summaryrefslogtreecommitdiff
diff options
context:
space:
mode:
-rw-r--r--.gitattributes4
-rw-r--r--LICENSE.txt11
-rw-r--r--README.md2
-rw-r--r--old/50563-8.txt1976
-rw-r--r--old/50563-8.zipbin42247 -> 0 bytes
5 files changed, 17 insertions, 1976 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..d7b82bc
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,4 @@
+*.txt text eol=lf
+*.htm text eol=lf
+*.html text eol=lf
+*.md text eol=lf
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..3578c80
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #50563 (https://www.gutenberg.org/ebooks/50563)
diff --git a/old/50563-8.txt b/old/50563-8.txt
deleted file mode 100644
index eadd1d4..0000000
--- a/old/50563-8.txt
+++ /dev/null
@@ -1,1976 +0,0 @@
-The Project Gutenberg eBook, Harmaan karhun elämäntarina, by Ernest
-Thompson Seton, Translated by I. K. Inha
-
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
-other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
-whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of
-the Project Gutenberg License included with this eBook or online at
-www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have
-to check the laws of the country where you are located before using this ebook.
-
-
-
-
-Title: Harmaan karhun elämäntarina
-
-
-Author: Ernest Thompson Seton
-
-
-
-Release Date: November 27, 2015 [eBook #50563]
-
-Language: Finnish
-
-Character set encoding: ISO-8859-1
-
-
-***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK HARMAAN KARHUN ELäMäNTARINA***
-
-
-E-text prepared by Jari Koivisto
-
-
-
-HARMAAN KARHUN ELÄMÄNTARINA
-
-Kirj.
-
-ERNEST THOMPSON SETON
-
-Suomentanut I. K. Inha
-
-
-
-
-
-
-WSOY, Porvoo, 1916.
-
-
-
-
- Palette Ranshissa, Graybullin rannalla, vietetyille
- päiville omistan tämän kirjan. Sain siellä metsämiehiltä,
- vuorimiehiltä, sain omista ja isännänkin kokemuksista
- aineksia Vahbin elämäntarinan kertomiseen.
-
-
-
-
-SISÄLLYS:
-
-
- I. Vahbin penikka-aika.
- II. Hänen voimansa päivät.
- III. Riutuminen.
-
-
-
-
-I OSA
-
-VAHBIN PENIKKA-AIKA
-
-
-I.
-
-Kaukana villin Lännen villeimmässä osassa hän syntyi, Vähän Pineyn
-latvoilla, yläpuolella sen paikan, jossa nykyään on Palette Ransh, ja
-kolmattakymmentä vuotta on siitä vierryt.
-
-Emo oli noita tavallisia "hopearipsejä", se eli omaa hiljaista
-elämätään niinkuin halusta kaikkikin karhut, huolti talouttaan, täytti
-velvollisuutensa perhettään kohtaan, eikä pyytänyt keneltäkään
-suurempaa suosiota kuin saada olla omissa oloissaan.
-
-Heinäkuu oli jo kulumassa, kun se vei huomattavan joukkonsa Vähän
-Pineyn rantaa pitkin alas Graybullille ja näytti niille, mitä marjoja
-mansikat ovat ja mistä niitä pitää hakea.
-
-Emon syvästä vakaumuksesta huolimatta eivät penikat olleet huomattavan
-isoja eivätkä hyvän näköisiäkään; ja kuitenkin se oli huomattava perhe,
-sillä niitä oli neljä, vaikk'ei monikaan karhu eukko voi ylpeillä
-enemmästä kuin kahdesta.
-
-Hauskoja aikoja elivät nyt pörhöiset pienokaiset, vuoriston ihanata
-kesäaikaa, kaikenlaisen hyvyyden runsaudessa hekumoiden. Emo väänsi
-nurin joka pölkyn ja laakakiven, mitä eteen sattui, ja paikalla kun se
-oli kohotettu, ne kaikin hyökkäsivät sen alle kuin pienet porsaat
-nuolaisemaan suuhunsa siellä piilevät muurahaiset ja toukat.
-
-Niiden päähän ei koskaan pälkähtänyt, että moamon voima voisi joskus
-pettää ja iso paasi pudota, juuri kun he olivat alle ennättäneet; ja
-tuskinpa sitä olisi tullut ajatelleeksi kukaan muukaan, joka olisi
-sattunut näkemään emon valtavan käsivarren ja jykevän olkapään tuuhean
-kellertävän turkin alla liikkuvan. Ei, ei; se käsivarsi ei voinut
-koskaan pettää. Oikeassa olivat pienokaiset. Siksipä ne kiireessään,
-kuka ensiksi ennättäisi, jokaisen uuden pölkyn luona tuuppivat ja
-tyrkkivät toisiaan nurin ja rääkäisivät vähät rääkäyksensä,
-ärhentelivät vähät ärhentelynsä, ikäänkuin olisi kussakin ollut porsas,
-penikka ja kissanpoikanen kaikki yhteen kääräistyinä.
-
-Ne tunsivat jo hyvin tuon tavallisen pienen ruskean muurahaisen, joka
-ylämaassa asustaa kaatuneitten puitten alla, mutta nyt ne ensi kerran
-sattuivat ison lihavan ja herkullisen metsämuurahaisen pesälle ja
-tunkeilivat nyt kaikin sen ympärille nuollakseen suuhunsa ne mitä
-ulkona juoksenteli. Mutta hyvin pian ne älysivät, että saivatkin suuhun
-enemmän kaktuksen okia ja hietaa kuin muurahaisia, kunnes emo sanoi
-karhun kielellä: "malttakaa, jahka minä näytän".
-
-Se pyyhkäisi keosta kukkuran pois, sitten laski sen päälle ison
-kämmenensä vähäksi aikaa lappealleen, ja kun kämmenessä alkoi kiehua
-vihaista muurahaista, niin se nuolaisi ne suuhunsa yhdellä lotkauksella
-ja sai siten oivan runsaan suuntäyden pureskeltavakseen ilman
-ainoatakaan hietajyvästä tai kaktuksen piikkiä. Pian sen penikatkin
-oppivat. Nämä laskivat kukin pienet ruskeat kämmenensä muurahaiskeon
-päälle, niin että sen ympärillä oli täysi kehä kämmeniä, ja siinä sitä
-istuttiin, niinkuin lapset sormusta kätkemässä, ja jokainen nuoli ensin
-oikean ja sitten vasemman kämmenensä, taikka joku läimäytti veljeään
-korvalle, kun tämä sattuikin hänen kämmenensä nuolaisemaan, kunnes
-muurahaiskeko oli puhdistettu ja joudettiin muille markkinoille.
-
-Muurahaiset ovat hapanta syötävää ja karhujen tuli jano, jonka vuoksi
-vanha ja viisas asteli edellä joelle. Kun siellä oli juotu, minkä
-kutakin halutti, ja jalkoja viruteltu, niin käveltiin joen rantaa
-suvannolle, jossa vanhan terävä silmä huomasi parven puhvelikaloja
-itseään pohjassa paistattamassa. Vesi oli sangen matalalla, soran
-sekaisia suonia vain syvien hautain välillä, ja moamo sanoi
-pienokaisilleen:
-
-"Istukaa nyt tähän pientarelle, niin saatte oppia vähän uutta."
-
-Ensin se kulki suvannon alapäähän ja hämmensi mutapilven tyyneen veteen
-häälymään. Mutapilvestä venyi pitkä häntä kuin esirippu virtapaikkaa
-kohti. Sitten se hiljaa rantaa pitkin kiertäen hyppäsi suvannon
-yläpäähän niin suurella pauhulla kuin suinkin. Kalat olivat
-kokoontuneet siihen päähän, mutta tämä äkkihyökkäys ajoi ne hurjaan
-pakoon ja ne hyökkäsivät suin päin mutapilveen. Kun on puolen sataa
-kalaa, niin on joukossa aina joku houkkakin, ja näitä nyt hyökkäsi
-puolen kymmentä pimitetyn veden kautta virtapaikkaan, jossa ne
-ennenkuin aavistivatkaan joutuivat matalalle sorapohjalle plätiköimään.
-Vanha hopearipsi nakkasi ne pientarelle ja pienokaiset suurella melulla
-hyökkäsivät näitten hullunkuristen lyhyitten käärmeitten kimppuun,
-jotka eivät päässeet paikastaankaan, ja hotkivat ja ahmivat, kunnes
-pikku vatsat olivat pullollaan kuin ilmapallot.
-
-Ne olivat nyt syöneet niin paljon ja aurinko paahtoi niin kuumasti,
-että kaikkia rupesi kovasti raukaisemaan. Niinpä emokarhu vei ne
-pieneen rauhaiseen kolkkaan, ja paikalla kun se asettui levolle, nämä
-kaikki, vaikka helteestä läähättäen, ryömivät sen ympärille ja kävivät
-nukkumaan, pienet ruskeat käpälänsä kokoon käpertäen ja tuikaten pienen
-mustan kuononsa villan sisään kuin kovalla pakkasella.
-
-Tunnin tai parin kuluttua aljettiin haukotella ja oikoa jäseniä, paitsi
-pikku Karvarullia, joka oli pienin kaikista; se kurkotti hetkisen
-suippoa kuonoaan ja ryömi sitten takaisin moamon jykevien käsivarsien
-väliin, sillä se oli, pikku raukka, helläluontoinen ja hemmoteltu.
-Suurin, se joka myöhemmin Vahbin nimellä tunnetaan, kellistyi
-selälleen, tassut taivasta kohti, ja alkoi repiä maasta esiin pistävää
-juurta, morahdellen itsekseen sitä pureskellessaan tai läimäyttäen sitä
-käpälällään, kun se ei pysynyt siinä, missä olisi pitänyt. Rasavilli,
-se huimapää, alkoi vedellä Käherikköä korvista ja sai omalle korvalleen
-hyvän puustin. Pantiin pieneksi painiksi, tiukaksi pieneksi
-hallavankeltaiseksi keräksi takertuneina mukellettiin sinne ja tänne
-pitkin nurmikkoa ja, ennenkuin huomattiinkaan, kierähdettiin törmältä
-jokea kohti näkymättömiin.
-
-Melkein paikalla kuului sitten pienten paininlyöjäin hätääntynyt
-avunkiljunta. Niiden äänestä puhui todellinen kauhistus, siitä ei
-voinut erehtyä. Joku kamala vaara uhkasi.
-
-Kavahtipa jalkeille hiljainen emo, muuttui ilmetyksi paholaiseksi ja
-töytäsi rinteelle paraiksi nähdäkseen valtavan sonnin murhanhimoisesti
-hyökkäävän pientä otusta vastaan, jota se epäilemättä luuli keltaiseksi
-koiraksi. Käden käänteessä olisivat Käherikön päivät olleet luetut,
-sillä sen jalka oli pientarella pettänyt; mutta samassa kuului
-raskasten jalkain töminää ja karjaus, joka säikäytti ison sonninkin, ja
-valtavana kellervänä karvakeränä karhuemo poukkui sonnin kimppuun.
-Hänen! karjan ruhtinaan, kaikkien näitten lakeitten herran, mitä
-tarvitsi hänen pelätä? Se mylvi syvä-äänisen sotahuudon ja hyökkäsi,
-seivästääkseen ison karhun pientareeseen kiinni; mutta samalla kuin se
-painoi niskansa repiäkseen kontion hohtavilla sarvillaan, tämä antoi
-sille pyörryttävän läimäyksen, ja ennenkuin sonni tointui, oli kontio
-jo sen olkapäillä ja hirveillä kynsillään raastoi ja raastoi lihaa sen
-kylkiluista.
-
-Sonni kiljui raivosta ja puski ja nousi takajaloilleen, vetäen
-kerallaan kontiota. Kun se sitten suin päin syöksyi rinnettä alas, niin
-kontio päästi irti itse pelastuakseen, ja sonni mukelsi jokeen.
-
-Tämä oli sille onni, sillä karhu muoria ei haluttanut lähteä itseään
-kastelemaan; sonni kaalasi toiselle puolelle ja raivosta ja tuskasta
-mylvien kaikkosi pois ja yhtyi karjaan, johon se kuului.
-
-
-II.
-
-Vanha eversti Pickett, karjakuningas, ratsasti maillaan. Edellisenä
-yönä hän oli nähnyt uudenkuun laskevan Pickets' Peakin valkoisen keilan
-taa.
-
-"Viime kuun näin Frank's Peakin päällä", hän sanoi, "ja koko kuukauden
-oli minulla huono onni; mutta nyt kaiketi onni muuttui."
-
-Seuraavana aamuna hänen onnensa alkoikin. Washingtonista tuli kirje ja
-suostumus hänen pyyntöönsä, että ranshille perustettaisiin
-postitoimisto, ja siinä vielä oli kohtelias kysymys, "minkä ehdotatte
-uuden postitoimiston nimeksi?"
-
-Eversti otti naulasta uuden rihlansa, 45-90 repeterin. "Entäs tämä
-sitten", hän sanoi; "olihan nyt minun kuuni!" ja hän nousi Graybullin
-vartta ylöspäin katsomaan, miten karja jaksoi.
-
-Kulkiessaan Rimrock vuoren lievettä hän kuuli etäistä mölyä, niinkuin
-olisi sonneja tapellut, mutta hän ei siitä sen enempää välittänyt,
-ennenkuin oli kiertänyt vuoren nokan ja näki alhaalla lakeudella
-karjansa kuopivan, niin että maa pöllysi, ja kuuli sen ammuvan siihen
-laatuun, kuin se oman heimonsa verta haistaessaan ammuu. Hän huomasi
-pian, että suuri sonni, itse pääpomo, oli ylt'yleensä verissään. Selkä
-ja kyljet olivat kuin pantterin repimät ja pää kuin toisen sonnin
-ruhjoma.
-
-"Harmaa karhu", morahti eversti, sillä hän tunsi vuoriston. Sukkelaan
-hän jäljistä katsoi, mistä sonni oli tullut, ja ratsasti sitten korkeaa
-törmää kohti, josta näki kauemmaksikin. Välillä oli, lähellä Pineyn
-suuta, Graybullin sorainen kaalamo. Hevonen sotki kylmää kuohuvaa vettä
-ja alkoi nytkäyksin kavuta toiselle äyräälle.
-
-Tuskin oli ratsumiehen pää noussut penkan päälle, kun käsi tapasi
-pyssyä, sillä siellä oli täydesti näkyvissä viisi harmaata karhua, yksi
-iso ja neljä penikkaa.
-
-"Juoskaa metsään," rähähti karhu muori, sillä se tiesi, että ihmisillä
-on pyssyt. Ei siksi, että se olisi omasta puolestaan pelännyt; mutta se
-ajatus oli niin kamala, että moiset kojeet pääsisivät hänen
-sydänkäpyjensä joukkoon. Se karkasi opastamaan niitä Ala-Pineyn
-hirsimurrokkoon. Mutta kamala murhaava ammunta alkoi.
-
-Piu! Ja karhu emo tunsi kuolon pistoksen.
-
-Piu! jo mukelsi Karvarulli, pikku raukka, nurin niskoin tuskasta
-rääkäisten ja siihen jäi.
-
-Vihasta ja raivosta ärjyen karhu emo kääntyi vihollista vastaan.
-
-Piu! jo tunsi hervahtavansa ja kuolevansa, olkapää läpi ammuttuna. Ja
-ne kolme pientä penikkaa, tietämättä mitä tehdä, juoksivat takaisin
-emonsa luo.
-
-Piu! pau! ja Rasavilli ja Käherikkö vaipuivat kuolonkouristuksissa sen
-viereen ja Vahb, kauhistuneena ja ymmällään, juoksi piiriä niiden
-ympäri. Sitten se, tuskin itsekään tietäen miksi, pyörsi ympäri ja
-hyökkäsi hirsimurrokkoon ja katosi, kun vielä viimeinen pau viuhautti
-hänellekin pistävän tuskan ja ruhjoi takakäpälän kelvottomaksi.
-
-Tästä sai postitoimisto nimekseen "Neljä-Karhua". Eversti näytti olevan
-hyvillään siitä, mitä oli tehnyt; ja taisipa hän sitä kehaistakin.
-
-Mutta kaukana Anderson's Peakin metsissä olisi samana yönä voitu nähdä
-pienen ramman karhun poikasen vaeltavan, ontuen ja jälkeensä jättäen
-veritahran joka kerta, kun yritti laskea alas takatassunsa; itkien ja
-vikisten, "moamo! moamo! voih, moamo, missä sinä olet?" sillä sen oli
-kylmä ja nälkä, ja jalkaan koski niin kipeästi. Mutta ei ollut emoa
-tulemaan hänen luokseen, eikä hän uskaltanut palata sinne, mihin oli
-hänet jättänyt, ilman päämäärää hän vain hongikossa harhaili.
-
-Sitten hän vainusi outoa eläinhajua ja kuuli raskaita askelia; ja kun
-hän ei tiennyt mitä muuta tehdä, niin hän kiipesi puuhun. Samalla tuli
-puun alle joukko isoja, pitkäkaulaisia, hoikkakoipisia eläimiä, jotka
-olivat vielä moamoakin korkeampia. Kerran ennen hän oli niitä sen
-näköisiä nähnyt, eikä hän niitä silloin pelännyt, sillä olihan moamo
-mukana. Mutta nyt hän pysyi puussa hyvin hiljaa, ja isot eläimet
-lähelle tultuaan pysähtyivät ruohoa poimimaan ja sitten sieraimiinsa
-puhaltaen juoksivat pois näkyvistä.
-
-Hän pysyi puussa melkein aamuun saakka ja oli silloin niin kankeana,
-että tuskin pääsi maahan kapuamaan. Mutta sitten nousi lämmittävä
-aurinko, ja etsiessään marjoja ja muurahaisia hän alkoi jaksaa
-paremmin, sillä hänen oli kovin nälkä. Sitten hän palasi takaisin
-Pineyn rannalle ja pisti haavotetun jalkansa jääkylmään veteen.
-
-Hän aikoi palata takaisin vuorille, mutta täytyihän sitä vielä käydä
-sillä paikalla, johon moamo ja veljet olivat jääneet. Kun iltapäivä
-lämpeni, niin hän astua nilkutti hongikkoa virran suuntaan ja sitten
-Graybullin rantoja alaspäin, kunnes tuli sille paikalle, jossa eiliset
-kalakestit oli pidetty; ahnaasti hän purra rouskutteli päitä ja muita
-tähteitä, mitä löysi. Mutta tuuli kantoi siihen outoa kamalaa hajua.
-Tämä pelotti häntä, ja kun hän kulki alas sinne päin, päin, missä oli
-viimeksi emonsa nähnyt, niin haju kävi pahemmaksi. Hän tirkisteli
-varovaisesti sitä paikkaa ja näki siellä lauman kojootteja jotain
-repimässä. Mitä ne repivät, sitä hän ei tiennyt; mutta emoa ei näkynyt,
-ei kuulunut, ja se löyhkä, joka teki niin pahaa ja pelotti häntä, oli
-vielä entistäkin kamalampi, hän sen vuoksi rauhallisesti kääntyi
-takaisin Ala-Pineyn hirsimurrokkoa kohti eikä enää milloinkaan palannut
-takaisin kadonneita omaisiaan etsimään. Emoansa hän kaipasi enemmän
-kuin milloinkaan ennen, mutta mikä lienee korvaan kuiskannut, että se
-oli suotta.
-
-Kun yökylmä vaipui maille, niin hän kaipasi emoaan yhä enemmän ja
-enemmän ja liikutteli sinne tänne onnahdellessaan, yksinäinen pikkuinen
-orpo raukka. Ei se ole eksynyt, jolla ei kotoa ole, mitä etsiä, hän oli
-vielä eksynyttä kurjempi ja yksinäisempi, jalkoja pakotti ja vatsa
-vaati sitä juomaa, jota ei enää milloinkaan saisi. Yöllä hän löysi
-onton puun ja sen sisään ryömien koetti nähdä unta, että moamon suuret
-karvaiset käsivarret häntä syleilivät, ja sitä hän hönötteli nenäänsä,
-kunnes vaipui uneen.
-
-
-III.
-
-Vahb oli aina ollut synkkä pikku karhu; ja se onnettomuuksien paljous,
-joka hänet yllätti, juuri kun hänen mielensä oli muodostumassa, teki
-hänet vielä entistä jurommaksi ja tylymmäksi.
-
-Ei näyttänyt olevan ketään, joka ei olisi ollut häntä vastaan. Hän
-koetti pysyä piilossa Pineyn ylisissä metsissä, etsien päivällä
-ravintoaan ja yöt leväten ontossa puussa. Mutta eräänä iltana kolon
-olikin anastanut piikkisika, joka oli yhtä suuri kuin hänkin ja häjy
-kuin kaktuspensas. Vahb ei voinut tehdä sille mitään. Hänen täytyi
-luopua kolostaan ja hakea toinen pesä.
-
-Eräänä päivänä hän lähti alas Graybullin lakealle kaivamaan muutamia
-juuria, jotka hän emonsa neuvoista tiesi hyviksi. Mutta ennenkuin hän
-oli vielä kunnolla alkuunkaan päässyt, nousi maareiästä harmahtavan
-näköinen eläin, joka hyökkäsi hänen kimppuunsa kähisten ja äristen.
-Vahb ei tiennyt, että se oli mäyrä, mutta hän näki, että se oli
-vihainen ja yhtä suuri kuin hän itsekin. Hän oli kipeä ja vielä
-rampakin, mitäpä muuta, hän liikkasi matkoihinsa eikä kertaakaan
-pysähtynyt, ennenkuin oli harjulla seuraavassa kanjonissa. Siellä hänet
-näki muuan kojootti ja tämä hyppi hänen perässään ja vielä kutsui
-toisenkin kumppanikseen lystiä pitämään. Vahb oli puun vieressä ja
-kiipesi oksain sekaan. Kojootit tulivat puun alle hyppien ja kiljuen,
-mutta niiden nenä sanoi, että tämä olikin nuori harmaa karhu, jota ne
-olivat ajaneet, ja hyvin pian ne päättivät, että penikka puussa tiesi
-emo harmaan läheisyyttä ja että oli parasta jättää se rauhaan.
-
-Kun ne olivat pois pujahtaneet, tuli Vahb maahan ja palasi Pineylle.
-Graybullin varrella olisi ollut enemmän ruokaa, mutta siellä näytti nyt
-jokainen olevan häntä vastaan hänen menetettyään armaan vaalijansa,
-jota vastoin Pineyn rannoilla oli edes joskus rauhaa, ja siellä oli
-paljon puita, joihin sopi vihollisen tullessa kiivetä.
-
-Kauan kesti taittuneen jalan parata; eikä se oikeastaan koskaan
-parantunut oikein hyväksi. Haava parani ja kivun tunto kului pois,
-mutta siihen jäi kankeus, jonka vuoksi hän vähän ontui, ja kämmenkänsät
-kasvoivat yhteen aivan toisenlaisiksi kuin toisen jalan. Siitä oli
-kiusaa varsinkin puuhun kiivetessä, taikka kun oli juostava nopeasti
-vihollisia pakoon; ja vihollisia oli loppumattomiin, eikä ainoatakaan
-ystävää sattunut hänen tielleen. Moamon menettäessään hän menetti
-parhaan ja ainoan ystävänsä. Moamo olisi opettanut paljon, mitä nyt
-täytyi oppia katkeran kokemuksen kautta, ja olisi varjellut häntä
-useimmista pahoista, jotka nyt kohtasivat penikka-aikana -- niin
-monesta ja niin katkerasta pahasta, ettei hän olisi mitenkään niistä
-elävänä suoriutunut ilman synnynnäistä jäykkyyttään.
-
-Ketrimännyissä oli tänä vuonna runsas sato ja tuulet alkoivat pudotella
-yllin kyllin kypsiä käpyjä. Vahbin elämä alkoi käydä vähän helpommaksi.
-Parani terveys, karttuivat voimat, ja ne eläimet, joita hän joka päivä
-tapasi, jättivät hänet nyt rauhaan. Mutta hänen herkutellessaan
-ketripuistossa eräänä aamuna myrskyn jälkeen, marssi mäkeä alas iso
-musta karhu. "Vastaantulija ei salolla ystävä", tämän sananparren oli
-Vahb jo oppinut. Hän kapusi lähimpään puuhun. Musta karhu ensinnä
-pelästyi, kun vainusi harmaan karhun hajun; mutta nähdessään, että se
-olikin vain penikka, se rohkaisi mielensä ja tuli möristen Vahbia
-kohti. Se osasi kiivetä yhtä hyvin kuin pieni harmaa karhu,
-paremminkin, ja vaikka Vahb olisi noussut kuinka korkealle, niin musta
-karhu tuli perässä, ja kun Vahb oli mennyt pienimmälle ja korkeimmalle
-oksalle, joka suinkin kantoi, niin musta karhu tylysti ravisti hänet
-irti, niin että hän putosi maahan tärskähtäen ja ruhjoutuen
-puolipökerryksiin. Voihkien hän liikkasi pois, ja ainoa syy, joka
-pidätti mustaa karhua häntä seuraamasta ja ehkä tappamasta, oli se
-pelko, että vanha harmaa ehkä oli lähettyvillä. Ja niin Vahb
-karkotettiin kaikista näistä hyvistä ketrimetsistä joen suupuoleen.
-
-Graybullin rannoilla ei tähän aikaan ollut paljoa ruokaa. Marjat olivat
-melkein kaikki loppuneet; ei ollut kaloja eikä muurahaisia, ja
-pakottavin paikoin, yksinäisenä ja kurjana Vahb vaelsi ja vaelsi,
-kunnes oli jo Meteetseen puolessa myötämaissa.
-
-Kojootti juosta loikki marunavarvukkoa hänen perässään. Vahb koetti
-juosta, mutta siitä ei tullut mitään. Kojootti pian sai hänet kiinni.
-Mutta sitten Vahb äkkiä epätoivoisen rohkeuden puuskauksessa kääntyi
-päin ja kävi päälle. Hämmästynyt kojootti killahti säikähdyksestä
-kerran tai pari ja pakeni häntä koipien välissä. Näin Vahb oppi, että
-sota on rauhan hinta.
-
-Mutta huono oli ruuan saanti täällä; oli liian paljon karjaa; ja Vahb
-oli matkalla Meteetseen kanjonin etäisiä käpy-metsiä kohti, kun hän
-näki aivan samanlaisen miehen kuin se murheen päivänä nähty. Ja samassa
-hän kuuli paun ja marunan varret kahahtivat ja kaatuivat aivan hänen
-selkäänsä. Kaikki sen päivän kamalat hajut ja vaarat palasivat hänen
-mieleensä, ja Vahb juoksi, niin ettei ollut koskaan ennen sitä juoksua
-juossut.
-
-Hän pääsi pian kuruun ja kulki sitä pitkin kanjoniin. Kahden kallion
-välissä oli aukko, joka näytti tarjoavan suojaa, mutta hänen
-laukatessaan sitä kohti juoksi väliin lehmä, joka pudisti päätään ja
-korskui uhkauksia hänen henkeään vastaan. Hän hyppäsi syrjään pitkälle,
-kaatuneelle puulle, joka johti törmän päälle, mutta äkkiä ilmestyi
-yläpäähän vihainen ilves ja ärhenteli, että viisainta kääntyä takaisin.
-Tässä ei ollut aikaa riitelemiseen. Katkerasti Vahb tunsi, että maailma
-oli täynnä vihollisia. Mutta hän kääntyi ja kapusi kalliorinnettä ylös
-niihin käpymetsiin, jotka paartavat Meteetseen äyräitä.
-
-Oravat näyttivät harmittelevan hänen tuloaan ja haukkuivat vimmatusti.
-Ne ajattelivat käpyjään. Ne tiesivät, että tämä karhu tuli niiden
-varastoja rosvoamaan, ja seurasivat häntä ylhäällä puissa haukkuen ja
-sättien ja pitäen niin pahaa melua, että vihollinen olisi voinut saada
-tuosta metelistä johtoa, ja se juuri olikin niiden tarkotus.
-
-Kukaan ei tosin ajanut takaa, mutta se teki Vahbin levottomaksi ja
-hermostuneeksi. Hän siis jatkoi matkaansa, kunnes saapui petäjämetsän
-ylärajalle, jossa sekä ravintoa että vihollisia oli niukasti, ja
-täällä, vuorioinaitten maitten rajoilla, hän vihdoinkin sai lomaa
-levätäkseen.
-
-
-IV.
-
-Vahb ei koskaan ollut helläluontoinen, niinkuin hänen pikku sisarensa,
-ja monilukuisten vihollistensa vainon kautta hän kävi yhä jurommaksi ja
-jurommaksi. Miksi ne eivät voineet jättää häntä rauhaan omaan
-kurjuuteensa? Miksi oli jokainen häntä vastaan? Voi jos olisi saanut
-moamon takaisin! Voi jos olisi voinut tappaa sen mustan karhun, joka
-oli hänet kotometsistä karkottanut! Hänen mieleensä ei juolahtanut,
-että hänkin vielä kasvaisi isoksi. Ja se häjy ilves, joka oli ollut
-niin ylpeä voimiensa puolesta; ja entä se mies, joka oli yrittänyt
-hänet tappaa. Vahb ei unohtanut ainoatakaan ja hän vihasi heitä
-kaikkia.
-
-Vahb huomasi uuden maansa sangen hyväksi, sillä oli hyvä käpyvuosi. Hän
-keksi juuri sen, mitä oravat olivat pelänneetkin, sillä nenä johti
-häntä niille pienille vilja-aitoille, joihin ne olivat talveksi
-koonneet suuret määrät käpyjä. Olihan se oraville suuri vääryys, mutta
-Vahbille se oli hyvä onni, sillä kävyt olivat herkullista ruokaa. Ja
-kun päivät lyhenivät ja öisin alkoi kylmätä, niin hän oli hyvissä
-lihoissa ja pulskan näköinen.
-
-Hän vaelteli nyt kanjonin joka suuntaan, eläen enimmäkseen ylämetsissä,
-mutta tullen aina joskus ravintoa hankkimaan melkein aina joelle
-saakka. Hänen eräänä yönä vaeltaessaan syvän veden partaalla, kantoi
-nokkaan omituista hajua. Se oli sangen hyvää hajua ja hän kulki sitä
-kohti veden reunalle saakka. Se näytti tulevan uponneesta lie'osta. Kun
-hän kurotti sitä kohti, niin äkkiä _näppis_, toinen hänen käpälistään
-tarttui lujasti kiinni teräksisiin majavan rautoihin.
-
-Vahb kiljui ja nyki taapäin koko voimallaan ja veti irti paalun, joka
-piti ansaa. Hän koetti ravistaa sitä irti ja juoksi sitten pois läpi
-pensaikon, vetäen sitä perässään. Hän repi sitä hampaillaan; mutta se
-vain piti kiinni, tyynenä, kylmänä, lujana ja liikkumatta. Aina vähän
-päästä hän repi sitä hampaillaan ja kynsillään, taikka hakkasi sitä
-maata vastaan. Hän kaivoi sen maahan ja sitten kiipesi matalaan puuhun,
-toivoen sen jäljelle jäävän; mutta yhä se vain piti kiinni, purren
-hänen lihaansa. Hän lähti omiin metsiinsä ja istui koettamaan, eikö
-olisi keinottelusta apua. Ei hän tiennyt, mikä se oli, mutta hänen
-pienistä viheriän ruskeista silmistään kiilui sekaisin tuskaa, pelkoa
-ja raivoa, hänen koettaessaan saada tämän uuden vihollisen salat
-selville.
-
-Hän pani pensaitten alle maata, ja aikoen ehdoin tahdoin musertaa tämän
-vehkeen, hän piti sitä maassa toisella käpälällään ja toista päätä
-hampaillaan kiristi, ja hänen alas kuukahtaessaan, sen alta
-luiskahtaessa, sangat aukenivat ja jalka pääsi irti. Se oli tietysti
-sula sattuma, että hän sattui samalla kertaa puristamaan kumpaakin
-jousta. Hän ei sitä ymmärtänyt, mutta ei sitä unohtanutkaan, ja hän sai
-siitä seuraavan sekavanlaisen käsityksen: "Veden luona väjyy ja odottaa
-kamala pieni vihollinen. Sillä on kumma haju. Se puree käpälää, mutta
-itse se on liian kova purtavaksi. Mutta kun kovaa pusertaa, niin siitä
-pääsee."
-
-Viikon tai enemmänkin pikku harmaa karhu taas sairasti käpäläänsä,
-mutta ei se ollut kovin pahana, kun hän ei vain kiipeillyt.
-
-Nyt oli se aika vuodesta, kun hirvet toitottelivat vuorilla. Vahb kuuli
-niitä kaiket yöt ja kerran tai pari hänen täytyi kiivetä, väistääkseen
-isosarvista hirvihärkää. Ja se oli sama aika vuodesta, jona erämiehet
-ansoineen saapuivat vuorille ja villihanhet ilmassa soittelivat.
-Metsässä oli sitä paitsi monta aivan uutta hajua. Vahb kävi erästä
-kohti ja se johti hänet paikkaan, johon oli yhteen pinottu muutamia
-pieniä pölkkyjä; mutta siihen hajuun, joka oli häntä puoleensa vetänyt,
-sekaantui toinen, jota hän vihasi -- hän muisti sen siltä ajalta,
-jolloin oli moamonsa menettänyt. Hän haisteli tarkkaan joka suunnan,
-sillä se haju ei ollut kovin väkevä, ja näin keksi, että se katala haju
-lähti edestäpäin eräästä pölkystä ja se makea haju taas, joka sai suun
-vettymään, risutukon alta sen takaa. Hän siis kiersi sinne, vetäisi
-pois risutukon, niin että sai syötin, joka oli lihan kappale, ja kun
-hän sen sieppasi, niin edessä oleva pölkky putosi alas raskaalla
-poksauksella.
-
-Saipa se Vahbin hyppäämään; mutta hän pelasti nahkansa ja vielä
-lihakappaleenkin, sai uusia kokemuksia ja yksi vanha kokemus yhä
-vahvistui, se nimittäin, että "kun se katala haju on lähellä, niin ei
-ole vaara kaukana."
-
-Säiden kylmetessä Vahbia alkoi vahvasti unettaa; pakkasilla hän nukkui
-koko päivän. Vakinaista makuupaikkaa hänellä ei ollut; hän tiesi
-joitakuita kuivia kalliopykäliä päivänpaisteen ja yhden tai pari
-suojaista kolkkaa pahan ilman varalle. Juurakon alla hänellä oli sangen
-mukava pesä, ja sinne hän eräänä päivänä ryömi, kun alkoi puhaltaa ja
-lunta tuiskia, ja koukistui nukkumaan. Ulkona ulvoi myrsky. Lunta satoi
-paksumpaan ja paksumpaan. Se kuormasi petäjät, kunnes ne notkuivat, ja
-niiden ravistettua itsensä puhtaiksi latoi uuden kuorman niiden
-kannettavaksi. Sitä tuiskui yli vuorien ja tuprusi torvimaisiin
-rotkoihin, huipuilta ja syrjiltä se puhalsi pois, syvänteet täytti
-reunoja myöten. Sitä kasaantui vahvalti Vahbin pesän päälle suojaksi
-talven kylmyyttä ja itseäänkin vastaan: ja Vahb uinui ja uinui.
-
-
-V.
-
-Hän uinui havahtumatta talven umpeensa, sillä se on karhujen tapa,
-mutta kun kevät tuli ja herätti, niin hän sentään tiesi, että oli
-nukkunut pitkän ajan. Hän ei ollut paljoakaan muuttunut -- isommaksi
-oli kasvanut eikä kuitenkaan ollut paljoa laihempi. Hänen oli nyt kova
-nälkä, ja tunkeutuen paksun kinoksen läpi, joka yhä peitti pesää, hän
-lähti ulos ravintoa etsimään.
-
-Siemenkäpyjä ei ollut, ei marjoja eikä muurahaisiakaan; mutta nenä
-johti Vahbin kanjonin yläpäähän talven tappaman hirven raadolle, ja
-siellä hän söi juhla-aterian ja loput hautasi maahan tulevaisuuden
-varalle.
-
-Päivä päivältä hän siihen palasi, kunnes oli kaikki syönyt. Pari
-kuukautta oli nyt sangen niukalti ruokaa, ja kun hirvi oli syöty, niin
-Vahb menetti kaikki rasvat, mitä hänellä oli herätessään ollut. Eräänä
-päivänä hän kiipesi vedenjakajan poikki Kauppapuoti-laaksoon. Siellä
-oli lämmin ja päivä paistoi, kasvullisuus oli hyvin edistynyt ja hyvän
-hän löysi laitumen. Hän vaelsi alaspäin vankkaa hongikkoa kohti ja
-tuota pikaa vainusi toisen harmaan karhun hajun. Se kävi väkevämmäksi
-ja johti karhun jälkien viereen yksinäiselle puulle. Vahb nousi
-takajaloilleen haistelemaan tätä puuta. Se tuli kovin karhulle ja kuraa
-ja harmaan karvoja oli paljon korkeammalla kuin hän ulottuikaan; ja
-Vahb tiesi, että hyvin suuren täytyi sen karhun olla, joka oli siinä
-itseään hinkannut. Hän kävi levottomaksi. Hän oli usein ikävöinyt, että
-saisi kohdata jonkun omaa heimoaan, mutta nyt, kun siihen oli
-tilaisuus, hän oli paljasta pelkoa.
-
-Ei kukaan ollut häntä kohtaan osottanut muuta kuin vihaa hänen
-yksinäisen turvattoman elämänsä varressa, eikä hän voinut tietää, mitä
-tämä vanhempi karhu tekisi. Seisoessaan siinä kahden vaiheilla hän
-sattui näkemään tuon vanhan harmaan itsensä, kun se astua löntysteli
-mäen rinnettä, pysähtyen silloin tällöin kaivamaan kamassijuuria
-[_camassia esculenta_, amerikkalainen kasvi. S. m.] ja metsänauriita.
-
-Se oli hirviö. Vahb vaistomaisesti epäili sitä ja hiipi pois kautta
-metsän ja meni kallion nikamalle, josta sopi näkemään.
-
-Se iso ukkeli tuli nyt Vahbin jäljille ja päästi syvän vihan
-mörähdyksen; se seurasi jälkiä puun luo ja kahdelle jalalle nousten
-repi kaarnaa kynsillään paljon korkeammalta kuin Vahb oli ulottunut.
-Sitten se alkoi nopeaan harpata Vahbin jälkiä. Mutta penikka oli nähnyt
-kylläkseen. Hän pakeni vedenjakajan poikki takaisin Meteetseen
-kanjoniin ja hämärään karhumaiseen tapaansa päätteli, että hän siellä
-oli turvassa, karhunlaidun kun oli niin huono.
-
-Kesän tullessa hän loi karvansa. Nahka alkoi kovin syyhyä, ja nyt häntä
-huvitti rypeä kurassa ja hinkata selkäänsä johonkin mukavaan puuhun.
-Hän ei nykyään koskaan kiipeillyt: kynnet olivat liian pitkät, ja
-vaikka käsivarret kasvoivatkin isoiksi ja vankoiksi, niin menettivät ne
-samalla ranteen notkeuden, jonka ansiosta harmaan karhun penikat ja
-kaikki mustat karhut ovat niin hyviä kiipeämään. Hän yhtyi nyt
-luonnostaan karhujen tapaan ja aina koetti, kuinka korkealle kuonollaan
-ulottui, kun sattui hinkkuupuun ohi kulkemaan.
-
-Hän ei sitä ehkä itse huomannut, mutta joka kerta kun hän, viikon tai
-pari poissa oltuaan, palasi saman puun luo, niin hän ulottui yhä
-korkeammalle, sillä Vahb kasvoi nopeaan ja alkoi päästä voimiinsa.
-
-Toisinaan hän oli sen maan toisessa päässä, jonka omakseen tunsi,
-toisinaan toisessa, ja kun hän tarvitsi usein hinkkuupuuta ja siten
-tuli piirinsä rajat käyneeksi rajapaaluilla, joissa oli hänen oma
-puumerkkinsä.
-
-Eräänä päivänä hän loppukesänä näki maallaan vieraan, kiiltävän mustan
-karhun, ja hän vihastui tunkeilijaan kovasti. Mustan karhun tullessa
-lähemmäksi Vahb pani merkille sen parkkiruskean naaman, valkoisen
-rintatäplän ja korvan, josta oli pala purtu, ja kaiken päälliseksi
-tuuli toi haiskahduksen. Ei saattanut enää olla epäilystä; se oli juuri
-sama haju: tämä oli se sama musta pelkuri, joka oli häntä takaa ajanut
-Pineyn varrella ennen vanhaan. Mutta kuinka se oli kutistunut! Ennenhän
-se näytti jättiläiseltä; nyt Vahb tunsi, että hän voisi ruhjoa sen
-toisella kämmenellään. Kosto on suloinen, Vahb tunsi, vaikk'ei juuri
-tainnut sitä sanoa, ja hän töytäisi ruskeakuonon kimppuun. Mutta musta
-kapusi kuin orava pieneen puuhun. Vahb koetti kiivetä perässä, niinkuin
-tuo toinen oli kerran hänen perässään kiivennyt, mutta miten ollakaan,
-hän ei voinutkaan. Hän ei enää tuntunut tietävän, miten piti kiinni
-ottaa, ja vähän ajan kuluttua hän heitti sikseen koko yrityksen ja
-lähti pois, vaikka musta karhu ilkun röhkinällään sai hänen toisenkin
-kerran takaisin pyörtämään. Kun harmaa myöhemmin samana päivänä taas
-kulki ohi, niin ruskeakuono oli mennyt menojaan.
-
-Kesän loppuaan tehdessä ylemmät laidunmaat alkoivat olla syötyinä, ja
-Vahb lähti eräänä yönä kokeeksi alas Ala-Meteetseen laaksoon
-vakoilemaan. Tuulessa oli miellyttävää hajua ja sen johtoa kulkien Vahb
-tuli mullikkahärän raadolle. Hyvän matkan päässä siitä oli muutamia
-piskuisia kojootteja, oikein kääpiöitä niitten rinnalla, jotka hän
-muisti. Aivan raadon vieressä oli muudan, joka hullunkurisesti hyppeli
-kuutamossa. Joku kumma näytti estävän sitä pois pääsemästä. Vahbin
-vanha viha puhkesi valloilleen. Hän hyökkäsi paikalle. Kojootti yhdessä
-vilauksessa puraisi häntä monta kertaa, ennenkuin Vahb yhdellä suuren
-kämmenensä lyönnillä mäsäsi sen pehmoiseksi karvarääsyksi; sitten murti
-kaikki kylkiluut kerran tai pari leuoillaan puraisten. Ohhoh, mutta
-hyvältähän ne tuntuivat lämpimät veriset mehut hampaissa suihkumassa!
-
-Kojootti oli tarttunut rautoihin. Vahb vihasi raudan hajua, hän sen
-vuoksi meni raadon toiselle puolelle, jossa se ei ollut yhtä väkevää,
-mutta ei ennättänyt paljoakaan syödä, ennenkuin kapsis, jalka tarttui
-sudenrautoihin, joita hän ei ollut huomannutkaan.
-
-Mutta hän muisti, että oli kerran ennenkin tarttunut ja irti päässyt
-rautoja puristamalla. Hän laski toisen takajalan toiselle, toisen
-toiselle jouselle ja painoi, kunnes raudat aukenivat ja kämmen pääsi
-irti. Raadon ympärillä oli sitä hajua, jonka hän tiesi olevan
-ihmisestä, hän sen vuoksi heitti sen ja lähti kulkemaan myötävirtaan.
-Mutta yhä useammin ja useammin alkoi tuntua samoja katalia
-haiskahduksia, hän sen vuoksi kääntyi takaisin ja palasi rauhaisille
-ketririnteilleen.
-
-
-
-
-II OSA
-
-HÄNEN VOIMANSA PÄIVÄT
-
-
-I.
-
-Vahb oli kolmannen kesän nähdessään ison karhun kokoinen, vaikka hän
-vielä olikin kaukana myöhemmästä koostaan ja voimastaan. Väri oli nyt
-sangen vaalea, ja siitä syystä Spahwat, shoshoni-intiaani, joka
-useamman kuin yhden kerran häntä ajoi, nimitti hänet valkokarhuksi eli
-Vahbiksi.
-
-Spahwat oli hyvä metsästäjä, ja heti kun hän näki Ylä-Meteetseen
-varrella hinkkuupuun, niin hän tiesi olevansa ison harmaan karhun
-alueella. Hän kulki ristiin rastiin koko laakson ja vietti siten monta
-päivää, ennenkuin sai ampua; Vahb siitä sai olkalihoihin pistävän
-haavan. Hän mörisi kauheasti, mutta se näytti ottavan hänestä pois
-tappelunhalun; hän kapusi laakson yläosaan ja sitten matalampien mäkien
-poikki, kunnes saapui rauhalliseen tyyssijaan, johon rupesi makuulle.
-
-Vahbin parannustaito oli aivan vaistomaista. Hän nuoli haavan ja kaiken
-ympärystän ja koetti olla hiljaa alallaan. Nuoleminen poisti lian ja
-hieromisen kautta lievensi tulehdusta, ja se liimasi karvat haavan
-päälle jonkinlaiseksi siteeksi, joka suojeli ilmalta, lialta ja
-mikrobeilta. Ei parempaa hoitoa olisi voinut olla.
-
-Mutta intiaani oli hänen jäljillään. Ei kauaa kulunut, ennenkuin haju
-varotti Vahbia, että vihollinen oli tulossa, hän sen vuoksi hiljaa
-kiipesi korkeammalle vuoreen toiseen lepopaikkaan. Mutta jälleen hän
-vainusi intiaanin lähestyvän ja lähti matkaan. Monta kertaa tämä
-tapahtui, ja vihdoin tuli toinen luoti ja uusi kimoileva haava.
-Vahb oli nyt raivoissaan. Ei oikeastaan ollut mitään muuta, joka
-häntä todella pelotti, kuin tuo katala ihmisen, raudan ja pyssyn
-haju, jonka hän muisti aina siitä päivästä saakka, kun moamonsa
-menetti; mutta nyt hänestä lähti kaiken tämän pelko. Tuskalla hän
-taas ryömi korkeammalle vuoreen, kulki miehen korkuisen kallioportaan
-juurta, nousi sen päälle ja kävi reunan taa maata. Perässä tuli
-intiaani, puukko vyöllä, rihla kädessä; ääneti, sukkelaan seuraten
-jälkiä; tutkien kiihkeällä ilolla jokaista veristä jalanjälkeä,
-joka ajetulle karhulle oli tuottanut semmoisen tuskan. Sortuneen
-louhikon rinnettä hän nousi suoraan kohti sitä paikkaa, missä Vahb
-portaan päällä odotti, kivuistaan vimmastuneena. Eteenpäin vain
-hiipi kovasisuinen metsämies; silmät yhä tutkivat veritahroja taikka
-vaelsivat ylhäisissä metsissä, mutta ei kertaakaan hän kurkottanut
-katsomaan kallioportaan päälle. Ja nähdessään tämän ilmetyn kuoleman
-hellittämättä jäljillään ja haistaessaan sen vihatun hajun, Vahb
-raskaan uhrin hinnalla kohotti ruhoansa ruhjotun värisevän kämmenensä
-tuelle ja jäi siihen, kunnes oikea hetki tuli, ja sitten hän terveen
-kämmenensä verrattomaan synnynnäiseen voimaan lisäsi epätoivoisen
-vihan koko painon ja iski hirveän ruhjovan iskun. Intiaani lyyhistyi
-kertaakaan kiljahtamatta ja sitten kierähti näkyvistä. Vahb nousi ja
-etsi jälleen rauhallisen kolkan, jossa saisi hoitaa haavojansa. Näin
-hän oppi, että pitää tapella rauhansa edestä; sillä sen koommin ei
-sitä intiaania näkynyt, ja nyt hän sai rauhassa levätä ja parantua.
-
-
-II.
-
-Vuodet vierivät kuten ennenkin, paitsi että Vahbin uni talvi talvelta
-keveni, ja kevät keväältä hän lähti aikaisemmin pesästään ja oli vielä
-entistäänkin suurempi, ja yhä vähemmän oli vihollisia, jotka uskalsivat
-häntä vastustaa. Kuudennella ikävuodellaan hän oli sangen iso,
-voimallinen, juroluontoinen karhu, jolla ei elämässään ollut ystävää,
-ei lempeä jälkeen sen kovan onnen päivän Ala-Pineyn rannalla.
-
-Ei koskaan puhuttu, että Vahbilla olisi ollut mielitiettyä. Eikä kukaan
-luullut hänellä koskaan olleenkaan. Vuosi vuodelta karhujen lemmenajat
-tulivat ja menivät jättäen hänet omaan onneensa, kuten hän oli
-nuoruudessaankin ollut. Karhun ei ole hyvä olla yksin; se on sille
-pahaksi joka suhteessa. Hänen tavallinen ärtyisyytensä kehittyi sitä
-myöten kuin voimatkin, ja jokainen, joka olisi nyt sattunut hänet
-tapaamaan, olisi sanonut häntä vaaralliseksi harmaaksi karhuksi.
-
-Hän oli elänyt Meteetseen laaksossa aina siitä pitäen, kun ensin sinne
-muutti, ja monet pienet ansaseikkailut ja kohtaukset vuoriston
-metsäläiskilpailijain kanssa olivat hänen luonteensa kehittäneet. Mutta
-näiden viimemainittujen joukossa ei enää ollut ainoatakaan, jota hän
-nyt olisi pelännyt, ja hän oli kylliksi viisastunut ensinmainittuja
-välttääkseen, sillä ihmisen ja raudan läpitunkeva haju oli pettämätön
-varotus, etenkin erään tapauksen jälkeen, joka sattui hänen kuudentena
-ikävuotenaan.
-
-Hänen aina luotettava nenänsä kertoi, että alaalla hirsimetsässä oli
-hirven raato.
-
-Hän kulki vastatuuleen ja sieltä toden totta löytyikin suuri
-herkullinen haaska, kaikkein paras paikka jo auki revittynä. Tosin
-kyllä siellä tuntui sitä kamalaa ihmis- ja rautahaisuakin, mutta se oli
-niin heikkoa ja herkut olivat niin houkuttelevat, että hän, ympäri
-kierrettyään ja raatoa tutkittuaan kahdeksan jalan korkeudesta, joka
-oli hänen mittansa kahdella jalalla seisten, varovasti lähestyi ja
-paikalla tarttui vasemmasta kämmenestään suunnattomiin karhunrautoihin.
-Hän tuskasta karjui ja raivoisena pieksi ympärilleen. Mutta nämä eivät
-olleetkaan majavanraudat; ne olivat suuret neljänkymmenen naulan
-karhunraudat, ja hän oli nyt varmassa tallessa.
-
-Vahb aivan kuohui raivosta ja vimmatusti puri rautoja hampaillaan.
-Sitten hän muisti entiset kokemuksensa. Hän asetti raudat takajalkainsa
-väliin, toisen takakämmenen toiselle, toisen toiselle sangalle, ja
-painoi niitä alas koko voimallaan. Mutta se ei riittänyt. Hän raastoi
-mukaansa raudat pölkkyineen ja kalistellen astui vuorta kohti. Kerran
-toisensa perästä hän koetti saada jalkansa irti, mutta turhaan, kunnes
-tuli erääseen paikkaan, jossa oli polun poikki suuri puu, runko
-muutaman jalan maasta kohollaan. Sattumako lienee ollut, vaiko sukkela
-päähänpisto, hän seisahtui sen alle ja teki uuden yrityksen. Takakäpälä
-kummallakin sangalla ja mahtavat hartiat puuta vastaan ponnistaen hän
-jättiläis-voimalla rutisti kojetta: jykevät teräsjouset antoivat
-perään, sangat aukenivat ja hän repäisi ulos jalkansa. Vahb oli jälleen
-vapaa, vaikka jäikin isovarvas, jonka raudat ensi iskulla olivat
-melkein poikki puraisseet.
-
-Jälleen oli Vahbilla kipeä haava hoidettavana, ja kun hän oli
-vasenkätinen karhu -- se on, kun hän tahtoi kääntää paaden kyljelleen,
-niin hän kannatti itseään oikealla kämmenellä ja vasemmalla väänsi --
-niin seurasi tästä vammasta, että hänen täytyi joksikin ajaksi luopua
-kaikista niistä herkkumuruista, joita on kaatuneitten puitten ja kivien
-alla. Haava lopulta parani, mutta hän ei milloinkaan unhottanut tätä
-kokemusta, ja siitä pitäen ihmisen ja raudan kitkerä haju, ilmankin
-pyssyn hajua, aina sai hänet raivoihinsa.
-
-Hän oli monesta kokemuksesta oppinut, että oli parempi lähteä
-käpälämäkeen, milloin metsämiehestä vain hajua tunsi, taikka kuuli
-hänen matkan päässä tulevan, mutta tapella henkensä edestä, jos hän oli
-lähellä. Ja pian lehmipaimenet saivat kokea, että Ylä-Meteetsee oli
-semmoisen karhun maata, joka oli paras jättää rauhaan.
-
-
-III.
-
-Eräänä päivänä Vahb pitkän poissaolon jälkeen saapui lääninsä alempiin
-osiin ja hämmästyksekseen näki senkaltaisen puisen pesän, joita ihmiset
-itselleen rakentelevat. Kiertäessään tuulen alle hän tunsi sen haisun,
-joka nykyään aina sai hänet raivostumaan, ja seuraavassa tuokiossa hän
-kuuli kovan paukauksen ja tunsi pistävän iskun vasemmassa
-takajalassaan, siinä samassa, joka oli vanhastaan kankea. Hän pyörsi
-ympäri ja paraiksi näki miehen juoksevan äsken rakennettua mökkiä
-kohti. Jos laukaus olisi sattunut olkaan, niin Vahb olisi ollut
-saatuna, mutta siihen se ei sentään sattunut.
-
-Valtavat käsivarret, jotka paiskoivat hirsiä kuin luudanvarsia,
-kämmenet, jotka yhdellä kopauksella ruhjoivat seudun suurimmankin
-sonnin, kynnet, jotka vuoren kyljestä repivät mahtavia paasia -- mitä
-ne huolivat murhaavasta rihlastakaan!
-
-Kun kumppani illalla palasi kotiin, niin hän löysi sen miehen mökin
-punertavalta lattialta. Ulkoa tulevat veriset jället ja sanomalehdestä
-leikatun novellin taa vapisevalla kädellä kyhätty kirjotus kertoivat
-tapauksen.
-
-_Tämän teki Vahb. Minä näin sen lähteellä ja haavotin sitä. Minä koetin
-päästä katolle, mutta se sai kiinni. Hyvä Jumala kuinka minä kärsin!
-Jakk._
-
-Sehän oli oikeus ja kohtuus. Ihminen oli tunkeutunut karhun maahan, oli
-koettanut tappaa karhun, ja olikin oman henkensä menettänyt. Mutta
-Jakin toveri vannoi tappavansa sen karhun.
-
-Hän lähti jäljille ja seurasi niitä kanjonille ja kulki siellä
-ristiin rastiin ja metsästeli päivän toisensa jälkeen. Hän asetti
-täkyjä ja viritti rautoja ja kuuli vihdoin eräänä päivänä _rojauksen,
-kalin-kolin, pupamm_, kun valtava paasi poukkui rinnettä pitkin
-jonnekin metsään säikyttäen pari hirvieläintä, jotka liehuivat pois
-kuin takkiaisuntuva. Miller aluksi luuli sitä vuorenrepeämäksi;
-mutta pian hän älysi, että se oli Vahb, joka oli vierittänyt kiven
-saadakseen sen alta vain pari kolme muurahaista.
-
-Tuuli ei ollut tietoa vienyt, ja Miller, pensaitten lomitse tähyten,
-näki ison karhun syövän, vasenta takajalkaansa säälitellen ja itsekseen
-äreästi möristen, kun sitä uuden kerran vihlaisi. Miller etsi tukea ja
-ajatteli, "nyt tulee kuolema, ellei mene aivan päin mäntyä." Hän
-vihelsi terävään, karhu jähmettyi liikkumattomaksi, ja sen seistessä
-korvat hörössä mies osuutti päähän ja laukaisi.
-
-Mutta juuri sillä hetkellä liikahti iso pörhöinen pää, vimmastuttava
-naarmu vain tuli, savu ilmaisi miehen paikan ja harmaa töytäisi
-vihaisesti, kolmen jalan kiireellä tavottamaan vihollistaan.
-
-Miller pudotti pyssynsä ja kiikutti itsensä keveästi puuhun, ainoaan,
-mitä oli suurta sillä paikalla. Vahb suotta raivosi runkoa vastaan. Se
-repi kaarnan hampaillaan ja kynsillään; mutta Miller oli turvassa,
-saamattomissa. Kokonaista neljä tuntia harmaa vahti, sitten heitti ja
-verkalleen poistui pensaihin, kunnes katosi näkyvistä. Miller piti sitä
-puusta silmällä ja vielä sen jälkeen odotti lähes tunnin ollakseen
-varma siitä, että karhu oli mennyt. Sitten hän laskeutui maahan, otti
-pyssynsä ja lähti mökilleen. Mutta Vahb oli viekas; hän oli vain ollut
-poistuvinaan ja sitten hiljaa hiipinyt takaisin väjymään. Heti kun mies
-oli poistunut puun luota siksi kauas, ettei voinut sen luo palata, niin
-Vahb hyökkäsi hänen jälkeensä. Haavoistaan huolimatta karhu liikkui
-nopeammin. Neljännesmailin päässä -- no niin, Vahb teki miehelle juuri
-saman, mitä tämä oli vannonut hänelle tekevänsä.
-
-Kauan aikaa perästä päin ystävät löysivät pyssyn ja asiaksi asti
-muutakin.
-
-Meteetseen uudismökki sai lahota. Sitä ei käytetty koskaan sen jälkeen,
-sillä ei ketään haluttanut lähteä maahan, jossa oli vähän houkutuksia
-ilmeisen pahan onnen ja kirouksen vastapainoksi ja jossa niin hirveä
-harmaakarhu oli alati sotapolulla.
-
-
-IV.
-
-Löydettiin sitten hyvää kultaa Ylä-Meteetseen varrelta. Kullankaivajia
-tuli ja kaksittain kulki vuorenkukkulain keskellä maata tonkien ja
-pienet purot pilaten -- harmaapartoja vanhoja miehiä enimmäkseen, jotka
-olivat eläneet elämänsä vuoristossa ja itse hitaasti muuttuivat
-harmaiksi karhuiksi. Kaikkialla he kaivoivat ja kuopivat, eivät hyviä
-ravitsevia juuria, vaan tuota hohtavaa keltaista hiekkaa, joka ei
-kelvannut syödä; eläen harmaakarhun elämää, pyytämättä muuta kuin saada
-rauhassa kaivaa.
-
-He näyttivät ymmärtävän harmaan Vahbin. Kun ensi kerran tavattiin, niin
-Vahb nousi takajaloilleen ja ilkeät viheriät tulet alkoivat vilkkua
-hänen pienissä silmissään. Vanhempi miehistä sanoi toverilleen.
-
-"Anna sen olla, niin se ei tee mitään."
-
-"Voi kuin on kamalan suuri!" vastasi toinen hermostuneesti.
-
-Vahb oli hyökkäämäisillään, mutta mikä lienee pidättänyt -- se oli
-jotain, joka ei kuulunut hänen aistimiinsa, joka tuntui vain niiden
-alallaan ollessa; se oli jotain, joka miehessä ja karhussa on hänen
-viisauttaan viisaampaa ja joka viittaa tietä hämärän ja mutkailevan
-tien jokaisessa epätietoisessa haarassa.
-
-Vahb ei tietenkään ymmärtänyt, mitä miehet sanoivat, mutta hän tunsi,
-että tässä oli jotain erilaista. Ihmisen ja raudan oli haju, mutta
-se ei ollut samaa raivostuttavaa laatua, ja tästä puuttui se pistävä
-haju, joka aina vaan johti hänen mieleensä penikka-ajan synkät päivät.
-
-Miehet eivät liikkuneet, jonka vuoksi Vahb vain mörähti maanalaisen
-mörähdyksen, laskeutui taas neljälle jalalle ja meni menojaan.
-
-Myöhään samana vuonna Vahb taas sattui kohtaamaan sen ruskeakuonon
-mustan karhun. Kuinka se karhu aina vaan pieneni! Vahb olisi nyt voinut
-yhdellä läimäyksellä nakata sen Graybullin toiselle rannalle.
-
-Mutta musta karhu ei jäänyt sitä voimankoetusta odottamaan. Se kiikutti
-lihavan typykän ruumiinsa puuhun niin sukkelaan, että ähkä pääsi. Vahb
-ulottui nyt maasta yhdeksän jalkaa korkealle ja yhdellä raapauksella
-hän valtavilla kynsillään repäisi pois kaarnan aina hohtavaa valkoista
-puuta myöden ja melkein maahan saakka; ja musta karhu kauhusta värisi
-ja uikutti, kun niitten kamalien kynsien raavinta kiiti puuta pitkin ja
-siitä sen selkärankaan hirvittävän sanomansa keralla.
-
-Mitä tämän mustan karhun näkeminen Vahbissa herätti? Ylä-Pineynkö kauan
-unhotettuja muistoja; ruokaisen metsämaanko mietteitä?
-
-Musta oli kavunnut niin korkealle kuin pääsi ja Vahb jätti sen
-sinne värisemään, ja ilman sen selvempää tarkotusta hän itse samosi
-Ylä-Meteetseen äyräitä alas Graybullille, Rimrock vuoren lievettä
-kiertäen; ja yhä edelleen vain, kunnes hän monta tuntia myöhemmin
-huomasi olevansa Ala-Pineyn hirsimurroksessa ja muinoisten marjain ja
-muurahaisten keskellä.
-
-Hän oli aivan unohtanut, kuinka mainio maa tämä Piney oli: yllin kyllin
-ruokaa, ei kullankaivajia missään jokia turmelemassa, ei metsämiehiä,
-mitä silmällä pitää, ei sääskiä eikä kärpäsiä, vaan runsaasti aukeita
-päivärinteitä ja suojaisia metsiä, takana korkeita jyrkkiä kallioita
-kylmempiä tuulia pois kääntämässä.
-
-Eikä siellä ollut vakinaista harmaata karhuakaan asukkaana, ei edes
-maata kiertävistä merkkiä, ja ne mustat karhut taas, jotka maan
-omistivat, eivät tulleet lukuun.
-
-Vahb oli vallan hyvillään. Hän kieritteli mahtavaa ruhoaan vanhassa
-puhvelin piehtaroimakuopassa ja kohoten kahdelle jalalle puuta vastaan
-siinä paikassa, missä Piney kanjoni eroo Graybull kanjonista, pani
-siihen merkkinsä runsaat kahdeksan jalkaa maasta.
-
-Seuraavina päivinä hän kuljeskeli yhä kauemmaksi ja kauemmaksi
-Shoshonien rosoisten kukkulain keskelle ja sitä myöden kuin kulki, sitä
-myöden maata anasti. Monen mustan karhun merkkipuita hän löysi, ja jos
-ne olivat pieniä kuivaneita puita, niin hän yhdellä valtavan kämmenensä
-läimäyksellä mursi ne rytisten maahan. Jos ne olivat tuoreita, niin hän
-pani omat merkkinsä entisten merkkien päälle ja paremmaksi vakuudeksi
-vielä repi kuoren varpaittensakin suurilla kynsikuokilla.
-
-Ylä-Piney oli niin kauan ollut mustien karhujen aluetta, että oravat
-olivat lakanneet tallettamasta varastojaan onttoihin puihin, ne
-käyttivät nyt laakojen paasien alustiloja, josta mustat karhut eivät
-voineet niitä saada; Vahbille tämä sen vuoksi oli runsauden maa:
-mäntymetsässä joka neljäs tai viides paasi oli oravan tai maaoravan,
-tsipmunkin, vilja-aitan katto, ja jos pikku omistaja sattui siellä
-olemaan, kun hän käänsi paaden kyljelleen, niin tuntoaan vaivaamatta
-Vahb litisti sen kämmenellään ja pisti poskeensa omain varastojensa
-herkulliseksi palan painimeksi.
-
-Ja minne Vahb meni, sinne se teki merkkipaalunsakin:
-
- _Syrjäisiltä pääsy kielletty!_
-
-Se oli puihin kirjotettu niin korkealle, kuin hän ulottui, ja jokainen,
-joka siihen tuli, ymmärsi hajun ja karvain olevan suuren harmaan
-Vahbin.
-
-Jos emo olisi kyllin kauan elänyt häntä opettaakseen, niin Vahb olisi
-tiennyt, että semmoinen maa, joka keväällä on hyvä, voi kesällä olla
-huono. Vahb vasta vuosien kokemuksen kautta sai selville, että on
-parasta kerrassaan muuttaa maata vuodenaikain mukaan. Aikaisin keväällä
-Cattle ja Elk vuoristot talven tappamine raatoineen tarjoavat runsaat
-juhla-ateriat. Alkukesästä paras laidun on lämpimillä mäenrinteillä,
-joilla kasvaa kamassiaa ja intiaaninaurista. Loppukesästä ovat
-jokilaakson marjapensaat hedelmiä täynnään ja syksyllä oli
-ketrimetsissä hyvä tilaisuus lihottautua talveksi. Siten hän joka vuosi
-levitti aluettaan. Hän ei tyytynyt siihen, että karkotti mustat karhut
-Pineyn ja Meteetseen varsilta, vaan vieläpä kulki vedenjakajankin
-poikki ja tappoi sen vanhan junkkarin, joka kerran oli karkottanut
-hänet Kauppapuoti-laaksosta. Ja hän myös piti, mitä oli vallannut,
-kerrankin hajotti kokonaisen siirtolais-leirin, joka Keski-Meteetseen
-varsilta haki karjatalon paikkaa; hän säikytti hevoset karkuun ja
-käänsi mullin mallin koko leirin. Ja siten kaikki eläimet, ihminen
-niitten mukana, tulivat tietämään, että koko matka Frank's Peakista
-Shoshonen vuorenpolvekkeihin saakka oli semmoisen kuninkaan maata, joka
-hyvin kykeni sitä puolustamaankin, ja että tämän kuninkaan nimi oli
-Meteetseen Vahb.
-
-Jokainen Jumalan luoma, jonka voimat ovat niin suuret, ettei sen
-tarvitse pelätä julkihyökkäystä, helposti unohtaa, mitä on oppinut.
-Mutta Vahb ei koskaan unohtanut niitä varhaisia kokemuksia, joita
-hänellä oli raudoista ollut. Hän piti ohjeenaan, ettei koskaan
-lähestyisi tuota ihmisen ja raudan hajua, ja siinä syy, miks' ei hän
-koskaan enää tarttunut.
-
-Niin hän eli yksinäistä elämäänsä ja samoili vuorilla, nakellen paasia
-ympärilleen kuin kiven mukuloita ja valtavia puurunkoja kuin kalikoita
-jokapäiväistä ruokaansa etsiessään. Ja vuorilla ja laaksoissa joka
-eläin oppi pian tuntemaan Vahbin ja häntä pelkäämään, tuota aikanaan
-takaa ajettua vainottua penikkaa. Ja useampi kuin yksi musta karhu sai
-hengellään maksaa tuon toisen ammoiset pahat teot. Ja moni häjy ilves
-sen edellä paeten nousi puuhun, ja jos puu oli kuivanut, niin Vahb
-raastoi sen maahan, ja puu ja ilves ruhjoutuivat mäsäksi.
-Sankakaulainen orikin, villihevoslauman johtaja, näki kerrankin
-viisaimmaksi antaa tietä. Suuret harmaat metsäsudet ja vuoripantterit
-niinikään heittivät äsken kaatamansa otuksen ja synkän pelon valtaamina
-hiipivät syrjään Vahbin ilmestyessä. Ja jos hänen astua löntystäessään
-marunaa kasvavan jokilakean poikki ja pelottaessaan antiloopit kuin
-lintukarjan edellään pakenemaan, sattui tielle ilmestymään jäntterä
-sonnimullikka, joka oli viisaaksi liian nuori ja pelkuriksi liian iso,
-niin Vahb mäsäsi sen kallon jättiläiskäpälänsä yhdellä läimäyksellä ja
-teki sille saman, mitä silloin jo monta aikaa takaperin lehmä oli
-aikonut hänelle tehdä.
-
-Harvoin maaemo unohtaa omilleen varata kahdet maljat, toisen katkeran,
-toisen metisen. Juokoot niistä vähän tai paljon, mutta tasan on juotava
-molempia. Helppo on vuorelta alas laskea, mutta sama matka on sen
-päälle taas kiivettävä. Nuoren iän kolhivat koetukset olivat
-rakentaneet Vahbin mahtavan rungon. Häneltä oli kielletty kaikki
-harmaankarhun tavalliset elämänilot, mutta _voimaa_ annettu enemmän
-kuin kahdenkertainen osa.
-
-Siten hän eli vuoden toisensa jälkeen, puolison tai kumppanin
-lauhduttamatta, synkkänä mitään pelkäämättä, valmiina tappelemaan,
-mutta muuta pyytämättä, kuin saada olla rauhassa -- aivan rauhassa.
-Hänellä oli synkässä elämässään yksi ainoa kiihkeä ilo -- verrattoman
-voiman pysyvä riemutunne -- tuo pieni, mutta koskaan pettämätön ilon
-sykähdys, kun vihollinen kaatui ruhjottuna ja hervottomana, taikka
-halkeilevat paadet iskivät tulta ja poukkuivat hänen niitä vastaan
-kääntäessään ihmeellisen voimansa täyden mitan.
-
-
-V.
-
-Kaikella on omituinen hajunsa, jos vain on nenää haistaa. Vahb oli
-opiskellut hajuja koko elämänsä ja vuoristossa tunsi useimpien
-merkityksen. Jokainen haju oli kuin ääni, joka hänelle puhui; ja se oli
-vielä paljon parempikin kuin ääni, sillä tietäähän vaikka kuka, että
-hyvä nenä on etevämpi kuin silmät ja korvat yhteensä. Ja jokainen
-näistä lukemattomista äänistä yhtä mittaa huuti, "täällä ja tämmöinen
-minä olen".
-
-Katajanmarjoilla, kiulukoilla, mansikoilla, kullakin oli lempeä vieno
-pikkuäänensä, joka kutsui, "täällä me -- marjat, marjat".
-
-Suurilla ketrimetsillä oli vahva kauas kantava ääni, "täällä me,
-ketrimännyt", mutta tullessaan aivan niiden keskelle Vahb kuuli
-ketrikäpyjen vienon houkutuksen, "täällä me, ketrikävyt".
-
-Ja toukokuussa kamassiapientaret tuulen tullessa oikealta taholta
-lauloivat kuin lauluseura: "kamassiapientaria, kamassiapientaria."
-
-Ja niiden sekaan tullessaan hän erotti kunkin äänen erikseen. Kullakin
-juurella oli oma pieni sanansa kuiskattavana hänen nokkaansa: "Tässä
-minä, iso kamassia, mehevä ja kypsä", tai kimakka pikkuääni: "Tässä
-minä, nahkea pikku mukula, kehno, kelvoton."
-
-Ja syksyllä leveät mehevät ruskosienet isoon ääneen kutsuivat, "minä
-olen lihava terveellinen tatti", ja myrkyllinen kärpässieni luikkasi,
-"minä olen kärpässieni. Jätä minut rauhaan, taikka kellistyt
-kipuvuoteelle". Ja lauloivathan laulunsa kanjonin partaan keijumaiset
-kellokukatkin, yhtä hienon kuin niiden rihmavarsi oli ja yhtä vienon
-kuin niiden sulokin; mutta hajujen vartija oli oppinut jättämään ne
-omaan arvoonsa, sillä ne ja miljoona muita samankaltaisia olivat
-Vahbille yhdentekevät.
-
-Ja näin jokainen elävä olento, joka liikkui, ja joka kukka, joka kasvi,
-ja joka kallio ja kivi ja maanpäällinen muoto kertoi tarinansa ja
-kuiskasi vähät viestinsä hänen nokkaansa. Päivällä ja yöllä, sumussa ja
-selkeällä iso kostea kuono kertoi hänelle enimmät siitä, mitä
-hän tahtoi tietää, taikka sivuutti joutavina semmoiset, jotka eivät
-mitään merkinneet, ja yhä enemmän ja enemmän hän kävi siitä
-riippuvaiseksi. Vaikka hänen silmänsä ja korvansa yhdessä ilmottivat
-niin ja niin, niin ei hän sittenkään uskonut, ennenkuin nenäkin sanoi,
-että "niin, aivan oikein".
-
-Mutta näitä ihminen ei käsitä, sillä nenänsä esikoisoikeuden hän on
-myynyt saadakseen asua kaupungeissa.
-
-Satoja hajuja oli Vahbille mieluisia, tuhansia joutavanpäiväisiä,
-sangen monta oli vastenmielistä ja jotkut saivat hänet vallan
-raivostumaan.
-
-Hän oli usein huomannut, että jos kävi länsituuli hänen ollessaan
-Pineyn kanjonin yläpäässä, niin tuntui omituista uutta hajua. Toisina
-päivinä hän ei välittänyt siitä, toisina se häntä iljetti; mutta hän ei
-koskaan lähtenyt sitä peräämään. Toisina päivinä kantoi pohjatuuli
-ylävedenjakajalta mitä kamalinta hajua, toisenlaista kuin kaikki muut,
-hajua, josta hän vain tahtoi päästä pois.
-
-Vahbin alkoi nuoruus jo olla kaukana takana, ja takajalassa, joka oli
-niin usein vammoja saanut, alkoi tuntua kipuja. Kylmän yön taikka
-pitkällisten kosteitten säitten jälkeen hän tuskin saattoi käyttää sitä
-jalkaa ja eräänä päivänä hänen tuntiessaan tämmöistä särkyä länsituuli
-kantoi syvälle kanjoniin hänen nokkaansa kumman sanoman. Vahb ei
-kyennyt selvään lukemaan tätä sanomaa, mutta se näytti sanovan, "tule",
-ja hänen sisässään tuntui sanovan "mene".
-
-Ravinnon haju houkuttelee puoleensa nälkäistä luontokappaletta ja
-kylläistä tympäisee. Me emme tiedä miksi, ja kaikki mitä siitä voi
-selville saada on himon synty ruumiin tarpeesta. Niinpä Vahbia nyt
-houkutteli puoleensa se, joka oli kauan ollut hänelle vastenmielistä,
-ja hän astua löntysteli polkuaan pitkin vuoreen, itsekseen möristen ja
-vihaisesti läimäyttäen oksia, jotka sattuivat hänen naamaansa
-pyyhkäisemään.
-
-Se kumma haju kävi hyvin väkeväksi; se johti häntä paikkaan, jossa hän
-ei ollut milloinkaan ennen käynyt -- pitkin valkoista hiekkarinnettä
-saman väriselle pengermälle, jolla pahan näköistä vettä juosta liritti
-ja muutamasta kuopasta nousi jonkinlaista usvaa. Vahb kohotti
-epäluuloisen näköisenä kuonoaan -- semmoista ihmeellistä hajua! Hän
-kiipesi pengermän päälle.
-
-Käärme kiemurteli hänen edessään tien poikki. Vahb mäsäsi sen iskulla,
-joka sai läheiset puut huojumaan ja kiikkerän paaden alas vierähtämään,
-ja hän päästi möräyksen, joka järähti laaksossa kuin etäinen ukkonen.
-Sitten hän tuli sille usvakuopalle. Se oli täynnään vettä, joka
-liikuskeli hiljalleen ja höyrysi. Vahb pisti siihen kämmenensä ja se
-oli aivan lämmintä ja nahkaan se tuntui miellyttävältä. Hän pisti
-veteen molemmat jalkansa ja vähin erin sujui sinne yhä syvemmälle, niin
-että allikko joka puolelta vuoti reunainsa yli, ja lopulta hän pitkin
-pituuttaan makasi lämpöisessä, melkein kuumassa rikkilähteessä, rypi
-vihertävässä vedessä, tuulen kuljetellessa ilmassa höyryä sinne tänne.
-
-Kalliovuorissa on paljon näitä rikkilähteitä, mutta tämä sattui
-olemaan ainoa, mitä oli Vahbin läänissä. Enemmän kuin tunnin hän siinä
-makasi; sitten tuntien kyllin saaneensa veti rannalle mahtavan ruhonsa
-ja huomasi tuntuvan merkillisen hyvältä ja nuortealta. Vasemman
-takajalan kankeus oli aivan kadonnut.
-
-Hän ravisti veden pörhöisestä turkistaan. Leveä kallionpykälä, johon
-päivä täydeltä terältään paistoi, kehotti häntä pitkäkseen rupeamaan ja
-itseänsä kuivaamaan. Mutta ensin hän kohosi pystyyn lähintä puuta
-vastaan ja jätti siihen merkin, jonka piti olla jokaiselle selvän. Oli
-siihen tosin merkkinsä jättänyt moni muukin eläin, joka oli
-rikkisaunassa vaivojansa parannellut; mutta mitä niistä? Siitä pitäen
-oli tähän puuhun kuralla, karvoilla ja hajulla kirjotettu niin selvin
-sanoin, että jokainen vuoriston eläin taisi sen lukea:
-
- _Tämä on minun saunani. Karttakaa sitä!_
-
- (Puumerkki) Vahb.
-
-Vahb makasi vatsallaan, kunnes selkä oli kuiva, sitten kääntyi leveälle
-selälleen ja piehtaroi ja väänteli itseään voimallisesti, kunnes
-paahtava päiväliekkonen oli hänet kokonaan kuivannut. Hän päätteli
-voivansa tämän kaiken jälkeen sangen paksusti. Ei hän itselleen sanonut
-näin, "minua vaivaa se ilkeä tauti, jota sanotaan luuvaloksi, ja
-rikkikylvyt ovat sen parantamiseksi oikea hoito". Vaan hän päätteli
-näin, "minulla on kamalat tuskat; tuntuu paremmalta, kun olen tässä
-löyhkävässä lätäkössä." Sen jälkeen hän siis palasi takaisin, aina kun
-kivut alkoivat tuntua, ja joka kerta hän sai parannuksen.
-
-
-
-
-III OSA
-
-RIUTUMINEN
-
-
-I.
-
-Vuoret vierivät. Vahb ei enää kasvanut isommaksi -- ei ollut
-tarvettakaan, -- mutta hän muuttui valkoisemmaksi, äreämmäksi ja
-vaarallisemmaksi. Hänen lääninsä oli nyt suunnattoman laaja. Joka
-kevät, talvimyrskyjen kaadettua ilmotustaulut, hän kiersi ja uudisti
-ne. Se tapahtui luonnostaan, sillä ravinnon niukkuus ennen kaikkea
-pakotti häntä kulkemaan kautta alueensa. Siihen aikaan vuotta oli
-paljon savilätäköitä, ja nahkan syyhyessä talviturkin aljettua
-karvaansa luoda tuntui viileä märkä savi sangen hyvältä, ja hyvän
-kyhninnän suloinen syyhy oli erinomaisimpia nautinnoita, mitä hän
-tiesi. Mikä siis syy lieneekin ollut, tulos oli aina sama; merkit
-uudistettiin joka kevät.
-
-Lopulta Palette Ranshin väki karjoineen saapui Ala-Pineyllekin ja
-miehet tutustuivat sen "vanhaan rumaan vaariin". Lehmäin merkitsijät
-hänet nähdessään sanoivat, "ettei heiltä ollut karhuja hukassa ja että
-oli parasta väistyä tämän tieltä ja antaa sen hoitaa omat asiansa."
-
-Ne eivät häntä usein nähneet, vaikka hänen polkujaan ja merkkitaulujaan
-oli kaikkialla. Mutta tämän karjaleirin omistajan, synnynnäisen
-metsämiehen Eversti Pickett hänelle kertoi jonkun verran vanhan karhun
-elämänvaiheita ja harrasta mielenkiintoa Vahb herätti, itse hän sai
-selville enemmän, kuin eversti milloinkaan tiesi.
-
-Hän sai selville, että Vahbin lääni etelää kohti ulottui aina
-Ylä-Wigginsin haaraan saakka, pohjoista kohti Haisevalle vedelle
-ja Meteetseestä Shoshoneihin. Hän huomasi Vahbin tietävän
-karhunpyydyksistä enemmän kuin useimmat pyytäjät; että hän joko kulki
-niiden sivu, taikka repäisi auki täkytarhan toisen pään ja veti täyn
-pois rautain lähelle menemättä, ja että Vahb toisinaan joko sattumalta
-tai tahallaan laukaisi ansan yhdellä niistä paaluista, joista täkytarha
-oli rakennettu. Tämä karjakartanon omistaja niinikään sai selville,
-että Vahb katosi hänen mailtaan joka vuosi kesäkuumaksi yhtä
-olemattomiin kuin joka talvikin makuuajakseen.
-
-
-II.
-
-On jo kulunut paljon vuosia siitä, kun viisas hallitus erotti
-Yellowstonen latvavedet ainaiseksi luonnon pyhätöksi. Tämän suuren
-ihmemaan rajoissa oli toteutettava runoilijakuninkaan ihanne, eikä
-kenenkään pitänyt siellä tehdä pahaa eikä pelottaa. Ei linnuille eikä
-maaeläimille saa tehdä väkivaltaa, kirvestä ei saa kuljettaa näihin
-aarniometsiin ja joet saakoot ainiaan juosta tehtailta ja kaivoksilta
-rauhassa. Kaikkien tulee siellä todistaa, että semmoista oli Länsi
-ennen valkoisen miehen saapumista.
-
-Luonnon varassa elävät eläimet sangen pian keksivät tämän kaiken. Ne
-pian oppivat tietämään tämän aitaamattoman puiston rajat, ja ne
-esiintyvät, kuten jokainen tietää, aivan toisen luontoisina sen
-pyhitetyllä alueella. Ne eivät enää karta ihmisen kasvoja, ne eivät
-häntä pelkää eivätkä käy hänen kimppuunsa, ja toisiaankin kohtaan ne
-ovat suvaitsevaisempia tässä suojan maassa.
-
-Rauha ja runsaus ovat maallisen hyvyyden kukka; löydettyään ne täältä
-luonnonvaraiset eläimet joukolla keräytyvät ympärysmaasta tähän
-puistoon, eikä niitä missään muualla näe niin kosolta.
-
-Karhuja on runsaasti varsinkin Lähdehotellin seuduilla. Metsässä on
-neljännesmailin päässä tasainen avopaikka, johon hotellin
-taloudenhoitaja joka päivä toimittaa karhuille kaikki ruuanjätteet, ja
-se mies, jonka tehtävänä tämä on, on karhupitojen edeskäypä. Joka päivä
-nämä pidot pidetään, ja joka vuosi tulee yhä enemmän karhuja
-pitovieraiksi -- Nykyään on tavallista, että siellä samalla haavaa
-näkee kaksikintoista karhua herkuttelemassa. Niitä on joka lajia --
-mustia, ruskeita, kanelinkarvaisia, harmaita, hopearipsiä, könköselkiä,
-isoja ja pieniä, perheitä ja yksin kulkijoita, ympärillä olevan laajan
-maan kaikista osista. Kaikki näyttävät olevan selvillä siitä, ettei
-väkivalta minkäänlainen ole puistossa luvallista, ja julmimmatkin
-niistä ovat siellä ottaneet uudet tavat. Vaikka tämän valitun tyyssijan
-alueella vaeltelee kymmenittäin karhuja ja vaikka ne toisinaan
-keskenään tappelevat, niin ei ainoakaan ole vielä ihmiselle pahaa
-tehnyt.
-
-Vuosi vuodelta ne ovat tulleet ja menneet. Ohi kulkevat matkailijat
-näkevät ne. Hotellin väki tuntee hyvin monta niistä. He tietävät niiden
-ilmestyvän joka kesä sillä lyhyellä ajalla, minkä hotelli on avoinna,
-ja taas katoavan, eikä kukaan tiedä, mistä ne ovat tulleet, minne
-menevät.
-
-Eräänä päivänä Palette Ranshin omistaja kulki puiston läpi.
-Oleskellessaan Lähdehotellissa hän kävi karhujen pitosalissa parhaana
-ruoka-aikana. Siellä oli monta mustaa karhua mässäämässä, mutta kaikki
-ne väistyivät valtavan hopearipsen harmaan karhun tieltä, joka
-auringonlaskun aikaan ilmestyi paikalle.
-
-"Tuo", sanoi se mies, joka oli oppaana, "on puiston suurin harmaa
-karhu; mutta se on rauhallista lajia, Herra tiesi, miten muutoin
-kävisikään".
-
-"Tuoko!" sanoi karjakartanon omistaja hämmästyneenä harmaan karhun
-astua löntystäessä lähemmäksi ja haahmoutuessa heinäkuormana pitosalin
-honkapylväikössä. "Tuoko! Ellei tuo ole Meteetseen Vahb, niin en ole
-ikänäni karhua nähnyt! Kyllä kai, ei ole sen pahempaa harmaata hirsiä
-vieritellyt Big Hornin rinteillä."
-
-"Se ei ole mahdollista", sanoi toinen, "sillä se on täällä joka kesä
-heinäkuussa ja elokuussa, enkä minä luule sen asuvan niin kaukana".
-
-"Eihän vain, juuri se vahvistaa asian", sanoi karjakartanon omistaja;
-"heinäkuu ja elokuu ovat juuri se aika, jolloin sitä ei näy meidän
-maillamme; ja näettehän itsekin, että se on takajalaltaan vähän rampa
-ja on menettänyt vasemmasta etukämmenestään kynnen. Nyt minä tiedän,
-missä se kesät kuhnustelee; mutta en minä luullut sitä vanhaa junkkaria
-niin viisaaksi, että se ymmärtää olla siivolla vieraissa käydessään".
-
-Tämä suuri harmaa karhu tuli hotellissa sangen hyvin tunnetuksi
-seuraavina kesäkausina. Vain yhden kerran se käyttäytyi todella
-huonosti ja sekin tapahtui samana kesänä, jona se ensi kerran ilmestyi,
-ennenkuin se vielä oli puiston tapoihin perehtynyt.
-
-Se astua tallusti eräänä päivänä hotelliin ja kiipesi pääovesta sisään.
-Salissa se kohotti pystyyn koko kahdeksan jalan vartalonsa vieraitten
-kauhistuneina paetessa; sitten se käveli hotellin konttorihuoneeseen.
-Konttoristi sanoi: "All right; jos te tarvitsette tätä huonetta enemmän
-kuin minä, niin saatte kai sen", hyppäsi tiskin yli ja sulkeutui
-sähkölennätyshuoneeseen lennättääkseen puiston ylitarkastajalle: "Vanha
-harmaa paraillaan konttorissa, aikoo ruveta hotellia pitämään; saammeko
-ampua?"
-
-Vastaukseksi tuli: "Ampuminen kielletty puistossa; käyttäkää ruiskua."
-Se tehtiinkin ja se oli karhulle niin täydellinen yllätys, että sekin
-loikkasi tiskin yli ja kapaisi takatietä käpälämäkeen kalisevin kynsin
-ja raskaasti lönskyvin askelin. Se meni kyökin kautta ja mennessään
-koppasi lehmän puoliskosta paremman puolen eväikseen.
-
-Tämä oli ainoa kerta, jolloin Vahbin tiedettiin olleen pahanteossa,
-vaikka toinen karhu kerran houkutteli hänet rauhan rikkomaan. Se toinen
-oli kookas musta karhu, naaras, joka oli ilkitöistään tunnettu. Tällä
-naaraalla oli kurja kivulloinen penikka, josta se oli kovin ylpeä --
-niin ylpeä, että se unohti omat tapansa ja haki rettelöitä sen vuoksi.
-Ja samoin kuin kaikki hemmotellut lapset, tämäkin oli syypää paljoon
-vihamielisyyteen. Emo oli niin iso ja vihainen, että se teki mitä
-tahtoi kaikille muille mustille karhuille, mutta kun se yritti ajaa
-pois vanhan Vahbinkin, niin se sai tämän kämmenestä läimäyksen moisen,
-että kieri maassa kuin jalkapallo. Vahb lähti perään ja olisi muijan
-tappanut, tämä kun oli rikkonut puiston rauhan, mutta se pääsi
-pakenemaan puuhun, jonka latvasta sen surkea pieni penikka hädissään
-parkui täyttä kurkkua. Siihen se juttu päättyi; sen koommin ei musta
-karhu mennyt Vahbin tielle, ja tämä sai rauhallisen ja mallikelpoisen
-karhun maineen. Useimmat ihmiset luulivat hänen tulleen joltain
-etäiseltä vuorelta, jolla ei ollut pyssyjä eikä ansoja tylyä mieltä ja
-kostonhimoa kehittämään.
-
-
-III.
-
-Sehän on kaikille tunnettu asia, että Bitter-root vuorien harmaa karhu
-on paha karhu. Bitter-root jono on vuoriston rotkoisin osa. Kaikkialla
-repivät maata syvät rotkot ja taaja takkuinen aluspensaisto peittää
-rinteitä.
-
-Se on hevoselle mahdotonta maata, pyssymiehelle vaikeata, ja siellä on
-vaikka kuinka paljon hyvää karhun laidunta. Sen vuoksi siellä on paljon
-karhuja ja paljon ansamiehiä.
-
-Könköselät, jolla nimellä Bitter-rootin harmaat karhut tunnetaan, ovat
-vilkasta ja hurjaluontoista rotua. Vanha könköselkä tietää ansoista
-enemmän kuin puolenkymmentä tavallista ansamiestä; se tietää enemmän
-kasveista ja juurista kuin luokka kasvintutkijoita. Se osaa prikulleen
-sanoa koska ja juuri mistä kutakin lajia toukkaa tai matoa on
-etsittävä, ja yhdestä haiskahduksesta se tietää, pyytääkö mailin päässä
-jälkiä seuraava metsästäjä pyssyillä, myrkyllä, koirilla, raudoilla,
-vaiko kaikilla näillä neuvoilla. Ja sillä on yksi yleinen ojennusnuora,
-joka on metsämiehelle ainaisten yllätysten syy: "Mitä päättänetkin
-tehdä, se tee nopeaan ja perusteellisesti." Kun siis ansamies ja
-könköselkä kohtaavat toisensa, niin karhu joko paikalla päättää juosta
-tiehensä niin kovaa kuin pääsee, taikka hyökätä miehen kimppuun ja
-tapella, kunnes voitto on ratkaistu.
-
-"Pahain maitten" karhut eivät tehneet niin: niiden tapana oli pitää
-kiinni kunniastaan ja möristä kuin ukkosilma, ja näin metsämiehellä oli
-aikaa sinkauttaa murhaava vasamansa; ja vasama on koska tahansa ukkosta
-pahempi. Mies voi tottua karjauksiin, jotka maata järistäen ja sääriä
-vavistaen kiipeävät siihen pikkuiseen kammioon, jossa hänen rohkeutensa
-asuu; mutta karhu ei voi tottua 45-90 rihlan pehmeänokkaiseen luotiin,
-ja siinä syy, miksi "Pahain maitten" kaikki harmaat tapettiin
-sukupuuttoon.
-
-Metsämiehet ovat siitä oppineet, että ei koskaan voi arvata, mitä
-könköselkä tekee; sen he vain tietävät, että minkä se tekee, sen se
-tekee äkkiä.
-
-Nämä Bitter-rootin harmaat karhut kaiken kaikkiaan ovat sangen hyvin
-ratkaisseet elämän arvotuksen valkoisesta miehestä huolimatta, ja sen
-vuoksi ne omissa jylhissä vuoristoissaan yhä lisääntyvät.
-
-Tietysti ei millekään alueelle mahdu kuin oma määränsä karhuja ja liiat
-tungetaan pois; ja niinpä erään nuoren heikonlaisen paljasnaamaisen
-könköselän kävi vaikeaksi pysyä sillä maalla, jota se harrasti, ja sen
-oli pakosta lähteminen maailmalle onneaan etsimään.
-
-Se ei ollut mikään iso karhu, muutoin sitä ei olisikaan pois tungettu;
-mutta se oli ollut hyvässä opissa, niin että se pystyi sangen hyvin
-muualla toimeen tulemaan. Kuinka se vaelsi alas Salmon River vuorille,
-eikä niistä pitänyt; kuinka se kuljeskeli, kunnes joutui Snake
-lakeitten okalanka-aitain joukkoon, eikä tietysti voinut sinne jäädä;
-kuinka sula sattuma käänsi sen idän suunnalta, jossa puisto olisi ollut
-ja tyyssijan tarjonnut; kuinka se päätti kulkea Snake River vuoristoon
-ja siellä tapasi enemmän metsästäjiä kuin marjoja, kuinka se kulki
-niiden poikki Teton vuorille ja inholla näki allaan Jackson's Hole'n
-siirtokunnan, se ei kuulu Vahbin elämäkertaan. Mutta kun tämä
-paljasnaama könköselkä kulki Gros Ventre jonon poikki ja Wind Riverin
-veden jakajan yli Graybullin latvoille, niin se joutuu juttuumme, aivan
-samoin kuin se joutui Meteetseen harmaan karhun maille ja hänen
-elämäkertaansa.
-
-Könköselkä ei ollut tavannut ainoatakaan ihmisen merkkiä siitä pitäen,
-kuin Jackson's Hole jäi selän taa, ja täällä se oli runsauden maassa.
-Se herkutteli kaikkia vuodenajan herkkuja ja ilomielin katseli helppoa
-pensaatonta maata, kunnes sattui vastaan Vahbin merkkipuu.
-
-"Syrjäisiltä pääsy kielletty!" tämä sanoi niin selvään kuin taisi.
-Könköselkä nousi pystyyn sitä vastaan.
-
-"Tuli ja leimaus! onpas jymy karhu!" Kuonon merkki oli päätä ja kaulaa
-korkeammalla Paljasnaaman korkeinta ulottumista. No niin, tavallinen
-yksinkertainen karhu tietysti olisi hiljaa hiipinyt pois tämän
-keksinnön jälkeen; mutta Paljasnaama tunsi, että vuoret olivat
-velvolliset häntä elättämään, eikä toimeentuloa parempaa kuin tämä, jos
-vain osasi väistää tuota isoa junkkaria. Se nuuski paikat, piti tarkoin
-silmällä, oliko oikea omistaja tulossa, ja söi yhä edelleenkin, missä
-vain jonkun herkun tapasi.
-
-Askeleen tai parin päässä tästä pelottavasta puusta oli vanha petäjän
-kanto. Bitter-root vuorilla semmoisten kantojen alla usein on
-hiirenpesiä, ja Paljasnaama väänsi sen kyljelleen katsoakseen. Ei
-siellä ollut mitään. Juurakko vierähti merkkipuuta vastaan. Paljasnaama
-ei vielä ollut oikein selvillä, mitä tehdä; mutta sen kekseliääseen
-päähän juolahti uusi tuuma. Se käänsi päätään puoleen, käänsi toiseen.
-Se katsoa killisteli juurakkoa ja sitten merkkiä pienillä porsaan
-silmillään. Sitten se päättävästi nousi juurakolle seisomaan, selkä
-puuta vastaan, ja pisti sinne merkkinsä, ainakin pään verran Vahbin
-merkkiä korkeammalle. Se kyhni selkäänsä kauan ja kovasti ja kävi
-sitten ryvettämässä kurassa päätään ja olkiaan, palasi taas takaisin ja
-teki merkin niin isoksi ja väkeväksi, ja niin korkeaksi, ja painostaen
-sitä semmoisilla kaarnan raappeilla, ettei sitä ollut mahdollista lukea
-muuta kuin yhdellä tavalla -- se oli kauhean suuren tunkeilijan
-tappeluvaatimus nykyiselle omistajalle, jonka kanssa hän oli valmis
-tappelemaan ratkaisuun saakka, jopa etsimällä etsi tilaisuutta
-tapellakseen tämän hyvän maan omistamisesta.
-
-Lieneekö se ollut sattuma, vai lieneekö tarkotuksella tapahtunut,
-juurakko ainakin vierähti toiselle puolelle könköselän siltä pois
-hypätessä. Paljasnaama asteli kanjonia alaspäin vahtien mitä
-valppaimmin, oliko vihollista tulossa.
-
-Ei kauaa viipynytkään, ennenkuin Vahb sattui tunkeilijan jäljille, ja
-paikalla sen koko puiston-ulkopuolisen luonnon raivo kiehahti.
-
-Monet mailit se seurasi jälkiä useamman kuin yhden kerran. Mutta pieni
-karhu oli yhtä nopea jaloiltaan kuin älyltään sukkela, eikä
-näyttänytkään itseään. Se vietävä poikkesi vain joka merkkipaalulle, ja
-jos suinkin oli keinoa juonitella, niin että sai oman merkkinsä
-korkeammalle pistetyksi, niin se teki sen suurella uholla ja jätti
-suuret näkyisät tuntomerkit. Mutta ellei ollut tilaisuutta muuta kuin
-rehelliseen tiedonantoon, niin se ei ensinkään lähestynytkään semmoista
-puuta, vaan etsi läheltä toisen puun, jonka vieressä oli joko pölkky
-tai kivi, jolta kurkottaa.
-
-Siten Vahb piankin huomasi tunkeilijan merkkien olevan hänen omiaan
-paljoa korkeammalla -- se oli ilmeisesti hirveä karhu, jota ei edes hän
-voinut varmaan tietää voittavansa. Mutta Vahb ei ollut mikään pelkuri.
-Hän oli valmis tappelemaan, kunnes asia tuli ratkaistuksi, oli se
-mimmoinen tahansa; ja hän kulki maitaan puhki ja poikki tunkeilijaa
-etsien. Päivän toisensa jälkeen Vahb häntä haki ja varusteli itseään
-tappeluun. Joka päivä hän löysi tunkeilijan jället, ja yhä useammin ja
-useammin hän löysi nuo korkeat merkit paljoa yläpuolelta omia
-merkkejään. Usein tuuli kantoi hajua; mutta ei koskaan hän saanut sitä
-nähdäkseen, sillä ukon silmiä oli alkanut viime vuosina sangen pahasti
-hämärtää; vähänkin etäämmät esineet hämmentyivät pöperöksi. Tuo
-yhtämittainen uhka tietysti lopulta synnytti Vahbin mielessä
-levottomuutta, eipä hän enää ollut nuori, ja hänen hampaansa ja
-kyntensä olivat kuluneet ja tylsistyneet. Vanhoissa haavoissa tuntui
-kipuja vielä entistäkin enemmän, ja vaikka hän hetken totuudessa olisi
-voinut yltyä tappelemaan vaikka kuinka monta ja vaikka kuinka suuria
-harmaita karhuja vastaan, niin kuitenkin ainainen pelko, tieto siitä,
-että täytyi olla valmiina tappelemaan tuota nuorta hirviötä vastaan
-vaikka millä hetkellä, rasitti hänen mieltään ja alkoi jäytää hänen
-terveyttään.
-
-
-IV.
-
-Könköselän elämä oli yhtämittaista valppautta, ainaista valmiutta
-juoksemaan, koukkuja tekemään ja keinoja keksimään kohtauksen
-välttämiseksi, joka ei voinut sille tietää muuta kuin äkkikuolemaa.
-Monta kertaa se jostain lymypaikasta katseli isoa karhua ja vapisi
-sitä, ilmaisisiko hänet ehkä tuuli. Monta kertaa sen pelasti sula
-häpeämättömyys ja monta kertaa se oli jossain rotkon kolkassa melkein
-umpimutkaan joutumaisillaan. Kerran se pelastui vain siten, että
-kiipesi ylös pitkää kalliossa olevaa rakoa pitkin, johon ei Vahbin
-valtava vartalo olisi mahtunut. Mutta siitä huolimatta se mielettömässä
-itsepäisyydessään yhä vain jatkoi puitten merkitsemistä läänissä yhä
-laajemmalta ja laajemmalta.
-
-Viimein se haistoi rikkisaunan ja kulki sinne. Se ei käsittänyt sitä
-vähääkään. Siihen se ei vaikuttanut niin mitään, mutta olihan ympärillä
-kaikkialla omistajan jälkiä. Pahanteon vimmassa könköselkä raapi
-lähteeseen kuraa ja sitten kyhnintäpuun nähdessään nousi
-kallionpykälälle ja sai siten merkkinsä kokonaista viisi jalkaa Vahbin
-merkin yläpuolelle. Sitten se hermostuneena hyppäsi alas ja juoksenteli
-ympäri liaten kylpyaltaan ja tarkkaan tähyten, kuullessaan ääntä
-alaalta metsästä. Paikalla se oli varuillaan. Ääni tuli lähemmäksi,
-sitten tuuli kantoi varman todistuksen, ja kauhistuneena könköselkä
-kääntyi ja pakeni metsään.
-
-Se oli Vahb. Hänen terveytensä oli alkanut viime aikoina kangertaa;
-vanhat kivut olivat palanneet ja paitsi takareittä alkaneet kolottaa
-oikeata olkapäätäkin, jossa vielä istui kaksi pyssynluotia. Hän tunsi
-itsensä kovin sairaaksi ja kivuista rammaksi. Onnahdellen, nytkytellen,
-hän nousi tutulle penkerelle ja siellä haistoi vihollisen; sitten hän
-näki mudassa jället -- hänen silmänsä sanoivat, että ne olivat pienen
-karhun jället, mutta hänen silmänsä olivat jo himmeät ja hänen nenänsä,
-pettämätön nenänsä sanoi, "nämä ovat sen kamalan ison tunkeilijan
-jället". Sitten hän huomasi puun, jossa oli hänen oma merkkinsä, ja
-siinä erehtymättä oli vieraan merkki hänen omaansa paljon korkeammalla.
-Hänen silmänsä ja nenänsä olivat tästä yksimieliset; vieläpä ne hänelle
-sanoivat, että vihollinen oli aivan lähellä, saattoi ilmestyä millä
-hetkellä tahansa.
-
-Vahb tunsi itsensä sairaaksi ja kivuista heikoksi. Hän ei ollut
-vähääkään sillä päällä, että olisi halunnut vimmattua tappelua. Tappelu
-näin epäsuotuisissa oloissa olisi ollut hulluutta. Hoidon tällä kertaa
-laiminlyöden hän palasi takaisin ja rinteellä kääntyi pois siitä
-suunnasta, johon vieras oli kulkenut -- ja se oli hamasta
-penikka-ajasta ensi kerta, kun hän väisti tappelua.
-
-Tämä oli käännekohta Vahbin elämässä. Jos hän olisi vieraan perään
-lähtenyt, niin hän olisi tavannut surkean pienen raukan viidenkymmenen
-askeleen päässä pelon tuskissa tutisemassa, kaatuneen puun taa
-kyykistyneenä, seinällisessä lehdossa kuin luonnon satimessa, ja hän
-olisi sen varmasti musertanut. Jos hän edes olisi kylpynsä kylpenyt
-niin hänen voimansa ja rohkeutensa olisivat palanneet, ja vaikkeivät
-olisikaan, niin ainakin hän olisi ajoissa kohdannut vihollisensa ja
-hänen loppuelämänsä olisi ollut toisenlainen. Mutta hän oli kääntynyt
-takaisin. Tämä oli hänen elämänsä tienhaara, mutta mistä hän olisi sen
-tiennyt?
-
-Ontuen hän meni matkoihinsa, Shoshonien alempien polvekkeitten liepeitä
-kierrellen, ja pian taas tapasi tuon kamalan hajun, jonka hän oli jo
-vuosikausia tuntenut, mutta jota hän ei ollut koskaan lähtenyt
-peräämään eikä päässyt käsittämään. Se oli nyt aivan hänen tiensä
-suunnassa, ja hän saapui sitä kohti kulkiessaan pieneen paljaaseen
-rotkoon, jonka pohja oli täynnään luurankoja ja tummia esineitä, ja
-Vahb ohi kulkiessaan tunsi monen eri eläimen hajun ja sen laadusta
-tiesi, että ne makasivat kuolleina tässä puuttomassa, ruohottomassa
-rotkossa. Sillä yläpäässä oli kalliossa halkeama, josta virtasi
-tappavaa kaasua; näkymättömänä mutta raskaana se täytti tämän pienen
-kurun kuin ylitse vuotavan myrkkymaljan, ja alapäästä sitä alati
-virtasi pois. Mutta Vahb vain tunsi, että siitä virtaava ilma hänen ohi
-kulkiessaan alkoi unettaa ja pyörryttää ja ikäänkuin luotaan torjua,
-hän sen vuoksi nopeaan lähti pois ja tunsi iloa uuden kerran
-hengittäessään havulle tuoksuvaa tuulta.
-
-Kun Vahb oli ensimäisen kerran päättänyt väistää, niin oli se
-seuraavalla kerralla vielä paljon helpompaa; ja seurauksena oli
-kahdenkertainen onnettomuus. Sillä jätettyään rikkilähteen suuren
-muukalaisen haltuun Vahb tunsi, ettei häntä enää haluttanut sinne
-lähteä. Joskus vihollisen jäljille sattuessaan hän taas tunsi
-puuskauksen entistä rohkeuttaan. Hän päästi saman ukkosena jyrisevän
-mörähdyksen kuin ennen vanhaan ja lähti vaivalla löntystämään jälkiä
-pitkin lopettaakseen riidan siihen paikkaan. Mutta hän ei milloinkaan
-saanut kiinni tuota salaperäistä jättiläistä, ja luunkolotus, joka yhä
-paheni, kun hän oli saunastaan karkotettu, päivä päivältä vähensi sekä
-juoksemisen että tappelemisen kykyä.
-
-Joskus Vahb vainusi vihollisensa lähestymisen sattuessaan olemaan
-tappelemiseen sopimattomassa paikassa, ja vaikk'ei hän juuri
-juossutkaan, niin noudatti hän sentään haluaan päästä jalkaa
-pettämättömälle maalle, jossa saattoi voimiaan käyttää. Mutta tämän
-paremman maan etsiminen ei koskaan johtanut häntä lähemmäksi
-vihollista, sillä tiettyhän se, että etu aina on odottavan puolella.
-
-Toisina päivinä Vahb tunsi itsensä niin sairaaksi, että olisi ollut
-mieletöntä panna tappelun kautta kaikki alttiiksi, ja milloin hän taas
-jaksoi hyvin tai ainakin vähän paremmin, silloin ei vierasta näkynyt,
-ei kuulunut.
-
-Vahb pian huomasi, että vieraan jäljet useimmiten olivat Kauppapuodin
-puoleisella, Pineyn länsirinteellä, kaikkein parhailla ruokamailla.
-Näitä hän karttoi, milloin ei mielestään ollut tappelukunnossa,
-niinkuin luonnollista olikin, ja kun hänellä nykyään aina oli milloin
-enemmän, milloin vähemmän kipuja, niin merkitsi se, että paras osa
-lääniä sai jäädä vieraalle.
-
-Kului viikkoja. Vahb oli aikonut palata saunaansa, mutta siitä ei
-koskaan tullut mitään. Hänen vaivansa kävivät yhä pahemmiksi; paitsi
-takakoipea oli nyt oikea olkapääkin rampautunut.
-
-Tappelun odotuksen pitkä jännitys synnytti varovaisuutta, joka oli
-muuttumassa peloksi, ja tämä yhdessä voimain riutumisen kanssa alkoi
-murtaa hänen rohkeuttaan, niinkuin sen aina täytyykin tehdä, jos
-rohkeus perustuu lihasvoimiin. Hänen jokapäiväisenä huolenaan ei nyt
-ollut tunkeilijan tapaaminen tappelua varten, vaan väistäminen, kunnes
-vähän paranisi.
-
-Siitä ensimäisestä pienestä paosta tuli tällä tavalla ainainen pako.
-Vahbin täytyi kulkea Pineyn laaksoa yhä alemmaksi ja alemmaksi
-kohtausta välttääkseen. Päivä päivältä väheni ruoka ja viikkojen
-vieriessä hän yhä vähemmän kykeni vastustajaa musertamaan.
-
-Lopulta hän eli ja lymyili Ala-Pineyn rannoilla -- niillä samoilla
-paikoilla, mihin kerran emo oli hänet vienyt pikkuveikkojen keralla. Se
-elämä, jota hän nyt vietti, oli hyvin saman kaltaista kuin sen kammon
-päivän jälkeen vietetty. Ehkäpä oli syykin sama. Jos hänellä olisi
-ollut oma perhe, niin olisi kaikki voinut olla toisin. Nilkuttaessaan
-eräänä aamuna tietään ja etsiessään karuista haapalehdoista vähän
-juuria taikka madon syömiä pyynmarjoja, jotka eivät kelvanneet edes
-oraville eivätkä metsän kanalinnuille, hän kuuli lännen rinteellä kiven
-vierivän metsiin ja vähän myöhemmin tuuli kantoi sitä pelättyä hajua.
-Hän kahlasi jääkylmän Pineyn poikki -- ennen aikaan hän olisi hypännyt
--- ja vilusta vedestä nousi kautta jokaisen karvaisen jäsenen vihlovia
-tuskia, jotka näyttivät tunkeutuvan aivan elämän juuriin saakka. Hän
-lähti taas pakoon -- minne, kunne? Ei näyttänyt enää olevan kuin yksi
-tie -- uudelle karjakartanolle vievä.
-
-Mutta sieltä kuului hälinää jo paljon ennen, kuin häntä vielä voitiin
-huomatakaan. Hänen nenänsä, luotettavin ystävänsä, sanoi, "pyörrä
-takaisin, pyörrä ja pyri vuorille", ja hän kääntyi takaisin, vaikkapa
-sillä uhalla, että siellä kohtaisi pelätyn vihollisen. Vaivalloisesti
-hän onnuskeli pitkin Pineyn pohjoisrantaa, pysytellen notkoissa ja
-puitten suojassa. Hän koetti kiivetä kallionrinnettä, jota hän ennen
-oli täyttä laukkaa juossut. Puolivälissä jalka petti ja hän vieri alas
-juurelle saakka. Pitkä kierros oli nyt ainoa tie, sillä pois piti
-päästä -- pois, pois. Mutta minne? Ei näyttänyt olevan muuta neuvoa
-kuin jättää pelätylle vieraalle kaikki maat.
-
-Ja tuntien, sen verran kuin karhu voi tuntea, että hän vihdoinkin oli
-kukistettu, voitettu, valtaistuimelta syösty, että hänet oli omista
-maistaan karkottanut toinen niin voimakas karhu, ettei sen kanssa ollut
-tappeluun rupeamista, hän kääntyi läntistä haaraa nousemaan, ja arpa
-oli heitetty. Väki ja nopeus olivat hylänneet hänen muinoin voimalliset
-jäsenensä; kolme vertaa enemmän aikaa kuin ennen kysyi nyt jokaiselle
-tutulle harjanteelle kiipeäminen, ja kulkiessaan hän vähän väliä katsoi
-jälkeensä, ajettiinko takaa. Korkealla pienen latvahaaran lähteitten
-takana kokosivat Shoshonet kalpeina ja luotaan torjuvina; siellä ei
-ollut vihollisia ja puisto kaikkineen oli niiden takana -- pois, pois
-piti päästä. Mutta hänen kiivetessään tutisevin raajoin ja lyhyin
-epävarmoin askelin länsituuli toi löyhkän kuoleman rotkosta, tuosta
-kamalasta pienestä kurusta, jossa kaikki oli kuollutta, ilma itsekin
-kuolettavaa. Se oli aina tavannut inhottaa häntä ja karkottaa luotaan,
-mutta nyt Vahb tunsi, että se oli sanoma hänelle; se veti häntä
-puoleensa. Se oli hänen pakoreitillään ja verkalleen hän laahusteli
-sitä paikkaa kohti. Hän tuli lähemmäksi ja lähemmäksi, kunnes seisoi
-kalliokynnyksellä. Korppikotka, joka oli laskeutunut alas syömään
-erästä uhreista, oli paraillaan horroksiin vaipumassa koskemattomalle
-raadolle. Vahb kohotti tuuleen ison harmaakarvaisen kuononsa ja pitkän
-valkoisen partansa. Se haju, jota hän oli ennen vihannut, oli nyt
-puoleensa vetävä. Ilma tuntui omituisen purevalta. Hänen ruumiinsa
-kaipasi sitä nyt. Sillä se näytti vaimentavan hänen tuskiaan ja se
-lupasi unta, samoin kuin oli tehnyt sinä päivänä, jona hän ensi kerran
-näki tämän paikan.
-
-Syvällä hänen allaan oikealla ja vasemmalla ja kaikkialla, niin
-pitkältä kuin silmä kantoi, oli se suuri valtakunta, joka kerran oli
-ollut hänen; jossa hän oli niin monta vuotta elänyt voimansa
-mahtiaikana; jossa ei kukaan ollut uskaltanut tulla häntä silmästä
-silmään katsomaan. Ei koko maan piirissä voinut olla kauniimpaa
-näköalaa. Mutta Vahb ei ajatellut sen kauneutta; hän vain tiesi, että
-siinä maassa oli hyvä elää; että se oli ollut hänen, mutta että se nyt
-oli mennyttä, sillä mennyt oli hänen voimansa ja hän itse pakolaisena
-etsimässä paikkaa, kussa saisi levätä ja olla rauhassa.
-
-Poikki Shoshonien kulki tosin puiston tie, mutta sinne oli pitkä, ylen
-pitkä matka, ja epätietoinen oli pitkän epätietoisen matkan pää. Ja
-miksi niin kauas? Täällä tässä pienessä rotkossa oli kaikki, mitä hän
-etsi; täällä oli rauhaa ja tuskatonta unta. Hän tiesi sen; sillä hänen
-nenänsä, hänen aina erehtymätön nenänsä sanoi, "_tänne! tänne nyt_!"
-
-Hän seisahtui hetkeksi portille ja hänen seistessään tuulen tuomat
-höyryt alkoivat salaisen työnsä. Viisi oli hänen elämänsä uskollista
-vartijaa, ja paras ja luotettavin niistä kimmautti selkosten selälleen
-sen portin, jota se oli niin kauan vartioinut. Hetkisen Vahb vielä
-seisoi ja epäili. Hänen elinaikainen oppaansa oli nyt vaiennut,
-vahtipaikkansa jättänyt. Toisen vaiston hän tunsi itseään opastavan.
-Erän enkeli se seisoi siellä, pienessä laaksossa, ja nyökkäsi. Vahb ei
-ymmärtänyt. Hänellä ei ollut silmää näkemään kyyneltä, joka oli enkelin
-silmässä, eikä säälin hymyä, joka varmaan oli hänen huulillaan. Hän ei
-edes nähnyt enkeliä. Mutta hän tunsi hänen nyökkäävän ja nyökkäävän.
-
-Vanha rohkeus kuohahti harmaan karhun karkeassa rinnassa. Hän kääntyi
-tieltä siihen pieneen rotkoon. Kalman höyryt tunkeutuivat hänen
-mahtavaan rintaansa, täyttivät sen ja kiehahtivat hänen valtaisissa
-sankarijäsenissään, kun hän rauhallisesti kävi levolle kiviselle
-ruohottomalle permannolle ja hiljalleen nukkui, niinkuin sinä ammoisena
-päivänä emonsa syleilyyn Graybullin rannalle.
-
-
-
-***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK HARMAAN KARHUN ELäMäNTARINA***
-
-
-******* This file should be named 50563-8.txt or 50563-8.zip *******
-
-
-This and all associated files of various formats will be found in:
-http://www.gutenberg.org/dirs/5/0/5/6/50563
-
-
-Updated editions will replace the previous one--the old editions will
-be renamed.
-
-Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
-law means that no one owns a United States copyright in these works,
-so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
-States without permission and without paying copyright
-royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
-of this license, apply to copying and distributing Project
-Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm
-concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
-and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive
-specific permission. If you do not charge anything for copies of this
-eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook
-for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports,
-performances and research. They may be modified and printed and given
-away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks
-not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the
-trademark license, especially commercial redistribution.
-
-START: FULL LICENSE
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full
-Project Gutenberg-tm License available with this file or online at
-www.gutenberg.org/license.
-
-Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project
-Gutenberg-tm electronic works
-
-1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or
-destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your
-possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
-Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound
-by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the
-person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph
-1.E.8.
-
-1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement. See
-paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this
-agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm
-electronic works. See paragraph 1.E below.
-
-1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the
-Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
-of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual
-works in the collection are in the public domain in the United
-States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
-United States and you are located in the United States, we do not
-claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
-displaying or creating derivative works based on the work as long as
-all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
-that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting
-free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm
-works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
-Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily
-comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
-same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when
-you share it without charge with others.
-
-1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
-in a constant state of change. If you are outside the United States,
-check the laws of your country in addition to the terms of this
-agreement before downloading, copying, displaying, performing,
-distributing or creating derivative works based on this work or any
-other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no
-representations concerning the copyright status of any work in any
-country outside the United States.
-
-1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
-immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear
-prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work
-on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the
-phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed,
-performed, viewed, copied or distributed:
-
- This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
- most other parts of the world at no cost and with almost no
- restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
- under the terms of the Project Gutenberg License included with this
- eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
- United States, you'll have to check the laws of the country where you
- are located before using this ebook.
-
-1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is
-derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
-contain a notice indicating that it is posted with permission of the
-copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
-the United States without paying any fees or charges. If you are
-redistributing or providing access to a work with the phrase "Project
-Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply
-either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
-obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm
-trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
-additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
-will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works
-posted with the permission of the copyright holder found at the
-beginning of this work.
-
-1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
-any word processing or hypertext form. However, if you provide access
-to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format
-other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official
-version posted on the official Project Gutenberg-tm web site
-(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
-to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
-of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain
-Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the
-full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works
-provided that
-
-* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
- the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
- you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
- to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has
- agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
- Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
- within 60 days following each date on which you prepare (or are
- legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
- payments should be clearly marked as such and sent to the Project
- Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
- Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg
- Literary Archive Foundation."
-
-* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
- you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
- does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
- License. You must require such a user to return or destroy all
- copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
- all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm
- works.
-
-* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
- any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
- electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
- receipt of the work.
-
-* You comply with all other terms of this agreement for free
- distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
-Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than
-are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
-from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The
-Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm
-trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
-Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm
-electronic works, and the medium on which they may be stored, may
-contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
-or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
-intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
-other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
-cannot be read by your equipment.
-
-1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from. If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium
-with your written explanation. The person or entity that provided you
-with the defective work may elect to provide a replacement copy in
-lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
-or entity providing it to you may choose to give you a second
-opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
-the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
-without further opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO
-OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
-LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of
-damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
-violates the law of the state applicable to this agreement, the
-agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
-limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
-unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
-remaining provisions.
-
-1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in
-accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
-production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm
-electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
-including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
-the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
-or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or
-additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any
-Defect you cause.
-
-Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of
-computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
-exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
-from people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future
-generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
-Sections 3 and 4 and the Foundation information page at
-www.gutenberg.org
-
-Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
-U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the
-mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its
-volunteers and employees are scattered throughout numerous
-locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt
-Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to
-date contact information can be found at the Foundation's web site and
-official page at www.gutenberg.org/contact
-
-For additional contact information:
-
- Dr. Gregory B. Newby
- Chief Executive and Director
- gbnewby@pglaf.org
-
-Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
-spread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment. Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements. We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
-DONATIONS or determine the status of compliance for any particular
-state visit www.gutenberg.org/donate
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
-methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations. To
-donate, please visit: www.gutenberg.org/donate
-
-Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works.
-
-Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
-Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be
-freely shared with anyone. For forty years, he produced and
-distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of
-volunteer support.
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
-the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
-necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
-edition.
-
-Most people start at our Web site which has the main PG search
-facility: www.gutenberg.org
-
-This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
-
diff --git a/old/50563-8.zip b/old/50563-8.zip
deleted file mode 100644
index cfe62ac..0000000
--- a/old/50563-8.zip
+++ /dev/null
Binary files differ