diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/50579-8.txt | 9516 | ||||
| -rw-r--r-- | old/50579-8.zip | bin | 215174 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 9516 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..8e840ac --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #50579 (https://www.gutenberg.org/ebooks/50579) diff --git a/old/50579-8.txt b/old/50579-8.txt deleted file mode 100644 index 059af61..0000000 --- a/old/50579-8.txt +++ /dev/null @@ -1,9516 +0,0 @@ -Project Gutenberg's Muoto- ja muistikuvia II, by Eliel Aspelin-Haapkylä - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - -Title: Muoto- ja muistikuvia II - -Author: Eliel Aspelin-Haapkylä - -Release Date: November 30, 2015 [EBook #50579] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - -*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK MUOTO- JA MUISTIKUVIA II *** - - - - -Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen - - - - - - -MUOTO- JA MUISTIKUVIA II - -Kirj. - -Eliel Aspelin-Haapkylä - - - -Otava, Helsinki, 1912. - - - - - - -SISÄLLYS: - -Alkulause. - -Aleksis Kivi. - - Aleksis Kivi. - Yhdeksän Aleksis Kiven kirjettä eräälle ystävälle. - Aleksis Kiven viimeisestä ajasta ja kuolemasta. - Liite edelliseen kirjoitukseen. - Aleksis Kiven "Seitsemän Veljestä" I. II. - -Antti Jalava. - - Antti Jalava. - Antti Jalava puhujana. - -Albert Edelfelt. - - Albert Edelfeltin kirjeitä parisilaisille ystävilleen. - Edelfelt-muistelmia I-V. - -August Hagman. - - Syntyperä ja kouluaika. - Ylioppilasvuodet. - Viipurissa Ilmarisen toimittajana. - Pietarissa. - Helsingissä Morgonbladetin toimittajana. - Kööpenhaminassa; kotia kuolemaan. - - - - -Alkulause. - - -Tämän toisen Muoto- ja Muistikuvasarjan ensi ryhmään olen myöskin, -sisällystä muuttamatta, ottanut 40 vuotta sitte laatimani esitelmän -Aleksis Kivestä, vaikka itse myöhemmin olen laajentanut alkupuolen -siitä johdannoksi runoilijan valittuihin teoksiin. Ymmärrettävästi -se on monessa kohden heikko ja puutteellinen, mutta vasta-alkajan -erikoistuotteenakin se on ensimäinen koe luoda kokonaiskuva -kirjailijasta, jonka hahmo silmissämme on vuosikymmen vuosikymmeneltä -yhä kirkkaammaksi ja mahtavammaksi kasvanut, niinkuin vuoren -rajapiirteet selvenevät samassa määrässä kuin me siitä tasangolle -etenemme. Toiset kirjoitukset Kivestä pitänevät tässä paikkansa -sentähden, että nekin sisältävät alkuperäisiä tietoja hänestä ja -että tutkijalle on mukavaa tavata kaikki yhdessä. Sitä vastoin en -ole kokoelmaan ottanut mainittua johdantoa enkä siihen liitettyä -runoilijan kuoleman ja hautajaisten kuvausta, syystä että ne kolme -kertaa painettuina valittujen teosten kanssa ovat laajalle levinneet. - -Kirjoitukseni Antti Jalavasta ja Albert Edelfeltistä esiintyvät -samoin kuin edelliset ilman mainittavia muutoksia. - -Viimeinen, laajin kuvaus, jossa pyydän uudistaa August Hagmanin -muistoa, on aivan uusi, tänä vuonna syntynyt. Rauhalahdella elokuulla -1912. - -_Eliel Aspelin-Haapkylä_. - - - - - - -ALEKSIS KIVI - - - - -Aleksis Kivi.[1] - - -Esitelmäni esineenä on _runoilija Aleksis Kivi_. - -Tätä esitelmää kirjoittaessani ei minua ole elähyttänyt ainoastaan -toivo joissakin määrin ansaita kunniaa vuorostani astua -esitelmöitsijän paikalle pohjalaisten vuosijuhlassa; monta vertaa -enemmän on minua innostuttanut tieto ja tunto siitä velasta, jossa -me, hänen aikalaisensa, olemme tälle runoilijalle. - -Miksi on Kiven elämä niin kurja ollut? Onko hän itse ihan yksinänsä -syypää siihen sielunsa toivottomuuteen, joka nyt on yöksi -synkistynyt? Miksi ovat hänen teoksensa niin vähän tunnetut? Eivätkö -ne lähempää tuttavuutta ansaitse? - -Jos esitelmäni antaa jotenkin tyydyttävän vastauksen viimeiseen -kysymykseen, niin on tarkoitukseni saavutettu. Mitä toisiin -kysymyksiin tulee, tavattaneen kentiesi joku viittaus vastaukseen -esitelmässäni; mutta parhaimmat viittaukset saanee jokainen, joka -tahtoo, omasta sydämestänsä. - -Runoilijan nykyinen sielun ja ruumiin tila on kaikille tunnettu. -Aineellisesti emme enää voi hänelle kunnioitusta ja kiitosta osottaa; -mutta henkinenkin velka on maksettava; jopa olemme siihen katsoen -onnellisemmat kuin saattaisi olla. Kiven aikalaiset voivat, näetten, -vielä lieventää jälkimaailman tuomiota sillä, että he rientävät -ottamaan huolelliseen hoitoon sen perinnön, jonka runoilija on -kansallensa jättänyt. -- -- - -Minä katson suureksi onneksi saada Kivestä puhua juuri läsnäolevalle -seuralle. Meidän piiriimme kuuluvat jo ennestään useimmat kovaonnisen -runoilijan ystävistä ja kunnioittajista. Hyvällä luottamuksella -pyydän siis hetkeksi teidän huomiotanne. - -_Aleksis Stenvall_ syntyi Palojoen kylässä, Nurmijärven pitäjässä, 10 -p. lokakuuta 1834. Vanhemmat olivat räätäli _Eerikki Juhana Stenvall_ -ja hänen vaimonsa _Anna Stiina Ramberg_, sepäntytär Nahkilan kylästä, -Tuusulan pitäjästä. Räätäli Stenvall oli syntynyt Helsingissä, -josta hän isänsä, vanhan merimiehen, kanssa 1811 oli muuttanut -Nurmijärvelle. Kaupungissa kun oli kasvanut ja kouluakin käynyt, -oli Stenvall Nurmijärvelle tullessaan kieleltään ruotsalaistunut; -mutta suomalaista alkuperää oli suku kuitenkin (luultavasti juuri -samasta pitäjästäkin), ja nouseva perhe kasvoi taasen niin peräti -suomalaiseksi, että Aleksin täytyi käydä ruotsinoppia, ennenkuin -pääsi kouluun. Räätäli Stenvallilla oli neljä poikaa ja yksi tytär; -nuorin sisaruksista ja kaikkien lempilapsi oli Aleksis. Sisar, Agnes, -kuoli nuorena, 14-vuotiaana; kaikki veljekset ovat elossa. - -Kuulemani kertomukset ja muistot Aleksin lapsuudesta ja nuoruudesta -ovat mitä viehättävimpiä; ne ovat (kentiesi sallinette minun niin -sanoa) niin säännöllisesti omituisia kuin ikinä jonkun nousevan neron. - -Jos joku teistä matkustaa maantietä Palojoen kylän kautta ja -näkee (Helsingistä tullen) oikealla puolen tietä taitekattoisen, -kaksikerroksisen tuparakennuksen, niin ottakoon vaivaksensa käydä -Aleksis Kiven lapsuuden kodissa. Seinässä uunin kohdalla näette -Aleksin ensimäisen nerontuotteen. Pienenä poikana hän siihen kuvasi --- taivaan ja helvetin! Värien vaihtelu tosin ei ole mainittava, -sillä hän maalasi tervalla. Mutta oivallisesti on hän hyväksensä -käyttänyt tätä vaillinaisuuttakin; pirujen tulihangot, joiden -kuvaamiseen värivarat paraiten riittivät, on esitelty pelottavalla -todenmukaisuudella. Sittemmin ostettiin nuorelle taideniekalle -maalilaatikko, ja nyt hän muutaman kopeikan hinnasta tyydytti koko -kylän nuorison "iloiset tarpeet" maalaustaiteeseen nähden. -- Kaksi -kertaa sanotaan isän käskeneen poikaa pöydälle neulomaan. Aleksis -naurahti vain: ei hänestä ollut isän ammattiin! Hän sieppasi sen -sijaan pyssyn seinältä ja lähti metsästämään. Kas, mitä tapahtui --- ei aikaakaan ennenkuin Aleksis astui hohtavin poskin tupaan, -tuliluikku kädessä ja aika teerirötkäle selässä. Silloin hän oli -kahdentoista vuoden vanha. -- Kylän poikien leikeissä oli Aleksis -aina päämiehenä. Mäelle tuvan takana hän rakennutti kivikirkkoa. -Aleksis oli arkkitehti ja johtaja, ja kaikki palkattomat, -vapaaehtoiset työmiehet tottelivat mielellään hänen käskyjänsä. Hän -oli oikeutta harrastava, toisia älykkäämpi ja silloin vielä iloinen, -kuten leikkien kuninkaan ainakin tulee olla. - -Eräs Aleksin parhaimpia lapsuuden ystäviä lausui päätteeksi, näistä -suruttomista päivistä kerrottuansa: "kaikista hänen toimistaan ja -käytöksistään näkyi, että hänestä piti herra tuleman". - -Räätälin vaimon sanotaan olleen jumalaapelkääväinen ja "viisas" -ihminen, jolla oli paljon tietoja raamatusta ja maailmankin asioista. -Hänen kertomuksiansa Aleksis hartaasti kuunteli. Hellyydellä hän -äitiänsä jälestäpäinkin muisteli ja suloisesti hän joskus kuvaili -niitä hartaushetkiä, joita äidin toimesta pidettiin sunnuntaisin -iltapäivillä. Isästänsä Aleksis ei koskaan puhunut. Isä rakasti -samoin kuin äitikin hellästi nuorimpaa poikaansa, erittäin hänen -hyvän päänsä vuoksi; mutta räätäli oli viinaan menevä ja, luultavasti -kyllä, se seikka kiinnitti hänen kuvaansa surullisia muistoja, -joita Aleksis ei mielinyt uudistaa. Räätäli Stenvall oli muuten -kynämies ja kyläläisten turva ja apu, kun kirjoitustaitoa kysyttiin -velkakirjantekoon, naimaluvanpiirtämiseen taikka muuhun. Isältä sai -siis Aleksis tämänkaltaisia tietoja. Paitsi opetusta kotona harjotti -poika jonkun aikaa lukemista pitäjän kiertokoulun opettajan, tunnetun -Malakias Costianderin luona, joka asui lähellä kirkkoa. - -Juhannuspäivänä 1851 astui Aleksis ensi kerran Herran pyhälle -ehtoolliselle, jonka hetken hän myöhemmin kuvasi kauniissa -runoelmassaan "Rippilapset". Samaan aikaan hänet laskettiin kouluun -"kaupunkiin" (s.o. Helsinkiin). Hänen isänsä oli niin varakas, että -aluksi voi poikaansa tälle retkelle varustaa; mutta tuskin olisi -siitä sen enempää tullut; ellei vanhin veli Juhani, jolla silloin oli -hyvänlainen kauppapalvelijan virka kaupungissa, olisi voinut Aleksia -autella. Vanhemmat olivat yksimieliset siinä asiassa, että Aleksis -oli koulutettava, vaikka äidillä ja isällä oli erilaiset toiveet -pojastansa. Äiti toivoi näkevänsä rakkaimman, nuorimman poikansa -pöntössä paukuttelevan; isästä taasen tiedetään, ettei hän papeista -paljon huolinut, vaikkei siltä olekaan tietoa miksi "herraksi" hän -Aleksia aikoi. - -Kuinka varhain Aleksis alkoi runoilijalahjojansa näyttää, en tiedä. -Hänen nuoruutensa ajoilta kotona ei siitä mitään mainita. Mutta kun -tiedämme hänen jo ennenkuin hän pääsi ylioppilaaksi tuoneen Fredr. -Cygnaeukselle erään ranskalaisaiheisen draamallisen kappaleen, niin -voimme päättää hänen jo aikaisin runoilijakynään tarttuneen, sillä -tuskin hän olisi uskaltanut ensimäistä kokoelmaansa tarjota maamme -ankarimmalle esteetikolle. Kuinka rohkea tämä askel olikin, niin -toteutui nytkin sananlasku "rohkea rokan syöpi". Nuori runoilija sai -mainion taiteensuosijan ystäväkseen ja samalla tarpeellisen turvan, -kun hän viimein uskalsi ryhtyä tuohon hengenvaaralliseen yritykseen, -jota sanotaan ylioppilastutkinnoksi. - -Ensimäisinä ylioppilasvuosinaan oleskeli Aleksis Stenvall vielä -paljon kotonaan. Hänen sanotaan siihen aikaan yhä enemmän rakastaneen -yksinäisyyttä. Metsissä hän mielellään käyskeli Tapion viljaa -tavottelemassa, milloin tuliluikulla, milloin pauloilla ja satimilla. -Lähellä kotikylää on Vantaankoski. Sen partaalle hän teki lehtimajan, -jossa istui mietiskellen ja kirjoitellen. Oli hän kernas kalan ja -kravun pyyntiinkin ja koskessa hän usein väänteli kivilohkareita, -rakastaen veden salamielistä kohinaa. Kotona kun oli, hän muittenkin -suomalaisten ylioppilasten tavalla asui pienessä vinttikamarissa, -jonka akkunasta nähdään lavea näköala kylän peltojen ja niittyjen -ylitse aina noille ylängöille saakka, jotka kuusien ja lehtipuiden -valloittamina ympäröivät lakean kotilaakson. Tässä kamarissa hän -ehtoopäivillä kirjoitteli, aina tavantakaa tehden kävelyn ulkona -syvissä ajatuksissa. Erittäin halukas hän oli kuulemaan kaikenmoisia -tarinoita, ja hänen omaisensa toimittivat usein erään vanhan ukon, -joka oli mainio satujen tietäjä, vinttikamariin Aleksin huviksi. -Suuria seuroja hän kartti. Ainoastaan harvoin hän kävi toisten kanssa -häissä taikka maahanpaniaisissa. - -Erittäin kauniin muiston näkyy runoilija jättäneen -kotiseurakuntaansa. Joka mökissä hänestä ystävällisesti jutellaan, -ja sääli hänen kurjasta kohtalostansa on teeskentelemätön. Hänen -sanotaan esim. olleen niin anteliaan, että hän saattoi takin -päältänsä taikka ainoan ruplan taskustansa kerjäläiselle antaa. -Hän ei mielinyt kuulla kulkupuheita muista ihmisistä; "on synti", -hän sanoi, "toisista ihmisistä joutavia jaaritella". Hänen -hellätunteisuutensa omaisiansa kohtaan havaitaan siitä, ettei hän -silloin, eikä nytkään mielipuolena, suvaitse itseänsä nimitettävän -"Kiveksi"; Stenvall oli hänen isänsä nimi, siis hänenkin -- "Kivi" -ainoastaan hänen kirjailijanimensä. - -Äiti kuoli 1863, isä 1866. - -Äidin hellin toivo ei täyttynyt. Useamman "ihanan" saarnan kuuluu -Aleksis kirjoittaneen, mutta ei hän koskaan tullut menneeksi -pastorilta saarnalupaa pyytämään. - -Nuo ajat kotona olivat runoilijan onnellisimmat. Noita päiviä, -vinttikamariansa, lehtimajaansa Vantaan kosken partaalla, -metsänkäyntiänsä ja kalastamistansa hän nytkin aina muistelee, -sydäntä vihlovalla äänellä lausuen: "silloin olin minä onnen poika, -nyt olen minä surun poika!" - -Aleksis Stenvallin elämäkerta tarjoaa aivan surullisiakin kohtia. -Ne synkät pimennot, jotka vihdoin runoilijamme ruumiin ja sielun -valloittivat, alkoivat jo varhain häntä piirittää. Tunnustan -sentään, etten ole kylläksi tutkinut Stenvallin elämää viimeisellä -kymmenluvulla, uskaltaakseni ryhtyä laajempaan esitykseen. Jätän siis -kertomatta sen surkuteltavan sieluntaudin kehkeämisen ja mahdolliset -syyt, jonka uhrina hän nyt omistaa jokaisen suomalaisen hartaimman -säälin. Tässä seuraa ainoastaan muutamia huomautuksia hänen -elämästään ja mielenlaadustaan. - -Ylioppilastutkinto, jonka hän suoritti syksyllä 1857, oli hänen -ensimäinen ja viimeinen opinnäytteensä. Järjestykselliseen lukemiseen -Stenvallin levoton runoilijaluonne ei kyennyt. Ihan lukematta hän -ei kuitenkaan ollut. Ruotsalaisina käännöksinä hän oli lukenut -Homeroksen, Tykydideen ja muita kreikkalaisia kirjailijoita, Ossianin -ja Tasson; mutta hänen mielikirjansa olivat sentään Kalevala, -Shakespeare ja Cervantes. Shakespearen näytelmiä hän taisi osaksi -ulkoa, niin esim. Cordelian osan Kuningas Learista. Jos joku muukin -miellyttävä Kirja sattui hänen käteensä, tutki hän sen perinjuurin -kannesta kanteen. Tällä keinoin hän kokoili monenlaisia tietoja, -joita hän mietiskeli ja hyväksensä käytti. Niin muodosteli hän -itselleen oman omituisen kauneusopin, jota hän syystäkin neron -oikeudella parhaimpana piti. - -Kovin kurja oli useimmiten hänen toimeentulonsa. Teoksistaan hän -tosin sai palkintoja, ja monet hänen ystävänsä, joiden nimille -runoilijan elämäkerrassa kerran on sija annettava, todistivat -ystävyyttänsä tuontuostakin ei ainoastaan sanoissa, vaan teoissakin; -mutta kaikki tämä ei kuitenkaan voinut hänen tilaansa paljon -parantaa. Hän oli kylläksi runoilija, ettei hänessä itsessä -nimeksikään ollut tarpeellista mielenvakavuutta aineellisen -toimeentulon rakentamiseen. Surkea on kertoa, mutta totta on, että -Kiveltä joskus puuttui välttämättömimmätkin tarpeet. Hänen täytyi -kärsiä nälkää, kun hänellä ei ollut leivänpalaa, ei ropoa millä olisi -ruokaa ostanut! - -Yleisissä ylioppilasseuroissa Stenvall ei menestynyt. Hänellä -oli ylioppilaskunnan etevimpiä ystävinänsä, mutta samalla hän -seurusteli kehnojenkin kanssa. Aivan lukuisat eivät hänen ystävänsä -kuitenkaan olleet, eikä hän ollut juuri kerkeä ystävyyteen. -Luonteeltaan hän näet oli hyvin epäluuloinen. Seurassa hän oli -enimmiten synkkämielinen. Koomillisia kohtia havaitsemaan hänellä -oli erinomaisen tarkka silmä, ja ainoastaan joku lystillinen -kertomus tai tekemänsä havainto voi saada hänet nauramaan. Hänen -hiljainen käytöksensä saattoi jolloinkulloin, kun joku loukkasi hänen -tunteitansa, ja erittäin kun hän oli Bakkos-jumalata liiallisesti -palvellut, muuttua hurjaksi ja vallattomaksi. - -Toiveissaan hän oli vaatimaton. Tulevaisuudestansa ja -tarkoituksistansa hän harvoin puhui. Mutta lausuipa hän kuitenkin -jolloinkulloin hiljaisella, syvämielisellä tavallaan toivovansa -jotakin hyvää, hänkin puolestansa, kansallensa tuottaa, -todenmukaisesti kuvailemalla sen luonteita ja ominaisuuksia. - -V:sta 1865 Stenvall oleskeli Siuntion pitäjässä erään vanhan -rouvasihmisen luona, joka kunnioitti hänen runoilijalahjojansa -ja mieli hänen kivistä polkuansa tasoittaa. Täällä runoilija -päivänlaskunsa lähetessä kirjoitteli yhä edelleen, kunnes yö hänet -saavutti. - -Kun vertailee Aleksis Stenvallin teoksia hänen elämäänsä, näyttää -siltä, kuin hän olisi niihin pannut mitä edellisinä aikoina oli -kokoillut, uutta lisää saamatta. "Onnen poikana" kotona, lapsuuden -ystäväin seurassa hän oli varustanut polttoainetta neronsa tulelle. -Kun sitten ajat muuttuivat ja hän tuli toisiin, eduttomampiin -oloihin, loimusi tuli kirkkaalla liekillä, kunnes varustetut aineet -olivat kulutetut -- vaan ei kauemmin. - -Koska runoilijan elämä ja olot eivät enää voi mitään ilahduttavaa -tarjota, niin astukaamme nyt niille ilon ja kauneuden lähteille, -jotka hän Jumalan antamalla sauvallaan on meille herättänyt, jollei -juuri kallioon, niin kuitenkin ahoon, jota kuivuutensa vuoksi on -pidetty ihannekukkia kasvamattomana. - -Eräs nimittämätön oli 1858 lähettänyt Suomalaisen Kirjallisuuden -Seuralle 100 ruplaa ja seuraavana vuonna vielä lisäksi 50 ruplaa -annettavaksi palkinnoksi parhaimmasta suomalaisesta näytelmästä. -Tätä palkintoa varten sai Seura vastaanottaa kolme näytelmää, -joista yksi oli Kullervo, alkuperäinen 5-näytöksinen murhenäytelmä. -Lausunnossaan tästä näytelmästä tutkijakunta moitti tapausten -hajanaisuutta (1:sessä näytöksessä kuvailtiin Kullervon lapsuutta 20 -vuotta ennen pääjuonen alkua), aineen draamallista pukua, etteivät -näet ajatukset, puheet ja teot olleet kuvatun ajan mukaisia, kieltä, -joka oli muka jokapäiväistä ja alhaista, mutta myönsi kuitenkin -teoksen erinomaiseksi sattumaksi Suomen kielen ja kirjallisuuden -alalla, kiitti tekijän rohkeutta tarttua niin ankaraan aineeseen -ja päätti siitä taitavuudesta, jolla näytelmä yleensä oli tehty, -"että tekijällä on toivollinen tulevaisuus Suomen kirjallisuudessa". -Tämän nojassa määrättiin 16 p. maaliskuuta 1860 palkinto Kullervon -tekijälle, joka kun nimilippu avattiin nähtiin olevan ylioppilas -Aleksis Stenvall. Tämä ensimäinen Kullervo-näytelmä oli kirjoitettu -runomuotoon. Tutkijakunta sanoi säkeitä kehnoiksi ja lausui suovansa -"tekijän olevan erillänsä värsyjen tuottamisesta siksi, että näyttää -paremmin harjaantuneensa kielen käyttämiseen runollisessa puvussa". - -Alussa vuotta 1864 Kullervo tarjottiin ihan uudestaan ja -suorasanaiseksi kirjoitettuna Seuralle painettavaksi. Tämä uudistus, -joka otettiin Näytelmistön 3:nteen osaan, on vapaa useimmista -yllämainituista moitteen syistä ja ansaitsee senvuoksi samat ja -korkeammatkin kiitoslauseet kuin edellinen. Kivi on Kalevalan -Kullervonjutusta tehnyt näytelmän, joka tosin osottaa hänen suuria -lahjojaan, mutta samalla todistaa aineen epädraamallisuutta. Aine on -näet niin Kalevalan epilliseen kertomatapaan juurtunut, että jos joku -mielii sitä väkivaltaisesti mukailla draaman korkeimman lain mukaan -(sen nimittäin, joka vaatii toiminnan jyrkkää yhteyttä), niin on -samassa "Kullervo Kalervon poika" kadonnut. Tämän Kivi on käsittänyt. -Oikein astuu Kullervo siis näytelmässä eteemme täysi-ikäisenä -miehenä, eikä kätkyessä taikka vielä varhemmin, niinkuin Kalevalassa; -mutta oikein on sekin, että nuot surulliset osat Kullervon elämästä, -kohtaukset Ilmarin emännän ja onnettoman Ainikki sisaren kanssa, on -säilytetty, vaikka ne, koska nimittäin Kullervon kosto on pääaiheena, -juuri tuota mainittua draaman lakia loukkaavat. Syy on siis suureksi -osaksi aineessa, ettei lukija tunne draamallista jännitystä, vaan -seuraa kovaonnisen Kullervon elämänjuoksua samalla tyvenellä innolla -ja säälimyksellä kuin Kalevalassakin. - -Ensimäinen näytös expositsionineen ja viides ovat kokonaisuudessaan -katsottuna ei ainoastaan toisia onnistuneemmat, vaan todella -onnistuneet. Ensimäisessä elävästi kuvataan sitä polttavaa -katkeruutta, joka kaivaa jalohenkisen Kullervon sydäntä, kun hänen -täytyy, kantaen irvistelevää orjanmerkkiä otsassaan, palvella -perheensä surmaajata. Ettei Kullervo vihassaan riehuen meitä -pelottaisi, antaa runoilija hänen taasen heltyneenä ihanasti -kuvailla, kuinka kaikki olisi voinut olla toisin. Todellisesti -runolliset ovat Kullervon lauseet, jotka alkavat: "Voimallinen aika, -lievitä sun kankaastas se verinen kude, joka kahdesta veljestä siihen -revittiin!"... Kuka voi tästälähin säälimättä seurata Kalervon poikaa -hänen kolkolla tiellään. -- Mestarin kädellä on koko näytelmän meno -ja loppu osotettu seuraavin lausein: - - _Kullervo_ ... mutta mille tuntuu murhamiehenä olla? - - _Kimmo_. Kullervo! kuumasti sydän povessa tytkyy; muisto riutuu - ja elon kirkas päivä ehtooksi käynyt on. - - _Kullervo_. Jotain tämänkaltaista siinä tilassa kuvaillut olen ja - _arvellut mitä tekisin_. - -Kullervon kostonhimo viittaa tässä näytöksessä ankarasti eteenpäin. -Seuraavat näytökset eivät ole vailla erittäin runollisia ja -draamallisiakin kohtia, mutta lukija tuntee itsensä ikäänkuin -eksyneeksi aina siihen saakka, kun pääaihe kolmannen näytöksen -lopulla jälleen pääsee valtaan. - -Viides näytös kuvailee Kullervon takaisintuloa kotiin ja kuolemaa. -Kolkko on Kullervon käynti autiossa kodissaan. (Huomatkaa tässä -kuinka runoilija Shakespearen tapaan käyttää Kimmoa ja tekee hänet -mielipuoleksi, ainoastaan enentääkseen mielialan kolkkoutta.) -Sydäntäliikuttava on hellän äidin haamun sääli ja rukoukset -armottoman poikansa edestä, sovitusta saattava Kalevan sankarien -esiintyminen. "Hymyen nousee aurinkoinen ja hongat kankahalla -punertavat; kaikki hengittävi rauhaa", kun kovaonninen mies on -kiusatun henkensä ruumiillisista siteistä päästänyt. -- Tässä -loppunäytöksessä vallitseva mieliala ja sen vähitellen tapahtuva -muuttuminen synkästä ja toivottomasta levottomuudesta sovinnolliseksi -rauhaksi on kaunis todistus Kiven tavattomasta runoilijakyvystä. - -Meidän on muistaminen, että Kalevala on runoilijalle valmiina -tarjonnut ikirunollisen päähenkilön ja ihanan, "madonnan tapaisen" -äidin. Niihin katsoen tulee meidän runoilijaa kiittää, että hän -ei ole heitä (ainakaan sanottavasti) heikontanut -- parantaa ei -näitä suomalaisen hengen jaloimpia ja ylevimpiä tuotteita kukaan -konsanaan voi. Erinäistä luomisvoimaansa on Kivi täten voinut -osottaa ainoastaan sivuhenkilöissä, draamallisessa puvussa ja -kielessä. Sivuhenkilöt yleensä eivät ole niinkään onnistuneet. -Mutta jokapäiväinen ja jumalaistarullinen maailma, se tausta, -josta toimivat henkilöt astuvat esiin, on minusta suurella -ihanteellisuudella kuvattu. Paimenet, metsästäjät, tuo kaikkialla -läsnä oleva norjajalkainen linnustaja Nyyrikki kuuluvat tähän. -Yksinkertainen kansa kuvataan tykkänään paimenen huokauksella: "Tässä -maailmassa tapahtuu niin paljon asioja!" Nyyrikki on koomillisessa -suhteessa runoilijan parhaimpia, varsin sattuva vastakohta -traagilliseen Kullervoon, ja ainoa jonka hän on luonut idealiselta -kannalta. Nummisuutarit heimolaisinensa ovat kotonurkista kotoisin, -joka ei kuitenkaan vähääkään heidän arvoansa halvenna. - -Kieli on tässä näytelmässä jaloa, mahtavaa ja kuten vertauksetkin -ajan- ja luonnonmukaista. - -Minä olen verrattain laveasti puhunut tästä näytelmästä sen vuoksi, -että se oli Kiven ensimäinen teos ja suomalaisen runottaren _toinen_ -askel draamallisella alalla -- "Silmänkääntäjä" oli ensimäinen! - -Nyt seuraisi ajan mukaan Nummisuutarit, mutta runolaadun tähden -huomatkaamme ensin näytelmä _Karkurit_. - -Kalevalasta runoilija oli saanut Kullervo-näytelmänsä aiheen; -Karkureita varten, joka näytelmä ilmestyi kolme vuotta myöhemmin, -hänellä ei näy muuta lähdettä olleen kuin voimakas, runollinen -mielikuvituksensa. Kivi on kuitenkin, kuten vastedes saamme nähdä, -etupäässä realistinen kuvaaja ja sen vuoksi tuntuu hän meille tässä -hiukan vieraalta ja me kaipaamme ajan määräystä ja pohjaa, jolla -toiminta liikkuu. Itse pääjuonessa ei ole mitään omituisuutta, -eivätkä sivuseikatkaan (esim. Tykon ja Paulin arvaamaton ilmestyminen -kaukamatkoiltaan, valepukujen hankkiminen, naimakirja, myrkkyjuoma) -ole uusia taikka onnistuneita. Mutta runoilija on kuitenkin vanhat -juonet tuoreilla väreillä kaunistanut ja omituisella tavalla -niitä käyttänyt. Hän on saanut aikaan oivallisen näytelmän, -joka melkoisesti laventaa ja vakauttaa hänen runoilijaneroansa -traagilliseen suuntaan. - -Paronit Markus ja Mauno ovat valtiollisista syistä toistakymmentä -vuotta eläneet ilmivihassa keskenään. Heidän lapsensa, Tyko ja Elma, -jotka rakastavat toisiansa, ovat näytelmän päähenkilöt, joiden -päälle rangaistus isien synnistä lankeaa. Ettei perikato saavuttaisi -Elmaa ja Tykoa aivan syyttöminä, runoilija taitavasti tekee heidät -velkapäiksi siten, että molemmat rikkovat toisiansa kohtaan. Elma -suostuu pelastaakseen isäänsä Niilon naimisehdotukseen, vaikka hän -pyhällä valalla oli Tykolle lupautunut; Tyko taasen vähäpätöisistä -syistä päästää sydämeensä epäilyksen lemmittyänsä kohtaan. Toiminnan -kehitys on henkilöiden luonteista johtuva ja rientää harvalla -poikkeuksella (noita-akan ennustus ja Paulin ja Hannan rakkaus) -yhtenäisenä ja sidottuna edelleen, herättäen lukijassa todellista -draamallista jännitystä. - -Elma on henkilöistä merkillisin. - -Kivi on harvoin naishenkilöltä luonut; paitsi Elmaa ovat ainoastaan -Lea ja Margareta erittäin mainittavat. Kaikki kolme ovat hyvinkin -samanluonteisia, ja kumma kyllä ovat kaikki enemmin etelämaisia -kuin suomalaisia taikka pohjoismaisia. Elma, josta tässä on puhe, -on hehkuva, innokas nainen. Hänen rakkautensa on tulinen, eikä hän, -sitä pelastaakseen vaaran hetkenä, kuolemata kammoa, vaan etsii. -Hänen puheensa on aina sangen ylevätä. Innostuneet ja suloiset -haaveksimiset ovat sentään Elman pohjoismainen perintö. Tyko, -Elman lemmitty, on jalo, ritarillinen nuorukainen ja onnellisesti -luotu vastine hänelle. Vakavin piirtein ovat Markus ja Maunokin -kuvatut, edellinen kova ja jäykkä: hänen vihansa on armoton; Mauno -taas on itsestään sovinnollinen, avosydäminen ja heikko: hän -vihaa täytymyksestä. Maunon luonne astuu parhaiten esiin toisessa -näytöksessä. Siinä on muun muassa aatelismiehen muistoperäinen -rehellisyys hyvin kuvattu, kun näet Mauno on kyllä joutuisa myömään -tyttärensä onnen ilkeälle Niilolle, mutta inholla kuuntelee -uskollisen pehtorin yksinkertaista pelastusneuvoa, nimeksi lahjoittaa -omaisuus hänelle, siksi kuin myrsky on ohitse mennyt. Pehtori Martti -on sukua Ravenswoodin Kalebin ja monen muun uskollisuudessaan -koomillisen, vanhan palvelijan kanssa, ja hänen kuvansa jää elävänä -muistoon. Niilon, näytelmän konnan, kuvaaminen on runoilijalta -huonosti onnistunut, koska hän ei herätä muuta tunnetta kuin inhoa. - -Tämä on ainoa Kiven painetuista näytelmistä, jossa hän on käyttänyt -runomitallista lausetapaa, kuitenkin suorasanaisella vaihetellen. -Pahasti kyllä, vaihtelu on kokonaan satunnainen. Jambit soivat niin -somasti, että lukija valittaa, ettei runoilija ole useammin sitä -runomuotoa käyttänyt. Otan näytteeksi muutaman säkeen ilman erityistä -valitsemista. Kun Tyko ja Pauli, palattuaan retkiltänsä, etäältä -näkevät kotokartanot, lausuu Tyko: - - "Ei, Tornivuorella me seisomme - Ja tuossa toivon ompi valtakunta. - Käy, tuuli vapaa synnyinlaaksoista, - Käy, riehu, iloistasi hurjapäänä - Ja siipes ihanasti jähdyttäköön - Tät' otsan ihanata polttoa! - Käy, tuuli, lempeästi liehutellen - Lumiliinaa hartioilla kauniin immen, - Mi kenties käyskelee nyt kankahalla - Tuoll' kultaisella hämärässä illan! - Käy, myrsky; tämä myrsky autuus on!" - -Kullervo ja Karkurit eivät kuitenkaan ole runoilijamme etevimmät -näytelmät; hänen pääteoksensa ovat päin vastoin koomillista laatua. -Käykäämme nyt niitä katselemaan. -- Nummisuutarit, 5-näytöksinen -komedia, ja romaani Seitsemän Veljestä ovat tällä alalla mainioimmat -ja kaiketi Kiven nerollisimmat ja omituisimmat teokset. - -Huomattavaa on, että molempien perusjuoni on hyvin kauan runoilijan -mielessä elänyt, ja että hän ne useammat kerrat on uudestaan -kirjoittanut. Ensimäinen muodostus Nummisuutareista oli ruotsiksi -kirjoitettu, nimeltä "Bröllopsfärden", ja ensimäinen laitos seitsemän -veljeksen historiasta oli ainoastaan lyhyt tarina, johon kansan -kertomukset eräästä rosvojoukosta, joka noin 50 vuotta takaperin oli -Nurmijärven metsissä mekastellut, olivat olleet alkujuurena. - -Nykyisessä muodossaan ilmestyi _Nummisuutarit_, paras komedia, joka -Suomessa on tehty, 1864 ja voitti heti ansaitun huomion. - -Itse näytelmän perustus on erittäin onnistunut. Häämatkan -tarkoituksella on se tärkeys ja ylevyys, jota tarvitaan oivallisen -koomillisen liikunnon aikaansaamista varten. Matkakertomus luonnistuu -yleensä paremmin eepilliseen esitystapaan, eikä toiminta olekaan, -kylläksi draamallisesti sidottua näyttämön vaatimuksiin katsoen; -mutta kokonaisuudessaan on komedia kuitenkin taiteellisesti -muodostettu. Ekspositsioni ilmituo päähenkilön luonteen, ja toiminta -alkaa siten, että Esko lähtee Mikon kanssa naimisretkelle. Samassa -ilmoitetaan Iivarin lähtevän kaupunkiin häätarpeita tuomaan, ja -sopivasti osotetaan, kuinka retket ovat päättyvät. Tämän mukaan -toiminta jakaantuu siten, että toisessa näytöksessä kuvaillaan -Eskon vastoinkäymiset, kolmannessa Iivarin kaupunkimatkan surkeus. -Niko, Jaanan isä, ilmestyy, josta voimme aavistaa, kuka korpraalin -viisisataa riksiä lopulta perii, ja saammepa vielä samassa tietää, -kuinka toivoton se saalis itsessään on, jolla Iivari varmaan luulee -voivansa äitinsä lepyttää; neljännessä näytöksessä kertomuksen haarat -taasen yhtyvät; Eskon kurjuuden korkeimmilleen noustua sattuvat näet -veljekset yhteen, ja tarttuupa nyt Eskokin hätääntyneen epätoivolla -Iivarin lepytyskeinoon; viidennen-näytöksen alkaessa on hääpöytä -Eskolle ja hänen vaimollensa katettu, Topias, Martta ja Sepeteus -odottavat, suurella hälinällä varrottu joukko tulee, veljesten -viimeiset ylpeät toiveet raukeavat, mutta nyt kääntää onnellisten, -Jaanan, Kriston ja Nikon, hyvyys nummisuutariparkoja kohtaan kaikki -jälleen ihanaksi sovinnolliseksi rauhaksi. - -Toinen näytös on etevintä mitä Kiven kynästä on lähtenyt ja -tuottaisi kunniaa kelle draamankirjoittajalle tahansa. Eskon -saapuminen haarapussi olalla Karrin taloon, juuri kun siellä paraikaa -hänen toivotun morsiamensa häitä vietetään, on niin draamallinen -situatsioni, kuin nero koskaan on keksinyt; samaten ovat häät ja -Eskon ja Teemun riita erittäin taitavasti kuvatut. Toiminta edistyy -nopeasti, ja vuoropuhelu on lyhyttä, sattuvaa ja sydäntä ilmituovaa. - -Henkilöiden luku on sangen runsas, ja miltei kaikki jäävät -elävinä lukijan muistoon. Ne ovat näet kaikki omituisessa -todenperäisyydessänsä voimakkaalla kädellä temmatut meidän -talonpoikaisen kansan riveistä. Kirjanoppinut, vakava Sepeteus, joka -vertaa akkavaltaa nummisuutarien töllissä Rooman vallan viimeisiin -aikoihin, jolloin "portot, narssut ja naasikat vallitsit", ja uhkaa -nummivaltaa samalla häviöllä, Topias, rehellisten nummisuutarien -alku ja juuri, ankara, toimelias Martta, jonka pamppu ei koskaan -toisen lasta koske, arkatunteinen viulunsoittaja Teemu, avulias, -hyväsydäminen klaneetinpuhaltaja Antres, kunnioitettava talon isäntä -Karri y.m. ovat kaikki tuota laatua todellisia kunnon ihmisiä, joihin -ilolla tutustuu. - -Merkillisin on kuitenkin päähenkilö Esko, joka varmaan on -runoilijamme mainioin ja omituisin tuote. Sven Dufva ja Esko ovat -veljeksiä, joista edellinen korpraaliltaan on oppinut yhdessä rivissä -toisten kanssa ryntäämään vihollista vastaan, vaan ei peräytymään, -jälkimäistä taasen, jonka korpraalina Martan pamppu on ollut, voidaan -tosin pahaan viekoitella, mutta ei ansaittua rangaistusta pakenemaan. -Esko on typerä ja yksinkertainen, mutta hänen oikeudentuntonsa on -tarkka. Hän on itsepäinen, vallaton ja hurja, kun häntä ärsytetään, -mutta kerkeä sovintoon. Hän on hidas ja kankea luonnoltaan, -mutta kuitenkin herkkätunteinen ja arka hyvästä maineestaan. -Ihmeellistä millä mielihyvällä me seuraamme Eskoa hänen onnettomalla -hääretkellänsä! Jos joku todistus luonteen inhimillisyydestä ja --- suomalaisuudesta on paikkansa pitävä, niin on se kai juuri tuo -mielihyvä. - -Kun minä mietiskelen Eskon luonnetta, muistuu Kullervo mieleeni, -kuinka ääretön matka onkin heidän välillänsä. En uskalla päättää, -onko se yhtäläisyys, jonka luulen havaitsevani heissä, tuo -todellisten koomillisten ja traagillisten henkilöiden yleinen -sukulaisuus, vai, kuten minusta varmemmalta näyttää, syvempikö, -perustuen siihen, että molemmat ovat _saman kansan hengen tuottamia_. -Ajatelkaamme viattoman Eskon maistaneen hyvän ja pahan tiedon puusta -ja siten alusta alkain saaneen traagillisen kasvatuksen, niin -hän kyllä olisi kyennyt traagillista kohtaloa kantamaan ja hänen -luonteensa olisi muodostunut erinomaisen Kullervon-kaltaiseksi. -Onneksensa kasvoi Esko nahkasuutariksi Topiaksen töllissä kumisevalla -nummella; ja minä kiitän hänen puolestansa Luojaa, ettei hänen -elämänsä merkillisin yritys tuottanut traagillisempaa seurausta kuin -tämä järkähtämätöin päätös: "Minä neuloskelen täällä isäni kanssa, -enkä nai koskaan, en koskaan. Mitä vaimosta? Minä tunnen sen suvun. -Petturia ovat he." - -Nummisuutarien komediaa on kaksi mainittavaa kunnianosotusta -kohdannut. Ensiksi on Cygnaeus siitä kirjoittanut arvostelun, joka on -hänen parhaimpiaan, ja toiseksi määrättiin Kivelle samasta teoksesta -1865 suuri valtion antama kilpapalkinto, 2500 markkaa. - -Nummisuutareista olisi vielä paljon sanottavaa, mutta aika käskee -rientämään eteenpäin. - -Rehelliset suutarit ovat saaneet osakseen ansaitun huomion; mutta -ansaitsevatpa räätälitkin sijan näyttämöllä, "joka on maailma". -Yksinäytöksisessä ilveilyssä Kihlaus on räätälien, Aapelin ja -Eenokin, vuoro astua esiin sillä erinomaisella oman arvon tunnolla, -jonka tämä virka harjottajillensa antaa. Paha kyllä ovat he joutuneet -erään pahasisuisen Eevan kynsiin, joka ei ensinkään käsitä eikä -kunnioita heidän ylevyyttänsä. Kuvaaminen on tässä pienessä teoksessa -rivakkaampi kuin Nummisuutareissa. Kihlaus muistuttaa jotakuta -luonnosta, johon taideniekka muutamalla harvalla rohkealla piirteellä -on kiinnittänyt jonkun äkkinäisen, nerokkaan aatteen, jättäen sen -heti paikalla siksensä. - -Kiven vähimmin tunnettu ja senvuoksi erilaisimmin arvosteltu teos -on romaani _Seitsemän Veljestä_. Runoilija itse piti tätä laajaa -teosta muita etevämpänä. Me muutamme lauseen siten, että sanomme -Nummisuutarit ja Seitsemän Veljestä etevimmiksi, määräämättä heidän -keskinäistä arvoansa. - -Seitsemän Veljestä on painettu Novellikirjastoon 1870. Koska romaani -ei ole kirjakaupassa saatavana ja senvuoksi useimmat eivät ole -sitä lukeneet, pyydän saada lyhyesti kertoa sen sisällön, joten -pääajatuskin parhaiten tulee näkyviin. - -"Kasvatti emo kanoja."... Jukolan talossa on seitsemän poikaa, joista -vanhin on 25, nuorin tuskin 18 vuotta. Isä on innokas metsämies, -viidenkymmenen karhun tappaja, äiti suora ja karkealuontoinen, -mutta kuitenkin hellä lapsilleen. Pojat ovat saaneet lapsuudestansa -metsissä mekastella, nuorempana metsoille ansoja virittäen, -vanhempana otsojen kimpussa; sokea eno heille ehtoisin on kertoellut -matkoistansa ja raamatusta -- siinä heidän ainoa kasvatuksensa. -Vanhempien kuollessa on Jukolan talo häviöllä, ja veljesten on nyt -sen hoitamiseen ryhtyminen. Rovasti heitä samaan aikaan ankarasti -vaatii lukkarille lukemaan, sillä ei kellään veljeksistä ole tätä -tarpeellista taitoa. Ostetaan siis 7 punakantista aapista ja -päätetään mennä lukkarille. Tämä retki on onneton. Ensin miehissä -kositaan Männistön muorin Venlaa, johon kaikki ovat rakastuneet; -Venla antaa rukkaset. Tiellä tulee Toukolan pojat vastaan, laulaen -pistävää pilkkalaulua veljeksistä. Toukolaiset saavat aika lailla -selkäänsä, mutta lukkari rääkkää kovapäisiä poikia, niin että he -viimein karkaavat akkunasta ulos. Toukolan pojat ovat väijyksissä -ja lyövät ja repivät veljekset vähiin henkiin. Yöllä palaa sauna, -joten koto jää "ilman köyhän ainoata kestiä, ilman kiukaan kohisevaa -löylyä". Vihdoin tulee vielä lautamies Mäkelä rovastin lähettiläänä -ja uhkaa veljeksiä jalkapuulla, jossa kovan sallimuksen juonesta on -niin monta läpeä kuin tähteä Otavassa ja Jukolassa poikaa. Näin monen -vastoinkäymisen jälkeen ei juuri kummastuta, että Juhani kysyy: "Eikö -ole miehellä valta elää rauhassa tahtonsa mukaan omalla kannallansa, -koska ei hän seiso kenenkään tiellä, ei loukkaa kenenkään oikeutta?" -Rauhalliset metsät, Impivaaran suojat heitä houkuttelevat, ja -he päättävät: "Sinne siirrymme ja rakennamme uuden maailman!" -Nahkapeitturi saa talon kymmeneksi vuodeksi arennille, ja nyt alkaa -vapaa elämä humisevien metsien kohdussa. Tämä elämä ei sentään -olekaan niin ihanaa ja ilman vastuksia kuin he ensin kuvittelivat. -Ahne tuli polttaa jouluyönä veljesten pirtin tuhaksi. Miltei -alastomina he hirveällä vauhdilla pelastaakseen henkensä kiitävät, -nälkäisten susien ajamina, korven kautta Jukolaan. Mutta keväällä -rakennetaan uusi, uhkeampi pirtti, ja hauska metsäelämä alkaa -uudestaan. Onni vaan ei kestä. Äkisti nostaa ankara kohtalo miehet -kamalalle Hiidenkivelle, hirmuiseen koettelemukseen. Siinä veljekset, -33:n härän piirittäminä, nälässä ja surkeassa tuskassa viettävät -neljä armotonta päivää, kunnes viimein pelastuvat siten, että ampuvat -härät kuoliaaksi. Lepyttääksensä Viertolan herraa härkien häviöstä -tekevät veljekset huikean kasken. Mutta saatuansa jyviä miehet -ryhtyvät viinanpolttoon. Viina saattaa heidät kadotuksen partaalle. -Simeonin kummallinen hengennäkö ja Laurin uni hämmästyttävät -veljeksiä. Päätetään kääntyä synnin tieltä ja lähdetään kirkkoon. -Mutta pahaksi onneksi on päivä, jota he pyhänä pitävät, maanantai. -Toukolaiset pilkkaavat heitä, ja Tammiston pihalla syntyy hirveä -tappelu. Tästä arvelevat miehet tuhon armotta tulevan, sillä -komsarjus itse oli nähnyt koko kahakan. Päinvastoin on nyt onnen -päivä koittava. Nimismies kieltäytyy vetämästä asiaa käräjille. -Rovastiltakin kuuluu hyvää; hän näet ei enää huoli pakottaa heitä -lukemaan, vaan sanoo iloitsevansa, jos veljekset joskus omasta -päätöksestään hänen luoksensa tulevat. Ansaitsematon hyvyys murtaa -uppiniskaisten miesten mielen. Eero oppii ensin jahtivoudin luona -lukemaan ja rupeaa toisten opettajaksi. Monen itkun ja tuskan -perästä saavat kaikki aapiset päähänsä ja käydään nyt rovastinkin -luona lukemassa. Ahkerasti tehdään samaan aikaan maallistakin -työtä: pulska Impivaaran talo nousee "iloiselle päivänkaltevalle -aholle". Hallavuosia ja nälkää kärsitään, mutta tuleva aika on -veljeksillä aina "Hyvän onnen niemi", eikä heidän toiveensa pety. -Kun kymmenen vuotta on kulunut, on veljesten arvo ja kunnia mainio -koko pitäjässä. Ihana on veljesten matka takaisin Jukolaan. Heidän -vanhat vihollisensa, lukkari, Rajamäen rykmentti, Männistön muori -ja Venla, tulevat tiellä vastaan. Sovinto tehdään kaikkien, jopa -Toukolaistenkin kanssa; kaikki käsketään Jukolaan, jossa iloiset -tuliaispidot vietetään. - -Kunnioitettuina miehinä veljekset yhä pysyvät, vaurastuvat ja naivat, -ja heidän elämänsä päivä kulkee rauhaisesti puolipäivän korkeudelle -ylös ja kallistuu rauhaisesti alas illan lepoon monen tuhannen -auringon kiertäessä. - -Jo tästä selostuksesta selvinnee, että romaanin pääjuoni on -merkillinen ja suurenmoinen. Kuten Don Quijote ja kaikki todelliset -romaanisankarit lähtevät nämä seitsemän veljestäkin harhaluuloisina -kokemusmatkallensa elämän kautta. Metsissä kun ovat vallattomina -kasvaneet, luulevat he, niin pian kuin heidän huoletonta vapauttansa -häiritään, koko maailman yhtyneen heitä yksin mielin kiusaamaan -- -luulevat aapiset, komsarjukset, lukkarit ja rovastit, s.o. koko -yhteiskunnan, keksityksi "kristittyjen" vaivaksi ja tuskaksi. -Kokemukset erämaissa ja varsinkin ihmisten hyvyys heidät kääntää -tunnustamaan aapisten, kaiken opin ja järjestyksen tarpeellisuuden. -Sivistys ja inhimillisyys harvoin käyvät moista riemukulkua, kuin on -seitsemän veljeksen vaellus takaisin Jukolaan heidän rakentaessaan -sovintoa ja rauhaa jokaisen vastaantulevan vihollisen kanssa. - -Varmaan todistaa runoilija itsensä suomalaiseksi ja kansan -keskuudesta lähteneeksi, kun hän tekee ihmisten _hyvyyden_ veljesten -kääntymisen pääaiheeksi. Jos jollakin saa itsepintaisen, karkean -suomalaisen luonteen murtumaan, niin on se todellisesti juuri hyvällä -eikä pahalla. - -Koko kirjan "sens-moral" on lautamies Mäkelän lause: "Mutta -aapiskirjasta täytyy teidän alkaa päästäksenne kristillisen -seurakunnan oikeiksi jäseniksi", vaikka ei siinä merkityksessä, että -runoilija olisi jotakin "opettavaista" tendenssiromaania tarkottanut. --- Samoin kuin Don Quijote oli viimeinen vaeltava ritari, on näiden -seitsemän veljeksen metsäelämä viimeinen yritys meidän kansassamme, -saada viettää rehellistä, vapaata elämää järjestetyn yhteiskunnan -ulkopuolella. - -Samaa runollista rohkeutta kuin itse aatteen keksiminen todistaa -toiminnan asettaminen oloihin ja luontoon, jotka ovat kaikin puolin -alkuperäiset ja raittiit. Runoilija on täten saanut aikaan oivallisen -kansankertomarunoelman meidänkin aikakautena, jolta tavallisesti -sanotaan puuttuvan tarpeeksi alkuperäisyyttä kertomarunoelman -luomiseen. Taiteellinen muodostus ei yleensä ole aivan yhtä -kiitettävästi toimitettu; mutta sivuseikat tarjoavat paljon erittäin -huomattavia ja onnistuneita kohtia. - -Veljesten erinkaltaiset, mutta yleensä yksinkertaiset, suorat, -alkuperäiset luonteet on runoilija vakavalla, voimakkaalla kädellä -kuvannut. Elävinä ja koristelemattomina toimivat ja keskustelevat -veljekset lukijan nähden ja kuullen. Hurja Juhani, kovapäinen ja -karkeatukkainen vanhin veli, harteva, hiljainen Tuomas, viisas, -papiksi syntynyt toisten aaroni Aapo, jumalinen fariseus Simeoni, -Timo, vakava ja tyyni kuin talven suoja, harvasanainen mietteliäs -Lauri, sekä nuorin veli Eero, teräväpäinen, irvihammas, pitkä kanto -kaskessa, ovat tarkasti luonteensa mukaiset joka tilassa. - -Noiden luonteiden suomalainen omituisuus on niin mahtava, että tuskin -muu kuin suomalainen lukija voi niitä käsittää. - -Kohtausten keksimisessä, joissa veljesten erinkaltaiset luonteet -ilmestyvät, on runoilija antanut rikkaan mielikuvituksensa ihan -vapaasti menetellä. Seuratakseen veljeksiä heidän oloissaan ja -vehkeissään on lukijan tosin kauas heittäminen hentomielinen -"etiketti" ja sievätapaisuus; mutta se, joka sen tekee, saa nähdä, -ettei runoilijallamme ole ainoastaan tuota todella merkillistä, -vaikka kuitenkin tavallisempaa vis comica'a, joka ilmestyy hänen -komedioissaan, vaan lisäksi kykyä ja rohkeutta keksimään, perin -burleskia kohtauksia jommoisia eivät nykyajan "fiinit" kynäniekat -yritäkään. - -Veljesten sivistyksellinen maltti on niin vallan mitätön, että se -harvoin voi heidän himojansa ja päähänpistojansa hillitä. Se olisi -siis runoilijan tehtävä; mutta hän ei siihen rupea. Hän antaa -veljesten puhua ja menetellä heidän mielensä mukaan; sillä juuri -semmoisina on hän oppinut heidät tuntemaan ja heitä -- rakastamaan. -Kaikessa sivistymättömyydessään ovat veljekset todellisia ihmisiä; -heidän sielunsa omistavat inhimillisiä tunteita ja tarjoavat -hedelmällistä maata kylväjälle. Kauhistukoon lukija, kun veljekset -hurjapäisinä käyvät hirveään tappeluun, milloin keskenänsä, milloin -yhteisiä vihollisia vastaan, mutta antakoon hän myöskin arvoa sille -ahkeruudelle, jolla he tutkivat maailmallisia ja taivaallisia -kysymyksiä, sille taipuvaisuudelle, jolla he järjellisiä neuvoja -vaarinottavat. Juhani nostaa vihan vimmassa halon veljeänsä kohtaan, -mutta sama mies voi yletä sille itsetiedon kannalle, jolla hän -innostuneena lausuu: "Ken taitaa viskellä verkkoja aatoksen teille!" - -Sama omituinen alkuperäisyys ilmestyy luonnon kuvaamisessa. Ensi -kerran peräti suomalainen runoilija kuvaa Suomen luontoa, sen -iloista ihanuutta ja synkkää jylhyyttä. Kun esim. lukee Teerimäen -näköalasta, Sompiosuosta, Impivaaran humisevista metsistä, niin -sykkivin sydämin kävelemme Hämeen kankaita, kapeita suoportaita -tai salaluonteisia metsiä. Varsin onnistuneella tavalla runoilija -kuvailee laveita näköaloja. Hänen maisemakuvillaan on taiteellinen -perspektiivi, jonka tapaista minä puolestani en muista kenelläkään -runoilijalla tavanneeni. Monta esimerkkiä tapaa, ei ainoastaan -tässä romaanissa, vaan muuallakin (Lean kertomuksessa rukoilevasta -vapahtajasta y.m.). - -Mutta oikeastaan lienee väärin eriksensä puhua ihmisluonteiden ja -luonnon kuvauksesta. Ne kuuluvat yhteen. Nämä seitsemän veljestä ovat -siinä määrässä sen luonnon lapsia, jossa elävät ja oleskelevat, että -eroittaminen olisi kuolettavainen. Tämä seikka on luettava romaanin -suurimmaksi ansioksi. - -Kertomustapa on yleensä tyynesti eepillinen, vaikka se usein -vaihtelee pitkien draamallisten keskustelujen kanssa. Keskustelut -ovat välistä pitkäpiimäisiä ja ikäviä. Itse eepillinen kertomus -taasen on niin omituisen raitista ja selvää, että sen venyminen -harvoin ikävältä tuntuu, jollei sitä voikaan taiteen kannalta -puolustaa. Muutamin kohdin on kertomus erityisen pontevaa ja -voimakasta, niin esim. kertomus veljesten paosta sydäntalven -yöllä korvesta ja susien suusta Jukolaan, härkien verisaunasta -Hiidenkivellä ukkosen ajaessa (tämä kohta sopisi Amerikan -aarniometsiin) y.m. Taula-Matin, ensimäisen suomalaisen kertovan -metsämiehen, jutteluissa Pohjanmaalta on luonnon mukainen, erittäin -omituinen mieliala. Viehättäviä episodeja muodostavat Aapon -runolliset tarinat. Esimerkiksi minkaltaisia lempeän runollisiakin -kohtia kirjassa on tavattavana, pyydän saada näytteeksi lukea -seuraavan lyhykäisen otteen: - - "Oli Kesäkuussa kirkas ja lämmin sunnuntaipäivä; Impivaaran - avatusta ovesta virtasi sisään auringon heleä paiste, kuvaten - kultaisen kaavan tuvan lehvitetylle laattialle. Pöydän ääressä - istuivat äänettöminä Tuomas ja Simeoni, lukien kukin uutta - testamenttiansa; Juhani, Timo ja Eero käyskelivät ulkona - viljamailla ja katselivat ihastellen tämän herttaisen kesän - kukoistavaa kauneutta; vaiti vaelteli metsässä Lauri, mutta - Aapo oli käynyt tervehtimään Tammiston Kyöstiä. Sinisenä - kaarteli taivas, ilmassa liehtoi hiljainen länsituuli, uudessa - lehtivaipassansa väikkyi mäellä koivu, ja valkeavaahtoinen - pihlaja levitti tuoksua ympärillensä kauas. Impivaaran pellolla - laine lainetta liepeästi ajeli ja vilja välkähteli paisteessa - tulisen auringon, joka jo kiirehti ylös puolipäivän korkeuteen. - -- Mutta palasivatpa veljekset kotiansa: tulivat käyskelijät - pelloilta, tuli Aapo Tammistosta ja astui Lauri nummen helmasta - ulos. Salaisesti myhäillen he lähenivät jaloa huonettansa, - joka taasen rauhaisesti hymyten katsoi heitä vastaan, ja sen - poutaisella katolla hyppeli päivän hopeankimmeltävä lämmin. - Tyytyväisillä sydämillä, kirkkailla kasvoilla he astuivat - lehditettyyn väljään tupaan." - -Suloista "rauhaa taivaassa ja maassa" ovat Runeberg ja Stenbäck -voineet kuvata niinkuin Aleksis Kivi tässä, vaan eipä moni muu. - -Entäs romaanin moitteenalaiset kohdat, kysynee joku kuulijoistani, -eikö niitä olekaan? -- Kirjassa on todella kohtia, jotka lukijaa -loukkaavat; mutta ne ovat vähäpätöiset ansioiden suhteen. Ne pistävät -jokaisen silmään ja ovat jo saaneet tilastollisen tutkijansa; suokaa -minulle onni olla ensimäinen, joka edes ylimalkaisesti saa huomauttaa -joistakuista kirjan ansioista. - -Kiven teoksista ovat vielä mainitsematta yksinäytöksiset näytelmät -Lea, Yö ja Päivä ja Margareta, sekä hänen lyyrilliset runoelmansa. - -Niinkuin näimme tuosta vastaluetusta otteesta Seitsemän Veljeksen -romaanista, koittaa työmiehelle viikon kuluttua sunnuntaipäivä, joka -tuottaa suloisen rauhan hänen mieleensä ja nostaa hänen ajatuksensa -ihaniin korkeuksiin. Semmoinen sunnuntaipäivä koitti Aleksis Kivelle, -kun hänen innostuneen sielunsa silmät ensi kerran näkivät Lean kuvan. - -Ylen ihana on tämä itämainen idylli, jonka runoilija on meille -Lea-näytelmässään tuottanut. Pyhällä hetkellä salli korkea runotar -hänen kanteleensa suloisimpien sävelten yhtyä sointuun, jolle -ihanuutensa vuoksi suotiin silmin, korvin käsitettävä, ikuinen muoto. -Tämä tuote tuntuisi meille aivan oudolta, ellemme Kiven edellisissä -teoksissa olisi havainneet hänen puhdasta rakkauttaan kuvailunsa -esineihin ja rikasta mielikuvitustaan ja ellemme tietäisi hänen -hurskaan äitinsä suusta saaneen pyhiä opetuksia, joita ei elämän -myrskyt voineet hänen sielustansa iäksi hävittää. -- Mutta etupäässä -on runoilija Lean tuottanut oman kansansa poikana. Ihana todistus on -tämä runoelma meidän kansamme syvästä uskonnollisuudesta. Vai onko -tähän aikaan kenenkään muun kansan keskuudesta runoilija lähtenyt, -joka olisi laatinut runoelman, jossa uskonnon ihmistä pyhittävä voima -tunnustettaisiin niin välittömästi ja ihanasti kuin Leassa? - -Näytelmä on Kiven tunnetuin, eivätkä arvostelut siitä suuresti -eriä. Yhteisesti kiitetään näytelmän draamallisuutta (kiitos olkoon -Charlotta Raan, se seikka on todistettukin) kiitetään sitä erinäistä -ansiota, että eri henkilöt, yksilöisyyttänsä kadottamatta, edustavat -niitä jokaisen tuntemia lahkokuntia, joihin juutalaiset vapahtajan -aikana jakaantuivat, ja vihdoin draaman tavattoman onnistunutta, -ajanmukaista itämaista pukua. Itse päähenkilöstä on joskus sanottu, -että hänen muuttumaton, innostunut mielentilansa ja sen mukainen -alati korkealentoinen, innostunut puhetapansa himmentää hänen -luonteensa kuvaa; mutta jos muistamme hänet ihmeellisen aikakautensa -lapseksi, niin tuskin voimme epäillä hänen kaikenpuolista -todellisuuttansa. - -Muistutukset, joita olisi tehtävä esim. ihmetyön epäiltävästä -kelvollisuudesta draamalliseksi pääaiheeksi, ovat juuri tämän -näytelmän suhteen vähäarvoiset ja mitättömät. - -Lea on Kiven viimeinen oma itsenäinen tuote, ja se sopiikin -onnettoman runoilijan joutsenlauluksi. - -_Yö ja Päivä_ on vähäpätöinen runoelma, paremmin sanottava -draamalliseksi kohtaukseksi kuin näytelmäksi. Se painettiin 1867 ja -on sopivan tilan puutteesta tähän asti jäänyt mainitsematta. -- Vanha -viha kahden perheen kesken on (samoin kuin Kullervossa ja Karkureissa --- siis ei uutta) näytelmän pohjana. Poika ja sokea tyttö, näistä -kummastakin perheestä, rakastavat toisiansa. Sovinto syntyy ihmetyön -kautta, kun noita-akka parantaa tytön silmät. Lyyrillinen innostus, -jolla tytön ensimäinen silmäys maailman ihanuuteen on kuvattu, on -näytelmän mainittava ansio. - -Viimeiset jäljet runoilijan käsialasta näemme -_Margareta-näytelmässä_. Itse perusjuoni on Emlekylin keksimä. -Henkilöistäkin on ainakin sorea Kaarina kokonansa luettava saman -toisen miehen ansioksi. Päähenkilön luonteesen on Kiven runotar -eniten vaikuttanut. Margaretassa hän ei kuitenkaan ole peräti -uutta tuottanut. Elmaa ja Leaa on runoilija, ehkä tietämättään, -jäljitellyt; eroitus vaan siinä, että isänmaanrakkaus on Margaretan -palava intohimo. Moni ihana kohta näytelmässä todistaa kuitenkin -runoilijan innostuksella vielä olleen alkuperäistä voimaa. Ja ne -lauseet, joihin isänmaanrakkaus tässä pukeutuu, ovat pidettävät -runoilijan viimeisenä kalliina perintönä ja runollisena todistuksena -seikasta, jonka toki muutoinkin tiedämme, että näet isänmaanrakkaus -oli mahtavimpia tunteita surkuteltavan runoilijamme sydämessä. - -Pari sanaa vielä Kiven lyyrillisistä runoelmista, jotka hän -on painattanut Kuukauslehteen ja runoelmavihkoon _Kanervala_. -Yleisö ei ole ollenkaan hyväksynyt näitä runoelmia, eikä ole -syytä sitä kummeksia, sillä runoilija ei ole niissä voinut antaa -aatteillensa läheskään tyydyttävää muotoa. Kuitenkaan eivät nekään -ole aivan vähäarvoisia ilmeitä hänen voimakkaasta omituisesta -runoilijalahjastaan. Heti pistää silmiin, että runoelmien -aiheet ovat suurenmoisemmat ja raittiimmat kuin meikäläisten -tavallisten runonsepittäjien. Esimerkiksi mainittakoon runoelmat: -Kanervakankaalla, Karhunpyynti, Helavalkea, Mies, Eksynyt impi, -Ruususolmu ja Lintukoto. Näistä voi todella käyttää erään tarkastajan -vertausta: ne ovat kultarakeita, jotka eivät ole rahoiksi myntätyt. -Erittäin kauniita ja sulotunteisia ovat kolme viimemainittua, joista -Lintukoto on varsin kiitettävä rikkaan, ihanan mielikuvituksen -vuoksi; se on varmaan Kiven merkillisin lyyrillinen runoelma. -Ihan yksinäinen laatuaan on runoelma Ikävyys. Runoilija suo siinä -kauhistuttavan silmäyksen sielunsa tilaan: - - Turha vaiva täällä, - Turha onpi taistelo - Ja kaikkisuus mailman turha. - - En taivasta - Mä tahdo, en yötä Gehennan, - Enp' enään neitosta syliini suo, - Osani vaan olkoon: - Tietämisen tuskast pois, - Kaikk' äänetön tyhjyys olkoon. - -Runoelma on painettu 1866; Lea kolme vuotta myöhemmin! - -Nyt kun olemme lyhykäisesti tarkastaneet Aleksis Kiven teokset, -on minun yrittäminen yhdistämällä hajanaiset piirteet muovaella -hänen runoilijakuvansa ja samalla täyttää vajavaisuudet eri teosten -tarkastuksessa. - -Runoilija Aleksis Kivi on meidän realistisen, joskin samalla -välillisesti aatteellisen aikakautemme lapsi. Tarkasti hän -vaarinottaa todellisuuden pienimmätkin piirteet, siinä lujassa -uskossa, että niissäkin henki ja aatteellisuus ilmenee. Tämä usko -herättää rakkautta kaikkeen olevaisuuteen ja saattaa sovinnollisen, -aatteellisen mielialan hengähtämään semmoistenkin olojen kuvauksista, -joissa aineellisuus näyttää aatteen kokonansa tukehduttaneen. Kun -tämä katsantotapa on todella luontoperäinen, eikä miettimisen kautta -saatu, soveltuu sen kanssa hyvin yhteen usko korkeimman henkisen, -s.o. Jumalan voiman ilmestymiseen ihmetöissä (Lea, Yö ja Päivä). -Runoilija, joka suosii tämänkaltaista, niin sanoakseni, reaalista -aatteellisuutta, voi hyvän uskonsa turvassa joskus käydä jollekin -suunnalle liian kauas, mutta ei milloinkaan vaipua siveettömyyteen. - -Näillä sanoilla luulisin lyhyesti julkilausuneeni, millä silmillä, -teoksistansa päättäen, Kivi yleisesti katseli maailmaa, ja samalla -hänen tuotteensa huomattavimman ominaisuuden. - -Aleksis Kivellä oli runsaat ja laajat runoilijalahjat. Koomillisesta -kyvystään hän on meille mainioimmat todistukset antanut, mutta ei -suinkaan paljoa halvemmaksi ole arvosteltava hänen traagillista -kykyänsä ja kykyänsä kuvata yksinkertaisen ihania elämänilmiöitä. -Siis on suureksi osaksi hänen taiteellisen kasvatuksensa -puutteellisuutta syytettävä siitä, mitä moitteenalaista hänen -teoksissansa tavattaneen. - -Merkillisin on runoilijamme kuvatessaan talonpoikaista kansaamme, -luontoa ynnä niitä oloja ja luonteita, joiden keskellä hän oli -kasvanut ja jotka hän tunsi kuin oman itsensä. Hänen ei tarvitse -niitä todellisesti käsittääksensä muuttaa katsantotapaansa niiden -kannalle, sillä hän on alkuansa ja elää vieläkin henkisessä -yhteydessä niiden kanssa. Tämä seikka sekä aivan tavaton -objektiivisen kuvaamisen voima tekevät hänen luomansa luonteet -sekä hänen luonnonkuvauksensa niin erinomaisen selviksi ja peräti -suomalaisiksi. Hänen realistinen esitystapansa on syynä siihen, että -kaikissa ja erittäinkin hänen koomillisissa teoksissansa, niin usein -tavataan pitkäveteisiä venytettyjä kohtia ja sivuseikkoja; mutta -vaikka ne ovat taiteellisuutta loukkaavia ja tarpeettomia, eivät ne -kuitenkaan luonteiden selvyyttä himmennä. Syy siihen on tuo mainittu -runoilijan henkinen yhteys kuvaamiensa esineitten kanssa. Joka -luonteenpiirteellä on todellinen, runoilijan käsittämä pohja; eikä -hän siis menettele monen muun realistisen taiteilijan tavalla, joka -kokoaa tuhansia vähäpätöisiä ilmeitä luullen siten voivansa korvata -puuttuvaista käsitystä esineiden sisällisestä hengestä. - -Kivi ei koskaan kuvaa pilkallisesti. Nummisuutareissa vallitsee -yleensä yksinkertainen koomillisuus. Henkilöt puhuvat ja menettelevät -naurettavasti ihan itseksensä itse siitä tietämättä. Seitsemän -veljeksen romaanissa ovat sankarit usein burleskisen huumorin -esineinä. Muistutan tuosta kuuman ja pakkasen kohtalosta jouluyönä, -aiotusta sorsanpyynnistä Kourusuolla, onnettomasta kirkkomatkasta; -useimmissa tappelukohtauksissa sitävastoin ei synny koomillista -liikuntoa. - -Jo mainittu puuttuvaisuus runoilijan kasvatuksessa on toiseksi -supistanut hänen aiheittensa piiriä. Paitsi talonpoikaiselämää -oli kolme lähdettä häntä lähellä: Kalevala, Raamattu ja hänen oma -mielikuvituksensa. - -Näistä kaikista on hän runoutta ammentanut. Ensimäisen ja runsaimman -lähteen tuotteista, Kiven koomillisista teoksista, olen jo puhunut; -mitä toisiin tulee, ilmenee niissä useimmiten erinomainen mielen -suloisuus, samalla kuin niissä yleensä ilmaantuu samanlaatuiset edut -ja moitteen syyt kuin edellisissä. Mainiolla mielikuvituksen voimalla -on hän runollisen todenmukaisesti kuvannut kaukaisia aikoja ja -vierastakin luontoa, niinkuin Kullervossa ja Ideassa näkee. Näissäkin -havaitaan sama nerollinen keksintökyky kuin hänen koomillisissa -teoksissaan. Pelkän runollisen mielikuvituksen tuotteissa (Karkurit, -Yö ja Päivä) on sekä keksintä heikompi, että ajat ja olot (Karkurit) -puuttuvaisella todellisuudella kuvatut. Tämä soveltuu juuri hänen -realistiseen katsanto- ja kuvaustapaansa. Mitä lähempänä aihe on -hänen omaa kokemustansa, sitä edullisempi se on hänen runoudellensa. - -Lean, kirjallisuutemme itämaisen helmen tuottamisessa näyttävät Kiven -taiteelliset pääominaisuudet parhaiten yhtyneen. - -Aleksis Kiven henkilöt ovat reheviä, voimakkaita luonteita. -Mieshenkilöitä hän kernaimmin on luonut ja niitä onkin aika galleria -Eskosta ja Tykosta alkaen aina Nyyrikkiin ja pikku Eeroon saakka. -Etevimmät naishenkilöt, Lea, Elma ja Margareta, ovat, kuten jo olemme -nähneet, oikeastaan samaa luonnetta, ainoastaan eri intohimojen -täyttämiä. - -Runoilijan kieli on useinkin kieliopin kannalta virheellistä. Sitä ei -käy kieltäminen, vaikka hän itse oli vakuutettu käyttämänsä kielen -kaikenpuolisesta kelvollisuudesta. Kuitenkin hän on oivallisesti -edistänyt kielemme käytäntöä korkeammissa runollisissa tehtävissä. -Ja varma on, ettei kukaan suomalainen mies ole jalon kielemme varoja -niin nerokkaasti suorasanaisessa kerronnassa käyttänyt kuin Kivi -suuressa romaanissaan. Sillä on oleva vastaisille suomalaisille -kertojille sama merkitys kuin Oksasen runoelmilla nuorille -laulurunoilijoillemme. - -Suurenmoisella tavalla on Aleksis Kivi meidän draamallista -kirjallisuuttamme edistänyt. Hänen maineensa on Suomessa pysyvä, niin -kauan kuin runoutta meidän saloilla ja tasangoilla rakastetaan. - -Kiittämätön ja kurja on kovaonnisen runoilijamme elämä ollut; mutta -hän on kuitenkin korvan kuulematta rohjennut korottaa äänensä lauluun -omalla omituisella tavallaan. Se olkoon hänen ikuinen kunniansa! - -Hän on rohjennut koristelematta kuvata kansaansa, kertoa sen hyviä -ja pahoja puolia. Ja Jumalan kiitos! katsoja ja kuulija on lausuva: -vahva kerros kansaani on vielä raakaa ja sivistymätöntä, mutta -tämä kansa on rakastettavaa ja ansaitsee, että sille uhraamme -elämämme ja henkemme, sillä se on kansa, joka voi runsaasti kaiken -sivistyksen siemeniä kasvattaa. Sivistymättömässäkin tilassa omistaa -se ihanuutta, samoin kuin vaeltaja synkeimmässä erämaassamme kohtaa -näköaloja, joiden kauneutta viljelys ei voisi parantaa. Se olkoon -Aleksis Kiven ikuinen kunnia! - - - - -Yhdeksän A. Kiven kirjettä eräälle ystävälle.[2] - - -Syksyllä 1873 sain haltuuni metsänhoitaja August Robert Svanströmiltä -ne hänelle osotetut Aleksis Kiven kirjeet, jotka tässä ensi kerran -julkaistaan. Minä keräilin silloin aineksia sitä runoilijan -elämäkertaa varten, joka myöhemmin painettiin johdantona Suomalaisen -Kirjallisuuden Seuran toimesta (ensi kerran 1877) ilmestyneeseen -kokoelmaan A. Kiven valittuja teoksia, ja siinä on useita -otteita näistä kirjeistä. Vaikka siis kirjeet eivät ole kokonaan -tuntemattomia, katson niiden kuitenkin ansaitsevan tulla täydellisinä -julkisuuteen. Ovathan tietomme runoilijan persoonallisista -olosuhteista siksi vaillinaisia, että vähätkin lisät ovat arvossa -pidettävät. - -Svanström oli syntynyt Helsingin pitäjässä 1 p. huhtikuuta 1838 ja -kävi teknillisen reaalikoulun läpi, josta hänet laskettiin 1854. -Sen jälkeen hän useita vuosia palveli konttoristina yksityisten -liikemiesten luona. Se uusi paikka, jonka johdosta Kivi ensimäisessä -kirjeessä onnittelee häntä, oli Osberg ja Baden konttorissa, ja -sinne lähinnä seuraavat kirjeet olivat osotetut. Myöhemmin Svanström -kääntyi aivan toiselle uralle: hän rupesi näet maanmittariksi ja kävi -sitte Tukholman kunink. metsänhoito-opiston, jonka jälkeen hän 1861 -otettiin metsäkonduktööriksi Suomen metsävirkakuntaan. Toimitettuaan -alimetsänhoitajan virkaa silloisessa maanmittauksen ja metsänhoidon -ylihallituksessa v:teen 1864 saakka, hänet nimitettiin Hyrynsalmen -piirin metsänhoitajaksi, mistä hän 1873 muutti samanlaiseen virkaan -Kuohatin piiriin, Kuopion läänissä. V. 1885 Svanström nimitettiin -metsänhoitajaksi metsähallitukseen ja tuli takaisin Helsinkiin. -Täällä hän sitten eli ja toimi siksi kuin hän pitkänlaisen -kivulloisuuden perästä kuoli 19 p. maaliskuuta 1901. - -Svanströmin sanotaan olleen tunnollisen virkatoimissaan sekä -olennoltaan hiljaisen ja ystävällisen, mutta Kiven arvostelun -mukaan oli hänellä "luonnossaan jotakin tavallista enemmänkin". -Hänen kuolemansa jälkeen kerrottiin sanomissa, että hän -erittäin oli harrastanut soitantoa. Luonto oli varustanut hänet -kauniilla lauluäänellä, ja hän oli aikoinaan arvossa pidetyn -käsityöläis-laulukunnan innokkaimpia jäseniä. Sitä paitsi kuuluu hän -olleen harras jäsen yhdistyksissä "Arbetets Vänner" ja "Helsingfors -yrkes- och industriidkareförbund", osottaen silläkin haluansa -vapaaseen toimintaan virkatehtävien ulkopuolella. Mitä tulee -kirjallisiin taipumuksiin, joista Kivi puhuu yhdessä kirjeessä, ei -Svanström näy niitä kehittäneen huomattavammalle asteelle. Kumminkin -hänellä oli tapa lähettää kirjoituksia milloin mistäkin aineesta -sanomalehtiin, -- niin Gabriel Laguksen toimittamaan Östra Finlandiin -ja samoin Helsingfors Dagbladiin. Hänen runoilunsa sitä vastoin -rajoittui tilapääsepitelmiin perheen ja ystäväpiirin merkkipäivinä. - -Kiven ja Svanströmin ystävyys juontui kouluajoilta saakka. -Ensimäisestä kirjeestä päättäen oli se jo 1857 vanhaa alkuperää. -Sanoohan Kivi neljä vuotta nuorempaa Svanströmiä paraaksi ystäväkseen -tunnustaen olevansa suuressa kiitollisuudenvelassa hänelle. Ja että -ystävyys oli tosisydämellistä laatuaan, näkyy sen kestävyydestä. -Viimeinen kirje on tosin v:lta 1868, jonka jälkeen runoilija vielä -eli neljä vuotta, mutta muistettava on että hänen terveytensä näinä -viimeisinä vuosina oli niin huono, että kirjeenvaihdon ylläpitäminen -arvatenkin kävi hänelle rasittavaksi, lopulta mahdottomaksi. Tultuaan -ylioppilaaksi oli Kivi saanut paljon uusia ystäviä, mutta niiden -tähden hän ei unohtanut Svanströmiä eikä hän näy heille kirjoittaneen -noin vain sydämen kyllyydestä ilman erityistä "asiaa". - -Silmällä pitäen muutamia kirjeissä mainituita henkilöitä tahdon -edelliseen lisätä joitakuita tietoja. - -Svanström ja Kivi olivat molemmat hyvin tuttuja varakkaan räätäli -mestari Albin Palmqvistin sivistyneessä perheessä. Palmqvist, jonka -mukaan vieläkin on tapa nimittää suurta kivitaloa Fabianin ja -Pohj. Esplanaadin katujen kulmassa, oli itse Oulun tienoilta (isä, -talonpoikainen mies, oli nimeltä Palokangas, äiti Stjerncreutz), -mutta hänen vaimonsa Anna Nilssen oli Kööpenhaminasta kotoisin ja -tanskalainen synnyltään, joskin oikeastaan hollantilaista sukuperää. -Lapsia oli perheessä kolme tytärtä, joista tässä mainittakoon kaksi -nuorempaa, Albina ja Hilma, sekä kaksi poikaa, joista toisen, -Edmundin, nimi tavataan kirjeissä. Edmund Palmqvist oli kouluajoilta -ystävyyssuhteissa Svanströmin ja Kiven kanssa, ja arvattavasti nämät -hänen kauttaan tulivat perheen tuttavuuteen, missä Kiveä kohdeltiin -suurella myötätuntoisuudella. "Rouva P.", jonka taholta runoilija -sanoo kokeneensa ainoastaan anteliaisuutta ja hyväntahtoisuutta, ei -näet ole kukaan muu kuin Anna Palmqvist. Perheen tyttäristä kuuluu -Albina, jolle Kivi kerran lähettää "kunnioittavan tervehdyksen", -erityisesti vaikuttaneen häneen. Tämä Kiveä viisi vuotta vanhempi -neiti oli oleskellessaan sukulaistensa luona Kööpenhaminassa -muun muassa oppinut vieraita kieliä ja kotonaankin hän -- jolle -kivulloisuuden takia seuraelämä oli vähemmän otollinen -- hartaasti -lueskeli saksalaista, englantilaista ja muuta kirjallisuutta. Häneltä -Kivi sai lainaksi suurten runoilijain teoksia, ja yhdessä ollen oli -heillä tapana keskustella siitä, mitä olivat lukeneet. Vähemmän -tuttu oli Kivi Hilma Palmqvistin kanssa, sillä tämä neiti oli häntä -paljon nuorempi, kävi sitä paitsi koulua Kööpenhaminassa ja oli -sieltä palatessaan jo kihloissa. Hän menikin 1868 naimisiin pastori -Brauneiserin kanssa Flensburgista, joka kumminkin kuoli seuraavana -vuonna; palattuansa leskenä Suomeen meni hän 1874 uusiin naimisiin -metsänhoitaja Svanströmin kanssa. Edmund Palmqvist, jonka Kivi -kertoo 1865 naineen neiti Dorthe Rylingin, oli tilanomistaja ensin -Lohjalla (Koskis) ja sitten Rantasalmella (Lammasmäki); mutta kuoli -Luostan kurituslaitoksen johtajana 1870. V. 1863 kirjoittaa Kivi -vanhemmilleen, että Palmqvist oli kutsunut hänet luokseen Lohjalle -viettämään siellä kesää, vaikka hän silloinkin mieluummin asettui -Siuntioon. -- Näistä tiedoista käy selväksi, että Kivellä Palmqvistin -perheessä oli hyvä seurustelu- ja turvapaikka, joka hänenlaiselle -kodittomalle nuorelle miehelle oli sangen kallisarvoinen. -- Toinen -paikka, jossa hän arvattavasti myöskin oli tavannut ystävällistä -kohtelua, oli peruukintekijä August Weckströmin perhe. Rouva -Weckström oli tunnettu herttaiseksi ja hyväntahtoiseksi. Kivi -lähettääkin molemmille sydämellisen tervehdyksensä. -- Kolmesta -kirjeissä mainitusta ystävästä, Lindforsista, Lindbladista ja -Holmstenista, ei ole varmoja tietoja. - -Ensimäinen kirje, joka on kirjoitettu erittäin tuskallisessa -mielentilassa, sisältää ainoan rakkautta ilmaisevan tunnustuksen -näissä kirjeissä. Kivi ei mainitse nimeltä sitä "enkelinsuloista" -olentoa, jota hän toivottomasti rakastaa ja josta hän öisin näkee -unta. Se olikin tarpeetonta, sillä Svanström tiesi kyllä ystävänsä -salaisuuden. Tuo neitonen, "lumivalkea silkkihuivi päässä", oli -helsinkiläisten silloinen suosikki, tanssijatar Alina Frasa. Tämä -neiti, joka 1850-luvun lopulla oli hempeimmillään, oli talvella -1847--48 ensi kerran tullut Helsinkiin Frasan lapsitanssijajoukon -mukana. Hän oli silloin noin 8-9 vuoden vanha ja esiintyi tanssien -joko yksin taikka pojan kanssa, jota sanottiin hänen veljekseen. -Aug. Schaumanin muistelmien mukaan oli hän mainittuna vuonna jo -14-vuotias ja tanssi näytösten välillä A. Köhlerin saksalaisen -teatterijoukon näytännöissä. Miten lieneekään sen asian laita, käyvät -kertomukset yhteen siinä, että Alina herätti suurta mieltymystä -ja myötätuntoisuutta yleisössä. Hänestä juteltiin, että hän oli -Baierista kotoisin, pienenä varastettu vanhempiensa luota ja oikealta -nimeltään Helena Anderlé. Kuinka asiat selvitettiin hänen "isänsä" -kanssa, on tuntematonta, mutta varmaa on, että Alina jäi kuin jäikin -Suomeen: eräs neiti Tammelin otti hänet kasvatikseen ja oli hänen -holhoojansa, kunnes hän meni naimisiin kauppias J. R. Ahreniuksen -kanssa.[3] Tämä uusi Mignon ei ollut loistavan kaunis enemmän kuin -Goethenkään, mutta hän tanssi erinomaisesti ja oli sulavaliikkeinen -ja viehättävän kiehtova olennoltaan. Oliko kumma, että Kivi, -joka ennen oli nähnyt vain Hämeen jäntteriä tyttöjä, mutta jonka -sisässä piili luontainen kauneuden kaiho, tuossa romanttisessa, -yksinäisyydessään säälittävässä neitosessa oli näkevinään ihanteensa? --- Myöhemmin Alina Frasa rouva Ahreniuksena tuli tuttavallisiin -väleihin Palmqvistinkin perheen kanssa, mutta silloin oli runoilijan -päivä jo alkanut pimentyä. - -Lopuksi on sanottava, että kaikki nämä kirjeet alkuaan ovat ruotsiksi -kirjoitetut, syystä että Svanström ei osannut suomea. Käännös on -tietysti mahdollisuuden mukaan sanasta sanaan toimitettu. - - 1. - - Ingvallsby[4] 25 p. heinäkuuta 1857. - - Paras ystäväni ja veljeni! - - Häveten alotan tämän kirjeen. Mutta sinun ei pidä liian tylysti - arvostella minun laiminlyömistäni kirjoittaa sinulle. Ei se ole - johtunut unohduksesta taikka välinpitämättömyydestä, ei suinkaan - -- kuinka se olisi mahdollista? Syy on aivan yksinkertaisesti, - etten ole tullut kirjoittaneeksi, vaikka alituisesti olen - nuhdellut itseäni siitä. - - Ota nyt kumminkin vastaan nämä harvat, kiireessä, mutta aina - kiitollisen ja veljellisen käden kirjoittamat rivit. - - Ensiksi kiitän sinua tervetulleesta kirjeestäsi; minun - kiitollisuuteni sinua kohtaan kaikesta muusta ei mahdu tähän - kirjeeseen. -- Sitten onnittelen sinua uuden paikkasi johdosta. - Oletan että viihdyt hyvin. Sinulle on siis vihdoin valjennut. - Mutta minä, mitä minä sanonkaan! Sama levottomuus, herkeämättä - samat sisälliset myrskyt, samat, niin, kenties vielä vaikeammat - ulkonaiset olosuhteet. Oi, ei mitään virvoitusta, ei mitään - rauhaa! Suuri Jumala, ole armollinen! -- Usein olen toivonut että - elämäni jo laskisi ehtooksi ja että saisin paneutua levolle, - sillä minä väsyn. Täällä olen seisonut koko kesän kokonaan - turvatonna. Ei kopeikkaakaan ole käteeni tullut. Isäntäni karhuaa - minua ja vaatteeni kuluvat hajalle. -- Heikkohermoisuuteni on - enentynyt, kylmä hiki valuu jäsenistäni, kun minun pitää lukea - ja seurata luonnottoman pitkiä läksyjä. -- Ja kaiken tämän - ohessa loistaa hän toivottomassa rakkauskuvituksessani "niin - ihanana ja enkelin-suloisena". -- Kolme kertaa olen nähnyt unta - hänestä. Kerran oli minusta kuin olisimme yhdessä olleet uudessa - rakennuksessa, joka oli hyvin sekava ja ahdas ja meitä vainottiin - kovasti; mutta pian katosi rakennus, ja me istuimme pitkällä - penkillä eräällä aholla kotiseudullani. Kevätaamu oli kylmä, maa - ja metsät olivat huurteen peittämät. Hänellä oli jälleen päässään - lumivalkea silkkihuivi, hän tarjosi minulle kahvia ja painautui - rintaani vastaan, sillä hänen oli vilu. Hän oli hyvin kalpea, hän - katsoi minuun surumielisillä, kyyneleisillä, mutta levollisilla - silmillä ja puhui elämän suruista ja tulevista päivistä. Oi, että - tuska voi kuvautua niin taivaallisen ihanaksi! Hänen kasvonsa - olivat surevan enkelin.[5] - - 2. - - Siuntiossa[6] 2 helmikuulla 1858. - - Ystäväni ja veljeni! - - Olisin aikaa sitten kirjoittanut sinulle, mutta ylellinen - hermojen heikkous, joka saa minut värisemään kun kirjoitan, on - estänyt minua. Tämä näyttänee sinusta mahdottomalta, mutta niin - on kumminkin laita. Minä oleskelen nyt veljeni luona Siuntion - pitäjässä ja olen huvitellut itseäni ketunpyynnillä, vaikkei - sakseni vielä ole saanut ainoatakaan hengiltä, mutta tämä kuu - on yleensä sopimaton siihen; vasta tammikuulla (sic!) toivon - parempaa onnea. Mielelläni lukisin myös romaaneja, mutta se on - kerrassaan mahdotonta, niin heikko minä olen. Kumminkin toivon, - että lähestyvä suloinen kevät on virkistävä elinvoimani; pääasia - on että saan olla levossa ja hiljaisessa rauhassa. -- Ainoastaan - 2 1/2 sivua "Maisteri Virokannusta" on nähnyt päivän valon. -- - Jos tapaat Lindforsin, niin sano paljo terveisiä minulta, niin - myös Lindbladille. - - Minun täytyy nyt lopettaa tämä hätäinen kirje, kumminkin pyydän - että kirjoitat minulle niin pian kuin voit, äläkä huoli tehdä - "kunniaa kunniaa vastaan", vaan kirjoita vähän laajemmin, jos - sinulla on aikaa, sillä hyvin hauskaa olisi kuulla yhtä ja - toista sinulta. Voi hyvin, voi hyvin! sitä toivottaa ikuisesti - uskollinen ja kiitollinen veljesi - - Alexis Stenvall. - - P.S. Siuntion pitäjä ja Purnuksen talo on asuntoni. -- Vie - kirjeeni kauppias Nyströmin myymälään sataman lähellä, sieltä se - kyllä tulee tänne. - - 3. - - Nurmijärvellä kesäkuulla 1858. - - Hyvä veli! - - Olen jälleen jättänyt Siuntion ja oleskelen kesän ihanimman ajan - kotipitäjässäni. - - Hauskan kirjeesi olen saanut, mutta yksi seikka harmittaa - minua, nimittäin se, että veljeni sattumalta sai tietää minulle - uskomasi salaisuuden sinun ja Lindforsin kirjoituksesta - Helsingfors Tidningar'issa. Mutta ole vakuutettu siitä, että - se oli ensimäinen ja viimeinen kerta kun salaisuutesi tulee - ilmi minun kauttani. Hauskaa olisi minun kuitenkin saada lukea - mainittu kirjoitus nota bene, jos se on julaistu. Nyt on minulla - myöskin tilaisuus sanoa sinulle pari sanaa, jotka ovat olleet - sydämelläni: jatka aate-esittelyjäsi (idéfixioner), sillä siitä - vähästä mitä olen saanut tietoa taipumuksistasi olen todella - ollut huomaavinani luonnossasi jotakin tavallista enemmän. - Mutta älä kuitenkaan ole vielä varsin myöntyväinen näyttämään - tuotteitasi usealle ja ennen kaikkea älä pidä kiirettä niiden - esittämisellä yleisön silmien eteen. Minä tarkoitan nimittäin - runollisia tuotteitasi. Totta kyllä et sinä ole turhamielinen, - mutta en kuitenkaan voi olla varoittamatta. Vaikken minä vielä - ole kirjailija, olen vähän viisastunut vahingosta, kun nimittäin - olen usealle esitellyt ensimäiset aatteeni. Se ilmaisee enemmän - itserakkautta kuin halua tulla kritiseeratuksi. Mutta palatkaamme - ensin sanottuun. Tutki paraimpia kirjailijoita laajentaaksesi - siten mielikuvituksesi piiriä. - - Voi hyvin ja kirjoita niin pian kuin ennätät ystävällesi - - Alexis Stenvall. - - P.S. Kylä, jossa asun, on nimeltä Palojoki. Jätä kirjeesi - Nyströmin myymälään. - - 4. - - Siuntiossa[7] (kesällä 1862?) - - Veli! - - Kirjeesi sain 31 p. tammikuuta. Minä luin sen ilolla, - eikä kumma, kun me melkein vuoden olemme olleet erillään - ollenkaan kirjoittamatta toisillemme. Mutta enhän minä - olekaan tiennyt missä sinä olet ollut, ja hauskaa on oleva - kuulla matkakertomuksesi; minulla ei ole mitään kerrottavana - kokonaisesta vuodesta elämääni. - - Niinkuin sinulle on ilmoitettu, asun minä todella Siuntiossa eikä - sen pitäisi olla tuntematonta tuttavilleni kaupungissa; sillä - joka kerta kun veljeni on käynyt siellä, on hän myöskin tavannut - Holmstenin. -- Osan kesää oleskelin saaristossa ja voin hyvin. - Muutoin olen terve ja reipas ja asun nyt paikassa, jonka nimi on - Qvarnby ja jonka omistaa tilanhaltija Wiens. Neljästä ruplasta - kuukaudessa on minulla kaikki tarpeeni. Selvää on siis, että minä - -- koska toimeentulo täällä on niin halpaa ja koska minä täällä - voin toimittaa mitä olisi tekeminen kaupungissakin, nimittäin - uudistaa (upparbeta) Kullervoa -- mieluummin oleskelen vielä - jonkun ajan maalla. - - Olen vähän miettinyt mimmoinen nyt mahtaa olla asemasi valtiossa. - Kirjoitat kesällä oleskelleesi Orivedellä, mutta nyt olet - Skatalla.[8] Luultavasti on kuitenkin kaikki hyvin, tulee ainakin - hyväksi. - - Sinä kirjoitat kirjeessäsi: "Jos jollakin tavoin olen loukannut - sinua, niin kaiketi annat sen anteeksi"; semmoisista lauseista, - sanotut enemmän pilalla kuin todella, luonnollisesti emme välitä; - sillä me olemme ystäviä, eikä mikään valta voi katkaista niitä - siteitä, jotka yhdistävät meitä. -- Mutta sinä sanot myös, - että rouva P. ajattelee samoin suhteestani häneen. Olisiko hän - loukannut minua anteliaisuudellaan ja hyväntahtoisuudellaan? - Muuta en ole saanut kokea häneltä. Kumminkaan en usko hänen - todella niin ajattelevan; ja esitä sinä hänelle sydämelliset - terveiseni. On oleva hauska hetki syksyllä, kun minä jälleen saan - nähdä hänen avonaiset, iloiset ja raittiit kasvonsa. -- - - Sano terveisiä kaikille ystävilleni kaupungissa, varsinkin - niille, joista puhut kirjeessäsi. - - En tiedä mitä enempää kirjoittaisin sinulle, vaan päätän - toivossa että tapaamme toisemme syksyllä Helsingissä, ja jonakin - iltahetkenä totilasin ääressä vaihdamme ajatuksia ja aatteita; - mutta sitä ennen on meidän kuitenkin silloin tällöin annettava - tietoja toisillemme. -- Vastaa tähän kirjeeseeni niin pian kuin - aika myöntää, enkä minä puolestani myöskään unohda tehdä samoin, - kun vuoroni taas tulee. Jos tahdot että kirje tulee nopeasti - perille, niin jätä se postikonttoriin kirjoituksella: seuraa - possessionaatti J. Stenvallin [Wiensin?] sanomia. -- Voi hyvin! - - Alexis Kivi. - - 5. - - Siuntiossa u p. heinäkuuta 1863. - - Veli! - - Kiitos kirjeestäsi ja vaivastasi rahakirjeen kanssa, jonka olen - saanut. - - Paikka missä asun on nimeltä Fanjunkars; mutta sitä ei tarvita - päällekirjoituksessa, vaan on semmoinen osoite kuin viime - kirjeessäsi riittävä. -- Kotikyläni nimi on Palojoki, ja on se - ensimäinen kylä, joka tiellä Porvoosta Turkuun kohtaa sinua - sitten kun olet tullut Nurmijärven alueelle. Veljeni omistaman - paikan nimi taas on Myllymaa ja on se kaksi (venäjän) virstaa - kirkolta. Käy ensin hänen luonaan sekä sitte hänen seurassaan - vanhempieni kodissa. - - Muutoin tahdon, edeltäpäin sanoa sinulle, ettei Nurmijärvellä - ole mitään taiteen eikä luonnon puolesta, joka voisi sinua - erityisesti miellyttää: ei näköaloja eikä ylänköjä ja laaksoja - romanttisissa ryhmityksissä; ja kuitenkin ovat nämät seudut - minulle ihanimmat maan päällä; semmoinen taikavoima on lapsuuden - muistoilla. Paljaita ahoja olet sä näkevä, ykstoikkoisia metsiä - ja metsien keskellä jonkun tiheästi rakennetun kylän. - - Kirkko on sinusta oleva hyvin vähäpätöinen: mutta huomaa - kuitenkin tornin tasaiset suhteet, kellojen syvämielinen - sointu, saarnastuolin, mutta varsinkin alttarin symmetria ja - yksinkertainen sulous, mystillinen majesteettisuus Kristuksen - kuvassa, kun hän väikkyy pilvissä taivaaseen astuessaan. Huomaa - myöskin neitsyt Maaria, lapsi sylissä: hänen kasvonsa ovat - minusta aina olleet naiskauneuden ihanteena, varsinkin kun - katselee etäältä. Minun mielestäni neitseellisyys ja äidillisyys - niissä yhtyvät mestarillisella tavalla. -- Jos haluaa ruveta - hieman haaveksimaan ja lapsettelemaan, niin voisi itseksensä - huudahtaa: millä suloisuudella nukahtaisi tuolla rinnalla! Mutta - arvostele itse kaiken tämän nähtyäsi; minä olen kenties liian - puolueellinen ja puolueellisiahan enimmiten ollaan asioissa, - jotka koskevat kotiseutua ja lapsuutta. - - Minun pistää vihaksi, etten voi viettää tätä kesää sinun - kanssasi. Olisi omituisen suloista niin suuressa arvossa pidetyn - ystäväni keralla, pyssy olkapäällä, vaeltaa kotimetsissä, - esimerkiksi lempiseudussani Kanaanissa, jossa lapsena olen - paimentanut isäni lehmiä, virittänyt satimia ja pauloja sekä - vanhempana aina syksyllä metsästänyt. Siellä istuisimme - jonkun korkean männyn juurelle, sytyttäisimme piippumme, - sepustelisimme runoja ja filosofeeraisimme. Se olisi hauskaa. - Minä puolestani olen lujasti päättänyt, että me kerran, ennenkuin - nuoruudenpäivämme ovat menneet, nautimme tätä huvia. -- Ilmoita - minulle kuitenkin, mihin aikaan tulet oleskelemaan Nurmijärvellä; - sillä me voisimme mahdollisesti tavata toisemme siellä. - - Eräässä kirjeessäsi minulle näytit sinä toivovan, että - asuisimme yhdessä Helsingissä; se olisi minunkin hartain - toivomukseni. Voisimme syksyllä ruveta asuintovereiksi, - jollei sinun olosuhteesi jo ole muuttuneet niin, että se on - mahdotonta. Kaikesta tästä voit minulle kirjoittaa. Jatkakaamme - kirjeenvaihtoa sittenkin kun olet asettunut maalle. Lähetä kirje - vain Appelrotille; kyllä se sieltä saapuu tänne. - - Voitko lainata minulle muutamia vihkoja Shakespearea (ei - kuitenkaan 4:ttä vihkoa eikä sitä, joka sisältää Timon - Ateenalaisen, ne on minulla itsellä, toiset on lainassa - Nurmijärvellä ja Helsingissä) ja jättää ne, hyvässä kääreessä, - Weckströmille. Varsinkin toivoisin saada ne, jotka sisältävät - Hamletin, Kaksi nuorta herraa Veronasta sekä Henrik 4:nnen. - Minä lukisin niitä ääneen muutamille naisille täällä, vaikka - tietysti täytyy jättää pois paljon. Se olisi luullakseni hyvin - terveellistä minulle. Siis: jos voit toimittaa mitä pyydän, niin - tee se. - - Kiitos Suomen lipusta: minä pidän siitä paljon ja pitäisin - enemmänkin, jos se olisi yksinkertaisempi ja jos sillä olisi - perinnäinen merkitys oletellun sijasta. Sen pitäisi olla symboli - jostakin omituisesta suomalaisesta kansakunnassa taikka Suomen - luonnossa. Mikä kansa ei ole vuodattanut verta ja mikä kansa - ei olisi valmis puolustamaan isänmaatansa? -- Muutoin voisivat - minusta punaiset tilkut kulmissa olla poissa, niin olisi lipun - miellyttäväisyys puhtaampi ja yksinkertaisempi. Mutta olkoon - tämän laita kuinka tahansa. Pääasia on että saamme oman lipun.[9] - - Voi hyvin ja kirjoita pian minulle. - - A. Kivi. - - P.S. Sydämellinen tervehdys herra Weckströmille ja hänen - rouvalleen. Minä uskallan myöskin lähettää kunnioittavan - tervehdyksen Albina Palmqvistille. - - 6. - - Helsingissä 16 p. kesäkuuta 1864. - - Veli! - - Kiitos kirjeestä, johon vihdoinkin ryhdyn vastaamaan, minkä, paha - kyllä, olen liian kauan laiminlyönyt. - - Minua ilahduttaa suuresti, että elämä pohjoisessa on sinusta - enemmän miellyttävä kuin päinvastoin. Toivon että nyt rauhassa - voit työskennellä tulevaisuutesi ja onnesi eteen, joka tähän - saakka ei vielä ole suonut kummallekaan meistä hymyileviä - katseitaan. Minä onnittelen sinua myöskin yhä lähempään ja - lähempään tuttavuuteen jonkun seudun "musikaalisen tyttären" - kanssa! - - Minun tulostani teidän seuduillenne en vielä voi sanoa mitään, - mutta että minä kerran tulen käymään Hyrynsalmella sekä myöskin - saamaan tuntea tuulahduksen Lapin taikailmasta, sen olen varmasti - päättänyt. - - Muutoin kirjoitan minä vielä novelliani, jonka minä -- niinkuin - sinä muistaakseni jo tiedät -- aion myydä följetongiksi - suomalaiseen lehteen Maiden ja Merien takaa. Kullervoa painetaan - paraikaa, ja kesäkuun lopulla taikka heinäkuun alulla on kirja - ilmestyvä. - - Vasta nyt ovat valtiopäivät kokonaan lopussa; ja hauska oli aika, - jolloin ne oli olemassa. Enimmin ylentävää ja ihanaa niihin - nähden oli säätyjen kaunis yksimielisyys. Talonpoikaissääty - lienee kuitenkin ollut se sääty, joka enimmin veti yleisön - huomiota puoleensa. Minäkin pidin enimmin siitä säädystä. Se - herätti toivorikkaita ajatuksia Suomesta ja sen tulevaisuudesta; - kumminkin on muistaminen että siinä oli valittuja yksilöitä. - -- Mutta olkoon miten tahansa; varmaa on kuitenkin, että - valtiopäivät jättivät miellyttäviä muistoja. - - Minä matkustan pian Siuntioon, kesä-olopaikkaani. Kun taas olet - hyvä ja kirjoitat minulle, niin lähetä kirje mainittuun pitäjään. - Ja kirjoita niin pian kuin voit; minä lupaan vastedes tavallista - nopeammin vastata kirjeisiisi. Ole varma siitä. Kirjoita vähän - tarkemmin olosuhteista pohjoisissa metsissä: esim. mitä lajia - riistaa siellä eniten tavataan, oletko nähnyt karhuja taikka - peuroja, mitä lintuja siellä useimmin näkee, onko jäniksiä - runsaasti j.n.e. Jos haluat, niin kuvaa minulle joku seutu - siellä, semmoinen, joka sinusta on enimmin pohjoinen ja jylhä. - Suuresti minua huvittaisi, jos sinä myöskin antaisit muutamia - piirteitä kansan tavoista ja luonteesta. - - Mutta nyt täytyy minun päättää ja toivottaa sinulle onnea ja - menestystä. - - Varmuuden vuoksi ilmoitan tulevan osoitteeni: Helsinki, Siuntio, - jätetään Bollstadin kestikievariin. - - Ystäväsi - Alexis. - - 7. - - Helsingissä 3 p. maaliskuuta 1865. - - Veli! - - Kiitos kirjeestäsi. Se saapui käteeni vasta viimeisenä päivänä - helmikuuta tänä vuonna, vaikka se oli päivätty 12 p. joulukuuta - 1864. - - Onnittelen sinua varsinaiseksi forstmestariksi! sillä olen nähnyt - että olet siksi ehdotettu. - - Kirjeessäsi kuvaat Pohjan luontoa hyvin viehättäväksi; jotenkin - siihen tapaan olen minäkin kuvitellut ylhäistä Pohjaa. Kuvauksesi - kiihoitti halua käydä luonasi Hyrynsalmella; kumminkaan ei - tänä vuonna vielä tule mitään matkasta, mutta kenties ensi - vuonna. -- Olen mielissäni että jo vähän olet perehtynyt - suomenkieleen, ja minä toivon, että me pian voimme kirjoittaa - toisillemme äidinkielellämme. -- Palmqvist on naimisissa erään - mamsellin kanssa Ruotsista nimeltä Ryling; kuitenkin on hänen - kansallisuutensa vaivoin määrättävissä, sillä hänen isänsä - kuuluu olevan tanskalainen ja äiti saksalainen. Muutoin sanotaan - Edmundin katseiden loistavan autuudesta. Vahinko vain, ettei muut - voi olla yhtä onnellisia. - - Minä kirjoittelen viisinäytöksistä näytelmää, jonka toivon - saavani valmiiksi ensi jouluksi. -- Ahlqvist on julmasti - haukkunut Kullervoa kriitillisissä kirjoituksissaan - Suomettaressa. Mutta hyvä on, että täällä yleiseen nauretaan koko - arvostelulle. Vielä on hänellä Nummisuutarit jälellä, ja olen - kuullut hänen aikovan vielä pahemmin pidellä sitä kappaletta. - - Minä lähden nyt Siuntioon, mutta tulen toukokuulla takaisin pian - jälleen palatakseni samaan paikkaan. -- Voi hyvin! sitä toivoo - veljesi - - A. Kivi. - - 8. - - Helsingissä 5 p. tammikuuta 1868. - - Veli! - - Ensiksi toivotan sinulle hyvää uutta vuotta sekä terveyttä että - iloa! ja käyn sitten kohta varsinaiseen kirjeeni aiheeseen. - Jos voit, niin auta minua kovasta pulasta ja lainaa minulle 60 - markkaa. Minun on maksettava korkoja; mutta jollen voi, niin - täytyy takausmiesteni maksaa, ja sitä en mitenkään tahtoisi. - Täällä on hirveän vaikea saada rahoja enkä tiedä mistä nyt saisin - kysymyksessä olevan summan, ennenkuin taas saan vähäsen töistäni. - Vaikea on kai rahapula sielläkin, mutta sinä olet kumminkin yksi - niitä onnellisia tänä aikana, sinä olet virkamies; ja tiedän, - ettet sinä kieltäydy antamasta minulle mitä minä sinulta pyydän. - Helmikuun alussa menen postiin ja kysyn -- vakuutettua kirjettä - minulle. Osoitteeni on: Kirjailija A. Stenvall, Helsinki. Jos - saan rahat, niin lähetän kohta velkasitoumuksen niistä, takaus - alla. - - Kuinka pitkä aika onkaan kulunut siitä kun me viimein kirjoitimme - toisillemme! Minä olisin ehkä vieläkin jonkun ajan ollut - kirjoittamatta, jollei tämä taloudellinen aihe kirjeeseen olisi - ilmaantunut. Kumminkin olen aina ollut aikeessa jälleen alkaa - kirjeenvaihtomme, jopa entistä vilkkaamman. Pian me myöskin - voimme kirjoittaa toisillemme äidinkielellämme! - - Olen usein haaveksinut matkaani Hyrynsalmeen, joka tapahtuisi - meritse Tornioon, mutta rahanpuute on aina pakottanut lykkäämään - sen tuonnemmaksi. Mutta kerran on matka tapahtuva. Et voi - uskoa kuinka minä ikävöin nähdä vilahduksen Lapin luontoa sekä - hengittää tuulahduksen sen taikailmaa. Monta kerjäävää vaeltajaa - Kajaanin seuduilta olen tavannut, ja ne ovat viehättäneet - minua suuresti, muiden muassa eräs Paavo Karjalainen ja Eljas - Sigfrinpoika Pesonen, jotka eivät kuitenkaan olleet kerjäläisiä, - vaan hakivat työtä. Heidän kotonsa oli vain pari peninkulmaa - Hyrynsalmesta, mutta eivät he tunteneet sinua mieskohtaisesti, - vaikka olivat kuulleet puhuttavan sinusta. Näitä muuttolintuja - kohtaan olen aina ollut hyvin kyseliäs sekä koettanut kestitä - niitä niin hyvin kuin olen voinut. Saatan sanoa menneellä - vuodella Siuntiossa, missä olen oleskellut, nähneeni edustajia - kaikista Suomen seurakunnista käyvän paraadissa ohitseni. - - Muutoin olen täysin terve ja reipas, vaikka "olen raivonnutkin". - Mutta viime aikoina olen taas viettänyt melkein spartalaista - elämää ja niin tulen jatkamaan Tuonelan portille saakka; sillä - monenlaisissa oloissa voi olla onnellinen ja iloinen, mutta - onnellisin kieltäymyksessä ja kohtuullisuudessa. Vaikeinta on - ollut luopua tupakanpolttamisesta, joka jo oli 18-vuotinen - intohimo; mutta nyt en enää kaipaa sitä. - - Minulla on nyt valmiina suurin teos, jonka tähän saakka olen - kirjoittanut, nimittäin Seitsemän veljestä, lähes 600 sivua - pitkä, mutta se ilmestyy vasta ensi jouluksi. Mutta sitäpaitsi - saan pian valmiiksi 5-näytöksisen murhenäytelmän, joka tapahtuu - Italiassa Arnon rannalla. Se tulee ehkä pian painetuksi. Jos niin - tapahtuu, niin on minulla halu postissa lähettää sinulle yksi - kappale. - - Muuten ei minulla ole mitään tärkeää kerrottavana. Yleisesti - mieltäkiinnittävän olet nähnyt sanomissa. - - Ystäväsi - A. Kivi. - - 9. - - Siuntiossa 12 p. kesäkuuta 1868. - - Veli! - - Kiitos rahoistasi, jotka lähetit minulle, ja anna anteeksi, että - olen niin kauan laiminlyönyt toimittaa sinulle velkakirjan, joka - nyt vihdoin seuraa tämän muassa. Muistan nyt vasta, että päivä - oikeastaan olisi pitänyt olla 8 helmikuuta. Mutta toivon ettei - mitään laillisia toimenpiteitä tässä kohden tule kysymykseen! -- - Minä oleskelen Siuntiossa, mutta syyskuulla olen Helsingissä, - ja luultavasti painetaan silloin "Seitsemän miestä". Se on - luultavaa; mutta pimeältä näyttää nykyään kirjailijoille. - Se kappale, jonka mainitsin viime kirjeessäni, on riippuva - epämääräisestä tulevaisuudesta. -- Oli minulle ilahduttavaa - kuulla, että sinä pidät suomalaisesta kansasta; ja siis voin - toivoa, että sinä pian opit sen kieltä, sekä kirjoittamaan että - puhumaan. Muista, että se joka ei ole täysin yhdenvertainen - suomalaisten kanssa on aina tunteva heidät enemmän heidän - huonolta kuin hyvältä puoleltaan (kommer alltid att känna dem - mera till deras nack- än fördel). -- Myötäseuraavan velkakirjan - tähden täytyy minun nyt lähettää sinulle tämmöinen lappu-kirje. - Mutta kenties voin kuitenkin odottaa sinulta vastausta tähän. - Mutta liukkaampi olen vastedes oleva. Jos kirjoitat ennen - syyskuuta, niin on osotteeni: Helsinki, Siuntio, Bollstadin - kestikievari. - - Voi hyvin. - - A. Kivi. - - - - -Aleksis Kiven viimeisestä ajasta ja kuolemasta.[10] - - -Vuodenvaihe palauttaa aina mieleen onnettoman runoilijamme muiston, -joka vapautui elämän taakasta vuoden viimeisenä päivänä 1872. -Siitä on nyt vierinyt 34 vuotta. Tämä luku ei ole niitä tasaisia, -jotka tavallisesti antavat aihetta riemujuhliin ja muistelmien -esittämiseen, mutta kuitenkin tahdon kertoa muutamia piirteitä -Aleksis Kiven viime ajoista. Laatuaan ne ovat niin vähän riemullisia, -että niitä ei kannatakaan säästää riemuhetkeen, vaikka ne kenties -eivät sentään ole aivan arvottomia vainajan kokonaiskuvaan nähden. - - -I. - -Kevättalvella 1871 Kivi tuotiin Helsinkiin hoidettavaksi. Ensiksi hän -oli uudessa klinikassa ja myöhemmin Lapinlahden hulluinhuoneessa.[11] -Edellisestä paikasta hän kirjoitti kaksi ruotsinkielistä kirjettä -neiti Charlotte Lönnqvistille Siuntioon, jonka luona hän oli asunut -viimeiset 7 vuotta. Lukuisista korjauksista päättäen on jälkimäinen -näistä kirjeistä suurella vaivalla kirjoitettu, vaikka itse käsiala -ei ole huonoa. Kirjeet, joista edellinen on kokonaan päiväämätön, -ovat keväältä 1871. - - Hyvä Charlotta!! - - Suurimmalla kiireellä Riikan odottaessa. -- Älä puhu suurempien - suunnitelmien unohtamisesta. -- Pian kirjoitan laajemmin, ja - olisin sen tehnyt aikoja sitte, jollen olisi ollut niin sairas. - Et voi uskoa kuinka olen kärsinyt näinä aikoina. Kaikki toivo - on jo ollut raukeamaisillaan. Usein on minusta ollut kuin ei - olisi elämässä enää mitään, joka houkuttelisi minua jäämään - tänne. Mutta kenties voi vielä käydä paremmin. -- Voi hyvin! Pian - kirjoitan. - - Alexis. - - Helsingissä 12 p. toukokuuta; Charlottan päivänä. - - Onnittelen! - - Hyvä, hyvä Charlotta! On kuin voisin vähän paremmin. Mutta minä - hourailen tavasta vähän, hyvin vähän. Olen heikko, heikko! - Charlottan ei pidä tulla luokseni, kun Charlotta matkustaa - kaupunkiin. Älä tule, älä tule! Sillä vaikutus olisi liian - valtava. Älä tule! Mutta tehkäämme niin, että elämme hurskaasti - ja tapaamme toisemme paremmassa maassa. Mutta jos minä tulen - terveenä ja reippaana syksyllä maalle, olemmehan silloin - molemmat paremmassa maassa. Minä olen kovin heikko, kovin. - Useimmat yöt unettomat. Älä kirjoita minulle, älä ollenkaan. Ja - jos Charlotta sairastuisi ja sattuisi kuolemaan (josta laupias - Jumala varjelkoon Charlottaa). Mutta jos niin tapahtuisi, niin - kaikki kaupungissa ja maalla salatkoot minulta sen surun. Mutta - ajatelkaamme reippaammin ja luottakaamme Jumalaan! Voi hyvin! - Terveisiä Amandalle - - Teidän Alexilta. - - Elä hurskaasti, Charlotta, niin tässä kuin toisessakin, - maailmassa! Minä olen uudessa klinikassa. Professori Hjelt ja - toinen nuorempi lääkäri -- - -Tämä kirje, joka päättyy näin keskellä lausetta, näyttää jo -ilmaisevan mielenhäiriötä. Luultavasti se onkin viimeinen, minkä Kivi -on kirjoittanut. Neiti Lönnqvist, jolta olen saanut nämä kirjeet, ei -ainakaan tiennyt muista. - - -II. - -Valittuna esitelmänpitäjäksi Porthaninjuhlaan 1872 olin aineekseni -ottanut Aleksis Kiven ja hänen teoksensa. Sentähden kävin samana -syksynä ensiksi Nurmijärvellä keräämässä tietoja runoilijan nuoruuden -ajoilta ja myöhemmin E. Nervanderin seurassa Tuusulassa "kraatari" -Albert Stenvallin luona, jonka hoidossa mielipuoli Aleksis-veli eli. - -Aamulla k:lo 1/2 8 me saavuimme mökille järven rannalla ja tapasimme -koko perheen, Albertin ja hänen vaimonsa kolmen lapsen kanssa, kotona -ja ylhäällä. Pienessä tuvassa, jossa kaikki mainitut asuivat ja jossa -valkea loimusi avonaisessa takassa, ei Aleksia näkynyt. Hänelle oli -näet asunnoksi luovutettu pieni kamari tuvan perällä, ja sen ovi oli -kiinni, kun me tulimme. Tervehdittyämme ja ilmaistuamme millä asialla -olimme, Albert kertoi meille pikku piirteitä veljensä nykyisestä -elämästä. - -Mielipuolena Aleksis aina muisteli nuoruusaikojaan ja puheli -siitä, kuinka hän silloin oli oleskellut lehtimajassa, ja asunut -vinttikamarissa. "Silloin olin minä onnen poika", oli hänen tapansa -sanoa, "nyt olen surun poika". Monesti hän näytti pitävän nykyistä -kamariansakin entisenä vinttikamarinaan syntymäkodissaan. Kälyllä oli -suurin valta häneen ja häntä sairas parhaiten totteli. Selityksenä -tähän Albert mainitsi, että hänen vaimonsa jo tyttönä ollessaan oli -passaellut Aleksia. Usein hän kamaristaan huusi: "Karoliina!", ja -kun Karoliina tuli, hän oli rauhallisempi ja teki mitä tämä käski. --- Parhaimman mukaan koetettiin häntä hoitaa, mutta vaikeaa se -oli varsinkin puhtauden suhteen. Aleksis näet ei kärsinyt vettä. -Ainoastaan suurella vaivalla saatiin hänen kasvonsa ja kätensä -pestyksi. Eräänä kesäpäivänä veli oli saanut hänet mieluistaan asti -järveen, mutta samassa hän kirkaisija hyppäsi maalle. -- Enimmäkseen -hän pysyi sisällä, mutta suvella hän joskus käveli metsässä tuvan -takana. Kerran hän oli Karoliinan seurassa käynyt vieraissakin -lähellä asuvan herrasväen luona ja siellä hetken aikaa istunut. --- Veljensä lapsista -- joita oli kaksi poikaa ja tyttö -- -- hän -piti paljon, ja oli näiden sanominen häntä Aleksiksi eikä sedäksi. -Vanhimman pojan nimi oli Ernst Aleksis, ja häntä hän ei sallinut -nimitettävän Aleksiksi, vaan antoi hän hänelle nimen Erkki. -- Usein -hänen sanottiin huutavan ja kirkaisevan. Hän hoki Mattia, Aapoa ja -muita nimiä, ja kertoja luuli, että hänen mielensä oli kiintynyt -teoksiinsa, silloin kun hän ei puhunut nuoruudestaan. - -Sillä aikaa kun veli jutteli meille näitä, oli kamarista tuvan takaa -kuulunut huokauksia ja heikonlaisia huutoja, ja yht'äkkiä ovi aukeni -ja sairas astui tupaan. Omituinen pelonalainen tunne valtasi minut, -kun mielipuoli iski katseensa meihin, vieraisiin. Nervanderin hän -kuitenkin heti tunsi, kun tämä ystävällisesti tervehtien meni häntä -vastaan. -- "Nervander! Nervander!" hän lausui pari kolme kertaa -omituisella väreellä, jota en voi sanoin kuvata. Oli kuin ilon säde -olisi välähtänyt kalpeilla, surkastuneilla kasvoilla, ja äänessä oli -ystävyyttä, ikäänkuin haudasta nousseen hämmästystä ja samassa jotain -nuhtelevaa. Vielä vuosikymmenien, takaa tuo ääni väräjää korvissani. -Nervander sanoi terveisiä Bergbomilta ja Krohnilta. Kivi toisti -nimet, ja näytti kuin olisi hän ne tuntenut. Sitten hän laskeutui -tuolille istumaan. Hänellä oli ainoastaan paita, alushousut ja sukat -yllä, ja seisoessaan hän näytti pitkältä, joskin hartiat olivat vähän -kumarassa. Kun minä, joka olin hänelle aivan tuntematon, tervehdin -häntä ja hän kuuli nimeni, hän pari kertaa lausui "Aspelin". Näkyi, -että hän oli nimen kuullut, mutta hän ei tiennyt oliko ennen tuntenut -minua vai eikö.[12] Åströmiä (Emil Elias, nuorta lääkäriä, joka oli -hoitanut häntä klinikassa) hän aivan itsestään kysyi. Sen jälkeen -hän istui mitään puhumatta, ja hänen synkät silmänsä harhailivat -toisesta esineestä toiseen. Minua, outoa herrasmiestä, hän hiukan -epäluuloisesti katseli. - -Tällä välin Albertin 13--14-vuotias, sievä tyttö oli keittänyt -kahvia, ja kun sitä tarjottiin, se nyt, niinkuin usein on laita, -kevensi raskasta tunnelmaa. Juotiin siis kahvia, josta Aleksis -paljon piti (niin että häntä monesti saatiin pestäkin, kun luvattiin -kahvia palkinnoksi). Meidän kyytimiehemme käytti silloin tilaisuutta -ottaakseen puheenvuoron ja sanoi Albertille, että hän oli tavannut -Juhani Stenvallin kravustamassa. Tämä viimeinen sana herätti Aleksin -huomion. "Kravustaa" hän toisteli, ja kun Nervander sen johdosta -mainitsi Vantaan kosken ja kysyi lehtimajasta sen partaalla, Aleksis -kertoi siellä oleskelleensa. -- "Jag var en stor skytt och satte ut -(olin suuri pyssymies ja viritin) pauloja och (ja) satimia", hän -jatkoi sekoittaen molempia kieliä.[13] Nervanderin kysymykseen, saiko -hän riistaa pyydyksillään, Aleksis virkkoi: "Jo, jag var då lycklig!" -(sain kyllä, olin silloin onnellinen). Äänessä oli jälleen ilme, joka -tiesi, että onnellisuus ei tarkottanut ainoastaan pyydystämistä. -- -Kun me nousimme lähteäksemme, Aleksis näytti jälleen virkistyvän, ja -hän mainitsi ystäviä, joille Nervanderin piti viedä terveisiä. "Ja, -helsa åt alla!" (niin, vie terveisiä kaikille) sanoi hän viimeksi, -osottaen että hän sillä hetkellä oli täydessä tajussaan. - -Siihen päättyi käyntimme Aleksis Kiven luona, se oli kestänyt -puolitoista tuntia. -- Albert kuvasi sen hoidon, joka tuli sairaan -osaksi, mahdollisen parhaaksi; mutta toiselta puolen on totuuden -mukaan sanottava, että Tuusulassa ei oltu aivan yksimielisiä asiasta. -Huhuiltiin näet, että mielipuolta olisi joskus pahoinkin kohdeltu, -että tämä oli tavasta ollut suljettu sisään ja kauan huutanut ja -parkunut yksinään, jopa olisi ruuankin anto ollut niukanpuolista. -En kumminkaan luule, että näille huhuille on kovin suurta arvoa -annettava. Että hoito monessa kohden oli puutteellinen, on itsestään -ymmärrettävää, semminkin kuin mielisairaan hoitaminen enimmäkseen -usein on ylen vaikeaa. Pääasia on, että nähtävästi ei ole mitään -syytä olettaa hyvän tahdon puutetta taikka erityistä huolimattomuutta -hoitajissa. Varsinkin Karoliina, jolla tietysti oli päätehtävä, -näytti hyvänluontoiselta ihmiseltä. Hänen pienet, harmaat silmänsä -ilmaisivat pelkkää hyväntahtoisuutta, käytökseltään hän oli -maalaistapaan yksinkertainen ja nöyrä. - - -III. - -Joku aika Nervanderin ja minun käyntimme jälkeen Kiven luona alkoi -hänen terveytensä silminnähtävästi huonontua, lääkäriä taikka -lääkkeitä ei haettu. Loppuaikana vaivasi sairasta kova kuume. Pää -oli milloin kuuma, milloin jääkylmä. Kuitenkaan hän ei suuresti -valittanut. Tuli sitten joulujuhla, jota hän aina erittäin oli -rakastanut. Nytkin, vaikka oli hyvin heikko, hän käski jouluaattona -sytyttää pystyvalkean tuvan takkaan. Lattia oli olkien peitossa, -valkea loimusi valaisten ja lämmittäen tupaa, ja Aleksis istui -tuolilla takan ääressä. Niin vietettiin jouluiltaa. Mutta silloin -hän yht'äkkiä valittaen huudahti: "Enkä löydä kotoani! enkä löydä -kotoani!" Hän näytti olevan semmoisessa hädässä, että toiset -riensivät hänen "avukseen", lohduttamaan häntä sanomalla, että hän -oli kotona.[14] - -Näinä päivinä sairas alkoi sanoa kuolevansa, ja usein hän oli -osottaen kamariansa -- "vinnikamariansa" -- lausunut: "Tuossa -minä kuolen." Ennen hän oli kiroillut eikä ollut tahtonut kuulla -kuolemasta puhuttavankaan. Kuoleman hetki tulikin 31 p. jouluk. Läsnä -oli veli Albert ja tämän vaimo Karoliina. Kuoleva kätteli ensin -veljeään, ja painoi sitten Karoliinan kättä rintaansa vastaan lausuen -viimeiset sanansa: "Minä elän!" Oli k:lo 4 aamulla. - -Vielä samana aamupäivänä Albert Stenvall toi kuolinsanoman -Helsinkiin. Minä menin Cygnaeuksen luokse pyytämään, että hän -kirjoittaisi Morgonbladetiin muistosanoja runoilijan poismenon -johdosta, ja siihen hän kohta suostuikin. Kirjoitus, jonka nimi oli -"Hyvästi jättö" (Ett farväl) ja jonka alle on merkitty: "Uuden vuoden -yönä 1872--3. Fredr. Cygnaeus", alkoi seuraavin sanoin: - - "Onnellisempien suloisin toivo on saada kauan elää maan päällä; - onnettomimmat eivät aina edes itsekään muista, että heillä - on jälellä se lohdutus että voivat kuolla. Mutta ne, jotka - toivovat onnettomille hyvää, pitävät kiinni siitä lohdutuksesta - ja tervehtivät ystävän hivuttavan elonkipinän sammumista - samoilla tunteilla kuin he katselevat kotiaan uhkaavan tulipalon - sammuttamista." - - "Semmoisella tunteella kuulin sanoman, että tämän myrskyisen - vuoden viimeinen päivä oli myöskin erään hyvin onnettoman miehen - myrskyisen elämän viimeinen." - - "_Runoilija Aleksis Kivi_ on tänä aamuna vapautettu siitä - elämän ja kuoleman välitilasta, jossa hän viimeisinä aikoina on - oleillut: välitilasta, joka on kamala jokaiselle kuolevalle, - mutta toki kamalin yhdelle rikaslahjaisimpia henkiä mitä koskaan - on maassamme syntynyt." -- -- - -Lauantaina 4 p. tammik. aamupäivällä tapahtui hautaus Tuusulan -kirkkomaalla. Sitä ennen oli Helsingistä saapunut ystäväjoukko, -parikymmentä herraa ja naista, vainajan viimeiselle asunnolle. -Ennenkuin arkku suljettiin, eräs näitä ystäviä, (sittemmin -senaattori) Ernst Albert Forssell, piirusti ainoan alkuperäisen -muotokuvan, joka tiettävästi runoilijasta on säilynyt. Paitsi -kasvojen piirteitä hän kuvasi mahdollisen tarkasti koko pään -muodon, joka sitä varten kohotettiin ylös arkusta. Sentähden tässä -muotokuvassa tunnemmekin korkeakaarisen jalon runoilijaotsan, -mutta kasvojen alaosassa ja varsinkin suun ympärillä on taudin ja -kuoleman kouran jälkiä. Neidit Emilie Bergbom ja Minette Munck -(nyk. senaattorin rouva Donner) olivat kumpikin lähettäneet -laakeriseppeleen ja niistä pantiin toinen vainajan päähän arkun -sisään, jota vastoin toinen kiinnitettiin kukkien ohella arkun -kanteen pään kohdalle. Kun virren värssy oli neliäänisesti laulettu -(helsinkiläisten joukossa oli tarpeeksi laulajia), surusaatto -lähti liikkeelle, ja ystävät kantoivat vuorotellen ruumisarkkua -kirkolle saakka (noin 3 kilometriä). Siunauksen toimitti pitäjän -iäkäs rovasti, C. Aspegren, puheen vainajan muistoksi piti t:ri J. -V. Calamnius ja yksinkertainen ylioppilaskvartetti lauloi Paavo -Cajanderin tilaisuutta varten sepittämät, nykyäänkin hautalauluna -käytetyt säkeet, jotka alkavat: "Vaipuos, vaivu Synnyinmaasi helmaan!" - -Hautauspäivän ilma ja koko luonto oli murheellisen toimituksen -mukainen. Järvi oli kyllä jäässä, mutta maa oli paljas, taivas -pilvessä ja kylmä tuuli sai turkittomat värisemään. Kumminkin -Tuusulan pitäjäläiset, joita oli lukuisasti saapuville tullut, -pitivät hautajaisia "hyvin juhlallisena käytöksenä", jopa -mainitsivat, että niin juhlallista "hautauskomentoa" siellä ei oltu -ennen nähty. - - -IV. - -Se mitä nyt on kerrottavana on ainoastaan välillisessä yhteydessä -Aleksis Kiven kanssa, mutta kumminkin siksi asiaan kuuluvaa, että se, -joka kerran kirjoittaa seikkaperäisen runoilijan elämäkerran, ei voi -jättää sitä mainitsematta. Koska sitä paitsi seuraava arvatenkin on -aivan uutta nykyiselle polvikunnalle, en epäile jatkaa. - -Jotenkin samaan aikaan kuin kuolema vapautti Kiven elämän tuskista, -tuli hänen nimensä toisestakin syystä mieleen saatetuksi semmoisissa -piireissä, joissa se oli ollut sangen vieras, jollei kokonaan -tuntematon. Filos. kand. Raphael Hertzberg oli näet ruotsalaista -teatteria varten mukailemalla ruotsintanut Kiven draaman Karkurit, ja -sen ensi-ilta oli ilmoitettu 13 p:ksi jouluk. Sitä ennen oli Bergbom, -joka viimeisinä vuosina oli hoitanut runoilijan kirjallisia asioita, -Kiven ja hänen omaistensa puolesta vaatinut teatterilta kohtuullista -tekijäpalkkiota draaman näyttelemisestä. Teatterin toimitusjohtaja -oli kuitenkin antanut kieltävän vastauksen, koska muka johtokunta -hyväksyessään kappaleen esitettäväksi oli sopinut Hertzbergin kanssa, -että tämä suorittaisi välin tekijän taikka hänen edusmiehensä -kanssa. Tositeossa Hertzberg ei kuitenkaan ollut hankkinut lupaa -käännökseensä, vaan päinvastoin Bergbomille selittänyt, että hän -ei ollut velvollinen mitään maksamaan. Asian näin ollen Bergbom -mainittuna päivänä julkaisi sanomissa seuraavan _"protestin"_ eli -vastalauseen: - - "Kaupungin sanomissa ilmoitetaan, että Uudessa Teatterissa tänä - iltana aiotaan näytellä Aleksis Kiven Karkurit näyttämöä varten - mukailtuna ja käännettynä. Niin paljon kuin minua ilahuttaakin, - että nerokkaan draamarunoilijamme teos on saava oikeutetun sijan - teatterin ohjelmistossa, en voi olla julkilausumatta syvää - hämmästystäni siitä täydellisestä hienotunteisuuden ja oikeuden - vaatimusten laiminlyömisestä, jota teatterin johtokunta tässä - asiassa on osottanut. - - Teatterin johtokunta ja ruotsalainen mukailija ovat - omavaltaisesti, pyytämättä tekijän taikka hänen edusmiehensä - lupaa, anastaneet Kiven teoksen näyttämöä varten. Sen lisäksi - ovat he, täydellisesti ylenkatsoen kaikkialla muualla lain ja - meilläkin tavan tunnustaman säännön, että kirjallinen omaisuus on - omaisuutena pidettävä ja sen omaksi ottaminen siis korvattava, - kieltäytyneet suorittamasta penniäkään siitä tulosta, joka - heillä on oleva Kiven teoksesta. Tämä vastakohtaisuus teatterin - johtokunnan rahallisen neuvokkuuden (finansiell förslagenhet) ja - runoilijan voimattomuuden välillä on sitä räikeämpi kuin Aleksis - Kivi elää mitä surkeimmassa kurjuudessa. Eivätkä teatterin - johtokunta ja näyttämöllinen mukailija voi puolustella itseään - tietämättömyydellä taikka unohduksella, sillä yksityisesti on - heitä muistutettu kaikista näistä seikoista. - - Oikeudeton asema, missä tekijä on keinotteluun nähden, on yksi - sivistyselämämme pimeitä pilkkuja, mutta erityisesti on se omansa - hävettämään, että sivistyslaitos semmoinen kuin teatteri käyttää - sitä edukseen. Niinkuin tiedetään, sisälsi painolaki vuodelta - 1865 säädöksiä, jotka suojasivat yhteiskunnan lapsipuoltenkin, - runoilijan ja taitelijan, omaisuutta; samaa suojaa ovat 1872 - vuodenkin säädyt anoneet. Teatterin johtokunta on kuitenkin - käyttänyt sitä asianlaitaa, että tämä Suomen kansan toivomus ei - vielä ole saanut lain voimaa, laillisuuden varjolla kullatakseen - tekoansa. Mutta siinäkin, missä valtion lait eivät mitään määrää, - ovat kunnian lait sitovia -- näiden valvoja on yleinen mielipide, - ja sen edessä allekirjoittanut sekä runoilijan lähimpien - valtuuttamana että ystävänä panee vastalauseensa Karkurien - esittämistä vastaan teatterissa, se kun loukkaa toisen miehen - omistusoikeutta." - -Seuraavina päivinä luettiin Morgonbladetissa selvittelyjä, joissa -Hertzberg ja Bergbom esittivät mitä heidän välillään oli tapahtunut. -Edellinen väitti, että hänen lauseensa, että hän ei ollut velvollinen -korvaamaan tekijälle, ei suinkaan ollut tarkottanut sitä, että hän -kieltäytyi mitään maksamasta, vaan oli Bergbom sanonut, että hän ei -tahtonut keskustella hänen kanssaan; jälkimäinen taasen vakuutti, -ettei hän lainkaan ollut vetäytynyt puhumasta Hertzbergin kanssa, -vaikka hän kyllä oli sitä mieltä, että teatterin johtokuntakin oli -velvollinen vastaamaan draaman näyttelemisestä sekä että hän -- mikä -oli pääasia -- oli tullut siihen vakaumukseen, että tekijä olisi -jäävä kokonaan osattomaksi. Pari viikkoa tämän jälkeen 29 p. jouluk. -julkaisi Helsingfors Dagblad tiedon, että ruotsalaisen teatterin -johtokunta -- konsuli N. Kiseleff, professori C. G. Estlander ja -asessori F. Krogius -- olivat haastaneet tohtori Kaarlo Bergbomin -raastuvanoikeuteen "protestin" johdosta, jota he pitivät kunniaansa -loukkaavana. - -Juttu oli ensi kerran esillä raastuvan oikeudessa 21 p. tammik. -1873, ja edusti siinä teatterin johtokuntaa asessori Krogius, jonka -syytöskirja jätti oikeuden ratkaistavaksi, eikö Bergbom, joka -muka oli toiminut vastoin parempaa tietoansa, olisi tuomittava -kunnianloukkauksesta 26 p. marrask. 1866 julaistun asetuksen 6 ja 9 -§§:ien mukaan ankarimpaan rangaistukseen (s.o. kuritushuoneeseen!). -Sittemmin käsiteltiin asiaa 11 p. helmik., 11 p. maalisk. ja vihdoin -1 p. huhtik., jolloin oikeus julisti päätöksensä tuomiten Bergbomin -_herjauksesta_ (smädelse) 700 markan sakkoihin. - -Tässä ei ole paikka oikeusjutun seikkaperäiseen esittämiseen. Olkoon -vain sanottuna, että kysymys oikeuden edessä pääasiassa kohdistui -siihen, oliko Bergbomilla ollut aihetta käsitykseensä, että teatteri -ei aikonut myöntää korvausta tekijälle, vai oliko hän, niinkuin -asessori Krogius väitti, hyvin tietäen asianlaidan olevan toisin -kuitenkin julkaissut vastalauseensa. Bergbom, jonka avustajana koko -ajan oli lakitieteen kandidaatti Jaakko Forsman, vaati puolestaan -Kiseleffiä ja Hertzbergiä todistajiksi, johon oikeus -- kantajan -vastustuksista huolimatta -- suostuikin. Edellinen tunnusti Bergbomin -esityksen oikeaksi, mutta Hertzbergin todistus oli ilmeisesti -vastakkainen Bergbomin kertomukselle siitä, mitä heidän välillään -oli tapahtunut. Tämä todistus vaikutti epäilemättä määräävästi -jutun ratkaisuun, vaikka vastaajan puolelta huomautettiin, että -Hertzberg ei itsekään pitänyt itseään jäävittömänä sekä että -se seikka, että juuri hän (Bergbom) oli vaatinut Hertzbergiä -kuulusteltavaksi, selvästi todisti, että hän oli toiminut bona fide. --- Kun asia sittemmin valituksen kautta oli tullut Turun hovioikeuden -tutkittavaksi, katsoi tämä Bergbomin syypääksi ainoastaan solvaukseen -(förolämpning) ja alensi sakkomäärän 200 markkaan. Teatterin -johtokunta puolestaan veti asian vielä korkeimman tuomioistuimen -eteen saamatta muutosta aikaan. - -Edellisen yhteydessä on kerrottava, että Hertzberg, "protestin" -ilmestymisen jälkeen, todella Bergbomille Kiveä varten suoritti 113 -markkaa (s.o. _kaikki_, mitä hän itse oli käännöksestä saanut!). Tämä -maksu tapahtui siis vähän ennen runoilijan kuolemaa, ja Bergbom antoi -rahat vainajan Albert-veljelle hautajaiskustannuksiin. -- - -Vaikka Albert Stenvallia neuvottiin toimittamaan yksinkertaiset pidot -kutsutuille vieraille, tilasi hän Saksan emännältä mitä komeimmat, -niin että menoihin tarvittiin lisää 115 mk. Vajaus täytettiin siten, -että ystävien kesken kerättiin 5 mk. mieheltä. Ne jotka -- olematta -itse saapuvilla hautajaispidoissa -- täten ottivat osaa Kiven -hautauskustannuksiin olivat: A. Almberg, E. Aspelin, J. V. Calamnius, -C. W. Churberg, W. K. Cronström, A. Boehm, K. Elmgren. P. E. Ervast, -C. W. Forsman, E. A. Forssell, B. F. Godenhjelm, A. Hagman, K. F. -Ignatius, A. W. Jahnsson, Y. Koskinen, J. Krohn, V. Löfgren, E. -Nervander, F. Perander, Th. Rein, C. G. Svan ja E. E. Åström. - -Mitä tulee Karkurien ruotsinnokseen -- "Flyktingarna" -- annettiin -se ruotsalaisella näyttämöllä 13 ja 15 p. jouluk. 1872 saavuttamatta -menestystä: "yleisö vastaanotti sen kylmästi, ja myötävaikuttavat -taiteilijat näyttelivät saamatta suosionosotusta". Nämä sanat on -otettu Bergbomin kirjoittamasta arvostelusta (Mbl. n:o 296), jossa -pääsyynä huonoon tulokseen pidetään mukaelman kelvottomuutta. -"Henkilöt ovat samat, aiheet samat, mutta silti on toimitelma -vähintäin kolmas osa alkuteosta lyhempi." Lyhentäminen oli miltei -yksinomaisesti suoritettu pyyhkimällä, josta luonnollisesti kehitys -ja luonteet olivat suuresti kärsineet. Kaiken päälliseksi mukaili -ja oli tehnyt draaman päätöksen "onnelliseksi" -- kumminkaan -muuttamatta traagilliseen ratkaisuun ajavia aiheita ja luonteita! -Arvostelija lausuu lopulta, "että 'Karkurit' ruotsalaisessa asussaan -ei anna mitään käsitystä, ei kyseessä olevasta näytelmästä eikä -tekijän runoudesta ylipäätään". -- Tähän liitämme ainoastaan -sen huomautuksen, että Hertzbergin mukaelma tähän saakka (34 -vuotta myöhemmin!) lienee _ainoa_ yritys tehdä Suomen suurinta -suomenkielistä runoilijaneroa tunnetuksi maamme ruotsalaiselle -yleisölle.[15] Kaukana täällä eletään toisistaan. - - - - -Liite edelliseen kirjoitukseen. - - -Kerätessäni aineksia esitelmääni Kivestä 1872 kävin myöskin -Siuntiossa, missä hän oli niin monta vuotta oleskellut, ja erittäin -tapaamassa hänen jalomielistä suosijatansa nti Charlotta Lönnqvistiä. -Silloin kuulin kaikenlaista runoilijan olosta siellä, mutta kun minun -myöhemmin oli kirjoitettava lyhyt elämäkerta Valittujen teosten -alkuun, kaipasin kuitenkin tarkempia tietoja erinäisistä seikoista. -Sen johdosta kirjoitin nti Lönnqvistille pyytäen niitä häneltä ja -vastaukseksi sain seuraavan kirjeen. Käsialasta päättäen on ruotsiksi -laadittu kirje luultavasti jonkun miehisen tuttavan kirjoittama, -mutta sisällys on tietenkin neidin sanelema. Koska kirje paitsi -runoilijan omia kirjeitä on tietääkseni ainoa asiakirja, joka koskee -Kiven oloa Siuntiossa, ansainnee sekin pienenä lisänä runoilijan -elämäkertaan tulla painetuksi. - - Siuntio 27 p. heinäk. 1877. - - Korkeasti kunnioitettava Herra Tohtori! - - Herra Tohtorin arvoisan kirjeen viime juhannuspäivältä olen - kiitollisuudella vastaanottanut ja ryhdyn nyt vastaamaan siinä - esittämiinne kysymyksiin, joihin nähden, mikäli kykenen, - suurimmalla mielihyvällä tahdon tyydyttää Herra Tohtoria. Mitä - Alexius (sic!) Kiveen tulee, kesti hänen olonsa Siuntiossa - kaikkiaan 10 vuotta, joista hän ensi aikoina asui osaksi - veljensä Juhani Stenvallin luona, jolla silloin täällä oli - arennilla maatila nimeltä Purnus, ja osaksi Qvarnby'ssä erään - maanviljelijä Wiens'in luona, joiden seurassa hän joskus - huvikseen otti osaa johonkin metsästysretkeen, mutta enimmäkseen - hän lueskeli (sysselsatte sig med sina studier). Viimeiset - 7 vuotta hän asui minun luonani, paitsi parina lukukautena, - jolloin hän oli Helsingissä, siksi kuin hän keväällä 1870, - silloin sattuneen mielisairautensa tähden, oli pakotettu - lähtemään sairaalaan; täällä Fahnjunkars'illa, joka oikeastaan on - Sjundbynkartanoon kuuluva torppa, vaikka isäni täällä rakennutti - omat rakennukset ja laittoi puutarhaistutuksia, kului hänen - aikansa pääasiallisesti kirjailijatöissä; terveytensä tähden hän - joka päivä otti kylmiä sisäkylpyjä ja teki kävelyjä mieluimmin - havumetsässä; syksyisin oli hänellä tapana huvikseen pyytää - lintuja ansoilla; suurempia seuroja hän vältti ja ainoastaan - silloin tällöin hän kävi jonkun lähemmän tutun ystävän luona - pitäjällä, mikä luultavasti johtui taloudellisista olosuhteista. - Kirkossa hän ei tällä ajalla käynyt, eikä hänellä myöskään - täällä ollut tilaisuutta olla häissä taikka maahanpaniaisissa, - paitsi eräissä pienemmissä häissä, jotka tapahtuivat minun - luonani; myöskin oli hän saapuvilla muutamissa toimeenpanemissani - nimipäiväkutsuissa; nälkävuosina, kun kokonaisia perhekuntia - kerjäten kuljeskeli edes ja takaisin, hän mielellään antautui - puheisiin varsinkin suomenkielisten kanssa kysellen heidän - olojaan sekä eri paikkakuntien tapoja; muuten hän minun - mielestäni oli luonteeltaan hyvin luja ja päättäväinen. Herra - Tohtori toivoo saada tietää lähimmän täkäläisen järven nimen. - Kyllä täällä läheisyydessä, melkein saman matkan päässä, on - kaksikin pienempää lampea, toinen Bollstadträsk ja toinen - Wiksträsk, vaikkei Alexiuksella minun tietääkseni ollut - mitään tekemistä kummankaan kanssa, sitävastoin hän sillä - ajalla kuin hän asui mainitun Wiens'in luona parina kesänä - oleskeli merenrannikolla kylpemässä ja piti hän silloin asuntoa - Svinö-saarella. Siuntiossa ei ole Ingvallsbro-nimistä paikkaa, - mutta naapuripitäjässä Kirkkonummella on kylä nimeltä Ingvallsby, - jossa Alexius oleskeli kesällä 1858 n.s. ylioppilaspakarissa, - sieltä arvattavasti on Herra Tohtorin saama hänen tekemänsä - kirje. Veljen Juhani Stenvallin pois muuttamisesta Siuntiosta - minulla ei ole muuta mainittavana kuin että hän täällä - arentiajan umpeen kuluttua kunniallisesti luovutti tilan ja - lähti kotiseudulleen, Nurmijärvelle, siellä vastaanottaakseen - toisen arentipaikan. Mitä minuun ja minun esi-esiini tulee, - niin oli isoisäni kersantti Viaporin linnanrykmentissä, mutta - oli myöskin ollut mukana Pommerin sodassa ja kuoli täällä v. - 1824. Isäni oli syntynyt 2 p. elok. 1782, palveli fanjunkkarina - Uusmaan rakuunarykmentissä 1808 vuoden sodassa, mutta oliko hän - mukana missään tappelussa sitä en voi sanoa, ja kuoli täällä 12 - p. maalisk. 1850. -- Minä taasen olen syntynyt 2 p. helmik. 1815 - myöskin täällä. Tällä hetkellä en nyt muista mitään muuta, joka - voisi Herra Tohtorille valaistukseksi olla, vaan on minulla siis - kunnia edelleen olla Herra Tohtorin - - nöyrin palvelija - Charlotta Lönnqvist. - - J. K. Koska huomaan unohtaneeni mainita isoisäni ja isäni nimet, - täytyy minun tässä lisätä, että kumpaisenkin nimi oli Jonas - Lönnqvist. Juh. Stenvall luovutti arentitilansa 1861. Oikeastaan - on sen paikan nimi, jossa asun, kirkonkirjan mukaan Bruses. - - Sama. - - - - -Aleksis Kiven "Seitsemän Veljestä".[16] - -I. - - -Joulun aikana meillä ollaan tavattoman kirjallisia. Suuret -jokapäiväiset lehtemme tarjoskelevat lukijoilleen neljän, viiden -viikon kuluessa satoja palstoja arvosteluja, mutta merkillistä on -että niissä puhutaan enimmäkseen vain kaunokirjallisista tuotteista. -On kuin katsottaisiin jokaisen runokokoelman ja novellipahasen -esittelemistä yleisölle aivan välttämättömäksi asiaksi, jota -vastoin vakavampi ja eritoten tieteellinen kirjallisuus miltei -poikkeuksetta "kunnioittaen sivuutetaan". Jos joku joululahjani -ostaja ehkä ajattelee jälkimäistä lajia kirjoja, niin noudattakoon -omaa päätään; ainoastaan ne, jotka kysyvät "kevyttä" lukemista, -ansaitsevat -- niin näyttävät sanomalehtimiehet arvelevan -- -neuvoa ja johtoa. Kieltämättä on tämä asianlaita yksi todistus -lisää henkisen kulttuurimme heikkoudesta, sillä jos osattaisiin -panna arvoa vakavammankin kirjallisuuden tunnetuksi tekemiselle -laajemmissa piireissä, niin olisi kai mahdollista kiinnittää lehtiin -semmoiseenkin tehtävään kykeneviä voimia. - -Tieteellisten julkaisujen joukossa ovat n.s. akateemiset -väitöskirjat erityisesti halveksittuja. Ne ovat muka pakosta -syntyneitä opinnäytteitä, joista ei kannata puhuakaan sen jälkeen -kuin ne ovat tulleet virallisesti hyväksytyiksi, ja yleisön ei -niistä anneta tietää enempää kuin nimi. Ja kumminkin käsitellään -niissä monesti aineita, jotka olisivat omansa herättämään -yleisempääkin mielenkiintoa -- puhumatta siitä että luulisi -kelvollisen tieteellisen tutkimuksen tekijän ainakin yhtä hyvin -kuin jonkun "rakkauden uhrien" kuvailijan ansaitsevan tulla -yleisölle esitellyksi. -- Nämä mietteet heräsivät minussa, kun -päätin ottaa kääntääkseni "Ajan" lukijakunnan huomion maisteri -_V. Tarkiaisen_, joulun edellä ilmaantuneeseen väitöskirjaan, -_Aleksis Kiven "Seitsemän Veljestä"_. Koska erityisestä syystä -olen siihen tavallista tarkemmin tutustunut, tulee kirjoitukseni -jotenkin seikkaperäiseksi. Kumminkaan ei tarkoitukseni ole vapauttaa -kirjallisuutemme ystäviä sitä lukemasta, vaan päinvastoin, -huomauttamalla sen ansiopuolista ja ottamalla keskustelun alaiseksi -erinäisiä mielenkiintoisia kohtia, herättää heissä halua siihen. - -Tämä kirjallinen tutkimus on ensimäinen laatuansa, jossa -suomenkielinen runoilija ja runoteos on otettu tieteellisesti -käsiteltäväksi. Yksistään sentähden on se merkille pantava -ilmiö, mutta vielä enemmän senvuoksi, että se sisältää paljon -uusia tietoja ja ansiokkaasti erittelee ja valaisee erinäisiä -puolia Kiven runoudesta. Tutkimus alkaa johdannolla, jossa tekijä -pyytää yleispiirtein osottaa runoilijan aseman kirjallisuutemme -kehityksessä. Siksi on esitys minusta kuitenkin liian suppea. -Ensiksikin olisi Kiven esiintyessä vallalla oleva kirjallinen suunta, -jolle tekijä -- silmällä pitäen Runebergiä -- antaa mainesanan -_klassillinen_, ollut tarkemmin, täsmällisemmin määriteltävä. Eihän -edes Runeberg, miten paljon hän olikin vastaanottanut vaikutuksia -vanhan ajan runoudesta, ollut ehdottomasti "klassillinen" siinä -merkityksessä, jossa tätä sanaa yleisessä kirjallisuushistoriassa -käytetään. Mitä taasen hänen aikalaisiinsa Lauri Stenbäckiin, Fredr. -Cygnaeukseen ja Z. Topeliukseen tulee, olivat he luonteeltaan -pääasiassa romantikoita, ja samoin oli vähemmän mainioitten, -nuorempien runoilijain laita. Eiköhän Ahlqvistkin, joka tekijän -mielestä edustaa klassillista (oikeammin olisi ollut sanoa -doktrinääristä, se on rikkiviisasta ja sovinnaista) estetiikkaa -Kiveä vastaan, vahvassa subjektiivisuudessaan ollut paremmin -romantikko; varmaankin sitä olivat Wecksell, Julius Krohn, K. E. -Eneberg, E. Nervander, A. Törneroos, A. Rahkonen, K. J. Gummerus -j.n.e. Tästä näkyy kuinka vähän oikeutettu nimitys "klassillinen" on, -vaikka toiselta puolen "romanttinenkin" olisi ollut harhaanvievä, -jos sitä olisi käytetty samassa merkityksessä kuin (ulkomailla) -vuosisadan alussa. -- Toiseksi olisi syytä ollut luoda lyhyt katsaus -ulkomaiden kirjallisuuteen ja huomauttaa niistä ilmiöistä eri -maissa, jotka, niinkuin Flaubert ja Goncourt-veljekset Ranskassa, -Hebbel ja Otto Ludwig Saksassa, Björnstjerne Björnson Norjassa, -Gogol Venäjällä, osottivat uuden mahtavan, realistisen eli -naturalistisen suunnan olevan tulossa. Totta on että Kivi ei tiennyt -mitään näistä kirjailijoista, mutta juuri siitä olisi saatu oikea -pohja muistutukselle, joka olisi ollut erikoisesti painostettava, -että näet runoilijamme ei koskaan kohonnut aikansa kirjallisen -sivistyksen tasolle ja että hän sentähden realistisen suunnan -tienraivaajana meillä oli naiivi, se on noudatti yksistään luontaista -vaistoaan. Ettei hän "halveksinut" taiteellisempaa runoutta, sen -näkee siitä että hän, etupäässä Shakespearen vaikutuksen alaisena, -Karkureissa, Canziossa y.m. teoksissa pyrki ahtaan, luontaisen -piirinsä ulkopuolelle. Näin laajennettuna olisi johdanto rakentanut -tutkimukselle taustan, jota vasten nähtynä sen tulokset olisivat -esiintyneet selvempinä, ja niin olisi osotettu, mikä asema Kivelle on -myönnettävä maailman kirjallisuudessa yleensä, sillä emmehän epäile -hänen ansaitsevan tulla siinäkin lukuun otetuksi. - -_Ensimäinen luku_ on sekin vielä johdantoa, sillä sen aineena on -Kiven elämä ja tuotanto ennen "Seitsemää Veljestä". Fredr. Cygnaeus -on ainoa aikalainen, jonka tekijä mainitsee myötätuntoisesti ja -vaikuttavasti ohjanneen runoilijan kehitystä. Hän muka neuvoi Kiveä -lukemaan Shakespearea ja Cervantesta, kehotti häntä kirjoittamaan -suomenkielellä j.n.e. -- En tahdo vähentää Cygnaeuksen ansiota ja -merkitystä -- olenhan minä niitä harvoja, jotka enää häntä ihaellen -muistavat --, mutta kuitenkaan en voi olla sanomatta, että mielestäni -ollaan taipuvaisia kuvittelemaan hänen ja Kiven suhdetta toisiinsa -läheisemmäksi ja vaikuttavammaksi kuin se todellisuudessa on ollut -tai on saattanut olla. Miten suuri taiteenystävä olikaan suosiollinen -taiteilijan- ja runoilijanalkuja kohtaan, on huomioon otettava, että -hän ei koskaan asettunut toverilliselle kannalle heihin nähden. -Hänen tapansa oli päinvastoin kohdella nuorempia omituisella, niin -sanoakseni, olympolaisella ylemmyydellä ja häntä lähestyttiin -niinkuin jotakin majesteettia, jonka puolelta yksistään hymyilevä -katse ja ystävällinen sana olivat mieleenpainuvia armonosotuksia. -(Tämän olen monelta kuullut ja itsekin kokenut, ja ainoastaan silloin -kun kävin hänen luonaan ilmottamassa Kiven kuolemasta ja pyytämässä -häntä kirjoittamaan Morgonbladetiin muistosanat onnettomasta -runoilijasta, hän näytti unohtavan tavallisen grandezzansa.) -Näin ollen Cygnaeus voi, siitä syystä että häntä, kaikessa -hänen erikoisuudessaan, todella kunnioitettiin ihanteellisena -isänmaanystävänä, vähälläkin paljon vaikuttaa; mutta jos kysytään -kenen kanssa Kivi saattoi vapaasti keskustella runoilija-aikeistaan, -kenen seurassa hän tapasi kansallista tunnelmaa ja innostusta, niin -on itsestään selvää että siihen on vastattava: silloisten nuorten -kansallismielisten kanssa ja seurassa. Hänellä oli näet ystäviä -näitten joukossa, ja kun ottaa lukuun hänen luonteenlaatunsa -- -josta alempana enemmän -- on helppo ymmärtää, että niin oli laita -ainoastaan _heidän_ ansiostaan. Vaatimattomana ja ujona Kivi -olisi pysynyt heistä loitolla, jolleivät he olisi etsineet hänen -tuttavuuttaan sentähden että hän oli suomalainen runoilija. Juuri -näiden ystävien (en enää muista kenen) olenkin kuullut kertovan, -että Kivi toverien kesken silloin tällöin julkilausui toivomuksen, -"että hänkin puolestaan voisi kansalleen tuottaa jotakin arvokasta -todellisuuden mukaisesti kuvaamalla sen luonteita ja ominaisuuksia". -Ja tietenkin häntä siihen kehotettiin, samalla kuin muistakin -kansallisista tehtävistä keskusteltiin. Semmoisia nuoria, jotka tässä -ovat muistossa pidettävät, olivat Julius Krohn, veljekset Theodor ja -E. A. Forssell, jonka jälkimäisen kanssa runoilija asuikin yhdessä -(noin 1859--60), E. Nervander, Jaakko Forsman, Fritiof Perander, -Kaarlo Bergbom, joka v:sta 1864 oli Kiven uskollisin ystävä j.n.e. -Paitsi Nervanderia lienee näistä tuttavista nykyään elossa ainoastaan -Th. Rein ja Emil Böök.[17] - -Sen johdosta mitä tekijä lausuu Kiven eri teoksista mainitsen -seuraavaa: Kullervon ensi laitos oli v:lta 1859 (eikä 1860), sillä -kilpakirjoituksena se oli Suomalaisen Kirjallisuuden Seuralle -jätettävä ennen uudenvuoden päivää 1860. -- Nummisuutareja tarkottava -huomautus, että "talonpoikaismaailma sinänsä, ilman Runebergin -kansallisia ihanteita ja hiottuja taidekeinoja, oli monen mielestä -liian raaka ja matala", ei ole aivan tosiasiain mukainen, sillä kun -"Hirvenhiihtäjät" ilmestyivät 1830-luvulla, Runeberg ei suinkaan -pelastunut siitä moitteesta, että hän oli ottanut kuvatakseen -"epärunollisia" torppareja ja talonpoikia. -- Väite, että Karkureista -annettiin "yhtä runsas tunnustus" kuin Nummisuutareista, ei myöskään -oikein pidä paikkaansa. Bergbomin arvostelu K. Kuukauslehdessä -on kyllä kiittävä, mutta syystä on oletettava, että siihen on -vaikuttanut hänen hyvä sydämensä. Ahlqvist oli niin pahoin pidellyt -Kiveä, että Bergbom tahtoi olla mahdollisimman suopea, semminkin -kun Karkureilla todella onkin näyttämöllisiä ansioita. Toisellainen -oli sentään Bergbomin ihastus Nummisuutareihin -- sen huomaa hänen -kirjeistään Otto Florellille Parisiin 1865: "Ainoastaan Stenvallin -Nummisuutarit nykyään viehättää minua, ainoastaan ankarin realismi -vaikuttaa minuun." -- "Mikä realismi! mikä alkuperäinen juoni! Miten -syvällisiä yksityiskohtia! Helsingin esteettisille herkkusuille se -ei kuitenkaan ole mieleen." -- Tekijän arvelu, että "Yö ja Päivä" -ja "Leo ja Liina" ovat kirjoitetut vartavasten seuranäytelmiksi, on -aivan oikea. Sen todistaa eräs hallussani oleva kirje silloiselta -kirjakauppiaalta ja kustantajalta Stolpelta.[18] - -Vasta _toisessa luvussa_ tekijä ryhtyy varsinaiseen aineeseensa -esittäen aluksi, mitä tietoja on olemassa "Seitsemän Veljeksen" -synnystä. Romaani ilmestyi painosta 1870, mutta uskottavaa on että -se jo 1860:n vaiheilta on ollut runoilijan mielessä, vaikkeivät -todistukset ole ehdottomasti luotettavia. Muun muassa maisteri -C. G. Svan muistaa E. A. Forssellin siihen aikaan sanoneen, että -Kivi mietti suurta romaania. Tahtomatta asettaa tätä muistitietoa -epäilyksen alaiseksi mainitsen kuitenkin, että Forssell, kun hän -1872 minulle kertoi Kivestä, ei hiiskunut mitään siitä asiasta. Mitä -hän jutteli siltä ajalta, jolloin he asuivat yhdessä, otan tähän -sanasta sanaan muistiinpanoistani -- vaikkei se koskekaan romaanin -syntyä, luo se sentään valoa siihen runoilijan elämänjaksoon, -jolloin hän luultavasti sitä ensin ajatteli. "Kiven seurustelupiiri -oli harvalukuinen eikä hän koskaan ottanut osaa varsinaiseen -ylioppilaselämään, niin että hän olisi käynyt kokouksissa, joissa -ylioppilaskunnan asioita käsiteltiin. Hän erosi tavallisuudesta, niin -että huomio kiintyi häneen. Hänen tietonsa olivat hyvin heikot, eikä -hän muutenkaan ollut niin sivistynyt, että hän olisi voinut ylläpitää -pitempää keskustelua; mutta kun hän vilkastui, herätti hän huomiota -sukkeluutensa ja alkuperäisten havaintojensa kautta. Erittäinkin oli -hänellä terävä silmä koomilliseen nähden. Jollekin anekdootille, -jollekin koomilliselle sattumukselle tai tapaukselle hän saattoi -nauraa sydämestään ja kauan, silloinkin kun toiset eivät nähneet -siinä mitään erityisen naurettavaa. Hän oli vaatimaton eikä näyttänyt -etsivän ylhäisiä tuttavuuksia taikka sentapaista. Hän seurusteli -myöskin usean ei-ylioppilaan kanssa. Moni hänen lähimpiä tuttujaan -oli renttu taikka siksi tulemaisillaan, eikä hän kuitenkaan liittynyt -keneen tahansa. Hänellä oli näet hyvin voimakas myötä- tai vastatunto -eri ihmisiä kohtaan. Hän ei harjottanut mitään opinnoita, vaikka -hänkin kai ensiksi oli ajatellut kursseja ja tutkintoja. Hän luki -ainoastaan Shakespearea. Siihen aikaan hän ei kirjoittanut varsin -paljon, mutta hän istui usein pitkät kuurot sohvallansa mietiskellen -ja haaveillen. Hän oli alituisesti rahanpuutteessa. Hän ei silloin -mainittavasti juopotellut, ja jos niin tapahtui, oli aiheena se, että -toverit tarjosivat hänelle." - -Kun tietty on, että Kullervon toinen laitos ja Nummisuutarit -valmistuivat 1864 sekä että Kivi 1866 tarjosi romaaninsa -tilattavaksi, niin voinee päättää, että edellä mainitut kaksi teosta -pääasiassa kiinnittivät hänen mieltään 60-luvun alkuvuosina ja että -Seitsemän Veljeksen historian varsinainen syntyaika oli 1865--66, -sillä tuskin runoilija olisi uskaltanut luvata sitä tilaajille, -jollei se olisi ollut täysin suunniteltuna ja muutenkin hyvällä -alulla. -- Kysymys, onko Kivi ensiksi aikonut käsitellä aihetta -näytelmän muodossa, niinkuin joku on kertonut ja pitkät vuoropuhelut -näyttävät todistavan, jäänee iäksi ratkaisematta. Tekijän arvelu, -että varsinkin kosimisjuttu alussa viittaa komediaan, ei minusta -todista sitä eikä tätä, koska näet itse pääkohtaus (kosinta -Venlan tuvassa) ainoastaan kerrotaan. Jos runoilija olisi sen -näytelmäkohtauksena kirjoittanut, hän arvattavasti olisi ottanut -sen vuoropuhelun muodossa taikka täydellisempänä romaaniinsakin. -Semmoisena kuin tämä episodi nyt todellisuudessa esiintyy saattaa -sanoa sen sommittelultaan olevan hyvin homerolais-eepillisen -laadultaan -- siinä nimittäin että pitkiä valmistuksia seuraa aivan -lyhyesti esitetty pääkohtaus.[19] -- Tässä luvussa olisi tekijän -pitänyt myöskin toisiinsa verrata romaanin eri painoksia. Itse hän -luonnollisesti siteeraa vanhinta painosta, mutta useimmilla muilla -on vain joku myöhempi painos käytettävänä. Totta on, että erotus -Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran julkaisemien painosten välillä, se -on tarkemmin sanoen ensimäisen ja sitä myöhempien, on hyvin vähäinen, -mutta koska tietääkseni useilla tahoilla lienee vallalla se luulo, -että suuriakin muutoksia on tehty, olisi senkin vuoksi painosten -suhde toisiinsa ollut valaistava. - -_Kolmannessa luvussa_ tekijä tutkii "Seitsemän Veljeksen" -todellisuuspohjaa ja esittää runsaasti uusia tietoja. Jokaiselle -Kiven romaanin lukijalle ja hänen elämänvaiheittensa tuntijalle -on ollut selvää, että runoteos nojautuu kirjoittajansa nuoruuden -kokemuksiin ja muistoihin. Kuinka läheltä -- sen hra Tarkiainen -meille nyt osottaa. Hän on näet mitä kiitettävimmällä ahkeruudella -kerännyt tietoja Nurmijärven mökeistä ja tuvista, kirkon- ja muista -arkistoista sekä verrannut kotipitäjän ja naapuripitäjien paikkain -nimiä romaanin nimiin ja tullut siihen loppupäätelmään, että -kuvausten taustana ovat olot Nurmijärvellä runoilijan nuoruuden -aikana (1830- ja 1840-luvuilla), että tapahtumapaikaksi on -ajateltava hänen syntymäseutuansa, Palojoen kylää, lähitienoineen, -ja että henkilöissäkin on selviä paikallisia piirteitä, mutta -että itse kertomuksen juoni on vapaasti keksitty. Tätä vastaan -ei helpostikaan voitane muistutuksia tehdä; mutta toisin on -erään johtopäätöksen laita, jonka tekijä julkilausuu kuvattuaan -sen tapojen villiytymisen, joka puheena olevana aikana oli -Nurmijärvellä valtaan päässyt. Historialliset tosiasiat (jotka tuon -villiytymisen todistavat) muka "repivät myös rikki sen kaunistavan -verhon, johon senaikuinen estetiikka ja kansantieto tahtoi kietoa -suomalaisen, etenkin juuri hämäläisen luonteen, ihannoidessaan -Runebergin ja Topeliuksen suulla vain sen jaloja ja kauniita -ominaisuuksia". Tällä hieman epäloogillisella lauseella (eihän -jalot ja kauniit ominaisuudet kaivanneet ihannoimista!) tekijä -ilmeisesti tarkottaa, että hämäläiset (ja suomalaiset ylipäätään) -tavoiltaan kaikkialla olivat samallaisia kuin Nurmijärvellä, mutta -ovat runoilijat ihannoidessaan todellisuutta jättäneet näkymättömiin -kaikki varjopuolet. Epäilemättä on tekijä tässä melkoisesti -erehtynyt. Mikäli minä tiedän, oli ainoastaan Etelä-Pohjanmaalla -samanlaatuinen tapojen turmelus jotenkin yleinen. Todistukseksi -viittaan erääseen kirjoitukseen Runebergin toimittamassa Helsingfors -Morgonblad'issa 1832 n:o 23. Kirjeessään Grotille Runeberg osottaa -hyvin tunteneensa tämän raaistuneenkin kansan, koska hän näet sanoo -ennen Saarijärvellä-oloaan luulleensa suomalaisten sisältäpäinkin -olevan samallaisia kuin ulkonaisesti heidän kaupunkimatkoillaan, -mutta sisämaassa hän oli oppinut toista. Minkälaisen kansan hän -siellä tapasi, on hän seikkaperäisesti kuvannut suorasanaisessa -kirjoituksessaan Saarijärven luonnosta ja kansasta. Tästä -todistuskappaleesta, jonka luotettavaisuutta ei kukaan voine epäillä, -näkee että sikäläinen kansa eli vielä alkuperäisissä oloissa, kaukana -siitä tapojen turmeluksesta, joka oli levinnyt rannikkoja lähemmällä -asuviin suomalaisiin[20] ja joka luultavasti, niinkuin kokemus -todistaa, oli aiheutunut uusien kulttuurivirtausten taistelusta -vanhempien, perinnäisten kanssa. Runeberg huomaa saarijärveläisten -tavoissa piirteitä, jotka muistuttavat häntä Homeroksen -kreikkalaisista, ja juuri tämä sai hänet kansaan ihastumaan. -Luultavasti hän Ruovedellä ja Kurussakin kohtasi jotenkin yhtä -turmeltumatonta kansaa, ja varmana voinemme pitää, että Runebergin -runoilijainnostus olisi suuntautunut toisaalle, jos hän sisämaassa -olisi tavannut semmoista todellisuutta kuin Kivi on kuvannut. Toinen -asia on että nuorempi runoilija on tavoiltaan turmeltuneessakin -kansassa huomannut rakastettavia ominaisuuksia. Se oli mahdollista -sentähden, että hän niin syvälti tunsi sen luonnonlaadun. - -Saman luvun loppupuolella tekijä viittailee erinäisiin kirjallisiin -vaikutuksiin, näyttäen kuinka romaanissa on jälkiä uudemmasta ja -vanhemmasta kansanrunoudesta, raamatusta y.m. Runebergistä Kivi -tekijän mukaan ei ole vaikutuksia saanut, vaan ovat yhtäläisyydet -aiheen itsensä tuottamia. Kumminkin on minusta luultavaa, että Kivi -ehkä helpommin Runebergin Hirvenhiihtäjien välityksellä on saanut -sen vaikutuksen antiikkisesta runoudesta, joka esim. vertauksissa on -huomattavana, kuin suorastaan Homeroksesta. Lisänä yhtäläisyyksiin -sopii mainita senkin, että veljekset kaksi vuotta peräkkäin näkevät -hallan vievän heidän viljansa, ja että he nurkumatta kaivamalla -syvempiä ojia vihdoin karkottavat hallan. - -_Neljäs luku_ käsittelee romaanin rakennetta, luonteita, -vuoropuheluita ja luonnonkuvauksia. Tämän luvun alussa on minusta -tekijän esitys vähemmän tyydyttävää kuin missään muualla. Se johtuu -pääasiassa siitä, että hän on väärin käsittänyt romaanin pääaiheen -sanoessaan, että siinä esitetään "päähenkilöiden kehitys raakuudesta -sivistykseen, kuvitellusta vapaudesta todelliseen, metsäläisyydestä -yhteiskuntaan". Tämä lähtökohta on saanut hänen heikkoutena pitämään, -että kertomuksessa ei tule näkyviin "draamallista kehittelyä" -eikä "draamallista johdonmukaisuutta". Nämä puutteet olisivat -todellisia puutteita ainoastaan _jos_ tarkotus olisi ollut kuvata -mainitunlaista kehitystä ja _jos_ kyseessä olisi ollut draama; mutta -näin ei suinkaan ole laita. Kaikkein ikävintä on että "kehitys -raakuudesta sivistykseen" j.n.e. laadultaan moraalisena aiheena -on ristiriidassa humoristisen käsittelyn kanssa. Sentähden onkin -välttämätöntä etsiä toinen selitys romaanille, ja sen tapaamme -Juhanin sanoissa: "Eikö ole miehellä valta elää rauhassa ja tahtonsa -mukaan omalla kannallansa, koska ei hän seiso kenenkään tiellä, ei -loukkaa kenenkään oikeutta? Kuka voi sen kieltää? Mutta sanonpa -kerran vielä: papit ja virkamiehet kirjoinensa ja protokollinensa -ovat ihmisten häijyt henget" Kun sitten veljekset ovat kuvitelleet -Impivaaran metsien rauhaa, Juhani lopullisesti päättää: "Sinne -siirrymme ja rakennamme uuden maailman"! Tästä päättäen on romaanin -pääaiheena kapinayritys yhteiskuntaa vastaan taikka toisin sanoin -yritys vapautua yhteiskunnan siteistä ja järjestyksestä. Ja tämä on -todella humoristin keksimä. Samoin kuin Cervantes seisoo Don Quijotea -ylempänä, seisoo Kivi elämänkokemuksessa veljeksiä korkeammalla, hän -tietää yrityksen turhuuden, mutta niinkuin espanjalainen runoilija -antaa vaeltavan ritarinsa kokea lukemattomia seikkailuja ennenkuin -hänen silmänsä avautuvat näkemään maailman todellisuutta, niin antaa -suomalainenkin runoilija veljesten harhaluulonsa sokaisemina lähteä -metsään ja kokea mitä oudoimpia seikkailuja, kunnes he itse huomaavat -miten ovat riippuvaisia muista ihmisistä ja kypsyvät kääntymykseen. -Alusta ainoastaan runoilija tietää seikkailujen päämäärän, myöhemmin -se selviää veljeksillekin, ja Aapo sen julkilausuu erityisessä -puheessa. Kääntymys -- se on kertomuksen päätapahtuma, "pääakseli" --- alkaa siitä hetkestä, kun he sanoissa ja teossa tunnustavat -oikeaksi lautamies Mäkelän sanat: "Mutta aapiskirjasta täytyy teidän -alkaa päästäksenne kristillisen seurakunnan oikeiksi jäseniksi." -Kun pidämme silmällä nämä runoilijan omat viittaukset ja sen -ohella muistamme, että odottamattomat, vaihtelevat seikkailut sekä -kaikellaiset episodit vanhastaan kuuluvat romaanin luonteeseen, -niin huomaamme tekijän käsittävän asian aivan väärin saneessaan, -että Kivi "antaa veljesten ajelehtia hetkellisten päähänpistojensa -mukaan" ja että hän (ikäänkuin hän pitkäksi aikaa olisi unohtanut -pääajatuksensa) vasta myöhemmin on "tuntenut halun tarttua -voimakkaammalla otteella juonen lankoihin kiinni". Erotus "Seitsemän -Veljeksen" ja Don Quijoten välillä on kyllä äärettömän suuri, -mutta oikeastaan se on ajan, maiden ja kansojen erilaisuudessa, -ja sentähden me kumminkin lopulta voimme sanoa, että samoin kuin -Don Quijote oli viimeinen vaeltava ritari, oli Seitsemän veljeksen -metsäänmuutto viimeinen yritys maassamme asettua elämään yhteiskunnan -ulkopuolelle.[21] -- Jos kysymme, mistä Kivi on pääajatuksensa -saanut, niin voimme yksinkertaisesti vastata: todellisesta elämästä. -Onhan sangen tavallista, niin maalla kuin kaupungissa, että koulun -tai ensi opetuksen vaatima ja aluksi ikävä työ herättää pojissa -samallaisia kysymyksiä kuin Juhanin: eikö voi päästä tästä vaivasta -ja elää vapaasti luonnon helmassa? Kivi on hymyillen antanut poikain -noudattaa haluansa. - -Mitä muuten kertomuksessa esiintyviin vaikuttimiin tulee, on -varsin pätevänä pidettävä sitä, joka lähinnä aiheuttaa veljesten -kääntymyksen -- se on nimismiehen ja rovastin hyvyyttä ja -suvaitsevaisuutta heitä kohtaan. Mutta tekijä on jättänyt -huomauttamatta, että runoilija on unohtanut sanallakaan selittää, -mistä syystä nuo mahtajat siten kohtelivat veljeksiä. Se on -laiminlyönti Kiven puolelta, joka osottaa, että hän kaiken -realisminsa ohella saattoi menetellä romanttisen mielivaltaisesti. --- Muita vaikuttimia silmällä pitäen tekijä yleiseen sanoo, että -tapahtumat "näennäisen kömpelösti, mutta kuitenkin kieltämättömällä -eepillisellä tahdilla liittyvät yhteen" -- mikä kuuluu jotenkin -ristiriitaiselta. Se mikä on eepillisen tahdikasta ei minusta -helpostikaan voi olla edes näennäisen kömpelöä. Minusta Kivi erittäin -luontevasti johtaa toisen tapahtuman toisesta. -- Samassa yhteydessä -huomautetaan erinäisistä tekotavan ominaisuuksista, jotka ylipäätään -ovat eepillisen esityksen luonteeseen kuuluvia. En kuitenkaan luule -tekijän olevan oikeassa, kun hän niihin myöskin lukee samanlaisten -situatsionein, keskusteluaineiden ja näköalain toistamisen esim. -tulipalot, tappelukohtaukset j.n.e. ja arvelee runoilijan tarkotuksen -olevan siten painaa asia mieleen. Toistamiset Homeroksessa ja -Kalevalassa ovat näet säe säkeeltä yhdenlaisia, jota vastoin Kiven -mainituissa toistamisissa ainoastaan sama aihe toistuu, mutta aina -uudessa muodossa. Mainitsematta on jäänyt se varsin eepillinen -menettelytapa, että vuosien kulku jätetään tarkemmin merkitsemättä: -veljekset viipyivät 10 vuotta metsässä, mutta milloin mikin seikkailu -tapahtui, jää hämäräksi. Tämä on tahallista runoilijan puolelta -niinkuin sekin, että veljekset paluumatkallaan tapaavat entiset -vihollisensa, toisen toisensa jälkeen. - -Käsitellessään Kiven luonnekuvaustaitoa tutkija tekee runsaasti -oikeita, sattuvia huomautuksia ja hyvin hän osottaa veljesten eri -luonteet. Kuitenkin on kirjoitusvirheeksi katsottava että veljeksiä -mainitaan _panteisteiksi_; he olivat näet "animisteja", se on -luonnonihmisiä, jotka sielustuttavat luonnon ilmiöineen. Jo Juhanin -luonteesta puhuessaan ja erittäinkin vuoropuhelutapaa eritellessään -tekijä siteeraa esimerkkejä siitä, miten usein veljesten lauseissa -tapaa omituista liioittelua, ylenpalttisuutta. Epäilemättä oikein -hän tässä näkee ilmauksen runoilijan lyyrillisestä perustunnelmasta. -"Kirjailijan oma lyyrillinen tuntema- ja lausumatapa on huomaamatta -sekaantunut veljesten repliikkeihin." Tämä on oikein ja sattuvasti -sanottu. Sitä vastoin en voi hyväksyä sitä, että hän selitykseksi -tuo esiin myöskin "humoristin vapauden", sillä kuuluuhan tyyneys -ja mielenmaltti, vaikka "ilostelevakin", humoristin luonteeseen. -Oikeammin olisi ollut huomauttaa, että mainitunlaatuiset -tyylittömyydet ilmeisesti johtuvat siitä ja todistavat, että Kivi -ei ollut taiteilijaksi kehittynyt. Hänellä ei ollut riittävässä -määrässä koulutettua aistia välttääkseen liioittelua, karttaakseen -kuvaukselle tarpeettoman raakoja lauseita, pysyäkseen valitsemansa -esitystavan eli tyylin rajoissa. Tähän saattaa kyllä sanoa, että me -pidämme Kivestä juuri semmoisena kuin hän on, että me ihailemme hänen -vaistomaisesti menettelevää neroansa. Aivan oikein, niin me teemme; -mutta voimmeko sentähden väittää, ettei hän olisi ollut suurempi ja -ihailtavampi, jos hän myöskin olisi ollut valmis taiteilija? - -Sattuvia huomautuksia tekijä vihdoin esittää Kiven -luonnonkuvauksista. Ne ovat todella erittäin havainnollisia (ei -"plastillisia", niinkuin yhdessä kohden on väärin kirjoitettu). -Hänen maisemansa ovat kerrassaan suomalaisia, metsästäjän silmällä -tarkasti nähtyjä. Eikä runoilija ainoastaan ole maisemia näin -nähnyt, hän on yhtä tarkka, yhtä havainnollinen kaiken todellisuuden -kuvaamisessa. Niin muun muassa veljesten asuntoon, heidän pukuunsa -ja töihinsä nähden. Tekijä on puolestaan vain unohtanut erikoisesti -viitata siihen, kelvottomiksi hoettujen veljesten ansioon, että he -näyttäytyvät täysin perehtyneiksi kaikkiin maalaistöihin. - -Luvun lopussa tekijä, mainittuaan Seitsemän Veljeksen runouden -olevan "viljelemättömien, riistarikkaiden salojen ja voitollisen -uutisasutuksen runoutta", sanoo Kiven runoilleen veljeksiin -"romanttisen yksinäisyydenkaipuun". Romaanin runouden määrittely -tässä kohden on sangen sattuva, mutta kerrassaan väärin on minusta -olettaa veljeksissä ilmestyneen romanttista yksinäisyydenkaipuuta. -Kun ollaan seitsemän yhdessä, niin ei olla yksin! Oikeampi olisi -ehkä sanoa, että heissä oli voimakas "vapaudenkaipuu", mutta -sitäkin oikeampi on minusta käyttää sanaa "eristäytymishalu". -Eristäytymishalu on yksi suomalaisen kansanluonteen omituisimpia, -syvimpiä ja -- vaarallisimpia vaistoja. Se on tänä päivänäkin syynä -kansamme hajanaisuuteen. "Erotaan pois!" huudetaan meillä liian -helposti, milloin asiat eivät ole mielemme mukaisia. Jos me tähän -tapaan käsitämme Seitsemän Veljeksen historian perusmotiivin, saa -Kiven runoteos syvemmän kansallisen merkityksen kuin tähän saakka on -aavistettukaan. - -_Viidennessä luvussa_ tekijä on ottanut eritelläkseen "Seitsemän -Veljeksen" huumoria, ja on se täynnä itsenäisesti tehtyjä -huomautuksia. Epäillä saattaa kuitenkin onko runoilijan huumori -suorastaan syntynyt hänen kärsimyksistään -- niinkuin tekijä -näyttää olettavan -- noista kärsimyksistä, jotka todellisuudessa -sekä henkisesti että ruumiillisesti musersivat hänet, vai eikö se -oikeammin (niin ainakin minä luulen) ole kehittynyt (E. A. Forssellin -ylempänä mainitsemasta) luontaisesta taipumuksesta huomata ja antaa -arvoa elämän naurettaville ilmiöille. Tämän taipumuksen ihmeteltävä -voima näyttäytyy siinä, etteivät raskaimmatkaan kokemukset voineet -sitä tukehduttaa -- niistä se vain syventyi. Toiseksi olisi juuri -tässä luvussa ollut oikea paikka selvittää romaanin pääaihe sillä -humoristiseen elämänkäsitykseen soveltuvalla tavalla, jonka ylempänä -olen esittänyt. Yksityiskohtaisempien huomautusten joukkoon olisi -ollut lisättävä sekin tärkeä piirre, että Kivi ylipäätään aniharvoin -antaa ilostelevan mielikuvituksensa kosketella eroottisia seikkoja. -Meidän aikana, jolloin sekä mies- että naispuoliset kirjailijat -kilpailevat rohkeudessa liikkua juuri sillä alalla, ansaitsee panna -merkille Kiven mielikuvituksen puhtaus ja kainous. Epäilemättä -johtui tämä kotoa saadusta hienotunteisuudesta, joka voitollisesti -kesti sekä hänen oman elämänkokemuksensa että Shakespearen esimerkin -vaikutukset. - -_Kuudes luku_ on kaikkein ansiokkaimpia, siinä kun ensi kerran -verraten seikkaperäisesti tehdään selkoa Kiven suorasanaisesta -tyylistä. Pidän sitä erittäin tärkeänä sentähden, että runoilija -juuri tyylinsä kautta on vaikuttanut kirjallisuutemme kehitykseen. -Tyhjentävä tutkimus tosin ei ole, sillä aine olisi yksistään -voinut täyttää useita lukuja, mutta silti se on tyydyttävä sekä -perusteellisuuden että näkökohtien täydellisyyden kannalta. -Siinä näet on otettu tarkastettavaksi mitä vertauksia, mitä -sanoja, alkusointuja y.m. keinoja Kivi on käyttänyt koomillisessa -tarkoituksessa, mitä sääntöjä on havaittavissa runoilijan -poljennollisessa kielessä, hänen käyttämäänsä omituista -sanajärjestystä sekä vihdoin hänen sanavarastoansa. Tässä ei voi -tulla kysymykseen lähemmin selostaa tätä tutkimuksen osaa eikä -myöskään esiintuoda niitä pikku muistutuksia, joita saattaisi olla -tehtävänä. Ainoastaan se olkoon sanottuna, että tekijä tuskin -on osannut oikeaan arvellessaan, että Kivi käyttäessään laajoja -vertauksia koomillisessa tarkoituksessa samalla olisi tahtonut -"suorastaan parodierata" sen tapaisia vertauksia Homeroksessa -ja hänen jäljitteli joissaan. En luule Kivellä olleen enemmän -edellytyksiä kuin haluakaan kirjalliseen ivailuun. Tutkimuksen -merkillepantavana lopputuloksena on se, että "yksistään suomalaisen -tyylin mestarina on Kiven sija kielemme suurimpien vakaannuttajien -Mikael Agricolan ja Elias Lönnrotin rinnalla. Hänen kauttansa voittaa -suomenkieli romaanin ja näytelmän alalla 'äänenmurroskautensa'". - -Siihen hra Tarkiaisen tutkimus oikeastaan päättyy. _Viimeisessä_ -luvussa hän näet vain kertoo, miten Kiven romaani aikoinaan otettiin -vastaan, ja mainitsee lyhyesti, miten sitä on myöhemmin arvosteltu -ja kuinka se on kirjallisuuteen vaikuttanut. Koska tässä puhutaan -tutkimuksen edellisistä ajoista, olisi minusta oikeinta ollut -sovittaa luvun sisällys kirjan alkuun. Silloin olisivat uudet tiedot -ja johtopäätökset selvemmin esiintyneet Kiven-tuntemuksen, ajankin -puolesta viimeisinä tuloksina. -- Mitä muuten esitykseen tulee on -minusta tekijä erehdyttävästi, jopa ilmeisesti väärin kuvannut -Kiven aseman 1880-lukua vanhemman polven tietoisuudessa. Hänen -mukaansa oli Kivi silloin "pannajulistuksen" alaisena, josta hän -pääsi vapaaksi vasta "kun 1880-luvulta lähtien sivistykseen nousee -sukupolvi toisensa jälkeen umpisuomalaisista kodeista". Tässä tekijä -on luopunut tutkijan tarkkuudesta ja umpimähkään ottanut omakseen -nuoremmissa polvissa vähitellen kehittyneen uskonkappaleen, että -he ovatkin löytäneet Kiven, ennen ei häntä ymmärretty eikä pidetty -arvossa. Tosiasiat kuitenkin todistavat toista. Ahlqvistin hylkäävä -arvostelu vaikutti ylipäätään vain Kiveä silloin niinkuin nytkin -tuntemattomaan ruotsalaiseen yleisöön, jonka kielellä se ensiksi -esiintyi, ja kenties myöskin -- niinkuin tekijä nimenomaan sanoo --- savokarjalaisiin ylioppilaihin, joiden inspehtori Ahlqvist oli. -Varmaa on ettei se suurestikaan vaikuttanut suomenmielisiin yleensä, -sillä näiden kesken pidettiin Ahlqvistin säälimättömyyttä Kiveä -kohtaan ainakin osaksi ilmauksena siitä kasvavasta katkeruudesta, -jolla hän samoihin aikoihin kohteli fennomaanien valtajoukkoa, jonka -päämies Yrjö Koskinen oli. Erittäin tiedän Kiven olleen suositun -pohjalaisten kesken, ja niiden piireissä kuultiin anivarhain -käytettävän nimiä ja lauseita Kiven teoksista puheen höysteenä, -ja tämä selittänee, että juuri pohjalaisessa osakunnassa jo ennen -runoilijan kuolemaa pidettiin ensimäinen esitelmä hänen elämästään -ja teoksistaan. Mutta ennen kaikkea on tässä huomioonotettava -Suomalainen teatteri (jonka tekijä, ihme kyllä, on kokonaan -unohtanut), sillä se on enemmän kuin mikään muu herättänyt rakkautta -Kiveä kohtaan ja vakaannuttanut hänen mainettaan. Kihlaus liitettiin -sen ohjelmistoon jo ensi syksynä 1872 ja Nummisuutarit 1875, ja -sitten ne kauan olivat kaikkein suosituimpia kappaleita. Edellinen -pikku komedia näyteltiin Bergbomin aikana 102 ja Nummisuutarit 122 -kertaa, ja suurin osa näitä näytäntöjä kuuluu teatterin alkuaikoihin. -Jokainen silloin mukana ollut muistaa vielä, kuinka ihailtiin Benj. -Leinon Eskoa, Vilhon Topiasta ja Aapelia, Kallion Sepeteusta ja -Eenokkia, Bruno Böökin Mikko Vilkastusta, rva Aspegrenin Herrojen -Eevaa j.n.e. ja kuinka verrattomaksi Kiven huumoria arvosteltiin. -Kun edelleen ajattelee, että teatteriseurue silloin kierteli ympäri -Suomenniemeä eikä missään unohtanut esittää Kiven huvinäytelmiä, niin -tuskin tahdotaan tyhjäksi tehdä väitettäni kansallisen näyttämön -ansiosta Kiveen nähden. Jos kuitenkin halutaan huomauttaa, että -tämä ei koske "Seitsemää Veljestä", niin vastaan: koskee kyllä. -Kun teatteri oli opettanut runoilijaa ihailemaan, niin tahdottiin -häntä lukeakin, ja jos kysytään silloisilta kirjastonhoitajilta, -niin saadaan kuulla, että monella paikkakunnalla Kiven romaani -oli enimmin luettuja kirjoja, usein aivan hajalle luettu! Tekijän -esityksen mukaan Kivi pääsee "pannajulistuksestaan" 1880-luvulla. -Hyvä! Kuinka on niin ollen ymmärrettävissä, että hänen mainitsemansa -varhaisin esitelmä nuorten puolelta on vasta v:lta 1899 ja seuraavat -viimeiseltä vuosikymmeneltä. Totta on, että näissä esiintyy uusi -käsitys Kivestä. Hänestä tahdotaan nykyään tehdä kansallisrunoilija, -joka on asetettava Runebergin sijalle. Jääköön sikseen kysymys, onko -Kivellä ominaisuuksia (lähinnä ajattelen aatteellista kantaa) -- -nerosta puhumatta --, jotka tekevät hänet sopivaksi siihen asemaan, -muistutan vain, että tämä kehitysaste runoilijan arvostelemisessa -on hyvin myöhäinen ja ettei se mitenkään kumoa sitä, mitä minä -tässä olen koettanut todeksi näyttää -- nimittäin, että vanhempi -polvi jo 1870-luvulla hyvin laajoissa piireissä on Kiveä kunniassa -pitänyt ja ihaillut. Ennen, se on 1860-luvulla, hänen varsinaisena -tuottamisaikanaan, valitettavasti harvat ymmärsivät hänen -merkitystään, mutta sille, joka tutkii tuota alkuaikaa, jolloin -suomalaisuuden harrastajat miltei olivat nimeltään lueteltavissa, ei -sekään ole kovin ihmeteltävää. Ettei Kiven vaikutus kirjallisuuden -kehitykseen ollut kohta huomattavissa, on niinikään luonnollinen asia. - -Näin olen läpikäynyt hra Tarkiaisen tutkimuksen. Saattaa ehkä sanoa, -että olen enemmän itse puhunut Kivestä ja hänen romaanistaan kuin -suonut sanavuoroa tekijälle. Syyn siihen olen jo alussa maininnut. -Toivon, että ne, jotka ovat tämän kirjoitukseni lukeneet, hankkivat -itselleen tarkastelemani kirjan ja lukevat sen. Muistutuksillani -olen tahtonut toiselta puolen herättää heidän uteliaisuuttaan ja -mielenkiintoaan, toiselta puolen oikaista, mikä minusta oikaisemista -kaipaa, sekä sen ohella tuoda edes vähän lisää runoilijan tuotannon -tutkimukseen. - - -II. - -Lisätessäni pari muistutusta V. Tarkiaisen kirjoitukseen tästä -aineesta (maaliskuun vihossa) olen jo maininnut itsekin aikovani -vielä palata siihen. Tammikuulla julkaisemani kirjoituksen johdosta -olen näet saanut useita kirjeitä, joissa kirjoittajat julkilausuvat -hyväksymisensä siitä, mitä siinä olin esittänyt, mutta yhdessä sitä -paitsi annetaan sangen arvokkaita lisiä erinäisten Kiveä koskevien -seikkojen valaisemiseksi. Vaikkei kirje semmoisenaan ole julkisuuteen -aiottu, olen varma siitä, että sen tekijä, vanha ystäväni, -kanslianeuvos _Oskar Hynninen_, ei pane pahaksi, että minä tässä -alempana niin paljon kuin mahdollista käytän hänen omia sanojaan. - -Siihen mitä olen lausunut Kiven nuoremmista ystävistä ja suosijoista -Hynninen täydestä syystä sanoo: "Olisit niihin voinut lisätä Viktor -Lounasmaan. Hän ainakin vuodesta 1866 auttoi Kiveä rahoilla, -neuvoilla, lohdutuksilla ja moraalisella kannatuksella. Kevättalvella -1866 tapasin Lounasmaan Kasarminkadulla, jonka varrella hän -muistaakseni silloin asui toverimme Balthasarin kanssa. Melkein -kyyneleet silmissä ja mielentilassa, jossa hän aivan kuin olisi -omassa ruumiissaan tuntenut Kiven kärsimyksiä, hän kertoi tämän -kurjuudesta. Hän oli tullut Kiven luokse, joka makasi vuoteessaan -miltei jääkylmässä huoneessa ja juopottelun jälkeen semmoisessa -tilassa, ettei tahtonut päästä jaloilleen. Lounasmaa oli kumminkin -saanut hänet ylös pöyhötetyksi, mutta hän vapisi kuin haavan lehti -ja kykenemättä pukeutumaan hän pyysi Lounasmaan Jumalan tähden -toimittamaan hänelle olutta. Talossa ei ollut puita eikä ruokaa. -Lounasmaa hankki ensin olutta ja sitten noita muita tarpeita ja sai -hänet taas virkoamaan inhimilliseen tilaan. Lounasmaa puhui hänen -nerostaan ja surkutteli että häntä tuskin voisi auttaa, vaikka -tuntuvampiakin uhrauksia tekisi, onneton kun oli luonteeltaan niin -heikko. Ymmärsin Lounasmaan puheista, vaikka hän ei sitä sanonut, -että hän useamminkin oli käynyt Kiven luona ja häntä auttanut -- -sillä Lounasmaa oli niitä ihmisiä, jonka vasen käsi lähimmäistä -auttaessa ei tietänyt, mitä oikea teki! Täydelleen hän tajusi Kiven -arvon, ja juuri se teki hänet niin alakuloiseksi. Tapahtuman muistan -yhtä tarkkaan kuin tämän päivän. Ainoa, missä voin erehtyä, on -vuosiluvussa. Mutta onko niin, se on helposti kontrolleerattava; -Lounasmaa kuului historialliskielitieteelliseen osastoon ja asui -Balthasarin kanssa, joka kuului fyysismatemaattiseen." - -Hynnisen tiedot Lounasmaan suhteesta Kiveen voin todistaa -oikeaksi, sillä minullekin Lounasmaa on kertonut samasta käynnistä -runoilijaparan luona, vaikken sitä muistanut edellistä kirjoitusta -laatiessani. Sen lisäksi on vuosilukukin oikea, sillä yliopiston -kirjojen mukaan asuivat G. W. Balthasar ja V. Löfgren lukuvuonna -1865--66 Souranderin talossa Kasarminkadun varrella 36. -- Paitsi -Lounasmaata tahdon itse puolestani täydentää Kiven ystävien -luettelon B. F. Godenhjelmin nimellä. Niinkuin Suomalaisen -Teatterin historiassa (I. s. 126) olen kertonut, oli Godenhjelm -se, jolle Kivi keväällä 1868 ensiksi lähetti Lean ja pari muuta -pientä näytelmäkappaletta pyytäen, että hän korjaisi kieltä näissä -teoksissa.[22] - -Fredr. Cygnaeuksesta Hynnisellä on sama käsitys kuin minulla. -"Mitä Cygnaeuksesta sanot, on aivan kuin naulan päähän iskettyä -- -semmoinen hän oli ja semmoiseksi hän käsitettiin." - -Niinikään kirjoittajasta on "säntilleen oikeata", mitä puhun Kiven -veljistä. "Jo 1870 kantoi Kiven -- minun käsitykseni mukaan kelvoton --- vanhin veli haavia omaksi hyväkseen veljensä nimessä ja hänen -ansioittensa nojalla. Kerjääminen kohdistui ei ainoastaan Kiven -suosijoihin, vaan ventovieraisiinkin. Niinpä hän minuakin, Erkkylässä -ollessani, jutkahutti Hyvinkäällä. -- Kuvaavana tahdon mainita, -että hän koetti rautateilläkin kulkea jäniksenä! Hän pyysi kapteeni -Ugglalta lupaa päästä maksutta Hyvinkäältä Järvenpäähän. Kun Uggla -kielsi, hän asettui asemasillan Järvenpään puoliseen päähän, ja -junan päästyä niin hyvään vauhtiin, ettei sitä enää pysäytettäisi, -hän hyppäsi vaunun sillalle ja teki Ugglalle mitä kohteliaimman -reverensin. Näin miehen sitten useamman kerran. Minun käsitykseni -on, että nuo 'hellät sukulaiset' Kiven tultua ylioppilaaksi viisi -tiesivät ja huolta hänestä pitivät. Sentähden katson häneltä saadut -tiedot vähäarvoisiksi. -- Joka varmaan Kivestä enemmän tiesi ja -häntä tosiaankin rakasti, vaikka ei apuun kyennyt, oli Nurmijärven -koulumestari (kiertokoulunopettaja) Malakias Costiander -- juoppo -hänkin, raukka, ja murhattu rautatien radalla aivan lähellä -Järvenpään asemaa, kuten tahdon muistaa 1878 kesällä." - -Edelleen Hynninen oikeaksi todistaa mitä kirjoituksessani, F. A. -Forssellin mukaan, on mainittu Kiven renttumaisista tuttavista. -"Muistan erään aamupäivän", hän esimerkiksi kertoo, "jolloin toverini -hovineuvos Carl Ignatiuksen -- kuollut Suomen Pankin pääkamreerina --- seurassa tulin Magiton konditoriaan (siinä huoneustossa, missä -nykyään Pohjoismainen kotitarpeiden makasiini on, Pohjois-Esplanaadin -ja Fabianinkadun kulmassa) suurustelemaan. Siellä oli Kivi kahden -rentun kanssa ja jo täydessä tuulessa; nähdessään meidät hän tokasi: -'hvad herrarna se menlösa ut'". - -Sen jälkeen kirjoittaja ottaa puheeksi Nurmijärven pitäjän -siveelliset olot, joista hänellä on sama käsitys kuin Tarkiaisella, -ainoastaan sillä erotuksella, että hän tietää niiden vielä 19:nnen -vuosisadan loppupuolellakin olleen huonot. Ja samassa yhteydessä -hän koskettelee oloja ja tapoja Savossa, jotka melkoisesti erosivat -länsisuomalaisista ja erittäin hämäläisistä. Tämä eroavaisuus -selittää ainakin osaksi, miksi Ahlqvist niin ankarasti arvosteli -Kiven romaania. Hynninen myöntää siis oikeaksi minun tekemäni -huomautuksen, että Tarkiainen on erehtynyt olettaessaan, että -kansanelämä ja -tavat olivat muuallakin maassa samanlaiset kuin -Nurmijärvellä. Kuinka erilaiset olot olivat rannemmalla ja sisämaassa -on, ohimennen mainiten, julkaisemani kirjoituksen johdosta myöskin -nimimerkki O. I. L(ehtonen) Historiallisen aikakauskirjan viimeksi -ilmestyneessä vihossa (n:o 2, s. 186) osottanut esittämällä otteita -Lönnrotin matkakertomuksista. - -Hynnisen kirjeestä otan tähän asiata koskevat pääkohdat. -"Nurmijärven pitäjä oli siihen aikaan suoraan sanoen _siivoton_ -seutu. Rajapitäjässä -- Hausjärvellä -- nurmijärveläisiä suoraan -ylenkatsottiin. Ne olivat, sanottiin, raakoja, juoppoja, tappelijoita -ja sukuelämässä riettaita. Sukupuolitauteja sairastavia sanottiin -kuormittain kuljetettavan Helsingin klinikkaan. Nurmijärveläisiä ei -tahdottu ottaa palvelijoiksi eikä torppareiksi. -- -- -- Hyvinkään -aseman läheisyydessä pidettiin Nurmijärven talossa aivan avointa -salakrouvia, jossa sekä portot että varkaat majailivat. Semmoista oli -elämä Nurmijärvellä vielä 1870-luvun alussa. Nyt se lienee jonkun -verran parantunut. Puheissaan nuo eläjät olivat raakoja, vieläpä -ruokottomiakin, joskin joukossa oli hieman naivisuuttakin, niinkuin -Nummisuutari Topiaksen puheessa." - -"Tämä asiaintila selittää jonkunverran Ahlqvistin ankaruuden Kiveä -kohtaan. Ahlqvist oli savolainen, ja itse ollen samaa heimoa kykenen -käsittämään Ahlqvistin kannan. Vakka kotitarpeen poltto minun -nuoruuteni aikana kukoisti Savossa, oli elämä yleensä raitista. -Ryyppy ja kaksikin otettiin, mutta isäntämiehet olisivat pitäneet -äärettömänä häpeänä esiytyä juovuksissa -- etenkin julkisissa -paikoissa ja toimituksissa. Talonisäntää, joka juopotteli, -katsottiin menneeksi mieheksi, eikä sille enää annettu luottoa -muutoin kuin kiinnitystä vastaan. Juopuneita isäntiä näin vain -pidoissa eikä niissäkään sikahumalassa -- käyttääkseni savolaista -sanantapaa -- vaan noin 'rohkeimmillaan' olevia. Juopotteleminen -sopi vain rengeille, irtolaisille ja 'huonoille herroille'. Yleinen -keskustelun sävy oli sentähden Savossa jo 1850-luvulla sopivaa, -etten sanoisi sivistynyttä. Semmoisia nimityksiä kuin 'klöntti', -'könsikkä' y.m. olisi pidetty kerrassaan sopimattomina yksin kansan -kesken, ja herrasväen kuullen semmoisia lausuessa olisi punastuttu -korvia myöten. Kirjaan pantaviksi olisi niitä pidetty mahdottomina. -On siis etsittyä selitystä, kun tahdotaan Ahlqvistin kannalle -löytää selitystä Runebergistä y.m. Kyllä savolainen on luonteensa -pohjalta kyynillinen. Tuskin muualla kuultaneekaan niin kyynillisiä -kuvannollisia ja vertauksellisia lauseparsia kuin Savossa ja -semmoisia ruokottomuuksia kuin savolaisissa rekivirsissä. -- -- -- -Mutta semmoista pidetään kaukana yhteisestä keskustelusta. Semmoisia -lauseparsia käyttävät ja rekivirsiä veisaavat vain _rengit_ ja muut -raakureiksi tunnetut. Osaksi siitä johtuu Ahlqvistin ankaruus. -Mutta ken vähänkin lähemmin tunsi häntä, tiesi kuinka jyrkkiä -anti- ja sympatiioja hänellä oli ilman asiallista perustusta. Hänessä -asui isän (N--min) jyrkkä ja yrmeä luonto. Miten kohtelikaan ja -kirjallisestikin pitelikään hän Sipi Europaeus parkaa![23] Sitä paitsi -Kiven kieli ei ollut kirjakieltä, ei Savon eikä Karjalan soinnukasta, -korvia hivelevää, alkusoinnullista ja muuten koristettua, kuvarikasta -kieltä. Se oli siis pahasta ja ankarasti tuomittava." - -"Uudemman herännäisyyden henki oli 1840- ja 1850-luvuilla -voimakkaasti virrannut läpi koko Savon väestön ja etenkin Kuopion -seudut, kiitos olkoon Paavo Ruotsalaisen ja Julius Immanuel Berghin -vaikutuksen. Lapsuuteni sattui siihen aikaan. Vaikka kotini ei -suorastaan lukeutunut herännäisiin, olivat naapurimme sitä ankarampia -heränneitä. Vanhempani olivat kyllä harrasmielisiä kristityitä, -mutta heidät esti ja erotti herännäisten joukosta se huomio, että -niiden oppi ja vaatimukset olivat ristiriidassa heidän elämänsä -kanssa; he näkivät herännäisyydessä ulkokullaisuutta. Ajan henki -siis ei, mitä Jumalan ja hänen sanansa kunnioittamiseen tulee, -tuntenut leikkiä, lukutaitokin tuli niin yleiseksi, että sitä, -joka keski-ikäisen polven riveissä ei kyennyt lukemaan Jumalan -sanaa, pidettiin puolittain pakanana ja ylenkatsetta ansaitsevana. -Sentähden Jukolan veljesten puheet Jumalan pellon jyräämisestä -ja salamoista hänen piiskansa iskuina oli savolaisen silmissä ja -korvissa kauhistus. Jukolan veljesten laiskankoulun jutut tekivät -sentähden Ahlqvistiin inhottavan vaikutuksen. Eikä se suinkaan ollut -Ahlqvistin auktoriteetti inspehtorina, joka vaikutti savolaisiin. -Se oli heille yhteinen ja luonnollinen tunnelma. He eivät kyenneet -Kiven realismia ja sen kauneuksia ja huumoria käsittämään -- se oli -heistä vastenmielistä ja karkeaa. Savolainenkin on tosin synnynnäinen -humoristi, mutta hänen huumorinsa on sievää muodoltaan ja juureltaan -ilkeästi purevaa. -- Ei kukaan ole enemmän taipuisa kaikkea -pilkkaamaan ja parodieraamaan kuin savolainen. Kyllä siitäkin, mitä -kunnioitettavinta uskonnon alalla on, parodioja on olemassa, esim. -'Isä meidän istu puussa, kujan suussa kuivassa puussa, lampaan -käpälä käissä, sian kinttu kainalossa' ja 'Laupias Jumala kuvalla -istuu, pitkällä puikolla hapanta pistää' j.n.e. Me nuoret nulikat -uskalsimme kyllä keskenämme semmoisia lasketella, mutta olisimmepa -niitä edes yrittäneet vakavien isäntien läsnä ollessa, olisimme kyllä -tunteneet lämpimää korvien seudussa, vaikkeivät omat isät olisikaan -joukossa olleet. Ja kun se kodeissamme olisi tunnetuksi tullut, -olisimme saaneet lisää, sillä semmoisista lateluista olisi katsottu -kodeillekin häpeää koituvan. Niin! kyllä minun täytyy suoraan -tunnustaa, etten minäkään Kiveä enkä hämäläisiä oikein ymmärtänyt, -ennenkuin olin 3 vuotta oleskellut Hausjärvellä." - -Tämä Hynnisen esitys savolaisten edellytyksistä taikka oikeammin -puuttuvista edellytyksistä ymmärtää ja nauttia Kiven runoutta on -minusta erittäin mieltäkiinnittävä. Kirjallisesti sivistyneiltä -ja eritoten niiltä, jotka julkisesti esiintyvät kirjallisina -arvostelijoina, on kieltämättä oikeus vaatia vapaa- ja avaramielistä -ymmärtämystä uusia ja outoja ilmiöitä kohtaan. Kumminkin nähdään -niidenkin, jopa mitä kehittyneimmissä oloissa -- muistutan vain, -kuinka vaillinainen ja rajoittunut se ymmärtämys on, jonka esim. -Ibsen ja Björnson ovat kohdanneet Ranskassa -- olevan riippuvaisia -perinnäisistä, tottumukseen perustuvista taikka muuten kunakin -aikana voimaan päässeistä näkökohdista. Onko niin ollen ihmeellistä, -että meillä, joilla vielä nytkin kirjallinen sivistys on tuskin -muuta kuin alulla, semmoiset kirjailijat kuin Kivi ja myöhemmin -Minna Canth ensiksi ovat saaneet niin vähän tunnustusta. Kaikesta -päättäen täytyy pitää yleisenä -- ja luonnollisena -- sääntönä, että -jokainen uusi kirjallinen suunta, jokainen kirjailija, joka jyrkästi -asettuu esiintymisajallaan vallitsevaa taiteellista käsitys- ja -esitystapaa sekä tunnelmaa vastaan, ainoastaan kiivaan ja verraten -pitkällisen taistelun jälkeen saavuttaa ymmärtämystä ja voittoa. Että -pohjalaiset, niinkuin ennen olen huomauttanut, pikemmin ja yleisemmin -kuin savolaiset ymmärsivät Kiven merkityksen ja ihailivat häntä, se -tuskin johtui siitä että heissä kirjallinen sivistys olisi ollut -syvempi tai laajemmalle levinnyt, vaan kaiketikin siitä, että he -tavoiltaan, elämänkatsomukseltaan, luonteeltaan ja kieleltään olivat -runoilijaa ja hänen kuvaamiansa hämäläisiä lähempänä. - -Kirjeensä lopulla Hynninen vielä mainitsee hyväksyvänsä erinäisiä -muistutuksiani. Niin esim. sen, joka tarkoitti "Seitsemän Veljeksen" -humoristista perusajatusta. "Olet ehdottomasti oikeassa. Se on, -niinkuin enimmätkin muut Kiven teokset, neron, välittömän tunteen -ja synnynnäisen syvän huumorin välitöntä purkausta aivan kuin -Cervantesin Don Quijote. Loppu molemmissa on hellän myötätuntoisen -sydämen yli kokonaisuuden heitetty, sovittava kirkkaan ilta-auringon -lasku. Vähän olen minä kaunokirjallisuuteen tutustunut, mutta -semmoista kieltä puhuu 'mitt enkla bondförstånd'." -- Niinikään hän -on samaa mieltä kuin minä Tarkiaisen väitteestä, että 1880-luku oli -Kiven ylösnousemuksen aika. "Minä sanoisin", Hynninen kirjoittaa, -"että se vuosikymmen on hänen taivaaseen astumisensa aika. Sinnehän -häntä silloin ruvettiin kohottelemaan Runebergin rinnalle. -Kyllähän Kivellä merkityksensä -- ja ylen suuri -- onkin, mutta -ei kaikkien etevien tarvitse Runebergin vertaisia olla. Voi sitä -tyytyä vähempäänkin, sillä jo sekin on riittävää saattamaan ihmisen -kuolemattomien joukkoon ja seuraan. -- Kyllä sitä jo 1860-luvun -lopulla ja 1870-luvun alusta alkaen käsitettiin Kiven merkitys ja -arvo. Kaikki mitä suomalaista intelligenssiä pääkaupungissa oli --- paljonhan sitä ei ollut -- Kivelle tunnustuksen antoi, paitsi -Ahlqvistia. Kyllä se Ahlqvistissakin oli osaksi vastaansanomisen -halua, hän kun piti itseänsä ylimpänä -- melkein sanoisin ainoana --- auktoriteettina ja vartijana versovan suomalaisen kirjallisuuden -uutispelloilla." - -"Eivät kaikki savolaisetkaan olleet niin pahkapökkelöitä kuin -Ahlqvist ja minä. Lankoni Bertel Nohrström -- kuollut piirilääkärinä -Joensuussa -- osasi Nummisuutarit melkein kokonaan ulkoa ja oli -kaikkiin Kiven teoksiin ihastunut. Vaimoni, joka silloin oli -kodissaan Savonlinnassa, kertoi, että veljekset Bertel ja Arndt aina -toivat Kiven teoksia kotiin joululahjaksi ja niitä lukivat ääneen -vanhemmilleen ja sisarilleen ja selittelivät vaikeammin tajuttavia -kohtia, jotka olivat savolaisille kieleltään outoja." -- - -Kysymykseen Kiven kunnioittamisesta 1860- ja 1870-luvuilla lisään -lopuksi erään tiedon Yrjö Koskisesta. Vastauksessaan minun -ensimäiseen kirjoitukseeni Tarkiainen on C. G. Svanin kirjeen mukaan -maininnut, että "Kivi ylipäänsä kokonaan oli 'jungfennomaanien' -suojatti", mutta että heidän johtajistaan A. Meurman ei voinut -"Seitsemää Veljestä" sulattaa ja ettei Yrjö Koskinenkaan liene -ollut varsin ihastunut siihen. Luultavasti on Svan oikeassa -Meurmaniin nähden, sillä osottihan hän myöhemmin Ibsenin ja Minna -Canthin teoksista kirjoittaessaan, että hän arvostelijana ennen -kaikkea otti huomioon, missä määrin kaunokirjallinen uutuus oli -sopusoinnussa tai ristiriidassa hänen hyväksymiensä siveellisten ja -uskonnollisten mielipiteitten ja perinnäisen säädyllisyyden kanssa. -Mitä taasen Yrjö Koskiseen tulee, on hän ainakin kerran antanut -mitä suurimman tunnustuksen Kiven runoudelle. Se oli näet hän, joka -Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran esimiehenä vuosikokouksessa 1876 -avajaispuheessaan ehdotti runoilijan koottujen teosten julkaisemista. -Hän sanoi tehtävää "kansalliseksi velvollisuudeksi", ja muistuttaen -että juuri siihen aikaan koottiin varoja Kiven hautapatsasta -varten hän lisäsi: "Jaloimpana muistopatsaana ovat kuitenkin tämän -nerokkaan runoilijahengen tuotteet, jotka niissä kirjallisuudessa -hyvänsä olisivat kalliita kiviä, saati meidän vielä niin köyhässä -ja vast'aikuisessa." Syystä saattaa kysyä, olisikohan Yrjö Koskinen -käyttänyt tämmöisiä sanoja Kivestä ja hänen teoksistaan, jollei -hän jo aikoja ennen olisi käsittänyt ja tunnustanut runoilijan -merkitystä? Varmaankaan ei. Koskinen oli siksi suora ja häikäilemätön -mielipiteittensä julkilausuja, että hän ei lainkaan olisi epäillyt -tässäkään tilassa esittää niitä, jos hän olisi ollut sitä mieltä, -että joku osa Kiven teoksia ei vastannut sitä ehdotonta arvonantoa, -jota hänen sanansa tiesivät. - - - - - - -ANTTI JALAVA - - - - -Antti Jalava.[24] - -s. 18/7 1846 k. 3/7 1909. - - -Heinäkuun viidentenä, laulun pyhittämänä, kuolemaan uskollisen -isänmaanrakkauden juhlapäivänä, luonnon kukoistaessa, lintujen -viserrellessä laskettiin Antti Jalavan maalliset jäännökset -haudan lepoon. Toimitus puheineen, lauluineen, omaisten hillitty -suru ja ystävien kaihomieli, sydämestä puhjenneet jäähyväissanat -haudan muuttuessa kukkakummuksi -- kaikki suli eheäksi, lempeäksi -tunnelmaksi; mutta niin että tietoisuus säilyi kuoleman vakavuudesta, -sitä kohtaan kun tyynenä astuu vain se, joka niinkuin vainaja on -taistellut hyvän taistelun ja kestänyt elämän harhat ja kärsimykset -luopumatta ijäisyydentoivostaan. - -Mutta elämä käy menoaan hautojen ylitse, ja tässä olisi nyt -nuoremmille ja etäämmille ainakin ääripiirtein esiin luotava -poismenneen kuva. Koetan sen tehdä, mielellänikin koetan, vaikka -tunnustan, että tehtävä on vaikea. Sillä mitä enemmän sitä -ajattelen, sitä selvemmäksi minulle käy kuinka paljon Antti Jalava -erosi tavallisuudesta. Että niin oli laita, todistaa yksistään -hänen elämäntyönsä laatu, sen ihmeellinen monipuolisuus. Onhan -työnjaon tarkoituksenmukaisuus ja välttämättömyyskin ihmisellisessä -yhteiselämässä tietopuolisesti ja käytännöllisesti niin oikeaksi -osotettu, että syystä moititaan niitä, jotka "sekaantuvat kaikkeen", -tahtovat olla kaikkialla mukana ja siten hajottavat voimansa. Antaudu -yhdelle määrätylle alalle, joka on lahjojesi ja kykysi mukainen --- niin elämänkokenut vanhempi mies neuvoo nuorukaista --, pane -kaikki alttiiksi valitsemasi päämäärän saavuttamiseksi, ja työsi -on tuottava arvokkaita, pysyviä tuloksia. Ja neuvo on kieltämättä -viisas; mutta muistettakoon, ettei ole sääntöä poikkeuksetta. Antti -Jalava oli poikkeus säännöstä -- hän toimi monella alalla, eikä -millään turhaan, tuloksettomasti. Kumminkin on kohta lisättävä, että -hänen monipuolinen työnsä epäilemättä tuli niin hedelmälliseksi -sentähden, että kaikilla hänen harrastuksillaan oli yksi ainoa -perustus, palava isänmaanrakkaus. Siinä oli hänen innostuksensa alku -ja loppu, siinä hänen elämänsä paatos, siinä se voimalähde, joka teki -että monipuolisuudessa sittenkin oli yhtenäisyyttä ja että, niinkuin -sanoin, työ ei tyhjään rauennut. - -Oliko Antti Jalava kodistaan, maalaispappilasta, saanut paitsi -jo mainittua, sydämen pohjassa säilyttämäänsä, ijäisyydentoivoa -sekä luonteensa pääpiirteitä, suoruutta, totuudenrakkautta, -ihmisystävyyttä ja vaatimattomuutta, myöskin tietoisuuden elämänsä -tehtävästä, velvollisuudesta työskennellä kansansa, suomalaisen -kansansa hyväksi, sitä en tiedä, mutta varmana saattaa pitää, että -se hänelle oikein selveni vasta hänen yliopistoaikanaan. Antti -Jalava oli länsisuomalainen, mutta toveriensa A. V. Jahnssonin, -Oskar af Heurlinin ja K. F. Wahlströmin kanssa hän tutustui varhain -siihen innokkaitten suomenmielisten, J. V. Snellmanin oppilaitten -piiriin, joista useimmat olivat pohjalaisia, mutta joihin -länsisuomalaisista oli ennen liittynyt ainakin F. V. Rothsten. Tässä -piirissä länsisuomalaisia yleiseen ei pidetty suuressa arvossa, -heiltä puuttui -- semmoinen oli käsitys -- vakaumuksen lujuutta, he -olivat muka vapaamielisiä ja tasapuolisia ja osasivat tunnustaa niin -suomalaisuuden kuin ruotsalaisuuden oikeutusta, mutta kun ratkaisu -ei ollut vältettävissä, silloin he aina kallistuivat jälkimäisen -puolelle. Jalavaa pidettiin kyllä "pohjalaisen veroisena", mutta -usein häntä leikillä härnäiltiin hänen länsisuomalaisuudestaan, -ja kun hän palasi kotoa, Maskusta, oli tapana tiedustella uutisia -"Turkinmaalta". Ei sillä kuitenkaan pahaa tarkoitettu eikä hän sitä -pahaksi pannut, sillä hänestäkin oli Turku suomalaisuuteen nähden -Turkinmaa, se on jotain sinnepäin kuin "pimein Afrikka" nykyisen -sanontatavan mukaan. Ja hän jäi kun jäikin siihen toveripiiriin, -jossa hän pian oli ensimäisiä miehiä. - -Jos Antti Jalava olisi valinnut tiedemiehen uran, niin olisi hänestä -arvatenkin tullut suomalaisen kielitieteen tutkija. Siinä aineessa -hän näet opintovuosinaan hankki itselleen perusteellisimmat tiedot, -joita hän ei ainoastaan pitänyt voimassa, vaan yhä kartutti, niin -että häntä aina katsottiin asiantuntijaksi sillä alalla ja semmoisena -käytettiin Suomalaisen Kirjallisuuden Seurassa ja muutenkin sekä -julkisesti että yksityisesti. Mutta hän ei ollut luotu tiedemiehen -yksinäistä kammiota varten; julkisessa ja käytännöllisessä elämässä -hänet oli kutsuttu tietojaan ja kykyään käyttämään. Niinollen -hän tuli koulunopettajaksi, sanomalehtimieheksi, kirjailijaksi -ja suomenkielen kääntäjäksi senaatissa, eikä ole helppo sanoa -missä toimessa hän oli parhaimmin paikallaan, sillä niin toisessa -kuin toisessakin hän oli itsenäinen, uutta henkeä, uusia muotoja -harrastava. - -Ja mihin Antti Jalava ryhtyi, siitä hän ei enää luopunut. Että hän -pysyi kielenkääntäjävirassaan kuolemaansa saakka, 33 vuotta, ei ole -niinkään outoa; mutta oudompaa lienee, että hän oltuaan ainoastaan -puolentoista vuotta (1868--69) Uuden Suomettaren päätoimittaja ei -koskaan lakannut mitä tehokkaimmalla tavalla avustamasta lehteä, ja -että hän kymmenvuotisen (1868--78) varsinaisen koulutoimensa jälkeen -viimeiseen asti, jopa enimmän aikaa ilmaiseksi, yliopiston lehtorina -antoi opetusta unkarinkielessä. - -Unkari! Niin, unkarinkielessä ja kaikessa, joka Unkaria koski, -siinä Antti Jalavalla kumminkin oli erikoisala, jolla hänellä ei -kilpailijaa ollut. Ennenkuin hän 1875 ensi kerran kävi Unkarissa, -oli tieto ja tunto suomalaisten ja magyarein heimolaisuudesta -vasta alulla. Kielitieteilijät olivat kyllä todistaneet unkarin ja -suomenkielen sukulaisuuden, Budenzin vaikutuksesta oli Budapestin -yliopistossa ruvettu harrastamaan suomenkielen oppimista, mutta -meillä oltiin vähemmän edistyneitä. Oskar Blomstedt, ensimäinen -unkarinkielen dosentti yliopistossamme, oli nimittäin kuollut (1871), -ennenkuin oli ennättänyt mainittavaa aikaansaada. Antti Jalavan -ansioksi on luettava, että asiat nyt ovat toisin. Hänen sisältörikas, -pirteästi kirjoitettu teoksensa _Unkarin maa ja kansa_ (1876), -joka likimaille 400:lla sivulla antaa mitä monipuolisimpia tietoja -Unkarin entisyydestä ja nykyisyydestä, loi yleisössä perustukset -heimolaistunnolle, ja sen jälkeen Antti Jalava on koko ikänsä -yhä uusilla kirjoilla ja sanomalehtikirjoituksilla ylläpitänyt -ja jatkanut silloin alkamaansa työtä, heimokansojen lähentämistä -toisiinsa. Samaa tarkoitusta varten hän, opittuaan täydellisesti -heimokansan kielen, yhdessä J. Szinnyein kanssa, kun tämä 1879--80 -oleskeli Helsingissä, kirjoitti unkarin kieliopin suomalaisia varten, -ja sen avulla hän sitten, niinkuin jo on mainittu, yliopistossa -on tätä kieltä opettanut, osaten suurella opettajakyvyllään ja -innostuksellaan koota vapaaehtoisia oppilaita ympärilleen.[25] - -Mikä se oli, joka sai Antti Jalavan tälle erikoisalalleen, mikä se -oli, joka sai hänet uhraamaan niin paljon ulkonaisesti palkatonta -työtä tehdäkseen Unkarin ja sen kielen meillä tunnetuksi, se näkyy -hänen yllämainitun kirjansa lämpimistä loppusanoista. Otamme niistä -seuraavat: - - (Viitattuaan Unkarin historiaan hän jatkaa:) "Tämä kaikki - todistaa, että unkarilaisissa löytyy henkistä voimaa ja - jäntevyyttä, kansallista itsetuntoa ja valtiollista kykyä enemmän - kuin monessa muussa kansassa. Se todistaa myöskin, että tuo - 'turanilainen' kansanheimo, jolta muutamat rikkiviisaat ja ylpeät - kirjailijat ovat tahtoneet riistää kaiken kyvyn korkeampaan - sivistykseen ja edistykseen, voipi siinä kohdin aivan hyvin vetää - vertoja millekä sivistyksen yksinoikeudella muka varustetulle - arjalaiselle kansakunnalle hyvänsä." - - "Meillä suomalaisilla on sentähden aivan paljon oppimista - unkarilaisilta. Me olemme kyllä mekin käyneet kovan onnen koulua - ja yltäkyllin saaneet kärsiä vastuksia ja onnettomuuksia, - jottemme siis suinkaan ole siinä suhteessa kokemattomia. Mutta - meillä voi sentään vieläkin olla paljon opittavaa tuon vaikean - taidon suhteen seisoa kukistamatonna kovan onnen päivinä, - erittäinkin valtiollisessa katsannossa. Unkarilaisten käytös - niinä kahtena vuosikymmenenä, jotka seurasivat vuotta 1848, - on meille aina ylevänä esimerkkinä siitä, miten valtiollista - oikeuttaan ja vapauttaan on suojeleminen ja niiden edestä - taisteleminen, olkoonpa asema kuinka synkkä ja kamala - tahansa. Vielä suuremmassa määrässä voimme ottaa unkarilaisia - esikuvaksemme tulisen isänmaanrakkauden sekä kansallisen - itsetunnon ja sen kaikenpuolisen kehittämisen suhteen. Kuinka - kaukana olemme tässä kohden heidän jälessänsä! Heitetyt keskelle - vieraita ja vihollisia sekä heitä kahta vertaa lukuisampia - kansanheimoja ovat unkarilaiset ymmärtäneet ei ainoastaan - suojella omaa kansallisuuttaan, vaan vieläpä hankkia sille - ylivallankin kaikkien noiden muiden yli. Me sitä vastoin olemme - yhä vielä, niinkuin vuosisatoja takaisin, siinä alentavassa - tilassa, että annamme pienen, ei seitsemättä osaakaan meistä - tekevän muukalaisen kansallisuuden sortaa meitä ja julkisesti - polkea pyhimpiä kansallisia oikeuksiamme jalkainsa alle. - Häpeän puna nousee tätä ajatellessa jokaisen suomalaisen - otsalle, jonka rinnassa edes vähäisen löytää kansallista - itsenäisyyden-tuntoa." -- - -Onko tähän mitään lisättävää, eikö sanat kuvaa kirjoittajaa![26] - -En ole vielä maininnut kaikkia eri aloja, joille Antti Jalavan -mielenkiinto ja toiminta ulottui, mutta arvaan että lukija nyt -jo kysyy, mistä hän sitte sai aikaa kaikkeen, semminkin kun hän -tunnetusti oli erinomaisen tarkka ja täsmällinen töissään ja -toimissaan? Siihen on vaikea vastata muuten kuin viittaamalla hänen -ihmeelliseen kykyynsä voida vitkastelematta käydä tehtäväänsä käsiksi -ja samalla aikaa pitää tulessa ja takoa monta rautaa. Voin tämän -todistaa hänen omilla sanoillaan. - -Tultuaan kielenkääntäjäksi senaattiin 1876 hän 20 p. huhtik. alkoi -kirjoittaa minulle, joka silloin olin ulkomailla, kirjettä, joka -useiden lykkäysten jälkeen valmistui toukokuulla. Kirje oli päivätty -"Keis. Suomen senaatissa" ja alkaa näin: "Niinkuin ylläseisovasta -näet, olen minäkin jo joutunut niitten lukuun, jotka käyttävät -virkatuntejansa yksityisiin toimiin. Minun on määrä joka päivä olla -yksi tunti (12--1) senaatissa, vaikkei minulla siellä ole juuri -mitään tekemistä, sillä varsinainen työni on tietysti kotityötä." -Sen jälkeen hän selittää, miksi kirjeen laadinta on myöhästynyt -ja syyttää työn paljoutta. -- "Ajatteleppas, veikkoseni, 1:o -translatorin-virkani, joka vie hiiden paljo aikaa, sillä paitsi -tavallisia asetuksia ovat vielä keis. ehdotukset tulevia valtiopäiviä -varten suomennettavat, 2:o kirjapainon hoito, joka tätä nykyä on -ilkeintä ilkeimpää, sillä latojat viftaavat kuin hullut; 3:o tuntia -normaalikoulussa, naiskoulussa ja naisakatemiassa; 4:o Meurmanin -ranskalaisen sanakirjan manuskriptin läpikäyminen ja korrehtuurin -lukeminen; 5:o artikkelien kirjoittaminen Uuteen Suomettareen; 6:o -suomalaisessa oopperassa käyminen -- ja -- ja, mutta pelkään sinun jo -kyllästyneen." - -Sillä tavoin hän yht'aikaa teki monen miehen työn ja kyhäsi siinä -välissä koko (ei posti- vaan kirjoitus-) arkin pituisen kirjeen -täynnä vakavaa ja pilaa yleisistä ja yksityisistä oloista ja -henkilöistä, lisäten lopuksi: "Mitä itseeni tulee, niin olen minä -yhtä hauska ja iloinen poika kuin ennenkin". -- - -Yllämainittuihin "momentteihin" lisättäköön, että kirjapaino, jota -Antti Jalava kauan aikaa hoiti, oli Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran -nimellä tunnettu. Siinä hän saavutti sen kokemuksen, jonka johdosta -hänelle myöhemmin uskottiin senaatin kirjapainon hoito, jota hän -piti käsissään kuolemaansa asti. Meurmanin sanakirjan tarkastus -viittaa hänen töihinsä ja toimeensa Suomalaisen Kirjallisuuden -Seuran puolesta ja hyväksi, joista hän ei myöskään luopunut -ennen poismenoaan, ja vihdoin suomalaisessa oopperassa käyminen -siihen kaikkeen, mitä hän on puuhannut ja vaikuttanut suomalaisen -näyttämötaiteen eduksi. Tällä viimeiselläkin alalla oli Antti -Jalavan toimi niin kestävä, ettei kukaan Kaarlo ja Emilie Bergbomin -rinnalla ja yhdessä heidän kanssaan ole niin kauan ja niin väsymättä -harrastanut tätä kulttuuriasiaa maassamme. - -Totta tosiaan ei loppua näy, jos olisi kaikki lueteltava missä -Antti Jalava oli mukana. Mainitsen toki vielä Kansanvalistusseuran, -jonka johtokunnassa hän oli kymmeniä vuosia jäsenenä ja jolle hän -on kirjoittanut useita teoksia, varsinkin Unkaria koskevia; mutta -jääkööt muut seurat ja yhdistykset sikseen. Sillä saattaahan jo -edellisen nojassa päättää, että missä suomalaista kulttuuria ja -suomalaisuutta harrastettiin, siinä nähtiin Antti Jalavakin. - -Koetan nyt huomioon saattaa erinäisiä Antti Jalavan luonnonlahjoja -ja luonteenpiirteitä. -- Kuinka hän oli kestävä ja johdonmukainen -toiminnassaan, se näkyy jo edellisestä, siinä nimittäin että hän koko -elämänsä pysyi uskollisena sille mihin hän kerran oli ryhtynyt. Tämä -on sitä merkillisempi, kun hän oli niin virkeä ja nopea kaikessa -työssä, kuulisi näet että työnteon helppous olisi houkutellut hänet -aina uuteen ja uuteen, mutta hän ei rakastanut semmoista vaihtelua, -joka olisi vienyt hänet pois outoon, hänen elämänpaatokselleen -vieraaseen. Vaikka hän teki nopeasti työtä, tuli se kuitenkin hyvää, -siitä oli takeena terve järki ja sukkela ajatuskyky. Kun hän oli -pappissäädyn sihteerinä, kuuluu olleen tavallista, että pöytäkirja -oli valmis kun istunto päättyi, niin että tarkistus voitiin kohta -paikalla toimittaa. Tämä kyky nopeasti panna ajatuksensa paperille -teki hänestä myöskin niin kelpo sanomalehtimiehen. Hän kyllä paljon -korjaili kirjoitustansa, sitte kun hän oli sen kirjoittanut kuin -tuulessa, mutta niin siitä syntyi sujuvaa, selvää, joka oli ei vain -kirjanoppineen vaan kansanmiehenkin luettavaa. Mitä tulee kuuluisiin, -Uuden Suomettaren yleisön rakastamiin Helsingin-kirjeisiin, -joita hän säännöllisesti sepitti yhden viikossa viidentoista -vuoden aikana -- kestävyysnäyte, jolla lienee vertansa ainoastaan -ranskalaisissa sanomalehtimiehissä -- niin olivat ne luullakseni -varhemmin pirteämpiä, tyylillisesti etevämpiä kuin myöhemmin. -Että kehitys meni tähän suuntaan, riippui kuitenkin vähemmän -tekijän käsitystavan muuttumisesta kuin tuosta loppumattomasta -virallisesta kääntäjätyöstä, joka pakotti hänet täyttämään satoja -arkkeja satojen perästä kuivan kuivalla esityksellä, jota ei -mikään kielitaito tai -aisti voinut viehättäväksi sulattaa. Miten -lieneekään, sisältävät "Matinkirjeet" niin paljo suomalaisuuden -historiaa, että valikoima niitä kannattaisi tulla kirjanmuodossa -julaistuksi. Olkoon että esitys on leikillistä taikka vakavaa, on -Antti Jalavan Helsingin kirjeillä se verraton ansio, että ne ovat -asiallisia ja todenperäisiä, ettei niissä ole tahallista vääristelyä -taikka parjausta eikä ilkeää ivaa. Kun hän ei voinut olla purkamatta -närkästystään vastustajia kohtaan, silloin tuntee sanoista rehellisen -suomalaisen, jonka herkkä kansallinen itsetunto oli syvästi loukattu. - -Samoin kuin kirjoittajan oli Antti Jalavalla puhujankin lahja. Hän -puhui keveästi, sujuvasti, selvästi. Enemmän kuin kirjoittaessa -käytti hän puhuessa leikillisiä, sukkelia käänteitä -- sitaatteja -Kivestä y.m. hupaisia lausetapoja, mutta pääsävel oli asiallisuuteen -nojaava miehekäs tunne. Seuramiehenä Antti Jalavalla oli meillä -suorastaan harvinaisia ominaisuuksia. Hänessä ei ollut ollenkaan -tuota meissä suomalaisissa niin tavallista kankeutta, jörömäisyyttä, -joka ilmaantuu vaitiolossa ja odotuksessa että meitä ensin -puhutellaan. Antti Jalava puhutteli vapaasti, luonnollisesti, -iloisesti tuttuja ja vieraita ja sai aina vilkkaan puhelun syntymään, -sillä puheliaisuuden ohella hänellä oli toinenkin oikean seurustelun -ehto -- taito kuunnella muitten puhuvan. Tämänlaisena seuramiehenä ja -vielä lisäksi kohteliaana, hienotunteisena, vakavuus ja leikillisyys -vaihdellen huulilla, ystävällisyys silmissä, hän voitti suosiota -ja ystävyyttä kaikkialla, niin kotimaassa kuin ulkomailla, niin -ylhäisten kuin alhaisten, niin vanhojen kuin nuorten piirissä. -Unkarissa esim. hän menestyi mainiosti ylimystenkin seurassa, -ollessaan tulkkina talollissäädyssä hän sai monesta kansanmiehestä -elinaikaisen ystävän, ylioppilasten ja yleensä nuorten, niin -mies- kuin naispuolisten piireissä hän oli aina erittäin suosittu. Ja -Antti Jalava oli herttainen, uskollinen ystävä. Sen todistaa muun -muassa se ahkeruus, millä hän aina ylläpiti kirjeenvaihtoa useiden -ulko- ja kotimaalaisten kanssa. Eivätkä hänen kirjeensä sisältäneet -turhaa lavertelua tai tunteenpurkauksia -- varsinkin ulkomaalaisille -ystävilleen hän niissä antoi asiallisia, valaisevia tietoja -meikäläisistä oloista, tietoja, jotka vastaanottajan julkaisemina -levisivät laajalle. -- Kun on puheena Antti Jalavan seurustelukyky ja --halu, en voi olla erittäin muistuttamatta Suomalaisesta teatterista. -Niinkuin tiedetään, oli suurin osa näyttelijöistä kotoisin Helsingin -ulkopuolelta ja sitäpaitsi yksinkertaisista, vaatimattomista oloista -lähteneitä. Ei ole kumma, että monikin heistä täällä tunsi itsensä -vieraaksi ja yksinäiseksi. Bergbom-sisarukset kehottivat sentähden -tuttaviansa lähestymään heitä, puhuttelemaan ja seurustelemaan heidän -kanssaan. Ei kukaan tässä kohden tyydyttänyt heidän toivomuksiaan -niinkuin Antti Jalava. Hän yksin osasi tulla tutuksi kaikkien kanssa, -osottaa kaikille vilpitöntä myötätuntoisuutta, tehdä heille -tarvittaessa kaikenlaisia palveluksia, ja jos teatteriväki puolestaan -piti hänestä, luottavaisesti kääntyi hänen puoleensa neuvonpyynnöillä, -niin se tapahtui siinä tunnossa ettei heillä parempaa ystävää ja -suosijaa ollut. Ja se oli totta. Sittenkin kun Antti Jalava oli -luopunut lähes 30-vuotisesta jäsenyydestään teatterin johtokunnassa, -hänet usein nähtiin teatterissa -- tuossa rakkaassa kansallisessa -taidelaitoksessa, jonka luomisessa hänkin oli ollut mukana. - -Antti Jalavan virkeys ja iloisuus, joka vaikutti elähyttävästi -muihinkin, ei kuitenkaan ollut niin tukevasti perustettu koko -hänen olentoonsa kuin outo saattoi luulla. Hänen ruumiillinen -terveytensä näet ei ollut lujinta laatua. Nuorempana, 1860-luvulla -ja 1870-luvun alulla, hänen rintansa huolestutti -- pelättiin -ettei hän pitkäikäiseksi tulisi. Noudattamalla lääkärin määräämää -elantojärjestystä vaara pääasiassa vältettiin; mutta jo -toistakymmentä vuotta ennen kuolemaansa hän alkoi varsinkin ajoittain -kärsiä yhä enenevästä hengenahdistuksesta. Sen lisäksi saattoi häntä -aika ajoin vaivata jostakin ehkä perinnäisestä hermostonheikkoudesta -johtuva mielenmasennus, jolloin hän vetäytyi erilleen toisten -seurasta. Näin täytyi siis Antti Jalavankin kärsimyksillä maksaa -elämänilonsa, joka kuitenkin oli niin viatonta laatua. - -Lopuksi asettautuu vastattavaksi kysymys, mikä se oikeastaan -oli, joka teki Antti Jalavan siksi tavallisuudesta eroavaksi -merkkimieheksi, joka hän todellisuudessa oli ja jona hän muistossakin -on elävä? Minusta vastaus ehdottomasti muodostuu tähän suuntaan, -miten sanat muuten voivatkin vaihdella: suuret ovat hänen ansionsa -suomenkielen ja erittäinkin virallisen kielemme kehittäjänä, -yksinäinen laatuaan "sydämensä neron" työ sytyttää unkarilaisten -ja suomalaisten keskinäiset heimolaistunteet, suuriarvoinen hänen -sanomalehtimies- ja kirjailijatoimensa; mutta unohtumattomin hän on -isänmaanrakkauden innostamana, kansallisen itsetiedon läpitunkemana -Suomen kansan miehenä. Semmoisena miehenä, aina valppaana, aina -valmiina panemaan voimansa, kykynsä, koko tarmonsa alttiiksi, -kun kansallinen sivistys, kun kansallisen elämän edistys oli -kyseessä, hänellä tuskin on meillä vertaa ollut. Semmoisena, se on -kansalaisena, ja toiseksi myöskin jalona lämminsydämisenä ihmisenä -Antti Jalava on aina esikuvaksi kelpaava. Oikein ja kauniisti -runoilija huudahti hänen hautansa partaalla: - - Niin kaunis elämä! Kuin satu saatu - ajoilta, mailta, tätä paremmilta, - elämä, jonka harvoin nähty laatu - loi mieleen lämpöä kuin kesän ilta. - - Niin täyteläs, niin altis, tunneherkkä, - kaikelle sykkivä, mi hyvää, suurta -- -- - - - - -Antti Jalava puhujana.[27] - - -Olen jo ennen koettanut piirtää Antti Jalavan luonnekuvan, näyttäen -miten hänen isänmaanrakkautensa oli palava, miten hän väsymättömällä -innolla harrasti suomalaisuutta, miten hän verrattomalla reippaudella -oli mukana kaikissa kansallisissa riennoissa ja miten hän -iloisuudellaan, suoramielisyydellään ja ystävällisyydellään herätti -myötätuntoisuutta missä hän liikkui. Samassa osotin myöskin miten -hän oli monipuolisesti kyvykäs: sanomalehtimiehenä, kirjailijana, -puhujana. Nyt tahdon erittäin huomioonottaa tämän viimeisen puolen -hänen julkisesta esiintymisestään, vaikka luonnollista on, että -samalla tulen alinomaa koskettelemaan ja uusilla todisteilla -varmentamaan noita toisiakin hänen olentonsa piirteitä. Sillä hän ei -ollut kaunopuhuja, joka kehottaisi tarkastajaa pelkkiin tyylillisiin -ja esteettisiin tutkimuksiin, vaan oli hänen puheissaan sisällys -muotoa mieltäkiinnittävämpi, ja yksistään aiheiden laatu kuvaa miestä. - -Jalava puhui niin keveästi ja luontevasti, että kuulijat eivät muuta -ajatelleet kuin että kaikki oli hetken tuottamaa. Todellisuudessa hän -tavan mukaan kotona valmisti puheensa. Sen todistaa kokoelma puheita, -joka on tavattu hänen erinomaisen huolellisesti järjestämiensä -jälkeenjääneiden muistiinpanojen, kirjeiden y.m. paperien joukosta. -Kokoelma käsittää noin puoli sataa puhetta 45 vuoden ajalta, -olematta sentään täydellinen. Käsikirjoituksista puuttuu suuriakin -puheita, niinkuin esim. Uudessa Suomettaressa painettu puhe -Kansallisteatterin peruskiven laskemisjuhlassa, ja samoin pienempiä, -joita hän piti ex tempore. Mutta siitä huolimatta kokoelma on niin -runsas, että se tarjoaa meille tilaisuuden luoda katseen Jalavan -koko elämän harrastuksiin ja nähdä kuinka hänen lähtökohtansa -muuttumattomasti oli rakkaus suomalaiseen kansaan ja isänmaahan. - -Vanhimmat neljä puhetta ylioppilasajalta, 1860-luvulta ("Ensimäinen -puhe eläissäni 22/10 1864"), ovat n.s. virallisia puheita -Länsisuomalaisen osakunnan vuosijuhlista. Ajatuksen ja muodon -puolesta ne eivät ole parempia eikä huonompia kuin semmoiset -puheet tavallisesti ovat. Ne todistavat, ettei meillä (niinkuin -esim. amerikkalaisissa kouluissa) anneta nuorisolle mitään johtoa -puhumistaidossa. Sentähden ylioppilaamme niin harvoin osaavat -selvästi, lyhyesti, vaikuttavasti julkilausua sanottavansa. Jalavakin -oli autodidakti puhujana, ja vasta aikaa myöten hänen taitonsa tuli -huomattavaksi ja huomatuksi. -- Ensimäisissä puheissa ei vielä tavata -varsinaista "fennomaniaa", mutta kieli todistaa kuitenkin, että -puhuja oli osakunnan suomenmielistä vähemmistöä. - -V:sta 1870 alkaen Jalava esiintyy toisessa ympäristössä, hän oli -ottanut varman aseman suomalaisuuden esitaistelijain rintamassa -ollakseen koko sydämellään osallinen sen voitoissa ja tappioissa. -Mainittuna vuonna hän 22/5 pitää nti Ottilia Meurmanille puheen, -jossa hän kiittää tätä Agaton Meurmanin veljentytärtä siitä että -hän, välittämättä epäsuosiosta, jota monella taholla osotettiin -kansallista teatteriharrastusta kohtaan, oli suomalaisissa -Preciosa-näytännöissä esiintynyt kappaleen päähenkilönä, ja 16/12 -hän esittää rva Charlotte Raan maljan kiittäen, että ruotsalainen -taiteilijatar samoin oli avullaan edistänyt suomenkielisen näyttämön -aikaansaamista maassamme. Edellinen puhe oli ruotsinkielinen -- ainoa -laatuaan kokoelmassa -- luultavasti sentähden että saapuvilla oli -nti Meurmanin omaisia, jotka eivät ymmärtäneet suomea. Että Jalava -kuitenkin esiintyi puhujana, ei ole kumma, sillä hän oli suuri -naiskauneuden ihailija, ja tämä Preciosa oli harvinaisen suloinen -sekä lisäksi Turusta kotoisin -- länsisuomalainen niinkuin Antti -itsekin! Toisesta puheesta mainittakoon, että pääaiheena siinä oli -Lea-näytäntö (10/5 1869), joka aina palautettiin muistiin kun rva -Raata juhlittiin. Eikä se ollut harvinaista. Milloin vain sattui joku -teatterijuhla, silloin muistettiin tätä taiteilijatartakin, ja jollei -kukaan muu sitä tehnyt, niin teki sen Antti Jalava. -- Seuraavana -vuonna 7/6 Jalava V. Löfgrenin ja Betty Avellanin häissä esittää -morsiusparin maljan, toivottaen heille "sitä hiljaista rauhallisuutta -ja tyytyväistä mielialaa, joka seuraa ahkeraa työtä ja rehellistä -velvollisuuksien täyttämistä". -- Toisenlaisia aiheeltaan on kaksi -seuraavaa puhetta, nimittäin 25/5 1872 koululaisille kevätyhdistyksen -juhlassa pidetty, jossa Jalava kuvaten Suomen kevään kauneutta -panee kuulijainsa sydämelle velvollisuuden täyttää lupaus suosia ja -suojella pikkulintusia, jotka laulullaan tuottavat meille iloa, ja -toinen, päiväämätön, missä puhuja kertoo virolaisten harrastuksesta -perustaa vironkielinen oppikoulu orjuuden lakkauttamisen muistoksi -ja kehottaa suomalaisiakin rahankeräyksellä avustamaan yritystä. -Vaikka juuri silloin omat kouluolomme kysyivät kansalaisten varoja ja -tarmoa, kehotusta noudatettiin ja apua lähetettiin. Toinen asia on -että sittemmin venäläinen natsionalismi ja väkivalta teki virolaisten -puuhan tyhjäksi: kootut rahat anastettiin ja koulu tehtiin -venäläiseksi! - -V. 1876 perustettiin Suomalainen klubi, ja kun Jaakko Forsman -kieltäytyi rupeamasta sen johtokunnan puheenjohtajaksi, valittiin -siksi Antti Jalava, joka klubin "ensimäisessä yleisessä kokouksessa" -18 p. syysk. piti avajaispuheen. Hän toivoo, että klubi osottautuu -syntyneeksi, niinkuin Ilmarinen, - - Vaskinen vasara käessä - Pihet pikkuiset piossa, - -joilla voidaan paljon aikaansaada, kansalle Sampokin takoa. -Klubihuone oli jo ollut kaksi kuukautta avoinna, mutta siellä ei -oltu paljon käyty, vaikka jäsenten luku jo oli 40 paikoilla. Jotta -sinne osattaisiin, oli klubisalin pöydälle iltasella asetettu "palava -kynttilä, jonka, niinkuin muinen Heron tulisoihtu Seston tornissa, -piti valollaan sisään johdattaa ulkona yön pimeydessä kulkevia klubin -jäseniä". Puheen pääsisällys oli kuitenkin valtiollista laatua. -Puhuja näet huomautti siitä, kuinka maamme suhde suureen Venäjän -valtakuntaan oli arkaluontoinen ja kuinka sentähden ylen tärkeää -oli että rajan takana meidän valtiollisia ja kansallisia elojamme, -meidän oikeuksiamme ja velvollisuuksiamme, meidän pyrintöjämme -ja rientojamme oikein tunnettaisiin. Valitettavasti ei meidän -puoleltamme oltu mitään tehty tämän asian hyväksi. Venäläiset -sanomalehdet sisälsivät alinomaa vääriä tietoja maastamme, ja -tietysti niiden yleisö uskoi niitä oikeiksi. Mitä tähdellisintä -olisi, että tiedot oikaistaisiin, mutta ei vain omissa lehdissämme, -joita venäläiset eivät lue, vaan _Venäjän_ lehdissä. Asiasta -olisi klubissa keskusteltava ja toimeen ryhdyttävä, ja aika oli -puhujasta erittäin sopiva sentähden, että juuri silloin Suomen -ensimäinen teollisuusnäyttely oli kääntänyt venäläisten huomion -meihin ja valtiopäivät pian kokoontuivat käsittelemään tärkeää -asevelvollisuuskysymystä. -- Tuskin olisi voitu painavampaa asiaa -ottaa puheeksi, kuin Jalavan tässä mainitsema, mutta lähempiä -tehtäviä oli niin paljon, että se jäi sikseen. Ja kuka osasikaan -silloin uneksia mitä tulossa oli! - -Seuraavat kaksi pientä puhetta palauttavat muistiin Suomalaisen -oopperan loistoajat. Arkadian lämpiössä toimeenpannuissa kekkereissä -4/9 1877 Jalava lausuu kiitokset ja jäähyväiset kapteeneille, -vapaaherra G. A. Gripenbergille ja A. von Knorringille, sekä -kapellimestari A. F. Leanderille, jotka kaikki olivat avustaneet -oopperanäyttämöä ja joiden nyt oli kaartinpataljoonan kanssa -lähdettävä Turkin sotaan. Hän toivottaa heille kuulien tuimassa -vinkunassa samaa intoa ja kestävyyttä kuin suloisten sävelten -soidessa Arkadiassa. Puoli vuotta myöhemmin, 11/3 1878, hän samassa -paikassa toivotti Ida Basilierin tervetulleeksi vierailemaan -oopperassa. Siinä tilaisuudessa oli ennen jäähyväismalja juotu -"nuorimmalle laulajattarellemme", Alma Fohströmille, joka oli juuri -päättänyt loistavan esiintymisensä, ja hänen sijaansa tuli nyt -"ensimäinen laulajattaremme", hän, jonka avulla ensimäinen ooppera -kansan omalla kielellä oli saatu toimeen ja joka siis täydestä syystä -voitiin lukea suomalaisen oopperan perustajiin. - -V. 1879 J. Szinnyei ensi kerran oleskeli Suomessa, ja syksyllä, -4/10, Jalava ensi kerran näki hänet vieraana perheessään. Silloin -isäntä sydämellisellä puheella lausui hänet tervetulleeksi, hän -kun oli tullut tutustumaan kansaamme ja kieleemme, ja toivoi, -että hän täällä viihtyisi. "Me emme voi sinua kestitä Tokaijerin -hurmaavalla nesteellä, etkä sinä täällä voi kohdata sitä säihkyvää -tulta, joka kotimaasi kaunottarien lumoavissa silmissä ja -hehkuvilla poskilla palaa. Mutta sen sijaan saatat sinä täällä -kaikkialla, mihin tulet, löytää sitä harrasta ystävyyttä, jota -veli tuntee veljeänsä kohtaan, sitä sydämellistä rakkautta, -joka toisiinsa yhdistää kahden heimolaiskansan jäseniä. Ja -mitä kaunottariin tulee, et sinä siinäkään kohden sentään ole -mihinkään noitien maahan joutunut. Sinun ei tarvitse muuta -kuin katsella ympärillesi, huomataksesi, että Pohjan naisenkin -sinisilmissä saattaa löytyä lempeyttä, suloutta, viehättävyyttä, -vaikka tosin toista laatua kuin magyarein tytöissä; se ei polta, -niinkuin heidän, mutta se sen sijaan lämmittää eikä sammu niin -äkkiä." -- Samassa perheiltamassa isäntä piti toisenkin puheen, -nimittäin nti Kaarola Avellanille, joka oli palannut ulkomaiselta -opintomatkalta jatkaakseen työtään Suomalaisessa teatterissa. Tämän -puheen vakavassa osassa hän yhtyy siihen mielipiteeseen, jonka -näyttelijätär oli julkilausunut eräässä matkakirjeessään U. S:een, -nimittäin että näyttämötaiteemme "meillä niinkuin muualla tulee -olla _kansallinen_, s.o. ettei meidän näyttelijämme saa näytellä -ruotsalaisen, eikä saksalaisen, eikä ranskalaisen mallin mukaan, -vaan suomalaisen." Toisessa, humoristisessa, osassa puhettaan Jalava -"teatterin johtokunnan jäsenenä" huomauttaa, kuinka paljon harmia -ja vastusta näyttelijättäret tuottavat teatterille menemällä -naimisiin. Sen johdosta puhuja hartaasti pyytää nti Avellania olemaan -seuraamatta Aura-sisarensa esimerkkiä: "anna ilman armotta rukkasia -oikealle ja vasemmalle, kuinka paljon kyyneliä ja huokauksia se -matkaansaattaisikaan. Suoraan sanoen, minä olenkin sinun suhteesi -jotensakin rauhallinen, sillä tietääkseni et sinä pane liioin suurta -arvoa meihin miehiin. Mutta koska rakkaus, niinkuin vakuutetaan, on -sokea, ei liene haitaksi järkevimmällekin joskus huutaa: silmät auki!" - -Szinnyei jäi sitte koko talveksi Suomeen, eläen veljellisessä -seurustelussa suomenmielisten kanssa. Paitsi kieltämme ja -kirjallisuuttamme hän oppi tuntemaan ajan kansalliset harrastukset. -Näistä oli tällöin oppikoulujen perustaminen ehkä kaikista tärkein, -ja Jalava kykeni häntä tutustuttamaan tähän kysymykseen. Sen näkee -kahdesta asiata koskevasta puheesta. Kupittaalla, kun 2/9 1879 -juhlittiin yksityisen lyseon, ensimäisen suomalaisen oppikoulun -perustamista Turkuun, Jalava esitti eläköönhuudon kuudelle toiselle -uudelle koululle, nimittäin Viipurin, Porin, Lappeenrannan lyseoille -sekä Oulun, Kuopion ja Mikkelin tyttökouluille. Hän muistuttaa -ensin kouluhallituksen joku aika ennen julkilausumasta väitteestä, -että "useamman kuin kolmen korkeamman suomenkielisen oppilaitoksen -perustaminen maahamme ei sovellu sivistyksen todellisiin etuihin". -Väite näytti puhujasta lähteneen yhtäläisestä katsantotavasta, -kuin se mainio määräys, jonka kautta kiellettiin muita kirjoja -suomenkielellä painattamasta kuin semmoisia, jotka koskivat -uskontoa tai maanviljelystä. Kansan vastalause oli pukeutunut -mahdollisimman jyrkkään muotoon, kun nyt oli olemassa yksitoista -oppilaitosta niitten kolmen julkisen lisäksi, jotka valtio todellakin -oli katsonut hyväksi perustaa. Näistä oli tänä syksynä mainitut -seitsemän avattu. "Seitsemän uutta koulua, puolen vuoden kuluessa -perustetut, yksityisten kansalaisten lahjoittamilla varoilla, -köyhässä Suomenmaassa, taloudellisessa suhteessa kovana aikana --- se on todellakin ihmeellinen ilmiö, ilmiö, joka Suomen kansan -sivistyshistoriassa aina on pysyvä erinomaisena tapauksena -- -niinkuin myöskin ne syyt ja olosuhteet, jotka ovat tämän ilmiön -aikaansaaneet." -- Puhuja ei kuitenkaan tahtonut viipyä katkerissa -muistoissa, vaan sen sijaan antaa ilon vallita. "Iloitkaamme ja -riemuitkaamme tänä kansallisten pyrintöjemme juhlapäivänä, joka -tuleville sukupolville on todistava, että kansallinen itsetunto, -isänmaallinen innostus, alttiiksi paneva uhraavaisuus ovat -elähyttäneet Suomen miehiä ja naisia aikana, jolloin sitä enemmän -kuin koskaan ennen tarvittiin. Toivokaamme, että nämät jalot -tunteet, jotka ovat kansallisuutemme elinehtona, eivät kansassamme -koskaan sammu, vaan alituisesti yhä runsaampia hedelmiä kantavat." --- -- "Niinkuin Otavan seitsemän kirkasta tähteä Pohjolan tummalla -taivaalla loistakoot nämät seitsemän opistoa kirkkaasti kansallisen -sivistyksemme vielä hämärällä, mutta yhä valkenevalla taivaalla!" -Toista kuukautta myöhemmin, 11/10, klubin kokouksessa, jossa -Szinnyei, niinkuin Jalavan tervehdyssanoista näkyy, oli ensi kerran -saapuvilla, hän puhuu samasta asiasta, mutta koulujen perustamisen -synnyttämää iloa häiritsivät uudet huolet: kouluja uhkasi mullistus, -niitä kun tahdottiin muuttaa "utiliteetti-prinsiipin" mukaan; -toiseksi oli tietoon tullut, että vaikutusvoimaisella taholla -koetettiin rakentaa esteitä suomenkielen asettamiselle täysiin -oikeuksiinsa, joka neljän vuoden päästä olisi tapahtuva, ja -kolmanneksi uudet koulut, sanomalehdet ja teatteri vaativat entistä -enemmän kannatusta kansalaisten puolelta. Siinä seikkoja, jotka -tekevät ettei lepoa ole ajatteleminenkaan, vaan on aina oltava -"valmiit väsymättömään työhön ja melkoisiin uhrauksiin". Ensimäinen -menestymisen ehto on se että pysytään, yhdessä, kootaan rivit ja -toimitaan määrätyn ohjelman mukaan. -- - -Ensimäisessä puheessaan Szinnyeille Jalava oli kehottanut häntä -katselemaan ympärilleen Suomen neitosten piirissä, ja vieras oli -niin kiltisti noudattanut tätä neuvoa, että lähti täältä nuori vaimo -seurassaan. Kun nuori pari oli vihitty vanhassa kirkossa, vietettiin -häät Arkadian lämpiössä 9/5 1880. Siinä tilaisuudessa Jalava esitti -Unkarin maljan, ja koska puhe on lyhyt, mutta täysin miehen hengen -mukainen, otan sen tähän näytteeksi täydellisenä: - - "'Jos kypäriksi Luojan - Ma mailman sanoisin, - On Unkarini kaunis - Sen töyhtö varmaankin!' - - "Näin lauloi kerran innoissaan Unkarin suurin runoilija Petöfi. - Tämmöinen käsitys omasta maasta, että se on maista kaikista - kaunihin, kallihin, ei ole ainoastaan Unkarin runoilijalla, - se tavataan koko Unkarin kansassa, kaikissa sen jäsenissä, - ylhäisistä alhaisimpaan, rikkaimmasta köyhimpään asti. Se - tunne, jonka liekki kirkkaimmin, tulisimmin palaa jokaisen - unkarilaisen povessa, on isänmaanrakkaus, rakkaus omaan - kansallisuuteensa ja omaan kansalliseen kieleen. Se on, tämä - isänmaan, tämä kansallisen itsenäisyyden rakkaus kaunein ja - viehättävin puoli unkarilaisten kansallisluonteessa, ja se - se myöskin on suojellut ja pystyssä pitänyt Unkarin kansaa - niissä monissa kovissa myrskyissä, jotka ovat rajunneet heidän - ihanan maansa ylitse, se se on, joka on tehnyt, että Unkarin - valtio muutaman vuoden kuluttua saattaa viettää tuhatvuotista - olemassaolonsa riemujuhlaa. Minä en suinkaan liioittele, - jos väitän, että harvassa, kovin harvassa on se kansa, joka - tulisessa isänmaanrakkaudessa ja kansallisessa itsetunnossa - voisi magyareille vertoja vetää. Heidän isänmaanrakkautensa, - heidän kansallinen itsetuntonsa ei ilmesty paljaissa sanoissa, - kauneissa puheissa, koreissa runoelmissa -- vaan se ilmestyy - työssä, teoissa, uhrauksissa; kun tarve vaatii, kun vaara uhkaa - omaa maata, omaa kansallisuutta, heittää runoilija kanteleensa, - kirjailija kynänsä, talonpoika auransa ja kaikki tarttuvat - miekkaan, hengellä ja verellä noita kalliista kalliimpia - aarteitaan puolustaaksensa, niinkuin tiedämme esim. vuosina - 1848--49 tapahtuneen. Minä pyydän, että me tässä tilaisuudessa - tyhjennämme sydämellisen maljan tälle jalolle, mainehikkaalle - sankarikansalle, rakkaalle heimolaiskansallemme. Eljen a magyar - nèp, eläköön Unkarin kansa!" - -Milloin Jalava piti jonkun puheen lähimmässä toveripiirissä, tapahtui -se luonnollisesti ilman valmistusta. Mutta on kumminkin olemassa -yksi semmoinen kirjoitettukin. Se on huhtikuun 16 p:ltä 1884, -jolloin August Hagmanin ystävät olivat kutsuneet hänet päivällisille -lausuakseen hänelle jäähyväiset, kun hän pitemmäksi aikaa lähti -ulkomaille. Hagman oli vuosikausia, melkein yksin, erinomaisen -tarmokkaasti hoitanut ja ylläpitänyt suomenmielistä ruotsinkielistä -lehteä, Morgonbladetia, jonka merkitystä kansallisen asian hyväksi -kestetyssä taistelussa tuskin voidaan liian suureksi arvata. Nyt -hänen terveytensä oli heikontunut ja voimat väsähdyksissä, ja -sydämestään ystävät soivat hänelle sitä levollisempaa elämää, jota -hän Suomen pankin edustajana valvoessaan setelinpainattamista -Kööpenhaminassa saisi nauttia. Jalavan puhe jakaantuu neljään -osaan. Ensiksi hän mainitsee Hagmanin ansiot hänen varsinaisessa -toimessaan ja esittää maljan "sanomalehdentoimittajalle", toiseksi -hän julkilausuu kaipauksen, jonka Hagman on jättävä ystäväpiiriin, -ja esittää maljan "ystävälle", kolmanneksi hän esittää maljan -"pohjalaiselle" ja neljänneksi "vanhalle pojalle", Näissä -jälkimäisissä puheenosissa voimme tutustua Jalavan leikilliseen ivaan -ja siihen tapaan, millä hän ja hänen pohjalaiset ystävänsä keskenään -pilalla pistelivät toisiaan. Näytteeksi otan tähän kolmannen jakson: - - "Veli Hagmanissa emme kunnioita ainoastaan etevää - sanomalehdentoimittajaa ja hyvää ystävää, vaan vieläpä jotain - muutakin, jotain, jos niin saan sanoa, korkeampaa. Hän on myöskin - _pohjalainen_. Te kaikki, kunnioitettavat ystävät, tiedätte, - mikä ylevä ominaisuus tämä ihmiselle on, sillä olettehan Te - miltei kaikki pohjalaisia, joko Pohjanmaalla taikka täällä - Helsingissä syntyneitä. 'Mi miehen kunto, mikä uljuus', niinkuin - runoilija laulaa, pohjalaisessa! Kuka muu -lainen tahi -läinen - meidän maassa saattaa hänelle vertoja vetää? ei savo- eikä - lappalainen, ei hämäläinen eikä länsisuomalainen, uusmaalaisesta - puhumattakaan. Varmaankin olisi Runeberg antanut Adlerereutzin - lausua Munterista: 'hän oli pohjalainen', jos ei hän itse olisi - ollut pohjalainen ja siis, niinkuin kaikki pohjalaiset, suuressa - määrässä nöyrä ja vaatimaton. Minä, jolla ei ole kunnia lukea - itseäni tuohon 'suurenen sukuhun', tuohon laajahan lajiperähän', - ja jonka siis ei myöskään tarvitse antaa vaatimattomuudentunteen - hillitä innostustani, minä saatan korkealle liehuttaa 'aatteen - lippua' -- ei, vaan korkealle julistaa pohjalaisten mainetta ja - kunniaa ja suuruutta -- tietysti kuitenkin sillä tarpeellisella - muistutuksella, että Länsisuomesta se toki on, kuin ensimäinen - valo ja sivistys on Pohjanmaallekin tullut. Hyvät herrat, - ihastuksen, ihmettelyn malja _pohjalaiselle_ Hagmanille!" - -Että Antti Jalavalla jo tähän aikaan oli puhujan maine, nähdään -siitä tosiasiasta, että hän 1884 valittiin samana vuonna -perustetun puheyhdistyksen esimieheksi. Ensimäisen ajatuksen -perustaa tämmöinen yhdistys oli maisteri J. A. Lyly ilmituonut -Kotikielen seuran kokouksessa 14/3, ja kohta sen jälkeen tuuma -toteutettiin. Vielä samana kevätkautena pidettiin 6 kokousta -puhe- ja deklamatsioniharjotuksia varten ja seuraavina lukukausina -niitä yhä jatkettiin; vuosijuhla vietettiin huhtikuun 1:senä, Suomen -mainioimman puhujan, Fredr. Cygnaeuksen, syntymäpäivänä. Ainakin -kaksi semmoista juhlaa vietettiin, 1885 ja 1886, ja kummassakin piti -Jalava alkajaispuheen. Edellinen sisältää seikkaperäisiä tietoja ensi -vuoden vilkkaasta toiminnasta, jälkimäisessä valitetaan, että -toisena vuonna jäsenten harrastus on ollut melkoista vähempi. Kun -yhdistyksessä oli huomattu retoriikan oppikirjan tarve, pyydettiin -professori Fritiof Peranderia semmoista kirjoittamaan. Hän lupasikin -käydä työhön käsiksi, mutta odottamaton, äkillinen kuolema esti häntä -täyttämästä lupaustaan. Vuosijuhlassa 1886 Jalava myöskin lausui -suomennoksen L. Kossuthin tulisesta puheesta kansankokouksessa -Szeged'issä 4 p. lokak. 1848, ja sen jälkeen lähetettiin Kossuthille -Turiniin unkarinkielinen tervehdyssähkösanoma. - -Paitsi puheyhdistyksessä Jalava näinä vuosina esiintyi puhujana -Kalevalan 50-vuotisjuhlassa Kaivopuistossa 28/2 1885, jossa hän -luotuaan katsauksen kansalliseepoksemme vaikutukseen taiteen alalla -erittäin kohdisti huomionsa Robert Kajanuksen silloin uusiin ja -juhlassa soitettuihin Kalevalan-aiheisiin sävelteoksiin ja lopetti -esittämällä säveltäjän maljan, sekä Arkadia-teatterin näyttämöllä -19/4 1886, lausuen jäähyväissanat teatterista eroavalle vanhalle -näyttelijälle Ismael Kalliolle. Jälkimäisessä puheessa Jalava -mainittuaan Kallion ansiot näyttelijänä erityisesti kiittää häntä -kahdesta ominaisuudesta, jotka olivat vähemmän tunnetut ulkopuolella -teatterin likeisimpiä piirejä: hänen rakkaudestaan kieleemme ja -hänen säästäväisyydestään. Tästä puheen loppupuolesta otamme -seuraavan kohdan, joka näyttää kuinka siihenkin aikaan arvoa pantiin -suomenkielen viljelykseen: - - -- "Minä tarkoitan Kallion innokasta kansallista mielialaa - ja hänen vilpitöntä rakkauttaan kansalliskieleemme. Tämä on - ilmestynyt muun muassa siinä, että hän aina on lämpimästi - harrastanut ja ahkeroinut kielen käyttämistä teatteritoveriensa - kesken, ulkopuolella näyttämöäkin. Ja tämä ei ole minkään - vähäpätöinen asia, kuin moni ehkä puusta katsoen saattaisi - luulla. Jos oman kielen viljeleminen on tärkeä kaikille, jotka - kansallisia pyrintöjä ja niitten voitolle pääsemistä harrastavat, - niin se on kahta tärkeämpi näyttelijälle, varsinkin jos hän, - niinkuin meillä usein on laita ollut, ei ole lapsuudestaan - asti siihen täysin perehtynyt. Kaikkialla maailmassa pidetään - kansallisteatteria kansallisen kielen ja sen viljelyksen - mitä tehokkaimpana edistäjänä. Me tiedämme että esim. - théâtre-français'ssa saadaan kuulla parasta, kauniinta franskaa. - - Tämä kielellinen tehtävä ei saa olla vieras meidänkään - teatterillemme. Meilläkin on jo se aika tullut, jolloin - kielemme puhtaudesta ja kauneudesta voi ja täytyy ruveta - entistä enemmän huolta pitämään, suurempia vaatimuksia kuin - tähän asti asettamaan. Mutta etupäässä sopii tätä, niinkuin - sitä jo on julkisuudessa tehtykin, kansallisteatteriltamme - vaatia. Siinä, jos missään, pitää saada kuulla virheetöntä, - sujuvaa, kaunista, sanalla sanoen mallikelpoista kieltä. Tämän - sekä kansallisessa että taiteellisessa suhteessa perin tärkeän - tarkoitusperän saavuttamiseksi on muun muassa välttämättömän - tarpeellista, että näyttelijät ja näyttelijättäret niin keskenään - kuin mahdollisuuden mukaan muittenkin kanssa aina puhuvat sitä - kieltä, jolla heidän on näytteleminen, sillä alituinen harjoitus - on tässä, niinkuin niin monessa muussakin asiassa, paras - opetusmestari. Ja tässä suhteessa on, kuten jo sanoin, hra Kallio - ollut hyvänä ja kiitettävänä esimerkkinä kumppaneilleen. - - Vielä toisessakin suhteessa kunniavieraamme on jättänyt jälkeensä - kauniin esimerkin, jota ei ainoastaan hänen teatteritoverinsa, - vaan kaikkien meidän muittenkin ansaitsisi noudattaa. Tunnettu - on että meidän köyhissä oloissamme näyttelijäin palkat eivät - ole saattaneet olla liioin suuret. Mutta siitäkin pienestä - palkasta, mikä Kalliolla on ollut, hän on ymmärtänyt ja voinut - säästää niin paljon, että hän säästövaroillaan on voinut ostaa - itselleen vähäisen maatilan, jonne hän nyt saattaa asettua - huoletonna loppu-ikäänsä viettämään. Meidän nautinnonhimoisessa - aikakaudessamme moinen säästäväisyys on yhtä harvinainen kuin - kunnioitusta ja seuraamista ansaitseva ilmiö." - -Kaksi lähinnä olevaa puhetta on Jalavan pitänyt Suomalaisessa -klubissa ollen yhä edelleen sen esimiehenä, edellisen 17/9 1887. -Silloin oli saatu huoneisto Kämpin hotellissa, ja puhuja kertoo -lyhyesti mitä vaikeuksia klubi oli varsinkin tyydyttävän huoneiston -hankkimisessa kokenut olemassolonsa 11 ensimäisenä vuonna. Sen -johdosta on klubielämä ollut lamassa, ja hän kehottaa hartaasti -jäseniä käymään klubissa ja arvelee, että melkoinen syy siihen -eripuraisuuteen, joka on alkanut suomenmielisten piireissä ilmaantua, -on se, että ei ole ollut lähempää seurustelua kansallismielisten -välillä. "Nuoremmat eivät ole olleet tilaisuudessa päästä likempään -tuttavuuteen vanhempien kanssa ja siten on suuremmassa tai vähemmässä -määrässä vieraannuttu toisistaan, väärinkäsityksiä ja epäluuloja on -syntynyt molemmin puolin, ja asiat ovat siten vähitellen joutuneet -sille ikävälle kannalle kuin ne ovat." -- (Sanat tarkottavat -sitä hajaannusta, joka vei "nuoren puolueen" syntyyn.) Toisessa -puheessa, 1/3 1888, Jalava tervehtii niitä eduskunnan jäseniä, jotka -olivat klubiin liittyneet, ja huomauttaa miten tärkeää on, että -maaseutulaiset ja helsinkiläiset toisiinsa tutustuvat; siitä on niin -toisille kuin toisillekin hyötyä. - -Puheena olevan vuosikymmenen lopulta mainittakoon vielä puhe -kansalaiskokouksessa 8/11 1888, jossa Jalava innokkaasti kehottaa -suomalaisen teatterin avustamiseen, ja toinen häissä Ilmajoen -pappilassa 23/4 1889 -- puhe morsiamen vanhemmille, harras Suomen -vakavien kotien ylistys. - -Seuraavalta vuosikymmeneltä ei ole kokoelmassa muuta kuin kaksi -puhetta, toinen teatterin 20- (13/10 1892) ja toinen saman laitoksen -25-vuotisjuhlassa (13/10 1897), molemmat saattaen mieleen rva -Raa-Winterhjelmin ansiota kansallisen teatterin syntymisestä ja -edistymisestä. - -Tullaan sitten vuosisadan vaihteeseen ja tukaliin valtiollisiin -oloihin. Että sekin aikakausi olisi kuvastuva Antti Jalavan -puheissa, on itsestään ymmärrettävää. Se tapahtuu ensi kerran -28/8 1900 pienessä juhlassa Kaivopuiston ravintolassa, johon -olivat kutsutut J. Szinnyei ja hänen rouvansa. Nämä olivat näet -oleskelleet Suomessa sukulaisten ja ystävien luona ja olivat nyt -lähtemäisillään paluumatkalle Unkariin. Lämminmielisessä puheessaan -rakkaille vieraille Jalava kertoo läsnäoleville mitä he kotimaassaan -olivat tehneet maamme asian hyväksi, esittäen samalla venäläisen -sortopolitiikan aiheuttamia mielialoja meillä. -- Vuotta myöhemmin, -17/11 1901, Jalava taas puhuu teatterin puolesta. Hän näet onnittelee -Kasimir Leinoa sen menestyksen johdosta, jonka runoilija oli -saavuttanut suurella historiallisella draamallaan, "Jaakko Ilkka -ja Klaus Fleming". Lähtökohtana on siinä kansallisen ohjelmiston -ääretön tärkeys kansallisteatterille. -- Kovimmilta sortovuosilta ei -ole mitään puhetta säilynyt, mutta alkaessaan ensimäisen luentonsa -suurlakkoviikon jälkeen, 8/11 1905, Jalava puhuttelee kuulijoitaan -seuraavaan tapaan: - - "Suuria asioita on tapahtunut sen jälkeen kuin viimeksi olimme - yhdessä, ja minä onnittelen Teitä että vielä nuorina olette - saaneet nähdä uuden valoisan ajan koittavan kansallemme. - - Paljon muistuttavat viime viikon tapaukset n.s. Maaliskuun - päivistä Unkarissa v. 1848. Unkarikin oli pitkät ajat saanut - kärsiä sortoa ja vääryyttä Itävallan puolelta, johon se oli - yhdistetty yhteisen hallituksen alaisena. Kun tuli tieto - Helmikuun vallankumouksesta Parisissa, herätti se Unkarissa, - niinkuin kaikkialla muuallakin, tulista innostusta valtiollisen - vapauden hankkimiseen. Silloin koossa olevat säätyvaltiopäivät - ja lukuisat kansankokoukset vaativat täysin perustuslaillista - hallitusmuotoa, johon kuului vastuunalainen ministeristö, - yleisillä vaaleilla valittava kansaneduskunta, kansallinen - sotaväki, painovapaus j.n.e. Kun vallankumouksen aallot jo - vyöryivät Itävallassakin, synnyttäen Wienissä verisiä melskeitä, - ei Itävallan keisarin auttanut muu kun suostua unkarilaisten - vaatimuksiin. Näin saivat unkarilaiset rauhallisella - vallankumouksella tuota pikaa uudenaikaisen konstitutsionin, ja - riemu siitä oli tietysti rajaton koko maassa. - - Tätä riemua ei kumminkaan saanut kauan kestää. Valtiollisen - vapauden hinta on kallis, se on useimmiten verellä suoritettava, - ja sen saivat unkarilaisetkin kokea. Vallankumoukselliset - liikkeet kukistettiin sotavoimalla ja vanha virkavaltaisin - reaktsioni pääsi taas valtaan, tahtoen riistää takaisin mitä - hädän hetkenä oli ollut pakotettu antamaan. Unkarilaiset - tarttuivat aseisiin vapauttaan sydänverellään puolustamaan, - alottaen vapaussotansa 1848--49, jossa olisivatkin päässeet - voitolle, ellei Venäjä olisi tullut Itävallan avuksi. He - sortuivat vapaustaisteluunsa ja joutuivat nyt lähes kaksi - vuosikymmentä kestävän julman sorron alaiseksi, jolloin - heidän maassaan vallitsi täydellinen sotilas-, poliisi- ja - santarmivalta, kunnes he suotuisain ulkomaisten tapausten avulla - taas 1867 saavuttivat vapautensa ja itsenäisyytensä. - - Suokoon Jumala ettei samantapainen reaktsioni enää syntyisi - Venäjällä, vaan että se valtiollinen vapaus, jonka Venäjän - kansa nyt on saavuttanut, jäisi sinne pysyväiseksi, varttuisi - ja juurtuisi niin syvälle, ettei mitkään taantumuksen myrskyt - sitä enää voi ylös repiä ja hävittää. Silloin on taattu Venäjään - yhdistetyn Suomenkin vapaus -- ulospäin. - - Mitä taas sisälliseen vapauteen ja voimaamme tulee, niin riippuu - se siitä, osataanko täällä vihdoinkin tulla yksimieliseksi - kansaksi ja kyetäänkö etenkin määräävissä piireissä käsittämään, - että maassamme nyt on alkanut _kansanvaltaisuuden aatteen_ - valloitusretki ja että se, joka ei tahdo tämän aatteen - palvelukseen antautua, on kuin onkin sortuva sen voittovaunujen - alle. Minä olen vakuutettu siitä, että ainakin Suomen - kansallismieliset ylioppilaat käsittävät tämän ja tietävät - asettaa työnsä ja toimensa sen mukaan." - -Seuraavana vuonna 18/7 Jalava täytti 60 vuotta, ja hän vietti -sen merkkipäivän kauniissa Peitsalon huvilassaan Lohjan järven -rannalla. Hän oli siis ikämies, eikä hänen heikontunut terveytensä -enää luvannut hänelle montakaan työvuotta; mutta siitä huolimatta -hänessä nuoruuden ihanteet ja nuoruuden innostus muuttumattomina -elivät. Sen näkee eräästä puheesta, jonka hän 15/4 piti suomalaisen -sanomalehtimiesliiton kokouksessa ja jossa hän luo katseen menneeseen -aikaan. - - -- "Ensimäiset 1 1/2 vuotta Uuden Suomettaren olemassaolon - ajasta lukuun ottamatta, olen sittemmin kaiken aika kuulunut - vain sen avustajain eli käyttääkseni veli Pauanteen - terminologiaa 'löysäläisten' joukkoon. Tämä löysäläisyys ei - kumminkaan ole estänyt minua koko sydämestäni harrastamasta - sanomalehtimiestointa ja tätä tointa kunnioittamasta. Suuresti - minua sen vuoksi ilahuttaa saada nyt olla mukana Suomalaisen - sanomalehtimiesliiton ensimäisessä vuosikokouksessa, joskin minua - surettaa se seikka että olot meillä ovat käyneet sellaisiksi, - että tähän liittoomme eivät katso voivansa kuulua kaikkien - suomenkielisten lehtien toimittajat ja avustajat. - - Siihen aikaan kuin U. S. perustettiin 1869, ja vielä pitkät - ajat sen jälkeen ei ollut kansallisessa puolueessa vielä mitään - hajaannusta, mitään eripuraisuutta; kaikki vetivät yhtä köyttä, - muita vastustajia ei tunnettu kuin ruotsikiihkoisia, ja heitä - sekä heidän etevintä silloista äänenkannattajaa Helsingfors - Dagbladia vastaan taisteltiin voimalla ja pontevuudella eikä - suinkaan iskuja säästetty, jos niitä saatiinkin. Ja taistelua - elähytti Snellmanin suuri personallisuus, jonka suuria - ajatuksia meillä silloin oli onni kuulla sekä suullisesti että - kirjallisesti. Ja näiden ajatusten ydinkohtia oli, sopinee - sanoa, se kehotus ruotsikiihkoisille vallanpitäjille, jolla hän - lopetti kuuluisan n.s. liberalisen puolueen ohjelman murhaavan - kritiikkinsä: 'väistykää pois te, että me pääsemme sijaanne!' - - Tuli sitte tuo onneton hajaannuksen aika. Valtiopäivillä se - tuli ensi kerran näkyviin -- 1885 vuoden valtiopäivillä. Hyvin - muistan, kuinka Nya Pressen katsauksessaan näihin valtiopäiviin - sanoi: 'Ilahuttavin ilmiö viime valtiopäivillä on kansallisessa - puolueessa tapahtunut hajaantuminen.' Ja kun sillä puolella - sitä katsottiin valtiopäivien ilahuttavimmaksi ilmiöksi, voi - sen meidän kielellä kääntää niin, että se oli valtiopäivien - surullisin ilmiö. - - Minun ymmärtääkseni se todellakin on onnettomin kohtaus, - mikä meille on voinut tapahtua, tuo kansallisen puolueen - hajaantuminen, sillä sen kautta tietysti ruotsalainen puolue - on saanut uutta tuulta siipiensä alle, jotka jo olivat joutua - lerpalleen, ja nuorsuomalaisen liiton kautta se nyt on voinut - nostaa päänsä. Mutta ei itku hädästä päästä, sanotaan, ja - suomalaisen puolueen tulee, vaikka vähennetyin voimin, reippaasti - ja rohkeasti jatkaa taisteluaan, taisteluaan Snellmanin ohjelman - hyväksi, kulkien niinkuin luutnantti Zidén aina eespäin vaan, - kunnes se on perille ajettu. Onneksi onkin puolueen päälehteen - saatu uusi, terävä, voimakas kynä, joka J. V. Snellmanin ohjelman - esittämisessä, selvittämisessä ja sovittamisessa aikamme oloihin - seisoo yli kaiken kiitoksen ja jonka esimerkkiä muitten lehtien - sopii ottaa noudattaakseen. Ja se on kylläkin ilahuttava ilmiö - näissä muuten monessa kohden niin surullisissa oloissa. - - Minä toivon että kaikkien puolueemme lehtien, kunkin kohdaltaan, - kaikista niistä vastuksista huolimatta, joita tilausten ja - ilmoitusten boikottaamisen y.m. muodossa heidän vastaansa - asetetaan, onnistuisi yhä enenevällä innolla ja voimalla ja - menestyksellä työskennellä Snellmanin ohjelman toteuttamiseksi, - jotta kerrankin tunnussanamme _Suomi suomalaisille_ - pääsisi voittoon, ja tässä toivossa esitän maljan kaikkien - suomenmielisten sanomalehtien toimittajille, niin suurempien kuin - pienempien -- sillä kaikki ovat he yhtä tärkeitä palvelijoita - 'Herran viinamäessä', jos niin saan sanoa -- suomalaisen - sanomalehtimiesliiton maljan. Eläköön se kauan ja voimistukoon, - varttukoon!" - -Vielä samana keväänä Jalava piti toisenkin puheen kansallisesta -asiastamme. Se on yhtä innostunut, jollei innostuneempi, mutta -myöskin laajempi, niin ettemme katso mahdolliseksi sitä kokonaisena -tähän ottaa. Se pidettiin Seurahuoneella Snellman-juhlassa 12/5 -1906. Tässä puheessa, joka varmaan on mahtavimpia mitä Jalavalta -on säilynyt, hän erityisesti kehottaa kansalaisia itsetietoiseen, -hartaaseen työhön ja toimeen suomalaisuuden kohottamiseksi -niin kodissamme kuin julkisessa elämässä. Nojaten unkarilaisen -Tapani Szechenyin maansa naisille lausumiin sanoihin: "Te olette -kansallisuutemme suojelusenkelit; ilman Teitä se ei koskaan elvy -taikka lakastuu pian, sillä Te punotte kaiken ympärille suloutta ja -elämää" -- hän mitä innokkaimmin kutsuu Suomen naisia astumaan sen -uuden kansallisen herätyksen ja innostuksen etupäähän, joka näytti -olevan tulossa, valmistamaan suomenkielelle sille tässä maassa -tulevaa isäntäsijaa ja hallitsijavaltaa. -- - - "Sen jos he tekevät, jos he sillä hartaalla, uskollisella - tunteella, sillä hellyydellä ja uhraavaisuudella, joka on - heidän luonteelleen ominaista, suosivat ja vaalivat kaikkia - suomalaisuuden rientoja, niin että suomalaisuus heille tulee - sydämen asiaksi tahi ehkä vielä paremmin 'muodin asiaksi' -- - sillä tuskinpa lienee mahtavampaa valtiasta kuin muoti -- niin, - jos he tämän kaiken tekevät, silloin on suomalaisuuden voitto - taattu, sillä, kuten sanotaan, mitä naiset tahtovat, sitä Jumala - tahtoo. - - Älkööt he, älköönkä kukaan meistä suomalaisuuden hyväksi - työskennellessämme välittäkö siitä että meitä soimataan - liiallisesta kansallisesta innosta ja kiihkosta. Semmoinen - soimaus ei tuota kellenkään häpeätä, sen alaisiksi ovat joutuneet - monet, joiden nimet aikakirjoissa säilyvät suuressa kunniassa. - Mutta se olisi meille häpeäksi, suureksi häpeäksi, jos meitä - päin vastoin voitaisiin syyttää liiallisesta velttoudesta ja - välinpitämättömyydestä kansallisuutemme suojelemisessa ja - vahvistamisessa. - - Ei, kansallista innostusta meillä tosiaankaan ei vielä ole - liiaksi, sitä tarvittaisiin vielä paljoa, paljoa enemmän, ja - sen vuoksi minä päättäessäni puheeni en otakaan huutaakseni: - _eläköön innostus_, vaan: _syntyköön innostusta_ kansallisuutemme - kalliiseen asiaan, syntyköön sitä kaikkialla kautta koko avaran - Suomenniemen, mutta sellaista, joka ei jää vain heliseviin - sanoihin ja koreihin puheihin, vaan joka ilmenee hartaassa, - rohkeassa, uhrautuvassa tosityössä suomalaisuuden hyväksi. - Sillä ja ainoastaan sillä tavalla luodaan se aika, jota meidän - vanhemman sukupolven silmät eivät kai ikinä saa nähdä, mutta - jonka kerran tulemisen vahvassa, järkähtämättömässä uskossa me - poistumme ikuiseen lepoon." -- - -Keväällä 1904 Jalava oli eronnut Kansallisteatterin johtokunnasta, -mutta silti hän pysyi taidelaitoksen lähimmässä ystäväpiirissä. -Sentähden ei voi meitä kummastuttaa, että hänen puheittensa -joukossa vieläkin on teatteria koskevia. Siten hän johtokunnan -toimeenpanemassa illanvietossa 5/5 1906 piti Ida Aalbergille kauniin -puheen. Siinä hän ensin muistuttaa, että Kaarlo ja Emilie Bergbom, -joita vuotta ennen oli innostuneesti juhlittu, jo olivat ijäksi -poistuneet seuraten toisiaan kuolemassa niinkuin elämässäkin; -mutta samoin kuin Väinämöinen lähtiessään oli jättänyt kantelon -kansalleen, oli Bergbom jättänyt jälkeensä suuren elämäntyönsä, -Suomen Kansallisteatterin, kansallensa iki-iloksi. Sitten puhuja -kääntyy Ida Aalbergin puoleen tervehtien hänessä kauniinta -Bergbomin taidetarhassa kasvanutta kukkaa, kiittäen häntä siitä -maaseutumatkasta, jolla hän lukemattomille oli antanut tilaisuutta -nähdä ja ihailla todellista, nerokasta taidettaan, ja vihdoin -julkilausuen vakaumuksensa, että taiteilijatar alallaan yhä on oleva -osallinen suomalaisuuden kohottamistyössä. -- Toisenkin kerran -Jalava vielä puhui Ida Aalbergille, nimittäin teatterin lämpiössä -21/11 1907, toivottaen hänelle menestystä Unkarinmatkalla, jolla -taiteilijatar oli esiintyvä oman näyttelijäjoukon ympäröimänä. -- - -Viimeinen puhe siinä käsikirjoituskokoelmassa, johon edellinen esitys -nojaa, on Seurahuoneella A. Meurmanin hautajaispäivän iltana, 22/1 -1909, esiintuotu lausunto keskustellessa siitä, miten ne rahat olivat -käytettävät, jotka oli päätetty kerätä muistoseppelten sijasta, -joita vainaja ei ollut tahtonut haudalleen. Jalava ehdotti, että -ne annettaisiin stipendirahastoksi sanomalehtimiesliitolle; kokous -päätti kumminkin, että rahasto oli tuleva Suomalaisen Tiedeakatemian -haltuun, mikä ei estäisi, että niistä joku avustus lankeaisi -sanomalehtimiestenkin osalle. - -Näin olen seurannut Jalavaa puhujana hänen viimeiseen elinvuoteensa -asti. Totta sanoen ei puhekokoelma sentään ole lopussa. Sattuu -näet joskus sille, jolla on sanottavaa sydämellään, että joku este -ilmaantuu ja tukkii häneltä suun, ja niin on käynyt Jalavankin. -Kokoelmassa on näet joitakuita kirjoitettuja puheita, joihin on -merkitty: "ei pidetty". Ainoastaan kerran hän on siihen lisännyt -syynkin. Aino Achtén häissä 6/5 1901 hän oli aikonut pitää puheen -morsiamen äidille, Emmy Achtélle, jonka hän tunsi ja jota hän ihaili -Suomalaisen oopperan loistoajoilta saakka, mutta -- "E. G. Palmen -ehti ennen (!)". - -Niin hajanaisia ja katkonaisia kuin tässä kirjoituksessa luettavat -otteet Jalavan puheista lienevätkin, niin toivon kuitenkin, että -niistä näkyy minkäluonteinen hänen puhetapansa oli. Hän saattoi -paikan ja tilaisuuden mukaan joskus olla hyväntahtoisen ivallinen, -mutta enimmäkseen hän edeltäkäsin valmistetuissa puheissaan esiintyy -vakavana, suoramielisenä, lämminsydämisenä. Esitys on ylipäätään -korutonta, ja kuvia hän käyttää harvanlaisesti, mutta silloin -aina tehoovia. Milloin hänen isänmaallisissa puheissaan kohtaa -sitaatteja, ovat ne tavallisesti unkarilaisilta runoilijoilta -taikka valtiomiehiltä lainatuita, ja muutenkin kun esitys kohoo -erittäin lennokkaaksi, aavistaa siinä vaikutusta hänen ihailemistaan -unkarilaisista isänmaanystävistä. Sanoa Jalavaa kaunopuhujaksi -varsinaisessa merkityksessä olisi ehkä liioittelua. Hän oli siksi -liian suora, hiotumpaa taiteellisuutta vailla; mutta siitä huolimatta -hän oli _hyvä puhuja_. Hän oli ajatukseltaan selvä ja loogillinen, -hänen esityksensä oli tuntehikas ja kirkas, vakaumuksen kannattama, -sanan takana seisoi aina mies, rehellinen suomalainen, joka työstä -oli tullut puhujalavalle ja sieltä jälleen palasi työhön. - - - - - - -ALBERT EDELFELT - - - - -Albert Edelfeltin kirjeitä parisilaisille ystävilleen.[28] - - -Suomalainen taideyhdistys on ilmottanut aikovansa tänä vuonna -[1910] toimeenpanna Edelfeltin teosten näyttelyn, joka avataan 1 -p. huhti- ja suljetaan 1 p. heinäkuuta. Näyttelyä koetetaan saada -mahdollisimman täydelliseksi, jotta se tarjoaisi havainnollisen kuvan -hänen taiteilijakehityksestään ja siten muodostuisi arvokkaaksi -kunnianosotukseksi kaivatulle mestarille, jonka loistokas elämäntyö -täyttää yhden Suomen taidehistorian kauniimpia lehtiä. Sanomalehdet -ovat jo tietäneet kertoa, että Ranskasta ja Ruotsista on luvattu -näyttelyyn lainata tärkeitä pääteoksia, ja voidaan siis odottaa -yrityksen onnistuvan niin hyvin kuin jokainen taiteenystävä -sydämestään toivoo. - -Väärin olisi sanoa, että taideyhdistys on tässä asiassa suurta -kiirettä pitänyt. Tänä vuonna kuluu jo viides vuosi umpeen siitä -kun Edelfelt iäksi katosi näkyvistämme, ja oudon hiljaista on näinä -vuosina ollut hänen hautakumpunsa ympärillä. Tällä huomautuksella -en niinkään tarkota hänen taidettaan, josta sentään joskus on -julkisuudessa muistutettu, muun muassa silloin kun on kokoelmiimme -lunastettu hänen teoksiaan, jotka joko olivat joutumaisillaan -ulkomaille taikka jo olivat sinne joutuneet; vaan enemmän hänen -persoonallisuuttaan. Saattaa näet kummeksia, ettei taiteilijasta -vielä ole yritetty luoda mitään seikkaperäisempää elämänkuvausta.[29] -Edelfelt nimittäin ei ollut ainoastaan etevä taiteilija, vaan -myöskin harvinaisen mieltäkiinnittävä ihminen. Taiteilijana hän on -verraten hyvin tunnettu laajoissakin piireissä, mutta ihmisenä, -persoonallisuutena häntä ei mainittavasti tunnettane ulkopuolella -sitä ystävä- ja tuttavapiiriä Helsingissä ja Porvoon tienoilla, -missä hänen kotonsa oli, sekä Parisissa, missä hän vietti melkoisen -osan elämäänsä. Olisi kieltämättä mitä viehättävin ja kiitollisin -tehtävä ottaa kuvatakseen merkillinen taiteilija, niin että hän -eheänä, kaikin puolin valaistuna hahmona seisoisi kulttuurielämämme -merkkimiesten rivissä, jossa hänellä on tunnustettu sijansa. Onkohan -vieläkin kauan odotettava, ennenkuin joku kykenevä siihen ryhtyy? - -Taiteemme kehitykseen katsoen on Edelfeltin merkitys siinä, että hän -meillä oli ensimäinen sen suunnan edustaja, joka Ranskassa tunnetaan -naturalismin ja impressionismin, mutta meillä tavallisesti realismin -nimellä, ja että hän samanikäisille ja nuoremmille taiteilijanaluille -osotti tien Parisiin. Kumminkaan hän ei ollut syntynyt eikä -alkuaan kasvatettu mainittua, ehdotonta luonnontodellisuutta -tavottelevaa taidesuuntaa varten. Sen ympäristön kautta, jossa -hän oli kehittynyt, ennenkuin hän ulkomaille lähti, hän oli sekä -taidekäsitykseltään että myöskin kansalliselta ja isänmaalliselta -hengeltään pääasiassa Runebergin aikakauden lapsi. Jopa olivat -hänen nuoruuden vaikutelmansa, joita läheinen "aateyhteys" äidin -kanssa piti heikkenemättömässä voimassa, niin syvät, että ne muun -muassa selittävät ensiksikin hänen naturalisminsa eli realisminsa -maltillisuuden ja toiseksi sen käänteen aihevalinnassa, joka -hänen taiteessaan tapahtui 1890:n vaiheilla. Ainakin on minulla -(jolla oli onni tulla hänen ystäväkseen jo 1871, jolloin hän -oli seitsentoistavuotias ja taiteilijaura hänelle vain kangasti -hämärässä tulevaisuudessa) se vakaumus, että Edelfelt uudestaan -ryhtyessään uskonnollisiin ja varsinkin historiallisiin aiheisiin, -se on kun hän esim. maalasi Porilaisten marssin (1892) ja kun hän -otti kuvittaakseen Snoilskyn Ruotsalaisia kuvauksia sekä Runebergin -Kuningas Fjalarin ja Vänrikki Stoolin tarinat, ei niinkään -noudattanut aikansa taidevirtauksia (mitä niissä siihen viittaavaa -nähtäneenkään) kuin sisällistä vaistoa, joka vei hänet takaisin -nuoruuden vaikutelmiin. -- Olen viitannut tähän kysymykseen, joka on -tärkeimpiä taiteilijan kehityshistoriassa, sentähden että alempana -luettavat kirjeet osaksi sitä valaisevat. - -Mihin meillä kotimaassa ei näy merkkiäkään, se on ainakin alulle -pantu ulkomaalla. Ranskassa on eräs Edelfeltin ystävä, _Henri -Amic_, julkaissut kirjan,[30] joka sisältää muistelmia erinäisistä -taiteilijoista ja heidän kirjoittamiaan kirjeitä -- ja yksi näitä -taiteilijoita on Edelfelt. Häneltä on julkaisussa seitsemän, -tekijälle ja kahdelle muulle henkilölle osotettua kirjettä. Nämä -kirjeet ovat kaikki erittäin mieltäkiinnittäviä, ja olen sentähden -suomentanut ne täydellisinä. Toiselta puolen ne luovat kirkasta -valoa taiteilijan ja hänen äitinsä keskinäiseen suhteeseen, joka on -omansa herättämään sydämellistä kunnioitusta kumpaakin kohtaan, ja -toiselta puolen me näemme niistä kuinka läheisiä ystäviä hänellä -oli Ranskassa, jota Edelfelt melkein piti toisena isänmaanaan. -Viimeisissä kirjeissä kosketellaan meidän valtiollisia oloja, ja -niissä on huomattava se jalo piirre, että Edelfelt ei ulkomaalaisille -kirjoita sanaakaan tuskallisista puolueriidoistamme. Mikä harvinainen -hienotunteisuus siihen aikaan! Muuten kirjeet itse pääasiassa -selittävät toinen toistaan, eikä välttämätöntä ole tarkemmin -tuntea niitä henkilöitä, joille kirjeet on osotettu. Kirjasta -näkee, että Henri Amic, joka nähtävästi on kirjailija, ja Edelfelt -tutustuivat toisiinsa 1885. Se tapahtui aivan sattumalta Malmössä, -johon molemmat, matkalla Parisiin, olivat tulleet samassa junassa -Tukholmasta. Tuskin he olivat monta sanaa vaihtaneet, ennenkuin -huomasivat, että heillä oli yhteisiä ystäviä, ja siinä oli alku -ystävyyteen heidänkin välillään. Muutoin on itse muistelmista -merkittävintä, mitä Amic kertoo Edelfeltin suhteesta hänen -ystäväänsä, etevään taiteilijaan Dagnan-Bouveret'hin. Sinä keväänä -kun taulu "Jesus ja Mataleena" oli valmistunut, Edelfelt tapasi -Dagnanin Cannes-kaupungissa jossa Henri Amic'in silloin oleskeli -äitinsä, m:me Borget'n kanssa. Silloin antoi Edelfelt lähettää -taulunsa Parisista Cannesiin näyttääkseen sen Dagnanille, ja Amic'in -läsnäollessa hän Dagnanin neuvojen mukaan teki siinä muutamia -korjauksia, niin hän esim. pitensi Jesuksen valkoisen puvun (mekon) -noin 10 sentimetriä. Näkyi selvästi että hänen luottamuksensa ystävän -arvosteluun oli ehdoton. - -Mitä kirjeiden muotoon tulee, Amic huomauttaa Edelfeltin "melkein -täydellisestä" ranskankielen taidosta ja hänen esitystapansa -"sirosta yksinkertaisuudesta". Tunnettua on että taiteilijamme osasi -ranskaa erinomaisen hyvin; kun ranskalainen kirjailija kuitenkin -käyttää arvosanaa "_melkein_ täydellinen", niin lienee syynä -siihen itse ajatustapa, joka tietenkin on suomalainen tai ainakin -pohjoismaalainen. Tunteiden ilmaisun suoruudessa ja vilpittömyydessä -näet tunnemme oman kansalaisemme, miten hän tavotteleekin -ranskalaisen siroa sanontatapaa. - -Kaikki kirjeet, joista ei muuta sanota, ovat osotetut Henri Amic'ille. - - Helsingissä 1 p. tammikuuta 1894. - - Rakas ystäväni! - - Kuukausia sitte herään joka aamu vakaalla aikomuksella kirjoittaa - sinulle, mutta tapani mukaan annan ajan juosta sormieni - välitse ja panen iltasin maata kiroten saamattomuuttani. - Vasta uudenvuodenpäivä on karkottanut velttouteni, ja käytän - tätä hetkeä toivottaakseni sinulle kaikkea onnea ja vielä - kiittääkseni sinua ystävyydestä, jota lakkaamatta olet minulle - osottanut. Tiedämme kaikki että sinä, ystävä Amic, olet ystävistä - paras, enkä voi sanoin lausua kuinka viimeinen todistus tästä - hienotuntoisesta ja epäitsekkäästä ystävyydestä on minua - liikuttanut: tarkotan sitä että kutsuit luoksesi sairaan ystäväni - Sparren. Vietettyään pari viikkoa Bouleaux'ssa hän on sinulle - ikuisesti kiitollinen; että hän terveeksi tulleena on voinut - mennä naimisiin sen viehättävän nuoren neiden kanssa, joka nyt on - rva Sparre, se on suureksi osaksi sinun ansiosi.[31] - - Koska ikuisuus on siitä kulunut kun sinut näin -- seitsemän - kuukautta, luullakseni -- aion nyt väsyttää sinua kertomalla mitä - kaikkea olen tällä ajalla tehnyt. - - Kesä oli kovin levoton. Ensiksi oleskelin vaimoni ja poikani - kanssa kuukauden Norjan vuoristossa. Tulos oli sangen hyvä - vaimooni nähden: hän on alkanut tulla entiselleen, niin että - luulen voivani perheineni asettua Parisiin... Sen jälkeen - matkustin Tanskaan maalatakseni muotokuvia eräässä sikäläisessä - linnassa. Palattuani Suomeen tapasin äitini vaarallisesti - sairaana ja koin monta tuskallista hetkeä ennenkuin hän parani. - Kiitän Jumalaa, että hän jälleen on terveenä niinkuin ennen, - vaikka taudin uusinta uhkaa meitä kuin mikä Damokleen miekka. - - Ryhdyin silloin rohkeasti tuohon äärettömään kankaaseen, viisi - metriä korkea ja puolikolmatta leveä, (Jesuksen syntymä,[32] - josta olen sinulle puhunut), ja kaikki meni hyvin puolitoista - kuukautta, kunnes appeni sairastui, huononi huononemistaan - ja kuoli 14 p. joulukuuta. Murheen painamana ja valvomisesta - uupuneena vaimoni silloin sairastui influenssaan, ja poikani - samoin. Nyt he sentään, Jumalan kiitos, ovat toipumassa! Viime - ajat ovat, niinkuin näet, olleet surullisia ja synkkiä. - - Aion ensiksi maalata suuren tauluni valmiiksi; matkustan sitten - Tanskaan, jossa yksi muotokuva on viimeisteltävänä, ja jatkan - sieltä Parisia kohti, jossa toivon olevani keväällä. Siinä - suunnitelmani. - - Ei olisi totta, jos sanoisin olleeni kaipaamatta Parisia ja - sikäläisiä ystäviäni. Mikä minua lohduttaa, on tieto, etteivät - he unohda minua; eivät he ainakaan vielä ole sitä tehneet. - Luulen ettei minulla missään ole uskollisempia ystäviä, ja - puhe ranskalaisen epäluotettavaisuudesta on noita perin vääriä - lauseparsia, joita vain tyhmyrit, kateelliset ja tietämättömät - toistavat. - - Totta puhuen juuri parisilaisia ystäviäni ja heidän - muodostamaansa henkistä piiriä minä kaipaan. Sitävastoin minä - tuskin ajattelenkaan sikäläistä seuraelämää ja bulevardin - asfalttia. Ja miksi niin tekisinkään, jos ikävöin Emile Blavet'n - tai Armand Silvestre'n proosaa, niin saahan _Figaron_ ja _Gil - Blas'n_ jokaisessa Helsinginkin kahvilassa; ja mitä seuraelämään - tulee, en tarvitse muuta kuin avata paronitar Staff'in _Le - savoirvivre_ saadakseni kohta kylläkseni siitä puolesta Parisin - elämää. - - Sillä rauhalla, joka vallitsee syrjäisessä maassa, semmoisessa - kuin meidän, on myöskin viehätyksensä. Täällä tekee työtä - ilman tilaisuutta liiaksi puhua taiteesta, tällä tottuu hyvään - järjestykseen, joka pelastaa pienissä rahoissa tuhlaamasta - innostuksensa ja luomisvoimansa pääomaa. Ainoastaan hyvin - harvoin näen täällä taiteilijoita, mutta kun se tapahtuu, - huomaan ilokseni, että minä, vaikka pian täytän neljäkymmentä - vuotta, kumminkin olen "nuorta polvea". Olemme tositeossa - saaneet syntymään nuoren koulun, aitomodernin, ja pääasiassa - hyvän. Kirjailijat, maalaajat, säveltäjät, kaikki viimeistä - kuosia, melkein symbolisteja, mutta paremmin norjalaisen kuin - Sâr Peladanin koulua. Varsinkin on merkittävä nuori säveltäjä, - Jean Sibelius (älä unohda tätä nimeä, se on kerran tuleva - kuuluisaksi, ja Parisissa häntä soitetaan kaksikymmentä vuotta - hänen kuolemansa jälkeen), joka, minun mielestäni, on erinomainen - taiteilija. - - Suuri dekoratiivinen tauluni _Jesuksen syntymä_ ei voi tulla - näytellyksi Parisissa, se on vaadittu asetettavaksi kirkkoon - toukokuulla. Salonkiin minulla siis ei ole muuta kuin uusi äitini - muotokuva ja yksi lumimaisema (effet de neige) -- näet että - noudatan neuvojasi --, "jos" huomaan nämä taulut hyviksi, ja - "jos" ne saavuttavat varsinkin Dagnanin hyväksymisen. - - Kuinka Dagnan voi? Mitä hän tekee? Olen juuri kirjoittanut - hänelle, mutta odottaessani [vastausta] olisin hyvin kiitollinen, - jos antaisit tietoja hänestä ja kaikista ystävistämme. - - Olen lukenut kirjasi George Sandista täällä erään naisen - luona. Ilmaisematta että tunsin tekijän minä kysyin, mitä hän - siitä piti: "Kirja on vakavan, teeskentelemättömän tunteen - läpitunkema, hän vastasi; se on niitä harvoja teoksia, joita me - pohjoismaalaiset täysin ymmärrämme." Arvaapas, olinko iloinen. - - Onko tänä vuonna Bouleaux'ssa vietetty jouluyötä?[33] Surullisina - juhlina, joita minä olen elänyt, on ajatukseni usein harhaillut - aina vieraanvaraiseen taloon saakka Gouvieux'n lähellä. - - Mitä tekee Gunnar Vennerberg?[34] Onko hänen parannuksillaolonsa - Uriage'ssa tuottanut hyviä tuloksia? - - Vaimoni ja minä lähetämme M:me Borget'lle parhaimmat, - vilpittömimmät onnentoivomuksemme uudeksi vuodeksi. - - Minä uudistan onnitteluni sinulle, ja pyydän anteeksi, että olen - koko ajan puhunut itsestäni. Luja kädenpuristus aina hartaalta - - Albert Edelfeltiltäsi. - -Seuraava kirje on kirjoitettu nuorelle Jean-Baptiste Pasteurille -hänen isänsä, mainion tiedemiehen, kuoleman jälkeen: - - Helsingissä 2 p. lokakuuta 1895. - - Rakkahin ystäväni. - - Kaikki maailman sanat ilmaisisivat ainoastaan hyvin - vaillinaisesti mitä minä tunsin, kun sanomalehdissämme kohtasin - onnettoman sähkösanoman Mr Pasteurin kuolemasta. Tiesin kyllä - mitä isänne, jota viisitoista vuotta olen ihaillut, kunnioittanut - ja rakastanut, minulle merkitsi, mutta vasta nyt on minulle - selvinnyt, mikä sija, mikä ääretön sija hänellä oli sydämessäni, - sillä minä itken häntä niinkuin isääni, ja maailma on minusta - tyhjä kun hän on poissa. Hänen minulle alituisesti osottamansa - ystävällisyys, jonka arvoinen niin hartaasti olisin tahtonut - olla, hänen minulle tuhlaamansa hyvyys, tuo hyvyys, joka monena - synkän surun hetkenä on minulle ollut ainoa valonsäde, olisivat - riittäneet herättämään minussa ikuisen kiitollisuuden. Mutta - sitäkin enemmän olen hänelle velkaa: tämä suuri mies, jonka sydän - oli hänen neronsa laatuinen, on minussa elähyttänyt uskoa hyvän - lopulliseen voittoon, hän on todistanut, että elämä ansaitsee - elämisen vaivan, koska tämän kurjan maan päällä meidän kaltainen - mies voi olla niin todellisesti suuri, koska täällä vielä on - tavattavissa semmoinen älyllinen ja siveellinen kauneus, joka - mitä välittömimmin virtaa Jumalasta. - - Tiedän että Ranska ja koko ihmiskunta itkevät hyväntekijäänsä, - mutta en voi vielä kiinnittää mieltäni heidän suruunsa: tämän - avatun haudan edessä olen liian täynnä omaa ja teidän suruanne. - En voi lakata ajattelemasta teitä kaikkia, jotka kannatte hänen - nimeään ja joille hän oli kaikki: isä, keskipiste, ylpeys ja - hellyyden esine. Miten hän teitä rakastikaan, ja miten te häntä - ihailitte! Kunpa olisin Parisissa voidakseni tällä hetkellä - seisoa tämän ruumisarkun edessä, jonka kaikista maailman maista - tulleet laakerit peittävät, ja sanoakseni sille, joka siinä - nukkuu pitkän, kunniakkaan työpäivänsä jälkeen, kuinka harras - kiitollisuuteni häntä kohtaan on syvä ja ikuinen, kuinka siunaan - hänen muistoaan. - - Sanokaa, rakas ystävä, m:me Pasteurille, m:me Jean-Baptistelle, - m:me Vallery-Radot'lle, hänen miehelleen ja lapsilleen, että me - mitä vilpittömimmin otamme osaa heidän äärettömään suruunsa, ja - että me kaikki käsitämme tämän korvaamattoman tappion, niinkuin - olisi suru kohdannut omaa perhettämme. - - Syleilen teitä sydämellisesti. Teidän aina harras - - Albert Edelfelt. - -Nyt seuraava kirje on osotettu René Vallery-Radot'lle: - - Helsingissä 11 p. syyskuuta 1901. - - Rakkahin ystäväni. - - Tiedätte Jean-Baptisten kautta ja lähettämästämme - ilmotuskirjeestä mikä julma suru on meitä kohdannut. Isku on - sitä kauheampi, kun me kuukauden ajan olimme huomanneet äitini - terveyden ilmeisesti paranevan. Jopa olivat lääkärit sanoneet, - että voisin ajatella lokakuulla matkustaa Ruotsiin (muutaman - tärkeän muotokuvan tähden). - - Lauantaina 24 p. elokuuta äitini oli ollut erittäin iloinen ja - hyvissä voimissa. Hän kertoi minulle paljon kihlajaisistaan, - olostaan Marseillessa, toisen keisarikunnan synnystä, - isästäni. Hän istui pianon ääreen ja soitti suureksi iloksemme - musiikkikappaleita, jotka hän ennen muinoin oli säveltänyt ja - jotka me niin hyvin tunsimme. Vaimoni saapui illalla erään - ystävättären kanssa, ja me ryhdyimme tavallista suurempiin - valmistuspuuhiin viettääksemme äitini syntymäpäivää 25 p. - elokuuta. Olin antanut sidottaa kuvittamani _Runebergin Vänrikki - Stoolin tarinat_. Olin antanut painattaa kirjan loistopaperille - ja illalla sepitin omistuskirjotuksen, "sille, joka oli minua - opettanut lukemaan tätä kirjaa sekä rakastamaan isänmaata ja - runoutta". - - Olimme jo panneet maata, kun sisareni klo yksitoista tuli - minulle sanomaan, että äidilläni oli kuume. Molemmat lääkärit, - jotka olivat läheisiä naapurejamme, riensivät meille. Mutta he - antoivat kovin vähän toivoa. Tauti oli ankara vatsakuume (fièvre - gastrique), ja sydän toimi kovin huonosti. - - Kertoa teille kuinka hädissämme olimme niinä neljänäkymmenenä - tuntina, jotka tauti kesti, onhan se tarpeetonta, vai miten? - - Tiedätte mitä äitini on ollut meille kaikille. Olemassaolomme - aurinko, keskipiste, epäjumala! Hänen persoonallisuutensa - oli erinomaisen voimakas ja mukaansa tempaava, parhaimmat - taiteilija-ponnistukseni johtuvat hänestä. Äitini oli - kaksikymmentä vuotta minua vanhempi: hän oli luonteeltaan hyvin - nuori ja minä olen viisitoista vuotta sisariani vanhempi. - Siten hän oli minulle vanhempi sisar yhtä paljon kuin äiti, - ja me olemme koko ikäni eläneet läheisessä aateyhteydessä. - Ihanteellinen henki, joka täytti hänen olentonsa, luja - luottamuksensa Jumalaan ja oikeuden lopulliseen voittoon, - hänen iloinen rohkeutensa ja ylevä tapa käsittää taidetta ja - elämää, kaikki tuo oli minulle ihan välttämätöntä vastapainoksi - sille, mitä minussa itsessäni on epäröivää ja pessimististä. - Sisarparkani ovat kuitenkin paljon surkuteltavammat. Kunpa me, - vaimoni ja minä, voisimme sulostaa heidän kauheaa yksinäisyyttään! - - Kuinka usein onkaan äitini puhunut teistä kaikista tänä kesänä! - Hän luki usein kaunista kirjaa[35] Mr Pasteuristä, jonka olette - antanut sisarelleni, ja hänen katseensa loisti aina kun hän - mainitsi tämän suuren nimen. - - Selaillessaan Parisista tuotuja albumejani hän erittäin kiinnitti - huomionsa nti Camillen piirustuksiin: "Kas tuossa silmät, jotka - ovat mieleni mukaiset", hän virkkoi. Minä luin hänelle kirjeenne - jälkikirjoituksen: "Camille pyytää, että lähetätte kirjeenne - ilman postimerkkiä: se on hänen tapansa ilmaista vastalauseensa - kotkaa vastaan." - - "Oi, mikä kelpo nuori tyttö!" äitini lausui nuorekkaan vilkkaasti - nousten nojatuolistaan, "sitä minä häneltä odotin". - - En voi jatkaa, sillä kaikki nuo muistot liikuttavat minua enemmän - kuin voin sanoa. Ilmottakaa minulle vain, oletteko saanut tämän - maksamattoman kirjeen, ja minä kirjotan teille laajemmin. - - Kreivi Snoilsky, Ruotsalaisen akatemian jäsen, kirjotti minulle - kesäkuulla: "Tunsin jo Mr Vallery-Radot'n oivallisen kirjan. - Hän on asetettu vakavien ehdokkaitten luokkaan, joita on sangen - vähän".[36] - - Näkemiin asti, rakas ystäväni; vaimoni, joka on ollut ihailtava - tänä koetuksen aikana, sillä hän on huolimatta suuresta - murheestaan hoitanut kaikki käytännölliset asiat, palauttaa - itsensä hyvään muistiinne ja samoin sisarenikin. Pyydän että - esitätte kaikille omaisillenne vilpittömät ja kunnioittavat - tervehdykseni, ja luottakaa suuren ja muuttumattoman - kiintymykseni tunteisiin. - - Vanha, harras ystävänne - Albert Edelfelt. - - Helsingissä 17 p. syyskuuta 1901. - - Rakas ystäväni! - - En osaa koskaan sanoa mitä kaikkea hyvää kirjeesi on minulle - tehnyt. Semmoisina elämänhetkinä on avun tarpeessa ja sentähden - sana lausuttuna ystävän sydämestä vaikuttaa paljon enemmän - kuin kaikki maailman filosofiset tutkielmat. Tunnen itseni - hirmuisen yksinäiseksi! Tämä voi kuulua oudolta perheenisän - suusta, mutta äitini oli minulle isä ja äiti, veli ja sisar. Olen - sisariani paljon vanhempi. Isäni kuoli, kun he olivat lapsia. - Sitäpaitsi elin lähimmässä aateyhteydessä äitini kanssa, joka - oli luonteeltaan niin nuori, niin taiteilija, niin luottava - tulevaisuuteen sekä hyvän ja oikeuden lopulliseen voittoon. - Häntä kaipaan yhtä paljon Ranskassa kuin täällä, sillä pian - kolmenakymmenenä vuotena olemme lakkaamatta kirjeissä vaihtaneet - ajatuksiamme. Pitkiä aikoja olemme kirjoittaneet toisillemme joka - päivä. Harvoin olen tavannut hänen vertaistaan taiteilijasielua, - en koskaan, luullakseni, päivänpaisteisempaa, iloisemmin rohkeata - persoonallisuutta. Epäröiminen ja pessimismi luonteeni pohjalla - tarvitsivat välttämättömästi sitä nuoruuden lähdettä, joka hänen - sydämensä oli, -- tämä sydän, joka ei koskaan vanhentunut! - - Suomen onnettomuudet antoivat ensimäisen iskun äitini - terveydelle. Hän joka oli kasvanut maamme kauniina kirjallisena - aikakautena, suurimman suomalaisen runoilijan, Runebergin, - silmien edessä, hän joka iloiten oli nähnyt miten tätä - kaunista rakennusta rakennettiin: vapaata, koulunkäynyttä, - taiteellista, ihanteenpalvelukseen antautunutta Suomea, hän - kärsi liian julmasti nähdessään, miten riehui taantumus- ja - venäläistyttämisinto, jonka aitotatarilaisen hävityshengen oikku - oli alkuunpannut. - - Kunpa voisin tehdä työtä, tehdä työtä unohtaakseni kiehuvan - tuskan! Mutta se on hyvin vaikeaa, ja siveltimet putoavat - käsistäni. - - Olemme paljon ajatelleet Gunnar Vennerberg parkaa. Äitiäni, joka - suuresti ihaili hänen isänsä kykyä, koski läheltä tämän sairaus. - Skandinaavian sanomalehdet julkaisivat tavantakaa tietoja hänen - terveydentilastaan. - - Uskotko? äitini oli hyvin, hyvin voimissaan toissa päivänä - ennen kuolemaansa, mutta hänen mielensä oli aivan kiintynyt - Nordenskjöldin kuolemaan ja Vennerbergin, hänen nuoruutensa - mielisäveltäjän, sairauteen. Hän oli erittäin ihastunut - musiikkiin, jonka Gunnar Vennerberg oli säveltänyt Davidin 23:tta - psalmia varten, ja me olemme kaiverruttaneet muutamia sanoja - siitä psalmista hänen ruumisarkkuunsa. - - Ystäväsi Baldensperger, joka onnekseni on minunkin ystäviäni, - on hyvin herttainen, ja sanon sen painolla: meistä, vaimostani - ja minusta, tuntuu ikävältä, että olemme tavanneet hänet niin - surullisissa oloissa ja voineet niin vähän tehdä hänen hyväkseen. - - Vaimoni on ollut ihailtava tällä murheellisella ajalla. Hän on - niin huolehtinut kaikista käytännöllisistä asioista, että hän - nyt väsymyksestä nääntyneenä on vuoteen omana. Sisareni, joita - on syytä enemmän surkutella kuin minua -- sillä he ovat yksin - maailmassa, ovat osottaneet uskaliaisuutta, joka muistuttaa - äitiäni. Esitä kunnioittavin ja myötätuntoisin kiitollisuutemme - m:me Borget'lle ja tervehdi sydämestä Dagnania ja kaikkia - ystäviämme. Kirjoitan jonkun päivän päästä Dagnanille. Puserran - lämpimästi käsiäsi ja kiitän sinua yhä uudestaan. Anna tietoja - itsestäsi hartaalle ystävällesi - - Albert Edelfeltille. - - Firenze, 28 p. huhtikuuta 1903. - - - Rakkahin ystävä. - - Aikoja sitten olen sinulle kirjoittanut Suomesta lausuakseni - kuinka vaimoni ja minä otamme osaa suruun, joka on sinua - kohdannut, ja kuinka me pidimme hänestä, jonka poismenoa itket. - Emme koskaan unohda sitä suoraa ja todellista myötätuntoisuutta, - jota m:me Borget on meille osottanut. - - Saan vilpittömästi kiittää sinun kauniista kirjastasi _En - regardant passer la vie_, jonka me molemmat olemme lukeneet - mitä suurimmalla mielenkiinnolla. Usein ovat kyyneleet nousseet - silmiini uudestaan eläessäni Bastien-Lepagen aikaa, niin täynnä - innostusta ja toivoa. - - Sairaina, influenssan vaivaamina, epätoivoisina nykyisen - hallitussuunnan tuottamista valtiollisista vainoomisista ja - rettelöistä, janoten aurinkoa, taidetta ja rauhaa lähdimme - kuusi viikkoa sitten Italian matkalle. Mutta nautinto ei ole - täydellinen. Ensiksikin kauhea ilma (Ranskassakin olette sitä - kokeneet), toiseksi mitä pahimpia valtiollisia uutisia kotoa. - - Tsaari on tosiaan nimittänyt hirmuisen Bobrikoffin Suomen - diktaattoriksi. Hän on alkanut diktatuurinsa -- joka antaa - hänelle oikeuden ilman tutkimusta, ilman tuomiota karkottaa - ja lähettää Siperiaan kenen hän tahtoo -- ajamalla maanpakoon - kymmenen Suomen etevintä miestä, joiden joukossa muutamia - lähimpiä ystäviäni. Sisareni, jotka ovat kotona poikani kanssa, - kertovat törkeästä raakuudesta, millä santarmit tekevät - tarkastuksia karkotettujen äitien ja omaisten kodeissa. Etkö - tuntenut kreivitär Mannerheimia Parisissa? Häntä, jolla oli niin - kaunis ääni, m:me Marchesin oppilasta? No niin! hänen miehensä - ja hän itse ovat ensimäiset karkotuslistalla. Ne jotka aiottiin - lähettää Siperiaan ovat onneksi päässeet pakoon; toiset lähtevät - ulkomaille, mutta melkein kaikki joutuvat vararikkoon maanpaon - kautta. - - Tähän aikaan saa tottua kaikkeen, mutta isku on kuitenkin ollut - meille kauhea. Vaimoni, joka tahtoi seurata minua Parisiin, - palaa kotiin suoraan Baselin kautta, terveydeltään huonompana ja - rasittuneempana kuin lähtiessään. - - Minun on maalattava toisinnos Pasteurin muotokuvasta Parisissa. - Vihdoin on minulle luvattu, että alkukuva on asetettava - Luxembourgiin -- myöhäinen oikeus! -- Minulle on oleva suuri - ilo jälleen nähdä teidät kaikki Parisissa ja muutamia kuukausia - tuntea olevani taiteilija ja ajatteleva ihminen! - - Suo anteeksi tämä murheellinen kirje! Mutta kun murhe painaa - mieltä, silloin puhuu mieluimmin ystäville, joissa tietää - kohtaavansa ymmärtämystä. Sinä itket äitiäsi, minäkin olen - kadottanut omani ja isänmaani. Kaikki on mustaa, mustaa, mustaa - ympärilläni. Esitä Dagnanille ja Courtois'lle parhaimmat - tervehdykseni. - - Puserran kättäsi ja sanon sinulle sydämellisesti: näkemiin asti. - - Hartaudessa - Albert Edelfelt. - - Grosses Palais. Meiningen. 25 p. lokakuuta 1903. - - Rakkahin ystäväni. - - Miten oletkaan herttainen, kun kirjoitit minulle! Sain - tervetulleen kirjeesi juuri astuessani rautatievaunuun tullakseni - tänne. Olenko kertonut, että Meiningenin perintöruhtinatar, - Saksan keisarin sisar, on tahtonut, että maalaisin hänen - muotokuvansa. Lenbach on hänet maalannut en tiedä kuinka - monasti, -- ja nyt asun minä jo neljättä päivää linnassa etsien - luontehikkaita asentoja ja miettien miten on suunniteltava tämä - muotokuva, jonka tahdon tehdä niinkuin parhaiten osaan; tahdon - että sillä on oleva oikein taiteellinen ryhti, sillä sitä ilman - ei olisi kannattanut tulla niin kaukaa. - - Neljän maanmiehen kera on minulla oleva yksityisnäyttely - Berlinissä 15 p:stä marraskuuta 15 p:ään joulukuuta. Käynkö - siihen aikaan Parisissa? Sitä en vielä tiedä, sillä Suomessa - olen jättänyt kesken useita töitä ollakseni täällä prinsessan - määräämänä päivänä, lokakuun 22:ntena. - - Sain uutisia Dagnanista Coquelinin kautta, joka esiintyi - Helsingissä. Minua haluttaa suuresti käydä Parisissa nähdäkseni - teitä kaikkia, sillä, mitä sanottakoon, ei ole taiteilijaelämää - muualla kuin Parisissa! - - Vaimoni on sairas; jätin hänet Tukholmaan, jossa hän parannuttaa - nivelreumatismiansa. Suokoon Jumala, ettei hänen tautinsa olisi - niin vaarallinen kuin hän itse luulee. - - Ja Suomessa on surkeaa, surkeaa, surkeaa. Mielivalta kaikkialla. - Urkkijoilla on riemuaika. Lähes kaikki kunnon miehet ovat maasta - karkotetut. Prinsessa, mallini, kysyy minulta usein: "Tietääköhän - keisari Nikolai, mitä hän tekee taikka antaa tehdä teillä?" -- - Täytyy uskoa, että hän ei tiedä, sillä muuten hän ei sallisi niin - vihattavaa ja raakaa hallitusta. - - Miten tehdä työtä semmoisissa oloissa? Olenkin käyttänyt - tilaisuutta vaihtaa ilmaa tulemalla tänne. Olet hyväntahtoisesti - osottanut mielenkiintoa maatani ja poikani tulevaisuutta kohtaan. - Oli kysymys tehdä hänet Sveitsin tai Ranskan alamaiseksi; mutta - ensiksikin nuorukainen ei tahdo kuulla puhuttavankaan kansastaan - luopumisesta, ja toiseksi ovat kaikki ne, jotka ovat anoneet - oikeutta muuttaa lapsensa toisen maan kansalaisiksi, tulleet - pitemmittä mutkitta karkotetuiksi. Toivokaamme että kuusi vuotta - tämän jälkeen olot ovat parantuneet, sillä onhan jo menty - mahdollisimman kauas taantumushullutuksessa. Täällä, Saksassa, - kaikki ihmiset surkuttelevat meitä, mutta ei kukaan voi antaa - hyvää neuvoa. - - Kumminkin on kerrassaan ilahduttavaa, että kaikesta huolimatta - maalaus näyttää meillä edistyvän. Näyttely, jonka juurikaan - olemme avanneet Helsingissä, ei ole ollenkaan huono. - - Ota Toledo-kynäsi ja kirjoita minulle pari sanaa. Puhu itsestäsi, - ystävistä, Parisista, se on oleva hyvä teko. - - Minua kohdellaan täällä ihastuttavasti, mutta elämä on - järjestetty minuutin mukaan, preussilaiseen tapaan, ja minä - kaipaan suuresti sitä rajatonta vapautta, johon puolen vuosisadan - aikana olen tottunut. - - On jo myöhäistä, panen maata ollakseni raittiilla, hyvällä - tuulella ja voidakseni tehdä työtä huomenna. Luota aina vanhaan - ja vakavaan ystävyyteeni. - - Sinun harras - Albert Edelfeltisi. - - Berlin, Hôtel Windsor (Behrenstrasse 65). - - 8 p. joulukuuta 1903. - - Katsoppas, rakas ystäväni, kuinka vääryys vallitsee tässä - maailmassa! On jo kuukausi siitä kun kirjoitit minulle herttaisen - kirjeen, ja minä, hirveä pahus, en ole vielä vastannut! - - Dagnan on hyvissä voimissa, ja hänen _Parnassinsa_ tekee hyvän - vaikutuksen Sorbonnessa! -- se on juuri niinkuin pitää. Ja sinä - näytät tekevän työtä kuin hullu, -- se on ihailtavaa. - - Sinä ihmettelet että vielä olen Berlinissä: samoin teen itsekin. - Olen ollut niin tyhmä, että tällä pimeällä vuodenajalla olen - alottanut maalata erään nuoren juutalaisneiden, pankkiirin - tyttären, muotokuvaa. Olen tahtonut maalata sähkövalolla: tulos - on surkea. Olen pakotettu tekemään kaikki uudestaan taikka - jättämään kuvan sikseen ja se harmittaa minua hirveästi. - - Neljän suomalaisen maalaajan näyttely on ollut sangen onnistunut. - Muutamat berliniläiset, "nuorten" puolueen arvostelijat ovat - minua kuitenkin kiusanneet. Varsinkin yksi, josta sanotaan että - hän edustaa Max Libermannia (joka persoonallisesti on ollut - äärettömän rakastettava ja joka tervehtii sinua), väittää etten - koskaan ole ollut maalaaja, ettei minulla ole temperamenttia ja - että olen vanha maailmanmies, rakastettava ja pintapuolinen. On - surullista kuulla huudettavan koko maailmalle mitä joskus aivan - hiljaa on valittanut itselleen, silloin kun kaikki on näyttänyt - mustalta. Minulla alkaa täällä tulla hirveän ikävä, kaukana - kotoa, hotellissa eläen, kaupungissa, joka lopulta, huolimatta - täällä vallitsevasta miehekkäästä tarmosta ja järjestyksestä, - on minulle syvästi vastenmielinen. Berliniläiseltä puuttuu - kokonaan saksalaisen rakastettavat ominaisuudet hyväluontoisuus - (bonhomie) ja romanttisuus. Taiteella täällä ei ole mitään - erikoista merkitystä; keisari ratkaisee kaikki taiteelliset - kysymykset, muuttaa palkintolautakunnan päätökset, oikaisee - rakennussuunnitelmat, piirustaa lisäkuvia Wagnerin - muistopatsaaseen; sanalla sanoen hän menettelee niinkuin hän - olisi taiteen suurmestari samoin kuin armeijan ylikomentaja. - - Olen melko usein käynyt teatterissa. Siinä on suuresti edistytty, - kiitos olkoon Meiningenin herttuan harrastuksien ja kiitos - Parisin esimerkin. Täällä näytellään kahdessa modernissa - teatterissa sangen hyvin Oscar Wilden _Salomea_ sekä erästä - Sofokleen kappaleen mukailua, _Electraa_. Yhtä sotilaskappaletta - _La Diane'a_[37] esitetään niinikään hyvin. Siinä on upseereja, - sotilaita, sotaneuvosto y.m. Nämä kohtaukset herättävät - täydellisen illusionin, niin yleinen on sotilaallinen kasvatus - täällä, niin osaavat näyttelijätkin pukeutua ja esiintyä - preussilaisina upseereina. - - Vaimoni voi vähän paremmin: minä palaan Suomeen viettääkseni - pari kuukautta hänen ja poikani seurassa: toivon voivani tehdä - työtä, huolimatta jokapäiväisistä valtiollisista ikävyyksistä. - Olen saanut kylläkseni tästä matka- ja laukkuelämästä: tahdon - työskennellä omassa atelierissani. - - Teen mitä voin päästäkseni Parisiin vähän varhemmin tänä - vuonna. Parisi! sitä rakastan enemmän joka päivä, eikä se ole - sähkövalojen, myymäläin, ravintolain taikka naikkosten tähden, - sillä niitä on täälläkin, jopa enemmän kuin Parisissakin -- ei! - minä kaipaan Parisin verrattoman taiteen ja vapauden henkeä. - Täällä ollaan liian kuuliaisia, liian nöyriä. - - Näkemiin asti, rakas ystäväni; kirjoita minulle vielä, se tuottaa - minulle suurta iloa; olen pakotettu viipymään Berlinissä vielä - ainakin kahdeksan päivää tuon ikävän muotokuvan tähden. Ei - minulta puutu halua tulla suoraa päätä Parisiin, oh! ei suinkaan! - mutta velvollisuus kutsuu minua. Sano sydämellisiä terveisiä - Dagnanille ja kaikille ystäville. Puserran lämpimästi kumpaakin - kättäsi. - - Vanha ystäväsi - Albert Edelfelt. - - - - -Edelfelt-muistelmia.[38] - - -I. - -Albert Edelfeltin kirjeet ranskalaisille ystävilleen, jotka lyhyellä -johdannolla varustettuna julkaisin Ajan tammikuun numeroissa, ovat -saaneet minun tavallista useammin ajattelemaan taiteilijavainajaa -ja samalla herättäneet halun lisätä siihen, mitä hänestä silloin -lausuin, muutamia persoonallisia muistelmia. Kun tässä sen ohella -mainitsen yhtä ja toista muutakin, teen sen sentähden, että hänestä -on niin vähän suomenkieliselle yleisölle kirjoitettu. - -Taiteilijan isä, Karl Albert Edelfelt, joka 1866 nimitettiin -yliarkkitehdiksi ja seuraavana vuonna ylitirehtööriksi -Rakennusylihallitukseen, mutta jo 1869 kuoli 51-vuotiaana, oli -synnyltään ruotsalainen, kauppiaan poika Blekingen Karlshamnista. -Hän oli kuitenkin jo 10-vuotiaana muuttanut Suomeen, mihin hänet -toi hänen enonsa, toistakymmentä vuotta ennen maahamme tullut, -Turussa ja Helsingissä merikoulunopettajana toiminut kapteeni Erik -Albert Benzelstjerna. Arkkitehti Edelfelt, jonka kasvatuksen sama -eno oli kokonaan kustantanut sitte kun hänen isänsä oli kuollut ja -jättänyt lukuisan perheensä verraten vähävaraiseen asemaan, oli -tullut ylioppilaaksi Helsingissä 1838 ja ylipäätään ennättänyt meillä -täysin kotiutua, kun hän 1852 nai 19-vuotiaan neiden, kauppiaan ja -laivanvarustajan tyttären Alexandra Augusta Brandtin Porvoosta. -Tuleva taiteilija, Albert Gustaf Aristides, syntyi 21 p. heinäk. -1854, vanhempainsa ensimäisenä lapsena, Kiialan kartanossa Porvoon -pitäjässä, joka oli hänen äitinsä lähimpäin omaisten hallussa ja -jossa lähes sata vuotta ennen sotasankari Kaarle Juhana Adlercreutz -oli ensi kerran nähnyt päivän valon, mutta vuodesta 1855 hänen -oikea kotinsa oli Hämeenlinnassa, niissä isä lääninarkkitehtinä -asui kunnes poika oli 12 vuotta vanha ja perhe muutti Helsinkiin. -Tämän johdosta on muistissa pidettävä, että Edelfeltin lapsuuden -ja poikaijän muistoissa porvoolaisiin ja helsinkiläisiin (koulua -käydessä saamiinsa) vaikutelmiin sekaantui hämäläisiäkin, -sisämaalaisia. Ettei tässä kohden kuitenkaan ole ajatteleminen mitään -lähempää tutustumista suomalaiseen kansaan ja kieleen, on sitä -luonnollisempaa, koska tietenkin yksistään perheen aatelinen nimi -oli avannut sille hämäläisen ylhäisön piirin, jolla yleensä ei liene -mitään kansanvaltaisuuden saatikka suomalaisuuden mainetta. - -Varhaisimmat, hämärät muistoni Edelfeltistä taikka oikeammin hänen -kodistaan ovat välillistä laatua ja liittyvät erääseen koulu- ja -ylioppilastoveriini, Erik Albrecht Benzelstjernaan, joka oli kotoisin -Uuskaarlepyystä Pohjanmaalta. Sinne oli näet ylempänä mainitun -kapteeni Benzelstjernan veli, Johan Benzelstjerna, Ruotsista tullen -asettunut apteekkariksi, ja hänen poikanaan Erik Benzelstjerna -läheisenä sukulaisena vastaanotettiin mitä ystävällisimmin Edelfeltin -kodissa Helsingissä. Mitä kaikkea hän tästä kodista kertoi, on -tosin muististani häipynyt, mutta se vaikutelma on minuun jäänyt, -että hyvä ystäväni, luonteeltaan ja tavoiltaan herkkätuntoinen -ja hienoutta, siroutta rakastava -- miltei ainoa senlaatuinen, -vanhan aatelissuvun myöhäinen jälkeläinen pohjalaisten toverieni -joukossa -- oli varsin ihastunut sukulaisiinsa ja että hänellä oli -paljon sanottavaa sekä lahjakkaasta pojasta että hänen herttaisesta -äidistään. Benzelstjerna oli terveydeltään heikko ja kuolikin pian -keuhkotautiin. Kun hivuttava tauti teki hänet vuoteen omaksi, vietiin -hänet silloin vastaperustettuun Diakonissalaitokseen Katajanokalle. -Tietääkseni hänen sukulaisensa eivät unohtaneet häntä tällä hänen -viimeisellä ajallaan. Kuitenkin sairas antoi ei heille vaan -minulle, kun viimeisen kerran kävin hänen luonaan, sanan vietäväksi -eräälle neidille, jonka kuvan hän säilytti sydämessään armaimpana -aarteena, mistä hänen elämästä erotessa oli luopuminen. Minulle -oli asia ennestään aivan tuntematon, mutta onhan se vanha kokemus, -että kuoleman läheisyys karkottaa sovinnaisuuden ja avaa sydämet! -Albert Edelfelt säilytti hyvän muiston hienotunteisesta, varhain -poismenneestä sukulaisestaan. - -Taiteilijan isästä muistan vain, että ylioppilaitten kesken juteltiin -hänen aina olleen frakkipuvussa, kun hän kävi tarkastamassa -korjaustöitä kenraalikuvernöörin palatsissa, mihin kreivi Adlerberg -oli muuttanut (1866). Meistä se oli hirveän hienoa! - -En tiedä nähneeni Albert Edelfeltiä hänen kouluajallaan, mutta -todisteeksi siitä mitä toiveita hän jo silloin herätti semmoisessakin -henkilössä, joka ensi kerran oli sattunut hänen seuraansa, otan tähän -seuraavan kohdan eräästä silloisen maisterin Otto Florellin kirjeestä -Kaarlo Bergbomille 16 p:ltä heinäk. 1870: - - "Kohta sen jälkeen kun olit matkustanut, lähdimme Nervander, - nuori Edelfelt ja minä Hämeenlinnaan. Oltuani siellä illalla - ruotsalaisten oopperakonserttinäytännössä (ne tulivat samassa - junassa kuin me) ajoimme seuraavana aamuna Hattulan vanhalle - kirkolle, jossa vietimme koko päivän. Jollei se nyt ole kuvattu, - mitattu ja kerrottu, niin varmaankaan ei siitä sen parempaa - tule. Nervanderin päähänpisto pyytää Edelfeltiä tulemaan mukaan - oli onnen tuoma, sillä se on nuorukainen, jolla ehdottomasti - on tulevaisuus avoinna. Hän kuvasi vanhat herrat ja daamit - kirkonkatosta, ja ikuistettuina ne nyt muodostavat hyvän - ainesvaraston vertailevaa tutkimusta ja vastedes laadittavaa - historiallista kertomusta varten. Olen vakuutettu, että etenkin - vaatteusten laskoksissa on mieltäkiinnittävää. Piirustus, - värit y.m. on suuressa määrin alkuperäistä ja vaatimatonta. - Edelfelt piirustaa kuin mies, ja työ sujuu häneltä niin, että - on ilo sitä nähdä. Jos nämä hänen ensimäiset piirustuksensa - voitaisiin liittää [Muinaismuisto-] yhdistyksen ensimäisiin - julkaisuihin, tulisi meidän 17- [pitää olla 16-] vuotiaamme kohta - tunnetuksi. Hänellä on vielä vuosi jälellä normaalikoulussa, hän - tulee ylioppilaaksi ensi keväänä ja antautuu todennäköisesti - maalaustaiteen alalle. Ja kyllä me tarvitsemmekin nuoren - henkilömaalaajan ('figurmålare'), sillä Becker oivallisine - väreineen on sentään hyvin köyhä, Löfgrenistä vinoine, - punaposkisine kanslianeuvoksineen en tahdo enää puhuakaan. - - Että Nervander vanhassa kirkossa oli 'elementissään', ymmärräthän - sen. Koko päivän hän oli kuin porsas, ja monesti hymyilevät - jumalanäidinkuvat, pyhimykset ja piispat olivat romahtamaisillaan - hänen päähänsä, kun vanhat 'herrskapit' muutettiin ulos - kaapeistaan ja sisään. - - Aikomuksemme oli jatkaa kaikki yhdessä ensin Vanajan kirkolle - ja sitte Sääksmäelle, mutta kun molemmat höyrylaivat olivat - rikki ja minä auttamattomasti kammoksun kyytirattaita, palasin - perjantaina junassa Helsinkiin (jälleen ruotsalaisten seurassa, - joiden tuttavuuteen en kuitenkaan pyrkinyt). Molemmat toiset - lähtivät Vanajalle, missä Edelfelt teki muutamia piirustuksia ja - Nervander mittauksia, jonka jälkeen Edelfeltkin palasi Helsinkiin - ja Nervander matkusti Sääksmäelle." - - -II - -Pieni retki, jonka Nervander Edelfeltin kanssa teki Hattulan ja -Vanajan kirkoille, oli edelläkävijä Suomen Muinaismuistoyhdistyksen -toimeenpanemalle ensimäiselle taidehistorialliselle tutkimusretkelle -kesällä 1871. Ollen samoin kuin Edelfelt retkikunnan jäsen minä -silloin opin hänet tuntemaan, ja kahtena kauniina kesäkuukautena, -yhdessä työtä tehdessämme, yhdessä nauttiessamme matkan runsaista -ilonaiheista ja yhdessä kärsiessämme sen pienistä vastoinkäymisistä, -rakentui keskinäinen ystävällinen suhteemme, jonka vasta kuolema -katkaisi. Vaiherikkaasta matkasta olisi paljon sanottavaa senkin -kertomuksen lisäksi, jonka E. Nervander 1873 julkaisi nimellä -"Sommarresor i Finland", mutta luonnollisesti on esitykseni tässä -supistettava nykyisen aineeni mukaan. - -Retki tarkotti Turun seutujen ja Ahvenanmaan vanhojen kirkkojen -ja aateliskartanojen tutkimista taidehistorialliselta kannalta, -ja retkikunnan eri tahoilta tulevien jäsenten yhtymäpaikaksi -oli Paraisten pitäjä määrätty. Yhtyminen tapahtuikin Kuitian -venelaiturilla aamulla 26 p. kesäk., jolloin Helsingistä tullut -pääjoukko jo oli käynyt Taalintehtaalla sekä Dragsfjärdin, Kemiön -ja Sauvon kirkoissa ja pari muualta päin saapunutta (joista minä -olin toinen) oli, odottaen toisia, Juhannuksena nauttinut Reuterin -perheen rakastettavaa vieraanvaraisuutta Paraisissa. Ensimäinen -tuttavuus retkeilijäin välillä -- mikäli se näet ennestään oli -tekemättä -- tehtiin siis veneessä, jossa kohta lähdimme Karunan -kirkolle, vielä samana iltana palataksemme Kuitiaan, missä luutnantti -Wolmar af Heurlin oli meille mitä kohteliain isäntä ja missä -Fleming-suvun vanha, monikerroksinen linna herätti meissä juhlallisen -historiallisen tunnelman. - -"Retkikunnassa oli", sanoo Nervander, "seitsemän nuorta miestä, -ijältään 17 ja 30 välillä", mutta noudattaen ajan sovinnaista -käsitystapaa, jonka mukaan varsinaisesti persoonallinen ei sopinut -julkisuuteen, hän jättää heidät nimeltä mainitsematta. Vanhin oli -Nervander itse, häntä lähinnä oli arkkitehti V. Vestling (26 v.), -sen jälkeen tämän kirjoittaja ja Oskar Lilius (24--23 v.), Jonathan -Collander ja Reinhold Fabritius (kumpikin 20 v.), sekä vihdoin Albert -Edelfelt nuorin, mutta samoin kuin muut (arkkitehtiä lukuunottamatta) -"akateeminen kansalainen". Mitä kunkin tehtävään tulee, oli Nervander -johtaja, joka järjesti työn ja teki laajat, tarkat kirjaanpanot -kaikesta huomattavasta; minun asiani oli avustaa häntä sekä -sitäpaitsi kerätä muistoperäisiä tietoja ja tarinoita; Vestlingin -asiana oli tutkia kirkkoja puhtaasti rakennustaiteelliselta puolelta; -Lilius, joka oli retkeen liittynyt "vapaaehtoisena", antoi apuansa, -missä sitä tarvittiin, mutta erittäin hän helpotti Nervanderin -työtä siten, että tämä sai ainoastaan lausua mitä näki ja toinen -pikakirjoittajana pani sen paperille; Collanderin erikoisala oli -kirkonarkistojen tutkiminen; Fabritius ja Edelfelt piirustivat mitä -katsottiin tarpeelliseksi kuvata, sillä valokuvausta ei silloin vielä -käytetty. -- Niinkuin Jukolan veljesparvessa oli retkikunnassakin -erilaisia luonteita. Vaikka ijästä päättäen saattaisi toista -luulla, oli Nervander, punainen merimiespaita yllä ja pieni musta -hattu päässä, pirteimpiä ja iloisimpia koko seurassa; Vestling, -lyhytkasvuinen, hentovartaloinen mies, jonka kiharatukkaa harmaa -leveälierinen hattu kätki, oli sitävastoin hiljainen olennoltaan; -samanlaatuinen oli Liliuskin (muistaakseni valkoinen ylioppilaslakki -päässä, niinkuin muilla nuoremmilla), vaikka hän suuremmalla -osanotolla oli mukana hupaisessa yhteiselämässä; kolmas hiljais-, -jopa vakavaluontoinen oli Collander, johon juuri sentähden enemmän -kuin muihin leikkipuheita kohdistettiin (varsinkin hän närkästyi, -jos lausuttiin jotain vähemmän kunnioittavaa hänen ihanteestaan, -Kaarle XII:sta); olennoltaan ja käytökseltään siroimmat olivat -solakkavartaloiset Fabritius ja Edelfelt, joka viimemainittu -epäilemättä, niinkuin nuorimmalle sopiikin, oli iloisin ja se, jonka -sielunelämä vilkkaimmin ja monipuolisimmin tuli ilmi. (Minkälainen -minä itse olin siihen aikaan, on minun mahdoton tarkoin sanoa; -- kun -eräs vanha mummo Sundin pitäjässä, jota koetin kaikin tavoin kehottaa -kertomaan satuja, nimitti minua "pratmakare till profession", -ammatti-lavertelijaksi, herätti se suurta iloa tovereissa, mikä -todistanee, etten oikeastaan sitä ansainnut; mutta en kumminkaan -luule vaitiololla tai muutenkaan häirinneeni hyvää seuraa.) - -Sanoakseni kohta enemmän Edelfeltistä merkitsen muististani -seuraavaa. Vaikka Wrightien sisarenpoikakin, Fabritius, oli hyvä -piirustaja, oli Edelfelt kuitenkin häntä paljoa etevämpi, ja siroa -oli se työ, joka lähti hänen kädestään. Sentähden jälkimäinen -saikin piirustettavakseen mitä kauneinta löydettiin, niinkuin -Finnbergin apostolit Kemiössä, muutaman venetsialaisen taulun -Karunassa j.n.e. Että hän oli nopea työssään ja ahkera, on tuskin -tarpeen sanoa; ahkeria me sitäpaitsi olimme kaikki. Seurusteluun -oli silti riittävästi tilaisuutta illoin ja aamuin, ruoka-a -koina sekä matkoilla kirkolta kirkolle, jotka usein tapahtuivat -soutamalla kaikkien istuessa yhdessä veneessä. Kun ajattelen mitä -Edelfeltin puheista huomasi hänen mielessään liikkuvan, niin en -epäile sanoa, että se etupäässä oli Runebergin (Vänrikki Stoolin) -ja ruotsalaisten historiallisten (varsinkin Kustaa III:n ja -Bellmanin ajan) mielikuvien maailma. Sen ohella hän, ikäänsä nähden -tavallista kehittyneemmin, kertoi tarinoita Porvoon tienoilta sekä -vanhan Turun ajoilta, Porthanista y.m., ja oli näiden jälkimäisten -joukossa semmoista, jota hän oli kuullut muutamalta perheen vanhalta -palvelijattarelta -- siltä samalta, jonka hän usein on maalannut -ja joka muun muassa nähdään taideyhdistyksen galleriassa kuvattuna -suuri pärekori sylissä. Tämä kaikki käy yhteen sen kanssa, mitä -taiteilijan vanhimmat poika- ja nuorukaisijän sommitteluyrityksetkin -todistavat, nimittäin että hän silloin ajatteli Runeberg- taikka -ruotsalaishistoriallisia aiheita ja että hän jo silloin oli hyvin -perehtynyt mainittujen aikojen kulttuurimuotoihin, pukuihin y.m. -Mutta rupeaisiko hän taiteilijaksi, siitä hän ei vielä ollut varma. -Meistä toisista se tuntui luonnolliselta, mutta yliopistolliset -opinnotkin houkuttelivat häntä. Eikä kumma että hän oli epävarma -tulevaisuudestaan, olipa hän juuri tullut ylioppilaaksi ja ainoastaan -17-vuotias! Ja semmoisena hän oli rakastettava. Hänen iloisuuteensa -yhtyi avonaisuus ja suoruus, hänessä oli jotain päivänpaisteista, -kirkkaan kesäpäivän omaista, joka oli voinut kehittyä ainoastaan -kaikin puolin onnellisessa kodissa. Hän oli vuoroin leikkisä -sanoin ja piirustimin, vuoroin vakava, vuoroin innostunut, mutta -ei sentimentaalinen, hänellä oli tarkka silmä huomaamaan naiivia, -naurettavia kohtia monenlaisissa ihmisissä, joita kohtasimme, ja -meidän muitten iloksi hän mielellään jäljitteli heidän sanojaan -ja lausumistapaa -- humoristisesti, ei ivallisesti. Pianolla hän -osasi soittaa rämpyttää ainoastaan marsseja ja laulusävelmiä, -eikä hän laulajanakaan ollut merkittävä, joskin hän retkikunnan -vaatimattomassa "kvartetissa" edusti ensimäistä bassoa; sitävastoin -hän lausui runoelmia ponnekkaasti ja ajatusvärityksellä. - -Erityisiä episodeja, joissa Edelfelt olisi huomattavammin -esiintynyt, on minulla tuskin kerrottavana. Kumminkin mainitsen -piirteitä retkeltämme, jotta huomattaisiin kuinka vaihteleva se oli. -Paraisista soudettiin Kakskerran kirkolle, jossa löysimme Finnbergin -mieltäkiinnittävän alttaritaulun, ja vietimme yön kaikki seitsemän -yhteisellä, seinästä seinään ulottuvalla olkivuoteella ovettomassa -ladossa, ukkosen käydessä. Sieltä lähdettiin Turkuun, josta meidän -oli höyrylaivalla matkustettava Ahvenanmaalle. Odottaessamme -laivan lähtöä kävimme eräänä kauniina iltapäivänä Ruissalossa. -Ensin istuttiin pari tuntia Choraeuksen lähteellä, jonka Edelfelt -piirusti muistikirjaani, ja sen jälkeen lähestyimme ravintolaa, -jonka yläkerrassa meidän tietämättämme paraikaa oli hra Crichtonin -toimeenpanemat pidot venäläisen sotalaivan, "Rurikin", upseereille, -joihin myöskin Turun ylhäisöä molempaa sukupuolta oli kutsuttu. -Kun kaikessa viattomuudessamme olimme asettuneet pöydän ympärille -ravintolan edustalla tilataksemme jotakin virkistävää, meidät -huomattiin, ja isäntä itse tuli kutsumaan retkikuntaa pitoihin. -Olimme arkipuvussa (joskaan ei punaisissa merimiehenpaidoissa), -mutta epäkohteliasta olisi ollut vastata kieltämällä. Ei siis muuta -kuin hienoon seuraan, jossa meidät esitettiin läänin kuvernöörille, -kreivi Creutzille, sekä muille, ja sitte tanssiin! Alkuun päästyämme -tulimme niin uhkarohkeiksi, että "kvartettimmekin" esiintyi, mutta -menestys oli niin epäiltävä (ei kuulunut applodeja eikä kehotusta -jatkamaan, kun olimme laulaneet: Sjung om studentens lyckliga dar!), -että itsetuntomme sai syvän haavan, jota jälestäpäin koetimme hoitaa -parhaimmalla huumorillamme, mutta joka ei tahtonut parata. Pidoista -me muitten vieraitten kanssa lempeänä kesäyönä palasimme kaupunkiin -hra Crichtonin laivalla, musiikin soidessa. - -Kreivi Berg -- höyrylaiva nimittäin -- vei meidät 3 p. heinäk. -Turusta Degerbyhyn. Lähtö tapahtui k:lo 1/2 3 aamulla ja -matkalippumme oikeuttivat oleskelemaan ainoastaan peräkannella. Siinä -sitä iloa pidettiin, samalla kuin meistä yksi vuorostaan turhaan -koetti nukkua puisella sohvalla. Perille oli toivottu päästävän -k:lo 9 aamulla, mutta, sumu venytti matkamme k:lo 10:een illalla! -Nukuttuamme Degerbyn majatalossa kuin miehet ainakin, matkustimme -seuraavana päivänä vesitse ja maitse Maarianhaminaan. Granbodan -kevarin ja Norrgårdin välillä ajoivat talon emäntä, Nervander ja -Fabritius yksissä kääseissä -- ja olen tämän sentähden kertonut, että -Edelfelt on ikuistanut tapahtuman piirustaen kolmiluvun semmoisena -kuin se meille, perästä tuleville, näyttäytyi. - -Maarianhamina ei meitä suuresti kiinnittänyt, sillä turhaan siellä -etsittiin ja kysyttiin kaunista neitoa, jolle olisimme voineet pitää -serenaadin, siten korjataksemme musikaalista tappiotamme Turussa. -Mutta muutoin Ahvenanmaa meitä kyllä miellytti. Rikas kasvullisuus, -hyvin rakennetut talot, jotka ulkoasultaan muistuttavat Pohjanmaan -varakkaimpia seutuja, vaihtelevat, joskaan ei erittäin kauniit -näköalat, enimmältään yhtämittaisesti herttainen kesäilma -- eikö -siinäkin olisi ollut kylläksi. Mutta oli muutakin viehätystä. -Kirkoissa tapasimme paljon mieltäkiinnittävää, vaikken siihen -lähemmin kajoa. Pappiloissa kohtasimme kaikkialla täydellisintä -vieraanvaraisuutta, joskin muuten vaihtelevissa muodoissa. Ajan -tapoihin kuului, että illoin tarjottiin "totia", johon ei kuitenkaan -kukaan meistä ollut erittäin mieltynyt, ja sattui eräässä pappilassa -niinkin, että isäntä aamupäivällä otti työhuoneensa kulmakaapista -konjakkipullon ja tarjosi meille siitä voimanestettä. Se oli -kumminkin poikkeus samoin kuin sekin, että toisessa pappilassa -päivällisten jälkeen meille kullekin annettiin virsikirja käteen, -jotta yhteisesti veisattaisiin virsi. Silloin oli vapaaherra M. W. -af Schulténkin joutunut seuraamme, eikä Edelfeltin terävä silmä -ollut merkitsemättä kuinka toinen tai toinen meistä menetteli ja -miltä hän näytti seisoessaan vakavana pappilan salissa, ottaessaan -osaa tähän hurskaaseen, mutta useimmille sangen harvinaiseen -toimitukseen. -- Edelleen teimme siellä täällä jonkun muistettavan -tuttavuuden. Jomalan pappilassa esim., rovasti Roslinin luona, -tapasimme nti Irene Åströmin, ensimäisiä naisia, joille yliopistomme -on avannut ovensa, vaikka hänen juuri silloin, aikoessaan keväällä -suorittaa ylioppilastutkinnon, vielä oli täytynyt peräytyä, varsin -vähäisellä toivolla odottaakseen parempia aikoja. Finströmissä meidät -ystävällisesti vastaanotti 79-vuotias, mutta silti vielä hyvin -virkeä rovasti, tohtori Knorring, joka muun muassa esitti meille -keksimiänsä uusia yksinkertaisia todistuksia Euklideksen väittämiin. -Taiteilijoita emme tavanneet kuin yhden, jollen niihin lue tulevaa -lääkäriä Schulténia, joka nuorena harjotti maalaustaidetta ja oli -Ahvenanmaalle tullut tekemään maisemaharjotelmia. Tarkottamani -varsinainen taiteilija oli K. E. Jansson, jonka kohtasimme -Köökarissa. Sitä ennen olimme kuitenkin paljon kuulleet hänestä -Finströmissä, josta hän oli kotoisin. Muun muassa oli hänen -veljensä meitä kyyditsemässä Finströmistä Saltvikiin, ja hän kertoi -veljensä saaneen ensimäisen herätyksen ruveta taiteilijaksi erään -tukholmalaisen maalarinkisällin kautta, joka muutaman toverin kanssa -oli ollut kutsuttu suorittamaan joitakin korjaustöitä Finströmin -kirkossa. Tuolla kisällillä oli ollut joku aavistus korkeammastakin -maalaustaiteesta ja oli hänellä tapana illoin kertoa Janssonille -Tukholmassa näkemistään tauluista. Jansson oli silloin alkanut -piirustaa omin päin, sillä maalaistöihin hänellä ei koskaan ollut -halua. Niinkuin tunnettu on, sai sitte t:ri Knorring kuulla -tästä ja nähdä Janssonin piirustuksia. Arvellen pojassa olevan -taiteilijalahjoja hän lähetti muutamia niistä Fredr. Cygnaeukselle, -joka puolestaan kehotti lähettämään pojan R. W. Ekmanin luokse -Turkuun, luvaten toimittaa hänelle taideyhdistykseltä 40 mk. -kuukaudessa. Niin Jansson pääsi alkuun. Kun me tapasimme hänet, oli -hän noin 25:n vaiheilla ja oli jo maalannut kymmenkunnan vuotta, eikä -ollut enään epäilystä hänen kyvystään. Hän oli pitkä ja rotevanlainen -kasvultaan, hiljainen olennoltaan, mutta poskilla oli liian hehkuva -puna, merkki siitä taudista, joka oli armottomasti katkaiseva hänen -uransa. - -Olen unohtanut kertoa, että ainoastaan pari päivää oltuamme -Ahvenanmaalla tapahtui muutos retkikunnan sisäisessä elämässä. -Silloin näet yhtyi siihen ruotsalainen taiteilija ja kirkollisen -taiteen tutkija N. M. Mandelgren. Hänen tulonsa herätti -meissä kaikissa ajatuksen, että nyt on suloinen vapauden aika -ohi. Todellisuudessa asia ei ollut niin vaarallinen. Kun -muinaismuistoyhdistys päätti kehottaa Mandelgrenia liittymään -retkikuntaan, oli tarkotus hänestä saada oivallinen johtaja -yritykselle. Siksi hän ei kuitenkaan ollut ehdottomasti -sopiva. Tähän aikaan noin 58:n vaiheilla oleva herra oli näet -alkuaan maalarinkisälli, joka erikoisalallaan oli autodidakti. -Ulkomaanmatkoilla sekä jäljentäessään ja tutkiessaan varsinkin -kirkkomaalauksia Ruotsissa hän oli kerännyt tietovarastonsa, mutta -opettajaksi ja ohjaajaksi tutkimustyössä hän oli verraten vähän -otollinen. Liiaksi olisi sanoa, ettei hän ollenkaan ollut meille -avuksi ja opiksi, mutta toiselta puolen olisi ollut ilmeinen -vahinko, jos olisi noudatettu hänen esimerkkiänsä muinaisia kuvia -jäljennettäessä ja piirustettaessa, sillä tottuneena käyttämään -"käytännöllisiä menettelytapoja" hän ei läheskään ollut niin -tarkka kuin meistä oli oltava. Se mikä meistä oli luonteenomaista -vanhoissa keskiaikaisissa kuvissa, hävisi miltei tykkönään hänen -käsistään. Vaikka Mandelgren ei siis retkikunnan nuoremmissa -jäsenissä herättänyt sitä kunnioitusta, joka hänen osakseen olisi -tullut, jos hän tutkijana ja taiteilijana olisi paremmin tyydyttänyt -odotuksiamme, oli hän yleensä sävyisä, hyväntahtoinen mies, joka ei -häirinnyt meidän elämäämme. - -Ahvenanmaan kansaan me tietysti myöskin tutustuimme. Jomalassa -olimme talonpoikaisissa häissäkin, ja useasti me mieluummin asuimme -taloissa lähellä kirkkoa kuin pappiloissa -- olimme siten vapaammat. -Mieltäkiinnittävä oli ahvenanmaalaisissa yleinen tapa käsittää -"maatansa" erityiseksi, sanoisinko, valtakunnaksi, joka on erillään -sekä Ruotsista että Suomesta. Siellä puhutaan Suomeen matkustamisesta -samoin kuin Ruotsiin lähdöstä j.n.e. luonnollista on muutoin, että -tapasimme paljon kelpo ihmisiä -- varsinkin naisväkeä, sillä miehet -ovat enimmältään merellä kesäaikana -- mutta toiselta puolen me -huomasimme monesti, että kansan luonteeseen on sangen epäedullisesti -vaikuttanut se tosiasia, että Ahvenanmaa vuosisatojen halki on ollut -kaikellaisten matkustajain kulkutienä. Kitsaus, oman voiton pyynti -ja halu pettääkin vieraita on kovin yleinen. Eikö sitä todista esim. -että Sundissa muuan pieni poika ensi päivänä tuli luoksemme ruusuja -kädessä ja tarjosi niitä kaupaksi; kun ei niitä ostettu, tarjosi -hän seuraavana päivänä samoin kaupaksi kuvallisen aapisensa (!), ja -vihdoin kolmantena päivänä tarjosi vanha akka sadun vaatien yhden -pennin joka sanasta. Oikein pahan kepposen tekivät meille muutamat -Kumlingeläiset, joiden piti soutaa meidät määrättyyn kylään Turun -saaristossa, mutta sen sijaan veivät meidät toiseen saareen, josta -vielä oli usean tunnin matka määräpaikkaamme, ja ottaen täyden -sovitun maksun lähtivät paluumatkalle niin nopeasti, että he olivat -jo kaukana, kun huomasimme miten meitä oli petkutettu. - -Edelfeltin merkillisin seikkailu Ahvenanmaanmatkalla oli se, että -hän sekä Fabritius ja Collander Ekkerööstä lähtien tekivät muutaman -päivän Tukholmanmatkan. Kun ei heillä ollut ulkomaanpassia eikä -viranomainen uskaltanut sitä ylioppilaille antaakaan, kävi asia niin -päinsä, että ahvenanmaalainen laivuri otti heidät palvelukseensa ja -hankki laivaväelleen passin ilmottamalla nuoret merimiehensä mainiten -heidät: Albert Albertsson, Reinhold Wilhelmsson ja Jonathan Paulson. -Matka kävi onnellisesti, ja niin Edelfelt muiden muassa näki ensi -kerran Ruotsin pääkaupungin.[39] - -Turun saaristossa ja mannermaalla jatkettiin tutkimustyötä; mutta -koska minulla ei ole enää mitään erikoista Edelfeltistä mainittavaa, -niin päätän tähän. -- Lopuksi asetan vain kysymyksen, oliko tällä -retkellä mitään merkitystä Edelfeltin kehitykselle? Luullakseni se -ei ollut aivan merkityksetön. Saattaa näet olettaa, että miltei -kokonaisen kesäkauden oleminen tekemisissä taidemuistojen kanssa ei -ollut kypsyttämättä hänen taiteilijataipumuksiaan. Sen ohella on -varmaa, että hän matkallaan paljon oppi, sillä sitä ennen hän ei -ollut juuri mitään keskiaikaista taidetta nähnyt. Vihdoin se avasi -hänen silmänsä, niinkuin meidän muittenkin, näkemään kuinka paljon -meillä sentään on kulttuurimuistoja, ja semmoinen näkeminen samoin -kuin tutustuminen ennen tuntemattomiin maan osiin on omansa tekemään -isänmaanrakkautemme itsetietoisemmaksi. - - -III. - -Luonnollista on etten koskaan enää joutunut senlaatuiseen, verraten -pitkään yhdessäoloon Edelfeltin kanssa kuin kesällä 1871 -- siksi -kävivät uramme liian kauas toisistaan. Kumminkin kului harvoin -kokonaisia vuosia ilman että kohtasimme toisemme, milloin kotimaassa, -milloin ulkomailla, milloin seurassa, milloin kahdenkesken, milloin -sattumalta, milloin toisesta tai toisesta syystä käyden toistemme -luona. Sellaisista kohtauksista taikka pitemmistäkin, niin esim. kun -kerran yhdessä matkustimme Berlinistä Parisiin tai kerran yhdessä -vietimme kesäisen päivän Vaasassa (1892), on kuitenkin vaikeampi -tehdä selkoa kuin tuosta yhteisestä kesäkaudesta. Ei senvuoksi ettei -Edelfeltin kanssa puhellessa aina olisi kuullut mieltäkiinnittävää -ja muistettavaa, vaan sentähden että muistiinpanojen puutteessa -vaikutelmat sulavat yhteen, niin että on vähän erikoispiirteitä -esitettävänä. - -Jos otan sanoiksi luodakseni mitä noissa yhteensulaneissa -vaikutelmissa on oleellisinta, niin en voi olla ensiksi -huomauttamatta, että Edelfeltin persoonallisuus näennäisesti -perin vähän muuttui niistä ulkomaalaisista ja "suuren maailman" -vaikutuksista, joita hän niin tavattomassa määrässä vastaanotti. -Huolimatta jo 1870-luvun lopulla alkaneesta maailmanmaineestaan -taiteilijana (v. 1878 hän ensi kerran möi taulun ulkomaalaiselle -ostajalle ja siitä lähtien niitä meni tavantakaa Amerikkaan, -Venäjälle, Ranskaan, Skandinaaviaan y.m.), huolimatta siitä, että -häntä samasta ajasta alkaen Parisin taiteilija- ja kirjailijapiireissä -kohdeltiin omana miehenä, huolimatta siitä, että hän muotokuvaajana -tottui liikkumaan eri maiden ylhäisten linnoissa ja ruhtinastenkin -hoveissa, huolimatta siitä kaikesta hän aina näyttäytyi olevan sama -kuin ennen. Hän puhui ja käyttäytyi luonnollisesti, teeskentelemättä, -vaatimattomasti, sanalla sanoen oli edelleen meikäläinen ja -rakastettava niinkuin nuoruudessaan, niin että vasta jälestäpäin, -hänestä erottuaan, tuli ihmetelleeksi kuinka hän yhä oli semmoinen -kuin oli. Tämän saman vaikutelman on Kaarlo Bergbom (joka kuitenkaan -ei kuulunut Edelfeltin lähempiin tuttaviin) julkilausunut varsin -sattuvin sanoin (kun hän 1884 Parisissa taiteilijan ystävällistä -kutsua noudattaen pari kertaa oli käynyt tämän atelierissa): "Hänellä -on kuitenkin ihmeellinen viehättämiskyky olematta mielistelevä. --- -- -- Haakonluonnollaan hän on rientänyt voitosta voittoon -olemassaolon taistelussa -- kenties hän on menettänyt jotakin -itsestään, mutta kokonaan kadottanut itseänsä hän ei ole." - -Edelleen on minulla se käsitys, että Edelfelt yleensä pysyttäytyi -sisällisesti hyvin vapaana kotimaisesta puolue-elämästä. Tietenkin -hän lukeutui ruotsinmielisiin, johon hänellä Ruotsista muuttaneen -isän poikana oli pätevämpi syy kuin useimmilla muilla, oli -pääasiallisesti yhtä mieltä heidän kanssaan ja otti ehkä myöskin -tilaisuuden sattuessa osaa heidän rientoihinsa, kun hän näet oli -kotona ja hänen myötävaikutustaan pyydettiin, mutta silti luulen -hänen jotenkin vähän välittäneen kiihkoisesta puoluetaistelusta. -En koskaan kuullut hänen suustaan noita jokapäiväisiä, kuluneita, -väärinkäsityksestä ja ilkeydestä syntyneitä syytöksiä suomenmielisiä -vastaan; päinvastoin hän näytti täydellisesti ymmärtävän näiden -harrastuksia ja monesti hän avonaisesti tunnusti ja kiitti sitä -kulttuurityötä, jota suomalaisella puolella tehtiin. Kerrankin -hän -- se oli mainittuna päivänä Vaasassa -- minun mielestäni -melkein liiaksi ylistelevin sanoin kiitti Helsingin suomenmielisten -naisten osottamaa tarmoa ja intoa yleisiin harrastuksiin, asettaen -heidät paljon yläpuolelle ruotsalaisen hienoston naisia, joiden -turhamielisyyden hän sanoi täysin tuntevansa nuoruudestaan asti. -Myönnän että tällaista kuullessani en voinut kokonaan tukehduttaa -ajatusta, että maailmanmiehen kohteliaisuus sai hänen näin -puhumaan minulle mieliksi (enkä ollenkaan epäile, että juuri se -johti hänet esim. kerran vastaamaan erään unkarilaisen kirjeeseen -semmoisin sanoin, kuin olisi hänessä ollut erikoinen heimolaisiinne -magyareja kohtaan), mutta kun toiselta puolen muistan, että hän -neljättäkymmentä vuotta aina käyttäytyi samoin minua kohtaan, on -minun mahdoton epäillä hänen suoruuttaan. Eikö ole psykologisesti -perustetumpaa käsittää asia niin, että hän minulle, vanhalle -ystävälle, jonka suomalaisuuden hän tunsi jo v:lta 1871 ilman että -se häntä minusta vieroitti,[40] halusi purkaa ajatuksia, jotka eivät -sopineet julkilausuttaviksi hänen tavallisessa ympäristössään. --- Jollen erehdy, johtui Edelfeltin vapaampi ajatustapa ja -ymmärtämys kansallisissa riitakysymyksissämme ei ainoastaan hänen -avaramielisestä sivistyksestään, vaan myöskin siitä, että hän, -niinkuin ennen olen sanonut, oli Runebergin ajan lapsi. Sen ajan -mukaisesti hän käsitti ruotsin- ja suomenkieliset maassamme yhdeksi -kansaksi, eikä hän, antautuneena taiteeseen ja säännöllisesti -oleskellen melkoisen osan vuotta ulkomailla, vaihtanut tätä -alkuperäistä kantaansa ruotsinmielistemme myöhempään 1880-luvun -lopulla voimaan päässeeseen katsantotapaan, joka pyytää toisistaan -erilleen repiä mainitut kansamme ainekset. Luullakseni tässä kohden -oli myöskin aateyhteyttä Edelfeltin ja hänen äitinsä välillä. Ainakin -muistelen hänen 1878 Parisissa lukeneen muutaman kohdan yhdestä -äitinsä kirjeestä, jossa tämä kertoi kuinka Helsingissä Maamme-laulu -oli laulettu suomeksi. En enää voi selostaa sanoja, mutta olen varma -siitä, että Edelfelt ei olisi minulle lukenut kirjettä, jos arvostelu -olisi ollut suomalaisuutta tuomitseva eikä ilmaissut ymmärtämystä -tuota ajan merkkiä kohtaan. - -Edellisen yhteydessä saattaa ymmärtää Edelfeltin muuttumattoman halun -valita ja käsitellä kotimaisia aiheita. Hänen johdonmukaisuutensa -siinä kohden perustui tietenkin suuressa määrässä siihen, että hän -tiesi vieraitten aiheitten olevan omansa herättämään ulkomaalaisten -mielenkiintoa ja että hänellä siis, samalla kuin hän taiteellisessa -mestaruudessa kilpaili parhaimpien ranskalaisten kanssa, kotoisessa, -heille oudossa aiheessa oli jotakin, joka semmoisenaankin oli -huomiota herättävä. Mutta sitä enemmän lienee isänmaallinen mieli -johtanut häntä ottamaan aiheensa täältä kotoa. Täkäläiset aiheet -olivat hänelle vanhastaan tuttuja ja rakkaita, ja kun hänen -käsittelemiään aiheita lähemmin tarkastaa, huomaa että ruotsalaisilta -rannikkoseuduilta valittuihin liittyy puhtaasti suomalaisiakin. -Siitä ilmenee, että ennenmainitut sisämaalaiset vaikutelmat -lapsuudenajoilta eivät sentään olleet hukkaan menneet. Samaa todistaa -vielä pätevämmin se hartaus, millä taiteilija kuvittaessaan Vänrikki -Stoolin tarinoita etsimällä etsi, ei mahdollisimman rumia, niinkuin -Malmström, vaan samalla kertaa henkisesti niinkuin ruumiillisestikin -tosi tyypillisiä suomalaisia malleja. Kuinka huolellinen hän siinä -oli ja kuinka runebergiläisesti kunnioittaen hän työssään arvosteli -ja kohteli suomalaista kansaa, sen muistan usein kuulleeni ja -huomanneeni, kun hän innostuksella puhui vaativasta, mutta myöskin -hänen sydäntään hehkuttavasta tehtävästään. - -Vihdoin tahdon mainita, että keskustellessani Edelfeltin kanssa -monesti tulin oudoksuneeksi, että niin loistava taiteilijakyky -kuin hän yleensä näyttäytyi epävarmaksi työnsä arvosta ja -merkityksestä. Hän oli kärkäs kuulemaan huomautuksia ja muistutuksia -teoksistaan, vaikka niiden esittäjä ei ollutkaan taiteilija, hän -oli kiitollinen tunnustavasta arvostelusta ja iloinen, kun hänen -luomansa ilahdutti katsojaa. Hän ei siis ollut itserakas, eikä hänen -suuri menestyksensä ollut häntä ylpeäksi tehnyt. Ymmärrettävästi -häneltä ei puuttunut itsetuntoa, mutta se ei vähentänyt hänen -luonnollista herkkätuntoisuuttaan arvosteluun nähden. Muuten lienee -mainitsemani epävarmuus ollut jotakin hänen luonnolleen alkuperäistä. -Edelfelt näet ei ollut noita rohkeita taiteilijaluonteita, jotka -sisällisen vaistonsa johtamina ajavat takaa jotain uutta, ennen -tuntematonta, jonka tahtovat asettaa vanhemman sijaan. Hän harrasti -aina _kaunista_, ja kun hänen kehityskautensa sattui yhteen -naturalismin kanssa, hän oppi sen lisäksi myöskin panemaan arvoa -luonteenomaiseen, karakteristiseen, mutta hän karttoi rumaa, jossa -tavalliset kiihkoiset naturalistit arvelivat karakteristisen -parhaiten ilmenevän. Tuskin voi ajatella Edelfeltille suurempaa -vastakohtaa kuin Gallén-Kallelaa, joka aikoinaan melkein suuttui, -kun kuuli puhuttavan "kauniista". Luullakseni Edelfelt, samalla -kuin hän avonaisesti tunnusti Gallén-Kallelan harvinaisen suuret -taiteilijalahjat, joissakin määrin, niin sanoakseni, kammoksui tätä -nuorempaa toveria -- sentähden että hänellä oli niin erilainen luonne. - -Ei minulla ole syytä olettaa muuta kuin että Edelfelt oli tyytyväinen -siihen tapaan, jolla minä monesti kirjoitin hänen taiteestaan -suomenkieliselle yleisölle (U. S:ssa ja Valvojassa). Ainoastaan -yhden kerran oli arvosteluni hänelle kenties epämieluinen. Tarkotan -muutamaa kirjoitusta Valvojassa 1898 v:n taide-elämästä, jossa -otin määritelläkseni Edelfeltin, Gallén-Kallelan ja E. Järnefeltin -taitelijaluonteita, osottaen miten ja missä he toisistaan erosivat. -Edelfeltistä kirjoitin seuraavan tapaan, jota vieläkin pidän -pääasiassa oikeana: - - "Edelfeltin taide ei ole laadultaan syvää, mutta kirkasta, ei - myöskään erittäin alkuperäistä, mutta kumminkin aina hänen - persoonallisuutensa leimaamaa, hän ei pane ehdotonta painoa - luonteenkuvaukseen, niin että hän sentähden uhraisi mitään - siitä, joka tyydyttää hänen kauneudenaistiaan, mutta sensijaan - on hänellä erinomainen kyky oivaltamaan myötätuntoisuutta - herättävimmän puolen kuvattavassaan, ja sen hän meille - esittää hienotunteisesti, usein runollisestikin ja taiteen - kannalta mestarillisesti. Jos tämän lisäksi huomaamme, - miten hänen käsitystapansa on maailmanmiehen monipuolisen - sivistyksen tahkooma niin käy hänen taiteilijaluonteensa meille - ymmärrettäväksi. Hän ei ole kertaakaan kuvannut saaristolaisia - kalassa, jolloin heillä on repaleiset vaatteet yllä ja kädet - haisevat kalalle, vaan joko jumalanpalvelukseen kokoontuneina - taikka saattamassa lapsen ruumista kirkolle tai purjehdusmatkalle - tai merelle lähtiessä, eikä hän myöskään ole maalannut - Ruokolahden akkoja kotipuuhissa, vaan kirkkomäellä. Ainoastaan - kerran hän on muistaakseni maalannut sentapaista kuin pesutuvan - pesijättärineen, mutta silloinkin oli kaikki vastenmielinen - peitossa; pesijät olivat enimmältään punaposkisia nuorikkoja, - ja pääsävelenä värien soinnussa lumivalkeat liinavaatteet - häikäisevässä päivänvalossa. Milloin taiteilija, täysin - kehittyneenä nimittäin, on ottanut aiheensa nykyajan takaa, - näemme samoin, että joku esteettinen puoli siinä on viehättänyt - häntä ainakin yhtä paljon, jollei enemmän kuin ajatus. Niin - esim. sommitelmassa 'Neitsyt Maria ruusutarhassa' ei Marian - sielunkuvaus näy hänestä olleen niin tärkeä kuin mietiskelevän - naisen asettaminen avonaiseen loggiaan, taustana päivän valaisema - maisema, jossa itämainen kaupunki loistaa ruusutarhan takaa. - Teoksen ensimäisessä luonnoksessa [lahja minulle kun täytin 50 - vuotta], jota yleisö ei ole nähnyt, on kyllä Vapahtajan äidin - kuvaaminen pääasiana; mutta valmiissa kuvassa se on jäänyt - syrjemmälle." - -Sitte puhuin Gallén-Kallelan taiteen suuremmasta alkuperäisyydestä ja -voimasta; Järnefeltin asetin jotenkin kahden edellisen välimaille. -- -Kun ensikerran tapasin Edelfeltin sen jälkeen kuin arvosteluni oli -julkaistu, oli hän seurassani tavallista totisempi. Kenties erehdyin, -mutta luulin siinä näkeväni kirjoitukseni vaikutusta. Kuitenkin se -oli ohimenevää. Hän tiesi että tapani oli lausua mitä totena pidin -ja että olin vapaa puolueellisuudesta puhuessani taiteesta. -- -Ohimennen sanoen olin aina ja luullakseni menestyksellä harrastanut -puolueettomuutta käsitellessäni taide- ja kirjallisuuskysymyksiä, -jopa olin elänyt siinä harhaluulossa, että muutkin pitäisivät -kulttuurikehityksemme elämänehtona, että semmoiset henkiset alat -pysytettäisiin yläpuolella kansallisten ja valtiollisten kiistojemme -sekasortoa. Viime vuosikymmenen tuottama kokemus on kuitenkin -hävittänyt harhaluuloni, ja olen sentähden huomannut parhaaksi -mahdollisimman vähän taikka ei ollenkaan kirjoittaa nykyajan -taiteellisista ja kirjallisista ilmiöistä, sillä eihän nyt enää -niinkään kysytä _mitä_ kirjoitetaan kuin _kuka_ kirjoittaa! - - -IV. - -En epäile että taidetta on kiittäminen siitä että Edelfeltin ja -minun välini pysyi niin muuttumattomana -- taide oli hänen elämänsä -sisällys, ja hän tiesi myöskin miten minä sitä rakastin. Että minä -erittäin pidin hänen taidettaan suuressa arvossa, huomasi hän siitä, -että niin halusta koetin kotiini saada hänen teoksiaan. Juuri tämä -seikka aiheutti monta yhtymistämme. - -Kun 1875 olin mennyt kihloihin ja tahdoin antaa kauniin joululahjan -morsiamelleni, ostin Edelfeltiltä ensimäisen taulun. Pyynnöstäni hän -silloin maalasi minulle kapteenin kotiintulokohtauksen Runebergin -Jouluillasta. Sommittelultaan on kuva samallainen kuin taiteilijan -julkaisemassa, kuvitetussa saman runoelman painoksessa, mutta -kooltaan on se isompi ja tietenkin somat värit enentävät sen -eloisuutta ja vaikutusta. Se on nuoruudenteos, mutta juuri sentähden -on siinä joku aito-edelfeltiläinen, runollinen sävy (jotenkin -samanlaatuinen kuin "Kuningatar Blankassa"), jommoista ei yhtä -naiivina nähdä hänen myöhemmissä tauluissaan. Hinta oli 200 markkaa, -jonka mainitsen lisätäkseni että taiteilija, mikäli minä sain kokea, -oli hintojensa puolesta paljon vaatimattomampi kuin nykyään ollaan. - -Niinkuin tunnettu on, oli Edelfelt ensimäisellä kehityskaudellaan, -1870-luvulla, "historiamaalaaja", ja semmoisena hän maineensa -perustikin ylempänä mainitulla taululla sekä toisella, "Kaarle -herttua herjaa Klaus Flemingin ruumista", joka oli näytteillä -salongissa 1878. Olin Parisissa talvikauden 1877--78 ja sentähden -tiedän hyvin, ettei hän silloin vielä ajatellut mitään suunnan -muuttamista, vaan mietti "Kohtausta Nuijasodasta", joka valmistuikin -1879 v:n salonkiin. Maailmannäyttelyssä 1878 opin tuntemaan J. P. -Laurensin historialliset maalaukset, ja minusta on epäilemätöntä, -että juuri tämän taiteilijan omituinen aiheenvalinta oli saanut -Edelfeltin käsittelemään semmoista aihetta kuin Kaarle herttua -Flemingin ruumiin edessä. Lähinnä näyttää taiteilijamme esikuvana -olleen se Laurensin maalaus, jossa nähdään paavi Formosan -haudasta otettu ruumis istuvassa asennossa nojatuolissa, vieressä -mustapukuinen asianajaja, joka on vastaava vainajan puolesta, sekä -taustalla kardinaaliensa kanssa Tapani II, joka käsi ojennettuna -uhkaavasti syyttää kuollutta. Itse asiassa oli aiheen kaameus -jotakin Edelfeltin luonnolle perin vierasta; mitä hän teoksessaan on -mieluimmin maalannut on kai Ebba Stenbock nuoren seuranaisen kera ja -muut sivuhenkilöt (esim. nuorukainen, joka pitelee arkun kantta -- -nuoren maalaajan Aukusti Uotilan muotokuva). Kevättalvella taiteilija -maalasi vaimoni muotokuvan atelierissaan lähellä Montparnassen -asemaa, ja hauskat ja vilkkaat olivat istunnot, joihin seurasin -vaimoani ja joissa keskusteltiin parisilaisista taideoloista y.m. - -V. 1880 tapahtui käänne, ja Edelfelt sai taulustaan "Ruumissaatto -saaristossa" 3:nnen luokan kultamitalin, ensimäinen Parisin -salongissa suomalaiselle taiteilijalle annettu kunniamerkki. Suomessa -Edelfeltin vanhemmat ystävät ja suosijat eivät pitäneet siitä, että -hän luopui historiamaalauksesta ja noudattaen uutta naturalistista -suuntaa alkoi käsitellä nykyaikaisia aiheita. Se oli muun muassa -syynä siihen, että taideyhdistys antoi niin monen etevän maalauksen -mennä ulkomaille, joka olisi voitu saada sangen huokeasta hinnasta. -Jos luetaan pois Ruokolahden taulu (valtion tilaama), niin saattaa -sanoa että vasta 90-luvulla alettiin ymmärtää, kuinka tärkeätä oli -kotimaalle pelastaa suuren taiteilijan teoksia. -- Seuraavan vuoden -(1881) alkupuolella Edelfelt oleskeli pari kuukautta Espanjassa. -Sieltä tuotujen luonnosten joukossa oli huomattavimpia tanssiva -mustalaistyttö, jonka ostin sitten kun taiteilija oli täydentänyt -kädet. Varsinkin tytön pää on viehättävä etelämaisen tummassa -verevyydessään. - -V. 1886 pyysin Edelfeltiä piirustamaan minulle muutamia kuvia Takasen -elämäkertaa varten. Hän piirustikin yhden varsin kauniisti, mutta -oli estetty enemmästä, niinkuin näkyy seuraavista kirjeistä, jotka -koskevat sitä asiaa. - - "Helsingissä 18 p. marrask. (1886). - - H. V. - - Tämän ohella lähetän ääripiirustuksen Takasen Wäinämöisestä. En - ole ennättänyt piirustaa Venusta. Matkustan nimittäin huomenna, - ja minulla on nyt monta rautaa tulessa. Onhan Gallén tottunut - piirustamaan kynällä, ja voi hän sentähden hyvin piirustaa - Venuksen ja muutakin. Pääasia on että tekotapa on mahdollisimman - yksinkertaista, jäljentämisen tähden. Jollemme enää tapaa - toisiamme ennen lähtöäni, sanon sinulle nyt jää hyvästi. - - Onko Sinulla Snoilskyn osote Dresdenissä? - - Harras - Albert Edelfeltisi." - - H. V - - Mikään korvaus ei tule kysymykseen tästä vähäpätöisestä työstä. - Olen päinvastoin tyytyväinen että voin olla Sinulle avuksi. -- - Kiitos kirjasta! Matkani on myöhästynyt muutamia päiviä. Tervehdi - vaimoasi ja au revoir. - - Helsingissä lauantaina 20 p. marrask. 1886. - - Harras - Albert Edelfeltisi. - -V:n 1890 vaiheilla Edelfelt palaa historiallisiin aiheisiin ja ensin -uskonnollisiin. Tämän uuden kehitysjakson alulta on minulla pari -erittäin arvokasta taiteilijan teosta: harjotelma Mataleenan kuvaa -varten suuressa taulussa "Jesus ja Mataleena" sekä "Porilaisten -marssi". - -Edellisen ostin suorastaan Edelfeltin atelierista täällä Helsingissä, -ja kertoi hän siitä seuraavaa. Viettäessään kesäänsä huvilassaan -Porvoon tienoilla hän oli malliksi saanut merimiehen morsiamen, jonka -sulhanen vähän ennen oli hukkunut. Joka kerta kun puheeksi tuli tämä -onnettomuus, tyttöparan silmät täyttyivät kyynelillä, ja Edelfelt -saattoi siten aivan luonnon mukaan maalata naisen, jonka sydän on -surusta pakahtua. Todellisuudessa onkin harjotelma välittömämmin -suoritettu ja vaikuttavampi kuin valmis Mataleenan kuva. - -"Porilaisten marssin" synnystä taasen taiteilija jutteli, että hän -johtui siihen yhdessä niistä jättiläiskonserteista, joita Suomen -asevelvollisten pataljoonain yhdistetyt soittokunnat talvella -1892 toimeenpanivat. Kun eräässä konsertissa Palokunnan talolla -soitettiin Porilaisten marssia, voimalla joka ehdottomasti tulistutti -kuulijoita, taiteilija yht'äkkiä sisässään näki sen kuvan, jonka hän -sitte kohta jälestäpäin maalasi. Sommitelma on maalattu paperille, -ja nähtävästi oli Edelfeltin aikomus ensin tehdä vain harjotelma, -jonka hän sitten suorittaisi kankaalle; mutta teos näyttäytyikin niin -hyväksi, että olisi ollut ilmeinen vahinko ruveta sitä uudestaan -maalaamaan. Tosiaan maalaus onkin mestarin kaikkein etevimpiä, enkä -tiedä onko yksikään muu hänen suurempia teoksiaan niin välittömän -innostuksen leimaama. - -Vielä on minulla tältä samalta ajalta eräs akvarelliharjotelma, joka -esittää nuoren tytön pään ja on tehty Vaasan kirkon alttaritaulun -neitsyt Marian kuvaa varten. Sen taiteilija minulle lahjoitti -"vanhan ystävyyden" osotteeksi jouluna 1896, ja kertoi hän -maalanneensa sen erään 15-, 16-vuotiaan tytön mukaan, joka kävi -suomalaista tyttökoulua ja jonka hienot, henkevät kasvonpiirteet -näyttivät hänestä sopivan Marialle. Että Edelfelt valitsi mallinsa -suomalaisesta koulusta, johtui siitä että hän tahtoi maalauksessaan -noudattaa moderneja perusohjeita eikä tavottaa mitään alkuperäisen -historiallista, joka tietenkin olisi vaatinut juutalaisia malleja. -Mutta tämä alttaritaulu vaatii näissä muistelmissa oman lukunsa, -sillä sen johdosta jouduin pitkälliseen kirjeenvaihtoon taiteilijan -kanssa. - - -V. - -Appivanhempani, Gabriel ja Amanda Revell, halusivat Vaasan kaupungin -kirkkoon lahjottaa alttaritaulun, ja heidän puolestaan ryhdyin -minä 1890--91 keskusteluihin Edelfeltin kanssa. Hän oli kyllä -viehättynyt semmoisesta tehtävästä, mutta ennenkuin ratkaiseva -päätös syntyi, meni kuitenkin aikaa. Helsingissä tuumattiin -alttaritaulun tilaamista uuteen kirkkoon, ja toimeenpantiin sitä -varten kilpailukin. Jos taulu olisi tilattu Edelfeltiltä, niinkuin -yhteen aikaan luultavalta näytti, niin hänen olisi täytynyt lykätä -Vaasan taulu tuonnemmaksi; vasta kun selvisi, että aie Helsingissä -oli raukeava tyhjiin, taiteilija tarjosi Vaasan kirkkoa varten -useita eriaiheisia luonnoksia. Jouluaamu eli paimenten kumarrus, -Jesus Getsemaneessa, Jesus kantaa ristiänsä ja Ylösnousemus, joista -ensinmainittu katsottiin muita otollisemmaksi.[41] Ennenkuin Edelfelt -oli työhön käsiksi käynyt, kuoli kuitenkin appi-isäni. -- Kuinka asia -sitten kehittyi, näkyy seuraavista taiteilijan kirjeistä minulle. -Otan ne tähän, koska ne sisältävät kaikenlaista mieltäkiinnittävää -ja erittäinkin näyttävät, kuinka erinomaisen tunnollinen Edelfelt -työssään oli. - - Hanko 27 p. heinäk. 92. - - Veli Eliel Aspelin. - - Kiitos ystävällisestä kirjeestäsi ja tarkotuksesta toteuttaa - suunnitelma alttaritauluun nähden, vaikka appi-isäsi on - kuollut. En ollut lukenut kuolemantapauksesta, sillä olen vain - poikkeukselta nähnyt suomalaisia sanomalehtiä kolmikuukautisen - ulkomaallaoloni aikana. - - Palasin kotimaahan viime sunnuntaina, ja minun täytyy viipyä - täällä Hangossa muutamia päiviä, osaksi nähdäkseni vaimoani ja - lastani (vaimoni tulee luultavasti oleskelemaan täällä koko kesän - parannuksilla), osaksi lepuuttaakseni aivan liiaksi kiihtyneitä - hermojani. Rydbergin muotokuva oli nimittäin väsyttävimpiä mitä - olen yrittänyt, osaksi sentähden että malli on ylen vaikea - esittää semmoisena kuin hänet kuvittelee hänen teostensa - mukaan, osaksi senvuoksi että ilma oli niin kauhean synkkää ja - olin valinnut auringontehon à la Rembrandtin Faust. Sitäpaitsi - olin läpi vilustunut noina 14 päivänä Djurholmilla. Kumminkin - matkustan perjantaina Porvooseen tervehtiäkseni äitiäni, ja sen - jälkeen tulen Vaasaan muutamaksi päiväksi. En pyydä parempaa kuin - alottaa taulun, minkä aiheen valitsenkaan. Porvoosta kirjoitan - tai sähkötän Sinulle joku päivä ennen lähtöäni. - - Rydberg kirjoittaa Kristuksesta ja Magdaleenasta ensi vuoden - Sveaan [kalenteriin]. Hän tahtoo sentähden kerätä kaikki - ainekset mitä saa, sekä [legendaa esittävän] runon että muita - keskiaikaisia runoja esim. Klaus Kurjesta [s.o. Elinan surma]. - Hän lupasi sen ohella nyt taas alkaa tutkia Kalevalaa, jonka hän - muutoin tuntee aika hyvin Zach. Cajanderin ja Julius Krohnin - kautta, jonka jälkimäisen kanssa hän on ollut kirjeenvaihdossa. - Pyydän Sinua auttamaan minua lähettämässä V[iktor] R[ydbergille] - kirjoja ja aikakauskirjallisia kirjoituksia, jotka voivat olla - hänelle hyödyksi. Me tapaamme siis toisemme pian, toivon minä. - Tällä hetkellä olen aivan mahdoton, niin väsynyt kuin en pitkiin - aikoihin ole ollut ja kykenemätön perusteellisesti asettumaan - mihinkään uuteen aatesuuntaan. Olen tekevä uuden Getsemaneen, - niin myöskin ristiänsä kantavan Kristuksen. V[iktor] R[ydberg] - keskusteli melkein joka päivä minun kanssani näistä tulevista - tauluista. Hänestä oli ei ainoastaan hyvin mielenkiintoista, vaan - myöskin esimerkiksi soveltuvaa, että yksityiset henkilöt meidän - aikaan ajattelevat kirkkojen kaunistamista. Uhden uusi suunta oli - erityisesti hänen ajatuksissaan ja tämä uskonnollisen maalauksen - uudestasyntyminen näyttäytyi hänelle yhdeksi merkillisimmistä - ilmiöistä viimeisellä vuosikymmenellä, joka oli niin täynnä - elämää ja aatteita. - - Hyvästi kunnes tavataan ja kiitos! Terveisiä vaimollesi hartaalta - - Albert Edelfeltiltäsi. - -Lupauksensa mukaan Edelfelt sitte kävikin Vaasassa. Hän tahtoi näet -nähdä kirkon ja minkälaiseen valoon alttaritaulu oli asetettava, ja -teki väriluonnoksen itse paikalla, jotta hän osaisi oikein virittää -maalauksen väriasteikon. Samalla sovittiin myöskin lopullisesti -aiheesta. Niinikään otti Edelfelt itse toimittaakseen taululle -kehyksen, joka mainittakoon sentähden että siitä paljon puhutaan -kirjeissä. - - Parisi 5 p. kesäk. 1893. - - Torstaina toukokuun 25 p. lähetettiin Bon Marché'sta kankaat, - jotka olin ottanut valitakseni sinulle.[42] Koko siitä suuresta - paljoudesta kuoseja, jotka näin, olivat nämä kauneimmat ja - tyylikkäimmät. Tosin oli huokeampiakin kretonneja, mutta värit - ja kuosit olivat paljon huonompia. Kaikki yhteensä maksaa 118 - fr. 25 cent. niinkuin myötäseuraava lasku osottaa. Omin luvin - panin kääryyn myöskin pienen harmaan puvun pojalleni, ja pyydän - sinua hyväntahtoisesti maksamaan etukäteen tullin, joka ei voi - olla erittäin korkea. Kirjeesi mukaan 30 p:ltä maalisk. olen - ottanut 20 metriä raitaista, viheriään vivahtavaa kangasta, 25 - samankuosista, mutta punertavaa, uutimiksi, sekä 20 varalle. Olen - harvoin nähnyt kauniimpia ja tyylikkäämpiä kretonneja kuin nämät, - ja toivon että olet niihin tyytyväinen. - - Tahdon lyhyin piirtein kuvata omituisen Parisissaoloni tällä - kertaa. Saavuttuani 15 p. maalisk. alan kohta tehdä harjotelmia - alttaritauluun, malli joka päivä -- teen 2 suurta harjotelmaa - madonnaa varten -- 25 p. valittu jurymieheksi Marskentän - [näyttelyä varten] -- menetän sen johdosta aikaa ja saan - ikävyyksiä-- häiriinnyn työssäni. Piirustan alttaritaulun - äärettömän suurelle kartongille -- sairastun influenssaan 10 p. - huhtik. -- sairas ja mahdoton työhön koko huhtikuun -- ryhdyn - jälleen työhön toukokuun alussa, sitte kun lääkäri oli tuominnut - minut täydelliseen toimettomuuteen ja vegeteeraavaan elämään - maalle 5:ksi päiväksi. Vernissagepäivä 9 p. toukok. Sparre - tulee 13 p. Münchenistä, asettuu asumaan atelieriini. Sairastuu - kovasti keuhkokuumeeseen (lungkongestion) 14 p. Hoidan häntä - viikon päivät täällä kotona, vien hänet sitte, lääkärin neuvosta, - sairaalaan, jossa hän oleskelee 10 päivää -- kuljetan hänet 1 p. - kesäk. maalle, erään ystäväni luokse -- ja toivon, että hän nyt - toipuu lopullisesti. - - Sinä näet etten ole _voinut_ maalata alttaritaulua, niinkuin - olisin tahtonut. Olen kuitenkin tehnyt huolellisia harjotelmia - kaikkiin kuviin ja toivon, että itse maalaaminen sen kautta on - tuleva helpoksi. Kehys on tuottanut minulle paljo huolta. Olen - kääntynyt 2 arkkitehdin puoleen, mutta _en_ ole tyytyväinen - heidän työhönsä. Asia on niin, että 5,5 metrin korkuinen - goottilainen kehys on jotain mieletöntä, samoin kuin _iso_ - taulu goottilaisessa kirkossa on jotain mieletöntä -- sillä - suurin, puhtaasti goottilainen maalaus, jonka olen nähnyt, on - "das Dombild" Kölnissä, jossa henkilöt eivät ole luonnollista - kokoa. Ajattele Van Eyckiä, aina pieniä tauluja! ajattele - Memlingiä! Olen sentähden miettinyt, että _en_ teetä kehystä, - joka on varustettu huipuilla ja kukkakoristeilla (sitä vähemmän - kuin työn täytyy olla _erinomaista_, ettei se olisi kömpelöä), - juuri sentähden että tämä muoto tavataan [ainoastaan] vähemmässä - mitassa taikka kivessä. Sitä vastoin olen jäljentänyt useita - _pyörö_kaarisia, mutta kuitenkin goottilaisia kehyksiä Cluny'stä - [museosta], ja mietin antaa piirustaa nämä suureen kokoon. - - Memlingin pyhäinjäännöslippaassa Brüggessä nähdään sivuseinissä - puhtaita puolipyöröjä ja olen hämmästyksellä huomannut - senaikaisissa italialaisissa ja flamilaisissa kehyksissä - runsaasti _puhtaita puolipyörökaaria_, joita solakat goottilaiset - pylväät kannattavat. Suippokaarta on näet mahdoton päättää - ylhäälläpäin ilman kukkakoristeita ja niitä on hirmuisen vaikea - saada _hyvin_ tehdyiksi suuressa mitassa. Tiedät paremmin kuin - minä, että kaikki taikka miltei kaikki goottilaiset taulut - olivat kolmijakoisia [triptykoita] ja alttarikaapintapaisia. - Ei Louvressa eikä Clunyssä eikä täkäläisissä vanhoissa - goottilaisissa kirkoissa ole ainoatakaan _isoa_ goottilaista - kehystä. Champs Elysées salongissa on Roybet'lla äärettömän - iso taulu: Kaarle rohkea toimeenpanemassa verilöylyä eräässä - kirkossa. Kehys on goottilainen fialeilla [koruhuipulla] - varustettu, ja juuri se, miten kallis ja hyvätekoinen se liekään, - on paremmin kuin mikään muu osottanut minulle, että koko tämä - koristus terävine kulmineen, kukka- ja kiekurakoristeineen - suuressa määrässä häiritsee maalausta. - - Eräs arkkitehti, Bastien Lepage, maalaajan veli, oli myöskin sitä - mieltä, että kaksi suippokaarta (akkunan ja taulun sen alla) ei - tekisi hyvää vaikutusta. Olen itse tehnyt ehdotuksen, jossa on - suippokaari sisällä, mutta suorakulmainen kehys yläpuolella. - Tukholmassa ja Kööpenhaminassa aion edelleen pyytää neuvoa - arkkitehdeiltä. _Kaikki_ yhdestä suusta sanovat, että akkuna - takana on _peitettävä_. Useimmat ystäväni pitävät luonnoksista ja - harjotelmista. -- Kumminkin huomaan nyt, kuinka vaikea on tehdä - jotain niin suurta. Itse aineellinen työ vie paljon enemmän aikaa - kuin olen arvioinut. Kun kerran on kysymys semmoisista suhteista, - tulee kaikki suunnattomaksi -- värin paljous -- jopa kangas - maksaa jo 200 frcs. Lähtien määrätystä leveydestä 2,27 on korkeus - laskettava vähintään 5 metriksi. - - Olen tekevä kaikki niin hyvin kuin voin ja suoritan taulun - kotona Suomessa, jonne matkustan Kööpenhaminan ja Tukholman - kautta. Viimemainitussa kaupungissa on minulla onneton Rydbergin - muotokuva viimeisteltävänä. Minua värisyttää kun sitä ajattelen. - Pää, joka ei herätä mielenkiintoa, maalattu ilman innostusta, - ja tämä surkeus on ikuisina aikoina riippuva museon seinällä - kertomassa ihmisille, kuinka kehno minä _saatoin_ maalaajana - olla. Porilaisilla on niinkuin näet ollut suuri menestys - Ruotsissa. Olen siellä pyytänyt taulusta 2,500 kruunua. Jollen - saa sitä hintaa, on maalaus sinun omasi, sopimuksen mukaan, ja - kaupanpäälliseksi saat vielä Blanchin teettämän kauniin kehyksen. - Jonkun päivän päästä matkustan Berliniin (yhdeksi päiväksi - nähdäkseni näyttelyn) ja sitte Kööpenhaminaan. En voi vielä sanoa - milloin tulen kotia. - - Toivotan sinulle iloista ja kaunista kesää uudessa Tusculumissasi - ja esitä kunnioittavat tervehdykseni vaimollesi ja anopillesi. - Hyvästi ja voi hyvin. Jos tahdot kirjoittaa sanan, niin on - osotteeni _Pietro Krohn_, Marstrandsvej 4, Rosenvaenget, - Kjöbenhavn. - - Vanha ystäväsi - Albert Edelfelt. - - Porvoo, Haikko 24 p. elok. 93. - - Veli Aspelin. - - On hauskaa kuulla, että "Porilaisten marssi" vahingoittumatta - on saapunut sinulle. Raha-asialla ei ole kiirettä. Tee niinkuin - sinulle on paras ja mukavin. Olen iloinen että taulu jää sinun - luoksesi ja Suomeen. - - Norjassa en ole tehnyt erittäin paljon. Muutamia - tunturiakvarelleja ja yhden nuoren, vaaleaverisen - Gudbrandinlaakson tytön (Harald Kaunotukan jälkeläinen, selitti - hän itse) -- taulu, jonka luullakseni nimitän Solvejgiksi. Siinä - kaikki. Menee aina aikaa, ennenkuin oikein perehtyy kokonaan - vieraisiin oloihin. - - Täällä on minulla tekeillä kartongi alttaritaulua varten. Saat - nähdä sen Helsingissä. -- Minä käännyin arkkitehti A. Lindegrenin - puoleen Tukholmassa -- (saman, joka on niin oivallisesti - uudistanut Upsalan tuomiokirkon sisäpuolelta) -- kehysasiassa. - Hän otti piirustuksen ja valokuvan, teki joitakuita kyhäelmiä - -- mutta kun hän oli matkoilla nyt toisen kerran käydessäni - Tukholmassa, niin en saanut tietää, kuinka kauas työ oli - edistynyt. -- Hänen mielestään oli koko akkuna peitettävä, ei - kankaalla vaan lautaseinällä, joka muodostaisi jonkunlaisen - alustan taululle. Hän sanoi, että semmoinen lautaseinä oli aivan - välttämätön yksistään käytännöllisistä syistä, sillä muuten - aurinko 10 vuoden kuluessa polttaisi yläpuolen kangasta hajalle. - Hän ajatteli, että kehys voisi osaksi olla maalattu, niin - että taulun yläpuoli, enkelit, voitaisiin maalata tyylitellen - yläpuolelle hienoa goottilaista holvia. -- Niin, se oli vain - yksi aate niistä monista, jotka hänellä oli. Mutta akkuna _on_ - peitettävä, se oli hänen a ja o:nsa. Toivon pian saavani hänen - piirustuksensa. - - Pietro Krohnille osottamasi kirjeen olen aivan oikein saanut -- - kiitos siitä. Hän kirjoitti minulle nykyisin Münchenistä, että - hän sattumalta oli Saksassa tavannut tanskalaisen meriupseerin, - joka sanoi olevansa malli erääseen Takasen tekemään lapsen - rintakuvaan -- tiedätkö mitään siitä?[43] - - Vaikka viivyn täällä maalla niin kauan kuin suinkin voin, - käyn luultavasti Helsingissä jonakin päivänä syyskuulla ja - toivon silloin tapaavani sinut. Minä asun yhä huvilassa 12 B, - Kaivopuistossa, ja olemme siis yhä edelleen naapureja. - - Paljon terveisiä rouvallesi vanhalta ystävältäsi - - Albert Edelfeltiltä. - - Helsingissä 15 p. tammik. 94. - - Hyvä veli! - - Vihdoinkin toivotan sinulle ja vaimollesi onnellista uutta - vuotta. Olen jättänyt kirjoittamisen niin myöhäseen, koska - tahdoin voida ilmottaa sinulle, että taulu on 3/4:ksi valmis. Sen - minä nyt voinkin. Ainoastaan enkelit ovat jälellä, ja ne olen - maalannut eri kartongille, niin että ne ovat vain jäljennettävät - kankaalle. Vaikka minua on paljon häirinnyt appi-isäni kuolema, - vaimoni sairaus sekä viimeksi influenssanpuuska, josta en - vielä ole päässyt, on työ edistynyt reippaasti. Joulukuun 1 - p. aloin maalata suurelle kankaalle: 5 metriä korkea, 2,20 - leveä, luultavasti suurin taulu, mikä Suomessa on maalattu. - Sommittelu on osaksi parantunut, niin esim. on se paimen, joka - nähdään selänpuolelta, muutettu enemmän keskelle. Olen saanut - hyviä malleja. Tosin ne ovat puhtaasti suomalaisia, mutta ne - viehättävät sentään muutenkin kuin etnografisina tyyppeinä. Puvut - ovat ylen yksinkertaisia. Stigell, joka joku päivä sitten oli - luonani, sanoi: "Olet saanut siihen jotain hienoa firenzeläistä" - -- ja se ilahdutti minua paljon. Väri on freskontapainen ja - vaalea. Vuorion kanssa, joka on luvannut suorittaa vernissauksen, - olen sopinut, että hän käyttää himmeää ja samalla kestävää - vahavernissaa. Madonnan tyyppi on jotenkin sama kuin pienessä, - Parisissa tekemässäni luonnoksessa. -- Kolme enkeliä tulee - pitämään lausenauhaa, jossa luetaan: - - Gloria in altissimis Deo, pax in terra hominibus, - bona voluntatis. - - Tischendorfin painoksen mukaan Hieronymuksen käännöstä. - - Kreikkalaisessa tekstissä kuuluu lause: - - Doza en ufisiois Theo, kai epi gaes eirinae - en anthropois eudoxia. -- - - niinkuin näet ovat nämä tekstit vähän erilaisia, mutta olen - huomannut eroavaisuuksia kaikissa painoksissa. Ruotsalaiset - eroavat paljon toisistaan. Vanhoissa on "en god vilje", toisissa - "Guds välbehag", viimeisissä "åt menniskorna välbehag". -- - Välimerkintä alkutekstissä on niinkuin ylempänä, s.o. ainoastaan - yksi pilkku lauseenosan jälkeen: kunnia olkoon Jumalalle - korkeudessa. -- No, tämä on vähäpätöistä ja voidaan vielä viime - minuutissa kirjoittaa niinkuin parhaana pidät -- pääasia on että - nuottikäärön sijaan on pantu tämä lausenauha raamatunsanoineen. - Enkelitkin saavat valonsa Kristuslapsesta. Itse tauluun olen - onnistunut saamaan enemmän yliluonnollista valoa kuin yhteenkään - luonnokseen. - - Huolimatta rukoilevista kirjeistäni en ole arkkitehti - Lindegreniltä onnistunut saamaan uutta ehdotusta kehykseksi - enkä myöskään vanhoja piirustuksia. -- Sentähden teen minä itse - piirustuksen kehystä varten, käyttäen esikuvana firenzeläisiä - valokuvia. Tikkanen on ollut ystävällinen ja etsinyt minulle - sopivia aineksia, ja Gripenberg on luvannut oikaista mahdollisia - rakenne-virheitä. Nikkari Galetzki on luvannut tehdä kehyksen - tammesta, pannen kultausta sisimmälle. Olisiko Sinusta - täyskultaus parempi? Kun kehys tulee tämännäköiseksi, ovat - kulmat A. B. maalattavat. En ole vielä selvillä siitä mitä sinne - on maalattava. Tikkanen väitti olevan tyylinmukaisinta tehdä - 2 profeettaa lausenauhoineen, Esaias ja Hesekiel, ne lauseet - nauhoissa, jotka ennustavat taulun ainetta. Taulu on valmis 3 - viikon päästä, Jumalan avulla. Olen saanut maalata sen yliopiston - piirustussalin _uudessa_ huoneistossa, Elisabetinkatu 27, suurin - atelieri kaupungissa -- juuri niin korkea, että taulu mahtuu - sinne. Sekä Estlander että Ahlstedt ovat olleet hyvin avuliaita. - Ei kukaan muu maalaaja kuin Ahlstedt ole nähnyt taulua, Järnefelt - on kyllä pyytänyt saada tulla katsomaan sitä, mutta en tahdo - näyttää teostani hänelle ennenkuin enkelit, jotka muodostavat - niin tärkeän osan sommitelmaa, ovat maalatut. -- Tämä suuri taulu - on paljon viehättänyt minua, ja minä olen varma, että olen siitä - paljon oppinut. Se on ollut minulle suureksi hyödyksi tuleviin - yliopistomaalauksiini nähden ja on herättänyt minussa suurta - mielenkiintoa uskonnolliseen maalaukseen. - - Ulkonaisesta maailmasta en tiedä kertoa mitään -- en näe ketään - paitsi Söderhjelmiä (hän oli täällä eilen) ja Otto Schaumania, - ukko parkaa, jonka luona käyn silloin tällöin. - - Gallén, jota en ole nähnyt moneen aikaan, maalaa hyvin - kummallista taulua, symbolistista, luonnollisesti. Kajanus -- - saarnaa Merikannolle, Sibeliukselle ja Gallénille. -- -- -- Hän - on näyttänyt minulle taulun, ja minä neuvoin häntä maalaamaan - sen uudestaan. -- -- -- En minä täysin ymmärrä tätä symbolismia, - mutta vika on kai _minussa_. Eivät Botticelli, Fr[ancesco] - Francia eikä Mantegna tarvinneet semmoisia keinoja saadakseen - esiin mystillisen ja runollisen tunnelman. Omituisinta on että - kaikki kuvatut ovat ihastuneita aatteeseen, joka heistä on - käänteentekevä. Järnefelt pysyttäytyy jotenkin skeptillisenä, - mutta maalaa siitä huolimatta itsekin symbolistista taulua. Arvid - J[ärnefeltin] tapaan silloin tällöin täällä Kaivopuistossa. Hän - tulee yhä enemmän tolstoilaiseksi, ja meidän kesken on ollut - pitkiä keskusteluja hänen mielipiteittensä toimeenpanemisen - mahdollisuudesta. Vastaiseksi hän tekee työtä erään sepän luona. - - Juhani Ahon Papin rouvalla on ollut suuri menestys kaikkien - luona, jotka todella välittävät kirjallisuuden taiteellisesta - puolesta. Minä olen aivan ihastunut siihen. - - Minulle on hyvin hauskaa, että tauluillani on ollut menestys - Berlinissä ja että pesijättäreni on siellä myyty. Kritikit, jotka - lähetit B. O. S[chaumanille], ja kaikki ne leikkelyt sanomista, - jotka Schulte on minulle lähettänyt, ovat niin kiittäviä, että - todella uskallan luottaa yleiseen tunnustukseen. Hyvästi ja - enemmän vastedes. Toivon että olet tyytyväinen työhösi ja ettette - ole kärsineet liiaksi pakkasesta, joka, Parisissa ainakin, - näyttää olleen siperialainen. Täällä on suvi-ilma, kosteaa, - sumuista ja pimeää. Esitä kunnioitukseni rouvallesi ja kirjoita - pari sanaa vanhalle ystävällesi - - Albert Edelfeltille. - - Parisissa 5 p. kesäk. 1894. - - Vanha ystävä, - - Kun saat tämän, on alttaritaulu, niinkuin toivon, jo asetettu - paikalleen Vaasan kirkossa. Vuorio on sanonut äidilleni, että hän - tämän kuun 2 p. aikoi matkustaa sinne taulun ja kehyksen kanssa. - -- Tämä kehys on tehty minun luonnokseni mukaan, jonka arkkitehti - Lindegren Tukholmassa on täydentänyt ja jota varten Ahrenberg on - tehnyt detaljipiirustuksia. - - Olen varma siitä, että taulu on tekevä paremman vaikutuksen - kirkossa, oikeassa paikassaan, kuin missään muualla. Värit ja - sommitelma ovat kokonaan lasketut paikkaa varten. - - Jos tapaat Vuorion, niin puhu hänen kanssaan vahavernissauksesta. - Jos hän luulee, että _toinen_ voi suorittaa sen, niin olisi ehkä - syytä lykätä se siksi kun itse olen nähnyt taulun ja tehnyt - (jota kuitenkin oletan tarpeettomaksi) jonkun korjauksen. Jos - sitävastoin hän yksin voi suorittaa vernissauksen, niin kysy - häneltä, enkö minä voisi sekoittaen _vahaa_ väriin jälestäpäin - tehdä mahdolliset, kevyet korjaukset. - - Helsingissä taulu herätti mieltymystä. Tukholmassa teki - Kansallismuseo ja Taideakatemian praeses, parooni Nordenfalk, - monta yritystä saadaksensa minua panemaan taulun näytteille - siellä. Minä kielsin kuitenkin -- osaksi senvuoksi etten voinut - itse olla saapuvilla ylösasettamisessa, osaksi sentähden - että mielelläni samaan aikaan olisin tahtonut näytellä sitä - Kööpenhaminassa, eikä siellä ollut tällä hetkellä sopivaa - huoneistoa. - - Kehys, tehty tammesta ja varustettu goottilaistyylisillä - kultauksilla, niin yksinkertainen kuin mahdollista, on maksanut - yli 1000 markkaa. -- Nähtyäni näyttelyt täällä ja mahdollisesti - Antverpenissä, palaan Lyybekistä taikka Kööpenhaminasta suoraan - Suomeen, jossa lienen noin 15--20 p. Jos mahdollista on, tulen - Vaasaan laulujuhlaan 18 p. -- -- -- On minulle ollut suuri - suru, etten ole saanut näytellä taulua täällä Champ de Mars - [salongissa] -- mutta onhan se mahdotonta, kun näyttely täällä - kestää aina 30 p:ään kesäk. - - Koko kevään (huhti- ja toukokuun) olen tehnyt työtä maalaten - kreivitär Moltken onnetonta muotokuvaa. Kaikki ovat siihen - tyytyväisiä paitsi hänen miehensä, joka vielä kaipaa siinä - jotakin sielullista ("af det sjaelelige"). Hän ei vielä pidä sitä - valmiina ja minun täytyy matkustaa sinne _jos_ kerta syksyllä. - Muotokuvaajan (varsinkin ympäri matkustavan) leipä on kovaa - leipää, usko pois vaan. - - Sitä vastoin olen iloisin mielin ja menestyksellisesti kymmenessä - päivässä toukokuulla tehnyt pastellimuotokuvan Tanskan - prinsessasta Mariesta, syntyään Orleansin prinsessa. Hän on - henkevä, taiteilija joka säikeessä, hyvä ja kiltti, ja olematta - kaunis on hänellä ihmeellinen, ylhäinen sulous. Aion panna tämän - muotokuvan ensi vuoden salonkiin. Toivoakseni tapaamme toisemme - pian. Jos sinä nyt jo olet Vaasassa, pyydän että hyväntahtoisesti - puhut taideyhdistyksen asiamiehen kanssa, että hän ottaa - tullista ja asettaa seinälle Parasken ja 2 akvarellia, jotka - Schulte pyynnöstäni on lähettänyt suoraan Vaasaan. Hyvä olisi, - jos voisit näille tauluille hankkia hyviä paikkoja näyttelyssä. - Jos akvarellein valkoiset kehykset ovat kovin pahoin pidellyt, - voitaisiin ne maalata himmeällä valkoisella värillä. En tiedä - kuka asiamies on, muuten kirjoittaisin hänelle. Pyydän Sinua - esittämään kunnioittavat tervehdykseni vaimollesi ja anopillesi - ja olen edelleen vanha, harras - - Albert Edelfeltisi. - -Täydentääkseni sen alttaritaulun syntyhistorian, jonka nämä -taiteilijan kirjeet sisältävät, tahdon siihen liittää otteen eräästä -omasta kirjeestäni B. O. Schaumanille, jossa aikoinaan kerroin taulun -vaikutuksesta, kun se oli paikalleen asetettu Vaasan kirkkoon. - - "Taulu asetettiin paikalleen laulujuhlan lähinnä edellisinä - päivinä, ja oli se ensi kerran seurakunnan nähtävänä - lauantaina 16 p. kesäk., kun rippikoulunuoriso meni Herran - ehtoolliselle, ja 17 p., kun oli tavallinen Jumalanpalvelus - ja rippi. Itse juhlapäivinä -- maanantaista torstaihin -- - oli oratoriokonserttien tähden kuoriin rakennettu lava, ja - se esti yleisön näkemästä taulun alempaa osaa. Kun laulajat - seisoivat lavalla, näkyi heidän päittensä yltä tuskin muuta kuin - enkelikuoro. Tämä ikävä seikka aiheutti, että vieraitten suuri - joukko ei saanut mitään tyydyttävää käsitystä maalauksesta. - Siitä huolimatta on merkillisenä tapauksena mainittava, että - etevin alttaritaulu, minkä suomalainen taiteilija on maalannut, - vihittiin sarjalla kirkkokonsertteja, jotka kokonaisuudessaan - myöskin voittavat kaikki mitä ennen on meillä siihen suuntaan - aikaansaatu. - - Näin taulun sekä sunnuntaina että perjantaina aamupäivällä, - semmoisena kuin se nykyään aina näyttäytyy vaasalaisille. - Ensimäkien seikka, jonka huomasin, oli oivallinen sopusointu - maalauksen värityksen, yksinkertaisen mutta tyylikkään - goottilaisen tammisen kehyksen sekä kirkonseinien värien, - keltaisenruskean ja sinisen, välillä. Taiteilijan aikaisempi - käynti Vaasassa selittää, kuinka hän on osannut niin hyvin laskea - taulun värivaikutuksen paikan mukaan. Huolimatta epäedullisesta - molemminpuolisesta sivuvalaistuksesta on siis taulun vaikutus - hyvä, ja sen näkee selvästi kirkon etäisimmistä osista. Tähän - nähden on sekin eduksi, että tammisen kehyksen luonnonväri on - himmennetty tummemmalla vernissalla. - - Mitä muuten maalaukseen tulee, en voi muuta kuin asettaa sen - hyvin korkealle taideteoksena. Herkkä aisti ja kunnioittava - hienotunteisuus, jolla taiteilija on osannut uudenaikaisesti - käsitellä muistoperäistä ainetta, on erittäin suuri. Siihen - nähden huomattakoon hengellistetty 'realismi' sekä madonnan että - paimenten hahmoissa. Ne ovat pohjoismaisia, jopa suomalaisia - tyyppejä, mutta ilman mitään uhmaavaa. Marian hiljainen sulous - ja paimenten innostunut hartaus on todellista laatua ja kohottaa - tyypillisen jokapäiväistä ja etnografista siksi korkeammalle, - että ainoastaan kriitillinen tarkastus huomaa alkuperän. - Härkä ja aasi tallissa ovat poistetut, sillä tuo ikivanha, - naiivi sommitelman piirre olisi häirinnyt hengellistetympää - käsitystapaa. Sitä vastoin taiteilija on säilyttänyt - yliluonnolliset piirteet, lapsesta lähtevän valaistuksen ja - enkelikuoron. Edellinen on hyvin onnistunut, lempeä valo kun - leviää etualan hahmojen yli, ilman että siinä enemmän kuin - muussakaan huomattaisiin tahallista tehovaikutusta. Enkeleistä - on muistutettu, että ne ovat liian suuria verrattuina muihin - henkilökuviin. Minua se ei ole häirinnyt. Päinvastoin tuntuu - minusta keskiaikainen motiivi -- laulavat enkelit lausenauhoineen - -- oleellisesti enentävän kohtauksen naiivia, raamatullista - tunnelmaa. Oikein arvostellakseen miten hieno ja hengellistetty - Edelfeltin käsitys tässäkin kohden on, verrattakoon hänen - tauluansa Correggion maailmankuuluun 'Pyhään yöhön'. - Jälkimäisessä tulvii aistillinen kauneus. Katso esim. enkeliä, - joka kääntää katsojaan päin pyöreät reitensä ja vielä muutakin - ja vertaa häntä kalpeihin, hurskaisiin, melkein askeettisiin - enkeleihin Vaasan alttaritaulussa. Ei tarvitse lisäksi tarkastaa - tunnetyhjää, jättiläismäistä paimenhahmoa taikka Marian - upeaa kauneutta Correggion taulussa, tunnustaakseen, että - Edelfeltin maalaus on edellistä melkoisesti korkeammalla ainakin - _hartauskuvana_. Ja sen luen taiteilijallemme ansioksi, sillä hän - on, sentähden loukkaamatta taiteellista omaatuntoaan, tahtonut - maalata ja todella maalannut taulunsa kirkkoa ja uskovaista - seurakuntaa eikä näyttely-yleisöä varten." - -Edelfelt itse ei tullut laulujuhlaan, eikä hän tietääkseni koskaan -nähnyt tätä merkkiteostaan sen oikeassa ympäristössä. -- - -Päätän tähän kirjoitukseni taiteilijavainajasta ja ystävästä. Aikani -ei tällä kertaa myönnä jatkamista, ja tärkeimmät muistelmani olen -kumminkin esittänyt. -- Jonakin hyvästijättönä lisään vain seuraavan -piirteen. Eräänä iltana 1900 tai 1901 istui pieni taiteilijaseura -ja minä, ainoa ei-taiteilija, "Pirtissä" Vaasanpankin talossa. -Keskusteltiin tuosta silloin julkisestikin käsitellystä kysymyksestä -Suomen kansan muuttamisesta pois onnellisempaan maahan, missä se -saisi vapaasti elää ja kehittyä. Minusta oli ajatus kerrassaan -mahdoton toteuttaa enkä sentähden monellakaan sanalla ottanut -osaa väittelyyn. Kumminkin minä, muistellen Edelfeltin läheistä -suhdetta Ranskaan ja Ruotsiin, kysyin häneltä: "Jos olot todella -muodostuisivat semmoisiksi, että lähteminen kävisi välttämättömäksi, -mihin maahan sinä silloin mieluimmin asettuisit?" -- "Mihinkä minä -muuttaisin? en mihinkään, en koskaan, tänne minä kuulun ja tänne minä -jään!" Näin vastatessaan hänen silmissään välähti kirkas tuli, ja -koko turhanpäiväinen keskustelu päättyi siihen. - - - - - - -AUGUST HAGMAN - - - - -August Hagman. - - -Ikivanha on kokemus, että nuoruuden muistot vanhoilla päivillä -virkoavat. Mitä minuun tulee, ei kuitenkaan ikäni ole ainoa syy, -joka on mieleeni palauttanut sen entisyyden, josta "muoto- ja -muistikuviani" ammennan. Toinen aivan erikoinen syy on "Suomalaisen -teatterin historian" kirjoittaminen Se näet sai minut tutkijanakin -syventymään siihen isänmaallisen innostuksen kuohuttamaan -aikakauteen, jonka telineessä minäkin nuorena koko sydämelläni olin -mukana. Teatterin historiaan minä milloin avonaisemmin, milloin -kätketymmin jo sovitin melkoisen varaston noita kuvia, ja jälestäpäin -on toinen ystävän hahmo toisensa perästä astunut eteeni vaatien, -etten häntäkään unohtaisi. Ja koska joukossa on semmoisia, jotka -kenties ikipäiviksi jäisivät unhon verhoon, jollen heidän hiljaista -vaatimustaan noudattaisi, teen mitä voin ja ennätän, ennenkuin -vuoroni tulee hämärään hävitä. Yksi niitä on August Hagman. Hänen -uhrautuva työnsä oli kyllä niin suuriarvoinen, että hän enemmän -kuin moni muu ansaitsee muistossa pysyä, mutta hänen toimensa -oli senlaatuinen, että sen harjottaja on melkein kuin unohtumaan -tuomittu. Vai eikö sanomalehtimiehessä ole jotain päiväperhosen -tapaista? Hänen hehkuvimmatkin, syvimmästäkin vakaumuksesta lähteneet -kirjoituksensa ovat ainoastaan yhden päivän uusia, seuraava päivä -heittää jo peitteen niiden yli ja jonkun ajan päästä ne ovat kokonaan -kätkössä. Kun sanomalehtimies itse katoaa, on hänen vaikutuksensakin -lopussa samoin kuin näyttämöltä poistuneen näyttelijän -- ainoastaan -niissä aikalaisissa, jotka joko olivat heidän työtoverejaan taikka -päivä päivältä vastaanottivat vaikutelmia heidän lehdestään, heidän -persoonallisuutensa muisto vielä hetken piilee. - - -_Syntyperä ja kouluaika_. - -Satuseppä Tyko Hagman julkaisi viime vuonna pienokaisyleisöänsä -varten sommittelemansa kirjasen,[44] jossa hän hupaisesti kertoo -lapsuudenmuistelmiaan. Pikku tapahtumien ja persoonallisten -kokemustensa ohella hän siinä kodistaan ja ympäristöstään antaa -tietoja, jotka pitävät paikkansa perheen muihinkin jäseniin ja siis -myöskin hänen kahdeksan vuotta vanhempaan veljeensä, Augustiin, -nähden. Näin ollen voin aluksi -- jollen yksinomaankaan, niin -kumminkin pääasiassa -- nojata tähän kirjalliseen lähteeseen. - -Mainitussa kirjassa samoin kuin Nimikirjassa, jonka tiedot -arvattavasti ovat August Hagmanin itsensä antamat, sanotaan -Hagman-suvun olevan ruotsalaista alkuperää. Kantaisä, teurastaja -ammatiltaan, muutti muka 1700-luvulla Ruotsista Vaasaan, missä hän -nai neuvosmies Nagelin tyttären. Hän taikka hänen isänsä, kerrotaan -edelleen, oli ottanut nimen Hagman muistoksi siitä että hän kuningas -Kustaa III:lle oli myynyt sen maan, jolle 1786 Hagan huvilinna -perustettiin. Myyjä oli maan luovuttamisen ehdoksi muun muassa -pannut senkin, että kuningas rupeisi hänen lapsensa kummiksi. Siihen -oli Kustaa III suostunut, ja oli hän kummilahjaksi antanut suuren -hopeamaljan, jonka piti mennä perintönä vanhimmalle pojalle polvesta -polveen. - -Valitettavasti tämä perintätieto on ilmeisessä ristiriidassa niiden -tietojen kanssa, jotka olen saanut Vaasan kirkonkirjoista.[45] -Näissä näet mainitaan suvun edustajia v:sta 1723 asti. Ensimäinen -ja vanhin oli ruokakauppias (hökare) Eerikki Hagman, kuollut -52-vuotiaana 1753. Nähtävästi hän oli muualla syntynyt ja kaupunkiin -muuttanut kohta Ison vihan jälkeen. Oliko hän Ruotsista kotoisin? -Perhetraditsionin pohjalla pidän sen luultavana, vaikkei nimi sitä -todista, sillä Hagmanneja on Suomessa ollut vanhempinakin aikoina; -sitä vastoin viitannee Eerikki Hagmanin ensimäisen vaimon nimi, -Katarina Rockstadius, ulkomaalaiseen syntyperään. Ilman tätä meillä -ehdottomasti outoa nimeä olisi yksinkertaisinta olettaa pariskunnan -tulleen jostakin Pohjanmaan ruotsalaisesta rannikkopitäjästä. -Muuten mainittakoon, että tämä ensimäinen vaimo, joka kuoli 1731, -oli miestään 29 vuotta vanhempi. Eerikki Hagmanin toinen vaimo oli -Katarina Waselius, jonka nimi tietääkseni on vanhaa pohjalaista -alkuperää, ja tästä aviosta syntyi 1735 poika Juhana. Tämä Juhana -Hagman antautui teurastajan ammattiin ja nai 1756 neuvosmies Niilo -Isakinpoika Nagelin tyttären Anna Margaretan. Heille syntyi 1770 -poika Niilo, joka kävi Vaasan triviaalikoulun, tuli ylioppilaaksi -1793, toimi v:sta 1799 koulunopettajana Vaasassa ja sittemmin, -vihittynä papiksi 1807, kappalaisena Koivulahdella v:sta 1810 -kuolemaansa saakka, 1837. Hänkin oli samoin kuin isoisänsä kaksi -kertaa nainut, ensiksi Katarina Elisabet Elfgrenin ja sitte -talollisen tyttären, Anna Knip'in, kanssa Koivulahdelta. Edellisestä -aviosta syntyi 1811 poika Niilo Juhana Eerikki, joka oli August -Hagmanin isä. - -Tämä ehkä muutamista lukijoista liian seikkaperäinen suvunselvitys -osottaa, että suvun nimi ei mitenkään voi olla muisto Hagan -huvilinnan perustamisesta, eikä myöskään näytä uskottavalta, -että Kustaa III on tälle Hagman-suvulle, jos kellekään, -kummilahjana antanut hopeamaljan. Todellisuudessa ei tätä jutelman -todistuskappaletta olekaan olemassa. Mutta näin ollen, kuinka on -ymmärrettävissä, että semmoinen tarina on voinut syntyä? Olisikohan -teurastaja Hagmanissa jo asunut se vilkas mielikuvitus, joka -myöhemmin on ilmennyt hänen pojanpojanpojassaan, satusepässä! - - * * * * * - -August Hagman oli syntynyt Vaasassa 26 p. huhtik. 1841, mutta hänen -lapsuus- ja poikaikänsä kului enimmäkseen Kälviällä. Saadaksemme -käsitystä kodista on ensin tutustuttava isään ja äitiin. -- Isä, -Janne Hagman, oli nimismies, mutta ei aivan tavallisia, eikä hän -alkuaan ollut siksi aikonutkaan. Papin poika kun oli, hän kävi -vaan triviaalikoulun, tuli ylioppilaaksi 1829 ja alkoi lukea -lakitiedettä. Jos hän olisi suorittanut tutkinnon, olisi hänestä -kai tullut joko kihlakunnantuomari tai hovioikeuden jäsen ja siis -arvon ja toimeentulon puolesta edullisemmassa asemassa oleva -virkamies kuin se, miksi hän joutui, mutta hän jätti lukunsa kesken. -Tyko arvelee, "useista viittauksista päättäen", niin tapahtuneen -"valtiollisista syistä". Turhaan olen kuitenkin ylipiston kirjoista -hakenut vahvistusta tälle arvelulle. Noin kuuden vuoden aikana -Hagman oli Helsingissä ainoastaan kaksi syyslukukautta (1829 ja -1832), eikä hän siis ollut osallinen ylioppilasrettelöissä Puolan -kapinan aikana 1830 ja 1831 eikä tiettävästi muulloinkaan. Muuten -on merkitty, että hän ensin oli kotiopettajana Vaasan tienoilla ja -sitte seurasi tuomaria käräjillä; viimeksi hänelle myönnettiin lupa -olla poissa syyslukukauteen 1835, mutta silloinkin hän jäi tulematta. -Luultavinta on, että varattomuus, ellei haluttomuus lukemiseen, sai -Hagmanin luopumaan yliopisto-opinnoista ja että hän edelleen toimi -käräjäkirjurina ja asianajajana, siksi kunnes 1841 tuli v.t. ja 1843 -vakinaiseksi lääninkanslistiksi Vaasaan. Seuraavana vuonna 1844 -hänet nimitettiin nimismieheksi Pietarsaaren pitäjään, josta hänet -1846 määrättiin Kälviälle. Täällä hän toimi 19 vuotta. Sen jälkeen -hän 1865 tuli Raippaluodon nimismieheksi, jona hän kuoli 1868. -Opinkäyntinsä mukaan Hagman oli enemmän huvitettu piiriläistensä -avustamisesta lakiasioissa kuin virkansa varsinaisista tehtävistä, -poliisi- ja ulosottotoimista. Muuten hän virkamiehenä oli aikansa -tasolla siinä, ettei hän osannut suomea, jopa kuuluu hän, joka -kouluajoiltaan osasi latinaa ja kreikkaakin ja sen lisäksi, ties -missä, oli oppinut ranskaakin, väittäneen mahdottomaksi perehtyä -suomenkieleen, jollei sitä ollut, lapsena omakseen saanut. Tämä -väite, jolla kieliriitojemme kuumimpina aikoina niin moni kielemme -vastustaja puolusti velttouttaan, on siis kielikiistaa vanhempi, -joskin se Hagmanilla ja hänen aikuisillaan tuskin vielä johtui -itsetietoisesta vastahakoisuudesta kansankieltä kohtaan, vaan -yksinkertaisesti haluttomuudesta nähdä vaivaa kielestä, jota ilman -oli totuttu tulemaan toimeen. Käytännöllisesti nimismies suoriutui -pulasta kutsumalla vaimonsa tulkiksi, milloin talonpojat eivät -osanneet solkata ruotsia. -- Ulkonäöltään Hagman samoin kuin hänen -poikansa August oli keskikokoinen ja tanakka sekä ruumiinvoimiltaan -tavattoman väkevä. Kuvaa ei ole säilynyt, mutta hänen sanotaan -olleen niin Napoleonin näköinen, että toverit keskenään nimittivät -häntä suuren keisarin nimellä. Jotain napoleonimaista oli hänen -luonteessaankin. Hän oli näet äkkipikainen ja tulinen, mutta onneksi -myöskin pian lauhtuva ja, hyvällä tuulella, leikkisä. Tämänlainen -luonne ja kaunis lauluääni tekivät hänestä hupaisen seuramiehen, -jonka yhteydessä on mainittava, että hyvä nimismies ajan tapojen -mukaan mielellään, jopa liiankin mielellään virkisti elinvoimiaan -ryypyillä. Niin tapahtui myöskin metsästysretkillä, jotka olivat -hänen mielihuvituksiaan. Metsästäjänä ja pyssymiehenä hän oli -taitava, kokenut ja kuulu koko keski- ja etelä-Pohjanmaalla. - -Naimisiin Janne Hagman oli mennyt jo Vaasassa ollessaan. Rouva -- -tyttönimeltään Sofia Margareta Nordman -- oli syntynyt Torniossa; -hänen isänsä oli vaskiseppä, joka puolestaan oli ruotsalaisen -aliupseerin poika. Että Sofia Nordman huolimatta ruotsalaisesta -syntyperästään oppi suomea, sen selittää suomalainen kotiseutu; -mutta arvotuksellisemmalta näyttää ensi hetkessä, miten hän joutui -vaasalaisen lääninkanslistin vaimoksi. Pulma selviää sentään -kun saadaan tietää, että Tornion kihlakuntaan 1823 tuli Vaasan -hovioikeudesta lähtenyt uusi tuomari, Johan Gustav von Knorring, -että vaskisepän tytär aivan nuorena otettiin hänen perheeseensä ja -siinä pääsi semmoiseen suosioon, että hänet vietiin mukana, kun -tuomari 1834 muutti takaisin Vaasaan. Näin Sofia Nordman tottui -hienompiin tapoihin kuin ehkä isän kodissa olisi ollut mahdollista -ja näin hän joutui Hagmanin havaintopiirin sisälle. Nuorempana rouva -Hagmankin oli luonnostaan vilkas ja tulinen, joskin lievemmässä -muodossa kuin hänen miehensä. Toisin oli tietenkin laita, kun minä, -hänen käydessään seitsemättä kymmentä, tutustuin häneen täällä -Helsingissä Augustin luona. Silloin hän oli hiljainen, elämänkokenut -vanha rouva, sydän täynnä palavaa rakkautta lapsiansa kohtaan, ja -ystävällinen heidän tuttavilleenkin tarjoillessaan aamupäiväkahvia -pienessä kamarissaan Morgonbladetin toimitussalin sisäpuolella. Ei -ole epäiltävissä, että ennen kaikkea tämän äidin on kiitos siitä että -lapset kehittyivät kelpo ihmisiksi. - - * * * * * - -Niitä oli kaikkiaan viisi. Kun perhe muutti Kälviälle, oli August -jo saanut ensimäisen sisarensa, Sofian, Vaasassa 1842 ja toisen, -Augustan, Pietarsaaressa 1844; Kälviällä syntyivät Tyko 1849 ja -Lucina 1853. Koti oli sangen vähävarainen, johon syynä oli ei -ainoastaan palkan pienuus -- se näet ei ollut 1000 markkaa suurempi --- vaan arvattavasti toimeliaisuudenkin puute, mikä osottautuu -siinä, ettei nimismies hankkinut itselleen omaa taloa, vaan asui -vuokralaisena ensin Hyypän, sitte Pernun ja jälleen Hyypän talossa. -Mutta tämäkin koti todisti vanhan totuuden, ettei perheen onni -niinkään ole varallisuudessa kuin rakkaudessa, joka jäsenet toisiinsa -sitoo; ja onhan nuorille monesti pelkäksi eduksi, etteivät he totu -elämältä vaatimaan enemmän kuin se tavan mukaan antaa. Molemmat -mainitut talot olivat joen rannalla, noin kilometri toisistaan, ja -kuuluivat kirkonkylään. Tästä johtui ettei naapureita eikä seuraa -puuttunut. Perhe taikka ainakin lapset elivät ja kasvoivat keskellä -kansaa, he kun saivat leikkitoverinsa ja tuttavansa naapuritaloista -ja -mökeistä. Niin he oppivat ei ainoastaan kansankieltä puhumaan, -vaan myöskin tuntemaan itsensä kansaan kuuluviksi. Mutta oli -toisiakin naapureita, nimittäin ennen kaikkea kappalaistalo, -Simokkala, jossa samoin kuin nimismiehenä oli sekä vanhempaa että -nuorempaa väkeä. Simokkala sijaitsi joen rannalla, Hyypän ja Pernun -keskivälillä, joten mainittu Hagmanien asunnon muutto ei mitenkään -häirinnyt seurustelua nimismiehen ja kappalaisen perheen kesken. -Pappilan hallitsija oli tähän aikaan Berndt Gustav Hällsten, jonka -vaimo tyttönimeltään oli Susanna Sofia Stenbäck ja jonka lapsista -tässä mainitsen August Hagmanin viisi vuotta vanhemman toverin -Konradin. Konrad Hällsten, joka vielä elää täysinpalvelleena -professorina ja valtioneuvoksena, on puolestaan todistanut, mikä -läheinen suhde perheiden välillä vallitsi kertomalla Augustin aikoja -myöhemmin hänelle kirjoittaneen muistelevansa Simokkalaa toisena -kotinansa. - -Poikien päähuvituksia olivat metsästys- ja kalaretket. Jo ennenkuin -saivat haulikkoa käyttää, he käsin ja kepein ajoivat takaa -sorsanpoikia ja saattoivat joskus palata kotiin tusina semmoisia -saaliinaan. Myöhemmin he säännöllisesti seurasivat nimismiestä -hänen metsästäessään. Ja toisin kuin nykyään metsästettiin silloin -minä vuodenaikana tahansa. Riistan rauhoitus oli tuntematon asia, -ja jäniksiä oli vaikka kuinka paljon. Kalaretkiä tehtiin milloin -metsäjärville, milloin merenrannalle ja -saarille. Mitään yhteyttä -luvuissa ei ollut Konrad Hällstenin ja August Hagmanin välillä, -sillä ikäero oli siksi liian suuri. Kumminkin saattaa olettaa, että -Hällstenin taipumus luonnontutkimukseen sai Hagmanin yliopistossa -ensin menemään matemaattiseen osastoon, josta hän kuitenkin aikaa -voittaen luopui. - -August Hagman oli jo täyttänyt 10 vuotta, kun hänet syksyllä 1851 -pantiin Vaasan kouluun ja kirjoitettiin ensimäiselle luokalle. -Syy siihen, että hän niin myöhään alotti koulunkäyntinsä, kuuluu -olleen isässä, joka itsepäisesti oli vastustanut pojan lähettämistä -lukutielle. Sitävastoin äiti oli toista mieltä, ja hänen lujaa -tahtoaan ja tarmoaan oli Augustin kiittäminen siitä, että pääsi -kouluun. Kun ei isä mitenkään ottanut, niinkuin tapa oli, viedäkseen -poikaa kouluun, istui äiti itse esikoisensa kanssa kärryille ja -niin sitä ajettiin viisitoista peninkuormaa vanhaan Vaasaan. -Mutta ei ainoastaan siihen päättäväisyyttä tarvittu; monta vertaa -vaikeampi oli pojan ylläpitäminen, asunnon ja elannon maksaminen -koulukaupungissa. Senkin äiti sai aikaan, vaikka viisainta on olla -yrittämättäkään kuvata mitä toimeliaisuutta, mitä järkevyyttä ja -kestävyyttä se vaati, kun ymmärrettävästi mies ja nuoremmat lapset -kodissa eivät sentähden kaivanneet vähempää huolenpitoa. -- Kun -seuraavana vuonna elokuun 3 p:nä Vaasan kaupunki oli palanut, -muutettiin koulu Uuteenkaarlepyyhyn, kymmenkunta peninkuormaa -lähemmäs Kälviää. Siitä oli tietysti rva Hagmanille vähän helpotusta, -oli näet mukavampi lukukaudenkin aikana tyydyttää pojan tarpeita. -Koulun rehtorina oli siihen aikaan (kevääseen 1855 saakka) -Lauri Stenbäck, ja on siis Hagman koulunkäyntinsä ensi vuosina -vastaanottanut vaikutelmia tämän etevän johtajan ja opettajan -sanoista ja esiintymisestä. V. 1856 muutettiin koulu takaisin -Vaasaan, ja tuli Hagman siten jälleen siellä viettäneeksi viimeisen -vuotensa tässä oppilaitoksessa. Silloin olin minä koulun ensimäisellä -luokalla ja opin tuntemaan Hagmanin ulkonäöltä; lähempää tuttavuutta -meidän kesken ei sentään syntynyt. Lukio, joka kaupungin palon -jälkeen oli muutettu Pietarsaareen, oli yhä edelleen siellä, ja tässä -kaupungissa Hagman suoritti koulunkäyntinsä loppuvuodet. Hän tuli -ylioppilaaksi syksyllä 1860. - - -_Ylioppilasvuodet_. - -Ei koulusta enemmän kuin yliopistostakaan ole siihen suuntaan käyviä -tietoja, että Hagman olisi ollut ahkera lukumies. Hän sai kyllä -korkeimman arvolauseen ylioppilastutkinnossa ja tuli myöskin keväällä -1867 filosofian kandidaatiksi, mutta miten hyväpäinen hän olikaan -ei hänessä ilmaantunut mitään tieteellisiä harrastuksia. Toiselta -puolen varattomuus toiselta puolen kansallinen innostus saivat hänet -varhain ryhtymään muihin toimiin, joiden rinnalla luvut jäivät -enemmän tai vähemmän syrjään. Sentähden ei näistä jälkimäisistä -ole juuri muuta mainittavaa kuin että hän, niinkuin jo on ylempänä -sanottu, ensin ilmoittauduttuaan matemaattiseen osastoon syksyllä -1866 muutti historiallis-kielitieteelliseen osastoon ja seuraavana -vuonna suoritti kandidaattitutkinnon, saaden korkeimman arvolauseen -suomenkielessä. - -Ymmärtääksemme Hagmanin muun toiminnan ylioppilasvuosina on -huomioonotettava erinäisiä asianhaaroja. Mitä ensiksi hänen -luonteenlaatuunsa tulee, oli hän nuorena erittäin iloinen ja -leikkisä, mutta samalla myöskin yritteliäs. Hagman viihtyi hyvin -toverien seurassa ja milloin hän oli mukana, oli hänen kanssaan -aina leikinlasku käymässä. Kuitenkaan ei seurustelu hänelle -koskaan muodostunut pääasiaksi, niinkuin niin monelle iloiselle -ylioppilaalle, vaan pelasti hänet siitä vaarasta luontainen -toimeliaisuus, jolla hän ensi kädessä ja yleensä hyvällä -menestyksellä koetti ansaita mitä toimeentuloonsa tarvitsi. Toiseksi -on merkille pantava aika, milloin hän ylioppilaaksi tuli, ja -toveripiiri, johon hän Helsingissä liittyi, sillä niiden vaikutus -antoi Hagmanin elämäntyölle suunnan, josta hän ei koskaan luopunut. - - * * * * * - -Mitä 1860-luku merkitsee kansallisen elämämme kehityksessä on siksi -tunnettua, ettei se kaipaa pitempiä selityksiä. Silloinhan meillä -valtiollinen elämä ja yhteiskunnalliset harrastukset oikeastaan -alkoivat, ja mitä erittäin kansallisuusaatteeseen tulee, niin saattaa -sanoa, että se sitä ennen oli ollut olemassa ainoastaan kirjallisessa -muodossa ja että sitä vasta silloin ruvettiin elämässä toteuttamaan. -Se takatalvi, joka oli seurannut 1840-luvun näennäisesti pettävää -kevättä, oli vihdoin voitettu, ja se osa nuorta polvea, jonka -sydämessä J. V. Snellmanin kylvö oli itänyt, tunsi sisässään mitä -voimakkaimman pakotuksen isänmaalliseen työhön ja toimeen, ja moni -kävi siihen käsiksi jo ennenkuin oli säännöllisen oppiaikansakaan -päättänyt. Vastustajat, jotka samalla aikaa järjestivät taajat -rivinsä joko kokonaan tukehduttaakseen taikka ainakin sulkeakseen -suomalaisuuden sen entisiin rajoihin, sanoivat näitä nuoria -"jungfennomaaneiksi",[46] nuorsuomenmielisiksi, tahtoen siten erottaa -heidät heidän edelläkävijöistään ja opettajistaan ja soimaten heitä -siitä, että he muka vain pitivät suurta ääntä mitään tekemättä. Mutta -syytös oli väärä. Soimaajat kuulivat vain ne kehotushuudot ja ne -vastustajiin kohdistetut vaatimushuudot, jotka ovat kansan nousun -tunnusmerkkejä, mutta eivät nähneet taikka eivät tahtoneet nähdä mitä -tosityötä tehtiin. Vasta vuosikymmeniä myöhemmin on tällöin alotettu -työ huomattu ja tunnustettu verrattomaksi kansalliseksi suurtyöksi. - -Hagman liittyi kohta nuoriin kansallismielisiin -- sitä -luonnollisemmin kuin ne enimmäkseen olivat pohjalaisia -- ja -ennen pitkää hän oli heidän piirissään tunnettu ei ainoastaan -kelpo toverina, vaan myöskin lupaavana sanomalehtimieskykynä, -sillä, niinkuin alempana on kerrottava, hänen taipumuksensa -sanomalehtityöhön esiintyi varhain. Jo kouluajalla oli K. J. -Gummerus hänen lähimpiä ystäviään, mikä on mainittava sen yhteistyön -vuoksi, josta pian tulen puhumaan. Tykonkin kirjassa on kohta, -joka viittaa Hagmanin ja Gummeruksen toveruuteen. Siinä näet -tekijä muistelee kävelyretkeä, jonka hän [nähtävästi kesällä 1862] -teki Ylikannukseen, joka silloin oli johtajan kappelina, noin -kolme peninkulmaa Kälviältä. "Sen tein", hän kertoo, "yhdessä -veljeni Augustin kanssa, joka nuorena ylioppilaana ollen lähti -tervehtimään Kaarle Jakob Gummerusta, entistä luokkatoveriaan, -sittemmin yleisesti tunnettua suomalaisen kirjallisuuden virittäjää -ja viljelijää, romaaninkirjoittajaa, supisuoraa suomalaista ja -erittäinkin pohjalaista. Tältä retkeltä on minulla monta muistoa, -kuten esim. ettemme saaneet mäikätä emmekä pitää elämää Ylikannuksen -rauhallisessa pappilassa niinkuin tahdoimme, sillä pappi-isäntä eli -K. J. Gummeruksen isä oli hirveän täsmällinen herra, joka melkein -aina tahtoi nukkua keskellä päivääkin. Mutta muuten oli meillä -nuorilla pojilla, s.o. K. J. Gummeruksen veljillä ja minulla hauskaa -ja jännittävää. Kuuntelimmepa sen ohessa vanhempain veljiemme -innokkaita, lentäviä toiveita ja tuulentupia suomalaisuuden -kohottamisesta, sen nousemisesta maailmanvallaksi ja niin edespäin, --- ja jäipä tuosta heidän keskustelustaan sielun pohjalle yhtä ja -toista. He olivat innokkaita, tulisia pohjalaisia." -- -- - -Muuten ei Hagmanin ystävien ja toverien luetteleminen voi tulla -kysymykseen. Panen tähän vain erään ryhmäkuvan, jossa nähdään Hagman -itse kahdeksan ystävän kanssa, joista useimmat ovat nimeltään niin -yleisesti tunnettuja, ettei mieskohtainen esittely ole tarpeen. -Valokuvassa ei ole vuosilukua, mutta en suuresti erehtyne, jos -oletan sen olevan v:lta 1865. Miksi nämä yhdeksän ovat antaneet näin -yhdessä valokuvata itsensä, on tietymätöntä. Ainoastaan sen voi -sanoa, että jollei siihen muuta aihetta olisi ollut kuin keskinäinen -ystävyys taikka suomenmielisyys, olisi ryhmä saattanut olla melkoista -suurempi. Kaikessa tapauksessa on enemmän kuin puoli ryhmää "junkien" -huomatuimpia miehiä. - -Vielä olkoon mainittuna, että jungfennomaanien kansallinen innostus -ei estänyt heitä yksityisessä elämässä olemasta iloista väkeä. -Päinvastoin olivat useat heistä liiankin kärkkäitä ottamaan osansa -elämän nautinnoista. Varsinkin he juomisessa noudattivat aikansa -tapoja ja pitivät puoliaan kenen rinnalla tahansa. Sentähden joukossa -olikin semmoisia, jotka aikaa voittaen pettivät toveriensa toiveet, -mutta tuskin niiden luku sentään oli suurempi kuin samanlaisten -muissa nuorten miesten piireissä siihen aikaan. Luonnollisesti oli -toiselta puolen niitäkin, jotka mitä iloisimmassakin seurassa olivat -maltillisia, jollei ehdottomasti raittiitakaan. Sitä laatua oli -muiden muassa August Hagman. - - * * * * * - -Silmällä pitäen Hagmanin ylioppilasvuosia ja tapaa, millä hän -aikaansa käytti, sopii ensin huomata, että hän koko vuoden 1861 oli -poissa Helsingistä toimien kotiopettajana Kokkolassa ruununvouti -J. Holmin perheessä. Hänellä oli, kertoo hän kirjeessä (20/1 -1861) Gummerukselle, joka silloin oli lukion ylimmällä luokalla -Pietarsaaressa, viisi oppilasta, vanhin kymmenennellä ja nuorin -kahdeksannella. "Etkös usko että siinäkin on työtä? Ei ole niinkään -helppoa istuttaa ymmärrystä ja käsitystä pieniin lapsiin".[47] -Ruununvouti kuuluu olleen juonikas mies, ja siitä johtui etteivät -hän ja Hagman hyvällä sopineet palkkiosta; riita jätettiin -sovintolautakunnan tutkittavaksi ja ratkaistiin se Hagmanin eduksi. -Muuten mainitsen tältä ajalta, että nuori iloinen ylioppilas oli -ensi luokan kavaljeereja ei ainoastaan Kälviällä vaan Kokkolassakin. --- Edelleen Hagman raha-ansion vuoksi kesällä 1863 oli v.t. -kielenkääntäjänä senaatissa ja vuosina 1863--67 apuopettajana -Helsingin ruotsalaisessa tyttökoulussa. Mutta sen ohella hän, -niinkuin jo on sanottu, varhain esiintyi sanomalehtimiehenäkin, -osaksi kai sitenkin jotain ansaitakseen, osaksi ja tuskin vähemmäksi -tyydyttääkseen haluansa olla mukana kansallisessa edistystyössä. - - * * * * * - -Hagmanin ensimäinen sanomalehtiyritys oli "'_Luonnotar_', kuukauslehti -kansan hyödyksi ja huviksi", jonka hän syksyllä 1862 yhdessä K. -J. Gummeruksen kanssa päätti perustaa. Näytenumero levitettiin -joulukuulla, ja uuden vuoden alusta lehti alkoi säännöllisesti -ilmestyä, arkinkokoisena, 4-taitteisena, maksaen Helsingissä 60, -maaseuduilla 75 kop. Nykyajankin kannalta yritys on merkilliseksi -tunnustettava, kun ottaa huomioon että Hagman oli kahden ja -Gummerus vain yhden vuoden ylioppilas. Sen ohella on huomattavaa, -että lehti ensi sanoista alkaen näyttäytyy syntyneeksi J. V. -Snellmanin kylvöstä. Kun näet toimitus ryhtyessään selittämään -tarkotustaan alkaa näin: "Mikäs on se, joka korottaa kansaa, joka -antaa kansalle kansallisia oikeuksia? mikäs muu on se kuin sivistys? -Sivistys on valtakuntain perustus; ilman sivistystä ei valtakunta -voi valtakuntana pysyä. Sivistys antaa kansalle luottamusta -itseensä. Sivistys suojelee muitten kansain valloituksia vastaan, -sivistyksestä on siis kansan hakeminen voimiaan" -- eikö tämä ole -selvää kaikua siitä opista, jota Snellman oli julistanut Saimassa ja -Litteraturbladissa? - -Eräästä Hagmanin kirjeestä (11/1 1863) Gummerukselle nähdään, että -kirjoittaja vietti joululomansa Janakkalassa. Käydessään kaupungissa -hän oli saanut tietää, että käsikirjoitusten piti olla valmiina 20 -p:ksi, jotta numero voisi ilmestyä kuukauden viimeisenä päivänä. -Postikonttorista hän oli nostanut 180 ruplaa tilausrahoja, "jotka -olen niin hyvin käyttänyt, että tuskin on kopeekkaakaan jälellä!! -Elä kumminkaan pelästy tai pahastu. Kyllä niitä vielä tulee ainakin -sama verta lisää, jos tietäjäin ennustuksiin voi luottaa. Näinä -aikoina on, niiden mukaan, vasta kolmas tai viides osa karttuvista -tilaajista tavallisesti ilmestynyt. -- Hyvin on meille onnistunut. -Kaikki sanomalehdet ovat Luonnottaren näyttönumeroa kehuneet; jopa -sitä Tapiossa sanotaan teräväksi ja sivistyneeksi!" -- - -Yleensä oli Luonnotar, jonka "koto oli työmiehen kädessä", hyvin -toimitettu. Ikävä on vain ettei muuta kuin arvaamalla voi sanoa -mitä toinen tai toinen on kirjoittanut. Tietenkin ovat "uutelot", -Merimiehen morsian ja Noituri, kertomus Pohjanmaalta, jotka -jatkuivat vuosikerran läpi, Gummeruksen käsialaa, jonka ohella J. -V. C(alamnius) on merkinnyt pitkän sarjan Kuvaelmia Suomen-suvun -muinaisuudesta; mutta onko kaikki muu Hagmanin kirjoittamaa? Koska -hän kuului matemaattiseen osastoon, on syytä olettaa hänen laatineen -luonnontieteelliset kirjoitukset (Lämpö ja sen vaikutukset, Vesi -luonnon hallinnossa, Jäämerestä, Maanpallo mailmanrakennuksessa -y.m.), mutta sangen luultavaa on minusta, että nuoret toimittajat -kokeneimmilta tovereiltaan saivat semmoisia kirjoituksia kuin -Hallitusmuodosta ja valtiopäivistä, Valtiopäiväjärjestyksestä, -Viinanpoltto-asiasta j.n.e. Jos tämä viimeinen arvelu onkin oikea, -saattaa taas katsoa jotenkin varmaksi, että Hagman on sepittänyt -kuukausikirjeet, jotka säännöllisesti sisälsivät sekä kotimaan -että ulkomaan valtiollisia uutisia. Nykyaikaiselle lukijalle ovat -nämä kirjeet hupaisinta koko lehdessä, sillä niistä huomaa mitä -ihmeellistä aikaa elettiin. Näytteeksi poimin tähän kimpun aiheita, -joista kirjeissä puhutaan: Näytenumerossa: ilosanomasta Valtiopäivät -tulossa! tammikuulla: heinäkuun 1:sestä päivästä tulee Suomen oma -raha, markka ja penni, käytäntöön; helmikuulla: edellisen vuoden -kielikomitea petti kansan toiveet, mutta kansan tahto on toteutuva, -sillä suomenkielen oikeuksien voimaan saattaminen on ensimäinen -yhteiskunnallisten ja valtiollisten olojemme edistyksen ehto; -huhtikuulla: J. V. Snellmanin astumisesta senaattiin, Jyväskylän -seminaarin avauksesta elokuun 1 p.; heinäkuulla: Aleksanteri -II:n käynnistä Suomessa, jolloin hän muun muassa Hämeenlinnassa -allekirjoitti käskykirjeen suomenkielen oikeuksista; elokuulla: -valtiopäivävaalien tuloksista; syyskuulla: keisarin toisesta -käynnistä Suomessa, valtiopäivien avauksesta; lokakuulla: Yrjö -Koskinen on alkanut luennoida suomenkielellä. - -Olivat ne onnenpoikia, jotka saivat alottaa kirjailijatoimensa -semmoisena vuonna. Jos kukkien puhkeaminen on kevään tunnusmerkki, -niin oli koko se vuosi pelkkää kevättä, ja avosydämisiin nuoriin se -jätti häviämättömiä vaikutelmia. - -Joulukuun numerossa luvattiin Luonnotarta jatkaa, mutta kuitenkin se -lakkasi ilmestymästä. Sanottiin että toimittajilla ei ollut aikaa, -mutta luultavampaa on että yritystä oli taloudellisesti vaikea -ylläpitää. Suomalainen, sanomia tilaava yleisö oli vielä pieni eikä -kahdella köyhällä ylioppilaalla ollut mitään vararahastontapaista -mihin nojata. -- Hagmanille oli kuitenkin sanomalehtityö niin -luonnonmukaista, että hän oman pikkulehtensä kuoltua pian hankki -itselleen uutta samanlaista tehtävää. Hän liittyi näet Helsingfors -Tidningarin toimitukseen. - - * * * * * - -Helsingfors Tidningaria, jolle Z. Topelius, hoitaen sitä 19 vuotta, -oli hankkinut laajemman lukijakunnan kuin yhdelläkään sanomalehdellä -sitä ennen Suomessa oli ollut, oli Aug. Schauman toimittanut v:sta -1861, mutta loppupuolella vuotta 1863 saatiin tietää, että lehden -omistaja, kirjakauppias ja -kustantaja B. A. Thunberg, ei halunnut -uudistaa kolmeksi vuodeksi tehtyä sopimusta Schaumanin kanssa. -Silloin Yrjö Koskisessa heräsi ajatus, että lehti oli saatava -suomenmielisten käsiin, jotta heilläkin olisi ruotsinkielinen -äänenkannattaja, mikä oli sitä tärkeämpi, kun vastapuolue edellisenä -vuonna oli perustanut suuren päivälehden, Helsingfors Dagbladin. -Tämä tuuma toteutuikin niin, että O. Donner, Th. Rein ja E. Böök -uudesta vuodesta 1864 ottivat vastatakseen toimituksesta. Kumminkaan -ei yksikään näistä kykenevistä miehistä ollut siinä asemassa, että -hän olisi voinut taikka tahtonut panna koko voimansa ja aikansa -tehtävään; päinvastoin toimitus ennen pitkää hajaantui. Donner lähti -syksyllä Berliniin tutkimaan sanskriittia, Rein oli edellisenä vuonna -tullut dosentiksi ja määrätty hoitamaan filosofian professorin virkaa -(jonka Snellman muuttaessaan senaattiin oli jättänyt avonaiseksi) -ja oli sentähden estetty uhraamasta aikaa lehdelle, ja Böök vihdoin -matkusti myöskin syksyllä pois Helsingistä. Kesällä oli pääjohto -ollut viimemainitun käsissä, ja hänellä oli silloin avustajina E. -A. Forssell (ulkomaanosasto) ja August Hagman. Syksyllä taasen -joutui pääjohto Hagmanille. Kumminkin oli työ ylivoimainen niin -nuorelle miehelle, ja 1865 v:n alusta astui W. Eneberg toimituksen -päähän, jonka ohella apumiehinä toimivat K. Bergbom, E. Böök, -Hagman y.m. Mainittavaa merkitystä Hagmanin työllä Helsingfors -Tidningarissa tuskin oli. Arvatenkin hänen kirjoituksensa olivat -kokonaan tilapäistä laatua, niinkuin tavallisesti toimituksen -nuorimpien jäsenten. Pääasiaksi lienee sentään katsottava se, että -hänen kokemuksensa näinä vuosina kasvamistaan kasvoi alalla, jolle -hän oli kokonaan antautuva. Helsingfors Tidningar lakkautettiin -marraskuulla 1866. Tänä viimeisenä vuonna olivat Eneberg ja Donner -toimituksen päämiehinä, mutta epätietoista on, oliko Hagman enää -mukana. -- Lopuksi on merkittävä, että Hagman näinä samoina vuosina -myöskin silloin tällöin kirjoitti Suomettareen ja 1866 alkuunpantuun -Kirjalliseen Kuukauslehteen (viimemainittuun ainakin pari -kirja-arvostelua). Näiltä varhaisilta ajoilta eräs silloin mukana -ollut kirjailija muistaa Ahlqvistin kiittäneen muutamaa Hagmanin -kirjoittamaa W. Flomanin Ranskan kieliopin arvostelua. - - * * * * * - -Niinkuin edellä kerrotusta näkyy, oli Hagman ylioppilasvuosinaan -monessa toimessa mukana, mutta silti hän ei laiminlyönyt -seurusteluakaan -- tarkotan seurustelua toveripiirin ulkopuolella. -Useimmat nuoret pohjalaiset elivät täällä Helsingissä erillään -kaikesta perhe- ja naisseurustelusta eivätkä liene sitä paljon -kaivanneetkaan. Hagmanilla sitä vastoin oli sekä taipumusta että -halua siihen, ja vuosien varrella hän sai useita naistuttavuuksia -pääkaupungin seurapiireissä. Myöskin tiedetään hänen tälläkin -alalla hyvin menestyneen. Yleismaailmallisessa merkityksessä hän -kyllä ei ollut mikään lumoava kavaljeerityyppi, mutta silti hänellä -oli mitä ruotsalaiset tarkottavat sanalla "fruntimmerstycke", -toisin sanoen hänen olennossaan oli jotakin naisväelle erittäin -mieleistä. Usein on tämä "jokin" sanoin selittämätöntä, mutta mitä -Hagmaniin tulee se voidaan arvata piilleen hänen esiintymisensä -teeskentelemättömyydessä, tunteenilmaisunsa välittömyydessä ja -luonteensa vilpittömyydessä sekä siinä, "ettei hän naistenkaan -seurassa lörpötellyt tyhjiä". Muun muassa hän oli tullut tutuksi -kenraalikuvernöörin, vapaaherra Platon Rokassowskijn perheessä, mikä -tosiasia ei kuitenkaan ole arvosteltava nykyisten olojen mukaan. -Tämä, vuoden lopulla 1861 Helsinkiin tullut kenraalikuvernööri erosi -ei ainoastaan edelläkävijästään, kreivi Bergistä, vaan muistakin sekä -vanhemmista että myöhemmistä Venäjän vallan korkeimmista edustajista -maassamme. Hän itse samoin kuin hänen lukuisan perheensäkin jäsenet -olivat näet erittäin suosiollisia ja ystävällisiä suomalaisia kohtaan -sekä elämältään porvarillisen yksinkertaisia. Sentähden Helsingin -ylempi seurapiiri aivan luonnollisesti avautui perheelle, jossa -myös osattiin ruotsia, ja tiistaisin, jolloin Rokassowskijlla oli -vastaanotto, oli jokainen tervetullut, joka tavalla tai toisella -oli tutustunut johonkin perheen jäseneen. Varsinkin kävi siellä -silloin pääkaupungin hienoston nuoriso, sillä samalla kun ruuat -ja juomat olivat hyvin yksinkertaista, vaatimatonta laatua, oli -seurustelu aina vapaata ja hupaista, ja illan ohjelma päättyi -säännöllisesti iloiseen karkeloon. Hagmanin tuttavallinen suhde -perheeseen kuuluu saaneen alkunsa siten, että häntä pyydettiin -opettamaan suomenkieltä eräälle nuorista parooneista. Tyttäristä -oli toinen järjestyksessä, neiti Olga, samanikäinen kuin Hagman, ja -hänellä toverit aina härnäilivät "Krassea" eli "Hackea" -- "Krasse" -ja "Hacke" olivat Hagmanin toverinimiä kouluajalta koko hänen -elämänsä ajan. Neiti "Olja" ei ollut enemmän ensi luokan kaunotar -kuin hienotarkaan, mutta -- huolimatta siitä, että hänellä samoin -kuin vanhemmalla Elisabet sisarella oli "hovineiden" arvo -- hän oli -vaatimaton, kiltti, iloinen ja hyvä tyttö, ja sangen luultavaa on, -että Hagmanin sydän ei ollut välinpitämätön häntä kohtaan. Toiselta -puolen on yhtä luultavaa, jopa varmaakin että perheessä pidettiin -suomalaisesta ylioppilaasta, jonka luonteenominaisuudet voitiin -merkitä aivan samoin sanoin kuin ne, joita juuri olen käyttänyt Olga -neidestä. Etteivät nämä arvelut ole tyhjiä, todistanee se, että -Hagman kesäaikoina, jolloin kenraalikuvernööri asui Degerööllä, -toisinaan kutsuttiin sinne. Tämmöiset kutsut, joiden kautta Hagman -pääsi osalliseksi perheen yksinkertaiseen maalaiselämään, sai yhdessä -neitien kanssa kävellä ja laskea leikkiä ja etsiä nelilehtisiä -apilaita Degeröön vihantain puitten siimeksessä, tuottivat hänelle -niin otollista vaihtelua kaupungin kuivaan kesäelämään, niin suurta -hupia ja tyydytystä, että hän mitä hilpeimmin mielin kesti ja luotaan -torjui toverien yritykset saattaa hänet hämille viittauksillaan ja -vitseillään -- semminkin kun niiden takana ei mitään pahansuopaa -piillyt. Arvatenkin oli köyhä nimismiehenpoika pahemmissa pintehissä -talvisaikana, kun hänet oli kutsuttu kenraalikuvernöörin talossa -toimeenpantaviin suurempiin juhlatanssiaisiin. Jutellaan hänen -semmoisina päivinä olleen syömättä päivällistä säästääkseen ne -markat, joilla hänen oli ostettava valkoiset hansikkaat esiintyäkseen -kaikin puolin comme il faut! - - -_Viipurissa Ilmarisen toimittajana_. - -Syksyllä 1866 Hagman alkoi suorittaa tenttejä -filosofiankandidaatti-tutkintoa varten. Samaan aikaan hän sai -Viipurista tarjouksen, joka moneksi vuodeksi vei hänet pois -Helsingistä. Se näkyy eräästä kirjakauppias N. A. Zilliacuksen -10/11 päiväämästä kirjeestä. Zilliacus oli päättänyt perustaa uuden -suomenkielisen "kansanlehden", jonka tarkotus olisi Itä-Suomen -kansassa herättää mielenkiintoa yleisiin ja paikallisiin asioihin, ja -Hagman oli hänen pyynnöstään luvannut ruveta lehden toimittajaksi, -niin pian kuin oli kandidaattitutkintonsa suorittanut. Siihen -ehtoon Zilliacus ilmottaa suostuvansa, sitte kun kauppakonttoristi -R. Mallenius oli sitoutunut vastaamaan toimituksesta siksi kuin -Hagman saapuisi Viipuriin. Nyt hän lähettää painoylihallitukselle -osottamansa anomuksen saada luvan julkaista lehteä ja antaa -Hagmanille vallan lopullisesti määrätä uuden lehden nimen, kumminkin -sillä ehdolla, että se tulee "lyhyeksi ja sointuvaksi" (kort och -klingande). Itse hän oli ajatellut sentapaisia nimiä kuin Ilmari, -Vellamo, Kalervo, mutta niistä ei tarvinnut välittää. Kumminkin -Hagman piti ensinmainittua soveliaana, ja muodossa _Ilmarinen_ hän -sen lehdellensä antoi. - -Koska Hagmanin julkinen tutkinto oli vasta 18/5 1867, oletan -hänen toukokuun lopulla matkustaneen Viipuriin. Kuinka hänen kävi -vieraalla paikkakunnalla, siitä tapaamme muutamia tietoja eräässä -kirjeessä, jonka hän syyskuun alkupuolella on Jaakko Forsmanille -lähettänyt. Hagman sanoo jotakuinkin menestyvänsä. Viipurissa -"pelätään julkisuutta kuin pahaa henkeä", ja sentähden lehden -toimittajaa kumarretaan, mutta myöskin katsellaan karsain silmin, kun -hän, muukalaisena, koskettelee arkoihin kohtiin. Aihetta siihen ei -puuttunut. Muun muassa poliisit, viskaalit y.m. venäläiseen tapaan -ottavat lahjoja siitä, että ummistavat silmänsä kaikenlaiselle -laittomuudelle. Toiselta puolen hänellä on legioona takanaankin, ja -hän tuntee jo miltei kaikki, virkapohatoista käsityöläisiin saakka. -Varsinkin hänellä oli tuttavia liikemiesten joukossa, ja Lydeckenin -(toiminimi Lydecken & Harling) kanssa hän tuumiskeli lentokirjasta, -jonka hän kirjoittaisi Lydeckenin antamien ainesten nojassa ja jossa -kehotettaisiin ja neuvottaisiin kauppiaita edistämään ja välittämään -maalaisteollisuustuotteiden menekkiä. -- Elokuun viime päivinä -oli piispa (F. E. Schauman), rovasti A. E. Borenius ja notaari -filosofianlisensiaatti J. V. Calamnius hänen seurassaan, käynyt -Viipurissa tarkastusmatkalla. Calamnius oli asunut Hagmanilla, ja -silloin oli ollut hupaisia jutteluhetkiä. Niinikään oli Hagmanin -luona asunut tanskalainen kielentutkija Vilhelm Thomsen ne pari -päivää, jotka hän kiertomatkallaan Suomessa vietti Viipurissa. -- -Piispan käynti oli ollut erittäin tärkeä sentähden, että hän yhdessä -koulun inspehtorin kanssa oli määrännyt Hagmanin v.t. ylimääräiseksi -lehtoriksi, jonka tuli opettaa suomenkieltä koko lyseessä, s.o. -seitsemällä luokalla. Hänen tulonsa lisääntyivät siten 2400 markalla. -"Olen siis kokonainen lehtori!!" Mutta työtä on, että oikein pelkään --- 24 tuntia viikossa, kirjoitusten korjausta y.m. - -Vaikka Ilmarinen ilmestyi ainoastaan arkinkokoisena ja kerran -viikossa, oli sen merkitys verrattomasti suurempi kuin minkään -nykyisen maaseutulehden. On näet huomioon otettava, että Suometar -- -joka oli perustettu 1847 ja jolla 1856 oli ollut 4700 tilaajaa, sitä -ennen kuulumaton luku -- oli v:n 1866 päättyessä tilaajain puutteesta -lakkautettu. Syynä siihen, että ennen niin kunnianarvoisa lehti sai -niin kurjan lopun, ei ollut ainoastaan kova aika, vaan, niinkuin -Ilmarisen helsinkiläinen kirjeenvaihtaja kertoo, se "kummallinen -keikkaus", että lehti lopulta oli joutunut ruotsikiihkoisten -johtomiesten haltuun ja tullut "vieraaksi suomalaiselle kansalle". -Niin sattui että kovimpina nälkävuosina 1867 ja 1868 oli henkinenkin -kato semmoinen, että Helsingissä ei ilmestynyt muuta suomenkielistä -sanomalehteä kuin Suomen Virallinen lehti; kansallismielisten ainoa -äänenkannattaja pääkaupungissa oli siis aikakauskirja Kirjallinen -Kuukauslehti, joka, niinkuin nimi sanoo, esiintyi vain 12 kertaa -vuodessa. Näissä oloissa ja koska muut suomenkieliset maaseutulehdet -olivat kovin vähäpätöisiä, Ilmarinen ilmoitti koettavansa "järjestää -sisältönsä koko maan yhteiselle sanomalle pantavain vaatimusten -mukaan", s.o. kertoa kuulumisia laajemmaltakin kuin omalta -paikkakunnalta ja ottaa "koko maan yhteiset asiat" puheeksi. Eikä -tämä ollut tyhjää prameilua. Jos ottaa lukuun lehden ahtaan tilan, -on tunnustettava että Ilmarinen ansiokkaasti suoritti tehtävänsä. -Että lehti aikalaisissa herätti huomiota, sen voi päättää silloin -tällöin muissa lehdissä tavattavista tunnustavista lauseista tai -mainesanoista, jotka merkitsevät sitä enemmän, kun sanomalehdet -yleensä ovat vastahakoisia sanomaan hyvää toisistaan. Itä-Suomen -tietoja lehdessä annettiin ajan tavan mukaan lukijakunnan puolelta -lähetettyjen kirjeiden muodossa. - -Vuoden alkupuolella, jolloin Hagman vielä oli Helsingissä, tapaamme -lehdessä säännöllisesti kirjeitä pääkaupungista; mutta suurin -tila on annettu tiedoille valtiopäivien toiminnasta. Varsinaisen -virkeytensä Ilmarinen kuitenkin sai vasta sitte kun Hagman oli -tullut Viipuriin. Silloin näet uutisten monipuolisuudessa samoin -kuin artikkeliosastossa ilmestyi ylempänä mainitun päämäärän -harrastaminen. Eikä suinkaan puuttunut ainetta pääkirjoituksiin, kun -pian selväksi kävi, että kesä oli pettävä kaikki hyvän vuodentulon -toiveet. Kysymys miten yleinen uhkaava hätä oli torjuttava, miten -kansa oli pelastettava nälkäkuolemasta, se oli tänä kaameana vuotena -kysymyksistä tärkein, ja sitä Hagman yhä uudestaan käsitteli -koko sillä hartaudella, jota asia vaati ja joka oli luonnollinen -hehkuvalle isänmaan ja yhteisen kansan ystävälle. Ilmarisessa -siis keskenään vaihtelivat kehotukset avunkeräyksiin pienemmissä -ja laajemmissa piireissä, osotukset työansioon, kaikenlaisten -pienten tavarain kokoilemiseen ja kaupaksi toimittamiseen,[48] -neuvot hätäleivän valmistamiseen y.m. semmoiset esitykset. "On -kunniallisempaa koettaa jotakin ansaita kuin suorastansa kerjätä -ja viimein kuolla onnettomuuteen! -- Meidän _pitää_ pelastua -nälkäkuolemasta!" Niin Ilmarinen huudahtaa pakahtuvasta sydämestä. -Mutta koska ihminen ei elä ainoastaan leivästä, Hagman marraskuulla -julkaisee kaksijaksoisen kirjoituksen: "Opetuslaitosten muutos -suomalaisiksi", jossa hän innokkaasti taistelee niitä verukkeita -vastaan, joilla siihen aikaan niin sitkeästi vastustettiin -suomenkielisiä kouluja. - -Ilmarisen toinen vuosikerta (1868) alkaa pitkällä kirjoituksella -"Maan varallisuus ja virkalaitos", jonka tekstinä on erään -kummassakin virallisessa lehdessä julkaistun "lähetetyn" kyhäelmän -alkusanat: "Vähänpä hyötyä siitä on, että menneissä ajoissa, -lainsäädännössä ja tavoissa haetaan syytä työttömyyteen" [s.o. -köyhyyteen]. Hagmanista nuo virallisen tekijän sanat ovat -mielettömiä. Hän väittää päinvastoin että ylellisissä tavoissa -sekä asetuksissa, joita säätäessä ei ole silmällä pidetty kansamme -elinehtoja, on yksi pääsyy kurjuuteen, ja erittäin hän ankarasti -arvostelee virkamiesten palkkoja, jotka meillä ovat korkeampia kuin -suurissa kulttuurimaissa, niinkuin seikkaperäisillä tiedoilla eri -maista todistetaan. -- Muita painavampi ja ehkä merkillisin nuoren -sanomalehtimiehen kirjoituksista oli toukokuun 15 p. esiintynyt -nimeltä "Mitä vaatii nykyinen hätä maassa?" lyhyesti kuvattuaan mihin -oli tultu, siihen nimittäin että ihmisiä todella oli kuollut ja joka -päivä kuoli nälkään, että monessa kohden maata tavallinen kylvö oli -jäänyt tekemättä ja että siis pellot, parhaimmassakaan tapauksessa, -eivät voineet antaa riittävästi leipää, kirjoittaja ehdottaa, -"_että maan säädyt kutsutaan kokoon valtiopäiville_ neuvottelemaan -mitä on tehtävä, mitä varustettava kovaa hätää vastaan". -- -"Ennenkuin säädyt ovat olleet koossa, ei ole tehty mitä olisi voitu -hädän vastustamiseksi. -- Jos kysytään: mitä voivat säädyt? niin -vastaamme: ne voivat pelastaa maan perikadosta. Millä lailla? Ne -voivat esim. suostua varallisuuden mukaan maksettavaan suureen, -10- tai 20-prosentiseen, veroon, jolla hätää lievennettäisiin esim. -siten, että maanviljelijöille annetaan vuodessa maksettavia, joko -korollisia tai korottomia lainoja, taikkapa lahjojakin, ja nämä -maanviljelijät voivat antaa työtä maattomalle kansalle. Voidaan -sanoa, että tämmöistä suurta veroitusta ei ole kuultu. Olkoonpa niin. -Me sanomme: mutta tämmöistä hätääpä ei ole kuultu järjestetyssä -valtiossa. Se on myös kyllä tosi, että suurimman osan tätä veroa -tulisivat palkansaajat, s.o. virkamiehet maksamaan, joskin muutamilta -rahamiehiltäkin vähän karttuisi. Vaan onpa se parempi ja oikeampi, -että virkamiehet näin, säätyjen päätöksestä ja suostumuksesta, -antavat uhriksi maan hädälle osan palkoistansa, kuin että kuitenkin -pakosta ja ilman suostumuksetta heidän palkkansa jäävät maksamatta, -mikä kyllä tapahtuu, jos eivät tavalliset verot, niinkuin näyttää, -tule maksetuiksi." -- -- - -Olihan se rohkea ehdotus pienen maaseutulehden puolelta, mutta sitä -merkillisempi on että muu sanomalehdistö siihen yhtyi, ei ainoastaan -Oulun Viikko Sanomat ja Åbo Underrättelser, vaan myöskin Helsingfors -Dagblad ja Kirjallinen Kuukauslehti. Niin Ilmarinen itse huomauttaa -3 p. heinäk., jolloin se jälleen ottaa asian puheeksi. Kuitenkaan -ei siitä sen enempää tullut, joko senvuoksi ettei hallitus katsonut -ehdotuksen toteuttamista mahdolliseksi taikka että suotuisat -kesäilmat tekivät toimenpiteen tarpeettomaksi. Hagmanille itselle -asiasta koitui se ikävyys, että hän joutui kiistaan Kirjallisen -Kuukauslehden kanssa. Ilmarisessa tavataan nimittäin 16 p. lokak. -ankaranlainen kirjoitus, "Puolustusta", jossa Hagman puolustautuu -muutamaa loukkaavaa lauselmaa vastaan, jolla aikakauskirjan -(syyskuun) "kuukauskirjeessä" oli viitattu hänen ehdotukseensa. -Kun näet siinä oikeutetulla kansallisella itsetunnolla moititaan -"kerjäämiseen tottumusta", joka kirjoittajan (Yrjö Koskisen?) -mielestä meillä on sekä yksityisissä että yleisemminkin kansassa -ilmaantunut, pistetään väliin seuraava lause: "Mihin kurjuuteen ja -kehnouteen onkaan jouduttu, kun eräs sanomalehti, joka tähän asti -ei ole näyttänyt olevan kaikkea ajatusta vailla, luulee voivansa -puolustaa valtiopäiväin tarpeellisuutta sillä mietteellä, että -kansan edusmiesten olisi asia säännöllisesti jakaa nuo ulkomailta ja -omasta maasta kerjättävät armolahjat! Kenties heidän pitäisi sitä -varten vielä lähettämän ulos julkinen kerjuuproklamationi kaikkiin -maailman ääriin, jotta ylevä valtiollinen kantamme tulisi joka -paikassa tiettäväksi!" Tätä hyökkäystä -- siltä se näet ehdottomasti -tuntuu -- ei voine muuten selittää kuin että kirjoittaja, erikoista -ainettaan ajatellessaan, vain hämärästi muisti mitä Ilmarisessa -oli lukenut eikä kenties ollut ollenkaan huomannut, että lehdessä -nimenomaan oli puhuttu ulkomaan armolahjoja vastaan.[49] Että -Hagmanin oli mahdotonta hyvänään pitää noita sanoja, jotka loivat -aivan väärän valon hänen tarkotuksiinsa semmoisessa sydämenasiassa -kuin kansan hätä hänelle oli, on ymmärrettävää, ja sentähden on hänen -kirjoituksensa ankaruuskin käsitettävissä. -- Yksityisistä kirjeistä -näkee, että tämä kiista herätti melkoista huomiota jungfennomaanien -piirissä, mutta niinikään, että loukkaavien sanojen takana tuskin oli -minkäänlainen mietitty isku Hagmania vastaan. Calamnius, joka oli -Kuukauslehden lähimpiä miehiä, kirjoittaa esim. E. A. Forssellille, -joka tänä syksynä samoin kuin Hagman oli Pietarissa, että Hagmanin ei -olisi pitänyt välittää asiasta, ja jatkaa: "Terveisiä hänelle, sano, -että ei kukaan häntä vihaa, me pidämme Krassesta paljon." - -Vielä mainitsen yhden Hagmanin kirjoituksen Ilmarisessa, nimittäin -syyskuun 4 p. ilmestyneen, jonka on aiheuttanut J. V. Snellmanin -eroaminen hallituksesta. Luotuaan katsauksen Snellmanin edelliseen -elämäntyöhön kirjoittaja puhuu hänen toiminnastaan hallituksen -jäsenenä. Kaunis ja lämmin kirjoitus päättyy: "Niin kauan kuin -Snellman oli hallituksessa, oli tällä hallituksella kansan luottamus. -Kansan silmät olivat käännetyt häneen ja jokaisen huulilla oli aina: -mitä Snellman asiassa sanoo? Mitä hän tekee? Hänessä oli kansan -turva. Kun hän taas on hallituksesta poissa, niin on ikäänkuin se -väkevin pylväs, joka kannatti olojamme, olisi kadonnut." - - -_Pietarissa_. - -Kun Hagman julkaisi viimemainitut kirjoitukset, oli hän jo muuttanut -pois Viipurista. Hänen sielläolonsa tuli näet todellisuudessa -paljon lyhemmäksi kuin hän oli ajatellut, sillä ennenmainitusta -kirjeestä Jaakko Forsmanille näkyy, että hän syksyllä 1867 -oli miettinyt mahdollisuutta päästä vakinaiseksi opettajaksi -lyseehen. Itse asiassa kävi niin että hän jo tammikuulla 1868 sai -virallisen kutsumuksen Pietarin P. Marian suomalaisen seurakunnan -kirkkokoulujen tarkastajaksi. Kenen toimesta tai välityksestä se -tapahtui, on tietymätöntä, mutta arvatenkin Hagman jo oli suostunut, -ennenkuin mainittujen oppilaitosten kouluneuvosto virallisesti -päätti kutsua hänet virkaan. Kutsumuskirjeessä, jonka varaesimies, -kenraalimajuri O. Furuhjelm on allekirjoittanut, pyydetään, että -Hagman mahdollisimman pian ryhtyisi toimeensa. Luonnollisesti hän -ei kuitenkaan keskellä lukuvuotta voinut erota opettajavirastaan ja -toiseksi hänellä kesäaikana ei ollut mitään tehtävää Pietarissa, -sentähden hän luultavasti vasta elokuulla lähti sinne, jättäen -Ilmarisen nytkin Malleniuksen hoidettavaksi. Pietarissa hän siis oli -kirjoittanut viimeiset artikkelinsa Ilmarista varten. - -Hagmanin Pietarissa-olo, joka kesti neljä vuotta, muodostaa hyvin -tärkeän jakson hänen elämässään; paha vain että lähteeni ja tietoni -siitä eivät ole niin täydelliset kuin suotavaa olisi. Sen verran on -minulla kumminkin siitä kerrottavana, että selvästi tulee näkyviin, -miten hän sielläkin pysyi uskollisena kansallisille harrastuksilleen, -miten hän sielläkin osotti tarmokasta toimeliaisuutta sekä siten -vaikutti herättävästi, jopa tavallaan aikaansai käänteen suomalaisten -elämässä Venäjän pääkaupungissa. - -P. Marian seurakunnalla oli silloin vain kaksi varsinaista koulua, -nimittäin toinen poikia ja toinen tyttöjä varten, kumpikin -3-luokkainen. Näihin laitoksiin liittyi yksi valmistava luokka, -joka oli yhteinen pojille ja tytöille. "Viikkokoulun" ohella -oli vielä olemassa sunnuntaikoulu, useampiin osastoihin jaettu, -mutta suoritettavan kurssin puolesta aivan vaatimaton.[50] Liian -lyhyeksi oli viikkokoulunkin kurssi huomattu. Keväällä 1867 eräs -kirjeenvaihtaja kertoo Ilmarisessa, että oli päätetty toimeenpanna -neljäs luokka poikakoulun jatkoksi sekä kolme valmistavan luokan -apuosastoa eri kaupunginosissa. Seurakunta oli ehdottanut erityisen -verotuksen tapahtuvaksi, jotta saataisiin tarpeelliset varat näitä -uudistuksia varten. Nähtävästi tämä kiitettävä puuha kuitenkaan -ei saanut viranomaista vahvistusta, sillä kun Hagman tultuansa -Pietariin todella perusti toivotun jatkoluokan, tapahtui se siten, -että koulujen inspehtori itse, koulun kolme entistä opettajaa --- pastori Piispanen, hrat Friman ja Glantz -- sekä lakitieteen -kandidaatti E. A. Forssell ja maisteri vapaaherra Johannes Gripenberg -vapaaehtoisesti suostuivat _palkatta_ antamaan opetusta. Näin -syntynyt neljäs luokka oli voimassa kaksi vuotta (1868--70), mutta -lakkautettiin sitten arvatenkin niiden rettelöiden johdosta, joista -alempana kerrotaan. - -Epäilemättä Hagmanin toimeliaisuus jatkoluokan aikaansaamisessa -tuotti hänelle monta ystävää seurakunnassa. Luokan hyöty oli näet -silmiinpistävä: ennen oppilaat, 12--13-vuotiaina suoritettuaan -kurssin, eivät välittömästi päässeet mihinkään muuhun kouluun -opinkäyntiään jatkamaan; nyt he sitä vastoin jatkoluokasta voivat -muuttaa Jyväskylän alkeiskouluun, niinkuin moni tekikin. Sitäpaitsi -inspehtorin epäitsekäs menettely osotti, että seurakuntaan oli -tullut mies, joka todella harrasti yleishyvää ja asetti aatteelliset -päämäärät aineellisten edelle, sanalla sanoen semmoinen mies, -jonka tapaisia ylempänä mainittu Ilmarisen kirjeenvaihtaja -valittaa sieltä kokonaan puuttuneen. Luonnollista muuten on että -yrityksen mahdollisuus oli ei ainoastaan koulun entisten opettajien -auliudessa, vaan myöskin siinä onnellisessa sattumassa, että kaksi -niin etevää ja innostunutta kotimaista avustajaa kuin Forssell ja -vapaaherra Gripenberg oli tarjona. Forssell oli suoritettuansa -lakitieteenkandidaatti-tutkinnon (18/5 1868) tullut Pietariin -oppiakseen venäjänkieltä sekä, mikäli tiedän, aikeissa koettaa -päästä palvelemaan ministerivaltiosihteerin virastoon. Kumminkin -nousi hänelle tie pystyyn, ja muistan sangen hyvin, miten hänen -ystävänsä Helsingissä sen johdosta ivallisesti selittivät, että siinä -virastossa ei tarvittu niin tietorikkaita, niin teräväjärkisiä ja -kyvykkäitä miehiä kuin Forssell kieltämättä oli. Todellisuudessa -lienee sentään hänen suomenmielisyytensä ollut se ominaisuus, jota -katsottiin vähimmin soveliaaksi. Kesällä 1869 tiedän Forssellin -matkustaneen Moskovaan, jossa hän muun muassa Yrjö Koskisen -pyynnöstä arkistosta etsi tekeillä olevaa Suomen kansan historiaa -varten tietoja "pikku vihasta". Vuoden lopulla tai seuraavan alussa -Forssell asettui Viipuriin ruvetakseen hovioikeuden auskultantiksi -(11/3 1870). Vuodeksi 1871 hän otti hoitaakseen Ilmarista, silti -luopumatta lakimiesuraltaan. -- Kaiken tämän olen maininnut syystä -että seuraavassa Forssellin nimi usein on esiintyvä. - -Vapaaherra Johannes Gripenbergistä tahdon antaa vieläkin -seikkaperäisempiä tietoja, sillä hän oli Hagmanin paras ystävä -Pietarissa ja on nykyiselle polvelle jotenkin tuntematon. -Gripenberg, myöhemmin senaattori vapaaherra Joh. Ulrik Sebastian -Gripenbergin poika, oli syntynyt Sääksmäen Voipalassa 17/2 1842. -Käytyään ensin Haminan kadettikoulua hän sieltä muutti Kuopion -lukioon, josta 1861 tuli ylioppilaaksi. Suunnitellen lukunsa -filosofiankandidaatti-tutkintoa kohti hän valitsi yleisen historian -pääaineekseen ja tuli siten olemaan Yrjö Koskisen ensimäisiä -oppilaita, kun tämä 1863 oli nimitetty professoriksi. Gripenberg -oli erittäin lahjakas -- muun muassa runollisestikin, vaikkei hän -tiettävästi ole mitään julkaissut[51] -- ja lisäksi ahkera töissään, -ja hän edistyi samanmukaisesti. Jopa olen kuullut sanottavan, -että Yrjö Koskinen oli niin tyytyväinen hänen tietoihinsa ja -historiallisen arvostelukykynsä kypsyyteen, että hänestä Gripenberg -olisi ollut mies paikallaan hänen seuraajakseen, jos näet hän itse -olisi poistunut ja oppilas antautunut tiedemieheksi. Sitä tämä -ei kuitenkaan liene ajatellutkaan. Tutkintonsa hän sentään oli -suorittava, mutta ennenkuin hän sen teki sattui eräs seikka, joka -asiaa myöhästytti. Nuorelle paroonille tapahtui se onnettomuus, että -hänen toiveensa muutamassa sydämenasiassa pettyivät, ja se koski -häneen niin syvästi, että hän lähti vuodeksi ulkomaille suruansa -haihduttaakseen ja terveyttään vahvistaakseen, mutta myöskin -jatkaakseen lukujaan Montpellierissä Etelä-Ranskassa. Palattuaan -kotimaahan hän suoritti kandidaattitutkintonsa 21/1 1867, ja siihen -hänen varsinainen yliopistoaikansa päättyi. Sen jälkeen hänen ensi -tehtävänsä oli oppia venäjänkieltä, ja siihen hän täydellisesti -perehtyikin muun muassa ollessaan vuoden ajan 1867--68 kirjoitettuna -Kasanin yliopistoon. Vähän ennen häntä oli Kasaniin asettunut -eräs hänen tovereitaan Kuopion lukiosta, tarkotan maisteri Emil -Hårdhia, joka sitä ennen Pietarissa tutkittuaan arapiaa nyt tahtoi -oppia tatarinkieltä. Koko vuoden Kasanissa he asuivat yhdessä, ja -ymmärtäähän sen että kummallekin olo kaukana kotimaasta siten kävi -hupaisemmaksi. Vuoden loppupuolella 1868 tapaamme Gripenbergin -jälleen Pietarissa, missä hän, niinkuin jo tiedämme, otti -auttaakseen Hagmania suomalaisen seurakunnan koulun jatkoluokalla -ja jouluaattona nimitettiin ylimääräiseksi virkamieheksi keisarin -kansliassa Suomea varten. Tästä virastosta hän kuitenkin pian -muutti samaan asemaan Venäjän ulkoasiainministeriöön ja vähän -enemmän kuin vuoden päästä hänet (13/3 1870) nimitettiin Venäjän -konsuliksi Norjan Hammerfestiin. Tuolla kaukana, jäämeren rannikolla, -Gripenberg oleskeli yhden vuoden, kunnes hän, 28/3 1871 nimitettynä -toimitussihteerin apulaiseksi ministerivaltiosihteerin virastoon, -palasi Pietariin. -- Edemmäksi minulla ei ole aihetta tässä seurata -Gripenbergin elämän vaiheita. - -Johannes Gripenbergistä on sanottu, että hän, jos ken meillä, oli -luotu valtiomieheksi. Jo siinä nuoressa iässä, jota tässä etupäässä -tarkotan, hänellä oli kaikki tarpeelliset ominaisuudet menestyäkseen -hienoissa salongeissa ja ylhäisissä piireissä. Hänen esiintymisensä -näet ei ollut vain ulkonaisesti täydellisen gentlemannin ja ylimyksen -vaan herätti hän missä tahansa huomiota sujuvapuheisuudellaan, -älykkäisyydellään ja tietojensa runsaudella. Erittäin hän oli -mainio kertoja, jonka lahjan hän sanoi isältään perineen samalla -kuin huomautti, että kertomuksen vaikutus oli täsmällisissä -tiedoissa. Ruumiiltaan Gripenberg oli pitkähkö ja solakkavartaloinen -ja käytökseltään, ryhdiltään tavallisuudesta niin eroava, että -Aleksanteri II kreivi Armfeltin hautajaisissa oli huomannut hänet -muitten joukosta ja sanonut, ettei hän siviilivirkamiehessä ohut -semmoista ryhtiä nähnyt. Kuultuaan tämän Gripenberg oli nauraen -virkannut: "Enhän minä toki suotta ole kadettikoulussa ollut!" -- -Ystävien ja toverien seurassa oli kuin Gripenberg olisi kokonaan -unohtanut ylimyksellisyytensä; hän oli suorapuheinen, avomielinen, -iloinen, yksinkertaisesti inhimillinen, käsitystavaltaan -- -huolimatta jo mainituista runollisista taipumuksistaan -- -realistinen, mielipiteiltään oikeutta rakastava ja kaiken päätteeksi -vilpitön ja lämmin isänmaanystävä ja suomenmielinen. Olen vartavasten -koettanut päästä selville siitä, mitkä vaikutukset olivat hänen -suomenmieliseksi tehneet. Ei ole oletettavissa että hän kodissaan -olisi saanut johdatusta kansallisen asian ymmärtämiseen, joskin -siellä isänmaallinen henki yleisemmässä merkityksessä vallitsi. Yhtä -vähän hän on voinut kadettikoulussa tulla suomenmieliseksi, mutta -sitävastoin ei ole mahdotonta, että kuopiolainen ympäristö sekä -semmoiset opettajat kuin apulaislehtori Eero Salmelainen (Rudbäck) ja -rehtori Z. J. Cleve ovat siihen suuntaan vaikuttaneet. Luultavinta -lienee sentään, että vasta yliopistoaikana asia hänelle selvisi -ja että hänen tutustumisensa Yrjö Koskiseen oli merkitykseltään -ratkaiseva. Näin voisi käsittää, että hän myöskin tuli tutuksi -nuorempien suomenmielisten kanssa, joiden varsinaiseen seurapiiriin -Helsingissä hän kyllä ei kuulunut, mutta jotka -- sen muistan -itse -- puhuivat hänestä tunnettuna, omana miehenä. Ainoastaan -siten on sekin ymmärrettävissä, että hän Pietarissa näyttää ensi -hetkestä olleen mitä ystävällisimmissä väleissä August Hagmanin -ja Forssellin kanssa, puhumatta muista suomenmielisistä (K. F. -Eneberg, J. R. Aspelin j.n.e.), jotka eri aikoina oleskelivat -siellä tutkimuksia varten. Erinäisiä tuttavuuksia suomenmielisten -piirissä hän kuitenkin lienee myöhemminkin tehnyt, nimittäin kun -hän Hagmanin kanssa tuli Helsinkiin ottaakseen osaa 1869 vuoden -maisterivihkiäisiin. Miten läheinen Gripenbergin ja Hagmanin ystävyys -oli, todistanee paraiten se, että he asuivat yhdessä sekä ennen -että jälkeen edellisen Hammerfestissä-oloa sekä että he näyttävät -aina olleen kirjeenvaihdossa, milloin asuivat eri paikkakunnilla. --- Valitettavasti ei Johannes Gripenberg valitsemallaan uralla -noussut niin vaikuttavaan asemaan kuin toivottavaa oli, 1:senä -toimitussihteerinä, jona hän kauan oli, hän olisi voinut -huomattavampaa aikaansaada ainoastaan siinä tapauksessa, että hänen -päällikkönsä olisivat kaivannut tietoja Suomen laeista ja oloista ja -aina tahtoneet maamme parasta edistää. Että hänen siitä huolimatta -joskus, jopa mitä tärkeimmillä hetkillä, onnistui valppaudellaan -välillisesti vaikuttaa isänmaansa hyväksi, on kyllä tiettyä. Niin -esim. tulee hänelle ansio siitä, että vapaaherra Stjernvall-Walleen -Aleksanteri II:n kuoleman jälkeen viipymättä hankki Aleksanteri -III:n vahvistuksen Suomen valtiosäännölle. Sitä paitsi Gripenbergin -alkuaankin heikonlainen terveys huonontumistaan huonontui Pietarin -vaarallisessa ilmastossa. Mutta silti hän olisi sinne jäänyt, jollei -1880-luvun lopulla Venäjällä nouseva vihamielisyys Suomea kohtaan -olisi vienyt häneltä viimeisetkin toiveet voida siellä mainittavasti -isänmaataan hyödyttää. Sentähden hän palasi kotimaahan, missä ensin -toimi Mikkelin läänin kuvernöörinä ja sitte senaattorina, kunnes -kuolema hänet saavutti 52-vuotiaana (20/5 1893). Että hän aina pysyi -uskollisena ja hartaana nuoruutensa ihanteille, todistaa hänen -kirjeenvaihtonsa August Hagmanin ja Yrjö Koskisen kanssa. - -Käänteentekeväksi Venäjällä asuvien suomalaisten elämässä on toinen -Hagmanin yritys arvosteltava. Tarkotan sitä, että hän v:n 1870 -alusta alkoi julkaista suomenkielistä sanomalehteä, ensimäistä -Suomen rajojen ulkopuolella, nimeltä _Pietarin Sanomat_. Asiaa -oli kyllä ajateltu ennen Hagmanin tuloa, mutta hänen tarmonsa sen -toteutti. Eikä kumma että lehteä oli ajateltu ja kaivattu. Yksistään -käytännöllisistä syistä, tavaranhintojen ja muitten, liikemiehille -välttämättömien tietojen välittäjänä oli suomenkielinen lehti -Venäjällä tuhansille tarpeen, puhumatta omakielisen äänenkannattajan -merkityksestä henkisenä yhdyssiteenä, etten sanoisi pelastusköytenä, -rannattomaan venäläiseen mereen uppoavien suomalaisten kesken sekä -näiden ja entisen kotimaan välillä. Ettei yleisöä puuttunut, huomaa -siitä, että Pietarissa jo 1870:n vaiheilla oli 20,000 suomalaista, -joten se, niinkuin Kaarlo Bergbom sanoi, oli suurin _suomalainen_ -kaupunki, että Inkerissä asui 90,000 suomalaista sekä että lukijoita -oli odotettavissa myöskin Itä-Suomesta, Karjalasta ja Savosta. Kuinka -paljon tilaajia Pietarin sanomille todellisuudessa karttui, sitä en -tiedä, mutta jos se ensi vuonna olikin verraten runsas, niin ilmestyi -jo toisena vuonna kilpailija hajottamaan lukijakuntaa. - -Alkulauseessaan, "Lukialle", Hagman sanoo ajavansa "kansallisen -sivistyksen" asiaa, ja samoin kuin ennen Luonnottaressa nytkin -hänen sanoistaan tuntee J. V. Snellmanin oppilaan. Oppi-isän tapaan -hän näet muun muassa lausuu: "Yhteisten asiain harrastaminen, -niin että työllä ja teolla niihin ottaa osaa ja niiden hyväksi -antaa oman itsensä, omat yksityiset etunsa alttiiksi -- kas siinä -sivistyksen korkein kukkula." Huolimatta siitä ei Pietarin sanomat -suurestikaan muistuta kotimaisia sanomalehtiä -- selvästi näkyy, -että se ilmestyi vieraassa ympäristössä, jossa varovaisuus oli -pakollinen. Kansallisuusaatetta taikka valtiollisia kysymyksiä -kävi tuskin kosketteleminen. Mutta yksistään se, että lehdessä -puhuttiin suomalaisten oloista, tavoista ja elinehdoista Pietarissa -ja Inkerissä, että siihen painettiin kirjeitä ja tiedonantoja, -jotka valaisivat heidän elämäänsä, ja että sen ohella ainakin -pääkohtia myöten seurattiin Suomen ja ulkomaitten valtiollista -elämää, vaikutti herättävästi, yhdistävästi lukijoihin, joilla -ennestään oli tuiki vähäsen, jos ollenkaan, tietoa toisistaan ja -jotka eivät koskaan olleet säännöllisesti saaneet edes vihiä aikansa -yleisistä riennoista. Jopa saattoi herättävä opetus kätkeytyä -"följetongiinkin", niinkuin ensimäiseen kertomukseen, _Tyhménit_, -jossa kuvataan alkuperästään vieraantunutta käsi työläisperhettä. -Siinä tapaa m.m. seuraavan, kuvaavan lauseen: "Te, herra Sorveliin, -aina suomen kielestänne puhutte; mutta missä sivistyneessä talossa -sitä puhutaan? Valtioneuvos Ahrenbergin perhe puhuu saksaa, översti -Degenfeldtin talossa puhutaan ruotsia, hovineuvos Hedströmin -joukko puhuu franskaa. Kaikissa näissä perhekunnissa lapset tuskin -sanaakaan osaavat suomea, ja hyvin kyllä ovat oikeassa, sillä -suomen kieli pilaa kaikkinensa lapsien 'ulospuheen'." Taloon tuli -sattumalta kansallismielinen suomalainen ylioppilas ja hän palautti -perheen oikealle tielle, saaden samalla mestariväen ihmisellisesti -kohtelemaan työväkeään. -- Tarkotusperäinen novelli on nähtävästi -erään Pietarissa syntyneen suomalaisen ylioppilaan tekemä. Toisen -kertomuksen, "Otteita ihmissydänten salaisuuksista", on K. J. -Gummerus lähettänyt vanhalle toverilleen. Sen tarkotusperä on -yleissiveellinen. Siinä näytetään miten hovineuvos ja luutnantti, -setä ja veljenpoika, saavat rangaistuksensa samanlaisesta rikoksesta --- kumpikin oli vietellyt ja pettänyt köyhän tytön. - -Tietenkin Pietarin sanomista huokuva kansallinen mieli ja uudistuksen -henki herättivät iloa ja innostusta lukuisissa lukijoissa, -mutta käsitettävissä on toiselta puolen että ne myöskin saivat -vastavoimia liikkeelle. Hagman ei ollut ainoastaan tunnettu -"fennomaani" tavallisessa merkityksessä, vaan hän oli luonteeltaan ja -vakaumukseltaan demokraatti, kansan mies. Sentähden hän asetuttuaan -Pietariin ja tultuaan sikäläisen seurakunnan jäseneksi oli katsonut -velvollisuudekseen ottaa osaa sen asioiden käsittelyyn ja erittäinkin -taistella sitä mielivaltaisuutta vastaan, joka näyttää liiaksikin -päässeen tavaksi niiden hoidossa. Jos hän jo sen kautta ennenkin oli -saanut vastustajia, niin nämä, sen jälkeen kuin hän lehdessään oli -uskaltanut arvostella taikka oikeammin vain valaisevalla tavalla -kertoa erinäisiä tapahtumia seurakunnan kokouksissa, entistä enemmän -kiihtyivät, ja niin syntyi loppumaton sarja rettelöltä, joiden -keskustana hän oli. Kun kysymys Hagmanin vastustajien puolelta -kohdistui hänen olemiseensa taikka ei-olemiseensa tai toisin sanoin -kun he panivat kaikki voimat liikkeelle saadakseen hänet pois tieltä, -on luonnollista että hänen, vähäpätöisen suomalaisen maisterin, jolla -ei ollut mahtavia suhteita taikka tuttavuuksia saatikka tukevaa -aineellista pohjaa, lopulta oli pakko väistyä ylivallan edestä; -mutta silti hänen toimintansa ei voinut olla jälkiä jättämättä, -herättämättä itsetietoisuutta, arvostelukykyä ja halua yleisiin -harrastuksiin siinä osassa seurakuntalaisia, jotka muutamina vuosina -näkivät Hagmanissa oikeuksiensa hartaan edustajan. Näin ollen tahdon -koettaa luoda ainakin yleiskatsauksen sekaviin juttuihin. Lähteenäni -ovat erinäiset yksityiset kirjeet sekä Hagmanin jälkeenjääneiden -paperien joukosta löytämäni asiakirjat ja alustelmat. - -Kirjeistä valaisevin on eräs Gripenbergin juuri ennen Hammerfestiin -lähtöänsä (10/4 1870) E. A. Forssellille kirjoittama, mutta hänen -sanansa ovat osalta niin suoria ja repäiseviä, etten voi sitä -käyttää muuten kuin selostamalla ja -- lieventämällä. Sen mukaan, -samoin kuin kaikesta muusta päättäen, oli P. Marian seurakunnan -silloinen pääpappi, rovasti J. Öhqvist, Hagmanin varsinainen -vastustaja. Koulu- ja kirkkoneuvostojen kokouksissa oli 1868 ja 1869 -säännöllisesti käynyt niin, että Hagmanin ehdotukset ja mielipiteet -olivat päässeet voitolle ja Öhqvistin joutuneet vähemmistöön. -Kirkkoneuvoston esimies, kenraalimajuri O. Furuhjelm, oli Hagmanin -kanssa ystävällisissä väleissä, ja he olivat yksimielisiä siitä, -miten seurakunnan asioita oli ajettava, ja tämä tietysti enensi -Öhqvistin katkeruutta kärsimiensä tappioiden johdosta. Kun sitte -vielä tuli tunnetuksi, että Hagman aikoi perustaa sanomalehden, -jommoista Öhqvist ennen oli puuhannut kykenemättä viemään tuumaansa -perille, näyttää hän päättäneen millä keinoin tahansa syöstä -tieltään henkilöt, jotka eivät ainoastaan olleet vähentäneet hänen -vaikutusvaltaansa, vaan uhkasivat tehdä sen kerrassaan mitättömäksi. -Saavuttaakseen päämääränsä Öhqvist etsi tukea saksalaisesta -kenraali-konsistorista syyttäen ensiksi Furuhjelmia mieskohtaisesta -solvauksesta. Aikaisin käsillä olevista asiakirjoista onkin eräs -Evankelisluterilaisen kenraalikonsistorin kirjelmä 5 p:ltä jouluk. -1869 kenraalimajuri Furuhjelmille. Siinä mainitaan pastori Öhqvistin -esittäneen konsistorille, että muudan neuvoston jäsen esimiehen -loukkaamana oli eronnut ja että esimies -- sitte kun pastorin oli -onnistunut estää häntä käyttämästä poliisin apua erään toisen jäsenen -ulosajamiseen, joka ei mitenkään ollut järjestystä häirinnyt -- -oli kohdistanut vastenmielisyytensä pastoriin ja kokouksessa 6 p. -lokak., lyöden nyrkkinsä pöytään, käskenyt hänen pitää suunsa kiinni -sekä kokouksessa 3 p. marrask. kieltänyt häntä puhumasta neuvostossa -ja sekaantumasta seurakunnan talouteen ja kouluasioihin. Näistä -syytöksistä tuli kenraalimajurin viipymättä antaa selityksensä -ja vastaiseksi pysyä erillään esimiehyyden toimista, sillä juttu -oli rikosasiana jätettävä oikeuden käsiteltäväksi. -- Mitä -Furuhjelmillä oli syytteiden johdosta sanottavaa, ei papereista -näy, mutta epäilemättä hänellä oli ollut syytä suuttumukseensa, -vaikka Öhqvist esittää asiat niinkuin olisi kenraalimajuri raivonnut -vallan viattomia vastaan. Hagman puolestaan arvostelee julkisesti -Furuhjelmia kirkkoneuvoston esimiehenä seuraavin sanoin: "Tunnettu -on millä jalolla hartaudella ja uhraavaisuudella nykyinen esimies -on kokenut edistää kaikkea hyvää, josta hänelle olisi suotava -parempi palkinto kuin riita" -- ja totta puhuen kuuluu tämä aivan -uskottavalta lausuttuna hienosti sivistyneestä miehestä, joka Suomea -koskevien historiallisten asiakirjojen kokoilijana ja ylevämielisenä -lahjoittajana on saavuttanut pysyvän suomalaisen isänmaanystävän -maineen. - -Kun Furuhjelm tällä tavoin oli estetty olemasta kirkkoneuvoston -esimiehenä, olisi asetusten mukaan seurakunnan pitänyt valita -joku toinen hänen sijaansa, mutta siitä välittämättä Öhqvist -tahtoi omavaltaisesti anastaa puheenjohtajatoimen. Niin tapahtui -ensi kerran seurakunnan kokouksessa 1 p. helmik. 1870. Silloin -Hagman osotti kokouksen olevan laittoman, kun ei sillä ollut -laillisesti valittua esimiestä, ja kokouksen täytyi hajaantua. -Mutta ei sekään johtanut lailliseen menettelyyn. Päinvastoin hankki -Öhqvist kenraalikonsistorilta jonkinlaisen (ei suinkaan mihinkään -lakiin perustuvan) määräyksen itse kirkonpatruunalle, h. ylh. -kreivi Armfeltille, olla puheenjohtajana uudessa 12 p:nä maalisk. -pidettävässä kokouksessa. Nytkin Hagman aikoi esittää vastalauseen -kokouksen laittomuuden johdosta eikä häntä olisi sekään estänyt, -että hän ei ollut tavannut kreiviä kotona, kun hän ennen kokousta -tahtoi hänelle ilmoittaa aikeensa, mutta jäi se tekemättä syystä -että Armfelt kohta, ilman mitään selitystä, käski sihteerin lukea -vuosikertomuksen, ja Hagman huomasi puoluelaistensa olevan poissa. -Vastustajat iloitsivat, mutta hämmästyivät joltisestikin, kun Armfelt -kokouksen loputtua lähestyi Hagmania ja alkoi häntä hiljaa puhutella --- älykäs diplomaatti, joka arvasi mitä Hagmanin mielessä liikkui, -tahtoi julkisella läheisen tuttavuuden ilmaisulla lepyttää häntä. -Komediakohtaus! - -Pian sai Hagman mieskohtaisesti kokea kuinka vaarallista oli -sekaantua vallanpitäjäin totuntatapoihin järjestää asiat mielensä -mukaan. -- Saman kuun 23 p. Hagman sai Öhqvistiltä kutsumuksen -tulla kouluneuvoston kokoukseen samana iltana. Sen johdosta -Hagman menee Armfeltilta kysymään, tuleeko hän johtamaan puhetta -kokouksessa. Vastaus on kieltävä. Silloin Hagman sanoo, ettei -hänkään sinne mene, ja lähettää Öhqvistille vastauksen, jossa hän -esittää vastalauseen kokouksen laittomuutta vastaan. Pari päivää -myöhemmin Hagman sai kouluneuvostolta (24/3) päivätyn kirjeen, -jossa sanotaan rovasti Öhqvistin ilmoittaneen, että vaikka hänen, -koulujen johtajana (Direktor), lähinnä tuli pitää niitä silmällä, -oli Hagman kaikin tavoin koettanut estää häntä siitä, ottanut uusia -opettajia antamatta hänelle siitä tietoa, eikä kokonaiseen vuoteen -tehnyt esitystä kouluneuvoston kokoonkutsumisesta, jonka johdosta -pyydetään selitystä. Omituisinta tässä oli, että kirjelmän olivat -allekirjoittaneet Ch. Em. Frosterus ja V. Grönqvist, joista ei -kumpikaan ollut neuvoston puheenjohtaja taikka sihteeri. -- Hagman -ei voinut muuta tehdä kuin kirjoittaa näille herroille yksityisinä -henkilöinä, että heillä ei ollut oikeutta puhua kouluneuvoston -nimessä, sekä osotti samalla Öhqvistin syytökset perusteettomiksi. -Mitään kirjelmää kouluneuvostolta Hagman ei sen koommin saanutkaan, -mutta tiistaina ennen pääsiäistä (12/4) Armfelt ilmoitti hänelle, -että kirkkoneuvosto edellisenä iltana oli päättänyt sanoa hänet -irti virasta. Se oli siis tapahtunut ilman että Hagman oli saanut -antaa mitään selitystä häntä vastaan tehtyihin syytöksiin, ja -sentähden ymmärtää, että asianomaiset vähän epäilivät antaa -hänelle virallista tietoa päätöksestään. Vasta toista kuukautta -myöhemmin hän sai kirkkoneuvostolta J. Öhqvistin ja A. Stråhlmanin -15/5 allekirjoittaman kirjeen, joka sisälsi ilmoituksen, että -"esiintulleesta syystä" oli päätetty sanoa hänet irti koulujen -inspehtorinvirasta. - -Yksityisistä kirjeistä saadaan tietää, että "esiintullut syy" oli -se, että Hagman oli kirjoittanut lehteensä seurakunnan asioista! -Sen ohella sanotaan Öhqvistin edeltäkäsin sopineen kirkkoneuvoston -jäsenten kanssa, että Hagman oli saatava pois ja sijaan otettava -eräs titulus Wahlström, joka jo ennen oli ollut koulujen -inspehtorina, mutta juopottelun tähden oli virasta erotettu. -- -Tietysti syyttömästi tuomittu ei ilman muuta tyytynyt kohtaloonsa. -Hagman kääntyi kahdella eri kirjoituksella kenraalikonsistorin -puoleen selittääkseen, miten häntä oli mielivaltaisesti kohdeltu -ja miten yksinkertaisimpiakin laillisia muotoja oli laiminlyöty, -mutta sieltäpäin hän ei näy saaneen mitään vastausta, ja Armfeltin -käytös oli kaksimielinen. "Kun sanoin, että Armfelt on esiintynyt -kaksimielisesti" (tvetydigt), Gripenberg kirjoittaa, "tarkotan -minä, että hän on näyttänyt puolustavan Hagmania, joka useita -kertoja sekä kutsuttuna että kutsumatta on ollut hänen luonaan. -Kirkkoneuvostossa hän sitä paitsi on vastustanut Hagmanin -irtisanomista, mutta, niinkuin tietty on, voimakkaat toimenpiteet -eivät ole hänen mieleensä -- on sentähden luultavaa, että hän -myöntyy." Tämä Gripenbergin arvelu oli aivan oikea, sillä 8-9 -viikkoa myöhemmin sai Hagman kirkkoneuvostolta uuden, Armfeltin ja -Stråhlmanin (9/6) allekirjoittaman kirjeen, jossa "täydennyksenä -kouluneuvoston (sic! pitää olla: kirkkoneuvoston) kirjelmään 15 p:ltä -toukok." ilmoitetaan, että inspehtorin virka lukukauden loputtua -lakkautetaan ("kommer att indragas")! -- Tämä kirje "täydentäville" -ilmoituksineen on minusta kaikista kuvaavin. Tosin se näyttää, että -Armfelt ei ollut suostunut Wahlströmin kutsumiseen inspehtoriksi, -mutta mitä itse ilmoitukseen tulee, niin se luonnollisesti merkitsi, -että viranomaiset olivat päättäneet kerrassaan lakkauttaa viran, -jotta Hagman ei edes siinä tapauksessa että hänen erottamisensa -huomattaisiin laittomaksi voisi siihen takaisin päästä! On vieläkin -alustelmia, joista huomaa Hagmanin yhä yrittäneen saada oikeutta, -mutta tiettävästi oli kaikki turhaa vaivaa. - -Mutta rettelöt eivät siihenkään loppuneet. Syksyllä Öhqvist -kirkossa luki ääneen erään kuulutuksen, jossa ilmoitettiin että -koulujen menosäännössä oli tehty muutoksia, jotka tuottivat 500 -ruplan "hyödyn", tehdessään Hagman osotti tämän vääräksi, mainiten -että muutoksiin oli myös luettu neljännen luokan lakkautus, -vaikka opettajat olivat palkatta opetusta antaneet. Seuraavana -sunnuntaina apulaispappi Tornell kirkossa puolusti edellistä -kuulutusta ja varotti seurakuntalaisia kuulemasta niitä, jotka -yrittävät selittämään asioita toisin. En tiedä miten tämäkin juttu -tuli kenraalikonsistorin eteen, mutta Hagmanin paperien joukossa -on alustelma, jossa hän konsistorille selittää Öhqvistin esityksen -muutoksista kouluissa olevan harhaanvievän. -- Että melkoinen osa -seurakuntalaisia oli Hagmanin takana, on itsestään selvää, ja tuli -se usein näkyviin. Niin esim. kun lokakuun lopulla kirkkoneuvoston -jäsenten ja esimiehen vaali toimitettiin, oli Hagman asetettu -ehdokkaaksi kreivi Armfeltia vastaan. Kumminkin jälkimäinen tuli -valituksi, niinkuin Hagman itse, ehdokkuudestaan eräässä kirjeessä -mainitessaan, edeltäkäsin oli olettanut. Muuten oli vaalitoimitus -ollut niin mielivaltainen ja valvontaa vailla, että senkin johdosta -valitus tehtiin kenraalikonsistorille. Vielä merkitsevämpää oli että -Hagman maaliskuulla 1871 valittiin toiseksi tilintarkastajaksi, jopa -niin yksimielisesti että ainoastaan seitsemän oli äänestänyt vastaan. -Kirkkoneuvosto oli turhaan ilmoittanut mitä ankarimman vastalauseen -vaalia vastaan. Kun sitte tarkastus oli tapahtuva, sama neuvosto -kieltäytyi antamasta pöytäkirjojaan tarkastajien nähtäväksi. Näin -estettyinä tehtäväänsä suorittamasta ei tilintarkastajilla ollut -muuta neuvoa kuin siitäkin asiasta valittaa kenraalikonsistorille! -- -Lopuksi mainittakoon vielä, että Hagman 1871 parissa kirjoituksessa -yhtä asiallisesti kuin ankarasti arvosteli seurakunnan kirkossa -toimeenpantuja muutos- ja korjaustöitä. Ne olivat maksaneet paljon, -tuottamatta toivottua hyötyä, siitä puhumatta että ne taiteelliselta -kannalta arvostellen olivat enemmän rumentaneet kuin kaunistaneet -kirkkoa. - -Saatuaan Hagmanin pois inspehtorinvirasta näyttää Öhqvist aikoneen -tehdä hänelle sanomalehtitoimenkin Pietarissa mahdottomaksi. -Hän perusti näet uuden suomenkielisen lehden nimeltä "Pietarin -sunnuntailehti", jonka näytenumero, "hyvin kurjana sisältä ja -ulkoa", ilmestyi joulun edellä ja joka oli alkava säännöllisesti -ilmestyä 1871 v:n alusta. Lehden toimittajaksi ilmoittautui Thomas -Friman, eräs koulun opettajista, joka näin luopui Hagmanista -- -tämä nimittää häntä eräässä kirjeessä "kavaltajaksi". Pietarin -Sanomat tervehti tulokasta vähän myrkyllisesti: "Lehden kustantaja -kuuluu olevan yksi kirkkoherroista P:n Marian seurakunnassa, pastori -Öhqvist, joka on lehteä varten palkannut muutamia kirjoitusmiehiä. --- Hengellinen sanomalehti", lisätään sitte, "on itsessään -ilahuttava ilmiö, ja semmoinen lehti voi olla suureksi hyödyksi ja -paljon vaikuttaa kansaan, jos, näet, kristillinen ja uskonnollinen -henki todella elähyttää ja täyttää itse toimittajia." Tervehdys -päättyy väitteeseen, että lehti on alkanut vaikutuksensa "pienillä -valheilla", nimittäin antamalla vääriä tietoja koulujen oppilaiden -luvusta seurakunnan kouluissa. Valittuna tilintarkastajaksi saattoi -Hagman, joku kuukausi myöhemmin, koulujen kirjoista todeta, että -hänen tekemänsä huomautus oli ollut oikea.[52] Maaliskuulla Hagman -mainitsee Pietarin Sanomilla olevan 700 tilaajaa, jonka lisäksi -noin 300 irtonaiskappaletta säännöllisesti myytiin. Pietarin -sunnuntailehdellä oli, mikäli hän tiesi, samalla aikaa vaille 300 -tilaajaa. Kovin suurta hallaa kilpailija siis ei tehnyt, mutta -tietysti se sittenkin vaikeutti Hagmanin toimeentuloa. Sentähden -ei ole ihme, että hän 9/3 kirjoittaa ystävälleen K. F. Enebergille -Leipzigiin: "Kuinka tulen toimeen vuoden loppuun, sitä minä en -todellakaan tiedä, jollei mitään olosuhteiden muutosta tapahdu. Kolme -kuukautta eteenpäin elän kai vielä, mutta sitten -- -- --." - -Samoilta ajoilta asti, jolloin Hagmanin toimeentulo Pietarissa, viran -menettämisen takia, alkoi muuttua arveluttavaksi, näyttää hänen -elämänsä muutenkin käyneen raskaaksi. Noin puoleentoista vuoteen -hän ei ollenkaan kirjoita kotiinsa, arvatenkin siitä syystä, että -hänellä ei ollut mitään kerrottavana, joka olisi tuottanut iloa -vanhalle äidille, ja kirjeissä ystäville, joita on useita säilynyt -talvikaudelta 1870--71, hän valittaa ikävää. Hänellä oli kyllä hyviä -pietarilaisia tuttavia, esim. pastori A. J. Piispanen, joiden kanssa -hän paljon seurusteli, mutta hän kaipasi niitä läheisiä, uskotuita -ystäviä, jotka varhemmin olivat tehneet Venäjällä-olon hupaiseksi, -nimittäin Forssellia, Gripenbergiä ja K. F. Enebergiä, joka edellisen -lähdettyä Hammerfestiin oli asunut yhdessä Hagmanin kanssa, -kunnes syksyllä 1870 muutti Leipzigiin jatkaakseen itämaalaisten -kielten tutkimuksia, joita Pietarissakin oli harjottanut. Lähinnä -näistä ystävistä oli Forssell Viipurissa, ja hänen luonaan Hagman -tavantakaa pistäytyi. Erittäin mainittakoon, että hän oli Viipurissa -myöskin niinä "iloisina päivinä" joulukuun keskivaiheilla, jolloin -Kaarlo Bergbom siellä esitti ensimäistä oopperaa suomenkielellä, -Trubaduuria, Ida Basilier Leonorana. Toisen kerran Bergbom tuotti -virkistystä ja iloa Hagmanille, kun hän ensimäiselle suurelle -ulkomaanmatkalleen lähteneenä tuli Pietariin tammikuun lopulla 1871 -ja asui kaksi viikkoa ystävän luona. Tietenkin Bergbom nyt sai -tyystin perehtyä Hagmanin oloihin, ja sen johdosta hän kirjeissään -kotia surkuttelee sitä mahdollisuutta, että Hagmanin täytyisi jättää -toimialansa Pietarissa.[53] -- - -Vaikkei tiettävästi mitään huomattavaa "olosuhteiden muutosta" -tapahtunut, jäi Hagman edelleen Pietariin, ja näyttää hän yhä -ajatelleen mahdolliseksi siellä toimeenkin tulla. Suuren helpotuksen -ikävyydessä tuotti hänelle Gripenberg-ystävän palaaminen Pietariin -keväällä 1871. Nyt Hagmanilla jälleen oli kenen kanssa iloista -pakinaa pitää ja vakaastikin neuvotella milloin mistäkin. -Toimeentuloon nähden pysyivät kai asiat jotenkin ennallaan. Hagmanin -yrityksistä niitä parantaa on tässä ainoastaan pari seikkaa -mainittavana. Vuoden lopulla hän ensiksikin julkaisi _"Pietarin -Suomalaisen kalenterin karkausvuodelle 1872"_, jommoista ennen ei -oltu nähty. Kalenteri, 120 sivua kooltaan, oli tarkotukseltaan -yksistään käytännöllinen, se kun sisälsi Pietarin kaupungista ja -Inkerinmaan seurakunnista semmoisia tietoja, osotteita y.m., jotka -olivat välttämättömiä kaikille suomalaisille, jotka siellä asuivat -ja joilla siellä oli asioita ajettavana. Näennäisesti oli tämä -julkaisu hyvinkin mitätön, mutta Venäjällä asuville suomalaisille -se epäilemättä oli erinomaisen tervetullut ja ansaitsee sentähden -tulla huomioon otetuksi, kun muistellaan, mitä Hagman on vaikuttanut -suomenkielisten pietarilaisten ja inkeriläisten hyväksi. Toinen -merkille pantava seikka on se, että Hagman ei suinkaan ajatellut -lehtensä lakkauttamista, vaan päinvastoin laajentamista. Sitäpaitsi -hän lupasi, ilman lisämaksua, joka toinen kuukausi liittää Pietarin -Sanomiin lisälehden, joka sisältäisi uskonnollisia kirjoituksia, -tietoja kirkollisista oloista y.m.s., ja oli pastori A. J. Piispanen -sitoutunut tätä lisälehteä toimittamaan. - -Näin näyttää siis Hagman jollakin luottamuksella vastaanottaneen -uuden vuoden (1872); mutta että hän sittenkin oli saanut kyllänsä -Pietarista eikä enää suuria odottanut tulevaisuudestaan siellä, sen -huomaa siitä, että hän, niinkuin pian on kerrottava, kohta oli valmis -myöntymään, kun häntä kehotettiin tulemaan Helsinkiin ruvetakseen -suomenmielisten vastikään perustaman ruotsinkielisen lehden -toimittajaksi. - - -_Helsingissä Morgonbladetin toimittajana_. - -Ennenkuin jatkan kertomustani on tarpeen tutustua siihen lehteen -ja tehtävään, jota varten Hagman Pietarista palasi, se on puhua -_Morgonbladetin_ synnystä ja tarkoituksesta. Tosin olen jo ennenkin -siitä jutellut, nimittäin Suomalaisen teatterin historiassa -kuvatessani sitä valtiollista taustaa, jota vasten nähtynä -kansallisen näyttämön synty esiintyy oikeassa merkityksessään; mutta -en voi sitä tässäkään syrjäyttää. Onhan Morgonbladet nyt melkein -varsinaisena pääaineenani, koska näet lehden ja Hagmanin olemassaolo -pian sulivat yhteen. - -Siitä saakka kuin Helsingfors Tidningar lakkautettiin, olivat -suomenmieliset kipeästi kaivanneet ruotsinkielistä lehteä, joka -edustaisi heidän asiaansa. Nälkävuosina 1867 ja 68 ei semmoisen -perustamista kuitenkaan voitu ajatella, sillä eihän puolueella -silloin ollut edes suomenkielistä äänenkannattajaa Helsingissä. -Kovan ajan ohimentyä olikin ensi tehtävä uudestaan henkiin herättää -Suometar, ja "Uusi Suometar" alkoi toimintansa 1869. Mutta jos -joku oli, jonka mielestä sen enempää ei tarvittukaan, niin kyllä -aika pian toista opetti. Vuosi vuodelta kävi kansallisuustaistelu -kiihkeämmäksi, ja siinä oli U. S. ensi aikoinaan ja kauan -eteenpäinkin sangen tehoton ase, vaikka sitä, sensuurin tuimuudesta -päättäen, kylläkin vaarallisena pidettiin. Todellisuudessa olot -vielä olivat sellaiset, että hyvänkään suomenkielisen lehden -merkitys ei voinut olla suuri, ei ainakaan välittömään vaikutukseen -nähden. Näin oli ei ainoastaan sentähden että U. S:lla, joka -ensin ilmestyi vain kaksi ja v:sta 1871 kolme kertaa viikossa, -oli vain noin 6-800 tilaajaa, vaan paljon enemmän senvuoksi että -virkamiehet ja sivistyneet yleensä joko eivät ollenkaan osanneet -taikka olivat aivan tottumattomia suomea lukemaan. Sanalla sanoen -suomenkielinen äänenkannattaja oli niin sanoakseni olematon -suurimmalle osalle niitä kansalaisia, joilla vastaiseksi oli enimmän -sanottavaa maan valtiollisessa ja sivistyselämässä. Jos sentään -senaikuiset ruotsinkieliset olisivat olleet samanhenkisiä kuin -nykyaikaiset, nimittäin etteivät olisi juuri tahtoneetkaan mitään -suomenmielisten puolelta kuulla, niin olisi kai ollut siihenkin -tyydyttävä, mutta itse asiassa kuului heidän joukkoonsa runsas -määrä todellisia suomalaisuuden ystäviä ja harrastajia, vaikka he -kasvatuksensa takia puutteellisesti osasivat suomenkieltä. Kysymys -ruotsinkielisestä kansallismielisestä lehdestä oli siis kysymys: -eikö ole suomea osaamattomille puoluelaisille tehtävä mahdolliseksi -olla mukana ja ottaa osaa julkiseen taisteluun suomalaisuuden -hyväksi; edelleen, eikö ole saatava kansallispuolueen vaatimukset ja -mielipiteet kaikkien ruotsinkielisten kuuluville, ja vihdoin, eikö -ole pyrittävä voittamaan uusia puoluelaisia niistä piireistä, joille -isänmaan tulevaisuus on kallis, vaikka he nurjien olojen vuoksi -ovat vieraantuneet kansamme pääosasta? Tämä saa ymmärtämään, että -sellaisen lehden aikaansaantia jo pohdittiin syksyllä 1869, vaikka -silloin vielä arveltiin voitavan tyydyttää tarvetta julkaisemalla -sarja lentokirjasia: Ettan, Tvåan j.n.e. Todellisuudessa ilmestyi -vain yksi semmoinen kirjanen ("Ettan"), ja seuraavana vuonna -otettiin lehden perustamiskysymys uudestaan puheeksi ja katsottiin -sen toimeensaaminen aivan välttämättömäksi. Siihen päätökseen -tultiin näet 17 p. syysk. 1870 B. F. Godenhjelmin luona pidetyssä -kokouksessa, jossa saapuvilla olivat Yrjö Koskinen, Th. Rein, Oskar -Blomstedt, K. F. Ignatius, Jaakko Forsman, J. V. Calamnius, C. G. -Svan, F. W. Rothsten, Fritiof Perander y.m. Toimittajaksi ajateltiin -joko W. Enebergiä taikka E. A. Forssellia, mutta koska edellinen -juuri oli tullut nimitetyksi Porvoon tuomiokapitulin sihteeriksi, -päätettiin kirjoittaa jälkimäiselle. Sen tekikin Jaakko Forsman. -Kuitenkin Forssell kieltäytyi, ja asia jäi sentähden vieläkin -sikseen. Syksyllä 1871 kysymys herätettiin kolmannen kerran, Forsman -kirjoitti taas Forssellille, ja nyt tämä antoi myöntävän vastauksen --- ja Morgonbladet syntyi. - -Totta puhuen ei syntyminen sentään ollut niin tuskaton kuin tästä -luulisi. Monta kokousta pidettiin, monta askelta astuttiin ja monta -kirjettä kirjoitettiin, ennenkuin siihen päästiin. Vaikeinta oli -tietysti saada kokoon tarpeellinen kannatus- eli takuumäärä, joka -ensin ajateltiin 20,000, mutta lopulta nousi 30,000 markaksi, ja -jonka arvioitiin riittävän kahdeksi vuodeksi. Läheltä ja kaukaa -lisiä tuli, mutta useimmat 500 markan "osakkeet" merkittiin -tietenkin Helsingissä, ja Bergbomin perhe hankki suurimman osan. -Oli niitä epätoivoisiakin kokouksia, joissa viisaimmat arvelivat -parhaaksi luopua koko puuhasta, mutta aina olivat innostuksesta -uskaliaat enemmistönä. Todistuksena ettei lopullinen menestys -ollut vastapuoluetta hermostuttamatta kerrottiin, että Dagbladin -päätoimittaja, R. Lagerborg, oli eräälle lainanpyytäjälle vastannut: -"Kääntykää Morgonbladetin toimituksen puoleen, sillä näyttää -olevan rahoja(!)." Aputoimittajain ja avustajain hankinta vaati -sekin aikaa. Z. Topelius epäili kauan antaisiko nimensä mainita, -ja J. V. Snellman suorastaan kieltäytyi siitä. Edellinen pelkäsi -joutua liian räikeän fennomaaniseen seuraan, ja jälkimäinen taasen -oli sillä kannalla, ettei hän tahtonut enään ollenkaan kirjoittaa -julkiseen sanomalehteen. Kumminkin Snellman lopulta lupasi antaa -apua, jos huomaisi lehden esiintymisen tyydyttäväksi. Itse asiassa -hän ensi vuosina pysyi Morgonbladetista jotenkin erillään, ja kun -häneltä kysyttiin mitä hän siitä piti, oli hän kärtyiseen tapaansa -ivallisesti lausunut: "Inte tycks di just vara synnerligen snillrika" -(eipä ne juuri näytä erittäin nerokkaita olevan), tarkottaen -toimittajia; miten sen liekään, tuli hänestä myöhemmin kaikista -ahkerin avustaja. Toimittajina mainittiin ilmoituksessa: E. A. -Forssell, K. Bergbom (ulkomaanosasto) ja O. Donner sekä avustajina Z. -Topelius, A. F. Granfelt, C. G. Ehrström, Th. Rein ja (yliopettaja) -H. E. Melander. Minäkin tulin vakinaiseksi toimituksen jäseneksi -(teatteria, kirjallisuutta y.m. varten), mutta olin liian nuori ja -tuntematon nimeltä mainittavaksi. Olin sentään ollut alusta aikain -mukana neuvotteluissa ja ehdotin myöskin nimen, joka lehdelle -annettiin. Minusta nimessä, joka muistutti Runebergin lehteä -1830-luvulta, oli jotain nuorekkaan tunnelmallista ja menestystä -lupaavaa. Näytenumero ilmestyi 5 p. jouluk., ja oli onnistunut -ohjelmakirjoitus Th. Reinin tekemä. - -Ja niin sitä alettiin. Ei ollut kirjoitusten puutetta. Rein kirjoitti -uskonnonvapaudesta polemisoiden Dagbladia vastaan, joka turhanpäiten -oli alkanut repiä erästä sangen viatonta ohjelmakirjoituksen -lausetta, Donner kaupunkien kunnallishallinnosta eri maissa, -Melander kasvatusopillisista seikoista (Pedagogiska strökorn), -Bergbom katsauksia menneen vuoden valtiollisiin päätapahtumiin, -Hagman Pietarin kirjeitä venäläisestä politiikasta, Rein ja Fredrik -Cygnaeus tekivät alotteen F. M. Franzénin syntymän 100-vuotismuiston -juhlalliseen viettämiseen, Topelius ivaili H. D:n ajattelematonta -ehdotusta pystyttää Eläintarhan mäntymäelle muistopatsas Runebergille -(hänen eläessään! -- ehdotus keksittiin vastapainoksi Franzénin -muiston elvyttämiselle Morgonbladetissa). Helmikuusta alkaen -valtiopäivät tuottivat yltäkyllin palstantäytettä, niin että -muita kirjoituksia tuskin tarvittiin; kuitenkin Rein sepitti -"Valtiopäiväkirjeitä", Topelius "kirjekortteja" taikka "kalleudesta -Helsingissä", josta on ääntä pidetty niin kauan kuin minä muistan; -följetongina annettiin m.m. A--ï--a'n tendenssikertomus: "Monta -tytärtä! (Många döttrar), kuvia todellisuudesta". - -Kumminkaan eivät asiat olleet hyvällä kannalla. Forssell oli -myöntynyt ystävien vaatimukseen, vaikka häntä oli epäilyttänyt ei -ainoastaan poikkeaminen rauhallista toimintaa ja varmoja tuloja -lupaavalta lakimiehen uralta, vaan myöskin heikonlainen terveys. Tämä -jälkimäinen epäilyksen aihe osottautui pian liiankin perustetuksi. -Itse asiassa Forssell ei ollut luotu siihen sisyfustyöhön, jota -jokapäiväisen lehden toimitus laatuansa on. Kun hän sai rauhassa -tehdä työtä, niin hän sepitti mitä etevimpiä kirjoituksia, -ajatukseltaan teräviä, esitykseltään sitovan loogillisia, tyyniä, -mutta tarpeeksi ivan suolalla maustettuja, sanalla sanoen -kirjoituksia, joita nautinnolla luettiin. Mutta toimitustyö, tehden -jokapäiväisen täyttämisen levoton valvonta ja tietojen hankinta -hermostutti ja väsytti häntä niin, että hän jo maaliskuulla itse -huomasi ja muutkin näkivät, että hän ei jaksaisi pysyä aisoissa. -Silloin (13/3) päätettiin kääntyä Hagmanin puoleen ja pyytää, -että hän tulisi Forssellia vapauttamaan. Kumminkin katsottiin -tarpeelliseksi sitä ennen tiedustella Z. Topeliuksen mieltä, sillä -vanhastaan tiettiin runoilijan pitävän Hagmania liian kiivaana. En -muista mitä Topelius vastasi, mutta arvatenkin hän suostui, sillä -kirje meni Pietariin, ja Hagman ilmoitti tulevansa, niin pian kuin -vain pääsisi irti. -- Niin hän kirjoitti Forssellille, mutta vähän -myöhemmin hän tarkemmin selitti asiansa Bergbomille: Mielellään -hän lähtisi Pietarista, mutta hän ei voinut jättää Pietarin -Sanomia tuuliajolle; "1:ksikin olisi tilaajain ryöstämistä, jos -viivyttelemättä ilmoittaisin lehden lakkaavan, 2:ksi on minulla -ja täkäläisellä yleisöllä luja vakaumus lehden tarpeellisuudesta, -vaikk'ette te siellä käsitä sen merkitystä. Olisi anteeksiantamatonta -jättää ilman hoitoa ne herätyssiemenet, jotka lehti -- niin väitän -ehdottomasti -- menestyksellisesti on kylvänyt, sekä luovuttaa -hyvä saalis vastustajien ja obskuranttien käsiin." Hagman pyytää -neuvoa miten suoriutua pulmasta. "Eikö Kaarlo (Alfred) Castrén, -niinkuin hän itse on halunnut ja O. Furuhjelm toivoo, voisi tulla -Pietariin historiallisia tutkimuksia varten -- ainakin siksi kuin -K. Suomalainen valmistuu? Niinkuin sanottu, en voi mitenkään nyt -tulla; se on aivan mahdotonta, vaikka kuinka tahtoisin. Muuten -minä paraikaa erään toisen kanssa puuhaan suomalais-venäläisen -asiatoimiston perustamista täällä (mitä siitä arvelet?)." -- Vihdoin -kysymys ratkaistiin niin, että Tyko Hagman lähti Pietariin hoitamaan -veljensä lehteä vuoden loppuun, ja August tuli Helsinkiin kesäkuun -alkupuolella. - -Kevätkauden loppuun oli siis Morgonbladetin tultava toimeen entisine -voimineen, ja menihän se. Pääsiäisviikkona Forssell kokonaan vetäytyi -lepoon, ja lehti jäi Bergbomin ja minun niskoilleni, toisin sanoen -minä hoidin parhaimman mukaan päätoimittajan tehtäviä, tarpeen -tullen neuvotellen Bergbomin kanssa, jolle ulkomaanosasto antoi -riittävästi työtä, varsinkin kun paraikaa valmistettiin viimeisiä -seuranäytäntöjä ennen Suomalaisen teatterin perustamista. Parin -viikon päästä Forssell palasi virkistyneenä ja kirjoitti muun muassa -hyvän (Dagbladille osotetun) artikkelin "julkisten henkilöiden -arvostelemisesta". Muuten oli K. Bergbomin kirjoitussarja Helsingin -teatterioloista merkillisintä, huomattavinta, mitä lehtemme -tänä keväänä yleisölleen tarjosi. Ilman omaa äänenkannattajaa -Bergbom tietysti ei mitenkään olisi saanut näitä kirjoituksia -ruotsinkielisten luettavaksi. - -Oltuani alkupuolen kesää Pohjanmaalla lähdin sen loppupuolella -ensimäiselle pienelle ulkomaanmatkalleni, kulkien Tukholman kautta -kanavatietä Göteborgiin ja sieltä Kööpenhaminaan, jossa sinä kesänä -oli skandinaavilainen taide- ja teollisuusnäyttely. Kirjoitettuani -kolme "matkakirjettä", ensimäiset eläissäni, palasin Helsinkiin -elokuun lopulla. Silloin Hagman oli lähtenyt asioilleen Pietariin, -josta hän tuli takaisin vasta 15 p. syysk. Näin ollen en voi mitään -kertoa hänen ensi ajastaan Morgonbladetin palveluksessa, enkä -sentähden kesäkuukausilta muuta mainitse kuin että silloin lehdessä -m.m. luettiin S. A. Hedlundin mieltäkiinnittävät kirjeet hänen -Suomen-matkastaan, E. A. Forssellin arvokas kirjoitussarja "1872 års -ständer" ja Axel Boreniuksen (Lähteenkorva) sisältörikkaat kirjeet -"Runonkeräysretkeltä", jotka aineeltaan muistuttivat E. Lönnrotin -kirjeistä Runebergin Morgonbladissa. - -Hagman oli innokas työssään -- vaikka Forssell vuoden loppuun -ja vielä seuraavankin vuoden, enimmäkseen nimellisesti, pysyi -"vastaavana toimittajana" -- ja ajan tapaukset olivat jos milloinkaan -omansa kannustamaan toimintakykyisiä. Kesällä oli Kothenin koululaki -vahvistettu, ja syyskuun 10 p:nä annettu julistus, joka vastoin -säätyjen yksimielistä anomusta määräsi suomalaisen normaalikoulun -sijoitettavaksi Hämeenlinnaan. Noin kolme viikkoa myöhemmin -A. Meurman lähetti Morgonbladetin toimitukselle 1,000 markkaa -suomalaista koulun varten Helsingissä, ja siitä se kiihkoisa puuha -alkoi, joka ei ainoastaan johtanut alkeisopiston perustamiseen -pääkaupunkiin, vaan moneen muuhunkin paikkakuntaan. Koska kumminkin -Lounasmaa muistelmissaan (Elämäni taipaleelta) on näistä asioista -kertonut, tahdon tässä vain mainita, että Morgonbladet turhaan -koetti julkisuuteen saattaa Meurmanin, lahjan mukana lähetettyä -kirjoitusta. Miten sitä lievennettiinkään, ei sensuuri hellittänyt; -vasta _neljäs_ painos numeroa hyväksyttiin, ja siinä ei ollut enää -sanaakaan jälellä! Meurmanin yksityinen kirje alkaa: "Pitkät puheet -ja päivittelemiset eivät nyt ole paikallaan. Joka mies vallille! -Normaalikoulu on ylläpidettävä ensi valtiopäiviin saakka -- -- --." -Lähettämästään kirjoituksesta hän itse lausuu: "Se on jotensakin -laimea, mutta minä olen lopen laimistunut, jos tahdot, saat sitä -parantaa." Sensuuri arvosteli sitä toisin.[54] -- W. Churberg oli -ensimäinen, joka noudatti Meurmanin esimerkkiä; hänkin lähetti -Morgonbladetin toimitukselle 1,000 markkaa, ja kun yhä uusia -lahjoja lähetettiin samalla osotteella, tuli lehti tavallaan suuren -kansallisen yrityksen alkuunpanijaksi. - -Tästä huomaa, miten ahtaalla julkista sanaa pidettiin, ja miten -tärkeätä oli että ruotsinkinkielellä suomalaisuuden asiaa -edustettiin. Vaikka oli mahdotonta saada lausutuksi mitä tahtoi, -voitiin sentään tavalla tai toisella, vaikkapa vain lahjojen -ilmoittamisella näkyvimmällä paikalla ja korpus-kirjaimilla, -pitää mielet vireillä, ja toimittaja tiesi olevansa asetettuna -merkitsevälle vartiopaikalle. Senlaatuiset seikat kuin tämä kertomani -ovat muistettavat, kun ihmetellään kuinka Hagman niin kauan pysyi -asemassa, joka oli verraton voimien kuluttaja mutta kehno vaivojen -palkitsija. - -Selailtuani vuosikerran loppuun asti huomautan, että toimitus -mielellään tarjosi yleisölleen semmoista lukemista, joka -valaisi suomenmielisten harrastuksia ja suomalaiskansallista -sivistyselämää ja johon nähden muut ruotsinkieliset lehdet jo -silloin mielellään noudattivat "sekretessin" perusjohdetta -- -tietysti tarkottaen lukijoissaan ylläpitää sitä käsitystä, että -ainoastaan ruotsinmielisellä taholla tässä maassa kulttuurityötä -tehdään. Esimerkkinä tältä ajalta mainitsen O. Donnerin matkakirjeet -Unkarista, J. R. Aspelinin kirjeet muinaistieteellisiltä -tutkimusmatkoiltaan Venäjällä ja minun kirjoittamani esitelmä -Aleksis Kiven elämästä ja teoksista -- ainoa myötätuntoinen kuvaus -runoilijasta, mikä ruotsinkielellä on painettu, ennenkuin A. -Mörnen tutkimus Kivestä ja hänen suuresta romaanistaan ilmestyi -1911. -- Aivan vuoden viimeisinä päivinä luettiin lehdessä J. V. -Snellmanin kirjoitus "Totuutta painolakisäätämisestämme, arvatenkin -epämieluista" -- mikäli tiedän, ensimäinen, jonka Snellman oli -kirjoittanut vartavasten Morgonbladetissa julkaistavaksi. -- -Kiistoja H. D:n kanssa sattui tavantakaa, vaikka aiheet usein olivat -jotenkin mitättömiä. Esimerkkinä semmoisista olkoon mainittuna -eräs, joka syntyi Dagbladin häväisevästä syytöksestä, että E. O. -Stenberg muka Morgonbladetin aputoimittajana oli ylistänyt lehteä -Porin sanomissa. Tosiasia on, että Stenberg ei ollut toimituksen -jäsen, vaan käytti Bergbom häntä kääntäjänä maksaen erikseen joka -työstä. Kerron tästä senvuoksi, etten voi myötätunnotta muistella -aikoinaan kuuluisaa ylioppilasta, joka parin vuoden aikana usein -nähtiin lehden toimituspaikassa humoristisilla, sukkelilla jutuillaan -tuottaen meille monta hupaista hetkeä. Harvinaisen lahjakas ja -tietorikaskin mies olisi vaikka mihin pystynyt, jos hän olisi osannut -tavoissaan ja elämässään pitää vakavaa suuntaa. Kun hän pitkät -ajat ennen kuolemaansa virui sairaalassa, Bergbom, hyväsydäminen -kun oli, silloin tällöin kävi hänen luonaan, samalla kun -tietääkseni Stenbergin varsinaiset toverit tuskin häntä muistivat. -Hänen kuoltuansa kirjoitin minä muutamia muistosanoja hänestä -Morgonbladetiin. - - * * * * * - -Olen luonut pikakuvan Morgonbladetin ensi vuodesta, mutta vielä -se on täydennettävä mainitsemalla, että alkuaan tehty tulo- ja -menoarvio vuoden loppupuolella huomattiin olevan päin männikköön. -Tämä kaipaa tietysti selitystä, ja samalla kun sen annan, tahdon -lyhyesti esittää lehden talouden laadun koko sen olemassaolon aikana. -Aluksi hankittu kannatus oli ajateltu takaavan lehden toimeentulon -kahdeksi vuodeksi; todellisuudessa alettiin jo ensi vuoden lopulla -epäillä jatkamisen mahdollisuutta. Tilaajia oli tosin karttunut -noin 1,100, joka määrä sitte pysyi jotenkin muuttumattomana ja -yleensä oli toiveiden mukainen. Sitä vastoin ilmoituksista lähtevät -tulot huonosti vastasivat odotuksia; pääkaupungin ruotsalaiset -liikemiehet (suomalaisia oli tuskin nimeksikään) joko eivät tahtoneet -taikka eivät oikein uskaltaneetkaan ilmoittaa fennomaanisessa -lehdessä. Kun nyt menot nousivat vähintäin noin 50,000 markkaan -ja tilauksista saatiin 20 à 22,000 (lehden tilaushinta oli 20 mk) -sekä ilmoituksista, kun hyvin kävi, 10,000 ja vähän päälle, niin -huomaa, että kannattajain täytettävä vajaus saattoi vaihdella -15-30,000 markan välillä. Ainoastaan viimeisinä vuosina päästiin -joskus vähemmällä, syystä että silloin Hagman melkein yksinään hoiti -koko lehden. En kumminkaan luule suuresti erehtyväni, jos lasken -lehden kannattamiseen uhrattujen varain 13 vuoden kuluessa nousseen -ainakin 300,000 markkaan -- jollei summa pidä paikkaansa, niin se -on mieluummin liian alhainen kuin päinvastoin. Jos kysytään kuka -tai ketkä nämä sadattuhannet suorittivat, niin kuuluu vastaus, että -Morgonbladetin kannattajajoukko oli sama piskuinen suomenmielisten -ryhmä, joka -- niinkuin Suomalaisen teatterin historiassa olen -kertonut -- samalla aikaa ylläpiti nuorta kansallista näyttämöä -ja oopperaa. Totta kyllä oli esim. pappeja ja muitakin, jotka -avustivat lehteä, mutta kieltäytyivät tukemasta teatteria, samoin -kuin toiselta puolen oli varsinkin oopperan suosijoita, jotka eivät -liittyneet lehden kannattajiin; mutta suurin osa kummankin yrityksen -budjetin vajausta oli helsinkiläisten fennomaanien täytettävänä. -Että tehtävä oli raskas, sen tiesivät rahojen kerääjät yhtä hyvin -kuin maksajat; mutta miten olikaan, rahat saatiin kokoon. Erittäin -ansaitsee W. Churbergin innokas toimi mainitsemista. Jo alussa hän -puuhasi rahojen hankkimista; mutta myöhemmin -- en voi tarkoin -sanoa minä vuosina -- hän otti Morgonbladetin kannatuksen niin -sanoakseni urakalle. Säästämättä omaakaan kukkaroaan hän tuttaviensa -ja muittenkin suomenmielisten tulojen mukaan arvioi, millä määrällä -kunkin tuli ottaa osaa lehden ylläpitämiseen, ja toimeenpani sitte -suoranaisen verotuksen. Hän kävi näet niitten luona, jotka hän oli -luetteloonsa merkinnyt, ja mieskohtaisesta jokaista puhutellen -hänen palava innostuksensa voitti arvelut ja estelyt -- ja olihan se -totta, että raskaskin kuorma tuntui helpommalta, kun tiesi kaikkien -hengenheimolaisten olevan mukana sitä kantamassa.[55] - -Näyttää siltä, että Morgonbladetin tilikirjat ovat hävinneet, joten -minä en voi edellistä todistaa esittämällä numeroja eri vuosilta. -Kumminkin on minulla käytettävänä eräs valaiseva, A. Meurmanin -Jaakko Forsmanille lähettämä kirje 10 p:ltä marrask. 1874. -- Siinä -sanotaan muun muassa: "Tuli kuin tulikin 1,000 markkaa kirjeestäsi. -Totta Morgonbladet mahtaa olla ajan tärkeimpiä tarpeita, kun siihen -on uhrattu ja uhrattavaksi kirjoitettu 120,000 markkaa. Ja totta -fennomania jo on mahti, kun se polkee maasta satojatuhansia, milloin -vain tarvitaan. Hyvä! Minä yhdessä rovasti Grönbergin kanssa otamme -yhden osakkeen [maksaen kumpikin 500]." Samasta kirjeestä näkyy, -että merkityt 120,000 oli ajateltu riittävän 4:ksi vuodeksi. -- -Muuten siteeraan: "Onneksi siis, Morgonbladet eläköön! -- Sano -veljellisiä terveisiä Yrjö ystävälle. Arvattavasti hän elää, koska -ei muuta ole näkynyt. Ja tervehdi muitakin hulluja fennomaneja, se -on kaikkia, sinun ja heidän ystävältään A. Meurman." "Hulluiksi" -toisin ajattelevat ja välinpitämättömät sanoivat suomenmielisiä, kun -kuulivat puhuttavan, miten he uhrasivat varoja tarpeettomiin, jopa -vahingollisiin kansallisiin yrityksiinsä! - -Pitäen silmällä kirjoitukseni pääainetta -- Hagmania -- on -ennensanottuun lisättävä, että lehden riippuvaisuus kansalaisten -avustuksesta tuntuvasti koski päätoimittajaakin. Ensiksikin hänen oli -tyytyminen sangen vaatimattomaan palkkaan -- muistaakseni se ei ollut --6,000 markkaa suurempi -- ja toiseksi yrityksen taloudellinen -puoli ei lainkaan ollut niin hyvin järjestetty, että hänkään olisi -ollut vapautettu siitä huolehtimasta. Päinvastoin täytyi Hagmanin -itsekin olla osallinen rahojen hankinnassa. Todistukseksi otan -eräästä päiväämättömästä kirjeestä K. J. Gummerukselle Jyväskylässä -(luultavasti 1870-luvun lopulta) seuraavat rivit: "Asia on, näet, -että Morgonbladet häviää, jollei pikaista apua saada joka haaralta; -800 osaketta à 20 mk [eri aikoina käytettiin erisuuruisia osakkeita] -tarvitaan -- 350 on jo täällä saatu. Loput odotetaan maaseuduilta, -joiden ei sovi viskata kaikkia huolia ja maksuja (joita täällä -on kaikenlaisia) pääkaupungin kansalaisten niskoille. -- -- Olen -kirjoittanut niin lyhyesti, sillä ei _Sinulle_ tarvitse enempiä -selityksiä antaa." - - * * * * * - -Kun ylempänä jotenkin seikkaperäisesti kerroin Morgonbladetin ensi -vuoden vaiheista, ajattelin ainakin pääkohdittain samaan tapaan -puhua seuraavistakin vuosista. Pahemmin tehtävää tarkastettuani -huomaan sen kuitenkin mahdottomaksi. Pikainenkin katsaus lehden -sisällykseen olisi sama kuin yhteenveto enemmän kuin kymmenvuotisesta -jaksosta maamme valtiollista, kulttuuri- ja varsinkin suomalaisuuden -historiaa aikana, jolloin puoluetaistelu oli kuumimmillaan. Kaikista -kysymyksistä Morgonbladet näet lausui sanansa, milloin ei siinä -aivan uusia asetettu keskustelun alaiseksi, ja aina sen kanta oli -vakavammin ja välittömämmin isänmaallinen kuin H. D:n, jonka kanssa -miltei lakkaamatta oltiin taistelukannalla. Ymmärrän kyllä että -tämä arvosteluni mahtaa kuulua puolueelliselta, mutta kun kaukaakin -katselen noita seikkoja, en voi luopua siitä vakaumuksesta, että -Dagbladin miehet pysyessään kansallisuusliikkeen vastustajina ja -vihamiehinä sekä pyytäessään mitenkuten oloihimme sovelluttaa -ja uudistuspyrinnöissämme väkisin noudattaa "liberaalisia" -perusjohteitaan olivat merkillisesti vieraantuneet kansakunnan -luonnon- ja todellisuuspohjasta. Jollei niin olisi ollut laita, on -vaikea käsittää, kuinka puheena olevat lehdet olivat niin erimielisiä -ei ainoastaan suomalaisuuden, vaan useimmissa muissakin asioissa. -Tästä näkyy, että Morgonbladetin merkitys ei lainkaan rajoittunut -siihen, että se ajoi kansallisen liikkeen asiaa, vaan edusti -se muissakin tärkeissä kysymyksissä mielipiteitä, joiden olisi -täytynyt jäädä äänettömiksi ilman Hagmanin lehteä. -- Että vetäydyn -seikkaperäisemmästä esityksestä, lienee anteeksiannettava senkin -vuoksi, että minä jo Suomalaisen teatterin historiassa olen merkinnyt -koko joukon piirteitä, jotka tässä olisivat uudestaan mainittavat, -jos niin laajaperäisesti ainettani käsittelisin. Seuraavassa -kohdistan siis kertomukseni kireämmin mieheen, jonka kuvan olen -piirtääkseni ottanut. - -Samana vuonna kun August Hagman muutti takaisin Helsinkiin, -hajaantui lopullisesti hänen lapsuuden kotinsa Pohjanmaalla. Sofia -sisar oli keväällä 1871 päässyt Jyväskylän seminaarista ja alkoi -seuraavana vuonna toimia kansakoulunopettajana, Augusta meni 1872 -naimisiin, ja kolmas sisar, Lucina, oli käytyään Vaasan tyttökoulun -syksyllä 1871 alkanut opinkäyntinsä mainitussa seminaarissa. Näin -ollen äiti joulun jälkeen 1872 lähti Helsinkiin asuakseen siellä -yhdessä poikiensa kanssa. Puolikolmatta vuotta oli Morgonbladetin -toimisto kolmessa tai oikeammin kahdessa huoneessa Catanin vanhan -kahvilarakennuksen itäisessä päässä, Pohj. Esplanaadink. 39; mutta -kesäkuun alussa 1874 se muutettiin P. Henrikinkadun varrelle 8, -puurakennukseen vastapäätä uutta teatteria, tontilla, missä nyt on -venäläisen kimnaasin talo. Paitsi varsinaista toimistohuonetta, -s.o. tavallista salia, oli siinä vuokrattuna pienempiäkin huoneita, -joissa Hagman asui äitinsä ja Tykon kanssa, mutta tilaa oli ainakin -yhdelle sisarellekin, jos joku heistä kävi Helsingissä. Siellä -minä, niinkuin ennen olen maininnut, tutustuin rva Hagmaniin ja -muihinkin perheen, jäseniin, vaikka he pysyivät näkymättöminä -tavallisille toimistossa kävijöille. Huolimatta siitä että Hagman -niin kauan oli elänyt poikamiehen yksinäistä elämää, hän ei ollut -menettänyt perhe- ja kotitunteitaan. Päinvastoin yhdessäolo äidin -ja sisarusten kanssa tuotti hänelle sydämen lepoa ja tyydytystä, -sitä todistaa muun muassa se, että hän aina kohteli omaisiaan mitä -herttaisimmin, antamatta heidän kärsiä siitä hermojen kiihtymyksestä, -joka oli luonnollinen seuraus hänen toiminnastaan. Niinkuin muinoin -kotona äiti nytkin valmisti yksinkertaiset ruuat, ja niitä syödessä -muisteltiin mielellään lapsuuden aikoja. Toiselta puolen sisarukset -esim. 1874, jolloin Lucina vietti kesänsä Helsingissä, halusta -auttoivat Augustia korjausvedoksia lukemalla ja muutenkin missä -voivat. Niin esim. sepitti Tyko joulusatuja Morgonbladetiin, ja kun -joskus sattui, että toimistoon ilmestyi joku suurisuinen rähisijä, -joka Augustia väsytti, saattoi tämä tulla sisähuoneisiin pyytämään, -että Tyko menisi "antamaan hänelle kyytiä". Mielihyvällä Tyko sen -tekikin; August itse oli kyllä kiivassanainen polemiikissa, mutta -ainoastaan kirjoittaen, suusanallisesti kiistelemään hänellä ei -ollut luontoa. Kauan ei sentään idyllimäinen koti piillyt levottoman -toimiston takana; v. 1875 Lucina tuli valmistavan koulun opettajaksi -Hämeenlinnaan, ja silloin äiti muutti hänen luokseen. Sen jälkeen -Hagman tapasi omaisiaan ainoastaan silloin tällöin, kun joku heistä -pistäysi Helsingissä taikka hän itse pikimmältään kävi heidän luonaan. - -Morgonbladetin toimisto oli aikanaan suosittu käyntipaikka, -jonkunlainen fennomaanien keskus. "Tuttavasi (ja tietysti minunkin)", -K. F. Eneberg lokakuulla 1872 kirjoittaa Waldemar veljelleen -ulkomaalle, "oleskelevat enimmäkseen Morgonbladetin toimistossa". Ja -todella harva se päivä, jolloin ei 2-3:n, ja harva se ilta, jolloin -ei 8-9:n aikana siellä tavannut puoluelaisia, ja muulloinkin pitkin -päivää sinne pistäydyttiin. Tämä oli lehdelle hyödyksi, sillä siten -saatiin siihen moni uutinen, ja toimitus pysyi ajan tasalla; ansio -siitä taasen oli Hagmanin, joka yleensä aina oli valmis pakinaan, -jollemme mekään, Bergbom ja minä, ketään tylyydellä karkottaneet. U. -S:n toimistossa vallitsi paljon vakavampi henki. Miten V. Löfgren -(Lounasmaa) olikin luonteeltaan ystävällinen, niin hän ei työn aikana -läheskään yhtä helposti antautunut puheeseen, ja apumiehensäkin hän -piti ankarammassa komennossa. Sentähden kun sinne asialle meni, -huomasi pian sen toimitettuansa, että oli paras jättää toimitus -rauhaan. -- Vanhemmista avustajista Z. Topelius tuskin näyttäytyi -toimistossa, vaan lähetti hän kirjoituksensa suljetussa kuoressa; -sitä vastoin muut (paitsi J. V. Snellman, josta enemmän alempana) -tavan mukaan itse toivat mitä tarjosivat lehdelle. Niin hiljainen -dogmatiikan professori A. F. Granfelt, jonka ajattelijaelämä kuvastui -hänen hienopiirteisissä kasvoissaan ja joka säännöllisesti esitti -valitsemansa aineen pitkässä artikkelisarjassa (esim. "Tankeutbyte -af fredligt syfte i omtvistadt ämne", missä hän tunnusti järjen -eikä sydämen saaneen hänen liittymään suomenmielisiin) sekä niin -mieltyi lehteen, että hän 1874 syksyllä siinä julkaisi koko sarjan -nuoruutensa aikana, nähtävästi Runebergin vaikutuksesta, syntyneitä -kuusimittaan sepitettyjä runollisia kertomuksia ("Nattliga -berättelser" ja "Fosterländska sägner"), niin myös vilkas ja kyvykäs -yliopettaja H. L. Melander, joka selvästi eikä aivan kuivasti, pitkän -kokemuksen nojassa käsitteli mitä erilaisimpia kasvatusopillisia -kysymyksiä; niin vihdoin Th. Rein ja O. Donner, jotka kuitenkin -monesti tulivat ilman erityistä asiaa ja silloin asettuivat istumaan -toimituksen pyöreän pöydän ääreen ottaakseen osaa jutteluun. Muuten -kävijät luonnollisesti eri aikoina vaihtelivat, joten on vaikea -kaikkia luetella, mutta silti mainitsen muutamia. Uskollisimpia -ystäviä olivat Jaakko Forsman, Fritiof Perander, Wald. Eneberg, -Antti Jalava, K. F. Wahlström, J. T. Snellman; hyvin säännöllisesti -kävi toimistossa, milloin oli Helsingissä, kenraali A. Järnefelt; -harvemmin siellä nähtiin Yrjö Koskinen, K. F. Ignatius, W. -Lavonius, Axel Borenius, E. G. Palmen, K. W. Forsman, Julius Krohn, -Wald. Jahnsson, A. V. Helander, H. Liikanen ja -- kuka ne kaikki -muistaakaan? Ensinmainituissa Hagmanilla oli lähimmät ystävänsä. -Jaakon, Peranderin, Enebergin (milloin hän oli Helsingissä) kanssa -hän mieluimmin neuvotteli päivän valtiollisista kysymyksistä, ja -lukemattomat olivat ne iltamyöhät, jotka hän heidän seurassa vietti -oopperakellarissa juoden jonkun lasin punssia ystävällisen juttelun -hetkeksikään taukoamatta. Ehkä on tässä vielä mainittava, että -Hagmanin ja Johannes Gripenbergin ystävyys ei kylmennyt, vaikka he -eivät enään usein tavanneet toisiansa. He ylläpitivät kirjeenvaihtoa -keskenään, ja sitä tietä Hagman sai luotettavia valtiollisia tietoja -Pietarista; kun Gripenberg oli käynnillä Helsingissä, hänellä ei -ollut tapana näyttäytyä toimistossa, vaan kävi Hagman hänen luonaan -Seurahuoneella. Toinen ystävä, jonka kanssa Hagman ajoittain -ahkerasti vaihtoi kirjeitä, oli E. Nervander hänen ollessaan Åbo -Postenin toimittajana Turussa 1874--79. Kirjeet koskivat sentään -vähemmän yleisiä asioita kuin yhteisiä tuttavia ja pikkutapahtumia -heidän piirissään. Kun Nervander 1880 oli palannut Helsinkiin, hän -nimettömästi usein kirjoitti Morgonbladetiin teatterista y.m. - -Kuitenkaan Hagmanin seurustelu ei rajoittunut mainittuihin -puoluelaisiin. Hänet nähtiin mielellään ja tietääkseni kävikin -mielellään erinäisissä perheissä (mainitsen vain: Jalavalla -ja J. R. Aspelinilla) ja ylläpiti sitä paitsi tuttavuuksia -varsinaisen fennomaanisen piirin ulkopuolellakin. Arvatakseni -olivat useat hänen naistuttavuuksistaan ylioppilas-, s.o. -Rokassowskijn aikojen perintöä. Niiden joukossa oli muun muassa -monta aatelisnimeäkin kantavaa neitiä, joista muutamat kaikessa -salaisuudessa työskentelivät Morgonbladetin hyväksi, mitkä kääntäen -romaaneja englannin ja ranskan kielestä följetongia varten, -mitkä ruotsintaen valtiollisia kirjoituksia ulkomaan lehdistä. -Muilta tuntemattomilta tuttaviltaan Hagman suomalaisen oopperan -aikana silloin tällöin hankki arvosteluja, joiden nimimerkkien -merkityksestä ei perille päästy. Hän oli näet hyvin hienotuntoinen -tämmöisissä asioissa, emmekä mekään tahtoneet uteliaisuudellamme -häntä vaivata. Avustajista, jotka tuttavuudesta Hagmaniin joskus -kirjoittivat lehteen, voin sentään mainita seuraavat: nti Adelaide -Ehrnrooth, Fredrik Ahlstedt ja Fanny Churberg -- molemmat -jälkimäiset kirjoittaen taidearvosteluja ja viimemainittu, joka -lukeutui suomenmielisiin, myöskin suomalaisista kansankuoseista -y.m. -- Vihdoin olisi tässä yhteydessä ehkä puhuttava semmoisista -naistuttavista, jotka eri aikoina sytyttivät sydämen liekkiin -poikamiehessä, joka ei vielä ollut oikein selvillä siitä, että -hän oli auttamattomasti tuomittu vanhaksipojaksi. Silloin olisi -lukuun otettava sekä helsinkiläisiä että turkulaisia, kesäisillä -Naantalinmatkoilla saatuja tuttavuuksia; mutta ajattelen -oikeimmaksi jättää nämä muistikuvat verhon alle, vaikkei suinkaan -sentähden, että niissä olisi mitään, joka päivän valoa arastelisi. -Päinvastoin ne osottaisivat kuinka vähän Hagman huolimatta neljästä -Pietarin-vuodestaan oli veltostunut; mutta sittenkään ei niillä -ole tarpeeksi merkitystä saadakseen tässä sijaa. Sitä paitsi tulen -alempana viittaamaan yhteen näistä sydämenasioista, joka syvimmin -häneen vaikutti. Eräästä toisesta vähemmän tärkeästä mainitsen vain, -että Hagman kerran kirjoitti pienen romaanin taikka novellin, jota -hän Turussa painatti yhden ainoan kappaleen, ja lähetti sen eräälle -nuorelle neidelle, jolle hän näin harvinaisella tavalla halusi antaa -mielestään tarpeellisia elämänohjeita. Kertomus, jonka sain lukea -korjausvedoksissa, oli siis tarkotusperäinen -- "sedelärande" -- ja -luultavasti laadultaan ainoa yritys tekijältä. On sitä todellista -romantiikkaa elämässä eikä vain fantasian luomaa! - -Edellisestä voisi kenties luulla, ettei toimistossa paljon työtä -tehtykään. Semmoinen olettamus olisi kuitenkin erehdys. Oli siellä -hiljaisia työhetkiäkin, ja olihan Hagmanille koti ja toimisto sama -asia. Pääkirjoituksia hän kyllä, varsinkin ajoittain, kirjoitti -vähän, ne hän sai avustajilta joko tilaamalla tai tilaamatta. -Mutta silti hänellä oli työtä postin lukemisessa, kirjoitusten -tarkastamisessa, kiistakirjoitusten sepittämisessä (sillä enimmiten -oli hänen tehtävänään hoitaa polemiikit H. D:n y.m. kanssa) sekä -tärkeämpien uutisten muodostamisessa, semmoisten näet, joiden -esittämisessä lehden kanta oli tuleva ilmi. Sitä paitsi Hagman ei -ollut pelkkä sanomalehtimies tavallisessa merkityksessä, vaan niin -syvästi suomalaisuuden asiaan ja valtiolliseen elämään kiintynyt, -että hän ehdottomasti tahtoi olla mukana vaikuttamassa siihen -tapaan, millä asioita ajettiin. Sitä varten hän kävi puolueensa -johtomiesten puheilla suullisesti esittämässä näkökohtiaan, ja niin -tehden, samalla kuin hän suunnitteli lehtensä sisältöä, hän ei -laiminlyönyt asemansa velvollisuuksia, vaikka hän niin sanoakseni -yksityis-inhimillisellekin puolelle olentoaan myönsi mitä sille -tuleva oli. - - * * * * * - -J. V. Snellmanin varsinainen toimiaika Morgonbladetissa on luettava -vuodesta 1876. Niinkuin ennen Suomalaisen teatterin historiassa[56] -olen kertonut, oli ansio siitä Emilie Bergbomin. Tälle uskolliselle -ystävättärelleen Snellman kerran oli purkanut sydämensä kertoen -katkerista kokemuksistaan sekä miten hän niiden vuoksi oli vetäytynyt -pois julkisuudesta. Joku aika sen jälkeen -- joulun edellä 1875 -- -hän oli kysynyt Emilie Bergbomilta mitä tämä mieluimmin haluaisi -joululahjaksi. Silloin oli neiti vastannut, ettei hän muuta toivo -kuin että Snellman jälleen alkaisi kirjoittaa sanomalehtiin. -Snellman ei ollut siihen mitään virkkanut, mutta uuden vuoden -alusta hän jälleen tarttui kynäänsä, usein ja entisellä voimalla -julkilausuakseen ajatuksensa päivän kysymyksistä. Tietenkin oli tämä -käänne suuri voitto Morgonbladetille, jonka merkitys sen kautta -tuntuvasti kasvoi, ja luonnollisesti Hagman oli iloinen, milloin -hän sai jonkun etevän kirjoituksen Snellmanilta, mutta toiselta -puolen se ei suinkaan helpottanut hänen asemaansa. Kun Snellman -kerran rupesi lehden avustajaksi, niin hän ei muitten tapaan -tyytynyt lähettämään toimitukselle kirjoituksiaan, vaan hän tahtoi -muutenkin määrätä lehden kannan ei ainoastaan niissä asioissa, joista -itse kirjoitti, vaan muissakin, jopa semmoisissakin kuin ulkomaan -osaston hoitamisessa. Tavantakaa hän kutsui Hagmanin luokseen -ilmoittaakseen hänelle ajatuksiaan siitä tai tästä taikka lähetti hän -kirjapainopojan kanssa pikku kirjeitä tai lippupahasia, joissa hän -jotenkin käskevällä tavalla antoi neuvojansa ja määräyksiään.[57] -Ymmärrettävästi Hagman koetti kaikella kunnioituksella huomioon ottaa -Snellmanin ohjeet, mutta luonnostaan hän oli hyvin itsepäinen ja mitä -varsinkin tuli sanomalehtityön teknilliseen puoleen, niin hän ei -helposti siinä myöntänyt olevansa ketään kokemattomampi. Näin ollen -hankauksia Hagmanin ja Snellmanin välillä välttämättömästi syntyi, ja -kun edellinen ei hetkeäkään unohtanut velvollisuutta kohdella suurta -vanhaa miestä hänen arvonsa mukaan, niin hänen toimensa monesti -tuntui hänestä masentavan raskaalta. Että siihen sentään muutkin -aivan erikoiset seikat myötävaikuttivat, saamme kohta nähdä. - - * * * * * - -Milloin Bergbom luopui toimituksesta en voi tarkoin sanoa, mutta -luullakseni se oli 1874 vuoden lopussa, vaikka hän teatterin ja -oopperan tähden jo ennenkin oli ollut estetty yhtämittaisesti -tehtäväänsä toimittamasta. Minä itse olin toimituksessa mukana 1875 -vuoden loppuun, vaikka kyllä palkkani ja sen mukaan velvollisuuteni -eri vuosina vaihteli. Paitsi "pikkukirjeitä" olin kirjoittanut -kirja-arvosteluja (muun muassa 1874 pitkän kirjoituksen Ibsenin -dramasta Keiser og Galilaer -- varhaisimpia, jollei ensimäinen -yritys tehdä suuri runoilija tunnetuksi meillä), kirjeitä -Muinaismuistoyhdistyksen toiselta taidehistorialliselta retkeltä y.m. -Mutta vuoden 1876 alussa lähdin pitkälle ulkomaanmatkalle, josta -seuraus oli, että minä vain matkakirjeillä saatoin lehteä avustaa -ja kirjeenvaihdon kautta ystävien kanssa pysyä Morgonbladetin ja -Hagmanin elämän tasolla. - -Eräästä Wahlströmin kirjeestä toukokuulta 1876 otan seuraavat tiedot: -Kevätpuolella oli "valtiollinen maailma" ollut kovin kuohuksissa -Yrjö Koskisen ja A. Ahlqvistin väittelyn johdosta Morgonbladetissa, -joka oli aiheutunut jälkimäisen puheesta Olavinlinnan juhlassa -edellisenä kesänä ja koski n.s. kiitollisuusvelkaa, joka muka -Suomella oli Ruotsia kohtaan. Mielissä huomattiin raitista -virkeyttä ja rohkeutta, jommoista suomenmielisissä kauan oli -kaivattu. Ruotsinmieliset puolestaan olivat masentuneet, he kun -eivät voineet puolustautua asiassa. Sentähden H. D:n ääni muka -oli tavallista nöyrempi. Morgonbladetin omat lausunnot olivat Th. -Reinin kirjoittamat; "Kiittämätön" oli K. W. Forsman. -- Toinen -taistelu oli koskenut Hangon radan obligatsioneja, erinomaisen -tärkeä kysymys hallitukselle. Olivatko obligatsionit velkakirjoja -vai osakkeita, siitä kiista. Edellisessä tapauksessa ne olivat -valtion lunastettavat, jälkimäisessä oli omistajilla ainoastaan osuus -voitossa. Liberaalisen kantansa mukaan H. D. ehdottomasti vaati -valtiolta, että se lunastaisi obligatsionit. Morgonbladet esiintyi -loistavalla J. V. S:n kirjoittamalla lausunnolla ja ratkaisi asian -päinvastaiseen suuntaan, ja sen mukaan hallituskin toimi asiassa. --- Paraikaa väitellään kultarahakannasta; kysymyksen oli J. V. S. -herättänyt. Toivottiin, että lehti siinäkin pääsee voitolle. -- - -Näiden valtiollisten uutisten jälkeen tulee kirjeessä Hagmanin -"tragedia", josta tässä vain mainitsen seuraavaa. Jo minun kotona -ollessani Hagman oli joutunut rakkaussuhteeseen, joka kaikesta -päättäen lähestymistään lähestyi onnellista ratkaisua -- s.o. -kosintaa, johon vastaus olisi myöntävä. Todellisuudessa oli niin -käynyt, että hän erään sattuneen selkkauksen tähden, hienoimmissa ja -puhtaimmissa tunteissaan loukattuna, oli katkaissut välinsä neiden -kanssa. Se oli niin syvästi häneen koskenut, että lähimmät, uskotut -ystävät olivat epäilleet jaksaisiko hän enää toipua. Päiväkaudet -hän oli ollut kykenemätön työhön, jopa ajoittain ollut vuoteen -omanakin. Sittemmin hän sentään oli alkanut tyyntyä; mutta -- sen -voin itse lisätä -- pitkiä aikoja kului, ennenkuin haava arpeutui. -- -Kirjeen lopussa mainitaan päätettynä asiana, että Hagman toukokuun -25 p:nä oli lähtevä Parisiin kuuden viikon lomalle, jolla aikaa J. -L. Snellman hoitaisi lehteä. "Hän on niin väsynyt ja heikko, että -valittavana on, joko kokonaan luopua tai lähteä pois Helsingistä. Hän -valitsee matkan." Kuitenkaan ei Hagman voinut tuumaansa toteuttaa, -sillä J. L. Snellmanin odottamattoman sairastumisen takia hänen -täytyi pysyä paikallaan: - - * * * * * - -Syksyllä 1876 Morgonbladetin olemassaolo oli täpärämmällä kuin -koskaan ennen. Ennen merkityt kannatusrahat olivat lopussa, ja -Hagman oli päättänyt erota. "Jos lehteä jatketaan", kirjoitettiin -minulle, "oli J. V. Snellman luvannut maksutta kirjoittaa kaikki -pääkirjoitukset, mutta yksin hän ei voi mitään". Oli nimittäin -vaikea saada ketään Hagmanin sijaan. Kumminkin tästäkin pulasta -selviydyttiin. Suomalaisen alkeiskoulun rehtori, maisteri K. W. -Forsman, rupesi näet päätoimittajaksi, ja kannatus hankittiin -entiseen tapaan. - -Kokonaan erillään lehdestä Hagman ei kuitenkaan ollut vuotena -1877:kään. Ensiksikin hän hoiti sitä vuoden alussa, kunnes Forsman -oli palannut joululomaltaan Pohjanmaalta, toiseksi hän erinäisestä -syystä syksypuolella uudestaan alkoi siinä työskennellä. J. V. -Snellman oli vuoden alusta ottanut osalleen myöskin ulkomaanosaston. -Hän hoitikin sitä, mutta yleisön mielestä kovin kuivasti. Lukijat -olisivat varsinkin venäläis-turkkilaisesta sodasta toivoneet -havainnollisia kuvauksia sotatantereelta, mutta ukko tarjosi -ainoastaan ankaran asiallisia tietoja ja vaihteeksi vain omia -strateegisiä arvelujaan. Kun sen johdosta toimistossa pari kertaa -uskallettiin, ukolta kysymättä, ruotsalaisista lehdistä ottaa -mainitunlaisia kuvauksia ja muun muassa eräs Archibald Forbesin -kirjoittama, josta Snellman sanoi, että siitä hyvin näkyi, että -tekijä ei ollut koskaan ruutia haistanut(!) -- ikäänkuin hän itse -olisi sodassa ollut --, niin hän suuttui ja luopui koko tehtävästä. -Silloin Hagman rupesi toimittamaan ulkomaanosastoa. - -Muuten Hagman tämän vuoden valtiopäivillä toimi notaarina -pappissäädyssä C. J. Lindeqvistin ollessa sihteerinä. En luule hänen -olleen erittäin huvitettu varsinaisesta työstään, mutta tietenkin hän -tarkasti ja innostuneesti seurasi säätyjen toimintaa, semminkin kun -mitä mielenkiintoisimpia asioita -- kysymys suomalaisista kouluista, -asevelvollisuuslaki y.m. -- oli käsiteltävänä. Näistä seikoista hän -minulle juttelee laajassa kirjeessä kevätkauden lopulta (17/5), josta -ennen olen pannut teatteria koskevan otteen Suomalaisen teatterin -historiaan (II. s. 353 ss.). Hagmanin mielestä suomenmielisten asiat -olivat joutuneet erittäin huonolle kannalle, muun muassa sentähden, -että he olivat antautuneet ruotsinmielisten kanssa yksityisiin -neuvotteluihin, joissa jälkimäiset viekkaudellaan olivat saaneet -heidät alakynteen. Tämän mielipiteen hän suorin sanoin oli esittänyt -eräänä iltana Jalavan luona, jolloin siellä oli valtiopäivämiehiä -koolla, kerrassaan tuomiten kaikki yritykset koettaa yksityistä -tietä valmistaa asioita ruotsinmielisten kanssa, ja silloin olikin -päätetty, että ehdotus yhden miljoonan markan lahjoittamisesta -punaiselle ristille sodan aikana oli esitettävä pappissäädyssä ilman -edellä käyviä neuvotteluja. Niin oli sitte tapahtunutkin, mutta 11 -oli äänestänyt vastaan, niiden joukossa suomenmielisiäkin, muka siitä -syystä, ettei asiasta oltu heille edeltäkäsin ilmoitettu. Hagman -epäili asian onnistumista -- mutta, niinkuin tiedetään, se sittemmin -sentään tuli hyväksytyksi. -- Yhtä pessimistisesti Hagman puhuu -kouluasiasta, jossa ruotsinmieliset teoreettisilla esityksillään -olivat sekottaneet pääasian. -- Asevelvollisuusasiasta, jonka -ratkaisu oli tapahtuva syksyllä, hän kirjoittaa näin: "Valiokunta -kuuluu perusjohteellisesti hyväksyneen asevelvollisuuden, mutta -tehnyt paljon tärkeitä muutoksia lakiehdotukseen. Aivan varmaan -on onnetonta, ettei esitystä hyväksytä muuttamatta. Minä olen -syvästi vakuutettu siitä, ettemme _voi_ saada asiaa paremmin -järjestetyksi kuin mitä esitys sisältää. Tunnettu on, että senaatti -on tehnyt kaiken mahdollisen puolustaakseen kantaansa venäläistä -sotaministeriä vastaan, ja että hallitsija vihdoin on, sotaministerin -mielipahaksi, yhtynyt senaattiin. Emme ole voineet saada lakia -paremmaksi, se on varmaa. Jos nyt säädyt muuttelevat ehdotusta, -niin ei sitä vahvisteta, ja sanotaan että olemme kieltäytyneet -asevelvollisuudesta. On mitä epäviisain valtiollinen teko, jonka -säädyt ovat suorittamaisillaan. Muistettakoon painolakiasiaa! -Lakiehdotuksen hyväksyminen olisi tuottanut meille vankan aseman -kaikkia mahdollisuuksia kohtaan ja lain kautta laskenut tulevaisuuden -omiin käsiimme." -- Kun nykyaikana tämän lukee, voiko olla -ihmettelemättä, kuinka naiivisti meillä on luotettu lain voimaan ja -pyhyyteen! - -Lopuksi Hagman puhuu itsestäänkin. "Kyllästyneenä ja vaivattuna ei -minulla oikein ole halua mihinkään. Tahdotko kuulla neuvon, niin -se on tämä: pysyttäydy erilläsi päivän rähinästä ja valtiollisesta -kiihottelusta; se väsyttää, hervaisee ja tylsyttää. Sinä olet sentään -hyvin onnellinen, joka tyynenä ja rauhallisena pian asetut omaan -kotiisi -- -- -- ja sitten saat tehdä työtä levollisesti määrättyyn -suuntaan. Antaisin monta vuotta kurjasta elämästäni semmoisesta -onnesta kuin sinun omasi. Et voi uskoa -- olkoon se kerran sinulle -julkilausuttuna -- kuinka eräs suhde on murtanut voimani. Olin hyvin -kokematon. Se oli laatuaan ensimäinen elämässäni ja lienee kai -viimeinen. Tietää ettei koskaan voi unohtaa, on tuskallinen kohtalo. -Kyllä minä koetan johtaa ajatukseni muuanne, mutta siitä se vain -pahenee." -- -- - -Miten sydämen pohjasta Hagmanin viimeksi siteeraamani sanat -olivatkaan lähteneet, ei hän kumminkaan vielä ollut "lopussa", -niinkuin sanotaan. Ennenkuin vuosi umpeni, hän jälleen oli sitoutunut -rupeamaan Morgonbladetin päätoimittajaksi, ja siinä toimessa hän -vielä kesti koko kuusi vuotta -- vasta niiden jälkeen hän oli -voimansa loppuun kuluttanut. Että hän palasi rasittavaan työhön, -johtui kyllä siitä, että hän katsoi lehden ylläpitämisen tärkeäksi --- eikä siitä, ettei hän olisi kelvannut muuhunkin. Tiedän hänen -joskus ajatelleen Pietariinkin palaamista, jossa hän varmaan olisi -voinut hankkia itselleen rauhallisemman elämän ja toimeentulon. Mutta -eihän hänelle taloudellinen menestys koskaan ollut mitään merkinnyt -verrattuna työhön kansallisen asian palveluksessa, ja toiseksi oikea -sanomalehtimies ei voi olla suoraan sanoen rakastumatta lehteensä. -Luulen Hagmaninkin rakastaneen lehteänsä, niin ettei hän voinut nähdä -sen häviävän, niin kauan kuin hän kynnelle kykeni. - - * * * * * - -Kuinka asiat muuten järjestettiin, sitä en tiedä, sillä talvikauden -1877--78 olin vielä ulkomailla. Helmikuun lopulla Wahlström minulle -kirjoitti: "Morgis [lehden hyväilynimi toverien kesken] menestyy -paremmin kuin voitiin toivoa. W. Churberg on ruvennut yhdeksi sen -patruunaksi, ja vaikuttaa paljon hyvää talouteen nähden." -- Kotia -palattuani saatoin todeta, että niin oli laita, ja vaikken enää -liittynyt toimitukseen, avustin sitä silloin tällöin kirjoituksilla -ja Hagmanin kanssa seurustelin entiseen tapaan. Sentähden voinkin -todistaa, että hänen asemansa Morgonbladetin toimittajana melkein -vuosi vuodelta kävi raskaammaksi. Varojen puutteesta näet viime -vuosina ei enää lehden toimitukseen sidottu kokeneempia kykyjä, -joten Hagman sai tulla toimeen mahdollisimman vähillä apuvoimilla, -jopa ajoittain yksinkin! Eikä häntä silloinkaan enimmin vaivannut -liiallinen työ. "Olen niin tuskastunut", hän minulle kirjoitti -lokakuulla 1880 [jolloin olin Berlinissä], "että minun todellakin -on vaikea pysyä aisoissa. Ei se ole työ, joka painaa, vaan vastuu -ja levottomuus." Silloinkin hän erittäin mainitsi iltasin olevansa -yhdessä "Peranderin ja Jaakon" kanssa -- ja, voin siihen lisätä, kun -hän aamupuolella yötä tuli kotiin, oli hänen luettava korjausvedoksia -noin k:lo 3:een tai 4:äänkin saakka. - -Mutta viimeksi mainitsemastani kirjeestä näkyy myös, että hän tällä -aikaa kirjoitti pääkirjoituksia enemmän kuin monena aikana ennen. -Ja ehkä sopii juuri tässä antaa näyte Hagmanin esitystavasta. -- -Syyskuun 12 p:nä 1880, jolloin 200 vuotta oli kulunut Pietari Brahen -kuolemasta, vietettiin Suomessa muistojuhlia hänen kunniakseen. -Sen johdosta ilmestyi ruotsalaisessa Aftonbladetissa kirjoitus, -jossa maastamme puhuttiin yhtä ylimielisesti kuin loukkaavasti. -Sen johdosta kirjoitti ensin Hagman (22/8) ja sitte J. V. Snellman -(23/9), kumpikin yhden kirjoituksen. Jälkimäinen on miltei -kokonaisena painettu Snellmanin koottuihin teoksiin (VI, 687 ss.); -edellisen otan tähän, jotta voidaan nähdä, että oppilaan ei tarvinnut -hävetä mestarinsa rinnalla. - - Eräs Tukholman lehti on jälleen huolehtinut siitä, että ne - myötäiset tunteet, joita meillä on ollut ja on Ruotsia kohtaan, - ovat jonkun asteen jäähtyneet. Aftonbladet sisälsi, niinkuin - Morgonbladetin lukijat tietävät, päivänä ennen sitä, milloin - meillä vietettiin Pietari Brahen muistoa, johtavan kirjoituksen, - joka ei ole omansa vahvistamaan ystävyyssidettä ruotsalaisen - ja suomalaisen välillä. Oikeastaan kirjoitus tuskin ansaitsisi - muuta huomiota kuin vaitiolon kaunopuheliasta; mutta kun useat - lehdistämme ilman vastalausetta ovat sen hyvänään pitäneet, - ei voi olla tarpeetonta, että sen soimaukset parilla sanalla - työnnetään takaisin. - - Kirjoituksen koko sävy oli tarkotuksellisesti loukkaava. Joka - rivi antoi meidän tietää miten olemme halpoja Ruotsin rinnalla, - ja meille sanottiin, että koko se suunta, johon kansallinen - kulttuurityömme oli kulkenut, oli "lastentauti, joka vuosien - kuluessa on täydelleen voitettava". Ylvästeltiin siitä, että - Brahejuhla muka aiheutui "juurtuneesta kiitollisuudesta" - tietenkin koko Ruotsia kohtaan. Tylyin sanoin saatiin - meidät tuntemaan paino siitä, että kuulumme "vähäosaisiin - kansanheimoihin" (vanlottade folkstammar) ja että Pietari - Brahen "inhimillinen osanotto" on meidät vetänyt ylös liejusta. - Varmuuden vuoksi lisättiin, "että tshuudilaiset heimot, jolleivät - asetu vanhemman ja kypsyneemmän kulttuurin johdettavaksi, - helposti vaipuvat synkkään eristäytymiseen (_sic!_), joka - hävittää kaikki korkeammat harrastukset ja on ensi askel - täydellistä kuolemaa kohti kansakuntana." Oikein esittääkseen - omaa ylemmyyttään viitattiin siihen, että "vähemmänkin - rikaslahjainen luonto", semmoinen kuin Pietari Brahe, joka ei - kuulunut Ruotsin "valtiomiesten ja sotapäällikköjen loistavaan - piiriin", oli ollut aivan tarpeeksi meille. Hänet varustettiin - vain "kohtuullisella kyvyllä kaukokatseisesti huomioon - ottamaan vieraita omituisuuksia" -- erittäin kaunis lause ja - hämmästyttävän tosi, jos silmällä pitää meidän todellisesti - kansallista kehitystä, verrattuna siihen kulttuuriin, jonka - Pietari Brahe kuvitteli meidän ainoana autuaaksitekevänä, - siihen, joka oli osaksemme tuleva ruotsinkielen ja ruotsalaisten - oppilaitosten avulla. Vihdoin toivotetaan onnea siihen aikaan, - jolloin Turun kaupungin erikoishistoria on murtanut sen - katsantoperustuksen, jolle Yrjö Koskinen on rakentanut Suomen - historiansa, haihduttanut ne harhaanvievät mielipiteet, jotka - tämä "surullisen kuuluisa historia on levittänyt". - - Eikö tämä kaikki ole ensi luokan kansainvälistä kohteliaisuutta - -- todistus siitä erinomaisesta sivistystasosta, johon - ruotsalaiset ovat _omalla_ kulttuurityöllään kohonneet? Tottahan - on, ettei ruotsalaista Aftonbladetia sentään voi pitää aivan - ehdottoman ruotsalaisen sivistyksen mittapuuna ylipäätään, - mutta suurena pääkaupunginlehtenä lehti kuitenkin joissakin - määrin ilmaisee maan sivistyskantaa ja käsitystapaa, vaikkei se, - niinkuin me maan itsensä tähden toivomme, edustakaan sivistyksen - huippua ja koko maan ajatustapaa. Mutta miten sen liekään, varmaa - on, ettemme me tässä maassa pidä itseämme luotuina kuulemaan - ja halukkaasti ohjeeksemme ottamaan viittauksia ja osotuksia, - joita kerskailevin sanoin ja kömpelöin elein toiselta puolen - Pohjanlahtea meille annetaan. - - Alituisesti meitä muistutetaan kiitollisuusvelastamme. - _Me_ olemme sitä mieltä, että se joka vaatimalla vaatii - kiitollisuutta, ei ole sen arvoinen. Hienotunteinen ja se, joka - todella kiitosta on ansainnut, tavan mukaan ei koskaan muistuta - semmoisesta velasta. Kun joku itse julistaa ansionsa, saa se - kohta epäilemään sen todenperäisyyttä. Jos me noudattaisimme - ruotsalaisten veljiemme esimerkkiä, niin me sanoisimme, että - meilläkin on osamme Ruotsin suurvallan ajassa, että toisellakin - puolen lahtea olisi tunnettava oltavan kiitollisuudenvelassa. - Emmekö me taistelleet ja vuodattaneet verta yhdessä Ruotsin - kanssa, emmekö kantaneet kuormista osaamme? Miksi vain _me_ - olisimme tuomitut _ainoastaan_ kiittämään -- ja huokailemaan! - Palveluksemme meiltä vaadittiin, -- voitto pidetään omanaan. - Ruotsi säilyttää linnoissaan ja museoissaan rikkaita - muistomerkkejä loistoajaltaan ja muilta ajoilta. Me olemme olleet - mukana niitä valloittamassa. Mikä on meidän osamme saaliista? - Ei mitään. No niin, me voimme antaa niiden olla missä ovat. Me - voimme myöskin olla puhumatta niistä hävityksistä, jotka maamme - on kärsinyt Ruotsin tähden, sen hyväksi ja vaurastukseksi, mutta - emme me sentään voi suvaita törkeitä hyökkäyksiä meitä vastaan - ja ennustuksia kansallisen elämämme turmiosta. Jos Ruotsissa - tahdotaan, että myötätuntomme sitä kohtaan pysyy entisellään, - niin jätettäköön solvaavat soimaukset. Senlaatuiset kirjoitukset - kuin Aftonbladetin puheena oleva eivät aikaansaa muuta kuin että - meidän ja entisen yhteisvaltion väli laajenee. - - Jos kerskailu ja lavertelu siellä nousee liian suuriääniseksi, - pakotetaan meidät muistuttamaan, _miten_ Ruotsi on saanut kasteen - ja kulttuurin, minkälainen tämä kulttuuri on muitten kansakuntien - rinnalla, miten raakalaisuus, joka -- puhuaksemme Tegnérin - kanssa -- yksistään on ollut alkuperäisesti isänmaallinen, - Ruotsissa hävisi saksalaisen "kulttuurivaikutuksen" kautta, miten - esim. maan nykyinen kirjallisuus pääasiassa on eklektisismin - tulos, miten maa kuninkaissaan on tarvinnut "vanhempien ja - kypsyneempien" kansakuntien miesten johtoa j.n.e. Mutta että - semmoinen jatkettu kansainvälisten kohteliaisuuksien vaihto - viimein veisi molemminpuoliseen mielenkatkeruuteen, josta - seuraisi "ystävällisten suhteiden" täydellinen lakkauttaminen, - ollaan -- niin me toivomme -- lopultakin riittävän ymmärtäväisiä - älyämään, jotta ei tahallisesti tahdottaisi pysyä pöyhkeilevän - kerskailun ja solvausten tiellä. - - Me voimme ystävillemme ruotsalaisille vakuuttaa, että - me peruuttamattomasti tulemme jatkamaan kansallista - kulttuurityötämme siihen suuntaan, jonka "fennomaaninen" liike - on sille antanut. Ei mikään ole meitä siitä saava. Ainoastaan - se olisi "kuolemamme kansakuntana", ettemme onnistuisi. Ja - Ruotsin suurin historiallinen kunnia, mitä tulee sen suhteeseen - meihin, on epäilemättä se oleva, että me onnellisesti - suoritamme kansallisen kehityksemme. Jos ruotsalainen historia - tulevaisuudessa voi osottaa meihin eri, itsenäisen kulttuurin - omistavana kansakuntana, joka seisottuaan Ruotsin rinnalla - sittemmin on kyennyt käymään omia teitään, niin on se totta - tosiaan kaunein, saavutettavissa ollut todistus siitä, että se - todella on ansainnut kiitollisuutta. - - Puhe toisen tai toisen rodun kulttuurihistoriallisesta - mahdottomuudesta on, lyhyesti sanoen, hävytöntä puhetta, joka - korkeintaan sopii tyhmien povariakkain suuhun, jotka eivät muuta - tiedä, kuin mitä kunakin hetkenä heidän raukeissa silmissään - kuvastuu taikka jotka, joltakin näyttääkseen yksinkertaisen - yleisön silmissä, lörpöttelevät mitä itsekään eivät usko. - Roomalaiset sanoivat kaikkia paitsi itseänsä ja mestarejansa, - kreikkalaisia, barbaareiksi ja kielsivät heiltä historiallisen - tulevaisuuden. Mutta historia opetti toista. Muuten todistaa se - vain kansatieteellistä tietämättömyyttä, kun väitetään, ettei - tshuudilaisilla kansanheimoilla ole ollut kulttuuria taikka - etteivät ne ole kyenneet hallitsemaan itseänsä. Katso ja lue! - Esihistoriallinen aika alkaa yhä enemmän valjeta sivistyneille. - Aftonbladetin toimitus olkoon hyvä ja perehtyköön asiaan. Mitä - se aika, jota sanomme historialliseksi, muun muassa todistaa, on - se, että Ruotsi valtiollisessa merkityksessä on mennyt alaspäin. - Valtiollinen suurvallanaika on ohi; maan kirjallisuudesta, - verrattuna entisten päivien kirjallisiin ilmiöihin, voitaisiin - paljon sanoa. - - Mitä vielä tahtoisin saada Aftonbladetin toimituksen tietämään, - on se, että se historiankirjoitus, jonka edustaja Yrjö - Koskinen on, on se, joka on ja tulee olemaan meidän. Tämä - historioitsijamme on osottanut, että ruotsalainen valta täällä - _ei aina_ ollut parasta laatua, että vääryyttä ja sortoa maassa - oli olemassa, että kansa joskus liiaksikin tunsi niiden painon - eikä aina ollut tyytyväistä, samalla kun hän, milloin totuus - käskee, antaa täyden tunnustuksen ruotsalaiselle hallitukselle. - Ja se, joka ei häntä usko, hän lukekoon mitä Ruotsin oma - etevä historioitsija Fryxell kertoo. Hänkin todistaa, että - tyytymättömyys ruotsalaiseen valtaan maassamme kahdeksannentoista - vuosisadan keskivaiheilla oli noussut hyvin korkealle ja että jo - silloin ero monelle kuvastui lupaavana tulevaisuuden näkynä. - - Mutta emme tahdo jatkaa vastenmielisiä oikaisuja. Yleensä ei - mitään hyvää lähde semmoisista väittelyistä kuin Aftonbladetin - alkama. Meillä on ja on edelleenkin, kaikesta huolimatta, - myötätuntoa Ruotsia kohtaan. Emme voi emmekä tahdo sitä kieltää. - Toivottavaa on vain, ettei Ruotsin puolelta kaikkea tehdä niitten - ystävyyden ja kunnioituksen tunteitten tukahduttamiseksi, - jotka läntistä naapurimaatamme kohtaan yhä edelleen säilyvät - varsinaisessa suomalaisessakin osassa kansakuntaa! - -Tästä kirjoituksesta oppii jotakuinkin tuntemaan Hagmanin -sanomalehtityylin. Hän ei rakastanut dedusoivaa esitystä, missä -väitteet esiintyvät varovasti valmistettuina, riittävien todistusten -tukemina, vaan oli hänen luontonsa mukaista niin sanoakseni paikalla -ratkaista asiat, lausua niin ja niin se on. Näin tehden hän, käyttäen -lyhyitä lauseita ja voimasanoja tavoitteli mahtipontisuutta ja -täsmällisyyttä J. V. Snellmanin tyylin tapaan. Onhankin myönnettävä, -että hän esim. tähän ottamassamme kirjoituksessa tarmokkaasti -torjuu Aftonbladetin säädyttömyydet ja että hänen esiintuomiensa -vastamuistutusten sarja on niin täydellinen, että siihen on tuskin -mitään lisättävää. Sitäkin huomattavampi on se varmuus, millä kaikki -lausutaan. Saattaisi luulla kirjoituksen historioitsijan kädestä -lähteneeksi. Historioitsija Hagman ei sentään ollut enemmän kuin -hän yleensäkään oli paljon kirjoja lukenut mies. Mutta sittenkään -hän ei ole erehtynyt. Mitä hän muun muassa sanoo ruotsalaisesta -kirjallisuudesta, oli 1880 vaiheilla aivan oikein; silloin se -todella oli eklektinen ja alhaalle aallonlaaksoon vajonnut. -Oudommalta tuntuu se ylemmyys, millä hän neuvoo Aftonbladetin -toimitusta tutkimaan esihistoriallisia aikoja, ennenkuin enemmän -puhuu "tshuudeista". Mutta ei sekään ollut ilman perustusta. Juuri -silloin oli skandinaavilainen muinaistiede kukoistukseen puhjennut, -Suomessa olivat tutkijat kirjoittaneet bjarmien muinaisesta vallasta, -ja Hagman oli Pietarissa monet illat kuullut innostuneen veljeni, -J. R. Aspelinin, suunnittelevan suomalaisugrilaisen tutkimuksen -tehtäviä ja kuvittelevan sen mahdollisia tuloksia. Mutta sittenkin, -eikö ole mainio tuo huudahdus: "katso ja lue!" Edelleen Hagman -syystä naurettavaksi tekee ylimielisen puheen "vähäosaisista -kansanheimoista", jonka takana seisoo enemmän dilettantteja kuin -tiedemiehiä. Näillä huomautuksilla tarkotan, että Hagman tässä, -niinkuin yleensäkin sanomalehtikirjoituksissaan, olematta tiedemies -liikkui varmasti ja harvoin erehtyen. Vaikka hän tietääkseni vain -sanomalehdistä ja aikakauskirjoista oli tietonsa ammentanut, -hän osasi jonkunlaisella intuitsionilla täydentää ja järjestää -näkemyksensä asioista ja oloista ja pystyi niin, kunnioitusta -vaativalla tavalla, käsittelemään mitä erilaisimpia aineita. Tyhjiä -korulauseita hän halveksi; hän kirjoitti vakaumuksesta eikä hänen -mahtipontisuutensa koskaan soinut ontolta. Milloin joku kysymys -oli hänelle vieras, hän ei tekeytynyt asiantuntijaksi, vaan tilasi -kirjoituksen sopivalta lehden avustajalta. - -Edellisen yhteydessä lausuttakoon joku sana hänen mielipiteistään -eri kysymyksiin nähden. Mitä kansallisuusaatteeseen ja -suomalaisuuteen tulee, on hänen kantansa jo ennestään selvillä. -Semmoista doktrinääristä, rikkiviisasta liberalismia kuin Dagbladin -edustama suomenmielisten käsityksen mukaan oli, Hagman ylenkatsoi. -Tulliasioissa esim. hän oli suojelustullien puolustaja, pitäen --- kenties Viipurin ajoilta saakka -- kotimaisen teollisuuden -edistämisen silläkin tavoin hyvin tärkeänä. Edelleen hän perinnäiseen -suomalaiseen tapaan antoi arvoa voimakkaalle hallitusvallalle sillä -ehdolla, että se todella piti kansan hyvää päämääränään, enkä -tiedä hänen tahtoneen vähentää kirkonkaan merkitystä maassamme -- -olematta sentään uskonnollinen. Kun vielä lisään, että hän koulun -alalla vastusti klassillisten kielten syrjäyttämistä korkeammassa -opetuksessa, niin arvaan, että moni lukija on valmis tuomitsemaan -hänet kovin vanhoilliseksi. Kumminkin on toiselta puolen merkille -pantava, että hän valtiollisissa ja yhteiskunnallisissa kysymyksissä -esiintyi innokkaana uudistuksen miehenä. Mitä suurimmalla -mielenkiinnolla ja osanotolla hän seurasi ajan demokraattisia, -kansanvaltaisia liikkeitä skandinaavilaisissa maissa, ja syynä -siihen oli se, että meillä käytiin samaa taistelua, joskin toisissa -muodoissa. Meilläkin oli yhteinen kansa nousemassa, ja sen -puolella hän seisoi, sillä Suomen tulevaisuus oli hänestä kansan -herättämisessä itsetietoisuuteen, tietojen levittämisessä ja yleisten -asioiden harrastamisen juurruttamisessa kansaan ja siten perustetun -kansanvaltaisuuden kohottamisessa vanhan virkavallan rinnalle ja -ylitse. Ettei Hagman ollut taipuvainen hyväksymään uutta realistista -suuntaa taiteessa, jonka 1880-luku meilläkin kotiudutti, näkee siitä -kiivaudesta, millä hän, käyttäen salanimeä Ignotus, keväällä 1880, -ahdisti V. Vaseniusta, joka esitelmissään oli ylistänyt Ibsenin -Noraa. Tietenkään hän ei pahaksi pannut, että useat lukijat luulivat -Ignotuksen olevan J.V.S.! - -Vaikka Hagmanilla oli vakavat mielipiteet suurissa pääkysymyksissä -ja vaikka hän tiesi miten lehtensä oli niissä esiinnyttävä, hänen -(kun vähäpätöisemmistä asioista oli puhe) kuultiin humoristisesti -väittävän, että sanomalehtimiehen tulee pystyä käsittelemään -mitä ainetta tahansa. Todistuksena siitä oli silloin jonkun -vanhemman toverin tapana, hänen naurusuin kuunnellessaan, hänestä -itsestään kertoa seuraava kasku, jonka historiallinen perustus oli -niiltä ajoilta, jolloin hän johti Helsingfors Tidningaria, siis -1860-luvun keskivaiheilta. Silloin oli kerran tapahtunut, että -nuori ruotsalainen laulajatar, joka oli tullut Helsinkiin antamaan -konserttia, tuli Hagmanin lehden toimistoon esittelemään itseään ja -pyytämään suosiollista mainitsemista julkisessa äänenkannattajassa. -Hagmanista laulajatar oli erittäin viehättävä olento ja vastaanottaen -hänet mitä kohteliaimmin hän kaikin tavoin lupasi edistää hänen -yritystään, jonka hän toivoi hyvin onnistuvan. Laulajatar oli -mielissään, ja Hagman ei laiminlyönyt käydä häntä tervehtimässä -konserttiosastojen välillä lausuen silloinkin monta kaunista sanaa. -Mutta seuraavana päivänä oli arvostelu kirjoitettava, ja tavallinen -musiikkiarvostelija oli pahaksi onneksi matkustanut maalle. Nyt oli -Hagman helisemässä ja sitä enemmän hän kiihtyi, kun hän samassa -sai kutsun tulla Rokassowskijlle Degerööhön. Mitä ajatteleekaan -laulajatar, jollei lehdessä mitään konsertista sanota! Entä jos -hän itse kirjoittaisi arvostelun? Niin, mutta onhan se hänelle -kerrassaan vieras ala! Silloin sattui toimistoon tulemaan pari -ystävää, jotka olivat tarpeeksi musiikintuntijoita, ja huudahtaen -helpotuksesta Hagman pyysi heitä kirjoittamaan. Mutta vastaus oli -kieltävä, sillä eiväthän he olleet laulajatarta kuulleet. Silloin -Hagman päättäväisesti tarttuu kynään ja pyytää toisten mainitsemaan -hänelle semmoisia musiikkitermejä, jotka voivat tulla kysymykseen, ja -niin työ alkaa. Nauraen ystävät latelevat: cantabile, mezzo sfogato, -korkea ciss j.n.e., ja Hagman kirjoittaa hiki otsassa, sovittaen -toisen oppisanan toisensa perään arvosteluunsa. Ja arvostelu -syntyi kuin syntyikin, lähetettiin suoraapäätä kirjapainoon, ja -iloisena kuin lintu Hagman lähti Degeröölle. Seuraavana päivänä -oli kummallinen "resensioni" lehdessä. Mitä yleisö siitä sanoi, on -unohdettu, mutta ruotsalainen laulajatar näyttäytyi vielä kerran -toimistossa ja kiitti Hagmania erinomaisesta arvostelusta! - - * * * * * - -Vuosi 1880 oli merkkivuosi Dagbladin puolueen historiassa. Silloin -näet siinä selvästi esiintyivät ne hajaannuksen merkit, jotka -johtivat viikinkipuolueen järjestäytymiseen ja Nya Pressenin -syntyyn (1883). Syyskuun 29 p:nä Hagman eräässä kirjoituksessa -totesi hajaannuksen ja antoi sille osalle puoluetta, joka yhä -koetti pitää kiinni entisistä liberaalisista tunnussanoista, nimen -"kansliapuolue", koska todellisuudessa sen henki oli lähinnä kotoisin -virkavallan kanslioista. Myöhemmin samana syksynä sama osa puoluetta -yritti täyttää vanhat astiat uudella tai uudistetulla viinillä ja -julkaisi prameilevan "liberaalisen puolueen ohjelman". Silloin, -joulukuun alkupuolella, Snellman julkaisi musertavan arvostelunsa -tästä ohjelmasta, ja sen jälkeen puolue häviämistään hävisi, sen -jäsenet kun toinen toisensa perästä ja lopulta joukottain liittyivät -viikinkeihin. - -Seuraavana vuonna 4 p:nä heinäkuuta Snellman kuoli, viimeiseen -saakka avustettuaan Morgonbladetia. Tästä samasta vuodesta alkaen -lehden olemassaolo oli enemmän kuin ennen Hagmanin käsissä. Hän -oli näet ottanut yksin vastatakseen lehden hoidosta, sillä ehdolla -että hänelle suoritettiin määrätty rahallinen avustus. Ilman muuta -apulaista kuin yksi kertoilija kokouksia varten ja joskus ilman -sitäkin hän piti lehden pystyssä. Pääkirjoituksiin nähden hänen -paras turvansa oli vanha ystävä E. A. Forssell, joka silloin oli -Porvoon tuomiokapitulin sihteeri ja näyttää olleen erittäin virkeissä -voimissa. Hagmanin kirjeistä hänelle on melkoinen joukko säilynyt -ja niistä näkyy, kuinka toimittajan työ oli vaivalloista, mutta -myöskin kuinka Forssell oli altis häntä auttamaan. Parhaimmatkin -kirjoituksensa hän nimettömänä lehteen lähetti, ja onneksi he -useimmissa asioissa olivat niin yksimielisiä, että yhteistyö -sujui ilman minkäänlaisia selkkauksia heidän välillään. Ohimennen -mainitsen, että Forssell se laati nekin kirjoitukset aikoinaan niin -kuuluisasta juutalaispojan Urenin jutusta, jotka loppupuolella -vuotta 1881 saivat Turun kuvernöörin Creutzin nostamaan kanteen -Morgonbladetin toimittajaa vastaan. Oikeudenkäynti päättyi niin, että -Hagman tuomittiin, mikäli muistan, 800 markan sakkoihin. Tietenkin -rahat kerättiin puoluelaisten kesken. -- - -Kesäaikoina Hagman 1870-luvulla miltei säännöllisesti oleskeli jonkun -ajan Naantalissa; 1877 oli Lucina-sisar siellä hänen kanssaan, ja -oli veli silloin ollut iloinen ja täynnä toivoa. Enemmän hän oli -näyttänyt levon tarpeessa olevan, kun hän kesällä 1881 omaistensa -kanssa vietti muutamia viikkoja Hauhossa sekä 1882 Mikkelissä, jossa -Sofia-sisar oli tyttökoulun johtajatar ja johon äiti ja sisarukset -tulivat kesän suloa nauttimaan. Kummassakin paikassa August oli -kalastaen ja metsästäen virkistänyt poikaikänsä muistoja Kälviältä. -Valitettavasti lyhyet kesälomat eivät riittäneet muuta kuin -näennäisesti ja ohimenevästi uudistamaan hänen voimiansa. - -Hagmanin ystävät olivat jo kauan olleet sitä mieltä, että hänen -taakkansa oli ylivoimainen, mutta ei ollut helppo sanoa, miten hänet -oli siitä vapautettava. Tammikuulla 1884 heräsi kuitenkin, mikäli -muistan, W. Enebergissä, joka silloin oli valtiokonttorin johtaja, -ajatus, että Hagman voisi saada Suomen pankilta määräyksen valvoa -pankin setelien painattamista Kööpenhaminassa. Paikka oli tuleva -vapaaksi huhtikuulla, palkkio oli 6,000 markkaa ja tehtävä helppo. -Tietysti Hagman ilolla vastaanotti tarjouksen. "Olen iloinen kuin -leivonen", hän kirjoittaa Forssellille, "päästäkseni täältä, kaikesta -touhusta ja melusta. Parempaa en ole voinut toivoa lennokkaimmissa -unelmissani." Mutta vaikea oli hänen repiä itsensä irti. Lehteä -oli näet jatkettava ainakin vuoden loppuun -- ja mistä saada -sijainen? No, saatiinhan semmoinen lopulta maisteri (senaattori) -Kaarlo Castrénissa, mutta raskaita olivat Hagmanille sentään nämä -viimeisetkin kuukaudet. Helmikuun 7 p:nä hän kirjoittaa: "Raskaita -aikoja minulla on ollut uudesta vuodesta saakka. Kirjapaino-olot -(Mbl. painettiin viime aikoina Weilin & Göösillä) ovat aivan -nurinkurin, ja mahdotonta näyttää olevan parannusta aikaansaada. -Useina öinä olen tuskin ollenkaan nukkunut, mutta mitä se olisi, -jos pääsisi ruumiillisella unettomuudella -- levottomuus ja kiusat -merkitsevät enemmän. -- Pimeältä näyttää täältä pääsö; täytyy kai -luopua toivosta!" -- Maaliskuun lopulla hän kertoo toipuneensa -"toisten mukaan" vaarallisesta taudinkohtauksesta. Hänellä oli -ollut reumaatillista päänsärkyä, jota paitsi sydämen toiminta oli -häiriintynyt ("valtasuoni löi neljänä päivänä 160 kertaa minuutissa --- tänään 80"). Vihdoin mainittakoon, että Hagmanin yksityiset -raha-asiat eivät suinkaan olleet niin hyvässä järjestyksessä, -etteivät nekin olisi huolia antaneet. Mutta ajatus "minun täytyy -matkustaa" oli niin hänen syöpynyt, että kaikki esteet voitettiin. -Oli kuin hän olisi tuntenut, että nyt on yritettävä, jos koskaan; -matka voi kenties auttaa, täällä on loppu edessä. Torstaina -huhtikuun 10 p:nä toimeenpantiin Hagmanille läksiäispäivälliset, -joissa Antti Jalava piti jäähyväispuheen, joka ollen osaksi vakava, -osaksi humoristinen sisällykseltään tyystin osotti, kuinka suuressa -arvossa häntä kaikki pitivät ja kuinka rakas hän oli ystäville, -joista hän nyt erosi. Seuraavana päivänä hän lähti omaistensa luokse -Hämeenlinnaan, jossa viipyi neljä päivää. Palattuaan Helsinkiin hän -15 p:nä kirjoitti jäähyväiskirjeen Forssellille, josta otan nämä -sydämelliset sanat: - - "Veli Ernst Albert! -- -- Niin, rakas veli, lauantaina lähden -- - jos mitenkään mahdollista on, sillä 21 p:nä alkaa virkatoimeni - Kööpenhaminassa. Kiitos nyt minulle osottamastasi ystävyydestä, - kaikesta minulle tekemästäsi hyvästä. Mitä olet tehnyt - Morgonbladetin hyväksi, siitä ei oikeastaan minun ole kiittäminen - -- sen tunnet itsessäsi ilman selityksittä -- mutta koska sinun - työsi ei ainoastaan ole tehnyt sen olemassaoloa mahdolliseksi, - vaan myöskin mitä oleellisimmin helpottanut tehtävääni, niin - olkoon siihen nähden minulle suotu omastakin puolestani saada - kiittää Sinua. Niin, kiitos, kiitos! - - Ihmeellinen on sattuma ollut, että me niin kaikessa olemme olleet - yhtä mieltä ja ymmärtäneet toisiamme. Minulle on ollut enemmän - kuin sanoa voin, että minä sentään maailmassa olen tavannut - jonkun, joka on minua kohtaan ollut täysin suora ja rehellinen - ystävä. Ethän pahaksi pane, että lausun sen julki. Vielä kerran: - kiitos kaikesta, älä unohda, vaan sääli minua! - - -- Kolme viikkoa olen ollut jotenkin huono, ja olen edelleenkin. - Nukkunut vain vähän, ja ainoastaan morfiinin avulla. Kenties - sydämen vika. Noudattanut ankaraa dieettiä, lääkärin - määräyksestä." -- - - -_Kööpenhaminassa; kotia kuolemaan_. - -Hagmanin Kööpenhaminan-ajalta on seikkaperäisempiä tietoja hänestä -säilynyt kuin miltään muulta hänen elämänsä jaksolta. Hän kirjoitti -näet miltei joka päivä omaisilleen ja ystävilleen, ja useimmat -kirjeet ja kirjekortit näyttävät säilyneen. Kumminkaan en näe syytä -olevan tehdä esitystäni niin laajaksi kuin mahdollista olisi. -Asianlaita on nimittäin että tarkemmat tiedot ystävämme huonontuvasta -terveydestä tuskin kuuluvat laajemmalle yleisölle. Riittäneehän -sanoa, että Hagmanin terveys hänen lähtiessään ulkomaille jo oli -niin järkytetty, että hän huolimatta hiljaisista elämäntavoistaan ja -lääkäreistä ainoastaan ajoittain näennäisesti parantui. Enimmäkseen -hän oli niin heikko, että tavallisen kirjeenkin kirjoittaminen kävi -hänelle rasittavaksi. Sen lisäksi hän esim. 22 p:nä kesäk. yöllä sai -jonkunlaisen hermo- tai lievän halvauskohtauksen, jonka jälkeen hänen -täytyi lähes pari viikkoa olla minkäänlaiseen työhön ryhtymättä. -Samoin hän joskus muulloinkin oli tavallista huonompi, vaikka hän -taas ajaksi toipui, siksi kuin vuoden alussa 1885 ratkaiseva isku -sattui. - -Kumminkin Hagman, mikäli huomattavissa on, yleensä säännöllisesti -jaksoi suorittaa tehtävänsä, s.o., joka päivä käydä Thielen -kirjapainossa laskemassa ja käytettäväksi antamassa paperiarkkeja, -klisheitä y.m. sekä tarkastamassa valmiiksi painettuja setelejä ja -kaappiin sulkemassa tavaraa, joka ei saanut olla esillä. Siihen -meni häneltä noin 1 1/2 tuntia, jota vastoin hänen edelläkävijänsä, -tri Grönvik, oli siitä tunnissa suoriutunut. Niinikään hän tarpeen -mukaan edusti Suonien pankkia erään oikeusjutun sattuessa Malmössä, -kun eräs sikäläisen pakkahuoneen kuuromykkä palvelija oli yhdestä -Hagmanin, pankille lähettämästä laatikosta varastanut 100 kappaletta -viidenmarkan seteleitä, joista kaikki paitsi viittä kappaletta -saatiin takaisin. Luonnollisesti Hagman vähän saattoi nauttia niistä -uusista oloista, joiden keskelle hän oli joutunut. Suurimman ilon -hänelle tuottivat kotimaalaiset, jotka silloin tällöin kävivät -hänen luonaan. Näistä on ensi sijassa mainittava hänen äitinsä -ja Sofia-sisarensa, jotka vartavasten matkustivat hänen luokseen -kesäkuulla ja viipyivät äiti noin kuukauden ajan ja sisar vähän -kauemminkin. Tiedämmehän jo ennestään, että Hagman oli kiintynyt -omaisiinsa, ja sen tähden on helppo ymmärtää, että tämä käynti -tuotti hänelle suurta sydämentyydytystä. Nämä lähimmät omaiset -olivat hänen luonaan silloin kun ensimäinen ylempänä mainituista -sairauskohtauksista sattui. Muista ystävistä ja tuttavista, jotka -tänä vuonna kävivät Kööpenhaminassa, mainittakoon hyvä toveri -Pietarista, Bruno Niska, tri O. A. Forsström (Hainari) nuoren -rouvansa kanssa Sortavalasta, Viktor Forselius Turusta, laulajatar -nti Alma Fohström, August Hjelt y.m. -- Että Hagman, innostunut -kun oli valtiollisesta elämästä, ei voinut olla kauan Tanskassa -koettamatta päästä tuttavuuteen johtavien miesten kanssa, on -itsestään ymmärrettävää. Merkillisin mies, jonka hän oppi tuntemaan, -oli etevä poliitikko Kristen Povlsen Berg, joka uudestaan tulleena -"yhdistetyn vasemmiston" johtajaksi paraikaa kävi kiihkeää taistelua -Estrupin ministeriötä vastaan. Bergin välityksestä Hagman myöskin -sai kutsun olla saapuvilla "yhdessä merkillisimpiä valtiollisia -juhlia Pohjoismaissa", niinkuin Hagman kirjoittaa minulle (14/9), -tarkottaen juhlaa Skodsborgissa (6/8), jonka tanskalainen vasemmisto -oli toimeenpannut suuren norjalaisen valtiomiehen ja kansanpuolueen -johtajan, vastikään konseljipresidentiksi kohonneen Johan Sverdrupin -kunniaksi. Hagman oli ollut kahden vaiheilla, mennäkö juhlaan vai -eikö, varsinkin kun Berg edeltäpäin oli lausunut, että olisi hyvin -tervetullutta, jos hän esittäisi tervehdyksensä Suomesta -- mihin -Hagman kuitenkin oli vastannut ehdottomasti kieltäen. Itse juhlassa -Berg ensin puhui Sverdrupille; sen jälkeen hän oli eri puheella -osottava huomaavaisuutta muita kunniavieraita kohtaan. Sitä ennen hän -kuiskasi Hagmanille, että hän "Venäjän tähden" ei tahtonut mainita -häntä. Siitä tämä oli sanonut olevansa erityisesti kiitollinen, -sillä "Jumala ties mitä juttuja siitä olisi syntynyt". Sverdrupin, -ulkomaalaisen valtiomiehen, juhlimista katsottiin näet Tanskassakin -arveluttavaksi rohkeudeksi, erittäin kun hän, niinkuin G. Brändes -kertoo, Kööpenhaminassa ei ollut etsinyt muuta kuin vasemmiston -miesten seuraa. "Miten lieneekään", Hagman kirjoittaa, "on juhla -elämäni arvokkaimpia muistoja. Olen saanut pusertaa Sverdrupin kättä -ja myöskin puhua hänen kanssaan muutamia sanoja Suomesta sekä tullut -esitellyksi usealle tanskalaisen kansanpuolueen johtavalle miehelle!" --- Eräässä seuraavana päivänä lähettämässään lisäyksessä kirjeeseensä -Hagman selittää, että Bergin kuiskaus hänelle tarkotti muutakin kuin -vain sitä, ettei hän halunnut herättää huomiota Venäjällä. Siihen -sisältyi näet myös Hagmanin kannan hyväksyminen siinä kohden, että -Suomi oli kansallisesti jotakin erikoista, skandinaavilaisista -maista erillään olevaa, ja että sitä siis (huolimatta Venäjästä) -sentähden ei voitu mainita. -- "Semmoisia vahvoja valheita", hän -kirjoittaa, "kuin että kansallisuuskysymys ei ole rotukysymys, -on varovaisinta olla lausumatta. Luultavasti se oli Z. T., joka -sai sen lauseen ohjelmaan. Vähän auttaa sanoa, ettei _tahdo_ sitä -_käsitellä_ niin, kun se tosiasiassa, maailmanhistoriallisesti, sitä -on. Suomalaista kansakuntaahan _me_ tahdomme ja tämän harrastuksen -kautta me siirrymme loitommas skandinaavilaisista kansoista -- se -on selvää eikä siihen voi mitään. Minä olen myöskin monipuolisesti -nähnyt ja kokenut, ettei meitä, Jumalan kiitos! enään oteta lukuun, -kun on kysymys näiden kansojen tulevaisuudesta. Se ei laisinkaan käy -päinsä." -- Nämä sanat käsittänevät tuloksen ei ainoastaan Hagmanin -omasta toiminnasta ja mietiskelystä, vaan myöskin hänen matkalla -saavuttamastaan kokemuksesta. Ettei tämä käsitystapa johtunut -mistään vastenmielisyydestä lähinnä Ruotsia kohtaan, niinkuin ehkä -voitaisiin luulla, sen näkee siitä mielihyvästä, jonka hän eräässä -kirjeessä lausuu julki, kun hän vuoden viime päivinä Suomen pankin -paperiasioissa kävi Tukholmassa. Ruotsalaisessa ympäristössä hän -erinomaisesti viihtyi.[58] - -Hagmanin ollessa Kööpenhaminassa tapahtui onneton tulipalo, joka -hävitti Kristiansborgin linnan keskellä kaupunkia. Omaisilleen hän -siitä kirjoittaa seuraavana päivänä lokakuun 4:ntenä. -- -- "Menin -ulos noin vähää ennen klo 7, portissa oli tämän talon poika, joka -sanoi: 'Kristiansborg palaa'. Enpä juuri uskonut, mutta menin -Nytorville katsomaan. Tulin teatterin ohitse, ja näin nyt koko linnan -tulen vallassa. Hirmuinen näky, julma ja pyörryttävä! Katselin -ja ajattelin: mitähän kaikkea tuossa nyt menee? palaakohan vielä -Thorvaldsenin museokin? Taulugalleria oli jo liekeissä, enkä tietänyt -oliko mitään pelastettu. Koin tunkeutua väkijoukon läpi telegrafiin -lähettääkseni sanoman Morgonbladetille. Menin syrjäkatuja, mutta -Köbmagerkadulla oli väentungos semmoinen, etten tahtonut päästä -eteenpäin. Pääsin kuitenkin, mutta levottomuuteni oli suuri, ja siitä -päätäni rupesi pyörryttämään. Vihdoin sain sähkösanoman annetuksi. -Menin sitte vielä tulipaloa katselemaan ja istuin vähän aikaa Kongen -af Danmark nimisessä ravintolassa, lähellä palopaikkaa. Tultuani -kotia kuului aika pamaus. Mikä se oli? Pitää vielä mennä katsomaan. -Portailla tapasin naapurini ja sain heiltä kuulla, että insinöörit -olivat dynamiitilla räjähyttäneet ilmaan erään rakennuksen, jotta -linnankirkko ja Thorvaldsenin museo pelastettaisiin. -- Mutta jo on -pääni taas huono, niinkuin se oli eilen illallakin." -- Muutamia -päiviä myöhemmin Hagman vielä palaa tulipaloon, kertoen surkeista -raunioista, joita oli läheltä katsellut. Sitte hän huudahtaa: -"Voi näitä ministeriön lehtiä, miten Bergiä kohtaan menettelevät! -Tulipalostakin on koetettu saada jotakin häntä vastaan; [kun -näet hänen kansliahuoneensa oli pelastunut] sanottiin, että hän -pelastustyössä oli koettanut vain pelastaa omaansa j.n.e. Noh, -nyt ei hänellä linnassa ollutkaan mitään omaa, vaan ovat kaikki -huonekalut valtion. Toisaalta kuuluu, että hän kuin mies johti -pelastustyötä _koko_ valtiopäivä-osastossa, ja onhan se selvää ja -arvattavaa." Vielä Hagman kertoo kuinka eräs kuvalehti teki pilkkaa -Bergin köyhyydestä, kuvaten hänet huonoissa vaatteissa ja paikatuissa -saappaissa. Hän olisi mielellään lähettänyt kuvan, mutta ei tahtonut -"antaa hävyttömyydelle rahaa -- enpä osta!" Semmoiset taistelutemput -loukkasivat Hagmanin ritarillista mieltä. Tulipalon jälkeen hän kävi -Bergin luona jättämässä nimikorttinsa. - - * * * * * - -Enemmän kuin mitään muuta Hagman Kööpenhaminassa ajatteli kotimaan -oloja ja myöskin omaa lehteänsä. Kumminkaan hän ei, vaikka monesti -lausuukin toivovansa vielä tulla aivan terveeksi, kertaakaan mainitse -mitään palaamisesta entiseen toimeensa. Sitä hän vain useamminkin -painostaa, että Suomessa yhä edelleen ruotsinkielinen fennomaaninen -lehti on tarpeen. Kaukana oltiin näet lopullisesta voitosta, ja -turmiollista oli hänestä sentähden luovuttamalla aseet ruveta -kompromissaamaan tai rakentamaan sovintoa vastustajien kanssa. Siihen -suuntaan käyvät tuumat, jotka, mikäli olivat julkisuuteenkin tulleet, -lähinnä nojasivat olettamukseen, että suomenmieliset ja entinen -Dagbladin puolue voisivat yhteen liittyä, ilmaisivat Hagmanista -heikontumista ja veltostumista. Eikä hän myöskään onnelliseksi -katsonut sitä kristillisten ja suomenmielisten liittoa, joka -todella syntyi suureksi osaksi tri Bergenin esitelmäin herättämän -mielenkuohun tuloksena. Edellisten joukossa oli nimittäin monta -puhtaasti ruotsinmielistä, ja sen vuoksi hänestä asia ei voinut olla -kansalliselle puolueelle eduksi. Kun hän sitte sai tietää, että -ainakin aluksi hänen ystävänsä E. A. Forssell rupeisi uuden lehden, -Finlandin, toimittajaksi, hän katseli seikkaa tyynemmin mielin. - -Kun päätetty oli, että Morgonbladetin sijaan oli astuva aivan -uusi lehti, Hagman alkoi valmistaa jäähyväiskirjoitusta vuoden -viimeistä numeroa varten, ja kun jo tavallisen kirjeen laatiminen -häntä väsytti, on ymmärrettävää, että hän kirjoitukseen käytti -paljon aikaa. Miten lieneekään, tuli siitä kaunis ja liikuttava -jälkilause, jossa elämäntyönsä päättäneen sanomalehtimiehen harras -isänmaanrakkaus ja harvinaisen vilpitön, miehuullinen luonne eheinä -kuvastuvat. Tässä seuraa lyhyt selostus noin 4 palstan pituisesta -kirjoituksesta: Ensin hän lausuu julki ilonsa siitä, että on saanut -olla mukana tekemässä työtä Suomen kansallisen tulevaisuuden -hyväksi ja kokemassa odottamattomia voittoja: lukuisat 1872 v:n -jälkeen syntyneet suomalaiset koulut, uusi v. 1883 esiintynyt -asetus oikeuskielestä, yleisön mielipiteissä tapahtunut muutos -- -nimittäin että enää harvat julkisesti vastustivat suomalaisuuden -tarkotusperiä, "asian sisällinen totuus oli pakottanut vastustajat -ainakin ulkonaiseen myöntyväisyyteen" -- sekä vihdoin että Yrjö -Koskinen, suomenmielisten etevin mies, 1882 oli kutsuttu hallitsijan -neuvoskuntaan; ainoastaan yhdessä kohden oli ratkaisu tapahtunut -lehden mielipiteitä vastaan, siinä nimittäin, että eräistä -oppikouluista ja samalla myöskin monesta yliopistotutkinnosta -klassilliset kielet oli syrjäytetty. -- Sen jälkeen, kääntäen -katseensa valtiolliseen elämäämme yleensä, hän pitää onnena, että -kansallinen kysymys on sen perustana ollut: "missä kansallinen -tunkeutuu esiin, siinä voidaan odottaa tervettä, luonnonmukaista -kehitystä; ainoastaan se, jolla on kansassa juurensa, voi siinä -kasvaa ja menestyä". Kielikysymys on päivän elinkysymys ja niin kauan -kuin se on ratkaisematta, on maan tulevaisuus huonosti turvattu. -Ruotsalainen kansanaines on rauhassa elävä, Morgonbladetissa ei ole -sanaakaan sanottu, joka sen turvallisuutta uhkaisi; vastustajat -ovat ruotsalaisuuden miehet luonnottomine vallanpyyteineen. Lujasti -ja tarmokkaasti on edelleen työtä tehtävä suomalaisen kysymyksen -ratkaisemiseksi, välittämättä vastustajain väitteistä, välittämättä -niistä usein halpamielisistä keinoista, joilla he koettavat -valta-asemaansa puolustaa. Mutta kaikista tärkeintä on, että -suomalais-kansalliset pysyvät yksimielisinä. Yhtenä Morgonbladetin -päätehtävänä onkin ollut ylläpitää sopua puoluelaisten kesken, -eritoten sillä tavoin, että se mahdollisimman mukaan on pidättäytynyt -vastalauseista ja hyökkäyksistä pääasiassa samoin ajattelevia -kohtaan, milloin joku huonosti valittu lause taikka vähemmän mietitty -toimenpide olisi siihen aihetta antanut. -- Vihdoin kirjoittaja -pyytää vastustajiltaan anteeksi taistelun telmeessä lausutut -katkerat sanat, tunnustaen samalla voimiensa vähyyden. Toiselta -puolen hän kiitollisuudella muistaa, että useita kansan etevimpiä -miehiä, jopa sen suurin johtaja, tienraivaaja ja -viittaaja J. V. -Snellman on lehteen kirjoittanut. Viimeinen kiitos on lehden talouden -kannattajille ja nuoremmille avustajille, johon hän pitäen edellisiä -silmällä lisää, että toimitukselta ei koskaan oltu vaadittu eikä se -koskaan ollut antanut mitään lupauksia sisällykseen katsoen, vaan -on kaikki, mitä siinä lausuttu on, vakaumuksesta lähtenyt. Eikä -Morgonbladet koskaan ole ollutkaan sanomalehtiyritys tavallisessa -merkityksessä. Sitä ei ole koskaan liikeyrityksenä hoidettu, vaan -on se palvellut aatetta, jonka pikainen toteuttaminen on kansamme -olemassaolon perustus. - -Joulukuun 31 p:nä 1884 sai Hagman vastaanottaa seuraavan, häntä -suuresti ilahduttavan sähkösanoman: "Morgonbladetin viimeisenä -päivänä kiitämme täydestä sydämestä Sinua, sen johtajaa, -väsymättömästä, tarmokkaasta, hedelmällisestä työstä isänmaan -palveluksessa. Göös, Meurman, Kihlman, Forssell, Jaakko Forsman, -Eneberg, Löfgren, Almberg, Ignatius." - -Lucina-sisarelle August kirjoitti 5 p:nä tammik.: "Vai että mamma oli -suruissaan, kun Morgonbladetin viimeinen numero tuli. Itkinpä vähän -itsekin, kun loppukirjoituksen kirjoitin. Mammalle lohdutukseksi", -seuraa sitten ylläoleva sähkösanoma. - -Hagmanin rakkaus omaisiinsa ja etenkin äitiinsä oli saanut hänen -melkein jok'ainoa päivä antamaan itsestään tietoja. Uutena vuonna -1885 oleskeli Lucina Helsingissä äidin ollessa yksin Hämeenlinnassa. -August kirjoitti silloin tavallisesti sisarelleen, sillä 72-vuotiaan -äidin silmät eivät vaivatta pystyneet saamaan selkoa hänen -käsialastaan. Tammikuun 31 p:nä August kuitenkin, kuultuaan että -Lucina 7 p:nä helmik. palaisi Hämeenlinnaan, kirjoitti kortin suoraan -äidille -- se oli nähtävästi viimeinen, mikä hänen käsistään lähti! -Siinä hän enemmän huolehtii äidistään kuin itsestään. Hän pelkää -äidin kärsivän ikävyydestä ja varottaa häntä toimimasta, niin että -väsyy. Itsestään hän sanoo, niinkuin melkein aina omaisilleen, että -hän voi "jokseenkin hyvin", vaikka "hengenahdistus taas on ruvennut -vähän vaivaamaan". - -Luultavasti seuraavana yönä Hagmania kohtasi halvaus. Lähempiä -tietoja siitä puuttuu, mutta 1 p:nä helmik. hän hotellista Kongen av -Danmark, jossa oli asunut, muutettiin Kunink. Fredrik-Hospitaliin. -Siellä häntä hoidettiin maaliskuun 6:een päivään, jolloin hän oli -niin toipunut, että arveltiin hänen voivan matkustaa kotia yhdessä -Tyko-veljen kanssa, joka oli tullut häntä noutamaan. Tyko, jolla oli -koulunopettajan virka Viipurissa, vei veljensä Hämeenlinnaan äidin -ja Lucinan luokse, ja katkeraa oli näiden vastaanottaa rakas vieras, -sillä ensimäinen silmäys oli ilmaissut, että August oli mennyt -mies. Asunnon ahtauden tähden muutettiin sairas jonkun ajan päästä -Helsinkiin, missä ystävä Forssell otti hänet luokseen (Mikonk. 27). -Tietysti lääkärien apua kysyttiin, mutta turhaan, eikä hän itsekään -enään elämää ajatellut. Kun muutamia päiviä ennen kuolemaa ystävysten -kesken oli puheeksi tullut Hagmanin kotiatulo Kööpenhaminasta ja -tulevaisuus, oli hän tyynellä, puoleksi leikillisellä tavallaan -lausunut: "Niin, en minä ole tullut kotia elääkseni, vaan kuollakseni -täällä. Sehän se merkillinen oli, etten minä _voinut_ kuolla -Kööpenhaminassa. Minun _täytyi_ päästä kotia saadakseni hautani -Suomessa." Keuhkohalvaus kuuluu aiheuttaneen lopun, joka tuli klo 3 -p:llä lauantaina 18 p:nä huhtikuuta 1885. - -August Hagman haudattiin vanhalle luterilaiselle kirkkomaalle -tiistaina 21 p:nä. Saattajain lukuisassa joukossa nähtiin, paitsi -vanhaa äitiä ja sisaruksia, valtiopäivämiehiä ja Pohjalainen osakunta -in corpore. -- Forssell-ystävän jäähyväissanoista otan joitakuita -kuvaavimpia: Vainajan intohimoinen isänmaanrakkaus oli samalla hänen -vaivansa ja virkistyksensä. Hänen elämänsä oli raskasta työtä, jopa -siihen määrään, että hänen voimansa murtuivat ennen aikojaan; hänen -elämänsä oli kovaa taistelua, niin ettei hän aina edes todellisten, -rakkaitten ystäviensäkään kanssa saanut olla yksimielisessä -yhteistyössä; hän sai kärsiä vastoinkäymisiä ja vääryyttä. Mutta -hän teki työtä ja taisteli ja kärsi ilolla, sillä hän eli suuren -asian hyväksi, johon koko hänen sielunsa oli kiintynyt. Hän oli -järkähtämättömästi vakuutettu harrastuksensa oikeudesta ja ketään -pelkäämättä, säilyttäen sydämensä katkeruudesta vapaana, hän lausui -sen julki. Hän oli nöyrä, hän ajatteli korkeasti asiastaan, mutta ei -itsestään. Hän oli itsenäinen luonne, jopa itsepäinenkin, mutta ei -ahdasmielinen. Hänen kykynsä oikein arvostella ilmiöitä eri aloilla -oli tavallista suurempi. Semmoinen hän oli julkisessa toiminnassaan, -semmoinen yksityisessä elämässään, paitsi että jälkimäisessä -taistelijamieli vetäytyi luonteen hienojen, vienojen piirteiden -taakse. -- Siihen tapaan karakterisoi Hagmania se työtoveri, joka -varmaankin parhaiten hänet tunsi, ja hän päätti toivomalla, että -vainajan kaunis muisto kauan eläisi. - - - - -Viiteselitykset: - - -[1] Esitelmä Pohjalaisten vuosijuhlassa 9 p. Marrask. 1872. -Kirjallinen Kuukauslehti s.v. - -[2] Liitto, 1904. - -[3] Seikkaperäisempiä tietoja Alina Frasasta antaa Anders Ramsay -vasta ilmestyneissä muistelmissaan Från barnaår till silfverhår II, s. -103 ss. - -[4] Kylä Kirkkonummella, missä Kivi oleskeli n.s. ylioppilaspakarissa -ja valmistautui ylioppilastutkintoon, jonka hän syksyllä suorittikin. - -[5] Kirje päättyy näin ilman allekirjoitusta. - -[6] Kiven veli Juhani Stenvall oli 1857 (?) vuokrannut Purnuksen -tilan Siuntiossa, ja Aleksis oleskeli usein hänen luonaan. - -[7] Sittenkin kun Juhani Stenvall oli luopunut vuokratilastaan (1861) -oleskeli Kivi yhä edelleen Siuntiossa; viimeiset 7 vuotta neiti -Charlotte Lönnqvistin luona ja avustamana. - -[8] Katajanokalla? - -[9] Tämä viittaa n.s. "lippukysymykseen", jota keväällä 1863 oli -käsitelty sanomalehdissä. - -[10] Aika 1907. - -[11] K. Bergbomin jälkeenjääneitten paperien joukosta olen löytänyt -laskun, jonka mukaan "ylioppilas Alexis Stenvall" oli ollut -Lapinlahden hoitolassa 214 päivää, eli 1 p:stä kesäk. 31 p:ään -jouluk. 1871. Hoitokustannuksista, yhteensä 184 mk. 4 p., on Julius -Krohn 23 p. tammik. 1872 suorittanut 120 mk. - -[12] Vanhempi veljeni ja eräs samanniminen serkku olivat ennen minua -ylioppilaaksi tulleet, ja mahdollista on että Kivi tunsi heidät -ainakin nimeltä. - -[13] Huomattava on, että me puhuttelimme häntä ruotsiksi, jota -kieltä hän aina oli käyttänyt Nervanderin seurassa. Nervander näet -ainoastaan puutteellisesti puhuu suomenkieltä. - -[14] Katso tästä seikkaperäisempää kuvaelmaa runoilijan elämäkerran -lopussa, joka on liitettynä runoilijan valittuihin teoksiin. Tässä -pidän silmällä lisäpiirteiden antamista. -- Vrt. myöskin Suomalaisen -Teatterin historia II, ss. 29-36. - -[15] Morgonbladetin alakerrassa painettu Lean ruotsinnos ei -mainittavasti vähentäne syytä huomautukseen. - -[16] Aika 1911. - -[17] Että Kivi kävi Cygnaeuksen luona muissakin asioissa kuin -kirjallisissa, todistaa seuraava kirje, josta myöskin näkyy kuinka -jälkimäinen kaikessa hyväsydämisyydessään saattoi asettautua -vieraalle kannalle runoilijaparkaan nähden. Kirje on osotettu Th. -Reinille: - - "Herra Professori! - - Alkaa näyttää enemmän kuin luvalliselta ja anteeksiannettavalta - hutiloimiselta, jollei Stenvall vielä ole päästänyt odotettua - valtakirjaa samasta kädestä, joka aina on osottautunut niin - valmiiksi kurottautumaan toisten apua kohti. Minulle itselleni - olisi kovin tarpeen se raha, jonka jälleen tyhmyydessäni heitin - hänen runolliseen seulaansa; ja on todellinen skandaali, - jollei hän riennä hyvittämään ainakin neiti B--mia, sitte - kun minä vihdoin olen onnistunut harrastuksissani valmistaa - hänelle keinoja siihen. Jollei mikään muu auta, pyydän H:ra - Prof:ria olemaan niin hyvä ja antamaan T:ri B--mille tiedon - asiasta; toivottavasti hän ei vetäydy vaivasta muistuttaa - Aleksis-ystäväänsä inhimillisestä velvollisuudesta tietää huutia - ainakin suhteessaan H:ra Professorin hartaaseen ystävään ja - palvelijaan - - _Fredr. C:seen_. - - Helsingissä 12 p. jouluk. 1869." - -Koska tek. Cygnaeuksen ja Kiven keskinäiseen väliin nähden -muun muassa mainitsee runoilijan veljen tiedonantajana, tahdon -edelliseen lisätä, että vakaumukseni mukaan runoilijan veljien -luotettavaisuus tämmöisissä asioissa on vähintäin epäiltävä, ja -että heidän antamansa tiedot siis ovat kaikella varovaisuudella -vastaanotettavat. Vakaumukseni johtuu seuraavista tosiasioista. -Heiltä puuttui ja puuttuu täydellisesti sitä kirjallista sivistystä, -jota veljen runoilijatoimen ja hänen kehityksensä käsittäminen -edellyttää. Edelleen ei Kiven eläessä mitään tietty siitä (jota -he jälestäpäin ovat kertoneet), että he milloinkaan (jollei hänen -varhaisena kouluaikanaan) olisivat tukeneet veljeänsä taikka edes -olleet erittäin ystävällisissä väleissä hänen kanssaan, päinvastoin -he jo silloin (niinkuin ennen muita K. Bergbom sai kokea) läheisen -sukulaisuuden perustuksella tavantakaa kävivät Aleksin ystävien -luona pyytämässä apua itselleen. Vihdoin on merkille pantava että -he, kun minä 1872 keräsin aineksia runoilijan elämäkertaan, eivät -tienneet kertoa minulle mitä he kymmeniä vuosia jälestäpäin ovat -kertoneet nuoremmille tiedustelijoille. Tämä antaa aihetta olettaa, -että heidän myöhemmät tietonsa osaksi johtuvat julkaisemastani Kiven -elämäkerrasta ja kenties osaksi myöskin siitä että olivat huomanneet -kuinka suurta arvoa pienimmällekin lisäpiirteelle annettiin. - -[18] Kirje kuuluu suomennettuna: - - "Herra A. Kivi, Siuntio. Vastaukseksi arvoisaan kirjeeseen t. - k:n 22 p:ltä on minulla kunnia ilmoittaa, että minä mielelläni - syksyllä kustannan muutamia suomenkielisiä näytelmiä, etenkin - semmoisia, jotka sopivat seuranäytelmiksi. Kumminkin painattaisin - niitä mieluimmin kappaleittaan, koska se edistää menekkiä. - Ulkomuodon ja -näön näytteenä lähetän tämän ohella komedian, - jonka nykyisin olen saanut valmiiksi. - - Helsinki 24/4 67. - - Kunnioittaen - - _P. Th. Stolpe_." - -[19] Kun Kivi antaa draamallisten vuoropuhelujen vaihdella eepillisen -esityksen kanssa, hän epäilemättä noudattaa romanttisia esikuvia. -Tiedämmehän että romantikot (Tieck y.m.) vartavasten tahtoivat -yhdistää eri runouden lajit, ja esimerkkejä tästä on Kivi voinut -nähdä m.m. Almqvistin teoksissa. Almqvist oli siksi tunnettu ja -luettu meillä, että Kivikin varmaan oli lukenut "Drottningens -juvelsmycke" tai jonkun muun kertomuksen, josta hän saattoi oppia -tuon menettelytavan. - -[20] Huomattava on, että kirjoittaja H. M:ssa ei tee erotusta -suomalaisten ja ruotsalaisten välillä, ja 1800-luvun keskivaiheilta -muistan minäkin, että esim. vöyriläiset olivat tappeluistaan yhtä -kuuluisat kuin härmäläiset tai kauhavalaiset taikka muut. - -[21] Tämän käsityksen Seitsemästä veljeksestä sekä vertailun -Don Quijoteen esitin minä jo 1872 esitelmässäni Pohjalaisten -Porthaninjuhlassa. - -[22] Godenhjelmilla on myöskin pari Kiven hänelle kirjoittamaa -kirjettä tallella. Muutoin minä jo 1872 keräsin useimmat silloin -saatavissa olevat Kiven kirjeet (noin 50 kappaletta), ja olen minä, -alkuperäisten omistajain suostumuksella, myöhemmin antanut ne -Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistoon. Jos kellään on vielä -joku Kiven laatima kirje, olisi suotavaa, että se luovutettaisiin -Seuralle tulevia aikoja varten säilytettäväksi. - -[23] Toisessa paikassa Hynninen vielä lausuu Ahlqvistista: "Hän -oli mitä jyrkin aristokraatti, vaikka hänellä ei ollut kilpeä -ritarihuoneessa". - -[24] Aika 1909. - -[25] Antti Jalava tuli yliopiston lehtoriksi 1881. Kuinka monelle -hän on unkaria opettanut, en voi lähteitten puutteessa sanoa, mutta -lukuvuodella 1907--08 oli oppilaitten luku syyslukukaudella 10, -kevätlukukaudella 9. - -[26] Esimerkiksi siitä kuinka Antti Jalava piti unkarilaisia -esikuvallisina, mainitsen seuraavan piirteen. Kun Suomalainen -tiedeakatemia viime talvikautena alkoi pitää julkisia kokouksiaan, -nähtiin Jalava niissä aina saapuvilla. Eräänä iltana tervehtiessäni -häntä huomautin, että hän oli uskollinen kokouksissa kävijä. -- -"Niin", hän vastasi, "minä aion tulla joka kerta; Unkarissakin on -aina huone täynnä yleisöä tiedeakatemian kokouksissa". - -[27] Suomalainen I. 1910. - -[28] Aika 1910. - -[29] Jac. Ahrenberg on tosin kuvaussarjaansa "Tuntemiani ihmisiä" -liittänyt Albert Edelfeltinkin, mutta hänen esityksensä ei -tyydytä kohtuullisia vaatimuksia täydellisyyteen enemmän kuin -luotettavaisuuteenkaan katsoen. - -[30] _Jours Passés ... par Henri Amic et l'auteur d'Amitié -amoureuse_. Paris. Librairie Ollendorf. - -[31] Kreivi Louis Sparre (Suomessa toistakymmentä vuotta asunut -ruotsalainen taiteilija) oli toukokuulla 1893 tullut (Münchenistä) -Parisiin, asettunut asumaan Edelfeltin atelieriin ja jo seuraavana -päivänä sairastunut ankaraan keuhkokuumeeseen. Hoidettuaan häntä -yhden viikon Edelfelt, lääkärin neuvosta, vei hänet sairaalaan ja -sieltä sitten kesäkuun 1 p. maalle hra Amic'in luokse. - -[32] Kyseessä on Vaasan kirkon alttaritaulu. - -[33] Alkusanat "A-t-on réveillonné" -- tarkottavat oikeastaan sitä -ylimääräistä ateriaa, jolla Ranskassa on tapana viettää jouluyötä. - -[34] Ruotsalainen maalaaja, Glunttien luojan, Gunnar Vennerbergin, -poika. - -[35] Kirjeensaajan kirjottama Pasteurin elämäkerta. - -[36] Tarkottaa Nobelin palkintoa. - -[37] Näytetty Parisissa nimellä _La Retraite_. - -[38] Aika 1910. - -[39] Tästä Nervander on erityisesti kertonut julkaisussaan "Blad ur -Finlands kulturhistoria". - -[40] Helsingin ruotsalaisissa piireissä oli 1870-luvulla (ja -tietysti myöhemminkin) tavaksi tullut kuvata fennomaaneja kauhean -raakamaisiksi olennoltaan ja elämältään. Kun 1873 Gunnar Berndtsonia -piirustajana kehotettiin liittymään toiseen taidehistorialliseen -retkikuntaan, jonka johto oli minulle uskottu, tiedustelivat hänen -omaisensa vartavasten minkälainen mies minä olin; oli nimittäin -sanottu, että olin fennomaani, ja heitä arvelutti päästää nuorukaista -niin vaaralliseen seuraan! - -[41] Tämä luonnos oli kilpailussa Helsingissä saanut ensimäisen -palkinnon, ja olisi Vaasan kirkkoa varten valittu toinen, jos taulu -olisi tilattu pääkaupungin uuteen eli Johanneksen-kirkkoon. - -[42] Tarkotus oli saada Louis XVI-tyylistä päällysvaatetta -samanaikaisiin huonekaluihin. - -[43] Meriupseeri oli nimeltä Fredrik Cold, jonka kuvan Takanen -muovaili opintovuosinaan. (Ks. J. Takasen elämäkerta s. 39.) - -[44] _Elämäni lapsuus_. Muistelmia Kälviältä ja Kokkolan koulusta. -Porvoossa 1911. - -[45] Tiedot on minulle toimittanut harras tutkija, -kansakoulunopettaja K. V. Åkerblom Koivulahdella. - -[46] Tämä nimi tuli käytäntöön vuosina 1864--65, jolloin Helsingfors -Dagblad sitä ensin käytti kiistellessään Helsingfors Tidningarin -kanssa, jota se sanoi jungfennomaanien äänenkannattajaksi. - -[47] Hagmanin kirje on suomenkielinen ja päättyy kehotukseen: -"Kirjoita pian minulle ja suomeksi". Tämän johdosta muistutan siitä, -mitä ennen olen kertonut K. A. Castrénista, nimittäin että hän samana -vuonna oli Kokkolan koulussa ja siellä kirjoitti aineensa suomeksi. -Kälviäläisinä Hagman ja Castrén tunsivat toisensa ja arvattavasti -myöskin virkistivät toistensa suomenmielisyyttä. -- Samassa kirjeessä -Hagman kehottaa Gummerusta tovereineen toteuttamaan edellisen -lukukauden lopulla tehdyn ehdotuksen toimeenpanna "yhdistyminen tai -likeyntyminen toisiin maamme lukioihin". Se todella tapahtuikin, niin -että lukioiden (Vaasan, Kuopion, Hämeenlinnan y.m.) toverikunnat -alkoivat vaihtaa kirjeitä keskenään. Muistan että kulloinkin joku -parhaimpia kynäilijöitä sai tehtäväkseen laatia kirjeen kaikkien -puolesta, ja ennenkuin se lähetettiin se luettiin julki konventissa. -Niissä kerrottiin lukuvuoden merkkitapaukset ja toverikunnan yhteiset -puuhat. Esitykseltään ne olivat jotenkin pateettisia, mutta henki -oli vilpittömästi suomalainen, isänmaallinen. En epäile pitää tässä -omituisessa kirjeenvaihdossa ilmenevää yhteenliittymishaluakin -toverikuntien kesken merkkinä kansallistunnon elpymisestä. Saattaahan -katsoa ennen kuulumatonta ilmiötä myöhemmän nuorisoliikkeen enteeksi. - -[48] Näissä osotuksissa näyttäytyy mistä Hagman ja Lydecken olivat, -niinkuin ylempänä sanotaan, keskenään tuumailleet. Niinkuin tunnettu -on, oli kotiteollisuuden elvyttäminen ja sen tuotteiden myynti -liikemiesten välityksen avulla yksi niitä hätäapukeinoja, joihin J. -V. Snellman hartaasti kansalaisia kehotti. - -[49] Kun K. K:ssa vastataan Hagmanin poleemiseen kirjoitukseen, -viitataan kyllä erääseen hänen lauseeseensa, joka saattoi aiheuttaa -väärinkäsitystä; mutta tosiasia on että jokaiselle tarkkaavaiselle -lukijalle olisi hänen kantansa pitänyt olla täysin selvä. - -[50] Lukuvuonna 1869--70 oli poikakoulussa 152 ja tyttökoulussa -131 sekä sunnuntaikoulussa 505 oppilasta. Sinä vuonna oli lisäksi -Pietarporin puolella "apuosasto", jossa opetusta annettiin 29 -oppilaalle. - -[51] Muutamista tilapäärunoelmista päättäen, jotka olen lukenut, -oli hän erittäin näppärä pukemaan ajatuksensa sujuvaan runomuotoon. -Sepitelmät muistuttavat lähinnä Z. Topeliusta; mitään itsenäistä, -alkuperäistä sävyä niissä tuskin huomaa. - -[52] Missä tarkotuksessa tiedot olivat väärennetyt (tahdottiinko -kenties osottaa, että oppilasluku oli kasvanut Hagmanin poistuttua?), -sitä en voi sanoa, sillä lehden näytenumeroa en ole käsiini saanut. - -[53] Vrt. Suomalaisen teatterin historia I. s. 195. - -[54] Koska olen Forssellin jälkeenjääneiden paperien joukosta -löytänyt Meurmanin alkuperäisen kirjoituksen, johon Forssell on -tehnyt ainoastaan muutamia harvoja tyylillisiä muutoksia, otan sen -tähän kokonaisenaan. Alkuperäisenä sitä näet ei ole koskaan painettu, -mutta kyllä suomennettuna eräässä Oulun lehdessä. - - Till Red. af Morgonbladet. - - Af ordalagen i H. K. M:s Nådiga kungörelse af den 10 September, - deri det heter, att H. K. M. låtit sig föredragas Finlands - vid senaste landtdag församlade Ständers underdåniga petition - om inrättning och vidmakthållande af en afdelning med finskan - till undervisningsspråk vid Normalskolan, framgår icke klart, i - hvad mån för H. K. M. blifvit framställd själfva hufvudpunkten - i petitionen, nämligen att Normalskolan, enligt Ständernas - underdåniga önskan, borde bibehållas i Helsingfors och ej - förflyttas till annan ort. Morgonbladet förutsätter som en - möjlighet, att petitionen blifvit framställd såsom åsyftande - endast ifrågavarande skolas inrättning och vidmakthållande. - Verkliga förhållandet torde föga kunna utredas. Men om vårt - konstitutionella statsskick skall hafva någon betydelse, är det - af yttersta vigt att H. K. M. får inhemta Ständernas önskningar, - sådana de framställts. Uti ifrågavarande fall finnes lyckligtvis - en enkel utväg dertill, som icke alltid står till buds, och det - är: att finska folket bringar sin åsigt till H. K. M:s kännedom - genom att själft i Helsingfors underhålla ifrågavarande skola. - - Äro vi verkligen ett enigt folk, eller har språkdualismen redan - ohjälpligen söndrat oss i tvänne svaga hälfter, ett rof för hvem - som helst? För min del finner jag för närvarande saken icke i - första rummet gälla en finskhetsfråga, utan den, om det finska - folket, utan afseende på den sak det gäller, anser nödigt att - gifva dess representanters enhälligt uttalade önskan något stöd. - Det är ur denna synpunkt jag anser, att folket icke bör finna - någon uppoffring för stor. Ihågkommas bör dessutom af dem, - som möjligen häri vilja se en finskhetens sak, att med våra - nuvarande skolförhållanden den tid snart kan vara för handen, då - föräldrarne se sig tvungna att enskildt bekosta läroverk för sina - barn på båda våra modersmål, och jag tror fast, att ingen då för - språkets skull skall undandraga sig. - - Det är frågan: anse de personer, som vid 1872 års landtdag - representerat finska folket, sig ega andra skyldigheter än att - vistas 4 månader i Helsingfors och tala eller tiga efter råd - och lägenhet? Anser finska folket sig ega någon skyldighet att - stå för sina representanter? Frågan besvaras med ja genom att - underhålla en finsk normal -- eller hvad man vill kalla den -- - skola i Helsingfors till nästkommande ständermöte, då petitionen - i underdånighet kan förnyas eller, om saken af då sammankommande - representanter anses af samma vigt som hittills, skolan - underhållas med bevillningsmedel, eller ock lemnas att ärligen - förfalla. - - Jag behöfver ej tillägga, att min åsigt är, att i första rummet - de personer, som utgjort 1872 års ständer, och dernäst hvarje - finsk man och qvinna här har sitt dyrbaraste intresse att bevaka. - Normalskolans underhåll till nästa landtdag kräfver utan tvifvel - summor, som i våra förhållanden äro högst betydliga, men summorna - äro stora eller små allt efter de intressen enhvar tror stå på - spel. För min del anser jag, att de _måste_ sammanbringas, och - tager mig derföre friheten att till Red. för Morgonbladet härhos - insända tusen mark till en grundplåt. Beklagligen är jag ej i - tillfälle att göra mitt bidrag större och kan sanningsenligt ej - påstå, att ju ej äfven denna summa i min ekonomiska ställning - utgör en uppoffring, men för dem, som befinna sig i samma - ställning som jag, ber jag att få framhålla den kalkyl jag gjort - och som öfvertygat mig. Besagda summa kommer att öka vår årliga - räntebetalning med 50 à 60 mark. Äfven i ett fattigt hem kan - denna summa hushållas in genom några umbäranden af icke allt - för väsentlig beskaffenhet. Jag tror, att de, som vilja sålunda - beräkna storleken af sitt bidrag, skola finna sig ega mera - resurser än de förmodat. - - Liuksiala den 3 Oktober 1872. - - _A. Meurman_. - -[55] Vuodelta 1879 on tarkempia tietoja. Silloin laskettiin menot -51,740 markaksi. Kannatusta oli 16,400 mk, josta maaseuduilla -oli merkitty 7,000 ja Helsingissä 5,000, jota paitsi kannattajat -Helsingissä olivat sitoutuneet lisäksi suorittamaan 2 % tuloistaan, -mikä verotus tuotti 4,400 mk. - -[56] I. s. 58 ss. - -[57] Luonnollista kyllä on tämä omituinen, vuosikausia kestänyt -kirjeenvaihto hävinnyt. Kumminkin olen Hagmanin paperien joukosta -tavannut siitä yhden näytteen, jäljennös nähdään oheen liitettynä. -Käännän tähän sisällyksen: "Pyydän saada kysyä, kuinka paljon -likimaille vielä tulee käsikirjoitusta [ennen lähettämäänne] -kirjoitelmaan. Saako se ehkä jäädä keskiviikon numeroon? Aug. Hagman. - -"[J. V. Snellman:] Noin 1 1/2 arkkia käsikirjoitusta. [A. Hagman:] -Ovatko ensimäiset rivit reunassa (ettei ole kirjoitettu Dagbladia -varten) tarkotetut _muistutukseksi_ vai _tekstiin?_ [J.V.S.:] -Muistutukseksi. - -"Cygnaeus taistelee viimeistä hetkeään. Kuolee varmaan parissa -tunnissa. Pankaa tieto etumaiseksi tekstissä _mustan kehyksen sisään_ -(Huomaa, ainoastaan tiedon ympärille)." -- - -Fredr. Cygnaeus kuoli klo 4.45 i.p. 7 p:nä helmik. 1880, joten -asiapaperin päivämäärä on sama. - -[58] Hagman oli ennenkin, 1870-luvulla, käynyt Tukholmassa ja -silloin tullut tuttavaksi m.m. Rudolf Wall'in kanssa, joka oli 1864 -perustanut ja v:een 1889 johti vapaamielistä lehteä Dagens Nyheter. - - - - - - - - -End of Project Gutenberg's Muoto- ja muistikuvia II, by Eliel Aspelin-Haapkylä - -*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK MUOTO- JA MUISTIKUVIA II *** - -***** This file should be named 50579-8.txt or 50579-8.zip ***** -This and all associated files of various formats will be found in: - http://www.gutenberg.org/5/0/5/7/50579/ - -Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org Section 3. Information about the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - diff --git a/old/50579-8.zip b/old/50579-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index 0f91b5c..0000000 --- a/old/50579-8.zip +++ /dev/null |