löytää hyödyllisen ja tyydytystä tuottavan -työn nyt, kun rakkaan sisaren palveleminen, mikä itse oli palkinnut -vaivansa, oli päättynyt. - -Toivottomana Jo koetti sokeasti täyttää velvollisuutensa, mutta -kapinoi salaa, sillä hänen mielestään oli väärin, että hänen vähätkin -ilonsa harvenivat ja elämä kävi hänelle yhä raskaammaksi. Toisten -osana oli ainainen auringonpaiste, kun taas toiset saivat vain kulkea -varjon puolella. Se ei ollut oikein, sillä hän näki enemmän vaivaa -kuin Amy tullakseen hyväksi, mutta ei saanut koskaan palkkaa, vain -pettymyksiä, huolta ja raskasta työtä. - -Nämä olivat synkkiä päiviä Jo-raukan elämässä, sillä epätoivo hiipi -hänen sydämeensä, kun hän ajatteli koko elämänsä kuluvan hiljaisessa -talossa -- kaiken maailman huolissa, harvoissa pikku iloissa -ja velvollisuuden täyttämisessä, joka ei näyttänyt milloinkaan -helpottuvan. - --- En kestä tätä. Minua ei ole luotu tällaiseen elämään ja lähden -varmasti tieheni ja teen jotakin epätoivoista, jollei kukaan tule -minua auttamaan, hän tuumi itsekseen vaipuessaan ensimmäisten -yritystensä epäonnistuttua synkkään mielentilaan. - -Mutta Jo sai avun, vaikka hän ei heti tuntenut hyviä enkeleitään, -koska niillä oli tuttu hahmo ja ne käyttivät auttaessaan -yksinkertaisia keinoja. Yöllä Jo usein kavahti pystyyn luullen -Bethin kutsuneen häntä, ja nähdessään pienen tyhjän vuoteen puhkesi -katkerasti itkemään. Oi Beth, tule takaisin, tule takaisin! Eikä -hän ojentanut käsiään turhaan, sillä äidin korva oli yhtä herkkä -kuulemaan hänen nyyhkytyksensä kuin hän itse oli ollut havahtumaan -siskon hiljaisimpaankin kuiskaukseen. - -Äidiltään Jo sai lohdutuksen, tämän rauhoittava kosketus ja lempeät -sanat tyynnyttivät tuskan, kyynelet kertoivat surusta, joka oli -vielä syvempi kuin Jon, ja katkonaiset kuiskaukset puhuivat hänelle -selvempää kieltä kuin rukoukset, sillä niissä ilmeni surun lisäksi -toiveikas alistuminen. Näinä pyhinä hetkinä sydämet puhuivat -sanatonta kieltään yön hiljaisuudessa ja muuttivat kärsimyksen -siunaukseksi, joka jalosti surun ja lujitti rakkauden. Jo tunsi -sen ja hänen taakkansa tuntui keveämmältä kantaa, velvollisuudet -mieluisemmilta ja elämä siedettävämmältä, kun hän sai katsella niitä -turvapaikastaan äidin sylistä. - -Samoin kuin sydämen kipu lievittyi, samoin levoton mielikin sai avun. -Eräänä päivänä Jo meni kirjastoon ja kumartuen hyväilemään isän -harmaata päätä hän pyysi arasti: - --- Isä, puhu minulle niin kuin puhuit Bethille. Minä olen enemmän sen -tarpeessa kuin hän konsanaan, sillä minä olen kerta kaikkiaan kehno. - --- Kultaseni, se on minulle paras lohdutus, hän vastasi ääni vähän -vapisten ja kiersin käsivartensa tyttären ympärille. - -Jo istahti Bethin pieneen tuoliin aivan isän viereen ja kertoi tälle -huolistaan, surustaan, turhista ponnistuksistaan jotka masensivat -häntä, epäuskostaan joka sai elämän näyttämään kovin synkältä, ja -koko hämmennyksestään. Jo antoi isälle täyden luottamuksensa ja isä -puolestaan hänelle avun, jota hän tarvitsi, ja niin molemmat saivat -lohdutuksen suruunsa; sillä nyt he saattoivat puhua toisilleen ei -vain isänä ja tyttärenä vaan myös ihmisinä. Vanhassa kirjastossa, -jota Jo nimitti 'yhden seurakuntalaisen kirkoksi', hän vietti -onnellisia ja opettavia hetkiä ja palasi sieltä entistä iloisempana, -rohkeampana ja nöyrempänä. Sillä hänen vanhempansa, jotka olivat -opettaneet yhden tyttärensä pelkäämättä kohtaamaan kuoleman, -koettivat nyt neuvoa toista astumaan pelottomana ja luottavaisena -elämään ja käyttämään kiitollisena ja taitavasti hyväkseen sen -tarjoamia mahdollisuuksia. - -Jon avuksi tulivat vielä vaatimattomat kotiaskareet ja ilot, joita -hän vähitellen oppi pitämään arvossa ja ymmärtämään. Luudat ja -pesurievut eivät enää olleet vastenmielisiä, sillä ne olivat olleet -Bethin käytössä. Jotakin hänen huolehtivuudestaan näytti jääneen -pieneen pölyliinaan ja vanhaan harjaankin, jota Jo ei milloinkaan -hennonnut heittää pois. Niitä käyttäessään Jo huomasi hyräilevänsä -Bethin lauluja ja hän koetti Bethin tavoin järjestää ja siistiä -pitääkseen ympäristönsä sievänä ja viihtyisänä. Hän auttoi sillä -tekemään kodista taas onnellisen, vaikkei itse tiennyt sitä, ennen -kuin Hanna hänen kättään hyväksyvästi puristaen virkkoi: -- Sinä -tyttö kulta teet kaikkesi, ettemme me kaipaisi rakasta lasta. Kyllä -me sen huomaamme, ja Jumala siunaa sinua vielä siitä, saat nähdä. - -Istuessaan Megin luona ompelemassa Jo huomasi sisarensa edistyneen -paljon: tämä osasi keskustella, oli hyvin selvillä naisen tehtävistä, -ajatuksista ja tunteista, oli onnellinen miehestään ja lapsistaan. -Kaikki perheenjäsenet olivat kilttejä ja avuliaita toisilleen. - --- Naimisissaolo on loppujen lopuksi mukavaa. Mahtaisinkohan minä -menestyä siinä puoleksikaan niin hyvin kuin sinä, Jo sanoi kootessaan -leijaa Demille sekasortoisessa lastenkamarissa. - --- Naimisiin sinun pitäisi mennäkin, jotta luonteesi hellä ja -naisellinen puoli tulisi esiin. Sinä olet kuin kuorimaton kastanja, -piikikäs päältä, mutta sisältä silkinhieno, ja jos pääsee pinnan -alle, löytää sydämen. Jonakin päivänä rakkaus saa kyllä piikkisen -kuoresi putoamaan pois. - --- Pakkanen se avaa kastanjan kuoret, hyvä rouva, ja tarvitaan -aikamoista ravistelua ennen kuin kastanjat tipahtavat puusta. Pojat -poimivat niitä, eikä minua haluta joutua keruupusseihin, vastasi Jo -ja liisteröi leijaansa, jota ei voimakkainkaan tuulenpuuska olisi -jaksanut kohottaa ilmaan, Daisy kun oli takertunut painoksi sen -nauhoihin. - -Meg nauroi, tuossa oli jo pilkahdus entistä Pippuri-Jota. Mutta hän -piti velvollisuutenaan peruutella väitettään niin monin todistein -kuin suinkin keksi. Hänen parhaita puolestapuhujiaan olivat -lapset, joita Jo rakasti hellästi. Muutamien sydänten paras avain -on murhe, Jon sydämellä oli juuri nyt kypsymisaikansa. Tarvittiin -vain vielä vähän auringonpaistetta, jotta kuori irtoaisi ja sisältä -löytyisi hyvä ja terve sydän. Jos Jo olisi aavistanut sen, hän -olisi vetäytynyt entistä tiukemmin kuoreensa ja muuttunut vielä -piikikkäämmäksi. - -Ennen pitkää Jon elämänhalu alkoi palata toistakin tietä. - --- Miksi et enää kirjoita, Jo? Sehän ennen aina piristi sinua, sanoi -äiti kerran, kun haluttomuus oli taas vallannut tytön. - --- Minulla ei ole halua kirjoittaa, ja vaikka olisikin, niin kuka -minun jutuistani välittää? - --- Me välitämme. Kirjoita meille äläkä piittaa muista. Koeta, -kultaseni. Se tekisi sinulle varmasti hyvää, ja meistä se olisi -hauskaa. - --- En usko osaavani, vastasi Jo, mutta istuutui kuitenkin -kirjoituspöytänsä ääreen selailemaan keskeneräisiä käsikirjoituksiaan. - -Kun äiti tunnin kuluttua kurkisti sisään, hän näki Jon olevan -täydessä työssä musta esiliina edessään ja kasvoillaan keskittynyt -ilme, mikä sai rouva Marchin hymyilemään ja hiipimään hiljaa takaisin -tyytyväisenä. Jo ei tiennyt mitä oikein tapahtui, mutta hän tunsi -itsekin että tähän kertomukseen tuli jotakin, joka kävi suoraan -lukijain sydämeen. Kun kotiväki oli nauranut ja itkenyt tarinalle, -isä lähetti sen, oikeastaan vastoin Jon tahtoa, erääseen suosittuun -aikakauslehteen. Tytön suureksi hämmästykseksi siitä maksettiin -runsaasti ja hänen toivottiin kirjoittavan lisää. Kertomus herätti -ilmestyttyään suurta huomiota, ja Jo oli vielä hämmästyneempi kuin -silloin, kun hänen romaaninsa sai kiitosta ja moitetta samalla kertaa. - --- En ymmärrä tätä ensinkään. Mikä ihme siinä pienessä kertomuksessa -voi saada ihmiset noin innostumaan? hän sanoi aivan hämillään. - --- Se on todenmukainen, siinä on sen salaisuus. Huumori ja tunne -antavat siihen eloa ja sinä olet vihdoin löytänyt oman tyylisi. -Sinä et ajatellut rahoja etkä mainetta kirjoittaessasi; sinä panit -siihen oman sielusi, rakas lapsi. Sinulla on ollut vastoinkäymisiä, -nyt on menestyksen vuoro. Tee edelleen parhaasi ja ole onnellinen -onnistumisestasi niin kuin mekin. - --- Jos siinä on jotakin kaunista ja totta, niin se ei ole minun -ansiotani; minä saan siitä kiittää sinua, äitiä ja Bethiä, sanoi Jo, -jota isän sanat liikuttivat enemmän kuin koko maailman kiitos. - -Niinpä Jo rohkeuden ja surun ja ilon kasvattamana kirjoitteli pieniä -tarinoitaan, ja sekä ne että hän itse saivat paljon ystäviä, sillä -maailma on suopea vaatimattomia kulkijoita kohtaan, kuten Jo huomasi. - -Kun Laurie ja Amy kirjoittivat kihlauksestaan, rouva March pelkäsi, -että Jon olisi vaikeata yhtyä iloon. Hänen pelkonsa haihtui kuitenkin -pian, sillä vaikka Jo ensin kävi vakavaksi, hän suhtautui asiaan -hyvin rauhallisesti ja hänellä oli paljon suunnitelmia 'lasten' -varalle jo ennen kuin oli lukenut kirjeen toistamiseen. Se oli -kaksinlaulu, jossa he ylistivät toisiaan kuin rakastavaiset ainakin. -Sitä oli hauska lukea ja kaikki yhtyivät sen ajatuksiin. - --- Oletko hyvilläsi, äiti? kysyi Jo, kun he laskivat tiheästi -kirjoitetut arkit syrjään ja katsahtivat toisiinsa. - --- Olen, toivoin tätä siitä lähtien, kun Amy kirjoitti antaneensa -rukkaset Fredille. Olin varma, että hänet oli vallannut jokin -kauniimpi tunne kuin se, mitä sinä sanot käytännölliseksi -näkökannaksi, ja pikku vihjeet hänen kirjeissään saivat minut -aavistamaan, että rakkaus ja Laurie pääsisivät voitolle. - --- Sinäpä olet tarkkanäköinen! Etkä puhunut siitä minulle sanaakaan! - --- Äidillä täytyy tyttöjen asioissa olla tarkat silmät ja varovainen -kieli. En uskaltanut saattaa sinun päähäsi ajatusta, ties vaikka -olisit onnitellut heitä ennen kuin asia oli selväkään. - --- En ole enää niin ajattelematon kuin ennen. Voit luottaa minuun, -nyt olen tarpeeksi vakava ja järkevä kenen tahansa uskotuksi. - --- Niin oletkin, kultaseni, ja minä olisin ottanut sinut uskotukseni, -jollen olisi ajatellut sinun tulevan pahoillesi, kun kuulet Teddysi -rakastavan toista. - --- Mutta äiti, miten olisin käyttäytynyt niin typerästi, vaikka olin -antanut hänelle rukkaset? - --- Tiesin että silloin tarkoitit totta, mutta viime aikoina olen -ajatellut, että saattaisit antaa hänelle toisen vastauksen, jos -hän tulisi uudelleen kysymään. Suo anteeksi, kultaseni, mutta en -voi olla huomaamatta, että tunnet olevasi kovin yksinäinen, ja -sydämeeni koskee, kun näen joskus ikävöivän ilmeen silmissäsi. Niinpä -ajattelin, että Teddy voisi ehkä nyt täyttää tyhjän tilan sydämessäsi. - --- Ei, äiti, näin on parempi, ja minä olen iloinen, että Amy on -oppinut rakastamaan häntä. Mutta yhdessä asiassa olet oikeassa: minä -olen yksin, ja jos Teddy olisi koettanut uudelleen, olisin kenties -saattanut vastata myöntävästi -- en siksi, että rakastaisin häntä -enempää kuin ennenkään, vaan siksi että haluan nyt enemmän kuin -silloin, että minua rakastettaisiin. - --- Olen iloinen siitä, Jo, sillä se osoittaa sinun edistyvän. Meitä -on aika monta, jotka rakastamme sinua, isä ja äiti, sisaret ja -veljet, ystävät ja lapset. Koeta tyytyä meihin siihen asti, kun -kohtaat sen, joka lahjoittaa sinulle parhaan rakkauden. - --- Äidin rakkaus on varmasti kaikkein parasta, mutta sinulle voin -kuiskata, että haluan kokea muitakin lajeja. Kumma juttu, mitä -runsaammin saan nälkääni hellyyttä ja rakkautta, sitä enemmän tunnen -kaipaavani. En olisi uskonut, että sydämeen mahtuu niin paljon. Minun -sydämeni on kauhean venyvä, se ei tunnu täyttyvän mistään. Ennen -minulle riitti oma perhe oikein hyvin. En oikein ymmärrä tätä. - --- Minä ymmärrän, sanoi rouva March ja hymyili tietäväisesti, kun Jo -etsi kirjeestä kohdan, jossa Amy puhui Lauriesta. - - "On suloista olla Laurien rakkauden kohteena. Hän ei ole - tunteellinen eikä usein puhu rakkaudestaan, mutta minä näen ja - tunnen sen kaikesta, mitä hän tekee ja sanoo, ja se tekee minut - niin onnelliseksi ja nöyräksi, että minusta tuntuu kuin olisin - aivan toinen tyttö kuin ennen. - - Vasta nyt olen saanut nähdä miten hyvä, jalo ja hellä hän - pohjaltaan on. Hänen sydämensä on minulle kuin avoin kirja. Se on - täynnä yleviä vaikutteita, toiveita ja aikomuksia, ja olen ylpeä - siitä että se kuuluu minulle. Hän sanoo että hänestä tuntuu kuin - hänen matkansa maailman halki tulisi onnelliseksi, kun minä olen - perämiehenä laivassa ja painolastina on paljon rakkautta. Minä - toivon, että niin käy, ja koetan täyttää hänen odotuksensa, sillä - rakastan uljasta kapteeniani kaikesta sydämestäni, sielustani ja - voimastani enkä aio jättää häntä, niin kauan kuin Jumala antaa - meidän olla yhdessä. Oi äiti, en olisi uskonut, että maailma - voisi olla kuin taivas, kun kaksi ihmistä rakastaa toisiaan ja - elää toisilleen!" - --- Tässä on viileä, pidättyväinen ja rahantunteva Amymme! Tosiaan, -rakkaus saa aikaan ihmeitä! Miten äärettömän onnellisia he -mahtavatkaan olla! Ja Jo keräsi kirjeen arkit huolehtivasti talteen. - -Jo nousi hitaasti yläkertaan; ulkona satoi eikä hän voinut mennä -kävelemään. Häntä vaivasi taas levottomuus, mutta tuo kipu ei ollut -nyt sävyltään katkeraa niin kuin ennen, se oli vain osattomuuden -tuntua ja alakuloista kyselyä, miksi hänen kävi näin, kun sisar sai -kaiken mitä maailmassa toivoikin. Näinhän ei ollut, Jo tiesi sen -ja koetti torjua ajatuksen. Mutta hellyyden tarve oli voimakas, ja -Amyn onni herätti hänet ikävöimään jotakuta, jota saisi "rakastaa -sydämestään, sielustaan ja voimastaan niin kauan kuin Jumala sallisi -heidän olla yhdessä". - -Ylhäällä ullakolla, jonne Jon rauhattomat askelet päätyivät, -oli neljä pientä puista arkkua rivissä. Kuhunkin oli merkitty -omistajan nimi, ja jokainen sisälsi muistoja menneiltä lapsuus- ja -tyttöajoilta. Jo katseli, mitä niissä oli. Omansa kohdalle -päästyään hän nojasi leukansa arkun reunaan ja katseli hajamielisenä -sekamelskaa, kunnes hänen silmänsä osuivat vanhaan vihkopinkkaan. -Hän otti sen käteensä, käänteli lehtiä ja eli uudelleen hauskan -talven ystävällisen rouva Kirken kodissa. Aluksi hän hymyili, -sitten hän kävi miettiväiseksi, vihdoin surulliseksi ja lopulta, -hänen lukiessaan professorin kirjoittamaa viestiä hänen huulensa -alkoivat väristä, vihkot valuivat hänen sylistään maahan ja hän jäi -tuijottamaan ystävällisiin sanoihin, ikään kuin ne olisivat saaneet -uuden merkityksen ja koskettaneet hänen sydämensä herkintä kohtaa. - --- Odottakaa minua, rakas ystävä. Kenties viivyn vähän, mutta tulen -varmasti. - --- Jospa hän tulisikin! Hän oli aina ystävällinen, hyvä ja -kärsivällinen minua kohtaan. Vanha kunnon Fritz, en silloin -ymmärtänyt antaa hänelle kyllin suurta arvoa, mutta nyt haluaisin -kovin mielelläni tavata hänet, kun kaikki lähtevät luotani ja jään -aivan yksin. - -Ja puristaen paperilappua kädessään kuin lupausta, jonka oli määrä -vielä täyttyä, Jo painoi päänsä pehmeätä tilkkupussia vasten ja -purskahti itkuun, joka oli yhtä kiihkeätä ja vuolasta kuin kattoa -vasten valuva sade. - -Oliko se pelkkää itsesääliä, yksinäisyyttä tai masennusta? -Vai heräsikö hänessä tunne, joka oli odottanut aikaansa yhtä -kärsivällisesti kuin sen herättäjä? Kukapa tietää? - - - - -20 - -YLLÄTYKSIÄ - - -Jo lepäili hämärissä vanhalla sohvalla, katseli tuleen ja mietti. -Näin hän mieluimmin vietti hämäränhetken. Kukaan ei tähän aikaan -häirinnyt häntä; hän loikoi haaveksien pää Bethin punaisella tyynyllä -ja suunnitteli kertomuksia tai ajatteli sisartaan, joka tuntui yhä -olevan lähettyvillä. Tänään Jo oli väsyneen ja vakavan, melkeinpä -surullisen näköinen, sillä huomenna oli hänen syntymäpäivänsä, ja hän -mietti, miten nopeasti aika vieri ja hänen ikänsä karttui. Hän oli -jo viidenkolmatta, ja kaikki nuo vuodet tuntuivat valuneen hukkaan! -Mutta ajatellessaan näin Jo erehtyi. Nuo vuodet eivät olleet menneet -hukkaan, ja sen hän sai ennen pitkää ilokseen huomata. - --- Vanhapiika minusta tulee. Niin, kirjoitteleva ikäneito, kynä -puolisona ja kertomussikermä lapsina. Kahdenkymmenen vuoden kuluttua -olen ehkä ehtinyt kerätä itselleni mainetta, ja silloin olen jo -niin vanha, etten osaa iloita siitä, niin yksinäinen, etten voi -jakaa iloani kenenkään kanssa, ja niin riippumaton, etten mainetta -tarvitse. No, ei minusta sentään tarvitse tulla hapanta tekopyhimystä -eikä itsekästä nautiskelijaa, ja varmasti vanhoillapiioilla on oikein -mukavaa, kunhan asiaan tottuu, mutta... ja Jo huokaisi, ikään kuin -tulevaisuudenkuva ei sittenkään olisi ollut houkutteleva. - -Jo taisi hetkeksi nukahtaa, sillä äkkiä hän oli näkevinään Laurien -haamun ilmielävänä edessään. Se näytti kumartuvan hänen puoleensa -aivan kuten entisinä aikoina, kun poika tunsi mielessään yhtä ja -toista, mutta halusi peitellä sitä. Jo ei ollut uskoa silmiään, vaan -makasi aivan hiljaa tuijottaen haamua, kunnes se kumartui ja suuteli -häntä. Silloin hän tunsi sen ja huudahti riemuissaan: - --- Teddy, Teddy! - --- Jo kulta, sinähän taidat olla iloinen tavatessasi minut? - --- Iloinen! Poikakulta, sanat eivät riitä kuvaamaan minun iloani. -Missä Amy on? - --- Hän jäi äitisi kanssa Megin luo. Poikkesimme sinne matkan varrella -enkä saanut vaimoani irti heidän kynsistään. - --- Mitä -- vaimoasi? huudahti Jo hämmästyneenä. - --- Kas peijakasta, nyt se livahti minulta! Laurie näytti niin -syylliseltä, että Jo iski häneen kuin salama. - --- Te olette jo menneet naimisiin! - --- Olemme, mutta lupaan etten enää koskaan mene! Laurie vaipui -polvilleen väännellen katuvaisena käsiään, ja hänen kasvoillaan oli -samalla kertaa ilkikurinen, hilpeä ja voitonriemuinen ilme. - --- Oletteko oikein laillisesti naimisissa? - --- Mitä laillisimmin, kiitos kysymästä. - --- Varjelkoon! Mitähän hirveätä keksit seuraavaksi? Jo vaipui -istumaan henkeään haukkoen. - --- Aivan sinun tapaisesi, vaikkei ylen kohtelias onnittelu, virnisti -Laurie alamaisesta asennostaan mutta tyytyväisenä myhäillen. - --- Mitä sinä sitten odotat saavasi, kun salpaat toiselta hengen -hiipimällä sisään kuin murtovaras ja päästämällä suustasi mokomia -juttuja? Nouse pystyyn, hassu poika, ja kerro minulle koko tarina! - --- En sano sanaakaan, ellet päästä minua vanhalle paikalleni ja jätä -pois tyynymuuria. - -Jo nauroi makeasti, mitä ei ollut kuultu pitkään aikaan, taputti -kutsuvasti sohvaa ja sanoi lämpimästi: - --- Vanha tyyny on ullakolla, emmekä me tarvitse sitä enää. Tule -ripittäytymään, Teddy! - --- Kuulostaapa mukavalta, kun sanot minua Teddyksi! Kukaan muu ei -sano minua siksi. Laurie istahti tyytyväisenä sohvaan. - --- Miksi Amy sinua sanoo? - --- Herrakseen. - --- Se on hänen tapaistaan. Mutta kyllä sinä näyt sen nimen arvoinen -olevankin, sanoi Jo, ja hänen silmistäänkin näkyi, että Laurie oli -hänestä entistä komeampi. - -Tyyny oli poissa, mutta silti heidän välillään oli muuri, vuosien -eron ja muuttuneiden tunteiden kasvattama. He tunsivat sen, ja hetken -he katselivat toisiaan kuin tuo näkymätön muuri olisi heittänyt -varjon heidän ylleen. Se haihtui kuitenkin kohta, kun Laurie sanoi -koettaen turhaan näyttää arvokkaalta: - --- Enkö tosiaan ole kuin ainakin nainut mies ja perheen pää? - --- Et ollenkaan, etkä koskaan tule olemaankaan. Sinusta on tullut -tärkeämpi ja hauskemman näköinen, mutta muuten olet sama hulivili -kuin ennenkin. - --- Kuulehan, Jo, sinun pitäisi kyllä kohdella minua vähän -kunnioittavammin, yritteli Laurie, joka nautti täydestä sydämestään. - --- En minä voi, kun jo pelkkä ajatuskin, että sinä olet naimisissa, -tuntuu niin hassunkuriselta, etten voi pysyä vakavana! vastasi Jo -hymyillen niin tarttuvasti, että molemmat purskahtivat taas nauruun -ja alkoivat sitten puhella vanhaan mukavaan tapaan. - --- Sinun ei kannata lähteä ulos kylmään Amya vastaan, sillä he -kaikki tulevat pian tänne. Minä en malttanut odottaa, sillä halusin -itse päästä kertomaan sinulle suuren yllätyksen nähdäkseni sinun -ällistyksesi. - --- Tietysti, ja sitten pilasit koko kertomuksen alkamalla väärästä -päästä. Ala nyt alusta ja kerro miten kaikki kävi. - --- Niin, tein sen Amyn mieliksi, alkoi Laurie silmissään välke, joka -sai Jon huudahtamaan: - --- Ensimmäinen valhe! Amy teki sen sinun mieliksesi. Jatka ja puhu -totta, hyvä herra, jos voit. - --- Nyt hän alkaa saivarrella. Eikö hän olekin lystikäs? huomautti -Laurie takkatulelle. -- Asiahan on aivan sama, koska hän ja minä -olemme yhtä. Olimme aikoneet tulla kotiin Carrolien kanssa jo -kuukausi tai pari sitten, mutta he muuttivat äkkiä mielensä ja -päättivät jäädä vielä talveksi Pariisiin. Mutta isoisä halusi kotiin. -Hän oli lähtenyt matkalle minun tähteni enkä siksi voinut antaa -hänen palata yksinään, mutta en liioin voinut jättää Amya, ja kun -rouva Carrol oli saanut päähänsä, ettei Amyn muka sopinut lähteä -yksin meidän seurassamme, minä ratkaisin asian sanomalla: "Mennään -naimisiin, silloin voimme tehdä mitä ikinä haluamme." - --- Niin tietysti. Sinähän järjestät aina asiat niin kuin sinulle -sopii. - --- En aina. Jokin Laurien äänessä sai Jon nopeasti lisäämään: - --- Miten ihmeessä sait tädin suostumaan? - --- Kovalle se ottikin, mutta näin meidän kesken sanottuna me puhuimme -hänet pyörryksiin. Ei ollut aikaa kirjoittaa teille ja kysyä lupaa, -mutta tehän olisitte sen joka tapauksessa antaneet, niin että otimme -vain 'aikaa kauluksesta', kuten vaimoni sanoo. - --- Eräät taitavat olla ylpeitä tuosta vaimo-sanasta ja käyttävät sitä -mielellään, keskeytti Jo kohdistaen vuorostaan sanansa takkatulelle. -Hän oli iloinen nähdessään sen loimussa onnellisen välkkeen noissa -silmissä, jotka heidän viimeksi tavatessaan olivat olleet surullisen -synkät. - --- Kenties hiukan. Hän on niin hurmaava pikku nainen, etten voi olla -muuta kuin ylpeä hänestä. No niin, setä ja täti olivat paikalla, -niin että asia saattoi sujua säädyllisesti. Me olimme niin toistemme -lumoissa, ettei meistä erillämme ollut mihinkään. Tämä järjestely -helpotti asioita, ja niin panimme toimeksi. - --- Milloin, missä, miten? kysyi Jo täynnä naisellista mielenkiintoa -ja uteliaisuutta, sillä hänen oli vieläkin vaikea uskoa asia todeksi. - --- Kuusi viikkoa sitten Amerikan konsulaatissa Pariisissa; ne olivat -tietysti hiljaiset vihkiäiset, sillä vaikka olimmekin onnellisia, -emme unohtaneet pikku Bethiä. - -Kuullessaan sanat Jo pujotti kätensä Laurien käteen, ja Laurie -silitteli hiljaa pientä punaista tyynyä, jonka hän muisti hyvin. - --- Miksi ette kirjoittaneet meille jäljestäpäinkään? kysyi Jo hetken -vaitiolon jälkeen vähän rauhoittuneena. - --- Tahdoimme yllättää teidät, sillä meidän oli ensin määrä tulla -heti häiden jälkeen kotiin. Mutta isoisä keksikin, ettei hän -selviäisi lähtemään moneen viikkoon ja lähetti meidät viettämään -kuherruskuukautta mihin vain itse halusimme. Amy oli kerran -nimittänyt Valrosaa oikeaksi kuherruskuukausiparatiisiksi, joten me -menimme sinne ja olimme niin onnellisia kuin ihminen voi olla vain -kerran elämässään. - -Laurie näytti hetkeksi unohtavan Jon ja tämä oli iloinen siitä. Se -että Laurie kertoi asioistaan näin avoimesti ja luontevasti, osoitti -että hän oli unohtanut ja antanut anteeksi. Jo koetti vetää kätensä -pois, mutta Laurie piti siitä lujasti kiinni, ikään kuin olisi -arvannut hänen ajatuksensa, ja sanoi vakavasti: - --- Jo-kulta, tahtoisin sanoa sinulle erään asian, ja sitten -hautaamme sen ikipäiviksi. Sanoin kirjeessäni, jossa kerroin -Amyn ystävällisyydestä minua kohtaan, etten milloinkaan lakkaa -rakastamasta sinua. Mutta rakkauteni on nyt toisenlaista ja olen -oppinut ymmärtämään, että näin on parasta. Amy ja sinä olette -vaihtaneet paikkaa sydämessäni, siinä kaikki. Luulen että niin oli -säädetty, ja kaikki olisi kehittynyt itsestään siihen suuntaan, jos -vain olisin noudattanut neuvoasi ja odottanut. Mutta minä en koskaan -pysy kärsivällisenä ja siksi sain pettyä. Minä olin silloin vasta -poika, itsepäinen ja kiihkeä, ja minun oli nieltävä monta kovaa palaa -ennen kuin ymmärsin erehtyneeni. Sillä olin erehtynyt, niin kuin -sinä, Jo, sanoit, mutta minä huomasin sen vasta tehtyäni tarpeeksi -narrimaisuuksia. Totta tosiaan, joskus olin niin pyörällä päästäni, -etten tietänyt kumpaa rakastin enemmän, sinua vai Amya. Koetin -rakastaa teitä molempia yhtä paljon, mutta en voinut, ja kun sitten -tapasin hänet Sveitsissä, kaikki selvisi minulle yhdellä iskulla. Te -kumpikin saitte oman paikkanne sydämessäni ja tunsin selvästi, että -olin voittanut vanhan rakkauteni, ennen kuin uusi valtasi minut. -Saatoin vilpittömästi jakaa sydämeni Jo-siskon ja Amy-vaimon kesken -ja rakastaa heitä kumpaakin lämpimästi. Uskothan sen, Jo? Kohtele -minua niin kuin vanhoina hyvinä aikoina, jolloin opimme tuntemaan -toisemme. - --- Uskon varmasti. Mutta Teddy, meistä ei koskaan enää tule lapsia, -vanhat hyvät ajat eivät palaa, meidän on turha toivoa sitä. Nyt -olemme mies ja nainen, ja meidän on tehtävä oikeaa työtä, sillä -leikin aika on ohi emmekä enää jouda hulluttelemaan. Minä näen että -sinä olet muuttunut, ja pian huomaat, että minäkin olen. Minä kaipaan -entistä poikaa, mutta pidän yhtä paljon sinusta nyt ja lisäksi -ihailen sinua, koska näyt täyttävän odotukseni. Emme enää voi olla -leikkitovereita, mutta olemme sisar ja veli, jotka auttavat ja -rakastavat toisiaan. Eikö niin, Laurie? - -Vastaukseksi Laurie tarttui Jon ojentamaan käteen ja painoi hetkeksi -kasvonsa sitä vasten tuntien, että kiihkeän lapsuusrakkauden -sirpaleista oli kasvanut luja, kaunis ystävyys, joka oli siunaukseksi -kummallekin. Mutta Jo, joka ei halunnut kotiintulon muodostuvan -murheelliseksi, sanoi iloisesti: - --- Uskomatonta, että te lapset olette tosiaan naimisissa ja aiotte -perustaa oman kodin. Minusta tuntuu kuin vielä eilen olisin -napittanut Amyn esiliinan ja tarttunut sinua tukasta, kun kiusasit -minua. Hyvänen aika, miten aika lentää. - --- Älä viitsi puhua noin tätimäisesti, varsinkin kun toinen lapsi on -itseäsi vanhempi. Minä voin kehua olevani täysi-ikäinen mies, ja kun -tapaat Amyn, huomaat, että hän on sangen varhaiskypsä lapsi, sanoi -Laurie huvittuneena Jon äidillisestä sävystä. - --- Sinä lienet vuosiltasi vähän vanhempi, mutta minä tunnen olevani -paljon iäkkäämpi. Naisten laita on aina niin, ja viimeksi kulunut -vuosi on ollut niin vaikea, että minusta tuntuu kuin olisin -nelikymmenvuotias. - --- Jo raukka! Me lähdimme huvittelemaan ja jätimme sinut yksin -kantamaan raskaan taakan. Sinä oletkin vanhentunut. Tuossa näkyy -ryppy ja tuolla toinen. Katseesi on surullinen, ja koskettaessani -äsken tyynyä huomasin, että se oli kyynelistä kostea. Sinulla on -ollut paljon kestettävää ja olet joutunut kärsimään aivan yksin. Mikä -itsekäs elukka minä olenkaan ollut! Laurie repi katuvaisen näköisenä -tukkaansa. - -Mutta Jo vain käänsi tyynyn, joka oli antanut hänet ilmi, ja koettaen -tehdä äänensä iloiseksi hän vastasi: - --- Ei ensinkään, minullahan oli isä ja äiti apunani, lapsikullat -lohdutuksenani, ja kun tiesin sinun ja Amyn voivan hyvin ja olevan -onnellisia, huolet tuntuivat kevyemmiltä. En kiellä, että toisinaan -tunnen itseni yksinäiseksi, mutta se on vain hyväksi minulle ja... - --- Nyt se on loppuva, puuttui Laurie puheeseen ja kiersi käsivartensa -hänen ympärilleen ikään kuin puolustaakseen häntä kaikelta pahalta. --- Amy ja minä emme tule toimeen ilman sinua, sinun on tultava -opettamaan meille lapsille talonpitoa ja jakamaan kaikki kanssamme, -niin kuin ennenkin. Me pidämme sinua oikein hyvänä ja elämme -onnellisina yhdessä. - --- Jollen vain olisi teidän tiellänne, siitä voisi tulla oikein -hauskaakin. Alan tuntea itseni taas nuoreksi, sillä jotenkin kaikki -huoleni tuntuivat haihtuvan sinun tultuasi, Teddy. Sinä osaat aina -lohduttaa, sanoi Jo ja painoi päänsä Laurien olkapäälle aivan kuin -vuosia sitten, kun Beth makasi sairaana ja Laurie pyysi saada olla -Jon tukena. - -Laurie katsahti tyttöön pohtien, mahtoiko tämä muistaa sitä aikaa, -mutta Jo hymyili itsekseen ikään kuin hänen huolensa tosiaan olisivat -Laurien tullessa haihtuneet. - --- Sinä olet pysynyt ihan samanlaisena, äsken vuodatit kyyneliä ja -nyt naurat. Tällä hetkellä näytät vähän vallattomalta. Mitä sinulla -on mielessäsi, täti? - --- Aprikoin vain, miten te tulette toimeen keskenänne. - --- Kuin enkelit! - --- Niin, tietysti nyt alussa, mutta kumpi määrää? - --- Tunnustan suoraan, että hän määrää nyt, annan hänen ainakin -luulla niin -- tiedäthän että se on hänestä hauskaa. Kohta rupeamme -vuorottelemaan, sillä kuten sanotaan, avioliitto vie puolet -oikeuksista ja tuo toisen verran velvollisuuksia. - --- Kyllä teillä asiat pysyvät nykyisellään. Amy on valtiattarena koko -ikänsä. - --- No niin, hän tekee sen niin huomaamatta, ettei minulla oikeastaan -ole sitä vastaan mitään. Hän kuuluu niihin naisiin, jotka osaavat -hallita hyvin. Melkein pidän siitä, sillä hän osaa kiertää ihmisen -sormensa ympäri pehmeästi ja taitavasti kuin silkkilangan ja saa -toisen vielä pitämään sitä suosionosoituksena. - --- Ajatella että sain nähdä sinun tyytyväisenä alistuvan -tohvelisankariksi! huudahti Jo heilauttaen käsivartensa ilmaan. - -Oli hupaisaa nähdä Laurien kohauttavan olkapäitään ja miehisen -halveksivasti hymyilevän olettamukselle vastatessaan mahtavasti: - --- Amy on liian tahdikas sellaiseen, enkä minä ole niitä miehiä, -jotka alistuvat mihin hyvänsä. Vaimoni ja minä kunnioitamme itseämme -ja toisiamme niin paljon, ettemme ikinä sorra toisiamme emmekä -riitele. - -Tämä oli Jolle mieleen ja hänen mielestään uusi arvokkuus sopi hyvin -Laurielle. Mutta paljon hän oli muuttunut kehittyessään pojasta -mieheksi, Jo oli siitä hyvillä mielin mutta samalla vähän kaihoisa. - --- Varmaankin. Amy ja sinä ette milloinkaan riidelleet niin kuin -me. Hän on aurinko, minä olen tuuli ja, kuten muistat, sadussakin -auringolla oli suurempi valta. - --- Kyllä hän osaa riepottaakin miestä, nauroi Laurie. -- Sain -totisesti kuulla kunniani Nizzassa! Voin vakuuttaa, että se oli -hyvän joukon tuimempi läksytys kuin olen saanut sinulta ikinä. -Joskus kerron sinulle kaikki -- hän ei sitä varmastikaan tee, -sillä väitettyänsä ensin halveksivansa minua ja häpeävänsä minun -tähteni hän menetti sydämensä tälle kurjalle ja meni naimisiin -tyhjäntoimittajan kanssa. - --- Miten halpamaista! Jos hän vastedes solvaa sinua, tule minun -luokseni, niin minä puolustan sinua. - --- Sitä tarvitsenkin, kuten näkyy, vastasi Laurie ponnahtaen pystyyn. -Samassa hänen kasvoilleen levisi ihastunut ilme, kun hän kuuli Amyn -huutavan: - --- Missä on Jo? Missä on minun vanha rakas Jo-siskoni? - -Koko perhe työntyi sisään. Yleinen syleileminen ja suuteleminen -seurasi ja ulkomaanmatkaajat asetettiin sohvaan istumaan kaikkien -ihailtaviksi. Herra Laurence oli yhtä reipas ja sydämellinen kuin -ennenkin ja ulkomaanmatka näytti tehneen hänelle yhtä hyvää kuin -toisillekin. Äreys oli melkein kadonnut ja hänen vanhanaikainen -kohteliaisuutensa oli entistäkin hioutuneempaa. Hän hymyili suopeasti -'lapsilleen', kuten hän nimitti nuorta paria, ja Amy kohteli häntä -huomaavasti ja hellästi kuin tytär. - -Heti Amyn nähtyään Meg huomasi, ettei hänen oma pukunsa ollut -pariisilaismallinen. Rouva Moffatkin joutuisi kokonaan varjoon -rouva Laurencen rinnalla, joka oli mitä siroimmin ja aistikkaimmin -pukeutunut. - -Miten hyvin he sopivatkaan yhteen, mietti Jo katsellessaan -nuorta paria. Olin oikeassa, Laurie on saanut omakseen kauniin, -hyvinkasvatetun tytön, joka sopii hänen kotiinsa paremmin kuin vanha -Jo ja on hänelle ylpeyden aiheena eikä vaivana. Herra ja rouva -March hymyilivät ja nyökkäsivät toisilleen onnellisina siitä, että -heidän nuorimpansa oli käynyt hyvin, ei ainoastaan aineellisesti -vaan myös sikäli, että tämä oli saanut omakseen rakkauden, onnen ja -luottamuksen. - -Amyn kasvot säteilivät sydämen rauhasta versovaa hiljaista iloa, -äänessä oli uusi, hellä sointi ja hänen olemuksensa viileys ja -jäykkyys oli muuttunut lempeäksi arvokkuudeksi. Teeskentelystä ei -näkynyt jälkeäkään, ja hänen herttainen sydämellinen käytöksensä -ihastutti enemmän kuin kauneus tai sirous, sillä se osoitti hänen -varmasti olevan hieno nainen, joksi hän oli toivonut tulevansa. - --- Rakkaudella on ollut hyvä vaikutus pikku tyttöömme, sanoi äiti -hiljaa. - --- Amylla on koko elämänsä ajan ollut hyvä esimerkki edessään, -kuiskasi pastori March katsoen hellästi väsyneitä kasvoja ja harmaita -hiuksia. - -Daisy ei saanut silmiään irti 'nätistä tädistä', vaan tarrautui -kuin sylikoira tämän ihmeellisiin käätyihin, jotka olivat täynnä -jännittäviä riipukkeita. Demi tutki tarkasti uusia sukulaisiaan ennen -kuin suostui ottamaan vastaan herttaisen puisen karhuperheen, joka -tuotiin tuliaisiksi Bernistä. Mutta Laurie tiesi miten poikaa oli -kohdeltava, ja vihdoin tämä antautuikin täydellisesti: - --- Nuori mies, kun viimeksi tein tuttavuutta kanssasi, löit minua -vasten kasvoja; nyt vaadin kunniallista hyvitystä! Ja pitkän enon -filosofinen arvokkuus hävisi kokonaan, kun hän alkoi telmiä pikku -miehen kanssa. - --- Siunatkoon, eikö tuo tyttö ole silkissä kiireestä kantapäähän, -hienona kuin mikäkin. Onpa hauska kuulla ihmisten karahteeraavan -meidän pikku Amya rouva Laurenceksi! mumisi vanha Hanna, jonka piti -vähän väliä kurkistaa sisään samalla kun hän kattoi pöytää erittäin -hajamielisenä. - -Hyvänen aika minkälainen ääntensorina siinä kävi, kaikki puhuivat -yhtaikaa koettaen puolessa tunnissa tehdä selvää kolmen vuoden -tapauksista. Onneksi teen juonti toi tyynnyttävän keskeytyksen, -iloinen kulkue vaelsi ruokasaliin: herra March saatteli ylpeänä rouva -Laurencea ja rouva March nojasi ylpeänä 'poikansa' käsivarteen; vanha -herra vei pöytään Jon ja kuiskasi tämän korvaan: - --- Tule sinä nyt minun tytökseni. - -Jon huulet vavahtivat hiukan, kun hän katsahti uunin vieressä olevaan -tyhjään paikkaan ja kuiskasi vastaukseksi: - --- Koetan täyttää hänen paikkansa, sir. - -Kaksoset hyppelivät perässä autuaina; kaikki olivat näet -vastatulleiden lumoissa, niin että lapset saivat huvitella parhaan -taitonsa mukaan. Kyllä he käyttivätkin tilaisuutta hyväkseen. He -maistoivat salaa teetä, ahmivat piparkakkuja ja kaiken kruunuksi -kumpikin sujautti herkullisen leivoksen pieneen taskuunsa, missä -ne pian murenivat näkymättömiin todistaen sekä ihmisluonnon että -torttujen heikkoutta. Mutta salaa otetut tortut alkoivat kaivaa -kummankin omaatuntoa ja peläten, että Jo-tädin terävä silmä voisi -nähdä vaatteenkin lävitse, pienet rikolliset vetäytyivät ukin -turviin, jolla ei tällä kertaa ollut silmälaseja nenällään. - -Amy joka kulki toisen luota toisen luo kuin makeisvati, palasi saliin -herra Laurencen käsipuolessa. Muilla oli entiset parinsa, ja siten -Jo jäi ilman kavaljeeria. Hän ei sitä ensin huomannut, sillä hän jäi -vastaamaan Hannalle, kun tämä innokkaana tiedusteli: - --- Saako Amy-neiti ajella omissa vaunuissa ja käyttää niitä upeita -hopea-astioita, joita herra Laurencella on varastoissaan? - --- Ei kumma, vaikka hän saisi kuusi valkoista hevosta vaunujensa -eteen, söisi kultalautasilta ja pukeutuisi joka päivä pitseihin -ja jalokiviin. Teddyn mielestä ei mikään ole liian hyvää hänelle, -vastasi Jo säteillen tyytyväisyyttä. - --- No kaikkea! Syödäänkö aamiaiseksi lihamuhennosta vai -kalapyöryköitä? kysyi Hanna sitten yhteen menoon. - --- Ei sillä ole väliä, vastasi Jo ja sulki oven, sillä ruoka -tuntui hänestä nyt kovin vastenmieliseltä puheenaiheelta. Hän jäi -hetkeksi katselemaan seuruetta, joka katosi yläkertaan, ja kun Demin -lyhyet, ruudukkaat sääret olivat selviytyneet ylimmälle portaalle, -hänet valtasi äkkiä sellainen yksinäisyyden tunne, että kyynelet -kihosivat hänelle silmiin ja hän vilkuili ympärilleen kuin etsien -jonkun käsivartta tuekseen. Jospa hän vain olisi tiennyt millainen -syntymäpäivälahja oli häntä lähestymässä, hän ei olisi tuuminut: --- Kun pääsen vuoteeseen, saan hiukan vetistellä. Nyt täytyy pysyä -iloisen näköisenä. Hän kuivasi kädellään kyynelensä -- nenäliinaa -ei tietenkään löytynyt -- ja oli juuri onnistunut saamaan hymyn -kasvoilleen, kun ulko-ovelta kuului kolkutus. - -Hän avasi sen viipymättä, ja hätkähti kuin olisi taas nähnyt aaveen. -Siellä oli pitkä, parrakas mies, joka säteili hänelle pimeästä kuin -keskiyön aurinko. - --- Voi, herra Bhaer, miten hauska nähdä teitä! huudahti Jo tarttuen -hänen käteensä ikään kuin peloissaan, että pimeys voisi niellä hänet -ennen kuin hän oli päässyt sisään. - --- Entä teitä sitten, neiti March, mutta ei, teillä on vieraita, -ja professori pysähtyi kuullessaan yläkerrasta iloisia ääniä ja -tanssiaskelia. - --- Ei ole, omaisia vain. Sisareni ja ystäväni ovat juuri palanneet -kotiin ja me juhlimme sitä. Tulkaa vain joukkoon. - -Herra Bhaer olisi varmaan arvokkaasti kääntynyt takaisin ja tullut -uudelleen toisena päivänä. Mutta se ei oikein käynyt, sillä Jo -sulki oven hänen jälkeensä ja otti hatun hänen päästään. Ehkäpä Jon -kasvotkin vaikuttivat asiaan, sillä tyttö ei ollenkaan peitellyt -iloaan hänet nähdessään ja osoitti siten yksinäiselle miehelle, että -tämä oli tervetulleempi kuin oli uskaltanut odottaakaan. - --- Jollen häiritse perhepiiriänne, haluan oikein mielelläni tutustua -heihin. Oletteko ollut sairas, hyvä ystävä? - -Professori teki tämän odottamattoman kysymyksen, kun Jo ripusti hänen -takkiaan naulaan ja valo lankesi hänen kasvoilleen paljastaen niissä -tapahtuneen muutoksen. - --- En sairas, vain väsynyt ja surullinen. Meillä on ollut surua sen -jälkeen kun viimeksi näin teidät. - --- Niin, minä tiedän. Sydämeeni koski, kun sain kuulla siitä. -Professori puristi uudelleen Jon kättä, ja tytöstä tuntui, ettei -mikään lohdutus voinut vetää vertoja hänen ystävälliselle katseelleen. - --- Isä, äiti, täällä on professori Bhaer, Jo sanoi niin -peittelemättömän ylpeänä, että olisi yhtä hyvin voinut puhaltaa -torvella fanfaarin saattaessaan vieraansa sisään. - -Professori sai osakseen niin sydämellisen vastaanoton, että hänen -epäilyksensä haihtuivat heti. Hän tunsi olevansa kuin kulkija, -joka kolkutettuaan oudolle ovelle ja päästyään siitä sisään -huomaa olevansa kotonaan. Pienokaiset tulivat hänen luokseen, -kapusivat hänen polvilleen ja lumosivat hänet tyhjentämällä hänen -taskunsa, kiskomalla häntä parrasta ja tutkimalla uskaliaasti -hänen kelloaan. Naiset vilkuilivat hyväksyvästi toisiinsa, ja -pastori March, joka tunsi löytäneensä hengenheimolaisen, alkoi -keskustella mieliaiheistaan tämän kanssa. Harvapuheinen John kuunteli -innostuneena mutta sanomatta sanaakaan, ja herra Laurence ei -malttanut lähteä nukkumaan. - -Laurien käytös olisi huvittanut Jota, jollei tämän huomio olisi -suuntautunut muualle. Lauriella oli epämukava tunne, joka ei johtunut -mustasukkaisuudesta, vaan jonkinlaisesta epäluulosta, ja se sai hänet -suhtautumaan vieraaseen veljellisen arvostelevasti. - -Mutta sitä ei kestänyt kauan. Hän tempautui tahtomattaan mukaan, -sillä professorin oli helppo puhua tässä leppoisassa seurassa, ja -hän esiintyi oikein edukseen. Hän ei puhunut Laurielle paljon, mutta -hänen kasvoillaan häivähti varjo ikään kuin hän olisi kaivannut omaa -kadonnutta nuoruuttaan nähdessään parhaissa voimissaan olevan nuoren -miehen. Sitten hänen katseensa pysähtyi Johon niin kaihoisana, että -tämä olisi varmaan vastannut sen mykkään kysymykseen, jos olisi -kohdannut hänen katseensa. Mutta Jon oli pidettävä varansa omien -silmiensä suhteen, ja koska hän ei uskaltanut luottaa niihin, hän -viisaasti kiinnitti katseensa villasukkaan, jota kutoi kuin kelpo -vanhapiika ainakin. - -Hän virkistäytyi kuitenkin vilkaisemalla silloin tällöin vaivihkaa -professoriin ja näki suotuisia ennusmerkkejä. Herra Bhaerin kasvoilta -oli kadonnut hajamielinen ilme ja hän näytti oikein pirteältä ja -nykyhetkestä kiinnostuneelta. Jon mielestä hän oli ihan nuorekas ja -komea, ja Jo unohti verrata häntä Laurieen, niin kuin tavallisesti -muita miehiä, mikä koitui näille tappioksi. Professori oikein -säteili innosta huolimatta siitä, että keskusteltiin entisistä -hautaustavoista, mitä ei oikein voi pitää piristävänä puheenaiheena. -Jo lämpeni voitonriemusta, kun Teddy vaikeni erään todisteen edessä, -ja katsellessaan isänsä lumoutuneita kasvoja, hän mietti itsekseen: -Hänestä olisi varmasti hauskaa keskustella joka päivä professorin -kaltaisen miehen kanssa. - -Professorilla oli jopa yllään uusi musta puku, joka sai hänet -näyttämään kerrassaan hienolta mieheltä. Hän oli leikkauttanut -paksun tukkansa ja harjannut sen sileäksi, mutta kauan se ei pysynyt -järjestyksessä, sillä innostuessaan hän pörrötti sen hassuun -tapaansa. Jota se ei kylläkään vaivannut, sillä hänen mielestään se -sai professorin kauniin otsan näyttämään aivan kreikkalaiselta. Jo -rukka ympäröi siinä istuessaan hiljaisena kutimensa ääressä tämän -arkipäiväisen miehen kultaisella sädekehällä. Häneltä ei jäänyt -mikään huomaamatta, ei edes se, että herra Bhaerilla tosiaan oli -kultaiset napit hohtavan valkoisissa kalvosimissaan. - -Vanha kunnon ystävä! Hän ei olisi kosintaretkelläkään voinut pukeutua -huolellisemmin, mietti Jo. Samassa muuan ajatus sai hänen poskilleen -niin hehkuvan punan, että hän tipautti lankakeränsä maahan ja -kumartui sitä etsimään, ettei kukaan olisi nähnyt hänen kasvojaan. - -Mutta temppu ei onnistunut niin hyvin kuin Jo oli odottanut, sillä -professori, joka parhaillaan kuvaili noitien polttamista, jätti -toistaiseksi rovion sytyttämättä ja syöksyi tavoittamaan pientä -sinistä kerää. Tietysti he löivät päänsä yhteen, näkivät tähtiä ja -nousivat pystyyn tulipunaisina ja nauravina. Kerää ei löytynyt ja he -palasivat paikoilleen toivoen, etteivät olisi niiltä nousseetkaan. - -Kukaan ei käsittänyt, mihin ilta kului. Hanna oli älynnyt hyvissä -ajoin viedä pois lapset, jotka nuokkuivat jo kuin unikot, ja herra -Laurence oli lähtenyt kotiin lepäämään. Toiset jäivät istumaan tulen -ääreen unohtaen kokonaan ajan kulun. Vihdoin Megin äidinmielen -valtasi äkkiä vakaumus, että Daisy oli pudonnut vuoteesta ja Demi -sytyttänyt tulitikkuja tutkiessaan yöpaitansa palamaan. Ja hän nousi -lähteäkseen. - --- Emmekö taas laulaisi, kun pitkästä aikaa olemme kaikki koolla? -ehdotti Jo, josta tuntui että lauluun voisi turvallisesti purkaa -sydämen riemukkaita tunteita. - -Kaikki eivät tosin olleet läsnä. Mutta Jon sanat tuntuivat kuitenkin -tosilta sillä Beth oli ikään kuin vielä heidän joukossaan, -näkymättömänä, mutta entistä rakkaampana. Kuolema ei voinut -katkaista perhesiteitä, jotka rakkaus on lujittanut. Bethin pieni -tuoli oli entisellä paikallaan, ja siisti ompelukori, joka sisälsi -hänen keskenjääneen käsityönsä, oli hyllyllään. Piano oli niin -ikään vanhalla paikallaan. Niiden yläpuolella seinällä Bethin kuva -hymyilevänä ja rauhallisena ikään kuin se olisi tahtonut sanoa: -- -Olkaa onnellisia! Minä olen täällä. - --- Soita jotakin, Amy. Näytä heille, miten paljon olet edistynyt, -sanoi Laurie, joka tietenkin halusi saada kunniaa lahjakkaasta -oppilaastaan. - -Mutta Amy kuiskasi kyynelet silmissä pyöritellen kauhtunutta -pianojakkaraa: - --- Ei tänä iltana. Tänä iltana en voi. - -Mutta hän esitti sellaista, joka on arvokkaampaa kuin taituruus ja -kyky. Hän lauloi Bethin lauluja äänessään hellä sointi, jota ei -suurinkaan mestari pysty opettamaan. Huoneessa oli aivan hiljaista, -kun kirkas ääni Bethin lempivirren viimeisen säkeen kohdalla äkkiä -petti. Oli vaikea sanoa: - - "Ei löydy maassa murhetta, - jot' ei voi auttaa taivas." - -Amy nojautui mieheensä, joka seisoi hänen takanaan, ja tunsi kovin -kaipaavansa Bethin tervetuliaissuudelmaa. - --- Meidän täytyy laulaa lopuksi Mignonin laulu, sillä herra Bhaer -osaa sen, virkkoi Jo, kun äänettömyys alkoi käydä painostavaksi. -Professori rykäisi ilahtuneena ja astui Jon luo sanoen: - --- Laulakaa te minun kanssani. Meidän äänemme sopivat erinomaisesti -yhteen. - -Se oli muuten kohtelias valhe, sillä Jo ei ollut musikaalisempi -kuin heinäsirkka. Mutta hän olisi professorin pyytäessä suostunut -laulamaan vaikkapa kokonaisen oopperan välittämättä vähääkään -tahdista tai melodiasta. Se ei haitannut paljoa, sillä herra Bhaer -lauloi hyvin ja tunteikkaasti. Pian Jo vain hyräili hiljaa voidakseen -kuulla pehmeän äänen, joka tuntui laulavan hänelle yksin. - - "Tunnetko maan, sitruunat kukkivat." - -Tämä oli tavallisesti professorin lempisäe, sillä hänelle se -tarkoitti Saksaa. Mutta nyt hän tuntui panevan erikoista lämpöä ja -sointua sanoihin: - - "Jos voisinkin, - kanssasi, armas, - sinne liitäisin!" - -Ja erästä kuulijaa tämä hellä kutsu liikutti niin, että hän olisi -tahtonut vastata tietävänsä tuon maan ja olevansa valmis lähtemään -sinne, milloin laulaja vain tahtoisi. - -Laulu loppui, ja professori sai lämpimät kiitokset. Mutta vähän ajan -kuluttua hän joutui kokonaan ymmälleen ja jäi tuijottamaan Amya, joka -asetteli hattua päähänsä. Tämä oli esitetty hänelle vain sisarena -eikä kukaan ollut tullut maininneeksi hänen sukunimeään. Professori -joutui yhä enemmän ymmälle, kun Laurie hyvästellessään sanoi -ystävällisesti: - --- Vaimostani ja minusta oli oikein hauska tutustua teihin. -Muistakaa, että olette aina tervetullut kotiimme tien toiselle puolen. - -Silloin professori kiitti häntä niin sydämellisesti ja näytti äkkiä -niin säteilevältä, että Laurien mielestä hän oli maailman herttaisin -professori. - --- Minäkin lähden nyt, mutta tulen mielelläni uudelleen, jos -sallitte, hyvä rouva. Viivyn nimittäin jonkin aikaa kaupungissa -eräiden asioiden takia. - -Hän puhui rouva Marchille, mutta katseli Jota, ja äidin kutsu oli -yhtä lämmin kuin tyttären katse. Rouva March piti nimittäin paremmin -huolta lastensa eduista kuin rouva Moffat oletti. - --- Hän taitaa olla viisas mies, huomautti pastori March takan äärestä -viimeisen vieraan lähdettyä. - --- Ja varmasti hyvä ihminen, lisäsi rouva March vetäessään kelloa. - --- Arvasin että pitäisitte hänestä, Jo sanoi vain hiipiessään -nukkumaan. - -Hän aprikoi, mitkä asiat olivat tuoneet herra Bhaerin tähän -kaupunkiin, ja päätteli lopuksi, että professorin osaksi oli tullut -jokin huomattava kunnianosoitus, josta hän ei vaatimattomuudessaan -ollut maininnut mitään. Jos Jo olisi nähnyt professorin kasvot, kun -tämä katseli erästä muotokuvapiirrosta, asia olisi ehkä valjennut -hänelle. - - - - -21 - -VASTANAINEET - - --- Parahin äiti rouva, saisinkohan lainata vaimoani puoleksi -tunniksi? Matkatavarat ovat saapuneet ja olen myllertänyt Amyn -pariisilaishienoudet sekaisin etsiessäni omia tavaroitani, sanoi -Laurie seuraavana päivänä löydettyään rouva Laurencen istumasta äidin -sylistä kuin olisi muuttunut lapseksi jälleen. - --- Saat tietysti. Mene vain, kultaseni. Unohdin aivan, että sinulla -on toinenkin koti. Kuin pyytääkseen äidillistä itsekkyyttään anteeksi -rouva March puristi pientä valkoista kättä, jossa vihkisormus välkkyi. - --- En olisi tullut tänne, jos olisin selviytynyt yksin, mutta en voi -tulla toimeen ilman Amya sen paremmin kuin... - ---... viirikukko ilman tuulta, jatkoi Jo, josta Teddyn kotiin tultua -oli tullut melkein yhtä nenäkäs kuin aikaisemmin. - --- Aivan niin. Amy saa minut enimmäkseen viittaamaan länsituulen -suuntaan, vain joskus tuuli kääntää etelään. Idästä ei ole tuullut -kertaakaan avioliittomme aikana, eikä pohjoisesta liioin ole tietoa, -vai miten, rouva? - --- Kaunista säätä ainakin toistaiseksi. Saa nähdä kauanko sitä -riittää, mutta en pelkää myrskyjäkään, sillä alan jo oppia ohjaamaan -laivaani. Mennään kotiin, niin etsin saapaspihtisi, sillä niitä sinä -kai hait minun tavaroitteni joukosta. Miehet ovat perin avuttomia, -äiti, sanoi Amy rouvamaisesti miehensä ihastukseksi. - --- Mihin aiotte ryhtyä, kun saatte kotinne kuntoon? kysyi Jo -napittaessaan Amyn viittaa niin kuin ennen hänen esiliinojaan. - --- No, meillä on omat suunnitelmamme. Emme vielä paljon kertoile -niistä, mutta emme suinkaan aio olla jouten. Ilahdutan isoisää -käymällä innokkaasti käsiksi liikeasioihin ja näytän hänelle, etten -ole ihan kelvoton. Tarvitsen sellaista työtä vakiintuakseni. Olen -kyllästynyt vetelehtimään ja aion ryhtyä tosi toimiin. - --- Entä Amy, mitä hän aikoo? kysyi rouva March, joka oli mielissään -Laurien päätöksestä ja tarmokkuudesta. - --- Kunhan me olemme vierailleet kaikkien tuttavien luona ja -näytelleet hienointa hattuamme, te saatte hämmästellä kotimme -suurenmoista vieraanvaraisuutta, loistavaa seurapiiriämme ja sitä -kaikin puolin edullista vaikutelmaa, jonka me koetamme antaa -itsestämme. Niinhän, madame Récamier? kysyi Laurie vilkaisten -ilkikurisesti Amyyn. - --- Ken elää se näkee. Tule kotiin, herra näsäviisas, äläkä kauhistuta -omaisiani nimittelemällä minua heidän kuultensa, vastasi Amy, joka -oli päättänyt ensin luoda kodin ja tulla hyväksi vaimoksi ja vasta -sitten koota seurapiirin ympärilleen. - --- Kylläpä nuo lapset näyttävät onnellisilta, huomautti pastori -March, jonka oli vaikea nuoren parin mentyä uudelleen syventyä -Aristoteleen filosofiaan. - --- Minä uskon että he näyttävät onnellisilta vastakin, jatkoi rouva -March tyytyväisenä kuin luotsi, joka on ohjannut laivan turvallisesti -satamaan. - --- Varmastikin. Onnellinen Amy! huokasi Jo. Samassa hän hymyili -iloisesti, kun professori Bhaer malttamattomasti työnsi portin auki. - -Myöhemmin illalla, kun saapaspihtien kohtalo oli selvinnyt, Laurie -sanoi äkkiä vaimolleen, joka järjesteli taideaarteitaan: - --- Rouva Laurence! - --- Herrani! - --- Tuo mies aikoo naida meidän Jomme. - --- Toivottavasti. Etkö sinä pitäisi siitä, kultaseni? - --- Hän on kaikin puolin hyvä mies. Toivoisin vain, että hän olisi -hiukan nuorempi ja hyvän joukon rikkaampi. - --- No Laurie, älä nyt puhu turhanpäiväisiä. Jos he rakastavat -toisiaan, ei merkitse mitään kuinka vanhoja he ovat tai kuinka -paljon heillä on rahaa. Naiset eivät milloinkaan menisi naimisiin -rahojen vuoksi -- Amy vaikeni äkkiä ja katsoi mieheensä, joka vastasi -vahingoniloisen arvokkaasti. - --- Eivät varmaankaan, vaikka joskus kuuleekin ihastuttavien neitosten -aikovan tehdä sellaisen tempun. Siinä on ehkä selitys siihen, että -joku lankeaa ottamaan minunlaisenikin tyhjäntoimittajan. - --- Voi rakas poika, älä viitsi. Kun suostuin kosintaasi, olin niin -sekapäinen onnesta, että sinun rikkautesi oli haihtunut mielestäni -kokonaan. Olisin ottanut sinut, vaikka olisit kirkonrotta, ja -toisinaan toivonkin, että olisit köyhä, jotta voisin näyttää, miten -paljon sinua rakastan. Ja Amy joka vieraiden nähden oli hyvin -pidättyväinen vaikkakin kahden kesken hyvin rakastunut, osoitti -vakuuttavasti puhuvansa totta. - --- Ethän tosissasi usko, että minä olen sellainen laskelmoiva otus -kuin silloin väitin olevani? Sydämeni murtuu jollet usko, että -ilomielin soutaisin kanssasi samassa veneessä, vaikka olisit lautturi. - --- Enhän minä sentään ole aasi. Sinähän annoit rukkaset minua -rikkaammalle miehelle etkä suostu ottamaan puoliakaan siitä, mitä -tahtoisin antaa sinulle, nyt kun minulla on siihen oikeus. Monille -tyttöraukoille on kyllä opetettu, että rikkaus on heidän ainoa -pelastuksensa, mutta sinä olet saanut parempaa oppia, ja vaikka -aikoinani pelkäsin sinun tähtesi, ei minun tarvinnut pettyä, sillä -sinä olit uskollinen äitisi opetuksille. Kerroin sen eilen äidillesi, -ja hän näytti yhtä iloiselta ja kiitolliselta kuin olisi saanut -miljoonan dollarin sekin käytettäväksi hyväntekeväisyyteen. Mutta -tehän ette ensinkään kuuntele minun opettavaista puhettani, rouva -Laurence. Laurie keskeytti puheensa huomatessaan hajamielisen ilmeen -Amyn kasvoilla, vaikka tämä katsoikin häntä. - --- Kyllä kuuntelen, mutta ihailen samalla sinun leukakuoppaasi. En -haluaisi sinun tulevan itserakkaaksi, mutta minun täytyy myöntää, -että olen ylpeämpi komeasta miehestäni kuin hänen rahoistaan. Älä -naura vaikka sanon, että sinun nenääsi on todella nautinto katsella. -Amy siveli hiljaa kauniita piirteitä. - -Laurie oli saanut monia kohteliaisuuksia osakseen, mutta tämä oli -hänestä kaikkein mieleisin. Sen näki kyllä, vaikka Laurie oli -nauravinaan vaimonsa omituiselle maulle Amyn sanoessa: - --- Saanko kysyä sinulta erästä asiaa, rakas? - --- Totta kai, ole hyvä. - --- Oletko pahoillasi, jos Jo menee naimisiin herra Bhaerin kanssa? - --- Sekö sinua huoletti? Luulin että leuassani on jotakin, joka ei -miellyttänyt sinua. Minun ei tarvitse kadehtia toisten onnea, koska -itse olen maailman onnellisin ihminen ja voin vakuuttaa sinulle, -että tanssiessani Jon häissä sydämeni on yhtä kevyt kuin jalkani. -Epäiletkö sitä? - -Amy oli tyytyväinen. Viimeinenkin mustasukkaisuuden häivä oli -kadonnut, ja hän kiitti miestään hellällä ja luottavaisella katseella. - --- Voisimmepa tehdä jotakin sen vanhan kunnon professorin hyväksi. -Emmekö voisi keksiä rikasta sukulaista, joka älyäisi kuolla Saksassa -ja jättää hänelle sievoisen omaisuuden? jatkoi Laurie, kun he -kävelivät käsikoukkua edestakaisin pitkässä olohuoneessa linnanpihan -puutarhakävelyjä muistellen. - --- Jo keksisi juonen ja pilaisi kaiken. Hän on hyvin ylpeä -professoristaan tällaisenaan, ja eilen hän sanoi ihailevansa -köyhyyttä. - --- Siunatkoon! En usko tyttöparan ajattelevan samoin, kun saa -elättääkseen lukumiehen ja tusinan pieniä professorin alkuja. -Emme puutu nyt asiaan, mutta odotamme sopivaa tilaisuutta ja -autamme heitä, vaikkeivät he haluaisikaan sitä. Olen Jolle -kiitollisuudenvelassa kasvatuksestani eikä hän velanmaksusta -varmaankaan kieltäydy. - -Niin he päättivät, löivät kättä sen päälle ja jatkoivat sitten -kulkuaan edestakaisin huoneessa. He olivat entistä onnellisempia, ja -heidän kaunis kotinsa tuntui entistä enemmän kodilta, kun he saivat -jakaa yltäkylläisyydestään kovempiosaisille. - - - - -22 - -DAISY JA DEMI - - -Marchin suvun kallisarvoisimmat ja tärkeimmät jäsenet, Daisy ja Demi, -olivat nyt päässeet valtansa huipulle. Kolmi- ja nelivuotiaina lapset -näet alkavat ajaa oikeuksiaan ja onnistuvatkin useammin kuin monet -vanhemmat. Jos mikään kaksospari on ollut vaarassa tulla perin juurin -hemmotelluksi, niin ainakin Brooken pikku lörpöttelijät. - -He olivat tietysti maailman ihmeellisimpiä lapsia: jo kahdeksan -kuukauden ikäisinä he osasivat kävellä, puhuivat sujuvasti vuoden -vanhoina ja kaksivuotiaina saivat paikkansa ruokapöydässä, jossa he -käyttäytyivät niin sievästi, että se ihastutti suuresti katselijoita. -Kolmivuotiaana Daisy pyysi neulaa ja lankaa ja tosiaan kyhäsi -kukkaron neljällä pistolla. Niin ikään hän perusti oman taloutensa -tarjoilupöydälle ja hoiteli niin taidokkaasti pikku liettään, että -ylpeyden kyynelet kohosivat vanhan Hannan silmiin. Demi opetteli -aakkosia isoisän johdolla, joka oli keksinyt uuden tavan opettaa -kirjaimia antamalla pojan muodostaa ne käsivarsiensa ja jalkojensa -avulla. Jo aikaisin pojassa ilmeni teknisiä taipumuksia. Se -ilahdutti isää, mutta äiti oli aivan hämmennyksissään, kun poika sai -lastenkamarin aivan sekaisin koneillaan. Hän rakensi 'ompelukoneen', -joka oli salaperäisesti kyhätty kokoon nauhoista, tuoleista, -nuppineuloista ja puolista, viimeksi mainittujen oli määrä korvata -pyörät. Toisen kerran oli korkean tuolin selustalle ripustettu kori; -Demi koetti turhaan hinata siinä ylös hyväuskoista sisartaan, joka -nöyrästi salli pikku päätään kolhittavan, kunnes äiti tuli hänet -pelastamaan. Nuori keksijä huomautti harmissaan, että hän oli vain -yrittänyt kuljettaa siskoa hississä. - -Lapset olivat luonteeltaan aivan erilaiset, mutta sopivat yhteen -eivätkä juuri riidelleet enempää kuin kolmesti päivässä. Demi -tietysti tyrannisoi Daisya, mutta puolusti häntä ritarillisesti -toisten hyökkäyksiltä. - -Daisy oli veljensä alhainen orja ja palvoi tätä maailman -täydellisimpänä olentona. Tyttö oli punaposkinen, pullea ja -päivänpaisteinen olento, joka löysi tien kaikkien sydämiin. Hän oli -kuin luotu suudeltavaksi ja hyväiltäväksi, ja hänet tuotiin aina -vieraiden ihailtavaksi. Suloisimmalta puoleltaan hän oli suorastaan -enkelimäinen, mutta muutamat pienet ilkeydet tekivät hänestä -ihastuttavan inhimillisen. Hänen pienessä maailmassaan paistoi aina -aurinko. Aamuisin hän kömpi yöpaitasillaan ikkunaan: - --- Voi, kaunis päivä, voi kaunis päivä! - -Kaikki ihmiset olivat hänen ystäviään ja hän jakeli suukkoja niin -luottavaisena vieraillekin, että piintyneinkin vanhapoika heltyi ja -lapsirakkaat ihmiset joutuivat haltioihinsa. - --- Daisy rakastaa kaikkia, hän kerran huudahti ja avasi sylinsä -toisessa kädessä lusikka, toisessa muki, ikään kuin hän olisi ollut -valmis syleilemään ja ruokkimaan koko maailmaa. - -Kun tyttö kasvoi, hänen äitinsä alkoi tuntea Kyyhkyslakassa -samanlaisen hellän ja iloisen olennon vaikutusta kuin ennen kotona -Bethin eläessä. Ja hän rukoili, ettei joutuisi kokemaan samanlaista -menetystä. Isoisä sanoi Daisya usein Bethiksi, ja isoäiti vartioi -häntä väsymättä kuin korjatakseen jonkin laiminlyöntinsä. - -Demi oli amerikkalaisittain tiedonhaluinen. Hän kyseli alituisesti -ja oli toisinaan aivan onneton, kun ei saanut tyydyttäviä vastauksia -loputtomiin tiedusteluihinsa. - -Hänessä ilmeni isoisän suureksi iloksi taipumuksia myös filosofiaan. -Tällä oli tapana käydä sokratesmaisia keskusteluja hänen kanssaan ja -silloin tällöin varhaiskypsä oppilas pani opettajansa pussiin, mikä -herätti peittelemätöntä tyytyväisyyttä naisväessä. - --- Mikä saa minun jalkani liikkumaan, ukki? kysyi nuori filosofi -eräänä iltana tarkastellen ankaran telmimisen jälkeen miettiväisenä -noita ruumiinsa liikkuvia osia. - --- Sinun pieni tahtosi, Demi, vastasi viisas vanhus silitellen -nöyränä pojan vaaleaa päätä. - --- Mikä se pieni tahto on? - --- Se on semmoinen, joka panee ruumiisi liikkeelle, niin kuin jousi -saa minun kelloni rattaat pyörimään kuten äsken näit. - --- Avaa minut! Minä tahdon nähdä mikä minussa pyörii. - --- En minä osaa avata sinua, niin kuin et sinäkään kelloa. Jumala -vetää sinut ja sinä käyt niin kauan kuin Hän tahtoo. - --- Käynkö? Demin ruskeat silmät kävivät suuriksi ja iloisiksi kun hän -omaksui tämän uuden ajatuksen. -- Vedetäänkö minut niin kuin kello? - --- Kyllä, mutta en voi näyttää sinulle miten se tapahtuu, sillä se -toimitetaan silloin, kun me emme näe. - -Demi tunnusteli selkäänsä päästäkseen selville, oliko se samanlainen -kuin kellon tausta. Sitten hän sanoi vakavana. - --- Jumala tekee sen kai silloin kun minä nukun. - -Nyt seurasi tarkka selitys, jota poika kuunteli niin kiinnostuneena, -että isoäiti huomautti levottomana: - --- Hyvä ystävä, onko sinusta viisasta puhua tuollaista lapselle? Hän -saa pian ryppyjä otsaansa ja rupeaa tekemään kysymyksiä, joihin on -mahdotonta vastata. - --- Jos hän on kyllin vanha tekemään kysymyksiä, hän on myös kyllin -vanha saamaan niihin oikeat vastaukset. Minä en pane ajatuksia hänen -päähänsä, vaan autan häntä omien ajatustensa selvittelemisessä. -Lapset ovat viisaampia kuin me, ja minä olen varma, että poika on -ymmärtänyt joka sanan, minkä olen sanonut. Kas niin, Demi, sano -minulle missä sinun tahtosi on? - -Jos poika olisi Alkibiadeen tavoin vastannut: Kautta jumalten, -Sokrates, en tiedä, hänen isoisänsä ei olisi hämmästynyt. Mutta -seistyään hetken toisella jalallaan kuin mietteliäs haikara poika -vastasi tyynesti ja vakuuttavasti: -- Minun pikku mahassani. Sen -kuultuaan vanhan herran täytyi vain yhtyä isoäidin nauruun ja jättää -metafysiikka rauhaan. - -Äiti olisi voinut käydä levottomaksi, jollei Demi olisi selvästi -osoittanut olevansa tavallinen poikalapsi huolimatta filosofisista -harrastuksistaan. Usein sellaisten keskustelujen jälkeen, jotka -saivat Hannan merkitsevästi nyökytellen ennustamaan, ettei poika -eläisi kauan, Demi käänsi esille toisen puolen luonteestaan ja -haihdutti hänen pelkonsa jollakin kujeellaan, joilla rakkaat -likaiset, pahankuriset veijarit säikyttelevät ja riemastuttavat -vanhempiaan. - -Meg oli omaksunut joukon kasvatusperiaatteita, joita hän koetti -noudattaa. Mutta milloin on äiti voinut vastustaa noiden -pikkuihmisten ovelaa viekkautta, kekseliäitä verukkeita tai -rauhallista häikäilemättömyyttä, jotka jo varhain osoittivat heidän -kehittyneen taitaviksi petkuttajiksi. - --- Nyt et saa enää rusinoita, Demi, muuten tulet kipeäksi, sanoo äiti -pikkumiehelle, joka säännöllisesti tarjoaa apuaan kun valmistetaan -rusinavanukasta. - --- Minusta on kivaa olla kipeä. - --- Mutta minä en halua sinun tulevan kipeäksi. Juoksehan nyt tiehesi -ja mene vaikka auttamaan Daisya, joka leipoo piirakoita. - -Poika tottelee vastahakoisesti, mutta hänen kärsimänsä vääryys jää -kivistelemään mieleen, ja tilaisuuden tullen hän hankkii korvauksen -tekemällä ovelan kaupan äidin kanssa. - --- Nyt te olette kilttejä ja minä leikin teidän kanssanne mitä vain -haluatte, lausuu Meg taluttaessaan keittiöapulaisiaan yläkertaan, kun -vanukas on kaikella kunnialla saatu vuokaan hyytymään. - --- Varmastiko, äiti? kysyy Demi, jonka päähän välähtää loistava -keksintö. - --- Aivan varmasti, ihan mitä haluatte, vastaa lyhytnäköinen äiti, -joka valmistautuu laulamaan heille "Kolme pientä kissinpoikaa" -kymmeneen kertaan tai viemään heidät sämpylöitä ostamaan. Mutta Demi -paneekin hänet ahtaalle vastaamalla kylmäverisesti: - --- Sitten mennään syömään kaikki rusinat. - -Jo-täti oli molempien paras leikkitoveri ja uskottu, ja kolmikko -pani usein koko talon mullin mallin. Amy-tätiin he olivat vasta nyt -tutustuneet, Beth-täti häipyi pian hämäräksi muistoksi, mutta Jo-täti -oli heille elävää todellisuutta, ja lapset käyttivät häntä hyväkseen -tädin itsensä suureksi iloksi. Mutta herra Bhaerin tultua Jo unohti -leikkitoverinsa, joiden mielet valtasi tyrmistys ja lohduttomuus, -Daisy joka oli tottunut kaupittelemaan suukkosia, menetti parhaan -asiakkaansa. Tarkkanäköinen Demi huomasi pian, että Jo-täti leikki -mieluummin 'partasedän' kanssa kuin hänen. Mutta vaikka hän olikin -loukkaantunut, hän salasi surunsa, koska ei tahtonut suututtaa -kilpailijaansa, jonka taskussa oli loppumaton suklaanappivarasto ja -kello, jota sai pudistella mielin määrin. - -Näitä hauskoja oikeuksia olisi voinut pitää lahjomisena, mutta Demi -ei ottanut asiaa siltä kaimalta, vaan suosi 'partasetää' edelleen -lämpimästi. Daisy puolestaan osoitti tälle hellyyttään jo kolmannella -tapaamiskerralla ja piti hänen olkapäätään valtaistuimenaan, hänen -käsivarttaan turvanaan ja hänen antimiaan kallisarvoisina aarteina. - -Professorin asiat, mitä laatua ne sitten lienevät olleet, pidättivät -häntä päivästä toiseen kaupungissa, ja kului tuskin iltaa, jolloin -hän ei olisi tullut tervehtimään -- niin, hän kysyi aina pastori -Marchia, joten tämä kai veti häntä sinne. Siinä luulossa tämä -verraton isä ainakin oli ja syventyi aina pitkiin keskusteluihin -sukulaissielunsa kanssa, kunnes terävänäköisemmän tyttärenpojan -satunnainen huomautus äkkiä paljasti hänelle asian oikean laidan. - -Eräänä iltana herra Bhaer taloon tullessaan jäi seisomaan kirjaston -kynnykselle hämmästyneenä näystä, jonka hän kohtasi. Pastori -makasi pitkin pituuttaan lattialla tukevat sääret ilmassa ja hänen -vieressään makasi Demi, joka koetti lyhyine punasukkaisine jalkoineen -matkia isoisän asentoa. Molemmat olivat niin syventyneet puuhaansa, -etteivät lainkaan huomanneet katselijaa, ennen kuin tämä puhkesi -raikuvaan nauruun, jolloin Jo hätääntyneenä huudahti: - --- Isä, isä, professori on täällä! - -Mustat sääret painuivat lattialle, harmaa pää kohosi pystyyn ja -opettaja sanoi tyynen arvokkaasti: - --- Hyvää iltaa, herra Bhaer. Suokaa anteeksi, viivyn vielä hetken, -oppituntimme loppuu aivan heti. Kas niin Demi, muodosta nyt kirjain -ja sano mikä se on. - --- Minä osaan sen! Muutaman kerran nytkähdeltyään punaiset sääret -kohosivat ilmaan muodostaen kulman, ja etevä oppilas huusi -voitonriemuisena: -- Tämä on V, ukki, tämä on V! - --- Isä on mainio koulumestari, nauroi Jo, kun vanha herra kömpi -seisomaan ja tyttärenpoika koetti seisoa päällään osoittaakseen -iloaan oppitunnin päättymisestä. - --- Mitä sinä olet tänään puuhannut, Bübchen? kysyi herra Bhaer ja -poimi voimistelijan polvelleen. - --- Minä olin katsomassa pikku Meriä. - --- Entä mitä teit siellä? - --- Minä annoin sille suukon, tokaisi Demi peittelemättä. - --- No mutta sinäpä alat varhain. Mitä pikku Meri siitä arveli? -ripitti professori pientä rikollista, joka seisoi hänen polvellaan -takintaskuja kaivellen. - --- No se tykkäsi siitä ja se antoi minulle suukon ja se oli minusta -kivaa. Eikös pikku pojat tykkää pikku tytöistä? jatkoi Demi suu -täynnä suklaata ja naama tyytyväisyydestä loistaen. - --- Sinä pikku kukonpoika! Mistä sinä sen sait päähäsi? kysyi Jo, jota -nämä viattomat paljastukset huvittivat yhtä paljon kuin professoria. - --- Ei se ole minun päässäni, se on minun suussani, vastasi Demi ja -pisti esiin kielensä, jolla näkyi suklaanappi. - --- Säästä toki muutama suklaanappi pienelle ystävättärellesi. -Suloista suloiselle, pikku mies. Herra Bhaer tarjosi Jollekin niin -kauniisti hymyillen, että tästä tuntui kuin hänelle olisi tarjottu -jumalten nektaria. Demikin näki hymyn, pani sen merkille ja kysäisi -epähienosti: - --- Tykkäävätkö isot pojat isoista tytöistä, setä? - -Herra Bhaer ei osannut valehdella. Hän vastasi sen vuoksi -epämääräisesti, että he taisivat toisinaan pitääkin. Ääni, jolla -selitys annettiin, sai pastori Marchin laskemaan vaateharjan -kädestään, istahtamaan nojatuoliin sen näköisenä, kuin 'pikku -kukonpoika' olisi saanut hänen päähänsä ajatuksen, joka oli sekä -suloinen että katkera. - -Miksi Jo-täti tavatessaan Demin hetkeä myöhemmin astiakaapilla -melkein rutisti hänet hengiltä, vaikka poika oli luullut saavansa -toruja, ja miksi hän jatkoi tätä uutta kasvatustapaa antamalla -odottamatta pojalle suuren marmeladileivän, jäi Demille arvoitukseksi. - - - - -23 - -SATEENVARJON ALLA - - -Sillä aikaa kuin Laurie ja Amy astelivat plyyssimatoilla -järjestellessään kotiaan ja rakennellessaan hauskoja tulevaisuuden -suunnitelmia, herra Bhaer ja Jo nauttivat aivan toisenlaisista -kävelyretkistä pitkin kuraisia teitä ja savisia peltoja. - --- Minulla on aina ollut tapana käydä iltaisin kävelemässä enkä -ymmärrä, miksi minun pitäisi luopua siitä vain sen vuoksi, että usein -satun tapaamaan professorin jaloittelemassa, tuumi Jo kohdattuaan -tämän jo kolmisen kertaa ulkona. - -Megin luo johti kaksi tietä, mutta valitsipa Jo niistä kumman hyvänsä -aina hän tapasi professorin joko meno- tai tulomatkalla. Hän käveli -aina kiireesti eikä näyttänyt huomaavan Jota ennen kuin tämä oli -aivan hänen edessään. Silloin hän oli hämmästyvinään ikään kuin hän -likinäköisyytensä vuoksi ei olisi aikaisemmin tuntenut tulijaa. Jos -Jo oli menossa Megin luo, professorilla oli aina jotakin lapsille -vietäväksi, jos taas tyttö oli kotimatkalla, herra Bhaer oli ollut -kävelemässä joen rannalla ja oli juuri aikeissa tulla tervehtimään -Marcheja mikäli nämä eivät olleet kyllästyneet hänen alituisiin -vierailuihinsa. - -Asiain näin ollen Jo ei voinut muuta kuin kohteliaasti tervehtiä -häntä ja toivottaa hänet tervetulleeksi. Jos hän oli kyllästynyt -professorin käynteihin, hän salasi erinomaisen taitavasti -ikävystymisensä, ja piti aina huolta, että illallisella tarjottiin -kahvia, "koska Friedrich -- tarkoitan herra Bhaer -- ei pidä teestä". - -Jo toisella viikolla kaikki olivat huomanneet mitä oli tekeillä, -mutta kukaan ei ollut näkevinään muutosta, joka Jon olemuksessa oli -tapahtunut. He eivät kyselleet miksi hän lauleli työtä tehdessään, -järjesti tukkansa kolmesti päivässä ja palasi niin säteilevänä -iltakävelyiltään. Eikä kukaan näyttänyt huomaavan, että professori -Bhaer pastorin kanssa filosofoidessaan antoi hänen tyttärelleen -rakkauden oppitunteja. - -Jo ei edes osannut rakastua säädyllisesti, vaan koetti ankarasti -hillitä tunteitaan. Se ei kuitenkaan onnistunut, ja siksi tyttö oli -jokseenkin levottomassa mielentilassa. Hän pelkäsi kuollakseen, että -hänelle naurettaisiin, kun hän luopui kiihkeästi julistamistaan -riippumattomuusperiaatteista. Laurie oli kaikkein suurin pelonaihe. -Mutta Laurien uusi hallitsijatar sai miehensä käyttäytymään -moitteettomasti eikä hän milloinkaan julkisesti nimittänyt -herra Bhaeria hauskaksi vanhaksi kaveriksi, ei vihjaillut Jon -kaunistuneeseen ulkomuotoon eikä osoittanut lainkaan hämmästyvänsä, -vaikka näki professorin hatun melkein joka ilta Marchin naulakossa. -Mutta kaikessa hiljaisuudessa hän riemuitsi ja toivoi, että pian -koittaisi aika, jolloin hän voisi lahjoittaa Jolle sopivaksi -vaakunaksi lautasen, jota koristi ryhmysauvaa kantava karhu. - -Parin viikon ajan professori kävi talossa säännöllisesti kuin ainakin -sulhasmies. Mutta sitten häntä ei näkynyt kolmeen päivään. Se sai -kaikki totisiksi ja Jon ensin miettiväiseksi, mutta sitten -- voi -niitä tunteita -- vihaiseksi. - -Hän on tietystikin kyllästynyt meihin ja lähtenyt kotiin yhtä äkkiä -kuin ilmestyikin. Eihän se minua liikuta, mutta olisin luullut, että -hän olisi herrasmiehen lailla käynyt jättämässä jäähyväiset, mietti -Jo katsellen epätoivoisen näköisenä portille pukeutuessaan eräänä -synkkänä iltapäivänä tavanmukaiselle kävelylleen. - --- On parasta ottaa mukaasi sateensuoja; näyttää tulevan sade, sanoi -rouva March, joka huomasi, että Jolla oli päässään uusi hattunsa, -mutta ei puhunut siitä mitään. - --- Niin, äiti. Tarvitsetko jotakin kaupungilta? Minun on mentävä -ostamaan paperia, vastasi Jo ja solmi peilin ääressä hattunsa -rusettia, ettei hänen tarvinnut katsoa äitiin. - --- Tarvitsen vähän neliniitistä palttinaa, kirjeen yhdeksännumeroisia -silmäneuloja ja kaksi metriä kapeaa vihreätä nauhaa. Onko sinulla -tukevat kengät jalassa ja jotakin lämmintä viitan alla? - --- Kyllä kai, Jo vastasi hajamielisenä. - --- Jos satut tapaamaan herra Bhaerin, niin tuo hänet mukanasi teelle. -Alan jo kaivata tuota kunnon miestä, lisäsi rouva March. - -Sen Jo kuuli, mutta ei vastannut, suuteli vain hellästi äitiään -ja lähti kiireesti. Huolimatta sydänsurustaan hän tunsi lämmintä -kiitollisuutta. - --- Miten hyvä äiti onkaan minulle! En ymmärrä miten ne tytöt tulevat -toimeen, joilla ei ole äitiä huolia huojentamassa. - -Kangaskaupat eivät sijainneet samassa kaupunginosassa kuin virastot, -pankit ja tukkuvarastot, missä herrat yleensä asioivat. Mutta -Jo huomasi harhailevansa sillä suunnalla, vaikka ei vielä ollut -toimittanut ainoatakaan asiaansa. Hän kulki hitaasti kuin jotakuta -odotellen, tarkasteli epänaisellisen kiinnostuneena eräässä ikkunassa -näkyviä koneita ja toisessa olevia villanäytteitä. Hän kompasteli -tynnyreihin ja väisteli laskeutuvia villapaaleja. Kiireiset työmiehet -töykkivät häntä ja näyttivät ajattelevan: -- Mitä hiidessä tuo nainen -täältä hakee? - -Poskelle putoava sadepisara palautti Jon ajatukset pettyneistä -toiveista kastuviin hatunnauhoihin. Pisaroita tippui yhä tiheämmin -ja naisena, vaikkapa rakastuneenakin, Jo tuli ajatelleeksi että -hattu oli vielä pelastettavissa vaikka sydän olikin mennyttä. Hän -muisti sateensuojan, jonka lähtöinnossaan oli unohtanut kotiin. -Murehtimisesta ei ollut hyötyä, ei ollut siis muuta neuvoa kuin -lainata sateensuoja tai kastua läpimäräksi. - -Jo katsahti synkälle taivaalle ja sitten punaisiin hatunnauhoihinsa, -joissa jo näkyi mustia tahroja. Sitten hän katsoi edessään olevaa -kuraista katua ja epäröiden nokista varastoa, jonka oven päällä luki -"Hoffman, Schwartz & Co.", ja mietti ankaran moittivasti: - -Tämä on juuri parahiksi minulle. Kuka minun käski pukeutua -parhaisiini ja tulla tänne haikailemaan siltä varalta, että tapaisin -professorin. Jo, minä häpeän sinun takiasi! Ei, sinä et mene -lainaamaan sateenvarjoa eli siis tiedustelemaan hänen ystäviltään, -missä hän on. Tallustele vain sateessa ja toimita asiasi. Jos tulet -kuolemansairaaksi ja turmelet hattusi, olet sen tosiaan ansainnut. -Kas niin, eteenpäin! - -Näin sanoen Jo ryntäsi kadun poikki niin kiivaasti, että oli vähällä -joutua suurten vaunujen alle ja syöksyi erään arvokkaan, vanhan -herrasmiehen syliin, mistä tämä näkyi kovin pahastuvan. Hiukan -säikähtyneenä Jo ryhdistäytyi, levitti nenäliinan tuhoon tuomittujen -hatunnauhojensa suojaksi ja kiiruhti eteenpäin jalkojen kastuessa yhä -pahemmin ja sateensuojien törmäillessä hänen yläpuolellaan toisiinsa. - -Hänen huomionsa kiintyi siihen, että muuan kulunut, sininen -sateenvarjo pysytteli jatkuvasti hänen turvattoman hattunsa suojana, -ja nostaessaan katseensa hän näki vierellään herra Bhaerin. - --- Taidan tuntea tämän tarmokkaan neitosen, joka pujottelee -pelkäämättä hevosenturpien lomitse ja kulkee urhoollisesti rapakoiden -halki. Mitä teette täällä, ystäväiseni? - --- Olen ostoksilla. - -Herra Bhaer hymyili vilkaistessaan kadun toisella puolella olevasta -etikkatehtaasta vastapäiseen nahka- ja vuotakauppaan, mutta hän sanoi -vain kohteliaasti: - --- Teillä ei ole sateensuojaa. Saanko tulla kantamaan teidän -pakettejanne. - --- Kiitos. - -Jon posket olivat yhtä punaiset kuin hänen hattunsa nauhat ja hän -ihmetteli, mitä professori mahtoi hänestä ajatella. Mutta sillä -ei ollut enää väliä, kun hän huomasi astelevansa professorinsa -käsipuolessa. Hänestä tuntui kuin aurinko olisi äkkiä alkanut paistaa -tavattoman kirkkaasti, koko maailma hymyili taas, ja läpeensä -onnellinen nainen kahlasi nyt kuran halki. - --- Me luulimme teidän jo matkustaneen, sanoi Jo nopeasti, koska hän -tiesi professorin katsovan häntä. Hattu ei peittänyt hänen kasvojaan -ja hän pelkäsi professorin pitävän hänen iloisuuttaan sopimattomana. - --- Luulitteko että lähtisin täältä sanomatta hyvästejä niille -ihmisille, jotka ovat olleet minulle niin äärettömän ystävällisiä? -Bhaer kysyi niin moittivasti, että Jo luuli loukanneensa häntä ja -vastasi sydämellisesti. - --- Ei, en minä. Tiesin että teillä on paljon tekemistä omissa -asioissanne. Mutta meillä oli oikein ikävä teitä, varsinkin isällä ja -äidillä. - --- Entä teillä? - --- Minusta on aina hauskaa tavata teitä, sir. - -Koettaessaan pysyttää äänensä rauhallisena Jo tuli lausuneeksi -nuo sanat kylmäkiskoisesti, ja virallinen puhuttelusana masensi -professorin, hymy haihtui hänen huuliltaan ja hän virkkoi vakavana: - --- Kiitoksia. Tulen käymään vielä kerran ennen kuin matkustan. - --- Te siis todella aiotte lähteä? - --- Minulla ei ole enää mitään tehtävää täällä. Olen toimittanut -asiani. - --- Toivottavasti ne ovat menneet hyvin, lausui Jo kuullessaan -vastauksesta professorin pettymyksen. - --- Kyllä oikeastaan, sillä olen saanut hyvän viran, jonka avulla voin -ansaita elatukseni ja huolehtia pojista. - --- Kertokaa siitä! Minusta olisi hauskaa kuulla kaikki -- pojista, -sanoi Jo innokkaasti. - --- Te olette kovin ystävällinen; kerron mielelläni. Ystävieni avulla -olen päässyt opettajaksi korkeakouluun ja ansaitsen tarpeeksi -voidakseni kouluttaa Franzin ja Emilin. Saan olla kiitollinen siitä, -eikö totta? - --- Tietysti. Miten hauskaa, että saatte mieleisenne toimen ja että -saamme usein tavata teidät ja pojat! huudahti Jo ottaen pojat -selvästi näkyvän riemunsa tekosyyksi. - --- Voi, mutta pelkäänpä ettemme tapaa usein. Tuo paikka on näet -lännessä. - --- Niin kaukana! ja Jo antoi hameen helman pudota maahan ikään kuin -enää ei olisi ollut väliä sillä miten hänen vaatteittensa tai hänen -itsensä kävi. - -Herra Bhaer osasi monia kieliä, mutta naista hän ei ollut vielä -oppinut ymmärtämään. Hän oli kuvitellut tuntevansa Jon jotakuinkin -hyvin, mutta tänään hän joutui ymmälle tämän äänen ja käytöksen -muuttuessa yhtenään. Kohdatessaan professorin Jo oli hämmästynyt, -vaikka näytti ilmeiseltä, että hän oli juuri siksi tullut kävelemään. -Kun professori tarjosi käsivartensa, tyttö tarttui siihen tavalla, -joka sai seuralaisen ilahtumaan, mutta kysyessään oliko Jo kaivannut -häntä hän sai niin kylmän ja muodollisen vastauksen, että hänet -valtasi epätoivo. Kuullessaan hänen menestyksestään tyttö melkein -taputti käsiään -- oliko tämä niin iloinen vain poikien vuoksi? -Saatuaan sitten tietää, mihin hän sijoittuisi asumaan, Jo oli -sanonut: "Niin kaukana!" niin murheellisesti, että professori tunsi -saavansa uutta toivoa. Mutta seuraavassa hetkessä hän oli taas -arjessa, kun Jo virkkoi niin kuin ei olisi mitään muuta ajatellutkaan: - --- Tässä kaupassa minun on käytävä, tuletteko mukaan? En viivy kauan. - -Jo ylpeili kaupantekotaidostaan ja tahtoi nyt tehdä vaikutuksen -seuralaiseensa toimittamalla asiansa nopeasti ja näppärästi. Mutta -hän oli niin kiihtynyt, että kaikki kävikin hullusti. Hän kaatoi -neularasian, muisti että palttinan tuli olla neliniitistä vasta kun -se oli leikattu, antoi väärin rahaa maksuksi ja saattoi itsensä -häpeään pyytämällä silkkinauhaa pumpulikangasosastolta. Herra Bhaer -seisoi vieressä ja seurasi hänen punasteluaan ja kömmähdyksiään. -Sitä katsellessaan hänen oma hämmennyksensä hävisi, sillä hän alkoi -ymmärtää, että erinäisissä tilanteissa naiset, samoin kuin unet, -tietävät päinvastaista kuin näyttää. - -Heidän tullessaan kadulle professori pisti käärön kainaloonsa jo -iloisemman näköisenä ja porskutteli lätäköiden halki, kuin se olisi -ollut suorastaan hauskaa. - --- Eikö osteta jotakin lapsille ja pidetä pienet jäähyväiskekkerit, -kun tulen viimeistä kertaa teidän herttaiseen kotiinne? hän kysyi -pysähtyen hedelmäkaupan ikkunan eteen. - --- Mitä ostettaisiin? kysyi Jo nuuhkien muka ihastuneena kaupan -tuoksuja niin kuin ei olisi ensinkään huomannut professorin viimeisiä -sanoja. - --- Syövätkö he appelsiineja ja viikunoita? kysyi professori -isällisesti. - --- Milloin vain saavat. - --- Pidättekö pähkinöistä. - --- Yhtä paljon kuin orava. - --- Tuossa on hampurilaista rypäleviiniä. Sitä meidän on juotava -isänmaan onneksi. - -Jo rypisti kulmiaan moiselle tuhlaavaisuudelle ja huomautti, -että professori voisi saman tien ostaa korillisen taateleita, -rusinatynnyrin ja mantelisäkin. Sen kuullessaan professori -takavarikoi Jon kukkaron, veti esiin omansa ja teki lopun -kaupanhieronnasta ostamalla monta naulaa rypäleitä, kauniin -hunajapurkin ja kimpun vaaleanpunaisia tuhatkaunoja. Hän tunki kääröt -taskuunsa, ojensi kukat Jolle, ja niin jatkettiin matkaa sateensuojan -alla. - --- Neiti March, pyytäisin teiltä suosionosoitusta, aloitti professori -heidän käveltyään puolen korttelin matkan kurassa. - --- Niin, sir. Jon sydän alkoi lyödä niin kiivaasti, että hän pelkäsi -professorinkin kuulevan sen. - --- Rohkenen esittää pyyntöni sateesta huolimatta, koska aikani on -täpärällä. - --- Niin, sir, sanoi Jo ja oli vähällä rutistaa kukat piloille. - --- Ostaisin mekon pikku Tinalleni, mutta en ymmärrä lainkaan -sellaisia asioita. Tahtoisitteko olla ystävällinen ja auttaa minua -valitsemaan? - --- Kyllä, sir. Josta tuntui kuin hän äkkiä olisi vajonnut -jääkellariin. - --- Ostaisin myös hartiahuivin Tinan äidille, hän on niin köyhä ja -sairas ja miehestä on vain vaivaa. Niin, lämmin, pehmeä hartiahuivi -olisi varmaan tervetullut pienelle äitiraukalle. - --- Autan teitä mielelläni, herra Bhaer, vastasi Jo ja ryhtyi -pontevasti kaupantekoon. - -Herra Bhaer jätti sen Jon huoleksi, ja niinpä hän valitsi pienen -sievän mekon Tinalle ja pyysi sen jälkeen hartiahuiveja nähtäväksi. -Myyjä joka oli itse perheenisä, osoitti mielenkiintoa pariskuntaa -kohtaan luullen heidän suorittavan omia perheostoksiaan. - --- Vaimonne pitää varmaan tästä. Se on hyvää laatua, kauniin värinen -ja yksinkertainen ja arvokas, hän sanoi levittäen pehmeän, harmaan -huivin Jon hartioille. - --- Miellyttääkö tämä teitä, herra Bhaer? kysyi Jo ja kääntyi ympäri -mielissään, kun sai kätkeä kasvonsa. - --- Erinomaisesti, me otamme sen, vastasi professori ja hymyili -itsekseen maksaessaan samalla kun Jo kulki tarkastamassa tavaroita -kuin tottunut ostaja ainakin. - --- Lähdemmekö nyt kotiin? kysyi professori ikään kuin nämä sanat -olisivat olleet hänestä kovin mieluisat. - --- Lähdetään, on jo myöhäistä ja minua väsyttää. Jon ääni kuulosti -surullisemmalta kuin hän itse aavisti. Aurinko tuntui peittyneen -yhtä nopeasti kuin oli ilmestynytkin, maailma muuttui taas kurjaksi -ja kuraiseksi, ja hän huomasi äkkiä, että hänen jalkojaan palelsi, -päätä pakotti ja sydäntä vilutti ja särki vielä enemmän. Herra Bhaer -oli lähdössä pois. Jo oli hänelle vain ystävä. Kaikki oli ollut -erehdystä, mitä pikemmin koko juttu oli ohi, sitä parempi. Näissä -mietteissä Jo viittoili lähestyvää raitiovaunua pysähtymään niin -kiivaasti, että tuhatkaunot putosivat kadulle ja turmeltuivat pahoin. - --- Tämä ei ole meidän vaunumme, sanoi professori, antoi vaunulle -merkin jatkaa matkaa ja kumartui poimimaan maasta kukkaparat. - --- Anteeksi, en erottanut nimeä. No ei se mitään, kyllä minä jaksan -kävelläkin. Olen tottunut rämpimään rapakoissa, vastasi Jo räpytellen -silmiään, sillä hän ei mistään hinnasta halunnut pyyhkiä niitä -professorin nähden. - -Herra Bhaer huomasi kyynelet hänen poskillaan, vaikka tyttö käänsi -päänsä pois. Näky liikutti häntä syvästi, hän kumartui tytön puoleen -ja kysyi äänellä, johon sisältyi paljon: - --- Ystävä kulta, miksi te itkette? - -Jollei Jo olisi ollut tottumaton tällaisiin tilanteisiin, hän olisi -sanonut, ettei itkenyt vaan hänellä oli nuha, tai keksinyt jonkin -muun naisellisen hätävalheen. Mutta tämä kaikkea muuta kuin arvokas -olento vastasi nyyhkäisten: - --- Siksi, että te lähdette pois. - --- Luojan kiitos! huudahti herra Bhaer ja onnistui lyömään käsiään -yhteen sateensuojasta ja paketeista huolimatta. -- Jo, en voi -tarjota teille muuta kuin rakkautta, paljon rakkautta. Tulin -tänne nähdäkseni, välitättekö siitä, olenko minä teille muutakin -kuin ystävä. Olenko? Onko teidän sydämessänne pieni sija vanhalle -Fritzille? hän jatkoi samaan hengenvetoon. - --- On, on, sanoi Jo. Professori oli tyytyväinen, sillä Jo tarttui -molemmin käsin hänen käsivarteensa ja loi häneen katseen, jolla -ilmaisi olevansa onnellinen saadessaan vaeltaa koko elämänsä hänen -rinnallaan, vaikka ei saisi päänsä päälle muuta suojaa kuin vanhan -sateenvarjon. Kaikki oli hyvin, kun 'vanha Fritz' sitä kantoi. - -Kosinta tapahtui todella hankalissa olosuhteissa, sillä vaikka -herra Bhaer olisi tahtonut laskeutua polvilleen Jon eteen, ei hän -kuran tähden voinut; hän ei liioin voinut tarjota tytölle kättään -kuin kuvaannollisesti, koska molemmat olivat täynnä tavaraa, eikä -toki käynyt päinsä osoittaa hellyyttä keskellä katua, vaikka Bhaer -oli kyllä vähällä tehdä niin. Hän ilmaisi siis ihastuksensa vain -katsomalla tyttöön kasvoillaan niin säteilevä ilme, että hänen -parrassaan olevat sadepisaratkin näyttivät kimaltelevan sateenkaaren -väreissä. Jollei hän jo olisi rakastanut Jota, hän tuskin olisi -silloin ihastunut tähän, sillä tyttö ei ollut ensinkään rakastettavan -näköinen; hameenliepeet olivat surkeassa tilassa, päällyskengät -kurassa nilkkoihin saakka ja hattu pilalla, mutta hän oli herra -Bhaerin mielestä maailman kaunein nainen. Jon mielestä professori oli -puolestaan jumalaisempi kuin koskaan ennen huolimatta siitä, että -hänen hatunlierinsä lerpattivat ja valuivat vettä (hän näet piti koko -ajan sateensuojaa Jon yllä), ja jokainen hansikkaansormi kaipasi -neulaa ja lankaa. - -Ohikulkijat varmaan luulivat heitä hiukan hassahtaneiksi, sillä he -eivät välittäneet pysäyttää raitiovaunua, vaan astelivat hitaasti -edelleen kiinnittämättä huomiota yhä sakenevaan pimeyteen ja usvaan. -Eivät he piitanneet mitä ihmiset ajattelivat, sillä he nauttivat -siitä onnellisesta hetkestä, joka harvalle ihmiselle suodaan useammin -kuin kerran. Tämä ihmeellinen hetki tekee vanhan nuoreksi, köyhän -rikkaaksi ja ruman kauniiksi. Professori oli sen näköinen kuin olisi -vallannut kuningaskunnan eikä elämä tuntunut enää voivan tarjota -suurempaa onnea. Jo asteli hänen rinnallaan kuin hänen paikkansa -olisi aina ollut siinä eikä hän ymmärtänyt, kuinka hän koskaan olisi -saattanut valita toisen osan. Jo tietysti aloitti keskustelun: - --- Friedrich, miksi ette... - --- Voi taivas, tuota nimeä ei kukaan ole käyttänyt Minnan kuoleman -jälkeen! huudahti professori ja pysähtyi keskellä lammikkoa katsomaan -Jota kiitollisen ihastuneena. - --- Sanon teitä mielessäni aina siksi. En ollenkaan ajatellut, en sano -enää niin, jollette pidä siitä. - --- Ettenkö pitäisi siitä? En osaa sanoa kuinka kallis se nimi on -minulle. Ja sano minua sinuksi. - --- No niin, miksi sinä et kertonut tätä kaikkea minulle aikaisemmin? -kysyi Jo arasti. - --- Nyt minun täytyy avata sinulle koko sydämeni, mutta teen sen -mielelläni, koska tästä lähtien sinä saat sen hoitoosi. Katsohan, oma -Joni -- voi sinun rakasta, pientä hassua nimeäsi! olisin tahtonut -sanoa sinulle jotakin jo sinä päivänä, jolloin lähdit New Yorkista, -mutta luulin, että olit kihloissa komean ystäväsi kanssa ja siksi en -sanonut. Olisitko myöntynyt, jos olisin puhunut silloin? - --- En tiedä. Tuskin olisin, sillä siihen aikaan minulla ei ollut -sydäntä lainkaan. - --- Sitä minä en usko. Sydämesi vain uinui. Niin, ensirakkaus on aina -paras, mutta sitä en rohkene odottaa. - --- Niin, ensimmäinen rakkaus on paras, ja sinä saat olla tyytyväinen, -sillä en ole milloinkaan rakastanut ketään muuta kuin sinua. Teddy -oli vasta poika ja unohti kohta pikku ihastuksensa, sanoi Jo -innokkaana korjaamaan professorin erehdyksen. - --- Hyvä! Niinpä olen onnellinen ja uskon, että annat minulle koko -rakkautesi. Olen odottanut niin kauan, että minusta on tullut -itsekäs, kuten pian saat huomata, pikku professorinrouva. - --- Minä pidän siitä, huudahti Jo ihastuneena uuteen nimeensä. --- Mutta kerro nyt mikä sinut sitten toi tänne juuri kun eniten -tarvitsin sinua? - --- Tämä, sanoi professori ja kaivoi liivintaskustaan pienen, -rypistyneen paperinpalan. - -Jo levitti sen ja joutui hämilleen, sillä paperissa oli hänen -kirjoittamansa runo. Hän oli joskus lähettänyt sen erääseen -sanomalehteen, joka maksoi hyvän hinnan runoista. - --- Kuinka tämä voi tuoda sinut tänne? kysyi Jo ihmetellen mitä -professori tarkoitti. - --- Löysin sen sattumalta. Tunsin nimet ja tekijän nimikirjaimet ja -löysin siitä erään pienen säkeen, joka tuntui kutsuvan minua. Lue se, -niin huomaat. Minä pidän huolen, ettet astu vesilätäkköihin. - -Jo totteli ja silmäili nopeasti rivit, joille hän oli antanut nimen: - - ULLAKOLLA - - Lipasta neljä vierekkäin - on vuotten pölyt kansillaan. - Ne täytti neljä tyttöstä - aarteillaan lapsuusvuosinaan. - - Näät nimen joka kannessa - sä pojan käden piirtämän. - Ja lippaat kertoo tarinaa - vaiheista parven hilpeän. - - "Meg" ensi lippaan nimi on. - Siell' sievästi on tallella - muistoja elon rauhaisan, - häähuntu, lapsen kihara. - - Vaan vanhat lelut lippaan tään - sai pikku Meg jo omakseen. - Ja nuoren äidin onni on - nyt antaa hoivaa perheelleen. - - "Jo" nimi toisen, naarmuisen. - Päättömäin nukkein joukossa - on haaveet, muistot mieluiset - tallella päiväkirjassa. - On runot keskeneräiset - ja mietteet varhain vanhenneen. - Hän rakkautta odottaa - lohduksi yksinäisyyteen. - - Oi Beth, viel' kädet surevat - sun lippaas kannen puhdistaa - ja muistot perheen enkelin - nyt pikku arkkuun tallettaa: - tuon myssyn viimeks käytetyn - ja pyhäinkuvan rakkahan. - Virsien laulamiesi - kuulemme vielä kaikuvan. - - Ritarin kilpeen "Amy" on - piirretty viime kantehen. - Hiusnauhat, viuhkat vaalenneet, - kukkaset, kirjeet poikien - ja tanssikengät kuluneet - iloista kertoo nuoruuden. - Prinsessa sai jo ritarin - ja löysi toden rakkauden. - - Lipasta neljä vierekkäin, - on vuotten pölyt kansillaan. - On neljä naista oppineet - jo rakastamaan, toimimaan. - Yks heistä ennen mennyt on, - vaan rakkaimmaksi aina jää. - Suo Isä, valos siunata - sisarten muiden elämää. - - J.M. - --- Tämä on hirveän huono runo, mutta se kuvaa tunteitani kerran kun -olin hyvin yksinäinen ja itkin pitkät itkut ullakolla. Mieleeni -ei juolahtanut, että tämä runo voisi juoruta, sanoi Jo ja repi -paperinpalan, jota professori oli säilyttänyt kauan kalliina -aarteenaan. - --- Antaa sen mennä, se on tehnyt tehtävänsä ja minä saan uuden, kun -luen sen ruskean kirjan, jossa sinun salaisuutesi ovat, sanoi herra -Bhaer hymyillen katsellessaan miten paperinpalat lentelivät tuulessa. --- Niin, hän lisäsi vakavana, luin sen ja ajattelin: hänellä on -suruja, hän on yksin ja rakkaus voisi lohduttaa häntä. Minun tunteeni -häntä kohtaan ovat syvät. Enkö menisi sanomaan hänelle: "Tässä on -sydämeni, jos se vain kelpaa vastalahjaksi siitä mitä pyydän, niin -ota se omaksesi." - --- Ja sitten tulit ja sait nähdä, että se olikin mitä kallein aarre, -jota juuri kaipasin, kuiskasi Jo. - --- Aluksi en rohjennut uskoa sitä, vaikka otitkin minut niin -herttaisesti vastaan. Mutta kohta aloin toivoa ja silloin tuumin: -"Aion saada hänet vaikka henki menisi", ja niin minä aionkin, -huudahti herra Bhaer nyökäten päättäväisesti ikään kuin heitä -ympäröivä tiheä sumu olisi ollut varustus, joka hänen oli voitettava. - -Jon mielestä se kuulosti suurenmoiselta ja hän päätti tulla ritarinsa -arvoiseksi, vaikka tämä ei tullutkaan loistavissa varustuksissa ja -uljaalla ratsulla häntä noutamaan. - --- Miksi viivyit niin kauan? kysyi Jo samassa, sillä hänestä oli -niin hauskaa tehdä luottamuksellisia kysymyksiä ja saada niihin -miellyttäviä vastauksia, että ei voinut pysyä vaiti. - --- Se ei ollut helppoa, mutta enhän hennonut viedä sinua onnellisesta -kodistasi, ennen kuin minulla oli tiedossa sinulle toinen koti. -Kuinka olisin voinut pyytää sinua luopumaan niin paljosta vanhan -miehen vuoksi, jolla ei ole muuta omaisuutta kuin vähän oppia. - --- Minä olen iloinen köyhyydestäsi. En voisi sietää rikasta miestä, -sanoi Jo päättäväisesti ja lisäsi sitten hiljemmin: -- Älä pelkää -köyhyyttä. Olen kyllin kauan ollut sen tuttavana, pelkoni on -haihtunut, ja teen mielelläni työtä niiden hyväksi, joita rakastan. -Äläkä liioin sano itseäsi vanhaksi. Nelikymmenvuotiaana mies on -parhaassa iässään. Rakastaisin sinua sitä paitsi vaikka olisit -seitsemänkymmenen. - -Sanat liikuttivat professoria siinä määrin, että hän olisi mielellään -kaivanut nenäliinan esille. Mutta koska se ei käynyt päinsä, Jo -kuivasi hänen silmänsä omaan nenäliinaansa ja sanoi sitten nauraen -ottaessaan pari kääröä professorin käsistä: - --- Olen ehkä karskiluontoinen, mutta nyt ainakin käyttäydyn -asianmukaisesti, sillä naisen varsinaisena tehtävänähän pidetään -kyynelten kuivaamista ja taakkojen huojentamista. Friedrich, minä -tahdon kantaa osani taakasta ja tehdä työtä kotimme hyväksi. Sinun -on suostuttava siihen, muuten en lähde minnekään, hän lisäsi -päättäväisesti, kun professori yritti ottaa takaisin käärönsä. - --- Saapa nähdä. Jaksatko odottaa kauan, Jo? Minun täytyy matkustaa -täältä tekemään yksin työtäni; minun täytyy ensin auttaa poikiani, -koska en sinunkaan tähtesi voi rikkoa Minnalle antamaani lupausta. -Voitko antaa anteeksi ja jäädä onnellisena odottamaan? - --- Voin, tiedän voivani. Mehän rakastamme toisiamme ja silloin kaikki -vastukset tuntuvat mitättömiltä. Minullakin on omat velvollisuuteni -ja työni. En voisi nauttia onnestani, jos löisin ne laimin vaikka -sinun tähtesi. Meillä ei siis ole syytä pitää kiirettä. Sinä teet -työsi lännessä, minä täällä, ja molemmat toivomme iloisina parasta ja -jätämme tulevaisuuden Jumalan huomaan. - --- Voi, sinä annat minulle toivoa ja rohkeutta eikä minulla ole antaa -vastalahjaksi muuta kuin tyhjät kädet ja sydän täynnä rakkautta, -huudahti professori lumoutuneena. - -Jo ei voinut oppia käyttäytymään säädyllisesti. Professorin lausuessa -sanat he seisoivat portailla ja Jo pani kätensä professorin käsiin ja -kuiskasi hellästi: - --- Nyt ne eivät ole tyhjät. Sitten hän suuteli Friedrichiään -sateensuojan alla. - -Se oli kauheaa, mutta Jo olisi tehnyt sen vaikka pensasaidalla -istuvat harmaavarpuset olisivat olleet ihmisiä. Hän oli tosiaan kovin -rakastunut ja unohti sillä hetkellä kaiken muun paitsi oman onnensa. -Vaikka kaikki tapahtui yksinkertaisesti ja välittömästi, heidän -elämänsä suurin hetki oli se, jona Jo vei rakastettunsa pimeästä, -myrskystä ja yksinäisyydestä heitä odottavan kodin valoon, lämpöön ja -rauhaan ja sulki oven jälkeensä. - - - - -24 - -SADONKORJUU - - -Vuoden ajan Jo ja hänen professorinsa tekivät työtä, odottivat, -toivoivat ja rakastivat, tapasivat silloin tällöin, ja kirjoittivat -toisilleen niin suunnattoman pitkiä kirjeitä, että Laurie väitti -paperin hinnan kohonneen sen vuoksi. Toinen vuosi alkoi melko -synkästi, sillä tulevaisuudennäkymät eivät olleet yhtään parantuneet -ja lisäksi Marchin täti kuoli odottamatta. Mutta kun raskain suru oli -hälvennyt -- kaikki näet olivat kiintyneet vanhaan tätiin, vaikka -hänellä olikin terävä kieli -- huomattiin, että oli syytä iloonkin, -sillä hän oli jättänyt Plumfieldin perinnöksi Jolle, mikä teki -kaikenlaisten hauskojen suunnitelmien toteuttamisen mahdolliseksi. - --- Se on vanha, hieno kartano ja tuottaa sievoisen summan, sinähän -tietysti myyt sen, sanoi Laurie, kun asiaa pohdittiin pari viikkoa -myöhemmin. - --- Ei, en myy, vastasi Jo taputellen lihavaa villakoiraa, jonka hän -oli ottanut huostaansa kunnioituksesta sen entistä emäntää kohtaan. - --- Et kai aio asettua sinne asumaan. - --- Aionpa niinkin. - --- Mutta tyttö kulta, talohan on valtava ja sen kunnossapitoon menee -äärettömästi rahaa. Puutarhassakin tarvitaan pari kolme miestä, eikä -maanviljelys taida kuulua herra Bhaerin alaan. - --- Hän yrittää ainakin, jos minä pyydän. - --- Ja sitten luulet teidän elävän maatilanne tuotteilla. No tehän -olisitte kyllä kuin paratiisissa, mutta saatpa nähdä, että joudutte -tekemään toivottoman paljon työtä. - --- Se laiho, jota kasvatamme on erityisen satoisaa, nauroi Jo. - --- Mitä sitten kasvatatte, hyvä rouva? - --- Poikia. Haluan perustaa koulun pikku pojille -- hauskan hyvän, -kodikkaan koulun, jossa minä hoivaisin heitä ja Fritz olisi -opettajana. - --- Tuo on ihan sinun tapaistasi, Jo! Eikö olekin? huudahti Laurie ja -katsahti muuhun perheeseen, jota Jon ilmoitus näytti hämmästyttävän -yhtä paljon. - --- Minä pidän siitä, ilmoitti rouva March päättäväisesti. - --- Niin minäkin, lisäsi hänen miehensä, joka näki tässä tilaisuuden -soveltaa Sokrateen kasvatustapaa nykyajan nuorisoon. - --- Siitä on Jolle suunnattomasti huolta, huomautti Meg silitellen -poikansa päätä ja ajatellen että tässä ainokaisessa oli hänelle ihan -tarpeeksi huolehtimista. - --- Jo kyllä pystyy siihen ja hänelle se on ilo. Se on loistava -ajatus. Kerro meille kaikki perin pohjin, huudahti herra Laurence, -joka olisi tahtonut jollakin tavoin auttaa nuorta paria, mutta tiesi -heidän kieltäytyvän hänen avustaan. - --- Arvasinhan, että te pidätte minun puoltani, sir. Amykin pitää -- -näen sen hänen silmistään, vaikka hän varovaiseen tapaansa ensin -miettii ja antaa vasta sitten lausuntonsa. No niin, hyvät ihmiset, -jatkoi Jo vakavana, ottakaa huomioon, että tämä ei ole mikään uusi -päähänpisto, vaan vanha suunnitelmani. Ennen kuin Fritz tuli, -ajattelin usein, että kun olen ansainnut vähän rahaa eikä minua enää -tarvita kotona, minä vuokraan suuren talon, ja kerään sinne muutamia -köyhiä, kodittomia poikia, rupean heille äidiksi ja teen heidän -elämänsä hauskaksi. Monet joutuvat huonoille teille, kun he eivät -saa apua silloin kun tarvitsevat. Tahtoisin mielelläni tehdä jotakin -heidän hyväkseen. Luulen tietäväni heidän tarpeensa ja ymmärtäväni -heidän huolensa ja olisin niin onnellinen saadessani olla heille -äitinä. - -Rouva March ojensi kätensä Jolle, joka tarttui siihen hymyillen -kyynelet silmissä. Sitten hän jatkoi entiseen innokkaaseen tapaansa. - --- Kerroin kerran suunnitelmani Fritzille. Hän innostui siihen heti -ja lupasi yrittää, kunhan rikastuisimme. Voi sitä poikakultaa! -Sitähän hän on tehnyt koko ikänsä -- auttanut köyhiä poikia, ei -rikastunut. Rikasta hänestä ei koskaan tulekaan, raha ei ehdi -pesiä hänen taskuihinsa. Mutta vanhan, rakkaan tätini ansiosta, -joka rakasti minua enemmän kuin ikinä olisin ansainnut, minä olen -nyt rikas tai ainakin tunnen olevani ja voimme hyvin tulla toimeen -Plumfieldissä, jos koulu alkaa menestyä. Paikka on juuri omiaan -pojille: talo on suuri ja huonekalut yksinkertaiset ja vahvat. Sinne -mahtuu kymmenittäin poikia ja piha on erinomainen. He voisivat auttaa -puutarhatyössä, sehän on terveellistä. Fritz saa sitten kasvattaa ja -opettaa heitä mielensä mukaan ja isä auttaa häntä. Minä taas äidin -avustamana ruokin, hoidan, hellin ja torun heitä. Olen aina halunnut -paljon lapsia. Nyt voin täyttää taloni noilla pienillä kullanmuruilla -ja nauttia pojista mielin määrin. Ajatelkaa miten ylellistä! -Plumfield on minun ja suuri poikalauma saa jakaa sen minun kanssani! - -Jo huitoi innoissaan ja huokaili ihastuneena, koko perhe puhkesi -äänekkääseen nauruun ja herra Laurencen luultiin jo saavan -hengenahdistusta. - --- Minun mielestäni tässä ei ole mitään nauramista, sanoi Jo vakavana -saatuaan vihdoin äänensä kuuluviin. -- Onhan ihan luonnollista, että -minun professorini perustaa koulun ja että minä asetun asumaan omalle -maatilalleni. - --- Hänhän alkaa jo ylvästellä, sanoi Laurie, joka yhä piti asiaa -mainiona pilana. -- Mutta saanko kysyä miten aiotte rahoittaa -laitoksenne? Jos kaikki oppilaat ovat pieniä resupekkoja, rouva -Bhaer, niin teidän laihonne on tuskin aineellisesti ainakaan kovin -satoisaa. - --- No Teddy, älä yritä kaataa kylmää vettä niskaani. Tietysti otan -myös rikkaita oppilaita, ehkäpä aluksi vain niitä. Sitten kun -olen päässyt alkuun, otan pari resupekkaa piristämään joukkoa. -Rikkaiden lapset tarvitsevat usein hellyyttä ja huolenpitoa siinä -kuin köyhienkin. Olen nähnyt, että pienet lapsiparat jätetään -palvelijoiden armoille tai ujoja lapsia kiusataan ihan julmasti. -Jotkut ovat jääneet orvoiksi ja toisista tulee ilkeitä siksi, että -heitä kohdellaan huonosti eikä heistä välitetä. Parhaimmillakin -on sitä paitsi vasikkaikänsä, ja juuri silloin he tarvitsevat -mahdollisimman paljon ystävällisyyttä ja kärsivällisyyttä. -Tavallisesti heille nauretaan, heitä hätistellään tieltä ja heidän -odotetaan yhdellä iskulla muuttuvan suloisista lapsista hienoiksi -nuorukaisiksi. Lapsiparat ovat urheita, he eivät yleensä valita, -mutta he kärsivät siitä. Olen itse kokenut samantapaista ja tiedän -miltä se tuntuu. Minusta tuollaiset karhunpojat ovat erityisen -kiinnostavia, ja tahtoisin osoittaa huomaavani heidän rehellisen, -hyväntahtoisen mielensä, vaikka heillä onkin kömpelöt kädet ja -jalat ja pörröinen tukka. Minulla on kokemustakin, sillä olenhan -kasvattanut erään pojan niin hyvin, että hänestä on tullut omaisten -ylpeys ja kunnia, eikö totta? - --- Voin todistaa, että olet koettanut kasvattaa minua, sanoi Laurie. - --- Ja olen onnistunut paremmin kuin uskalsin toivoakaan, sillä -sinusta on tullut viisas ja vakaa liikemies, joka käyttää rahansa -hyvin ja panee säästöön köyhien siunaukset eikä kultakasoja. Etkä -sinä kuitenkaan ole pelkkä liikemies. Sinä harrastat kauniita ja -hyviä asioita, nautit itse ja jaat ilosi ystäviesi kanssa kuten -ennenkin. Minä olen ylpeä sinusta, Teddy, sillä sinä edistyt -vuosi vuodelta. Kaikki ovat sen huomanneet, vaikka et tahdo siitä -puhuttavan. Niin, ja kun minulla on parveni ympärilläni, silloin -osoitan sinua ja sanon heille: "Tuossa on esikuva teille, pojat." - -Laurie-parka ei oikein tiennyt minne katsoa, sillä vaikka hän -olikin aikuinen mies, häntä alkoi ujostuttaa, kun kaikkien katseet -kääntyivät häneen. - --- Kuulehan Jo, tuo on jo liikaa, hän alkoi poikamaiseen tapaansa. --- Te kaikki olette tehneet niin paljon minun hyväkseni, etten voi -ikinä kylliksi kiittää teitä, voin vain tehdä parhaani ettette -pettyisi toiveissanne. Viime aikoina sinä, Jo, et juuri ole -minusta huolehtinut, mutta jos kumminkin olen edistynyt, niin voit -kiittää siitä näitä kahta. Laurie laski toisen kätensä isoisän -hopeanharmaalle päälaelle ja toisen Amyn kultaisille kiharoille. - --- Minun mielestäni perhe on maailman ihanin asia, huudahti Jo, -joka sattui olemaan aivan erityisen vilkkaalla tuulella. -- Kun -saan oman perheen, toivon että siitä tulee yhtä onnellinen kuin -niistä kolmesta, joita rakastan eniten. Jospa vain John ja minun -Fritzini olisivat täällä, niin meillä olisi taivas maan päällä, -hän lisäsi vähän tyynemmin. Kun hän paneutui levolle onnellisen -perheneuvottelujen, toiveiden ja suunnitelmien illan jälkeen, hänen -sydämensä oli niin täynnä onnea, että hänen täytyi tyynnyttää sitä -polvistumalla huoneessaan olevan pienen tyhjän vuoteen ääreen ja -muistelemalla hellästi Bethiä. - -Koko vuosi oli erikoinen, sillä asiat kehittyivät nopeasti ja -mukavasti: ennen kuin Jo oikein tajusikaan kuinka kaikki kävi, hän -oli naimisissa ja Plumfieldin emäntänä. Pian hänen ympärilleen -ilmestyi kuuden seitsemän pojan perhe, joka menestyi hyvin. Herra -Laurence löysi tuon tuostakin jonkun hätää kärsivän lapsen ja pyysi -Bhaerejä säälimään tätä luvaten kernaasti maksaa hiukan tämän -elatuksesta. Näin viekas vanha herra sai kierretyksi Jon ylpeyden ja -hankki hänelle juuri sellaisia poikia, joista tämä eniten piti. - -Aluksi oli tietysti paljon vastoinkäymisiä, ja Jo erehtyi usein -surkeasti. Mutta viisas professori osasi tyynnyttää myrskyt ja -lopuksi he saivat vallattomimmankin viikarin voitetuksi puolelleen. -Miten onnellinen Jo olikaan poikalaumastaan ja miten Marchin -tätiparka olisikaan vaikeroinut nähdessään Tomien, Dickien ja -Harryjen juoksentelevan siistin ja juhlallisen Plumfieldin pyhillä -alueilla. Se oli kyllä tavallaan oikein ja kohtuullista, sillä -eläessään vanha rouva oli ollut seutukunnan poikien kauhu. - -Mutta nyt maanpakolaiset saivat vapaasti nauttia kielletyistä -hedelmistä, he potkivat epäpyhine kenkineen hiekoitettuja käytäviä -kenenkään torumatta ja pelasivat krikettiä avaralla niityllä, jossa -vihainen sarvipää lehmä oli ennen antanut uskaliaille pojille kyytiä. -Plumfieldistä tuli poikien paratiisi, ja Laurie ehdotti sen nimeksi -"Bhaergarten" (Karhutarha) osoittaen siten kunnioitusta sen isännälle -ja viitaten samalla sen muihin asukkeihin. - -Koulusta ei tullut kovin suosittua, eikä professori ansainnut sillä -omaisuutta itselleen. Se oli juuri sellainen kuin Jo oli halunnut sen -olevan: onnellinen koti pojille, jotka olivat opetuksen, huolenpidon -ja rakkauden tarpeessa. - -Suuren talon joka huoneessa oli pian asukkaita, puutarhan joka -palstalla omistaja ja navetassa oli oikein eläintarha, sillä lapset -saivat pitää lemmikkieläimiä. Kolmesti päivässä Jo hymyili pitkän -ruokapöydän päässä toiseen päähän Fritzilleen ja molemmilta puolilta -iloiset nuoret kasvot kääntyivät luottavaisina ja kiitollisina äiti -Bhaerin puoleen. Jolla oli nyt poikia tarpeeksi asti, mutta hän -ei väsynyt heihin, vaikka pojat eivät suinkaan olleet enkeleitä, -vaan tuottivat sekä professorille että hänen vaimolleen paljon -huolta ja surua. Koska Jo uskoi, että ilkeimmän, nenäkkäimmän ja -ärsyttävimmänkin pikku viikarin sydämessä oli jotakin hyvää, hän -osasi kohdella heitä kärsivällisesti ja taitavasti. Ajan mittaan -hän saavutti menestystäkin, sillä yksikään poika ei viitsinyt kauan -kiukutella isä Bhaerille, joka säteili niin hyville kuin pahoillekin, -ja äiti Bhaerille, joka antoi anteeksi seitsemänkymmentä kertaa -seitsemän kertaa. - -Jo piti suuressa arvossa poikien ystävyyttä. Hän kuunteli katumuksen -nyyhkytyksiä ja kuiskauksia, kun oli tehty jotakin pahaa; hän -otti säilytettäväkseen heidän hullunkurisia tai liikuttavia -salaisuuksiaan; hän innostui, toivoi ja teki suunnitelmia heidän -kanssaan; ja hän tunsi eniten hellyyttä niitä kohtaan, joille oli -sattunut vastoinkäymisiä. - -Joukkoon mahtui typeriä poikia ja ujoja poikia, sairaalloisia poikia -ja meluavia poikia. Joku änkytti, toinen sammalsi ja olipa joukossa -iloinen musta poikakin, joka ei ollut päässyt mihinkään muuhun -kouluun. Bhaergarteniin hän oli tervetullut, vaikka jotkut ennustivat -sen tietävän perikatoa koululle. - -Niin, Jo oli onnellinen huolimatta ankarasta työstä, monista huolista -ja alituisesta melusta. Hän piti paljon työstään ja iloitsi poikiensa -suosiosta enemmän kuin koko maailman kiitoksesta, sillä nyt hän -kertoi tarinoitaan vain pienelle, innokkaalle ihailijajoukolleen. -Hänen onneaan lisäämään ilmestyi vuosien kuluessa vielä kaksi omaa -poikaa. Ensimmäinen sai nimekseen Rob isoisän mukaan, toinen oli -Teddy, huoleton poju, joka näkyi perineen sekä isän aurinkoisuuden -että äidin vilkkauden. Isoäidin ja tätien oli mahdoton käsittää -miten lapset pysyivät hengissä siinä poikavilinässä. Mutta he -kukoistivat kuin voikukat kevätnurmella ja hoitajat olivat helliä ja -huolehtivaisia, vaikka vähän kovakouraisia. - -Plumfieldissä pidettiin usein lupapäiviä, ja hauskimpia oli -jokavuotinen omenankorjuupäivä, jolloin Marchin, Laurencen, Brooken -ja Bhaerin perheet yhteisvoimin korjasivat sadon. Jon oltua jo viisi -vuotta naimisissa vietettiin kerran tällaista hedelmäjuhlaa. - -Oli lämmin lokakuun päivä, ilma oli raikas, se teki mielet iloisiksi -ja pani veren kiertämään vilkkaasti suonissa. Vanha hedelmätarha -komeili juhlapuvussaan: kultasade ja asterit reunustivat sammaleisia -muureja; heinäsirkat hyppelivät ruohikossa ja sirittivät kuin -keijukaisten viuluniekat juhlan kunniaksi, oravat kokosivat -touhuissaan talvivarastoja, linnut livertelivät jäähyväislauluja -leppäkujanteessa, ja joka puu nuokkui valmiina pudottamaan ryöpyn -keltaisia tai punaisia omenoita heti ensi ravistelusta. Koko talo oli -liikkeellä. Kaikki nauroivat ja laulelivat. Kiipeiltiin puihin ja -kupsahdeltiin maahan. Kaikki julistivat että näin hienoa korjuusäätä -ja hauskaa korjuujoukkoa ei ennen ollut nähty, ja nauttivat päivän -pikku iloista, niin kuin ei maailmassa huolia ja murheita olisikaan. - -Pastori March vaelteli rauhallisesti ympäriinsä lainaillen -tilaisuuteen sopivia säkeitä ja nauttien mehevistä omenista. -Professori kulki pitkin vihreitä holvikäytäviä kuin tukeva -germaanisoturi seiväs peitsenään ja pojat kantoivat tikapuita hänen -kintereillään ja näyttivät taitotemppuja puihin kiipeillen. Laurie -vietti aikansa pienten lasten parissa: ajelutti pientä tyttöstään -hedelmäkorissa, näytti Daisylle linnunpesiä ja piti huolta, ettei -seikkailunhaluinen Rob taittanut niskaansa. Rouva March ja Meg -istuivat omenakasojen ääressä lajitellen yhä kasvavaa varastoa, -kun taas kauniin äidillisen ilmeen saanut Amy piirsi luonnoksia -eri seurueista ja piti seuraa kalpealle pojalle, joka istui häntä -ihailemassa kainalosauvat vieressään. - -Jo oli sinä päivänä omimmillaan, hän puuhasi milloin missäkin -helmat vyötäisille käärittyinä, hattu milloin missäkin keikkuen -ja kainalossaan kuopus, joka oli valmiina yhtymään aina uuteen -hauskuuteen. - -Pikku Teddy oli haavoittumaton, hän ei koskaan loukannut itseään -eikä Jo ollut lainkaan huolissaan, kun pojat heilauttivat hänet -puun oksalle tai juoksuttivat häntä selässään ympäri puutarhaa tai -kun hänen myöntyväinen isänsä antoi hänen syödä happamia omenia. -Tällä oli näet sellainen käsitys, että lapsen vatsa sulattaa mitä -hyvänsä alkaen hapankaalista aina nappeihin, ja pieniin nahkakenkiin -saakka. Jo tiesi, että pikku Ted ilmestyisi aikanaan terveenä ja -punaposkisena, likaisena ja iloisena ja otti tämän aina avosylin -vastaan, sillä hän rakasti lapsiaan hellästi. - -Kello neljältä pidettiin lepohetki. Korit tyhjennettiin ja -omenanpoimijat esittelivät toisilleen työssä saatuja naarmuja ja -mustelmia. Sitten Jo ja Meg apunaan osasto 'isot pojat' kattoivat -päivällisen nurmikolle, ja se oli koko päivän kohokohta. Silloin maa -kirjaimellisesti vuoti hunajaa ja maitoa, sillä poikien ei tarvinnut -istua pöydän ääressä, vaan he saivat nauttia herkuista miten -halusivat, ja pojista tämä vapaus maistui kaikkein parhaalta. Jotkut -urheilivat juomalla maitoa seisoessaan päällään, muutamat höystivät -pukkihyppyjä haukkaamalla piirakkaa välillä. Nurmikolle oli kylvetty -pikkuleipiä ja puiden oksilla kyyköttivät maukkaat omenamunkit kuin -uudenlajiset linnut. Pikku tytöt pitivät omia teekutsujaan, ja Ted -tepasteli maistelemassa tarjouksia mielensä mukaan. - -Kun kaikki olivat syöneet kyllikseen, ehdotti professori heidän -juhlissaan perinteelliseksi käyneen maljan. - --- Marchin tädin malja, siunattu hänen muistonsa! Kunnon professori -lausui sanat lämpimästi, sillä hän ei milloinkaan unohtanut, että sai -paljosta kiittää vanhaa rouvaa. Hän oli opettanut pojatkin pitämään -arvossa tämän muistoa, ja nämä joivat maljan vakavina. - --- Sitten isoäidin kuusikymmenvuotispäivälle! Kolminkertainen -eläköönhuuto! - -Sen maljan professori ehdotti innostuneena, eikä eläköön-huudoista -ollut lainkaan tulla loppua. Sitten juotiin kaikkien muidenkin malja -alkaen koulun suojelijasta, herra Laurencesta, hämmentyneeseen -marsuun, joka oli eksynyt omilta alueiltaan etsimään nuorta -isäntäänsä. - -Tämän jälkeen Demi vanhimpana lapsenlapsena toi päivän -sankarittarelle lahjat, joita oli niin paljon, että ne lykättiin -kottikärryissä juhlapaikalle. Joukossa oli monta lystikästä lahjaa, -mutta niiden viatkin olivat isoäidin silmissä koristuksia, sillä -lapset olivat ne omin käsin valmistaneet. Rouva Marchin mielestä -Daisyn ahkerien sormien päärmäämät nenäliinat olivat parempia kuin -mitkään koruompelut, ja Demin kenkärasia oli hänestä tekninen -taidonnäyte, vaikka kansi ei oikein ottanut sulkeutuakseen. Robin -jakkara keikkui eripituisilla jaloillaan, mutta isoäiti selitti -keinunnan vain rauhoittavan. Amyn pikku tytön lahjoittama kirja oli -kallis aarre, ja sen kaunein sivu oli se, johon oli horjahtelevin -lapsenkirjaimin kirjoitettu: "Rakkaalle isoäidille pikku Bethiltä." - -Tämän ohjelmanumeron aikana pojat olivat salaperäisellä tavalla -kadonneet. Rouva March oli yrittänyt kiittää lapsukaisiaan, mutta -purskahtanut itkuun, ja Teddy kuivaili hänen kyyneliään esiliinaansa. -Samassa professori alkoi laulaa. Hänen yläpuoleltaan yhtyi ääni -toisensa jälkeen lauluun, ja kohta kaikui puusta toiseen Jon -sepittämä pieni laulu, jonka Laurie oli säveltänyt ja professori -opettanut pojille, jotka nyt helein äänin esittivät sen päivän -sankarittarelle. Tämä oli aivan uusi keksintö ja se onnistui -erinomaisesti. Rouva March ei ollut toipua hämmästyksestään, hän -halusi välttämättä kiittää kaikkia kädestä pitäen. - -Sen jälkeen pojat hajaantuivat leikkimään ja jättivät rouva Marchin -tyttärineen juhlapuun juurelle. - --- Minun ei varmasti enää milloinkaan tarvitse sanoa itseäni -Jorukaksi, koska hartain toiveeni on toteutunut näin hienosti, -virkkoi rouva Bhaer vetäen Teddyn pikku nyrkin maitokannusta, jossa -tämä oli innoissaan kirnunnut. - --- Ja kuitenkin on elämäsi aivan toisenlaista kuin ennen kuvittelit. -Muistatko meidän tuulentupiamme? kysyi Amy ja hymyili nähdessään -Laurien ja Johnin pelaavan krikettiä poikien kanssa. - --- Voi noita poikia! Tuntuu hyvältä nähdä heidän unohtavan kerrankin -liikeasiansa ja pitävän hauskaa, vastasi Jo, joka jo suhtautui -äidillisesti koko miessukuun. -- Niin, muistanhan minä, mutta elämä, -josta silloin haaveilin, tuntuu nyt itsekkäältä ja köyhältä. Toivon -kyllä vieläkin, että kerran voisin kirjoittaa hyvän kirjan, mutta -sillä ei ole kiirettä, ja tällaiset kokemukset ja näkymät ovat -varmaan hyväksi sillekin. - -Jo viittasi kädellään kentällä pelaaviin poikiin, sitten isäänsä ja -professoriin, jotka kulkivat edestakaisin syventyneinä mieluisaan -keskusteluun, ja lopuksi äitiinsä, kun tämä istui tyttäriensä -ympäröimänä lastenlapset sylissään ja jalkojensa juuressa ikään kuin -kaikki olisivat saaneet avun ja ilon noista kasvoista, jotka heidän -silmissään eivät lainkaan vanhenneet. - --- Minun unelmani on tarkimmin toteutunut, sanoi Meg. Tietysti -toivoin hienojakin asioita, mutta sydämessäni tunsin, että olisin -tyytyväinen, jos saisin omakseni pienen kodin, Johnin ja muutamia -tällaisia lapsia. Ne kaikki minulla nyt on ja tunnen itseni maailman -onnellisimmaksi ihmiseksi. - -Meg laski kätensä ison poikansa päälaelle hellä ja tyytyväinen ilme -kasvoillaan. - --- Minun pilvilinnani on aivan erilainen kuin suunnittelin, mutta -en silti vaihtaisi sitä mihinkään. En kuitenkaan kokonaan luovu -taiteellisista harrastuksistani enkä tyydy pelkästään auttamaan -toisia eteenpäin taiteen tiellä. Olen alkanut muovailla lapsen -muotokuvaa ja Laurie sanoo, että se on paras työ, jonka milloinkaan -olen tehnyt. Minäkin luulen niin ja aion hakkauttaa sen marmoriin, -jotta minulla on jäljellä ainakin pienen enkelini kuva, vaikka minun -olisi hänestä itsestään luovuttava. - -Amyn puhuessa suuri kyynel vierähti hänen sylissään nukkuvan lapsen -kullankeltaisille kiharoille. Pieni, heikko olento oli hänelle -kaikki kaikessa ja menettämisen pelko varjosti Amyn aurinkoista -elämää. Mutta yhteinen suru liitti lapsen isän ja äidin entistä -lujemmin toisiinsa. Amyn luonne muuttui hellemmäksi, syvemmäksi -ja lempeämmäksi ja Laurie vakaammaksi, voimakkaammaksi ja -totisemmaksi. Molemmat oppivat, ettei kauneus, nuoruus tai rikkaus, -ei edes rakkauskaan pysty torjumaan tuskia ja murheita, sillä -onnellisimmankin ihmisen elämässä on synkkiä ja myrskyisiä päiviä. - --- Kyllä hän vahvistuu, kultaseni. Älä menetä toivoasi, vaan pysy -iloisena, sanoi rouva March, kun helläsydäminen Daisy kumartui hänen -polveltaan painaakseen ruusuisen poskensa pienen serkkunsa kalpeata -poskea vasten. - --- En varmaankaan niin kauan kuin sinä olet rohkaisemassa minua ja -Laurie kantaa suurimman osan taakastani, Amy vastasi lämpimästi. -- -Hän ei milloinkaan näytä minulle levottomuuttaan, vaan on aina niin -herttainen ja kärsivällinen minua kohtaan, huolehtii niin hellästi -Bethistä ja tukee ja lohduttaa minua niin hyvin, etten osaa häntä -kylliksi rakastaa. Niinpä voin surustani huolimatta sanoa olevani -onnellinen, niin kuin Megkin. - --- Minun ei tarvitse sitä sanoakaan, sillä jokainen näkee, että -olen saanut osakseni paljon suuremman onnen kuin olisin ansainnut, -puuttui puheeseen Jo vilkaisten miehestään pulleisiin poikiinsa, -jotka peuhasivat nurmikolla hänen jalkainsa juuressa. Fritz on -alkanut harmaantua ja lihoa. Minä olen pian laiha kuin varjo ja olen -jo kolmenkymmenen. Meistä ei koskaan tule rikkaita ja Plumfield voi -milloin hyvänsä syttyä palamaan, sillä parantumaton Tommy Bangs -polttaa itsepintaisesti kallioimarresikareitaan sängyssä, vaikka on -jo kolmesti sytyttänyt vaatteensa tuleen. Mutta huolimatta näistä -epäromanttisista tosiseikoista ei minulla ole mitään valittamista -enkä milloinkaan elämässäni ole ollut näin iloinen. - --- Niin, Jo, luulenpa, että saat korjata runsaan sadon, sanoi rouva -March ajaen pois heinäsirkan, joka oli säikyttänyt Teddyn. - --- Sitä ei voi verratakaan sinun satoosi, äiti. Tässä näet -sen, emmekä koskaan voi sinua kylliksi kiittää kärsivällisestä -kylvämisestä ja korjaamisesta, huudahti Jo taas innostuksen vallassa. - --- Toivottavasti vehnää on vuosi vuodelta enemmän ja ohdakkeita -vähemmän, sanoi Amy hiljaa. - --- Sinulla on paljon kuhilaita, pikku äiti kulta, mutta tiedän, että -sinun sydämessäsi on tilaa kaikille, lisäsi Meg hellästi. - -Liikuttuneena rouva March levitti käsivartensa ikään kuin hän olisi -tahtonut kerätä lapsensa ja lastenlapsensa syliinsä ja sanoi ääni -tulvillaan äidillistä rakkautta ja nöyryyttä ja kiitollisuutta: - --- Rakkaat tytöt, miten kauan elänettekin, en koskaan voi toivoa -teille tämän suurempaa onnea! - - - -***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK VIIMEVUOTISET YSTÄVÄMME*** - - -******* This file should be named 50538-0.txt or 50538-0.zip ******* - - -This and all associated files of various formats will be found in: -http://www.gutenberg.org/dirs/5/0/5/3/50538 - - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - diff --git a/old/50538-0.zip b/old/50538-0.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index 354bf04..0000000 --- a/old/50538-0.zip +++ /dev/null diff --git a/old/50538-8.txt b/old/50538-8.txt deleted file mode 100644 index 00c256d..0000000 --- a/old/50538-8.txt +++ /dev/null @@ -1,11484 +0,0 @@ -The Project Gutenberg eBook, Viimevuotiset ystävämme, by Louisa May -Alcott, Translated by Annikki Haahti - - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - - -Title: Viimevuotiset ystävämme - - -Author: Louisa May Alcott - - - -Release Date: November 23, 2015 [eBook #50538] -[Last updated: June 5, 2022] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - - -***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK VIIMEVUOTISET YSTÄVÄMME*** - - -E-text prepared by Johanna Kankaanpää and Tapio Riikonen - - - -VIIMEVUOTISET YSTÄVÄMME - -Kirj. - -Louisa M. Alcott - -Suom. Annikki Haahti - - - - - - -WSOY, Porvoo, 1921. - - - - -SISÄLLYS: - - 1. Juoruilua. - 2. Ensimmäiset häät. - 3. Taiteellisia yrityksiä. - 4. Kirjailijanoppia. - 5. Kotoisia kokemuksia. - 6. Vierailuja. - 7. Seurauksia. - 8. Ulkomaankirjeenvaihtajamme. - 9. Helliä huolia. - 10. Jon päiväkirja. - 11. Ystävä. - 12. Sydänsurua. - 13. Bethin salaisuus. - 14. Uusia vaikutelmia. - 15. Hyllyllä. - 16. Laiska-Lassi. - 17. Varjojen laakso. - 18. Unohtamista oppimassa. - 19. Yksin. - 20. Yllätyksiä. - 21. Vastanaineet. - 22. Daisy ja Demi. - 23. Sateenvarjon alla. - 24. Sadonkorjuu. - - - - -1 - -JUORUILUA - - -Jotta olisimme asioista selvillä ja voisimme suoraa päätä siirtyä -Megin häihin, on ehkä paikallaan jutella ensin hiukan Marchin -perheestä. Ja sanon jo etukäteen: jos joku vanhempi lukija väittää, -että kirjassa on liian paljon rakkautta -- niin kuin siinä heidän -mielestään voi olla -- (nuorilla ei kai ole mitään tätä aihetta -vastaan), voin vain yhtyä rouva Marchin sanoihin: "Mitä muutakaan voi -odottaa, kun talossa on neljä iloista tyttöä ja tien toisella puolen -komea nuori naapuri." - -Kuluneiden kolmen vuoden aikana perheessä ei ole tapahtunut -suuriakaan muutoksia. Sota on päättynyt ja pastori March taas -onnellisesti kotona kirjojensa ääressä ja hoitamassa pientä -seurakuntaansa. Tuon hiljaisen, tutkistelijan viisaus ei ole vain -oppineisuutta, hänen lähimmäisenrakkautensa kohdistuu kaikkiin -ihmisiin ja hänen hurskautensa kumpuaa niin syvältä, että se sävyttää -koko hänen jalon ja rakastettavan persoonallisuutensa. - -Huolimatta köyhyydestä ja tinkimättömyydestä, joka oli estänyt -pastori Marchia tavoittelemasta maallista menestystä, hänen -ympärilleen oli kerääntynyt laaja ihailijapiiri, sillä hänen ylevä -luonteensa veti ihmisiä puoleensa kuin kukkien mesi mehiläisiä. - -Ulkopuolisista tuntui, että taloa hallitsi viisi toimeliasta naista, -ja se pitikin osittain paikkansa, mutta silti tuo kirjojensa ääressä -istuva hiljainen oppinut oli perheen pää, kodin keskipiste, sen -omatunto, ankkuri ja lohduttaja. Hänen puoleensa naisväki kääntyi -aina murheen hetkinä. - -Tytöt uskoivat sydänhuolensa äidille, mutta isä oli heidän -sielunhoitajansa; ja he rakastivat vuosi vuodelta yhä enemmän -vanhempiaan, jotka uskollisesti uurastivat heidän hyväkseen. Tämä -rakkaus solmi heidän välilleen hellän, kestävän siteen. - -Rouva March on yhtä pirteä ja iloinen kuin ennenkin, vaikka hänen -tukkansa on hiukan harmaantunut viime tapaamisen jälkeen. Hän on -nykyisin niin uppoutunut Megin asioihin, että sairaalat ja kodit, -joissa on yhä paljon haavoittuneita 'poikia' ja sotaleskiä, varmaan -kaipaavat äidillisen ystävänsä käyntejä. - -John Brooke täytti vuoden päivät miehekkäästi velvollisuutensa, -haavoittui, sai komennuksen kotiin eikä päässyt enää rintamalle. -Tultuaan kotiutetuksi hän yritti parhaansa mukaan voimistua, perehtyä -liikeasioihin ja valmistaa kotia Megille. Järkevänä ja itsenäisenä -hän torjui herra Laurencen hyväntahtoiset tarjoukset. Hänestä oli -mieluisampaa ansaita rehellisesti palkkansa kirjanpitäjänä kuin -ryhtyä uhkayrityksiin lainarahojen turvin. - -Brooken ollessa rintamalla Megin aika oli kulunut työssä ja -odotuksessa. Hän oli naisellistunut, kehittänyt perheenemännän -taitojaan ja tullut entistä sievemmäksi. Hänellä oli tyttömäistä -kunnianhimoa, ja hän oli hiukan pettynyt, kun Johnin ja hänen oli -aloitettava elämänsä niin vaatimattomasti. Ned Moffat ja Sallie -Gardiner olivat hiljattain menneet naimisiin eikä Meg voinut olla -vertaamatta heidän hienoa kotiaan, vaunujaan, monia häälahjojaan ja -upeita varusteitaan omiinsa. Mutta kaikki kateus ja tyytymättömyys -haihtui, kun hän ajatteli Johnin uskollista rakkautta ja -kärsivällistä uurastusta hänen valmistaessaan heidän pientä kotiaan; -ja kun he hämärissä istuivat yhdessä jutellen vaatimattomista -suunnitelmistaan, tulevaisuus näytti aina niin kauniilta ja -valoisalta, että Meg unohti kokonaan Sallieta ympäröivän ylellisyyden -ja tunsi itsensä maailman rikkaimmaksi ja onnellisimmaksi tytöksi. - -Jo ei palannut enää Marchin tädin luo, sillä vanha rouva oli -niin mieltynyt Amyyn, että kustansi hänet paikkakunnan parhaan -piirustuksenopettajan oppilaaksi, ja siitä ilosta Amy olisi palvellut -vaikka kuinka ankaraa emäntää. Niinpä hän käytti aamupäivät -velvollisuutensa täyttämiseen ja iltapäivät omaksi ilokseen ja oli -tyytyväinen elämäänsä. Jo syventyi näihin aikoihin kirjallisiin -harrastuksiinsa, ja Beth oli kuumetautinsa jälkeen heikko ja vain -muisto entisestään. Ei hän oikeastaan ollut sairas, mutta ei liioin -sama ruusuinen, terve olento kuin aikaisemmin; silti hän hoiti aina -iloisesti ja rauhallisesti tehtävänsä vähin äänin, oli kaikkien -ystävä ja kodin hyvä enkeli. - -Jo tunsi itsensä varakkaaksi naiseksi niin kauan kuin "Lentävä Kotka" -maksoi dollarin palstalta hänen 'lörpötyksistään', joiksi hän itse -sanoi pakinoitaan, ja hän sepitti väsymättä uusia juttuja. Mutta -hänen ahkerissa aivoissaan ja kunnianhimoisessa mielessään kypsyi -suuria suunnitelmia, ja vanhaan peltikattilaan ullakolle kertyi -kasvava pinkka tuhruisia käsikirjoituksia, jotka kerran tulisivat -kohottamaan Marchin nimen maineen kukkuloille. - -Laurie, joka isoisänsä mieliksi oli mennyt korkeakouluun, koetti nyt -suoriutua siitä mahdollisimman vähällä vaivalla. Hän oli kaikkien -suosikki, hänhän oli rikas, hänellä oli miellyttävä käytös, terävä -äly ja sitä paitsi hellä sydän, joka saattoi omistajansa usein -pälkääseen hänen yrittäessään auttaa muita. Niinpä hän olikin -vaarassa tulla piloille hemmotelluksi ja olisi ehkä tullutkin, -ellei hänellä olisi ollut taikavoimaa pahan valtaa vastaan. Hänen -mielessään väikkyi näet kuva vanhasta ystävällisestä miehestä, jolle -hänen menestyksensä oli sydämen asia, ja äidillisestä ystävästä, joka -huolehti hänestä kuin omasta pojastaan, ja lopuksi -- eikä suinkaan -vähäisimpänä vaikuttimena -- häntä kannusti tietoisuus siitä, että -neljä herttaista tyttöä ihaili häntä ja luotti häneen vilpittömästi. - -Koska hän oli kuitenkin vain tavallinen lahjakas nuori mies, oli -luonnollista, että hän keksi kepposia, hakkaili, oli milloin -keikari milloin haaveksija tai reipas urheilija, aina sen mukaan -mikä oli muodissa korkeakoulussa; hän päihitti toisia ja tuli -itse päihitetyksi, puhui slangia ja oli monta kertaa vähällä -joutua erotetuksi. Mutta koska kolttosten syynä oli vain hänen -elämänilonsa ja kujeilunhalunsa, hän aina selvisi niistä rehellisellä -tunnustuksella, hyvittämällä ne kunniallisesti tai turvautumalla -vastustamattomaan suostuttelutaitoonsa. Itse hän oikeastaan ylpeili, -että oli taas hädin tuskin selviytynyt pinteestä ja järkytti -mielellään tyttöjä kertomalla heille elävästi voitoistaan, jotka hän -oli saavuttanut raivostuneista kunnianarvoisista opettajistaan ja -muista kukistetuista vihollisistaan. 'Meidän luokan pojat' olivat -sankareita tyttöjen silmissä, he saivat usein jopa paistatella näiden -merkkihenkilöiden auringossa, kun Laurie toi heitä kotiinsa. - -Tämä suuri kunnia lankesi erityisesti Amyn osalle, ja hänestä tuli -kerrassaan piirin valtiatar, sillä jo varhain hänen ylhäisyytensä -oli oppinut käyttämään synnynnäistä viehätysvoimaansa. Megin -ajatuksia hallitsi niin täysin John, ettei hän välittänyt vähääkään -muista luomakunnan herroista. Beth taas oli liian ujo uskaltaakseen -muuta kuin vilkaista heihin, ja hän ihmetteli kuinka Amy rohkeni -komennella heitä; mutta Jo oli omassa elementissään ja hänen oli -melkein mahdotonta olla matkimatta poikamaista käytöstä, puhetapaa ja -kujemieltä, jotka luontuivat hänelle paljon paremmin kuin naisellinen -sievistely. Pojat pitivät Josta äärettömästi, mutta kukaan ei ikinä -rakastunut häneen, kun taas vain harva säästyi suitsuttamasta paria -tunteellista huokausta Amylle. - -Ja koska nyt tuli puhe tunteellisuudesta, ajatukset kääntyvät -luonnollisesti Kyyhkyslakkaan. - -Sen niminen oli se pieni, ruskeaksi maalattu talo, jonka John -Brooke oli valmistanut Megin ensimmäiseksi kodiksi. Nimi oli -Laurien keksintöä. Hän sanoi sen sopivan hyvin, koska kysymyksessä -olivat rakastavaiset, jotka kujertelivat nokat vastatusten kuin -kyyhkyspari. Talo oli pikkuinen, sen takana oli puutarha ja edessä -nurmikko, joka ei ollut juuri nenäliinaa suurempi. Siihen Meg aikoi -hankkia suihkulähteen, pensaita ja runsaasti iloisia kukkia; tällä -hetkellä tosin suihkulähdettä esitti rapautunut uurna, joka toi -mieleen likasoikon; sen ympärillä kasvoi heiveröisiä lehtikuusen -taimia, jotka eivät vielä tienneet, alkaisivatko lainkaan elää, ja -kukkarunsauteen viittasivat vasta tikkurivit, jotka osoittivat mihin -siemenet oli kylvetty. - -Mutta sisällä oli ihastuttavaa, ja onnellisen morsiamen mielestä -talo oli virheetön ullakolta kellariin saakka. Tosin eteinen oli -tavattoman ahdas -- onneksi nuorella parilla ei ollut pianoa, sillä -sitä ei mitenkään olisi saatu kokonaisena sisälle; ruokasalikin oli -niin pieni, että kuusi henkeä töin tuskin mahtui sinne, ja keittiön -portaat oli kuin varta vasten rakennettu suistamaan sekä palvelijat -että posliiniastiat suoraan hiililaatikkoon. Mutta kun tottui -näihin pieniin puutteellisuuksiin, kaikki tuntui täydelliseltä, -sillä koko talo oli sisustettu aistikkaasti ja käytännöllisesti, -ja yleisvaikutelma oli erittäin tyydyttävä. Pienessä olohuoneessa -ei tosin ollut marmoripöytiä, korkeita peilejä eikä pitsiuutimia -vaan yksinkertainen kalusto, paljon kirjoja, pari kaunista -taulua, kukkateline ikkunasyvennyksessä ja joka puolella sieviä -lahjaesineitä, joita ystävälliset kädet olivat valmistaneet ja jotka -juuri sen vuoksi olivat erityisen rakkaita. - --- Oletko nyt tyytyväinen? Näyttääkö täällä kodikkaalta ja luuletko -tulevasi onnelliseksi tässä ympäristössä? kysyi rouva March, kun äiti -ja tytär käsi kädessä kulkivat tarkastamassa Megin uutta valtakuntaa. - --- Olen niin tyytyväinen ja onnellinen, etten osaa sanoakaan, vastasi -Meg luoden äitiinsä katseen, joka puhui paremmin kuin sanat. - --- Jos hänellä vain olisi palvelustyttö tai parikin, kaikki olisi -niin kuin pitää, sanoi Amy tullessaan olohuoneesta, jossa hän oli -koetellut, sopisiko pronssinen Merkurius paremmin uuninreunustalle -vai hyllypöydälle. - --- Olemme jo äidin kanssa keskustelleet siitä, ja olen päättänyt -seurata hänen neuvoaan. Täällä on niin vähän tehtävää, että kun Lotty -juoksee asioillani ja hiukan auttaa minua silloin tällöin, vältyn -parahiksi veltostumasta enkä rupea ikävöimään kotiin, selitti Meg -rauhallisesti. - --- Sallie Moffatilla on neljä kotiapulaista, jatkoi Amy. - --- Jos Megillä olisi yhtä monta, he valloittaisivat koko talon, ja -silloin herra ja rouva saisivat pystyttää leirin puutarhaan, puuttui -puheeseen Jo, joka kiillotti iso keittiöesiliina edessään vielä -viimeisen kerran ovenripoja. - --- Sallie ei olekaan köyhän miehen vaimo, ja hän tarvitsee monta -palvelijaa pitämään hienoa talouttaan kunnossa. Meg ja John -aloittavat vaatimattomasti, mutta uskon, että pienessä kodissa on -yhtä paljon onnea kuin komeassa palatsissa. Megin ikäiset nuoret -tytöt tekevät suuren virheen elleivät viitsi muuta kuin pukeutua, -jaella käskyjä ja juoruta. Kun olin nuori rouva, toivoin usein, että -uudet vaatteeni kuluisivat tai repeytyisivät, jotta saisin nauttia -niiden paikkaamisesta, sillä minusta oli suorastaan kyllästyttävää -aina ommella korutöitä tai kirjailla nenäliinoja. - --- Olisit mennyt keittiöön sotkemaan kuten Salliekin, kun hän haluaa -vaihtelua, vaikka hänen laitoksensa kyllä aina epäonnistuvat ja -herättävät suurta riemua palvelijoissa, sanoi Meg. - --- Myöhemmin minä meninkin, mutta en huvittelemaan vaan oppimaan -Hannalta keittotaitoa, jotta palvelijani eivät voisi nauraa minulle. -Silloin se oli kuin leikkiä, mutta tuli aika, jolloin olin todella -iloinen, että osasin valmistaa maukasta ruokaa pienille tytöilleni -ja selviytyä ilman apulaista. Sinä, Meg, aloitat päinvastaisessa -järjestyksessä, mutta varmaan olet kiitollinen tästä oppiajasta vielä -silloinkin, kun Johnista tulee rikkaampi mies, sillä varakkaankin -perheenemännän täytyy tietää miten työt tehdään, jotta hän tietää -mitä voi vaatia alaisilta. - --- Se on totta, sanoi Meg, joka tarkkaavaisesti oli kuunnellut -äitinsä pientä esitelmää. -- Tiedätkö, tästä nurkasta pidän eniten -koko nukkekodissani, jatkoi Meg hetken kuluttua heidän noustessaan -yläkertaan ja tutkiessaan hänen hyvin varustettua liinavaatekomeroaan. - -Beth järjesti siellä parhaillaan liinavaatepinoja hyllyille. Kaikki -naurahtivat Megin sanoille, sillä liinavaatevarastoon liittyi hauska -tarina. Marchin täti oli sanonut, että jos Meg nai 'tuon Brooken', -hän ei saa tädiltään penniäkään. Vähitellen aika kuitenkin hellytti -hänen mielensä ja hän rupesi katumaan päätöstään, mutta koska hän -ei ikinä perunut sanojaan, hänen oli vaikea keksiä miten kiertäisi -uhkauksensa. - -Viimein hän huomasi keinon, joka tyydytti häntä. Rouva Carrol, -Florencen äiti, sai tehtäväkseen ostaa, päärmäyttää ja nimikoittaa -runsaan valikoiman liinavaatteita ja lähettää ne omana lahjanaan -morsiamelle. Näin tapahtuikin, mutta salaisuus tuli kuitenkin ilmi -herättäen Marchin perheessä suurta riemua. Marchin täti näet koetti -näyttää viattomalta ja väitti itsepintaisesti, ettei hän voinut antaa -muuta kuin vanhanaikaisen helminauhan, joka jo kauan sitten oli -luvattu sille tytöistä, joka ensin menisi naimisiin. - -Rouva March siveli ihaillen hienoja damastiliinoja. - --- Tämä liinavaatevarasto kestää kyllä koko ikäni, niin ainakin Hanna -väittää, sanoi Meg tyytyväisyyttä loistaen. - --- Herra Ilveilijä saapuu, huusi Jo alakerrasta, ja kaikki riensivät -Laurieta vastaan, sillä hänen jokaviikkoiset vierailunsa toivat aina -hauskaa vaihtelua perheen tasaiseen elämään. - -Tietä pitkin tuli reippain askelin pitkä, harteikas nuorukainen -päässään pehmeä huopahattu ja takki auki reuhottaen. Hän loikkasi -matalan puutarha-aidan yli viitsimättä pysähtyä avaamaan veräjää -ja seisoi samassa rouva Marchin edessä ojennetuin käsin ja sanoi -sydämellisesti: - --- Tässä minä taas olen, äiti! Ja kaikki hyvin. - -Viimeiset sanat olivat vastaus rouva Marchin hellän kysyvään -katseeseen, jonka Laurien silmät kohtasivat niin vilpittöminä, että -kohtaus päättyi äidilliseen suudelmaan kuten tavallisesti. - --- Tämä on rouva Brookelle, ja sitä seuraavat antajan lämpimät -onnittelut. Terve, Beth! Oletpa virkistävä näky, Jo. Ja sinä, Amy, -olet aivan liian sievä naimattomaksi tytöksi. - -Jutellessan Laurie ojensi ruskean paperikäärön Megille, vetäisi -Bethiä palmikosta, virnisteli Jon suurelle keittiöesiliinalle ja -elehti muka hurmaantuneena Amyn edessä. Kun hän oli tervehtinyt äitiä -ja tyttöjä kädestä, kaikki alkoivat puhua yhteen ääneen. - --- Missä John on? kysyi Meg levottomana. - --- Hän ahertaa tänään, että saisi vapaata huomiseksi, rouvaseni. - --- Kumpi joukkue voitti viimekertaisen ottelun, Teddy? kysyi Jo, joka -yhdeksästätoista ikävuodestaan huolimatta seurasi yhä innokkaasti -poikien urheilua. - --- Me tietysti. Olisitpa ollut näkemässä. - --- Miten jaksaa suloinen neiti Randal? Amy kysyi merkitsevästi -hymyillen. - --- Hän on entistä julmempi. Etkö näe miten olen laihtunut? Ja Laurie -löi leveään rintaansa ja huokasi haikeasti. - --- Mitähän hän taas on keksinyt? Avaa pian paketti, Meg, katsotaan -mitä siinä on, sanoi Beth, joka uteliaana oli vilkuillut pahkuraista -kääröä. - --- Se on tärkeä esine tulipalon tai varkaiden varalle, selitti -Laurie, kun kääröstä tyttöjen suureksi riemuksi tuli esiin -hälytyskello. - --- Aina kun John on poissa ja sinä, Meg-rouva, olet peloissasi, sinun -tarvitsee vain helistää tätä kelloa yläkerran ikkunasta, niin saat -silmänräpäyksessä kaikki naapurit jalkeille. Eikö ole erinomainen? Ja -Laurie vahvisti sanansa heläyttämällä hiukan kelloa, jolloin tytöt -kiireimmiten tukkivat korvansa. - --- Saat olla tästä kiitollinen, ja kiitollisuudesta puhuttaessa minun -täytyy kertoa, että Hanna pelasti äsken hääkakkusi hukkateiltä. -Näin ohikulkiessani, kun se tuotiin teille, ja jollei Hanna olisi -urhoollisesti puolustanut kakkua, olisin siepannut sen varmasti, -sillä se oli kauhean herkullisen näköinen. - --- Kasvatkohan sinä ikinä isoksi ihmiseksi, Laurie? sanoi Meg hyvin -rouvamaisesti. - --- Yritän parastani, arvoisa rouva, mutta pelkään pahoin, ettei -meidän rappeutuneena aikanamme enää ylitetä sataakahdeksaakymmentä -senttiä, vastasi tuo nuori herrasmies, jonka pää jo ulottui melkein -kattokruunun tasalle. -- Näin upouudessa asunnossa on tietysti -pyhyydenloukkaus ajatella syömistä, mutta koska minulla on hirmuinen -nälkä, ehdotan että siirrymme muualle. - --- Äiti ja minä odotamme Johnia. Täällä on vielä hiukan -järjestämistä, sanoi Meg kiiruhtaen pois. - --- Beth ja minä menemme Kitty Bryantin luo hakemaan lisää kukkia -huomista varten, sanoi Amy painaen sievän hatun sieville kiharoilleen. - --- Älä sinä, Jo, ainakaan hylkää minua. Olen niin nääntynyt, etten -pääse kotiin omin voimin. Äläkä millään muotoa riisu esiliinaasi, -se on harvinaisen pukeva, sanoi Laurie, kun Jo tarjosi käsivartensa -tukeakseen hänen horjuvia askeliaan. - --- Kuule, Teddy, haluan puhua nyt vakavasti huomispäivästä, aloitti -Jo, kun he lähtivät kulkemaan rinnakkain. -- Sinun täytyy luvata, -että käyttäydyt arvokkaasti etkä kujeillasi pilaa järjestelyjämme. - --- Olkoot kujeet minusta kaukana. - --- Äläkä juttele hassuja silloin kun meidän on oltava vakavia. - --- Enhän minä ikinä. Itse sinä hassuja puhut. - --- Ja pyydän hartaasti, ettet vilkaisekaan minuun koko toimituksen -aikana, voin muuten purskahtaa vielä nauramaan. - --- Et sinä minua näekään, sillä varmasti itket niin, ettet -kyynelhuurujesi takaa erota mitään. - --- Minähän en itke koskaan muuta kuin suuressa tuskassa. - --- Kuten esimerkiksi silloin, kun ystävät lähtevät korkeakouluun, vai -mitä? sinkautti Laurie virnistellen. - --- Senkin riikinkukko. Minä vetistelin vain hiukan tyttöjen seuraksi. - --- Aivan. Kuinka isoisä on voinut tällä viikolla? Onko hän ollut -hyvällä tuulella? - --- Erinomaisella, mutta sinä olet tainnut joutua kiipeliin ja haluat -tietää, kuinka hän suhtautuu uutisiisi? huomautti Jo terävästi. - --- Mutta Jo, uskotko että voisin katsoa äitiäsi silmiin ja sanoa -kaiken olevan hyvin, jollei se olisi totta? Laurie seisahtui -loukkaantuneen näköisenä. - --- En, en usko. - --- Älä sitten ole epäluuloinen; minä haluaisin vain vähän rahaa, -sanoi Laurie ja jatkoi matkaa Jon sydämellisen äänensävyn lepyttämänä. - --- Sinä kulutat paljon rahaa, Teddy. - --- Varjelkoon, en minä sitä kuluta, se kuluu itsestään. Tuskin -huomaankaan, kun se on jo lopussa. - --- Olet niin antelias ja hyvänahkainen, että lainaat ihmisille etkä -osaa sanoa kenellekään ei. Kuulimme Henshaw'sta ja mitä teit hänen -hyväkseen. Jos aina kulutat rahasi sillä tavoin, kukaan ei moiti -sinua, sanoi Jo lämpimästi. - --- Henshaw teki kärpäsestä härkäsen. Olisitko sinä sitten antanut -sellaisen kunnon kaverin raataa itsensä hengiltä varojen puutteessa? -Hän vastaa tusinaa meitä laiskoja korkeakoululaisia. - --- En tietenkään; mutta minä en käsitä minkä vuoksi tarvitset senkin -seitsemät liivit, loputtoman määrän solmioita ja uuden hatun joka -kerta kun tulet kotiin. Luulin että olisit jo päässyt keikariaikasi -ohi, mutta aina se vain puhkeaa jossain uudessa muodossa. Tällä -kertaa muoti vaatii näyttämään hirvittävältä, koska tukkasi on kuin -juuriharja ja sinulla on ruumiinmukainen takki, keltaiset hansikkaat -ja kömpelöt, leveäkärkiset kengät. En sanoisi mitään, jos tuo ruma -asusi olisi halpa, mutta se on maksanut yhtä paljon kuin kunnon -vaatteetkin. - -Laurie heitti päätään taaksepäin ja nauroi niin makeasti Jon -hyökkäykselle, että pudotti huopahattunsa maahan. Jo astui sen -päälle, ja Laurie sai nyt sopivan tilaisuuden kehua uutta asuaan, -koska hän saattoi tälläkin hetkellä vain rutistaa pahoinpidellyn -hattunsa kokoon ja työntää sen taskuunsa. - --- Olet kunnon ihminen, jos lakkaat esitelmöimästä. Saan siitä -tarpeekseni viikon varrella, kotiin tultuani haluan pitää hauskaa. -Ja huomenna käyttäydyn kyllä hyvin, maksoi mitä maksoi, niin että -ystäväni ovat minuun tyytyväisiä. - --- Jätän sinut rauhaan, kunhan vain annat tukkasi kasvaa. Vaikka en -olekaan nirppanokka, kieltäydyn jyrkästi näyttäytymästä henkilön -seurassa, joka on kuin joku nuori ammattilaisnyrkkeilijä, huomautti -Jo tosissaan. - --- Tämä vaatimaton muoti edistää opiskelua; siksi olemmekin -omaksuneet sen, selitti Laurie, jota ei ainakaan voinut moittia -turhamaiseksi, koska hän oli vapaaehtoisesti vaihtanut kauniin, -kiharan tukkansa neljännestuuman pituiseen sänkeen. -- Asiasta -toiseen, Jo, tuo pikku Parker taitaa tulla aivan epätoivoiseksi -Amyn vuoksi. Hän ei osaa puhuakaan muusta, hän kirjoittelee runoja, -huokailee kuutamossa ja esiintyy yleensä sangen epäilyttävällä -tavalla. Eikö sinustakin olisi parasta, että hän ajoissa -tukahduttaisi tunteensa? jatkoi Laurie hetken kuluttua ison veljen -huolehtivaan sävyyn. - --- Tietysti; emme halua lähivuosina uusia häitä perheeseen. Hyvänen -aika, mitä ihmettä nuo lapset oikein ajattelevat? Jo näytti niin -järkyttyneeltä kuin Amy ja pikku Parker olisivat olleet vielä alle -kymmenvuotiaita. - --- Aika kuluu ihan huomaamatta, neitiseni. Sinä, Jo, olet vielä -alaikäinen, mutta seuraava järjestyksessä ja jätät pian meidät -suremaan, sanoi Laurie ja pudisti päätään ajatellessaan miten ajat -huononivat. - --- Älä hätäile; minä en ole sitä lajia, johon rakastutaan. Ei minusta -kukaan huoli, ja se onkin onni, sillä jonkun pitää perheessä aina -jäädä vanhaksipiiaksi. - --- Sinä et anna kenellekään tilaisuutta, sanoi Laurie vilkaisten -tyttöön syrjäkarein, samalla kun hänen päivettyneille poskilleen -kohosi vähän väriä. -- Sinä et milloinkaan paljasta luonteesi -hellempiä puolia, ja jos joku sattumalta pääsee kurkistamaan pinnan -alle eikä osaa salata, että pitää näkemästään, silloin sinä kaadat -kylmää vettä niskaan -- ja tulet niin piikikkääksi, ettei sinuun -uskalla katsoakaan, saati koskea. - --- En pidä sellaisesta. Minulla on sitä paitsi niin kiire, etten -jouda vaivaamaan päätäni joutavalla, ja sitten minun mielestäni on -hirveätä hajottaa koti. Älä puhu enää tästä asiasta. Megin häät ovat -panneet meidän päämme niin pyörälle, että puhumme vain rakkaudesta -ja muusta järjettömästä. En tahdo tulla huonolle tuulelle, jutellaan -mieluummin muusta, sanoi Jo sen näköisenä, kuin olisi valmis -kaatamaan kylmää vettä pienimmästäkin ärsytyksestä. - -Mitä Laurie lie mielessään miettinyt, hän kuittasi sen pitkällä -vihellyksellä ja lausui julki pelokkaan ennustuksen, kun he erosivat -veräjän luona: - --- Muista minun sanoneen, Jo, sinä olet seuraava. - - - - -2 - -ENSIMMÄISET HÄÄT - - -Kuistin vaaleanpunaiset köynnösruusut heräsivät aikaisin seuraavana -aamuna iloiten täysin siemauksin kirkkaasta auringonpaisteesta ja -pilvettömästä taivaasta. Niiden punertavat terälehdet loistivat, -kun tuuli niitä keinutteli, ja ne kuiskailivat toinen toisilleen -mitä olivat nähneet. Toiset kurkistivat ruokasaliin, jonne hääpöytä -oli katettu, toiset kiipesivät korkealle yläkertaan ulottuakseen -hymyilemään siskoksille, jotka pukivat morsianta, toiset taas -toivottivat tervetuloa kaikille niille, jotka kulkivat edestakaisin -puutarhassa, kuistilla tai käytävässä, ja kaikki, alkaen upeimmasta, -täysin puhjenneesta kukasta aina vaaleimpaan pikku nuppuseen saakka, -uhrasivat parhaimman loistonsa ja suloisimman tuoksunsa lempeälle -emännälleen, joka oli niitä hoitanut ja rakastanut. - -Meg ei halunnut silkkiä, pitsejä eikä oranssinkukkia. - --- En halua tänään näyttää vieraalta ja jäykältä, hän selitti. En -välitä hienoista, muodikkaista häistä, sillä toivon ympärilleni vain -ne, jotka ovat minulle rakkaita, ja heille haluan olla oma itseni. - -Hän oli ommellut omin käsin morsiuspukunsa. Siskot kampasivat hänen -kauniin tukkansa, ja hänen ainoana koristeenaan oli kimppu kieloja, -jotka olivat Johnin mielikukkia. - --- Sinä olet tosiaan meidän oma rakas Megimme, mutta niin suloisen -näköinen, että tahtoisin rutistaa sinua, ellei pukusi rypistyisi, -huudahti Amy katsellen häntä ihastuksissaan, kun kaikki oli valmista. - --- Silloin olen tyytyväinen. Saatte suudella ja syleillä minua, koska -sellaisia ryppyjä juuri tahdonkin pukuuni tänään, sanoi Meg ja sulki -syliinsä siskot, jotka itkien ja nauraen rutistivat häntä tuntien -samalla, että uusi rakkaus ei ollut tukahduttanut vanhaa. - --- Nyt menen sitomaan Johnin solmion ja sitten olen hetken isän -kanssa kirjastossa, sanoi Meg lopulta kiiruhtaen suorittamaan pientä -palveluaan. Sen jälkeen hän seuraili äitinsä kannoilla, koska -vaistosi, että hymyilevästä ilmeestään huolimatta äiti sisimmässään -oli surullinen, kun ensimmäinen lintu lensi pesästä. - -Kolmen nuoremman sisaren viimeistellessä asuaan meillä on hyvä -tilaisuus tarkastella minkälaisia muutoksia ystäviemme ulkomuodossa -on tapahtunut kuluneiden kolmen vuoden aikana. - -Jon kulmikkuus on paljon vähentynyt. Hän on oppinut liikkumaan -luontevasti, joskaan ei sulavasti. Hänen lyhyt kihara tukkansa on -kasvanut ja kiertää nyt pukevasti paksuna palmikkona hänen päätään. -Tummahipiäisillä poskilla on raikas väri, katse lempeä, ja tänä -päivänä hänen terävältä kieleltään pääsee vain ystävällisiä sanoja. - -Beth on hoikka ja kalpea ja entistä hiljaisempi; hänen kauniit, -lempeät silmänsä ovat tavallista suuremmat, ja niitä katsellessa -tulee surulliseksi, vaikka niiden ilme ei itse asiassa ole -lainkaan surullinen. Tuska on jättänyt noille nuorille kasvoille -liikuttavan varjonsa. Mutta Beth valittaa harvoin, hän vakuuttaa aina -toiveikkaasti tulevansa pian paremmaksi. - -Amya ei suotta sanota perheen kukkaseksi, sillä jo -kuusitoistavuotiaana hän on vartaloltaan ja käytökseltään kuin -täysikasvuinen nainen. Vaikka hän ei olekaan kaunotar, hänessä -on selittämätöntä naisellista viehkeyttä. Sen huomaa koko hänen -olemuksestaan, käsien liikkeistä, hameen hulmahduksesta, pään -keikahduksesta. Se on itsetiedotonta mutta sopusointuista ja -viehättää monia yhtä paljon kuin itse kauneus. Nenä tuotti yhä huolta -Amylle, sillä siitä ei milloinkaan tullut kreikkalaista, samoin liian -iso suu ja voimakas leuka. Nämä harmittavat viat antoivat kuitenkin -luonteikkuutta hänen kasvoilleen, vaikkei hän itse sitä tiennytkään -iloitessaan vain harvinaisen heleästä ihostaan, kirkkaan sinisistä -silmistään ja tuuheista, kullankeltaisista kiharoistaan. - -Kaikki kolme olivat pukeutuneet ohuihin hopeanharmaisiin pukuihin, -parhaisiin kesäpukuihinsa. Hiuksissa ja rintapielessä heillä oli -vaaleanpunaisia ruusuja, ja he näyttivät raikkailta ja onnellisilta -tytöiltä, niin kuin olivatkin. - -Hääjuhlat olivat vailla kaikkia muodollisuuksia, koska ne tahdottiin -mahdollisimman luonnollisiksi ja kodikkaiksi. Niinpä Marchin täti -saavuttuaan kauhistuikin, kun morsian juoksi toivottamaan hänet -tervetulleeksi ja saattoi sisälle häätaloon, jossa sulhanen kiinnitti -juuri paikoilleen maahan pudonnutta köynnöstä ja perheen isä -pappisarvostaan huolimatta asteli juhlallisen näköisenä yläkertaan -viinipullo kummassakin kainalossaan. - --- Onpas tämä laitaa! huudahti vanha rouva järjestellessään kahisevan -silkkipukunsa laskoksia ja istuutuessaan kunniapaikalle, joka oli -järjestetty häntä varten. -- Sinunhan olisi pitänyt pysytellä -näkymättömissä viime hetkeen asti, lapsi kulta. - --- Ei minussa ole mitään katsomista eikä kukaan sitä paitsi tule -tuijottamaan minua eikä arvostelemaan pukuani eikä laskemaan mitä -hääateria on maksanut. Olen liian onnellinen välittääkseni, mitä -ihmiset puhuvat tai ajattelevat, niinpä vietänkin omat hääni aivan -niin kuin minusta itsestäni on hauskinta. John, rakkaani, tässä on -vasarasi, ja samassa Meg jo oli auttamassa "tuota miestä" hänen -kerrassaan sopimattomassa puuhassaan. - -John ei edes kiittänyt, mutta kumartuessaan ottamaan tuota -epäromanttista työkalua hän suuteli pikku morsiantaan oven takana -luoden häneen sellaisen katseen, että Marchin tädin oli nopeasti -pakko ottaa nenäliinansa ja pyyhkiä vanhoja, tuikeita silmiään, jotka -olivat äkkiä kostuneet. - -Samassa kuului rysähdys ja huutoja, joita seurasi Laurien -sydämellinen nauru ja hieman sopimaton huudahdus: - --- Voi, Zeus Amon! Jo tönäisi taas hääkakkua! Seurauksena oli yleinen -hälinä, joka vaivoin ehti asettua, ennen kuin serkkujoukko saapui ja -"seurue astui sisään", kuten Bethin oli tapana sanoa lapsena. - --- Älä anna tuon nuoren jättiläisen tulla lähelleni; hän on paljon -kiusallisempi kuin hyttyset, kuiskasi vanha rouva Amylle, kun huone -alkoi täyttyä ja Laurien tumma pää kohosi toisten yläpuolelle. - --- Hän on luvannut olla tänään oikein kiltti, ja hän osaa olla -kerrassaan viehättävä, jos vain haluaa, vastasi Amy ja hiipi -varoittamaan Herkulesta lohikäärmeestä, mistä oli seurauksena, että -vanha rouva oli hukkua Laurien huomaavaisuuteen. - -Ilman morsiussaattuettakin häly hiljeni heti, kun pastori March ja -nuori pari asettuivat lehväholvin alle. Äiti ja siskot seisoivat -lähinnä morsiusparia, aivan kuin he olisivat vielä halunneet pidättää -Megin luonaan. Isän ääni petti useammin kuin kerran, mutta se tuntui -tekevän toimituksen vain kauniimmaksi ja juhlallisemmaksi. Sulhasen -käsi vapisi silminnähtävästi eikä kukaan kuullut hänen vastaustaan, -mutta Meg katsoi suoraan puolisonsa silmiin sanoessaan: "Tahdon", ja -hänen äänensä ja katseensa oli niin hellän luottavainen, että ilo -täytti äidin sydämen ja Marchin täti nyyhkytti kuuluvasti. - -Jo ei itkenyt, vaikka hänen toisin ajoin oli sangen vaikea pidättää -kyyneliään. Hänen onnistui hillitä itsensä, koska hän tiesi Laurien -herkeämättä katselevan tummissa vekkulinsilmissään samalla kertaa -hilpeä ja liikuttunut ilme. Beth nojasi päänsä äidin olkapäähän, -mutta Amy seisoi suorana kuin kuvapatsas auringonsäteiden leikkiessä -kauniisti hänen otsallaan ja kukissa, jotka koristivat hänen -kiharoitaan. - -Samalla hetkellä kun vihkimistoimitus oli päättynyt, Meg huudahti -välittömästi vastoin totuttuja tapoja: - --- Ensimmäinen suukko äidille! ja kääntyi suutelemaan häntä hellästi. - -Seuraavan neljännestunnin ajan Meg hehkui kuin ruusu, sillä -onnittelijat olivat hukuttaa hänet syleilyihin alkaen herra -Laurencesta aina vanhaan Hannaan, joka ihmeelliseen päähineeseen -sonnustautuneena sulki Megin syliinsä ja sanoi itkun ja naurun -sekaisella äänellä: -- Jumala siunatkoon sinua, kultaseni! Kakkukin -säilyi ehjänä ja kaikki on ihan taivaallista! - -Häävieraat hajaantuivat ja jokainen sanoi jotakin sukkelaa tai -ainakin yritti, ja kaikilla oli nauru herkässä, niin kuin vain -silloin kun mieli on keveä. Häälahjoja ei ollut näytteillä, sillä ne -oli jo viety nuoren parin kotiin; taidokasta hääateriaa ei myöskään -tarjottu, mutta sen sijaan runsaasti leivonnaisia, pientä haukattavaa -ja hedelmiä, kaikki kukkasin somistettuna. Herra Laurence ja Marchin -täti kohottivat vähän kulmiaan ja iskivät silmää toisilleen, -kun kolme Hebeä kantoi vieraille ainoina nektareina vain vettä, -limonaatia ja kahvia. He eivät kuitenkaan sanoneet mitään, mutta -Laurie, joka itsepintaisesti halusi palvella morsianta, oli tosiaan -hämmästynyt ilmestyessään hänen eteensä täyteen ahdettu tarjotin -käsissään. - --- Onko Jo särkenyt vahingossa kaikki viinipullot? hän kuiskasi. -- -Ei kai se sentään harhanäky ollut, kun tänä aamuna näin vielä täällä -muutaman pullon. - --- Ei, et sinä erehtynyt. Isoisäsi lahjoitti ystävällisesti meille -parasta viiniään, ja Marchin tätikin lähetti muutaman pullon, mutta -isä varasi ensin niistä vähän Bethille ja lähetti loput sotilaiden -toipilaskodin tarpeiksi. Sinähän tiedät että hänen mielestään viiniä -pitäisi käyttää vain lääkkeeksi, ja äiti sanoo, ettei hän eivätkä -hänen tyttärensä ikinä tarjoile viiniä tämän katon alla kenellekään -nuorelle miehelle. - -Meg puhui tosissaan ja odotti, että Laurie olisi joko rypistänyt -otsaansa tai purskahtanut nauruun. Mutta tämä ei tehnyt kumpaakaan, -vaan vilkaistuaan Megiin sanoi kiihkeään tapaansa: - --- Se on oikeata puhetta! Olen nähnyt siitä koituvan niin paljon -vahinkoa, että toivoisin toistenkin naisten ajattelevan samalla -tavoin. - --- Et kai sentään puhu omasta kokemuksestasi! Megin äänessä oli -huolestunut sävy. - --- En, siitä annan kunniasanani. Mutta älä sentään usko liian hyvää -minusta, minulla ei näes ole kiusausta juuri siihen syntiin. Koska -olen elänyt maassa, jossa viini on yhtä yleistä kuin vesi ja melkein -yhtä vaaratonta, en välitä siitä lainkaan; mutta kun sievä tyttölapsi -tarjoaa viiniä, on vaikea kieltäytyä, senhän kai ymmärrät. - --- Mutta sinun pitäisi kieltäytyä, vaikkei itsesi, niin ainakin -toisten vuoksi. Laurie, lupaa se nyt minulle, niin voin sitä -suuremmalla syyllä sanoa tätä päivää elämäni onnellisimmaksi. - -Näin äkillinen vakava pyyntö sai nuoren miehen hetkeksi epäröimään, -sillä pilkkaa on usein paljon vaikeampi kestää kuin kieltäytymistä. -Meg tiesi, että jos Laurie antaisi lupauksen, hän myös pitäisi sen -maksoi mitä maksoi. Sanaa sanomatta hän katsoi vain Laurieen onnesta -säteilevin kasvoin ja hänen hymynsä tuntui sanovan: -- Tänään ei -kukaan henno kieltää minulta mitään. Eikä Laurie tietenkään voinut; -hymyillen hän ojensi kätensä Megille ja sanoi sydämellisesti: - --- Minä lupaan, rouva Brooke! - --- Kiitoksia oikein paljon. - --- Ja minä juon maljan päätöksellesi ja toivotan sille pitkää ikää, -Teddy, huudahti Jo läikäyttäen Laurien päälle limonaatia, kun -heilautti iloisesti lasiaan ja kilisti hänen kanssaan. - -Tarjoilun jälkeen vieraat hajaantuivat kaksittain ja kolmittain -kävelemään puutarhaan ja nauttimaan auringonpaisteesta. Megin -ja Johnin seisoessa sattumalta keskellä nurmikenttää Laurie sai -päähänpiston, joka kruunasi nämä epätavalliset häät. - --- Kaikki naineet ottakoot toisiaan kädestä ja tanssikoot nuoren -parin ympärillä, kuten Saksassa on tapana, me poikamiehet ja -vanhatpiiat kierrämme pareittain piirin ulkopuolella! Laurie huudahti -kävellen Amyn rinnalla, ja hän oli niin tartuttavan iloinen ja -innostunut, että kaikki seurasivat mukisematta heidän esimerkkiään. -Pastori ja rouva March, Carrolin täti ja setä aloittivat, ja muut -yhtyivät innolla piiriin; vieläpä Sallie Moffatkin hetken epäröityään -heitti laahustimen käsivarrelleen ja veti Nedin mukanaan. Mutta -hilpeän tunnelman kruunasivat herra Laurence ja Marchin täti, sillä -komean vanhan herran kävellessä juhlallisesti vanhan rouvan luo tämä -pisti heti kepin kainaloonsa ja kiiruhti sisäpiiriin morsiusparin -ympärille, sillä aikaa kun nuori väki leijaili puutarhassa kuin -perhoset juhannuspäivänä. - -Vasta kun kaikki olivat lopen uupuneita, tanssi taukosi ja vieraat -alkoivat hankkia lähtöä. - --- Toivotan sinulle sydämestäni kaikkea hyvää, kultaseni, vaikka -pelkään, että vielä saat surujakin kokea, sanoi Marchin täti Megille -ja lisäsi sitten sulhaselle, joka oli tullut saattamaan häntä -vaunuihin: -- Olette saanut aarteen, nuori mies, näyttäkää että -olette sen arvoinen. - --- En ole aikoihin ollut näin hauskoissa häissä, Ned. En käsitä mistä -se johtuu, siellähän ei ollut ensinkään niin kuin häissä yleensä, -huomautti rouva Moffat miehelleen heidän ajaessaan kotiin. - --- Laurie poikaseni, jos sinä joskus haluat astua saman askelen -ja otat jonkun noista pikku tytöistä kumppaniksesi, olen täysin -tyytyväinen, sanoi herra Laurence istuutuessaan nojatuoliinsa -aamupäivän juhlinnan jälkeen. - --- Yritän tehdä parhaani, jotta toivomuksesi toteutuisi, vastasi -Laurie harvinaisen kuuliaisesti irrottaen samalla varovaisesti -kukkasen, jonka Jo oli kiinnittänyt hänen napinläpeensä. - -Nuorikon uusi koti ei ollut kaukana, ja ainoan häämatkansa Meg -suoritti entisestä kodista sinne Johnin rinnalla kävellen. Kun hän -tuli huoneestaan kyyhkysenharmaassa puvussaan ja olkihatussa, joka -oli valkoisilla nauhoilla sidottu leuan alle, kaikki kerääntyivät -hänen ympärilleen ja hyvästelivät niin kuin hän olisi ollut lähdössä -pitkälle matkalle. - --- Äiti kulta, älä vain luule että menetät minut tai että rakastan -sinua sen vuoksi vähemmän, että rakastan Johnia niin kovasti, Meg -sanoi takertuen äitiinsä. -- Sinua, isä, tulen joka päivä katsomaan -ja minä toivon, että saan säilyttää vanhan paikkani teidän kaikkien -sydämessä, vaikka olenkin naimisissa. Beth voi olla paljon minun -luonani ja toisetkin tytöt pistäytyvät varmaan joskus nauramassa -minun talouspuuhilleni. Kiitos teille kaikille tästä ihanasta -päivästä. Hyvästi, hyvästi! - -He seurasivat Megiä hellin, rakastavin katsein ja onnea toivottaen, -kun hän lähti kotoaan Johnin käsivarteen nojaten kädet täynnä kukkia -ja kesäkuun auringon valaistessa hänen onnellisia kasvojaan. - - - - -3 - -TAITEELLISIA YRITYKSIÄ - - -Ihmisten yleensä ja eritoten nuorten kunnianhimoisten miesten -ja naisten on usein vaikea oppia erottamaan neroa ja tavallista -lahjakkuutta toisistaan. Niinpä Amynkin täytyi kestää monet surut, -ennen kuin hän oppi tämän eron. Luullen innostustaan taiteelliseksi -innoitukseksi hän nuorekkaan rohkeasti yritti milloin mitäkin taiteen -haaraa. Hän hylkäsi muovailusaven pitkiksi ajoiksi ja keskittyi -hienoihin tussipiirroksiin onnistuen niissä niin hyvin, että hänen -näppäristä tekeleistään koitui sekä hyötyä että huvia. Mutta silmien -rasittuminen pakotti hänet pian luopumaan tussitöistä ja yrittämään -rohkeasti polttopiirustusta. - -Niin kauan kuin tätä intoa riitti, perhe eli ainaisessa tulipalon -pelossa, sillä talon täytti niihin aikoihin alituisesti palaneen puun -haju, ullakolta tuprahteli usein levottomuutta herättäviä savupilviä, -hehkuvia poltinrautoja oli pitkin ja poikin, eikä Hanna milloinkaan -uskaltanut mennä nukkumaan ennen kuin oli tulipalon pelosta varannut -vuoteensa viereen vesisangon ja hälytyskellon. - -Poltettuaan pahasti sormenpäänsä Amy vaihtoi tulen öljyyn ja -alkoi vähentymättömällä innolla harjoittaa öljymaalausta. Eräältä -taiteilijaystävältään hän sai käytettyjä siveltimiä, paletteja ja -värejä; ja siitä alkoi töhriminen. Tuloksena oli paimentauluja ja -merimaisemia, joiden vertaisia ei milloinkaan ollut nähty maalla -eikä merellä. Hänen nautakarjansa oli sillä tavoin muhkeata että se -olisi varmasti saanut palkinnon maatalousnäyttelyssä, ja tottuneinkin -merimies olisi hänen laivojensa kallistumaa katsellessaan -tullut merikipeäksi, jollei tapa, jolla kaikkia laivanrakennus- ja -takilointisääntöjä oli rikottu, olisi saanut katselijaa -vääntelehtimään naurusta heti ensi silmäyksellä. - -Seuraavana oli vuorossa hiilipiirustus. Perheenjäsenten kuvat -riippuivat seinällä rivissä ja kaikki näyttivät niin hurjilta -ja nokisilta kuin heidät olisi manattu esiin hiilisäiliöstä. -Liitepiirroksina he onnistuivat paremmin, sillä he olivat näköisiään. - -Amyn tukkaa, Jon nenää, Megin suuta ja Laurien silmiä kehuttiin -hyviksi. Sen jälkeen savi ja kipsi pääsivät taas armoihin, ja Amyn -ystävistään tekemät aavemaiset luonnokset kummittelivat talon -nurkissa tai keikahtelivat komeron hyllyiltä ihmisten päähän. Hän -houkutteli lapsia malleikseen, kunnes heidän sekavat kuvauksensa -Amy-neidin salaperäisistä puuhista hankkivat hänelle jonkinlaisen -syöjättären maineen. Mutta tämäkin ilo loppui pian, kun sattui ikävä -onnettomuus, joka jäähdytti hänen intonsa. - -Kerran kun malleista oli puutetta, Amy ryhtyi ottamaan kipsivalosta -sievästä jalastaan. Mutta pian hälytti hirveä kolina, kirkuna ja -hyppiminen koko perheen paikalle. Nuori, innokas taiteilijanalku -hyppeli hurjasti lattialla toinen jalka juuttuneena kipsipyttyyn, -jonka sisältö oli kovettunut odottamattoman äkkiä. Suurin -ponnistuksin eikä aivan vaaratta hänet saatiin vapautetuksi. Jo -nauroi niin tikahtuakseen kaivaessaan jalkaa irti, että veitsi -luiskahti liian syvälle, viilsi haavan Amy-poloisen jalkaan ja jätti -ainakin yhden pysyvän muiston hänen taiteellisista yrityksistään. - -Amy rauhoittui, mutta sitten hänessä heräsi halu piirtää luontoa -ja hän rupesi etsimään maalauksellisia aiheita ulkoa, metsistä, -niityiltä ja joelta. Hän vilustui ehtimiseen istuessaan kosteassa -ruohikossa piirtämässä jotain "ihastuttavaa asetelmaa", kiveä, -yksinäistä sientä, katkennutta tulikukkaa tai "taivaallisen ihanaa -pilvirykelmää", joka piirrettynä näytti mainiolta höyhenpatjalta. - -Jos nerous on ikuista kärsivällisyyttä, kuten Michelangelo vakuuttaa, -Amylla ainakin oli tämä jumalainen ominaisuus, sillä huolimatta -kaikista epäonnistumisista ja masentavista kokemuksista hän uskoi -lujasti että vielä kerran saisi aikaan sellaista, jota voisi sanoa -"tosi taiteeksi". - -Mutta samalla hän ahkeroi myös toisenlaisten asioiden parissa, -sillä hän oli päättänyt kehittää itsestään miellyttävän ja hienosti -sivistyneen naisen, siinäkin tapauksessa, ettei hänestä koskaan -tulisi suurta taiteilijaa. Tässä hän onnistuikin paremmin, sillä hän -kuului niihin onnellisiin, joita kaikki rakastavat, jotka saavat -ystäviä minne tulevatkin ja suhtautuvat elämään niin myönteisesti -ja keveästi, että vähempiosaiset helposti uskovat heidän syntyneen -suosiollisten tähtien merkeissä. Kaikki pitivät Amysta, sillä monien -avujensa lisäksi hän oli myös tahdikas. Hän tiesi vaistomaisesti, -mikä oli sopivaa ja miellytti ihmisiä, hän löysi aina oikeat sanat, -toimi tilanteen mukaisesti ja hallitsi itsensä niin täysin, että -sisarilla oli tapana sanoa: "Jos Amy joutuisi hoviin, hän tietäisi -pilkulleen miten siellä on käyttäydyttävä, vaikkei häntä olisi -etukäteen neuvottukaan." - -Hänellä oli eräs heikkous: hän halusi liikkua "hienoimmissa -piireissä", vaikkei oikein itsekään tiennyt, mikä tuo _hienoin_ oli. -Varallisuus, yhteiskunnallinen asema, seuraelämän taidot ja hienot -tavat olivat hänen mielestään eniten tavoittelemisen arvoisia, ja -hän liittyikin aina mielellään henkilöihin, joilla oli nämä edut -puolellaan erehtyen usein pitämään epäaitoa aitona ja ihailemaan -sellaista, mikä ei itse asiassa ollut ihailun arvoista. - --- Äiti, minulla olisi sinulle muuan pyyntö, sanoi Amy tullessaan -eräänä päivänä hyvin tärkeän näköisenä sisään. - --- No mikä, tyttöseni, vastasi äiti, jonka silmissä tuo hieno nuori -neiti yhä pysyi lapsena. - --- Meidän piirustustuntimme loppuvat ensi viikolla, ja ennen kuin -tytöt hajaantuvat kesäksi, haluaisin jonakin päivänä kutsua heidät -tänne. Heidän tekisi kovasti mieli nähdä joki, piirtää vanhaa siltaa -ja tehdä samanlaisia luonnoksia kuin minäkin. He ovat olleet minulle -hyvin kilttejä ja olen siitä kiitollinen, sillä vaikka he ovat -rikkaita ja tietävät että minä olen köyhä, he ovat pitäneet minua -samanarvoisena. - --- Miksi eivät olisi pitäneet? Rouva March esitti kysymyksensä -tavalla, jota tytöt sanoivat hänen Maria Teresia -tyylikseen. - --- Tiedät yhtä hyvin kuin minäkin, että ihmiset karsinoidaan -yleensä varallisuutensa mukaan. Älä yhtään pörhennä höyheniäsi -kuin herttainen, pieni kanaemo, jonka poikasia koreat pikkulinnut -nokkivat; tiedäthän että rumasta ankanpojasta tuli lopulta -joutsen, sanoi Amy hymyillen, sillä hänen toiveikasta ja valoisaa -mielenlaatuaan ei katkeruus sumentanut. - -Rouva March naurahti ja kysyi äidinylpeyttään peitellen: - --- Mitä sinä sitten olet suunnitellut, joutseneni? - --- Haluaisin kutsua tytöt meille ensi viikolla lounaalle, viedä -heidät ajelulle katsomaan niitä paikkoja, joita he toivovat -näkevänsä, antaa heidän soudella joella ja ehkä vielä järjestää -pienen taiteellisen juhlan heidän kunniakseen. - --- Sen voimme kyllä toteuttaa. Mitä haluat tarjota? Eiköhän riitä, -jos tarjoamme leivoksia, voileipiä, hedelmiä ja kahvia. - --- Ei mitenkään! Meillä täytyy olla kylmää kieltä ja kananpoikaa -ja lopuksi jäätelöä suklaakastikkeen kanssa. Tytöt ovat tottuneet -sellaiseen ja haluan tarjota oikein hienon kunnon lounaan, vaikka -minun täytyykin itse ansaita elatukseni. - --- Kuinka monta teitä on? kysyi äiti totiseksi muuttuneena. - --- Meitä on kolme- neljätoista, mutta en usko kaikkien sentään -tulevan. - --- Hyvänen aika, sinähän saat vuokrata koko raitiovaunun tuomaan -heitä tänne. - --- Mitä sinä puhutkaan, äiti? Tänne tulee ehkä kuusi tai kahdeksan -tyttöä ja olen aikonut vuokrata heitä varten hevosen ja lainata herra -Laurencen suuret vaunut. - --- Mutta sehän tulee kalliiksi, Amy. - --- Ei oikeastaan, olen jo laskenut kustannukset ja aion maksaa kaiken -itse. - --- Etkö usko, kultaseni, että nuo ylellisyyteen tottuneet tytöt -iloitsisivat vaihteen vuoksi enemmän jostakin yksinkertaisesta, kun -emme kerran voi tarjota heille mitään uutta. Ja meillekin se sopisi -paremmin, sillä silloin ei tarvitsisi lainailla tavaroita, ei ostaa -sellaista mitä emme tarvitse, eikä jäljitellä vierasta elämäntyyliä. - --- Jollen saa kutsuja mieleni mukaisiksi, en välitä pitää niitä -ensinkään. Olen ihan varma että pystyn järjestämään ne, jos sinä -ja siskot vain hiukan autatte; enkä ymmärrä miksen voisi toteuttaa -ajatustani, kun kerran itse aion kustantaa menot, sanoi Amy -päättäväisyydellä, joka vastustusta kohdatessaan usein muuttui -itsepäisyydeksi. - -Rouva March tiesi, että kokemus on hyvä opettaja, ja milloin vain oli -mahdollista, hän antoi lastensa itse oppia elämän vaikeat läksyt. - --- Olkoon menneeksi, Amy; jos kerran välttämättä haluat toteuttaa -aikeesi ja voit sen tehdä tuhlaamatta liiaksi rahaa, aikaa ja hyvää -tuultasi, en vastusta. Keskustele toisten tyttöjen kanssa, ja mitä -päätättekin autan teitä parhaani mukaan. - --- Kiitos äiti; sinä olet aina niin kiltti, sanoi Amy ja kiiruhti -kertomaan suunnitelman siskoilleen. - -Meg innostui heti ja suostui auttamaan luvaten reippaasti koko -omaisuutensa Amyn käytettäväksi, alkaen pienestä kodistaan aina -parhaisiin suolalusikkoihinsa asti. Mutta Jo rypisteli kulmiaan eikä -olisi aluksi halunnut olla missään tekemisissä koko kutsujen kanssa. - --- Minkä ihmeen tähden viitsit tuhlata rahojasi, vaivata meitä -kaikkia ja kääntää koko talon nurin muutamien tyttölasten vuoksi, -jotka eivät välitä sinusta pennin vertaa! Luulin sinulla olevan sen -verran järkeä ja ylpeyttä, ettet alkaisi pokkuroida jonkun tavallisen -naisihmisen edessä vain sen vuoksi, että hän käyttää ranskalaisia -korkoja ja ajelee kuomuvaunuissa, pauhasi Jo, joka ei ollut -parhaimmalla tuulellaan, kun joutui keskeyttämään romaaninsa juuri -traagisimmassa kohdassa. - --- Minä en pokkuroi enkä siedä tuota sinun holhoavaa äänensävyäsi, -kivahti Amy, sillä siskokset riitelivät jatkuvasti, kun tuli kysymys -tämänkaltaisista asioista. -- Tytöt pitävät minusta ja minä pidän -heistä, he ovat ystävällisiä, viisaita ja lahjakkaita, vaikka sinä -sanot heitä vain tyhjänpäiväisiksi muotinukeiksi. Sinusta ei ole -minkäänarvoista se, että on suosittu, seurustelee hienoissa piireissä -ja oppii kauniita käytöstapoja. Mutta minä pidän niitä asioita -arvossa ja aion käyttää hyväkseni jokaista tilaisuutta. Sinä voit -kyllä käyttää kyynärpäitäsi, kulkea nokka pystyssä halki elämäsi ja -kehua olevasi riippumaton, jos haluat. Minulle se ei sovi. - -Päästäessään kielensä valloilleen Amy pääsi tavallisesti väittelyssä -voitolle, koska hän osasi aina säilyttää malttinsa, kun taas Jo -vapaudenrakkaudessaan ja epäsovinnaisuudessaan esitti niin pitkälle -meneviä väitteitä, että säännöllisesti joutui alakynteen. Amy oli -nytkin luonnehtinut Jon riippumattomuuden halun niin osuvasti, että -molemmat purskahtivat nauruun, ja keskustelu muuttui sopuisammaksi. -Vasten tahtoaan Jo lopulta suostui uhraamaan päivän sovinnaisuuden -alttarille ja auttamaan sisartaan, vaikka pitikin koko kutsuja -joutavana hommana. - -Kutsukirjeet lähetettiin, ja melkein kaikkiin tuli myöntävä vastaus. -Juhlapäiväksi oli määrätty seuraava maanantai. Hanna oli huonolla -tuulella, koska viikon työt menivät sekaisin, ja ennusti kaiken -käyvän hullusti, kun "ei saanut pestä ja silittää oikeana päivänä". -Järjestelyt tietysti kärsivät, kun keittiökoneiston tärkein ratas -rupesi näin jarruttamaan. - -Ensimmäiseksi epäonnistuivat Hannan laitokset: kananpoika oli -sitkeätä, kieli liian suolaista eikä suklaa vaahdonnut kylliksi. -Leivokset ja jäätelö maksoivat enemmän kuin Amy oli arvioinut, samoin -vaunut. Lisäksi tulivat vielä monet pikkumenot, jotka aluksi olivat -näyttäneet mitättömiltä, mutta joiden yhteissumma nousi pelottavan -suureksi. Beth kylmettyi ja hänen täytyi jäädä vuoteeseen. Megillä -oli yhtenään vieraita, jotka veivät hänen aikansa, ja Jo oli -toisissa maailmoissa, teki vahinkoja tavallista enemmän ja pani Amyn -kärsivällisyyden kovalle koetukselle. - --- Ilman äidin apua en olisi milloinkaan selviytynyt, selitti Amy -kiitollisena jälkeenpäin, kun toiset olivat jo täysin unohtaneet tuon -'vuoden hullunkurisimman pilan'. - -Oli päätetty, että jos maanantaiksi sattuisi ruma sää, neidit -tulisivat vasta tiistaina, ja se oli miltei liikaa Jon ja Hannan -kestokyvylle. Maanantaiaamuna vallitsi epävakainen sää, joka itse -asiassa on kiusallisempi kuin yhtämittainen sade. Väliin pisaroi, -väliin paistoi aurinko, väliin tuuli, eikä sää vakiintunut ennen kuin -oli liian myöhäistä ratkaista asiaa suuntaan tai toiseen. - -Amy nousi päivän koittaessa, ajoi toisetkin vuoteesta ja määräsi -aamiaisen syötäväksi aikaisin, jotta koko talo saataisiin ajoissa -kuntoon. Olohuone näytti tänään merkillisen nukkavierulta, mutta -pysähtymättä huokailemaan asiaa, jolle ei mahtanut mitään, hän asetti -taitavasti tuoleja maton kuluneille kohdille, peitti tauluilla -seinissä olevat tahrat ja somisti tyhjät nurkkaukset omilla -veistoksillaan, jotka antoivat huoneelle taiteellisen säväyksen. -Vaikutelmaa paransivat vielä sievät kukka-asetelmat, joita Jo -järjesti sinne tänne. - -Ruokapöytä näytti houkuttelevalta; sitä katsellessaan Amy toivoi -hartaasti, että ruoka maistuisi hänen vierailleen ja että -lainatut lasit, posliinit ja hopeat saataisiin kunnialla takaisin -omistajilleen. Vaunut oli luvattu, Beth auttoi Hannaa kulissien -takana ja Jo lupautui olemaan niin huomaavainen ja rakastettava -kuin hänen yläilmoissa harhailevat ajatuksensa, pakottava päänsä ja -horjumaton paheksumisensa kaikkea ja kaikkia kohtaan suinkin antoivat -myöten. - -Amy pukeutui huolestuneena ja tunsi jo etukäteen helpotusta -ajatellessaan sitä onnellista hetkeä, jolloin lounas oli kunnialla -ohi ja hän lähtisi vieraineen ajelulle nauttimaan yhteisistä -taideharrastuksista, sillä isot avovaunut ja vanha silta olivat hänen -kutsujensa vetonaula. - -Seurasi kaksi odotuksen tuntia, joiden aikana Amy kulki olohuoneen -ja eteisen väliä ja yleinen mieliala vaappui kuin tuuliviiri. Pieni -sadekuuro kello yhdentoista tienoissa oli ilmeisesti sammuttanut -neitien innon; heidän näet piti saapua kahdeltatoista, mutta -määräaikana ei ketään kuulunut. Kello kahden maissa aurinko paistoi -kirkkaasti, mutta silloin lopen uupunut perhe istuutui pöydän ääreen -nauttimaan herkkuja, joita ei voitu säästää kauemmin. - --- Tänään ei ilma haittaa. Nyt he varmasti tulevat, meidän täytyy -pian pukeutua ja olla valmiit ottamaan heidät vastaan, huudahti -Amy, kun aurinko seuraavana aamuna herätti hänet unesta. Hän puhui -reippaasti, mutta mielessään hän kuitenkin salaa toivoi, ettei olisi -puhunut mitään tiistaista, sillä hänen intonsa laimeni sitä mukaa -kuin leivokset vanhenivat. - --- En saanut hummereita, niin että saatte tulla toimeen ilman -hummerisalaattia, sanoi pastori March vaivautuneen näköisenä -tullessaan sisään puolisen tuntia myöhemmin. - --- Siinä tapauksessa saa kana kelvata, salaatissa ei sen sitkeydestä -ole haittaa, ehdotti rouva March. - --- Hanna jätti sen hetkeksi keittiön pöydälle ja kissanpojat pääsivät -sen kimppuun. Olen hirveän pahoillani, Amy, sanoi Beth joka oli -lämmin kissojen suojelija. - --- Silloin täytyy saada hummeria, sillä kieli ei yksinään riitä, -sanoi Amy päättävästi. - --- Onko minun nyt laukattava kaupunkiin ostamaan sitä? kysyi Jo -jalomielisenä marttyyrina. - --- Vain minua kiusataksesi sinä toisit sen varmasti kotiin kainalossa -käärimättä edes paperia sen ympärille. Minä lähden itse, vastasi Amy, -jonka sisu vähitellen alkoi kuohua. - -Amy kätki kasvonsa tiheän harson taa, otti sievän korin -käsivarrelleen ja lähti matkaan toivoen, että virkistävä ajelu -rauhoittaisi hänen kiihtynyttä mieltään ja vahvistaisi häntä -kestämään päivän koettelemukset. Hän löysi pian mieleisensä hummerin, -ja ostettuaan vielä kastikepullon lähti kiireesti kotimatkalle. - -Raitiovaunussa istui Amyn lisäksi vain vanha, uninen naishenkilö. -Riisuttuaan harsonsa Amy ryhtyi aikansa kuluksi laskemaan, mihin -hänen rahansa olivat kuluneet. Hän oli niin syventynyt numeroihinsa, -ettei huomannut uutta tulijaa, joka hyppäsi vaunuun matkan varrelta. -Vasta kuullessaan miehekkään tervehdyksen hän havahtui. Tulija -oli eräs Laurien hienoimmista korkeakoulutovereista. Amy ei ollut -huomaavinaan jalkainsa juuressa olevaa koria, sillä hän toivoi -hartaasti, että toinen poistuisi ennen häntä, ja hän vastasi -rakastettavasti nuoren miehen tervehdykseen onnitellen itseään, että -oli pukeutunut uuteen kävelypukuunsa. - -Matka sujui erinomaisesti. Amyn huoli haihtui heti, kun hän kuuli -seuralaisensa nousevan ensimmäiseksi vaunusta. Heidän hilpeästi -jutellessaan vanha nainen rupesi tekemään lähtöä. Kompuroidessaan -ovelle hän kaatoi vahingossa Amyn korin, ja -- voi kauhistus! -- -hummeri paljastui koko mahtavassa loistossaan jalosukuisen herra -Tudorin silmien edessä. - --- Hyvänen aika, mummohan unohtaa päivällisensä tänne! huudahti nuori -mies pahaa aavistamatta ja työnsi kävelykepillään punaisen hirviön -takaisin aikoen ojentaa korin vanhukselle. - --- Ei, ei -- antakaa olla, se -- se on minun, sopersi Amy posket -melkein yhtä punaisina kuin hummeri. - --- Oh, suokaa anteeksi. Se onkin harvinaisen hieno hummeri, sanoi -herra Tudor sulavasti osoittaen niin vilpitöntä mielenkiintoa, että -se oli kunniaksi hänen kasvattajilleen. - -Amykin tointui samassa, nosti reippaasti korin viereensä istuimelle -ja sanoi nauraen: - --- Ettekö toivoisi, että saisitte maistaa siitä valmistettua -salaattia ja nähdä ne ihastuttavat nuoret naiset, jotka olen kutsunut -syömään sitä? - -Sitä saattoi sanoa tahdikkuudeksi, sillä Amy ymmärsi koskettaa kahta -miehistä heikkoutta. Hummeriin liittyi oitis mieluisia muistoja ja -noihin ihastuttaviin nuoriin naisiin kohdistuva uteliaisuus sai -miehen unohtamaan naurettavan tilanteen. - -Kai hän nauraa Laurien kanssa tälle jutulle, mutta onneksi minä -en ole heitä kuulemassa, mietti Amy, kun Tudor kumarsi ja poistui -vaunusta. - -Kotona Amy ei maininnut mitään koko tapauksesta, vaikka huomasikin -korin kaatuessa saaneensa rumia kastiketahroja uuteen hameeseensa. -Hän vain jatkoi valmisteluja, jotka nyt tuntuivat entistä -ikävämmiltä, ja kello kahdentoista aikaan kaikki oli taas kunnossa. -Tietäessään naapurien olevan kiinnostuneita hänen puuhistaan Amy -toivoi tänään onnistuvansa loistavasti ja voivansa siten haihduttaa -mielistä edellisen päivän vastoinkäymisen; niinpä hän tilasi -isot vaunut ja ajoi komeasti vieraita vastaan tuodakseen heidät -juhla-aterialle. - --- Nyt kuuluu pyörien ratinaa, he tulevat! Minä menen portille -vastaan, koska se vaikuttaa vieraanvaraiselta. Toivottavasti Amy -parka saa nyt iloita täydestä sydämestään vaivojensa palkaksi, sanoi -rouva March ryhtyen tuumasta toimeen. Mutta heti vaunut nähtyään hän -herpaantui: Amyn rinnalla istui yksi ainokainen vieras. - --- Beth, juokse äkkiä auttamaan Hannaa korjaamaan puolet -lautasista; on hassua istuttaa yksi ainoa tyttö kahdelletoista -katettuun ruokapöytään, huudahti Jo kiiruhtaen hänkin portille niin -kiihdyksissään, ettei edes muistanut pysähtyä nauramaan. - -Amy astui sisään aivan rauhallisena ja oli ihastuttavan kohtelias -ainoalle vieraalleen, joka oli pitänyt lupauksensa; muut -perheenjäsenet esittivät osansa yhtä taitavasti, ja neiti Eliottin -mielestä hänen isäntäväkensä oli varsin hilpeätä joukkoa, sillä -perheen oli mahdotonta ajan mittaan pidättää naurunhaluaan. Kun -hauska ateria oli päättynyt ja oli käyty katsomassa ateljeeta ja -puutarhaa ja keskusteltu innokkaasti taiteesta, Amy tilasi kevyet -rattaat ja näytti ystävättärelleen lähitienoita aina auringonlaskuun -asti, jolloin 'kutsut' päättyivät. - -Kotiin palattuaan Amy oli väsyneen näköinen, mutta mahdollisimman -tyyni. Hän huomasi, ettei onnettomasta juhlasta ollut muuta jäljellä -kuin epäilyttävä kure Jon suupielessä. - --- Sait kauniin ilman iltapäiväajelullesi, kultaseni, sanoi äiti niin -luontevasti kuin kaikki kaksitoista olisivat olleet mukana. - --- Neiti Eliott oli oikein herttainen tyttö ja näytti viihtyvän -hyvin, huomautti Beth lämpimästi. - --- Antaisitko minulle muutamia leivoksia? Ne tulisivat kipeään -tarpeeseen. Meillä käy yhtä mittaa vieraita, eivätkä minun -leivonnaiseni onnistu ikinä näin hyvin, sanoi Meg. - --- Ota kaikki, meillähän ei kukaan muu pidä makeasta kuin minä, -vastasi Amy ja huokasi ajatellessaan runsaita tarjouksiaan, jotka oli -hankkinut aivan turhaan. - --- Vahinko ettei Laurie ole auttamassa, alkoi Jo, kun -perhe seuraavana päivänä taas ryhtyi nauttimaan jäätelöä ja -hummerisalaattia. - -Äidin varoittava katse vaiensi hänet, ja kaikki söivät sankarillisen -ääneti. Lopulta pastori March huomautti lempeästi: -- Hummeri oli -antiikin aikana erittäin suosittu ruokalaji --, ja silloin yleinen -naurunpuuska keskeytti katsauksen hummerinhistoriaan oppineen miehen -suureksi kummastukseksi. - --- Pannaan koko höskä koriin ja lähetetään Hummelin perheelle. Minua -tympäisee hummerisalaatin näkeminenkin, eikä teidän kaikkien tarvitse -kuolla ylensyömiseen vain minun hölmöyteni takia, huudahti Amy -silmiään pyyhkien. - --- Luulin todella kuolevani, kun näin teidän kahden tulevan -niissä mahtavissa vaunuissa, te olitte aivan kuin kaksi pientä -pähkinänsydäntä suunnattoman suuressa kuoressa. Ja äiti odotteli -portilla oikeata väentungosta! huokasi Jo nauruun tikahtumaisillaan. - --- Olen tosiaan pahoillani että petyit, kultaseni. Me teimme -kaikkemme, jotta olisit ollut tyytyväinen, sanoi rouva March -äänessään äidillistä osanottoa. - --- Minähän olenkin tyytyväinen; tein mitä lupasin ja voin lohduttaa -itseäni sillä, ettei kutsujen epäonnistuminen ollut minun syytäni, -sanoi Amy ääni vähän värähtäen. -- Olen kiitollinen teille, kun -autoitte minua, ja vielä kahta kiitollisempi, jos lupaatte kuukauteen -olla puhumatta näistä kutsuista. - -Moneen kuukauteen ei niitä mainittukaan; mutta sana juhla nosti -aina hymyn kaikkien huulille, ja syntymäpäivänään Amy sai Laurielta -muistolahjaksi pienen korallihummerin. - - - - -4 - -KIRJAILIJANOPPIA - - -Onnetar hymyili odottamatta Jolle ja pudotti muutaman onnenrahan -hänen tielleen. Eivät ne olleet tosin kultarahoja, mutta tuskinpa -puoli miljoonaa olisi voinut tehdä tyttöä onnellisemmaksi kuin tuo -pieni summa, jonka hän ansaitsi seuraavaan tapaan. - -Silloin tällöin Jo sulkeutui huoneeseensa, pukeutui kirjailijanasuun -ja 'heittäytyi pyörteeseen', kuten hän itse asian ilmaisi. Hän oli -antautunut koko sydämestään ja sielustaan romaanin kirjoittamiseen -ja tiesi, ettei saisi rauhaa ennen kuin se oli valmis. Jon -kirjailijanasuun kuului musta villakangasesiliina, johon hän saattoi -mielensä mukaan pyyhkiä kynää, sekä samasta kankaasta valmistettu -lakki, jota koristi iloinen punainen nauharuusuke ja jonka sisään hän -työnsi palmikkonsa milloin kirjoitustuuli puhalsi purjeisiin. Tämä -päähine oli varoitusmerkki; sen näkyessä utelias kotiväki pysytteli -loitolla ja pistäytyi vain silloin tällöin kuin ohimennen kysymään: --- Palaako innoituksen tuli? - -Aina ei uskallettu tehdä tätäkään kysymystä katsomatta ensin lakin -asentoa. Jos tämä paljon puhuva vaatekappale oli otsalla, se osoitti, -että ankara työ oli käynnissä; innoituksen hetkinä se työnnettiin -takaraivolle vähän vinoon, ja kun kirjailijattaren valtasi epätoivo, -hän kiskaisi lakin päästään ja heitti sen lattialle. Silloin tulija -vetäytyi ääneti takaisin eikä kukaan uskaltanut puhutella Jota, ennen -kuin punainen rusetti taas törrötti hänen otsallaan. - -Jo ei suinkaan pitänyt itseään nerona; mutta kun kirjoituspuuska -tuli, hän antautui työhönsä kokonaan. Hän ei huomannut nälkää eikä -janoa eikä pahaa ilmaa elellessään onnellisena mielikuvituksensa -maailmoissa, missä hänellä oli ystäviä, jotka tuntuivat hänestä -melkein yhtä todellisilta ja rakkailta kuin elävät olennot. Uni -pakeni silmistä, ruoka jäi koskematta, ja päivä ja yö olivat aivan -liian lyhyet tuon onnen nauttimiseen, joka teki nämä hetket elämisen -arvoisiksi, vaikka ne eivät aina kantaneetkaan näkyvää hedelmää. -Tätä jumalaista innoitusta kesti tavallisesti viikon tai pari, sen -jälkeen hän irtautui pyörteestään nälkäisenä, unisena, äreänä tai -alakuloisena. - -Kerran Jo parhaillaan oli tointumassa tällaisesta puuskasta, kun -hän lupautui neiti Crockerin seuraksi kuulemaan erästä esitelmää. -Palkaksi hyvästä työstään hän sai uuden idean. Esitelmä kuului -työväen luentosarjaan ja käsitteli pyramideja. Jo ei oikein -ymmärtänyt, miksi tällaiselle kuulijakunnalle oli valittu juuri -tuo aihe, mutta ilmeisesti jokin paha yhteiskunnallinen epäkohta -korjautuisi tai suuri puute lievenisi, kun faaraoiden loistoa -kuvattaisiin kuulijakunnalle, jonka mieltä askarrutti kivihiilen ja -jauhojen hinta ja jonka elämä kului paljon kipeämpien ongelmien kuin -sfinksin arvoituksen ratkaisemiseen. - -He saapuivat aikaisin paikalle, ja sillä aikaa kun neiti Crocker -kutoi sukan kantapäätä, Jo huvitteli tutkimalla ympärillä istuvien -ihmisten kasvoja. Hänen vieressään vasemmalla väitteli kaksi -leveähattuista naishenkilöä pitsiä virkaten naisten oikeuksista. -Heidän vieressään istui vanhapiika, joka söi piparminttupastilleja -paperipussista, ja vanha herra, joka nautti päivällislepoa keltaisen -silkkinenäliinan takana. Jon oikealla puolella ei istunut muita kuin -muuan lukuhaluinen poika, joka oli syventynyt lehteensä. - -Hän luki jotain kuvalehteä ja Jo tarkasteli piirrosta, joka -oli lähinnä häntä. Hän koetti turhaan keksiä, mikä tavaton -tapahtumainkulku saattoi vaatia noin julmannäköistä kuvaa. Täydessä -sota-asussa komeileva intiaani syöksyi siinä alas jyrkännettä -taistellen suden kanssa, joka oli tarrautunut hänen kurkkuunsa. -Vieressä tappeli kaksi raivostunutta, harvinaisen pienijalkaista ja -suurisilmäistä herrasmiestä keskenään, ja taustalla näkyi pakeneva -nainen tukka hajallaan ja suu auki. Kun poika pysähtyi kääntämään -lehteä, hän huomasi Jon katsovan ja tarjosi tälle lehdenpuolikasta -poikamaisen hyväntahtoisesti sanoen ujostelematta: - --- Kiinnostaako? Tämä on hyvä tarina. - -Jo otti hymyillen lehden, hän oli yhä kuin kotonaan poikien seurassa, -totesi pian, että kertomus oli noita tavanomaisia jännitysjuttuja, -joissa harhaillaan rakkauden, salaperäisten tapausten ja murhien -viidakossa. - --- Hieno juttu, vai mitä? kysyi poika Jon lukiessa sivun viimeisiä -rivejä. - --- Minä luulen, että sinä ja minä osaisimme kirjoittaa yhtä hyvin, -jos koettaisimme, vastasi Jo huvittuneena ihastuksesta, joka -kohdistui mokomaan roskaan. - --- Olisin onnenpoika jos osaisin. Hän saa kuulemma hyvät rahat -tämmöisistä jutuista. Poika osoitti kirjoittajan nimeä: rouva -S.L.A.N.G. Northbury. - --- Tunnetko hänet? Jo kysyi äkkiä innostuen. - --- En, mutta luen kaikki hänen kirjoituksensa, ja eräs minun kaverini -on työssä siinä kirjapainossa, jossa tämä lehti painetaan. - --- Sanoitko että hän ansaitsee hyvin tällaisilla kertomuksilla? - -kysyi Jo ja katseli äskeistä kunnioittavammin järkyttävää kuvaa ja -monia sivua koristavia huutomerkkejä. - --- Se on tietty! Hän tietää mistä ihmiset pitävät, ja siitä maksetaan -hyvin. - -Samassa luento alkoi. Jo ei tosin kuullut siitä paljonkaan, sillä -professori Sandsin esitelmöidessä Kheopsista, hieroglyfeistä ja -egyptiläisistä jalokivikoristeista hän salaa kirjoitti lehden -osoitteen muistiin ja päätti urheasti yrittää jännityskertomuksesta -tarjottua sadan dollarin palkintoa. - -Kun luento päättyi ja kuulijakunta heräsi unestaan, Jo oli mielessään -koonnut itselleen suurenmoisen omaisuuden (se ei ollut ensimmäinen -toive, jonka paperi ja kynä hänessä oli herättänyt). Hän oli jo -vajonnut kertomuksensa suunnitteluun mutta ei osannut päättää, -pitäisikö kaksintaistelun tapahtua ennen pakoa vai murhan jälkeen. - -Hän ei kertonut kotona suunnitelmistaan, mutta ryhtyi heti seuraavana -päivänä työhön, äitinsä suureksi huoleksi, tämä näet oli aina hiukan -levoton, kun 'innoituksen tuli alkoi palaa'. Jo ei ollut aikaisemmin -kokeillut tällaista tyyliä, vaan oli tyytynyt kirjoittamaan varsin -viattomia kertomuksia "Lentävään Kotkaan". Hän saattoi nyt käyttää -hyväkseen näyttämökokemuksiaan ja laajaa lukeneisuuttaan. Ne -auttoivat häntä tiivistämään kertomuksen tunnelmaa ja rakentamaan -jännitystä, samalla kun pukujen sommittelu ja kielellinen asukin oli -luontevaa. Kertomukseen sisältyi epätoivoa ja synkkyyttä niin paljon -kuin Jo ikinä kykeni kuvittelemaan, hän kun omasta kokemuksestaan -tunsi varsin vähän näitä surullisia mielialoja. Tapahtumapaikka -oli Lissabon ja niinpä sopivana loppuna kertomukselle oli hirveä -maanjäristys. Käsikirjoitus lähti matkaan kaikessa hiljaisuudessa ja -Jo liitti mukaan lyhyen kirjeen; hän sanoi siinä vaatimattomasti, -että jollei kirjoitus voittaisi palkintoa, mitä tuskin uskalsi -odottaa, hän olisi sangen iloinen, jos voisi saada jutusta palkkion. - -Käy pitkäksi odottaa kuusi viikkoa ja aika tuntuu sitäkin pitemmältä -tytöstä, jonka on säilytettävä salaisuutta. Mutta Jo kesti sen; -hän oli jo heittämäisillään kaiken toivon, kun saapui kirje, joka -melkein salpasi häneltä hengen, sillä kuoresta putosi sadan dollarin -maksuosoitus. Hetken Jo tuijotti sitä kuin se olisi ollut käärme, -sitten hän luki kirjeen ja purskahti itkuun. Jos kirjeen kirjoittanut -ystävällinen herra olisi aavistanut, miten suuren onnen hän valmisti -lähimmäiselleen, hän olisi varmaan huvitellut kaikkina vapaahetkinään -kirjoittamalla tuollaisia kirjeitä. Jo piti kirjettä arvokkaampana -kuin rahoja, sillä se rohkaisi häntä. Vuosien ponnistusten jälkeen -tuntui hyvältä huomata, että oli oppinut kirjoittamaan jotakin -- -vaikkapa vain jännitysjuttuja. - -Harvoin tapaa ylpeämpää nuorta naista kuin Jo, kun hän tyynnyttyään -ilmestyi perheensä eteen kirje toisessa, maksuosoitus toisessa -kädessä ja hämmästytti kaikki tyynni kertomalla voittaneensa -palkinnon. Tietysti ilo nousi ylimmilleen, ja kun kertomus sitten -ilmestyi, jokainen luki sen ja kehui sitä; tosin isä, tunnustettuaan -ensin kielen virheettömäksi, käsittelyn reippaaksi ja huolelliseksi -ja surullisen lopun sangen vaikuttavaksi, pudisti päätään ja sanoi -suoraan tapaansa: - --- Voit kirjoittaa parempaakin, Jo. Pyri korkealle äläkä välitä -rahasta. - --- Minusta juuri raha on paras puoli. Mitä ihmettä sinä teet noin -suurella omaisuudella? virkkoi Amy katsellen kunnioittavasti -ihmeellistä paperiliuskaa. - --- Lähetän Bethin ja äidin pariksi kuukaudeksi meren rannalle, Jo -vastasi empimättä. - --- Ihanaa! -- Ei, en minä voi lähteä, se olisi kovin itsekästä, -huudahti Beth työntäen pois maksuosoituksen, jota sisko heilutteli -hänen edessään. - --- Mutta sinun täytyy lähteä, minä olen saanut sen päähäni. Siksi -minä yritin ja siksi onnistuin. Minulta ei mikään onnistu, jos -ajattelen vain itseäni; minun on paljon edullisempaa tehdä työtä -sinun hyväksesi, ymmärräthän. Sitä paitsi äitikin tarvitsee -ilmanvaihdosta eikä hän tahdo jättää sinua, niin että sinun -täytyy lähteä. Hauskaa kun palaat sitten kotiin yhtä pyöreänä ja -punaposkisena kuin ennen. Eläköön tohtori-Jo, joka aina parantaa -potilaansa! - -Pitkän pohdinnan jälkeen he tosiaan matkustivat meren rannalle, ja -vaikka Beth ei palannutkaan niin pyöreänä ja punakkana kuin oli -toivottu, hän oli kuitenkin vahvistunut, ja rouva March väitti -nuortuneensa kymmenen vuotta. - -Jo oli siis tyytyväinen rahojensa sijoitukseen ja ryhtyi hilpein -mielin työhön ansaitakseen lisää ilahduttavia maksuosoituksia. -Vuoden kuluessa hän ansaitsikin niitä monta ja tunsi vähitellen -olevansa tärkeä henkilö kodissa, sillä mustekynän taika muutti hänen -'jaarituksensa' heidän kaikkien hyvinvoinniksi. "Herttuan tytär" -maksoi lihakaupan laskun, "Kummituskäsi" levitti lattialle uuden -maton ja "Luostarin kirous" tuotti suurta siunausta Marchin perheen -mauste- ja pukuvarastoon. - -Rikkaus on oivallinen asia, mutta köyhyydelläkin on valoisat -puolensa. Vastoinkäymisten suuri siunaus on se todellinen tyydytyksen -tunne, jonka ankara henkinen tai ruumiillinen työ tekijälleen -tuottaa. Pakottavan puutteen ansioksi onkin luettava ainakin puolet -kaikista viisaista, hyödyllisistä ja hauskoista keksinnöistä, joita -maailmassa on tehty. Jo sai tuntea tuon tyydytyksen esimakua eikä hän -enää kadehtinut rikkaampia ystäviään, vaan nautti tietäessään, että -kykeni elättämään itsensä pyytämättä penniäkään muilta. - -Hänen kertomuksensa eivät herättäneet suurtakaan huomiota, mutta ne -menivät hyvin kaupaksi. Se kannusti Jota, ja hän päätti saavuttaa -rohkealla teolla mainetta ja varallisuutta. Kirjoitettuaan neljännen -kerran puhtaaksi romaaninsa hän luki sen läheisimmille ystävilleen -ja lähetti sitten peläten ja vapisten tekeleensä kolmelle eri -kustantajalle. Se hyväksyttiin painettavaksi siinä tapauksessa, että -tekijä lyhentäisi siitä kolmanneksen ja poistaisi juuri ne kohdat, -joita hän itse eniten ihaili. - --- Minun täytyy siis joko työntää tämä vanhaan peltikattilaani -homehtumaan, maksaa itse painatuskustannukset tai silpoa koko juttu -sellaiseksi, että se miellyttää ostajia, jotta ansaitsisin sillä -mahdollisimman paljon. On hyvä hankkia taloon mainetta, mutta raha -on käyttökelpoisempaa. Niinpä on parasta pitää perheneuvottelu tämän -tärkeän asian ratkaisemiseksi, tuumi Jo ja kutsui perheen koolle. - --- Älä pilaa kirjaasi, tyttöseni, sen sisältö on arvokkaampi kuin -uskotkaan. Anna sen odottaa ja kypsyä. Tämä oli isän neuvo; hän -puhuikin kokemuksesta, sillä jo kolmenkymmenen vuoden ajan hän oli -odottanut oman hedelmänsä kypsymistä eikä vieläkään kiirehtinyt -korjaamaan sitä, vaikka se jo oli makea ja mehukas. - --- Minun mielestäni Jon on parempi yrittää kuin jäädä odottamaan, -arveli rouva March. -- Arvostelu on paras opettaja tällaisissa -asioissa, sillä se auttaa häntä näkemään arvaamattomia vikoja ja -ansioita ja onnistumaan paremmin seuraavalla kerralla. - --- Se on totta, myönsi Jo rypistäen kulmiaan. -- Olen jauhanut niin -kauan mielessäni tätä kirjaa, etten itsekään tiedä onko se hyvä, -huono vai keskinkertainen. Siitä on paljon apua, että joku puolueeton -henkilö tutkii sitä ja ilmoittaa, mitä hän siitä arvelee. - --- Minä en poistaisi siitä sanaakaan, pilaat vielä koko kirjan. -Henkilöt sinänsä ovat paljon mielenkiintoisemmat kuin se, mitä heille -tapahtuu. Kaikki menee vain sekaisin, jos rupeat sitä muuttelemaan, -selitti Meg, joka lujasti uskoi, että tämä romaani oli paras mitä -milloinkaan oli kirjoitettu. - --- Mutta herra Allen sanoo: "Jättäkää selittely pois, lyhentäkää -kertomusta ja tiivistäkää sen tunnelmaa, antakaa henkilöidenne kertoa -omalla suullaan", keskeytti Jo turvautuen kustantajan mielipiteeseen. - --- Tee niin kuin hän sanoo, hän tietää mikä menee kaupaksi. Kirjoita -hyvä, lukijoille mieluinen kirja, ja koeta ansaita niin paljon rahaa -kuin suinkin mahdollista. Sitten kun olet saanut nimeä, voit ruveta -kulkemaan omia teitäsi ja kuvailemaan filosofisia ja mietiskeleviä -henkilöitä, sanoi Amy, joka otti asian aivan käytännölliseltä -kannalta. - --- No niin, nauroi Jo, jos minun henkilöni ovat 'filosofisia -ja mietiskeleviä', ei se ole minun syyni, sillä minulla ei ole -aavistustakaan noista asioista, paitsi mitä joskus isältä olen -kuullut. Jos hänen viisaita ajatuksiaan on päässyt puikahtamaan minun -romaaniini, sen parempi vain. No, Beth, mitä mieltä sinä olet? - --- Tahtoisin nähdä sen pian painettuna. Beth hymyili heikosti -sanoessaan tämän, mutta hän painotti tietämättään 'pian'-sanaa, ja -lapsellisen vilpittömät silmät katsoivat Jota niin rukoilevasti, että -surullinen aavistus täytti hetkeksi sisaren sydämen, ja hän päätti -ryhtyä toimeen "pian". - -Niinpä nuori kirjailija laski spartalaisen päättävästi esikoisensa -pöydälle ja paloitteli sen säälimättä kuin ihmissyöjä. Toivoen -voivansa miellyttää kaikkia hän pyysi neuvoja puolelta ja toiselta, -mutta ei osannut olla kenellekään mieliksi enempää kuin sadun ukko -aaseineen. - -Isä piti mietiskelystä, jota tekijän tietämättä oli eksynyt -mukaan, se sai siis jäädä, vaikka Jolla olikin omat epäilyksensä -niiden kohtien suhteen. Äidin mielestä tarinassa oli tosiaan liian -verkkaisia kuvauksia; ne siis poistettiin melkein kaikki -- ja -samalla monta kokonaisuuden kannalta tärkeätä kohtaa. Meg ihaili -romaanin surullista loppua, niinpä Jo sommitteli kuolinkamppailun -entistäänkin järkyttävämmäksi tehdäkseen hänelle mieliksi. Amy taas -ei pitänyt leikillisistä paikoista, ja parasta tarkoittaen Jo sen -vuoksi poisti nekin kohdat, jotka olivat luoneet hiukan hilpeyttä -kertomuksen synkkään juoneen. Ja lopulta, tuhoa täydentääkseen, -hän lyhensi romaanistaan kolmanneksen ja lähetti sitten pienen -kirjaparkansa, kuin kynityn satakielen, suureen touhuavaan maailmaan -onneansa koettamaan. - -No niin, se painettiin, ja Jo sai siitä kolmesataa dollaria, ja -lisäksi vielä niin paljon kiitosta ja moitetta, ettei hän ollut -voinut aavistaakaan, vaan joutui kaikesta niin pyörälle päästään, -että kesti hyvän aikaa ennen kuin hän toipui ennalleen. - --- Äiti, sinä sanoit, että arvostelut olisivat minulle hyödyksi, -mutta kuinka se on mahdollista, kun ne ovat keskenään aivan -vastakkaisia? En edes tiedä olenko kirjoittanut lupaavan kirjan vai -olenko rikkonut kaikkia kymmentä käskyä vastaan! huudahti Jo raukka -lukiessaan arvosteluja, jotka hetkeksi täyttivät hänen mielensä -ilolla ja ylpeydellä painaakseen sen seuraavassa silmänräpäyksessä -raivon ja masennuksen valtaan. -- Tässä sanotaan: "Erinomainen kirja, -läpeensä todellinen, täynnä kauneutta ja vakavuutta; kaikki siinä on -puhdasta, tervettä ja raikasta", luki kirjailija neuvottomana. -- -Seuraava kirjoittaa vuorostaan: "Romaanin koko perusasenne on huono, -se on täynnä sairaalloisia kuvitelmia, spiritistisiä aatteita ja -luonnottomia henkilöitä." Mutta eihän minulla ole mitään erityistä -asennetta, en usko spiritismiin enkä sen vuoksi ymmärrä, miten tämä -arvostelu voisi olla oikea. Muuan sanoo: "Tämä on parhaita romaaneja, -mikä Amerikassa on ilmestynyt vuosiin!" (Tiedän kyllä että se on -valhetta.) Eräs taas väittää: "Vaikka kirja onkin omaperäinen, -voimakkaasti ja tunteellisesti kirjoitettu, se on vaarallinen." -Todellakin! Toiset tekevät siitä pilaa, toiset ylistävät taivaaseen -asti, mutta kaikki ovat sitä mieltä että tähtään kirjallani johonkin -päämäärään, vaikka kirjoitin sen vain huvin ja rahan vuoksi. Olisi -ollut parempi painattaa se kokonaisena tai jättää se tyystin -julkaisematta, sillä minä vihaan epäoikeudenmukaisia arvosteluja. - -Kotiväki ja ystävät tekivät parhaansa lohduttaakseen Jota, mutta -herkästä ja rohkeasta tytöstä epäonnistuminen tuntui katkeralta. Se -oli kuitenkin hänelle hyödyksi, sillä arvostelukykyisten henkilöiden -kritiikki on aina terveellistä nuorelle kirjailijanalulle. Kun -ensimmäinen mielipaha haihtui, Jo pystyi jo nauramaan pienelle -kirjaparalleen ja näkemään mikä siinä oli hyvää. Hän tunsi -viisastuneensa ja vahvistuneensa saamistaan iskuista. - --- Minä en ole nero niin kuin Keats enkä aio kuolla tähän paikkaan, -hän selitti reippaasti: -- Olen loppujen lopuksi onnistunut -vetämään heitä nenästä; sitä mikä on suoraan todellisesta elämästä, -väitetään luonnottomaksi ja valheelliseksi, kun taas se, minkä olen -keksinyt omasta päästäni, on "ihastuttavan luonnollista, kaunista -ja todenmukaista". Lohdutan itseäni sillä, ja sitten kun ehdin, -julkaisen uuden kirjan. - - - - -5 - -KOTOISIA KOKEMUKSIA - - -Kuten useimmat nuoret rouvat, Megkin oli päättänyt tulla oikein -malliemännäksi. Koti tulisi olemaan Johnille paratiisi; hän näkisi -aina vaimonsa hymyilevänä, söisi joka päivä herkullista ruokaa eikä -hänen vaatteistaan puuttuisi ikinä ainoatakaan nappia. Meg ryhtyi -työhön rakkautensa lämmöllä, tarmokkaana ja iloisena eikä sen vuoksi -voinutkaan epäonnistua -- pieniä kompastuksia lukuunottamatta. Mutta -rauhan tyyssijaksi hänen paratiisiaan ei voinut suinkaan sanoa; -pikku emäntä touhusi, pelkäsi kuollakseen epäonnistumista ja hääri -todellisen Martan tavoin moninaisten murheiden painamana. Joskus -hän oli liian väsynyt edes hymyilläkseen. Johnin vatsa ei sietänyt -hienoa ruokavaliota, vaan vaati kiittämättömästi yksinkertaista -ravintoa. Mitä taas nappeihin tulee, Meg sai piankin ihmetellä, mihin -ne kaikki joutuivat, ja pudistaa päätään miesten huolimattomuudelle. -Hän jo uhkaili, että John sai itse ruveta ompelemaan nappinsa, jotta -nähtäisiin kestäisikö hänen työnsä paremmin kömpelöiden sormien -kärsimättömät nykäisyt. - -He olivat onnellisia senkin jälkeen kun huomasivat, ettei ihminen -elä pelkästä rakkaudesta. Johnin mielestä Meg oli yhtä kaunis -hymyillessään kodikkaan kahvipannun takaa, eikä Megin mielestä -heidän aamujäähyväistensä romanttisuutta pilannut lainkaan se, että -John häntä hellästi suudeltuaan kysyi: -- Lähetänkö lampaanlihaa -vai vasikkaa päivälliseksi, kultaseni? Pieni talo ei enää ollut -ihastuttava huvimaja, siitä tuli koti, ja nuori pari huomasi pian, -että muutos oli vain eduksi. Aluksi he leikkivät kotia ja iloitsivat -kuin lapset; sitten John tarttui tarmokkaasti työhön tuntien -harteillaan perheenisän vastuun; Meg pani hienot koruesiliinansa -syrjään, solmi eteensä suuren vyöliinan ja ryhtyi askareisiin -osoittaen, kuten jo sanottu, enemmän tarmoa kuin taitoa. - -Keittämisvimman kestäessä hän tutki rouva Comeliuksen keittokirjan -läpikotaisin kuin se olisi ollut matematiikan oppikirja. - -Kärsivällisesti ja huolellisesti hän koetti ratkaista sen monia -probleemoja. Toisinaan kutsuttiin kotiväki syömään jotakin -herkkua, jota oli sattunut tulemaan liian runsaasti, toisinaan -taas lähetettiin Lotty kaikessa hiljaisuudessa epäonnistuneen -vehnäleipomuksen kera Hummelien luo, missä leivät pian hupenivat -nälkäisiin vatsoihin. - -Mutta kun oli vietetty ilta tilikirjaa tutkien, lamaantui -Megin keittointo tavallisesti joksikin aikaa ja sijalle tuli -ankara säästäväisyyden kausi. Silloin mies parka sai tyytyä -leipävanukkaaseen, hakkelukseen ja lämmitettyyn kahviin, mikä pani -hänen kärsivällisyytensä kovalle koetukselle. Hän kesti sen kuitenkin -kiitettävän urhoollisesti. Mutta ennen kuin kultainen keskitie -löydettiin, Meg sai kotoisiin kokemuksiinsa sen, josta harva nuori -pari säästyy -- perheriidan. - -Meg tunsi tosi emännän tavoin suurta halua täyttää ruokasäilönsä -kotitekoisilla säilykkeillä, ja hän päätti itse keittää -viinimarjahyytelöä. John sai määräyksen tilata tusinan verran pieniä -lasipurkkeja ja ylimääräisen sokerilähetyksen. Oman puutarhan marjat -olivat näet kypsiä ja ne oli keitettävä heti. - -John uskoi lujasti, että hänen vaimonsa pystyi mihin hyvänsä; hän -suostui Megin tahtoon, ja marjasato päätettiin säilöä mahdollisimman -herkullisesti. Kauppiaalta tuotettiin neljä tusinaa pieniä, sieviä -lasipurkkeja ja puoli säkkiä sokeria, ja muuan pieni poika tuli -auttamaan Megiä marjojen poimimisessa. Kiharat huivin peitossa, -hihat kyynärpäihin käärittyinä ja yllään ruudullinen esiliina, joka -suuruudestaan huolimatta oli keimailevan näköinen, nuori emäntä -ryhtyi työhön. Oli päivänselvää, että hän onnistuisi, olihan hän -nähnyt Hannan säilövän satoja kertoja. - -Aluksi Meg hiukan hämmästyi nähdessään pitkän purkkirivin, mutta John -piti kovasti viinimarjahyytelöstä, ja nuo pienet purkit olisivat niin -hauskan näköiset ylähyllyllä, että Meg päätti täyttää ne kaikki. -Niinpä hän vietti pitkän päivän hyytelönsä ääressä poimien, keittäen, -siivilöiden ja touhuten. Hän pani kaiken taitonsa liikkeelle; hän -katsoi neuvoa keittokirjasta; hän mietti miettimistään, mitä Hanna -oli tehnyt ja mikä häneltä oli jäänyt tekemättä; hän keitti, sokeroi -ja siivilöi hyytelön kerran toisensa jälkeen, mutta tuo hirveä sotku -ei vain hyytynyt. - -Hänen teki mielensä juosta kotiin -- esiliinoineen päivineen kysymään -äidiltä neuvoa, mutta John ja hän olivat päättäneet, etteivät he -ikinä antaisi kenenkään tietää kotoisia harmejaan, kommelluksiaan tai -riitojaan. Viimeksi mainitulle he olivat nauraneet, ikään kuin riidan -ajatuskin olisi ollut suorastaan mahdoton. He pysyivät kuitenkin -päätöksessään, toimivat omin neuvoin milloin vain voivat, eikä kukaan -puuttunut heidän asioihinsa. - -Meg siis huhki koko kuuman kesäpäivän yksin onnettoman keitoksensa -ääressä ja viiden tienoissa hän vajosi istumaan sekaisessa -keittiössään, väänteli tahrautuneita käsiään, korotti äänensä ja itki. - -Avioliittonsa alkuaikoina Meg oli usein julistanut: - --- Minun mieheni saa tuoda taloon ystäviään milloin hyvänsä, -täällä odottaa aina viihtyisä koti, hyväntuulinen emäntä ja hyvä -päivällinen. John kultaseni, sinun ei tarvitse koskaan kysyä minulta -lupaa, voit kutsua kenet hyvänsä pelkäämättä, etten minä toivottaisi -häntä tervetulleeksi. - -Miten ihastuttavalta tuo kuulostikaan! John oikein säteili ylpeydestä -kuullessaan Megin puhuvan noin. Hänestä oli suurenmoista omistaa noin -oivallinen vaimo. Mutta vaikka heillä jo oli ollut vieraita monet -kerrat, ei kukaan milloinkaan sattunut tulemaan odottamatta eikä Meg -ollut joutunut lunastamaan lupaustaan ennen kuin nyt. Tässä murheen -laaksossa käy aina niin; järkähtämätön kohtalo määrää tällaiset -asiat, emmekä me kykene muuta kuin ihmettelemään, päivittelemään ja -kestämään ne parhaamme mukaan. - -Jollei John olisi kokonaan unohtanut hillopuuhia, olisi todella ollut -anteeksiantamatonta, että hän juuri tänään toi yllättäen vieraan -päivälliselle. Mielissään siitä, että aamulla oli hankittu runsaasti -ruokavaroja, ja varmana että päivällinen olisi täsmälleen valmiina, -hän nautti ajatellessaan miten ihastuttavalta näyttäisi, kun hänen -sievä pikku vaimonsa rientäisi heitä vastaan. Näissä mietteissä hän -toi ystävänsä taloon tuntien nuorena aviopuolisona ja isäntänä suurta -tyydytystä. - -Maailma on täynnä pettymyksiä, sen John huomasi, kun he saapuivat -Kyyhkyslakkaan. Eteisen ovi oli tavallisesti auki, mutta nyt se -oli lukossa ja edellisen päivän roskat näkyivät portailla. Eteisen -ikkunat olivat kiinni ja verhot alhaalla. Ei ollut jälkeäkään -herttaisesta vaimosta, joka ompelisi puutarhassa valkoisiin -pukeutuneena tukassa sievä nauharuusuke, eikä kirkassilmäisestä -emännästä, joka ujosti toivottaisi vieraan tervetulleeksi. Ei -sinnepäinkään, ei näkynyt ristinsielua. Vain pieni punaposkinen poika -torkkui viinimarjapensaan alla. - --- Täällä on tainnut tapahtua jotakin. Mene puutarhaan, Scott, -minä katson missä vaimoni viipyy, virkkoi John hätääntyneenä -hiljaisuudesta. - -Hän juoksi ympäri taloa palaneen sokerin katkun opastamana, ja herra -Scott seurasi häntä outo ilme kasvoillaan. Kun John katosi eräästä -ovesta, hän jäi hienotunteisesti jonkin matkan päähän, mistä saattoi -hyvin sekä nähdä että kuulla, ja poikamies kun oli, hän nautti -täydestä sydämestään siitä mitä nyt seurasi. - -Keittiössä oli vallalla hämmennys ja epätoivo. Osaa hyytelöstä -valutettiin purkista toiseen, osa oli lattialla ja loppu paloi täyttä -vauhtia hellalla. Lotty herkutteli kaikessa rauhassa leivällä ja -viinimarjamehulla, hyytelö oli näet vielä toivottoman juoksevassa -tilassa, ja rouva Brooke itki epätoivoisesti esiliina silmillään. - --- Kultaseni, mikä hätänä? huudahti John rynnätessään keittiöön. -Hän kuvitteli kauhuissaan Megin polttaneen kätensä tai saaneen -äkkiä jonkin huonon uutisen. Samalla hän tunsi mielessään salaista -levottomuutta puutarhassa odottelevan ystävänsä vuoksi. - --- Oi John, olen väsynyt ja kuumissani ja onneton ja masentunut! En -pysty enää mihinkään. Sinun täytyy auttaa minua tai minä kuolen! -Lopen uupunut emäntä painautui hänen rintaansa vasten antaen hänelle -siten todella makean vastaanoton. Hänen suuri esiliinansa oli näet -saanut viinimarjakasteen samalla kertaa kuin lattia. - --- Mikä sinun on, rakkaani? Onko jotakin hirveätä tapahtunut? John -kysyi levottomana ja suuteli hellästi vaimonsa pientä myssyä, joka -oli valahtanut aivan vinoon. - --- On, nyyhkytti Meg epätoivoisena. - --- Kerro pian. Älä vain itke, sitä minä en kestä. Kerro pian, -kultaseni. - --- Mehu ei hyydy enkä tiedä mitä tekisin! - -John Brookelta pääsi niin sydämellinen nauru, ettei hän koskaan -myöhemmin uskaltanut niin nauraa. Hyväntuulinen Scottkin hymyili -tahtomattaan kuullessaan hänen hilpeän äänensä, joka sai Megin maljan -vuotamaan yli äyräittensä. - --- Siinäkö kaikki? Kaada koko sotku ulos ikkunasta äläkä vaivaa sillä -enää mieltäsi. Jos tahdot, ostan sinulle uutta kaupasta; mutta älä -Herran nimessä pane toimeen kohtauksia, olen tuonut Jack Scottin -päivälliselle, ja... - -John ei ehtinyt pitemmälle, sillä Meg tönäisi hänet luotaan, vajosi -istumaan tuolille väännellen tuskissaan käsiään ja huudahti osaksi -suuttuneena, osaksi moittien ja kauhuissaan: - --- Vielä päivällisvieraita ja kaikki on ihan sekaisin! John Brooke, -miten _saatoit_ tehdä tämän? - --- Hiljaa, hän on puutarhassa! Unohdin kokonaan tuon kirotun -hyytelön, mutta sitä ei voi nyt auttaa, John virkkoi katsellen -huolestuneena ympärilleen. - --- Sinun olisi pitänyt lähettää sana minulle tai kertoa aamulla, -tiesithän miten kiire minulla oli, jatkoi Meg ärtyneenä; kyyhkynenkin -osaa näet tarpeen tullen nokkia. - --- En tiennyt siitä vielä aamulla enkä ehtinyt lähettää sinulle -sanaa, sillä tapasin hänet kadulla. En sitä paitsi ajatellutkaan -pyytää sinulta lupaa, koska olet aina selittänyt, että saan tehdä -niin kuin itse tahdon. Tämä on nyt ensimmäinen kerta, jolloin sitä -yritin, mutta luulen että se jää myös viimeiseksi, jatkoi John -loukkaantuneena. - --- Toivottavasti! Vie hänet heti pois; en voi tavata häntä, eikä -meillä ole ruokaakaan. - --- Vai niin! Missä sitten on paisti ja vihannekset, jotka lähetin, ja -missä on lupaamasi vanukas? huudahti John rynnäten ruokakomeroon. - --- En ole ehtinyt keittää mitään. Minä ajattelin, että söisimme äidin -luona. Suo nyt anteeksi, mutta minulla on ollut hirveä kiire, ja -Megin kyynelet alkoivat uudelleen virrata. - -John oli hyväluontoinen mies, mutta hänkin oli sentään ihminen. Ei -ollut mieluista pitkän päivätyön jälkeen palata kotiin väsyneenä ja -nälkäisenä ja havaita talon olevan sekasorron vallassa, ruokapöydän -tyhjänä ja vaimon huonolla tuulella. Mutta John tukahdutti harminsa, -ja koko myrsky olisi asettunut, jollei muuan onneton sana olisi -pilannut asiaa. - --- Minä myönnän että tämä on ikävää. Mutta jos autat minua, selviämme -kyllä ja meillä on vielä oikein hauskaa. Älä itke, kultaseni, koeta -reipastua ja hanki meille jotakin syötävää. Anna kylmää paistia, -leipää ja juustoa; me emme pyydä sinulta viinimarjahyytelöä. - -Se oli tarkoitettu viattomaksi leikiksi, mutta 'hyytelö'-sana -pilasi kaiken. Megin mielestä oli julmaa tehdä noin karkeata pilaa -hänen kauheasta onnettomuudestaan, ja Johnin puhuessa hän menetti -lopullisesti kärsivällisyytensä. - --- Saat itse selviytyä sotkuistasi miten parhaiten voit. Olen -väsynyt enkä totisesti jaksa 'reipastua' sinun vieraittesi vuoksi. -Hyvähän miehen on tosiaan ehdottaa vieraalle tarjottavaksi luita ja -leivänkannikoita ja juustoa. Minun kodissani se ei käy päinsä. Vie -Scott äidin luo ja sano, että minä olen ulkona tai sairas tai kuollut --- tai mitä hyvänsä. En tahdo nähdä häntä, saatte yhdessä nauraa -minulle ja minun hyytelölleni niin paljon kuin haluatte, mutta muuta -ette täällä saa. Purettuaan kiukkunsa yhteen hengenvetoon Meg heitti -esiliinan yltään ja syöksyi omaan huoneeseensa rauhassa itkemään. - -Hän ei tiennyt ollenkaan mitä nuo kaksi ystävystä hänen -poissaollessaan tekivät. Mutta herra Scottia ei viety "äidin luo", ja -kun Meg laskeutui omasta huoneestaan alakertaan herrojen lähdettyä -kävelemään, hän löysi kauhukseen kokoon haalitun aterian tähteet -ruokapöydältä. Lotty kertoi heidän syöneen paljon ja nauraneen -hirveästi, ja herra oli määrännyt koko makean sotkun tunkiolle ja -purkit piilotettaviksi. - -Meg olisi tahtonut mennä kertomaan kaiken äidille, mutta hän häpesi -omaa taitamattomuuttaan eikä tahtonut rikkoa Johnille antamaansa -lupausta. John sai olla julma häntä kohtaan, mutta sitä ei saisi -kukaan tietää. Tyynnyttyään vihdoin joten kuten hän pukeutui jälleen -sieväksi ja asettui odottamaan, että John palaisi kotiin ja saisi -anteeksi. - -Mutta onnettomuudeksi John ei tullutkaan, sillä hän ei katsonut asiaa -samalta kannalta. Hän löi Scottin kanssa koko jutun leikiksi, pyyteli -vaimonsa puolesta anteeksi niin hyvin kuin taisi ja esiintyi niin -vieraanvaraisena isäntänä, että Scott oli tyytyväinen päivälliseensä -ja lupasi tulla vastakin. - -Mutta mielessään John oli närkästynyt. Hänestä tuntui, että Meg oli -saattanut hänet noloon asemaan ja jättänyt hänet yksin. Ei ollut -reilua ensin kehottaa miestään tuomaan taloon vieraita milloin -hyvänsä ja sitten kun toinen teki niin, suuttua ja pauhata niin, että -mies tunsi olevansa naurunalainen ja sääliteltävä otus. Kautta pyhän -Yrjön, se ei käynyt päinsä! Megin täytyi se tietää. Koko aterian -ajan John oli raivonnut mielessään, mutta kun hän palasi kotiin -saatettuaan ensin Scottia jonkin matkaa, asettui kiukku ja hellemmät -tunteet saivat hänessä vallan. "Pikku raukka! Sääli, että hän yritti -niin kovasti olla minulle mieliksi. Hän oli väärässä, mutta onhan -hän vielä kovin nuori. Minun täytyy kärsivällisesti opettaa häntä." -Samalla John toivoi hartaasti, ettei Meg olisi mennyt kotiinsa -- hän -ei voinut sietää juoruja eikä muiden puuttumista heidän asioihinsa. -Suuttumus leimahti Johnissa hetkeksi uudestaan, kun hän ajattelikin -tuota mahdollisuutta; mutta sitten hän pelästyi, että Meg voisi -itkeä itsensä sairaaksi ja se sai hänen mielensä jälleen lempeäksi. -Hän kiiruhti askeleitaan päättäen olla rauhallinen ja ystävällinen, -mutta luja, ehdottoman luja ja osoittaa, missä Meg oli laiminlyönyt -aviovaimon velvollisuudet. - -Meg puolestaan oli myös päättänyt esiintyä rauhallisen ja -ystävällisen lujana ja osoittaa Johnille tämän velvollisuudet. -Mieluimmin hän olisi juossut Johnia vastaan ja pyytänyt anteeksi -saadakseen suukkosen ja lohdutusta, jota kaipasi. Mutta nähdessään -Johnin tulevan hän alkoi hyräillä muina miehinä ja jatkoi ompeluaan -keinutellen tuolissaan kuten arvokas rouva ainakin. - -John pettyi hiukan, kun ei tavannutkaan kotona hellää Niobea. Mutta -oman arvonsa tuntien hän odotti, että Meg pyytäisi anteeksi. Hän ei -sen vuoksi tehnyt aloitetta, vaan astui huolettoman näköisenä sisään -ja asettui sohvan nurkkaan huomauttaen henkevästi: - --- Nyt alkaa uusi kuu, ystäväiseni. - --- Aivan niin, Meg vastasi samassa äänilajissa. - -Herra Brooke yritti keskustella yleisistä puheenaiheista, mutta -rouva Brooke ei välittänyt vastata, niin että keskustelu vaimeni. -John asettui ikkunan ääreen, avasi sanomalehden ja uppoutui siihen. -Meg meni toisen ikkunan luo ja ompeli niin innokkaasti kuin hänen -tohveliensa uudet rusetit olisivat olleet tärkeintä maailmassa. -Molemmat olivat vaiti ja näyttivät täysin "rauhallisilta ja lujilta", -ja kumpikin tunsi olonsa epätoivoisen tukalaksi. - -Oh, ajatteli Meg, avioelämä on täynnä koettelemuksia, se vaatii -kärsivällisyyttä yhtä paljon kuin rakkautta, kuten äiti väittää. Sana -äiti johdatti mieleen muitakin äidillisiä neuvoja, jotka oli annettu -kauan sitten ja joihin oli suhtauduttu epäilevästi ja vastahakoisesti. - -"John on hyvä mies, mutta hänelläkin on vikansa, ja sinun täytyy -oppia näkemään ne ja sietämään niitä. Sinun on muistettava, ettet -itsekään ole virheetön. Hän on hyvin päättäväinen, mutta ei -itsepäinen, jos puhut hänelle ystävällisesti järkeä etkä pane vastaan -kärsimättömästi. Hän on tunnontarkka, varsinkin rehellisyydessä -- -ja se on kaunis piirre, vaikka te sanottekin häntä pikkumaiseksi. -Kun sinä, Meg, et petä häntä sanalla etkä edes katseella, ansaitset -hänen täyden luottamuksensa ja saat häneltä sen tuen, jota tarvitset. -Hänen luonteensa on toisenlainen kuin meidän, me leimahdamme äkkiä, -mutta lepymme yhtä pian; hänelle taas on ominaista hiljainen, äänetön -suuttumus, joka kerran sytyttyään ei ole helpolla sammutettavissa. -Varo tarkoin herättämästä tuota vihaa, sillä onnesi ja rauhasi -riippuu siitä, että voit säilyttää hänen kunnioituksensa. Tutki -itseäsi, ja jos molemmat erehdytte, kiiruhda sinä ensin pyytämään -anteeksi. Koeta välttää pikku riitoja, väärinkäsityksiä ja -harkitsemattomia sanoja, jotka usein aiheuttavat surua ja mielipahaa." - -Äidin sanat, etenkin viimeiset, palautuivat Megin mieleen, kun hän -istui siinä käsitöineen auringon laskiessa. Tämä oli ensimmäinen -vakava epäsopu heidän välillään. Megistä hänen omat harkitsemattomat -sanansa tuntuivat nyt typeriltä ja epäystävällisiltä ja hänen -vihansa lapselliselta, ja hänen sydämensä heltyi, kun hän ajatteli -John-paran kotiintuloa ja moista vastaanottoa. Hän katsahti miestään -kyynelet silmissä, mutta John ei huomannut sitä. Meg kääri työnsä -kokoon ja nousi seisomaan, hän aikoi pyytää anteeksi, mutta John ei -kiinnittänyt huomiotaan häneen. - -Meg astui hitaasti huoneen poikki, sillä hänen oli vaikea voittaa -ylpeyttään; hän tuli Johnin luo, mutta tämä ei kääntänyt päätään. -Hetken koko aikomus tuntui Megistä mahdottomalta, mutta sitten hän -tuli ajatelleeksi: "Jos teen parhaani, minulla on puhdas omatunto." -Hän kumartui Johnin puoleen ja painoi keveän suudelman hänen -otsalleen. Siinä samassa epäsopu oli tiessään: katumussuudelma oli -parempi kuin mitkään sanat, John vetäisi hänet polvelleen lausuen -hellästi: - --- Oli julmaa nauraa sinun pienille hillopurkeillesi. Anna anteeksi, -en enää koskaan naura sinulle. - -Mutta monet monituiset kerrat hän sen jälkeenkin nauroi niille --- yhdessä Megin kanssa. Molemmat selittivät, että heidän -viinimarjahyytelönsä oli maailman parasta, sillä kotirauha säilöttiin -tuohon pieneen perheriitaan. - -Jonkin ajan kuluttua Meg kutsui herra Scottin päivälliselle ja -valmisti tälle maukkaan juhla-aterian tarjoamatta alkupaloiksi -kiukusta kiehuvaa emäntää. Hän oli niin iloinen ja viehättävä ja sai -kaiken sujumaan niin hauskasti, että herra Scott tunnusti pitävänsä -Johnia onnenmyyränä, ja koko kotimatkan hän päivitteli poikamiehen -elämän kovuutta. - -Syksyllä Megille tuli uusia koettelemuksia ja kokemuksia. Sallie -Moffat uudisti ystävyytensä. Hän pistäytyi tuon tuostakin juoruamassa -Megin pikku kodissa tai kutsui 'tuon poloisen' koko päiväksi omaan -suureen taloonsa. - -Se oli Megistä hauskaa, sillä kolkkoina päivinä hänelle tahtoi aika -käydä pitkäksi. Kotona oli kaikilla omat toimensa. John viipyi iltaan -asti, eikä Meg voinut kuin ommella, lukea tai hyöriä keittiöhommissa. -Niinpä oli luonnollista, että hänelle tuli tavaksi lörpötellä -ja pakista hiukan maailman menosta ystävättärensä seurassa. Ja -katsellessaan Sallien kauniita tavaroita hän alkoi säälitellä itseään. - -Sallie oli hyvin ystävällinen ja tarjosi Megille usein yhtä ja -toista, josta tämä piti. Meg torjui lahjat, koska tiesi, että John ei -olisi niitä hyväksynyt. Mutta kerran pikku tyhmeliini teki sellaista, -mikä pahoitti monta vertaa enemmän Johnin mieltä. - -Meg tunsi tarkoin miehensä tulot ja oli ylpeä siitä, ettei John -ollut antanut hänelle vain sydäntään vaan myös luottamuksensa -raha-asioissa, joita muutamat miehet näyttivät pitävän kaikkein -tärkeimpänä elämässä. Hän tiesi, missä John säilytti rahansa, ja -hän sai vapaasti ottaa niin paljon kuin halusi, kunhan vain piti -kirjaa menoistaan, maksoi kertyneet laskut kerran kuussa ja muisti -aina, että oli köyhän miehen vaimo. Tähän asti kaikki oli sujunut -hyvin, Meg oli ollut säästäväinen ja voinut arkailematta näyttää -kuukausitilit Johnille. - -Mutta tänä syksynä käärme luikerteli Megin paratiisiin ja viekoitteli -häntä, kuten monia nykyajan Eevoja, ei omenalla vaan hienoilla -vaatteilla. Meg ei pitänyt siitä, että häntä sääliteltiin ja että hän -sai tuntea olevansa köyhä. Se suututti häntä, vaikka hän ei kehdannut -sitä tunnustaa. Silloin tällöin hän tyynnytti mieltään ostamalla -jonkin sievän esineen, jotta Sallie ei luulisi hänen pakosta -säästävän. Jäljestäpäin hän aina katui, sillä hänen ostamansa tavarat -olivat harvoin hyödyllisiä. Eiväthän ne tosin paljon maksaneet, eikä -hän siksi niistä enempää huolehtinutkaan. Mutta hänen huomaamattaan -pikku ostoksia ilmaantui yhä uusia, eikä Meg heidän kaupungilla -käydessään enää tyytynyt katselemaan syrjästä ystävättärensä -kaupantekoa. - -Mutta tuollaiset menot tulevat arvaamattoman kalliiksi. Kun Meg -kuukauden lopulla laski tilinsä yhteen, hän suorastaan kauhistui -nähdessään loppusumman. Johnilla oli silloin paljon työtä ja -hän jätti kaikki raha-asiat Megin huostaan. Seuraavan kuukauden -tilipäivänä hän oli matkoilla ja vasta kolmannen kuukauden lopussa -oli selvitettävä koko vuosineljänneksen tilit. - -Se oli tapaus, joka ei milloinkaan lähtenyt Megin mielestä. Hän oli -pari päivää aikaisemmin tehnyt jotakin kauheaa, joka painoi hänen -omaatuntoaan. Sallie oli ostanut itselleen uuden silkkipukukankaan, -ja Meginkin teki mieli uutta, kevyttä vierailupukua hänen musta -silkkipukunsa oli kovin arkipäiväinen. Silkkiä sen piti olla, sillä -ohuet kankaat sopivat vain nuorille tytöille. - -Marchin tädillä oli tapana joka uutena vuotena antaa siskoksille -kaksikymmentäviisi dollaria kullekin. Siihen oli vain kuukauden -verran aikaa ja eräässä kaupassa oli parhaillaan tarjona kaunista -sinipunervaa silkkiä harvinaisen halvalla. Megillä oli rahat -hallussaan, uskaltaisikohan käyttää niitä? John oli aina sanonut, -että kaikki mikä oli hänen oli myös Megin, mutta mahtaisiko hän -hyväksyä sitä, että Meg noiden tiedossa olevien dollarien lisäksi -kuluttaisi vielä toiset kaksikymmentäviisi talouskassasta? Siitäpä -nousi pulma. - -Sallie oli yllyttänyt Megiä, hän oli luvannut lainata rahaa ja -johdattanut Megin ylivoimaiseen kiusaukseen. Kohtalokkaalla hetkellä -kauppias kohotti ihanaa, hohtavaa silkkikangasta ja virkkoi: -- -Vakuutan teille, rouva, että teette hienon kaupan, ja Meg vastasi: --- Olkoon menneeksi. Niinpä kangas leikattiin ja maksettiin, Sallie -riemuitsi ja Megkin nauroi ikään kuin ostos olisi ollut pikku juttu. -Mutta lähtiessään kaupasta hänestä tuntui kuin hän olisi ollut varas -ja etsintäkuulutettu. - -Kotiin päästyään hän koetti vaimentaa omantunnontuskiaan levittämällä -ihanan kankaan eteensä. Mutta se ei hohtanut enää samalla tavoin -eikä oikeastaan sopinutkaan hänelle; näytti kuin kankaan kuvioihin -olisi painettu sanat "viisikymmentä dollaria". Hän pani sen pois -näkyvistään, mutta se pyöri koko ajan hänen ajatuksissaan, ei -iloisesti niin kuin uusi vaate muulloin, vaan kauhistavana, kuin -mieletön teko, jota ei voi enää korjata. - -Kun John samana iltana veti tilikirjat esille, löi Megin sydän -kiivaasti ja ensi kerran avioliittonsa aikana hän pelkäsi miestään. -Nuo ystävälliset, ruskeat silmät saattaisivat olla tuikeatkin, -ja vaikka John oli tavallista paremmalla tuulella, Meg kuvitteli -hänen olevan perillä asiasta, mutta jättävän sen toistaiseksi -rauhaan. Talouslaskut oli kaikki maksettu ja kirjanpito oli havaittu -virheettömäksi. John kiitteli Megiä ja oli juuri avaamaisillaan -vanhan lompakon, jota he sanoivat pankiksi, kun Meg tietäen sen aivan -tyhjäksi tarttui hänen käteensä ja sanoi hermostuneena: - --- Et ole vielä nähnyt minun yksityistä tilikirjaani. - -John ei milloinkaan pyytänyt nähdä sitä, mutta Meg tahtoi aina -nimenomaan näyttää kirjansa hänelle. Oli hauska nähdä Johnin miesten -tapaan ihmettelevän, miten omituisia tavaroita naiset tarvitsivat. -Hän antoi tämän arvata mitä röyhelö merkitsi, udella mihin vyönauhaa -tarvittiin, ja hämmästellä sitä, että naisen päähine syntyi -samettipalasesta, kolmesta ruusunnupusta ja parista nauhanpätkästä, -jotka yhteensä maksoivat jopa viisi kuusi dollaria. Tällöin John -näytti mielellään pitävän hauskaa Megin numeroiden kustannuksella, -hän tekeytyi kauhistuneeksi moisesta tuhlaavaisuudesta, kuten aina -silloin, kun hän eniten ylpeili ymmärtäväisestä vaimostaan. - -Meg veti pienen tilikirjan hitaasti esiin ja laski sen Johnin eteen. -Hän asettui tuolin taakse silittääkseen rypyt miehensä väsyneeltä -otsalta ja virkkoi kasvava pelko sydämessään: - --- John kulta, minua hävettää näyttää tämä kirja sinulle, sillä olen -viime aikoina ollut kauhean tuhlaavainen. Liikun niin paljon ulkona, -että tarvitsen yhtä ja toista, näetkös, ja kun Sallie kehotti minua -ostamaan sen, niin seurasin hänen neuvoaan. Uudenvuoden lahjani -korvaa kyllä hinnan puolittain, mutta jäljestäpäin minua kadutti, -sillä tiesin ettet hyväksyisi tuota ostosta. - -John nauroi ja veti hänet luokseen sanoen iloisesti: -- Älä mene -piiloon. En minä lyö sinua, vaikka oletkin ostanut noin ihastuttavat -kengät. Minä olen ylpeä vaimoni jaloista, eikä haittaa, vaikka hän -maksaakin kahdeksan tai yhdeksän dollaria kengistään, jos ne vain -ovat hyvät. - -Kengät olivat yksi viime aikojen menoeristä, ja Johnin katse sattui -hänen puhuessaan pysähtymään niihin. "Mitä hän sanoo kun pääsee -niiden viidenkymmenen dollarin kohdalle?" ajatteli Meg vapisten. - --- Voi, se on vielä pahempaa, olen ostanut silkkisen pukukankaan, -Meg sanoi epätoivoisesti mutta tyynesti, sillä hän toivoi että pahin -olisi pian ohi. - --- No kultaseni, mikä se 'hirveä loppusumma' sitten on? - -Tämä ei ollut Johnin tapaista ja Meg tunsi, että miehen suora katse, -jota hän ei vielä milloinkaan ollut väistänyt, oli nyt häneen -suunnattuna. Hän käänsi lehden ja katsoi samassa poispäin osoittaen -summaa, joka ilman noita viittäkymmentä dollariakin olisi ollut aika -suuri, mutta tuntui Megistä nyt suorastaan masentavalta. Hetken -vallitsi huoneessa hiljaisuus. Sitten John sanoi hitaasti -- ja Meg -huomasi, että hänen oli vaikea kätkeä harminsa: - --- No niin, lieneekö viisikymmentä dollaria nyt paljon silkkipuvusta -kaikkine koristuksineen ja hepenineen, joita nykyään käytetään. - --- Sitä ei ole vielä ommeltu eikä koristettu, huokasi Meg hiljaa -kauhistuen niitä suuria summia, jotka pukuun vielä menisivät. - --- Kaksikymmentä metriä silkkiä on paljon pienen tytön leninkiin, -mutta olen varma, että minun vaimoni on siihen pukeutuneena yhtä -hienon näköinen kuin konsanaan Ned Moffatin Sallie, sanoi John -kuivasti. - --- Tiedän että olet vihainen, mutta en mahda sille mitään. En halua -tuhlata rahojasi, mutta en arvannut että pienistä menoista kertyisi -niin suuri summa. En voi välttää kiusausta, kun näen Sallien ostavan -mitä hän ikinä haluaa ja säälivän minua, kun en minä voi. Minä yritän -olla tyytyväinen, mutta se on vaikeata, ja olen kyllästynyt olemaan -köyhä. - -Meg lausui viimeiset sanat hiljaa ja luuli, ettei John kuullut niitä. -Mutta hän oli ne kuullut ja ne loukkasivat häntä syvästi, sillä hän -itse oli Megin vuoksi kieltäytynyt monesta hauskuudesta. Meg olisi -halunnut purra kielensä poikki sanottuaan sen, sillä John työnsi -kirjat syrjään, nousi seisomaan ja virkkoi hiukan vapisevalla äänellä: - --- Sitä minä pelkäsinkin, mutta minä teen minkä voin, Meg. - -Jos hän olisi torunut tai vaikkapa lyönyt, ei se olisi koskenut -kovemmin kuin nuo sanat. Hän juoksi Johnin luo ja kiersi kädet tämän -kaulaan itkien katumuksen kyyneliä: - --- John, oma rakas John, sinähän raadat aamusta iltaan -- en minä -tarkoittanut mitä sanoin, hän nyyhkytti. -- Se oli ilkeätä, ihan -väärin ja kiittämätöntä, en ymmärrä kuinka saatoinkaan sanoa niin! -Voi, kuinka minä saatoin sanoa niin! - -John ei soimannut häntä sanallakaan, vaan oli heti valmis antamaan -anteeksi. Mutta Meg tiesi kuitenkin sanoneensa sellaista, mikä ei -helpolla unohtuisi, vaikka John ei siihen viittaisikaan. Meg oli -luvannut rakastaa häntä myötä- ja vastoinkäymisissä, mutta oli -soimannut miestään köyhyydestä tuhlattuaan kevytmielisesti tämän -ansaitsemia rahoja. Se oli kauheaa, ja pahinta oli, että John oli -aivan kuin ei mitään olisi tapahtunut. Hän viipyi vain kauemmin -työssä kaupungissa ja teki työtä kauan sen jälkeen kun Meg oli mennyt -levolle ja nukkunut kyyneliinsä. - -Meg tuli oman tunnontuskista melkein sairaaksi. Oli -liikuttavaa nähdä hänen suruaan, kun hän kuuli Johnin peruuttaneen -päällystakkitilauksensa. Megin kummastuneisiin kysymyksiin John -tokaisi yksikantaan: -- Minulla ei ole varaa, rakkaani. - -Meg ei vastannut mitään, mutta hetken kuluttua John löysi hänet -itkemästä vanhan päällystakin äärestä niin katkerasti kuin olisi -sydän haljeta. - -Sinä iltana he keskustelivat kauan, ja Meg oppi rakastamaan miestään -entistä enemmän hänen köyhyytensä vuoksi, sillä se oli tehnyt hänestä -miehen, jolla oli voimaa ja rohkeutta kulkea omaa tietänsä. Se oli -myös opettanut hänet kärsivällisesti sietämään rakastamiensa virheitä -ja tekemään parhaansa heidän toiveidensa täyttämiseksi. - -Seuraavana päivänä Meg voitti ylpeytensä. Hän meni Sallien luo, -kertoi koko tarinan ja pyysi, että tämä hyväntahtoisesti ostaisi -silkkikankaan. Hyväsydäminen Sallie suostui mielellään pyyntöön -ja oli lisäksi niin hienotunteinen, ettei seuraavassa hetkessä -lahjoittanut kangasta Megille takaisin. - -Meg uudisti Johnin päällystakkitilauksen ja miehen tullessa kotiin -pani ylleen päällystakin kysyäkseen, mitä John piti hänen uudesta -silkkipuvustaan. Voi arvata mitä John vastasi, millä mielellä -hän otti vastaan lahjan ja miten onnellinen aika tätä seurasi. -John ei viipynyt myöhään työssään ja Meg lakkasi käymästä yhtä -mittaa vieraisilla. Aamuisin onnellinen aviomies pukeutui uuteen -päällystakkiinsa, ja iltaisin hellä pikku vaimo auttoi sen hänen -yltään. Niin kului vuosi, ja kun juhannus joutui, Meg koki uuden -elämyksen -- syvimmän ja herkimmän naisen elämässä. - -Eräänä lauantaipäivänä Laurie hiipi kiihtyneen näköisenä Kyyhkyslakan -keittiöön, jossa hänet otettiin vastaan rummunpäristyksin. Melun sai -aikaan Hanna, jonka toisessa kädessä oli paistinpannu, toisessa sen -kansi. - --- Kuinka pikku äiti jaksaa? Missä kaikki ovat? Miksei minulle -kerrottu aikaisemmin? tiedusteli Laurie kiivaasti kuiskaten. - --- Hymyilee kuin kuningatar, se kullanmuru! Kaikki ovat yläkerrassa, -eikä täällä saa pitää melua. Menkää olohuoneeseen, minä kutsun heidät -alas. Ja Hanna katosi hihittäen mielissään. - -Hetken kuluttua Jo tuli alakertaan kantaen ylpeänä sylissään suurta -pielusta. Hän oli hyvin totinen, mutta hänen silmänsä loistivat ja -ääni ilmaisi salaista liikutusta. - --- Sulje silmäsi ja ojenna käsivartesi, hän kehotti. - -Laurie peräytyi nopeasti nurkkaan ja sanoi rukoilevasti kädet selän -takana: - --- Ei kiitoksia, jätän sen mieluummin tekemättä. Minä varmasti -pudottaisin ja särkisin sen. - --- No, sitten et saa nähdäkään, virkkoi Jo päättävästi ja kääntyi -kuin mennäkseen pois. - --- Kyllä minä tahdon nähdä, mutta sinä saat vastata seurauksista, ja -käskyä totellen Laurie urhoollisesti sulki silmänsä, jolloin jotakin -laskettiin hänen syliinsä. Jo, Amy, rouva March, Hanna ja John -purskahtivat nauruun, ja kun Laurie avasi silmänsä, hänen sylissään -oli yhden pienokaisen sijasta kaksi. - -Ei ihme että he nauroivat, sillä kveekarikaan ei olisi voinut pysyä -vakavana nähdessään Laurien ilmeen, kun hän loi silmänsä pienistä, -viattomista pulmusista hilpeihin katselijoihin. Hänen katseessaan -kuvastui sellainen kauhu, ettei Jo voinut muuta kuin istua lattialle -ja suorastaan ulvoa naurusta. - --- Kautta Jupiterin, kaksoset! oli kaikki mitä Laurie sai hetkeen -suustaan. Sitten hän kääntyi naisväen puoleen ja lisäsi kauhistuneen -näköisenä: - --- Ottakaa ne pian pois! Minäkin rupean kohta nauramaan ja ne voivat -pudota. - -John pelasti pienokaisensa ja alkoi astella edestakaisin huoneessa -lapsi kummallakin käsivarrellaan, niin kuin tuntisi jo tarkoin kaikki -lastenhoidon salaisuudet, ja Laurie nauroi niin, että kyynelet -valuivat pitkin poskia. - --- Tämä on vuoden paras juttu, eikö totta? En kertonut, koska päätin -yllättää sinut, ja olen ylpeä siitä, että onnistuin, sanoi Jo kun -vihdoin taas kykeni puhumaan. - --- En eläissäni ole ällistynyt tällä tavalla. Eikö tämä ole hassua? -Ovatko ne poikia? Mitkä nimet niille annetaan? Katsotaan niitä -vielä. Tue minua, Jo, sillä kautta kunniani, toinen käy jo voimille, -vastasi Laurie katsellen pienokaisia aivan kuten iso, hyvänsävyinen -newfoundlandinkoira katselee kissanpoikasia. - --- Tyttö ja poika. Eivätkös olekin kauniit? kysyi ylpeä isä -ihastellen pieniä punaisia kääröjä, ikään kuin ne olisivat olleet -enkeleitä, joilta vain siivet puuttuivat. - --- Hienoimmat lapset, mitkä ikinä olen nähnyt. Kumpi on kumpi? kysyi -Laurie ja kumartui nähdäkseen nuo ihmeet lähempää. - --- Amy sitoi ranskalaiseen tapaan pojalle sinisen ja tytölle punaisen -nauhan kaulaan, siitä voit aina tuntea heidät. Sitä paitsi toisella -on siniset, toisella ruskeat silmät. Suutele heitä, Teddy-setä, -virkkoi Jo kujeillen. - --- Se ei taitaisi olla niille mieleen, esteli Laurie, joka muutoin -harvoin oli ujo tuollaisissa tilanteissa. - --- Totta kai ne pitävät; ne ovat jo tottuneet siihen. Suutele -heti, hyvä herra! komensi Jo peläten, että Laurie pyytäisi jonkun -sijaisekseen. - -Laurie irvisti ja hipaisi huulillaan kummankin poskea, mikä sai -toiset taas nauramaan ja lapset huutamaan. - --- Enkös minä sanonut, etteivät ne pidä siitä! Katsokaa, kuinka tuo -poika potkii, hosuu jo nyrkeillään kuin mikäkin. Kas, kas, Brooken -vesa, aiotko iskeä miehen kimppuun, joka on yhtä voimakas kuin sinä -itse? huusi Laurie huvittuneena iskusta, jonka sai vasten kasvojaan -pienistä avuttomina huitovista nyrkeistä. - --- Hän saa nimekseen John Laurence ja tytöstä tulee Margaret äidin ja -isoäidin mukaan. Daisyksi häntä kyllä sanotaan erotukseksi Megistä, -ja pikkumiehestä tulee luultavasti Jack, jollemme keksi parempaa, Amy -virkkoi osoittaen tätimäistä mielenkiintoa. - --- Tehkää hänestä Demijohn ja sanokaa lyhyyden vuoksi Demiksi, -ehdotti Laurie. - --- Daisy ja Demi -- sehän sopii! Tiesinhän, että Teddy keksii, -huudahti Jo taputtaen käsiään. - -Teddyn ehdotus hyväksyttiin, ja lapset saivat nimekseen Daisy ja Demi. - - - - -6 - -VIERAILUJA - - --- Tule, Jo, on aika lähteä. - --- Mihin? - --- Et kai väitä unohtaneesi, että lupasit tulla tänään minun kanssani -ainakin kuuteen kyläpaikkaan? - --- Olen tosiaan tehnyt typeryyksiä ja ajattelemattomuuksia, mutta -en varmasti ole ollut niin mieletön, että olisin luvannut lähteä -kuudelle eri vierailulle yhtenä ja samana päivänä, kun jo yksikin -pystyy pilaamaan minulta koko viikon. - --- Sinä lupasit; mehän teimme vaihtokaupan: minun oli määrä -piirtää sinulle Bethin kuva ja sinun tulla kanssani naapureille -vastavierailuille. - --- Kauniina päivänä -- niinhän me sovimme, ja minä noudatan -kirjaimellisesti sopimuksiani, Shylock. Idässä näkyy pilviä; nyt ei -siis ole kaunis ilma enkä minä lähde. - --- Älä yhtään kieroile. Nyt on ihana päivä, ei sateesta tietoakaan. -Sinähän aina ylpeilet sillä, että pidät lupauksesi, ja nyt saat -seistä sanojesi takana. Täytä velvollisuutesi, niin saat taas olla -puolisen vuotta rauhassa. - -Jo oli parhaillaan syventynyt puvun ompeluun. Hän näet oli perheen -räätäli ja hänen erityiseksi ansiokseen luettiin, että hän osasi -käyttää neulaa yhtä taitavasti kuin kynää. Oli kiusallista keskeyttää -työ ennen ensimmäistä sovitusta ja lähteä kuumana heinäkuun päivänä -juhlatamineissa kyläilemään. Hän vihasi kaikkia muodollisia -vierailuja eikä suostunut lähtemään, jollei Amy saanut lahjotuksi -häntä tai vedotuksi vanhoihin lupauksiin. Nyt Jo ei päässyt yli eikä -ympäri, ja heitettyään sakset kiivaasti pöydälle ja väitettyään, että -ilmassa tuntui ukkosta, hän antoi periksi. Hän pani työnsä syrjään, -otti hattunsa ja hansikkaansa ja sanoi Amylle, että uhrilammas oli -valmis. - --- Jo March, sinä saat pyhimyksenkin raivostumaan! Et kai aio lähteä -noissa vaatteissa, huudahti Amy silmäillen häntä hämmästyneenä. - --- Miksen lähtisi? Pukuni on puhdas, vilpoinen ja mukava, juuri -omiaan kävelylle pölyisenä kesäpäivänä. Jos ihmiset pitävät -tärkeämpänä pukuani kuin minua itseäni, en halua tavata heitä. -Sinä voit pukeutua meidän kummankin puolesta ja olla vaikka kuinka -tyylikäs. Sinun sopii kyllä olla hieno, minun ei kannata, ja sitä -paitsi koristukset vain vaivaavat minua. - --- Voi, voi! huokasi Amy. -- Nyt hän on taas oikea vastarannan -kiiski, ja tulen varmaan hulluksi, ennen kuin saan hänet -kuntoon. En kai minäkään ilokseni lähde tänään, mutta meillä on -seurusteluvelvollisuutemme, ja muita ei nyt ole sitä täyttämässä -kuin sinä ja minä. Teen mitä ikinä haluat, Jo, kunhan vain pukeudut -kunnollisesti ja koetat olla kohtelias. Sinä osaat keskustella, -näytät suorastaan ylhäiseltä parhaissasi ja käyttäydyt niin -kauniisti, että olen oikein ylpeä sinusta. Pelkään lähteä yksinäni, -tule minulle turvaksi. - --- Oletpa sinä aika viekastelija, kun tuolla tavoin imartelet -ja houkuttelet vanhaa sisartasi. Ajatella, minä muka näyttäisin -ylhäiseltä ja käyttäytyisin hienosti ja sinä pelkäisit lähteä -yksinäsi! Enpäs ole hullumpaa kuullut. No niin, minä lähden jos -on pakko. Sinä saat olla retkikunnan johtaja ja minä tottelen -sokeasti. Tyydytkö siihen? kysyi Jo, jonka itsepäisyys äkkiä muuttui -lammasmaiseksi alistuvaisuudeksi. - --- Olet oikea enkeli! Pukeudu nyt parhaisiisi, niin minä neuvon, -miten sinun on meneteltävä, jotta tekisit hyvän vaikutuksen. -Tahtoisin että ihmiset pitäisivät sinusta, ja kyllä he pitävätkin, -jos vain koetat käyttäytyä hiukan miellyttävämmin. Kampaa tukkasi -kauniisti ja pane vaaleanpunainen ruusu hattuusi; se sopii mainiosti, -olet aika synkän näköinen yksinkertaisessa puvussasi. Ota vaaleat -hansikkaasi ja kirjailtu nenäliina. Poikkeamme Megin luo ja pyydämme -hänen valkoisen päivänvarjonsa lainaksi, niin sinä voit saada minun -kyyhkynharmaani. - -Samalla kuin Amy itse pukeutui, hän jakeli määräyksiään ja Jo -totteli, ei kuitenkaan aivan vastustelematta, sillä tytöltä pääsi -raskas huokaus, kun oli pukeuduttava uuteen vierailupukuun. Hän -kurtisti kulmiaan sitoessaan hatun nauhoja moitteettomasti solmuun. -Hän taisteli hakasten kanssa kaulusta kiinnittäessään ja veti -irvistäen esiin nenäliinan, jonka koruompelu ärsytti hänen nenäänsä -yhtäläisesti kuin edessä oleva vierailumatka hänen tunteitaan. -Saatuaan lopulta kätensä ahtaisiin hansikkaisiin, joissa oli kolme -nappia ja muodikkaat tupsut, hän arveli olevansa kyllin hieno, -kääntyi Amyn puoleen kasvoillaan tylsän alistuvainen ilme ja lausui -nöyrästi: - --- Olen minä totisesti kurja; mutta jos sinun mielestäsi kelpaan -esiintymään, kuolen onnellisena. - --- Näytät oikein tyydyttävältä, käännyhän hitaasti ympäri, niin -tarkastan sinua huolellisesti. - -Jo totteli, Amy järjesti hänen pukuaan hiukan sieltä täältä, peräytyi -sitten askelen ja virkkoi hyväksyen: - --- Kelpaat oikein hyvin; mikään hattu ei pukisi sinua paremmin. Tuo -valkoinen on ruusuineen suorastaan ihastuttava. Vedä olkapäät taakse -ja anna käsien olla vapaasti, ei se mitään vaikka hansikkaat vähän -kiristävät. Ja hartialiina, sinä tosiaan osaat pitää sitä -- minä -sen sijaan en osaakaan. On hauska nähdä miten taitavasti se sinulta -käy ja olen iloinen, että sait tuon kauniin liinan Marchin tädiltä; -se on yksinkertainen mutta hieno, ja laskokset käsivarsien kohdalla -ovat todella taiteelliset. Onko minun liinani suorassa? Ja olenko -kohottanut hameeni lievettä tasaisesti? Tahtoisin jalkojeni näkyvän, -sillä ne ovat kauniit, vaikka nenäni ei olekaan. - --- On kauneus sielun riemu ainainen, lainaili Jo Keatsiä, hän asetti -kätensä kiikariksi ja oli tuntijan silmin tarkastavinaan, miltä -sininen sulka näytti kullankeltaista tukkaa vasten. -- Annanko -parhaan pukuni laahata maantien tomussa, vai saanko kannattaa sitä, -neitiseni? - --- Matkalla saat kannattaa, mutta sisällä sen on laahattava maata. -Se on kauniimpaa, ja sinun on opittava hoitelemaan helmojasi -sirosti. Toinen kalvosimesi on puoliksi auki; napita se nopeasti. Et -näytä koskaan huolellisesti pukeutuneelta, jollet ole tarkka pikku -seikoissa, sillä niistä muodostuu miellyttävä kokonaisuus. - -Jo huokasi ja kiinnitti kalvosimensa, mutta samalla hänen hansikkaan -nappinsa ponnahtivat auki. Vihdoin viimein tytöt joutuivat valmiiksi -ja lähtivät matkaan 'kuvankauniina', kuten Hanna selitti seisoessaan -yläkerran ikkunassa katsomassa heidän jälkeensä. - --- Jo hyvä, Chesterit ovat hienoa väkeä, ja minä toivoisin, että -koettaisit esiintyä mahdollisimman sievästi. Älä lausu teräviä -huomautuksia äläkä tee muitakaan tyhmyyksiä, ethän? Ole rauhallinen, -hillitty ja vaitelias -- se on varminta ja sopii parhaiten hienolle -naiselle. Se käy sinulta kyllä helposti neljännestunnin ajan, virkkoi -Amy heidän lähestyessään ensimmäistä vierailukohdetta, kun he sitä -ennen olivat käyneet lainaamassa Megin päivänvarjon ja antaneet hänen -tarkastaa heidät lapsi kummallakin käsivarrella. - --- Vai niin. "Rauhallinen, hillitty ja vaitelias" -- no, voin ehkä -luvata, sillä olen joskus näytellyt hyvinkasvatettua nuorta naista ja -tekee mieli koettaa, miten nyt onnistun. Minä olen lahjakas, saatpa -nähdä; ole ihan huoleti. - -Amy näytti helpottuneelta, mutta Jo veitikka noudatti hänen neuvoaan -kirjaimellisesti: rauhallisena kuin kesäinen meri, viileänä kuin -lumikinos ja vaiteliaana kuin sfinksi. Turhaan rouva Chester -viittaili hänen ihastuttavaan romaaniinsa, ja turhaan Chesterin -neitoset koettivat johtaa puheen kutsuihin, huviretkiin, oopperaan ja -muotiin. Kaikkeen ja kaikille tuli vastaukseksi vain hymy, kumarrus -tai heikko "niin" tai "ei", joka tyrehdytti keskustelun. Turhaan Amy -koetti vetää Jon mukaan keskusteluun, sähkötti hänelle: "Puhu" tai -polki salaa hänen varpaitaan. Jo oli kuin täysin tietämätön kaikesta, -kasvoilla ilme, joka oli "jäisen liikkumaton ja loistavan tyhjä". - --- Kylläpä tuo vanhempi Marchin neideistä on ikävä ja mahtava olento! -kuului joku talon naisista sanovan heti kun ovi sulkeutui vieraiden -jälkeen. Jo nauroi itsekseen, kun he kulkivat eteiskäytävän poikki, -mutta Amy ei näyttänyt tyytyväiseltä. - --- Kuinka sinä saatoit käsittää minut niin väärin? Tarkoitin vain, -että käyttäytyisit arvokkaasti ja hillitysti, ja sinä tekeydyitkin -kivipatsaaksi ja pölkkypääksi. Koeta olla hiukan seurallisempi -Lambien luona, kerro juttuja kuten muut tytöt ja ole kiinnostunut -pukeutumisesta, keimailusta ja kaikesta, mihin puhe kääntyy. He -liikkuvat hienoimmissa seurapiireissä, ovat arvokkaita tuttavia -meille ja haluaisin kaikin mokomin tehdä hyvän vaikutuksen. - --- No, minä koetan olla miellyttävä. Lupaan lörpötellä ja kikattaa -ja kauhistua ja ihastua miten kulloinkin haluat. Tämä onkin hauskaa, -nyt esitän niin sanottua 'ihastuttavaa tyttöä'; osaan kyllä, sillä -minulla on May Chester mallinani ja vien hänestäkin voiton. Onpa -ihme, jolleivät Lambit sano: "Onpas tuo Jo March pirteä ja hauska -tyttö!" - -Amya pelotti vähän, sillä kun Jo alkoi oikkuilla, hänestä oli -pääsemättömissä. Amyn kasvoilla kuvastui hämmästys, kun hän näki -sisarensa sipsuttavan seuraavan vierailupaikan saliin, suutelevan -sydämellisesti kaikkia nuoria neitosia, suovan suloisen hymyn -nuorille herroille ja ottavan hämmästyttävän vilkkaasti osaa -yleiseen keskusteluun. Rouva Lamb, joka erityisesti suosi Amya, -otti hänet heti huostaansa ja pakotti hänet kuuntelemaan laajaa -selostusta Lucretian viimeisestä sairaudesta, sillä aikaa kun kolme -nuorta herraa pysytteli läheisyydessä voidakseen tilaisuuden tullen -vapauttaa hänet. Amyn oli siis mahdotonta hillitä Jota, joka näytti -pahan hengen riivaamalta, hän näet päästi valloilleen yhtä vuolaan -puhetulvan kuin konsanaan vanha rouva. Toiset kerääntyivät häntä -kuulemaan, ja Amy koetti terästää kuuloaan saadakseen selvää, mistä -oli puhe; hän kuuli vain katkonaisia lauseita, jotka saivat hänet -kauhistumaan. Hämmästyneet silmät ja kohotetut kädet kiihottivat -hänen uteliaisuuttaan, ja alituiset naurunpuuskat saivat hänet -toivomaan, että pääsisi itsekin osalliseksi hauskuudesta. Voi -käsittää, että häntä kiusasi kuulla tämänsuuntaisia katkelmia -keskustelusta: - --- Hän ratsastaa mainiosti. Kuka häntä on opettanut? - --- Ei kukaan; hän on itse opetellut nousemaan satulaan, pitelemään -ohjaksia ja istumaan suorana vanhassa satulassa, jonka hän pani -puun oksalle. Nyt hän ratsastaa hevosella kuin hevosella, sillä hän -ei osaakaan pelätä, ja tallimestari antaa hänen käyttää hevosia -halvalla, koska hän pystyy totuttamaan ne naisten ratsastukseen. Hän -on innostunut siihen, ja minä sanon aina hänelle, että jos kaikki muu -häneltä epäonnistuu, hän voi ruveta ratsuhevosten kouluttajaksi ja -ansaita sillä tavoin leipänsä. - -Tätä hirveätä puhetta kuullessaan Amyn oli vaikea hillitä kiukkuaan, -kaikkihan tulivat tuon kertomuksen perusteella pitäneeksi häntä -melkoisen hurjana nuorena neitinä. Ja se oli kuitenkin hänen suurin -kauhunsa. Mitä hän saattoi tehdä? Vanha rouva oli vasta kertomuksensa -puolivälissä, ja ennen kuin se päättyi, Jo oli taas vauhdissa, teki -lisää huvittavia paljastuksia ja kauheita tyhmyyksiä. - --- Niin, sinä päivänä Amy oli onneton, sillä kaikki hyvät hevoset -oli tilattu ja kolmesta jäljelle jääneestä yksi oli rampa, toinen -sokea ja kolmas sellainen ruohonsyöjä, että täytyi työntää multaa sen -suuhun ennen kuin se lähti liikkeelle. Hienoja otuksia huviretkelle, -vai mitä? - --- Minkä hän valitsi? kysyi yksi nauravista herroista, joita kertomus -kovin kiinnosti. - --- Ei mitään niistä; hän oli kuullut puhuttavan joen vastarannalla -olevan maalaistalon varsasta, ja vaikkei ainoakaan nainen ollut sillä -ratsastanut, hän päätti yrittää, sillä hevonen oli kaunis ja virkku. -Hän oli liikuttavan innostunut asiaan. Ei ollut ketään, joka olisi -tuonut hevosen joen yli satuloitavaksi, ja silloin Amy vei satulan -hevosen luo. Voitteko uskoa, hän souti itse joen poikki, nosti -satulan päänsä päälle ja kantoi sen talliin vanhan rengin suureksi -kummastukseksi! - --- Ratsastiko hän tosiaan sillä hevosella? - --- Tietysti, ja hänellä olikin oikein hauskaa. Luulin että -hänet kannettaisiin kotiin palasina, mutta hän hallitsi hevosen -täydellisesti ja oli joukon sielu. - --- Se oli todella rohkea teko! virkkoi nuori herra Lamb ja loi Amyyn -hyväksyvän katseen. Häntä ihmetytti, mitä hänen äitinsä oli mahtanut -tytölle jutella, kun tämä oli niin punainen ja vaivautuneen näköinen. - -Ja Amy punastui yhä enemmän ja näytti vieläkin vaivautuneemmalta, kun -puhe samassa kääntyi vaatteisiin. Eräs nuorista neideistä tiedusteli -Jolta, mistä tämä oli ostanut kauniin hattunsa, joka hänellä oli -huviretkellä päässään. Jo ei kaikessa tyhmyydessään älynnyt mainita -kauppaa, josta se kaksi vuotta sitten oli ostettu, vaan virkkoi -tarpeettoman avomielisesti: - --- Oh, Amy värjäsi sen. Ostohatuissa ei ole milloinkaan hienoja -värejä, sen vuoksi värjäämme hatut itse. On kätevää, kun sisar on -taiteilija. - --- Sehän on mainio keksintö! huudahti neiti Lamb, jota Jon puhe -kovasti huvitti. - --- Se ei ole vielä mitään verrattuna hänen muihin kykyihinsä. - -Se tyttö osaa tehdä mitä vain. Esimerkiksi hän tarvitsi siniset -tanssikengät Sallien kutsuihin, ja silloin hän vain maalasi valkeat -likaantuneet kenkänsä mitä ihanimman taivaansinisiksi, ja ne -näyttivät ihan silkkikengiltä, lisäsi Jo niin ylpeänä sisarensa -taidoista, että Amy olisi tahtonut heittää käsilaukkunsa vasten Jon -kasvoja. - --- Luimme hiljattain erään teidän kertomuksenne, ja se oli -mielestämme oikein hyvä, huomautti vanhempi neiti Lamb tahtoen lausua -kohteliaisuuden kirjailevalle neidille, vaikkei häntä tällä haavaa -olisi sellaiseksi uskonut. - -Jo tuli aina huonolle tuulelle, jos joku puhui hänen kyhäyksistään. -Hän joko jäykistyi ja näytti loukkaantuneelta tai vaihtoi nopeasti -puheenaihetta. Niin nytkin. -- Ikävä ettei teillä ole parempaa -luettavaa. Kirjoitan roskaa, koska se menee kaupaksi ja kansa pitää -siitä. Aiotteko käydä New Yorkissa tänä talvena? - -Jo huomasi heti hairahtuneensa melkoiseen epäkohteliaisuuteen, mutta -peläten vielä pahentavansa asiaa hän päätti äkkiä lähteä ja sanoi -hyvästinsä niin töksähtäen, että kolmelta henkilöltä jäi lause kesken. - --- Amy, meidän on heti mentävä. Näkemiin, rakkaat ystävät, tulkaa -toki pian meitä tervehtimään, odotamme teitä kernaasti joka päivä. -En uskalla pyytääkään teitä, herra Lamb, mutta jos tulisitte, en -varmastikaan hennoisi lähettää teitä pois. - -Jo jäljitteli niin hullunkurisesti May Chesterin teeskentelevää -puhetapaa, että Amy ei tiennyt itkeäkö vai nauraa, ja hän kiirehti -huoneesta minkä pääsi. - --- Enkö ollutkin hyvä? Jo kysyi tyytyväisen näköisenä, kun he -jatkoivat matkaansa. - --- Et olisi voinut olla hirveämpi, vastasi Amy murhaavasti. - --- Mikä kumma sinut sai kertomaan minun satulastani ja hatuista ja -kengistä ja kaikesta muusta. - --- Mutta sehän oli hauskaa, ja ihmiset pitävät semmoisesta. He -tietävät meidän olevan köyhiä, on ihan turhaa uskotella, että meillä -on palvelijoita tai että ostamme kolme, neljä hattua vuodessa ja -käytämme yhtä hienoja ja kalliita tavaroita kuin he. - --- No ei sinun silti tarvitse mennä kertomaan kaikkia meidän -niksejämme ja turhanpäiten julistaa köyhyyttämme. Sinussa ei ole -hitustakaan ylpeyttä etkä ikinä opi tietämään milloin pitää puhua ja -milloin olla hiljaa, virkkoi Amy epätoivoissaan. - -Jo-rukka näytti masentuneelta ja hieroi äänettömänä nenänpäätään -tärkätyllä nenäliinallaan. - --- Miten minun pitää täällä käyttäytyä? kysyi Jo heidän lähestyessään -kolmatta paikkaa. - --- Käyttäydy miten haluat; minä pesen käteni, vastasi Amy lyhyesti. - --- Sitten pidänkin hauskaa. Pojat ovat kotona ja meille tulee oikein -mukavaa. Tarvitsen totisesti hiukan vaihtelua, sillä hienous ei sovi -minun rakenteelleni, vastasi Jo, joka tunsi päänsä olevan kerrassaan -pyörällä näiden epäonnistuneiden yritysten jälkeen. - -Kolme pitkää poikaa ja parvi herttaisia pikku lapsia tervehti -tulijoita riemuissaan, ja Jon ärtyneet tunteet tyyntyivät heti. Hän -jätti Amyn seurustelemaan emännän ja herra Tudorin kanssa, joka -sattui parhaillaan olemaan talossa, liittyi nuorempien joukkoon ja -huomasi vaihdoksen sangen virkistäväksi. Hän kuunteli kiinnostuneena -koulujuttuja, leikki mukisematta koirien kanssa ja myönsi täydestä -sydämestään, että "Tom Brown oli yliveto kaveri", huomaamatta mitään -vikaa kiitoksen sanamuodossa. - -Eräs pojista halusi näyttää kilpikonna-aitaansa, ja Jon innostus -oli niin suuri, että talon emännän täytyi hymyillä oikoessaan -päähinettään, joka poikien rutistusten jäljiltä oli sekasortoisessa -tilassa. - -Jätettyään sisarensa oman onnensa nojaan Amy nautti häiritsemättä -olostaan. Herra Tudorin setä oli mennyt naimisiin englantilaisen -naisen kanssa, joka oli ilmielävän lordin pikkuserkku, ja siksi Amy -tunsi suurta kunnioitusta koko perhettä kohtaan. Sillä huolimatta -amerikkalaisesta kasvatuksestaan hän ihaili suuresti hienoa -syntyperää. - -Mutta näinä autuuden hetkinäkään -- keskustellessaan englantilaisen -lordin etäisen sukulaisen kanssa -- Amy ei unohtanut ajan kulkua. -Säädettyjen vierailuminuuttien mentyä hän erosi vastahakoisesti -ylhäisestä seurastaan ja lähti etsimään Jota toivoen, että -parantumaton sisar ei olisi ryhtynyt mihinkään, mikä tuottaisi häpeää -Marchin nimelle. - -Olisi voinut tapahtua pahempaakin, mutta Amyn mielestä tämä jo oli -kyllin hirveää. Jo näet istui nurmikolla poikaliudan ympäröimänä -ja selosti ihailevalle kuulijakunnalleen Laurien uusimpia kujeita -savikäpäläisen koiran loikoessa hänen juhlahameellaan. Yksi lapsista -hätyytti kilpikonnia Amyn rakkaalla päivänvarjolla, toinen söi -piparkakkua pitäen Jon hienoa hattua lautasena ja kolmas pelasi -palloa hänen hansikkaillaan. Mutta kaikilla oli hauskaa, ja kun Jo -keräili hujan hajan viskellyn omaisuutensa lähteäkseen, tuli koko -joukko saattelemaan ja pyysi häntä tulemaan pian uudelleen. - --- Reiluja poikia, vai mitä? Tunnen itseni taas nuoreksi ja -virkeäksi, virkkoi Jo astellen tietä kädet tapansa mukaan selän -takana, mutta tällä kertaa myös pitääkseen piilossa tahraantuneen -päivänvarjon. - --- Miksi sinä välttelet herra Tudoria? kysyi Amy huomauttamatta -sanallakaan Jon kurjasta ulkoasusta. - --- Minä en pidä hänestä; hän leuhkii aina, tiuskii sisarilleen, -tuottaa harmia isälleen ja puhuu epäkunnioittavasti äidistään. Laurie -sanoo että hän hurjistelee, enkä minä välitä hänen tuttavuudestaan. - --- Pitäisi sinun olla edes kohtelias. Nyökkäsit hänelle vain kylmästi, -sen sijaan hymyilit äsken kerrassaan ystävällisesti tervehtiessäsi -Tommy Chamberlainia, jonka isä on vain sekatavarakauppias. Päinvastoin -sinun olisi pitänyt menetellä, virkkoi Amy moittivasti. - --- Eikä olisi, intti Jo. -- En ihaile enkä pidä arvossa Tudoria -hiukkaakaan, olkoon vain hänen isänsä sedän kummin kaima kolmannessa -polvessa sukua lordille. Tommy on köyhä ja ujo, mutta hyväsydäminen -ja hyvin lahjakas. Minä pidän hänestä ja osoitan sen mielelläni, -sillä hän on gentlemanni isänsä ruskeista paperipusseista huolimatta. - --- Sinun kanssasi ei kannata väitellä, valitti Amy. - --- Ei kannatakaan, hyvä ystävä, myönsi Jo, niin että näytetään -iloisilta ja jätetään tänne käyntikorttimme. Koko Kingin perhe -näyttää olevan poissa kotoa, ja siitä olen syvästi kiitollinen. - -Kun tuo velvollisuus oli suoritettu, jatkoivat tytöt matkaansa ja Jo -sai taas uuden kiitoksen aiheen, kun viidennessä paikassa, johon he -saapuivat, talon nuoret neidit eivät voineet ottaa vieraita vastaan. - --- Mennään nyt kotiin ja jätetään Marchin tädin vierailu toiseen -kertaan. Sinne voimme mennä milloin hyvänsä, ja on aika tylsää -laahata tomussa parasta pukuaan, kun on vielä väsynyt ja pahalla -tuulella. - --- En minä ole pahalla tuulella, puhu vain itsestäsi. Täti on -mielissään, jos osoitamme niin paljon kohteliaisuutta, että tulemme -varta vasten vierailuasussa hänen luokseen; siitä ei ole meille -paljon vaivaa, mutta se ilahduttaa häntä. Enkä usko, että pukusi -likaantuu tiellä läheskään niin paljon kuin telmiessäsi likaisten -koirien ja rajujen pojanviikareiden kanssa. Kumarruhan hiukan, että -saan karistaa muruset hatustasi. - --- Sinä olet hirveän kiltti, Amy, Jo sanoi katsahtaen nolona omista -ryppyisistä vaatteistaan sisaren siistiin ja tahrattomaan pukuun. -- -Minä en ikinä huomaa ilahduttaa ihmisiä tuollaisilla pikku asioilla. -Toisinaan aion tehdä jotakin, mutta en oikein sillä hetkellä ennätä. -Siksi päästän pikku tilaisuudet käsistäni ja odotan hetkeä, jolloin -voisin tehdä jonkin suuren palveluksen. Mutta loppujen lopuksi kai -pienet ystävällisyyden osoitukset merkitsevät enemmän. - -Amy hymyili ja lauhtui heti neuvoen äidillisesti: - --- Naisen, varsinkin köyhän naisen, olisi opittava olemaan -ystävällinen, sillä tavoin hän voi palkita muiden osoittaman -hyväntahtoisuuden. Jos muistaisit sen ja käyttäytyisit sen -mukaisesti, sinusta pidettäisiin enemmän kuin minusta, sillä sinä -pystyisit parempaan. - --- Minä olen oikukas otus ja sellaisena pysyn, vaikka myönnän, että -sinä olet oikeassa. Minun vain on helpompi panna henkeni alttiiksi -toisen edestä kuin koettaa miellyttää häntä, silloin kun se ei -huvita. Onnetonta, että täytyy joko pitää ihmisistä kovasti tai -inhota heitä. - --- On vielä onnettomampaa, ettei voi peittää sitä. En pidä Tudorista -sen enempää kuin sinäkään, mutta ei ole minun asiani osoittaa, -että hän on sietämätön, eikä sinunkaan. Ei meidän kannata olla -epämiellyttäviä, vaikka hän onkin. - --- Mutta minun mielestäni tytön on näytettävä, milloin hän ei -hyväksy pojan käytöstä; ja miten hän muuten sen osoittaisi kuin -käytöksellään. Saarnaamisesta ei ole apua; tiedän sen surukseni -yritettyäni turhaan paasata Laurielle. Mutta voin vaikuttaa häneen -monin pikku keinoin sanomatta sanaakaan, ja sellaisia niksejä meidän -olisi käytettävä toisiinkin. - --- Teddy on ihan erikoistapaus, ei häntä voi ottaa esimerkiksi, -sanoi Amy niin juhlallisen vakuuttavasti, että se olisi saanut -tuon 'erikoistapauksen' vääntelehtimään naurusta. -- Jos olisimme -kauniita tai rikkaita ja ylhäisiä, voisimme käyttäytyä niin kuin -meitä haluttaa. Mutta meidän ei auta rypistellä kulmiamme jollekin -pojalle sen vuoksi, ettemme pidä hänestä, ja hymyillä toiselle, koska -hän meitä miellyttää. Meitä ruvettaisiin vain pitämään omituisina ja -ahdasmielisinä. - --- Täytyykö sitten muka olla pitävinään ihmisistä, joita inhoaa, vain -siksi, ettei ole kaunotar ja miljonääri? Hienoa moraalia tosiaan. - --- En minä pysty siitä väittelemään, mutta niinhän kaikki tekevät, -ja jos joku asettuu poikkiteloin, hänelle vain nauretaan. Minusta -maailmanparantajat ovat hassuja, älä sinä vain rupea sellaiseksi. - --- Mutta minä haluan olla maailmanparantaja. Vaikka heille nauretaan, -ei mikään mene eteenpäin ilman heitä. Tästä ei kyllä kannata -väitellä, sillä sinulla on vanhanaikaiset mielipiteet, minä taas -olen uudenaikainen. Sinä pääset kyllä mukavammin elämän läpi, mutta -minulla on hauskempaa. Minä nauttisin varmasti vihellyksistä ja -kivityksestä. - --- No rauhoitu nyt äläkä vaivaa tätiä uudenaikaisilla aatteillasi. - --- Minä koetan olla siivosti, mutta hänelle minun tekisi mieli -esittää aivan erityisen teräviä ja vallankumouksellisia mielipiteitä. - -Carrolin täti oli parhaillaan vierailemassa vanhan neidin luona ja -he näyttivät syventyneen mielenkiintoiseen keskusteluun. Tyttöjen -tullessa puhe lakkasi heti ja tädit vilkaisivat toisiinsa niin -syyllisen näköisinä, että saattoi arvata keskustelun koskeneen -veljentyttäriä. Jo oli pahalla tuulella ja vastustushalu sai hänessä -taas vallan. Amy joka oli kiitettävästi täyttänyt velvollisuutensa, -pysynyt tyynenä ja tehnyt kaikille mieliksi, oli herttaisimmalla -tuulellaan. Tämä rakastettava mieliala teki heti vaikutuksen, -tädit tuhlasivat hänelle hellyyttään ja jäljestäpäin he virkkoivat -merkitsevästi toisilleen: - --- Tuo lapsi se aina vain kehittyy. - --- Tuletko auttamaan myyjäisissä, kultaseni? kysyi rouva Carrol -Amylta, kun tämä istuutui hänen viereensä olemuksessaan sellaista -luottavaisuutta, josta vanhat ihmiset erityisesti nuorissa pitävät. - --- Tulen, täti. Rouva Chester kysyi, tahdonko ottaa osaa puuhaan, ja -minä tarjouduin hoitamaan jotakin pöytää, koska minulla ei ole muuta -annettavaa kuin aikani. - --- Minä en tule, puuttui Jo päättävästi puheeseen. -- Minä en siedä, -että minua kohdellaan alentuvasti. Chesterit pitävät suurenmoisena -armonosoituksena, että sallivat meidän olla mukana noissa muka -hienoissa myyjäisissä. Merkillistä että sinä suostuit, Amy; he -tahtovat vain saada sinut työhön. - --- Minä teen mielelläni työtä. Sehän koituu vapautettujen orjien -hyväksi eikä vain Chesterien, ja minusta he ovat ystävällisiä -antaessaan minun saada osani sekä työstä että hauskuudesta. Ei -minua kiusaa, että ihmiset ovat minua kohtaan alentuvia, jos he -tarkoittavat hyvää. - --- Aivan niin. Pidän siitä, että sinulla on noin kiitollinen -mieli, ystäväiseni. On hauskaa auttaa ihmisiä, jotka antavat arvoa -vaivannäölle; muutamat eivät sitä ymmärrä ja se tuntuu vaikealta, -huomautti Marchin täti katsellen silmälasiensa yli Jota, joka istui -syrjässä keinutuolissa ja kiikkui jokseenkin synkän näköisenä. - -Jos Jo olisi aavistanut mikä suuri onni häälyi vaa'assa heidän -välillään, hän olisi hetkessä muuttunut lempeäksi kuin kyyhkynen. Se -mitä Jo nyt sanoi, riisti häneltä monen vuoden hauskuudet ja antoi -hänelle aiheellisen opetuksen pitää kielensä kurissa. - --- Minä en pidä suosionosoituksista. Ne vaivaavat minua ja saavat -minut tuntemaan itseni orjaksi. Hoidan mieluummin asiani omin päin ja -olen riippumaton. - --- Vai niin! myhähti Carrolin täti ja katsahti Marchin tätiin. - --- Enkös minä sanonut, virkkoi Marchin täti nyökäten Carrolin tädille. - -Jo ei onnekseen tiennyt minkä tyhmyyden oli tehnyt, vaan istui nenä -pystyssä ja uhmaavan näköisenä, eikä se suinkaan parantanut hänen -asemaansa. - --- Puhutko sinä ranskaa, kultaseni? kysyi rouva Carrol Amylta. - --- Jonkin verran. Siitä saan kiittää Marchin tätiä, joka antaa -Esterin puhua sitä minun kanssani niin usein kuin haluan, Amy vastasi -luoden tätiinsä kiitollisen katseen, joka sai tämän hymyilemään -ystävällisesti. - --- Miten sinun kielitaitosi laita on? kysyi rouva Carrol Jolta. - --- Minä en osaa yhtään. Minulla on kova pää enkä voi sietää ranskaa, -se on lipevää ja tyhjänpäiväistä kieltä, kuului Jon töykeä vastaus. - -Vanhat ladyt vaihtoivat taas katseen, ja Marchin täti virkkoi Amylle: - --- Olet kai terve ja hyvissä voimissa, kultaseni? Eivät kai -silmäsikään enää vaivaa sinua. - --- Kiitos, eivät ensinkään, täti hyvä. Voin oikein hyvin ja aion olla -oikein ahkera ensi talvena, jotta olisin valmis matkustamaan Roomaan, -kun se ihana aika koittaa. - --- Se on oikein, tyttöseni! Sinä ansaitset sen matkan, ja olen varma, -että kerran sinne pääsetkin, virkkoi Marchin täti ja taputti Amya -hyväksyvästi päälaelle tämän kumartuessa ottamaan hänen lankakeräänsä -lattialta. - - -- Ärripurri, musta murri, - istuu pankolla ja kehrää, - -kirkui Polly, lensi orreltaan Jon tuolin taakse ja kurkisteli -häntä niin lystikkään tunkeilevasti ja nenäkkäästi, että kaikki -purskahtivat nauruun. - --- Erittäin huomiokykyinen lintu, virkkoi vanha lady. - --- Tule kävelemään, kultaseni! huusi Polly ja lensi astiakaapille -kerjäten sokeripalasta. - --- Kiitos, kyllä minä lähden. Tule, Amy. - -Jo päätti vierailun ja tunsi nyt selvemmin kuin milloinkaan, että -kylässäkäynti vaikutti epäedullisesti hänen mielialaansa. Hän kätteli -tätejä miesmäiseen tapaan, Amy sen sijaan suuteli kumpaakin, ja he -lähtivät jättäen jälkeensä toinen varjon, toinen auringonpaisteen. -Kun he olivat menneet, virkkoi Marchin täti: - --- Niin on parasta tehdä, Mary; minulta saat rahat. - -Ja Carrolin täti vastasi päättävästi: -- Asia on selvä, jos vain -hänen isänsä ja äitinsä suostuvat. - - - - -7 - -SEURAUKSIA - - -Rouva Chesterin myyjäisiä pidettiin niin hienoina ja maineikkaina, -että seudun nuorten naisten mielestä oli suuri kunnia saada siellä -myyntipöytä hoidettavakseen. Amy sai kutsun, mutta Jo ei saanut. Se -oli onneksi kaikille asianomaisille, sillä Jo oli näihin aikoihin -oikea vastarannan kiiski ja hänen täytyi saada monta kovaa kolausta -ennen kuin hän oppi sopeutumaan. 'Mahtava, ikävä olento' jätettiin -syrjään, mutta Amyn kyvyt ja aisti saivat asiallisen tunnustuksen, -kun hänen huostaansa uskottiin taidepöytä. Hän panikin parhaansa -valmistaakseen ja hankkiakseen pöydälle kauniita ja arvokkaita -esineitä. - -Kaikki sujui rauhallisesti avajaispäivän aattoon saakka. Mutta -silloin syntyi erimielisyys, jollaista on melkein mahdotonta välttää, -kun työskentelemässä on parikymmentä naista, joilla kullakin on omat -ennakkoluulonsa ja eturistiriitansa. - -May Chester kadehti Amya siksi, että tämä oli häntä suositumpi, -ja juuri nyt sattui useita pikku tapauksia, jotka vahvistivat -tuota tunnetta. Amyn sievä tussipiirros jätti täydellisesti -varjoon Mayn maalaamat maljakot -- siinä oli yksi pistävä piikki; -vastustamaton Tudor oli äskettäin kutsuissa tanssinut neljä kertaa -Amyn kanssa ja vain kerran Mayn kanssa, se oli toinen piikki; mutta -pahin harmi, joka Mayn mieltä kaiveli ja sai hänet käyttäytymään -epäystävällisesti, johtui hänen korviinsa kantautuneesta huhusta. - -May oli kuullut, että Marchin tytöt olivat tehneet hänestä pilaa -Lambilla käydessään. Syyn olisi tietysti pitänyt langeta Jon -niskoille, sillä hänen vallaton matkimisensa oli onnistunut niin -hyvin, että kaikki huomasivat ketä hän tarkoitti, ja Lambin tytöt -olivat ihastuksissaan levittäneet juttua. Syyllisillä ei kuitenkaan -ollut siitä pienintäkään aavistusta. Niinpä saattoi hyvin ymmärtää -Amyn pahoittaneen mielensä, kun rouva Chester tuli Amyn luo tämän -viimeistellessä sievää pöytäänsä ja lausui ystävällisesti, mutta -silmissään kylmä ilme: - --- Hyvä ystävä, nuoret neitoset näyttävät täällä oudoksuvan, kun en -ole antanut tätä paikkaa omille tyttärilleni. Koska tämä on edustavin -pöytä ja minun tyttäreni ovat nähneet suurimman vaivan myyjäisistä, -on kai parasta, että he saavat tämän paikan. Olen kovin pahoillani, -mutta sinähän olet niin innostunut asiaamme, ettet välitä pienestä -pettymyksestä. Saat kyllä toisen pöydän, jos haluat. - -Rouva Chester oli kuvitellut, että olisi helppo lausua nämä sanat. -Mutta hänen olikin vaikea esittää asiaansa luontevasti, kun Amy -katsoi häntä luottavasti, silmät täynnä ihmetystä ja levottomuutta. - -Amy huomasi, että asiassa piili jotakin, mutta ei voinut arvata mitä. -Hän sanoi hiljaa, niin että sanojen huomasi sattuneen häneen: - --- Ehkä on parasta, etten tule ensinkään myymään. - --- Ei, hyvä ystävä, älä huoli pahastua. Tämä on vain -sopivaisuuskysymys, ymmärräthän. Minun mielestäni pöytä oli oikein -sopiva sinulle ja olen kiitollinen kaikesta vaivannäöstä, jolla sait -pöytäsi noin kauniiksi. Mutta tietysti täytyy luopua yksityisistä -toiveistaan. Minä hankin sinulle kyllä hyvän paikan jostakin muualta. -Haluaisitko kukkapöydän? Pikku tytöt ottivat sen huostaansa, mutta -he ovat väsyneet kesken. Sinä saat siitä ihastuttavan ja kukkapöytä -vetää aina ostajia luokseen, niin kuin tiedät. - --- Varsinkin herroja, lisäsi May sellainen sävy äänessään, että -Amy alkoi aavistaa, miksi oli kadottanut suosionsa. Hän punastui -harmista, mutta ei muuten ollut huomaavinaan lapsellista ilkeyttä, -vaan vastasi odottamattoman ystävällisesti: - --- Kuten haluatte, rouva Chester. Siirryn heti kukkapöytään. - --- Voit ottaa omat tavarasi mukaan jos haluat, aloitti May -tuntien hiukan omantunnonvaivoja katsellessaan sieviä naulakkoja, -simpukankuoria ja hauskoja koristuksia, jotka Amy oli järjestänyt -huolellisesti ja aistikkaasti. Hänen tarkoituksenaan oli olla -ystävällinen, mutta Amy käsitti hänet väärin ja vastasi nopeasti: - --- Tietysti, jos ne ovat tiellä. Hän pyyhkäisi kaikki tuomansa -tavarat pöydältä sikin sokin esiliinaansa ja lähti loukkaantuneena -sekä omasta että taideteostensa puolesta. - --- Nyt hän suuttui. Voi jospa en olisi ensinkään pyytänyt sinua -puhumaan hänelle, äiti, virkkoi May katsellen surullisena tyhjiä -paikkoja pöydällään. - --- Tyttöjen riidat menevät pian ohi, vastasi hänen äitinsä, vaikka -hänkin hiukan häpesi, että oli ollut osallisena jutussa. - -Pikku tytöt ottivat Amyn ja hänen aarteensa iloisina vastaan. Heidän -sydämellisyytensä lievitti hiukan hänen kiihtymystään, ja hän ryhtyi -työhön aikoen vakaasti onnistua kukkatyttönä, vaikka taiteellinen -menestys häneltä olikin riistetty. - -Mutta kaikki näytti kääntyvän häntä vastaan. Aika oli täpärällä ja -Amy oli väsynyt; kaikilla oli omat toimensa eikä kukaan ehtinyt -auttamaan häntä. Pikku tytöistäkin oli vain haittaa, sillä he -hääräsivät ja lörpöttelivät kuin harakat ja olivat vain häiriöksi -koettaessaan järjestää parhaansa mukaan. Murattilaite ei ottanut -pysyäkseen pystyssä, vaan uhkasi kaatua heti kun siihen ripustetut -korit oli täytetty. Amyn parhaalle maalaukselle roiskui vettä ja -siitä jäi sinipunainen kyynel Cupidon poskelle; hän iski vasaralla -sormeensa ja vilustui ristivedossa, niin että oli huolissaan -seuraavan päivän takia. - -Kun Amy illalla kertoi asian kotiväelleen, se herätti suurta -paheksumista. Rouva Marchin mielestä juttu oli häpeällinen, mutta -hänestä Amy oli menetellyt oikein; Beth selitti jäävänsä kokonaan -pois myyjäisistä, ja Jo kysyi, miksi Amy ei korjannut mukaansa -kaikkia tavaroitaan ja jättänyt noita halpamaisia ihmisiä oman -onnensa nojaan. - --- Ei minun tarvitse olla halpamainen, vaikka he ovatkin. Minä -en pidä sellaisesta, ja vaikka minulla mielestäni on täysi syy -loukkaantua, en aio näyttää sitä heille. Se vaikuttaa paljon -tehokkaammin kuin vihaiset sanat ja ajattelemattomat teot, eikö niin, -äiti? - --- Olet oikeassa, kultaseni; on aina parasta maksaa isku suudelmalla, -vaikka se usein onkin vaikeata, sanoi äiti niin kuin konsanaan -henkilö, joka on oppinut tuntemaan eron sanojen ja tekojen välillä. - -Siitä huolimatta, että Amyn monta kertaa teki mieli näyttää olevansa -loukkaantunut ja maksaa samalla mitalla takaisin, hän pysyi -päätöksessään koko seuraavan päivän ja halusi voittaa vihollisensa -ystävällisyydellä. Alku meni hyvin, sillä hän sai oikealla hetkellä -hiljaisen muistutuksen asiasta. - -Järjestäessään myyjäispäivän aamuna pöytäänsä sillä aikaa kuin pikku -tytöt viereisessä huoneessa täyttivät namuskoreja, Amy otti esiin -rakkaimman työnsä -- pienen kirjasen, johon isä oli aarrevarastostaan -löytänyt vanhanaikaiset kannet ja jonka pergamenttilehdille Amy oli -koristeellisesti tekstannut raamatunlauseita. Kun hän ylpeänä selaili -sen taidokasta kuvitusta, hänen silmänsä osuivat lauseeseen, joka -pysähdytti hänet ajattelemaan. Punaisin, sinisin ja kullanvärisin -kiehkuroin kehystetyllä pergamenttisivulla näkyi pieniä enkeleitä, -jotka taluttivat toisiaan kädestä, ja kukkien ja orjantappuroiden -keskellä olivat sanat: "Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi." - -Niinhän sitä täytyisi, mutta minä en rakasta, mietti Amy -vilkaistessaan Mayn tyytymättömiin kasvoihin, jotka pilkistivät -isojen kukkamaljakoiden takaa; maljakot eivät kyenneet täyttämään -tyhjiä paikkoja, jotka Amyn sievät työt olivat jättäneet jälkeensä. -Amy käänteli lehtiä ja luki sieltä täältä lauseen, joka lievitti -hänen kiihtymystään ja katkeruuttaan. Omatunto piti Amylle pienen -saarnan, kun hän luki kirjoittamansa raamatunlauseen; ja hän otti -opetuksesta vaarin ja toteutti sen heti käytännössä. - -Mayn pöydän ympärillä seisoi joukko tyttöjä ihaillen sieviä esineitä -ja keskustellen myyjättärien vaihdoksesta. He puhuivat hiljaa, -mutta Amy tiesi, että he puhuivat hänestä, ja kuultuaan asian -Maylta he arvostelivat sitä vain hänen kannaltaan. Se ei tuntunut -Amysta hauskalta, mutta hyvä tahto oli päässyt hänessä voitolle -ja nyt tarjoutui tilaisuus osoittaa sitä. Hän kuuli Mayn sanovan -surullisesti: - --- Tämä on onnetonta: en ehdi enää hankkia tänne uusia tavaroita enkä -pane pöydälleni minkälaista romua hyvänsä. Pöytä oli täydellinen, -mutta nyt se on piloilla. - --- Hän voisi tuoda tavarat takaisin jos pyytäisit, ehdotti muuan -tytöistä. - --- Kuinka minä tämän sotkun jälkeen voisin pyytää..., aloitti May, -mutta ei ehtinyt lopettaa lausettaan, sillä salin toiselta puolen -kuului Amyn ystävällinen ääni: - --- Sinä saat ne pyytämättäkin jos haluat. Aioin juuri tarjota -niitä takaisin, sillä ne sopivat paremmin sinun pöydällesi kuin -minun. Ole hyvä ja ota ne ja anna anteeksi, että eilen illalla -ajattelemattomasti otin ne pois. - -Amy vei tavaransa, nyökkäsi hymyillen ja kiiruhti takaisin, sillä -ystävällinen työ oli helpompi suorittaa, jollei tarvinnut ottaa siitä -kiitosta. - --- Se oli kiltisti tehty! huudahti yksi tytöistä. - -Mayn vastausta ei voinut kuulla; mutta eräs tytöistä, jonka mieliala -oli käynyt hiukan happameksi mehujen sekoittamisesta, lisäsi ilkeästi -naurahtaen: - --- Erittäin kiltisti; hän taisi tietää, että ne eivät menisi kaupaksi -hänen omalla pöydällään. - -Se tuntui katkeralta, sillä kun uhrautuu, toivoo saavansa edes -tunnustusta osakseen. Hetkisen Amy katui tekoaan, sillä hänestä -näytti ettei hyvä aina saa palkkaansa. Mutta tällä kertaa se sai, -sen Amy pian huomasi. Hänen mielensä tuntui keveältä ja hänen -taitavat kätensä saivat pöydän hienoksi. Tytöt kohtelivat häntä -ystävällisesti, ja välikohtaus näytti ihmeesti puhdistaneen ilman. - -Päivä oli pitkä ja raskas Amyn mielestä. Usein hän istui aivan yksin -pöytänsä takana, sillä pikku tytöt karkasivat tämän tästä. Harvat -viitsivät ostaa kukkia kesäaikaan, ja hänen kukkakimppunsa alkoivat -kuihtua ennen iltaa. - -Taidepöytä oli houkuttelevin. Sen ympärillä oli aina ostajia, ja -myyjättäret lensivät edestakaisin toimekkaan näköisinä kilisevine -rahalaatikkoineen. Amy katseli usein kaihoisasti taidepöytään päin, -jonka ääressä hän olisi ollut kuin kotonaan, sen sijaan että sai olla -toimettomana syrjäisessä nurkassa. Kaikille se ei olisi ollut yhtä -kova koettelemus, mutta sievälle ja iloiselle tytölle se kävi melkein -ylivoimaiseksi. Kun hän ajatteli, että kotiväki, Laurie ja tämän -ystävät tapaisivat hänet illalla näin syrjäisestä paikasta, hän tunsi -itsensä suorastaan marttyyriksi. - -Amy meni kotiin vasta iltapuolella. Hän oli niin kalpea ja hiljainen, -että kaikki tiesivät hänen viettäneen raskaan päivän, vaikka hän ei -valittanut eikä edes kertonut, miten päivä oli sujunut. Äiti ojensi -hänelle sydämellisesti teekupin, Beth auttoi häntä pukeutumisessa -ja sitoi pienen, sievän seppeleen hänen päähänsä, ja Jo hämmästytti -koko perhettä pukeutumalla tavattoman huolellisesti ja vihjaamalla -synkästi, että kohta olisi toinen ääni kellossa. - --- Jo, älä tee tyhmyyksiä. En tahdo melua, niin että älä sinä puutu -asiaan, vaan käyttäydy kunnolla, pyysi Amy lähtiessään kotoa hyvissä -ajoin, jotta voisi vähän kaunistaa pientä pöytäparkaa, sillä hän -toivoi saaneensa lisää kukkia. - --- Aion vain miellyttää kaikkia tuttujamme, jotta he viipyisivät -mahdollisimman kauan sinun nurkassasi. Teddy ystävineen tulee apuun -ja meillä on varmasti vielä hauskaa, vastasi Jo ja kumartui portista -katsomaan, joko Laurie oli tulossa. Pian kaikuivat tutut askelet -hämärässä ja Jo riensi vastaan. - --- Meidän poikako sieltä tulee? - --- No, ihan varmasti! ja Laurie veti Jon käden kainaloonsa -tyytyväisenä kuin hänen kaikki toiveensa olisivat toteutuneet. - --- Voi Teddy, tiedätkö mitä on tapahtunut? ja Jo selosti Amyn -kärsimän vääryyden kiihtyneenä sisarensa puolesta. - --- Joukko meikäläisiä on päättänyt lähteä myyjäisiin ja minut saa -vaikka hirttää, jollen pane heitä ostamaan joka ainoata kukkaa hänen -pöydältään ja pysyttelemään sen jälkeen koko ajan hänen ympärillään, -Laurie sanoi oikein innostuneena. - --- Amy kertoi, että kukat ovat nuutuneita ja uudet tulevat ehkä liian -myöhään. En haluaisi olla epäluuloinen enkä ilkeä, mutta ei ihme -vaikka kukat jäisivät tyystin tulematta. Kun ihmiset kerran rupeavat -halpamaisiksi, ei heitä pidätä mikään, huomautti Jo harmistuneena. - --- Eikö Hayes antanut meidän puutarhamme kauneimpia kukkia teille? -Minä käskin hänen antaa. - --- Ihanko totta? Hän varmaan unohti. Kun sinun isoisäsi on sairas, en -tahtonut häiritä häntä ja pyytää kukkia, vaikka olisinkin tarvinnut. - --- Mutta Jo, luulitko sinä tosiaan, että sinun olisi pitänyt pyytää -niitä! Nehän ovat sinun yhtä hyvin kuin minunkin! Meillähän on kaikki -yhteistä, alkoi Laurie äänellä, joka sai aina Jon piikikkääksi. - --- Hyvänen aika, mitä sinä puhut! Minua eivät kiinnosta puoletkaan -sinun tavaroistasi. Mutta meillä ei ole aikaa jutella täällä, minun -on mentävä auttamaan Amya; lähde sinä pukeutumaan hienoksi, ja jos -olet tosiaan niin ystävällinen että lähetät Hayesin viemään hiukan -tuoreita kukkia Amylle, siunaan sinua ikuisesti. - --- Etkö voi antaa siunausta nyt heti? kysyi Laurie niin vetoavasti, -että Jo löi epäkohteliaasti veräjän kiinni hänen edessään ja huusi -rakosesta: -- Mene tiehesi, Teddy, minulla on kiire. - -Illalla olikin toinen ääni kellossa salaliittolaisten ansiosta. Hayes -lähetti valtavasti kukkia ja niiden mukana seurasi kori, jonka hän -oli järjestänyt parhaan taitonsa mukaan ja joka asetettiin keskelle -pöytää. Koko Marchin perhe saapui myyjäisiin, ja Jo pani kaikki -taitonsa liikkeelle, niin että ihmiset eivät vain tulleet vaan myös -jäivät pöydän ääreen kuuntelemaan hänen lörpöttelyään ja ihailemaan -Amyn aikaansaannoksia; heillä oli ilmeisesti hyvin hauskaa. - -Laurie johti ystävineen ritarillisesti joukkoa. He ostivat Amylta -joka ainoan kukkakimpun ja pysyttelivät koko ajan pöydän ympärillä, -niin että he saivat Amyn nurkan huoneen iloisimmaksi paikaksi. Amy -tunsi taas olonsa mukavaksi ja ainakin kiitollisuudesta, jollei juuri -muun vuoksi, hän koetti olla niin vilkas ja viehättävä kuin osasi -- -tultuaan nyt siihen tulokseen että hyvä sittenkin saa palkkansa. - -Jo käyttäytyi esimerkillisen hyvin. Kun Amy oli turvallisesti -kunniavartionsa ympäröimänä, Jo kierteli salia kuullen sieltä -täältä pikku juoruja, jotka selittivät hänelle Chesterin perheen -kannanmuutoksen. Hän tunsi oman syyllisyytensä asiassa ja päätti -mahdollisimman pian puhdistaa Amyn maineen. Kulkiessaan taidepöydän -ohi hän etsi Amyn valmistamia tavaroita, mutta niistä ei näkynyt -jälkeäkään. He ovat varmaan panneet ne piiloon, ajatteli Jo, joka -saattoi antaa anteeksi itse kärsimänsä vääryyden, mutta oli hyvin -vihainen milloin hänen omaisiaan loukattiin. - --- Hyvää iltaa, Jo. Miten Amyn kauppa sujuu? kysyi May -hyväntahtoisesti, sillä hän halusi näyttää, että hänkin saattoi olla -jalomielinen. - --- Hän on myynyt kaiken, mistä saattoi rahaa saada, ja nyt hän pitää -hauskaa. Kukkapöytä vetää tunnetusti ostajia luokseen, varsinkin -herrasmiehiä. - -Jo ei voinut olla pistelemättä, mutta May otti sen vastaan niin -nöyrästi, että toinen heti katui sanojaan ja alkoi kehua suuria -kukkamaljakolta, jotka vielä olivat myymättä. - --- Missähän Amyn piirustus lienee? Ajattelin ostaa sen isälle, -virkkoi Jo, sillä hän halusi innokkaasti kuulla, minkä kohtalon -sisaren työ oli saanut. - --- Kaikki Amyn tavarat on myyty jo kauan sitten; pidin huolta että -oikeat ihmiset huomasivat ne, ja ne tuottivat meille sievoisen -summan, vastasi May, joka päivän kuluessa oli voittanut monta pikku -kiusausta niin kuin Amykin. - -Jo kiiruhti tyytyväisenä kertomaan hyvät uutiset Amylle. Tämä oli -ihmeissään ja liikuttunut Mayn sanoista ja käytöksestä. - --- Nyt hyvät herrat, saatte osoittaa huomiota muille pöydille yhtä -avokätisesti kuin minunkin pöydälleni ja muistakaa erityisesti -taidepöytää, käski Amy Teddyn joukkoa. - --- 'Chesterin valtaus' olkoon tunnuslauseenne; täyttäkää miehekkäästi -velvollisuutenne, sieltä saatte koko rahan edestä taidetta, virkkoi -parantumaton Jo, kun uskollinen sotajoukko oli lähdössä kentälle. - --- Käskynne mukaan, vaikka minun mielestäni maaliskuu (March) on -paljon kauniimpi kuin toukokuu (May), sanoi pikku Parker, joka koetti -olla samalla kertaa sukkela ja kohtelias. - -Mutta Laurie vaiensi pojan. -- Erinomaista pikku pojan puheeksi, hän -sanoi ja talutti pojan pois taputettuaan häntä isällisesti päälaelle. - --- Osta maljakot, Amy kuiskasi Laurielle kootakseen vielä tulisia -hiiliä vihamiehensä pään päälle. - -Mayn suureksi riemuksi herra Laurence osti maljakot ja käveli sitten -edestakaisin salissa kantaen niitä kainalossaan. Toiset herrasmiehet -sijoittivat yhtä innokkaasti rahansa kaikenlaisiin pikkutavaroihin -ja kuljettivat sitten mukanaan vahakukkia, maalattuja viuhkoja, -kultalangalla koristettuja kirjesalkkuja ja muita hyödyllisiä ja -sopivia ostoksia. - -Carrolin tätikin oli paikalla ja sai kuulla tapauksen. Hän ilmoitti -tyytyväisen näköisenä rouva Marchille jotakin. Tämä hymyili -mielihyvästä ja katsoi Amya samalla kertaa ylpeänä ja levottomana, -mutta vasta useiden päivien kuluttua hän kertoi toisille ilonaiheensa. - -Myyjäiset onnistuivat hienosti. Kun May toivotti Amylle hyvää yötä, -ei hän makeillut niin kuin ennen, vaan suuteli Amya herttaisesti ja -hänen katseensa tuntui sanovan: "Anna anteeksi ja unohda." - -Amy tunsi saaneensa hyvityksen. Kotiin saapuessaan hän näki -kukkamaljakoiden komeilevan eteisen uuninreunustalla, kummassakin -komea kukkakimppu. "Kunniapalkinto jalomieliselle Marchin tytölle", -oli Laurie kirjoittanut. - --- Sinä olet luonteeltasi paljon lujempi ja jalompi ja hienompi kuin -olisin uskonut, Amy. Käyttäydyit hienosti; kunnioitan sinua täydestä -sydämestäni, virkkoi Jo lämpimästi kun he myöhään illalla harjasivat -hiuksiaan. - --- Me kaikki kunnioitamme -- oli suurenmoista, että olit niin valmis -antamaan anteeksi. Se mahtoi olla kauhean vaikeaa, kun olit nähnyt -tavaroistasi niin paljon vaivaa ja iloinnut saadessasi itse myydä -ne. Minä en varmaan olisi voinut olla yhtä ystävällinen, lisäsi Beth -vuoteestaan. - --- Mitä turhia, tytöt, ei minua tarvitse kehua. Tein vain niin -kuin olisin muiden toivonut tekevän minulle. Teitä naurattaa kun -sanon, että tahdon olla lady, mutta minä tarkoitan, että on oltava -hieno sekä tavoiltaan että mieleltään, ja minä yritän parhaani -mukaan. En osaa oikein selittää, mutta tahtoisin päästä eroon -pikkusieluisuudesta ja typeryydestä, jotka usein ovat naisten vikana. -En ole vielä kovinkaan pitkällä, mutta koetan parhaani ja toivon -joskus tulevani äidin kaltaiseksi. - -Amy puhui vakavana. Jo syleili häntä hellästi ja sanoi: - --- Nyt ymmärrän mitä tarkoitat enkä enää milloinkaan naura -sinulle. Sinä edistyt nopeammin kuin luulet, ja minä aion oppia -sinulta todellista kohteliaisuutta, sillä sinä näyt olevan perillä -salaisuudesta. Jatka vain, sisko, jonakin päivänä saat palkkasi, ja -silloin ei kukaan ole iloisempi kuin minä. - -Viikon kuluttua Amy sai palkkansa, mutta Jo-raukan oli kovin vaikea -iloita siitä. Carrolin tädiltä tuli kirje ja sitä lukiessa rouva -Marchin kasvot kirkastuivat niin, että Jo ja Beth, jotka olivat -läsnä, halusivat välttämättä kuulla, mitä hyviä uutisia kirjeessä oli. - --- Carrolin täti matkustaa ensi kuussa ulkomaille ja tahtoo... minut -mukaansa! huudahti Jo hypähtäen innoissaan seisomaan. - --- Ei rakkaani, ei sinua, vaan Amyn. - --- Voi äiti kulta, hän on liian nuori; ensin on minun vuoroni. Olen -toivonut sitä jo kauan -- se olisi kovin hyödyllistä ja samalla -äärettömän ihanaa -- minun täytyy päästä. - --- Ei se taida käydä, Jo. Täti sanoo nimenomaan haluavansa Amyn, eikä -meidän sovi panna ehtoja, kun hän tekee tällaisen tarjouksen. - --- Aina käy näin. Amyn osaksi tulee kaikki huvi ja minun täytyy vain -raataa. Se ei ole reilua, huudahti Jo kuohuksissaan. - --- Se on kai osaksi omaa syytäsi. Keskustelin äskettäin tädin kanssa, -ja hän pahoitteli sitä, että sinulla on kulmikas käytös ja kovin -omapäiset mielipiteet; ja tässä hän kirjoittaa, ikään kuin toistaisi -sinun sanojasi: -- Olin ensin aikonut pyytää Jota, mutta koska -'kiitollisuudenvelka on hänelle rasitus' ja koska hän 'ei voi sietää -ranskaa', en uskalla pyytää häntä. Amy on taipuisampi, hänestä tulee -hyvää seuraa Flolle ja hän on kiitollinen siitä hyödystä, jonka matka -hänelle tuottaa. - --- Voi minun kieltäni, minun kamalaa kieltäni! Miksi en voi oppia -pitämään sitä kurissa, vaikeroi Jo muistaen onnettomat sanansa. Kun -rouva March kuuli missä yhteydessä ne oli lausuttu, hän virkkoi -surullisesti: - --- Olisin suonut sinun pääsevän matkalle, mutta nyt ei ole mitään -toivoa; koeta nyt kestää tämä urheasti äläkä pilaa Amyn iloa -valittelulla ja kateudella. - --- Minä koetan, sanoi Jo mutta hän räpytteli silmiään kumartuessaan -nostamaan maasta käsityökoria, jonka innoissaan oli kaatanut. -- -Koetan noudattaa hänen esimerkkiään ja todella olla iloinen enkä vain -näyttää siltä, etten hetkeksikään turmelisi hänen onneaan. Mutta -helppoa se ei ole, sillä tämä on kauhea pettymys, ja Jon silmistä -vieri katkeria kyyneliä pienelle neulatyynylle, joka hänellä oli -kädessään. - --- Jo rakas, olen hyvin itsekäs, mutta en tulisi toimeen ilman sinua -ja olen iloinen, että jäät kotiin, kuiskasi Beth ja halasi häntä -niin hellästi ja hartaasti, että se lohdutti Jota, vaikka tämä olisi -halunnut lyödä itseään korvalle ja nöyrästi pyytää, että Carrolin -täti laskisi suosionsa taakan hänen harteilleen, jotta täti saisi -nähdä, miten kiitollisena hän sen kantaisi. - -Kun Amy tuli kotiin, kykeni Jo ottamaan jo osaa yhteiseen iloon, -ehkäpä ei aivan yhtä sydämellisesti kuin muulloin, mutta hän ei silti -kadehtinut Amyn hyvää onnea. Nuori neiti itse ihastui tavattomasti -tiedosta. Hän käveli ympäriinsä juhlallisen onnellisena, alkoi samana -iltana lajitella värejään ja järjestää siveltimiään matkaa varten ja -jätti sellaiset pikkuseikat kuin vaatteet, rahat ja passin niiden -huoleksi, joiden mieli ei liikkunut taiteen maailmoissa. - --- Ei tämä ole pelkkä huvimatka, Amy virkkoi painokkaasti -puhdistaessaan parasta palettiaan. -- Tämä matka ratkaisee -elämänurani. Jos minulla on lahjoja, ne kyllä tulevat ilmi Roomassa, -ja siinä tapauksessa aion osoittaa ne jotenkin. - --- Entäs jos sinulla ei ole? kysäisi Jo ommellessaan silmät punaisina -uusia kauluksia Amylle. - --- Siinä tapauksessa palaan kotiin ja rupean piirustuksenopettajaksi, -vastasi maineen havittelija filosofisen tyynesti. Mutta hän irvisti -ajatellessaan tätä mahdollisuutta ja hankasi palettia ikään kuin -näyttääkseen, ettei hän hevillä luopuisi toiveistaan. - --- Sitä sinä et tee; sinä et viitsi tehdä kovaa työtä, vaan menet -naimisiin jonkun rikkaan miehen kanssa ja palaat kotiin nauttimaan -ylellisyydestä elämäsi loppuun asti, virkkoi Jo. - --- Ennustuksesi käyvät joskus toteen, mutta tähän en usko. Toivon -tietysti että niin kävisi, sillä jollei minusta ole taiteilijaksi, -olisi hauskaa, kun voisi edes auttaa niitä, joilla on lahjoja, -virkkoi Amy hymyillen, ikään kuin hyvän haltijattaren osa olisi -miellyttänyt häntä enemmän kuin köyhänä piirustuksenopettajana -eläminen. - --- Hm, huokasi Jo, jos sinä toivot sitä, niin saat sen, sillä sinun -toiveesi toteutuvat aina -- minun eivät milloinkaan. - --- Tahtoisitko sinä lähteä? kysyi Amy hieroen mietteissään nenäänsä -veitsellä. - --- Totta kai! - --- No, vuoden tai parin kuluttua kutsun sinut sinne ja sitten -kaivamme Forumilta muinaisesineitä ja toteutamme kaikki suunnitelmat, -jotka olemme yhdessä tehneet. - --- Kiitoksia; muistutan sinua lupauksestasi, sitten kun se ihana -päivä tulee, jos se tulee milloinkaan, vastasi Jo yrittäen olla -kiitollinen tuosta epävarmasta, mutta houkuttelevasta kutsusta. - -Valmisteluihin ei ollut paljon aikaa ja talossa riitti puuhaa Amyn -lähtöön saakka. Jo kesti hyvin siihen asti kun viimeinen sininen -nauhan kaistale oli kadonnut näkyvistä, mutta silloin hän vetäytyi -pakopaikkaansa ullakolle ja itki, kunnes ei enää jaksanut. Amy kesti -lujana laivan lähtöön saakka; mutta juuri kun nostosilta oli määrä -vetää laivaan, hän äkkiä käsitti, että kohta kokonainen valtameri -erottaisi hänet rakkaistaan. Hän tarrautui kiinni Laurieen, joka -kauimmin viipyi laivassa, ja nyyhkytti: - --- Voi, pidä huolta heistä, ja jos jotakin tapahtuu... - --- Lupaan sen, hyvä ystävä, ja jos jotakin tapahtuu, tulen -lohduttamaan sinua, kuiskasi Laurie ollenkaan aavistamatta, että -hänen täytyisi toteuttaa lupauksensa. - -Niin Amy matkusti vanhaan maailmaan, joka nuorten silmissä näyttää -uudelta ja kauniilta. Isä ja ystävä jäivät rannalle ja toivoivat -hartaasti, että kohtalo olisi lempeä onnelliselle tytölle, joka -huiskutti heille laivan kannelta, kunnes ei enää muuta näkynyt kuin -kesäinen auringonpaiste, joka leikitteli meren laineilla. - - - - -8 - -ULKOMAANKIRJEENVAIHTAJAMME - - - Lontoossa - - Rakas kotiväki. - - Täällä siis todellakin istun Bath-hotellin ikkunan ääressä - Piccadillylla. Tämä paikka ei ole muodissa, mutta setä asui - täällä monta vuotta sitten eikä hän tahtonut mennä muualle; - emme viivy täällä kauan, niin ettei sillä ole väliä. En osaa - kertoakaan miten olen nauttinut kaikesta, en alkuunkaan, ja - sen vuoksi lähetän teille katkelmia muistiinpanovihostani, - sillä kotoa lähdettyäni en ole muuta tehnyt kuin piirtänyt ja - kirjoittanut. - - Lähetin teille Halifaxista muutaman rivin, kun tunsin oloni - kurjaksi, mutta sen jälkeen voin oikein hyvin, olin enimmäkseen - terveenä, ja vietin kaiket päivät kannella, missä oli paljon - hauskoja ihmisiä. Kaikki olivat minulle erittäin ystävällisiä, - varsinkin upseerit. Älä naura, Jo; laivalla tosiaan tarvitaan - herrasmiehiä auttamaan ja palvelemaan. Kun heillä sitä paitsi - ei ole mitään tekemistä, on pelkästään palvelus käyttää heitä - hyödyksi, hehän muuten sauhuttaisivat itsensä kuoliaiksi. - - Täti ja Flo makasivat koko matkan merisairaina ja halusivat olla - yksinään. Minä siis lähdin pitämään hauskaa autettuani heitä - niin paljon kuin voin. Miten ihanaa oli kävellä kannella -- ja - ne auringonlaskut, hieno ilma ja aallot sitten! Oli melkein yhtä - jännittävää kuin ratsastaa nopealla hevosella, kun kiidimme - eteenpäin sellaista vauhtia. Kunpa Beth olisi päässyt mukaan, - matka olisi tehnyt hänelle hyvää; Jo olisi varmasti kiivennyt - innoissaan raakapuulle istumaan, tehnyt tuttavuutta konemiesten - kanssa ja puhunut kapteenin komentotorveen. - - Matka oli todella taivaallinen, mutta tuntui hauskalta, - kun Irlannin rannikko tuli näkyviin. Minusta se näytti - herttaiselta: siellä oli vihreää ja aurinkoista, pieniä ruskeita - mökkejä, joillakin kukkuloilla näkyi raunioita ja laaksoissa - herraskartanoita, joitten puistoissa saksanhirvet kävivät - laitumella. Saavuimme sinne aikaisin aamulla, enkä tosiaan kadu, - että nousin katsomaan. Lahti oli täynnä pieniä veneitä, rannikko - maalauksellinen ja taivas rusotti kaiken yllä. En ikinä unohda - sitä. - - Queenstownissa erosimme herra Lennoxista -- hän on eräs uusi - tuttavani -- ja kun mainitsin Killarneyn järvistä, hän huokasi ja - lauloi katsoen minuun: - - Ah, tokkopa tunnet Kate Kearneyn? - Hän rannoilla kulkee Killarneyn. - Hänen silmänsä hurma - on vaara ja turma, - sillä kumma on katse Kate Kearneyn. - Typerää, vai mitä? - - Liverpoolissa viivyimme vain pari tuntia. Siellä on likaista ja - meluisaa ja lähdin sieltä mielelläni. Setä ryntäsi kaupungille, - osti koirannahkakäsineet, rumat paksupohjaiset kengät, - sateenvarjon ja ennen kaikkea ajatti itselleen poskiparran, - minkä tehtyään hän uskoi näyttävänsä aidolta britiltä. Mutta jo - ensimmäinen pieni kengänkiillottaja, joka sai puhdistaa hänen - kenkänsä, huomasi niiden kuuluvan amerikkalaiselle ja sanoi - virnistellen: - - -- Kas niin, sir, nyt ne ovat siistit. Olen kiillottanut ne - jenkkien parhaalla voiteella. - - Se huvitti setää sanomattomasti. Voi, minun täytyy kertoa, mitä - se hassu Lennox teki! Hän käski ystävänsä Wardin, joka jatkoi - matkaa meidän kanssamme, tilata kukkia minulle, ja kun tulin - huoneeseeni, näin ensimmäiseksi kauniin kukkakimpun ja kortissa - luki "Parhain terveisin Robert Lennoxilta". Eikö se ollut hupsua, - tytöt? Minä pidän matkustamisesta. - - En ennätä lainkaan Lontooseen, jollen pidä kiirettä. Matka - sinne kulki kuin suuren taidemuseon halki, joka on täynnä - ihania maisemamaalauksia. Pidin eniten maalaistaloista; niissä - oli olkikatot, murattia räystääseen saakka, ristikkoikkunat, - ja oviaukoissa seisoskeli pulskia emäntiä punaposkiset lapset - helmoissaan. Karjakin näytti lauhkeammalta kuin meikäläinen - seisoessaan puolisäärtä myöten apilassa, ja kanat kotkottivat - tyytyväisinä. En ole milloinkaan nähnyt yhtä puhtaita värejä -- - ruoho oli helakan vihreää, taivas kovin sininen, vilja keltaista - ja metsä syvän tumma -- koko matkan olin ihastuksissani ja samoin - oli Flokin. Juoksimme ikkunan äärestä toiseen ja yritimme nähdä - kaiken junan kiitäessä sadan kilometrin tuntivauhtia. Täti oli - väsynyt ja kävi nukkumaan, mutta setä tutki opaskirjaansa eikä - mikään saanut häntä hämmästymään. - - Tähän tapaan kului matka: Amy hypähtää seisomaan: - - -- Oi tuolla on varmasti Kenilworth, tuo harmaa tuolla puiden - keskellä! - - Flo syöksyy minun ikkunani ääreen. -- Miten sievä se on! Mennään - sinne joskus, eikö niin isä? - - Setä ihailee kaikessa rauhassa saappaitaan. -- Emme, kultaseni, - jollet tahdo olutta. Se on panimo. - - Äänettömyys -- sitten Flo huudahtaa: -- Hirveätä, tuolla on - hirsipuu ja siihen ripustetaan parhaillaan miestä. - - -- Missä, missä? huutaa Amy ja saa näkyviinsä kaksi korkeaa - pylvästä, joiden välillä on poikkipuu ja siitä riippumassa - rautaketjuja. - - -- Kivihiilikaivos, huomauttaa setä silmää iskien. - - -- Tuolla makaa sievä lammaslauma nurmella, sanoo Amy. - - -- Katso isä, eivätkö ne ole herttaisia! lisää Flo tunteellisesta. - - -- Ne ovat hanhia, arvoisat neidit, vastaa setä äänellä, joka - saa meidät olemaan hiljaa, kunnes Flo rupeaa lukemaan "Kapteeni - Cavendishin lemmenseikkailuja" ja minä saan yksin nauttia - maisemasta. - - Kun tulimme Lontooseen, satoi tietenkin, emmekä nähneet muuta - kuin sumua ja sateenvarjoja. Me lepäsimme, purimme matkalaukut - ja teimme vähän ostoksia sadekuurojen lomassa. Mary-täti osti - minulle uusia vaatteita, sillä lähdin matkalle niin kiireesti, - etten ehtinyt läheskään valmiiksi. Sain valkoisen hatun, jossa - on sininen sulka, siihen sopivan musliinipuvun ja mitä ihanimman - viitan. On todella hauskaa käydä ostoksilla Regent Streetillä: - tavarat vaikuttavat huokeilta -- kauniit silkkinauhatkin maksavat - vain kuusi pennyä metri. Keräsin varastoon kaikenlaista, mutta - hansikkaat ostan vasta Pariisista. Eikö se kuulosta rikkaalta ja - hienolta? - - Flo ja minä tilasimme huviksemme vaunut sillä aikaa kun täti - ja setä olivat kaupungilla ja lähdimme ajelemaan. Sittemmin - kuulimme, ettei ole sopivaa nuorten neitosten lähteä yksinään - ajelemaan. Se oli sitten hullua! Kun olimme päässeet puisen - vaununkatoksen alle, lähti mies ajamaan sellaista vauhtia, että - Flo pelästyi ja pyysi minua varoittamaan ajuria. Mutta mies istui - jossakin takana ulkopuolella enkä nähnyt häntä. Hän ei kuullut - huutoani eikä huomannut, kun hosuin päivänvarjolla, ja siinä me - istuimme neuvottomina ja vaunut kolisivat eteenpäin ja kaarsivat - kadunkulmissa suorastaan hengenvaarallista vauhtia. Lopulta - keksin epätoivoissani pienen luukun katossa, ja kun työnsin sen - auki, ilmestyi siihen punainen silmä ja samea ääni kysyi: - - -- No, mitä nyt, neiti? - - Lausuin määräykseni niin rauhallisesti kuin osasin, mies pamautti - luukun kiinni mumisten: -- Kyllä, kyllä, neiti, ja antoi sitten - hevosensa kävellä hitaasti kuin hautajaissaatossa. Avasin taas - luukun ja sanoin: -- Hiukan nopeammin, ja samassa hän antoi taas - nelistää niin kuin alussa ja me tyydyimme kohtaloomme. - - Tänään oli kaunis ilma ja me menimme Hyde Parkiin, joka on tässä - aivan vieressä, me näet olemme ylhäisempiä kuin miltä näytämme. - Devonshiren herttua asuu aivan lähellä. Olen usein nähnyt hänen - palvelijoittensa seisoskelevan portilla. Vähän matkan päässä on - Wellingtonin herttuan asunto. - - Voi, mitä kaikkea minä olen nähnyt! Lihavat leskirouvat ajelivat - punaisissa ja keltaisissa vaunuissa, mahtavat palvelijat, - joilla oli silkkisukat ja samettitakit, seisoivat takana ja - kuski ohjasi hevosia. Näin hyvinpukeutuneita palvelustyttöjä, - joilla oli mukanaan suloisia lapsia; kauniita tyttöjä, jotka - näyttivät olevan puolinukuksissa; keikareita omituisine - englantilaismallisine hattuineen vetelehtimässä siellä täällä ja - komeita punatakkisia sotilaita, joilla oli turkislakki toisella - korvalla ja jotka olivat niin huvittavan näköisiä, että olisin - tahtonut piirtää heidät. - - Rotten Row on sama kuin Route de Roi eli kuninkaan tie, nykyään - se muistuttaa lähinnä ratsastuskoulua. Ratsut ovat upeita ja - miehet, varsinkin hevostenhoitajat, ratsastavat hyvin; mutta - naiset ovat jäykkiä ja pomppivat hevosen selässä, ja sitä ei - meillä hyväksyttäisi. Olisin tahtonut näyttää heille oikeata - hurjaa amerikkalaista laukkaa, sillä he ravasivat juhlallisesti - edestakaisin tiukoissa puvuissaan ja korkeissa hatuissaan ja - näyttivät nukeilta. Kaikki ratsastavat -- vanhat miehet, lihavat - naiset, pienet lapset -- ja nuoret harrastavat samalla hakkailua. - Näin erään parin antavan toisilleen ruusunnupun, täällä on - nimittäin muotia pitää sellaista napinlävessä, ja minusta se on - aika hauska keksintö. - - Iltapäivällä olimme Westminster Abbeyssä, mutta älkää odottako, - että kuvailisin sitä, se olisi mahdotonta -- sanon vain että - se oli ylimaallinen! Nyt illalla menemme teatteriin katsomaan - Fechteriä ja se on sopiva loppu elämäni hauskimmalle päivälle. - - Keskiyöllä - - On jo myöhä, mutta en voi panna aamulla kirjettäni postiin, - jollen kerro mitä tänä iltana tapahtui. Voitteko arvata - ketkä tulivat luoksemme kun istuimme teepöydässä? Laurien - englantilaiset ystävät Fred ja Frank Vaughan! Olin kovin - hämmästynyt, sillä en olisi tuntenut heitä, jollen olisi nähnyt - heidän käyntikorttejaan. Molemmat ovat isoja miehiä ja heillä on - poskiparta; Fred on englantilaisittain komea ja Frank on paljon - parantunut. Hän kulkee ilman kainalosauvoja ja ontuu tuskin - ollenkaan. He olivat Laurielta kuulleet mihin hotelliin menemme - ja tulivat pyytämään meitä luokseen asumaan. Mutta setä ei halua - mennä heille, niinpä aiomme vain kiittää kutsusta ja käydä heillä - kun voimme. - - He tulivat meidän kanssamme teatteriin ja meillä oli oikein - hauskaa. Frank seurusteli Flon kanssa ja Fred ja minä juttelimme - menneistä, nykyisistä ja tulevista iloista aivan kuin olisimme - tunteneet toisemme koko ikämme. Kertokaa Bethille, että Frank - kysyi hänen kuulumisiaan ja tuli pahoilleen kun kuuli, ettei - hän ole oikein terve. Kun puhuin Josta, Fred nauroi ja lähetti - kunnioittavimmat terveisensä suurelle hatulle. Kumpikin muisti - hyvin Laurencen leirin ja kuinka hauskaa meillä siellä oli. - Tuntuu kuin siitä olisi kulunut jo monta vuotta. - - Täti naputtaa jo kolmannen kerran seinään, niin että minun - täytyy kai lopettaa. Tuntuu melkein kuin olisin kevytkenkäinen - lontoolainen hienostonainen, kun kirjoitan näin myöhään illalla - huoneessa, joka on täynnä kauniita esineitä, ja mielessäni - liikkuvat vain puistot, teatterit, uudet puvut ja komeat miehet, - jotka huudahtelevat "Ah!" ja kiertävät vaaleita viiksiään - englantilaisen ylimielisinä. Kaipaan teitä kaikkia ja huolimatta - tästä hölynpölystä pysyn aina teidän rakkaana. - - Amynanne - - Pariisissa - - Rakkaat tytöt! - - Viime kirjeessäni kerroin teille Lontoossa olostamme -- miten - ystävällisiä Vaughanit meille olivat ja miten hauskoja kutsuja - he järjestivät. Minä nautin eniten käynnistä Hampton Courtissa - ja Kensington-museossa. Hamptonissa näin Rafaelin luonnoksia ja - museossa Turnerin, Lawrencen, Reynoldsin, Hogarthin ja muiden - suuruuksien maalauksia. - - Richmond Parkissa vietimme ihanan päivän. Teimme sinne aito - englantilaisen huviretken ja siellä oli minulle yllin kyllin - upeita tammia ja saksanhirviä piirrettäväksi; sain kuulla myös - satakielen laulavan, ja nähdä leivosten kohoavan korkealle - pilviin. Fredin ja Frankin ansiosta näimme Lontoota mielin - määrin, ja sieltä oli hyvin ikävä lähteä. Sillä vaikka - englantilaiset vastahakoisesti avaavat ovensa ulkomaalaisille, - niin sen tapahduttua heidän vieraanvaraisuudelleen ei ole vertaa. - On toiveita tavata Vaughanit ensi talvena Roomassa. Minulle on - kauhea pettymys, jos emme tapaa, sillä Grace ja minä olemme - ylimmät ystävät ja pojat ovat oikein mukavia -- etenkin Fred. - - No niin, olimme tuskin ehtineet asettua tänne, kun hän taas - ilmestyi eteemme ja kertoi tulleensa lomalle ja olevansa menossa - Sveitsiin. Täti oli alussa vähän pidättyväinen, mutta Fred - selitti asian niin rauhallisesti, ettei täti voinut huomauttaa - mitään, ja nyt kaikki sujuu erinomaisesti. - - Fred puhuu ranskaa kuin äidinkieltään, enkä ymmärrä miten - tulisimme toimeen ilman häntä. Setä osaa tuskin sanaakaan ja - puhuu itsepäisesti englantia hyvin kovalla äänellä, ikään - kuin saisi siten ihmiset paremmin ymmärtämään. Täti ääntää - vanhanaikaisesti, ja vaikka Flo ja minä luulimme osaavamme - ranskaa aika hyvin, huomasimme ettemme osaakaan, ja olemme hyvin - onnellisia, että meillä on Fred 'puhemiehenä', kuten setä sanoo. - - Meillä on suurenmoista täällä! Aamusta iltaan katselemme - nähtävyyksiä, syömme lounaamme jossakin hauskassa kahvilassa ja - joudumme kaikenlaisiin hassuihin seikkailuihin. Sateiset päivät - vietän Louvressa ja nautin tauluista. Jo nyrpistäisi varmaan - nenäänsä hienoimmille, koska hän ei ymmärrä taidetta; mutta - minäpä ymmärrän ja kehitän arvostelukykyäni ja makuani parhaani - mukaan. - - Jo pitäisi varmaan enemmän kuuluisuuksien muistoesineistä, minä - olen nähnyt Napoleonin kolmikulmaisen hatun ja harmaan takin, - hänen poikansa kehdon ja hänen vanhan hammasharjansa ja lisäksi - Marie Antoinetten pienen kengän, Saint Denis'n sormuksen, Kaarle - Suuren miekan ja paljon muita mielenkiintoisia esineitä. Kun - tulen kotiin, saatte kuulla niistä tuntimääriä, nyt en ehdi - kirjoittaa enempää. - - Palais Royal on taivaallinen paikka -- siellä on niin paljon - jalokiviä ja ihania tavaroita, että olen aivan onneton, kun en - voi ostaa niitä. Fred olisi halunnut lahjoittaa minulle jotakin, - mutta en tietystikään suostunut. Boulognen metsä ja Champs - Elysées ovat myös suurenmoiset. - - Olen nähnyt keisarillisen perheen monta kertaa. Keisari on ruma, - ankaran näköinen mies, keisarinna taas kalpea ja kaunis, mutta - mauttomasti pukeutunut -- hänellä oli purppuranpunainen puku, - vihreä hattu ja keltaiset hansikkaat. Pikku Napoleon on komea - poika, hän juttelee opettajan kanssa ja heittelee lentosuukkoja - ihmisille ajaessaan nelivaljakossa; kuskeilla on punaiset - silkkitakit ja edellä ja jäljessä kulkee ratsuvartio. - - Käymme usein kävelemässä Tuileries'n puutarhassa; siellä on - viehättävää, vaikka vanha Luxembourgin puisto on enemmän minun - makuuni. Pére la Chaisen hautausmaa on erikoinen paikka, siellä - on hautaholveja, jotka ovat kuin pieniä huoneita. Kun kurkistaa - sisään, näkee pöydän, jolla on vainajan kuvia, ja ympärillä on - tuoleja, joilla omaiset saavat istua, kun he tulevat suremaan - häntä. Se on tosi ranskalaista. - - Asumme Rue de Rivolin varrella ja istuessamme parvekkeella voimme - katsella pitkää, komeaa katua kumpaankin suuntaan. Se on hauskaa - ja usein istumme siellä iltaa keskustellen, kun päivän puuhista - uupuneina emme jaksa lähteä ulos. Fred on hauska seuramies - ja minusta hän on miellyttävin poika, jonka milloinkaan olen - tavannut -- paitsi Laurieta, joka on käytökseltään viehättävämpi. - Toivoisin että Fred olisi tumma, sillä en pidä vaaleista - miehistä. Mutta Vaughanit ovat hyvin rikkaita ja polveutuvat - ylhäisestä suvusta, ja sen vuoksi en voi moittia heidän keltaista - tukkaansa, etenkin kun omani on vielä vaaleampi. - - Ensi viikolla jatkamme matkaa Saksaan ja Sveitsiin. Matkustamme - nopeasti, niin että voin lähettää teille vain ylimalkaisia - selostuksia. Kirjoitan päiväkirjaa ja koetan tarkoin painaa - mieleeni ja kuvata kaiken mitä näen ja ihailen, kuten isä minua - neuvoi. Se on hyvä tapa ja muistiinpanoistani ja luonnoksistani - saatte paremman käsityksen matkastamme kuin näistä. - - Adieu, halaan teitä kaikkia... - - Vôtre Amie. - - Heidelbergissä - - Rakas äiti. - - Minulla on nyt vapaa hetki ennen kuin lähdemme Berniin, ja aion - kirjoittaa sinulle mitä on tapahtunut, sillä minulla on aika - tärkeitä asioita kerrottavana, kuten kohta näet. - - Laivamatka Reiniä pitkin oli ihana; en tiedä tarpeeksi kauniita - sanoja sen kuvaamiseen. Koblenzissa meillä oli hauskaa, sillä - muutamat bonnilaiset ylioppilaat, joihin Fred oli tutustunut - laivalla, pitivät meille serenadin. Oli kaunis kuutamoyö ja - noin kello yhdeltä Flo ja minä heräsimme siihen, että ikkunan - alta kuului säveliä. Pomppasimme pystyyn ja piilouduimme - ikkunaverhojen taakse, ja kun salaa kurkistimme ulos, näimme - Fredin ja ylioppilaat alhaalla laulamassa. En milloinkaan ole - kokenut mitään niin romanttista -- kuutamo, joki, laivasilta, - vastakkaisella rannalla uljas linna ja musiikkia, joka olisi - kyennyt pehmittämään kivisydämenkin. - - Kun laulu oli loppunut, heitimme muutaman kukkasen alas ja - näimme heidän kiistelevän niistä ja heittelevän lentosuukkoja - näkymättömille neidoille ja lähtevän nauraen matkaansa -- - luultavasti polttelemaan ja juomaan olutta. Seuraavana aamuna - Fred näytti tunteellisen näköisenä minulle rutistunutta kukkasta, - jota hän kantoi liivintaskussaan. Nauroin hänelle ja sanoin, että - Flo oli sen heittänyt enkä minä. Se näköjään harmitti Frediä, - sillä hän heitti kukan pois ja tuli taas järkiinsä. Pelkään että - saan vielä vastusta tuosta pojasta, tuntuu siltä. - - Nassau oli hauska kylpypaikka, samoin Baden-Baden, jossa Fred - menetti rahaa ja sai torut minulta. Hän tarvitsee jonkun, joka - pitää hänestä huolta, kun Frank ei ole mukana. Kate sanoi kerran, - että olisi hyvä jos hän menisi pian naimisiin, ja minä olen samaa - mieltä. Frankfurtissa oli ihastuttavaa, näin Goethen talon, - Schillerin muistopatsaan ja Danneckerin kuuluisan Ariadnen. Se - oli hyvin kaunis, mutta olisin saanut siitä enemmän irti, jos - olisin tuntenut kertomuksen paremmin. En halunnut kysyä sitä - muilta, sillä kaikki tunsivat sen hyvin tai olivat ainakin - tuntevinaan. Toivon että Jo kertoo sen minulle; minun olisi - pitänyt lukea enemmän, sillä huomaan etten tiedä mitään, ja se on - nöyryyttävää. - - Nyt seuraa sitten vakava asia -- se tapahtui näet täällä ja - Fred on juuri lähtenyt. Hän on ollut niin kohtelias ja hauska - koko ajan, että pidämme hänestä kaikki kovasti. Pidin hänen - ystävällisyyttään vain matkatoveruutena aina siihen serenadiyöhön - saakka. Mutta sen jälkeen minusta on alkanut tuntua, että - kuutamokävelyt, keskustelut parvekkeella ja yhteiset seikkailut - päivisin ovat merkinneet hänelle muutakin kuin huvittelua. - - En ole antanut aihetta siihen, äiti, ihan totta; olen koko ajan - muistanut neuvojasi ja koettanut seurata niitä. En minä voi sille - mitään, jos ihmiset pitävät minusta; en minä yritä miellyttää - heitä ja minusta on ikävää, jollen voi pitää heistä, vaikka Jo - väittää, ettei minulla ole lainkaan sydäntä. - - Arvaan kyllä, että äiti pudistaa päätään ja tytöt sanovat: -- Voi - sitä laskelmoivaa pikku lurjusta! mutta kaikesta huolimatta olen - päättänyt, että jos Fred kosii minua, vastaan myöntävästi, vaikka - en olekaan silmittömästi rakastunut häneen. Minä pidän hänestä ja - me viihdymme hyvin yhdessä. Hän on hauskannäköinen, nuori, aika - älykäs ja hyvin rikas -- vielä paljon rikkaampi kuin Laurencet. - - Tuskin hänen omaisillaan olisi mitään sitä vastaan ja minä - tulisin varmaan hyvin onnelliseksi, sillä he ovat kaikki - ystävällisiä, sivistyneitä ja hienoja ihmisiä ja he pitävät - minusta. Fred kaksosista vanhempana saa luultavasti kartanon; ja - se onkin tosi upea! Kaupunkitalo on hienostokadun varrella. Se - ei ole yhtä näyttävä kuin meikäläiset isot talot, mutta paljon - mukavampi ja täynnä järkevää ylellisyyttä, jolle englantilaiset - antavat arvoa. Minä pidän siitä, koska se on omaperäistä. Olen - nähnyt hopeisen pöytäkaluston, perhekalleudet, vanhat palvelijat - ja kuvia maatilasta, sen kauniista puistoista, komeasta - päärakennuksesta ja hienoista hevosista. Sen enempää ei voisi - toivoakaan. Otan mieluummin sen kuin ylhäisen arvonimen, johon - tytöt helposti tarttuvat. - - Saatan näyttää laskelmoivalta, mutta vihaan köyhyyttä enkä aio - sietää sitä hetkeäkään kauemmin kuin on välttämätöntä. Jonkun - meistä täytyy päästä hyviin naimisiin; Meg ei päässyt, Jo ei - tahdo, Beth on vielä liian nuori. En koskaan menisi naimisiin - sellaisen miehen kanssa, jota vihaan tai halveksin, siitä saatte - olla varmoja. Vaikka Fred ei olekaan sankari-ihanteeni, hän on - hyvä ja aikaa myöten oppisin pitämään hänestä tarpeeksi, jos - hän rakastaisi minua ja antaisi minun tehdä niin kuin haluan. - Tähän tapaan pohdin asiaa viime viikon aikana, sillä oli selvää, - että Fred on rakastunut minuun. Hän ei ole puhunut mitään, mutta - sen on voinut nähdä kaikenlaisista pikku seikoista. Hän ei - milloinkaan kulkenut Flon kanssa, vaan järjesti itsensä minun - viereeni vaunuissa, ruokapöydässä ja kävelyllä. Hän tuli heti - hentomieliseksi, kun jouduimme kahden kesken, ja synkistyi, jos - joku muu rohkeni puhutella minua. Eilen päivällisellä, kun eräs - itävaltalainen upseeri tuijotti meitä ja sanoi sitten toverilleen - -- irstaan näköiselle paronille -- jotain ihastuttavasta - vaaleaveriköstä, Fred näytti vihaiselta kuin leijona ja leikkasi - lihapalaansa niin raivokkaasti, että se oli vähällä lentää - lautaselta. Hän ei ole viileitä, jäykkiä englantilaisia, vaan - aika pippurinen, sillä hänessä on skotlantilaista verta. - - No niin, eilen illalla menimme linnalle katsomaan auringonlaskua - -- Fredin oli määrä tavata meidät siellä haettuaan ensin postin. - Meillä oli tavattoman hauskaa tutkiessamme raunioita ja vanhaa - olutkellaria ja kävellessämme kauniissa puutarhassa, jonka - vaaliruhtinas kauan sitten oli laitattanut englantilaiselle - vaimolleen. Pidin eniten laajasta pengermästä, koska sieltä oli - ihana näköala, ja jäin sinne piirtämään kiviseinään hakattua - leijonanpäätä, jota punaiset kuusamanoksat ympäröivät, sillä - aikaa kun toiset menivät tutkimaan sisähuoneita. Istuin - siinä katsellen laakson halki virtaavaa Neckaria, kuunnellen - itävaltalaisen soittokunnan säveliä ja odotellen rakastettuni - tuloa aivan kuin romaaneissa. Minusta tuntui, että jotakin - oli tapahtumaisillaan ja olin valmistautunut siihen. En ollut - hämmentynyt enkä peloissani, vaan aivan tyyni, mutta minua - jännitti vähän. - - Samassa kuulin Fredin äänen ja hän tuli kiireesti luokseni - suuresta porttiholvista. Hän oli niin huolestuneen näköinen, - että unohdin aivan itseni ja kysyin mikä häntä vaivasi. Hän - kertoi saaneensa kirjeen, jossa häntä pyydettiin heti tulemaan - kotiin, koska Frank oli vakavasti sairaana. Hän aikoi lähteä - heti, jo yöjunassa, ja hän oli tullut vain sanomaan hyvästit. - Olin pahoillani hänen tähtensä ja pettynyt omasta puolestani, - mutta vain hetkisen, sillä puristaessaan kättäni hän sanoi -- - äänensävyllä, josta en voinut erehtyä: - - -- Tulen pian takaisin, ethän unohda minua, Amy? - - En luvannut mitään, katsoin vain ja se riitti hänelle, eikä - enää ollut aikaa muuhun kuin hyvästelyyn ja terveisiin. Tunnin - kuluttua hän oli lähtenyt ja meillä on kovin ikävä häntä. - Tiedän että hän olisi tahtonut puhua asiasta, mutta eräästä - viittauksesta päätellen hän on luvannut isälleen vielä odottaa - jonkin aikaa. Hän on näet ajattelematon eikä isä halua hänen - tuovan ulkomaalaista miniää taloon. Kohta tapaamme Roomassa, ja - jollen silloin ole muuttanut mieltäni, vastaan: -- Tahdon, kun - hän kysyy minulta: -- Tahdotko tulla vaimokseni? - - Olen kertonut tämän tietysti aivan luottamuksellisesti. Älä ole - levoton minun takiani; muistathan että olen sinun järkevä Amysi; - saat olla varma, etten tee mitään ajattelematonta. Lähetä minulle - niin paljon neuvoja kuin haluat, noudatan niitä, jos voin. Jospa - nyt voisin nähdä sinut ja puhua kanssasi, äiti kulta. Rakasta - minua ja luota minuun. - - Oma Amysi. - - - - -9 - -HELLIÄ HUOLIA - - --- Jo, olen huolissani Bethistä. - --- Minkä vuoksi, äiti? Hänhän on ollut tavallista terveemmän näköinen -lasten syntymästä lähtien. - --- En ole nyt huolissani hänen terveydestään vaan hänen -mielentilastaan. Minusta tuntuu, että jokin asia painaa hänen -mieltään, ja tahtoisin että sinä ottaisit siitä selvää. - --- Miksi sinä sellaista ajattelet, äiti? - --- Hän istuu usein yksikseen eikä enää juttele isän kanssa niin -paljon kuin ennen. Eräänä päivänä näin hänen itkevän pienokaisten -vuoteen ääressä. Hän laulaa vain surullisia lauluja ja joskus hänen -kasvoillaan on outo ilme, jota en ymmärrä. Se ei ole Bethin tapaista -ja se huolestuttaa minua. - --- Oletko kysynyt häneltä? - --- Olen pari kertaa koettanut, mutta hän alkoi puhua vallan muusta -tai näytti niin vaivautuneelta, etten voinut jatkaa. En halua -pakottaa lapsiani uskomaan minulle asioitaan eikä minun yleensä ole -tarvinnut kauan odottaa, kun he jo kertovat minulle. - -Rouva March katseli puhuessaan Jota, mutta tämä ei näyttänyt tuntevan -mitään salaisia huolia -- paitsi Bethistä. Ommeltuaan hetken -ajatuksiinsa vaipuneena Jo sanoi: - --- Hän varttuu kaiken aikaa; hän alkaa haaveilla ja tuntea toiveita, -epäilyksiä, pelkoa, joista ei tiedä, mistä ne tulevat. Katsos, äiti, -Beth on jo kahdeksantoista; me vain emme oikein tajua sitä, vaan -kohtelemme häntä kuin lasta, mutta hänhän on jo nainen. - --- Niinhän hän on. Voi kultaseni, miten pian te kasvatte suuriksi, -huokasi äiti hymyillen. - --- Sitä ei voi auttaa, äiti kulta, sinun täytyy vain alistua -kantamaan huolia ja antaa poikasten lentää pesästä. Minä lupaan, -etten milloinkaan lennä kauas, jos se sinua yhtään lohduttaa. - --- Se lohduttaa paljonkin. Sinä olet suureksi avuksi minulle nyt -kun Meg on lähtenyt. Beth on liian heikko ja Amy liian nuori, jotta -heihin voisi turvautua. - --- Niin no, minua ei kova työ pelota ja perheessä täytyy aina -jonkun olla työmyyrä. Amy on etevä hienommissa töissä, minä taas -olen oikealla alallani silloin, kun matot on tomutettava tai puoli -perhettä makaa sairaana. Amy kunnostautuu ulkomailla, mutta minun -hartiani kestävät, jos kotona jokin menee vinoon. - --- Jätän Bethin asiat sinun huoleksesi, sillä hän avaa sydämensä -sinulle mieluummin kuin kenellekään toiselle. Ole kiltti hänelle -äläkä anna hänen luulla, että häntä pidetään silmällä tai että -hänestä puhutaan. Kun hänestä vain tulisi taas vahva ja iloinen, -muuta minä en toivo. - --- Onnenmyyrä! Minulla taas on toivomuksia kasapäin. - --- Mitä sinä sitten toivot, kultaseni? - --- Minä huojennan ensin Bethin huolet ja kerron sitten omani sinulle. -Ne eivät ole kovin raskaita, niin että jaksan hyvin kantaa ne siihen -asti. Jo jatkoi ompelemistaan ja nyökkäsi ymmärtäväisesti äidille, -niin että tämä ainakin hetkeksi rauhoittui tyttärensä suhteen. - -Jo oli syventyvinään omiin asioihinsa, mutta piti koko ajan -silmällä Bethiä. Vihdoin hän luuli keksineensä jotakin, joka kykeni -selittämään sisaren muuttumisen. Hän uskoi saaneensa johtolangan -eräästä pikku tapauksesta, ja vilkas mielikuvitus ja huoli Bethistä -sai aikaan loput. - -Eräänä lauantai-iltapäivänä kun hän ja Beth olivat kahdestaan kotona, -hän oli kirjoittavinaan ahkerasti, mutta vähän väliä hän vilkaisi -sisareensa, joka oli tavallista hiljaisempi. Beth istui ikkunan luona -ompelemassa, mutta tuon tuostakin työ vaipui syliin, pää painui -alakuloisesti käden varaan ja katse viipyi synkässä syksyisessä -maisemassa. Äkkiä joku kulki ikkunan alta viheltäen kuin rastas ja -kuului huudahdus: -- Selvä on! Tulen tänään teille. - -Beth säpsähti, nojautui eteenpäin, nyökkäsi hymyillen ja katsoi -sitten kulkijan jälkeen, kunnes tämän askelet lakkasivat kuulumasta. -Sitten hän sanoi hiljaa, ikään kuin itsekseen: - --- Miten vahvalta ja komealta ja iloiselta tuo poikakulta näyttääkään. - --- Hm! sanoi Jo tutkien yhä sisarensa kasvoja. Heleä puna katosi -yhtä nopeasti kuin oli tullutkin, hymy haihtui ja kohta kimalsi -ikkunalaudalla kirkas kyynel. Beth pyyhkäisi sen pois ja katsahti -arasti Johun, mutta tämä kirjoitti tavatonta vauhtia ja näytti -kokonaan syventyneen "Olympian valaan". Kun Bethin pää kääntyi, -Jo alkoi taas pitää häntä silmällä. Sisar pyyhki tuon tuostakin -silmiään, ja puoleksi poispäin kääntyneet kasvot olivat niin -surulliset, että Jon omatkin silmät kyyneltyivät. Hän pelkäsi -paljastavansa itsensä ja hiipi pois mumisten muka tarvitsevansa lisää -paperia. - --- Hyvänen aika, Beth rakastaa Laurieta! hän sanoi päästyään omaan -huoneeseensa, kalpeana järkytyksestä, jonka tämä hänen tekemänsä -keksintö oli aiheuttanut. -- En voinut uneksiakaan siitä. Mitähän -äiti sanoo? Mahtaakohan Laurie -- Jo vaikeni ja lehahti punaiseksi, -kun ajatus pälkähti hänen päähänsä. -- Kauheaa, jos Laurie ei rakasta -Bethiä. Hänen täytyy, minä panen hänet rakastamaan! Jo pudisti -päätään uhkaavasti Laurien kuvalle, joka vallattoman näköisenä -hymyili hänelle seinältä. -- Voi, mehän kasvamme hirveää vauhtia. Nyt -Meg on jo naimisissa ja kahden lapsen äiti, Amy liehuu Pariisissa ja -Beth on rakastunut. Minä olen ainoa järkevä. - -Jo vaipui hetkeksi syviin ajatuksiin katse valokuvassa viipyen. -Sitten hän antoi ryppyjen otsaltaan oieta ja sanoi nyökäten kuvalle -päättävästi: - --- Ei kiitos, hyvä herra. Olet tosin ihastuttava, mutta ihan yhtä -häilyvä kuin viirikukko. Ei sinun auta lähetellä liikuttavia kirjeitä -ja hymyillä mielistelevästi, siitä ei ole mitään hyötyä, enkä minä -pidä siitä. - -Jo huokasi ja vaipui mietteisiinsä, joista havahtui vasta kun hämärä -ajoi hänet takaisin alakertaan tekemään lisää havaintoja, ja niistä -hän sai vain vahvistusta epäluulolleen. - -Vaikka Laurie liehitteli Amya ja laski leikkiä Jon kanssa, hän -oli aina käyttäytynyt Bethiä kohtaan erikoisen hellästi ja -ystävällisesti. Mutta kaikkihan olivat Bethille kilttejä, eikä -kukaan siksi ollut tullut ajatelleeksi, että Laurie pitäisi Bethistä -enemmän kuin muista. Päinvastoin perheessä oli viime aikoina -vakiintunut se käsitys, että 'poikakulta' alkoi yhä enemmän pitää -Josta, vaikka tämä ei sietänyt kuulla puhuttavankaan asiasta, vaan -suuttui silmittömästi, jos joku uskalsi vihjata siihen. Jos he -olisivat olleet selvillä kuluneen vuoden hellistä kohtauksista tai -pikemminkin niiden yrityksistä -- ne oli näet tukahdutettu alkuunsa --- he olisivat suureksi tyydytyksekseen voineet huomauttaa: -- Enkös -minä sanonut. Mutta Jo vihasi hakkailua ja hänellä oli aina valmiina -leikkipuhe tai hymy vaaran uhatessa. - -Mentyään korkeakouluun Laurie rakastui aluksi noin kerran -kuukaudessa. Nämä pienet ihastukset olivat kiihkeitä, mutta menivät -pian ohi jälkiä jättämättä ja huvittivat kovasti Jota, ja tämä -seurasi kiinnostuneena toivon, epätoivon ja alistumisen vaiheita, -joita hänelle uskottiin heidän jokaviikkoisissa keskusteluissaan. - -Sen jälkeen seurasi aika, jolloin Laurie lakkasi palvomasta monia -kohteita, vihjaili salaperäisesti yhteen kaikkivoittavaan intohimoon -ja joutui ajoittain synkkämielisyyden valtaan. Sitten hän jätti -arkaluontoisen aiheen kokonaan, kirjoitti filosofisia kirjeitä Jolle, -ryhtyi ahkeraksi ja ilmoitti 'pingottavansa' ja aikovansa suorittaa -loistavan loppututkinnon. - -Tämä miellytti tyttöä enemmän kuin hämärähetkien lemmentunnustukset, -hellät kädenpuristukset ja paljonpuhuvat silmäykset. Jon järki -oli kehittynyt aikaisemmin kuin sydän, ja hän harrasti mieluummin -mielikuvitussankareita kuin eläviä, koska edelliset saattoi työntää -pöytälaatikkoon silloin kun halusi, kun taas jälkimmäisiä oli -vaikeampi käsitellä. - -Näin olivat asiat, kun Jo teki tärkeän havaintonsa, ja tänä iltana -hän piti Laurieta silmällä tarkemmin kuin milloinkaan ennen. Jollei -hän olisi saanut ajatusta päähänsä, hän ei olisi huomannut mitään -erityistä siinä, että Laurie oli hyvin ystävällinen Bethille, joka -puolestaan oli hiljainen kuten aina. Mutta hänen päästettyään -vilkkaan mielikuvituksensa valloilleen se lähti harhateille, eikä -terve järkikään, jota ahkera romaaninkirjoittaminen oli heikentänyt, -päässyt avuksi. - -Kuten tavallisesti, Beth lepäili sohvalla ja Laurie istui matalalla -jakkaralla hänen vieressään ja huvitti häntä kaikenlaisilla -kuulumisilla. Beth näet kaipasi jokaviikkoisia tiedonantoja eikä -Laurie suinkaan halunnut tuottaa hänelle pettymystä. - -Tänä iltana Jo kuvitteli, että Beth katsoi erityisen ihastuneena -vilkkaita ruskeita kasvoja ja kuunteli tavattoman kiinnostuneena -selostusta jostakin jännittävästä krikettiottelusta, vaikka -pelitermit olivatkin hänelle täyttä hepreaa. Jo kuvitteli innoissaan, -että Lauriekin oli entistä huomaavaisempi tyttöä kohtaan, nauroi -vähemmän kuin tavallisesti, alensi silloin tällöin ääntään, oli -hiukan hajamielinen ja levitti todella melkein hellästi vaipan Bethin -jaloille. - --- Kuka tietää, kummempaakin on tapahtunut, ajatteli Jo häärätessään -huoneessa. -- Beth tekisi hänestä suorastaan enkelin, ja hän osaisi -tehdä pikkusiskon elämän ihanan helpoksi ja mukavaksi, jos he -vain rakastavat toisiaan. Minä en ymmärrä miten Laurie voisi olla -rakastamatta -- ja kyllä hän rakastaisikin, jos me muut olisimme -poissa tieltä. - -Kukaan muu ei ollutkaan tiellä kuin Jo, ja hänestä alkoi tuntua, että -hänen oli kiireesti kadottava. Mutta mihin hän menisi? Palaen halusta -uhrautua sisarensa vuoksi hän istuutui selvittämään kysymystä. - -Heidän sohvansa oli varsin kunnioitettava sohvavanhus -- pitkä, -leveä, matala ja hyvin pehmustettu. Se oli hiukan nukkavieru, eikä -ihmekään, sillä tytöt olivat lapsina pelmunneet siinä, onkineet -selkänojan takaa, ratsastaneet käsinojilla ja leikkineet eläintarhaa -sen alla. Kaikki rakastivat sitä, sillä se oli perheen turvapaikka, -ja sen toiseen nurkkaan Jo mieluimmin vetäytyi laiskottelemaan. -Niiden monien pieluksien joukossa, jotka koristivat kunnianarvoisaa -sohvaa, oli kova ja pyöreä tyyny, joka oli täytetty karkeilla -jouhilla ja jonka kummassakin päässä oli pyöreä nappi. Tämä -luotaantyöntävä tyyny oli Jon yksityisomaisuutta, ja sitä saattoi -käyttää puolustusaseena, suojavarustuksena tai tehokkaana unen -ehkäisijänä. - -Laurie tunsi hyvin tuon tyynyn ja hän vihasi sitä -- syystäkin, -häntä oli näet armottomasti piesty sillä siihen aikaan, jolloin -peuhaaminen vielä kävi päinsä, ja nyt se usein sulki pääsyn hänen -mielipaikkaansa, Jon vierelle sohvan nurkkaan. Jos 'makkara', kuten -tyynyä nimitettiin, oli pystyssä, se antoi luvan istuutua sohvaan -levähtämään. Mutta jos se oli pitkällään poikki istuimen, voi silloin -sitä, joka uskalsi tyynyyn koskea. - -Tänä iltana Jo oli unohtanut asettaa sulun eteen eikä hän ollut -istunut nurkassaan viittä minuuttia, kun jykevä hahmo ilmestyi hänen -viereensä ja Laurie levitti tyytyväisenä huokaisten molemmat kätensä -selkänojalle ja työnsi pitkät koipensa mukavasti eteenpäin. - --- No tämä on toiveiden täyttymys, hän huudahti. - --- Ole kunnolla, tiuskaisi Jo ja työnsi tyynyn kumoon. Mutta liian -myöhään, sille ei ollut tilaa, ja luisuttuaan lattialle se katosi -näkyvistä salaperäisellä tavalla. - --- Kas niin, Jo, älä nyt piikittele. Kun mies on koko viikon -ahertanut, niin että on kuin luuranko, häntä voisi kyllä pitää hyvänä -näin lauantai-iltana. - --- Beth pitää sinua hyvänä, minä en jouda nyt. - --- En tahdo vaivata häntä; mutta sinähän pidät siitä, jollet äkkiä -ole kyllästynyt. Vai oletko? Etkö pidä pojasta, etkö halua pommittaa -häntä tyynyillä? - -Laurien nöyrä vetoomus oli liikuttava, mutta Jo heitti kylmää vettä -pojan niskaan kysymällä ankarasti: - --- Kuinka monet kukat olet tällä viikolla lähettänyt neiti Randalille? - --- En yksiäkään, kunniasanalla. Hän on sitä paitsi kihloissa. - --- Sepä hyvä. Noin sinä typerästi tuhlaat rahaa -- lähetät kukkia -tytöille, joista et välitä pennin vertaa, Jo jatkoi moittivasti. - --- Mitä minä voin tehdä, kun järkevät tytöt, joista minä välitän -monen dollarin verran, eivät anna minun lähettää kukkia eivätkä -muutakaan? Täytyyhän minun tunteitteni jollain tavoin purkautua. - --- Äiti ei hyväksy hakkailua, ei leikilläkään, ja sinä, Teddy, -hakkailet hillittömästi. - --- Maksaisin vaikka mitä, jos voisin sanoa samaa sinusta. Mutta kun -en voi, niin sanon vain, etten ymmärrä mitä pahaa siinä on, jos -kerran molemmat osapuolet ymmärtävät sen olevan leikkiä. - --- Niin, se näyttää kyllä hauskalta, mutta minä en opi sitä. Olen -koettanut, sillä tunnen itseni noloksi seurassa, kun kaikki muut -hakkailevat, mutta en tunne edistyväni, sanoi Jo muistamatta enää -olevansa neuvonantaja. - --- Ota oppia Amysta; hän on todellinen kyky siinä asiassa. - --- Niin onkin, hän hakkailee taitavasti eikä näy milloinkaan menevän -liian pitkälle. Luulen että toiset luonnostaan miellyttävät ihmisiä -näkemättä vähääkään vaivaa, kun taas toiset puhuvat ja puuhaavat -väärässä paikassa väärään aikaan. - --- Minä olen iloinen, ettet sinä osaa keimailla. On virkistävää -tavata järkevä, reilu tyttö, joka osaa olla hauska ja ystävällinen -tekeytymättä naurettavaksi. Näin meidän kesken, Jo, jotkut tytöistä -menevät niin pitkälle, että minua hävettää. Olen varma, että he eivät -tarkoita mitään pahaa, mutta jos he vain tietäisivät, mitä me pojat -puhumme heistä jälkeenpäin, luulen että he heti parantaisivat tapansa. - --- Kyllä hekin puhuvat teistä, ja koska heillä on terävämpi kieli, te -joudutte vetämään lyhyemmän tikun, sillä te olette ihan yhtä hupsuja. -Jos te käyttäytyisitte kunnolla, tytötkin olisivat toisenlaisia. -Mutta kun he tietävät, että te pidätte heidän lörpötyksistään, he -jatkavat sitä -- ja sitten te paheksutte heitä. - --- Tiedättepäs te tämän asian mainiosti, hyvä neiti, sanoi Laurie -ylimielisesti. -- Me emme pidä lörpöttelijöistä ja keimailijoista, -vaikka joskus saattaa näyttää siltä. Herttaisista, vaatimattomista -tytöistä puhutaan miesten kesken vain kunnioittavassa äänilajissa. -Voi sinä viaton olento! Jos voisit olla minun kengissäni kuukauden -verran, näkisit asioita, jotka hämmästyttäisivät sinua jonkin verran. -Kautta kunniani, kun tapaan jonkun liirum-laarum tytön minua aina -haluttaa sanoa niin kuin ystävämme Cock Robin: - - Huutia tiedä, kelvoton, - julkea houkko! - -Oli mahdotonta olla nauramatta kun näki Laurien tasapainoilevan -kahden tunteensa välillä, hänestä oli nimittäin vastenmielistä -moittia naisia, mutta hän tietenkin inhosi sitä epänaisellista -teeskentelyä, josta hän oli nähnyt monta esimerkkiä seurapiireissä -liikkuessaan. Jo tiesi, että rahanahneet äidit pitivät nuorta -Laurencea tavoiteltavana saaliina. Tyttäret soivat hänelle kauneimman -hymynsä ja vanhemmatkin naiset liehittelivät häntä. Tuo kaikki olisi -voinut tehdä hänestä turhamaisen, ja siksi Jo pitikin häntä tarkoin -silmällä peläten hänen pilaantuvan. Nähdessään toisen vielä uskovan, -että oli olemassa kunnollisiakin tyttöjä, Jo iloitsi enemmän kuin -tahtoi itselleenkään myöntää. Äkkiä hän siirtyi taas neuvovaan sävyyn -ja virkkoi ääntään hiljentäen: - --- Jos sinun täytyy purkaa tunteitasi, Teddy, osoita sitten -huomiotasi jollekulle noista herttaisista, vaatimattomista tytöistä, -joita kunnioitat, äläkä tuhlaa aikaasi niihin tyhjänpäiväisiin. - --- Tarkoitatko sitä todella? Laurien kasvot kuvastivat samalla kertaa -levottomuutta ja iloa. - --- Tarkoitan; mutta sinun olisi parasta käydä ensin korkeakoulu -loppuun ja valmistautua tulevaan asemaasi. Sinä et ole läheskään -kyllin hyvä -- hm -- olkoon se kunnollinen tyttö sitten kuka hyvänsä, -Jo joutui hiukan hämilleen, sillä hän oli ollut vähällä sanoa erään -nimen. - --- En olekaan! myönsi Laurie harvinaisen nöyrästi ja painoi katseensa -alas kiertäen ajatuksissaan Jon esiliinan hapsuja sormensa ympäri. - --- Hyvänen aika, tämä ei käy päinsä, ajatteli Jo ja lisäsi sitten -ääneen: -- Laula jotakin. Minä tarvitsen nyt musiikkia ja sinä laulat -hyvin. - --- Istun mieluummin tässä, jos sallit. - --- Ei, tässä ei ole tilaa. Sinun täytyy nyt ryhtyä johonkin -hyödylliseen, olet liian vanha koristeeksi. Luulin että inhoat -roikkumista naisen esiliinan nauhoissa, vastasi Jo kerraten Laurien -omia kapinallisia sanoja. - --- Niin katsos, se riippuu siitä kenen esiliina on! ja Laurie nykäisi -rohkeasti hapsuja. - --- Lähdetkö? kysyi Jo kaivellen tyynyä esiin. - -Laurie pakeni heti, ja hänen laulaessaan Jo hiipi pois eikä palannut -ennen kuin nuori mies oli suutuksissaan lähtenyt matkoihinsa. - -Sinä iltana Jo makasi kauan valveilla. Hän oli juuri -nukahtamaisillaan, kun Bethin vuoteesta kuului tukahdutettu -nyyhkytys, joka sai hänet ryntäämään sisarensa luo. - --- Mikä sinun on? hän kysyi hätääntyneenä. - --- Minä luulin että sinä nukut, nyyhkytti Beth. - --- Onko sinulla se vanha vaiva? - --- Ei, tämä on uusi; kyllä minä kestän sen, ja Beth koetti hillitä -itkuaan. - --- Kerro minulle, niin minä parannan sinut niin kuin niin monesti -ennenkin. - --- Et voi, ei tässä auta mikään. Samassa Bethin ääni petti, hän -tarrautui sisareensa ja purskahti niin epätoivoiseen itkuun, että Jo -pelästyi. - --- Mihin sinua koskee? Haenko minä äidin? - -Beth ei vastannut ensimmäiseen kysymykseen, mutta pimeässä hänen -kätensä nousi sydämelle, ikään kuin kipu olisi ollut siellä. Toisella -kädellään hän piti kiinni Josta ja kuiskasi kiihkeästi: - --- Ei, ei, älä hae, älä kerro hänelle mitään. Kohta tuntuu -paremmalta. Tule tänne makaamaan ja silitä minun päätäni. Sitten minä -rauhoitun ja nukahdan, ihan varmasti. - -Jo totteli; mutta silitellessään hiljaa Bethin kuumaa otsaa ja -kosteita luomia hän tunsi sydämensä täyttyvän myötätunnosta ja hän -olisi halunnut puhua. Mutta vaikka Jo oli nuori, hän oli oppinut, -että sydäntä täytyi käsitellä yhtä hellävaroen kuin kukkasta: sen oli -saatava avautua itsestään. Vaikka hän luuli tietävänsä syyn Bethin -uuteen tuskaan, hän sanoi niin hellästi kuin osasi: - --- Painaako jokin asia sinun mieltäsi, kultaseni? - --- Painaa, Jo, kuului pitkän äänettömyyden jälkeen. - --- Eikö tuntuisi helpommalta, jos kertoisit sen minulle? - --- Ei nyt, ei vielä. - --- Sitten en pyydä sinua kertomaan. Mutta muista, Beth, että äiti ja -minä olemme aina valmiit kuuntelemaan sinua ja auttamaan sinua, missä -voimme. - --- Tiedän sen. Kerron kyllä ennen pitkää. - --- Tuntuuko jo paremmalta? - --- Paljon paremmalta. Sinä olet niin rauhoittava, Jo. - --- Nuku nyt, kultaseni. Minä olen sinun luonasi. - -He nukahtivat poski poskea vasten ja seuraavana aamuna Beth oli -taas oma itsensä. Sillä kahdeksantoistavuotiaana kestää sekä pään -että sydämen särky vain hetkisen ja ystävälliset sanat lääkitsevät -useimmat vaivat. - -Mutta Jo oli tehnyt päätöksensä ja mietittyään muutaman päivän erästä -suunnitelmaa hän uskoi sen äidilleen. - --- Kysyit tässä eräänä päivänä minun toivomuksiani ja nyt kerron -sinulle yhden, hän alkoi heidän istuessaan kahden kesken. -- -Tahtoisin lähteä jonnekin tänä talvena vaihteen vuoksi. - --- Minkä tähden, Jo? kysyi äiti ja katsahti nopeasti tyttöön ikään -kuin hänen sanoissaan piilisi kaksinainen merkitys. - -Jo katsoi käsityöhönsä ja vastasi vakavasti: - --- Minun täytyy kokea jotakin uutta. Olen levoton, tahtoisin nähdä, -oppia ja tehdä enemmän kuin tähän asti. Haudon liikaa omia pikku -asioitani. Tarvitsen muuta ajateltavaa, ja kun minua ei ensi talvena -tarvita täällä, haluaisin lentää joksikin aikaa pois pesästä ja -koetella vähän siipiäni. - --- Mihin sinä lähtisit? - --- New Yorkiin. Sain eilen hienon idean. Rouva Kirke tiedusteli -sinulta luotettavaa nuorta tyttöä, joka tulisi hänen kotiinsa -ompelemaan ja lapsia opettamaan. Sinun on vaikea löytää sopivaa -tyttöä, mutta minä voisin yrittää. - --- Voi, menisitkö sinä työhön siihen suureen täysihoitolaan? Rouva -March katsahti häneen hämmästyneenä, mutta ei näyttänyt panevan -vastaan. - --- Eihän se olisi tavallista ansiotyötä. Rouva Kirkehän on sinun -ystäväsi ja oikein herttainen olento. Hän tekisi kyllä oloni -mukavaksi, siitä olen varma. Hänen perheensä asuu erillään eikä -kukaan tunne minua siellä. Enkä välitä, vaikka tuntisikin, olenhan -rehellisessä työssä, enkä häpeä sitä. - --- En minäkään. Mutta miten sinun kirjoittamisesi käy? - --- Vaihtelu on vain hyödyksi. Minä näen ja kuulen uusia asioita, saan -uusia ajatuksia, ja vaikka minulla ei siellä olisi aikaa kirjoittaa, -tuon sieltä kotiin paljon aineistoa sepustelujani varten. - --- Niin varmaan. Mutta sinulla on kai muitakin syitä tähän -äkkinäiseen päähänpistoon. - --- Niin onkin, äiti. - --- Kerrotko sinä minulle nekin? - -Jo katsoi äitiin ja taas työhönsä, sitten hän punaiseksi lehahtaneena -sanoi hitaasti: - --- On kai turhamaista ja väärin sanoa näin, mutta pelkään pahoin, -että Laurie alkaa pitää minusta liikaa. - --- Sinä et siis ole rakastunut häneen? kysyi rouva March huolestuneen -näköisenä. - --- En, varjelkoon! Pidän siitä poikakullasta yhtä paljon kuin -ennenkin ja olen hänestä suunnattoman ylpeä, mutta mikään syvempi ei -tule kysymykseenkään. - --- Olen iloinen siitä, Jo. - --- Niinkö, miksi? - --- Siksi, rakkaani, etten usko teidän sopivan toisillenne. Olette -erinomaiset ystävykset ja unohdatte pian alituiset kinanne. Mutta -jos olisitte sidotut toisiinne koko iäksenne, silloin rupeaisitte -pian molemmat kapinoimaan. Te olette liiaksi toistenne kaltaiset, -rakastatte liikaa vapautta, teillä on kummallakin kiivas luonne ja -luja tahto. Ette tulisi onnellisiksi suhteessa, jossa tarvitaan -rajatonta kärsivällisyyttä ja suvaitsevuutta yhtä paljon kuin -rakkautta. - --- Noin minäkin ajattelen, vaikka en osannut ilmaista sitä. Olen -iloinen, että sinä arvelet sen olevan vasta alulla. En tahtoisi -mistään hinnasta tehdä häntä onnettomaksi. Mutta enhän voi rakastua -vanhaan ystävääni vain vastapalvelukseksi, enhän? - --- Oletko varma hänen tunteistaan? - -Puna Jon poskilla tummeni ja hän näytti olevan samalla kertaa ylpeä, -mielissään ja vaivautunut, kuten tyttö joka puhuu ensimmäisestä -ihailijastaan. - --- Kyllä asia taitaa niin olla. Ei hän ole mitään sanonut, mutta -hänestä huomaa yhtä ja toista. Minun on varmaan parasta lähteä, ennen -kuin juttu kehittyy pitemmälle. - --- Olen samaa mieltä, ja jos asia järjestyy, saat matkustaa. - -Jo näytti huojentuneelta ja virkkoi hetken kuluttua hymyillen: - --- Kylläpä rouva Moffat ihmettelisi sinun lyhytnäköisyyttäsi, jos hän -tietäisi tämän, ja kyllä hän ilahtuu siitä, että hänen Anniellaan on -vielä toivoa. - --- Jo, äideillä saattaa olla eri menettelytavat, mutta kaikki -he haluavat kuitenkin samaa -- nähdä lapsensa onnellisina. Meg -on löytänyt onnensa, ja siitä olen iloinen. Sinun annan nauttia -vapaudestasi, kunnes kyllästyt siihen, sillä vasta sitten huomaat, -että on olemassa vielä parempaa. Amysta olen nyt eniten huolissani, -mutta hän on niin järkevä, että selviää kyllä. Bethin suhteen toivon -vain, että hän paranisi. Muuten hän on parina viime päivänä näyttänyt -iloisemmalta. Oletko puhunut hänen kanssaan? - --- Olen. Hän myönsi, että hänellä on jokin suru, ja hän lupasi kertoa -sen joskus. En pyytänyt enempää, sillä luulen tietäväni mikä häntä -painaa. Ja Jo kertoi mitä oli huomannut. - -Rouva March pudisti päätään eikä nähnyt asiaa yhtä romanttiselta -kannalta. Hän oli kuitenkin vakava ja sanoi uudelleen, että etupäässä -Laurien vuoksi Jon oli lähdettävä kotoa joksikin ajaksi. - --- Ei puhuta Laurielle mitään, ennen kuin suunnitelma on lyöty -lukkoon. Minä pääsen silloin lähtemään ennen kuin hän oikein -tajuaakaan asiaa. Bethille täytyy uskotella, että menen vain huvin -vuoksi, sillä hänelle en voi puhua Lauriesta. Mutta hän saa hyvitellä -ja lohduttaa Laurieta minun lähdettyäni ja parantaa pojan tästä -ihastuksesta. Lauriehan on kokenut jo monia pikku pettymyksiä, niin -että kaikki käy hyvin ja hän toipuu pian lemmensurustaan. - -Jo puhui toiveikkaasti, vaikka pelkäsikin, että tämä pettymys olisi -pahempi kuin edelliset ja ettei Laurie toipuisi surusta yhtä helposti -kuin ennen. - -Pidettiin perheneuvottelu ja Jon tuuma hyväksyttiin. Rouva Kirke otti -mielellään Jon ja lupasi tehdä hänen olonsa viihtyisäksi. Opetuksesta -Jo ansaitsisi rahat omiin tarpeisiinsa ja vapaa-aikansa hän voisi -saada tuottavaksi kirjoittamalla, niin että uudesta ympäristöstä ja -tuttavapiiristä olisi hänelle sekä hyötyä että huvia. - -Jo oli ihastunut tulevaisuudennäkymiin ja halusi lähteä pian. Koti -alkoi käydä liian ahtaaksi hänen levottomalle ja vaihtelunhaluiselle -mielelleen. Kun kaikki oli järjestetty, hän kertoi pelosta vapisten -asian Laurielle. Mutta hänen hämmästyksekseen Laurie suhtautui -siihen hyvin rauhallisesti. Tämä oli viime aikoina ollut tavallista -vakavampi, mutta kuitenkin hyvin herttainen; ja kun hänelle leikillä -huomautettiin, että oli kuin lehti olisi kääntynyt, hän sanoi -vakavasti: - --- Niin se onkin kääntynyt ja tarkoitukseni on, ettei se enää käänny -takaisin. - -Jolle oli helpotus, että Laurie juuri nyt sai tuollaisen hyveen -puuskan, ja hän valmisteli keventyneenä matkaansa. Bethkin oli -tavallista iloisempi ja Jo toivoi, että hänen päätöksensä olisi -parhaaksi heille kaikille. - --- Erään asian jätän erikoisesti sinun huoleksesi, hän sanoi Bethille -lähtöä edeltävänä iltana. - --- Tarkoitatko juttujasi? kysyi Beth. - --- En, tarkoitan poikaa. Olethan oikein kiltti hänelle? - --- Tietysti olen, mutta en pysty täyttämään sinun paikkaasi ja hän -tulee ikävöimään sinua kovasti. - --- Se ei ole hänelle haitaksi. Muista että jätän hänet sinun -hoitoosi, kiusattavaksi, helliteltäväksi ja kurissa pidettäväksi. - --- Teen parhaani sinun tähtesi, lupasi Beth ihmetellen, miksi Jo -katsoi häneen niin kummallisesti. - -Kun Laurie sanoi hyvästit, hän kuiskasi merkitsevästi: - --- Tämä ei hyödytä tippaakaan, Jo. Sinuun olen iskenyt silmäni, niin -että varo tekemisiäsi tai tulen hakemaan sinut kotiin. - - - - -10 - -JON PÄIVÄKIRJA - - - New Yorkissa, marraskuussa - - Rakas äiti ja Beth. - - Nyt aion kirjoittaa teille kokonaisen kirjan, sillä minulla - on hirveästi kerrottavaa, vaikka en olekaan Euroopassa - matkusteleva hieno neiti. Kun isän vanhat rakkaat kasvot - katosivat näkyvistäni, tunsin mieleni hieman apeaksi ja - olisin vuodattanut pari kyynelkarpaloa, jollei suruani - olisi häirinnyt muuan irlantilainen äiti, jonka kaikki neljä - lasta huusivat täyttä kurkkua. Huvittelin heittämällä lapsille - piparkakkuja joka kerta, kun he avasivat suunsa itkuun. - - Pian aurinko tuli näkyviin. Pidin sitä hyvänä enteenä, mieleni - kirkastui, ja sen jälkeen matka tuntui oikein hauskalta. - - Rouva Kirke otti minut niin ystävällisesti vastaan, että olin - heti kuin kotonani tässä suuressa talossa, joka on täynnä - outoja ihmisiä. Sain huoneekseni pienen hauskan ullakkokamarin, - sillä hänellä ei ollut antaa muuta. Mutta täällä on uuni, ja - kirjoituspöytä on päivänpuoleisen ikkunan ääressä, niin että voin - istua täällä kirjoittamassa milloin vain haluan. Hieno näköala - ja vastapäinen kirkontorni korvaavat pitkät portaat, jotka tänne - on noustava, ja minä ihastuin soppeeni heti. Lastenkamari, jossa - minun on määrä opettaa ja ommella, on viihtyisä huone, aivan - rouva Kirken oman huoneen vieressä. Pikku tytöt ovat herttaisia, - vaikka kenties hiukan hemmoteltuja. Kerroin heille seitsemästä - pahasta porsaasta ja sain heidät heti puolelleni. Olen varma, - että minusta tulee mallikelpoinen kotiopettajatar. - - Saan syödä lasten kanssa, jos se miellyttää minua enemmän kuin - ateriat suuressa vieraspöydässä. Toistaiseksi se miellyttää, - sillä minä olen ujo, vaikka kukaan ei sitä uskoisi. - - -- Ole kuin kotonasi, tyttöseni, sanoi rouva Kirke äidillisesti. - -- Minä olen puuhassa aamusta iltaan, kuten hyvin voi ymmärtää, - kun minulla on näin suuri perhe, mutta suuri kivi vierähtää - sydämeltäni, kun tiedän lasten olevan sinun hoidossasi. Voit - tulla meille milloin haluat, ja sinun oman huoneesi koetan tehdä - niin mukavaksi kuin voin. Iltaisin olet aina vapaa, ja täällä on - paljon hauskoja ihmisiä, jos kaipaat seuraa. Tule minun luokseni, - jos jokin on hullusti, ja koeta viihtyä täällä. Nyt soitetaan - teelle, minun täytyy juosta vaihtamaan myssyäni. Hän riensi pois - ja jätti minut järjestämään pientä pesääni. - - Mennessäni vähän myöhemmin alakertaan näin herttaisen tapauksen. - Talossa on hyvin korkeat portaat. Kun seisoin kolmannen kerroksen - portaiden yläpäässä antaakseni pienen palvelustytön kömpiä - ohitseni, näin erään herran tulevan hänen perässään, ottavan - raskaan hiilikannun hänen kädestään ja kantavan sen portaiden - yläpäähän asti. Laskettuaan sen sitten erään oven eteen hän - jatkoi matkaansa nyökättyään ystävällisesti tytölle ja sanottuaan - ulkomaalaisesti korostaen: - - -- Näin se käy paremmin. Teidän selkänne on liian hento - tuommoisia taakkoja kantamaan. - - Se oli hienosti tehty, eikö ollutkin? Pidän tuollaisesta, sillä - kuten isä sanoo, pikkuasioista voi lukea ihmisen luonteen. Kun - kerroin illalla tapauksen rouva Kirkelle, hän nauroi ja sanoi: - - -- Se oli varmaan professori Bhaer; tuo oli niin hänen - kaltaistaan. - - Rouva K. kertoi miehen olevan kotoisin Berliinistä; hän on - hyvin viisas, mutta köyhä kuin kirkonrotta. Hän elättää tunteja - antamalla itsensä ja kaksi pientä orpoa sisarenpoikaansa; sisar - oli ollut naimisissa amerikkalaisen kanssa ja hänen toivomuksensa - oli ollut, että pojat koulutettaisiin täällä. Professorin - tarina ei siis ole erikoisen romanttinen, mutta minusta se on - mielenkiintoinen. Ilokseni kuulin, että rouva Kirke luovuttaa - hänelle olohuoneensa muutamien oppituntien ajaksi. Sen ja - lastenkamarin välillä on lasiovi; aion kurkistaa miltä hän - näyttää ja sitten kertoa teille. Hän on lähes neljänkymmenen niin - että voit olla rauhassa, pikku äiti. - - Juotuani ilta teen ja saatuani pikku tytöt nukkumaan kävin ison - ompelukorin kimppuun ja vietin rauhallisen illan jutellen uuden - ystäväni kanssa. Kirjoitan kirjettä joka päivä ja lähetän sen - teille kerran viikossa. Hyvää yötä nyt, huomenna jatkan. - - Tiistai-iltana - - Minun luokassani oli tänä aamuna aika hälinä, sillä lapset - peuhasivat hirveästi. Minä jo ajattelin antaa heille - tupenrapinat, mutta samassa joku hyvä enkeli johdatti mieleeni - voimistelun. Annoin lasten voimistella niin kauan, että he - lopulta mielellään istuutuivat ja pysyivät paikoillaan. Lounaan - jälkeen palvelustyttö vei lapset kävelemään ja minä ryhdyin - ompelemaan. Kiitin juuri onneani, että olin oppinut ompelemaan - kauniita napinreikiä, kun kuulin arkihuoneen oven käyvän ja - jonkun hyräilevän kuin iso kimalainen: "Kennst du das Land..." - - Nostin hiukan lasioven verhoa toisesta nurkasta ja kurkistin - sisään. Tiedän että se oli hirveän sopimatonta, mutta en voinut - vastustaa kiusausta. Professori Bhaer oli huoneessa. Kun hän - siinä järjesteli kirjojaan, ehdin tarkastaa häntä perin pohjin. - Hän on täysverinen saksalainen -- roteva, pörrötukkainen ja - tuuheapartainen. Hänellä oli komea nenä ja niin ystävälliset - silmät, etten ole nähnyt kenelläkään sellaisia. Ääni on miehekäs - ja kaunissointuinen ja se on lepoa korvalle, joka on joutunut - kuuntelemaan meikäläistä kimakkaa ja huolimatonta puhetta. Hänen - vaatteensa ovat kauhtuneet, kädet isot, eikä hänen kasvoissaan - ole oikeastaan mitään muuta kaunista kuin hampaat. Pidän hänestä - kuitenkin, sillä hänellä on kaunismuotoinen pää. Paita oli - hyvää pellavakangasta ja hän oli gentlemannin näköinen, vaikka - takista puuttui kaksi nappia ja toinen kenkä oli paikattu. Hän - oli totinen, vaikka hyräilikin. Vasta kun hän meni ikkunan - luo, käänsi hyasintin nuput aurinkoon ja silitti kissaa, joka - näkyi pitävän häntä vanhana ystävänä, hän hymyili. Kun ovelle - koputettiin hän sanoi reippaasti ja kuuluvasti: - - -- Herein! - - Aioin juuri juosta tieheni, kun näin pikkuruisen olennon, joka - kantoi suurta kirjaa. Jäin katsomaan mitä seuraisi. - - -- Tina tahtoo tetä Bhaerin luo, sanoi pienokainen, pudotti - kirjan käsistään ja juoksi hänen luokseen. - - -- Tule vain pikku Tina ja halaa setä Bhaeria oikein kunnolla, - sanoi professori ja nosti tytön nauraen niin korkealle, että - tämän täytyi kumartua voidakseen suudella häntä. - - -- Nyt Tinan täytyy lukea läksyt, jatkoi hauska pikku olento. - - Bhaer nosti tytön pöydän ääreen, avasi suuren sanakirjan, jonka - tämä oli tuonut mukanaan, ja antoi hänelle kynän ja paperia. - Lapsi alkoi heti raapustaa paperille koukeroitaan, käänsi silloin - tällöin lehteä ja seurasi pienellä pullealla sormellaan rivejä, - ikään kuin olisi etsinyt jotakin sanaa. Hän oli niin tosissaan, - että minun oli vaikea hillitä nauruani. Herra Bhaer seisoi hänen - vieressään, silitti hänen sievää tukkaansa ja katseli häntä niin - isällisesti kuin lapsi olisi ollut hänen omansa, vaikka se kyllä - oli enemmän ranskalaisen kuin saksalaisen näköinen. - - Kuului toinen koputus, ja kun ovelle ilmestyi kaksi nuorta - neitosta, vetäydyin takaisin työni ääreen ja pysyin siinä - uskollisesti välittämättä viereisestä huoneesta kuuluvasta - hälinästä ja lörpötyksestä. Toinen tytöistä nauroi koko - ajan teennäisesti ja sanoi keimailevasti: -- Niin, herra - professori! Toinen puhui saksaa niin kummallisesti korostaen, - että professorin oli varmaan vaikeata pysyä vakavana sitä - kuunnellessaan. - - Tytöt näyttivät panevan professorin kärsivällisyyden kovalle - koetukselle, sillä monta kertaa kuulin hänen painokkaasti - sanovan: -- Ei, ei, tuo on väärin; ettekö kuulleet, mitä sanoin. - Kerran kuulin kovan läimäyksen aivan kuin hän olisi paiskannut - kirjan pöytään, ja sitä seurasi epätoivoinen huudahdus: -- - Huhhuh, tänään menee kaikki hullusti! - - Mies parka, säälin häntä. Kun tytöt olivat lähteneet, kurkistin - taas huoneeseen nähdäkseni, oliko hän selvinnyt hengissä. Hän - oli heittäytynyt tuoliinsa lopen uupuneena ja istui siinä silmät - kiinni, kunnes kello löi kaksi. Silloin hän hypähti pystyyn, - pisti kirjat taskuunsa seuraavaa oppituntia varten, otti syliinsä - pienen Tinan, joka oli nukahtanut sohvalle, ja kantoi hänet - hiljaa pois. Hänen elämänsä on kai aika kovaa. - - Rouva Kirke kysyi, enkö tahtoisi tulla alas syömään päivällistä - muiden kanssa kello viideltä. Minulla oli vähän koti-ikävä - ja päätin sen vuoksi mennä katsomaan, minkälaisia ihmisiä - asui kanssani saman katon alla. Pukeuduin siis hienoksi ja - koetin pujahtaa sisään rouva Kirken selän takana. Mutta hän on - lyhyt, kun taas minä olen pitkä, eikä piilottautumisyritykseni - onnistunut. Sain paikan rouva Kirken viereen, ja kun pahin - puna oli haihtunut poskiltani, kokosin rohkeuteni ja katsoin - ympärilleni. - - Pitkä pöytä oli täynnä vieraita ja kaikki olivat syventyneet - syömiseen, etenkin herrat, jotka suorastaan ahmivat ruokansa ja - katosivat heti sen tehtyään. Siellä oli ryhmä nuoria miehiä jotka - näyttivät ajattelevan vain itseään, nuoria pareja jotka olivat - toisilleen kaikki kaikessa, äitejä jotka omistivat huomionsa - lapsilleen, ja vanhoja herroja jotka puhuivat vain politiikasta. - Tuskinpa haluan olla sen enempää tekemisissä kenenkään kanssa - lukuun ottamatta erästä suloista nuorta tyttöä, jonka sisällä - tuntuu olevan jotakin. - - Pöydän alapäässä istui professori, vastaili kovalla äänellä - vieressään istuvan kuuron vanhan herran kysymyksiin ja keskusteli - filosofiasta erään ranskalaisen kanssa, jonka paikka oli hänen - toisella puolellaan. Jos Amy olisi ollut täällä, hän olisi - ikiajoiksi kääntänyt selkänsä professorille, jolla -- ikävä - kertoa -- on niin hyvä ruokahalu, että hän mätti päivällisen - sisäänsä tavalla, joka olisi kauhistuttanut Amya. Minä en välitä - siitä, sillä minusta on hauskaa nähdä ihmisten syövän nälkäänsä, - ja tuo miesparka tarvitsee varmasti ruokaa opetettuaan idiootteja - koko päivän. - - Mennessäni aterian jälkeen yläkertaan asetteli kaksi nuorta - miestä eteissalin peilin edessä hattuja päähänsä. Kuulin toisen - kysyvän hiljaa toveriltaan: - - -- Kuka tuo uusi on? - - -- Kotiopettajatar tai joku semmoinen. - - -- Mitä hittoa hän tekee meidän pöydässämme? - - -- Kuuluu olevan rouvan tuttavia. - - -- Hän on hauskan näköinen, mutta hänessä ei ole tyyliä. - - -- Ei tippaakaan. Anna tulta jo, lähdetään sitten. - - Ensin minua suututti, mutta sitten en enää välittänyt, sillä - kotiopettajatar on aivan yhtä hyvä kuin kirjanpitäjä, ja minulla - on järkeä päässäni, vaikkei minussa olekaan 'tyyliä'. Kaikilla ei - ole järkeäkään, päätellen niistä huomautuksista, joita mokomat - hienot olennot lausuivat kolistellessaan matkoihinsa röyhyten - kuin huonot savupiiput. Minä inhoan arkipäiväisiä ihmisiä! - - Torstaina - - Eilinen päivä kului rauhallisesti opettamiseen ja ompeluun sekä - kirjoittamiseen pienessä huoneessani, joka on hyvin viihtyisä - lampun valossa, kun tuli palaa uunissa. Sain kuulla hiukan - asioita, ja minut esiteltiin professorille. - - Tina kuuluu olevan erään täällä asuvan ranskalaisen - silittäjättären tytär. Lapsi on sydämestään kiintynyt herra - Bhaeriin ja seuraa häntä kuin pieni koira, milloin hän vain on - kotosalla. Professorista se on hauskaa, sillä hän pitää paljon - lapsista, vaikka onkin vanhapoika. Kitty ja Minnie Kirke pitävät - myös kovasti professorista. Hän keksii kaikenlaisia hauskoja - leikkejä, tuo heille lahjoja ja kertoo jännittäviä satuja. - Nuoret miehet pitävät näköjään häntä pilkkanaan, sanovat häntä - vanhaksi Fritziksi, Oluttynnyriksi tai Maakarhuksi ja vääntelevät - kaikin tavoin hänen nimeänsä. Mutta professorin mielestä se - on vain hauskaa, väittää rouva Kirke, ja hän suhtautuu siihen - niin hyväntahtoisesti, että kaikki pitävät hänestä hänen - ulkomaalaisista tavoistaan huolimatta. - - Se nuori tyttö on nimeltään Norton. Hän on rikas, sivistynyt ja - ystävällinen. Hän puhutteli minua tänään päivällispöydässä (menin - nimittäin taas suureen pöytään, ihmisiä on hauska katsella) - ja kutsui minut omaan huoneeseensa. Hänellä on paljon hienoja - kirjoja ja tauluja, hän tuntee mielenkiintoisia ihmisiä ja - vaikuttaa ystävälliseltä. Sen vuoksi koetan olla herttainen, - sillä minäkin tahdon päästä hyvään seurapiiriin, vaikken - samanlaiseen kuin Amy. - - Eilen illalla istuin olohuoneessa, kun herra Bhaer tuli tuomaan - sanomalehtiä rouva Kirkelle. Tämä ei ollut paikalla, mutta - Minnie, joka on hiukan pikkuvanha, esitteli minut professorille - hyvin sievästi: - - -- Tässä on äidin ystävä, neiti March. - - -- Niin, ja hän on hauska ja me pidämme hänestä hurjasti, lisäsi - Kitty, joka on kauhea lapsi. - - Me kumarsimme toisillemme ja sitten purskahdimme nauruun, - sillä muodollinen esittely ja suorasukainen lisäys muodostivat - hullunkurisen vastakohdan. - - -- Niin, niin, nuo veitikat taitavat kiusata teitä, neiti March. - Kutsukaa minut, kun tarvitsette apua! hän sanoi ja rypisti - otsaansa uhkaavasti, mikä huvitti pikku ilkiöitä. - - Lupasin kutsua ja hän lähti. Mutta näyttää siltä, että - kohtaloni on tavata häntä vähän väliä, sillä tänään kun kuljin - hänen huoneensa ohi mennessäni kävelylle, kopautin vahingossa - sateenvarjollani hänen oveaan. Se lennähti auki, ja edessäni - seisoi itse professori aamutakissa, toisessa kädessä iso - sininen sukka ja toisessa parsinneula. Hän ei tullut ensinkään - hämilleen, sillä kun asian selitettyäni kiiruhdin eteenpäin, - hän heilautti kättään sukkineen päivineen ja sanoi selvällä, - iloisella äänellään: -- Teillä on kaunis kävelyilma. Bon voyage, - mademoiselle. Nauroin mennessäni alas portaita. Mutta on aika - liikuttavaa, että tuon miesparan täytyy itse parsia ja paikata - vaatteensa. Olen kyllä kuullut, että Saksassa herrat harrastavat - koruompelua, mutta sukanparsiminen on sentään toista eikä näytä - vallan hauskalta. - - Lauantaina - - Ei ole tapahtunut mitään muuta kirjoittamisen arvoista, kuin - käynti neiti Nortonin luona. Hänen huoneensa on täynnä kauniita - esineitä. Hän oli hyvin herttainen, näytti minulle aarteitaan - ja kysyi tahtoisinko joskus tulla luennoille tai konsertteihin - hänen seurakseen. Hän esitti asian ikään kuin tekisin sillä - hänelle suuren palveluksen, mutta minä luulen, että rouva Kirke - on kertonut hänelle meistä, ja hän tahtoi jotenkin osoittaa - ystävällisyyttä minulle. Minä en tavallisesti halua olla - kiitollisuudenvelassa kenellekään, mutta neiti Nortonin kaltaisen - henkilön kutsu ei nöyryytä minua, ja siksi suostuin kiitollisena. - - Tullessani takaisin lastenkamariin kuului olohuoneesta sellainen - meteli, että minun täytyi kurkistaa sisään. Siellä oli herra - Bhaer nelin kontin lattialla. Tina istui hänen selässään, Kitty - kuljetti häntä talutusnuorasta ja Minnie syötti kuminakakkuja - kahdelle pikku pojalle, jotka ulvoivat ja riehuivat tuoleista - rakennetuissa häkeissä. - - -- Me leikimme eläintarhaa, selitti Kitty. - - -- Tämä on minun evelanttini! lisäsi Tina pitäen kiinni - professorin tukasta. - - -- Äiti antaa meidän aina tehdä mitä vain lauantai-iltapäivisin, - kun Franz ja Emil tulevat tänne, eikö niin, herra Bhaer, sanoi - Minnie. - - "Evelantti" nousi istumaan, näytti olevan yhtä tosissaan kuin - lapset ja sanoi vakavana minulle: - - -- Vakuutan kunniasanallani, että asia on niin. Jos pidämme liian - kovaa melua, komentakaa vain, niin koetamme olla hiljempää. - - Lupasin komentaa, mutta jätin oven auki ja nautin ilosta yhtä - paljon kuin hekin. En milloinkaan ole nähnyt niin riemukasta - leikkiä. He olivat hippasilla, marssivat, lauloivat ja tanssivat, - ja kun huoneessa alkoi hämärtyä, he kerääntyivät professorin - ympärille sohvaan kuuntelemaan ihmeellisiä satuja uuninpiipulla - istuvista haikaroista ja pienistä tontuista, jotka ratsastavat - lumihiutaleilla maahan. Olisivatpa amerikkalaiset yhtä - yksinkertaisia ja luonnollisia kuin saksalaiset! - - Olen niin innostunut kirjoittamiseen, että jatkaisin tätä vaikka - kuinka kauan, jolleivät taloudelliset seikat saisi minua nyt - lopettamaan. Sillä vaikka olen käyttänyt ohutta paperia ja - kirjoittanut tiheään, minä vapisen ajatellessani miten paljon - postimerkkejä tähän kirjeeseen tarvitaan. Lähettäkää minulle Amyn - kirjeitä niin pian kuin voitte. Minun pikku uutiseni tuntuvat - kovin köyhiltä hänen loistavien kuvaustensa rinnalla, mutta - tiedän, että luette niitä mielellänne. Opiskeleeko Teddy niin - ahkerasti, ettei lainkaan ehdi kirjoittaa ystävilleen? Pidä - hänestä hyvää huolta, Beth; kertokaa minulle miten Megin lapset - voivat ja viekää tuhannet terveiset kaikille - - uskolliselta Joltanne. - - P.S. Kirjeeni näkyi olevan melkein täynnä Bhaeria. Mutta minä - olen kiinnostunut erikoisista ihmisistä enkä tosiaan tiedä mistä - muusta voisin teille kirjoittaa. Voikaa hyvin! - - Joulukuussa - - Rakkahin Betsy! - - Koska tästä tulee nyt lörpöttelykirje, osoitan sen sinulle, sillä - luulen, että se huvittaa sinua ja sinä saat siitä jonkinlaisen - käsityksen, miten elämäni nykyään sujuu. Vaikka se on aika - rauhallista, minulla on hyvin hauskaa, niin että voit olla - iloinen. - - Herkulesmaisten (kuten Amy sanoisi) ponnistusteni jälkeen alkaa - kylvötyöni henkisellä alalla kantaa hedelmää ja pienet taimeni - kehittyvät haluamaani suuntaan. He eivät minusta ole niin - mielenkiintoisia kuin Tina ja pojat, mutta hoidan velvollisuuteni - heihin nähden ja he ovat kiintyneet minuun. - - Franz ja Emil ovat hauskoja pojannaskaleita, aivan minun - mieleisiäni. He ovat aina kuin käymistilassa; se johtuu kai - siitä, että heissä virtaa sekaisin amerikkalaista ja saksalaista - verta. Lauantai-iltapäivät ovat hurjia, oltiinpa sitten sisällä - tai ulkona. Kauniilla säällä menemme kaikki kävelemään kuten - koululuokka ainakin, professori ja minä pidämme komentoa. Ja voi - sitä iloa! - - Olemme jo hyvät ystävät, ja minä olen alkanut ottaa tunteja - professorilta. En tosiaan voinut sille mitään että niin kävi. - Se tapahtui niin hassulla tavalla, etten malta olla kertomatta - sitä. Kaikki alkoi siitä, että eräänä päivänä rouva Kirke kutsui - minut luokseen, kun kuljin professorin huoneen ohi, josta hän oli - etsimässä jotakin. - - -- Oletko, hyvä ystävä, milloinkaan nähnyt tällaista luolaa? - Tule auttamaan minua, että saan nämä kirjat järjestykseen, sillä - olen kääntänyt kaikki nurin etsiessäni kuutta nenäliinaa, jotka - äskettäin annoin hänelle. - - Menin sisään ja siinä järjestellessämme katselin huonetta. - Se oli todella luola. Kaikkialla näkyi papereita ja kirjoja. - Uuninreunustalla oli rikkinäinen merenvahapiippu ja vanha huilu - perin hylättynä. Toisella ikkunalaudalla sirkutteli pörröinen - lintu, jolla ei ollut pyrstöä, ja toista koristi laatikko, - jossa asui valkoisia hiiriä. Käsikirjoitusten joukossa lojui - keskentekoisia veneitä ja langanpätkiä ja uunin edessä oli - pieni likainen kenkäpari kuivumassa. Kaikkialla huomasi jälkiä - rakkaista pojista, joiden uskollinen orja professori on. - - Kauan pengottuamme löysimme kolme kadonneista nenäliinoista - -- yksi oli lintuhäkin peitteenä, toinen musteessa ja kolmas - ruskeaksi palanut, sitä oli näköjään käytetty patalappuna. - - -- Voi mikä mies! nauroi hyväluontoinen rouva Kirke pannessaan - nuo kalleudet riepupussiinsa. -- Muut hän kai on repinyt - laivan purjeiksi, haavasiteiksi tai leijanpyrstöiksi. Tämä on - hirveätä, mutta en voi torua häntä. Hän on niin hajamielinen ja - hyvänahkainen, että tekee mitä tahansa poikien mieliksi. Sovimme, - että pesen ja korjaan hänen vaatteensa, mutta hän unohtaa antaa - ne minulle, ja kun minäkään en muista tarkastaa niitä, hän joutuu - usein pulaan. - - -- Antakaa minun korjata ne, minä sanoin. -- Voin varsin hyvin - tehdä sen, eikä hänen tarvitse tietää siitä mitään. Tekisin sen - mielelläni, sillä hän on hyvin ystävällinen minulle, pitää huolta - postistani ja lainaa minulle kirjoja. - - Niinpä olen pannut hänen tavaransa kuntoon ja neulonut kantapäät - kahteen sukkapariin -- ne olivat näet kokonaan kadottaneet - muotonsa hänen ihmeellisen parsimisensa takia. Hänelle itselleen - ei puhuttu mitään, ja toivoin ettei hän keksisi asiaa. - - Mutta eräänä päivänä viime viikolla hän sai minut kiinni itse - teosta. Kuunnellessani hänen opetustaan olin innostunut niin, - että sain päähäni opetella itse saksaa. Tina näet kulkee - vähän väliä ovessa ja jättää sen aina auki, joten minä voin - hyvin seurata opetusta. Istuin taas oven vieressä, lopettelin - viimeistä kantapäätä ja koetin ymmärtää, mitä hän puhui eräälle - vasta-alkajalle, joka on yhtä tyhmä kuin minä. Tyttö lähti sitten - kotiinsa ja minä luulin professorinkin jo menneen, kun oli niin - hiljaista. Laskettelin innoissani erään verbin taivutusta ja - keinuin hurjasti, kun lapsen ääni sai minut katsahtamaan ylös. - Herra Bhaer katseli minua ja nauroi hiljaa, samalla kun hän - varoitteli Tinaa antamasta häntä ilmi. - - -- Sillä lailla! hän sanoi, kun minä lopetin tuijottaen häntä - kuin ankka. -- Te kurkistelette minua ja minä teitä, eikä siinä - ole mitään pahaa; mutta kuulkaahan, nyt en laske leikkiä kun - kysyn: tahtoisitteko oppia saksaa? - - -- Tahtoisin, mutta teillä on liian paljon työtä ja minä olen - liian kovapäinen, sopersin punaisena kuin pioni. - - -- Pötyä! Me järjestämme ajan ja järkeä teillä on riittämiin. - Iltaisin opetan teitä mielelläni, sillä, neiti March, minullahan - on velka maksettavana, näin sanoen hän osoitti työtäni. -- Te - ystävälliset naisihmiset puhutte keskenänne näin: "Hän on typerä - vanhapoika, hän ei näe mitä me teemme. Hän ei ensinkään huomaa, - ettei sukkiin enää tule reikiä ja hän uskoo, että napit ja nauhat - kasvavat itsestään hänen vaatteisiinsa." Mutta minullapa onkin - silmät, joilla näen yhtä ja toista, ja minulla on sydän, joka - tuntee kiitollisuutta. Siispä lyhyt oppitunti silloin tällöin tai - sitten ei minkäänlaisia ihmetöitä minun tavaroitteni hyväksi. - - Tein siis kaupat ja niin aloitimme. Pidimme neljä oppituntia, - mutta silloin kielioppi teki tenän. Professori oli hyvin - kärsivällinen, mutta se mahtoi olla aikamoista kidutusta hänelle, - ja silloin tällöin hän loi minuun lempeän epätoivoisen katseen, - niin etten tiennyt pitikö minun nauraa vai itkeä. Koetin - kumpaakin, mutta kun siitä syntyi oikein surkea ja ärsyttävä - tuhina, hän paiskasi kieliopin lattialle ja lähti huoneesta. - Luulin joutuneeni ikuisiksi ajoiksi epäsuosioon, mutta en - paheksunut häntä ollenkaan, vaan rupesin keräämään papereitani - ja aioin rientää omaan huoneeseeni sättimään itseäni, kun hän - tuli takaisin iloisena ja myhäilevänä aivan kuin minä olisin - kunnostautunut. - - -- Nyt yritämme toista keinoa. Me luemme yhdessä näitä hauskoja - pieniä satuja emmekä enää tutki tuota kuivaa kirjaa, joka joutaa - nurkkaan. - - Hän puhui ystävällisesti ja avasi Andersenin sadut niin - houkuttelevina eteeni, että minua hävetti ja ryhdyin työhön - tarmolla, joka huvitti häntä suunnattomasti. Unohdin arkuuteni - ja aloin paukuttaa tekstiä kaikin voimin. Kompastelin pitkien - sanojen yli ja äänsin sen mukaan, mikä minusta kulloinkin tuntui - parhaalta. Kun olin lukenut ensimmäisen sivun ja pysähdyin - hengähtämään, hän taputti käsiään ja huudahti sydämelliseen - tapaansa: - - -- Das ist gut! Tämähän käy mainiosti! Nyt on minun vuoroni. Luen - nyt teille niin kuin saksalainen, kuunnelkaa tarkkaan. - - Ja sitten hän luki, lasketteli sanoja sellaisella voimalla ja - innolla, että sitä kelpasi sekä nähdä että kuulla. Onneksi - kertomus oli "Uskollinen tinasotamies", joka on hauska, kuten - muistatte. Saatoin sen vuoksi hyvin nauraa -- ja kyllä minä - nauroinkin, vaikka en ymmärtänyt puoliakaan siitä, mitä hän luki. - En voinut hillitä itseäni, kun hän oli niin tosissaan, minä niin - hermostunut ja koko juttu niin hullunkurinen. - - Tämän jälkeen edistyimme paremmin ja nyt minä osaan läksyni - aika hyvin. Tällainen opiskelutapa sopii minulle, sillä kun - kielioppi tulee esiin saduissa ja runoissa, se luistaa helposti - kuin lääkepilleri hillon seassa. Olen hyvin innostunut, eikä - professorikaan tunnu kyllästyneen. Eikö hän ole kiltti? Aion - valmistaa hänelle jonkin joululahjan, sillä en ilkeä tarjota - rahaa. Sano, pikku äiti, mitä voisin antaa hänelle? - - On hauskaa, että Laurie vaikuttaa onnelliselta ja ahkeralta ja on - lakannut tupakoimasta ja antaa tukkansa kasvaa. Näettehän nyt, - että Beth on taitavampi käsittelemään häntä kuin minä. En ole - ensinkään mustasukkainen, rakkaani. - - Yritä parhaasi mutta älä tee hänestä pyhimystä. Pelkään etten - voisi pitää hänestä, jollei hänessä ole edes vähän inhimillistä - ilkeyttä. Lukekaa hänelle kirjeitäni. En ehdi kirjoittaa paljon - ja se ajaa kyllä saman asian. Suurenmoista, että Beth on edelleen - hyvissä voimissa. - - Tammikuussa - - Onnellista uutta vuotta koko perheelle, siihen luettuna herra - Laurence ja muuan nuori herra nimeltä Teddy. En osaa kuvata - miten ihastunut olin teidän joululahjastanne. Sain sen vasta - illalla, kun jo olin menettänyt kaiken toivoni. Kirje tuli jo - aamulla, mutta siinä ette maininneet mitään paketista; olitte - kai tarkoittaneet sen yllätykseksi. Olin vähän pettynyt, sillä - minusta oli tuntunut, että muistaisitte minua. - - Olin aika surkea istuessani teen jälkeen huoneessani. Mutta - kun suuri, nuhruinen ja kolhiintunut paketti tuotiin minulle, - hypähdin pystyyn, rutistin sitä rintaani vasten ja tanssin - ympäri huonetta. Se tuntui niin kotoiselta ja piristävältä, että - istahdin lattialle, luin, katselin ja söin ja nauroin ja itkin - yhtaikaa kuin hassu. - - Kaikki tavarat tulivat tarpeeseen ja ne ovat sitä mieluisampia, - kun te olette ne itse tehneet. Bethin uusi kynänpyyhin on - erinomainen ja Hannan piparkakkulähetys on suorastaan aarre. - Saat olla varma, pikku äiti, että käytän lähettämääsi kaunista - villapukua, ja isän valitsemat kirjat lupaan lukea tarkasti läpi. - Monet, monet kiitokset teille kaikille! - - Kirjoista puheenollen -- sitä tavaraa alkaa kertyä minulle oikein - runsaasti. Herra Bhaerilta näet sain hienon Shakespeare-laitoksen - uudenvuodenlahjaksi. Hän pitää sitä itse suuressa arvossa ja - säilytti sitä kunniapaikalla saksalaisen Raamatun, Platonin, - Homeroksen ja Miltonin teosten rinnalla. Voitte siis kuvitella, - miltä tuntui, kun hän laski sen eteeni avattuna, jolloin näin - siinä nimeni sekä vielä "ystävältänne Friedrich Bhaerilta". - - -- Olette usein sanonut, että haluaisitte kirjaston. Tässä saatte - sellaisen, sillä näiden kansien sisään on sidottu monta kirjaa. - Jos luette tätä tarkoin, siitä on teille paljon hyötyä, sillä kun - tutkitte tämän kirjan henkilöitä, opitte tuntemaan eläviä ihmisiä - ja kuvaamaan niitä omalla kynällänne. - - Kiitin häntä niin kauniisti kuin taisin ja nyt puhun - 'kirjastostani' aivan kuin minulla olisi sata kirjaa. En ole - aavistanutkaan, että Shakespearesta löytyisi niin paljon, - mutta minuahan ei ole aikaisemmin ollutkaan Bhaer opastamassa. - Olen iloinen, että pidätte siitä mitä olen hänestä kertonut ja - toivon, että joskus saatte tutustua häneen. Äiti ihailisi hänen - hyvyyttään ja isä hänen viisauttaan. Minä ihailen kumpaakin ja - tunnen olevani rikas, kun minulla on Friedrich Bhaerin kaltainen - ystävä. - - Kun minulla oli vähän rahaa enkä tiennyt, mistä hän pitäisi, - ostin kaikenlaisia pikku esineitä, ja asettelin ne sinne tänne - hänen huoneeseensa, jotta hän löytäisi ne odottamatta. Niitä oli - hyödyllisiä, sieviä ja lystikkäitä. - - Ostin hänen pöydälleen uuden mustetolpon ja pienen kukkamaljakon - -- hänellä on aina kukkanen tai oksa lasissa mieltä - ilahduttamassa; ompelin pannulapun, jolla hän saa tarttua - pelteihin, niin ettei hänen tarvitse polttaa nenäliinoja. Tein - samanlaisen kuin Beth, suuren, lihavan perhosen, jolla on mustan - ja keltaisen kirjavat siivet, tuntosarvet villalangasta ja - lasihelmet silminä. Hän ihastui siihen kovasti ja pani sen uunin - reunukselle kuin minkäkin taide-esineen, niin että juttu meni - oikeastaan vähän vinoon. Vaikka hän on köyhä, hän muisti jokaista - lasta ja palvelijaa joululahjalla. Eikä kukaan, ranskalaisesta - silittäjästä aina neiti Nortoniin asti, unohtanut häntä. Siitä - olin hyvin iloinen. - - Täällä pidettiin hauskat uudenvuoden naamiaiset. En ensin - aikonut ottaa niihin osaa, koska minulla ei ollut pukua. Mutta - viime hetkessä rouva Kirke muisti, että hänellä oli jokin vanha - brokadipuku, ja neiti Norton lainasi minulle pitsejä ja höyheniä; - ja niin pukeuduin Sheridanin "Kilpakosijoiden" rouva Malapropiksi - ja purjehdin sisään naamio kasvoillani. - - Kukaan ei tuntenut minua, sillä muutin ääntäni, eikä kukaan - voinut kuvitella, että hiljainen, ylpeän näköinen neiti March - osasi tanssia, naamioitua ja leikitellä sanoilla. Minulla oli - kovin hauskaa, ja kun naamiot otettiin pois, oli huvittavaa - nähdä, miten he tuijottivat minua. - - Kuulin erään nuoren miehen selittävän toverilleen, että minä - varmasti olen näyttelijätär. Hän oli muistavinaan, että oli - nähnyt minut jossakin pikku teatterissa. Megiä tämä juttu - huvittaa. Herra Bhaer esiintyi Nick Bottomina ja Tina oli - Titania, täydellinen pieni keijukainen hänen sylissään. Oli - oikein kaunis näky, kun he tanssivat yhdessä. - - Minulla oli siis loppujen lopuksi oikein hauska uusivuosi. Kun - huoneessani mietin kaikkea, mitä oli tapahtunut, minusta alkoi - tuntua, että olen kaikista kömmähdyksistäni huolimatta sittenkin - vähän edistynyt. Olen nykyään aina hyvällä tuulella, teen työni - mielelläni ja ajattelen enemmän kuin ennen muita ihmisiä ja se - tuottaa tyydytystä. Voikaa kaikki oikein hyvin! Teitä rakastava - - Jo. - - - - -11 - -YSTÄVÄ - - -Vaikka Jo viihtyi hyvin uudessa ympäristössään ja vaikka hän joutui -tekemään ahkerasti työtä ansaitakseen jokapäiväisen leipänsä, -hänellä oli silti aikaa myös kirjallisiin harrastuksiin. Hän oli -asettanut itselleen tavoitteen, ja oli luonnollista, että köyhä -ja kunnianhimoinen tyttö pyrki juuri sellaiseen päämäärään, mutta -keinot, joilla hän pyrki tavoitteeseensa, eivät olleet kaikkein -parhaat. Hän huomasi, että raha soi valtaa; rahaa ja valtaa hän sen -vuoksi päätti tavoitella, mutta ei omaksi hyväkseen, vaan niiden -hyödyksi, joita hän rakasti enemmän kuin itseään. - -Jolla oli jo vuosia ollut rakas pilvilinnansa. Hänen unelmansa oli -saada koti mukavaksi ja antaa Bethille mitä tämä ikinä halusi -- -talvisista mansikoista pienoisurkuihin saakka; hän itse tahtoi päästä -ulkomaille ja omistaa niin paljon rahaa, että voisi nauttia antamisen -ylellisyydestä. Menestyminen kilpakirjoituksessa näytti viitoittaneen -tien, joka monien ponnistusten ja raskaan vaelluksen jälkeen viimein -johtaisi toiveiden täyttymiseen. Mutta hänen romaaninsa kova kohtalo -lamautti joksikin aikaa kaiken rohkeuden. - -Jo antoi kirjallisten töittensä levätä ja aloitti sitten aikojen -kuluttua toisesta päästä. - -Hän ryhtyi kirjoittamaan seikkailukertomuksia, sillä noihin aikoihin -luettiin paljon roskaa. Hän ei uskonut kenellekään suunnitelmiaan, -vaan sepitti jännityskertomuksen ja vei sen rohkeasti herra -Dashwoodille, joka toimitti "Tulivuori"-nimistä viikkolehteä. - -Naisellinen vaisto sanoi Jolle että vaatteet tehoavat moniin -ihmisiin enemmän kuin luonne ja tavat. Hän pukeutui sen vuoksi -parhaimpiinsa ja koettaen vakuuttaa itselleen, ettei häntä yhtään -jännittänyt eikä hermostuttanut, hän kiipesi likaisia ja pimeitä -portaita toiseen kerrokseen ja joutui sotkuiseen huoneeseen, joka -oli täynnä tupakansavua. Siellä istui kolme miestä jalat pöydällä. -Hattua he eivät viitsineet ottaa päästään Jon astuessa sisään. -Hiukan hämmentyneenä moisesta vastaanotosta Jo pysähtyi epäröiden -kynnykselle ja sopersi hämillään: - --- Suokaa anteeksi, mutta etsin "Tulivuoren" toimitusta. Haluaisin -tavata herra Dashwoodin. - -Korkeimmalla törröttävä jalkapari tömähti lattiaan ja paksuimman -savupilven keskeltä nousi seisomaan herrasmies. Pidellen varovasti -sikaria sormiensa välissä hän astui Jon luo ja nyökkäsi uneliaan -näköisenä. Jo ajatteli, että asiasta oli selviydyttävä millä keinoin -hyvänsä, ojensi käsikirjoituksensa ja sai punastumistaan punastuen -soperretuksi katkelmia puheesta, jonka oli tätä tilaisuutta varten -huolellisesti valmistanut. - --- Eräs ystäväni pyysi, että jättäisin tänne -- hänen kertomuksensa --- tahtoisi kuulla teidän mielipiteenne -- kirjoittaa mielellään -lisää, jos tämä kelpaa. Sillä aikaa kun Jo punasteli ja änkytti, -herra Dashwood otti käsikirjoituksen ja käänteli sen lehtiä -likaisilla sormillaan tarkastellen sen ulkoasua. - --- Tämä ei näköjään ole ensimmäinen yritys, hän virkkoi huomattuaan, -että liuskat oli numeroitu ja vain niiden toiselle puolelle -kirjoitettu. Eikä arkkien ympärillä ollut silkkinauhaa. - --- Ei, sir; hän on jo hiukan kokeillut ja saanut kerran palkinnon -kertomuksesta "Viiri" -lehdessä. - --- Vai niin, todellako? Herra Dashwood vilkaisi tyttöön nopeasti -ja näytti panevan merkille kaiken hänen ulkoasussaan aina hatun -ruusukkeesta kengännappeihin saakka. - --- No niin, voitte jättää sen tänne, jos haluatte. Meillä on tällä -hetkellä tämänkaltaista tavaraa enemmän kuin tarvitsemme; mutta voin -kyllä silmäillä tätä ja antaa teille vastauksen ensi viikolla. - -Jo ei olisi nyt halunnutkaan jättää käsikirjoitustaan, sillä herra -Dashwood ei miellyttänyt häntä vähääkään, mutta hän ei voinut kuin -kumartaa ja lähteä matkoihinsa kopean ja arvokkaan näköisenä kuten -aina kun oli suuttunut tai hämillään. Ja nyt hän oli kumpaakin, -sillä hän huomasi puhuvista katseista, että miehet pitivät juttua -'ystävästä' vain pilana. Hän hämmentyi entistä enemmän, kun kuuli -lähtiessään toisten nauravan jollekin toimittajan lausumalle -hiljaiselle huomautukselle. Kotiin saapuessaan Jo oli melkein -päättänyt olla enää palaamatta; hän ryhtyi vimmatusti ompelemaan -esiliinoja haihduttaakseen suuttumustaan. Parin tunnin kuluttua -hän saattoikin jo nauraa koko tapaukselle ja ruveta innokkaasti -odottamaan seuraavaa viikkoa. - -Mennessään uudestaan käymään hän tapasi herra Dashwoodin yksinään -ja oli siitä hyvin iloinen. Herra Dashwood ei ollut nyt läheskään -yhtä nukuksissa kuin edellisellä kerralla, ja hän käyttäytyi paljon -paremmin. Toinen kohtaaminen oli siis paljon miellyttävämpi kuin -ensimmäinen. - --- Me otamme tämän (toimittajat eivät milloinkaan puhu yksikössä), -jollette pane pahaksenne erinäisiä korjauksia. Kertomus on liian -pitkä, mutta siitä tulee sopivan pituinen, kun poistetaan nämä -merkityt kohdat, hän sanoi liikemiesmäisesti. - -Jo tuskin tunsi omaa käsikirjoitustaan, niin tuhrittuja ja sotkettuja -sen sivut ja luvut olivat. Hän katseli toimittajan merkitsemiä -poistoja jokseenkin samanlaisin tuntein kuin äiti, jota pyydetään -katkaisemaan pienokaisensa jalat, jotta se mahtuisi uuteen kehtoon. -Ihmeekseen hän huomasi, että kaikki opettavaiset huomautukset, jotka -hän oli pannut jännityksen ja tunteellisuuden vastapainoksi, oli -karsittu. - --- Mutta sir, eikö kertomuksessa aina pitäisi olla jokin opetus, sen -vuoksi annoin muutamien rikollisteni tehdä parannuksen. - -Herra Dashwoodin toimittajan vakavuus suli hymyyn, sillä Jo oli -unohtanut 'ystävänsä' ja esiintynyt tekijänä. - --- Katsokaahan, ihmiset tahtovat kertomuksesta huvia, he eivät pidä -siveyssaarnoista. Ne eivät nykyään mene kaupaksi. - --- Kelpaako tämä, kun nämä muutokset on tehty? - --- Kelpaa; aihe on tuore ja hyvin esitetty -- kieli sujuvaa ja niin -poispäin, vastasi herra Dashwood kohteliaasti. - --- Paljonko -- tarkoitan, minkälaisen korvauksen..., aloitti Jo -tietämättä oikein miten esittäisi asiansa. - --- Aivan niin, me maksamme tällaisista -kaksikymmentäviisi-kolmekymmentä dollaria. Suoritamme maksun -kertomuksen ilmestyttyä, vastasi herra Dashwood, ikään kuin -tuollainen pikkuseikka olisi häneltä aivan unohtunut. - --- No hyvä, saatte sen, virkkoi Jo ja ojensi takaisin -käsikirjoituksensa tyytyväisen näköisenä, sillä kun on ansainnut -yhden dollarin palstalta, tuntuu kahdenkymmenenviidenkin dollarin -korvaus suurenmoiselta. - --- Voinko kertoa ystävälleni, että otatte toisenkin, jos hänellä -sattuisi olemaan parempia? kysyi Jo hyvän menestyksen rohkaisemana. -Äskeistä lipsahdusta hän ei lainkaan huomannut. - --- Voimmehan katsoa. Emme voi luvata mitään varmasti. Sanokaa että -hänen on kirjoitettava lyhyesti ja mehevästi ja unohdettava moraali. -Millä nimellä ystävänne haluaa julkaista kertomuksensa? kysyi -toimittaja välinpitämättömällä äänellä. - --- Mieluimmin nimettömänä. Hänellä ei ole kirjailijanimeä eikä -hän tahdo saattaa omaa nimeään julkisuuteen, vastasi Jo punastuen -tahtomattaan. - --- Tehdään niin kuin hän haluaa. Kertomus julkaistaan ensi viikolla. -Tuletteko perimään maksun vai lähetänkö sen postitse? kysyi herra -Dashwood, joka tietenkin halusi päästä perille uuden avustajansa -nimestä. - --- Tulen perimään rahat täältä. Näkemiin, sir. - -Jon mentyä herra Dashwood nosti taas jalkansa pöydälle ja huomautti -hyväntahtoisesti itsekseen: -- Köyhä ja ylpeä kuten tavallista, mutta -hänessä on kuitenkin ainesta. - -Seuraten herra Dashwoodin ohjeita ja pitäen rouva Northburya -esikuvanaan Jo sukelsi seikkailutarinoiden kuohuiseen mereen. Mutta -erään ystävän heittämän pelastusrenkaan ansiosta hän pääsi pinnalle -ajoissa, ennen kuin tuo harharetki ehti tuottaa hänelle vahinkoa. - -Kuten useimmat nuoret kirjoittajat Jokin sijoitti henkilöt ja -tapahtumapaikat ulkomaille. Hän kuvaili rosvojen, kreivien, -mustalaisten, nunnien ja herttuattarien luonteita ja elämänvaiheita -niin vilkkaasti ja elävästi, ettei parempaa olisi voinut toivoa. -Hänen lukijakuntansa ei kiinnittänyt huomiota sellaisiin -sivuseikkoihin kuin kielioppiin, välimerkkeihin ja todenmukaisuuteen, -ja herra Dashwood salli armollisesti hänen täyttää lehden palstat -mahdollisimman vähäisestä korvauksesta. Hän ei pitänyt tarpeellisena -kertoa Jolle suopeutensa varsinaista syytä, sitä että muuan hänen -avustajistaan oli halpamaisesti jättänyt hänet pulaan saatuaan -edullisemman tarjouksen. - -Jo innostui pian työhönsä, sillä hänen laiha kukkaronsa paisui -paisumistaan, ja se pieni määräraha, jota hän keräsi viedäkseen -Bethin seuraavana kesänä vuoristoon, kasvoi hitaasti mutta varmasti -sitä mukaa kuin viikot vierivät. Vain yksi asia häiritsi hänen -iloaan: hän ei ollut kertonut puuhistaan mitään kotiväelle, sillä -hänestä tuntui, etteivät isä ja äiti hyväksyisi niitä. Salaisuutta ei -ollut vaikea säilyttää, sillä kertomukset julkaistiin nimettöminä. -Herra Dashwood oli tietysti pian saanut selville hänen nimensä, mutta -oli luvannut säilyttää sen omana tietonaan ja pitikin sanansa, ihme -kyllä. - -Jon mielestä asiassa ei ollut mitään pahaa, sillä hän ei tosiaankaan -aikonut kirjoittaa mitään, jota hänen tarvitsisi hävetä. Hän -tukahdutti tunnonvaivansa ajattelemalla edeltäkäsin sitä onnellista -hetkeä, jolloin saisi tuoda esiin säästönsä ja nauraa makeasti, kun -oli voinut niin kauan säilyttää salaisuutensa. - -Mutta herra Dashwood ei välittänyt muista kuin kauhukertomuksista, ja -kun kauhu saatiin aikaan vain järkyttämällä lukijoita, kirjoittajan -täytyi aihepiirinsä takia hankkia historiallisia tietoja, tutustua -luonnontieteisiin ja taiteisiin, vieläpä poliisipöytäkirjoihin ja -mielisairaaloihin. Jo huomasi pian, että hänellä oli vain hämärä -aavistus siitä traagisesta maailmasta, joka piili yhteiskunnan -pohjalla. - -Niinpä hän pätevyyttä hankkiakseen ryhtyi tarmokkaasti korjaamaan -puutosta. Hän etsi innokkaasti aineksia kertomuksiinsa, sillä hän -tahtoi saada ne juoneltaan omaperäisiksi, vaikkei kerronnasta -ollutkaan väliä. Hän etsi lehdistä uutisia onnettomuuksista, oudoista -tapauksista ja rikoksista, herätti epäluuloa kirjastonhoitajissa -pyytämällä lainaksi kirjoja, joissa kerrottiin myrkyistä, tutki -kadulla vastaantulijoiden kasvoja ja tarkkaili ihmistyyppejä, sekä -hyviä ja huonoja että mitättömiä. - -Hän penkoi menneisyyden pölystä tapauksia ja tarinoita, -jotka olivat niin vanhoja että kävivät uusista. Hän tutustui -mielipuolisuuteen, paheeseen ja kurjuuteen niin lavealti kuin -hänellä suppeassa ympäristössään suinkin oli tilaisuutta. Hän -luuli tätä edistykseksi, mutta oli tietämättään vaarassa turmella -naisellisimmat ominaisuuteensa. Hän uppoutui kuvitelmissaan pahojen -ihmisten maailmaan, ja se painoi leimansa häneen, sillä hän ruokki -mieltään vaarallisella ja huonolla ravinnolla. Hän oli vähällä -menettää viattoman raikkautensa tutustumalla liian varhain elämän -varjopuoliin, jotka aikanaan kyllä kohtaavat meitä itse kutakin. - -Vaikka Jo ei itse tiedostanut tätä, hän alkoi pian vaistomaisesti -tajuta sen, sillä kuvitellessaan jatkuvasti toisten ihmisten tunteita -ja intohimoja hän alkoi rakennella teorioja siitä, mitä hänessä -itsessään piili. Se on sairaalloista huvittelua, jota terve nuori -ihminen luonnostaan karttaa. Luonnon järjestyksestä poikkeaminen saa -aina rangaistuksen, ja Jokin sai sen kokea juuri oikealla hetkellä. - -Mahtoiko syventyminen Shakespearen teoksiin opettaa häntä tuntemaan -ihmisluonteita vai johdattiko häntä vain naisellinen vaisto, joka -herkästi näkee sen, mikä on rehellistä, urheata ja voimakasta, -joka tapauksessa kävi niin, että luodessaan loistavan täydellisiä -mielikuvitussankareitaan Jo keksi todellisuudesta sankarin, joka -inhimillisistä puutteistaan huolimatta kiinnosti häntä. Heidän kerran -keskustellessaan herra Bhaer oli kehottanut Jota tarkkailemaan -yksinkertaisia, uskollisia ja ystävällisiä ihmisiä, missä ikinä heitä -kohtasi, se oli näet kirjailijalle hyödyksi. Jo otti neuvosta varteen -ja alkoi empimättä tutkia häntä itseään. Se olisi varmaan aika lailla -hämmästyttänyt professoria, joka ei luullut liikoja itsestään. - -Aluksi Jo pohdiskeli, miksi kaikki pitivät professorista. Hän ei -ollut rikas eikä ylhäinen, ei nuori eikä komea, häntä ei voinut sanoa -ihastuttavaksi eikä hän ollut loistava tai lumoava, mutta siitä -huolimatta hän veti ihmisiä puoleensa kuin lämmin liesi. Hän oli -köyhä, mutta häneltä riitti aina apua tarvitseville; hän oli muualta -tullut, mutta silti kaikkien ystävä; hän ei ollut enää nuori, mutta -silti huoleton kuin poika. Kaikki pitivät hänen kasvoistaan, vaikka -hänen piirteensä olivat säännöttömät ja erikoiset, eikä kukaan pannut -pahakseen hänen omalaatuisia tapojaan. - -Usein Jo tarkasteli häntä ja koetti päästä selville, mikä hänessä -miellytti, ja totesi vihdoin, että ihmeen sai aikaan professorin hyvä -sydän. Jos häntä painoi suru, hän kätki sen kuin lintu päänsä siipeen -ja näytti maailmalle vain aurinkoiset puolensa. Hänen otsallaan -näkyi uurteita, mutta muuten aika oli kohdellut häntä hellävaroen, -kai muistaen miten ystävällinen hän oli ollut muita kohtaan. -Lystikkäät juonteet suupielissä kertoivat ystävällisistä sanoista ja -sydämellisestä naurusta. Hänen katseensa ei ollut milloinkaan kova -eikä kylmä, ja hänen suuren kätensä lämmin ja voimakas ote kykeni -puhumaan paremmin kuin sanat. - -Hänen vaatteensakin näyttivät tavallaan tulkitsevan -hyväntahtoisuutta. Ne ikään kuin tahtoivat kaikin tavoin tehdä hänen -olonsa mukavaksi. Saattoi arvata, että hänen väljien liiviensä -alla sykki avara sydän, hänen kauhtunut takkinsa teki seurallisen -vaikutuksen ja pullottavat taskut kertoivat, että moni pieni käsi -sukelsi niihin tyhjänä ja tuli esiin täynnä jotakin mieluista -tavaraa. Kengätkin olivat hyväntahtoisen näköiset, eikä professorin -kaulus törröttänyt milloinkaan jäykkänä kuten muiden miesten. - --- Nytpä tiedän, virkkoi Jo itsekseen, kun hän vähitellen huomasi, -että todellinen hyväntahtoisuus lähimmäisiä kohtaan saattaa kaunistaa -ruman saksalaisen opettajan, joka ahmii ruokansa, parsii itse -sukkansa ja on lisäksi saanut taakakseen nimen Bhaer -- karhu. - -Jo piti hyvyyttä suuressa arvossa, mutta tosi naisen tavoin hän -kunnioitti myös älykkyyttä, ja muuan seikka, jonka hän sai tietää -professorista, kohotti hänen silmissään suuresti tämän arvoa. -Professori ei milloinkaan puhunut itsestään eikä kukaan tiennyt, että -hän oli kotimaassaan suuressa maineessa etevänä ja lahjomattomana -tiedemiehenä. Mutta keskustellessaan neiti Nortonin kanssa muuan -hänen maanmiehensä paljasti asian, ja Jo oli ylpeä tietäessään, että -hänen ystävänsä oli arvossapidetty berliiniläinen professori, vaikka -nyt ansaitsikin niukan leipänsä opettamalla kieltä Amerikassa. Hänen -raskas, vaatimaton elämänsä sai tästä tiedosta erityisen kauniin -hohdon. - -Aivan odottamatta hänessä ilmautui älyäkin parempi ominaisuus. Neiti -Norton seurusteli kirjallisissa piireissä, joihin Jolla ei olisi -ollut pääsyä ilman häntä. Yksinäinen nainen tunsi mielenkiintoa -kunnianhimoista tyttöä kohtaan, ja ystävällisyydessään hän järjesti -sekä Jolle että professorille monta hauskaa hetkeä. - -Eräänä iltana hän pyysi heidät mukaansa illanviettoon, joka pidettiin -muutamien kuuluisuuksien kunniaksi. - -Jo oli valmistautunut nöyrästi palvomaan suuruuksia, joita hän -nuoruutensa innolla oli etäältä ihaillut. Mutta sinä iltana hänen -kunnioituksensa neroutta kohtaan sai kovan kolauksen, ja kesti kauan -ennen kuin hän toipui pettymyksestä nähtyään, että nuo korkeat -olennot olivatkin loppujen lopuksi vain ihmisiä. - -Voi hyvin kuvitella millaisen iskun Jo koki, kun hän luodessaan salaa -ujon, ihailevan katseen runoilijaan joka säkeistään päätellen eli -'innoituksesta ja päivänpaisteesta', näki tämän ahmivan illallistaan -sellaisella innolla, että se nostatti punan henkeville kasvoille. Jo -käänsi katseensa särkyneestä ihanteesta ja teki uusia havaintoja, -jotka karkottivat hänen romanttiset harhaluulonsa. - -Suuri kirjailija istui kahden viinikarahvin välissä ja liikutteli -niitä tahdissa kuin kello heiluriaan. Tunnettu teologi hakkaili -häpeämättömästi erästä kirjallisen salongin emäntää. Tämä puolestaan -heitti tuikeita silmäyksiä toiseen naiseen, joka lempeästi ivaili -häntä voitettuaan kilpailun erään syvällisen filosofin suosiosta; -tavoiteltu tyytyi kaikessa rauhassa juomaan teetä ja oli valmis -nukahtamaan minä hetkenä hyvänsä, daamin puhetulva kun teki -keskustelun mahdottomaksi. Kuuluisat luonnontutkijat unohtivat -alkueläimensä ja jääkautensa juorutessaan taiteesta samalla kun -harrastivat ostereita ja jäätelöä. Nuori muusikko, joka uuden -Orfeuksen tavoin lumosi kaupungin asukkaita, puhui hevosista; ja -englantilaisen ylhäisön edustaja oli koko seurueen mitättömimmän -näköinen mies. - -Ilta oli tuskin ehtinyt puoleen, kun Josta alkoi tuntua, että hänen -kaikki ihanteensa olivat romahtaneet, ja hän vetäytyi yksinäiseen -nurkkaan toipumaan. Pian tuli herra Bhaer hänen luokseen, hänkin -näytti tuntevan olonsa oudoksi. Kohta paikalle saapui joukko -filosofeja pitämään älyllisiä turnajaisia, kukin ratsastaen omalla -keppihevosellaan. - -Keskustelu liikkui korkealla Jon käsityskyvyn yläpuolella, mutta -hän kuunteli sitä mielellään. Kun kaikki oli lopussa, oli ankara -päänsärky ainoa asia, jonka hänen 'sisäinen käsityskykynsä' sai -aikaan. Vähitellen hän ymmärsi, että maailma oli hajoamassa ja että -se rakennettaisiin uudestaan, puhujien mielestä ehdottomasti entistä -paremmalle perustalle. Uskonto todistettaisiin pätemättömäksi ja -järjestä tulisi ainoa jumala. Filosofia ja metafysiikka olivat Jolle -aivan uutta, ja kuunnellessaan keskustelua hän joutui oudon, puoleksi -miellyttävän, puoleksi tuskaisen kiihtymyksen valtaan, ja hänestä -tuntui, että hän ajelehti ajassa ja avaruudessa kuin karkuun päässyt -ilmapallo. - -Jo katsahti sivulleen nähdäkseen mitä professori piti näistä -mielipiteistä. Jo ei ollut milloinkaan nähnyt häntä niin ankarana. -Hän pudisti päätään ja viittasi tyttöä lähtemään, mutta Jo kuunteli -parhaillaan ihastuksissaan esitystä spekulatiivisesta filosofiasta -ja jäi paikoilleen saadakseen tietää, mitä nuo viisaat miehet -asettaisivat maailman perustaksi hävitettyään kaiken vanhan. - -Professori Bhaer oli ujo eikä mielellään tyrkyttänyt omia -mielipiteitään, sillä ne olivat liian vakavia, jotta niistä olisi -voinut keskustella kevyesti. Katsahtaessaan Josta muutamiin toisiin -nuoriin, jotka filosofien loistava ilotulitus oli houkutellut -paikalle, hän rypisti otsaansa ja tunsi tarvetta puhua, sillä hän -pelkäsi, että loistavat raketit saattaisivat johtaa harhaan jonkun -helposti syttyvän mielen, joka toden tullen saisi huomata, että -jäljellä oli vain paljas tikku tai kärventynyt käsi. - -Hän pysyi ääneti niin kauan kuin saattoi, mutta kun kysyttiin hänen -mielipidettään, hän ei enää voinut hillitä vilpitöntä paheksumistaan, -vaan ryhtyi puolustamaan uskontoa vakaumuksella. Kaunopuheisuus -sai hänen murteellisen englantinsa sointuvaksi ja loi kauniin -hohteen hänen rumille kasvoilleen. Hän joutui kovaan taisteluun, -sillä asiansa tuntevat miehet olivat taitavia väittelijöitä, mutta -professori ei edes huomannut iskuja, vaan puolustautui urheasti. -Kuinka ollakaan, hänen puhuessaan Jo saavutti jälleen tasapainonsa; -vanha usko, joka oli vallinnut maailmassa vuosisatoja, tuntui uutta -paremmalta; Jumala ei ollut sokea voima eikä sielun kuolemattomuus -kaunis satu vaan siunattu tosiasia. Jo tunsi taas seisovansa varmalla -pohjalla, ja kun professori lopetti taistelun väsyneenä mutta yhä -yksin omalla puolellaan, Jo olisi tahtonut taputtaa käsiään ja -kiittää häntä. - -Hän ei tehnyt kumpaakaan, mutta tapaus jäi hänen mieleensä ja hän -kunnioitti professoria kaikesta sydämestään, sillä hän tiesi, -että tämä oli saanut taistella ankaran taistelun, ennen kuin oli -noudattanut omantuntonsa ääntä ja ryhtynyt puhumaan. Jo alkoi -ymmärtää, että luonteen lujuus on suurempi aarre kuin raha, -arvonimi, älykkyys tai kauneus. Ja hän käsitti, että jos suuruus -on 'totuudellisuutta, kunnioitusta ja hyvää tahtoa' niin kuin joku -viisas on väittänyt, silloin hänen ystävänsä Friedrich Bhaer ei ollut -ainoastaan hyvä vaan myös suuri. - -Päivä päivältä tämä vakaumus vahvistui. Jo antoi arvoa professorin -mielipiteille, koetti saavuttaa hänen kunnioituksensa ja tulla hänen -ystävyytensä arvoiseksi. Mutta juuri kun hän sitä hartaimmin toivoi, -hän oli vähällä kadottaa kaiken. - -Eräänä iltana professori tuli antamaan Jolle saksan tuntia. Hän oli -unohtanut päähänsä paperisen kolmikolkkahatun, jolla Tina oli hänet -koristanut. Näkee että hän ei katso peiliin lähtiessään huoneestaan, -ajatteli Jo hymyillen, kun professori toivotti hyvää iltaa ja -istuutui vakavana tietämättä lainkaan, minkä naurettavan vastakohdan -hänen päähineensä muodosti heidän sen iltaiselle aiheelleen. Hän -aikoi näet ryhtyä lukemaan "Wallensteinin kuolemaa". - -Jo ei sanonut aluksi mitään, sillä hän halusi kuulla professorin -purskahtavan äänekkääseen, sydämelliseen nauruunsa. Jo jätti asian -sen tähden professorin itsensä keksittäväksi, ja hetkeksi hän unohti -sen kokonaan, sillä on todella mielenkiintoista kuulla saksalaisen -lukevan Schilleriä. Lukemisen jälkeen seurasi oppitunti, josta tuli -aika hilpeä, sillä Jo oli sinä iltana vallattomalla tuulella ja -kolmikolkkahattu sai hänen silmänsä loistamaan veitikkamaisuudesta. -Professori ei tiennyt, mitä tehdä tytölle, ja lopulta hän keskeytti -opetuksen kysyäkseen vastustamattoman hämmästyneenä. - --- Miten voitte nauraa opettajallenne päin silmiä? Ettekö tunne -minkäänlaista kunnioitusta minua kohtaan? - --- Minun on vaikeata käyttäytyä kovin kunnioittavasti, kun teillä on -tuo hattu päässänne, sanoi Jo. - -Hajamielinen professori tapaili päätään ja sai paperihatun käsiinsä. -Hän katseli sitä hetkisen, heitti sitten päänsä taakse ja alkoi -nauraa kuin iloinen bassoviulu. - --- Kaikkea sitä näkeekin! Se Tina mokoma on pukenut minut narriksi. -No, ei se mitään; mutta kuulkaahan, jos tämä tunti ei mene hyvin, te -saatte hatun päähänne. - -Mutta oppitunti keskeytyi vähäksi aikaa kokonaan, kun herra Bhaerin -silmiin sattui hatussa näkyvä kuva. - --- Toivoisin ettei tällaisia lehtiä tulisi taloon. Ne eivät kelpaa -lasten katseltaviksi eivätkä nuorten luettaviksi. Se on pahasta, enkä -voi antaa anteeksi niille, jotka toimittavat mokomaa roskaa. - -Jo vilkaisi lehteä ja näki piirroksen, johon oli kuvattu mielipuoli, -ruumis, ryöväri ja kyykäärme. Se ei miellyttänyt häntä. Hän käänsi -lehden, mutta ei inhosta vaan pelosta, sillä hän luuli hetken lehteä -"Tulivuoreksi". Se se ei kuitenkaan ollut, ja hän rauhoittui pian -muistaessaan, että salaisuus ei olisi missään tapauksessa tullut -ilmi, koska hänen kertomuksensa olivat nimettömiä. Mutta kuinka -ollakaan, Jon ilmeestä ja punastumisesta professori oli jo aavistanut -totuuden, sillä hajamielisyydessäänkin hän huomasi enemmän kuin -arveltiin. - -Professori tiesi Jon kirjoittelevan ja oli monesti tavannut hänet -sanomalehtitoimistossa. Mutta kun tyttö ei itse milloinkaan puhunut -puuhistaan, ei hänkään niistä kysellyt, vaikka olisi mielellään -lukenut Jon kirjoitelmia. Nyt hänelle juolahti mieleen, että tyttö -häpesi omia kirjoituksiaan, ja se huolestutti häntä. Hän ei ajatellut -kuten moni muu: -- Tuo ei kuulu minuun; minulla ei ole oikeutta -huomauttaa siitä hänelle. Hän muisti vain, että Jo oli nuori ja -köyhä, etäällä isän ja äidin huolenpidon ulottuvilta. Hetkessä -tuo kaikki välähti hänen mieleensä, mutta hänen kasvonsa eivät -värähtäneetkään. - --- Aivan niin, hyvä ettette tahdo lukea tuollaista. Minusta ei ole -hauskaa, että nuoret tytöt tutustuvat tuollaisiin asioihin. Minä -antaisin poikieni käsiin mieluummin ruutia kuin tuollaista roskaa. - --- Ei se kaikki ole pahaa, vaikka onkin tyhjänpäiväistä, ja jos -kerran ihmiset haluavat lukea sellaista, ei kai ole haitaksi, -että sitä on saatavissa. Monet kunnialliset ihmiset ansaitsevat -rehellisesti elatuksensa kirjoittamalla jännityskertomuksia, sanoi Jo -järjestellen ompeleensa ryppyjä niin ponnekkaasti, että neula jätti -kankaaseen rivin pieniä repeämiä. - --- Jos nuo kunnialliset ihmiset tietäisivät miten paljon pahaa he -saavat aikaan, he eivät varmaan pitäisi leipäänsä aivan rehellisesti -ansaittuna. Heillä ei ole oikeutta kätkeä myrkkyä makeisiin ja antaa -niitä sitten syötäväksi. Ei, heidän pitäisi hiukan ajatella ja ruveta -ennemmin vaikka kadunlakaisijoiksi kuin ryhtyä tuollaiseen. - -Professori puhui lämpimästi. Hän astui uunin luo rutistellen lehteä -käsissään. Jo istui hiljaa, mutta hänestä tuntui kuin tuli olisi -tarttunut häneen, sillä kun kolmikolkkahattu oli jo kohonnut savuna -ilmaan, Jon posket hehkuivat vielä kauan tulipunaisina. - --- Tahtoisin polttaa tuolla lailla kaiken muunkin roskan, mutisi -professori palatessaan keventyneenä uunin luota. - -Jo ajatteli miten mahtava rovio syntyisikään kaikista hänen -kirjoituksistaan, ja vaivalla ansaitut rahat painoivat sillä hetkellä -raskaasti hänen omaatuntoaan. Mutta hän puolustautui ajattelemalla, -etteivät hänen omat kirjoituksensa myrkyttäneet ketään. Ne olivat -tyhjänpäiväisiä, mutta vaarattomia, eikä hänen tarvinnut tuskailla -niiden takia. Hän tarttui kirjaansa ja sanoi innokkaan näköisenä: - --- Jatkammeko? Minä olen nyt oikein ahkera ja käyttäydyn kunnolla. - --- Toivon sitä, vastasi professori, mutta hän tarkoitti sillä enemmän -kuin Jo aavistikaan. Kohdatessaan opettajan vakavan, ystävällisen -katseen Josta tuntui kuin hänen otsalleen olisi painettu suurin -kirjaimin "Viikkolehti Tulivuori". - -Heti omaan huoneeseensa päästyään Jo veti esiin juttunsa ja luki -uudelleen jokaisen alusta loppuun. Herra Bhaer käytti toisinaan -silmälaseja ja Jo oli kerran koettanut niitä ja nauranut nähdessään, -miten ne suurensivat kirjan pienet kirjaimet. Nyt hän näytti saaneen -professorin henkiset ja siveellisetkin silmälasit, sillä hänen -kertomusparkojensa virheet paljastuivat hänelle niin räikeinä että -inhotti. - --- Ne ovat roskaa, ja jos jatkan tähän tapaan, päädyn pahempaan kuin -roskaan, sillä jokainen juttu on edellistä kehnompi. Olen ollut sokea -ja vahingoittanut ympäristöäni ja itseäni rahan tähden. Tiedän että -asia on niin, sillä en voi lukea tätä hölynpölyä häpeämättä sitä -suunnattomasti. Entä jos perhe näkisi nämä tai herra Bhaer saisi ne -käsiinsä? - -Jo punastui pelkästä ajatuksesta, ja työnsi koko pinkan uuniin -rovioksi, joka oli saada aikaan nokivalkean. - --- Kas niin, se on juuri omiaan mokomalle roskalle. Luulen että olisi -parempi polttaa koko talo kuin antaa ihmisten käsiin tätä minun -ruutiani, mietti Jo katsellessaan, miten "Juran paholainen" hiiltyi -tulisilmäiseksi kekäleeksi. - -Mutta kun kolmen kuukauden työstä ei ollut jäljellä kuin tuhkakasa -ja joukko kolikoita hänen sylissään, Jo tuli totiseksi, ja siinä -lattialla istuessaan hän pohti mitä tekisi rahoillaan. - --- En kai minä vielä ole ehtinyt saada varsin paljon pahaa aikaan, -niin että voin pitää nämä rahat korvauksen ajasta, hän virkkoi -pitkän tuumailun jälkeen. Sitten hän lisäsi kärsimättömästi: -- -Jospa ihmisellä ei olisi lainkaan omaatuntoa, se on niin kovin -vaivalloinen. Selviäisin loistavasti, jollen pitäisi niin tarkkaa -lukua oikeasta ja väärästä. Toisinaan toivon, että isä ja äiti eivät -olisi olleet niin vaativaisia siinä suhteessa. - -Jo ei enää kirjoittanut jännityskertomuksia. Sen sijaan hän meni nyt -toiseen äärimmäisyyteen niin kuin hänenlaisensa usein ja kirjoitti -kertomuksen, jota pikemminkin olisi voinut nimittää saarnaksi, -niin täynnä moraalia se oli. Hän itse epäili alusta lähtien sen -onnistumista, sillä hänen vilkas mielikuvituksensa ja tyttömäinen -romanttisuutensa eivät päässeet oikeuksiinsa tällä uudella alalla. -Tämä opettavainen taidonnäyte kävi useilla kustantajilla, mutta sitä -ei julkaistu ja Jo oli jo taipuvainen yhtymään herra Dashwoodin -mielipiteeseen, että siveyssaarnat eivät mene kaupaksi. - -Tämän jälkeen hän yritti kirjoittaa lapsille ja olisi sillä alalla -menestynytkin, ellei olisi ollut niin ahne, että vaati kunnon -palkkioita. Ainoa henkilö, joka tarjoutui maksamaan kyllin suuren -korvauksen lasten kertomuksista, oli muuan kunnioitettava herra, -joka katsoi tehtäväkseen käännyttää koko maailman omaan yksityiseen -uskoonsa. - -Jo kirjoitti mielellään lapsille, mutta hän ei voinut suostua -lähettämään kertomuksissaan karhujen suuhun tai härkien puskettaviksi -poikia vain siksi, että he eivät käyneet tiettyä pyhäkoulua, eikä -jakamaan tuon pyhäkoulun kilteille oppilaille kaikkea mahdollista -siunausta koristelluista piparkakuista enkeleihin asti, jotka -saattaisivat heitä kun he virsiä ja rukouksia sopertaen erosivat -tästä maailmasta. Niinpä siitäkään ei tullut mitään, ja silloin Jo -painoi korkin mustepullonsa suulle ja sanoi nöyrästi: - --- En minä osaa mitään. Odotan kunnes opin ja siihen saakka -lakaisen vaikka katuja, jollen löydä parempaa työtä. Se on ainakin -kunniallinen ammatti. Tämä päätös todisti, että vastoinkäymiset -olivat olleet Jolle hyväksi. - -Näiden sisäisten mullistusten tapahtuessa Jon ulkonainen elämä oli -yhtä kiireistä ja yksitoikkoista kuin tavallisesti. Vain professori -Bhaer huomasi, että hän toisinaan näytti vakavalta ja hiukan -surulliselta. - -Professori teki huomioita kaikessa hiljaisuudessa, eikä Jo -aavistanut, että tämä tarkkasi häntä nähdäkseen oliko tyttö ottanut -varteen huomautukset. Jo näytti ottaneen, ja professori oli -tyytyväinen. Hän tiesi että tyttö oli lakannut kirjoittamasta, vaikka -asiasta ei puhuttu sanaakaan. Jon etusormi ei ollut enää musteessa; -hän vietti iltansa alakerrassa ja opiskeli kärsivällisesti. Hän -tahtoi ilmeisesti käyttää aikansa johonkin hyödylliseen, vaikka siitä -ei olisikaan hänelle huvia. - -Professori auttoi häntä monin tavoin ja osoittautui tosi ystäväksi. -Jo oli tyytyväinen, sillä nyt kun hänen kynänsä oli joutilaana, hän -oppi paljon muutakin kuin saksaa ja laski perustuksen oman elämänsä -jännityskertomukselle. - -Talvi oli hauska ja oleskelu venyi pitkäksi, sillä Jo lähti Kirken -perheestä vasta kesäkuussa. Kaikki näyttivät olevan pahoilla mielin, -kun lähtöpäivä läheni. Lapset olivat aivan lohduttomia, ja herra -Bhaerin tukka pörrötti pystyssä päälaella, hänen oli näet tapana -pörröttää sitä raivokkaasti, kun hänen mielenrauhansa oli järkkynyt. - --- Kotiin! Voi teitä onnellista, jolla on koti mihin mennä, hän -sanoi, kun Jo kertoi matkustavansa. Hän istui ääneti nurkassaan ja -siveli partaansa Jon pitäessä jäähyväiskestejä viimeisenä iltana. - -Jon oli määrä lähteä aikaisin aamulla ja hän hyvästeli sen vuoksi jo -illalla. Kun professorin vuoro tuli, Jo sanoi lämpimästi: - --- Ettehän unohda tulla meitä tervehtimään, jos joskus käytte -sielläpäin? En milloinkaan anna anteeksi jos unohdatte, sillä minä -tahtoisin, että kaikki omaiseni tutustuisivat ystävääni. - --- Ihanko totta? Saanko tulla? kysyi professori ja katsoi Jota -kasvoillaan innostunut ilme, jota tyttö ei huomannut. - --- Tulkaa ensi kuussa. Laurie suorittaa silloin tutkintonsa ja se -olisi varmaan uutta nähtävää teille. - --- Onko tuo Laurie se paras ystävänne, josta olette puhunut? Bhaer -kysyi muuttuneella äänellä. - --- On, hän on poikakultani, Teddy. Olen hyvin ylpeä hänestä ja -haluaisin teidän tapaavan hänet. - -Jo katsahti professoriin iloiten jo edeltäkäsin ajatuksesta, että -saisi esittää nämä kaksi toisilleen. Jokin herra Bhaerin kasvoissa -sai hänet äkkiä muistamaan, että Laurie oli kenties muutakin -kuin 'paras ystävä', ja hän tunsi tahtomattaan punastuvansa, -tietysti vain sen vuoksi, että hartaasti toivoi voivansa näyttää -välinpitämättömältä. Mitä enemmän hän koetti vastustaa, sitä -punaisemmaksi hän tuli. - -Jo ei olisi tiennyt mitä tehdä, jollei Tina olisi sattunut -istumaan hänen sylissään. Onneksi lapsi sai juuri sillä hetkellä -päähänsä halata häntä. Jo sai kasvonsa silmänräpäykseksi piiloon, -ja hän toivoi ettei professori olisi huomannut mitään. Mutta -tämä oli huomannut ja hänen omat kasvonsa, jotka hetken olivat -näyttäneet hämmentyneiltä, saivat tavallisen ilmeensä kun hän sanoi -sydämellisesti: - --- En minä taida ehtiä matkustaa, mutta uskon että ystävänne -suoriutuu hyvin. Teille toivotan parhainta onnea. Jumala teitä -siunatkoon! Hän puristi lämpimästi Jon kättä, nosti Tinan -olkapäilleen ja lähti. - -Mutta poikien mentyä vuoteeseen hän istui kauan takkatulen ääressä -kasvoillaan väsynyt ilme ja kalvava koti-ikävä sydämessään. Hän näki -mielessään yhä Jon lapsi sylissään ja kasvoillaan uusi, pehmeä ilme. -Professorin pää painui hetkeksi käsien varaan, sitten hän hypähti -pystyyn ja kulki edestakaisin huoneessa ikään kuin etsien jotakin, -jota ei saattanut löytää. - --- Se ei ole minua varten; en saa toivoakaan sitä, hän sanoi -itsekseen raskaasti huoaten. Sitten, ikään kuin katuen mieleen -noussutta kaipausta hän kumartui suutelemaan pieniä kiharapäitä -tyynyllä, sytytti harvoin käyttämänsä merenvahapiipun ja avasi -Platonin. - -Hän koetti miehekkäästi parhaansa. Mutta tuskinpa kaksi vallatonta -poikaa, merenvahapiippu tai jumalainen Platonkaan korvasivat edes -tyydyttävästi vaimoa, lasta ja kotia. - -Vaikka oli hyvin varhaista, hän oli aamulla asemalla saattamassa -Jota; ja hänen ansiostaan tyttö sai alkaa yksinäisen matkansa -seuranaan kimppu orvokkeja, muistissaan kuva tutuista kasvoista, -jotka hymyilivät hyvästiksi, ja mielessään onnellinen ajatus: - --- Talvi on ohi, en ole kirjoittanut yhtään kirjaa enkä ansainnut -omaisuutta. Mutta olen saanut ystävän, joka on omistamisen arvoinen, -ja yritän pitää hänet ystävänäni koko elämäni. - - - - -12 - -SYDÄNSURUA - - -Laurie oli sinä talvena opiskellut täydellä tarmolla, mitkä sitten -hänen vaikuttimensa lienevätkin olleet. Hän suoritti tutkintonsa -kunnialla ja piti latinankielisen puheen lasketellen lauseensa -sulavasti ja kaunopuheisesti kuin Demosthenes, kuten hänen toverinsa -selittivät. Miten ylpeä hänen isoisänsä olikaan! Pastori ja rouva -March, John ja Meg, Jo ja Beth, kaikki olivat läsnä, olivat iloisia -hänen puolestaan ja ihailivat häntä väsymättömästi. - --- Minun on pakko jäädä noille kirotuille illallisille, mutta tulen -kotiin aikaisin aamulla. Tulettehan minua vastaan, tytöt, niin kuin -ennenkin? sanoi Laurie auttaessaan tyttöjä vaunuihin, kun päivän -juhlallisuudet olivat päättyneet. Hän sanoi "tytöt", mutta hän -tarkoitti Jota, joka yksin oli säilyttänyt tuon vanhan tavan. Tämä ei -huomannut kieltää vaan vastasi lämpimästi: - --- Minä tulen, Teddy, satoi tai paistoi, marssin edelläsi ja soitan -huuliharpulla "Eläköön, nyt voittoisa sankari saapuu!" - -Laurie kiitti häntä katseella, joka sai Jon äkkiä kauhistuen -ajattelemaan: Voi minua onnetonta! Hän varmasti sanoo minulle jotain, -ja mitä minä silloin teen? - -Illan vakava pohdinta ja aamun ahkera uurastus rauhoittivat häntä -vähän. Hän päätti, ettei olisi niin turhamainen, että odottaisi -toisen kosivan, kun kerran jo monella tavoin oli osoittanut, minkä -vastauksen antaisi. Sovittuun aikaan hän lähti ja toivoi hartaasti, -ettei joutuisi haavoittamaan Teddyn herkkiä tunteita. - -Hän pistäytyi ohimennen Megin luona, peuhasi siellä hetken Daisyn -ja Demijohnin kanssa ja tunsi saavansa uutta voimaa edessä olevaan -tapaamiseen. Mutta kun hän etäältä erotti Laurien kookkaan vartalon, -hän tunsi suurta halua kääntyä ympäri ja juosta tiehensä. - --- Missä huuliharppu on, Jo? huusi Laurie päästyään äänenkantaman -päähän. - --- Minä unohdin sen, vastasi Jo ja rohkaistui, sillä tuollaista -tervehdystä ei oikein voinut odottaa rakastuneelta. - -Tullessaan ennen Laurieta vastaan Jon oli ollut tapana tarttua tämän -käsivarteen. Nyt hän ei tehnyt niin, mutta Laurie ei huomauttanut -siitä, vaan puhui innokkaasti kaiken maailman asioista. Se oli huono -enne. He kääntyivät polulle, joka vei kotiin pienen lehdon läpi. -Siellä Laurie hiljensi kulkuaan ja kadotti äkkiä kaunopuheisuutensa. -Silloin tällöin syntyi painostava äänettömyys. Pelastaakseen -keskustelun Jo sanoi kerran, kun hiljaisuus taas uhkasi: - --- No nyt saat pitää pitkän, ihanan loman! - --- Niin aionkin. - -Hänen päättäväinen äänensävynsä sai Jon nostamaan katseensa. Hän -näki Laurien silmistä, että pelätty hetki oli koittanut. Hän kohotti -kätensä anovasti. - --- Ei, Teddy, ole niin kiltti! - --- Minä puhun nyt ja sinun täytyy kuunnella. Nyt ei mikään auta, Jo. -Meidän täytyy saada välimme selväksi, mitä pikemmin, sitä parempi -meille kummallekin, Laurie vastasi punehtuneena ja kiihtyneenä. - --- Sano sitten mitä sinulla on sanottavaa, minä kuuntelen, Jo sanoi -alistuneesti. - -Laurie ei tiennyt vielä paljon rakkaudesta, mutta hän tarkoitti -täyttä totta ja hänen oli saatava asiansa sanotuksi, vaikka henki -olisi mennyt. Niinpä hän kävi käsiksi asiaan luonteenomaisella -äkkipikaisuudellaan. Miehekkäistä ponnistuksista huolimatta hänen -äänensä värähti silloin tällöin, kun hän puhui: - --- Olen rakastanut sinua, Jo, niin kauan kuin olen tuntenut sinut. En -mahda sille mitään. Olen koettanut näyttää sinulle tunteeni, mutta -sinä et ole antanut. Nyt sinun on kuunneltava minua ja tahdon sinulta -vastauksen, sillä en kestä tätä enää. - -Olisin tahtonut säästää sinut tältä. Luulin että ymmärtäisit..., -aloitti Jo joka oli huomannut asian vaikeammaksi kuin oli odottanut. - --- Tiedän sen, mutta tyttölapset ovat niin merkillisiä, ettei -koskaan voi tietää mitä he tarkoittavat. He sanovat 'ei' silloin -kun tarkoittavat 'kyllä', ja kiusaavat miehen järjiltään ihan -huvin vuoksi, vastasi Laurie vetäen kiistämättömän tosiseikan -puolustuksekseen. - --- Minä en tee niin. En ole koskaan tahtonut saada sinua rakastumaan -itseeni ja lähdin pois estääkseni sen. - --- Minä arvasin sen. Se oli ihan sinun kaltaistasi, mutta siitä -ei ollut mitään hyötyä. Minä rakastan sinua vain enemmän ja olen -tehnyt ankarasti työtä ollakseni sinulle mieliksi. Olen lopettanut -biljardinpeluun ja kaiken, mistä sinä et pidä, olen odottanut enkä -ole valittanut koskaan, sillä olen toivonut sinun rakastavan minua, -vaikka en ole puoleksikaan niin hyvä kuin -- tässä Laurien ääni -petti, ja hän rupesi listimään voikukkia selvitellessään kirottua -kurkkuaan. - --- Sinä olet hyvä. Sinä olet aivan liian hyvä minulle. Minä olen -kiitollinen sinulle. Olen oikein ylpeä sinusta ja pidän sinusta -paljon, enkä käsitä miksi en voi rakastaa sinua niin kuin tahtoisit. -Olen koettanut, mutta en voi muuttaa tunteitani, ja sen vuoksi -valehtelisin, jos sanoisin rakastavani sinua. - --- Ihanko totta, Jo? - -Laurie tarttui Jon molempiin käsiin ja katsoi kysyessään tyttöä -tavalla, jota tämä ei helpolla unohtanut. - --- Ihan totta, hyvä ystävä. - -He seisoivat lehdossa lähellä aidan yli vieviä portaita. Kun Jo -vastahakoisesti oli lausunut nuo sanat, Laurie päästi hänen kätensä -ja kääntyi mennäkseen eteenpäin, mutta ensi kerran aita oli hänelle -liian korkea. Hän nojasi päätään sammaleista pylvästä vasten ja -seisoi niin hiljaa, että Jo aivan pelästyi. - --- Voi Teddy, anna anteeksi, olen niin kauhean pahoillani, että -voisin tappaa itseni, jos siitä vain olisi hyötyä! Älä ota tätä niin -raskaasti. Enhän mahda sille mitään, ei ihminen voi pakottaa itseään -rakastamaan ketään, huudahti Jo suorasukaisesti, mutta katuvaisena. -Hän taputti hiljaa Laurieta olkapäähän ja muisti ajan, jolloin Laurie -oli lohduttanut häntä sillä tavoin. - --- Välistä voi, kuului hiljainen vastaus pylvään luota. - --- En usko, että se on oikeata rakkautta, enkä mielelläni yritä sitä, -Jo vastasi päättävästi. - -He seisoivat kauan ääneti. Mustarastas visersi iloisesti pajussa -joen rannalla, ja korkea kaisla kahisi tuulessa. Äkkiä Jo istahti -portaalle ja virkkoi hyvin vakavana: - --- Laurie, tahtoisin sanoa sinulle jotakin. - -Laurie havahtui ikään kuin luodin satuttamana, kohotti päänsä ja -huudahti rajusti: - --- Et saa kertoa minulle sitä nyt. Minä en kestä sitä. - --- Mitä sitten? kysyi Jo hämmästyneenä hänen kiihkeydestään. - --- Sitä että rakastat sitä vanhaa ukkoa. - --- Ketä vanhaa ukkoa? tiukkasi Jo arvellen hänen tarkoittavan isoisää. - --- Sitä peijakkaan professoria, josta aina kirjoitit. Jos sanot -rakastavasi häntä, minä teen jotakin epätoivoista, ja Laurie oli -tosiaan sen näköinen kuin olisi valmis pitämään sanansa. - -Jota nauratti, mutta hän hillitsi itsensä ja virkkoi kiivaasti, sillä -hänkin alkoi vähitellen kiihtyä: - --- Älä kiroa, Teddy! Hän ei ole vanha eikä mikään peijakas, vaan hyvä -ja ystävällinen ja sinun jälkeesi paras ystäväni. Minä pyydän ettet -raivostu. Tahdon olla sinulle ystävällinen, mutta suutun varmasti, -jos parjaat professoriani. Minulla ei ole pienintäkään aikomusta -rakastua häneen enempää kuin kehenkään muuhunkaan. - --- Kohta sinä rakastut kuitenkin, ja mitä minusta silloin tulee? - --- Sinäkin rakastut johonkin toiseen niin kuin järkevä poika ainakin -ja unohdat tämän surun. - --- En voi rakastaa ketään muuta. Enkä milloinkaan unohda sinua, -Jo, en milloinkaan! Laurie polki jalkaa tehostaakseen kiihkeätä -vakuutustaan. - --- Mihin ihmeeseen joudun hänen kanssaan? huokaili Jo saatuaan -huomata, että tunteita oli vaikeampi hallita kuin hän oli -luullutkaan. -- Et ole vielä kuullut, mitä halusin sanoa sinulle. -Istu tuohon ja kuuntele, sillä tahdon ennen kaikkea menetellä oikein -ja tehdä sinut onnelliseksi, hän sanoi koettaen tyynnyttää pojan -järkipuheella, mikä osoitti ettei hän tiennyt mitään rakkaudesta. - -Laurie oli havaitsevinaan sanoissa heikon toivon kipinän ja -heittäytyi nurmelle Jon jalkojen juureen, nojasi kyynärpäänsä -alimpaan portaaseen ja katsoi tyttöä odottavasti. Mutta nyt Jon oli -entistä vaikeampi pitää ajatuksensa selvinä ja puhua rauhallisesti. -Miten hän saattoi lausua kovia sanoja pojalleen, joka katsoi häntä -silmät täynnä rakkautta ja kaipausta. Hän käänsi Laurien pään -lempeästi poispäin ja silitteli aaltoilevaa tukkaa, joka hänen -toivomuksestaan oli saanut kasvaa. Miten liikuttavaa sekin oli! - --- Olen samaa mieltä äidin kanssa, että me emme sovi toisillemme, -sillä kiivas luonteemme ja tahtomme tekisivät meidät hyvin -onnettomiksi, jos olisimme niin hupsuja, että... Jo pysähtyi -hetkeksi, mutta Laurie täydensi lauseen kasvot säteillen: - ---... että menisimme naimisiin. Ei, se ei ole totta! Jos sinä -rakastaisit minua, Jo, minusta tulisi täydellinen pyhimys, sillä -voisit tehdä minusta mitä ikinä haluat. - --- En voi. Minä olen koettanut, mutta en ole onnistunut enkä uskalla -vaarantaa onneamme sellaisella kokeilulla. Me emme sovi toisillemme, -niin että pysytään hyvinä ystävinä koko elämämme eikä tehdä mitään -harkitsematonta. - --- Teemmepäs jos vain voimme, mutisi Laurie uhmaavasti. - --- Ajattele nyt asiaa järkevästi, pyysi Jo, joka oli joutunut melkein -suunniltaan. - --- Minä en tahdo olla järkevä, se ei auta minua hiukkaakaan, ja -sinäkin tulet vain kovemmaksi. Minä en usko, että sinulla on sydäntä -ensinkään. - --- Kunpa ei olisikaan! - -Jon ääni värähti hiukan. Laurie ajatteli, että se oli hyvä merkki, ja -teki uuden yrityksen pannen koko taivuttelukykynsä liikkeelle. - --- Älä tuota meille pettymystä, rakas. Kaikki odottavat sitä. -Isoisälle se on sydämen asia, sinun perheellesi se on mieleen, enkä -minä tule toimeen ilman sinua. Sano että suostut, ja meistä tulee -onnellisia. Sano, sano! - -Vielä kuukausien kuluttua Jon oli vaikea käsittää, miten hän jaksoi -pysyä päätöksessään. Hän kesti kuitenkin koetuksen, sillä hän tiesi, -että asian lykkääminen olisi hyödytöntä ja julmaa. - --- En voi suostua, koska en rakasta sinua. Vähitellen huomaat, että -olen oikeassa ja kiität minua tästä, Jo lausui juhlallisesti. - --- Minut saa hirttää, jos ikinä muutan mieleni. Laurie ponkaisi -pystyyn nurmikolta suuttuneena pelkästä ajatuksesta. - --- Vielä sinä muutatkin, intti Jo. -- Unohdat pian tämän ja löydät -jonkun herttaisen, hyvinkasvatetun tytön, joka jumaloi sinua ja -josta saat hienon emännän hienoon kotiisi. Minä en siihen kelpaisi. -Olen ruma ja kömpelö ja omituinen ja vanhakin, saisit hävetä minua -ja me riitelisimme -- kinastelemme nytkin vähän väliä. Minä en pidä -ylhäisestä seurapiiristäsi, sinä taas et siedä minun kirjoitteluani, -jota ilman en voisi elää. Tulisimme varmasti onnettomiksi ja -toivoisimme, ettemme milloinkaan olisi leikkiin ryhtyneet. Siitä -tulisi kamalaa! - --- Mitä vielä? kysyi Laurie, jonka oli vaikea kärsivällisesti -kuunnella tuota ennustusten tulvaa. - --- Ei mitään, sanon vain etten kai milloinkaan mene naimisiin. Olen -onnellinen näin ja rakastan vapauttani niin paljon, ettei minulla ole -ollenkaan kiire luopua siitä jonkun kuolevaisen vuoksi. - --- Kyllä minä sinut tiedän! puuttui Laurie puheeseen. -- Nyt -sinä ajattelet noin, mutta tulee aika, jolloin sinulla on joku, -jota rakastat silmittömästi ja jonka edestä olisit valmis vaikka -kuolemaan. Minä tunnen sinut ja tiedän, että niin siinä käy ja minun -on seistävä syrjästäkatsojana. - -Rakastunut Laurie parka paiskasi lakkinsa maahan, ja se olisi -vaikuttanut vallan naurettavalta, jolleivät hänen kasvonsa olisi -olleet niin kärsivän näköiset. - --- Aivan niin, minä tahdonkin elää ja kuolla hänen hyväkseen, jos -hän joskus tulee tielleni ja saa minut vastoin tahtoani rakastumaan, -ja sinun on se kestettävä! huudahti Jo, jonka kärsivällisyyden -Teddy-parka oli saanut loppumaan. -- Olen tehnyt parhaani, mutta -sinä et tahdokaan tulla järkiisi. Olet itsekäs, kun kerjäät minulta -sitä, mitä en voi sinulle antaa. Pidän sinusta ystävänä, mutta en -milloinkaan mene kanssasi naimisiin. Mitä pikemmin sen uskot, sitä -parempi meille kummallekin -- se siitä! - -Tuo puhe oli kuin tulta tappuroihin. Laurie katseli tyttöä hetkisen -ikään kuin epäröiden mitä tehdä. Sitten hän äkkiä käänsi Jolle -selkänsä ja sanoi epätoivoisella äänellä: - --- Sinä kadut vielä, Jo! - --- Mihin menet, Laurie? kysyi Jo pelästyneenä hänen synkkää ilmettään. - --- Helvettiin! kuului lohdullinen vastaus. - -Jon sydän lakkasi hetkeksi lyömästä, kun hän näki Laurien -syöksyvän joen rantaan. Mutta tarvitaan paljon syntiä, kurjuutta -tai mielettömyyttä ennen kuin nuori mies turvautuu väkivaltaiseen -kuolemaan, eikä Laurie ollut niin heikko, että olisi lannistunut -ensimmäisestä vastoinkäymisestä. Hänen mieleensä ei juolahtanutkaan -romanttinen hukuttautuminen, vaan hän meni kuin sokean vaiston -johdattamana veneelleen, heitti yltään takin ja lakin ja alkoi soutaa -voimainsa takaa, parempaa vauhtia kuin monessakaan soutukilpailussa. -Jo veti syvään henkeä katsellessaan poikaparkaa, joka koetti voittaa -sydänsurunsa. - --- Tuo tekee hyvää. Hän palaa niin arkana ja katuvaisena, että minun -on vaikea katsella häntä, Jo tuumi. Hän asteli hitaasti kotiin ja -hänestä tuntui kuin hän olisi surmannut pienen, viattoman olennon ja -kätkenyt sen lehtien alle. - --- Nyt minun on mentävä herra Laurencen luo ja valmistettava häntä, -jotta hän tietää olla oikein hyvä poikarukalle. Jospa Laurie -rakastuisi Bethiin. Ehkäpä hän joskus rakastuukin, mutta minusta -alkaa tuntua, että erehdyin Bethin suhteen. Hyvänen aika! En ymmärrä, -miten rukkasten antaminen voi olla kenestäkään hauskaa. Minusta se on -hirveää. - -Jo meni suoraan herra Laurencen luo varmana siitä, että hän itse -hoitaisi asian parhaiten. Hän kertoi urheasti koko surullisen tarinan -ja purskahti sitten niin haikeasti itkemään omaa kovasydämisyyttään, -ettei vanha herra pettymyksestään huolimatta sanallakaan soimannut -häntä. - -Hän ei tosin ymmärtänyt, miten kukaan tyttö saattoi pysyä kylmänä -Laurielle, ja toivoi Jon mielen muuttuvan. Mutta hän tiesi myös -paremmin kuin Jo konsanaan, ettei rakkautta voi väkisin herättää, -ja niinpä hän vain pudisti surullisena päätään ja päätti parhaansa -mukaan raivata suruja pojanpoikansa tieltä. Äkkipikaisen nuoren -miehen jäähyväissanat Jolle huolestuttivat häntä enemmän kuin hän -tahtoi myöntää. - -Laurie palasi kotiin lopen uupuneena, mutta täysin tyynenä. Isoisä -oli olevinaan tietämätön asiasta, ja hänen onnistuikin näytellä -pari tuntia osaansa. Mutta kun he istuivat yhdessä iltahämärissä, -isoisän oli vaikea jutella enää hilpeästi, ja pojan vielä vaikeampi -ottaa vastaan ylistystä kuluneen vuoden hyvin suoritetusta työstä, -joka hänen mielestään nyt tuntui hukkaan menneeltä. Lopulta hän -ei enää kestänyt, vaan nousi, meni pianon luo ja alkoi soittaa. -Ikkunat olivat auki ja Jo, joka käveli puutarhassa Bethin kanssa, -ymmärsi ensi kerran paremmin musiikkia kuin sisarensa. Laurie soitti -"Pathétique"-sonaattia -- aivan uudella tavalla. - --- Tuo on hienoa, mutta niin surullista, että rupeaa itkettämään. -Soitahan, poika, jotakin iloisempaa, sanoi herra Laurence, jonka -sydän oli tulvillaan myötätuntoa. - -Laurie vaihtoi hilpeämpään kappaleeseen ja antoi sävelten pauhata -myrskyisästi. Hän olisi urhoollisesti soittanut loppuun asti, jollei -puutarhasta olisi hänen hetkeksi tauotessaan kuulunut rouva Marchin -ääni: - --- Jo kulta, tulehan tänne. Minä tarvitsen sinua. - -Juuri noin Laurie olisi tahtonut sanoa, vaikka eri tarkoituksessa. -Kuullessaan sanat hän sekosi soitossaan; se päättyi riitasointuun ja -soittaja jäi ääneti istumaan pimeässä. - --- En kestä tätä, mutisi vanhus itsekseen. Hän nousi tuolistaan, -kompuroi pianon luo ja laski kätensä pojan leveille hartioille -lausuen hellästi kuin nainen: - --- Minä tiedän, poikaseni, minä tiedän. - -Laurie istui hetken ääneti, sitten hän kysyi äkkiä: - --- Kuka sinulle on kertonut? - --- Jo itse. - --- No sitten asia on loppuunkäsitelty! Hän ravisti kärsimättömästi -isoisän kädet olkapäiltään, sillä hänen ylpeytensä ei sietänyt -sääliä, vaikka vanhuksen myötätunto lämmittikin hänen mieltään. - --- Sanoisin vain yhden asian, sitten emme puhu enää siitä, sanoi -herra Laurence harvinaisen lauhkeasti. -- Haluaisitko lähteä pois -kotoa joksikin aikaa? - --- Minä en aio juosta tyttöä karkuun. Täällä Jo ei voi piilottautua -minulta. Minä pysyn täällä ja seuraan häntä niin kauan kuin haluan, -kuului Laurien uhmaileva vastaus. - --- Et pysy, jos olet herrasmies. Minäkin olen pettynyt, mutta eihän -Jo mahda sille mitään, etkä nyt voi tehdä muuta kuin lähteä kotoa -joksikin aikaa. Mihin matkustat? - --- Mihin vain. Minusta kaikki on samantekevää. Laurie nousi seisomaan -naurahtaen niin välinpitämättömästi, että isoisän korvia vihloi. - --- Kestä kuin mies äläkä tee mitään lapsellista. Mikä estäisi sinua -lähtemästä ulkomaille, kuten aikaisemmin suunnittelit? - --- En voi. - --- Ainahan mielesi on tehnyt lähteä matkoille ja minä lupasin, että -tutkinnon suoritettuasi pääset. - --- Niin, mutta en aikonut lähteä yksinäni. Laurie kulki kiivaasti -huoneen poikki kasvoillaan ilme, jota isoisän ei onnekseen tarvinnut -nähdä. - --- Ei sinun tarvitse lähteä yksinäsi. On eräs, joka on aina valmis -kanssasi vaikka minne. - --- Kuka? kysyi Laurie ja pysähtyi kuuntelemaan. - --- Minä. - -Laurie tuli nopeasti takaisin hänen luokseen, ojensi kätensä ja sanoi -ääni karheana: - --- Minä olen itsekäs lurjus; mutta -- isoisä -- tiedäthän, että -- - --- Herra paratkoon, tiedän kyllä. Olen itse nuorena kokenut saman -ja sitten olen nähnyt isäsi kokemukset. Istu nyt, poikaseni, -rauhallisesti kuuntelemaan minun suunnitelmiani. Kaikki on valmista -ja voimme toteuttaa sen milloin hyvänsä. Isoisä piti kiinni pojan -kädestä kuin peläten, että tämä karkaisi hänen käsistään niin kuin -isänsä aikoinaan. - --- No niin, isoisä? sanoi Laurie osoittamatta erityistä kiinnostusta. - --- Minulla on Lontoossa liikeyrityksiä, jotka kaipaavat valvontaa. -Ajattelin, että sinä ottaisit ne hoitoosi, mutta on kai sittenkin -parempi, että käyn niihin käsiksi itse. Brooke hoitaa kyllä sillä -välin täkäläiset asiat. Liikekumppanini tekevät melkein kaiken työn, -ja minä olen mukana vain siihen asti, kun sinä asetut paikalleni. - --- Mutta sinähän inhoat matkustamista. Ja sinun iässäsi..., aloitti -Laurie, joka oli kiitollinen uhrauksesta, mutta olisi kuitenkin -mieluummin lähtenyt yksinään, jos hänen kerran täytyi matkustaa. - -Vanhus tiesi sen mainiosti ja koetti juuri estää sitä, sillä kun -pojanpoika oli tuollaisessa mielentilassa, ei häntä ollut viisasta -jättää omiin hoteisiinsa. Niinpä hän koetti unohtaa kotoiset -mukavuudet ja sanoi urheasti: - --- Hyvä mies, en minä nyt sentään aivan ikäloppu ole. Minusta on -hauskaa ajatella matkaa. Se tekee vain hyvää vanhoille luilleni; -nykypäivinähän matkustaminen on yhtä mukavaa kuin tuolissa istuminen. - -Laurie liikahti levottomasti, mikä pani ajattelemaan, ettei ainakaan -hänen tuolinsa ollut varsin mukava tai ettei suunnitelma ollut -hänelle mieleen. Isoisä lisäsi kiireesti: - --- En aio tulla esiliinaksi enkä taakaksesi. Ajattelin vain ettet -mielelläsi jätä minua yksin tänne. Saat vapaasti mennä minne haluat -sillä aikaa kun minä huvittelen omalla tavallani. Minulla on ystäviä -Lontoossa ja Pariisissa ja menen mielelläni heitä tervehtimään. -Sinä voit sillä välin käydä Italiassa, Saksassa, Sveitsissä missä -vain. Voit mielesi mukaan etsiä huvisi taideteoksista, musiikista, -maisemista tai seikkailuista. - -Lauriesta tuntui tällä hetkellä kuin hänen sydämensä olisi ollut -auttamattomasti murtunut, ja koko maailma oli hänelle lohduton -autiomaa. Mutta pari sanaa, jotka vanhus oli taitavasti sijoittanut -viimeiseen lauseeseen, saivat murtuneen sydämen odottamatta -sykähtämään ja loihtivat pienen keitaan autiomaahan. Laurie huoahti -ja sanoi sitten välinpitämättömästi: - --- Aivan kuten haluat, isoisä. En välitä mihin menen tai mitä teen. - --- Mutta minä välitän, poika, muista se. Minä annan sinulle täyden -vapauden luottaen, ettet käytä sitä väärin. Lupaa se minulle, Laurie. - --- Lupaan mitä ikinä pyydät. - --- Hyvä, ajatteli vanhus mielessään. -- Tällä hetkellä et välitä -siitä, mitä lupaat, mutta tulee aika, jolloin tuo lupaus pitää sinut -poissa pahoilta teiltä, jollen aivan erehdy. - -Herra Laurence oli toimekas mies ja takoi niin kauan kuin rauta oli -kuumaa, ja ennen kuin Laurie ehti tointua sen verran, että olisi -ryhtynyt vastarintaan, he olivat jo matkalla. Valmistelujen kestäessä -Laurie oli raskasmielinen, oikullinen ja hermostunut, hänelle ei -maistunut ruoka, hän pukeutui huolimattomasti ja kulutti suuren -osan ajastaan pianon ääressä. Hän karttoi Jota, mutta tuijotti -häntä ikkunastaan niin kärsivän näköisenä, että Jo näki yöllä hänen -kasvonsa unissaan ja tunsi päivällä raskasta syyllisyyttä. - -Laurie ei milloinkaan puhunut onnettomasta rakkaudestaan niin kuin -jotkut pettymyksen kärsineet eikä hän sallinut kenenkään, ei edes -rouva Marchin, lohduttaa tai osoittaa myötätuntoa. Se oli jossakin -suhteessa helpotus hänen ystävilleen. Mutta hänen lähtöään edeltävät -viikot olivat surkeat ja kaikki olivat iloisia siitä, että poikaparka -pääsi uuteen ympäristöön, joka auttaisi häntä unohtamaan surunsa. -Laurie tietysti hymyili synkkänä tälle heidän harhaluulolleen, mutta -antoi toisten pysyä käsityksessään ajatellen ylimielisesti, että -hänen uskollinen rakkautensa kestäisi ikuisesti. - -Lähdön hetkellä Laurie näytteli hyväntuulista ja huoletonta. Iloisuus -ei tarttunut kehenkään, mutta toiset koettivat hänen tähtensä -näyttää hilpeiltä, ja kaikki sujui mainiosti, kunnes rouva March -suuteli häntä äidillisesti. Silloin Laurielle tuli kiire. Hän -syleili kaikkia unohtamatta murheellista Hannaakaan ja juoksi alas -portaita kuin henkensä edestä. Jo tuli kohta perästä huiskuttaakseen -hänelle, jos hän sattuisi katsomaan taakseen. Laurie katsoikin, tuli -takaisin, kiersi käsivartensa Jon ympäri ja katsoi häneen liikuttavan -rukoilevasti: - --- Voi, Jo, etkö sittenkin voisi? - --- Teddy kulta, kunpa voisinkin! - -Muuta ei sanottu. Seurasi hetken äänettömyys, sitten Laurie -suoristautui ja sanoi: -- Hyvä on, mitä siitä! ja lähti. Mutta -kaikki ei ollut hyvin, eikä Jo sanonut "mitä siitä", sillä Laurien -kiharaisen pään hetkeksi painuessa hänen olkaansa vasten hänestä -tuntui, kuin hän olisi haavoittanut parasta ystäväänsä. Ja kun Laurie -lähti jälkeensä katsomatta, Jo tiesi ettei tämä milloinkaan palaisi -hänen luokseen. - - - - -13 - -BETHIN SALAISUUS - - -Kun Jo keväällä palasi kotiin, hän järkyttyi huomatessaan Bethissä -tapahtuneen muutoksen. Kukaan ei puhunut siitä eikä näyttänyt -tajuavan sitä, sillä muutos oli tapahtunut vähitellen. Mutta Jo, -jonka katse oli poissaolon aikana terävöitynyt, huomasi sen heti, -ja kun hän näki sisarensa kasvot, raskas paino laskeutui hänen -sydämelleen. - -Beth ei ollut kalpeampi eikä paljon laihempi kuin syksyllä, mutta -hän näytti oudon läpikuultavalta, ikään kuin kuolevaisen osa olisi -hitaasti katoamassa ja kuolemattomuus hohtaisi jo hennon ihon läpi -tehden sen kuvaamattoman kauniiksi. Jo näki ja tunsi sen, mutta hän -ei puhunut mitään, ja vähitellen ensi vaikutelma osittain hälveni. -Beth vaikutti tyytyväiseltä eikä kukaan näyttänyt epäilevän, että hän -olisi sairas. Niinpä Jokin uusien huolien tullessa hetkeksi unohti -pelkonsa. - -Mutta Laurien lähdettyä ja rauhan palattua taloon epämääräinen huoli -palasi ahdistamaan häntä. Jo oli kertonut rikkomuksensa ja saanut -anteeksi. Mutta hänen näyttäessään säästönsä ja ehdottaessaan pientä -vuoristomatkaa Beth kiitti häntä sydämellisesti ja pyysi, ettei -lähdettäisi niin kauaksi kotoa. Meren rannikolle hän sen sijaan -lähti mielellään, ja kun isoäiti ei suostunut lähtemään pienokaisten -luota, matkusti Jo Bethin seurana hiljaiseen kylpylaitokseen, jossa -tyttö saattoi päivät päästään oleskella ulkosalla ja antaa raittiiden -merituulten puhaltaa hiukan väriä kalpeisiin poskiinsa. - -Kylpylaitoksessa oli vähän vieraita, eivätkä tytöt juuri tehneet -tuttavuutta heidän kanssaan, pysyttelivät enimmäkseen kahden kesken. -Ujo Beth ei välittänyt seuraelämästä, Jo taas oli kokonaan antautunut -hoitamaan sisartaan eikä kiinnittänyt huomiota mihinkään muuhun. -He olivat toisilleen kaikki kaikessa ja kulkivat aina yhdessä -huomaamatta niitä myötätuntoisia katseita, jotka heitä seurasivat. - -He tunsivat pitkän eron lähenevän, mutta kumpikaan ei puhunut siitä, -sillä lähimpien omaisten välillä vallitsee usein pidättyvyys, jota -on vaikea voittaa. Josta tuntui kuin verho olisi valahtanut heidän -välilleen, mutta hän ei voinut kohottaa sitä, sillä Bethiä ympäröivä -hiljaisuus oli kuin jotakin pyhää. Sen vuoksi hän odotti, että Beth -itse puhuisi. - -Jo hämmästeli -- ja tunsi samalla kiitollisuutta, etteivät isä ja -äiti huomanneet sitä, minkä hän näki. Noiden hiljaisten viikkojen -aikana varjot kävivät yhä selvemmiksi, mutta hän ei kirjoittanut -siitä kotiin; vanhemmat havaitsisivat kyllä Bethin tilan, kun -tämä palaisi kotiin yhtä heikkona kuin oli lähtiessään. Jo pohti, -aavistiko sisar itse katkeran totuuden ja millaiset mietteet -liikkuivat tämän mielessä pitkinä tunteina, kun hän makasi lämpimällä -kalliolla pää Jon helmassa raikkaan tuulen hivellessä kasvoja ja -meren laineiden laulaessa jalkojen juuressa. - -Eräänä päivänä Beth avautui. Jo luuli sisaren nukkuvan, kun tämä -makasi niin hiljaa; hän laski kirjan käsistään ja jäi katsomaan -Bethiä koettaen löytää edes vähän toivoa poskien hennosta punasta. -Mutta kasvot olivat kaidat ja kädet näyttivät liian heikoilta -pitelemään edes pieniä näkinkenkiä, joita ne olivat keränneet. Sillä -hetkellä Jo tunsi kipeämmin kuin koskaan ennen, että Beth luisui -hiljalleen hänen käsistään, ja vaistomaisesti hän kiersi käsivartensa -lujemmin sisaren ympärille. Hetkeksi hänen silmänsä sumenivat, ettei -hän nähnyt mitään, ja kun ne jälleen kirkastuivat, Beth katseli -häneen niin hellästi, että sanoja olisi tuskin tarvittukaan. - --- Jo kulta, olen iloinen että tiedät salaisuuteni. Olen yrittänyt -kertoa sinulle, mutta en ole voinut. - -Jo ei vastannut, hän painoi vain poskensa siskon poskea vasten. Hän -ei vuodattanut kyyneltäkään, sillä kun Jon suru oli syvintä, hän -ei itkenyt. Mutta sillä hetkellä hän oli heikompi ja Beth koetti -lohduttaa ja tukea häntä kiertäen käsivartensa hänen kaulaansa ja -kuiskaten tyynnyttäviä sanoja hänen korvaansa. - --- Olen jo kauan tiennyt sen, siskokulta. Nyt olen jo tottunut eikä -sitä ole enää vaikea kestää. Ajattele asiaa siltä kannalta äläkä ole -huolissasi minusta, sillä näin on parasta. Niin, Jo, näin on parasta. - --- Tämänkö vuoksi olit niin onneton viime syksynä, Beth? Sinä tiesit -jo silloin ja olet näin kauan pitänyt salaisuutesi, eikö niin? kysyi -Jo. Hän ei halunnut myöntää että näin oli parasta, mutta iloitsi -siitä, ettei Laurie ollut aiheuttanut Bethin murhetta. - --- Niin, silloin lakkasin toivomasta, vaikka en tahtonut sitä -myöntää. Koetin pitää sitä sairaalloisena kuvitelmana enkä tahtonut -tehdä ketään levottomaksi. Mutta kun näin, miten terveitä ja vahvoja -te kaikki olitte ja miten te suunnittelitte kaikenlaista hauskaa, -silloin tuntui vaikealta, ettei minusta tulisikaan samanlaista kuin -te. Se oli kurjaa, Jo. - --- Voi Beth, mikset kertonut minulle, että olisin saanut auttaa ja -lohduttaa sinua? Kuinka saatoit salata sen minulta ja kantaa taakkasi -aivan yksin? - -Jon ääneen sisältyi hellää soimausta, ja hänen sydäntään ahdisti, kun -hän ajatteli taistelua, jonka Beth oli saanut hiljaisuudessa käydä, -ennen kuin hän saattoi jättää jäähyväiset terveydelle, rakkaudelle ja -elämälle ja ottaa ristin ilomielin kantaakseen. - --- Ehkä se oli väärin, mutta tarkoitukseni oli tehdä oikein. En ollut -itsekään varma, kukaan ei puhunut siitä mitään ja minä toivoin, että -olin erehtynyt. Olisi ollut itsekästä pelotella teitä, kun äiti oli -huolissaan Megin vuoksi, Amy kaukana poissa, ja sinä ja Laurie olitte -niin onnellisia -- ainakin minä luulin niin. - --- Ja minä luulin sinun rakastavan häntä ja lähdin pois, kun en -itse voinut rakastaa, huudahti Jo iloisena, kun vihdoin sai kertoa -totuuden. - -Beth näytti hämmästyvän ajatusta niin, että Jon täytyi surustaan -huolimatta hymyillä. Sitten hän lisäsi hellästi: - --- Sinä et siis rakastanut häntä, kultaseni? Minä pelkäsin sitä ja -kuvittelin, että sydänparkasi oli täynnä rakkaussuruja koko ajan -poissa ollessani. - --- Mutta Jo, miten minä olisin voinut rakastua häneen, kun hän piti -sinusta? kysyi Beth viattomasti. -- Minä pidän hänestä paljon, hän on -hyvä minulle. Mutta koskaan hän ei voisi olla minulle muu kuin veli. -Toivon että hänestä kerran tuleekin veljeni. - --- Ei ainakaan minun ansiostani, virkkoi Jo päättäväisesti. Amy on -enää jäljellä, ja he sopisivatkin hyvin yhteen. Mutta tällä hetkellä -en välitä niistä asioista vähääkään. En välitä kenestäkään muusta -kuin sinusta, Beth. Sinun täytyy parantua. - --- Voi kuinka hartaasti haluaisinkin tulla terveeksi! Minä koetan -parhaani, mutta joka päivä tunnen heikontuvani ja tunnen yhä -varmemmin, etten koskaan toivu. Tämä on kuin vuoroveden vaihtuminen. -Se tapahtuu hitaasti, mutta kukaan ei voi sitä estää. - --- Se täytyy estää. Sinun aikasi ei vielä saa loppua, sinähän -olet vasta yhdeksäntoista. Sinä et saa kuolla. Minä teen jotakin, -rukoilen ja taistelen sitä vastaan. Minä pidän sinut luonani, vaikka -mikä olisi, meidän täytyy löytää keinoja, vielä ei voi olla liian -myöhäistä, Jumala ei voi olla niin julma, että ryöstäisi sinut -minulta, huudahti Jo uhmaavasti, sillä hänen mielensä ei ollut -suinkaan yhtä nöyrän alistuva kuin Bethin. - -Yksinkertaiset, vilpittömät ihmiset eivät paljon puhu uskostaan. Se -näyttäytyy pikemmin teoissa kuin sanoissa ja sillä on voimakkaampi -vaikutus kuin saarnoilla ja selityksillä. Beth ei osannut selittää -uskoaan, joka antoi hänelle voimaa ja rohkeutta luopua elämästä ja -iloisena odottaa kuolemaa. - -Luottavaisena kuin lapsi hän jätti kaikki kysymykset ja turvautui -Isään Jumalaan ja Luonto-äitiin varmana siitä, että nämä yksin voivat -parhaiten vahvistaa ja opettaa sekä sielua että ruumista niin tätä -kuin tulevaakin elämää varten. Hän ei nuhdellut Jota tekohurskaasti, -vaan rakasti sisartaan entistä enemmän tämän kiihkeän kiintymyksen -vuoksi. Beth ei voinut sanoa: Kuolen mielelläni, -- sillä hänestä -oli ihanaa elää. Hän saattoi vain huokaista: Koetan tyytyä, ja piti -tiukasti kiinni Josta, kun katkera suru ensi kertaa valtasi heidät -kummankin. - -Jonkin ajan kuluttua Beth rauhoittui ja sanoi: - --- Kerrotko kotona kun palaamme? - --- Luulen että he näkevät sen kertomattakin, huokasi Jo, sillä -hänestä tuntui että Beth huononi päivä päivältä. - --- Ei se ole varmaa. Olen kuullut, että usein ne, jotka rakastavat -eniten, ovat sokeimpia sellaisissa asioissa. Jos he eivät huomaa, -niin kerro sinä heille minun puolestani. En halua salata heiltä -mitään ja on parasta valmistaa heitä. Megillä on John ja pienokaiset -lohdutuksenaan, mutta sinun täytyy tukea isää ja äitiä, tuethan Jo? - --- Tuen jos pystyn. Mutta Beth, minä en anna vielä periksi. Minä -tahdon uskoa, että se onkin pelkkää kuvittelua, ja saada sinutkin -ajattelemaan niin, sanoi Jo koettaen puhua iloisesti. - -Beth makasi hetken ajatuksissaan, sitten hän sanoi rauhalliseen -tapaansa: - --- En osaa oikein ilmaista ajatuksiani, enkä yrittäisikään selittää -niitä muille kuin sinulle, Jo. Tahtoisin vain sanoa, että tuntuu -kuin minun elämäni olisi alusta alkaen tarkoitettu lyhyeksi. En ole -sellainen kuin te toiset. En koskaan ole suunnitellut, mitä tekisin -aikuisena. En milloinkaan ole ajatellut meneväni naimisiin niin kuin -te. En oikein ole osannut kuvitella itseäni muuna kuin pienenä, -tyhmänä Bethinä, joka häärää kotona ja on hyödyksi vain siellä. En -ole koskaan halunnut lähteä kotoa, ja nytkin minusta on vaikeinta -erota teistä. En pelkää yhtään, mutta minusta tuntuu, että minulla on -taivaassakin koti-ikävä. - -Jo ei voinut vastata; vähään aikaan ei kuulunutkaan kuin tuulen -humina ja laineitten loiskuntaa. Valkosiipinen lokki lensi ohi, -ja auringon säteet leikittelivät sen hopeanhohteisessa rinnassa. -Beth seurasi sitä silmillään, kunnes se katosi näkyvistä ja hänen -katseensa kävi surulliseksi. - -Pieni harmaa rantasipi sipsutti rantaa pitkin piipittäen hiljaa -kuin olisi iloinnut merestä ja auringosta. Se tuli aivan lähelle -Bethiä, tirkisteli häntä ystävällisesti toisella silmällään ja kävi -kodikkaasti hänen viereensä kivelle märkiä höyheniään sukimaan. Beth -hymyili tyytyväisenä, kun lintu näytti pyrkivän hänen ystäväkseen ja -oli muistuttamassa, että hän vielä sai nauttia ihanasta maailmasta. - --- Lintu pieni! Katso, miten se on kesy. Minä pidän näistä linnuista -enemmän kuin lokeista. Ne eivät ole yhtä uljaita ja kauniita, mutta -sen sijaan onnellisen ja luottavaisen näköisiä pikku olentoja. -Viime kesänä sanoin näitä omiksi linnuikseni ja äidinkin mielestä -ne muistuttivat minua. Ne ovat ahkeria, vaatimattomia olentoja, -jotka aina pysyttelevät rannikolla ja sirkuttavat omaa tyytyväistä -lauluaan. Sinä olet kuin lokki, uljas ja voimakas, sinä rakastat -myrskyä ja tuulta, lennät kauas merelle etkä kaipaa ketään toveria. -Meg on kyyhkynen ja Amy kuin leivonen, josta hän kirjoittaa; yrittää -korkealle pilviin, mutta palaa aina takaisin omaan pesäänsä. Amy -kulta! Hän on kovin kunnianhimoinen, mutta hänellä on hyvä ja hellä -sydän. Lensi hän miten korkealle hyvänsä, kotiaan hän ei unohda. -Toivon että vielä näen hänet, mutta hän tuntuu olevan tavattoman -kaukana. - --- Hän tulee keväällä ja silloin voit ottaa hänet iloisena vastaan. -Minä aion saada sinut terveeksi ja punaposkiseksi siihen mennessä, -sanoi Jo, ja hänestä tuntui että Bethissä puhetapa oli muuttunut -eniten. Tämä ilmaisi nyt ajatuksensa välittömästi ja vaivattomasti, -aivan toisin kuin entinen ujo Beth. - --- Jo kulta, ei kannata enää toivoa. Mutta ei surra vaan ollaan -iloisia, niin kauan kuin saamme olla yhdessä. Meillä on hauskaa -keskenämme, sillä minulla ei ole kovia tuskia ja uskon, että kaikki -käy helposti, kun sinä olet tukenani. - -Jo kumartui suutelemaan sisarensa rauhallisia kasvoja ja tuolla -suudelmalla hän lupautui sieluineen ruumiineen palvelemaan Bethiä. - -Jo oli oikeassa. Heidän palatessaan kotiin ei tarvittu enää sanoja, -sillä isä ja äiti näkivät nyt selvästi sen, miltä he olivat -viimeiseen asti toivoneet säästyvänsä. Matkasta väsyneenä Beth -meni heti vuoteeseen sanottuaan olevansa iloinen, kun pääsi taas -kotiin. Kun Jo tuli alakertaan, hän näki että oli turha kertoa -Bethin salaisuutta. Isä nojasi uunin reunukseen eikä kääntynyt hänen -tullessaan, mutta äiti ojensi kätensä kuin apua anoen, ja Jo meni -ääneti lohduttamaan häntä. - - - - -14 - -UUSIA VAIKUTELMIA - - -Kello kolmen aikaan iltapäivällä koko Nizzan hienosto oli kävelemässä -Promenade des Anglais'lla, joka oli ihastuttava kävelypaikka. Palmut, -kukkaistutukset ja trooppiset pensaat reunustivat sitä. Toisella -puolen aaltoili meri ja toisella puolen oli ajotie, jonka varrella -oli huviloita ja hotelleja, kun taas kauempana näkyi appelsiinipuiden -peittämiä kukkuloita. Siellä oli monien kansallisuuksien edustajia, -siellä puhuttiin monia eri kieliä ja käytettiin monenlaisia pukuja. - -Aurinkoisina päivinä näkymä oli iloinen ja värikäs kuin karnevaalien -aikaan; tiellä vilisi englantilaisia, ranskalaisia, espanjalaisia, -venäläisiä, juutalaisia ja amerikkalaisia. He ajelivat, istuskelivat -tai maleksivat vaihtaen uutisia tai arvostellen viimeksi saapunutta -kuuluisuutta. Ajoneuvojen kuosikin vaihteli; erityisesti kiintyi -huomio mataliin korivaunuihin, joissa naiset ajelivat ohjaten omin -käsin vilkasta poniparia. Kirkkaanvärinen verkko esti heidän avaria -hameenhelmojaan laahaamasta maata, ja takapukilla istui pieni -hevospoika. - -Joulupäivänä asteli kävelytietä pitkin kookas nuori mies kädet selän -takana ja kasvoilla hajamielinen ilme. Hän näytti piirteiltään -italialaiselta, oli pukeutunut englantilaisittain, mutta käyttäytyi -amerikkalaisen huolettomasti. Moni nainen kääntyi katsomaan häntä -ihastuneena, ja moni keikari kohautti olkapäitään ja kadehti hänen -komeata vartaloaan. Kävelytiellä olisi voinut mielin määrin ihailla -kauniita kasvoja, mutta nuorukainen ei kiinnittänyt niihin huomiota, -katsoi vain joskus tarkemmin jotakuta vaaleatukkaista tyttöä tai -sinipukuista naista. Hän saapui juuri tien päähän ja pysähtyi -hetkeksi tuumimaan, menisikö puistoon kuuntelemaan musiikkia vai -jatkaisiko matkaa pitkin rannikkoa vuorille päin. Samassa kuului -nopeaa kavioiden kapsetta, joka sai nuoren miehen katsahtamaan -ylös. Joku nainen ajoi yksin korivaunuissa. Hän oli nuori, vaalea -ja sinipukuinen. Hetken nuorukainen tuijotti häntä, sitten hänen -kasvonsa kirkastuivat, hän heilautti poikamaisesti hattuaan ja juoksi -tytön luo. - --- Voi Laurie, sinäkö siinä todella olet? Luulin ettet tulisikaan! -huudahti Amy, päästi ohjakset ja ojensi molemmat kätensä Laurielle --- suureksi kauhuksi eräälle ranskalaiselle äidille, joka kiiruhti -tyttärensä askeleita, jotta noiden hupsujen englantilaisten vapaa -käytös ei turmelisi tämän viattomuutta. - --- Jouduin vähän viipymään matkalla, mutta lupasin tulla jouluksi -teidän luoksenne ja tässä olen. - --- Miten isoisäsi voi? Milloin sinä tulit? Missä sinä asut? - --- Oikein hyvin -- eilen illalla -- Chauvain-hotellissa. Kävin -tapaamassa teitä, mutta olitte kaikki ulkona. - --- Minulla on niin paljon puhuttavaa, etten tiedä mistä alkaisin! -Nouse vaunuihin, niin saamme jutella rauhassa. Olen ajelulla ja -kaipasinkin juuri seuraa. Flo valmistautuu iltaa varten. - --- Onko teillä illalla tanssiaiset? - --- Hotellissa on joulukutsut. Siellä asuu paljon amerikkalaisia, -jotka juhlivat päivän kunniaksi. Sinä tulet tietysti myös. Täti -ihastuu siitä kovin. - --- Kiitos. Mihin me nyt ajamme? kysyi Laurie nojautuen taapäin -ja ristien käsivartensa rinnalleen. Se miellytti Amya, joka ajoi -mieluummin itse, varsinkin kun hänellä oli pieni piiska ja siniset -ohjakset, jotka näyttivät hauskoilta ponien valkoista selkää vasten. - --- Ensin postia hakemaan ja sitten Castle Hilliin. Sieltä on ihana -näköala ja minusta on hauska ruokkia riikinkukkoja. Oletko sinä -käynyt siellä koskaan? - --- Olen useinkin, eikä minulla ole mitään sitä vastaan, jos menemme -sinne taas. - --- Kerro nyt asioistasi. Viimeksi kuulin sinusta, kun isoisäsi -kirjoitti odottavansa sinua takaisin Berliinistä. - --- Niin, olin siellä kuukauden ja tapasin sitten isoisän Pariisissa, -jonne hän oli asettunut talveksi. Hänellä on siellä ystäviä, ja hän -viihtyy oikein hyvin. Minä menen ja tulen aivan kuten haluan ja -kaikki sujuu loistavasti. - --- Sepä on mukava järjestely, sanoi Amy, joka kaipasi jotakin Laurien -olemuksessa, vaikka ei osannut sanoa mitä. - --- Niin no, isoisä vihaa matkustamista, minä taas en viihdy -aloillani. Sen vuoksi me kumpikin teemme niin kuin huvittaa emmekä -vaivaa toisiamme. Käyn usein hänen luonaan, hän kuuntelee mielellään -kun kerron seikkailuistani. Minusta taas on hauska tietää, että joku -iloitsee, kun palaan retkiltäni. Tämä on vanha, likainen pesä, eikö -olekin? hän jatkoi, kun he ajoivat pitkin puistokatua Napoleonin -torille, joka sijaitsi kaupungin vanhimmassa osassa. - --- Lika on täällä maalauksellista eikä haittaa lainkaan. Joki ja -kukkula ovat ihania, ja minua viehättävät nuo kapeat poikkikadut. -Meidän on annettava tuon juhlakulkueen mennä ensin. Se on matkalla -Pyhän Johanneksen kirkkoon. - -Laurien katsellessa välinpitämättömänä juhlakulkuetta, jossa asteli -pappeja katoksien varjossa, vahakynttilöitä kantavia valkohuntuisia -nunnia ja sinipukuisia laulavia kuoripoikia, Amy tutki häntä -sivultapäin ja huomasi joutuvansa oudon ujouden valtaan. - -Laurie oli muuttunut; huolettomasta pojasta oli tullut raskasmielinen -mies. Hän oli entistäkin komeampi, mutta kun tapaamisen aiheuttama -ilo oli haihtunut, hän näytti väsyneeltä ja innottomalta. Hän ei -ollut sairaan eikä oikeastaan onnettomankaan näköinen, vain vakavampi -ja aikuisempi kuin olisi saattanut odottaa parin iloisesti vietetyn -vuoden jälkeen. Amy ei ymmärtänyt sitä, mutta ei uskaltanut kysellä. -Hän vain pudisti päätään ja antoi poniensa juosta niin pian kuin -juhlakulkue oli vaeltanut Paglionin sillan yli ja kadonnut kirkkoon. - --- Que pensez-vous? kysyi Amy ylpeillen ranskallaan, joka oli paljon -parantunut matkan aikana. - --- Ajattelen, että mademoiselle on käyttänyt hyvin aikansa ja tulos -on kerrassaan viehättävä, vastasi Laurie vieden käden sydämelleen ja -kumartaen ihastuneen näköisenä. - -Amy punastui mielihyvästä. Kohteliaisuus ei kuitenkaan oikein -tyydyttänyt häntä, kun hän muisti, miten Laurie ennen kotona -jossakin juhlatilaisuudessa oli tarkastellut häntä joka puolelta ja -ylistänyt häntä 'äärettömän sieväksi', hymyillyt sydämellisesti ja -taputtanut häntä hyväksyvästi päälaelle. Hän ei pitänyt tästä uudesta -äänensävystä, Laurie oli ilmeisesti vilpitön, mutta kuulosti eleestä -huolimatta välinpitämättömältä. - --- Jos hänestä tulee tuollainen mies, hän olisi saanut mieluummin -jäädä pikkupojaksi, mietti Amy joka tunsi omituista pettymystä ja -mielipahaa, vaikka koetti näyttää iloiselta. - -Postissa oli pari kallisarvoista kirjettä kotoa, ja annettuaan -ohjakset Laurielle Amy luki ne onnellisena heidän ajaessaan varjoisaa -katua vihreiden pensasaitojen lomitse, missä ruusut kukkivat -kauniisti kuin kesäkuussa. - --- Äiti kirjoittaa, että Beth on hyvin heikkona. Tuntuu usein siltä, -että minun pitäisi lähteä kotiin, mutta he kehottavat aina minua -jäämään, ja niin minä olen jäänyt, sillä en enää toiste saa näin -hyvää tilaisuutta, sanoi Amy surullisena vähän matkaa luettuaan. - --- Minusta olet oikeassa siinä, tyttöseni. Kotonaolostasi ei olisi -mitään hyötyä, ja heistä on päin vastoin hauska tietää, että voit -hyvin ja olet täällä onnellinen ja iloinen. - -Laurie siirtyi puhuessaan hiukan lähemmäksi Amya ja oli taas enemmän -entisensä kaltainen. Hänen katseensa, käytöksensä ja herttaisesti -lausuttu "tyttöseni" haihduttivat Amya vaivanneen pelon ja -vakuuttivat hänelle, että sattuipa sitten mitä harmeja hyvänsä, hän -ei ollut yksin vieraassa maassa. Samassa hän jo nauroi ja näytti -Laurielle piirrosta, jossa Jo oli kuvattu kirjailijan asussaan. -Hatun rusetti törrötti pystyssä ja suun kohdalta lähtivät sanat: -"Innoituksen tuli palaa." - -Laurie hymyili, otti paperin ja kätki sen povitaskuunsa, 'jottei -tuuli veisi sitä'. Sitten hän kuunteli kiinnostuneena, kun Amy luki -ääneen Jon eloisan kirjeen. - --- Tästä tulee hauska joulu. Aamulla sain lahjoja, sitten tulit -sinä ja kirjeet kotoa ja illalla on vielä kutsut, virkkoi Amy, -kun he nousivat vaunuista vanhan linnan raunioiden luona ja kesyt -riikinkukot astelivat parvena heitä vastaan odottaen ruoka-annostaan. - -Kun Amy nauraen sirotteli muurilta leivänmurusia koreille linnuille, -Laurie tarkasteli uteliaana tyttöä samoin kuin tämä äsken häntä, -nähdäkseen mitä muutoksia aika ja ulkomaanmatka olivat saaneet -aikaan. Hän ei havainnut mitään oudoksuttavaa tai ikävää; Amy oli -yhtä pirteä ja suloinen kuin ennenkin, ehkä vähän asenteellinen -puheessaan ja käytöksessään, mutta olemukseltaan erittäin hienostunut -ja tyylikäs. - -Amy oli aina ollut kehittynyt ikäisekseen, ja nyt hänen -esiintymisessään ja keskustelussaan ilmeni kypsyyttä, joka sai hänet -näyttämään enemmän maailmannaiselta kuin hän olikaan. Mutta silloin -tällöin pilkahti esiin entinen tuittupää, ja suloisen ulkokuoren alta -näkyi Amyn lujatahtoinen, vilpitön olemus turmeltumattomana. - -Laurie ei varmaankaan tiedostanut kaikkea näkemäänsä, mutta joka -tapauksessa hän ilahtui ja kiinnostui huomioistaan. Hänen mieleensä -jäi kuva iloisesta tytöstä, jonka puku oli auringossa pehmeän -sininen, iho raikas ja hiukset kullanhohtoiset. Tyttö oli kauniin -maiseman keskipiste. - -Heidän tullessaan kukkulan huipulle kivitasanteelle Amy heilautti -kättään ikään kuin toivottaen Laurien tervetulleeksi lempipaikalleen -ja puheli osoittaen milloin mihinkin suuntaan: - --- Muistathan tuomiokirkon ja Corson, nuo kalastajat jotka vetävät -verkkojaan lahdella ja tuon kauniin tien, joka johtaa Villa Francaan? -Tuo pieni pilkku taivaanrannalla kuuluu olevan Korsika. - --- Muistanhan minä, eipä täällä ole paljon mikään muuttunut, vastasi -Laurie laimeasti. - --- Mitähän Jo antaisi, jos saisi nähdä tuon pilkun! sanoi Amy, joka -oli ihastuksissaan ja yritti saada Laurienkin innostumaan. - --- Niin, sanoi Laurie vain, mutta kääntyi kuitenkin tähyilemään -saarta. - --- Katso sitä hänenkin puolestaan ja kerro sitten mitä olet -toimittanut viime tapaamisen jälkeen, sanoi Amy ja istuutui -kuuntelemaan. - -Mutta kertomus suli vähiin. Vaikka Laurie tuli hänen luokseen ja -vastasi auliisti kysymyksiin, ei Amy saanut selville muuta kuin että -hän oli kierrellyt mannermaata ja käynyt Kreikassa. Tunnin kuluttua -he ajoivat kotiin. Laurie kävi tervehtimässä rouva Carrolia ja lupasi -palata illalla. - -Amy koristautui erityisen huolellisesti siksi illaksi. Aika ja pitkä -ero olivat saaneet muutoksia aikaan molemmissa nuorissa. Amy oli -nähnyt vanhan ystävänsä uudessa valossa. Tämä ei ollut enää 'meidän -poika', vaan komea, miellyttävä mies, jonka suosioon hän tietysti -halusi päästä. Amy tunsi vahvat puolensa ja hänellä oli makua ja -taitoa tuoda ne kauniisti esiin. - -Tarlataania ja tylliä sai huokealla Nizzasta. Niinpä Amy uusi -vaatevarastoaan noudattaen järkevää englantilaista muotia. Nuoren -tytön yksinkertaisen puvun somisteeksi riitti tuore kukkanen, jokin -pieni koru tai muu näppärä keksintö. Mutta toisinaan taiteilija pääsi -Amyssa vallalle ja sai hänet tekemään itselleen kreikkalaistyylisen -kampauksen tai sijoittamaan pukuihinsa antiikin poimutuksia. - --- Tahdon hänen pitävän minua hauskan näköisenä ja kertovan siitä -kotonakin, tuumi Amy pukeutuessaan Flon valkoiseen silkkipukuun; hän -verhosi sen raikkaalla harsopilvellä, jonka keskeltä hänen valkoiset -olkapäänsä ja kultatukkainen päänsä nousivat sievästi. Hän kampasi -hiukset aivan yksinkertaisesti kiertämällä paksut kiharansa kevyelle -solmulle niskaan. - --- Tämä ei ole viimeistä muotia, mutta se pukee minua, eikä minulla -ole varaa tehdä itsestäni variksenpelättiä, oli hänen tapana sanoa, -kun häntä neuvottiin kähertämään, pörröttämään tai palmikoimaan -tukkansa kulloisenkin muodin mukaan. - -Koska Amylla ei ollut kyllin hienoja koruja, hän somisti hameensa -vaaleanpunaisilla atsaleankukilla ja kehysti olkapäänsä vihreillä -viininlehvillä. Muistaen entiset maalatut kenkänsä hän katseli -onnellisena sieviä silkkikenkiään ja tanssi kierroksen huoneessa -ihaillen tyylikkäitä jalkojaan. - --- Uusi viuhka sopii hyvin kukkiini. Hansikkaat ovat ihastuttavat ja -aidot pitsit tädin nenäliinassa antavat säväyksen koko puvulle. Jospa -minulla vain olisi klassinen nenä ja suu, olisin täysin tyytyväinen, -sanoi Amy tutkien itseään arvostelevasti peilistä kynttilä -kummassakin kädessään. - -Tästä murheesta huolimatta hän näytti varsin iloiselta ja -viehättävältä astellessaan arvokkaasti huoneestaan. Hän käveli -edestakaisin seurusteluhuoneessa odotellen Laurieta. Kerran hän -asettui juuri kynttiläkruunun alle, missä hänen tukkansa näytti -kauniilta, mutta ajateltuaan tarkemmin asiaa hän siirtyi huoneen -päähän ikään kuin häveten, että oli halunnut antaa mahdollisimman -edullisen ensivaikutelman. Mutta samassa saapui Laurie niin hiljaa, -ettei Amy kuullut. Tyttö seisoi etäisimmän ikkunan luona sivuittain -kannattaen toisella kädellä hamettaan, ja tummanpunaista ikkunaverhoa -vasten hoikka, valkoinen olento oli kuin kuvapatsas. - --- Hyvää iltaa, Diana! sanoi Laurie ihastuneena. - --- Hyvää iltaa, Apollo! vastasi Amy hymyillen, sillä Lauriekin oli -tavattoman komea, ja ajatellessaan, että saisi astua tanssisaliin -niin hauskannäköisen miehen saattelemana, hän sääli sydämensä -pohjasta neljää rumaa Davisin tyttöä. - --- Tässä ovat kukkasi. Järjestin ne itse, kun muistin ettet pidä -sokeritopan näköisistä kukkakimpuista, sanoi Laurie ojentaessaan -hänelle kukkakimpun pitimessä, jota Amy joka päivä oli ihaillut -kultasepän ikkunassa. - --- Oletpa sinä herttainen! huudahti Amy kiitollisena. -- Jos olisin -tiennyt että tulet tänään, olisin varustanut sinulle jonkin lahjan, -vaikka tuskin minä olisin voinut hankkia näin kaunista. - --- Kiitos. Ei se ole läheskään niin kaunis kuin pitäisi, mutta -sinä kaunistat sitä, lisäsi Laurie, kun Amy kiinnitti hopearenkaan -ranteeseensa. - --- Älä viitsi puhua tuolla tavoin. - --- Luulin sinun pitävän sellaisesta. - --- En sinun suustasi. Se ei kuulosta luontevalta, minä pidän -entisestä suorapuheisuudestasi. - --- Se on hauskaa, vastasi Laurie helpottuneena. Sitten hän napitti -Amyn hansikkaat ja kysyi, oliko hänen solmukkeensa suorassa, aivan -niin kuin kotona, kun he menivät yhdessä juhliin. - -Pitkään ruokasaliin kokoontui seurue, jollaisen voi nähdä vain -Euroopassa. Vieraanvaraiset amerikkalaiset olivat kutsuneet kaikki -Nizzan-tuttavansa, ja kun heillä ei ollut ennakkoluuloja arvonimiä -kohtaan, he olivat kutsuneet muutamia ylhäisyyksiä lisäämään -joulutanssiaisten loistoa. - -Muuan venäläinen ruhtinas kunnioitti vähän aikaa seuraa läsnäolollaan -ja suvaitsi keskustella erään rehevän rouvan kanssa, jolla oli -yllään mustaa samettia ja helminauha leuan alla. Paroni Rotschildin -yksityissihteeri, isonenäinen juutalainen, jolla oli ahtaat kengät, -hymyili ystävällisesti jokaiselle ikään kuin hänen herransa nimi -olisi loihtinut hänellekin loistavan sädekehän. Eräs muhkea -ranskalainen, joka sanoi tuntevansa keisarin, oli tullut tyydyttämään -tanssinhaluaan, ja lady de Jones, englantilainen perheenäiti, -oli tuonut seurueen koristukseksi koko pienen kahdeksanhenkisen -perheensä. Tietysti näkyi joukossa nopsakäyntisiä, äänekkäitä -amerikkalaistyttöjä, upeita, typerännäköisiä englantilaisneitosia, -muutamia eloisia ranskattaria sekä koko joukko matkustelevia -nuorukaisia, jotka huvittelivat sydämensä pohjasta. Eri -kansallisuuksia edustavat äidit koristivat seinänvierustoja ja -hymyilivät suopeasti niille, jotka tanssittivat heidän tyttäriään. - -Jokainen nuori tyttö voi mielessään kuvitella, miltä Amysta tuntui -astua Laurien käsivarteen nojaten 'näyttämölle'. Hän tiesi olevansa -hauskannäköinen, hän rakasti tanssia ja tunsi olevansa kuin kotonaan -tanssilattialla. Hän nautti ihanasta voimantunteesta, jonka nuori -tyttö kokee löytäessään uuden valtakunnan, jota saa hallita -kauneuden, nuoruuden ja naisellisuuden valtikalla. Hän sääli Davisin -mitättömän näköisiä kömpelöitä tyttöjä, joiden seurana oli vain ruma -isä ja kolme vielä rumempaa tätiä, ja ohimennessään Amy nyökkäsi -heille erityisen ystävällisesti. Samalla hän soi heille tilaisuuden -ihailla pukuaan ja komeaa kavaljeeriaan. - -Orkesterin virittäessä ensimmäiset sävelet Amyn posket alkoivat -hehkua, silmät säihkyivät ja jalka naputti kärsimättömästi tahtia. -Hän tanssi hyvin ja tahtoi näyttää sen Laurielle; siksi onkin helppo -kuvitella Amyn järkytystä, kun Laurie aivan innottomasti kysyi: - --- Viitsitkö tanssia? - --- Kai nyt tanssiaisissa viitsitään. - -Tytön hämmästynyt katse ja nopea vastaus saivat Laurien korjaamaan -erehdyksensä mitä pikimmin. - --- Tarkoitin tätä ensimmäistä tanssia. Saanko kunnian? - --- Sitten minun täytyy perua yksi kreivin varaama. Hän tanssii -taivaallisesti; mutta kyllä hän antaa anteeksi kun kuulee, että -sinä olet vanha ystävä, vastasi Amy toivoen, että komea nimi tekisi -vaikutuksen ja osoittaisi Laurielle, ettei hänen kanssaan sopinut -leikkiä. - --- Sievä poika se puolalainen, mutta kovin lyhyt viemään tanssiin - - tytärtä jumalten, - niin jumalaisen sorjaa, ihanaa, - -kuului Laurien lohdullinen vastaus. - -He joutuivat englantilaisten joukkoon, ja Amyn täytyi astella -arvokkaasti kotiljongia, vaikka olisikin juuri nyt halunnut tanssia -tarantellan tahdissa. Laurie luovutti hänet sitten 'sievälle -pojalle', meni täyttämään velvollisuutensa Flota kohtaan eikä tullut -pyytäneeksi Amylta enemmän tansseja. - -Anteeksiantamaton huolimattomuus sai ansaitun rangaistuksensa, kun -Amy heti lupasi muille kaikki tanssit ennen illallista, joskin hän -aikoi armahtaa Laurieta, jos tämä osoittaisi katumuksen merkkejä. -Hän näytti ujon tyytyväisenä tanssikorttiaan, kun Laurie maleksi --- ei suinkaan rynnännyt -- pyytämään Amya seuraavaan tanssiin, -riemukkaaseen puolalaismasurkkaan. Laurien kohtelias pahoittelu ei -Amysta ollut oikein vakuuttava, ja hypähdellessään kreivin rinnalla -masurkan tahdissa hän näki Laurien ilmeisen helpottuneena istuutuvan -Carrolin tädin viereen. - -Se oli anteeksiantamatonta. Pitkään aikaan Amy ei kiinnittänyt häneen -lainkaan huomiota, vaihtoi enintään sanan tai pari tullessaan tätinsä -luo levähtämään tai hakemaan nuppineulaa. Hänen suuttumuksellaan oli -kuitenkin hyvä vaikutus, sillä hän kätki sen hymyn taa ja näytti -aivan erityisen iloiselta ja säteilevältä. Laurie katseli häntä -mielellään, sillä tyttö ei riehunut eikä liioin laahustanut, vaan -tanssi vilkkaasti ja sirosti. - -Laurie alkoikin tarkastaa häntä uudella tavalla, ja ennen kuin ilta -oli kulunut puoleenkaan, hän oli päätynyt siihen, että pikku Amysta -oli kehittymässä ihastuttava nainen. - -Juhlista tuli iloiset, sillä pian olivat kaikki kotiutuneet ja -jouluilo sai kaikkien kasvot säteilemään, tunnelman hilpeäksi -ja jalat kevyiksi. Viulut, torvet, rummut, piano -- muusikot -tuntuivat soittavan aivan ilokseen. Kaikki kynnelle kykenevät olivat -tanssilattialla, ja ne jotka eivät kyenneet, ihailivat hyvillä mielin -toisia. Ilma oli sakeanaan Daviseja, ja Jonesin lapset loikkivat -joukossa kuin nuoret kirahvit. Kultasihteeri kiiti meteorin lailla -ympäri huonetta tulisen ranskattaren kanssa, jonka vaaleanpunainen -laahus oli kuin mattona lattialla. Germaaniylhäisyys löysi -illallispöydän, söi onnellisena kaikkea, mitä ruokalista tarjosi ja -kauhistutti tarjoilijoita ruokahalullaan. Mutta keisarin ystävä oli -aina tanssimassa osasipa sitten tai ei. - -Amy kreiveineen oli yhtä innostunut, mutta he herättivät huomiota -siroudellaan ja vilkkaudellaan. Laurie polki vaistomaisesti tahtia -katsellessaan, miten valkoiset kengät väsymättä nousivat ja laskivat. -Erotessaan vihdoin Amysta pikku Wladimir vakuutti olevansa murheen -murtama, kun hänen täytyi lähteä niin varhain. Amykin levähti ja -halusi mielellään nähdä, miten hänen uskoton ritarinsa oli kantanut -rangaistuksensa. - -Se oli vaikuttanut tehokkaasti. Laurie näytti kuin heränneen unesta -noustessaan antamaan Amylle paikkansa. Ja kun hän kiiruhti hakemaan -Amylle haukattavaa, tämä ajatteli tyytyväisenä: - --- Kas niin, arvasin että se tekisi hänelle hyvää! - --- Olet kuin Balzacin "Femme peinte par ellemême", sanoi Laurie -leyhytellen toisella kädellä viuhkaa hänen edessään ja ojentaen -toisella hänelle kahvikuppia. - --- Minun maalini ei irtaudu, vakuutti Amy, hankasi kädellään -ruusuista poskeaan ja näytti niin tosissaan valkoista hansikasta -Laurielle, että tämä purskahti iloiseen nauruun. - --- Miksi tällaista kangasta sanotaan? hän kysyi koskettaen Amyn puvun -laskosta, joka oli leyhähtänyt hänen polvelleen. - --- Se on tylliä. - --- Vai niin, se on oikein sievää, varmaan jokin uutuus, vai? - --- Voi, se on ikivanhaa. Sinä olet nähnyt samaa kangasta -lukemattomilla tytöillä ja vasta tänään huomaat sen kauniiksi tyhmyri! - --- En ole nähnyt sitä milloinkaan sinun päälläsi. Se selittää -erehdyksen, eikö niin? - --- Älä höpsi! Tällä hetkellä kaipaan enemmän kahvia kuin -kohteliaisuuksia. Älä istu noin vetelästi, se hermostuttaa minua. - -Laurie suoristi selkänsä ja otti nöyrästi Amyn tyhjän lautasen, -hänestä oli yllättävän mieluista, että pikku Amy jakeli hänelle -määräyksiään. Tyttö oli voittanut ujoutensa ja tunsi vastustamatonta -halua komennella, niin kuin tytöt haluavat kun näkevät luomakunnan -herran osoittavan heille alamaisuutta. - --- Mistä sinä olet oppinut kaiken tuon? kysyi Laurie veitikkamaisesti. - --- En ymmärrä mitä sinä tarkoitat, vastasi Amy, joka tiesi mainiosti -mitä toinen tarkoitti, mutta antoi kiusallakin hänen selittää. - --- No -- tarkoitan koko olemustasi, käytöstäsi, itsevarmuuttasi ja -- -ja -- tuota kangasunelmaa -- ymmärräthän, nauroi Laurie. - -Amy oli tyytyväinen, mutta ei näyttänyt sitä, vaan vastasi kainosti: - --- Ulkomailla hioutuu vasten tahtoaankin. Minä opiskelen -huvitellessanikin. Ja tämä -- hän kosketti pukuansa -- no, harso on -halpaa, kukkia saa ilmaiseksi ja minä olen tottunut tekemään ihmeitä -tyhjästä. - -Amy toivoi, ettei olisi sanonut viimeistä lausetta, sillä se ei -tainnut olla tahdikasta. Mutta Laurie piti hänestä entistä enemmän -juuri sen vuoksi, että hän urhoollisesti käytti kaikki mahdollisuudet -hyväkseen ja iloisesti peitti köyhyytensä kukkasilla. Amy ei tiennyt, -miksi Laurie katseli häntä niin ystävällisesti, eikä liioin miksi -tämä kirjoitti oman nimensä kaikkien seuraavien tanssien kohdalle -hänen korttiinsa ja piti hänelle herttaisesti seuraa koko loppuillan. -Mieluisa muutos oli tuloksena uusista vaikutelmista, joita kumpikin -tietämättään oli antanut ja vastaanottanut. - - - - -15 - -HYLLYLLÄ - - -Ranskalaisilla tytöillä on ikävää aina siihen asti, kun he pääsevät -naimisiin, jolloin heidän tunnuslauseekseen tulee Vive la liberté. -Amerikassa sen sijaan nuoret tytöt jo varhain julistautuvat -itsenäisiksi ja nauttivat aito tasavaltalaisina vapaudestaan. -Mutta ensimmäisen perillisen saapuessa nuori äiti tavallisesti -luopuu valtaistuimestaan ja eristäytyy maailmasta. Niin pian kuin -häämenot ovat ohi, hän joutuu hyllylle, halusipa hän tai ei, ja -useimmat nuoret rouvat saavat yhtyä erään sievän kohtalotoverinsa -huudahdukseen: -- Olen aivan yhtä kaunis kuin ennenkin, mutta kukaan -ei välitä minusta, koska olen naimisissa. - -Meg ei ollut kaunotar eikä kovin suosittukaan, niin että hän säästyi -tältä murheelta aina siihen asti, kun hänen lapsensa tulivat vuoden -vanhoiksi. Hänen pienessä kodissaan näet vallitsivat vanhanaikaiset -tavat, ja hän sai siellä osakseen enemmän ihailua ja rakkautta kuin -milloinkaan. - -Meg oli hyvin naisellinen ja hänen äidillisyytensä oli niin pitkälle -kehittynyt, että hän antautui täysin lapsilleen välittämättä enää -mistään muusta. Yöt päivät hän hoivasi heitä väsymättömän hellästi ja -huolekkaasti ja jätti Johnin apulaisen armoille, keittiötä vallitsi -nimittäin eräs irlantilaisnainen. John viihtyi kotona ja kaipasi sen -vuoksi suuresti vaimonsa huolenpitoa, johon oli tottunut; mutta koska -jumaloi lapsiaan, hän luopui ilomielin omasta mukavuudestaan ja uskoi -rauhan pian palaavan. - -Mutta kolme kuukautta kului eikä mitään muutosta ilmaantunut. Meg oli -hermostunut ja rasittunut, pienokaiset veivät kaiken hänen aikansa, -koti jäi vaille hoitoa ja keittäjätär Kitty, joka suhtautui elämään -kevyesti, piti Johnia kovin niukalla ruoalla. - -Aamulla työhön lähtiessään miesparka sai toimitettavakseen -kaikenlaisia asioita kahlehditun äidin puolesta, niin että hän joutui -ihan ymmälle. Palatessaan iltaisin kotiin hyväntuulisena hän olisi -halunnut pitää perhettään hyvänä, mutta silloin kuului kohta: Sh! ne -ovat juuri nukahtaneet maristuaan koko päivän. Jos hän ehdotti pientä -ilonpitoa kotona, oli vastauksena: -- Ei, se häiritsee lapsukaisia. -Jos hän vihjaisi johonkin hauskaan esitelmään tai konserttiin, Meg -vastasi moittivan näköisenä ja päättävästi: Minäkö jättäisin lapset -oman huvini vuoksi, en ikinä! Hänen yöuntaan häiritsi lasten itku, ja -herätessään hän näki aavemaisen olennon ääneti hiipivän edestakaisin -yön hiljaisuudessa. Ateriat keskeytyivät usein kun valtiatar -pakeni ja jätti Johnin oman onnensa nojaan, jos yläkerrasta kuului -risahduskaan. Hänen lukiessaan iltaisin lehteä Demin yskä sekaantui -laivauslistaan ja Daisyn putoaminen tukkipuiden hintoihin, rouva -Brooke näet harrasti vain kotikuulumisia. - -Miesparka oli aivan onneton, sillä lapset olivat ryöstäneet häneltä -vaimon. Koti oli pelkkä lastenkamari, ja alituinen hyssyttely -sai hänet tuntemaan itsensä törkeäksi tungettelijaksi, jos hän -uskalsi jalallaan astua Vauvalan pyhitetylle maalle. Hän kesti tätä -kärsivällisesti puoli vuotta, mutta kun parannusta ei kuulunut, -hän alkoi niin kuin muutkin maanpakoon tuomitut perheenisät etsiä -huvitusta muualta. Scott oli hiljattain mennyt naimisiin, ja hänen -kotinsa oli aivan naapurissa. Niinpä John otti tavakseen pistäytyä -joka ilta tunniksi tai pariksi sinne, kun hänen oma olohuoneensa -oli tyhjä ja vaimo laulamassa kehtolauluja, joista ei näyttänyt -tulevan loppua. Rouva Scott oli sievä ja iloinen tyttö, eikä hänellä -ollut muuta tekemistä kuin olla viehättävä, missä hän onnistuikin -erinomaisesti. Olohuone oli aina hauska ja viihtyisä, sakkilauta -valmiina ja piano vireessä. Leikinlaskua ei puuttunut ja pieni, sievä -illallispöytä oli katettu houkuttelevaksi. - -John olisi toki mieluummin istunut oman kotilietensä ääressä, -jollei siellä olisi ollut niin yksinäistä. Mutta kun asiaa ei kerta -kaikkiaan voinut auttaa, hän tyytyi lähinnä parhaaseen ja nautti -naapuriensa seurasta. - -Aluksi Meg oli hyvillään uudesta järjestelystä ja tunsi helpotusta -tietäessään, että John vietti hauskasti aikansa sen sijaan, että -torkkui olohuoneessa tai kuljeskeli pitkin taloa herättelemässä -pienokaisia. Mutta kun pikku epäjumalat lakkasivat saamasta hampaita -ja nukahtivat määräaikana, äidille jäi aikaa levätä. - -Silloin Meg alkoi kaivata Johnia. Parsimuskori oli ikävää seuraa, -kun John ei istunut vastapäätä vanhassa aamutakissaan paahtaen -tohveleitaan uuninristikolla. Meg ei pyytänyt häntä jäämään kotiin, -mutta tunsi kärsivänsä vääryyttä, kun John ei sanomattakin huomannut, -että Meg kaipasi hänen seuraansa. Meg ei lainkaan muistanut, miten -monena iltana hän itse oli antanut Johnin turhaan odottaa. Hän oli -hermostunut, valvomisesta ja huolista rasittunut ja yliherkässä -mielentilassa, minkä parhaimmatkin perheenemännät joutuvat kokemaan, -kun kodin huolet painavat. Alituinen paikallaan istuminen vie heiltä -elämänilon, ja liian ahkera teekannun käyttö ärsyttää hermoja ja -hävittää tarmon. - -Aivan niin, tuumi Meg tutkiessaan kasvojaan peilistä, minusta on -tulossa vanha ja ruma. John ei enää välitä minusta, siksi hän jättää -kuihtuneen vaimonsa ja käy sievän naapurin luona, jolla ei ole -vaivoja eikä vastuksia. No, rakastavathan pienokaiset sentään minua. -Ne eivät välitä, vaikka olen kalpea ja laiha ja vaikkei minulla ole -aikaa kähertää hiuksiani. Ne ovat lohdutukseni, ja jonakin päivänä -John vielä huomaa, miten paljon minä olen heidän tähtensä ilolla -uhrannut, niinhän, kullanmuruseni? - -Tähän surkeaan valitteluun Daisy vastasi jokeltaen ja Demi -hihkaisten, ja äidin ilot saivat Megin unohtamaan yksinäisyytensä -hetkeksi. Mutta huoli valtasi taas hänet, kun John politiikkaan -innostuneena kiiruhti vähän väliä väittelemään Scottin kanssa päivän -polttavista kysymyksistä huomaamatta lainkaan, että Meg kaipasi -häntä. Mutta Meg ei sanallakaan maininnut asiasta kenellekään, ennen -kuin rouva March eräänä päivänä tapasi hänet itkemästä. Äiti tahtoi -välttämättä tietää mikä tytärtä vaivasi, sillä Megin masentunut -mieliala ei ollut jäänyt häneltä huomaamatta. - --- En kertoisi sitä kenellekään muulle kuin sinulle, äiti. Tarvitsen -todella neuvoja, sillä jos John jatkaa tähän tapaan voisin ihan yhtä -hyvin olla leski, vastasi Meg pyyhkien loukkaantuneen näköisenä -kyyneleitään Daisyn leukalappuun. - --- Mihin tapaan sitten? kysyi äiti levottomana. - --- Hän on poissa kotoa kaiket päivät, ja iltaisin kun tahtoisin olla -hänen kanssaan, hän on aina menossa Scottille. On ihan väärin, että -minä kannan raskaamman taakan enkä saa milloinkaan huvitella. Miehet -ovat hirveän itsekkäitä -- parhaimmatkin heistä. - --- Niin ovat naisetkin. Älä syytä Johnia, ennen kuin huomaat, missä -olet itse tehnyt väärin. - --- Mutta eihän se voi olla oikein, että hän lyö laimin minua. - --- Etkö sinäkin lyö laimin häntä? - --- Äiti, luulin sinun pitävän minun puoliani. - --- Pidänhän minä toki, minä säälin sinua, mutta luulen että vika on -sinussa, Meg. - --- Kuinka niin? - --- Annahan minun selittää. Löikö John laimin sinua silloin, kun -kunnia-asianasi oli pitää hänelle seuraa iltaisin? - --- Ei, mutta enhän minä nyt enää voi seurustella, kun minulla on -kaksi lasta hoidettavanani. - --- Varmasti voit, ja mielestäni sinun pitäisikin. Saanko puhua -sinulle ihan suoraan -- muista, että oma äitisi tässä säälii ja -nuhtelee. - --- Puhu minulle ihan kuin olisin vielä pikku Meg. Tunnen tarvitsevani -nyt entistä enemmän oppia, kun minun on opetettava lapsilleni -kaikenlaista. - -Meg veti jakkaransa äidin tuolin viereen ja he keskustelivat -luottavaisesti ja heistä tuntui, että äitiys yhdisti heitä entistä -enemmän. - --- Sinä olet vain erehtynyt siinä missä useimmat nuoret äidit -erehtyvät -- olet lapsiesi tähden unohtanut miehesi. Se on hyvin -ymmärrettävä erehdys, mutta on parasta korjata se, ennen kuin -kumpikin alatte kulkea omia teitänne. Lasten pitäisi liittää teidät -yhä lujemmin toisiinne eikä erottaa teitä, ikään kuin ne olisivat -yksinomaan sinun ja Johnin virkana olisi vain elättää teitä. Huomasin -tämän jo kauan sitten, mutta en ole puhunut mitään, sillä olin varma, -että asia korjaantuisi ajoissa. - --- Mahtaako se korjaantua. Hän luulee että olen mustasukkainen, jos -pyydän häntä jäämään kotiin, enkä tahtoisi loukata häntä sellaisella -ajatuksellakaan. Hän ei huomaa, että kaipaan häntä, enkä ymmärrä -miten voin osoittaa sen. - --- Tee hänen olonsa niin mukavaksi, ettei hän halua lähteä -vieraisiin. Lapsi kulta, hän ikävöi pieneen kotiinsa, mutta koti -ei ole hänelle minkään arvoinen ilman sinua, ja sinä olet aina -lastenkamarissa. - --- Eikö minun sitten pitäisi olla? - --- Ei aina. Sinä hermostut liiasta eristäytymisestä etkä sitten -pysty mihinkään. Sinulla on sitä paitsi velvollisuuksia yhtä hyvin -Johnia kuin lapsia kohtaan. Älä lyö laimin miestäsi lasten vuoksi, -älä sulje häneltä lastenkamarin ovea, vaan neuvo miten hän voi -auttaa sinua siellä. Hän kuuluu sinne yhtä hyvin kuin sinäkin, ja -lapset tarvitsevat häntä. Anna hänen tuntea, että hänkin voi tehdä -osuutensa, ja hän tekee sen mielellään ja tunnollisesti. Se olisi -parasta teille kaikille. - --- Oletko tosiaan sitä mieltä, äiti? - --- Minä tiedän sen omasta kokemuksestani. Annan harvoin neuvoja, -joita en itse ole käytännössä havainnut hyviksi. Kun sinä ja -Jo olitte pieniä, menettelin ihan niin kuin sinä nyt ja luulin -laiminlyöväni velvollisuuksia, ellen omistautuisi kokonaan teille. -Isäraukka uppoutui kirjoihinsa, kun minä olin kieltäytynyt -avuntarjouksista, ja hän antoi minun koettaa omin voimin. Ponnistelin -yksinäni minkä jaksoin, mutta Jo oli jo liikaa minulle. Hemmottelin -hänet melkein pilalle. Sinä olit sairaalloinen ja minä olin -huolissani sinusta, kunnes itse sairastuin. Silloin isä tuli hätään, -järjesti rauhallisesti kaiken ja oli niin suureksi avuksi, että -huomasin erehtyneeni, enkä ole sen jälkeen tullut toimeen ilman -häntä. Kotionnemme salaisuus on siinä, että hän ottaa työnsä ohella -osaa kodin yhteisiin huoliin ja velvollisuuksiin, ja minä taas koetan -kotitöiltäni olla kiinnostunut hänen harrastuksistaan. Meillä on -kummallakin omia puuhia, mutta kotona teemme aina yhteistyötä. - --- Niinhän se on, äiti; minun hartain toiveeni onkin tulla yhtä -hyväksi puolisoksi ja äidiksi kuin sinä olet. Kerro miten se käy -päinsä, minä teen mitä sinä vain neuvot. - --- Sinähän olet aina ollut tottelevainen tyttäreni. Sinun sijassasi -minä antaisin Johnin osallistua enemmän Demin hoitamiseen. Pojan -kasvatus vaatii miehen kättä, eikä ole suinkaan liian aikaista -aloittaa. Sitten voisit antaa Hannan tulla avuksesi, niin kuin olen -ehdottanut. Hän on erinomainen lastenhoitaja, ja sinä voit huoleti -uskoa lapset hänen huostaansa sillä aikaa kun itse teet taloustöitä. -Sinä tarvitset liikuntaa, Hanna pysyisi mielellään paikoillaan, ja -John saisi vaimonsa takaisin. Käy enemmän ulkona. Hyväntuulisuus -on yhtä tärkeätä kuin työnteko, sillä jos sinä olet synkkä, menee -koko kodin taivas pilveen. Koeta ottaa osaa Johnin harrastuksiin, -keskustele hänen kanssaan, anna hänen lukea sinulle; voitte vaihtaa -mielipiteitä ja kehittää toisianne sillä tavoin. Älä sulje silmiäsi -sen vuoksi, että olet nainen, vaan seuraa maailman tapahtumia ja -valmistaudu täyttämään oma tehtäväsi elämässä. - --- John on kauhean viisas. Luulen että hän pitää minua typeränä, jos -rupean kyselemään politiikasta ja muusta sellaisesta. - --- Enpä usko. Rakkaus peittää paljon, ja keneltäpä sinä kysyisit, -jollet häneltä? Koeta, niin saat nähdä, että hän pitää paljon enemmän -sinun seurastasi kuin rouva Scottin illallisista. - --- Minä koetan. John parka, olen todella tainnut laiminlyödä häntä, -mutta minä luulin tekeväni oikein eikä hän koskaan huomauttanut -asiasta. - --- Hän yritti olla epäitsekäs, mutta on varmaan tuntenut olevansa -hylätty. Tässä vaiheessa nuoret aviopuolisot helposti alkavat -vieraantua toisistaan, ja juuri silloin heidän pitäisi entistä -enemmän etsiä toistensa seuraa. Ensi hellyys haihtuu pian, jollei -sitä varjella huolellisesti. Kauneinta ja kalleinta aikaa vanhemmille -ovat heidän huostaansa uskottujen ihmistaimien ensimmäiset -elinvuodet. Älä anna Johnin vieraantua lapsista, he pystyvät -parhaiten tekemään hänet onnelliseksi ja opettavat teitä tuntemaan -ja rakastamaan toisianne. Hyvästi nyt, kultaseni. Mietipäs äitisi -saarnaa ja noudata sitä, jos huomaat sen hyväksi. Jumala siunatkoon -teitä kaikkia! - -Meg ajatteli äitinsä sanoja, havaitsi neuvot hyviksi ja alkoi -noudattaa niitä, vaikka ensimmäinen yritys ei sujunutkaan niin -kuin hän oli suunnitellut. Lapsista oli tietenkin tullut talon -itsevaltiaita heti kun he huomasivat, että kirkumalla ja potkimalla -sai mitä ikinä halusi. - -Äiti oli täydellisesti lasten oikkujen orja, mutta isä ei alistunut -yhtä helposti, ja silloin tällöin hellämielistä vaimoa huolestutti -isän ankaruus kuritonta poikaa kohtaan. Demi oli näet perinyt isänsä -lujan luonteen, ja jos hänen pieneen päähänsä pälkähti haluta jotain -tai tehdä jotain, eivät kuninkaan sotajoukotkaan olisi saaneet hänen -mieltään muuttumaan. Äidin mielestä oli liian aikaista opettaa pientä -kullanmurua voittamaan mielihalujaan, mutta isä arveli, että lapsen -oli alusta alkaen opittava tottelemaan. Niinpä nuoriherra Demi pian -huomasi joutuvansa tappiolle, milloin hän ryhtyi rimpuilemaan isän -kanssa. Mutta hän kunnioitti miestä, joka oli häntä voimakkaampi, ja -rakasti isää, jonka päättäväinen kielto vaikutti paremmin kuin kaikki -äidin hellät hyväilyt. - -Kun keskustelusta äidin kanssa oli kulunut muutama päivä, Meg -päätti järjestää Johnille hauskan koti-illan. Hän suunnitteli hyvän -illallisen, järjesti olohuoneen, pukeutui sievästi ja pani lapset -aikaisin nukkumaan, jotta mikään ei häiritsisi hänen tuumiaan. Mutta -pahaksi onneksi Demi vastusti lannistumatta nukkumaanmenoa, ja tällä -kertaa poika näytti päättäneen panna vastaan mahdollisimman kauan. -Meg-raukka lauloi ja tuuditti, kertoi satuja ja pani liikkeelle -kaiken viekkautensa houkutellakseen pojan uneen, mutta turhaan, -suuret silmät eivät sulkeutuneet. Kun kiltti pikku Daisy oli jo kauan -ollut höyhensaarilla, makasi Demi yhä valveilla ja tuijotti valoon -masentavan virkeän näköisenä. - --- Nukutko, kiltti pieni, ihan hiljaa sillä aikaa kuin äiti menee -antamaan isäraukalle teetä? kysyi Meg kuullessaan eteisen oven -sulkeutuvan ja tuttujen askelien hiipivän ruokasaliin. - --- Demille teetä! vastasi Demi ja valmistautui saamaan osansa ilosta. - --- Ei teetä, mutta saat aamulla piparkakkuja, jos heti panet silmät -kiinni niin kuin Daisy-sisko. Panethan, kultaseni? - --- Juu, ja Demi sulki silmänsä tiukkaan, ikään kuin hän siten -pikemmin nukkuisi ja odotettu päivä nopeammin koittaisi. - -Meg käytti otollista hetkeä hyväkseen ja juoksi hymyillen alakertaan -tukassaan pieni sininen rusetti, joka oli Johnista erityisen -ihastuttava. Hän huomasikin sen heti ja sanoi iloisen hämmästyneenä: - --- No, pikku äiti, sinähän olet korea tänä iltana. Odotatko vieraita? - --- Vain sinua, rakas. - --- Onko nyt syntymäpäivä tai hääpäivä tai jokin muu juhla? - --- Ei, mutta kyllästyin olemaan homsu ja pukeuduin kunnolla vaihteen -vuoksi. Sinä siistiydyt aina aterialle tullessasi, vaikka olisit -kuinka väsynyt, miksen sitten minä? - --- Minä teen sen kunnioituksesta sinua kohtaan, kultaseni, sanoi -vanhanaikainen John. - --- Samoin, herra Brooke, nauroi Meg jälleen sievänä ja nuorekkaana -nyökätessään teekannun takaa miehelleen. - --- Täällä on niin kodikasta, ihan kuin ennen. Ja tee maistuu hyvältä. -John maisteli teetään hiljaisen tyytyväisenä. Ei kuitenkaan kauan, -sillä kun hän laski kupin kädestään ovenripa rapsahti salaperäisesti -ja kuului pieni, kärsimätön ääni: - --- Avaa ovi, Demi tattoo teetä! - --- Se tuhma poika! Käskin hänen nukkua, mutta nyt hän on tassutellut -alakertaan paitasillaan ja kylmettyy kuoliaaksi, sanoi Meg mennessään -avaamaan ovea. - --- Aamu tuli jo, ilmoitti Demi iloisesti ja astui huoneeseen -kannattaen pitkää yöpaitaansa sirosti käsivarrella. Kiharat -heilahtelivat hilpeästi, kun hän hyppi pöydän ympärillä ja katseli -himoiten piparkakkuja. - --- Ei vielä ole aamu. Sinun täytyy mennä nukkumaan ja jättää äiti -rauhaan. Voit saada piparkakun ja sokeripalan. - --- Demi lakattaa itiä, sanoi ovela poika ja aikoi kiivetä isän -polvelle nauttimaan kiellettyä hedelmää. Mutta John pudisti päätään -ja sanoi Megille: - --- Jos käskit hänen pysyä yläkerrassa ja nukkua itsekseen, sinun on -saatava hänet tottelemaan, muuten hän ei milloinkaan opi sitä. - --- Niin, tietysti. Tule, Demi, Meg talutti pojan pois tuntien -suurta halua läimäyttää pientä rauhanhäiritsijää, joka hyppeli -hänen vieressään uskoen varmasti saavansa luvatun palkkion, kunhan -saavuttaisiin lastenkamariin. - -Hän ei pettynytkään toivossaan, sillä lyhytnäköinen äiti antoi -hänelle sokeripalan, peitteli hänet vuoteeseen ja kielsi ankarasti -kävelyretket ennen aamua. - -Valapatto Demi myhähti myöntävästi ja imi autuaana sokeripalaansa -huomattuaan, että ensimmäinen yritys oli onnistunut erinomaisesti. - -Meg palasi alakertaan ja illallinen jatkui mukavasti, kunnes pieni -haamu taas ilmestyi ja paljasti äidin rikoksen vaatimalla rohkeasti: - --- Vielä tokelia, äiti. - --- Tämä ei käy, sanoi John paaduttaen sydämensä. -- Emme saa rauhaa -ennen kuin tuo lapsi oppii menemään ajoissa nukkumaan. Sinä olet jo -tarpeeksi kauan ollut hänen orjansa. Anna hänelle sellainen opetus, -että tuo kerta kaikkiaan loppuu. Pane hänet vuoteeseen ja jätä yksin, -Meg. - --- Ei hän pysy siellä, jollen minä istu hänen vieressään. - --- Minä saan hänet pysymään. Demi, mene yläkertaan ja käy nukkumaan -niin kuin äiti on käskenyt! - --- Enkä! vastasi kapinoitsija, otti pöydältä haluamansa piparkakun ja -ryhtyi röyhkeästi nakertelemaan sitä. - --- Sinä et saa vastata isälle noin. Minä kannan sinua, jollet itse -mene. - --- Mene poit, Demi ei lakatta itää, ja Demi vetäytyi äidin helmoihin. - -Mutta sekin turva petti, kun äiti luovutti hänet viholliselle lausuen: - --- Ole lempeä hänelle, John! - -Kauhu valtasi pienen rikollisen, sillä kun äiti jätti hänet, silloin -oli tuomion hetki käsillä. Kakku ryöstettiin kädestä, ilonpito -estettiin ja poika kannettiin inhottavaan vuoteeseen. Demi-parka ei -voinut hillitä kiukkuaan, vaan tappeli rohkeasti vastaan, potki ja -kirkui koko matkan yläkertaan. Kun isä laski hänet vuoteeseen, hän -kierähti heti toiselle reunalle ja lähti ovelle päin. Mutta hänet -vedettiin häpeällisesti paidanliepeestä takaisin. Näytös toistui, -kunnes pojan voimat uupuivat ja hän rupesi ulvomaan täyttä kurkkua. -Nämä ääniharjoitukset olivat yleensä liikaa Megille, mutta John istui -kuurona ja taipumattomana paikallaan. Ei puhettakaan maanitteluista, -ei sokerista, ei saduista eikä kehtolauluista. Valokin sammutettiin -ja vain uunin punainen kajo valaisi 'suurta pimeyttä', jota Demi -katseli pikemmin uteliaana kuin peloissaan. - -Uusi asiain tila ei ollut pojalle mieleen, ja hän alkoikin -onnettomana huutaa äitiä, kun viha vähitellen lauhtui ja vangittu -itsevaltias taas muisti hellän orjattarensa. Surkea valitus, -joka seurasi kiihkeää ulvomista, kävi Megin sydämeen. Hän riensi -yläkertaan ja rukoili: - --- Anna minun jäädä hänen luokseen. Hän on jo kiltti, John. - --- Ei, rakkaani. Sanoinhan että hänen täytyy nukkua niin kuin sinä -käskit. Hänen on toteltava, vaikka saisin istua tässä koko yön. - --- Mutta hän itkee itsensä sairaaksi, todisteli Meg soimaten itseään -siitä, että oli pettänyt poikansa. - --- Älä pelkää. Hän on niin väsynyt, että nukahtaa tuossa tuokiossa ja -sitten on kaikki hyvin. Hänen on opittava tottelemaan. Älä sekaannu -tähän, minä hoidan hänet. - --- Hän on minun lapseni, enkä tahdo että hänet masennetaan kovuudella. - --- Hän on minunkin lapseni, enkä minä salli että hänet hemmotellaan -pilalle. Mene sinä alas ja jätä poika minun haltuuni. - -Kun John puhui näin käskevässä äänilajissa, totteli Meg eikä hänen -koskaan tarvinnut katua sitä. - --- Saanhan sentään antaa hänelle suukon, John? - --- Totta kai. Demi, sano hyvää yötä äidille ja anna hänen mennä -lepäämään, sillä hän on väsynyt häärättyään sinun kanssasi koko -päivän. - -Jälkeenpäin Meg väitti että suudelma oli rauhoittanut pojan. Sillä -sen jälkeen nyyhkytys vaimeni ja Demi makasi aivan hiljaa syvällä -peiton alla, jonne oli murheissaan paennut. - --- Pikkumies parka, hän on itkusta ja väsymyksestä ihan lopussa. Nyt -peitän hänet ja sitten menen lohduttamaan Megiä, mietti John ja hiipi -vuoteen viereen toivoen löytävänsä kapinoivan perillisensä unessa. - -Mutta tämä ei nukkunut. Kun isä kurkisti peiton alle, Demin silmät -avautuivat ja pieni leuka alkoi väristä ja hän ojensi kätensä -nikottaen katuvaisena: - --- Demi on kiltti jo. - -Meg joka istui portailla oven ulkopuolella, ihmetteli pitkää -äänettömyyttä. Hän kuvitteli kaikenlaisia onnettomuuksia ja pujahti -vihdoin huoneeseen ottamaan selvää asiasta. Demi oli sikeässä unessa. -Mutta hän ei nukkunut tavalliseen tapaansa kädet levällään, vaan -alistuneena käppyrässä isän käsivarren ympäröimänä ja piti kiinni -isän sormesta ikään kuin olisi tuntenut, että armo kävi oikeudesta. -John oli kärsivällisesti odottanut, että lapsi hellittäisi otteensa, -mutta olikin odottaessaan itse nukahtanut väsyneempänä tästä -ottelusta kuin koko päivän työstä. - -Meg hymyili itsekseen katsellessaan noin kahta päätä, jotka lepäsivät -tyynyllä, sitten hän hiipi pois ja sanoi tyytyväisenä: - --- Ei minun tarvitse pelätä, että John olisi liian ankara lapsille. -Hän tietää miten heitä on käsiteltävä ja hänestä on paljon apua, -sillä minä en yksinäni selviä Demistä. - -Kun John vihdoin tuli alakertaan, odottaen tapaavansa Megin -mietteliäänä tai harmissaan, hän yllättyi iloisesti, kun tämä istui -rauhallisena koristamassa hattuaan ja pyysi, että John lukisi -lehdestä vaalikeskustelun, jollei hän ollut liian väsynyt. John -huomasi heti, että jonkinlainen mullistus oli käynnissä, mutta oli -kyllin viisas jättääkseen kyselyt sikseen. Meg oli niin läpinäkyvä, -että salaisuus tulisi kumminkin pian ilmi. John luki auliisti pitkän -keskustelun ja selitti sen vaimolleen niin selvästi kuin taisi. - -Meg koetti näyttää kiinnostuneelta, tehdä järkeviä kysymyksiä ja -estää ajatuksiaan vaeltamasta valtion tilasta hatuntekeleeseen. -Mielensä syvyyksissä hän ajatteli että politiikka oli yhtä kamalaa -kuin matematiikka ja että politiikkojen päätyönä oli ilmeisesti -keksiä haukkumanimiä toisilleen, mutta hän piti naiselliset -mielipiteensä omana tietonaan. Ja kun John lopetti, hän pudisti -päätään ja sanoi mielestään diplomaattisen kaksimielisesti: - --- Niin, en tosiaan ymmärrä mihin me päädymme. - -John nauroi ja katseli, kuinka hän käänteli käsissään pientä pitsi- ja -kukkarakennelmaa. Se kiinnosti selvästi häntä paljon enemmän kuin -Johnin puheet. - --- Hän koettaa minun tähteni harrastaa politiikkaa; niinpä -minun täytyy yrittää osoittaa kiinnostusta noihin hänen -muotinäperryksiinsä, se on reilua peliä, tuumi oikeamielinen John ja -lisäsi ääneen: - --- Tuohan on sievä: tuleeko siitä jonkinlainen yömyssy? - --- Voi hyvä mies, tämähän on hattu! Minun hienoin teatteri- ja -konserttihattuni. - --- Anteeksi. Se näytti niin pieneltä, että minä luulin sitä -sellaiseksi pitsimyssyksi, joita toisinaan aamuisin käytät. Miten se -pannaan päähän? - --- Nämä pitsikaitaleet kiinnitetään ruusunnupulla leuan alle, näin. -Meg havainnollisti asiaa panemalla hatun päähänsä ja katsoi Johnia -vastustamattoman tyytyväisen näköisenä. - --- Sievä hattu, mutta kasvosi ovat vielä sievemmät, sillä ne ovat -taas nuoret ja iloiset. John suuteli hymyilevää Megiä ja aiheutti -samalla vaurioita leukanauhojen ruusunnupulle. - --- Hauskaa että pidät siitä, sillä haluaisin että menemme jonakin -iltana konserttiin. Minä tarvitsen musiikkia, että pääsisin taas -vireeseen. Mennäänkö, John? - --- Tietysti, mennään mihin ikinä haluat. Olet niin kauan istunut -sisällä, että se tekee sinulle tosiaan hyvää, ja minustakin on -hauskaa lähteä. Mistä sinä sen sait päähäsi, pikku äiti? - --- No, minä juttelin pari päivää sitten äidin kanssa ja kerroin -hänelle, miten hermostunut, ärtyisä ja pahantuulinen olen nykyisin. -Hän sanoi, että tarvitsen vaihtelua ja huojennusta huoliini. Hannan -on nyt määrä auttaa minua lastenhoidossa, ja minä aion pitää enemmän -huolta kodista. Joskus minun täytyisi vähän huvitella, etten ihan -ennen aikojani tulisi kärttyisäksi ja väsyneeksi. Tämä on vain -kokeilua, John. Ja teen sen yhtä paljon sinun kuin itseni tähden, -sillä olen viime aikoina lyönyt sinua ihan häpeällisesti laimin, ja -nyt koetan saada kotimme ennalleen. Eihän sinulla ole mitään sitä -vastaan? - -Sillä ei ole väliä mitä John sanoi eikä silläkään, minkä vuoksi hattu -oli vähällä ruhjoutua lopullisesti. Tärkeää on vain, että niistä -muutoksista päätellen, joita vähitellen tapahtui pienessä kodissa ja -sen asukkaissa, Johnilla ei näyttänyt olevan mitään Megin järjestelyä -vastaan. - -Megin aikoinaan uneksimaa paratiisia kodista ei tietenkään tullut, -mutta työnjaon ansiosta kaikilla oli mukavampaa. Demi ja Daisy -viihtyivät isän komennossa, sillä täsmällinen ja järkkymätön John -piti yllä järjestystä ja kuuliaisuutta lasten valtakunnassa. Meg -sai takaisin hyvän tuulensa ja paransi hermonsa tekemällä paljon -terveellistä työtä, huvittelemalla jonkin verran ja keskustelemalla -usein luottamuksellisesti järkevän miehensä kanssa. Kotona oli taas -viihtyisää eikä John tahtonut lähteä ilman Megiä mihinkään. Scottit -kävivät nyt Brookella, ja kaikkien mielestä heidän kotinsa oli onnen, -tyytyväisyyden ja yhteenkuuluvuuden tyyssija. - - - - -16 - -LAISKA-LASSI - - -Laurie oli aikonut viipyä Nizzassa viikon, mutta jäikin sinne -kuukaudeksi. Hän oli kyllästynyt yksin kiertelemään maita mantereita, -ja Amyn seura tuntui kotoisalta. Hän kaipasi jo hemmottelua, johon -oli tottunut, ja oli iloinen saadessaan taas hiukan tuntea sitä. -Vieraiden imarteleva huomio ei ollut läheskään niin mieluisaa kuin -tyttöjen kotona osoittama sisarellinen palvonta. - -Amy ei tosin hemmotellut Laurieta niin kuin toiset, mutta oli todella -iloinen nähdessään tutun Teddyn ja tarrautui häneen, koska hän -tuntui edustavan kotiväkeä, jota Amy jo ikävöi enemmän kuin tahtoi -myöntääkään. Kumpikin haki lohdutusta toisen seurasta ja he olivat -usein yhdessä, ratsastivat, kävelivät, tanssivat tai laiskottelivat. -Nizzassa näet ei voi tehdä työtä huvikauden aikana. - -Mutta samalla kun he näyttivät huolettomasti huvittelevan, he -tahattomasti tarkkailivat ja muodostivat mielipiteitä toisistaan. -Amyn arvo nousi päivä päivältä ystävän silmissä, kun taas Laurien -laski, ja molemmat tunsivat sen ennen kuin asiasta oli vaihdettu -sanaakaan. Amy koetti olla mieliksi Laurielle ja onnistuikin, sillä -hän oli kiitollinen Laurien tarjoamista hauskuuksista ja palkitsi -hänet pikku palveluksilla, jotka hän osasi tehdä naisellisen -viehättävästi. - -Laurie taas ei välittänyt nähdä vaivaa mistään, vaan antoi kaiken -mennä omaa latuaan ja piti luonnollisena, että toiset naiset -olivat hänelle ystävällisiä, koska yksi oli ollut kylmä. Hänelle -ei tuottanut vähintäkään vaivaa olla avokätinen, ja hän olisi -lahjoittanut Amylle kaikki Nizzan kalleudet, jos tämä vain olisi -ottanut vastaan. Mutta samalla Laurie tunsi, ettei voinut muuttaa -käsitystä, jonka Amy hänestä oli muodostanut, ja hän melkein pelkäsi -ankaria sinisilmiä, jotka tuntuivat tarkastelevan häntä puolittain -surullisen, puolittain ivallisen hämmästyneinä. - --- Toiset menivät täksi päiväksi Monacoon, mutta minä jäin mieluummin -kirjoittamaan kirjeitä. Nyt ne on kirjoitettu ja minä aion lähteä -Valrosaan piirtämään. Tuletko mukaan? kysyi Amy kerran, kun Laurie -tapansa mukaan puolenpäivän maissa tuli käymään. - --- Hm, miksikäs en! Mutta eikö nyt ole vähän liian kuuma kävelyilma? -Laurie vastasi verkkaisesti, sillä viileä salonki näytti -houkuttelevalta auringonpaahteen jälkeen. - --- Otan pienet vaunut ja Baptiste voi ajaa, niin että sinulla ei ole -muuta tehtävää kuin pitää päivänvarjoa ja suojella hansikkaitasi, -sanoi Amy vilkaisten merkitsevästi tahrattomiin nahkakäsineisiin, -jotka olivat Laurien heikko kohta. - --- Siinä tapauksessa tulen mielelläni. Laurie ojensi kätensä -ottaakseen Amyn luonnoslehtiön. Mutta tyttö työnsi sen omaan -kainaloonsa ja tokaisi: - --- Älä vaivaudu. Se ei häiritse minua, mutta sinua se rasittaisi. - -Laurie kohautti kulmakarvojaan ja seurasi hätäilemättä Amya, joka -juoksi alakertaan. Mutta vaunuihin istuuduttuaan Laurie tarttui omin -käsin ohjaksiin ja jätti Baptisten ristissä käsin torkkumaan pukille. - -He eivät sentään riidelleet -- Amy oli liian hyvätapainen, Laurie -taas liian laiska. Niinpä Laurie hetken kuluttua vilkaisi kysyvästi -sivulleen, tyttö vastasi hymyllä ja matka jatkui sovinnollisen -mielialan vallitessa. - -Oli hauskaa ajella, kiemurtelevan tien varrella oli maalauksellisia -näkymiä: vanha luostari, josta kuului munkkien juhlallinen veisuu; -paljassäärinen, puukenkäinen paimen kivellä soittelemassa huiluaan -karkea viitta toisella olkapäällä ja päässä suippolakki, vuohet -hyppelemässä kallioilla tai makaamassa hänen jalkojensa juuressa. -Sävyisät harmaat aasit kulkivat kantaen kahta puolen koreja, joiden -vastaniitetyn heinän keskellä istui sievä tyttö, tai tiellä asteli -värttinällä kehräävä mummo. Kivihökkeleistä juoksi ulos ruskeita, -suurisilmäisiä lapsia kauppaamaan kukkakimppuja tai appelsiineja, -jotka vielä olivat oksassa kiinni. Kukkuloita peitti ryhmyisten -öljypuiden tiheä lehvistö, puutarhoissa riippui kullanvärisiä -hedelmiä ja suuret, tulipunaiset vuokot reunustivat tietä. Vihreiden -rinteiden ja kallionhuippujen takana kohosivat Merialpit terävinä ja -valkoisina taivasta vasten. - -Valrosa ansaitsi hyvin nimensä, sillä siellä ikuisessa kesässä -ruusut kukkivat kaikkialla. Ne kurottuivat holvikäytävän ylle, -työntyivät suuren portin pienojen välistä ja toivottivat iloisesti -tervetuloa ohikulkijoille, reunustivat puistokatua ja kiertelivät -pitkin sitruunapuita ja viuhkapalmuja aina kukkulalla sijaitsevalle -huvilalle asti. Jokainen varjoisa nurkkaus, jossa kulkija saattoi -levähtää oli suurena kukkakimppuna. Jokaisessa vilpoisessa luolassa -oli marmorinymfi hymyilemässä kukkaharson takaa, ja jokaiseen -suihkulähteeseen kuvastui punaisia, valkeita tai vaaleanpunaisia -ruusuja, jotka kurottautuivat ihailemaan omaa kauneuttaan. Ruusut -peittivät talojen seiniä, ne verhosivat reunuslistat, kiipesivät ylös -pylväitä ja rönsyilivät pitkin kaiteita laajalla pengermällä, mistä -näki aurinkoiselle Välimerelle ja valkomuuriseen kaupunkiin. - --- Tämä on oikea paratiisi kuherruskuukautta viettäville, vai -mitä? Oletko ikinä nähnyt tuollaisia ruusuja? kysyi Amy pysähtyen -pengermälle ihailemaan näköalaa ja vastaan tulvahtavaa ylellistä -tuoksua. - --- En, enkä tällaisia piikkejä, vastasi Laurie peukalo suussa -koetettuaan turhaan tavoittaa tulipunaista ruusua, joka kasvoi muita -korkeammalla. - --- Yritä alempaa ja poimi noita, joissa ei ole piikkejä, neuvoi Amy -ja taittoi kolme hentoa, kellertävää kukkasta, jotka riippuivat -muurilta. Hän kiinnitti ne Laurien napinläpeen rauhan merkiksi, ja -Laurie jäi hetkeksi katsomaan niitä omituinen ilme kasvoillaan. Hänen -luonteessaan oli häivähdys taikauskoa, ja nyt hän oli sellaisen -raskasmielisyyden vallassa, joka saa nuoret keksimään pikkuasioista -salaisia viittauksia ja kaikkialta romanssinaiheita. - -Laurie oli ajatellut Jota tavoitellessaan punaista piikkiruusua -- -sillä voimakkaanväriset kukat pukivat Jota, ja tämän lempikukkia -olivat heidän kasvihuoneensa kirkkaanpunaiset ruusut. Amyn antamat -kalpeat ruusut olivat sellaisia, joita italialaiset panevat kuolleen -käteen, mutta eivät missään tapauksessa morsiusseppeleeseen. -Hetkisen hän mietti, tarkoittiko enne Jota vai häntä itseään, mutta -samassa terve järki vei voiton tunteellisuudesta ja hän purskahti -sydämelliseen nauruun. - --- Kyllä se hyvä neuvo on, parasta sinun on noudattaa sitä ja säästää -sormiasi, sanoi Amy, joka luuli Laurien nauravan hänen sanoilleen. - --- Kiitos, mielelläni, hän vastasi piloillaan, mutta muutaman -kuukauden kuluttua hän sanoi samoin -- ja silloin se oli täyttä totta. - --- Laurie, milloin sinä lähdet isoisäsi luo? kysyi Amy äkkiä -istuutuessaan. - --- Pikapuoliin. - --- Noin sinä olet sanonut ainakin kymmenen kertaa viimeisten kolmen -viikon aikana. - --- Luultavasti; lyhyet vastaukset ovat vaivattomia. - --- Hän odottaa sinua ja sinun pitäisi todellakin mennä. - --- Sinäpä olet vieraanvarainen otus! Kyllä minä sen tiedän. - --- Mikset sitten lähde? - --- Luisumista kohti rappiota, luulisin. - --- Velttoutta kai tarkoitat. Se on tosiaan kauheaa! Amy näytti -ankaralta. - --- Ei niin pahaa kuin näyttää. Olisin vain kiusaksi hänelle jos -menisin, niin että voin aivan hyvin pysyä täällä ja kiusata sinua, -sillä sinä kestät paremmin. Niin, ja se taitaa tehdä sinulle oikein -hyvää, sanoi Laurie ja lähti kävelemään pitkin leveätä kaidetta. - -Amy pudisti päätään ja avasi alistuneen näköisenä luonnoslehtiönsä. -Mutta hän oli päättänyt läksyttää poikaa ja hetken kuluttua hän -aloitti uudelleen. - --- Mitä sinä nyt teet? - --- Katselen sisiliskoja. - --- Ei, ei, mitä sinä aiot tehdä ja mitä tahtoisit tehdä, tarkoitan. - --- Polttaa sikarin jos sallit. - --- Sinä olet raivostuttava. En pidä sikareista ja annan luvan vain -jos saan piirtää sinut. Tarvitsen tähän ihmishahmon. - --- Mitä suurimmalla mielihyvällä. Piirrätkö minut kokonaan vai -kolmeneljäsosapituisena? Seisonko päälläni vai jaloillani? -Ehdottaisin kunnioittavimmin lepoasentoa. Piirrä sitten itsesikin -mukaan ja anna kuvalle nimeksi "Suloinen joutilaisuus". - --- Pysy siinä asennossa ja nuku vaikka, jos sinua haluttaa. Minä aion -olla ahkera, sanoi Amy toimekkaana. - --- Ilahduttavaa innostusta! Laurie nojautui peräti tyytyväisenä -kiviseen uurnaan. - --- Mitähän Jo sanoisi, jos näkisi sinut nyt? kysyi Amy -kärsimättömästi; hän toivoi piristävänsä Laurieta mainitsemalla -tarmokkaan sisarensa nimen. - --- Hän sanoisi tapansa mukaan: "Mene tiehesi, Teddy, minulla on -kiire!" - -Laurie nauroi puhuessaan, mutta nauru oli väkinäistä ja hänen -kasvonsa synkistyivät hetkeksi, sillä tutun nimen mainitseminen -kosketti haavaa, joka ei vielä ollut parantunut. Äänensävy herätti -Amyn huomiota, hän katsahti Laurieen ja huomasi hänen kasvoillaan -oudon ilmeen, kovan ja katkeran, täynnä tyytymättömyyttä ja -kaipausta. Ilme haihtui, ennen kuin Amy oli ehtinyt tarkemmin -tutkia sitä, ja Laurie näytti taas välinpitämättömältä. Amy katseli -häntä hetkisen tuntien esteettistä mielihyvää ja ajatteli, kuinka -italialaisen näköinen Laurie oli lojuessaan siinä avopäin ja uneksiva -katse silmissään. Hän näytti unohtaneen Amyn ja vaipuneen haaveiluun. - --- Olet kuin hautapatsas, joka esittää nuorta ritaria nukkuvana, Amy -sanoi ja piirsi huolellisesti hyvin muodostunutta profiilia, jonka -taustana oli tumma kivi. - --- Kunpa olisinkin! - --- Tuo nyt on typerä toivomus, paitsi jos olet turmellut elämäsi. -Olet niin muuttunut, että toisinaan ajattelen, että... Amy vaikeni -silmissään ujo ja miettiväinen katse. - -Laurie huomasi hänen levottomuutensa, jota toinen epäröi paljastaa, -hän katsoi Amya suoraan silmiin ja sanoi niin kuin ennen rouva -Marchille: - --- Kaikki on hyvin, hyvä rouva. - -Se rauhoitti Amya ja haihdutti epäilykset, jotka viime aikoina olivat -alkaneet huolestuttaa häntä. Mutta se myös liikutti häntä ja hän -osoitti sen sanomalla sydämellisesti: - --- Sepä hauskaa, en minä nyt sinua kelvottomanakaan pitänyt, -mutta kuvittelin, että olit tuhlannut rahasi Baden-Badenissa, -rakastunut suin päin johonkin hurmaavaan ranskalaiseen aviovaimoon -tai sotkeutunut hämäräperäisiin juttuihin, niin kuin nuoret miehet -yleensä ulkomaanmatkoilla. Älä makaa enää auringossa. Käy lepäämään -tähän ruohikolle ja "ollaan ystäviä" kuten Jon oli tapana sanoa, kun -me istahdimme sohvan nurkkaan kertomaan salaisuuksia toisillemme. - -Laurie heittäytyi tottelevaisesti nurmelle ja pisteli huvikseen -päivänkakkaroita Amyn hatunnauhoihin. - --- Olen valmis kuulemaan salaisuuksia. Hän katsahti Amyyn ilmeisen -kiinnostuneena. - --- Minulla ei ole mitään kerrottavaa; sinä saat aloittaa. - --- No, minulle ei ole siunaantunut ainuttakaan salaisuutta. Ajattelin -että sinulla ehkä olisi uutisia kotoa. - --- Sinä olet kuullut kaikki viime aikojen uutiset. Mutta etkö sinä -tiedä mitään? Kuvittelin, että Jo kirjoittaa sinulle kokonaisia -romaaneja. - --- Hänellä on paljon työtä. Minä taas kiertelen ympäri maailmaa, -niin että on vaikea säännöllisesti kirjoittaa. Milloin sinä aloitat -suuren taideteoksesi? Laurie kysyi vaihtaen puheenaihetta pohdittuaan -hetken, mahtoiko Amy tietää hänen salaisuutensa ja halusiko tämä -kenties ottaa sen puheeksi. - --- En milloinkaan, tyttö vastasi alakuloisesti mutta varmasti. -- -Roomassa haihtui turhamaisuuteni. Kun olin nähnyt sikäläiset ihmeet, -tunsin itseni aivan mitättömäksi ja samoin kaikki tyhmät haaveeni. - --- Miksi ihmeessä -- vaikka olet noin tarmokas ja lahjakas? - --- Siksi juuri. Lahjakkuus ei ole neroutta eikä suurinkaan tarmo voi -sitä siksi muuttaa. Tahdon tulla suureksi taiteilijaksi tai sitten -olla kokonaan maalaamatta. En tahdo olla keskinkertainen töhertäjä, -ja siksi en aio enää yrittääkään. - --- No mihin sinä nyt ryhdyt, jos saan kysyä? - --- Aion kehittää muita taipumuksiani ja olla tilaisuuden tullen -seurapiirin koristeena. - -Se oli Amylle ominaista puhetta ja kuulosti uskaliaalta. Mutta -rohkeus sopii nuorille ja Amyn tavoitteella oli vahva perusta. Laurie -oli huvittunut, mutta piti tuosta elämänhalusta, joka sai Amyn -haikailematta pyrkimään uuteen päämäärään, kun entinen petti. - --- Hienoa! Ja tässä on varmaan Fred Vaughan aika astua näyttämölle. - -Amy ei vastannut mitään, mutta hänen maahan luoduissa silmissään oli -merkitsevä katse, joka sai Laurien nousemaan istualleen ja sanomaan -vakavana: - --- Nyt minä leikin, että olen sinun veljesi, ja kysyn sinulta -jotakin. Saanko? - --- En lupaa vastata. - --- Mutta sinun kasvoistasi näkee vastauksen. Ei sinussa, ystäväiseni, -ole vielä kylliksi maailmannaista niin että voisit peittää tunteesi. -Kuulin viime vuonna huhuja Fredistä ja sinusta, ja oma yksityinen -mielipiteeni on, että jollei hänen olisi äkkiä täytynyt palata kotiin -ja viipyä siellä, olisi ehkä tapahtunut jotakin -- mitä? - --- En minä vain tiedä, vastasi Amy kainosti, mutta huulilla leikki -hymy ja silmien välke paljasti, että hän tunsi valtansa ja nautti sen -tunnosta. - --- Toivottavasti et ole kihloissa? Laurien ilme muuttui äkkiä -veljellisen huolehtivaksi. - --- En. - --- Mutta menet, jos hän palaa takaisin ja polvistuu asianmukaisesti -sinun eteesi, niinkö? - --- Sangen mahdollista. - --- Sinä siis pidät Fredistä? - --- Voisin pitää jos koettaisin. - --- Mutta sinä et koeta ennen kuin aika tulee? Varjelkoon, mitä -yliluonnollista varovaisuutta! Hän on kunnon poika, mutta en -kuvitellut häntä mieheksi, johon sinä voisit rakastua. - --- Hän on rikas, ritarillinen ja käyttäytyy hyvin, aloitti Amy -koettaen pysyä aivan tyynenä ja arvokkaana, mutta oli vähän -häpeissään suunnitelmiensa vilpittömyydestä huolimatta. - --- Ymmärrän. Seuraelämän kuningatar ei tule toimeen ilman rahaa, -niin että sinä aiot tehdä hyvän naimakaupan ja päästä siten alkuun, -vai miten? Sehän on maailman tapa, mutta tuntuu oudolta kuulla sinun -äitisi tyttären sanovan noin. - --- Siitä huolimatta se on totta. - -Noihin sanoihin sisältyvä tyyni päättäväisyys oli yllättävä -vastakohta puhujan nuoruudelle. Laurie vaistosi sen ja heittäytyi -jälleen pitkäkseen tuntien selittämätöntä pettymystä. Hänen -äänettömyytensä ja samalla omat hiljaiset itsesyytökset hämmensivät -Amya ja saivat hänet viipymättä aloittamaan aikomansa läksytyksen. - --- Toivoisin että tekisit minulle mieliksi ja terästäytyisit vähän, -hän sanoi ankarasti. - --- Terästä sinä minua, niin olet kiltti tyttö. - --- Voisinkin ehkä, jos koettaisin, sanoi Amy sen näköisenä kuin olisi -halunnut ryhtyä tuumasta toimeen. - --- Koeta vain, minä annan luvan, vastasi Laurie, sillä hänen -mielestään oli hauskaa pitkästä aikaa taas kiusata jotakuta. - --- Sinä suutut heti. - --- Ei sinuun voi suuttua. Tulen tekoon tarvitaan kaksi piikiveä, -mutta sinä olet kylmä ja pehmeä kuin lumi. - --- Et tiedäkään, mihin kykenen. Lumikin voi saada aikaan sekä hehkua -että kirvelyä, jos sitä oikein käytetään. Sinun velttoutesi on -melkein pelkkää teeskentelyä, jo pieni ärsytys osoittaisi sen. - --- Ärsytä pois! Se ei koske minuun, mutta sinulle siitä on huvia, -sanoi iso mies pienelle vaimolleen, kun tämä hutki häntä. Pidä sinä -minua aviomiehenä tai lattiamattona ja piekse itsesi väsyksiin, jos -kerran kaipaat moista voimistelua. - -Amy oli todella ärtynyt ja olisi tahtonut nähdä Laurien ravistavan -itsestään tylsyyden, joka oli täysin muuttanut hänet. Niinpä Amy -teroitti sekä kielensä että kynänsä ja alkoi: - --- Flo ja minä olemme keksineet sinulle uuden nimen. Se on -Laiska-Lassi. Mitä pidät siitä? - -Amy luuli, että se harmittaisi Laurieta, mutta tämä vain taivutti -kädet niskansa alle ja sanoi tyynesti: - --- Ei hullumpi. Kiitos vain. - --- Tahdotko kuulla suorin sanoin, mitä sinusta oikeastaan ajattelen? - --- Olen pelkkänä korvana. - --- No niin, minä halveksin sinua. - -Jos hän olisi sanonut vaikka "minä vihaan sinua" nenäkkäästi tai -keimailevasti, Laurie olisi nauranut huvittuneena. Mutta Amyn äänen -vakava, melkein surullinen sävy, sai hänet avaamaan silmänsä ja -kysymään kiireesti: - --- Miksi, saanko tietää? - --- Siksi, että sinä jos kukaan voisit olla hyvä, hyödyllinen ja -onnellinen, ja kuitenkin olet kelvoton, laiska ja onneton. - --- Vahvaa kieltä, hyvä neiti. - --- Jos kerran pidät siitä, niin jatkan. - --- Ole hyvä, tämä on tosiaan mielenkiintoista. - --- Arvasin sen. Itsekkäät ihmiset puhuvat aina mielellään itsestään. - --- Olenko minä itsekäs? Hämmästynyt kysymys lipsahti Laurien -huulilta, sillä hän oli ollut ylpeä anteliaisuudestaan. - --- Olet, hyvin itsekäs, jatkoi Amy kylmän rauhallisesti, ja se tehosi -kaksin verroin paremmin kuin kiivaus. -- Voin todistaa sen sinulle; -minä näet olen pitänyt sinua silmällä enkä totisesti ole tyytyväinen -sinuun. Olet nyt ollut ulkomailla lähes puoli vuotta etkä ole -tehnyt muuta kuin tuhlannut aikaa ja rahaa ja tuottanut pettymystä -ystävillesi. - --- Eikö mies saisi muka vähän huvitella neljän vuoden raadannan -jälkeen? - --- Et näytä kovin rasittuneelta. Ainakaan et ole siitä tullut yhtään -paremmaksi, mikäli minä huomaan. Kun tapasimme täällä ensi kerran, -sanoin että sinä olit edistynyt. Peruutan nyt sanani, sillä et sinä -ole läheskään niin mukava kuin lähtiessäni kotoa. Sinusta on tullut -inhottavan laiska, sinä juoruilet ja tuhlaat aikasi joutavaan. Tyydyt -siihen, että typerät ihmiset hemmottelevat ja ihailevat sinua, sen -sijaan että koettaisit ansaita viisaiden kunnioituksen ja rakkauden. -Sinä olet rikas, lahjakas, hyvässä asemassa, terve ja komea -- niin, -se imartelee sinua, mutta se on totta, siksi minä sen sanon. Sinä -voisit käyttää hyödyksi hienoja ominaisuuksiasi ja olla onnellinen -niistä, mutta et osaa muuta kuin vetelehtiä. Sen sijaan että olisit -mies, niin kuin sinun pitäisi ja niin kuin voisitkin, olet vain... -Amy keskeytti ja jäi katsomaan Laurieta samalla kertaa surullisena ja -säälivästi. - --- Pyhä Laurentius piinapenkissä, täydensi Laurie avuliaasti. Mutta -läksytys alkoi tehota, sillä velttous oli poissa; hänen katseensa oli -valpas ja ilme miltei vihainen ja loukkaantunut. - --- Arvelinkin että suhtautuisit asiaan noin. Te miehet nimitätte -meitä enkeleiksi ja sanotte, että me voimme tehdä teistä mitä -hyvänsä, mutta annas olla kun sitten tosiaan tarkoitamme teidän -parastanne, te vain nauratte ettekä tahdo kuunnella. Se osoittaa -minkä arvoista teidän imartelunne on. - -Amyn ääni oli katkera ja hän käänsi ärsyyntyneenä selkänsä maassa -makaavalle marttyyrille. - -Samassa laskeutui käsi lehtiölle niin että hän ei voinut piirtää, ja -Laurie sanoi matkien lystikkäästi anteeksi pyytävän lapsen ääntä. - --- Minä olen kiltti jo, voi, minä olen kiltti jo! - -Mutta Amy tarkoitti täyttä totta eikä nauranut. Hän näpäytti -kynällään ojentunutta kättä ja sanoi ankarasti: - --- Etkö häpeä, että sinulla on tuollainen käsi? Pehmeä ja valkoinen -kuin neidin, sillä ei näy muuta virkaa olleenkaan kuin koreilla -hienoissa hansikkaissa ja poimia kukkia naisille. Luojan kiitos, -ettet sentään ole keikari! Saan olla onnellinen, kun et kanna -sormissasi timantteja tai valtavia sinettisormuksia, vaan ainoastaan -tuota pientä vanhaa sormusta, jonka Jo sinulle kauan sitten antoi. Jo -kulta, toivoisin että hän olisi täällä apunani! - --- Niin minäkin! - -Käsi katosi yhtä nopeasti kuin oli tullutkin ja Laurien toivomuksessa -oli pontta riittämiin jo Amynkin mielestä. Amylle juolahti -mieleen muuan ajatus, ja hän katsahti Laurieta, mutta tämä oli -työntänyt lakin silmilleen muka suojaksi auringolta. Amy näki vain -hänen rintansa nousevan ja laskevan ja käden, jossa sormus oli, -hautautuneen syvälle ruohikkoon. - -Samassa moni pikkuseikka ja vihje kirkastui Amylle ja paljasti asian, -jota sisar ei ollut hänelle uskonut. Hän muisti nyt, että Laurie oli -välttänyt puhumasta Josta. Hän palautti mieleensä varjon, joka oli -laskeutunut Laurien kasvoille, muutoksen joka tässä oli tapahtunut, -ja pienen sormuksen. Amy oli aavistellut, että rakkaussurut -saattaisivat olla syynä Laurien muuttumiseen, ja nyt hän oli varma -siitä. Hänen ankarat silmänsä kostuivat, ja kun hän taas puhui, -ääni oli kauniin lempeä ja ystävällinen, niin kuin Amylla konsanaan -saattoi. - --- Tiedän ettei minulla ole oikeutta puhua sinulle näin, ja jollet -olisi maailman hyväluontoisin mies, suuttuisit minuun silmittömästi. -Mutta me pidämme sinusta paljon ja olemme ylpeitä sinusta enkä soisi, -että kotiväki joutuisi pettymään sinun suhteesi niin kuin minä -- tai -ehkäpä he ymmärtäisivät muutoksen paremmin. - --- Varmaankin, kuului hatun alta katkerasti, ja se oli yhtä -liikuttavaa kuin jos sanat olisi lausuttu murtuneella äänellä. - --- Heidän olisi toki täytynyt kirjoittaa minulle; nyt olen puhunut -tyhmyyksiä ja motkottanut, kun minun päinvastoin olisi pitänyt olla -kärsivällisempi ja ystävällisempi kuin milloinkaan. En ole koskaan -pitänyt neiti Randalista, ja nyt vihaan häntä! sanoi Amy viekkaasti -tahtoen saada tällä kertaa varmuuden asiasta. - --- Hiiteen neiti Randal! Laurie keikautti hatun silmiltään ja kasvot -paljastivat selvästi hänen tunteensa mainittua nuorta naista kohtaan. - --- Anteeksi! Luulin ihan... Valtioviisaasti Amy vaikeni. - --- Etpäs luullut. Tiesit varsin hyvin, etten koskaan ole välittänyt -kenestäkään muusta kuin Josta. Laurie puhui entiseen kiivaaseen -sävyynsä katsoen poispäin Amysta. - --- Niin minä arvelinkin, mutta kun kotona ei koskaan puhuttu siitä -ja kun sinä sitten matkustit, luulin erehtyneeni. Eikö Jo ollut -hyvä sinulle? Kumma, mutta minä olin varma, että hän rakastaa sinua -sydämestään. - --- Kyllä hän oli hyvä minulle, mutta ei niin kuin olisin halunnut. -Onnekseen hän ei rakastanut minua, jos kerran olen tuollainen -tyhjäntoimittaja kuin sinä sanoit. Se on kuitenkin hänen syynsä, sen -voit kertoa hänelle. - -Kova, katkera ilme palasi taas Laurien kasvoille ja se huolestutti -Amya, sillä hän ei tiennyt mitä lääkettä olisi käytettävä. - --- Olin väärässä, minä en tiennyt asiasta. Olen pahoillani, että olin -niin tyly, mutta minusta sinun olisi koetettava kestää surusi hiukan -paremmin, rakas Teddy. - --- Älä, sitä nimeä ei saa käyttää kukaan muu kuin hän! Laurie kohotti -kätensä kuin pysäyttääkseen sanat, jotka Amy oli lausunut Jon -ystävällisen nuhtelevaan tapaan. -- Odota kunnes itse olet kokenut -samaa, hän lisäsi hiljaa nyhtäen maasta ruohoa kourallisittain. - --- Kantaisin suruni miehekkäästi ja koettaisin ansaita hänen -kunnioituksensa, jos en voisi saada rakkautta, sanoi Amy varmasti -kuin kokematon konsanaan. - -Laurie oli luullut kantaneensa surunsa harvinaisen hyvin: -valittamatta, pyytämättä kenenkään myötätuntoa hän oli kätkenyt -huolensa ja käynyt taisteluun yksinään. Amyn läksytys saattoi asian -uuteen valoon, ja ensi kerran Lauriesta tuntui raukkamaiselta ja -itsekkäältä ensimmäisen vastoinkäymisen sattuessa murtua ja vajota -synkkään velttouteen. Tuntui kuin hänet olisi ravistettu hereille -unesta, johon olisi mahdotonta enää uudelleen nukahtaa. Hän nousi -istumaan ja kysyi epäröiden: - --- Luuletko, että Jokin halveksii minua niin kuin sinä? - --- Varmasti, jos näkisi sinut tuollaisena. Hän inhoaa laiskoja -ihmisiä. Tee jotakin suurta ja pakota hänet rakastamaan itseäsi! - --- Kyllähän minä yritin parhaani, mutta siitä ei ollut hyötyä. - --- Onnistuit tutkinnossa, sitäkö tarkoitat? Et sinä muuta olisi -voinut isoisäsikään takia. Olisi ollut häpeä epäonnistua, kun olit -kuluttanut niin paljon aikaa ja rahaa ja kaikki tiesivät, että sinä -kyllä pystyt suoriutumaan loistavasti. - --- Minä epäonnistuin, sano mitä sanot, sillä Jo ei rakastanut minua, -aloitti Laurie nojaten toivottoman näköisenä päätään käteensä. - --- Etkä epäonnistunut, lopulta myönnät sen itsekin, sillä se teki -sinulle hyvää ja näytti mihin kelpaat. Jos nyt rupeaisit johonkin -muuhun työhön, sinusta tulisi kohta taas iloinen ja reipas ja -unohtaisit surusi. - --- Mahdotonta. - --- Koeta, niin saat nähdä. Ei sinun kannata kohautella olkapäitäsi -ja ajatella: "Mitähän tuokin näistä asioista tietää." En väitä -olevani viisas, mutta minä katselen ympärilleni ja näen enemmän kuin -aavistatkaan. Minua kiinnostavat ihmisten kokemukset ja erehdykset, -ne jäävät mieleeni ja minä käytän niitä sitten omaksi hyödykseni. -Rakasta Jota koko lopun elämääsi jos haluat, mutta älä anna sen -lannistaa itseäsi, sillä on typerää jättää käyttämättä hyviä lahjoja -vain sen vuoksi, ettei voi saada sitä, jonka haluaa. Kas niin, nyt -en enää saarnaa, sillä tiedän että piristyt ja olet mies tuosta -kovasydämisestä tytöstä huolimatta. - -Kumpikaan ei puhunut vähään aikaan. Laurie käänteli pientä sormusta -sormessaan ja Amy viimeisteli piirrostaan. Sitten hän laski sen -Laurien polvelle ja kysyi: - --- Mitäs pidät? - -Laurie katsahti siihen eikä voinut olla hymyilemättä, sillä työ oli -erinomainen: pitkä, veltto olento ruohikossa silmät puoliummessa, -kasvot ilmeettöminä, kädessä sikari, josta kiertyi kevyt savukiekura -uneksijan pään ympärille. - --- Sinähän piirrät hyvin! hän sanoi todella hämmästyneenä ja -ihastuneena Amyn taidosta ja lisäsi sitten naurahtaen: -- Tosiaan, -minä se olen. - --- Niin olet ja tällainen olit ennen, Amy laski toisen luonnoksen -rinnalle. - -Se ei ollut läheskään yhtä hyvin piirretty, mutta siinä oli elämää ja -henkeä, joka korvasi monet puutteet ja toi mieleen entiset ajat niin -selvästi, että nuoren miehen ilme muuttui nopeasti sitä katsellessa. - -Se oli karkea luonnos Lauriesta varsaa opettamassa. Takki ja lakki -oli heitetty päältä ja voimakkaan vartalon, päättäväisten kasvojen -ja käskevän asennon jokainen piirre uhosi tarmoa ja tahdonlujuutta. -Uljas eläin, joka juuri oli taltutettu, seisoi kaula kaarella Laurien -pitäessä lujasti ohjaksista ja se kuopi kärsimättömänä maata korvat -hörössä ikään kuin kuunnellen ääntä, joka sen oli voittanut. Sekainen -harja, ratsastajan pörröinen tukka ja pysty asento osoittivat -kuin lennosta temmattua liikettä, voimaa, rohkeutta ja nuorekasta -eloisuutta, se oli jyrkkä vastakohta "suloisen joutilaisuuden" -veltolle sulavuudelle. Laurie ei sanonut mitään, mutta Amy näki -hänen punastuvan ja puristavan huulensa tiukasti yhteen ikään kuin -hän olisi ymmärtänyt opetuksen. Amy oli tyytyväinen, ja odottamatta -Laurien puhuvan hän sanoi vilkkaaseen tapaansa: - --- Muistatko kun opetit Puckia ja me olimme katsomassa? Meg ja -Beth pelkäsivät, mutta Jo taputti ja hyppi innoissaan ja minä -istuin aidalla piirtämässä sinua. Löysin pari päivää sitten tuon -piirustuksen salkustani, korjailin sitä ja panin talteen näyttääkseni -sen sinulle. - --- Tuhannet kiitokset! Olet suunnattomasti edistynyt, onnittelen. -Uskallanko minä täällä 'kuherruskuukausiparatiisissa' muistuttaa, -että hotellissasi syödään päivällistä kello viideltä? - -Laurie nousi, ojensi hymyillen ja kumartaen kuvat Amylle ja vilkaisi -kelloonsa ikään kuin muistuttaen, että moraalisaarnatkin on joskus -lopetettava. Hän koetti saada kasvoilleen välinpitämättömän ilmeensä, -mutta nyt se todellakin oli teeskentelyä, sillä ravistelu oli -tehonnut paremmin kuin hän tahtoi tunnustaakaan. Amy huomasi hänen -käytöksensä jäähtyneen ja tuumi itsekseen: - --- Nyt olen loukannut häntä. No niin, jos se on hänelle hyväksi, olen -iloinen, mutta pahoillani jos hän suuttuu minuun. Olkoon miten on, en -voi peruuttaa sanaakaan. - -Koko kotimatkan he nauroivat ja laskivat leikkiä ja pikku Baptiste -takaistuimellaan luuli, että monsieur ja mademoiselle olivat -loistavalla tuulella. Mutta kumpikin oli vaivaantunut. Ystävien -välinen vilpittömyys oli häiriintynyt, aurinko oli mennyt pilveen ja -näennäisen ilon alla piili tyytymättömyys. - --- Saammeko nähdä sinut tänä iltana, mon frère? kysyi Amy kun he -erosivat tädin ovella. - --- Ikävä kyllä minun täytyy mennä muualle. Au revoir, mademoiselle, -ja Laurie kumartui suutelemaan Amyn kättä. Mutta jokin hänen -kasvoissaan sai Amyn äkkiä lausumaan lämpimästi: - --- Ei, ole oma itsesi, Laurie, ja erotaan vanhaan hyvään tapaan. -Pidän enemmän sydämellisestä englantilaisesta kädenpuristuksesta kuin -kaikista ranskalaisten hellistä tervehdyksistä. - --- Hyvästi, hyvä ystävä. Laurie lausui sanat niin kuin Amy oli -toivonut ja lähti puristettuaan hänen kättään niin sydämellisesti, -että se melkein teki kipeää. - -Seuraavana aamuna Amy sai vastaanottaa vierailun asemesta kirjelipun, -joka sai hänet aluksi hymyilemään ja lopuksi huokaamaan: - - "Rakas kasvattajani! - - Sanotko puolestani hyvästit tädillesi. Ja juhli itse voittoasi, - sillä 'Laiska-Lassi' on lähtenyt isoisänsä luo niin kuin kiltti - poika ainakin. Toivotan hauskaa talvea, ja suokoot jumalat - sinulle ihanan kuherruskuukauden Valrosassa! Luulen, että - Fredillekin tekisi ravistelu hyvää. Sano se hänelle ja vie - perille onnitteluni. - - Kiitollinen - Telemakhoksesi." - --- Kunnon poika! Olen iloinen että hän lähti, tuumi Amy hymyillen -hyväksyvästi. Hetken perästä hänen kasvonsa synkistyivät, kun hän -katseli ympärilleen tyhjässä huoneessa, ja hän jatkoi tahtomattaan -huokaisten: - --- Niin, olen iloinen, mutta ikävä minulle häntä tulee! - - - - -17 - -VARJOJEN LAAKSO - - -Kun ensi järkytys oli voitettu, omaiset tyytyivät väistämättömään, -koettivat kestää sen iloisina ja tukivat toisiaan rakkaudellaan, joka -murheen päivinä yhdistää perheenjäseniä toisiinsa. He kätkivät surun -ja kukin yritti parhaansa tehdäkseen viimeisen vuoden mahdollisimman -onnelliseksi. - -Talon viihtyisin huone annettiin Bethille ja sinne kerättiin kaikki, -mistä hän piti: kukkia, tauluja, piano, hänen pieni työpöytänsä ja -rakkaat kissanpojat. Isän parhaat kirjat löysivät tiensä sinne, -samoin äidin nojatuoli, Jon kirjoituspöytä ja Amyn kauneimmat -piirustukset. Joka päivä Meg toi lapsensa luomaan auringonpaistetta -Beth-tädin huoneeseen. John varasi pienen rahasumman pitääkseen -potilaan hedelmissä, joista tämä piti. Vanha Hanna valmisti kyynelet -silmissä yhä uusia herkullisia ruokia houkutellakseen Bethille -ruokahalua, ja meren takaa saapui pieniä lahjoja ja hauskoja kirjeitä -kuin lämpöisiä tuulahduksia ainaisen kesän mailta. - -Palvottuna kuin kodinhaltija Beth vietti päivänsä entiseen tapaansa -rauhallisena ja ahkerana. Mikään ei kyennyt muuttamaan herttaista -epäitsekästä luonnetta, ja vielä valmistautuessaan erkanemaan -elämästä, hän koetti tehdä sen onnelliseksi jälkeen jääville. Hänen -heikot sormensa eivät milloinkaan olleet joutilaina. - -Bethin mielihuveja oli valmistaa pieniä yllätyksiä koululapsille, -jotka joka päivä kulkivat ohi. Milloin putosi ikkunasta lapaset -kylmänpunaisiin käsiin, milloin neulakirja pienelle nukkeäidille, -milloin kynänpyyhin pikku miehelle, joka uurasti harakanvarpaiden -parissa, milloin taas kuvakirja tai jokin muu hauska tavara. -Opin ohdakkeisen tien taivaltajat alkoivat pitää ystävällistä -antajaa hyvänä haltijattarena, jonka ikkunasta sirottelemat lahjat -hämmästyttävästi vastasivat kunkin tarpeita ja toivomuksia. Bethin -parhaana palkintona olivat säteilevät lapsenkasvot, jotka hymyilivät -ja nyökkäsivät joka kerta ikkunaan päin, ja hänen saamansa pikku -kirjeet, jotka olivat täynnä mustetahroja ja kiitollisuutta. - -Ensimmäiset kuukaudet olivat hyvin onnellisia ja Beth katsoi -usein ympärilleen sanoen -- 'Miten kaunista täällä onkaan!' kun -kaikki olivat kokoontuneet hänen aurinkoiseen huoneeseensa, lapset -peuhasivat ja lepertelivät lattialla, äiti ja siskot ompelivat ja isä -luki vanhaa kirjaa, jossa oli paljon hyviä ja lohdullisia ajatuksia, -yhtä käyttökelpoisia nyt kuin vuosisatoja sitten. Huone oli kuin -pieni kappeli, jossa isällinen paimen opetti laumalleen elämän -vaikeita läksyjä ja koetti osoittaa, että toivo auttaa rakkautta -ja usko tekee alistumisen mahdolliseksi. Hänen yksinkertaiset -opetuksensa sattuivat suoraan sydämiin. - -Oli hyvä, että he saivat tämän rauhallisen ajan, se oli kuin -valmistusta tulevien vaikeiden hetkien varalle. Vähitellen Beth -alkoi valittaa, että neula kävi "raskaaksi", ja vihdoin hän laski -sen kädestään ainaiseksi. Puhuminen rasitti häntä, ihmisten kasvot -vaivasivat häntä, kivut vaativat hänet omakseen ja järkyttivät hänen -rauhaansa jäytäessään heikkoa ruumista. - -Päivät olivat raskaita ja yöt pitkiä, pitkiä; hartaat rukoukset -kohosivat sydämistä, kun läheisimmät näkivät laihojen käsien anovasti -ojentuvan puoleensa ja kuulivat tuskaisen parahduksen kykenemättä -auttamaan. Nuori elämä kävi ankaraa taistelua kuolemaa vastaan. -Mutta vaikea aika oli armeliaan lyhyt ja kapinoinnin loputtua rauha -palasi entistä kauniimpana. Mitä heikommaksi Bethin ruumis kävi, sitä -voimakkaammaksi kasvoi hänen sielunsa. Hän ei puhunut paljon, mutta -kaikki tunsivat, että se jonka heistä piti ensimmäisenä lähteä, oli -myös valmiimpi kuin kukaan toinen. - -Jo ei hetkeksikään poistunut sairashuoneesta sen jälkeen, kun Beth -oli sanonut tuntevansa itsensä voimakkaammaksi, jos hän oli siellä. -Hän nukkui sohvalla ja heräsi tuon tuostakin kohentamaan tulta, -syöttämään tai hoivaamaan kärsivällistä olentoa, joka harvoin pyysi -mitään, ettei olisi vaivaksi. Kaiket päivät Jo oli vartiossa, ei -olisi antanut kenenkään muun hoitaa Bethiä ja oli tämän valinnasta -ylpeämpi kuin mistään muusta osakseen tulleesta kunniasta. - -Tämä oli arvokas ja hyödyllinen aika Jolle, sillä hän sai silloin sen -opin, joka oli hänelle hyvään tarpeeseen. Hän oppi kärsivällisyyttä, -lähimmäisenrakkautta, anteeksiantamisen ja unohtamisen taitoa, -velvollisuudentuntoa, joka tekee raskaan työn kevyeksi, ja vilpitöntä -uskoa, joka mitään pelkäämättä pysyy lujana luottamuksessaan. - -Usein herätessään Jo näki Bethin lukevan pientä kulunutta Raamattuaan -tai kuuli hänen hiljaa laulavan lyhentääkseen unetonta yötä. Joskus -hän oli kätkenyt kasvot käsiinsä ja kyynelet vierivät hiljaa -läpikuultavien sormien lomitse. Jo makasi hiljaa ja hänen mielessään -liikkuivat ajatukset, jotka olivat liian syviä purkautuakseen -kyyneliin. Hän käsitti, että Beth yksinkertaiseen, epäitsekkääseen -tapaansa koetti vieroittua maallisesta elämästä, johon oli kiintynyt, -ja valmistautua uuteen elämään pyhien lohdutuksen sanojen, hiljaisten -rukousten ja rakastamansa musiikin avulla. - -Tämän näkeminen vaikutti Johon syvemmin kuin hurskaat saarnat ja -virret tai palavat rukoukset. Surun herkistämällä sydämellään -hän tajusi sisaren elämän kauneuden. Se oli ollut rauhallista ja -vaatimatonta, mutta sille olivat olleet ominaisia aidot hyveet ja -uhrautuvaisuus. - -Eräänä yönä Beth etsi yöpöydältään luettavaa voidakseen unohtaa -kuolettavan väsymyksen, jota oli melkein yhtä vaikea kestää kuin -tuskia. Hän selaili vanhaa lempikirjaansa "Kristityn vaellusta", -ja löysi pienen paperinpalan, joka oli kirjoitettu täyteen Jon -käsialalla. Otsikko sattui hänen silmiinsä ja rivien tuhruisuudesta -hän päätteli, että paperille oli pudonnut kyyneliä. - --- Jo raukka, hän nukkuu sikeästi enkä henno herättää häntä -pyytääkseni lupaa. Hän näyttää minulle kaikki enkä usko hänellä -olevan mitään sitä vastaan että luen tämän, mietti Beth katsahtaen -sisareensa, joka nukkui uuninedusmatolla hiilipihdit vieressään -valmiina heräämään heti, kun halot risahtaisivat. - - OMA BETH - - Tyynnä varjossa hän vuottaa - kunnes koittaa valkeus. - Hän, tuo kirkas, surevaisen - kotimme on siunaus. - Maiset ilot, tuskat, toiveet - aallon lailla raukeaa - rantaan tumman, pyhän virran, - jolle hän nyt seisahtaa. - - Rakas sisko, jättäessäs - pyrkimykset ihmisten, - jätä mulle hyvyytesi, - anna voimas ihmeinen. - Anna kärsiväisyys suuri, - joka elos kaunisti, - joka tuskan synkät hetket - ilomielin kohtasi. - - Anna rohkeutes tyyni - -- sitä, oi, ma tarvitsen! - Sillä sait sa viheriöimään - polun velvoituksien. - Jätä mulle luontos hellä, - joka enkelsydämin - toisten virheet anteeks antoi. - Rakas, anna minunkin! - - Tuolla puolen virran tumman - tästä lähtein nähdä saan - hahmon rakkaan, joka vartoo - mua rantaan onnen maan. - Usko, toivo, lapset surun - enkeleiksi mulle saa. - Sisko ennen mua mennyt - minut kotiin johdattaa. - -Epäselvinä ja tahraisina, puutteellisina ja ontuvinakin säkeet toivat -kuvaamattoman huojennuksen ilmeen Bethin kasvoille. Hänen surunsa -oli ollut se, että hän oli toimittanut niin vähän, mutta nyt hän -näki, ettei hänen elämänsä ollut kulunut hukkaan eikä kuolema toisi -epätoivoa. Hänen istuessaan sängyssä paperi käsissään hiiltynyt -halko paukahti poikki, Jo havahtui, kohensi valkeata ja hiipi sitten -vuoteen luo toivoen Bethin nukkuvan. - --- En saa unta, mutta olen niin onnellinen. Katso, löysin tämän ja -luin sen, sillä tiesin ettet panisi vastaan. Olenko todella merkinnyt -sinulle noin paljon, Jo? hän kysyi mietteliäänä ja nöyrän vakavana. - --- Olet Beth, olet! Jon pää painui pielukselle siskon viereen. - --- Silloin en olekaan elänyt turhaan. En ole niin hyvä kuin sinä -kuvaat, mutta olen koettanut tehdä oikein, ja nyt kun en voi enää -ruveta paremmaksi, on lohdullista tietää, että joku rakastaa minua -noin paljon ja että olen ollut hänelle avuksi. - --- Sinä, Beth, olet auttanut minua enemmän kuin kukaan muu -maailmassa. Ajattelin aluksi etten voisi luopua sinusta, mutta nyt -alan ymmärtää etten menetäkään sinua. Sinä vaikutat minuun enemmän -kuin milloinkaan ennen eikä kuolema voi erottaa meitä vaikka siltä -näyttää. - --- Tiedän ettei se voi, enkä pelkää enää kuolemaa, sillä olen varma, -että saan olla edelleen Bethisi ja rakastaa ja auttaa sinua entistä -enemmän. Jo, sinun täytyy täyttää minun paikkani ja auttaa kaikessa -isää ja äitiä. He turvautuvat sinuun, älä petä heitä, ja jos sinusta -tuntuu vaikealta, muista että minä en unohda sinua ja että siinä -työssä olet onnellisempi kuin jos kirjoittaisit loistavia teoksia tai -saisit nähdä kaikki maailman ihmeet, sillä rakkaus on ainoa, jonka -voimme viedä täältä mukanamme, ja se tekee lähtemisenkin helpoksi. - --- Minä koetan, Beth. Sinä hetkenä Bethin vuoteen ääressä Jo luopui -entisistä haaveistaan ja omistautui uudelle paremmalle päämäärälle. -Muut toiveet tuntuivat köyhiltä sen siunatun lohdutuksen rinnalla, -jonka usko ikuiseen rakkauteen toi. - -Niin tulivat kevätpäivät, taivas selkeni, maa muuttui vihreäksi, -varhaiset kukat puhkesivat kauniina ja linnut palasivat etelästä -parahiksi sanomaan hyvästit Bethille, joka väsyneen mutta -luottavaisen lapsen tavoin jättäytyi niiden käsien turviin, jotka -olivat ohjanneet häntä läpi elämän. Isä ja äiti johdattivat hänet -hellästi varjojen laakson halki ja luovuttivat hänet taivaallisen -isän huomaan. - -Muualla kuin kirjoissa kuoleva harvoin lausuu mieleenpainuvia sanoja, -näkee näkyjä tai eriää kirkastunein ilmein. Ne jotka ovat nähneet -monen päättävän vaelluksensa, tietävät että kuolema tulee useimmiten -luonnollisena ja yksinkertaisena kuin uni. Bethin elämä sammui -hiljaa, niin kuin hän oli toivonutkin. Yön pimeimpänä hetkenä, ennen -päivän koittoa, hän veti hiljaa viimeisen henkäyksensä äidin sylissä -jäähyväisiä sanomatta, vain hellästi katsoen ja hiljaa huokaisten. - -Kyynelin, rukouksin ja hellin käsin äiti ja siskot valmistivat -hänet sitä pitkää unta varten, jota kipu ei enää häiritsisi. He -olivat kiitollisia nähdessään että kärsivä ilme pian muuttui kauniin -tyyneksi, ja kunnioittavan iloisia huomatessaan, että kuolema oli -ollut Bethille armollinen enkeli eikä kauhistava aave. - -Aamun koittaessa tuli oli moneen kuukauteen ensi kerran sammuksissa, -Jon paikka oli tyhjänä ja huone hyvin hiljainen. Mutta lähistöllä -lintu lauloi iloisesti hiirenkorvalla olevalla oksalla, lumikellot -kukkivat ikkunan alla ja kevätaurinko tulvi kuin siunausta tuoden -rauhallisille kasvoille, jotka lepäsivät pieluksella niin tyynen -tuskattomina, että omaiset hymyilivät läpi kyynelten ja kiittivät -Jumalaa, että Bethin vihdoinkin oli hyvä olla. - - - - -18 - -UNOHTAMISTA OPPIMASSA - - -Amyn saarna teki hyvää Laurielle, vaikka hän ei tietenkään myöntänyt -sitä ennen kuin aikojen kuluttua. Miehen tapaistahan on noudattaa -naisen antamaa neuvoa vasta sitten, kun hän on vakuuttunut, että -muutenkin aikoi tehdä juuri niin. Jos neuvo osoittautuu hyväksi, -nainen saa puolet kunniasta, jos taas huonoksi, hänelle suodaan -jalomielisesti se kokonaan. Laurie palasi isoisänsä luo ja pysyi -tämän seurassa joitakin viikkoja niin uskollisesti, että vanha herra -selitti Nizzan ilmanalan olleen ihmeen terveellistä ja kehotti -Laurieta kokeilemaan sitä toistekin. Niin nuori mies olisi mielellään -tehnytkin, mutta saamansa nuhdesaarnan jälkeen häntä ei olisi voitu -kuljettaa sinne edes elefanttien voimalla. - -Laurie mietti miettimistään Amylta saamiaan nuhteita, ja hänen täytyi -myöntää olleensa tosiaan itsekäs ja laiska, mutta kun miehellä -on syvä suru, on toki ymmärrettävää, että hän vähän oikuttelee, -kunnes pääsee kuivalle maalle. Laurie tunsi, että hänen tyhjiin -valunut tunteensa oli nyt kuollut ja haudattu, mutta vaikka hän ei -milloinkaan lakkaisi uskollisesti murehtimasta sitä, oli sentään -aiheetonta kerskailla surupuvullaan. - -Jo ei rakastaisi häntä, mutta Laurie voisi saada tämän ihailemaan -ja kunnioittamaan häntä jos osoittaisi, ettei hänen elämänsä mennyt -pilalle rukkasten takia. Olihan hän aikonutkin saada aikaan jotakin, -joten Amyn neuvo oli ollut tarpeeton. Hän oli vain odottanut, -kunnes saisi onnettoman rakkautensa kunnialla hautaan. Kun se nyt -oli tapahtunut, hän tunsi voivansa kätkeä murtuneen sydämensä ja -ponnistella eteenpäin. - -Niin kuin Goethe teki ilostaan ja surustaan runoja, Laurie päätti -palsamoida rakkaussurunsa musiikkiin ja säveltää sielumessun, joka -murtaisi Jon sydämen ja saisi kuulijat kyyneliin. Kun Laurie alkoi -taas käydä rauhattomaksi ja oikulliseksi, vanha herra määräsi hänet -matkoille; hän lähti Wieniin, missä hänellä oli muusikkotuttavia, ja -ryhtyi työhön totisesti vakain aikein. - -Mutta ehkä suru oli liian syvä tullakseen ilmaistuksi sävelin tai -musiikki liian yliaistillista kuvatakseen maallista murhetta. -Laurie huomasi pian, etteivät hänen kykynsä riittäneet sielumessun -säveltämiseen. Oli ilmeistä, ettei hän vielä oikein ollut työvireessä -ja ajatusten täytyi saada selvitä, sillä usein, kesken valittavaa -sointua, hän huomasi hyräilevänsä tanssisäveltä, joka elävästi toi -mieleen Nizzan joulutanssiaiset ja varsinkin uljaan ranskalaisen. -Sen vuoksi hän päättävästi jätti traagisen musiikin säveltämisen -toistaiseksi. - -Sitten hän koetti säveltää oopperaa, mutta odottamattomia vaikeuksia -tuli hänen tielleen tälläkin alalla. Hän tahtoi tehdä Josta -sävellyksensä sankarittaren ja koetti palauttaa mieleensä helliä -muistoja ja romanttisia mielikuvia rakastetustaan. - -Mutta muisti petti hänet. Oli kuin sillä olisi ollut tytön -pahankurinen luonne, sillä se toi Laurien mieleen vain Jon -omituisuudet, viat ja oikut ja näytti hänet aina arkisilta -puoliltaan: toimittamassa mattoja huivi päässä, linnoittuneena -sohvatyynyjen taakse tai kaatamassa kylmää vettä Laurien kuumille -tunteille. Hillitön naurunpurskahdus särki hellän kuvan, jonka Laurie -yritti hänestä luoda. Ei, Jo ei mistään hinnasta tahtonut joutua -oopperasankarittareksi. Varjelkoon mikä kiusankappale hän onkaan, -Laurie huudahti ja repi tukkaansa niin kuin epätoivoisin säveltäjä -ainakin. - -Kun hän rupesi etsimään toista naista, joka helpommin suostuisi -sävelin ikuistettavaksi, hänen muististaan sukeltautui eräs, joka -oli ilman muuta halukas. Ilmestyksen kasvonpiirteet olivat vähän -epäselvät, mutta sillä oli kullankeltainen tukka, sitä ympäröi -läpikuultava pilvi ja se leijaili hänen sielunsa silmien edessä -ihanassa ruusujen, riikinkukkojen, valkeiden ponien ja sinisten -nauhojen sekamelskassa. Hän ei antanut tälle herttaiselle aaveelle -nimeä, mutta otti sen sankarittarekseen ja alkoi oikein pitää -siitä, varusti sen kaikilla mahdollisilla lahjoilla ja ansioilla ja -saattoi sen vahingoittumattomana koettelemusten läpi, jotka olisivat -tuhonneet kenet tahansa kuolevaisen naisen. - -Tämän innoituksen voimasta työ sujui jonkin aikaa kuin leikki, mutta -vähitellen se kadotti viehätyksensä, säveltäminen unohtui, ja hän -istui haaveissaan kynä kädessä tai harhaili ympäri iloista kaupunkia -hankkimassa uusia ideoita tai virkistämässä mieltään, joka sinä -talvena oli hiukan levottomassa tilassa. Hän ei tehnyt juuri mitään, -mutta ajatteli paljon ja huomasi, että tahtomattaan oli muuttumassa -jotenkin. - --- Ehkäpä luomisvoimani kuohuu. Annan sen kuohua ja katson mitä -siitä kehittyy, hän tuumi, mutta epäili salaa, että se ei ollutkaan -luomisvoimaa vaan jotain paljon tavallisempaa. Tästä kuohumisesta -oli kuitenkin hyötyä, sillä tarkoitukseton elämä alkoi yhä enemmän -harmittaa Laurieta ja hän rupesi kaipaamaan kunnon työtä, johon -voisi antautua sieluineen ruumiineen. Vihdoin hän päätyi myös siihen -lopputulokseen, etteivät kaikki musiikin ystävät ole säveltäjiä. - -Palattuaan eräänä iltana kuuntelemasta muuatta Mozartin suurta -oopperaa, joka oli esitetty loistavasti kuninkaallisessa teatterissa, -hän otti esiin oman tekeleensä, soitti sen parhaat kohdat ja -jäi sitten tuijottamaan Mendelssohnin, Beethovenin ja Bachin -rintakuvia, jotka hymyilivät suopeasti hänelle. Sitten hän äkkiä repi -nuottilehdet kappaleiksi ja viimeisen leijaillessa hänen kädestään -sanoi vakavana itsekseen: - --- Hän on oikeassa! Lahjakkuus ei ole neroutta eikä voi siksi -muuttua. Mozartin musiikki vei minusta turhamaisuuden niin kuin Rooma -hänestä, enkä aio enää olla narri. Mutta mitä rupeaisin nyt tekemään? - -Tuota kysymystä oli vaikea ratkaista ja Laurie alkoi toivoa, että -hänen täytyisi itse ansaita leipänsä. Nyt jos koskaan oli mainio -tilaisuus "mennä helvettiin" niin kuin hän oli joskus uhmakkaasti -sanonut. Hänellä oli paljon rahaa eikä mitään tehtävää, ja paholainen -keksii tunnetusti mielellään käyttöä lihavalle kukkarolle ja -joutilaille käsille. Poikaparkaa ahdistivat sekä sisäiset että -ulkonaiset kiusaukset, mutta hän kesti ne sangen hyvin. Hän rakasti -vapautta, mutta vielä suuremman arvon hän antoi kunniallisuudelle ja -luottamukselle. Hän pysyi oikealla tiellä, koska muisti isoisälle -antamansa lupauksen ja tahtoi aina kyetä rehellisesti katsomaan -silmiin niitä, jotka häntä rakastivat, ja vakuuttamaan, että kaikki -on hyvin. - -Suureksi hämmästyksekseen Laurie huomasi, että hänen oli -päivä päivältä helpompaa unohtaa kärsimyksensä. Hän ei ensin -tahtonut uskoa sitä, vaan suuttui itselleen eikä voinut lainkaan -ymmärtää asiaa. Tämä käänne oli aivan odottamaton eikä hän ollut -valmistautunut siihen. Hän oli närkästynyt itselleen ja ihmetteli -omaa huikentelevaisuuttaan. Hän tunsi samalla kertaa pettymystä ja -huojennusta pystyessään niin pian toipumaan saamastaan ankarasta -kolauksesta. Huolellisesti hän kohenteli rakkautensa sammuvia -kekäleitä, mutta ne eivät enää leimahtaneet liekkiin, levittivät -vain miellyttävää lämpöä, joka tuntui hyvältä eikä tehnyt häntä -kuumeiseksi. Tahtomattaan hänen täytyi myöntää, että lapsellisen -kiihkeä rakkaus tyyntyi vähitellen rauhalliseksi tunteeksi. Se -oli hyvin hellä ja vielä hiukan surumielinen ja katkera, mutta -aikanaan sekin varmasti häviäisi ja jättäisi jälkeensä veljellisen -kiintymyksen, joka kestäisi lujana elämän loppuun asti. - -Kun sana 'veljellinen' käväisi hänen mielessään, hän hymyili -itsekseen ja katsahti Mozartin kuvaa. - --- Niin, hän oli suuri mies, ja kun hän ei saanut omakseen toista -sisaruksista, hän otti toisen ja tuli onnelliseksi. - -Laurie ei lausunut ääneen näitä sanoja, mutta hänen ajatuksensa -kulkivat siihen suuntaan. Seuraavassa hetkessä hän jo katseli vanhaa -sormusta ja sanoi: - --- Ei, minä en tee niin! Minä en ole unohtanut enkä unohda koskaan. -Koetan taas, mutta jos nyt epäonnistun, niin ehkäpä... - -Hän jätti lauseen kesken, tarttui kynään ja ryhtyi kirjoittamaan -kirjettä Jolle, kertoi ettei osannut tarttua mihinkään niin kauan -kuin oli vähänkin toivoa, että Jo muuttaisi mielensä. Eikö tämä -sittenkin voisi ja tahtoisi antaa hänen palata kotiin ja tulla -onnelliseksi? - -Vastausta odottaessaan Laurie ei tehnyt mitään, mutta hän odotti -tarmokkaasti ja kuumeisen kärsimättömänä. Vihdoin vastaus saapui -ja ratkaisi asian lopullisesti. Jo ei todellakaan voinut eikä -tahtonut. Hän oli kokonaan antautunut Bethille eikä enää milloinkaan -halunnut kuulla sanaa 'rakkaus'. Hän uskoi että Laurie tulisi jonkun -muun kanssa onnelliseksi, mutta toivoi että hänen sydämessään -olisi aina varattuna pieni kolkka Jo-siskolle. Lopuksi hän pyysi -Laurieta kertomaan Amylle, että Beth oli huonontunut. Amyn oli määrä -palata keväällä kotiin eikä ollut syytä synkistää hänen viimeisiä -kuukausiaan ulkomailla. Hän saisi kyllä aikanaan surra, mutta nyt -Laurien piti hyvin usein kirjoittaa hänelle, jotta hän ei tuntisi -itseänsä yksinäiseksi eikä kärsisi koti-ikävää ja levottomuutta. - --- Minä kirjoitan heti. Pikku tyttö parka! Pelkään että hänen -kotimatkastaan tulee hyvin surullinen. - -Laurie avasi kirjoituslipaston, ikään kuin Amylle kirjoittaminen -olisi ollut sopiva loppu lauseelle, joka pari viikkoa sitten oli -jäänyt kesken. - -Mutta hän ei kirjoittanutkaan sinä päivänä, sillä kun hän etsi -parasta kirjepaperiaan, hänen mielensä äkkiä muuttui. Eräästä -laatikosta laskujen, passien ja kuittien joukosta hän löysi pinkan -Jon kirjeitä ja toisesta kolme Amyn lähettämää tervehdystä, jotka oli -huolellisesti sidottu yhteen sinisellä nauhalla ja joissa tuoksui -suloisesti kuihtuneet ruusut. - -Surumielinen mutta samalla huvittunut ilme kasvoillaan Laurie keräsi -kaikki Jon kirjeet, silitteli niitä, taittoi ne kokoon ja asetti -sievästi pieneen lipastonlaatikkoon. Hetken aikaa hän käänteli -pientä sormusta sormessaan, sitten hän veti sen hitaasti pois, laski -kirjeiden viereen, lukitsi laatikon ja lähti kuulemaan juhlamessua -Pyhän Tapanin tuomiokirkkoon. Hänestä tuntui kuin olisi ollut -hautajaiset, ja vaikka suru ei ollutkaan murtanut hänen sydäntään, -vaikutti sopivammalta viettää loppupäivä kirkossa kuin kirjoittamassa -kirjeitä ihastuttaville nuorille naisille. - -Mutta ennen pitkää kirje kuitenkin lähti, ja siihen tuli nopeasti -vastaus, sillä Amylla tosiaankin oli koti-ikävä ja hän tunnusti -sen Laurielle. Kirjeet kulkivat kumpaankin suuntaan järkkymättömän -säännöllisesti koko kevään. Laurie myi säveltäjien kuvat, käytti -oopperansa sytykkeiksi ja palasi Pariisiin toivoen, että joku -saapuisi sinne pian. Hänen teki kovin mieli Nizzaan, mutta hän ei -tahtonut lähteä sinne kutsutta. Mutta Amy ei nyt halunnut kutsua -Laurieta, sillä hänellä oli omia asioitaan, joiden vuoksi hän halusi -vältellä pojan hämmentäviä silmiä. - -Fred Vaughan oli palannut ja tehnyt Amylle kysymyksen, johon tämä -kerran oli päättänyt vastata: "Tahdon". Mutta nyt hän sanoikin: "En -tahdo", ystävällisesti mutta päättäväisesti. Sillä hetken tullen -hänen rohkeutensa petti ja hän tunsi, että rikkaus ja hyvä asema -eivät riittäneet tyydyttämään uutta kaipausta, joka täytti hänen -sydämensä aralla toivolla ja pelolla. Hänen korvissaan kaikuivat -itsepintaisesti sanat: "Fred on kunnon poika, mutta en luullut häntä -mieheksi, johon voisit rakastua", ja hän muisti Laurien ilmeen tämän -sanoessa ne. Hän muisti myös vastanneensa katseellaan: "Minä menen -naimisiin rahojen vuoksi." - -Amy tunsi itsensä vaivautuneeksi muistaessaan tämän; hän ei tahtonut -Laurien pitävän häntä sydämettömänä ja rahanahneena. Hän ei enää -välittänyt päästä seurapiirien kuningattareksi, vaan halusi paljon -mieluummin olla rakastava nainen. Hän oli iloinen ettei Laurie -ollut suuttunut niistä hirveistä asioista, joita hän oli sanonut, -vaan oli entistään ystävällisempi. Laurien kirjeet olivat suurena -lohtuna Amylle, sillä kotiväki kirjoitti kovin epäsäännöllisesti. -Amy piti velvollisuutenaankin vastata Laurien kirjeisiin, koska Jo -itsepintaisesti pysyi kylmänä ja poikaparka tarvitsi hemmottelua. -Jon olisi pitänyt koettaa rakastaa häntä. Se ei varmastikaan olisi -ollut vaikeaa, sillä moni tyttö olisi ollut ylpeä Laurien kaltaisesta -ihailijasta. Nyt ei ollut muuta neuvoa kuin olla erityisen -ystävällinen Laurielle ja kohdella häntä kuin veljeä. - -Jos kaikki veljet saisivat osakseen yhtä hyvän kohtelun kuin -Laurie, he olisivat huomattavasti onnellisempia olentoja. Amy ei -enää saarnannut, vaan kysyi aina Laurien mielipidettä, hän oli -kiinnostunut kaikesta mitä tämä puuhasi, teki hänelle pieniä, -ihastuttavia lahjoja ja lähetti kahdesti viikossa kirjeen täynnä -piristäviä juoruja ja sisarellisia salaisuuksia. Vain harvojen -veljien kirjeitä kunnioitetaan niin paljon, että sisar kantaisi niitä -taskussaan, lukisi ehtimiseen ja säilyttäisi kalliina aarteina, -joten tuskin Amykaan käyttäytyi noin hassusti. Mutta hän kävi kyllä -hiukan kalpeaksi ja mietteliääksi sinä keväänä eikä enää paljon -piitannut seuraelämästä vaan kulki usein yksinään piirtelemässä. -Palatessaan hänellä ei ollut paljon näytettävää. Hän kai vain tutki -luontoa istuessaan tuntikausia Valrosan pengermällä kädet helmassa -tai piirrellessään hajamielisesti mielikuviaan. Paperille syntyi -tavallisesti hautakiveen veistetty urhea ritari tai nuori mies, joka -makasi ruohikossa hattu silmillä. - -Carrolin täti luuli Amyn katuvan vastaustaan Fredille, ja tämä antoi -hänen pysyä luulossaan, koska huomasi selittelyt mahdottomiksi ja -vastaväitteet hyödyttömiksi. Hän piti vain huolta siitä, että Laurie -sai tietää Fredin lähteneen Egyptiin. Muuta hän ei kertonut, mutta -Laurie ymmärsi tästäkin ja sanoi itsekseen huojentuneen näköisenä: - --- Olin varma, että hän ajattelisi tarkemmin asiaa. Poika parka! Otan -osaa hänen suruunsa, sillä tiedän miltä se tuntuu. - -Laurie päästi syvän huokauksen. Sitten, ikään kuin olisi tällä -täyttänyt velvollisuutensa, hän nosti jalat sohvalle ja ryhtyi -nauttimaan Amyn kirjeestä. - -Sillä aikaa kun ulkomailla tapahtui tällaisia muutoksia, suru oli -löytänyt tiensä kotiin. Mutta Amy ei milloinkaan saanut kirjettä, -joka kertoi Bethin huononevan, ja kun seuraava tieto hänet saavutti, -nurmi viheriöi jo sisaren haudalla. Hän sai surullisen sanoman -Veveyyn, sillä he olivat kuumuuden takia lähteneet Nizzasta jo -toukokuussa ja olivat verkalleen matkustaneet Sveitsiä kohti Genovan -ja Italian alppijärvien kautta. Amy kesti surun ja alistui tyynesti -perheen päätökseen, ettei hänen pitänyt keskeyttää matkaa. Hän ei -enää voinut sanoa jäähyväisiä Bethille, ja siksi oli viisainta antaa -surun lieventyä ennen kuin hän palaisi kotiin. Mutta Amyn sydän -oli hyvin raskas, hänellä oli ikävä kotiin, ja joka päivä hän loi -kaipaavan katseen järven toiselle rannalle odottaen, että Laurie -tulisi häntä lohduttamaan. - -Tämä tulikin pian, sillä sama posti toi hänellekin surusanoman, -vaikka se ehtikin hiukan myöhemmin Saksaan. Luettuaan kirjeen hän -heti pakkasi reppunsa, jätti jäähyväiset retkitovereilleen ja riensi -täyttämään lupauksensa sydämessään ilo ja suru, toivo ja epävarmuus. - -Vevey oli vanhastaan tuttu hänelle, ja niin pian kuin vene oli -törmännyt pieneen laituriin, hän kiiruhti rantatietä La Tour --hotelliin, jossa Carrolit olivat täysihoidossa. Vahtimestari -valitti pahoilla mielin, että koko perhe oli mennyt järvelle -soutelemaan. Mutta ei, vaaleatukkainen mademoiselle taisi sittenkin -olla puutarhassa. Jos monsieur vaivautuisi hetkeksi odottamaan, hän -saapuisi paikalle tuossa tuokiossa. Mutta monsieur ei malttanut -odottaa tuokiotakaan, ja kesken vahtimestarin puhetulvan hän lähti -itse etsimään mademoisellea. - -Viehättävä vanha puisto oli kauniin järven partaalla. Kastanjapuut -suhisivat pään yläpuolella, muratti kierteli puiden oksilla, ja -vanhan tornin synkkä varjo lankesi kauas aurinkoiselle järvelle. -Pitkän matalan muurin nurkkauksessa oli penkki, ja sinne Amy usein -tuli lukemaan, piirtämään tai hakemaan lohtua suruunsa ympäröivästä -kauneudesta. Siellä hän nytkin istui pää käden varassa, sydän täynnä -koti-ikävää, ajatellen Bethiä, ihmetellen missä Laurie viipyi. - -Tyttö ei kuullut Laurien kulkevan pihan poikki eikä huomannut, -kun tämä pysähtyi holvikäytävään, joka johti puutarhaan. Laurie -seisoi hetken katsellen tyttöä uusin silmin ja sai nähdä sen, mitä -kukaan muu ei vielä ollut nähnyt -- Amyn luonteen hellän puolen. -Kaikki hänen ympärillään kertoi rakkaudesta ja surusta -- kyynelten -kostuttamat kirjeet hänen helmassaan, tukkaan solmittu musta -nauha ja kasvoilla kuvastuva ikävä. Tytön kaulassa riippuva pieni -eebenpuuristikin oli Laurien mielestä liikuttava, sillä hän oli sen -itse lahjoittanut Amylle, eikä tällä ollut nyt muita koruja. - -Jos Laurie oli ollut epävarma, millaisen vastaanoton saisi, hän -rauhoittui heti kun Amy nosti katseensa ja huomasi hänet. Tyttö -riensi Laurieta vastaan antaen kirjeiden pudota maahan ja huudahti: - --- Voi Laurie, Laurie, tiesinhän että sinä tulet! - -Sinä hetkenä kaikki selveni heidän välillään, sillä kun he seisoivat -siinä hetkisen aivan hiljaa tumma pää kumartuneena suojelevasti -vaaleiden kiharoiden yli, Amy tunsi ettei kukaan osannut tukea ja -lohduttaa häntä niin kuin Laurie, ja Laurielle selvisi, että Amy -oli ainoa nainen, joka kykeni täyttämään Jon paikan ja tekemään -hänet onnelliseksi. Hän ei vielä sanonut mitään, mutta Amy ei ollut -lainkaan pettynyt, sillä molemmat ymmärsivät kuinka asia oli, -tyytyivät siihen ja unohtivat toistaiseksi muun. - -Amy palasi pian paikalleen, ja hänen kuivaillessaan kyyneleitään -Laurie keräsi maahan pudonneet paperiarkit. Nuhruisiksi luetut -kirjeet ja paljon puhuvat piirrokset olivat hänen mielestään hyviä -enteitä vastaisen varalle. Kun Laurie istuutui penkille, Amya -alkoi taas ujostuttaa ja hän punastui muistaessaan välittömän -tervehdyksensä. - --- En voinut sille mitään, tunsin oloni kovin yksinäiseksi ja -surulliseksi ja ilahduin niin kovin nähdessäni sinut, hän selitti -koettaen turhaan puhua luonnollisesti. - --- Tulin heti kun kuulin asiasta. Toivoisin voivani sanoa sinulle -jotakin lohduttavaa nyt kun rakas pikku Beth on mennyt pois, mutta -minä vain tunnen ja... Laurie ei osannut jatkaa, vaan muuttui äkkiä -ujoksi hänkin eikä tiennyt mitä sanoa. Hän olisi tahtonut painaa Amyn -pään olkaansa vastaan ja kehottaa tätä itkemään kyllikseen, mutta -ei uskaltanut. Sen sijaan hän tarttui tytön käteen ja puristi sitä -myötätuntoisesti, ja se tuntui paremmalta kuin sanat. - --- Sinun ei tarvitse sanoa mitään, sillä tässä on kylliksi -lohdutusta, Amy sanoi hiljaa. -- Bethin on hyvä olla ja hän on -onnellinen, enkä saa toivoa häntä takaisin, mutta minä pelkään -kotiintuloa, vaikka kaipaankin kovin heitä kaikkia. Ei puhuta siitä -nyt, sillä se saa minut itkemään ja tahtoisin voida iloita sinun -täälläolostasi. Ethän lähde pois, ethän? - --- En lähde, jos sinä tarvitset minua, ystäväiseni. - --- Tarvitsen toki. Täti ja Flo ovat hyvin ystävällisiä minulle, mutta -sinä olet kuin meidän perhettä, ja tuntuisi niin kotoisalta, jos -olisit vähän aikaa minun luonani. - -Amy oli puhuessaan kuin lapsi, jolla on koti-ikävä. Laurie unohti -kohta ujoutensa ja kohteli Amya niin kuin juuri sillä hetkellä -pitikin: hyväili häntä hiljaa ja aloitti iloisen keskustelun. - --- Pikku raukka, tuntuu kuin olisit sairastumaisillasi surusta. -Minä otan sinut nyt hoiviini, älä itke enää vaan lähde kävelemään -kanssani. Sinä vilustut, jos istut paikoillasi, hän sanoi samalla -kertaa hyväilevään ja käskevään sävyyn, josta Amy piti. Hän solmi -tytön hatun nauhat, veti tämän käden kainaloonsa, ja he alkoivat -kävellä edestakaisin aurinkoista puistokäytävää vastapuhjenneitten -kastanjanlehvien keskellä. Lauriesta tuntui mukavammalta kävellä ja -Amy huomasi, että oli hauskaa nojata voimakkaaseen käsivarteen, nähdä -tuttujen kasvojen hymyilevän ja kuulla ystävällisen äänen puhuvan -vain hänelle. - -Pitkän aikaa Amy ja Laurie kävelivät vanhassa puutarhassa ja -iloitsivat sen suloisesta tunnelmasta, ja kun arkinen päivälliskello -komensi heidät sisään, Amysta tuntui kuin hän olisi vapautunut -yksinäisyyden ja surun taakasta. - -Huomatessaan tytön muuttuneen ilmeen rouva Carrol sai uuden ajatuksen -ja huudahti itsekseen: - --- Nyt minä ymmärrän kaiken -- se lapsi on ikävöinyt nuorta -Laurencea. Hyvänen aika, en millään osannut odottaa sitä. - -Kunnon rouva oli kyllin hienotunteinen ollakseen sanomatta mitään -havainnoistaan. Hän pyysi vain innokkaasti Laurieta jäämään ja -kehotti Amya nauttimaan tämän seurasta, sillä ei ollut hyväksi -hänelle olla niin paljon yksikseen. Amy oli mallikelpoisen -kuuliainen, ja kun tädillä ja Flolla oli yhteisiä puuhia, hänen -osakseen jäi vieraan viihdyttäminen. - -Nizzassa Laurie oli vetelehtinyt ja Amy toruskellut. Veveyssä Laurie -ei ollut milloinkaan jouten; hän käveli, ratsasti, souteli tai -luki, ja Amy ihaili kaikkea mitä hän teki ja koetti seurata hänen -esimerkkiään niin pitkälle kuin kykeni. Laurie sanoi muutoksen -riippuvan ilmastosta, eikä Amy väittänyt vastaan, sillä hän hyväksyi -mielellään saman tekosyyn selitykseksi omaan virkistymiseensä. - -Vaikka suru oli vasta kohdannut heitä, Amy ja Laurie elivät hyvin -onnellista aikaa, niin onnellista, ettei Laurie tahtonut häiritä -sitä ratkaisevalla sanalla. Kesti jonkin aikaa ennen kuin hän uskoi, -että oli näin pian voittanut ensimmäisen ja, kuten hän vakaasti oli -uskonut, ikuisen rakkautensa. Hän puolusti näennäistä uskottomuuttaan -sillä, että Jon sisar oli muka melkein sama kuin Jo itse ja että -Amy oli varmasti ainoa, joka niin pian ja niin hyvin oli saattanut -täyttää Jon paikan. - -Hänen ensimmäinen kosintansa oli ollut malttamattoman kiihkeä, ja hän -muisteli sitä säälin ja katumuksen tuntein, ikään kuin siitä olisi -vierinyt jo vuosia. Hän ei hävennyt sitä, vaan talletti sen elämänsä -katkeransuloisten kokemusten joukkoon, joista hän saattoi olla -kiitollinen niin pian kuin tuska oli ohi. Hänen toinen kosintansa -tulisi olemaan rauhallinen ja yksinkertainen. Hänen ei tarvinnut -järjestää kohtausta, tuskin tarvitsi sanoa Amylle rakastavansa tätä, -sillä tyttö tiesi sen muutenkin ja oli jo kauan sitten antanut -vastauksensa. Kaikki kävi niin luonnollisesti, ettei kellään ollut -valittamisen syytä, ja Laurie tiesi että kaikki, yksinpä Jokin, -olisivat mielissään. Mutta kun ensimmäinen rakkaus on kärsinyt -haaksirikon, seuraavalla kerralla ollaan tavallisesti varovaisia eikä -heti yritetä uudelleen. Niinpä Laurie antoi päivien kulua, nautti -joka hetkestä ja antoi sattuman ratkaista, milloin hän lausuisi -sanat, jotka tekisivät lopun uuden rakkaustarinan ensimmäisestä ja -suloisimmasta vaiheesta. - -Laurie oli kuvitellut ratkaisun tapahtuvan runollisesti kuutamoiltana -linnan puutarhassa, mutta kävikin aivan päinvastoin, sillä asia -selvitettiin keskipäivän aikaan järvellä muutamin koruttomin sanoin. -He olivat koko aamun soudelleet synkästä St. Gingolfista aurinkoista -Montreux'ta kohti, toisella puolellaan Savoijin alpit, toisella -St. Bernhardin ja Dent du Midin huiput. Lausanne häämötti kaukana -kukkulan rinteellä ja laaksossa näkyi sievä Vevey. Kaiken yllä taivas -oli pilvetön ja sininen ja sinisempänä vielä välkkyi järvi, jota -täplittivät maalaukselliset veneet kuin valkosiipiset lokit. - -He olivat keskustelleet Bonnivardista sivuuttaessaan Chillonin ja -Rousseausta tähyillessään Clarensia, missä hän oli kirjoittanut -"Héloise"-teoksensa. Kumpikaan ei ollut lukenut sitä, mutta he -tiesivät että se oli rakkaustarina, ja kumpikin mietti itsekseen, -saattoiko se olla puoleksikaan niin kiinnostava kuin heidän omansa. -Amy loiskutteli kädellään vettä, kun he vaikenivat hetkeksi. Kun hän -taas nosti silmänsä, hän näki Laurien nojaavan airoihin silmissään -katse, joka sai Amyn sanomaan kiireesti vain jotakin sanoakseen: - --- Sinä olet varmaan väsynyt. Lepää vähän ja anna minun tulla -soutamaan. Se tekee minulle hyvää, sillä sinun tultuasi olen ollut -ihan ylellisen laiska. - --- En minä ole väsynyt, mutta ota toinen airo jos haluat. Tässä on -kyllä tilaa, vaikka minun pitääkin istua melkein keskellä, että -vene pysyy suorassa, vastasi Laurie, joka näkyi pitävän sellaisesta -järjestelystä. - -Amysta tuntui, ettei asia ollut paljonkaan parantunut, mutta hän -otti vastaan tarjotun kolmanneksen penkistä, pudisteli kiharoitaan -ja tarttui airoon. Hän suoriutui soudusta yhtä hyvin kuin kaikesta -muustakin mihin ryhtyi, ja vaikka hän käytti molempia käsiään ja -Laurie vain toista, airot liikkuivat samassa tahdissa ja vene halkoi -keveästi aaltoja. - --- Mehän soudamme hyvin yhdessä, eikö sinustakin? sanoi Amy, joka ei -pitänyt äänettömyydestä. - --- Tahtoisin aina soutaa samassa veneessä sinun kanssasi. Suostutko, -Amy? kysyi Laurie hyvin hellästi. - --- Suostun, Laurie, kuului hiljainen vastaus. - -Sitten he keskeyttivät soutamisen ja lisäsivät tietämättään -ihmisonnesta ja -rakkaudesta kertovan kauniin kuvan järven näkymiin. - - - - -19 - -YKSIN - - -Oli helppoa luvata uhrautuvaisuutta, kun sai antautua kokonaan -toiselle ja nähdä edessään kauniin esimerkin. Mutta kun auttava ääni -oli vaiennut, jokapäiväiset oppitunnit loppuneet ja rakas olento -poissa eikä jäljellä muuta kuin yksinäisyys ja suru, silloin Jo -huomasi lupauksensa vaikeaksi täyttää. Miten hän saattoi 'luoda -kotiin päivänpaistetta', kun kaikki valo, lämpö ja kauneus tuntui -sieltä kadonneen silloin, kun Beth vaihtoi vanhan kodin uuteen? Entä -mistä ihmeestä hän saattoi löytää hyödyllisen ja tyydytystä tuottavan -työn nyt, kun rakkaan sisaren palveleminen, mikä itse oli palkinnut -vaivansa, oli päättynyt. - -Toivottomana Jo koetti sokeasti täyttää velvollisuutensa, mutta -kapinoi salaa, sillä hänen mielestään oli väärin, että hänen vähätkin -ilonsa harvenivat ja elämä kävi hänelle yhä raskaammaksi. Toisten -osana oli ainainen auringonpaiste, kun taas toiset saivat vain kulkea -varjon puolella. Se ei ollut oikein, sillä hän näki enemmän vaivaa -kuin Amy tullakseen hyväksi, mutta ei saanut koskaan palkkaa, vain -pettymyksiä, huolta ja raskasta työtä. - -Nämä olivat synkkiä päiviä Jo-raukan elämässä, sillä epätoivo hiipi -hänen sydämeensä, kun hän ajatteli koko elämänsä kuluvan hiljaisessa -talossa -- kaiken maailman huolissa, harvoissa pikku iloissa -ja velvollisuuden täyttämisessä, joka ei näyttänyt milloinkaan -helpottuvan. - --- En kestä tätä. Minua ei ole luotu tällaiseen elämään ja lähden -varmasti tieheni ja teen jotakin epätoivoista, jollei kukaan tule -minua auttamaan, hän tuumi itsekseen vaipuessaan ensimmäisten -yritystensä epäonnistuttua synkkään mielentilaan. - -Mutta Jo sai avun, vaikka hän ei heti tuntenut hyviä enkeleitään, -koska niillä oli tuttu hahmo ja ne käyttivät auttaessaan -yksinkertaisia keinoja. Yöllä Jo usein kavahti pystyyn luullen -Bethin kutsuneen häntä, ja nähdessään pienen tyhjän vuoteen puhkesi -katkerasti itkemään. Oi Beth, tule takaisin, tule takaisin! Eikä -hän ojentanut käsiään turhaan, sillä äidin korva oli yhtä herkkä -kuulemaan hänen nyyhkytyksensä kuin hän itse oli ollut havahtumaan -siskon hiljaisimpaankin kuiskaukseen. - -Äidiltään Jo sai lohdutuksen, tämän rauhoittava kosketus ja lempeät -sanat tyynnyttivät tuskan, kyynelet kertoivat surusta, joka oli -vielä syvempi kuin Jon, ja katkonaiset kuiskaukset puhuivat hänelle -selvempää kieltä kuin rukoukset, sillä niissä ilmeni surun lisäksi -toiveikas alistuminen. Näinä pyhinä hetkinä sydämet puhuivat -sanatonta kieltään yön hiljaisuudessa ja muuttivat kärsimyksen -siunaukseksi, joka jalosti surun ja lujitti rakkauden. Jo tunsi -sen ja hänen taakkansa tuntui keveämmältä kantaa, velvollisuudet -mieluisemmilta ja elämä siedettävämmältä, kun hän sai katsella niitä -turvapaikastaan äidin sylistä. - -Samoin kuin sydämen kipu lievittyi, samoin levoton mielikin sai avun. -Eräänä päivänä Jo meni kirjastoon ja kumartuen hyväilemään isän -harmaata päätä hän pyysi arasti: - --- Isä, puhu minulle niin kuin puhuit Bethille. Minä olen enemmän sen -tarpeessa kuin hän konsanaan, sillä minä olen kerta kaikkiaan kehno. - --- Kultaseni, se on minulle paras lohdutus, hän vastasi ääni vähän -vapisten ja kiersin käsivartensa tyttären ympärille. - -Jo istahti Bethin pieneen tuoliin aivan isän viereen ja kertoi tälle -huolistaan, surustaan, turhista ponnistuksistaan jotka masensivat -häntä, epäuskostaan joka sai elämän näyttämään kovin synkältä, ja -koko hämmennyksestään. Jo antoi isälle täyden luottamuksensa ja isä -puolestaan hänelle avun, jota hän tarvitsi, ja niin molemmat saivat -lohdutuksen suruunsa; sillä nyt he saattoivat puhua toisilleen ei -vain isänä ja tyttärenä vaan myös ihmisinä. Vanhassa kirjastossa, -jota Jo nimitti 'yhden seurakuntalaisen kirkoksi', hän vietti -onnellisia ja opettavia hetkiä ja palasi sieltä entistä iloisempana, -rohkeampana ja nöyrempänä. Sillä hänen vanhempansa, jotka olivat -opettaneet yhden tyttärensä pelkäämättä kohtaamaan kuoleman, -koettivat nyt neuvoa toista astumaan pelottomana ja luottavaisena -elämään ja käyttämään kiitollisena ja taitavasti hyväkseen sen -tarjoamia mahdollisuuksia. - -Jon avuksi tulivat vielä vaatimattomat kotiaskareet ja ilot, joita -hän vähitellen oppi pitämään arvossa ja ymmärtämään. Luudat ja -pesurievut eivät enää olleet vastenmielisiä, sillä ne olivat olleet -Bethin käytössä. Jotakin hänen huolehtivuudestaan näytti jääneen -pieneen pölyliinaan ja vanhaan harjaankin, jota Jo ei milloinkaan -hennonnut heittää pois. Niitä käyttäessään Jo huomasi hyräilevänsä -Bethin lauluja ja hän koetti Bethin tavoin järjestää ja siistiä -pitääkseen ympäristönsä sievänä ja viihtyisänä. Hän auttoi sillä -tekemään kodista taas onnellisen, vaikkei itse tiennyt sitä, ennen -kuin Hanna hänen kättään hyväksyvästi puristaen virkkoi: -- Sinä -tyttö kulta teet kaikkesi, ettemme me kaipaisi rakasta lasta. Kyllä -me sen huomaamme, ja Jumala siunaa sinua vielä siitä, saat nähdä. - -Istuessaan Megin luona ompelemassa Jo huomasi sisarensa edistyneen -paljon: tämä osasi keskustella, oli hyvin selvillä naisen tehtävistä, -ajatuksista ja tunteista, oli onnellinen miehestään ja lapsistaan. -Kaikki perheenjäsenet olivat kilttejä ja avuliaita toisilleen. - --- Naimisissaolo on loppujen lopuksi mukavaa. Mahtaisinkohan minä -menestyä siinä puoleksikaan niin hyvin kuin sinä, Jo sanoi kootessaan -leijaa Demille sekasortoisessa lastenkamarissa. - --- Naimisiin sinun pitäisi mennäkin, jotta luonteesi hellä ja -naisellinen puoli tulisi esiin. Sinä olet kuin kuorimaton kastanja, -piikikäs päältä, mutta sisältä silkinhieno, ja jos pääsee pinnan -alle, löytää sydämen. Jonakin päivänä rakkaus saa kyllä piikkisen -kuoresi putoamaan pois. - --- Pakkanen se avaa kastanjan kuoret, hyvä rouva, ja tarvitaan -aikamoista ravistelua ennen kuin kastanjat tipahtavat puusta. Pojat -poimivat niitä, eikä minua haluta joutua keruupusseihin, vastasi Jo -ja liisteröi leijaansa, jota ei voimakkainkaan tuulenpuuska olisi -jaksanut kohottaa ilmaan, Daisy kun oli takertunut painoksi sen -nauhoihin. - -Meg nauroi, tuossa oli jo pilkahdus entistä Pippuri-Jota. Mutta hän -piti velvollisuutenaan peruutella väitettään niin monin todistein -kuin suinkin keksi. Hänen parhaita puolestapuhujiaan olivat -lapset, joita Jo rakasti hellästi. Muutamien sydänten paras avain -on murhe, Jon sydämellä oli juuri nyt kypsymisaikansa. Tarvittiin -vain vielä vähän auringonpaistetta, jotta kuori irtoaisi ja sisältä -löytyisi hyvä ja terve sydän. Jos Jo olisi aavistanut sen, hän -olisi vetäytynyt entistä tiukemmin kuoreensa ja muuttunut vielä -piikikkäämmäksi. - -Ennen pitkää Jon elämänhalu alkoi palata toistakin tietä. - --- Miksi et enää kirjoita, Jo? Sehän ennen aina piristi sinua, sanoi -äiti kerran, kun haluttomuus oli taas vallannut tytön. - --- Minulla ei ole halua kirjoittaa, ja vaikka olisikin, niin kuka -minun jutuistani välittää? - --- Me välitämme. Kirjoita meille äläkä piittaa muista. Koeta, -kultaseni. Se tekisi sinulle varmasti hyvää, ja meistä se olisi -hauskaa. - --- En usko osaavani, vastasi Jo, mutta istuutui kuitenkin -kirjoituspöytänsä ääreen selailemaan keskeneräisiä käsikirjoituksiaan. - -Kun äiti tunnin kuluttua kurkisti sisään, hän näki Jon olevan -täydessä työssä musta esiliina edessään ja kasvoillaan keskittynyt -ilme, mikä sai rouva Marchin hymyilemään ja hiipimään hiljaa takaisin -tyytyväisenä. Jo ei tiennyt mitä oikein tapahtui, mutta hän tunsi -itsekin että tähän kertomukseen tuli jotakin, joka kävi suoraan -lukijain sydämeen. Kun kotiväki oli nauranut ja itkenyt tarinalle, -isä lähetti sen, oikeastaan vastoin Jon tahtoa, erääseen suosittuun -aikakauslehteen. Tytön suureksi hämmästykseksi siitä maksettiin -runsaasti ja hänen toivottiin kirjoittavan lisää. Kertomus herätti -ilmestyttyään suurta huomiota, ja Jo oli vielä hämmästyneempi kuin -silloin, kun hänen romaaninsa sai kiitosta ja moitetta samalla kertaa. - --- En ymmärrä tätä ensinkään. Mikä ihme siinä pienessä kertomuksessa -voi saada ihmiset noin innostumaan? hän sanoi aivan hämillään. - --- Se on todenmukainen, siinä on sen salaisuus. Huumori ja tunne -antavat siihen eloa ja sinä olet vihdoin löytänyt oman tyylisi. -Sinä et ajatellut rahoja etkä mainetta kirjoittaessasi; sinä panit -siihen oman sielusi, rakas lapsi. Sinulla on ollut vastoinkäymisiä, -nyt on menestyksen vuoro. Tee edelleen parhaasi ja ole onnellinen -onnistumisestasi niin kuin mekin. - --- Jos siinä on jotakin kaunista ja totta, niin se ei ole minun -ansiotani; minä saan siitä kiittää sinua, äitiä ja Bethiä, sanoi Jo, -jota isän sanat liikuttivat enemmän kuin koko maailman kiitos. - -Niinpä Jo rohkeuden ja surun ja ilon kasvattamana kirjoitteli pieniä -tarinoitaan, ja sekä ne että hän itse saivat paljon ystäviä, sillä -maailma on suopea vaatimattomia kulkijoita kohtaan, kuten Jo huomasi. - -Kun Laurie ja Amy kirjoittivat kihlauksestaan, rouva March pelkäsi, -että Jon olisi vaikeata yhtyä iloon. Hänen pelkonsa haihtui kuitenkin -pian, sillä vaikka Jo ensin kävi vakavaksi, hän suhtautui asiaan -hyvin rauhallisesti ja hänellä oli paljon suunnitelmia 'lasten' -varalle jo ennen kuin oli lukenut kirjeen toistamiseen. Se oli -kaksinlaulu, jossa he ylistivät toisiaan kuin rakastavaiset ainakin. -Sitä oli hauska lukea ja kaikki yhtyivät sen ajatuksiin. - --- Oletko hyvilläsi, äiti? kysyi Jo, kun he laskivat tiheästi -kirjoitetut arkit syrjään ja katsahtivat toisiinsa. - --- Olen, toivoin tätä siitä lähtien, kun Amy kirjoitti antaneensa -rukkaset Fredille. Olin varma, että hänet oli vallannut jokin -kauniimpi tunne kuin se, mitä sinä sanot käytännölliseksi -näkökannaksi, ja pikku vihjeet hänen kirjeissään saivat minut -aavistamaan, että rakkaus ja Laurie pääsisivät voitolle. - --- Sinäpä olet tarkkanäköinen! Etkä puhunut siitä minulle sanaakaan! - --- Äidillä täytyy tyttöjen asioissa olla tarkat silmät ja varovainen -kieli. En uskaltanut saattaa sinun päähäsi ajatusta, ties vaikka -olisit onnitellut heitä ennen kuin asia oli selväkään. - --- En ole enää niin ajattelematon kuin ennen. Voit luottaa minuun, -nyt olen tarpeeksi vakava ja järkevä kenen tahansa uskotuksi. - --- Niin oletkin, kultaseni, ja minä olisin ottanut sinut uskotukseni, -jollen olisi ajatellut sinun tulevan pahoillesi, kun kuulet Teddysi -rakastavan toista. - --- Mutta äiti, miten olisin käyttäytynyt niin typerästi, vaikka olin -antanut hänelle rukkaset? - --- Tiesin että silloin tarkoitit totta, mutta viime aikoina olen -ajatellut, että saattaisit antaa hänelle toisen vastauksen, jos -hän tulisi uudelleen kysymään. Suo anteeksi, kultaseni, mutta en -voi olla huomaamatta, että tunnet olevasi kovin yksinäinen, ja -sydämeeni koskee, kun näen joskus ikävöivän ilmeen silmissäsi. Niinpä -ajattelin, että Teddy voisi ehkä nyt täyttää tyhjän tilan sydämessäsi. - --- Ei, äiti, näin on parempi, ja minä olen iloinen, että Amy on -oppinut rakastamaan häntä. Mutta yhdessä asiassa olet oikeassa: minä -olen yksin, ja jos Teddy olisi koettanut uudelleen, olisin kenties -saattanut vastata myöntävästi -- en siksi, että rakastaisin häntä -enempää kuin ennenkään, vaan siksi että haluan nyt enemmän kuin -silloin, että minua rakastettaisiin. - --- Olen iloinen siitä, Jo, sillä se osoittaa sinun edistyvän. Meitä -on aika monta, jotka rakastamme sinua, isä ja äiti, sisaret ja -veljet, ystävät ja lapset. Koeta tyytyä meihin siihen asti, kun -kohtaat sen, joka lahjoittaa sinulle parhaan rakkauden. - --- Äidin rakkaus on varmasti kaikkein parasta, mutta sinulle voin -kuiskata, että haluan kokea muitakin lajeja. Kumma juttu, mitä -runsaammin saan nälkääni hellyyttä ja rakkautta, sitä enemmän tunnen -kaipaavani. En olisi uskonut, että sydämeen mahtuu niin paljon. Minun -sydämeni on kauhean venyvä, se ei tunnu täyttyvän mistään. Ennen -minulle riitti oma perhe oikein hyvin. En oikein ymmärrä tätä. - --- Minä ymmärrän, sanoi rouva March ja hymyili tietäväisesti, kun Jo -etsi kirjeestä kohdan, jossa Amy puhui Lauriesta. - - "On suloista olla Laurien rakkauden kohteena. Hän ei ole - tunteellinen eikä usein puhu rakkaudestaan, mutta minä näen ja - tunnen sen kaikesta, mitä hän tekee ja sanoo, ja se tekee minut - niin onnelliseksi ja nöyräksi, että minusta tuntuu kuin olisin - aivan toinen tyttö kuin ennen. - - Vasta nyt olen saanut nähdä miten hyvä, jalo ja hellä hän - pohjaltaan on. Hänen sydämensä on minulle kuin avoin kirja. Se on - täynnä yleviä vaikutteita, toiveita ja aikomuksia, ja olen ylpeä - siitä että se kuuluu minulle. Hän sanoo että hänestä tuntuu kuin - hänen matkansa maailman halki tulisi onnelliseksi, kun minä olen - perämiehenä laivassa ja painolastina on paljon rakkautta. Minä - toivon, että niin käy, ja koetan täyttää hänen odotuksensa, sillä - rakastan uljasta kapteeniani kaikesta sydämestäni, sielustani ja - voimastani enkä aio jättää häntä, niin kauan kuin Jumala antaa - meidän olla yhdessä. Oi äiti, en olisi uskonut, että maailma - voisi olla kuin taivas, kun kaksi ihmistä rakastaa toisiaan ja - elää toisilleen!" - --- Tässä on viileä, pidättyväinen ja rahantunteva Amymme! Tosiaan, -rakkaus saa aikaan ihmeitä! Miten äärettömän onnellisia he -mahtavatkaan olla! Ja Jo keräsi kirjeen arkit huolehtivasti talteen. - -Jo nousi hitaasti yläkertaan; ulkona satoi eikä hän voinut mennä -kävelemään. Häntä vaivasi taas levottomuus, mutta tuo kipu ei ollut -nyt sävyltään katkeraa niin kuin ennen, se oli vain osattomuuden -tuntua ja alakuloista kyselyä, miksi hänen kävi näin, kun sisar sai -kaiken mitä maailmassa toivoikin. Näinhän ei ollut, Jo tiesi sen -ja koetti torjua ajatuksen. Mutta hellyyden tarve oli voimakas, ja -Amyn onni herätti hänet ikävöimään jotakuta, jota saisi "rakastaa -sydämestään, sielustaan ja voimastaan niin kauan kuin Jumala sallisi -heidän olla yhdessä". - -Ylhäällä ullakolla, jonne Jon rauhattomat askelet päätyivät, -oli neljä pientä puista arkkua rivissä. Kuhunkin oli merkitty -omistajan nimi, ja jokainen sisälsi muistoja menneiltä lapsuus- ja -tyttöajoilta. Jo katseli, mitä niissä oli. Omansa kohdalle -päästyään hän nojasi leukansa arkun reunaan ja katseli hajamielisenä -sekamelskaa, kunnes hänen silmänsä osuivat vanhaan vihkopinkkaan. -Hän otti sen käteensä, käänteli lehtiä ja eli uudelleen hauskan -talven ystävällisen rouva Kirken kodissa. Aluksi hän hymyili, -sitten hän kävi miettiväiseksi, vihdoin surulliseksi ja lopulta, -hänen lukiessaan professorin kirjoittamaa viestiä hänen huulensa -alkoivat väristä, vihkot valuivat hänen sylistään maahan ja hän jäi -tuijottamaan ystävällisiin sanoihin, ikään kuin ne olisivat saaneet -uuden merkityksen ja koskettaneet hänen sydämensä herkintä kohtaa. - --- Odottakaa minua, rakas ystävä. Kenties viivyn vähän, mutta tulen -varmasti. - --- Jospa hän tulisikin! Hän oli aina ystävällinen, hyvä ja -kärsivällinen minua kohtaan. Vanha kunnon Fritz, en silloin -ymmärtänyt antaa hänelle kyllin suurta arvoa, mutta nyt haluaisin -kovin mielelläni tavata hänet, kun kaikki lähtevät luotani ja jään -aivan yksin. - -Ja puristaen paperilappua kädessään kuin lupausta, jonka oli määrä -vielä täyttyä, Jo painoi päänsä pehmeätä tilkkupussia vasten ja -purskahti itkuun, joka oli yhtä kiihkeätä ja vuolasta kuin kattoa -vasten valuva sade. - -Oliko se pelkkää itsesääliä, yksinäisyyttä tai masennusta? -Vai heräsikö hänessä tunne, joka oli odottanut aikaansa yhtä -kärsivällisesti kuin sen herättäjä? Kukapa tietää? - - - - -20 - -YLLÄTYKSIÄ - - -Jo lepäili hämärissä vanhalla sohvalla, katseli tuleen ja mietti. -Näin hän mieluimmin vietti hämäränhetken. Kukaan ei tähän aikaan -häirinnyt häntä; hän loikoi haaveksien pää Bethin punaisella tyynyllä -ja suunnitteli kertomuksia tai ajatteli sisartaan, joka tuntui yhä -olevan lähettyvillä. Tänään Jo oli väsyneen ja vakavan, melkeinpä -surullisen näköinen, sillä huomenna oli hänen syntymäpäivänsä, ja hän -mietti, miten nopeasti aika vieri ja hänen ikänsä karttui. Hän oli -jo viidenkolmatta, ja kaikki nuo vuodet tuntuivat valuneen hukkaan! -Mutta ajatellessaan näin Jo erehtyi. Nuo vuodet eivät olleet menneet -hukkaan, ja sen hän sai ennen pitkää ilokseen huomata. - --- Vanhapiika minusta tulee. Niin, kirjoitteleva ikäneito, kynä -puolisona ja kertomussikermä lapsina. Kahdenkymmenen vuoden kuluttua -olen ehkä ehtinyt kerätä itselleni mainetta, ja silloin olen jo -niin vanha, etten osaa iloita siitä, niin yksinäinen, etten voi -jakaa iloani kenenkään kanssa, ja niin riippumaton, etten mainetta -tarvitse. No, ei minusta sentään tarvitse tulla hapanta tekopyhimystä -eikä itsekästä nautiskelijaa, ja varmasti vanhoillapiioilla on oikein -mukavaa, kunhan asiaan tottuu, mutta... ja Jo huokaisi, ikään kuin -tulevaisuudenkuva ei sittenkään olisi ollut houkutteleva. - -Jo taisi hetkeksi nukahtaa, sillä äkkiä hän oli näkevinään Laurien -haamun ilmielävänä edessään. Se näytti kumartuvan hänen puoleensa -aivan kuten entisinä aikoina, kun poika tunsi mielessään yhtä ja -toista, mutta halusi peitellä sitä. Jo ei ollut uskoa silmiään, vaan -makasi aivan hiljaa tuijottaen haamua, kunnes se kumartui ja suuteli -häntä. Silloin hän tunsi sen ja huudahti riemuissaan: - --- Teddy, Teddy! - --- Jo kulta, sinähän taidat olla iloinen tavatessasi minut? - --- Iloinen! Poikakulta, sanat eivät riitä kuvaamaan minun iloani. -Missä Amy on? - --- Hän jäi äitisi kanssa Megin luo. Poikkesimme sinne matkan varrella -enkä saanut vaimoani irti heidän kynsistään. - --- Mitä -- vaimoasi? huudahti Jo hämmästyneenä. - --- Kas peijakasta, nyt se livahti minulta! Laurie näytti niin -syylliseltä, että Jo iski häneen kuin salama. - --- Te olette jo menneet naimisiin! - --- Olemme, mutta lupaan etten enää koskaan mene! Laurie vaipui -polvilleen väännellen katuvaisena käsiään, ja hänen kasvoillaan oli -samalla kertaa ilkikurinen, hilpeä ja voitonriemuinen ilme. - --- Oletteko oikein laillisesti naimisissa? - --- Mitä laillisimmin, kiitos kysymästä. - --- Varjelkoon! Mitähän hirveätä keksit seuraavaksi? Jo vaipui -istumaan henkeään haukkoen. - --- Aivan sinun tapaisesi, vaikkei ylen kohtelias onnittelu, virnisti -Laurie alamaisesta asennostaan mutta tyytyväisenä myhäillen. - --- Mitä sinä sitten odotat saavasi, kun salpaat toiselta hengen -hiipimällä sisään kuin murtovaras ja päästämällä suustasi mokomia -juttuja? Nouse pystyyn, hassu poika, ja kerro minulle koko tarina! - --- En sano sanaakaan, ellet päästä minua vanhalle paikalleni ja jätä -pois tyynymuuria. - -Jo nauroi makeasti, mitä ei ollut kuultu pitkään aikaan, taputti -kutsuvasti sohvaa ja sanoi lämpimästi: - --- Vanha tyyny on ullakolla, emmekä me tarvitse sitä enää. Tule -ripittäytymään, Teddy! - --- Kuulostaapa mukavalta, kun sanot minua Teddyksi! Kukaan muu ei -sano minua siksi. Laurie istahti tyytyväisenä sohvaan. - --- Miksi Amy sinua sanoo? - --- Herrakseen. - --- Se on hänen tapaistaan. Mutta kyllä sinä näyt sen nimen arvoinen -olevankin, sanoi Jo, ja hänen silmistäänkin näkyi, että Laurie oli -hänestä entistä komeampi. - -Tyyny oli poissa, mutta silti heidän välillään oli muuri, vuosien -eron ja muuttuneiden tunteiden kasvattama. He tunsivat sen, ja hetken -he katselivat toisiaan kuin tuo näkymätön muuri olisi heittänyt -varjon heidän ylleen. Se haihtui kuitenkin kohta, kun Laurie sanoi -koettaen turhaan näyttää arvokkaalta: - --- Enkö tosiaan ole kuin ainakin nainut mies ja perheen pää? - --- Et ollenkaan, etkä koskaan tule olemaankaan. Sinusta on tullut -tärkeämpi ja hauskemman näköinen, mutta muuten olet sama hulivili -kuin ennenkin. - --- Kuulehan, Jo, sinun pitäisi kyllä kohdella minua vähän -kunnioittavammin, yritteli Laurie, joka nautti täydestä sydämestään. - --- En minä voi, kun jo pelkkä ajatuskin, että sinä olet naimisissa, -tuntuu niin hassunkuriselta, etten voi pysyä vakavana! vastasi Jo -hymyillen niin tarttuvasti, että molemmat purskahtivat taas nauruun -ja alkoivat sitten puhella vanhaan mukavaan tapaan. - --- Sinun ei kannata lähteä ulos kylmään Amya vastaan, sillä he -kaikki tulevat pian tänne. Minä en malttanut odottaa, sillä halusin -itse päästä kertomaan sinulle suuren yllätyksen nähdäkseni sinun -ällistyksesi. - --- Tietysti, ja sitten pilasit koko kertomuksen alkamalla väärästä -päästä. Ala nyt alusta ja kerro miten kaikki kävi. - --- Niin, tein sen Amyn mieliksi, alkoi Laurie silmissään välke, joka -sai Jon huudahtamaan: - --- Ensimmäinen valhe! Amy teki sen sinun mieliksesi. Jatka ja puhu -totta, hyvä herra, jos voit. - --- Nyt hän alkaa saivarrella. Eikö hän olekin lystikäs? huomautti -Laurie takkatulelle. -- Asiahan on aivan sama, koska hän ja minä -olemme yhtä. Olimme aikoneet tulla kotiin Carrolien kanssa jo -kuukausi tai pari sitten, mutta he muuttivat äkkiä mielensä ja -päättivät jäädä vielä talveksi Pariisiin. Mutta isoisä halusi kotiin. -Hän oli lähtenyt matkalle minun tähteni enkä siksi voinut antaa -hänen palata yksinään, mutta en liioin voinut jättää Amya, ja kun -rouva Carrol oli saanut päähänsä, ettei Amyn muka sopinut lähteä -yksin meidän seurassamme, minä ratkaisin asian sanomalla: "Mennään -naimisiin, silloin voimme tehdä mitä ikinä haluamme." - --- Niin tietysti. Sinähän järjestät aina asiat niin kuin sinulle -sopii. - --- En aina. Jokin Laurien äänessä sai Jon nopeasti lisäämään: - --- Miten ihmeessä sait tädin suostumaan? - --- Kovalle se ottikin, mutta näin meidän kesken sanottuna me puhuimme -hänet pyörryksiin. Ei ollut aikaa kirjoittaa teille ja kysyä lupaa, -mutta tehän olisitte sen joka tapauksessa antaneet, niin että otimme -vain 'aikaa kauluksesta', kuten vaimoni sanoo. - --- Eräät taitavat olla ylpeitä tuosta vaimo-sanasta ja käyttävät sitä -mielellään, keskeytti Jo kohdistaen vuorostaan sanansa takkatulelle. -Hän oli iloinen nähdessään sen loimussa onnellisen välkkeen noissa -silmissä, jotka heidän viimeksi tavatessaan olivat olleet surullisen -synkät. - --- Kenties hiukan. Hän on niin hurmaava pikku nainen, etten voi olla -muuta kuin ylpeä hänestä. No niin, setä ja täti olivat paikalla, -niin että asia saattoi sujua säädyllisesti. Me olimme niin toistemme -lumoissa, ettei meistä erillämme ollut mihinkään. Tämä järjestely -helpotti asioita, ja niin panimme toimeksi. - --- Milloin, missä, miten? kysyi Jo täynnä naisellista mielenkiintoa -ja uteliaisuutta, sillä hänen oli vieläkin vaikea uskoa asia todeksi. - --- Kuusi viikkoa sitten Amerikan konsulaatissa Pariisissa; ne olivat -tietysti hiljaiset vihkiäiset, sillä vaikka olimmekin onnellisia, -emme unohtaneet pikku Bethiä. - -Kuullessaan sanat Jo pujotti kätensä Laurien käteen, ja Laurie -silitteli hiljaa pientä punaista tyynyä, jonka hän muisti hyvin. - --- Miksi ette kirjoittaneet meille jäljestäpäinkään? kysyi Jo hetken -vaitiolon jälkeen vähän rauhoittuneena. - --- Tahdoimme yllättää teidät, sillä meidän oli ensin määrä tulla -heti häiden jälkeen kotiin. Mutta isoisä keksikin, ettei hän -selviäisi lähtemään moneen viikkoon ja lähetti meidät viettämään -kuherruskuukautta mihin vain itse halusimme. Amy oli kerran -nimittänyt Valrosaa oikeaksi kuherruskuukausiparatiisiksi, joten me -menimme sinne ja olimme niin onnellisia kuin ihminen voi olla vain -kerran elämässään. - -Laurie näytti hetkeksi unohtavan Jon ja tämä oli iloinen siitä. Se -että Laurie kertoi asioistaan näin avoimesti ja luontevasti, osoitti -että hän oli unohtanut ja antanut anteeksi. Jo koetti vetää kätensä -pois, mutta Laurie piti siitä lujasti kiinni, ikään kuin olisi -arvannut hänen ajatuksensa, ja sanoi vakavasti: - --- Jo-kulta, tahtoisin sanoa sinulle erään asian, ja sitten -hautaamme sen ikipäiviksi. Sanoin kirjeessäni, jossa kerroin -Amyn ystävällisyydestä minua kohtaan, etten milloinkaan lakkaa -rakastamasta sinua. Mutta rakkauteni on nyt toisenlaista ja olen -oppinut ymmärtämään, että näin on parasta. Amy ja sinä olette -vaihtaneet paikkaa sydämessäni, siinä kaikki. Luulen että niin oli -säädetty, ja kaikki olisi kehittynyt itsestään siihen suuntaan, jos -vain olisin noudattanut neuvoasi ja odottanut. Mutta minä en koskaan -pysy kärsivällisenä ja siksi sain pettyä. Minä olin silloin vasta -poika, itsepäinen ja kiihkeä, ja minun oli nieltävä monta kovaa palaa -ennen kuin ymmärsin erehtyneeni. Sillä olin erehtynyt, niin kuin -sinä, Jo, sanoit, mutta minä huomasin sen vasta tehtyäni tarpeeksi -narrimaisuuksia. Totta tosiaan, joskus olin niin pyörällä päästäni, -etten tietänyt kumpaa rakastin enemmän, sinua vai Amya. Koetin -rakastaa teitä molempia yhtä paljon, mutta en voinut, ja kun sitten -tapasin hänet Sveitsissä, kaikki selvisi minulle yhdellä iskulla. Te -kumpikin saitte oman paikkanne sydämessäni ja tunsin selvästi, että -olin voittanut vanhan rakkauteni, ennen kuin uusi valtasi minut. -Saatoin vilpittömästi jakaa sydämeni Jo-siskon ja Amy-vaimon kesken -ja rakastaa heitä kumpaakin lämpimästi. Uskothan sen, Jo? Kohtele -minua niin kuin vanhoina hyvinä aikoina, jolloin opimme tuntemaan -toisemme. - --- Uskon varmasti. Mutta Teddy, meistä ei koskaan enää tule lapsia, -vanhat hyvät ajat eivät palaa, meidän on turha toivoa sitä. Nyt -olemme mies ja nainen, ja meidän on tehtävä oikeaa työtä, sillä -leikin aika on ohi emmekä enää jouda hulluttelemaan. Minä näen että -sinä olet muuttunut, ja pian huomaat, että minäkin olen. Minä kaipaan -entistä poikaa, mutta pidän yhtä paljon sinusta nyt ja lisäksi -ihailen sinua, koska näyt täyttävän odotukseni. Emme enää voi olla -leikkitovereita, mutta olemme sisar ja veli, jotka auttavat ja -rakastavat toisiaan. Eikö niin, Laurie? - -Vastaukseksi Laurie tarttui Jon ojentamaan käteen ja painoi hetkeksi -kasvonsa sitä vasten tuntien, että kiihkeän lapsuusrakkauden -sirpaleista oli kasvanut luja, kaunis ystävyys, joka oli siunaukseksi -kummallekin. Mutta Jo, joka ei halunnut kotiintulon muodostuvan -murheelliseksi, sanoi iloisesti: - --- Uskomatonta, että te lapset olette tosiaan naimisissa ja aiotte -perustaa oman kodin. Minusta tuntuu kuin vielä eilen olisin -napittanut Amyn esiliinan ja tarttunut sinua tukasta, kun kiusasit -minua. Hyvänen aika, miten aika lentää. - --- Älä viitsi puhua noin tätimäisesti, varsinkin kun toinen lapsi on -itseäsi vanhempi. Minä voin kehua olevani täysi-ikäinen mies, ja kun -tapaat Amyn, huomaat, että hän on sangen varhaiskypsä lapsi, sanoi -Laurie huvittuneena Jon äidillisestä sävystä. - --- Sinä lienet vuosiltasi vähän vanhempi, mutta minä tunnen olevani -paljon iäkkäämpi. Naisten laita on aina niin, ja viimeksi kulunut -vuosi on ollut niin vaikea, että minusta tuntuu kuin olisin -nelikymmenvuotias. - --- Jo raukka! Me lähdimme huvittelemaan ja jätimme sinut yksin -kantamaan raskaan taakan. Sinä oletkin vanhentunut. Tuossa näkyy -ryppy ja tuolla toinen. Katseesi on surullinen, ja koskettaessani -äsken tyynyä huomasin, että se oli kyynelistä kostea. Sinulla on -ollut paljon kestettävää ja olet joutunut kärsimään aivan yksin. Mikä -itsekäs elukka minä olenkaan ollut! Laurie repi katuvaisen näköisenä -tukkaansa. - -Mutta Jo vain käänsi tyynyn, joka oli antanut hänet ilmi, ja koettaen -tehdä äänensä iloiseksi hän vastasi: - --- Ei ensinkään, minullahan oli isä ja äiti apunani, lapsikullat -lohdutuksenani, ja kun tiesin sinun ja Amyn voivan hyvin ja olevan -onnellisia, huolet tuntuivat kevyemmiltä. En kiellä, että toisinaan -tunnen itseni yksinäiseksi, mutta se on vain hyväksi minulle ja... - --- Nyt se on loppuva, puuttui Laurie puheeseen ja kiersi käsivartensa -hänen ympärilleen ikään kuin puolustaakseen häntä kaikelta pahalta. --- Amy ja minä emme tule toimeen ilman sinua, sinun on tultava -opettamaan meille lapsille talonpitoa ja jakamaan kaikki kanssamme, -niin kuin ennenkin. Me pidämme sinua oikein hyvänä ja elämme -onnellisina yhdessä. - --- Jollen vain olisi teidän tiellänne, siitä voisi tulla oikein -hauskaakin. Alan tuntea itseni taas nuoreksi, sillä jotenkin kaikki -huoleni tuntuivat haihtuvan sinun tultuasi, Teddy. Sinä osaat aina -lohduttaa, sanoi Jo ja painoi päänsä Laurien olkapäälle aivan kuin -vuosia sitten, kun Beth makasi sairaana ja Laurie pyysi saada olla -Jon tukena. - -Laurie katsahti tyttöön pohtien, mahtoiko tämä muistaa sitä aikaa, -mutta Jo hymyili itsekseen ikään kuin hänen huolensa tosiaan olisivat -Laurien tullessa haihtuneet. - --- Sinä olet pysynyt ihan samanlaisena, äsken vuodatit kyyneliä ja -nyt naurat. Tällä hetkellä näytät vähän vallattomalta. Mitä sinulla -on mielessäsi, täti? - --- Aprikoin vain, miten te tulette toimeen keskenänne. - --- Kuin enkelit! - --- Niin, tietysti nyt alussa, mutta kumpi määrää? - --- Tunnustan suoraan, että hän määrää nyt, annan hänen ainakin -luulla niin -- tiedäthän että se on hänestä hauskaa. Kohta rupeamme -vuorottelemaan, sillä kuten sanotaan, avioliitto vie puolet -oikeuksista ja tuo toisen verran velvollisuuksia. - --- Kyllä teillä asiat pysyvät nykyisellään. Amy on valtiattarena koko -ikänsä. - --- No niin, hän tekee sen niin huomaamatta, ettei minulla oikeastaan -ole sitä vastaan mitään. Hän kuuluu niihin naisiin, jotka osaavat -hallita hyvin. Melkein pidän siitä, sillä hän osaa kiertää ihmisen -sormensa ympäri pehmeästi ja taitavasti kuin silkkilangan ja saa -toisen vielä pitämään sitä suosionosoituksena. - --- Ajatella että sain nähdä sinun tyytyväisenä alistuvan -tohvelisankariksi! huudahti Jo heilauttaen käsivartensa ilmaan. - -Oli hupaisaa nähdä Laurien kohauttavan olkapäitään ja miehisen -halveksivasti hymyilevän olettamukselle vastatessaan mahtavasti: - --- Amy on liian tahdikas sellaiseen, enkä minä ole niitä miehiä, -jotka alistuvat mihin hyvänsä. Vaimoni ja minä kunnioitamme itseämme -ja toisiamme niin paljon, ettemme ikinä sorra toisiamme emmekä -riitele. - -Tämä oli Jolle mieleen ja hänen mielestään uusi arvokkuus sopi hyvin -Laurielle. Mutta paljon hän oli muuttunut kehittyessään pojasta -mieheksi, Jo oli siitä hyvillä mielin mutta samalla vähän kaihoisa. - --- Varmaankin. Amy ja sinä ette milloinkaan riidelleet niin kuin -me. Hän on aurinko, minä olen tuuli ja, kuten muistat, sadussakin -auringolla oli suurempi valta. - --- Kyllä hän osaa riepottaakin miestä, nauroi Laurie. -- Sain -totisesti kuulla kunniani Nizzassa! Voin vakuuttaa, että se oli -hyvän joukon tuimempi läksytys kuin olen saanut sinulta ikinä. -Joskus kerron sinulle kaikki -- hän ei sitä varmastikaan tee, -sillä väitettyänsä ensin halveksivansa minua ja häpeävänsä minun -tähteni hän menetti sydämensä tälle kurjalle ja meni naimisiin -tyhjäntoimittajan kanssa. - --- Miten halpamaista! Jos hän vastedes solvaa sinua, tule minun -luokseni, niin minä puolustan sinua. - --- Sitä tarvitsenkin, kuten näkyy, vastasi Laurie ponnahtaen pystyyn. -Samassa hänen kasvoilleen levisi ihastunut ilme, kun hän kuuli Amyn -huutavan: - --- Missä on Jo? Missä on minun vanha rakas Jo-siskoni? - -Koko perhe työntyi sisään. Yleinen syleileminen ja suuteleminen -seurasi ja ulkomaanmatkaajat asetettiin sohvaan istumaan kaikkien -ihailtaviksi. Herra Laurence oli yhtä reipas ja sydämellinen kuin -ennenkin ja ulkomaanmatka näytti tehneen hänelle yhtä hyvää kuin -toisillekin. Äreys oli melkein kadonnut ja hänen vanhanaikainen -kohteliaisuutensa oli entistäkin hioutuneempaa. Hän hymyili suopeasti -'lapsilleen', kuten hän nimitti nuorta paria, ja Amy kohteli häntä -huomaavasti ja hellästi kuin tytär. - -Heti Amyn nähtyään Meg huomasi, ettei hänen oma pukunsa ollut -pariisilaismallinen. Rouva Moffatkin joutuisi kokonaan varjoon -rouva Laurencen rinnalla, joka oli mitä siroimmin ja aistikkaimmin -pukeutunut. - -Miten hyvin he sopivatkaan yhteen, mietti Jo katsellessaan -nuorta paria. Olin oikeassa, Laurie on saanut omakseen kauniin, -hyvinkasvatetun tytön, joka sopii hänen kotiinsa paremmin kuin vanha -Jo ja on hänelle ylpeyden aiheena eikä vaivana. Herra ja rouva -March hymyilivät ja nyökkäsivät toisilleen onnellisina siitä, että -heidän nuorimpansa oli käynyt hyvin, ei ainoastaan aineellisesti -vaan myös sikäli, että tämä oli saanut omakseen rakkauden, onnen ja -luottamuksen. - -Amyn kasvot säteilivät sydämen rauhasta versovaa hiljaista iloa, -äänessä oli uusi, hellä sointi ja hänen olemuksensa viileys ja -jäykkyys oli muuttunut lempeäksi arvokkuudeksi. Teeskentelystä ei -näkynyt jälkeäkään, ja hänen herttainen sydämellinen käytöksensä -ihastutti enemmän kuin kauneus tai sirous, sillä se osoitti hänen -varmasti olevan hieno nainen, joksi hän oli toivonut tulevansa. - --- Rakkaudella on ollut hyvä vaikutus pikku tyttöömme, sanoi äiti -hiljaa. - --- Amylla on koko elämänsä ajan ollut hyvä esimerkki edessään, -kuiskasi pastori March katsoen hellästi väsyneitä kasvoja ja harmaita -hiuksia. - -Daisy ei saanut silmiään irti 'nätistä tädistä', vaan tarrautui -kuin sylikoira tämän ihmeellisiin käätyihin, jotka olivat täynnä -jännittäviä riipukkeita. Demi tutki tarkasti uusia sukulaisiaan ennen -kuin suostui ottamaan vastaan herttaisen puisen karhuperheen, joka -tuotiin tuliaisiksi Bernistä. Mutta Laurie tiesi miten poikaa oli -kohdeltava, ja vihdoin tämä antautuikin täydellisesti: - --- Nuori mies, kun viimeksi tein tuttavuutta kanssasi, löit minua -vasten kasvoja; nyt vaadin kunniallista hyvitystä! Ja pitkän enon -filosofinen arvokkuus hävisi kokonaan, kun hän alkoi telmiä pikku -miehen kanssa. - --- Siunatkoon, eikö tuo tyttö ole silkissä kiireestä kantapäähän, -hienona kuin mikäkin. Onpa hauska kuulla ihmisten karahteeraavan -meidän pikku Amya rouva Laurenceksi! mumisi vanha Hanna, jonka piti -vähän väliä kurkistaa sisään samalla kun hän kattoi pöytää erittäin -hajamielisenä. - -Hyvänen aika minkälainen ääntensorina siinä kävi, kaikki puhuivat -yhtaikaa koettaen puolessa tunnissa tehdä selvää kolmen vuoden -tapauksista. Onneksi teen juonti toi tyynnyttävän keskeytyksen, -iloinen kulkue vaelsi ruokasaliin: herra March saatteli ylpeänä rouva -Laurencea ja rouva March nojasi ylpeänä 'poikansa' käsivarteen; vanha -herra vei pöytään Jon ja kuiskasi tämän korvaan: - --- Tule sinä nyt minun tytökseni. - -Jon huulet vavahtivat hiukan, kun hän katsahti uunin vieressä olevaan -tyhjään paikkaan ja kuiskasi vastaukseksi: - --- Koetan täyttää hänen paikkansa, sir. - -Kaksoset hyppelivät perässä autuaina; kaikki olivat näet -vastatulleiden lumoissa, niin että lapset saivat huvitella parhaan -taitonsa mukaan. Kyllä he käyttivätkin tilaisuutta hyväkseen. He -maistoivat salaa teetä, ahmivat piparkakkuja ja kaiken kruunuksi -kumpikin sujautti herkullisen leivoksen pieneen taskuunsa, missä -ne pian murenivat näkymättömiin todistaen sekä ihmisluonnon että -torttujen heikkoutta. Mutta salaa otetut tortut alkoivat kaivaa -kummankin omaatuntoa ja peläten, että Jo-tädin terävä silmä voisi -nähdä vaatteenkin lävitse, pienet rikolliset vetäytyivät ukin -turviin, jolla ei tällä kertaa ollut silmälaseja nenällään. - -Amy joka kulki toisen luota toisen luo kuin makeisvati, palasi saliin -herra Laurencen käsipuolessa. Muilla oli entiset parinsa, ja siten -Jo jäi ilman kavaljeeria. Hän ei sitä ensin huomannut, sillä hän jäi -vastaamaan Hannalle, kun tämä innokkaana tiedusteli: - --- Saako Amy-neiti ajella omissa vaunuissa ja käyttää niitä upeita -hopea-astioita, joita herra Laurencella on varastoissaan? - --- Ei kumma, vaikka hän saisi kuusi valkoista hevosta vaunujensa -eteen, söisi kultalautasilta ja pukeutuisi joka päivä pitseihin -ja jalokiviin. Teddyn mielestä ei mikään ole liian hyvää hänelle, -vastasi Jo säteillen tyytyväisyyttä. - --- No kaikkea! Syödäänkö aamiaiseksi lihamuhennosta vai -kalapyöryköitä? kysyi Hanna sitten yhteen menoon. - --- Ei sillä ole väliä, vastasi Jo ja sulki oven, sillä ruoka -tuntui hänestä nyt kovin vastenmieliseltä puheenaiheelta. Hän jäi -hetkeksi katselemaan seuruetta, joka katosi yläkertaan, ja kun Demin -lyhyet, ruudukkaat sääret olivat selviytyneet ylimmälle portaalle, -hänet valtasi äkkiä sellainen yksinäisyyden tunne, että kyynelet -kihosivat hänelle silmiin ja hän vilkuili ympärilleen kuin etsien -jonkun käsivartta tuekseen. Jospa hän vain olisi tiennyt millainen -syntymäpäivälahja oli häntä lähestymässä, hän ei olisi tuuminut: --- Kun pääsen vuoteeseen, saan hiukan vetistellä. Nyt täytyy pysyä -iloisen näköisenä. Hän kuivasi kädellään kyynelensä -- nenäliinaa -ei tietenkään löytynyt -- ja oli juuri onnistunut saamaan hymyn -kasvoilleen, kun ulko-ovelta kuului kolkutus. - -Hän avasi sen viipymättä, ja hätkähti kuin olisi taas nähnyt aaveen. -Siellä oli pitkä, parrakas mies, joka säteili hänelle pimeästä kuin -keskiyön aurinko. - --- Voi, herra Bhaer, miten hauska nähdä teitä! huudahti Jo tarttuen -hänen käteensä ikään kuin peloissaan, että pimeys voisi niellä hänet -ennen kuin hän oli päässyt sisään. - --- Entä teitä sitten, neiti March, mutta ei, teillä on vieraita, -ja professori pysähtyi kuullessaan yläkerrasta iloisia ääniä ja -tanssiaskelia. - --- Ei ole, omaisia vain. Sisareni ja ystäväni ovat juuri palanneet -kotiin ja me juhlimme sitä. Tulkaa vain joukkoon. - -Herra Bhaer olisi varmaan arvokkaasti kääntynyt takaisin ja tullut -uudelleen toisena päivänä. Mutta se ei oikein käynyt, sillä Jo -sulki oven hänen jälkeensä ja otti hatun hänen päästään. Ehkäpä Jon -kasvotkin vaikuttivat asiaan, sillä tyttö ei ollenkaan peitellyt -iloaan hänet nähdessään ja osoitti siten yksinäiselle miehelle, että -tämä oli tervetulleempi kuin oli uskaltanut odottaakaan. - --- Jollen häiritse perhepiiriänne, haluan oikein mielelläni tutustua -heihin. Oletteko ollut sairas, hyvä ystävä? - -Professori teki tämän odottamattoman kysymyksen, kun Jo ripusti hänen -takkiaan naulaan ja valo lankesi hänen kasvoilleen paljastaen niissä -tapahtuneen muutoksen. - --- En sairas, vain väsynyt ja surullinen. Meillä on ollut surua sen -jälkeen kun viimeksi näin teidät. - --- Niin, minä tiedän. Sydämeeni koski, kun sain kuulla siitä. -Professori puristi uudelleen Jon kättä, ja tytöstä tuntui, ettei -mikään lohdutus voinut vetää vertoja hänen ystävälliselle katseelleen. - --- Isä, äiti, täällä on professori Bhaer, Jo sanoi niin -peittelemättömän ylpeänä, että olisi yhtä hyvin voinut puhaltaa -torvella fanfaarin saattaessaan vieraansa sisään. - -Professori sai osakseen niin sydämellisen vastaanoton, että hänen -epäilyksensä haihtuivat heti. Hän tunsi olevansa kuin kulkija, -joka kolkutettuaan oudolle ovelle ja päästyään siitä sisään -huomaa olevansa kotonaan. Pienokaiset tulivat hänen luokseen, -kapusivat hänen polvilleen ja lumosivat hänet tyhjentämällä hänen -taskunsa, kiskomalla häntä parrasta ja tutkimalla uskaliaasti -hänen kelloaan. Naiset vilkuilivat hyväksyvästi toisiinsa, ja -pastori March, joka tunsi löytäneensä hengenheimolaisen, alkoi -keskustella mieliaiheistaan tämän kanssa. Harvapuheinen John kuunteli -innostuneena mutta sanomatta sanaakaan, ja herra Laurence ei -malttanut lähteä nukkumaan. - -Laurien käytös olisi huvittanut Jota, jollei tämän huomio olisi -suuntautunut muualle. Lauriella oli epämukava tunne, joka ei johtunut -mustasukkaisuudesta, vaan jonkinlaisesta epäluulosta, ja se sai hänet -suhtautumaan vieraaseen veljellisen arvostelevasti. - -Mutta sitä ei kestänyt kauan. Hän tempautui tahtomattaan mukaan, -sillä professorin oli helppo puhua tässä leppoisassa seurassa, ja -hän esiintyi oikein edukseen. Hän ei puhunut Laurielle paljon, mutta -hänen kasvoillaan häivähti varjo ikään kuin hän olisi kaivannut omaa -kadonnutta nuoruuttaan nähdessään parhaissa voimissaan olevan nuoren -miehen. Sitten hänen katseensa pysähtyi Johon niin kaihoisana, että -tämä olisi varmaan vastannut sen mykkään kysymykseen, jos olisi -kohdannut hänen katseensa. Mutta Jon oli pidettävä varansa omien -silmiensä suhteen, ja koska hän ei uskaltanut luottaa niihin, hän -viisaasti kiinnitti katseensa villasukkaan, jota kutoi kuin kelpo -vanhapiika ainakin. - -Hän virkistäytyi kuitenkin vilkaisemalla silloin tällöin vaivihkaa -professoriin ja näki suotuisia ennusmerkkejä. Herra Bhaerin kasvoilta -oli kadonnut hajamielinen ilme ja hän näytti oikein pirteältä ja -nykyhetkestä kiinnostuneelta. Jon mielestä hän oli ihan nuorekas ja -komea, ja Jo unohti verrata häntä Laurieen, niin kuin tavallisesti -muita miehiä, mikä koitui näille tappioksi. Professori oikein -säteili innosta huolimatta siitä, että keskusteltiin entisistä -hautaustavoista, mitä ei oikein voi pitää piristävänä puheenaiheena. -Jo lämpeni voitonriemusta, kun Teddy vaikeni erään todisteen edessä, -ja katsellessaan isänsä lumoutuneita kasvoja, hän mietti itsekseen: -Hänestä olisi varmasti hauskaa keskustella joka päivä professorin -kaltaisen miehen kanssa. - -Professorilla oli jopa yllään uusi musta puku, joka sai hänet -näyttämään kerrassaan hienolta mieheltä. Hän oli leikkauttanut -paksun tukkansa ja harjannut sen sileäksi, mutta kauan se ei pysynyt -järjestyksessä, sillä innostuessaan hän pörrötti sen hassuun -tapaansa. Jota se ei kylläkään vaivannut, sillä hänen mielestään se -sai professorin kauniin otsan näyttämään aivan kreikkalaiselta. Jo -rukka ympäröi siinä istuessaan hiljaisena kutimensa ääressä tämän -arkipäiväisen miehen kultaisella sädekehällä. Häneltä ei jäänyt -mikään huomaamatta, ei edes se, että herra Bhaerilla tosiaan oli -kultaiset napit hohtavan valkoisissa kalvosimissaan. - -Vanha kunnon ystävä! Hän ei olisi kosintaretkelläkään voinut pukeutua -huolellisemmin, mietti Jo. Samassa muuan ajatus sai hänen poskilleen -niin hehkuvan punan, että hän tipautti lankakeränsä maahan ja -kumartui sitä etsimään, ettei kukaan olisi nähnyt hänen kasvojaan. - -Mutta temppu ei onnistunut niin hyvin kuin Jo oli odottanut, sillä -professori, joka parhaillaan kuvaili noitien polttamista, jätti -toistaiseksi rovion sytyttämättä ja syöksyi tavoittamaan pientä -sinistä kerää. Tietysti he löivät päänsä yhteen, näkivät tähtiä ja -nousivat pystyyn tulipunaisina ja nauravina. Kerää ei löytynyt ja he -palasivat paikoilleen toivoen, etteivät olisi niiltä nousseetkaan. - -Kukaan ei käsittänyt, mihin ilta kului. Hanna oli älynnyt hyvissä -ajoin viedä pois lapset, jotka nuokkuivat jo kuin unikot, ja herra -Laurence oli lähtenyt kotiin lepäämään. Toiset jäivät istumaan tulen -ääreen unohtaen kokonaan ajan kulun. Vihdoin Megin äidinmielen -valtasi äkkiä vakaumus, että Daisy oli pudonnut vuoteesta ja Demi -sytyttänyt tulitikkuja tutkiessaan yöpaitansa palamaan. Ja hän nousi -lähteäkseen. - --- Emmekö taas laulaisi, kun pitkästä aikaa olemme kaikki koolla? -ehdotti Jo, josta tuntui että lauluun voisi turvallisesti purkaa -sydämen riemukkaita tunteita. - -Kaikki eivät tosin olleet läsnä. Mutta Jon sanat tuntuivat kuitenkin -tosilta sillä Beth oli ikään kuin vielä heidän joukossaan, -näkymättömänä, mutta entistä rakkaampana. Kuolema ei voinut -katkaista perhesiteitä, jotka rakkaus on lujittanut. Bethin pieni -tuoli oli entisellä paikallaan, ja siisti ompelukori, joka sisälsi -hänen keskenjääneen käsityönsä, oli hyllyllään. Piano oli niin -ikään vanhalla paikallaan. Niiden yläpuolella seinällä Bethin kuva -hymyilevänä ja rauhallisena ikään kuin se olisi tahtonut sanoa: -- -Olkaa onnellisia! Minä olen täällä. - --- Soita jotakin, Amy. Näytä heille, miten paljon olet edistynyt, -sanoi Laurie, joka tietenkin halusi saada kunniaa lahjakkaasta -oppilaastaan. - -Mutta Amy kuiskasi kyynelet silmissä pyöritellen kauhtunutta -pianojakkaraa: - --- Ei tänä iltana. Tänä iltana en voi. - -Mutta hän esitti sellaista, joka on arvokkaampaa kuin taituruus ja -kyky. Hän lauloi Bethin lauluja äänessään hellä sointi, jota ei -suurinkaan mestari pysty opettamaan. Huoneessa oli aivan hiljaista, -kun kirkas ääni Bethin lempivirren viimeisen säkeen kohdalla äkkiä -petti. Oli vaikea sanoa: - - "Ei löydy maassa murhetta, - jot' ei voi auttaa taivas." - -Amy nojautui mieheensä, joka seisoi hänen takanaan, ja tunsi kovin -kaipaavansa Bethin tervetuliaissuudelmaa. - --- Meidän täytyy laulaa lopuksi Mignonin laulu, sillä herra Bhaer -osaa sen, virkkoi Jo, kun äänettömyys alkoi käydä painostavaksi. -Professori rykäisi ilahtuneena ja astui Jon luo sanoen: - --- Laulakaa te minun kanssani. Meidän äänemme sopivat erinomaisesti -yhteen. - -Se oli muuten kohtelias valhe, sillä Jo ei ollut musikaalisempi -kuin heinäsirkka. Mutta hän olisi professorin pyytäessä suostunut -laulamaan vaikkapa kokonaisen oopperan välittämättä vähääkään -tahdista tai melodiasta. Se ei haitannut paljoa, sillä herra Bhaer -lauloi hyvin ja tunteikkaasti. Pian Jo vain hyräili hiljaa voidakseen -kuulla pehmeän äänen, joka tuntui laulavan hänelle yksin. - - "Tunnetko maan, sitruunat kukkivat." - -Tämä oli tavallisesti professorin lempisäe, sillä hänelle se -tarkoitti Saksaa. Mutta nyt hän tuntui panevan erikoista lämpöä ja -sointua sanoihin: - - "Jos voisinkin, - kanssasi, armas, - sinne liitäisin!" - -Ja erästä kuulijaa tämä hellä kutsu liikutti niin, että hän olisi -tahtonut vastata tietävänsä tuon maan ja olevansa valmis lähtemään -sinne, milloin laulaja vain tahtoisi. - -Laulu loppui, ja professori sai lämpimät kiitokset. Mutta vähän ajan -kuluttua hän joutui kokonaan ymmälleen ja jäi tuijottamaan Amya, joka -asetteli hattua päähänsä. Tämä oli esitetty hänelle vain sisarena -eikä kukaan ollut tullut maininneeksi hänen sukunimeään. Professori -joutui yhä enemmän ymmälle, kun Laurie hyvästellessään sanoi -ystävällisesti: - --- Vaimostani ja minusta oli oikein hauska tutustua teihin. -Muistakaa, että olette aina tervetullut kotiimme tien toiselle puolen. - -Silloin professori kiitti häntä niin sydämellisesti ja näytti äkkiä -niin säteilevältä, että Laurien mielestä hän oli maailman herttaisin -professori. - --- Minäkin lähden nyt, mutta tulen mielelläni uudelleen, jos -sallitte, hyvä rouva. Viivyn nimittäin jonkin aikaa kaupungissa -eräiden asioiden takia. - -Hän puhui rouva Marchille, mutta katseli Jota, ja äidin kutsu oli -yhtä lämmin kuin tyttären katse. Rouva March piti nimittäin paremmin -huolta lastensa eduista kuin rouva Moffat oletti. - --- Hän taitaa olla viisas mies, huomautti pastori March takan äärestä -viimeisen vieraan lähdettyä. - --- Ja varmasti hyvä ihminen, lisäsi rouva March vetäessään kelloa. - --- Arvasin että pitäisitte hänestä, Jo sanoi vain hiipiessään -nukkumaan. - -Hän aprikoi, mitkä asiat olivat tuoneet herra Bhaerin tähän -kaupunkiin, ja päätteli lopuksi, että professorin osaksi oli tullut -jokin huomattava kunnianosoitus, josta hän ei vaatimattomuudessaan -ollut maininnut mitään. Jos Jo olisi nähnyt professorin kasvot, kun -tämä katseli erästä muotokuvapiirrosta, asia olisi ehkä valjennut -hänelle. - - - - -21 - -VASTANAINEET - - --- Parahin äiti rouva, saisinkohan lainata vaimoani puoleksi -tunniksi? Matkatavarat ovat saapuneet ja olen myllertänyt Amyn -pariisilaishienoudet sekaisin etsiessäni omia tavaroitani, sanoi -Laurie seuraavana päivänä löydettyään rouva Laurencen istumasta äidin -sylistä kuin olisi muuttunut lapseksi jälleen. - --- Saat tietysti. Mene vain, kultaseni. Unohdin aivan, että sinulla -on toinenkin koti. Kuin pyytääkseen äidillistä itsekkyyttään anteeksi -rouva March puristi pientä valkoista kättä, jossa vihkisormus välkkyi. - --- En olisi tullut tänne, jos olisin selviytynyt yksin, mutta en voi -tulla toimeen ilman Amya sen paremmin kuin... - ---... viirikukko ilman tuulta, jatkoi Jo, josta Teddyn kotiin tultua -oli tullut melkein yhtä nenäkäs kuin aikaisemmin. - --- Aivan niin. Amy saa minut enimmäkseen viittaamaan länsituulen -suuntaan, vain joskus tuuli kääntää etelään. Idästä ei ole tuullut -kertaakaan avioliittomme aikana, eikä pohjoisesta liioin ole tietoa, -vai miten, rouva? - --- Kaunista säätä ainakin toistaiseksi. Saa nähdä kauanko sitä -riittää, mutta en pelkää myrskyjäkään, sillä alan jo oppia ohjaamaan -laivaani. Mennään kotiin, niin etsin saapaspihtisi, sillä niitä sinä -kai hait minun tavaroitteni joukosta. Miehet ovat perin avuttomia, -äiti, sanoi Amy rouvamaisesti miehensä ihastukseksi. - --- Mihin aiotte ryhtyä, kun saatte kotinne kuntoon? kysyi Jo -napittaessaan Amyn viittaa niin kuin ennen hänen esiliinojaan. - --- No, meillä on omat suunnitelmamme. Emme vielä paljon kertoile -niistä, mutta emme suinkaan aio olla jouten. Ilahdutan isoisää -käymällä innokkaasti käsiksi liikeasioihin ja näytän hänelle, etten -ole ihan kelvoton. Tarvitsen sellaista työtä vakiintuakseni. Olen -kyllästynyt vetelehtimään ja aion ryhtyä tosi toimiin. - --- Entä Amy, mitä hän aikoo? kysyi rouva March, joka oli mielissään -Laurien päätöksestä ja tarmokkuudesta. - --- Kunhan me olemme vierailleet kaikkien tuttavien luona ja -näytelleet hienointa hattuamme, te saatte hämmästellä kotimme -suurenmoista vieraanvaraisuutta, loistavaa seurapiiriämme ja sitä -kaikin puolin edullista vaikutelmaa, jonka me koetamme antaa -itsestämme. Niinhän, madame Récamier? kysyi Laurie vilkaisten -ilkikurisesti Amyyn. - --- Ken elää se näkee. Tule kotiin, herra näsäviisas, äläkä kauhistuta -omaisiani nimittelemällä minua heidän kuultensa, vastasi Amy, joka -oli päättänyt ensin luoda kodin ja tulla hyväksi vaimoksi ja vasta -sitten koota seurapiirin ympärilleen. - --- Kylläpä nuo lapset näyttävät onnellisilta, huomautti pastori -March, jonka oli vaikea nuoren parin mentyä uudelleen syventyä -Aristoteleen filosofiaan. - --- Minä uskon että he näyttävät onnellisilta vastakin, jatkoi rouva -March tyytyväisenä kuin luotsi, joka on ohjannut laivan turvallisesti -satamaan. - --- Varmastikin. Onnellinen Amy! huokasi Jo. Samassa hän hymyili -iloisesti, kun professori Bhaer malttamattomasti työnsi portin auki. - -Myöhemmin illalla, kun saapaspihtien kohtalo oli selvinnyt, Laurie -sanoi äkkiä vaimolleen, joka järjesteli taideaarteitaan: - --- Rouva Laurence! - --- Herrani! - --- Tuo mies aikoo naida meidän Jomme. - --- Toivottavasti. Etkö sinä pitäisi siitä, kultaseni? - --- Hän on kaikin puolin hyvä mies. Toivoisin vain, että hän olisi -hiukan nuorempi ja hyvän joukon rikkaampi. - --- No Laurie, älä nyt puhu turhanpäiväisiä. Jos he rakastavat -toisiaan, ei merkitse mitään kuinka vanhoja he ovat tai kuinka -paljon heillä on rahaa. Naiset eivät milloinkaan menisi naimisiin -rahojen vuoksi -- Amy vaikeni äkkiä ja katsoi mieheensä, joka vastasi -vahingoniloisen arvokkaasti. - --- Eivät varmaankaan, vaikka joskus kuuleekin ihastuttavien neitosten -aikovan tehdä sellaisen tempun. Siinä on ehkä selitys siihen, että -joku lankeaa ottamaan minunlaisenikin tyhjäntoimittajan. - --- Voi rakas poika, älä viitsi. Kun suostuin kosintaasi, olin niin -sekapäinen onnesta, että sinun rikkautesi oli haihtunut mielestäni -kokonaan. Olisin ottanut sinut, vaikka olisit kirkonrotta, ja -toisinaan toivonkin, että olisit köyhä, jotta voisin näyttää, miten -paljon sinua rakastan. Ja Amy joka vieraiden nähden oli hyvin -pidättyväinen vaikkakin kahden kesken hyvin rakastunut, osoitti -vakuuttavasti puhuvansa totta. - --- Ethän tosissasi usko, että minä olen sellainen laskelmoiva otus -kuin silloin väitin olevani? Sydämeni murtuu jollet usko, että -ilomielin soutaisin kanssasi samassa veneessä, vaikka olisit lautturi. - --- Enhän minä sentään ole aasi. Sinähän annoit rukkaset minua -rikkaammalle miehelle etkä suostu ottamaan puoliakaan siitä, mitä -tahtoisin antaa sinulle, nyt kun minulla on siihen oikeus. Monille -tyttöraukoille on kyllä opetettu, että rikkaus on heidän ainoa -pelastuksensa, mutta sinä olet saanut parempaa oppia, ja vaikka -aikoinani pelkäsin sinun tähtesi, ei minun tarvinnut pettyä, sillä -sinä olit uskollinen äitisi opetuksille. Kerroin sen eilen äidillesi, -ja hän näytti yhtä iloiselta ja kiitolliselta kuin olisi saanut -miljoonan dollarin sekin käytettäväksi hyväntekeväisyyteen. Mutta -tehän ette ensinkään kuuntele minun opettavaista puhettani, rouva -Laurence. Laurie keskeytti puheensa huomatessaan hajamielisen ilmeen -Amyn kasvoilla, vaikka tämä katsoikin häntä. - --- Kyllä kuuntelen, mutta ihailen samalla sinun leukakuoppaasi. En -haluaisi sinun tulevan itserakkaaksi, mutta minun täytyy myöntää, -että olen ylpeämpi komeasta miehestäni kuin hänen rahoistaan. Älä -naura vaikka sanon, että sinun nenääsi on todella nautinto katsella. -Amy siveli hiljaa kauniita piirteitä. - -Laurie oli saanut monia kohteliaisuuksia osakseen, mutta tämä oli -hänestä kaikkein mieleisin. Sen näki kyllä, vaikka Laurie oli -nauravinaan vaimonsa omituiselle maulle Amyn sanoessa: - --- Saanko kysyä sinulta erästä asiaa, rakas? - --- Totta kai, ole hyvä. - --- Oletko pahoillasi, jos Jo menee naimisiin herra Bhaerin kanssa? - --- Sekö sinua huoletti? Luulin että leuassani on jotakin, joka ei -miellyttänyt sinua. Minun ei tarvitse kadehtia toisten onnea, koska -itse olen maailman onnellisin ihminen ja voin vakuuttaa sinulle, -että tanssiessani Jon häissä sydämeni on yhtä kevyt kuin jalkani. -Epäiletkö sitä? - -Amy oli tyytyväinen. Viimeinenkin mustasukkaisuuden häivä oli -kadonnut, ja hän kiitti miestään hellällä ja luottavaisella katseella. - --- Voisimmepa tehdä jotakin sen vanhan kunnon professorin hyväksi. -Emmekö voisi keksiä rikasta sukulaista, joka älyäisi kuolla Saksassa -ja jättää hänelle sievoisen omaisuuden? jatkoi Laurie, kun he -kävelivät käsikoukkua edestakaisin pitkässä olohuoneessa linnanpihan -puutarhakävelyjä muistellen. - --- Jo keksisi juonen ja pilaisi kaiken. Hän on hyvin ylpeä -professoristaan tällaisenaan, ja eilen hän sanoi ihailevansa -köyhyyttä. - --- Siunatkoon! En usko tyttöparan ajattelevan samoin, kun saa -elättääkseen lukumiehen ja tusinan pieniä professorin alkuja. -Emme puutu nyt asiaan, mutta odotamme sopivaa tilaisuutta ja -autamme heitä, vaikkeivät he haluaisikaan sitä. Olen Jolle -kiitollisuudenvelassa kasvatuksestani eikä hän velanmaksusta -varmaankaan kieltäydy. - -Niin he päättivät, löivät kättä sen päälle ja jatkoivat sitten -kulkuaan edestakaisin huoneessa. He olivat entistä onnellisempia, ja -heidän kaunis kotinsa tuntui entistä enemmän kodilta, kun he saivat -jakaa yltäkylläisyydestään kovempiosaisille. - - - - -22 - -DAISY JA DEMI - - -Marchin suvun kallisarvoisimmat ja tärkeimmät jäsenet, Daisy ja Demi, -olivat nyt päässeet valtansa huipulle. Kolmi- ja nelivuotiaina lapset -näet alkavat ajaa oikeuksiaan ja onnistuvatkin useammin kuin monet -vanhemmat. Jos mikään kaksospari on ollut vaarassa tulla perin juurin -hemmotelluksi, niin ainakin Brooken pikku lörpöttelijät. - -He olivat tietysti maailman ihmeellisimpiä lapsia: jo kahdeksan -kuukauden ikäisinä he osasivat kävellä, puhuivat sujuvasti vuoden -vanhoina ja kaksivuotiaina saivat paikkansa ruokapöydässä, jossa he -käyttäytyivät niin sievästi, että se ihastutti suuresti katselijoita. -Kolmivuotiaana Daisy pyysi neulaa ja lankaa ja tosiaan kyhäsi -kukkaron neljällä pistolla. Niin ikään hän perusti oman taloutensa -tarjoilupöydälle ja hoiteli niin taidokkaasti pikku liettään, että -ylpeyden kyynelet kohosivat vanhan Hannan silmiin. Demi opetteli -aakkosia isoisän johdolla, joka oli keksinyt uuden tavan opettaa -kirjaimia antamalla pojan muodostaa ne käsivarsiensa ja jalkojensa -avulla. Jo aikaisin pojassa ilmeni teknisiä taipumuksia. Se -ilahdutti isää, mutta äiti oli aivan hämmennyksissään, kun poika sai -lastenkamarin aivan sekaisin koneillaan. Hän rakensi 'ompelukoneen', -joka oli salaperäisesti kyhätty kokoon nauhoista, tuoleista, -nuppineuloista ja puolista, viimeksi mainittujen oli määrä korvata -pyörät. Toisen kerran oli korkean tuolin selustalle ripustettu kori; -Demi koetti turhaan hinata siinä ylös hyväuskoista sisartaan, joka -nöyrästi salli pikku päätään kolhittavan, kunnes äiti tuli hänet -pelastamaan. Nuori keksijä huomautti harmissaan, että hän oli vain -yrittänyt kuljettaa siskoa hississä. - -Lapset olivat luonteeltaan aivan erilaiset, mutta sopivat yhteen -eivätkä juuri riidelleet enempää kuin kolmesti päivässä. Demi -tietysti tyrannisoi Daisya, mutta puolusti häntä ritarillisesti -toisten hyökkäyksiltä. - -Daisy oli veljensä alhainen orja ja palvoi tätä maailman -täydellisimpänä olentona. Tyttö oli punaposkinen, pullea ja -päivänpaisteinen olento, joka löysi tien kaikkien sydämiin. Hän oli -kuin luotu suudeltavaksi ja hyväiltäväksi, ja hänet tuotiin aina -vieraiden ihailtavaksi. Suloisimmalta puoleltaan hän oli suorastaan -enkelimäinen, mutta muutamat pienet ilkeydet tekivät hänestä -ihastuttavan inhimillisen. Hänen pienessä maailmassaan paistoi aina -aurinko. Aamuisin hän kömpi yöpaitasillaan ikkunaan: - --- Voi, kaunis päivä, voi kaunis päivä! - -Kaikki ihmiset olivat hänen ystäviään ja hän jakeli suukkoja niin -luottavaisena vieraillekin, että piintyneinkin vanhapoika heltyi ja -lapsirakkaat ihmiset joutuivat haltioihinsa. - --- Daisy rakastaa kaikkia, hän kerran huudahti ja avasi sylinsä -toisessa kädessä lusikka, toisessa muki, ikään kuin hän olisi ollut -valmis syleilemään ja ruokkimaan koko maailmaa. - -Kun tyttö kasvoi, hänen äitinsä alkoi tuntea Kyyhkyslakassa -samanlaisen hellän ja iloisen olennon vaikutusta kuin ennen kotona -Bethin eläessä. Ja hän rukoili, ettei joutuisi kokemaan samanlaista -menetystä. Isoisä sanoi Daisya usein Bethiksi, ja isoäiti vartioi -häntä väsymättä kuin korjatakseen jonkin laiminlyöntinsä. - -Demi oli amerikkalaisittain tiedonhaluinen. Hän kyseli alituisesti -ja oli toisinaan aivan onneton, kun ei saanut tyydyttäviä vastauksia -loputtomiin tiedusteluihinsa. - -Hänessä ilmeni isoisän suureksi iloksi taipumuksia myös filosofiaan. -Tällä oli tapana käydä sokratesmaisia keskusteluja hänen kanssaan ja -silloin tällöin varhaiskypsä oppilas pani opettajansa pussiin, mikä -herätti peittelemätöntä tyytyväisyyttä naisväessä. - --- Mikä saa minun jalkani liikkumaan, ukki? kysyi nuori filosofi -eräänä iltana tarkastellen ankaran telmimisen jälkeen miettiväisenä -noita ruumiinsa liikkuvia osia. - --- Sinun pieni tahtosi, Demi, vastasi viisas vanhus silitellen -nöyränä pojan vaaleaa päätä. - --- Mikä se pieni tahto on? - --- Se on semmoinen, joka panee ruumiisi liikkeelle, niin kuin jousi -saa minun kelloni rattaat pyörimään kuten äsken näit. - --- Avaa minut! Minä tahdon nähdä mikä minussa pyörii. - --- En minä osaa avata sinua, niin kuin et sinäkään kelloa. Jumala -vetää sinut ja sinä käyt niin kauan kuin Hän tahtoo. - --- Käynkö? Demin ruskeat silmät kävivät suuriksi ja iloisiksi kun hän -omaksui tämän uuden ajatuksen. -- Vedetäänkö minut niin kuin kello? - --- Kyllä, mutta en voi näyttää sinulle miten se tapahtuu, sillä se -toimitetaan silloin, kun me emme näe. - -Demi tunnusteli selkäänsä päästäkseen selville, oliko se samanlainen -kuin kellon tausta. Sitten hän sanoi vakavana. - --- Jumala tekee sen kai silloin kun minä nukun. - -Nyt seurasi tarkka selitys, jota poika kuunteli niin kiinnostuneena, -että isoäiti huomautti levottomana: - --- Hyvä ystävä, onko sinusta viisasta puhua tuollaista lapselle? Hän -saa pian ryppyjä otsaansa ja rupeaa tekemään kysymyksiä, joihin on -mahdotonta vastata. - --- Jos hän on kyllin vanha tekemään kysymyksiä, hän on myös kyllin -vanha saamaan niihin oikeat vastaukset. Minä en pane ajatuksia hänen -päähänsä, vaan autan häntä omien ajatustensa selvittelemisessä. -Lapset ovat viisaampia kuin me, ja minä olen varma, että poika on -ymmärtänyt joka sanan, minkä olen sanonut. Kas niin, Demi, sano -minulle missä sinun tahtosi on? - -Jos poika olisi Alkibiadeen tavoin vastannut: Kautta jumalten, -Sokrates, en tiedä, hänen isoisänsä ei olisi hämmästynyt. Mutta -seistyään hetken toisella jalallaan kuin mietteliäs haikara poika -vastasi tyynesti ja vakuuttavasti: -- Minun pikku mahassani. Sen -kuultuaan vanhan herran täytyi vain yhtyä isoäidin nauruun ja jättää -metafysiikka rauhaan. - -Äiti olisi voinut käydä levottomaksi, jollei Demi olisi selvästi -osoittanut olevansa tavallinen poikalapsi huolimatta filosofisista -harrastuksistaan. Usein sellaisten keskustelujen jälkeen, jotka -saivat Hannan merkitsevästi nyökytellen ennustamaan, ettei poika -eläisi kauan, Demi käänsi esille toisen puolen luonteestaan ja -haihdutti hänen pelkonsa jollakin kujeellaan, joilla rakkaat -likaiset, pahankuriset veijarit säikyttelevät ja riemastuttavat -vanhempiaan. - -Meg oli omaksunut joukon kasvatusperiaatteita, joita hän koetti -noudattaa. Mutta milloin on äiti voinut vastustaa noiden -pikkuihmisten ovelaa viekkautta, kekseliäitä verukkeita tai -rauhallista häikäilemättömyyttä, jotka jo varhain osoittivat heidän -kehittyneen taitaviksi petkuttajiksi. - --- Nyt et saa enää rusinoita, Demi, muuten tulet kipeäksi, sanoo äiti -pikkumiehelle, joka säännöllisesti tarjoaa apuaan kun valmistetaan -rusinavanukasta. - --- Minusta on kivaa olla kipeä. - --- Mutta minä en halua sinun tulevan kipeäksi. Juoksehan nyt tiehesi -ja mene vaikka auttamaan Daisya, joka leipoo piirakoita. - -Poika tottelee vastahakoisesti, mutta hänen kärsimänsä vääryys jää -kivistelemään mieleen, ja tilaisuuden tullen hän hankkii korvauksen -tekemällä ovelan kaupan äidin kanssa. - --- Nyt te olette kilttejä ja minä leikin teidän kanssanne mitä vain -haluatte, lausuu Meg taluttaessaan keittiöapulaisiaan yläkertaan, kun -vanukas on kaikella kunnialla saatu vuokaan hyytymään. - --- Varmastiko, äiti? kysyy Demi, jonka päähän välähtää loistava -keksintö. - --- Aivan varmasti, ihan mitä haluatte, vastaa lyhytnäköinen äiti, -joka valmistautuu laulamaan heille "Kolme pientä kissinpoikaa" -kymmeneen kertaan tai viemään heidät sämpylöitä ostamaan. Mutta Demi -paneekin hänet ahtaalle vastaamalla kylmäverisesti: - --- Sitten mennään syömään kaikki rusinat. - -Jo-täti oli molempien paras leikkitoveri ja uskottu, ja kolmikko -pani usein koko talon mullin mallin. Amy-tätiin he olivat vasta nyt -tutustuneet, Beth-täti häipyi pian hämäräksi muistoksi, mutta Jo-täti -oli heille elävää todellisuutta, ja lapset käyttivät häntä hyväkseen -tädin itsensä suureksi iloksi. Mutta herra Bhaerin tultua Jo unohti -leikkitoverinsa, joiden mielet valtasi tyrmistys ja lohduttomuus, -Daisy joka oli tottunut kaupittelemaan suukkosia, menetti parhaan -asiakkaansa. Tarkkanäköinen Demi huomasi pian, että Jo-täti leikki -mieluummin 'partasedän' kanssa kuin hänen. Mutta vaikka hän olikin -loukkaantunut, hän salasi surunsa, koska ei tahtonut suututtaa -kilpailijaansa, jonka taskussa oli loppumaton suklaanappivarasto ja -kello, jota sai pudistella mielin määrin. - -Näitä hauskoja oikeuksia olisi voinut pitää lahjomisena, mutta Demi -ei ottanut asiaa siltä kaimalta, vaan suosi 'partasetää' edelleen -lämpimästi. Daisy puolestaan osoitti tälle hellyyttään jo kolmannella -tapaamiskerralla ja piti hänen olkapäätään valtaistuimenaan, hänen -käsivarttaan turvanaan ja hänen antimiaan kallisarvoisina aarteina. - -Professorin asiat, mitä laatua ne sitten lienevät olleet, pidättivät -häntä päivästä toiseen kaupungissa, ja kului tuskin iltaa, jolloin -hän ei olisi tullut tervehtimään -- niin, hän kysyi aina pastori -Marchia, joten tämä kai veti häntä sinne. Siinä luulossa tämä -verraton isä ainakin oli ja syventyi aina pitkiin keskusteluihin -sukulaissielunsa kanssa, kunnes terävänäköisemmän tyttärenpojan -satunnainen huomautus äkkiä paljasti hänelle asian oikean laidan. - -Eräänä iltana herra Bhaer taloon tullessaan jäi seisomaan kirjaston -kynnykselle hämmästyneenä näystä, jonka hän kohtasi. Pastori -makasi pitkin pituuttaan lattialla tukevat sääret ilmassa ja hänen -vieressään makasi Demi, joka koetti lyhyine punasukkaisine jalkoineen -matkia isoisän asentoa. Molemmat olivat niin syventyneet puuhaansa, -etteivät lainkaan huomanneet katselijaa, ennen kuin tämä puhkesi -raikuvaan nauruun, jolloin Jo hätääntyneenä huudahti: - --- Isä, isä, professori on täällä! - -Mustat sääret painuivat lattialle, harmaa pää kohosi pystyyn ja -opettaja sanoi tyynen arvokkaasti: - --- Hyvää iltaa, herra Bhaer. Suokaa anteeksi, viivyn vielä hetken, -oppituntimme loppuu aivan heti. Kas niin Demi, muodosta nyt kirjain -ja sano mikä se on. - --- Minä osaan sen! Muutaman kerran nytkähdeltyään punaiset sääret -kohosivat ilmaan muodostaen kulman, ja etevä oppilas huusi -voitonriemuisena: -- Tämä on V, ukki, tämä on V! - --- Isä on mainio koulumestari, nauroi Jo, kun vanha herra kömpi -seisomaan ja tyttärenpoika koetti seisoa päällään osoittaakseen -iloaan oppitunnin päättymisestä. - --- Mitä sinä olet tänään puuhannut, Bübchen? kysyi herra Bhaer ja -poimi voimistelijan polvelleen. - --- Minä olin katsomassa pikku Meriä. - --- Entä mitä teit siellä? - --- Minä annoin sille suukon, tokaisi Demi peittelemättä. - --- No mutta sinäpä alat varhain. Mitä pikku Meri siitä arveli? -ripitti professori pientä rikollista, joka seisoi hänen polvellaan -takintaskuja kaivellen. - --- No se tykkäsi siitä ja se antoi minulle suukon ja se oli minusta -kivaa. Eikös pikku pojat tykkää pikku tytöistä? jatkoi Demi suu -täynnä suklaata ja naama tyytyväisyydestä loistaen. - --- Sinä pikku kukonpoika! Mistä sinä sen sait päähäsi? kysyi Jo, jota -nämä viattomat paljastukset huvittivat yhtä paljon kuin professoria. - --- Ei se ole minun päässäni, se on minun suussani, vastasi Demi ja -pisti esiin kielensä, jolla näkyi suklaanappi. - --- Säästä toki muutama suklaanappi pienelle ystävättärellesi. -Suloista suloiselle, pikku mies. Herra Bhaer tarjosi Jollekin niin -kauniisti hymyillen, että tästä tuntui kuin hänelle olisi tarjottu -jumalten nektaria. Demikin näki hymyn, pani sen merkille ja kysäisi -epähienosti: - --- Tykkäävätkö isot pojat isoista tytöistä, setä? - -Herra Bhaer ei osannut valehdella. Hän vastasi sen vuoksi -epämääräisesti, että he taisivat toisinaan pitääkin. Ääni, jolla -selitys annettiin, sai pastori Marchin laskemaan vaateharjan -kädestään, istahtamaan nojatuoliin sen näköisenä, kuin 'pikku -kukonpoika' olisi saanut hänen päähänsä ajatuksen, joka oli sekä -suloinen että katkera. - -Miksi Jo-täti tavatessaan Demin hetkeä myöhemmin astiakaapilla -melkein rutisti hänet hengiltä, vaikka poika oli luullut saavansa -toruja, ja miksi hän jatkoi tätä uutta kasvatustapaa antamalla -odottamatta pojalle suuren marmeladileivän, jäi Demille arvoitukseksi. - - - - -23 - -SATEENVARJON ALLA - - -Sillä aikaa kuin Laurie ja Amy astelivat plyyssimatoilla -järjestellessään kotiaan ja rakennellessaan hauskoja tulevaisuuden -suunnitelmia, herra Bhaer ja Jo nauttivat aivan toisenlaisista -kävelyretkistä pitkin kuraisia teitä ja savisia peltoja. - --- Minulla on aina ollut tapana käydä iltaisin kävelemässä enkä -ymmärrä, miksi minun pitäisi luopua siitä vain sen vuoksi, että usein -satun tapaamaan professorin jaloittelemassa, tuumi Jo kohdattuaan -tämän jo kolmisen kertaa ulkona. - -Megin luo johti kaksi tietä, mutta valitsipa Jo niistä kumman hyvänsä -aina hän tapasi professorin joko meno- tai tulomatkalla. Hän käveli -aina kiireesti eikä näyttänyt huomaavan Jota ennen kuin tämä oli -aivan hänen edessään. Silloin hän oli hämmästyvinään ikään kuin hän -likinäköisyytensä vuoksi ei olisi aikaisemmin tuntenut tulijaa. Jos -Jo oli menossa Megin luo, professorilla oli aina jotakin lapsille -vietäväksi, jos taas tyttö oli kotimatkalla, herra Bhaer oli ollut -kävelemässä joen rannalla ja oli juuri aikeissa tulla tervehtimään -Marcheja mikäli nämä eivät olleet kyllästyneet hänen alituisiin -vierailuihinsa. - -Asiain näin ollen Jo ei voinut muuta kuin kohteliaasti tervehtiä -häntä ja toivottaa hänet tervetulleeksi. Jos hän oli kyllästynyt -professorin käynteihin, hän salasi erinomaisen taitavasti -ikävystymisensä, ja piti aina huolta, että illallisella tarjottiin -kahvia, "koska Friedrich -- tarkoitan herra Bhaer -- ei pidä teestä". - -Jo toisella viikolla kaikki olivat huomanneet mitä oli tekeillä, -mutta kukaan ei ollut näkevinään muutosta, joka Jon olemuksessa oli -tapahtunut. He eivät kyselleet miksi hän lauleli työtä tehdessään, -järjesti tukkansa kolmesti päivässä ja palasi niin säteilevänä -iltakävelyiltään. Eikä kukaan näyttänyt huomaavan, että professori -Bhaer pastorin kanssa filosofoidessaan antoi hänen tyttärelleen -rakkauden oppitunteja. - -Jo ei edes osannut rakastua säädyllisesti, vaan koetti ankarasti -hillitä tunteitaan. Se ei kuitenkaan onnistunut, ja siksi tyttö oli -jokseenkin levottomassa mielentilassa. Hän pelkäsi kuollakseen, että -hänelle naurettaisiin, kun hän luopui kiihkeästi julistamistaan -riippumattomuusperiaatteista. Laurie oli kaikkein suurin pelonaihe. -Mutta Laurien uusi hallitsijatar sai miehensä käyttäytymään -moitteettomasti eikä hän milloinkaan julkisesti nimittänyt -herra Bhaeria hauskaksi vanhaksi kaveriksi, ei vihjaillut Jon -kaunistuneeseen ulkomuotoon eikä osoittanut lainkaan hämmästyvänsä, -vaikka näki professorin hatun melkein joka ilta Marchin naulakossa. -Mutta kaikessa hiljaisuudessa hän riemuitsi ja toivoi, että pian -koittaisi aika, jolloin hän voisi lahjoittaa Jolle sopivaksi -vaakunaksi lautasen, jota koristi ryhmysauvaa kantava karhu. - -Parin viikon ajan professori kävi talossa säännöllisesti kuin ainakin -sulhasmies. Mutta sitten häntä ei näkynyt kolmeen päivään. Se sai -kaikki totisiksi ja Jon ensin miettiväiseksi, mutta sitten -- voi -niitä tunteita -- vihaiseksi. - -Hän on tietystikin kyllästynyt meihin ja lähtenyt kotiin yhtä äkkiä -kuin ilmestyikin. Eihän se minua liikuta, mutta olisin luullut, että -hän olisi herrasmiehen lailla käynyt jättämässä jäähyväiset, mietti -Jo katsellen epätoivoisen näköisenä portille pukeutuessaan eräänä -synkkänä iltapäivänä tavanmukaiselle kävelylleen. - --- On parasta ottaa mukaasi sateensuoja; näyttää tulevan sade, sanoi -rouva March, joka huomasi, että Jolla oli päässään uusi hattunsa, -mutta ei puhunut siitä mitään. - --- Niin, äiti. Tarvitsetko jotakin kaupungilta? Minun on mentävä -ostamaan paperia, vastasi Jo ja solmi peilin ääressä hattunsa -rusettia, ettei hänen tarvinnut katsoa äitiin. - --- Tarvitsen vähän neliniitistä palttinaa, kirjeen yhdeksännumeroisia -silmäneuloja ja kaksi metriä kapeaa vihreätä nauhaa. Onko sinulla -tukevat kengät jalassa ja jotakin lämmintä viitan alla? - --- Kyllä kai, Jo vastasi hajamielisenä. - --- Jos satut tapaamaan herra Bhaerin, niin tuo hänet mukanasi teelle. -Alan jo kaivata tuota kunnon miestä, lisäsi rouva March. - -Sen Jo kuuli, mutta ei vastannut, suuteli vain hellästi äitiään -ja lähti kiireesti. Huolimatta sydänsurustaan hän tunsi lämmintä -kiitollisuutta. - --- Miten hyvä äiti onkaan minulle! En ymmärrä miten ne tytöt tulevat -toimeen, joilla ei ole äitiä huolia huojentamassa. - -Kangaskaupat eivät sijainneet samassa kaupunginosassa kuin virastot, -pankit ja tukkuvarastot, missä herrat yleensä asioivat. Mutta -Jo huomasi harhailevansa sillä suunnalla, vaikka ei vielä ollut -toimittanut ainoatakaan asiaansa. Hän kulki hitaasti kuin jotakuta -odotellen, tarkasteli epänaisellisen kiinnostuneena eräässä ikkunassa -näkyviä koneita ja toisessa olevia villanäytteitä. Hän kompasteli -tynnyreihin ja väisteli laskeutuvia villapaaleja. Kiireiset työmiehet -töykkivät häntä ja näyttivät ajattelevan: -- Mitä hiidessä tuo nainen -täältä hakee? - -Poskelle putoava sadepisara palautti Jon ajatukset pettyneistä -toiveista kastuviin hatunnauhoihin. Pisaroita tippui yhä tiheämmin -ja naisena, vaikkapa rakastuneenakin, Jo tuli ajatelleeksi että -hattu oli vielä pelastettavissa vaikka sydän olikin mennyttä. Hän -muisti sateensuojan, jonka lähtöinnossaan oli unohtanut kotiin. -Murehtimisesta ei ollut hyötyä, ei ollut siis muuta neuvoa kuin -lainata sateensuoja tai kastua läpimäräksi. - -Jo katsahti synkälle taivaalle ja sitten punaisiin hatunnauhoihinsa, -joissa jo näkyi mustia tahroja. Sitten hän katsoi edessään olevaa -kuraista katua ja epäröiden nokista varastoa, jonka oven päällä luki -"Hoffman, Schwartz & Co.", ja mietti ankaran moittivasti: - -Tämä on juuri parahiksi minulle. Kuka minun käski pukeutua -parhaisiini ja tulla tänne haikailemaan siltä varalta, että tapaisin -professorin. Jo, minä häpeän sinun takiasi! Ei, sinä et mene -lainaamaan sateenvarjoa eli siis tiedustelemaan hänen ystäviltään, -missä hän on. Tallustele vain sateessa ja toimita asiasi. Jos tulet -kuolemansairaaksi ja turmelet hattusi, olet sen tosiaan ansainnut. -Kas niin, eteenpäin! - -Näin sanoen Jo ryntäsi kadun poikki niin kiivaasti, että oli vähällä -joutua suurten vaunujen alle ja syöksyi erään arvokkaan, vanhan -herrasmiehen syliin, mistä tämä näkyi kovin pahastuvan. Hiukan -säikähtyneenä Jo ryhdistäytyi, levitti nenäliinan tuhoon tuomittujen -hatunnauhojensa suojaksi ja kiiruhti eteenpäin jalkojen kastuessa yhä -pahemmin ja sateensuojien törmäillessä hänen yläpuolellaan toisiinsa. - -Hänen huomionsa kiintyi siihen, että muuan kulunut, sininen -sateenvarjo pysytteli jatkuvasti hänen turvattoman hattunsa suojana, -ja nostaessaan katseensa hän näki vierellään herra Bhaerin. - --- Taidan tuntea tämän tarmokkaan neitosen, joka pujottelee -pelkäämättä hevosenturpien lomitse ja kulkee urhoollisesti rapakoiden -halki. Mitä teette täällä, ystäväiseni? - --- Olen ostoksilla. - -Herra Bhaer hymyili vilkaistessaan kadun toisella puolella olevasta -etikkatehtaasta vastapäiseen nahka- ja vuotakauppaan, mutta hän sanoi -vain kohteliaasti: - --- Teillä ei ole sateensuojaa. Saanko tulla kantamaan teidän -pakettejanne. - --- Kiitos. - -Jon posket olivat yhtä punaiset kuin hänen hattunsa nauhat ja hän -ihmetteli, mitä professori mahtoi hänestä ajatella. Mutta sillä -ei ollut enää väliä, kun hän huomasi astelevansa professorinsa -käsipuolessa. Hänestä tuntui kuin aurinko olisi äkkiä alkanut paistaa -tavattoman kirkkaasti, koko maailma hymyili taas, ja läpeensä -onnellinen nainen kahlasi nyt kuran halki. - --- Me luulimme teidän jo matkustaneen, sanoi Jo nopeasti, koska hän -tiesi professorin katsovan häntä. Hattu ei peittänyt hänen kasvojaan -ja hän pelkäsi professorin pitävän hänen iloisuuttaan sopimattomana. - --- Luulitteko että lähtisin täältä sanomatta hyvästejä niille -ihmisille, jotka ovat olleet minulle niin äärettömän ystävällisiä? -Bhaer kysyi niin moittivasti, että Jo luuli loukanneensa häntä ja -vastasi sydämellisesti. - --- Ei, en minä. Tiesin että teillä on paljon tekemistä omissa -asioissanne. Mutta meillä oli oikein ikävä teitä, varsinkin isällä ja -äidillä. - --- Entä teillä? - --- Minusta on aina hauskaa tavata teitä, sir. - -Koettaessaan pysyttää äänensä rauhallisena Jo tuli lausuneeksi -nuo sanat kylmäkiskoisesti, ja virallinen puhuttelusana masensi -professorin, hymy haihtui hänen huuliltaan ja hän virkkoi vakavana: - --- Kiitoksia. Tulen käymään vielä kerran ennen kuin matkustan. - --- Te siis todella aiotte lähteä? - --- Minulla ei ole enää mitään tehtävää täällä. Olen toimittanut -asiani. - --- Toivottavasti ne ovat menneet hyvin, lausui Jo kuullessaan -vastauksesta professorin pettymyksen. - --- Kyllä oikeastaan, sillä olen saanut hyvän viran, jonka avulla voin -ansaita elatukseni ja huolehtia pojista. - --- Kertokaa siitä! Minusta olisi hauskaa kuulla kaikki -- pojista, -sanoi Jo innokkaasti. - --- Te olette kovin ystävällinen; kerron mielelläni. Ystävieni avulla -olen päässyt opettajaksi korkeakouluun ja ansaitsen tarpeeksi -voidakseni kouluttaa Franzin ja Emilin. Saan olla kiitollinen siitä, -eikö totta? - --- Tietysti. Miten hauskaa, että saatte mieleisenne toimen ja että -saamme usein tavata teidät ja pojat! huudahti Jo ottaen pojat -selvästi näkyvän riemunsa tekosyyksi. - --- Voi, mutta pelkäänpä ettemme tapaa usein. Tuo paikka on näet -lännessä. - --- Niin kaukana! ja Jo antoi hameen helman pudota maahan ikään kuin -enää ei olisi ollut väliä sillä miten hänen vaatteittensa tai hänen -itsensä kävi. - -Herra Bhaer osasi monia kieliä, mutta naista hän ei ollut vielä -oppinut ymmärtämään. Hän oli kuvitellut tuntevansa Jon jotakuinkin -hyvin, mutta tänään hän joutui ymmälle tämän äänen ja käytöksen -muuttuessa yhtenään. Kohdatessaan professorin Jo oli hämmästynyt, -vaikka näytti ilmeiseltä, että hän oli juuri siksi tullut kävelemään. -Kun professori tarjosi käsivartensa, tyttö tarttui siihen tavalla, -joka sai seuralaisen ilahtumaan, mutta kysyessään oliko Jo kaivannut -häntä hän sai niin kylmän ja muodollisen vastauksen, että hänet -valtasi epätoivo. Kuullessaan hänen menestyksestään tyttö melkein -taputti käsiään -- oliko tämä niin iloinen vain poikien vuoksi? -Saatuaan sitten tietää, mihin hän sijoittuisi asumaan, Jo oli -sanonut: "Niin kaukana!" niin murheellisesti, että professori tunsi -saavansa uutta toivoa. Mutta seuraavassa hetkessä hän oli taas -arjessa, kun Jo virkkoi niin kuin ei olisi mitään muuta ajatellutkaan: - --- Tässä kaupassa minun on käytävä, tuletteko mukaan? En viivy kauan. - -Jo ylpeili kaupantekotaidostaan ja tahtoi nyt tehdä vaikutuksen -seuralaiseensa toimittamalla asiansa nopeasti ja näppärästi. Mutta -hän oli niin kiihtynyt, että kaikki kävikin hullusti. Hän kaatoi -neularasian, muisti että palttinan tuli olla neliniitistä vasta kun -se oli leikattu, antoi väärin rahaa maksuksi ja saattoi itsensä -häpeään pyytämällä silkkinauhaa pumpulikangasosastolta. Herra Bhaer -seisoi vieressä ja seurasi hänen punasteluaan ja kömmähdyksiään. -Sitä katsellessaan hänen oma hämmennyksensä hävisi, sillä hän alkoi -ymmärtää, että erinäisissä tilanteissa naiset, samoin kuin unet, -tietävät päinvastaista kuin näyttää. - -Heidän tullessaan kadulle professori pisti käärön kainaloonsa jo -iloisemman näköisenä ja porskutteli lätäköiden halki, kuin se olisi -ollut suorastaan hauskaa. - --- Eikö osteta jotakin lapsille ja pidetä pienet jäähyväiskekkerit, -kun tulen viimeistä kertaa teidän herttaiseen kotiinne? hän kysyi -pysähtyen hedelmäkaupan ikkunan eteen. - --- Mitä ostettaisiin? kysyi Jo nuuhkien muka ihastuneena kaupan -tuoksuja niin kuin ei olisi ensinkään huomannut professorin viimeisiä -sanoja. - --- Syövätkö he appelsiineja ja viikunoita? kysyi professori -isällisesti. - --- Milloin vain saavat. - --- Pidättekö pähkinöistä. - --- Yhtä paljon kuin orava. - --- Tuossa on hampurilaista rypäleviiniä. Sitä meidän on juotava -isänmaan onneksi. - -Jo rypisti kulmiaan moiselle tuhlaavaisuudelle ja huomautti, -että professori voisi saman tien ostaa korillisen taateleita, -rusinatynnyrin ja mantelisäkin. Sen kuullessaan professori -takavarikoi Jon kukkaron, veti esiin omansa ja teki lopun -kaupanhieronnasta ostamalla monta naulaa rypäleitä, kauniin -hunajapurkin ja kimpun vaaleanpunaisia tuhatkaunoja. Hän tunki kääröt -taskuunsa, ojensi kukat Jolle, ja niin jatkettiin matkaa sateensuojan -alla. - --- Neiti March, pyytäisin teiltä suosionosoitusta, aloitti professori -heidän käveltyään puolen korttelin matkan kurassa. - --- Niin, sir. Jon sydän alkoi lyödä niin kiivaasti, että hän pelkäsi -professorinkin kuulevan sen. - --- Rohkenen esittää pyyntöni sateesta huolimatta, koska aikani on -täpärällä. - --- Niin, sir, sanoi Jo ja oli vähällä rutistaa kukat piloille. - --- Ostaisin mekon pikku Tinalleni, mutta en ymmärrä lainkaan -sellaisia asioita. Tahtoisitteko olla ystävällinen ja auttaa minua -valitsemaan? - --- Kyllä, sir. Josta tuntui kuin hän äkkiä olisi vajonnut -jääkellariin. - --- Ostaisin myös hartiahuivin Tinan äidille, hän on niin köyhä ja -sairas ja miehestä on vain vaivaa. Niin, lämmin, pehmeä hartiahuivi -olisi varmaan tervetullut pienelle äitiraukalle. - --- Autan teitä mielelläni, herra Bhaer, vastasi Jo ja ryhtyi -pontevasti kaupantekoon. - -Herra Bhaer jätti sen Jon huoleksi, ja niinpä hän valitsi pienen -sievän mekon Tinalle ja pyysi sen jälkeen hartiahuiveja nähtäväksi. -Myyjä joka oli itse perheenisä, osoitti mielenkiintoa pariskuntaa -kohtaan luullen heidän suorittavan omia perheostoksiaan. - --- Vaimonne pitää varmaan tästä. Se on hyvää laatua, kauniin värinen -ja yksinkertainen ja arvokas, hän sanoi levittäen pehmeän, harmaan -huivin Jon hartioille. - --- Miellyttääkö tämä teitä, herra Bhaer? kysyi Jo ja kääntyi ympäri -mielissään, kun sai kätkeä kasvonsa. - --- Erinomaisesti, me otamme sen, vastasi professori ja hymyili -itsekseen maksaessaan samalla kun Jo kulki tarkastamassa tavaroita -kuin tottunut ostaja ainakin. - --- Lähdemmekö nyt kotiin? kysyi professori ikään kuin nämä sanat -olisivat olleet hänestä kovin mieluisat. - --- Lähdetään, on jo myöhäistä ja minua väsyttää. Jon ääni kuulosti -surullisemmalta kuin hän itse aavisti. Aurinko tuntui peittyneen -yhtä nopeasti kuin oli ilmestynytkin, maailma muuttui taas kurjaksi -ja kuraiseksi, ja hän huomasi äkkiä, että hänen jalkojaan palelsi, -päätä pakotti ja sydäntä vilutti ja särki vielä enemmän. Herra Bhaer -oli lähdössä pois. Jo oli hänelle vain ystävä. Kaikki oli ollut -erehdystä, mitä pikemmin koko juttu oli ohi, sitä parempi. Näissä -mietteissä Jo viittoili lähestyvää raitiovaunua pysähtymään niin -kiivaasti, että tuhatkaunot putosivat kadulle ja turmeltuivat pahoin. - --- Tämä ei ole meidän vaunumme, sanoi professori, antoi vaunulle -merkin jatkaa matkaa ja kumartui poimimaan maasta kukkaparat. - --- Anteeksi, en erottanut nimeä. No ei se mitään, kyllä minä jaksan -kävelläkin. Olen tottunut rämpimään rapakoissa, vastasi Jo räpytellen -silmiään, sillä hän ei mistään hinnasta halunnut pyyhkiä niitä -professorin nähden. - -Herra Bhaer huomasi kyynelet hänen poskillaan, vaikka tyttö käänsi -päänsä pois. Näky liikutti häntä syvästi, hän kumartui tytön puoleen -ja kysyi äänellä, johon sisältyi paljon: - --- Ystävä kulta, miksi te itkette? - -Jollei Jo olisi ollut tottumaton tällaisiin tilanteisiin, hän olisi -sanonut, ettei itkenyt vaan hänellä oli nuha, tai keksinyt jonkin -muun naisellisen hätävalheen. Mutta tämä kaikkea muuta kuin arvokas -olento vastasi nyyhkäisten: - --- Siksi, että te lähdette pois. - --- Luojan kiitos! huudahti herra Bhaer ja onnistui lyömään käsiään -yhteen sateensuojasta ja paketeista huolimatta. -- Jo, en voi -tarjota teille muuta kuin rakkautta, paljon rakkautta. Tulin -tänne nähdäkseni, välitättekö siitä, olenko minä teille muutakin -kuin ystävä. Olenko? Onko teidän sydämessänne pieni sija vanhalle -Fritzille? hän jatkoi samaan hengenvetoon. - --- On, on, sanoi Jo. Professori oli tyytyväinen, sillä Jo tarttui -molemmin käsin hänen käsivarteensa ja loi häneen katseen, jolla -ilmaisi olevansa onnellinen saadessaan vaeltaa koko elämänsä hänen -rinnallaan, vaikka ei saisi päänsä päälle muuta suojaa kuin vanhan -sateenvarjon. Kaikki oli hyvin, kun 'vanha Fritz' sitä kantoi. - -Kosinta tapahtui todella hankalissa olosuhteissa, sillä vaikka -herra Bhaer olisi tahtonut laskeutua polvilleen Jon eteen, ei hän -kuran tähden voinut; hän ei liioin voinut tarjota tytölle kättään -kuin kuvaannollisesti, koska molemmat olivat täynnä tavaraa, eikä -toki käynyt päinsä osoittaa hellyyttä keskellä katua, vaikka Bhaer -oli kyllä vähällä tehdä niin. Hän ilmaisi siis ihastuksensa vain -katsomalla tyttöön kasvoillaan niin säteilevä ilme, että hänen -parrassaan olevat sadepisaratkin näyttivät kimaltelevan sateenkaaren -väreissä. Jollei hän jo olisi rakastanut Jota, hän tuskin olisi -silloin ihastunut tähän, sillä tyttö ei ollut ensinkään rakastettavan -näköinen; hameenliepeet olivat surkeassa tilassa, päällyskengät -kurassa nilkkoihin saakka ja hattu pilalla, mutta hän oli herra -Bhaerin mielestä maailman kaunein nainen. Jon mielestä professori oli -puolestaan jumalaisempi kuin koskaan ennen huolimatta siitä, että -hänen hatunlierinsä lerpattivat ja valuivat vettä (hän näet piti koko -ajan sateensuojaa Jon yllä), ja jokainen hansikkaansormi kaipasi -neulaa ja lankaa. - -Ohikulkijat varmaan luulivat heitä hiukan hassahtaneiksi, sillä he -eivät välittäneet pysäyttää raitiovaunua, vaan astelivat hitaasti -edelleen kiinnittämättä huomiota yhä sakenevaan pimeyteen ja usvaan. -Eivät he piitanneet mitä ihmiset ajattelivat, sillä he nauttivat -siitä onnellisesta hetkestä, joka harvalle ihmiselle suodaan useammin -kuin kerran. Tämä ihmeellinen hetki tekee vanhan nuoreksi, köyhän -rikkaaksi ja ruman kauniiksi. Professori oli sen näköinen kuin olisi -vallannut kuningaskunnan eikä elämä tuntunut enää voivan tarjota -suurempaa onnea. Jo asteli hänen rinnallaan kuin hänen paikkansa -olisi aina ollut siinä eikä hän ymmärtänyt, kuinka hän koskaan olisi -saattanut valita toisen osan. Jo tietysti aloitti keskustelun: - --- Friedrich, miksi ette... - --- Voi taivas, tuota nimeä ei kukaan ole käyttänyt Minnan kuoleman -jälkeen! huudahti professori ja pysähtyi keskellä lammikkoa katsomaan -Jota kiitollisen ihastuneena. - --- Sanon teitä mielessäni aina siksi. En ollenkaan ajatellut, en sano -enää niin, jollette pidä siitä. - --- Ettenkö pitäisi siitä? En osaa sanoa kuinka kallis se nimi on -minulle. Ja sano minua sinuksi. - --- No niin, miksi sinä et kertonut tätä kaikkea minulle aikaisemmin? -kysyi Jo arasti. - --- Nyt minun täytyy avata sinulle koko sydämeni, mutta teen sen -mielelläni, koska tästä lähtien sinä saat sen hoitoosi. Katsohan, oma -Joni -- voi sinun rakasta, pientä hassua nimeäsi! olisin tahtonut -sanoa sinulle jotakin jo sinä päivänä, jolloin lähdit New Yorkista, -mutta luulin, että olit kihloissa komean ystäväsi kanssa ja siksi en -sanonut. Olisitko myöntynyt, jos olisin puhunut silloin? - --- En tiedä. Tuskin olisin, sillä siihen aikaan minulla ei ollut -sydäntä lainkaan. - --- Sitä minä en usko. Sydämesi vain uinui. Niin, ensirakkaus on aina -paras, mutta sitä en rohkene odottaa. - --- Niin, ensimmäinen rakkaus on paras, ja sinä saat olla tyytyväinen, -sillä en ole milloinkaan rakastanut ketään muuta kuin sinua. Teddy -oli vasta poika ja unohti kohta pikku ihastuksensa, sanoi Jo -innokkaana korjaamaan professorin erehdyksen. - --- Hyvä! Niinpä olen onnellinen ja uskon, että annat minulle koko -rakkautesi. Olen odottanut niin kauan, että minusta on tullut -itsekäs, kuten pian saat huomata, pikku professorinrouva. - --- Minä pidän siitä, huudahti Jo ihastuneena uuteen nimeensä. --- Mutta kerro nyt mikä sinut sitten toi tänne juuri kun eniten -tarvitsin sinua? - --- Tämä, sanoi professori ja kaivoi liivintaskustaan pienen, -rypistyneen paperinpalan. - -Jo levitti sen ja joutui hämilleen, sillä paperissa oli hänen -kirjoittamansa runo. Hän oli joskus lähettänyt sen erääseen -sanomalehteen, joka maksoi hyvän hinnan runoista. - --- Kuinka tämä voi tuoda sinut tänne? kysyi Jo ihmetellen mitä -professori tarkoitti. - --- Löysin sen sattumalta. Tunsin nimet ja tekijän nimikirjaimet ja -löysin siitä erään pienen säkeen, joka tuntui kutsuvan minua. Lue se, -niin huomaat. Minä pidän huolen, ettet astu vesilätäkköihin. - -Jo totteli ja silmäili nopeasti rivit, joille hän oli antanut nimen: - - ULLAKOLLA - - Lipasta neljä vierekkäin - on vuotten pölyt kansillaan. - Ne täytti neljä tyttöstä - aarteillaan lapsuusvuosinaan. - - Näät nimen joka kannessa - sä pojan käden piirtämän. - Ja lippaat kertoo tarinaa - vaiheista parven hilpeän. - - "Meg" ensi lippaan nimi on. - Siell' sievästi on tallella - muistoja elon rauhaisan, - häähuntu, lapsen kihara. - - Vaan vanhat lelut lippaan tään - sai pikku Meg jo omakseen. - Ja nuoren äidin onni on - nyt antaa hoivaa perheelleen. - - "Jo" nimi toisen, naarmuisen. - Päättömäin nukkein joukossa - on haaveet, muistot mieluiset - tallella päiväkirjassa. - On runot keskeneräiset - ja mietteet varhain vanhenneen. - Hän rakkautta odottaa - lohduksi yksinäisyyteen. - - Oi Beth, viel' kädet surevat - sun lippaas kannen puhdistaa - ja muistot perheen enkelin - nyt pikku arkkuun tallettaa: - tuon myssyn viimeks käytetyn - ja pyhäinkuvan rakkahan. - Virsien laulamiesi - kuulemme vielä kaikuvan. - - Ritarin kilpeen "Amy" on - piirretty viime kantehen. - Hiusnauhat, viuhkat vaalenneet, - kukkaset, kirjeet poikien - ja tanssikengät kuluneet - iloista kertoo nuoruuden. - Prinsessa sai jo ritarin - ja löysi toden rakkauden. - - Lipasta neljä vierekkäin, - on vuotten pölyt kansillaan. - On neljä naista oppineet - jo rakastamaan, toimimaan. - Yks heistä ennen mennyt on, - vaan rakkaimmaksi aina jää. - Suo Isä, valos siunata - sisarten muiden elämää. - - J.M. - --- Tämä on hirveän huono runo, mutta se kuvaa tunteitani kerran kun -olin hyvin yksinäinen ja itkin pitkät itkut ullakolla. Mieleeni -ei juolahtanut, että tämä runo voisi juoruta, sanoi Jo ja repi -paperinpalan, jota professori oli säilyttänyt kauan kalliina -aarteenaan. - --- Antaa sen mennä, se on tehnyt tehtävänsä ja minä saan uuden, kun -luen sen ruskean kirjan, jossa sinun salaisuutesi ovat, sanoi herra -Bhaer hymyillen katsellessaan miten paperinpalat lentelivät tuulessa. --- Niin, hän lisäsi vakavana, luin sen ja ajattelin: hänellä on -suruja, hän on yksin ja rakkaus voisi lohduttaa häntä. Minun tunteeni -häntä kohtaan ovat syvät. Enkö menisi sanomaan hänelle: "Tässä on -sydämeni, jos se vain kelpaa vastalahjaksi siitä mitä pyydän, niin -ota se omaksesi." - --- Ja sitten tulit ja sait nähdä, että se olikin mitä kallein aarre, -jota juuri kaipasin, kuiskasi Jo. - --- Aluksi en rohjennut uskoa sitä, vaikka otitkin minut niin -herttaisesti vastaan. Mutta kohta aloin toivoa ja silloin tuumin: -"Aion saada hänet vaikka henki menisi", ja niin minä aionkin, -huudahti herra Bhaer nyökäten päättäväisesti ikään kuin heitä -ympäröivä tiheä sumu olisi ollut varustus, joka hänen oli voitettava. - -Jon mielestä se kuulosti suurenmoiselta ja hän päätti tulla ritarinsa -arvoiseksi, vaikka tämä ei tullutkaan loistavissa varustuksissa ja -uljaalla ratsulla häntä noutamaan. - --- Miksi viivyit niin kauan? kysyi Jo samassa, sillä hänestä oli -niin hauskaa tehdä luottamuksellisia kysymyksiä ja saada niihin -miellyttäviä vastauksia, että ei voinut pysyä vaiti. - --- Se ei ollut helppoa, mutta enhän hennonut viedä sinua onnellisesta -kodistasi, ennen kuin minulla oli tiedossa sinulle toinen koti. -Kuinka olisin voinut pyytää sinua luopumaan niin paljosta vanhan -miehen vuoksi, jolla ei ole muuta omaisuutta kuin vähän oppia. - --- Minä olen iloinen köyhyydestäsi. En voisi sietää rikasta miestä, -sanoi Jo päättäväisesti ja lisäsi sitten hiljemmin: -- Älä pelkää -köyhyyttä. Olen kyllin kauan ollut sen tuttavana, pelkoni on -haihtunut, ja teen mielelläni työtä niiden hyväksi, joita rakastan. -Äläkä liioin sano itseäsi vanhaksi. Nelikymmenvuotiaana mies on -parhaassa iässään. Rakastaisin sinua sitä paitsi vaikka olisit -seitsemänkymmenen. - -Sanat liikuttivat professoria siinä määrin, että hän olisi mielellään -kaivanut nenäliinan esille. Mutta koska se ei käynyt päinsä, Jo -kuivasi hänen silmänsä omaan nenäliinaansa ja sanoi sitten nauraen -ottaessaan pari kääröä professorin käsistä: - --- Olen ehkä karskiluontoinen, mutta nyt ainakin käyttäydyn -asianmukaisesti, sillä naisen varsinaisena tehtävänähän pidetään -kyynelten kuivaamista ja taakkojen huojentamista. Friedrich, minä -tahdon kantaa osani taakasta ja tehdä työtä kotimme hyväksi. Sinun -on suostuttava siihen, muuten en lähde minnekään, hän lisäsi -päättäväisesti, kun professori yritti ottaa takaisin käärönsä. - --- Saapa nähdä. Jaksatko odottaa kauan, Jo? Minun täytyy matkustaa -täältä tekemään yksin työtäni; minun täytyy ensin auttaa poikiani, -koska en sinunkaan tähtesi voi rikkoa Minnalle antamaani lupausta. -Voitko antaa anteeksi ja jäädä onnellisena odottamaan? - --- Voin, tiedän voivani. Mehän rakastamme toisiamme ja silloin kaikki -vastukset tuntuvat mitättömiltä. Minullakin on omat velvollisuuteni -ja työni. En voisi nauttia onnestani, jos löisin ne laimin vaikka -sinun tähtesi. Meillä ei siis ole syytä pitää kiirettä. Sinä teet -työsi lännessä, minä täällä, ja molemmat toivomme iloisina parasta ja -jätämme tulevaisuuden Jumalan huomaan. - --- Voi, sinä annat minulle toivoa ja rohkeutta eikä minulla ole antaa -vastalahjaksi muuta kuin tyhjät kädet ja sydän täynnä rakkautta, -huudahti professori lumoutuneena. - -Jo ei voinut oppia käyttäytymään säädyllisesti. Professorin lausuessa -sanat he seisoivat portailla ja Jo pani kätensä professorin käsiin ja -kuiskasi hellästi: - --- Nyt ne eivät ole tyhjät. Sitten hän suuteli Friedrichiään -sateensuojan alla. - -Se oli kauheaa, mutta Jo olisi tehnyt sen vaikka pensasaidalla -istuvat harmaavarpuset olisivat olleet ihmisiä. Hän oli tosiaan kovin -rakastunut ja unohti sillä hetkellä kaiken muun paitsi oman onnensa. -Vaikka kaikki tapahtui yksinkertaisesti ja välittömästi, heidän -elämänsä suurin hetki oli se, jona Jo vei rakastettunsa pimeästä, -myrskystä ja yksinäisyydestä heitä odottavan kodin valoon, lämpöön ja -rauhaan ja sulki oven jälkeensä. - - - - -24 - -SADONKORJUU - - -Vuoden ajan Jo ja hänen professorinsa tekivät työtä, odottivat, -toivoivat ja rakastivat, tapasivat silloin tällöin, ja kirjoittivat -toisilleen niin suunnattoman pitkiä kirjeitä, että Laurie väitti -paperin hinnan kohonneen sen vuoksi. Toinen vuosi alkoi melko -synkästi, sillä tulevaisuudennäkymät eivät olleet yhtään parantuneet -ja lisäksi Marchin täti kuoli odottamatta. Mutta kun raskain suru oli -hälvennyt -- kaikki näet olivat kiintyneet vanhaan tätiin, vaikka -hänellä olikin terävä kieli -- huomattiin, että oli syytä iloonkin, -sillä hän oli jättänyt Plumfieldin perinnöksi Jolle, mikä teki -kaikenlaisten hauskojen suunnitelmien toteuttamisen mahdolliseksi. - --- Se on vanha, hieno kartano ja tuottaa sievoisen summan, sinähän -tietysti myyt sen, sanoi Laurie, kun asiaa pohdittiin pari viikkoa -myöhemmin. - --- Ei, en myy, vastasi Jo taputellen lihavaa villakoiraa, jonka hän -oli ottanut huostaansa kunnioituksesta sen entistä emäntää kohtaan. - --- Et kai aio asettua sinne asumaan. - --- Aionpa niinkin. - --- Mutta tyttö kulta, talohan on valtava ja sen kunnossapitoon menee -äärettömästi rahaa. Puutarhassakin tarvitaan pari kolme miestä, eikä -maanviljelys taida kuulua herra Bhaerin alaan. - --- Hän yrittää ainakin, jos minä pyydän. - --- Ja sitten luulet teidän elävän maatilanne tuotteilla. No tehän -olisitte kyllä kuin paratiisissa, mutta saatpa nähdä, että joudutte -tekemään toivottoman paljon työtä. - --- Se laiho, jota kasvatamme on erityisen satoisaa, nauroi Jo. - --- Mitä sitten kasvatatte, hyvä rouva? - --- Poikia. Haluan perustaa koulun pikku pojille -- hauskan hyvän, -kodikkaan koulun, jossa minä hoivaisin heitä ja Fritz olisi -opettajana. - --- Tuo on ihan sinun tapaistasi, Jo! Eikö olekin? huudahti Laurie ja -katsahti muuhun perheeseen, jota Jon ilmoitus näytti hämmästyttävän -yhtä paljon. - --- Minä pidän siitä, ilmoitti rouva March päättäväisesti. - --- Niin minäkin, lisäsi hänen miehensä, joka näki tässä tilaisuuden -soveltaa Sokrateen kasvatustapaa nykyajan nuorisoon. - --- Siitä on Jolle suunnattomasti huolta, huomautti Meg silitellen -poikansa päätä ja ajatellen että tässä ainokaisessa oli hänelle ihan -tarpeeksi huolehtimista. - --- Jo kyllä pystyy siihen ja hänelle se on ilo. Se on loistava -ajatus. Kerro meille kaikki perin pohjin, huudahti herra Laurence, -joka olisi tahtonut jollakin tavoin auttaa nuorta paria, mutta tiesi -heidän kieltäytyvän hänen avustaan. - --- Arvasinhan, että te pidätte minun puoltani, sir. Amykin pitää -- -näen sen hänen silmistään, vaikka hän varovaiseen tapaansa ensin -miettii ja antaa vasta sitten lausuntonsa. No niin, hyvät ihmiset, -jatkoi Jo vakavana, ottakaa huomioon, että tämä ei ole mikään uusi -päähänpisto, vaan vanha suunnitelmani. Ennen kuin Fritz tuli, -ajattelin usein, että kun olen ansainnut vähän rahaa eikä minua enää -tarvita kotona, minä vuokraan suuren talon, ja kerään sinne muutamia -köyhiä, kodittomia poikia, rupean heille äidiksi ja teen heidän -elämänsä hauskaksi. Monet joutuvat huonoille teille, kun he eivät -saa apua silloin kun tarvitsevat. Tahtoisin mielelläni tehdä jotakin -heidän hyväkseen. Luulen tietäväni heidän tarpeensa ja ymmärtäväni -heidän huolensa ja olisin niin onnellinen saadessani olla heille -äitinä. - -Rouva March ojensi kätensä Jolle, joka tarttui siihen hymyillen -kyynelet silmissä. Sitten hän jatkoi entiseen innokkaaseen tapaansa. - --- Kerroin kerran suunnitelmani Fritzille. Hän innostui siihen heti -ja lupasi yrittää, kunhan rikastuisimme. Voi sitä poikakultaa! -Sitähän hän on tehnyt koko ikänsä -- auttanut köyhiä poikia, ei -rikastunut. Rikasta hänestä ei koskaan tulekaan, raha ei ehdi -pesiä hänen taskuihinsa. Mutta vanhan, rakkaan tätini ansiosta, -joka rakasti minua enemmän kuin ikinä olisin ansainnut, minä olen -nyt rikas tai ainakin tunnen olevani ja voimme hyvin tulla toimeen -Plumfieldissä, jos koulu alkaa menestyä. Paikka on juuri omiaan -pojille: talo on suuri ja huonekalut yksinkertaiset ja vahvat. Sinne -mahtuu kymmenittäin poikia ja piha on erinomainen. He voisivat auttaa -puutarhatyössä, sehän on terveellistä. Fritz saa sitten kasvattaa ja -opettaa heitä mielensä mukaan ja isä auttaa häntä. Minä taas äidin -avustamana ruokin, hoidan, hellin ja torun heitä. Olen aina halunnut -paljon lapsia. Nyt voin täyttää taloni noilla pienillä kullanmuruilla -ja nauttia pojista mielin määrin. Ajatelkaa miten ylellistä! -Plumfield on minun ja suuri poikalauma saa jakaa sen minun kanssani! - -Jo huitoi innoissaan ja huokaili ihastuneena, koko perhe puhkesi -äänekkääseen nauruun ja herra Laurencen luultiin jo saavan -hengenahdistusta. - --- Minun mielestäni tässä ei ole mitään nauramista, sanoi Jo vakavana -saatuaan vihdoin äänensä kuuluviin. -- Onhan ihan luonnollista, että -minun professorini perustaa koulun ja että minä asetun asumaan omalle -maatilalleni. - --- Hänhän alkaa jo ylvästellä, sanoi Laurie, joka yhä piti asiaa -mainiona pilana. -- Mutta saanko kysyä miten aiotte rahoittaa -laitoksenne? Jos kaikki oppilaat ovat pieniä resupekkoja, rouva -Bhaer, niin teidän laihonne on tuskin aineellisesti ainakaan kovin -satoisaa. - --- No Teddy, älä yritä kaataa kylmää vettä niskaani. Tietysti otan -myös rikkaita oppilaita, ehkäpä aluksi vain niitä. Sitten kun -olen päässyt alkuun, otan pari resupekkaa piristämään joukkoa. -Rikkaiden lapset tarvitsevat usein hellyyttä ja huolenpitoa siinä -kuin köyhienkin. Olen nähnyt, että pienet lapsiparat jätetään -palvelijoiden armoille tai ujoja lapsia kiusataan ihan julmasti. -Jotkut ovat jääneet orvoiksi ja toisista tulee ilkeitä siksi, että -heitä kohdellaan huonosti eikä heistä välitetä. Parhaimmillakin -on sitä paitsi vasikkaikänsä, ja juuri silloin he tarvitsevat -mahdollisimman paljon ystävällisyyttä ja kärsivällisyyttä. -Tavallisesti heille nauretaan, heitä hätistellään tieltä ja heidän -odotetaan yhdellä iskulla muuttuvan suloisista lapsista hienoiksi -nuorukaisiksi. Lapsiparat ovat urheita, he eivät yleensä valita, -mutta he kärsivät siitä. Olen itse kokenut samantapaista ja tiedän -miltä se tuntuu. Minusta tuollaiset karhunpojat ovat erityisen -kiinnostavia, ja tahtoisin osoittaa huomaavani heidän rehellisen, -hyväntahtoisen mielensä, vaikka heillä onkin kömpelöt kädet ja -jalat ja pörröinen tukka. Minulla on kokemustakin, sillä olenhan -kasvattanut erään pojan niin hyvin, että hänestä on tullut omaisten -ylpeys ja kunnia, eikö totta? - --- Voin todistaa, että olet koettanut kasvattaa minua, sanoi Laurie. - --- Ja olen onnistunut paremmin kuin uskalsin toivoakaan, sillä -sinusta on tullut viisas ja vakaa liikemies, joka käyttää rahansa -hyvin ja panee säästöön köyhien siunaukset eikä kultakasoja. Etkä -sinä kuitenkaan ole pelkkä liikemies. Sinä harrastat kauniita ja -hyviä asioita, nautit itse ja jaat ilosi ystäviesi kanssa kuten -ennenkin. Minä olen ylpeä sinusta, Teddy, sillä sinä edistyt -vuosi vuodelta. Kaikki ovat sen huomanneet, vaikka et tahdo siitä -puhuttavan. Niin, ja kun minulla on parveni ympärilläni, silloin -osoitan sinua ja sanon heille: "Tuossa on esikuva teille, pojat." - -Laurie-parka ei oikein tiennyt minne katsoa, sillä vaikka hän -olikin aikuinen mies, häntä alkoi ujostuttaa, kun kaikkien katseet -kääntyivät häneen. - --- Kuulehan Jo, tuo on jo liikaa, hän alkoi poikamaiseen tapaansa. --- Te kaikki olette tehneet niin paljon minun hyväkseni, etten voi -ikinä kylliksi kiittää teitä, voin vain tehdä parhaani ettette -pettyisi toiveissanne. Viime aikoina sinä, Jo, et juuri ole -minusta huolehtinut, mutta jos kumminkin olen edistynyt, niin voit -kiittää siitä näitä kahta. Laurie laski toisen kätensä isoisän -hopeanharmaalle päälaelle ja toisen Amyn kultaisille kiharoille. - --- Minun mielestäni perhe on maailman ihanin asia, huudahti Jo, -joka sattui olemaan aivan erityisen vilkkaalla tuulella. -- Kun -saan oman perheen, toivon että siitä tulee yhtä onnellinen kuin -niistä kolmesta, joita rakastan eniten. Jospa vain John ja minun -Fritzini olisivat täällä, niin meillä olisi taivas maan päällä, -hän lisäsi vähän tyynemmin. Kun hän paneutui levolle onnellisen -perheneuvottelujen, toiveiden ja suunnitelmien illan jälkeen, hänen -sydämensä oli niin täynnä onnea, että hänen täytyi tyynnyttää sitä -polvistumalla huoneessaan olevan pienen tyhjän vuoteen ääreen ja -muistelemalla hellästi Bethiä. - -Koko vuosi oli erikoinen, sillä asiat kehittyivät nopeasti ja -mukavasti: ennen kuin Jo oikein tajusikaan kuinka kaikki kävi, hän -oli naimisissa ja Plumfieldin emäntänä. Pian hänen ympärilleen -ilmestyi kuuden seitsemän pojan perhe, joka menestyi hyvin. Herra -Laurence löysi tuon tuostakin jonkun hätää kärsivän lapsen ja pyysi -Bhaerejä säälimään tätä luvaten kernaasti maksaa hiukan tämän -elatuksesta. Näin viekas vanha herra sai kierretyksi Jon ylpeyden ja -hankki hänelle juuri sellaisia poikia, joista tämä eniten piti. - -Aluksi oli tietysti paljon vastoinkäymisiä, ja Jo erehtyi usein -surkeasti. Mutta viisas professori osasi tyynnyttää myrskyt ja -lopuksi he saivat vallattomimmankin viikarin voitetuksi puolelleen. -Miten onnellinen Jo olikaan poikalaumastaan ja miten Marchin -tätiparka olisikaan vaikeroinut nähdessään Tomien, Dickien ja -Harryjen juoksentelevan siistin ja juhlallisen Plumfieldin pyhillä -alueilla. Se oli kyllä tavallaan oikein ja kohtuullista, sillä -eläessään vanha rouva oli ollut seutukunnan poikien kauhu. - -Mutta nyt maanpakolaiset saivat vapaasti nauttia kielletyistä -hedelmistä, he potkivat epäpyhine kenkineen hiekoitettuja käytäviä -kenenkään torumatta ja pelasivat krikettiä avaralla niityllä, jossa -vihainen sarvipää lehmä oli ennen antanut uskaliaille pojille kyytiä. -Plumfieldistä tuli poikien paratiisi, ja Laurie ehdotti sen nimeksi -"Bhaergarten" (Karhutarha) osoittaen siten kunnioitusta sen isännälle -ja viitaten samalla sen muihin asukkeihin. - -Koulusta ei tullut kovin suosittua, eikä professori ansainnut sillä -omaisuutta itselleen. Se oli juuri sellainen kuin Jo oli halunnut sen -olevan: onnellinen koti pojille, jotka olivat opetuksen, huolenpidon -ja rakkauden tarpeessa. - -Suuren talon joka huoneessa oli pian asukkaita, puutarhan joka -palstalla omistaja ja navetassa oli oikein eläintarha, sillä lapset -saivat pitää lemmikkieläimiä. Kolmesti päivässä Jo hymyili pitkän -ruokapöydän päässä toiseen päähän Fritzilleen ja molemmilta puolilta -iloiset nuoret kasvot kääntyivät luottavaisina ja kiitollisina äiti -Bhaerin puoleen. Jolla oli nyt poikia tarpeeksi asti, mutta hän -ei väsynyt heihin, vaikka pojat eivät suinkaan olleet enkeleitä, -vaan tuottivat sekä professorille että hänen vaimolleen paljon -huolta ja surua. Koska Jo uskoi, että ilkeimmän, nenäkkäimmän ja -ärsyttävimmänkin pikku viikarin sydämessä oli jotakin hyvää, hän -osasi kohdella heitä kärsivällisesti ja taitavasti. Ajan mittaan -hän saavutti menestystäkin, sillä yksikään poika ei viitsinyt kauan -kiukutella isä Bhaerille, joka säteili niin hyville kuin pahoillekin, -ja äiti Bhaerille, joka antoi anteeksi seitsemänkymmentä kertaa -seitsemän kertaa. - -Jo piti suuressa arvossa poikien ystävyyttä. Hän kuunteli katumuksen -nyyhkytyksiä ja kuiskauksia, kun oli tehty jotakin pahaa; hän -otti säilytettäväkseen heidän hullunkurisia tai liikuttavia -salaisuuksiaan; hän innostui, toivoi ja teki suunnitelmia heidän -kanssaan; ja hän tunsi eniten hellyyttä niitä kohtaan, joille oli -sattunut vastoinkäymisiä. - -Joukkoon mahtui typeriä poikia ja ujoja poikia, sairaalloisia poikia -ja meluavia poikia. Joku änkytti, toinen sammalsi ja olipa joukossa -iloinen musta poikakin, joka ei ollut päässyt mihinkään muuhun -kouluun. Bhaergarteniin hän oli tervetullut, vaikka jotkut ennustivat -sen tietävän perikatoa koululle. - -Niin, Jo oli onnellinen huolimatta ankarasta työstä, monista huolista -ja alituisesta melusta. Hän piti paljon työstään ja iloitsi poikiensa -suosiosta enemmän kuin koko maailman kiitoksesta, sillä nyt hän -kertoi tarinoitaan vain pienelle, innokkaalle ihailijajoukolleen. -Hänen onneaan lisäämään ilmestyi vuosien kuluessa vielä kaksi omaa -poikaa. Ensimmäinen sai nimekseen Rob isoisän mukaan, toinen oli -Teddy, huoleton poju, joka näkyi perineen sekä isän aurinkoisuuden -että äidin vilkkauden. Isoäidin ja tätien oli mahdoton käsittää -miten lapset pysyivät hengissä siinä poikavilinässä. Mutta he -kukoistivat kuin voikukat kevätnurmella ja hoitajat olivat helliä ja -huolehtivaisia, vaikka vähän kovakouraisia. - -Plumfieldissä pidettiin usein lupapäiviä, ja hauskimpia oli -jokavuotinen omenankorjuupäivä, jolloin Marchin, Laurencen, Brooken -ja Bhaerin perheet yhteisvoimin korjasivat sadon. Jon oltua jo viisi -vuotta naimisissa vietettiin kerran tällaista hedelmäjuhlaa. - -Oli lämmin lokakuun päivä, ilma oli raikas, se teki mielet iloisiksi -ja pani veren kiertämään vilkkaasti suonissa. Vanha hedelmätarha -komeili juhlapuvussaan: kultasade ja asterit reunustivat sammaleisia -muureja; heinäsirkat hyppelivät ruohikossa ja sirittivät kuin -keijukaisten viuluniekat juhlan kunniaksi, oravat kokosivat -touhuissaan talvivarastoja, linnut livertelivät jäähyväislauluja -leppäkujanteessa, ja joka puu nuokkui valmiina pudottamaan ryöpyn -keltaisia tai punaisia omenoita heti ensi ravistelusta. Koko talo oli -liikkeellä. Kaikki nauroivat ja laulelivat. Kiipeiltiin puihin ja -kupsahdeltiin maahan. Kaikki julistivat että näin hienoa korjuusäätä -ja hauskaa korjuujoukkoa ei ennen ollut nähty, ja nauttivat päivän -pikku iloista, niin kuin ei maailmassa huolia ja murheita olisikaan. - -Pastori March vaelteli rauhallisesti ympäriinsä lainaillen -tilaisuuteen sopivia säkeitä ja nauttien mehevistä omenista. -Professori kulki pitkin vihreitä holvikäytäviä kuin tukeva -germaanisoturi seiväs peitsenään ja pojat kantoivat tikapuita hänen -kintereillään ja näyttivät taitotemppuja puihin kiipeillen. Laurie -vietti aikansa pienten lasten parissa: ajelutti pientä tyttöstään -hedelmäkorissa, näytti Daisylle linnunpesiä ja piti huolta, ettei -seikkailunhaluinen Rob taittanut niskaansa. Rouva March ja Meg -istuivat omenakasojen ääressä lajitellen yhä kasvavaa varastoa, -kun taas kauniin äidillisen ilmeen saanut Amy piirsi luonnoksia -eri seurueista ja piti seuraa kalpealle pojalle, joka istui häntä -ihailemassa kainalosauvat vieressään. - -Jo oli sinä päivänä omimmillaan, hän puuhasi milloin missäkin -helmat vyötäisille käärittyinä, hattu milloin missäkin keikkuen -ja kainalossaan kuopus, joka oli valmiina yhtymään aina uuteen -hauskuuteen. - -Pikku Teddy oli haavoittumaton, hän ei koskaan loukannut itseään -eikä Jo ollut lainkaan huolissaan, kun pojat heilauttivat hänet -puun oksalle tai juoksuttivat häntä selässään ympäri puutarhaa tai -kun hänen myöntyväinen isänsä antoi hänen syödä happamia omenia. -Tällä oli näet sellainen käsitys, että lapsen vatsa sulattaa mitä -hyvänsä alkaen hapankaalista aina nappeihin, ja pieniin nahkakenkiin -saakka. Jo tiesi, että pikku Ted ilmestyisi aikanaan terveenä ja -punaposkisena, likaisena ja iloisena ja otti tämän aina avosylin -vastaan, sillä hän rakasti lapsiaan hellästi. - -Kello neljältä pidettiin lepohetki. Korit tyhjennettiin ja -omenanpoimijat esittelivät toisilleen työssä saatuja naarmuja ja -mustelmia. Sitten Jo ja Meg apunaan osasto 'isot pojat' kattoivat -päivällisen nurmikolle, ja se oli koko päivän kohokohta. Silloin maa -kirjaimellisesti vuoti hunajaa ja maitoa, sillä poikien ei tarvinnut -istua pöydän ääressä, vaan he saivat nauttia herkuista miten -halusivat, ja pojista tämä vapaus maistui kaikkein parhaalta. Jotkut -urheilivat juomalla maitoa seisoessaan päällään, muutamat höystivät -pukkihyppyjä haukkaamalla piirakkaa välillä. Nurmikolle oli kylvetty -pikkuleipiä ja puiden oksilla kyyköttivät maukkaat omenamunkit kuin -uudenlajiset linnut. Pikku tytöt pitivät omia teekutsujaan, ja Ted -tepasteli maistelemassa tarjouksia mielensä mukaan. - -Kun kaikki olivat syöneet kyllikseen, ehdotti professori heidän -juhlissaan perinteelliseksi käyneen maljan. - --- Marchin tädin malja, siunattu hänen muistonsa! Kunnon professori -lausui sanat lämpimästi, sillä hän ei milloinkaan unohtanut, että sai -paljosta kiittää vanhaa rouvaa. Hän oli opettanut pojatkin pitämään -arvossa tämän muistoa, ja nämä joivat maljan vakavina. - --- Sitten isoäidin kuusikymmenvuotispäivälle! Kolminkertainen -eläköönhuuto! - -Sen maljan professori ehdotti innostuneena, eikä eläköön-huudoista -ollut lainkaan tulla loppua. Sitten juotiin kaikkien muidenkin malja -alkaen koulun suojelijasta, herra Laurencesta, hämmentyneeseen -marsuun, joka oli eksynyt omilta alueiltaan etsimään nuorta -isäntäänsä. - -Tämän jälkeen Demi vanhimpana lapsenlapsena toi päivän -sankarittarelle lahjat, joita oli niin paljon, että ne lykättiin -kottikärryissä juhlapaikalle. Joukossa oli monta lystikästä lahjaa, -mutta niiden viatkin olivat isoäidin silmissä koristuksia, sillä -lapset olivat ne omin käsin valmistaneet. Rouva Marchin mielestä -Daisyn ahkerien sormien päärmäämät nenäliinat olivat parempia kuin -mitkään koruompelut, ja Demin kenkärasia oli hänestä tekninen -taidonnäyte, vaikka kansi ei oikein ottanut sulkeutuakseen. Robin -jakkara keikkui eripituisilla jaloillaan, mutta isoäiti selitti -keinunnan vain rauhoittavan. Amyn pikku tytön lahjoittama kirja oli -kallis aarre, ja sen kaunein sivu oli se, johon oli horjahtelevin -lapsenkirjaimin kirjoitettu: "Rakkaalle isoäidille pikku Bethiltä." - -Tämän ohjelmanumeron aikana pojat olivat salaperäisellä tavalla -kadonneet. Rouva March oli yrittänyt kiittää lapsukaisiaan, mutta -purskahtanut itkuun, ja Teddy kuivaili hänen kyyneliään esiliinaansa. -Samassa professori alkoi laulaa. Hänen yläpuoleltaan yhtyi ääni -toisensa jälkeen lauluun, ja kohta kaikui puusta toiseen Jon -sepittämä pieni laulu, jonka Laurie oli säveltänyt ja professori -opettanut pojille, jotka nyt helein äänin esittivät sen päivän -sankarittarelle. Tämä oli aivan uusi keksintö ja se onnistui -erinomaisesti. Rouva March ei ollut toipua hämmästyksestään, hän -halusi välttämättä kiittää kaikkia kädestä pitäen. - -Sen jälkeen pojat hajaantuivat leikkimään ja jättivät rouva Marchin -tyttärineen juhlapuun juurelle. - --- Minun ei varmasti enää milloinkaan tarvitse sanoa itseäni -Jorukaksi, koska hartain toiveeni on toteutunut näin hienosti, -virkkoi rouva Bhaer vetäen Teddyn pikku nyrkin maitokannusta, jossa -tämä oli innoissaan kirnunnut. - --- Ja kuitenkin on elämäsi aivan toisenlaista kuin ennen kuvittelit. -Muistatko meidän tuulentupiamme? kysyi Amy ja hymyili nähdessään -Laurien ja Johnin pelaavan krikettiä poikien kanssa. - --- Voi noita poikia! Tuntuu hyvältä nähdä heidän unohtavan kerrankin -liikeasiansa ja pitävän hauskaa, vastasi Jo, joka jo suhtautui -äidillisesti koko miessukuun. -- Niin, muistanhan minä, mutta elämä, -josta silloin haaveilin, tuntuu nyt itsekkäältä ja köyhältä. Toivon -kyllä vieläkin, että kerran voisin kirjoittaa hyvän kirjan, mutta -sillä ei ole kiirettä, ja tällaiset kokemukset ja näkymät ovat -varmaan hyväksi sillekin. - -Jo viittasi kädellään kentällä pelaaviin poikiin, sitten isäänsä ja -professoriin, jotka kulkivat edestakaisin syventyneinä mieluisaan -keskusteluun, ja lopuksi äitiinsä, kun tämä istui tyttäriensä -ympäröimänä lastenlapset sylissään ja jalkojensa juuressa ikään kuin -kaikki olisivat saaneet avun ja ilon noista kasvoista, jotka heidän -silmissään eivät lainkaan vanhenneet. - --- Minun unelmani on tarkimmin toteutunut, sanoi Meg. Tietysti -toivoin hienojakin asioita, mutta sydämessäni tunsin, että olisin -tyytyväinen, jos saisin omakseni pienen kodin, Johnin ja muutamia -tällaisia lapsia. Ne kaikki minulla nyt on ja tunnen itseni maailman -onnellisimmaksi ihmiseksi. - -Meg laski kätensä ison poikansa päälaelle hellä ja tyytyväinen ilme -kasvoillaan. - --- Minun pilvilinnani on aivan erilainen kuin suunnittelin, mutta -en silti vaihtaisi sitä mihinkään. En kuitenkaan kokonaan luovu -taiteellisista harrastuksistani enkä tyydy pelkästään auttamaan -toisia eteenpäin taiteen tiellä. Olen alkanut muovailla lapsen -muotokuvaa ja Laurie sanoo, että se on paras työ, jonka milloinkaan -olen tehnyt. Minäkin luulen niin ja aion hakkauttaa sen marmoriin, -jotta minulla on jäljellä ainakin pienen enkelini kuva, vaikka minun -olisi hänestä itsestään luovuttava. - -Amyn puhuessa suuri kyynel vierähti hänen sylissään nukkuvan lapsen -kullankeltaisille kiharoille. Pieni, heikko olento oli hänelle -kaikki kaikessa ja menettämisen pelko varjosti Amyn aurinkoista -elämää. Mutta yhteinen suru liitti lapsen isän ja äidin entistä -lujemmin toisiinsa. Amyn luonne muuttui hellemmäksi, syvemmäksi -ja lempeämmäksi ja Laurie vakaammaksi, voimakkaammaksi ja -totisemmaksi. Molemmat oppivat, ettei kauneus, nuoruus tai rikkaus, -ei edes rakkauskaan pysty torjumaan tuskia ja murheita, sillä -onnellisimmankin ihmisen elämässä on synkkiä ja myrskyisiä päiviä. - --- Kyllä hän vahvistuu, kultaseni. Älä menetä toivoasi, vaan pysy -iloisena, sanoi rouva March, kun helläsydäminen Daisy kumartui hänen -polveltaan painaakseen ruusuisen poskensa pienen serkkunsa kalpeata -poskea vasten. - --- En varmaankaan niin kauan kuin sinä olet rohkaisemassa minua ja -Laurie kantaa suurimman osan taakastani, Amy vastasi lämpimästi. -- -Hän ei milloinkaan näytä minulle levottomuuttaan, vaan on aina niin -herttainen ja kärsivällinen minua kohtaan, huolehtii niin hellästi -Bethistä ja tukee ja lohduttaa minua niin hyvin, etten osaa häntä -kylliksi rakastaa. Niinpä voin surustani huolimatta sanoa olevani -onnellinen, niin kuin Megkin. - --- Minun ei tarvitse sitä sanoakaan, sillä jokainen näkee, että -olen saanut osakseni paljon suuremman onnen kuin olisin ansainnut, -puuttui puheeseen Jo vilkaisten miehestään pulleisiin poikiinsa, -jotka peuhasivat nurmikolla hänen jalkainsa juuressa. Fritz on -alkanut harmaantua ja lihoa. Minä olen pian laiha kuin varjo ja olen -jo kolmenkymmenen. Meistä ei koskaan tule rikkaita ja Plumfield voi -milloin hyvänsä syttyä palamaan, sillä parantumaton Tommy Bangs -polttaa itsepintaisesti kallioimarresikareitaan sängyssä, vaikka on -jo kolmesti sytyttänyt vaatteensa tuleen. Mutta huolimatta näistä -epäromanttisista tosiseikoista ei minulla ole mitään valittamista -enkä milloinkaan elämässäni ole ollut näin iloinen. - --- Niin, Jo, luulenpa, että saat korjata runsaan sadon, sanoi rouva -March ajaen pois heinäsirkan, joka oli säikyttänyt Teddyn. - --- Sitä ei voi verratakaan sinun satoosi, äiti. Tässä näet -sen, emmekä koskaan voi sinua kylliksi kiittää kärsivällisestä -kylvämisestä ja korjaamisesta, huudahti Jo taas innostuksen vallassa. - --- Toivottavasti vehnää on vuosi vuodelta enemmän ja ohdakkeita -vähemmän, sanoi Amy hiljaa. - --- Sinulla on paljon kuhilaita, pikku äiti kulta, mutta tiedän, että -sinun sydämessäsi on tilaa kaikille, lisäsi Meg hellästi. - -Liikuttuneena rouva March levitti käsivartensa ikään kuin hän olisi -tahtonut kerätä lapsensa ja lastenlapsensa syliinsä ja sanoi ääni -tulvillaan äidillistä rakkautta ja nöyryyttä ja kiitollisuutta: - --- Rakkaat tytöt, miten kauan elänettekin, en koskaan voi toivoa -teille tämän suurempaa onnea! - - - -***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK VIIMEVUOTISET YSTÄVÄMME*** - - -******* This file should be named 50538-8.txt or 50538-8.zip ******* - - -This and all associated files of various formats will be found in: -http://www.gutenberg.org/dirs/5/0/5/3/50538 - - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - diff --git a/old/50538-8.zip b/old/50538-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index d0b09de..0000000 --- a/old/50538-8.zip +++ /dev/null |