NormalizeHEADmain

5 files changed, 17 insertions, 7794 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..d7b82bc
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,4 @@
+*.txt text eol=lf
+*.htm text eol=lf
+*.html text eol=lf
+*.md text eol=lf
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..69c2408
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #50541 (https://www.gutenberg.org/ebooks/50541)
diff --git a/old/50541-8.txt b/old/50541-8.txt
deleted file mode 100644
index 6a87322..0000000
--- a/old/50541-8.txt
+++ /dev/null
@@ -1,7794 +0,0 @@
-Project Gutenberg's Muoto- ja muistikuvia I, by Eliel Aspelin-Haapkylä
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
-almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
-re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
-with this eBook or online at www.gutenberg.org/license
-
-
-Title: Muoto- ja muistikuvia I
-
-Author: Eliel Aspelin-Haapkylä
-
-Release Date: November 28, 2015 [EBook #50541]
-
-Language: Finnish
-
-Character set encoding: ISO-8859-1
-
-*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK MUOTO- JA MUISTIKUVIA I ***
-
-
-
-
-Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
-
-
-
-
-
-
-MUOTO- JA MUISTIKUVIA I
-
-Kirj.
-
-Eliel Aspelin-Haapkylä
-
-
-
-Otava, Helsinki, 1911.
-
-
-
-
-
-
-SISÄLLYS:
-
-Alkulause.
-
-Pohjanmaan pappilan piiristä.
-
- Ylioppilaan sisar.
- Jouluaatto ja -aamu.
- Kuinka iso sisar ryöstettiin.
- Äiti kertoo.
- Vanha kauppias.
-
-Ylioppilasajoilta.
-
- Kolme Porthaninjuhlaa.
- Promotsionimuistoja.
- Sanomalehdistön 100-vuotisjuhla 1871.
- Snellman-muistelmia.
- Naukujaiset 1871.
- Kesämatkalta 1875.
- Ilta ja aamu Saarijärvellä.
- Olavinlinnan 400-vuotisjuhla.
-
-Kaarlo Alfred Castrén.
-
-Herman Frithiof Antell.
-
-
-
-
-Alkulause.
-
-
-Kirjailijalle ovat pienetkin kirjoitukset niin sanoakseni
-elämäntapahtumia, ja jostakin itsensäsäilyttämisvaistosta hän
-toisinaan kuvittelee niiden ansaitsevan pitempää olemassaoloa
-kuin syntymis- tai ilmestymispäivä, jos ne näet piilevät jonkun
-aikakautisen tai tilapäisen julkaisun kätkössä. Minussa tämä
-kuvittelu on kohdistunut varsinkin kirjoituksiin, joiden aineella
-lienee jonkinlaista kansallista ja sivistyshistoriallista merkitystä.
-Siinä selitys näiden "muoto- ja muistikuvien" esiintymiseen.
-
-Ylipäätään nojaa kaikki mitä olen kirjoittanut todellisuuteen.
-Niin on laita niidenkin kuvaelmien, joilla kokoelma alkaa, ja
-senvuoksi olen ottanut nekin mukaan. Huolimatta "kaunokirjallisesta"
-esitystavasta on niidenkin arvo -- jos näet niillä mitään arvoa on
--- sivistyshistoriallista laatua, ja ne puolustanevat paikkaansa
-senkin tähden, että varsinaiset kertojamme eivät vielä ole kääntäneet
-huomiotaan Pohjanmaan pappilaelämään.
-
-Useat tämän ensimäisen sarjan kuvaelmista ovat syntyneet noin
-40 vuotta sitten, toiset nojautuvat enimmäkseen yhtä vanhoihin
-muistiinpanoihin; ainoastaan kahta viimeistä, tänä vuonna laadittua
-varten olen omien muistelmieni ohella käyttänyt muitakin lähteitä.
-Rauhalahti elokuulla 1911.
-
-_Eliel Aspelin-Haapkylä_.
-
-
-
-
-
-
-POHJANMAAN PAPPILAN PIIRISTÄ
-
-
-
-
-Ylioppilaan sisar.
-
-
-Tunnetko ylioppilaan sisaren? -- Epäilet vastata, eikä se ole ihme.
-Ainoastaan se, joka on taikka on ollut ylioppilas ja jolla on sisar,
-tuntee hänet, eikä aina silloinkaan; mutta jos joku toinen, ilman
-tarpeellista opastusta, on hänet tuntevinaan, niin täytyy hänen toden
-totta olla täysi Dickens huomaamaan varjossa piilevää, rakastettavaa
-hyvää taikka puhua perättömiä. Olisin onnellinen, jos seuraava esitys
-saisi toisen tai toisen, joka ei ole mikään Dickens, kiinnittämään
-huomionsa miellyttävään olentoon.
-
-Hän on oiva, kelpo tyttönen -- jotenkin muitten samanlaisten
-näköinen. Onko hän kaunis vai ruma, on yhdentekevä; mutta olkoon
-vaikka miten kaunis, niin hän on siitä tietämätön. Edelleen on
-merkille pantava, että ylioppilaalla, jolla on semmoinen sisar
-kuin tässä on puheena, harvoin on ylhäinen ja loistava koti. Perhe
-voi asua kaupungissa yhtä hyvin kuin maalla, mutta ei ole koskaan
-kaupungin johtavia. -- Ennenkuin veli on ylioppilas, on kiltin tytön
-ainoa ajatus ja unelma nähdä hänet semmoisena.
-
-Nyt juuri veli tekee lähtöä suorittaakseen ylioppilastutkinnon.
-Kuinka lumivalkeat ovatkaan paidat ja kaulukset, jotka sisar itse
-on ommellut ja merkannut! Kuinka huolellisesti ne onkaan pantu
-kapsäkkiin muiden vaatteiden kanssa! Kuinka komeat ovatkaan tohvelit
--- saattaisi luulla, että ovat aiotut jonkun kreivin jalosukuisia
-jalkoja varten! Kuinka monta onnentoivotusta kätkeekään suloinen
-tyttö vaatteiden laskoksiin! Näkisitpä sitte kuinka veli kääritään
-isän vanhaan ylioppilaskaprokkiin, jonka hiat ovat ahtaat kuin
-nälkävuodet, mutta joka on taatusti oivallinen pitkillä matkoilla.
-Isää ja äitiä hän ei päästä lähellekään, kun hänen on tarkastettava
-miltä näyttää -- etäämmältä katsoen -- uusi matkalaukku, jonka hän on
-ripustanut nuoren herran kaulaan. Jos olisit saapuvilla, en epäile
-että sinua haluttaisi suudella sievää, vallatonta olentoa.
-
-Samassa on hyvästijättöhetki käsissä. Sisaren "hyvästi" muistuttaa
-merkillisesti sitä, jonka hän muinoin lapsena lausui äidilleen eräänä
-jouluaamuna, kun äiti lähti kirkkoon ja hänen, pakkasen tähden,
-täytyi jäädä kotia, vaikka koko vuoden oli kuvitellut iloa nähdä
-joulukynttilät kirkossa. Mutta nuori herra rientää ulos, hyppää
-rattaille ja viimeisen kerran heilautettuaan lakkiaan hän tarttuu
-piiskaan, ja kotihevonen, joka on vievä hänet ensimäiseen kievariin,
-lähtee semmoisella vauhdilla, että portinpieli on vaarassa tulla
-temmatuksi mukaan matkalle. Hei, kuinka siinä mennään! -- Ensi
-hetkinä tuntuu kyllä outo painostus lähtijän sydämellä, kun hän
-huomaa olevansa yksin ja näkee toisen tutun esineen toisensa perästä
-tien varrella jäävän taakseen ja vihdoin kaiken olevan uutta,
-tuntematonta; mutta pian se tunne haihtuu ja loistavan päämäärän
-tähden hän ei enemmän muista kotia kuin portinpieli tiesi kohtalosta,
-josta se oli pelastunut. Mutta unohdettu sisar on seisonut ja
-katsonut tielle päin, niin kauan kuin veljeä vähääkään on näkynyt,
-jopa vähän kauemminkin. Sitte hän on pujahtanut kamariinsa, ja ole
-varma siitä, että hän siellä on itkenyt aika lailla. Ohimennen sanoen
-olen usein miettinyt ja kysynyt, miksi hän itkee niin paljon, pikku
-ystävämme näet (käytän tätä nimitystä, sillä en voi muuta ajatella
--- oman itsemme mukaanhan me arvaamme muitten mielen -- kuin että
-sinä niin mielelläsi kuin elät toivoisit tuota kilttiä olentoa
-ystäväksesi) hän itkee ei ainoastaan kun luulee itsellään olevan
-surun aihetta, niinkuin esim. tänä päivänä, vaan myöskin ilosta.
-Turhaan olen kuitenkin sitä kysynyt, olen vain huomannut, että hän
-varmaankin olisi vähemmin rakastettava, jollei hänen silmissään
-koskaan kyyneleet kimalteleisi.
-
-Ei hän sentään saa kauan itkeä. Äidin ääni häntä kutsuu, ja
-jälleen hän käy käsiksi tuohon työhönsä, joka kantaa niin vähän
-näkyviä hedelmiä. Väsymättä hän on äitinsä apuna keittiössä ja
-muualla. Ensin tyttöparka vielä on hieman surumielinen, mutta
-äidin sangen opettavaisesti luennoidessa "ihmisen kohtalosta",
-"elämän vakavuudesta", kuinka "eronhetki on tervetulijaishetken
-välttämätön edelläkävijä" j.n.e. ystävämme katse alkaa valostua,
-jollei äidin sanojen vaikutuksestakaan, sillä niitä hän -- paha
-kyllä -- on vain toisella korvalla kuunnellut, niin sitä enemmän
-salaisista ajatuksista. Hän näet miettii, kuinka hänen veljensä on
-herättävä huomiota ja suosiota, onpa hän niin kaunis, kelpo poika,
-ja neuloessaan hänelle hän pari kertaa on pistänyt sormeensa, mikä,
-niinkuin jokainen tietää, erehtymättömästi ennustaa että siitä
-"pidetään", jolle työ tehdään. Ja niin hän taas tulee hyvälle
-tuulelle, hän hyräilee pikku laulujaan, ja työ sujuu kuin leikinteko.
-
-Kas tuossa pistäytyy pieni kerjäläispoika sisään keittiön ovesta.
-Paikalla ystävämme kysyy, oliko matkustava herra tullut vastaan
-tiellä, ja kun poika myöntää, hän tiedustelee, oliko herra näyttänyt
-iloiselta, lauloiko hän, oliko nyökäyttänyt päätä y.m.s. Ja nyt,
-sen vakuutan, ei olisi ollut hulluimpaa olla pojan asemassa,
-sillä lähtiessään hän oli tyytyväisempi ja oli syönyt itsensä
-kylläisemmäksi kuin moni köyhä ylioppilas, joka syö päivällistä
-"porttöörillä" sekä aamuin ja illoin kuivaa ruokaa -- jos sattuu
-olemaan. Evääksi hän oli saanut voileivän juustoviipale päällä.
-Tiedätkös ehkä maukkaampaa? -- Ennenkuin eroamme kerjäläispojasta,
-saanen huomauttaa omituisesta seikasta, jota mielelläni epäilisin,
-jollen olisi päässyt asian perille mitä huolellisimpien ja tarkimpien
-havaintojen kautta, minä tarkotan, että hän, tuo omapäinen ystävämme,
-antaa mieluummin ja runsaammalla kädellä pojalle, joka pyytää, kuin
-tytölle.
-
-Nyt hän on niin iloinen, hän halaa isää ja äitiä, ja koti on valoisa
-ja riemullinen. Onnellinen hän itse on ja niin kaikki, jotka hänen
-näkevät. Ja ehtoolla hän rukoilee Jumalaa vanhempiensa, veljensä ja
-kaikkien ihmisten edestä, ja yöllä hän unessa näkee veljensä niin
-oppineena ja ylhäisenä herrana kuin mielikuvituksensa konsanaan
-kykenee.
-
-Elämä alkaa jälleen hiljaista kulkuaan. Ystävämme ainoa huvitus
-ovat hänen kukkansa, joita hän kastelee ja hoitaa niinkuin ne
-olisivat pienokaisia lapsia, millä punainen, millä sininen, millä
-valkoinen pää. Ja kiitollisuudesta ne kasvavat ja tuoksuvat aivan
-ihmeellisesti. Kerran viikossa, tiistaina, postilaukku tulee.
-Kirjeet, joissa on Helsingin postileima -- en luule että mitkään
-kirjeet voivat olla tervetulleemmat. Ne luetaan ensin ääneen isän
-ja äidin kuullen ja sitten yksinäisyydessä. Sanomatkin luetaan
-tavallista tarkemmin -- onhan se luonnollista -- ja eräänä päivänä
-ystävämme näkee veljensä mainittuna muitten joukossa, jotka ovat
-suorittaneet ylioppilastutkinnon! Nyt nousee riemu korkealle. Isäkin,
-miten onkaan luonnostaan vakava, pyytää hymysuin nähdä lehteä. Äiti
-pitää silmällä isän eleitä, mutta uuden ylioppilaan sisarella on
-taas jotakin kyyneleentapaista silmissä ja kuitenkin hän laulaa
-ja hyppelee niin vallattomasti, että äiti pyytää häntä varomaan
-kukkaruukkuja pöydillä. Ja samassa pistää tytön päähän, ettei kukkia
-tänään vielä oltukaan kasteltu, juosten hän noutaa vesikannun,
-ja kyllä kukat nyt saavat liiaksikin juoda, mutta ei se haittaa,
-kun ei vain usein niin tapahdu. -- Sitte kun tunteet ovat vähän
-tyyntyneet, äiti tyttärensä kanssa neuvotellen päättää, että huomenna
-aamupäivällä on toimeenpantava komeat kahvikutsut, ja viipymättä
-ryhdytään valmistuspuuhiin. Äidin ystävät kutsutaan, poikkeuksetta,
-kuulemaan tärkeätä uutista, arvokkaita rouvia ja kunnioitettavia
-vanhoja, naimattomia rouvasihmisiä.
-
-Seuraavana päivänä klo 1/2 11 ovat kaikki kutsutut jo saapuneet ja
-tervehdityt. Ystävämme asiana on kahvin keittäminen, ja se joka näkee
-hänen punaposkisena seisovan kyökkitakan edessä älyää kohta, ettei
-kukaan osaa keittää parempaa kahvia kuin hän, ja sen todistavat
-vieraatkin yhdestä suusta, nuo arvokkaat ja kunnioitettavat rouvat ja
-rouvasihmiset. Kahvileipäkin on harvinaisen hyvää ja aivan tuoretta
--- sen näet on varhain aamulla leiponut se sama, joka myöhemmin
-keitti kahvin. Entäs, kuinka nyt kielet liikkuu! Mikä myötätunto
-hehkuukaan arvoisien naisien silmissä emännän laskiessa toista kuppia
-kahvia, sitte kun hän todistaakseen antamansa suullisen tiedon oli
-lehdestä lukenut julki iloisen ilmotuksen, joka tämän juhlallisen
-tilaisuuden aiheuttanut oli. Yksi rouvista istuu kuitenkin mykkänä ja
-alakuloisena. Hänelläkin oli muinoin poika, joka oli hänen elämänsä
-lohtu ja toivo, mutta poika petti äidin toiveet, ja sentähden hän ei
-enää koskaan ole iloinen. Kiltti ystävämme pitää aika paljon kahvista
-ja ottaa osaa seuraankin, vaikka hän on harvasanainen -- olematta
-sentään alla päin. Hän istuu enimmäkseen alakuloisen rouvan vieressä
-ja antaa hänelle täysimmän kupin sekä pyöreimmät ja maukkaimmat kakut.
-
-Helppo on aavistaa kuinka lyhyet syyspäivät venyvät pitkiksi
-rakastettavan ystävämme odottaessa lyyrylakkista veljeään. Kuinka
-miehekkääksi hän liekään tullut, hän ajattelee itsekseen, kuinka
-hauskaa onkaan oleva olla kävelemässä hänen kanssaan, hänen, jonka
-käytös ja ryhti ovat niin somia, ilman että hänessä huomaa mitään
-teeskenneltyä. "En voi kärsiä teeskenteleviä herroja ja kaikkein
-vähimmin teeskenteleviä ylioppilaita. Kun kävelen hänen kanssaan,
-on kohta nähtävä, että hän on ylioppilas, vaikkei hänellä olisikaan
-lyyryä lakissa." Eikö hän ole kelpo, tuo kiltti tyttö, noin
-ajatellessaan?
-
-Jouluksi hän on tuleva -- ja eräänä iltana, pari viikkoa joulun
-edellä, kuuluu aisakellon ääni lähestyvän, jopa tulevan pihalle,
-ja kohta sen jälkeen ryntää sisään nuori mies, joka riisumatta
-päällystakkia (se muistuttaa ihmeesti erästä tuttua vanhaa
-ylioppilaskaprokkia) ja ilman mitään edelläkäypää perustelua syleilee
-ensin vanhaa rouvaa sohvassa, sitte vanhaa herraa nojatuolissa
-ja viimein hän -- meistä, jos olisimme siellä olleet, hyvin
-kiusallisella tavalla -- suutelee sen nuoren punaposkisen tytön
-ruusuhuulia, joka on istunut äitinsä rinnalla, mutta on hypähtänyt
-ylös päästäen kimeän huudon, mikä saattoi yhtä hyvin merkitä riemua
-kuin pelkoa. Tyttö ei kuitenkaan näy sitä ollenkaan paheksuvan, vaan
-ryhtyy, välittämättä herran kohteliaasta vastustelemisesta, suurella
-kätevyydellä aukaisemaan hänen matkavyönsä solmua, ja näkyviin
-tulee uljas, reipas nuori mies kiiltävä lyyry lakissa, joka yhä on
-päässä. Eikä hän ole kukaan muu kuin se, jota koko syksyn on odotettu
-ja jonka kunniaksi eräänä päivänä oli ollut suuret kahvikutsut --
-kuluneen ajan merkkitapauksia hiljaisen talon historiassa.
-
-Sisar ei väsy katsomaan veljeänsä ja tulee entistä iloisemmaksi, kun
-tämä tunnustaa, että hänellä usein on ollut ikävä Helsingissä ja että
-oli _niin_ hauskaa jälleen olla kotona. Tänä iltana juodaan teetä,
-mikä on tapana ainoastaan silloin, kun on vieraita taikka muutoin
-joku erinomainen tilaisuus, niinkuin nyt! Isä laskee vähän rommia
-teelasiinsa, jonka hän asettaa matkan päähän pöydälle. Ja nyt on
-uutisten aika! Isä haluaa kuulla rautatiestä, uusimpia valtiollisia
-juttuja, joita ei panna sanomiin, viertotiestä (jommoista paraikaa
-tehtiin pääkaupungin tienoilla) y.m. y.m. Äiti tiedustelee
-minkälaista ruokaa oli tarjottu siinä paikassa, missä poika oli
-asunut, hän on näet kohta huomannut, että tämä oli laihtunut. Sisar
-ei kysy mitään, vaan ainoastaan kuuntelee; mutta kun illallinen on
-syöty ja isä, väsyneenä enempää kysymään (semminkin kun poika näyttää
-olevan yhtä perehtymätön kulkuneuvo- kuin valtiollisiin asioihin),
-on huomannut ajan tulleen etsiä lepoa ja hyvässä järjestyksessä
-poistunut äidin seurassa, joka jälkimäinen varottaa nuoria liian
-kauan valvomasta, silloin tulee hyvän sisarenkin vuoro kysellä, ja
-veli saa kertoa, oliko hän nähnyt Topeliuksen, oliko hän herttainen,
-minkälaisia olivat nykyään naisten päällysvaatteet, oliko hän nähnyt
-kenraalikuvernöörin ja hänen rouvansa, eikö ollut kauhean hauskaa
-teatterissa, oliko Pacius miellyttävä, hän, joka oli säveltänyt
-Kaarle kuninkaan metsästyksen, oliko Helsingissä paljon ylioppilaita
-ja maistereita, mikä oli nykyään tavallisin tukkapukumuoti, miltä se
-vapaaehtoinen palosammutuskunta näytti, käyttivätkö naiset todella
-semmoisia shinjongeja ja kahden kyynärän pituisia laahustimia kuin
-sanomissa kerrottiin y.m. y.m. Mahdotonta on luetella kaikki, mikä
-herättää hänen mielenkiintoansa, mahdotonta sanoa kuinka kauan hän
-olisi jaksanut kuunnella, jollei veli väsyneenä matkastaan olisi
-kaivannut lepoa. Mutta kun armas tyttönen tulee kamariinsa, hän
-ei enää ajattele mitä on kuullut, vaan kiittää Jumalaa, joka on
-antanut hänelle niin kelpo veljen, ja rukoilee, että hän tekisi hänen
-veljensä onnelliseksi.
-
-Iloinen on seuraava aika. Kuinka usein istuvatkaan veli ja sisar
-syventyneinä keskusteluihin, joissa luottavaisesti julkilausuvat
-toisilleen ajatuksensa milloin mistäkin, joka heidän mieltään
-kiinnittää. Sinä, joka olet taikka olet ollut ylioppilas ja jolla
-on ollut rakastettava, viaton sisar uskottuna, oletko koskaan
-tunnustanut tai edes itseksesi ajatellut, kuinka paljosta siitä
-hyvästä ja kauniista, joka sinulla ehkä on mielessäsi ja tunteissasi,
-sinun on kiittäminen seurustelua hyvän uskollisen sisaresi
-kanssa? Oletko koskaan kohdannut vähemmän itsekästä rakkautta,
-oletko saanut parempaa tarkottavia neuvoja kuin sisareltasi --
-äitiäsi lukuunottamatta? Et koskaan! Jollet sitä tunnusta, olet
-kiittämättömin olento, jota konsanaan maa on kantanut.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Mutta iloinen aika on niin lyhyt. Veljen on jälleen matkustaminen. Ja
-jos hän palaakin kevään tullen, niin hän kuitenkaan ei viivy kauemmin
-kuin kesä viipyy -- eikä se tottakaan ole kauan. Ja vuodetkin menevät
-toinen toisensa perästä. Yhtä iloinen sisarparka sentään on joka
-kerran, kun veli tulee, mutta jos mahdollista entistä surumielisempi
-joka kerran, kun hän uudestaan lähtee kotoa. Jäävä ei voi työntää
-luotaan sitä ajatusta, että pian veli matkustaa viimeisen kerran
-enää palaamatta. Ei hän myöskään voi olla huomaamatta, että mitä
-useampi vuosi kuluu, sitä vähemmän näyttää veli kaipaavan kotia ja
-sen hiljaista viihdytystä. Hän huomaa sen, vaikka hän mielellään
-luulee erehtyneensä. Voi, miksi hän ei kirjoita? Pieni kirje silloin
-tällöin olisi niin tervetullut kiltille sisarelle. Ei, hän on jo
-joutunut virkamieheksi ja hänellä on niin paljon työtä, ettei ole
-aikaa ylimääräiseen kirjeenvaihtoon. Hän ei tiedä, kuinka usein
-hänen sisarensa on puhunut hänen puolestaan, kun hän ensimäisinä
-ylioppilasvuosinaan eli huolettomasti, ja isä oli suuttua kirjeistä,
-joissa poika alinomaa puhui huonoista raha-asioistaan. Hän ei tiedä,
-kuinka usein sisar on käyttänyt pieniä varojaan, jotka oli saanut
-omiin tarpeisiinsa, hankkiakseen hänelle jotain semmoista, jota
-hän tiesi veljen toivovan itselleen. Hän ei tiedä, kuinka häntä on
-rakastettu ja vieläkin rakastetaan. Hän ei tiedä, sillä jos hän sen
-tietäisi, niin hän ei voisi olla niin kiittämätön ja huonomuistinen.
-
-Sisar sitävastoin ei unohda. Toisinaan hän onkin surumielinen,
-mutta ei hänellä ole paljon aikaa suremiseen, sillä isä ja äiti
-ovat vanhoja ja tarvitsevat häntä, joka on heidän ainoa ilonsa ja
-lohdutuksensa.
-
-Mutta vanhat kuolee.
-
-Veli, joka jo on naimisissa, tarjoo sisarelleen asunnon luonansa;
-mutta mieluummin muuttaa tämä raamattunsa ja kukkiensa kanssa
-pieneen tuparakennukseen, joka ei ole etäällä hänen entisestä
-päivänpaisteisesta kodistaan, mutta kuitenkin lähempänä kirkkoa ja
-puiden varjostamaa kirkkomaata, missä isä ja äiti lepäävät. Hän
-tahtoo asua niin lähellä voidakseen joka päivä rukoilla siellä
-ja koristaa rakkaita hautoja kukilla ja vihreällä. Muutoin hän
-jakaa rakkauttaan kukkasilleen ja köyhille lapsukaisille, joita
-hän opastaa rakastamaan Jumalaa ja hänen luomakuntaansa. Aina kun
-pistäydyt hänen luonaan, näet jonkun tai useamman pienokaisen istuvan
-kukkasien keskellä. Katso, kuinka he tarkkaavasti kuuntelevat hänen
-sanojaan ja kuinka luottavaisesti heidän katseensa seuraa hänen
-liikuntojaan. Niinhän sentään on, että hyvä ihminen yhtä varmaan kuin
-hän ei viihdy ilman rakastavia sydämiä ympärillään, yhtä varmaan
-aina vetääkin semmoisia puoleensa. Ani harvoin hänelle viesti
-saapuu veljeltä, mutta silti hän ei rukouksissaan häntä unhota. Ja
-niin hän elää rauhallisia ja onnellisiakin vuosia, ja kun hänet
-vuorostaan viedään tuonne isän ja äidin rinnalle lepäämään elämän
-päivänpaisteen ja itkun vaihtelusta, peitetään hänenkin hautansa
-kukilla, joita kaipauksen kyyneleet ovat kastaneet. Ja vaikka
-yksinkertainen puuristi pian lahoo ja kaatuu -- mitä siitä! Siitä
-hyvästä, jonka ylioppilaan sisar on vaikuttanut, hän ei kuitenkaan
-ole luettava "hyödyttömiin maan päällä".
-
-    Tämä kuvaus on ensimäinen julkisuudessa esiintynyt kirjallinen
-    kokeeni -- se ilmestyi Aug. Schaumanin toimittamassa
-    Hufvudstadsbladetissa 5/3 1868 -- ja sentähden olen tässäkin sen
-    ensimäiseksi asettanut. Muutoin jokainen sanomattakin huomaa,
-    että se on menneen ajan tuote -- naisylioppilaan kannalta
-    kerrassaan esihistoriallinen! Aikoinaan sillä oli jommoinenkin
-    menestys. Schauman oli pannut sen ohelle seuraavan muistutuksen:
-    "Kiinnitämme lukijaimme huomiota tähän hienosti ja lämpimästi
-    piirustettuun pieneen luonnokseen, jonka olemme vastaanottaneet
-    tuntemattoman kädestä", ja lähetti vasta-alkajalle 30 markkaa
-    tekijäpalkkiona, ja niillä minä, tapauksen muistoksi, ostin Fred.
-    Cygnaeuksen runoelmat, joita tuskin enää kukaan ostanee; edelleen
-    kuulin Paciuksen konsertin harjoituksissa neitosten keskenään
-    kuiskaavan: "Tuo se on, joka on kirjoittanut 'Ylioppilaan
-    sisaren'" (luulen E. Nervanderin ilmiantaneen minut!); ja vihdoin
-    minulle välitettiin tervehdyksiä Runebergin ja L. Stenbäckin
-    kodeista: kummallekin runoilijalle kuvaelma oli ääneen luettu,
-    ja kumpikin oli suvainnut lausua tyytyväisyytensä sen johdosta.
-    Jälkimäinen oli kumminkin aivan oikein huomauttanut, että niin
-    kelpo tytön olisi pitänyt joutua naimisiin -- ja silloin,
-    lisään itse, olisi nykyaikaisesta lukijasta arvatenkin liian
-    sentimentaalinen loppu jäänyt pois. Tämä menestys ei kuitenkaan
-    minuun mitään mainittavaa vaikutusta tehnyt, sillä, vaikka
-    sepitin runojakin, joita ystäväni Kaarlo Bergbom (vastoin
-    tahtoani vieden niitä muutamia Kirjalliseen Kuukauslehteen
-    painettavaksi) rakastettavan sukkelasti sanoi "puolikypsiksi
-    mansikoiksi", en koskaan ole kuvitellut olevani runoilija.
-    Mutta semmoinen ihminen on, että tuollaiset pikku seikat,
-    jotka tietenkin ensi hetkellä ovat vähän imartelevia, säilyvät
-    muistissa elämän läpi. 1911.
-
-
-
-
-Jouluaatto ja -aamu.
-
-
-I
-
-Taivas oli pilvessä, ja ilma oli lauhkeampi kuin koko menneellä
-viikolla. Varhain olivat lapset heränneet, mutta kumminkin olivat
-rengit sitä ennen lähteneet halkometsään. Kuinka tuskallista!
-Muistavatkohan tuoda joulukuusta, kun ei heitä enää tänä aamuna siitä
-muistutettu? Olihan siinä aihetta levottomuuteen, jota muutenkin
-yleinen häiriö talossa oli omansa enentämään. Tosin oli jo eilen
-lattiat pesty, matot piesty, hopeat, posliinit ja lasit kirkastettu
-ja sievästi kaappeihin järjestetty, edelleen oli kinkku keitetty
-ja lipeäkala huomattu kyllin löyhäksi; mutta paljon oli vieläkin
-hääräämistä. Kynttilät olivat asetettavat jalkoihinsa, huonekalut
-puhdistettavat pölystä, ryynit pantavat tulelle, tortut leivottavat,
-ja kuka ties mitä vielä. Isälläkin oli nähtävästi erittäin tärkeitä
-tehtäviä. Hän oli ottanut avaimen ovestaan, eikä päästänyt ketään
-sisään. Lapset, jotka usein kävivät katsomassa, oliko avain jo
-suulla, tunsivat lakanhajun pistävän nenäänsä ja kuulivat piirongin
-avaimien helisevän -- arvattavasti isä otti laatikoistaan tai kätki
-niihin jotakin, olisiko ollut joululahjapaketteja!
-
-Kaikki tämä enensi lasten rauhattomuutta -- henkistä näet, mutta
-eivät he tänä päivänä saaneet ruumiillistakaan lepoa. Sen mukaan kuin
-huoneet tulivat siivotuiksi, karkotettiin heidät toisesta toiseen,
-jotteivät vetäisi mattoja myttyyn taikka muuten aiheuttaisi uutta
-vaivaa. Vihdoin he pakomatkallaan saapuivat keittiöön, jossa äiti ja
-isosisar askaroivat. Täällä he vasta sopimattomia olivatkin!
-
-Iso sisar leipoi paraikaa torttuja. Hän kaulasi keltaisen taikinan
-tasaiseksi levyksi, jonka sitte leikkasi kohtalaisiin neliöihin.
-Keskelle jokaista neliötä hän laski pienen lusikallisen hilloa;
-sen jälkeen hän veitsellään halkaisi neliöiden kulmat, ja kun hän
-nyt käänsi joka toisen taikinaliuskan hillon ylitse, jäi kuhunkin
-torttuun neljä kärkeä, josta se sai tähden muodon. Nämä torttutähdet
-järjestettiin riveihin rautapellille ja pistettiin uuniin paistumaan.
-Kovasti oli hilloastia enentänyt lasten levottomuutta, mutta
-korkeimmilleen se nousi, kun ensimäinen pellillinen vaaleanruskeita
-torttuja otettiin uunista ja hyvä haju pisti heitä nenään. -- "Äiti,
-saanko maistaa? äiti, saanko yhden ainoan?" pyysivät lapset vesi
-suussa, kädet ojossa. -- "No, täytyyhän teidän saada, jos kohta
-lähdette pois tieltä." -- "Kyllä, kyllä, hyvä äiti!" hokivat lapset.
-Torttu kädessä he nyt olivat lähtemäisillään pihalle -- ainoa
-turvapaikka tätä nykyä -- kun äiti käski heidän mennä kutsumaan Maria
-tätiä viettämään jouluiltaa pappilassa. Kuinka hauskaa, nyt oli
-heilläkin tähdellinen asia toimitettavana, eikä aikaakaan niin olivat
-jo matkalla.
-
-Kun lapset palasivat, oli pitkä päivä jo kulunut siihen asti että
-päivällispöytä oli katettu. Rengit olivat jo tulleet metsästä,
-mutta joulupuuta ei näkynyt! Se seisoi vielä lumisena metsässä.
-Oli käynyt, niinkuin peljätty oli! Voi onnettomuutta! Ruokahalu
-hävisi kuin tuuleen; kohta paikalla oli mentävä metsään joulukuusta
-noutamaan. Heti, heti, ettei suinkaan myöhästyttäisi. Miehissä
-lehmihakaan. Etunenässä astuu pitkin askelin uljas Väinö, hänen
-jälestään tulee Matti kirves olalla, ja viimeisenä, koettaen pysyä
-toisten kintereillä, Selma -- totta puhuen ilman äidin täyttä lupaa,
-sillä hakatie oli vielä tukossa viimeisen pyryilman jälkeen, joten
-kastuminen ja vilustuminen uhkasi. Väinön käskystä Matti kaatoi usean
-kuusiraukan, joka samassa huomattiin kelvottomaksi, ennenkuin hyvä ja
-mukava löydettiin. Suuressa saatossa se vedettiin taloon, ja lystiä
-oli lasten juosta polkua, johon havut uursivat hienoja vakoja. Mutta
-kun sitte joulupuun jalka ankaralla hälinällä oli haettu vintiltä,
-kun päreet, joiden tuli kannattaa kynttilöitä, oli puunrunkoon ja
-oksiin kiinnitetty -- se työ tapahtui väen tuvassa -- ja joulupuu
-kannettu sisään, saliin puettavaksi, kun, sanon minä, kaikki tämä
-oli tehty, oli lasten puuha lopussa, ja joutilaisuuden ikävyys sekä
-odotuksen levottomuus alkoi heitä jälleen piirittää.
-
-Vanhemmat siskot koristivat joulukuusta lukitun oven takana. Ainoa
-osa, mikä salaisesta huvista tuli nuoremmille, oli se, että silloin
-tällöin saivat oven raosta pistää sisään milloin lankakerän, milloin
-muuta tarpeellista. Isän kamariin oli kulku nyt esteetön, mutta isä
-kirjoitti saarnaa huomispäiväksi, eivätkä lapset sentähden sielläkään
-viihtyneet. Huoneet olivat kaikki juhlallisessa siivossa. Joku
-salainen tunnelma vaati vaitioloa, oli hiljaista kuin lukutunnilla,
-mutta ei menneen joulun hupaisinkaan satu- tai kuvakirja enää
-kelvannut. Voi näitä ikäviä odotuksen hetkiä!
-
-Lyhyen talvipäivän hämärä oli ehtooksi vaihtunut. Silloin tuotiin
-sana, että sauna oli valmis. Sepä hauskaa. Sinne riennetään halusta,
-sillä onhan se viimeinen pykälä ennen kynttiläin sytyttämistä, se on
-ennen joulun alkua. Punaposkisina, kiherätukkaisina lapset palaavat
-saunasta. Arkivaatteet riisutaan, pyhävaatteet puetaan ylle, ja nyt
-oli lasten ainoastaan hetkinen odottaminen keittiökamarissa.
-
-Ykskaks! salin ovi aukeaa! Lapset juoksevat sisään, mutta
-pysähtyvät samassa ja seisovat hämmästyneinä huikaisevassa valossa.
-Keskellä lattiaa valkoisen lakanan päällä on joulupuu loistavine
-kynttilöineen, houkuttelevine hedelmineen. Pöydilläkin palaa
-kynttilöitä ja takassa rätisee iloinen valkea. Joka salin nurkkakin
-on valaistu kuin päivällä, ja jos akkunasta katsoo ulos, näkee
-sielläkin joulupuun, valkean takassa, kynttilät pöydällä, iloisia
-lapsia, iloisia vanhempia. Hurraa, joulu on tullut!
-
-Maria täti istuu, milloin lie tullutkaan, tavallisella paikallaan
-pöydän ja korkean seinäkellon välillä. Hänelle tarjotaan ensin teetä,
-vaikka hän aina kursailee vastaan, sitten isälle, joka piippu suussa
-istuu keinutuolissa, sitten äidille, joka istuu sohvalla puhutellen
-Maria tätiä. Lapsille tuodaan teelauta, jolle äiti on pannut
-monenlaisia makeisia, läjän kullekin. Ensin lapset vähän ujostelevat,
-ihmetellen käydessään joulupuun ympäri. Mutta ei aikaakaan, niin
-alkaa ujous haihtua, he kotiutuvat, ja valloilleen nousee ilo, kun
-isän mentyä huoneeseensa eriskummainen suhina ja rapina kuuluu ja
-iso paketti moksahtaa Väinön eteen. Samassa isä jo palaakin saliin
-ja totisena, niinkuin ei mitään tietäisi, hän lähestyy lapsia, jotka
-myttyä katselevat ja kääntelevät. "Herra maisteri in spe, pikku
-Väinö, omistaa tämän", isä lukee. -- Väinö oli tavalla tai toisella
-saanut aavistusta tuon arvonimen merkityksestä ja määrännyt sen
-saavuttamisen elämänsä päämääräksi. -- Vapisevin sormin, hämmästynein
-katsein maisteri repii mytyn auki, ja siitä tulee näkyviin hevonen,
-niin sievä, niin virkku, ettei sen vertaa oltu nähty. Ihmetellen
-hän katselee harjaa, joka valuu vasemmalle puolen kaarevaa kaulaa,
-ja silmiä ja hienoja jalkoja. Suuri oli Väinön ilo, hän tuskin
-huomasikaan, että hevonen oli puusta!
-
-Mutta suhisten ja rapisten lentelee lattialle toisia myttyjä. Pikku
-sisar saa suuren, sinisilmäisen, keltatukkaisen, punaposkisen
-vauvan, joka oli oikein paalipuvussa. Vanhin veli, Johannes,
-ylioppilas arvoltaan, sai lämpimän, villaisen matkavyön; iso sisar
-leninkivaatteen ja vihkosen nuotteja, isä silmälasikotelon, jonka
-kanteen oli helmistä kudottu punainen ruusu -- varmaankin pikku
-Selman ensimäinen taidonnäyte -- j.n.e. Maria täti kellon juurella
-sai kopallisen erinomaisen hienoja, valkoisia villoja, joista hän
-pitkillä talvipuhteilla kehräsi hienompia lankoja ja kutoi pehmeämpiä
-sukkia kuin kukaan muu koko seurakunnassa.
-
-Yht'äkkiä aukeaa eteiseen vievä salin ovi. Mikä kummitus sieltä
-tulee? Joulupukkiko? Ei, vanha, ikivanha akka kömpii sisään, kantaen
-sylissään jotain raskasta, harmaaseen saaliin peitettyä. Hän
-lähestyy Selmaa, joka miltei olisi huutanut pelästyksestä, jollei
-Väinö ja muut olisi näyttäneet niin levollisilta, niiaa syvästi ja
-laskee hänen eteensä pienen karitsan, lausuen: "Tämä on Selmalle!"
-Kas kummaa, se oli oikea elävä karitsa eikä puusta veistetty kuin
-Väinön hevonen. "Mää, mää", se raukka määki, ja kaikki kokoontuivat
-Selman ympärille, joka kohta oli siepannut karitsan syliinsä. Akka
-oli sillä välin pujahtanut ulos, ja astui nyt jälleen sisään -- en
-tiedä mistä syystä selkä paljon suorempana. Nyt hän asettaa Väinön
-eteen viheriäksi maalatun kelkan. Ensi vilahduksella Väinö huomasi,
-että kelkalla oli oivalliset rauta-anturat, mutta hän ei ennättänyt
-niitä ihailla, hän vain katsoa tuijotti vanhaan akkaan ja ratkesi
-yht'äkkiä huutoon: "Liisapa se on!" Turhaan toiset selittävät, että
-akka kaikesta päättäen oli joulu-ukon vaimo, joka joskus tänä iltana,
-jolloin tuhansissa paikoissa oli askaroimista, auttelee miestään.
-"Mitä vielä", Väinö väitti, "enkö minä Liisaa tuntisi!" -- "Mää,
-mää!" sanoo karitsa, ryöpsähtää Selman sylistä lattialle, lankeaa
-polvilleen, mutta nousee ja juoksee joulupuun alimpain oksien varjoon
-ja suojaan. "Voi, voi", Selma huutaa, "viekää se raukka, minun pikku
-omani, viekää se navettaan, se pelkää täällä".
-
-On ilorikas joulu. Saajan ilo on suuri, mutta suurempi sentään
-antajan. Ristiin rastiin kiitetään. Vaikea on aina tietää,
-kuka antaja on, varsinkin kun asiaan kuuluu että hän tekeytyy
-tietämättömäksi. Paras on tehdä kuin Väinö. Hän näet kiittää
-kaikkia, isää ja äitiä, sisaria ja veljiä, Maria tätiä ja vieläpä
-palvelijoitakin, jotka syötyänsä keittiössä sianlihaa ja perunoita ja
-herkullista ryynipuuroa olivat hekin pistäytyneet saliin joulupuuta
-katsomaan. Nämä viimeksitulleetkin saivat lahjoja, nimittäin jokainen
-kirjasen sekä sitäpaitsi kukin piioista huivin, kukin rengeistä
-tupakkakartuusin.
-
-Yhä harvemmin kapsahtivat paketit, mutta olihan niitä lahjoja jo
-tullutkin. Suurempi paljous ei olisi voinut iloa enentää. Itse
-ilokin väsyttää. Äidin luvalla lapset nyt saivat poimia hedelmiä,
-punaisia omenia, mustia luumuja, vaaraimenvärisiä karamelleja
-joulupuusta, jonka ympärillä tämä ilo oli liikkunut. Selma pani kohta
-osansa talteen, mutta Väinö ei voinut olla haukkaamatta omenastaan,
-ennenkuin katsoi soveliaaksi seurata Selman esimerkkiä. Käskettiin
-ruualle.
-
-Ruokasalin ovella Maria täti taas vähän kursaili, ennenkuin
-ensimäisenä astui kynnyksen yli; toiset tulivat jälestä, ja
-kaikki asettuivat pöydän ympärille, joka tavallisesti oli
-hyvin yksinkertaisesti katettu, mutta nyt, peitettynä hohtavan
-valkoisella liinalla, kantoi ylen runsaasti ruokia. Neljä kynttilää
-valaisi pöydän, ja hopealusikat, kirkkaat lautaset ja varsinkin
-kristallisokeriastia, jonka äiti muinoin oli saanut isoäidiltä
-joululahjaksi, heijastuttivat niiden säteitä. Ruoka siunataan ja
-sitten istutaan, ja ihanaa onkin semmoiseen pöytään istua. Lipeäkala
-on tavattoman herkullista, riisiryynipuuro niin makeaa, ettei sokeria
-kaivannut, ja tortut niin onnistuneita, että Maria täti vakuutti
-niiden olevan parhaita mitä hän eläissään oli syönyt. Ja taisi se
-ollakin totta. Nuo ennenmainitut kärjet, jotka antoivat tortuille
-tähden muodon, olivat uunissa käyneet ruskeiksi ja mureiksi, niin
-että oikein sulivat suussa. Torttujen sydämessä oli, niinkuin
-tiedämme, hilloa. Vieläkin vesi valahtaa suuhun tuota muistellessa.
-Kun lapsilla alussa ei näyttänyt olevan ruokahalua, niin se oli
-torttujen syy. He näet odottivat niitä, ja kun ne oli syöty, noustiin
-pöydästä.
-
-Mentiin taas saliin. Isä käski lasten koota kaikki käärypaperit pois
-lattialta yhteen läjään. Sill'aikaa toiset etsivät kukin istuimensa.
-Puoleksi väkisin Maria täti talutettiin sohvaan, äiti istui leveään,
-mukavaan tuoliin sohvan eteen, ja isä, sytytettyään piippunsa,
-tapansa mukaan keinutuoliin. Äiti käski Maijan viedä "pikku sisaren"
-nukkumaan. Mutta ensin oli hyvää yötä sanottava. Pikku tyttö töpsötti
-Maijan taluttaessa toisen luota toisen luo sanoen: "hyvätti nyt,
-hyvätti nyt!" Eikä hän ollenkaan ujostellut, vaan antoi suutakin
-jokaiselle, joka tahtoi. Samassa äiti kuiskasi jotain salaa Väinön
-korvaan. "Ei, ei", Väinö vastasi ääneen, kaikkien kuullen, "kellä nyt
-olisi uni!"
-
-"Mene nyt", isä lausui isolle sisarelle, "mene pianolle
-säestämään, niin me tämän ilon lopuksi veisaamme jouluvirren".
-Selma ja Väinö toivat virsikirjat kaapista. Äidille annettiin
-isän kirkko-virsikirja, jossa oli niin suurta pränttiä. Isä itse
-ei tarvinnut kirjaa, hän veisasi virren ulkoa, eikä hän aina
-veisannutkaan. Toisinaan hän näet vain kuunteli toisia, luoden
-silloin hellän katseen omaisiinsa ympärilleen; mutta kun hän
-jälleen yhtyi lauluun, hänen mahtava äänensä kohta esiintyi muitten
-johtajana. Väinö nojasi isän polveen ja isä piti kättänsä hänen
-päänsä päällä. Arvattavasti olisi veisuuta ja soittoa vastaan ollut
-paljon muistutettavaa. Ellei, näet, piano olisi vakavasti pitänyt
-säveltä, olisi joskus voinut pahoinkin käydä, sillä toisinaan äänet
-itseksensä horjuivat. Mutta sittenkin kuka tämän soiton on lapsena
-kuullut, ei hän sitä koskaan unohda, hän tietää ainakin kerran
-yhtyneensä lauluun, joka kuului tähtiä ylemmälle. Kun virsi loppui,
-oli Väinö nukahtanut isän polvelle.
-
-Joulupuun kynttilät olivat palaneet loppuun, eikä aikaakaan, niin
-perhekunta jo lepäsi rauhallisessa unessa.
-
-Ulkona, missä Maria täti pappilan kirkkoreessä lähestyi yksinäistä
-kotoaan, sää oli seljennyt ja taivaan tähdet säteilivät pyhässä
-jouluyössä.
-
-
-II
-
-"Anna lasten nukkua", äiti kuiskasi Maijalle, "ne heräävät itsestään
-kyllä varhain ennättääkseen kirkkoon; mutta sytytä jo kynttilät
-akkunoihin!" Molemmat menivät ja lasten kamari jäi jälleen pimeäksi.
-Vilahduksessa näkyi vain kiharatukkaisia päitä päänalaisilla.
-Pimeässä väikkyi valoisia unelmia suljettujen silmälautain alla.
-
-Oli jouluaamu.
-
-Kynttilöitä sytytettiin joka akkunaan, ja kauas loisti niiden valo
-pitkin teitä tervehtien vaeltajia, jotka kirkolle pyrkivät. Himmeänä
-aamuna iso talo loistavine akkunoineen valaisi ympäristön, vaeltajan
-silmissä se oli avoin ja turvallinen kuin rehellisen miehen sydän.
-
-Jo kuuli Maija itseänsä huudettavan. Lapset olivat heränneet, ja
-vilkas liike syntyi heidän kamarissaan. "Mitä kello on? Missä minun
-vaatteeni ovat, Maija? Ehdimmekö vielä kirkkoon? Miksei Maija ole
-meitä herättänyt?" kysyttiin yht'aikaa, niin että Maijan oli vaikea
-kaikkeen vastata. Rauhallisemmiksi tulivat he vasta, kun kuulivat
-isän vielä olevan kotona. Kiireesti ja iloisesti pukivat lapset
-yllensä. Tässä puuhassa eivät ajatukset ennättäneet selvitä. Pian
-toinen toisensa perästä valmistui ja juoksi ulos kamarista.
-
-On jouluaamu! Outo hiljaisuus vallitsee kaikkialla, vaikka äidillä,
-isolla sisarella ja Liisalla onkin paljon askaroimista saadakseen
-kaikki niin toimitetuksi, ettei kenenkään sen vuoksi tarvitsisi
-olla kirkkoon menemättä. Ilo on lasten sydämissä, vaan eivätpä he
-tiedä, mikä heidät totisiksi tekee. Eivät tiedä, onko siihen syynä
-tuo alakuloinen joulupuu, joka vielä seisoo keskellä salin lattiaa
-loppuun palaneine kynttilöineen, vai isäkö, joka kamarissaan hyräilee
-jouluvirttä. Nurkassa olivat pakettipaperit paikallaan. Pianolla ja
-pöydällä nähtiin joitakuita joululahjoja. Kaikki muistutti iloista
-iltaa; mutta muisto vain enensi tuota salaista tunnetta, joka
-ihmisistä tavallisen mielen karkottaa.
-
-Kimeitä kulkusia kuului ulkoa. Lapset katsoivat ulos akkunasta, mutta
-muuta eivät nähneet kuin omien verevien kasvojensa hahmot.
-
-Isä teki lähtöä kirkkoon. Isot turkit oli hän pukenut päällensä ja
-myhäillen hän sanoi jäähyväiset lapsille. Sinne jäivät nyt lapset
-yksinänsä isän kamariin, jossa kuitenkin pian rupesi heille ikävältä
-tuntumaan, kun isä oli poissa. Kirkkoon, kirkkoon he haluavat,
-sinnehän jokainen tänä aamuna rientää.
-
-Jo olivatkin toiset valmiit lähtemään. Täysi työ oli äidillä ja
-isolla sisarella saada lapset ottamaan kylläksi vaatteita yllensä,
-etteivät kirkossa vilustuisi. He katsoivat näet äidin varovaisuuden
-kokonansa liialliseksi. Äiti ja Johannes istuivat toiseen rekeen, iso
-sisar Väinön ja Selman kanssa toiseen. Ainoastaan pikku sisar nukkui
-vielä makeata unta, josta häntä ei suinkaan saanut herättää. Maija
-jäi hänen hoitajaksensa ja kodin vartijaksi.
-
-Hauska oli matka kirkolle jouluaamuna. Virkut olivat hevoset;
-keveästi luistivat reet sileällä tiellä; kulkuset kimeästi soivat.
-Metsä molemmin puolin tietä lepäsi pimeässä varjossa; mutta tähdet
-taivaalla tuikkivat, ja valkoinen lumi tiellä ja tien vieressä
-valaisi himmeästi kuljettavaa rataa.
-
-Samassa jo metsä loppui. Joka akkunasta koko kirkonkylässä näkyi
-loimoava takkavalkea. Käyden ajettiin kirkkomäkeä ylös. Siinä voi jo
-kirkon akkunoissa erottaa joka kynttilän erikseen ja korkea torni
-häämötti tahdikasta taivasta kohden.
-
-Jumalanpalvelus oli jo aljettu, kun astuttiin kirkkoon. Äiti tahtoi
-Väinöä istumaan kanssansa penkkiin; mutta vaikka kirkossa oltiin,
-pani Väinö vastaan. Oikealla puolen käytävää, jossa muut miehet
-istuivat, piti hänenkin istua ja uskaliaasti seurasi hän Johannesta,
-jättäen naiset omaan huomaansa.
-
-Ensin tietysti katsottiin, ja paljon oli täällä katsomista.
-Satoja kynttilöitä alttarilla, kruunuissa, saarnastuolilla ja
-penkkien väliseinillä. Hauskaa oli katsella, kuinka akat ruskeilla
-sormillaan niistivät kynttilöitä niin levollisesti, kuin ei valkea
-polttaisikaan. Lukkari veisasi suu auki ankaralla äänellä, mahtavasti
-johtaen miesten vakavia, höriseviä, sekä vaimoväen heleitä, kimakoita
-ääniä. Erään vanhan akan -- siltä ainakin kuului -- kimeä ääni
-erisi pistävästi toisista, ja tavantakaa Väinö käänteli päätänsä
-kuullakseen, mistä tuo ääni oikeastaan mahtoi tulla. Penkeissä istui
-monta hyvin tuttua ja käytävilläkin seisoi lapsia vanhempinensa,
-nojaten penkin seiniin. Juuri keskellä kirkkoa, käytävien
-risteyksessä, seisoi Takalan muori. Pikku Liisa piti häntä lujasti
-hameesta, mutta Jooseppi, joka oli Väinön ikäinen, piti totisena
-molemmin käsin lakkiaan leukansa alla.
-
-Virsi loppui ja isä, joka valkeassa messupuvussa seisoi alttarin
-edessä, rupesi messuamaan. Mahtavasti: hänen äänensä kaikui kirkossa,
-ja hän näytti niin oudon vakavalta.
-
-Silloin alkoi lukkari taas veisata, ja juuri samaa virttä, joka eilen
-ehtoolla kotona veisattiin. Ihmeellistä oli sitä tässä nyt kuulla.
-Tuossa istuu äiti ja Selma ja iso sisar, ja tuolla alttarilla seisoo
-juhlallisessa puvussaan isä. Lapsista tuntui ikäänkuin olisivat
-olleet kotona, vaikka koto yht'äkkiä oli kirkoksi muuttunut. Pyhältä
-näytti kansa, joka hartaasti veisasi, pyhältä se kirkas valo, jonka
-joulukynttilät loivat kirkkoon. Ja kun isä uudestaan alkoi messuta,
-kuului hänen äänensä niin sanomattoman lempeältä: "älkäät peljätkö",
-hän messusi, "sillä katso, minä ilmoitan teille suuren ilon, joka on
-tuleva kaikelle kansalle. Teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja."
-
-Niistä sanoista hän sitte saarnasikin.
-
-Pyhä oli tämä aamu. Kuin muinoin Betlehemissä kaikui enkelein
-kiitoslaulu: "Kunnia olkoon Jumalalle korkeudessa ja maassa rauha
-ja ihmisille hyvä tahto." Alttaritaulussa kuvatut hahmot, Vapahtaja
-ja lapset, joita hän siunasi, ja kansa, joka seisoi siinä läsnä,
-näyttivät elävän ja hymyilevän pyhästä ilosta. (1870.)
-
-    Alkuaan tämä kuvaus ei ole kirjoitettu julkisuutta varten,
-    vaan ainoastaan luettavaksi jouluaattona 1870, jolloin 25
-    pohjalaista oli yhtynyt viettämään juhla-iltaa erään toverin
-    luona, L. Henrikinkadun varrella n:o 20 (aikoja sitten revityssä
-    puurakennuksessa vastapäätä ylioppilastaloa). Illanvietto alkoi
-    niin, että luin julki pikku sepitelmäni. Se teki toivotun
-    vaikutuksen, ja kahden kesken moni minua siitä kiitti -- syystä
-    että kaikki oli kuulijoille niin tuttua. Useat seurassa olivat,
-    niinkuin minä itsekin, ensi kerran jouluna kaukana kodista, ja
-    heistä oli kuvaus ikäänkuin tervehdys vanhemmilta ja siskoilta.
-    Ymmärrettävästi vaikutus lukijoihin, ja varsinkin nykyaikaisiin
-    lukijoihin, on toisenlainen; kumminkin on esitykselläni ainakin
-    se ansio, että se pienimmillä piirteiltäänkin on, niinkuin nyt
-    on tapana sanoa, "elettyä". -- Ennen painettu Joukahaisessa VII.
-    1911.
-
-
-
-
-Kuinka iso sisar ryöstettiin.
-
-
-Kaikki perustuu Väinön huomioihin, sillä vaikka hän oli vain pikku
-poikanen -- lieneekö kuuttakaan vuotta täyttänyt -- huomasi hän
-sekä savun että tulen sill'aikaa kun Johannes ja Selma tuskin
-aavistivat mitään. -- Tämän valaisevan johdannon jälkeen käymme itse
-juttuun käsiksi, jota mielestämme kannattaa ei ainoastaan lukea
-vaan miettiäkin, jos kohta toinen tai toinen voi pahoitella sen
-jokapäiväisyyttä, joka ei lainkaan ole kiellettävissä.
-
-Iso sisar oli kaikkien lemmitty, kenties osaksi sentähden, että
-hän osasi leipoa niin herkullisia munarinkilöitä, kun vieraita
-odotettiin, taikka niin taidokkaasti ja aistikkaasti johtaa
-puutarhatöitä keväisin, mutta pääasiassa sen vuoksi, että hän oli
-niin hyvä ja ystävällinen kaikille. Iloisesti ja hymysuin hän
-puhutteli vieraita ja jokaiselle kotiväestä hän oli uskollinen
-ystävä. Vanha Takalan Vappu, jolle hän aina tarjosi voileivän, kun
-akkariepu nälkäisenä pistäysi kyökkiin, rakasti häntä kuin omaa
-lastaan. Kesällä marja-aikana oli Vapulla tapana joskus poimia
-pappilan mamsellille valkoinen rove täyteen mehukkaita mesimarjoja.
-Antaessaan lahjansa hän silloin saattoi kyynelsilmin sovittaa sanansa
-vallan runollisesti esim. näin: "Suokaa Vappu raukan ruokkia ruusuja
-mamsellin poskilla, etteivät koskaan kuihdu; silmänne, mamselli
-kulta, pysyvät ilmankin kirkkaana niin kauan kuin elätte -- hellän
-sydämenne vuoksi!"
-
-"Isoksi sisareksi" Hilmaa sanottiin sentähden, että hän oli
-sisaruksista vanhin, eikä siitä syystä että hän kasvultaan olisi
-ollut isompi kuin tavalliset 18-vuotiaat, rakastettavat tyttölapset.
-Niinkuin jo sanottu on, oli hän kaikkien lemmitty, eikä kenenkään
-päähän ollut pälkähtänytkään ajatus, että voitaisiin tulla toimeen
-ilman häntä, saati että joku voisi ikipäiviksi ryöstää hänet kotoa.
-
-Eräänä kauniina kesäkuun päivänä tuli pappilaan muuan ylioppilas
-viettääkseen siellä osan kesäkautta. Hänen isänsä kuuluu olleen
-isän nuoruudenystäviä, ja sentähden hän kai tuli. Väinö tutustui
-ennen pitkää "maisteriin", joksi vastatullutta pian sanottiin koko
-seurakunnassa, ja alussa hänen tunteensa häntä kohtaan olivat
-erittäin suosiollisia. Väinö haki matosia ja tappoi sadottain
-kärpäsiä keittiössä, kun maisteri valmistautui ongelle ja lupasi
-ottaa hänet seuraansa. Toiseen aikaan, kun ei ollut kalailma,
-maisteri veisteli Väinölle venettä -- ei kaarnasta, vaan kuivasta,
-kevyestä haavasta. Siten oli mitä luotettavin ystävyys heidän kesken
-syntymässä, kun Väinö alkoi huomata toisen syyn toisensa perästä olla
-varoillaan uutta ystävää kohtaan. Alus kaipasi vielä purjeita, airoja
-ynnä muita välttämättömiä varustuksia, mutta maisterilla oli muuta
-tekeillä, josta ei mitenkään näkynyt valmista tulevan. -- "Niin pian
-kuin saan tämän valmiiksi, ryhdyn veneeseen", hän sanoi tavantakaa.
-Hän veisteli näet nuolta kiiltävästä, mustasta ebenholtsista. Oli
-oikein ihmeellistä kuinka somaksi hän koristeli nuolta! Hetken Väinö
-oli ajatellut, että _hän_ saisi nuolen ampuakseen sillä varpusia,
-jotka varmaankin sulasta ihastuksesta eivät liikahtaisi paikaltaan,
-jotta saisivat katsella taideteosta lähemmältä, ja niin se sattuisi
-heitä keskelle sydäntä, mutta ei se ollutkaan tarkotettu Väinön
-eikä varpusten huviksi. Saatuaan teoksensa valmiiksi ylioppilas
-alkoi sepittää runoa, ja eräänä iltapäivänä, kun vanhat vetivät
-päivällisunta, hän antoi sekä nuolen että runon -- isolle sisarelle!
-Kun Väinön huomaavaisuus näin oli herännyt, hän ei voinut olla
-havaitsematta, että ylioppilaalla oli kauhean paljon puhuttavaa
-isolle sisarelle. Myöskin näki Väinö hänen tuntikausia istuvan
-suurten puitten varjossa mäenrinteellä kosken kohdalla ja sitte
-nousevan ja poimivan kukkia sieväksi kimpuksi, ja senkin hän antoi
-isolle sisarelle. Pari kertaa Väinö päivällispöydässä huomasi
-Hilman poskien ikäänkuin leimahtavan, kun tämä havaitsi ylioppilaan
-katseen kääntyneenä puoleensa. -- Kaiken tämän Väinö pani merkille
-ja sydämelle, ja hän tunsi että hänen sisässään alkoi kyteä
-vastenmielisyys ylioppilasta kohtaan eikä hän ollenkaan surrut, vaan
-tuli iloisemmaksi, kun kesä kului ja vieraan lähtöaika läheni.
-
-Mutta mikä tapahtuikaan.
-
-Eräänä aamuna, kun Väinö tapansa mukaan avasi isän kamarinoven,
-tervehtiäkseen "hyvää huomenta", näki hän ylioppilaan istuvan
-sohvalla isän vieressä, joka kuului vakavalla äänellä lausuvan:
-"Päättäköön Hilma itse!" Samassa isä huomasi Väinön ja hän sanoi
-kohta tälle: "Et tarvitse, poikaseni, tänään lukea; sano se
-Selmallekin ja menkää leikittelemään." Väinö meni ulos, mutta hänen
-mielensä tuntui raskaalta. "Mitä tuli ison sisaren päättää?" hän
-kysyi itsekseen, eikä hänellä ollut ollenkaan halua leikkiä. Jotakin
-hirveää on tapahtumaisillaan, poikanen ajatteli, mutta missä olikaan
-selkoa saatavissa?
-
-Väinö painui puutarhaan ollakseen yksin ja maistellakseen
-viinimarjoja, joilla ehkä olisi lohduttava vaikutus. Siellä hän
-huomasi ison sisarenkin mansikkamaassa poimimassa mansikoita
-päivällisiksi. Olisihan Väinö voinut kysyä häneltä sitä, joka painoi
-hänen sydäntään, mutta joku kumma, jota hän ei voinut selittää,
-sitoi hänen kielensä. Väinö pysyttäytyi yksikseen ja söi kauheasti
-viinimarjoja, vaikka suuta karvasteli.
-
-Mutta mitäs nyt! Ylioppilas lähestyy nopein askelin pitkin isoa
-käytävää. Hän menee Väinön ohi, näkemättä häntä, harppaa parin
-salaattipenkin yli suoraan mansikkamaahan, pistää pienen paperin tai
-kirjeen Hilman käteen ja -- samassa hän on poissa. Väinö vakoilee
-pensaan takaa. Hämmästyneenä iso sisar avaa paperin ja lukee.
-Yht'äkkiä hän punastuu mansikoita punaisemmaksi: posket, otsa, koko
-kasvot kaulaan asti. Mansikkakori putoaa hänen kädestään, ja hän
-astuu vitkalleen kapeaa käytävää pois mansikkamaasta. Kas nyt hän
-huomaa pikku veljensä, hän rientää nopeasti häntä kohti ja sulkee
-hänet kovasti syliinsä. Mutta hän ei sano sanaakaan Väinölle,
-ainoastaan hänen yhtä nopeasti poistuessaan tämä kuulee hänen
-kuiskaavan, ensin "Yrjö!" (se oli ylioppilaan nimi) ja sitten:
-"äiti!" Hän katosi veräjästä, joka vie pihalle, ja Väinö oli yksin
-puutarhassa. Poika oli aivan hämillään eikä tiennyt miten olla, mitä
-tehdä.
-
-Kumminkin Väinö taas vähän tointui ja hän astui silloin
-mansikkamaahan ja alkoi varovasti poimia marjat takaisin koriin,
-joka pudotessaan ison sisaren kädestä oli mennyt kumoon, mutta sitä
-tehdessä hänen ajatuksensa milloin koskena kuohuivat päässä, milloin
-olivat kuin seisahduksissa. Sitten hän poimi lisää mansikoita, siksi
-kun kori oli täynnä. Nyt menee Väinökin sisään. Hän kysyy isoa
-sisarta. -- "Ei mamsellia ole näkynyt hyvään aikaan", vastaa Liisa.
--- "No, missä äiti sitten on?" poika kysäisee edelleen. -- "Kyllä
-rouva oli täällä ja sanoi mitä päivälliseksi keitetään, mutta en
-tiedä mihin hän sitte meni", kuuluu vastaus, yhtä vähän valaiseva
-kuin edellinen. Väinö juoksee huoneitten läpi ja tapaa viimein
-salissa Johanneksen ja Selman, joiden puheista hänelle vähitellen
-selviää, että iso sisar oli tullut juosten sisään, että hän oli
-rientänyt äidin luokse ja painanut päänsä hänen syliinsä, että äiti
-oli sulkenut hänen päänsä kättensä väliin ja käskenyt toisten mennä
-pois huoneesta, että iso sisar kauan oli puhunut äidin kanssa,
-että molemmat sitten olivat menneet isän kamariin ja että isä oli
-käskenyt Johanneksen sanoa Yrjölle, että hänen oli tultava alas
-vinttikamarista isän kamariin. Ja nyt oli isä ja äiti ja iso sisar ja
-Yrjö siellä sisällä, ja Johanneksen ja Selman vakaumuksesta tapahtui
-isän kamarissa jotakin aivan merkillistä. Väinö ja toiset lähestyivät
-tuontuostakin salaperäisen huoneen ovea, jonka takaa isän ja äidin
-ja toisia heikompia ääniä kuului. Mutta koska lapset tiesivät, ettei
-varkain kuunteleminen ollut luvallista, he taas kohta vetäytyivät
-pois ovelta. Väinö, joka kaiken edellisen johdosta aavisti jonkun
-vaaran uhkaavan, jonka torjumiseksi hän ei mitään voinut, meni
-pian itsekseen mansikkakorikädessä istumaan äidin kamariin. Hänen
-sydämensä tuntui niin raskaalta, niin raskaalta. Hän pisti yhden
-mehukkaan mansikan suuhunsa, mutta oli kuin ei se olisi miltään
-maistunut. Vihdoin äiti tuli, mutta hän näytti niin miettiväiseltä
-ja liikutetulta, että Väinö ei uskaltanut häneltäkään mitään kysyä.
-Äiti kiitti poikaansa kauniista mansikoista ja meni ulos kyökkiin
-päivällistä puuhaamaan.
-
-Väinö otti onkensa ja päätti lähteä rantaan koettamaan onneansa.
-Mennessään puutarhan ohi ja juuri sivuuttaessaan pihlaja-lehtimajan
-hän näki oudon näön. Yrjö ja iso sisar istuivat rinnakkain
-ruohopenkillä puitten juurella, jotka isä muinoin oli istuttanut
-äidin ja omaksi onnekseen. Ison sisaren vaaleakiharainen pää nojasi
-Yrjön olkaan. Voi, kuinka Väinö sillä hetkellä vihasi Yrjöä, vaikkei
-hän itsekään tiennyt minkätähden. Hän meni kuitenkin, niinkuin
-päättänyt oli, ongelle, mutta tänä onnettomana päivänä ei kiiskikään
-tarttunut hänen koukkuunsa!
-
-Seuraavana aamuna ylioppilas matkusti pois, ja isolla sisarella oli
-koko päivän punaiset silmät, ikäänkuin hän olisi itkenyt.
-
-Väinö kuuli sitten puhuttavan kihlauksesta y.m.s., mutta ei hän
-oikein ymmärtänyt mitä se merkitsi, ennenkuin hän sattumalta näki
-erään kohtauksen Vanhan Vapun ja ison sisaren välillä. Vappu otti
-näet Hilmaa kädestä ja puhui lempeällä äänellä: "Herra siunatkoon,
-että mamselli jo niin nuorena on tullut morsiameksi. Maisteri on
-kyllä niin oppinut ja hyvä mies, että hän ansaitsee saada mamsellin
-omakseen, ja Jumala suokoon, että hän vie mamsellin onnelliseen
-kotiin; mutta kuinka me täällä tulemmekaan toimeen, kun mamselli on
-poissa!" ja Vappu itki liikutuksesta.
-
-Nyt kaikki Väinölle selvisi, ja hän tunsi pistoksen sydämessään.
-Mutta tietenkään hän ei jaksanut kauan sitä muistaa, ja syksy ja
-talvi menivät tavallista menoaan. Iso sisar kirjoitti ja saikin usein
-kirjeitä ja oli toisinaan mietteisiin vaipunut, mutta enimmäkseen
-hän oli aivan niinkuin ennen. Ainoastaan harvoin Väinö muisteli
-myrskyistä kesäpäivää.
-
-Eräänä päivänä sanottiin: ison sisaren häät ovat jo ensi kesänä.
-Se taas vähän ajattelutti Väinöä, sentään suuresti häiritsemättä
-hänen levollisuuttaan. Kevät tuli ja muuttui kesäksi, ja silloin
-tuli Yrjökin, joka nyt oli pappi, vaikka häntä vieläkin sanottiin
-maisteriksi. Väinö ei voinut olla tuntematta jonkunlaista outoa
-kunnioitusta häntä kohtaan, kun hän sunnuntaisin pukeutui kauhtanaan
-ja papinkaulukseen niinkuin isäkin. Viikon varrella hän sitä vastoin
-oli jotenkin entisellään, ja kun Väinö etsi kätköstään viimekesäisen
-aluksen, niin Yrjö taklasi sen aivan mainiosti.
-
-Pappilassa häärättiin kovasti häitä valmistaessa ja Väinö, joka aina
-oli hyvällä tuulella kun touhu talossa oli yleinen, unohti entiset
-huolensa ja pelkonsa. Häätkin vietettiin, eikä Väinö vieläkään ollut
-valmistautunut vastaanottamaan sitä, mikä tulossa oli.
-
-Seuraavana päivänä nuori pari lähti ja -- mitä onkaan sanottava! --
-hyvästijättökin sujui Väinöltä jotenkin kevyesti; mutta kun isä ja
-äiti ja sisarukset ja Liisa ja Vappu ja monta muuta seisoi portaitten
-edessä viheriällä pihalla ja katsoivat ulos portista pitkin tietä,
-mihin kiesit olivat silmistä kadonneet, ja jotkut itkeä nyyhkyttivät,
-silloin oli Väinön sydän pakahtumaisillaan.
-
-Kun hän kohta jälkeen meni sisälle ja käveli huoneitten läpi, kuuli
-hän Vapun kyökissä ääneen valittavan ja itsekseen puhuvan: "Voi
-minuakin, Vappu parkaa, kuka minua nyt lohduttaa, kun se Herran
-siunattu lapsi on poissa!" Äidin kamarissa itki Selma ja piti
-päätänsä äidin sylissä, jonka omat posket kiilsivät vierivistä
-kyynelistä. Päivänpaiste oli niin lämmin ja kirkas ison sisaren
-kamarissa, mutta häntä itseä ei näkynyt. Vinttikamarista kuuluivat
-Johanneksen askeleet hänen kävellessään edestakaisin. Väinö meni
-rauhattomasti ja hiljaa huoneesta toiseen. Isän kamarin ovi oli
-auki, ja siellä isä istui tavallisella paikallaan pöytänsä edessä
-lukien isoa kirkkoraamattuansa. Väinö ei tiennyt mikä hänen oli, hän
-ei voinut katsoa eikä puhutella ketään. Hän juoksi ulos puutarhaan,
-mansikkamaan ohi lehtimajalle. Siellä hän kiersi käsivartensa äidin
-puun ympäri ja nojasi siihen pikku päätään. Koko hänen ruumiinsa
-vapisi, ja hän purskahti itkuun kuiskaten: "Iso sisar on ryöstetty!"
-(1872.)
-
-
-
-
-Äiti kertoo.
-
-
-Harvoin sitä muulloin kuin syödessä istuttiin koko perhe yhdessä.
-Pappilassa oli niin paljon ja niin monenlaisia puuhia. Isällä oli
-aina milloin mitäkin virkatoimia ja äidillä oli kenties vielä
-harvemmin aikaa rauhassa istua. Mutta sattui sentään joskus,
-varsinkin iltasin, että kaikki olivat koossa etenkin äidin ympärillä,
-ja silloin saattoi joku perheen nuorempia sanoa tokaista: Kerro,
-äiti, jotakin! johon toiset yhtyivät: Niin, äiti on kiltti ja kertoo
-jotakin, äiti kertoo!
-
--- Mitä minä kertoisin? äiti vastaa, eihän minulla ole mitään
-erikoista kerrottavaa, ja olettehan jo ennen kuulleet minun juttuni.
-
--- Äiti kertoo siitä ajasta, jolloin äiti oli pieni ja missä äiti
-silloin asui, kehotti joku.
-
-Ja äiti alkoi kertoa lasten kuunnellessa. -- Kun olin pikku tyttö
--- kymmentä vuotta nuorempi --, äiti jutteli, oli isoisä (hän
-tarkotti isäänsä, vaikka hän kertoessaan asettui lasten kannalle
-ja sanoi "isoisä") Muhoksen kappalainen, ja Muhoksessa olen minä
-syntynytkin. Pappila, jossa asuimme, on suuren Oulujoen rannalla
-taikka oikeammin luoman rannalla, joka vähän matkan päässä purkaa
-vetensä isoon jokeen. Oulujoki on leveämpi ja komeampi kuin joet
-täällä etelämpänä; hauskaa oli katsella pitkien tervaveneiden soluvan
-alaspäin ja ylöspäin jokea milloin airojen, milloin pikku purjeiden,
-milloin sauvointen avulla, ja myöskin olla mukana kun padolla vedestä
-nostettiin suuria, hopeankimmeltäviä lohia. Meitä oli kuusi lasta
-ennenkuin Muhoksesta muutettiin pois, veljiä ja sisaria, ja paitsi
-vanhempiani asui pappilassa mummokin, se on minun äitini äiti.
-
--- Voi, voi äiti, oliko mummo hyvin vanha? keskeytettiin.
-
--- Vanha hän oli ja sangen ankara, äiti virkkoi. Hän oli
-tyttönimeltään Kristina Laureus ja syntynyt Raahessa, jossa hänen
-isänsä oli ollut kauppias. Mummo kertoi toisinaan, että hänen äitinsä
-oli ollut Tukholmassa ja naamiaishuveissa suuressa oopperatalossa,
-kun kuningas keskellä huveja ammuttiin, nimittäin Ruotsin kuningas
-Kustaa III. Samoin kuin kaikki muut oli hänkin kauheasti peljästynyt,
-kun ensin laukaus kuului ja kohta sen jälkeen huudettiin, että
-kuningas oli ammuttu. Ymmärtäähän sen kun niin jumalaton rikos
-tapahtui! -- Kauppias Laureus oli ollut harras kalastaja. Hänellä
-oli tapana kalastaa talvellakin laskien pyydyksensä jään alle.
-Mutta eräänä talvipäivänä, kun hän palasi kalasta ja kelkalla veti
-saalistaan kotia, hän tultuaan talonsa portille kaatui kuin tukki
-pitkälleen maahan. Ihmisiä kerääntyi kohta hänen ympärilleen, mutta
-hän oli jo kuollut; hän oli saanut halvauksen.
-
-Mutta mummostahan minun pitikin kertoa. Hän asui meillä Muhoksessa
-ja oli, niinkuin jo sanoin, hyvin ankara ja täsmällinen tavoiltaan.
-Joen toisella puolen asui eräs vanha rouva Levander, ja hänen
-luonaan mummo kävi kerran viikossa, ja se tapahtui yhtä varmasti
-kuin hän joka päivä söi määrätyt ateriansa. Näillä käynneillä
-sai häntä seurata tavallisesti yksi, poikkeustapauksessa kaksi
-lapsenlastaan, mutta useammasta ei voinut olla puhettakaan. Rva
-Levanderilla oli olo ja järjestys hyvin juhlallinen, ja arvattavasti
-sentähden mummo ei ottanut mukaansa suurempaa joukkoa. Lasten oli
-jo edeltäkäsin täytynyt luvata olla meluamatta ("att icke stimma"),
-ja heidän tuli istua hiljaa ja minkäänlaista huomiota herättämättä
-suurella pullokotelolla eli -arkulla, joka oli asetettu korkean,
-valkoiseksi maalatun seinäkellon juurelle. Vanhojen rouvien keskenään
-pakinoidessa mummo alituisesti röyhelsi hienoja pitsejä, joita aina
-tuotiin hänelle pestäväksi, syystä ettei kukaan osannut niitä pestä
-ja röyheltää niin taitavasti kuin hän. Vieraille tarjottiin kahvia
-ja vohveleita, ja tämän hyvän vuoksi lapset oikeastaan lähtivätkin
-mummon seuraan. Istuminen pullokotelolla oli nimittäin hirmuisen
-ikävää. Kun oltiin kaksi, kului aika jotenkin, mutta jos oli yksin,
-kävi olo melkein sietämättömäksi; silloin ei muuta tehnyt kuin odotti
-vohveleita.
-
--- Eikö äiti käynyt koulua? kysyttiin taas.
-
--- Ei siihen aikaan ollut paljon puhetta tyttöjen koulunkäynnistä,
-sanoi äiti, eikä niitä varten oikeita kouluja ollutkaan. Ensimäinen
-opetus annettiin aina kotona -- isä tai äiti tai joku perheessä
-asuva naimaton täti, kuinka kulloinkin sopi, opettajana -- ja jos
-asuttiin kaukana kaupungista, niin siihen kouluun tyydyttiinkin. Jos
-taasen kävi päinsä lähettää tytöt kaupunkiin, niin he saivat siellä
-pari vuotta jatkaa opintojaan jonkun vanhanpuolisen neiden luona,
-joka piti koulua tyttölapsille. Samalla saatiin myöskin nähdä hiukan
-kehittyneempää seuraelämää kuin kotipitäjässä. Vanhemman sisareni
-kanssa oleskelin minäkin siten kaksi vuotta Vaasassa, sitte nimittäin
-kun perhe oli Muhoksesta muuttanut Kuortaneelle. Mamselli Thitz'in
-koulusta ei ole mitään erinomaisempaa mainittavana, mutta hupaista
-meidän oli vähän oppia tuntemaan kaupunginelämää. Siinä kohden meitä
-ohjasi ja turvasi kaksi vanhanpuolista mamsellia, Lotta ja Fredrika
-Tingelund, kauppiaantyttäriä Vaasasta, joiden luona me asuimme ja
-joita sanoimme tädiksi. Koulutovereista muistan muun muassa kauppias
-Lisitzinin tyttäret. Heidän isänsä, Ivan Lisitzin, oli mahdottoman
-rikas. Hän kuuluu sanoneen, että Jumala ei voisi häntä rangaista niin
-että hän tulisi köyhäksi. Hänellä oli kolme kaunista tytärtä, joista
-toisia kauniimpi oli Alexandra. Tämä Alexandra joutui sittemmin
-naimisiin venäläisen kenraalin kanssa; avio oli onneton ja sai hän
-ehkä köyhyyttäkin kärsiä. Heidän äitinsä oli venäläistä syntyperää
-samoin kuin isäkin, mutta Vaasassa he olivat oppineet ruotsia. Rva
-Lisitzin oli tunnettu hyväntekeväisyydestään, jota vastoin ukko
-Lisitzin oli kovaluontoinen ja erittäin myöskin kunnianhimoinen,
-niinkuin saattaa siitä päättää, että hän lupasi suuren rahasumman
-sille yhtiölle, joka kaivautti kanavan kaupungin ja vanhan sataman
-välille, jos kanavalle annettaisiin nimi "Lisitzinin kanava", mutta
-kaupunkilaiset eivät suostuneet kauppaan. Tyttäret eivät olleet
-ainoastaan kauniita vaan muutenkin hyvin miellyttäviä tyttöjä.
-
-Yleensä elämä Vaasassa siihen aikaan oli paljon loistavampaa kuin
-myöhemmin. Semmoista presidenttiperhettä kuin vapaaherra Kaarle
-Fredrik Rotkirchin ei Vaasan kaupunki enää ole nähnyt. Kaikki
-perheen jäsenet olivat niinkuin on tapa sanoa "kuvankauniita". Sen
-todistaa presidentin muotokuva hovioikeudessa. Presidentti Rotkirch
-oli koko olennoltaan ylimys hienointa laatua, ja komeasti perhe eli
-ja esiintyi. Kun lähdettiin kaupungille, joka oli niin pieni että
-vajaassa kymmenessä minuutissa käveli toisesta laidasta toiseen,
-ajettiin aina suljetuissa vaunuissa, palvelijat ja lakeijat edessä
-ja takana. "Klubissa", se on Seurahuoneella, presidentin perhe
-aina istui "ylhäisten sohvassa". Presidentillä oli kolme tytärtä,
-Mathilda, Emilie ja Therese. Ensinmainittu oli hyvin vilkasluontoinen
-eikä suinkaan ylimysmielinen, päättäen siitä että hän toisinaan otti
-järjestään puhutellakseen jokaista, joka oli saapunut klubiin. Sama
-Mathilda Rotkirch tuli kuuluksi maalaajattarena, mutta hän kuoli
-nuorena, ennenkuin oli täyttänyt 30 vuotta. Presidentin muotokuva
-hovioikeudessa on tyttären maalaama.
-
-Seuraelämä kaupungissa oli monesti sangen iloista. Paitsi tanssiaisia
-klubissa olivat talvella rekiretket Runsoriin ja muihin kyliin Vaasan
-ympäristössä tavallisempia kuin myöhempinä aikoina. Luultavaa on että
-sentähden maaseuduillakin rekiretket olivat muodissa. Muun muassa
-Kuortaneen ja Alavuden seurapiiri toimeenpani semmoisia. Ja näillä
-rekiretkillä oltiin monesti aika vallattomia. Niin esim. kuului
-asiaan, että tavantakaa varovasti ajettiin kumoon lumikinokseen.
-Mitään hätää sellaisissa tapauksissa ei syntynyt, sillä entisinä
-aikoina oli enemmän lunta kuin nykyään (!), mutta kuitenkin kuului
-sekin asiaan, että kaikki kavaljeerit riensivät apuun pelastaakseen
-kinokseen kaatuneita. Kerran oli retkeen liittynyt eräs Kuortaneella
-asuva henkikirjuri Larickkin, mutta vanhana miehenä hän ei viitsinyt
-nousta lämpimästä reestään, istui vaan tyynenä ja huusi: Tarvitaanko
-minua siellä? tarvitaanko minua? Jälestäpäin henkikirjuria aina
-väliin pisteltiin hänen velttoudestaan ja välinpitämättömyydestään.
--- Kyllä jo riittää tällä kertaa, äiti päätti juttelunsa.
-
--- Kiitos äiti, on niin hauskaa kuulla entisistä ajoista.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Kun oli vieraita, joku tai joitakuita läheisiä sukulaisia taikka
-vanhoja hyviä ystäviä -- erittäinkin kaukaisia -- silloin tapahtui
-ikäänkuin itsestään, että juttusuoni aukesi. Vieraille oli tietenkin
-seuraa pidettävä, joskus kokonaiset päiväkaudet, sillä kun kerrankin
-vuosikausien päästä tavattiin, ei kummallakaan puolen tyydytty n.s.
-ranskalaiseen käyntiin. Talon askareet jätettiin mahdollisuuden
-mukaan palvelijain huostaan taikka lykättiin -- ainakin erityisempää
-valvontaa vaativat -- tuonnemmaksi. Niistä otettiin "lupa", niinkuin
-koululaiset sanovat, ja sen sijaan nautittiin seurustelusta. Eikä
-juttelun aihetta puuttunut, sillä olihan luonnollista että näin
-yhdessä ollessa luotiin katsaus yhteiseen tuttavapiiriin, siten että
-kummaltakin puolen mainittiin mitä tiedettiin tuttujen nykyisistä
-oloista ja vaiheista, ja silloin tulivat entisetkin ajat mieleen.
-Kuinka olikaan silloin nuorempien hupaista, kun kilvan entisyyden
-hämärästä palautettiin mitä vaihtelevimpia kuvaelmia.
-
-Kerrankin oli herännäisyysaika tullut puheeksi.
-
--- En voi olla sanomatta, äiti silloin lausui, että sen ajan
-ihmiset olivat vähän kummallisia esim. avioliittoja solmiessa.
-Ystävien kehotuksesta oltiin usein valmiit kosimaan taikka jollei
-kohta kosittukaan, niin lähdettiin kuitenkin vartavasten matkalle
-katsomaan toista tai toista nuorta neitosta, josta oli kuultu
-kiittämällä puhuttavan. Kun käsitys oli semmoinen, että vähänkään
-pitempi rakkaussuhde ja kihlaus olivat maallista turhuutta, niin nuo
-äkkinäiset avioliitot, joita ennen puolisot eivät ollenkaan toisiaan
-tunteneet, olivat minusta mitä vaarallisinta uhkapeliä. Älkää luulko
-etten minä tiedä ja usko, että meidän kaikkien kohtalo on Jumalan
-kädessä; mutta emmehän uskalla jäällekään kysymättä kestääkö se?
-Ajatelkaa esim. sitä pastoria, joka oltuaan vuoden ajan leskenä
-tuli erään heränneen ystävänsä luokse. Tämä otti puheeksi toisen
-yksinäisyyden ja kehotti häntä menemään uusiin naimisiin, varsinkin
-kun hänellä oli pari lastakin, jotka olivat hoidon tarpeessa. --
-Oikein puhut, toinen vastasi, mutta mitä tehdä, kun en tunne ketään
-sopivaa. -- Mitä siihen tulee, niin voin minä sinulle suositella
-neitiä, joka on ollut ja vieläkin on meillä lasten opettajattarena.
--- Vai sen teet, no, _kutsu ihminen sisään!_ -- Ja niin tapahtui,
-"ihminen" kutsuttiin sisään, ja ennenkuin pastori meni, oli hän
-kosinut ja saanut myöntävän vastauksen. -- En minä semmoisesta pidä,
-äiti lisäsi juttunsa päätteeksi.
-
-Entäs toinen vielä kummallisempi tapaus, äiti jatkoi vauhtiin
-päästyänsä, voin senkin kertoa, vaikka se koskee erästä minulle
-hyvinkin läheistä sukulaista. Sanon häntäkin pastoriksi, sillä
-hän oli jo ollut pappina lähes kymmenen vuotta, mutta koko ajan
-naimattomana. Eräissä virkaanvihkiäisissä, joihin ajan tavan
-mukaan oli kokoontunut paljon vieraita kuulemaan tunnetuita
-herännäisjohtajia, pastori vieraitten joukossa oli vilahdukselta
-nähnyt muutaman papintyttären, joka kauneudellaan mitä syvimmin
-liikutti hänen sydäntään. Kumminkaan hän ei vaihtanut sanaakaan
-tytön kanssa, sai ainoastaan tietää hänen nimensä sekä että hän
-oli kotoisin eräästä seurakunnasta, jotenkin läheltä sitä missä me
-silloin asuimme. Minä tunsin tytön ennestään ja myönnän, että hän
-oli kauniimpi kuin tavalliset pappilanneidit. Hänen vartalonsa oli
-komeanlainen, kasvonpiirteet olivat säännölliset, silmät isot ja
-kirkkaat, iho oli terve ja hieno, tukka tumma ja runsas. En siis
-ihmettele, että pastori ensi näkemältään saattoi häneen ihastua,
-mutta kuulkaapa kuinka kävi. -- Haudottuansa asiaa muutamia
-päiviä, kenties jonkun viikonkin, pastori matkustaa suoraa päätä
-pappilaan, jossa tiesi tapaavansa ihailemansa neiden. Vaikka
-hän tuli tuntemattomana, hän tietysti, tavan mukaan, otettiin
-kohteliaasti vastaan, ja kun hän oli esitellyt itsensä pappina ja
-maininnut hyvin tunnetun sukunimensä, niin kohteliaisuus vaihtui
-mitä luottavaisimpaan ystävällisyyteen. Paitsi isäntäväkeä tuli
-vieraalle seuraa pitämään talon tytärkin, ja kun pastori joksikin
-hetkeksi jäi kahdenkesken neiden kanssa, hän päättäväisesti käytti
-tilaisuutta puhuakseen suunsa puhtaaksi, niinkuin on tapa sanoa.
-Pastori näetten ilmotti miksi hän oli tullut, toisin sanoen hän kosi
-ja sai kuin saikin myöntävän vastauksen. Ei kukaan ollut onnellisempi
-kuin pastori, kun hän näin oli hyvin suorittanut asiansa. Vanhemmat
-näetten saivat hekin kohta tietää mitä tapahtunut oli, eivätkä
-he ollenkaan epäilleet antaa siunaustansa liitolle. Tosin oli
-kihlattujen itsensä väli vähän kankea, eikä heillä ollut paljon
-sanottavaa toisilleen, mutta pianhan sitä tutustuttaisiin toisiinsa!
-Sentähden sovittiin vain suunnilleen, milloin häät vietettäisiin --
-sillä ainahan ne vähän valmistuksia vaativat, eikä silloin tietty
-siitä uudenuutukaisimmasta muodista, että mennään naimisiin ilman
-että tuskin ainoatakaan kristillisen seurakunnan edustajaa on ikuisen
-liiton solmintaa todistamassa -- ja sitte pastori teki lähtöä. Mutta
-juuri silloin se kumma tapahtuikin! Pastori oli jo sanonut hyvästi
-isäntäväelle ja morsiamelleen ja näiden seuraamana mennyt ulos
-portaille, jopa hän oli astunut alas pihalle noustakseen kieseihinsä,
-kun hän eräässä akkunassa näkee tytön uteliaasti katselevan lähtöä.
-Hän säpsähtää, luo toisen katseen akkunaan, niin tarkkaavan kuin
-sillä hetkellä mahdollista oli, ja leimauksena hänelle selviää --
-että akkunassa oleva neiti se olikin, jonka hän ennen oli nähnyt ja
-jota hän oli tullut kosimaan! Aavistaahan sen että pastoria vähän
-pyörrytti, mutta tarmokkaasti hän oikaisi ryhtinsä, piti suunsa
-kiinni ja lähti matkaansa. Epäilen onko nolompaa, onnettomampaa
-sulhasta nähty kuin pastori kieseissään. Hän oli kuin puulla päähän
-lyöty; mutta niin pian kuinhan jaksoi ajatella, hän kenenkään
-selittämättä ymmärsi, että pappilassa mahtoi olla (niinkuin todella
-olikin) useampia tyttäriä ja ne olivat toistensa näköisiä, niin
-että hän, jolle tämä oli tuntematonta, oli erehtynyt. Kumminkin
-virkaanvihkiäisissä nähdyn neiden kuva oli siksi selväpiirteinen,
-ettei hän lainkaan voinut epäillä että tyttö akkunassa oli se oikea
-ja että erehdys todella oli tapahtunut. Mutta yhtä varma kuin hän
-oli erehdyksestään, oli hän siitä että hänen täytyi saada se oikea.
-Erehdys oli siis korjattava, mutta miten? Siinä sydäntä painava pulma.
-
-Jo kotoa lähtiessään pastori oli suunnitellut käydä meilläkin,
-sukulaisissa, ja nyt hänellä oli aivan erikoinen syy tavata
-ihmisiä, joille hän saattoi avata sydämensä. Hän tuli siis meille,
-ja helppo oli hänen synkästä kasvojenilmeestään, jo ennenkuin hän
-oli sanaakaan lausunut, huomata että asiat olivat hullusti. Eikä
-meidän tarvinnut kauan odottaa hänen tunnustustaan. Ensi tilassa
-hän näet kertoi miten onnettomasti hänen oli käynyt, ja me, jotka
-tunsimme hänen mielitiettynsä perheen, voimme kohta päättää, että
-pastori oli kosinut vanhempaa sisarta, jota toinen oli kolme vuotta
-nuorempi. Mutta meistäkin oli erehdys helpommin selitettävissä kuin
-korjattavissa, jopa heräsi meissä sekin ajatus, että ehkä pastorin,
-joka tositeossa ei lähemmältä tuntenut kumpaakaan sisarta, oli
-tyytyminen siihen, jonka oli saanut. Mutta siitä hän ei tahtonut
-kuullakaan, emmekä voineet olla säälimättä hänen hätäänsä ja
-epätoivoaan. No niin, tarpeetonta on kertomusta venyttää. Pitkä
-neuvottelu päättyi niin, että minä lähdin asettamaan asian oikealle
-tolalle. Jokainen ymmärtää, että tehtävä oli kaikkea muuta kuin
-hupainen, mutta täytyihän koettaa pelastaa pastori tuskallisesta
-asemasta, johon hän oli joutunut. Ja onneksi yritykseni menestyi
-täydellisesti. Kun olin vanhemmille ja tyttärille esittänyt asiani ja
-kuinka erehdys oli tapahtunut, niin vanhempi sisar sanoi peräytyvänsä
-ja nuorempi suostui rupeamaan morsiameksi.
-
-Suurella mielenkiinnolla oli tätä äidin kertomusta kuunneltu ja se
-aiheutti kaikenlaisia huomautuksia, mutta yksimielisiä oltiin siitä,
-että se oli mainio esimerkki kuinka puheena olevan ajan pikaiset
-kosinnat saattoivat viedä odottamattomiin tuloksiin. Kun joku kysyi
-äidiltä, tuliko aviosta, jonka rakentamisessa hänellä oli ollut niin
-tärkeä osa, onnellinen liitto, niin hän ei antanut suoraa vastausta.
-Äiti näet sanoi vain, että hän, jos häneltä edeltäkäsin olisi neuvoa
-kysytty, tuskin olisi kehottanut pastoria toteuttamaan aikeitaan,
-mutta silloin kun hänen apuunsa turvattiin, ei muu menettely ollut
-ajateltavissa kuin se jota noudatettiin. Arvattavasti äidillä oli
-joku pätevä syy tähän huomautukseen.
-
-Sen jälkeen kävi juttelu sinne tänne, mutta äiti pysyi sanattomana.
-Oli kuin hän olisi vähän katunut, että oli kertonut omituisen
-tapauksen läheisten tuttavien elämästä, vaikka, niinkuin saimme
-tietää, asianomaiset jo olivat päättäneet maalliset vaiheensa. Mutta
-hetken päästä hän uudestaan palasi aiheeseen, sanoen tahtovansa vielä
-kertoa yhden avioliittojutelman. Siinäkin hänellä itsellään oli ollut
-pieni osa, mutta tapaus oli muuten toisenlainen kuin edelliset ja
-omansa todistamaan, että kyllä entisinäkin aikoina oli niitä, jotka
-kuuntelivat sydämensä ääntä.
-
--- Totta on, äiti jatkoi, että ne henkilöt, joita kertomukseni
-koskee, eivät olleet minulle läheisiä ja että minä siis voin erehtyä
-joissakin yksityiskohdissa, mutta esitän kumminkin tapahtuman mikäli
-sen tunnen osaksi oman näkemäni, osaksi toisten tiedonantojen mukaan.
--- Olin ollut noin kymmenkunnan vuotta naimisissa, kun eräänä
-päivänä meille tuli -- niinkuin silloin pappiloissa usein tapahtui
--- nuori tuntematon herra vieraaksi. Hän oli näöltään ja olennoltaan
-hienompi ja sivistyneempi kuin tavalliset maalaisherrat ja hän
-esittikin itsensä lääkärinä. Kun hän mainitsi nimensä, se kuului
-meistä tutulta, olimme ennen kuulleet tuttavien hänestä puhuvan.
-Muistan vielä, että tohtori tuli lauantai-aamupäivänä, jolloin
-matot oli viety ulos salista piestäväksi. Koska sali oli vieraitten
-tavallinen vastaanotto-huone, oli hänen tulonsa sillä hetkellä
-vähän epämukava, mutta tietenkin hän silti kohtasi tavallisen
-vieraanvaraisuuden-, ja harvoinhan sitä maalla -- varsinkin niihin
-aikoihin -- saikaan semmoista vierasta puhutella ja kestitä.
-Tohtorin puheista selvisi pian, että hän oli paljon liikkunut
-pappien seurassa, että meillä oli yhteisiä ystäviä niiden joukossa
-ja että hän itsekin lukeutui heränneitten piiriin. Tämän jälkeen
-muuttui seurustelu tuttavallisemmaksi kuin se oli alussa ja muutoin
-olisi voinut olla. Näin ollen on luonnollista että nytkin tapahtui
-mitä ylipäätään säännöllisesti tapahtuu kun lääkäri sattuu käymään
-maalla -- vallankin aikana, jolloin lääkäreitä ei asunut muualla
-kuin kaupungissa -- nimittäin että aloin häneltä kysellä neuvoja
-terveysasioissa. Yhdessä lapsistamme oli huomattu risataudin oireita,
-ja minä pyysin saada näyttää hänelle pienen potilaan. Tohtori katseli
-ja tutki lasta ja antoi neuvojakin. Tuli siinä sitte puheeksi, kuinka
-mainittu tauti usein tekee sairaan ruumiin muodottomaksi siten
-että kyttyrä nousee selkään ja keskeyttää vartalon kehittymisen.
-Edelleen huomautin miten senlaatuinen onnettomuus voi vaikuttaa
-sielunelämäänkin, tehdä ihmisen, joka huomaa olevansa ulkonaisesti
-toisia vähäosaisempi, katkeramieliseksi ja elämään tyytymättömäksi.
-Toiselta puolen myönsin, ettei semmoinen seuraus kuitenkaan ole
-välttämätön taikka poikkeukseton, ja kerroin todistukseksi eräästä
-nuoresta tytöstä, jonka joku aika sitten olin oppinut tuntemaan
-eräässä tutussa pappilassa. Neiti oli kotoisin etelä-Suomesta ja oli
-tullut pappilaan ollakseen siellä jonkun aikaa. Pappi, jonka luona
-hän asui, oli tunnettu herännäisyyden mies, ja neiti oli myöskin
-kääntynyt maailmasta etsiäkseen sielunsa pelastusta. Tämä neiti oli
-ruumiiltaan viallinen, arvattavasti jonkun lapsuudessa kärsimänsä
-taudin johdosta, mutta siitä huolimatta hän oli erinomaisen henkevä
-ja herttainen olennoltaan. Minä kerroin oikein lämpimästi kuinka
-olin mieltynyt häneen, hänen vaatimattomuuteensa ja henkiseen
-etevyyteensä, joka osotti miten korkealle kehittynyt sielunelämä
-voittaa ruumiilliset vammat. Tohtori kuunteli mielenkiinnolla
-puhettani, mutta omasta puolestaan hän ei siihen paljon sanonut.
-Tämä keskustelu oli tavallaan päätapahtuma vieraan ollessa meillä,
-ja sitte hän lähti ilman että meille oli selvinnyt millä asioilla
-hän oikeastaan liikkui. Mutta ei aikaakaan ennenkuin saimme uutisen
-ja tietoja, jotka loivat valoa kysymykseen. -- Nuori tohtori ja
-etelä-Suomesta Pohjanmaan pappilaan tullut neiti olivat kihloissa
--- se oli uutinen. Sen ohella kerrottiin, että kihlaus ei suinkaan
-ollut hetken aikaansaama, vaan olivat näiden nuorten sydämet jo
-aikoja ennen taipuneet toisiansa kohti. Omaiset olivat kuitenkin,
-terveydellisistä syistä, vastustaneet avioliittoa heidän kesken, ja
-sentähden oli neiti lähetetty pois kotoa, jotta hän kaukana ollessaan
-joko unohtaisi taikka ainakin taltuttaisi rakkautensa. Tohtori
-puolestaan oli myöskin koettanut kääntää ajatuksensa toisaalle ja
-sanottiin hänen käyneen meillä saadakseen nähdä erästä perheessämme
-silloin asuvaa rakastettavaa, orpoa papintytärtä. Mutta, sanottiin
-edelleen, ne ihastuneet kiitoslauseet, joilla minä, aavistamatta
-mitään tohtorin ja neiden suhteesta, ylistin tätä jälkimäistä,
-olivat niin vaikuttaneet, että tohtori meiltä matkusti suoraa päätä
-rakastamansa neiden luokse ja ratkaisi asian lopullisesti, niinkuin
-uutinen tiesi.
-
-Näin juteltiin, mutta kaukana siitä, että minä lukisin ansiokseni
-onnellisen avion, joka näin syntyi. Rakkaus heidät toisiinsa yhdisti,
-ja jos sanani ehkä vaikuttivatkin tohtoriin -- ja onhan se totta että
-ihminen suurella mielihyvällä kuulee vieraan kiittävän sitä mitä
-oma sydän suosii -- niin että hän heitti epäilyksensä ja rohkeasti
-noudatti sydämensä ääntä, oli se kumminkin Jumala, joka johti asian
-oikeaan päämäärään. -- Lopuksi sanon vielä, että jos, niinkuin luulen
-tietäväni, viimeinen avio oli onnellisin niistä, joista tänä päivänä
-olen kertonut, niin kyllä kai se oli sentähden, että se syntyi
-ainoalla oikealla tavalla -- nimittäin niin että toinen samoin kuin
-toinenkin edeltäkäsin tiesi kenen hän omakseen otti.
-
-
-
-
-Vanha kauppias.
-
-Kaksi kirjettä maalta.
-
-
-Veli kulta!
-
-Niin, mitä kertoisinkaan? Iloista kai odotat, mutta mitä iloista
-täältä voisi kertoa? Uudesta vuodesta on jo 12:s osa kulunut eikä
-se vielä kertaakaan ole näyttänyt iloista naamaa. Eilen oli tosin
-poikkeuksena kaunis päivä. Aurinko, vaikka kyllä tammikuunaurinko,
-ilahdutti jotakuinkin luontoa ja ihmisiä, ja sen säteet olivat
-melkein lämpimiä. Iltakin oli kaunis. Kaupungista palatessani oli
-oikein hupaista ajaa metsän läpi. Taivaalla kimaltelivat kirkkaat
-tähdet, valaisten tietä ja sen ympäristöä. Korkeat kuuset tien
-varrella seisoivat hiljaisina ja rauhallisina, vaikka oksat olivat
-katketa kuorman alla, jonka tyven lumisade joku päivä ennen oli
-latonut niiden syliin. Kannot istua köllöttivät kuin turkkilaiset
-pashat, paksut, valkoiset turbaanit päässä. Kulkuset soivat heleästi
-ja matka joutui. Oli, niinkuin sanoin, oikein hupaista. Mutta jo
-yöllä vetivät tähdet yllensä peitteen, ja päivä nousi sumusilmin.
-Mitä siis kertoisin? Me yksinkertaiset ihmiset maalla olemme niinkuin
-luonto. Jos se on surumielinen, niin olemme mekin surumielisiä.
-
-Se riittänee alkupuheeksi ja perustamaan päätelmää, ettei maalta
-parempaa lähde kuin siellä on.
-
-Viikko sitten oli samanlainen päivä kuin nyt, ja minä päätin lähteä
-kylään. Oli klo 1/2 4 i.p., paras aika mennä. Kävelin uutta siltaa
-joen yli kirkkoa kohden. Puolivälissä kirkkotörmää poikkesin
-vasemmalle, polulle, joka kiertäen kirkkomaan yhtyy kylätiehen, jota
-minun oli käytävä perille asti. Oli lauantai ja pyhäksi oli rippi
-kuulutettu. Jo tänään oli rippisaarna kirkossa, ja sen vuoksi tuli
-tiellä vastaan ihmisiä pyhäpuvussa. Kun olin nämä sivuuttanut, oli
-tie tyhjä; illan suussa pyhäpäivän edellä viikon puuhaaminen ja
-liike pysähtyy. Tie oli tasainen ja puhdas, ja oli lysti sitä astua.
-Likempänä kirkkoa on taloja, mutta sen jälkeen tien ympäristöt ovat
-autiot -- vasemmalla, peltojen takana, joki, oikealla, peltojen ja
-niittyjen takana, havumetsä, joka suurella vaivalla, matalana ja
-uupuneena, saavuttaa tien pienellä mäellä, jonka toisella puolella
-ison kylän ensimäiset asunnot tulevat näkyviin. Ne ovat ränstyneitä
-töllejä vaan, niin harmaasta muinaisuudesta, että silloin nähtävästi
-luotilauta eli vatupassi oli keksimättä. Ikkunat olivat kuurassa,
-mutta niiden takana näkyi vereviä lapsennaamoja, jotka kirkkaine
-silmineen lämpimällä hengellään sulattamistaan kurkistusreijistä
-katselivat ohi menevää pappilan maisteria. Vähän edempänä oli paja,
-josta kimeä kalkutus kuului. Tuli poikanen vastaan. -- "Missä
-asuu", minä häneltä kysyin, "vanha kauppias?" -- "Tuolla", poika
-vastasi, "taikka tulkaa perässäni, niin näytän paremmin". Poika
-asteli kymmenkunnan askelta eteenpäin, ojensi sitten kätensä sanoen:
-"Tuolla, tuossa tuvassa, jossa akkunan päällä on valkoista." Koetin
-katsoa, mutta en erottanut muuta kuin semmoisen rakennusten kasauman,
-jommoisia usein tapaa Pohjanmaan kylissä, asuinhuoneita, navettoja,
-aittoja, latoja huiskin haiskin -- ja kaikilla oli valkoista, se on
-lunta akkunain päällä. Pojan viittauksesta en todella tullut hullua
-viisaammaksi, mutta tiesinhän sentään minnepäin oli meneminen ja
-sentähden kiitin, enempää kysymättä, ja jatkoin matkaani. Pian pisti
-silmiini pieni tuparakennus, jonka akkunapielet olivat valkoisiksi
-maalatut ja jonka edessä oleva piha oli lauta-aidalla ympäröitty.
-Tuossa hän mahtaa asua, ajattelin, ja sainkin myöntävän vastauksen,
-kun varmuuden vuoksi kysyin tien vieressä työskentelevältä mieheltä.
--- "Siinä vanha kauppias asuu", hän näet sanoi, "ja kyllä hän on
-kotonakin". Lisäys oli kyllä tarpeen, sillä ulkoa ei lainkaan
-näkynyt, että asunnossa oli elävää sielua. Porstuanovi rakennuksen
-keskikohdalla oli nimittäin kiinni, ja molemmat akkunat, jotka
-niinkuin kaksi silmää olivat käännetyt tietä kohti, olivat kokonaan
-kuuran peittämät, kerrassaan sokeat. Astuin pihan poikki, nousin
-portaalle ja kolkutin ovea. Tuskin olin sen tehnyt, kun sisältä
-kuului keveitä askeleita ja ovi aukaistiin. Edessäni seisoi vanha,
-lyhytläntä ukko, joka ystävällisesti tervehtien kehotti minua
-astumaan sisään. Pienestä porstuasta mentiin ensin vasemmalle,
-vierashuoneeseen, mutta kun se oli kylmillä, isäntä, anteeksi
-pyytäen, heti vei minut pieneen arkihuoneeseen. Siinä hän sai minut
-istumaan, kysyi kuinka kotona voidaan, tarjosi minulle piipun ja --
-katosi.
-
-Minun piippua sytyttäessäni ukko näet mitään sanomatta pistäytyi
-ulos ovesta vastapäätä sitä, josta olimme tulleet (se vei, niinkuin
-myöhemmin huomasin, keittiöön). Kuulin hänen käyvän ulos porstuan
-ovesta pihalle, ja odottaakseni häntä istahdin piippu suussa pöydän
-viereen. Huone oli pienen pieni ja samoin kuin kalustokin ilmaisi se
-isännän vaatimattomuutta. Punamaalattu sänky, samanvärinen piironki
-ja sillä pahanpäiväinen peili, suuri seinäkello, pöytä akkunan edessä
-ja pöydällä kirja, kolme neljä tuolia missä sopi -- siinä kaikki.
-Akkunasta ei näkynyt muuta kuin laaja pelto, joka nyt oli huikaisevan
-valkean lumen peittämä ja jonka takana noin 60 askeleen päässä seisoi
-pitkä riihirakennus.
-
-Tuskin olin tämän kaiken huomiooni ottanut, kun vanha isäntäni
-palasi. Hän oli kovin hengästynyt pikaisesta käynnistä. Hän istuutui
-tuolille painaen käsiään rintaansa vasten. -- "Minulla on", hän
-huokasi, "jotakin rinnassani -- oh -- en tiedä mitä -- kun vähän
-käyn, ottaa pahemmin -- en ole kysynyt tohtoreilta, mutta tuskin
-nekään apua tietäisivät. Loppu tulee! loppu tulee!" Hän huokasi
-syvästi.
-
-Hän ei ollut meidän ajan miehiä. Hänen syntymävuotensa oli 1795,
-ja nyt on 19. vuosisadan kahdeksas kymmenluku alkanut! Vuodet
-olivat valkaisseet hänen hiuksensa ja partansa ja kaivaneet paljon
-puhuvia kurttuja hänen kasvoihinsa, joista ystävälliset, miltei
-lapsellisen viattomat silmät katsoivat minuun. Hetken perästä hän
-alkoi keveämmin hengittää, ja me puhuimme kaikenlaista nykyisien
-ja muinaisten päivien oloista. -- Tässä mitä hän itsestään kertoi.
-Sodan aikana -- nimittäin 1808--09 vuosien sodan aikana -- hän
-kävi Vaasan koulua ja kärsi sen ajan ihmisrakkailta opettajilta
-niin ankaraa kohtelua, että olisi voinut luulla heidän ajatelleen
-sodan menon olleen heidän vitsapatukoissaan. "Kun viholliset olivat
-kaupungissa ja Bergenstrålen hyökkäyksen aiheuttama kahakka alkoi,
-juoksimme me pojat", ukko jutteli, "ulkona -- (minä oleskelin silloin
-isoisäni luona, Hagan pappilassa, vähän ulkopuolella kaupunkia; siitä
-talosta kävi yht'aikaa yhdeksän poikaa -- poikia ja pojanpoikia --
-koulussa, jonkatähden ihmiset nähdessään meidät aina hokivat: 'der
-komma prostis niona'[1]) -- me juoksimme, niinkuin sanoin, ulkona ja
-ihailimme kuulien sihinää, kun joku tuli pappilaakin tervehtimään.
-Vaimot huusivat meille: 'jollette tule sisään, niin saatte maistaa
-vitsaa', mutta kun ikinä silmistä pääsimme, olimme jälleen ulkona.
--- Vähän aikaa sodan jälkeen isoisäni kuoli", isäntäni jatkoi, "ja
-minun täytyi erota koulusta ja ruveta kauppapalvelijaksi. Silloin
-koitti minulle toinen aika! Helppo on nykyään kauppapalvelijan
-asema verrattuna minun kokemaani. Varsinkin markkinat ovat pysyneet
-muistissani. Silloin ei markkinoita pidetty ainoastaan kaupungeissa,
-vaan myöskin maalaiskunnissa, niinkuin Lapualla, Ilmajoella y.m.
-Isäntäni matkusti säännöllisesti näille markkinoille, ja tietysti
-oli minun seurattava mukana. Kauppakoju, jossa tavarat asetettiin
-esiin myytäväksi, oli tilapäinen, kurja lautasuoja, jonka joka
-kulmasta päivä kuulti sisään. Niin kovimmilla talvipakkasillakin, ja
-kumminkin oli yökin kojussa vietettävä. Usein kun aamulla heräsi,
-olivat vällyt suun kohdalta jäässä, eikä kumma, sillä silloin talvet
-olivatkin toisenlaiset kuin nyt. No, nuorena ei siitä paljonkaan
-välittänyt; mutta nyt on loppulaskujen maksuaika käsissä! -- -- Sitte
-koitti sekin päivä, jolloin näin itseni omillani. Menin naimisiinkin.
-Kauppani onnistui yleensä hyvin, ja suurin onni oli se, että tulin
-vetäytyneeksi asioista ennen kaupungin paloa. Sen jälkeen olen
-asunut maalla -- nyt jo kolmattakymmentä vuotta -- neljätoista tällä
-paikalla, puolitoista vaimoni kanssa, mutta hänen kuoltuansa yksin."
---
-
-Näitä kuunnellessani olin jo juonut kahviakin, ja senjälkeen oli
-totineuvot tuotu sisään. Pienikasvuinen vaimoihminen, hyvänsuopa
-ja ystävällinen näöltään, oli aikaansaanut tämän, ja minulle oli
-selvinnyt, että ukko pistäytyessään ulos oli kutsunut hänet avukseen,
-sillä yksin ollen hän oli milloin kutakin, isäntä ja emäntä, renki
-ja piika. Uuniin oli tehty valkea, ja kun se levitti valoa ja
-lämpöä, alkoi vanhuksen vaatimaton asunto tuntua aika kodikkaalta.
-Vierashuoneeseenkin tehtiin valkea, mutta ei se sillä lämminnyt
-asuttavaksi. Kävin siellä kuitenkin katsomassa kuvia seinillä,
-jotka jo tullessani olin huomannut. Niissä oli kuvattuna Abelard
-tunnustaen rakkauttaan punastuvalle Eloisalle ja kohta vieressä
-Eloisa kuolevana, edelleen Jerusalemin kaupunki Salomonin aikana;
-mutta enemmän mieltäni kiinnitti eräs soikeaan kultaiseen kehykseen
-lasin alle asetettu pastellimuotokuva, jonka isäntäni sanoi vaimonsa
-tuoneen kotoaan muun omaisuutensa kanssa. Hän luuli sen esittävän
-jotakin neiti Crabbea, niinkuin takapuolella nähtävät kirjaimetkin P.
-C. osottivat. Tyttö oli näöltään aivan nuori, kasvot hienopiirteiset,
-suu pieni ja hymyilevä, vahva keltainen tukka sievästi kiinnitettynä
-päälaelle, niinkuin näkyi valkoisen hunnun alta, joka puoleksi
-varjostaen otsaa enensi sinisten silmien luonnollista tenhoa. Samoin
-kuin huntu sai muukin vähä mitä pukua näkyi ajattelemaan, että tyttö
-oli jollei häihin niin ainakin tanssiaisiin valmistautunut.
-
-Jälleen istuimme arkihuoneessa lasien äänessä. Hetken päästä tuotiin
-vielä teetäkin. Se oli minusta liikaa ja sentähden puhkesinkin
-sanoihin: "Jos tulollani aiheutan tämmöiset vaivat, olisi kai parempi
-olla tulematta." -- Surullisesti hymähtäen ukko virkkoi: "Eihän tämä
-mikään vaiva ole, tulkaa toki tavasta minua vanhaa tervehtimään
--- kovin harvinaista on että saan ketään tavata." -- Samalla tuli
-renkipoikamme sisään ja sanoi tulleensa hevosella minua noutamaan.
-Käskin hänen odottaa vähän aikaa. -- Ukko puhui terveydestään, joka
-päivä päivältä huononi. "Tuskallisin vanhuuteni vaivoista", hän
-valitti, "on unettomuus. Paras olisikin, jos pääsisi maan peittoon,
-mitä meillä vanhoilla täällä enää tekemistä on?" -- "Katsoa, kuinka
-nuoret kasvaa", sanoin ajattelemattomasti. -- "Niin", hän vastasi
-entistä surullisemmin, "kunpa olisi omia ympärillä, mutta sitä onnea
-Jumala ei ole minulle suonut". -- Kysyin sitten, eikö aika käy
-pitkäksi ja eikö hän pelkää asua yksin? -- "Eikä niinkään, kuluuhan
-se aika vähitellen, ja tässä on hyvä lohdutus ikävää vastaan",
-lausui vanha kauppias osottaen Johan Arndtin kirjaa totisesta
-kristillisyydestä pöydällään. "Mitä pelkoon tulee, niin en minä,
-Jumalan avulla, koskaan ole pelkuri ollut. Viime yönä, kun valvoin
-tässä vuoteellani, kuului kaksi ankaraa kolahdusta ulkoa, oli kuin
-seipäällä olisi seinään rämähytetty. Mitäs nyt? ajattelin, saas
-nähdä mitä seuraa, mutta sen enempää ei kuulunut. Kuka minulle pahaa
-tekisi? Onhan minulla vartija, joka valvoo!"
-
-Ilta oli jo myöhäinen. Sentähden nousin, kiitin ja sanoin hyvästi
-vanhalle ystävälleni. Hevonen juoksi mielellään kotiapäin, ja minä
-ajattelin vanhuksen kotoa ja mitä tuo P muotokuvan takana mahtoi
-merkitä, Paulina? -- ei -- Petronella? -- hyi -- Paula? -- se käy
-laatuun!
-
-Enhän mitään erinomaista luvannutkaan, iloista en ensinkään. Ole siis
-tyytyväinen, pyytää maalaisystäväsi.
-
-II
-
-
-       *       *       *       *       *
-
-Ennenkuin päätän, tulee minun kertoa mitä eilen tapahtui.
-
-Päivällisen syötyäni ja kahvin juotuani pukeuduin mustiin
-vaatteisiin ja lähdin ulos. Minä astuin samaa tietä, jota pitkin
-puolitoista vuotta sitte vein sinut mukanani kylään, sillan yli ja
-kirkkomäkeä ylöspäin. Nyt menin kirkolle saakka, jonka edustalla
-pysähdyin. Kirkon ovet olivat auki ja samoin kellotapulin luukut,
-joista kellojen jymisevä soitto levisi keväisen seudun ylitse. En
-ollut yksin. Kirkon edustalla oli läheisistä taloista ja mökeistä
-kokoontunut ryhmiä vanhempia henkilöitä, mutta enimmäkseen
-uteliaita lapsia. Vakavin ilmein vanhemmat ihmiset ja lapsetkin
-katselivat tielle päin, joka johti kirkolle, odottaen eikö sieltä
-jotain erikoista näkyviin tulisi; ainoastaan välttämättömyydestä
-poikaviikarit silloin tällöin lähtivät juoksemaan, ajaen toisiaan
-takaa, sillä heidän jalkojansa, jotka näin varhain keväällä vielä
-olivat jotenkin valkoiset, alkoi palella, kun kauan seisoivat yhdessä
-kohden.
-
-Yht'äkkiä tuli näkyviin mitä odotettu oli, nimittäin lähestyvä
-ruumissaatto. Etupäässä kuusi talonpoikaista miestä kantoi mustaa
-ruumisarkkua, jälestä astui pieni mustapukuinen saattojoukko, josta
-pian erotin pienen, ystävällisen vaimoihmisen, johon olin tutustunut
-vanhan kauppiaan luona. Itse asiassa vanha ystäväni lepäsi arkussa.
-
-Kirkkotarha-portin edessä kantajat pysähtyivät. Miehet paljastivat
-päänsä ja vaimot laskivat katseensa maahan. Pappi ja lukkari
-asettuivat portin sisäpuolella ruumissaaton eteen ja alkoivat
-veisata virttä. Sitte lähti saatto, nuo viranomaiset edellä, jälleen
-liikkeelle kirkkoa kohti, ja nousten portaita ylös kaikki astuivat
-kirkon sisään, missä punaposkiset, avojalkaiset lapset jo seisoivat
-hyvin juhlallisina -- heistä oli saatto kulkenut liian verkalleen
-ja olivat he sentähden sen ohi ja edellä pistäytyneet kirkkoon.
-Ruumisarkku kannettiin kuoriin, missä se laskettiin maahan hopeisen
-ristin koristamalle mustalle vaatteelle. Lukkari veisasi vielä
-virrenvärsyn, suntion kantaessa esiin hiekkalaatikon ja lapion.
-Kaikki oli niin hiljaista, kun pappi nyt astui esiin. Jos vainaja
-olisi ollut merkillisempi mies ja varsinkin jos hänellä olisi
-ollut ainoakaan omainen suremassa, niin pappi kai olisi pitänyt
-puheentapaisen. Mutta oli näinkin juhlallista, kun hän lapiolla
-heitti kolme kertaa hietaa arkulle, sanoen: "Maasta olet sinä tullut
-ja maaksi pitää sinun jälleen tuleman. Jesus Kristus, Vapahtajasi, on
-sinut herättävä viimeisenä päivänä." Sitte hän luki kirjastaan, jonka
-mustat kannet olivat nekin ristin koristamat, rukouksia ja viimeksi
-siunauksen. Taas oli lukkarin vuoro veisata virsi, jonka jälkeen
-kantajat esiintyivät, ja ruumissaatto lähti astumaan ulos kirkosta,
-mutta lapset juoksivat jälleen edellä ja kirkossa kuului ääntä ja
-hälinää.
-
-Hauta oli tehty kauppiaan vaimovainajan viereen. Siihen arkku
-laskettiin. Pari viheriää seppelettä heitettiin sen päälle, ja
-koettivat kaikki päästä haudan partaalle luodakseen katseen --
-viimeinen hyvästijättö -- sinne alas. Ne jotka eivät päässeet
-ensimäiseen riviin kurottautuivat edessäseisovien olkapäitten yli.
-Lapset tunkeutuivat vanhempien välitse, huolimatta näiden nuhteista.
-Kaikki tahtoivat katsoa alas hautaan! Ne, joiden täytyi luopua
-toivosta päästä esiin, lähtivät pois puhellen jopa naureskellenkin
-keskenään; ne, joiden oli onnistunut tyydyttää halunsa, näyttivät
-vakavilta ja poistuivat enimmäkseen yksitellen. -- Kaksi miestä
-täytti haudan, ja pian kohosi kumpu tuoretta maata siinä paikalla,
-missä vanha kauppias nautti rauhaa ja lepoa. Olkoon maa kevyt hänen
-päällänsä!
-
-Maahanpanijaisten toinen näytös tapahtui vainajan kodissa. Ei hän
-kuitenkaan olisi tuntenut olevansa kotona, jos hän olisi ollut
-mukana. Siellä oli liian paljo vieraita, ja vierasten huone vastasi
-todella nimeään. Enkä tahdo pidättää sinuakaan tässä seurassa, sillä
-tuskin huvittaa sinua enemmän kuin minuakaan ottaa osaa keskusteluun
-eri tavoista istuttaa perunoita taikka valituksiin nykyajan nuorison
-vallattomuudesta ja parantumattomasta taipumuksesta juopotteluun.
-Sanon hyvästi pienelle, ystävälliselle muorille, joka nähtävästi
-on ainoa, joka näissä hautajaisissa on surumielinen, ja lähden
-kotimatkalle. Kokko -- vanha hevosemme -- juosta hötköttää tavallista
-tahtiaan; mutta Israel, joka seisoo takana kieseillä, on hyvin
-hyvällä tuulella, sillä hän on kyökissä saanut pari hautajaisryyppyä.
-
-"Petronella -- ei, Paulahan se oli -- kuka hän on ja mihin hän
-joutui?" kysynet kai. Paula on nyt seinälläni ja katselee minua
-hymyillen kun kirjoitan tätä. Ei ollut kovin kauan ensimäisen
-käyntini jälkeen, kun jälleen kävin vanhan kauppiaan luona. Kun ukko
-näki, että muotokuva herätti mielenkiintoani, sanoi hän: "Taulu
-näyttää miellyttävän sinua, ota se, jos tahdot, muistoksi minulta."
--- Sittemmin tiedustelin vielä tarkemmin muotokuvan alkuperää, sillä
-katsoin todennäköiseksi, että ukko tiesi enemmänkin tuosta nuoresta
-tytöstä kuin hän ensin oli myöntänyt.
-
-Jos sain jotakin tietää, niin ei se kuulu tähän -- tässä olen vain
-tahtonut kertoa vanhasta kauppiaasta. -- -- -- (1872.)
-
-    Vanha kauppias oli nimeltä Anders Reinhold Chydenius. Hän oli
-    syntynyt 1796 (itse hän sanoi 1795, niinkuin ylempänä olen
-    maininnut) ja kuoli Maalahdella 11 p. kesäk. 1871. Hänen isänsä
-    oli ollut Perhon saarnaaja ja sittemmin Kaustisen kappalainen
-    Samuel R. Chydenius, joka jo 1805 oli jättänyt poikansa
-    isättömäksi. Isoisä Jaakko Chydenius, Vaasan ja Mustasaaren
-    rovasti, kuoli 1809 pahoinpitelyn johdosta, jonka sai kärsiä kun
-    oli kieltäytynyt vannomasta uskollisuudenvalaa Venäjän keisarille.
-
-    Mitä esitykseen tulee, saattaa ehkä kriitillinen lukija
-    huomauttaa, että kirjemuoto on vähemmän sopiva kuin tavallinen
-    kertomus olisi ollut. En kiellä huomautuksen oikeutusta,
-    mutta puolustaudun sillä, ettei tämäkään kuvaus ole laadittu
-    julkisuutta varten, vaan on se todella alkuansa yksityiselle
-    henkilölle kirjoitettu. 1911.
-
-
-
-
-
-
-YLIOPPILASAJOILTA
-
-
-
-
-Kolme Porthaninjuhlaa.
-
-
-Ainakin pohjalaisessa osakunnassa oli 30--40 vuotta sitten
-vuosijuhlilla aivan toisenlainen merkitys kuin nykyään. Osanotto
-oli lukuisampi ja hartaampi ja tunnelma innostuneempi, ja
-useimmiten kuultiin niissä sanoja, jotka jäivät nuorten mieleen
-ja ansaitsivatkin muistissa pysyä. Nämä sanat lausui toinen tai
-toinen nuorison ihailemista vanhemmista pohjalaisista, kansallisista
-suurmiehistämme, joiden läsnäolo ja puheet antoivat juhlille
-oikean juhlaleiman. Tahdon tässä kertoa mitä muistan kolmesta eri
-Porthaninjuhlasta, jotka kelpaavat näytteeksi siitä mitä nämä
-ylioppilasjuhlat silloin olivat.
-
-Osakunnat laillistettiin uudestaan 1868. N.s. laittomankin
-("illegaalisen") pohjalaisen osakunnan aikana oli Porthaninjuhlia
-vietetty, mutta kun laillistamisen jälkeen mainittuna vuonna
-ensimäinen juhla oli vietettävä, oli luonnollista että se tahdottiin
-tehdä tavallista loistavammaksi. Koska ylioppilailla silloin ei
-vielä ollut omaa juhlasalia -- ylioppilastaloa näet rakennettiin
-paraikaa -- tilattiin tarkotusta varten Seurahuoneen suuri sali,
-joka oli tilaisuuden mukaan koristettava. Tämä tehtävä uskottiin
-erityiselle toimikunnalle, jonka kokenein jäsen oli Emil Nervander,
-ja se pyysi avukseen nuoria pohjalaisia naisia, neidit Augusta
-Bergbom, Hanna Snellman, Ellen Nervander sekä Olga ja Aina Westerlund
-(kaksi tilapäisesti Helsingissä oleskelevaa Oulun kaunotarta),
-jotka, professorin rouva Natalia Castrén (M. A. Castrénin leski)
-"esiliinana", hartaasti antautuivat koristamaan salia juhlaa varten,
-johon ei siihen aikaan ollut puhettakaan päästää naisia. Seinille
--- huone oli silloin pienempi kuin nykyään, sillä pylvääntakaiset
-osat ovat myöhemmin avatut -- asetettiin osakunnan omistamat
-muotokuvat (F. M. Franzén, J. J. Nervander, J. L. Runeberg, G. G.
-Hällström y.m.) sekä kilpiä, joissa luettiin pohjalaisten suurmiesten
-kirjallisten teosten nimiä (Selma ja Fanny, Hirvenhiihtäjät, Hanna,
-Jouluilta, Kuningas Fjalar, Vänrikki Stoolin tarinat, Valtio-oppi,
-Saima, Litteraturblad, Klaus Flemingin ajat, Juhana herttuan
-nuoruudenunelmat, Kanervakukkia, Välskärin kertomuksia, Nuijasota
-y.m.), puhujalavan ohelle suurempi, vainajien nimillä varustettu
-kilpi j.n.e. Taulujen ja kilpien ympärille kierrettiin vihreitä
-seppelköynnöksiä, ja niiden sitomisessa oli naisilla niin paljo
-työtä, ettei ollut aikaa päivällistäkään syödä, mutta ajoissa tuli
-kaikki valmiiksi.[2] -- Itse juhla oli, niinkuin jo mainitsin,
-loistavasti suunniteltu. Yhdeksän virallista puhetta oli pidettävä,
-kaartinsoittokunta oli tilattu eikä säästäväisempiä oltu juotaviin ja
-syötäviinkään nähden.
-
-Kun inspehtori, professori Yrjö Koskinen, oli suomalaisella puheella
-avannut juhlan, piti Karl Fredrik Eneberg (kuollut, todennäköisesti
-murhattuna, tutkimusmatkalla Mosulissa 1876) ruotsinkielisen,
-mieltäkiinnittävän esitelmän arapialaisesta runoilijasta nimeltä
-Amrulkais (painettu Joukahaisen VI:ssa vihossa). Sen jälkeen
-tuotiin maljakot pöydille, ja kun lasit oli täytetty puhui Henrik
-Nybergh (kuollut Vähänkyrön rovastina 1900) vainajien muistoksi.
-Edellisenä vuonna, 31/3 1867, oli myöskin tavallista kuuluisampi
-pohjalainen, Maximilian August Myhrberg, muuttanut tuonelaan, ja
-osottaakseen hänen muistolleen erityistä kunniaa oli osakunta
-pyytänyt Fredr. Cygnaeuksen puhumaan hänestä. Kohta Nyberghin
-vaiettua Cygnaeus astuikin esiin ja piti puheen taikka oikeammin
-esitelmän merkillisestä vapaudentaistelijasta. Jos mikään oli tämä
-aihe omansa viehättämään kuulijoita, sillä emmehän me nuoremmat
-ennestään paljon tienneet Myhrbergistä ja hänen satumaisista
-urosteoistaan, ja kuitenkin oli hänkin lähtenyt Pohjanmaalta, jossa
-kaikki oli meille omaa ja tuttua. Eikä toiselta puolen helposti
-olisi voinut keksiä aihetta, joka olisi ollut Cygnaeukselle, tuolle
-fantasia- ja tunne-rikkaalle puhujalle otollisempi. Jos hän osasi
-yksinkertaisemmastakin asiasta löytää ja kehittää hämmästyttäviä
-puolia, niin oli tässä itsestään tarjona niin monipuolinen ainehisto,
-että puhuja saattoi vaihdellen virittää eepillistä, draamallista
-ja lyyrillistäkin tunnelmaa. Sentähden ei valitettukaan, että
-Cygnaeus näytti unohtaneen ajan. Veljeni, J. R. Aspelin, pani
-pikakirjoituksella puheen muistiin ja sen mukaan se nyt on (ei
-sentään aivan täydellisenä) painettu Cygnaeuksen kootuissa teoksissa.
-Muun muassa Cygnaeus kosketteli Myhrbergin vankeutta Venäjällä, johon
-hän joutui Puolan kapinan lopulla, mutta josta hänen onnistui karata.
-Tuosta vankeudesta Cygnaeus väitti, ettei kukaan, ei edes hän, puhuja
-nimittäin, siitä mitään tarkempaa tietänyt, mutta miten olikaan,
-sattui niin, että yksi tietäjä eli kuulijoitten joukossa. Se oli J.
-V. Snellman. Kun siis Cygnaeus oli päättänyt, astui Snellman esiin ja
-alkoi kertoa mitä Myhrberg itse oli hänelle jutellut seikkailuistaan
-Venäjällä. Ilmeisesti tämä ei lainkaan ollut Cygnaeuksen mieleen,
-sillä hän -- vetäytyi niin kauas syrjään, että hän tuskin kuuli mitä
-Snellman puhui. --
-
-Vieraitten joukossa nähtiin myöskin Elias Lönnrot, jolla oli ollut
-aikomus matkustaa samana päivänä, mutta joka sitte kuitenkin oli
-taipunut tulemaan juhlaan. Hänelle oli tietenkin erityinen puhe
-pidettävä, ja se oli uskottu ylioppilas Pietari Ervastille, joka
-toverien piirissä oli vuoroin humoristinen, vuoroin pateettinen
-ja kumpaisenakin yhtä luonnonraikas. Nyt hän luonnollisesti
-oli pateettinen, ja hänen komeasta puheestaan soivat vieläkin
-korvissani sanat: "maailman mainio Lönnrot", joilla hän tervehti
-vaatimatonta ukkoa ja joihin yhdyttiin mahtavalla hurraa-huudolla!
-("Eläköön" ei silloin vielä ollut yleisesti käytännössä.)
-Lönnrot asetettiin sitte tuolille ja kannettiin juhlakulkueessa
-ympäri salia, musiikin soittaessa porilaisten marssia. Somalta
-hän näytti, muita korkeammalla, kulkueen etupäässä, niin monen
-käden kantamana kuin tuoliin kiinni sai. Päästyänsä alas Lönnrot
-nousi puhujalavalle, ja mitä sekä miten hän puhui, se muodosti
-täydellisen vastakohdan sille mitä hänelle oli sanottu. Hän kiitti
-"odottamattomasta kunnioituksesta", joka tuotti enemmän kunniaa
-kunnioituksenosottajille kuin hänen itsensä sopi siitä osakseen
-ottaa. Puhuessaan hän piti molemmat kätensä ristissä vatsalla
-niinkuin lapset maalla lukukinkerillä papin edessä, ja näytti todella
-niin vaatimattomalta kuin hän olikin. Hän pyysi meitä viemään hänen
-tervehdyksensä vanhemmillemme, joilta hän oli saanut paljon hyvää
-vastaanottaa.
-
-Tuli sen jälkeen Snellmanin vuoro. Maisteri C. G. Svan puhui hänelle,
-tuskin vähemmän komeasti kuin Ervast Lönnrotille. Snellmankin
-oli tietysti kannettava, mutta hän ei pitänyt siitä. Kerrankin
-kun eräässä toisessa juhlassa -- se vietettiin Uuden teatterin
-yläravintolassa -- häntä tahdottiin istuttaa "kultatuolille"
-kannettavaksi, hän kiven kovaan kielsi, ja kun ei tahdottu
-aikeesta luopua, hän puolisuutuksissaan huudahti: "Retuuttakaa
-Calamniusta!"[3] Tällä kertaa hän valitsi, niin sanoakseni,
-keskivälin: hän ei sallinut kantaa itseään, vaan _käveli_ ensimäisenä
-miehenä kulkueessa, nuoret joukot seuraten jälessä. Kun hän, pari
-kertaa käytyään salin ympäri, pysähtyi ja kulkue samoin, J. W.
-Calamnius, osakunnan kuraattori, lähestyi häntä ja pyysi osakunnan
-puolesta, että hän antaisi E. J. Löfgrenin maalata muotokuvansa
-osakuntaa varten. Snellman, joka aina ennen oli kieltänyt, milloin
-häneltä oli samaa pyydetty, vastasi nyt myöntäen, koska, hän sanoi,
-kieltävä vastaus ehkä herättäisi luulon että hän halveksii osakunnan
-häntä kohtaan osottamaa ystävällisyyttä. Tämän johdosta pantiin
-osakuntalaisten kesken kiertämään lista, johon oli merkittävä antimia
-muotokuvan kustantamiseksi, ja saatiin jo samana iltana tarkotusta
-varten kokoon 500 mk. Se oli kuitenkin tarpeetonta, sillä ennen
-poismenoaan Snellman ilmotti lahjottavansa kuvan osakunnalle. "Ei
-siitä tule kaunista muotokuvaa, sen herrat tietäkööt", hän huomautti,
-"mutta onhan se, joka on ennen olemassa (Oskar Nylanderin maalaama),
-kerrassaan sietämätön". -- Sittemmin Löfgren todella maalasi kuvan,
-mutta sangen huonolla menestyksellä. Seuraus oli että Snellman
-vetäytyi antamasta sitä osakunnalle. Aina hänen kuolemaansa saakka
-taulu säilytettiin vähän huomatulla paikalla hänen kodissaan, ja
-vasta sen jälkeen perilliset luovuttivat sen osakunnalle. Mitään
-muuta puhetta kuin jo mainittua lisäystä Cygnaeuksen puheeseen
-Myhrbergistä Snellman ei tässä juhlassa pitänyt.
-
-Syystä että juhla oli ensimäkien virallinen laatuaan sen jälkeen kuin
-osakunnat 1852 oli hajotettu, oli tietenkin asianmukaista muistuttaa
-muinoisesta laillisesta osakunnasta. Sen teki civis Oskar Heikel
-esittämällä maljan kahdelle läsnäolevalle vanhalle kuraattorille,
-Cygnaeukselle ja Topeliukselle. Cygnaeus, vanhempana, vastasi
-puheeseen, ja siinä tuli jälleen huomattavaksi, miten tämä muuten
-niin etevä mies oli arvostaan turhamaisen arka. Nähtävästi häntä oli
-loukannut, että hän niin oli asetettu yhteen nuoremman, Topeliuksen,
-kanssa; hän olisi mielestään ansainnut puheen, joka oli hänelle
-yksin omistettu! -- Lopuksi mainittakoon vielä, että August Ervast
-(kuollut tilastollisen toimiston aktuariona) puhui inspehtorille Yrjö
-Koskiselle, joka hänkin vuorostaan kannettiin, että Rikard Westlin
-esitti maljan muille kunniavieraille, että Albert Bergman piti puheen
-muitten osakuntien edustajille, johon vastasi Hämäläisosakunnan
-kuraattori, "Saul" näytelmän sepittäjä Antti Törneroos (Tuokko), sekä
-että vihdoin J. W. Calamnius esitti maljan isänmaalle.
-
-Kun tämä virallisten puheiden tulva oli saavuttanut rajansa, oli
-jo klo 2,30 aamulla, ja vasta silloin syötiin illallista. Luulisi
-vanhojen herrojen jo sitä ennen väsyneen ja lähteneen, mutta eipä
-niinkään. En luule kenenkään heistä kadonneen, vaan he söivät, jopa
-joivat vielä kahviakin, niinkuin sanottiin, Lönnrotin kehotuksesta,
-sillä hän oli suuri kahvin ystävä. Kun sitte vihdoin Lönnrotkin
-lähti, laulettiin Maamme-laulu portaissa, ja taaja joukko nuorta
-väkeä seurasi häntä kotitiellä. Erotessa hurrattiin. Ukko arveli
-saaneensa kyllikseen ystävyydenosotuksia ja lisäsi, ettei hän
-koskaan juhlaa unohda. Mutta juhla ei vieläkään ollut lopussa.
-Sitä jatkettiin iloisesti, puheita pidettiin edelleen, sitte kun
-"sananvuoro oli vapaaksi julistettu", ja nuorempien vieraittensa
-ihmeeksi ja ratoksi pohjalaiset lauloivat yksiäänisesti kaikenlaisia
-(Bellmanin y.m.) lauluja, n.s. "kakofonioita", jossa he olivat
-mestareita.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Seuraavana lukuvuotena olin poissa, enkä siis ollut mukana 1869
-vuoden Porthaninjuhlassa. Sitä vastoin olin taas syksyllä 1870 harras
-osanottaja juhlaan, ja siitä on minulla eräs sangen merkillinen
-kohtaus kerrottavana. Tämä kohtaus oli kuitenkin semmoinen, että sen
-oikea ymmärtäminen edellyttää senaikuisen yleisen ylioppilaselämän
-tuntemusta, ja täytyy minun sentähden alkaa pienellä johdatuksella.
-
-Syksyllä 1870 oli ylioppilastalo juhlallisesti vihittävä.
-Juhlaohjelmasta oli monivaiheinen, ankara taistelu, joka ratkaistiin
-yleisessä ylioppilaskokouksessa lokakuun 12 p:nä. Suomenmieliset
-vaativat kaksi juhlapuhetta, nimittäin toisen ruotsalaisen ja toisen
-suomalaisen; ruotsinmieliset puolestaan pitivät mahdottomana että
-juhlalla siten olisi kaksi huippua ("två spetsar") ja ehdottivat,
-että pidettäisiin ainoastaan yksi puhe -- tietysti ruotsalainen
--- ja lausuttaisiin tilaisuutta varten sepitetty suomenkielinen
-runoelma. Äänestyksessä joutuivat suomenmieliset vähemmistöön, syystä
-että Savokarjalaiset -- niinkuin sanottiin -- "sovinnon tähden"
-yhtyivät Uusmaalaisiin. Tämän jälkeen pidettiin vielä sekä yksityisiä
-että yleisiä kokouksia asiasta, mutta päätös pysyi muuttumatta.
-Rettelöiden johdosta levisi yleisöön jos minkälaisia huhuja, muun
-muassa sekin, että suomenmieliset muka olivat päättäneet olla juhlaan
-menemättä. Tämä huhu oli kokonaan perätön, mutta uskottiin, niinkuin
-monet vähemmän todennäköiset juorupuheet.[4]
-
-Pohjalaisen osakunnan suuri enemmistö oli, niinkuin tiedetään,
-suomenmielinen, ja koska sillä oli ollut johtava asema taistelussa,
-katsoi eräs vanha entinen osakunnan jäsen tarpeelliseksi varottaa
-maanmiehiänsä liiallisuuksiin menemästä. J. V. Snellman lähetti näet
-osakunnalle kirjoituksen, jossa hän tuon huhun johdosta, että muka
-ylioppilaskunnan vähemmistö oli päättänyt olla juhlaan menemättä,
-ystävällisesti mutta vakavasti muistutti nuoria pohjalaisia kaiken
-yhteiskuntajärjestyksen elinehdosta, joka on se, että vähemmistön
-tulee taipua enemmistön päätöksen alle. Kokenut isänmaanystävä tahtoi
-puolestaan tehdä mitä voi estääksensä sitä valitettavaa kahtiajakoa,
-joka jo alkoi ilmestyä ylioppilaskunnassa. Ymmärrettävää on etteivät
-pohjalaiset paljon pitäneet nuhteista; ne olivat heidän mielestään
-vähintään tarpeettomia. Asia jätettiin kuitenkin sillensä; mutta tuli
-odottamattomalla tavalla esille vuosijuhlassa, joka vietettiin joku
-viikko sen jälkeen uuden ylioppilastalon taulusalissa.
-
-Tämä vuosijuhla alkoi siten, että silloinen inspehtori, professori
-C. G. von Essen, tavallisen esitelmän sijasta luki ääneen osakunnan
-pyynnöstä kirjoittamansa laajan ja erittäin miellyttävän kertomuksen
-samana vuonna kuolleen, nerokkaan runoilijan ja etevän kansalaisen
-Lauri Stenbäckin elämästä. Sitte seurasivat tavalliset puheet, joissa
-ei ollut mitään erittäin huomattavaa, ja ilta kului ilman että
-mielialassa huomattiin erikoisempaa juhlainnostusta. Noin puoliyön
-aikana julistettiin sanan vuoro vapaaksi; mutta ei vielä silloinkaan
-mitään mainittavaa tapahtunut. Klo 2:n aikana mentiin illallisille,
-jotka syötiin toisissa huoneissa, ja puolen tunnin päästä palattiin
-laulusaliin. Moni teki jo lähtöä, mutta silloin viimeisellä hetkellä
-sattui kohtaus, joka innostutti mielet, niinkuin äkkinäinen
-tuulenpuuska nostaa tyvenen veden aallokkoon.
-
-Kun Snellman jälleen tuli juhlasaliin, otettiin hänet kiinni,
-nostettiin ja hurrattiin riemuhuutojen kaikuessa. Päästyänsä irti
-asettui Snellman pöydän viereen, ja nuoriso, hartaasti odottava
-nuoriso, keräytyi hänen ympärilleen. Snellman lausui ensin (niinkuin
-usein ennenkin), että vanhoille oli ilahduttavaa nähdä, että nuoriso
-muistaa heitä ainakin niin kauan kuin he elävät maan päällä, sillä
-sitten ei parhaimpienkaan kohtalo ole sen onnellisempi, kuin että
-heidän nimensä erinäisissä tilaisuuksissa etsitään pölyisistä
-arkistoista. Sen jälkeen teki hän yhden muistutuksen v. Essenin
-esitelmän johdosta. Tämä oli näet kuvatessaan Pohjalais-osakunnan
-elämää Stenbäckin aikana muun muassa kertonut, kuinka Snellman samaa
-osakuntaa varten oli toimittanut säännöt, joita ei hyväksytty,
-mutta joiden henki kuitenkin jäi pysyväksi osakuntaan, ja oli
-sittemmin sanottu Snellmanin lausuneen, että sääntöjen hylkääminen
-olikin ollut paras. Snellman väitti nyt, ettei hän ollenkaan
-muistanut lausuneensa, mitä v. Essen oli hänestä kertonut, ja oli
-hän vakuutettu, ettei hän koskaan ollutkaan sitä sanonut, sillä
-vielä tällä hetkellä pitää hän välttämättömänä, että kullakin
-yhteiskunnalla on sääntönsä. Jokaisen yhteiskunnan tulee ylläpitää
-kuria yhteydessään. Siten esimerkiksi ei vähemmistö eikä yksityinen
-saa vetäytyä enemmistön tuomio-oikeuden alta. Niin, vaikka kuitenkin
-toiselta puolen sorto on vältettävä. Hän sanoi hyvin tietävänsä,
-ettei semmoisen kurin koskaan ole onnistunut oikein päästä voimaan
-ylioppilasyhteyksissä. Mutta sen pitää niin oleman! (Puhuessaan
-löi hän kiivaasti kättänsä pöytään). Reformeeraavan aatteen täytyy
-säännöllisesti olla vähemmistönä, mutta se on vähemmistönä, kunnes
-se tulee enemmistöksi ja siksi se ehdottomasti kerran tulee. Sillä
-oikeus ja totuus voittavat aina lopuksi. --
-
-Silloin otti v. Essen selittääkseen, ettei hän suinkaan ollut
-tarkottanut, että mikään muu henki olisi osakuntaa elähyttänyt kuin
-se sama, joka ilmestyi Snellmanin säännöissä, sekä että ne sentähden
-ilman kaipauksetta voivat olla olematta kirjoitetussa muodossa,
-koska niiden henki kuitenkin oli vallitsemassa. -- "Ei mitään
-väärinkäsitystä!" vastasi siihen Snellman, joka taasen astui esiin
-puhumaan. --
-
-Snellmanin edelliset sanat olivat olleet hyvin miellyttäviä osakunnan
-vähemmistölle; mutta nyt oli senkin, hetki tullut! Maisteri K. J.
-Gummerus oli näet tällä aikaa pyytänyt Snellmanilta selitystä hänen
-kirjoituksensa johdosta ja sanonut, ettei siitä näkynyt, kumpi puolue
-senaattorin käsityksen mukaan oli oikeassa. -- "Vai niin, vai niin,
-eikö muuta!" huudahtaa vanhus Gummerukselle, ja sitte hän puhuu
-korotetulla äänellä ja erityisen vakavasti:
-
-"Jos minun olisi ollut äänestäminen siitä, kummallako kielellä
-jossakin ylioppilasjuhlassa on oleva kunniasija, niin olisin minä
-_aina_ äänestänyt _suomea! aina! aina!_" (Hän lyö kättänsä pöytään,
-kiivaasti lausuessaan: "aina! aina!"; kuulijat taasen huutavat:
-"hyvä! hyvä!" täyttä kurkkua) _aina suomea!_ ja kun minä olisin
-jäänyt vähemmistöön, olisin minä ajatellut: _minä olen tulevaisuuden
-mies! Me olemme tulevaisuuden miehiä. Kun minä, joka olen
-seitsemännellä kymmenellä, voin pitää itseäni tulevaisuuden miehenä,
-niin mahdatte te, vähän yli kahdenkymmenen vanhana, voida pitää
-itseänne tulevaisuuden miehinä!_
-
-Läsnä olevat yhtyivät kaikuviin myönnytyshuutoihin, ja Snellman
-kannettiin jälleen juhlakulussa. Kun hänet oli laskettu maahan,
-lyötiin tuoli palasiksi ja ketkä lähinnä olivat ottivat kukin
-pirstaleen -- Snellman: "nå, nå, inte ska' ni göra så der!" (no, no,
-älkää tehkö noin) -- muistoksi (semmoinen oli tapa tällä innostuksen
-ajalla). Nyt oli juhlahenki ja innostus tullut. Uusmaalaiset vieraat
-lähtivät tiehensä eikä meidän omista vastahakoisista mitään tietty.
-Ne ylistivät Snellmania hekin, vaikkeivät enään voineet sanoa
-häntä puolustajaksensa. Snellmanin jälkeen kannettiin salin ympäri
-Topeliusta ja sitten v. Esseniä. Viimemainittua kannettiin kaksi eri
-kertaa. Kun hän näet sukkelalla tavallaan ensimäisen vuoron jälkeen
-varotti: "herrarna böra vara mera sparsamma med sina ärebetygelser"
-(herrojen tulee olla säästäväisempiä kunnianosotuksissaan),
-kannettiin häntä uudestaan. Sen jälkeen hän kiitti ovella -- "että
-pääsi elävänä!"
-
-       *       *       *       *       *
-
-Kolmas Porthaninjuhla, josta mieleni tekee kertoa, on se, joka
-vietettiin 1873. Se tapahtui ylioppilastalon juhlasalissa, joka
-luonnollisesti oli tarkotusta varten koristettu. Jotta huomattaisiin
-että koristuksissa pyydettiin vaihtelua, mainitsen että pääkohtana
-tällä kertaa oli peräseinälle asetettu sotaisten tunnusmerkkien
-ympäröimä ja kullankarvaisen tähkäseppeleen reunustama suuri, soikea
-kilpi, jossa luettiin pohjalaisten sotatantereitten nimet: _Napue,
-Siikajoki, Pulkkila, Lapua, Alavus, Revolahti, Ruona, Juutas,
-Oravainen_ sekä mainioitten Pohjanmaalla syntyneitten, jo manalle
-menneitten etevien suomalaisten miesten nimet: _Brenner, Kalm,
-Mennander, Ganander, A. Chydenius, Porthan, Choraeus, Topelius vanh.,
-J. Tengström, Hällström, Franzén, Nervander, Castrén, E. A. Ingman,
-J. J. Tengström, Myhrberg, L. Stenbäck_, siten järjestettyinä että
-edellinen nimisarja muodosti kehyksen henkilönimisarjan ympäri.
-(Tarpeetonta lienee muistuttaa, että loistavimpien pohjalaisten
-nimien kantajat vielä elivät). Tämmöisenä kilpi kahden mahtavan
-kynttelikön valaisemana muodosti taustan kuusilehdolle, jonka
-eturajana nähtiin kaksi, Vaasan ja Oulun läänien vaakunoita kantavaa,
-rikkaista, pystyyn asetetuista lyhdekasoista nousevaa lipputankoa.
-
-Juhla alotettiin, niinkuin säännöllistä; oli, esitelmällä, jonka
-tällä kertaa piti maisteri K. W. Forsman, ja oli hän aineekseen
-valinnut kysymyksen sivistyneitten säätyjen asemasta nykyaikaisessa
-yhteiskunnassa yleensä ja erittäin meillä Suomessa. Tämän kysymyksen
-tiettiin luonnollisesti jo silloin olevan ajan suuria kysymyksiä,
-mutta vaikka esitelmöitsijä teki useita mieltäkiinnittäviä
-huomautuksia meidän yhteiskuntakerrosten keskinäisestä suhteesta, hän
-tuskin, enemmän kuin kuulijatkaan, oikein aavisti kuinka polttavaksi
-se ainoastaan 30--40 vuotta myöhemmin oli käyvä. Esitelmän jälkeen
-jaettiin kirjallisia palkintoja, ja sai semmoisen filosofian
-kandidaatti J. H. Svan (Päivärinta, kuollut Lammin kirkkoherrana
-1902) tutkimuksesta: "Kielestä runouden välikappaleena, verrattuna
-muitten taiteitten käyttämään aineeseen", sekä eräs toinen (jonka
-nimeä en ole merkinnyt) nykyään unohtuneen suomalais-ruotsalaisen
-runoilijan, Brakelin, "Väinämöinen" nimisen runoelman suomennoksesta.
-
-Tämän jälkeen alkoi taas puheitten sarja, jonka seikkaperäisellä
-esityksellä en kuitenkaan tahdo lukijaa vaivata. Puhe vainajien
-muistoksi herätti tällä kertaa erityistä huomiota sentähden,
-että poismenneiden joukossa oli kolme, jotka edellisinä vuosina
-olivat innokkaasti ottaneet osaa osakunnan elämään, nimittäin
-lääketieteen kandidaatti Emil Heikel, ruotsalaisen vähemmistön
-ehkä hartain ja kestävin edusmies niissä kielitaisteluissa, jotka
-näinä vuosina täyttivät melkoisen osan viikkokokouksia, Kaarlo
-Kaslin, joka miellyttävällä olennollaan enemmän kuin erityisellä
-lahjakkaisuudellaan oli saanut paljo ystäviä, sekä nuori toivorikas
-historioitsija Kaarlo Alfred Castrén. -- Isänmaan puheen sijasta
-pidettiin nyt kotiseudulle omistettu, ja tunnustettava on, että
-puhuja siinä toi esiin oikeat perustelut, jotka toiselta puolen
-puolustavat osakuntalaitosta ja toiselta puolen tuomitsevat
-ylioppilaissa joskus ilmaantuneen taipumuksen paikallishenkiseen
-eristäytymiseen. Hän lausui nimittäin, että on turhaa odottaa
-isänmaanrakkautta siltä, jolla ei ole mitään erikoista myötätuntoa
-sitä seutua kohtaan, jossa hän on syntynyt, kasvanut ja ensiksi
-hengittänyt kotimaan ilmaa; mutta toiselta puolen ei kenkään ole
-isänmaan arvoinen, joka ei tarpeen vaatiessa aseta sitä kotiseudun,
-kokonaisuutta osan edelle.
-
-Olivatko Snellman ja Cygnaeus tässä juhlassa, sitä en muista; mutta
-eivät he ainakaan puhujina esiintyneet. Ne, jotka tänä iltana
-nuorissa sytyttivät innostuksen tulen, olivat Elias Lönnrot,
-joka jälleen oli saapuvilla, ja Z. Topelius. Lönnrotin läsnäoloa
-pidettiin erityisenä onnena sekä tyydytyksen ja ilon aiheena,
-sillä hän kutsuttiin vain silloin kun tiettiin hänen sattumalta
-juhlan aikana olevan kaupungissa, ja nytkin pidettiin hänelle
-erityinen tervehdyspuhe, jota seurasi juhlakulkueessa kantaminen.
-Hänen vastauksensa oli vaatimaton kuin aina. Osottaen Gananderin
-ja Topelius vanh:n nimiä kilvessä kuusikon taustalla hän sanoi
-Kalevalan runojen keräämisen oikeastaan olevan heidän ansionsa; hän
-itse todennäköisesti ei koskaan olisi niin hartaasti antautunut
-runoja keräämään, jollei hän olisi ollut niin -- "huono lääkäri".
-Yhtä vähäiset olivat hänen muut ansionsa. Jopa julkilausui hän
-sen toivomuksen, että hänen nuorten kuulijoittensa ei tarvitsisi
-tulevaisuudessa, niinkuin hänen itsensä 70-vuotiaana, ajatella, että
-he itse asiassa olivat kovin vähän toimeen saaneet eikä lainkaan
-tunnollisesti aikaansa käyttäneet (!)
-
-Z. Topeliuksen esiintymisellä oli aivan erikoinen syy. Edellisenä
-vuonna hän oli sepittänyt tunnetut sanat "30-vuotisen sodan
-marssiin", ja joku hetki Lönnrotin puheen jälkeen laulajat lauloivat
-sen torvisoiton säestyksellä. Reipas, muistorikas marssi innostutti
-kuulijoita. Laulajain täytyi laulaa se uudestaan, ja sitte tuli
-runoilija lämpimän kunnianosotuksen esineeksi. Sen jälkeen nousi
-Topelius puhujalavalle ja piti ex tempore henkevän puheen, josta
-kuitenkin voin mainita ainoastaan pääpiirteet. -- Ensiksi hän sanoi
-toivoneensa, että Runeberg olisi astunut puhujalavalle, jolla Lönnrot
-juuri oli seisonut, sillä silloin olisivat ne miehet, jotka ovat
-meille antaneet mitä meillä kauneinta on, seisoneet rinnakkain. Se
-oli kuitenkin mahdotonta, mutta nuorison lämmin tervehdys liiteli
-sentään täältä hänen luokseen hänen elämänsä iltana. Sitte puhuja
-käänsi katseensa niihin polvikuntiin suomalaista nuorisoa, jotka
-uusien aaltojen tapaan taukoamatta olivat vaeltaneet uraansa
-eteenpäin niinä 32 vuotena, joina tätä juhlaa vietetty oli. Puhuja
-vertasi osakuntia virtoihin, joiden raitis, elähdyttävä vesi
-kasteli niitä vainioita, joilla Suomen henkiset touot kypsyvät.
-Mutta yhtä sattuvasti kuin alati uusi nuoriso siunausta tuottavaan
-ominaisuuteen nähden voidaan verrata virtaan, yhtä sattuvasti
-voidaan kuvaa kehittää vastakkaiseenkin suuntaan. Varokoot virran
-aallot paisumasta luonnollisten reunojensa ylitse, sillä silloin
-ne tuottavat tuhoa samalla kuin katoavat ja kuivuvat hiekkaan,
-päämääräänsä saavuttamatta. Lopuksi puhuja muutamin sanoin kosketteli
-sitä isänmaallista tärkeätä seikkaa, joka tänä vuonna oli toteutunut,
-nimittäin että Suomen kansan historia vihdoin oli tekijältään (Yrjö
-Koskiselta) valmistunut. Se, joka on -- niin sanat kuuluivat --
-koettanut raivata tietä tutkimukselle muinaisuutemme erämaissa, hän
-tietää minkä määrän uskollista vaivaa ja kirkasta arvostelukykyä
-tämä teos on vaatinut; hän tietää myöskin antaa arvoa teoksen
-historialliselle perustukselle, ainoalle, jolle Suomen kansan
-historia on rakennettavissa. Vaikuttakoon tämä teos nuorisoon suurena
-kehotuksena, virvottavana esikuvana!
-
-Illan kuluessa saapui tervehdyssähkösanomia Kokkolasta,
-Uudestakaarlepyystä, Vaasasta, Turusta ja Oulusta.
-
-
-
-
-Promotsionimuistoja.
-
-
-Olen ollut läsnä en enää muista kuinka monessa promotsionijuhlassa,
-mutta ainoastaan kahdesta minulla on pysyviä muistoja, jotka palaavat
-mieleeni joka kerta kun kuulen promotsioni sanan. Toinen on 1869 v:n
-promotsioni, jossa olin mukana ylioppilasmarsalkkana, toinen 1873 v:n
-promotsioni, jossa itse olin vihittävien joukossa.
-
-Marsalkkatoimi antoi kyllä vapaan pääsyn sekä vihkiäisjuhlaan
-että päivällisiin ja tanssiaisiin, mutta ei se sentään ollut
-niin merkillinen, että minä juuri sentähden muistaisin 1869 v:n
-promotsionia. Ei, syynä on toinen, aivan erityinen seikka, joka
-tanssiaisissa pani minut omituiseen, huomattavaan -- vaikka, onneksi,
-ei kuitenkaan suuresti huomattuun asemaan. Mikä tämä seikka oli ja
-mikä tämä asema, ei ole yhdellä sanalla sanottu, vaan täytyy minun
-alottaa vähän loitompaa.
-
-Johannes Takaselta, joka siihen aikaan opiskeli veistotaidetta
-nuoremman Wilhelm Bissenin työpajassa Kööpenhaminassa, oli tullut
-huolestuttavia tietoja. Taiteilijanalku oli suuressa rahanpuutteessa.
-Auttaakseen häntä Emilie Bergbom ja Emil Nervander päättivät
-yhdessä toimeenpanna iltaman, jota varten he pyysivät ja saivat
-myötävaikutusta lukuisilta tuttavilta. Iltama olikin 2 p. helmik.
-1869 Seurahuoneella. Ohjelmaan kuului, tavallisuuden mukaan, soittoa,
-laulua ja tanssia, mutta myöskin jotakin laatuaan erikoista.
-Nervanderin alotteesta (sillä hän se oli, joka aina keksi uutta)
-oli kirjankustantajilta ja -kauppiailta sekä yksityisiltä pyydetty
-lahjaksi kirjoja, joita iltamassa eri maiden kansallispukuihin puetut
-nuoret neidit somissa myymäkojuissa möivät, ja klo 9 illalla ilmestyi
-salassa valmistettu ja painettu, ihan uusi kirjanen nimeltä "Mejseln"
-(Taltta), johon Adelaide Ehrnrooth, E. Nervander, K. F. Eneberg. E.
-O. Stenberg, K. J. Gummerus, Kaarlo Bergbom ja minä olimme antaneet
-mikä ruotsin-, mikä suomenkielisiä lisiä. Kirjoilla ja tällä pikku
-julkaisulla oli hyvä menekki, joten yrityksen tarkotus saavutettiin.
-Rahoja kertyi niin, että Takasen huolet voitiin pitkiksi ajoiksi
-karkottaa, ja sen johdosta oli iltamankin tunnelma erittäin hilpeä.
-Eikä silloin virinnyt iloinen tunnelma piankaan haihtunut, vaan se
-pysyi voimassa -- koko kevätkauden. Kiitos pääasiassa Bergbomin
-perheen ne neidit ja ylioppilaat, jotka olivat yhdessä puuhanneet
-iltaman hyväksi, jatkoivat näet yhä edelleen keskinäistä seurustelua,
-jopa lukukauden loppupuolella yhtyivät vielä yhteistyöhönkin, siten
-että avustivat Kaarlo Bergbomia ja hänen sisariaan seuranäytäntöjen
-toimeenpanossa. Muille kuin ehkä mukana olleille kävisi väsyttäväksi,
-jos kertoisin kaikista pikku tanssiaisista, hiihtoretkistä,
-teatteriharjotuksista ja kahvikekkereistä, joissa tuo samainen
-tunnelma ilmaisi kestäväisyyttään. Sentähden en siihen ryhdykään;
-tahdon vain merkitä, että semmoiset tapahtumat kuin historialliseksi
-tullut Lea-näytäntö 10 p. toukokuuta ja promotsioni lukukauden
-lopussa vaikuttivat, ettei laimentumistakaan ollut huomattavissa.
-Erotus oli vain siinä, että meitä lukukauden alkupuolella sanottiin
-"Takaniiteiksi" ja lopulla "teatteriseurueeksi"!
-
-Tuleva promotsioni ei alkuaan kovinkaan kiinnittänyt puheena olevan
-tuttavaseuran jäseniä -- ei ainakaan miehisiä, sillä joukossamme ei
-ollut ainoatakaan kandidaattia. Kumminkin siitä puhuttiin niinkuin
-muistakin päivän kysymyksistä. Helmikuulla esim. huhuiltiin, että
-kandidaattien anomukseen saada viettää promotsionijuhla oli kieltävä
-vastaus odotettavissa ja että syynä siihen oli se tyytymättömyys,
-jonka ylhäisissä piireissä oli herättänyt ylioppilas E. O. Stenbergin
-sepittämä taikka hänen -- niinkuin hän rehtorille selitti -- "kansan
-huulilta muistoonpanemansa" Adlerberginlaulu, joka alkoi:
-
-    En skål för vår generalguvernör,
-    Som spiran öfver Finland för,
-    Han är en man med must och märg
-        Vår Adlerberg.
-
-Mutta pian huhu hälveni, sillä kun A. E. Arppe ja W. Lagus saman
-kuun viime päivänä palasivat eräästä keisarillisesta riemujuhlasta
-Pietarista, he tiesivät kertoa, että hallitsijan tunteet suomalaisia
-kohtaan olivat suosiollisia ja että promotsionilupa oli tulossa.
-Aikanaan se tulikin, ja sitte ryhdyttiin tavallisiin valmistuksiin.
-Tärkeimpiä valmistuspuuhia on, niinkuin tiedetään, yleisen
-seppeleensitojattaren vaali. Vaali tapahtui 12 p. toukokuuta,
-ja valituksi tuli neiti Minette Munck, yliopiston entisen
-sijaiskanslerin, arvossa ja kunniassa pidetyn vapaaherra Reinhold
-Munck vainajan vanhempi tytär.
-
-Vaali koski läheltä "Takaniittejä" eli "teatteriseurueen" jäseniä
-ja herätti heissä erinomaista mielenkiintoa promotsioniin, sillä
-neidit Munck kuuluivat heidän piiriinsä, ja kun toinen heistä tuli
-seppeleensitojattareksi, oli kuin säde siitä loistosta, joka ympäröi
-tätä juhlan merkkihenkilöä, olisi kohdannut meitäkin. Jo seuraavana
-päivänä me jälleen olimme yhdessä Kaisaniemen "merisalongissa"
-viettämässä pitoja Bergbom-sisarusten ja taiteilijapari Raan
-kunniaksi. Siellä me parhaimman mukaan onnittelimme neiti Minette
-Munckia -- muut yksinkertaisesti ja suoraan, Kaarlo Bergbom
-tavaten hienoimman ja henkevimmän muodon kun hän lausui: "Minä
-onnittelen -- maistereita!" -- Hupaisen illanvieton keskellä tapahtui
-sitte se seikka, jonka tähden olen kaiken tämän kertonut. Yht'äkkiä
-näet Nervander kehottaa meitä nuoria miehiä kerääntymään neiti
-Munckin ympärille, ja siinä hän, muiden edeltäpäin mitään tietämättä,
-asettaa neidelle vastattavaksi kysymyksen ja pyynnön, haluaako hän
-koko iloisen kevätkauden päätökseksi ja muistoksi suoda yhdelle
-meistä kunnian promotsionitanssiaisissa tanssia hänen kanssaan
-kolmannen franseesin sekä suvaita, että me arvalla ratkaisemme, kelle
-tämä kunnia on tuleva. Vastaus oli myöntävä, ja pisin tikku sattui --
-minun osakseni!
-
-Totuuden mukaan on tunnustettava, että miten olinkaan iloinen
-arvan suomasta onnesta, oli minusta niinkuin muistakin Nervanderin
-päähänpisto ei ainoastaan yllättävä, vaan -- kun asiaa lähemmin
-mietimme -- arveluttavakin. Oli näet sangen mahdollista,
-että maisterit eivät mielellään näkisi, että vieras, niin
-sanoakseni, tunkeusi heidän alueelleen. Olivathan he valinneet
-seppeleensitojattaren juhlansa kunniaksi ja samalla he myöskin
-olivat ottaneet asiakseen katsoa ettei häneltä puuttunut kavaljeeria
-tanssiaisissa. Mutta miten tämän olikaan, oli asia kerran kaikkiaan
-ratkaistu eikä enää muutettavissa.
-
-Promotsioniin oli vielä kolmatta viikkoa, ja sillä aikaa sattui
-toukokuun 6:ntena neiti Munckin nimipäivä. Edellisenä iltapäivänä
-lähdin erään pohjalaisen toverin, Kaarlo Kaslinin, kanssa Porvooseen
-viemään Runebergille yhden kappaleen hänelle omistettua uutta
-Joukahaisvihkoa, ja me palasimme matkalta vasta seuraavana päivänä.
-Mutta vaikka en itse ollut Helsingissä, en voinut antaa päivän
-mennä ohitse esittämättä kunnioitustani neiti Munckille nimipäivän
-johdosta. Koska sitäpaitsi asia tavallaan oli yhteinen niiden
-ystävien kanssa, joiden edustajaksi arpa oli minut määrännyt, oli
-yhdessä mietittykin miten oli meneteltävä. Tulos oli se, että
-sepitin runon (myöhemmin painettu Joukahaisessa VII, nimellä "Till
-en ung flicka"), jonka, ruusukimpun ohella, neiti Augusta Bergbom
-hyväntahtoisesti vei perille.
-
-Toukokuun 31 p. oli promotsioni ja illalla tanssiaiset Uuden
-teatterin salongissa (ylioppilastalo ei ollut vielä valmis).
-Kun kolmas franseesi oli alkamaisillaan, minä sydän kourassa,
-niinkuin sanotaan, lähestyin tanssiaisten kuningatarta --
-seppeleensitojatarta. En ole, totta puhuen, koskaan käynyt
-tanssikoulua ja epäilen sentähden kuinka olisin pulmasta selviytynyt,
-jos tanssi olisi ollut suoritettava jonkunlaisena pas de deux'nä
-yleisön edessä. Mutta onneksi oli tungos näyttämöllä, jossa
-tanssittiin, valtava, ja kun daamini oli herttaisen rakastettava
-ja juhlatunnelma ylimmillään, me, musiikin heleästi soidessa,
-pujottautuen iloisen yleisön kesken, jossa jokaisella oli oma
-tehtävänsä, suoritimme "tuurin" toisensa perästä, ja ennen kuin
-arvasinkaan oli "Takaniittien franseesi" lopussa.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Neljä vuotta myöhemmin oli jälleen promotsionijuhla vietettävä.
-Olin jo kaksi vuotta ennen tullut kandidaatiksi, mutta muistan
-kauan epäilleeni ottaisinko siihen osaa vai enkö. Huhtikuun 2 p:nä
-oli asuintoverini ja ystäväni, ylempänä mainittu Kaarlo Kaslin,
-tavattoman pulska ja kelpo nuori mies, 10 päivää sairastettuaan
-kuollut keuhkotulehdukseen, ja kolme viikkoa myöhemmin toinen hyvä
-ystävä, K. A. Castrén, pitkällisen hivuttavan taudin uhrina iäksi
-ummistanut silmänsä. Järkyttävät kuolemantapaukset eivät kehottaneet
-yhtymään iloiseen juhlaan, jossa jälkimäinen olisi ollut yksi
-kaikkein ansiokkaimpia, ja toiselta puolen kustannuksetkin panivat
-miettimään asiaa. Olen muutoin huomannut, että monen kandidaatin
-suhde tulossa oleviin maisterinvihkiäisiin on samoin epäröivä. Vasta
-kun juhlapäivä on aivan lähellä, päätetään siihen yhtyä. Juhla
-valmistuksilleen vetää puoleensa kandidaatteja niinkuin pyöriäinen
-irtonaisia lehtiä, ja kun ollaan jouduttu keskelle humua, ihmetellään
-että ollenkaan on epäilty. Ja kumminkin menot ovat useimmille
-tuntuvan raskaat, varsinkin lukukauden lopulla. Olen merkinnyt
-niiden 1873 nousseen 368:75 markkaan, joista noin puolet käytettiin
-semmoisiin tarpeisiin (uusiin vaatteisiin 146 ja maisterisormukseen
-39 mk.), joilla, oli enemmän kuin hetken merkitys.
-
-Pääasiassa tämä promotsioni oli muitten kaltainen. Silloinkin oli
-yleisen seppeleensitojattaren - neiti Göthilda Granfeltin -- vaali
-päivän tärkeitä tapahtumia, silloinkin olivat seppeleensitojaiset
-hänen kodissaan (dogmatiikan professorin A. F. Granfeltin luona)
-monelle kandidaatille mitä sydäntä liikuttavin iltakausi, jota
-paitsi itse vihkiäiset, L. L. Lindelöf promoottorina, ja tanssiaiset
-ylioppilastalolla olivat juhlalliset ja loistavat. Mutta juuri sen
-vuoksi en ota niitä seikkaperäisemmin kuvatakseni. Sitä vastoin
-tahdon kääntää huomion erääseen juhlapäivällisissä sattuneeseen
-"skandaaliin", josta aikoinaan paljon puhuttiin ja josta, sangen
-omituisella tavalla, minä yksin tulin yleisön edessä syntipukkina
-vastaamaan. Ohimennen sanoen on tapaus muuten hyvä esimerkki siitä
-kuinka puoluehenki, kiihkoinen toisella kuin toisellakin puolen,
-on omansa puhaltamaan suureksi tuleksi kipinän, joka varovaisesti
-pideltynä olisi huomaamatta sammunut.
-
-Riemumaistereita ei ollut saapuville tullut muita kuin kirjailijana
-ja taiteenystävänä tunnettu N. H. Pinello Turusta, mutta niitä oli
-myöskin Ruotsin valtioarkistonhoitaja J. J. Nordström, ja juuri hänen
-nimensä aiheutti sen jupakan, josta tässä on kerrottava. Alku oli
-semmoinen että eräässä valmistavassa kokouksessa ehdotettiin, että
-Nordströmille lähetettäisiin erityinen kutsumus- ja kehotuskirje
-saapua juhlaan. Tätä ehdotusta suomenmieliset vastustivat. Heidän
-mielestään olivat kutsumuskirjeet riemumaistereille laadittavat
-samaan muotoon. Nordström oli kyllä, he myönsivät, toisia nerokkaampi
-ja mainiompi mies, mutta maasta muuttaneena ei häntä sopinut asettaa
-niiden edelle, jotka olivat uhranneet koko elämänsä oman kansansa
-hyväksi. Vaikka suomenmielisillä ei ollut varmaa enemmistöä, pääsi
-tämä käsitys kuitenkin voitolle, ja, mikäli tiedän, toimitettiin
-kaikille samanlaiset kutsumuskirjeet.
-
-Totta puhuen ei meillä nuorilla kandidaateilla, olimmepa suomen- tai
-ruotsinmielisiä, voinut olla seikkaperäisempää tuntemusta
-Nordströmin persoonallisuudesta ja merkityksestä, sillä onhan aina
-niin, että nuori polvi on huonoimmin perehtynyt niiden vuosikymmenien
-historiaan, jotka ovat lähinnä sen omaa aikaa. Kumminkin me
-suomenmieliset tiesimme, että hän oli muuttanut pois Suomesta
-syistä, joiden pätevyydestä oli ollut eri mieliä, että hän oli ollut
-kiivaassa polemiikissa J. V. Snellmanin kanssa ja että hän oli
-kaikkea muuta kuin suomalaisuuden suosija. Sentähden ei meissä ollut
-minkäänlaista halua osottaa hänelle erityistä kunnioitusta, joskaan
-emme toiselta puolen mitenkään tahtoneet loukata häntä. Jos asia
-olisi päättynyt siihen mitä on mainittu, olisi arvatakseni kaikki
-ollut hyvin, kipinä olisi sammunut. Mutta toisin kävi.
-
-Juhlapäivällisissä Kaivohuoneella näet, kun pöydästä oli noustu ja
-puheita kuunneltiin ja seurustelua jatkettiin mitä iloisimman ja
-sovinnollisimman mielialan vallitessa, toimikunnan jäsen vapaaherra
-M. W. af Schultén -- yksistäänkö noudattaen omaa päähänpistoaan
-vai puoluetoveriensakin tieten, sitä en voi sanoa -- esiintyi ja
-ehdotti lyhyessä puheessa, että erityinen tervehdyssähkösanoma oli
-lähetettävä valtioarkistonhoitajalle Nordströmille. Ehdotus oli
-kerrassaan ulkopuolella ohjelmaa ja sentähden täysi yllätys ainakin
-suomenmielisille, jotka pitivät Nordström-kysymyksen ratkaistuna.
-Se tuntui heistä tahalliselta yritykseltä tyhjäksi tehdä edellä
-mainittu sopimus, ja eri tahoilta siihen kohta vastattiinkin
-ei-huudoilla. Tämäkin häiriö olisi kai vielä voinut tukehtua
-välitysehdotukseen, että tervehdys lähetettäisiin kaikille poissa
-oleville riemumaistereille, mutta yllätys vaihtui suuttumukseksi,
-kun Rafael Hertzberg nousi lavalle ja huusi: "Ne, jotka uskaltavat
-huutaa ei, nouskoot tänne!" Se oli kaikkien ymmärrettävä, julkinen
-solvaus toismielisiä kohtaan ja samassa hetkessä seisoi joukko heitä
-lavalla. Siihen julkinen mielenosotus ja keskustelu sentään päättyi;
-ainoastaan yksityisesti asiasta väiteltiin ja etenkin Hertzberg sai
-kuulla kunniansa. Sähkösanoma Nordströmille lähetettiin yksityisten
-allekirjoittamana, ja sanottiin siihen yhtyneen noin puolet taikka
-vähän päälle kaikkiaan 122:sta maisterista. Promotsionijuhlan iloista
-tunnelmaa ikävä välikohtaus ei huomattavasti häirinnyt. Päivällisistä
-mentiin tanssiaisiin ja varmana pidän, että siellä ei enää tapahtumaa
-paljonkaan muistettu, sillä olivathan senlaatuiset kahakat
-erimielisten välillä niinä aikoina jokapäiväisiä. Mutta tietenkään
-asia ei saanut jäädä sille kannalle.
-
-Seuraavana päivänä oli Helsingfors Dagbladissa luettavana kertomus
-maisterinvihkiäisistä ja siinä sanottiin päivällisistä puhuessa:
-"Valtioarkistonhoitajalle Nordströmille, valitettavasti poissa
-olevalle, mainehikkaalle riemumaisterille, nuoret lähettivät
-tervehdyssähkösanoman." Luin ensin yksikseni nuo sanat, ja vaikka
-kohta huomasin niiden tarkotuksellisesti salaavan, että sähkösanoma
-ei ollut kaikkien puolesta lähetetty, en siitä paljon välittänyt.
-Olin jo, puolitoista vuotta oltuani mukana Morgonbladetin
-toimituksessa, tottunut alituisen vastustajan tapoihin, kun näet
-kyseessä oli oikeuden suominen kansallismielisten mielipiteille. Sitä
-paitsi en suinkaan ollut itse riita-asiassa alotteentekijä taikka
-johtaja; päinvastoin olin ollut sangen tyyni, siksi kun Hertzbergin
-menettely oli hetkeksi saanut mieleni kuohuksiin. Mutta kohta
-jälkeen tapasin tovereita esplanaadissa, mihin sittemmin Runebergin
-kuvapatsas pystytettiin, ja heihin oli H. D:n kertomus aivan toisin
-koskenut. Heidän mielestään oli mahdoton jättää asiaa sikseen. Lehti
-oli muka tahallisesti väärentänyt totuuden ja oli ehdottomasti
-velvollinen oikaisemaan tiedonantonsa. Kysymys oli vain, kutka olivat
-sopivimmat esittämään vaatimuksen toimitukselle. Vihdoin valittiin
-J. E Snellman ja minut lähettiläiksi, vaikka minä puolestani epäilin
-tehtävän välttämättömyyttä. Kumminkin minä myönnyin, ja me menimme
-H. D:n toimituspaikkaan, ajatellen ettei meitä siellä sentään
-syötäne. Eikä meitä syötykään, sillä me tapasimme ystävällisen A.
-H. Chydeniuksen; mutta kovin pahalle tuulelle hän tuli, kun kuuli
-asiamme. -- "Te olette käyttäytyneet niin" -- hän huudahti katkaisten
-lauseensa, niin ettemme saaneet tietää vaan ainoastaan aavistaa:
-miten, hänen mielestään. Sitte hän mietti ja päätti lopulta,
-että lehti ei rupea mitään oikaisemaan. -- "No otatteko meidän
-kirjoittamamme oikaisun lehteenne?" -- "Saadaan nähdä", oli vastaus.
-Siinä sitä nyt oltiin! Me menimme tiehemme eikä muu auttanut kuin
-kirjoittaa seuraavat rivit:
-
-    "Helsingfors Dagbladin Toimitukselle.
-
-    Dagbladin tiedon johdosta, että nuorten maisterien päivällisistä
-    valtioarkistonhoitajalle Nordströmille lähetettiin sähkösanoma,
-    pyytävät allekirjoittaneet sijaa seuraavalle oikaisulle:
-
-    Kokoontuneiden maisterien nimessä ei mitään sähkösanomaa
-    lähetetty. Sen, joka lähetettiin, oli noin toinen puoli
-    maistereita allekirjoittanut.
-
-    Äsken vihittyjä maistereita."
-
-Kun me tämä kirjoitus kourassa palasimme H. D:n toimituspaikkaan ja
-sitä siellä oli tutkittu, saimme kuulla, että se otetaan vain sillä
-ehdolla, että joku tai jotkut panevat nimensä alle. Me poistuimme
-jälleen, sillä emme voineet neuvotella keskellä lehden toimitusta.
-Allekirjoittamisen vaatimus oli meistä kohtuuton, sillä tunsihan
-toimitus nimemme. Emme voineet sitä muuten käsittää kuin aikomuksena
-saada meidät peräytymään, taikka toisin sanoin, että siinä samoinkuin
-Hertzbergin huudossa ilmeni olettamus, ettemme uskaltaisi avonaisesti
-vastata mielipiteistämme. Oli siis mahdoton luopua asiasta, mutta
-_kuka_ oli esiintyvä julkisuudessa? Tietysti me molemmat, jotka
-olimme käyneet toimituspaikassa.
-
-Aivan niin, mutta Snellman kieltäytyi -- isänsä tähden. J. V.
-Snellmanille, joka aikoinaan oli ollut riidassa Nordströmin kanssa,
-olisi ollut ikävää poikansa kautta tulla juttuun sekotetuksi,
-joten helposti olisi voitu väittää hänen piilevän kaiken takana
--- vähemmästäkin näennäisestä aiheesta on meillä kunnialle käypiä
-syytöksiä tehty. Vaikea oli tähän mitään pätevää muistuttaa, ja
-seuraus oli että allekirjoittaminen tuli _minun_ osakseni! No niin,
-joka leikkiin menee, leikin kärsiköön: minä siis panin kuin paninkin
-nimeni oikaisun alle.
-
-Olin jo ennättänyt senkin oppia, että kansallisissa riidoissamme
-erityisellä halulla hyökätään yksityisten henkilöitten kimppuun,
-ja sentähden selvästi aavistin, että rohkeuttani seuraisi ankara
-rangaistus. Odotin sentähden uteliaasti oikaisuni ilmestymistä H.
-D:ssa, ja kesäkuun 3 p:nä se siinä olikin, mutta varustettuna --
-palstanpituisella lisäyksellä! Järein tykistö oli ajettu esiin,
-ja etten tullut kokonaan murskatuksi johtui vain siitä että
-oli tähdätty liian korkealle. Tapahtuma todisti muka, että oli
-olemassa joukkio, jolle suurimmat tieteelliset ansiot ja perityn
-yhteiskuntajärjestyksen vahvistaminen Nordströmin persoonassa
-eivät merkinneet mitään, jolta kieliriita oli vienyt järjen ja
-säädyllisyyden j.n.e., en muista sanoja, enkä huoli ryhtyä tarkempaan
-selostukseen. Mikä tässä on erittäin mainittava on se, että minut
-esitettiin koko häiriön päämieheksi ja että minulla oli ollut
-korkeintaan neljä tai viisi rikostoveria! -- Luonteeni mukaan
-kirjoitin vallan tyynen vastauksen, jonka pääsisällys oli se, että
-tarkotuksemme ei ollut vähintäkään tinkiä Nordströmin ansioista,
-vaan olimme ainoastaan tahtoneet muille riemumaistereille, jotka
-vähemmällä kyvyllä olivat palvelleet kansaansa, osottaa samanlaista
-kunnioitusta kuin maasta muuttaneelle, ja että hälinä olisi vältetty,
-jos ehdotus, josta varsin hyvin tiettiin että se herättäisi eri
-mieliä, olisi esitetty valmistavassa kokouksessa, missä juhlaohjelma
-yksityiskohtineen määrättiin -- jos se näet siinä olisi saanut
-enemmistön kannatuksen, olisi kaikki mennyt sovinnossa. --
-
-Syksyllä C. G. von Essen, joka kesällä oli käynyt Tukholmassa ja
-tavannut Nordströmin, kertoi minulle, että hän oli kovin kiukkuisesti
-puhunut Suomesta, Snellmanista y.m. sekä ohimennen myöskin
-tiedustellut minun vähäpätöisyyttäni, mikä mahdoin miehiäni olla.
-
-Niinkuin näkyy ei kuvaamani muisto 1873 v:n promotsionista ole yhtä
-mieluinen kuin edellinen. Mutta ei se ole minulle koskaan ollut
-katkerakaan. En ole koskaan, en ennen enkä jälkeen, tuntenut mitään
-kaunaa Nordströmia kohtaan, jota en ole eläissäni nähnytkään.
-Sitä paitsi jouduin niin viattomasti, niin sanoakseni, pelkästä
-sattumuksesta H. D:n hyökkäyksen esineeksi, että omatuntoni rauha
-sai minut täydellä mielenmaltilla kestämään senkin. Kun siis joskus
-joku nuori kandidaatti on minulta kysynyt, onko syytä ottaa osaa
-maisterinvihkiäisiin, olen aina, muistaen omaa promotsioniani,
-kehottanut häntä siihen -- kun on nuori, ei ole iloisempaa juhlaa
-ajateltavissa.
-
-
-
-
-Sanomalehdistön 100-vuotisjuhIa 1871.
-
-
-Olen usein kuullut nuorempien jonkunlaisella kateudella puhuvan
-meidän iäkkäämpien onnesta, jotka olemme eläneet kansallisen
-herätyksen suurmiesten, Lönnrotin, Runebergin ja Snellmanin, aikana,
-jotka olemme silmästä silmään nähneet heitä, kuulleet heidän äänensä
-ja kenties itse puhutelleetkin heitä. Omasta puolestani en sitä
-oudoksu. Kalliimpia muistoja ylioppilasajoiltani ovat nimittäin juuri
-ne, jotka liittyvät noihin mainittuihin miehiin taikka enimmäkseen
-vain Snellmaniin, sillä hän yksin asui silloin Helsingissä ja oli
-useammin nähtävänä.
-
-Runebergin olen nähnyt ainoastaan yhden ainoan kerran, ehtoolla
-25 p. toukokuuta 1869, kun jo lähes 40 vuotta sitten poismennyt
-toveri ja ystävä Kaarlo Kaslin ja minä, osakunnan lähettiläinä,
-kävimme Porvoossa viemässä hänelle yhden kappaleen Joukahaisen
-kuudetta vihkoa, jonka pohjalaiset olivat omistaneet "mainiolle
-maanmiehellensä". En eläissäni unohda sitä vaikutusta, minkä meihin
-teki runoilijan näkö, kun astuimme hänen vuoteensa eteen, jolla hänen
-taudin kukistamanakin mahtava haamunsa lepäsi. Ennen kaikkea jäivät
-mieleen sängyn päädyn varjostama, voimakkaasti kaareutuva otsa,
-rinnalle valuva valkea parta ja tummat silmät, joista ystävällinen
-katse kohtasi meitä, kun runoilija ojentaen meille vasemman kätensä
-tervehti kahta tuntematonta nuorukaista muinoisilta kotiseuduiltaan.
-Syvä liikutus teki minulle vaikeaksi saada lausutuksi ne harvat
-sanat, joilla ilmaisin käyntimme tarkotuksen. Runeberg otti kirjan
-vastaan, lehteili sitä ikäänkuin hyväillen, kuitenkaan katsomatta
-siihen, ja lausui huomattavan vaivaloisesti: "Sanokaa heille, että
-minä kiitän heitä!" Kun meille edeltäkäsin oli ilmotettu, että sairas
-sinä päivänä oli tavallista heikompi, emme asiamme toimitettua
-voineet muuta kuin kohta poistua. -- Lönnrot asui elämänsä viimeisinä
-vuosikymmeninä Sammatissa, mutta kävi silloin tällöin asioillaan
-Helsingissä, joten hän ei ollut semmoinen rarissima avis kuin
-Runeberg. Hänestä olisikin sen vuoksi enemmän kerrottavaa -- esim.
-hänen käynneistään Porthanin juhlissa, joihin hän aina kutsuttiin,
-jos hän sattui olemaan Helsingissä -- mutta tällä kertaa on
-Snellmanista puhuminen.
-
-Snellmania ajatellessa muistuu mieleeni monta tilaisuutta, missä
-hän oli nuorison kunnioituksen esineenä. Vilhelminpäivinä, kun
-ylioppilaat kävivät häntä laululla tervehtimässä, hän aina osasi
-innostuttaa meitä sanoilla, joiden vakava, isänmaallinen sisällys
-nähdään niistä enemmän tai vähemmän täydellisistä selosteluista,
-jotka on painettu hänen koottuihin teoksiinsa, mutta joiden
-vaikutusta lukijan ei ole yhtä helppo arvostella. Silloin hän
-tavallisesti myöskin kutsutti ylioppilasten joukossa näkyvät
-vanhemmat ystävänsä ja joitakuita nuorempiakin tuttavia sisään
-kestitäkseen heitä kahvilla, ja silloin hän, aina hyvällä tuulella
-ollen, saattoi tunnin pari pakinoida vieraittensa kanssa, milloin
-kertoen entisistä ajoista ja oloista, milloin saaden aikaan pienen
-väittelyn jostakin päivän kysymyksestä. Omituisen jäykällä tavallaan
-hän silloin usein nolasi nuoren vastaväittelijän, niin että tämä
-ehdottomasti vaikeni, silti hetkeäkään paheksumatta vanhusta. --
-Siten syntyi kerran puhe Venäjän oloista ja tulevaisuudesta. Muistan
-että puoleksi kysyvässä muodossa arvelin, eiköhän Venäjälläkin kerran
-yksinvaltius saattaisi tulla rajoitetuksi kansanedustuksen kautta.
-Kuullessaan sanojani Snellman katsoi minuun pitkästi ja lausui
-sitten: "Kuinka, kuinka voit olla niin lapsellinen että puhutkaan
-semmoista? Kansanedustus Venäjällä, jossa on kymmenittäin toisilleen
-vieraita kansallisuuksia!" -- Ei siinä muu auttanut kuin pitää suunsa
-kiinni, mutta ei noissa sanoissa, _hänen_ lausuminaan, tuntunut
-mitään loukkaavaa.[5] -- Edelleen palaa muistooni moni Porthanin
-juhla, jossa Snellman herätti tuon oikean isänmaallisen tunnelman,
-jota ilman juhla ei juhlalta tuntunut. Mutta niiden edelle asetan
-kuitenkin sen kansalaisjuhlan, josta aion tässä kertoa.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Tarkotan suomalaisen sanomalehdistön satavuotisjuhlaa 1871.
-
-Aikansa suurin "efemeriidein" tietäjä ja muistiinsaattaja B. O.
-Schauman julkilausui ensin ajatuksen, että sanomalehdistömme
-riemujuhla oli vietettävä. Helsingfors Dagblad otti suurella innolla
-ajatuksen omakseen ja kehotti kaikkia, huolimatta puoluesuhteista,
-yhdessä viettämään merkkipäivää, tammikuun viidettätoista.
-Suomalaiset ja ruotsalaiset sanomalehtimiehet pitivätkin valmistavia
-kokouksia, joissa kilpailtiin keskinäisessä kohteliaisuudessa,
-ja yhteinen juhla päätettiin viettää. Sunnuntaina 15 p:nä oli
-toimeenpantava kirjallinen iltama ja maanantaina 16 p:nä päivälliset
-seurahuoneella, joihin muillekin kansalaisille oli oleva pääsy vapaa.
-Ohjelmat kumpaakin tilaisuutta varten laadittiin niin, että kielet
-esiintyivät yhdenarvoisina. Täysi sovinnollisuus näytti siis päässeen
-vallalle, mutta silloin vasta alkoivatkin rettelöt. Kun näet ensiksi
-virallisten sanomain toimittajat osanottajina merkitsivät nimensä
-päivällislistaan, uusmaalaiset vaativat, että niiltä oli pääsy
-kiellettävä taikka -- Vikingenin, Folkvännenin ja Kurren toimittajat
-jäisivät juhlaan tulematta. Kaikki muut -- niiden muassa H. D:kin --
-olivat sitä mieltä, että mainituilla henkilöillä oli ollut oikeus
-kirjoittaa nimensä julkisesti esille pantuun listaan ja ettei
-siis sopisi kieltää heitä tulemasta. Tämän kuultuaan uusmaalaiset
-erosivat. Mutta ei aikaakaan niin ilmestyi painoylihallituksen
-jäsenen P. T. Stolpen nimi listalle. Kirjailijat kokoontuivat
-jälleen -- sunnuntai-iltana -- ja päättivät yksimielisesti, että
-Stolpe oli estettävä tulemasta päivällisille. Mutta sen lisäksi
-ilmottivat H. D:n toimittajat nyt muuttaneensa mieltä virallisen
-lehden toimittajiin nähden: näiltäkin oli muka välttämättömästi
-pääsy kiellettävä. Toiset (ei ainoastaan suomenmieliset) arvelivat
-kyllä hekin, että tarkotetut herrat oikeastaan olivat sopimattomia
-juhlavieraita, mutta eivät he kuitenkaan luopuneet entisestä
-kannastaan, että pääsy oli oleva heille vapaa, jolleivät itse
-käsittäisi erikoisasemaansa. Saadakseen heitä ymmärtämään tämän
-sovittiin, että juuri heidän kauttansa kielto oli toimitettava
-Stolpelle -- menettely, joka todellisuudessa ei johtanut toivottuun
-tulokseen. Stolpe ei ollut päivällisillä, mutta kyllä kaksi
-virallisen lehden toimittajaa. Seuraus näistä rettelöistä oli se,
-että H. D. liittyi Vikingeniin y.m. ja että jotkut heidän lähimmät
-ystävänsä pyyhkivät nimensä listalta.
-
-Iltaman ohjelma alkoi Maamme-laululla, sitte tuli ruotsalainen
-esitelmä (S. G. Elmgren), suomalainen juhlalaulu, joka laulettiin
-sävelellä "Das ist der Tag des Herrn", suomalainen esitelmä (Julius
-Krohn) ja "Musta kaarti", Z. Topeliuksen kirjoittama kirjaltajain
-laulu. Krohnin vapaasti lausuttu, kaunis esitelmä oli kieltämättä
-iltaman loistokohta.
-
-Päivälliset maanantaina alkoivat klo 3. Suomenmieliset olivat
-saapuneet lukuisasti, mutta oli paljon muitakin, joita ei ennen
-eikä myöhemmin ole niihin luettu. Hallituksen jäsentä ei ollut
-ainoatakaan: Snellman oli näet jo edellisenä vuonna eronnut
-senaatista. Naisia oli pienoinen ryhmä: neidet Adelaide Ehrnrooth,
-Emilie Bergbom, Ida Basilier y.m. Ruokaohjelman, Potage de Jerusalem
-j.n.e., jätän sikseen rientääkseni juhlan päänumeroon, joka oli
-Snellmanin puhe.
-
-Perinnäiseen tapaan, paistin jälkeen, Snellman astui puhujalavalle
-ja puhui kolme neljännestä tuntia, luultavasti tietämättä että kolme
-pikakirjoittajaa pani hänen sanansa paperille. Puhe onkin nykyään
-painettuna kootuissa teoksissa, joten lähempi selonteko on tarpeeton.
-Mainitsen vain että hän loi katsauksen sanomalehdistömme kehitykseen
-Porthanin ajoista huomauttaen siinä ilmenevän, kansallemme soveliaan
-menettelytavan olla tekemättä liian jyrkkiä uudistusvaatimuksia,
-jotka olivat omansa saamaan vaaranalaiseksi sen mitä ennen oli
-saavutettu. Edelleen hän puhui sanan vapaudesta mainiten, että
-sen merkitys ja arvo meillä jo ymmärrettiin laajemmissa piireissä
-kuin aavistettiinkaan, ja lausui julki toivomuksen että vapaa,
-lainrajottama sana ennen pitkää olisi tuleva julkisestikin
-tunnustetuksi maassamme. -- Tästä viittauksesta sisällykseen ja itse
-puheestakin, kun sen lukee kokonaisuudessaan, voidaan epäilemättä
-sanoa, että se ei juuri sisällä mitään hämmästyttävää uutta sekä että
-se ylipäätään on hyvin hillitty ja tyyni sävyltään. Mutta, niinkuin
-jo ylempänä mainitsin, _lukijan_ ei ole helppo arvostella miten joku
-Snellmanin puhe todellisuudessa vaikutti kuulijoihin.
-
-Koetan sentähden sanoihin pukea sen, joka ei näy painetussa
-puheessa, mutta joka sittenkin antoi sanoille niiden tenhovoiman.
--- Tuossa hän siis seisoo edessämme vanha, kuuluisa mies. Hänen
-suuruutensa on hengen suuruutta, sillä ruumiiltaan hän on tuskin
-keskikokoa ja laihanlainen, liikunnoiltaan särmikäs, huomiotamme
-kiinnittävät ainoastaan kasvot, joissa, kuinka etäällä ne ovatkin
-kaikesta mitä tavallisesti sanotaan kauniiksi, otsa ja joka piirre
-ilmaisee taistelussa ja kärsimyksessä karaistua tahdonvoimaa ja
-sitä sielukkaisuutta, jolla ajattelu leimaa sen, joka sille uhraa
-elämänsä. Hän alkaa puhua. Sanat putoilevat harvaan, hän melkein
-änkyttää, niin vaivaloisesti hän alkaa. Mutta silti lause muodostuu
-eheäksi, pyöreäksi, korjausta kaipaamattomaksi. Niin ensiksi, sitte
-hän alkaa lämmetä, on kuin kielenkanta sulaisi, ja sanat alkavat
-seurata toisiaan taajassa jonossa. Kuulijat näkevät ja tuntevat
-kuinka mielenliikutus enenee tuossa näöltään niin karkeassa,
-kovaluontoisessa miehessä, liikutus tarttuu vastustamattomasti
-heihinkin, ja sydän sykähtää ja silmät kostuu. Sanat ja lauseet
-ovat yksinkertaisia, koruttomia, mutta samalla niin täsmällisiä,
-niin tunteen lämmittämiä, että ei yksikään mene hukkaan, vaan sitoo
-kuulijan järjen ja sydämen. Kun sitte puhujan liikutus yhä nousee,
-ja hän verrattomalla voimalla puristaa ajatus juoksunsa muutamiin
-peruuttamattomiin päätelmiin, silloin harva pysyy kylmänä sille
-innostukselle, joka kuulijakunnassa on syttynyt.
-
-Tähän tapaan Snellman puhui tälläkin kertaa ja siitä saakka vallitsi
-mieltä ylentävä, isänmaallinen tunnelma juhlassa. Sanomalehdistön
-malja juotiin sampanjassa. -- Sittemmin piti Yrjö Koskinen
-suomenkielisen puheen myöskin päivän merkityksestä, J. W. Calamnius
-esitti, niinikään suomeksi, maljan kirjapainojen työväestölle, ja
-Otto Donner puhui ruotsiksi naisten kunniaksi. Sen jälkeen luettiin
-julki kaksi ruotsalaista (Porista ja Vaasasta) sekä kaksi suomalaista
-(molemmat Pietarista) sähkösanomaa. Tämän johdosta joku leikillä
-kysyi Z. Topeliukselta, eikö hänellä ollut mitään sähkösanomaa.
-Topelius astui kohta esiin ja lausui: "Minulta on pyydetty
-sähkösanomaa ja minä etsin semmoista mielestäni. Olen vain kahdella
-päällä, minulle kun ilmestyy kaksi yhdellä kertaa. Toinen tulee
-kaukaisesta muinaisuudesta, sadan vuoden takaa, ja toinen etäisestä
-tulevaisuudesta, niinikään sadan vuoden päästä. Ne kohtaavat toisensa
-tällä hetkellä: Eläköön isänmaallinen sana, eläköön se voima, jonka
-väkevyys on mahtavan suurvallan perustus tässä elämässä, nimittäin
-vakaumuksen voima, se joka pelkäämättä vastustaa niitä myrskyjä,
-jotka riehuu ukkosen ja salaman alhaisemmassa ilmapiirissä, mutta
-joita ylempänä on eräs korkeampi voima, jonka edessä ei enää ole
-kahta kieltä eikä kahta isänmaata, vaan ainoastaan yksi isänmaa,
-jossa totuus ja oikeus vallitsee -- eläköön se!"
-
-Nyt oli virallinen ohjelma suoritettu, mutta mieliala oli liian
-innostunut, että olisi voitu siihen tyytyä. Taas Snellman keksi
-oikean keinon ylläpitää tunnelmaa. Hän oli kauan istunut ja puhunut
-Ida Basilierin kanssa ja pyysi sitte häntä laulamaan. Piano
-toimitettiin lavalle, ja Snellman itse talutti laulajattaren sinne
-ja lausui esittäen hänet juhlavieraille: "Kirjailijain juhlapäivälle
-tapahtuu se kunnia, että saamme kuulla kauniimpia säveliä mitä
-isänmaamme voi tarjota." Yleisö taputti käsiään, ja punastuen
-neiti kumarsi vuoroon saliin päin, vuoroon Snellmanille. Sitten
-hän lauloi Kaarlo Bergbomin säestäessä: "Minun kultani kaunis on",
-"Voi, voi, voi kun kullallein", ja soman arian "Jeannetten häistä"
-(pieni laulukappale, joka vähän ennen oli annettu Suomalaisen seuran
-teatterinäytännöissä). Kiitollisuus- ja myötätuntoisuusosotukset
-olivat mitä runsaimmat. Joku hetki tämän jälkeen nousi talollissäädyn
-puhemies, Mäkipeska, joka myöskin oli juhlassa saapuvilla,
-puhujalavalle ja piti sujuvan puheen Ida Basilierille, kiittäen
-"jaloa fröökynää" siitä, että tämä oli suvainnut osottaa, kuinka
-suloisesti suomenkieli soi sävelten kantamana hempeiltä huulilta. Ei
-voinut hämmästymättä kuulla kuinka vanha talonpoikainen mies osasi
-lausua imartelevia kohteliaisuuksia, ja kun Snellman esitti hänet
-laulajattarelle, oli tämä, vaikka puhui hyvin suomea, hämillään miten
-vastata niin oudolle ihailijalle. Myöhemmin Ida Basilier vielä astui
-lavalle laulamaan ja hänen aikomuksensa oli taas laulaa suomalaisia
-lauluja, mutta silloin Snellman lähestyi häntä ja kuiskasi hänelle,
-että nyt oli ruotsalaisten laulujen vuoro! Snellman tahtoi jakaa
-tasan.
-
-Klo 7-8 katosivat naiset ja osa vanhempia herroja, Snellman niiden
-joukossa. Toiset jatkoivat juhlaa vanhassa "35:ssä". Täällä seurasi
-puhe puhetta. Z. Topelius esitti maljan Runebergille ja hänen
-Morgonbladilleen sekä toisen kirjankustantajille, kertoen, että
-Runeberg kerran, kun joku kustantaja oli häntä tylysti kohdellut,
-oli lausunut: "kirjankustantajat pitävät meitä kirjailijoita
-leipävartaina, joita pitkin he kapuavat ylös" -- mutta, lisäsi
-puhuja, joskus on niinkin että päinvastoin kustantajat ovat meidän
-kirjailijain leipävartaita. G. W. Edlund, jolle malja omistettiin,
-huusi: bravo! ja tilasi ihastuksissaan uuden "boolin". Kun sitte
-H. Borenius oli puhunut Saiman ja J. V. Snellmanin, E. A. Forssell
-Lönnrotin ja A. I. Arwidssonin, ja W. Lagus Z. Topeliuksen kunniaksi,
-piti Alfred Kihlman puheen, joka pienenä lisänä sanomalehdistömme
-historiaan ansainnee tässä sijansa. Näöltään niin vakava, mutta
-pohjaltaan humoristinen koulurehtori puhui surunvoittoisella äänellä
-seuraavaan tapaan:
-
-"H. H. Teidän täytyy antaa minulle anteeksi että häiritsen yleistä
-iloa. Minulla on näetten vain surullista kerrottavana, mutta minun
-_täytyy_, minä en voi olla esiintuomatta mitä minulla on sanottavana.
-Tänä iltana on paljon puhuttu sanomalehdistön kärsimyksistä ja niistä
-onnettomuuksista, jotka sensuuri aiheuttaa. Kuitenkin sanomalehdet
-jatkavat tointansa ja toimittajat saavat siitä toimeentulonsa. Mutta
-mitä on sanominen niistä, jotka sensuurin kautta menettävät kaikki,
-niin ettei mitään jää jälelle! Huomaan että minua ei ymmärretä, minun
-tulee siis selittää asia. -- Minäkin olen kerran ollut sensorina,
-vaikken kauemmin kuin yhden viikon. Se oli 1854, kun länsivallat
-sotivat Venäjää vastaan. Oleskelin silloin Turussa, ja hyvä ystäväni,
-tuomiorovasti Renvall, oli kerran pakotettu tekemään matkan, jolla
-hän oli viipyvä viikon päivät. Hän pyysi minua sillä aikaa hoitamaan
-sensorin virkaa, ja minä myönsin aavistamatta mitä tällä lyhyellä
-ajalla tulisi tapahtumaan. -- Siihen aikaan Åbo Underrättelser
-ilmestyi kaksi kertaa viikossa. Kun ensimäinen numero tuotiin minulle
-tarkastettavaksi, tapasin siinä uutisen, että julmat englantilaiset
-olivat kokonaan hävittäneet Tammisaaren suuren kaupungin.
-Minulla ei ollut mitään asiaa vastaan, ja numero sai kuin saikin
-hyväksymiseni. Mutta kun viikon toinen numero oli ilmestyvä, luin
-siinä kirjoituksen, jossa ilmotettiin, että Tammisaaren hyvä kaupunki
-ei ollutkaan hävitetty. Silloin oli tapana että sanomalehti ensin
-vietiin tarkastettavaksi kuvernöörille, joka ensiksi pyyhki mitä piti
-sopimattomana, ja sitte tuli sensorin vuoro pyyhkiä. Tällä kertaa
-kuvernööri oli katsonut sopivaksi pyyhkiä mainitun kirjoituksen,
-jossa väitettiin Tammisaaren vielä olevan olemassa. Minä puolestani
-en voinut muuta kuin hyväksyä hänen toimenpiteensä, sillä tietysti
-piti kuvernöörin tietää kuinka asian laita oli. Siis Tammisaari on
-hävitetty! Pyytäisin sen tähden herroja tyhjentämään Tammisaaren
-muiston malja. Älkäämme enää koskaan puhuko siitä kaupungista!"
-
-Noin klo 10 hajosi seura, josta nähdään että tavat 1871 olivat toiset
-kuin nykyään.
-
-Toisessa osassa seurahuonetta oli "riippumaton" (!) sanomalehdistö
-viettänyt juhlaa, mutta siitä en tiedä sen enempää. -- Siitä
-juhlasta, josta olen kertonut, sanoi joku, että se oli laatuaan
-ensimäkien, varsinainen _suomalais-isänmaallinen_ juhla Helsingissä.
-
-
-
-
-Snellman-muistelmia.
-
-
-J. V. Snellmanin koottuihin teoksiin on painettu kahdeksan
-Vilhelminpäivä-puhetta, ensimäkien v:lta 1873, viimeinen v:lta
-1880. Sitä paitsi mainitaan, sanomalehtien mukaan, että ylioppilaat
-myöskin 1863 ja 1872 kävivät häntä laululla tervehtimässä ja että
-hän silloinkin lausui heille ystävällisiä sanoja. Kuitenkaan eivät
-nämä laulutervehdykset Snellmanin luona olleet ainoat. Mikäli
-muistan olivat ne 1860-luvulla säännölliset, ja v:sta 1868 asti
-olen merkinnyt olleeni vuosi vuodelta niissä mukanakin. Erittäin
-olen muistoon pannut, että Snellman Vilhelminpäivänä 1869 lausui
-julki lujan toivonsa Suomen valoisaan ja onnelliseen tulevaisuuteen.
-"Tämän toivon", hän sanoi, "perustan siihen vertailuun, jonka olen
-tilaisuudessa tekemään yliopiston välillä semmoisena kuin se nyt
-on ja semmoisena kuin se oli muutamia vuosikymmeniä sitten". Ja
-vahvistaakseen lausettaan hän huomautti miten ylioppilaitten elämä
-ennen aikaan antoi paljon enemmän syytä vakaviin muistutuksiin ja
-että nykyään toisin kuin muinoin säädyllisempien elämäntapojen
-ohella ilmaantuu melkoisessa määrässä vakavampaa harrastusta ja
-isänmaallista innostusta, joka nuorisossa on hedelmällisen elämäntyön
-edellytys. -- V:lta 1871 minulla on kirjaan pantuna koko puhe,
-sanasta sanaan, ja myöskin tarkat tiedot itse kunniatervehdyksen
-menosta.
-
-Ylioppilaita kaikista osakunnista paitsi uusmaalaisesta oli
-kokoontunut niin paljo, että ne täyttivät Snellmanin talon pihan.
-Ensin laulettiin Vaasan marssi. Laulun päättyessä Snellman astui
-ulos portaille, ja oli hänellä samettipäähine harmaitten hapsien
-peitteenä, sillä ilma oli viileä ja maa oli valkoinen uudesta
-lumesta. Nuoret tervehtivät vanhusta huutaen: hurraa! ja eläköön!
-Sitte viritettiin Savolaisen laulu, jonka jälkeen Snellman alkoi
-puhua, nyt niinkuin tavallisesti muulloinkin ottaen aihetta ajan
-tapahtumista -- tällä kertaa Saksan ja Ranskan sodasta ja sen
-seurauksista.
-
-"Minä kiitän teitä, että olette tulleet tervehtimään minua. On aina
-mieluista nähdä ettei kokonaan ole nuorison unohtama. -- Tämä päivä
-on tuonut pienen muiston talvesta (viittaus lumeen!), vaikka käsissä
-on toiveiden aika, aika jolloin ajatellaan runsaita satoja. Minä
-toivon, että aika on nuorissakin herättävä virkeitä voimia sekä
-halua ei ainoastaan elämän nautintoon, vaan myöskin tekemään työtä
-sen vakavien päämäärien hyväksi. On toiveiden aika ei ainoastaan
-meille, maallemme, vaan laajemmillekin piireille, koko maailmalle.
--- Minä toivon, ettei yliopiston nuorisoon ole tunkenut se veltto
-oppi ('den slappa lära'), jota päivälehdet saarnaavat, nimittäin että
-valtiot ja historia ovat olemassa yksilöä varten taikka, niinkuin
-koreammin sanotaan, sitä varten että yksilö saisi kehittää voimiaan
-ja lahjojaan ja tehdä olonsa mahdollisimman mukavaksi. -- Historia
-ei sitä opeta. Valtio ja historia eivät ole olemassa yksilöä varten,
-vaan päinvastoin yksilö niitä varten. Kansakuntien elämä se on,
-jolla on merkitystä ihmiskunnalle, ja niille tulee yksilön uhrata
-henkensä ja omaisuutensa. Vastoin sitä oppia että kansakuntien on
-enentäminen varallisuuttaan, näemme toisen saavuttavan tunnustusta,
-toisen, joka lausuu: 'me heitämme pois henkemme ja tavaramme, kun
-kysymys on korkeammasta'. Kansakunnat pelkäävät sotaa, ja todella
-onkin surullista kun henkiä, omaisuutta joukottain hävitetään;
-mutta sotien kautta kansakunnat voimistuvat korkeita harrastuksia
-varten. Me opimme ajaltamme senkin, että anarkia tuottaa turmiota;
-velvollisuus se on ja varsinkin velvollisuus korkeimmassa
-potenssissaan, velvollisuus valtiota ja isänmaata kohtaan, sekä sen
-ankara täyttäminen, joka valtiolle mahtia antaa. -- Me huomaamme,
-että kansakuntien elämisenoikeus saavuttaa yhä enemmän tunnustusta,
-ja se on suuri lohdutus pienille kansakunnille -- nykyään on paljon
-helpompi kuin ennen tehdä työtä niiden hyväksi. Toivokaamme että tämä
-tunnustus kasvamistaan kasvaa, joten sen kautta uskomme kansamme
-tulevaisuuteen vahvistuisi ja niinikään lisääntyisi kykymme tehdä
-työtä sen hyväksi ja, jos niin vaaditaan, sille uhrata henkemme ja
-omaisuutemme. Hetki ei ole sopiva että minä enemmän syventyisin tähän
-aineeseen. -- Minä kiitän teitä."
-
-Puheeseen vastattiin kolmikertaisella eläköönhuudolla, jonka jälkeen
-vielä laulettiin Suomen laulu sekä, mennessä, Porilaisten marssi.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Olen jo ennen maininnut Snellmanilla olleen tapana Vilhelminpäivinä
-ystävilleen ja tuttavilleen, jotka silloin kävivät hänen luonaan,
-kertoa menneistä ajoista. Minulla oli onni useamman kerran olla
-saapuvilla ukon ladellessa muistelmiaan pitkän ja kokemusrikkaan
-elämänsä taipaleelta, mutta valitettavasti minä enimmäkseen
-laiminlöin panna hänen jutelmansa paperille, ja vuosikymmenien
-kuluessa ne ovat joko kokonaan muistista hävinneet taikka ainakin
-menettäneet sen selvyyden, ne tarkat raja- ja yksityispiirteet,
-joissa muistelmien arvo oli. Eräänä semmoisena päivänä Snellman esim.
-kertoi rahanmuutoksen aikaansaamisen vaikeuksista, kuinka hän sen
-asian ratkaisun tähden matkusti Pietariin ja pääsi keisarin puheille,
-kuinka korkea hallitsija olennoltaan ja käytökseltään oli ollut
-luonnollinen ja yksinkertaisen inhimillinen ja kuinka erinomaisen
-ystävällisesti hän oli puhutellut häntä; mutta myöskin kuinka koko
-kysymys Suomen omasta rahasta oli ollut mennä myttyyn, kun keisari
-selitti, että hän -- venäläistensä tähden -- ei mitenkään voinut
-suostua siihen, että Suomen markka, niinkuin ajateltu oli, tehtiin
-Ranskan frangin kokoiseksi, kuinka Snellman silloin epätoivoisena
-oli palannut hotelliinsa ja kuinka hän siellä yön aikana (jolloin
-hänessä uudet aatteet syntyivät -- katso alempana!) keksi pelastavan
-keinon, nimittäin että markka oli suuruudeltaan oleva tasan neljäs
-osa hopearuplaa. Kun tämä ehdotus oli keisarille esitetty, hän oli
-kohta ollut valmis hyväksymään sen -- ja niin Suomi sai oman rahansa.
-Tätä kertomuksen pääkohtaa en ole unohtanut, mutta kaikesta siitä,
-mitä hän samassa yhteydessä jutteli, en muista muuta kuin sen pikku
-piirteen, että Snellman sanoi Pietarissa aamusin juoneensa pullon
-seltterivettä, joka hänestä oli tuntunut niin virkistävältä, että hän
-mielellään olisi sen pysyväksi tavakseen ottanut, jollei se aikaa
-myöten olisi tullut -- kalliiksi.
-
-Toisen kerran, kun yksin olin hänen luonaan, Snellman ainakin pari
-tuntia jutteli toimistaan ja puuhistaan, senaattorina ollessaan,
-nälkävuosina 1867--68. Se oli elokuulla 1875, jolloin minä, August
-Hagmanin kylpiessä Naantalissa, yksin hoidin Morgonbladetia. Eräänä
-iltapäivänä minulla oli jotakin kysyttävää Snellmanilta ja menin
-sentähden hänen kotiinsa. Nähtävästi ukko silloin erityisesti kaipasi
-seuraa, sillä kun minä, saatuani pyytämäni tiedon, aioin lähteä,
-niin hän ei mitenkään minua päästänyt. Hän asetti minut istumaan
-pihanpuoleiseen, kasvien koristamaan eteiseen, jossa oli raittiimpi
-ilma kuin sisällä, tilasi sinne kahvia ja tarjoten ja itsekin joskus
-sytyttäen paperossin tavallisesti käyttämäänsä erittäin pientä
-lajia hän laajasti ja seikkaperäisesti puhui mainitusta kansamme
-kärsimyksen ajasta. Mikä se oli, joka sai Snellmanin juuri siihen
-aineeseen ryhtymään, sen olen kumminkin unohtanut samoin kuin enimmän
-osan yksityispiirteitä. Muistan vain että hän nimeltä mainitsi useita
-pohjalaisia liikemiehiä, joiden harrasta avunantoa hän kiitti, ja
-toisia, jotka huonosti olivat tyydyttäneet hänen toivomuksiaan
-ja luottamustaan, että hän esitti mielipiteensä silloisista ja
-myöhemmistäkin yrityksistä kotiteollisuuden elvyttämiseksi, valittaen
-että meillä niin vähän harrastettiin sitä että teollisuustuotteet
-olisivat ulkomaalaisille ostajille otollisia, tyydyttäisivät heidän
-vaatimuksiaan ja tapojaan -- niin esim. tulisi opettaa kansannaisia
-kutomaan semmoisia pehmeitä, huokoisia käsiliinoja, joita ulkomailla
-hotelleissakin käytetään -- ja vihdoin että hän yksinkertaisen
-avonaisesti kuvasi mitä sieluntuskia hän oli kokenut saadessaan yhä
-uusia jobinposteja nälkäseuduilta ja yhä uudestaan levottomasti
-kysyessään itseltään, oliko hän tehnyt mitä mahdollista oli vai
-oliko vielä jotain tehtävissä? Vieläkin hänen äänensä värähteli
-liikutuksesta kertoessaan, kuinka hän hallaöinä ei saanut unta
-silmiinsä, vaan tavantakaa nousi ylös katsoakseen kuinka alhaalle
-lämpömittari oli laskenut. -- Näistä seikoista Snellman kyllä itsekin
-on jättänyt tietoja jälkeensä, mutta kumminkin kadun haikeasti,
-etten aikoinaan tehnyt muistoonpanoja siitä mitä olin kuullut, sillä
-ainahan suullisessa kertomuksessa esiintyy piirteitä, jotka ovat
-kirjoitettua esitystä eloisampia.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Ainoastaan yhden kerran tulin tehneeksi jotakuinkin tarkat
-muistoonpanot siitä mitä Snellman hyvällä juttelutuulella ollessaan
-kertoi, ja onneksi hän silloin enimmäkseen tarinoi nuoruudestaan,
-esittäen kuvaavia piirteitä, jotka arvatenkin olisivat iäksi
-kadonneet, jolleivät silloin olisi joutuneet talteen. Nykyään
-ovat useimmat näistä piirteistä jo tunnetut niille, jotka ovat
-lukeneet Th. Reinin kirjoittaman J. V. Snellmanin elämäkerran, sillä
-tietenkään en voinut olla antamatta hänen käyttää muistoonpanojani,
-mutta luulen kuitenkin että ne alkuperäisessäkin muodossaan vielä
-ovat omansa viehättämään lukijoita.
-
-J. V. Snellmanin lähinnä vanhin poika (viime vuonna
-esittelijäsihteerinä kuollut) Juhana Ludvig oli 15 p. joulukuuta
-1879, suoritettuansa lakitiedetten kandidaattitutkinnon, kutsunut
-muutamia ystäviä yhdessä kanssaan viettämään päivää. Hän otti meidät
-vastaan kodissaan isänsä luona, ja vanhus itse ollen hyvissä voimissa
-ja mitä parhaimmalla tuulella viihtyi nähtävästi meidän nuorempien
-seurassa. Vanhojen tapaan Snellman nytkin ilmeisellä nautinnolla
-jutteli muinoisista ajoista eikä suinkaan meidän, kuulijain,
-nautinto ollut vähempi, sillä paitsi itsestään hän kertoi muistakin
-merkillisistä henkilöistä. Tässä seuraavat muistoonpanoni.
-
-Snellman oli mukana sekä Oulun että Turun palossa. Oulu paloi
-nimittäin yöllä toukokuun 23:tta päivää vastaan 1822, niin
-että ainoastaan 30 tai 40 taloa Limingan tullin puolella jäi
-vahingoittumatta. Turun palon aikana hän koko yön teki työtä
-pelastaen irtonaista tavaraa eri taloista.[6] Ensin hän tuli
-professori Fredrik Bergbomin taloon, ja oli hänellä silloin
-se erikoinen onni, että sai hevosen käytettäväkseen. Palon
-tähden oli näet joukko maalaisia hevosineen saapunut kaupunkiin
-tarjotakseen apuansa runsasta maksua vastaan. Kun Snellman kantaen
-pelastettua tavaraa tuli tullin ulkopuolelle, hän tapasi siellä
-yhden näitä talonpoikia. Mies oli niin juovuksissa, että hän
-makasi maantienojassa eikä, pitäen kiinni ohjaksista, voinut muuta
-kuin lakkaamatta toistaa: ptruu, ptruu, ptruu! Snellman virkkoi
-silloin: "annappas, niin autan sinua", otti ohjakset mieheltä ja
-istui rattaille. Mies huusi, ettei saa viedä hänen hevostaan mutta
-Snellman rauhotti häntä ja lupasi maksaa hänelle. Tätä hevosta hän
-sitten käytti pelastustyössään. Joka kerran kun hän tuli ajaen ulos
-kaupungista, hän näki miehen samassa paikassa ojassa, ja aina tämä
-huutaen varotti häntä ajamasta liian kovaa hänen hevosellaan. Muutoin
-Snellman sanoi, ettei hän voinut kertoa mitään lähempää itse palosta,
-sillä koko hänen huomionsa oli ollut kiintynyt pelastustyöhön.[7]
-
-Turun palon jälkeen Snellman asui Paraisissa, missä samaan aikaan
-Runebergkin ja (sittemmin Viipurin hovioikeudenneuvos) Kaarle
-Löfgren[8] oleskelivat. Runeberg sepitti silloin Hirvenhiihtäjiä,
-jonka runoelman hän kuitenkin jo Saarijärvellä oli pannut alulle.
-Löfgrenin kanssa Snellman usein oli seurustellut, tuttavia kun olivat
-Oulun koulusta, vaikka Löfgren oli vuotta ennen koulusta päässyt.
-
-Samasta Löfgrenistä Snellman kertoi seuraavan kaskun. Saatuansa
-repposet teologian tutkinnossa hän oli antautunut lakitieteen alalle.
-Kerran hän löi vetoa Snellmanin kanssa, että tämä ei saisi häntä
-kiinni ainoastakaan pykälästä 1734 vuoden lakikirjassa. Snellman oli
-silloin eri tavoin koetellut hänen tietojaan, mutta Löfgren näytti
-osaavansa ulkoa jok'ikisen pykälän, jota paitsi hän tiesi osottaa
-missä kohden kirjan sivua kukin lakimääräys oli tavattavissa, niin
-että Snellmanin täytyi myöntää menettäneensä vedon.
-
-Turun ylioppilaselämästä Snellman kertoi seuraavaa. -- Yleisenä
-tapana oli ollut että ylioppilaat nousivat klo 4 aamulla, jonka
-jälkeen matami klo 5:n, viimeistään klo 6:n aikana toi kahvia.
-Levolle mentiin tavallisesti klo 10, mutta joskus myöhemminkin.
-Eri keinoja käytettiin, jotta herättäisiin klo 4. Toinen sitoi
-toisen jalkansa kiinni sängynpäätyyn, niin että heräsi, kun
-aamupuolella alkoi potkia. Toinen taas menetteli näin: hän ripusti
-kuriiri- eli aisakellon (jommoisia ylioppilaat yleisesti käyttivät
-matkustaessaan kodista Turkuun ja takaisin) nuoraan, johon liittyi
-semmoinen laitos, että kun kellon tuntiviisari (minuuttiviisari oli
-otettu pois) tuli 4:n kohdalle, se työnsi tieltään puikon, mikä
-vuorostaan koski nuoraan, niin että aisakello putosi lattiaan ja
-herätti nukkujan. Vielä toiset pinosivat esineitä pöydälle sillä
-tavoin, että ne samantapaisen laitoksen kautta klo 4:n lyönnillä
-romahtivat lattialle. -- Nimipäivien vietto oli tapana. Päivän
-sankari vastaanotti vieraita aamupäivällä, ja oli hänellä niitä
-varten esille pantuna jotakin syötävää, varsinkin jotakin suolaista,
-sekä viinaa ja olutta. Illalla sitä vastoin ei kekkereitä ollut. Kun
-käytiin, ravintoloissa, tapahtui se tavan mukaan joukossa, ja silloin
-tilattiin yhteinen n.s. "trebankobål" (kolmenpankonmaljakko) punssia.
-
-Ylioppilaselämässä oli puuro-illoilla erityinen merkityksensä.
-Turussa oli kaksi puuropaikkaa, toinen erään rouva Lindströmin
-pitämä, toinen oli tunnettu nimeltä "puurokellari". Kaksi kertaa
-viikossa tarjottiin puuroa -- viikon muina iltoina tyytyi moni
-kuivaan ruokaan, syöden leipää (ilman voita), retikkaa, suolaa
-ja maitoa. Puuro-iltoina saatiin vähäistä maksua vastaan syödä
-lihamuhennosta sekä puuroa, ei annoksittain, vaan niin paljon
-kuin jaksettiin. Kysyntä oli niin vahva, että niiden, jotka
-tulivat myöhemmin, täytyi odottaa, ja usein oli porstua täynnä
-odottavia, jopa niitä seisoskeli kadullakin. Ylioppilaat olivat
-iloisia ja hyvällä tuulella, kun huokeasta hinnasta saivat syödä
-itsensä kylläisiksi. Helsingissäkin oli joku aika eteenpäin
-semmoisia puurotätejä. Eräs sellainen oli esim. rouva Kirsten.
-Hänellä oli yksi tytär, sievä tyttö, jonka myöhemmin amiraali ja
-luotsipäällikkö Eriksson nai. Ne mainitaan Castrénin kertomuksissa
-hänen Sipirianmatkastaan. Castrén tapasi Erikssonin vaimonsa ja
-anoppimuorinsa kanssa matkalla Sipiriaan.
-
-Snellman oli ensiksi aikonut ruveta teologiksi ja harjotti puoli
-viidettä vuotta jumaluusopillisia opinnoita. Vasta sen jälkeen hän
-muutti uraa ja alkoi lukea maallista ("profan") kreikkaa, ryhtyen
-Buttmaniin. Kun Snellman ensi kerran yliopiston muuton jälkeen tuli
-Helsinkiin, piti hän asuntoa Runebergin luona, joka oli vuokrannut
-yhden porstuakamarin Robertinkadun varrella. [Fredr.] Cygnaeus,
-"joka aina on ollut 'grandseigneur'", oli samassa rakennuksessa
-vuokrannut yhden salin. "Sali ei ollut isompi kuin tämä kamari",
-Snellman sanoi, "mutta sitä _sanottiin_ saliksi". Hän oli kuitenkin
-laiminlyönyt hankkia saliinsa ainoatakaan huonekalua. Siellä täällä
-lattialla, pitkin seiniä oli kirjoja pitkässä rivissä. Hän oli
-tilannut itselleen maitoa ja säännöllisesti tuotiinkin sinne joka
-aamu astia maitoa, vaikka Cygnaeus asui Jumala ties missä -- sillä
-emme me nähneet häntä pariin kuukauteen.[9] Runeberg oli sangen
-huonosti varustettu muun muassa sänkyvaatteilla, ja sänky oli niin
-ahdas, ettemme voineet siinä yhdessä maata. Sentähden vaatteet
-joka yöksi nostettiin sängystä lattialle, ja siinä sitten maattiin
-kylki kyljessä. Klo 8 aamulla tuli oppilaita Runebergin luokse, ja
-silloin täytyi minun mennä ulos Cygnaeuksen saliin. Aamusin oli
-eräällä tytöllä tapana käydä meillä myymässä nisuleipää. Minä ostin
-tavallisesti muutamia korppuja ja pullia, ja kun Runeberg tuntien
-väliaikoina pistäysi saliin, saatoin minä tarjota hänelle pullia ja
-Cygnaeuksen maitoa! -- Runeberg sepitti tällä ajalla monta runoaan;
-erittäin muistan runon Lohtu (Tröst), jonka käsikirjoituksen minä
-vielä omistan. Hänen käsikirjoituksensa olivat siistiä ja ilman
-korjauksia. Hänen tapansa oli näet kauan ajatuksissaan kehittää
-ja täydentää runoa, niin että joka sana oli valmis, kun hän otti
-kynän käteensä. Saattoi aina tietää, milloin hän mietti jotakin
-runoa; hänellä oli nimittäin tapana pitää oikean käden peukaloa
-etusormen päällä ja painaa peukaloa alakuvan oikeaa puolta vasten.
-Käsi semmoisessa asennossa hän käveli edestakaisin, ollen itse
-harvasanainen, kuitenkaan välttämättä seuraa vaan mielellään kuullen
-toisten puhelevan. Hän ikäänkuin pureskeli alaleukaa ja mietiskeli.
-Joskus hän sellaisissa tilaisuuksissa myöskin istui, nojaten
-leukaansa molempiin käsiinsä.
-
-Tätä menettelyä, nimittäin runon valmistelua ajatuksissaan, Snellman
-luuli Runebergin aina noudattaneen. Kun Snellman meni suorittamaan
-progradukirjoitustaan, Runeberg oli hänelle sanonut, että hänen tuli
-olla sanaakaan kirjoittamatta, ennenkuin se oli hänellä selvänä
-ajatuksessa, vasta silloin saattoi varmasti tietää miltä se kuuluisi.
-Että Runebergillä sentään oli tapana uudestaankin kirjoittaa
-runojaan, Snellman tiesi esim. siitä, että hän ainakin oli uudestaan
-kirjoittanut Hirvenhiihtäjät. Alkuaan runoelmassa ei ollut mitään
-rakkausjuttua, ei mitään tyttöä. Silloin Snellman oli sanonut, ettei
-se käynyt päinsä, että yleisö välttämättömästi vaatii rakkautta,
-jonka johdosta Runeberg myöskin runoili siihen sen rakkausjutun, joka
-nyt runoelmassa tavataan.
-
-Kujeellinen Nervander ärsytteli usein Runebergia. Muun muassa hänellä
-oli tapana sanoa, että Runeberg nimi oli ruma, ja hän kehotti häntä
-ottamaan nimen Lingonblad. Juhlallisella äänellä hän lausui: "Johan
-Ludvig Lingonblad, se vasta joltakin soisi!" Siitä pilasta Runeberg
-ei pitänyt. Sitä vastoin hän ei suuttunut Nervanderiin, vaikka
-tämä, kesken kun Runeberg, istuen leuka käsien nojassa ja painaen
-peukalolla alahuultaan, ajatuksissaan kypsytti runoa, etusormellaan
-kosketteli Runebergin jotenkin kärkevää nenää ja sanoi, että se
-kaipasi terottamista ("behöfde slipas").
-
-Näin oli ensin. Sittemmin perustettiin n.s. lauantaiseura, johon
-kuuluivat Runeberg, Nervander, Lille, J. J. Nordström, Lindfors
-y.m. Onneksi fosforistinen liike Ruotsissa ei vielä ollut ohi
-mennyt. Atterbom, Geijer, Tegnér olivat vielä uusia. Fosforistein
-kautta saksalainen kirjallisuus tuotiin Ruotsiin ja myöskin
-Suomeen. Bruzelius Upsalassa kustansi painoksen saksalaisia
-klassikoita. Se oli rumasti painettu karkealle paperille, mutta
-sen kautta Goethe, Schiller y.m. tulivat täällä ensin luetuiksi ja
-tunnetuiksi. Lauantaiseuran tarkotus oli laadultaan kirjallinen.
-Kukin antoi lisänsä yhteiseen kassaan, ja rahoilla ostettiin
-kirjallisuutta, nimittäin ruotsalaista, sekä alkuperäistä että
-käännöksiä. Muunkieliset kirjat olivat meille liian kalliita.
-Joka uusi osa Bruzeliuksen saksalaisia klassikoita hankittiin
-kohta. Lauantai-kokouksistamme sai kukin ottaa mukaansa kaksi
-kirjaa tai useammankin, jos varaa oli. Kahden viikon päästä laina
-oli tuotava takaisin. Lukukauden lopussa kirjat jaettiin niin
-moneen ryhmään, kuin yhdistyksessä oli jäseniä, ja arvanheitolla
-ratkaistiin sitte, mitkä kirjat kukin sai omaisuudekseen. Tällä
-tavoin yhteinen kirjastomme aina hävisi, mutta seuraavana lukukautena
-aloimme uudestaan. Siten me vähäpätöisestä maksusta saimme lukea
-melkoisen paljon kirjallisuutta. Tässä kirjallisessa ilmapiirissä
-ylioppilasaikamme kului. --
-
-Enempää ei Snellman sinä iltana jutellut nuoruuden ajoistaan;
-mutta olen samasta tilaisuudesta merkinnyt muistoon vähän muutakin
-huomattavaa.
-
-Niin tuli puheeksi silloinen suuriruhtinaamme, ja Snellman
-julkilausui syvimmän kunnioituksensa keisari Aleksanteri II:ta
-kohtaan. Hän piti varmana, että Aleksanteri II kerran oli saava
-sijansa historian etevimpien hallitsijani rivissä. Niin hänen jalon
-mielenlaatunsa tähden ja sen tähden mitä hän oli suurta kansalleen
-tehnyt. Ei ole koskaan kuultu, että hän olisi kiivastunut, että hän
-vihasta olisi ketään rangaissut taikka ylipäätään vaatinut kellekään
-rangaistusta. Keisarin elämäntavoista Snellman oli Pietarissa
-kuullut, että hän päivällisaterian jälkeen tavallisesti vietti
-puolitoista taikka pari tuntia perheensä kesken, mutta sitten noin
-klo 8 meni omiin huoneisiinsa, missä teki työtä klo 2:een yöllä.
-Kaikkia tärkeitä kysymyksiä koskevat asiakirjat odottivat häntä
-siellä, ja että hän todella tarkoin luki ne, voitiin nähdä niistä
-reunamuistutuksista, jotka hän lukiessaan teki. Erityistä painoa
-keisari muun muassa pani semmoisiin suomalaisiin kysymyksiin,
-jotka tavalla tai toisella koskivat venäläisiä oloja. Snellmanin
-vakaumus oli, että hän tässä kohden etupäässä piti silmällä Suomen
-etua. Yhden esimerkin hän saattoi omasta kokemuksestaan mainita.
-Kun Pietarin--Riihimäen rautatie oli rakennettava, minä vaadin,
-Snellman sanoi, ehdottomasti, että tie kustannusten vähentämiseksi
-oli tehtävä kapearaiteiseksi. Kun ehdotus keisarille esitettiin, hän
-lausui: jos suomalainen rautatie tulee kapearaiteiseksi, niin että
-venäläinen liikkuva kalusto ei välittömästi voi sillä kulkea, niin
-Venäjällä nousee semmoinen myrsky Suomea vastaan, _etten minä voi
-suomalaisia suojella_, sentähden on tie rakennettava samanlaiseksi
-kuin venäläiset. "Suomalaiset", Snellman päätti, "eivät tiedä mikä
-mies heillä on tässä keisarissa!" --
-
-Tuli myöskin puheeksi kirjailijan tai yleensä henkisen työntekijän
-työ ja työtapa. Silloin Snellman kertoi itsestään, että hän
-teki työtä öisin, ja hän oli ottanut sen tavakseen päätettyänsä
-yliopiston läksyluvut. Hän mainitsi huomanneensa, että aatteita ja
-uusia ajatuksia esiintyy runsaammin yöllisessä työssä, koska näet
-mielikuvitus on vilkkaampi ruumiin väsyneenä ollessa ja hiljaisuuden
-vallitessa kaikkialla ympärillä. Kumminkin täytyy päivällä, jolloin
-mietiskely on voimakkaampi, tarkastaa yöllä tehtyä työtä. Ainakin
-hänen oli usein mahdotonta päivällä keksiä uusia aatteita; jollei
-hän yöllä tehnyt muistoonpanoja ja muistutuksia, miten työ oli
-suoritettava, niin siitä ei päivällä mitään tullut. --
-
-       *       *       *       *       *
-
-Niinkuin tietty Snellman 1870-luvulla ja vielä siihen aikaan,
-jolta nämä muistoonpanot ovat, usein kirjoitti Morgonbladetiin.
-Sentähden minä, jatkoksi siihen mitä hän oli puhunut tavastaan tehdä
-työtä yöllä, olen muistoonpanoihini lisännyt seuraavan piirteen:
-Kuvaavana ukolle merkittäköön, miten hän nykyään ylläpitää yhteyttä
-kirjapainon kanssa. Syystä että hänen talonsa portti suljetaan klo 9
-ja korjausvedosten tuoja sentähden ei voi päästä sisään, Snellman on
-käskenyt pojan koputtamalla kadunpuoliseen seinään ilmottaa tulonsa.
-Kuultuaan koputuksen Snellman avaa akkunan yläpuolessa saranoilla
-olevan ruudun ja laskee siitä alas pojalle nuoraan kiinnitetyn
-paperipussin. Kun poika on pistänyt vedoksen siihen, vedetään se
-jälleen ylös ja sisään. Eräänä iltana, kun pussi näin laskeutui
-alas ja jälleen nousi, kuului kadulta äänekäs: "hallåå!" huuto.
-Korrehtuurin tuoja oli ottanut mukaansa joukon tovereita, iloisia
-poikaviikareita, katsomaan uutta kuljetusneuvoa, ja nämä ilmaisivat
-tuolla huudolla tyytyväisyytensä keksintöön. -- Eräänä iltana August
-Hagman, joka ei mitään tiennyt Snellmanin menettelystä, kehotti
-poikaa hyvissä ajoissa viemään korjausvedoksen perille, sillä muuten
-senaattori toruisi häntä. Poika oli silloin arvellut, että vaara ei
-ollut kovinkaan suuri, koska hän seisoi kadulla ja senaattori oli
-sisällä huoneessaan! --
-
-       *       *       *       *       *
-
-Niinä hetkinä ja yleensä siihen aikaan, jolloin Snellman näin
-nuoremmille jutteli elämästään, hänessä ei paljon nähty siitä
-ankaruudesta ja jäykkyydestä joka kuului hänen luonteeseensa ja
-jonka moni kuvittelee olleen hänen olentonsa pääpiirteen hänen
-varsinaisina taisteluaikoinaan. Saattaa ehkä väittää, että niissä
-kahdessa rintakuvassa, Sjöstrandin ja Takasen, jotka hänestä on
-muovailtu, havainnollisena esiintyy se erotus, joka Snellmanissa
-oli huomattavana hänen myöhempänä miehuutensa ja ukko-ikänsä
-päivinä. Olen kuullut henkilöitten, jotka ovat tai olivat minua noin
-kymmenkunta vuotta vanhempia ja jotka paremmin tunsivat Snellmanin
-1850- ja 1860-luvuilta, sanovan Sjöstrandin kuvaa näköisemmäksi;
-minusta taasen Takasen kuva on niin kuvatun näköinen kuin mahdollista
-on, mutta tietysti _ukon_ näköinen. Kun kuva 1879 v:n alkupuolella
-muovailtiin ja oli melkein valmiina, sain minä kutsun tulla teosta
-katsomaan ja arvostelemaan. Työ oli tehty Snellmanin kadunpuoleisessa
-kamarissa, ja minun sitä katsellessani ukko istui mukavassa
-nojatuolissa, puettuna lämpimään, vaalean harmajaan kamari- tai
-yönuttuun (Schlafrock), jossa hän on kuvattukin. Kasvojenilme oli
-herttaisen ystävällinen ja hymyilevä -- jommoinen hän ylipäätään aina
-oli iloisen, puheiltaan naivin kuvanveistäjän seurassa. Minä vertasin
-piirre piirteeltä kuvaa ja Snellmania eikä minulla ollut mitään
-mainittavaa muistutettavana. Näin ollen olen aina puolustanut Takasen
-kuvan näköisyyttä niitä vastaan, jotka ovat enemmän kiittäneet
-Sjöstrandin kuvaa. Että kumpaakin voidaan kiittää, johtunee ylempänä
-mainitusta syystä.
-
-
-
-
-Naukujaiset 1871.
-
-
-Levottomampia viikkoja kuin ne, jotka seurasivat prof. Nordqvistille
-keväällä 1871 pidettyjä naukujaisia, on yliopistomme harvoin
-kokenut. Kun tässä otan niistä kertoakseni, jätän tahallani
-viralliset lähteet käyttämättä, sillä luulen omilla, päivä päivältä
-tekemilläni muistoonpanoilla olevan erityisen arvonsa. Virallisilla
-asiapapereilla on näet oma leimansa, joka ei lainkaan aina
-välittömästi kuvaa todellisuutta.
-
-Mainittuna keväänä oli maassamme toimeenpantu rahakeräyksiä
-muistopatsaan pystyttämistä varten 1808--09 vuosien sodan sankarin
-C. W. Malmin haudalle Joroisten kirkkomaalle. Kun tämä puuha
-sanomalehtien kautta oli tullut julkisuuteen, ei kauan kulunut
-ennenkuin, tietenkin kenraalikuvernöörin, kreivi Adlerbergin,
-käskystä, keräykset kiellettiin ja ne rahat, jotka jo olivat
-tulleet yrityksen johtajan, tuomari N. H. B. Grotenfeltin, haltuun
-Joroisissa, Kuopion kuvernöörin toimesta otettiin takavarikkoon.
-Helsingissä oli aijottu tarkotusta varten pitää iltahuvit
-ylioppilastalolla, mutta tuumasta oli luovuttava, eikä sensuuri
-enää sallinut koko asiasta sanaakaan julkisesti hiiskuttavan.
-Mielipaha tästä ahdasmielisestä rettelöimisestä oli yleinen ja suuri,
-mutta reunoilleen ja ylikin se nousi, kun lauantaina 8 p. huhtik.
-ruotsalaisessa virallisessa lehdessä saatiin lukea kirjoitus, missä
-keräysten kieltoa puolustettiin, toisia sanomalehtiä soimattiin
-ja halveksien puhuttiin 1808--09 vuosien sodan sankarien muiston
-kunnioittamisesta. Vapaat sanomalehdet yrittivät vastaamaan,
-mutta sensuuri oli taipumaton ankaruudessaan. Suu kiinni! oli sen
-tunnuslause. Virallisen lehden kansallistuntoa loukkaava kirjoitus
-siis enensi kiihkoa ja katkeruutta sen sijasta että se olisi mieliä
-rauhottanut niinkuin arvatenkin tarkotus oli ollut, ja ylioppilaissa
-suuttumus kääntyi venäjän kielen professoria A. F. Nordqvistia
-vastaan, joka silloin oli virallisen lehden päätoimittaja. Totta
-kyllä ei häntä luultu kirjoituksen sepittäjäksi -- siksi arvattiin
-joko Adlerbergia itseä taikka paroni Kasimir von Kothenia taikka
-senaattori H. S. Antellia --; mutta kuitenkin pidettiin Nordqvistia
-syypäänä. Koska hän näet oli hyvästä maksusta ruvennut lehden
-toimittajaksi, tuli hänen ensikädessä vastata sen sisällyksestä.
-Niin ylioppilaat tuumivat, ja he alkoivat -- enimmäkseen nuorimpia
-kaikista osakunnista -- pitää kokouksia, missä neuvottelivat
-mielenosotuksen toimeenpanemisesta Nordqvistia vastaan. Viimeinen
-kokous oli Kaisaniemessä _lauantaina 15 p. huhtikuuta_ klo 4
-i.p., ja siinä päätettiin samana iltana klo 10 toimittaa suuret
-"kissannaukujaiset" vihatun professorin asunnon edustalla. Oli
-samassa kokouksessa toistakki menettelyä ehdotettu, että nimittäin
-valmistettaisiin Nordqvistille häpäisevä kujanjuoksu, siten että
-ylioppilaat asettuisivat kahteen riviin hänen luentosalinsa ovelta
-Frenckellin (s.o. Edlundin) kulmaan ja pakottaisivat hänen käymään
-ilkkuvien rivien välitse. Tämä ehdotus kuitenkin hyljättiin, syystä
-että heijattiin poliisin hajottavan rivit.
-
-Samana iltana oli yliopiston juhlasalissa mainion viulunsoittajan
-Ferdinand Laubin konsertti. Siellä oli tavattoman vähän ylioppilaita
-ja ne, jotka olivat sinne tulleet, näyttivät levottomilta
-ikäänkuin olisivat katuneet ostaneensa lipun. Yleisön kesken
-huhu levisi toisista, myöhemmin tapahtuvista soittajaisista, ja
-kun konsertti päättyi klo 9.45, lähti melkoinen joukko uteliaita
-kävelemään Itäiselle Henrikinkadulle päin, jonka varrella
-Nordqvist asui kauppias Nymanin talon kolmannessa kerroksessa
-(keskellä sitä taloriviä, joka ulottuu Aleksanterinkadulta
-Pohj. Esplanaadinkadulle). Sittemmin kuultiin että puoli tuntia
-ennen naukujaisia oli lähellä asuville perheille ilmotettu,
-minkälainen serenaadi oli tulossa, mutta että heillä ei ollut
-mitään peljättävänä. Muun muassa oli naapuritalossa asuvalle Fredr.
-Cygnaeuksellekin viety sana, ja hän oli nauraen virkkanut: "Sjung
-bara, gärna för mig!" (laulakaa vain, kernaasti minun puolestani). --
-
-Ylioppilaat, jotka olivat päättäneet toimeenpanna mielenosotuksen,
-kokoontuivat oopperakellariin ja täsmälleen klo 10 he noin 100-200
-miehen joukossa tulivat It. Henrikinkadulle ja pysähtyivät
-Nordqvistin asunnon kohdalle. Samassa tulvasi muutakin kansaa heidän
-ympärilleen kadulle ja vastaavaan osaan esplanaadia. Ymmärrettävästi
-moni ei tiennyt mistä oli kysymys, mutta toiset olivat asiasta
-kylläkin selvillä; varmaa on että melkoinen paljous tätä nimetöntä
-yleisöä otti osaa hälinään. Kun täten katu ja esplanaadi hiljaa
-olivat täyttyneet, konsertti alkoi! Ensin kuului yksityisiä huutoja
-ja seuraavana hetkenä rämähti ilmoille niin helvetillinen kirkuna
-ja melu, että selkäpiitä karmi. Aisakelloja, kastrullinkansia,
-lehmänkelloja, torvia, pillejä, ja ties mitä soittokoneita yhtyi
-synnyttämään mitä hirveintä, kauheinta ääntä. Räminä ja kolina
-jatkui yhtämittaisesti, mutta aina väliin kuultiin korvia viiltävää
-kiljuntaa ja pitkiä teräviä vihellyksiä. Huomattiin metelissä
-jonkunlaista aaltoilemista, se kun oli milloin kovempaa, milloin
-laimeampaa, mutta loppua ei tahtonut tulla. Naukujaiset kestivät
-lähes kokonaisen tunnin! -- Entäs järjestyksen valvojat, missä
-ne olivat? Oli siellä poliiseja, mutta ne vain hiipivät naukujain
-ympärillä mitään tekemättä -- joko sentähden että olivat liian
-harvalukuiset taikka että heitä oli kielletty sekaantumasta asiaan.
-Ei siis mikään muu kuin väsymys määrännyt, milloin oli aika lopettaa.
-Mielin määrin meluttuaan ylioppilaat alkoivat vetäytyä pois, ja
-jos kaikki silloin olisivat seuranneet pääjoukkoa, olisi asia
-päättynyt verraten hyvin; mutta niinkuin tavallista sentapaisissa
-tilaisuuksissa tapahtui nytkin sellaista, joka oli ohjelman
-ulkopuolella. Eräät päihtyneet ylioppilaat ja kuka ties mitä
-nimettömiä heidän perässään kääntyivät näet takaisin ja alkoivat
-heittää lumipalloja, 10-pennin lantteja ja joitakuita kiviäkin
-Nordqvistin akkunoihin, niin että toinen ruutu toisen perästä
-helähtäen särkyi. Vasta tämän jälkinäytöksen jälkeen palasi rauha
-Henrikinkaduille ja esplanaadiin.
-
-_Sunnuntaina 16 p:nä_ Helsinki oli täynnä risteileviä huhuja ja
-juttuja illan tapahtumasta. Naukujaisten alussa, kerrottiin, oli
-poliisimestari Barck ilmottanut asiasta Adlerbergille. -- "Mitä väkeä
-ne ovat?" kenraalikuvernööri oli kysynyt. -- "Ylioppilaita." -- "Vai
-niin", oli Adlerberg sanonut, "silloin paroni von Kothen hoitakoon
-asian!" Tämä se ehkä aiheutti että poliisi ei koettanutkaan tehdä
-loppua epäjärjestyksestä. -- Sähköteitse meni viipymättä viesti
-Pietariin ja sieltä edemmäs, niin että jo sunnuntain aamupäivällä
-Berliinistä sähkösanomalla kysyttiin, onko totta mitä pietarilainen
-lennätinsanoma yöllä oli kertonut, että nimittäin alhaiso oli
-vallottanut venäläisen "ministerihotellin" Helsingissä?! -- Muuten
-juteltiin itse naukujaisista, että Nordqvist oli enentänyt kiihkoa
-sillä että näyttäytyi valaistussa akkunassa. -- Nordqvistin asunnosta
-oli paitsi 10-pennin lantteja löydetty markan rahakin, ja olivat
-venäläiset upseerit klubissaan keskustellessaan hälinästä arvelleet,
-että rahojen heittäminen oli varsin "shantiilia", koska siten
-vahinko maksettiin samalla kun se tehtiin! -- Ruutuja oli särjetty
-noin kymmenkunta (yksi erään naapuriperheen huoneistossa). Niiden
-korjaamisesta sanottiin Nordqvistin riitaantuneen isännän kanssa,
-joka lopulta oli käskenyt professorin muuttaa pois koko talosta.
--- Vielä on mainittava, että naukujain joukossa, kun alkoi tuntua,
-että Nordqvist oli saanut kylläkseen, muutamat olivat huutaneet:
-"Kothenille! Kothenille!" Siihen olivat kuitenkin toiset vastanneet
-ei-huudoilla, ja ajatus pitää naukujaiset sijaiskanslerillekin
-jäi sikseen. Tämä selitettiin suomenmielisten kesken niin, että
-uusmaalaiset panivat vastaan siitä syystä, että he, vaikka kyllä
-niinkuin muutkin vihasivat paroni Kothenia sijaiskanslerina ja
-venäjänkielen tyrkyttäjänä, kumminkin olivat tyytyväisiä siihen
-tapaan, millä hän kouluylihallituksen päällikkönä juonitteli
-suomalaisia kouluja vastaan.
-
-Sunnuntaina viranomaisetkin jo ryhtyivät toimeen. Se tapahtui siten,
-että sijaiskansleri kutsui osakuntien inspehtorit ja kuraattorit
-kokoontumaan luokseen klo 10 a.p. Kirjallinen kutsumus oli ollut
-ankaranlaisesti laadittu ja oli siinä erittäin kuraattoreille
-sanottu, että heidän tulee saapua joka mies ("mangrant"), ja, jos
-joku on estetty, on hän velvollinen lähettämään sijaisenaan "en
-förståndig och anständig man" (ymmärtäväisen ja siivon miehen).
-Paroni oli ollut hyvin vihainen ja vaatinut, että osakunnat kohta
-ottavat selkoa syyllisistä; itse asian käsittely oli kuitenkin
-jätettävä kurinpitokomissionille. Kothenilta menivät inspehtorit
-ja kuraattorit sekä rehtori, professori L. Lindelöf, yliopistolle
-yhdessä neuvotellakseen menettelytavasta. Inspehtorit olivat myöskin
-olleet sitä mieltä, että osakuntien tulisi ilmiantaa syylliset;
-mutta sitä käsitystapaa oli ainakin pohjalaisten kuraattori
-Calamnius vastustanut. Hän näet muistutti, että osakuntien kurinpito
-on paremmin moraalista laatua, jota vastoin kurinpitokomissioni
-käsitteli asiat lainopillisesti. Osakunnat eivät voineet
-siveelliseltä kannalta moittia mielenosotuksen tarkotusta, vaikkeivät
-hyväksyisikään sitä tapaa, jonka ylioppilaat olivat sitä varten
-valinneet. Sentähden olisi osakunnille inhottavaa esiintyä viskaalina
-ja ilmiantajana. Jotenkin samaan tapaan oli Yrjö Koskinen puhunut jo
-Kothenillakin. Hän oli muun muassa sanonut, että se kirjoitus, joka
-oli mielenosotuksen aiheuttanut, oli senlaatuinen, että jokaisen
-suomalaisen täytyi tuntea itsensä loukatuksi. Tapa, jolla ylioppilaat
-olivat ilmituoneet mielipahansa, oli sitä vastoin huonosti
-valittu. -- "Niin", Kothen oli myöntänyt, "kirjoitus oli todella
-taitamattomasti laadittu!" -- Kokouksessa ei oltu päästy täyteen
-yksimielisyyteen eikä tarve sitä vaatinutkaan, sillä lopulta oli asia
-osakuntien vallassa, ja niille oli jo samana iltana sijaiskanslerin
-vaatimus esitettävä.
-
-Ennenkuin puhun Pohjalaisen osakunnan kokouksesta -- sillä lähinnä
-tulen kertomuksessani esittämään tämän ylioppilasryhmän kantaa -- on
-mainittava toinenkin mieltäkiinnittävä asia, joka samassa kokouksessa
-oli saava ratkaisunsa. -- Yrjö Koskinen, kansallismielisen puolueen
-johtaja, luonnollisesti ei ollut Kothenin suosiossa, eikä sentähden
-ollut kovin ihmeteltävää, joskin muutoin aivan tavatonta, että
-tämä eräänä päivänä samalla viikolla, joka päättyi naukujaisiin,
-oli kutsunut hänet luokseen ja yksinkertaisesti erottanut hänet
-inspehtorin virasta. Hän oli sanonut tulleensa ajatelleeksi, että tuo
-ikävä virka epäilemättä häiritsi professoria hänen tieteellisissä
-töissään, varsinkin kun pohjalaiset ylioppilaat olivat niin
-eripuraisia -- ja sentähden hän oli päättänyt vapauttaa hänet tuosta
-toimesta ja antaa sen professori C. G. von Essenille. Koskinen oli
-kumminkin kysynyt, eikö paroni sallisi, että osakunta, noudattaen
-vanhaa tapaa, saisi yksityisesti toimittaa inspehtorin vaalin ja sen
-nojassa ilmottaa, kenen se toivoi inspehtoriksi nimitettävän. --
-"No, miksikä ei?" oli Kothen siihen vastannut. -- Näin sattui että
-osakunnan kokouksessa sunnuntaina 16 p:nä lokakuuta -- pohjalaiset
-pitivät siihen aikaan viralliset viikkokokouksensa sunnuntaisin;
-myöhemmin otettiin maanantai kokouspäiväksi -- myöskin inspehtorin
-vaali oli toimeenpantava, ja oli sitä eri ryhmäkokouksissa
-edeltäkäsin valmistettu. Lauantaina klo 1 päivällä oli osakunnan
-ruotsalainen vähemmistö ylioppilastalolla ehdokkaakseen ottanut prof.
-R. Montgomeryn. Suomalainen enemmistö taasen oli samana päivänä klo 5
-Kluuvin kahvilassa käsitellyt kysymystä pääsemättä yksimielisyyteen.
-Toiset näet puolsivat prof. C. G. Ehrströmiä, toiset von Esseniä
-ja vielä toiset Yrjö Koskista, jota he tahtoivat valittavaksi
-mielenosotukseksi sijaiskansleria vastaan. Neuvottelua jatkettiin
-sunnuntaina klo 5-7 i.p., ja silloin päätettiin kunnioittaa
-Koskista uudestaan valitsemalla hänet, jos todella Kothen oli hänet
-virasta erottanut, niinkuin ylempänä on kerrottu. Sekä Montgomerya
-että Ehrströmiä vastaan tehtiin se muistutus, ettei kumpainenkaan
-osannut suomea; v. Esseniä taasen ei muuten katsottu sopivaksi. --
-Huomautettava on että Yrjö Koskinen ei ollut ainoa inspehtori, joka
-oli saanut eron. Kerrottiin näet että länsisuomalaisten inspehtorin,
-Z. Topeliuksen, ja hämäläisten, A. W. Ingmanin, oli käynyt samoin.
-Jopa mainittiin nimenomaan mistä syystä Kothen oli suuttunut
-Ingmaniin. Kerran puhutellessaan Ingmania Kothen oli, närkästyneenä
-jostakin herttaisen, suorapuheisen professorin sanoista, huudahtanut:
-"Luuleeko siis hra professori, että minun toimeni johtuvat
-puuttuvasta rakkaudesta Suomeen taikka petollisista tarkotuksista?"
--- "En suinkaan", Ingman oli vastannut, "en suinkaan mistään
-semmoisesta syystä, vaan -- ymmärtämättömyydestä" (oförstånd).
-Jälestäpäin Ingman oli sanonut julkilausuneensa mielipiteensä
-"nöyrästi, mutta vakavasti". --
-
-Kluuvilan "meetingistä" (tätä sanaa käytettiin yleisesti
-ylioppilasten epävirallisista kokouksista) mentiin osakunnan
-kokoukseen, johon pohjalaiset saapuivat ylen lukuisasti. -- Ensiksi
-inspehtori Yrjö Koskinen esitti naukujaisasian käsiteltäväksi,
-kertoen sijaiskanslerin käskeneen hänen kehottaa niitä osakunnan
-jäseniä, jotka olivat ottaneet osaa mielenosotukseen, kirjoittamaan
-nimensä listalle. Sen johdosta huomautettiin, että osakunta siten
-tulisi toimittamaan poliisinvirkaa kurinpitokomissionille, ja niin
-syntyi puolentoista tunnin keskustelu siitä, kuinka osakunnan
-oli menetteleminen. Kaikki näyttivät olevan yksimielisiä siitä,
-että nimien kirjoittamista ei olisi toimeenpantava osakunnassa;
-mutta useat arvelivat sentään, että osakunnan tulisi julkilausua
-mielipiteensä tapahtumasta. Niin esim. joku vaati, että osakunta,
-arvostelematta asian siveellistä puolta, kumminkin lausuisi yleisenä
-mielipiteenään, että jokainen osakunnan jäsen oli siveellisesti
-velvollinen vastaamaan itse puolestaan, kun kysymys asetettiin
-hänelle mieskohtaisesti. -- Keskustelu oli vilkas ja hyvin sekava,
-vaikka inspehtori parhaimman mukaan koetti saada puhujat pysymään
-asiassa. Pöytäkirjaa ei tehty, erityisestä päätöksestä, jotta siten
-kävisi Kothenille mahdottomaksi yksityiskohdittain tarkastaa asian
-käsittelyä. -- Vihdoin vaadittiin äänestyksellä ratkaistavaksi,
-oliko lausunto annettava vai eikö? Jälkimäistä vaihtopuolta
-edusti 2/3 läsnäolevista. Lausunnon antaminen oli siis kielletty,
-ja useat ilmottivat vastalauseensa päätöksen johdosta. -- Kun
-sitte lyhyen väliajan jälkeen kokousta jatkettiin, inspehtori
-lausui tarpeelliseksi, että osakunnan päätös jollakin tavoin
-perusteltaisiin. Jotenkin pian sovittiin, että päätöksen sisältävä
-lause oli alkava seuraavin sanoin: "Emedan tillfölje af sakens
-beskaffenhet afdelningens dom, ifall några af dess medlemmar befunnes
-vara delaktiga uti ifrågavarande oordning, ej kan hafva någon
-betydelse, så" -- --.[10]
-
-Tämä lauseen muodostus aiheutti, että kaikki vastalauseet edellistä
-päätöstä vastaan peruutettiin, sillä enemmistön huomaamatta nuo sanat
-sisälsivät juuri sen yleisen moitteen naukujaisista, jonka vähemmistö
-oli tahtonut julkilausuttavaksi.
-
-Näin oli ensimäinen illan kysymyksistä suoritettu. Toiseen ryhdyttiin
-sitte kun oli laulua kuunnellen hetken lepoa pidetty. Yrjö Koskinen
-kieltäytyi ehdottomasti jäämästä inspehtorin virkaan ja tapahtui
-se jo ennen tehdystä päätöksestä sekä toisestakin syystä, jota hän
-ei halunnut lähemmin selittää. Sentähden hän kehotti osakuntaa
-valitsemaan uuden inspehtorin, siten mahdollisesti säilyttääkseen
-osakuntien entisen oikeuden itse valita inspehtorinsa. Tosin hän
-ei voinut vakuuttaa, että vaali vahvistettaisiin, mutta olihan
-uskottavaa, että niin tapahtuisi, ja ennakkopäätös oli aina hyvä
-olemassa. -- Kun sitte oli päätetty, että toivomus, kenen osakunta
-tahtoisi inspehtorikseen, sijaiskanslerille ilmotettaisiin ainoastaan
-siinä tapauksessa, että 7, äänistä yhtyisi ehdokasta puoltamaan,
-vaadittiin keskustelua ehdokkaista. Sitä vähemmistö kyllä vastusti,
-sillä olihan Montgomery sen ainoana ehdokkaana; mutta enemmistö
-suostui keskusteluun, jonka ajaksi inspehtori poistui. Nyt sovittiin
-siitä, että Koskista ei enää voitu valita, kun hän oli jyrkästi
-kieltäytynyt, ja asetettiin v. Essen ehdokkaaksi. Kun sitten äänestys
-tapahtui, sai v. Essen 63 ja Montgomery 54 ääntä (vähemmistö oli
-näet käyttänyt vuorokauden aikaa hankkiakseen vaalilippuja maallakin
-asuvilta). Jotta kuitenkin tarpeellinen määrä ääniä saataisiin v.
-Essenille yhtyi vähemmistöstä, kysymyksen johdosta, toista kymmentä
-enemmistöön, niin että v. Essen lopulta sai 76 ääntä. Luopuva
-inspehtori lupasi jo seuraavana aamuna ilmottaa osakunnan toivomuksen
-sijaiskanslerille. Kokous päättyi klo 1/2 12. -- Yleiseen myönnettiin
-Yrjö Koskisen tässä kokouksessa esiintyneen erittäin miellyttävästi,
-niin että ikävältä oli tuntunut valita toinen mies inspehtoriksi
-hänen sijaansa.
-
-Kaikki muutkin osakunnat olivat tulleet samaan päätökseen, nimittäin
-että oli oltava sekaantumatta asiaan. Kuitenkin oli perustelu
-erilainen. Uusmaalaisten sanottiin lausuneen: "Emedan om några af
-nyländska af delningen deltagit i uppträdet, de icke gjort det som
-studenter utan som medborgare (!), så" -- --; länsisuomalaisten:
-"Emedan ingen bestämd anklagelse blifvit gjord, så" -- --.
-Viipurilaiset eivät olleet mitään vastanneet. Heidän inspehtorinsa,
-prof. W. Lagus, oli tullut kokoukseen varustettuna listalla, jonka
-hän kohta pani pöydälle kehottaen syyllisiä panemaan siihen nimensä.
-Kun ei kukaan sitä tehnyt, hän "vanhempana toverina" kehotti
-syyllisiä yksityisesti hänelle ilmiantamaan itsensä. -- "Minä olen
-tänä iltana kotona, tulkaa kotia minun luokseni ja sanokaa oletteko
-olleet mukana." -- "Mitä hyötyä semmoisesta salaripityksestä olisi?"
-oli Viktor Löfgren (Lounasmaa) kysynyt. Lagus suuttui, mutta toiset
-puhuivat samaan tapaan -- ja asia jäi siihen. -- Pohjalaisten
-perustelusta Kothen oli sanonut: "Sehän nyt oli ainakin jonkunlainen
-syy, mutta ei sekään minua tyydytä." --
-
-_Maanantaina 17 p:nä_ huhtikuuta mielenosotusta jatkettiin, vaikka
-toisessa muodossa. En tiedä kenen alkuunpanosta se tapahtui, mutta
-edellisenä päivänä suuremmassa tai pienemmässä piirissä tehdyn
-päätöksen mukaan kokoontui klo 1 päivällä oopperakellariin joukko
-ylioppilaita, laulajia ja muita, ja lähti noin 1/2 2 aikana sieltä
-liikkeelle. Alussa lienee niitä ollut noin satakunta, mutta joukko
-kasvoi kasvamistaan ja käsitti pian 200-300 miestä, puhumatta
-"vaimoista ja lapsista", se on yleisöstä, joka aina parveilee siellä;
-missä jotain jokapäiväisestä eroavaa huomataan. Kulkue suuntasi
-matkansa ensin Helsingfors Dagbladin ja sitte Uuden Suomettaren
-toimituspaikan edustalle, ja tarkotus oli osottaa kunnioitusta näille
-sensuurin vainoomille, vapaille sanomalehdille. Edellisessä paikassa
-lauletaan "Vi äro andens fria folk" ja "Vårt land", jälkimäisessä:
-"Savolaisen laulu" ja "Suomis sång" -- ja laulun jälkeen hurrataan.
-Viktor Löfgren tuli ulos portaille, mutta ei puhunut.
-
-Huhu tiesi kertoa, että Adlerberg edeltäkäsin oli saanut vihiä tästä
-uudesta mielenosotuksesta ja uhannut hajottaa ylioppilasjoukon
-sotavoimalla, jopa sanottiin että epäiltäviä sotamiesparvia oli
-nähty kaduilla (!), mutta mitään enempää ei siitä tullut. --
-Päinvastoin kerrottiin toiselta puolen, että kenraalikuvernööri
-oli mennyt Kothenin luokse kehottamaan tätä jättämään nuorison
-mielenilmaisut arvoonsa; mutta pahaksi onneksi ylioppilaat, laulajat
-etupäässä, samassa hetkessä kulkivat sijaiskanslerin asunnon ohi.
-Molemmat herrat olivat akkunasta nähneet kulkueen, ja Kothen oli
-huudahtanut: "Katsokaa, kuinka levottomia ne ovat!" Ja silloin
-oli Adlerbergkin arvellut, että asia oli otettava tutkittavaksi.
--- Myöskin senaatintorin poikki ylioppilaiden saatto kulki. Sillä
-hetkellä kurinpitokomissioni piti ensimäistä istuntoaan, eivätkä
-"isät" voineet olla rientämättä akkunoihin katsomaan mitä uutta oli
-tapahtumassa.
-
-_Tiistaina 18 p:nä_ klo 11 tuli ylioppilaitten, sijaiskanslerin
-käskystä, kokoontua yliopiston juhlasaliin. Saatuaan tiedon
-osakuntien kiellosta ruveta poliisina avustamaan kurinpitokomissionia
-Kothen oli päättänyt koettaa, eikö hän, jos itse esiintyisi
-ylioppilaitten eteen, silmä silmää vastaan, voisi heitä
-tottelevaisuuteen taivuttaa, ja kohta pannut pedellit liikkeelle
-kutsumaan ylioppilaat kokoukseen mainittuna aikana mainittuun
-paikkaan. Hänen aikomuksensa oli -- niin sanottiin -- kehottaa
-_syyttömiä_ ilmottamaan itsensä, niin että hän, jos nämä eivät siihen
-suostuneet, voisi katsoa koko ylioppilaskuntaa syylliseksi ja ottaa
-rangaistavat uhrit umpimähkään joukosta.
-
-Koska ylioppilaitten mielestä yksimielinen menettelytapa oli tarpeen,
-päätettiin kokoontua Seurahuoneelle tiistaiaamuna klo 9, siis ennen
-sijaiskanslerin määräämää kokousta.[11] Meetingiin tuli vahvasti
-väkeä ja laajalti keskusteltiin, miten oli vastattava, jos Kothen
-asetti kysymyksensä niin taikka näin. Tässä ilmeni pääasiassa samat
-kaksi mielipidettä, jotka keskenään taistelivat kaikissa näiden
-päivien kokouksissa. Toinen mielipide -- etupäässä uusmaalaisten
-edustama -- oli se, että ylioppilaat toimeenpannessaan naukujaiset
-muka olivat esiintyneet kansalaisina ("medborgare"), ja johtui
-heidän mielestään siitä, että heitä kohtaan ei voitaisi oikeudella
-menetellä toisin kuin yleistä lakia noudattamalla (se on tavallinen
-poliisitutkinto oli pidettävä syyllisyydestä epäiltyjen kanssa);
-toinen mielipide oli se, että naukujat parhaiten menettelevät sekä
-ylioppilaan aseman että suoruuden ja rehellisyyden mukaan, jos kukin
-heistä vapaasti tunnustaa osallisuutensa ja siten näyttää, että hän
-julkisestikin uskaltaa vastata teostaan. -- Jälkimäistä mielipidettä
-kannattivat ylimalkaan suomenmieliset (ja voin minä nyt, 40 vuotta
-myöhemmin, lausua, että minuun jäi niin syvä vaikutelma näissä
-eri mielipiteissä ilmaantuvasta karakteristisesta vastakohdasta,
-että se alituisesti on uudestaan mieleeni palannut, kun meidän
-julkisissa oloissa ne kaksi suuntaa ovat törmänneet vastakkain,
-joista toisessa on esiintynyt meidän ruotsalaistemme henki, toisessa
-suomalaisten: toisella puolen komeita, korskeita sanoja, ylimielinen
-harrastus kohota todellisuuspohjaa korkeammalle, toisella puolen
-vaatimattomampi puheensävy, vilpitön pyrkimys huomioonottamaan
-todellisia olosuhteita).
-
-Klo 11 oli juhlasali ylioppilaita täynnä, ja vähän odotettuamme astui
-sijaiskansleri, paroni Kasimir von Kothen, 64-vuotias, mutta vielä
-virkeä, solakka, mustaverinen mies, kenraalin univormussa, sisään,
-ja asettuen kateederin eteen hän piti puheen, joka pikakirjoittajani
-muistoonpanojen mukaan, suomennettuna, kuului tähän tapaan:
-
-"Noin 20 vuotta sitten yliopisto oli suuressa vaarassa tulla
-suljetuksi ja suoraan on julkilausuttu, että meidän on ainoastaan
-kaikkein armollisinta keisariamme, silloista yliopiston korkeaa
-kansleria, kiittäminen siitä ettei niin tapahtunut. Olin itse
-läsnä, niin että hyvin tunnen asian. Silloin oli keis. majesteetin
-verraten helppo osottaa laupiuttaan. Virheitä ja hairahduksia oli
-pitempänä aikana sattunut, mutta ne olivat jotenkin viatonta laatua
-ja koskivat usein vain erinäisten esiintymismuotojen laiminlyömistä,
-joiden ankaraan noudattamiseen ehkä joskus oli kiinnitetty liian
-suurta huomiota. Se joka lähinnä aiheutti välirikon oli muuan
-vähäpätöinen asia. Noin 30--40 ylioppilasta kieltäytyi noudattamasta
-sijaiskanslerin kutsua, siinä pisara, joka sai veden vuotamaan
-lasin reunojen yli. Lasi oli jo täynnä monista edelläkäyvistä
-pikkuseikoista, ja onni oli että hänen keis. majesteettinsa silloin
-katsoi hyväksi antaa armolle sijaa oikeuden edellä. Sen jälkeen
-on yliopiston järjestys ollut vapaampi, muotojen entinen ankaruus
-on syrjäytetty ja on käyty niin pitkälle, ettei ole kiinnitetty
-mainittavaa huomiota siihen, että toinen tai toinen ylioppilas ei
-edes ole noudattanut mitä tavallinen kohteliaisuus ja säädyllisyys
-vaatii;[12] se on minusta kuitenkin vähemmän tärkeää. Mutta samalla
-on ajan pitkään ylioppilasnuorisossa kehittynyt taipumus nousta
-yleisen mielipiteen edustajaksi ja mielenosotusten kautta ilmituoda
-myötä- ja vastenmielisyytensä. Minä luulin mielenosotusten ajan
-olevan ohi, ja onneksi ei semmoisia alussa tapahtunutkaan, sillä
-vuosi sitten toimeenpantu ei ansainnut huomiota ja minä koetin
-myöskin korkeimmassa paikassa leimata sitä ajattelemattomaksi
-laskiaispilaksi. Minulla oli myöskin nykyisin tilaisuus hänen keis.
-majesteettinsa edessä kiittää sitä hyvää henkeä, joka viime vuosina
-oli yliopistossa vallinnut. Hänen keis. majesteettinsa sanoi silloin
-minulle: 'Älkää toivoko liikoja'; ja nyt näen, etten minä tässä
-kohden enää voi esiintyä yliopiston puolustajana. Kun niin paljon
-puhuu armosta, niin antaa helposti aihetta olettaa puolueellisuutta
-eikä enää voi pyytää samaa luottamusta kuin ennen, ja sen tähden
-luullakseni minulla ei ole muuta keinoa kuin jättää asian
-ratkaiseminen herroille itselle. Olen ainoastaan tahtonut osottaa
-tien, herrojen vallassa on kulkea sitä taikka ei. Minä puolestani
-olen ainakin tehnyt mitä minulle on asiaksi annettu. Herrat tietävät
-itse ja kaikki tietävät mitä sanotaan -- sanotaan esim. että
-mielenosotus prof. Nordqvistia vastaan on valmistettu lukemattomissa
-kokouksissa; edelleen sanotaan, että itse katumetelissä oli 300-400
-ylioppilasta saapuvilla. Minä en ollut siellä, enkä ole niitä
-lukenut. Ottaa selkoa asiasta poliisitutkinnon kautta on kokonaan
-tarkotuksetonta ja tarpeetonta; sitäpaitsi on tämä asia sitä laatua,
-että ei ole kysymys yhden tai neljän tai viiden rankaisemisesta.
-Pääasia on puhdistaa yliopisto siitä häväistyksestä, joka on sitä
-kohdannut, eikä se voi tapahtua muulla tavalla kuin että herrat itse
-ilman pakottamista tunnustavat osallisuutensa. Minä en kehota teitä
-enkä sano mikä on oleva seuraus, se johtuu kokonaan asianhaaroista
-ja oikeuden vaatimuksesta; ja sen tähden herrat tehkööt mielensä
-mukaan, mutta jokaisella on tilaisuus päivän kuluessa merkitä,
-onko hän ollut mukana vai ei. Jos hän on ollut valmistavissa
-kokouksissa, merkitköön myöskin nimensä, sillä moni on voinut tulla
-harhaan johdetuksi, moni on niinikään voinut mennä paikalle ehkä
-vain estämään ajattelemattomia tekoja, ja siinä tapauksessa on
-hänelle tietysti anteeksi annettava. Lisäksi täytyy minun pyytää
-herroilta jotakin. Herrat eivät paranna asiaa toimeenpanemalla
-uusia mielenosotuksia; niitä voidaan kieltää ja estää. Siitä ei ole
-kysymystäkään, siihen nähden on olemassa vaikka minkälaisia keinoja;
-mutta niihin ei tahdota tarttua, ja minä tahdon vain huomauttaa,
-että se pahentaa asiaa. Useista pikku asioista tulee suuri asia, ja
-sen vuoksi neuvon herroja mahdollisuuden mukaan luopumaan niistä. Ne
-vahingoittavat herroja eivätkä hyödytä osanottajia. Nyt olen sanonut
-mitä minulla sanottavaa oli, ja pyydän ainoastaan kunkin noudattamaan
-omaatuntoansa ja oikeudentuntoansa, huolimatta mitä toinen tai
-toinen lausuu. Jos kellä ei ole itsenäistä mielipidettä, niin voi
-hän neuvotella toverien kanssa, joilla on enemmän rutiinia (!) ja
-oikeudentuntoa; mutta kaikissa tapauksissa kehotan herroja pysymään
-totuudessa, sillä sitä minä edellä kaikkea toivon, ja olemaan
-koettamatta petollisesti vetäytyä pois."
-
-Kun sijaiskansleri oli päättänyt puheensa, pyysi Otto Donner,
-ylioppilaskunnan puheenjohtajana, saada esittää lausunnon
-ylioppilaitten puolesta. Kothen kieltäytyi kuitenkin kuulemasta
-tai vastaanottamasta sitä ja poistui. Ylioppilaat puolestaan
-jäivät saliin ja lausuivat toivomuksen, että Donner kohta pyytäisi
-sijaiskanslerilta lupaa pitää ylioppilaskokouksen, koska kaikki jo
-olivat koossa. Lupa saatiinkin, ja nyt ryhdyttiin keskusteluun, joka
-kesti pari tuntia. Pöytäkirjaa ei kuitenkaan laadittu, varovaisuuden
-tähden, jotta jokainen voisi vapaasti lausua mielipiteensä. --
-Pääasiassa sovittiin seuraavista kohdista: 1) Yksityinen kunnan
-jäsen ei ole sidottu niihin päätöksiin, jotka mahdollisesti
-kokouksessa tehdään, vaan toimikoon puolestaan niinkuin hänen
-omatuntonsa käskee. 2) Kokous lausuu moittivansa viranomaisten
-menettelytapaa, kun he koettavat saada syyttömät toverit välillisesti
-ilmiantamaan syylliset. 3) Kokous hyväksyy mielenosotuksen, katsoen
-prof. Nordqvistin esiintymisen moitteenalaisessa kirjoituksessa
-yliopiston opettajalle sopimattomaksi, mutta paheksuu ylimalkaan
-sentapaisia mielenosotuksia. -- Suuri vähemmistö tahtoi poistaa
-sanan ylimalkaan ("i allmänhet") ja siis ehdottomasti lausua
-paheksumisensa mielenosotustavasta. Donner sai asiakseen saattaa nämä
-ylioppilaskunnan mielipiteet rehtorin tietoon.
-
-Koko päivän olivat Kothenin listat esillä auditorioissa, mutta
-niihin karttui vähän nimiä -- kaikkiaan ainoastaan kuusi, nimittäin
-K. G. Sirén, häm.; R. F. Hermanson, pohj.; F. W. Woldstedt,
-uusm.; K. A. Th. Crusell, uusm.; J. E. Wefvar, pohj.; I. Bergh,
-savokarj. Nämä nimet olivat viattomien listalla. Yleinen mielipide
-ylioppilaspiireissä ylipäätään ei soimannut näitä mainittuja
-heidän ilmotuksensa johdosta. Heidän perusteittensa puhtautta
-(osaksi ne olivat uskonnollista laatua) näet ei epäilty. Ainoastaan
-maist. Crusellista sanottiin, että hän, ollen opettajana Ruots.
-yksityislyseessä, tahtoi osottaa itsensä sopivaksi korkeampaan
-asemaan, ja itse asiassa Kothen myöhemmin teki hänet perustamansa
-realilyseen rehtoriksi.
-
-Saman päivän iltana rehtori Lindelöf ilmotti Donnerille, että
-sijaiskansleri Pietarista päin oli _valtuutettu sulkemaan
-yliopiston_. Kumminkin rehtori oli pyytämällä saanut hänen suostumaan
-yhden vuorokauden lykkäykseen, jotta ylioppilaskunnalla olisi aikaa
-vielä kerran kokoontua uudestaan käsitelläkseen asiaa.
-
-_Torstaina 19 p:nä_ klo 4 i.p. pidettiin siis jälleen
-ylioppilaskunnan kokous, ja rehtori itse saapui ilmottamaan
-ylioppilaille mainitun tiedon sekä ehdottamaan mahdollisena
-keinona yliopiston pelastamiseksi, että osakunnat itse ottaisivat
-tutkiakseen asian ja tuomitakseen syylliset. Rehtorin mentyä Donner
-puolivirallisesti esitti hänen lausuneen, että rangaistus ei saanut
-olla aivan lievä, jos tästä menettelytavasta toivottiin jotakin apua
--- ainakin noin 15-20 karkotustuomiota oli hän katsonut olevan
-tarpeen. -- Kohta tämän jälkeen osakunnat kokoontuivat kukin erikseen
-luentosaleihin, ja kaikki tulivat samaan päätökseen, nimittäin että
-hyväksyivät rehtorin ehdotuksen itse tutkia ja tuomita asiassa.
-
-_Perjantaina 20 p:nä_ tapahtuivat osakuntien kokoukset, joissa
-toverikunnat itse koettivat suorittaa asian. Eikä ollut aikaa
-vitkasteluun, sillä aamulla antoi rehtori tietää, että tuomiot olivat
-langetettavat samana päivänä ja klo 9 seuraavana aamuna ilmotettavat
-sijaiskanslerille. Pohjalaisen osakunnan jäsenet kutsuttiin
-vahtimestarin kautta kokoukseen klo 7 i.p., ja arvaahan sen, että
-miehissä siihen saavuttiin.
-
-Muistoonpanoni merkilliseltä kokouksesta ovat lyhyet, mutta niiden
-ohella minulla on tallella eräs lausunto, jonka minä itse esitin
-keskustelun alussa; panen sen tähän, sillä siitä näkyy selvästi mitä
-eri mieliä oli olemassa:
-
-"Pyydän saada esiintuoda muutamia mietteitä kahdesta
-kysymyksestä, jotka tässä kokouksessa välttämättömästi tulevat
-keskustelunalaisiksi. Toinen: kuinka on osakunnan meneteltävä
-saadakseen tietää, kutka ovat ottaneet osaa mielenosotukseen? ja
-toinen: mikä on oleva osakunnan katsantotapa, kun se ryhtyy syyllisiä
-tuomitsemaan? Mitä edelliseen kysymykseen tulee, on mielestäni
-ainoastaan yksi menettelytapa mahdollinen ja sopiva, nimittäin
-se, että osakunta yksinkertaisesti kehottaa syyllisiä ilmottamaan
-itsensä. Kaikissa näiden päivien kokouksissa tosin ovat useat puhujat
-vastustaneet itsensä ilmottamista, mutta silloin on kysymyksenä
-ollut ilmottaa itsensä yliopiston viranomaisille. Minä puolestani
-olen lausunut ja olen vieläkin sitä mieltä, että syyllisten olisi
-pitänyt ilmottaa itsensä tiistaina. Sen jälkeen ovat asianhaarat
-niin muuttuneet, että ilmotus on tehtävä osakunnalle, ja siinä on
-yksi syy lisää itsensä ilmottamiseen. Ylioppilaina olisi syyllisten
-tullut ilmottaa itsensä tiistaina; nyt sen lisäksi tovereina. Jos
-osakunnan kurinpitoa koskevain asioiden käsittelemisessä alettaisiin,
-menetellä lainopillisia muotoja noudattamalla, niinkuin tavallisen
-oikeuston edessä tapahtuu, olisi samalla toverihenki hävitetty.
-Jollei syyllistä katsottaisi velvolliseksi tunnustamaan rikostaan,
-ennenkuin hän toverien todistusten kautta on syypääksi havaittu, niin
-olisi samalla se yhteinen kunniantunto, joka yksistään on omansa
-osakuntaelämää ylläpitämään, arvottomaksi julistettu. Sanottakoon
-mitä tahansa tästä erityisestä asiasta, niin ei kukaan voi kieltää,
-että osakunnan henkeä syystä voitaisiin pitää hyvin huonona, jos se
-huomaisi olevansa pakotettu luopumaan siitä tuomio-oikeudesta, joka
-sille on tarjottu, sillä selityksellä, että sille on ollut mahdotonta
-saada tietoa syyllisistä, koska ne ovat kieltäytyneet ilmottamasta
-itseänsä. Tarpeetonta on näet odottaa, että tässä asiassa joku
-toveri rupeaisi syyttäjäksi. Minun mielestäni on ensimäisen
-kysymyksen vastaus niin selvä, ettei siitä kannata sen enempää puhua.
--- Toisesta kysymyksestä: mikä on oleva osakunnan katsantotapa
-syyllisiä tuomitessa? lienee suurempi erimielisyys olemassa. Minun
-käsitykseni mukaan on siihen oikeimmin vastattava näin: osakunnan
-on tuomitessaan lähdettävä siitä käsityksestä, että todella
-rangaistava rikos ('förseelse') on tapahtunut. Johtuuhan se jo
-siitä perustelusta, jolla osakunta sunnuntaina varusti vastauksensa
-sijaiskanslerille: 'koska asian laadun tähden osakunnan tuomiolla,
-jos jotkut sen jäsenistä huomattaisiin olleen osallisina puheena
-olevaan epäjärjestykseen, ei voi olla mitään merkitystä, niin'
--- -- -- Kun nyt kuitenkin rehtori on ylioppilaskunnalle lausunut,
-että osakuntien tuomio, jos se langetetaan tarpeellisella
-vakavuudella, ei ainoastaan voi, mutta varmaan tulee pysymään
-muuttamatta --ainakin täkäläisten yliopiston hallitusmiesten puolelta,
-ja enempää ei missään tapauksessa voidakaan pyytää -- niin mielestäni
-osakunta ei voi olla tuomitsematta. Tähän sanonee joku: päätettiinhän
-se jo eilen! Totta kyllä, niin päätettiin; mutta minä tiedän usean
-osakunnan jäsenen lausuneen, että rikosta ei olekaan tehty ja että
-osakunta siis ei myöskään voi hyvällä omallatunnolla tuomita, vaan
-tekee se niin pakosta, pelastaakseen yliopiston uhkaavasta vaarasta.
-Jos ne, jotka ovat sitä mieltä, jo eilen ajattelivat samoin ja
-kuitenkin puolustivat käsitystä, että osakuntien tuli vastaanottaa
-rehtorin tarjoomus itse tuomita, niin en voi olla arvostelematta
-heidän menettelyään kevytmieliseksi. Sillä _pakosta_ osakunnan ei pidä
-tuomita, olkoot olot minkälaiset tahansa. Minun vakaumukseni on, että
-osakunnalla todellakin on rikos tuomittavana, ja että kaikki
-osanottajat ovat rangaistavat. Jos toisille määrätään vähempi
-rangaistus kuin toisille, niin tulee se siitä, että syyllisyys on
-erimääräinen ja että osakunta ottaa huomioon lieventäviä asianhaaroja.
-'Tarkotuksesta', josta niin paljon on puhuttu, ei ole mitään
-sanottava. Se on mielenosotuksen _tapa_, joka vaatii rangaistusta.
---Tiedän kyllä miten monelle on vaikea tässä asiassa erottaa
-toisistaan tarkotusta ja tapaa. Mutta sallittakoon kysyä: pyhittääkö
-tarkotus keinot? Väitän ymmärtäväni ja tuntevani, miten tärkeää on
-että kansakunnan oikeudet tunnustetaan -- koskevatpa ne sitte sen
-muistoja taikka harrastuksia tulevaisuuden eteen --niin hyvin kuin
-joku muu, mutta kuitenkin vastaan ehdottomasti kieltäen, jos kysytään:
-onko yksityisillä ylioppilailla, onko koko ylioppilaskunnalla oikeus
-ilmottaa oikeutettua mielipahaansa, kun jotakin kansan oikeutta on
-loukattu, panemalla sen kalliimpia etuja vaaranalaisiksi.
-Oletettakoon, että yliopisto suljettaisiin, oletettakoon, että se
-jonkun ajan päästä uudestaan avattaisiin muutettuna pelkäksi
-virkamieskouluksi -- kuinka puolustaisivat mielenosotuksen
-toimeenpanijat tekoansa? Oliko heillä vähintäkään toivoa saavuttaa
-etuja, jotka korvaisivat tätä tappiota. Sitä en usko. -- Mutta he
-vastaavat: meille oli tehty vääryyttä, teimme niin sentähden ettemme
-voineet toisin ilmottaa mielipahaamme. Vääryyttä, se myönnettäköön --
-myönnän sen mielelläni; mutta kun tunnemme valtiollisen asemamme, niin
-on meidän asetuttava sen mukaan. Ei niin, että me nukumme, vaan niin,
-että yhä ponnistamme saadaksemme oikeutemme tunnustetuksi -- kumminkin
-panematta kalliimpaamme vaaranalaiseksi, ennenkuin se aika tulee, joka
-todenteolla vaatii ei ainoastaan ylioppilaita, vaan koko kansaa
-taistelemaan olemisensa edestä. Kumminkin voidaan tehdä muistutus,
-joka melkoisesti lieventää asiaa. Ylioppilaat ovat vilkasta nuorisoa,
-joka ei voi joka hetki arvostella asioita valtiolliselta kannalta, ja
-varsinkin tällä kertaa ei kukaan aavistanut seurauksia: on väärin että
-koko kansan on kärsiminen akateemisen nuorison tähden. Muistutus on
-oikeutettu ja on vaa'alle pantava, kun osakunta tuomitsee -- vaikkei
-se kuitenkaan saa painaa niin paljon, ettei kovempaa rangaistusta
-saisi ottaa puheeksikaan. Osakunnan pitää rangaista eikä rangaistus
-saa olla liian lievä, kuinka halusta osakunta tahtoisikin käyttää
-armahtamisoikeuttaan. Ja sitä vähemmän on velttous paikallaan, kuin
-siinä tapauksessa koko asian käsittely saattaisi tulla avunannoksi
-kurinpitokomissionille. Syyllisyyden arvosteleminen riippuu tietenkin
-myös osanottajani suoruudesta. Jos joku taikka jotkut ovat olleet
-akkunansärkijäin joukossa, on syytä rangaista heitä kovemmin kuin
-toisia."
-
-Keskustelu johti siihen, että osakunta asetti tutkijakunnan, johon
-paitsi kuraattoria valittiin jäseniksi R. F. Hermanson, K. W.
-Forsman, Hugo Holsti ja Eliel Aspelin, ja tuli syyllisten sille
-ilmiantaa itsensä. Niitä ilmoittautui 33, jotka tutkijakunta,
-kysyttyään jokaiselta miten hän oli ottanut osaa naukujaisiin,
-luokitteli syyllisyyden mukaan. Kun havaittiin, ettei yksikään
-ollut toiminut johtajana, niin päätettiin vastaiseksi ettei
-karkotusrangaistusta ollenkaan käytettäisi. Päätös tehtiin
-äänestyksen kautta, jossa 31 muodosti enemmistön 29 vastaan. Kun
-klo 11 illalla näin pitkälle oli päästy, kokoontuivat kaikki
-osakunnat ylioppilastalon juhlasaliin yhteiseen neuvotteluun.
-Siinä syntyi riitainen keskustelu, joka jäi tuloksettomaksi.
-Ylipäätään olivat eri osakunnat tulleet melkein yhtäpitävään
-päätökseen; karkotustuomiolla olisi ainoastaan akkunansärkijöitä
-rangaistava. Uusmaalaisissa oli 40 osallista (2 karkotettavaa),
-länsisuomalaisissa 70, savokarjalaisissa? (2 karkotettavaa),
-hämäläisissä 31, viipurilaisissa? -- Klo 12 yöllä palasivat
-pohjalaiset lukuyhdistyksen saliin (yläkerrassa, Aleksanterinkadun
-puolella) jatkamaan kokoustaan. Siinä edellinen päätös vahvistettiin,
-nimittäin ettei ketään meikäläisistä karkotettaisi; muuten oli
-tutkijakunta jatkava työtään seuraavana päivänä. Kokous päättyi klo 2
-yöllä.
-
-_Lauantaina 21 p:nä_ klo 8 aamulla vietiin rehtorille summittaiset
-tiedot -- sillä torstaina hän oli ainoastaan semmoisia pyytänyt --
-osakuntien kokousten tuloksista, ja meni hän klo 9 niiden kanssa
-sijaiskanslerin luo. Yleiseen aavistettiin, että osakuntien määräämät
-rangaistukset eivät tyydyttäisi viranomaisia, sillä olihan niistä
-päättäen ainoastaan akkunainsärkemistä rikoksena pidetty -- siis sitä
-puolta mielenosotuksesta, joka ei ollenkaan kuulunut ohjelmaan, vaan,
-tapahtuneena tämän jälkeen, oikeastaan olisi ollut siitä erotettava.
-
-Tänä päivänä osakunnat jälleen pitivät kokouksia, jatkaen asian
-tutkimusta ja oikeudenkäyntiä, jonka ohella muutamat osakunnat
-muuttivat päätöksiään. Pohjalaiset kokoontuivat klo 10 a.p.
-laulusaliin. Nyt ilmestyi heidänkin joukossa yksi akkunansärkijä,
-joka tuomittiin relegatsioniin; kolme muuta tuomittiin saamaan
-varotuksen osakunnan edessä. Tänään nousi karkotettavien luku
-(yhteensä kaikissa osakunnissa) 8:aan.
-
-Edellisenä iltapäivänä olivat pedellit ja vahtimestarit taasen
-juosseet ympäri kaupunkia kutsumassa ylioppilaita kokoontumaan
-yliopiston juhlasaliin klo 12 lauantaina, ja yleinen oli huhu, että
-silloin yliopiston sulkeminen julistettaisiin; mutta myöhemmin
-kutsumus peruutettiin, niin että kokous jäi pitämättä.
-
-Lauantaina iltapäivällä kutsuttiin kuraattorit rehtorin luokse,
-ja tämä pyysi nyt heiltä syyllisten nimiluettelot, luvaten
-kunniasanallaan että ne jäisivät hänen huostaansa, tulematta
-muitten nähtäviksi. Viipurilaiset, hämäläiset ja savokarjalaiset
-suostuivat pyyntöön, mutta muut osakunnat kieltäytyivät luetteloja
-antamasta. Pohjalais-osakunnan enemmistö oli kyllä sitä mieltä, että
-luettelo olisi ollut annettava, mutta kun (epäilemättä liiallisesta)
-hienotunteisuudesta päätettiin kysyä syyllisiltä itseltä heidän
-mieltään, ja useimmat näistä panivat vastaan, täytyi viedä rehtorille
-kieltävä vastaus. Rehtori oli näyttänyt synkkämieliseltä saadessaan
-tämän tiedon ja lausunut, että jos asia sanomalehtien kautta tulee
-Pietarissa tunnetuksi, niin voidaan sieltä määrätä uusi tutkimus
-toimeenpantavaksi. -- Tämän jälkeen lähetettiin kaikki asiapaperit
-Pietariin. Mikäli professorien mieli tuli tunnetuksi ylioppilasten
-kesken, näyttivät he yhä arvelevan että yliopiston sulkeminen oli
-aivan mahdollinen.
-
-Niinkuin edellisestä näkyy, olivat mielenosotuksen aiheuttamat
-kokoukset täyttäneet koko viikon. Levottomuus ja jännitys olivat
-niin suuret, että rauhallisesta työstä ei ollut paljon puhetta.
-Luentojenkin pito joutui epäjärjestykseen, ja milloin ylioppilaat
-eivät olleet kokouksissa, istuivat he ravintoloissa ja kahviloissa
-väitellen ja neuvotellen päivän suuresta kysymyksestä. Kun asia oli
-mennyt Pietariin, tuli, entisen levottomuuden vastakohtana, hiljainen
-odotuksen aika, joka venyi niin pitkäksi, että koko juttu melkein
-oli unohtumaisillaan. Tällä väliajalla sattui keisarin syntymäpäivä,
-huhtikuun 29:s, ja sen johdosta levisi, arvatenkin hyvässä
-tarkotuksessa tekaistu, huhu (jonka Helsingfors Dagblad saatti
-julkisuuteenkin) että suuriruhtinas sinä päivänä armosta vapauttaisi
-naukujat edesvastauksesta. Se ei kuitenkaan toteutunut: turhaan
-odotettiin sähkösanomaa Pietarista, turhaan että Kothen ilmottaisi
-uuden kokouksen.
-
-_Sunnuntaina 30 p:nä_ oli pohjalaisilla tavallinen viikkokokous,
-ja siinä annettiin naukujille ylempänä mainittu muistutus
-("föreställning" taikka "skrapa"). Myöskin päätettiin torstaina 4
-p:nä toukokuuta viettää juhla eroavan inspehtorin, Yrjö Koskisen,
-kunniaksi, mutta siitä ei tullut mitään, sillä levottomuus alkoi
-uudestaan.
-
-_Tiistaina 2 p:nä toukokuuta_ myrskyn enteet esiintyivät mitä
-uhkaavimmin. Ylioppilaat kiellettiin lähtemästä Helsingistä, ja
-pohjalaiset kiellettiin viettämästä Koskisen erojaisjuhlaa; heidän
-tuli odottaa, kunnes naukujaisjuttu oli suoritettu, ja rehtori luuli
-juuri torstain tulevan ratkaisevaksi päiväksi. Keskiviikkona taivas
-synkkeni synkkenemistään. Kaupungissa kierteli mitä pelottavimpia
-huhuja. Yliopisto hajotetaan, sanottiin, niin että kukin tiedekunta
-sijotetaan eri paikkakuntaan. Yliopiston korkea kansleri luopuu
-virastaan, ja Adlerberg tehdään kansleriksi. Että yliopisto suljetaan
-puoleksitoista vuodeksi oli lievin, odotettavissa oleva ratkaisu.
-Huhu kanslerin luopumisesta ei mitenkään tuntunut mahdottomalta,
-sillä vanhastaan oli tietty, että kiihkovenäläiset, jotka muutenkin
-vihasivat Suomen erikoisasemaa, olivat tyytymättömiä siihen että
-Suomen yliopistolla oli ylhäisempi kansleri kuin millään toisella
-koko valtakunnassa. -- Vihdoin rehtori torstaina iltapäivällä sai
-sijaiskanslerilta määräyksen, että yliopiston opettajat ja nuoriso
-olivat kutsuttavat kokoukseen juhlasaliin perjantaina klo 12.
-
-Nyt tuli hätä niille, jotka olivat keskellä tenttipuuhia ja olivat
-toivoneet ennen lukukauden loppua voivansa suorittaa tutkinnon. Jos
-yliopisto joksikin aikaa suljettaisiin, menisi heiltä paljon aikaa
-hukkaan. Levottomuudessaan he riensivät professorien puheille, mutta
-nämä olivat hekin kerrassaan epätietoisia siitä mitä seuraavana
-päivänä tulisi tapahtumaan. Näin ollen toimittiin niinkuin sodassa,
-jolloin niinkuin tiedetään: leges silent. Semmoisille tentandeille,
-joilla oli ainoastaan yksi tai pari ainetta jälellä, antoivat
-opettajat arvolauseen joko kokonaan ilman kuulustelua (jos näet
-professorit ennestään vähänkään tunsivat heidän tietonsa) taikka
-sillä ehdolla, että he jälestäpäin suorittaisivat tenttinsä. Klo
-10 torstai-iltana hist. kielitiet. osaston tentandit ilmottivat
-Z. Topeliukselle että olivat valmiit julkiseen tutkintoon, ja
-ystävällisesti hän lupasi järjestää kaikki. N.s. scrutinium pidettiin
-sitte klo 9 perjantaiaamuna, ja julkinen tutkinto tapahtui klo 1/2
-10 -- 1/2 12, jonka jälkeen lausunto julistettiin! -- Minä olin itse
-yksi niistä, jotka tässä hälinässä tulivat filosofian kandidaateiksi,
-ja sain minä ilman tutkintoa arvolauseen Ahlqvistilta, jota vastoin
-minä myöhemmin kävin tentissä eläintieteen professorin Mäklinin
-luona.[13]
-
-_Perjantaina 5 p:nä_ klo 12 oli siis juhlasali täynnä akateemista
-yleisöä, ja jännityksellä siinä odotettiin mitä tuleman piti.
-Säännöllisen neljänneksen kuluttua sijaiskansleri ja professorit
-astuivat sisään. Paroni von Kothen oli juhlapuvussa ja näytti
-mahtavan juhlalliselta asettuessaan samaan paikkaan, josta hän
-18 p:nä huhtik. oli pitänyt puheensa. Nyt hänellä oli keisarin
-allekirjoittama käskykirje, jonka hän luki kaikkien kuultavaksi.
-Kirje on täydellisenä julaistu ajan sanomalehdissä, mutta mainitsen
-tässä ainoastaan pääsisällyksen:
-
-H. K. M:ttinsa oli professori Nordqvistin asunnon ulkopuolella
-tapahtuneista epäjärjestyksistä ja väkivaltaisista melskeistä
-lausunut erinomaisen tyytymättömyytensä sekä katsoen siihen, että
-mainittu sivistymätön ja rohkea julkeus, paitsi sitä että se soti
-lakia ja hyvää järjestystä vastaan, laadultaan oli vihollinen
-mielenosotus henkilöä vastaan, jonka toimen hallitus on hyväksynyt,
-tahtonut armossa määrätä, että, jollei 24 tunnin kuluessa tämän
-tiedoksi tultua kaikkia niitä ylioppilaita, jotka olivat osallisia
-mainitussa mielenosotuksessa, nimeltään ilmoteta ansaittuun
-rangaistukseen saatettaviksi, yliopisto viipymättä suljettakoon
-toistaiseksi ja siihen asti, kunnes siitä toisin määrätään.
-
-Julkiluettuansa käskykirjeen Kothen kehotti syyllisiä omin ehdoin
-ilmottamaan itsensä. Ilmotus oli tehtävä tiedekuntien dekaaneille
-ja tuli ylioppilasten sitä varten tiedekunnittain kokoontua
-lukusaleihin, joissa asia oli suoritettava saman päivän kuluessa,
-ennen klo 9 illalla!
-
-Ei ollut enää arvelemisen sijaa. Yliopiston portaat olivat koko
-päivän täynnä ylioppilaita ja muutakin yleisöä. Kaikki oli
-liikkeellä. Z. Topeliuksen kuultiin lausuvan: "Kun miekka heiluu
-yllämme, niin täytyy tänne tulla, vaikkei olekaan mitään tekemistä."
-Syyllisiksi ilmottautui yhteensä 170 miestä.
-
-_Lauantaina 6 p:nä_ klo 9 a.p. alkoi kurinpitokomissionin työ.
-Ilmottautuneet kutsuttiin osakunnittani komissionin eteen ja jokaista
-tutkittiin erikseen. -- Klo 6 i.p. oli tuomio julkaistava. Jo
-varhain ennen tätä määräaikaa alkoi yliopistoon tulvata väkeä. Ensin
-täyttyivät portaat, sitte kokoontui kansaa yliopiston edustalle, niin
-että lopulta tuhansia käsittävä ihmispaljous oli koossa. Tunnelma
-vaati ylioppilaita laulamaan, ja koko isänmaallisten laulujen
-ohjelmisto tyhjennettiin, sillä kauan saatiin odottaa. Laulajille
-milloin taputettiin käsiä, milloin hurrattiin. Siinä oli elämää!
-
-Vasta klo 8 kurinpitokomissionin tuomio julkilausuttiin: 92
-ylioppilasta, jotka olivat olleet mukana sekä valmistavissa
-kokouksissa että mielenosotuksessa, tuomittiin 5 kuukauden
-karkotukseen, 49, jotka olivat olleet osallisina joko ainoastaan
-valmistavissa kokouksissa taikka ainoastaan mielenosotuksessa, 4
-kuukauden karkotukseen; muut 29, joiden syyllisyys oli vähemmäksi
-havaittu, tuomittiin saamaan muistutuksen sopimattomasta käytöksestä.
-
-Laulaen Porilaisten marssia koko ylioppilasten joukko sitte kulki
-Aleksanterinkatua pitkin talolleen. Kansan paljous kun heitä
-seurasi, oli katu aivan mustanaan väkeä, enimmäkseen yhteiskunnan
-ylemmistä luokista, ja kulku muistutti enemmän riemusaattoa kuin
-muuta. Ylioppilastalon edustalla kansanjoukot hajosivat. Noin 300
-ylioppilaan sanottiin viettäneen iltansa Kaivohuoneella, ja oli
-siellä -- niinkuin tavallista siihen aikaan -- väkevillä juomilla
-ollut suuri merkitys ilon ja innostuksen nousuun nähden.
-
-Toukokuun 13 p:nä ilmotettiin tuomituille, että kansleri oli
-vahvistanut tuomion ja samalla määrännyt karkotusajan laskettavaksi
-syyskuun 1 p:stä, mikä tietysti suuressa määrässä enensi
-rangaistuksen ankaruutta.
-
-Koska tässä kertomuksessa erityinen huomio on kiinnitetty
-pohjalaiseen osakuntaan, kannattanee mainita, että osakunta tuona
-levottomana lauantaina, jolloin mielenosotusjuttu ratkaistiin,
-aamupäivällä saattoi erästä toveria, nimeltä Reis, Oulusta, hänen
-viimeiseen lepokammioonsa. Vainajan omaisista seisoi haudan partaalla
-yksi ainoa, se nimittäin, jonka suru oli katkerin, vanha äiti.
-
-Yrjö Koskisen erojaisjuhlan päiväksi määrättiin sittemmin toukokuun
-10:s, mutta jäi se kuitenkin viettämättä. Syynä oli suuri perhesuru,
-joka häntä näinä päivinä kohtasi. Kaksi hänen nuorinta poikaansa
-kuoli kurkkumätään, ja kolmas sairasti edelleen samaa tautia. Kun
-lapset 8 p:nä klo 6 i.p. haudattiin, pohjalaiset osottaakseen
-myötätuntoansa yhtyivät surusaattoon; mutta isä oli niin masentunut,
-että hän ei jaksanut noudattaa kutsumusta juhlaan, vaan lähti ajaksi
-yksinäisyyteen maalle.
-
-
-
-
-
-
-KESÄMATKALTA 1875
-
-
-
-
-Ilta ja aamu Saarijärvellä.
-
-
-Saarijärvi 18 p. heinäk.
-
-    Huoleti kiitelkööt muut alppein seutuja kauniiks,
-    Kauniimpi, kalliimpi on mulle mun syntymämaa.
-
-Oliko sokea runoilija, joka lauloi näin, käynyt Saarijärvellä,
-ennenkuin menetti näkönsä, sitä en tiedä; mutta olemattakaan
-runoilija voi matkailija nähdä, että Saarijärvi on niitä Suomen
-seutuja, jotka luonnonkauneudessa kilpailevat monen siinä kohden
-huomattavimman kanssa maailmassa. Sitä paitsi Saarijärvi on
-klassillisesti soiva nimi kirjallisuushistoriassamme. Toinen
-semmoinen on Ruovesi. Molemmat ovat erottumattomasti kiintyneet
-Runebergin nimeen. Saarijärven Kalmarilla on vastineensa Ruoveden
-Ritoniemessä. Kummassakin talossa Runeberg on ylioppilaana asunut.
-Näillä seuduilla hänen suuri henkensä on täyttynyt suomalaisilla
-kuvilla, hänen eläessään keskellä puhtaasti suomalaista luontoa,
-keskellä turmeltumatonta, puhtaasti suomalaista väestöä. Ruovedellä
-runoilija sepitti Hirvenhiihtäjäin ihanat laulut; Saarijärvellä hän
-oppi tuntemaan Paavon.
-
-Matkalle lähtiessäni sain muutamalta ystävältä kirjeen, jonka
-osote oli: "Saarijärvi, Kalmari." Ja sitten etenin pitkin
-Kyrönjoen vartta, missä ruislaiho aaltoili sylenkorkeana ja
-silmänkantamattoman laajana. Tämä maa on viljavaa. Kaikki
-koululapsetkin tietävät, että se kasvattaa isojyväistä ruista.
-Mutta tämä maa tuottaa muutakin. Kodissaan, aaltoilevien vainioiden
-keskellä, viserteli laululintunen,[14] joka juur'ikään oli etelästä
-palannut ilahduttaakseen luonnostaan hieman raskaita mieliämme.
-Napuen kylän ympärillä ruis lainehti sotaisten muistojen maalla,
-vainioilla, joilla muinoin tuhannet Suomen miehet olivat vuodattaneet
-sydänverensä ja vaipuneet epätoivoon, pelastaen silloin niinkuin
-useimmiten muulloinkin ainoastaan kunniansa.
-
-Edelleen sivuutin peltoja, kyliä, kuivia kivimäkiä, kytömaita
-viivasuorine, satasyltäisine ojineen tullakseni Lapuan Isoonkylään,
-missä von Döbeln sai verisen voittonsa; sen jälkeen yhä edelleen
-Lapuanjoen rantaa, jolla nummiluonto alkaa, Salmeen, missä
-Adlercreutz taisteli, sitte synkempien seutujen halki, Alajärven
-metsien kautta ja kanervakukkanummien yli Karstulan Lintulahdelle,
-missä von Fieandt tappeli.
-
-Lintulahdella tapasin vanhan muorin, joka oli ollut seitsenvuotias
-tyttö silloin kun suomalaiset ja venäläiset seisoivat toiset
-toisella toiset toisella puolella Lintulahtea, lähettäen veden
-yli kuolemaniskuja toisiansa vastaan. Muori oli reipas ja sanoi
-hyvin muistavansa sen päivän, "kun tässä Lintulahdella oli sota".
-Karstula on autiota seutua niinkuin Alajärvi, mutta Lintulahden
-majatalo sijaitsee somasti järvenrannalla, samoin kuin seuraavakin,
-Isomöttölä. Sieltä kulkee tie kaksi majatalon väliä metsä- ja
-nummiseutujen kautta Kalmarin taloon, joka on ensimäinen majatalo
-Saarijärven alueella.
-
-Otin kirjeen taskustani ja astuin sisään saajan luokse. Hänen
-huoneessaan tapasin tutun ylioppilaan puhdistamassa metsästyspyssyä
--- siis samassa toimessa, jossa varmaankin usein Runebergkin ennen
-muinoin nähtiin, kun astuttiin hänen kamariinsa täällä Kalmarin
-talossa.
-
-Ylioppilas, eräs sitä lajia, jota
-
-    -- viel' ei paina murhe muu,
-    kuin että viiksetön on suu,
-
-rupesi oppaakseni paikalla. Talo, joka nyt on muutaman talonpojan
-oma, oli aikoinaan asessori Danielson vainajan hallussa, jonka luona
-Runeberg oli kotiopettajana. Se sijaitsee rakennuksineen aivan tien
-varrella ja molemmin puolin on vettä. Idässä, pihan alapuolella
-on pieni Heralampi; länteen päin maa laskee niittyä kohti, jonka
-tuolla puolen Kalmarin järven lahdelmat lepäävät honkametsäisten
-harjujen välissä. Sinne päin on kaunis näköala asuinrakennuksen
-akkunoista, joka on niiltä ajoilta, jolloin talo oli herrasmiehen
-käsissä. Rakennuksen ja tien välillä on pienoinen puutarha ja siinä
-vanha sireenipensasmaja. Siinä sanotaan Runebergin runoilleen
-"Mustasukkaisuuden yöt". Nyt ovat sireenit niin levinneet, ettei
-niiden keskellä enään ole tilaa istua, vaan muodostavat ne melkein
-läpipääsemättömän tiheikön. Ei, läpitunkematon pensaikko ei ole,
-sillä kun aamulla katsoin ulos akkunasta puutarhaan, näin sen läpi
-tunkeutuvan, olemassaolostaan nauttien -- "yhden niitä eläimiä,
-jotka" (käyttääkseni ranskalaista sanontatapaa) "ravitsevat itseään
-tammenterhoilla". Ylevästä alhaiseen j.n.e.
-
-Oppaani vei minut mäkeä alas niitylle päin. Tässä oli muinoin
-ollut koivupuisto, joka oli ulottunut niitylle. Nyt koivut olivat
-poissa. Talon nykyisen omistajan piti eräänä kesänä lähettää väkensä
-taittamaan lehtiä lampaille talveksi. Samassa hän katsoi ulos
-akkunasta ja näki tuuheat koivut. Parempia lehtiä ei ollut saatavissa
-ja sitä paitsi oli niin mukavaa taittaa lehtiä aivan kotinurkissa.
-Puiston kohtalo oli ratkaistu. Muuan renki oli kertonut tämän
-ylioppilaalle sanoen: "itkusilmin niitä koivuja hakkasi kumoon".
--- Puistossa oli ollut lehtimajoja ja ruohopenkereitä, joiden
-jälkiä huomaava katsoja näki kannoissa ja mättäissä, jotka olivat
-tasasuhtaisemmassa asemassa toisiinsa kuin luonnolliset. Niityllä
-oli kaksi lähdettä. Toisesta joimme raikasta vettä ja poimimme
-kypsyviä mesimarjoja sen partaalta. A propos marjoja, kertoi minulle
-ylioppilas, että eräs maisteri pahus oli viemäisillään häneltä hänen
-mielitiettynsä. Hän oli siis kokenut muutakin murhetta kuin ylempänä
-mainittua. Sehän muistutti -- Mustasukkaisuuden öistä!
-
-Lähteellä kuulimme miten paimenet järveä ympäröivillä harjuilla
-huhuilivat kokoon sarvikkaita käskettäviään ja miten kaiku palautti
-äänet toiselta rannalta -- ilma oli kirkas ja aurinko läheni
-taivaanrantaa.
-
-Oli lauantai-ilta. Se joka on maalla asunut tietää, mikä suloinen
-rauha silloin laskeutuu seudun ylitse. On kuin luonto yhdessä
-työntekijän kanssa odottaisi lepopäivän tuloa.
-
-Sunnuntai nousi kirkkaana ja lämpimänä. Harjut hehkuivat uuden
-auringon palossa, mutta järvi, jonka yllä yön sumut lepäsivät,
-näytti laajenneen mereksi. Kun astui ulos tämmöisenä aamuna, kun
-ruoho kimmelteli mattona, joka oli miljoonista timanteista kudottu,
-silloin tunsi luonnossa sen ihanan aurinkoisen aamutunnelman, joka
-on Runebergin sepitelmille ominainen ja hänen runoutensa unohtumaton
-tunnusmerkki.
-
-Kun kävelee puolentoista virstaa muutaman harjun yli eteläiseen
-suuntaan Kalmarista, tulee Aholan taloon, joka muinoin oli asessori
-Danielsonin oma samoin kuin Kalmari. Talon asema oli erittäin soma
-pienen lammen rannalla. Kävelyä ei kadu, sillä se talonpoika,
-joka nyt 24 vuotta on siinä isännöinyt, on kiitettävällä huolella
-säilyttänyt asessorin aikuiset istutukset. Tuuheat, kauniit koivut
-pihan ympärillä loivat varjonsa rehevälle, puhtaalle nurmikolle,
-ja näköala koivujen, valkoisten pylvääntapaisten runkojen välitse
-niitty- ja metsärantaiselle järvelle tekee talon yhdeksi Saarijärven
-kauniimpia. Siitä oli omistaja nähtävästi ylpeä. Huomatessaan
-vieraita, jotka katselivat hänen taloaan ja sen ympäristöä, hän
-riensi kutsumaan meidät sisään. Hyvästi hoidetuissa huoneissa oli
-kaikki puhdasta ja siistiä, niinkuin valitettavasti ei tavallista
-ole varakkaimmissakaan suomalaisissa talonpoikaiskodeissa. Meille
-tarjottiin hyvää kahvia, Geflen vaakunaa ja paperosseja. Isäntä
-itse ja hänen kuusi poikaansa eivät polttaneet tupakkaa; mutta
-vieraanvaraisuus ei sallinut vaatia samaa raittiutta oudoilta.
-
-Kun me puolen tunnin päästä sanoimme hyvästi, isäntä saattoi meitä
-pihan veräjälle, vasta siellä lausuakseen viimeiset hyvästit. Pihalla
-oli äsken niitettyä heinää suovissa niinkuin niityllä ainakin. Ei
-edes polkuja johtanut sen yli, sillä talonväen sisäänkäytävä oli
-toisella puolella. Omistaja on niin arka talon entisten olojen
-säilyttämiseen nähden, ettei hän suvaitse jokapäiväisten jalkain
-tallata pihan nurmea.
-
-Yhtenä iltana ja yhtenä aamupäivänä ennättää tuskin saada mitään
-mielikuvaa oudon paikkakunnan kansasta ja oloista. Epäilemätöntä on
-kumminkin, että täällä nykyään on toiset olot kuin Runebergin aikana
-ja että hänen mestarillisessa kuvauksessaan Saarijärven pitäjästä
-mainitaan monta piirrettä, jotka eroavat nykyisestä todellisuudesta.
-Niin esim. savupirttiä enää harvassa tavataan, eikä kotieläimet
-enään asu saman katon alla kuin niiden omistajat. Edelleen on entinen
-elämäntapojen yksinkertaisuus väistynyt ylellisyyden tieltä, jonka
-kasvava varallisuus on tuonut mukanaan.
-
-Kalmarista on 17 virstaa kirkolle. Tällä välillä näkee Saarijärven
-kauniimmat näköalat: järviä ja metsäisiä harjuja kummallakin puolen
-tietä. (1875.)
-
-    Tämän pikakuvauksen lähetin aikoinaan matkakirjeenä
-    Morgonbladetiin. Eihän sillä muuta arvoa ole kuin että se
-    näyttää, kuinka Runebergin ajan jäljet Kalmarilla olivat vähiin
-    kuluneet tai oikeammin tykkänään hävinneet jo 1875, kaksi vuotta
-    ennen runoilijan kuolemaa. (1911.)
-
-
-
-
-Olavinlinnan 400-vuotisjuhla
-
-28 ja 29 p. heinäk. 1875.
-
-
-I.
-
-Mikä erotus Länsi- ja Itä-Suomen maisemain välillä! Siellä jokia
-juoksee läpi laajain viljelysmaiden, joiden tieltä metsien täytyy
-väistyä yhä edemmäs ja edemmäs, ja joiden yli vanhat kivikirkot
-jyrkkine, naakkain rakastamme kattoineen kauas näkyvät -- täällä
-taasen järviä loppumattomissa jonoissa siintää, metsäisiä saaria
-täynnä, ja rannatkin metsäisiä, niin että niiltä vain harvoin
-pilkistää talo pienten peltojen keskellä. Joskus kirkkokin tulee
-näkyviin, mutta se on useimmiten puusta rakennettu ja uudenaikainen
-ja siis tyylitön. Kumminkaan ei täällä näytä ollenkaan kuolleelta,
-ei ainakaan suurilla valtareiteillä. Kallaveden ja Saimaan ulapoita
-kyntää noin 70 isompaa ja pienempää höyrylaivaa.
-
-Näillä seuduilla on elämää ja liikettä, mutta laadultaan erikoista;
-näyttää kuin ne olisivat eilen alkaneet, jota vastoin Länsi-Suomessa
-yksin vainiotkin kertovat lukuisista sukupolvista, jotka niillä ovat
-astuneet milloin keveitä milloin raskaita askeleita auran jälessä.
-
-Ja kuitenkin, miten pitkällisiä esitöitä onkaan tarvittu, ennenkuin
-se toimelias elämä, joka nyt tavataan laajassa Savossa, on vauhtiinsa
-päässyt! Siihen on mennyt neljä vuosisataa.
-
-Tutkiessaan maakuntansa historiaa savolainen saattaa suurpiirteisesti
-noudattaa havainto-opetusmetoodia.
-
-_Olavinlinna_ on Savon "viljelyksen kehto", ja kehto on vielä
-paikallaan, nuoren sukukunnan kunnioituksen esineenä.
-
-Herra Eerikki Akselinpoika Tott perusti linnan pienelle
-kalliosaarelle Kyrönsalmessa, sillä tällä paikalla laajat järvet
-pohjoisessa ja etelässä kapenevat virtavaksi salmeksi. Tämän aseman
-hallitsijan oli helppo estää kulku Saimaan vesiltä pohjoisemmille.
-Hän tahtoi tähän rakentaa vahvan varustuksen Ruotsin vallalle, ja
-yritys onnistui.
-
-Niin, Tottin suunnitelma seisoo tänäkin päivänä toteutuneena salmen
-saarella, mutta kulku etelästä pohjoiseen ja päinvastoin on vapaa.
-Ylöspäin ja alaspäin virtaa höyrylaivat puhkuu, ilman että risahdusta
-vanhasta linnasta kuuluu.
-
-Kumminkaan ei sääntöä poikkeuksetta.
-
-Olavinpäivänä heinäkuun 28:ntena, aamulla, tykkien pauke jälleen
-herätti linnan kaiun, joka oli luullut päässeensä ikuiseen lepoon, ja
-vanha Olavinlinna otti muuriensa suojiin vetääkseen kaiken kansan,
-joka lähettyvillä liikkui.
-
-Linnan teki mieli palauttaa nuoruutensa tunnelma, se tahtoi kuulla
-tykkien jylinää, huutoa ja iloa ja riemua muuriensa sisällä.
-
-Olavinlinnan 400-vuotisjuhlan ensimäinen näytös tapahtui torilla
-kaupungissa, joka sijaitsee salmen läntisen rannan mäillä ja niiden
-välimailla. Aamulla varhain juhlapukuinen yleisö kokoontui sinne
-jumalanpalvelusta pitämään, ja rovasti A. J. Gummerus saarnasi
-tekstistä (Jes. 12, 1 ja Ps. 35, 18): _Silloin pitää sinun sanoman:
-minä kiitän sinua, Herra, ettäs vihainen olet ollut minun päälleni;
-mutta sinun vihas on palannut, ja sinä lohdutat minua. Minä kiitän
-sinua suuressa seurakunnassa: paljon kansan keskellä minä sinua
-ylistän_.
-
-Keskipäivän aurinko paistoi, kun alukset kaupungin puolelta virran
-poikki lähestyivät linnaa, jonka muurit jyrkästi nousevat vedestä.
-Tykkien jyrinästä hätääntyneinä pääskyset kiersivät linnan kolmen
-jälellä olevan tornin ympärillä. Ilma oli kuin muistoista kylläinen,
-niin vilvakka ja lempeä yhdellä kertaa. Minun muistui mieleeni
-Shakespearen säkeet:
-
-    On kaunis tämä linnan paikka; ilma
-    Suloinen, vieno hentoj' aistejamme
-    Sukoillen kuihkoo.
-                       Kesävieraan pääskyn
-    Tuon templin-asujamen, pesät hauskat
-    Todistaa että huokuu täällä taivaan
-    Imanne henki. Joka nurkkaan, soppeen
-    Ja patsaaseen ja räystääseen se tehnyt
-    On riippumajan kehdoks poikasilleen.
-    Miss' asuu lintu tää ja pesii, siellä,
-    Sen olen huomannut, on ilma lauha.
-
-Linna on valmistautunut vastaanottamaan vieraita. Ulkoporttaalin
-yläpuolella luettiin latinankielinen tervehdys: "Hyvä ja onnellinen
-olkoon tämä päivä, jonka muistoa tulevat sukukunnat säilyttävät."
-Ja edelleen luettiin toisten porttaalien yläpuolella, joiden kautta
-astutaan kahteen pieneen linnapihaan, niinikään latinankielellä:
-"Jumala liittäköön onnellisia aikakausia entisiin"; "Oi autuaat,
-moninkerroin autuaat ne, jotka ovat saaneet kuolla esi-isien silmien
-edessä"; sekä vihdoin: "Neljä sataa vuotta katsoo alas meihin."
-
-Tämä viimeinen kirjoitus oli sen porttaalin sisäpuolella, joka
-avautuu suureen linnapihaan. Tämä piha on rajaviivoiltaan
-tasakylkinen kolmio, ja mainitusta porttaalista tullessa on kolmion
-asema suoraan vastapäätä. Ylt'ympäri pihaa linnarakennus kohoaa
-penkereenmuotoisesti. Alkuaan on linna ollut viiden tornin varustama
-ja koristama. Niitä on vain kolme jälellä, kaikki pohjoispuolella
-eli vasemmalla sisääntulijasta. Oikealla, rakennuksen etäisimmässä
-kulmassa nousi muinoin paksu torni, "bastion Dick".
-
-Suuressa linnapihassa suoritettiin juhlaohjelman pääosa, ja se
-oli sitä varten koristettu. Keskelle peräseinää tai muuria oli
-puhujalava rakennettu, ruhtinaallinen kruunu yläpuolella, ja lähinnä
-Runebergin sekä von Döbelnin ja Sandelsin mitaljonimuotokuvien
-ympäröimänä. Tältä keskuskohdalta sisäänkäytävää päin oli pystytetty
-rivi vihreillä köynnöksillä ja kukilla koristettuja riukuja, joihin
-oli kiinnitetty linnan historiassa mainittujen miesten nimi- ja
-vaakunakilpiä.
-
-Kun kellon lyödessä 12 viimeinen tykinlaukaus pamahti läntisimmästä
-tornista, kun yleisö oli asettunut istumaan penkeille pihalle
-taikka pengermäisille muureille taikka mahtaville portaille,
-jotka ulkopuolitse johtavat "bastion Dick'iin" taikka seisomaan
-muuriaukkoihin ja akkunoihin, kun kesäaurinko valoi kirkkainta
-valoaan linnan ja sen vieraitten ylitse, kun vihdoin 30-vuotisen
-sodan marssi soi linnapihan yli, kautta holvien ja muurien yli kauas
-lainehtivaan ja vihantaan luontoon linnan ympärillä -- silloin virisi
-oikea kansallisjuhlan tunnelma.
-
-Professori Aug. Ahlqvistin juhlapuhe jakaantui kolmeen jaksoon. Ensin
-hän muistutti siitä karaistusta metsäkansasta, jolla neljäsataa
-vuotta sitten oli voimaa rakentaa nämä suojaavat muurit ja tornit,
-sen jälkeen hän kiinnitti huomion siihen rohkeaan mieheen, joka
-uskalsi laatia ja kykeni toteuttamaan suunnitelman rakentaa linna
-vihollisten maahan, sillä tämä seutu oli silloin Suomen rajan
-ulkopuolella, sekä selosti vihdoin vanhan varustuksen tehtävän
-vuosisatojen halki. Olavinlinna rakennettiin suojaamaan näitä
-seutuja säälimättömiä vihollisia vastaan; vanha vartija täyttikin
-nuoruudeniässään tämän tehtävän sankarin tavalla. Sittemmin tuli
-hänen asiakseen näissä seuduissa ylläpitää lakia ja oikeutta, ja
-tälläkin toimellaan hän on ansainnut kunniakruunun. Nyt ei vanhalla
-linnalla enään ole muuta virkaa kuin kertoa tarinoita menneistä
-ajoista, varottaa ja kehottaa nuorempia sukupolvia. Erityisellä
-innolla puhuja kuvaili Ruotsin ajan menestyksellistä sivistystyötä,
-joka velvottaa meidät katoamattomaan kiitollisuudenvelkaan.[15]
-
-Tämän jälkeen tulivat viralliset puheet, ja luettiin julki Suomen
-Muinaismuistoyhdistyksen adressi, jossa lyhyesti, mutta ylevin sanoin
-mieleen saatettiin Savonlinnan muinoinen merkitys Savonmaalle, sen
-merkitys nykyajalle jalona muistomerkkinä esi-isien tuimilta, kovilta
-ajoilta sekä vihdoin esiintuotiin kiitokset juhlatoimikunnalle ja
-Savonlinnan kaupungille siitä mitä se oli tehnyt menneitten aikojen
-muiston viettämiseksi ja elvyttämiseksi.
-
-Mieskuoro lauloi sitten orkesterin säestämänä Maamme- ja Savolaisen
-laulun.[16]
-
-Siihen päättyi tämä juhlaohjelman osasto.
-
-Päivälliset syötiin kaupungissa, kolmessa eri paikassa.
-
-Juhlatanssiaiset "bastion Dick'issä" olivat mielestäni koko juhlan
-tunnelmallisin osa. Nuoruutta, kauneutta ja säteilevää iloa
-harmaitten holvien alla, alaltaan ympyriäisessä, muinoisen tornin
-jalkaa kiertävässä salissa! Toista syltä paksuissa muureissa oli
-vihreään puettuja kammioita -- tykin aukkoja. Salin valaisivat
-holviin ripustetut kynttiläkruunut; kahdesta leveästä muuriaukeamasta
-oli vapaa näköala linnapihaan, johon sinne tänne asetetut maljatulet
-loivat himmeän valaistuksen.
-
-En oikein tiedä kuinka kuvaisin ihmeellistä tunnelmaa, joka lepäsi
-tämän kaiken yli. Milloin oli kuin olisivat vanhat muurit olleet
-suutuksissaan siitä turhuudesta, jonka näkivät suojissaan, oli kuin
-ne olisivat luulleet lasten tekevän heistä pilkkaa; mutta sitten
-ne taas hymyilivät, niinkuin raskaitten vuosien uurtamat kasvot
-hymyilevät, äärettömän hellästi, äärettömän anteeksiantavaisesti. Ne
-iloitsivat siitä, että nuoruus oli niin yhdenlaatuinen vuosisadasta
-vuosisataan, ja pidättivät synkät tarinansa veritöistä ja
-väkivallasta. Ne sallivat lasten laskea leikkiä ja nauraa, suunnaten
-vakavat katseensa uinuvaan ympäristöön.
-
-Ja katso! Nuortenkin mieli kääntyi samaan suuntaan. Runoilija (Julius
-Krohn) puhui aamun koittaessa isänmaan aamusta, ja muinaisuus ja
-nykyaika ja tulevaisuus sulivat yhteen satavuotisjuhlan ihanimmalla
-hetkellä:
-
-"Kunnioitetut juhlavieraat!
-
-"Yö nyt jo on melkein loppunut, meidän lyhyt kesäyö. Vielä muutama
-hetki, niin uusi päivä valkenee, uusi aurinko koittaa. Kun me silloin
-katsahdamme ulos näistä linnan tykkireijistä, niin näemme taas joka
-haaralla ympärillämme selvästi Savon ihanat maisemat. Me näemme
-ihastellen nuot sadat saaret ja salmet, nuot avarat, kiiltävät seljät
-ja tyynet rauhaiset lahdelmat, nuot ihanat, vihriät koivikot ja nuot
-korkeat loukeroiset kalliot. Niin on myös koko Suomen kansalle uusi
-aurinko koittanut, uusi päivä valjennut. Sen silmä on nyt auki, sen
-sydän auki näkemään ja ihmettelemään, ihailemaan, rakastamaan tätä
-kaunista, ihanata isänmaatansa! Eikö se ole sitä jo ennenkin ihaellut
-ja rakastanut? -- Kunnioitetut kansalaiset! Kuka meistä ei olisi
-tuntenut kuinka nähtyämme ihanaisen, suloisen naisen mieli ihastuu,
-sydän syttyy! Mutta vasta se, jolle on ollut suotu onni että hän on
-saanut _omana vaimonaan_ sulkea rintaansa semmoisen ihanan, suloisen
-olennon, se oikein tietää mikä rakkaus on. Nyt vasta kun Suomenmaa on
-yksin meidän omamme, tietää myös Suomen kansa vasta täydesti, mitä
-isänmaanrakkaus on.
-
-"Ja tämä isänmaa, tämä ihana, armas, suloinen isänmaa, eikö se tässä
-silmiemme edessä leviä semmoisena, että sen eteen olisi suurin onni
-saada kuolla! -- ei, ei kuolla, vaan vielä enemmän -- saada _elää_
-ja tehdä työtä, niinkuin rakkaimpansa hyväksi on niin autuasta elää
-ja tehdä työtä! Kansalaiset! Yö on päättynyt. Sen kanssa on aika
-hälvetä kaikkien unelmien, olivat ne kuinka ihania ja suloisia
-hyvänsä. Nyt on päivä, ja päivä ei tyydy unelmiin, se vaatii työtä.
-Työhön siis, työhön ahkeraan, rohkeaan, innokkaaseen jokainen Suomen
-mies, jokainen Suomen nainen, ja koska taas uusi vuosisata on vierryt
-näiden harmaitten muurien yli, on oleva mahtavampana, ihanampana tämä
-Suomenmaa, tämä isänmaa, joka meille kaikesta maan päällä on armahin
-ja kallihin. Eläköön Suomenmaa, eläköön isänmaa!"
-
-Ja jälleen Maamme- ja Savolaisen laulun sävelet kaikuivat vanhassa
-linnassa.
-
-Yö oli mennyt!
-
-
-II.
-
-Oletko käynyt Punkaharjulla?
-
-Jos olet nähnyt Punkaharjun ja Imatran, olet nähnyt mitä Suomen
-luonnolla on ihaninta.
-
-Matkusta jonakin iltana, kun päivä laskee ja tuuli on vaiennut,
-pitkin puolen peninkuorman pitkää harjua, jonka luojankäsi on
-heittänyt sillaksi Puruveden laajojen ulappain poikki -- se on
-ihanaa. Ei, siellä ei sanota: on kaunista, on ihanaa, ollaan ääneti
-ja annetaan suomalaisen luonnon hengen täyttää sydän. Jos joku
-ajatus selviää, niin on se tuskin muuta kuin muunnelma runoilijan
-huudahduksesta: "Maan eestä kuolisitko tään!"
-
-Olavinlinnan 400-vuotisjuhlan toimikunta oli perjantaiksi
-toimeenpannut huvimatkan Punkaharjulle. Oltiin hyvällä tuulella
-ja iloisia, niinkuin kuvitella voi. Luonnon kauneutta ihailtiin,
-tanssittiin, laulettiin, puheita pidettiin, niin kauan kuin iltaa ja
-yötä kesti.
-
-Eivätkä kumminkaan kaikki mukana olijat olleet tyytyväisiä. Ei
-täälläkään yhdistävä, ylevä tunnelma päässyt pysyvään valtaan.
-
-Punkaharjulla ei olekaan, mielestäni, suuressa seurassa käytävä. Sen
-koivut ja hongat rakastavat yksinäisiä, hiljaisia ystäviä. Niille ne
-juttelevat kauniita satujaan; suuressa seurassa ne vaikenevat.
-
-Unohtumaton on Olavinlinnan vuosisataisjuhla, sillä Olavinlinna ja
-Punkaharju valloittavat väkisin joka sydämen, joka ne on nähnyt.
-Matkusta sinne ja koe se. Mutta matkusta kaikin mokomin ennen vuotta
-1975, sillä silloin et enää ole olemassa. Olavinlinna on silloin
-harmaampi ja Punkaharju ehkä vihreämpi; mutta uusi sukukunta jatkaa
-silloin Suomen tulevaisuuden valoisaa unelmakerrontaa, johon ne
-kävijää kehottavat. Uneksi siellä yö taikka pari; mutta nouse sitte
-auringon kera työhön! (1875.)
-
-    Kirje E. Nervanderin toimittamaan Åbo Posteniin. Toiset saman
-    ajan lehdet sisältävät seikkaperäisempiä kertomuksia juhlasta;
-    minä koetin kuvata tunnelmaa, joka ainakin vahvasti vaikutti
-    minuun. Silloinhan ensi kerran näin Savon Olavinlinnan ja
-    Punkaharjun. (1911.)
-
-
-
-
-
-
-KAARLO ALFRED CASTRÉN
-
-
-
-
-Tilastotieteilijät ovat laskeneet ihmisen keskimääräisen iän olevan
-noin 33 vuotta. Sentähden ei ole ihme että lähes kaksi kertaa niin
-kauan elänyt ympärillään näkee enään ani harvat niistä, joiden
-seurassa hän iloitsi nuoruuden keväästä ja valmistautui elämän
-taipaleelle. Lähimmistä koulutovereistani ovat useimmat aikoja sitten
-menneet sitä tietä, jolta kukaan ei palaa. Ensimäisiä menijöitä
-oli Kaarlo Alfred Castrén, mutta huolimatta nuoresta iästään, hän
-oli siitä merkillinen, että hän enemmän kuin monet muut, kymmeniä
-vuosia kauemmin eläneet toverit ansaitsee elää jälkimaailmankin
-muistossa. Castrén näet ei ollut ainoastaan "lupaava" nuorukainen,
-joka jätti kauniin muiston lähimpiin ystäviinsä, vaan hän ennätti jo
-niinä vuosina, jotka tavallisesti kokonaan kuluvat valmistuspuuhiin,
-suorittaa semmoisen elämäntyön alun, joka säilyttää hänen nimensä
-kirjallisuudessamme. Kun otan tässä piirtääkseni niin varhain
-poismenneen ystävän kuvan, en siis yksistään viihdytä mieltäni
-vanhoissa muistoissa, vaan koetan luoda elävää sisältöä nimeen, jonka
-moni nuorempikin tuntee.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Castrén oli syntynyt Sotkamossa 26 p. marrask. 1845. Hänen
-isänsä, pitäjänkirjuri Reinhold Castrén, entisen sotilaan ja
-Hyrynsalmen nimismiehen Gustav Adolf Castrénin poika, oli tunnettua
-pohjoispohjanmaalaista sukua, jonka kantaisä Olaus Castrénius
-kumminkin oli hämäläistä alkuperää, Hollolan Linnan rusthollista
-kotoisin. Muistutan tästä sen vuoksi, että Kaarlo Castrén joskus
-käytti kirjailijanimeä Linnanen. Äiti oli Sotkamon nimismiehen
-Johan Cajanin tytär Johanna Elisabet, ja siis hänkin laajalle
-levinnyttä pohjalaista pappis- ja virkamiessukua. Reinhold Castrén
-ja Johanna Cajan olivat varhain, edellinen 22 ja jälkimäinen 21
-vuoden vanhana, vastoin omaistensa neuvoja menneet naimisiin, ja
-heidän perustamansa koti tuli yhtä varattomaksi kuin lapsi- ja
-kärsimysrikkaaksi. Lapsia heille syntyi 12-13 vuoden kuluessa
-seitsemän, mutta toimeentulon ehdot eivät suinkaan suhteellisesti
-parantuneet, jos ollenkaan. Syy oli miehen. Virka oli mitätön,
-ja ylläpitääkseen perhettään maanviljelijänä -- hän omisti näet
-varhemmin Yli-Sotkamon Hyttilän, jossa Kaarlo Alfred syntyi, ja
-elämänsä viimeisenä aikana Ala-Sotkamon Tervon tilan -- hänen olisi
-pitänyt osottaa toimeliaisuutta, joka oli hänen luonnolleen vieras;
-hän näet eli säännöttömästi sekä laiminlöi tehtävänsä ja perheenisän
-yksinkertaisimmatkin velvollisuudet. Ollen suuri hevosintoilija
-sanotaan hänen pitäneen parempaa huolta hevosistaan kuin lapsistaan;
-hän talutti hevosensa aittaan syömään viljaa lasten kaivatessa
-leipää, ja kun hän palasi matkoiltaan, joilla oli ajanut kilpaa
-muitten hevoshuijarien kanssa, ei hänen kotiatulonsa ollut omaisille
-iloksi. Kerrankin hän oli ajanut kumoon kiviläjään ja kauan kesti
-ennenkuin hänen siitä saamansa haavat ja kuhmut paranivat. Mutta,
-niinkuin monesti on laita, mitä kehnompi perheenisä sitä etevämpi
-äiti. Rouva Johanna Castrén oli tuota hiljaista, vakavaa, uskollista,
-hienotunteista lajia naisia, joiden kestävyyttä kärsimyksissä ja
-kovissa kohtaloissa me ihmettelemme ja ihailemme voimatta sitä
-selittää. Sukulaistensa ja ystäviensä avulla hän ei ainoastaan
-mitenkuten hoitanut lapsiansa, vaan teki sen niin, että lapsista
-köyhä koti oli mitä rakkainta he tiesivät. Reinhold Castrén kuoli
-1849, ennenkuin oli täyttänyt 38 vuotta, ja silloin jäi Johanna
-rouva yksin huolehtimaan lapsistaan. Niitä oli elossa kuusi --
-vanhin poika oli kuollut 12-vuotiaana, ja yksi 10-vuotinen tytär oli
-vähämielinen. Äiti oli nääntymässä kuormansa alle, eikä muuta neuvoa
-ollut kuin hajottaa lapsilauma, lähettää toinen toisaalle, toinen
-toisaalle varakkaampien sukulaisten hoidettavaksi. Silloin nuorin
-lapsista, Kaarlo eli Kalle, niinkuin häntä kotona ja toverien kesken
-nimitettiin, 1851 joutui setänsä Lauri Maunu Castrénin luokse, joka
-edellisenä vuonna oli tullut kappalaiseksi Kempeleeseen, kymmenkunta
-kilometriä Oulun kaupungista. Tästä johtui että Castrénin varsinaiset
-poikaiänmuistot olivat Kempeleestä ja Oulun tienoilta yleensä,
-mutta niitä syvemmällä hän säilytti sisässään vahvan kerroksen
-muistoja ja vaikutelmia Sotkamosta. Vaikka hän oli sieltä eronnut
-kuusivuotiaana eikä liene siellä käynyt ennenkuin oli täyskasvanut,
-eli äiti ja lapsuudenkoti kirkkaana hänen sydämessään. Niin pian kun
-hän oppi kirjoittamaan, hän alkoi vaihtaa kirjeitä äitinsä kanssa,
-ja kaukanakin hän seurasi tämän elämää, kuvitellen, saamiensa
-tietojen mukaan, kuinka äiti asui häntä varten muutamalle niemelle
-pappilan[17] maalle rakennetussa kaksisuojaisessa asunnossa, erään
-vanhemman sisaren, Eva Sofia Cajanin, ja sen lapsen kanssa, jolle
-vähämielisyytensä tähden ei ollut rakkautta ja kärsivällisyyttä
-muualla tarjona, kuinka äiti ansaitsi pienen kodin tarpeet suorittaen
-ompelu- ja muita töitä pitäjäläisille ja kuinka hän hiljaisen,
-rakastettavan luonteensa vuoksi oli kaikkien suosima, niin että
-"Johanna täti", joksi häntä sanottiin, ehdottomasti oli tarpeellinen
-niin iloisten kuin surullistenkin juhlien valmistuksissa ja vietossa
-ympäri pitäjää. Totta tosiaan, jos se on rakkaus, joka tekee kodin
-kodiksi, niin Johanna tädin perhe oli vain näennäisesti hajaantunut.
-Äidinrakkaus ei ollut lakannut vaikuttamasta poissa oleviinkaan.
-Ainakin luulen Kaarlo Castrénin varhaisen sielunvoimien kypsynnän ja
-myöskin hänen luonteensa laadun suuressa määrässä johtuneen siitä,
-että hän äidistään erotettunakin eli jonkunlaisessa henkisessä
-yhteydessä armahan emonsa, kaunihin kantajansa kanssa. Mutta vielä
-sekin tästä johtui, että syntymäseutujen luonnonkauneus ja vakava,
-herkkätunteinen kansa, joihin Castrén myöhemmin uudelleen ja syvemmin
-tutustui, elivät hänen sydämessään erikoisen heleinä. Muistan monen
-illan kouluajalta, jolloin minä, karkealuontoisemman Etelä-Pohjanmaan
-lapsena, ihaillen kuuntelin hänen vilkkaita kuvauksiaan Sotkamosta.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Setä, joka myöskin oli veljensä pojan kummisetä, kohteli häntä
-kuin omia lapsiaan, ja Kaarlo sai häneltä itseltään ensimäisen
-opetuksensa, mikä oli sitä luonnollisempi, kun pari serkkua oli
-miltei samanikäistä. Lukeminen kotona jatkui v:een 1858, jolloin
-pastori Castrén tuli Kälviän kirkkoherraksi, myöhemmin rovastiksi.
-Syksyllä s.v. lähetettiin näet Kaarlo serkkunsa, Adolfin eli Adin,
-kanssa Vaasan kouluun ja otettiin siellä toiselle luokalle. Silloin
-alkoi tuttavuutemme; oltuani jo ennen koulussa olin minäkin samaan
-aikaan kohonnut mainitulle opinasteelle. En kumminkaan näiltä ajoilta
-vanhassa Vaasassa muista mitään erikoisempaa Castrénista. Sen vain
-tiedän, että molemmat olimme kaksi vuotta toisella luokalla, ja
-myöskin sen että Castrénin koulunkäynti oli lähellä päättyä siihen.
-Jostakin syystä -- luultavimmin kustannusten pelosta -- oli sedässä
-herännyt ajatus valita Kaarlolle toinen elämänura kuin lukumiehen.
-Poika pantiin oppilaaksi Alavuden apteekkiin. Kuitenkaan hän ei
-sinne pitkäksi ajaksi jäänyt. Castrén näet lueskeli itsekseen
-koulukirjojaan, ja kun niin onnellisesti sattui, että 1861 Kokkolassa
-avattiin uusi ylialkeiskoulu, hän pääsi tähän, lähellä kotipitäjää
-sijaitsevaan laitokseen jatkamaan opintojaan.[18] Ja nyt hän edistyi
-semmoisella vauhdilla, että me jälleen yhdyimme lukiossa 1862,
-oppilaitoksen ollessa viimeistä vuottaan Pietarsaaressa, mihin se oli
-muutettu Vaasan palon jälkeen 1852. V. 1863 lukio muutettiin takaisin
-(uuteen) Vaasaan, ja sinne muutimme me oppilaat tietenkin mukana.
-Lukiossa Kaarle Castrén yhtyi puolitoista vuotta vanhemman veljensä
-Reinholdin eli Rennen kanssa, joka kasvatettuna tätinsä miehen,
-pastori Kaarle Abraham Keckmanin, luona oli käynyt Oulun koulua. Hän
-oli vähemmän lahjakas kuin nuorempi veli, mutta veljeksien välillä
-vallitsi aina, ehkä yhteisen rakkaan äidin vaikuttama, erittäin hyvä
-sopu. Reinhold Castrén rupesi juristiksi; hän kuoli maistraatin
-sihteerinä Oulussa 1889.
-
-Näin Kaarlo Castrén ja minä enimmän osan kouluaikaamme olimme
-toveruksia, ja muistan hänen jo sillä varhaisella ajalla tulleen
-huomatuksi samanikäisten rinnalla. Tehtävänsä koulussa hän suoritti
-etevästi, silti vetäytymättä toverien seurasta. Päinvastoin hän aina
-oli iloinen, joskaan ei vallaton iloisessa seurassa. Luonteeltaan
-hän oli vilpitön ja rehellinen, olennoltaan rakastettava ja
-kaikkien suosima. Erikoista hänessä oli vilkas mielikuvitus,
-taipumus mietiskelemään ja keskustelemaan elämänongelmista sekä
-myöskin kirjoittamaan. Jo Kokkolan aikana hän oli -- tietenkin
-kaikessa salaisuudessa, niinkuin hän minulle vieläkin säilyneissä
-kirjeissä kertoi -- kirjoittanut Åbo Underrättelseriinkin (jotakin
-ainekirjoituksista kouluissa), ja lukioon tultuaan hän ahkerasti
-sepitteli kirjoituksia konventin sanomalehtiin, toinen Pohjalainen,
-toinen Tapio nimeltä. Syystä että koulu oli ruotsalainen, oli näiden
-sanomalehtienkin tavallinen kieli ruotsi. Ja ruotsiksi Castrénkin
-laati ensimäiset kyhäelmänsä, muun muassa pitkän, haaveellisen,
-eri lukuihin jaetun tutkielman "Elämän meno", jossa hän käsitteli
-semmoisia kysymyksiä kuin "rakkaus naiseen" ja "isänmaanrakkaus",
-jotka "rakkaudet" aivan oikein selitettiin mitä tärkeimmiksi elämän
-menon määrääjiksi. Mutta sittemmin hän alkoi käyttää suomenkieltä,
-kehottaen muitakin niin tekemään. "Kirjoittamalla oppii kieltä
-viljelemään, ja niin suomeakin", hän kirjoitti; "ja kaikki tulemme
-sitä tarvitsemaan. Kirjoitelkaa virkeästi, ja jos jonkun siistin
-ruotsalaisen [toverin] korvat eivät kestä kuulla suomen soreaa
-kieltä, niin pistäköön korvansa tukkoon taikka menköön kamariin
-lukemaan saksalaisia sanomalehtiä! Te, suomalaiset, avatkaat suunne
-ja liikuttakaat kynäilevää kättänne; se ilahuttaa pelkästä ruotsista
-kohta läkähtyvää Tapiota ja Pohjalaista."
-
-Tästä huomaa, että Castrén jo oli "fennomaani", ja siinä kohden
-hän kyllä oli useimpien toverien edellä. Me muut siihen aikaan
-emme paljonkaan tienneet kansallisuuskysymyksestä. Suomalaisilla
-seuduilla kasvaneet osasivat tietysti suomea ja välistä sitä
-puhuttiinkin, mutta toinen puoli oli kaupunkilaisia ja puhtaita
-ruotsinkielisiä. Kumminkin alkoi, niinkuin Castrénista nähdään,
-tieto ajan kansallisista riennoista meihinkin tunkea, ja sen vuoksi
-toinen tai toinen hänen tapaansa yritti kirjoittamaan suomea.
-Niin muistan minäkin kirjoittaneeni jonkun suomalaisen pätkän
-Tapioon. Mitä Castréniin tulee on mahdollista, että hän oli saanut
-ensimäisen herätyksen Kokkolan koulun ensimäiseltä rehtorilta, Oskar
-Blomstedtilta. Ainakin hän eräässä kirjeessä minulle keväällä 1862
-mainitsee: "kaikki aineeni olen kirjoittanut suomeksi [ruotsalaisessa
-koulussa!], sillä tahdon oppia sitä". Vaasan lukion opettajista
-muistan ainoastaan laitoksen entisen rehtorin, Fredrik Julius
-Odenvallin, viimeisinä aikoinaan koettaneen innostuttaa meitä
-suomenkielen viljelemiseen, ja se tapahtui siinä muodossa, että
-hän ylimääräisillä tunneilla ohjasi niitä oppilaita, joilla siihen
-oli halua, kääntämään latinalaisia auktoreja suomeksi. Sitä paitsi
-hän itse oli suomentanut Porilaisten marssin ja laulatti sitä
-oppilaillaan. Castrén oli hänen hartaimpia oppilaitaan, muun muassa
-laulamisessakin, vaikka hänen lauluäänensä oli niin ja näin.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Omituisin ja merkillisin Castrénin kirjallisista tuotteista
-kouluajalta on eräs -- en tarkoin muista milloin ja kuinka, mutta
-arvattavasti hänen kuolemansa jälkeen kätköihini joutunut --
-novellintapainen kyhäelmä, nimeltä "Muutamia irtonaisia lehtiä
-elämän kirjasta, unhotuksesta ja häviöstä kerännyt --aAa--". Se on
-ruotsinkielinen v:lta (luultavasti keväältä) 1863. Merkillinen se
-on sentähden, että vahvasti romantisoidun kertomuksen päähenkilöt
-ovat tekijän molemmat enot, Kaarle August ja Johan Fredrik Cajan,
-joille hän on antanut nimet Jakob Festus ja Abraham Efraim
-Krusell. Tämän selityksen on tekijä itse 7 vuotta myöhemmin pannut
-käsikirjoituksensa nimilehdelle. Kummankin enon elämä päättyi
-traagillisesti, siten että vanhempi ampui itsensä ja nuorempi tuli
-mielisairaaksi, ja nuoren kirjailijan tarkotus on nähtävästi ollut
-käyttämällä historiallisia ja keksimiänsä piirteitä osottaa, miten
-heidän kohtalonsa muodostui niin surulliseksi.
-
-Novellin sisällys on lyhyesti seuraava. Klaus Krusell, nimismies
-jossakin itäsuomalaisessa pitäjässä, on ottanut kiinni ja
-toimittanut ansaittuun rangaistukseen Viitasaarelta kotoisin olevan
-rahanväärentäjän ja rosvon Eerikki Talviaisen [hänkin todellisuudesta
-otettu henkilö]. Vankilasta päästyään pahantekijä, kostaakseen
-nimismiehelle, ryöstää hänen nuoremman poikansa, 10-vuotiaan
-Abramin (Aapin), kun tämä, oltuaan pari vuotta vanhemman veljensä
-kanssa ansoja virittämässä, yksin on palannut metsään noutamaan
-sinne unohtunutta puukkoansa. Ryöstöön oli Talviaisen yllyttänyt
-muuan venäläinen, joka päästäkseen vapaaksi orjuudesta oli ruvennut
-hankkimaan suomalaisia poikia eräälle Valamon luostarin papille.
-Sinne Aappikin viedään ja saatuaan uuden nimen, Ismael, hän elää
-siellä viisi vuotta papin palvelijana. Pappi koettaa kääntää hänet
-kreikkalaiseen uskoon, mutta poika pysyy lujana eikä taivu, vaikka
-häntä lopulta kurjassa vankilassa nälällä näännytetään. Silloin
-pappi saa kutsun tulla Pietariin, ja lähtiessään hän ottaa Ismaelin
-mukaansa. Pietarissa pappia syytetään jostakin rikoksesta, ja pelosta
-että poika kertomalla elkeensä enentäisi hänen syyllisyyttään hän
-lähettää Ismaelin määrättyyn paikkaan suurkaupungissa ostamaan
-"karhun lihaa". Niin poika tulee erään teurastajan luokse, joka
-sulkee hänet huoneeseen, missä jo ennestään on murhattujen ruumiita,
-ja häntä yritetään tukehuttaa savulla, joka harvasta lattiasta
-tunkee sisään. Poika parka saa kuitenkin puukollaan avatuksi raon
-seinään, mistä voi hengittää raitista ilmaa, ja kun teurastaja tulee
-katsomaan, onko hänen uhrinsa kuollut, Ismael iskee häntä päähän,
-niin että mies tunnottomana kaatuu, ja karkaa sitte kauheasta
-vankilastaan. Hänen on kumminkin vaikea löytää pois sokkeloisesta
-talosta, ja kun hän hyppää ulos muutamasta akkunasta, hän huomaa
-joutuneensa puolitekoiseen, akkunattomaan rakennukseen. Siellä
-viruessaan hän kuulee seinän takaa, kadulta, eräitten suomalaisten
-miesten puhuvan keskenään, he kaipaavat toveria, joka myöskin oli
-hävinnyt mentyään samaan taloon ostamaan lihaa. Ismael ilmottaa
-miehille missä hädässä oli, ja ne pelastavat hänet. Sitte kaikki
-yhdessä kiireimmiten palaavat Suomeen, passiton Ismael toisten
-turvissa. Suomessa Ismael elättää itseään työmiehenä, ja semmoisena
-hän vihdoin tulee Turkuun. [Miksei hän rientänyt kotiinsa, jää
-tekijältä sanomatta; toinen erehdys hänen puoleltaan on se, että
-hän olettaa yliopiston vielä olleen Turussa, vaikka jo oltiin
-1830-luvun alulla -- ryöstö on muka tapahtunut syksyllä 1826.] Siellä
-Ismael pelastaa ylioppilasten kilpapurjehduksessa veteen joutuneen,
-hukkumaisillaan olevan nuoren kreivi Svanskiöldin [myöhemmin nimi
-on muutettu Standertskiöldiksi!] sekä tapaa veljensä ylioppilaana.
-Kiitollisuudesta ja liikutettuna hänen oudoista elämänvaiheistaan
-kreivin isä ottaa kustantaakseen poikansa pelastajan opinkäynnin, ja
-ennen pitkää on tämäkin, Abraham Efraim Krusell, ylioppilas. --
-
-Edellisellä ei ole mitään pohjaa veljesten todellisissa
-elämänvaiheissa, sillä vanhempi oli syntynyt 1800, tuli ylioppilaaksi
-1819 ja koulunopettajaksi Raaheen 1827; nuorempi taas oli syntynyt
-1815 ja tuli, Oulun koulun ja Turun lukion käytyään, ylioppilaaksi
-1832. Kuitenkin olen selostanut nämä romantisetkin novellinpiirteet,
-sentähden että Castrén sanoo niiden nojaavan tarinaan, joka oli
-yleinen Pohjanmaan "timmermannien" kesken. --
-
-Sitte kertomus kääntyy Jakob veljeen, joka tulee koulunopettajaksi
-Pohjanmaan pikkukaupunkiin. Reipas nuori mies saa asunnon kauppias
-Kålrothilla, jolla on noin 30-vuotias rouva. Tämä rakastuu häntä
-nuorempaan maisteriin, joka myöskin mieltyy talon emäntään. Rouva
-myrkyttää miehensä -- maisterin mitään aavistamatta --, ja kun hän
-näin on tullut vapaaksi, menevät rakastavat naimisiin. Heillä on jo
-useita lapsiakin, kun vaimo eräänä päivänä, nautittuansa väkeviä,
-niin että menetti mielenmalttinsa, tunnustaa miehelleen, kuinka hän
-oli vapautunut edellisestä aviostaan. Tieto kauheasta rikoksesta
-tekee lopun Jakob Krusellin mielenrauhasta ja elämänonnesta, ja hän
-ampuu itsensä. [Sukukirjan mukaan Kaarle August Cajan nai neljä
-vuotta vanhemman laivurinlesken ja surmasi itsensä Uuskaarlepyyssä
-1849.]
-
-Abraham Efraim Krusellin, se on J. F. Cajanin, myöhemmät
-elämänvaiheet ovat pääasiassa tunnetusti historiallisia, vaikkei
-mainita hänen luonnontieteellisiä harrastuksiaan eikä hänen
-yhteistyötään Elias Lönnrotin kanssa. Suurella menestyksellä
-hän harjotti opintoja, alkoi sitte tutkia kansamme muinaisuutta
-ja kirjoitti ensimäisen Suomen historian. Kumminkaan hän ei
-pysynyt tällä työalalla. Yltiöpäiset heränneet toverit saivat
-näet hänet valtaansa. Hän alkoi ylenkatsoa ja vihata tieteellisiä
-harrastuksiaan, ja papin tutkinnon suoritettuaan hän muutti
-sisämaahan. Siellä hän toimi saarnaajana, yhtä ankarasti tuomiten
-maailmaa kuin omaa entisyyttään. Eräänä päivänä tuli hänen
-pappilaansa Paavo Ruotsalainen ajaen kuomireessä "pitkän karavaanin"
-etupäässä, reet täynnä uskovaisia. Hevoset asetettiin talliin ja
-rengit pantiin noutamaan niille heiniä. Vieraat, joista isäntäväki ei
-tuntenut useampaa kuin neljä, täyttivät pappilan huoneet ja söivät ja
-joivat ja elivät siellä kaksi päivää aivan kuin kotonaan. Kun vihdoin
-lähtöhetki oli tullut, Paavo huomautti isännälle, Krusellille, että
-hänen (papin) omistamansa musta ori ei ollut hänelle onneksi. --
-"Sinä tulet ylvästelemään siitä, sillä minä näen että sinä nyt jo
-olet kovin mielistynyt siihen. Jos toivot tulla autuaaksi, niin anna
-ori minulle taikka menetä se muulla tavoin. Usko minua, sinulle se
-tuottaa vain vahinkoa!" -- Tämä puhe vaikutti, ja Paavo vei kuin
-veikin mukanaan komean oriin köyhältä kappalaiselta, jonka kodin
-vieraat muutenkin olivat tyhjentäneet. Herkkätunteiseen Kruselliin
-tämmöiset tapaukset syvästi koskivat. Kun sitte sanoma tuli veljen
-itsemurhasta, enentyi hänen synkkämielisyytensä; hän syytti
-itseänsä milloin mistäkin (muun muassa että Pietarissa oli tappanut
-teurastajan!) ja kuvitteli olevansa samoin kuin veljensäkin esi-isien
-rikoksista johtuvan sukukirouksen alainen. Hänellä oli vaimo ja kuusi
-lasta, jotka turhaan koettivat rauhottaa häntä. Hänen levottomuutensa
-muuttui mielenhäiriöksi, hän ryhtyi jälleen kirkonarkistosta ja
-muualta etsimään historiallisia lähteitään ja käsikirjoituksiaan,
-sillä välin vaeltaen yksikseen mietiskellen metsässä. Isän
-mielisairaus saatti köyhän perheen hätään, johon turhaan pyydettiin
-apua entisiltä ystäviltä. Näiden mielestä oli kaikki jätettävä
-Jumalan huomaan: kyllä hän auttaa, jos hän kaikkiviisaudessaan sen
-hyväksi katsoo. Oli kuitenkin armeliaampiakin, ja ne ottivat lapset
-kasvatettavakseen.
-
-Enojen outo ja synkkä elämänhistoria, jonka yksityispiirteet Castrén
-arvatenkin oli kuullut omaistensa suusta, oli nähtävästi tehnyt
-syvän vaikutuksen hänen nuoreen mieleensä. Sitä todistaa selostamani
-kertomus, miten se liekään kypsymätön esitystavaltaan. Mahdollista
-on että juuri se ja tietysti hänen omakin kohtalonsa sai hänet,
-niinkuin ylempänä olen maininnut, niin mielellään miettimään "elämän
-menoa". Hän puhui ja kirjoittikin noissa lukiolaiskyhäelmissään
-usein intohimoista ja niiden vaikutuksesta ihmisiin. Eikö ole
-täyttä syytä olettaa, että se johtui niistä mietiskelyistä, jotka
-läheisten sukulaisten kokemat järkyttävät kohtalot olivat hänessä
-synnyttäneet? Kuitenkaan en lainkaan muista, että Castrénissa olisi
-näkynyt synkkämielisyyden oireita; luultavasti oli ainoastaan hänen
-vilkas mielikuvituksensa noiden tapahtumain kautta (joista J. F.
-Cajanin luopuminen pappisvirasta mielisairauden tähden sattui vasta
-1859) saanut tavallista voimakkaamman kiihokkeen. Huomiota ansainnee
-sentään eräs alempana luettava kirjeenote, jossa hän itse viittaa
-"runottarensa" surumielisyyteen.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Epäilemättä Castrénista olisi voinut kehittyä kaunokirjailija
--- novellin- tai romaaninkirjoittaja -- sillä kaikesta päättäen
-hänellä oli kertojalahjoja, jotka vain kaipasivat kypsymistä.
-Kumminkin hän jo lukiolaisena joutui käyttämään luontaista kykyään
-vakavammalla alalla, nimittäin historian, joko se sitten on
-käsitettävä johtuneeksi perinnäisyydestä äidin puolelta tai äidin
-valittamaksi vaikutukseksi juuri puheena olleesta enosta, Suomen
-historian ensimäisestä kirjoittajasta. Jo kesällä 1863[19] Castrén
-oli Kälviällä kansan suusta kerännyt muistelmia 1808--09 v:ien
-sodan ajalta, kenties Oskar Blomstedtin esimerkin vaikutuksesta,
-jollei suoranaisesta kehotuksesta. Blomstedt oli nimittäin 1857
-Suomi-kirjassa julkaissut kertomuksen "Vältvääpeli Rothin urostöistä
-Ruovedellä" ja 1862 erikseen painattanut kirjasen "Kapina Kauhajoella
-v. 1808", joten se olettamus on hyvin läheinen, että nämä julkaisut
-saivat Castrénin kiinnittämään huomionsa sotatapahtumiin Kälviällä,
-joiden muistajia silloin vielä kai montakin oli elossa. Kun hän sitte
-tuli Vaasaan ja siellä historianopettajassaan, Oskar Ranckenissa,
-tapasi toisen "viimeisen sodan" tutkijan, jolla parast'aikaa oli
-tekeillä teos Vänrikki Stoolin sankareista, mikä oli luonnollisempaa
-kuin että Castrén tälle puhui muistelmien keräilystään. Oliko hän
-itse jo suunnitellut laajemmankin keräystoimen, joka oli ulottuva
-kautta maan, vai saiko hän ajatuksen Ranckenilta, sitä en tiedä,
-mutta varmaa on että he molemmat yhdessä talvella 1863--64 lähemmin
-sopivat matkasta, jonka Castrén oli tekevä jo ensi kesänä, ja
-lupasi Rancken hankkia hänelle tarpeelliset varat. Kun keväällä
-tuomiorovasti, myöhemmin arkkipiispa T. T. Renvall tuli tarkastamaan
-Vaasan lukiota ja silloinen rehtori Aug. Lilius oli kutsunut hänet ja
-lukion opettajat luoksensa illanviettoon, niin Rancken esitti asian
-tälle seuralle ja ehdotti toimeenpantavaksi rahankeräyksen Castrénin
-yrityksen hyväksi. Läsnäolijat antoivatkin kukin roponsa, ja mitä
-lisää tarvittiin onnistui Ranckenin saada muilta kaupunkilaisilta.
-Näin Castrén vuotta ennen kuin tuli ylioppilaaksi pääsi semmoiseen
-tehtävään käsiksi, jota meillä tietääkseni ei koskaan ennen
-koululainen ole suorittanut, mutta joka laatuaan kyllä oli sopiva
-hänenlaiselle vilkasmieliselle, lämminsydämiselle nuorukaiselle.
-Sillä ymmärtäähän sen miten viehättävää hänen oli tutustua
-unohdettuihin sankareihin ja heidän tarinoihinsa ja samalla muutenkin
-lähestyä kansaa, jonka omaksi hän itsensä tunsi.
-
-Matkan tuloksena syntyneen kirjansa esipuheessa Castrén kertoo,
-missä hän liikkui ja millä menestyksellä. Koska Kälviän
-muistelmat, joilla kirja alkaa, jo olivat tallella, hän saattoi
-kevätlukukauden, loputtua 1864 alottaa työnsä itse koulukaupungista
-ja sen ympäristöstä, kysellen tietoja Bergenstrålen maallenoususta
-Koivulahdella, hänen onnettomasta retkestään Vaasaan sekä kaupungin
-ryöstöstä. Sen jälkeen hän suuntasi kulkunsa etelään päin käyden
-ruotsalaisten rannikkopitäjien, Sulvan, Maalahden, Petolahden,
-Korsnäsin, Närpiön, Pirttikylän ja Teuvan kautta Sideby'hyn saakka.
-Sideby'stä tutkija poikkesi Isojoen kautta Karviaan ja Parkanoon
-sekä edelleen Kurun kappeliin ja Ruovedelle. Ruovedeltä hänen
-tiensä kävi Keuruulle, sieltä Kuivasmäen, Jyväskylän ja Laukaan
-kautta Rautalammille, Suonenjoelle, Kuopioon ja Maaningalle.
-Viimemainituilla paikkakunnilla oli kumminkin vähän uutta saatavissa
-samoin kuin tunnettujen tappelutannerten lähettyvillä, jotka Castrén
-sivuutti kiireisellä paluumatkallaan. Koko kesäkausi oli näet kulunut
-umpeen, ennenkuin hän oli luetellut seudut tutkinut. Pyytäen tehdä
-mahdollisimman tarkkaa työtä hän ei ollut tyytynyt puhuttelemaan
-yhtä tai kahta ukkoa kullakin paikkakunnalla, vaan oli hän koettanut
-tavata niin monta kuin suinkin niistä vanhuksista, jotka olivat
-mukana olleet. Se oli tietysti vienyt aikaa, semminkin kun oli vaikea
-saada nuo tietäjät avomieliselle tuulelle. Parasta oli "ikäänkuin
-leikitellen" käydä asiaan käsiksi. Mutta miten hän yrittikin, sattui
-kuitenkin että hän jälestäpäin kuuli muutaman vanhuksen virkanneen:
-"kyllä mulla olisi ollut paljon enemmänkin selvittämistä, vaan en
-uskaltanut. Kuka sen tietää mikä seuraa, jos näin vanhoja asioita
-rupeaa selvittämään, ja mikä niiden kerääjälläkin lie mielessä".
-Sen ohella on huomattava, että tiedot usein olivat ristiriitaisia,
-ja silloin täytyi koettaa saada niitä sopusointuun ja sen vuoksi
-käydä toista tai toista kertojaa toisenkin kerran haastattelemassa,
-puhumatta siitä että katsottava oli, olivatko kansan muistelmat
-yhtäpitävät kirjallisuudesta tunnettujen, lähinnä Montgomeryn
-historian antamien tietojen kanssa. Siten Castrénin työ ei ollut
-pelkkää muistelmien keräämistä, vaan samalla myöskin niiden
-arvostelemista historian kannalta.
-
-Matkalaukku täynnä muistoonpanoja Castrén palasi lukioon, jossa
-tietenkin viimeisen vuoden työ esti häntä lopullisesti järjestämästä
-ja kirjoittamasta muistelmiaan, johon hänen mielensä paloi.
-Sentähden itse toimitustyö pääasiassa tapahtui vasta kesällä
-1865, mutta niinkin oli lopputulos se, että hänellä, kun hän
-9 p. syysk. tuli ylioppilaaksi, oli arvokkaan historiallisen
-teoksen käsikirjoitus painovalmiina. Samana syksynä teos (J. C.
-Frenckell ja P:n kustannuksella) painettiin täällä pääkaupungissa,
-mutta kumminkaan tekijä ei itse valvonut painattamista, sillä
-kun sedällä oli suuri perhe, täytyi Castrénin tästä lähtien itse
-huolehtia toimeentulostaan, ja oli hän sentähden ensimäiseksi
-ylioppilasvuodekseen ottanut kotiopettajanpaikan Porissa.
-
-"Muistelmia vuosien 1808--1809 sodasta, kansan suusta kokoillut K.
-A. Castrén" ilmestyi kirjakauppaan vuoden lopulla ja sai osakseen
-ansaitun huomion ja tunnustuksen. Ajan pätevin historiallisen
-kirjallisuuden arvostelija, nuori professori Yrjö Koskinen, kirjoitti
-siitä vastaperustetun Kirjallisen Kuukauslehden ensimäiseen
-numeroon (tammik. 1866). Hän sanoo tekijän oikein oivaltaneen, että
-tapahtumain tärkein puoli oli se kansan siveellinen tila, mikä
-niissä ilmaantui, ja sentähden hellällä huolella talteen ottaneen
-pienetkin kansan elämän ja mielenlaadun piirteet sekä käsittäneen
-ne kansanomaisella, runollisella mielellä.[20] Tiedot semmoisenaan
-täyttävät tärkeän aukon sodan historiassa, valaisten sitä kansallista
-pohjaa, josta varsinaisen sotaväen sankariteot olivat kasvaneet.
-Tietenkin oli muistelmiin tullut vähemmän luotettavaakin, eivätkä
-kaikki hänen mietelmänsä tuntuneet päteviltä; mutta silti tekijä
-monessa kohden ilmaisi oikeaa kriitillistä aistia, jota paitsi hän
-on käyttänyt kirjeitä y.m. historiallisia lähteitä apunaan. Ainekset
-ovat hyvin järjestetyt, ja runollinen kertomustapa oli erittäin
-sopiva aineen laatuun nähden, vanhojen muistelmien esittämiseen.
-Lopuksi arvostelija lausuu ennustavat sanat: "Olemme kirjaa
-arvostelleet mainitsematta tekijän erinomaista nuoruutta. Että nuori
-mies, tuskin ylioppilasikäänsä päässeenä, panee kokoon 10 arkin
-kokoisen kirjan, joka sekä sisällyksen että esitystavan puolesta
-kyllä paikkansa pitää, on asia, josta emme uskalla lausuakkaan
-mielihyväämme, peläten että niin aikaiset tähkäpäät voivat joutua
-jonkun takatalven hävitettäväksi. Toivotamme vain hänelle Suomen
-miehen kestävyyttä raivaamaan itselleen tietä opin ja tieteen kautta
-kirjallisuuden korkeimmille sijoille." Nykyään, 45 vuotta myöhemmin,
-on arvosteluun lisättävä, että kirja ei vieläkään ole arvoansa
-menettänyt. Ensiksikään ei kukaan ole myöhemmin astunut Castrénin
-jälkiä koettaakseen tehdä paremmin mitä hän on tehnyt taikka edes
-täydentääkseen hänen teostaan, vaan on se ainoa esitys aineestaan;
-toiseksi sen viehätys ja merkitys ovat entisellään. Vieläkin lukijan
-mieltä kiinnittää kuvaus kansastamme ja sen yrityksistä sodan aikana,
-samalla kuin siitä huokuva nuoren tekijän innostunut henki vieläkin
-vaikuttaa virkistävästi. Sentähden olisi mielestäni teoksesta
-toimitettava uusi painos, jota varten tulisi hellävaroin uudistaa
-kieltä ja ehkä myöskin tehdä semmoisia asiallisia oikaisuja, joihin
-uudempi tutkimus aihetta antaa.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Oltuaan lukuvuoden Porissa, jossa tietääksemme hänen kirjallinen
-toimensa supistui muutamiin sanomalehtikirjoituksiin ja jonkun
-esitelmän pitämiseen, ja vietettyään kesän äitinsä luona Sotkamossa
-Castrén syksyllä 1866 tuli Helsinkiin harjottaakseen opintoja
-filosofiankandidaatti-tutkintoa varten. Valitettavasti hänen
-varattomuutensa kuitenkin esti häntä pitemmälti antautumasta siihen
-työhön. Pian näet olivat vähäiset säästöt kotiopettajapalkkiosta
-lopussa, ja "toiveet turvallisesta taloudesta lukuvuoden aikana", hän
-mainitsee eräässä kirjeessä, "hukkuivat porilaisiin vararikkoihin",
-lehtori C. G. Borg kehotti häntä sentään jäämään kevätlukukaudeksikin
-yliopistoon kuvitellen hänelle mahdollisuuden saada notaarinvirka
-talollissäädyssä valtiopäivillä. Sihteeri oli kumminkin edeltäkäsin
-luvannut paikat toisille. Silloin Castrénilla ei ollut muuta neuvoa
-kuin noudattaa köyhien ylioppilaitten tapaa ja lainata rahaa
-yksityisten suosijain takausta vastaan.
-
-Miten taloudelliset huolet Castrénia painoivatkaan, hän kuitenkin
-tällä ajalla kirjoitti historiallisen tutkimuksen, joka alkuaan
-vain oli aiottu tiedekunnalle esitettäväksi palkintokirjoituksena,
-mutta sitte huomattiin ansaitsevan tulla painetuksi. Joululomalla,
-talvella 1866--67, hän näet sepitti "Kertoelmia Kajaanin läänin
-vaiheista vv. 1650--1750", joka painettuna (1867) käsittää 108
-sivua. Alkulauseessa hän sanoo ensin ajatelleensa kirjoittaa koko
-Pohjois-Pohjanmaan historian, mutta sitte rajottaneen tehtävänsä,
-syystä että Kajaanin lääniä koskevat lähteet olivat täydellisimmät.
-Kirja oli tulos tutkimuksista Kajaanin, Oulun, Vaasan ja Senaatin
-arkistoissa, ja huomaa tästä kuinka Castrén ahkerasti oli käyttänyt
-väliaikansa tieteelliseen työhön. Teoksesta, jossa m.m. ensi kerran
-puhutaan Affleckista, joka nykyaikana on tullut runollisenkin
-käsittelyn alaiseksi, julkaisi K. F. Ignatius (K. Kuukauslehdessä
-1868) suosiollisen arvostelun, mainiten loppupäätelmänä, että
-se oli "miellyttäväinen ja arvokas lisäys Suomen historiaan".
--- Kesäksi 1867 Castrén yliopistolta pyysi ja sai matkarahan
-jatkaakseen tutkimuksiaan Vaasan ja Oulun arkistoissa. Paha vain
-että lukuvuoden päättyessä hänen raha-asiansa olivat niin huonolla
-kannalla, että hänen oli mahdotonta ajatellakaan opintojensa ja
-tieteellisten töittensä rauhallista jatkamista. Helsingissä hän oli
-apua saanut, mutta turhaan hän Pohjanmaalla koetti järjestää asiansa
-vakavammalle pohjalle. Olihan siellä nyt surkea hätä ylinnä, ja se
-sai varakkaimmatkin kiristämään kukkaroansa. Sisältämättä mitään,
-jota voisi sanoa tavalliseksi valitukseksi, eräs kirje ystävälle E.
-Nervanderille antaa surullisen kuvan köyhän ylioppilaan asemasta
-silloisissa oloissa. Castrénilla ei ollut muuta neuvoa kuin jälleen
-tiedustella kotiopettajanpaikkaa. Semmoisen hän saikin kauppaneuvos
-Fredrik Sovelluksella Raahessa, ja sinne hän hautautui kahdeksi
-pitkäksi vuodeksi.
-
-Olennoltaan ja käytökseltään Castrén siksi erosi tavallisista
-ylioppilaista, että hän kaikkialla herätti huomiota ja
-myötätuntoisuutta. Hän seurusteli pikku kaupungin perheissä, joissa
-hänestä pidettiin, ja muun muassa hän oli ystävällisissä suhteissa
-neitiryhmän kanssa, jonka jäsenissä havaittiin enemmän henkevyyttä ja
-aatteellisia pyrintöjä kuin paikkakunnalla muuten tavallisesti oli
-nähtävissä. Yksi näistä on tallettanut Castrénin sepittämän "sadun",
-jossa hän vertauskuvallisesti julkilausuu mitä hyvää hän maailman
-pahasti pitelemänä oli neljältä naisystävältään saanut -- sydämeniloa
-ja elämäntoivoa sekä uskoa hyvään ja jaloon ja kauniiseen. Huhu
-että Castrén Raahessa olisi ollut kihloissa on tuulesta temmattu;
-mutta jollei seurustelulla ollutkaan semmoista tulosta, todistaa
-tunteellinen satu, että siitä hänelle koitui mielentyydytystä. Niin,
-ja kumminkin Raahessa-olon kaksi vuotta oli hänelle raskas aika. Sen
-näkee kahdesta kirjeestä, molemmat keväältä 1869. Toisen hän 8 p.
-maalisk. kirjoitti minulle vastauksena kysymykseen, oliko hänellä
-antaa mitään lisää valmistuksenalaiseen Joukahaisvihkoon. Lähettäen
-pari runollista suorasanaista kuvausta, jotka merkittynä salanimellä
-"Leino" tavataan albumin VI:ssa vihossa, Castrén lausuu:
-
-"Varmaankin näyttävät nämä kuvaukset Teistä vähän kummallisilta,
-mutta lähetän ne kumminkin. Muoto on kenties outo, kenties liian
-rikaskoristeinen ja hämärä, mutta ajatusta niissä on, vaikkei se
-olisikaan selvä muille kuin minulle taikka niille, joiden sisäinen
-katse on suunnattu sille puolen elämää. Runottarellani on ollut se
-suuri vika -- että se on niin raskasmielinen. Kevyen ja leikillisen
-pitäisi oleman ylioppilasta lähempänä, mutta osakseni ei ole tullut
-koseria, eikä huumori eikä kevyt haaveilu eikä keijukaisilo -- annan
-mitä voin." -- -- [Luultavasti olin kirjeessäni kertonut vilkkaasta
-puuhailemisesta, joka kävi Lea-näytännön edellä toukokuun 10 p.,
-sillä sentapaisista tiedoista näyttävät seuraavat sanat johtuneen:]
-"Hyvä Jumala, kuinka minun on ikävä pois täältä ajatellessani Teidän
-ripeää elämäänne! Mais que faire? Kun on lantiksi lyöty, niin ei tule
-talariksi. 'Mihinkä sitä riitingistään pääsee?' sanoo suomalainen.
-Elän todella, niinkuin sanoit, eristettynä 'oppineesta maailmasta',
-mutta olen pakollisessa maanpaossa. Vapaaehtoinen se kuitenkin siihen
-nähden on, etten ole tahtonut ylläpitää mitään vilkkaampaa yhteyttä
-Helsingin kanssa -- jotta en sitä muistaisi enkä niin paljon sinne
-ikävöisi. Kun sinne tullaan, levätään jumalien sylissä."
-
-Toisestakin kirjeestä, veljelleni J. R. Aspelinille, kirjoitettu
-18 p. toukok., siis vähän ennen Raahessa-olon loppua, otan tähän
-muutamia kuvaavia riviä: "Lähimmän ajan tarvitsen humanistisia ja
-tutkintolukuja varten. Olen väsynyt tähän, että en ole mitään ja
-että minulla ei ole mitään varmaa vitae genus'ta. Mieluummin olen
-kurja pedagogi, qvem Jupiter odit, kuin liber studiosus, jolla on
-paljo unelmia ja vähän todellisuutta; kultaa ja vihantia metsiä
-tulevaisuudessa, mutta ei vihreää oksaa, millä istua nykyaikana.
-Semmoinen asema on, kun kärsii tämän ylioppilasvapauden ja
-ylioppilasköyhyyden puutteellisuudesta, turmiollinen olennolle.
-Jos se saa kauan kestää, hyytyy se katkeraksi epäsoinnuksi, joka
-tulee soimaan koko elämän läpi, ajatusten ja toiminnan läpi." -- --
-Samassa kirjeessä Castrén arvelee kenties jotakin vaikuttaneensa
-suomalaisuuden virkistämiseksi kansantajuisilla esitelmillä,
-joita hän oli alkanut pitää sunnuntai-iltapäivinä. "Olen puhunut
-1808 vuoden sodasta, Siikajoen tappelusta, Vaasan ryöstöstä ja
-Bergenstrålesta j.n.e. Esitelmien jälkeen olen lausunut Pilven
-veikon, Haudan Perhossa y.m. Tulevana kertana aion puhua Ison vihan
-päivistä. Kuulijat ovat olleet sekä työläisiä että säätyläisiä." --
-
-Suven tultua Castrénin "maanpako" päättyi, ja sanotaan hänen
-raahelaisessa purjelaivassa matkustaneen Tukholmaan, jonka hän
-silloin näki ensikerran. Kuitenkaan hän ei siellä viipynyt muuta
-kuin jonkun viikon; arvattavasti hän pelkäsi loppuun käyttää mitä
-kotiopettajana oli säästänyt Helsingissä-oloa varten.
-
-Vasta syksystä 1869 Castrén yhtä mittaa oleskeli lukuvuodet
-Helsingissä, jatkaen opintojaan ja samalla myöskin toimien eri
-aloilla, millä ansaitakseen toimeentulonsa, millä noudattaakseen
-palavaa intoansa olla mukana kansallisissa riennoissa. Laajempiin
-kirjallisiin töihin hänellä ei ollut aikaa, mutta kuitenkin
-on näiltäkin vuosilta yhtä ja toista mainittavana. Niin hän
-Kirjallisessa Kuukauslehdessä 1870 julkaisi kirjoituksen nimeltä
-"Tietoja Oulun läänin sota-asioista Kustaa III:n sodan aikana" ja
-s.v. (alkaen maaliskuun 25 p:stä) Hufvudstadsbladetissa sarjan
-"Historiska konturteckningar", se on kuvauksia 1808--1809 vuosien
-sodasta. Nämä ruotsinkieliset kuvaukset aiheutuivat siitä, että
-Castrén leipätyökseen oli ottanut hoitaakseen lehden korjauslukua ja
-siten tutustunut Hufvudstadsbladetin perustajaan ja päätoimittajaan,
-ystävälliseen August Schaumaniin. Kirjoitussarja herätti aikoinaan
-melkoista huomiota pirteän esitystapansa vuoksi, ja tietysti senkin
-tähden, että se oli ensimäinen kansantajuinen kertomus sodasta.[21]
-Siihen aikaan E. Nervander oli Hufvudstadsbladetin ahkerimpia
-avustajia ja siitä johtui, että Castrén ja hän yhteistöinkin
-tuottivat erään lisän samaan lehteen. Vaasan hovioikeuden arkistossa
-selaillessaan vanhoja tuomiokirjoja 1600-luvulta Castrén oli tavannut
-sydäntä kouristavan kertomuksen tytöstä, joka mieron lapsena oli
-tullut muutamaan varakkaaseen taloon Kalajoella ja siellä varttunut
-täyskasvuiseksi, mutta joka sitte oli säälittömästi ajettu pois, kun
-huomattu oli, että talon perillisen ja hänen sydämessään keskinäinen
-rakkaus oli syttynyt. Vuosikausia tyttö pysyttäytyi loitolla
-talosta, jossa hetken oli kuvitellut tavanneensa elämän onnen,
-mutta sitte hän kerran kohtasi nuoren vaimon, naapuritalon entisen
-tyttären, joka oli astunut hänen sijalleen ja mennyt naimisiin
-hänen rakastettunsa kanssa, ja kohtaus päättyi niin, että onneton
-tyttö surmasi kilpailijattarensa. Todistajia kyllä ei ollut, mutta
-syyllinen itse tunnusti rikoksensa. Tästä tositapahtumasta Castrén
-oli kyhännyt novelliluonnoksen, mutta kun häneltä puuttui halua
-laajentaa taikka täydentää kertomusta, Nervander otti sen tehdäkseen.
-Näin syntyi "Katri, berättelse från 1600-talet", joka painettuna
-Hufvudstadsbladetissa (1/3 -- 19/3 1870) on merkitty kirjaimilla "L.
--- E.", se on Leino--Emlekyl, Castrénin ja Nervanderin salanimet.[22]
--- Nervander kirjoittaa minulle (26/1 1911), että Elias Lönnrot,
-tiettävästi lähemmin tuntematta Castrénia, oli kiinnittänyt huomionsa
-hänen kirjalliseen toimeensa ja myöskin ollut mielissään "Katrista"
-sekä siitä kirjailijayhtiöstä, Leino--Emlekyl, jonka novellin tekijät
-ranskalaiseen tapaan olivat muodostaneet. Ystävällisen tunnustuksen
-osotteena Lönnrot lahjotti heille _yhteisesti_ pitkän, sirosti
-laatimansa käsikirjoituksen, joka oikeastaan oli _kirje_ Fredrika
-Runebergille. Runoilijan puoliso oli nimittäin aikoinaan Lönnrotille
-valittanut, että hänen puutteellinen suomenkielentaitonsa esti häntä
-oikein nauttimasta vastailmestyneen Kantelettaren runoutta. Silloin
-Lönnrot oli häntä varten kirjoittanut laajan selostelun Kantelettaren
-sisällyksestä, liittäen siihen runsaan kokoelman kauniimpien laulujen
-ruotsinnoksia. Lahjottaessaan käsikirjoituksen Nervanderille ja
-Castrénille Lönnrotin tarkotus oli, että "nokkela" kirjailijayhtiö
-toimittaisi sen julkisuuteen sekä ruotsin- että suomenkielellä.
-Castrénilla ei kuitenkaan enää ollut voimia eikä halua työhön, jonka
-tähden se lykkääntyi. Myöhemmin kallisarvoinen käsikirjoitus tavalla,
-josta tässä ei ole oikea paikka kertoa -- C. G. Borgin kautta --
-joutui tuntemattomille teille. -- Toinen merkkimies, jonka huomio
-oli erityisesti kiintynyt Castréniin, oli Z. Topelius. Läheisten
-henkilöitten kertomuksista tiedetään, että Topelius toivoi hänestä
-itselleen seuraajaa Pohjoismaiden historian professorina.
-
-Kevätpuolella 1870 Castrénin täytyi erota Hufvudstadsbladetin
-palveluksesta. Hän huomasi näet korjaustyön liian rasittavaksi; yön
-valvottuansa hän ei enää jaksanut päivällä tehdä työtä tarpeellisella
-vauhdilla. Kun asettaa tämän tosiasian yhteyteen sen kanssa mitä
-alempana kerrotaan Castrénin terveydentilasta, käy jotenkin selväksi,
-että vaivaloinen leipätyö joudutti sitä tautia, joka oli katkaiseva
-hänen elämänsä.
-
-Lukuvuotena 1869--70 olin minä poissa Helsingistä, joten minulla
-tältä ajalta ei ole Castrénista mieskohtaisia muistoja. Kuitenkin
-olen kuullut, miten hän innokkaasti suunnitteli tulevaisuuden
-tehtäviä. Veljeni ja hän söivät säännöllisesti yhdessä päivällistä,
-ja niin oli heillä, joiden isänmaallinen innostus oli yhtä
-suuri ja joiden harrastukset muutenkin olivat samanlaatuisia,
-tilaisuus toisilleen tyhjentää sydämensä. Heidän mielituumiansa
-oli yhteistöin kirjoittaa Suomen kansan historia, ja oli tehtävä
-siten jaettava, että veljeni osalle tulisi vanhempi aika ja
-Castrénin uudempi, Ruotsin suuruuden ajasta alkaen. Silloin ei
-vielä tietty, että Yrjö Koskinen oli ryhtynyt samaan työhön. Mutta
-puhumatta siitä, että ilmitullut kilpailu olisi voinut saada asian
-raukeamaan, oli se mahdoton sentähden että Castrénin työpäivä oli
-lyhempi kuin kukaan vielä aavisti. Kumminkin veljeni ja Castrén
-ennättivät ainakin yhdessä yrityksessä toimia yhdessä. Castrén
-oli näet J. R. Aspelinin lähinnä miehenä, kun tämä toukokuulla
-1870 useiden muiden kansallismielisten ylioppilasten ja maisterien
-kanssa piti valmistavat kokoukset, joiden tuloksena oli Suomen
-Muinaismuistoyhdistyksen perustaminen seuraavan syyslukukauden
-alussa. Castrén valittiin yhdistyksen ensimäiseksi sihteeriksi, ja
-innolla hän tätä tointa hoitikin niin kauan kuin voimat riittivät,
-nimittäin yhden vuoden, ja pöytäkirjoissa[23] monet kohdat todistavat
-hänen hartauttaan. Erittäin viittaan hänen laatimaansa kertomukseen
-ensimäisen vuoden toiminnasta, josta näytteeksi otan seuraavat
-hehkuvat rivit. [Siteerattuansa M. A. Castrénin ankaran tuomion
-nuoruuden innostuksesta, joka niin usein tyytyy ainoastaan huutamaan:
-"eläköön isänmaa!" Castrén lausuu:] "Tunne ei riitä, sen on tultava
-joksikin enemmäksi, rakkaudeksi, antautumiseksi korkean ja puhtaan
-esineen palvelukseen, ja sen täytyy tulla niin voimakkaaksi, että se
-välttämättömästi on toimiva saman esineen hyväksi. Sydämen liekki
-on tuleva niin kuumaksi, että se lämmittää ja vaikuttaa laajemmissa
-piireissä kuin yksilön rinnassa, ja niin tapahtuu, kun sen sisällys
-ilmestyy työssä isänmaan eteen. Työ antaa voimaa isänmaantunteelle.
-Toiminta saa meidät ymmärtämään, ettemme ole ainoastaan päiväläisiä
-yhteiskunnassa, vaan sen suuren yhtiön osakkaita, jota sanotaan
-kansakunnaksi. Jotakin merkitäkseen tunne on ponnistautuva kirkkaaksi
-ja itsetietoiseksi ajatukseksi, elämänaatteeksi, joka yössäkin ja
-myrskyssä valaisee tietä. Isänmaantunne on tosin alku, mutta työ
-isänmaan hyväksi on kruunu, ja rakkaus on molempain yhdysside. Siis
-toimintaa vain!"
-
-Keväällä 1871 Castrén suoritti kandidaattitutkinnon, ja hän oli
-samoin kuin minäkin yksi niitä filologeja, joiden julkinen tutkinto
-oli 5 p. toukok. klo 1/2 10 aamulla sangen omituisissa olosuhteissa.
-Professori A. F. Nordqvistille pidettyjen naukujaisten tähden
-peljättiin näet, että yliopisto juuri siinä päivänä suljettaisiin.
-Sentähden muutamien professorien hyväntahtoisesta myötävaikutuksesta
-viidelle valmistumaisillaan olevalle tentandille myönnettiin
-julkinen tutkinto, vaikka heillä vielä oli yksi tai pari ainetta
-suorittamatta. Kun olimme saaneet asianomaisten professorien
-suostumuksen, me klo 9.15 edellisenä iltana kokoonnuimme Esplanaadin
-kappeliin mennäksemme ilmoittautumaan Z. Topeliukselle, joka
-edeltäkäyneen tiedonannon johdosta istui meitä odottamassa. Noin
-klo 10 tulimme Topeliuksen luokse, joka mitä ystävällisimmin
-lupasi järjestää kaikki toivomme mukaan. Klo 9 aamulla professorit
-kokoontuivat scrutiniumiin ja kohta sen jälkeen alkoi tutkinto,
-jonka perästä päätös julistettiin. Puoli tuntia myöhemmin oli kokous
-juhlasalissa, missä se ankara keisarillinen reskripti luettiin,
-jonka johdosta sen kevään ylioppilasselkkaukset vihdoin saatettiin
-ratkaisuun.[24] -- Päivän levottomuus ei estänyt meitä kolmea uutta
-pohjalaista filosofiankandidaattia (K. J. Herrgård oli kolmas)
-samana iltana ystäviemme kanssa viettämästä tavanmukaisia kekkereitä
-Kaisaniemen ravintolassa. "Oli hupaista ja suomalaista. Kutsuttuja
-oli noin 50 ja kaikki sitä oikeaa, uskollista sukujuurta, jolla on
-velvollisuutensa maatansa ja kansaansa kohtaan selvänä ja ankarana
-silmiensä edessä."
-
-       *       *       *       *       *
-
-Päästyänsä kandidaattitutkinnon huolista Castrén pyysi ja sai
-yliopistolta matkarahan harjottaakseen tutkimuksia Tukholman
-arkistoissa, ja siinä työssä kului hänen kesänsä -- osaksi J.
-R. Aspelinin seurassa, joka myöskin tutkimuksia varten oleskeli
-Ruotsissa. Castrénin päämääränä lienee etupäässä ollut ottaa selkoa
-maamme edusmiesten mielipiteistä vapaudenajan säätykokouksissa,
-niinkuin todistaa ainoa hedelmä, joka ennätti ilmaantua matkan
-tuloksena, nimittäin esitelmä Porthaninjuhlassa 1871, "Suomalaisuus
-1738 vuoden valtiopäivillä". Painettuna esitelmä ilmestyi
-Kirjallisessa Kuukauslehdessä 1872.
-
-Miten ulkomaanmatka ja edistyneempi kultuurielämä, johon hän
-tutustui, Castréniin vaikutti, huomaa Historiallisen Arkiston III:n
-osan arvostelusta, jonka hän nähtävästi on kirjoittanut kohta
-(elokuun alkupuolella) palattuansa Helsinkiin painettavaksi K.
-Kuukauslehden elokuun n:oon. Hän valittaa siinä työmiesten puutetta
-historiantutkimuksen alalla ja mainitsee yhtenä syynä sen, että
-siihen halulliset eivät voi oleskella Helsingissä arkistojen ja
-kirjastojen lähimailla. Kumminkin hän arvelee, että maaseuduillakin
-voitaisiin historiallisia tutkimuksia harjottaa -- "mutta meillä
-on", hän sitte jatkaa, "yleisö vielä kovin untelo, ja lukuisat
-koulunopettajat luulevat täyttäneensä kaiken vanhurskauden,
-kun luettavat poikia. Tieteellisyyden luulevat he yliopiston
-yksinomaiseksi privilegiumiksi. Ruotsissa sitä vastaan on elämä
-tässä suhteessa paljon virkeämpi. Lukukauden loputtua lähtevät
-useat koulunopettajat joko arkistoihin lähteiden kimppuun tai
-museoihin arkeologiaa oppimaan taikka he matkustelevat maaseuduilla
-historiallisissa asioissa. Eräs nuori upseeri [C. Silfverstolpe]
-tutkii paraikaa Ruotsin luostarien historiaa, ja etevät tiedemiehet
-kiittävät hyvin hänen työtään. Ruotsin ministereitäkin näkee istuvan
-valtioarkistossa asiakirjoja kopioimassa. Muutamiksi kuukausiksi
-vapaiksi päästyään istuvat Styffe, Malmström, Cronholm y.m.
-kernaammin kansansa historian lähteistä tietoja ammentamassa kuin
-lehdoissa kesäkauden levähtelevät. Meillä sitä vastaan ei oman
-historian tutkiminen innostuta monta. Se on sitä valitettavampi
-kuin meillä on niin äärettömästi lähteitä vielä tutkimatta ja
-tyhjentämättä, ja sitä kummempi kuin meillä tutkimustyö melkein aina
-maksaa vaivansa juuri sen kautta että niin paljon on tutkimatta ja
-lähteistä melkein aina saa jotakin uutta. Mutta toivokaamme, että
-tämmöisen valituksen syyt piankin katoavat, kun kansallisuusaate
-perin pohjaisemmin juurtuu yleisöömme ja kun tosityön tarpeellisuus
-kansallisten rientojemme tuleennuttamiseksi oikein selvenee
-innostuneen nuorisommekin mielissä".[25] -- Castrén itse pääsi
-tänä syksynä varsin miellyttävään asemaan, kun hän tuli silloisen,
-pitkälle ulkomaalaiselle tutkimusmatkalle lähteneen, valtioarkiston
-amanuenssin J. R. Aspelinin sijaiseksi. Oli vain surkeata että,
-niinkuin kohta saamme nähdä, hänen työpäivänsä oli laskemaisillaan
-juuri silloin kun hän oli joutunut mitä edullisimpaan työpaikkaan.
-
-Syyskuun alusta 1871 Castrénilla oli toinenkin virka, hän oli näet
-ruvennut Uuden Suomettaren aputoimittajaksi, ja sanomalehtityöhön
-hänellä oli aivan erikoisen hyvät edellytykset. Hänellä oli, niinkuin
-jo tiedämme, sujuva kynä, hän oli joutuisa työssään, hänellä oli
-enemmän tietoja ja kirjallista kokemusta kuin tavallisesti hänen
-ikäisillään, ja jo kouluvuosinaan hän oli alkanut eri lehdissä
-julkaista pienempiä kirjoituksia. Toimen otollisuutta luonnollisesti
-enensi sekin, että Castrén joutui yhteistyöhön niin rakastettavan
-miehen kanssa kuin Viktor Löfgren (Lounasmaa) oli. Hän muutti
-asumaankin Löfgrenin luokse, jonka kodissa (Palmqvistin talon
-toisessa kerroksessa, Fabianin- ja P. Esplanaadinkadun kulmassa)
-lehden toimisto oli. "Hauska, erinomaisen rattoisa työtoveri Castrén
-oli", Lounasmaa sanoo muistelmissaan. "Aina hyvällä tuulella, vaikka
-terveys oli heikko; mielessä aina uusia tuumia, jotka hän innolla
-ja vilkkaasti esitti. Tarkka suomalaisen kansan luonteen ja tapojen
-tuntija. -- Hänen tehtävänä oli ulkomaanosaston ja 'kaikenlaisten'
-toimittaminen, joka jälkimäinen osasto silloin sisälsi myös 'tietoja
-eri aloilta', eikä ainoastaan mitä nyt 'kaikenlaiseksi' leimataan,
-sekä 'laillisten ja virallisten ilmoitusten' kokoileminen, joka työ
-silloin oli vaivaloisempaa kuin nykyaikana. Sen ohessa kirjoitti
-hän silloin tällöin Helsingin-kirjeen tapaisia, lyhyitä katsauksia
-päivän tapahtumiin [oli siis 'Matin' edelläkävijä] ja joskus jonkun
-pääkirjoituksenkin." Vaikka Castrénin oli näin erilaisista seikoista
-huolehtiminen, ei työ kuitenkaan ollut kovin rasittava, sillä lehti
-ilmestyi ainoastaan kolme kertaa viikossa (maanant., keskiv. ja
-perjant.). Hänen kirjoituksensa eivät ole merkittyjä, mutta itse
-aineen laadusta sekä tyylistä voinee kuitenkin päättää, mitkä ovat
-hänen käsialaansa. Siten on esim. kirjoitus "Tukholman Suomalaisesta
-seurakunnasta" (1871 n:ris 118 ja 120) varmaan tulos Castrénin
-tutkimuksista Ruotsissa.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Paitsi historiallisia tutkimuksia ja sanomalehtityötä Castrénilla
-oli kolmaskin erikoisala, joka hänen mieltään kiinnitti.
-Kansanvalistusasia näet innostutti häntä siinä määrässä, että moni
-hänen ystävistään luuli hänen aikovan lopullisesti antautua sen
-palvelukseen. "Hänen halunsa oli päästä kansanopiston johtajaksi",
-Lounasmaakin lausuu, "jossa toimessa hän toivoi voivansa kansaa
-parhaiten palvella. Ja jos kellään oli hänellä kaikki edellytykset
-menestymiseen kansan nuorison opettajana." Jo aivan nuorena
-ylioppilaana hänen alotteestaan syntyi n.s. _kansankirjastopuuha_
--- se on hän sai joukon ylioppilaita yhteistyöhön, jonka tarkotus
-oli kirjoittaa ja painattaa pikku vihkosia, joita tarjottiin
-kauppiaille niin käytettäväksi, että heidän myymälöissään ryypyn tai
-muun "kaupanpäällisen" sijasta maalaisille annettaisiin opettava
-kirjanen käteen. Tätä yritystä Castrén ajoi tavallisella innollaan,
-ja kansankirjaston vihkosia levitettiin tuhansia ja tuhansia;
-mutta kun hänen täytyi toimesta luopua, asia pian sammui. Jollei
-tämmöisen yrityksen tuloksia voikaan ylen suuriksi arvioida, on se
-kuitenkin muistettava, sillä ennen Kansanvalistusseuran perustamista
-se oli laatuansa, jollei ainoa, kuitenkin laajimmalle ulottuva ja
-vaikuttava. -- Mutta, niinkuin jo sanottiin, Castrén oli aivan
-erikoisesti innostunut kansanopistoasiaan. Mitään näkyvää hän tosin
-ei ennättänyt saada aikaan sen toteuttamiseksi, mutta se hartaus,
-jolla hän aikanaan puolusti meillä silloin uutta aatetta, ei voinut
-muuta kuin edistää sen kypsyntää. Ettei hänen puheensa tästä asiasta
-enemmän kuin muistakaan ollut tyhjää kopinaa, sen näkee siitä että
-hän saadakseen neuvoja ja ohjeita kansanopistoaatteen toteuttamisessa
-ryhtyi kirjevaihtoon erään tanskalaisen kansanopistonjohtajan
-kanssa. Edessäni on kirjeen alustelma, joka päivättynä 20 p.
-jouluk. 1871 on osotettu luutnantti Chr. Nielsenille Fuglebergissä
-Tanskassa. Siitä oppii tuntemaan Castrénin mietteet tästä asiasta.
-Mainittuaan että Suomessakin jo neljä vuotta ennen oli herännyt
-ajatus perustaa kansanopistoja, mutta että asia oli jäänyt sikseen,
-syystä kun muka alempi kansanopetus vielä oli niin alulla ja maa
-harvaan asuttua, kirjoittaja jatkaa: "Minä vähäpätöisyydessäni
-kuitenkin uskon, ettei mikään sivistynyt maa ole liian harvaan asuttu
-koulujen rakentamiseksi sekä ettei suinkaan ole oltava luomatta
-sivistyslaitoksia sen vuoksi, että kansansivistys ei vielä ole kyllin
-korkea, vaan päinvastoin. Mitä sitä paitsi maamme kansansivistykseen
-tulee, niin ei ole olemassa henkilöä, joka ei osaisi lukea, jonka
-ohella suuri osa yhteistä kansaa osaa kirjoittaakin ja -- mikä on
-tärkeintä -- suomalaisen talonpojan lukuhalu on hyvin suuri. Ja että
-kansamme jo on saavuttanut sen sivistysasteen, että se on oppinut
-käsittämään sivistyksen tarpeellisuuden sekä välttämättömyyden
-tehdä uhrauksia sen hyväksi, sitä todistanee parhaiten se tosiasia,
-että samalla aikaa kun maan edustajat ovat määränneet suuria
-summia kansakoulunopettaja-seminaareja varten ja kansakoulujen
-avustamiseksi, yhteinen kansa on viime vuosikymmenellä perustanut
-noin satakunnan kansakoulua, vaikka kova nälkä ainoastaan parin
-vuoden kuluessa on surmannut 15 à 20 prosenttia väestöstä. Jo
-näistä syistä minä arvelen, että kansanopistojen aika vähitellen on
-tullut Suomellekin, niinikään että niiden perustaminen on jatkuvan
-kehityksen elinehto sekä että siis minunkin vähien voimieni mukaan
-tulee tehdä mitä minun mahdollista on sen toteuttamiseksi, mikä
-ymmärtääkseni on välttämätöntä ja oikeaa."
-
-"Tärkein syy näiden opistojen perustamiseen", kirjoittaja edelleen
-lisää, "on sentään valtiollinen eli niiden suuri merkitys
-kansalliseen kehitykseen katsoen. Tanskan ja Suomen kansan
-välillä on jonkinlainen yhtäläisyys mitä tulee niiden asemaan,
-ulkomaailmaan nähden, sillä ääretön Venäjä ei ole vähemmän
-vaarallinen harvalukuiselle kansakunnalle kuin mahtava Saksa, ja
-samoin kuin Tanska, sitte kun aika on hävittänyt Gormin ja Thyran
-vallit, on etsinyt oikean Dannevirkensä korkeassa ja syvässä
-kansansivistyksessä, samoin tulee Suomen kansan hankkia itselleen
-korkeassa _kansallisessa_ sivistyksessä henkisen itsenäisyytensä
-kilpi."
-
-Sen jälkeen seuraa lyhyt esitys maamme silloisesta
-eduskuntalaitoksesta, kuinka talollissääty siinä seisoi
-samanarvoisena kolmen muun säädyn rinnalla ja kuinka tärkeätä
-oli että oli olemassa korkeammin sivistyneitä talonpoikia, jotka
-kykenivät säätyänsä edustamaan. Semmoisten kasvattaminen olisi
-kansanopistojen tehtävä. Mitään talonpoikaisvallan vaaroja,
-semmoisia kuin Norjassa ja Tanskassa, Suomessa tuskin oli
-peljättävissä niin kauan kuin eduskuntalaitos pysyi muuttamatta.
--- Tähän tapaan selitettyään mielipiteensä ja kantansa Castrén
-pyytää tietoja kirjoista ja pienemmistä julkaisuista, joista
-voisi oppia tuntemaan Tanskan kansanopistot. "Erittäin on mieleni
-kiintynyt Grundtwigin suuntaan, vaikka sitä viime aikoina on paljon
-vastustettu. Sanottakoon näet mitä tahansa kirkon ja valtion eron
-välttämättömyydestä, on kuitenkin luja vakaumukseni, että ainoastaan
-siveelliselle pohjalle (uskonnolle) perustettu kansallisuus voi
-luoda todellisesti voimakkaan kansan." -- -- Toisessakin kirjeessä,
-jonka Castrén jo kesällä oli Tukholmasta kirjoittanut silloin
-Kööpenhaminaan asettuneelle J. R. Aspelinille, hän lämpimästi puhuu
-samasta asiasta, sanoen koettavansa saada ainakin yhden kansanopiston
-perustetuksi.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Mutta, niinkuin jo ylempänä on sanottu, Castrénin päivä oli
-laskemaisillaan. Juuri samaan aikana, jolloin hän näin innokkaasti
-suunnitteli tulevaisuuden tehtävää, tuli selville, että hän oli
-joutunut armottoman taudin kouriin, joka harvoin päästää uhrinsa
-vetämättä häntä hautaan. Keuhkotaudin ominaisuuksia on kumminkin
-että sairas elää hyvässä parantumisen toivossa, ja niin oli
-Castréninkin laita. Hän jatkoi töitään, ja milloin hänet nähtiin
-toverien seurassa, hän oli entiseen tapaan iloinen ja harras, mutta
-hänen poskillaan hehkui tuo petollinen puna, joka vain on heijastus
-sisällisestä, hävittävästä palosta, ja hänen ruumiinsa voimat
-heikontuivat heikontumistaan. Jo marraskuulla hän oli alkanut käyttää
-rohtoja (juoda kalanmaksaöljyä), mutta paranemisesta ei näkynyt
-merkkiäkään. Pidettyään esitelmän Porthaninjuhlassa (todellisuudessa
-Castrén oli ainoastaan kirjoittanut esitelmän, sillä "satunnainen
-(!) raihnaisuus", sanotaan U. S:ssa, "esti häntä itseä esitelmäänsä
-esittelemästä") hän seuraavana päivänä, marraskuun 10:tenä vielä
-oli ystävien kanssa huviretkellä Riihimäelle, jossa oltiin yötä,
-mutta helmikuulla (1872) hän oli niin heikko, ettei voinut käydä
-ulkona, vaan istui ja kirjoitti kamarissaan. Ystävät arvelivat,
-että hän ei eläisi kesään saakka, jollei hän pääsisi ulkomaille,
-Görbersdorfin parantolaan, jota silloin pidettiin parhaimpana
-laatuaan, ja yhteistoimin hän sinne avustettiin. Meitä oli 20, jotka
-annoimme kukin 100 markkaa Viktor Löfgrenille, ja tämä "lainasi" ne
-Castrénille, sillä peljättiin, että hän hienotunteisuudessaan kenties
-kieltäytyisi käyttämästä apua, jos saisi tietää miten monelle hän
-joutui kiitollisuuden velkaan. Toukokuulla hän lähti matkalle ja
-saapui ennen kuun loppua mainittuun parantolaan. Sieltä hän 12 p.
-kesäk. kirjoitti Renne veljelleen, että ensi tutkimuksessa lääkäri ei
-ollut lausunut sanaakaan keuhkoista, mutta samana päivänä, kun hän
-kirjoitti, oli häntä uudestaan tutkittu, ja silloin oli hänelle hyviä
-toiveita annettu. "Toinen keuhko on viottunut kolmanteen kylkiluuhun
-saakka", tohtori oli sanonut, "mutta Teillä on suuri elämänpääoma
-vasemmassa keuhkossa, joka on aivan terve, ja minä onnittelen Teitä
-siihen. Muuten oikeakin keuhkonne paranee, mutta tietysti siihen
-vaaditaan aikaa (!)." Arvatenkin kuului hoitomenettelyyn rohkaista
-potilaan mieltä, ja kirje olikin toivoa täynnä.
-
-Samassa kirjeessä Castrén kertoo vaikutelmiaan Görbersdorfista,
-tuosta surullisen kuuluisasta kylästä (200 asukasta) Riesengebirgen
-rinteellä, neljänneksen tuntia Böhmin rajalta, jossa niin moni muukin
-suomalainen on oleskellut. Kaamea on varsinkin seuraava kohta:
-"Muutamat tulevat tänne puolikuolleina, vaikka Görbergsdorfissakin
-ihmeiden aika on mennyt. Niinpä on lyhyellä ajalla, jonka olen täällä
-viettänyt, kolme henkeä kuollut. On omituista kuolla semmoisissa
-laitoksissa kuin tämä. Kuolemantapaus salataan mahdollisuuden mukaan
-muilta potilailta; ne, jotka kylästä päin ovat saaneet asiasta vihiä,
-kuiskaavat siitä keskenään. Arkku tuodaan kylästä illalla pimeän
-tullen; ruumis puetaan yöllä; varhain aamulla se viedään pois, pari
-kolme haudankaivajaa ja paikattua kantajaa seuraa ruumisvaunuja!
-Usein ei kukaan muu kuin lääkäri tiedä _mistä_ vainaja oli; _kuka_
-hän oli, ilmenee kai hänen papereistaan. Surullista olisi kuolla
-vieraassa maassa!"
-
-Ikävää parantolaelämää Castrén luonteensa mukaan koetti lyhentää
-työllä. Hän kirjoitti m.m. U. Suomettareen neljä arvokasta
-kirjoitussarjaa, nimittäin "Kirkollinen asema Saksanmaalla",
-"Jesuiittakysymys Saksassa", "Protestanttisesta kirkosta Saksassa"
-ja "Koulun erottaminen kirkosta". -- Hän viipyi Görbersdorfissa
-syksyyn asti. Syyskuun 26 p. hän paluumatkalla ollen kirjoittaa
-Görlitzistä: "Terveenä en palaa Suomeen; olen kuitenkin tyytyväinen
-jäähyväistutkimukseen, sillä minulle sanottiin, että tauti tosin ei
-ole voitettu, mutta kuitenkin ajaksi saatu pysähtymään."
-
-Lokakuun alkupäivinä Castrén saapui Helsinkiin. Hän ei enää
-kyennyt hoitamaan virkaansa arkistossa, vaan asettui sairaalaan
-("Uuteen klinikkaan"), jossa hän vuoden loppuun vielä toimitti
-U. S:n ulkomaanosastoa. Aluksi hän, huolimatta heikkoudestaan,
-kauniilla ilmalla kävi ulkona, mutta pian hänen täytyi siitä luopua.
--- Jouluaattona Castrén, mikäli tiedän, oli viimeisen kerran
-sairaalan ulkopuolella. Eräs ystäväpiiri -- meitä oli kaikkiaan
-kahdeksan -- oli oman kodin puutteessa päättänyt viettää jouluaaton
-Morgonbladetin toimituspaikassa, joka siihen aikaan oli Catanin
-kahvilarakennuksen[26] itäisessä päässä, ja vanha leski-rouva
-Catani oli ystävällisesti luvannut meille toimittaa tavallisen
-jouluaatto-illallisen. Koska meillä siellä oli kodikkaampaa kuin
-Castrénilla saattoi olla sairaalassa, otimme hänet lääkärin luvalla
-yhdeksänneksi mieheksi seuraamme. Itse illan viettämisestä en enää
-muista yksityiskohtaisemmin kertoa, mutta mainitsen kuitenkin seuran
-jäsenet, joista useimmat aikoja sitten ovat kadonneet maan päältä,
-nimittäin J. R. Aspelin (joka vartavasten oli tullut Pietarista,
-missä koko syksyn oli harjottanut muinaistieteellisiä tutkimuksia
-museoissa ja arkistoissa), J. V. Calamnius, K. A. Castrén, W. K.
-Cronström, P. E. Ervast, Kaarlo Kaslin, Krist. Kekoni, F. Perander
-sekä tämän kirjoittaja.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Tuskin Castrén itsekään enään uutena vuotena (1873) ajatteli
-parantumista, mutta kumminkin hän toivoi elävänsä kesäksi, jotta
-voisi matkustaa äitinsä luokse Sotkamoon. Se toivo oli sentään turha,
-samoin kuin sekin että äiti tulisi Helsinkiin, vaikka siitä oli
-puhetta ollut. Olen jälestäpäin kuullut äitiä raskaasti painaneen
-ettei hän matkaa tehnyt, mutta puhumatta hänen varattomuudestaan oli
-silloin, jolloin Pohjanmaalta tuleva vasta Hämeenlinnassa tapasi
-rautatien, matkustaminen Sotkamosta Helsinkiin talviseen aikaan
-liian arveluttava asia 62-vuotiaalle yksinäiselle rouvalle. Ainoan
-vaihtelun sairaalle tuottivat ystävien käynnit. Heiltä hän sai kuulla
-uutisia ulkomaailman tapahtumista ja heille hän puolestaan sai
-puhua mieliaineistaan, kirjallisista ja kansallisista tehtävistä.
-Eikä hänessä silloin huomattu toivottomuutta taikka pessimististä
-mielialaa, eikä hän koskaan valittanut kovaa kohtaloansa. Itse
-asiassa hänen sielunsa nyt näytti oikean, harvinaisen laatunsa; oli
-kuin se olisi kohonnut, jalostunut ja kirkastunut samassa määrässä
-kuin ruumis lakastui. Ensi aikoina hän puhui omista aikeistaan,
-niinkuin Porvoon valtiopäivien asiakirjojen toimittamisesta painoon,
-elämäkerrallisten tietojen keräämisestä samojen valtiopäivien
-miehistä (tästä jälkimäisestä asiasta minä hänen pyynnöstään
-kirjoitin kehotuksen yleisölle, joka Muinaismuistoyhdistyksen
-toimesta julkaistiin) y.m.s. Sittemmin hän, arvattavasti tuntien
-että loppu läheni, ehdotti muille tehtäviä ja kehottamalla kehotti,
-etteivät jättäisi sitä tai sitä tekemättä. Niin hän kehotti
-minua kirjoittamaan 1808--09 vuosien sodan historian nuorisolle,
-vaikka minä silloin ja myöhemminkin asiaa muistellessani aina
-olen tuntenut, ettei se kuulunut alaani enkä sentähden ole siihen
-ryhtynytkään. Sitä vastoin Castrén itse juuri sairautensa aikana
-kuumeentapaisella innolla entisten tutkimustensa nojassa ja uudestaan
-toimittamalla ennen ruotsiksi kirjoittamiansa, ylempänä mainitulta
-"ääripiirustuksia", sepitti kansantajuista kertomusta samasta
-sodasta. Kun hän ei enää jaksanut istua pöydän ääressä, toi Nervander
-hänelle Lönnrotin tekemän ja lahjottaman "kirjoituslaudan", jolla
-sairaan kävi kirjoittaa makaavassakin asennossa. Tämä Castrénin
-viimeinen teos jäi kumminkin keskeneräiseksi -- siitä valmistui vain
-noin kolmas osa. Joukahaisen VII:een vihkoon on siitä painettu kaksi
-lukua viehättävän esitystavan näytteenä.
-
-Huhtikuun 8 p. Castrén kirjoitti viimeisen kirjeensä veljelleen.
-Siinä hän muun muassa vielä pyytää raha-apua välttämättömiin
-menoihin, sillä edellisestä saattaa aavistaa, että sairas ei
-säästynyt huolista eikä edes tuskallisista kohtauksista, joiden
-aiheena oli hänen varattomuutensa ja velkansa, joita hän ei
-kuolinvuoteellaan voinut suorittaa eikä muutenkaan hoitaa. Otan
-kirjeestä seuraavat rivit:
-
-"Oma veljeni Renne! Kyllä minä kenties voisin kirjoittaa muutamia
-riviä musteellakin ja kynällä, mutta näin [se on lyijykynällä] on
-minun helpompi ja mukavampi. Summa on nyt kuitenkin se, että minä
-pian lienen kykenemätön käyttämään niin mustetta kuin lyijyä, sillä
-voimani vähenevät siinä määrässä päivä päivältä. Ja minä uskon,
-että viimeinen hetkeni samassa määrässä lähestyy. Sentähden tahdon
-nyt kirjoittaa sinulle, sillä saattaa olla viimeinen kerta, kun
-voin sen tehdä. Et usko kuinka voimattomaksi minä yht'äkkiä saatan
-tulla, en jaksa ollenkaan istua, ainoastaan maata horroksissa. Nyt
-olen sielultani ollut virkeämpi, mutta ruumiin voimat alenevat
-taukoamatta. -- -- Tämän heikkoustilan syyksi sanotaan kevättä, joka
-jo on tehnyt kadut paljaiksi ja koliseviksi, tuonut tänne leivosia
-ja joutsenia, kasvattanut orvokkeja ulkoilmassa ja vetänyt sinisen
-viivan sataman jään tuolle puolen, sanovat ne, jotka käyvät ulkona --
-minä en ole ollut ulkona pitkiin aikoihin."
-
-"Äitiä minä en enään odota. Kuinka se sentään olisi ollut hauskaa,
-huomaan parhaiten nyt kun alan olla niin heikko, etten itse kykene
-mihinkään. -- -- -- Minun on ollut niin iloista ajatella, kuinka sinä
-olet istunut työtä tehden erämaassa omien protokolliesi ääressä,
-silloin kuin minä olen maannut kykenemättömänä. Toimistotuumakin on
-mieleeni; on hauskaa nähdä, että sinä niin rohkeasti käyt asiaan
-käsiksi; eiköhän se sitä paitsi tule tuottavaksi.[27] Jatka niin,
-niin käy hyvin! [Sen jälkeen vielä helliä jäähyväissanoja.] En tiedä
-parempaa kuin Davidin 103:s salmi. Jumala antakoon meille anteeksi,
-varjelkoon meitä ja siunatkoon meitä kaikkia. Tällä hetkellä en jaksa
-enempää." --
-
-Sattui niin että minä olin viimeinen ystävä, joka kävi kuolevan
-luona. Kerron siitä samoin sanoin kuin eräässä kirjeessä kohta sen
-jälkeen. -- Kuoleman edellisellä viikolla Castrén tuli niin heikoksi,
-että häntä väsytti jos vähänkään aikaa istui hänen huoneessaan.
-Sentähden me harvoin menimme sisään, kysyimme vain hoitajalta, miten
-sairas voi ja lähetimme hänelle terveisiä. Olin muutamina päivinä
-ollut estettynä käymästä sairaalassa, kun maanantai-iltana yht'äkkiä
-päähäni pisti mennä sinne. Oli vähän yli klo 8. Hän oli erittäin
-heikko ja puhui niin hiljaan, että täytyi kallistaa korva hänen
-suutaan kohti kuullakseen sanoja. Kun hän puhui eräästä harhateille
-joutuneesta käsikirjoituksesta, pyysin häntä jättämään semmoiset
-huolet. Kysyin, eikö ystävät nyt saisi valvoa hänen luonaan? Hän
-epäili sinne tänne ja sanoi vihdoin, että meidän oli jaettava yö
-keskenämme, niin että kukin valvoisi aikansa. Sitte hän sanoi
-hoitajan kohdelleen häntä hyvin ja lisäsi: "Jos minä kuolen eikä
-kukkarossani ole rahaa, niin kerätkää keskenänne hänelle lahja."
-Sen lupasin. Sitte kysyin haluaisiko hän, että lukisin hänelle
-jotakin ääneen. -- "Lue Daavidin 119:s salmi." Luettuani noin 90
-värssyä kysyin, joko häntä väsytti kuulla? -- "Onko se vielä pitkä?"
--- "On kyllä", vastasin. -- "Jätetään sitte myöhemmäksi." -- Nyt
-istuin kauan vaiti, lukien itsekseni. Castrén makasi rauhallisesti
-uinaillen. Silloin hoitaja tuli tekemään valkeaa uuniin. Minä päätin
-mennä puhuttelemaan ystäviä valvomisesta. Sanoin siis hyvästi,
-luvaten tulla takaisin. -- "Tuleeko"; Castrén silloin kysyi, "hoitaja
-valvomaan yöllä?" -- "Tulee", oli vastaus. -- "No tulkaa sitte
-huomenaamulla, aamuin minun aina on vaikeampi, tulkaa yksitellen."
--- Kun otin häntä käteen, tuntui se kylmältä. Niin menin pois. --
-Klo 5 aamulla nousin ja menin sairaalaan. Silloin tapasin ystävämme
-kuolleena. Sen jälkeen kun illalla menin, hän oli kaksi kertaa
-pyytänyt juoda. Hengitys oli muuttunut hieman raskaammaksi ja sitten
-yhä heikommaksi. Mitään sanomatta hän oli ikäänkuin uneen vaipunut.
-Se tapahtui klo 2 aikana aamulla huhtikuun 22 p.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Castrénin kuolema teki syvän, unohtumattoman vaikutuksen meihin,
-hänen lähimpiin ystäviinsä. Hänen lahjansa olivat niin suuret ja
-se mitä hän jo oli tehnyt oli siksi huomattavaa, että me odotimme
-häneltä paljon. Hänen isänmaanrakkautensa oli niin puhdas ja
-tulinen, hänen luonteensa niin raitis ja vilpitön, että hän meistä
-oli suomalaisen nuorukaisen esikuva. Sitte tuo hiljainen ja tyyni
-kulku kuolemaa kohti, joka ehdottomasti muistutti niitä sodan
-sankarihahmoja, jotka aina asuivat hänen mielessään ja joiden
-seikkailuja hän ei väsynyt kuvailemaan. Niiden urhoollisuudessa,
-kestävyydessä ja kärsivällisyydessä hän näki kansamme parhaita
-ominaisuuksia, ominaisuuksia, joita hän tahtoi nuoremmissakin
-polvissa voimaan saattaa. Hänen tulevaisuutensa toivo oli ollut
-siinä, ja hänen lohdutuksensa kuoleman tiellä oli siinä, että hän
-näki samat ominaisuudet elävinä kansassa, joka oli hänen omansa ja
-jonka kuntoon ja kehityskelpoisuuteen hän ehdottomasti uskoi. Hänen
-sanansa, että yksistään siveelliselle, uskonnolliselle pohjalle
-perustettu kansallisuustunto antaa kansakunnalle voimaa, ei ollut
-turhaa teoriaa. Castrén oli sisimmältään uskonnollinen -- toisin kuin
-tietääkseni ehkä useimmat toverinsa -- vaikka hän kyllä vapaasti
-ajatteli monesta uskonkappaleesta. Miten hän olikaan elänyt kaukana
-lapsuuden kodistaan, hän ei ollut repinyt poikki niitä juurisäikeitä,
-jotka tässä kohden kiinnittivät hänet alkuperäänsä, ja erittäin
-äitiinsä, joka myöskin näyttää oheen itsenäinen uskonnollisuudessaan.
-Tämän päätän siitä, että muuan vanha äidin ystävä kertoo Johanna
-tädin antaessaan neuvoja uskonnollisissa asioissa ja turvaamisesta
-Jumalaan varottaneen kenenkään liittymästä mihinkään lahkokuntaan.
-Vielä on huomattava, että Castrén oli saanut uskonnollisia
-vaikutelmia setänsä luona, joka perheineen kuului aikansa
-heränneisiin. Todistuksen Castrénin uskonnon suoruudesta antoi meille
-hänen haudallaan professori A. W. Ingman, joka oli käynyt häntä
-tapaamassa sairauden aikana ja siunasi vainajan tomun. Kuoleva ei
-ollut salannut epäilyksiään, "mutta", herttainen opettaja lisäsi,
-"minä rauhoitin häntä sanoen, että hänen ei tarvinnut huolehtia
-uskonkappaleista, vaan vilpittömin sydämin turvata ikuisen rakkauden
-Jumalaan." -- --
-
-       *       *       *       *       *
-
-Päätettyäni tämän kirjoituksen tuntuu helpolta kuin olisin kauan
-laiminlyödyn velvollisuuden täyttänyt. Kumminkin olen kahden
-vaiheilla, mistä syystä Kaarlo Castrénin kuva välttämättömästi
-oli piirrettävä, senkö tähden että hänen nuori hahmonsa kauniisti
-kuin uusi Vilhelm von Schwerin täydentää vanhempien suomalaisuuden
-esitaistelijani, rivin, vai senkö että eheät, puhtaat, syvät
-luonteet, jos niitä aina onkin olemassa, kumminkin ovat niin
-harvinaisia ilmiöitä jokapäiväisessä ihmisvilinässä, että jokaisen,
-joka semmoisen on oppinut tuntemaan, tulee parhaimman mukaan saattaa
-se muittenkin tunnettavaksi. Kenties ovat tietämättäni molemmat syyt
-minua johtaneet.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Noin kaksi ja puoli vuotta Castrénin kuoleman jälkeen, toverit
-teettivät hautakiven hänen lepopaikkansa merkiksi. Siihen oli
-hakattu hänen nimensä sekä syntymä- ja kuolinpäivänsä, ja juurelle
-sanat: Pohjalais-Osakunta pystytti patsaan. Kiven paljastus tapahtui
-Porthaninpäivänä, marraskuun 9:ntenä 1875, osakuntalaisten ja
-muutamien muiden ystävien läsnäollessa. Osakunnan kuraattorina
-minä silloin lyhyessä puheessa esitin vainajan elämänvaiheet
-ja luonteenkuvan. -- Olen tahtonut tämän mainita ei ainoastaan
-säilyttääkseni muistoa toverikunnan, laadultaan harvinaisesta
-kunnianosoituksesta, vaan varsinkin sen vuoksi, että viranomaiset
-ovat hyväksi katsoneet _hävittää_ muistomerkki Castrénin haudalta.
-Muistan kyllä aikoinaan osakunnan puolesta suorittaneeni maksun
-siitä, että hautakivi saisi olla rauhassa paikallaan, mutta kumminkin
-se on siitä kadonnut. _Milloin_ se on huomattu tarpeeksi kauan
-palvelleen tarkoitustaan, on minulle kumminkin tuntematonta.
-
-
-
-
-
-
-HERMAN FRITHIOF ANTELL
-
-
-
-
-Kuuluisimmaksi koulutovereistani on tullut se mies, josta aikomukseni
-on tässä kettoa. Enemmän kuin muista on hänestä kirjoitettukin, mutta
-koska julkisuuteen tulleet tiedot mainiosta lahjottajasta ovat sekä
-vaillinaisia että (osaksi) vääriäkin, tahdon esittää mitä koulu- ja
-myöhemmiltäkin ajoilta muistan taikka luotettavista lähteistä olen
-tietää saanut hänen elämänvaiheistaan.
-
-Antellin isä, kookas, tukeva ja vahva, valkeahapsinen,
-teräväkatseinen ukko, Korsholman eteläisen, maamme väkirikkaimman
-kihlakunnan kuuluisa kruununvouti, asessori, sittemmin (erottuaan
-virastaan 1858) kamarineuvos Herman Rosenberg, oli kouluaikanani
-Vaasan kaupungin huomatuin "originaali", eriskummaisuus.[28]
-Harald Wieselgren (Ny Ill. Tidn. 1893 n:o 15) sanoo hänen olleen
-Ruotsalaisen Akatemian vakinaisen sihteerin, mainehikkaan Nils
-Rosén von Rosensteinin (kirjoitti itse ainoastaan von Rosenstein)
-avioton poika, mutta se on epäilemättä erehdys, vaikka Antellkin,
-mikäli kerrotaan, toisinaan, hyvällä tuulella ollessaan, kuuluu
-niin väittäneen. Vanhain vaasalaisten jutelmien mukaan (jotka Oskar
-Rancken on julkaissut Vasabladetissa 1893 n:o 33 ja joita tässä
-kirkonkirjoista saaduilla tiedoilla on oikaistu ja täydennetty) oli
-hänen isänsä, 1799 Vaasassa 37-vuotiaana kuollut majuri Pehr Herman
-Aurivillius (aateloituna) Rosén von Rosenstein.[29] Äiti taasen oli
-25-vuotias Anna Beata Spångberg, jonka isä, hienoseppä ("klensmed")
-ammatiltaan, sanotaan Ruotsista muuttaneen Vaasaan siihen aikaan, kun
-hovioikeuden taloa rakennettiin. Sepällä, jota kirjoissa nimenomaan
-mainitaan hovioikeuden sepäksi ("Hofrättssmed"), oli useita kauniita
-tyttäriä, jotka joutuivat huonoille teille.[30] Mitä erittäin Anna
-Beataan tulee, niin hän, synnytettyään aviottoman poikansa 22/3
-1798, tosin meni naimisiin Oravaisista syntyään olevan työmiehen tai
-merimiehen Karl Juhonpoika Salinin kanssa ja syntyi siitä aviosta
-poika Karl Johan, jolle kolme vuotta nuoremmalle velipuolelleen
-Rosenberg osti talon Maalahdella (Ylimaalahden Viasgrändissä), mutta
-sittemmin hänellä vielä oli kolmaskin poika, Johan Erik, joka ei
-ollut nimeltä Salin, vaan samoin kuin ensimäinen käytti sukunimeä
-Rosenberg, kävi Waasan koulun, antautui lainopilliselle uralle ja
-oli jo hovioikeudennotaari, kun 1851 ampui itsensä. Äiti asui toisen
-puolen elämäänsä Maalahdella, ensin poikansa Karl Johan Salinin
-luona ja sitte (pojan kuoleman jälkeen 1843) erään pojantyttärensä
-Brita Stinan (hänkin kahden aviottoman pojan äiti) hoitamana
-Herrgårdin talon maalla Alamaalahden kylässä v:een 1860, jolloin
-kuoli 87-vuotiaana ja "kunniallisesti" haudattiin kamarineuvos
-Rosenbergin kustannuksella ja läsnäollessa. -- Rosenberg nimi syntyi
-siten, että isän nimen kahteen ensimäiseen tavuun yhdistettiin äidin
-nimen toinen tavu. Ranckenin tietoa Rosenbergin isästä todistaa muun
-muassa se, että hänen täydellinen nimensä oli Petter Herman (siis
-sama kuin isän), vaikka hän, tuntemattomasta syystä, ei käyttänyt
-eikä kärsinyt kuulla mainittavankaan edellistä näistä nimistä. --
-Herman Rosenberg on itse kertonut erään vanhan akan opettaneen häntä
-lukemaan ja koko koulusivistyksensä maksaneen neljä plootua (!);
-mutta kun hänellä oli mitä parhaimmat luonnonlahjat, hän raivasi
-itselleen tien edulliseen virka-asemaan. Palveltuaan juoksupoikana
-ja kirjurina hän jo 17-vuotiaana tuli v.t. kihlakunnankirjuriksi,
-20-vuotiaana (1818) v.t. kruununvoudiksi ja 26-vuotiaana (1824)
-vakinaiseksi kruununvoudiksi, jommoisena hän pysyi jo ennen
-mainittuun vuoteen 1858.[31] Pitkällä virka-ajallaan hän laski
-perustuksen rikkaudelleen, josta hän vanhempina päivinään oli
-tunnettu. Rosenberg oli näet kruununvoutina siihen aikaan, jolloin
-Ruotsin rahaa vielä yleisesti käytettiin, vaikka verot olivat
-suoritettavat Venäjän rahassa, ja monen muun kantomiehen tapaan hän
-käytti sitä asiain tilaa edukseen vaihtamalla rahaa enemmän tai
-vähemmän mielivaltaisen kurssin mukaan. Näin ja viljakaupallakin,
-jossa hän, niinkuin yleisesti väitetään, myöskin keinotteli
-kruununmakasiinien jyvävarastoilla, hän kokosi melkoiset varat,
-joiden hoito ja kartuttaminen oli hänen loppuikänsä päämäärä. Sekä
-herroille että talonpojille Rosenberg lainasi rahaa kuuden prosentin
-korkoa vastaan, ja hänen tarkasti valvoessaan rahaliikettään pääoma
-siten kasvamistaan kasvoi. Tavoiltaan ukko oli säännöllinen ja
-elämässään säästäväinen, mikä ei kuitenkaan estänyt häntä olemasta
-vieraanvarainen, vuosittain pitämästä ainakin yhdet suuret ja väliin
-pienempiä kutsuja, joissa ruuat ja juomat olivat runsaat ja isäntä
-iloisena ja humoristisena rehenteli, joskus Bellmanin laulujakin
-laulaa rämähytti. Ruplien ja säästäväisyyden mukaan hän ihmisiä
-arvosteli. Kun kerrottiin toisen tai toisen suurista tuloista, hänen
-oli tapa keskeyttää: "älkää puhuko hänen tuloistaan, vaan sanokaa
-paljonko häneltä vuodessa menee!" Kun hän oli johonkin mieheen
-ihastunut, saattoi hänen ylistävä arvostelunsa pukeutua seuraavaan
-muotoon: "hän on kerrassaan kelpo mies -- hän on, lempo vieköön,
-aivan kuin suuri seteli!" Yleensä hän oli, eritoten voimiensa aikana,
-kova- ja karkealuontoinen, puheessaan jotenkin sivistymätön, jopa
-törkeäkin, ja monta juttua kierteli siitä, miten hän oli tylysti
-karkottanut luotaan lainanpyytäjiä, joiden maksukykyä hän epäili.
-Vanhoina päivinään hän kuitenkin lauhtui. Nälkävuosina 1860-luvun
-lopulla hän kuuluu antaneen paljon köyhille, muutenkin hän -- joskus
-nimettömästi -- lähetti apua puutteenalaisille, ja Kr. Svanljungille,
-joka usein keräsi apua sotavanhuksille, hän oli kerran kaikkiaan
-antanut määräyksen merkitä hänen puolestaan "yhtä paljon kuin veli
-Wolff" ja, tämän kuoleman jälkeen, "yhtä paljon kuin sisar Sundén".
-Myöskin lainanannossa hän saattoi olla erittäin avulias tunnetusti
-luotettavia miehiä kohtaan. Kun isäni 1860-luvun alkuvuosina
-rakennutti pienen talon (uudessa) Vaasassa, Rosenberg lainasi hänelle
-useita tuhansia ilman mitään takausta ja suostuen siihen, että velka
-maksettiin vähin erin niinkuin lainanottajalle parhaiten sopi.
-
-Huolimatta siitä että Rosenberg ennen mainitulla tavalla edukseen
-käytti virka-asemaansa nautti hän erinomaisen kokeneena ja kykenevänä
-miehenä ehdotonta luottamusta. Taloudellisissa y.m. asioissa
-maalaiskansa turvasi hänen neuvoihinsa ja niinikään kaupungin
-viranomaiset usein vaikeissa kunnallisissa pulmissa. Oltuaan
-väsymätön työntekijä virkamiehenä hän myöhemmin oli huvitettu
-vararikkojen tehneitten taikka muitten yksityisten, niiden joukossa
-korkeiden virkamiesten, rappiolle joutuneiden raha-asioiden
-järjestämisestä. Semmoisiin tehtäviin hän olikin miehiä paras,
-mutta kyllä hän myöskin häikäilemättömästi kohteli niitä miekkosia,
-joiden sekavia vyyhtejä hän selvitteli, kelle tahansa jutellen
-miten sen ja sen asiat olivat -- hienotunteisuus näet ei ollut
-kamarineuvoksen avuja. Vihdoin Rosenbergin kokemusta käytettiin
-tärkeissä virallisissa toimissa. Niin hän esim. 1860:n vaiheilla oli
-puheenjohtajana komissionissa, jonka asiana oli suorittaa silloin
-toimeenpantava ruotulaitoksen tasoitus Etelä-Pohjanmaalla, ja hänelle
-siitä julkisetkin kiitokset kannettiin, että kaikki sujui hyvin,
-kansan tyydytykseksi.[32]
-
-Elämänsä lopulla erään alempana mainittavan sairauden jälkeen
-Rosenberg tuli säännölliseksi kirkonkävijäksi. Joka sunnuntaiaamu
-renki valjasti hevosen ja saatti isäntänsä kirkkoon, missä tämä aina
-istui samassa penkissä, ja toi hänet sitte kotia. Sitä ennen ei
-tiedetä ukon olleen jumalisuuteen taipuva, ja vaikka hän kuultiin
-ääneen papin mukaan lausuvan rukoukset, alkaen tunnustuksesta:
-"minä vaivainen syntinen ihminen" j.n.e., vanha Aatami ei nytkään
-tahtonut lähteä. Kerrankin kun tuomarinrouva Leontine Gumerus oli
-sattunut hänen naapurikseen, ukko muutaman hiljaisen rukouksen
-aikana, muun kirkkoväen istuessa pää hurskaasti painuneena penkin
-rintamukseen, puoliääneen kysäisi: "onko totta mitä puhutaan, että
-Gumerus on myynyt käräjäkappa-jyvänsä -- -- --?" (mainiten alhaisen
-hinnan). Saatuaan myöntävän vastauksen hän huudahti: "Gumerus
-olisi asetettava holhouksen alaiseksi!" -- Toisen kerran Rosenberg
-astuessaan kirkosta, jossa oli saarnattu evankeliumin sanoista:
-Huokiampi on kameelin käydä neulan silmän lävitse, kuin rikkaan
-Jumalan valtakuntaan sisälle tulla, tapasi tuttavan ja lausui tälle:
-"jos rikkaitten todella on niin vaikea, kuinkahan sitte -- Wolffin
-käy?" (kauppaneuvos Wolff oli kaupungin varakkain mies). -- Tällä
-loppuajallaan Rosenberg myöskin lahjotti 20,000 markkaa urkujen
-hankkimiseksi Mustasaaren kirkkoon ja pienemmän summan samaan
-tarkoitukseen Koivulahden kirkolle. -- Kirkkomatkalla vilustumisesta
-Rosenberg sai sen keuhkotulehduksen, joka vei hänet hautaan.
-
-Antellin äiti oli nimeltä Brita Kaisa Anttila, ja oli hänkin
-synnyltään avioton. Hänen äitinsä, Liisa Juhanintytär Varala eli
-Tavast, oli Pirttikylästä (Pörtom) muuttanut Mustasaareen, missä hän
-joko Tuovilan tai Höstveden kylässä synnytti Brita Kaisan. Sittemmin
-hän meni naimisiin loismiehen Matti Mikonpoika Anttilan kanssa
-Höstveden kylästä, joten avioton lapsikin sai sukunimen. Anttila oli
-kotoisin Vöyrin pitäjästä, ja se selittänee, että Antellin äitiäkin
-on sanottu vöyriläiseksi. Näistä tiedoista johtuu, että jollei
-Anttila nimikään, niin kumminkin Varala nimi antaa syytä olettaa,
-että Antell äidin puolelta oli suomalaista syntyperää.[33]
-
-Brita Kaisa Anttila palveli sekä Karjatalolla ("ladugården")
-että kaupungissa, ja oli hänellä jo ennen ollut yksi avioton
-lapsi (nimittäin poika Karl August, joka kuoli 10-kuukautisena
-1843), kun _Herman Frithiof_ syntyi 28 p. toukok. 1847. Vaikka
-Rosenberg ei antanut pojalleen sukunimeään, vaan ainoastaan toisen
-ristimänimistään, on todennäköistä, että hän ei salannut kenen poika
-oli. Sen päätän siitä, että ristiäisiin 30 p. toukok. oli kummeiksi
-kutsuttu sangen arvokkaita kaupunkilaisia, nimittäin lukionlehtori
-Konstantin Törnudd, lehtorin rouva Renvall, alkeisopettaja Grönqvist,
-rouva Emilia Carlborg, maisteri Ludvig Björkman ja mamselli Natalia
-Meurman. Syntyneitten kirjassa, mistä nämä nimet on otettu, on
-äidin nimelle annettu ruotsalainen muoto _Antell_, joka tuli pojan
-nimeksi. Pappi oli kappalainen G. H. Schroderus, jonka kaunista
-messuääntä olen kuullut vanhojen vaasalaisten kiittävän; kun hän
-messusi saattoi siitä nauttia kirkon ulkopuolellakin, niin heleä
-ja voimakas se oli. Mutta joskin Rosenberg piti huolta siitä,
-että ristiäistoimitus oli arvokas, on toiselta puolen oletettava,
-ettei se tapahtunut hänen kodissaan. Hän oli näet nainut mies, ja
-miten häikäilemätön hän monessa kohden olikaan, ei hän kuitenkaan
-ottanut "ottopoikaansa" kattonsa alle ennenkuin oli tullut leskeksi.
-Rouva Rosenberg oli nimismiehen tytär Katarina Kristina Kaskas
-Lapualta, miestään puoli vuotta vanhempi (s. 23/9 1797). Mikäli
-sanotaan ja ymmärtää saattaa, ei sopu puolisojen välillä ollut
-kiitettävä. Avio oli nimittäin lapseton, ja miehellä oli muitakin
-rakkaussuhteita kuin Antellin äidin kanssa, ja eläviä todistuksia
-hänen huikentelevaisuudestaan lienee myöskin ollut useampia olemassa.
-Toiselta puolen "mutter Rakel", joksi Rosenberg sanoi vaimoaan,
-kuuluu osanneen pitää puoliaan, niin että ukko ei voinut olla häntä
-kokonaan lukuunottamatta. Rouva kuoli 24/1 1859.
-
-En ole keltään saanut tarkempia tietoja Antellin varhemmasta
-lapsuudesta, mutta nähtävästi hän silloin oli äitinsä hoidossa.
-Tämä elämänjakso ei kuitenkaan ollut seitsemää vuotta pitempi,
-sillä Brita Kaisa Anttila eli Antell kuoli 9/7 1854 ainoastaan 34
-vuoden ikäisenä. Minkälainen hän luonteeltaan oli, on epätietoista.
-Eräs muistoonpano kirkonkirjassa v:lta 1851[34] on näet räikeässä
-ristiriidassa Wieselgrenin hänelle antamien mainesanojen kanssa
-"lempeä ja hyvä ruotsikko". Mutta jos hän olikin karkea muita
-kohtaan, saattoi hän silti hellästi kohdella omaa lastaan. Itse en
-koskaan kuullut Antellin puhuvan äidistään, mutta ulkomaalaiselle
-ystävälleen Henrik Bukowskille hän näyttää olleen avomielisempi;
-Bukowski on minulle kertonut, että hän Antellin puheista oli
-huomannut hänellä olleen "valoisan muiston" äidistään. Mainittakoon
-myöskin, että Antell toimitti hautakiven äitinsä haudalle. Mutta
-kuinka mittaamaton tekijä äidinrakkaus lieneekään, eli pikku
-Frithiof kumminkin äitinsä luona sivistymättömässä ympäristössä,
-eikä toisin ollut sen jälkeenkään. Pari viikkoa ennen äidin kuolemaa
-oli Raastuvanoikeus määrännyt pojan holhoojaksi vanginkuljettaja,
-sitte kruununmittari Jonas Wiklundin ja tälle, jolla oli jotenkin
-samanikäinen, leikkitoveriksi sopiva poika, Herman (s. 17/7 1846,
-Kajaanin pormestari 1871--83, kuollut hovioikeudensihteerinä
-1894), joutui nyt Frithiof kasvatettavaksi. Wiklundit olivat
-talonpoikaista väkeä kaupungin lähiseuduilta. Mies oli tavalla tai
-toisella saavuttanut Rosenbergin luottamuksen, ja häntä kaksi vuotta
-vanhempi vaimo, Kristina Sofia Fogelklo, synt. Raippaluodolla 1809,
-lienee palvellut kruununvoudilla, mikä selittänee huhun, että ne
-kaksi poikaa, jotka yhdessä kasvoivat pariskunnan hoidossa, olivat
-keskenään läheistä sukua.
-
-Wiklundin talo oli Kauppiaskadun varrella, ensimäisessä kadunkulmassa
-pohjoiseen päin kirkolta. Koulupoikana kävin siellä monta
-kertaa enkä muista mitään nähneeni, joka olisi osottanut että
-oltiin kaupunkilaiskodissa. Pihalta noustiin korkeita portaita
-päähuoneeseen, joka oli maalaistupa ja keittiö samalla kertaa,
-oikealla oli kaksi kamaria, joista toisessa Wiklund ja hänen
-vaimonsa asuivat ja toisessa molemmat pojat. Wiklundit olivat
-toimeliasta väkeä, mies luonteeltaan sävyisämpi, mutta pitkä, laiha,
-mustaverinen, velhomainen vaimo ankara kurinpitäjä, joskin hellempi
-omaa poikaansa kohtaan. Eräs vanhempi toveri, joka jo ennen minua oli
-tähän kotiin tutustunut, muistaa nähneensä miten "Wiklundska" yllätti
-Frithiofin kamarissaan, johon tämä salaa oli pujahtanut ottaakseen
-voileivän ruokakaapista, ja korvat kuumana, kasvot punottavina tuleva
-miljoonanomistaja oli kohtauksesta suoriutunut, voimatta muuten kuin
-huudahduksella: "peijakkaan akka!" keventää sydäntään. En tiedä oliko
-lehmien paimentaminen Frithiofin säännöllisiä toimia, mutta senkin
-tuo toveri muistaa, että joskus iltasin poika sai käskyn lähteä --
-"ja joutuun!" -- noutamaan lehmät jostakin "Tupakkapellon" tuolta
-puolen. Silloin oli Frithiofin ollut riisuttava saappaat jalasta
-ja avojaloin, koivunvarpu kädessä, juostava asialleen. No, eihän
-se haitannut. Poika oli terve ja pystyi mihin tahansa. Hän tottui
-ulkoilmaelämään, ja koulupoikana samoin kuin myöhemminkin aikamiehenä
-hän aina oli huvitettu pitkistä kävelyretkistä. Kasvatuksesta
-korkeammassa merkityksessä ei tässä kodissa liene puhettakaan ollut,
-jota paitsi ei tiedetäkään, että Rosenberg alkuansa olisi ajatellut
-nostaa ottopoikansa ("fosterson"), joksi hän sanoo 1854 ottaneensa
-orvoksi joutuneen Frithiofin, äidin talonpoikaista säätyä ylemmäksi.
-Eräistä toimenpiteistä päättäen tapahtui tässä kohden muutos 1856 tai
-1857.
-
-Viimemainittuna aikana Rosenbergiä kohtasi pitkällinen sairaus, joka
-sai hänet ajattelemaan loppuansa. Sairauden syynä sanotaan olleen sen
-hädän, johon hän joutui kun oli myynyt kruununjyviä ja yht'äkkiä sai
-määräyksen jakaa siemenjyviä kansalle ja pulmasta selviytyminen jäi
-riippuvaksi siitä, tulisiko Tanskasta tilattu laivanlasti ajoissa
-perille. Viime hetkessä laiva saapui, ja kruununvouti pelastui
-turmiosta, mutta ankara jännitys oli niin järkyttänyt häntä, että
-hän vuosikausia siitä kärsi. Antellia koskevat toimenpiteet, joihin
-ylempänä viittasin, olivat seuraavat. Ensiksikin Rosenberg otti
-Frithiofin pois Wiklundilta ja lähetti hänet maalaispappilaan
-kasvatettavaksi -- josta kohta enemmän alempana -- jo toiseksi hän
-(kesäkuulla 1857) antoi holhoojalle, Wiklundille, pojan omaisuutena
-hoidettavaksi 40,000 ruplaa. Tämä pääoma, joka vastaa yli puolitoista
-sataatuhatta markkaa, olisi siis ollut Antellin perintö, jos hänen
-isänsä olisi kuollut silloiseen tautiinsa. Kumminkin Rosenbergin
-terveys jälleen parantui, ja elokuulla 1861 hän virallista tietä
-vaati ei ainoastaan että Wiklund luovuttaisi hänelle Antellin
-omaisuuden, jota hän arveli voivansa itse edullisemmin hoitaa, vaan
-myöskin että hän, Rosenberg, määrättäisiin holhoojaksi. Huolimatta
-Wiklundin vastaväitteistä ensin raastuvanoikeus ja sitte myöskin
-hovioikeus, johon hän oli valittanut, ratkaisi jutun Rosenbergin
-mieliksi.
-
-Niinkuin jo mainitsin Rosenberg toimitti Antellin maalle, ja tapahtui
-se osaksi sentähden että hän oppisi suomenkieltä,[35] osaksi
-sentähden että hän saisi nauttia parempaa kasvatusta kuin Wiklundilla
-oli tarjona. Molempia seikkoja hän ymmärrettävästi piti tarpeellisena
-sen vuoksi, että oli päättänyt panna pojan kouluun. Syksyllä 1856
-Rosenberg siis vei Frithiofin Isojoen pappilaan (noin 14 peninkuormaa
-Vaasan kaupungista) kappalaisen, nimipastori Karl Gustav Hjerpen (s.
-1812, k. 1882) luokse ja jätti hänet sinne, eikä poika, joka "oli
-ikäiseksensä enemmän kuin vallaton ja pahankurinen", olisi voinut
-sopivampaan paikkaan osua. Pastori Hjerpe oli näet juuri semmoinen
-kasvattaja, jota Frithiof kaipasi. Hän oli "oikeastaan hyväsydäminen
-mies, mutta niin ankara ja toisinaan karkea sekä tylymäinen
-pinnaltaan, että sitä oli vaikea havaita, varsinkin kun hän oli
-tulinen luonteeltaan". Napisematta oli hänen käskyjään noudatettava,
-ja Antellkin sai oppia ehdotonta kuuliaisuutta ja tottelevaisuutta
-sekä nöyryyttä ja kunnioitusta vanhempia ihmisiä kohtaan. Kuitenkaan
-hän ei täällä ollut missään julkisessa kasvatuslaitoksessa, vaan
-suomalaisessa pappilassa ja papin perheessä. Hjerpe oli tosin
-naimaton, mutta talon emännyyttä hoiti hänen kaksi vuotta vanhempi
-sisarensa, Lovisa Charlotta Hjerpe, "ystävällinen ja hyvä, vakava
-vanhan ajan ihminen", eikä lapsiakaan puuttunut, sillä pastori oli
-avannut kotinsa kahdelle, erään toisen sisarensa lapselle, pojalle
-ja tytölle, joista edellinen oli Frithiofia vuotta vanhempi ja
-jälkimäinen puoli vuotta nuorempi. Näistä tulokas sai uskollisia
-leikkitoveria, ja toinen niistä, nykyinen Vaasan lyseon lehtori Erkki
-Almberg, on antanut nämä tarkat tiedot Antellin olosta Isojoella.
-Viipyen koko vuoden maalla tämä oppi tuntemaan ei ainoastaan
-semmoisia Vaasassa kuulumattomia huvituksia kuin kravustaminen
-oli, vaan myöskin kaikki maalaiselämän, vuodenaikojen mukaan
-vaihtelevat puuhat, ja työt sisällä ja ulkona. Jopa hän sai reippaan
-pojan tapaan yrittää ottamaan niihin osaakin. Muun muassa pojat
-(luultavasti pastorin tietämättä) olivat katsomassa kun syysteurastus
-toimitettiin, ja he tahtoivat olla mukana nylkemisessäkin. Antell
-käytti siinä niin rohkeasti puukkoa, että hän haavoitti varomatonta
-Almbergia käteen, ja tällä on vieläkin vasemman käden nimettömässä
-sormessa arpi, joka tapausta muistuttaa. Lasten opettaja, entinen
-ylioppilas Johan Kaldén, oli sen johdosta ennustanut, että Antellista
-oli tuleva lääkäri, koska hän muka oli niin taitava veistä pitelemään!
-
-Seurustelua kodin ulkopuolella oli tarjona ainoastaan kanttori
-Sevonin lapsirikkaassa perheessä, mutta harvoin sinne päästiin. Sitä
-vastoin tuotti matkustavien vieraitten käynti lapsillekin vaihtelua
-elämän yksitoikkoisuudessa. Aivan harvinainen ja merkillinen vieras
-oli Antellin aikana Suomen uusi kenraalikuvernööri, kreivi F. Berg,
-joka ollessaan tarkastusmatkalla seurueineen, kokkeineen poikkesi
-Isojoen pappilaan. Ylhäinen herra oli kätellyt lapsiakin, joille hän
-itse ja suuri seurue, josta Antell kenties ennestään näöltä tunsi
-Vaasan läänin kuvernöörin Alexander von Rechenbergin, tarjosi paljon
-katseltavaa. Hätävuosi kun oli, oli pappilan pihalle kokoontunut
-puutteenalaisia, jotka koettivat herättää kenraalikuvernöörin
-armeliaisuutta näyttämällä hänelle pettuleipää. Sattuipa silloin että
-sama pettuleipäpala kulki lainassa kädestä käteen kreivin jakaessa
-rahalahjoja köyhille. -- Kenties vielä suurempaa huvia tuotti pojille
-venäläisten sotajoukkojen ohimarssiminen, jota sodan jälkeenkin
-joskus saatiin nähdä. Heihin se vaikutti niin, että äkseerailu ja
-meluaminen pastorin lahjottamilla rummuilla tuli muotiin ja kesti
-niin kauan kuin kestivät -- rummut.
-
-Suomea lapset puhuivat keskenään ja talonväen kanssa sekä keväällä
-rippilasten kanssa, joista muutamat kauempana asuvat olivat saaneet
-kortteerin pappilassa. Siten Antell jotakuinkin perehtyi hänelle
-ennen outoon kieleen. Kun hän sitä paitsi toveriensa kanssa
-nautti kanttorilla asuvan Kaldénin opetusta ja, niinkuin Almberg
-todistaa, "tottui yksinkertaisen vaatimattoman maalaispappikin
-vakaviin tapoihin ja tavalliseen sivistyneeseen käytökseen, jopa
-kirkossakin käymään", niin on tunnustettava, että tämä vuosi oli
-hyvin merkillinen ja tärkeä Antellin elämässä -- se oli kerrassaan
-ainoa laatuansa. Itse puolestani muistan hänen usein maininneen
-"ukko Hjerpen", ja se mitä tässä on kerrottu saa ymmärtämään, että
-hän kesällä 1857 palatessaan Vaasaan todella vei mukanaan pysyviä
-muistoja. -- Samana vuonna (1857) Antell tuli Vaasan ylialkeiskoulun
-ensimäiselle luokalle, jossa minä silloin olin toista vuotta, ja
-siitä ajasta olen hänet tuntenut. Koska kumminkin siihen aikaan
-sääntönä oli olla kaksi vuotta kummallakin alimmalla luokalla, oli
-Antell paitsi ensimäisenä ja kolmantena vuotenaan minua aina yhtä
-luokkaa alemmalla, siksi kun hän lukiossa parin muun toverin kanssa
-sivuutti yhden luokan, niin että samana syksynä tulimme ylioppilaiksi.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Kun Antell oli palannut Isojoelta, tahtoi Rosenberg edelleen hankkia
-hänelle asunnon sivistyneessä perheessä ja sopi Vaasan tyttökoulun
-opettajan, maisteri A. F. Roosin, kanssa, että tämä ottaisi pojan
-täysihoitoon. Se oli kuitenkin epäonnistunut sijoitus ("misslyckad
-plasering"), niinkuin Rosenberg itse on lausunut[36] arvattavasti
-tarkottaen, että Frithiof ei menestynyt Roosin luona, joka kyllä
-oli tiedoiltaan ja kyvyltään etevä, mutta luonnoltaan kiukkuinen
-ja rajupäinen. Silloin Antell jälleen muutti Wiklundille, ja
-luonnollista on että hän tässä vanhassa, vähemmän sivistyneessä
-ympäristössä unohti paljon siitä mitä Isojoella oli oppinut. Kun
-Rosenberg 1859 oli tullut leskeksi, ei mikään estänyt häntä ottamasta
-ottopoikaansa luokseen, mutta se tapahtui vasta tammikuulla 1861, ja
-hyvin muistan käyneeni siinäkin kodissa, johon Antell silloin tuli.
-Rosenberginkin talo oli Kauppiaskadun varrella, melkein vastapäätä
-kirkonraunioita, asuinrakennus asetettuna tontin sisälle, niin että
-pääty oli kadulle päin, ja Wiklundin talosta sen erotti ainoastaan
-palon jälkeen asumattomaksi jäänyt tontti ja poikkikatu. Antellin
-hallussa oli pieni porstuakamari, johon päästiin näkemättä ukkoa ja
-hänen huoneistoaan. Se, joka luulee pojan nyt tulleen tuntuvasti
-hienompaan ympäristöön, erehtyy suuresti. Totuus on, ettei Antell
-täälläkään päässyt osalliseksi sivistyneeseen perhe-elämään. Hän asui
-isänsä luona ottopoikana ja aina hän sanoi isäänsä kamarineuvokseksi.
-Eikä Rosenbergillä ollut luonaan ketään sivistynyttä henkilöä,
-vaan ainoastaan talonpoikaista alkuperää oleva emännöitsijä, joka
-tietenkin käskyn mukaan taikka kenties käskemättä avusti ukkoa
-Frithiofin kasvatuksessa. Ja tämä kasvatus! Ei ole vähääkään
-epäilystä siitä, että ukko toivoi pojastaan kunnon miestä, ja
-että hän antoi tälle monta hyvää elämän ohjetta; mutta kyllä hän
-kohteli ja puhutteli nuorta poikaansa tavalla, joka oli omansa
-hämmästyttämään tavallisia ihmisiä. Kun hän esim. tuli Frithiofin
-kamariin käskemään häntä jollekin asialle, niin määräyshuuto (ukko
-puhui aina kovin äänekkäästi, ikäänkuin huutaen) enimmäkseen
-päättyi: "joudu ja kiireesti taikka selkääsi saat!" Entäs alituinen
-kiroileminen ja muu törkeys. Eräs Frithiofin toveri kuuli tämän
-kerran kysyvän ukolta: "Mikä oli kamarineuvoksen isä?" -- "Saatana
-sen tietää", oli vastaus, ja hetken päästä ukko lisäsi: "äpäriä me
-olemme niin pitkältä kuin muistetaan".[37] -- Tämän kaiken olen
-kertonut sentähden, että se ympäristö, jossa Antell kasvoi, selittää
-niin monta puolta hänen olennossaan ja elämässäänkin. Erittäin on
-tässä huomautettava, että se seikka, että hän ei nuoruudessaan,
-lukuunottamatta Isojoen aikaa, elänyt sivistyneessä perheessä eikä
-myöskään joutunut seurusteluun sivistyneiden naisten kanssa, jätti
-hänen sivistykselliseen kehitykseensä ja tunne-elämäänsä aukon, jota
-siinä kohden onnellisemmat eivät voineet olla huomaamatta. Toiselta
-puolen muutamat hänen luonteensa ansiopuolet, niin sanoakseni,
-kohoavat arvoltaan, kun ajattelee, missä oloissa hän oli kasvanut.
-
-Kouluajalta muistan, että Antell oli iloinen, reipas, suoraluontoinen
-ja luotettava toveri; mutta hienotunteisuutta käytöksessä
-toisia kohtaan taikka yleensä hienompaa tunnesäveltä hänessä
-tuskin havaittiin. Urheilua nykyisessä merkityksessä ei silloin
-tunnettu, mutta tietysti lyötiin palloa, uitiin, luisteltiin ja
-myöskin haettiin linnunpesiä (säännöllistä oli että koulupojat
-kokoilivat linnunmunia -- eikä kukaan puhunut heille pikkulintujen
-suojelemisesta!)[38] -- ja kaikissa näissä poikien puuhissa Antell
-oli ensimäisiä. Arvattavasti Antell oli varhain harjaantunut
-purjehtimiseenkin, sillä Rosenbergillä oli kesähuvila vanhan sataman
-ulkopuolella kaupungin lahdelman rannalla. Koulussakin Antell
-edistyi hyvin, sillä hänellä oli "hyvä pää". Verraten vähällä
-lukemisella hän oppi läksynsä, joten aikaa riitti toverielämään.
-Frithiofin edistyminen oli niin ukon mieleen, että hän jo silloin,
-kun poika pääsi neljännelle luokalle, kuuluu tyytyväisenä huutaneen:
-"Kuuleppas, Frithiof, jos luet itses ylioppilaaksi, niin saat periä
-kaikki minun rahani!" Eräs hänen luokkatovereistaan sanoo historian
-olleen hänen mieliaineensa, vaikka hänen myöhemmät opintonsa eivät
-sitä todista.
-
-Vaikken voi sanoa, että Antellin ja minun välillämme oli mitään
-erikoisen yhtäläistä luonteenlaatuun nähden -- pikemmin oli laita
-päinvastainen, hänelle kun kaikki runollinen ja tunnelmallinen
-oli vierasta -- olimme kumminkin niin hyviä ystäviä, että minun
-muutettuani lukioon Pietarsaareen hän oli niitä Vaasaan jääneitä
-tovereja, joiden kanssa vaihdoin jonkun kirjeen. Vuoden päästä
-yhdyttiin jälleen (uudessa) Waasassa, kun lukio 1863 muutettiin
-sinne takaisin. Rosenberg oli koulukadun äärimmäiseen päähän,
-melkein keskelle metsää ("Marian puisto"), niemelle vastapäätä
-Palosaarta (Brändö),[39] rakennuttanut yksikerroksisen, mutta muuten
--- hänen säästäväisyyteensä katsoen -- erittäin komean talon, ja
-siellä Antellkin oli saanut siistin kamarin, johon oli mentävä ukon
-vastaanottohuoneen kautta. Tässä jälkimäisessä huoneessa muistan
-niiltä ajoilta, paitsi kirjoituspöytää tinaisine kirjoitusneuvoineen
-ja jykeviä kaappeja, seinäkellon Kustaa III:n tyylisessä kullatussa
-kehyksessä, numerotaulu tekijän nimellä merkittynä: "Esaias Könni --
-Ilmola." Isänsä kuoltuakin Antell antoi kellon olla paikallaan, mutta
-huutokaupassa hänen oman kuolemansa jälkeen huudatin harvinaisen
-esineen (ainoan laatuansa, jonka olen nähnyt) itselleni. Talossa oli
-pienempikin asuinrakennus, pihan alapuolella, metsää kohti, josta
-Lauri Stenbäckin kuoleman jälkeen (1870) hänen leskensä vuokrasi
-3-huoneisen asunnon, ja on runoilijan leski, huolimatta siitä että
-talo on omistajia vaihtanut, saanut siinä asua tähänpäivään saakka. --
-
-Viimeiseltä koulu- (lukio-) vuodeltani muistan Antellin olleen
-ahkeran jäsenen pienessä soittokunnassa, joka harvinaisena ilmiönä
-koululaiselämässä ansainnee pari riviä muistokseen. Soittokunta
-("kapellet") perustettiin syksyllä 1864, ja kuului siihen paitsi
-Antellia Gustav Appelberg (kuollut 1894 piirilääkärinä), Gustav
-Durchman (nykyään Isonkyrön rovasti ja viime aikoihin asti innokas
-soitannonharrastaja), Frans Bernhard Inberg (kuollut 1897 pappina)
-ja Alarik Hasselblatt (kuollut 1905 Vaasan hovioikeuden asessorina).
-Appelberg ("Paganini") oli johtaja ja niin hyvä viulunsoittaja,
-että hän joskus esiintyi konserteissakin soitannonopettajan
-Anders Gestrinin ("Stråkajobbin") kanssa.[40] Lähinnä häntä
-oli musiikkiin perehtynyt Durchman ("Kuiju"), joka edellisenä
-vuonna soitannonopettajan B. V. Palmin johdolla oli harjottanut
-klarinetinpuhaltamista. Toiset olivat tietääkseni enemmän tai
-vähemmän autodidakteja kukin alallaan, nimittäin Antell huilulla,
-Hasselblatt 2:sella viululla, Inberg, ("Dronten") sellolla. Johtaja
-sovitti kappaleet soittokuntaa varten huomioonottaen kunkin jäsenen
-kyvyn. Antell hoiti ensi ääntä, Paganini toista, Hasselblatt ja
-Kuiju säestivät triooleilla ja Dronten pyyhkäisi voimakasta bassoa.
-Näin soitettiin koko joukko tuttuja ja helppoja sävelmiä, niinkuin
-Bellmanin (esim. "Gubbarna satt sig att dricka") y.m., tansseja,
-niinkuin "Suukkosvalssi", "Indianavalssi", Haydnin ja Bocherinin
-menuetteja, jopa vielä Boildieun "Valkoisen rouvan" ja Rossinin
-"Sevillan parturin" alkajaissoitot j.n.e. Soittokunta tuli pian
-hyvin suosituksi, sillä se esiintyi mielellään toistenkin kuullen
-kuin niiden toverien, jotka olivat harjotuksissa saapuvilla. Siten
-annettiin serenaadeja "flammoille", kaupungin nuorille neitosille,
-noudatettiin kutsuja tulla tuttuihin perheisiin soittamaan,
-vihdoin huvitettiin konventinteatterin yleisöä välinäytössoitolla.
-Lukiolaiset toimeenpanivat näet tänä vuonna seuranäytäntöjäkin,
-joissa etenkin Mikael Smirnoff (kuollut ruots. normaalilyseon
-venäjänkielen opettajana) ja (sittemmin esittelijäsihteeri) Sanfrid
-Aejmelaeus loistivat koomillisissa osissa, ja moni muu oli,
-tietämättään missä määrässä, koomillinen naisrooleissa. Lähempiä
-kertomatta ymmärtänee jokainen, että soittokunta tuotti suurta huvia
-ja nautintoa tovereille, mutta hupaisinta kai sentään soittaminen oli
-sen jäsenille itselleen. Kuinka rakkaassa muistossa Antell piti tätä
-nuoruudenpuuhaansa, huomaa siitä, että hän vuotta ennen kuolemaansa
-piti kestit Isonkyrön rovastille ja oli tilannut luokseen Vaasan
-kaupungin orkesterin, soittamaan illan kuluessa samoja kappaleita,
-joita lukiolaisten "kappeli" muinoin oli esittänyt.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Syksyllä 1865 me tulimme yliopistoon. Siitä lähtien tiemme
-erkanivat, vaikkei sentään välimme koskaan rikkoontunut.
-Antell ilmottautui fyysis-matemaattiseen osastoon ja muutti
-filosofiankandidaattitutkinnon suoritettuaan (1869) lääketieteelliseen
-tiedekuntaan. Eri opintosuunnat ja eri seurapiirit johtivat meidät
-myöskin eri puolueisiin kansallisuuskysymykseen nähden; Antellista
-tuli näet ruotsinmielinen, niinkuin siihen aikaan medisiinarit,
-harvoja poikkeuksia lukuunottamatta, olivat. Mutta ei sekään
-sanottavasti keskinäiseen suhteeseemme vaikuttanut, sillä Antell otti
-tuskin nimeksikään osaa puoluetaisteluihin ja pysyi vieraana
-osakuntaelämälle, jossa taistelut taisteltiin. Koko ylioppilasaikanaan
-saattaa sanoa hänen päivänsä kuluneen toiselta puolen työhuoneessa
-kirjojen ääressä toiselta puolen ylioppilaselämän nautinnoissa. Hänen
-koto-olonsa tekee ymmärrettäväksi, että hän ei kaivannut eikä
-etsinytkään muuta kuin poikamiesseuraa. Muuten oli hänen tapansa
-semmoinen, että hän toisinaan heittäytyi irti ja silloin eli
-vallattomasti samanhenkisten toverien kanssa ei ainoastaan yhden
-illan, vaan joskus vuorokausiakin, mutta sitte hän jälleen aivan
-harvinaista työkykyä osottaen viihtyi melkein yöt päivät (kuulin
-nimenomaan sanottavan: ajoittain 17 tuntia yhtä menoa) kirjoissaan
-kiinni. Näin oli varsinkin laita tutkintojen aikana, ja seuraus
-olikin, että hän suoritti toisen toisensa jälkeen erittäin
-kunniakkaasti.
-
-##V. 1871 Antell tuli lääketieteen kandidaatiksi ja 1874 joulukuulla
-lisensiaatiksi; jälkimäistä tutkintoa varten hän kaksi vuotta
-(1871--73) oli "kiitettävällä ahkeruudella ja taidolla" työskennellyt
-Tukholman sairaaloissa. Vuosi 1874 oli käänteentekevä Antellin
-elämässä, ei ainoastaan sentähden että hänen yliopisto-opintonsa
-silloin päättyivät, vaan erään toisenkin tapahtuman johdosta. Hänen
-toveriensa ja muittenkin kesken oli usein pohdittu kysymystä, kuinka
-suuri osa Rosenbergin omaisuudesta kerran oli tuleva Antellille.
-Edellisestä tiedämme ukon ennen määränneen pojalleen 40,000 ruplaa,
-mutta selvänä asiana pidettiin, että perintö ei enää supistuisi
-siihen. Oliko ukko itse myöhemmin kellekään ilmaissut aikeistaan,
-sitä en tiedä, mutta hyvin muistan, että viimeiseen asti oli yleinen
-olettamus, että "ottopoika" oli saava vähintään kaksisataatuhatta
-markkaa. Todellisuudessa kävi toisin. Rancken kertoo, että
-Rosenbergiin vaikutti se ahkeruus ja menestys, millä Antell harjotti
-opintojaan, ja mainitsee erittäin hänen olleen tyytyväinen, kun
-lääketieteenkandidaatti-tutkinnon jälkeen muuan tutkija käydessään
-Vaasassa oli puhunut pojan kiitettävistä tiedoista. Edelleen
-sanotaan ukon olleen iloinen, kun Antell 1873 sai määräyksen
-kesäkuukausina hoitaa vanhan kaupungin sairaalanlääkärin virkaa ja
-samalla myöskin harjotti yksityispraktiikkaa, josta tulot eivät
-olleet aivan vähäiset. Näin Rosenberg omin silmin näki, että hänen
-pojastaan oli tullut täysi mies, jonka yhteiskunnallinen asema ja
-tulevaisuus oli taattu ilman perintöäkin, ja silloin hän ei enään
-epäillyt tehdä hänet suuren omaisuutensa herraksi. Että Antellin
-menot Helsingissä ja opintoaikanaan yleensä olivat olleet suuremmat
-kuin hän oli uskaltanut isälleen tunnustaa, on kyllä mahdollista --
-ainakin on niin sanottu -- mutta ei se paljon muuta asiaa. Pääaihe
-ukon tyytyväisyyteen oli sittenkin olemassa, vaikka hän olisikin
-erehtynyt siinä, että luuli poikaansa säästäväisemmäksi ja elämässään
-säännöllisemmäksi kuin hän todellisuudessa oli. Ja tiedämmehän,
-ettei Antell myöhemminkään ainakaan säästäväisyydessä pettänyt
-hänen toiveitaan. -- Mitä Rosenberg toivoi omaisuuteensa nähden,
-ilmenee eräästä lauseesta rehtori A. G. J. Hallsténille. Hallstén
-oli, oman kertomuksensa mukaan, kerran puhellessaan Rosenbergin
-kanssa julkilausunut arvelun, että tämä kai paraiten käyttäisi
-omaisuutensa, jos hän jälkisäädöksessään määräisi suurimman osan
-siitä hyväntekeväisyystarkotuksiin. Siihen oli Rosenberg vastannut,
-että saattaisihan niinkin olla; mutta hän, Rosenberg, oli erittäin
-mieltynyt Englannin oloihin, missä suuret omaisuudet vuosisatoja
-säilyivät samassa perheessä ja yhä kasvoivat.
-
-Rosenberg kuoli 21 p. tammik. 1874. Testamentissaan hän oli
-Antellille määrännyt koko omaisuutensa paitsi noin 100,000 markkaa,
-jotka oli annettavat eri henkilöille ja kunnille (50,000 mk.
-Korsholman kihlakuntaan kuuluvalle 25 seurakunnalle, väkiluvun
-mukaan, pysyvinä rahastoina, joiden korot olivat köyhäinhoitoon
-käytettävät). Antellin saama pääosuus nousi noin 1,200,000 markkaan.
--- Wieselgrenin jutelma että vainaja kuolinvuoteellaan oli vaatinut,
-että poika ottaisi hänen nimensä, sanoen että hän ainoastaan sillä
-ehdolla määräisi hänelle omaisuutensa, mutta että Antell oli
-kieltänyt mainiten mieluummin luopuvansa perinnöstä ja juuri tällä
-taipumattomuudellaan saanut ukon taipumaan, lienee tietääkseni
-ainakin tässä muodossa erehdys. Antell on näet itse kertonut
-Rosenbergin jo hänen ylioppilasaikanaan puhuneen nimenmuutoksesta.
-Kumminkin Antell oli kieltänyt ja niin tehdessään käyttänyt sanoja,
-jotka eivät olleet vailla huumoria ja joihin ukolla tuskin oli
-mitään muistutettavana. -- "Onhan meidän suvussamme", Antell oli
-lausunut, "sääntönä ollut että kullakin on oma nimensä, miksi en
-siis minäkin pitäisi omaani?" -- Tämän yhteydessä mainitsen senkin,
-että Vaasassa paljon puhuttiin siitä, oliko Antellille onneksi, noin
-edeltäkäsin mitään varmaan tietämättään, tulla miljoonanomistajaksi?
-Luonnollisesti kävivät mielipiteet hajalle; mutta myöhemmin luulen
-sen ajatuksen jotenkin yleisesti päässeen voitolle, että rikkaus
-tuskin oli hänelle onneksi. Se näet johti hänet pois valitsemaltaan
-elämänuralta, jolla häntä odotti jollei kustavakaan tulevaisuus,
-kuitenkin joka tapauksessa mielen tyydytystä tuottava työ.
-
-Aluksi Antell ei lainkaan ajatellut elämänuran vaihtamista.
-Suoritettuaan jo mainitun viimeisen tutkintonsa hän piti komeat
-kemut tovereilleen ja valmistautui sitten ulkomaanmatkalle, aikoen
-etevimpien tiedemiesten johdolla syventää tietojaan ja laajentaa
-taitoaan. Ja vapaa hän oli lähtemään, sillä jo keväällä 1874 hän
-oli vähintään 3,000 markan vuotuista korvausta vastaan uskonut
-omaisuutensa hoidon kauppias, sitte kauppaneuvos Joachim Kurténille,
-joka ystävänä ja kokeneena asiantuntijana siinä kohden avusti
-Anteilla niin kauan kuin tämä eli.[41] Myöhemmin Antell kyllä siirsi
-melkoisen osan rahojaan ulkomaille ja otti myöskin enemmän osaa
-niiden hoitoon, mutta vapaudestaan matkustaa ja oleskella milloin ja
-missä halusi hänen oli kiittäminen luotettavaa asiamiestään Vaasassa.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Kun olen tullut siihen kohtaan Antellin elämää, josta lähtien hän
-enimmän aikansa eli ulkomailla, lienee paikallaan huomauttaa,
-että täydellisen, seikkaperäisen elämänkertomuksen kirjoittaminen
-hänestä olisi hyvin vaikea tehtävä. Vaikkei hänen kuolemastaan ole
-kulunut enemmän kuin 18 vuotta, on lähteitten puute kovin suuri.
-Antellille oli näet ominaista, että hän, mikäli tiedän, ei koskaan
-kirjoittanut muuta kuin välttämättömiä asiakirjeitä ja niidenkin
-sijasta hän mieluummin sähkötti mitä sanottavaa oli. Sentähden minä
-hänen kuolemansa jälkeen turhaan tiedustelin Kurténilta, eikö hänellä
-ollut kirjeitä, jotka sisälsivät tietoja Antellin. matkoista y.m., ja
-kun varmuuden vuoksi Kurténin kuoltua olen eräältä hänen pojaltaan
-uudelleen kysynyt kirjeitä ja muita lähteitä, on se tapahtunut yhtä
-huonolla menestyksellä. Enkä ole kuullut, että kellään muullakaan
-on kirjeitä Antellilta -- nimittäin semmoisia, jotka sisältäisivät
-mitään kertomuksen tapaista. Vihdoin mainitsen, että hänen omat
-muistoonpanonsa matkoistaan näyttävät enemmiten supistuneen siihen,
-että hän matkakirjoista irroitetuille karttalehdille on merkinnyt
-missä hän on käynyt ja päivämäärän, milloin hän on missäkin
-kaupungissa ollut.
-
-Jo Antellin ensimäisen matkan päämäärä oli Parisi, vaikkei hän vielä
-sinne pysyväisesti asettunut. Kevätkausi 1875 kului arvatenkin
-ranskankielen oppimiseen, jota paitsi suurkaupungin elämä mahtoi
-häntä ensikertalaisena kiinnittää. Suomalaisista, jotka silloin
-oleskelivat Parisissa, on syytä erittäin mainita tri K. F. Eneberg,
-joka par'aikaa J. Oppertin johdolla tutki nuolenpääkirjoitusta.
-Epäilemättä Antell tunsi Enebergin Helsingistä -- olivathan molemmat
-pohjalaisia -- ja sentähden voidaan olettaa, että he keskenään
-sopivat seuraavan talvikauden olla yhdessä Lontoossakin, johon
-jälkimäisen oli muuttaminen. Tämän päätän siitä, että he tositeossa
-talvella 1875--76 asuivat yhdessä Lontoossa, Antell luultavasti
-perehtyen maan kieleen ja Eneberg jatkaen vastamainituita tutkimuksia
-valmistuakseen itämaiselle retkelle, jolle hän jo samana keväänä
-oli lähtevä George Smithin seurassa ja jonka alussa kuolema hänet
-saavutti (Mosulissa 24/5 1876). Kolmas suomalainen, joka samaan
-aikaan oli Lontoossa, oli silloinen maisteri C. P. Solitander, ja
-tapasi hän toiset miltei joka päivä. Luonnollisesti on oletettava,
-että Antell jo näinä vuosina yleiskatsauksellisesti tutustui omaan
-tieteensä alaan kuuluviin laitoksiin Parisissa ja Lontoossa, mutta
-erityisiin tutkimuksiin hän tuskin vielä antautui.
-
-Antell kuuluu olleen Lontoossa 8 kuukautta, mutta oliko hän siellä
-vielä kun tieto saapui Enebergin tutkimusmatkan surullisesta lopusta,
-sitä en tiedä, enkä myöskään kävikö hän kesällä 1876 kotimaassa;
-sitä vastoin minulla on se muisto, että hän Englannin kautta lähti
-sille matkustukselle maan ympäri, jolla hän viipyi talvikauden
-1876--77. Englannista hän näet suuntasi matkansa Newyorkiin, sieltä
-Chikagon kautta San Fransiskoon ja edelleen suuren valtameren
-yli Japaniin. Tässä maassa, joka ei silloin vielä ollut niin
-huomattu ja tunnettu kuin nykyään, Antell oleskeli verraten kauan,
-muistaakseni ainakin kaksi kuukautta, tehden muun muassa pitkän
-retken sisämaahan, nähdäkseen outoa maata ja outoa kansaa. Japanista
-hän jatkoi matkaansa Aasian ympäri viipyen eri maissa ja paikoissa --
-Kiinassa, Javassa, Intiassa -- pitemmän tai lyhemmän ajan. Eräälle
-kartalle, jota turhaan olen etsinyt "Antellin kokoelmista", mutta
-jonka näin hänen luonaan Vaasassa, muistan hänen merkinneen: "Uinut
-Gangesvirran yli 10 p. maalisk. 1877", joten ainakin yksi päivämäärä
-tältä retkeltä on tiedossa. Keväällä Antell Suez-kanavan kautta
-palasi Eurooppaan, tuoden muassaan kokoelman kauniita ja osaksi
-varsin arvokkaita taide- ja taideteollisuusesineitä, jotka hän matkan
-varrella, mutta etenkin Japanissa, oli ostanut. Tämän muistokokoelman
-hän sittemmin kuljetti Vaasaan, ja esineitä näytellessään hän kertoi
-matkansa vaiheista, mutta valitettavasti olen yksityispiirteet
-unohtanut. -- Wieselgrenin tiedot matkustuksesta ovat suuresti
-eroavat, enkä voi sitä muuten selittää kuin että hänellä on ollut
-käytettävänään yhtä vaillinaisia kuin epäluotettavia lähteitä.
-Hän kertoo näet Antellin lähteneen matkalle aivan päinvastaista
-suuntaa eikä päässeen edemmäs kuin Singaporeen, kun sanoma Venäjän
-ja Turkin sodan syttymisestä sai hänet palaamaan takaisin. Hän
-muka sähkötti Venäjän armeijan ylipäällikkö-kunnalle ja tarjoutui
-lääkärinä palvelemaan venäläisessä armeijassa, mutta kun hän tuli
-Wieniin, kohtasi häntä hylkäävä vastaus, ja silloin hän suutuksissaan
-matkusti Parisiin hankkiakseen ranskalaisen lääkärin oikeudet, "koska
-näet suomalainen laillistus ei riittänyt" (!). Tämä juttu kuuluu
-kerrassaan uskomattomalta, ja kun varmuuden vuoksi olen kysynyt asiaa
-lääkäreiltä, jotka aikoinaan olivat Antellin läheisiä tuttuja, ei
-yksikään ole siitä mitään tietänyt.
-
-       *       *       *       *       *
-
-V:sta 1877 alkaen Antellilla oli vuokrattuna pysyvä asunto Parisissa
-ja jo ensimäisenä talvena (1877--78) minä siellä ensi kerran kävin
-hänen luonaan. Hänellä oli siisti, mutta jotenkin vaatimaton
-huoneisto Quartier Latinin puolella lähellä Luxembourg-puistoa.
-Kirjoja hänellä oli, mutta en muista silloin nähneeni hänen luonaan
-mitään huomattavampia taideteoksia -- eikä hän vielä ollutkaan
-"kokoilija" varsinaisessa merkityksessä. Nyt näet hän tietääkseni
-vasta ryhtyikin niihin lääketieteellisiin tutkimuksiin, joita
-varten hän oli ulkomaille lähtenyt, ja oli hän erikoisalakseen
-valinnut oftalmologian, se on silmätautien tutkimuksen. Tästä
-harrastuksestaan Antell piti kiinni useita vuosia ja sanottiin hänen
-melkolailla edistyneen tieteessään ja taidossaan sekä leikkauksia
-toimittaessaan Parisin sairaaloissa (joissa hänellä oli opettajina
-Wecker, Landolt, Galezowski y.m.) osottaneen suurta kykyä. Kumminkin
-hänen innostuksensa lääkärintoimeen aikaa myöten osottautui olevan
-ohimenevää laatua.
-
-Hankittuaan itselleen pysyvän kodin Parisissa Antell säännöllisesti
-oleskeli siellä talvikaudet, mutta yhtä säännöllisesti hän kesällä
-kävi Vaasassa, missä hänellä niinikään oli odottamassa valmis
-asunto. Hän piti näet kuolemaansa saakka isänsä rakentaman talon
-hallussaan, ja päärakennuksen avara huoneisto oli täysin ja komeasti
-sisustettu niitä kahta tai kolmea kuukautta varten vuodessa, jotka
-isäntä suvaitsi siellä asua. Talossa oli koko vuoden emännöitsijä
-ja renki, ja huoneita lämmitettiin koko talvi. Pääsyynä Antellin
-kesäkäynteihin Suomessa oli ymmärrettävästi raha-asioitten hoito,
-joskin kotimaantunteen vetovoima samassa on lukuunotettava. Aina
-hänellä oli asioita selvitettävänä Kurténin kansaa, ja mukavimmin
-ne tietenkin suoritettiin mieskohtaisesti tavatessa. -- Kun Antell
-oli täydellisesti oppinut silmätautien hoidon, hän 1880:n vaiheilla,
-kesällä Vaasassa ollessaan, alkoi vastaanottaa potilaita, ja kun
-tietää saatiin, että hän ei köyhiltä mitään maksua ottanut, niin
-ymmärtäähän sen että niitä kerääntyi hänen luokseen läheltä ja
-kaukaa. Vanhana vaasalaisena hän tunsi pohjalaisen kansan luonteen
-ja kielen ja osasi kohdella talonpoikaisia potilaitaan kodikkaan
-reippaalla, iloisella tavalla, joka näitä miellytti. Kun hän sitä
-paitsi osotti varmuutta ja taitoa, niin hänellä oli ja olisi
-yhä edelleen ollut työtä jos kuinka paljon; mutta kauan ei tämä
-häntä huvittanut. En muista tarkoin minä vuonna, mutta ainakin
-jo 1880-luvun keskivaiheilla hän oli lakannut vastaanottamasta
-sairaita. Samaan aikaan tuli muutenkin selväksi, että Antell
-oli luopunut lääkäriurastaan. Parisissa hän aikoja sitten oli
-suorittanut kaikki tutkinnot, mutta "teesiä", se on väitöskirjaa,
-jota julkaisematta lääkäri ei voi Ranskassa tulla laillistetuksi,
-hän ei ollut kirjoittanut. Syyksi sanotaan että hän ei ollut niin
-varma ranskankielen tuntija, että olisi ilman apua voinut sen
-laatia, ja toiseksi että hän oli liian ylpeä käyttääkseen apumiestä.
-Ratkaisevampi lienee kuitenkin toinen syy ollut, nimittäin se että
-häntä kyllä olivat huvittaneet edelläkäyvät opinnot ja varsinkin
-käytännölliset harjotukset sairaaloissa, mutta ettei hän ollut
-enemmän viehättynyt tieteellisen tutkimuksen valmistamiseen kuin
-kirjoittamiseen ylipäätäänkään ja sentähden noudatti sisällistä
-ääntään, joka kuiskasi: mitä sinä turhaan vaivaat itseäs, eihän
-sinun tarvitse, etkä sinä haluakaan kiinnittää itseäs mihinkään
-vakinaiseen lääkärintoimeen! Silloin kun Antell vielä ajatteli
-lääkärinammattia elämänsä päämääränä, hän innostuneesti puhui oman,
-erikoisen komean sairaalan perustamisesta silmätautisia varten,
-kumminkin ollen epävarma siitä mihin hän sen sijoittaisi, Vaasaanko
-vai Helsinkiin vai -- Parisiin; mutta sekin tuuma raukesi tyhjiin.
-Vihdoin on tässä mainittava, että hänen lääkäritoverinsa Helsingissä
-innokkaasti kehottivat häntä rupeamaan professoriksi yliopistoomme.
-Silmätautien professori F. J. Becker oli näet täysinpalvelleena
-eroava 1885, ja hänen sijalleen Antellia toivottiin. Muistan
-kuulleeni, että eräänä syksynä joku vuosi ennen Beckerin eroamista,
-kun hän kävi Helsingissä, häntä oli kovasti ahdistettu tämän asian
-vuoksi, mutta kaikki puheet olivat turhia. Näin ollen saattaa pitää
-vuotta 1885, jolloin Antell todellakaan _ei_ pyrkinyt yliopistoon,
-sinä käännekohtana, jonka jälkeen hänen lääkäriharrastuksensa olivat
-ainoastaan muistona olemassa.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Se mikä vei Antellin pois työuralta, jota varten hän oli niin
-paljon aikaa uhrannut ja joka hänelle lupasi niin paljon, oli
-ensiksikin tottumus vapaaseen, mukavaan elämään ulkomailla ja
-toiseksi kokoilijainnon herääminen. Alkuaan ja nuoruudessaan
-hänellä ei lainkaan ollut sentapaisia taipumuksia. Hänen ainoa,
-niin sanoakseni, esteettinen piirteensä oli jo mainittu mieltymys
-soitantoon, jota hän ei kuitenkaan vanhempana yrittänytkään kehittää,
-ja kokoilemishalu syntyi ja kasvoi vähitellen välittömänä seurauksena
-hänen varallisuudestaan. Samana vuonna kuin isä oli kuollut, hän
-E. J. Löfgreniltä tilasi "ukon" muotokuvan pienessä koossa.[42]
-Samana vuonna hän myöskin, kun vapaaherra C. J. Walleenin kokoelma
-Helsingissä myytiin huutokaupalla, osti ensimäiset taulunsa ja vei
-ne Vaasaan koristaakseen asuntoaan siellä. Vaasan kotia varten hän
-sitte seuraavinakin vuosina osti melkoisen luvun taideteoksia.
-Siten hän Valter Runebergiltä tilasi J. L. Runebergin rintakuvan
-marmorista, ja niinikään marmorisen pystykuvan "Psyke lamppu ja
-tikari kädessä" (maailmannäyttelyssä 1878), J. Takaselta Juno
-Ludovicin jäljennöksen marmorista (1/9 alkukuvan jättiläiskokoa),
-Berndt Lindholmilta suuren ruotsalaisen maiseman (kauranleikkuu)
-j.n.e. Edelleen hän osti ranskalaisia maalauksia ja italialaisia
-marmori- ja pronssijäljennöksiä antiikkisista alkukuvasta
-(Mediciläinen Venus, Lepäävä [istuva] Merkurius y.m.), kaikki
-myöskin Vaasaan tuotavaksi. Kun Antell oli tarpeeksi koristanut
-kesäasuntonsa kotimaassa ja oli vuokrannut avaramman huoneiston
-Parisissa, hän teki samalla tavoin ostoksia tätä jälkimäistä varten,
-milloin tilaten tauluja suomalaisilta taiteilijoilta, milloin ostaen
-valmiita ruotsalaisilta ja ranskalaisilta. Tästä kaikesta näkee,
-että Antell varakkaana miehenä tahtoi asua taideteosten koristamassa
-kodissa ja että hän sen ohella -- milloin niin sattui -- mielellään
-esiintyi mesenaattinakin. Mutta silti ei voi sanoa, että hän vielä
-olisi taideteoksia ostaessaan osottanut erityisen kehittynyttä aistia
-taikka ollut järjestelmällinen kokoilija. Todistuksena että näin
-oli pidän muun muassa sitä, että hän eräällä Italian matkalla 1882
--- niinkuin olen kuullut suomalaiselta, jonka kanssa hän Parisista
-päin matkan teki -- ei ollut käynyt taidekauppiaitten luona eikä
-myöskään taidekokoelmissa, muuta kuin vartavasten seuratakseen
-nuorempaa toveriaan. Sitä vastoin hän oli tehnyt pitkiä kävelyjä ja
-mielellään nauttinut italialaisia viinejä. Kokoilijaksi varsinaisessa
-merkityksessä Antell ensin tulikin aivan toisella alalla, nimittäin
-rahatieteen alalla, ja tapahtui se sen jälkeen kun hän 1884 oli
-tullut vapaaherra A. Stjernstedtin rahakokoelman omistajaksi.
-
-Jo silloin kun Antell 1870-luvun alussa harjotti lääketieteellisiä
-opintoja Tukholmassa, hän oli joskus käynyt taidekauppias Bukowskin
-luona ja ostanut muutamia Kustaa II Adolfin ja Kaarle XII:n mitaleja
-ja rahoja lisäksi sekalaiseen kokoelmaan vanhoja rahoja ja mitaleja,
-jotka hän oli löytänyt ukko Rosenbergin kätköistä. Mainituita
-kuninkaita Antell koko elämänsä ihaili ja saattaa sanoa tämän
-ihailun, jonka ehkä "Välskärin kertomukset" olivat herättäneet,
-olleen hänen kokoilijaintonsa oikea lähtökohta; toiselta puolen
-merkitsi se tuttavuus, jonka hän näin varhain teki Bukowskin
-kanssa, paljon hänen tulevaisuudelleen. Kun Antell sittemmin,
-niinkuin olen kertonut, joka kevät tai kesä matkusti Parisista
-Vaasaan ja jälleen takaisin, suuntasi hän säännöllisesti kulkunsa.
-Tukholman kautta. Siellä hänellä oli paljon tuttavia ja ystäviä,
-joista valtioantikvario Hans Hildebrand tavallisesti mainitaan
-lähimpänä, mutta sittenkin Bukowski oli se, jolle Antell monessa
-asiassa oli avonaisempi kuin muita kohtaan. Tämän olen jo maininnut
-kirjoittamissani muistosanoissa Antellin kuoleman jälkeen, ja silloin
-Bukowski nimenomaan pyysi, etten vastedes siitä puhuisi, sillä
-hän oli hyvin arka asemastaan Ruotsissa ja tahtoi sentähden elää
-ja toimia mahdollisimman huomaamattomana. Nyt kun Bukowskikin on
-aikoja sitten kuollut, en tiedä miksen kertoisi mitä todeksi tiedän.
-Henrik Bukowski -- taikka täydeltä nimeltään Henrik Mikael Anton
-Bukowski Bóncz -- (s. 1839, k. 1900) oli puolalainen aatelismies,
-joka kansansa viimeisen kapinan jälkeen oli (1864) paennut Ruotsiin.
-Krakovan yliopistossa harjottamiensa muinaistieteellisten opintojen
-nojassa hän ensin työskenteli Christian Hammerin museossa ja koetti
-sitte saada viran Ruotsin Kansallismuseossa. Vaikutuskykyisten
-suosijoittensa avulla Bukowski luultavasti olisikin sen saanut,
-mutta huomattuaan että niitä oli, jotka eivät suopein silmin nähneet
-ulkomaalaista semmoisen viran haltijana, hän luopui aikeistaan ja
-perusti itsenäisen taidekaupan. Ollen ensimäinen sivistynyt kauppias
-tällä alalla hän tuli liikehaaran varsinaiseksi perustajaksi
-Ruotsissa ja aikaa voittaen halliten taidekaupan koko maassa hän
-"opetti ruotsalaisia antamaan arvoa muistoilleen".[43] Bukowskin
-kuoltua Ruotsin sanomalehdistö yksimielisesti antoi tunnustuksen
-hänen toiminnalleen, kiittäen hänen tietojaan, kehittynyttä aistiaan
-ja rehellisyyttään. Miten harras ruotsinmielinen Antell olikaan,
-sattui kuitenkin tapahtumia, jolloin hänkin huomasi, että hän ei
-Ruotsissa ollut oikeassa isänmaassaan, ja silloin hän vaistomaisesti
-tunsi Bukowskissa miehen, jonka asemassa oli jotain yhtäläistä.
-Tämä selittää heidän läheisen välinsä ja Bukowskin vaikutusvoiman
-Antelliin nähden.[44]
-
-Kun Bukowski sai tietää Stjernstedtin mainion (alkuaan runoilijan,
-kreivi Carl Snoilskyn perustaman) kokoelman ruotsalaisia rahoja
-olevan myytävänä, hän ilmotti asian Antellille ja kehotti häntä
-ostamaan sen. Eikä asia sietänyt pitkää miettimistä, sillä yksi
-Tukholman hartaimpia rahankokoilijoita, konttori-päällikkö J. F.
-H. Oldenburg, teki mitä voi saadaksensa kokoelman haltuunsa ja
-oli hän tarjonut siitä 30,000 kruunua. Antell antoi Bukowskille
-määräyksen ostaa kokoelman hänelle, ja tämä toimi niin tarmokkaasti,
-että asia oli ratkaistu, ennenkuin Oldenburg oli saanut mitään
-tietoa kilpailijasta. Antellin suorittama hinta oli 50,000 kruunua,
-mutta Bukowskin arvion mukaan summa ei ollut kuin puoli kokoelman
-todellista arvoa. Välittäjän palkkio oli ainoastaan 1,000 kruunua,
-jota paitsi hän 4,000 kruunusta osti kaksoiskappaleet, joita Antell
-ei tarvinnut, ja ansaitsi niiden myymisellä 100 prosenttia.
-
-Tähän rahakokoelma-kauppaan liittyy eräs juttu, joka epäilemättä on
-todenperäinen ja sentähden kerrottava, vaikka nykyään on mahdotonta
-oikein ymmärtää ja selittää Antellin kantaa siihen nähden. Kun näet
-tunnetuksi tuli, että Stjernstedtin kokoelma oli joutuva Antellin
--- ulkomaalaisen -- haltuun, niin ruotsalaiset muinaistieteilijät
-ja etenkin vanha B. E. Hildebrand katsoivat sitä suureksi tappioksi
-Ruotsille ja miettivät keinoja, millä kauppa olisi estettävä. Silloin
-sanotaan Antellin luvanneen, että hänen kuolemansa jälkeen saataisiin
-kuninkaallista [s.o. valtion] rahakammiota varten kokoelmasta ottaa
-kaikki rahat, jotka sieltä puuttuivat. Ihastuksissaan ukko Hildebrand
-oli syleillyt ja suudellut häntä. -- Wieselgrenkin mainitsee tämän
-lupauksen, lisäten, että Antell sentähden Ruotsin puolelta sai
-vastaanottaa erinäisiä julkisia kunnianosotuksia. Kumminkaan ei
-Antellin testamentissa, joka määrää että rahakokoelma on tuleva
-Suomen kansalle, mitään mainita Ruotsiin annettavista rahoista, vaan
-onkin kokoelma eheänä Suomen omaisuudeksi joutunut. V. 1892 Parisissa
-Antell puhui minulle tästä asiasta -- ei lupauksestaan, josta
-tietysti minäkään en tahtonut muistuttaa (vaikka jo silloin olin
-siitä kuullut), vaan siitä että hän oli päättänyt, että kokoelma oli
-pysytettävä eheänä. Siitä näkee, että hän siis ennen oli ajatellut
-toisin. -- Mikäli tiedän, ruotsalaiset pitänevät itseään petettyinä.
-Kumminkaan en usko Antellin tahallisesti heitä pettäneen -- se olisi
-näet ollut vastoin hänen luonnettaan -- vaan oletan asiassa olleen
-jonkun mutkan, joka ainakin hänen mielestään oikeutti hänen niin
-tekemään kuin hän teki. Että Antell ratkaisi tämän asian Bukowskin
-tietämättä, sen todistaa eräs jälkimäisen minulle kirjoittama kirje,
-jossa hän sanoo olevansa pahoillaan Antellin menettelystä, "sillä hän
-lupasi sen minulle" (nimittäin luovuttaa rahat).
-
-Tultuaan jo ennestään suuren rahakokoelman omistajaksi, jota
-siitä lähtien on sanottu _Antellin kokoelmaksi_, Antell otti sen
-kartuttamisen ja tutkimisen elämänsä päämääräksi. Apumiehenä
-edellisessä tehtävässä oli Bukowski, jolle hän vuosittain etukäteen
-antoi vähintään 1,000 kruunua tilapäisiä ostoksia varten, ollen
-aina valmis tarvittaessa lähettämään enemmän, sillä hänellä oli
-täysi luottamus avustajansa tietoihin ja kykyyn arvostella mitä
-ostettava oli. Näin rahakokoelma, kiitos Bukowskin valppauden ja
-hartauden, kasvoi kasvamistaan, niin että se Antellin kuollessa
-käsitti noin 10,000 numeroa[45] ja arvoltaan oli noussut noin kahta
-vertaa kalliimmaksi. Bukowski arvioi sen silloin noin 250,000
-kruunuksi. Antell itse ryhtyi laatimaan luetteloa kokoelmastaan,
-tarkottaen tieteellisesti tarkkaa, ulkoasultaan mitä komeimpaa,
-kuvallista julkaisua. Työn hän alkoi Vaasassa, johon hän ensin oli
-kuljettanut kokoelman säilyttääkseen sen sikäläisessä Suomen pankin
-holvissa. Sittemmin hän kuitenkin muutti sen Parisiin, vuokrasi sille
-säilytyspaikan Crédit Pyonnais'n holveissa Boulevard des Italiens'in
-varrella ja pitäen kotonaan kulloinkin ainoastaan vähemmän luvuin
-rahoja sen mukaan kuin luettelo edistyi. Pääosa tätä luetteloa
-(vanhimmista ajoista Kaarle X Kustaan aikaan saakka) valmistui ennen
-Antellin kuolemaa, ja oli hän tuonut käsikirjoituksensa Tukholmaan
-asiantuntijain tarkastettavaksi, mutta mihinkään julkaisemispuuhiin
-hän ei vielä ennättänyt ryhtyä.
-
-Mutta Bukowskin välittäjätoimi ei suinkaan rajottunut rahojen
-kokoilemiseen, vaan hän on hankkinut Antellille myöskin suurimman
-osan tämän historiallisista ja arkeologisista kokoelmista. Samoin
-kuin rahoihin ja mitaleihin nähden Antell aluksi ei juuri muusta
-välittänyt kuin Kustaa II Aadolfin ja Kaarle XII:n muistoa
-koskevista esineistä. Siten hän oli hyvin halukas ostamaan
-Kaarle XII:n aikuisia iskumiekkoja ("pampar"), joita hän ripusti
-työhuoneensa seinille ja suurella mielihyvällä näytteli. Bukowskin
-ansioksi on epäilemättä luettava, että Antellin kokoilemishalu
-kultturihistoriallisella alalla vähitellen laajentui hänen ensimäisiä
-mielitekojansa ulommaksi. Milloin toimeliaan taidekauppiaan käsiin
-tai tietoon tuli sentapaista, jolla, samalla kun se oli laadultaan
-arvokasta, oli erikoista suomalaista merkitystä, niin hän tarjosi
-tai ilmotti sen Antellin ostettavaksi. Sanalla sanoen Bukowski
-vaikutti siihen suuntaan, johon todellisuudessa Antellin kehitys
-kävi --; nimittäin takaisin kotimaahan päin -- ja jonka tuloksena
-on pidettävä hänen testamenttinsa lopullinen muoto. -- Mitä tässä
-kerron ei lainkaan ole jälestäpäin mietittyä, vaan perustuu se
-huomioihin, jotka tein jo Antellin eläessä. Minä koetin näet itsekin
-vaikuttaa Antelliin niin, että hän järjestelmällisesti suuntaisi
-kokoilemisintonsa suomalais-historialliseen, ja tapahtui se aivan
-luonnollisesti siitä syystä, että minä itsekin vähemmässä määrässä
-olin samanlaista kokoilemista harrastanut. Jopa olin Bukowskin
-kautta saanut yhtä ja toista arvokastakin, mutta kun varani eivät
-sallineet ostaa kaikkea mitä saatavissa olisi ollut, tahdoin
-herättää samaa intoa Antellissa. Kumminkaan en uskalla vähääkään
-ansiokseni lukea, että Antellin kokoilijapuuha todella, niinkuin
-olen sanonut, kehittyi tähän suuntaan. Hänen omituisuuksiaan oli
-näet, että hän ei syrjäisiltä tahtonut vastaanottaa mitään neuvoja
-kokoilijaharrastuksiinsa ja ostoksiinsa nähden. En voi asiaa
-muuten ymmärtää kuin että Antell, ollen autodidakti taide- ja
-kulttuurihistorian alalla, tunsi heikkoutensa, mutta oli liian ylpeä
-myöntämään sitä ja noudattamaan sivulta päin tulevaa johtoa. Bukowski
-oli ainoa, jolta hän tässä kohden otti neuvoja. Esimerkkinä olkoon
-Hammerin museon huutokauppa, joka alkoi Kölnissä toukokuulla 1892
-ja kesti useita vuosia. Bukowskin kanssa olin sitä ennen Kölnissä
-läpikäynyt museoon kuuluvat muotokuvat ja huomannut, että niiden
-joukossa oli noin kolmekymmentä historiallista muotokuvaa, joilla
-oli merkitystä meillekin. Jos ne ostettaisiin, ajattelin, saataisiin
-Suomeen muotokuvakokoelma, joka kyllä ei taiteelliseen arvoonsa
-katsoen olisi suuren suuri, mutta joka historialliselta kannalta
-arvosteltuna olisi sitä huomattavampi, kun meillä ennestään ei
-mitään sentapaista ole olemassa. Kohta jälestäpäin tapasin Antellin
-Parisissa ja puhuin hänelle harvinaisesta tilaisuudesta, mutta hän
-näytti kerrassaan välinpitämättömältä jopa närkästyikin. Sitte hän
-kuitenkin kävi Kölnissä tapaamassa Bukowskia ja _tämän_ kehotuksesta
-hän ensimäisessä huutokaupassa ostatti joitakuita muotokuvia, G. M.
-Armfeltin ja Kaarle XI:n y.m., kumminkin antamatta mitään määräystä
-itse pääkokoelmaan nähden, joka oli myytävä vuotta myöhemmin.
-Sen jälkeen tapahtui, että Ruotsin lähettiläs Parisissa, F. Due,
-lausui Antellille kiittäviä sanoja mainittujen muotokuvien ostosta
-sekä että Bukowski yhä uudisti kehotuksiansa, ja vasta silloin
-tuli määräys ostaa kaikki historialliset muotokuvat, joilla oli
-merkitystä Suomelle. Valitettavasti Antell kuoli, ennenkuin toinen
-huutokuppa tuli, mutta siitä mitä tässä olen maininnut, huomaa
-miten vaikeata oli häneen vaikuttaa ja miten myöhään hän kehittyi
-järjestelmälliseksi kokoilijaksi. Aivan viimeisinä aikoinaan hän
-myöskin alkoi kriitillisemmin katsoa niitä taideteoksia, joita hän
-ennen omin päin oli ostanut ja tilannut. Hän huomasi että niiden
-joukossa oli semmoisia (esim. poikamiehen mielitekojen mukaisia)
-maalauksia, joiden arvo ja arvokkaisuus oli epäiltävää laatua, ja
-pyysi sentähden ystäväänsä Bukowskia käymään Parisissa katsomassa,
-mitä kannatti säilyttää mitä ei -- hyljättävät taulut hän saisi
-myydä taidekaupassaan. Bukowski lupasikin, mutta ei kuitenkaan
-tullut ajoissa matkaa tehneeksi, ja kokoelma, joka testamentin
-mukaan saapui kotimaahan, sisältääkin senvuoksi joitakuita teoksia,
-jotka suuresti hämmästyttivät esim. B. O. Schaumania ja joita
-ei ole julkiseen galleriaan pantu. -- Kuvaamani kehitys johti
-siihen, että Antell lopulta, niinkuin hänen testamentistaan näkyy,
-käsitti kansallismuseon perustamisen Suomessa päämääräkseen, ja se
-sai hänet ostamaan semmoisia muinaistieteellisiä kokoelmia kuin
-G. Nordenskiöldin meksikolaiset; olihan niiden kerääjä entisen
-maanmiehemme Adolf Nordenskiöldin poika. Kun hän sitä vastoin monta
-vuotta ennen osti erään kokoelman piikiviaseita Etelä-Ruotsista,
-hänellä ei vielä ollut tuo isänmaallinen päämäärä selvillä, vaan
-suostui hän sen lunastamaan -- niin muistan Antellin itse kertoneen
--- käsittäen asian yleensä valistuneen mesenaatin kannalta, joka osaa
-panna arvoa semmoiseen, joka on harvinaista ja jolla on tieteellistä
-arvoa.
-
-Vielä huomautan Bukowskin vaikutuksen selittämiseksi, että
-hän, miten olikin kiintynyt uuteen isänmaahansa, Ruotsiin,
-kumminkin muuttumattomasti pysyi puolalaisena isänmaanystävänä.
-Sen huomasi muun muassa siitä, että hän koko elämänsä hartaasti
-kokoili semmoista, joka sopi puolalaisiin museoihin Krakovassa
-ja Rapperswylin vanhassa linnassa lähellä Zürichiä, mikä linna
-vartavasten on ostettu puolalaiskansallisia muistoesineitä varten.
-Näin ollen hänestä kansallinen päämäärä oli luonnollisin ja
-oikeutetuin kaikelle kokoilemisharrastukselle. Paitsi Bukowskilta
-Antell oppi Arthur Hazeliukselta, "Nordiska Museet'in" tarmokkaalta
-perustajalta, kokoilijana pitämään kansallista silmällä. Hazeliuskin
-oli hänen hyvä ystävänsä, joskin hän siinä kohden erosi Bukowskista,
-että hänellä yhä oli _oma_ museonsa mielessä, jolle Antell jo ennen
-kuin laati testamenttinsa oli arvokkaita lahjotuksia tehnyt.
-
-Niinkuin edellisestä näkyy, on vakaumukseni, että Antellin
-kokoilemistoimen kehitystä tuntuvasti on johtanut ulkoapäin tullut
-vaikutus, mutta väärinkäsityksen välttämiseksi on toiselta puolen
-huomautettava, että hän ei suinkaan yleensä kaivannut johtoa ja
-kehotusta ollakseen isänmaallinen. Muistettava on että Antell tuli
-ylioppilaaksi 1860-luvulla, jolloin vasta puhjennut valtiollinen
-elämä oli mitä vilkkain ja jolloin tuskin muusta puhuttiin kuin
-isänmaallisista harrastuksista. Sillä oli kieltämättä määräävä
-merkitys hänen maailmankatsomukseensa nähden. Miten odottamattomiin
-muotoihin hänen elämänsä pukeutuikin ja miten hän monessa kohden
-kotioloista vieraantuikin, säilytti hän kuitenkin sisimmässään
-yliopistoajoiltaan juontuvan häviämättömän mielenkiinnon ja
-kunnioituksen tieteitä ja ihanteellisia päämääriä kohtaan, vapaa- ja
-(huolimatta kaikesta, joka näyttää sitä vastustavan) ylevämielisen
-elämänkäsityksen ja isänmaanrakkauden. Näin on selitettävissä että
-Antellin vapaassa, jopa liian vapaassa elämässä aina oli "punaisena
-lankana" huomattavana miehekästä ryhtiä ja itsetietoista, vakavaa
-pyrintöä, joka esti häntä hukkumasta nautintojen pyörteisiin ja
-sai hänet jaloja tarkotuksia varten säilyttämään rikkautensa ja
-sitä kartuttamaan. Se vaikutus ja kehitys, josta olen puhunut, oli
-siis vain siinä kohden tarpeen, että hän kokoilijana oli joutunut
-toimialalle, jota varten hänellä ei alkuaan eikä itsestään voinut
-olla selviä, järkiperäisiä näkökohtia.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Näin yhdessä jaksossa puhuttuani Antellista kokoilijana tahdon
-nyt kääntää huomion hänen elämäänsä Parisissa, josta kaikenlaisia
-juttuja on ollut liikkeellä. Tässäkin voin pääasiassa ammentaa
-tietoni omasta muististani ja kokemuksestani. -- Olen jo maininnut
-Antellin ensimäisen asunnon Parisissa. En tiedä kauanko hän siinä
-asui, mutta sen muistan että 1885 tapasin hänet avarammassa
-huoneistossa Quai Voltairen varrella sekä että 1889 kävin hänen
-luonaan hänen viimeisessä ja komeimmassa asunnossaan, Avenue d'Antin
-7, johon hän oli muuttanut edellisenä vuonna ja jossa hän kuolikin.
-Lähellä Champs Elysées'tä, suuren palatsimaisen talon toisessa
-kerroksessa, oli asunto 5-huoneinen, ylimyksellinen laadultaan ja
-sisustukseltaan. Uhkeat kirja- ja muut kaapit, mukavat sohvat,
-tuolit ja pöydät mustasta puusta ja tukevaa, hienoa tekoa, pehmeät
-matot, aitoparisilainen akkunain verhotus sekä öljy-, akvarelli- ja
-pastellimaalaukset seinillä ja siellä täällä esille pannut pronssiset
-ja marmoriset veistokuvat eivät jättäneet mitään sijaa toivomuksille.
-Asunto oli niin sanoakseni täydellinen; mutta se oli poikamiehen
-asunto, ja semmoisena se, huolimatta yltäkylläisestä sisustuksesta,
-tuntui yksinäiseltä ja tyhjältä. Kun sinne tuli Antellin viimeisinä
-vuosina, tapasi useimmiten isännän rahoja tutkimassa ja luettelemassa
-työpöytänsä ääressä, siinä kotipuvussa (ruskeankeltaisessa
-hirvennahkanutussa) ja siinä asennossa, missä Gallen-Kallela on hänet
-maalannut Ateneumissa nähtävässä muotokuvassa.[46] Kuultuaan tutun
-äänen hän riensi tulijaa vastaan, ja kohta oli juttelu käymässä,
-mutta muita ei näkynyt eikä kuulunut. Antellilla oli jonkun aikaa
-ollut bretagnelainen nainen keittäjänä; mutta viime vuosina hänellä
-oli ainoastaan miehinen factotum, palvelija François, joka siivosi
-huoneet, hankki, ja valmisti yksinkertaiset déjeunereli aamiaisruuat
--- päivällisensä isäntä söi ulkona, milloin missäkin ravintolassa
--- avasi oven, kun soitettiin, ja ylipäätään aina oli käsillä.
-François oli nainut mies, mutta hän kävi vain silloin tällöin
-kotonaan; hän oli herraansa kiintynyt ja pysyi palveluksessaan
-tämän kuolemaan saakka. -- Jos joku kysyy, miksei Antell mennyt
-naimisiin, niin riittänee vastaukseksi viitata siihen, mitä ylempänä
-on kerrottu hänen lapsuudestaan ja nuoruudestaan. Kerran hän sentään
-kesämatkalla Vaasassa joutui kihloihin, mutta huhu tiesi, että
-morsian jo seuraavana talvena antoi hänelle rukkaset -- syystä
-että Antell ei kertaakaan kirjoittanut hänelle, vaan ainoastaan
-sähkösanomilla ilmotti missä kulloinkin oli. Olkoon juttu oikea tai
-ei, oletan varmaksi, että Antell palattuaan ulkomaille ja yksinäiseen
-elämäänsä aivan itsestään selvisi tilapäisestä huumauksestaan ja
-ymmärsi, että hän ei ollut luotu jotakin niin epätietoista varten
-kuin perhe-elämä hänelle oli. -- Paitsi yksityisiä kävijöitä Antell
-avarassa huoneistossaan joskus auliisti vastaanotti vieraita useiksi
-päiviksikin. Niin tapahtui esim. maailmannäyttelyn aikana 1889,
-jolloin Adolf Nordenskiöld ja Joachim Kurtén samaan aikaan nauttivat
-hänen vieraanvaraisuuttaan. Kertoessaan näistä vieraista Antell ei
-unohtanut mainita muutamaa seikkaa, joka häntä suuresti huvitti ja
-joka hänestä hyvin kuvasi Nordenskiöldin ja Kurténin eri luonteita,
-mutta ei suinkaan ollut vähemmän kuvaava hänelle itselleen. Jonkun
-ranskalaisen tuttavan välityksellä Antell oli erään parisilaisen
-kokoilija-vainajan peruista ostanut erikoisen kirjaston, noin
-60-70 nidosta, joissa sanoin ja kuvin esitettiin l'art d'aimer,
-se on rakkautta mitä erilaisimmissa muodoissa. Kirjat olivat yhtä
-kalliita kuin harvinaisia, sillä niitä ei oltu koskaan julkisesti
-myyty, vaan olivat ne valmistetut 18:nnen vuosisadan ylhäisten
-elostelijain yksityiseksi huviksi. Kun vieraat menivät levolle,
-Antell antoi kummallekin pinkan noita kirjoja katseltavaksi, jos näet
-uni viivyttäisi tuloaan. Kurtén oli ainoastaan vilkaissut yhtä kirjaa
-ja kohta pannut sen kädestään, mutta Nordenskiöld, tiedemiehenä
-ja bibliofiilinä, oli pari tuntia tutkinut niitä volyymeja, jotka
-oli asetettu hänen yöpöydälleen. Antellin kuoleman jälkeen Kurtén
-toisella tai toisella tavalla -- luultavasti myymällä kirjat johonkin
-Parisin antikvariaattiin -- hävitti koko sen osaston vainajan
-kirjastoa.
-
-Antellin kotielämästä on vielä sanottava, että paitsi rahakokoelman
-luettelemista hänellä tuskin oli muuta työtä kuin laatia tarkat
-muistoonpanot tuloistaan ja menoistaan sekä vielä tarkemman
-lopputilin edellisen vuoden rahaliikkeestä. Hänen "punaiset kirjansa"
-siroine lukusarjoineen osottavat, että hän pani siihen paljon aikaa
-ja huolta. Kun hän loppuiällään oli sijottanut melkoisia summia
-ruotsalaisiin liikeyrityksiin, tuli edellisen lisäksi ruotsalaisten
-arvopaperien kurssi-ilmotusten tutkiminen, ja piti hän sitä varten
-ruotsinmaalaisia sanomalehtiä. Tieteelliset harrastukset hän oli
-jättänyt sikseen, ja jos hän sanomalehtien ohella jotakin luki, niin
-luulen hänen useimmin ottaneen käteensä jonkun ranskalaisen romaanin.
-
-Samoin kuin ennen yliopistoaikanaan Antell saattoi nytkin päiväkaudet
-peräkkäin olla kotona ja yksinänsä, mutta sen jälkeen ilmottautui
-taas vaihtelun, repäisevän kaipuu. Usein hän silloin meni ottamaan
-kaksin-, kolmikertaisen höyrykylvyn, jota seurasi yhtä monenkertainen
-jääkylmä suihku, taikka teki hän yhden tai parinkin peninkulman
-pituisen kävelyn suurkaupungin etäisimmille seuduille. Tämmöisissä
-voimayrityksissä tuli näkyviin että Antellin poikaiän mieliteot
-eivät vielä olleet hävinneet. Sitä vastoin hän harvoin kävi
-teatterissa taikka konserteissa, en ainakaan muista hänen koskaan
-semmoisista puhuneen. Että hän ei laiminlyönyt taidenäyttelyjä,
-ei ainakaan huomattavimpia, johtui hänen kokoilijainnostaan:
-kuvaamataiteitten alalla hän tahtoi seurata aikaansa. -- Tulemme
-sitte seurusteluun. Luonnostaan Antell oli seuraa rakastava,
-mutta sentään hän ei ollut tottunut ylläpitämään säännöllistä
-seurustelua tuttaviensa kansa. Mitä erittäin ranskalaisiin tuttaviin
-tulee, tiedemiehiin, taiteilijoihin ja kirjailijoihin, niin en
-luule hänellä niiden joukossa olleen ainoatakaan läheisempää
-ystävää. Eikä ihme. Se hieno, kevyt, siro seurustelutapa, joka on
-ranskalaisille ominainen ja jota he rakastavat, ei ollut Antellin
-saavutettavissa, enkä epäile hänen tunteneen itseään joissakin
-määrin pakonalaiseksi aitoranskalaisessa ympäristössä. Toisin
-hän viihtyi pohjoismaalaisten, se on ruotsalaisten ja tietysti
-suomalaisten tuttaviensa seurassa. Ja niitä hänellä Parisissakin
-oli enemmän kuin tarpeeksi; mutta tosiasia on, ettei Antellilla
-niidenkään joukossa ollut varsinaisia, uskottuja ystäviä, joiden
-kanssa hän olisi säännöllisesti seurustellut. Tämän ymmärtämiseksi on
-huomioonotettava, että hän lapsuudestaan saakka oli tottunut elämään
-itsekseen ja että hänessä aikaa myöten oli kehittynyt sangen voimakas
-luulevaisuus taikka pelko, että tuttavat ja ystävät tahtoivat tavalla
-tai toisella hyötyä hänen varallisuudestaan, ja sentähden oli kuin
-hän aina olisi ajatellut olevan tarpeen olla varuillaan heihin
-nähden. Mistä tämä luonteenpiirre johtui, on helppo käsittää. Antell
-oli odottamatta saanut rikkautensa ja varakkaana miehenä hän siis
-oli, niin sanoakseni, nousukas, ja toiseksi on epäilemätöntä että
-hän monesti todella oli kokenut, että tahdottiin hänen ystävyyttään
-hyväkseen käyttää. Näin on selitettävissä, että Antellista kerrotaan
-tapahtumia, jolloin hän Parisissa maanmiehiä ja nimenomaan
-taiteilijoita kohtaan oli muka osottanut pikkumaista kitsautta.
-Omasta kokemuksestani voin esittää pienen esimerkin, kuinka naivisti
-mainittu "varuillaan oleminen" saattoi ilmaantua. Kerran kun
-päätimme yhdessä mennä syömään päivällistä, hän sanoi minullekin:
-"Niin, mennään Te Doyenille [tunnettu ravintola Champs Elysées'sä],
-mutta sovitaan edeltäkäsin, että kumpikin maksaa puolestaan (!)" --
-"Kuinkas muuten", minä virkoin, "niinhän olemme aina tehneet". --
-"No, no, en minä mitään tarkottanut", Antell tokaisi -- oli kuin hän
-olisi huomannut väärällä hetkellä lausuneensa muistutuksen, jonka
-oli _tottunut_ tekemään, tietenkin kotimaisille tuttaville. Sillä
-onhan meillä olemassa omituinen, kaikkea muuta kuin hieno (ulkomailla
-tuntematon) tapa joko odottaa että toinen tai toinen maksaa kaikki
-mitä yhdessä on nautittu taikka itse kenenkään pyytämättä tarjota
-("bestå") toisille ja siten saattaa nämä kiitollisuuden velkaan, joka
-varsinkin juomaseuroissa on kuitattava yhä uusilla tilauksilla.
-
-Olen maininnut tämän seikan sen vuoksi, että Anteilla on mielestäni
-kohtuuttomasti ja väärin arvosteltu suuren omaisuuden hallitsijana.
-Itse asiassa hän ei suinkaan ollut ahne eikä kitsas, vaikka totta
-onkin että hän ei aina maksanut toisten edestä kun hän istui
-ravintolassa maanmiesten seurassa sekä että hän ei aina avannut
-kukkaroansa joko lainatakseen rahaa taiteilijoille taikka ostaakseen
-heidän tarjoomiansa taideteoksia. Antellin luonteessa oli kaksi
-vastakkaista puolta. Toinen oli arvattavasti isästä periytynyt
-karkeus ja itsepäisyys, toinen kenties äidin puolelta tullut (niin
-mieluimmin olettaisi) helläsydämisyys. Milloin hänellä oli vähänkään
-epäilystä avun- tai lainanpyytäjää kohtaan, hän ehdottomasti sulki
-kukkaronsa; mutta toisissa tapauksissa hän saattoi olla hyvinkin
-avulias, ja kun hän välittömästi, luonnollisesti oli saanut tiedon
-jonkun yksityisen tai perheen puutteesta tai onnettomuudesta, ei
-hän kieltänyt apuansa, vaan lähetti joskus nimettömästikin lahjan
-sen lieventämiseksi. Olen jo Antellin yliopistoajalta kuullut --
-siis ajalta, jolloin hän ei vielä ollut miljoonanomistaja -- että
-hän avusti monta toveria sekä kotimaassa että Ruotsissa. Edelleen
-voin myöhemmiltä ajoilta mainita, että Antell asianomaiselle nimeään
-ilmottamatta kustansi erään (ei-ruotsalaisen) opinkäynnin Upsalassa.
-Kuvaava on myöskin Bukowskin kertomus, että Antell 1880 v:n
-vaiheilla, kun Ruotsin länsirannikolla eräs höyrylaiva ensimäisellä
-koematkallaan hukkui kaikkineen päivineen, hänen kauttansa lähetti
-500 kruunua kapteenivainajan perheelle. Luonnoltaan kitsas ei niin
-tee.[47]
-
-Antellin jokapäiväiset elämäntavat olivat yleensä enemmän
-säästäväisen miehen kuin tuhlarin,[48] eikä hän, niinkuin
-sanotaan, rientänyt huvituksesta huvitukseen. Oikeinta lienee
-sanoa, että hän vain tilaisuuden sattuessa unohti säännöllisyyden
-ja säästäväisyyden rajat; mutta lisätä täytyy, että semmoiset
-tilaisuudet Parisissa eivät olleet harvinaisia. Jos hän usein söi
-päivällisensä jossakin kalliissa ravintolassa, niin hän yhtä usein
-taikka kenties useamminkin kävi jotenkin yksinkertaisissa. Edelleen
-on merkillepantava, että hän, mikäli tiedän, visusti vältti Parisissa
-niin tavalliset, rahaasyövät rakkaussuhteet ja niinikään uhkapelin.
-Kumminkin hän samoin kuin useimmat matkustajat tilapäisesti koetti
-onneansa Monacossa, ja kerran sanotaan hänen voittaneen 50,000
-frangia. Mutta silloin hän oli osottautunut niin lujaksi, että hän
-uudistamatta peliä vei rahansa suoraa päätä Parisiin.
-
-Erityisenä muistelmana Parisista kerron seuraavan seikan, jonka
-yksityiskohdat jo olivat unohtuneet, mutta jonka olen tavannut
-mainittuna eräässä veljelleni kirjoittamassani kirjeessä. Olin
-Parisissa 1885, jolloin kotimaassa Kalevalan 50-vuotisjuhla
-vietettiin. Meitä oli 12 suomalaista, jotka siellä kaukana
-yhdyimme kunnioittamaan merkkipäivää. Ensin lähetimme Suomalaisen
-Kirjallisuuden Seuralle näin kuuluvan tervehdyksen: "Tulkoon Suomen
-kansan tulevaisuus niin ihanaksi kuin sen muinaisuus kuvastuu
-Kalevalassa", ja sitte syötiin yhteiset, hupaiset päivälliset. Kiitos
-sähkösanoman, ovat osanottajain nimet säilyneet, nimittäin: "Aspelin,
-Antell, Becker, Elin Danielson, Sigrid af Forselles, Ida Granath,
-Anna Sahlsten, August Hjelt, Edvard Hjelt, Tallqvist, Gröndahl."
-Kirjeessäni sanon erittäin Antellista, että hän kohta oli valmis
-yhtymään sekä sähkösanomaan että juhlaan eikä voinut muuta ajatella
-kuin että ruotsinmieliset kotona olivat mukana Kalevalaa juhlimassa.
-Edelleen mainitsen, että hän kyllä sanoo olevansa "viikinki", mutta
-kymmenkunnan vuotta ulkomailla oleskelleena hän itse asiassa on
-jäänyt vanhemmalle [Dagbladin] kannalle. Tietenkin on suomenkieli
-voitolle pääsevä, hän myöntää, mutta varottava on äkkipikaista
-["brådstörtad"] muutosta. Muuten hän kertoo jo ennen saaneensa
-kuulla, että hän on "pettänyt toveriensa luottamuksen ja toivon".
-
-
-Tämä samanaikuisesta kirjeestä otettu -- ja siis -- "historiallinen"
-seikka todistaa, mitä minä hyvin muistan muulloinkin Antellin
-puheista huomanneeni: kansallisuuskysymykseen nähden hän todella
-pääasiassa pysyi 1860-luvun kannalla, se on suurten runoilijaimme
-kannalla, siinä näet että hän käsitti maamme ruotsin- ja
-suomenkieliset yhdeksi kansaksi. Sentähden hän ei myöskään
-testamentissaan tehnyt mitään erotusta kansamme eri ainesten välillä,
-niinkuin myöhempinä aikoina samantapaisissa jälkisäädöksissä
-toisinaan on tehty.
-
-Antellin suhteista erinäisiin taiteilijoihin olisi enemmänkin
-sanottavaa, mutta rajotun seuraavaan, jonka voin kertoa ilman
-erikoisia tiedusteluja. Hänen vanhimmat taiteilijatuttavansa
-Parisissa olivat Valter Runeberg, Albert Edelfelt, Gunnar Berndtson
-ja Ville Vallgren, joilta hän myöskin on ostanut teoksia --
-Runebergiltä paitsi ylempänä mainituita A. E. Nordenskiöldin
-pronssisen rintakuvan, Edelfeltiltä neljä eri naisenkuvaa,
-Berndtsonilta yhden hänen pääteoksiaan, "Morsiamen laulun", ja
-Vallgrenilta neljä veistokuvaa. Varsinkin Edelfeltin ja Vallgrenin
-kanssa Antell monesti seurustelikin, kun sattumus vei heidät yhteen.
-Adolf von Beckerin Antell niinikään tunsi, ja kerran me yhdessä
-kävimme vanhan maalaajan luona, mutta häneltä hän ei näy mitään
-ostaneen. Nuoremmista suomalaisista taiteilijoista Antell enimmin
-suosi Akseli Gallénia. Kun tämä 1886 maalasi hänen muotokuvansa,
-oli hinta sovittu 300 frangiksi, mutta Antell oli niin tyytyväinen
-teokseen, että maksoi 500 ja lisäksi piti maalaajalle hienot
-päivälliset. Myöhemminkin Antell mielellään seurusteli Gallénin
-kanssa, muun muassa yhdessä käyden taidenäyttelyissä. Ruotsalaisista
-taiteilijoista Antell oli tuttu Alfred Wahlbergin kanssa, jolta
-hän osti pari maisemamaalausta, mutta erittäin hän oli mieltynyt
-Allan Österlindiin, jolta hän osti kolme öljymaalausta ja lisäksi
-tilasi vesimaalauksen, Rodin työpajassaan. Antell oli näet
-1880-luvun lopulla -- en tiedä kenen välityksellä -- tutustunut
-mainioon ranskalaiseen kuvanveistäjään ja häneltä ostanut kaksi
-pienempää marmori- ja yhden pronssiteoksen. Antellin ja A. L. Zornin
-keskinäisestä suhteesta kerrotaan juttu, joka on liian kuvaava
-sikseen jätettäväksi. Eräänä päivänä 1890 Antell ja Vallgren yhdessä
-tulivat Zornin luokse, ja oli jälkimäinen esittänyt maanmiehensä
-ruotsalaiselle maalaajalle. Zorn puolestaan vastaanotti vieraansa
-mitä kohteliaimmin tarjoten heille ruotsalaista punssia ja hienoja
-sikareja. Oliko Antell vartavasten tullut tilauksia tekemään, sitä
-en tiedä, mutta yhdessäolo päättyi niin, että hän Zornilta tilasi
-toisinnon kylpeviä tyttöjä esittävästä taulusta, joka nykyään on
-Fürstenbergin kokoelmassa Göteborgissa, sekä oman muotokuvansa, ja
-määrättiin molemmista maalauksista yhteiseksi hinnaksi 7,000 frangia.
-Maailmankuulu mestari, jonka välistä Amerikan miljardöörit kutsuvat
-meren yli muotokuvia maalaamaan, oli jo silloin ei ainoastaan suuri
-taiteilija, vaan myöskin oikea pikamaalari. Hän suoritti saamansa
-tilauksen neljässä päivässä. Mutta niin hänen ei olisi pitänyt tehdä,
-sillä siitä Antell suuttui. Hänestä näet osotti tuommoinen nopeus
-ilmeistä hutiloimista ja tehtävän halveksumista, ja hän arveli, että
-häntä oli vedetty nenästä, kun häneltä oli vaadittu 7,000 frangia
-neljän päivän työstä! Antell kyhäsi Zornille epäkohteliaan kirjeen,
-joka päättyi niin, että hän kehotti taiteilijaa lähettämään hänelle
-taulut, joista hän oli saava sovitun hinnan, mutta muotokuvan hän
-aikoi -- polttaa! Zorn ja hänen vaimonsa, jonka jälkimäisenkin Antell
-jollakin tavoin oli sekottanut asiaan, olivat kovin pahoillaan, mutta
-taiteilija ei kumminkaan halunnut peräytyä Antellin "oikullisuuden"
-edestä. Hän lähetti siis maalaukset tilaajalle ja tietenkin sai
-maksunsa, mutta Antell täytti kuin täyttikin uhkauksensa ja, mikäli
-tiedetään, hävitti muotokuvan. Totta lienee ettei kukaan ollut läsnä,
-joka voisi sen todistaa; mutta varmaa on ettei sitä hänen kuolemansa
-jälkeen ole mistään löydetty. Kuva kuuluu olleen hyvin kuvattavan
-näköinen, mutta arvatenkaan ei ihannoitu. Zorn oli esittänyt Antellin
-nojatuolissa istuvana, palava sikari kädessä, kasvot punottavina,
-parhaimmalla tuulella ollessa. Olen kuullut niinkin kerrottavan, että
-juuri tämä aitozornimainen, realistinen kuvaamistapa olisi Antellia
-loukannut, että hän olisi toivonut kuvassaan ilmaantuvan enemmän
-vakavuutta ja arvokkaisuutta. Miten liekään, hänen menettelynsä
-todistaa mainiosti, kuinka tilaisuuden sattuessa kotoinen itsepäisyys
-saattoi hänessä voittaa kaikki muut näkökohdat. -- Usein kuulin
-Antellin puhuvan taiteilijoista ja heidän teoksistaan, mutta
-säännöllisesti hän käytti niin liiottelevia sanoja, että hänen
-kiitoksensa ei tuntunut enemmän kuin hänen moitteensakaan perustuvan
-syvempään ymmärtämykseen saatikka tunteen herkkyyteen.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Edellisessä olen pari kertaa viitannut Antellin yksinäisyyteen,
-että hän asui yksin ja että hänellä ei ollut ketään oikein läheistä
-ystävää. Tästä asiasta on vielä joku sana lisättävä. Minulle itselle
-hän ei koskaan siitä puhunut, mutta täysin luotettavalta taholta
-olen kuullut, että joskus on ilmi tullut, että hän syvästi tunsi
-yksinäisyytensä elämässä ja kärsi siitä. Jonakin harvinaisena
-tunnelmallisena hetkenä hän oli itkenytkin mainitessaan, kuinka
-yksin hän maailmassa oli. Sitä kuvaavampi on minusta seuraava juttu.
-Kerran tapahtui Vaasassa, että muuan entinen koulutoveri ja vanha
-ystävä, joka säännöttömällä elämällään oli turmellut tulevaisuutensa,
-tuli Antellin luokse valittamaan kohtaloansa. Kun hän vihdoin
-kaiken surkeuden lisäksi sanoi senkin, että hän oli pääsemättömissä
-vanhoilta tädeiltään, jotka lakkaamatta toruivat häntä, Antell,
-sen sijaan että olisi osottanut sääliä, huudahti: "Vieläkö sitäkin
-valitat, kiitä Jumalaa että sinulla on tätejä, jotka sinua toruvat;
-minulla ei ole ketään, joka minua toruu!" -- Tästä näkee että joskus
-vanhat täditkin paremmin turvaavat elämän onnea kuin miljoonat.
-
-Harvassa ne kuitenkin olivat, joiden Antell, miten yleensä
-olikin avonainen, salli luoda katseen niin syvälle sisäänsä.
-Miljoonat ja ulkomailla poikamiehenä eläminen olivat saaneet hänen
-persoonallisuutensa sulkeutumaan omituiseen kuoreen. Vartaloltaan
-hän oli kookas, voimakas, ja ulkona hänet aina nähtiin puettuna
-napitettuun pitkään mustaan takkiin, päässä korkea hattu, käsissä
-hansikkaat, asennossa jotain tahallisen pystyä ja ryhdikästä.
-Samanlainen tahallisuus huomattiin hänen olennossaan muutoinkin.
-Hänen puheensa oli äänekästä, sävellajiltaan yksitoikkoista fortea,
-hän käytti mielellään voimasanoja, ja lauseenpainossa ilmeni
-tukholmalaista vaikutusta, joka ei tuntunut täysin luonnolliselta.
-Helposti huomasi, että hän yksinomaisesti oli tottunut pitämään
-paikkaansa miesten seurassa ja enimmäkseen _iloisessa_ seurassa,
-jossa sanoja ei valita. Se äänen vivahtelu, joka tulee tunnelman
-vaihtelusta ja erittäin huomaavaisuudesta puhuteltavan tunteita
-kohtaan, oli hänelle vieras. Koko hänen esiintymisessään oli jotain
-mahdikasta ja itsetietoista, jota joskus teki mieli käsittää
-ylvästelyksi -- tarkotan sitä mitä ennen muinoin koulupojat
-Vaasassa sanoivat "skroppaamiseksi" --, mutta joka ehkä oikeammin
-johtui voiman- ja vapaudentunnosta: Antellissa oli vivahdus
-renessanssihenkilöä. Verrattuna ukko Rosenbergiin hän kai oli
-täydellinen maailmanmies, mutta omena ei ollut niin kauas vierinyt,
-ettei olisi huomannut, mistä puusta se oli pudonnut. -- Vaikken
-epäile näillä piirteillä oikein kuvanneeni Antellin ulkonaista
-olentoa, on minun sentään vaikea arvostella, minkä vaikutuksen
-hän teki vieraisiin. Itse näin aina tuon kuoren takaa vanhan
-koulutoverin, jonka elämänvaiheita muuttumattomalla myötätunnolla
-olin seurannut ja joka pohjaltaan oli sangen vaatimaton, jopa ujokin
-sisimpien tunteittensa ilmaisuun nähden, joskin olosuhteet olivat
-kehittäneet hänet näennäisesti toisenlaiseksi. Eiköhän Antell vain
-ranskalaisten silmissä ollut ilmiö, jonka he, huolimatta hänen
-erikoisuudestaan, asettivat samaan luokkaan kuin nuo bulevardien
-vilinässä niin tavalliset eksoottisten maiden ainoastaan puoleksi
-parisilaistuneet pohatat?
-
-       *       *       *       *       *
-
-Jos liikkuvaisuus, olopaikan muuttamisvaisto on pohjalaisille
-omituista, niin kyllä Antell siinä kohden oli syntymäseutunsa lapsi.
-
-Milloin hänestä parisilaiselämä alkoi tuntua yksitoikkoiselta,
-lähti hän jollekin matkustukselle. Kaikissa Europan läntisissä ja
-eteläisissä maissa hän on matkustellut ja useimmin Italiassa. V. 1886
-hän keväällä taas kävi Italiassa ja palattuaan Suomeen hän kesällä
-teki Norjan kautta matkustuksen Nordkapiin.
-
-Seuraavana vuonna hän jo tammikuulla lähti Egyptiin, missä nousi
-Niili-virtaa ylöspäin Assuaniin asti; Egyptistä hän matkusti
-Palestinaan ja itäänpäin Damaskukseen, palaten sitte Beirutin,
-Smyrnan ja Konstantinopolin kautta Europpaan. Matka kesti noin 4
-kuukautta. Vielä vuotta ennen kuolemaansa Antell teki uuden pitkän
-matkustuksen maanosamme ulkopuolella. Valtionantikvario Hildebrandin
-kanssa, jolle hän kustansi vapaan matkan, hän näet kävi Egyptissä,
-Tunisissa ja Algeriassa, viipyen retkellä useita kuukausia.
-
-Viime mainitulta matkalta O. A(nsas) on eräässä Antellin muistoksi
-julkaisemassaan lentolehdessä talteen pannut muutaman Antellin
-kertoman muistelman, joka on laatuaan kylläkin mieltäkiinnittävä.
-Syksyllä 1892, Ansas kirjoittaa, vietin yhden illan ystäväni Antellin
-seurassa, hänen Vaasassa oleskellessaan. Tuo kuuluisa tohtori,
-kokoilija ja miljonääri oli kuten aina hyvällä tuulella, ja puhe kävi
-pian vilkkaaksi. -- Kiitoksia Pohjalaisesta, hän sanoi, jonka olet
-minulle lähettänyt, kyllä millä koetan sitä lukea, mutta näetsen
-eihän suomi enää tahdo oikein sujua minulta. Paremmin toki puhun
-kuin luen, ja tarvittaissa puhun sitä jos kuinka paljon. Apropos!
-Arvaapas, missä viimeksi puhuin suomea?
-
--- Kukapa sen osaisi arvata, vastasin minä.
-
--- Niin todellakin, hän jatkoi, se on vaikeata, mutta mitä tulen
-kertomaan on alusta loppuun pelkkää totta. Kuten muistat matkustin
-viime talvena Pohjois-Afrikassa valtionantikvario Hildebrandin
-kanssa. Olimme Egyptissä käyneet toisella kataraktilla asti ja nyt
-olimme Tunisissa. Tietysti oli meidän myöskin käytävä vanhan Kartagon
-raunioilla. Matka päätettiin, vaunut tilattiin ja niin sitä mentiin.
-Ykskaks on tien varrella iso, komea huvila. Kuka tuossa asuu?
-kysyimme ajurilta. Ruotsin konsuli, hän vastasi, mainiten nimenkin.
-No, mutta, Hildebrand huudahti, sehän on minun vanha ystäväni.
-Minun täytyy käydä häntä katsomassa. Seis! komennettiin ajuria, ja
-samassa Hildebrand astui maahan. Minä jäin vaunuihin, sillä enhän
-minä isäntää tuntenut. Mutta muutaman minuutin päästä tulee kaunis,
-hienosti puettu nainen vaunujen luo, esittää itsensä huvilan emäntänä
-ja käskee minut sisään. Kukapa ei semmoisessa tilassa mielellään
-olisi luopunut pölyisestä maantiestä? Vaunut ajettiin pihalle, ja
-tervetulleina vieraina me jäimme yöksi.
-
--- Ilta kului erittäin hauskasti saadessamme jälleen muittenkin
-kanssa kuin vain keskenämme puhua ruotsia, ja tästä me julkilausuimme
-ilomme. -- Mutta silloin emäntä sanoi minulle, olettehan suomalainen;
-te voitte täällä saada puhua suomeakin. Rouva pujahti ulos ja
-palatessaan hän toi muassaan keski-ikäisen naisen, joka syvästi
-niiaten tervehti: hyvää päivää, johon minä heti kätellen vastasin:
-Jumala antakoon! Syntyi sitte sangen vilkas keskustelu, josta toiset
-eivät ymmärtäneet sanaakaan, he vain kuuntelivat ja ihmettelivät.
-Mutta ennen pitkää hymyilevä ihmettely muuttui liikutukseksi, sillä
-en ollut montakaan sanaa puhunut kaikkea muuta kuin mallikelpoista
-suomeani, kun kyyneleet nousivat kansalaiseni silmiin, ja lopulta hän
-purskahti niin valtavaan itkuun, että hänen täytyi poistua huoneesta,
-Myöhemmin illan kuluessa me puhelimme enemmän, ja minä kerroin mitä
-kotimaasta tiesin ja ajattelin häntä miellyttävän, ja hän oli niin
-iloinen ja kiitollinen, etten koskaan, vaikka olen matkustanut
-maapallon ympäri, muista kielitaidollani aikaansaaneeni niin paljon
-iloa ja tyydytystä. Ja seuraavana aamuna, kun lähdettiin, hän minua
-siunasi ja lähetti sydämelliset terveiset kotimaahansa, jota hän
-tuskin enää toivoi saavansa nähdä. Ikävä on että muistoonpanoni
-matkalta ovat Parisissa, niin etten voi sanoa naisen nimeä.
-Ainoastaan sen muistan, että hän oli Merikarvialta kotoisin ja että
-hän ensin oli joutunut Tukholmaan ja sieltä isäntäväkensä kanssa
-muuttanut Afrikaan. Mutta niin kauan kuin elän pysyy muistissani se
-liikuttava isänmaan ja äidinkielen rakkaus, jonka kansalaisessani
-näin ja jota pidän mitä parhaimpana todisteena siitä, kuinka nämä
-tunteet ovat syvästi ihmisluonteeseen juurtuneet. --
-
-Kun Antell tämän muistelman kertoi, oli hän viimeisen kerran
-Suomessa, eikä hän paluumatkallaankaan enää liene ollut täysin terve.
-Vaasasta hän lähti myöhään syksyllä Carl von Linné laivalla, joka
-on verraten pieni, ja matka, jolla koettiin myrskyä ja lumisadetta,
-kesti kahdeksan päivää. Hänen ystävänsä Tukholmassa huomasivat,
-ettei hän ollut entisellään, ja Bukowski kehotti häntä hoitamaan
-terveyttään. Sentähden hän kai myöskin uuden vuoden (1893) alussa
-lähti Italianmatkalle ulottaen sen Capri saareen asti. Mutta kun
-hän ei sielläkään tuntenut paranevansa, hän kääntyi takaisin
-pohjoseen päin. Paluumatka Parisiin venyi pitkäksi, sillä hänen
-voimansa heikkenivät heikkenemistään, ja perille tultuaan hän
-laskeutui kuolinvuoteelleen. Itse hän kuuluu sanoneen sairastaneensa
-kurkkukatarria, mutta todellisuudessa hänellä oli maksatauti, joka
-muun muassa sai hänen ruumiinsa kovasti paisumaan, ja jota vastaan
-lääkäreillä ei ollut pätevää keinoa. Viimeiseen saakka hän oli
-ollut selväpäinen, mutta vuoteen ympärillä ei ollut omaisia eikä
-edes läheisempiä ystäviä. Noin tuntia ennen kuolemaansa hän oli
-ystävällisesti sanonut hyvästi palvelijalleen Prançoislle,[49] joka
-näki hänen sen jälkeen itkevän. François oli, itsekin ääneen itkien,
-tullut ulos huoneesta, mutta kutsuttiin kohta jälleen sisään, sillä
-viimeinen hetki oli tullut. Tohtori Duchatelet piti kuolevaa kädestä,
-hänen vetäessään viimeisiä hengähdyksiään, ja läsnä oli sitä paitsi
-Josef Galezowski, Rapperswylin puolalaisen kansallismuseon johtaja.
-Päivä oli 6:s huhtikuuta 1893.
-
-Kun neljä päivää myöhemmin vainajan ruumis, suljettuna arkkuun,
-vietiin pois hänen kodistaan, olivat saapuvilla suomalaiset:
-Albert Edelfelt ja Ville Vallgren (joka vainajasta oli ottanut
-kuolemannaamarin), ruotsalaiset: lähettiläs Due, valtionantikvario
-Hans Hildebrand (joka vasta Antellin kuoleman jälkeen oli tullut
-Parisiin) taiteilija Alfred Wahlberg sekä ranskalaiset: professori
-Wecker, t:ri Duchatelet y.m.
-
-Kuollessaan Antell oli ainoastaan 46-vuotias. Sen, joka tietää miten
-vahva hänen ruumiinrakennuksensa ja miten vankka hänen terveytensä
-alkuaan oli, on vaikea karkottaa ajatusta, että hänen elämänsä
-levottomuus, hänen elämäntapojensa säännöttömyys ja hiljaisen,
-tasaisen työn puute jouduttivat hänen kuolemaansa.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Antellin testamentin määräykset ovat tunnetut, ja niiden tähden
-hänen nimensä on pysyvästi merkitty sekä Suomen että Ruotsin
-sivistyshistoriaan. Samat määräykset todistavat oikeaksi, mitä ennen
-olen sanonut hänen sisimpäin harrastustensa ylevämielisyydestä ja
-hänen isänmaanrakkaudestaan. Jo se tosiasia, että hänen perimänsä
-omaisuus niinä 19 vuotena, jolloin se oli hänen hallussaan, kasvoi
-enemmän kuin kahta vertaa suuremmaksi, tuottaa hänelle kunniaa,
-mutta vielä enemmän ne jalot tarkotukset, joihin hän määräsi rahat
-käytettäväksi.
-
-Tietty on että Antell enemmän kuin yhden kerran muutti
-testamenttiaan, joka vasta 1891 sai lopullisen muotonsa; niinikään
-on tietty että hän aikaisemmin oli aikonut antaa melkoista
-suuremman osan omaisuuttaan Ruotsiin kuin hän lopulta sinne määräsi
-(nimittäin 100,000 kruunua Pohjoismaiselle museolle ja 100,000
-Muinaistieteelliselle akatemialle). Mikä aiheutti mielenmuutoksen,
-jääköön sikseen, vaikka todennäköisiä syitä voisikin mainita.
-Ilmeistä on että Antellissa ennen puheena olleen kehityksen
-ohella, joka oli huomattavana hänen kokoilemisharrastuksessaan,
-selvenemistään selveni ja kypsyi se ajatus, että se rikkaus,
-jonka hallitsijaksi hän oli tullut, oikeastaan oli hänen kansansa
-oma ja oli sille jälleen tuleva. Mitä taasen testamentin Suomea
-tarkottaviin yksityiskohtiin tulee, on ensiksikin rahakokoelman ynnä
-muitten kokoelmien sekä yhden miljoonan markan pääoman lahjotus
-Suomen kansalle katsottava Antellin kokoilijatoimen täydennykseksi.
-Vaikka hän olisi kauemminkin elänyt, hän ei olisi voinut siinä
-kohden päästä kauniimpaan lopputulokseen kuin se tietää, että hän
-laski lujan perustuksen Suomen Kansallismuseon tulevaisuudelle,
-sillä tuon miljoonan vuotuiset korot turvaavat kokoelmien tasaisen
-lisääntymisen. -- Yliopistolle määrätty 800,000 markan lahjotus
-puolestaan todistaa, miten Antell osasi kunniassa pitää tieteellistä
-työtä. Vaikka hän itse oli luopunut tieteestään, hän täysin oivalsi
-mitä se merkitsee kansakunnalle, jonka tulevaisuus on valon aseissa.
-Määrätessään lahjotuksen koroista jaettavat matkarahat 8,000 markan
-suuruisiksi vuotta kohti, hän menetteli aivan omapäisesti ja oli
-hänellä oma kokemuksensa lähtökohtana. Kun hän näet lääketieteen
-kandidaattina -- huomaa! isän eläessä -- oli Tukholmassa, oli hänellä
-käytettävänään 6,000 markkaa vuodessa. Se oli kumminkin ollut hänelle
-liian vähän, ja hänen täytyi lisäksi lainata 2,000 markkaa. Niin
-hän johtui mainittuun määrään, 8,000:een. Muuten hän mietiskeli
-seuraavaan tapaan: moni tiedemiehen alku on köyhä, jopa saattaa olla
-niinkin että hänellä on varattomia vanhempia taikka muita omaisia,
-jotka odottavat häneltä apua ja tukea; suuresta matkarahasta on
-mahdollista antaa joku osa poiskin, ilman että matka taikka työ siitä
-kärsii. Vihdoin Antell arveli, että hänen nuorten maanmiestensä
-ei tulisi ulkomailla kärsiä puutetta enemmän kuin hän itsekään.
-Keväällä 1892 Pariisissa hän minulle laajasti ja innostuneesti
-selvitteli näitä jalomielisiä perusjohteitaan. -- Merkille pantava
-on, että Antell molempiin näihin suurimpiin lahjotuksiinsa kiinnitti
-isävainajansa nimen. Siinä ilmestyy kiitollisuuden tunto isää
-kohtaan, joka kaunistaa Antellin muistoa, ja kiitollisuuden tunto
-se kai myöskin oli, joka sai hänet määräämään 100,000 markan
-stipendirahaston Vaasan, lyseelle, koululle, josta hänen muistonsa
-varmaankin olivat sitä rakkaammat, kun muistot hänen poikaikänsä
-kodista eivät olleet erittäin valoisia laadultaan.
-
-Antell oli itse julkilausunut toivomuksensa olevan saada levätä
-isänmaan mullassa. Parisista hänen ruumiinsa tuotiinkin suljettuna
-sinkkiarkkuun, joka puolestaan oli kätketty vernissattuun tammiseen
-arkkuun. Kesäkuun 1 p:nä klo 5 i.p. kokoontuivat kutsutut
-vieraat vainajan taloon. Sieltä surusaatto kulki asemalle, josta
-ylimääräisellä junalla kuljettiin vanhan kaupungin asemalle ja
-edelleen hiekanotto-paikalle pantuja raiteita vanhalle hautausmaalle
-(Kapellbacken), missä hauta oli avattu Rosenbergin haudan viereen.
-Kun silloisen kapteeni A. Steniuksen johdolla oli laulettu Lagin
-virsi "Nu tystne de klagande ljuden", rovasti Joel Heikel siunasi
-vainajan tomun. Sen jälkeen laskettiin muistoseppeleitä haudalle, ja
-oli minulla kunnia tehdä se yliopiston edustajana. Lyhyessä puheessa
-esitettyäni vainajan luonteenkuvan pääpiirteet, minä lopuksi lausuin
-seuraavat sanat, joilla voin tämän kirjoituksenikin päättää:
-
--- -- "Voisin jo vaieta. Mutta uusi ajatusjakso, syvän liikutuksen
-tuoma, pakottaa minun lisäämään sanan. Jos oikein tunnen
-ihmisluontoa, on varmaankin tämän haudan ääressä toinen tai
-toinen sanova: niin, helppohan on rikkaan tehdä maallensa suuria
-palveluksia! Se on kuitenkin taitamatonta puhetta. Siitä koulusta,
-jonka perustukset lepäävät tuolla kesäkuunillan hohteessa ja jossa
-Antell alkoi opintonsa, on satoja ja satoja miehiä astunut ulos, ja
-niistä on suurempi osa ollut varattomia kuin rikkaita. Varattomien
-joukossa on sentään ollut semmoisia, jotka ovat maallensa tuottaneet
-suuremman kunnian, tehneet sille suurempia palveluksia kuin se mies
-on voinut, jonka haudalla me seisomme. Siitä näkyy ettei rikkaus
-eikä köyhyys ole määräävä. Ei, ei rikkaus eikä köyhyys, vaan rakkaus
-isänmaahan ja ihmisyyteen saa yksityisen ihmisen korkeita tarkotuksia
-varten uhraamaan sekä sielunsa että ruumiinsa voimat ja maalliset
-tavaransa. Kunnioittakaamme Herman Frithiof Antellin hautaa viemällä
-täältä tämä totuus mukanamme elämään!" -- --
-
-    Paitsi itse kirjoituksessa mainituita lähteitä tahdon kiittäen
-    mainita, että minulle ovat Vaasan kaupungin ja Mustasaaren
-    kirkonarkistoista tietoja antaneet pastori August Cederberg,
-    rovasti J. A. Heikel ja kansakoulunopettaja K. V. Åkerblom sekä
-    Maalahden kirkonarkistosta rovasti J. V. Fontell; suullisista ja
-    kirjallisista lisistä olen kiitollisuuden velassa seuraaville
-    vanhoille tovereille ja ystäville: Erkki Almberg, G. Durchman, A.
-    Gallén-Kallela, Onni Lindebäck, Albert Nordman, Ludv. Unggren,
-    Emil Vikström ja Knut Åkesson, joista varsinkin viimemainittu on
-    Vaasan entisten olojen tuntija.
-
-
-
-
-Viiteselitykset:
-
-
-[1] "Tuossa tulee rovastin yhdeksät".
-
-[2] Suomalaisen teatterin historiassa, I s. 125, olen kertonut
-kuinka tämä yhteistyö pohjalaisten naisten ja ylioppilasten kanssa
-välillisesti johti siihen yritykseen, jonka tulos oli Kiven Lean
-esittäminen 10 p. toukok. 1869 -- suomalaisen näyttämön alku.
-
-[3] Lause kuului ruotsiksi: "Kånka Calamnius!"
-
-[4] Itse asiassa oli suuri osa suomenmielisiä poissa
-vihkiäisjuhlasta, joka vietettiin 26 p. marraskuuta, mutta ei
-suinkaan minkään yhteisen päätöksen johdosta.
-
-[5] Snellmanilla tietääkseni ei ollut tapana "juoda veljenmaljaa"
-nuorempien pohjalaisten kanssa; minua hän sinutteli "sukulaisena".
-Jo kun ensikerran, "keltanokkana", kävin hänen luonaan, muistaakseni
-kutsumassa häntä johonkin osakunnan juhlaan, hän kuultuaan nimeni
-muisteli tavanneensa vanhempani Pohjanmaalla sekä että äitini oli
-omaa sukua Snellman. Sen johdosta hän käski minua sanomaan häntä
-sedäksi, lisäten hymyillen jotakin pohjalaisten keskinäisestä
-sukulaisuudesta ja sukulaisrakkaudesta.
-
-[6] Tuli alkoi myöhään illalla 4 p. syysk. 1827. Ennenkuin Snellman
-ryhtyi pelastustyöhönsä hän oli pistäytynyt nti Saara Wacklinin
-luokse, joka paraikaa söi illallista oppilaittensa kanssa. Kun
-Snellman oli rauhalliselle neidelle sanonut, että tulipalo uhkasi
-koko kaupunkia, oli hän saanut vastaukseksi: "Sinä nyt aina olet
-niin viisas olevinasi". (Joukah. XI. A. H. Snellman-Virkkunen, Saara
-Elisabet Wacklin).
-
-[7] Turun palosta kuulin kerran J. Ph. Palméninkin kertovan, mutta
-siitä muistan vain sen että hän kuvasi tuomiokirkon palon alkaneen
-niin, että pieniä liekkejä niinkuin mitäkin välkkyviä kieliä oli
-siellä täällä pistänyt esiin ja näyttänyt ikäänkuin hyppivän
-rakennuksen katolla. Sitä hän oli katsellut toiselta puolen jokea.
-
-[8] Viktor Lounasmaan isä.
-
-[9] Täydentääkseni Snellmanin klassillista kuvausta liitän siihen
-mitä Emil Nervander muistaa lisäksi kuulleensa. Paitsi kirjoja ja
-maitoastiaa kuului salin kalustoon kapsäkki. Cygnaeuksen äidillä,
-piispanrouva Cygnaeuksella, oli tapana varustaa poikansa hyvillä,
-hienoille paidoilla. Toverit, jotka olivat kehnommin varustetut,
-käyttivät hyväkseen tilaisuutta ja ottivat, kun tarpeen oli, puhtaita
-paitoja Cygnaeuksen kapsäkistä ja panivat sijaan omansa, jotka
-eivät olleet puhtaita eikä aina edes eheitä. Kun Fredrik sitte tuli
-kotia, hänen äitinsä ihmeekseen ei kapsäkistä löytänyt ainoatakaan
-sinne panemaansa paitaa, vaan niiden sijasta kummallisen kokoelman
-likaisia, repaleisia paitoja, kaikki eri kokoa!
-
-[10] "Koska asian laadun tähden osakunnan tuomiolla, jos jotkut
-sen jäsenistä huomattaisiin olleen osallisena puheenaolevassa
-epäjärjestyksessä, ei voi olla mitään merkitystä, niin" -- --.
-
-[11] "Päätös" tapahtui edellisenä iltana, kun Otto Donner, K. A.
-Castrén, Rob. Castrén, minä ja pari muutakin sattumalta tapasimme
-toisemme postikonttorin edustalla. Meistä kaikista Donner yksin ei
-tiennyt seuraavan päivän kokouksesta, vaikka hänen ylioppilaskunnan
-puheenjohtajana olisi pitänyt ensi kädessä saada tieto. Siinä nyt
-arveltiin välttämättömäksi edeltäkäsin tuumia menettelytapaa ja
-sovittiin että meeting oli pidettävä.
-
-[12] Tämä tarkottanee sitä, että ylioppilaat eivät olleet ottaneet
-tervehtiäkseen häntä kadulla -- niinkuin paroni von Kothen
-sijaiskansleriksi tultuaan oli toivonut ja vaatinut. Hänelle oli
-selitetty, että Suomessa ainoastaan ne, jotka ovat keskenään
-persoonallisessa tuttavuudessa, tervehtivät toisiaan; mutta
-käsitystavaltaan venäläistyneenä hän ei selitystä hyväksynyt, joskaan
-hän ei voinut toimeenpanna "reformia" kohteliaisuudessa.
-
-[13] Toverini tässä laatuaan yksinäisessä julkisessa tutkinnossa
-olivat. K. A. Castrén, K. J. Herrgård, Torsten Aminoff, Elis
-Furuhjelm ja Axel Borenius (Lähteenkorva).
-
-[14] Neiti Lydia Lagus.
-
-[15] Sallittakoon tekijän tehdä pieni muistutus sine ira & studio.
-Juhlapuheelle olisi kieltämättä eduksi ollut, jos tämä loppuosa olisi
-ollut lyhempi, vähemmän pakottava. "Kiitollisuudesta" Ruotsia kohtaan
-on viime aikoina niin paljon väitelty sanomalehtikiistoissamme,
-että juhlapuhe palautti nämät mieleen -- levitti "polemiikin"
-käryä. Kiitollisuus on hyvä avu, eikä sitä puuttunekaan; mutta ei
-siitä eletä. Kansallinen itsetunto on vähintään yhtä tarpeellinen
-kansakunnalle, jolla on aikomus elää.
-
-[16] Juhlaa varten oli Savonlinnaan kutsuttu Schneevoigtin orkesteri
-Viipurista sekä se ruotsalainen torvisoittokunta, jota tänä kesänä on
-saatu kuulla Turussa ja Helsingissä.
-
-[17] Rovasti Kaarle Benjamin Ståhlberg (k. 1866) oli naimisissa
-Hedvig Gustava Cajanin (k. 1858) -- Johanna Castrénin sisaren kanssa.
-
-[18] Pikkutietoja Kaarlo Castrénin olosta Kälviällä ja Kokkolan
-koulussa, hänen sedästään ja sedän perheestä tavataan Tyko Hagmanin
-tänä vuonna ilmestyneissä muistelmissa "Elämäni lapsuus".
-
-[19] Varhemminkin Castrén oli osottanut mieltymystä historiallisiin
-aineisiin. Kokkolan koulussa hän näet kirjoitti Kajaanin linnan
-raunioista, kun kerran oppilaat saivat vapaasti valita aineensa.
-
-[20] Arvostelijan sanat viittaavat kirjan esipuheen alkuun, jossa
-Castrén osottaa kuinka järkevästi ja miehekkään kypsyneesti hän
-käsitti muistelmien merkityksen: "Harvoin alhaisen sotilaan ansio
-tulee tai voikaan tulla historian palstoihin, ja maamiehen pyrinnöt
-vielä harvemmin. Yhtäkaikki ne kumpikin, ja varsinkin jälkimäiset,
-ovat kumoomattomia todistuksia kansan hiljaisesta taistelusta
-olonsa ja elonsa tähden, ovat etenkin tässä ikimuistettavassa
-urosnäyttelyssä liikuttavia ja välttämättömiä välikuvauksia.
-Siveydellisessäkin suhteessa näyttää jokapäiväistenkin tapahtumien
-kertominen olevan yhtä painavasta merkityksestä kuin koskaan
-valtahistoriat, kun itsensä varjelemisen into, rakkaus entiseen
-hallitukseen ja isänmaanrakkaus synnytti nämä rienteet, jotka alati
-ovat olevat sitä lähempänä rahvasta, kuin ovat rahvaasta saaneet
-syntynsä. Jos asiaa katsoo sillä silmällä, eivät kertomat rahvaan
-sotarienteistä suurin tarvitsekaan muuta puolustusta, ja samassa
-näidenkin muistelmien ilmestymisen oikeus myönnetään."
-
-[21] Eräästä kirjekonseptista näkyy, että Z. Topelius oli
-ruotsinmaalaiselle kustantajalleen, Albert Bonnierille Tukholmassa,
-suositellut Castrénin sotakuvauksia painettavaksi, ja näyttää tekijä
-saaneenkin edullisen tarjouksen. Castrén on kiitollinen siitä, sanoo
-aikovansa jouluksi (1871; kirje on näet päivätty sinä vuonna 8 p.
-maalisk.) parantaa kirjoitukset ja ensin julkaista ne suomenkielellä.
-Bonnier saisi kyllä painattaa ruotsalaisen painoksen, mutta olisi se
-laskettava kirjakauppaan kolme kuukautta myöhemmin, niin ettei se
-tekisi haittaa suomalaiselle painokselle. Valitettavasti Castrénin
-työvoiman heikkeneminen esti häntä toteuttamasta tätä niinkuin
-monta muuta tuumaansa. -- Kirjealustelma on Valtioarkistossa, jossa
-Castrénin historialliset käsikirjoitukset ja kokoelmat säilytetään.
-
-[22] Kertomus ilmestyi sittemmin myöskin eri kirjana Holmin
-kustannuksella ja on kolmannenkin kerran painettu julkaisussa:
-"Berättelser från Finland af Emlekyl". Turussa 1877. Esipuheessa
-Nervander kertoo novellin synnyn niinkuin tekstissä mainitaan.
-Suomennettuna kuuluu se aikoinaan painetun A. J. Malmgrenin toimesta
-Turun Sanomissa. --
-
-Novellissa mainittujen varakkaitten talojen isännät sanotaan olleen
-n.s. _suurta sukua_. Muistan Castrénin usein puhuneen "suuresta
-suvusta" pitäjissä Oulun eteläpuolella. Nimityksellä tarkotetaan
-erinäisiä rikkaita talonpoikaisperheitä, joilla kyllä ei ole yhteistä
-sukunimeä, mutta jotka kuitenkin vanhastaan katsovat itsensä
-kuuluvaksi johonkin erityiseen heimoon eli säätyyn. Nämä perheet
-muodostavat jonkunlaisen talonpoikaisaateliston, jonka etevämmyys
-näyttää perustuvan sekä sukuun että varallisuuteen. Vasta verraten
-myöhään oli naimisliittoja syntynyt jonkun suureen sukuun kuuluvan ja
-vähemmän mainehikkaasta perheestä lähteneen välillä. Mistä ja miltä
-ajoilta suku on peräisin on vaikea sanoa -- Pirkkalaisistako? vai
-esihistoriallisten taistelujen ajoilta? --
-
-[23] Ks. Suomen Muinaismuistoyhdistyksen Pöytäkirjat I. 1870--75.
-Helsinki 1909.
-
-[24] Ks. "Naukujaiset 1871" tässä kokoelmassa.
-
-[25] Eräästä Carl von Bergenin kirjeestä näkyy, että Castrén
-Tukholmassa oli tutustunut tähän kirjailijaan. Heidän kesken oli
-ollut puhetta kirjoituksesta, jossa Castrén Bergenin toimittamaa
-aikakauskirjaa, Framtiden'ia, varten esittäisi suomalaisen
-kansallisuusharrastuksen kehityksen ja päämäärän. Kirjeessä, lokakuun
-1 p:ltä, Bergen muistuttaa Castrénia lupauksesta ja viittailee,
-mihin tapaan kirjoitus oli laadittava. Valitettavasti Castrénin
-terveys jo oli niin huonontunut, ettei hän jaksanut ryhtyä tehtävään,
-vaan luovutti sen Kaarlo Bergbomille. Bergbomin kirjoitus taasen
-valmistui niin myöhään, ettei se enää saanut tilaa aikakauskirjassa,
-joka vuoden lopulla lakkasi ilmestymästä, ja on se hävinnyt teille
-tietymättömille.
-
-[26] Yksikerroksinen puurakennus samalla paikalla, missä Catanin
-nykyinen komea talo sijaitsee. Kahvilaan oli sisäänkäytävä kadulta,
-mutta Morgonbladetin toimistoon mentiin pihan puolelta.
-
-[27] Veli oli aikeissa perustaa ja lienee perustanutkin lakiasiain
-toimiston Ouluun.
-
-[28] Tässä nähtävä Rosenbergin kuva (pyylevä ukko) on kenties ainoa
-alkuperäinen, se on elävän mallin mukaan tehty. Joku hänen kirjurinsa
-on sen piirustanut. Taiteellista arvoa kuvalla ei ole, mutta
-antaahan se sentään käsitystä ukon ulkonäöstä. Alkukuvan omistaja on
-hovioikeudenneuvos Knut Åkesson Vaasassa.
-
-[29] Anrepin mukaan (Sv. Adelns ättartaflor) P. H. Aurivilliuksen isä
-oli henkilääkäri ja Upsalan yliopiston professori Samuel Aurivillius
-ja äiti Margareta Rosén von Rosenstein. Jälkimäisen isä, henkilääkäri
-ja professori Nils Rosén von Rosenstein, otti tyttärensä lapset
-omiksi ja antoi niille aatelisen nimensä.
-
-[30] Hovioikeudenseppä Johan Spångberg oli kaksi kertaa naimisissa,
-ensiksi Sara Kristina Strömbomin ja toiseksi (1781) Anna Kaisa
-Elgströmin kanssa. Edellinen, Anna Beatan äiti, oli luultavasti
-miehensä kanssa Ruotsista tullut, sillä Strömbom nimi on 1700-luvulla
-Vaasassa muutoin tuntematon. Tästä päättäen oli Anna Beata puhdasta
-ruotsinmaalaista alkuperää, ja on siis puhe että hän oli alkuaan
-Maalahdella kotoisin ja että Rosenbergkin oli siellä syntynyt
-(niinkuin esim. Kr. Svanljung väittää Åbo Underrättelserissä 1873
-29/1), kokonaan tuulesta temmattu. Anna Beata Spångbergia sanotaan
-kirjoissa _däja'ksi_, joka sana nykyään merkitsee _karjakko_, mutta
-aikaisemmin merkitsi _taloudenhoitajatar maalla_ (hushållerska på
-landet).
-
-[31] Rosenbergin hämmästyttävän varhainen astuminen valtion virkaan
-antaa aihetta olettaa, että hänen edukseen käytettiin keinoa,
-joka muinoin ei näy olleen aivan tavaton, se on hän tehtiin
-yksinkertaisesti vanhemmaksi kun hän todellisuudessa oli. Ettei
-tämä olettamus ole kokonaan perusteeton näkyy siitä, että kun
-Rosenberg, asuttuaan, ennen Nurmossa ja Ilmajoella, 6/9 1816 vasta
-nimitettynä v.t. kihlakunnankirjurina muutti Lapualle, merkittiin hän
-kirkonkirjaan syntyneeksi 1795, siis kolme vuotta vanhemmaksi kuin
-oli. Vai tapahtuiko tämä pikku väärennys ehkä sentähden, että hän
-olisi ollut sopivampi naimisliittoa rakentamaan? Rosenberg on näet jo
-Lapualla, josta hän 19/10 1819 muutti Mustasaareen, nainut Katarina
-Kristina Kaskaan, joka mainitaan alempana tekstissä. Varmaa tietoa
-asiasta on kenties saatavissa Vaasan lääninkanslian arkistosta.
-
-[32] C. G. Estlander kertoo Joukahaisessa XI (Ett minne från
-krigssommarn 1853) kuinka Rosenberg puhui kansan puolesta, kun paroni
-K. von Kothen Kristiinankaupungissa ensikerran Lapväärtin ja Närpiön
-talonpoikain kanssa neuvotteli ruotulaitoksen uudistamisesta.
-
-[33] Luotettavaa selvitystä Liisa Varalan eli Tavastin alkuperästä
-näyttää olevan mahdoton saada, syystä että Pirttikylän kirkonkirjat
-paloivat 1868.
-
-[34] "Sakotettu haukkumasanoista ja pahasta tottumuksesta johtuvasta
-kiroilemisesta". Sitä paitsi hänelle pari vuotta ennen kuolemaansa
-syntyi vielä kolmaskin avioton lapsi (Karl Viktor 7/3 1852). --
-Kuvaavana piirteenä mainittakoon, että Rosenberginkin äidin, ylempänä
-mainitun Anna Beata Spångbergin osalle on kirkonkirjaan merkitty
-samanlainen sakotusmeriitti!
-
-[35] Vaikka toinen puoli Rosenbergin hoitamaa kihlakuntaa oli
-suomenkielinen, oli hänen oma suomenkielentaitonsa puutteellinen. Sen
-näkee muutamista kirjenäytteistä, jotka Kr. Svanljung on julkaissut
-Å. U:ssä (29/1 1874). Luultavasti hänen "kyökkisuomeansa" kuitenkin
-ymmärrettiin aikana, jolloin herroilta harvoin parempaa kuultiin.
-
-[36] Kirjoitus Raastuvanoikeuteen, jossa Rosenberg vaatii Viklundin
-erottamista holhoojatoimesta.
-
-[37] Koska kertomassani sukuhistoriassa aina vaan on kysymys
-aviottomista lapsista, en malta olla mainitsematta kaiken lisäksi,
-että Antell kerran -- joko isänsä antamien tarkempien tietojen
-mukaan taikka vallattomuudessaan -- sanoi olevansa seitsemännessä
-polvessa avioton, "mutta", hän jatkoi, "minä olen oleva viimeinen".
--- Huomattava on kuitenkin, että tämä puhe useamman kuin kahden
-polven aviottomuudesta on epäiltävä. Anrepin mukaan oli Rosenbergin
-isä järjestyksessä viides professori Aurivilliuksen lapsia, joten on
-vaikea olettaa, että hän olisi ollut avioton.
-
-[38] Palatessaan Isojoelta Antell toi muassaan mehiläishaukan munan,
-jonka hän antoi ystävälleen Onni Lindebäckille ja joka tällä on
-vieläkin tallella. Luultavasti 10-vuotias poika oli itse kiivennyt
-puuhun ottaakseen munan pesästä.
-
-[39] Seutu oli kaupungin pohjoisin osa, ja sen vuoksi Rosenberg on
-merkinnyt erään Kr. Svanljungille osottamansa kirjeen: "Gubben på
-norra udden", (ukko pohjoisella niemellä).
-
-[40] Soittokunta on valokuvattu 29 p. huhtik. 1865. Antell on puettu
-lukiolais-univormunuttuun -- sinistä verkaa, musta samettikaulus,
-lyyryn koristamat kullatut napit.
-
-[41] Rosenberg oli testamentissaan määrännyt, että lainanottajilta ei
-saisi oikeuden kautta vaatia velkojen maksamista, niin kauan kuin he
-säännöllisesti suorittivat korkonsa.
-
-[42] Otto Vallenius kirjoittaa Antellin Parisissa kertoneen, että
-hänellä ei ollut mitään alkukuvaa, ei valokuvaa eikä piirustusta,
-tarjottavana taiteilijalle ohjeeksi; kumminkin hän mairittelemalla
-oli saanut Löfgrenin ryhtymään työhön, ja oli muotokuva sitte
-maalattu _suullisten osotusten_ mukaan ja tullut erinomaisen
-näköiseksi (!) -- Todellisuudessa Löfgrenin tekemä muotokuva (merk.
-1875) on maalattu Alexandra Såltinin tekemän muotokuvan (merk. 1874)
-mukaan, niinkuin jokainen voi todeta vertaamalla toisiinsa näitä
-kuvia, jotka molemmat nykyään ovat Ateneumissa. Rva Såltin on,
-kysymykseni johdosta, hyväntahtoisesti ilmottanut, että hän, Antellin
-pyynnöstä, oli tehnyt lyijykynäpiirustuksen vainajasta ennenkuin
-ruumisarkku suljettiin ja myöhemmin sen mukaan maalannut muotokuvan.
-Näin siis on selitettävissä, että Löfgrenin maalaama muotokuva on
-niin yksilöllinen ja, mikäli minäkin muistan, Rosenbergin näköinen.
-
-[43] Hammerin (alkuaan juveliseppä) äärettömän rikkaitten kokoelmien
-synty 1850- ja 60-luvuilla on vain siten selitettävissä, että
-Ruotsissa silloin ei vielä osattu panna arvoa vanhoihin taide- ja
-taideteollisuusesineisiin. Monen miljoonan arvoiset kokoelmat, se
-on koko "museo", myytiin 1890-luvulla huutokaupalla Kölnissä, ja
-ainoastaan verraten vähäinen osa voitiin ostamalla pelastaa Ruotsille.
-
-[44] Ohimennen huomautan, että Antellin kirjeet Bukowskille
-epäilemättä antaisivat tärkeitä lisiä hänen elämäkertaansa, mutta
-viime keväänä minä turhaan niitä tiedustelin. Eräs jo Bukowskin
-eläessä "Bukowskin taidekaupassa" toiminut henkilö muistaa ihan
-varmaan, että t:ri Hazelius Antellin kuoleman jälkeen pyysi ja
-saikin kirjeet Bukowskilta, mutta kuitenkaan niitä ei löydetty
-"Pohjoismaisen museon" arkistosta, jossa Hazeliuksen kirjalliset
-perut säilytetään.
-
-[45] Näin mainittiin yleisesti muistosanoissa Antellin kuoleman
-jälkeen, mutta 10,000:n sijasta lienee oikeammin sanoa noin 7,000.
-Pari vuotta ennen kuolemaansa antoi Antell, tuntemattomasta syystä,
-Bukowskin (ilmottamatta omistajan nimeä) huutokaupalla Tukholmassa
-myydä muut mitalit paitsi Kustaa II Adolfin ja Maria Eleonoran.
-Myöhemmin on kokoelmaa tässä kohden jälleen täydennetty.
-
-[46] Tämä muotokuva, paras ja näköisin mitä Antellista on olemassa,
-maalattiin kyllä Quai Voltairen varrella, mutta työhuone oli siellä
-aivan samoin sisustettu kuin Avenue d'Antinin varrella.
-
-[47] Todistaakseni että muutkin, jotka tunsivat Antellin hänen
-nuoruudestaan saakka, arvostelevat häntä samoin, otan eräästä G.
-Durchmanin kirjeestä sanat: "Hän oli avulias ja vieraanvarainen."
-
-[48] Hän ei liikkunut Parisissa kukkaro täynnä; kerran hän minulta
-lainasi 100 frangia, kun hänen rahansa kesken loppuivat, ja maksoi
-seuraavana päivänä Monacon ruhtinaskunnan 100 frangin kultarahalla.
-Kumminkin hän sanoi, että hänellä odottamatonta hätää varten aina oli
-liivin sisäpuolelle ommeltuna 1000 frangin seteli. -- Kotona hänellä
-oli 500 frangin kultataskukello, mutta ulkona kävellessä taikka
-ainakin matkoilla Antell käytti nikkelikuorista kelloa. Niinkuin
-näkyy, ovat säästäväisyys ja varovaisuus läheistä sukua.
-
-[49] Kurtén kertoi François'n sanoneen, että Antell kuolinvuoteellaan
-oli luvannut hänelle 10,000 frangia perinnöksi. Kun testamentissa ei
-asiaa mainittu, oli Kurtén kahden vaiheilla mitä tehdä, varsinkin kun
-todistajia ei ollut. Kumminkin luulen François'n lopulta saaneen tuon
-summan.
-
-
-
-
-
-
-
-
-End of Project Gutenberg's Muoto- ja muistikuvia I, by Eliel Aspelin-Haapkylä
-
-*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK MUOTO- JA MUISTIKUVIA I ***
-
-***** This file should be named 50541-8.txt or 50541-8.zip *****
-This and all associated files of various formats will be found in:
-        http://www.gutenberg.org/5/0/5/4/50541/
-
-Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
-
-Updated editions will replace the previous one--the old editions
-will be renamed.
-
-Creating the works from public domain print editions means that no
-one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
-(and you!) can copy and distribute it in the United States without
-permission and without paying copyright royalties.  Special rules,
-set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
-copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
-protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark.  Project
-Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
-charge for the eBooks, unless you receive specific permission.  If you
-do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
-rules is very easy.  You may use this eBook for nearly any purpose
-such as creation of derivative works, reports, performances and
-research.  They may be modified and printed and given away--you may do
-practically ANYTHING with public domain eBooks.  Redistribution is
-subject to the trademark license, especially commercial
-redistribution.
-
-
-
-*** START: FULL LICENSE ***
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
-Gutenberg-tm License (available with this file or online at
-http://gutenberg.org/license).
-
-
-Section 1.  General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
-electronic works
-
-1.A.  By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement.  If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
-all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
-If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
-Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
-terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
-entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
-
-1.B.  "Project Gutenberg" is a registered trademark.  It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement.  There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement.  See
-paragraph 1.C below.  There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
-and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
-works.  See paragraph 1.E below.
-
-1.C.  The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
-or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
-Gutenberg-tm electronic works.  Nearly all the individual works in the
-collection are in the public domain in the United States.  If an
-individual work is in the public domain in the United States and you are
-located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
-copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
-works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
-are removed.  Of course, we hope that you will support the Project
-Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
-freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
-this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
-the work.  You can easily comply with the terms of this agreement by
-keeping this work in the same format with its attached full Project
-Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
-
-1.D.  The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work.  Copyright laws in most countries are in
-a constant state of change.  If you are outside the United States, check
-the laws of your country in addition to the terms of this agreement
-before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
-creating derivative works based on this work or any other Project
-Gutenberg-tm work.  The Foundation makes no representations concerning
-the copyright status of any work in any country outside the United
-States.
-
-1.E.  Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1.  The following sentence, with active links to, or other immediate
-access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
-whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
-phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
-Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
-copied or distributed:
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
-almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
-re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
-with this eBook or online at www.gutenberg.org/license
-
-1.E.2.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
-from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
-posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
-and distributed to anyone in the United States without paying any fees
-or charges.  If you are redistributing or providing access to a work
-with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
-work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
-through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
-Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
-1.E.9.
-
-1.E.3.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
-terms imposed by the copyright holder.  Additional terms will be linked
-to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
-permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
-
-1.E.4.  Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5.  Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6.  You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
-word processing or hypertext form.  However, if you provide access to or
-distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
-"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
-posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
-you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
-copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
-request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
-form.  Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
-License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7.  Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8.  You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
-that
-
-- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
-     the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
-     you already use to calculate your applicable taxes.  The fee is
-     owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
-     has agreed to donate royalties under this paragraph to the
-     Project Gutenberg Literary Archive Foundation.  Royalty payments
-     must be paid within 60 days following each date on which you
-     prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
-     returns.  Royalty payments should be clearly marked as such and
-     sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
-     address specified in Section 4, "Information about donations to
-     the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
-
-- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
-     you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
-     does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
-     License.  You must require such a user to return or
-     destroy all copies of the works possessed in a physical medium
-     and discontinue all use of and all access to other copies of
-     Project Gutenberg-tm works.
-
-- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
-     money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
-     electronic work is discovered and reported to you within 90 days
-     of receipt of the work.
-
-- You comply with all other terms of this agreement for free
-     distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9.  If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
-electronic work or group of works on different terms than are set
-forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
-both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
-Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark.  Contact the
-Foundation as set forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1.  Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
-collection.  Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
-works, and the medium on which they may be stored, may contain
-"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
-corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
-property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
-computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
-your equipment.
-
-1.F.2.  LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees.  YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3.  YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3.  LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from.  If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium with
-your written explanation.  The person or entity that provided you with
-the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
-refund.  If you received the work electronically, the person or entity
-providing it to you may choose to give you a second opportunity to
-receive the work electronically in lieu of a refund.  If the second copy
-is also defective, you may demand a refund in writing without further
-opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4.  Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER
-WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
-WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5.  Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
-If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
-law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
-interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
-the applicable state law.  The invalidity or unenforceability of any
-provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
-
-1.F.6.  INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
-with this agreement, and any volunteers associated with the production,
-promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
-harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
-that arise directly or indirectly from any of the following which you do
-or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
-work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
-Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
-
-
-Section  2.  Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of computers
-including obsolete, old, middle-aged and new computers.  It exists
-because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
-people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come.  In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
-To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
-and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
-and the Foundation web page at http://www.pglaf.org.
-
-
-Section 3.  Information about the Project Gutenberg Literary Archive
-Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service.  The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541.  Its 501(c)(3) letter is posted at
-http://pglaf.org/fundraising.  Contributions to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
-permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
-Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
-throughout numerous locations.  Its business office is located at
-809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
-business@pglaf.org.  Email contact links and up to date contact
-information can be found at the Foundation's web site and official
-page at http://pglaf.org
-
-For additional contact information:
-     Dr. Gregory B. Newby
-     Chief Executive and Director
-     gbnewby@pglaf.org
-
-
-Section 4.  Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
-spread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment.  Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States.  Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements.  We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance.  To
-SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
-particular state visit http://pglaf.org
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States.  U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
-methods and addresses.  Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations.
-To donate, please visit: http://pglaf.org/donate
-
-
-Section 5.  General Information About Project Gutenberg-tm electronic
-works.
-
-Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm
-concept of a library of electronic works that could be freely shared
-with anyone.  For thirty years, he produced and distributed Project
-Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
-
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
-unless a copyright notice is included.  Thus, we do not necessarily
-keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
-
-
-Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
-
-     http://www.gutenberg.org
-
-This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
diff --git a/old/50541-8.zip b/old/50541-8.zip
deleted file mode 100644
index a36c329..0000000
--- a/old/50541-8.zip
+++ /dev/null