NormalizeHEADmain

5 files changed, 17 insertions, 2725 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..d7b82bc
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,4 @@
+*.txt text eol=lf
+*.htm text eol=lf
+*.html text eol=lf
+*.md text eol=lf
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..c5b0ab9
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #50562 (https://www.gutenberg.org/ebooks/50562)
diff --git a/old/50562-8.txt b/old/50562-8.txt
deleted file mode 100644
index 5644f5c..0000000
--- a/old/50562-8.txt
+++ /dev/null
@@ -1,2725 +0,0 @@
-The Project Gutenberg eBook, Kalevipoeg jumalaistarulliselta ja
-historialliselta kannalta, by Otto Donner
-
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
-other parts of the world at no cost and with almost no restrictions 
-whatsoever.  You may copy it, give it away or re-use it under the terms of
-the Project Gutenberg License included with this eBook or online at 
-www.gutenberg.org.  If you are not located in the United States, you'll have
-to check the laws of the country where you are located before using this ebook.
-
-
-
-
-Title: Kalevipoeg jumalaistarulliselta ja historialliselta kannalta
-
-
-Author: Otto Donner
-
-
-
-Release Date: November 27, 2015  [eBook #50562]
-
-Language: Finnish
-
-Character set encoding: ISO-8859-1
-
-
-***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KALEVIPOEG JUMALAISTARULLISELTA JA
-HISTORIALLISELTA KANNALTA***
-
-
-E-text prepared by Jari Koivisto
-
-
-
-KALEVIPOEG JUMALAISTARULLISELTA JA
-HISTORIALLISELTA KANNALTA KATSOTTUNA
-
-Kirj.
-
-O. DONNER
-
-Sisältyy: SUOMI 1866. Uusi jakso. 5. osa.
-
-
-
-
-
-
-Helsingissä,
-Suomalaisen Kirjallis. Seuran kirjapainossa,
-1866.
-
-
-
-
-Kalevipoeg jumalaistarulliselta ja historialliselta kannalta
-katsottuna.
-
-O. Donner'ilta.
-
-
-Tammikuun 18 p:nä v. 1838, kolme vuotta Kalevalan ensimäisestä
-ilmautumisesta Suomessa, perusti 19 miestä Wiron kirjallisuuden seuran,
-"Die gelehrte Estniscbe Gesellschaft", Tartossa. Sen tarkoituksena oli,
-asetusten sanain mukaan, "Wiron kansan muinais- ja nyky-ajan, kielen ja
-kirjallisuuden tuntemisen edistäminen". Näissä perustajissa oli 11
-pappia, 3 kouluttajaa ja 2 lääkäriä.[1] Säätynsä kautta niinmuodoin
-ollen läheisessä yhteydessä rahvaan kanssa ja siten tuntien ne
-muinaistarut, jotka kansassa elivät, asettivat he hartaimmaksi
-pyrintöperäksensä jälellä olevain runojen ja satujen kokoilemisen ja,
-jos suinkin, niiden yhdistämisen kokonaiseksi teokseksi. Jo 1830-luvun
-alulla oli Toht. Fählmann tehnyt paljon keräyksiä, joista hän seuran
-ensimmäisissä kokouksissa antoi muutamia näytteitä ja niiden seassa
-luomissadun, Koit ja Ämarik, ynnä monta muuta, jotka herättivät
-suurimman ihailuksen, yksin ulkomaillakin. Hän otti elämänsä
-tarkoitukseksi näiden hajanaisten kappaleiden kokoilemisen ja yhteen
-liittämisen; kun kuolema Huhtikuun 9 p:nä v. 1850 katkaisi hänen
-vaikutuksensa, hävisi hänen kanssansa monta runokappaletta, jotka
-olivat ainoastansa hänen tarkassa muistissansa säilytetyt Kaikki, mitä
-hänen papereihinsa oli pantu muistiin Kalevipojasta, samoin kuin Wiron
-seuran omatkin käsikirjoitukset, annettiin silloin Toht. Fr.
-Kreutzwald'ille Werossa, joka niinkuin Fählmannkin oli lähtenyt
-rahvaasta, -- kahdenteentoista vuotehensa hän ei osannut saksaa
-sanaakaan -- joka hyvästi tunsi sen katsantolaadun ja tavat ja jolla
-oli sama palava halu kuin ystävä vainajallansa hankkimaan päivän valoon
-Wirolaisten muinaisen sivistyksen jäännökset.
-
-Kreutzwald nyt sulatti yhteen nämä runsaat aineet ja ne suuret
-keräykset jotka hän itse kouluajastansa saakka oli tehnyt, johon vielä
-liittyi eri haaroilta moniahta sadun katkelma. Runsahimmat ja vieraisin
-aineisin vähimmän sekoitetut ovat Wiru- ja Järvamaasta kerätyt sadut,
-sitä lähinnä ne, jotka on saata Lajusten (Lais), Palamoisan
-(Bartholomæi), Torman, Tarvaston ja Kodaveren (Koddafer) pitäjissä
-Peiposjärven luoteisella rannalla, sekä Pihkovan seuduilta. Niiden
-välisessä Tarton piirissä ei tunnettu edes Kalevipojan nimeäkään.
-Etempänä länteen päin taas, esim. Willannin (Fellinin) piirissä,
-Wirts-järven länsipuolella, tavataan Kalevisadun katkelmia,
-sekoitetuina kristillisiin taruihin, saksalaisiin satuihin ja
-pirujuttuloihin, sekä muihin myöhemmän ajan lisäyksiin, niin että
-on vaikea nämä oikein eroittaa. Niissä tekee perkele useasti samat
-urostyöt, mitkä muutoin aina luetaan Kalevipojan ansioksi.[2]
-Toimittaja on, järjestäessänsä erinäisiä toisintoja, seurannut
-vanhimman-näkoisiä, useasti jättäen pois pienempiä katkelmia, joita
-ei voinut sovittaa oleviin jaksoihin. Moninaiset eriäväisyydet ja
-hairaukset paikkojen suhteen ovat joko oi'aistut toden mukaan tahi,
-esim. Suomenmaan suhteen, tykkänänsä jätetyt pois. Sillä lailla
-syntyi Wirolainen kansanrunoisto Kalevipojasta, jonka toimittaminen
-kesti vuodesta 1857 aina vuoteen 1861 asti.
-
-Tätä runoistoa, sellaisena kuin se nyt tarjoutuu, on 20 runoa, joissa
-on 19,043 värsyä pitkälyhyisessä _dimeter_-mitassa. Tässä mitallisessa
-muodossa se ei kuitenkaan ole lähtenyt kansasta itsestänsä; suuren osan
-on kansantaru säilyttänyt suorasanaisena kertomuksena, jonka toimittaja
-on muodostanut runomitaksi. Se kiitettävä varovaisuus on kuitenkin
-otettu varteen, että niiden kappalten alkuun ja loppaun, jotka
-mitallisessa muodossa ovat saadut kansan suusta, on pantu tähtönen,
-merkitsemään sitä seikkaa. Ja tutkijan sydäntä ilahuttaa, että nämä
-kappaleet näkyvät olevan kaikista monilukuisimmat, niinkuin myös
-suurimman arvoiset; erittäin kuuluvat kaikki tähän tutkimukseeni otetut
-kappaleet siihen luokkaan. Mutta vaikk'en vähintäkään epäile
-toimittajan sanoja: sommitelleensa monessa kohden mitalliseen
-muodostamaansa kappaleita kansanlauluista ja mitä mahdollisimmasti
-koettaneensa uskollisesti kertoa "ei ainoastaan erityisiä sanoja, vaan
-myöskin kokonaisia lauseita noista Virolais-kertoilijan sanain mukaan
-kirjoitetuista laulukatkelmoista"; vaikk'en tahdo vähintäkään kieltää
-"Kalevipojan, sellaisena kuin hän tässä laitoksessa astuu etehemme,
-olevan kokonaan Viron kansan ydintä, luuta, lihaa ja verta", täytyy
-minun kumminkin luulla tieteellisellä tutkijalla olleen suuremman
-hyödyn, jos olisi saanut jokaisen kappaleen laulusta niillä sanoilla,
-joita kertoilijat itse ovat käyttäneet. Sellaisissa asioissa ylipäinsä
-ei voi koskaan olla liiaksi varovainen; useasti voipi yksi ainoa sana,
-yksi lause olla jumalaistarustolle (mythologialle) tahi vertailevalle
-saduntutkinnolle mahdottoman suuren arvoinen, mutta silloin ei tiedetä
-mikä sana juuri sillä paikalla lienee käytetty. Sivumennen tahdon
-muistuttaa, että tämä perustus olisi noudatettava suomalaisiaki
-satujamme toimitettaessa. Toisintoja ei pitäisi sulattaa yhdeksi
-kokonaiseksi kertomukseksi; ne pitäisi julkaista aivan niin kuin ne
-ovat kansan suusta lähteneet. Sillä ainoastansa tälläisestä
-sanasanaisesta esityksestä voipi mahdollisimmasti selvitä suomalaisten
-satujen ja urostöiden historiallinen yhteys muiden kansain satujen
-kanssa. Vertailevan saduntutkimuksen täytyy aikaisemmin tahi myöhemmin
-heittäytyä tällekin alalle. Mitä erittäin Kalevipoikaan tulee, on
-suuurenarvoinen syy, minkä vuoksi pitäisi saaman tietää itse sanat
-niissä katkelmoissa, jotka ovat kerätyt suorasanaisessa muodossa.
-Niinkuin tästä tutkistelemuksesta vastedes nähdään, jakautuvat
-nimittäin Kalevirunot, nykyisessä muodossansa, noin seitsemännen runon
-lopulla kahteen selvästi eriävään osaan. Edellisessä vastaapi
-Kalevipoeg ylimalkain suomalaiseen Kullervohon; jälkimäisessä on
-nimensä sidottu monilukuisiin paikkakunnallisiin satuihin,
-lapsellisiin, haveellisiin selityksiin kotiseudun luonnosta, jotka
-eivät ole missään yhteydessä toisihinsa. Hyvin todennäköisiä on näiden
-jälkimmäisten suureksi osaksi syntyneen Wirolaisten nykyisillä
-asuntopaikoilla ja epäiltävä on, tokko niillä koskaan lienee ollut
-mitallista muotoa. Ne tunteet ja se ajatustapa, joka niissä osoitaksen,
-eroaa paljon siitä, joka ensimäisissä runoissa on vallalla, vielä
-enemmän kuin Suomen sadut ja tarinat eroavat kertomarunosta. Ja
-merkillistä on sekin, että Kalevipojan seitsemässä ensimäisessä runossa
-tavataan melkein ainoastaan mitallisina kerättyjä kappaleita,
-jokseenkin pitkiä ja myös runolliselta arvoltansa eteviä, mutta
-jälkipuolessa tavataan vaan harvassa ne merkitseväiset tähtöset, ja
-silloinkin niiden välissä on ainoastaan muutama rivi. Tuolla
-täällä vaan kohtaa runoon sommiteltuja, alkuperäisiä mitallisia
-välikertomuksia, niinkuin tuo kaunis kertomus sotasanomasta 9
-runossa v. 769-925, kadotetusta sormuksesta 10 runossa v. 889-974,
-paimenpojasta 12 runossa v. 770-981, retkestä Pohjolaan päin 16 runossa
-j.n.e. 8:ssa runossa on enimmäksensä pieniä yhteen liitettyjä
-kappaleita. Näitä myöhemmin syntyneitä taruja varten joihin monta
-kristillistä ainetta on tunkeunut, olisi, vertailemiseksi läheisten
-Saksalaisten ja Skandinavilaisten satuihin, hyvin tärkeä jos kumminkin
-puolin voisi tarkata alkuperäisen sanan-kuulunnan. Kentiesi tämän
-sekavan vyyhden selvittäminen vastedes onnistunee jollekulle
-syntyperäiselle Wirolaiselle, jolla kummaltakin haaralta on runsaita
-aineita tutkimukseensa.
-
-Kalevipojasta on pastori K. Reinthal saksaksi kääntänyt 15 ensimmäistä
-runoa, ei kuitenkaan sanasta sanaan; tohtori G. Schulz on kääntänyt 3
-viimeistä; käännös seuraa alkuperäistä painosta Wiron kirjallisuuden
-seuran toimituksissa, "Verhandl. der gelehrten Estnischen
-Gesellschaft". Siihen asti ilmaantuneista 6 ensimmäisestä runosta piti
-Toht. _S. Elmgren_ Helsingissä, Helmikuussa v. 1859, luennon, joka on
-painettu saman vuotiseen Litteraturblad'iin. Akatemikko Herra _A.
-Schiefner_ on v. 1860 Pietarin Tiede-Akatemian toimituksissa, "Bulletin
-de l'Académie des sciences de S:t Pétersbourg", Tome II, 273, antanut
-lyhyemmän esityksen: "Ueber die Estnische Sage vom Kalevipoeg", ja
-professori _W. Schott_ Berlinissä toimitti v. 1863 laveamman selityksen
-runoiston sisällyksestä ynnä monen valaisevan ja asiallisen
-muistutuksen kanssa, nimellä: "Die Estnischen Sagen vom Kalevipoeg",
-joka on otettu Berlinin tiedeakatemian toimituksiin v. 1862. Paitsi
-runoistoa itseänsä ynnä alkulausetta ja käännöstä Wiron seuran
-toimituksissa, IV niteessä, on ilmoitus siitä seuran silloiselta
-esimieheltä _Santolta_ samassa aikakauskirjassa, III niteessä 78.
-Kuopiossa painettiin v. 1862 erityinen painos virolaista tekstiä
-nimellä: "Kalevipoeg. Üks ennemuistene Eesti jut".
-
-
-
-
-I.
-
-Kalevipoeg ja Kullervo.
-
-
-Pikainenkin tämän virolaisen kansanrunoiston tarkastus osoittaa sen
-pääuroon ylimalkain olevan sen, josta Kullervorunot Kalevalassa
-puhuvat. Kumpaisenkin elämän perustuksena on kosto, kosto heidän
-tekojensa vaikuttimena. Vaan ennenkuin rupean tarkemmin keskenänsä
-vertaamaan tuota vähän Lemminkäisen-tapaista Kalevipoikaa ja Kullervoa,
-tuota itseänsä turmelevaa tulen liekkiä, tahdon jälkimäisestä kertoa
-muutamat hänen luonnettaan hyvin osoittavat sanat eräältä suomalaiselta
-kirjailijalta.
-
-"Vuoret", sanoo Fr. Cygnæus tunnetussa kirjoituksessansa: Om det
-tragiska elementet i Kalevala, "jotka nostattavat toisiansa kunnes
-ennättävät yli pilvien, kyllä vaikuttavat suuruudellansa laaksoissa
-eksyneesen ihmetyksen. Mutta kallio, joka yksinänsä nousee yhtä
-korkialle kuin kaikki muut yhteisin neuvoin, jolla ei näy olevan mitään
-muuta pohjaa kuin jyrkän kupeensa masentama raivoileva valtameri, ja
-joka tarjoutuu aaltojen hurjuudelle alastomana, heitettyänsä pois
-kaikki, mikä olisi voinut sille antaa vähänkään suojaa ja vastustaa
-ensimäisten rynnäkköin kiivautta, se kallio näyttää purjehtijasta
-kumminkin ihmeteltävämmältä, voimakkaammalta, korkeammalta kuin nämä
-vuoriryhmät, jotka toistensa hartioilla kiipeevät korkeuteen.
-Sellaisena yksinäisenä kalliohuippuna näytäksen Kullervo, ei ainoasti
-Suomen kansanhengen laulujen aalloissa, vaan myöskin koko ihmiskunnan
-runouden valtameressä. Yhtä vähän kuin sellainen kallio 'uno actu' on
-tehty nykyisensä muotoiseksi, yhtä vähän on Kullervorunoisto yhtä
-haavaa luotu valmihiksi siihen muotohonsa, jossa nykyjään dramallinen
-alkuaine näytäksen Kalevalan uudistetussa kokonaisuudessa. Tämä aine on
-ollut pitkällisen kuohutuksen alaisena, jolloin se vähittäin uudellensa
-muodostettiin, ei ainoastansa ulkonaisen muotonsa, vaan myös sisällisen
-olentonsa alku-osienkin puolesta". "Niin suuri ja ihmeteltävä
-suomalaisen kansanhengen elinliikunto ei voi olla sattuman siittämä.
-Sellainen runoisto kuin tuo Kullervosta on mahtanut lähettää juurensa
-syvälle semmoiseen olevaisuuteen, jossa raivoilevia voimia, valloilleen
-päästettyinä, on kamppaillut". Niin edellämainittu kirjailija.
-Kullervoa vertailtaessa Kalevipoikaan, nähdään miten peripohjainen tämä
-kuohutus on ollut, kuinka suomalainen kansanhenki on laskeunut rikosten
-syvimpään syvyyteen, epäilemättä, pelotta, sillä se tietää ei myöskään
-kauhistuvansa omantunnon vaivojen helvettiä, tietää nousevansa
-määrättömästi samana hetkenä, jona se synnyttää rangaistuksensa. Ja
-tämä menetys on suomalainen, sillä voimassa ja ylevyydessä on Wiron
-uros paljoa jälempänä. Hän ei uskalla uhoitella, vaan hänellä on kyllin
-raakuutta saavuttaaksensa teeskentelemätöntä ihailusta. Molemmat kansat
-ovat niinmuodoin alkuperäisin yhteisestä aineesta muodostaneet kumpikin
-eri kuvansa, jonka suonissa heidän nyt erikaltaisten luonnonlaatujensa
-sydänveri juoksee. Ja kumminkin ovat molemmat, tuo synkkä, kaikea
-ihmisellistä ylenkatsova orja, Kullervo, ja se uhkamielinen, vähäistä
-veltompi kuninkaan poika, Kalevipoeg, alkuperäisesti lapset yhdestä
-äidistä, luuta samasta luusta. Mutta he ovat kasvaneet erilaisissa
-keskuuksissa, jolloin se kummallinen seikka on tapahtunut, että
-Kullervo vapaassa kansassa tehtiin orjaksi, ja että rautakahleisin
-sidotut orjat tekivät Kalevipojan kuninkaan pojaksi. Toinen alentaa
-lapsensa niin alhaalle, kuin ihmisellisen olennon voipi ajatella
-alennetuksi, toinen ylentää hänet, mutta uhasta la'itonta väkivaltaa
-vasten, korkeammalle noita vihattuja muukalaisia. Vielä kerran osoitan
-siihen tajullisesti ja tarkasti tehtyyn Kullervon luonteen
-tarkastelukseen, joka edellä jo mainittiin, sillä se valaisee myös
-hänen virolaisen veljensä muodostushistorian hajalliset jäljet, jotka
-sen kautta saavat enemmän yhteyttä ja selvyyttä.
-
-Merkittävä on molempien runoistoin alussa oleva kertomus kolmesta
-veljeksestä, jotka toisistansa erkenivät eri maille. Molempien
-kertomusten yhdenkaltaisuus on niin silminnähtävä, että niiden heti
-havaitsee olevan ainoasti kaksi toisintoa. Kummallakin paikalla on
-veljesten ero yhteydessä kotkan kanssa; yhden veljistä kerrotaan
-joutuneen Venäjälle, ja hänen elämänvaiheistaan ovat kertomukset
-melkein sanasta sanaan yhdet. Kalevalassa sanotaan: "minkä (kokko) vei
-Venäehelle, siitä kasvoi kaupanmiesi"; Kalevipojassa: "Se, kes veeres
-Venemaale, kasvis kauniks kaubameheks". Mutta merkittävä on että, kun
-Kullervoruno mainitsee Karjalata urhon isän, Kalervon eli Kalevan,[3]
-asuntopaikaksi, antaa virolainen kertomus kotkan asettaa Kalevan Viron
-rannalle, "Viru randa". Sekin seikka osoittaa tämän runoiston muinoin
-olleen yhteisenä omaisuutena yhdellä, molemmat kansat sisältävällä
-perisuvulla, jonka kumpikin haara sittemmin on sen sijastuttanut
-uudelle olopaikallensa.
-
-Tässä tahdon ainoastaan tarkastella Kalevipoikaa itseänsä ja vertailla
-häntä Kullervon kanssa; tutkistelemukseni muinaistarullisessa osassa
-tahdon koettaa selvitellä vanhempien jumalaisluuloin hämärtäväisiä
-jälkiä. Mitä nyt ensin tulee molempain urosten syntyperän yhteisyyteen,
-niin on se kylläksi todisteltu heidän isiensä yhtäläisten nimien
-kautta. Kalervoa sanotaan monessa Suomalaisessa runossa myös Kalevaksi,
-ja eräs toisinto pohjaisesta Suomesta ei ensinkään tunne nimeä
-Kullervo, vaan käyttää siihen sijaan aina vaan nimitystä _Kalevan
-poika_, samoite kuin Viron runo ainoastaan sanoo _Kalevipoeg_. Mutta
-heti lapsuudesta saakka muodostuu Kalevipojan kohtalo toiseksi kuin
-Kullervon. Runo kyllä sanoo häntä Lindan surulapseksi, joka ei ole
-koskaan isäänsä nähnyt, -- tämä, näet, kuoli ennen poikansa synnyttyä
--- jota tuuli opetti käymään, rankkasade kasvamaan. Mutta jo ennen
-syntymistänsä suosivat kumminkin vanhempansa hänen tulevaisuuttaan, hän
-on "Kalevide kallim poega", ja Linda kasvattaa hänet sitte hänen
-vanhempainsa kodissa. Kalervon pojan tavalla osoittaa hän aikaisin
-suuren voimansa; yhden kuukauden ikäisenä hän katkoo kapalovyönsä, lyö
-kätkyensä pirstoiksi ja konttaa kynnykselle leikkimään. Mutta orjuutta,
-sitä uhkaavaa pilveä, joka lepää Kullervon kätkyen yli, ennustaen
-jumalien kovia päätöksiä, sitä hän ei tunne, ja sen vuoksi hän ei
-tarvitse Kullervon tapaan tahrata nuoruuttansa nukkuvaisen urosvoiman
-uhkamielisellä huvituksella: murskaamalla sen lapsen pään, jonka
-holhojaksi hän oli asetettu.
-
-Vaikka lukija näin on vapautettu siitä tunteesta, joka häntä painostaa
-jo suomalaisen runon alussa, ei sallimuksen ankara tuomio kuitenkaan
-tässäkään kauan viivy tulematta. Vastoin kaikkia ahkeroimisia
-pelastuksekseen, Kalevi kuolee ja haudataan Räävelissä, missä nyt
-Tuomiovuori on. Kantaessansa kiviä hänen hautakummuksensa, uupuu Linda
-surullisiin huoliin, kyynelet vuotavat hänen poskillensa ja niistä
-syntyy se vielä tänäänkin Räävelin yläpuolella oleva järvi. Mahtavan
-Kalevin kuoltua, tulee kosijoita paljon, ja niiden joukossa Suomen
-mainio noita, Lindaa kosimaan, mutta kaikki saavat rukkaset. Se kovasti
-harmittaa noitaa, joka lausuu:
-
-    külap tasun, eidekene,
-    teisel korral teotamise,
-    omal aeal põlgamise,
-    külap maksan naeru palga[4]
-
-    Kylläpä kostan, vaimoseni,
-    Kostan kerran hylkäämiset,
-    Hylkäämiset, polkemiset,
-    Pilkan palkitsen, katala!
-
-Eräänä päivänä, kun Lindan kolme poikaa olivat metsällä, tuli "Soome
-tuuslar, tuule-tarka", ja ryösti hänet pois. "Ukko, vana isa", Lindan
-rukoukset kuullen, lähettää salaman, joka tainnuttaa noidan, mutta
-kumma kyllä Linda itse silloin muuttuu kallioksi Iru-mäelle.
-
-Nyt Kalevipoeg saa ensimäisen aiheensa kostoon, ja siitä hetkestä
-kasvaapi hän äärettömästi veljiensä suhteen. Jo ennemmin on hän tullut
-mainioksi laulutaidostaan, joka muutoin, varsin kuin Suomessakin,
-pannaan Väinämöisen osalle. Kalevipojan laulua Taaran tammimetsikössä
-kuultelevat ihastuksella eläväiset, aallot, taivas ja "metshalija ainus
-tütar" ynnä "metsa piigad", jotka itkevät kyyneleitä palavasta
-rakkaudesta häntä kohti.[5] Mutta Kalevipojan nyt etsiskellessä
-äitiään, veljensä oikeastaan jäävät häntä tykkänänsä jälelle. Elävästi
-muistuttaa Kullervon palautumista sodasta ja puhetta äitinsä haudalla
-se kohta, kun Kalevin pojat tulevat metsästykseltään kotiin. He
-kulkevat poikki niitun, kiiruhtavat pihan yli ja astuvat joutuisasti
-tupaan. Mutta tuli oli jo aikoja sammunut, liesi oli jo ennättänyt
-jäähtyä; siitä he arvasivat kodon uskollista hoitajaa ei pitkään aikaan
-olleen siinä. He etsivät häntä turhaan kaikkialta; Kalevipoeg ei saa
-vastausta silloinkaan kun hautakummulla isältänsä kysyy, mitä tietä
-äitinsä katosi. "En voi nousta, en voi tulla", vastajaa isän ääni,
-"kallio on rinnallani, sinikellukat peittävät silmäni, punaisia kukkia
-kasvaa poskillani; tuuli sinulle tien osoittakoon, taivaan tähdet sinua
-opastakoot".[6]
-
-Nyt on Kalevipojan ainoana ajatuksena sille miehelle kostaminen, joka
-on hänen äitinsä ryöstänyt, perheen pyhän vapauden suojeleminen, samoin
-kuin Kullervollakin. Mutta miten eritavalla he menevät taisteluun!
-Viron uros nyt vasta astuu nuoruuden viattomuudesta etsiäksensä
-rakastettua äitiänsä. Muutamat jäljet rannalla vakuuttavat hänen
-luulonsa, että äidin ryöstäjä on Suomenmaan kuuluisa noita, ja hän
-päättää ajaa häntä jälkeen, uiden Suomen lahden poikki. Ihanasti
-kansanruno on kuvannut sen hetken, kun tuo solakka nuorukainen seisoo
-kuohuilevan meren kivikkorannalla, valmiina lähtemään ulos elämän
-taisteluita ja vaaroja kokemaan. Rannikot hohtavat iltapäivän valossa,
-lapsuuden viattomuus ja ilo kuiskaavat hänelle jäähyväisensä. Mutta
-aalto toisensa perään vieree vaahtoillen rannan kalliota vasten,
-antamatta mitään tietoa hänen äidistänsä, selittämättä tulevaisuuden
-ongelmoita:
-
-    Laene veeres laene jälgil,
-    Vetevoode veeretusel,
-    Kiigel kalda kalju vasta,
-    Lõhkes vahtus kallast vasta,
-    Tuisatelles vete tolmu,
-    Märga auru kallastelle;
-    Aga ei too sõnumida,
-    Kostmist ial küsijalle.[7]
-
-    Laine loiski, toinen roiski,
-    Aalto aaltoa ajeli,
-    Roiski rannan kallioihin,
-    Murtui vaahdoksi vahoihin,
-    Tuiskui ilmahan utuna,
-    Kastehena kallioille;
-    Sanomaap' ei aallot saata,
-    Vedet ei tiedä vastausta.
-
-Kalevipoika, kun ei nähnyt vilausta pakenevasta rosvosta, heittäytyy
-uskaliaasti vaahtoileviin aaltoihin. Taivaalta pilkuttivat vanha
-vankkuri, _vana vanker_, Ruotsin karhu, _Rootsi karu_, ja pohjantähti,
-_pohja naela_, kiiluvin silmin; he yksin osoittivat uivalle tietä
-Suomen kallioisille rannoille.
-
-Puolen yön aikana hän lainehilla edessänsä havaitsee mustan kohdan, se
-on saari, jolle hän nousee levätäksensä sammaltuneen kiven kyljessä.
-Hänen korvihinsa kuuluu suloinen laulama, joka on kuin
-
-    Kuusessa käen kukunta.
-    Leivon laulu metsikössä, (kal.p. 4: 178)
-
-Se on tyttö, joka rakkauden hellimmillä sävelillä lausua nuoruutensa
-halun nähdä ikävöittyä ystävätä. Lopuksi hän sille lähettää niin monta
-tervehdystä
-
-    Kui on merel laenesida,
-    Kui on tähti taevaasse.[8]
-
-    Kuin on aaltoja meressä,
-    Taivahalla tähtösiä.
-
-Innostuneena Kalevipoeg vastaa samaan tapaan: armaitasi on lähellä,
-aavan selän yli hän tuli tälle saarelle saaren immen iloksi, "Saare
-piigadelle õnneks, Saare tüterite tuluks" ja lopuksi vaipuu neitonen
-Kalevipojan syliin. Koko tämä tapaus saaressa, jonka ympäri sen ohessa
-on ryhmettynyt monellaisia kuvauksia, on hyvin samanlaatuinen kuin
-Lemminkäisen matka kaukaiselle saarelle, hänen laulunsa ja huolettomat
-retkensä "Saaren impien ilossa, kassapäiden kauneussa".[9] Toiselta
-puolen runo selvästi antaa aavistaa, Kalevipojan, tietämättänsä
-syleilleen omaa sisartansa, siinä ollen samankohtaloinen kuin Kullervo.
-Kauhistuen sukurutsausta runoilija kyllä ei selvitä sukulaisuutta,
-mutta kun tytön huutoon isänsä kiiruhtaa paikalle ja huomaa
-nuorukaisen, joka surutonna venyy nurmella, niin hän kalvettuu ja
-ensimäinen kysymyksensä Kalevipojalle on hänen suvustansa:
-
-    Kes sind sugu sigilanud,
-    Ilma peale ilmutanud?
-    Kenp' on siittänyt sukusi,
-    Ilmahan sun ilmituonut?
-
-samalla tapaa kuin Kullervolta sisarensa kysyy aamulla. Särjettynä
-vaipui "Saare piiga, peenikene" maahan, kuultuansa armaansa mainitsevan
-Kalev'ia isäksensä, Lindaa äidikseen; ja Kullervon sisar ja saaren
-neiti molemmat päättävät elämänsä aalloissa.[10] Näyttää ikäänkuin
-saaren ukko olisi Kalev itse ja tässä tavataan se sama epämukaisuus
-kuin Kullervorunoissa, että uros tapaa vanhempansa, joita on pidetty
-kuolleina. Impi sanoo vanhuksia isäkseen ja äidikseen; aallosta
-laulaessansa, hän kutsuu itseänsä Kalevipojan sisareksi; --
-jumalaistarullisia luuloja tutkisteltaessa, näkyy ihan selvään, että
-vanhus saaressa, tytön isä, on Kalev itse.
-
-Nyt on Kalevipoeg itsensä-tekemän syyn alainen, vaikka hän
-ihmeteltävällä huolimattomuudella ei silmänräpäystäkään ajaltele sitä.
-Ompa hän niin vilpitön että hän rupee vertaamaan saaren isäntää ja
-itseänsä niinkuin ihmisiä, jotka toisen kautta ovat kadottaneet jotakin
-rakasta, saaren ukko tyttärensä ja Kalevipoeg äitinsä. Se on sama
-suruton olo ja elo kuin se minkä Kullervo elämänsä alussa osoittaa: se
-on se ehdoton oikeus tekemään mitä tahtonsa, mitä hänen sisällinen
-voimansa haluaa. Jälleen Pohjantähden opastuksella, joka yksinään piti
-paikkansa, toisten laivahan lähtien laskiessa ja noustessa, tuli
-Kalevipoeg sitten Suomenmaahan. Monta päivää kuljeskeltuansa hän joutuu
-noidan asunnolle ja murskaa noidan itsensä, surmattuaan ne noidatut
-sotijat, jotka tämä oli häntä vastaan asettanut, puhaltelemalla
-höyheniä ilmaan.[11] Siinä kostonhimo vaati tyydyttämistä, samoin kuin
-Kullervossa. Kalevipojan täytyi kuitenkin pian katua sitä, sillä noidan
-surmaamisella hän myös teki mahdottomaksi tiedon saamisen siitä, minne
-äiti oli joutunut: ja puolella korvalla ainoastaan hän oli miehen
-puheita kuullut. "Tuima viha vie häviöön", sanoo runo, "sillä se
-ryöstää kaiken mielen-maltin; jos vihan laskee valloilleen, niin se
-jouduttaa hunnakolle." "Annad ohjad kurja kätte, lähab hobu hoopis
-metsa".[12] Unessa hän kuitenkin sai tietää äitinsä ei enää olevan
-elossa.
-
-Tähän saakka Kalevipoeg on suruttomasti vaeltanut tiensä, huolimatta
-mitä hän tekee tahi mitä jättää tekemättä, ja lähimmäisen
-tarkoituksensa, koston noidalle, hän myöskin on täyttänyt. Tässä
-uudessa kohtalonsa käänteessä, tietäen olevansa ilman sekä isättä että
-äidittä, on elämä hänestä kolkko ja autio. Mutta niinkuin hän
-rikostensa suuruudessa ei ole Kullervon vertainen, niin hän myöskin
-luonteensa jalouden, surunsa katkeruuden suhteen on vaan lapsi tämän
-kaimansa rinnalla. Mitenkä eikö hänen valituksensa siis kuulu
-toisellaiselta:
-
-    *Jäi kui lagle laenetelle,
-    Pardi poega parve ääre,
-    Kotkas kõrgele kaljule,
-    Üksi ilma elamaie.[13]
-
-    Jäi kuin lakla lainehille,
-    Sorsanpoika parvestansa,
-    Kotka kallion nenähän,
-    Yksikseen elelemähän.
-
-vertailtaessa Kullervon syvään:
-
-    Voi minua poloinen poika!
-
-ja hänen synkkään valitukseen, lähtiessänsä tuntemattomaan maailmaan:
-
-    Jumala -- --
-    Loit kuin lokkien sekahan,
-    Karille meren kajavan!
-    Päivä pääskyille tulevi,
-    Varpusille valkenevi,
-    Ilo ilman lintusille,
-    Ei minulle milloinkana,
-    Tule ei päivä polvenansa,
-    Ei ilo sinä ikänä.
-
-    En tieä tekijätäni,
-    Enkä tunne tuojoani,
-    Lieko telkkä tielle tehnyt,
-    Sorsa suolle suorittanut,
-    Tavi rannalle takonut,
-    Koskelo kiven kolohon.[14]
-
-Molemmilla on kuitenkin se yhtäläisyys, että näin toivottomasti
-tarkasteltuansa kohtaloansa, he päättävät lähteä elämän taisteluihin,
-Kullervo ensiksi kostamaan sukunsa hävitystä, Kalevipoeg sankariksi
-kansansa etunenään.
-
-Ennenkuin Kalevipoeg palajaa kotihinsa, tahtoo hän kuitenkin hankkia
-itselleen miekan, uskollisen toverin, ja siinä tarkoituksessa päättävi
-hän etsiä "Soome kuulus sepa." Enemmän kevytmielisyydellä kuin
-oikeudella hän tulee tämän luokse ja yhtäläisyytensä Lemminkäisen
-kanssa näytäksen selvästi. Ylehensä voipi sanoa Wiron kansanrunon
-keränneen yhdelle uroollensa vähän kaikkia niitä erilaisia
-luonteenosoituksia, joita Suomen runo jakaa monelle. On toinenkin
-omaisuus, joka tavataan jokaisessa kansanrunossa: nimet ovat
-syrjä-asiana, ne vaihtelevat varjoin tapaisina, mutta tapaukset
-pysyvät, josko kohta soviteltuinakin, ja ryhmitetään niiden nimien
-ympäri, jotka ovat kansan muistissa pysyneet. Sovittuansa hinnasta,
-saapi Kalevipoeg sepältä sen oivallisen miekan, jonka isänsä ennen oli
-tilannut, ja oikeaan suomalaiseen tapaan juodaan kaupan muistoksi
-harjakaiset. Tässä osoitaksen Kalevipojan peräti oikeudeton röyhkeys.
-Kehumalla hän kertoo saaren neiden luona nauttimia ilojansa, kertoo:
-"Neidon lillukat ma nopin, raiskasin riemukukat, katkaisin onnen
-palkosen." Silloin kuohuu sepän pojassa viha vimmaksi tästä
-äärettömästä hävyttömyydestä ja hän sanoo Kalevipoikaa valehtelijaksi.
-Tämä juopumuksen uhkamielisyydessä heilautti miekkansa ja kaatoi,
-yhdellä lyömällä, nuorukaisen kiharatukkaisen pään isän jalkojen eteen.
-Tänä hetkenä Kalevipoeg on kaikkea muuta enemmän kuin tragillinen, ja
-koko suomalaisessa runoistossa ei ole yhtään paikkaa, joka olisi
-verrattava tähän urostyöhön nykyaikaisesta krouvielämästä. Siihen että
-Kullervo tekee surua Ilmariselle, jota tässä vastannee se kuuluisa
-seppä, tappamalla hänen vaimonsa, siihen hänellä on monta katkeraa
-syytä. Kalevipoika taas on vieraana otettu vastaan, suurimmalla
-ystävällisyydellä ja hän on keskellä sukulaisia, kuten laulusta näkyy.
-Voimatonna takomansa miekan edessä, surullinen seppä ei voi muuta kuin
-kirota viattoman poikansa murhaajaa, sekä rukoilla miekkaa
-varomattomana hetkenä rankaisemaan tuota hävytöntä.[15] Täydesti
-Kalevipoeg ei tajua työtänsä, eikä sepän kirousta, ja jos runo antaa
-sen tapahtua ikään kuin puhdistaaksensa urostansa, niin keino ei ole
-hyvä, sillä lukijaan se vaikuttaa tuskallisesti. Sen mukaan Kalevipoeg
-myöskin ainoastaan ulkoa saa aavistuksen siitä rikoksesta, joka häntä
-painaa. Noidan veneessä purjehtiessansa takaisin Wiroon, ja
-lähestyessänsä saarta meren keskellä, kuulevi hän sen onnettoman neiden
-äänen aalloista. Tämä laulaa muun seassa:
-
-    *Oh sa vereahne venda,
-    Armul eksind poisikene!
-    Miks sa vagalista verda
-    Vihal läksid valamaie?
-    Mika sa kodukanakesta,
-    Oma taadi tuikesta
-    Murul pidid muljumaie,
-    Noore rahu raiskamaie,
-    Sõsarada sundimaie
-    Surma sängi suikumaie?
-    Kahekordne verevelga
-    Vele rahu rikomaies![16]
-
-    Veljeni verenjanoinen,
-    Poika lemmen pettelemä!
-    Miksi sa verta vihalla
-    Viatointa vuodattelit?
-    Miksi sa kotikanaista,
-    Kyyhkyistä oman isäsi
-    Nuorna nurmella pilasit,
-    Rauhan raiskasit poloisen,
-    Vaivutit emosi lapsen
-    Surman valjun vuotehelle?
-    Syysi kaksinkertahinen
-    Rauhaa rikkovi katalan!
-
-Silloin vasta tuossa kevytmielisessä heräjää katumus ja, suoden, ettei
-olisi sen viattoman pojan verta vuodattanut, kysyy hän missä katumuksen
-koivut kasvanevat.
-
-    *Kos on leina lepikuida,
-    Ahastuse aavikuida,
-    Kurvastuse kuusikuida,
-    Kahetsuse kaasikuida?
-
-    Kus ma leinan, kasvab lepik,
-    Kus ma ahastan, seal aavik,
-    Kus olen kurba, kasvab kuusik,
-    Kahetsejat varjab kaasik.[17]
-
-    Kussa kaihon on lepikot,
-    Huolen haavikot apean,
-    Synkät kuusikot surujen,
-    Katumuksen koivulehdot?
-
-    Lepit kostuu kaihostani,
-    Haavat kasvaa huolistani,
-    Suruistani synkät kuuset,
-    Koivut katumuksestani.
-
-Mutta ylimalkain koko tämä meren syvyydestä tuleva laulu on pidettävä
-luonnon rinnasta lähtevänä inhon huokauksena, ikäänkuin ulkokohtaisena
-vastimena Kullervon äärettömälle tuskalle, kun hän samallaisessa
-tilaisuudessa soisi, että äitinsä olisi hänet nuoruudessa tappanut.
-
-Kalevipojan tullessa kotirantaan, kuuluu äitinsä ääni nuhtelevana hänen
-vastahansa ilmasta: olet lähtenyt ulos kuni nuori kotka totellen
-lapsen-velvollisuuttasi kostamaan äitiäsi. "Puhtaana kuin pilvestä
-putoova vesipisara, kuin lakealle lankeava lumi, sinä läksit matkalle",
-
-    Kui se pisar veereb pilvest,
-    Lumi langeb lagedalle,[18]
-
-mutta "kaksinkertainen verivelka nyt repii sydäntäsi, kavahda
-miekkaasi", sillä
-
-    *veri ihkab vere palka (Kal.p. 7: 419.)
-
-    veri uhkaa veren palkkaa.
-
-Hänen kotiin tullessansa häntä tervehtii talonkoira, samalla tapaa kuin
-Kullervo, viime kerran käydessänsä kodissaan, sai äitinsä koiran
-toverikseen.
-
-Tähän hetkeen saakka, jolloin Kalevipoeg taas astuu kotimaallensa,
-voidaan kertomuksessa hänestä havaita lävitsensä juoksevaa lankaa. Se
-on nimittäin tuo mahtavan hengen yhä paisuva uhkamielisyys, joka päivä
-päivältä enentää syynsä. Ja kumma kyllä se tapahtuu juuri hänen
-ulkomailla-olonsa ajalla. Näyttää ikään kuin hän, paetessaan kotimaansa
-rannoilta, myös olisi kadottanut kaiken siveydellisenkin perustuksen.
-Palattuansa hänestä taas tulee se hyvänluontoinen sankari moninaisissa
-jokapäiväisissä retkissä, jotka ovat liian vähäisiä hänelle suodun
-voiman suhteen, osaksi myöskin niin törkeitä, että niitä ei olisi
-pitänyt runoon ottaman. Ylehensä Wiron niinkuin Suomenkin kansanrunon
-on laita, että "se on puhdas kuin tuomenkukan tuoksu, jota tuuli
-hajottaa", vaikka orjuus paitsi muuta kirousta Virolaisissa on myöskin
-synnyttänyt suuremman ruokottomuuden. Mutta kaikessa edellä sanotussa,
-siinä ivallisuudessa mikä tässä runoistossa sen jälkeen osoitakse, sekä
-suomalaisten runojen puutteessa paikkakunnallis-saduista, mitkä
-kuuluvat myöhempään kansantaruston muodostus-portaasen, samoin kuin
-siinä vaikutuksessa, joka kristillisillä ja skandinavilaisilla saduilla
-ja ajatuksilla näkyy olleen, siinä on perusteellinen syy, minkä vuoksi
-runot Kalevipojasta voipi pitää päättyneinä seitsemännen runon lopussa.
-Ainoastaan kuvaus hänen kuolemastansa kuuluu vielä tähän. Kaikki muut
-vaihtelevaiset retket ovat melkein kaikkea merkitystä vailla
-Kalevipojan luonteen suhteen; ja jos ylehensä tahtoo sanoa
-kansanhengellä olleen _ajatusta_, luodessansa runoistoa Kalevipojasta,
-niinkuin kieltämättä on Kullervorunojen laita, niin jälkimäiset runot
-vaan ovat irtonaisia liika-oksia, ilman yhteydettä runon luonnoksen
-kanssa, ilman yhteydettä toistensakin kanssa. Ne ovat epäilemättä
-syntyneet kansansankarin ylistykseksi, selitykseksi johonkuhun silmiin
-pistävään luonnon ilmiöön, tahi ne ovat nyt enää ymmärtämättömiä
-jumalaistaruin tähteitä, jotka ovat liitetyt tunnettuun nimeen.
-Sellainen jumalaistarun hajouminen tavataan jokaisessa kansassa, ja sen
-luonnossa on jo että se ilmautuu katkonaisena niinkuin luonnon ilmiöt
-itse, josta kaikki jumalaistarullinen näkemys alkuisin lähtee. Ainoasti
-kertomus Kalevipojan matkoista Manalaan muistuttaa heikosti Wäinämöisen
-matkaa sinne, sekä Lemminkäisen retkeä Pohjolaan, mutta on muutoin
-sekoitettu muilla luuloilla, joista sen ohessa näkyy, että se ei
-oikeastansa koske Kalevipoikaa. Mutta jo ennen mainitussa kohdassa,
-että Kalevipojan koko luonne on katkaistu kahteen osaan, joista toinen
-on sen aikuinen kuin olonsa Wirossa, toinen, synkempi, kolkompi, siltä
-ajalta kuin hän vaeltaa vieraissa maissa, siinä on vakavin todistus
-siitä että jälkimäisten runojen kertomat retket ainoastaan ovat
-muinaisen uroon päälle ripustettuja irtanaisia ryysyjä. Muinaisilta
-asuntopaikoiltansa idässä Wirolaiset ovat tuoneet kanssansa jalon
-urholuonteen perustuspiirteet, mutta kun Suomalaiset pienemmissäkin
-osissa yhtämukaisesti muodostivat sen merkilliset piirteet, tuhlasivat
-Wirolaiset suuren osan sitä kallista perintöä.
-
-Näissä vaihlelevaisissa kohtauksissa liikkuen, ajatus peräti harvoin
-johtuu takaisin Kalevipojan elämän tarkoitusta eli hänen nykyistä
-hengentilaa tarkastamaan. Jolloinkulloin hän kuulee äänen, joka
-varoittaa häntä kavahtamaan veristä miekkaansa, tahi hänessä lymyilevä
-syynsä tunto näytäksen unessa. Noita anastaa häneltä sen komean miekan,
-jonka hän Suomen sepiltä osti. Maaten seitsenviikkoista loihdittua
-unta, uneksii hän että Ilmarinen takoo hänelle uutta miekkaa sen
-kadonneen sijaan. Mutta se kalpea nuorukainen, sepän poika, astuu
-verkkaan pajaan. Verta on hänen kaulassaan ja rinnoillaan,
-veripisaroita on pirskunut hänen poskilleen ja vaatteilleen, ja hän
-sanoo: "älkäämme tuhlatko kallista rautaa aseeksi murhaajalle. Kalevin
-poika ei huoli uskollisimmastakaan ystävästä, kun viha tulee häneen,
-hän murhaa sukulaisensakin, sen olen minä kokenut." Merkillistä on
-kansantunnon vaatimus, että rikoksellinen rangaistakoon samoilla
-keinoilla, joilla hän on tahtonut muita vahingoittaa. Siinä on
-Pietarille sanottujen merkillisten sanojen täyttämys: jotka miekkaan
-tarttuvat, he miekkaan hukutetaan. Kun nimittäin noidan varastama
-miekka, jota hän ei ole voinut kauan kuljettaa kanssaan, kuultaa
-Kalevipoikaa vastaan Kääpä-joen aalloista, ja hän ei voi saada sitä
-sieltä pois, lausuu hän kirouksen, jolla tarkoittaa varkaan
-rankaisemista. "Jos se, joka sinua on kantanut, sanoi hän, laskeutuu
-jokeen, niin leikkaa häneltä poikki jänteet jaloista." Se on kirous,
-siinnyt kostonhimosta, joka tekee hänen sokeaksi niin että hän ei
-huomaitse näiden sanojen koskevan häntä itseänsäkin. Kun hän nimittäin
-monen kohtauksen ja sotaretken jälkeen tyytymättömänä vaeltelee ja
-viimein joutuu Kääpä-joelle, ja laskeuupi siihen, niin miekka täyttää
-hänen käskynsä. Kuoleman tuskassa hän päästää hurjat huudot, jotka
-vieläkin kuuluvat "Wirolaisten poikien korviin, tyttärien sydämiin."
-Kirkkaat silmänsä taivasta kohti kääntyvät, ja sielunsa pakenee vana
-isa'n kartanoon. Siellä hän varttuen istuu valkean loisteessa, poski
-nojattuna käteen, niinkuin Holger Danske tahi Fredrik Barbarossa, ja
-kuultelee laulajain kertomuksia hänen urostöistään. Mutta vana isa on
-hänen asettanut haahmojen vallan ääreen, vartioitsemaan Sarvik'ia ja
-hänen kätensä on kiinnitetty kallioon. Mutta kerran on se aika tuleva,
-kun kahden ajan pirstat mahtavilla liekillä sulattavat hänen kätensä
-irti kalliosta. Silloin Kalevipoika palajaa, tuoden onnea kansallensa
-ja uuden ajan Wirolaisille.
-
-Mitenkä peräti toiseen tapaan tämä satu päättyy kuin Kullervon! Hänpä,
-koko sydämessään muserrettuna, pitää tuon tunnetun puheen miekallensa,
-tekee tuon kysymyksen, joka tutkii ja tuomitsee: tahdotko syödä lihaa
-syyllistä? Wiron runo siihen tyytyy, että uroonsa kuolee, sillä on
-kaikki tahra kadonnut hänen kunniastansa, kaikki syy hänen
-omaltatunnoltaan; ja sen tähden hän istuu Taaran salissa taivaan
-asujanten joukossa.
-
-Voiko ken kuitenkaan epäillä, että hän periänsä on sama mies kuin tuo
-suomalainen orja? Lapsi, varustettu ylenluonnollisella voimalla,
-nuorukainen, joka lähtee maailmaan kostamaan perheensä häviötä, -- joka
-pidoissa iskee poikki toiselta nuorukaiselta pään, yhtä sukkelaan kuin
-Lemminkäinen Pohjolan isännältä -- vei kuin naatin naurihista,[19] --
-joka saastuttaa oman sisarensa puhtaan nuoruuden, ja joka viimein,
-rangaistuna, lankee oman miekkansa uhriksi; siinä on Kalevipojan elämän
-sisällys, mutta myös likipitäin Kullervonkin. Se suuri eroitus, joka
-myös selittää, kuinka kumpaisenkin historia on erilaatuisesti
-muodostunut, on siinä, että suomalaisessa kansanrunoistossa on useampia
-henkilöitä, jotka se on asettanut luojan auringon valoon; Kullervo sen
-tähden sietää sen enemmän pimeyttä. Välttämätön kansanhengen
-tarvis vaatii tätä valoa, vaatii ihmis-maailmassa heijastuksen
-jumalallisesta syntyperästä, ja sen vuoksi jokaisessa kansanrunossa on
-ylenluonnollisilla avuilla varustettu uros. Wirolaisten uros-taruissapa
-Kalevipoeg on melkein yksinäisenä; Wanemuine on jumala, jota harvat
-vaan muistavat, ja Ilmarisesta on tuskin muuta jälillä paitsi nimi. Sen
-vuoksi on moni musta puoli Kalevipojassa valjennut; sen vuoksi on hänen
-osakseen pantu vähin Lemminkäisen lietoutta ja suruttomuutta, vähän
-Wäinämöisen viisautta. Jaa, kansanmuinaisuuden ja kansallisuuden
-edustajana odotetaan häntä takaisin samoin kuin Suomalaiset odottavat
-Wäinämöistä. Hän on lihaksi tullut Wiron kansanhenki ja sellaisena on
-hänellä oikeudella sijansa Taaran salissa. Mutta sitä kokonaista kuvaa,
-jonka Suomen kansa vuosisatojen tuskissa on luonut, joka on niinkuin
-yksi ainoa harras huokaus Luojalle äärettömälle, että Hän ei panisi
-kuolevaisien hartioille suurempata kuormaa, kuin he jaksavat kantaa,
-peläten että se myös ääretön perkele, joka väijyy joka ihmisen
-rinnassa, silloin katkoisi siteensä ja töytäisi valloilleen, sitä
-_ihmistä_ pienimmissäkin osissa, sitä haetaan turhaan. Sillä harvat
-ovat ne vuosisadat, harvat ne kansat, jotka voivat sellaisen luoda; sen
-vuoksi olikin Uhlandilla täysi syy sanoa Kullervon olevan jaloin
-runollinen luoma, joka meidän vuosisadallamme on tullut ilmi.
-
-
-
-
-II.
-
-Jumalais-tarullisia aine-osia Kalevirunoistossa.
-
-
-Virolaisissa kansantaruissa ovat jumalaistarulliset ajatukset enemmän
-haihtuneita kuin suomalaisissa. Yhdeltä puolen niitä tavataan
-harvemmin, ja toiselta ne, tavattaessa, näyttäivät vähemmin
-yhtenäisiltä. Kansan moninainen yhteys muiden kanssa joka haaralla on
-tähän syynä, ja kylliksi ei voi sitä sitkeyttä ihmetellä, joka
-kuitenkin on meidän aikoihimme saakka voinut säilyttää niin
-runsas-aineisia muistoja menneiltä ajoilla. Kalevipojassakin tavataan
-alkuperäisen jumalaistiedon jälkiä, mutta ikäänkuin sotkettuina kansan
-kohtalon vaiheiden kautta jälkiin raivoovista tappeluista läheisten
-kansain kanssa. Aseitten ryske helposti hämmentää jumaliset luulot,
-mutta kauan jälkeen helähtää kuitenkin perityt sadut ikäänkuin kaiku,
-jos kohta laulaja itsekään ei aina niitä ymmärrä.
-
-Laulun omat sanat kertovat, että "vana isa kuulsad poead" Kalevalassa
-yhdistyivät ihmisten tyttärien kanssa, ja siitä yhdistyksestä syntyi
-"Kalevide kuulus sugu". Kalevipoeg oli siis jumalallista syntyperää.
-Toisessa paikassa häntä sanotaan Taaralaiseksi,[20] jonka kautta
-sukuperänsä on vielä tarkemmin osoitettu. Mutta vana isan pojat olivat
-Wanemuine, Ilmarine, Lämmekune;[21] _Ganander_ ja _Lencqvist_ taas
-mainitsevat Wäinämöisen, Ilmarisen ja Soinin paitsi muita olleen
-Kalevan poikia.[22] Mutta Kalevipoeg sanotaan virolaisessa runossa
-Soiniksikin, ja suomalaisessa vaihtelevat nimet Soini ja Kullervo,
-jonka ohessa suomalaisissa toisinnoissa Kalervo ja Kaleva tavataan
-eroituksetta käytettyinä. Tästä seuraa siis, että nimeä Kaleva on
-käytetty merkitsemään vana'a isa'a itseänsä, taivahan ukkoa. Tähän
-käsitykseen perustautuen, voipi helposti selittää muutamia lauseita,
-jotka muutoin näyttävät puuttuvan kaikkea merkitystä. Suomen
-muinaisrunoissa mainitaan välistä _Kalevan miekka_, tähtikihermä jota
-myös Wäinämöisen viikatteeksi sanotaan, _Kalevan tulet, valkeat_.
-Vaikealta näyttää selittäminen, mistä syystä nämä olisivat saaneet
-asemansa taivahalla, ellei omistajansa olisi ollut yhteydessä taivahan
-ja sikäläisten ilmiöin kanssa; mutta yhteys on selvä, kun niitä
-ajatellaan Kalevan s.o. Ukon, Taaran omiksi, jota myös pidettiin
-ukkosen herrana. Tuo kauniisti loistava, kiiltävän miekan näköinen
-tähtikihermä on taivahan hallitsijan ase, jolla hän ryntää kaikkien
-vihollistensa päälle. Ja se suuri merkillisys, joka Kalevin itsensä
-teettämällä miekalla on koko Kalevipoeg-runoistossa, sen putoominen
-taivahasta alas, Kullervon ja Lemminkäisen rukoillessa, vielä
-vahvistavat sitä ajatusta. Myöskin lause _Kalevan kuusi_ mahtaa
-tarkoittaa suurta taivaanpuuta ja niinmuodoin sisältää osoituksen
-taivaan hallitsijasta. Kalevipojassa käytetään milloin _tamme_, milloin
-_kuuske_ yhtä merkitsevinä taivaanpuun niminä.[23]
-
-Jos kieliopillisesti koetamme selittää tuon epäselvän Kaleva-sanan
-merkitystä, niin saamme senkin kautta vahvistuksen edellä lausutulle
-ajatuksellemme. Oikein ei taida olla ottaa perustukseksi suomalaista
-sanaa _kallio_, viroksi _kalju_; siitä ei voi tulla johtosanaa, jonka
-juuri olisi niin tuntemattomaksi muuntunut. Kaksinkertaisen
-juurikerakkeen l:n kumminkin olisi pitänyt jäämän paikalleen. Jos sitä
-vastoin tahdomme pitää tämän sanan, samoin kuin useimmat va'lla ja
-vä'llä päättyvät lausukkaisena laatusanana, niin saamme johdantomme
-hyvin helpoksi. Suomen kielessä on näet sananjuuri _kal_, johon on
-liitetty merkitys jostakin _kolisevasta_, kiiltävästä. Tästä juuresta
-johdetaan paljon sekä nimi- että tekosanoja, esim. _kalisen, kolisen,
-kolajan, kolaan, kali, kalja, koli, kulja, kola, kalpa, kalvan, kulea_.
-Myöskin sanan _kallio_ voipi lukea näihin. Tämän johdosta _Kaleva_
-merkitsee _kolisevaa, rämyävää, jylisevää_, mutta sen ohessa
-_kiiltävää_, joka täydellisesti sopii sivusanaksi ukkosen jumalalle,
-joka käyttää salamata miekkanaan. Tässä on minusta myös täysi todistus
-virolais-suomalaisten kansantarinain alkuperäisyydestä. Satukunta, joka
-on syntynyt ynnä itse kielenmuodostuksen kanssa ja joka vielä kestää,
-kun tämän ajatuksen kanssa syntynyttä sanaa ei voi selittää, sellainen
-satukunta liittyy yhteen kansan ensimmäisen lapsuuden kanssa ja on sen
-itsensä tekemä.
-
-Kaleva on siis jumala ja monen taivaalla näkyvän loistavan ilmiön
-hallitsija. Aivan samaa tarkoittaa se kaunis kertomus Salmen ja Lindan
-häistä,[24] joka ainoastansa on täydellisempi ja laveampi toisinto
-runosta "Suomettaren kosijat" Kantelettaressa[25] tahi Kyllikistä.[26]
-Sama on sekä järjestys, missä kosijat tulevat -- kuu, aurinko ja
-pohjantähti --, että myös niiden vastausten sisällys, mitkä neito
-lausuu kieltonsa syyksi; vaan myös yksityiset lauseetkin ovat tarkoin
-yhtäpitäväiset. Salme, päätettyänsä seurata pohjantähteä "Põhjanaela
-vanem poega", käskee viemään hänen hevostansa talliin ruokittavaksi
-heinillä ja kauroilla:
-
-    *Talli vilge lähe hobune,
-    Heitke ette heinasida,
-    Kandke ette kaerasida.
-
-Suomettaren sanat samassa paikassa ovat:
-
-    Viedähän tähän hevonen,
-    Tallihin talutetahan,
-    Hienot heinät heitetähän
-    Kauravakka kannetahan.
-
-Molemmin paikoin asetettuaan olutkannun kosijalle, lausuu Salmen ja
-Lindan äiti: "sööge, tähte, jooge, tähte!" Suomettaren äiti taas:
-"syöpä, juopa, tähti kulta!" Kummassakin runossa tähti vastaa yksillä
-lauseilla:
-
-Kalevipojassa:
-
-    *Ei taha süa, eidekene,
-    Ei taha jua, eidekene;
-    Tooge mo omane tubaje,
-    Saatke Salme põrandalle.
-
-Kantelettaressa:
-
-    En taho syöä, enkä juoa,
-    Kun en nähne neitoani;
-    Missäp' on minun omani,
-    Kussa Suometar sorea?
-
-Ja kun morsian itse vastaa siihen, pitävät Lindan sanat vielä
-ihmeteltävämmällä tavalla yhtä Suomettaren sanojen kanssa.
-
-Linda lausuu:
-
-    *Anna aega ehtidessa!
-    Kaua ehib se isata,
-    Kaua ehib se emata;
-    Ei ole eite ehtimassa
-    Vanemad valmistamassa,
-    Küla eided ehitavad,
-    Vanad naised valmistavad,
-    Küla annab külma nõuu,
-    Rahvas raudessa südame.
-
-Suometar:
-
-    Anna aikoa vähäisen,
-    Aikoa isottomalle,
-    Emottomalle enempi;
-    Ei mua emoni auta,
-    Oma vanhin valmistele,
-    Auttavat kyläiset eukot,
-    Kylän vaimot vaatehtivat,
-    Kylmä on kyläinen toimi,
-    Valju mieron vaatehtima.
-
-Yhtäpitäväisyys on niin heti näkyvä, ettei se useasti ole niin suuri
-suomalaisissa eri toisinnoissa. Muutoin ovat, paitsi loppua, molemmat
-virolaiset kuvailukset aivan yhtäläiset; nimet ainoasti ovat toiset ja
-tähden siassa tulee Kalev Lindan sulhoksi. Tässäkin on yksi osoitus
-Kalevan olevan taivaallisia olennoita. Sillä Salme ja Linda hekään
-silminnähtävästi eivät ole muuta kuin taivaallisia olentoja. En tahdo
-siitä pitää lukua, että metsapiigad järjestivät heidän pukunsa, että he
-pyytävät saadakseen "uus udusärki", joka yhtä hyvin voipi merkitä
-pilvistä, sumuista pukua, kuin untuvaisesta vaatteesta tehtyä; ehkä
-viimemainittu merkitys juuri lienee kehjennyt edellisestä. Vaan he
-rukoilevat myös että heille tuotakoon tähtiset pukunsa -- too mulle
-teine _tähteline_ -- ja äitinsä lausuu kummastuen heidän tullessa
-koristetuina ulos:
-
-    *Kas se _kuu_ on, ehk kas _pääva_,
-    Ehk kas _eha-tütar_ noori?
-
-    Onkos _kuu_, vai onkos _päivä_,
-    Vai on _Illatar_ ihana?
-
-Näissä sanoissa, mutta erinomattain itse naimisessa pohjantähden
-kanssa, on hyvin selvä osoitus, että meillä tässä on katkelmia siitä
-kauniista ajatuksesta koi- ja ilta-tähtien rakkaudesta toisiansa
-kohden, joka ajatus vielä hehkuvammasti näyttäiksen kertomuksessa "Koit
-ja Ämarik". Kalev, vaikkapa alkuperäisesti ukkosen ja taivaan jumala,
-on tehty yhdeksi kuin tähti. Todistuksena tähän kuuluvat tähtisulhasen
-sanat Salmen lähtiessä kodistaan: Salme on piillettävä _pilvi taha_,
-muutettava _eha-neiuks_ ja kiiltävä _taeva alla_. Ja kun hän uudesta
-kodistansa tahtoo lähettää terveisiä omaisillensa, ovat kaste ja sade,
-jotka hän ilokyyneleinä on vuodattanut, sanomana hänestä. Kalev sanoo
-Lindalle, hänen unhottaneen kotihinsa moniaita kaluja: _kuun_, joka on
-hänen _isänsä_, _auringon_, joka on setänsä, ja hänen lähtiessänsä
-katselevat nämä surullisesti hänen jälkehensä.[27]
-
-Jos pysymme tässä käsityksessä, joten siis Kalevipoeg muinoin on
-merkinnyt loistavan tähden poikaa, niin voimme myös ymmärtää seuraavan,
-muutoin vähin kummallisen lauseen hänestä, hänen lähteissänsä
-sotaorhillansa sotaan.
-
-    *Hobo alla kui se ahju,
-    Täkku alla kui se tähte,
-    Ise peale kui se pääva
-    Ebitatud ehana riides,
-    Kübar pääs kullakirja.
-    Kus ta läheb, taevas läigib,
-    Kus ta kõunib, taevas kõigub.[28]
-
-    Hepo alla niinkuin ahjo,
-    Orit alla niinkuin tähti,
-    Itse päällä niinkuin päivä
-    Ihanoissa vaattehissa,
-    Päässä kultainen kypäri.
-    Kussa lähtee, taivas läikkyy.
-    Kussa käypi, taivas kaikkuu.
-
-Ja toisessa paikassa:
-
-    *Mees puhub tule meressa,
-    Lõetsub lõkkeid laenetesse;
-    Teeb toa tuule tiivule,
-    Kambri vikkerkaareesse,
-    Parred pilved paisudesse.[29]
-
-    Mies puhuu tulen merehen,
-    Lietsoo liekit lainehesen;
-    Tekee tuulehen tupansa,
-    Taivaankaareen kammarinsa,
-    Paisupilvihin parret.
-
-Edellisessä olemme löytäneet selityksen Kalevipojan sukuperästä ja
-nähneet runon syystä sanovan häntä Taaralaiseksi, taivaan jumalan
-sikiöksi. Samalla tapaa nähdään kaikkialla sanoissa, jotka näyttävät
-vähäarvoisilta ja ilman yhteydettä olevilta, olevan unhottuneiden
-satujen tähtehiä. Tässä tarkoituksessa voipi sanoa kansantaruissa ei
-olevan yhtään sanaa, jolla ei ole suurta merkitystänsä. Jokaiseen
-sanaan on kokonainen maailma ajatuksia sidottu, ja tuo tärkeä sana on
-ikään kuin niiden tunteiden ja katsantolaatujen edustajana, jotka tässä
-suunnassa muinoin ovat eläneet. Sellainen edustaja, mutta edellä
-lausutun kanssa lähimmäisessä yhteydessä oleva edustaja, on se vanha
-ukko meren saaressa, tavallisesti saaren isännäksi kutsuttu.
-Edellisessä olen osoittanut hänen olevan Kalev'in, vaikka runo ei enää
-lausu hänen nimeänsä, kentiesi ennen mainitusta syystä, että sillä
-puhdistaisi sankarinsa Kalevipojan urostöitä. Se on selvä, että saaren
-isäntä ja emäntä ovat hyvin läheisessä yhteydessä jumalallisten voimain
-kanssa. Kun viimemainittu merestä haravoipi kadonnutta tytärtänsä,
-niinkuin Lemminkäisen äiti Tuonen joesta poikaansa, tapaa hän siellä
-tammen, kuusen ja kokon munan, jotka hän viepi kanssansa kotiin, missä
-puut istutetaan kartanolle.[30] Siinä ne kasvoivat:
-
-    Tamme tõusis, kuuske kerkis,
-    Tamme tõusis taevaasse,
-    Kuuske kasvis pilvetesse,
-    Ladvad taevast lõhkumaies,
-    Oksad pilveid pillutamas.[31]
-
-    Tammi nousi, kuusi kasvoi,
-    Tammi nousi taivahasen,
-    Kuusi kasvoi pilvilöihin,
-    Latvat taivon lohkaisevi,
-    Oksat pilvet puhkaisevi.
-
-Niinkuin Kalevalan pyhä tammi ne kohoavat halki pilvien;
-
-    *Tam tahab taevast jagada,
-    Oksad pilveid pillutamas.[32]
-
-    Tammi taivahan jakavi,
-    Oksat pilvet puhkaisen,
-
-    *Tamme tungis taevaasse,
-    Pikad oksad pilvetesse,
-    Ladva päik'se ligidalle.
-    Tam teeb taeva tumedaksa,
-    Peidab valgust pimedasse,
-    Katab kuu ja katab pääva.
-    Varjab tähed valgustamas,
-    Matab maa mustakarva
-    Pimeduse peituselle.[33]
-
-    Tammi taivaasen tapaavi,
-    Pitkät oksat pilvilöihia
-    Latva päivän lappeahan.
-    Tammi taivahan pimenti,
-    Valon peitti pimeäksi,
-    Peittää kuun ja peittää päivän,
-    Varjoo tähtien valonkin,
-    Maankin mustaksi tekevi
-    Pimeällä peitteellänsä.
-
-Saaren isäntä kulkee turhaan etsien miestä kaatamaan pilviin ylettyvää
-tammea; hän palajaa ilman semmoista tapaamatta. Silloin kertoo emäntä
-kotkan siiven alla löytäneensä pienen miehen; tämä lupaa työn
-toimittaa, kasvaa jättiläiseksi ja kaataa tammen. Rungosta tehtiin
-saareen mahtava silta, jonka toinen pää oli Viru-maalla ja toinen
-ulottui Suomeen, ja se oli tuo kuulu Soomesilda; pirstoista tehtiin
-kaikellaisia aluksia:
-
-    *Oksadest sai orja laevu,
-    Laastudesta laste laevu.[34]
-
-Eli niinkuin Kalevalassa sanotaan:
-
-    Lastuja -- tuuli tuuitteli
-    Venosina veen selällä,
-    Laivasina lainehilla.[35]
-
-Nämä kaikki ovat meille tuttuja taivaanpuusta, jotka meitä kohtaa
-Kalevalan toisessa runossa. Wäinämöinen siinä on luojana, joka maalle
-antaa kasvut, aivan niinkuin eräässä virolaisessa tarussa vana isa'n
-kolme poikaa pitävät huolen luomisen täyttämisestä. Yli koko tarinan
-saaren vanhuksesta lepää muutoin tuo jumalallinen hämärä, joka
-ilmoittaa kaukaista muinaisuutta, vaan sen ohessa epäsuorasti todistaa
-tämän järjestyksettömän välikertomuksen (puusta) olevan katkelman
-jumalaistarullisista luuloista, joiden merkitys kansanrunoissa
-vähitellen on vaalennut. Muutoin runo osoittaa vanhuksen olleen
-Kalev'in. Saaren emäntä, kertoessaan isännälle löydetyn pikku miehen
-ko'osta, sanoo hänen ei olevan Kalevin peukaloa pitemmän.[36] Varmaan
-hän sillä ei tarkoittanut ketään muuta kuin miestänsä. Tätä luuloa
-vakuuttaa merkillisimmällä lailla toinenkin seikka. Edellä olen sen
-kaksinaisen, vaikka yhtäpitoisen kertomuksen vuoksi Salmen ja Lindan
-häistä pitänyt Kalevin samana kuin pohjan tähti, tahi Taaran poikana,
-ei ainoastaan Taaralaisena, Taaran jälkeisenä. Yhdessä Virolaisessa
-katkelmassa taivaantammesta sanotaan, että yksi Pääva poega, yksi Taara
-poega oli kaskeen istuttanut tammen, joka kasvoi ja peitti auringon ja
-kuun.[37] Fählmannin kertoman luomissadun mukaan taas Vanemuine antoi
-maalle kasvit,[38] niinkuin Kalevalakin kertoo. Toisin paikoin
-sanotaan, että vana isa sen teki, ja siltä näyttää kuin Vanemuista
-olisi pidetty yhtenä tämän kanssa.[39] Suomalaisilla Kaleva toisinaan
-merkitsee milloin Ukkoa itseään, milloin yhtä hänen poikaansa, ja
-Wäinämöistä enimmiten sanotaan Kalevaiseksi. Kaikki nämä epävakaiset ja
-osaksi ristiriitaisetkin määritykset yhtyvät siinä yhteisessä
-ajatuksessa, että se oli taivaallinen olento, erinomattain Vanemuine
-eli vana isa, joka suuren tammen kasvatti. Edellä olen näyttänyt kuinka
-Kalev, Kaleva toisissa sadunkatkelmissa pidetään samana kuin Ukko
-ylijumala, Taara, vana isa. Tästä seuraa siis, että saaren isäntä, joka
-sen suuren tammen on istuttanut, joka pitää huolen luomisesta, on
-Kalev; sen tähden hän vaalistuu, nähdessään poikansa saastuttaneen
-sisarensa, tuntiessaan kasvoista Kalevipojan Taaralaiseksi.
-
-Ennen tarkastetulla paikalla selviytyi monta hämäräistä nimitystä,
-selvittyä ken Kaleva on; ja se seikka ei ole vähimmin todistava.
-Myöskin taivaan-korkuisen tammen suhteen on meidän nyt mahdollinen
-selittää, mitä se ajatus oikeastansa sisältää, miten kansan
-mielikuvitus on sen luonut. Sen perustuksen mukaan, jota uudempi
-jumalaistaru-tiede seuraa, on jokaisen jumalaistarullisen näkemyksen
-perimmäinen pohja haettava luonnon ilmiöissä. Yli Aasian ja Euroopan on
-erisukuisimmissa kansoissa sama ajatus taivaankorkuisesta puusta
-levinnyt, ja on syntynyt katselemalla päällettäin läjistyneitä pilviä,
-noita suuria ryhmiä, jotka ikään kuin puun oksat haarailevat toisistaan
-ja viimein peittävät koko taivaan. Jos nyt, tätä merkitystä avaimena
-käyttäen, katselemme suomalais-virolaista kertomusta, niin siinä on
-voimakkaasti kuvattu sama ilmiö. Me saamme sen selväksi, minkä tähden
-joku taivahan jumaloista, ylijumala itse, on puun istuttanut. Ken muu
-kuin taivahan hallitsija voipi olla sellaisen puun luoja, joka näkyy
-ympäröivän koko maailman ja joka estää auringon ja kuun paistamasta.
-Nyt vasta voimme myös oikein käsittää sen hämäläisen sadunkatkelman
-Kalevipojassa, joka kertoo että tammen lastuista paitsi muuta saatiin
-laulajalle tupa, johon aurinko ja kuu loistavat pihtipuolisesta:
-
-    *Kuu on uksena eessa,
-    Päike laela läikimaies,
-    Tähed toassa tantsimaies,
-    Vikerkaar vibuna varjuks.[40]
-
-    Kuu on uksena edessä,
-    Päivä paistavi laella,
-    Tähdet tanssivi tuvassa,
-    Taivonkaari kattonamme.
-
-Eli niinkuin eräs toisinto sanoo:
-
-    *Kuu oli ukseksi eessa,
-    Pääv oli peala mängimassa
-    Tähed seessa tantsimassa
-    Taevas tantsis, maa mürises;
-    Tähed lõivad teringida,
-    Kuu lõi kulda rõngaaida.[41]
-
-    Kuu oli uksena edessä,
-    Päivä päällä leikkimässä,
-    Tanssi tähtöset sisässä,
-    Taivas tanssi, maa myrisi,
-    Tähtein helkkyvi helyset,
-    Kuun on renkahat kilisi.
-
-Kun taivaankansi oli peitetty pilvillä, niin kansan kuvitus luuli
-näkevänsä auringon ja kuun valon puun oksien välitse ja tähtien
-kiertelevän tanssiansa siellä ylempänä. Yhteydessä tämän kanssa on
-myöskin Ilmarisen koetus takoa uusi päivä ja kuu, jotka hän asettaa
-_korkeaan puuhun_, sekä Wäinämöisen ja Ilmarisen kulku taivaankannella,
-hankkiaksensa valoa,[42] ja samassa on koko tämä ajatus uusi todistus
-mainittuin miesten jumaluudesta. Merkillistä suomalaisten kansain
-jumalaistarujen iän suhteen on se, että Mordvalaisillakin on muisto
-maailmanpuusta. Eräässä, professori Ahlqvistin julkaisemassa sadussa
-sanotaan, että valkoinen koivu, joka kasvaa kunnaalla metsässä,
-levittää "juurensa ympäri maan, oksansa ympäri taivaan".[43]
-
-Mutta jos nuot monet osoitukset runossa eivät poistaisi kaikkia
-epäilyksiä saaren isännän suhteen ja ken hän lienee, niin nämät
-kokonansa haihtuvat seuraavain Kalevipojan suorain sanain kautta, että
-_isänsä ja äitinsä_ ovat tammen istuttaneet; hän nimittäin pyytää
-Olevin kaatamaan tammea, jonka
-
-    Isa enne istutanud,
-    Ema enne kasvatanud;
-    Mis seal mere kalda pealta,
-    Laialiste liivikulda,
-    Kõrget ladva kõigutelleb,
-    Laiu oksi lahutelleb:
-    Ett ei pääval paiste mahti,
-    Kuul ei kumamise mahti,
-    Tähtel siramise mahti,
-    Pilvetel ei piiske mahti.[44]
-
-    Isä ol' ennen istuttanut,
-    Emä ennen kasvattanut
-    Meren rantahan rapean,
-    Suurelle somerikolle;
-    Latvat kasvoi korkealle,
-    Oksat laajalle levisi,
-    Peitti päivän paistamasta,
-    Katti kuun kumottamasta,
-    Tähdet kaikki tuikkimasta,
-    Pilviset piroittamasta.
-
-Näissä sanoissa lienee kylläksi todistusta edellisen esittelyn
-oikeudesta, sekä myös saaren isännän ja Kalevipojan keskuudesta.
-
-Siinä palajavat myös edellä mainitut ajatukset kaikellaisista
-aluksista, jotka rakennetaan tammen pirstoista. Saaren isäntä siis on
-Kaleva.
-
-Äsken mainitsin Wäinämöisen ja Ilmarisen vaelluksen taivaan kannella ja
-siihen liitettävän merkityksen. Hyvän todistuksen Ilmarisen
-jumaluudesta antaa Kalevirunoiston kahdestoista runo, joka myös
-tarkkaan osoittaa missä paikassa maailmata hän oleksii. Kerrottaessa
-siitä uudesta miekasta, jonka Kalevipoeg unessa näkee itsellensä
-taottavan, puhutaan kuinka keskellä ilmaa (keskel ilma) oli korkea
-ihana mäki, joka oli _pilvien_ keskellä. Tämän mäen sisään (sala mäe
-sügavusse) olivat Ilmarisen oppilaat rakentaneet pajansa, jossa he yöt
-ja päivät takoivat alasimella.[45] Ilman jumala tavataan siinä oikealla
-paikallansa; hänen työmiehensä takovat ukkosen jyristessä pilvissä, ja
-he takovat joko taivaan kantta tahi hohtavaa miekkaa Kaleville eli
-hänen pojallensa. Sentähden tulee tästä miekasta kultakahvasta, jota he
-vaskivasaroilla takovat, verraton ase. Sentähden sanotaan muutamissa
-suomalaisissa katkelmoissa raudan olleen "kuonana alla ahjon Ilmarisen,
-seppä _Ilmosen_ pajassa",[46] s.o. ilmassa asuvaisen pajassa; ja
-toisessa, että ilman immet lypsivät maidon rinnoistansa Ilmarisen
-pajaan, ja siitä tehtiin rauta.
-
-Tähän asti tarkastetut Kalevirunoistossa löytyvien jumalais-tarullisten
-ajatusten jäännökset eroavat monessa suhteessa niistä ajatuksista,
-jotka jälkimäisissä runoissa löytyvät. Edelliset näyttävät kaikkialla
-hajanaisilta, himeiltä ja vaikeasti ymmärrettäviltä; silminnähtävästi
-niissä on koko joukko sanoja, käänteitä ja kertomuksen kappaleita,
-joiden merkitystä nykyinen polvi ei enää voi käsittää, vaan jotka ovat
-säilyneet osittain mitallisen muotonsa kautta, osittain sen erinomaisen
-kunnioituksen kautta, jonka taru vielä luulee niiden ansaitsevan.
-Merkillinen on siinä suhteessa tuo, niinkuin edellä on näytetty,
-melkein sanasanainen yhtäpitäväisyys sellaisissa katkelmoissa
-Suomalaisten ja Virolaisten tykönä. Mutta ompa toinenkin kansantaruston
-ala, satujen ja ihmeellisesti vaihtelevain retkien kirjavainen ala,
-jossa suurempi vapaus näkyy vallitsevan. Nämäkin kyllä useasti lähtevät
-jumalais-tarullisesta näkemyksestä, mutta ovat seoitetut niin
-moninaisilla alkuaineilla nykyisestä päivästä ja eilisestä, että tuskin
-yhtäkään kertojaa arveluttanee pitentäessänsä tai lyhentäessänsä tai
-tehdessänsä pienempiä muutoksia niiden perussuunnitukseen. Ja samassa
-kun niiden suorasanainen kieli ei vaadi erinomaista jonkun lausumatavan
-säilyttämistä, niin se myös antaa tarpeellisen tilan kertovaisen
-itsenäiselle mielenlaadulle, hänen enemmälle tahi vähemmälle
-hyväsävyisyydelle, leikillisyydelle tahi katkeruudelle. Jokaisen uuden
-ihmispolven kanssa siis lisäyntyy uusi sivistyskerros, ja uudet ja
-vanhat osat, alkuperäiset ja ulkoa saadut kudotaan yhdeksi kirjavaksi
-kankaaksi, jossa on yhtä vaikea seurata erityisiä loimi- ja
-kudelankoja, kuin esim. tarkasti määrätä sitä kohtaa taivaankaaressa,
-jossa yksi väri muuntuu toiseksi. Sadut ja tarinat siis ovat välittömin
-osoitus kansan ajatusalasta sillä ajalla, jona ne ovat muistiin
-pantuja.
-
-Niin on myös laita jälkimäisten runojen Kalevipojassa, jotka
-sisällyksensä ja muotonsa puolesta ovat samalla kannalla kuin
-"Suomen kansan satuja ja tarinoita". Mitä ennen tarkasteltuihin
-katkelmiin tulee, ne ovat kumminkin verrallisesti syntyperäinen
-suomalais-virolainen jumalakunta, saduilla ja tarinoilla sitä vastaan
-on perusjuontensa ja eriosiensa suhteen sadottain ja tuhansittain
-vastineita yli koko asutun maailman. Ne kulkevat ikäänkuin raha yhden
-kädestä toisen käteen, sillä eroituksella kuitenkin, että jokainen uusi
-kansa muodostaa ne uudesti. Tieteen nykyisellä kannalla on sentähden
-mahdoton lausua ylehensä jotakin päätöstä itsekunkin alkuperäisyydestä.
-Joka satu olisi itseksensä seurattava tiellänsä yhdestä kansasta
-toiseen, jos mahdollista näyttämällä mitkä uudet piirteet kunkin kansan
-omituisen luonteen tahi historiallisten suhteiden kautta ovat
-lisäytyneet. Sillä lailla ainoastansa voidaan johonkin tieteelle
-hyödylliseen johtopäätökseen tulla.
-
-Kaikista Kalevipojan kärsimistä merkillisistä kohtalon vaiheista on
-merkittävin hänen kahdesti tapahtuva matkansa Tuonelaan. Väsyneenä
-vaivallisesta vaelluksestaan, lautakuorma hartioilla, tulee Kalevipoeg
-mäelle, jossa kolme miestä on keittämässä jotakin kattilassa, _katel_;
-nämä hänelle osoittavat tien, joka vie sinne, missä on _tagurpäri
-taadi, vastaoksa eide_ ja _pööraspää piigad_, se on _Sarvik'in_ ja
-_vana moor'in_ asunnolle.[47] Kalevipoeg nyt kulkee pitkää maanalaista
-käytävää, jonka keskellä riippuu lamppu, _lampi_; käytävän päässä oli
-ovi, ja pihtipuolisilla oli kaksi sankoa, _ämbrid_; neste toisessa oli
-maidon valkea, toisessa musta kuin terva. Oven takana istui neito ja
-lauloi suruisesti värttinää kievoittaessansa; viimeksi hän lausui:
-
-    *Tuleks päike peiukene
-    Piigasida peastamaie;
-    Tuleks kuu kui kosilane
-    Neiukesi naljatama,
-    Leinapõlvest lunastama;
-    Tuleks tähte poisikene
-    Tuikesi tahtemaie,
-    Vangist väljaviidemaie.[48]
-
-    Tulisi päivyt, päivän poika,
-    Piikastansa päästämähän!
-    Tulisi kuuhut sulhasena,
-    Neidon kanssa naljamahan,
-    Huolensa huojentamahan;
-    Tulisi poika, pohjantähti
-    Kyyhkystänsä tahtomahan,
-    Vankia vapauttamahan!
-
-Tässä neidessä tapaamme saman ajatuksen, joka niin useasti meitä kohtaa
-useimpien kansojen saduissa, vuoreen, s.o. pilvivuoreen suljetusta
-neidestä, jonka eräs mahtava uros vapauttaa. Salaman leimahtaessa
-paksuista pilvistä luultiin pelastajan miekka välkkyvän, se yhteys,
-johon päivä, kuu ja tähti asetetaan neiden suhteen, todistaa saman
-ajatuksen olleen Virolaisillakin. Se seikka, että laulu tässä kääntyy
-Kalevipoikaa kohti, se taas osoittaa hänen taikka hänen isänsä yhteyttä
-tähtikosijan kanssa.
-
-Neiden neuvosta Kalevipoeg kastaa kätensä sankoon, jossa musta neste
-on, ja siitä hänen voimansa kasvaa, niin että hän käsin ruhjoo oven
-patsaat. Seinällä riippui miekka, onnenvitsa, pajuvitsa, _nõiavitsa_ ja
-vanha leikatuista kynsistä tehty kypäri, _kübar_; viimemainittu
-kutsutaan myös _kaape, varjukaape_ = ruotsalainen sana "kåpa".
-Kalevipoeg otti miekan ja kypärin, neiti kutsui siihen toiset kaksi
-sisarta, vana eite salvattiin kyökkiin ja Kalevipoeg huvittelehen
-neitojen kanssa.[49] Toisena päivänä neidot kuljettavat Kalevipojan ja
-näyttävät hänelle huoneita raudasta, vaskesta, hopeasta, kullasta,
-silkistä, sammetista ja pitseistä; yksi heistä kertoo, että
-haahmulan asujamet, _varjulised_, jokaisena jouluyönä saavat lähteä
-_varjuriigistä, põrgitpiinast_, käydäksensä entisillä kotopaikoillaan;
-Sarvik itse käypi toisinansa lankonsa, _Tühi_, Tyhjän luona, joka asuu
-_alla ilma_. Sarvikin tultua kotiin syntyi heti taistelu hänen ja
-Kalevipojan välillä, jota varten he, samoin kuin Lemminkäinen ja
-Pohjolan isäntä, lähtevät kartanolle. Edellinen voitetaan, mutta katoaa
-ennenkuin Kalevipoeg ennättää vangita hänet rautakahleisin. Kalevipoeg
-sitten ottaa monta säkillistä kultaa ja muuta tavaraa, asettaa neidot
-säkkien päälle ja lähtee pois. Kun Tühi seitsemänkymmenen sotilaan
-kanssa tulee heidän perähänsä, loihtii nuorin neiti noitavitsan avulla
-meren kuohuilevin aaltoineen pakenevien ja takaa-ajajain välille, mutta
-Kalevipojan eteen sillan, jota myöten hän pääsee eteenpäin, kantaen
-tavaraansa ja neitoja. Enemmän peloitettuna Kalevipojan uhkauksista
-kuin loihtimisesta kiiruhtaa Tühi takaisin ja Kalevipoeg palajaa maan
-päälle ja naittaa neidot.[50]
-
-Kalevipojan toinen retki Manalaan, _alla ilma_, on pääosissaan
-ensimäisen kaltainen. Hän ja toverinsa istuvat padan ympärillä,
-keittäen vuorotellen ruokaa. Pieni mies, "kolme vaksa kõrguseni, kaelas
-kulda kellokene, sarvekesed kõrva taga", tulee ja ryyppäisee heiltä
-padan sisällyksen, muututtuansa taivaan korkuiseksi; Kalevipoeg
-houkuttelee häneltä tuon kaulahan sidotun kellon ja vaeltaa uudellensa
-_põrgu piiri_, perkeleen valtaan. Kun häntä tiellä kohtaa kaikellaiset
-esteet, savu, pimeys, hopeaverkko, virta y.m. helisyttää hän muutamain
-eläväin neuvosta kelloa ja kaikki esteet katoavat. Sitte voittaa hän
-tuhansia Sarvikin paraita sotilaita, viskaa heidät palavaan
-tervavirtaan, menee terässiltaa myöten, lyö kiviportit rikki ja pääsee
-sisään. Siellä istuu hänen äitinsä haahmo kehräten, osoittaa oikealla
-olevaa astiata ja Kalevipoeg juopi siitä. Kalevipojan sitten vielä
-tapettua paljon sotilaita, ja Sarvikin juotua säikähdyksissään
-vasemmalla puolella olevasta maljasta, alkaa taistelu heidän
-välillänsä. Seitsemän päivää ja seitsemän yötä siinä taistellaan,
-kunnes Kalevipoeg, äitinsä viittauksesta, viskaa Sarvikin ilmaan ja
-viimein saapi hänet rautakahleilla kallioon sidotuksi. Taas
-varustettuna kullalla ja hopealla, palajaa Kalevipoeg, oltuansa kolme
-viikkoa poikessa.[51]
-
-Näissä kertomuksissa on monta paikkaa, jotka muistuttavat
-samanlaatuisia tapauksia, jotka ovat kerrotut joko Kalevalassa tahi
-Suomen saduissa. Wäinämöisen matka Tuonelaan, missä hän puhuu Tuonen
-tyttären kanssa, ja missä häntä pyydetään kiinni vaskisella verkolla,
-Lemminkäisen matka Pohjolaan ja häntä tiellänsä kohtaavat vaarat --
-jotka toivon vastedes voivani asettaa läheisempään yhteyteen
-helvetinmatkojen kanssa -- mutta esinnä kaikkia ne monet samanlaiset
-sadut, esim. _Mikko Metsolaisen ja Mikko Mieheläisen_ retket toiseen
-maailmaan, _Perkelettä, Pakolaista, Vetehistä_ pakeneminen saduissa:
-_Härän korvista syntyneet koirat, oriiksi muutettu poika, Vetehiselle
-luvatut lapset_ j.n.e. ovat täydelliset todistukset monista Suomen ja
-Viron kansoilla yhteisistä ajatuksista tässäkin suhteessa. Se suuri
-joukko Ruotsista lainattuja sanoja, jotka Virolaisilla tavataan juuri
-näissä saduissa, antaisivat syytä luulemaan niiden ainoasti olevan
-käännöksiä ruotsista, jolloin suomalaisetkin sadut olisivat pidettävät
-yhdellä tahi toisella tapaa saatuina lainoina. Ilman lähempätä
-tarkastusta ja vertailusta se asia ei kuitenkaan ole niin keveästi
-päätettävä. Paitsi Europan germanilaisilla kansoilla on myös
-Madjareilla samallaisia satuja,[52] ja, mikä on vielä paljon tärkeämpi,
-myös Koibalit Jenissein rannoilla, sekä muut Tatarilaiset ja
-Mongolilaiset kansat, yksinpä Samojeditkin lyhentävät pitkät talviset
-yönsä samanlaatuisilla kertomuksilla, joissa ihmeitä tekevä,
-elähdyttävä vesi, matkat Manalaan, jossa on seitsemän maailmaa, matkat
-vuorien salatussa sisuksessa ja muut sellaiset ovat pääasiallisina
-osina. Ennenkuin sentähden vielä runsas saalis satuja ja tarinoita,
-erinomattain mainituissa kansoissa, on saatu korjuusen ja keräykset
-ovat verratut suomalais-virolaisiin ja toiselta puolin myöskin
-germanilais-slavilaisiin ja itämaisiin sadustoihin, niin tarkkaa
-päätöstä ei voitane tehdä. Todenmukaista on että Virolaisilla, samoin
-kuin useimmilla kansoilla, on erilaatuisimpia aineosia sulatettu yhteen
-ja että muinaisaikuisia ajatuksia tavataan nykyaikaisten joukossa.
-Verrattuna suomalaiseen sadustoon, ovat vieraat näkemykset vaikuttaneet
-verrattomasti enemmän Viron satuihin, ja erittäin näyttää se kanssansa
-yhdistäneen ruotsalaisia aineosia. Varmaan on lainana pidettävä se
-ruokoton osa, jota Kalevirunoiston saksantaja on luullut saavansa
-ainoastaan latinaksi kääntää.[53] Suomen siveä runotar ei koskaan
-suvaitse sellaista pilaa, vaan sitä vastoin tavataan sama tapaus
-uudemmassa Eddassa, kertomuksessa _Thorin_ matkasta _Geirrödsgard'iin_;
-kivellä, jonka nakkaa jättiläisvaimoon _Gialp_, Thor tukkee verivirran
-samalla tapaa kuin Kalevipoeg.
-
-Muiden jumalaistarullisten ajatusten seassa mainitaan myöskin
-lyhykäisesti se suuri härkä, jonka Kalevalarunot tapattavat Ilmarisen
-häiksi. Kalevipojan palattua toiselta maanalaiselta matkaltaan, tappaa
-Alevin poika mahdottoman suuren härän, jolloin
-
-Kalevirunouston mukaan:
-
-    *Tuhat meest oli turjassagi,
-    Sada meest oli sarvessagi.
-    Ei old meesta meie maalta,
-    Kesse pähä koputanud.[54]
-
-Kalevalassa sanotaan:
-
-    Sata miestä sarviloista,
-    Tuhat turvasta piteli.
-    Eikä ollut iskijätä.[55]
-
-Varmaan on tämänkin ajatuksen perä haettava jossakin taivaan ilmiössä.
-Suomalaisissakin kansoissa oli tavallista, että muutamissa
-tähtikihermissä nähdään jonkun tuttavan elävän kuva; eräs satu kertoo
-kuinka kaksi sisarusta, Paholaisen ajaessa heitä takaa, huomasivat
-härän taivahalla ja pyysivät siltä apua. Härkä laskeusi maahan, otti
-lapset selkähänsä ja vei heidät pois.[56] Toisessa paikassa mainitaan
-taivahan vuohi,[57] ja Pohjois-Aasian kansoissa tavataan paljo sanoja,
-jotka ovat päivän, kuun ja tähtien nimiä, mutta sen ohessa käytetään
-muutamain lintujen nimityksinä. Mitä tulee kertomuksiin Kalevipojan
-taisteluista jättiläisten kanssa, kulustansa Peiposjärven halki,
-kaupunkien rakentamisesta y.m., voitaneen nämä myöhemmän ajan
-lisäykset, paikkakunnallisten suhteiden synnyttämät ja ilman muuta
-merkityksettä olevat, jättää sillensä. Olemme seuranneet Kalevipoikaa
-syntymisestänsä hautaansa saakka, olemme nähneet runon säilyttävän
-urhomme tragillisen kohtalon pääpiirteet, mutta kevennettyinä,
-ikäänkuin peitettyinä sovittavalla hunnulla, joka pimeyteen salaa osan
-rikoksellisen syytä. Ollen melkein yksinäisenä kansan muistissa,
-annetaan hänelle monta vierasta luonteenosoitusta, jotka Suomen
-kansanrunoisto on jakanut muille urhoillensa. Epätietoista on, onko
-tämä tragillinen henkilö lähtenyt sadusta vain jumalaistarustosta,
-mutta nyt hän kumminkin monessa suhteessa on tullut samaksi kuin
-tähtisulhanen, se joka tarussa Koit'ista ainoastaan kerran vuodessa saa
-suudella Ämarik'in hohtavia huulia, eli joka vapauttaa Manalassa,
-päällettäin ryhmitetyissä pilvissä, vangitun neidon. Vielä
-on tarkastettava mitä historiallisia johtopäätöksiä Viron
-kansanrunoistosto voipi saada.
-
-
-
-
-III.
-
-Historiallisia aineosia Kalevirunoistossa.
-
-
-Edellisestä tutkimuksesta havaitaan kieltämättömäksi tosiasiaksi, että
-virolaisessa kansanrunostossa on joukko ajatuksia ja kokonaisia
-laulunkatkelmia, jotka ovat hyvin läheisessä yhteydessä samallaisten
-ajatusten kanssa Suomalaisilla; onpa koko Kalevipojan olemisen ja
-kohtalon pohjaluonnos yksi kuin suomalaisen Kullervon. Jos vielä
-laveammalle jatkamme tutkimustamme, niin havaitaan pian silminnähtävin
-yhtäpitäväisyys myös jumaluusopin suhteen, tapojen, loihturunojen ja
-lumousten suhteen. Sama käsitys luonnosta ja esineistä, sama etsiminen
-ilmiöiden synnyn perään tarkoituksessa niitä sen kautta vallita,
-tavataan kummallakin kansalla.[58] Ja toisenakin todistuksena molempain
-kansain aikaisemmasta yhteydestä tavataan vanhemmassa kansanrunossa
-jäljellä olevia pitempiä muotoja kuin mitä nykyisessä puhekielessä
-käytetään, muotoja jotka ovat enemmän suomalaisen kirjoituskielen
-tapaisia.
-
-Ennenkuin käyn selittämään niitä historiallisia alkuaineita, joita
-erittäin Kalevipojassa voipi löytää, suotanee minun tässä tarkastaa
-sitä yleisempää kysymystä virolais-suomalaisen jumalaistiedon
-alkuperäisyydestä ylehensä. Nykyisissä _sankari_-runoissa olevat
-kansantarut, näet, sisältävät ainoastaan yhden osan Wirolaisten
-uskonnollisia käsitteitä, ja jos näiden muodostumisen aika likimainkaan
-voidaan määrätä, niin se on tarkastuksen-alaiselle aineelle suurimman
-arvoinen alkukohta.
-
-Missä oli tämän hengellisen elämän yhteinen kätkyt, sen sivistyksen,
-joka Suomalaisissa ja Virolaisissa on muodostunut määritettyyn ja
-muista kansoista eriävään muotoon? Epäilemättä kansan omalla
-syntypaikalla Aasiassa. Herra Santo, silloinen Wiron kirjallisuuden
-seuran esimies, lausui v. 1854 kertomarunoista, että paljon niissä
-"ulottuu ensimmäisellä synnyllänsä niihin vuosisatoihin, joina näiden
-ranteiden periasukkaat eivät olleet yhteydessä Saksan ritarein eikä
-kristinuskon kanssa";[59] ja Kreutzwald sanoo: "tämä jättiläiskätkyt
-lienee etsittävä Aasiassa".[60] Viimeksi mainittu ajatus näyttää
-todenmukaisemmalta. Jo ennen yhdeksättä vuosisataa Wirolaiset ja
-Liiviläiset olivat levenneet yli koko Wiron-, Liivin- ja Kuurinmaan;
-Vasta sen ajan jälkeen rupeavat Lettiläis-Littovialaiset kansat ja
-nykyiset Kuurit heitä poistamaan.[61] Joukko paikannimiä _jerv_- ja
-_kül_-päätteillä todistaa että suomalaisia kansoja ennen on asunut
-Kuurinmaalla; maansa oli jaettu kihlakuntiin, _kilegundæ_.[62] Tässä
-näkyy että suomalaiset kansat Itämeren maakunnissa olivat ennättäneet
-samalle valtiollisen ja yhteiskunnallisen edistyksen kannalle, joka
-kolmannellatoista vuosisadalla tavataan Suomenmaassa olevilla. Se tapa
-että he kuivattavat elonsa riihissä ennen puituansa, ja että kytömaata
-viljelevät, -- heidän kotoperäinen aatransa ja astuvansa eli äkeensä,
-sanalla sanoen kaikki omituiset maanviljelyksen, metsästyksen,
-kalastuksen ja sodankäynninkalut ja aseet ynnä niiden kotonaiset
-nimitykset tavataan molemmilla puolin Suomen lahtea ja vieläpä
-edempänäkin etelässä. Sellaista yhtäläisyyttä ei millään tavalla voi
-muutoin selittää, kuin niin että molemmat kansat aikaisemmin ovat
-alinomaisessa vuorovaikutuksessa luoneet tämän yhteisyyden
-hengellisessä ja maallisessa elämässään. Ainoastaan aavistamalla voipi
-arvata sen mahdottoman pitkän ajan, jota on tarvittu tämän
-perinpohjaisen yhtäläisyyden synnyttämiseksi, kun noin 800 vuotta jo on
-ennättänyt kulua, vaikuttamatta mitään varsinaisia muutoksia siinä
-yhteisessä perinnässä, vaikka molemmat kansat siitä lähtien ovat
-eläneet erillänsä.
-
-Kohtuullisestikin arvaten lienee vähintäkin yhtä monta vuosisataa
-kulunut suomalais-virolaisen sivistyksen muodostumiseen ja sillä tavoin
-tulemme takaisin kansanliikkeiden edelliseen aikaan tahi kristillisen
-ajanluvun alkuun. Niin kyllä on sanottu, "että nämä molemmat
-suomensukuiset kansat luultavasti ovat tuoneet vähemmän omituisia
-jumalais-taruja aikaisemmilta asunnoiltansa idässä, vaan että yhdessä
-muiden sivistys-esineiden kanssa myöskin jo valmiita jumalais- ja
-satu-kuvailuksia on heihin tullut siitä germanilaisesta sivistyneestä
-kansasta, jonka kanssa he joutuivat läheiseen keskeyteen",[63]
-ja tämä ajatus on erinomattain perustettu moninaisiin yhtäläisyyksiin
-germanilaisten sadustoin kanssa, ja erittäin luultuun yhtäläisyyteen
-saksalais-skandinavilaisien Thor-satujen ja Wirolaisten
-Taaran-jumaloitsemisen välillä. Edelliset ovat hyvin hämäräiset ja
-epätietoiset ja jälkimmäisistä sanoo _Fählmann_ kilvoituksessaan: Wie
-war der heidnische Glaube der alten Ehsten beschaffen?[64] että niissä
-ei ole mitään yhteistä. Thor kyllä on ukonjyryn jumala, niinkuin
-toisinansa Taarakin, mutta häneltä puuttuu peräti se yksijumalaisuus,
-joka on niin monen suomalaisen kansan ylimmän jumalan omituisuuksia.
-Kunnioituksesta hänen oikeata nimeänsä ei tahdota mainita; Wirolaiset
-mainitsevat häntä nimillä _vana isa, vana taat_, Suomalaiset nimittävät
-häntä _ukoksi, ukoksi ylijumalaksi, pilvien pitäjäksi_; Samojeedeilla
-taas on oikeastaan _yksi_ jumala, Num, mutta häntä pelkäävät pohjoiset
-Samojedit niin, että silminnähtävällä pelolla mainitsevat hänen oikeata
-nimeänsä, vaan mieluisemmin käyttävät liikanimiä; Tomskin Samojedit
-taas kutsuvat häntä nimellä _Ildscha_, ukko, äijö, sanoo Castrén.[65]
-"Hän näkee ja tietää kaikki, mutta on liian yleväinen tahtoaksensa
-katsella alas ihmissuvun onnen vaiheisin".[66] Aivan samalla lailla
-Ostjakit käsittivät ylimmäisen jumalansa _Türm_. Hän "puhuu ihmisille
-ainoastansa ukkosen ja myrskyn vihaisella äänellä. Häneltä ei ole
-maailmassa tapahtuvat hyvät eikä pahat teot salassa, ja hän tekee
-välttämättömästi jokaiselle oikeutta, mutta sittenkin hän on ihmisille
-lähestymätön ja hyvin pelättävä olento".[67] Sekä nimitys että käsitys
-tässä on yhtä kuin Virolaisten Taara ja vielä likemmin kuin _Tora_,
-joka Tshuwaschin kielellä merkitsee koko maailman jumalata; tähän
-kuuluu Lappalaisten _Tiermes_, eräs taivaan jumala.[68] Virolaiset
-käyttävät lauseen _vana taat torises_,[69] vanhus torua, ukkosen
-jyrinästä, ja tämä johdattaa meidät siihen, että suomalainen _tora,
-torua_, kieliopillisesti on heimoa mainitulle. _Schott_ lausuu että
-Tschuwaschien _Tora_, heidän kielensä äänisääntöjen jälkeen, aivan
-hyvin on voinut johtua tuosta melkein kaikissa Turkkilaisissa kielissä
-yhteisestä sanasta _Tangry_.[70] Selvimmin tavataan kaikkien näiden
-nimien juuri Karagasseilla, jotka sanalla _têre_ tarkoittavat taivasta,
-sanalla _dêr_, ukkosen jyryä. Edellä munitussa lienee siis oiva
-todistus siitä, että suomalaiset kansat olopaikoillaan Aasiassa ovat
-tuoneet kanssansa suuren joukon jumalaistarullisia ajatuksia, koska
-sellaisia vielä voipi niin kaukana toisistansa olevissa kansoissa
-löytää. Mutta muitakin yhteisiä ajatuksia löytyy, esim. pyhästä
-suuresta puusta, elämän vedestä, jolla eräs Samojedi voitelee
-vanhempiansa, niin että ne jälleen virkoovat eloon, tavataanpa yksin
-muinaisrunojemme kerto ja alku-sointu, jota seikkaa erinomattain on
-tahdottu pitää todistuksena lainasta läheisiltä Germaneilla. Mongolien
-heikoissa runoyrityksissä, niinkuin Pallas ne esittää, näytäksen
-lävitsensä kertoa ynnä alkusoinnun ja yksin loppusoinnunkin eli riimin
-jälkiä. Voimatta ratkaista kysymystä näiden runojen alkuperäisyydestä,
-pidän enemmän lukua siitä, että myöskin tatarilaisien Koibalein
-urosrunoissa tavataan vielä suurempaan määrään kertoa ja alku-sointua,
-sekä, ja se on paljoa painavampi, heidän kertomarunon ja rakennus
-näyttää tehdyltä pitkälyhyen nelimitan pohjalle, samoilla runojalkain
-vaihtelemisilla kuin suomalaisessa kansanrunossa.[71] Tässä lienee yksi
-tukevimpia todistuksia itsenäisestä, jo Aasiassa aljetusta,
-Altailaisten kansain jumalaistarujen ja satujen kehkiämisestä, vaikkapa
-tekoaineita on kerättävä paljon, ennenkuin niiden laveutta ja
-ensimmäistä alkuperää voinee selittää.
-
-Toiselta kannalta näyttävät jumalaistarulliset tutkinnot Saksassa
-johdattavan samaan päätökseen. _Kuhn_ on huolellisesti toimitetussa
-teoksessaan: "Die Herabkunst des Feuers und des Göttertranks",
-osoittanut sitä eroa, joka Aasialaisessa kansasuvussa on muinaisuudessa
-mahtanut tapahtua, jolloin Indian ja Persian kansat erkenivät
-toisistansa, edelliset yhäti enemmän kehittäen ulkokohtaista
-luonnonnäkemystänsä, Persialaiset taas itsekohtaista. Germanilaisten
-esi-isät heidän eretessään olivat lähempänä Persialaisia, ja heidän
-kaksisuuden (dualismon) kaltainen maailmannäkemys oli sentähden
-periaatteellinen vastakohta suomalaisten kansain tarkasti merkitylle
-kaikkijumalaisuudelle (pantheismolle). Se on kaikissa Altailaisissa
-kansoissa niin juurtunut koko heidän ajatuspiirihinsä ja kieleenkin,
-että ne sen kautta selvästi rajoitetaan germanilaisista kansoista. Ja
-kuitenkin kumottaa etempää se salainen perustus, se hämäräinen
-yliolento, jonka nimeä, niinkuin Juutalaisillakin, ei rohjettu mainita,
--- mukava liitoskohta pian tulevalle kristinuskolle. Vaikeus, jolla,
-tuossa Altailaisten kansain muinaisuutta peittävässä hämärässä, selviä
-piirteitä voidaan keksiä, enenee siitä, että heimokansain jumalaistarut
-ja perivanha sivistys häviää vieraiden uskontoin vaikutuksesta.
-Unkarilaisissa on kristinusko, Turkkilaisissa Islam, ja useimmissa
-Aasian kansoissa on Buddhanusko hävittänyt heidän alkuperäisen
-uskontonsa. Kenties vastedes vielä onnistuu löytää merkittäviä
-muinaisen luonteen jälkiä.
-
-Tällä ei kuitenkaan ole sanottu, että suomalaiset kansat olisivat
-täydellisesti olleet vapaat kaikesta vaikutuksesta niiltä kansoilta,
-joiden kanssa he ovat olleet yhteydessä. Päinvastoin voidaan sellainen
-vaikutus löytää kaikkialla ja mahdotonta on ajatellakaan, että joku
-mannermaan kansa muinoinkaan olisi kiinalaisella muurilla voinut sulkea
-luotansa kaikki sivistysaineet läheisistä kansoista. Niinkuin vieraita
-rahoja otettiin vastaan, niin seurasi jokaista yhteyttä myöskin uudet
-sanat ja ajatukset, jotka viimeiset olivat vielä suuremman arvoiset,
-sillä ne voitiin enentää moninvertaisesti.
-
-Hyvin selviä jälkiä sellaisesta keskuudesta Skandinavian kanssa voidaan
-nähdä Virolaisten jumaluusajatuksissa ja erittäin tässä tutkitussa
-runoistossa. Edellä olen maininnut uudemmasta Eddasta lainatun
-kertomuksen Thorista ja jättiläisvaimosta, joka on muutettu Kalevipojan
-osaksi. Jo _Lencqvist_ mainitsee suomalaisessa jumalaistarustossa
-olevan nimityksen _tonttu_, kotijumalan, joka toimitti kaikellaisia
-etuja;[72] Virolaisissa siihen vastaa _tont_. Molemmat ovat lainattuja
-Skandinaveilta, joilla häntä kutsutaan _tomtegubbe, tomt_.[73] Tässä en
-pidä mitään lukua sellaisista ajatuksista, jonka kaltaisia kyllä
-tavataan germanilaisissa ja romanilaisissa kansoissa, mutta joihin
-vastaavia ajatuksia myös löydetään Virolaisten heimokansoissa Aasiassa
-tahi Etelä-Euroopaasa. Niin esim. pitävät Virolaiset horkkaa eli
-vilutautia harmaana tahi valkoisena hevosena, jolla potilas ratsastaa;
-Tatarit ja Kalmukit kuljettavat sairasta ratsain täyttä laukkaa, kunnes
-hevonen tulee vaahteen; sitten hänet peitetään hyvästi ja hän paranee
-tavallisesti.[74] Saksalaiset ajattelevat kuumeen ratsastuksena
-hurjalla hevosella.[75] Sellaiset ajatukset voivat joko itsenäisesti
-syntyä useissa kansoissa, tahi, niinkuin niiden muutamain sanojen on
-laita, jotka ovat Lättiläisten ja Virolaisten kielissä yhteisiä, ovat
-tulleet aikaisemmasta keskeydestä ja ovat niinmuodoin jäännöksiä
-ennenhistoriallisesta aikakaudesta, etten sano alkuperäisestä
-yhteydestä.[76] Mutta Virolaisilla tavataan paljo ajatuksia, jotka
-silminnähtävästi ovat syntyneet vasta keskeydestä Skandinavein kanssa
-myöhemmällä ajalla, jolloin kristillisiä näkemystapoja jo oli juurtunut
-kansoihin. Sellaisiin kristillisiin alkeisin on luettava nimitykset
-_Sarvik_ ja _Tühi_. Ylimalkain on virolaisissa saduissa maanala
-muodosteltu paljon toisenmoiseksi, jouduttuansa keskeyteen helvetinopin
-kanssa. Suomalaisissa taruissa vielä on ainoastaan maanalan hallitsijan
-nimi jolloinkulloin muuttunut kristilliseksi, nim. Pahaseksi, mutta
-muutoin on pakanuuden ajatustapa kaikessa voimassaan säilynyt ja elämä
-maanalassa on melkein samallaista kuin maan päällä. Kristinusko on
-vaikuttanut muutoksen, on tehnyt perkeleen paljoa pirullisemmaksi, ja
-se omaisuus tavataan selvempänä Suomen lahden eteläpuolella. Sentähden
-onkin Virolaisten pirulla sarvet, jota koristusta Suomalaiset eivät
-vielä ole hänessä huomanneet. Kumminkin on erinomaisen vaikeata tarkoin
-eroittaa niitä alkeita kansantarustossa, jotka kuuluvat kristinoppiin,
-pakanallisista, ja vielä vaikeampi on määrätä mitkä viimemainituista
-ovat alkuperäisiä. Kalevipojan matkoja maanalaan tutkittansa kohtaa
-sama vaikeus, sillä samanlaisia matkoja jossakin tarkoituksessa
-tavataan melkein kaikilla kansoilla. Suomalaisilla ja Kreikkalaisilla,
-Indialaisilla ja Roomalaisilla tapaamme sellaisia kertomuksia.
-Kiinalaiset kertovat nuorukaisesta, joka sieltä vapauttaa äitinsä;[77]
-Mongolit ja Tibetiläiset antavat mainion urhonsa, Gesar Khan,
-sotatapparallansa särkeä helvetin portit ja sieltä vapauttaa äitinsä,
-sekä lähettää hänet taivaasen.[78]
-
-Tässä suhteessa valaisevia ovat ne sadunkatkelmat, jotka ovat kerätyt
-Viron saarien muinaisruotsalaisissa asukkaissa. Worms-saarella, jossa
-asuu osaksi Ruotsalaisia, osaksi Virolaisia, kertovat edelliset
-merimiehestä, joka niinkuin Kalevipoeg matkusti syvässä holvissa ja
-sieltä toi muassansa kolme säkillistä rahoja. Vanha Jakob de la Gardie,
-Hiiomaan eli Päiväsalon ja Wormsin herra, sanotaan kerran, kun
-vihollisia äkisti karkasi hänen päällensä, juosneen alastomana
-saunasta, ainoastaan polstari kädessä, jonka höyhenistä hän ravisteli
-sotilaita, niinkuin "_Soomen tuuslar_"; puhutaan myös jätinkokoisista
-_munkeista_, viroksi _munga rahvas_, jotka paljaalla vainullaan
-etsiskelevät kristittyjä niitä tappaakseen, jotka kaikki luulot ynnä
-monta muuta samallaista kohtaavat meitä Kalevirunoissa.[79] Ovatko nämä
-alkuperäisin virolaisia vai ruotsalaisia, sitä ei kuitenkaan tästä
-nähdä. Sellaiset kertomukset kulkivat enimmäksensä suusta suuhun, mutta
-kirjoittamallakin tieto niistä leveni. Hyvin huvittava taas, ja
-todistava miten Euroopan useimmissa maissa tutut kertomukset pyhistä
-miehisiä myös tunkeutuivat suomalaisiin kansoihin, on _Russwurmin_
-ilmoittama tieto, että useissa Länsi-Wiron pitäjäissä käsikirjoituksina
-kulkee virolaisia kertomuksia Jesuksen lapsuuden historiasta,
-_evangelium infantia_. Toinen virolainen käsikirjoitus, joka on
-löydetty Nucköön Ruotsalaisissa, sisältää monta esitelmää, joista
-ensimäinen, _Jesuksen pyhän äidin unennäkö_, on meille tärkeä. Kun
-sadut Kalevipojasta eivät näy kärsineen mitään erinäistä vaikutusta
-Jesuksen lapsuuden historiasta eikä muista viimemainitussa
-käsikirjoituksessa olevista esitelmistä, tavataan tässä esitelmässä
-melkein kuva kuvaltaan samaa, mikä Kalevipojan matkassa Manalaan on
-merkillistä. Tässä kirjoituksessa nimittäin, joka muutamissa osissa
-pitää yhtä Nikodemon evangeliumin kanssa, sanotaan: Sinä laskeuit alas
-helvetin hautaan, syvyyteen, _põrgo haua, sügavusse sisse_, ja mursit
-helvetin kaikki rautaveräjät ja ukset, _keik põrgo raudaväravad ja
-uksed_ -- lochurás tás túlas tás chalkéas, kai tous móchlous tous
-sidaerous -- otit pois kaikki helvetin siteet, _võitsid keik se põrgo
-vöö ära_, -- oi dedeménoi kántes nekroi éluthaesan ton desmon -- ja
-sidoit ikuiseksi ylimmäisen saatanan, _seda edina saadanad_ -- ton
-árchisatrataen satán. Sitte sinä veit kaikki hurskaat sielut ja
-vainajat pyhät helvetistä j.n.e. Siihen lisätään, että se, joka
-väärentämättä säilyttää luonaan tämän unen, varjellaan sen kautta
-kaikellaisesta pahasta, ja joka kirjoittaa sen, sille annetaan syntinsä
-40 kertaa yhtenä päivänä anteeksi.[80] Viimemainitut lisäykset
-osoittavat kertomuksen kuuluvan katoliseen aikakauteen.
-
-Mutta vielä merkillisempi on eräs loihturuno, joka katolisuuden ajalla
-on kulkenut Saksasta ja Skandinavian maista Wiron ja Suomen
-kaukaisimpiin osiin. Kreutzwald on tutkijoille huomauttanut mikä
-eroitus ylimalkain on loihturunojen ja loihtutavan välillä
-Germanilaisissa ja Suomalaisissa kansoissa. "Germanilaisten
-loihtimisissa pitää noita itsensä taudin eli vian herrana, ainoastaan
-sen vuoksi että hän osaa johtaa parannustapansa, loihtunsa takaisin
-johonkin alkuperäisin jumalasta lähteneesen tekoon." Tämän teon
-arvellaan vieläkin jatkauvan ja loihtija asettaa esilläolevan tapauksen
-sen alle. Tahi hän yhdistää taudin johonkin luonnon ilmiöön ja
-toivottaa sen kulkevan samaa tietä. Suomalaisissa loihtimisissa sitä
-vastoin osoitaksen tunto siitä, että loihtija tietonsa nojassa, sen
-sanan avulla, joka on esineelle antanut alun, hallitsee sitä, yksinpä
-henkiäkin.[81] Edellistä laatua on se kappale, jonka tahdon
-vertailemisen vuoksi tähän ottaa, vaikka se oikeastaan ei kuulu tämän
-tutkistelmuksen alaan, koska sitä ei ole Kalevirunoistossa. Kutshinan
-kylässä Pihkowan lääniä on nimittäin Kreutzwald tavannut seuraavat
-sanat niukahtumista vastaan:
-
-    _Jeesus_ kirike mineksi
-    Eeruselle, aaruselle,
-    Lõhe musta moorusella.
-    Kala iirikarvaselle
-    Nikastes obuse jala.
-    _Jeesus_ maha rattaalla
-    Obo jalga lausumaie:
-    Siit on liige nikastanud
-    Siit on soone songatanud,
-    Siit on joose jongatanud.
-    Mingo liige liigete vasto,
-    Mingo sooni soonte vasto,
-    Mingo joose joosete vasto,
-    Mingo luu luude vasto,
-    Liha lihade vasto:
-    _Maarja_ määrgo märga peale!
-    Isa meie etc.
-
-Toisinto samoilta paikoilta kuuluu:
-
-    Ehk on viltind, ehk on vältind,
-    Viltind, vältind väänula:
-    _Taara_ tarkus, _Marja_ märkus,
-    Sinisega siduda,
-    Punasega punuda
-    Kollasega koko panna,
-    Ehk on, isand Jumal,
-    Sino ja mino tahtmine!
-
-Kolmas toisinto, jonka myös Kreutzwald on kerännyt P.
-Pietarin pitäjästä Järwa-maalla, kuuluu seuraavaisesti:
-
-    _Jeesus_ kiriko minnija
-    lljuselle, aljuselle,
-    Maa musta mudasella.
-    _Sohvia_ ei soovitamaie,
-    _Maarja_ jäi maale rattaalla:
-    "Koko nahk, koko liha,
-    Koko sooned, koko luud,
-    Koko liikmed, koko jäkkud!"
-    Siis niksus; siis naksus.
-    Abi keel, abi meel,
-    Abi armas Jumalalta!
-    Aita Maarjat!
-    Tagane vaenlased ja vastosed![82]
-
-Kreutzwald asettaa tämän kanssa yhteyteen ne loihtusanat jalkansa
-nyrjähdyttäneen hevosen yli, jotka Grimm kertoo tuosta mainiosta
-Merseburgin käsikirjoituksesta, ja jonka Grimm luulee olevan syntyjään
-10:nestä vuosisadasta. Alkuperäiset pakanalliset jumalat ovat siinä
-vielä jälillä, niinkuin ruotsalaisessakin toisinnossa, norjalaisessa ja
-skottlannilaisessa niiden sijaan sitä vastoin on asetettu kristittyin
-Jumala. Tähän minä ne panen toisen toisensa jälkeen. Toiset sanat
-Merseburgin käsikirjoituksessa kuuluvat näin:
-
-    _Phol_ ende _Wodan_ vuorun zi holza,
-    do wait demo _Balderes_ volon sin vuoz birenkit;
-    do biguolen _Sinthgunt, Sunna_ era suister,
-    do biguolen _Frua, Folla_ era suister,
-    do biguolen _Wodan_, so he wola conda,
-    Sose benrenki, sose bluotrenki
-    Sose lidirenki,...
-    ben zi bena, bluot zi bluoda,
-    lid zi giliden, sose gelimida sin.
-
-Wodan on parantanut Balderin sälön lausumalla (bigalen); tämän laulun
-lausuminen nyt parantaa toisia; ja mitä muut eivät mahda, sen mahtaa
-Wodan. Lyhyemmältä lauletaan vielä moniaissa Ruotsin maakunnissa,
-_flåg_-nimistä hevostautia paranneltaessa:
-
-    Oden står på berget,
-    han spörjer efter sin fole,
-    floget har han fått. --
-    Spotta i din hand och i hans mun, j.n.e.
-    han skall få bot i samma stund.
-
-Eräs toisinto alkaa näin:
-
-    Frygge frågade frå:
-    huru skall man bota den floget får?
-
-Norjalainen laulu on, kuten sanottiin, jo muuttunut kristityksi, vaan
-käytetään kuitenkin. Siinä nähdään se vanha, tuttu tapaus, että
-pakanallisten jumalain nimet häviävät, vaan heidän tekonsa muutetaan
-uudelle nimelle, joka nyt pidetään suurena ja pyhänä:
-
-Skottlannilainen laulu kuuluu:
-
-    The _Lord_ rade,
-    and the foal slade;
-    he lighted,
-    and he righted.
-    Sent joint to joint,
-    bone to bone,
-    and sinew to sinew.
-    Heal in the holy ghost's name!
-
-Norjassa vielä lauletaan:
-
-    _Jesus_ reed sig till hede,
-    da reed han sönder sitt folebeen.
-    _Jesus_ stigade af og lägte det:
-    _Jesus_ lagde marv i marv,
-    Been i been, kjöd i kjöd,
-    _Jesus_ lagde derpaa et blad,
-    att det skulde blive i samma stad.
-
-Grimm, joka on verrannut nämä germanilaiset sanat,[83]
-syystä tarkastuttaa mieleen, kuinka parantaminen heissä
-kerrotaan melkein samoilla sanoilla, joka on todistuksena heidän
-vanhuudestansa Germanilaisissa. Ne mahtanevat perustautua mahtavaan
-tarustoon, koska ne ovat voineet sellaisella tarkkuudella säilyä
-moninaisten sivistyskausien läpi. Germanilaisten kanssa, heidän
-sotiessansa kristinuskon levittämiseksi, leveni tämä ja luultavasti
-moni muu samanlaatuinen loihturuno muihin kansoihin. Sitä tietä
-Wirolaisetkin lienevät oppineet sitä tuntemaan, ja se on, luultavasti
-samalla lailla, -- levinnyt suurimpaan osaan Suomenmaata. Lencqvistin
-tutkistelmuksesta: De superstitione veterum Fennorum (siv. 90)
-Kreutzwald jälkilauseessa äskenmainittuun teokseensa, julkaisee
-seuraavan loihturunon:
-
-    _Kiesus_ kirkkohon menepi,
-    _Maria_ Messuhun matapi,
-    Hevoisella hirvisellä,
-    Kala hauvin karvaisella,
-    Lohen mustan muotoisella.
-    Ajoit sildoa kivistä,
-    Nousit vuorta korkiata:
-    Niveltyi hevoisen jalka.
-    Maria maahan rattahilta
-    Suonia sovittamahan,
-    Pahoja parantamahan.
-    Jost' on liha liipahtanut,
-    Siihen liha liittyköhön.
-    Jost' on suonet sortunehet,
-    Siihen suonet solmikkohon
-    Ehommaksi ennellistä,
-    Paremmaksi muinohista.
-
-Kanslianeuvos Lönnrotin hyvyydestä olen saanut tilaisuutta tähän
-liittää vielä kolme muuta saman loihturunon toisintoa, jotka ovat
-kerätyt viideltä eri seudulla maatamme, ja toistaiseksi säilytetyt
-Suomalaisen Kirjallisuuden keräyksissä, 22:nnessä siteessä.
-
-Toisinto Ikaalisista, B.A. Paldanin keräämä:
-
-    _Jesus_ ajo hevosella,
-    Hevosella hiirikolla,
-    Kivisellä kirkkotiellä;
-    Hivelty hevosen jalka.
-    Jesus maahan ratsahilta,
-    Suonia sovittamahan,
-    Lihoja liittelemähän,
-    Suuret suonet suutasuin
-    Pienet suonet päätäpäin.
-    Jos on ennen pahoin käynyt,
-    Tehköön _Jesus_ terveheksi,
-    Sisältä kivuttomaksi,
-    Päältä tuntumattomaksi,
-    Paremmaksi entistänsä.
-
-                  Sit. 22: 20.
-
-Toisinto Honkojoelta, B.A. Paldanin keräämä:
-
-    Jesus ajo kirkkohon
-    Hiirikolla hevosella,
-    Kalan hauven karvaisella,
-    Lohen mustan muotosella.
-    Hiveltypä hevosen jalka
-    Kivisellä kirkkotiellä:
-    Lähde _Maaria_ maahan,
-    Suonia sovittamahan,
-    Jäseniä jatkamahan,
-    Sisältä kivuttomaksi,
-    Päältä tuntumattomaksi.
-
-           Sit. 22, siv. 52.
-
-Melkein sanalta sanaan näin kuuluvan on sama keräilijä saanut
-Karvialtakin.
-
-Toisinto Kuhmoisista, melkein sanalta sanaan yhtäkuuluva kuin toinen
-Sotkamolta, O. Pettersonin saama, sit 22: 86, ja kuin yksi, joka on
-otettu Suomen kansan vanhoihin runoihin S. Topeliukselta, V, 47.
-
-Kuhmoisista saatu kuuluu:
-
-    Jesus kirkkoon meneepi
-    Hevosella hirvisellä,
-    Kalahauvin karvasella,
-    Lohen mustan muotosella.
-    Hivelty hevosen jalka,
-    Tarttu hevosen seäri-varsi
-    Kivisellä kirkkotiellä,
-    Vaskisella vainiolla.
-    _Jesus_ maahan rattahilta:
-    Mist' on suoni solkahtannu,
-    Mist' on liikunnu lihoa,
-    Siihen liittele lihoa,
-    Siihen pane palliota.
-    Neitsy _Maaria_ emonen!
-    Tuopa silkkisi sininen,
-    Paitasi tulipunanen.
-
-            Sit. 22: 105.
-
-Tälle loihturunolle olen antanut jotenkin lavean tilan tässä
-tutkistelmuksessa, mutta se oli tarpeellista siksi että saataisiin
-yleinen katsaus sen äärettömästä yleisyydestä eri kansojen taruissa, ja
-että voitaisiin vertailla sen monet toisinnot keskenään. Heti
-näytäksen, että kaikista näistä toisinnoista suomalaiset ja virolaiset
-likimmin ja useimmissa lauseissaan pitävät yhtä, ja niiden kanssa
-samanlaatuisimmat ovat Norjassa vielä tunnetut sanat. Suomalaiset ja
-Wirolaiset siis ovat mahtaneet oppia sitä tuntemaan joko silloin kun
-heidän yhteytensä vielä oli suurempi, kun kansan virtailus Suomenlahden
-molemmille puolille ei vielä ollut la'annut, vaan kun sittemmin
-jakautuneiden Hämäläisten parvia vielä asuskeli Laatokan ja Äänisjärven
-rannoilla, s.o. viimeistäkin noin 12:lla vuosisadalla, tahi voivat he
-sen oppia kanssakäynnin kautta saman kansan keralla, tahi myöskin on
-tämä yhteys voinut tapahtua myöhemmin kummassakin kansassa erikseen.
-Missä hyvänsä johtaa meitä lähimmäinen yhtäläisyys toisintoin välillä
-Skandinavialaisiin, ja niistä olivat Ruotsalaiset se kansa, jonka
-kanssa sekä Suomalaiset että Wirolaiset olivat kanssakäymisessä.
-Kolmannellakin lailla olisi se voinut tapahtua, nimittäin sen
-kanssakäynnin kautta, joka vanhemmilta ajoilla on Suomenlahden poikki
-ollut Wirolaisten ja Suomalaisten välillä, ja josta Kalevipoeg itse
-monessa kohden todistaa. Ainakin on tämä vaikutus Ruotsista mahtanut
-tapahtua katolisuuden ensimmäisen ilmestymisen ajoilla näille paikoin.
-Wirolaisissa, sekä Pihkovasta että Järvalta saaduissa kappaleissa,
-tavataan nimittäin _lla_-päätteinen adessivomuoto; ja vaikka kyllä on
-merkillistä, että Wirolainen runoudessaan useasti käyttää
-täydellisempiä muotoja kuin puhekielessä, niin tätä sijaa ei kuitenkaan
-tavata. Se kohta, että kaksi toisintoa on saatu Pihkovan seuduilta, jo
-itsessään näyttää todistavan vanhempaa ikää. Se seutu on, mitä
-laulurikkauteen tulee, niinkuin saari erillään muista osista maata,
-sillä tavoin että Tarton piiri on aivan ilman runoja ja taruja.
-Kielessäkin tavataan se omituisuus, että se vanhemmissa runoissa on
-enemmän Räävelin, puheessa Tarton murteen tapaista, ja erittäin
-sanotaan sen olevan Suomen kielen tapaista Kutshinan kylässä.
-Kummastuttava on myös viimemainitun seudun runoissa tieto
-paikkakunnista Suomenlahden rannoilla, vaikka yhteys niiden kanssa on
-hyvin vähäinen. Tämän kaiken johdosta on syytä Kreutzwaldin mukaan
-päättää tämän kansan Pihkovan ympärillä tuoneen runonsa muassaan
-entisiltä asuinsijoiltaan Suomenlahden rannoilla.[84] Muutos on
-mahtanut tapahtua hyvin aikaisin, koska nyt ei enää ole mitään yhteyttä
-entisten asuinpaikkojen kanssa, ja koska muinaistarutkaan eivät siitä
-säilytä mitään kertomusta. Varmana taidettaneen pitää, että runotaito
-on perintö muinaisilta ajoilta, mutta milloin mainitut loihtusanat
-lienevät levinneet ympäri Pihkovan, Järvan ja Suomenmaiden, siitä ei
-tämä anna selkoa. Ehkä se lienee tapahtunut silloin kun Ruotsalaisilla
-katolisuuden aikana oli Wironmaassa suurempi valta kuin sittemmin, ja
-kun Inkerinmaa pidettiin ikäänkuin välikkönä Suomen- ja Wironmaiden
-välillä. Historia tietää, näet, kertoa moninaisista Ruotsalaisien
-retkistä syvään Liivinmaahan vielä 13:llakin vuosisadalla, ja
-ruotsalaisten siirtolaisten asuminen ainakin länteisessä Wirossa on
-samasta ajasta asti historiallisesti todistettu.[85]
-
-Sen vertaa niistä ajatuksista, jotka osaksi kristinuskon
-kanssa, tunkeutuivat Wirolaisiin heidän kanssakäyntinsä kautta
-Skandinavialaisten kanssa. Toinenkin tärkeä lisäys Wirolaisten ja
-Suomalaisten aikaisemman sivistyksen historiaan on niissä monissa
-sanoissa, jotka he ovat ottaneet kielehensä Ruotsista. Yleinen syy
-tähän on se, että uusien esineiden ja käsitysten kanssa myöskin niiden
-nimet lainattiin, ja kun Wirolaiset ja Suomalaiset olivat melkein
-samalla sivistyksen portaalla, olivat lainatkin samalaiset. Siinä on
-kuitenkin se omituinen seikka, että paitsi näitä tavataan molemmin
-puolin Suomen lahtea paljo lainattuja sanoja, joiden merkityksille
-ainakin Suomen kirjakielessä on syntyperäisetkin nimet. Tässä luettelen
-paremman vertauksen vuoksi ne vieraat sanat, jotka Kalevirunoistosta
-olen kerännyt:
-
-       Vir. = Suom.
-
-    agan = akana, Vatjan kieleksi akana[86]
-    adra = aura, Vat. adra
-    õlut = olut
-    ohverda = uhrata
-    kambri = kammari
-    kaku = kakku (leipänen)
-    kaape = kaapu
-    kampi = kampa
-    kannu = kannu (haarikka)
-    katel = kattila, Vat. kattila
-    klaasi = klasi, lasi
-    kepi = keppi (sauva) Vat. keppi
-    kelderi = kellari
-    kilinki = killinki
-    kinga = kenkä
-    kiriko = kirkko, Vat. cerikko
-    kööki = kyökki
-    humal = humala, Vat. umala
-    taaleri = taaleri
-    tantsin = tansin
-    talli = talli
-    tarbe = tarve, tarpehen
-    tooli = tuoli
-    torni = torni
-    turku = turku
-    tükki = tykki (ruukki y.m.)
-    tünderi = tynneri (pulkko)
-    paari = pari
-    panti = pantti
-    peekeri = pikari Vat. pikari
-    penningi = penninki
-    piiga = piika Vat. piika
-    piipu = piippu
-    püksi = pöksyt (housut)
-    prõua = rouva, frouva
-    vangi = vanki
-    viina = viina
-    värvita = värjätä
-    võlvi = holvi
-    saagi = saha
-    sadula = satula
-    sammeti = sammetti
-    siidi = vertaa silkki
-    soola = suola, Vat. soola
-    sänki = sänky
-    riida = riita (taistelu)
-    riigi = riikki (valtakunta)
-    raamat  = raamattu
-    moori = muori
-    marssi = marssi
-    müüri = muuri
-    nööri = nuora?
-    lampi = lamppu
-    tüüra = tyyrätä, laskea, ohjata
-    literi = liiteri, vaja, katos
-    lodja = lotja, saima, soima
-    looti = luoti, puntti, punnukka, paino
-    lusti = lysti, halu, huvitus.
-
-Sanoja, jotka ovat yhteisin, mutta joilla Suomessa on syntyperäiset
-imitykset:
-
-    ämbri = ämpäri, sanko
-    kaupa = kaupata, ostaa
-    kiilu = kiila, palkki, telkin,
-    küüran = kuurata, pestä (laattiaa)
-    kruusi = ruusi, kivi-astia, pottu
-    tinga = tingata, tilata, pyhittää
-    paadi = paatti, vene
-    piina = piinata, vaivata, kiduttaa, rääkätä
-    prundi = prunti, runti, tulppa
-    vilti = viltti, huopa
-    märki = merkki, jälki
-    mütsa = myssy, lakki
-    narra = narrata, vietellä, houkutella
-    röövel = ryöväri, rosvo, voro.
-
-Erittäin saksalaisia sanoja ovat:
-
-    arsti = arzt
-    undruka = unterrock
-    kooki = kuchen
-    krabista = krabbeln
-    kuninglik = königlich
-    krammike = schramme
-    lövi = löwe
-    meister = meister
-    tressid = tressen.
-
-Venäjän kielestä lainattuja sanoja ei ole tässä otettu tulkittaviksi.
-
-Mitenkä tämä yleinen yhtäpitäväisyys sellaisissakin nimityksissä, jotka
-näyttävät suotta lainatuilta, on selitettävä? Etenkin kun tiedetään
-että ne Suomalaisilla paraittain tavataan Hämeen murteessa. Sitä ei voi
-luulla että Hämäläiset enemmän kuin Karjalaiset olisivat tarvinneet
-niitä, s.o. että olisivat olleet ilman niitä käsityksiä, jotka
-jälkimäisillä oli, ja niinmuodoin olisivat olleet alemmalla sivistyksen
-portaalla. Tahi jos ne taas ovat mielivaltaisesti ja ikäänkuin
-tottumuksesta ilman tarkempaa ajatusta säilytetyt, kun muukalaisten
-useammin kuultiin niitä käyttävän, miksi ne silloin olisivat yhteisiä?
-Ja mistä se tulee että tässä luetellut sanat molemmissa kansoissa
-tavallisimmasti käytetään? Kaikkiin näihin kysymyksiin saataneen
-tyydyttävä vastaus, jos ajatellaan että länsisuomalaisen suvun
-Jämiläinen osa, johon kuuluu Wirolaiset, Liiviläiset, Watjalaiset,
-Wepsäläiset ja Hämäläiset, aikaisemmilla asuntapaikoillaan Laatokan,
-Äänisjärven ja Walget-järven seuduilla ovat olleet pitkällisen
-vaikutuksen alaisina siellä asuvain Skandinavilaisten puolesta.
-Alkulauseessa Watjalaiseen kielioppiinsa on Ahlqvist antanut
-erinomaisen valaisevan esittelyn mainittujen kansain yhteydestä.[87]
-Sekä sananjohto- että muoto-oppinsa osoittavat nimittäin, että ne jo
-ennen eroamistansa olivat muodostaneet ne omituisuudet, jotka nykyjään
-selvimmin ovat nähtävät Wirolaisissa. Mutta jo 12 ja 13 vuosisadalla he
-olivat levinneet yli Liivinmaan ja länteisen Suomen, sentähden on
-puheenalaisen Skandinavilaisten vaikutuksen täytynyt jo sitä ennen
-tapahtua. Tällä tavoin me johdumme siihen aikaan, jona Warägein valta
-kukoisti Pohjois-Wenäjässä. Tuskin lienee yhtään aikaa, jolloin
-Skandinavialla olisi ollut niin suuri valta koko Euroopan asioihin kuin
-silloin. Wiron ja Liivin maat olivat jo 9 vuosisadalla sen yhteydessä,
-Skandinavian kauppiaat harjoittivat pitkin Wäinäjokea (Düna)
-Ostrogard'in ja Kiev'in poikki vilkasta kauppaa Konstantinopolin ja
-Kreikanmaan kanssa; toinen kauppatie kulki Laatokkaa, Welhojokea
-(Wolchov), Dnieperiä ja Wolgaa myöten; Rurik veljinensä ja
-Rôskansan kanssa perusti v. 862 Novgorodin mahtavan valtakunnan;
-Skandinavialainen Rogvolod perusti v. 980 ruhtinakunnan Polotzk'iin,
-joka kesti aina vuoteen 1129, jolloin Warägit sieltä ajettiin
-Byzantioon.[88] Mihinkä arvoon he siihen aikaan olivat nousneet,
-todistaa historioitsija Nestor, kun kutsuu Itämerta Warägien mereksi.
-
-Aivan epäilemättä tulivat heimokansamme, jotka asuivat
-mahtavain vikingein itäisen vallan keskuspaikan likitienoilla,
-juuri tällä Skandinavialaisten loistoisalla ajalla heidän kanssa
-yhteyteen. Paitsi sitä mitä jo ennen on mainittu, osoittaa nimittäin
-vielä se maatieteellinen tieto, jonka Wirolais-Suomalaiset
-runoudessaan ovat säilyttäneet, että he siihen aikaan, jolloin heidän
-kansain-nimityksensä syntyivät, asuivat aivan rinnattain. _Kaikki
-vieraiden ja omienkin maapiirien nimet ovat nimittäin yhteisiä_.
-Wirossa ei mainita ainoasti _Kuura_ ja _Läti_ maa, vaan myös _Poola,
-Wenä ja Saksa, Viru ja Soome_, yksinpä _Turjakin_. Vaan näiden
-nimitysten synnyn-aikan valaisee enimmin _Rootsi, Ruotsi = Rôs, Rûs_,
-jolla Wirolaiset ja Suomalaiset vieläkin osoittavat Ruotsalaisia. Syynä
-ei voi olla muu kuin että nämä silloin nimittivät itsensä samanlaisella
-nimellä, ja historiasta saamme tietää että Warägit juuri 9 ja 10
-vuosisadoilla olivat nimellä _Ros_ avaralla tunnetut, etenkin itäisessä
-Euroopassa. Mitä runo itse kertoo siitä ankarasta taistelusta, jossa
-Wiron kansa näkyy kukistuvan Saksan ritarien ja päälletunkeutuvien
-Wenäläisten alle, koskenee moniaissa osissa hyvin kaukaista
-muinaisuutta, jolloin Jämein suku Wirossa ja se osa sitä, joka oli
-vetäynyt Suomeen vielä pitivät itsiänsä veljeksinä, joilla oli samat
-edut puolustettavana. Kun nimittäin Kalevipoeg Emajoen rannoilta kutsuu
-sotilaat kokoon vastustamaan ritareita, _riaitlitega_, jotka ovat
-rautaan puetut _raudariides_, niin ne kokoutuivat, ei ainoastaan Wiron
-(_Virust_ 500) ja Liivinmaiden eriosista, vaan myöskin Kurjensaarelta,
-_Kuresaare_, tuli 600 ja _Suomesta_ 700. Sotajoukko kulki itään, jossa
-se monenpäiväisen tappelun jälkeen voitettiin. Vaikea on päättää kuinka
-paljon erityisiin ilmoituksiin on luotettava ja mitkä niistä ovat
-toisihinsa verrattavat. Kokonaisuudessaan ne kumminkin näkyvät
-osoittavan jälkiä aikakaudesta, jolloin Jämein kansasuku Suomen lahden
-itärannalla ja eteläpuolella joutui kanssakäyntiin Warägein valtakunnan
-kanssa ja sen sotaisia hallitsijoita vasten koetti varjella
-itsenäisyyttään.
-
-Talla viimeisellä seikalla tahdon lopettaa tämän historiallisen
-tutkistelmuksen, jonka hajalliset eriosat vaan ovat näkyneet odottavan
-tätä johtopäätöstä, tullaksensa oikeaan valoon. Minä menen ohitse tuon
-kertomuksen 16:nessa runossa, joka silminnähtävästi juttelee
-merimatkasta pohjaiseen Turjaan, Lappiin ja Islantiin. Eriasiat etenkin
-viimemainitusta maasta ovat niin tarkasti kerrotut, ettei siitä voi
-pettyä. Kertomus jättiläisvaimosta -- Hiigla tütar = Hekla -- joka
-ottaa uroot esiliinaansa, tavataan Skandinavein saduissa. Tarkemmat
-tutkinnot luultavasti tässäkin ovat saattavat tyydyttävään
-johtopäätökseen. Tahdon ainoasti vielä sanoa, että kun 8 eli 9
-vuosisataa on ennättänyt kulua, matkaan saattamatta mitään
-varsinaisempia muutoksia Jämein murteiden kieliopillisessa
-rakennuksessa; kun koko tällä aikakaudella niin suuri osa heidän
-kertoma-urostarujaan ja jumalaistarullisia luulojansa on tarkassa
-muistissa säilynyt, osaksi melkein sanasta sanaan, niin eikö siinä ole
-suurin syy, josta voipi päättää asianlaidan olleen saman entisinäkin
-aikoina? Suomen suvun karjalainen osa oli paljon etempänä, melkein
-tykkänään ulkopuolella Warägein maailmaa. Vielä paljon myöhemmin
-yhdistyivät sekä Ruotsalaiset että Wenäläiset Jämein kanssa heitä
-vastaan. Ja kuitenkin on laulurikkaus ollut suurinna Karjalaisissa.
-Eikö tässä ole osoitus, että heidän tietonsa runoissa ja saduissa
-ulottuu monta sataa vuotta taaemmaksi sitä aikaa, josta tässä on ollut
-puhe? Vai voisiko kukaan uskoa jonkun kansan sisimmässä sydämessä
-syntyvän niin tarkan runollisen käsityksen ja tämän kansan voivan luoda
-runollisen kielen sekä eläviä kuvia, ainoastaan niistä muruista, jotka
-hänelle tarjotaan vihollistensa keihäistä tahi jotka kerätään paljaana
-kaupanvoittona muilta? Minä en sitä usko.
-
-
-
-
-Viiteselitykset:
-
-
-[1] Verhandl. der Estnischen Gesellschaft I, 1: 15.
-
-[2] Alkulause Kalevipoikaan, Verhandl. IV. 1. kd. Verhandl. III. 78.
-
-[3] Katso toisintoa Europæus'en kirjassa "Pieni Runoseppä" 19.
-
-[4] Kalevipoeg 2; 816.
-
-[5] Kal.poeg 3: 530.
-
-[6] Kal.poeg 3: 570, 767.
-
-[7] Kal.poeg 3: 827.
-
-[8] Kal.-poeg 4: 229.
-
-[9] Vertaa Kal.-poeg 4. Kalevala 29.
-
-[10] Kertomus hänen kuolemastansa, Kal. p. 4: 616, on monessa kohden
-samallainen kuin Ainon kuolemasta, koska tämä tahtoi välttää naimista
-Wäinämöisen kanssa.
-
-Muun muassa hän laulaa:
-
-        *Neiu läks merda kiikumaie,
-        Laenetesse laulemaie,
-        Pani kingad kivi peale,
-        Paatrid pikila pajula,
-        Siidi lindid liiva peale,
-        Sõrmuksed sõmera peale.
-
-Kalevalassa 4: 305 sanotaan Ainosta:
-
-        Kolme oli neittä niemen päässä,
-        Ne on merta kylpemässä,
-        Aino neiti neljänneksi.
-        Heitti paitansa pajulle,
-        Kenkänsä vesikivelle,
-        Helmet hietarantaselle,
-        Sormukset somerikolle.
-
-[11] Kal.-poeg 5: 404.
-
-[12] Kal.-poeg 5: 682.
-
-[13] Kal.-poeg 6: 60.
-
-[14] Kalevala 34: 70.
-
-[15] Vertaa Kal.p. 6: 640.
-
-[16] Kal.poeg 7: 233.
-
-[17] Kal.-p. 7: 310.
-
-[18] Kal.-poeg 7: 391.
-
-[19] Kalevala 27: 382.
-
-[20] Kalevipoeg 4: 414, 448.
-
-[21] _Fählmann_, Verh. d. gel. Ehstn. Gesellschaft II, 2, 63.
-
-[22] _Ganander_, Mythologia Fennica, 29, 86. _Lencqvist_, De
-superstitione vet. Fennorum, 27.
-
-[23] Kal.poeg, 5: 222 y.m.
-
-[24] Kal.poeg 1: 126 seur.
-
-[25] Kanteletar 3, 1.
-
-[26] Kalevala 11 runo.
-
-[27] Kal.poeg 1: 834.
-
-        Oh Linda, minu omane!
-        Mia sina koeo unustid?
-        Kolmed sa koeo unustid:
-        Kuu jäi koea lävele,
-        Se sinu vana isada,
-        Pääv jäi peale aida viilu,
-        Se sinu vana onuda.
-
-        Oi, Linda minun omani!
-        Mitäs unhotit kotihin?
-        Kolmet unhotit kotihin:
-        Kuu se jäi kodin ovelle,
-        Se on sun vanha isäsi,
-        Aurinkoinen aidan päälle,
-        Se on sun vanha enosi.
-
-Vertaa siihen Kal.poeg 15: 767.
-
-[28] Kal.poeg 17: 110.
-
-[29] Kal.poeg 17: 85.
-
-[30] Kal.poeg 4: 570 seur.
-
-[31] Kal.poeg 5: 222.
-
-[32] Kal.poeg 5: 235.
-
-[33] Kal.poeg 6: 775.
-
-[34] Kal.poeg 6: 895.
-
-[35] Kalevala 2: 201.
-
-[36] Kal.poeg 6: 850 "Kalevi poigia pikuseks".
-
-[37] _Kreutzwald_ u. Neus. Myth. u. Magische Lieder der Ehstn. 28.
-
-[38] Verh. d. Ehstn. ges. II. 2, 64.
-
-[39] Myth. u. Mag, Lieder d. Ehstn. 24, 26.
-
-[40] Kal.poeg 6: 927.
-
-[41] _H. Neus_, Ehstn. Volkslieder, I: 48.
-
-[42] Vertaa _O. Donner_, Indernas forest. om verldskapelsen jemf. m.
-Finnarnes, 51-54.
-
-[43] _Ahlqvist_, Mokscha-Nordvinische grammatik, 133.
-
-[44] Kal.poeg 10: 111.
-
-[45] Kal.poeg 12: 526. Saksalainen kääntäjä on asettanut tämän
-tapauksen Manalaan, vaikk'ei runo anna siihen mitään oikeutta.
-
-[46] _Topelius_, Suom. kans. vanh. runoja 5, 35.
-
-[47] Kal.poeg 13: 350 seur.
-
-[48] Kal.poeg 13: 569.
-
-[49] Kal.poeg 13. 660-1000.
-
-[50] Kal.poeg, 14: 40-1000; 15: 52-260.
-
-[51] Kal.poeg, 17: 310-754, 18: 30-899, 19: 1-312.
-
-[52] Vertaa _Stier_, Ungarische Mährchen u. Sagen, 28 y.m.m.
-
-[53] Kal.poeg 15: 386.
-
-[54] Kal.poeg 19: 313.
-
-[55] Kalevala 20: 39.
-
-[56] Satuja ja tarinoita, 1. 179.
-
-[57] Satuja ja tarinoita, 2: 156.
-
-[58] Vertaa kokonansa: Mythische und Magische Lieder der Ehsten, von
-_Kreutzwald und Neus_; Der Ehsten abergläubische Gebräuche, Weisen und
-Gewohnheiten, herausg. von _Kreutzwald_; Ehstnische Volklieder, von
-_Neus_.
-
-[59] Verhandl. d. estn. Gesellschaft III. 1, 83.
-
-[60] l. c. 87.
-
-[61] _A. v. Richter_, Geschichte der deutschen Ostseeprovinzen, I. 37.
-
-[62] l. c. 34, vertaa 50.
-
-[63] _A. Schiefner_, Über die Estnische Sage vom Kalevipoeg, Bulletin
-d. l'acad. d. Sciences d. S:t Pét. II, 4.
-
-[64] Verhandl. d. Estnischen Gesellschaft, II, 2, 63. ks. 66.
-
-[65] Reseanteckningar i Sibirien, Suomi 1846 siv. 36.
-
-[66] _Castrén_, Nordische Reisen und Forschuungen, V, siv. 142.
-
-[67] _M.A. Castrén_, Ethnologiska föreläsningar, 116.
-
-[68] _M. Castrén_, Finsk Mythologi, siv. 51, vertaa _O. Donner_,
-Indernas förest. om verldsk. jemf. m. Finnarnes, 42.
-
-[69] _Fählmann_, Verhandl. d. Estn. Gesellschaft, II, 2, 66.
-
-[70] _Schott_, Die Ehstn. Sagen vom Kalevipoeg, in Abhandl. d. Berliner
-Akademie, vuonna 1862, siv. 459.
-
-[71] Vertaa _Castrén_, Koibelische Heldensagen, koibal. u. karag.
-Sprachehre, siv. 169.
-
-[72] De superstitione veter. Fennorum siv. 50.
-
-[73] Vertaa _Castrén_, Finsk Mythologi, 167, 179, ja _Kreutzwald, u.
-Neus_, Myth. u. mag. Lieder der Ehsten, 78.
-
-[74] _Kreutzwald u. Neus_, Myth. u. mag. Lieder, 92.
-
-[75] _J. Grimm_, Deutsche Mythologie, 1107.
-
-[76] _A. v. Richter_, Geschichte d. Ostseeprovinzen, I, 317.
-
-[77] _Schott_, Die Estn. Sag. vom Kal.poeg, in Abh. d. Berl. Acad.
-1862, 472.
-
-[78] _I.I. Schmidt_, Die Thaten Bogda Gesser Chans. 282 vertaa _E.
-Schlegintweit_, die Heldensage der Mongolen, sanomalehdessä Das Ausland
-v. 1864, N:o 26.
-
-[79] _C. Russwurm_, V. Eibofolke od. d. Schweden an den Kusten
-Ehstlands, II, 257, 270, 273, 275.
-
-[80] _C. Russwurm_, V. Eibofolke II, 184.
-
-[81] _Kreutzwald u. Neus_, myth, u. mag. Lieder d. Ehsten siv. 5.
-
-[82] _Kreutzwald u. Neus_, Myth. u. mag. Lieder d. Ehsten siv. 97.
-
-[83] _J. Grimm_, Deutsche Mythologie. II. 1181, 1182.
-
-[84] _Kreutzwald_, Mittheil. über d. Pleskau. Esten, Verhandl. II, 2,
-46, 49.
-
-[85] Vertaa _Russwurm_, V. Eibofolke, I, 30, 37, 64, ja Verhandl. d.
-estn. Ges. III, 1, 69.
-
-[86] Vatjalaiset sanat ovat _Aug. Ahlqvistin_ Vatjan kieliopista, Acta
-societ. scient. Fen. Tom. V. 1.
-
-[87] Acta Societ. scient. Fenn. V. 1.
-
-[88] _Richter_, Geschichte der Ostseeprovinzen, I, 1: 34, 39, 42-44.
-
-
-
-***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KALEVIPOEG JUMALAISTARULLISELTA JA
-HISTORIALLISELTA KANNALTA***
-
-
-******* This file should be named 50562-8.txt or 50562-8.zip *******
-
-
-This and all associated files of various formats will be found in:
-http://www.gutenberg.org/dirs/5/0/5/6/50562
-
-
-Updated editions will replace the previous one--the old editions will
-be renamed.
-
-Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
-law means that no one owns a United States copyright in these works,
-so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
-States without permission and without paying copyright
-royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
-of this license, apply to copying and distributing Project
-Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm
-concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
-and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive
-specific permission. If you do not charge anything for copies of this
-eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook
-for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports,
-performances and research. They may be modified and printed and given
-away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks
-not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the
-trademark license, especially commercial redistribution.
-
-START: FULL LICENSE
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full
-Project Gutenberg-tm License available with this file or online at
-www.gutenberg.org/license.
-
-Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project
-Gutenberg-tm electronic works
-
-1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or
-destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your
-possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
-Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound
-by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the
-person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph
-1.E.8.
-
-1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement. See
-paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this
-agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm
-electronic works. See paragraph 1.E below.
-
-1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the
-Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
-of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual
-works in the collection are in the public domain in the United
-States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
-United States and you are located in the United States, we do not
-claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
-displaying or creating derivative works based on the work as long as
-all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
-that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting
-free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm
-works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
-Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily
-comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
-same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when
-you share it without charge with others.
-
-1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
-in a constant state of change. If you are outside the United States,
-check the laws of your country in addition to the terms of this
-agreement before downloading, copying, displaying, performing,
-distributing or creating derivative works based on this work or any
-other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no
-representations concerning the copyright status of any work in any
-country outside the United States.
-
-1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
-immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear
-prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work
-on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the
-phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed,
-performed, viewed, copied or distributed:
-
-  This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
-  most other parts of the world at no cost and with almost no
-  restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
-  under the terms of the Project Gutenberg License included with this
-  eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
-  United States, you'll have to check the laws of the country where you
-  are located before using this ebook.
-
-1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is
-derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
-contain a notice indicating that it is posted with permission of the
-copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
-the United States without paying any fees or charges. If you are
-redistributing or providing access to a work with the phrase "Project
-Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply
-either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
-obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm
-trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
-additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
-will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works
-posted with the permission of the copyright holder found at the
-beginning of this work.
-
-1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
-any word processing or hypertext form. However, if you provide access
-to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format
-other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official
-version posted on the official Project Gutenberg-tm web site
-(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
-to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
-of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain
-Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the
-full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works
-provided that
-
-* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
-  the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
-  you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
-  to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has
-  agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
-  within 60 days following each date on which you prepare (or are
-  legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
-  payments should be clearly marked as such and sent to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
-  Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg
-  Literary Archive Foundation."
-
-* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
-  you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
-  does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
-  License. You must require such a user to return or destroy all
-  copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
-  all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm
-  works.
-
-* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
-  any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
-  electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
-  receipt of the work.
-
-* You comply with all other terms of this agreement for free
-  distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
-Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than
-are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
-from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The
-Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm
-trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
-Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm
-electronic works, and the medium on which they may be stored, may
-contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
-or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
-intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
-other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
-cannot be read by your equipment.
-
-1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from. If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium
-with your written explanation. The person or entity that provided you
-with the defective work may elect to provide a replacement copy in
-lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
-or entity providing it to you may choose to give you a second
-opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
-the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
-without further opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO
-OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
-LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of
-damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
-violates the law of the state applicable to this agreement, the
-agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
-limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
-unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
-remaining provisions.
-
-1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in
-accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
-production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm
-electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
-including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
-the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
-or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or
-additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any
-Defect you cause.
-
-Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of
-computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
-exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
-from people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future
-generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
-Sections 3 and 4 and the Foundation information page at
-www.gutenberg.org 
-
-Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary 
-Archive Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
-U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the
-mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its
-volunteers and employees are scattered throughout numerous
-locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt
-Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to
-date contact information can be found at the Foundation's web site and
-official page at www.gutenberg.org/contact
-
-For additional contact information:
-
-    Dr. Gregory B. Newby
-    Chief Executive and Director
-    gbnewby@pglaf.org
-
-Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
-spread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment. Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements. We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
-DONATIONS or determine the status of compliance for any particular
-state visit www.gutenberg.org/donate
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
-methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations. To
-donate, please visit: www.gutenberg.org/donate
-
-Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works.
-
-Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
-Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be
-freely shared with anyone. For forty years, he produced and
-distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of
-volunteer support.
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
-the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
-necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
-edition.
-
-Most people start at our Web site which has the main PG search
-facility: www.gutenberg.org
-
-This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
-
diff --git a/old/50562-8.zip b/old/50562-8.zip
deleted file mode 100644
index 3c6bb8e..0000000
--- a/old/50562-8.zip
+++ /dev/null