diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/50563-8.txt | 1976 | ||||
| -rw-r--r-- | old/50563-8.zip | bin | 42247 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 1976 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..3578c80 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #50563 (https://www.gutenberg.org/ebooks/50563) diff --git a/old/50563-8.txt b/old/50563-8.txt deleted file mode 100644 index eadd1d4..0000000 --- a/old/50563-8.txt +++ /dev/null @@ -1,1976 +0,0 @@ -The Project Gutenberg eBook, Harmaan karhun elämäntarina, by Ernest -Thompson Seton, Translated by I. K. Inha - - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - - -Title: Harmaan karhun elämäntarina - - -Author: Ernest Thompson Seton - - - -Release Date: November 27, 2015 [eBook #50563] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - - -***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK HARMAAN KARHUN ELäMäNTARINA*** - - -E-text prepared by Jari Koivisto - - - -HARMAAN KARHUN ELÄMÄNTARINA - -Kirj. - -ERNEST THOMPSON SETON - -Suomentanut I. K. Inha - - - - - - -WSOY, Porvoo, 1916. - - - - - Palette Ranshissa, Graybullin rannalla, vietetyille - päiville omistan tämän kirjan. Sain siellä metsämiehiltä, - vuorimiehiltä, sain omista ja isännänkin kokemuksista - aineksia Vahbin elämäntarinan kertomiseen. - - - - -SISÄLLYS: - - - I. Vahbin penikka-aika. - II. Hänen voimansa päivät. - III. Riutuminen. - - - - -I OSA - -VAHBIN PENIKKA-AIKA - - -I. - -Kaukana villin Lännen villeimmässä osassa hän syntyi, Vähän Pineyn -latvoilla, yläpuolella sen paikan, jossa nykyään on Palette Ransh, ja -kolmattakymmentä vuotta on siitä vierryt. - -Emo oli noita tavallisia "hopearipsejä", se eli omaa hiljaista -elämätään niinkuin halusta kaikkikin karhut, huolti talouttaan, täytti -velvollisuutensa perhettään kohtaan, eikä pyytänyt keneltäkään -suurempaa suosiota kuin saada olla omissa oloissaan. - -Heinäkuu oli jo kulumassa, kun se vei huomattavan joukkonsa Vähän -Pineyn rantaa pitkin alas Graybullille ja näytti niille, mitä marjoja -mansikat ovat ja mistä niitä pitää hakea. - -Emon syvästä vakaumuksesta huolimatta eivät penikat olleet huomattavan -isoja eivätkä hyvän näköisiäkään; ja kuitenkin se oli huomattava perhe, -sillä niitä oli neljä, vaikk'ei monikaan karhu eukko voi ylpeillä -enemmästä kuin kahdesta. - -Hauskoja aikoja elivät nyt pörhöiset pienokaiset, vuoriston ihanata -kesäaikaa, kaikenlaisen hyvyyden runsaudessa hekumoiden. Emo väänsi -nurin joka pölkyn ja laakakiven, mitä eteen sattui, ja paikalla kun se -oli kohotettu, ne kaikin hyökkäsivät sen alle kuin pienet porsaat -nuolaisemaan suuhunsa siellä piilevät muurahaiset ja toukat. - -Niiden päähän ei koskaan pälkähtänyt, että moamon voima voisi joskus -pettää ja iso paasi pudota, juuri kun he olivat alle ennättäneet; ja -tuskinpa sitä olisi tullut ajatelleeksi kukaan muukaan, joka olisi -sattunut näkemään emon valtavan käsivarren ja jykevän olkapään tuuhean -kellertävän turkin alla liikkuvan. Ei, ei; se käsivarsi ei voinut -koskaan pettää. Oikeassa olivat pienokaiset. Siksipä ne kiireessään, -kuka ensiksi ennättäisi, jokaisen uuden pölkyn luona tuuppivat ja -tyrkkivät toisiaan nurin ja rääkäisivät vähät rääkäyksensä, -ärhentelivät vähät ärhentelynsä, ikäänkuin olisi kussakin ollut porsas, -penikka ja kissanpoikanen kaikki yhteen kääräistyinä. - -Ne tunsivat jo hyvin tuon tavallisen pienen ruskean muurahaisen, joka -ylämaassa asustaa kaatuneitten puitten alla, mutta nyt ne ensi kerran -sattuivat ison lihavan ja herkullisen metsämuurahaisen pesälle ja -tunkeilivat nyt kaikin sen ympärille nuollakseen suuhunsa ne mitä -ulkona juoksenteli. Mutta hyvin pian ne älysivät, että saivatkin suuhun -enemmän kaktuksen okia ja hietaa kuin muurahaisia, kunnes emo sanoi -karhun kielellä: "malttakaa, jahka minä näytän". - -Se pyyhkäisi keosta kukkuran pois, sitten laski sen päälle ison -kämmenensä vähäksi aikaa lappealleen, ja kun kämmenessä alkoi kiehua -vihaista muurahaista, niin se nuolaisi ne suuhunsa yhdellä lotkauksella -ja sai siten oivan runsaan suuntäyden pureskeltavakseen ilman -ainoatakaan hietajyvästä tai kaktuksen piikkiä. Pian sen penikatkin -oppivat. Nämä laskivat kukin pienet ruskeat kämmenensä muurahaiskeon -päälle, niin että sen ympärillä oli täysi kehä kämmeniä, ja siinä sitä -istuttiin, niinkuin lapset sormusta kätkemässä, ja jokainen nuoli ensin -oikean ja sitten vasemman kämmenensä, taikka joku läimäytti veljeään -korvalle, kun tämä sattuikin hänen kämmenensä nuolaisemaan, kunnes -muurahaiskeko oli puhdistettu ja joudettiin muille markkinoille. - -Muurahaiset ovat hapanta syötävää ja karhujen tuli jano, jonka vuoksi -vanha ja viisas asteli edellä joelle. Kun siellä oli juotu, minkä -kutakin halutti, ja jalkoja viruteltu, niin käveltiin joen rantaa -suvannolle, jossa vanhan terävä silmä huomasi parven puhvelikaloja -itseään pohjassa paistattamassa. Vesi oli sangen matalalla, soran -sekaisia suonia vain syvien hautain välillä, ja moamo sanoi -pienokaisilleen: - -"Istukaa nyt tähän pientarelle, niin saatte oppia vähän uutta." - -Ensin se kulki suvannon alapäähän ja hämmensi mutapilven tyyneen veteen -häälymään. Mutapilvestä venyi pitkä häntä kuin esirippu virtapaikkaa -kohti. Sitten se hiljaa rantaa pitkin kiertäen hyppäsi suvannon -yläpäähän niin suurella pauhulla kuin suinkin. Kalat olivat -kokoontuneet siihen päähän, mutta tämä äkkihyökkäys ajoi ne hurjaan -pakoon ja ne hyökkäsivät suin päin mutapilveen. Kun on puolen sataa -kalaa, niin on joukossa aina joku houkkakin, ja näitä nyt hyökkäsi -puolen kymmentä pimitetyn veden kautta virtapaikkaan, jossa ne -ennenkuin aavistivatkaan joutuivat matalalle sorapohjalle plätiköimään. -Vanha hopearipsi nakkasi ne pientarelle ja pienokaiset suurella melulla -hyökkäsivät näitten hullunkuristen lyhyitten käärmeitten kimppuun, -jotka eivät päässeet paikastaankaan, ja hotkivat ja ahmivat, kunnes -pikku vatsat olivat pullollaan kuin ilmapallot. - -Ne olivat nyt syöneet niin paljon ja aurinko paahtoi niin kuumasti, -että kaikkia rupesi kovasti raukaisemaan. Niinpä emokarhu vei ne -pieneen rauhaiseen kolkkaan, ja paikalla kun se asettui levolle, nämä -kaikki, vaikka helteestä läähättäen, ryömivät sen ympärille ja kävivät -nukkumaan, pienet ruskeat käpälänsä kokoon käpertäen ja tuikaten pienen -mustan kuononsa villan sisään kuin kovalla pakkasella. - -Tunnin tai parin kuluttua aljettiin haukotella ja oikoa jäseniä, paitsi -pikku Karvarullia, joka oli pienin kaikista; se kurkotti hetkisen -suippoa kuonoaan ja ryömi sitten takaisin moamon jykevien käsivarsien -väliin, sillä se oli, pikku raukka, helläluontoinen ja hemmoteltu. -Suurin, se joka myöhemmin Vahbin nimellä tunnetaan, kellistyi -selälleen, tassut taivasta kohti, ja alkoi repiä maasta esiin pistävää -juurta, morahdellen itsekseen sitä pureskellessaan tai läimäyttäen sitä -käpälällään, kun se ei pysynyt siinä, missä olisi pitänyt. Rasavilli, -se huimapää, alkoi vedellä Käherikköä korvista ja sai omalle korvalleen -hyvän puustin. Pantiin pieneksi painiksi, tiukaksi pieneksi -hallavankeltaiseksi keräksi takertuneina mukellettiin sinne ja tänne -pitkin nurmikkoa ja, ennenkuin huomattiinkaan, kierähdettiin törmältä -jokea kohti näkymättömiin. - -Melkein paikalla kuului sitten pienten paininlyöjäin hätääntynyt -avunkiljunta. Niiden äänestä puhui todellinen kauhistus, siitä ei -voinut erehtyä. Joku kamala vaara uhkasi. - -Kavahtipa jalkeille hiljainen emo, muuttui ilmetyksi paholaiseksi ja -töytäsi rinteelle paraiksi nähdäkseen valtavan sonnin murhanhimoisesti -hyökkäävän pientä otusta vastaan, jota se epäilemättä luuli keltaiseksi -koiraksi. Käden käänteessä olisivat Käherikön päivät olleet luetut, -sillä sen jalka oli pientarella pettänyt; mutta samassa kuului -raskasten jalkain töminää ja karjaus, joka säikäytti ison sonninkin, ja -valtavana kellervänä karvakeränä karhuemo poukkui sonnin kimppuun. -Hänen! karjan ruhtinaan, kaikkien näitten lakeitten herran, mitä -tarvitsi hänen pelätä? Se mylvi syvä-äänisen sotahuudon ja hyökkäsi, -seivästääkseen ison karhun pientareeseen kiinni; mutta samalla kuin se -painoi niskansa repiäkseen kontion hohtavilla sarvillaan, tämä antoi -sille pyörryttävän läimäyksen, ja ennenkuin sonni tointui, oli kontio -jo sen olkapäillä ja hirveillä kynsillään raastoi ja raastoi lihaa sen -kylkiluista. - -Sonni kiljui raivosta ja puski ja nousi takajaloilleen, vetäen -kerallaan kontiota. Kun se sitten suin päin syöksyi rinnettä alas, niin -kontio päästi irti itse pelastuakseen, ja sonni mukelsi jokeen. - -Tämä oli sille onni, sillä karhu muoria ei haluttanut lähteä itseään -kastelemaan; sonni kaalasi toiselle puolelle ja raivosta ja tuskasta -mylvien kaikkosi pois ja yhtyi karjaan, johon se kuului. - - -II. - -Vanha eversti Pickett, karjakuningas, ratsasti maillaan. Edellisenä -yönä hän oli nähnyt uudenkuun laskevan Pickets' Peakin valkoisen keilan -taa. - -"Viime kuun näin Frank's Peakin päällä", hän sanoi, "ja koko kuukauden -oli minulla huono onni; mutta nyt kaiketi onni muuttui." - -Seuraavana aamuna hänen onnensa alkoikin. Washingtonista tuli kirje ja -suostumus hänen pyyntöönsä, että ranshille perustettaisiin -postitoimisto, ja siinä vielä oli kohtelias kysymys, "minkä ehdotatte -uuden postitoimiston nimeksi?" - -Eversti otti naulasta uuden rihlansa, 45-90 repeterin. "Entäs tämä -sitten", hän sanoi; "olihan nyt minun kuuni!" ja hän nousi Graybullin -vartta ylöspäin katsomaan, miten karja jaksoi. - -Kulkiessaan Rimrock vuoren lievettä hän kuuli etäistä mölyä, niinkuin -olisi sonneja tapellut, mutta hän ei siitä sen enempää välittänyt, -ennenkuin oli kiertänyt vuoren nokan ja näki alhaalla lakeudella -karjansa kuopivan, niin että maa pöllysi, ja kuuli sen ammuvan siihen -laatuun, kuin se oman heimonsa verta haistaessaan ammuu. Hän huomasi -pian, että suuri sonni, itse pääpomo, oli ylt'yleensä verissään. Selkä -ja kyljet olivat kuin pantterin repimät ja pää kuin toisen sonnin -ruhjoma. - -"Harmaa karhu", morahti eversti, sillä hän tunsi vuoriston. Sukkelaan -hän jäljistä katsoi, mistä sonni oli tullut, ja ratsasti sitten korkeaa -törmää kohti, josta näki kauemmaksikin. Välillä oli, lähellä Pineyn -suuta, Graybullin sorainen kaalamo. Hevonen sotki kylmää kuohuvaa vettä -ja alkoi nytkäyksin kavuta toiselle äyräälle. - -Tuskin oli ratsumiehen pää noussut penkan päälle, kun käsi tapasi -pyssyä, sillä siellä oli täydesti näkyvissä viisi harmaata karhua, yksi -iso ja neljä penikkaa. - -"Juoskaa metsään," rähähti karhu muori, sillä se tiesi, että ihmisillä -on pyssyt. Ei siksi, että se olisi omasta puolestaan pelännyt; mutta se -ajatus oli niin kamala, että moiset kojeet pääsisivät hänen -sydänkäpyjensä joukkoon. Se karkasi opastamaan niitä Ala-Pineyn -hirsimurrokkoon. Mutta kamala murhaava ammunta alkoi. - -Piu! Ja karhu emo tunsi kuolon pistoksen. - -Piu! jo mukelsi Karvarulli, pikku raukka, nurin niskoin tuskasta -rääkäisten ja siihen jäi. - -Vihasta ja raivosta ärjyen karhu emo kääntyi vihollista vastaan. - -Piu! jo tunsi hervahtavansa ja kuolevansa, olkapää läpi ammuttuna. Ja -ne kolme pientä penikkaa, tietämättä mitä tehdä, juoksivat takaisin -emonsa luo. - -Piu! pau! ja Rasavilli ja Käherikkö vaipuivat kuolonkouristuksissa sen -viereen ja Vahb, kauhistuneena ja ymmällään, juoksi piiriä niiden -ympäri. Sitten se, tuskin itsekään tietäen miksi, pyörsi ympäri ja -hyökkäsi hirsimurrokkoon ja katosi, kun vielä viimeinen pau viuhautti -hänellekin pistävän tuskan ja ruhjoi takakäpälän kelvottomaksi. - -Tästä sai postitoimisto nimekseen "Neljä-Karhua". Eversti näytti olevan -hyvillään siitä, mitä oli tehnyt; ja taisipa hän sitä kehaistakin. - -Mutta kaukana Anderson's Peakin metsissä olisi samana yönä voitu nähdä -pienen ramman karhun poikasen vaeltavan, ontuen ja jälkeensä jättäen -veritahran joka kerta, kun yritti laskea alas takatassunsa; itkien ja -vikisten, "moamo! moamo! voih, moamo, missä sinä olet?" sillä sen oli -kylmä ja nälkä, ja jalkaan koski niin kipeästi. Mutta ei ollut emoa -tulemaan hänen luokseen, eikä hän uskaltanut palata sinne, mihin oli -hänet jättänyt, ilman päämäärää hän vain hongikossa harhaili. - -Sitten hän vainusi outoa eläinhajua ja kuuli raskaita askelia; ja kun -hän ei tiennyt mitä muuta tehdä, niin hän kiipesi puuhun. Samalla tuli -puun alle joukko isoja, pitkäkaulaisia, hoikkakoipisia eläimiä, jotka -olivat vielä moamoakin korkeampia. Kerran ennen hän oli niitä sen -näköisiä nähnyt, eikä hän niitä silloin pelännyt, sillä olihan moamo -mukana. Mutta nyt hän pysyi puussa hyvin hiljaa, ja isot eläimet -lähelle tultuaan pysähtyivät ruohoa poimimaan ja sitten sieraimiinsa -puhaltaen juoksivat pois näkyvistä. - -Hän pysyi puussa melkein aamuun saakka ja oli silloin niin kankeana, -että tuskin pääsi maahan kapuamaan. Mutta sitten nousi lämmittävä -aurinko, ja etsiessään marjoja ja muurahaisia hän alkoi jaksaa -paremmin, sillä hänen oli kovin nälkä. Sitten hän palasi takaisin -Pineyn rannalle ja pisti haavotetun jalkansa jääkylmään veteen. - -Hän aikoi palata takaisin vuorille, mutta täytyihän sitä vielä käydä -sillä paikalla, johon moamo ja veljet olivat jääneet. Kun iltapäivä -lämpeni, niin hän astua nilkutti hongikkoa virran suuntaan ja sitten -Graybullin rantoja alaspäin, kunnes tuli sille paikalle, jossa eiliset -kalakestit oli pidetty; ahnaasti hän purra rouskutteli päitä ja muita -tähteitä, mitä löysi. Mutta tuuli kantoi siihen outoa kamalaa hajua. -Tämä pelotti häntä, ja kun hän kulki alas sinne päin, päin, missä oli -viimeksi emonsa nähnyt, niin haju kävi pahemmaksi. Hän tirkisteli -varovaisesti sitä paikkaa ja näki siellä lauman kojootteja jotain -repimässä. Mitä ne repivät, sitä hän ei tiennyt; mutta emoa ei näkynyt, -ei kuulunut, ja se löyhkä, joka teki niin pahaa ja pelotti häntä, oli -vielä entistäkin kamalampi, hän sen vuoksi rauhallisesti kääntyi -takaisin Ala-Pineyn hirsimurrokkoa kohti eikä enää milloinkaan palannut -takaisin kadonneita omaisiaan etsimään. Emoansa hän kaipasi enemmän -kuin milloinkaan ennen, mutta mikä lienee korvaan kuiskannut, että se -oli suotta. - -Kun yökylmä vaipui maille, niin hän kaipasi emoaan yhä enemmän ja -enemmän ja liikutteli sinne tänne onnahdellessaan, yksinäinen pikkuinen -orpo raukka. Ei se ole eksynyt, jolla ei kotoa ole, mitä etsiä, hän oli -vielä eksynyttä kurjempi ja yksinäisempi, jalkoja pakotti ja vatsa -vaati sitä juomaa, jota ei enää milloinkaan saisi. Yöllä hän löysi -onton puun ja sen sisään ryömien koetti nähdä unta, että moamon suuret -karvaiset käsivarret häntä syleilivät, ja sitä hän hönötteli nenäänsä, -kunnes vaipui uneen. - - -III. - -Vahb oli aina ollut synkkä pikku karhu; ja se onnettomuuksien paljous, -joka hänet yllätti, juuri kun hänen mielensä oli muodostumassa, teki -hänet vielä entistä jurommaksi ja tylymmäksi. - -Ei näyttänyt olevan ketään, joka ei olisi ollut häntä vastaan. Hän -koetti pysyä piilossa Pineyn ylisissä metsissä, etsien päivällä -ravintoaan ja yöt leväten ontossa puussa. Mutta eräänä iltana kolon -olikin anastanut piikkisika, joka oli yhtä suuri kuin hänkin ja häjy -kuin kaktuspensas. Vahb ei voinut tehdä sille mitään. Hänen täytyi -luopua kolostaan ja hakea toinen pesä. - -Eräänä päivänä hän lähti alas Graybullin lakealle kaivamaan muutamia -juuria, jotka hän emonsa neuvoista tiesi hyviksi. Mutta ennenkuin hän -oli vielä kunnolla alkuunkaan päässyt, nousi maareiästä harmahtavan -näköinen eläin, joka hyökkäsi hänen kimppuunsa kähisten ja äristen. -Vahb ei tiennyt, että se oli mäyrä, mutta hän näki, että se oli -vihainen ja yhtä suuri kuin hän itsekin. Hän oli kipeä ja vielä -rampakin, mitäpä muuta, hän liikkasi matkoihinsa eikä kertaakaan -pysähtynyt, ennenkuin oli harjulla seuraavassa kanjonissa. Siellä hänet -näki muuan kojootti ja tämä hyppi hänen perässään ja vielä kutsui -toisenkin kumppanikseen lystiä pitämään. Vahb oli puun vieressä ja -kiipesi oksain sekaan. Kojootit tulivat puun alle hyppien ja kiljuen, -mutta niiden nenä sanoi, että tämä olikin nuori harmaa karhu, jota ne -olivat ajaneet, ja hyvin pian ne päättivät, että penikka puussa tiesi -emo harmaan läheisyyttä ja että oli parasta jättää se rauhaan. - -Kun ne olivat pois pujahtaneet, tuli Vahb maahan ja palasi Pineylle. -Graybullin varrella olisi ollut enemmän ruokaa, mutta siellä näytti nyt -jokainen olevan häntä vastaan hänen menetettyään armaan vaalijansa, -jota vastoin Pineyn rannoilla oli edes joskus rauhaa, ja siellä oli -paljon puita, joihin sopi vihollisen tullessa kiivetä. - -Kauan kesti taittuneen jalan parata; eikä se oikeastaan koskaan -parantunut oikein hyväksi. Haava parani ja kivun tunto kului pois, -mutta siihen jäi kankeus, jonka vuoksi hän vähän ontui, ja kämmenkänsät -kasvoivat yhteen aivan toisenlaisiksi kuin toisen jalan. Siitä oli -kiusaa varsinkin puuhun kiivetessä, taikka kun oli juostava nopeasti -vihollisia pakoon; ja vihollisia oli loppumattomiin, eikä ainoatakaan -ystävää sattunut hänen tielleen. Moamon menettäessään hän menetti -parhaan ja ainoan ystävänsä. Moamo olisi opettanut paljon, mitä nyt -täytyi oppia katkeran kokemuksen kautta, ja olisi varjellut häntä -useimmista pahoista, jotka nyt kohtasivat penikka-aikana -- niin -monesta ja niin katkerasta pahasta, ettei hän olisi mitenkään niistä -elävänä suoriutunut ilman synnynnäistä jäykkyyttään. - -Ketrimännyissä oli tänä vuonna runsas sato ja tuulet alkoivat pudotella -yllin kyllin kypsiä käpyjä. Vahbin elämä alkoi käydä vähän helpommaksi. -Parani terveys, karttuivat voimat, ja ne eläimet, joita hän joka päivä -tapasi, jättivät hänet nyt rauhaan. Mutta hänen herkutellessaan -ketripuistossa eräänä aamuna myrskyn jälkeen, marssi mäkeä alas iso -musta karhu. "Vastaantulija ei salolla ystävä", tämän sananparren oli -Vahb jo oppinut. Hän kapusi lähimpään puuhun. Musta karhu ensinnä -pelästyi, kun vainusi harmaan karhun hajun; mutta nähdessään, että se -olikin vain penikka, se rohkaisi mielensä ja tuli möristen Vahbia -kohti. Se osasi kiivetä yhtä hyvin kuin pieni harmaa karhu, -paremminkin, ja vaikka Vahb olisi noussut kuinka korkealle, niin musta -karhu tuli perässä, ja kun Vahb oli mennyt pienimmälle ja korkeimmalle -oksalle, joka suinkin kantoi, niin musta karhu tylysti ravisti hänet -irti, niin että hän putosi maahan tärskähtäen ja ruhjoutuen -puolipökerryksiin. Voihkien hän liikkasi pois, ja ainoa syy, joka -pidätti mustaa karhua häntä seuraamasta ja ehkä tappamasta, oli se -pelko, että vanha harmaa ehkä oli lähettyvillä. Ja niin Vahb -karkotettiin kaikista näistä hyvistä ketrimetsistä joen suupuoleen. - -Graybullin rannoilla ei tähän aikaan ollut paljoa ruokaa. Marjat olivat -melkein kaikki loppuneet; ei ollut kaloja eikä muurahaisia, ja -pakottavin paikoin, yksinäisenä ja kurjana Vahb vaelsi ja vaelsi, -kunnes oli jo Meteetseen puolessa myötämaissa. - -Kojootti juosta loikki marunavarvukkoa hänen perässään. Vahb koetti -juosta, mutta siitä ei tullut mitään. Kojootti pian sai hänet kiinni. -Mutta sitten Vahb äkkiä epätoivoisen rohkeuden puuskauksessa kääntyi -päin ja kävi päälle. Hämmästynyt kojootti killahti säikähdyksestä -kerran tai pari ja pakeni häntä koipien välissä. Näin Vahb oppi, että -sota on rauhan hinta. - -Mutta huono oli ruuan saanti täällä; oli liian paljon karjaa; ja Vahb -oli matkalla Meteetseen kanjonin etäisiä käpy-metsiä kohti, kun hän -näki aivan samanlaisen miehen kuin se murheen päivänä nähty. Ja samassa -hän kuuli paun ja marunan varret kahahtivat ja kaatuivat aivan hänen -selkäänsä. Kaikki sen päivän kamalat hajut ja vaarat palasivat hänen -mieleensä, ja Vahb juoksi, niin ettei ollut koskaan ennen sitä juoksua -juossut. - -Hän pääsi pian kuruun ja kulki sitä pitkin kanjoniin. Kahden kallion -välissä oli aukko, joka näytti tarjoavan suojaa, mutta hänen -laukatessaan sitä kohti juoksi väliin lehmä, joka pudisti päätään ja -korskui uhkauksia hänen henkeään vastaan. Hän hyppäsi syrjään pitkälle, -kaatuneelle puulle, joka johti törmän päälle, mutta äkkiä ilmestyi -yläpäähän vihainen ilves ja ärhenteli, että viisainta kääntyä takaisin. -Tässä ei ollut aikaa riitelemiseen. Katkerasti Vahb tunsi, että maailma -oli täynnä vihollisia. Mutta hän kääntyi ja kapusi kalliorinnettä ylös -niihin käpymetsiin, jotka paartavat Meteetseen äyräitä. - -Oravat näyttivät harmittelevan hänen tuloaan ja haukkuivat vimmatusti. -Ne ajattelivat käpyjään. Ne tiesivät, että tämä karhu tuli niiden -varastoja rosvoamaan, ja seurasivat häntä ylhäällä puissa haukkuen ja -sättien ja pitäen niin pahaa melua, että vihollinen olisi voinut saada -tuosta metelistä johtoa, ja se juuri olikin niiden tarkotus. - -Kukaan ei tosin ajanut takaa, mutta se teki Vahbin levottomaksi ja -hermostuneeksi. Hän siis jatkoi matkaansa, kunnes saapui petäjämetsän -ylärajalle, jossa sekä ravintoa että vihollisia oli niukasti, ja -täällä, vuorioinaitten maitten rajoilla, hän vihdoinkin sai lomaa -levätäkseen. - - -IV. - -Vahb ei koskaan ollut helläluontoinen, niinkuin hänen pikku sisarensa, -ja monilukuisten vihollistensa vainon kautta hän kävi yhä jurommaksi ja -jurommaksi. Miksi ne eivät voineet jättää häntä rauhaan omaan -kurjuuteensa? Miksi oli jokainen häntä vastaan? Voi jos olisi saanut -moamon takaisin! Voi jos olisi voinut tappaa sen mustan karhun, joka -oli hänet kotometsistä karkottanut! Hänen mieleensä ei juolahtanut, -että hänkin vielä kasvaisi isoksi. Ja se häjy ilves, joka oli ollut -niin ylpeä voimiensa puolesta; ja entä se mies, joka oli yrittänyt -hänet tappaa. Vahb ei unohtanut ainoatakaan ja hän vihasi heitä -kaikkia. - -Vahb huomasi uuden maansa sangen hyväksi, sillä oli hyvä käpyvuosi. Hän -keksi juuri sen, mitä oravat olivat pelänneetkin, sillä nenä johti -häntä niille pienille vilja-aitoille, joihin ne olivat talveksi -koonneet suuret määrät käpyjä. Olihan se oraville suuri vääryys, mutta -Vahbille se oli hyvä onni, sillä kävyt olivat herkullista ruokaa. Ja -kun päivät lyhenivät ja öisin alkoi kylmätä, niin hän oli hyvissä -lihoissa ja pulskan näköinen. - -Hän vaelteli nyt kanjonin joka suuntaan, eläen enimmäkseen ylämetsissä, -mutta tullen aina joskus ravintoa hankkimaan melkein aina joelle -saakka. Hänen eräänä yönä vaeltaessaan syvän veden partaalla, kantoi -nokkaan omituista hajua. Se oli sangen hyvää hajua ja hän kulki sitä -kohti veden reunalle saakka. Se näytti tulevan uponneesta lie'osta. Kun -hän kurotti sitä kohti, niin äkkiä _näppis_, toinen hänen käpälistään -tarttui lujasti kiinni teräksisiin majavan rautoihin. - -Vahb kiljui ja nyki taapäin koko voimallaan ja veti irti paalun, joka -piti ansaa. Hän koetti ravistaa sitä irti ja juoksi sitten pois läpi -pensaikon, vetäen sitä perässään. Hän repi sitä hampaillaan; mutta se -vain piti kiinni, tyynenä, kylmänä, lujana ja liikkumatta. Aina vähän -päästä hän repi sitä hampaillaan ja kynsillään, taikka hakkasi sitä -maata vastaan. Hän kaivoi sen maahan ja sitten kiipesi matalaan puuhun, -toivoen sen jäljelle jäävän; mutta yhä se vain piti kiinni, purren -hänen lihaansa. Hän lähti omiin metsiinsä ja istui koettamaan, eikö -olisi keinottelusta apua. Ei hän tiennyt, mikä se oli, mutta hänen -pienistä viheriän ruskeista silmistään kiilui sekaisin tuskaa, pelkoa -ja raivoa, hänen koettaessaan saada tämän uuden vihollisen salat -selville. - -Hän pani pensaitten alle maata, ja aikoen ehdoin tahdoin musertaa tämän -vehkeen, hän piti sitä maassa toisella käpälällään ja toista päätä -hampaillaan kiristi, ja hänen alas kuukahtaessaan, sen alta -luiskahtaessa, sangat aukenivat ja jalka pääsi irti. Se oli tietysti -sula sattuma, että hän sattui samalla kertaa puristamaan kumpaakin -jousta. Hän ei sitä ymmärtänyt, mutta ei sitä unohtanutkaan, ja hän sai -siitä seuraavan sekavanlaisen käsityksen: "Veden luona väjyy ja odottaa -kamala pieni vihollinen. Sillä on kumma haju. Se puree käpälää, mutta -itse se on liian kova purtavaksi. Mutta kun kovaa pusertaa, niin siitä -pääsee." - -Viikon tai enemmänkin pikku harmaa karhu taas sairasti käpäläänsä, -mutta ei se ollut kovin pahana, kun hän ei vain kiipeillyt. - -Nyt oli se aika vuodesta, kun hirvet toitottelivat vuorilla. Vahb kuuli -niitä kaiket yöt ja kerran tai pari hänen täytyi kiivetä, väistääkseen -isosarvista hirvihärkää. Ja se oli sama aika vuodesta, jona erämiehet -ansoineen saapuivat vuorille ja villihanhet ilmassa soittelivat. -Metsässä oli sitä paitsi monta aivan uutta hajua. Vahb kävi erästä -kohti ja se johti hänet paikkaan, johon oli yhteen pinottu muutamia -pieniä pölkkyjä; mutta siihen hajuun, joka oli häntä puoleensa vetänyt, -sekaantui toinen, jota hän vihasi -- hän muisti sen siltä ajalta, -jolloin oli moamonsa menettänyt. Hän haisteli tarkkaan joka suunnan, -sillä se haju ei ollut kovin väkevä, ja näin keksi, että se katala haju -lähti edestäpäin eräästä pölkystä ja se makea haju taas, joka sai suun -vettymään, risutukon alta sen takaa. Hän siis kiersi sinne, vetäisi -pois risutukon, niin että sai syötin, joka oli lihan kappale, ja kun -hän sen sieppasi, niin edessä oleva pölkky putosi alas raskaalla -poksauksella. - -Saipa se Vahbin hyppäämään; mutta hän pelasti nahkansa ja vielä -lihakappaleenkin, sai uusia kokemuksia ja yksi vanha kokemus yhä -vahvistui, se nimittäin, että "kun se katala haju on lähellä, niin ei -ole vaara kaukana." - -Säiden kylmetessä Vahbia alkoi vahvasti unettaa; pakkasilla hän nukkui -koko päivän. Vakinaista makuupaikkaa hänellä ei ollut; hän tiesi -joitakuita kuivia kalliopykäliä päivänpaisteen ja yhden tai pari -suojaista kolkkaa pahan ilman varalle. Juurakon alla hänellä oli sangen -mukava pesä, ja sinne hän eräänä päivänä ryömi, kun alkoi puhaltaa ja -lunta tuiskia, ja koukistui nukkumaan. Ulkona ulvoi myrsky. Lunta satoi -paksumpaan ja paksumpaan. Se kuormasi petäjät, kunnes ne notkuivat, ja -niiden ravistettua itsensä puhtaiksi latoi uuden kuorman niiden -kannettavaksi. Sitä tuiskui yli vuorien ja tuprusi torvimaisiin -rotkoihin, huipuilta ja syrjiltä se puhalsi pois, syvänteet täytti -reunoja myöten. Sitä kasaantui vahvalti Vahbin pesän päälle suojaksi -talven kylmyyttä ja itseäänkin vastaan: ja Vahb uinui ja uinui. - - -V. - -Hän uinui havahtumatta talven umpeensa, sillä se on karhujen tapa, -mutta kun kevät tuli ja herätti, niin hän sentään tiesi, että oli -nukkunut pitkän ajan. Hän ei ollut paljoakaan muuttunut -- isommaksi -oli kasvanut eikä kuitenkaan ollut paljoa laihempi. Hänen oli nyt kova -nälkä, ja tunkeutuen paksun kinoksen läpi, joka yhä peitti pesää, hän -lähti ulos ravintoa etsimään. - -Siemenkäpyjä ei ollut, ei marjoja eikä muurahaisiakaan; mutta nenä -johti Vahbin kanjonin yläpäähän talven tappaman hirven raadolle, ja -siellä hän söi juhla-aterian ja loput hautasi maahan tulevaisuuden -varalle. - -Päivä päivältä hän siihen palasi, kunnes oli kaikki syönyt. Pari -kuukautta oli nyt sangen niukalti ruokaa, ja kun hirvi oli syöty, niin -Vahb menetti kaikki rasvat, mitä hänellä oli herätessään ollut. Eräänä -päivänä hän kiipesi vedenjakajan poikki Kauppapuoti-laaksoon. Siellä -oli lämmin ja päivä paistoi, kasvullisuus oli hyvin edistynyt ja hyvän -hän löysi laitumen. Hän vaelsi alaspäin vankkaa hongikkoa kohti ja -tuota pikaa vainusi toisen harmaan karhun hajun. Se kävi väkevämmäksi -ja johti karhun jälkien viereen yksinäiselle puulle. Vahb nousi -takajaloilleen haistelemaan tätä puuta. Se tuli kovin karhulle ja kuraa -ja harmaan karvoja oli paljon korkeammalla kuin hän ulottuikaan; ja -Vahb tiesi, että hyvin suuren täytyi sen karhun olla, joka oli siinä -itseään hinkannut. Hän kävi levottomaksi. Hän oli usein ikävöinyt, että -saisi kohdata jonkun omaa heimoaan, mutta nyt, kun siihen oli -tilaisuus, hän oli paljasta pelkoa. - -Ei kukaan ollut häntä kohtaan osottanut muuta kuin vihaa hänen -yksinäisen turvattoman elämänsä varressa, eikä hän voinut tietää, mitä -tämä vanhempi karhu tekisi. Seisoessaan siinä kahden vaiheilla hän -sattui näkemään tuon vanhan harmaan itsensä, kun se astua löntysteli -mäen rinnettä, pysähtyen silloin tällöin kaivamaan kamassijuuria -[_camassia esculenta_, amerikkalainen kasvi. S. m.] ja metsänauriita. - -Se oli hirviö. Vahb vaistomaisesti epäili sitä ja hiipi pois kautta -metsän ja meni kallion nikamalle, josta sopi näkemään. - -Se iso ukkeli tuli nyt Vahbin jäljille ja päästi syvän vihan -mörähdyksen; se seurasi jälkiä puun luo ja kahdelle jalalle nousten -repi kaarnaa kynsillään paljon korkeammalta kuin Vahb oli ulottunut. -Sitten se alkoi nopeaan harpata Vahbin jälkiä. Mutta penikka oli nähnyt -kylläkseen. Hän pakeni vedenjakajan poikki takaisin Meteetseen -kanjoniin ja hämärään karhumaiseen tapaansa päätteli, että hän siellä -oli turvassa, karhunlaidun kun oli niin huono. - -Kesän tullessa hän loi karvansa. Nahka alkoi kovin syyhyä, ja nyt häntä -huvitti rypeä kurassa ja hinkata selkäänsä johonkin mukavaan puuhun. -Hän ei nykyään koskaan kiipeillyt: kynnet olivat liian pitkät, ja -vaikka käsivarret kasvoivatkin isoiksi ja vankoiksi, niin menettivät ne -samalla ranteen notkeuden, jonka ansiosta harmaan karhun penikat ja -kaikki mustat karhut ovat niin hyviä kiipeämään. Hän yhtyi nyt -luonnostaan karhujen tapaan ja aina koetti, kuinka korkealle kuonollaan -ulottui, kun sattui hinkkuupuun ohi kulkemaan. - -Hän ei sitä ehkä itse huomannut, mutta joka kerta kun hän, viikon tai -pari poissa oltuaan, palasi saman puun luo, niin hän ulottui yhä -korkeammalle, sillä Vahb kasvoi nopeaan ja alkoi päästä voimiinsa. - -Toisinaan hän oli sen maan toisessa päässä, jonka omakseen tunsi, -toisinaan toisessa, ja kun hän tarvitsi usein hinkkuupuuta ja siten -tuli piirinsä rajat käyneeksi rajapaaluilla, joissa oli hänen oma -puumerkkinsä. - -Eräänä päivänä hän loppukesänä näki maallaan vieraan, kiiltävän mustan -karhun, ja hän vihastui tunkeilijaan kovasti. Mustan karhun tullessa -lähemmäksi Vahb pani merkille sen parkkiruskean naaman, valkoisen -rintatäplän ja korvan, josta oli pala purtu, ja kaiken päälliseksi -tuuli toi haiskahduksen. Ei saattanut enää olla epäilystä; se oli juuri -sama haju: tämä oli se sama musta pelkuri, joka oli häntä takaa ajanut -Pineyn varrella ennen vanhaan. Mutta kuinka se oli kutistunut! Ennenhän -se näytti jättiläiseltä; nyt Vahb tunsi, että hän voisi ruhjoa sen -toisella kämmenellään. Kosto on suloinen, Vahb tunsi, vaikk'ei juuri -tainnut sitä sanoa, ja hän töytäisi ruskeakuonon kimppuun. Mutta musta -kapusi kuin orava pieneen puuhun. Vahb koetti kiivetä perässä, niinkuin -tuo toinen oli kerran hänen perässään kiivennyt, mutta miten ollakaan, -hän ei voinutkaan. Hän ei enää tuntunut tietävän, miten piti kiinni -ottaa, ja vähän ajan kuluttua hän heitti sikseen koko yrityksen ja -lähti pois, vaikka musta karhu ilkun röhkinällään sai hänen toisenkin -kerran takaisin pyörtämään. Kun harmaa myöhemmin samana päivänä taas -kulki ohi, niin ruskeakuono oli mennyt menojaan. - -Kesän loppuaan tehdessä ylemmät laidunmaat alkoivat olla syötyinä, ja -Vahb lähti eräänä yönä kokeeksi alas Ala-Meteetseen laaksoon -vakoilemaan. Tuulessa oli miellyttävää hajua ja sen johtoa kulkien Vahb -tuli mullikkahärän raadolle. Hyvän matkan päässä siitä oli muutamia -piskuisia kojootteja, oikein kääpiöitä niitten rinnalla, jotka hän -muisti. Aivan raadon vieressä oli muudan, joka hullunkurisesti hyppeli -kuutamossa. Joku kumma näytti estävän sitä pois pääsemästä. Vahbin -vanha viha puhkesi valloilleen. Hän hyökkäsi paikalle. Kojootti yhdessä -vilauksessa puraisi häntä monta kertaa, ennenkuin Vahb yhdellä suuren -kämmenensä lyönnillä mäsäsi sen pehmoiseksi karvarääsyksi; sitten murti -kaikki kylkiluut kerran tai pari leuoillaan puraisten. Ohhoh, mutta -hyvältähän ne tuntuivat lämpimät veriset mehut hampaissa suihkumassa! - -Kojootti oli tarttunut rautoihin. Vahb vihasi raudan hajua, hän sen -vuoksi meni raadon toiselle puolelle, jossa se ei ollut yhtä väkevää, -mutta ei ennättänyt paljoakaan syödä, ennenkuin kapsis, jalka tarttui -sudenrautoihin, joita hän ei ollut huomannutkaan. - -Mutta hän muisti, että oli kerran ennenkin tarttunut ja irti päässyt -rautoja puristamalla. Hän laski toisen takajalan toiselle, toisen -toiselle jouselle ja painoi, kunnes raudat aukenivat ja kämmen pääsi -irti. Raadon ympärillä oli sitä hajua, jonka hän tiesi olevan -ihmisestä, hän sen vuoksi heitti sen ja lähti kulkemaan myötävirtaan. -Mutta yhä useammin ja useammin alkoi tuntua samoja katalia -haiskahduksia, hän sen vuoksi kääntyi takaisin ja palasi rauhaisille -ketririnteilleen. - - - - -II OSA - -HÄNEN VOIMANSA PÄIVÄT - - -I. - -Vahb oli kolmannen kesän nähdessään ison karhun kokoinen, vaikka hän -vielä olikin kaukana myöhemmästä koostaan ja voimastaan. Väri oli nyt -sangen vaalea, ja siitä syystä Spahwat, shoshoni-intiaani, joka -useamman kuin yhden kerran häntä ajoi, nimitti hänet valkokarhuksi eli -Vahbiksi. - -Spahwat oli hyvä metsästäjä, ja heti kun hän näki Ylä-Meteetseen -varrella hinkkuupuun, niin hän tiesi olevansa ison harmaan karhun -alueella. Hän kulki ristiin rastiin koko laakson ja vietti siten monta -päivää, ennenkuin sai ampua; Vahb siitä sai olkalihoihin pistävän -haavan. Hän mörisi kauheasti, mutta se näytti ottavan hänestä pois -tappelunhalun; hän kapusi laakson yläosaan ja sitten matalampien mäkien -poikki, kunnes saapui rauhalliseen tyyssijaan, johon rupesi makuulle. - -Vahbin parannustaito oli aivan vaistomaista. Hän nuoli haavan ja kaiken -ympärystän ja koetti olla hiljaa alallaan. Nuoleminen poisti lian ja -hieromisen kautta lievensi tulehdusta, ja se liimasi karvat haavan -päälle jonkinlaiseksi siteeksi, joka suojeli ilmalta, lialta ja -mikrobeilta. Ei parempaa hoitoa olisi voinut olla. - -Mutta intiaani oli hänen jäljillään. Ei kauaa kulunut, ennenkuin haju -varotti Vahbia, että vihollinen oli tulossa, hän sen vuoksi hiljaa -kiipesi korkeammalle vuoreen toiseen lepopaikkaan. Mutta jälleen hän -vainusi intiaanin lähestyvän ja lähti matkaan. Monta kertaa tämä -tapahtui, ja vihdoin tuli toinen luoti ja uusi kimoileva haava. -Vahb oli nyt raivoissaan. Ei oikeastaan ollut mitään muuta, joka -häntä todella pelotti, kuin tuo katala ihmisen, raudan ja pyssyn -haju, jonka hän muisti aina siitä päivästä saakka, kun moamonsa -menetti; mutta nyt hänestä lähti kaiken tämän pelko. Tuskalla hän -taas ryömi korkeammalle vuoreen, kulki miehen korkuisen kallioportaan -juurta, nousi sen päälle ja kävi reunan taa maata. Perässä tuli -intiaani, puukko vyöllä, rihla kädessä; ääneti, sukkelaan seuraten -jälkiä; tutkien kiihkeällä ilolla jokaista veristä jalanjälkeä, -joka ajetulle karhulle oli tuottanut semmoisen tuskan. Sortuneen -louhikon rinnettä hän nousi suoraan kohti sitä paikkaa, missä Vahb -portaan päällä odotti, kivuistaan vimmastuneena. Eteenpäin vain -hiipi kovasisuinen metsämies; silmät yhä tutkivat veritahroja taikka -vaelsivat ylhäisissä metsissä, mutta ei kertaakaan hän kurkottanut -katsomaan kallioportaan päälle. Ja nähdessään tämän ilmetyn kuoleman -hellittämättä jäljillään ja haistaessaan sen vihatun hajun, Vahb -raskaan uhrin hinnalla kohotti ruhoansa ruhjotun värisevän kämmenensä -tuelle ja jäi siihen, kunnes oikea hetki tuli, ja sitten hän terveen -kämmenensä verrattomaan synnynnäiseen voimaan lisäsi epätoivoisen -vihan koko painon ja iski hirveän ruhjovan iskun. Intiaani lyyhistyi -kertaakaan kiljahtamatta ja sitten kierähti näkyvistä. Vahb nousi ja -etsi jälleen rauhallisen kolkan, jossa saisi hoitaa haavojansa. Näin -hän oppi, että pitää tapella rauhansa edestä; sillä sen koommin ei -sitä intiaania näkynyt, ja nyt hän sai rauhassa levätä ja parantua. - - -II. - -Vuodet vierivät kuten ennenkin, paitsi että Vahbin uni talvi talvelta -keveni, ja kevät keväältä hän lähti aikaisemmin pesästään ja oli vielä -entistäänkin suurempi, ja yhä vähemmän oli vihollisia, jotka uskalsivat -häntä vastustaa. Kuudennella ikävuodellaan hän oli sangen iso, -voimallinen, juroluontoinen karhu, jolla ei elämässään ollut ystävää, -ei lempeä jälkeen sen kovan onnen päivän Ala-Pineyn rannalla. - -Ei koskaan puhuttu, että Vahbilla olisi ollut mielitiettyä. Eikä kukaan -luullut hänellä koskaan olleenkaan. Vuosi vuodelta karhujen lemmenajat -tulivat ja menivät jättäen hänet omaan onneensa, kuten hän oli -nuoruudessaankin ollut. Karhun ei ole hyvä olla yksin; se on sille -pahaksi joka suhteessa. Hänen tavallinen ärtyisyytensä kehittyi sitä -myöten kuin voimatkin, ja jokainen, joka olisi nyt sattunut hänet -tapaamaan, olisi sanonut häntä vaaralliseksi harmaaksi karhuksi. - -Hän oli elänyt Meteetseen laaksossa aina siitä pitäen, kun ensin sinne -muutti, ja monet pienet ansaseikkailut ja kohtaukset vuoriston -metsäläiskilpailijain kanssa olivat hänen luonteensa kehittäneet. Mutta -näiden viimemainittujen joukossa ei enää ollut ainoatakaan, jota hän -nyt olisi pelännyt, ja hän oli kylliksi viisastunut ensinmainittuja -välttääkseen, sillä ihmisen ja raudan läpitunkeva haju oli pettämätön -varotus, etenkin erään tapauksen jälkeen, joka sattui hänen kuudentena -ikävuotenaan. - -Hänen aina luotettava nenänsä kertoi, että alaalla hirsimetsässä oli -hirven raato. - -Hän kulki vastatuuleen ja sieltä toden totta löytyikin suuri -herkullinen haaska, kaikkein paras paikka jo auki revittynä. Tosin -kyllä siellä tuntui sitä kamalaa ihmis- ja rautahaisuakin, mutta se oli -niin heikkoa ja herkut olivat niin houkuttelevat, että hän, ympäri -kierrettyään ja raatoa tutkittuaan kahdeksan jalan korkeudesta, joka -oli hänen mittansa kahdella jalalla seisten, varovasti lähestyi ja -paikalla tarttui vasemmasta kämmenestään suunnattomiin karhunrautoihin. -Hän tuskasta karjui ja raivoisena pieksi ympärilleen. Mutta nämä eivät -olleetkaan majavanraudat; ne olivat suuret neljänkymmenen naulan -karhunraudat, ja hän oli nyt varmassa tallessa. - -Vahb aivan kuohui raivosta ja vimmatusti puri rautoja hampaillaan. -Sitten hän muisti entiset kokemuksensa. Hän asetti raudat takajalkainsa -väliin, toisen takakämmenen toiselle, toisen toiselle sangalle, ja -painoi niitä alas koko voimallaan. Mutta se ei riittänyt. Hän raastoi -mukaansa raudat pölkkyineen ja kalistellen astui vuorta kohti. Kerran -toisensa perästä hän koetti saada jalkansa irti, mutta turhaan, kunnes -tuli erääseen paikkaan, jossa oli polun poikki suuri puu, runko -muutaman jalan maasta kohollaan. Sattumako lienee ollut, vaiko sukkela -päähänpisto, hän seisahtui sen alle ja teki uuden yrityksen. Takakäpälä -kummallakin sangalla ja mahtavat hartiat puuta vastaan ponnistaen hän -jättiläis-voimalla rutisti kojetta: jykevät teräsjouset antoivat -perään, sangat aukenivat ja hän repäisi ulos jalkansa. Vahb oli jälleen -vapaa, vaikka jäikin isovarvas, jonka raudat ensi iskulla olivat -melkein poikki puraisseet. - -Jälleen oli Vahbilla kipeä haava hoidettavana, ja kun hän oli -vasenkätinen karhu -- se on, kun hän tahtoi kääntää paaden kyljelleen, -niin hän kannatti itseään oikealla kämmenellä ja vasemmalla väänsi -- -niin seurasi tästä vammasta, että hänen täytyi joksikin ajaksi luopua -kaikista niistä herkkumuruista, joita on kaatuneitten puitten ja kivien -alla. Haava lopulta parani, mutta hän ei milloinkaan unhottanut tätä -kokemusta, ja siitä pitäen ihmisen ja raudan kitkerä haju, ilmankin -pyssyn hajua, aina sai hänet raivoihinsa. - -Hän oli monesta kokemuksesta oppinut, että oli parempi lähteä -käpälämäkeen, milloin metsämiehestä vain hajua tunsi, taikka kuuli -hänen matkan päässä tulevan, mutta tapella henkensä edestä, jos hän oli -lähellä. Ja pian lehmipaimenet saivat kokea, että Ylä-Meteetsee oli -semmoisen karhun maata, joka oli paras jättää rauhaan. - - -III. - -Eräänä päivänä Vahb pitkän poissaolon jälkeen saapui lääninsä alempiin -osiin ja hämmästyksekseen näki senkaltaisen puisen pesän, joita ihmiset -itselleen rakentelevat. Kiertäessään tuulen alle hän tunsi sen haisun, -joka nykyään aina sai hänet raivostumaan, ja seuraavassa tuokiossa hän -kuuli kovan paukauksen ja tunsi pistävän iskun vasemmassa -takajalassaan, siinä samassa, joka oli vanhastaan kankea. Hän pyörsi -ympäri ja paraiksi näki miehen juoksevan äsken rakennettua mökkiä -kohti. Jos laukaus olisi sattunut olkaan, niin Vahb olisi ollut -saatuna, mutta siihen se ei sentään sattunut. - -Valtavat käsivarret, jotka paiskoivat hirsiä kuin luudanvarsia, -kämmenet, jotka yhdellä kopauksella ruhjoivat seudun suurimmankin -sonnin, kynnet, jotka vuoren kyljestä repivät mahtavia paasia -- mitä -ne huolivat murhaavasta rihlastakaan! - -Kun kumppani illalla palasi kotiin, niin hän löysi sen miehen mökin -punertavalta lattialta. Ulkoa tulevat veriset jället ja sanomalehdestä -leikatun novellin taa vapisevalla kädellä kyhätty kirjotus kertoivat -tapauksen. - -_Tämän teki Vahb. Minä näin sen lähteellä ja haavotin sitä. Minä koetin -päästä katolle, mutta se sai kiinni. Hyvä Jumala kuinka minä kärsin! -Jakk._ - -Sehän oli oikeus ja kohtuus. Ihminen oli tunkeutunut karhun maahan, oli -koettanut tappaa karhun, ja olikin oman henkensä menettänyt. Mutta -Jakin toveri vannoi tappavansa sen karhun. - -Hän lähti jäljille ja seurasi niitä kanjonille ja kulki siellä -ristiin rastiin ja metsästeli päivän toisensa jälkeen. Hän asetti -täkyjä ja viritti rautoja ja kuuli vihdoin eräänä päivänä _rojauksen, -kalin-kolin, pupamm_, kun valtava paasi poukkui rinnettä pitkin -jonnekin metsään säikyttäen pari hirvieläintä, jotka liehuivat pois -kuin takkiaisuntuva. Miller aluksi luuli sitä vuorenrepeämäksi; -mutta pian hän älysi, että se oli Vahb, joka oli vierittänyt kiven -saadakseen sen alta vain pari kolme muurahaista. - -Tuuli ei ollut tietoa vienyt, ja Miller, pensaitten lomitse tähyten, -näki ison karhun syövän, vasenta takajalkaansa säälitellen ja itsekseen -äreästi möristen, kun sitä uuden kerran vihlaisi. Miller etsi tukea ja -ajatteli, "nyt tulee kuolema, ellei mene aivan päin mäntyä." Hän -vihelsi terävään, karhu jähmettyi liikkumattomaksi, ja sen seistessä -korvat hörössä mies osuutti päähän ja laukaisi. - -Mutta juuri sillä hetkellä liikahti iso pörhöinen pää, vimmastuttava -naarmu vain tuli, savu ilmaisi miehen paikan ja harmaa töytäisi -vihaisesti, kolmen jalan kiireellä tavottamaan vihollistaan. - -Miller pudotti pyssynsä ja kiikutti itsensä keveästi puuhun, ainoaan, -mitä oli suurta sillä paikalla. Vahb suotta raivosi runkoa vastaan. Se -repi kaarnan hampaillaan ja kynsillään; mutta Miller oli turvassa, -saamattomissa. Kokonaista neljä tuntia harmaa vahti, sitten heitti ja -verkalleen poistui pensaihin, kunnes katosi näkyvistä. Miller piti sitä -puusta silmällä ja vielä sen jälkeen odotti lähes tunnin ollakseen -varma siitä, että karhu oli mennyt. Sitten hän laskeutui maahan, otti -pyssynsä ja lähti mökilleen. Mutta Vahb oli viekas; hän oli vain ollut -poistuvinaan ja sitten hiljaa hiipinyt takaisin väjymään. Heti kun mies -oli poistunut puun luota siksi kauas, ettei voinut sen luo palata, niin -Vahb hyökkäsi hänen jälkeensä. Haavoistaan huolimatta karhu liikkui -nopeammin. Neljännesmailin päässä -- no niin, Vahb teki miehelle juuri -saman, mitä tämä oli vannonut hänelle tekevänsä. - -Kauan aikaa perästä päin ystävät löysivät pyssyn ja asiaksi asti -muutakin. - -Meteetseen uudismökki sai lahota. Sitä ei käytetty koskaan sen jälkeen, -sillä ei ketään haluttanut lähteä maahan, jossa oli vähän houkutuksia -ilmeisen pahan onnen ja kirouksen vastapainoksi ja jossa niin hirveä -harmaakarhu oli alati sotapolulla. - - -IV. - -Löydettiin sitten hyvää kultaa Ylä-Meteetseen varrelta. Kullankaivajia -tuli ja kaksittain kulki vuorenkukkulain keskellä maata tonkien ja -pienet purot pilaten -- harmaapartoja vanhoja miehiä enimmäkseen, jotka -olivat eläneet elämänsä vuoristossa ja itse hitaasti muuttuivat -harmaiksi karhuiksi. Kaikkialla he kaivoivat ja kuopivat, eivät hyviä -ravitsevia juuria, vaan tuota hohtavaa keltaista hiekkaa, joka ei -kelvannut syödä; eläen harmaakarhun elämää, pyytämättä muuta kuin saada -rauhassa kaivaa. - -He näyttivät ymmärtävän harmaan Vahbin. Kun ensi kerran tavattiin, niin -Vahb nousi takajaloilleen ja ilkeät viheriät tulet alkoivat vilkkua -hänen pienissä silmissään. Vanhempi miehistä sanoi toverilleen. - -"Anna sen olla, niin se ei tee mitään." - -"Voi kuin on kamalan suuri!" vastasi toinen hermostuneesti. - -Vahb oli hyökkäämäisillään, mutta mikä lienee pidättänyt -- se oli -jotain, joka ei kuulunut hänen aistimiinsa, joka tuntui vain niiden -alallaan ollessa; se oli jotain, joka miehessä ja karhussa on hänen -viisauttaan viisaampaa ja joka viittaa tietä hämärän ja mutkailevan -tien jokaisessa epätietoisessa haarassa. - -Vahb ei tietenkään ymmärtänyt, mitä miehet sanoivat, mutta hän tunsi, -että tässä oli jotain erilaista. Ihmisen ja raudan oli haju, mutta -se ei ollut samaa raivostuttavaa laatua, ja tästä puuttui se pistävä -haju, joka aina vaan johti hänen mieleensä penikka-ajan synkät päivät. - -Miehet eivät liikkuneet, jonka vuoksi Vahb vain mörähti maanalaisen -mörähdyksen, laskeutui taas neljälle jalalle ja meni menojaan. - -Myöhään samana vuonna Vahb taas sattui kohtaamaan sen ruskeakuonon -mustan karhun. Kuinka se karhu aina vaan pieneni! Vahb olisi nyt voinut -yhdellä läimäyksellä nakata sen Graybullin toiselle rannalle. - -Mutta musta karhu ei jäänyt sitä voimankoetusta odottamaan. Se kiikutti -lihavan typykän ruumiinsa puuhun niin sukkelaan, että ähkä pääsi. Vahb -ulottui nyt maasta yhdeksän jalkaa korkealle ja yhdellä raapauksella -hän valtavilla kynsillään repäisi pois kaarnan aina hohtavaa valkoista -puuta myöden ja melkein maahan saakka; ja musta karhu kauhusta värisi -ja uikutti, kun niitten kamalien kynsien raavinta kiiti puuta pitkin ja -siitä sen selkärankaan hirvittävän sanomansa keralla. - -Mitä tämän mustan karhun näkeminen Vahbissa herätti? Ylä-Pineynkö kauan -unhotettuja muistoja; ruokaisen metsämaanko mietteitä? - -Musta oli kavunnut niin korkealle kuin pääsi ja Vahb jätti sen -sinne värisemään, ja ilman sen selvempää tarkotusta hän itse samosi -Ylä-Meteetseen äyräitä alas Graybullille, Rimrock vuoren lievettä -kiertäen; ja yhä edelleen vain, kunnes hän monta tuntia myöhemmin -huomasi olevansa Ala-Pineyn hirsimurroksessa ja muinoisten marjain ja -muurahaisten keskellä. - -Hän oli aivan unohtanut, kuinka mainio maa tämä Piney oli: yllin kyllin -ruokaa, ei kullankaivajia missään jokia turmelemassa, ei metsämiehiä, -mitä silmällä pitää, ei sääskiä eikä kärpäsiä, vaan runsaasti aukeita -päivärinteitä ja suojaisia metsiä, takana korkeita jyrkkiä kallioita -kylmempiä tuulia pois kääntämässä. - -Eikä siellä ollut vakinaista harmaata karhuakaan asukkaana, ei edes -maata kiertävistä merkkiä, ja ne mustat karhut taas, jotka maan -omistivat, eivät tulleet lukuun. - -Vahb oli vallan hyvillään. Hän kieritteli mahtavaa ruhoaan vanhassa -puhvelin piehtaroimakuopassa ja kohoten kahdelle jalalle puuta vastaan -siinä paikassa, missä Piney kanjoni eroo Graybull kanjonista, pani -siihen merkkinsä runsaat kahdeksan jalkaa maasta. - -Seuraavina päivinä hän kuljeskeli yhä kauemmaksi ja kauemmaksi -Shoshonien rosoisten kukkulain keskelle ja sitä myöden kuin kulki, sitä -myöden maata anasti. Monen mustan karhun merkkipuita hän löysi, ja jos -ne olivat pieniä kuivaneita puita, niin hän yhdellä valtavan kämmenensä -läimäyksellä mursi ne rytisten maahan. Jos ne olivat tuoreita, niin hän -pani omat merkkinsä entisten merkkien päälle ja paremmaksi vakuudeksi -vielä repi kuoren varpaittensakin suurilla kynsikuokilla. - -Ylä-Piney oli niin kauan ollut mustien karhujen aluetta, että oravat -olivat lakanneet tallettamasta varastojaan onttoihin puihin, ne -käyttivät nyt laakojen paasien alustiloja, josta mustat karhut eivät -voineet niitä saada; Vahbille tämä sen vuoksi oli runsauden maa: -mäntymetsässä joka neljäs tai viides paasi oli oravan tai maaoravan, -tsipmunkin, vilja-aitan katto, ja jos pikku omistaja sattui siellä -olemaan, kun hän käänsi paaden kyljelleen, niin tuntoaan vaivaamatta -Vahb litisti sen kämmenellään ja pisti poskeensa omain varastojensa -herkulliseksi palan painimeksi. - -Ja minne Vahb meni, sinne se teki merkkipaalunsakin: - - _Syrjäisiltä pääsy kielletty!_ - -Se oli puihin kirjotettu niin korkealle, kuin hän ulottui, ja jokainen, -joka siihen tuli, ymmärsi hajun ja karvain olevan suuren harmaan -Vahbin. - -Jos emo olisi kyllin kauan elänyt häntä opettaakseen, niin Vahb olisi -tiennyt, että semmoinen maa, joka keväällä on hyvä, voi kesällä olla -huono. Vahb vasta vuosien kokemuksen kautta sai selville, että on -parasta kerrassaan muuttaa maata vuodenaikain mukaan. Aikaisin keväällä -Cattle ja Elk vuoristot talven tappamine raatoineen tarjoavat runsaat -juhla-ateriat. Alkukesästä paras laidun on lämpimillä mäenrinteillä, -joilla kasvaa kamassiaa ja intiaaninaurista. Loppukesästä ovat -jokilaakson marjapensaat hedelmiä täynnään ja syksyllä oli -ketrimetsissä hyvä tilaisuus lihottautua talveksi. Siten hän joka vuosi -levitti aluettaan. Hän ei tyytynyt siihen, että karkotti mustat karhut -Pineyn ja Meteetseen varsilta, vaan vieläpä kulki vedenjakajankin -poikki ja tappoi sen vanhan junkkarin, joka kerran oli karkottanut -hänet Kauppapuoti-laaksosta. Ja hän myös piti, mitä oli vallannut, -kerrankin hajotti kokonaisen siirtolais-leirin, joka Keski-Meteetseen -varsilta haki karjatalon paikkaa; hän säikytti hevoset karkuun ja -käänsi mullin mallin koko leirin. Ja siten kaikki eläimet, ihminen -niitten mukana, tulivat tietämään, että koko matka Frank's Peakista -Shoshonen vuorenpolvekkeihin saakka oli semmoisen kuninkaan maata, joka -hyvin kykeni sitä puolustamaankin, ja että tämän kuninkaan nimi oli -Meteetseen Vahb. - -Jokainen Jumalan luoma, jonka voimat ovat niin suuret, ettei sen -tarvitse pelätä julkihyökkäystä, helposti unohtaa, mitä on oppinut. -Mutta Vahb ei koskaan unohtanut niitä varhaisia kokemuksia, joita -hänellä oli raudoista ollut. Hän piti ohjeenaan, ettei koskaan -lähestyisi tuota ihmisen ja raudan hajua, ja siinä syy, miks' ei hän -koskaan enää tarttunut. - -Niin hän eli yksinäistä elämäänsä ja samoili vuorilla, nakellen paasia -ympärilleen kuin kiven mukuloita ja valtavia puurunkoja kuin kalikoita -jokapäiväistä ruokaansa etsiessään. Ja vuorilla ja laaksoissa joka -eläin oppi pian tuntemaan Vahbin ja häntä pelkäämään, tuota aikanaan -takaa ajettua vainottua penikkaa. Ja useampi kuin yksi musta karhu sai -hengellään maksaa tuon toisen ammoiset pahat teot. Ja moni häjy ilves -sen edellä paeten nousi puuhun, ja jos puu oli kuivanut, niin Vahb -raastoi sen maahan, ja puu ja ilves ruhjoutuivat mäsäksi. -Sankakaulainen orikin, villihevoslauman johtaja, näki kerrankin -viisaimmaksi antaa tietä. Suuret harmaat metsäsudet ja vuoripantterit -niinikään heittivät äsken kaatamansa otuksen ja synkän pelon valtaamina -hiipivät syrjään Vahbin ilmestyessä. Ja jos hänen astua löntystäessään -marunaa kasvavan jokilakean poikki ja pelottaessaan antiloopit kuin -lintukarjan edellään pakenemaan, sattui tielle ilmestymään jäntterä -sonnimullikka, joka oli viisaaksi liian nuori ja pelkuriksi liian iso, -niin Vahb mäsäsi sen kallon jättiläiskäpälänsä yhdellä läimäyksellä ja -teki sille saman, mitä silloin jo monta aikaa takaperin lehmä oli -aikonut hänelle tehdä. - -Harvoin maaemo unohtaa omilleen varata kahdet maljat, toisen katkeran, -toisen metisen. Juokoot niistä vähän tai paljon, mutta tasan on juotava -molempia. Helppo on vuorelta alas laskea, mutta sama matka on sen -päälle taas kiivettävä. Nuoren iän kolhivat koetukset olivat -rakentaneet Vahbin mahtavan rungon. Häneltä oli kielletty kaikki -harmaankarhun tavalliset elämänilot, mutta _voimaa_ annettu enemmän -kuin kahdenkertainen osa. - -Siten hän eli vuoden toisensa jälkeen, puolison tai kumppanin -lauhduttamatta, synkkänä mitään pelkäämättä, valmiina tappelemaan, -mutta muuta pyytämättä, kuin saada olla rauhassa -- aivan rauhassa. -Hänellä oli synkässä elämässään yksi ainoa kiihkeä ilo -- verrattoman -voiman pysyvä riemutunne -- tuo pieni, mutta koskaan pettämätön ilon -sykähdys, kun vihollinen kaatui ruhjottuna ja hervottomana, taikka -halkeilevat paadet iskivät tulta ja poukkuivat hänen niitä vastaan -kääntäessään ihmeellisen voimansa täyden mitan. - - -V. - -Kaikella on omituinen hajunsa, jos vain on nenää haistaa. Vahb oli -opiskellut hajuja koko elämänsä ja vuoristossa tunsi useimpien -merkityksen. Jokainen haju oli kuin ääni, joka hänelle puhui; ja se oli -vielä paljon parempikin kuin ääni, sillä tietäähän vaikka kuka, että -hyvä nenä on etevämpi kuin silmät ja korvat yhteensä. Ja jokainen -näistä lukemattomista äänistä yhtä mittaa huuti, "täällä ja tämmöinen -minä olen". - -Katajanmarjoilla, kiulukoilla, mansikoilla, kullakin oli lempeä vieno -pikkuäänensä, joka kutsui, "täällä me -- marjat, marjat". - -Suurilla ketrimetsillä oli vahva kauas kantava ääni, "täällä me, -ketrimännyt", mutta tullessaan aivan niiden keskelle Vahb kuuli -ketrikäpyjen vienon houkutuksen, "täällä me, ketrikävyt". - -Ja toukokuussa kamassiapientaret tuulen tullessa oikealta taholta -lauloivat kuin lauluseura: "kamassiapientaria, kamassiapientaria." - -Ja niiden sekaan tullessaan hän erotti kunkin äänen erikseen. Kullakin -juurella oli oma pieni sanansa kuiskattavana hänen nokkaansa: "Tässä -minä, iso kamassia, mehevä ja kypsä", tai kimakka pikkuääni: "Tässä -minä, nahkea pikku mukula, kehno, kelvoton." - -Ja syksyllä leveät mehevät ruskosienet isoon ääneen kutsuivat, "minä -olen lihava terveellinen tatti", ja myrkyllinen kärpässieni luikkasi, -"minä olen kärpässieni. Jätä minut rauhaan, taikka kellistyt -kipuvuoteelle". Ja lauloivathan laulunsa kanjonin partaan keijumaiset -kellokukatkin, yhtä hienon kuin niiden rihmavarsi oli ja yhtä vienon -kuin niiden sulokin; mutta hajujen vartija oli oppinut jättämään ne -omaan arvoonsa, sillä ne ja miljoona muita samankaltaisia olivat -Vahbille yhdentekevät. - -Ja näin jokainen elävä olento, joka liikkui, ja joka kukka, joka kasvi, -ja joka kallio ja kivi ja maanpäällinen muoto kertoi tarinansa ja -kuiskasi vähät viestinsä hänen nokkaansa. Päivällä ja yöllä, sumussa ja -selkeällä iso kostea kuono kertoi hänelle enimmät siitä, mitä -hän tahtoi tietää, taikka sivuutti joutavina semmoiset, jotka eivät -mitään merkinneet, ja yhä enemmän ja enemmän hän kävi siitä -riippuvaiseksi. Vaikka hänen silmänsä ja korvansa yhdessä ilmottivat -niin ja niin, niin ei hän sittenkään uskonut, ennenkuin nenäkin sanoi, -että "niin, aivan oikein". - -Mutta näitä ihminen ei käsitä, sillä nenänsä esikoisoikeuden hän on -myynyt saadakseen asua kaupungeissa. - -Satoja hajuja oli Vahbille mieluisia, tuhansia joutavanpäiväisiä, -sangen monta oli vastenmielistä ja jotkut saivat hänet vallan -raivostumaan. - -Hän oli usein huomannut, että jos kävi länsituuli hänen ollessaan -Pineyn kanjonin yläpäässä, niin tuntui omituista uutta hajua. Toisina -päivinä hän ei välittänyt siitä, toisina se häntä iljetti; mutta hän ei -koskaan lähtenyt sitä peräämään. Toisina päivinä kantoi pohjatuuli -ylävedenjakajalta mitä kamalinta hajua, toisenlaista kuin kaikki muut, -hajua, josta hän vain tahtoi päästä pois. - -Vahbin alkoi nuoruus jo olla kaukana takana, ja takajalassa, joka oli -niin usein vammoja saanut, alkoi tuntua kipuja. Kylmän yön taikka -pitkällisten kosteitten säitten jälkeen hän tuskin saattoi käyttää sitä -jalkaa ja eräänä päivänä hänen tuntiessaan tämmöistä särkyä länsituuli -kantoi syvälle kanjoniin hänen nokkaansa kumman sanoman. Vahb ei -kyennyt selvään lukemaan tätä sanomaa, mutta se näytti sanovan, "tule", -ja hänen sisässään tuntui sanovan "mene". - -Ravinnon haju houkuttelee puoleensa nälkäistä luontokappaletta ja -kylläistä tympäisee. Me emme tiedä miksi, ja kaikki mitä siitä voi -selville saada on himon synty ruumiin tarpeesta. Niinpä Vahbia nyt -houkutteli puoleensa se, joka oli kauan ollut hänelle vastenmielistä, -ja hän astua löntysteli polkuaan pitkin vuoreen, itsekseen möristen ja -vihaisesti läimäyttäen oksia, jotka sattuivat hänen naamaansa -pyyhkäisemään. - -Se kumma haju kävi hyvin väkeväksi; se johti häntä paikkaan, jossa hän -ei ollut milloinkaan ennen käynyt -- pitkin valkoista hiekkarinnettä -saman väriselle pengermälle, jolla pahan näköistä vettä juosta liritti -ja muutamasta kuopasta nousi jonkinlaista usvaa. Vahb kohotti -epäluuloisen näköisenä kuonoaan -- semmoista ihmeellistä hajua! Hän -kiipesi pengermän päälle. - -Käärme kiemurteli hänen edessään tien poikki. Vahb mäsäsi sen iskulla, -joka sai läheiset puut huojumaan ja kiikkerän paaden alas vierähtämään, -ja hän päästi möräyksen, joka järähti laaksossa kuin etäinen ukkonen. -Sitten hän tuli sille usvakuopalle. Se oli täynnään vettä, joka -liikuskeli hiljalleen ja höyrysi. Vahb pisti siihen kämmenensä ja se -oli aivan lämmintä ja nahkaan se tuntui miellyttävältä. Hän pisti -veteen molemmat jalkansa ja vähin erin sujui sinne yhä syvemmälle, niin -että allikko joka puolelta vuoti reunainsa yli, ja lopulta hän pitkin -pituuttaan makasi lämpöisessä, melkein kuumassa rikkilähteessä, rypi -vihertävässä vedessä, tuulen kuljetellessa ilmassa höyryä sinne tänne. - -Kalliovuorissa on paljon näitä rikkilähteitä, mutta tämä sattui -olemaan ainoa, mitä oli Vahbin läänissä. Enemmän kuin tunnin hän siinä -makasi; sitten tuntien kyllin saaneensa veti rannalle mahtavan ruhonsa -ja huomasi tuntuvan merkillisen hyvältä ja nuortealta. Vasemman -takajalan kankeus oli aivan kadonnut. - -Hän ravisti veden pörhöisestä turkistaan. Leveä kallionpykälä, johon -päivä täydeltä terältään paistoi, kehotti häntä pitkäkseen rupeamaan ja -itseänsä kuivaamaan. Mutta ensin hän kohosi pystyyn lähintä puuta -vastaan ja jätti siihen merkin, jonka piti olla jokaiselle selvän. Oli -siihen tosin merkkinsä jättänyt moni muukin eläin, joka oli -rikkisaunassa vaivojansa parannellut; mutta mitä niistä? Siitä pitäen -oli tähän puuhun kuralla, karvoilla ja hajulla kirjotettu niin selvin -sanoin, että jokainen vuoriston eläin taisi sen lukea: - - _Tämä on minun saunani. Karttakaa sitä!_ - - (Puumerkki) Vahb. - -Vahb makasi vatsallaan, kunnes selkä oli kuiva, sitten kääntyi leveälle -selälleen ja piehtaroi ja väänteli itseään voimallisesti, kunnes -paahtava päiväliekkonen oli hänet kokonaan kuivannut. Hän päätteli -voivansa tämän kaiken jälkeen sangen paksusti. Ei hän itselleen sanonut -näin, "minua vaivaa se ilkeä tauti, jota sanotaan luuvaloksi, ja -rikkikylvyt ovat sen parantamiseksi oikea hoito". Vaan hän päätteli -näin, "minulla on kamalat tuskat; tuntuu paremmalta, kun olen tässä -löyhkävässä lätäkössä." Sen jälkeen hän siis palasi takaisin, aina kun -kivut alkoivat tuntua, ja joka kerta hän sai parannuksen. - - - - -III OSA - -RIUTUMINEN - - -I. - -Vuoret vierivät. Vahb ei enää kasvanut isommaksi -- ei ollut -tarvettakaan, -- mutta hän muuttui valkoisemmaksi, äreämmäksi ja -vaarallisemmaksi. Hänen lääninsä oli nyt suunnattoman laaja. Joka -kevät, talvimyrskyjen kaadettua ilmotustaulut, hän kiersi ja uudisti -ne. Se tapahtui luonnostaan, sillä ravinnon niukkuus ennen kaikkea -pakotti häntä kulkemaan kautta alueensa. Siihen aikaan vuotta oli -paljon savilätäköitä, ja nahkan syyhyessä talviturkin aljettua -karvaansa luoda tuntui viileä märkä savi sangen hyvältä, ja hyvän -kyhninnän suloinen syyhy oli erinomaisimpia nautinnoita, mitä hän -tiesi. Mikä siis syy lieneekin ollut, tulos oli aina sama; merkit -uudistettiin joka kevät. - -Lopulta Palette Ranshin väki karjoineen saapui Ala-Pineyllekin ja -miehet tutustuivat sen "vanhaan rumaan vaariin". Lehmäin merkitsijät -hänet nähdessään sanoivat, "ettei heiltä ollut karhuja hukassa ja että -oli parasta väistyä tämän tieltä ja antaa sen hoitaa omat asiansa." - -Ne eivät häntä usein nähneet, vaikka hänen polkujaan ja merkkitaulujaan -oli kaikkialla. Mutta tämän karjaleirin omistajan, synnynnäisen -metsämiehen Eversti Pickett hänelle kertoi jonkun verran vanhan karhun -elämänvaiheita ja harrasta mielenkiintoa Vahb herätti, itse hän sai -selville enemmän, kuin eversti milloinkaan tiesi. - -Hän sai selville, että Vahbin lääni etelää kohti ulottui aina -Ylä-Wigginsin haaraan saakka, pohjoista kohti Haisevalle vedelle -ja Meteetseestä Shoshoneihin. Hän huomasi Vahbin tietävän -karhunpyydyksistä enemmän kuin useimmat pyytäjät; että hän joko kulki -niiden sivu, taikka repäisi auki täkytarhan toisen pään ja veti täyn -pois rautain lähelle menemättä, ja että Vahb toisinaan joko sattumalta -tai tahallaan laukaisi ansan yhdellä niistä paaluista, joista täkytarha -oli rakennettu. Tämä karjakartanon omistaja niinikään sai selville, -että Vahb katosi hänen mailtaan joka vuosi kesäkuumaksi yhtä -olemattomiin kuin joka talvikin makuuajakseen. - - -II. - -On jo kulunut paljon vuosia siitä, kun viisas hallitus erotti -Yellowstonen latvavedet ainaiseksi luonnon pyhätöksi. Tämän suuren -ihmemaan rajoissa oli toteutettava runoilijakuninkaan ihanne, eikä -kenenkään pitänyt siellä tehdä pahaa eikä pelottaa. Ei linnuille eikä -maaeläimille saa tehdä väkivaltaa, kirvestä ei saa kuljettaa näihin -aarniometsiin ja joet saakoot ainiaan juosta tehtailta ja kaivoksilta -rauhassa. Kaikkien tulee siellä todistaa, että semmoista oli Länsi -ennen valkoisen miehen saapumista. - -Luonnon varassa elävät eläimet sangen pian keksivät tämän kaiken. Ne -pian oppivat tietämään tämän aitaamattoman puiston rajat, ja ne -esiintyvät, kuten jokainen tietää, aivan toisen luontoisina sen -pyhitetyllä alueella. Ne eivät enää karta ihmisen kasvoja, ne eivät -häntä pelkää eivätkä käy hänen kimppuunsa, ja toisiaankin kohtaan ne -ovat suvaitsevaisempia tässä suojan maassa. - -Rauha ja runsaus ovat maallisen hyvyyden kukka; löydettyään ne täältä -luonnonvaraiset eläimet joukolla keräytyvät ympärysmaasta tähän -puistoon, eikä niitä missään muualla näe niin kosolta. - -Karhuja on runsaasti varsinkin Lähdehotellin seuduilla. Metsässä on -neljännesmailin päässä tasainen avopaikka, johon hotellin -taloudenhoitaja joka päivä toimittaa karhuille kaikki ruuanjätteet, ja -se mies, jonka tehtävänä tämä on, on karhupitojen edeskäypä. Joka päivä -nämä pidot pidetään, ja joka vuosi tulee yhä enemmän karhuja -pitovieraiksi -- Nykyään on tavallista, että siellä samalla haavaa -näkee kaksikintoista karhua herkuttelemassa. Niitä on joka lajia -- -mustia, ruskeita, kanelinkarvaisia, harmaita, hopearipsiä, könköselkiä, -isoja ja pieniä, perheitä ja yksin kulkijoita, ympärillä olevan laajan -maan kaikista osista. Kaikki näyttävät olevan selvillä siitä, ettei -väkivalta minkäänlainen ole puistossa luvallista, ja julmimmatkin -niistä ovat siellä ottaneet uudet tavat. Vaikka tämän valitun tyyssijan -alueella vaeltelee kymmenittäin karhuja ja vaikka ne toisinaan -keskenään tappelevat, niin ei ainoakaan ole vielä ihmiselle pahaa -tehnyt. - -Vuosi vuodelta ne ovat tulleet ja menneet. Ohi kulkevat matkailijat -näkevät ne. Hotellin väki tuntee hyvin monta niistä. He tietävät niiden -ilmestyvän joka kesä sillä lyhyellä ajalla, minkä hotelli on avoinna, -ja taas katoavan, eikä kukaan tiedä, mistä ne ovat tulleet, minne -menevät. - -Eräänä päivänä Palette Ranshin omistaja kulki puiston läpi. -Oleskellessaan Lähdehotellissa hän kävi karhujen pitosalissa parhaana -ruoka-aikana. Siellä oli monta mustaa karhua mässäämässä, mutta kaikki -ne väistyivät valtavan hopearipsen harmaan karhun tieltä, joka -auringonlaskun aikaan ilmestyi paikalle. - -"Tuo", sanoi se mies, joka oli oppaana, "on puiston suurin harmaa -karhu; mutta se on rauhallista lajia, Herra tiesi, miten muutoin -kävisikään". - -"Tuoko!" sanoi karjakartanon omistaja hämmästyneenä harmaan karhun -astua löntystäessä lähemmäksi ja haahmoutuessa heinäkuormana pitosalin -honkapylväikössä. "Tuoko! Ellei tuo ole Meteetseen Vahb, niin en ole -ikänäni karhua nähnyt! Kyllä kai, ei ole sen pahempaa harmaata hirsiä -vieritellyt Big Hornin rinteillä." - -"Se ei ole mahdollista", sanoi toinen, "sillä se on täällä joka kesä -heinäkuussa ja elokuussa, enkä minä luule sen asuvan niin kaukana". - -"Eihän vain, juuri se vahvistaa asian", sanoi karjakartanon omistaja; -"heinäkuu ja elokuu ovat juuri se aika, jolloin sitä ei näy meidän -maillamme; ja näettehän itsekin, että se on takajalaltaan vähän rampa -ja on menettänyt vasemmasta etukämmenestään kynnen. Nyt minä tiedän, -missä se kesät kuhnustelee; mutta en minä luullut sitä vanhaa junkkaria -niin viisaaksi, että se ymmärtää olla siivolla vieraissa käydessään". - -Tämä suuri harmaa karhu tuli hotellissa sangen hyvin tunnetuksi -seuraavina kesäkausina. Vain yhden kerran se käyttäytyi todella -huonosti ja sekin tapahtui samana kesänä, jona se ensi kerran ilmestyi, -ennenkuin se vielä oli puiston tapoihin perehtynyt. - -Se astua tallusti eräänä päivänä hotelliin ja kiipesi pääovesta sisään. -Salissa se kohotti pystyyn koko kahdeksan jalan vartalonsa vieraitten -kauhistuneina paetessa; sitten se käveli hotellin konttorihuoneeseen. -Konttoristi sanoi: "All right; jos te tarvitsette tätä huonetta enemmän -kuin minä, niin saatte kai sen", hyppäsi tiskin yli ja sulkeutui -sähkölennätyshuoneeseen lennättääkseen puiston ylitarkastajalle: "Vanha -harmaa paraillaan konttorissa, aikoo ruveta hotellia pitämään; saammeko -ampua?" - -Vastaukseksi tuli: "Ampuminen kielletty puistossa; käyttäkää ruiskua." -Se tehtiinkin ja se oli karhulle niin täydellinen yllätys, että sekin -loikkasi tiskin yli ja kapaisi takatietä käpälämäkeen kalisevin kynsin -ja raskaasti lönskyvin askelin. Se meni kyökin kautta ja mennessään -koppasi lehmän puoliskosta paremman puolen eväikseen. - -Tämä oli ainoa kerta, jolloin Vahbin tiedettiin olleen pahanteossa, -vaikka toinen karhu kerran houkutteli hänet rauhan rikkomaan. Se toinen -oli kookas musta karhu, naaras, joka oli ilkitöistään tunnettu. Tällä -naaraalla oli kurja kivulloinen penikka, josta se oli kovin ylpeä -- -niin ylpeä, että se unohti omat tapansa ja haki rettelöitä sen vuoksi. -Ja samoin kuin kaikki hemmotellut lapset, tämäkin oli syypää paljoon -vihamielisyyteen. Emo oli niin iso ja vihainen, että se teki mitä -tahtoi kaikille muille mustille karhuille, mutta kun se yritti ajaa -pois vanhan Vahbinkin, niin se sai tämän kämmenestä läimäyksen moisen, -että kieri maassa kuin jalkapallo. Vahb lähti perään ja olisi muijan -tappanut, tämä kun oli rikkonut puiston rauhan, mutta se pääsi -pakenemaan puuhun, jonka latvasta sen surkea pieni penikka hädissään -parkui täyttä kurkkua. Siihen se juttu päättyi; sen koommin ei musta -karhu mennyt Vahbin tielle, ja tämä sai rauhallisen ja mallikelpoisen -karhun maineen. Useimmat ihmiset luulivat hänen tulleen joltain -etäiseltä vuorelta, jolla ei ollut pyssyjä eikä ansoja tylyä mieltä ja -kostonhimoa kehittämään. - - -III. - -Sehän on kaikille tunnettu asia, että Bitter-root vuorien harmaa karhu -on paha karhu. Bitter-root jono on vuoriston rotkoisin osa. Kaikkialla -repivät maata syvät rotkot ja taaja takkuinen aluspensaisto peittää -rinteitä. - -Se on hevoselle mahdotonta maata, pyssymiehelle vaikeata, ja siellä on -vaikka kuinka paljon hyvää karhun laidunta. Sen vuoksi siellä on paljon -karhuja ja paljon ansamiehiä. - -Könköselät, jolla nimellä Bitter-rootin harmaat karhut tunnetaan, ovat -vilkasta ja hurjaluontoista rotua. Vanha könköselkä tietää ansoista -enemmän kuin puolenkymmentä tavallista ansamiestä; se tietää enemmän -kasveista ja juurista kuin luokka kasvintutkijoita. Se osaa prikulleen -sanoa koska ja juuri mistä kutakin lajia toukkaa tai matoa on -etsittävä, ja yhdestä haiskahduksesta se tietää, pyytääkö mailin päässä -jälkiä seuraava metsästäjä pyssyillä, myrkyllä, koirilla, raudoilla, -vaiko kaikilla näillä neuvoilla. Ja sillä on yksi yleinen ojennusnuora, -joka on metsämiehelle ainaisten yllätysten syy: "Mitä päättänetkin -tehdä, se tee nopeaan ja perusteellisesti." Kun siis ansamies ja -könköselkä kohtaavat toisensa, niin karhu joko paikalla päättää juosta -tiehensä niin kovaa kuin pääsee, taikka hyökätä miehen kimppuun ja -tapella, kunnes voitto on ratkaistu. - -"Pahain maitten" karhut eivät tehneet niin: niiden tapana oli pitää -kiinni kunniastaan ja möristä kuin ukkosilma, ja näin metsämiehellä oli -aikaa sinkauttaa murhaava vasamansa; ja vasama on koska tahansa ukkosta -pahempi. Mies voi tottua karjauksiin, jotka maata järistäen ja sääriä -vavistaen kiipeävät siihen pikkuiseen kammioon, jossa hänen rohkeutensa -asuu; mutta karhu ei voi tottua 45-90 rihlan pehmeänokkaiseen luotiin, -ja siinä syy, miksi "Pahain maitten" kaikki harmaat tapettiin -sukupuuttoon. - -Metsämiehet ovat siitä oppineet, että ei koskaan voi arvata, mitä -könköselkä tekee; sen he vain tietävät, että minkä se tekee, sen se -tekee äkkiä. - -Nämä Bitter-rootin harmaat karhut kaiken kaikkiaan ovat sangen hyvin -ratkaisseet elämän arvotuksen valkoisesta miehestä huolimatta, ja sen -vuoksi ne omissa jylhissä vuoristoissaan yhä lisääntyvät. - -Tietysti ei millekään alueelle mahdu kuin oma määränsä karhuja ja liiat -tungetaan pois; ja niinpä erään nuoren heikonlaisen paljasnaamaisen -könköselän kävi vaikeaksi pysyä sillä maalla, jota se harrasti, ja sen -oli pakosta lähteminen maailmalle onneaan etsimään. - -Se ei ollut mikään iso karhu, muutoin sitä ei olisikaan pois tungettu; -mutta se oli ollut hyvässä opissa, niin että se pystyi sangen hyvin -muualla toimeen tulemaan. Kuinka se vaelsi alas Salmon River vuorille, -eikä niistä pitänyt; kuinka se kuljeskeli, kunnes joutui Snake -lakeitten okalanka-aitain joukkoon, eikä tietysti voinut sinne jäädä; -kuinka sula sattuma käänsi sen idän suunnalta, jossa puisto olisi ollut -ja tyyssijan tarjonnut; kuinka se päätti kulkea Snake River vuoristoon -ja siellä tapasi enemmän metsästäjiä kuin marjoja, kuinka se kulki -niiden poikki Teton vuorille ja inholla näki allaan Jackson's Hole'n -siirtokunnan, se ei kuulu Vahbin elämäkertaan. Mutta kun tämä -paljasnaama könköselkä kulki Gros Ventre jonon poikki ja Wind Riverin -veden jakajan yli Graybullin latvoille, niin se joutuu juttuumme, aivan -samoin kuin se joutui Meteetseen harmaan karhun maille ja hänen -elämäkertaansa. - -Könköselkä ei ollut tavannut ainoatakaan ihmisen merkkiä siitä pitäen, -kuin Jackson's Hole jäi selän taa, ja täällä se oli runsauden maassa. -Se herkutteli kaikkia vuodenajan herkkuja ja ilomielin katseli helppoa -pensaatonta maata, kunnes sattui vastaan Vahbin merkkipuu. - -"Syrjäisiltä pääsy kielletty!" tämä sanoi niin selvään kuin taisi. -Könköselkä nousi pystyyn sitä vastaan. - -"Tuli ja leimaus! onpas jymy karhu!" Kuonon merkki oli päätä ja kaulaa -korkeammalla Paljasnaaman korkeinta ulottumista. No niin, tavallinen -yksinkertainen karhu tietysti olisi hiljaa hiipinyt pois tämän -keksinnön jälkeen; mutta Paljasnaama tunsi, että vuoret olivat -velvolliset häntä elättämään, eikä toimeentuloa parempaa kuin tämä, jos -vain osasi väistää tuota isoa junkkaria. Se nuuski paikat, piti tarkoin -silmällä, oliko oikea omistaja tulossa, ja söi yhä edelleenkin, missä -vain jonkun herkun tapasi. - -Askeleen tai parin päässä tästä pelottavasta puusta oli vanha petäjän -kanto. Bitter-root vuorilla semmoisten kantojen alla usein on -hiirenpesiä, ja Paljasnaama väänsi sen kyljelleen katsoakseen. Ei -siellä ollut mitään. Juurakko vierähti merkkipuuta vastaan. Paljasnaama -ei vielä ollut oikein selvillä, mitä tehdä; mutta sen kekseliääseen -päähän juolahti uusi tuuma. Se käänsi päätään puoleen, käänsi toiseen. -Se katsoa killisteli juurakkoa ja sitten merkkiä pienillä porsaan -silmillään. Sitten se päättävästi nousi juurakolle seisomaan, selkä -puuta vastaan, ja pisti sinne merkkinsä, ainakin pään verran Vahbin -merkkiä korkeammalle. Se kyhni selkäänsä kauan ja kovasti ja kävi -sitten ryvettämässä kurassa päätään ja olkiaan, palasi taas takaisin ja -teki merkin niin isoksi ja väkeväksi, ja niin korkeaksi, ja painostaen -sitä semmoisilla kaarnan raappeilla, ettei sitä ollut mahdollista lukea -muuta kuin yhdellä tavalla -- se oli kauhean suuren tunkeilijan -tappeluvaatimus nykyiselle omistajalle, jonka kanssa hän oli valmis -tappelemaan ratkaisuun saakka, jopa etsimällä etsi tilaisuutta -tapellakseen tämän hyvän maan omistamisesta. - -Lieneekö se ollut sattuma, vai lieneekö tarkotuksella tapahtunut, -juurakko ainakin vierähti toiselle puolelle könköselän siltä pois -hypätessä. Paljasnaama asteli kanjonia alaspäin vahtien mitä -valppaimmin, oliko vihollista tulossa. - -Ei kauaa viipynytkään, ennenkuin Vahb sattui tunkeilijan jäljille, ja -paikalla sen koko puiston-ulkopuolisen luonnon raivo kiehahti. - -Monet mailit se seurasi jälkiä useamman kuin yhden kerran. Mutta pieni -karhu oli yhtä nopea jaloiltaan kuin älyltään sukkela, eikä -näyttänytkään itseään. Se vietävä poikkesi vain joka merkkipaalulle, ja -jos suinkin oli keinoa juonitella, niin että sai oman merkkinsä -korkeammalle pistetyksi, niin se teki sen suurella uholla ja jätti -suuret näkyisät tuntomerkit. Mutta ellei ollut tilaisuutta muuta kuin -rehelliseen tiedonantoon, niin se ei ensinkään lähestynytkään semmoista -puuta, vaan etsi läheltä toisen puun, jonka vieressä oli joko pölkky -tai kivi, jolta kurkottaa. - -Siten Vahb piankin huomasi tunkeilijan merkkien olevan hänen omiaan -paljoa korkeammalla -- se oli ilmeisesti hirveä karhu, jota ei edes hän -voinut varmaan tietää voittavansa. Mutta Vahb ei ollut mikään pelkuri. -Hän oli valmis tappelemaan, kunnes asia tuli ratkaistuksi, oli se -mimmoinen tahansa; ja hän kulki maitaan puhki ja poikki tunkeilijaa -etsien. Päivän toisensa jälkeen Vahb häntä haki ja varusteli itseään -tappeluun. Joka päivä hän löysi tunkeilijan jället, ja yhä useammin ja -useammin hän löysi nuo korkeat merkit paljoa yläpuolelta omia -merkkejään. Usein tuuli kantoi hajua; mutta ei koskaan hän saanut sitä -nähdäkseen, sillä ukon silmiä oli alkanut viime vuosina sangen pahasti -hämärtää; vähänkin etäämmät esineet hämmentyivät pöperöksi. Tuo -yhtämittainen uhka tietysti lopulta synnytti Vahbin mielessä -levottomuutta, eipä hän enää ollut nuori, ja hänen hampaansa ja -kyntensä olivat kuluneet ja tylsistyneet. Vanhoissa haavoissa tuntui -kipuja vielä entistäkin enemmän, ja vaikka hän hetken totuudessa olisi -voinut yltyä tappelemaan vaikka kuinka monta ja vaikka kuinka suuria -harmaita karhuja vastaan, niin kuitenkin ainainen pelko, tieto siitä, -että täytyi olla valmiina tappelemaan tuota nuorta hirviötä vastaan -vaikka millä hetkellä, rasitti hänen mieltään ja alkoi jäytää hänen -terveyttään. - - -IV. - -Könköselän elämä oli yhtämittaista valppautta, ainaista valmiutta -juoksemaan, koukkuja tekemään ja keinoja keksimään kohtauksen -välttämiseksi, joka ei voinut sille tietää muuta kuin äkkikuolemaa. -Monta kertaa se jostain lymypaikasta katseli isoa karhua ja vapisi -sitä, ilmaisisiko hänet ehkä tuuli. Monta kertaa sen pelasti sula -häpeämättömyys ja monta kertaa se oli jossain rotkon kolkassa melkein -umpimutkaan joutumaisillaan. Kerran se pelastui vain siten, että -kiipesi ylös pitkää kalliossa olevaa rakoa pitkin, johon ei Vahbin -valtava vartalo olisi mahtunut. Mutta siitä huolimatta se mielettömässä -itsepäisyydessään yhä vain jatkoi puitten merkitsemistä läänissä yhä -laajemmalta ja laajemmalta. - -Viimein se haistoi rikkisaunan ja kulki sinne. Se ei käsittänyt sitä -vähääkään. Siihen se ei vaikuttanut niin mitään, mutta olihan ympärillä -kaikkialla omistajan jälkiä. Pahanteon vimmassa könköselkä raapi -lähteeseen kuraa ja sitten kyhnintäpuun nähdessään nousi -kallionpykälälle ja sai siten merkkinsä kokonaista viisi jalkaa Vahbin -merkin yläpuolelle. Sitten se hermostuneena hyppäsi alas ja juoksenteli -ympäri liaten kylpyaltaan ja tarkkaan tähyten, kuullessaan ääntä -alaalta metsästä. Paikalla se oli varuillaan. Ääni tuli lähemmäksi, -sitten tuuli kantoi varman todistuksen, ja kauhistuneena könköselkä -kääntyi ja pakeni metsään. - -Se oli Vahb. Hänen terveytensä oli alkanut viime aikoina kangertaa; -vanhat kivut olivat palanneet ja paitsi takareittä alkaneet kolottaa -oikeata olkapäätäkin, jossa vielä istui kaksi pyssynluotia. Hän tunsi -itsensä kovin sairaaksi ja kivuista rammaksi. Onnahdellen, nytkytellen, -hän nousi tutulle penkerelle ja siellä haistoi vihollisen; sitten hän -näki mudassa jället -- hänen silmänsä sanoivat, että ne olivat pienen -karhun jället, mutta hänen silmänsä olivat jo himmeät ja hänen nenänsä, -pettämätön nenänsä sanoi, "nämä ovat sen kamalan ison tunkeilijan -jället". Sitten hän huomasi puun, jossa oli hänen oma merkkinsä, ja -siinä erehtymättä oli vieraan merkki hänen omaansa paljon korkeammalla. -Hänen silmänsä ja nenänsä olivat tästä yksimieliset; vieläpä ne hänelle -sanoivat, että vihollinen oli aivan lähellä, saattoi ilmestyä millä -hetkellä tahansa. - -Vahb tunsi itsensä sairaaksi ja kivuista heikoksi. Hän ei ollut -vähääkään sillä päällä, että olisi halunnut vimmattua tappelua. Tappelu -näin epäsuotuisissa oloissa olisi ollut hulluutta. Hoidon tällä kertaa -laiminlyöden hän palasi takaisin ja rinteellä kääntyi pois siitä -suunnasta, johon vieras oli kulkenut -- ja se oli hamasta -penikka-ajasta ensi kerta, kun hän väisti tappelua. - -Tämä oli käännekohta Vahbin elämässä. Jos hän olisi vieraan perään -lähtenyt, niin hän olisi tavannut surkean pienen raukan viidenkymmenen -askeleen päässä pelon tuskissa tutisemassa, kaatuneen puun taa -kyykistyneenä, seinällisessä lehdossa kuin luonnon satimessa, ja hän -olisi sen varmasti musertanut. Jos hän edes olisi kylpynsä kylpenyt -niin hänen voimansa ja rohkeutensa olisivat palanneet, ja vaikkeivät -olisikaan, niin ainakin hän olisi ajoissa kohdannut vihollisensa ja -hänen loppuelämänsä olisi ollut toisenlainen. Mutta hän oli kääntynyt -takaisin. Tämä oli hänen elämänsä tienhaara, mutta mistä hän olisi sen -tiennyt? - -Ontuen hän meni matkoihinsa, Shoshonien alempien polvekkeitten liepeitä -kierrellen, ja pian taas tapasi tuon kamalan hajun, jonka hän oli jo -vuosikausia tuntenut, mutta jota hän ei ollut koskaan lähtenyt -peräämään eikä päässyt käsittämään. Se oli nyt aivan hänen tiensä -suunnassa, ja hän saapui sitä kohti kulkiessaan pieneen paljaaseen -rotkoon, jonka pohja oli täynnään luurankoja ja tummia esineitä, ja -Vahb ohi kulkiessaan tunsi monen eri eläimen hajun ja sen laadusta -tiesi, että ne makasivat kuolleina tässä puuttomassa, ruohottomassa -rotkossa. Sillä yläpäässä oli kalliossa halkeama, josta virtasi -tappavaa kaasua; näkymättömänä mutta raskaana se täytti tämän pienen -kurun kuin ylitse vuotavan myrkkymaljan, ja alapäästä sitä alati -virtasi pois. Mutta Vahb vain tunsi, että siitä virtaava ilma hänen ohi -kulkiessaan alkoi unettaa ja pyörryttää ja ikäänkuin luotaan torjua, -hän sen vuoksi nopeaan lähti pois ja tunsi iloa uuden kerran -hengittäessään havulle tuoksuvaa tuulta. - -Kun Vahb oli ensimäisen kerran päättänyt väistää, niin oli se -seuraavalla kerralla vielä paljon helpompaa; ja seurauksena oli -kahdenkertainen onnettomuus. Sillä jätettyään rikkilähteen suuren -muukalaisen haltuun Vahb tunsi, ettei häntä enää haluttanut sinne -lähteä. Joskus vihollisen jäljille sattuessaan hän taas tunsi -puuskauksen entistä rohkeuttaan. Hän päästi saman ukkosena jyrisevän -mörähdyksen kuin ennen vanhaan ja lähti vaivalla löntystämään jälkiä -pitkin lopettaakseen riidan siihen paikkaan. Mutta hän ei milloinkaan -saanut kiinni tuota salaperäistä jättiläistä, ja luunkolotus, joka yhä -paheni, kun hän oli saunastaan karkotettu, päivä päivältä vähensi sekä -juoksemisen että tappelemisen kykyä. - -Joskus Vahb vainusi vihollisensa lähestymisen sattuessaan olemaan -tappelemiseen sopimattomassa paikassa, ja vaikk'ei hän juuri -juossutkaan, niin noudatti hän sentään haluaan päästä jalkaa -pettämättömälle maalle, jossa saattoi voimiaan käyttää. Mutta tämän -paremman maan etsiminen ei koskaan johtanut häntä lähemmäksi -vihollista, sillä tiettyhän se, että etu aina on odottavan puolella. - -Toisina päivinä Vahb tunsi itsensä niin sairaaksi, että olisi ollut -mieletöntä panna tappelun kautta kaikki alttiiksi, ja milloin hän taas -jaksoi hyvin tai ainakin vähän paremmin, silloin ei vierasta näkynyt, -ei kuulunut. - -Vahb pian huomasi, että vieraan jäljet useimmiten olivat Kauppapuodin -puoleisella, Pineyn länsirinteellä, kaikkein parhailla ruokamailla. -Näitä hän karttoi, milloin ei mielestään ollut tappelukunnossa, -niinkuin luonnollista olikin, ja kun hänellä nykyään aina oli milloin -enemmän, milloin vähemmän kipuja, niin merkitsi se, että paras osa -lääniä sai jäädä vieraalle. - -Kului viikkoja. Vahb oli aikonut palata saunaansa, mutta siitä ei -koskaan tullut mitään. Hänen vaivansa kävivät yhä pahemmiksi; paitsi -takakoipea oli nyt oikea olkapääkin rampautunut. - -Tappelun odotuksen pitkä jännitys synnytti varovaisuutta, joka oli -muuttumassa peloksi, ja tämä yhdessä voimain riutumisen kanssa alkoi -murtaa hänen rohkeuttaan, niinkuin sen aina täytyykin tehdä, jos -rohkeus perustuu lihasvoimiin. Hänen jokapäiväisenä huolenaan ei nyt -ollut tunkeilijan tapaaminen tappelua varten, vaan väistäminen, kunnes -vähän paranisi. - -Siitä ensimäisestä pienestä paosta tuli tällä tavalla ainainen pako. -Vahbin täytyi kulkea Pineyn laaksoa yhä alemmaksi ja alemmaksi -kohtausta välttääkseen. Päivä päivältä väheni ruoka ja viikkojen -vieriessä hän yhä vähemmän kykeni vastustajaa musertamaan. - -Lopulta hän eli ja lymyili Ala-Pineyn rannoilla -- niillä samoilla -paikoilla, mihin kerran emo oli hänet vienyt pikkuveikkojen keralla. Se -elämä, jota hän nyt vietti, oli hyvin saman kaltaista kuin sen kammon -päivän jälkeen vietetty. Ehkäpä oli syykin sama. Jos hänellä olisi -ollut oma perhe, niin olisi kaikki voinut olla toisin. Nilkuttaessaan -eräänä aamuna tietään ja etsiessään karuista haapalehdoista vähän -juuria taikka madon syömiä pyynmarjoja, jotka eivät kelvanneet edes -oraville eivätkä metsän kanalinnuille, hän kuuli lännen rinteellä kiven -vierivän metsiin ja vähän myöhemmin tuuli kantoi sitä pelättyä hajua. -Hän kahlasi jääkylmän Pineyn poikki -- ennen aikaan hän olisi hypännyt --- ja vilusta vedestä nousi kautta jokaisen karvaisen jäsenen vihlovia -tuskia, jotka näyttivät tunkeutuvan aivan elämän juuriin saakka. Hän -lähti taas pakoon -- minne, kunne? Ei näyttänyt enää olevan kuin yksi -tie -- uudelle karjakartanolle vievä. - -Mutta sieltä kuului hälinää jo paljon ennen, kuin häntä vielä voitiin -huomatakaan. Hänen nenänsä, luotettavin ystävänsä, sanoi, "pyörrä -takaisin, pyörrä ja pyri vuorille", ja hän kääntyi takaisin, vaikkapa -sillä uhalla, että siellä kohtaisi pelätyn vihollisen. Vaivalloisesti -hän onnuskeli pitkin Pineyn pohjoisrantaa, pysytellen notkoissa ja -puitten suojassa. Hän koetti kiivetä kallionrinnettä, jota hän ennen -oli täyttä laukkaa juossut. Puolivälissä jalka petti ja hän vieri alas -juurelle saakka. Pitkä kierros oli nyt ainoa tie, sillä pois piti -päästä -- pois, pois. Mutta minne? Ei näyttänyt olevan muuta neuvoa -kuin jättää pelätylle vieraalle kaikki maat. - -Ja tuntien, sen verran kuin karhu voi tuntea, että hän vihdoinkin oli -kukistettu, voitettu, valtaistuimelta syösty, että hänet oli omista -maistaan karkottanut toinen niin voimakas karhu, ettei sen kanssa ollut -tappeluun rupeamista, hän kääntyi läntistä haaraa nousemaan, ja arpa -oli heitetty. Väki ja nopeus olivat hylänneet hänen muinoin voimalliset -jäsenensä; kolme vertaa enemmän aikaa kuin ennen kysyi nyt jokaiselle -tutulle harjanteelle kiipeäminen, ja kulkiessaan hän vähän väliä katsoi -jälkeensä, ajettiinko takaa. Korkealla pienen latvahaaran lähteitten -takana kokosivat Shoshonet kalpeina ja luotaan torjuvina; siellä ei -ollut vihollisia ja puisto kaikkineen oli niiden takana -- pois, pois -piti päästä. Mutta hänen kiivetessään tutisevin raajoin ja lyhyin -epävarmoin askelin länsituuli toi löyhkän kuoleman rotkosta, tuosta -kamalasta pienestä kurusta, jossa kaikki oli kuollutta, ilma itsekin -kuolettavaa. Se oli aina tavannut inhottaa häntä ja karkottaa luotaan, -mutta nyt Vahb tunsi, että se oli sanoma hänelle; se veti häntä -puoleensa. Se oli hänen pakoreitillään ja verkalleen hän laahusteli -sitä paikkaa kohti. Hän tuli lähemmäksi ja lähemmäksi, kunnes seisoi -kalliokynnyksellä. Korppikotka, joka oli laskeutunut alas syömään -erästä uhreista, oli paraillaan horroksiin vaipumassa koskemattomalle -raadolle. Vahb kohotti tuuleen ison harmaakarvaisen kuononsa ja pitkän -valkoisen partansa. Se haju, jota hän oli ennen vihannut, oli nyt -puoleensa vetävä. Ilma tuntui omituisen purevalta. Hänen ruumiinsa -kaipasi sitä nyt. Sillä se näytti vaimentavan hänen tuskiaan ja se -lupasi unta, samoin kuin oli tehnyt sinä päivänä, jona hän ensi kerran -näki tämän paikan. - -Syvällä hänen allaan oikealla ja vasemmalla ja kaikkialla, niin -pitkältä kuin silmä kantoi, oli se suuri valtakunta, joka kerran oli -ollut hänen; jossa hän oli niin monta vuotta elänyt voimansa -mahtiaikana; jossa ei kukaan ollut uskaltanut tulla häntä silmästä -silmään katsomaan. Ei koko maan piirissä voinut olla kauniimpaa -näköalaa. Mutta Vahb ei ajatellut sen kauneutta; hän vain tiesi, että -siinä maassa oli hyvä elää; että se oli ollut hänen, mutta että se nyt -oli mennyttä, sillä mennyt oli hänen voimansa ja hän itse pakolaisena -etsimässä paikkaa, kussa saisi levätä ja olla rauhassa. - -Poikki Shoshonien kulki tosin puiston tie, mutta sinne oli pitkä, ylen -pitkä matka, ja epätietoinen oli pitkän epätietoisen matkan pää. Ja -miksi niin kauas? Täällä tässä pienessä rotkossa oli kaikki, mitä hän -etsi; täällä oli rauhaa ja tuskatonta unta. Hän tiesi sen; sillä hänen -nenänsä, hänen aina erehtymätön nenänsä sanoi, "_tänne! tänne nyt_!" - -Hän seisahtui hetkeksi portille ja hänen seistessään tuulen tuomat -höyryt alkoivat salaisen työnsä. Viisi oli hänen elämänsä uskollista -vartijaa, ja paras ja luotettavin niistä kimmautti selkosten selälleen -sen portin, jota se oli niin kauan vartioinut. Hetkisen Vahb vielä -seisoi ja epäili. Hänen elinaikainen oppaansa oli nyt vaiennut, -vahtipaikkansa jättänyt. Toisen vaiston hän tunsi itseään opastavan. -Erän enkeli se seisoi siellä, pienessä laaksossa, ja nyökkäsi. Vahb ei -ymmärtänyt. Hänellä ei ollut silmää näkemään kyyneltä, joka oli enkelin -silmässä, eikä säälin hymyä, joka varmaan oli hänen huulillaan. Hän ei -edes nähnyt enkeliä. Mutta hän tunsi hänen nyökkäävän ja nyökkäävän. - -Vanha rohkeus kuohahti harmaan karhun karkeassa rinnassa. Hän kääntyi -tieltä siihen pieneen rotkoon. Kalman höyryt tunkeutuivat hänen -mahtavaan rintaansa, täyttivät sen ja kiehahtivat hänen valtaisissa -sankarijäsenissään, kun hän rauhallisesti kävi levolle kiviselle -ruohottomalle permannolle ja hiljalleen nukkui, niinkuin sinä ammoisena -päivänä emonsa syleilyyn Graybullin rannalle. - - - -***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK HARMAAN KARHUN ELäMäNTARINA*** - - -******* This file should be named 50563-8.txt or 50563-8.zip ******* - - -This and all associated files of various formats will be found in: -http://www.gutenberg.org/dirs/5/0/5/6/50563 - - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - diff --git a/old/50563-8.zip b/old/50563-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index cfe62ac..0000000 --- a/old/50563-8.zip +++ /dev/null |