diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/50562-8.txt | 2725 | ||||
| -rw-r--r-- | old/50562-8.zip | bin | 53817 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 2725 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..c5b0ab9 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #50562 (https://www.gutenberg.org/ebooks/50562) diff --git a/old/50562-8.txt b/old/50562-8.txt deleted file mode 100644 index 5644f5c..0000000 --- a/old/50562-8.txt +++ /dev/null @@ -1,2725 +0,0 @@ -The Project Gutenberg eBook, Kalevipoeg jumalaistarulliselta ja -historialliselta kannalta, by Otto Donner - - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - - -Title: Kalevipoeg jumalaistarulliselta ja historialliselta kannalta - - -Author: Otto Donner - - - -Release Date: November 27, 2015 [eBook #50562] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - - -***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KALEVIPOEG JUMALAISTARULLISELTA JA -HISTORIALLISELTA KANNALTA*** - - -E-text prepared by Jari Koivisto - - - -KALEVIPOEG JUMALAISTARULLISELTA JA -HISTORIALLISELTA KANNALTA KATSOTTUNA - -Kirj. - -O. DONNER - -Sisältyy: SUOMI 1866. Uusi jakso. 5. osa. - - - - - - -Helsingissä, -Suomalaisen Kirjallis. Seuran kirjapainossa, -1866. - - - - -Kalevipoeg jumalaistarulliselta ja historialliselta kannalta -katsottuna. - -O. Donner'ilta. - - -Tammikuun 18 p:nä v. 1838, kolme vuotta Kalevalan ensimäisestä -ilmautumisesta Suomessa, perusti 19 miestä Wiron kirjallisuuden seuran, -"Die gelehrte Estniscbe Gesellschaft", Tartossa. Sen tarkoituksena oli, -asetusten sanain mukaan, "Wiron kansan muinais- ja nyky-ajan, kielen ja -kirjallisuuden tuntemisen edistäminen". Näissä perustajissa oli 11 -pappia, 3 kouluttajaa ja 2 lääkäriä.[1] Säätynsä kautta niinmuodoin -ollen läheisessä yhteydessä rahvaan kanssa ja siten tuntien ne -muinaistarut, jotka kansassa elivät, asettivat he hartaimmaksi -pyrintöperäksensä jälellä olevain runojen ja satujen kokoilemisen ja, -jos suinkin, niiden yhdistämisen kokonaiseksi teokseksi. Jo 1830-luvun -alulla oli Toht. Fählmann tehnyt paljon keräyksiä, joista hän seuran -ensimmäisissä kokouksissa antoi muutamia näytteitä ja niiden seassa -luomissadun, Koit ja Ämarik, ynnä monta muuta, jotka herättivät -suurimman ihailuksen, yksin ulkomaillakin. Hän otti elämänsä -tarkoitukseksi näiden hajanaisten kappaleiden kokoilemisen ja yhteen -liittämisen; kun kuolema Huhtikuun 9 p:nä v. 1850 katkaisi hänen -vaikutuksensa, hävisi hänen kanssansa monta runokappaletta, jotka -olivat ainoastansa hänen tarkassa muistissansa säilytetyt Kaikki, mitä -hänen papereihinsa oli pantu muistiin Kalevipojasta, samoin kuin Wiron -seuran omatkin käsikirjoitukset, annettiin silloin Toht. Fr. -Kreutzwald'ille Werossa, joka niinkuin Fählmannkin oli lähtenyt -rahvaasta, -- kahdenteentoista vuotehensa hän ei osannut saksaa -sanaakaan -- joka hyvästi tunsi sen katsantolaadun ja tavat ja jolla -oli sama palava halu kuin ystävä vainajallansa hankkimaan päivän valoon -Wirolaisten muinaisen sivistyksen jäännökset. - -Kreutzwald nyt sulatti yhteen nämä runsaat aineet ja ne suuret -keräykset jotka hän itse kouluajastansa saakka oli tehnyt, johon vielä -liittyi eri haaroilta moniahta sadun katkelma. Runsahimmat ja vieraisin -aineisin vähimmän sekoitetut ovat Wiru- ja Järvamaasta kerätyt sadut, -sitä lähinnä ne, jotka on saata Lajusten (Lais), Palamoisan -(Bartholomæi), Torman, Tarvaston ja Kodaveren (Koddafer) pitäjissä -Peiposjärven luoteisella rannalla, sekä Pihkovan seuduilta. Niiden -välisessä Tarton piirissä ei tunnettu edes Kalevipojan nimeäkään. -Etempänä länteen päin taas, esim. Willannin (Fellinin) piirissä, -Wirts-järven länsipuolella, tavataan Kalevisadun katkelmia, -sekoitetuina kristillisiin taruihin, saksalaisiin satuihin ja -pirujuttuloihin, sekä muihin myöhemmän ajan lisäyksiin, niin että -on vaikea nämä oikein eroittaa. Niissä tekee perkele useasti samat -urostyöt, mitkä muutoin aina luetaan Kalevipojan ansioksi.[2] -Toimittaja on, järjestäessänsä erinäisiä toisintoja, seurannut -vanhimman-näkoisiä, useasti jättäen pois pienempiä katkelmia, joita -ei voinut sovittaa oleviin jaksoihin. Moninaiset eriäväisyydet ja -hairaukset paikkojen suhteen ovat joko oi'aistut toden mukaan tahi, -esim. Suomenmaan suhteen, tykkänänsä jätetyt pois. Sillä lailla -syntyi Wirolainen kansanrunoisto Kalevipojasta, jonka toimittaminen -kesti vuodesta 1857 aina vuoteen 1861 asti. - -Tätä runoistoa, sellaisena kuin se nyt tarjoutuu, on 20 runoa, joissa -on 19,043 värsyä pitkälyhyisessä _dimeter_-mitassa. Tässä mitallisessa -muodossa se ei kuitenkaan ole lähtenyt kansasta itsestänsä; suuren osan -on kansantaru säilyttänyt suorasanaisena kertomuksena, jonka toimittaja -on muodostanut runomitaksi. Se kiitettävä varovaisuus on kuitenkin -otettu varteen, että niiden kappalten alkuun ja loppaun, jotka -mitallisessa muodossa ovat saadut kansan suusta, on pantu tähtönen, -merkitsemään sitä seikkaa. Ja tutkijan sydäntä ilahuttaa, että nämä -kappaleet näkyvät olevan kaikista monilukuisimmat, niinkuin myös -suurimman arvoiset; erittäin kuuluvat kaikki tähän tutkimukseeni otetut -kappaleet siihen luokkaan. Mutta vaikk'en vähintäkään epäile -toimittajan sanoja: sommitelleensa monessa kohden mitalliseen -muodostamaansa kappaleita kansanlauluista ja mitä mahdollisimmasti -koettaneensa uskollisesti kertoa "ei ainoastaan erityisiä sanoja, vaan -myöskin kokonaisia lauseita noista Virolais-kertoilijan sanain mukaan -kirjoitetuista laulukatkelmoista"; vaikk'en tahdo vähintäkään kieltää -"Kalevipojan, sellaisena kuin hän tässä laitoksessa astuu etehemme, -olevan kokonaan Viron kansan ydintä, luuta, lihaa ja verta", täytyy -minun kumminkin luulla tieteellisellä tutkijalla olleen suuremman -hyödyn, jos olisi saanut jokaisen kappaleen laulusta niillä sanoilla, -joita kertoilijat itse ovat käyttäneet. Sellaisissa asioissa ylipäinsä -ei voi koskaan olla liiaksi varovainen; useasti voipi yksi ainoa sana, -yksi lause olla jumalaistarustolle (mythologialle) tahi vertailevalle -saduntutkinnolle mahdottoman suuren arvoinen, mutta silloin ei tiedetä -mikä sana juuri sillä paikalla lienee käytetty. Sivumennen tahdon -muistuttaa, että tämä perustus olisi noudatettava suomalaisiaki -satujamme toimitettaessa. Toisintoja ei pitäisi sulattaa yhdeksi -kokonaiseksi kertomukseksi; ne pitäisi julkaista aivan niin kuin ne -ovat kansan suusta lähteneet. Sillä ainoastansa tälläisestä -sanasanaisesta esityksestä voipi mahdollisimmasti selvitä suomalaisten -satujen ja urostöiden historiallinen yhteys muiden kansain satujen -kanssa. Vertailevan saduntutkimuksen täytyy aikaisemmin tahi myöhemmin -heittäytyä tällekin alalle. Mitä erittäin Kalevipoikaan tulee, on -suuurenarvoinen syy, minkä vuoksi pitäisi saaman tietää itse sanat -niissä katkelmoissa, jotka ovat kerätyt suorasanaisessa muodossa. -Niinkuin tästä tutkistelemuksesta vastedes nähdään, jakautuvat -nimittäin Kalevirunot, nykyisessä muodossansa, noin seitsemännen runon -lopulla kahteen selvästi eriävään osaan. Edellisessä vastaapi -Kalevipoeg ylimalkain suomalaiseen Kullervohon; jälkimäisessä on -nimensä sidottu monilukuisiin paikkakunnallisiin satuihin, -lapsellisiin, haveellisiin selityksiin kotiseudun luonnosta, jotka -eivät ole missään yhteydessä toisihinsa. Hyvin todennäköisiä on näiden -jälkimmäisten suureksi osaksi syntyneen Wirolaisten nykyisillä -asuntopaikoilla ja epäiltävä on, tokko niillä koskaan lienee ollut -mitallista muotoa. Ne tunteet ja se ajatustapa, joka niissä osoitaksen, -eroaa paljon siitä, joka ensimäisissä runoissa on vallalla, vielä -enemmän kuin Suomen sadut ja tarinat eroavat kertomarunosta. Ja -merkillistä on sekin, että Kalevipojan seitsemässä ensimäisessä runossa -tavataan melkein ainoastaan mitallisina kerättyjä kappaleita, -jokseenkin pitkiä ja myös runolliselta arvoltansa eteviä, mutta -jälkipuolessa tavataan vaan harvassa ne merkitseväiset tähtöset, ja -silloinkin niiden välissä on ainoastaan muutama rivi. Tuolla -täällä vaan kohtaa runoon sommiteltuja, alkuperäisiä mitallisia -välikertomuksia, niinkuin tuo kaunis kertomus sotasanomasta 9 -runossa v. 769-925, kadotetusta sormuksesta 10 runossa v. 889-974, -paimenpojasta 12 runossa v. 770-981, retkestä Pohjolaan päin 16 runossa -j.n.e. 8:ssa runossa on enimmäksensä pieniä yhteen liitettyjä -kappaleita. Näitä myöhemmin syntyneitä taruja varten joihin monta -kristillistä ainetta on tunkeunut, olisi, vertailemiseksi läheisten -Saksalaisten ja Skandinavilaisten satuihin, hyvin tärkeä jos kumminkin -puolin voisi tarkata alkuperäisen sanan-kuulunnan. Kentiesi tämän -sekavan vyyhden selvittäminen vastedes onnistunee jollekulle -syntyperäiselle Wirolaiselle, jolla kummaltakin haaralta on runsaita -aineita tutkimukseensa. - -Kalevipojasta on pastori K. Reinthal saksaksi kääntänyt 15 ensimmäistä -runoa, ei kuitenkaan sanasta sanaan; tohtori G. Schulz on kääntänyt 3 -viimeistä; käännös seuraa alkuperäistä painosta Wiron kirjallisuuden -seuran toimituksissa, "Verhandl. der gelehrten Estnischen -Gesellschaft". Siihen asti ilmaantuneista 6 ensimmäisestä runosta piti -Toht. _S. Elmgren_ Helsingissä, Helmikuussa v. 1859, luennon, joka on -painettu saman vuotiseen Litteraturblad'iin. Akatemikko Herra _A. -Schiefner_ on v. 1860 Pietarin Tiede-Akatemian toimituksissa, "Bulletin -de l'Académie des sciences de S:t Pétersbourg", Tome II, 273, antanut -lyhyemmän esityksen: "Ueber die Estnische Sage vom Kalevipoeg", ja -professori _W. Schott_ Berlinissä toimitti v. 1863 laveamman selityksen -runoiston sisällyksestä ynnä monen valaisevan ja asiallisen -muistutuksen kanssa, nimellä: "Die Estnischen Sagen vom Kalevipoeg", -joka on otettu Berlinin tiedeakatemian toimituksiin v. 1862. Paitsi -runoistoa itseänsä ynnä alkulausetta ja käännöstä Wiron seuran -toimituksissa, IV niteessä, on ilmoitus siitä seuran silloiselta -esimieheltä _Santolta_ samassa aikakauskirjassa, III niteessä 78. -Kuopiossa painettiin v. 1862 erityinen painos virolaista tekstiä -nimellä: "Kalevipoeg. Üks ennemuistene Eesti jut". - - - - -I. - -Kalevipoeg ja Kullervo. - - -Pikainenkin tämän virolaisen kansanrunoiston tarkastus osoittaa sen -pääuroon ylimalkain olevan sen, josta Kullervorunot Kalevalassa -puhuvat. Kumpaisenkin elämän perustuksena on kosto, kosto heidän -tekojensa vaikuttimena. Vaan ennenkuin rupean tarkemmin keskenänsä -vertaamaan tuota vähän Lemminkäisen-tapaista Kalevipoikaa ja Kullervoa, -tuota itseänsä turmelevaa tulen liekkiä, tahdon jälkimäisestä kertoa -muutamat hänen luonnettaan hyvin osoittavat sanat eräältä suomalaiselta -kirjailijalta. - -"Vuoret", sanoo Fr. Cygnæus tunnetussa kirjoituksessansa: Om det -tragiska elementet i Kalevala, "jotka nostattavat toisiansa kunnes -ennättävät yli pilvien, kyllä vaikuttavat suuruudellansa laaksoissa -eksyneesen ihmetyksen. Mutta kallio, joka yksinänsä nousee yhtä -korkialle kuin kaikki muut yhteisin neuvoin, jolla ei näy olevan mitään -muuta pohjaa kuin jyrkän kupeensa masentama raivoileva valtameri, ja -joka tarjoutuu aaltojen hurjuudelle alastomana, heitettyänsä pois -kaikki, mikä olisi voinut sille antaa vähänkään suojaa ja vastustaa -ensimäisten rynnäkköin kiivautta, se kallio näyttää purjehtijasta -kumminkin ihmeteltävämmältä, voimakkaammalta, korkeammalta kuin nämä -vuoriryhmät, jotka toistensa hartioilla kiipeevät korkeuteen. -Sellaisena yksinäisenä kalliohuippuna näytäksen Kullervo, ei ainoasti -Suomen kansanhengen laulujen aalloissa, vaan myöskin koko ihmiskunnan -runouden valtameressä. Yhtä vähän kuin sellainen kallio 'uno actu' on -tehty nykyisensä muotoiseksi, yhtä vähän on Kullervorunoisto yhtä -haavaa luotu valmihiksi siihen muotohonsa, jossa nykyjään dramallinen -alkuaine näytäksen Kalevalan uudistetussa kokonaisuudessa. Tämä aine on -ollut pitkällisen kuohutuksen alaisena, jolloin se vähittäin uudellensa -muodostettiin, ei ainoastansa ulkonaisen muotonsa, vaan myös sisällisen -olentonsa alku-osienkin puolesta". "Niin suuri ja ihmeteltävä -suomalaisen kansanhengen elinliikunto ei voi olla sattuman siittämä. -Sellainen runoisto kuin tuo Kullervosta on mahtanut lähettää juurensa -syvälle semmoiseen olevaisuuteen, jossa raivoilevia voimia, valloilleen -päästettyinä, on kamppaillut". Niin edellämainittu kirjailija. -Kullervoa vertailtaessa Kalevipoikaan, nähdään miten peripohjainen tämä -kuohutus on ollut, kuinka suomalainen kansanhenki on laskeunut rikosten -syvimpään syvyyteen, epäilemättä, pelotta, sillä se tietää ei myöskään -kauhistuvansa omantunnon vaivojen helvettiä, tietää nousevansa -määrättömästi samana hetkenä, jona se synnyttää rangaistuksensa. Ja -tämä menetys on suomalainen, sillä voimassa ja ylevyydessä on Wiron -uros paljoa jälempänä. Hän ei uskalla uhoitella, vaan hänellä on kyllin -raakuutta saavuttaaksensa teeskentelemätöntä ihailusta. Molemmat kansat -ovat niinmuodoin alkuperäisin yhteisestä aineesta muodostaneet kumpikin -eri kuvansa, jonka suonissa heidän nyt erikaltaisten luonnonlaatujensa -sydänveri juoksee. Ja kumminkin ovat molemmat, tuo synkkä, kaikea -ihmisellistä ylenkatsova orja, Kullervo, ja se uhkamielinen, vähäistä -veltompi kuninkaan poika, Kalevipoeg, alkuperäisesti lapset yhdestä -äidistä, luuta samasta luusta. Mutta he ovat kasvaneet erilaisissa -keskuuksissa, jolloin se kummallinen seikka on tapahtunut, että -Kullervo vapaassa kansassa tehtiin orjaksi, ja että rautakahleisin -sidotut orjat tekivät Kalevipojan kuninkaan pojaksi. Toinen alentaa -lapsensa niin alhaalle, kuin ihmisellisen olennon voipi ajatella -alennetuksi, toinen ylentää hänet, mutta uhasta la'itonta väkivaltaa -vasten, korkeammalle noita vihattuja muukalaisia. Vielä kerran osoitan -siihen tajullisesti ja tarkasti tehtyyn Kullervon luonteen -tarkastelukseen, joka edellä jo mainittiin, sillä se valaisee myös -hänen virolaisen veljensä muodostushistorian hajalliset jäljet, jotka -sen kautta saavat enemmän yhteyttä ja selvyyttä. - -Merkittävä on molempien runoistoin alussa oleva kertomus kolmesta -veljeksestä, jotka toisistansa erkenivät eri maille. Molempien -kertomusten yhdenkaltaisuus on niin silminnähtävä, että niiden heti -havaitsee olevan ainoasti kaksi toisintoa. Kummallakin paikalla on -veljesten ero yhteydessä kotkan kanssa; yhden veljistä kerrotaan -joutuneen Venäjälle, ja hänen elämänvaiheistaan ovat kertomukset -melkein sanasta sanaan yhdet. Kalevalassa sanotaan: "minkä (kokko) vei -Venäehelle, siitä kasvoi kaupanmiesi"; Kalevipojassa: "Se, kes veeres -Venemaale, kasvis kauniks kaubameheks". Mutta merkittävä on että, kun -Kullervoruno mainitsee Karjalata urhon isän, Kalervon eli Kalevan,[3] -asuntopaikaksi, antaa virolainen kertomus kotkan asettaa Kalevan Viron -rannalle, "Viru randa". Sekin seikka osoittaa tämän runoiston muinoin -olleen yhteisenä omaisuutena yhdellä, molemmat kansat sisältävällä -perisuvulla, jonka kumpikin haara sittemmin on sen sijastuttanut -uudelle olopaikallensa. - -Tässä tahdon ainoastaan tarkastella Kalevipoikaa itseänsä ja vertailla -häntä Kullervon kanssa; tutkistelemukseni muinaistarullisessa osassa -tahdon koettaa selvitellä vanhempien jumalaisluuloin hämärtäväisiä -jälkiä. Mitä nyt ensin tulee molempain urosten syntyperän yhteisyyteen, -niin on se kylläksi todisteltu heidän isiensä yhtäläisten nimien -kautta. Kalervoa sanotaan monessa Suomalaisessa runossa myös Kalevaksi, -ja eräs toisinto pohjaisesta Suomesta ei ensinkään tunne nimeä -Kullervo, vaan käyttää siihen sijaan aina vaan nimitystä _Kalevan -poika_, samoite kuin Viron runo ainoastaan sanoo _Kalevipoeg_. Mutta -heti lapsuudesta saakka muodostuu Kalevipojan kohtalo toiseksi kuin -Kullervon. Runo kyllä sanoo häntä Lindan surulapseksi, joka ei ole -koskaan isäänsä nähnyt, -- tämä, näet, kuoli ennen poikansa synnyttyä --- jota tuuli opetti käymään, rankkasade kasvamaan. Mutta jo ennen -syntymistänsä suosivat kumminkin vanhempansa hänen tulevaisuuttaan, hän -on "Kalevide kallim poega", ja Linda kasvattaa hänet sitte hänen -vanhempainsa kodissa. Kalervon pojan tavalla osoittaa hän aikaisin -suuren voimansa; yhden kuukauden ikäisenä hän katkoo kapalovyönsä, lyö -kätkyensä pirstoiksi ja konttaa kynnykselle leikkimään. Mutta orjuutta, -sitä uhkaavaa pilveä, joka lepää Kullervon kätkyen yli, ennustaen -jumalien kovia päätöksiä, sitä hän ei tunne, ja sen vuoksi hän ei -tarvitse Kullervon tapaan tahrata nuoruuttansa nukkuvaisen urosvoiman -uhkamielisellä huvituksella: murskaamalla sen lapsen pään, jonka -holhojaksi hän oli asetettu. - -Vaikka lukija näin on vapautettu siitä tunteesta, joka häntä painostaa -jo suomalaisen runon alussa, ei sallimuksen ankara tuomio kuitenkaan -tässäkään kauan viivy tulematta. Vastoin kaikkia ahkeroimisia -pelastuksekseen, Kalevi kuolee ja haudataan Räävelissä, missä nyt -Tuomiovuori on. Kantaessansa kiviä hänen hautakummuksensa, uupuu Linda -surullisiin huoliin, kyynelet vuotavat hänen poskillensa ja niistä -syntyy se vielä tänäänkin Räävelin yläpuolella oleva järvi. Mahtavan -Kalevin kuoltua, tulee kosijoita paljon, ja niiden joukossa Suomen -mainio noita, Lindaa kosimaan, mutta kaikki saavat rukkaset. Se kovasti -harmittaa noitaa, joka lausuu: - - külap tasun, eidekene, - teisel korral teotamise, - omal aeal põlgamise, - külap maksan naeru palga[4] - - Kylläpä kostan, vaimoseni, - Kostan kerran hylkäämiset, - Hylkäämiset, polkemiset, - Pilkan palkitsen, katala! - -Eräänä päivänä, kun Lindan kolme poikaa olivat metsällä, tuli "Soome -tuuslar, tuule-tarka", ja ryösti hänet pois. "Ukko, vana isa", Lindan -rukoukset kuullen, lähettää salaman, joka tainnuttaa noidan, mutta -kumma kyllä Linda itse silloin muuttuu kallioksi Iru-mäelle. - -Nyt Kalevipoeg saa ensimäisen aiheensa kostoon, ja siitä hetkestä -kasvaapi hän äärettömästi veljiensä suhteen. Jo ennemmin on hän tullut -mainioksi laulutaidostaan, joka muutoin, varsin kuin Suomessakin, -pannaan Väinämöisen osalle. Kalevipojan laulua Taaran tammimetsikössä -kuultelevat ihastuksella eläväiset, aallot, taivas ja "metshalija ainus -tütar" ynnä "metsa piigad", jotka itkevät kyyneleitä palavasta -rakkaudesta häntä kohti.[5] Mutta Kalevipojan nyt etsiskellessä -äitiään, veljensä oikeastaan jäävät häntä tykkänänsä jälelle. Elävästi -muistuttaa Kullervon palautumista sodasta ja puhetta äitinsä haudalla -se kohta, kun Kalevin pojat tulevat metsästykseltään kotiin. He -kulkevat poikki niitun, kiiruhtavat pihan yli ja astuvat joutuisasti -tupaan. Mutta tuli oli jo aikoja sammunut, liesi oli jo ennättänyt -jäähtyä; siitä he arvasivat kodon uskollista hoitajaa ei pitkään aikaan -olleen siinä. He etsivät häntä turhaan kaikkialta; Kalevipoeg ei saa -vastausta silloinkaan kun hautakummulla isältänsä kysyy, mitä tietä -äitinsä katosi. "En voi nousta, en voi tulla", vastajaa isän ääni, -"kallio on rinnallani, sinikellukat peittävät silmäni, punaisia kukkia -kasvaa poskillani; tuuli sinulle tien osoittakoon, taivaan tähdet sinua -opastakoot".[6] - -Nyt on Kalevipojan ainoana ajatuksena sille miehelle kostaminen, joka -on hänen äitinsä ryöstänyt, perheen pyhän vapauden suojeleminen, samoin -kuin Kullervollakin. Mutta miten eritavalla he menevät taisteluun! -Viron uros nyt vasta astuu nuoruuden viattomuudesta etsiäksensä -rakastettua äitiänsä. Muutamat jäljet rannalla vakuuttavat hänen -luulonsa, että äidin ryöstäjä on Suomenmaan kuuluisa noita, ja hän -päättää ajaa häntä jälkeen, uiden Suomen lahden poikki. Ihanasti -kansanruno on kuvannut sen hetken, kun tuo solakka nuorukainen seisoo -kuohuilevan meren kivikkorannalla, valmiina lähtemään ulos elämän -taisteluita ja vaaroja kokemaan. Rannikot hohtavat iltapäivän valossa, -lapsuuden viattomuus ja ilo kuiskaavat hänelle jäähyväisensä. Mutta -aalto toisensa perään vieree vaahtoillen rannan kalliota vasten, -antamatta mitään tietoa hänen äidistänsä, selittämättä tulevaisuuden -ongelmoita: - - Laene veeres laene jälgil, - Vetevoode veeretusel, - Kiigel kalda kalju vasta, - Lõhkes vahtus kallast vasta, - Tuisatelles vete tolmu, - Märga auru kallastelle; - Aga ei too sõnumida, - Kostmist ial küsijalle.[7] - - Laine loiski, toinen roiski, - Aalto aaltoa ajeli, - Roiski rannan kallioihin, - Murtui vaahdoksi vahoihin, - Tuiskui ilmahan utuna, - Kastehena kallioille; - Sanomaap' ei aallot saata, - Vedet ei tiedä vastausta. - -Kalevipoika, kun ei nähnyt vilausta pakenevasta rosvosta, heittäytyy -uskaliaasti vaahtoileviin aaltoihin. Taivaalta pilkuttivat vanha -vankkuri, _vana vanker_, Ruotsin karhu, _Rootsi karu_, ja pohjantähti, -_pohja naela_, kiiluvin silmin; he yksin osoittivat uivalle tietä -Suomen kallioisille rannoille. - -Puolen yön aikana hän lainehilla edessänsä havaitsee mustan kohdan, se -on saari, jolle hän nousee levätäksensä sammaltuneen kiven kyljessä. -Hänen korvihinsa kuuluu suloinen laulama, joka on kuin - - Kuusessa käen kukunta. - Leivon laulu metsikössä, (kal.p. 4: 178) - -Se on tyttö, joka rakkauden hellimmillä sävelillä lausua nuoruutensa -halun nähdä ikävöittyä ystävätä. Lopuksi hän sille lähettää niin monta -tervehdystä - - Kui on merel laenesida, - Kui on tähti taevaasse.[8] - - Kuin on aaltoja meressä, - Taivahalla tähtösiä. - -Innostuneena Kalevipoeg vastaa samaan tapaan: armaitasi on lähellä, -aavan selän yli hän tuli tälle saarelle saaren immen iloksi, "Saare -piigadelle õnneks, Saare tüterite tuluks" ja lopuksi vaipuu neitonen -Kalevipojan syliin. Koko tämä tapaus saaressa, jonka ympäri sen ohessa -on ryhmettynyt monellaisia kuvauksia, on hyvin samanlaatuinen kuin -Lemminkäisen matka kaukaiselle saarelle, hänen laulunsa ja huolettomat -retkensä "Saaren impien ilossa, kassapäiden kauneussa".[9] Toiselta -puolen runo selvästi antaa aavistaa, Kalevipojan, tietämättänsä -syleilleen omaa sisartansa, siinä ollen samankohtaloinen kuin Kullervo. -Kauhistuen sukurutsausta runoilija kyllä ei selvitä sukulaisuutta, -mutta kun tytön huutoon isänsä kiiruhtaa paikalle ja huomaa -nuorukaisen, joka surutonna venyy nurmella, niin hän kalvettuu ja -ensimäinen kysymyksensä Kalevipojalle on hänen suvustansa: - - Kes sind sugu sigilanud, - Ilma peale ilmutanud? - Kenp' on siittänyt sukusi, - Ilmahan sun ilmituonut? - -samalla tapaa kuin Kullervolta sisarensa kysyy aamulla. Särjettynä -vaipui "Saare piiga, peenikene" maahan, kuultuansa armaansa mainitsevan -Kalev'ia isäksensä, Lindaa äidikseen; ja Kullervon sisar ja saaren -neiti molemmat päättävät elämänsä aalloissa.[10] Näyttää ikäänkuin -saaren ukko olisi Kalev itse ja tässä tavataan se sama epämukaisuus -kuin Kullervorunoissa, että uros tapaa vanhempansa, joita on pidetty -kuolleina. Impi sanoo vanhuksia isäkseen ja äidikseen; aallosta -laulaessansa, hän kutsuu itseänsä Kalevipojan sisareksi; -- -jumalaistarullisia luuloja tutkisteltaessa, näkyy ihan selvään, että -vanhus saaressa, tytön isä, on Kalev itse. - -Nyt on Kalevipoeg itsensä-tekemän syyn alainen, vaikka hän -ihmeteltävällä huolimattomuudella ei silmänräpäystäkään ajaltele sitä. -Ompa hän niin vilpitön että hän rupee vertaamaan saaren isäntää ja -itseänsä niinkuin ihmisiä, jotka toisen kautta ovat kadottaneet jotakin -rakasta, saaren ukko tyttärensä ja Kalevipoeg äitinsä. Se on sama -suruton olo ja elo kuin se minkä Kullervo elämänsä alussa osoittaa: se -on se ehdoton oikeus tekemään mitä tahtonsa, mitä hänen sisällinen -voimansa haluaa. Jälleen Pohjantähden opastuksella, joka yksinään piti -paikkansa, toisten laivahan lähtien laskiessa ja noustessa, tuli -Kalevipoeg sitten Suomenmaahan. Monta päivää kuljeskeltuansa hän joutuu -noidan asunnolle ja murskaa noidan itsensä, surmattuaan ne noidatut -sotijat, jotka tämä oli häntä vastaan asettanut, puhaltelemalla -höyheniä ilmaan.[11] Siinä kostonhimo vaati tyydyttämistä, samoin kuin -Kullervossa. Kalevipojan täytyi kuitenkin pian katua sitä, sillä noidan -surmaamisella hän myös teki mahdottomaksi tiedon saamisen siitä, minne -äiti oli joutunut: ja puolella korvalla ainoastaan hän oli miehen -puheita kuullut. "Tuima viha vie häviöön", sanoo runo, "sillä se -ryöstää kaiken mielen-maltin; jos vihan laskee valloilleen, niin se -jouduttaa hunnakolle." "Annad ohjad kurja kätte, lähab hobu hoopis -metsa".[12] Unessa hän kuitenkin sai tietää äitinsä ei enää olevan -elossa. - -Tähän saakka Kalevipoeg on suruttomasti vaeltanut tiensä, huolimatta -mitä hän tekee tahi mitä jättää tekemättä, ja lähimmäisen -tarkoituksensa, koston noidalle, hän myöskin on täyttänyt. Tässä -uudessa kohtalonsa käänteessä, tietäen olevansa ilman sekä isättä että -äidittä, on elämä hänestä kolkko ja autio. Mutta niinkuin hän -rikostensa suuruudessa ei ole Kullervon vertainen, niin hän myöskin -luonteensa jalouden, surunsa katkeruuden suhteen on vaan lapsi tämän -kaimansa rinnalla. Mitenkä eikö hänen valituksensa siis kuulu -toisellaiselta: - - *Jäi kui lagle laenetelle, - Pardi poega parve ääre, - Kotkas kõrgele kaljule, - Üksi ilma elamaie.[13] - - Jäi kuin lakla lainehille, - Sorsanpoika parvestansa, - Kotka kallion nenähän, - Yksikseen elelemähän. - -vertailtaessa Kullervon syvään: - - Voi minua poloinen poika! - -ja hänen synkkään valitukseen, lähtiessänsä tuntemattomaan maailmaan: - - Jumala -- -- - Loit kuin lokkien sekahan, - Karille meren kajavan! - Päivä pääskyille tulevi, - Varpusille valkenevi, - Ilo ilman lintusille, - Ei minulle milloinkana, - Tule ei päivä polvenansa, - Ei ilo sinä ikänä. - - En tieä tekijätäni, - Enkä tunne tuojoani, - Lieko telkkä tielle tehnyt, - Sorsa suolle suorittanut, - Tavi rannalle takonut, - Koskelo kiven kolohon.[14] - -Molemmilla on kuitenkin se yhtäläisyys, että näin toivottomasti -tarkasteltuansa kohtaloansa, he päättävät lähteä elämän taisteluihin, -Kullervo ensiksi kostamaan sukunsa hävitystä, Kalevipoeg sankariksi -kansansa etunenään. - -Ennenkuin Kalevipoeg palajaa kotihinsa, tahtoo hän kuitenkin hankkia -itselleen miekan, uskollisen toverin, ja siinä tarkoituksessa päättävi -hän etsiä "Soome kuulus sepa." Enemmän kevytmielisyydellä kuin -oikeudella hän tulee tämän luokse ja yhtäläisyytensä Lemminkäisen -kanssa näytäksen selvästi. Ylehensä voipi sanoa Wiron kansanrunon -keränneen yhdelle uroollensa vähän kaikkia niitä erilaisia -luonteenosoituksia, joita Suomen runo jakaa monelle. On toinenkin -omaisuus, joka tavataan jokaisessa kansanrunossa: nimet ovat -syrjä-asiana, ne vaihtelevat varjoin tapaisina, mutta tapaukset -pysyvät, josko kohta soviteltuinakin, ja ryhmitetään niiden nimien -ympäri, jotka ovat kansan muistissa pysyneet. Sovittuansa hinnasta, -saapi Kalevipoeg sepältä sen oivallisen miekan, jonka isänsä ennen oli -tilannut, ja oikeaan suomalaiseen tapaan juodaan kaupan muistoksi -harjakaiset. Tässä osoitaksen Kalevipojan peräti oikeudeton röyhkeys. -Kehumalla hän kertoo saaren neiden luona nauttimia ilojansa, kertoo: -"Neidon lillukat ma nopin, raiskasin riemukukat, katkaisin onnen -palkosen." Silloin kuohuu sepän pojassa viha vimmaksi tästä -äärettömästä hävyttömyydestä ja hän sanoo Kalevipoikaa valehtelijaksi. -Tämä juopumuksen uhkamielisyydessä heilautti miekkansa ja kaatoi, -yhdellä lyömällä, nuorukaisen kiharatukkaisen pään isän jalkojen eteen. -Tänä hetkenä Kalevipoeg on kaikkea muuta enemmän kuin tragillinen, ja -koko suomalaisessa runoistossa ei ole yhtään paikkaa, joka olisi -verrattava tähän urostyöhön nykyaikaisesta krouvielämästä. Siihen että -Kullervo tekee surua Ilmariselle, jota tässä vastannee se kuuluisa -seppä, tappamalla hänen vaimonsa, siihen hänellä on monta katkeraa -syytä. Kalevipoika taas on vieraana otettu vastaan, suurimmalla -ystävällisyydellä ja hän on keskellä sukulaisia, kuten laulusta näkyy. -Voimatonna takomansa miekan edessä, surullinen seppä ei voi muuta kuin -kirota viattoman poikansa murhaajaa, sekä rukoilla miekkaa -varomattomana hetkenä rankaisemaan tuota hävytöntä.[15] Täydesti -Kalevipoeg ei tajua työtänsä, eikä sepän kirousta, ja jos runo antaa -sen tapahtua ikään kuin puhdistaaksensa urostansa, niin keino ei ole -hyvä, sillä lukijaan se vaikuttaa tuskallisesti. Sen mukaan Kalevipoeg -myöskin ainoastaan ulkoa saa aavistuksen siitä rikoksesta, joka häntä -painaa. Noidan veneessä purjehtiessansa takaisin Wiroon, ja -lähestyessänsä saarta meren keskellä, kuulevi hän sen onnettoman neiden -äänen aalloista. Tämä laulaa muun seassa: - - *Oh sa vereahne venda, - Armul eksind poisikene! - Miks sa vagalista verda - Vihal läksid valamaie? - Mika sa kodukanakesta, - Oma taadi tuikesta - Murul pidid muljumaie, - Noore rahu raiskamaie, - Sõsarada sundimaie - Surma sängi suikumaie? - Kahekordne verevelga - Vele rahu rikomaies![16] - - Veljeni verenjanoinen, - Poika lemmen pettelemä! - Miksi sa verta vihalla - Viatointa vuodattelit? - Miksi sa kotikanaista, - Kyyhkyistä oman isäsi - Nuorna nurmella pilasit, - Rauhan raiskasit poloisen, - Vaivutit emosi lapsen - Surman valjun vuotehelle? - Syysi kaksinkertahinen - Rauhaa rikkovi katalan! - -Silloin vasta tuossa kevytmielisessä heräjää katumus ja, suoden, ettei -olisi sen viattoman pojan verta vuodattanut, kysyy hän missä katumuksen -koivut kasvanevat. - - *Kos on leina lepikuida, - Ahastuse aavikuida, - Kurvastuse kuusikuida, - Kahetsuse kaasikuida? - - Kus ma leinan, kasvab lepik, - Kus ma ahastan, seal aavik, - Kus olen kurba, kasvab kuusik, - Kahetsejat varjab kaasik.[17] - - Kussa kaihon on lepikot, - Huolen haavikot apean, - Synkät kuusikot surujen, - Katumuksen koivulehdot? - - Lepit kostuu kaihostani, - Haavat kasvaa huolistani, - Suruistani synkät kuuset, - Koivut katumuksestani. - -Mutta ylimalkain koko tämä meren syvyydestä tuleva laulu on pidettävä -luonnon rinnasta lähtevänä inhon huokauksena, ikäänkuin ulkokohtaisena -vastimena Kullervon äärettömälle tuskalle, kun hän samallaisessa -tilaisuudessa soisi, että äitinsä olisi hänet nuoruudessa tappanut. - -Kalevipojan tullessa kotirantaan, kuuluu äitinsä ääni nuhtelevana hänen -vastahansa ilmasta: olet lähtenyt ulos kuni nuori kotka totellen -lapsen-velvollisuuttasi kostamaan äitiäsi. "Puhtaana kuin pilvestä -putoova vesipisara, kuin lakealle lankeava lumi, sinä läksit matkalle", - - Kui se pisar veereb pilvest, - Lumi langeb lagedalle,[18] - -mutta "kaksinkertainen verivelka nyt repii sydäntäsi, kavahda -miekkaasi", sillä - - *veri ihkab vere palka (Kal.p. 7: 419.) - - veri uhkaa veren palkkaa. - -Hänen kotiin tullessansa häntä tervehtii talonkoira, samalla tapaa kuin -Kullervo, viime kerran käydessänsä kodissaan, sai äitinsä koiran -toverikseen. - -Tähän hetkeen saakka, jolloin Kalevipoeg taas astuu kotimaallensa, -voidaan kertomuksessa hänestä havaita lävitsensä juoksevaa lankaa. Se -on nimittäin tuo mahtavan hengen yhä paisuva uhkamielisyys, joka päivä -päivältä enentää syynsä. Ja kumma kyllä se tapahtuu juuri hänen -ulkomailla-olonsa ajalla. Näyttää ikään kuin hän, paetessaan kotimaansa -rannoilta, myös olisi kadottanut kaiken siveydellisenkin perustuksen. -Palattuansa hänestä taas tulee se hyvänluontoinen sankari moninaisissa -jokapäiväisissä retkissä, jotka ovat liian vähäisiä hänelle suodun -voiman suhteen, osaksi myöskin niin törkeitä, että niitä ei olisi -pitänyt runoon ottaman. Ylehensä Wiron niinkuin Suomenkin kansanrunon -on laita, että "se on puhdas kuin tuomenkukan tuoksu, jota tuuli -hajottaa", vaikka orjuus paitsi muuta kirousta Virolaisissa on myöskin -synnyttänyt suuremman ruokottomuuden. Mutta kaikessa edellä sanotussa, -siinä ivallisuudessa mikä tässä runoistossa sen jälkeen osoitakse, sekä -suomalaisten runojen puutteessa paikkakunnallis-saduista, mitkä -kuuluvat myöhempään kansantaruston muodostus-portaasen, samoin kuin -siinä vaikutuksessa, joka kristillisillä ja skandinavilaisilla saduilla -ja ajatuksilla näkyy olleen, siinä on perusteellinen syy, minkä vuoksi -runot Kalevipojasta voipi pitää päättyneinä seitsemännen runon lopussa. -Ainoastaan kuvaus hänen kuolemastansa kuuluu vielä tähän. Kaikki muut -vaihtelevaiset retket ovat melkein kaikkea merkitystä vailla -Kalevipojan luonteen suhteen; ja jos ylehensä tahtoo sanoa -kansanhengellä olleen _ajatusta_, luodessansa runoistoa Kalevipojasta, -niinkuin kieltämättä on Kullervorunojen laita, niin jälkimäiset runot -vaan ovat irtonaisia liika-oksia, ilman yhteydettä runon luonnoksen -kanssa, ilman yhteydettä toistensakin kanssa. Ne ovat epäilemättä -syntyneet kansansankarin ylistykseksi, selitykseksi johonkuhun silmiin -pistävään luonnon ilmiöön, tahi ne ovat nyt enää ymmärtämättömiä -jumalaistaruin tähteitä, jotka ovat liitetyt tunnettuun nimeen. -Sellainen jumalaistarun hajouminen tavataan jokaisessa kansassa, ja sen -luonnossa on jo että se ilmautuu katkonaisena niinkuin luonnon ilmiöt -itse, josta kaikki jumalaistarullinen näkemys alkuisin lähtee. Ainoasti -kertomus Kalevipojan matkoista Manalaan muistuttaa heikosti Wäinämöisen -matkaa sinne, sekä Lemminkäisen retkeä Pohjolaan, mutta on muutoin -sekoitettu muilla luuloilla, joista sen ohessa näkyy, että se ei -oikeastansa koske Kalevipoikaa. Mutta jo ennen mainitussa kohdassa, -että Kalevipojan koko luonne on katkaistu kahteen osaan, joista toinen -on sen aikuinen kuin olonsa Wirossa, toinen, synkempi, kolkompi, siltä -ajalta kuin hän vaeltaa vieraissa maissa, siinä on vakavin todistus -siitä että jälkimäisten runojen kertomat retket ainoastaan ovat -muinaisen uroon päälle ripustettuja irtanaisia ryysyjä. Muinaisilta -asuntopaikoiltansa idässä Wirolaiset ovat tuoneet kanssansa jalon -urholuonteen perustuspiirteet, mutta kun Suomalaiset pienemmissäkin -osissa yhtämukaisesti muodostivat sen merkilliset piirteet, tuhlasivat -Wirolaiset suuren osan sitä kallista perintöä. - -Näissä vaihlelevaisissa kohtauksissa liikkuen, ajatus peräti harvoin -johtuu takaisin Kalevipojan elämän tarkoitusta eli hänen nykyistä -hengentilaa tarkastamaan. Jolloinkulloin hän kuulee äänen, joka -varoittaa häntä kavahtamaan veristä miekkaansa, tahi hänessä lymyilevä -syynsä tunto näytäksen unessa. Noita anastaa häneltä sen komean miekan, -jonka hän Suomen sepiltä osti. Maaten seitsenviikkoista loihdittua -unta, uneksii hän että Ilmarinen takoo hänelle uutta miekkaa sen -kadonneen sijaan. Mutta se kalpea nuorukainen, sepän poika, astuu -verkkaan pajaan. Verta on hänen kaulassaan ja rinnoillaan, -veripisaroita on pirskunut hänen poskilleen ja vaatteilleen, ja hän -sanoo: "älkäämme tuhlatko kallista rautaa aseeksi murhaajalle. Kalevin -poika ei huoli uskollisimmastakaan ystävästä, kun viha tulee häneen, -hän murhaa sukulaisensakin, sen olen minä kokenut." Merkillistä on -kansantunnon vaatimus, että rikoksellinen rangaistakoon samoilla -keinoilla, joilla hän on tahtonut muita vahingoittaa. Siinä on -Pietarille sanottujen merkillisten sanojen täyttämys: jotka miekkaan -tarttuvat, he miekkaan hukutetaan. Kun nimittäin noidan varastama -miekka, jota hän ei ole voinut kauan kuljettaa kanssaan, kuultaa -Kalevipoikaa vastaan Kääpä-joen aalloista, ja hän ei voi saada sitä -sieltä pois, lausuu hän kirouksen, jolla tarkoittaa varkaan -rankaisemista. "Jos se, joka sinua on kantanut, sanoi hän, laskeutuu -jokeen, niin leikkaa häneltä poikki jänteet jaloista." Se on kirous, -siinnyt kostonhimosta, joka tekee hänen sokeaksi niin että hän ei -huomaitse näiden sanojen koskevan häntä itseänsäkin. Kun hän nimittäin -monen kohtauksen ja sotaretken jälkeen tyytymättömänä vaeltelee ja -viimein joutuu Kääpä-joelle, ja laskeuupi siihen, niin miekka täyttää -hänen käskynsä. Kuoleman tuskassa hän päästää hurjat huudot, jotka -vieläkin kuuluvat "Wirolaisten poikien korviin, tyttärien sydämiin." -Kirkkaat silmänsä taivasta kohti kääntyvät, ja sielunsa pakenee vana -isa'n kartanoon. Siellä hän varttuen istuu valkean loisteessa, poski -nojattuna käteen, niinkuin Holger Danske tahi Fredrik Barbarossa, ja -kuultelee laulajain kertomuksia hänen urostöistään. Mutta vana isa on -hänen asettanut haahmojen vallan ääreen, vartioitsemaan Sarvik'ia ja -hänen kätensä on kiinnitetty kallioon. Mutta kerran on se aika tuleva, -kun kahden ajan pirstat mahtavilla liekillä sulattavat hänen kätensä -irti kalliosta. Silloin Kalevipoika palajaa, tuoden onnea kansallensa -ja uuden ajan Wirolaisille. - -Mitenkä peräti toiseen tapaan tämä satu päättyy kuin Kullervon! Hänpä, -koko sydämessään muserrettuna, pitää tuon tunnetun puheen miekallensa, -tekee tuon kysymyksen, joka tutkii ja tuomitsee: tahdotko syödä lihaa -syyllistä? Wiron runo siihen tyytyy, että uroonsa kuolee, sillä on -kaikki tahra kadonnut hänen kunniastansa, kaikki syy hänen -omaltatunnoltaan; ja sen tähden hän istuu Taaran salissa taivaan -asujanten joukossa. - -Voiko ken kuitenkaan epäillä, että hän periänsä on sama mies kuin tuo -suomalainen orja? Lapsi, varustettu ylenluonnollisella voimalla, -nuorukainen, joka lähtee maailmaan kostamaan perheensä häviötä, -- joka -pidoissa iskee poikki toiselta nuorukaiselta pään, yhtä sukkelaan kuin -Lemminkäinen Pohjolan isännältä -- vei kuin naatin naurihista,[19] -- -joka saastuttaa oman sisarensa puhtaan nuoruuden, ja joka viimein, -rangaistuna, lankee oman miekkansa uhriksi; siinä on Kalevipojan elämän -sisällys, mutta myös likipitäin Kullervonkin. Se suuri eroitus, joka -myös selittää, kuinka kumpaisenkin historia on erilaatuisesti -muodostunut, on siinä, että suomalaisessa kansanrunoistossa on useampia -henkilöitä, jotka se on asettanut luojan auringon valoon; Kullervo sen -tähden sietää sen enemmän pimeyttä. Välttämätön kansanhengen -tarvis vaatii tätä valoa, vaatii ihmis-maailmassa heijastuksen -jumalallisesta syntyperästä, ja sen vuoksi jokaisessa kansanrunossa on -ylenluonnollisilla avuilla varustettu uros. Wirolaisten uros-taruissapa -Kalevipoeg on melkein yksinäisenä; Wanemuine on jumala, jota harvat -vaan muistavat, ja Ilmarisesta on tuskin muuta jälillä paitsi nimi. Sen -vuoksi on moni musta puoli Kalevipojassa valjennut; sen vuoksi on hänen -osakseen pantu vähin Lemminkäisen lietoutta ja suruttomuutta, vähän -Wäinämöisen viisautta. Jaa, kansanmuinaisuuden ja kansallisuuden -edustajana odotetaan häntä takaisin samoin kuin Suomalaiset odottavat -Wäinämöistä. Hän on lihaksi tullut Wiron kansanhenki ja sellaisena on -hänellä oikeudella sijansa Taaran salissa. Mutta sitä kokonaista kuvaa, -jonka Suomen kansa vuosisatojen tuskissa on luonut, joka on niinkuin -yksi ainoa harras huokaus Luojalle äärettömälle, että Hän ei panisi -kuolevaisien hartioille suurempata kuormaa, kuin he jaksavat kantaa, -peläten että se myös ääretön perkele, joka väijyy joka ihmisen -rinnassa, silloin katkoisi siteensä ja töytäisi valloilleen, sitä -_ihmistä_ pienimmissäkin osissa, sitä haetaan turhaan. Sillä harvat -ovat ne vuosisadat, harvat ne kansat, jotka voivat sellaisen luoda; sen -vuoksi olikin Uhlandilla täysi syy sanoa Kullervon olevan jaloin -runollinen luoma, joka meidän vuosisadallamme on tullut ilmi. - - - - -II. - -Jumalais-tarullisia aine-osia Kalevirunoistossa. - - -Virolaisissa kansantaruissa ovat jumalaistarulliset ajatukset enemmän -haihtuneita kuin suomalaisissa. Yhdeltä puolen niitä tavataan -harvemmin, ja toiselta ne, tavattaessa, näyttäivät vähemmin -yhtenäisiltä. Kansan moninainen yhteys muiden kanssa joka haaralla on -tähän syynä, ja kylliksi ei voi sitä sitkeyttä ihmetellä, joka -kuitenkin on meidän aikoihimme saakka voinut säilyttää niin -runsas-aineisia muistoja menneiltä ajoilla. Kalevipojassakin tavataan -alkuperäisen jumalaistiedon jälkiä, mutta ikäänkuin sotkettuina kansan -kohtalon vaiheiden kautta jälkiin raivoovista tappeluista läheisten -kansain kanssa. Aseitten ryske helposti hämmentää jumaliset luulot, -mutta kauan jälkeen helähtää kuitenkin perityt sadut ikäänkuin kaiku, -jos kohta laulaja itsekään ei aina niitä ymmärrä. - -Laulun omat sanat kertovat, että "vana isa kuulsad poead" Kalevalassa -yhdistyivät ihmisten tyttärien kanssa, ja siitä yhdistyksestä syntyi -"Kalevide kuulus sugu". Kalevipoeg oli siis jumalallista syntyperää. -Toisessa paikassa häntä sanotaan Taaralaiseksi,[20] jonka kautta -sukuperänsä on vielä tarkemmin osoitettu. Mutta vana isan pojat olivat -Wanemuine, Ilmarine, Lämmekune;[21] _Ganander_ ja _Lencqvist_ taas -mainitsevat Wäinämöisen, Ilmarisen ja Soinin paitsi muita olleen -Kalevan poikia.[22] Mutta Kalevipoeg sanotaan virolaisessa runossa -Soiniksikin, ja suomalaisessa vaihtelevat nimet Soini ja Kullervo, -jonka ohessa suomalaisissa toisinnoissa Kalervo ja Kaleva tavataan -eroituksetta käytettyinä. Tästä seuraa siis, että nimeä Kaleva on -käytetty merkitsemään vana'a isa'a itseänsä, taivahan ukkoa. Tähän -käsitykseen perustautuen, voipi helposti selittää muutamia lauseita, -jotka muutoin näyttävät puuttuvan kaikkea merkitystä. Suomen -muinaisrunoissa mainitaan välistä _Kalevan miekka_, tähtikihermä jota -myös Wäinämöisen viikatteeksi sanotaan, _Kalevan tulet, valkeat_. -Vaikealta näyttää selittäminen, mistä syystä nämä olisivat saaneet -asemansa taivahalla, ellei omistajansa olisi ollut yhteydessä taivahan -ja sikäläisten ilmiöin kanssa; mutta yhteys on selvä, kun niitä -ajatellaan Kalevan s.o. Ukon, Taaran omiksi, jota myös pidettiin -ukkosen herrana. Tuo kauniisti loistava, kiiltävän miekan näköinen -tähtikihermä on taivahan hallitsijan ase, jolla hän ryntää kaikkien -vihollistensa päälle. Ja se suuri merkillisys, joka Kalevin itsensä -teettämällä miekalla on koko Kalevipoeg-runoistossa, sen putoominen -taivahasta alas, Kullervon ja Lemminkäisen rukoillessa, vielä -vahvistavat sitä ajatusta. Myöskin lause _Kalevan kuusi_ mahtaa -tarkoittaa suurta taivaanpuuta ja niinmuodoin sisältää osoituksen -taivaan hallitsijasta. Kalevipojassa käytetään milloin _tamme_, milloin -_kuuske_ yhtä merkitsevinä taivaanpuun niminä.[23] - -Jos kieliopillisesti koetamme selittää tuon epäselvän Kaleva-sanan -merkitystä, niin saamme senkin kautta vahvistuksen edellä lausutulle -ajatuksellemme. Oikein ei taida olla ottaa perustukseksi suomalaista -sanaa _kallio_, viroksi _kalju_; siitä ei voi tulla johtosanaa, jonka -juuri olisi niin tuntemattomaksi muuntunut. Kaksinkertaisen -juurikerakkeen l:n kumminkin olisi pitänyt jäämän paikalleen. Jos sitä -vastoin tahdomme pitää tämän sanan, samoin kuin useimmat va'lla ja -vä'llä päättyvät lausukkaisena laatusanana, niin saamme johdantomme -hyvin helpoksi. Suomen kielessä on näet sananjuuri _kal_, johon on -liitetty merkitys jostakin _kolisevasta_, kiiltävästä. Tästä juuresta -johdetaan paljon sekä nimi- että tekosanoja, esim. _kalisen, kolisen, -kolajan, kolaan, kali, kalja, koli, kulja, kola, kalpa, kalvan, kulea_. -Myöskin sanan _kallio_ voipi lukea näihin. Tämän johdosta _Kaleva_ -merkitsee _kolisevaa, rämyävää, jylisevää_, mutta sen ohessa -_kiiltävää_, joka täydellisesti sopii sivusanaksi ukkosen jumalalle, -joka käyttää salamata miekkanaan. Tässä on minusta myös täysi todistus -virolais-suomalaisten kansantarinain alkuperäisyydestä. Satukunta, joka -on syntynyt ynnä itse kielenmuodostuksen kanssa ja joka vielä kestää, -kun tämän ajatuksen kanssa syntynyttä sanaa ei voi selittää, sellainen -satukunta liittyy yhteen kansan ensimmäisen lapsuuden kanssa ja on sen -itsensä tekemä. - -Kaleva on siis jumala ja monen taivaalla näkyvän loistavan ilmiön -hallitsija. Aivan samaa tarkoittaa se kaunis kertomus Salmen ja Lindan -häistä,[24] joka ainoastansa on täydellisempi ja laveampi toisinto -runosta "Suomettaren kosijat" Kantelettaressa[25] tahi Kyllikistä.[26] -Sama on sekä järjestys, missä kosijat tulevat -- kuu, aurinko ja -pohjantähti --, että myös niiden vastausten sisällys, mitkä neito -lausuu kieltonsa syyksi; vaan myös yksityiset lauseetkin ovat tarkoin -yhtäpitäväiset. Salme, päätettyänsä seurata pohjantähteä "Põhjanaela -vanem poega", käskee viemään hänen hevostansa talliin ruokittavaksi -heinillä ja kauroilla: - - *Talli vilge lähe hobune, - Heitke ette heinasida, - Kandke ette kaerasida. - -Suomettaren sanat samassa paikassa ovat: - - Viedähän tähän hevonen, - Tallihin talutetahan, - Hienot heinät heitetähän - Kauravakka kannetahan. - -Molemmin paikoin asetettuaan olutkannun kosijalle, lausuu Salmen ja -Lindan äiti: "sööge, tähte, jooge, tähte!" Suomettaren äiti taas: -"syöpä, juopa, tähti kulta!" Kummassakin runossa tähti vastaa yksillä -lauseilla: - -Kalevipojassa: - - *Ei taha süa, eidekene, - Ei taha jua, eidekene; - Tooge mo omane tubaje, - Saatke Salme põrandalle. - -Kantelettaressa: - - En taho syöä, enkä juoa, - Kun en nähne neitoani; - Missäp' on minun omani, - Kussa Suometar sorea? - -Ja kun morsian itse vastaa siihen, pitävät Lindan sanat vielä -ihmeteltävämmällä tavalla yhtä Suomettaren sanojen kanssa. - -Linda lausuu: - - *Anna aega ehtidessa! - Kaua ehib se isata, - Kaua ehib se emata; - Ei ole eite ehtimassa - Vanemad valmistamassa, - Küla eided ehitavad, - Vanad naised valmistavad, - Küla annab külma nõuu, - Rahvas raudessa südame. - -Suometar: - - Anna aikoa vähäisen, - Aikoa isottomalle, - Emottomalle enempi; - Ei mua emoni auta, - Oma vanhin valmistele, - Auttavat kyläiset eukot, - Kylän vaimot vaatehtivat, - Kylmä on kyläinen toimi, - Valju mieron vaatehtima. - -Yhtäpitäväisyys on niin heti näkyvä, ettei se useasti ole niin suuri -suomalaisissa eri toisinnoissa. Muutoin ovat, paitsi loppua, molemmat -virolaiset kuvailukset aivan yhtäläiset; nimet ainoasti ovat toiset ja -tähden siassa tulee Kalev Lindan sulhoksi. Tässäkin on yksi osoitus -Kalevan olevan taivaallisia olennoita. Sillä Salme ja Linda hekään -silminnähtävästi eivät ole muuta kuin taivaallisia olentoja. En tahdo -siitä pitää lukua, että metsapiigad järjestivät heidän pukunsa, että he -pyytävät saadakseen "uus udusärki", joka yhtä hyvin voipi merkitä -pilvistä, sumuista pukua, kuin untuvaisesta vaatteesta tehtyä; ehkä -viimemainittu merkitys juuri lienee kehjennyt edellisestä. Vaan he -rukoilevat myös että heille tuotakoon tähtiset pukunsa -- too mulle -teine _tähteline_ -- ja äitinsä lausuu kummastuen heidän tullessa -koristetuina ulos: - - *Kas se _kuu_ on, ehk kas _pääva_, - Ehk kas _eha-tütar_ noori? - - Onkos _kuu_, vai onkos _päivä_, - Vai on _Illatar_ ihana? - -Näissä sanoissa, mutta erinomattain itse naimisessa pohjantähden -kanssa, on hyvin selvä osoitus, että meillä tässä on katkelmia siitä -kauniista ajatuksesta koi- ja ilta-tähtien rakkaudesta toisiansa -kohden, joka ajatus vielä hehkuvammasti näyttäiksen kertomuksessa "Koit -ja Ämarik". Kalev, vaikkapa alkuperäisesti ukkosen ja taivaan jumala, -on tehty yhdeksi kuin tähti. Todistuksena tähän kuuluvat tähtisulhasen -sanat Salmen lähtiessä kodistaan: Salme on piillettävä _pilvi taha_, -muutettava _eha-neiuks_ ja kiiltävä _taeva alla_. Ja kun hän uudesta -kodistansa tahtoo lähettää terveisiä omaisillensa, ovat kaste ja sade, -jotka hän ilokyyneleinä on vuodattanut, sanomana hänestä. Kalev sanoo -Lindalle, hänen unhottaneen kotihinsa moniaita kaluja: _kuun_, joka on -hänen _isänsä_, _auringon_, joka on setänsä, ja hänen lähtiessänsä -katselevat nämä surullisesti hänen jälkehensä.[27] - -Jos pysymme tässä käsityksessä, joten siis Kalevipoeg muinoin on -merkinnyt loistavan tähden poikaa, niin voimme myös ymmärtää seuraavan, -muutoin vähin kummallisen lauseen hänestä, hänen lähteissänsä -sotaorhillansa sotaan. - - *Hobo alla kui se ahju, - Täkku alla kui se tähte, - Ise peale kui se pääva - Ebitatud ehana riides, - Kübar pääs kullakirja. - Kus ta läheb, taevas läigib, - Kus ta kõunib, taevas kõigub.[28] - - Hepo alla niinkuin ahjo, - Orit alla niinkuin tähti, - Itse päällä niinkuin päivä - Ihanoissa vaattehissa, - Päässä kultainen kypäri. - Kussa lähtee, taivas läikkyy. - Kussa käypi, taivas kaikkuu. - -Ja toisessa paikassa: - - *Mees puhub tule meressa, - Lõetsub lõkkeid laenetesse; - Teeb toa tuule tiivule, - Kambri vikkerkaareesse, - Parred pilved paisudesse.[29] - - Mies puhuu tulen merehen, - Lietsoo liekit lainehesen; - Tekee tuulehen tupansa, - Taivaankaareen kammarinsa, - Paisupilvihin parret. - -Edellisessä olemme löytäneet selityksen Kalevipojan sukuperästä ja -nähneet runon syystä sanovan häntä Taaralaiseksi, taivaan jumalan -sikiöksi. Samalla tapaa nähdään kaikkialla sanoissa, jotka näyttävät -vähäarvoisilta ja ilman yhteydettä olevilta, olevan unhottuneiden -satujen tähtehiä. Tässä tarkoituksessa voipi sanoa kansantaruissa ei -olevan yhtään sanaa, jolla ei ole suurta merkitystänsä. Jokaiseen -sanaan on kokonainen maailma ajatuksia sidottu, ja tuo tärkeä sana on -ikään kuin niiden tunteiden ja katsantolaatujen edustajana, jotka tässä -suunnassa muinoin ovat eläneet. Sellainen edustaja, mutta edellä -lausutun kanssa lähimmäisessä yhteydessä oleva edustaja, on se vanha -ukko meren saaressa, tavallisesti saaren isännäksi kutsuttu. -Edellisessä olen osoittanut hänen olevan Kalev'in, vaikka runo ei enää -lausu hänen nimeänsä, kentiesi ennen mainitusta syystä, että sillä -puhdistaisi sankarinsa Kalevipojan urostöitä. Se on selvä, että saaren -isäntä ja emäntä ovat hyvin läheisessä yhteydessä jumalallisten voimain -kanssa. Kun viimemainittu merestä haravoipi kadonnutta tytärtänsä, -niinkuin Lemminkäisen äiti Tuonen joesta poikaansa, tapaa hän siellä -tammen, kuusen ja kokon munan, jotka hän viepi kanssansa kotiin, missä -puut istutetaan kartanolle.[30] Siinä ne kasvoivat: - - Tamme tõusis, kuuske kerkis, - Tamme tõusis taevaasse, - Kuuske kasvis pilvetesse, - Ladvad taevast lõhkumaies, - Oksad pilveid pillutamas.[31] - - Tammi nousi, kuusi kasvoi, - Tammi nousi taivahasen, - Kuusi kasvoi pilvilöihin, - Latvat taivon lohkaisevi, - Oksat pilvet puhkaisevi. - -Niinkuin Kalevalan pyhä tammi ne kohoavat halki pilvien; - - *Tam tahab taevast jagada, - Oksad pilveid pillutamas.[32] - - Tammi taivahan jakavi, - Oksat pilvet puhkaisen, - - *Tamme tungis taevaasse, - Pikad oksad pilvetesse, - Ladva päik'se ligidalle. - Tam teeb taeva tumedaksa, - Peidab valgust pimedasse, - Katab kuu ja katab pääva. - Varjab tähed valgustamas, - Matab maa mustakarva - Pimeduse peituselle.[33] - - Tammi taivaasen tapaavi, - Pitkät oksat pilvilöihia - Latva päivän lappeahan. - Tammi taivahan pimenti, - Valon peitti pimeäksi, - Peittää kuun ja peittää päivän, - Varjoo tähtien valonkin, - Maankin mustaksi tekevi - Pimeällä peitteellänsä. - -Saaren isäntä kulkee turhaan etsien miestä kaatamaan pilviin ylettyvää -tammea; hän palajaa ilman semmoista tapaamatta. Silloin kertoo emäntä -kotkan siiven alla löytäneensä pienen miehen; tämä lupaa työn -toimittaa, kasvaa jättiläiseksi ja kaataa tammen. Rungosta tehtiin -saareen mahtava silta, jonka toinen pää oli Viru-maalla ja toinen -ulottui Suomeen, ja se oli tuo kuulu Soomesilda; pirstoista tehtiin -kaikellaisia aluksia: - - *Oksadest sai orja laevu, - Laastudesta laste laevu.[34] - -Eli niinkuin Kalevalassa sanotaan: - - Lastuja -- tuuli tuuitteli - Venosina veen selällä, - Laivasina lainehilla.[35] - -Nämä kaikki ovat meille tuttuja taivaanpuusta, jotka meitä kohtaa -Kalevalan toisessa runossa. Wäinämöinen siinä on luojana, joka maalle -antaa kasvut, aivan niinkuin eräässä virolaisessa tarussa vana isa'n -kolme poikaa pitävät huolen luomisen täyttämisestä. Yli koko tarinan -saaren vanhuksesta lepää muutoin tuo jumalallinen hämärä, joka -ilmoittaa kaukaista muinaisuutta, vaan sen ohessa epäsuorasti todistaa -tämän järjestyksettömän välikertomuksen (puusta) olevan katkelman -jumalaistarullisista luuloista, joiden merkitys kansanrunoissa -vähitellen on vaalennut. Muutoin runo osoittaa vanhuksen olleen -Kalev'in. Saaren emäntä, kertoessaan isännälle löydetyn pikku miehen -ko'osta, sanoo hänen ei olevan Kalevin peukaloa pitemmän.[36] Varmaan -hän sillä ei tarkoittanut ketään muuta kuin miestänsä. Tätä luuloa -vakuuttaa merkillisimmällä lailla toinenkin seikka. Edellä olen sen -kaksinaisen, vaikka yhtäpitoisen kertomuksen vuoksi Salmen ja Lindan -häistä pitänyt Kalevin samana kuin pohjan tähti, tahi Taaran poikana, -ei ainoastaan Taaralaisena, Taaran jälkeisenä. Yhdessä Virolaisessa -katkelmassa taivaantammesta sanotaan, että yksi Pääva poega, yksi Taara -poega oli kaskeen istuttanut tammen, joka kasvoi ja peitti auringon ja -kuun.[37] Fählmannin kertoman luomissadun mukaan taas Vanemuine antoi -maalle kasvit,[38] niinkuin Kalevalakin kertoo. Toisin paikoin -sanotaan, että vana isa sen teki, ja siltä näyttää kuin Vanemuista -olisi pidetty yhtenä tämän kanssa.[39] Suomalaisilla Kaleva toisinaan -merkitsee milloin Ukkoa itseään, milloin yhtä hänen poikaansa, ja -Wäinämöistä enimmiten sanotaan Kalevaiseksi. Kaikki nämä epävakaiset ja -osaksi ristiriitaisetkin määritykset yhtyvät siinä yhteisessä -ajatuksessa, että se oli taivaallinen olento, erinomattain Vanemuine -eli vana isa, joka suuren tammen kasvatti. Edellä olen näyttänyt kuinka -Kalev, Kaleva toisissa sadunkatkelmissa pidetään samana kuin Ukko -ylijumala, Taara, vana isa. Tästä seuraa siis, että saaren isäntä, joka -sen suuren tammen on istuttanut, joka pitää huolen luomisesta, on -Kalev; sen tähden hän vaalistuu, nähdessään poikansa saastuttaneen -sisarensa, tuntiessaan kasvoista Kalevipojan Taaralaiseksi. - -Ennen tarkastetulla paikalla selviytyi monta hämäräistä nimitystä, -selvittyä ken Kaleva on; ja se seikka ei ole vähimmin todistava. -Myöskin taivaan-korkuisen tammen suhteen on meidän nyt mahdollinen -selittää, mitä se ajatus oikeastansa sisältää, miten kansan -mielikuvitus on sen luonut. Sen perustuksen mukaan, jota uudempi -jumalaistaru-tiede seuraa, on jokaisen jumalaistarullisen näkemyksen -perimmäinen pohja haettava luonnon ilmiöissä. Yli Aasian ja Euroopan on -erisukuisimmissa kansoissa sama ajatus taivaankorkuisesta puusta -levinnyt, ja on syntynyt katselemalla päällettäin läjistyneitä pilviä, -noita suuria ryhmiä, jotka ikään kuin puun oksat haarailevat toisistaan -ja viimein peittävät koko taivaan. Jos nyt, tätä merkitystä avaimena -käyttäen, katselemme suomalais-virolaista kertomusta, niin siinä on -voimakkaasti kuvattu sama ilmiö. Me saamme sen selväksi, minkä tähden -joku taivahan jumaloista, ylijumala itse, on puun istuttanut. Ken muu -kuin taivahan hallitsija voipi olla sellaisen puun luoja, joka näkyy -ympäröivän koko maailman ja joka estää auringon ja kuun paistamasta. -Nyt vasta voimme myös oikein käsittää sen hämäläisen sadunkatkelman -Kalevipojassa, joka kertoo että tammen lastuista paitsi muuta saatiin -laulajalle tupa, johon aurinko ja kuu loistavat pihtipuolisesta: - - *Kuu on uksena eessa, - Päike laela läikimaies, - Tähed toassa tantsimaies, - Vikerkaar vibuna varjuks.[40] - - Kuu on uksena edessä, - Päivä paistavi laella, - Tähdet tanssivi tuvassa, - Taivonkaari kattonamme. - -Eli niinkuin eräs toisinto sanoo: - - *Kuu oli ukseksi eessa, - Pääv oli peala mängimassa - Tähed seessa tantsimassa - Taevas tantsis, maa mürises; - Tähed lõivad teringida, - Kuu lõi kulda rõngaaida.[41] - - Kuu oli uksena edessä, - Päivä päällä leikkimässä, - Tanssi tähtöset sisässä, - Taivas tanssi, maa myrisi, - Tähtein helkkyvi helyset, - Kuun on renkahat kilisi. - -Kun taivaankansi oli peitetty pilvillä, niin kansan kuvitus luuli -näkevänsä auringon ja kuun valon puun oksien välitse ja tähtien -kiertelevän tanssiansa siellä ylempänä. Yhteydessä tämän kanssa on -myöskin Ilmarisen koetus takoa uusi päivä ja kuu, jotka hän asettaa -_korkeaan puuhun_, sekä Wäinämöisen ja Ilmarisen kulku taivaankannella, -hankkiaksensa valoa,[42] ja samassa on koko tämä ajatus uusi todistus -mainittuin miesten jumaluudesta. Merkillistä suomalaisten kansain -jumalaistarujen iän suhteen on se, että Mordvalaisillakin on muisto -maailmanpuusta. Eräässä, professori Ahlqvistin julkaisemassa sadussa -sanotaan, että valkoinen koivu, joka kasvaa kunnaalla metsässä, -levittää "juurensa ympäri maan, oksansa ympäri taivaan".[43] - -Mutta jos nuot monet osoitukset runossa eivät poistaisi kaikkia -epäilyksiä saaren isännän suhteen ja ken hän lienee, niin nämät -kokonansa haihtuvat seuraavain Kalevipojan suorain sanain kautta, että -_isänsä ja äitinsä_ ovat tammen istuttaneet; hän nimittäin pyytää -Olevin kaatamaan tammea, jonka - - Isa enne istutanud, - Ema enne kasvatanud; - Mis seal mere kalda pealta, - Laialiste liivikulda, - Kõrget ladva kõigutelleb, - Laiu oksi lahutelleb: - Ett ei pääval paiste mahti, - Kuul ei kumamise mahti, - Tähtel siramise mahti, - Pilvetel ei piiske mahti.[44] - - Isä ol' ennen istuttanut, - Emä ennen kasvattanut - Meren rantahan rapean, - Suurelle somerikolle; - Latvat kasvoi korkealle, - Oksat laajalle levisi, - Peitti päivän paistamasta, - Katti kuun kumottamasta, - Tähdet kaikki tuikkimasta, - Pilviset piroittamasta. - -Näissä sanoissa lienee kylläksi todistusta edellisen esittelyn -oikeudesta, sekä myös saaren isännän ja Kalevipojan keskuudesta. - -Siinä palajavat myös edellä mainitut ajatukset kaikellaisista -aluksista, jotka rakennetaan tammen pirstoista. Saaren isäntä siis on -Kaleva. - -Äsken mainitsin Wäinämöisen ja Ilmarisen vaelluksen taivaan kannella ja -siihen liitettävän merkityksen. Hyvän todistuksen Ilmarisen -jumaluudesta antaa Kalevirunoiston kahdestoista runo, joka myös -tarkkaan osoittaa missä paikassa maailmata hän oleksii. Kerrottaessa -siitä uudesta miekasta, jonka Kalevipoeg unessa näkee itsellensä -taottavan, puhutaan kuinka keskellä ilmaa (keskel ilma) oli korkea -ihana mäki, joka oli _pilvien_ keskellä. Tämän mäen sisään (sala mäe -sügavusse) olivat Ilmarisen oppilaat rakentaneet pajansa, jossa he yöt -ja päivät takoivat alasimella.[45] Ilman jumala tavataan siinä oikealla -paikallansa; hänen työmiehensä takovat ukkosen jyristessä pilvissä, ja -he takovat joko taivaan kantta tahi hohtavaa miekkaa Kaleville eli -hänen pojallensa. Sentähden tulee tästä miekasta kultakahvasta, jota he -vaskivasaroilla takovat, verraton ase. Sentähden sanotaan muutamissa -suomalaisissa katkelmoissa raudan olleen "kuonana alla ahjon Ilmarisen, -seppä _Ilmosen_ pajassa",[46] s.o. ilmassa asuvaisen pajassa; ja -toisessa, että ilman immet lypsivät maidon rinnoistansa Ilmarisen -pajaan, ja siitä tehtiin rauta. - -Tähän asti tarkastetut Kalevirunoistossa löytyvien jumalais-tarullisten -ajatusten jäännökset eroavat monessa suhteessa niistä ajatuksista, -jotka jälkimäisissä runoissa löytyvät. Edelliset näyttävät kaikkialla -hajanaisilta, himeiltä ja vaikeasti ymmärrettäviltä; silminnähtävästi -niissä on koko joukko sanoja, käänteitä ja kertomuksen kappaleita, -joiden merkitystä nykyinen polvi ei enää voi käsittää, vaan jotka ovat -säilyneet osittain mitallisen muotonsa kautta, osittain sen erinomaisen -kunnioituksen kautta, jonka taru vielä luulee niiden ansaitsevan. -Merkillinen on siinä suhteessa tuo, niinkuin edellä on näytetty, -melkein sanasanainen yhtäpitäväisyys sellaisissa katkelmoissa -Suomalaisten ja Virolaisten tykönä. Mutta ompa toinenkin kansantaruston -ala, satujen ja ihmeellisesti vaihtelevain retkien kirjavainen ala, -jossa suurempi vapaus näkyy vallitsevan. Nämäkin kyllä useasti lähtevät -jumalais-tarullisesta näkemyksestä, mutta ovat seoitetut niin -moninaisilla alkuaineilla nykyisestä päivästä ja eilisestä, että tuskin -yhtäkään kertojaa arveluttanee pitentäessänsä tai lyhentäessänsä tai -tehdessänsä pienempiä muutoksia niiden perussuunnitukseen. Ja samassa -kun niiden suorasanainen kieli ei vaadi erinomaista jonkun lausumatavan -säilyttämistä, niin se myös antaa tarpeellisen tilan kertovaisen -itsenäiselle mielenlaadulle, hänen enemmälle tahi vähemmälle -hyväsävyisyydelle, leikillisyydelle tahi katkeruudelle. Jokaisen uuden -ihmispolven kanssa siis lisäyntyy uusi sivistyskerros, ja uudet ja -vanhat osat, alkuperäiset ja ulkoa saadut kudotaan yhdeksi kirjavaksi -kankaaksi, jossa on yhtä vaikea seurata erityisiä loimi- ja -kudelankoja, kuin esim. tarkasti määrätä sitä kohtaa taivaankaaressa, -jossa yksi väri muuntuu toiseksi. Sadut ja tarinat siis ovat välittömin -osoitus kansan ajatusalasta sillä ajalla, jona ne ovat muistiin -pantuja. - -Niin on myös laita jälkimäisten runojen Kalevipojassa, jotka -sisällyksensä ja muotonsa puolesta ovat samalla kannalla kuin -"Suomen kansan satuja ja tarinoita". Mitä ennen tarkasteltuihin -katkelmiin tulee, ne ovat kumminkin verrallisesti syntyperäinen -suomalais-virolainen jumalakunta, saduilla ja tarinoilla sitä vastaan -on perusjuontensa ja eriosiensa suhteen sadottain ja tuhansittain -vastineita yli koko asutun maailman. Ne kulkevat ikäänkuin raha yhden -kädestä toisen käteen, sillä eroituksella kuitenkin, että jokainen uusi -kansa muodostaa ne uudesti. Tieteen nykyisellä kannalla on sentähden -mahdoton lausua ylehensä jotakin päätöstä itsekunkin alkuperäisyydestä. -Joka satu olisi itseksensä seurattava tiellänsä yhdestä kansasta -toiseen, jos mahdollista näyttämällä mitkä uudet piirteet kunkin kansan -omituisen luonteen tahi historiallisten suhteiden kautta ovat -lisäytyneet. Sillä lailla ainoastansa voidaan johonkin tieteelle -hyödylliseen johtopäätökseen tulla. - -Kaikista Kalevipojan kärsimistä merkillisistä kohtalon vaiheista on -merkittävin hänen kahdesti tapahtuva matkansa Tuonelaan. Väsyneenä -vaivallisesta vaelluksestaan, lautakuorma hartioilla, tulee Kalevipoeg -mäelle, jossa kolme miestä on keittämässä jotakin kattilassa, _katel_; -nämä hänelle osoittavat tien, joka vie sinne, missä on _tagurpäri -taadi, vastaoksa eide_ ja _pööraspää piigad_, se on _Sarvik'in_ ja -_vana moor'in_ asunnolle.[47] Kalevipoeg nyt kulkee pitkää maanalaista -käytävää, jonka keskellä riippuu lamppu, _lampi_; käytävän päässä oli -ovi, ja pihtipuolisilla oli kaksi sankoa, _ämbrid_; neste toisessa oli -maidon valkea, toisessa musta kuin terva. Oven takana istui neito ja -lauloi suruisesti värttinää kievoittaessansa; viimeksi hän lausui: - - *Tuleks päike peiukene - Piigasida peastamaie; - Tuleks kuu kui kosilane - Neiukesi naljatama, - Leinapõlvest lunastama; - Tuleks tähte poisikene - Tuikesi tahtemaie, - Vangist väljaviidemaie.[48] - - Tulisi päivyt, päivän poika, - Piikastansa päästämähän! - Tulisi kuuhut sulhasena, - Neidon kanssa naljamahan, - Huolensa huojentamahan; - Tulisi poika, pohjantähti - Kyyhkystänsä tahtomahan, - Vankia vapauttamahan! - -Tässä neidessä tapaamme saman ajatuksen, joka niin useasti meitä kohtaa -useimpien kansojen saduissa, vuoreen, s.o. pilvivuoreen suljetusta -neidestä, jonka eräs mahtava uros vapauttaa. Salaman leimahtaessa -paksuista pilvistä luultiin pelastajan miekka välkkyvän, se yhteys, -johon päivä, kuu ja tähti asetetaan neiden suhteen, todistaa saman -ajatuksen olleen Virolaisillakin. Se seikka, että laulu tässä kääntyy -Kalevipoikaa kohti, se taas osoittaa hänen taikka hänen isänsä yhteyttä -tähtikosijan kanssa. - -Neiden neuvosta Kalevipoeg kastaa kätensä sankoon, jossa musta neste -on, ja siitä hänen voimansa kasvaa, niin että hän käsin ruhjoo oven -patsaat. Seinällä riippui miekka, onnenvitsa, pajuvitsa, _nõiavitsa_ ja -vanha leikatuista kynsistä tehty kypäri, _kübar_; viimemainittu -kutsutaan myös _kaape, varjukaape_ = ruotsalainen sana "kåpa". -Kalevipoeg otti miekan ja kypärin, neiti kutsui siihen toiset kaksi -sisarta, vana eite salvattiin kyökkiin ja Kalevipoeg huvittelehen -neitojen kanssa.[49] Toisena päivänä neidot kuljettavat Kalevipojan ja -näyttävät hänelle huoneita raudasta, vaskesta, hopeasta, kullasta, -silkistä, sammetista ja pitseistä; yksi heistä kertoo, että -haahmulan asujamet, _varjulised_, jokaisena jouluyönä saavat lähteä -_varjuriigistä, põrgitpiinast_, käydäksensä entisillä kotopaikoillaan; -Sarvik itse käypi toisinansa lankonsa, _Tühi_, Tyhjän luona, joka asuu -_alla ilma_. Sarvikin tultua kotiin syntyi heti taistelu hänen ja -Kalevipojan välillä, jota varten he, samoin kuin Lemminkäinen ja -Pohjolan isäntä, lähtevät kartanolle. Edellinen voitetaan, mutta katoaa -ennenkuin Kalevipoeg ennättää vangita hänet rautakahleisin. Kalevipoeg -sitten ottaa monta säkillistä kultaa ja muuta tavaraa, asettaa neidot -säkkien päälle ja lähtee pois. Kun Tühi seitsemänkymmenen sotilaan -kanssa tulee heidän perähänsä, loihtii nuorin neiti noitavitsan avulla -meren kuohuilevin aaltoineen pakenevien ja takaa-ajajain välille, mutta -Kalevipojan eteen sillan, jota myöten hän pääsee eteenpäin, kantaen -tavaraansa ja neitoja. Enemmän peloitettuna Kalevipojan uhkauksista -kuin loihtimisesta kiiruhtaa Tühi takaisin ja Kalevipoeg palajaa maan -päälle ja naittaa neidot.[50] - -Kalevipojan toinen retki Manalaan, _alla ilma_, on pääosissaan -ensimäisen kaltainen. Hän ja toverinsa istuvat padan ympärillä, -keittäen vuorotellen ruokaa. Pieni mies, "kolme vaksa kõrguseni, kaelas -kulda kellokene, sarvekesed kõrva taga", tulee ja ryyppäisee heiltä -padan sisällyksen, muututtuansa taivaan korkuiseksi; Kalevipoeg -houkuttelee häneltä tuon kaulahan sidotun kellon ja vaeltaa uudellensa -_põrgu piiri_, perkeleen valtaan. Kun häntä tiellä kohtaa kaikellaiset -esteet, savu, pimeys, hopeaverkko, virta y.m. helisyttää hän muutamain -eläväin neuvosta kelloa ja kaikki esteet katoavat. Sitte voittaa hän -tuhansia Sarvikin paraita sotilaita, viskaa heidät palavaan -tervavirtaan, menee terässiltaa myöten, lyö kiviportit rikki ja pääsee -sisään. Siellä istuu hänen äitinsä haahmo kehräten, osoittaa oikealla -olevaa astiata ja Kalevipoeg juopi siitä. Kalevipojan sitten vielä -tapettua paljon sotilaita, ja Sarvikin juotua säikähdyksissään -vasemmalla puolella olevasta maljasta, alkaa taistelu heidän -välillänsä. Seitsemän päivää ja seitsemän yötä siinä taistellaan, -kunnes Kalevipoeg, äitinsä viittauksesta, viskaa Sarvikin ilmaan ja -viimein saapi hänet rautakahleilla kallioon sidotuksi. Taas -varustettuna kullalla ja hopealla, palajaa Kalevipoeg, oltuansa kolme -viikkoa poikessa.[51] - -Näissä kertomuksissa on monta paikkaa, jotka muistuttavat -samanlaatuisia tapauksia, jotka ovat kerrotut joko Kalevalassa tahi -Suomen saduissa. Wäinämöisen matka Tuonelaan, missä hän puhuu Tuonen -tyttären kanssa, ja missä häntä pyydetään kiinni vaskisella verkolla, -Lemminkäisen matka Pohjolaan ja häntä tiellänsä kohtaavat vaarat -- -jotka toivon vastedes voivani asettaa läheisempään yhteyteen -helvetinmatkojen kanssa -- mutta esinnä kaikkia ne monet samanlaiset -sadut, esim. _Mikko Metsolaisen ja Mikko Mieheläisen_ retket toiseen -maailmaan, _Perkelettä, Pakolaista, Vetehistä_ pakeneminen saduissa: -_Härän korvista syntyneet koirat, oriiksi muutettu poika, Vetehiselle -luvatut lapset_ j.n.e. ovat täydelliset todistukset monista Suomen ja -Viron kansoilla yhteisistä ajatuksista tässäkin suhteessa. Se suuri -joukko Ruotsista lainattuja sanoja, jotka Virolaisilla tavataan juuri -näissä saduissa, antaisivat syytä luulemaan niiden ainoasti olevan -käännöksiä ruotsista, jolloin suomalaisetkin sadut olisivat pidettävät -yhdellä tahi toisella tapaa saatuina lainoina. Ilman lähempätä -tarkastusta ja vertailusta se asia ei kuitenkaan ole niin keveästi -päätettävä. Paitsi Europan germanilaisilla kansoilla on myös -Madjareilla samallaisia satuja,[52] ja, mikä on vielä paljon tärkeämpi, -myös Koibalit Jenissein rannoilla, sekä muut Tatarilaiset ja -Mongolilaiset kansat, yksinpä Samojeditkin lyhentävät pitkät talviset -yönsä samanlaatuisilla kertomuksilla, joissa ihmeitä tekevä, -elähdyttävä vesi, matkat Manalaan, jossa on seitsemän maailmaa, matkat -vuorien salatussa sisuksessa ja muut sellaiset ovat pääasiallisina -osina. Ennenkuin sentähden vielä runsas saalis satuja ja tarinoita, -erinomattain mainituissa kansoissa, on saatu korjuusen ja keräykset -ovat verratut suomalais-virolaisiin ja toiselta puolin myöskin -germanilais-slavilaisiin ja itämaisiin sadustoihin, niin tarkkaa -päätöstä ei voitane tehdä. Todenmukaista on että Virolaisilla, samoin -kuin useimmilla kansoilla, on erilaatuisimpia aineosia sulatettu yhteen -ja että muinaisaikuisia ajatuksia tavataan nykyaikaisten joukossa. -Verrattuna suomalaiseen sadustoon, ovat vieraat näkemykset vaikuttaneet -verrattomasti enemmän Viron satuihin, ja erittäin näyttää se kanssansa -yhdistäneen ruotsalaisia aineosia. Varmaan on lainana pidettävä se -ruokoton osa, jota Kalevirunoiston saksantaja on luullut saavansa -ainoastaan latinaksi kääntää.[53] Suomen siveä runotar ei koskaan -suvaitse sellaista pilaa, vaan sitä vastoin tavataan sama tapaus -uudemmassa Eddassa, kertomuksessa _Thorin_ matkasta _Geirrödsgard'iin_; -kivellä, jonka nakkaa jättiläisvaimoon _Gialp_, Thor tukkee verivirran -samalla tapaa kuin Kalevipoeg. - -Muiden jumalaistarullisten ajatusten seassa mainitaan myöskin -lyhykäisesti se suuri härkä, jonka Kalevalarunot tapattavat Ilmarisen -häiksi. Kalevipojan palattua toiselta maanalaiselta matkaltaan, tappaa -Alevin poika mahdottoman suuren härän, jolloin - -Kalevirunouston mukaan: - - *Tuhat meest oli turjassagi, - Sada meest oli sarvessagi. - Ei old meesta meie maalta, - Kesse pähä koputanud.[54] - -Kalevalassa sanotaan: - - Sata miestä sarviloista, - Tuhat turvasta piteli. - Eikä ollut iskijätä.[55] - -Varmaan on tämänkin ajatuksen perä haettava jossakin taivaan ilmiössä. -Suomalaisissakin kansoissa oli tavallista, että muutamissa -tähtikihermissä nähdään jonkun tuttavan elävän kuva; eräs satu kertoo -kuinka kaksi sisarusta, Paholaisen ajaessa heitä takaa, huomasivat -härän taivahalla ja pyysivät siltä apua. Härkä laskeusi maahan, otti -lapset selkähänsä ja vei heidät pois.[56] Toisessa paikassa mainitaan -taivahan vuohi,[57] ja Pohjois-Aasian kansoissa tavataan paljo sanoja, -jotka ovat päivän, kuun ja tähtien nimiä, mutta sen ohessa käytetään -muutamain lintujen nimityksinä. Mitä tulee kertomuksiin Kalevipojan -taisteluista jättiläisten kanssa, kulustansa Peiposjärven halki, -kaupunkien rakentamisesta y.m., voitaneen nämä myöhemmän ajan -lisäykset, paikkakunnallisten suhteiden synnyttämät ja ilman muuta -merkityksettä olevat, jättää sillensä. Olemme seuranneet Kalevipoikaa -syntymisestänsä hautaansa saakka, olemme nähneet runon säilyttävän -urhomme tragillisen kohtalon pääpiirteet, mutta kevennettyinä, -ikäänkuin peitettyinä sovittavalla hunnulla, joka pimeyteen salaa osan -rikoksellisen syytä. Ollen melkein yksinäisenä kansan muistissa, -annetaan hänelle monta vierasta luonteenosoitusta, jotka Suomen -kansanrunoisto on jakanut muille urhoillensa. Epätietoista on, onko -tämä tragillinen henkilö lähtenyt sadusta vain jumalaistarustosta, -mutta nyt hän kumminkin monessa suhteessa on tullut samaksi kuin -tähtisulhanen, se joka tarussa Koit'ista ainoastaan kerran vuodessa saa -suudella Ämarik'in hohtavia huulia, eli joka vapauttaa Manalassa, -päällettäin ryhmitetyissä pilvissä, vangitun neidon. Vielä -on tarkastettava mitä historiallisia johtopäätöksiä Viron -kansanrunoistosto voipi saada. - - - - -III. - -Historiallisia aineosia Kalevirunoistossa. - - -Edellisestä tutkimuksesta havaitaan kieltämättömäksi tosiasiaksi, että -virolaisessa kansanrunostossa on joukko ajatuksia ja kokonaisia -laulunkatkelmia, jotka ovat hyvin läheisessä yhteydessä samallaisten -ajatusten kanssa Suomalaisilla; onpa koko Kalevipojan olemisen ja -kohtalon pohjaluonnos yksi kuin suomalaisen Kullervon. Jos vielä -laveammalle jatkamme tutkimustamme, niin havaitaan pian silminnähtävin -yhtäpitäväisyys myös jumaluusopin suhteen, tapojen, loihturunojen ja -lumousten suhteen. Sama käsitys luonnosta ja esineistä, sama etsiminen -ilmiöiden synnyn perään tarkoituksessa niitä sen kautta vallita, -tavataan kummallakin kansalla.[58] Ja toisenakin todistuksena molempain -kansain aikaisemmasta yhteydestä tavataan vanhemmassa kansanrunossa -jäljellä olevia pitempiä muotoja kuin mitä nykyisessä puhekielessä -käytetään, muotoja jotka ovat enemmän suomalaisen kirjoituskielen -tapaisia. - -Ennenkuin käyn selittämään niitä historiallisia alkuaineita, joita -erittäin Kalevipojassa voipi löytää, suotanee minun tässä tarkastaa -sitä yleisempää kysymystä virolais-suomalaisen jumalaistiedon -alkuperäisyydestä ylehensä. Nykyisissä _sankari_-runoissa olevat -kansantarut, näet, sisältävät ainoastaan yhden osan Wirolaisten -uskonnollisia käsitteitä, ja jos näiden muodostumisen aika likimainkaan -voidaan määrätä, niin se on tarkastuksen-alaiselle aineelle suurimman -arvoinen alkukohta. - -Missä oli tämän hengellisen elämän yhteinen kätkyt, sen sivistyksen, -joka Suomalaisissa ja Virolaisissa on muodostunut määritettyyn ja -muista kansoista eriävään muotoon? Epäilemättä kansan omalla -syntypaikalla Aasiassa. Herra Santo, silloinen Wiron kirjallisuuden -seuran esimies, lausui v. 1854 kertomarunoista, että paljon niissä -"ulottuu ensimmäisellä synnyllänsä niihin vuosisatoihin, joina näiden -ranteiden periasukkaat eivät olleet yhteydessä Saksan ritarein eikä -kristinuskon kanssa";[59] ja Kreutzwald sanoo: "tämä jättiläiskätkyt -lienee etsittävä Aasiassa".[60] Viimeksi mainittu ajatus näyttää -todenmukaisemmalta. Jo ennen yhdeksättä vuosisataa Wirolaiset ja -Liiviläiset olivat levenneet yli koko Wiron-, Liivin- ja Kuurinmaan; -Vasta sen ajan jälkeen rupeavat Lettiläis-Littovialaiset kansat ja -nykyiset Kuurit heitä poistamaan.[61] Joukko paikannimiä _jerv_- ja -_kül_-päätteillä todistaa että suomalaisia kansoja ennen on asunut -Kuurinmaalla; maansa oli jaettu kihlakuntiin, _kilegundæ_.[62] Tässä -näkyy että suomalaiset kansat Itämeren maakunnissa olivat ennättäneet -samalle valtiollisen ja yhteiskunnallisen edistyksen kannalle, joka -kolmannellatoista vuosisadalla tavataan Suomenmaassa olevilla. Se tapa -että he kuivattavat elonsa riihissä ennen puituansa, ja että kytömaata -viljelevät, -- heidän kotoperäinen aatransa ja astuvansa eli äkeensä, -sanalla sanoen kaikki omituiset maanviljelyksen, metsästyksen, -kalastuksen ja sodankäynninkalut ja aseet ynnä niiden kotonaiset -nimitykset tavataan molemmilla puolin Suomen lahtea ja vieläpä -edempänäkin etelässä. Sellaista yhtäläisyyttä ei millään tavalla voi -muutoin selittää, kuin niin että molemmat kansat aikaisemmin ovat -alinomaisessa vuorovaikutuksessa luoneet tämän yhteisyyden -hengellisessä ja maallisessa elämässään. Ainoastaan aavistamalla voipi -arvata sen mahdottoman pitkän ajan, jota on tarvittu tämän -perinpohjaisen yhtäläisyyden synnyttämiseksi, kun noin 800 vuotta jo on -ennättänyt kulua, vaikuttamatta mitään varsinaisia muutoksia siinä -yhteisessä perinnässä, vaikka molemmat kansat siitä lähtien ovat -eläneet erillänsä. - -Kohtuullisestikin arvaten lienee vähintäkin yhtä monta vuosisataa -kulunut suomalais-virolaisen sivistyksen muodostumiseen ja sillä tavoin -tulemme takaisin kansanliikkeiden edelliseen aikaan tahi kristillisen -ajanluvun alkuun. Niin kyllä on sanottu, "että nämä molemmat -suomensukuiset kansat luultavasti ovat tuoneet vähemmän omituisia -jumalais-taruja aikaisemmilta asunnoiltansa idässä, vaan että yhdessä -muiden sivistys-esineiden kanssa myöskin jo valmiita jumalais- ja -satu-kuvailuksia on heihin tullut siitä germanilaisesta sivistyneestä -kansasta, jonka kanssa he joutuivat läheiseen keskeyteen",[63] -ja tämä ajatus on erinomattain perustettu moninaisiin yhtäläisyyksiin -germanilaisten sadustoin kanssa, ja erittäin luultuun yhtäläisyyteen -saksalais-skandinavilaisien Thor-satujen ja Wirolaisten -Taaran-jumaloitsemisen välillä. Edelliset ovat hyvin hämäräiset ja -epätietoiset ja jälkimmäisistä sanoo _Fählmann_ kilvoituksessaan: Wie -war der heidnische Glaube der alten Ehsten beschaffen?[64] että niissä -ei ole mitään yhteistä. Thor kyllä on ukonjyryn jumala, niinkuin -toisinansa Taarakin, mutta häneltä puuttuu peräti se yksijumalaisuus, -joka on niin monen suomalaisen kansan ylimmän jumalan omituisuuksia. -Kunnioituksesta hänen oikeata nimeänsä ei tahdota mainita; Wirolaiset -mainitsevat häntä nimillä _vana isa, vana taat_, Suomalaiset nimittävät -häntä _ukoksi, ukoksi ylijumalaksi, pilvien pitäjäksi_; Samojeedeilla -taas on oikeastaan _yksi_ jumala, Num, mutta häntä pelkäävät pohjoiset -Samojedit niin, että silminnähtävällä pelolla mainitsevat hänen oikeata -nimeänsä, vaan mieluisemmin käyttävät liikanimiä; Tomskin Samojedit -taas kutsuvat häntä nimellä _Ildscha_, ukko, äijö, sanoo Castrén.[65] -"Hän näkee ja tietää kaikki, mutta on liian yleväinen tahtoaksensa -katsella alas ihmissuvun onnen vaiheisin".[66] Aivan samalla lailla -Ostjakit käsittivät ylimmäisen jumalansa _Türm_. Hän "puhuu ihmisille -ainoastansa ukkosen ja myrskyn vihaisella äänellä. Häneltä ei ole -maailmassa tapahtuvat hyvät eikä pahat teot salassa, ja hän tekee -välttämättömästi jokaiselle oikeutta, mutta sittenkin hän on ihmisille -lähestymätön ja hyvin pelättävä olento".[67] Sekä nimitys että käsitys -tässä on yhtä kuin Virolaisten Taara ja vielä likemmin kuin _Tora_, -joka Tshuwaschin kielellä merkitsee koko maailman jumalata; tähän -kuuluu Lappalaisten _Tiermes_, eräs taivaan jumala.[68] Virolaiset -käyttävät lauseen _vana taat torises_,[69] vanhus torua, ukkosen -jyrinästä, ja tämä johdattaa meidät siihen, että suomalainen _tora, -torua_, kieliopillisesti on heimoa mainitulle. _Schott_ lausuu että -Tschuwaschien _Tora_, heidän kielensä äänisääntöjen jälkeen, aivan -hyvin on voinut johtua tuosta melkein kaikissa Turkkilaisissa kielissä -yhteisestä sanasta _Tangry_.[70] Selvimmin tavataan kaikkien näiden -nimien juuri Karagasseilla, jotka sanalla _têre_ tarkoittavat taivasta, -sanalla _dêr_, ukkosen jyryä. Edellä munitussa lienee siis oiva -todistus siitä, että suomalaiset kansat olopaikoillaan Aasiassa ovat -tuoneet kanssansa suuren joukon jumalaistarullisia ajatuksia, koska -sellaisia vielä voipi niin kaukana toisistansa olevissa kansoissa -löytää. Mutta muitakin yhteisiä ajatuksia löytyy, esim. pyhästä -suuresta puusta, elämän vedestä, jolla eräs Samojedi voitelee -vanhempiansa, niin että ne jälleen virkoovat eloon, tavataanpa yksin -muinaisrunojemme kerto ja alku-sointu, jota seikkaa erinomattain on -tahdottu pitää todistuksena lainasta läheisiltä Germaneilla. Mongolien -heikoissa runoyrityksissä, niinkuin Pallas ne esittää, näytäksen -lävitsensä kertoa ynnä alkusoinnun ja yksin loppusoinnunkin eli riimin -jälkiä. Voimatta ratkaista kysymystä näiden runojen alkuperäisyydestä, -pidän enemmän lukua siitä, että myöskin tatarilaisien Koibalein -urosrunoissa tavataan vielä suurempaan määrään kertoa ja alku-sointua, -sekä, ja se on paljoa painavampi, heidän kertomarunon ja rakennus -näyttää tehdyltä pitkälyhyen nelimitan pohjalle, samoilla runojalkain -vaihtelemisilla kuin suomalaisessa kansanrunossa.[71] Tässä lienee yksi -tukevimpia todistuksia itsenäisestä, jo Aasiassa aljetusta, -Altailaisten kansain jumalaistarujen ja satujen kehkiämisestä, vaikkapa -tekoaineita on kerättävä paljon, ennenkuin niiden laveutta ja -ensimmäistä alkuperää voinee selittää. - -Toiselta kannalta näyttävät jumalaistarulliset tutkinnot Saksassa -johdattavan samaan päätökseen. _Kuhn_ on huolellisesti toimitetussa -teoksessaan: "Die Herabkunst des Feuers und des Göttertranks", -osoittanut sitä eroa, joka Aasialaisessa kansasuvussa on muinaisuudessa -mahtanut tapahtua, jolloin Indian ja Persian kansat erkenivät -toisistansa, edelliset yhäti enemmän kehittäen ulkokohtaista -luonnonnäkemystänsä, Persialaiset taas itsekohtaista. Germanilaisten -esi-isät heidän eretessään olivat lähempänä Persialaisia, ja heidän -kaksisuuden (dualismon) kaltainen maailmannäkemys oli sentähden -periaatteellinen vastakohta suomalaisten kansain tarkasti merkitylle -kaikkijumalaisuudelle (pantheismolle). Se on kaikissa Altailaisissa -kansoissa niin juurtunut koko heidän ajatuspiirihinsä ja kieleenkin, -että ne sen kautta selvästi rajoitetaan germanilaisista kansoista. Ja -kuitenkin kumottaa etempää se salainen perustus, se hämäräinen -yliolento, jonka nimeä, niinkuin Juutalaisillakin, ei rohjettu mainita, --- mukava liitoskohta pian tulevalle kristinuskolle. Vaikeus, jolla, -tuossa Altailaisten kansain muinaisuutta peittävässä hämärässä, selviä -piirteitä voidaan keksiä, enenee siitä, että heimokansain jumalaistarut -ja perivanha sivistys häviää vieraiden uskontoin vaikutuksesta. -Unkarilaisissa on kristinusko, Turkkilaisissa Islam, ja useimmissa -Aasian kansoissa on Buddhanusko hävittänyt heidän alkuperäisen -uskontonsa. Kenties vastedes vielä onnistuu löytää merkittäviä -muinaisen luonteen jälkiä. - -Tällä ei kuitenkaan ole sanottu, että suomalaiset kansat olisivat -täydellisesti olleet vapaat kaikesta vaikutuksesta niiltä kansoilta, -joiden kanssa he ovat olleet yhteydessä. Päinvastoin voidaan sellainen -vaikutus löytää kaikkialla ja mahdotonta on ajatellakaan, että joku -mannermaan kansa muinoinkaan olisi kiinalaisella muurilla voinut sulkea -luotansa kaikki sivistysaineet läheisistä kansoista. Niinkuin vieraita -rahoja otettiin vastaan, niin seurasi jokaista yhteyttä myöskin uudet -sanat ja ajatukset, jotka viimeiset olivat vielä suuremman arvoiset, -sillä ne voitiin enentää moninvertaisesti. - -Hyvin selviä jälkiä sellaisesta keskuudesta Skandinavian kanssa voidaan -nähdä Virolaisten jumaluusajatuksissa ja erittäin tässä tutkitussa -runoistossa. Edellä olen maininnut uudemmasta Eddasta lainatun -kertomuksen Thorista ja jättiläisvaimosta, joka on muutettu Kalevipojan -osaksi. Jo _Lencqvist_ mainitsee suomalaisessa jumalaistarustossa -olevan nimityksen _tonttu_, kotijumalan, joka toimitti kaikellaisia -etuja;[72] Virolaisissa siihen vastaa _tont_. Molemmat ovat lainattuja -Skandinaveilta, joilla häntä kutsutaan _tomtegubbe, tomt_.[73] Tässä en -pidä mitään lukua sellaisista ajatuksista, jonka kaltaisia kyllä -tavataan germanilaisissa ja romanilaisissa kansoissa, mutta joihin -vastaavia ajatuksia myös löydetään Virolaisten heimokansoissa Aasiassa -tahi Etelä-Euroopaasa. Niin esim. pitävät Virolaiset horkkaa eli -vilutautia harmaana tahi valkoisena hevosena, jolla potilas ratsastaa; -Tatarit ja Kalmukit kuljettavat sairasta ratsain täyttä laukkaa, kunnes -hevonen tulee vaahteen; sitten hänet peitetään hyvästi ja hän paranee -tavallisesti.[74] Saksalaiset ajattelevat kuumeen ratsastuksena -hurjalla hevosella.[75] Sellaiset ajatukset voivat joko itsenäisesti -syntyä useissa kansoissa, tahi, niinkuin niiden muutamain sanojen on -laita, jotka ovat Lättiläisten ja Virolaisten kielissä yhteisiä, ovat -tulleet aikaisemmasta keskeydestä ja ovat niinmuodoin jäännöksiä -ennenhistoriallisesta aikakaudesta, etten sano alkuperäisestä -yhteydestä.[76] Mutta Virolaisilla tavataan paljo ajatuksia, jotka -silminnähtävästi ovat syntyneet vasta keskeydestä Skandinavein kanssa -myöhemmällä ajalla, jolloin kristillisiä näkemystapoja jo oli juurtunut -kansoihin. Sellaisiin kristillisiin alkeisin on luettava nimitykset -_Sarvik_ ja _Tühi_. Ylimalkain on virolaisissa saduissa maanala -muodosteltu paljon toisenmoiseksi, jouduttuansa keskeyteen helvetinopin -kanssa. Suomalaisissa taruissa vielä on ainoastaan maanalan hallitsijan -nimi jolloinkulloin muuttunut kristilliseksi, nim. Pahaseksi, mutta -muutoin on pakanuuden ajatustapa kaikessa voimassaan säilynyt ja elämä -maanalassa on melkein samallaista kuin maan päällä. Kristinusko on -vaikuttanut muutoksen, on tehnyt perkeleen paljoa pirullisemmaksi, ja -se omaisuus tavataan selvempänä Suomen lahden eteläpuolella. Sentähden -onkin Virolaisten pirulla sarvet, jota koristusta Suomalaiset eivät -vielä ole hänessä huomanneet. Kumminkin on erinomaisen vaikeata tarkoin -eroittaa niitä alkeita kansantarustossa, jotka kuuluvat kristinoppiin, -pakanallisista, ja vielä vaikeampi on määrätä mitkä viimemainituista -ovat alkuperäisiä. Kalevipojan matkoja maanalaan tutkittansa kohtaa -sama vaikeus, sillä samanlaisia matkoja jossakin tarkoituksessa -tavataan melkein kaikilla kansoilla. Suomalaisilla ja Kreikkalaisilla, -Indialaisilla ja Roomalaisilla tapaamme sellaisia kertomuksia. -Kiinalaiset kertovat nuorukaisesta, joka sieltä vapauttaa äitinsä;[77] -Mongolit ja Tibetiläiset antavat mainion urhonsa, Gesar Khan, -sotatapparallansa särkeä helvetin portit ja sieltä vapauttaa äitinsä, -sekä lähettää hänet taivaasen.[78] - -Tässä suhteessa valaisevia ovat ne sadunkatkelmat, jotka ovat kerätyt -Viron saarien muinaisruotsalaisissa asukkaissa. Worms-saarella, jossa -asuu osaksi Ruotsalaisia, osaksi Virolaisia, kertovat edelliset -merimiehestä, joka niinkuin Kalevipoeg matkusti syvässä holvissa ja -sieltä toi muassansa kolme säkillistä rahoja. Vanha Jakob de la Gardie, -Hiiomaan eli Päiväsalon ja Wormsin herra, sanotaan kerran, kun -vihollisia äkisti karkasi hänen päällensä, juosneen alastomana -saunasta, ainoastaan polstari kädessä, jonka höyhenistä hän ravisteli -sotilaita, niinkuin "_Soomen tuuslar_"; puhutaan myös jätinkokoisista -_munkeista_, viroksi _munga rahvas_, jotka paljaalla vainullaan -etsiskelevät kristittyjä niitä tappaakseen, jotka kaikki luulot ynnä -monta muuta samallaista kohtaavat meitä Kalevirunoissa.[79] Ovatko nämä -alkuperäisin virolaisia vai ruotsalaisia, sitä ei kuitenkaan tästä -nähdä. Sellaiset kertomukset kulkivat enimmäksensä suusta suuhun, mutta -kirjoittamallakin tieto niistä leveni. Hyvin huvittava taas, ja -todistava miten Euroopan useimmissa maissa tutut kertomukset pyhistä -miehisiä myös tunkeutuivat suomalaisiin kansoihin, on _Russwurmin_ -ilmoittama tieto, että useissa Länsi-Wiron pitäjäissä käsikirjoituksina -kulkee virolaisia kertomuksia Jesuksen lapsuuden historiasta, -_evangelium infantia_. Toinen virolainen käsikirjoitus, joka on -löydetty Nucköön Ruotsalaisissa, sisältää monta esitelmää, joista -ensimäinen, _Jesuksen pyhän äidin unennäkö_, on meille tärkeä. Kun -sadut Kalevipojasta eivät näy kärsineen mitään erinäistä vaikutusta -Jesuksen lapsuuden historiasta eikä muista viimemainitussa -käsikirjoituksessa olevista esitelmistä, tavataan tässä esitelmässä -melkein kuva kuvaltaan samaa, mikä Kalevipojan matkassa Manalaan on -merkillistä. Tässä kirjoituksessa nimittäin, joka muutamissa osissa -pitää yhtä Nikodemon evangeliumin kanssa, sanotaan: Sinä laskeuit alas -helvetin hautaan, syvyyteen, _põrgo haua, sügavusse sisse_, ja mursit -helvetin kaikki rautaveräjät ja ukset, _keik põrgo raudaväravad ja -uksed_ -- lochurás tás túlas tás chalkéas, kai tous móchlous tous -sidaerous -- otit pois kaikki helvetin siteet, _võitsid keik se põrgo -vöö ära_, -- oi dedeménoi kántes nekroi éluthaesan ton desmon -- ja -sidoit ikuiseksi ylimmäisen saatanan, _seda edina saadanad_ -- ton -árchisatrataen satán. Sitte sinä veit kaikki hurskaat sielut ja -vainajat pyhät helvetistä j.n.e. Siihen lisätään, että se, joka -väärentämättä säilyttää luonaan tämän unen, varjellaan sen kautta -kaikellaisesta pahasta, ja joka kirjoittaa sen, sille annetaan syntinsä -40 kertaa yhtenä päivänä anteeksi.[80] Viimemainitut lisäykset -osoittavat kertomuksen kuuluvan katoliseen aikakauteen. - -Mutta vielä merkillisempi on eräs loihturuno, joka katolisuuden ajalla -on kulkenut Saksasta ja Skandinavian maista Wiron ja Suomen -kaukaisimpiin osiin. Kreutzwald on tutkijoille huomauttanut mikä -eroitus ylimalkain on loihturunojen ja loihtutavan välillä -Germanilaisissa ja Suomalaisissa kansoissa. "Germanilaisten -loihtimisissa pitää noita itsensä taudin eli vian herrana, ainoastaan -sen vuoksi että hän osaa johtaa parannustapansa, loihtunsa takaisin -johonkin alkuperäisin jumalasta lähteneesen tekoon." Tämän teon -arvellaan vieläkin jatkauvan ja loihtija asettaa esilläolevan tapauksen -sen alle. Tahi hän yhdistää taudin johonkin luonnon ilmiöön ja -toivottaa sen kulkevan samaa tietä. Suomalaisissa loihtimisissa sitä -vastoin osoitaksen tunto siitä, että loihtija tietonsa nojassa, sen -sanan avulla, joka on esineelle antanut alun, hallitsee sitä, yksinpä -henkiäkin.[81] Edellistä laatua on se kappale, jonka tahdon -vertailemisen vuoksi tähän ottaa, vaikka se oikeastaan ei kuulu tämän -tutkistelmuksen alaan, koska sitä ei ole Kalevirunoistossa. Kutshinan -kylässä Pihkowan lääniä on nimittäin Kreutzwald tavannut seuraavat -sanat niukahtumista vastaan: - - _Jeesus_ kirike mineksi - Eeruselle, aaruselle, - Lõhe musta moorusella. - Kala iirikarvaselle - Nikastes obuse jala. - _Jeesus_ maha rattaalla - Obo jalga lausumaie: - Siit on liige nikastanud - Siit on soone songatanud, - Siit on joose jongatanud. - Mingo liige liigete vasto, - Mingo sooni soonte vasto, - Mingo joose joosete vasto, - Mingo luu luude vasto, - Liha lihade vasto: - _Maarja_ määrgo märga peale! - Isa meie etc. - -Toisinto samoilta paikoilta kuuluu: - - Ehk on viltind, ehk on vältind, - Viltind, vältind väänula: - _Taara_ tarkus, _Marja_ märkus, - Sinisega siduda, - Punasega punuda - Kollasega koko panna, - Ehk on, isand Jumal, - Sino ja mino tahtmine! - -Kolmas toisinto, jonka myös Kreutzwald on kerännyt P. -Pietarin pitäjästä Järwa-maalla, kuuluu seuraavaisesti: - - _Jeesus_ kiriko minnija - lljuselle, aljuselle, - Maa musta mudasella. - _Sohvia_ ei soovitamaie, - _Maarja_ jäi maale rattaalla: - "Koko nahk, koko liha, - Koko sooned, koko luud, - Koko liikmed, koko jäkkud!" - Siis niksus; siis naksus. - Abi keel, abi meel, - Abi armas Jumalalta! - Aita Maarjat! - Tagane vaenlased ja vastosed![82] - -Kreutzwald asettaa tämän kanssa yhteyteen ne loihtusanat jalkansa -nyrjähdyttäneen hevosen yli, jotka Grimm kertoo tuosta mainiosta -Merseburgin käsikirjoituksesta, ja jonka Grimm luulee olevan syntyjään -10:nestä vuosisadasta. Alkuperäiset pakanalliset jumalat ovat siinä -vielä jälillä, niinkuin ruotsalaisessakin toisinnossa, norjalaisessa ja -skottlannilaisessa niiden sijaan sitä vastoin on asetettu kristittyin -Jumala. Tähän minä ne panen toisen toisensa jälkeen. Toiset sanat -Merseburgin käsikirjoituksessa kuuluvat näin: - - _Phol_ ende _Wodan_ vuorun zi holza, - do wait demo _Balderes_ volon sin vuoz birenkit; - do biguolen _Sinthgunt, Sunna_ era suister, - do biguolen _Frua, Folla_ era suister, - do biguolen _Wodan_, so he wola conda, - Sose benrenki, sose bluotrenki - Sose lidirenki,... - ben zi bena, bluot zi bluoda, - lid zi giliden, sose gelimida sin. - -Wodan on parantanut Balderin sälön lausumalla (bigalen); tämän laulun -lausuminen nyt parantaa toisia; ja mitä muut eivät mahda, sen mahtaa -Wodan. Lyhyemmältä lauletaan vielä moniaissa Ruotsin maakunnissa, -_flåg_-nimistä hevostautia paranneltaessa: - - Oden står på berget, - han spörjer efter sin fole, - floget har han fått. -- - Spotta i din hand och i hans mun, j.n.e. - han skall få bot i samma stund. - -Eräs toisinto alkaa näin: - - Frygge frågade frå: - huru skall man bota den floget får? - -Norjalainen laulu on, kuten sanottiin, jo muuttunut kristityksi, vaan -käytetään kuitenkin. Siinä nähdään se vanha, tuttu tapaus, että -pakanallisten jumalain nimet häviävät, vaan heidän tekonsa muutetaan -uudelle nimelle, joka nyt pidetään suurena ja pyhänä: - -Skottlannilainen laulu kuuluu: - - The _Lord_ rade, - and the foal slade; - he lighted, - and he righted. - Sent joint to joint, - bone to bone, - and sinew to sinew. - Heal in the holy ghost's name! - -Norjassa vielä lauletaan: - - _Jesus_ reed sig till hede, - da reed han sönder sitt folebeen. - _Jesus_ stigade af og lägte det: - _Jesus_ lagde marv i marv, - Been i been, kjöd i kjöd, - _Jesus_ lagde derpaa et blad, - att det skulde blive i samma stad. - -Grimm, joka on verrannut nämä germanilaiset sanat,[83] -syystä tarkastuttaa mieleen, kuinka parantaminen heissä -kerrotaan melkein samoilla sanoilla, joka on todistuksena heidän -vanhuudestansa Germanilaisissa. Ne mahtanevat perustautua mahtavaan -tarustoon, koska ne ovat voineet sellaisella tarkkuudella säilyä -moninaisten sivistyskausien läpi. Germanilaisten kanssa, heidän -sotiessansa kristinuskon levittämiseksi, leveni tämä ja luultavasti -moni muu samanlaatuinen loihturuno muihin kansoihin. Sitä tietä -Wirolaisetkin lienevät oppineet sitä tuntemaan, ja se on, luultavasti -samalla lailla, -- levinnyt suurimpaan osaan Suomenmaata. Lencqvistin -tutkistelmuksesta: De superstitione veterum Fennorum (siv. 90) -Kreutzwald jälkilauseessa äskenmainittuun teokseensa, julkaisee -seuraavan loihturunon: - - _Kiesus_ kirkkohon menepi, - _Maria_ Messuhun matapi, - Hevoisella hirvisellä, - Kala hauvin karvaisella, - Lohen mustan muotoisella. - Ajoit sildoa kivistä, - Nousit vuorta korkiata: - Niveltyi hevoisen jalka. - Maria maahan rattahilta - Suonia sovittamahan, - Pahoja parantamahan. - Jost' on liha liipahtanut, - Siihen liha liittyköhön. - Jost' on suonet sortunehet, - Siihen suonet solmikkohon - Ehommaksi ennellistä, - Paremmaksi muinohista. - -Kanslianeuvos Lönnrotin hyvyydestä olen saanut tilaisuutta tähän -liittää vielä kolme muuta saman loihturunon toisintoa, jotka ovat -kerätyt viideltä eri seudulla maatamme, ja toistaiseksi säilytetyt -Suomalaisen Kirjallisuuden keräyksissä, 22:nnessä siteessä. - -Toisinto Ikaalisista, B.A. Paldanin keräämä: - - _Jesus_ ajo hevosella, - Hevosella hiirikolla, - Kivisellä kirkkotiellä; - Hivelty hevosen jalka. - Jesus maahan ratsahilta, - Suonia sovittamahan, - Lihoja liittelemähän, - Suuret suonet suutasuin - Pienet suonet päätäpäin. - Jos on ennen pahoin käynyt, - Tehköön _Jesus_ terveheksi, - Sisältä kivuttomaksi, - Päältä tuntumattomaksi, - Paremmaksi entistänsä. - - Sit. 22: 20. - -Toisinto Honkojoelta, B.A. Paldanin keräämä: - - Jesus ajo kirkkohon - Hiirikolla hevosella, - Kalan hauven karvaisella, - Lohen mustan muotosella. - Hiveltypä hevosen jalka - Kivisellä kirkkotiellä: - Lähde _Maaria_ maahan, - Suonia sovittamahan, - Jäseniä jatkamahan, - Sisältä kivuttomaksi, - Päältä tuntumattomaksi. - - Sit. 22, siv. 52. - -Melkein sanalta sanaan näin kuuluvan on sama keräilijä saanut -Karvialtakin. - -Toisinto Kuhmoisista, melkein sanalta sanaan yhtäkuuluva kuin toinen -Sotkamolta, O. Pettersonin saama, sit 22: 86, ja kuin yksi, joka on -otettu Suomen kansan vanhoihin runoihin S. Topeliukselta, V, 47. - -Kuhmoisista saatu kuuluu: - - Jesus kirkkoon meneepi - Hevosella hirvisellä, - Kalahauvin karvasella, - Lohen mustan muotosella. - Hivelty hevosen jalka, - Tarttu hevosen seäri-varsi - Kivisellä kirkkotiellä, - Vaskisella vainiolla. - _Jesus_ maahan rattahilta: - Mist' on suoni solkahtannu, - Mist' on liikunnu lihoa, - Siihen liittele lihoa, - Siihen pane palliota. - Neitsy _Maaria_ emonen! - Tuopa silkkisi sininen, - Paitasi tulipunanen. - - Sit. 22: 105. - -Tälle loihturunolle olen antanut jotenkin lavean tilan tässä -tutkistelmuksessa, mutta se oli tarpeellista siksi että saataisiin -yleinen katsaus sen äärettömästä yleisyydestä eri kansojen taruissa, ja -että voitaisiin vertailla sen monet toisinnot keskenään. Heti -näytäksen, että kaikista näistä toisinnoista suomalaiset ja virolaiset -likimmin ja useimmissa lauseissaan pitävät yhtä, ja niiden kanssa -samanlaatuisimmat ovat Norjassa vielä tunnetut sanat. Suomalaiset ja -Wirolaiset siis ovat mahtaneet oppia sitä tuntemaan joko silloin kun -heidän yhteytensä vielä oli suurempi, kun kansan virtailus Suomenlahden -molemmille puolille ei vielä ollut la'annut, vaan kun sittemmin -jakautuneiden Hämäläisten parvia vielä asuskeli Laatokan ja Äänisjärven -rannoilla, s.o. viimeistäkin noin 12:lla vuosisadalla, tahi voivat he -sen oppia kanssakäynnin kautta saman kansan keralla, tahi myöskin on -tämä yhteys voinut tapahtua myöhemmin kummassakin kansassa erikseen. -Missä hyvänsä johtaa meitä lähimmäinen yhtäläisyys toisintoin välillä -Skandinavialaisiin, ja niistä olivat Ruotsalaiset se kansa, jonka -kanssa sekä Suomalaiset että Wirolaiset olivat kanssakäymisessä. -Kolmannellakin lailla olisi se voinut tapahtua, nimittäin sen -kanssakäynnin kautta, joka vanhemmilta ajoilla on Suomenlahden poikki -ollut Wirolaisten ja Suomalaisten välillä, ja josta Kalevipoeg itse -monessa kohden todistaa. Ainakin on tämä vaikutus Ruotsista mahtanut -tapahtua katolisuuden ensimmäisen ilmestymisen ajoilla näille paikoin. -Wirolaisissa, sekä Pihkovasta että Järvalta saaduissa kappaleissa, -tavataan nimittäin _lla_-päätteinen adessivomuoto; ja vaikka kyllä on -merkillistä, että Wirolainen runoudessaan useasti käyttää -täydellisempiä muotoja kuin puhekielessä, niin tätä sijaa ei kuitenkaan -tavata. Se kohta, että kaksi toisintoa on saatu Pihkovan seuduilta, jo -itsessään näyttää todistavan vanhempaa ikää. Se seutu on, mitä -laulurikkauteen tulee, niinkuin saari erillään muista osista maata, -sillä tavoin että Tarton piiri on aivan ilman runoja ja taruja. -Kielessäkin tavataan se omituisuus, että se vanhemmissa runoissa on -enemmän Räävelin, puheessa Tarton murteen tapaista, ja erittäin -sanotaan sen olevan Suomen kielen tapaista Kutshinan kylässä. -Kummastuttava on myös viimemainitun seudun runoissa tieto -paikkakunnista Suomenlahden rannoilla, vaikka yhteys niiden kanssa on -hyvin vähäinen. Tämän kaiken johdosta on syytä Kreutzwaldin mukaan -päättää tämän kansan Pihkovan ympärillä tuoneen runonsa muassaan -entisiltä asuinsijoiltaan Suomenlahden rannoilla.[84] Muutos on -mahtanut tapahtua hyvin aikaisin, koska nyt ei enää ole mitään yhteyttä -entisten asuinpaikkojen kanssa, ja koska muinaistarutkaan eivät siitä -säilytä mitään kertomusta. Varmana taidettaneen pitää, että runotaito -on perintö muinaisilta ajoilta, mutta milloin mainitut loihtusanat -lienevät levinneet ympäri Pihkovan, Järvan ja Suomenmaiden, siitä ei -tämä anna selkoa. Ehkä se lienee tapahtunut silloin kun Ruotsalaisilla -katolisuuden aikana oli Wironmaassa suurempi valta kuin sittemmin, ja -kun Inkerinmaa pidettiin ikäänkuin välikkönä Suomen- ja Wironmaiden -välillä. Historia tietää, näet, kertoa moninaisista Ruotsalaisien -retkistä syvään Liivinmaahan vielä 13:llakin vuosisadalla, ja -ruotsalaisten siirtolaisten asuminen ainakin länteisessä Wirossa on -samasta ajasta asti historiallisesti todistettu.[85] - -Sen vertaa niistä ajatuksista, jotka osaksi kristinuskon -kanssa, tunkeutuivat Wirolaisiin heidän kanssakäyntinsä kautta -Skandinavialaisten kanssa. Toinenkin tärkeä lisäys Wirolaisten ja -Suomalaisten aikaisemman sivistyksen historiaan on niissä monissa -sanoissa, jotka he ovat ottaneet kielehensä Ruotsista. Yleinen syy -tähän on se, että uusien esineiden ja käsitysten kanssa myöskin niiden -nimet lainattiin, ja kun Wirolaiset ja Suomalaiset olivat melkein -samalla sivistyksen portaalla, olivat lainatkin samalaiset. Siinä on -kuitenkin se omituinen seikka, että paitsi näitä tavataan molemmin -puolin Suomen lahtea paljo lainattuja sanoja, joiden merkityksille -ainakin Suomen kirjakielessä on syntyperäisetkin nimet. Tässä luettelen -paremman vertauksen vuoksi ne vieraat sanat, jotka Kalevirunoistosta -olen kerännyt: - - Vir. = Suom. - - agan = akana, Vatjan kieleksi akana[86] - adra = aura, Vat. adra - õlut = olut - ohverda = uhrata - kambri = kammari - kaku = kakku (leipänen) - kaape = kaapu - kampi = kampa - kannu = kannu (haarikka) - katel = kattila, Vat. kattila - klaasi = klasi, lasi - kepi = keppi (sauva) Vat. keppi - kelderi = kellari - kilinki = killinki - kinga = kenkä - kiriko = kirkko, Vat. cerikko - kööki = kyökki - humal = humala, Vat. umala - taaleri = taaleri - tantsin = tansin - talli = talli - tarbe = tarve, tarpehen - tooli = tuoli - torni = torni - turku = turku - tükki = tykki (ruukki y.m.) - tünderi = tynneri (pulkko) - paari = pari - panti = pantti - peekeri = pikari Vat. pikari - penningi = penninki - piiga = piika Vat. piika - piipu = piippu - püksi = pöksyt (housut) - prõua = rouva, frouva - vangi = vanki - viina = viina - värvita = värjätä - võlvi = holvi - saagi = saha - sadula = satula - sammeti = sammetti - siidi = vertaa silkki - soola = suola, Vat. soola - sänki = sänky - riida = riita (taistelu) - riigi = riikki (valtakunta) - raamat = raamattu - moori = muori - marssi = marssi - müüri = muuri - nööri = nuora? - lampi = lamppu - tüüra = tyyrätä, laskea, ohjata - literi = liiteri, vaja, katos - lodja = lotja, saima, soima - looti = luoti, puntti, punnukka, paino - lusti = lysti, halu, huvitus. - -Sanoja, jotka ovat yhteisin, mutta joilla Suomessa on syntyperäiset -imitykset: - - ämbri = ämpäri, sanko - kaupa = kaupata, ostaa - kiilu = kiila, palkki, telkin, - küüran = kuurata, pestä (laattiaa) - kruusi = ruusi, kivi-astia, pottu - tinga = tingata, tilata, pyhittää - paadi = paatti, vene - piina = piinata, vaivata, kiduttaa, rääkätä - prundi = prunti, runti, tulppa - vilti = viltti, huopa - märki = merkki, jälki - mütsa = myssy, lakki - narra = narrata, vietellä, houkutella - röövel = ryöväri, rosvo, voro. - -Erittäin saksalaisia sanoja ovat: - - arsti = arzt - undruka = unterrock - kooki = kuchen - krabista = krabbeln - kuninglik = königlich - krammike = schramme - lövi = löwe - meister = meister - tressid = tressen. - -Venäjän kielestä lainattuja sanoja ei ole tässä otettu tulkittaviksi. - -Mitenkä tämä yleinen yhtäpitäväisyys sellaisissakin nimityksissä, jotka -näyttävät suotta lainatuilta, on selitettävä? Etenkin kun tiedetään -että ne Suomalaisilla paraittain tavataan Hämeen murteessa. Sitä ei voi -luulla että Hämäläiset enemmän kuin Karjalaiset olisivat tarvinneet -niitä, s.o. että olisivat olleet ilman niitä käsityksiä, jotka -jälkimäisillä oli, ja niinmuodoin olisivat olleet alemmalla sivistyksen -portaalla. Tahi jos ne taas ovat mielivaltaisesti ja ikäänkuin -tottumuksesta ilman tarkempaa ajatusta säilytetyt, kun muukalaisten -useammin kuultiin niitä käyttävän, miksi ne silloin olisivat yhteisiä? -Ja mistä se tulee että tässä luetellut sanat molemmissa kansoissa -tavallisimmasti käytetään? Kaikkiin näihin kysymyksiin saataneen -tyydyttävä vastaus, jos ajatellaan että länsisuomalaisen suvun -Jämiläinen osa, johon kuuluu Wirolaiset, Liiviläiset, Watjalaiset, -Wepsäläiset ja Hämäläiset, aikaisemmilla asuntapaikoillaan Laatokan, -Äänisjärven ja Walget-järven seuduilla ovat olleet pitkällisen -vaikutuksen alaisina siellä asuvain Skandinavilaisten puolesta. -Alkulauseessa Watjalaiseen kielioppiinsa on Ahlqvist antanut -erinomaisen valaisevan esittelyn mainittujen kansain yhteydestä.[87] -Sekä sananjohto- että muoto-oppinsa osoittavat nimittäin, että ne jo -ennen eroamistansa olivat muodostaneet ne omituisuudet, jotka nykyjään -selvimmin ovat nähtävät Wirolaisissa. Mutta jo 12 ja 13 vuosisadalla he -olivat levinneet yli Liivinmaan ja länteisen Suomen, sentähden on -puheenalaisen Skandinavilaisten vaikutuksen täytynyt jo sitä ennen -tapahtua. Tällä tavoin me johdumme siihen aikaan, jona Warägein valta -kukoisti Pohjois-Wenäjässä. Tuskin lienee yhtään aikaa, jolloin -Skandinavialla olisi ollut niin suuri valta koko Euroopan asioihin kuin -silloin. Wiron ja Liivin maat olivat jo 9 vuosisadalla sen yhteydessä, -Skandinavian kauppiaat harjoittivat pitkin Wäinäjokea (Düna) -Ostrogard'in ja Kiev'in poikki vilkasta kauppaa Konstantinopolin ja -Kreikanmaan kanssa; toinen kauppatie kulki Laatokkaa, Welhojokea -(Wolchov), Dnieperiä ja Wolgaa myöten; Rurik veljinensä ja -Rôskansan kanssa perusti v. 862 Novgorodin mahtavan valtakunnan; -Skandinavialainen Rogvolod perusti v. 980 ruhtinakunnan Polotzk'iin, -joka kesti aina vuoteen 1129, jolloin Warägit sieltä ajettiin -Byzantioon.[88] Mihinkä arvoon he siihen aikaan olivat nousneet, -todistaa historioitsija Nestor, kun kutsuu Itämerta Warägien mereksi. - -Aivan epäilemättä tulivat heimokansamme, jotka asuivat -mahtavain vikingein itäisen vallan keskuspaikan likitienoilla, -juuri tällä Skandinavialaisten loistoisalla ajalla heidän kanssa -yhteyteen. Paitsi sitä mitä jo ennen on mainittu, osoittaa nimittäin -vielä se maatieteellinen tieto, jonka Wirolais-Suomalaiset -runoudessaan ovat säilyttäneet, että he siihen aikaan, jolloin heidän -kansain-nimityksensä syntyivät, asuivat aivan rinnattain. _Kaikki -vieraiden ja omienkin maapiirien nimet ovat nimittäin yhteisiä_. -Wirossa ei mainita ainoasti _Kuura_ ja _Läti_ maa, vaan myös _Poola, -Wenä ja Saksa, Viru ja Soome_, yksinpä _Turjakin_. Vaan näiden -nimitysten synnyn-aikan valaisee enimmin _Rootsi, Ruotsi = Rôs, Rûs_, -jolla Wirolaiset ja Suomalaiset vieläkin osoittavat Ruotsalaisia. Syynä -ei voi olla muu kuin että nämä silloin nimittivät itsensä samanlaisella -nimellä, ja historiasta saamme tietää että Warägit juuri 9 ja 10 -vuosisadoilla olivat nimellä _Ros_ avaralla tunnetut, etenkin itäisessä -Euroopassa. Mitä runo itse kertoo siitä ankarasta taistelusta, jossa -Wiron kansa näkyy kukistuvan Saksan ritarien ja päälletunkeutuvien -Wenäläisten alle, koskenee moniaissa osissa hyvin kaukaista -muinaisuutta, jolloin Jämein suku Wirossa ja se osa sitä, joka oli -vetäynyt Suomeen vielä pitivät itsiänsä veljeksinä, joilla oli samat -edut puolustettavana. Kun nimittäin Kalevipoeg Emajoen rannoilta kutsuu -sotilaat kokoon vastustamaan ritareita, _riaitlitega_, jotka ovat -rautaan puetut _raudariides_, niin ne kokoutuivat, ei ainoastaan Wiron -(_Virust_ 500) ja Liivinmaiden eriosista, vaan myöskin Kurjensaarelta, -_Kuresaare_, tuli 600 ja _Suomesta_ 700. Sotajoukko kulki itään, jossa -se monenpäiväisen tappelun jälkeen voitettiin. Vaikea on päättää kuinka -paljon erityisiin ilmoituksiin on luotettava ja mitkä niistä ovat -toisihinsa verrattavat. Kokonaisuudessaan ne kumminkin näkyvät -osoittavan jälkiä aikakaudesta, jolloin Jämein kansasuku Suomen lahden -itärannalla ja eteläpuolella joutui kanssakäyntiin Warägein valtakunnan -kanssa ja sen sotaisia hallitsijoita vasten koetti varjella -itsenäisyyttään. - -Talla viimeisellä seikalla tahdon lopettaa tämän historiallisen -tutkistelmuksen, jonka hajalliset eriosat vaan ovat näkyneet odottavan -tätä johtopäätöstä, tullaksensa oikeaan valoon. Minä menen ohitse tuon -kertomuksen 16:nessa runossa, joka silminnähtävästi juttelee -merimatkasta pohjaiseen Turjaan, Lappiin ja Islantiin. Eriasiat etenkin -viimemainitusta maasta ovat niin tarkasti kerrotut, ettei siitä voi -pettyä. Kertomus jättiläisvaimosta -- Hiigla tütar = Hekla -- joka -ottaa uroot esiliinaansa, tavataan Skandinavein saduissa. Tarkemmat -tutkinnot luultavasti tässäkin ovat saattavat tyydyttävään -johtopäätökseen. Tahdon ainoasti vielä sanoa, että kun 8 eli 9 -vuosisataa on ennättänyt kulua, matkaan saattamatta mitään -varsinaisempia muutoksia Jämein murteiden kieliopillisessa -rakennuksessa; kun koko tällä aikakaudella niin suuri osa heidän -kertoma-urostarujaan ja jumalaistarullisia luulojansa on tarkassa -muistissa säilynyt, osaksi melkein sanasta sanaan, niin eikö siinä ole -suurin syy, josta voipi päättää asianlaidan olleen saman entisinäkin -aikoina? Suomen suvun karjalainen osa oli paljon etempänä, melkein -tykkänään ulkopuolella Warägein maailmaa. Vielä paljon myöhemmin -yhdistyivät sekä Ruotsalaiset että Wenäläiset Jämein kanssa heitä -vastaan. Ja kuitenkin on laulurikkaus ollut suurinna Karjalaisissa. -Eikö tässä ole osoitus, että heidän tietonsa runoissa ja saduissa -ulottuu monta sataa vuotta taaemmaksi sitä aikaa, josta tässä on ollut -puhe? Vai voisiko kukaan uskoa jonkun kansan sisimmässä sydämessä -syntyvän niin tarkan runollisen käsityksen ja tämän kansan voivan luoda -runollisen kielen sekä eläviä kuvia, ainoastaan niistä muruista, jotka -hänelle tarjotaan vihollistensa keihäistä tahi jotka kerätään paljaana -kaupanvoittona muilta? Minä en sitä usko. - - - - -Viiteselitykset: - - -[1] Verhandl. der Estnischen Gesellschaft I, 1: 15. - -[2] Alkulause Kalevipoikaan, Verhandl. IV. 1. kd. Verhandl. III. 78. - -[3] Katso toisintoa Europæus'en kirjassa "Pieni Runoseppä" 19. - -[4] Kalevipoeg 2; 816. - -[5] Kal.poeg 3: 530. - -[6] Kal.poeg 3: 570, 767. - -[7] Kal.poeg 3: 827. - -[8] Kal.-poeg 4: 229. - -[9] Vertaa Kal.-poeg 4. Kalevala 29. - -[10] Kertomus hänen kuolemastansa, Kal. p. 4: 616, on monessa kohden -samallainen kuin Ainon kuolemasta, koska tämä tahtoi välttää naimista -Wäinämöisen kanssa. - -Muun muassa hän laulaa: - - *Neiu läks merda kiikumaie, - Laenetesse laulemaie, - Pani kingad kivi peale, - Paatrid pikila pajula, - Siidi lindid liiva peale, - Sõrmuksed sõmera peale. - -Kalevalassa 4: 305 sanotaan Ainosta: - - Kolme oli neittä niemen päässä, - Ne on merta kylpemässä, - Aino neiti neljänneksi. - Heitti paitansa pajulle, - Kenkänsä vesikivelle, - Helmet hietarantaselle, - Sormukset somerikolle. - -[11] Kal.-poeg 5: 404. - -[12] Kal.-poeg 5: 682. - -[13] Kal.-poeg 6: 60. - -[14] Kalevala 34: 70. - -[15] Vertaa Kal.p. 6: 640. - -[16] Kal.poeg 7: 233. - -[17] Kal.-p. 7: 310. - -[18] Kal.-poeg 7: 391. - -[19] Kalevala 27: 382. - -[20] Kalevipoeg 4: 414, 448. - -[21] _Fählmann_, Verh. d. gel. Ehstn. Gesellschaft II, 2, 63. - -[22] _Ganander_, Mythologia Fennica, 29, 86. _Lencqvist_, De -superstitione vet. Fennorum, 27. - -[23] Kal.poeg, 5: 222 y.m. - -[24] Kal.poeg 1: 126 seur. - -[25] Kanteletar 3, 1. - -[26] Kalevala 11 runo. - -[27] Kal.poeg 1: 834. - - Oh Linda, minu omane! - Mia sina koeo unustid? - Kolmed sa koeo unustid: - Kuu jäi koea lävele, - Se sinu vana isada, - Pääv jäi peale aida viilu, - Se sinu vana onuda. - - Oi, Linda minun omani! - Mitäs unhotit kotihin? - Kolmet unhotit kotihin: - Kuu se jäi kodin ovelle, - Se on sun vanha isäsi, - Aurinkoinen aidan päälle, - Se on sun vanha enosi. - -Vertaa siihen Kal.poeg 15: 767. - -[28] Kal.poeg 17: 110. - -[29] Kal.poeg 17: 85. - -[30] Kal.poeg 4: 570 seur. - -[31] Kal.poeg 5: 222. - -[32] Kal.poeg 5: 235. - -[33] Kal.poeg 6: 775. - -[34] Kal.poeg 6: 895. - -[35] Kalevala 2: 201. - -[36] Kal.poeg 6: 850 "Kalevi poigia pikuseks". - -[37] _Kreutzwald_ u. Neus. Myth. u. Magische Lieder der Ehstn. 28. - -[38] Verh. d. Ehstn. ges. II. 2, 64. - -[39] Myth. u. Mag, Lieder d. Ehstn. 24, 26. - -[40] Kal.poeg 6: 927. - -[41] _H. Neus_, Ehstn. Volkslieder, I: 48. - -[42] Vertaa _O. Donner_, Indernas forest. om verldskapelsen jemf. m. -Finnarnes, 51-54. - -[43] _Ahlqvist_, Mokscha-Nordvinische grammatik, 133. - -[44] Kal.poeg 10: 111. - -[45] Kal.poeg 12: 526. Saksalainen kääntäjä on asettanut tämän -tapauksen Manalaan, vaikk'ei runo anna siihen mitään oikeutta. - -[46] _Topelius_, Suom. kans. vanh. runoja 5, 35. - -[47] Kal.poeg 13: 350 seur. - -[48] Kal.poeg 13: 569. - -[49] Kal.poeg 13. 660-1000. - -[50] Kal.poeg, 14: 40-1000; 15: 52-260. - -[51] Kal.poeg, 17: 310-754, 18: 30-899, 19: 1-312. - -[52] Vertaa _Stier_, Ungarische Mährchen u. Sagen, 28 y.m.m. - -[53] Kal.poeg 15: 386. - -[54] Kal.poeg 19: 313. - -[55] Kalevala 20: 39. - -[56] Satuja ja tarinoita, 1. 179. - -[57] Satuja ja tarinoita, 2: 156. - -[58] Vertaa kokonansa: Mythische und Magische Lieder der Ehsten, von -_Kreutzwald und Neus_; Der Ehsten abergläubische Gebräuche, Weisen und -Gewohnheiten, herausg. von _Kreutzwald_; Ehstnische Volklieder, von -_Neus_. - -[59] Verhandl. d. estn. Gesellschaft III. 1, 83. - -[60] l. c. 87. - -[61] _A. v. Richter_, Geschichte der deutschen Ostseeprovinzen, I. 37. - -[62] l. c. 34, vertaa 50. - -[63] _A. Schiefner_, Über die Estnische Sage vom Kalevipoeg, Bulletin -d. l'acad. d. Sciences d. S:t Pét. II, 4. - -[64] Verhandl. d. Estnischen Gesellschaft, II, 2, 63. ks. 66. - -[65] Reseanteckningar i Sibirien, Suomi 1846 siv. 36. - -[66] _Castrén_, Nordische Reisen und Forschuungen, V, siv. 142. - -[67] _M.A. Castrén_, Ethnologiska föreläsningar, 116. - -[68] _M. Castrén_, Finsk Mythologi, siv. 51, vertaa _O. Donner_, -Indernas förest. om verldsk. jemf. m. Finnarnes, 42. - -[69] _Fählmann_, Verhandl. d. Estn. Gesellschaft, II, 2, 66. - -[70] _Schott_, Die Ehstn. Sagen vom Kalevipoeg, in Abhandl. d. Berliner -Akademie, vuonna 1862, siv. 459. - -[71] Vertaa _Castrén_, Koibelische Heldensagen, koibal. u. karag. -Sprachehre, siv. 169. - -[72] De superstitione veter. Fennorum siv. 50. - -[73] Vertaa _Castrén_, Finsk Mythologi, 167, 179, ja _Kreutzwald, u. -Neus_, Myth. u. mag. Lieder der Ehsten, 78. - -[74] _Kreutzwald u. Neus_, Myth. u. mag. Lieder, 92. - -[75] _J. Grimm_, Deutsche Mythologie, 1107. - -[76] _A. v. Richter_, Geschichte d. Ostseeprovinzen, I, 317. - -[77] _Schott_, Die Estn. Sag. vom Kal.poeg, in Abh. d. Berl. Acad. -1862, 472. - -[78] _I.I. Schmidt_, Die Thaten Bogda Gesser Chans. 282 vertaa _E. -Schlegintweit_, die Heldensage der Mongolen, sanomalehdessä Das Ausland -v. 1864, N:o 26. - -[79] _C. Russwurm_, V. Eibofolke od. d. Schweden an den Kusten -Ehstlands, II, 257, 270, 273, 275. - -[80] _C. Russwurm_, V. Eibofolke II, 184. - -[81] _Kreutzwald u. Neus_, myth, u. mag. Lieder d. Ehsten siv. 5. - -[82] _Kreutzwald u. Neus_, Myth. u. mag. Lieder d. Ehsten siv. 97. - -[83] _J. Grimm_, Deutsche Mythologie. II. 1181, 1182. - -[84] _Kreutzwald_, Mittheil. über d. Pleskau. Esten, Verhandl. II, 2, -46, 49. - -[85] Vertaa _Russwurm_, V. Eibofolke, I, 30, 37, 64, ja Verhandl. d. -estn. Ges. III, 1, 69. - -[86] Vatjalaiset sanat ovat _Aug. Ahlqvistin_ Vatjan kieliopista, Acta -societ. scient. Fen. Tom. V. 1. - -[87] Acta Societ. scient. Fenn. V. 1. - -[88] _Richter_, Geschichte der Ostseeprovinzen, I, 1: 34, 39, 42-44. - - - -***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KALEVIPOEG JUMALAISTARULLISELTA JA -HISTORIALLISELTA KANNALTA*** - - -******* This file should be named 50562-8.txt or 50562-8.zip ******* - - -This and all associated files of various formats will be found in: -http://www.gutenberg.org/dirs/5/0/5/6/50562 - - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - diff --git a/old/50562-8.zip b/old/50562-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index 3c6bb8e..0000000 --- a/old/50562-8.zip +++ /dev/null |