diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/50587-8.txt | 7360 | ||||
| -rw-r--r-- | old/50587-8.zip | bin | 134503 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 7360 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..413de86 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #50587 (https://www.gutenberg.org/ebooks/50587) diff --git a/old/50587-8.txt b/old/50587-8.txt deleted file mode 100644 index b819782..0000000 --- a/old/50587-8.txt +++ /dev/null @@ -1,7360 +0,0 @@ -The Project Gutenberg eBook, Vaikea tie, by Kyösti Wilkuna - - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - - -Title: Vaikea tie - Romaani nykyajalta - - -Author: Kyösti Wilkuna - - - -Release Date: December 2, 2015 [eBook #50587] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - - -***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK VAIKEA TIE*** - - -E-text prepared by Timo Ervasti and Tapio Riikonen - - - -VAIKEA TIE - -Romaani nykyajalta - -Kirj. - -KYÖSTI WILKUNA - - - - - - -Kustannusosakeyhtiö Kansa, Helsinki, 1915. - - - - -1. - - -Tornikellon viisarit lähenivät kahta päivällä, kun ylioppilas -Markus Kaarlela Nikolainkatua kävellen saapui Säätytalon kohdalle. -Huomatessaan puistikon penkistä yhden olevan tyhjänä ja suojassa -auringonpaahteelta, läheni hän sitä ja vaipui huoahtaen istumaan. - -Hän oli aamupäivällä saapunut kaupunkiin, jonne kesäluvalta -kokoontuvia ylioppilaita oli vielä ainoastaan nimeksi ilmestynyt. -Nyt oli hän jo pari tuntia kierrellyt kaupungilla asuntoa hakemassa, -kiivennyt rappuja ylös ja toisia alas sekä soitellut lukuisia -ovikelloja. Hän tunsi hermoissaan epämääräistä levottomuutta ja -outoa kiihottuneisuutta kuten ainakin se, joka maaelämän rauhasta -juuri on joutunut keskelle pääkaupungin melua ja kirjavaa hyörinää. -Kuormarattaiden räminä, sanomalehtipoikien kimeät huudot ja -raitiovaunujen ilkeästi vihlova vonkuna katukäänteissä vaivasi -hermoja epämieluisasti, samalla kuin kaikkialla eteen kohoava kivinen -suorasärmäisyys ja ahtaiden puistojen tyylitelty kauneus painostivat -luonnon vapaisiin muotoihin tottunutta mieltä. - --- Mutta jahka tässä löytää asunnon ja pääsee vakiintumaan, -niin kyllä kai se taas alkaa käydä, ajatteli hän ja otti esille -taskukirjan, mihin hän aamulehdistä oli merkinnyt joukon -asuntoilmoituksia. Hän veteli viivat käytyjen yli ja jäljelle jäi -vain pari kolme läntisessä osassa kaupunkia. Miellyttäviä huoneita -hän oli kyllä useitakin löytänyt, mutta ne olivat liian kalliita -hänelle. Hän oli nimittäin asettanut määräkseen etsiä yksinäisen -huoneen, jonka vuokra oli korkeintaan kolmekymmentä markkaa kuussa. - -Hän oli saapunut kaupunkiin lastattuna kaikenlaisilla hyvillä -päätöksillä. Opinnot kandidaattitutkintoa varten oli hän päättänyt -panna varmaan käyntiin sekä elää säästävästi, että kesällä -hankkimansa laina kestäisi mahdollisimman kauan. Kaksi ensimmäistä -lukukautta oli mennyt omasta edestään, kuten niin monelta muultakin -suomalaiselta ja varsinkin maalaissyntyiseltä ylioppilaalta. -Pääkaupungin elämään jouduttuaan oli hän ollut kuin juuriltaan -temmattu puu, vailla varmaa tukikohtaa ja alttiina jokaiselle -tuulenpuuskalle. Ketään sukulaisia tai tuttavia ei ollut opastamassa, -kuinka elämänsä ja opintonsa noissa uusissa oloissa oli viisainta -järjestää. Ja yksin oli vaikea saada asian päästä kiinni. Luennoilla -oli hän alkanut käydä, mutta mitään mielenkiintoa eivät ne olleet -hänessä kyenneet herättämään, ja yliopisto, missä vallitsi vieras -kieli ja hengetön kaavamaisuus, teki pimeine ja kolkkoine käytävineen -häneen kylmän ja luotaan työntävän vaikutuksen. Parin lähimmän -toverin seurassa oli hän viettänyt apaattista ja vegeteeraavaa -elämää. Ruokalassa ja kahviloissa viivyttiin mahdollisimman kauan -ja iltaisin mentiin usein kapakkaan. Varsinkin syyskauden kylmiä ja -sateisia iltoja tuntui mahdottomalta viettää muualla kuin ravintolan -valoisissa ja lämpimissä suojissa, missä alkoholi ja musiikki -ympäröivät lamautuneen mielen kuin pehmeillä untuvilla. - -Osakunta, josta hän koulupoikana oli joidenkin kansallisen herätyksen -aikuista osakuntaelämää koskevien kuvausten kautta saanut niin -ylevän käsityksen, ei myöskään kyennyt mitenkään innostavasti -ja kohottavasti vaikuttamaan. Odottavin ja jännittynein mielin -saapuessaan ensi kertaa osakunnan kokoukseen, oli ensimmäinen -havainto, minkä hän teki, että huone oli sakeana tupakansavusta, -sillä melkein kaikki miesjäsenet tupruttivat paperossia. Kun hän -ihmetellen mainitsi siitä eräälle vanhemmalle toverille, sai -hän vastaukseksi kaksi säälivällä ylemmyydellä lausuttua sanaa: -"akateeminen vapaus!" Häntä hävetti ja koulupoikamaisuuttaan -kätkeäkseen sytytti hänkin kiiruusti paperossin ja niin tekivät -muutkin keltanokat. - -Osakunta oli suuri, kaksikielinen ja sen henkinen elämä ilmeni -pikkumaisissa puoluekinasteluissa. Jos vanhojen fennojen puolelta -tehtiin joku ehdotus, kuinka viatonta laatua tahansa, pitivät nuoret -velvollisuutenansa koettaa tappaa sen, ja päinvastoin. Siitä, ketä -julkisia henkilöitä piti osakunnan juhliin kutsuttaman ja ketkä siitä -kunniasta osattomiksi jätettämän, riitti kinasteluja, äänestyksiä ja -ovien läpi marssimista aivan loppumattomiin. - -Puolue-elämän alallakaan hänellä ei ollut tähän saakka ollut -mitään varmaa pohjaa tukenansa. Hän oli häälynyt vanhain ja -nuorten keskivälillä ja kärsinyt siitä, ettei voinut, kuten monet -lahjattomammatkin toverit -- ja varsinkin juuri ne, kuten hän oli -merkille pannut -- varmasti kirjoittautua johonkin puolueeseen. -Yksinään ja muista erillään ei hänestä taas ollut elämään, sillä -hänellä oli kaikki laumaeläjän vaistot ja ominaisuudet. Tunteiden ja -mielialojen ohjaamana, kiihkeänä ja uhkarohkeisiin tekoihin taipuvana -oli hän lähempänä vastarinnan miehiä ja nuoriin hänet yleensä -luettiinkin. Mutta siellä olivat vastassa ruotsalaiset, joita kohtaan -hänellä oli synnynnäinen ja kiihkeä vastenmielisyys. Kun hän joskus -ilokseen huomasi, että nuoret ja vanhat fennot olivat pääsemässä -jossakin kysymyksessä yksimielisyyteen, silloin viskasi ruotsalaisten -johtaja esiin jonkun riitakapulan, mikä tuossa tuokiossa sai nuoret -ja vanhat tukkanuottasille. Kerran hän sellaisessa tapauksessa -kiukustuneena äänesti yhdessä vanhojen kanssa, mutta sai nuorilta -julmistuneita katseita ja tunsi sitten, kun kiukunpuuska oli -asettunut, koko illan itsensä epävarmaksi ja onnettomaksi. Samoin -kävi kerran päinvastaisessa tapauksessa. - -Hänen läheisin toverinsa oli ylioppilas Veli Forsberg, jonka kanssa -hän enimmiten kulutti päivänsä ja joka harjoitti samoja opinnoita -kuin hänkin. Puolueeltaan oli Forsberg varma ja kiivas vanha fenno -ja hänen seurassaan saattoi Markus monestikin ivata oman puolueensa -pikkumaisuuksia ja kuinka hassunkuriselta tuntuu, kun kuulee useankin -käyttävän haukkumanimeä "pimeä" itseään paljon lahjakkaammasta ja -etevämmästä toverista. Kun he muutoinkin politiikasta keskusteltaessa -tulivat sangen hyvin toimeen, luuli Forsberg Kaarlelasta tulleen -vähitellen vanhan fennon. Kerran sitten äänestettäessä oli Forsberg -toisena laskumiehenä sillä ovella, josta nuorten tuli kulkea ja kun -hän näki Kaarlelankin siitä ohitsensa puikkelehtivan, ei hän voinut -olla kiukkuisesti ärjäisemättä: -- No olet sinäkin mies! - -Häpeissään ja onnettomana oli Markus hiipinyt pois kokouksesta ja -viettänyt koko illan lamppua sytyttämättä huoneessaan, syytellen ja -kaivellen itseään ja valittaen, että hänen yhä uudelleen täytyi -huomata olevansa kuin irtonainen, paikaton ja toimeton ratas varmasti -toimivassa koneistossa. - -Mutta nyt luuli hän tavanneensa varman pohjan. Hänestä oli nimittäin -tullut sosialisti. - -Kuluneena suvena oli hän ollut pari kuukautta kesätoimittajana -muutamassa pienessä maaseutulehdessä. Kaupungin työväenyhdistys -oli rakentanut uutta, muhkeata taloa, ja kun se oli kohonnut -harjapääksi, oli hän saanut toimekseen kirjoittaa rakennuksesta ja -sen vaiheista kertomuksen lehteen. Hän oli käynyt tutkimassa taloa -ja kirjoittanut siitä sekä yleensä työväen pyrinnöistä lämpimin ja -ylistelevin sanoin. Sen johdosta oli hänet kutsuttu työväentalolle -harjannostajaisiin. Sinne oli kokoontunut työmiehiä vaimoineen -yksinkertaiseen perheiltamaan ja noiden vaatimattomien, vakaisten -ihmisten parissa oli hänet vallannut lämmin turvallisuuden tunne. -Ylioppilaana ja ylimalkaan ainoana "herraskaisena" oli hän ollut -joukossa kuin joku harvinainen korukalu, jota kohdeltiin ujolla -huomaavaisuudella. Esimies oli tullut esittämään itsensä ja pyytänyt -häntäkin pitämään puheen. Hän oli kieltäytynyt aluksi, sillä hän -oli vähän esiintynyt puhujana eikä koskaan valmistumatta. Mutta kun -hän oli yhä enemmän lämmennyt sekä saanut kiinni eräästä aatteesta, -oli hän yhtäkkiä voittanut ujoutensa ja noussut puhumaan. Hän -oli verrannut työväentaloa, joka matalan esikaupungin keskeltä -nosti uljaasti harjaansa, todistuksen majaan, joka oikeuksiinsa -pyrkiviä työväenjoukkoja oli pitävä koolla ja kohottava heidän oman -voiman tuntoaan. Puhe oli otettu sangen suosiollisesti vastaan ja -hän oli tuntenut itsensä yhä kotiutuneemmaksi. Täällähän hän oli -oikealla pohjalla ja tänne häntä talonpojanpoikana sitoivat jo -alaluokkavaistotkin. Sitäpaitsi tuossa alkuperäisessä, maailmaa -valloittavassa liikkeessä oli jotakin salaista tenhoa, joka vahvasti -veti puoleensa. - -Loppukesän oli hän viettänyt kotonaan ja kirjoitellut Työmieheen, -johon hänet mielihyvin oli otettu avustajaksi. Muutamia hänen -pitempiä kirjoituksiaan oli ollut ensimmäisellä sijalla lehdessä ja -ylimalkaan tunsi hän suurta tyydytystä, saadessaan nimittää itseään -sosialistiksi. Yksin tuossa nimessäkin oli jo jotakin punaista, -vihlovaa ja huumaavaa. Se oli maaseudulla vielä aivan outoa ja vain -hämärästi tajusivat kaikki, että siihen kätkeytyi jotakin uutta, -pelottavaa ja pakanallista. Kun hänen puoluekantaansa tiedusteltiin -ja hän itse tietoisesti selitti olevansa sosialisti, räpyttivät -ihmiset epäröiden silmiään, aivan kuin hänen, Kaarlelan Markuksen, -ympärille olisi äkkiä tullut jotakin outoa punerrusta. - -Sosialismillaan oli hän muutoin rikkonut välinsä isän ja vanhemman -veljensä kanssa. Isä oli ankarasti uskonnollinen ja muutoin -talonpoika vanhaa juurta. Samoin kuin Aaroni Perttilä tahtoi -pojastaan tehdä joko talonpojan tai kuninkaan, samoin piti -Kaarlelankin pojasta tulla joko pappi tai talonpoika, sillä kaikki -muun lajiset ihmiset edustivat vain suuremmassa tai pienemmässä -määrin välttämätöntä pahaa. Kuningas tai esivalta olisi tietysti -kolmantena voinut tulla kysymykseen, mutta kun sellaista ei nyt -omintakeisesti yhden miehen persoonassa ollut olemassa, oli valittava -vain noiden kahden välillä. - -Mutta pojassa oli jo aikaisin herännyt ankara vastustuksen halu -uskontoa, kirkkoa ja pappeja vastaan ja hänessä olivat löytäneet -kiitollisen maaperän ateismi ja yleensä mitkä aatteet hyvänsä, jotka -vain olivat sotakannalla sitä uskonnonsuuntaa vastaan, johon hänen -omaisensa kuuluivat. Ja nyt sosialismi ikäänkuin yhdisti ja kruunasi -hänen erilaiset kapinalliset aatteensa. - -Kun isä kesän lopulla oli vaatinut suoraa vastausta, tuleeko hänestä -pappia vai ei, oli hän vastannut kieltävästi ja sanonut tahtovansa -suorittaa kandidaattitutkinnon, valmistuakseen sanomalehtimieheksi. -Silloin oli isä tehnyt asian taloudellisesta puolesta lyhyen selvän: --- Ei penniäkään! Ja isän takana oli seisonut vanhempi veli yhtä -ankarana ja tinkimättömänä. - -Mutta kun hän nyt ensi kerran elämässään oli uskaltanut isälle sanoa -suoraan eroavat ajatuksensa, oli hän tuntenut kuin miehistyneensä -sekä ryhtynyt omin päin puuhaamaan pientä lainaa. Sen hän vaivalla -oli saanutkin ja nyt oli hän tullut Helsinkiin panemaan opintojaan -vakavasti käyntiin. - -Oli vain nyt mitä pikimmin päästävä asettumaan ja vakiintumaan, -voidakseen viivyttelemättä ryhtyä työhön. Hän pani muistikirjastaan -lähimpänä paikkana merkille Yrjönkadun ja lähti nopeasti astelemaan -osoitettuun paikkaan. - - - - -2. - - -Leveän ja raskaan ovenpuoliskon takaa aukeni avara, viileä ja -puolihämärä käytävä kiiltävine käsipuineen ja marmoroituine -porraspylväineen. Korkeat kaksipuoliset ovet katsoivat totisina -häneen, sosialistiseen talonpoikais-ylioppilaaseen, ja laajalta -nimitaululta räpyttivät uhkaavasti silmää arvonimet: enkefriherrinna, -statsråd, professor... - -Hän ei huolinut lähteä tuota aristokraattista käytävää ylemmäs -kapuamaan, vaan palasi takaisin ja ääneti saranoillaan kääntyvä -ovenpuolisko työnsi hänet vihaisesti katukäytävälle. - -Seuraava paikka oli Annankadun eteläpäässä. Se oli noita Helsingin -vanhempia kivirakennuksia, kolmikerroksinen, likaisen tumma talo -ilman mitään rakennustaiteellisia koristeellisuuksia. Kadulta johtava -ahdas ja jyrkkä porraskäytävä teki aivan päinvastaisen vaikutuksen -kuin edellisessä talossa. Porrasastuimet olivat kuluneet ja likaiset -ja punaiseksi sivutuilla seinillä näkyi lohkeilujen jäljeltä -valkeita kalkkitäpliä. Ikkunoille ja nurkissa oleville hyllyille -oli asetettu marjapuurovateja jäähtymään ja toisessa kerroksessa -levisi muutamasta avoimesta ovesta vastenmielinen pihvin ja sipulin -käry. Oviin kiinnitetyiltä messinkilevyiltä ja paperilipuilta tavasi -hän nimiä: Lindström, Sergejeff, Lundgren, Kanerva... Vastaan -tulevalta lihavalta, tohvelijalkaiselta naiselta, jolla oli mustat -viiksenhaivenet, kysyi hän, asuiko Heinonen tässä porraskäytävässä ja -sai vastaukseksi: -- Nje ponimaju. - -Häntä halutti kääntyä jo takaisin, mutta siitä huolimatta kiipesi hän -ykskaikkisesti kolmanteen kerrokseen. -- Täältä voin hyvinkin saada -kolmellakymmenellä markalla asunnon ja porraskäytävähän on pikkuasia, -lohdutteli hän itseään. - -Kolmannen kerroksen perältä, siitä missä porras kääntyi ullakolle, -löysi hän etsittävänsä. Yksipuolisella ikkunattomalla ovella -kirjelaatikon vieressä oli ilmoituksessa mainittu nimi A. Heinonen. - -Hän painoi kankeasti liikkuvaa kellonnappulaa ja kuin yskäisestä -rinnasta kuului vaisu: junk-klunk. Hetken kuluttua pisti ovenraosta -päänsä keski-ikäinen nainen, jolla oli rokonarpiset kasvot, -pussistuneet silmänalustat ja punaisenruskea, otsalta käherretty -tukka. - --- Onko täällä huone vuokrattavana? kysyi Markus. - --- Kyllä, herra on hyvä ja käy sisään, ja nainen työnsi oven -selälleen. - -Siinä oli pitkulainen ja kapea eteinen, jonka perällä oli -kaksipuolinen ovi. Mutta sivuseinältä, läheltä ulko-ovea, työnsi -nainen auki pienen tapettioven ja kehotti astumaan sisään. Siellä -oli kohtalaisen suuri, kaksi-ikkunainen kamari, joka auringon juuri -sisään paistaessa oli tulvillaan valoa. Kalustokin näytti varsin -tyydyttävältä. Ikkunain välissä oli sohva pöytineen, nurkassa -piironki peilineen ja sitäpaitsi pieni kirjoituspöytä, pesukaappi ja -vuode yöpöytineen. Siis vallan moitteeton ylioppilaan asunnoksi. - --- Paljonko tämä maksaa? kysyi Markus pikaisesti ympärilleen -silmättyään. - --- Kolmekymmentä markkaa. - --- Jahaa, sehän soveltuukin juuri minun vaatimuksiini. Minä siis -vuokraan tämän jouluun saakka. - -Hän ilmoitti nimensä ja unohti ilossaan kokonaan vastenmielisen -porraskäytävän, samoinkuin tiedustella, oliko huone lämmin, -rauhallinen jne. - -Nainen, joka oli hyvin puhelias ihminen, tuli ilmeisesti hyvilleen -ja meni hakemaan miestään, jonka hän ilmoitti olevan viinurin, jotta -tämäkin saisi uuteen vuokralaiseen tutustua. - -Markus ei ollut koskaan nähnyt viinuria muuta kuin ravintolapöydän -ääressä hännystakissa ja pyyheliina käsivarrella. Ihmeissään silmäili -hän sen vuoksi huoneeseen astuvaa miestä, jolla oli tohvelit -paljaissa jaloissa ja joka oli hyvin kömpelö, hermostunut ja -neuvoton. Hänellä ei ollut asiaan mitään sanomista ja lopettaakseen -kiusallisen vaitiolon kysyi Markus, saako hän sitten heti hakea -asemalta tavaransa. Tietysti hän sen sai tehdä ja vaimo haki hänelle -jo valmiiksi molempien ulko-ovien avaimet. - -Kun hän oli saanut tavarat uuteen asuntoonsa ja sullonut kapsäkin -sisällön piirongin laatikoihin, otti hän esille ne Työmiehen numerot, -joissa oli hänen kirjoituksiaan. Vielä samana päivänä aikoi hän -mennä Työmiehen toimitukseen kirjoituspalkkiota perimään ja muutoin -tutustumaan. Hän leikkasi kirjoitukset irti ja silmäili tyytyväisenä -noita pitkiä paperiliuskoja. Yhdessä niistä oli kirjoitus: "Eräs -puoli raatajattarien asemassa." Se oli kiihkeäsanainen paloartikkeli -pääkaupungin nuorten työläisnaisten puolesta, jotka iltaisin kaduilla -ja puistoissa joutuvat alttiiksi herrasmiesten tungetteluille. - -Kirjoituksen synty oli kokolailla omituinen. Edellisenä syksynä -oli Markus erään toverinsa kanssa illalla ravintolasta tultuaan -mennyt vanhan kirkon puistossa istumaan penkille, jossa ennestään -oli kaksi nuorta, siististi puettua tyttöä. Toverukset olivat -koettaneet aloittaa neitosten kanssa keskustelua kevytmielisessä -äänilajissa. Nuorempi tytöistä oli yrittänyt heti lähteä pois, mutta -vanhempi oli pidättänyt häntä, "saadakseen sanoa herroille muutaman -sanan". Hän oli hyvin tarmokkaan näköinen, vaikka vielä vallan nuori -tyttö, ja kiukusta värisevällä äänellä oli hän kertonut, kuinka hän -nuoremman siskonsa kanssa iltaisin ompeluliikkeestä palatessaan ei -koskaan saa herrasmiehiltä rauhassa kotiin vaeltaa, puistonpenkille -istahtamisesta puhumattakaan. "Mitä oikeutta teillä on meitä -ahdistaa, miksette hätyytä oman luokkanne naisia?" oli hän silmät -vihasta säihkyen puhunut. - -Markus oli heti mieltynyt tytön käytökseen, pyytänyt omasta ja -toverinsa puolesta anteeksi sekä alkanut yks kaks aivan vilpittömässä -mielessä puhua samaan äänilajiin kuin tyttökin. Tästä oli tyttö -joutunut hämilleen ja neuvottomaksi ja nuorempi sisko oli uteliaana -sisarensa olkapään yli kurkistellut ylioppilaita. Sitten oli Markusta -yhtäkkiä alkanut hävettää se, että hän oli humalassa ja kun hän -toisekseen oli halunnut enemmän keskustella tytön kanssa, oli hän -ehdottanut kohdattavaksi huomenna samassa paikassa. Tyttö olikin -suostunut siihen ja aivan oikein saapunut määrätyllä kellonlyönnillä, -huolellisesti puettuna, ujona ja neuvotonna. Mutta keskusteluun -he olivat pian päässeet ja innoissaan oli Markus sanonut, että -siitä oli kirjoitettava sanomalehteen. "Työmieheen, kirjottakaakin -Työmieheen!" oli tyttö säteilevin silmin huudahtanut. Markus oli -luvannut kirjoittaa ja kysynyt, saako hän sitten tulla näyttämään -kirjoitustaan. Hiukan empien oli tyttö sen luvannut sekä ilmoittanut -talon, missä hänellä siskonsa kanssa oli pieni kamari vuokrattuna. -Hänen nimensä oli Olga Mustonen ja kotoisin he olivat Viipurista. - -Tämä lupaus oli Markukselta kuitenkin jäänyt sillä kertaa täyttämättä -ja tyttöä ei hän sen koommin ollut tavannut. Usein hän kuitenkin -oli muistellut, kuinka kauniilta tytön silmät olivat näyttäneet -silloin illalla puistossa, ja nyt kesällä hän vihdoinkin oli siitä -asiasta kirjoittanut. Ja ensi tilassa aikoi hän etsiä tytön käsiinsä, -saadakseen näyttää hänelle täyttäneensä lupauksensa. - -Tyytyväisenä palasi hän illalla kotiin. Työmiehen toimituksessa -oli häntä kohdeltu ystävällisesti ja huomaavaisesti, sillä olihan -hän toistaiseksi melkein ainoa ylioppilas, joka oli liittynyt -sosiaalidemokraattiseen puolueeseen. Ja kun hän oli kertonut -aikovansa opinnot päätettyään antautua sanomalehtialalle, oli -oltu hyvin tyytyväisiä, että sosialistisille lehdille valmistuu -kunnollisia toimittajia. Palkkio, minkä hän kesällisistä -kirjoituksistaan sai, oli kyllä niukanlainen, ainoastaan hiukan -yli kolmekymmentä markkaa. Mutta hän oli siihen tyytyväinen ja -kolme ansaittua kultarahaa tuntui hänestä paljon arvokkaammalta -kuin koskaan kotoa tai lainaksi saamansa rahat. Osan niistä oli hän -käyttänyt sosialistisen kirjallisuuden ostamiseen ja mukanaan oli -hänellä nyt Kautskyn Sosialismin historia, Bellamyn Vuonna 2000 sekä -pari muuta pienempää kirjaa. - -Väsyneenä istui hän sohvan kulmaan ja sytytti paperossin. Päivällinen -valotulva oli haihtunut huoneesta, joka ei nyt näyttänyt läheskään -niin hauskalta. Ja siirtäessään silmiään hitaasti esineestä toiseen, -pani hän merkille yhtä ja toista, joka päivällä oli jäänyt kokonaan -huomaamatta. Pesä oli varustettu hellauunilla ja se ei näyttänyt -hänestä ollenkaan hauskalta, varsinkaan kun edessä ei ollut mitään -varjostinta. Ja ovessa -- mitä, siinähän oli säkkikankaiset verhot, -jotka oli reunustettu punaisella, hiukan likaantuneella sertingillä! -Hän meni sitä lähempää katsomaan. Säkkikangasta se oli kuin olikin. -Päivällä hän ei ollut sitäkään huomannut, pannut vain ylimalkaan -mielihyvällä merkille, että ovessa oli verhot. Hän sai epämieluisen -tunteen ja istui uudelleen sohvan kulmaan. Siinä tuli hän tehneeksi -uuden havainnon. Kun hän kohotti sohvan edessä olevan nelikulmaisen -pöydän liinaa, huomasikin hän sen olevan -- puutarhapöydän -valurautaisine jalkoineen. Nyt alkoi hän kuin vimmastuneena etsiä -lisää vajanaisuuksia uudessa asunnossaan. Toiselle ikkunankynnykselle -oli ladottu joukko halpa-arvoisia ja kituliaita ruukkukasveja, jotka -eivät olemassa-olollaan juuri huonetta somistaneet. Seinillä oli -sinne tänne aseteltuina tummuneita ja erinomaisen kömpelötekoisia -öljypainotauluja, jotka kaikesta päättäen olivat ahkeraan -vierailleet huutokauppakamareissa. Yhdessä oli sataman edustalla -ankkuroiva laiva, toisessa jonkunlainen ihannoitu maisema typerästi -tyyliteltyine puineen jne. Ja huoneiston isäntänä oli viinuri! - -Kaupunkiin tullessaan oli hänellä ollut hyvä joukko järkeviä ohjeita, -joita hän huonetta valitessaan oli aikonut noudattaa. Mihin ne nyt -olivat joutuneet? Nähdessään, että huone noin vain ylimalkaisesti -silmätessä oli valoisa ja teki hauskan vaikutuksen sekä maksoi vain -kolmekymmentä markkaa, oli hän antanut hetken tunnelman ratkaista ja -kiiruhtanut tekemään kauppoja ja hakemaan tavaroitaan, aivankuin joku -siinä välissä olisi ehättänyt huoneen häneltä riistämään. - -Äsken vielä tuntemansa varmuus ja eheydentunto olivat nyt kokonaan -poissa ja hän näki taas itsensä mihinkään kykenemättömänä ja -kaaoksellisena vaistoeläjänä, joka ei pysty oman elämänsä herraksi -kohoamaan. Kauan hän istui alakuloisena paikallaan ja kun hän viimein -laittautui nukkumaan, tunsi hän jonkunlaista tyydytystä siitä, -että vuode edes oli siisti ja lakanat puhtaan valkoiset. Ja pian -pääsi hänessä taas luonnonlapsen löyhä optimismi vallalle. -- Onhan -tämä sentään lähellä keskustaa, ja nuo taulut sekä kukka-astiat, -saahan ne pois ja oviverhollekin voi jonkun keinon keksiä. Kului -kuitenkin useita tunteja ennenkuin hän sai unen päästä kiinni. -Olojen vaihde, matkan vaikutukset ja kuluneen päivän vaiheet pitivät -mieltä vielä vireessä ja levottomina ajelivat mielikuvat toisiaan. -Kahden tienoilla kuuli hän jonkun avaavan eteisen oven, jonka -jälkeen sieltä seinän takaa kuului epätasaisia, koluavia askeleita, -käsin hapuilemista, mörisevää yksinpuhelua ja laulunrenkutusta. -Se oli arvatenkin isäntä, joka palasi "virkatoimistaan" -Esplanaadi-kappelista. Kolinaa ja mörinää jatkui vielä hänen sisälle -mentyäänkin ja väliin sihahti sieltä hillityn vihainen naisen ääni. - -Markus kätki päänsä tyynyyn ja veti peitteen korvilleen ja niin -hän viimeinkin pääsi unenhelmassa viettämään ensimmäistä yötään -Helsingissä syyslukukauden alussa ennen suurlakkoa. - - - - -3. - - -Mustosen sisarukset olivat joutuessaan tekemisiin ylioppilas -Kaarlelan kanssa asuneet Sepänkadulla, mutta viime kesäkuussa he -olivat muuttaneet Eerikinkadun länsipäähän. Siellä heillä oli -viidentoista markan kuukausivuokrasta pienenlainen, vinoneliön -muotoinen kamari vanhassa ja matalassa puurakennuksessa pihan -perällä. Auringon säteet eivät juuri koskaan päässeet rakennusta -hyväilemään, sillä kolmelta puolen ympäröivät sitä korkeat -kivimuurit, niin että se oli kuin kaivoksen pohjalle litistynyt. - -Laajasta ja puolipimeästä eteisestä meni ovia eri suunnille -pieniin asumuksiin, jotka olivat täyteen sulloutuneet vuokralaisia -ja vuokralaisten vuokralaisia. Ensimmäinen ovi vasemmalla vei -talonmiehen asuntoon, jossa paitsi tämän kahta täysikasvuista poikaa -asui vielä pari ulkotyöläistä, niin että miesten suuret ja likaiset -työsaappaat yön aikana tyhjinä seisoen täyttivät suurimman osan -ahdasta keittiötä. Ne olivat raakaa väkeä, joiden elämän sisältönä -olivat roskainen työ, pomppa ja tappelut. - -Paljon parempaa vaikka tuiki köyhää väkeä oli rinnalla asuvan seppä -Tuomisen perhe. Oikealla asui muuan juutalainen narinkkakauppias -vaimoineen ja poikineen ja vuokralaisena heillä oli virolainen -poliisikonstaapeli, raaka, rokonarpinen mies, joka tuli aina -puoli-juovuksissa kotiin ja jonka läsnäolo ei lainkaan häirinnyt -talonmiehen puolella sattuvia kotirauhattomuuksia. - -Juutalaisen rinnalla asui muuan räätäli, jonka pienenläntä huone oli -kuuma kuin pätsi, sillä kahvipannun ja silitysraudan takia paloi -väkiviinakeittiö aamusta iltaan. Koko perhe, pöydällä kyyröttävä -yskäinen isä, laiha äiti ja kolme lasta olivat keltaisia kuin -pergamentti, sillä talven ajan, jolloin oli niukalti työtä, -elivät he pääasiallisesti kahvilla ja leivällä, jonka höystöksi -toisinaan ostettiin raakaa lihajauhetta -- sitäkin vain sen -jälkeisinä päivinä kun äiti oli käynyt panttilainakonttorissa ja -lisännyt yhdellä kappaleella vanhan valokuva-albumin sisällä olevaa -panttilappupinkkaa. Viimeisenä oikealla asui muuan yksinäinen nainen, -joka kutoi koneella villaröijyjä ja sivuammatikseen otti vastaan -herroja. - -Tällainen oli se ympäristö, jonka keskellä Mustosen sisarukset -kesäkuun alusta saakka olivat asuneet. Ovi heidän huoneeseensa oli -eteisen perimmäisenä, melkein pimeässä kolkassa. Hämäränlainen oli -itse huonekin, sillä sylen päässä ikkunasta kohosi nelikerroksisen -naapuritalon lohduton takaseinä. Painamalla nenänsä ruutuun saattoi -ylhäällä nähdä parin kämmenen levyisen kaistaleen taivasta ja sitä -tietä voi huoneesta poistumatta todeta, oliko ulkona pilvinen vai -selkeä sää. Päinvastaiseen suuntaan kurkistaessaan näki taas parin -neliösylen laajuisen alan kostean soran peittämää maankamaraa. - -Huone oli muutoin hyvin siisti ja hämäryydestään huolimatta näytti -se varsin kodikkaalta. Sen kalustona oli valkealla raidilla peitetty -rautasänky, missä sisarukset kahden nukkuivat, piironki pienine -koristeineen jne. Hellalla varustetun uunin soppeen oli varjostimen -taakse järjestetty vähäiset keitto- ja talousvehkeet. - -Keskellä huonetta oli ompelukone, jonka ääressä Olga istui, ja -keskentekoisia puvunosia, kankaanpaloja ja tilkkuja oli tuoleilla ja -läheisellä pöydällä, minkä edessä nuorempi sisko istui, tuskitellen -muutaman väärin ompelemansa hihan kimpussa. - -Heitä ei olisi voinut juuri sisaruksiksi arvata, siksi erinäköiset -he olivat. Vanhemmalla oli selkeät, siniset silmät, vaalea iho ja -tummahko tukka. Hänen kasvoillaan oli vakava, melkein äidillinen -ilme. Nuoremmalla, joka oli siskoaan paljon hennompi, oli ruskeat -veitikkamaiset silmät ja yleensä häneltä puuttui siskon ulkomuodolle -ominainen selkeäpiirteisyys. - -Häntä ei näyttänyt työ tänään oikein miellyttävän, hän haukotteli, -silmäsi piirongilla äänekkäästi ja kiirehtien naksuttavaa -herätyskelloa, joka läheni kuutta iltapäivällä, ja helähti sitten -täysin äänin laulamaan: - - Tula tuulan tuli tuli tei, - emme erkane konsana, ei... - -Olga katsahti sisareensa ja keskeytti hänen laulunsa sanomalla: - --- Sinun pitää se hiha saada seitsemään valmiiksi, että minä ehdin -ennen kahdeksaa sen istuttaa. Kahdeksaksi pitää puseron olla valmiina -ja perille vietynä. - -Hilma nyrpisti nenäänsä. - --- Mitä siitä sitten on, jos se valmistuukin? Toinen työ on heti -otettava esille ja sitten taas toinen ja... ja semmoista se sitten on -meidän elämämme. Ei milloinkaan kunnollista vapautta ja lepoa! - --- Kyllä haudassa on aikaa levätä, sanoi vanhempi harmaalla äänellä -ja hänen suunsa ympärillä näkyi katkerat piirteet. - --- Tuommoista puhuu! sanoi nuorempi äänellä, joka ilmaisi hänen -olevan lähellä itkuun tyrskähtämistä. - -Mutta Olga oli polkaissut jo koneen käyntiin ja sen raksutukseen -hukkuivat nuoremman siskon sanat. Mutta kauan ei tämän kasvoilla -pelästynyt apeamielisyys kuvastunut. Ilme vaihtui veitikkamaiseksi ja -kun kone taas pysähtyi, hän sanoi: - --- Ylioppilaitakin alkaa taas kaupungilla vilistä. - -Olga silmäsi vaanien sisartaan, joka istui muka hyvin totisena -ja työhönsä kumartuneena, mutta tehden koko olemuksellaan sen -vaikutuksen kuin olisi häntä tarvinnut vain sormella osoittaa, jotta -huoneen olisi täyttänyt hillitön naurun kikatus. - -Ennenkuin kone taas alkoi rallittaa, kysyi Hilma, painaen päätään -vieläkin alemmas: - --- Mennäänkös tänä iltana istumaan vanhan kirkon puistoon? - --- Kuinka sinä ratkot sitä hihaa? tiuskasi vihaisesti Olga, joka oli -lehahtanut punaiseksi. - -Hän nousi koneen äärestä, tempasi ompeluksen siskoltaan ja alkoi -toruen neuvoa, kuinka oli tehtävä. - -Hilma ei enää uskaltanut puhua mitään ja sitten ei toville aikaa -kuulunut muuta kuin koneen raksutusta ja neulan suihketta. - -Kun Hilma viimein ojensi valmistuneen hihan siskolleen, koputettiin -ovelle. - --- Sisään! ja kumpikin sisko katsoi jännittyneenä ovelle. Huoneeseen -astui Markus Kaarlela. - -Vasta tänään, viikkoa jälkeen Helsinkiin tuloansa, hän oli lähtenyt -sisaruksia etsimään. Heidän entisessä asunnossaan oli talonmies -tiennyt neuvoa hänet tänne. Kun hän talonmiehen suupielessä oli -ollut näkevinään pilkallisen virnistyksen, oli hän jo vähällä ollut -jättää sikseen enemmät etsimiset. Mutta sitten hän oli käynyt -ylioppilaslakkinsa vaihtamassa tavalliseen hattuun ja tullut -neuvottuun paikkaan. Mutta ei hän siinäkään asussa ollut ilman harmia -perille saakka päässyt. Kun hän talon pihalle tultuaan oli muualta -naiselta kysynyt etsittäviään, oli tämä huutanut lähellä olevaan -pesutupaan, että "Adamsonska, täällä on yks herra kun kysyy Mustosen -sisaruksia" ja sieltä höyrypilven sisältä oli ovelle ilmestynyt -lihava, ahdasrintainen talonmiehen vaimo, joka paljaiksi käärityt -käsivarret puuskassa oli hetkisen tarkastellut häntä ja sitten -ryhtynyt asiaan kysymällä: "jaa Mustosen sisaruksiako?" Saatuaan -myöntävän vastauksen oli hänen seuraava kysymyksensä ollut: "onko -herra niitten sukulaisia vai?" "Ei muutoin minulla vain olisi asiaa", -oli Markus sanonut ja samalla punastunut, peläten tuon pyylevän -muijan aikovan asettaa hänet hyvinkin perusteellisen kuulustelun -alaiseksi. Sitä tämä uhkaavasta alusta huolimatta ei kuitenkaan ollut -tehnyt, vaan hetken vielä häntä kiireestä kantapäähän tarkasteltuaan -neuvonut hänet puurakennuksen porraskäytävään. Siksi hän nyt sisään -astuessaan näytti joltisenkin häiriytyneeltä. - - - - -4. - - -Pyydän anteeksi, jos tänne tuloni ei ole teille mieluista. -Toivoakseni te vielä tunnette minut? sanoi Markus astuen hämärästä -ovensuusta keskemmäs. - -Olga punastui korviaan myöten ja nousi hämillään ompelukoneen takaa, -sopertaen jonkun vastauksen Markuksen anteeksipyyntöön. - --- Kyllä, tokihan me teidät tunnemme, sanoi hän ujosti kätensä -ojentaen ja vapauttaen sitten vaatekappaleiden vallasta tuolin -Markusta varten sekä heittäen hätäisen syrjäsilmäyksen siskoonsa, -jonka suuriksi pyöristyneet silmät pahaa ennustavasti vilkkuivat -toisesta toiseen. - --- Te lupasitte silloin minun tulla näyttämään kirjoitusta, joka -minun piti Työmieheen kirjoittaa, alkoi Markus istuttuaan. -- -Nyt vasta, lähes vuoden kuluttua, olen täyttänyt lupaukseni ja -kirjoittanut siitä silloisesta asiasta. Kirjoitus oli nyt syyskesällä -Työmiehessä, lienettekö huomannut sitä? ja hän rupesi etsimään -povitaskustaan sanomalehtileikkelettä. - --- Tekö se M.K. kumminkin olitte? Kyllä me sen kirjoituksen luimme. -Kiitoksia vain, siinä oli ihan paikalleen sanottu. - -Olga vapautui huomattavasti hämillisyydestään ja yritti jatkamaan -jotakin, kun nuorempi sisar ehätti ennen: - --- Olga osaa kai melkein ulkoa sen kirjoituksen, hän on sitä niin -monesti lukenut. - -Olga loi sisareensa vihaisen ja tuskastuneen silmäyksen, josta tämä -tiesi varmasti saavansa kuuman ripityksen heidän kahden jäätyään. - --- Minulta on ollut Työmiehessä useampiakin kirjoituksia, sanoi nyt -Markus vapauttaakseen Olgan häiriöstään. - --- Niin, sitä minä juuri aioinkin kysyä, vastasi Olga, -- kyllä minä -olen kaikki lukenut. -- Teistä on tainnutkin tulla sosialisti? jatkoi -hän hetkisen kuluttua hiukan arasti. - --- No, jotakin sinne päin, vastasi Markus ja odotti minkä vaikutuksen -hänen sanansa tekisivät. - --- Sepä on hauskaa... vastasi Olga ilostuen ja hengähti syvään, kun -ei tiennyt mitä vielä olisi sopivaa sanoa. - --- Onko muitakin ylioppilaita sosialisteja? kysyi Hilma voimatta sen -kauemmin uteliaisuuttaan hillitä. - --- Ei minun tietääkseni, vastasi Markus, tuntien samalla ikäänkuin -sisäistä mielihyvää siitä, että hän yksin sai olla sellainen -harvinaisuus. - --- Mutta olettekos _te_ sosialisteja? kysyi hän ja hymähti, kun -mieleen juolahti lahkolaisten tapa tuolla tavoin tunnustella toisten -ihmisten uskonnollista kantaa. - -Sisarukset katsahtivat hymyillen toisiinsa ja Olga vastasi: - --- En uskalla häntä niin varmaan sanoa. Työmiestä me kyllä luemme -ja minä olen työväenyhdistyksen jäsen. Mitäpäs ne meikäläiset juuri -muutakaan voivat olla kuin sosialisteja. - --- Minä ainakin tahdon päästä kapitalistiksi, ilmoitti Hilma. - --- Niin, sinä. Hänhän uneksiikin aina päästä naimisiin jonkun rikkaan -kanssa, ettei tarvitsisi aamusta iltaan neuloa. - --- Hyi sinua! - -Kaikki nauroivat ja sitten syntyi pitempi äänettömyys, jonka -kestäessä Markus silmäili vieressään pöydällä olevia kirjoja. -Siinä oli kansankirjaston merkeillä varustettu, monissa käsissä -tahraantunut ja tahkealehtinen Walter Scottin "Lammermoorin morsian", -Kauppis-Heikin "Viija" ja Sienkiewiczin "Quo vadis?" sekä joitakin -sisarusten omia kirjoja. - --- Te harrastatte kirjallisuuttakin? virkahti Markus. - --- Iltaisin ja sunnuntaisin me useinkin luemme, selitti Olga. -- Minä -niitä haen kansankirjastosta, mutta Hilma tahtoo päivälläkin unohtua -niiden ääreen, varsinkin kun sattuu joku jännittävämpi kirja. - -Hilma tahtoi nähtävästi heti kostaa, sillä hän sanoi aivan asiaan -kuulumattomasti: - --- Viime viikolla lopetimme Teuvo Pakkalan "Elsan" ja sitä luettaessa -Olga itki niin... - --- Häpeä! keskeytti hänet vanhempi sisko ja sitten oltiin taas ääneti. - -Eteisestä alkoi kuulua räikeätä hanurinsoittoa. Arasti katsahti Olga -Markukseen ja virkkoi sitten kuin anteeksipyytäen: - --- Talonmiehen poika siellä taas renkuttaa. Tässä asuu jokseenkin -ikäviä ihmisiä ja me olisimme jo muuttaneetkin, vaan ei käy laatuun -kun tämä on koko vuodeksi vuokrattu ja kun muualta on vaikea näinkään -halvalla saada asuntoa. - --- Oletteko te saanut koko kesän olla täällä? kysyi Markus -osaaottavasti. - --- Kyllä melkein. Ainoastaan juhannuksen aikana olimme pari viikkoa -Viipurissa äidin luona. Eihän täällä ole juuri hauska kesällä -työskennellä, kun tietää miten ihanaa maalla on ja kun omaan -huoneeseen ei päivä hetkeksikään pilkistä. Mutta minkäpäs sille voi, -täytyy vain tyytyä. - -Tätä sanoessaan näytti Olga niin vakavalta ja kulmien seutuville -ilmestyi väsynyt piirre. - -Kun Olga laittoi valmiin ompeluksen kääreeseen, kysyi Markus, -oliko heidän mentävä viemään sitä jonnekin ja saatuaan myöntävän -vastauksen, sanoi hän hymyillen: - --- Ehkä minä saan tulla saattamaan, niin ette joudu alttiiksi -samanlaiselle tunkeilulle kuin silloin vanhan kirkon puistossa? - -Tarjous otettiin vastaan ujolla mielihyvällä. - -Kun Olga oli valmiina lähtemään, katsahti hän kysyvästi sisareensa, -joka sanoi jäävänsä illallista laittamaan, samalla kuin hänen -ruskeissa silmissään vilkkui taas jotakin vallatonta. - -He lähtivät siis kahden kävelemään keskikaupunkia kohti. Puhelua -oli vaikea saada käyntiin ja Markusta vaivasi tuntiessaan, kuinka -ujona ja jännittyneenä Olga hänen rinnallaan käveli. Mutta toiselta -puolen tuo ujous häntä miellyttikin ja puhui jossakin suhteessa tytön -puolesta. Itsensä hän tunsi taas, jolleikaan juuri hajamieliseksi, -niin ykskaikkiseksi ja ympärillään virtaavasta elämästä irrallaan -olevaksi. Hän katseli ikäänkuin syrjästä itseään ja ihmetteli, miksi -hän siinä syysillan hämärässä kävelee tuon oudon tytön rinnalla. -Heidän tutustumisessaan oli ollut jotakin romanttista, jos kohtakin -vähemmän kaunista, ja kaikki romanttinen häntä aina veti puoleensa. -Mutta nyt sitä ei enää ollut, vaan kaikki tämä oli mitä tavallisinta -ja jokapäiväisintä. - -Herättääkseen itsessään jotakin mielenkiintoa ja päästäkseen johonkin -tarttumaan, tarkasteli hän syrjästä salavihkaa rinnallaan kävelevää -tyttöä. Hänen olemuksessaan ei ollut mitään kiehtovaa kauneutta, -mutta sen sijaan jotakin lujaa ja äidillisen vakavaa, huolekasta -ja siveellistä kuten tavallisesti nuoressa naisessa, joka varhain -on saanut tutustua elämän ankaruuteen. Markuksen rinnassa tulvahti -taas lämmin myötätunnon puuska ja saadakseen keskustelun käyntiin, -tiedusteli hän, oliko heillä usein tilaisuutta käydä teatterissa. - --- Kyllä me toisinaan käymme työväentalolla ja joskus olemme olleet -Kansallisteatterissakin, vastasi Olga. - --- Saanko minä joskus hankkia teille piletit ja tulla kanssanne -teatteriin? - -Olga katsahti häneen kuin epäillen ja antoi sitten ujon ja -kiitollisen myönnytyksen. Tarjous teki hänet silminnähtävästi -onnelliseksi, sillä yhtäkkiä pääsi hän kuin jostakin vapautumaan ja -alkoi vilkkaasti jutella näytöksestä, jota hän viimeksi oli ollut -työväentalolla katsomassa. - -Markus tunsi mielensä yhä enemmän lämpenevän. Hänestä oli melkein -liikuttavaa, että niin pienellä asialla saattoi tehdä toisen -onnelliseksi. - -Liike, johon Olgan tuli työnsä viedä, oli Sentraali-pasaasissa -ja Markus jäi Aleksanderinkadulle odottamaan, saattaakseen -hänet takaisin kotiin. Kun hän käveli siinä edestakaisin omissa -ajatuksissaan, havahtui hän epämieluisesti jonkun lyödessä häntä -vankasti olkapäälle. - --- Terve, Markku! kuului useampia ääniä ja hänen ympärilleen -kerääntyi joukko kesän jäljeltä päivettyneitä entisiä koulutovereita, -jotka vasta näinä päivinä olivat kaupunkiin tulleet. - -Kohtaaminen ei ollut ollenkaan Markuksen mieleen, sillä hän pelkäsi -Olgan pian palaavan ja hänestä oli vastenmielistä jättäytyä hänen -kanssaan toverien uteliaan töllistelyn esineeksi. Tovereita -ilmeisesti nolostutti hänen ikäänkuin vihamielinen äänettömyytensä, -mutta koska tuntui vielä nolommalta heti niin vain sanaa vaihtamatta -erota, sanoa tokasi heistä muuan, joka illan viileydestä huolimatta -piti uutta samettiliiviään näkösällä: - --- Sinustahan, Markku, kuuluu tulleen sosialisti. - --- No entä sitten, onko siinä mitään niin ihmeellistä? - --- Noo, eipä silti. - -Kaikki näyttivät kuitenkin hieman epäuskoisesti hymyilevän. Se -suututti Markusta, sillä hän oli sitä ennenkin huomannut ihmisissä, -milloin hänen sosialismistaan oli tullut puhe. - -Hieman äreästi sanoi hän: - --- Arvokkaampaa minusta on nuorelle miehelle olla sosialisti kuin -istua tupakansavuisessa osakunnan kokouksessa ja jankata siitä, ketä -isänmaan etu vaatii kulloinkin vuosijuhlaan kutsuttaviksi, ketkä -poisjätettäviksi. - --- Arvokkaampaa ja intresantimpaa... Saa kirjoittaa piikatytöistä -artikkeleja, sanoi samettiliivinen ja kaikki rähähtivät nauramaan. - -Markus punastui kiukusta ja kääntyi heihin selin. - --- No elä nyt toki, Markku, tyhjästä suutu. Tule Prinsessiin, siellä -on veikeä ohjelma! ja meluten ja hälyten menivät he jo pasaasin -portista sisälle. - -Samassa palasi Olgakin ja hetken hänen rinnallaan käveltyään puhkesi -Markuksen suuttumus lauseeksi: - --- Meikäläiset ylioppilaat ovat järjestään yksiä tomppeleita! -Olga katsahti häneen kummastuneena ja vähääkään käsittämättä tuon -äkillisen mielenpurkauksen syytä. - -Äänetönnä ja mieli yhä kuohuksissa käveli Markus hänen rinnallaan -takaisin Eerikinkadun päähän ja kun siellä oli erottu, jatkoi hän -yksin kävelyään vielä tunnin verran ja palasi sitten kuutamoisia -katuja pitkin väsyneenä ja tyyntyneenä asuntoonsa. - - - - -5. - - -Seuraavana aamuna käveli Markus edestakaisin pitkin päivänpaisteista -asemasiltaa, odotellen Pohjanmaan junaa. Siinä piti tulla Veli -Forsbergin, kuten hän kortilla oli Markukselle ilmoittanut. - -Viime yön oli Markus nukkunut hyvin, eikä viinurin kotiintulo -ollut tällä kertaa häntä häirinnyt. Kun lisäksi ilmakin oli tänään -harvinaisen herttainen, tunsi hän itsensä tavallista virkeämmäksi ja -iloisemmaksi. Aikaa oli vielä kymmenisen minuuttia junan tuloon, ja -sydämessä mieluisa jälleennäkemisen tunto käveli hän edestakaisin -puista asemasiltaa, jossa jalka nousi niin keveästi ja joustavasti. -Siihen kerääntyi vähitellen toisiakin kotipuolen ylioppilaita -ottamaan vastaan myöhemmin saapuvia tovereitaan. - --- Terve, Markku, Veliäkö sinä odotat? tervehti häntä Heino -Kavander, sama samettiliivinen ylioppilas, joka hänet oli illalla -Sentraali-pasaasin portilla saanut suuttumaan. - -Markus vastasi lyhyesti ja vetäytyi hänestä etäämmäs. Alunpitäin -oli hän tuntenut voimakasta vastenmielisyyttä Kavanderia kohtaan, -jonka hän oli huomannut itsekkääksi, viekkaaksi ja kateelliseksi -luonteeksi. Tällä kertaa lisäsi hänen vastenmielisyyttään se, -että hän huomasi entisen koulutoverinsa kasvoilla selvät jäljet -Prinsessissä vietetystä yöstä. Hän oli edellisenä talvena itsekin -käynyt ahkerasti mainitussa kapakassa, mutta nyt häntä inhottivat -sen punssitunnelmat ja rivot varieteehoilaukset. Eikä hän mielessään -voinut kyllin tuomita ylioppilaita, jotka sellaisissa huveissa -iltojaan kuluttivat. - -Markuksen luokkatovereissa oli useitakin talonpoikaispoikia. Mutta -ne olivat aatteettomia ja materialistisia keskinkertaisuuksia, -jotka tuon tavallisen, pelkkään läksyjen toistamiseen tarvittavan -hyväpäisyytensä takia olivat joutuneet koulutielle. Heillä oli -jo koulunpenkillä ollut virkaura valmiiksi viitoitettuna eikä -Markuksella ollut koskaan syntynyt mitään lähempää toverisuhdetta -heidän kanssaan. Yksi niistä oli torpparin poika hänen kotiseudultaan -ja häntä Markus suorastaan vihasi tämän paksun aistillisuuden ja -luonteen mataluuden takia. Tätä toveriaan ajatellen oli Markus -kerran suuttuneena selittänyt Forsbergille, että papit ovat -tehneet paljon syntiä keksiessään kylänluvuilla ja koulutielle -toimittaessaan noita "hyväpäisiä" kansan lapsia, jotka useinkin -ovat mitä karkearakeisimpia materialisteja ja joiden henkiset avut -ilmenevät siinä, että he katekismusläksynsä lukevat kuin vettä -valaen. Hienommat kyvyt sen sijaan jäävät useinkin huomaamatta ja -vain harvemmin aukenee heille mahdollisuus korkeampaan sivistykseen. - -Vältellen tovereitaan käveli Markus asemasillan äärimmäiseen -päähän ja pysähtyi siihen katsomaan pitkin ratapihaa, jolla -päivystäjäveturit liikkuivat edestakaisin. Kaisaniemen puut kylpivät -päivänpaisteessa ja niiden juurelta kuului iloisia lasten ääniä. -Markus tunsi mielialansa niin keveäksi ja suonissaan pulppuava -elämänilo silmäili hän joka puolella leviävää pääkaupunkia -monisokkeloisine kivimuureineen ja puistoineen kuin valloittaja, -joka tekee mielessään lupauksen anastaa sen itselleen. Hän tunsi -ensimmäisen askeleen jo ottaneensa, sillä Helsinki ei enää tehnyt -häneen niin luotaan työntävää ja vierasta vaikutusta kuin edellisenä -syksynä ja vielä äskenkin hänen kaupunkiin saapuessaan. Joka -tapauksessa oli hänellä jo Helsingissä muutamia kiinnepisteitä. - -Töölön sillan takaa kuului jyrinää ja sitten pitkä vihellys. Kohta -sen jälkeen porhalsi Eläintarhan kallioleikkauksesta esiin veturi -sakeata kivihiilen savua tupruttaen. Raskaasti puhkuen vieri pitkä -matkustajajuna asemasillan viereen ja tuskin oli se ehtinyt pysähtyä, -kun silta tulvahti täyteen kapsäkkejään laahaavia matkustajia. -Vastaanottajat etsivät tuttaviaan, tervehdyksiä vaihdettiin ja -kuuluvina lennähtelivät naisten suukkoset. - -Markus harppasi pitkin vaunujonoa ja etsi katseillaan Veli -Forsbergia. Etummaisen toisen luokan vaunun portaalla keksi hän -tämän raahaamassa ulos suurta matkalaukkuaan. Markus riensi luo ja -toverukset puristivat toistensa kättä. Kumpikin he olivat siksi -täynnä jälleennäkemisen iloa ja kummankin mieli oli siksi tulvillaan -sanottavaa ja kysyttävää, että aluksi oli vaikea päästä sananvaihdon -alkuun. - --- Saanko minä tarjota sinulle aamiaista jossain ulkona? kysyi Veli, -kun he yhdessä olivat vieneet matkatavarat hänen väliaikaiseen -asuntoonsa. - -Tietysti suostui Markus tarjoukseen ja hetken neuvoteltuaan päättivät -he mennä Kappeliin syömään. - -Veli Forsberg oli pienenpuoleinen, teräväpiirteinen nuorukainen, -jonka kalpeutta lisäsivät tukan ja kulmakarvojen tummuus -sekä ylähuulessa sarastavat mustat viiksien alut. Hän oli -kaupunkilaislapsi virkamieskodista sekä useita vuosia Markusta -nuorempi. Mutta hän oli varhain kypsynyt ja niin paljon suuremmat -kuin Markuksella olivatkin elämänkokemukset, tunsi hän itsensä -kuitenkin Veljen rinnalla älyllisessä suhteessa kehittymättömäksi. -Kun Markus oli välillä ollut yhden vuoden pois koulusta, olivat he -vasta kahdeksannella luokalla joutuneet välittömämpään kosketukseen -toistensa kanssa. Heti ensi tutustumisesta olivat he alkaneet tuntea -vetovoimaa toisiaan kohtaan ja sisäinen sukulaisuuden tunto oli -ajanoloon yhä vahvistunut. Parina edellisenä lukukautena olivat -he Helsingissä olleet joka päivä toistensa seurassa, sillä paitsi -molemminpuolista myötätuntoa yhdistivät heitä yhteiset opinnotkin. -Kumpikin olivat he vieraantuneet entisistä koulutovereista ja -muodostivat oman suljetun piirinsä harrastaen estetiikkaa ja -keskustellen kirjallisista kysymyksistä. - -Kuten edellä olemme maininneet, oli Veli jo koulussa ollut -selväpiirteinen ja kiivas vanha fenno ja hän halveksi sydämensä -pohjasta kagaaleja. Markus saattoi välistä miltei kadehtia -ystävänsä varmaa kantaa, jota hän näihin saakka ei ollut onnistunut -omaksumaan. Usein oli Veli vaativasti käynyt hänen kimppuunsa -tehdäkseen hänestä vanhan fennon ja Markus oli nähnyt hänen -katseessaan suuttumuksen sekaista pettymystä, kun hän oli huomannut -saaliin lujasta otteesta huolimatta luisuvan käsistään. Tämä oli -siihen saakka ollut arkana kohtana heidän toveruussuhteessaan ja -tuntiessaan ystävänsä vallanhimoiseksi ja helposti ärtyväksi oli -Markus ainoastaan varovaisuudella ja peräänantavaisuudella onnistunut -välttämään ilmiriitaisuuksia. Mutta tästä oli taas johtunut, -että hänessä ei ilmennyt mitään varmaa kantaa ja että hän siinä -suhteessa tunsi itsensä hajanaiseksi ja ilmassa riippuvaksi. Nyt -luuli hän kuitenkin sosialismista löytäneensä pelastuksen kallion ja -vaikkei hän ollut varma, kuinka Veli pohjaltaan suhtautuisi tähän -liikkeeseen, tiesi hän tämän kuitenkin olevan tyytyväisen, kun hän, -Markus ei enää lukeutunut kagaaliin. Muistipa hän Veljen kanssa -edellisenä talvena mielihyvällä lukeneensa Työmiehestä erään pitemmän -artikkelisarjan, nimeltä "Kultainen ketju", joka oli suunnattu -ruotsalais-nuorsuomalaista yhtymää vastaan. - -Kun he olivat päässeet mukavasti sijoittumaan Kappelissa ja Veli oli -tilannut syötävää, työnsi Markus esiin suuren uutisensa, lausuen -naiivilla itsetunnolla: - --- Tiedätkö, että minusta on tullut sosialisti? - --- Elä nyt! huudahti Veli, mutta noissa sanoissa ei ollut mitään -ivaa, vaan ainoastaan pelkkää veljellistä ihmettelyä. - --- On kyllä, vahvisti Markus. -- Viime kesän kuluessa minä kirjoitin -Työmieheen puolikymmentä artikkelia ja nyt olen sen vakinaisia -avustajia. Tullessani kävin Työmiehen toimituksessa ja tutustuin muun -muassa Valppaaseen. Olivat hyvin mielissään siitä, että ylioppilaita -alkaa liittyä heidän puolueeseensa. Toistaiseksi minä olenkin miltei -ainoa. Kyselivät mitä tutkintoja minä aion suorittaa ja olivat -hyvillään kuullessaan minun aikovan valmistua sanomalehtimieheksi, -sillä niistä sanoivat heillä olevan puutteen. - --- Mutta sehän on mainiota, että sinusta on tullut sosialisti! -huudahti jälleen Veli ja katseli toveriaan täynnä veljellistä -myötätuntoa. -- Siinähän sinulle aukenee tavattoman laaja vaikutusala. - --- Eikö totta, puhkesi Markus sanomaan iloissaan toverinsa -osoittamasta vilpittömästä myötätunnosta, -- että sosialismissa on -jotakin vahvasti puoleensa vetävää? Se käy suorastaan uskonnosta. - --- Niin, uskontona se onkin työläisjoukoilla, myönsi Veli, -- ja -siitä johtuu sen suuri voima. - --- Meillä koettavat perustuslailliset vetää sosialisteja puolelleen, -mutta se on saatava pysymään täysin itsenäisenä puolueena, sanoi -Markus, antaakseen toverilleen vastalahjan tämän osoittamasta -myötätunnosta ja osoittaakseen, ettei hänessä enää ollut jäljellä -mitään vanhasta hapatuksesta. - --- Tietysti, vakuutti Veli, -- sillä ovathan työväenluokan edut -kokonaan ristiriidassa ruotsalaisen puolueen kanssa. - -Hetken vaiti oltuaan jatkoi Markus: - --- Minä olen innolla ryhtynyt syventymään sosialismin oppeihin -ja kansantalouden olen yliopistossa päättänyt ottaa yhdeksi -oppiaineeksi. Toissa päivänä kirjoittauduin jo kansantalouden -luennoille. - --- Sehän onkin sinulle nyt välttämätöntä, myönsi Veli. -- Mutta et -kai silti estetiikkaa jätä? - --- Ehkä minä suoritan siinäkin arvosanan, arveli Markus, -- sillä -sittenhän voin toimia kirjallisuusarvostelijana sosialistisissa -sanomalehdissä. - -Veli piti tätäkin oikein harkittuna ja siten vallitsi toverusten -kesken mitä suotuisin mieliala. Mutta Markuksen sydämellä liikkui -vielä monta asiaa ja tärkein niistä oli hänen suhteensa Olgaan. Hän -oli tottunut avomielisesti ripittämään itsensä tälle lähimmälle -toverilleen ja niinpä alkoi hän hetken kuluttua: - --- Eräs minun Työmieheen kirjoittamistani artikkeleista sai alkunsa -hyvin omituisista asianhaaroista. - --- Mitenkä niin, kerrohan! innostui Veli ja asettui tarkkaavasti -kuuntelemaan. - -Ja Markus kuvasi nyt toverilleen ensi tutustumisensa Mustosen -sisaruksiin ja kuinka hän sen johdosta myöhemmin kesällä oli -kirjoittanut kiivaan artikkelin Työmieheen ja nyt Helsinkiin tultuaan -käynyt uudistamassa tuttavuuttaan sisarusten kanssa. Veli, jolle -kaikki tämän luontoiset seikkailut olivat tuiki outoja, ihaili niitä -aina toverissaan eikä hänen myötätuntonsa jäänyt nytkään julki -tulematta. Siitä innostui Markus perinpohjin kuvailemaan Olgaa, niin -että neitonen hänen omissa silmissäänkin kasvoi ja verevöityi. - -Kappelista lähdettyään viettivät he koko päivän yhdessä, keskustellen -tapansa mukaan kaikista mahdollisista asioista maan ja taivaan -välillä. Kun he kävivät katsomassa Markuksen asuntoa ja Veli, -kiinnittämättä huomiotaan sen varjopuoliin, antoi sille siunauksensa, -tunsi Markuskin itsensä jälleen tyytyväiseksi. Ja kun hän illan -tullen toveristaan erottuaan jäi yksin, kiehui hänen päänsä niin -täynnä ajatuksia ja mielikuvia, että hänen oli mahdoton keskittyä -lukemiseen tai kirjoittamiseen. Hän tunsi halua ihmisseuraan -purkamaan itseään ja koska Olgan kuva oli tänään entistä eloisampana -asettunut hänen mieleensä, päätti hän nyt jo lähteä häntä uudelleen -tervehtimään. - -Sen enempää harkitsematta lähti hän siis matkaan ja toivoi -mennessään, että nuorempi sisko olisi kotoa poissa ja että hän siis -saisi olla Olgan kanssa kahden. - - - - -6. - - -Kun Markus pimeässä eteisessä koputti sisarusten ovelle, ei sieltä -kuulunut mitään vastausta. Hän hapuili avainta, mutta huomasi sen -olevan pois suulta. Pettymystä tuntien kääntyi hän lähteäkseen, mutta -silloin aukeni viereinen, seppä Tuomisen huoneeseen johtava ovi ja -Olga pisti päänsä ulos. - --- Hyvänen aika! ihastui hän Markuksen tuntiessaan ja riensi -avaamaan ovea. -- Minä olin sisareni kanssa tuolla naapurin isännän -nimipäivillä, toimitti hän lamppua sytyttäessään. - --- Mutta nythän teidän vierailunne tuli keskeytetyksi, pahoitteli -Markus. -- Palatkaa toki takaisin sinne, minä lähden kotiini ja tulen -uudelleen sopivammalla ajalla. - --- Ei, ei, kielteli Olga ja siitä tunsi Markus tulevansa hyvilleen. --- Olkaa vain hyvä ja istukaa. Minä käyn Tuomisen puolella sanomassa, -että meille tuli vieras. - -Ovea lähestyessään lisäsi hän hieman arkaillen: - --- Oikeastaan minusta on tänään tuntunutkin, että te illalla tulette -meitä tervehtimään. Siksi minä heti ehätinkin ovelta kurkistamaan, -kun kuulin askelia eteisestä. - --- Niinkö? hymähti Markus. -- Se johtuu ehkä siitä, että minun -ajatukseni tänään ovat paljon askarrelleet teissä. - --- Te ilman vain! sanoi Olga ja pyörähti samalla ovesta ulos. Markus -ehti kuitenkin huomata, että hän punastui ja se sai hänen mielensä -lämpimästi ailahtamaan. - -Pian palasi Olga takaisin ja oven suuhun pysähtyen virkkoi empien: - --- Tuominen pyysi herra Kaarlelaa tulemaan heidän puolelleen. - --- Minuako? ihmetteli Markus ja tunsi vastenmielisyyttä lähteä. - --- Niin, hän on kuullut meiltä, että te olette se M.K., joka on -kirjoittanut Työmieheen ja sen vuoksi hän... -- koetti Olga selittää. --- Mutta ellette halua, niin... - -Markuksesta tuntui, että Olgakin olisi mieluummin jäänyt heidän omaan -huoneeseensa. Mutta kuultuaan vaikuttimen seppä Tuomisen kutsuun, -muutti hän äkkiä mieltään ja lausui: - --- Mennään vain. Onhan se hauska tutustua helsinkiläiseen -työmieskotiin. - -Seppä Tuomisen huone oli suunnilleen saman kokoinen kuin -sisarustenkin asunto. Sekin oli varustettu hellauunilla ja sen -kalustoon kuului leveä, kahden maattava sänky, piironki ja -keinutuoli. Ainoan ikkunan alla oli kaappipöytä, jolle nyt oli -asetettuna kahvivehkeet sekä valokuva-albumi. - -Tuominen oli keskikokoinen ja laiha mies sekä iältään nähtävästi -puolivälissä neljääkymmentä. Hänellä oli hiukan ulkonevat poskipäät, -mustanruskeat silmät sekä saman väriset viikset ja tukka. Iho oli -epäpuhdas ja ikäänkuin noen syövyttämä. - -Kun Olga esitti Markuksen, kiirehti Tuominen itse sanomaan oman -nimensä ja esitti sitten vaimonsa, joka oli jonkun verran miestään -nuorempi, kalvakka ja vakavailmeinen työläisnainen sekä näytti olevan -viimeisillään raskaana. Tämä teki Markukseen kiusallisen vaikutuksen -ja vasten tahtoaan tuli hän kuvitelleeksi Olgaa samanlaisessa tilassa. - -Paitsi Olgan sisko oli nimipäivävieraana myös eräs Tuomisen -työkumppani ja vuokralainen, vahvaraajainen ja hitaan näköinen -nuori mies, jonka nimen Markus luuli kuulleensa Virtaseksi. Hän oli -istunut keinutuolissa, mutta vetäytyi nyt tavalliselle tuolille -ovipuoleen. Hänen olemuksensa synnytti Markuksessa epämääräistä -vastenmielisyyttä, jota vastoin Tuominen vilkaseleisenä ja puheliaana -miehenä teki häneen heti alussa miellyttävän vaikutuksen. - -Kehottaen Markusta istumaan tyhjäksi jääneeseen keinutuoliin lausui -hän: - --- Herrahan kuuluu olevan sosialisti. - --- No jaa, ehkäpä hiukan sinnepäin, myönteli Markus. - --- Eipä niinkään hiukan! väitti Tuominen tuttavallisesti. -- -Kirjoituksistanne päättäenhän te olette ihan niitä punaisimpia. - -Markus katsahti Olgaan, joka silmät hymyilevinä katsoi vastaan. -Tuominen jatkoi innoissaan: - --- On se hyvä, että ylioppilaitakin alkaa liittyä meidän joukkoomme, -sillä kyllä ne tietomiehet ovat aina tarpeeseen. Mutta mikä teidät on -oikein saanut työläisiin liittymään, jos tässä saa luvan olla utelias? - -Markus joutui hiukan hämilleen, mutta päätti pelastua tilinteosta -leikillä ja vastasi: - --- Kysykää tuolta neiti Mustoselta, hän se oikeastaan on minut -käännyttänyt. - -Kaikki hymyilivät ja loivat silmänsä Olgaan, joka nyt vuorostaan -joutui hämilleen ja huudahti: - --- Minäkö! Hyvänen aika, mitä te puhuttekaan! Kuinkas minä nyt olisin -herra Kaarlelan käännyttänyt! - --- Saanko minä sanoa? tarttui nyt Hilma odottamatta. - --- Sinäkö? hätääntyi Olga. -- Ole sinä vaiti tai saat mennä heti -kotiin neulomaan! - --- Ähää, on siinä sittenkin jotain takana, nauroi Tuominen, antaen -katseensa kääntyä Olgasta Markukseen. - -Mutta viimemainittu pelkäsi, ettei Hilma malttaisi hillitä kieltään -ja virkkoi sen vuoksi, ottaen jälleen vakavan sävyn: - --- Kaipa se on vaisto ajanut työväen leiriin, minä kun itsekin olen -kansan lapsi. - --- Mutta ihme se sittenkin on, sillä kyllähän niitä on paljon -kansasta tulleita ylioppilaita ja tunnen minäkin muutamia, mutta -eivätpäs vain ole sosialisteja. Niihin taitaa jo koulussa tarttua -sellainen yläluokkalaishenki. - --- Kyllä kai se on sellaista ja siksipä meidän on saatava -koululaitoskin perinpohjin uudistetuksi, myönsi Markus ja tunsi -olevansa tyytyväinen saadessaan tuoda esiin kumouksellisia -mielipiteitään. - -Tuomisen vaimo tarjosi tällä välin kahvia, kantaen leveän tarjottimen -leipäkoreineen erikseen kunkin eteen. Kun kupit oli tyhjennetty, -sanoi Tuominen toveriaan osoittaen: - --- Me sitä olemme tästä aamusta lähtien työlakossa. - --- Jassoo, kyllä kai eilisessä Työmiehessä taittiin kertoakin lakon -puhkeamisesta eräällä tehtaalla, vaikkei minun tullut sitä tarkempaan -luetuksi, vastasi Markus. - --- Joo, puhkesihan se, jatkoi Tuominen. -- Herrat pantiin ahtaalle -ja kun eivät ruvenneet hyvällä palkkoja korottamaan, niin pistettiin -pyörät seisomaan. Sillä meistä se voima lähtee! - --- Mahtaakohan tulla pitkällinenkin lakko? tiedusteli Markus. - --- Eivät olleet herrat luvanneet hellittää, niin että kyllähän se -taitaa venyä pitkällekin sillä hevillä emme mekään anna jälkeen. - --- Mutta kun nälkä pakottaa, huomautti tähän Tuomisen vaimo. - --- Kiristetään suolivyötä, virkkoi Tuominen huolettomasti. -- Mutta -onhan meillä sitä ennen lakkorahasto, lisäsi hän kuin vaimoaan -rohkaisten, -- ja toisista ammattikunnista on jo luvattu avustusta, -niin ettei tässä nyt ihan heti tarvitse nälkäremmiin tarttua. - --- Hyvä olisi, ettei tarvitsisi, huokasi vaimo. -- Mutta voi siinä -niinkin päin käydä, että menetätte kokonaan työpaikkanne, kun herrat -ottavat tehtaaseen uusia työmiehiä. Kyllä niitä halukkaita aina -löytyy. - --- Elä sinä, muija, katsele noita asioita aina niin harmajasti! -sanoi Tuominen hiukan äreästi, josta Markus huomasi, että asia oli -hänellekin hieman arka. -- Kyllähän sen tietää, että aina niitä -rikkureita ilmestyy, mutta kyllä me ollaan jo niitäkin varten -ryhdytty toimenpiteisiin. - --- Annetaan selkään rikkureille, lisäsi Virtanen, tuoden siten hänkin -osansa keskusteluun. - -Nuo sanat panivat nähtävästi hänen raskaan verensä vilkkaampaan -liikkeeseen, sillä hän nosti toisen jalkansa toisen päälle, puhalsi -paperossin imukkeen tyhjäksi ja rupesi laittamaan uutta tilalle. - --- Täytyyhän sitä aina jotakin uskaltaa, muutenhan emme koskaan -mitään saavuttaisi, lausui nyt Markus Tuomista rohkaisten. - --- Kyllä se niin on! ihastui Tuominen ja heitti häneen kiitollisen -silmäyksen. -- Ei sitä tarvitse toivoakaan, että herrat meille omasta -halustaan mitään antavat, ei vaikka me nälissämme raataisimme ja -heillä itsellään olisi niin paljon, etteivät tietäisi mihin niitä -käyttää. - --- Kyllä se vain niin on, vahvisti jälleen Virtanen. - --- Eipähän ne taida niitä palkanylennyksiä itsestäänkään antaa, mutta -pelottaa se siltikin tuo lakko, kun ei sitä meikäläisillä ole suuria -säästöjäkään, sanoi vaimo alakuloisella äänellä ja katsoi Markusta -kuin häneen vedoten. - -Tähän ei Markus osannut muuta kuin ylimalkaisesti huomauttaa. - --- Tietystihän se varsinkin perheenäitejä huolettaa, mutta -toivottavasti tämä lakko nyt kuitenkin päättyy onnellisesti. Sillä -eihän sitä nyt juuri voi otaksua, että keskellä sivistynyttä -Helsinkiä kuolisi ihmisiä nälkään. - --- No niinpä minustakin! puhkesi Tuominen vapautuneesti, mutta vaimo -kaatoi jälleen kylmää vettä hänen innostuksensa päälle, huudahtaen: - --- Voi, voi, kyllä tässä kylässä on monta kurjaa, joilla aamulla -herätessään ei ole eineestä tietoa enempää kuin taivaan linnuilla. -Ja kyllä minä uskon, että täällä usein kuolee ihmisiä suorastaan -nälkäänkin. - -Näitä sanoja seuranneen äänettömyyden vallitessa katsahti Olga -Markukseen ja nousi lähteäkseen. Markus seurasi hänen esimerkkiään ja -kun hän oli Tuomiselta tiedustellut, milloin työväenyhdistyksellä oli -kokouksia, että hänkin voisi tulla ja liittyä jäseneksi, heitti hän -hyvästit, luvaten tulla vastakin tervehtimään. - -Hilma oli, nähtävästikin tahallaan, syventynyt katselemaan Tuomisten -valokuvia, joten Markus ja Olga joutuivat kahdenkesken. Tätä -oli Markus toivonutkin, mutta kumpikin alkoivat he kahdenkesken -jäätyään tuntea ujoutta ja keskustelu kävi väkinäisesti. Tuomisten -luona oli Markukselta haihtunut se tuuli, jonka vallassa hän oli -lähtenyt Olgaa tapaamaan ja saamattomuuttaan pahotellessaan muuttui -hän yhä jurommaksi. Itsepintaisesti selaili hän kirjoja, jotka -jo edellisellä kerralla oli käynyt läpi. Olga liikkui levotonna -huoneessa, tietämättä millä huvittaisi vierastansa tai kuinka saisi -keskustelun käyntiin. Markus puolestaan ponnisteli myös löytääkseen -keskusteluaiheen. Kun hänen mielessään pyöri vielä äskeinen -lakkokeskustelu, johtuivat hänen ajatuksensa Olgan työoloihin ja -yhtäkkiä kysyi hän varsin kuivasti: - --- Kuinka paljon te päivässä keskimäärin ansaitsette? - -Olga joutui tuosta suorasukaisesta kysymyksestä hieman hämilleen. - --- Se on hyvin eri tavalla, vastasi hän viivytellen. -- Toisinaan, -kun neuloo oikein ahkerasti, saa enemmän ja toisinaan menee taas -vähempään. - --- Niin, mutta keskimäärin? tiukkasi Markus hiukan äreästi, sillä -häntä suututti se, että ihmisiltä, ja varsinkin oppimattomilta, sai -jotakin keskimäärää tiedustellessaan aina tuon tapaisen epämääräisen -vastauksen, jolla Olga nyt viattomuudessaan oli tullut hänelle -muistuttaneeksi olevansa oppimaton työläisnainen. - -Markuksen töykeys sai Olgan punastumaan, mutta alistuvaisesti vastasi -hän kuitenkin: - --- Ehkä noin puolitoista markkaa, jos sitäkään. - --- Entä kuinka monta tuntia päivässä täytyy työskennellä, saadakseen -tuon puolitoista markkasen? - --- Ainakin kaksitoista tuntia, mutta monesti me neulomme, kun on -kiire, viisikintoista tuntia. - --- Siis kymmenen penniä tunnilta! Kyllä se on kauheaa, että -juutalaiset saavat sillä tavoin nylkeä teitä neulojattaria? kiihtyi -Markus yhtäkkiä ja nousi kävelemään. -- Ettekö te ole ryhtyneet -vaatimaan parempia palkkoja? - --- Kyllä siitä on ollut puhetta työväenyhdistyksessä, mutta toimeen -ei ole vielä mitään saatu. Ja vaikea taitaa olla saadakin, kun täällä -on niin paljon naisia, jotka ottavat neulomatyötä vaikka kuinka -halvasta. - -Tämän sanoi Olga sillä sävyllä kuin asiaa ei voisi millään parantaa. - --- Jospa minä kuitenkin kirjoittaisin siitä Työmieheen, yritti Markus -vielä, mutta siihen ei Olga hänen harmikseen puhunut mitään. - -Siten syntyi taas pitempi äänettömyys, kunnes Markus itseensä -suuttuneena nousi ja virkkoi kuin anteeksi pyytäen: - --- Mikä merkillinen minuun on mennyt, kun tänä iltana minä -ikävystytän itseäni ja muita. On niin ollen parasta, että minä lähden -omaan asuntooni murjottamaan. - -Hän koetti hymyillä ja hyvästiä sanoessaan kysyi hän: - --- Tokko te enää lupaattekaan minun tulla tänne? - --- Tietysti, tervetulemaan vain, milloin teille itsellenne suinkin -sopii, kiiruhti Olga vastaamaan, katsoen häntä avonaisesti silmiin. - -Hän sieppasi lampun pöydältä ja näytti ovelta valkeaa, että Markus -näki mennä pimeän eteisen läpi. - --- Voi, voi, mitä rähinää ne taas pitävät! päivitteli hän talonmiehen -puolelta kuuluvaa hoilotusta. - -Talonmiehen kyökinovi oli raollaan ja portaita laskeutuessaan kuuli -Markus jonkun humalaisella äänellä laulavan: - - Mikäs se meitillä suutaripojilla on hätä ja hätä, - kun helvetin pellit suletaan, niin perkele kuolee - häkään ja häkään. - -Päästyään loppuun kuului sama ääni kysyvän: - --- Eikös meill' oo reilu marssi, häh? - -Sitten remahti hanuri soimaan ja sen räikeä ääni seurasi Markusta -aina portille saakka. - - - - -7. - - -Markus palasi kansantalouden luennolta, astellen pitkin -Aleksanterinkatua palttoon kaulus pystyssä. Oli aito helsinkiläinen -syysilma, koleatuulinen ja sateinen. - -Markus oli heti ylösnoustessaan ollut huonolla tuulella, sillä huone -oli tänään tuntunut tavallista kolkommalta ja epäkodikkaammalta. Ja -nyt luennolla oli hänen mielialansa painunut entistä harmaammaksi. - -Luennot olivat mitä kuivinta laatua ja tapahtuivat lisäksi -ruotsinkielellä, jota hän ymmärsi vielä verrattain vaillinaisesti. -Luennoitsija, laiha ja tummapintainen mies, joka luki papereitaan -kuivan koneellisella äänellä, aloitti aina esityksensä sanoilla: -"mina damer och herrar", vaikka saapuvilla ei ollut vielä kertaakaan -ollut naisia. Hän jatkoi yhtä tasaisella ja värittömällä äänellä, -katsettaan kertaakaan paperista nostamatta, tunnin loppuun, jolloin -hän sähkökellon soidessa vaikeni ja paperinsa kooten meni matkaansa. -Näytti kuin hän suorittaisi kaiken tuon, alkaisi sanoilla "mina -damer och herrar" sekä jatkaisi keskeytymättä tunnin loppuun, vaikka -auditorio olisi ollut vallan tyhjäkin. Luentojen aihe, pankkiliikkeen -kehitys Euroopassa, oli jo sinänsä mitä kuivinta laatua. Kuulijat, -joita jo alussa oli ollut vähän, olivat harventumistaan harventuneet -ja tänään oli ainoastaan muutamia uskollisia torkkunut siellä täällä -luentosalissa. - -Markus oli koettanut miehuullisesti ponnistaa tarkkaavaisuuttaan, -saadakseen luennosta edes jotakin irti ja päästäkseen siten -kansantalouden opintojen alkuun. Mutta yhtä laihaksi tunsi hän -itsensä äsken luennon päättyessä kuin edellisilläkin kerroilla. -Ne katkelmat, jotka hän kielellisesti oli pystynyt itselleen -valloittamaan, olivat vuorostaan vilisseet oudoista pankkitermeistä, -niin että hänellä oli ainoana tuloksena koko luennosta pakottavat -ohimot. - -Hän oli niin vajonnut ärtyiseen synkkämielisyyteen, ettei hän -huomannut ketään kadulla kulkijoita. Mikonkadun kulmassa tyrkkäsi -häntä joku kylkeen ja kun hän epämieluisasti havahtuneena käänsi -päätään, näki hän vierellään Veli Forsbergin. - --- Sinähän olet synkkä kuin ukkospilvi, huomautti tämä hymyillen. -- -Minne sinä vaellat? - --- Aioin mennä talolle päivällistä syömään, vastasi Markus, jonka -katse toverinsa tavattuaan huomattavasti ilostui. - --- Osmolaanko? Äsh! virkahti Veli kasvojaan muikistaen. -- Mitä sinä -sinne viitsit mennä? Tule mieluumminkin minun kanssani syömään, sillä -minäkin olin juuri päivälliselle menossa. - -Veli oli itsekin aiemmin syönyt ylioppilastalolla, mutta kyllästynyt -ja muuttanut erääseen herkkuruokalaan. Hänessä oli nuoruudestaan -huolimatta muutamia vanhan herran vaistoja, jotka kärsivät siitä -väentungoksesta ja melusta, mikä Osmolassa tavallisesti vallitsi. -Sitäpaitsi saivat hänen ylimykselliset taipumuksensa hänet vaihtamaan -ruokalaa. Kerran oli hän, heidän yhdessä palatessaan syömästä, -sanonut kiukustuneena Osmolasta, että se on aito kansallinen -syöpöttelylaitos, jossa meidän nousukassivistyksemme kuvastuu kuin -heijastuspeilissä. Markus oli tästä toverinsa purkauksesta mielessään -katkeroitunut sitäkin enemmän, kun hän tiesi sen pohjaltaan olevan -totta. Hän itsekin oli kärsinyt nähdessään, millä säädyttömyydellä -vaatimattomissa maalaiskodeissa kasvaneet nuorukaiset ylellisten -pöytien ääressä mättivät ruokia lautasilleen, joihin he jättivät tai -tahrivat suurimman osan, aivankuin Suomen kansalle ei olisi koskaan -säästäväisyyttä ja siivoutta opetettu. Ja se ähkivä yltäkylläisyys, -minkä vallassa useimmat syötyään siirtyivät lukusalin puolelle tai -muihin joutopaikkoihin ruokaansa sulattamaan, muistutti liian paljon -renkituvasta aterian jälkeisine röyhtelytunnelmineen. - -Kuuluen itsekin siihen nousukas-ainekseen, joka alkoi yhä enemmän -leimata kansallista sivistystä, kärsi Markus tämän aineksen vioista, -joita hänen silmänsä oli liiankin herkkä huomaamaan, kuin konsanaan -läheisen sukulaisen heikkouksista. Kun Veli ei kuulunut tähän -ainekseen, piti Markus hänen arvosteluitaan ulkopuolelta tulleina ja -siis rakkaudettomasti lausuttuina eikä sen vuoksi tahtonut niihin -kernaasti yhtyä. Veljen muutettua ruokapaikkaa oli hän edelleenkin -jäänyt Osmolaan, pitäen velvollisuutenaan kannattaa tuota kuitenkin -kaikitenkin kotoista ja kansallista ruokalaitosta. - -Valmiina asettumaan nytkin vastahankaan sanoi hänen toverinsa -ehdotukseen: - --- Mitäpä minä huolisin muualle lähteä, kun minulla on kerta lippu -Osmolaan. - --- Tule seuraksi, kun on näin ikävä päiväkin. Minä tarjoan, ettei -itsesi tarvitse maksaa. - -Veli lausui tämän vilpittömästi ja pyytäen. Se sai Markuksen -taipumaan, koska hän itsekin kaipasi seuraa. Nyt saattoi hän viettää -Veljen kanssa koko illan, tarvitsematta mennä kolkkoon asuntoonsa. - -Päivälliseltä päästyään menivät he Veljen luo. Hänellä oli tilava ja -mukava huone viidennessä kerroksessa keskikaupungilla. Sieltä oli -aito suurkaupunkimainen näköala yli loppumattomien kattojen. Katumelu -ei yltänyt sinne asti ja Markuksesta se oli mitä soveliain lukumiehen -asunto. Kun huone oli lämmin, oli ruutuja pieksävä sade omiaan -lisäämään kodikkuuden tuntua. - -Otettuaan mukavan asennon pehmeässä nojatuolissa ja saatuaan -paperossin palamaan, tunsi Markus äskeisen apeamielisyytensä -melkein tyyten haihtuneen. Mutta tätä mielen tasapainoa ei hän -kuitenkaan saanut kauan pitää. Veli oli tänään myöskin rikkinäisellä -ja tyytymättömällä mielellä. Sen hän tavallisesti purki kaiken -ivalliseen ja sapekkaaseen arvostelemiseen. Näin ollen muodostui -heidän seurustelunsa aina kummallekin kiduttavaksi ja erottaessa oli -yleisen rikkinäisyyden tunto sitä suurempi. - -Koko heidän sukupolvensa, sen tunsivat hyvin nämä kaksi toverusta, -oli pohjaltaan anarkisteja, jotka ylimalkaan kaikkeen suhtautuivat -kielteisesti. Heidän isiensä iässä oleva sukupolvi, joka oli kasvanut -kansallisten suurmiesten jalkojen juuressa ja nähnyt kansallisen -nousuajan täydessä kukkeudessaan, oli lahjoiltaan keskinkertaista, -kankeata ja itsekylläistä joukkoa, joka ylväili henkisen perintönsä -runsaudella, samalla kun se saiturin itsepintaisuudella koetti -säilyttää valta-asemansa. Sakeana ja elottomana muurina erottivat -he nuorimman polven kansallisesta nousuajasta, josta näillä -jälkimmäisillä oli ainoastaan kangastuksenomainen käsitys. -Lämmittämään ja innostamaan ei tuo nousuaika heitä kyennyt eikä -johdossa oleva sukupolvi pystynyt heille ojentamaan samaa runsauden -sarvea, josta he itse nuoruudessaan olivat saaneet juoda. - -Nyt oli -- siihen suuntaan olivat toverukset usein järkeilleet --- kansallinen kehitys syvimmässä aallonpohjassa. Sen vuoksi ei -nuorimmalla polvella ollut perspektiivejä eteen- eikä taaksepäin ja -siksi suistuivat he luonnostaan henkiseen anarkismiin. Lahjattomimmat -tyytyivät ilman mitään sivuharrastuksia jauhamaan virkatutkintoja, -keskinkertaisuudet koettivat hankkia tyydytystä urheilusta ja -puoluekinasteluista, kun taas lahjakkaimmat ja herkimmät olivat -vaipuneet pessimismiin ja sairaalloiseen psykologiseeraamiseen, mikä -lopulta johti kaiken kieltämiseen. - -Veli loikoi nojatuolissaan, kantapäät nostettuina pöydän reunalle ja -kyynärpäät tuettuina tuolin käsinojiin, joten hän oli omituisessa, -puoliriippuvassa asennossa. Markus tunsi vaistoissaan, että tuo -asento samoinkuin Veljen omituinen nenäänsä tuhkiminen ei ennustanut -mitään hyvää. He tupakoivat hetken aikaa ääneti, kunnes Veli kysyi: - --- Mikä sinun mielipiteesi on Suomen kansasta? - --- Kysymyksesi on kieltämättä hieman ylimalkainen, naurahti Markus, -koettaen siten keventää mielialaa, joka oli jo ehtinyt käydä hiukan -painostavaksi. - -Mutta Veli ei ottanut parantuakseen, vaan täydensi kysymystään miltei -ärtyisesti: - --- Minä tarkoitin, onko sillä mielestäsi mitään tulevaisuutta? - --- Tietysti, miksikä sillä ei olisi sitä niinkuin millä muulla -nuorella kansalla hyvänsä, vastasi Markus. - -Hän ei asettunut tälle kannalle pelkästään väittelyhalusta -- -eikä hän tällä kertaa tuntenutkaan mitään halua siihen, vaan -enemmänkin eräänlaisesta itsesäilytysvaistoon vivahtavasta -velvollisuudentunnosta, aivankuin hänen oma tulevaisuutensa -olisi asetettu epäilyksen alaiseksi. Hän saattoi kyllä itsekin -usein riehautua mitä tuimimmin soimaamaan suomalaisten -luonteenominaisuuksia, mutta kohta kun siihen ryhtyivät muut, -olkoonpa niinkin läheinen henkilö kuin Veli, jonka hän lisäksi tiesi -suomalaisuutensa puolesta tarvittaessa olevan yhtä aran kuin hän -itsekin, asettui hän heti vaistomaisesti puolustusasentoon. Ja jos -väittely kävi kiihkeäksi, saattoi hän lopulta tuntea itsensä syvästi -loukatuksi, aivankuin hänen omaa persoonaansa vastaan olisi heitetty -joukko syytöksiä. - --- Eipä se juuri varsin toivorikkaalta näytä, jatkoi Veli. -- Emmehän -me tee mitään! - --- Ellemme juuri me kaksi tee, niin on niitä sentään paljon, jotka -tekevät. - --- Kutka esimerkiksi? kiihtyi Veli. -- Enhän minä nyt virkamiesten -virkatyötä ja talonpoikain peltotyötä tarkoita, vaan hengen töitä. -Tekeekö meillä niitä kukaan? Eihän meillä, veikkonen, ole muita -kuin pukareita ja suunsoittajia! Suunsoittamiseen ja tyhjään -psykologiseeraamiseen, kas siihen me olemme miehiä. Persoonallisuudet -ne kansakunnalle jotakin merkitsevät, mutta niitä meillä ei ole! - --- Jollei nyt ole, niin onhan meillä ainakin ollut ja tietysti -niitä vastakin ilmestyy, yritti Markus. -- Mehän elämme nykyään -aallonpohjassa, mutta... - --- Aallonpohjassa! kertasi Veli, venyttäen sanaa ivallisesti. -- Me -elämme ja olemme aina eläneet aallonpohjassa. Eihän meillä oikeastaan -ole mitään historiaakaan... - --- Historiaako? Kuinka sinä niin voit väittää, ettei meillä historiaa -ole, yritti Markus jälleen, mutta Veli ryösti sanat hänen suustaan ja -jatkoi purkaustaan: - --- Ei kannata sanoa historiaksi kertomusta sellaisen ryhdittömän -kansan vaiheista, joka on aina elänyt ikeen alla ja joka ei -koskaan ole uskaltanut itse tarttua kohtalonsa ohjiin. Mitä -historiaa voisivat luoda sellaiset passiiviset vetkulat, jotka -peräytyvät elämän edestä eivätkä käy siihen tosi otteella käsiksi. -Piilopirttimetsäläisiä me suomalaiset olemme. - -Markus tunsi loukkaantumistaan loukkaantuvansa. Hän tuijotti mitään -puhumatta suoraan eteensä ja Veli jatkoi sapekasta vuodatustaan, -aina väliin hetkeksi vaieten ja nenäänsä tuhkien. Markuksen päässä -vilahti oivallisia vastaväitteitä: Sisäisenä näkemyksenä kohosi hänen -eteensä yhtäkkiä se pohjalainen maalaiskansa, jonka keskuudesta -hän oli lähtenyt -- työtä tekevä, toimelias ja siveellisesti terve -kansa, jonka keskuudessa lisäksi kukoisti melkoinen hengenviljelys -uskonnollisessa muodossa. Hänestä tuntui kuin tuon kansan keskeltä -olisi joukko kasvoja ankarine ja itsetietoisine ilmeineen kääntynyt -heitä, Suomen kansasta järkeileviä nuorukaisia kohti sekä pelkällä -katseellaan tehnyt tyhjäksi ne väitteet, joita tässä oli Suomen -kansasta ja sen historiallisista mahdollisuuksista lausuttu. Markus -tiesi, ettei Veli voinut nähdä sitä mitä hän ja tuon näkemyksensä -perustuksella halutti häntä käydä torjumaan toverinsa syytöksiä. -Mutta hän oli ehtinyt jo syvästi loukkaantua sekä ikäänkuin jähmettyä -omaan kyräilyynsä. Ja kun hänen mieleensä juolahti, että tämä hänen -itsepintainen vaikenemisensa silloin kun hänen tulisella tarmolla -olisi takerruttava jokaiseen toisen heittämään sanaan, johtuu juuri -tuosta suomalaisten piilopirttiominaisuudesta, tuli hän suorastaan -onnettomaksi. Nyt oli hänen vieläkin vaikeampi avata suutansa ja -Veljen sanat alkoivat täydellä todistusvoimalla kaivautua hänen -sieluunsa. - -Kun Veli oli lopultakin tyhjentänyt itsensä, syntyi pitkä -kiusallinen äänettömyys. Markukselle tuli pakottava halu päästä -täältä pois, yksinäisyyteen ajatuksiaan kokoamaan ja järjestämään. -Mutta hän tunsi itsensä niin rikki jauhetuksi, ettei hän saanut -paikaltaan liikahtaneeksi -- eipä edes katsettaan irroitetuksi sen -alkuperäisestä suunnasta. - -Lopulta kävi äänettömyys niin piinaavaksi, että Markus tunsi -välttämättömäksi saada kuulla oman äänensä. Uhkarohkeasti käänsi hän -siis katseensa ikkunaan ja virkkoi vallan yksinkertaisesti: - --- Siellä yhä sataa. - -Veli vastasi tähän arkipäiväiseen huomautukseen nenäänsä -tuhkaisemalla. Mutta noilla viattomilla sanoilla oli Markukseen -kuitenkin vapauttava vaikutus. Hän kohosi seisaalleen ja mutisi -jotakin lähdöstään. Veli oli kyllä huomannut toverinsa olevan pahasti -nyrpeissään ja nähdessään nyt hänen kasvonsa, jotka olivat vieläkin -synkemmät kuin äsken kadulla, valtasi hänet säälinsekainen katumus. -Kokonaan muuttuneella, lämpimällä äänensävyllä ehätti hän sanomaan: - --- Elä nyt vielä. Mihin sulla sellainen kiire on? Istutaan nyt täällä -ja kulutetaan tätä ikävää iltaa. Vai mennäänkö ulos? - --- Ei, minun täytyy mennä kotiin, on vähän työtä siellä, murisi -Markus ja ojensi kätensä hyvästiksi, katsomatta kuitenkaan toveriaan -silmiin. - -Veli huomasi, että hänen toverinsa oli auttamattomasti muuttunut -myskihäräksi, kuten hänellä oli tapana Markuksen kyräilykohtauksista -leikillään sanoa, ja sen vuoksi koetti hän vielä eteiseen -saattaessaan puhella hänelle keveässä ja ystävällisessä äänilajissa, -saamatta vastaukseksi kuitenkaan muuta kuin epäselviä murahduksia. - -Niin työntyi Markus ulos ja kädet syvälle palttoon taskuihin -pistettyinä sekä pää hartiain väliin painuneena lähti hän pitkin -likomärkää katukäytävää tarsimaan asuntoaan kohti. - - - - -8. - - -Huoneeseensa tultuaan huomasi Markus heti, että sitä ei oltu -lämmitetty. Häntä kiukutti suunnattomasti, mutta samalla tunsi -hän itsensä, kuten aina sisäisen rikkinäisyyden ja synkkyyden -hetkinä, kykenemättömäksi ryhtymään mihinkään toimenpiteisiin -tilansa parantamiseksi. Tunsipa hän tuollaisina hetkinä suorastaan -jonkunlaista askeettista nautintoa siitä, että hänen olonsa muodostui -mitä epämukavimmaksi ja että kaikki mahdolliset harmit ja kiusat -samalla kertaa nousivat eteen. - -Hän ei huolinut sytyttää edes lamppua, vaan heittäytyi pilkkopimeässä -sohvan nurkkaan ja kääri viltin ympärilleen. Ajatukset liikkuivat -tahmeasti kuin tervassa. Kaikki tuntui niin tympeältä ja -mielenkiinnottomalta. Tänä iltana olisi hänen tullut Tuomisen kanssa -mennä työväentalolle, ruvetakseen jäseneksi työväenyhdistykseen, -mutta pelkkä ajatuskin sinne lähtemisestä tympäisi häntä. - -Entä yliopisto, kansantalouden opinnot ja kirjoitukset Työmieheen? -Hänestä tuntui miltei käsittämättömältä, että hänellä oli saattanut -olla innostusta sellaiseen. - -Olga? Ei hänenkään kuvansa kyennyt tällä haavaa vähimmässäkään määrin -hänen mieltään lämmittämään. Häntä vain ihmetytti nyt, että hän -toissa iltana Olgan luota palattuaan oli voinut kuvitella pientä omaa -kotia hänen kanssaan sekä tuntenut sen kuvittelun johdosta eloisia -sykähdyksiä rinnassaan. Nyt tuntui se ompelukonetta aamusta iltaan -polkeva kaino tyttönen niin etäiseltä ja vieraalta. - -Sisimmässään tiesi hän kyllä, että hän aikanaan oli taas pääsevä -tästä avuttomasta mielentilasta, kuten oli aina ennenkin päässyt sekä -saava tarmonsa ja elämänintonsa aivankuin uudistuneena takaisin. -Mutta niin kauan kuin kesti tuota mielentilaa, joka näköjään mitä -vähäpätöisimmistä aiheista tuli kuin tauti hänen päälleen, oli hän -ihan voimaton sitä vastaan -- puuttuipa häneltä, vastoin sisintä -tietoaan, kokonaan uskokin siihen, että hän oli jälleen nostava -päänsä aallon harjalle. - -Lankkuseinän takaa eteisestä kuului hento lapsen ääni, joka hiljaa -hyräili jotakin alakuloista ja yksitoikkoista tuutulaulua. Se oli -hänen isäntänsä, kyypparin, ainoa lapsi, kahdeksanvuotias tytär, -joka nukkiensa kanssa siellä omissa rauhoissaan talosteli. Markuksen -kulkiessa eteisen läpi, nousi se, isosilmäinen, kalpea ja varhain -kypsyneen näköinen lapsi, nopeasti talouspöytänsä äärestä ja niiasi -syvään. Näin iltasella oli hän häätynyt talouspaikalleen nähtävästi -sen vuoksi, että isä itse oli tänään kotona ja hänellä tuntui olevan -joku virkatoveri vieraana, sillä seinän takaa kuului lasien kilinää -ja humalaista keskustelunsorinaa. - -Tyttösen alakuloinen laulu yhtyneenä kattoränneistä kuuluvaan -vedensolinaan soveltui hyvin Markuksen mielentilaan. Kietoutuen -miltei umpipäähän viltin sisään kuunteli hän tuota yksitoikkoista -säveltä, kuvitellen elävänsä yksinänsä nokisessa ja hautovan -lämpimässä metsäpirtissä kaukana salojen keskellä. Tällaisina -raskasmielisyyden hetkinä palautui hän aina itsestään tuohon samaan -atavistiseen mielikuvaan. - -Mutta kauan ei hän saanut rauhassa lojua piilopirtissään, sillä -keskustelu isäntäväen puolella kävi hetki hetkeltä äänekkäämmäksi, -palauttaen hänet Helsinkiin ja keskelle todellisuutta. Seinän takana -puhuttiin sekaisin suomea ja ruotsia ja väliin pistettiin lauluksi. -Isäntänsä kuuli hän änkkäämällä lausuvan toverilleen: - --- Du... du kan int' finska lika bra som ja. - --- Kyll' minä suomee osaan ja olen osannut tuon korkuisesta, väitti -toinen ääni. - --- Mutta sinä olet kuitenkin helsinkiläinen syntyjäsi, vaan minä -olenkin Hämeestä kotoisin. - --- Is nu int', August! kuului matalampi naisen ääni. -- Om Henrikson -inte kan finska som du, så kan han svenska bättre än du. - --- Hörru, säger du att... att... huusi toinen, mutta nainen hyssytti -ja sanoi jotakin, mihin hänen miehensä äkäisesti vastasi: - --- Kuulkoon, mitä se haittaa! - --- Gå och bjud honom på konjak, sanoi vieras, mihin isäntä kuului -lisäävän: - --- Niin tosiaankin, menepäs ja kutsu se tänne yhteen joukkoon. Ei -ne ylioppilaat sivu suunsa pane ja ikävähän sen on siellä yksinään -turjottaa. - --- Viitsiikö sitä nyt, kun toi Augustkin on jo niin humalassa, -vastasi vaimo, mutta mies korotti jälleen äänensä ja huusi: - --- Minäkö humalassa, kuule! minkä johdosta vaimo jälleen hyssytti, -tuntuen samalla lähtevän pöydän äärestä liikkeelle. - -Ovi eteiseen narahti ja heti sen jälkeen kuului arkaa koputusta -Markuksen ovelle. Markus käski sisään ja kohoten vastenmielisesti -sohvan nurkasta ryhtyi sytyttämään lamppua. - -Rouva Heinonen astui sisään, toivotti hyvää iltaa ja sanoi: - --- Ei suinkaa herra Kaarlela tykkää pahaa, kun noin miehet tuolla -laulavat? Minun miehelläni on vapaapäivä ja hänellä on siellä -vieraana yks kun palvelee samassa paikassa... - --- Ei häiritse, sillä eipä minulla ole tässä mitään tekemistä, -vakuutti Markus. - -Vaimo oikoi hiukan hämillään pöytäliinaa, mutta Markuksen -vastauksesta rohkaistuneena jatkoi hän: - --- Mieheni pyysi, että jos herra Kaarlela tykkäis tulla tuonne meidän -puolelle ottamaan lasin konjakkia. - --- Kiitoksia vain... tuota, voinhan minä tulla, vastasi Markus empien. - -Toisissa oloissa olisi hän joko jyrkästi kieltäytynyt tai noudattanut -mielihyvin kutsua, saadakseen tutustua elämään seinän takana. Nyt -hänestä oli vastenmielistä liikkua paikaltaan, mutta passiivisessa -ykskaikkisuudessaan noudatti hän kuitenkin kutsua. Hän ei ollut -vielä käynyt isäntäväkensä puolella. Se oli avara, kaksiakkunainen -huone, josta yksi nurkka oli punaisella verholla erotettu keittiöksi. -Ikkunain välissä oli sohva ja sen edessä pöytä, jonka ääressä -molemmat miehet istuivat. Pöydällä oli konjakkipullo, muutamia laseja -sekä pari soodapulloa. - -Herra Heinonen nousi tervehtimään Markusta. Hänen -kasvonsa punoittivat eikä hänessä ollut jälkeäkään siitä -kohmelohermostuneisuudesta, jonka vallassa Markus oli hänet ensi -kerran nähnyt. Hän pyysi Markusta istumaan pöydän ääreen ja kysyi, -saiko olla lasi konjakkia. Molemmat miehet ponnistelivat salatakseen -humalaansa ja kun Markus oli saanut täyden lasin eteensä, syntyi -huoneessa kiusallinen äänettömyys. Markus huomasi heidän arkailevan -häntä, tarttui sen vuoksi kursailematta lasiinsa ja kilisti miesten -kanssa. - --- Tällaisena iltana onkin konjakki paikallaan, virkkoi hän -maistettuaan. - -Miehet vapautuivat hämmingistään ja alkoivat jutella. Samalla -paljastui heidän humalansa uudelleen. Heillä oli puolelta päivin -ollut lomaa, kertoi Heinonen, ja siitä saakka olivat he istuneet -täällä, pelanneet korttia ja maistelleet konjakkia. - --- Se on sellaista koiran virkaa tämä kyypparin toimi, virkkoi -Heinonen, täyttäen uudelleen lasit. - --- Juomarahoilla juomista, lisäsi hänen toverinsa Henrikson -hirtehishuumorilla. -- Skool! - --- Mikäs siinä, toimi kuin toimi, koetti Markus vakuuttaa. - --- Herra Kaarlela puhuu nyt ulkopuolelta hammastensa, väitti -Heinonen, sillä varmastikaan herra Kaarlela ei pidä meitä -samanarvoisina kuin muita. Kyyppari! - -Hänen äänessään oli katkera sävy ja todellisesta säälistä koetti -Markus vakuuttaa, ettei hän pitänyt kyyppareita sen halvempina kuin -muitakaan ammattilaisia. - --- Ja yksinpä senkin takia, että minä olen sosialisti, ei minun sovi -asettaa toisia ihmisiä ylemmäs kuin toisiakaan, lopetti hän. - -Kumpikin miehistä vilkasi Markukseen ja sitten toisiinsa, samalla -kun heidän kasvoillaan vilahti epäilevä hymy -- sama minkä Markus -harmikseen oli nähnyt niin monen muunkin kasvoilla, ilmoittaessaan -olevansa sosialisti. Mutta rouva Heinonen, joka hänkin oli asettunut -pöydän ääreen, sekä täyttänyt itselleen lasin, puhkesi kummastuneena -sanoiksi: - --- Onko herra Kaarlela sitten ihan tosissaan sosialisti? - --- Kyllä, vakuutti Markus painavasti. - --- Minä olenkin ihmetellyt, että herra Kaarlelalle tulee -Työmieslehti, kertoi rouva ja katsoi Markusta ikäänkuin olisi nähnyt -hänet kokonaan uudessa valossa. - -Heinonen täytteli ahkerasti laseja ja hän alkoi tovereineen -käyttäytyä yhä vapaammin. Markuksellakin oli konjakki jo kihonnut -päähän. Mutta iloisemmaksi se ei saanut hänen mielialaansa, -päinvastoin ärsytti se hänen aistejaan, synnytti epämääräisiä haluja -ja lisäsi sisäistä rikkinäisyyttä. Kiihtyneet hajuhermot kärsivät -huoneen ummehtuneesta ilmasta, samalla kuin hänen ärtyneille -näköaistimilleen paljastui noiden ihmisten kuluneisuus. Häntä alkoi -yhä enemmän ellottaa, mutta hän ei saanut lähteneeksi poiskaan, -kun pelkäsi sillä loukkaavansa toisia ja tekevänsä tyhjäksi vasta -esittämänsä sosialistiset tasa-arvoisuusperiaatteensa. Hänen -pelastusenkelikseen ilmestyi huoneeseen kuitenkin isäntäväen tytär, -joka Markukseen katsoen kuiskutti jotakin äidilleen. - --- Elli ilmoittaa, että sedälle on tullut sinne joku vieras, julisti -vuorostaan äiti. - -Markus ponnahti seisaalleen, heitti hyvästit ja lähti kiiruusti omaan -huoneeseensa. Mennessään koetti hän arvailla, kuka se olisi. - -Eihän vain Olga? vilahti ensiksi hänen mieleensä. Mutta ei, Olga se -ei voinut olla -- eikä kaiketi Velikään, sillä vastahan he olivat -eronneet. - --- Kas, Jussi! ällistyi Markus sisälle tultuaan ja nähdessään -lihavahkon, prillisilmäisen miehen istumassa sohvalla. -- Terve -mieheen! - -Jussi Paavolainen oli Markusta pari vuotta vanhempi ylioppilas. - -Hän oli luonteeltaan peräti tyyni sekä joltinenkin humoristi. Markus -oli kouluaikana jonkun verran seurustellut hänen kanssaan sekä -alkanut hänestä hieman pitää. He eivät olleet tavanneet pitempään -aikaan, sillä koko viime vuoden oli Paavolainen ollut Lapin -perukoilla, kotiopettajana eräällä sikäläisellä virkamiehellä. - --- Tuletko sinä suoraan Lapista? tiedusteli Markus uteliaana. - --- Kutakuinkin suoraan, vastasi Jussi. -- Tänä aamuna tulin -Helsinkiin, niin että olen vasta ehtinyt kirjoittautua yliopistoon -sekä etsiä itselleni asunnon. Pistäydyin juuri ylioppilastalolla ja -kun näin siellä sinun osoitteesi, niin tulin heti tapaamaan. - --- Sepä olikin mainiota, sillä minä olen koko päivän ollut niin -turkasen pessimistisellä päällä. Mutta... ja Markus silmäili surkean -näköisenä ympäri huonettaan. - --- Kolkolta tuntuu tämä sinun poksisi, virkahti Jussi tämän johdosta -avomielisesti, jospa lähdettäisiinkin ulos istumaan ja juttelemaan? - -Tätä kohti oli Markuskin pyrkinyt, sillä yhtäkkiä oli hänessä vastoin -hyviä päätöksiä herännyt halu heittäytyä suinpäin hurjastelemaan. - --- Lähdetään vain! sanoi hän äskeiseen passiivisuuteensa nähden -odottamattomalla valmiudella, nousi ylös ja alkoi kiskoa palttoota -päälleen. - -Jussi seurasi hänen esimerkkiään ja hetken kuluttua olivat he -katukäytävällä matkalla keskikaupungille. - - - - -9. - - -Kello yhden aikaan yöllä, jolloin vieraat kapakoista alkoivat -tyhjentyä kadulle, oli sade jo kokonaan lakannut ja valju täysikuu -katsoi vinhasti kiitävien pilvien lomasta pitkin Esplanaadia. -Kosteat katukäytävät välkkyivät kuutamossa ja niillä liikkuivat, -kokoontuivat ryhmiin ja taas hajaantuivat vallattomat yövaeltajat. -Kapakoista tulleisiin miehiin liittyivät katunymfit, jotka kuin -yöperhoset olivat lähteneet liikkeelle laitakaupunkikätköistään ja -keskiyön varjojen suojassa uskaltautuneet kaupungin hienoimpaan -osaan saalistamaan. Julkeata kaupanhierontaa säestivät äänekkäät -naurunkikatukset ja rivot sukkeluudet. Kaapuihinsa kääriytyneet -poliisikonstaapelit mittelivät hiljalleen keskikatua kuin elävät -patsaat. He nauttivat siitä vaihtelusta, jota heidän yksitoikkoiselle -maleksimiselleen tuotti vallaton näytös katukäytävillä, vaanien -samalla tilaisuutta päästä jonkun liiaksi juopuneen keralla -poliisiasemalle lämmittelemään ja tupakoimaan. - -Käsi Jussin kainaloon pistettynä, äänekkäänä ja remuisena kulki -Markus pitkin Pohjois-Esplanaadia. Heihin yhtyi ennen pitkää -kokonainen liuta tuttuja osakuntatovereita ja melu kävi yhä -kovemmaksi. Markus oli kaikista äänekkäin, iloisin ja riehakkain. -Tottunut silmä saattoi kuitenkin huomata, että tuon riehakkuuden -pohjana oli vain synkkä apeamielisyys. Hän oli täynnä hurjia -ehdotuksia ja Jussi hänen rinnallaan koetti tukahduttaa hänen remuaan -katkeamattomalla naurulla. Mutta Markus, luullen hänen naurullaan -kannattavan itseään, kiihtyi yhä pahemmin mekastamaan. - -Kun oli puoli tuntia sekavana ryhmänä ilman mitään tarkoitusta -huojuttu edestakaisin katukäytävää, pysäytelty tuntemattomia -vastaantulijoita, rakennettu näiden kanssa tilapäisiä tuttavuuksia ja -tasattu tupakkavarat, naurettu ja hoilattu, huudahti joku Markuksen -tovereista: - --- Pojat, lähdetäänpä Sandran poksiin! - --- Lähdetään! oli Markus ensimmäisenä valmis, vaikka hän ei ollut -koskaan tuota nimeä kuullut eikä tiennyt, missä sellainen "poksi" oli. - -Enempää asiasta neuvottelematta riensivät he nyt joukolla Mikonkadun -kulmaan, ottivat haltuunsa pari ajuria ja yks kaks oltiin liikkeessä -Hietalahden puoleista kaupungin osaa kohti. Heitä istui sylitysten -rattailla ja jotkut olivat vierähtäneet poikittain pitkälleen, niin -että kummastakin kuormasta pisti näkyviin ulkona roikkuvia jalkoja -ja huitovia käsiä. Niin mennä keinuttiin eteenpäin iloisesti remuten -ja hoilaten. Toisia samanlaisia kuormia ajoi samalle suunnalle, -kunnes joku pimeä porttikäytävä nieli ne näkyvistä. Tuolla ja täällä -seisoi taas hevonen kyydittävineen katuvierustalla, samalla kun -ajuri läheisen pihan perällä koputteli ruoskanvarrellaan ovia tai -puhui jotakin avatusta oviluukusta sisään ja kehui matkassaan olevan -"kilttejä herroja". - -He ajoivat pitkin Punavuorenkatua ja siinä kohti, missä se kääntyy -Hietalahteen, poikkesivat ajurit erään kaksikerroksisen talon pihaan. -Portista oikealle oli rakennuksen päädyssä kaksiovinen, leveä ja -rapistunut lautaeteinen. Kadun puoleisesta ovesta tunkeutuivat -ylioppilaat sisälle ja se, jonka ehdotuksesta tänne oli tultu, -koputti sisemmälle ovelle. - --- Kuka siellä? kuului sisältä naisen ääni. - -Koputtaja mainitsi toverinimensä, minkä jälkeen ovi aukeni raolleen -ja koko poikajoukko työntyi sisälle. - --- Jessus, kuinka suuri lauma! sanoi oven avaaja tyytymättömällä -äänellä. - --- Muistakaakin olla hiljaa, sillä minut on uhattu ajaa pois, jos -täällä vielä kerran melutaan. Tuolla ylhäällä asuu niin kronkelia -ihmisiä. - -Päästyään kynnyksen yli tirkisteli Markus uteliaasti ympärilleen. -Se oli avara kellarikerroksen huone, josta hellauunin puoleinen osa -oli punaisella esiripulla erotettu keittiöksi ja makuusuojaksi. -Etummaisessa osassa oli kulunut sohvakalusto, piironki peilineen ja -keinutuoli. - -Keskellä lattiaa seisoi huoneen omistajatar, noin -kolmenkymmenenvuotias, pitkä ja solakka nainen, päällään punainen, -löysänä riippuva leninki. Hänen tuuhea, ruskea tukkansa oli kierretty -niskaan isolle solmulle. Iho oli kalvakka ja hänen soikeissa, miltei -ylimyksellisissä kasvoissaan oli Markuksen mielestä jotakin tuttua, -vaikkei hän jaksanutkaan muistaa, missä ja milloin hän oli tuon -naisen ennen nähnyt. - --- Elä pelkää, Sandra! vastasi heidän opastajansa Sandran -varoitukseen ja pyörähti hänen kanssaan pari kertaa ympäri. -- Onko -sinulla mitään suuhun pantavaa? - --- On minulla yks konjakkihalva ja muutamia olut- ja portteripulloja. -Mutta konjakkiani, se kun on ainoa pullo, minä en anna -- hän mietti -hetkisen -- kymmenen markan alle. Oluesta saatte maksaa markan -pullolta ja portterista kaksi. - --- Maksetaan, maksetaan, hae vain esille! kuului useammasta suusta. - -Pojat olivat heittäneet päältään ja nopeasti kotiutuneet. Sandran -mennessä eteisen kätköistä hakemaan juomatavaroita, oli muuan pojista -pistäytynyt esiripun taakse ja huusi sieltä: - --- Hei pojat, tulkaas katsomaan, mikä neekeri täällä on! Koko joukko -kavahti jalkeilleen ja esirippu työnnettiin syrjään, niin että -näkyviin tuli Sandran messinkinuppinen rautasänky, jonka reunalla -istui pieni, mustapintainen ja tihrusilmäinen mies, koettaen -avuttomalla hymyllä peittää hämminkiään. Naurun kaikuessa vedettiin -hänet huoneen etuosaan. - --- Guten Abend! soperteli mies, kumarrellen pelokkaana ympärilleen. - --- Ohoo, se on saksalainen, huusi joku. -- Wie geht es Ihnen? Samassa -palasi Sandra pulloineen ja nähdessään pikku saksalaisen toisten ilon -esineenä huusi vihaisena: - --- Mitä te hänestä tahdotte? Antakaa sen olla rauhassa, se on minun -sulhaseni! - --- Hurraa, me olemme löytäneet Sandran sulhasen! riemuitsi koko -poikajoukko. - --- Niin niin, elkää virnuilkokaan! kiivasteli Sandra. -- Se on -sirkuksen musikantteja ja minun sulhaseni. - -Hänen äänessään ja kasvonilmeissään ei ollut mitään leikkiä ja itse -asiassa puhuikin hän totta. Kuten useimmat katunaiset, kaipasi -Sandrakin sisimmässään jotakin pysyvämpää ja ihanteellisempaa -suhdetta. Kaiken sen naisellisen hellyyden ja taipumuksen miehisen -olennon hoitamiseen, mikä heidän rappeutuneisuutensa pohjalla oli -säilynyt, saattoivat he useinkin liikuttavalla tavalla kohdistaa -johonkin mitä kurjimpaan hylkiöön. Siten oli Sandrakin tärveltyneen -sydämensä sopukassa säilyneiden tosi naisellisten vaistojensa -esineeksi valinnut tämän taudin syömän ja värisevän sirkusmusikantin. - -Sandran paluuta hyväkseen käyttäen luikki musikantti tiehensä -poikajoukon keskeltä ja pujahti ovesta ulos. Sandra meni häntä -saattamaan eteiseen ja kun hän poikain mielestä viipyi siellä liian -kauan, raotti heistä eräs ovea ja kurkisti sen taakse. - --- Totta vieköön syleilevät toisiaan! julisti hän toisille. -- Se -taitaa sittenkin olla hänen sulhasensa. - --- Oletko sinä, Sandra, oikein kihloissa hänen kanssaan? pitkitti -hän, kun Sandra palasi huoneeseen. - --- Olinpa mitä olin! tuiskahti Sandralta vihainen vastaus. -- Hän on -paljon parempi mies kuin te, mokomat familjin herrat, jotka kyllä -käytte täällä öisin mekastamassa, mutta jos päivällä vastaan tulette, -niin nenä pystyssä kuljette ohi kuin ei ikinä olisi tavattu. Mutta -hän tulee päiväsydämenäkin minun kanssani Espikselle. - -Alahuuli pitkällä ryhtyi Sandra vetämään korkkia konjakkipullosta. - --- Skool ny sitt', sanoi hän, äänessään vieläkin äkää, ja tyhjensi -ensimmäisenä lasinsa pohjaan. Sen sisällys tyynnytti hänet kuitenkin -pian ja leppyneenä istahti hän erään polvelle sekä sytytti -paperossin. Hänen katseensa kiintyi vastapäätä istuvaan Markukseen, -joka tähän saakka oli pysynyt ääneti ja vakavana, mietiskellen -näkemiään ja kuulemiaan. Hetken häntä hymyillen tarkasteltuaan kysyi -Sandra: - --- Kukas se toi totinen mammanpoika on? Onko sillä suussaan ikävä? - --- Ei ole, havahtui Markus, -- skool! - --- Skool, skool, tuleehan siitä mies sentään. Mutta mikä teidän -nimenne on, kun näytätte niin tutulta? - --- Markus. - --- Entäs sukunimi? tiukkasi Sandra. - --- Ei minulla muuta nimeä olekaan, vastasi Markus ja nousi kävelemään. - --- Mutta mistäs te olette kotoisin? Vai eikö teillä ole -kotipaikkaakaan? pitkitti Sandra toisten nauraessa. - -Markus kuuli jonkun tovereistaan mainitsevan hänen kotipitäjänsä -nimen sekä Sandran sen johdosta sanovan: -- Hoo, nytpä minä tiedänkin! - -Itse kiintyi hän katsomaan piirongin päälle jalustoihin asetettuja -valokuvia. Yhtäkkiä tempasi hän yhden niistä käteensä ja Sandraan -kääntyen kysyi kovin jännittyneenä: - --- Mistä te tämän olette saanut? - -Kaikki kääntyivät katsomaan valokuvaa ja päästivät äänekkään -naurun, nähdessään sen esittävän papinkauluksella varustettua, -tuuheatukkaista miestä. - --- Sandran suojeluspyhimys! tokaisi joku joukosta. - --- Minun entinen heilini, hihitti Sandra itse. - -Mutta Markusta ei ollenkaan naurattanut, sillä hän oli valokuvasta -tuntenut yhden kotipuolensa heränneistä papeista. Hän katsoi -kiinteästi Sandraa, odottaen tältä jotakin selitystä, mutta Sandra -nauroi vain hänen hämmästykselleen ja virkahti sitten odottamatta: - --- Muistattekos te, kun Kaarlelan tuvassa veisattiin näin ja samassa -alkoi hän heränneiden nuotilla kimeästi veisata: -- Ah, mik' ompi -elomm' tääll', tuska vaiva tuskan pääll'. - -Hän veisasi ensimmäisen värssyn loppuun ja pillahti sitten sävelen -nostamien muistojen ja mielikuvien vaikutuksesta yhtäkkiä humalaisen -itkuun. - -Markus oli yhtä hämmästynyt veisuusta kuin siitäkin, että Sandra -odottamatta mainitsi hänen kotitalonsa nimen. Tuo tuttu sävel oli -yhtäkkiä loihtinut hänen eteensä kotoisen kuvan iltahartauteen -keräytyneine vakaisine ihmisineen, jotka totisina veisasivat virsiä -ja lukivat ankarasanaisia kirjoja ja seinällä käveli harvakseen -vanha kello ja heläytti lyöntinsä sointuvammin aivankuin sekin -olisi hartauteen yhtynyt. Veisaavan väen joukossa näki hän nuoren, -solakkavartaloisen tytön ja yhtäkkiä muisti hän, että hänen poikasena -ollessaan oli hänen kotonaan palvellut Sandra-niminen tyttö, joka -sitten myöhemmin oli ollut palveluksessa tuon valokuvan esittämällä -papilla. Että Sandra oli sittemmin joutunut Helsinkiin sekä luisunut -nykyiselle asteelleen, siitä hänellä ei ollut aavistustakaan. - -Sandra lakkasi itkemästä yhtä äkkiä kuin oli alkanutkin ja -virkahtaen: -- Höpsis kaikkiakin! alkoi hän jälleen nauraa ja -täyttää laseja. Markuksen toverit, jotka kohtauksen aikana olivat -ällistyneinä tuijotelleet Sandraan, pääsivät hekin lumouksestaan ja -tarttuivat laseihin. - -Juominki jatkui entistä remuisempana. Huone oli täynnä tupakansavua, -äänten sorinaa ja välistä kajahti vallaton laulu, jonka kuitenkin -aina keskeytti milloin ylhäältä, milloin sivuseinäin takaa kuuluva -vihainen koputus. - -Markus riehui toisten mukana, vaikka hänen mielensä pohjalla elikin -äskeinen yllättävä kohtaus, jonka lähempään selvittelyyn hän tunsi -pakottavaa tarvetta. Mutta tällä kertaa ei siihen näyttänyt olevan -tilaisuutta, sillä Sandra tuntui välttelevän häntä, käyden hetki -hetkeltä yhä remuisemmaksi. Markuskin alkoi olla jo niin juovuksissa, -että hän tajusi enää vain hämärästi ja katkelmaisesti, mitä hänen -ympärillään tapahtui. Kaikki kävi kuin unennäössä. Jostakin ilmestyi -pöydälle voileipiä, jotka nopeasti hävisivät nälkäisiin suihin. -Niiden tilalle ilmestyi jälleen olut- ja portteripulloja. Yksi -pulloista kaatui, vuodattaen sisällystään lattialle. Kuin sumun läpi -näki Markus parin toverinsa syleilevän toisiaan, samalla aikaa kuin -Sandra oli kavunnut jonkun olkapäille seisomaan ja katosta kiinni -pidellen nauroi hurjasti. - -Jussin näki Markus kuorsaavan sohvalla, käsi ojona ja sormien välissä -paperossin pätkä. Takki oli reuhahtanut auki ja povitaskusta oli -lompakko vierähtämäisillään lattialle. Itselleen tunsi Markus tekevän -pahaa ja vaistomaisesti haparoitsi hän ovea kohti. - -Hetkisen kuluttua löysi hän itsensä keskeltä autiota katua, -tajuamatta aluksi missä hän oikein olikaan. Täällä raittiissa ilmassa -hän vasta tunsi, kuinka perinpohjin juovuksissa hän oikeastaan oli. - -Tolkuttomasti lähti hän kulkemaan katua eteenpäin ja omasta -varjostaan näki hän, kuinka hän horjahteli puolelle ja toiselle. -Hän koetti turhaan ponnistella kulkeakseen kohtisuoraan. Viimeisen, -hiipuen palavan järjenkipinänsä avulla tarkasteli hän itseänsä -ikäänkuin syrjästä sekä näki siinä ryhtinsä menettäneen miehen -vierasten ja pahansuopain voimain hallittavana. Ja sydämensä pohjalla -tunsi hän häpeätä ja sääliä sekä itseään että Sandraa kohtaan. - - - - -10. - - -Olga oli koko päivän ollut alakuloinen, istuen työnsä ääressä -äänetönnä ja ajatuksiinsa vaipuneena. Saatuaan muutamia haluttomia ja -äreitä vastauksia, ei sisar lopulta uskaltanut häntä puhutella, vaan -tyytyi tavantakaa salavihkaa häntä silmäämään. - -Olga oli herkällä vaistollaan huomannut, että Markus viime -käynnillään oli jostakin loukkaantunut sekä ollut pois lähtiessään -tyytymätön ja kylmä. Tämä koski häneen sitä kovemmin, kun Markuksen -kuva oli jo ehtinyt juurtua hänen sydämeensä sekä saada ympärilleen -hyvyyden ja jalouden sädekehän. - -Hän oli mielikuvituksessaan elänyt jo kokonaisen romaanin Markuksen -kanssa, sisustanut ja pienimpiä yksityisseikkoja myöten järjestänyt -pienen kodin ja häärinyt siinä onnellisena emäntänä. Tämä ruusuinen -haaveilu oli keventänyt hänen yksitoikkoista raatajaelämäänsä, -lyhentänyt pitkiä päiviä ja tehnyt valoisammaksi heidän ahtaan -asuntonsa. - -Hän kävi jälleen mielikuvituksessaan läpi kaikki ne harvat kerrat, -jotka hän oli Markuksen seurassa ollut, palauttaen mieleensä jokaisen -hänen sanansa, eleensä ja kasvonilmeensä sekä koettaen niistä tehdä -johtopäätöksiä. Muutamia päiviä aikaisemmin oli hän tuntenut rintaa -paisuttavaa riemua tietoisuudesta, että Markus ei ole häneen nähden -välinpitämätön, mutta nyt tuo varmuus oli kokonaan kaikonnut eikä hän -muisteluistaan kyennyt tekemään mitään myönteisiä johtopäätöksiä. -Mutta Markus saattoi pian tulla käymään, sillä hän muisti hänen -luvanneen tänä iltana mennä Tuomisen kanssa työväenyhdistykseen. - -Kiihkeästi odotti hän siis iltaa ja löi mielessään arpaa, että jos -Markus Tuomista hakiessaan tulee heidänkin luonaan pistäytymään, -niin silloin on kaikki hyvin, mutta ellei, niin on varmaa että jokin -vihamielinen voima on iskenyt heidän alkavaan suhteeseensa. Hitaasti -kuluivat hetket ja herkin korvin kuunteli Olga askelten ääniä -eteisestä. Hän säpsähti joka kerta, kun joku läheni heidän oveaan, -mutta avaimeen ei kuitenkaan kukaan tarttunut. - -Ilta pimeni ja täytyi sytyttää lamppu. Kun Olga oli juuri saanut -sen palamaan, koputettiin heidän ovelleen. Värähdys kulki -läpi Olgan ruumiin ja Hilman täytyi hänen puolestaan ääntää -sisäänastumiskehotus. Sitä suurempi oli Olgan pettymys, kun ovelle -ilmestyikin vain Tuominen, joka tuli kysymään herra Kaarlelaa, sillä -oli aika lähteä työväentalolle. - --- En minä tiedä... ei hän ainakaan täällä ole käynyt, vastasi Olga -vaisusti. - --- Ei tainnut sitten tullakaan, arveli Tuominen. -- Minä ainakin -lähden ja jos hän sattuisi tulemaan, niin neuvokaa työväentalolle, -kyllä hän sieltä minut löytää. - -Olga lupasi ja niin jäi hänelle vielä pieni toivonkipinä, että Markus -saapuu ehkä myöhemmin. - -Kun Tuomisen lähdöstä oli kulunut noin neljännestunti, kaikui -eteisestä reippaat askeleet, jotka lähenivät suoraan heidän -oveaan. Niitä seurasi yhtä reipas koputus, joka jälleen sai Olgan -hermoissa aikaan väristyksen. Mutta tällä kertaa ilmestyi oviaukkoon -posteljooni. - -Kirje Markukselta! välähti Olgan mielessä. Mutta posteljooni virkkoi -kysyvästi: - --- Neiti Hilma Mustonen? sekä ojensi kirjeen nuoremmalle siskolle, -joka oli ehättänyt häntä vastaan. - -Kun posteljooni oli sulkenut oven jälkeensä, valtasi pettymyksen -tunne Olgan niin syvästi, että hän laski otsansa ompelukoneen -pöydälle ja purskahti itkuun. - -Hilma, joka ilosta punastuen oli ryhtynyt kirjettään avaamaan, -katsahti säikähtyneenä sisareensa. Hänen herkillä kasvoillaan -kuvastui säälivä osanotto ja lohduttavalla äänellä virkkoi hän: - --- Elä nyt itke, Olga, saattaahan hän vielä tulla tai on hänellä -sitten joku este. - --- Mitä sinä höpiset, kuka tässä on ketään odottanut! vastasi Olga -vihaisesti, sillä hänen mielestään ei nuoremman siskon tarvinnut -tietää mitään hänen sydänasioistaan. - -Hän kuivasi päättävästi kyyneleensä ja ryhtyi työtään jatkamaan. Nyt -vasta tuli hän kiinnittäneeksi huomionsa Hilman saamaan kirjeeseen. -Se oli jo toinen lyhyen ajan kuluessa ja salaa häntä silmäillessään -huomasi Olga värin sisarensa kasvoilla kirjettä lukiessa vaihtelevan. -Hän oli jo kysymäisillään, mistä kirje on, kun muisti Hilman -kieltäytyneen edellisestä kirjeestäkään mitään ilmaisemasta. Jos hän -nytkin alkaisi sitä udella, kävisi Hilma vain sen varovaisemmaksi. -Muuta keinoa käyttäen hänen siis oli saatava selko sisarensa -kirjevaihdosta, sillä siihen katsoi hän vanhempana siskona ja -ikäänkuin äidin sijaisena itsensä velvolliseksi. Täten tunkeutui -hänen sydämeensä yhtäkkiä huoli sisaren asioista, työntäen hänen omat -mielihaikeansa hetkeksi syrjään. - -Hän oli siis syventyvinään työhönsä, mutta piti kuitenkin salaa -silmällä, minne Hilma panee kirjeen. Lopetettuaan lukemisen kääri -Hilma sen kokoon ja pisti, sisareensa vilkaisten, esiliinansa -taskuun. Hänen silmänsä loistivat ja nähtävästi jostakin syystä hyvin -levotonna ryhtyi hän päivän työtä lopettamaan. - -Sillä aikaa mietti Olga, kuinka hän pääsisi käsiksi sisarensa -kirjeeseen. Pian juolahtikin hänen mieleensä hyvä keino ja Hilmaan -kääntyen virkkoi hän: - --- Kuule, voisitkohan sinä tänä iltana yksinäsi viedä nämä -neulomukset keskikaupungille, sillä minun on pääni niin raskaana ja -hiukan viluttaakin, niin että minä en mielelläni nyt lähtisi ulos? - --- Voi, miksenkäs minä nyt saata niitä viedä! vastasi Hilma -odottamattoman valmiisti ja iloisesti, mikä kohta pani Olgan -epäilemään, että kysymyksessä oli joku kohtaus tai muuta tuosta -kirjeestä johtuvaa. - -Kun päivän urakka oli saatu suoritetuksi, ryhtyi Hilma kiiruusti -pukeutumaan. Olga huomasi hänen suorittavan sen tavallista -huolellisemmin sekä sitä tehdessään tavallista useammin kurkistavan -peiliin, mikä yhä vahvisti hänen epäilyksiään. Mitään ei hän -kuitenkaan huomioidensa johdosta puhunut. - --- Et kai sinä siellä kauan viivy? kysyi hän noin vain muodon vuoksi, -kun Hilma oli valmiina lähtemään. - --- Mitäpäs minä hänessä, vastasi Hilma epämääräisesti ja pyörähti -samassa ulos. - -Kun joitakin hetkiä hänen lähdöstään oli kulunut, lukitsi Olga -oven ja nykäisi vuoteen päästä Hilman esiliinan, jonne tämä -oli pukeutuessaan sen pannut. Kirje oli taskussa ja heti ensi -silmäyksellä huomasi Olga, että hänen sisarensa nimi ja osoite -kuoressa olivat kirjoitetut siistillä ja tottuneella käsialalla. -Kiihkeästi veti hän kirjeen ulos ja luki siitä seuraavaa: - -"Oma haikeasti ikävöity mesimarjani! Et kai pahastune, että käytän -näin tuttavallisia nimityksiä, vaikka en ole vielä nähnytkään Sinua -muuta kuin valokuvassa." - --- Valokuvassa! kertasi Olga lukemisen keskeyttäen ja tempasi esiin -heidän pienen valokuva-albuminsa, jossa muun muassa oli heidän -kummankin valokuva. Hilman kuva oli poissa. - --- Kas sitä! hymähti Olga harmistuneena ja alkoi lukea edelleen. - -"Mutta minulla on Sinua niin ikävä -- olen valokuvasikin suudellut -jo himmeäksi -, että toisinaan tunnen ihan pakahtuvani. Eikö olekin -ihmeellistä, että ihminen voi pelkän valokuvan perusteella niin -silmittömästi rakastua? Mutta nyt Sinun, oma kaivattuni, on minulle -vihdoinkin näyttäydyttävä, ellet tahdo minua tehdä hulluksi. Etkö -siis voisi tänä iltana kello kahdeksan tulla vanhan kirkon puistoon, -jossa löydät minut keskikäytävällä lähellä kirkkoa? Tule, kultani, -tule kaikin mokomin, säästä ja mistään piittaamatta, tule!!! Siinä -autuaallisessa toivossa, että tänä iltana saamme suullisesti jutella, -en huoli tämän pitemmin kirjoittaa. -- Siis vanhan kirkon puistossa -kello 8 löydät Sinä oman, ikävöivän Heinosi." - --- Vai sillä lailla! sanoi Olga itsekseen. -- Mutta minäpä tahdon -myös olla kohtauspaikalla läsnä. Vaan otetaanpas sitä ennen selvä -toisistakin kirjeistä ja ehkäpä löytyy jostain valokuvakin. - -Hän ryhtyi penkomaan sisarensa laatikoita ja aivan oikein löysi -hän kaikenlaisten pikkutavarain alta kaksi samalla käsialalla -kirjoitettua kirjettä kuin tänään saapunutkin. Toisen kuoressa oli: -"Nimimerkki 'Orvokki'. Bulevardin postitoimisto." - --- Ahaa, tuttavuus on siis alkanut sanomalehti-ilmoituksen -perusteella! virkkoi Olga harmista punehtuen. -- Mutta onko tyttö -itsestään pannut ilmoituksen sanomalehteen? - -Tähän kysymykseen sai hän kuitenkin pian selityksen. Kummankin -kirjeen välissä oli nimittäin Työmiehen ilmoitusosastosta -leikattu palanen, jossa oli muun muassa seuraava ilmoitus: "Kaksi -yksinäisyydessä ikävöivää neitoa, joiden yhteenlaskettu ikä on 35 -vuotta, haluaa päästä tuttavuuteen iloisten nuorten herrain kanssa. -Vastaukset valokuvineen Bulevardin postitoimistoon nimim. Kaiho ja -Orvokki." - --- Kas niin, siinä on siis ollut opastajana joku meidän -tuttavistamme, harmitteli Olga. - -Vetäessään ensimmäistä kirjettä kotelosta vierähti sieltä valokuva. -Hämmästyksekseen näki Olga siinä kuvatulla nuorella miehellä -ylioppilaslakin päässä. Mies oli Olgalle muutoin aivan outo ja -kasvojen ilme, vaikka hän kyllä olikin komeahko mies, teki Olgaan -yhtä vastenmielisen vaikutuksen kuin hänen mesikielinen kirjeensäkin. - --- Vai aiot sinä vietellä minun sisareni! sanoi Olga kuvaa katsellen. --- Mutta siitäpä ei tule mitään! ja hän repi kuvan palasiksi ja -viskasi uuniin. - -Sitten silmäsi hän läpi molemmat kirjeet. Ne olivat täynnä -samanlaisia ikävän ja rakkauden vakuutteluja kuin äsken saapunut -kirjekin. Ensimmäisessä ilmoitti ylioppilas nimensä olevan -Heino Kavander, mainiten samalla osoitteensa, jonne siis Hilma -nähtävästikin oli hänelle kirjoittanut ja valokuvansa lähettänyt. -Sitä lapsi poloista! Olgaa sekä säälitti että suututti sisarensa -käytös ja hiljaisessa mielessään päätti hän tästä lähin entistä -tarmokkaammin paimentaa kevytluontoista siskoaan. Siihen oli äitikin -häntä velvoittanut. - -Kaikki kolme lemmenkirjettä saivat saman kohtalon kuin valokuvakin. -Viskattuaan palaset uuniin katsahti Olga kelloon, mutta se oli -vasta seitsemän ja aikaa oli siis vielä kokonainen tunti kirjeessä -määrättyyn kohtaukseen. - --- Tulisipa herra Kaarlela nyt tänne, huoahti Olga, istuutuen pöydän -ääreen ja nojaten päänsä käsiin, niin purkaisin huoleni hänelle. -Mutta voisinko minä hänelle niitä purkaa, sillä onhan tuttavuutemme -vasta alussa? kysyi hän epäillen itseltään. -- Voisin, varmasti -voisin nyt, päätteli hän ja samassa valtasi hänet rajaton ikävä ja -yksinäisyyden tunto. - -Mitäpä jos kirjoittaisin hänelle! välähti sitten yhtäkkiä hänen -mieleensä. -- Mutta eihän se käy päinsä, se näyttäisi vain -tungettelulta, epäili hän kohta perään. -- Mutta voisinhan minä -kuitenkin jostakin asiasta lyhyesti kirjoittaa, eihän se nyt mitään -sopimatonta liene, -- päätteli hän ja samassa juolahti hänelle sopiva -asiakin mieleen. Markus oli nimittäin ensimmäisellä käynnillään -luvannut toimittaa hänelle jotakin luettavaa, mutta unohtanut -toisella kertaa tuoda. Hänellähän oli siis syytä muistuttaa häntä -siitä, varsinkin kun hänellä nykyään ei todellakaan ollut mitään -lukemista. - -Ajatus kirjeen kirjoittamisesta oli jo ehtinyt häneen juurtua, niin -että hän, hetkisen vielä itsensä kanssa kiisteltyään, otti esille -paperia ja kirjoitusvehkeet. Monta kertaa sai hän kuitenkin yrittää, -ennenkuin hän tuon pari kolme lausetta sisältävän kirjeen sai -mieleiseensä muotoon. Hän muistutti siinä vain Markusta lupauksestaan -ja ilmoitti nykyään olevansa lukemisen puutteessa. Luettuaan sen -vielä pariin kertaan läpi, sulki hän sen kuoreen ja kirjoitti -huolellisesti päällekirjoituksen. - --- Ellei hän viime kerralla ole jostakin perinpohjin kyllästynyt, -niin tulee hän nyt varmastikin, ajatteli hän toivorikkain mielin. --- Ja silloin saan minä puhua hänelle tuosta Hilman asiasta sekä -tiedustella, tunteeko hän sitä Heino Kavanderia sekä minkälainen se -on miehiään. - -Kelloon kurkistaessaan säpsähti hän, sillä se läheni jo kahdeksaa. -Kiiruusti heitti hän palttoon päälleen ja kietaisi liinan päähänsä. -Hän ei tahallaan ottanut hattua, sillä liina päässä tiesi hän Hilman -tuntematta pääsevänsä heitä mahdollisimman lähelle. - -Ottaen Markukselle menevän kirjeen mukaansa ja sammutettuaan lampun -lähti hän matkaan pamppailevin sydämin, mutta täynnä äidillistä -velvollisuudentuntoa ja päättäväisyyttä. - - - - -11. - - -Kiivaasta kävelystä hengästyneenä saapui Olga vanhan kirkon puistoon. -Kun ilta oli kolea ja sateinen, olivat kaikki penkit tyhjinä ja -ainoastaan ristiin kulkevia käytäviä pitkin kiirehti jokunen -läpikulkija. Lyhtyjen valo tunki vaisuna ja autereisena kosteiden -puiden keskelle. - -Olga jännitti silmiään nähdäkseen paremmin ja hän alkoi jo pelätä -myöhästyneensä. Mutta samassa keksi hän kirkon varjossa miehen ja -naisen, jotka hiljalleen ja lähekkäin painautuneina kävelivät lyhyttä -välimatkaa edestakaisin, suojaten itseään yhteisellä sateenvarjolla. -Lähemmäs tultuaan tunsi hän vartalon muodosta ja hatusta sisarensa, -vaikka hän ei voinut kasvoja nähdäkään. - -Suojaten itseään sateenvarjolla istui Olga yhdelle niistä penkeistä, -joiden ohi rakastavaiset kulkivat. Mutta nähdessään, että mies -oli kietaissut kätensä hänen sisarensa vyötäisille, alkoi Olgassa -kuohua ja hän oli vähällä kavahtaa uudestaan jalkeille ja komentaa -sisarensa heti kotiin. Hän hillitsi kuitenkin itsensä ja päätti -odottaa, lähtisivätkö he heille päin, jolloin hän kulkisi perässä ja -miehelle näyttäytymättä ripittäisi Hilman vasta kahdenkesken kotona. -Sitä paitsi halutti hänen kuulla heidän keskusteluaan, päästäkseen -selville miehen aikomuksista. - --- Huh, kun täällä on kylmää ja kolkkoa! kuuli hän miehen sanovan, -samalla kun kumpikin pysähtyi kirkon puoleiseen päähän käytävää. - --- Niin on, vastasi siihen Hilma, -- mutta minun pitääkin lähteä jo -kotiin. - --- Nyt jo kotiin! huudahti mies. -- Ei niistä mitään! Vai raskisit -sinä tällaisena iltana jättää minut yksin! ja hän kietoi uudelleen -kätensä Hilman ympärille. - --- Mutta minä en uskalla viipyä kauemmin, kun sisko jäi yksin kotiin, -koetti Hilma väittää, vaikka Olgan mielestä hyvin vaisusti. - --- Nuorempi siskoko? kysyi mies. - --- Ei kun vanhempi, oikaisi Hilma. - --- No sittenhän ei hätää, kyllä hän siellä toimeen tulee. Mennään me -hetkeksi istumaan johonkin kahvilaan tai ravintolaan. - -"Vai ravintolaan!" kertasi Olga itsekseen. - --- En minä ravintolaan uskalla lähteä, epäili Hilma. - --- Ja miksi et, ihmisiä vartenhan ne ovat. - --- Vaikka... mutta... - --- No mennään sitten tavalliseen kahvilaan... tai, kuule, mennään -minun asuntooni, me voimme saada sielläkin teetä. - --- Mutta en minä sittenkään taida uskaltaa lähteä, empi Hilma yhä. -- -Mitä minä sitten osaan sanoa sisarelleni viipymisen syyksi? - --- Sano vaikka tavanneesi jonkun ystävättäresi ja sen kanssa hiukan -kävelleesi. - --- Voi, voi, kun te opetatte minua valehtelemaan! nauroi Hilma. - --- Elä sano te, vaan sinuttele niinkuin minäkin. - -Tämän sanottuaan lähti mies liikkeelle ja enempää vastustelematta -seurasi Hilma hänen kynkässään. Mutta käytävien risteyksessä ehätti -heidät Olga, joka lujalla äänellä sanoi sisarelleen: - --- Hilma, nyt sinä lähdet kotiin! - -Pari erkani äkkiä toisistaan. Punaiseksi lehahtaen, säikähtyneenä -ja osaamatta mitään sanoa tuijotti Hilma sisareensa. Mies tointui -kuitenkin varsin pian hämmästyksestään. - --- Taitaa olla sisar, toinen neiti Mustonen? virkkoi hän sekä -lisäsi Olgaa läheten: -- Saanko esittää itseni? Nimeni on Kavander, -ylioppilas. - -Hän otti hatun päästään ja ojensi kätensä Olgalle, joka -vaistomaisesti pisti siihen omansa, virkkamatta kuitenkaan mitään. - --- Näytätte olevan hieman pahalla tuulella siitä, että tapasitte -minut yhdessä sisarenne kanssa, jatkoi Kavander. -- Mutta eihän siinä -toki pitäisi mitään pahaa olla. Me olemme sattumalta aikaisemmin -tulleet tuttaviksi ja niinikään sattumalta kohtasimme äsken toisemme. - --- Eipä niinkään sattumalta, kyllä minä tiedän, sanoi Olga tylyllä -äänellä. - --- Lähde nyt kotiin minun kanssani, lisäsi hän hieman säyseämmin -sisarelleen ja otti tätä kädestä. - --- Anteeksi, mutta kai sallitte minun saattaa, että saatte kulkea -juopuneilta rauhassa? ehdotti Kavander ja asettui kävelemään heidän -rinnalleen. - -"Kylläpä on julkea!" ajatteli Olga vastaamatta mitään hänen -tarjoukseensa. - -Hilma oli vihaisesti nykäissyt kätensä Olgan kädestä, mutta asteli -kuitenkin hänen rinnallaan, vaikka allapäin ja nähtävästi itkua -vastaan taistellen. Herra Kavander koetti aloittaa keskustelua -ensinnä ilman koleudesta ja sitten yhdestä ja toisesta muusta -aiheesta, mutta kun hän ei saanut Olgalta muuta vastausta kuin -korkeintaan lyhyen kyllä- tai ei-murahduksen, näki hänkin parhaaksi -vaieta kokonaan. Siten kävi hänen asemansa sangen noloksi, mutta -ilman muuta hän ei voinut takaisinkaan palata ja niin jatkettiin -matkaa kolmisin ja ääneti. - -Kun oli tultu sisarusten asunnon portille nyökäytti Olga hiukan -päätään herra Kavanderille sekä sanoi lyhyen: -- Hyvästi! kääntyen -samassa portista sisälle. Mutta Hilma pysähtyi ja ojentaen kätensä -herra Kavanderille kuului sanovan jotakin. - --- Tule, Hilma! kiirehti Olga pihalta. - -Hän oli ehtinyt jo huoneeseen sekä sytyttänyt lampun, kun Hilma tuli -sisälle. Päällysvaatteitaan riisumatta heittäytyi hän tuolille ja -huusi rajuun itkuun purskahtaen: - --- Kyllä sinä olet niin hävytön ja ilkeä ihminen, että... Tulla sillä -tavalla käyttäytymään sivistyneen herrasmiehen edessä! Jo minä sinuna -häpeisin silmät päästäni. - --- Ole nyt vaiti sinun sivistyneinesi! sanoi Olga ankarasti. -- -En minä mitenkään olisi voinut uskoa sinua niin lapselliseksi ja -kevytmieliseksi, että noin vain antaudut kaikenlaisten roikaleiden -narrattavaksi. - --- Roikaleiden! huusi Hilma itkunsa seasta. -- Se ei ole mikään -roikale, vaan sivistynyt mies ja ylioppilas ja niin kohtelias ja -veljellinen... - --- Ko-ohtelias! venytti Olga. -- Sitä ne kylläkin osaavat olla, -mokomat tyttöjen pyydystäjät. - --- On se niin hyvä kuin sinunkin ylioppilaasi! tiuskasi tähän Hilma. - --- Minun ylioppilaani, mikä se on, en minä ainakaan sellaisesta -mitään tiedä, sanoi Olga. - --- Se sinun Kaarlelasi, jonka perään sinä itket ja huokailet, -pitkitti Hilma pahankurisesti. - --- Kuule, ole nyt nopeasti vaiti ja ala riisua päältäsi! komensi Olga -niin kiivaasti, että Hilma katsoi parhaaksi totella. - -Kun hän yhä niiskuttaen vähenteli vaatteitaan, jatkoi Olga äänellä, -jonka mielenliikutus sai vapisemaan: - --- Jos sinä vähänkään perustat itsestäsi ja tulevaisuudestasi, -niin sinä tottelet minua ja katkaset kerrassaan seurustelusi sen -ylioppilaan kanssa. Etkö sinä jo hänen kasvoistaan ja kirjeistäänkin -huomaa, minkä laatuinen mies hän on? - --- Kirjeistään? tuli Hilmalta uhkaavasti. - --- Niin juuri! Hyi olkoon sellaista mesikielistä sukoilua! - --- Oletko sinä minun kirjeitänikin penkonut? kysyi Hilma valmiina -uuteen itkuun. - --- Mokomatkin kirjeet! Tuolla ne ovat uunissa palasina ja samoin -valokuva. - -Tähän vastasi Hilma uudella itkun puuskalla. Hän oli tällä välin -riisuutunut ja heittäytyi nyt vuoteeseen, kaivautuen syvälle -peittoihin ja itkien tyynyä vasten. - -Kun hän oli jonkun verran tyyntynyt, jatkoi Olga ripitystään hiukan -säyseämmin: - --- Tuommoiset sanomalehti-ilmoitusten kautta tehdyt tuttavuudet ovat -aina kevytmielisiä. Niissä ei ole mitään oikeata rakkautta eivätkä ne -oikein pääty. - --- Miksei siinä saata olla oikeata rakkautta niinkuin muussakin! -nyyhkytti Hilma puolustukseksi. - --- Eikä ole! kielsi Olga tiukentaen jälleen ääntään. -- Se ei ole -muuta kuin -- kiimaa! - --- Uhuu! kuului sängystä ja Hilma veti peitteen päänsä yli tahtoen -suojella korviaan vanhemman sisaren kovilta sanoilta. - -Olgaa halutti vielä ottaa selvää, kenen kanssa Hilma oli pannut -sellaisen ilmoituksen Työmieheen, mutta hän jätti kuitenkin tällä -kertaa sisarensa rauhaan. Puuhattuaan vielä hetkisen kaikenlaisissa -pienissä ilta-askareissa riisuutui hän itsekin ja paneutui levolle -sisarensa viereen. - -Hilma tuntui olevan jo unessa, sillä välistä hengähti hän syvään -ja vavahdellen kuin lapset ankaran itkukohtauksen jäljeltä. Olgan -valtasi sääli sisartaan kohtaan ja äidillisellä hellyydellä korjasi -hän tämän peitettä, samalla kuin hänen sydämensä täytti huoli siitä, -miten hän saisi Hilman vastedes estetyksi tuon ylioppilaan kanssa -seurustelemasta. Sillä hän aavisti, ettei kaikki ollut vielä siihen -loppunut. - -Uni pakeni hänen silmiään ja ajatukset ajoivat toisiaan. Kun hän -muisteli äskeistä kohtausta kirkkopuistossa, joutui hän vertaamaan -herra Kavanderia "omaan ylioppilaaseensa". Hänen täytyi myöntää, että -edellisellä oli paljon sujuvampi ja herrasmaisempi käytös, mutta -siitä huolimatta tuntui hänestä Markus rehellisessä kömpelyydessään -paljon jalommalta ja miellyttävämmältä. Lämpimästi läikähti hänen -rinnassaan, kun hän palautti mieleensä Markuksen avoimen ulkomuodon -ja ilmeikkäät silmät, joista hän toisinaan saattoi lähettää niin -hellän katseen, että se ihan värisytti. - -"Mitähän hän mahtanee ajatella siitä minun kirjeestäni?" johtui -sitten hänen mieleensä. "Ei kai hän voine pitää sitä tungetteluna, -sillä olihan se vain yksinkertaista asiaa. Kunpa hän nyt tulisi pian, -tulisi jo huomenna!" - -Kun hän viimeinkin puolenyön tienoissa vaipui kevyeen unenhorrokseen, -oli hän kuulevinaan kimeän naisäänen huutavan pitkään ja -läpitunkevasti. Huutoa jatkui lyhyin väliajoin ja se synnytti -unikuvia taisteluista ja tulipaloista. Äkkiä havahdutti hänet -kuitenkin hereille ovelta kuuluva kiivas koputus. - -Hän kavahti istualleen vuoteessa. Seinän takaa kuului vihlovaa huutoa -ja samassa koputettiin uudestaan ovelle. - --- Hyvä Jumala, onko nyt tuli irti! hätääntyi Olga ja tyrkkäsi Hilmaa -kylkeen. -- Kuka siellä? huusi hän, kun ovelle jälleen koputettiin. - --- Tuominen tämä on, avatkaahan vähän, kuului eteisestä. - -Se hiukan rauhoitti Olgaa. Saatuaan lampun palaamaan ja hiukan -vaatetta ympärilleen riensi hän avaamaan. - --- Meidän muijalle siellä taisi tulla synnytykset, ilmoitti Tuominen -hätääntyneesti, -- ja se alkoi heti niin rajusti, ettei sitä voi enää -kuljettaa synnytyslaitokselle. Minun täytyy juosta kätilöä hakemaan -ja minä pyytäisin neiti Mustosta olemaan niin hyvä ja tulemaan siksi -aikaa sen luokse, sillä eihän sitä voi yksinään jättää ja Virtanenkin -on missä lie omilla teillään. Ja noita toisia asukkaita minä en taas -viitsisi mennä pyytämään. - -Olga lupasi tulla ja Tuominen riensi kaupungille. Pantuaan enemmän -vaatetta päälleen kiiruhti hän naapuriensa huoneeseen, jättäen Hilman -säikähtyneesti tuijotellen vuoteelle istumaan. - -Tuomisen vaimo väänteli vuoteessa ja päästi aina väliin parahtavan -tuskanhuudon, samalla kuin kasvot eläimellisesti vääntyivät ja silmät -jäykkinä ja kauhistuneesti tuijottivat tyhjyyteen. - -Hätääntyneenä ja itku kurkussa pysähtyi Olga vuoteen ääreen, -tietämättä mihin ryhtyä. Uuden poltekohtauksen sattuessa tarttui -Tuomisen vaimo hänen käteensä ja pusersi sitä niin rajusti, että -hänenkin täytyi kivusta huudahtaa. Kun tuskat vähäksi aikaa -hellittivät, napisi sairas katkonaisella ja voihkivalla äänellä sitä, -että naisten osalle yksistään oli pantu noin kova vaiva. - --- Voih! Voih! Vo-iiih! kaikui Tuomisen huoneesta läpi seinien yhä -lyhemmin väliajoin. Lopussa muuttui huuto aina järjettömyyteen -rajoittuvaksi kirkunaksi. Olga ei voinut sitä kestää, vaan -purskahti hillittömään itkuun ja antoi vaimon mielinmäärin pusertaa -käsivarttaan. Sydän tuskaa täynnä luki hän hetkiä, odottaen Tuomista -palaavaksi ja toivoen, että toisista huoneista sitä ennen jokukaan -ehättäisi apuun, sillä hän luuli vaimon kuolevan siihen paikkaan. - -Kun Tuominen vihdoinkin palasi seurassaan kookas ja lihava nainen, -joka vuoteeseen silmätessään ei osoittanut mitään hätääntymisen -merkkejä, pujahti Olga ovesta ulos, kysymättä tarvittiinko häntä -vielä vai ei. Omaan vuoteeseensa päästyään kuoppasi hän itsensä -umpipäähän peitteisiin, mutta siitä huolimatta kuuli hän Tuomisen -puolelta tulevat vihlovat huudot ja näki ilmielävänä edessään -kuivahuulisen vääntyneen suun, selkosen selälleen jäykistyneet silmät -laajenneine terineen ja valkoiselle tyynylle hajonneen tukan. - --- Voi hyvä Jumala, kylläpä se on kauheaa! kuuli hän Hilman -nyyhkyttäen sanovan. - -Hän kietoi kätensä Hilman ympärille ja puhkesi itsekin uudestaan -itkemään. Hän näki tällä kertaa oman luokkansa elämän entistä -harmaampana ja painavampana ja kuin apua hakien pakenivat hänen -ajatuksensa Markukseen, sillä ainoastaan hänen rinnallaan kykenisi -hän kohoamaan keveämpään ja valoisampaan elämään. - - - - -12. - - -Yrityksestään päästä Sandran luota omaan asuntoonsa olisi Markus -voinut huudahtaa: "Incidit in Scyllam, qui vult vitare Charybdin!", -jos hänellä sen apaattisen ja murjottavan mielialan sijasta, mihin -vajonneena hän vietti seuraavat päivät, olisi ollut hitunenkaan -huumoria, jonka valossa hän olisi vaellustaan tarkastellut. - -Yöllisestä retkeilystään muisti hän ainoastaan unenomaisia -katkelmia. Kuljettuansa ties kuinka kauan käyrän viivan suunnassa -umpimähkään eteenpäin, tunsi hän rinnallaan jonkun tukevan toverin, -jonka käsipuolessa riippuen hän tarpoi pitkin autiota katua. Mistä -tuo avulias toveri oli siihen ilmestynyt ja mitä varten se häntä -oli ryhtynyt saattamaan, sitä hän ei tiennyt eikä liioin siitä -välittänytkään. Jossain kadunkulmassa muisteli hän itsensä ja -saattajansa välillä syntyneen erimielisyyttä matkan suunnasta. -Kinastelu ja siitä aiheutunut pieni rynnistely päättyi kuitenkin -siihen, että tuo järkähtämätön toveri piti päänsä ja saattoi Markusta -omalle suunnalleen... - -Noustiin sitten ylös joitakin portaita, joissa Markus kompastui -ja olisi suistunut nenälleen, ellei saattaja olisi käsipuolesta -kiskonut häntä ylös. Sen jälkeen seisoi hän saattajineen jossakin -valaistussa huoneessa jonkun aition edessä. Häneltä kysyttiin jotakin -ja hän selitteli jotakin laajasti... Huoneessa kuului naurua ja joku -tyrkkäsi häntä hartioihin... - -Seuraava muiston katkelma alkoi siitä, että joku raskas ovi hänen -takanaan paukahti kiinni. Edessään näki hän pienen umpiseinäisen -huoneen, jonka lattialle oli levitetty olkia. Niiden keskeltä pisti -näkyviin jalkoja ja päitä ja sieltä kuului vahva kuorsaus. Tätä -näyttämöä valaisi himmeästi ulkopuolella oleva lamppu, jonka valo -pääsi huoneeseen oviseinässä olevan, rautaristikolla varustetun aukon -kautta. Hämärästi tajusi Markus olinpaikkansa luonteen ja että hänen -vapautensa oli toistaiseksi rajoitettu näiden neljän seinän väliin. -Se herätti hänessä rajatonta kiukkua. Raivostuneena alkoi hän potkia -ovea, vaatien ulospääsyä sekä julistaen olevansa ylioppilas, jota -heillä ei ollut oikeus niin vain sulkea lukkojen taa. - -Mutta hänen äänekkäät vaatimuksensa, joita oveen sattuneet potkut -ryskien säestivät, eivät ulkopuolelta saaneet mitään vastakaikua -osakseen. Niiden ainoana seurauksena oli se, että pehkujen keskeltä -alkoi kuulua karkeata mörinää, samalla kuin kädet ja jalat alkoivat -liikahdella, muodostuen kokonaisiksi, istualleen kömpiviksi ja -häirityn unensa takia äreiksi miehiksi. - -Lähinnä ovea istui tavattoman vahvaraajainen ja paksupiirteinen mies, -näköjään teurastajanrenki, joka molemmin käsin kynsi oljenryönästä -kirjavaa tukkaansa muristen kiroillen. - --- Mitäs rähinää se toi herra p--le täällä pitää ja häiritsee -ihmisten yörauhaa! ärähti hän raa'alla äänellä, kuullessaan uuden -huonetoverinsa olevan ylioppilaan. - -Sanojaan säesti hän Markusta kohti tähdätyllä potkulla. Vimmassaan ei -viimemainittu kuitenkaan arvannut takaapäin uhkaavaa vaaraa kyllin -suureksi, vaan pommitti edelleen ovea, niin että autiot käytävät -ulkopuolella kumahtelivat, huutaen samalla kiukkuisesti: - --- Millä oikeudella te suljette ihmisiä yhteen kaikenlaisten -hampuusien kanssa! - --- Luuleks snää s--na sitten olevas täss' parei kuin muutkaan ihmiset? -karjui teurastajanrenki hänen takanaan, heittäytyen pitkäkseen -oljille ja lähettäen raskailla saappaillaan kokonaisen potkuryöpyn -Markusta kohti. - -Viimemainitun vapauspyrinnöt ja vastalauseet katkesivat kerrassaan, -hän keikahti pitkäkseen oljille, sai vielä ylimääräisiä tyrkkäyksiä -raivostuneen teurastajan nyrkeistä ja kyynärpäistä, kierien -toisten yövierasten ylitse seinän viereen. Mutta vimmastunut renki -jatkoi rajua potkimistaan umpimähkään, niin että pehkut pöllysivät -korkealle ja raudotettujen saapasten kolke permantoa ja kynnystä -vasten muistutti pilttuussaan teutaroivaa hevosta. Samalla ryöppysi -hänen kurkustaan kokonainen tulva ärjyviä sakarapäitä ja rivoja -haukkumasanoja kaikissa niissä äänilajeissa, joihin hänen korvansa -teurastuslaitoksessa olivat tottuneet. - -Tämä särmikäs meteli sai osakseen hiukan enemmän huomiota kuin -Markuksen äskeiset vastalauseet, Ristikkoluukulle ilmestyi nimittäin -yövartijan rypyläiset kasvot pystynenineen ja epäluuloisine -silmineen. Kädellä silmiään varjostaen tähysti hän ääneti -sisälle, mutta huomasi nähtävästikin oman asiaan sekaantumisensa -tarpeettomaksi, sillä hetken kuluttua poistui hän aukolta ja hänen -etääntyvät askeleensa kajahtelivat käytävässä. - -Kauhu yhdessä itsesäilytysvaiston kanssa saivat Markuksen tyyten -vaikenemaan tuon luonnonvoimain riehuntaa muistuttavan metelöimisen -edessä. Vetäen kauluksen niin ylös korvilleen kuin sai makasi hän -hievahtamatta alallaan, toisella puolellaan kylmä kiviseinä, toisella -yksi tilapäisistä yötovereistaan, josta pöyhiintyneet oljet olivat -jättäneet näkyviin ainoastaan käsivarren ja osan toista jalkaa. -- -Kylläpäs se ruoja meluaa! kuuli Markus tämän vieruskumppaninsa puoli -nukuksissa ärisevän. - -Mutta potkut ja ärjyntä taukosivat ja pian alkoi teurastajanrenki -jällen kuorsata, niin että seinät tuntuivat sen voimasta tärisevän. -Samaan kuoroon liittivät toisetkin yövieraat oman röhinänsä, -vinkunansa ja piipityksensä. Markus vain ei nukkunut. Hänen -kiihtyneissä aivoissaan häilähteli kirjavia mielikuvia köyhälistön -nostattamisesta ja vallankumouksesta, joka lakaisee olemattomiin -tyrannillisen poliisivallan. Hän tunsi kärsineensä suunnatonta -vääryyttä ja hänen kielellään pyörivät jo valmiina voimalauseet, -joilla hän aamulla oli hyökkäävä poliisiherrain kimppuun. Illan -pitkään nautitut erilaiset juomat huumasivat häntä vielä siinä -määrin, ettei asian häpeällinen puoli häntä painostanut. - -Käytävästä kuului askeleita ja ääniä. Läheisyydessä avattiin joku ovi -ja kohta taas suljettiin. Lankkuseinän takaa kuului olkien kahinaa, -minkä jälkeen sieltä kajahti laulu: - - Suutarin sälli on suuri herra - ja rahoja paljon se ansaitsee. - Mitäpä siitä, jos ryyppää se kerran - ja likkoja hiukkasen halailee. - -Kun tämä iloinen renkutus oli loppunut muutamiin säännöttömiin -lurituksiin, helähti jossain etäämpänä ja ikäänkuin ylempänä sointuva -naisääni laulamaan: - - Jos sinä heila minut heität - yksin maailmalle, - niin pois minä tahdon täältä kuolla - ja nukkua nurmen alle. - -Laulu päättyi nyyhkytykseen. Mutta äskeinen miesääni alkoi siihen -vastaukseksi laulaa hartaalla antaumuksella: - - Ellös sä kultani sentään sure, - kerran se päivä loistaa, - riemunpäivä se ruskottaa - ja murhepilvet poistaa. - -Vuorolaulua näiden kahden välillä jatkui edelleen ja sitä -kuunnellessaan vaipui Markus levottomaan uneen. - -Tunnin tai parin kuluttua heräsi hän kuitenkin siihen, että -rautamäärlyinen ovi kolisten aukeni. Toiset yövieraat olivat jo -valveilla ja yksi heistä meni juuri yövartijan seurassa jonnekin. - -Oli harmaan kalsea aamuhetki ja lamppu käytävässä oli jo sammutettu. -Kello mahtoi siis olla kuuden tai seitsemän vaiheilla. - -Kyhnien ja päätään raappien istuivat useimmat oljilla ja ainoastaan -teurastajanrenki loikoi vielä selällään, haukotellen pitkään ja -äänekkäästi. - --- On se toi ruunu sentään poikaa, kun se toimittaa ihmiselle -tämmöisen frii yösijan, ilmaisi hän tyytyväisyytensä olotilaansa. - --- Luuletko täällä ilmaiseks yötä viettänees? huomautti siihen joku. --- Kympin siitä saat maksaa ja hyvässä lykyssä enemmänkin, jos olet -konstaapelin kanssa rähjännyt. - --- Kyll mää sen tierän, mut mistäs ne multa ottaa, vastasi -teurastajanrenki. -- En mää ensi kertaa ole pappia kyydissä. - --- Jollet maksa, niin saat käydä tiilenpäitä lukemassa. - --- Eipä ole ennenkään käyty enkä aio nytkään mennä. Äskeinen mies -palasi takaisin ja ovi sulkeutui jälleen. - --- Kuulkastis faari! huusi teurastajanrenki yövartijalle, ei sunkas -teill' mahra olutta olla? - --- Vieläkö pitäisi olutta olla? sanoi yövartija ristikon taakse -pysähtyen. - --- No nythän se vasta paikallaan olis. Mutta jollei ole, niin antakas -sitt vähän vettä. - -Hetken kuluttua ojensi vartija ristikon läpi suuren läkkikannun, -jonka kylki oli kirjavanaan ruostepilkkuja. - -Juotuaan kyllikseen ja annettuaan kannun toisille sanoi renki -yövartijalle: - --- Kyll me ollaan jo tarpeeks nukuttu, niin että avatkaa vain ovi. -Tarttis täsä joutua töihin, mestari siellä ilmankin noituu. - --- Kyllä se avataan kun komisarius tulee, vastasi yövartija. - --- Milloinkas se sitten tulee? - --- Tuossa kahdeksan tienoissa. - --- No voi turkanen, mitä tässä nyt vielä komisariuksia tarvitaan! -Antakaa sitten yks paperossi, että saa ajan kulumaan. - --- Ei passaa, on kielletty! vastasi yövartija päätään pudistaen ja -saatuaan tyhjän vesikannun takaisin poistui hän aukolta. - --- Perhanan rähjää, kun on nuuka! noitui teurastajanrenki. -- Mutta -tuolla toisessa sellissä poltetaan varmastikin tupakkia. - -Hän kömpi jalkeilleen ja väliseinässä olevien poikkipienojen avulla -alkoi kiivetä ylös, asettuen vatsalleen seinän päälle, joka ei -ylettynyt kattoon saakka. - --- Kuules, kaveri, mistäs sinä tupakkia sait? puhui hän alas seinän -toiselle puolen. - --- Kyll'hän sitä ai saa kun elää hissuksis, vastasi ääni toiselta -puolen. - --- Kattos sitä kränää, kun ei mulle antanut, vaikka niin korjasti -pyysin! - --- Mut mää sain heti kaks. Tosa on toinen naapureille! - --- Heppuli-hei! kiitti teurastajanrenki. -- Annas vielä tultakin. -Saatuaan tulen toisen paperossista alkoi hän kiivetä alas. - --- Voi jumaliste, kun se maistuu! ähki hän mielihyvästä ja veti -savuja silmät pakarallaan. - --- Elä hemmetissä kaikkia polta! ehättivät toiset hätäytyneinä. -Siemaistuaan vielä pitkän savun ja upotettuaan sen keuhkojensa -pohjaan ojensi teurastajanrenki rutistuneen ja hikeä tihkuvan -paperossin lähimmälle miehelle, heittäytyen itse huumautuneena -oljille selälleen. - --- Anna jo tännekin! hätäilivät jäljellä olevat sormet harillaan -paperossia kohti, joka intohimoisista imasuista käpristeli sinne -tänne, samalla kun se uhkaavasti pieneni. - -Siten suusta suuhun kulkien joutui se ihan Markuksen vieressä -istuvalle miehelle. Vedettyään siitä kyliänsä ojensi tämä pari haikua -sisältävän jäännöksen toverillisesti Markukselle. - -Tuntien polttavaa kiihotusaineen kaipuuta ja muutoin -välinpitämättömänä kaikelle tarttui Markus epäröimättä -paperossinpätkään ja imi sen saiturin tarkkuudella aina pumpuleihin -saakka. Väkevät pohjasavut saivat hänet uudestaan humaltumaan. Hän -tunsi olonsa keveämmäksi sekä samalla päässeensä ikäänkuin lähemmäs -yötovereitaan. - -Nousten istualleen alkoi hän tarkastella näitä lähemmin. Vieressään -kököttävä mies näytti syrjästä katsoen tutulta ja kun se käänsi -päänsä häneen päin, tunsi Markus hänet Virtaseksi, seppä Tuomisen -asuin- ja työtoveriksi. - -Se oli harmillinen kohtaus Markukselle. Virtanen näkyi myös tuntevan -hänet, mutta ei tuntunut olevan siitä tietävinään, vaan kysyi, -nähdessään Markuksen hierovan otsaansa: - --- Porottaakos päätä? - --- Kyllä hieman, vastasi Markus ja hänen sydämessään heräsi -toivonkipinä, että Virtanen ei ehkä ole häntä tuntenutkaan. - -Lähempänä ovea näki Markus ihmeekseen istuvan oljissa vanhan ukonkin. -Se oli puettu kuluneisiin ja paikattuihin vaatteisiin ja näytti -olevan Helsingin tupakkaukkoja. Äreän ja tyytymättömän näköisenä -istui se polvet koukussa alallaan ja tuijotti eteensä. Kun eräs -nuori ja siististi puettu mies nousi seisaalleen ja ristikkoaukon -edessä alkoi huolellisesti poistaa vaatteitaan oljentörkyä, ärähti -ukko hänelle vihaisesti: -- Mitäs nuolet siinä, anna lakeijan -harjata vaatteesi. Tämä ylimyksellinen mielenpurkaus sai toiset -nauramaan, mutta ukko itse ei ottanut siihen osaa, vaan istui -yhtä äkämystyneenä, liikutellen päässään ties mitä kuninkaallisia -mielikuvia, samalla kun oljenkorret saivat kaikessa rauhassa roikkua -hänen tukassaan ja parrassaan. - -Taaempana käytävässä helähti yöllinen naisääni jälleen laulamaan ja -sen johdosta huomautti yksi miehistä: - --- Jopas siellä sirkkunenkin heräsi! - -Mutta teurastajanrenkiin, joka yhä polvet koukussa loikoi selällään -pehkuissa, vaikutti naisäänen kuuleminen nähtävästi kovin -kiihottavasti, sillä yhtäkkiä päästi hän kurkuntäydeltä tulemaan -kirouksilla höystetyn, hermoja karmivan rivouden. Se teki kaikkiin -epämieluisan vaikutuksen ja naisääni herkesi heti laulamasta. - --- Mylvii kuin sonni siinä! murisi ukko äkäisesti ja kömpi -seisoalleen, sillä yövartija avasi juuri oven ja käski miehiä -perimään tavaroitaan. - -Markus koetti tekeytyä välinpitämättömäksi, mutta juro ja synkkä -ilme hänen kasvoillaan ilmaisi kyllin, ettei hän kyennyt asemaansa -keveästi ottamaan. Pudistettuaan enintä oljentörkyä vaatteistaan -lähti hän viimeisenä kopista. - -Kulkiessaan miesjoukon jatkona pitkin käytävää huomasi hän erään -ristikon takana nuoren naisen, jolla oli kauniit siniset silmät -ja poskilla selvät kyynelten jäljet. Se oli varmastikin sama -nainen, joka yöllä oli niin kauniisti laulanut. Hän oli nähtävästi -puhdistanut juuri vaatteitaan, sillä hänellä oli harja vielä -kädessään. - -Kun Markus katsoi häneen kummastuneena, kysyi nainen osaaottavasti: - --- Kuinka tekin olette tänne joutunut? Hämillään mutisi Markus -jotakin epäselvää. - --- Voi kun teidän selässänne on roskia, antakaas kun minä harjaan, -jatkoi nainen. - -Markus asettui selin aukon eteen ja nainen alkoi ristikon läpi -huolellisesti puhdistaa hänen takkiaan. Markuksen sydämen täytti -lämmin myötätunto tuota naisellista osatoveriaan kohtaan, joka -arvatenkin oli yöpynyt tänne ensi kertaa kuten hänkin ja jonka -naiselliset vaistot niin luonnollisesti ja välittömästi pulpahtivat -esille. - -Hän oli aloittamaisillaan keskustelun huoltajansa kanssa, kun -yövartija käytävän päästä viittoi häntä joutumaan muiden mukaan. -Kiittäen nyökäytti hän siis päätään hyvästiksi tuolle kovan onnen -neitoselle, joka pää kallellaan jäi surumielin katsomaan hänen -jälkeensä. - -Konstaapelien oleskeluhuoneeseen kerääntyi nyt eri kopeista sangen -kirjava seurakunta. Kirjoitettuaan kuittauksen suureen kirjaan sai -kukin takaisin ne tavarat, jotka hänen taskuistaan oli yön ajaksi -tyhjennetty. - -Eräs tavattoman kookas mies, joka pölyisestä puvustaan päättäen oli -eilen kantanut jauhosäkkejä satamassa ja jonka suuripalkkaisten -housujen toinen lahje oli repeytynyt auki reidestä aina pohkeeseen -saakka, virkkoi veitsensä ja kukkaronsa saatuaan: - --- Piti minulla olla aapinenkin mukana, minnekähän se lienee joutunut? - -Hartioitaan kyhnien sanoi hän tämän niin totisin kasvonilmein, että -tavaroita jakava konstaapeli ei näyttänyt tietävän, laskiko toinen -leikkiä, vai pitikö hänen todellakin ruveta etsimään kaivattua -aapista. - -Tuolla halkihousuisella satamajättiläisellä oli iso mustelma toisen -silmän alla ja sen johdosta virkkoi eräs: - --- Onpa kaveri tainnut olla ottelussa, koska toinen akkuna on ollut -vaarassa mennä rikki. - --- Joo! myönsi jättiläinen ja alkoi rauhallisella perusteellisuudella -kynsiä toista kylkeään. -- Vaikka minä en ryypännyt kuin litran -verran tenttua, niin miten lie niin päähän kihahtanut, että jouduin -tappeluun kaverien kanssa. - -Paitsi tupakka-ukkoa oli joukossa toinenkin vanhus. Se oli -kumaraselkäinen äijä, jolla oli pienet, tuuheakulmaiset silmät -ja jonka alasriippuvat viikset ja harmaa leukaparta olivat kuin -hyytyneet. Päällään hänellä oli liasta kiiltelevä kauhtana, jota -ainoastaan yksi nappi piti kiinni. Epäluuloisesti ympärilleen -tähyillen läheni hän Markusta ja hetken häntä silmiin tuijotettuaan -kysyi: - --- Onko tämä se herra, joka minua syyttää? - --- Ei, ei! kielsi Markus päätään pudistaen. - --- Tappelukaveriaankos vaari etsii? kysyi joku ja kaikki räjähtivät -nauramaan. - -Mutta siitä piittaamatta jatkoi vaari etsintäänsä, tirkistellen -huolestuneena silmiin jokaista siistimmin puettua miestä. - -Joukossa oli eräs, joka puvustaan ja käytöksestään päättäen oli -herrasmies ja hänen läsnäolonsa huojensi hiukan Markuksen painunutta -mieltä. Mutta herrasmies ei nähtävästikään ollut ensi kertaa pappia -kyydissä, sillä hän tuntui ottavan asian varsin huolettomasti. Samoin -tekivät muutkin Markusta ja noita kahta ukkoa lukuun ottamatta. -Kaikki laskettelivat sukkeluuksia ja naljailivat yönvietostaan -jälkipäivähuolettomuudella. Siten kuluivat heiltä hauskasti hetket -odoteltaessa komisariusta, jonka kanssa viimeinen selvittely oli -tapahtuva. - - - - -13. - - -Kello kävi yhdeksää, kun Markus tuli poliisikamarista ulos -kadulle. Aamu oli siis verrattain varhainen helsinkiläis-aamuksi. -Sanomalehtipojat huutelivat vielä päivän numeroita, kaduilla liikkui -etupäässä asioilleen rientävää porvariyleisöä, torilta palaavia -naisia ja myöhään nukkuneita katutyttöjä, jotka kuin päivänvaloa -häveten katse maahan luotuina kiiruhtivat kortteereihinsa. Hiukan -samalla tavoin oli Markuksenkin laita, sillä vaikka hänen ei -vielä tarvinnut pelätä tuttuja tapaavansa, teki häneen päiväsaika -toimissaan häärivine ihmisineen luotaan työntävän vaikutuksen. - -Komisariusta odotellessaan oli hänen kolkostunutta mieltään hitusen -lämmittänyt muisto kaunisäänisestä ja kyynelposkisesta tytöstä, joka -ristikon läpi niin hellällä huolella oli siistinyt hänen nuttuaan. -Ulos tullessaan oli hän päättänyt poliisikamarin edustalla odottaa -tyttöä, sillä hän arvasi tämän pääsevän viimeisenä pois. Mutta -kadulle ehdittyään tuntui hänestä mahdottomalta jäädä ohikulkijain -huomion esineenä seisoskelemaan tuon laitoksen läheisyydessä. - -Oikopäätä lähti hän siis harppailemaan asuntoaan kohti. Hän heitteli -epäluuloisia silmäyksiä vastaantuleviin ja synkistyi synkistymistään, -sillä kaikki näyttivät tänään katsovan häneen merkitsevämmin. Lopulta -vetäytyi hän kokonaan kuoreensa ja kulki kyräten tietänsä etukumarana -ja kiirehtivin askelin. - -Tultuaan asuntoonsa, josta hän koko yön ajan oli ollut poissa, sai -hän ympärilleen silmäillessään omituisen ja vierastavan tunteen, -aivankuin hän olisi saapunut paikkaan, joka on hyvin pitkiä aikoja -ollut asumatonna. Hän seisoi liikkumatonna keskellä lattiaa, -kasvoillaan tympeä ilme, kunnes alkoi hitaasti kiskoa palttoota -päältään. Sen jälkeen kurkisti hän arastellen peiliin, sillä kadulla -oli häntä koko ajan vaivannut tunne kuin olisi hänen kasvoissaan -mustelmia sekä lisäksi vahva likakerros. Mitään erikoisempaa ei hän -niissä kuitenkaan huomannut, silmät ainoastaan hieman verestivät. Se -jonkun verran rauhoitti häntä. Likaisuuden tunne vaivasi kuitenkin -edelleen ja häntä halutti perinpohjin peseytyä sekä harjata -vaatteensa. Mutta pesukaappia lähestyessään sai jokin askeettinen -päähänpisto hänet kuitenkin yhtäkkiä peräytymään aikeestaan ikäänkuin -hän ulkonaisen olemuksensa olisi puhdistamatonna tuntenut olevansa -paremmassa sopusoinnussa sisällisen ihmisensä kanssa. - -Sohvaa lähestyessään huomasi hän pöydällä kirjeen. Olgalta! välähti -hänen mieleensä kohta, kun hän oli osoitetta silmännyt. - -Hän oli repäisemäisillään kirjeen auki, kun hänen mieleensä juolahti -Virtanen. Säikähtyneenä viskasi hän kirjeen takaisin pöydälle, -heittäytyi raskaasti ähkäisten sohvalle ja veti viltin korviinsa -aivankuin joltakin piiloutuakseen. Pian huomasi hän kuitenkin, että -Olgan oli täytynyt kirjoittaa tuo kirje jo eilisiltana, joten hän ei -mitenkään ollut voinut kuulla hänen yönvietostaan. Siitä huolimatta -ei hän kajonnut kirjeeseen, vaan virui liikkumatonna piilossaan. - -Eilen oli hän lojunut tällä samalla paikalla synkkänä ja itseään -repelöivänä. Tänään tunsi hän tilansa vielä sitäkin pahemmaksi, kun -sisäisen lamaannuksen lisäksi oli tullut ulkonainen häpeä. Sillä -tavallisuuden mukaan suurenteli hänen mielikuvituksensa vierailun -poliisiasemalla aivan suunnattomiin. Hän piti itseään suorastaan -rikollisena eikä jaksanut tällä haavaa käsittää, kuinka hänen -Helsinkiin lähtiessä viitottu uransa saattoi enää lainkaan jatkua. - -Kaiken tämän ohella jäyti hänen mieltään entistä selvempi tietoisuus -kansansa valtiollisesta alennustilasta. Sen aiheuttivat erinäiset -poliisiasemalla mieleen jääneet huomiot. Konstaapeleista puhuivat -useimmat keskenään venäjää ja vironmurteista suomea. Ne olivat -raakoja ja kiroilevia miehiä ja kaikkialla siellä pisti nenään -vahva tökötinhaju. Komisarius, jonka eteen hänet oli ensimmäisenä -kutsuttu, oli pitkäkasvuinen ja parraton mies kellertävin ihoin ja -tummin silmänalustoin. Sen tukka oli pomadalla voideltu kiiltäväksi -ja hänestä levisi venäläiseen tapaan ellottavan sakea hajuvesien -tuoksu. Heittäen Markukseen kylmän ja vihaisen katseen oli hän -lausunut jotakin venäjäksi. Kun Markus oli ollut vaiti, oli hän -toistanut sanansa huonolla ruotsinkielellä. Siihen oli Markus -jurosti huomauttanut, että hänen äidinkielensä oli suomi, jolloin -ylikonstaapeli oli ryhtynyt tulkitsemaan. Häntä oli syytetty siitä, -että hän oli ollut kadulla juovuksissa ja sanonut konstaapelia -ryssäpiruksi. - --- Siitä lähetetään raportti yliopiston rehtorille! oli komisarius -lopettanut oikeudenkäyntinsä ja heittänyt poistuvan Markuksen jälkeen -ilkeän silmäyksen. - -Markus oli aikonut valittaa siitä, että hänet ylioppilaana oli -pidätetty koko yöksi poliisiasemalle ja lisäksi suljettu samaan -putkaan sellaisen raakalaisen kanssa, joka olisi saattanut häneltä -vaikka hengen nitistää. Mutta komisariuksen olemus oli saanut sanat -tyrehtymään hänen huulilleen ja hän oli tuntenut huojennusta, -päästessään mitä pikimmin ulos sieltä äitelän hajuveden, tökötin ja -venäjänkielen täyttämästä ilmapiiristä. - -Päivän hetket kuluivat suunnattoman hitaasti ja Markuksen ajatukset -kiersivät samaa ahdasta kehää. Hän ei saanut niitä temmatuksi irti -kuluneen vuorokauden pimeistä muistoista. Ja jos hän koettikin -siirtää ajatuksiaan muihin asioihin, pakenivat ne sieltä heti -kammoksuen takaisin. Yhtäältä uhkasi poliisikamarista rehtorille -menevä raportti ja toisaalla näki hän Virtasen kertomassa Tuomiselle -ja Olgalle, kuinka hän poliisiputkan pahnoilla oli tavannut sen -ylioppilas Kaarlelan. Kuvittelu muuttui lopulta niin eläväksi, että -hän saattoi nähdä Olgan kuulemansa johdosta syvästi punastuvan sekä -kuulla Tuomisen vaimon huudahtavan: -- Semmoinenko sekin on! - -Uh! Häntä ihan karsivat vilunväreet ja kädellään huitaisten kuin -jotakin luotaan karkottaen käänsi hän kylkeään. Kirje oli yhä -koskematonna pöydällä ja se palautti aina uudelleen mieleen Olgan -ja sitten Virtasen kertomassa huomioitaan. Hän soimasi nyt itseään -siitä, ettei hän sittenkin ollut saanut lähenneeksi Virtasta sekä -pyytäneeksi häntä vaikenemaan asiasta. - -Hän ei liikahtanut koko päivänä sijaltaan, vaan makasi vilttiin -kääriytyneenä kuin karhu pesässään. Tupakka ei enää maistunut ja -häntä alkoi vaivata kipeä nälkä, mutta tavalliseen ruokapaikkaan meno -tuntui aivan mahdottomalta. Ei hän myöskään saanut lähteneeksi ulos, -hankkiakseen kotiin jotakin syötävää. Väliin otti hän käteensä jonkun -kirjan, mutta saamatta siitä mitään irti viskasi sen jälleen pöydälle. - -Merkillistä, ettei Jussikaan tullut hänen luokseen, jotta olisi -saanut juttelulla viihdyttää itseään. Minne lienee sekin huvennut -uusille rymyretkille! - -Vihdoinkin läheni ilta ja sen mukana alkoi eteisestä jälleen kuulua -pikku tytön alakuloinen nukkelaulu. Markus kuunteli sitä hetkisen -silmät ummessa, mutta se vaikutti häneen tällä kertaa suorastaan -tuskallisesti. Se synnytti tunteen kuin olisi hän paikalleen -sidottuna maannut äärettömän pitkän ajan ja kuullut korvissaan tuon -saman säveleen sekä saisi sitä eteenpäin kuunnella loppumattomiin. -Tuskastuneena heitti hän viltin päältään ja kavahti istualleen. -Samassa kuuli hän ovikellon eteisessä kilahtavan -- ensimmäistä -kertaa koko tänä pitkänä päivänä. Hän kuuli avattavan ovea sekä -mainittavan nimeään. Kyypparin vaimo kurkisti hänen huoneeseensa ja -sanoi sitten jollekin ulkopuolella: -- Kyllä hän on kotona, herra -on hyvä ja käy sisään. Jännittyneenä jäi Markus tähystämään ovelle. -Häneltä pääsi helpotuksen huokaus, kun kynnykselle ilmestyi Veli -Forsberg, sillä hän oli tulijaa kuvitellut yliopiston rehtorin -lähetiksi tai joksikin vielä pahemmaksi. - -Veli pysähtyi ovelle ja tähysti pimenevään huoneeseen. - --- Terve! Käy vaan peremmäs! kehotti Markus, kohoten vihdoinkin -sohvalta ja käyden häntä vastaan. - --- Terve! Oletko sinä ollut sairaana? ja Veljen äänessä oli -osaaottava sävy. - --- No, en ihan juuri sairaana, vaikkei tosin paljon muutenkaan, -vastasi Markus, jonka mieli oli ehtinyt jo hiukan lämmetä parhaan -toverinsa tulosta sekä hänen osaaottavasta käytöksestään. - --- Minä kävin sinua eilen illallakin tapaamassa, mutta sinä et ollut -kotona, ilmoitti Veli. - -Tämä sulatti yhä enemmän Markuksen mieltä, sillä hän arvasi Veljen -tahtovan hyvittää sitä, että hän eilen oli pahottanut hänen mieltään. - --- Minä olin hiukan ulkona, vastasi hän ja heitti toveriinsa -epäluuloisen silmäyksen. - -Veljellä ei luonnollisesti ollut aavistustakaan Markuksen retkistä. -Pienellä mustasukkaisuudella tiedusteli hän, kenen kanssa Markus oli -ollut matkassa. - --- Jussi Paavolaisen kanssa, ilmoitti Markus. -- Se oli eilen -saapunut kaupunkiin ja tuli illalla minua tapaamaan. Menimme yhdessä -ulos ja päädyimme lopuksi erääseen poksiin, jossa minua kohtasi -tavaton yllätys. - -Veli tuli uteliaaksi ja pyysi Markusta kertomaan lähemmin -seikkailustaan ja Markus alkoi kuvata Sandraa sekä tämän luona -sattuneita kohtauksia. Hän innostui ja lämpeni omasta kuvauksestaan -ja esitti asiat yhä värikkäämmin. Viime yön kokemukset ihan -kumpusivat hänestä esiin. - --- Elä nyt! huudahti Veli tavantakaa, täynnä korkeimmilleen -jännittynyttä mielenkiintoa. - --- Mennäänpä yhdessä sinne! innostui Veli yhtäkkiä, kun Markus oli -lopettanut kuvauksensa. - --- Tuskinpa sinne viitsii, esteli Markus, sillä hän oli tottunut -Veljeä pitämään kuin hauraana korukaluna, jota ei mitenkään sopinut -viedä sellaisiin paikkoihin. Kokemuksesta tiesi hän myös, että jos -Veli mielikuvituksessaan saattoikin innostua johonkin seikkailuun, -vetäytyi hän kuitenkin avutonna kuoreensa, kohta kun tuli -kosketuksiin alastoman todellisuuden kanssa. - -Mutta Markus oli vasta kertonut puolet viime yön vaiheista. Joitakin -hetkiä sitten olisi hänestä tuntunut tuiki mahdottomalta paljastaa -muille yön loppuvaiheita, kaikista vähimmin hienorakenteiselle -Veljelle. Mutta nyt hänen mielialansa oli ehtinyt lämmitä, hän oli -jossakin määrin etääntynyt kokemuksistaan ja alkoi jo nähdä ne -keveämmässä valossa. Samalla tunsi hän pakottavaa tarvetta kertoa -niistäkin Veljelle ja siten ikäänkuin ripittää itsensä parhaalle -toverilleen sekä keventää mieltään. - --- Sieltä Sandran luota palatessani jouduin minä vielä poliisin -kanssa tekemisiin, sanoi hän hetken mietittyään arastellen. - --- Niinkö! huudahti Veli, jonka mielenkiinto virisi uudelleen. - --- No, kuinka se päättyi? - --- Siten, että minä jouduin poliisiasemalle yöksi, jatkoi Markus -rohkaistuneena, äänessään kuitenkin vielä tunnusteleva sävy. - --- Elä nyt! Kylläpä sinulla on ollutkin kirjavat seikkailut! innostui -Veli. -- Minkälaista siellä oikein oli, kerrohan. - -Markusta ei tarvinnut toistamiseen kehottaa. Hän tyhjensi nyt itsensä -kokonaan, kuvaten poliisikamariretkensä kaikkia yksityisseikkoja -myöten, viivähtäen erikoisella lämmöllä laulavassa neitosessa, joka -ristikon läpi oli harjannut hänen takkiaan. Veljen katseesta luki hän -pelkkää myötätuntoa. Siinä ei näkynyt paheksumisen jälkiäkään, vaan -hän kuunteli suurimmalla mielenkiinnolla kuin jotakin romaania. - -Kun Markus oli vihdoinkin lopettanut, puhkesi hän sanomaan: -- -Sinähän olet sitten viime näkemämme elänyt läpi kokonaisen odysseian. - --- Mutta onnistumatta Odysseuksen tavoin välttää Skyllaa, lisäsi -Markus, joka tunsi saattavansa ottaa asian jo joltisenkin keveästi. - --- Mutta kyllä sinä oletkin mainio, kun menet suoraan konstaapelia -tituleeraamaan sillä tavalla, lausui Veli ja nauroi sydämensä -pohjasta. - --- Sitä minä en ollenkaan muista, koetti Markus puolusteleida, -hämillään nauraen toisen mukana. - -Hänen silmänsä kostuivat tuon tuostakin, sillä hän tunsi mielensä nyt -kokonaan keventyneeksi. Viime öisten kokemusten rumat puolet olivat -yhtäkkiä hävinneet näkyvistä, hän saattoi jo nauraa itselleen ja -seikkailuilleen sekä katsoa niitä kokonaan humoristisessa valossa. -Hänen oli kevyt ja hyvä olla kuin sen, joka juuri on päässyt pahasta -painajaisesta. Samalla tunsi hän suoniinsa virtaavan uutta rohkeutta -ja toimitarmoa kuin jostakin syvyyden kaivosta. - -"Näin minä taas yhtäkkiä ja odottamatta huljahdin aallon harjalle", -ajatteli hän sydän täynnä lämmintä kiitollisuutta Veljeä kohtaan, -joka tulollaan oli vapauttanut hänet painajaisestaan. - -Huoneessa oli jo lähes täysipimeä ja Markus ryhtyi sytyttämään -lamppua. - --- Mutta mitäs hittoa tämä on! huudahti hän harmistuneena, sillä -pöydältä oli hävinnyt entinen lamppu ja sijalle oli ilmestynyt -seinään kiinnitettävä kuvuton käytävän lamppu. - -Veli nauroi sydämestään, kun Markus oli sytyttänyt lampun. Se näytti -tosiaankin naurettavalta siinä sohvapöydällä ja levitti kovin -niukasti valoa huoneeseen. - --- Lähempi tutustumiseni isäntäväkeeni näyttää käyvän minulle -kalliiksi, lausui Markus. -- Tämä olisi saanut jo riittää, ja -hän osoitti Veljelle säkkikankaisia oviverhoja, hellauunia sekä -sohvapöydän valurautaisia jalkoja. - --- Kyllä sinun oikeastaan olisi muutettava asuntoa, virkkoi nyt Veli -vakavaksi muuttuen. -- Lähin ympäristöhän merkitsee niin paljon, -varsinkin henkisen työn tekijälle. Tällaisessa poksissahan sinä -väkisinkin lamaannut. - --- Muun olisi vielä voinut sietää, mutta tuo lamppu! päivitteli -Markus. -- Ja toiseksi lämmin. Pelkään, että täällä ilmain kylmettyä -ei kykene muuhun kuin viltti ympärillä sohvan nurkassa värjöttämään. - --- Muuta, veikkonen, pois, muuta jo huomispäivänä, hoputti Veli. - --- Mutta käyneeköhän se laatuun? epäili Markus. -- Voivat vaatia -vuokran koko lukukaudelta. - --- Millä oikeudella ne sitä voisivat vaatia ja jos nurisevat, niin -voithan nakata niille kympin hyvittäjäisiksi, neuvoi Veli. - --- Tosiaankin, innostui nyt Markus. -- Minäpä panenkin sen heti -huomispäivänä toimeksi. Mutta nyt minun täytyy ennen kaikkea saada -ruokaa, sillä minä en ole koko päivänä maistanut yhtä suupalaa. - --- Mitä, etkö ole syönyt koko päivänä! ällistyi Veli. -- Lähdetään -nyt sitten heti syömään yhdessä illallista. - -He hankkiusivat lähtemään, mutta aikoessaan sammuttaa lampun, osui -Markuksen katse Olgan kirjeeseen. Hän repäisi sen auki ja luki -nopeasti läpi. - --- Joudu jo, muutenhan sinä menehdyt siihen paikkaan! kiirehti Veli -ovelta. - --- Odotahan vielä pari silmänräpäystä, pyysi Markus, istahti palttoo -päällä pöydän ääreen ja kirjoitti seuraavan kirjeen: - -"Neiti Olga Mustonen. Valitettavasti en nyt muutamaan päivään voi -tulla Teitä tervehtimään ja kirjoja tuomaan, sillä minun on vähäisen -sairauden takia pysyttävä huoneessani. Mutta ettekö Te sen sijaan -voisi esim. huomenillalla -- tai mihin aikaan päivästä hyvänsä -- -tulla minun luokseni. Olisitte sangen tervetullut. Sydämellisin -terveisin Markus Kaarlela." - -Luettuaan Olgan kirjeen, oli Markuksen mieleen välähtänyt lähteä -heti illallisen syötyään Olgan luo. Mutta sitten muisti hän Virtasen -ja hänestä tuntui vastenmieliseltä tavata tätä tai Tuomisia. -Sitä mahdollisuutta välttääkseen turvautui hän tähän pieneen -viekkauteen ja hätävalheeseen. Olgan kohtaamista ei hän nyt enää -tuntenut pelkäävänsä, vaikka Virtanen olisi tälle kertonutkin hänen -seikkailuistaan. - -Ottaen kirjeen mukaansa postilaatikkoon pantavaksi sammutti hän -lampun ja kiiruhti Veljen jälkeen. - - - - -14. - - -Virkeänä ja levänneenä heräsi Markus seuraavana aamuna hyvissä ajoin. -Juuri kun hän päättäväisesti haukotteli unentähteitä itsestään, -ryhtyäkseen illalla suunnittelemaansa päivän ohjelmaa toteuttamaan, -soi ovikello ja kohta sen jälkeen koputettiin hänen ovelleen. - --- Sisään! huusi Markus reippaasti, kohentaen peitettään ja päättäen -katsoa vaikka itse kuolemaa silmiin. - -Sisään työntyi vanha, ystävällisen näköinen ukko, kainalossaan -salkku. Tämä viimemainittu esine sai Markuksen säpsähtämään, mutta -kohta tajusi hän kuitenkin mistä oli kysymys. Ukko otti salkustaan -ison paperiarkin, jossa oli lyhyt kutsumus Markukselle saapua sinä -päivänä tasan kello kaksitoista yliopiston rehtorin kansliaan. Alla -oli rehtorin nimi. - -Kun Markus oli merkinnyt paperiin, että hän on nähnyt sen, poistui -ukko ja muistutti vielä mennessään Markusta saapumaan kansliaan -määrätyllä ajalla. - -Niin välinpitämättömältä kannalta kuin Markus koetti asian -ottaakin, tunsi hän salaisen huolen kuitenkin hiipivän sydämeensä. -Loikoen vielä vuoteessa koetti hän kuvitella, kuinka kaikki -tulisi tapahtumaan. Se ei suinkaan ollut omiaan vähentämään hänen -huolestuneisuuttaan, sillä yliopisto ja varsinkin yliopiston -kanslia vihreäverkaisine pöytineen ja juronnäköisine, äänettömine -virkamiehineen oli hänestä kovin juhlallinen paikka. Ja siellä piti -hänen sitten tehdä selvää rumasta poliisijutusta rehtorille, jota hän -oli tottunut pitämään hienosti sivistyneen miehen perikuvana. Uh! - -Mutta hänen elämänintonsa oli sitten eilisillan liian suuri, että hän -tästä seikasta olisi voinut lamaan painua. - --- Onnettomuutta vastaan pitää käydä rautarinnoin! toisti hän Fredrik -Suuren sanat, jotka kouluaikana olivat historian oppikirjasta jääneet -hänen mieleensä ja joita hän tällaisissa tapauksissa aina käytti. - -Noilla sanoilla itseään sonnustettuaan kavahti hän vuoteesta, -peseytyi ja pukeutui kiiruusti sekä kävi päättäväisyydellä käsiksi -päivän ohjelmaan. - -Ensiksi meni hän isäntäväkensä puheille ja ilmoitti halunsa muuttaa. -Viinurin väki tuli tästä tiedonannosta huomattavasti pahoilleen, -mutta kun Markus lupasi hyvitykseksi maksaa heille lähtiessään puolen -kuukauden vuokran eteenpäin, tulivat he tyytyväisiksi eivätkä panneet -mitään esteitä hänen aikomuksilleen. Asia oli siis sitä myöten selvä -ja iloisena tästä päivän ensi menestyksestä lähti hän etsimään uutta -asuntoa. - -Hän löysi sen heti ensi yrityksellä Rauhankadulta, Säätytaloa -vastapäätä. Siellä asui isonlaisessa huoneustossa kolme iäkkäämpää -neitiä, jotka puhuivat surkean huonosti suomea. Niistä toinen, joka -vasemmalla silmällään katsoi pahasti kieroon, lähti Markukselle -näyttämään huonetta. Se oli pitkän, kapean ja pimeän käytävän päässä, -jonka pari suurta vaatekaappia teki vieläkin kapeammaksi. "Oikea -luostarin käytävä", ajatteli Markus, mutta se tuntui hänestä hyvin -soveltuvan tieksi lukumiehen kammioon. Itse huone oli täydellisesti -eristetty, rauhallinen ja valoisa. Huonekalut olivat vaatimattomat -ja jonkun verran kuluneet, mutta niillä oli kuitenkin sivistyksen -leima, sillä ne oli koottu vakiintuneen herrasperheen kalustosta. Kun -vuokrakin oli sangen kohtuullinen, teki Markus nopean päätöksen ja -ilmoitti ottavansa huoneen. - -Sillä välin oli tultu takaisin varsinaiseen eteiseen ja Markuksen -odottaessa vastausta, saisiko hän ja milloin muuttaa huoneeseen, -vaihtoivat sisarukset keskenään muutaman sanan hiljaa ruotsiksi. Sen -jälkeen kiinnitti kierosilmäinen neiti katseensa Markukseen ja kysyi: - --- Oleko te suometariaani? - -Markus ällistyi tällaista kysymystä, mutta päätti sitten ottaa asian -leikin kannalta ja kysyi vuorostaan hymyillen: - --- Mutta mitäs se asiaan vaikuttaa, mitä puoluetta minä olen? - --- Jaa, se vaikuttaa! huudahtivat molemmat neidit yhteen ääneen. -- -Me ei tahdo suometariaani huoneesemme. Ne ovat sellaisia... ja Markus -sai kuulla kokonaisen luettelon mitä pimeimpiä mainesanoja. - -Ei ollut epäilystäkään, etteivätkö sisarukset puhuneet mitä -vilpittömintä vakaumuksen kieltä. Sen näki heidän katseestaan ja -kuuli heidän äänestään. Niin hämmästyneeksi kuin Markus tunsikin -itsensä, saadessaan taas uuden todistuksen siitä, kuinka syvälle -puolue-ennakkoluulot olivat ihmisiin syöpyneet, halutti hänen -kuitenkin vielä hieman leikitellä sisarusten kanssa. - --- No niin, minä en kylläkään kuulu suomettarelaiseen puolueeseen, -sanoi hän, -- mutta minulla on suomettarelaisia tovereita. Saisivatko -he käydä täällä minun luonani? - -Sisarukset joutuivat hämilleen ja toinen heistä mutisi: - --- No jaa, tietysti. - -He eivät kuitenkaan sanoneet uskaltavansa päättää huoneen -vuokraamisesta, ennenkuin heidän vanhin sisarensa palaa virastosta. -Sen tähden pyysivät he Markusta tulemaan uudestaan illalla. - -"Haluavat varmaan neuvotella siitä, sopiiko heidän antaa huonettaan -suomalaiselle", ajatteli Markus ja häntä halutti jo jättää -kaikkityyni siihen. Mutta samassa saapui vanhin sisar, oven -täyteineen, lihava ja vahvasti hajuvesillä priiskotettu neiti. - --- Va' sku' de' gälla? kysyi hän nähdessään eteisessä vieraan -mieshenkilön. - -Nuoremmat sisaret riensivät selittämään hänelle asian. Kuultuaan, -että Markus on ylioppilas, ei hän asettanut mitään lisäehtoja ja asia -oli pian päätetty. Ensi viikon alusta ilmoitti Markus muuttavansa -uuteen asuntoonsa. - -"Nyt on siitäkin huolesta päästy", ajatteli hän tyytyväisenä, -laskeutuessaan kadulle. "Mutta pahin päivän velvollisuuksista on -vielä edessäpäin." - -Käytyään aamiaisella käveli hän edestakaisin Aleksanterilla ja sitä -mukaa kuin kellonviisari läheni kahtatoista, lisääntyi puristus hänen -sydämessään. Jos hänellä eilen tai toissapäivänä olisi ollut tämä -sama velvollisuus, niin asia olisi näyttänyt hänestä niin synkältä, -että hän luultavastikaan ei olisi saanut menneeksi yliopiston -kansliaan, vaan piiloutumisella pilannut kokonaan asiansa. Kaikki -ne laiminlyönnin synnit, joita hän elämässään oli tehnyt, olivat -sattuneet tuollaisina sisäisen lamaantumisen aikoina. Mutta nyt oli -hänen joustavuutensa ja elämäntarmonsa siksi suuri, ettei mikään -olisi voinut pidättää häntä menemästä rehtorin puheille. - -Kun hän kolmannen kerran pysähtyi senaatintorin kulmalle, osoitti -Nikolainkirkon kello viittä vaille kaksitoista. Hän veti syvään -henkeään ja lähti päättävästi nousemaan yliopiston portaita, tuntien -kuinka sydämensä alkoi askel askeleelta yhä kovemmin lyödä. Kaikista -vastaan ponnistuksista huolimatta kohosi hänen hermostuneisuutensa -toiseen kerrokseen kiivetessä siihen määrään, että hän melkein -saattoi nähdä kahtena vastaan tulevat henkilöt. Hän ei kuitenkaan -pysähtynyt kertaakaan epäröimään, vaan hokien ajatuksissaan: -- Ja -Napoleon tempasi lipun käteensä ja kuulien vinkuessa ympärillään -marssi suoraan sillalle, kulki hän päämääräänsä kohti. Kanslian oven -takana veti hän vielä kerran syvään henkeään ja astui sisälle. - -Rehtoria ei näkynyt tavallisella paikallaan pitkän kansliapöydän -päässä ja muut saapuvilla olevat virkamiehet kirjoittivat -päätään työstä nostamatta. Markus pysähtyi oven läheisyyteen -odottamaan. Takanaan, vielä lähempänä ovea, huomasi hän kaksi -nuorta ylioppilasta, jotka olivat siinä seisseet hänen tullessaan. -Ne olivat nähtävästi samantapaisella asialla kuin hänkin, sillä -kummankin kasvoista näki selvästi, että he olivat äärimmilleen -hermostuneet. Tämä huomio rauhoitti Markusta suuresti, jopa koetti -hän huolettomalla asennolla ja muilla eleillä näytellä levollista ja -arkailematonta miestä noille poloisille. - -Hetken kuluttua astui rehtori jostakin sivuhuoneesta kansliaan. Kolme -ylioppilasta ovensuussa kumarsi syvään, mihin hän vastasi sirolla ja -kohteliaalla tavallaan. Istuttuaan paikalleen viittasi hän Markuksen -luokseen. - --- Herra Kaarlela kai? kysyi hän, ennenkuin Markus oli ehtinyt -nimeään mainita. -- Hm, taisi olla kysymys jostain poliisiraportista, -ja hän avasi lähellä olevan suuren seinäkaapin. - -Eräällä hyllyllä oli paksu pinkka papereita ja niiden -joukosta valitsi hän yhden. "Jos nuo kaikki ovat samanlaisia -poliisiraportteja, niin enpä totisesti ole yksinäni tässä -kadotuksessa", ajatteli Markus, tuntien suurta huojennusta. - -Rehtori luki puoliääneen hymisten raportin, joka oli kirjoitettu -ruotsiksi. Suomeksi olivat siinä kuitenkin nuo tuhoisat sanat, jotka -Markuksen kerrottiin eräälle konstaapelille lausuneen. Raportti teki -koomillisen vaikutuksen ja sivuuttaessaan nuo suomalaiset sanat näki -Markus rehtorin kasvoilla vilahtavan hyväntuulisen hymyn, jonka hän -kuitenkin nopeasti kätki partaansa. - --- Kuinka tämä asia nyt oikeastaan on? kysyi rehtori ja Markus kertoi -olleensa juovuksissa sekä joutuneensa poliisin kanssa tekemisiin, -mutta noita sanoja ei hän sanonut muistavansa. - --- Onko teillä tapana hyvinkin ahkerasti istuskella ravintoloissa? -kysyi rehtori tämän jälkeen. - --- Kyllä minä niissä toisinaan käyn, mutta ei se minulla tapana ole, -vastasi Markus. - --- Koettakaa nyt vasta välttää tällaista, se on ikävätä sekä -yliopistolle että teille itsellenne. - -Tämän sanottuaan nyökäytti rehtori päätään hyvästiksi. Markus kumarsi -parhaan taitonsa mukaan ja riensi kuin vietereillä matkaansa, -heittäen ohi mennessään säälivän katseen niihin kahteen poloiseen -ovensuussa, josta toinen sai juuri viittauksen astua vuorostaan -rehtorin eteen. - -Ulos tultuaan tunsi Markus mielialansa niin keveäksi ja valoisaksi, -että hän olisi halunnut syleillä koko maailmaa. Ja merkillistä, -kuinka valoisalta ja ystävälliseltä nyt näytti myös koko ulkomaailma. -Sen sijaan että toissapäivänä olivat kaikki ihmiset näyttäneet -synkiltä ja vihaisilta, kohtasi hän nyt kadulla pelkästään iloisia ja -hymyileviä ihmisiä. - -"Muuttuuko ulkomaailma aina minun mukanani vai miten tämä on -selitettävä?" ajatteli Markus Aleksanteria kävellessään. Hänen -sisällään sykähteli ja silmät loistivat ja hänen teki mieli -puristaa jokaisen vastaantulijan kättä. Yksinpä juutalaisetkin ja -venäläiskuosiset konstaapelit saivat osakseen hänen myötätuntonsa. - -Tultuaan asuntoonsa ei hän tiennyt, mihin oikein ryhtyä, sillä päässä -surisi ja kiehui tuhansia ajatuksia. Olgaa oli hänellä kiihkeä -ikävä ja ensi kerran tunsi hän voimakasta ja terveesti aistillista -vetovoimaa hänen puoleensa. Kunpa nyt aika kuluisi nopeasti, että hän -pian tulisi! Mutta entäpä hän ei tule ollenkaan? Silloin menee hän -itse Olgan luo piittaamatta mitään Virtasista ja Tuomisista. - -Hän käveli pitkin askelin edestakaisin lattialla ja poltti paperossin -toisensa jälkeen, tyynnyttääkseen mieltään. Kun hän oli saanut -riehuvat ajatuksensa jonkun verran talttumaan, päätti hän pitkästä -aikaa valmistaa Työmieheen jonkun kirjoituksen. Siten saisi hän -parhaiten ajan kulumaan, sillä kirjoihin syventymään hän ei tällä -kertaa tuntenut kykenevänsä. - -Hetken mietittyään, mistä kirjoittaisi, juolahti hänen mieleensä -asia, josta hän viime kerralla oli Olgaa niin kuivakiskoisesti -kuulustellut. Neulojattarien asema sopi sitäkin paremmin kirjoituksen -aiheeksi, kun hän kohta oli tapaava Olgan ja saattoi siis lukea sen -heti tuoreeltaan hänelle. Hän istui siis kirjoituspöydän ääreen, -leikkasi valmiiksi joukon kapeita käsikirjoitusliuskoja, kirjoitti -yhdelle niistä otsakkeen: "Neulojattaret, yhtykää parantamaan -asemaanne!" ja alkoi sitten miettiä itse kirjoitusta. Pian pääsi hän -alkuun, ajatukset toimivat vilkkaasti ja lause lauseen jälkeen syntyi -paperille. Päivällisajan ehdittyä oli hänellä valmiina puoliväliin -toistakymmentä liuskaa käsittävä artikkeli. - -Kun hän hämärässä palasi päivälliseltä ja aikoi ryhtyä käymään -kirjoitusta läpi, saapui hänen luokseen Jussi Paavolainen. Markus -tunsi mielensä happameksi tästä toverinsa odottamattomasta tulosta, -sillä kohta saattoi hän ruveta Olgaa odottamaan. Mutta Jussi -ei piitannut toisen kylmäkiskoisuudesta mitään, sillä hän tuli -nähtävästikin suoraan kapakasta. Rennosti sijoittautui hän sohvalle -ja kysyi: - --- Mihin sinä, kuule, katosit sieltä Sandran luota? - --- Tulin kotiin nukkumaan, vastasi Markus lyhyesti, sillä häntä -ei tällä kertaa lainkaan haluttanut ruveta tekemään selkoa -toisenyöllisistä vaiheistaan. - --- Minä nukuin koko yön siellä Sandran sohvalla ja aamulla mentiin -sitten poikain kanssa piiskaryypyille ja niin sitä on oltu sitten -yhtä menoa remmissä, kertoi vällötteli Jussi hiukan sammaltelevalla -äänellä. - -Hän tuoksahti vahvasti väkijuomilta ja se teki Markukseen kovin -vastenmielisen vaikutuksen, jopa hänestä tuntui tällä kertaa -käsittämättömältäkin, miten ihmiset saattoivat kapakoissa uisakoida. - --- Me olemme istuneet tämän päivää polyteekkarein talolla ja minä -tulin sinuakin hakemaan sinne yhteen joukkoon, jatkoi Jussi. - --- En minä voi nyt mitenkään lähteä, kiirehti Markus ilmoittamaan, -pannen samalla aivonsa nopeaan toimintaan, keksiäkseen jonkun -pätevältä näyttävän verukkeen, millä hän pääsisi Jussista pian eroon. - --- Mikset voi, mitä kiireitä sinulla nyt on? tiukkasi Jussi. - --- Minun täytyy kuudelta olla kansantalouden seminaariharjoituksissa. - -Markus katsahti kelloansa ja jatkoi: - --- Ai hiivatissa, sehän onkin kohta kuus! Suo anteeksi, mutta minun -täytyy nyt lähteä. - --- Kuinka kauan sinä siellä viivyt? -- Ainakin pari tuntia ja voipa -mennä enempikin. - --- Jos minä jään tähän sinun sohvallesi siksi aikaa lojumaan, arveli -Jussi rauhallisesti. -- Mennään sitten yhdessä ulos. - -"Senkin rankkitynnyriä, minkä vastuksen heitti!" harmitteli Markus -mielessään, mutta hillitsi kuitenkin itsensä ja koetti pusertaa uusia -hätävalheita. - --- Minä en tule sieltä suoraan kotiin, vaan lupasin mennä Veli -Forsbergia tapaamaan. - -Tämän kuultuaan ei Jussin auttanut muu kuin vääntyä ylös sohvalta ja -lähteä Markuksen mukana ulos. - -He kävelivät ääneti Roopertinkatua alas. Jussi käveli velttona ja -päämäärätönnä Markuksen rinnalla ja tämä ärtymistään ärtyi. Kun he -olivat tulleet Erottajalle, alkoi Markusta pelottaa, että Jussi -seuraa kuin varjo hänen matkassaan aina yliopistolle saakka. Mutta -niin kauas ei hän tuntenut uskaltavansa lähteä, sillä Olga saattoi -jo piankin tulla. Hän pysähtyi yhtäkkiä, löi näppiään ja huudahti: --- Mutta hitto soikoon, minähän unohdin alustukseni pöydälle. Minun -täytyy juosta takaisin ja ajaa sitten ajurilla yliopistolle. Terve -nyt! - -Hän pisti nopeasti kättä ällistyneelle Jussille ja lähti taakseen -katsomatta harppomaan takaisin Annankadulle. - - - - -15. - - -Pöydällä olivat valmiina leivokset ja hedelmät, jotka Markus kotiin -palatessaan oli hankkinut. Itse istui hän kirjoituspöydän ääressä -käyden läpi artikkeliaan. Mutta hänen huomionsa ei tahtonut pysyä -aiheessa. Kaikki rappukäytävästä kuuluvat äänet saivat hänet -pysähtymään ja heristämään korviaan. - -Kun hän lukuisin keskeytyksin oli päässyt käsikirjoituksen -puoliväliin, helähti ovikello hiljaa ja arasti. Markus tunsi -sydänalassaan levottoman sysäyksen, sillä hän vaistosi soitosta, että -oven takana oli Olga. Kiiruusti kohosi hän seisaalleen, mennäkseen -avaamaan, mutta kuuli jo askeleita eteisestä. Ulko-ovi avattiin ja -hän kuuli rouva Heinosen äänen: - --- Kyllä hän on kotona. - -Ovelle koputettiin ja rouva ilmoitti: - --- Täällä on yks neiti, kun tahtoo tavata herra Kaarlelaa. - -Olga ujona ja hämillään. Rouva Heinonen heitti huoneeseensa -palatessaan heihin hymyilevän katseen. - --- Hyvää iltaa. Tulittepas te toki! Mutta elkää nyt kynnyksen taka -jääkö! ja Markus tarttui Olgaa molemmista käsistä ja veti hänet -huoneeseen, pyörittäen häntä samaa vauhtia kerran ympäri. - -Tämän teki Markus harkitusti ja onnistuikin laskussaan. Hän vapautui -siten yks kaks siitä hellävaraisesta, miltei saamattomasta ujoudesta, -joka häntä edellisillä kerroilla oli Olgan seurassa kahlehtinut ja -joka vähällä oli nytkin päästä heitä kangistamaan. Yhtä vapauttavasti -vaikutti se nähtävästi Olgaankin, sillä häneltä helähti iloinen nauru. - --- Mutta olettepas te koko sairas! huudahti hän. - --- Ai tosiaankin, minunhan piti ollakin sairas! oli Markus -havahtuvinaan. -- Mutta asia on niin, että minä paranin juuri -silloin, kun kirjoitin teille sen kirjelipun ja tänään minä olen -ollut maailman tervein mies. - --- Kyllä sen näkeekin, mutta mitä tautia sellainen on, josta niin -äkkiä paranee? - --- Mutta heittäkäähän ensin päältänne, ettette ole niin kovin -lähtevän näköinen, niin minä kerron siitä teille. - -Samassa päästeli Markus kursailematta Olgan hatun ja ryhtyi sitten -palttoota päältä auttamaan. Mutta kun Olgan valkeaihoinen ja -täyteläinen kaula tuli näkyviin, valahti Markuksen yli ikäänkuin -lämmin aalto ja yhtäkkiä sulki hän Olgan syliinsä sekä suuteli -häntä kiihkeästi ensin kaulalle ja sitten suulle. Olga oli niin -hämmästynyt, että hän salli sen vastustelematta tapahtua. Sitäpaitsi -oli se käynyt niin nopeasti ja sähköisesti, että hän ei ehtinyt tehdä -mitään, vaan nojautui raukeana Markuksen käsivarteen. - -Vasta jäljestäpäin ehti Markus itsekin joutua hämilleen. Hän hellitti -Olgan syleilystään ja tarttuen häntä molemmista käsistä sopersi: - --- Elähän suutu, Olga, mutta minulla on ollut näinä päivinä sinua -niin tulinen ikävä ja... ja sinä näytit niin kauniilta... Meidän -pitää tästä lähin sinutella toisiamme, sehän on luonnollista meidän -välillämme, eikös niin? - -Olga oli lehahtanut punaiseksi aina hiusmartoa myöten, mutta mitään -moitetta ei Markus huomannut hänen katseessaan eikä hän vetänyt -käsiään pois Markuksen käsistä. Tästä oli seurauksena, että Markus -katsoessaan häntä silmiin haltioitui uudestaan ja tarttuen häntä -ohimoista suuteli tällä kertaa otsalle. - --- Rakas, rakas... ethän ole vihainen minulle? sopersi hän. -- -Mutta minähän seisotan sinua keskellä lattiaa! ja hän talutti Olgan -sohvalle istumaan, asettuen itse hänen rinnalleen ja ottaen hänen -toisen kätensä omaansa. - -Olga salli kaiken tämän vastustelematta tapahtua. Hän ei ollut -puhunut vielä mitään siitä lähtien kun Markus sulki hänet syliinsä. -Nyt vapautui hän hämmingistään ja katsoen hymyillen Markukseen kysyi: - --- Entäs se teidän sairautenne? - --- Kenen teidän? - --- Sinun, korjasi Olga ja loi ujostelevan katseensa alas. Kysymystä -tehdessään oli Olga Markuksen mielestä hymyillyt hieman omituisesti -ja se herätti hänessä epäluuloa. Mahdollisesti oli Virtanen ollut -kielimässä. Hän päätti tarttua härkää sarvista ja olla rehellinen. - --- Minä sairastin kohmeloa ja murjotin, aloitti hän ja tarkkasi -sanojensa vaikutusta. - --- Vai sellaista se sairaus olikin! naurahti Olga. - --- Mutta ei se ollut tavallista yksinkertaista kohmeloa, vaan... minä -murjotin häpeästä ja harmista ja... - --- Kuinka olitte päissänne? - --- Mutta minä keskeytän rippini, jollet sinä lakkaa minua -teitittelemästä. - --- Se tapahtui epähuomiossa, puolusteli Olga. - --- Niin, tuota, en minä sen takia murjottanut, vaan... hän venytti -sanojaan ja syöksi sitten nopeasti tulemaan: -- siksi, että jouduin -poliisin kynsiin. - -Hän pusersi lujasti Olgan kättä, ikäänkuin estäen tätä karkuun -lähtemästä. Kun Olga katsoi häneen epäilevästi hymyillen, jatkoi hän: - --- Mutta tietysti Virtanen on Tuomiselle kertonut ja Tuomisen vaimo -sinulle? - --- Mutta mitä ihmeessä Virtasen sitten olisi pitänyt kertoa? kysyi -Olga, samalla kuin hänen kasvoillaan kuvastui vilpitön kummastus. - -Markus huomasi nyt, ettei Olga tiennyt asiasta tämän taivaallista -ja häntä alkoi harmittaa, että oli ollenkaan ruvennut tunnustuksia -tekemään. Mutta sitten tuli hän ajatelleeksi, että jollei Olga nyt -tiedäkään, niin mahdollisesti saa hän sen kuitenkin jäljestäpäin -tietää ja siinä tapauksessa on viisainta, että hän ehättää edelle. -Hän jatkoi siis: - --- Niin, minä jouduin poliisin kynsiin ja sain sattumalta viettää -yöni samoilla... samoilla oljilla Virtasen kanssa. - -Tätä sanoessaan oli hän niin huolestuneen näköinen, että Olga -purskahti nauramaan ja huudahti: - --- Mutta mitä maailmassa te... sinä minulle syötätkään! Markus ei -tiennyt oikein, pitikö hänen nauraa mukana vai pysyä vakavana. Olga -oli ilmeisesti saattanut hänet pulaan. - --- Niin, totta se on! vakuutti hän puoli äkäisesti ja ryhtyi -sitten juurta jaksain kertomaan, kuinka kaikki oli tapahtunut ja -kuinka hänen paras toverinsa, Veli Forsberg, jota hän ylistelevin -sanoin kuvasi Olgalle, oli tulollaan päästänyt hänet synkästä -murjotustilasta, niin että hän oli uskaltanut avata Olgan kirjeenkin -sekä lähettää siihen vastauksen. - --- Kaiketi sinä nyt sydämestäsi halveksit minua? kysyi hän lopuksi, -katsoen Olgaa silmiin ja pitäen yhä hänen kättään omassaan. - -Mutta Markuksen kuva avoimine kasvoineen ja elämänintoisine silmineen -oli jo ehtinyt niin pysyvästi painua Olgan sydämeen, että hän olisi -saanut istua siinä kertomassa itsestänsä mitä ryövärijuttuja tahansa, -ilman että tuo kuva Olgan silmissä olisi saanut siitä mitään tahroja. -Markus näki sen Olgan katseesta ja vastaten itse omaan kysymykseensä: --- Et, kulta tyttöseni! kietoi hän kätensä Olgan ympärille ja veti -hänet lähemmäs itseään. Punehtuen ja ujosti kallisti Olga päänsä -hänen olkaansa vasten. Siten istuivat he moniaan hetken mitään -puhumatta. - --- Mutta minähän en muista sinulle mitään tarjotakaan, havahtui -Markus. -- Ole hyvä! ja hän asetti Olgan eteen hedelmät ja leivokset. - --- Ja onpa minulla jotain muutakin tarjota, jatkoi hän ja haki -kirjoituspöydältä käsikirjoituksen. - --- Tuleeko se Työmieheen? kysyi Olga. - --- Sitä varten minä olen sen kirjoittanut. Se koskee neulojattaria. -Haluatko sinä kuulla, niin minä luen? - -Tietysti Olga sanoi haluavansa ja hänen kuoriessaan appelsiinia alkoi -Markus lukea. Mutta itse asiassa ei Olgan mieleen jäänyt montakaan -sanaa, sillä hänen sydämensä oli siksi täynnä äsken tapahtunutta. -Markuksen lopetettua lukemisen joutui hän sen vuoksi hämilleen, kun -ei tiennyt, mitä hänen olisi pitänyt kirjoituksesta sanoa. Mutta -Markus ei odottanutkaan hänen arvosteluaan, vaan pannen paperit pois -sanoi: - --- Se on kiireessä kirjoitettu ja muutenkin ylimalkainen, mutta -voinee mennä jonkunlaisena herätyshuutona. Ja oikeastaan minusta ei -olekaan kirjoittamaan muuta kuin tulipaloartikkeleja. - --- Tarvitaanhan sitä niitäkin aikanaan, huomautti Olga, kasvoillaan -miellyttävä pikku järkevän piirre, jonka Markus oli niillä usein -ennenkin huomannut. - -Kun hän oli lopettanut appelsiinin, nousi hän sohvalta ja sanoi: - --- Mutta nyt minä olen viipynyt jo liian kauan. Täytyy rientää kotiin. - --- Miksi sellainen kiire? ihmetteli Markus. -- Ethän sinä tänä iltana -toki enää työtä tehne! Vai käykö siellä pikku sisko tyytymättömäksi? - -Viimeinen huomautus sai Olgan vakavaksi. Hän muisti yhtäkkiä Hilman -seikkailun ja että hän oli sen johdosta halunnut keskustella -Markuksen kanssa. - --- Olin vähällä unohtaa erään asian, jota minun piti sinulta kysyä, -virkkoi hän hämillään, sillä hänen oli vaikea tottua niin yhtäkkiä -sinuttelemaan Markusta. - --- No? valmistui Markus kuulemaan. - --- Tunnetko sinä erästä ylioppilas Kavanderia? - --- Heino Kavanderiako? kysyi Markus ihmeissään. - --- Niin juuri. - --- Miksenkäs minä häntä tuntisi, kun hän on minun koulu- ja -luokkatoverini. Mutta kuinkas sinä hänet tunnet? - -Markus katsoi epäluuloisesti Olgaan. - --- En minä häntä tunne juuri nimeksikään, vastasi Olga empien. -- -Muuten vain halusin tietää, minkälainen mies hän on. - --- Hyvin ikävä luonne, sanoi Markus kiivaasti, -- kateellinen, -salakavala ja ulkokullattu. Elostelee itse salassa, mutta on aina -ensimmäinen toitottamaan julki toveriensa kompastuksia. - --- Niinkö? huudahti Olga, käyden kovin huolestuneen näköiseksi. -Markuksen epäluulo kasvoi. - --- Miksi sinä hänestä tiedustelet? kysyi hän ja tähysteli terävästi -Olgaa. - --- Kun minä voisin sen sinulle kertoa? virkkoi Olga hiljaa ja näytti -olevan itkuun puhkeamassa. - -Markus synkkeni synkkenemistään. - --- Kerrohan nyt kuitenkin, hoputti hän Olgaa. - --- Hän, se Heino Kavander, on ollut kirjeenvaihdossa minun sisareni -kanssa, ilmaisi Olga hetken mietittyään. - --- Niinkö? huudahti Markus keventyneenä. -- Mutta kuinka hän on -joutunut sisaresi tuttavuuteen? - -Punastuen vastasi Olga: - --- Sisareni, joka on aina ollut sellainen ajattelematon hälläkkä, -oli yhdessä jonkun naistuttavansa kanssa pannut Työmieheen sellaisen -kirjevaihtoilmoituksen, tiedäthän sinä ne sellaiset, ja sitä tietä -he ovat joutuneet kirjevaihtoon. Toissa iltana kun sisareni sai -taas kirjeen, luin minä sen salaa ja kun hän siinä pyysi sisartani -tulemaan vanhan kirkon puistoon, menin minäkin sinne ja ajoin Hilman -kotiin. - --- Se oli oikein, ihastui Markus. -- Tee vastakin niin, sillä siitä -ei varmastikaan seuraa hyvää, että hän seurustelee Kavanderin kanssa. - --- Minä pelkään, että se ei suinkaan jäänyt siihen, arveli Olga, --- sillä hän tuntui olevan kovin häikäilemätön mies. Vaikka minä -käyttäydyin niin töykeästi kuin taisin, tunkeutui hän kuitenkin -saattamaan meitä kotiin. - --- Sellainen hän on, vahvisti Markus. -- Mutta mitä sinun sisaresi -sanoo asiasta? - --- Hän on niin kovin lapsellinen, puolusteli Olga. -- Hän itkee nyt -kovasti ja murjottaa minulle ja minä pelkään, että hän on senkin -jälkeen kirjoittanut sille. Siksi minun täytyy nytkin joutua ajoissa -kotiin, sillä tiesi vaikka hän olisi tullut sinne, kun hän kerran on -niin häpeämätön. - -Olga ryhtyi asettamaan hattua päähänsä ja Markus pukeutui myös -palttooseensa, lähteäkseen häntä saattamaan. - -Kun he laskeutuivat portaita alas, kysyi Markus: - --- Kuinkas Tuomisella voivat? Minulta ei silloin tullut lähdetyksi -häntä tapaamaan. - --- Heillä on nyt kaksi pikku Tuomista lisäksi, vastasi Olga. - --- Mitä, kaksosetko? ihmetteli Markus. - --- Niin, toissa yönä ne tulivat. - --- Onpas se. Ja kuinka mahtanee lakko päättyä? - --- Taitavat entiset työmiehet jäädä työttömiksi, sillä rikkureita -kuuluu olevan paljon. Tuomiska siitä on kovin huolissaan, niin että -häneltä käy paraneminenkin hitaasti. - --- Vai niin nolosti se päättyykin. On sentään sääli Tuomista, sillä -hän teki minuun rehdin ja miellyttävän vaikutuksen. - -Tuomisen asia ei kuitenkaan voinut kauan pitää heitä alakuloisuuden -vallassa. Oli lauha ja kuutamoinen ilta, kuten oli ollut Markuksen -ensi kertaa Olgan luota palatessa. Mieli sykähtelevänä kävelivät he -käsikkäin katua, kunnes Markus puhkesi puhumaan: - --- Minä muistelin sinua lakkaamatta koko viime kesän. Entäs sinä, -Olga, muistelitko sinä kertaakaan minua? - --- Ei sellaisia asioita sanota, vastasi Olga. - --- Jaha, sinä siis muistit! ja Markus kietasi äkkiä kätensä Olgan -ympärille ja suuteli häntä. - --- Kattos noita, kun pussaavat keskellä katua! huomautti ohikulkeva -juopunut toverilleen. - --- Odottakaahan, senkin... kiukustui Markus ja yritti miesten -jälkeen, mutta Olga tarttui hänen käteensä ja kiskoi nauraen mukaansa. - -Kisaillen ja ilakoiden jatkoivat he sitten matkaansa. Kun he -pysähtyivät Olgan asunnon portille, huudahti Markus: -- Mutta sinun -luettavasihan unohtui kokonaan. - --- Itse asia, jonka vuoksi minun piti tulla, jäi siis suorittamatta, -nauroi Olga. - --- No, meillä oli muuta niin paljon tärkeämpää selviteltävää, sanoi -Markus, ja sitä paitsi se oli hyväkin, että kirjat unohtuivat, sillä -sen varjollahan minä pääsen pian luoksesi. - --- Tuotko sinä ne jo huomenna? kysyi Olga. - --- Vähintäänkin huomenna, vakuutti Markus. - --- Mutta nyt minun on mentävä eli muuten me jäämme koko yöksi tähän -portille. Hyvää yötä! - -Hän ojensi kätensä Markukselle, joka viivytti sitä omassaan -mahdollisimman kauan. - --- Näe nyt minusta kaunista unta! - --- Ja sinä minusta! - -Keveästi pyörähtäen lähti Olga pihan halki astumaan. Muutaman -askeleen otettuaan katsoi hän taakseen, nyökäytti hymyillen päätään -ja hävisi sitten pimentoon. Markus tähysi vielä hetkisen hänen -jälkeensä, kääntyi sitten ja lähti mieli eloisana astelemaan takaisin. - - - - -16. - - -Kun Markus havahtui ruusuisista unelmistaan, huomasi hän kulkeneensa -sivu oikean suunnan ja saapuneensa juuri Albertin- ja Punavuorenkadun -kulmaan. Hän oli aikeissa lähteä astelemaan jälkimmäistä katua -Fredrikintoria kohti, mennäkseen sitä tietä asuntoonsa, kun hän -samalla muisti olevansa aivan lähellä Sandran asuntoa. Uteliaisuus -sai hänet lähtemään Punavuorenkatua vastakkaiseen suuntaan, -kurkistaakseen, oliko Sandra kotona ja minkälaista elämää siellä tänä -iltana vietettiin. - -Kohdalle tultuaan näki hän tulen pilkottavan Sandran akkunasta. -Ulko-ovi oli auki ja Markus kiipesi pimeään porstuaan. Sisältä -kuului ainoastaan hiljaista hyräilyä, joka hetken kuluttua yleni -apeamieliseksi lauluksi: Oven lähelle siirtyen erotti Markus sanat: - - Papallani on mökkikin - ja pari papusarkaa, - mutt' surun maljalla juotettu - on tätä tyttöparkaa. - -Markus tunsi Sandran äänen. Hänet valtasi sääli tuota elämänsä -tärvellyttä tyttöpoloista kohtaan, joka oli syntynyt ja kasvanut -hänen omalla kotiseudullaan, vieläpä jonkun aikaa asunut saman -katonkin alla hänen kanssaan. Hän huomasi hetken soveliaaksi -toteuttaakseen aikeen, joka eilispäivän kuluessa oli kerran -tullut hänen mieleensä: koettaa saada Sandra muuttamaan takaisin -kotikyläänsä, alkaakseen siellä uutta elämää. Sitäpaitsi kiihotti -häntä uteliaisuus päästä selville, kuinka Sandra, sellaisista oloista -lähteneenä, oli liukahtanut näille luonnottomille jäljille. Kun laulu -oli tauonnut, koputti Markus ovelle. - --- Kuka siellä? kuului sisältä raukealla ja välinpitämättömällä -äänellä. - --- Markus. - -Kului vielä hetkinen, jonka jälkeen laahustavat askeleet lähenivät, -ovi risahti auki ja työntyi raolleen. - -Markuksen sisään astuessa meni Sandra sohvalle, heittäytyi velttoon -asentoon ja alkoi sekoittaa kortteja, joita hän asetti pöydälle -povausjärjestykseen. Hänen kasvonsa näyttivät veltoilta ja poskilla -oli kyynelten jälkiä. Tyhjä viinipullo pöydällä osoitti, että hän oli -äsken juopotellut. - -Vasta peremmäs astuessaan huomasi Markus, että huoneessa oli -toinenkin henkilö. Se oli pyöreäkasvoinen, tummaihoinen ja -hinterä nainen, jolla oli ohkainen palttoo päällä ja tiukkaan -kääritty valkoinen liina päässä. Hän oli polvillaan lattialla ja -hänen ympärillään oli huiskin haiskin kirjekortteja, valokuvia, -hiusneuloja, kellonperät, tukkatäyte ja muuta pikkutavaraa, joita hän -sovitteli edessään lattialla olevaan piirongin laatikkoon. Arasti -silmäsi hän Markusta ja jatkoi sitten ääneti työtään. Sohvalla -huoletonna lojuva Sandra ja hän tekivät sen vaikutuksen kuin olisivat -he olleet valtiatar ja orjatar. - -Kun Markus hiukan kummastuneena katsoi naisen työtä, virkkoi Sandra -huolettomasti naurahtaen: - --- Minä äsken etsin erästä kahdenkymmenmarkkasta ja kun sitä ei -mistään löytynyt, paiskasin minä tuon laatikon lattiaan ja olisin -pannut kaikki nurin, ellei toi Fiffi olisi tullut väliin. - --- Voi jes, minkälaista elämää se piti, puhkesi lattialla askarteleva -nainenkin puhumaan. -- Ihan vissiin se olisi ilman minua hajoittanut -koko talon. - -Hän nauraa hihitti ja katsoi jo Markusta tuttavallisesti silmiin. - --- Mutta sill' on vasta lujat käsivoimat tuolla Fiffillä, vaikka se -on noin pikkanen ja keveä, innostui Sandra auttajaansa ylistämään. - --- Minulla on ihan mustelmia kaulassa, kun se kuristi minua kurkusta. - --- Mitä kun sinä et muuten asettunut, puolusteli Fiffi. - --- Ja minä olin jo aivan tiedotonna, ennenkuin se hellitti, jatkoi -Sandra. - -He nauroivat rynnistelylleen. Fiffi sovitti piironginlaatikon -paikoilleen ja rupesi sitten muuten huonetta järjestelemään. Hän -asetteli tuolit paikoilleen, pyyhki tomut piirongilta, nouti -verhon takaa kihvelin ja harjan ja kumartui lattiaa lakaisemaan. -Ketterästi ja ääneti pyörähteli hän askareissaan ja teki Markukseen -sen vaikutuksen kuin olisi hän ollut puoleksi aineeton, ilmassa -liihotteleva olento. Kun Sandra komensi hänet jotakin syötävää -hakemaan, jätti hän kerkeästi harjan kädestään, otti rahat ja pujahti -ääneti ulos. Hän oli nähtävästi myös katunainen, jolla oli Sandraan -alistuvaisen ihailijattaren suhde. - --- Mutta minne se seteli sitten oli joutunut? palasi Markus äskeiseen -asiaan, saadakseen jostakin asiasta keskustelun käymään. - --- Ei minnekään, vastasi Sandra. -- Se oli minun sukassani, jossa -minä aina talletan viimeisiä tienistejäni. - -Hän nosti toisen jalkansa tuolille ja nauroi. Kun hänen äänessään -oli jotakin tahallista ilkeyttä, käänsi Markus katseensa häneen ja -huomasi hänen alahuulensa olevan omituisesti lerpallaan. Sen ja -ikenen välistä näkyi jotakin mustaa. - --- Mitä sinulla on huulessa? kysyi hän vastenmielisyyttä kuvastavin -ilmein. - --- Se on nuuskaa. Saako luvan olla? ja Sandra ojensi Markusta kohti -nuuskatötteröä. -- Loppui viinikin, niin täytyi turvautua tähän -tavaraan. Menee se tämäkin päähän, kun aikansa imeskelee. - -Markusta inhotti. - --- Hyi, pane pois se suustasi! pyysi hän. -- Jos tietäisit, kuinka -inhottavalta sinä näytät, niin et hetkeäkään pitäisi sitä suussasi. - -Vastaukseksi työnsi Sandra alahuulensa vielä enemmän lerpalleen, niin -että nuuskamälli näkyi kokonaan. - --- Hyi! toisti Markus Sandran nauraessa ja käänsi inhoten katseensa -toisaalle. - -Häntä kadutti, että oli lainkaan tullut tänne, sillä Sandra ei -ollut siinä mielentilassa, että hänelle olisi voinut tehdä mitään -vakavampia ehdotuksia. Hän tuntui olevan erikoisen katkeralla päällä, -mikä muun muassa ilmeni haluna käyttäytyä inhottavasti ja muita -kiusaavasti. - -Fiffi palasi ja laski Sandran eteen paketin voileipiä, jotka hän -kertoi ostaneensa eräästä kahvilasta. Sen jälkeen rupesi hän -jatkamaan keskeytynyttä työtään. - -Seurasi pitempi äänettömyys, jonka kestäessä Markus itsepintaisesti -tuijotti verhossa näkyvään likatahraan, vihellellen hiljaa ja -hermostuneesti viiksiään nyplien. - -Yhtäkkiä kysyi Sandra: -- Milloin te olette viimeksi ollut -kotikylässä? - -Kummastuneena kääntyi Markus kysyjään, sillä tämän äänessä oli -kokonaan toisenlainen sävy kuin äsken. Ja hänen kummastustaan lisäsi -huomio, että Sandra oli salaa poistanut huulestaan nuuskamällin, -joten hänen kasvoiltaan oli hävinnyt niiden äskeinen vastenmielinen -ilme. Hän silmäsi pikimmältään Markusta ja loi sitten arasti -katseensa alas, ikäänkuin häpeillen sitä, että hänen ajatuksensa -olivat hiipineet kotikylään. - -Markus oli iloissaan tästä Sandran mielialassa tapahtuneesta -äkillisestä muutoksesta sekä siitä, että hän itsestään oli lähennyt -asiaa, josta Markus oli halunnut hänelle puhua. - --- Syyskuulla ennen Helsinkiin lähtöäni minä olin kotona. Entäs -milloinka te olette viimeksi siellä ollut? - -Hän teititteli tahallaan Sandraa, saadakseen keskustelulla -edelleenkin säilymään vakavan sävyn. Sandra vilkasi häneen -epäluuloisesti, mutta nähdessään hänen kasvoillaan totisen ilmeen, -vastasi hän huoahtaen: - --- Siitä on jo aikaa... kuinka kauan liekään. Itsestäni minusta -tuntuu olevan kokonainen ihmisikä siitä, kun minä siellä viimeksi -olin. - --- Kai teillä on sinne joskus, ja ehkä useinkin, ikävä? - --- Mitäpä siitä jos onkin! vastasi Sandra uudelleen huoaten. - --- Mutta jos on ikävä, niin mikäs estää menemästä sinne, kiinnitti -Markus. - --- Voi, voi, kyllä sinne olisi tällaisen ihmisen kamala palata, -kauhisteli Sandra. -- Jokainenhan siellä sormellaan osoittelisi. - -Markus huomasi, että Sandra oli ainakin ajatellut kotikylään -palaamista. - --- Se on vain turhaa kuvittelua, rohkaisi hän. -- Mistä ne siellä -saakka tuntisivat teidän vaiheenne? - --- Kyllä ne pahat kielet kerkeävät. - --- En minä ainakaan ole kuullut teistä siellä mitään kerrottavan. Jos -ne jotain tietäisivät, niin kyllä minä joskus olisin kuullut kotonani -naisväen siitä puhuvan. Täällä teidän omassa huoneessannehan minäkin -sain vasta tietää, millä jäljillä te olette. - -Kun Sandralla ei ollut tähän mitään huomauttamista, jatkoi Markus: - --- Ja eikö teillä elä äitikin vielä siellä kotikylässä? - --- Elää kyllä, vastasi Sandra ja hänen suupielissään värähteli. - --- Ja hänellä on oma asunto? - --- Onhan se sellainen pieni ja matala tölli. - --- Teillä on siis kuitenkin siellä paikka, mihin mennä, ettei -tarvitse heti vieraisiin turvautua. Ja mikä onkaan kodikkaampi asunto -kuin sellainen neliseinäinen matala tölli, joka on sisältä vuorattu -sanomalehdillä ja jonka pienellä ikkunalla kasvaa palsami. - -Samassa juolahti Markuksen mieleen eräs Erkon parhaimpia runoja ja -hetken mielialan virittämänä alkoi hän hartaudella lausua: - - Kasteli kukkaa vanha mummo, - kukkaa ikkunalla. - -- Missä on tyttösi, vanha mummo? - -- Kaukana maailmalla. - - -- Tiedätkö millä hän kulkee tiellä, - vaivainen mummo kulta? - -- Tiedä en, -- maailma taisi niellä, - taikka jo peittää multa. - - -- Kastelen kukkaa, armastani, - muistelen tyttölasta. - Tuskinpa jälleen puhdastani - löytänen maailmasta. - -Sandra oli nostanut kädet silmilleen ja itki ääneensä. Fiffi, joka -silmät suurina oli seurannut edellistä keskustelua, oli harja -helmassaan kyyristynyt lattialle istumaan ja alkoi Markuksen tauottua -nyyhkyttää kuin lapsi, joka seuraa aikuisten esimerkkiä. - -Nähdessään nuo yhteiskunnan ulkopuolelle liukuneet naispoloiset omaa -alennustaan ja koti-ikäväänsä itkemässä edessään, tunsi Markuskin -silmäinsä kostuvan. - -Fiffi kuivasi kyyneleensä ja puhkesi yhtäkkiä sanomaan: - --- Voi, voi, Sandra, kyllä minä sinuna lähtisin kotiin! - --- Ei suinkaan se mitään ihanaa ole tämä tällainen elämä, ettei sitä -raskisi jättää, vastasi Sandra nyyhkytysten katkomalla äänellä. -- -Nythän minä sitä paitsi olen kohta ilman kattoakin, kun tästäkin on -käsketty muuttamaan. - -Markus huomasi Sandran mielialan varsin alttiiksi ja kiirehti sen -vuoksi yllyttämään: - --- Silloinpa on viisainta lähteä vitkastelematta. Ellei teillä ole -matkarahoja, niin minä ostan piletin. - -Sandra loi Markukseen kummastuneen ja epäilevän silmäyksen, mutta -kohtasi katseen, jossa ei näkynyt jälkiäkään leikinlaskusta. - --- On minulla sen verran rahoja ja näistä huonekaluista saan vähän -lisää, kun myön ne, vastasi hän. - --- No silloinhan teidän ei tarvitse ihan tyhjänä äidin luo tulla. -Ryhtykää nyt heti huomispäivänä myymään huonekalujanne. - --- Mitähän jos minä todellakin rupeaisin tässä puuhaamaan kotimatkaa, -sanoi Sandra hetken vaiti oltuaan ja hänen silmiinsä virisi -toivorikas ilme. - --- Rupea vain ja ihan heti, kyllä minä autan sinua -matkavalmistuksissa, riensi Fiffi hänen aikomustaan kannattamaan. - -Markus nousi lähteäkseen. Hän ojensi kätensä Sandralle ja sanoi: - --- Luvatkaa nyt minulle varmasti, että lähdette. - --- Olkoon menneeksi! vastasi Sandra ja antoi hänelle kätensä. - --- Minä lähetän teidän mukananne kotiini jotakin Helsingin terveisiä. -Ilmoittakaa sen vuoksi minulle lähtöpäivänne, että minä tiedän tulla -asemalle tuomaan. - -Tämä juolahti Markuksen mieleen keinona, jolla hän voisi rohkaista -Sandraa sekä samalla päästä varmuuteen, matkustiko tämä todellakin -Helsingistä. Sillä hänen mielensä saattoi vielä monestikin kääntyä ja -kotiinmeno jäädä ikipäiviksi. - -Ovella kääntyi Markus vielä varoittamaan: - --- Elkää nyt vain laskeko tänne enää ketään elostelijoita! - --- En laskisi, vaikka kuka tulisi koputtamaan, vastasi Sandra. - --- En ole nyt sillä tuulellakaan. - -Hän sanoi sen sillä äänensävyllä, että Markus ehdottomasti uskoi -hänen sanoihinsa. Toivotettuaan vielä onnea matkavalmistuksille lähti -Markus huoneesta, jossa hän parilla käynnillään oli saanut kokea niin -omituisia mielialoja. - - - - -17. - - -Se tuli yhtäkkiä kuin mahtava hyökyaalto idästä, lakaisten kaikki -tieltään, sotkien umpeen vanhat rajat ja repien ylös vuosisataisia -juuria sekä meuroen siinä tuokiossa koko yhteiskunnan kaaokselliseen -alkutilaansa. Ja se tuli nopeasti. Tuskin olivat viestit ehtineet -siitä mainita, kun se jo itsekin oli perillä, yllättäen kuin humaus -pääkaupungin ja koko maan. - -Viimeiset puolikymmentä vuotta oli eletty kiduttavan painostuksen -alla. Vieras sortovalta lepäsi koko yhteiskunnan yllä kuin -tukahduttava painajainen. Se pimitti kaikki laajemmat näköalat ja -tukki yhteiskunnalliset ilmatiehyeet. Henkinen elämä ja kaikenlainen -yritteliäisyys olivat lamassa ja mieliä jäyti yleinen epävarmuuden -tunto. Ilma oli myrkyttynyttä ja yhteiskuntaruumiiseen ilmestyi -epäterveitä kasvannaisia. Huonot ainekset, jotka terveissä ja -säännöllisissä oloissa pysyivät enemmän tai vähemmän näkymättömissä, -olivat näinä vuosina kohonneet pinnalle ja rehottivat tuossa heidän -elimistölleen suotuisassa ilmanalassa. Kuin ihmisruumista tärvelevät -loiselävät työnsivät halpamainen ilmianto- ja kätyrijärjestelmä -lonkeroitaan yhä syvemmälle yhteiskunnan sisälmyksiin. - --- Meiltä puuttuu edellytyksiä säännölliseen työntekoon, oli Markus -kuullut kerran sanottavan eräässä toveripuulaakissa, jossa aikaa -tapettiin ryyppäämisellä ja kortinpeluulla. - -Se oli tietysti hirtehismielessä lausuttu sukkeluus, mutta pohjaltaan -se oli kuitenkin totta. Ylioppilasnuorison elämä oli ihanteetonta -ja aatteetonta varsinkin sen jälkeen kun isänmaallinen innostus, -joka tämän routakauden alussa oli kaikkien sydämiä avartanut, oli -alentunut puoluevimmaksi ja toistensa pikkumaiseksi nälvimiseksi. -Elettiin kuin kannen alla, ilkeässä puristuksessa ja kiusallisen -lähelle toisiaan sullottuina. - -Mutta paine synnyttää aina vastapaineen ja kaikkien näiden vuosien -kuluessa oli kannen alle kerääntynyt runsaasti räjähdysaineita. -Tarvittiin vain ulkonainen sysäys niiden sytyttämiseksi. - -Nyt oli tuo sysäys äkkiarvaamatta tapahtunut. - -Kun Markus lauhana pilvisenä aamupäivänä lähti uudesta asunnostaan -Rauhankadun varrella, tunsi hän kadulle tullessaan ilmassa jotakin -erikoisempaa, näki samaa vastaan tulevien ihmisten kasvonilmeissä ja -huomasi sitä heidän kiirehtivässä käynnissään. Jotakin erinomaisempaa -täytyi olla tekeillä tai jo tapahtunut, vaikka kaupunki ulkonaisesti -olikin ennallaan. - -Senaatintorin halki kulkiessaan näki hän koululapsia opettajainsa -johdolla kulkueina marssivan Aleksanterinpatsaalle ja laulavan siinä -isänmaallisia lauluja. Mitä olikaan tapahtunut, sillä eilen vielä ei -tällaista olisi sallittu? - -Aleksanterinkadulle tullessaan tapasi Markus muutamia tuttavia ja sai -ensimmäiset alkeistiedot kehittymässä olevista asioista: Venäjällä -oli puhjennut valtava yleislakko ja täällä piti nyt liityttämän -mukaan. - -Tapaukset seurasivat päivän kuluessa nopeasti toisiaan. Koulut -ja virastot lakkasivat toimimasta, tehtaiden pyörät pysähtyivät, -höyryhevoset herkesivät junia kiidättämästä ja sähkölangat -välittämästä tietoja. Oli kuin joku näkymätön käsi olisi yhtäkkiä -lamauttanut kaikki ne tuhannet jänteet, jotka yhteiskuntaa ja -sen laitoksia pitävät vireessä. Helpotuksesta huoaten, mutta -samalla täynnä jännittynyttä odotusta riisuivat ihmiset päältään -yhteiskunnalliset valjaansa. Etiketit putosivat pois, ei ollut enää -senaattoreja, poliisipäälliköltä eikä tuomareita, yhtä vähän kuin -mestareita, kisällejä, palvelijoita tai juoksupoikia. Oli vain -pelkkiä ihmisiä, jotka eivät aluksi näyttäneet tietävän, kuinka -suhtautua tähän uuteen olotilaan. - -Santarmit ja poliisit olivat ykskaks kadonneet kuin kaste maahan ja -sen huomatessaan hengähti Markus monen muun kanssa syvään. Tuntuipa -kuin koko yhteiskunta olisi sen johdosta helpotuksesta huoahtanut. -Käden käänteessä siirtyi hallitus- ja käskyvalta niille, jotka siitä -vielä eilen eivät olleet osanneet uneksiakaan. - -Työväentalolla pantiin erilaisista aineksista kokoon ylin -hallitusvalta: lakkokomitea. Se otti kaikki ohjakset käsiinsä ja -jakoi ihmisille välttämättömimmät tiedot lyhtytolppiin päivittäin -kiinnitetyillä julistuksillaan. Kun Markus ei ollut vielä ehtinyt -lähemmin kotiutua Helsingin järjestäytyneen työväen pariin, jäi hän -tämän merkillisen viikon vaiheissa vieraaksi lakkokomitean toimille -sekä yleensä tapahtumille työväentalolla. Hänen pääkortteerinaan oli -koko ajan ylioppilastalo. - -Mainitussa paikassa oli iltapuolella ensimmäistä lakkopäivää -ylioppilaskunnalla suuri kokous, jossa pidettiin toinen toistaan -radikaalisempia puheita, huudettiin eläköön ja alas ja nautittiin -vapauden ensi huumauksesta. Mutta siellä päätettiin myöskin -käytännöllisistä asioista. Muun muassa perustettiin ylioppilaskaarti, -jonka työväen kaartin rinnalla tuli pitää yllä järjestystä -kaupungissa. Osakunnat jakautuivat komppanioihin ja valitsivat -itselleen päälliköt. Merkkinä kaartilaisilla oli valkoinen side -vasemman käsivarren ympärillä ja aseena kävelykeppi, jolla sellainen -oli. Markus kirjoittautui erääseen pohjalaisten komppaniaan, jonka -seuraavana aamuna tuli lähteä kaduille "passiin". - -Sähkövalot eivät palaneet ja ulkona oli miltei säkkipimeä, kun -Markus laskeutui ylioppilastalon portaita alas. Kuin kiiltomatoja -vilkkui tuolla ja täällä käsilyhtyjä ja välistä hulmahti kaupungin -yli Viaporista suunnatun valonheittäjän häikäisevä sädekimppu kuin -kohtalonsilmä, joka levotonna seurasi tapahtumia tuossa kaikki -siteensä katkoneessa, poreilevaan käymistilaan joutuneessa ja kaikkia -mahdollisuuksia kätkevässä kaupungissa, mikä oli verhonnut itsensä -pimeydellä kuin synnyttävä vaimo. - -Äänten sorina ja satojen jalkain kapse pimeillä kaduilla ilmaisivat -kuitenkin laadullaan, että odottamattomat tapaukset eivät olleet -suomalaista tyyneyttä tasapainostaan järkyttäneet, vaan että -valjaansa riisuneet ihmiset suhtautuivat pohjoismaalaisen kylmällä -järkevyydellä tähän eriskummaiseen olotilaan. Turvallisin mielin -sukeltautui Markus kaduilla lainehtivaan kansanjoukkoon ja -käsivarressaan jo kansalliskaartilaisen merkki suuntasi hänen -askeleensa Eerikinkadulle. - -Ainoastaan kerran oli hän pikimmältään tavannut Olgaa sen ihanan ja -täyteläisen illan jälkeen, jolloin he olivat yhtäkkiä päässeet niin -lähelle toisiaan. Hän oli sen jälkeen muuttanut uuteen asuntoonsa, -hoitanut opinnoitaan ja kirjoittanut jälleen pienen artikkelin -Työmieheen. Ja nyt olivat viime näkemisen lisäksi tulleet vielä tämän -päivän merkilliset tapahtumat. Sydän tulvillaan päivän kokemuksista -ja ensimmäisen vapauden tuulahduksen juovuttamana tunsi hän -pakottavaa halua tavata Olgaa ja nauttia yhdessä hänen kanssaan siitä -vapauden huumasta, jonka vallassa hän oli koko päivän elänyt. Kun hän -kaartilaisvelvollisuuksistaan oli vielä huomen-aamuun saakka vapaa, -päätti hän rientää suoraa Olgan luo, ajattelematta ollenkaan, että -tämä saattoi olla ulkona kuten lähes koko Helsinki. - -Eerikin ja Fredrikin katujen kulmassa ojensi joku vastaantulija -heijastuslyhtynsä vasten hänen kasvojaan ja häikäisi hetkeksi hänen -silmänsä. Sen verran kuin hän ehti tuota häikäilemätöntä lyhtyniekkaa -nähdä, luuli hän tunteneensa Heino Kavanderin, joka kulki jonkun -naisen seurassa. - -"Se olikin juuri hänen tapaistaan!" ajatteli Markus kiukustuneena -lyhdyn häikäisystä. - -Hän pysähtyi kuuntelemaan ja tunsi nyt selvästi Kavanderin äänen. -Hänen jutteluunsa vastasi silloin tällöin pehmeä naisääni. - -"Varmaankin Hilma!" välähti Markuksen mieleen ja hänen tuli ilkeä -olla, ilkeä sekä itsensä että Olgan takia. Sillä hänestä tuntui, -että Kavander noudattaa hänen omia askeleitaan ja jäljittelee hänen -eleitään kuin kateellinen varjo. Hänen mieleensä muistui siinä kadun -kulmassa seistessään, kuinka toverit kerran kouluaikana olivat -yksimielisesti kiittäneet erästä hänen kirjoitustaan toverikunnan -lehdessä ja kuinka Kavander oli hiipinyt miehestä mieheen ja -koettanut uskotella, ettei hän, Markus, ole sitä itse kirjoittanut, -vaan jostakin plagieerannut. Ja sitten oli hän itse kirjoittanut -seuraavaan lehteen samasta aiheesta sekä ollut kiukussaan, kun hänen -osalleen ei tullutkaan toverien kiitosta. - -Jos Kavanderin seurassa ollut nainen oli todellakin Hilma, niin mihin -hänen oli nyt ryhdyttävä? Äänet ja askelten kapse olivat jo häipyneet -pimeyteen ja jos hän tavoittaisikin heidät, niin millä oikeudella -voisi hän käydä riistämään Hilmaa Kavanderin seurasta? Hän tunsi -tässä asiassa itsensä kykenemättömäksi ja mieli masentuneena lähti -hän jatkamaan matkaansa. - -"Mutta mitä syytä minulla on uskoa pahaa heidän suhteestaan?" kysyi -hän itseltään. "Miksei hänellä saattaisi olla yhtä rehelliset -aikomukset Hilmaan nähden kuin minulla Olgaan? Ja että hän tällä -hetkellä on etsinyt Hilman seuraa, siihenhän saattaa hyvinkin olla -samanlaiset syyt kuin minulla tavata Olgaa." - -Mutta vakuutetuksi ei hän saanut itseään ja äskeinen voimakas -mielenlento oli auttamattomasti lauennut. - -Hän pysähtyi hetkiseksi Olgan asunnon portille kuin empien astua -sisälle tässä nolossa mielentilassa. Katu oli täällä saakka -aivan tyhjä ja pimeä. Keskikaupungilta kuului liikkeellä olevien -kansanjoukkojen aiheuttama, taukoamaton kohina, mikä muistutti -käyntiin joutuneen meren henkäilyä. Tuon tuostakin hipaisivat -linnoituksen levottomasti häilähtelevät valosoihdut savupiippuja ja -alhaalla riippuvia syksyisiä pilviä. - -Siinä katsellessaan ja kuunnellessaan tunsi Markus äskeisen harmin -aiheen häipyvän omaan mitättömyyteensä. Hän pääsi jälleen samaan -mielen vireeseen, jossa hän oli matkalle lähtenyt. Sydän avartuneena -astui hän portista sisään ja alkoi hapuilla portaita kohti. - -Eteisen seinässä palaa kituutti pieni lamppu ja sen valossa näki -Markus avaimen sisarusten ovella. Hän koputti ja astui vastausta -odottamatta sisälle. - -Olga istui pöydän ääressä käsi poskella. Hän oli yksinään huoneessa -ja hänen kasvoillaan oli tuskastunut ilme. Markuksen nähdessään -ilostui hän kuitenkin huomattavasti, kohosi nopeasti paikaltaan ja -astui häntä vastaan. - --- Mitä, etkö sinä tiedä mitään tämän päivän tapahtumista, koska -istut täällä yksinäsi ja murjotat? huudahti Markus ja veti hänet -syliinsä. - -Vastaukseksi painautui Olga hänen rintaansa vasten ja purskahti -itkuun. Vaikka Markus arvasikin syyn Olgan mielihaikeaan, joutui -hän tästä kuitenkin ikävästi hämilleen ja tunsi korkean mielialansa -jälleen luisuvan käsistään. - -Olga itki kauan ja hillittömästi aivankuin hän Markusta odottaessaan -olisi viimeiseen saakka taistellut sitä vastaan. - -Tyytymättömällä, miltei äreällä äänellä virkkoi Markus, korjaten kuin -velvollisuudentunnosta hänen otsalle valahtaneita hiuskiharoitaan: - --- Mutta mitä sinä noin itket? Mikä sinulla on? - --- Kun minä äsken pistäydyin Tuomisen vaimon luo, oli Hilma -silläaikaa mennyt kaupungille. - --- Mutta mitä vaarallista siinä nyt vielä on? oli Markus olevinaan. - --- Hän on taas mennyt tapaamaan sitä Kavanderia, vastasi Olga ja -katsoi Markukseen sellaisella ilmeellä, kuin olisi hän tahtonut -sanoa, että etkö jo ymmärrä, miksi minä olen huolissani. - --- Onko Kavander käynyt täällä vai mistä sinä sen tiedät? jatkoi -Markus kyselyään kuin asia yhäkin olisi ollut hänelle uusi. - --- Ei, mutta Hilma sai häneltä aamulla kirjeen ja sen johdosta on hän -koko päivän ollut niin levoton. - --- Oliko kirje sitten varmasti juuri Kavanderilta? - -Se kuiva kuulustelusävy, jolla Markus lateli kysymyksiään, oli -saattaa Olgan uudestaan itkemään. - --- Varmasti se oli häneltä, minä näin sen jo Hilman silmistäkin, kun -hän luki kirjettä, vastasi hän loukkaantuneena. - -Markus oli yhä äissään siitä, että tämä kiusallinen pikku-asia, -kuten hän tällä kertaa sitä mielessään nimitti, oli särkenyt hänen -juhlamielensä. Sen vuoksi ei hän puhunut mitään kadulla tekemästään -huomiosta, vaan jatkoi hetken kuluttua: - --- Mutta miksi sinä niin kovin pelkäät Kavanderia? Ehkäpä hänellä on -hyvinkin rehelliset aikomukset. - --- Ei ikinä! huusi Olga sisäisestä vakuutuksesta värisevällä äänellä. - --- Minä näin sen heti hänen kirjeestään ja sitten hänen silmistään ja -käytöksestään. - -Niin vakuutettu kuin Markus olikin siitä, että Olga oli oikeassa, -halutti hänen edelleenkin purkaa äkäänsä sanomalla: - --- Naiset luottavat aina liiaksi aavistuksiinsa ja vaistoihinsa. - -Olga ei vastannut siihen mitään, vaan tuijotti loukkaantuneen -näköisenä eteensä. - -Seurasi painostava äänettömyys. Tuomisen huoneesta kuului hyssytystä -sekä kaksoslasten ärtyisä ja läpitunkeva itku. Milloin se hetkeksi -taukosi, täytti sen sijan heti räätälin puolelta tuleva, katkeamaton -köhiminen ja kakisteleminen. Markus ärtyi ärtymistään ja vaikka -ääni hänen sydämessään kehottikin osoittamaan myötätuntoa Olgan -sisarhuolia kohtaan, pääsi kuitenkin voitolle halu olla tyly ja -kostaa äskeinen juhlamielen rikkuminen. - -Seisaalleen ponnahtaen ja kätensä hyvästiin ojentaen sanoi hän -lyhyesti ja päättävästi: - --- Minun täytyy nyt lähteä. - -Olga loi häneen säikähtyneen katseen, samalla kuin hän vaistomaisesti -antoi kätensä. - --- Mihin sinulla sellainen kiire on? sopersi hän hätääntyneenä. Hän -puristi arasti Markuksen kättä kuin tahtoen pidättää häntä. - -Markus tunsi sen johdosta hellän kosketuksen sydämessään, mutta hän -oli ehtinyt jo ikäänkuin kangistua tylyyteensä. Kätensä pois vetäen -virkkoi hän: - --- Minä olen ylioppilaskaartissa ja aamulla täytyy minun jo kello -kahdeksalta olla talolla valmiina palvelukseen. Hyvää yötä! ja hän -astui ulos, tuntien sydämessään katkeran suloista tuskaa. - -Portille tultuaan pysähtyi hän hetkeksi, sillä ilmielävänä näki hän -edessään, kuinka Olga on jälleen kumartunut pöytää vasten ja itkee -haikeasti. Sääli ja hellyys kaihersivat hänen sydäntään, mutta hän -paadutti uudelleen mielensä, huitaisi ykskaikkisuuden merkiksi -kädellään ja lähti päättävästi astelemaan keskikaupungille josta yhä -kuului taukoamaton kohina kuin salaperäisyydellään kiehtovan meren -ulapalta. - - - - -18. - - -Ylioppilastalo oli muuttunut täydelliseksi kasarmiksi. Se oli -ylioppilaista muodostetun kansalliskaartin pääkortteerina. -Sieltä lähti ja sinne palasi yhtä mittaa läpi vuorokauden pieniä -vahtipatrulleja. Niiden päälliköt ottivat lähtiessään kansliasta -ohjeet ja jättivät sinne palatessaan selonteon toimistaan. Yläkerran -ruokasali oli yötä päivää miehiä täynnä. Siellä söivät he ateriansa -ja lepäilivät väliajoin. Penkeillä näkyi aina loikoilevia siiviksiä -ja pöytien ympärillä istui taajoja ryhmiä vilkkaasti jutellen, kahvia -juoden tai korttia pelaten. Huoneen täytti aina huumaava äänten -sorina ja tupakansavu. Pitkän ravintolapöydän takana liikkuivat -tarjoilijattaret nääntyneinä ja unisina, koettaessaan tyydyttää -nälkäisten ja janoisten kansalliskaartilaisten tarpeita. - --- Pohjalaisten ensimmäinen komppania! -- Hämäläisten toinen -komppania...! kuului yhtämittaa huutoja, kun päälliköt vahtivuoron -lähetessä kokosivat kahvi- ja korttipöytien ääreen hajaantuneita -tai penkeille venähtäneitä miehiään. Kiiruusti kavahtivat nämä -jalkeilleen, järjestyivät eteisessä riveihin ja sotilaallista -ryhtiä tavoitellen marssivat päällikköjensä jäljessä ulos, aseinaan -kävelykepit ja järjestysvallan merkkeinä nuo vasempaan käsivarteen -sidotut valkeat liinat. Vakavampien tapausten varalle saattoi lisäksi -yhden ja toisen taskuun kätkettynä olla revolveri tai kummibatonki. - -Kello oli neljänneksen yli kahdeksan, kun pohjalaisten toinen -komppania, johon Markus kuului, marssi kaksimiehisissä riveissä -ylioppilastalon portaita alas. Aamuvarhaisesta huolimatta oli talon -edustalle kokoontunut jo taaja väkijoukko. Rauhallisina ryhminä -seisoskelivat siinä ihmiset, keskustellen viime tapauksista ja -odottaen saavansa kuulla uutisia tai nähdäkseen ohi marssivia -ylioppilaskaartilaisia, jotka olivat jo ehtineet päästä yleisön, -varsinkin sivistyneemmän osan suosikeiksi. Joka kerta kun joku -ylioppilasosasto läheni, avasivat he keskelleen leveän käytävän ja -seurasivat myötätuntoisin silmäyksin noita nuoria isänmaan toivoja, -jotka kaaokselliseen tilaan joutuneen pääkaupungin kaduilla pitivät -yllä järjestystä. - -Väkijoukon halki marssiessaan sai Markus yhtäkkiä tunteen, että Olga -seisoo siellä muiden joukossa, katse häneen kiinnitettynä. Hän tunsi -rinnassaan lämpimän ailahduksen, mutta sen sijaan että olisi etsinyt -silmillään Olgaa, palasi hän itserakkaan turhamaisuuden yllytyksestä -eilisiltaiseen ohjelmaansa ja marssi sivuilleen katsomatta eteenpäin, -tahdissa pysyäkseen hokien mielessään: -- yks, kaks, yks, kaks... - -Komppanian oli määrä kello kahteentoista saakka valvoa järjestystä -Korkeavuoren-, Kasarmin- ja Fabianinkaduilla. Markuksen osasto sai -osakseen Kasarminkadun ja kaksimiehisinä ryhminä alkoivat he kävellä -sitä edestakaisin. - -Päivä oli lenseä ja tyyni ja aina väliin kurkisti aurinko pilvien -raosta, alakuloisen lempeästi hyväillen suvivärinsä heittäneitä -puistoja ja nurmikenttiä. Kaikki tavallinen suurkaupungin melu oli -kokonaan vaiennut. Ei kuulunut tehtaiden ja veturien vihellyksiä, -raitiotievaunujen vonkunaa tai rattaiden räminää. Ilmassa oli -tuntu kuin suurena juhlapäivänä ja odottava juhlailme oli ihmisten -kasvoilla, heidän hiljalleen soljuessaan pitkin katukäytäviä tai -keräytyessään lyhtytolppien ympärille lukemaan niihin kiinnitettyjä -lakkokomitean tiedonantoja. - -Kapakat ja kaikki väkijuomalähteet olivat suljetut ja kun yleisö -käyttäytyi rauhallisesti ja mallikelpoisesti, ei nuorilla -kansalliskaartilaisilla ollut järjestyksen ylläpitämisestä -mitään vaivaa. Markuksesta muuten tuntui, että tämä heidän -kaartilaistoimensa olikin jonkunlaista leikkinäytöstä, jota -näyteltiin vakavin naamoin ja totisin mielin. Hän ei voinut -uskoa, että heillä yleisön silmissä olisi mitään järjestysvallan -auktoriteettia. Että niin kuitenkin oli laita, sen tuli hän -huomaamaan jo tällä ensimmäisellä vartiovuorollaan Kasarminkadulla. -Lakkokomitea oli antanut tarkat määräykset siitä, minä aikana -päivästä ja kuinka pitkään ruoka- ja maitokaupat saivat olla auki. -Näitä määräyksiä oli kuitenkin huomattu rikottavan ja "esikunnasta", -kuten Markus tovereineen nimitti lakkokomiteaa, tuli kaikille -vahdissa oleville kansalliskaartilaisille käsky valvoa ankarasti, -että kaikki kaupat pysyvät luvattomana aikana visusti suljettuina. -Vähän tämän jälkeen huomasi Markus toverinsa kanssa, että eräs -ruoka- ja sekatavarakauppa oli auki ja että siellä kävi ostajia. -Mitäs muuta kuin noudattaa käskyä ja mennä vaatimaan sen sulkemista. -Mielessään epäillen, tulisiko puodinomistaja olemaan millänsäkään -heidän, sivilipukuisten nuorukaisten antamista käskyistä astui Markus -vakavana puotiin, toverin seuratessa ihan kintereillä. Kauppias loi -pelästyneen silmäyksen heidän kansalliskaartimerkkeihinsä ja siitä -rohkaistuneena kysyi Markus: - --- Miksi te pidätte puotianne auki, vaikka se on tähän aikaan -kielletty? - -Markus ei ollut uskoa silmiään, nähdessään puodinomistajan selvästi -vapisevan. Epäselvällä ja änkyttävällä äänellä mutisi hän jotakin, -mistä Markus ymmärsi niin paljon, että hän lupasi heti sulkea -puotinsa. Kun toverukset olivat palanneet kadulle, riensi hän -todellakin täyttämään lupauksensa. - -Nyt vasta käsitti Markus, etteivät he olleet näyttelijöitä missään -leikkinäytöksessä, vaan että he olivat jonkun uuden ja salaperäisen -mahdin edustajia -- mahdin, jonka edessä yleisö vaistomaisesti -taipui ja alistui. Tehdessään itselleen selväksi, että tämä mahti -pohjaltaan oli kansantahto, ei siinä arkipäiväisessä ja alasrepivässä -mielessä, missä räyhäävät joukot sitä jumaluutenaan käyttävät, -vaan korkeammassa ja pyhemmässä, koko yhteiskunnan ja isänmaan -parasta tarkottavassa mielessä, -- tehdessään tämän itselleen -selväksi, tunsi Markus rintansa laajenevan. Hän ei ollut enää -mikään leikkinäyttelijä, joka valkoinen side käsivarressaan ilman -tosi tarkoitusta mitteli katuja, vaan tärkeän ja mahtavan vallan -palvelija. Kun kauppapuodin ovi paukahti kiinni, hengähti hän syvään -ja tunsi itsensä vaikuttavaksi tekijäksi keskellä tätä kaaosta. - -Astellessaan näissä mietteissä mäkeä ylös, huomasi hän kirurgisen -sairaalan kohdalle tultuaan katukäytävällä Olgan, joka silmät maahan -luotuna kulki samaan suuntaan. Markus kiinnitti katseensa häneen, -mutta Olga ei kääntänyt päätään. Toveristaan erkaantuen läheni hän -katukäytävää ja virkkoi: - --- Olga! - -Olga säpsähti, pysähtyi ja kääntyi häntä kohti. Hänen katseessaan -luuli Markus huomaavansa samalla kertaa surua, arkuutta, ikävöintiä -ja uhmaa. Olga ei puhunut mitään, katsoi vain Markukseen, silmissään -tuo monivivahteinen ilme. - -Markus käsitti heti, että Olga oli seisonut väkijoukossa -ylioppilastalon edustalla, kuten hän oli vaistonnutkin, sekä sitten -seurannut heidän osastonsa jäljessä tänne Kasarminkadulle. Lämmin -hellyyden tunto sekä katumus illallisesta käytöksestään täyttivät -hänen sydämensä. - -Kätensä ojentaen lausui hän: - --- Olga, annatko sinä minulle anteeksi sen, että minä eilenillalla -olin sinulle niin tyly, vaikka sinulla ilmankin oli surua ja huolta? -En tiedä mikä minuun meni, mutta minä olin sellainen ikäänkuin vasten -tahtoani. Ulos tultuani oli minun suorastaan paha olla, kun olin -varma, että sinä jäit yksinäsi itkemään. - -Vastaukseksi ojensi Olga kätensä ja hänen silmiinsä kohosivat -kyyneleet, kun hän lämpimästi ja luottavasti puristi Markuksen kättä. -Hänen katseessaan kuvastui nyt pelkkää onnellisuutta. Sen tenhoamana -unohti Markus hetkeksi sen omituisen tilanteen, jossa nyt elettiin ja -hänellä oli täysi työ hillitä itseään tempaamasta Olgaa syleilyynsä. - --- Voi, sinä rakas, rakas... hoki hän sen sijaan ja pusersi rajusti -Olgan kättä. -- Koko yön ajan minä olen ajatellut vain sinua ja äsken -ylioppilastalolta lähtiessämme tunsin minä, että sinä olet siellä -väkijoukossa. Etkös ollutkin? - --- Olin, myönsi Olga hiukan ujosti, -- mutta sinä olit vihainen etkä -katsonut sinne päinkään. - --- Vihainenko? Enhän toki, mistä minä olisin voinut vihainen olla, -se oli vain sellaista... ja kun hän ei osannut käytöstään selittää, -käänsi hän äkkiä päinvastaiseen suuntaan: -- Mutta ethän ole, Olga, -siitä vihoissasi minulle? - --- Mitä syytä minulla olisi siitä vihotella, naurahti Olga. - --- Kaikki on siis hyvin jälleen ja sinä olet minun oma Olgani, -lopetti Markus. -- Ja nyt sinä saat tehdä vartiopalvelusta yhdessä -minun kanssani. Eteenpäin mars! - -He lähtivät rinnan kävelemään mäkeä alas. Samalla juolahti Markuksen -mieleen jotakin ja hän virkahti: - --- Mutta maltahan, minäpä jätänkin tämän osan katua hetkeksi toverini -huostaan ja me teemme sillaikaa pienen retken ylös tähtitorninmäelle, -nähdäksemme hiukan ympärillemme. - -Hän tavoitti toverinsa, ilmoitti tälle parilla sanalla aikomuksensa -ja lähti sitten Olgan kanssa kaartinmaneesin sivutse oikaisemaan -mainitulle näköpaikalle. - --- Kuinka kaunis pääkaupunki meillä sentään onkaan! huudahti Markus, -kun he olivat tulleet perille ja pysähtyneet haaksirikkoisten patsaan -luo. -- Kaikkialla on niin rauhallista ja hiljaista kuin maalla -jonakin suurena kirkkojuhlana. Katsopas, kun merenpintakin on aivan -rasvatyynenä. Mutta mitäs tuo on? - -Hän oli kääntänyt katseensa eteläsatamaan päin ja huomannut samalla -senaatintalon katolla Suomen leijonalipun. - --- Näetkö sinä? kysyi hän henkeään pidättäen Olgalta. - -Mutta Olga ei tajunnut heti, mitä Markus tarkoitti ja pieni -tyytymättömyyden väre äänessään selitti hän lähemmin asian. Olga ei -kuitenkaan kyennyt ottamaan asiaa samalta kannalta kuin Markus, jonka -sydämen tuon kauan kätkössä olleen lipun näkeminen sai kiivaasti -sykkimään. Kuten tuhannet muutkin suomalaiset olivat tänään tehneet, -säpsähti hänkin ensinnä sen nähdessään sekä tunsi sydämessään outoa -huumausta. Ja samalla heräsi mielessä kummia aavistuksia sekä aukeni -sielunsilmäin eteen päätä pyörryttäviä näköaloja tulevaisuutta kohti. -Kuin lumottuna tähysti hän lippua tuntien itsessään heräävän eloon -jotakin, mikä siihen saakka oli uinunut heikkona itiönä. - --- Uskotko sinä, Olga, että tämä kaikki päättyy onnellisesti? kysyi -hän äänellä, joka tuli kuin kaukaa jostakin korkeuksista, niin että -Olga ihmetellen käänsi katseensa häneen. - --- Kuka sen tietää, vastasi hän epätietoisuuttaan arastellen. - --- Usko sinä vain, sillä kyllä tämä kaikki päättyy onnellisesti, -sanoi Markus varmasti. -- Vaikka me olemmekin monien kärsimysten -kansa, niin me olemme myöskin onnen kansa, sillä itse Jumala valvoo -meidän kohtaloamme kuin holhooja alaikäisen asioita. - -Markus oli joutunut omituisen kansallisen haltioitumisen tilaan. -Sellaisina hetkinä hän hengessään ikäänkuin syleili koko Suomen -kansaa, poissulkematta mitään sen huonoimmistakaan ominaisuuksista. -Hän näki sen kuin yhtenä, moniosaisena henkilönä, jonka yhden jäsenen -hän itse muodosti, tunsi sitä kohtaan palavaa, miltei aistillista -rakkautta, jonka hurmaamana hän hoki sanoja: -- suomalaiset! -suomalaiset! -- kuten äsken kadulla oli Olgalle hokenut: -- rakas! -rakas! - -Kun he hetken kuluttua palasivat Kasarminkadulle, laskeutui -Markus takaisin maanpinnalle ja maanpinta muistutti heti omista -vaatimuksistaan. Hän alkoi nimittäin yhtäkkiä tuntea huikeata nälkää -ja sen johdosta lausui hän: - --- Aamulla lähtiessä en voinut syödä ja nyt minulla on nälkä kuin -metsärosvolla. Mutta eihän täällä saa mistään ruokaa. - --- Vaan jospa minä lähden hankkimaan sinulle voileipiä? ehdotti Olga. - -Markus suostui tähän muitta mutkitta ja Olga lähti heti matkaan. -Kuinka kauan hän viipyi poissa, sitä ei Markus voinut arvioida, sillä -koko ajan käveli hän toverinsa rinnalla omiin ajatuksiinsa vaipuneena -sekä vastaamatta juuri mitään tämän kysymyksiin. Siitä kun Olga -lähti, tuntui hänestä kuluneen vain monias silmänräpäys siihen, kun -hän jälleen ilmestyi heidän kohdalleen katukäytävälle, kainalossaan -pieni paketti. Siitä löytyi siistejä ja maukkaita voileipiä, jotka -Markus tasasi toverinsa kanssa. - -Kädessään nopeasti häipyvä voileipä katsoi Markus hymyilevin silmin -Olgaa. - --- Sinun ensimmäinen emäntänäytteesi on arvosteltava korkeimmalla -kiitoksella, ei hän voinut olla mielihyväänsä purkamatta. - --- Sinua! mumisi Olga ja loi katseensa alas. - --- Nyt minun on lähdettävä Hilmaa paimentamaan, ilmoitti hän hetken -kuluttua. - --- Milloin minä saan tulla ensi kerran sinua tapaamaan? kysyi Markus, -sillä yksin jäätyäni tulee minulle heti sinua ikävä. - --- Milloin hyvänsä. Sinä olet aina tervetullut, ja Olga katsoi häntä -rohkeasti silmiin. - --- Elä katso minua noin tahi minun on vaikea pysyä tässä alallani! - -Iloisesti naurahtaen heitti Olga hyvästi ja lähti astumaan -keskikaupungille päin. Mielihyvin seurasi Markus häntä silmillään. -Tuon pienen ja kiinteän, somaan harmaaseen kävelypukuun verhotun -vartalon liikkeissä sekä nopeassa käynnintahdissa ilmeni niin paljon -lujaa luonnetta ja äidillistä huolekkuutta, jotka Markus oli aina -Olgan seurassa vaistomaisesti pannut merkille. - -Tultuaan seuraavaan kadunkulmaan pysähtyi Olga ja katsoi taakseen. -Markus heitti hänelle intomielisen lentosuukon, mihin Olga vastasi -hansikastaan huiskuttamalla, kadoten jo seuraavassa tuokiossa -väkijoukkoon. - - - - -19. - - -Seppä Tuomista ei Markus ollut ensi tutustumisensa jälkeen ollenkaan -tavannut. Toisena lakkopäivänä kohtasi hän hänet odottamatta. - -Iltapuoleksi päivää oli Markuksen komppania komennettu vahtiin -kenraalikuvernöörin palatsin luo. Mainitun talon kummallekin -Esplanaadin puoleiselle kulmalle oli poikki kadun asetettu -kaksinkertainen vartioketju. Liike oli siltä kohtaa katua siis -kokonaan katkaistu ja kansalliskaartilaiset osoittivat kulkijoita -kiertämään Kappeliesplanaadin kautta. Näistä vartioista oli puolet -työväestön muodostamasta kansalliskaartista, joka käytti merkkinään -punaista sidettä käsivarressa ja jonka pääkortteeri sekä ylin -päällystö olivat ensimmäisellä poliisiasemalla. - -Näiden työväenkaartilaisten joukossa oli Tuominenkin. Hän teki -iloisen, miltei innostuneen vaikutuksen. - --- Suuria asioita on ehtinyt tapahtua sitten kun viimeksi tavattiin, -lausui Markus tervehdittyään. - --- Niin on ja vielä suurempia on tulossa, vastasi Tuominen. -- Valta -on nyt kokonaan meillä. - -Tämän viimemainitun sanoi hän tuttavallisesti, aivankuin kysymys -olisi ollut yksinomaan heistä kahdesta. Markus hymähti siihen sekä -joutui samalla aprikoimaan, kuinka hänen oman sosialisminsa laita -pohjaltaan olikaan, sillä tämän nykyisen tilanteen oli hän ottanut -hieman toisin, nimittäin kokonaan suurisänmaalliselta kannalta sekä -sivuuttaen kaikki luokkanäkökohdat. - --- Teillä niitä on sattunut onnellisia perhetapauksia sitten viime -näkemän, muutti hän keskustelun aihetta. - --- On niin, kokonaista kaksi poikaa tulla hurahti samalla kertaa. -Tätä sanoessaan koetti Tuominen näyttää iloiselta ja terhakalta, -mutta Markus huomasi kuitenkin, että tämä kaksinkertainen väenlisäys -oli myös tuonut joukon uusia huolia Tuomisen perheeseen. Eikä -kummakaan, sillä olihan mies parasta aikaa lakossa. Sen muistaen -virkkoi Markus: - --- Te sitä olette saanut siirtyä lakosta lakkoon. Kuinkas sen -ensimmäisen lakon kävi, tokko se ehti vielä päättyäkään? - -Tuominen synkkeni huomattavasti vastatessaan: - --- Eiköpä se lie ollut jo päätöksissä. Herrat ottivat -järjestymättömiä tilalle ja omasta joukostakin ilmestyi muutamia -rikkureita. - --- Te menetitte siis työpaikan? - --- Mennyttä se on, mutta sillä ei väliä nyt, kun köyhälistö nousee -valtaan. - --- Te uskotte siis, että niin käy? - --- No varmasti! innostui Tuominen unohtaen samalla omat -yksityishuolensa ja vastoinkäymisensä. -- Vanha virkavaltahan on -kokonaan jo pyhkäisty pois ja valta on meidän käsissämme. - -Markuksella oli omat epäilyksensä tämän vallan pysyväisyyteen nähden, -mutta hän ei hennonut niitä tuoda esille. Hän antoi Tuomisen pitää -haaveensa, kuten hänellä itselläänkin oli omansa, sekä nauttia -eheästä juhlatuulesta keskellä painavia arkihuolia. - -Maan ylimmällä hallitusmiehellä oli sentään muitakin vartioita kuin -kansalliskaartilaiset. Palatsin pihalle oli sijoitettu muutamia -komppanioita venäläistä sotaväkeä. Markus huomasi sen vahdinmuutoksen -aikana ja samalla sai hän yhtä ja toista ajattelemisen aihetta. -Hän oli juhlahuumauksessaan monien muiden tavalla miltei kokonaan -unohtanut venäläisen sotaväen olemassaolon. Sotilashenkilöitä ei -nimittäin ollut lainkaan näkynyt kaduilla, vaan he olivat pysyneet -visusti kasarmeissaan. - -Vahdista lähtevä sotaväen osasto marssi, kansalliskaartilaisten -antaessa tietä, palatsin editse kauppatorille. Upseerit olivat -nähtävästi kehottaneet miehiä näyttämään ryhtiään, sillä he astuivat -tavallista paljon jäykempinä ja polkivat jalkansa vihaisesti katuun. -Jokaisen kasvoissa kuvastui hermostunutta jännittyneisyyttä ja uhkaa. -Katu tömisi, kun he syrjilleen katsomatta marssivat ohitse ja ilman -täytti hetkeksi aikaa sakea tökötinhaju. - --- Näyttivät siltä, ettei niitä ole hyvä mennä ärsyttämään, virkkoi -muuan vanhempi työläiskaartilainen. - -Siihen ei kukaan puhunut mitään ja kaikki tuntuivat miettivän, -ettei asema ollut niinkään vaaraton kuin miltä se ensi silmäyksellä -näytti. Mutta yleisessä humussa oli suurin osa ihmisiä sen kokonaan -unohtanut ja varsinkin nuoremmat olivat laskeneet mielikuvituksensa -valloilleen sekä leikkivät innostuneesti vallankumousta aivankuin -aseman herruus olisi vastaan kiistämättä ollut heidän. Että melkoinen -osa vanhempaakin ikäluokkaa otti asian siten, osoitti kuinka -lapsenkengissä Suomen kansa valtiollisiin tosiasioihin nähden vielä -kulki. - -Muutoin oli järjestys kaduilla ja kaikkialla yleisön keskuudessa -erinomainen. Kenraalikuvernöörin palatsia vartioivien -kansalliskaartilaisten tehtävä supistui siihen, että he neuvoivat -siitä ohitse pyrkivää yleisöä kiertämään keskiesplanaadin -kautta. Innokkain tässä toimessa oli eräs kuuromykkä mies, joka -työläiskaartiin kuuluvana oli sitonut käsivarteensa punaruutuisen -nenäliinan. Käsillään hosuen ja mölisten ehätti hän jokaisen eteen, -joka läpimenon aikomuksissa läheni vartioketjua. Piittaamatta -vähääkään säikähtyneiden naisten kiljauksista tai niistä vihaisista -silmäyksistä, joita häneen heitettiin, jatkoi hän väsymättömällä -innolla hosumista, mölyämistä ja viittilöimistä, herättäen -kansanjoukoissa sekaisin naurua ja paheksumista. - -Iltahämärissä marssi Markuksen komppania pois kenraalikuvernöörin -talolta ja sijalle tuli toinen. Syötyään ylioppilastalolla voileipiä -ja kylmiä piirakoita lähti Markus käymään asunnossaan, sillä seuraava -vartiovuoro alkoi vasta kello kahdeltatoista yöllä. - -Paljosta kävelystä ja seisomisesta väsyneenä heittäytyi hän -keinutuoliin, lepuuttaakseen hiukan jäseniään. Unta hän ei kuitenkaan -tuntenut kaipaavansa, sillä päivän vaikutelmista oli hänen mielensä -vielä virkeänä ja valppaana. - -Olgan kuva, sellaisena kuin hän oli esiintynyt äsken Kasarminkadulla, -palasi yhä uudestaan hänen mieleensä. Sen huolekkaan ja äidillisen -piirteen johdosta, joka Olgassa oli yhä enemmän alkanut Markukselle -selvetä, olivat hänen ajatuksensa suuntautuneet oman kodin -perustamiseen. Tähän saakka oli yhteiselämä Olgan kanssa ja oma koti -esiintyneet hänelle ainoastaan tulevaisuuden mielikuvana. Mutta -tänään, Olgan lähdettyä hänen luotaan Kasarminkadulta, oli hänessä -entistä voimakkaampana herännyt oman kodin kaipuu ja hän oli tehnyt -itselleen kysymyksen, eikö sen perustaminen voinut jo kaikista -lähimmässä tulevaisuudessa käydä päinsä. Yhä uudelleen ja uudelleen -olivat hänen ajatuksensa päivän kuluessa palanneet tähän asiaan ja -se oli alkanut näyttää yhä mahdollisemmalta. Nyt teki hän muutamia -käytännöllisiä laskelmia ja huomasi, että hän hyvin voi mennä -naimisiin jo ennen opintojen päättymistä. - -Kuten tavallista, valtasi hänet, asiasta kerran selville päästyään, -rajaton kiihko viedä se mitä pikimmin perille. Hän ponnahti ylös -keinutuolista ja varustautui lähtemään Olgan luo, esittääkseen -hänelle asian heti tuoreeltaan. - -Laskeuduttuaan alas kadulle tunkeutui hänen mieleensä kuitenkin -pieni epäilys. Oliko tämä nyt laitaa, kysyi hän itseltään, -että hän keskellä tätä yleistä kaaosta, jolloin kaikkien -mieliä jännitti yksinomaan isänmaan asia, takertui yhtäkkiä -kodin perustamisajatuksiin? Näitä epäilyksiä torjuessaan sai -hän odottamatonta apua itse Goetheltä, sillä yhtäkkiä muistui -hänen mieleensä runoelmasta "Hermann und Dorothea" eräs kohta, -jonka hän kouluaikana oli erikoisella mielihyvällä ja ikäänkuin -ennakkovaistolla mieleensä painanut. Pimeätä katua astellessaan -kertasi hän ääneensä säkeet, joilla Hermannin äiti rohkaisi lemmen -kahleisiin joutunutta poikaansa: - - "Darum lob' ich dich, Hermann, dass du mitt reinem Vertrauen - Auch ein Mädchen dir denkst in diesen traurigen Zeiten, - Und es wagtest zu frein im Krieg und über den Trümmern." - -Lämpimästi ja voimakkaasti sykähyttivät nämä säkeet Markuksen -sydäntä. Kaikki epäröimiset olivat kuin pois puhalletut. Pitkin -askelin harppasi hän säkkipimeässä eteenpäin, törmäten tavan takaa -pahki vastaantulijoihin sekä aiheuttaen äkäisiä sisunpurkauksia. -Mutta mistään piittaamatta kulki hän eloisin mielin halki pimeän -kaupungin. - -Minua kuljettaa kohti päämäärääni "vividus impetus", ajatteli hän -hymyillen, kun mieleensä muistuivat sanat, joilla Horatius eräässä -oodissaan kuvaa nuoren kotkan eloisata viettiä. - - - - -20. - - -Kyllä se on surkeata, että sitä pitää vielä noita lapsia laittaa -tähän kurjuuteen! puhui Tuomisen vaimo harmaalla äänellä, istuen -pesän edessä ja kuivaten rievulla toista kaksospoikaa, joka sylkeä -kakistellen makasi tyytyväisenä hänen helmassaan. - -Hänen kuulijanaan oli Olga, joka oli pistäytynyt auttamaan häntä -lasten kylvetyksessä. Pyöreät ja valkoiset käsivarret paljaina -kyynärpäihin saakka istui hän kahden tuolin varaan asetetun soikean -pesuastian ääressä, sivellen sienellä toista kaksospoikaa, joka -makasi vatsallaan haaleassa vedessä, rinta nojaten Olgan vasempaan -kämmeneen. - --- Ja mikä ihme siinä pitää olla, jatkoi Tuomisen vaimo, -- että -noita lapsia annetaan niin runsaasti juuri köyhille, joilla usein on -tietämistä siinä, että itse pääsevät päivästä toiseen. Kyllä vain -olisi meillekin tämmöisenä aikana ollut yhdessä tarpeeksi. - --- Noo, siinä samassahan niitä menee kaksikin, koetti Olga lohduttaa. --- Tällaisia kilttiä palleroita! Ihan huvikseen sitä käsittelee, kun -on ihokin niin pehmoista kuin sametti. - --- Voi, voi, kyllä sitä on hyvä puhua sellaisen, jolla ei itsellään -ole lapsia. Mutta kun ne yökauden vuorotellen poraavat ja välistä -yhteen ääneen, niin ettei tiedä kumman niistä syliinsä sieppaa, niin -kyllä siinä jo johtuu toisenlaisiinkin ajatuksiin. Entäs sitten, kun -ne vähän kasvavat ja alkavat vaatia muutakin syömistä kuin rintaa! -Ihan hirvittää ajatellessa, että lapsijoukon kanssa joutuu kokemaan -tällaista työttömyyden aikaa. - -Vaimon ääni sortui itkun sekaiseksi valitukseksi, kun hän jatkoi: - --- Kohta tässä ei ole kuin paljaat seinät jäljellä, kun on täytynyt -panttiin kantaa kaikki, jolla on jonkunkaan markan irti saanut. -Viimeksi vei Antti minun kihlakelloni ja kauanko nekään rahat enää -kestää! - -Säälien silmäili Olga hänen kelmeitä ja laihtuneita piirteitään sekä -luisevia käsiään, joilla hän kapaloitsi lasta. Annettuaan sille -rintaa asetti hän sen varovasti pärevasuun, jossa molemmat pojat -nukkuivat rinnan. Vasun yli kumartuneena piispitti hän hetken hiljaa, -kunnes poika ummisti silmänsä, minkä jälkeen hän otti Olgalta toisen -ja alkoi sitä vuorostaan pesän edessä kuivailla. Olgasta näyttivät -hänen huulensa alituisesta piispittämisestä venyneen torvelle ja -muutoinkin se äkkiä vanhentuminen, mikä Tuomisen vaimossa näkyi niin -selvänä, teki häneen aina painostavan, miltei itkettävän vaikutuksen. -Tällä kertaa lauloi hänen sydämensä kuitenkin siinä määrin omaa -onnentunnettaan, että hän näki nämä seikat ainoastaan puolella -silmällä ja kuuli Tuomisen vaimon harmaat valitukset vain puolella -korvalla. Vaikka Markus ei ollut tiennyt sanoa, milloin hän ensi -kerran pääsee tulemaan, oli hän kuitenkin pitkin iltaa odottanut -häntä. Korvat herkkinä tarkkasi hän eteisestä kuuluvia askeleita -sekä kykeni ainoastaan vaillinaisesti tajuamaan Tuomisen vaimon -sydämenpurkauksia. - -Kun viime mainittu oli saanut toisenkin kaksospojan kapaloiduksi, -havahdutti Olgan eteisestä kuuluva koputus unelmistaan. - --- Eikös meidän ovelle joku koputtanut? kysyi hän seisomaan nousten. - --- Kyllä kai, koska teidän oveanne kuulutaan avattavan, arveli -Tuomisen vaimo katsettaan lapsesta nostamatta. - --- Pitää mennä katsomaan, kuka sinne tuli, ja Olga ryhtyi hihojaan -suoristamaan. - --- Taitaa olla se ylioppilas, sanoi Tuomisen vaimo, saaden -kasvoilleen puserretuksi vaisun hymyn. - --- Mitä joutavia! sanoi Olga moittivasti, sillä hän ei mielellään -kuullut viittailuja suhteeseensa. - -Ennenkuin hän ehti lähteä omalle puolelleen, tuli Hilma Tuomisen -huoneeseen. - --- Se on siellä, hän sanoi sisarelleen, viitaten päällään heidän -huonettaan kohti. - -Sisarusten välillä oli eilen illalla, Hilman palattua kaupungilta, -ollut jälleen kiivas kohtaus. Sen johdosta oli Hilma koko päivän -paikannut mökönturkkia ja sen takia hän nytkin niin ynseällä tavalla -ilmoitti siskolleen Markuksen saapumisen. - --- Kuka _se?_ oli Olga vähällä kivahtaa, mutta Tuomisen vaimon takia -jätti hän asian sikseen ja lähti mitään puhumatta huoneesta. - -Tultuaan omaan kamariinsa ei hän aluksi huomannut siellä ketään -vierasta. Hän luuli Hilman narranneen häntä ja tunsi jo mielessään -suuttumuksen sekaista pettymystä. Mutta peremmäs astuessaan huomasi -hän uunin takaa pistävän näkyviin miehen palttoonhelman. Mieli -iloiseksi sykähtäen astui hän löytöään kohti, huudahtaen nauravalla -äänellä: - --- Ahaa, löysinpäs! - -Samassa tuli Markus esiin piilostaan, kaappasi hänet riehakasti -syliinsä ja nosti kohoksi lattiasta. - --- Voi, voi, pudotat vielä! oli Olga hätäilevinään. - --- Niinkö mitättömänä sinä minua pidätkin! Tässä rangaistus, ja hän -suuteli Olgaa kaulaan, kun ei sillä kertaa ylettänyt ylemmäs. - -Hän istahti lähimmälle tuolille, asetti Olgan polvelleen ja katsoen -häntä koomillisen vakavasti silmiin jatkoi: - --- Kuulehan, Olga, sinustako siis tulee minun pikku vaimoni ja emäntä -minun talooni ja minun lukuisain lasteni äiti ja... - -Samassa painoi Olga kämmenensä hänen suulleen. - --- Mutta mitä nyt, Olga, etkö sinä siis rakastakaan minua, työntäen -Olgan käden syrjään suuteli hän häntä. - --- Kuulehan nyt kuitenkin, mitä minä olen miettinyt koko päivän ja -mitä minä tulin sinulle ehdottamaan, jatkoi Markus tosissaan. - --- Minä olen päättänyt perustaa oman pienen kodin ja tehdä sen -mahdollisimman pian. Mitä sinä siihen sanot? - --- Mitäpä minulla olisi siihen sanottavana, vastasi Olga -teeskennellyn epätietoisena. - --- Mutta kysymys on siitä, suostutko sinä tulemaan sen kodin -valtiattareksi? - -Markus katsoi Olgaa vakavasti silmiin. Olga ei puhunut mitään, mutta -yhtäkkiä kietoi hän kätensä luottavasti Markuksen kaulaan. - --- Sinä siis suostut, rakkaani! riemuitsi Markus ja likisti Olgan -rintaansa vasten. -- Mutta eikö sinua pelota, että me kuolemme -nälkään? - --- En minä sinun kanssasi pelkää mitään! vastasi Olga ja kätki -kasvonsa Markuksen olkapäälle. - --- Kiitos siitä! Mutta kuulehan kuitenkin, miten minä olen ajatellut, -ja Markus alkoi selvittää Olgalle laskelmiaan, joiden pohjana oli -se, että kaksi henkeä voi kalustamattoman huoneen vuokraten ja itse -ruuan laittaen elää samalla kuin yksineläjä, joka vuokraa kalustetun -huoneen ja syö ulkona. Ja varakeinona oli Markuksella se, että hän -tarpeen vaatiessa rupeaa vakinaiseen sanomalehtityöhön jo ennen -opintojen päättymistä. - --- Mutta minä olen aikonut toteuttaa tämän mahdollisimman pian, -jatkoi hän. -- Heti kun tästä sekasorron tilasta päästään taas -säännöllisiin oloihin. Hyväksytkö sinä sen? - -Olgalla ei ollut siihenkään mitään vastaan sanottavaa. - --- Kaikki on siis sitä myöten selvää! lopetti Markus ja sinetöitsi -asian suutelolla. - -Kun Olga oli irtautunut hänen syleilystään ja ryhtynyt teetä -puuhaamaan, virkkoi Markus hetken mietittyään ja hiukan arastellen: - --- Tietysti me emme suostu kirkolliseen avioliittoon? - --- Kuinkas sitten? kysyi Olga säikähtyneenä ja pysähtyi -askartelussaan. - --- Kuinka hyvänsä muuten, mutta papin eteen minä en rupea -polvistumaan! kiihtyi Markus. -- Ja yhtä vähän sopii sinunkaan sitä -tehdä, koetti hän hetken kuluttua korjata yksipuolista ja tylyä -lausettaan. - --- Mutta eihän siitä muutenkaan voi tulla oikeaa avioliittoa, sanoi -Olga hiljaa. - --- Miksei voi? Ei suinkaan pappi avioliittoa avioliitoksi tee. -Sehän on yhteiskunnallinen laitos ja kokonaan miehen ja naisen -välinen asia, jonka kanssa mustatakeilla ei ole mitään tekemistä. -Ja jos joitakin muodollisuuksia tarvitaan, niin voimmehan me solmia -siviliavioliiton raastuvanoikeuden edessä. - -Sellaisia oli viime aikoina muodostettu muutamia ja Markus oli -äskettäin lukenut eräästä vapaamielisestä aikakauslehdestä -artikkelin, jossa niitä puolustettiin sekä kehotettiin -raastuvanoikeutta käyttäen välttämään kirkollista vihkimistä. Olga -oli nähtävästi myös kuullut mistä sekä tiesi, mikä naista alentava -seikka siihen kätkeytyisi, sillä punastuen vastasi hän: - --- Eihän toki sellaista, hyi! - -Markus oli näkevinään Olgassa uuden piirteen: vaistoihin ja -ennakkoluuloihin nojautuvan itsepäisyyden. Häntä suututti ja mitään -puhumatta murjotti hän alallaan. - -Arastellen ja äänessään lepyttelevä sävy virkkoi Olga hetken kuluttua: - --- Miksemme me voisi antaa papin vihkiä itseämme? Onhan se niin -kaunis tapa ja... ja kuulehan, minä tahtoisin sitä ennen kaikkea -äitini tähden. - -Hän katsoi pyytävästi Markusta silmiin. - --- No niin, siitähän me ehdimme lopullisesti vielä tuonnempana sopia, -sanoi Markus, jonka jäykistyneen mielen Olgan katse sai sulamaan ja -joka tällä kertaa päätti voittaa itsensä, ettei syntyisi sellaista -painostavaa murjotuskohtausta kuin hänen parilla edellisellä -käynnillään. - -Olga hengähti helpotuksesta ja ryhtyi asettelemaan teekuppeja -pöydälle. - -Kun he hetkistä myöhemmin istuivat vastapäätä hämmennellen höyryäviä -teekuppejaan, sanoi Olga hymyillen: - --- Me olemme tässä sopineet jo miltei kaikesta, eikä minun -mieleenikään ole juolahtanut kysyä, mitä sinun omaisesi tästä -kaikesta sanovat. - --- Ja minä puolestani olen unohtanut tiedustella, hyväksyykö sinun -äitisi minua vävypojakseen, vastasi Markus. - --- Mitä siitä, hän on sellainen yksinkertainen vanha mummo, joka -varmastikin on iloinen, saadessaan kuulla asiasta, sanoi Olga -vaatimattomasti. - --- Minun äitini on kuollut, ilmoitti nyt Markus, -- mutta jos hän -eläisi vielä, niin mieltyisi hän varmastikin heti sinuun. Muutoin -minä olen täysi-ikäinen mies enkä kysy tässä asiassa kenenkään -mieltä. Minä otan vaimon itselleni enkä omaisilleni. - -Oikeastaan oli Markus ehtinyt jo ajatella isänsä ja veljensä -suhtautumista tähän asiaan ja hän oli vakuutettu heidän -vastustuksestaan. Mutta kaikesta huolimatta oli hän päättänyt -toteuttaa aikomuksensa. Haihduttaakseen viimeisetkin huolten tähteet -Olgan sydämestä jatkoi hän: - --- Mitä isääni ja veljeeni tulee, niin olen varma, että hekin -pitäisivät sinusta, jos he nyt yleensä sosialismini takia haluavat -minua lainkaan enää nähdä. - -Sitä ja tätä jutellen jatkoivat he teen juontia. Hilma pysyi -koko ajan visusti Tuomisen puolella. Olgan kerrottua viimeisestä -riidastaan siskonsa kanssa, johtuivat he neuvottelemaan siitä, miten -Hilman elämä olisi viisainta järjestää sen jälkeen kun Olga asettuu -Markuksen kanssa yhteiseen kotiin. Lopulta pitivät he parhaimpana -sitä, että Hilma asuu heidän luonaan. - -Puoliyön lähetessä heitti Markus hellät hyvästit ja lähti -pääkortteeriinsa, kuten hän nykyään nimitti ylioppilastaloa. -Vaeltaessaan halki pimeän kaupungin, tunsi hän mielensä iloiseksi -ja tyytyväiseksi, vaikka kodin perustamisen tiellä olikin vielä tuo -avioliiton solmiamismuotoa koskeva kiusallinen erimielisyys. Mutta -hän toivoi sille löytävänsä onnellisen ratkaisun. - - - - -21. - - -Kaaoksellista olotilaa jatkui päivästä toiseen. Markus pysyi -uskollisesti toimessaan, milloin yösydännä seisten tovereineen -vartijana yliopiston portilla, aseena tukeva kummibatonki, milloin -patrulleeraten eri osissa kaupunkia. Lyhyet lomahetket vietti hän -ylioppilastalolla tai kävi keski-yötä nukahtamassa jonkun lähellä -asuvan toverin asunnossa. Olgan luona tai omassa huoneessaan ei hän -tullut pariin vuorokauteen käyneeksi. - -Epävarmuuden tunto ja odotuksen jännitys kasvoivat päivä päivältä. Se -juhlamielinen innostus, jolla koko kansa oli lakkoon liittynyt, ei -voinut ajan oloon suojata ihmisiä syvälle syöpyneen puoluekatkeruuden -purkauksilta. Kenraalikuvernöörin palatsin edustalla puhkesivat -eräänä päivänä ihmisten puolueintohimot näkyviin vähemmän kauniilla -tavalla ja sen jälkeen sattui rettelöitä ylioppilaskaartilaisten -ja punakaartilaisten välillä, mikä nimitys työväen muodostamasta -kansalliskaartista alkoi päästä käytäntöön. Jälkimmäiset, joiden -kunniaksi kuitenkin on luettava hyvä järjestys ja ankara kuri, -anastivat vähitellen haltuunsa koko järjestysvallan, niin että -ylioppilaskaarti kävi kokonaan tarpeettomaksi. Komppania toisensa -jälkeen jäi pois vahtipalveluksesta ja niin lakkasi hiljalleen koko -komento. - -Ilmassa risteili mitä kirjavimpia ja toinen toistaan -eriskummallisempia huhuja, jotka saivat varsinkin -arvostelukyvyttömäin ihmisten päät pyörälle. Milloin kerrottiin -sosialistijohtajain panneen toimeen sen ja sen hullutuksen, -milloin taas satapäinen huhu tiesi tarkkaan määrätä ajan, jolloin -Helsinkiä alettaisiin Viaporista käsin pommittaa. Ja tiedot, joita -Pietarista päin saapui, olivat vieläkin päättömämpiä. Tämä sähkön ja -sanomalehtien seisausaika loi ilmapiirin, jossa huhu yks kaks puhkesi -mitä rehevimpään kukintaansa. Lakkokomitea koetti kyllä taistella -lyhtytolppiin kiinnitetyillä tiedonannoillaan näitä päättömiä juttuja -vastaan, mutta ihmiset uskoivat sellaisia aina mieluummin kuin kuivaa -totuutta, ja jos yksi huhu osoittautuikin perättömäksi, kuten aina -vähän ajan kuluttua kävi, niin ilmestyi heti tilalle toinen kahta -kummempi. Jos koskaan, niin vilisi tuona merkillisenä viikkona -hyvien helsinkiläistemme päässä mitä kirjavin ja levottomin lauma -muurahaisia -- kuten suuremmassa tai vähemmässä määrin oli laita yli -koko maankin. - -Sen jälkeen kun ylioppilaskaarti lakkasi toimimasta, kulutti Markus -aikansa yksinomaan ylioppilastalolla. Hän oli perinpohjin kyllästynyt -kaikkiin huhuihin ja ikäänkuin tylsistynyt niiden vaikutuksille. Ei -edes se verisen mylläkän uhka, joka tuon hullunkurisen torisenaatin -valitsemisen edellä äärimmilleen kiihotti ihmisten mieliä, kyennyt -hänessä herättämään juuri sanottavaa vastakaikua. Kyllästyneenä -kaikkeen tyytyi hän rauhassa odottamaan, mitä tuleman piti ja mihin -uusiin muotoihin yhteiskunta tästä kaaostilastaan oli selkiintyvä. -Hän ei tuntenut itsessään mitään kutsumusta vaikuttamaan tapausten -kulkuun ja häntä tympäisi nähdä ympärillään tuhansien höyrypäiden -tärkeinä häärivän ja soittavan suutaan ikäänkuin tuo käynnissä oleva -jättiläisprosessi olisi heidän eleistään ja huudoistaan riippunut. -Hänen isänmaallinen juhlamielensäkin oli alentunut ja hän katseli -tapauksia ympärillään jonkinlaisella filosofisella resignatsionilla --- mikäli hän ylenmääräiseltä henkiseltä ja ruumiilliselta -väsymykseltä enää lopulta siihenkään kykeni. Viitsimättä juuri -mistään keskustellakaan, istui hän järkähtämättä alallaan lähellä -tarjoilupöytää ja pelasi korttia. Paikaltaan liikkumatta tyydytti -hän nälkänsä kylmillä piirakoilla ja kahvilla. Pelitoverit hänen -ympärillään vaihtuivat yhtä mittaa, mutta hän pysyi uskollisena -tuolillaan. - -Siten oli hän yhteen menoon ollut sijallaan vuorokauden ympäriinsä, -kun Veli Forsberg odottamatta ilmestyi siihen hänen läheisyyteensä. -Markuksen päässä tuntui tyhjältä eikä hän ollut enää selvillä, -monesko lakkopäivä oli kulumassa. Veljeä ei hän ollut sitten lakon -puhkeamisen ollenkaan tavannut, mutta siitä huolimatta ei hän -osoittanut mitään erikoisempia ihastuksen merkkejä, sillä siihen -määrään olivat hänen aistimensa väsähtäneet. - --- Mitä kaikkea sinulle kuuluu? tiedusteli Veli uteliaana. - --- Eipä mitään erikoisempaa, vastasi Markus vallan arkipäiväisesti ja -ryhtyi jakamaan kortteja. - -Veli seurasi hetken äänetönnä pelin kulkua, mutta sanoi sitten -ikävystyneenä Markukselle: - --- Kuule, lähdetään pois, täällä on niin kamalan raskas ilma. - --- Taitaa olla, vaikka minä en tiedä siitä mitään. Mutta joutaapa -täältä lähtemäänkin. - -Markus heitti kortit kädestään pöydälle ja seurasi toveriaan ulos. He -lähtivät astelemaan Veljen asuntoa kohti ja matkalla liittyi heidän -seuraansa eräs kolmaskin toveri. - --- Sinä olet kai ollut kansalliskaartissa? virkkoi Veli heidän -kävellessään. - --- Niin olen, vastasi Markus. -- Entäs mitä sinä olet puuhannut, kun -sinua ei ole näkynyt koko lakkoaikana? - --- Olen flaneerannut pitkin katuja, katsellut ympärilleni sekä ollut -muutamissa kokouksissa. - -Veli oli vakavan, miltei uhkaavan näköinen ja Markus alkoi aavistaa -hänellä olevan jotakin hampaankolossa. Kun he olivat ehtineet Veljen -asuntoon, asettuneet istumaan ja saaneet paperossit palamaan, -alkoi purkaus. Veli oli ollut vanhojen fennojen kokouksissa -kirjallisuudenseuran talolla sekä imenyt siellä itsensä täyteen sitä -ärtyistä katkeruutta, jota mainitun puolueen keskuudessa olivat -synnyttäneet viime päivinä heikäläisiä virkamiehiä kohdanneet -loukkaukset. Varsinkin oli Veli kiihtynyt niistä tiedoista, joita -hän puolueensa kokouksissa oli kuullut Turun tapauksista; kuinka -katuyleisö siellä oli ruokottomasti häväissyt, jopa rääkännytkin -hovioikeuden virkamiehiä. Kun hän kiihtyneessä äänilajissa oli tehnyt -selkoa kaikista kuulemistaan, lopetti hän sanottavansa seuraavalla -kiukkuisella purkauksella: - --- Älkää te luulkokaan, että tämä on viimeinen tilinteko! Pitäkööt -nyt kagaalit orgioitaan, kyllä se heillekin koittaa tilinteonpäivä, -jahka suomalainen puolue on päässyt vapautumaan siitä painolastista, -jota sen hartioille on näinä vuosina kertynyt. Tämän jälkeen täytyy -jokaisen olla selvillä rajoista! - -Viimeisiä sanoja lausuessaan katsoi Veli vaativasti Markukseen. -Tälle oli Veljen kiihko kokonaan odottamatonta, sillä joistakin -sattuneista häiriöistä ja yleisöjoukon vallattomuuksista huolimatta -oli hän luullut koko kansan puolueisiin katsomatta olleen -yksimielisen. Hän oli kuin yksinkertainen sotilas, joka näännyksiin -saakka oli toimittanut palvelusta rintamassa, luullen koko armeijan -ylimmästä alimpaan tehneen samoin ja samassa mielessä. Mutta nyt -sai hän hämmästyksekseen havaita, että ylempänä esikunnassa eivät -asiat olleetkaan sillä kannalla, vaan että puoluevimma oli siellä -leimahtanut entistä katkerampaan paloon. - --- Ei sinunkaan käy enää laatuun hoippua puolelle ja toiselle, -vaan sinun on merkittävä kantasi selvästi! jatkoi Veli, käyden nyt -avoimesti Markuksen kimppuun ja pitäen kaikupohjanaan toveria, -joka kadulla oli liittynyt heidän seuraansa ja joka vaieten istui -syrjempänä. - --- Mutta eikö minun kantani ole kyllin selvä, sopersi Markus, joutuen -yhä enemmän hämilleen. -- Olenhan minä sosialisti, mikäli tässä -puoluerajoja tarvitaan. - --- Sosialisti! kertasi Veli ivallisesti. -- Sosialistinahan sinun -pitäisi kuulua työväen kaartiin, mutta sinä vedätkin yhtä köyttä -kagaaliylioppilasten kanssa! - -Ennenkuin Markus ehti vastata, että hän on ylioppilaskaartissa nähnyt -monta vanhaa fennoakin, jatkoi Veli kiihkeästi: - --- Että joku kaupunkilaisnulikka kuuluu kagaaliin, niin sen nyt voi -vielä käsittää, mutta että sinä maalaisena ja talonpojanpoikana -lukeudut samaan joukkoon, se on miltei anteeksi antamatonta. Kehtaat -kuulua joukkoon, joka on häväissyt Yrjö-Koskista ja kuitenkaan sinä -et voisi olla ylioppilas ilman samaa Yrjö-Koskista, koska meillä -ilman häntä ei olisi suomenkielisiä kouluja! - -Kun Veli näin vain ilman muuta luki hänet kagaaliin kuuluvaksi ja -sen perusteella ripitti häntä tällä odottamattomalla tavalla, se -sai Markuksen hämmästyksestä ja loukkaantumisesta sanattomaksi. -Sitäpaitsi saattoi hänet rajaton väsymyskin kykenemättömäksi ja ennen -kaikkea haluttomaksi antautumaan kiihkeään väittelyyn. Hän tunsi vain -halua päästä mitä pikimmin asuntoonsa ja saada hiukkasen levähtää. - -He lähtivät kolmisin alas kaupungille. Veljeä tuntui ärsyttävän se, -ettei Markus vastannut mitään hänen hyökkäyksiinsä. Hän tuhkaili -nenäänsä ja tuntui latailevan itseään uuteen purkaukseen kuin -pienoispilvi, joka oli imeytynyt täyteen sitä sähköä, mitä vanhain -fennojen puoluekokous oli nähtävästi ollut täynnä. - -Markus kulkeutui tahallaan edelle molemmista tovereistaan ja kun oli -tultu Esplanaadille, joudutti hän yhä enemmän askeleitaan, kunnes -ihmisvirta yks kaks erotti hänet näistä. Nyt lähti hän suoraa päätä -ja mistään katukohtauksista piittaamatta astumaan Rauhankadulle. -Päästyään vihdoinkin omaan huoneeseensa heittäytyi hän riisuutumatta -vuoteeseen, vaipuen siinä tuokiossa raskaaseen uneen. - -Nukuttuaan noin tunnin verran heräsi hän siihen, että joku nyki -häntä käsivarresta sekä toisti hätäisesti hänen nimeään. Kun hän -vaivalla sai silmänsä auki sekä pääsi hiukan tajuamaan todellisuutta -ympärillään, huomasi hän vuoteensa vieressä nuorimman talon -neideistä, joka kovin kiihtyneenä pyysi häntä tulemaan eteiseen. -Kuullessaan samalla muutamia etäisiä tykinjymähdyksiä sekä luullen -jotakin tavattoman vakavaa olevan tekeillä, kavahti Markus -siekailematta jaloilleen ja seurasi neitiä unipohmelosta hoippuen -sekä silmiään hieroen eteiseen, josta kuului riiteleviä ääniä. - -Päästyään pimeän käytävän läpi näki Markus ulko-oven edessä rivissä -seisovan erään hyvin keikarimaisesti puetun miehen, jonka käytös ja -vielä enemmän puhetapa ilmaisi hänen kuuluvan työväen luokkaan, sekä -pari naista, joista toinen oli talon oma palvelijatar. Miehellä oli -tulipunainen kravatti sekä punainen side käsivarressa. Vieraalla -naisella oli myös käsivarressaan jonkunlainen merkki. He olivat -tulleet lakkokomitean lähetteinä panemaan herrasväkeä tilille siitä, -että palvelustyttö ei oman kantelunsa mukaan ollut saanut täyttä -lakkovapautta. - -Heistä vastapäätä, sisähuoneisiin johtavalla ovella, seisoi -keskimmäinen talon neideistä, sillä vanhin sisko oli kaupungilla. -Kun Markus saattajineen asettui hänen rinnalleen, oli heitä silläkin -puolen kolmihenkinen rivi. Kierosilmäinen neiti ja punakravattinen -mies pitivät yllä äänekästä keskustelua tai paremmin sanoen -uhkauksilla ja haukkumasanoilla höystettynä riitaa. Palvelustyttö, -mustasilmäinen ja liukaseleinen hälläkkä, jonka pahankurisuudesta -Markus oli saanut pätevän todistuksen, kuullessaan hänen pesää -sytyttäessään särmikkäästi kiroilevan, ei nuoruudestaan huolimatta -häikäillyt emäntiensä edessä jatkaa kanteitaan, joita hän teki hyvin -äkäisessä ja kiihtyneessä äänilajissa. Kun vanhempi läsnäolevista -sisaruksista selitti niiden johdosta lujasti, että palvelijattarien -ei ole tarpeellista olla niin perusteellisesti lakossa, että -kotiaskareet jäävät suorittamatta, menetti punakravattinen, -jolla äsken saavutetun vallan maku oli nähtävästikin kohonnut -arveluttavasti päähän, viimeisenkin mielenmalttinsa. - --- Älkää te luulkokaan, huusi hän astuen askeleen eteenpäin ja -pudistaen nyrkkiään vanhemman neidin kasvojen edessä, -- älkää -te luulkokaan, että te saatte tästä puolin meitä mielenne mukaan -kuranssata. Nyt onkin, kuulkaa, valta meitillä ja me näytämme, ettei -köyhälistön kanssa pelatakaan miten hyvänsä! - --- Näyttä te mitä näyttä! huusi vanhempi neiti miltei yhteen suuhun -hänen kanssaan. -- Ei me pelkkä teitä eikä te saa tulla räyhämään -ihmisten huoneisiin! - --- Sådant pack! -- säesti nuorempi neiti siskoaan. - -Punakravattinen naisseuralainen ja talon palvelustyttö kiihtyivät -hekin huutamaan yhteen ääneen toisten kanssa ja niin täytti pienen -eteisen tuota pikaa sekava melu. Nuorempi talon neideistä nyki -Markusta yhtä mittaa hihasta, kehottaen häntä ajamaan ulos nuo -kutsumattomat vieraat. Mutta päästyään selville tilanteesta, etääntyi -Markus siitä samalla. Hän katseli ikäänkuin kauempaa noita edessään -riiteleviä ja kiihtyneesti eleileviä ihmisiä. Hänen myötätuntonsa ei -kallistunut kummallekaan puolelle ja mikäli se jäi seisahduskohtaan, -sikäli tunsi hän itsensä voimattomaksi ryhtymään aktiivisiin toimiin. - -Tyhjennettyään itsensä ylivuotavimmasta kiihkostaan ja lausuttuaan -vielä joukon uhkauksia sekä saatuaan samanlaisia vastaan poistuivat -lakkokomitean lähetit näyttämöltä. Palvelustyttö pyörähti -keittiöön ja räiväsi oven perästään kiinni niin että pihtipielet -paukkuivat. Molemmat neidit peräytyivät omiin huoneisiinsa, -heittäen tyytymättömiä silmäyksiä Markukseen, joka lähti viimeisenä -näyttämöltä. Astellessaan pimeän käytävän läpi hymähti hän -näkemälleen, tuntien samalla kuitenkin apeutta mielensä pohjalla. - -Tultuaan huoneeseensa ei hän tuntenut enää mitään halua heittäytyä -vuoteeseen, sillä uni oli kaikonnut kokonaan. Istuttuaan hetken -keinutuolissa ja tehtyään muutamia johtopäätöksiä äskeisestä -kohtauksesta, lähti hän takaisin ylioppilastalolle. - - - - -22. - - -Kun Markus seuraavana aamuna palasi asuntoonsa, ryhtyi hän heti -riisuutumaan, pannakseen levolle. Päästyään vuoteeseen ja saatuaan -itselleen mukavan nukkuma-asennon, lausui hän itselleen: - --- Tästä minä en liiku, vaikka koko maailma menisi nurin, ennenkuin -olen tarpeekseni levännyt ja ennenkuin tämä sekamelska on jälleen -selvinnyt säännöllisiin muotoihin! - -Koko yön oli hän viettänyt ylioppilastalolla mitä ristiriitaisimmassa -mielentilassa. - -Kun hän eilen tuon asuntonsa eteisessä sattuneen tragikoomillisen -kohtauksen jälkeen oli lähtenyt ulos, oli häntä vastaan -pääpostikonttorin kohdalla astellut Veli, kasvoillaan synkän vakava -ilme. Ollen omiin ajatuksiinsa vaipuneena ei Veli ollut väen -vilinässä huomannut häntä, vaan jatkanut matkaansa. Markus oli heti -arvannut Veljen olleen menossa häntä tapaamaan, mutta aamullisen -loukkauksen muistaen oli hän kylmentyneenä vetäytynyt kuoreensa sekä -toveriaan pysäyttämättä kulkenut omaan suuntaansa. - -Tultuaan ylioppilastalolle oli hän istahtanut entiselle paikalleen -korttipöytään sekä kuulumisista piittaamatta ryhtynyt pelaamaan. -Jonkun ajan kuluttua oli, aivan kuten aamupäivälläkin, pöydän -ääreen ilmestynyt Velikin. Markus oli arvannut, että Veli oli häntä -asunnostaan löytämättä tullut tänne häntä tapaamaan, saadakseen -jollakin tavoin sovitetuksi aamullisen kohtauksen. Mutta huolimatta -olla häntä näkevinään, oli hän itsepintaisesti tähystellyt -kortteihinsa. Yhtä itsepintaisesti oli Velikin istunut pöydän -ääressä, ottamatta kuitenkaan osaa peliin ja vaihettaen silloin -tällöin jonkun sanan toisten kanssa. - -Ilmassa risteileviin huhuihin nähden oli Markus edelleenkin -pysytellyt järkähtämätönnä, kunnes illan tullen eräs sellainen -oli vihdoinkin saanut hänet turtumuksestaan temmatuksi. Talolle -kerääntyneiden siivisten kesken oli näet kaamean vakavana alkanut -kierrellä huhu, että punakaartilaiset ovat ensi yön kuluessa -päättäneet hyökätä ylioppilastalolle sekä anastaa sen haltuunsa. Huhu -oli saanut yhä uskottavampia lisäpiirteitä ja nostattanut kaikki -talolle kokoontuneet ylioppilaat jalkeilleen. Oli päätetty ryhtyä -puolustamaan taloa, ulko-ovelle oli asetettu vartijoita, jotka -ainoastaan tunnussanalla laskivat väkeä sisälle ja joukko pisimpiä -miehiä oli lähtenyt jostakin vissistä paikasta kaupungilta hakemaan -kiväärejä, mitkä heidän oli päällystakkinsa alla kuljetettava talolle. - -Tämä kaikki oli saattanut Markuksen omituisen ristiriidan valtaan. -Hänen mieleensä oli yhtäkkiä muistunut se Työmiehen artikkeli, jonka -hän oli kirjoittanut tutustumisensa johdosta Olgaan ja jossa hän oli -erikoisesti viittaillut ylioppilaihin työläisnaisten viettelijöinä. -Sen johdosta oli hänen eteensä asettunut vaativana kysymys, eikö hän -osaltaan ollut tuntuvassa määrin herättänyt sitä katkeruutta, joka -työmiehissä vallitsi ylioppilaita kohtaan ja joka ensi yönä uhkasi -purkautua väkivaltaisuuksiin. Tehdessään siten tiliä itsensä kanssa, -oli hän myöntänyt itsensä syylliseksi, sekä päättänyt sovittaa -rikoksensa taistelemalla ylioppilasten riveissä ja puolustamalla -viimeiseen saakka heidän omaa taloaan. Tähän valintaan olivat häntä -pakottaneet jo pelkät tunnesyytkin, sillä olivathan toisella puolen -olleet kysymyksessä omat toverit, kun taas toisella puolen oli vihan -kiihdyttämä lauma, josta häämötti ainoastaan sellaisia vähemmän -miellyttäviä muotoja kuin sen hänen asuntonsa eteisessä esiintyneen -punakravattisen työläiskeikarin. - -Tehdessään valintansa oli Markus kaikesta huolimatta tuntenut -asemansa traagiseksi. Se oli pakottanut hänet vihdoinkin lähenemään -Veljeä, saadakseen vaihtaa hänen kanssaan ajatuksia hetken -tilanteesta. Mutta Veli oli heittäytynytkin kylmäksi koko huhuun -ja vielä enemmän taisteluvalmistuksiin nähden. Hän oli ivannut -kiväärinhakijoita ja sanonut koko hommaa kagaali-lapsellisuudeksi. -Markus oli ollut vähällä uudelleen loukkaantua, mutta se kaamean -juhlallinen mieliala, mihin hän oli ehtinyt jo virittyä, oli saanut -hänet suhtautumaan toverinsa ivaan ikäänkuin joltakin korkeammalta -tasolta. - -Kun sitten illan kuluessa eräs puolustuksen johtomiehistä oli -yläravintolassa kuuluvasti julistanut, että niiden siivisten, jotka -eivät voineet jäädä taloa puolustamaan, oli poistuttava, tarttui -Veljeenkin hetken romanttinen mieliala. Markus oli nähnyt hänen -muuttuneesta kasvonilmeestään, että hänen mielikuvituksensa oli, -kuten kaikkien muidenkin, alkanut askarrella yöllisessä taistelussa, -jolloin ulkona kaikuvat hyökkääjäin raivoisat huudot ja talon -akkunoista kajahtelevat kiväärinlaukaukset, valaisten aina hetkeksi -säkkipimeätä ympäristöä. Kaikki olivat varmaankin syvimmässä -mielessään tunteneet, että tämä sittenkin oli vain hieman lapsekasta -näyttelemistä, mutta asia oli nyt kerta kaikkiaan otettu niin -vakavasti ja juhlallisesti, että hetken tunnelma oli saanut jokaisen -lumoihinsa. - -Kun Veli kehotusta noudattaen oli varustautunut poistumaan, oli hän -lähtiessään pyytänyt Markustakin mukaan sekä tehnyt sen sillä sävyllä -kuin olisi hän peljännyt toverinsa henkeä. Markus oli juhlallisesti -kieltäytynyt, tuntien samalla sydämestään haihtuvan kaiken närän -toveriaan kohtaan, varsinkin nähdessään sen paljon puhuvan -jäähyväiskatseen, jonka tämä poistuessaan oli häneen heittänyt. - -Huhu ylioppilastalon valtaamisesta, joka niin päteväpiirteisenä -ja tärkeänä oli ilmestynyt talolle ja saanut kaikki lumoihinsa, -oli osoittautunut yhtä päättömäksi kuin tuhannet edeltäjänsäkin. -Pidettyään talolle jääneiden siivisten mieliä koko yön kaamean -romanttisessa vireessä, oli se aamun valjetessa häipynyt omaan -tyhjyyteensä. Yö oli kulunut aivan rauhallisesti ja aamulla oli -Markus lähtenyt asuntoonsa "odottamaan järjestyneitä oloja", kuten -hän lähtiessään oli tovereilleen sanonut. - -Saatuaan päälleen ja koko ruumiilleen mukavan asennon tyynyjen -välissä, tunsi hän ikäänkuin hiljalleen vaipuvansa alaspäin. Aivojen -toiminta herpaantui, samalla kuin kuluneiden päivien kirjavat -tapahtumat himmenivät ja häipyivät kokonaan näkyvistä. Sikeästi, -unia näkemättä nukkui hän iltapimeään saakka. Havahtuessaan ja -huomatessaan, että ympärillä oli pimeätä ja hiljaista, vaihtoi hän -asentoaan ja vaipui uudestaan uneen. - -Kun hän seuraavan kerran heräsi, paistoi huoneeseen leppeä -syysaurinko. Hän tunsi nyt itsensä selkeäksi ja valppaaksi kuin -lapsi, joka tarpeeksi nukuttuaan kavahtaa heti istualleen ja -tarttuu lähimpään leikkikaluun. Hän haukotteli perusteellisesti -ja solahuttaen paidanhihat kyynärpäiden taakse siveli mielihyvin -lämpimiä ja nuoruuden voimakkaita käsivarsiaan. Jääden mukavaan -loikoma-asentoon nautti hän henkisestä ja ruumiillisesta -hyvinvoinnistaan. Samalla koetti hän arvailla, mille kannalle asiat -ulkona kaupungilla olivat kehittyneet. - -Ulkoa päin ei huoneeseen tunkeutunut minkäänlaisia ääniä. Ainoastaan -kyökin puolelta päin kuului jotain vähäistä askartelun kolinaa. -Markuksesta tuntui samanlaiselta kuin kotona maalla kesäisenä -sunnuntaina, jolloin hän muiden kirkkoon mentyä heräsi kirkkaaseen -auringonpaisteeseen ja syvässä hiljaisuudessa kuuli toisista -huoneista kotinaisen askartelun ainoastaan hiljaisena kapsehtimisena. -Hänen oli erinomaisen hyvä olla, niin hyvä, että häntä rupesi -aiheettomasti naurattamaan. Samalla täytti hänet omituinen -turvallisuuden tunto ja luottamus siihen, että kaikki päättyy mitä -parhaiten sekä hänelle itselleen että kaikille niille, jotka nyt -tuolla ulkona häärivät ja huutavat ja turhanpäiten kiihkoilevat... - -Käytävästä kuului askelia, hänen ovelleen koputettiin ja sisälle -astui palvelustyttö, kantaen kahvitarjotinta, jonka hän mitään -puhumatta ja äkäisen näköisenä asetti tuolille vuoteen viereen sekä -poistui samalla. Tämä oli ensi kerta, jolloin Markukselle talon -puolesta tarjottiin kahvia, mutta se ei ihmetyttänyt häntä ollenkaan. -Pitäen sitä maailman luonnollisimpana asiana ryhtyi hän mielihyvin -tyhjentämään kahvikannua ja leipälautasta. - -Jatkaen velttoa loikoilemistaan koetti hän keksiä soveliasta -ratkaisua avioliittokysymykselle, joka viime kerralla oli aiheuttanut -ankaran erimielisyyden hänen ja Olgan välillä. Mutta hänen oli -aivan liian kevyt ollakseen, jotta hän olisi voinut keskittyneemmin -jotakin kysymystä selvitellä. Ajatukset karkasivat yhtä mittaa omille -teilleen ja seurattuaan jonkun aikaa mielikuvituksensa leikkiä -rupesi häntä uudelleen raukaisemaan. Käsivarsi pään alla nukahti hän -huomaamattaan kuin lapsi, joka hetken vuoteessa leikittyään sekä -tyhjennettyään lasillisen maitoa vaipuu jälleen unettaren helmaan -ehtimättä edes mukavampaa asentoa itselleen ottaa. - -Ensimmäinen havainto, minkä hän täydellisesti havahduttuaan teki, oli -se, että huone oli puoli pimeä ja että uuninkyljessä näkyi kirkkaana -ikkunankuvio. Ulkona paloivat siis jälleen sähkövalot! - -Tällä kertaa kavahti Markus jalkeilleen hetkeäkään siekailematta sekä -alkoi kiiruulla varustautua ulos lähteäkseen. Kun hän tuli eteiseen, -näki hän talon neitien vilkkaasti keskustellen istuvan kahvipöydän -ympärillä kirkkaaksi valaistussa vierashuoneessa. - --- Go' dag, herr Kaarlela! huudahti vanhin sisar Markuksen nähdessään -ja riensi juoksujalkaa puristamaan hänen kättään. -- Får gratulera, -för nu ha vi fått allt igen! - -Markus tunsi olevansa kuin puusta pudonnut. Hän aavisti kyllä, -mistä oli kysymys, mutta kaikki lähemmät asianhaarat olivat -hänelle vielä tuiki tuntemattomat. Mutta hänen ei tarvinnut noloa -tietämättömyyttään paljastaa. Hänet pyydettiin sisälle kahvipöytään -ja toinen toiseltaan suunvuoron riistäen kertoivat sisarukset, kuinka -tänä aamuna luotsilaiva "Eläköön" oli palannut odotetulta Pietarin -matkaltaan sekä tuonut hallitsijan manifestin, jolla Suomi sai -takaisin vanhat oikeutensa sekä lisäksi lupauksen eduskuntalaitoksen -uudistamisesta ja yleisestä äänioikeudesta. - -Sisarukset olivat pelkkää riemua ja päivänpaistetta. Samoin olivat -kaikki ihmiset, joita Markus hetkistä myöhemmin kadulle tullessaan -tapasi. Ilmassa oli samanlainen tuntu kuin ensimmäisen lakkopäivän -aamuna, se vain eroa, että silloinen odotuksen jännitys oli nyt -poissa ja sen sijalla huojennuksen riemu sekä varmuuden tunto. - -Senaatintori oli juhlavalaistu ja iloisesti soristen liikkuivat -ihmiset kaduilla, juhlien vapauden päivää. Aikeissa mennä Olgaa -tapaamaan päättikin Markus Aleksanterilla kävellessään poiketa -erääseen keskikaupungin kahvilaan, jossa hänen osakuntatoverinsa -tapasivat kohdata toisiaan. Sillä häntä halutti ennen Olgan luo -menoaan heittäytyä hetkeksi yleiseen riemun surinaan sekä imeä -itsensä täyteen päivän juhlatunnelmaa. - - - - -23. - - -Avara kahvilahuone oli kirkkaasti valaistu ja kaikki pöydät olivat -vieraita täynnä. Jokaisen kasvoilta hohti ilo ja keskustelun aiheena -oli kaikkialla Suomen tulevaisuus, joka hitaimpienkin arki-ihmisten -mielessä kangasti tällä hetkellä ruusun karvaisessa valossa. Toiset -innostuivat ottamaan asian aivankuin Suomi olisi ollut jo itsenäinen -valtio. Suoden mielikuvitukselleen täyden vapauden pohtivat he kuinka -se ja se asia oli tästä puolin järjestettävä, oliko sotalaitos -palautettava entisessä muodossaan vai asetettava kansallinen miliisi -jne. - -Erään pikku pöydän ääressä näki Markus Jussi Paavolaisen, jota hän ei -ollut pitempään aikaan tavannut. Jussin pyöreät kasvot olivat pelkkää -hymyä. Markus pudisti lämpimästi hänen kättään sekä istahti hänen -seuraansa. - --- Sinun kasvosi loistavat ja hymyilevät kuin täysikuu vuoden -hedelmällisimpänä aikana, virkkoi hän aluksi. - --- Eikö ole syytäkin niiden loistaa? vastasi Jussi. - --- Onpa kylläkin. - --- Ilmakin tuntuu nyt keveämmältä hengittää, kun kaikenlaiset -kiipijät, urkkijat ja ilmiantajat ovat hävinneet takaisin -maanalaisiin koloihinsa. - --- Ja me saamme uudenaikaisen eduskuntalaitoksen. Kaiketikin -ykskamarisen? - --- Luultavasti. Ja yleisen äänioikeuden. Jos sinusta tulee -edusmiesehdokas, niin saat minun ääneni, vaikka minä en olekaan -sosialisti enkä taida sellaiseksi muuttuakaan. - -Markus oli hyvillään siitä, että Jussi tuntui ottavan vakavasti hänen -sosialisminsa. Hän lämpeni ja innostui yhä enemmän tuon tyynen ja -humoristisessa valossa asioita katselevan toverinsa seurassa. - -Kun he olivat hetkisen jutelleet niistä suurista tapauksista, jotka -kaikissa pöydissä olivat keskustelun aiheena, siirtyi Markus kuin -huomaamattaan omiin asioihinsa, mitkä olivat lähinnä hänen sydäntään. -Jussi ei tiennyt vielä mitään hänen suhteestaan ja kun Markus oli -hieman arastellen ilmaissut hänelle päätöksensä mennä naimisiin ihan -kaikista lähimmässä tulevaisuudessa, sanoi hän: - --- Mitäs siinä, mene pois vain naimisiin. Niinhän eräs sananlaskukin -sanoo, että kaikkea katua saa vaan ei nuorra naimistaan. - -Yhä enemmän lämmiten tästä toverinsa rohkaisusta jatkoi Markus: - --- Mitäs sinä arvelet siviliavioliitosta? - --- Hm, mutta eihän meillä ole siviliavioliittolakia. - --- Onpahan tavallaan, koska oikeus voi julistaa miehen ja naisen -aviopuolisoiksi. Olethan kai nähnyt viime aikoina tehtävän sellaisia -avioliittoja? - --- Mutta sellainen lakipykälähän on aivan erikoistapauksia varten: -turvana avioliittolupauksella vietellyille naisille. - --- Niin kyllä, myönsi Markus hiukan hämillään, -- mutta niin kauan -kuin meillä ei ole varsinaista siviliavioliittolakia, on minusta syy -käyttää sitä menettelyä. - --- No miksei sitten käyttää vanhaa vihkimätapaa siksi, kunnes saadaan -oikea siviliavioliittolaki? - --- Minä esimerkiksi en katso voivani polvistua mustatakkien eteen, -julisti nyt Markus. - -Jussilla näyttivät yksin silmälasitkin hymyilevän, kun hän vastasi: - --- Onko sinussa vielä jäljellä niin paljon penikkatautia? - --- Sanotko sinä penikkataudiksi pyrkimystä päästä irti pappisvallan -kahleista? kivahti Markus loukkaantuneena. - --- No rasittavatko sinua kovinkin nuo pappisvallan kahleet? kysyi -Jussi, yhä yhtä hymyilevänä. - --- Rasitti mitä rasitti, mutta minä en suostu olemaan polvillani -papin edessä! - --- Hi, hi, hi! nauroi nyt Jussi sydämensä pohjasta. -- Sinussa näkyy -olevan vielä aika lujassakin penikkatauti. - -Markus murjotti mitään puhumatta. Hetken kuluttua jatkoi Jussi -vakavasti: - --- Entäs morsiamesi, eikö hänkään tahdo kirkollista vihkimistä? - --- Sepä se tässä on, että hän tahtoo sitä, tunnusti Markus onnettoman -näköisenä. - -Jussin kasvot muuttuivat jälleen hymyileväksi täysikuuksi. - --- Miksi et silloin suostuisi sinäkin siihen, sillä sisällisesti -vapaata miestä eivät muotoseikat sido. - -Markus katsoi ihmetellen toveriaan, joka yhtäkkiä tuntui kuin -kasvaneen kokonaisen päänsä pituuden sitten viime näkemän. Samalla -tunsi hän noiden toverinsa lausumien yksinkertaisten sanojen panneen -hänen vakaumuksensa horjumaan. Hän katseli asiaa ikäänkuin ulompaa -ja silloin hänestä alkoi näyttää, että se ei olekaan mikään oikea -vakaumus, vaan tosiaankin eräänlaisesta penikkataudista johtunut -päähän-patoutuma. Ja kun hän moniaan hetken kuluttua oli matkalla -Eerikinkadun päähän, tunsi hän olevansa valmis ilahduttamaan Olgaa -myönnytyksellään. - -Annan- ja Eerikinkadun kulmassa tavoitti Markus Tuomisen, joka oli -matkalla kotiinsa. - --- Onneksi olkoon! toivotti Markus, puristaen Tuomisen kättä. -- -Kaikki on saatu takaisin ja lisän kanssa! - -Tuominen katsahti hiukan kummastuneena Markukseen, joka jälleen sai -aiheen tehdä itselleen kysymyksen, kuinka hänen oman sosialisminsa -laita oikeastaan olikaan. Kahvilassa oli hän juuri kuullut -toveriltaan suurlakon loppukohtauksista, jotka olivat sattuneet --- hänen nukkuessaan. Kun vapautusmanifestin Pietarista saavuttua -porvarilliset puolueet olivat julistaneet lakon päättyneeksi, oli -järjestyneen työväestön puolelta vaadittu sitä vielä jatkettavaksi, -koska tulokset eivät tyydyttäneet heitä. Olipa tämän erimielisyyden -johdosta ollut vähällä syntyä verinen yhteentörmäyskin. Kun lakko -porvarillisten taholta oli julistettu päättyneeksi, oli eräs -keskikaupungin suurimpia liikkeitä avannut myymälänsä. Joukko -punakaartilaisia oli marssinut sulkemaan liikettä, koska heidän -puolueensa ei ollut katsonut lakkoa vielä päättyneeksi. Tätä -myymälän sulkemista estämään oli rientänyt ylioppilaskaartilaisten -kantajoukko, joka tämän luontoisten tapausten varalta oli -viime lakkopäivinä erään entisen upseerin johdolla uudelleen -järjestäytynyt. Molemmat joukot olivat uhkaavina ja sähköisinä -seisoneet vastakkain mainitun liikkeen edustalla, revolverit valmiina -antamaan tulta, ja ainoastaan työväen kaartilaisten maltillisen -perääntymisen avulla vältettiin viimeisessä silmänräpäyksessä -verenvuodatus. Myöhemmin iltapäivällä oli sitten työväestön -taholtakin virallisesti julistettu lakko päättyneeksi. Mieliin oli -sillä taholla kuitenkin jäänyt jonkun verran katkeruutta, jota -varsinkin tuo ylioppilaskaartilaisten kiihkeä menettely oli omiaan -pitämään edelleenkin vireillä. - --- Niin, tosinhan sitä nyt ei ihan kaikkea saatu, mitä vaadittiin, -mutta ovathan tulokset sittenkin sentään sangen tyydyttävät, kun -ottaa huomioon eduskuntalaitoksen uudistamisen sekä yleisen ja -yhtäläisen äänioikeuden, koetti Markus tasotella ensi sanojensa -vaikutusta. - --- Herrat ne taas juksasivat meitä! sanoi Tuominen lipsauttaen -ärtyisästi näppiään. - --- Tänä aamunahan se oli vähällä syntyä tappelukin meikäläisten -ja ylioppilasten välillä, jatkoi hän hetken kuluttua ja silmäsi -epäluuloisesti Markusta. - --- Niin, ikävä kyllä, vastasi Markus. -- Itse en ollut kohtauksessa -mukana, joten sain siitä vasta äsken kuulla. - --- En minäkään ollut siinä joukossa, joka lähti ylioppilaita vastaan, -ilmaisi nyt Tuominenkin, tarjoten siten Markukselle vastalahjan. - -Hänen epäluulonsa oli nyt kokonaan haihtunut. Samalla pulpahti -hänessä näkyviin tyytyväisyys, jota hän samoinkuin koko työväenpuolue -pohjaltaan tunsi lakon tuloksia kohtaan. - --- Juksashan ne, peijakkaat, mutta ei se pitkälle vie, jahka -tässä saadaan uusi eduskunta pystyyn ja köyhälistö miehissä ja -naisissa marssii vaaliuurnille, tulkitsi hän toivorikkaalla äänellä -tyytyväisyyttään. Kun he olivat saapuneet eteiseen, virkkoi hän -epäröiden: - --- Käskisin sisälle tänne meidän puolellekin, mutta kun ei ole mitä -vieraalle tarjota, niin... - --- Mitäs siitä, ehätti Markus, mutta minulla ei tällä kertaa olisi -aikaa tullakaan, sillä lähdin vain pikimältään tapaamaan neiti -Mustosta. - -He heittivät hyvästi. Lähestyessään omaa oveaan virkkoi vielä -Tuominen: - --- Jahka minä pääsen taas työn päästä kiinni, niin sitten sitä voi -edes kahvikupin vieraalle tarjota. - -Huolimatta siitä, että hän näillä toivorikkailla sanoilla koetti -ryhdistää itseään, näytti hän Markuksesta ikäänkuin arkuudesta -kutistuvan astuessaan sisälle huoneeseensa, josta puute kaikessa -alastomuudessaan irvisteli häntä vastaan. - -Juuri kun Markus ojensi kätensä, koputtaakseen sisarusten ovelle, -lennähti se auki ja eteiseen tulla tuiskahti Hilma, pidellen -toisella kädellään hattua, jota hän ei nähtävästi ollut ehtinyt -perusteellisemmin kiinnittää. Heti hänen perässään ilmestyi -kynnykselle Olga, joka huusi, äänessään sekaisin hätää ja ankaruutta: - --- Kuule, Hilma, sinä et saa mennä! - -Käyttäen hyväkseen sitä hämminkiä, jonka valtaan Olga joutui, -nähdessään odottamatta edessään Markuksen, livahti Hilma pihalle ja -katosi pimeään. - -Markus astui sisälle ja sulki oven perässään. - --- Voi, hyvä Jumala, nyt se taas meni sitä tapaamaan! sanoi Olga, -painaen molemmilla käsillä rintaansa sekä silmät suurina tuijottaen -Markukseen kuin hukkuva. - --- Mutta koeta nyt, rakkaani, ottaa asia tyynemmin, lausui Markus ja -sulki hänet hellävaroen syliinsä. - -Olga purskahti itkuun ja painaen päänsä Markuksen olkapäälle vaikeroi: - --- Minä en ymmärrä, mikä häneen on viime aikoina mennyt! Ennen on hän -aina totellut minua ja seurannut kaikessa minun neuvojani, mutta nyt -hän on kuin vimmattuna sen roiston perään. - --- Kavanderinko? - --- Niin. - --- Mutta eihän hän nyt sentään roisto ole. - --- Liepä mikä hyvänsä, mutta en minä vain jaksa uskoa hänen -aikeistaan mitään hyvää. - -Kääntääkseen hänen ajatuksensa pois tästä ikävästä asiasta lausui -Markus, kun Olga oli ehtinyt jonkun verran tyyntyä: - --- Kuulehan nyt, minä olen päättänyt jo tänä iltana kirjoittaa -veljelleni sekä pyytää häntä lähettämään kuulutuskirjani. Sen -saavuttua toimitamme heti itsemme kuulutuksille Viipurissa sekä -menemme itse perässä vihittäviksi siellä sinun äitisi luona. Onko -sinulla mitään sitä vastaan? - --- Sinä et siis enää tahdokaan sitä siviliavioliittoa? virkkoi Olga -ja kietoi kätensä hänen kaulaansa. - --- En, myönsi Markus ja hänestä tuntui tällä hetkellä miltei -käsittämättömältä, että hän oli niin itsepäisesti saattanut kiivailla -siviliavioliiton puolesta. - -He viettivät yhdessä koko illan keskustellen ja neuvotellen niistä -monista pikku asioista, jotka avioliittoa ja kotia perustettaessa -tulevat kysymykseen, sekä unohtaen kokonaan ne päivän suuret -tapahtumat, mitkä muiden mieliä pitivät vireessä. - - - - -24. - - -Oli kulunut muutamia viikkoja suurlakosta. - -Seppä Tuominen istui eräänä aamuna hihasillaan keinutuolissa sekä -käänteli kädessään eilisiltaista Työmiehen numeroa. Hänen vaimonsa -kapaloitsi toista kaksospoikaa. Toinen oli vielä puolipaljaana -korissa sängyn päällä sekä huusi täyttä kurkkua. Tuo taukoamaton, -kimeä ja itsepintainen huuto hermostutti Tuomista, niin ettei hän -saanut silmiään ja ajatuksiaan kiinnitetyksi mihinkään erikoiseen -kohtaan sanomalehdessä, vaan levitteli ja taittoi sitä yhtä mittaa -sekä käänteli sitä puolelle ja toiselle. Välistä silmäsi hän -pikaisesti vaimoaan ja näki, että hänenkin hermostuneisuutensa nousi -nousemistaan. Hän tunsi, että hänen velvollisuutensa olisi ollut -mennä tyynnyttämään huutavaa poikaa, mutta hän oli ärtynyt sekä -lapseen että vaimoonsa ja itseensä eikä liikahtanut paikaltaan. Tällä -kertaa eivät vaimon kuihtuneet ja kalvistuneet piirteet herättäneet -hänessä sääliä, vaan päin vastoin lisäsivät hänen ärtyneisyyttään. -Hän jäi siis alalleen ja sytyttäen lyhyen ajan sisällä jo kolmannen -ajuripaperossin veteli sitä kiihottuneesti, niin että laihat posket -joka imaisulla painuivat syvälle kuopalle. - -Hän ei ollut vieläkään onnistunut saamaan mitään vakinaista -työpaikkaa. Kuinka hän yleensä oli perheineen päässyt näiden -kuluneiden viikkojen yli, sitä hän tuskin itsekään selvästi käsitti. -Puute oli tietysti kohonnut äärimmilleen. Kaikki mahdolliset -apulähteet oli jo aikoja tyhjennetty ja nälkä irvisteli yhä -uhkaavampana. Vuokra oli tietysti maksamatta ja talonomistaja oli -jo uhannut karkottaa heidät huoneestaan, ellei sitä lähipäivinä -suoritettaisi. - -Joka aamu oli hän lähtenyt kaupungille työtä kuulustelemaan ja -palannut aina iltaisin väsyneenä ja masentuneena. Jos hän joskus -näillä tuloksettomilla retkillään oli onnistunut paremmassa asemassa -olevilta tovereiltaan lainaamaan jonkun markan, oli hän jo ilahtunut -siinä määrin, että oli kyennyt vaimoaankin lohduttamaan parempien -päivien toivolla. Mutta yhä harvinaisemmiksi olivat nämäkin vähäiset -kosteikkokohdat alkaneet käydä ja hän ei tiennyt, mihin vielä mennä -ja kenen puoleen kääntyä. Lähdettävä sitä kuitenkin oli, sillä kotona -oli hänen mahdoton oleskella niin kauan kuin perheen toimeentulo oli -kokonaan tyhjän pohjalla. - -Ikäänkuin etsien Työmiehen numerosta jotakin pelastavaa ajatuksen -kipinää, käänteli hän sitä yhä kiihkeämmin käsissään, huolimatta -siitä, että hän oli jo illalla lukenut sen kutakuinkin tarkkaan läpi. -Vaimo sai toisen pojan juuri kapaloiduksi ja asettaen sen vuoteelle -otti toisen käsille. Se jatkoi äidin hyssyttelystä huolimatta -huutamistaan ja yksin jäätyään korotti nyt kapaloitu velikin äänensä. -Äiti teki kaikkensa, minkä hänen yövalvonnasta nääntyneet voimansa -suinkin sallivat, vaientaakseen kaksosia, mutta itsepintaista ja -läpitunkevaa parkumista jatkui herkeämättä. Se tunkeutui kuin -vihlova puikko isän ja äidin aivoihin, pannen heidän ärtyneet -hermonsa äärimmäiselle koetukselle. Tavan takaa silmäsi Tuominen -vaimoaan ja näki, että hänen hermonsa pettävät siinä tuokiossa ja -että koht'siltään tapahtuu jotakin kaameata. Mutta siitä huolimatta -istui hän kuin loihdittuna alallaan keinutuolissa. Sanomalehti hänen -käsissään ratisi yhtä mittaa ja vihaisesti pureskeli hän loppuun -palanutta paperossin pätkää. - -Yhtäkkiä näki Tuominen vaimonsa kasvojen pelottavasti vääntyvän, hän -heitti pojan sylistään vuoteen päälle ja tukkaansa tarttuen huusi: - --- Voi, herra ju-umala tätä elämää! - -Se oli läpi seinien tunkeva, kaamea ja hermoja vihlova huuto. Samalla -tarttui vaimo hurjan hermokohtauksen vallassa tukkaansa, niin että se -ratisi juuriaan myöten ja suuria hiustukkoja irtautui lattialle. - -Kauhistuneena viskasi Tuominen sanomalehden kädestään ja karkasi -vaimoaan hillitsemään. Hänellä oli täysi työ saadessaan hänet -estetyksi tukkaansa raatelemasta ja vaatteitaan repimästä. Heidän -rynnistellessään kaatui pöytä suurella ryminällä ja aina väliin -päästi vaimo vihlovan kiljahduksen, joka kuului yli kaksosten -parkunan. - -Eteisestä kuului hätäisiä ääniä ja kiireisiä askeleita. Ovi -temmattiin auki ja räätälin eukko sekä talonmiehen lihava ja -ahdasrintainen muija asettuivat kynnykselle siunailemaan. Heidän -takaansa kurkisteli räätälin lähimpänä huonenaapurina asuva -yksinäinen nainen. Hammastaudin takia ajettunutta poskeaan hieroen -seurasi hän tylsin ilmein huoneessa tapahtuvaa rynnistelyä, parkuen -lopuksi havaintonsa kysymykseen: - --- Onks toi nainen känniss' vai? - -Tuominen oli tällä välin saanut vaimonsa istutetuksi keinutuoliin, -missä hän alkoi vähitellen tyyntyä. Kuullessaan tuon typerän -kysymyksen ovelta, huomasi Tuominen vasta noiden syrjäläisten -läsnäolon. - --- Ei täällä ole mitään kometiaa nähtävänä! äsähti hän heille -vihaisesti ja läheni sulkeakseen oven. - -Kun akat olivat poistuneet kynnykseltä, huomasi Tuominen heidän -takanaan Olgan, joka hätääntynein ilmein tiedusteli, mitä heillä oli -tapahtunut. Tuominen pyysi häntä astumaan sisälle, sulkien oven hänen -jälkeensä. - -Vaimo oli nyt kokonaan rauhoittunut sekä puhjennut vapauttavaan -itkuun. Kaksosetkin olivat yhtäkkiä vaienneet, tuijotellen -typertyneen näköisinä ylös kattoon. - --- Hermokohtaus... hermokohtaus vain... kyllä se... kyllä se -jo asettuu siitä, selitti Tuominen hengästyneenä Olgalle, joka -hämmästyneenä ja neuvotonna oli pysähtynyt keinutuolin viereen. - -Huomatessaan, että pahin oli jo ohitse ja että vaimo alkoi -itkustaankin tyyntyä, veti Tuominen takin ylleen ja pyysi Olgaa, -jos suinkin mahdollista, viivähtämään vaimonsa seurassa, että hän -itse pääsisi kaupungilla käymään. Vaikka hänellä ei ollutkaan -selvillä mitä varten hänen tuli sinne niin kiiruusti lähteä, oli -hänellä kuitenkin tulinen hoppu päästä ulos raittiiseen ilmaan -selvitelläkseen ajatuksiaan sekä koettaakseen keksiä jotakin apua -perheensä tukalaan asemaan. - -Hän hoippui voimanponnistuksestaan ja päästään oli hän niin pyörällä, -ettei hän ollenkaan tajunnut, mitä päämäärää kohti hänen oli -pyrittävä. Törmäillen pahki vastaantuleviin kulki hän vaistomaisesti -keskikaupunkia kohti. - -Tultuaan Wladimirinkadulle havahtui hän siihen, että kuuli nimeään -mainittavan. Hän sai kuitenkin hyvän aikaa tuijottaa silmiin edessään -seisovaa miestä, ennenkuin hänelle selvisi, että se oli Virtanen, -hänen entinen työ- ja lakkotoverinsa. - --- Oletko sinä humalassa vai? kysyi Virtanen tervehdittyään. - --- Humalassa? sopersi Tuominen. -- Elä, hyvä mies puhu syntiä! Kuka -tässä humalassa olisi, kun leipäpalasta on kiipeli. - --- No tule sitten pitkästä aikaa juomaan mun kanssani pullo olutta, -ehdotti Virtanen. - --- Onkos sinulla sitten rahoja? kysyi Tuominen ja hänen katseessaan -vilahti vaisu toivonkipinä. - --- No aina sen verran, vastasi Virtanen vältellen. Tuominen mietti -hetkisen ja ehdotti sitten arastellen: - --- Mutta jos jätettäisiin oluet parempiin aikoihin ja sinä lainaisit -osan rahoistasi minulle. Kotona tarvittaisiin kovin kipeästi -sellaista tavaraa. - --- Ei sitä niin paljon ole, että sillä oikeita reikiä pystyisi -paikkaamaan, selitti Virtanen. -- Mutta pään täyden olutta me sillä -aina saamme. Enkä minä, hitto vieköön, ole itsekään syönyt moneen -herran aikaan, mutta ruokatavaroihin minä en sittenkään uhraa näitä -pennejäni. Täytyy panna ne siihen, jota varten ne on hankittukin. -Niinhän sitä sanotaan, että vaikka tosi tarpeeseen ei saisi rahaa -itkemälläkään, niin viinaan aina saa. Viina minullakin oli mielessä, -kun minä näitä rahoja hommasin ja siksi minun nyt täytyy ryypätä. -Tule pois vain sinäkin, kyllä minä tarjoan. - -Tuominen oli jälleen kuin kokoon painunut ja tahdottomasti seurasi -hän Virtasta. Tämä pysähtyi erään korkeilla kivijaloilla seisovan -vanhan puurakennuksen luo, jonka ikkunoissa suurin kirjaimin näkyivät -vuorotellen sanat: Restaurant -- Ravintola. - --- Jos poikettais tuonne, vai onko se niitä herrain kapakoita? - --- Ei se nyt ainakaan mahda niitä fiineimpiä olla, arveli Tuominen. - --- No mennään sitten, rohkaisihe Virtanen. -- Mene sinä edellä, -sinulla on vähän herraskaisempi munteerinki, ja hän työnsi Tuomisen -portaille, jotka jyrkkinä kohosivat ylös. - - - - -25. - - -Kapakan ovenvartija, lihavahko elähtänyt äijä pussistunein -silmänalusin, päällään kuluneisuuttaan kiiltävä kaluunatakki ja -suupielessä hajalle pureskeltu sikarinpätkä, kohosi tuoliltaan oven -pielessä ja heitti miehiin epäluuloisen silmäyksen sekä teki eleen -kuin aikoen palauttaa heidät kynnykseltä takaisin. Mutta sitten hän -nähtävästi päätteli nopeasti mielessään, että koska miehet ovat -ennestään selviä ja ravintolassa näin aamulla oli vasta harvoja -vieraita, niin hän saattoi huoleti antaa heidän tyhjentää kolikkonsa -talon hyväksi, sillä uloshan hän kykenisi heidät aina saamaan, -jollei muuten niin turvautumalla talon edustalla käyskentelevään -konstaapeliin. Hän päästi siis heidät sisälle ja peukalollaan -tönäisten osoitti heille paikan ränsistyneen pöydän ääressä lähellä -ovea, missä he olivat hänen välittömän silmälläpitonsa alaisina. - -Se oli tyypillinen toisen luokan helsinkiläiskapakka kuluneine ja -hieman likaisine kalustoineen, tursistuneine tarjoilijattarineen, -polyfoonineen ja ränsistyneine biljardi-pöytineen. Niitä tapaa -kaikista lukuisimmin Henrikin esplanaadin ja Fredrikinkadun -välisessä osassa kaupunkia ja kaikki ne ovat paikkoja, joissa -rappeutuvat herrasmiehet alaspäin painuessaan sekä syvistä riveistä -porvarisluokkaan kiipeävät nousukkaat kohtaavat toisensa ja ennen -lopullista sivuuttamistaan hetkisen hankautuvat toisiaan vasten. - -Lähelle tarjoilupöytää; jonka takana istui sukkaa kutoen lihava -emäntä, oli sijoittunut viisihenkinen seurue. Sen keskustana ja -hallitsevana henkilöllisyytenä oli muuan tyypillinen kapakkahuijari, -lihava, äänekäs ja raakasanainen nousukas. Hänellä oli salkku -edessään pöydällä ja koska hän nähtävästikin oli se, joka -tarjosi koko pöytäseurueelle, pitivät toiset velvollisuutenaan -nauraa hohottaa hänen kömpelöille sukkeluuksilleen sekä kutsua -häntä tuomariksi, siten sekä imarrellakseen häntä että samalla -herättääkseen syrjäisissä kunnioitusta koko seuruetta kohtaan. -Toinen huomattava henkilöllisyys tässä seurassa oli kuluneeseen -asuun puettu, kaljupäinen ukko, jonka punertavalla bakkusnenällä -oli luusankaiset kakkulat. Hänen käytöksensä ja eleensä osoittivat -synnynnäistä herrasmiestä. "Tuomarin" sukkeluudet olivat kaikki -häneen tähdättyjä ja aina kun ne kävivät liian paksuiksi ja -ylimielisiksi, ryhdisti vanhus itseään ja sutkautteli takaisin -odottamattoman terävästi ja sattuvasti. Se vaistomainen kunnioitus, -jota raa'inkin ihminen tuntee sivistyksen muotoja kohtaan, sai -silloin "tuomarin" alentamaan ääntänsä sekä ikäänkuin kutistumaan -kokoon. Sekä nöyrtymisensä merkiksi että saadakseen valta-asemansa -takaisin tilasi hän nopeasti uutta juotavaa. Saatuaan lasinsa täyteen -heltyi vanhus jälleen ja niin vallitsi jonkun aikaa tasa-arvoinen -sovinto, kunnes "tuomari" taaskin paisui ja entinen leikki alkoi -uudelleen. - -Muut kolme olivat vähäpätöisyyksiä, jotka tarjoilun korvaukseksi -katsoivat velvollisuudekseen nauraa hohottaa kaikelle mitä -lausuttiin, pitäen kuitenkin visusti sen varan, että he -"tuomarin" sukkeluuksille nauroivat äänekkäämmin ja pitempään. -Biljardihuoneessa, jonne johtava ovi oli auki, oli muutamia kaikesta -päättäen latojia tai paikattomia kauppa-apulaisia, jotka väliin -olutta maistaen häärivät pöydän ympärillä hihasillaan ja tärkeinä, -ojennellen sauvojaan ja kalistellen luisia pelipalloja. - -Tuomisen ja Virtasen pöydän ääreen ilmestyi jostakin tarjoilijatar, -jonka paljaat ja rasvaiset käsivarret näyttivät liiasta -lihakkuudestaan saaneen sinipunervia täpliä. Mitään virkkamatta -silmäili hän ylimielisen näköisenä kumpaakin miestä päästä -kantapäähän. Virtanen rykäisi ja rohkaistuneena siitä, että -ensimmäinen vaikeus ovenvartijan hahmossa oli kaikella kunnialla -voitettu, katsoa luimautti hän kulmainsa alta vinosti tarjoilijatarta -sekä pyysi pari pulloa olutta. - -Mitään vastaamatta poistui tämä tarjoilupöydän luo ja miehet näkivät -hänen puhuvan jotakin emännälle, joka vuorostaan kurottautui -sijaltaan ja syynäsi heitä katseellaan. Nähdessään ovenvartijan -levollisena paikallaan nyykäytti hän tarjoilijattarelle päätään. -Kohta sen jälkeen pamahti kaksi korkkia ja kolahtaen ilmestyi miesten -pöydälle kaksi kokonaista olutpulloa. - --- No kippis nyt sitten! sanoi Virtanen täytettyään molempain lasit -sekä tyhjentäen omansa yhdellä siemauksella pohjaan. - -Kun he olivat samaan menoon tyhjentäneet vielä toisetkin lasit -vaahtoineen päivineen, tunsivat he hieman kotiutuvansa sekä -vapautuvansa siitä painostuksesta, jota he oudon ympäristön sekä -varsinkin monien epäluuloisten katseiden johdosta olivat tunteneet. -He kaivoivat ylätaskuistaan paksut pennin paperossit, sytyttivät ne -palamaan ja koettivat panna keskustelua käyntiin. - --- No sinä sitä olet tainnut onnistua saamaan työtä, koska olet -rahoissa? tiedusteli Tuominen. - --- Koiranhäntää! vastasi Virtanen. -- En yhtä ainutta päivää ole -ollut työssä sitten sen meidän lakkomme. - -Olut oli kihonnut jo tuntuvasti hänen päähänsä, hän tuli -avomieliseksi ja alkoi ripittää itseään Tuomiselle. - --- Kyllä se on oikeata koiran elämää tämä työttömän elämä, alkoi -hän, -- kun raavaan miehen täytyy melkein kerjäämällä henkeään -elätellä. Sillä mitäpä muuta se on kuin kerjäämistä, että täytyy muka -lainan nimellä nyhtää hilkku sieltä, toinen täältä, niin että saisi -henkensä niukuin naukuin viedyksi seuraavaan päivään. Kyllä tässä on -jo monasti tullut rasvattu naru mieleen... Ja nyt tässä on lopuksi -jouduttu asunnon suhteenkin ajelulle... - --- Mitenkä niin? tiedusteli Tuominen, jonka tarkkaavaisuus alkoi -höltyä, sillä Virtanen puhui jo sammaltaen ja kangerrellen. - --- No kun tässä muuanna iltana tuli kännipäissä vähän rähjätyksi -kortteeripaikassa, niin ajoivat pois ja ottivat palttoon hyyrin -pantiksi. Sen jälkeen olen viettänyt öitä minkä missäkin. Viime -yönä makasin kuin koira käppyrässä muutaman uutisrakennuksen -akkunankynnyksellä. Eihän siinä oikeaa unta saanut ja koko yön minä -hunteerasin, mistä saada sen verran rahaa, että saisi vielä kerran -kunnollisen pään täyden... sitten menköön kaikki vaikka päin... - --- Mutta mistä sinä sitten sait rahoja? keskeytti Tuominen. - --- Sainpahan vain, vastasi Virtanen ja iski toista silmäänsä. - -Tuomista alkoi epäilyttää, että Virtanen on saanut rahansa -epärehellisellä tavalla. Se lisäsi hänen hermostuneisuuttaan. -Vaikka hän oli juonut yhtä monta lasia kuin Virtanenkin, ei hän -ollut vielä yhtään juovuksissa, aivankuin se levottomuus, joka -kyti hänen sydämensä pohjalla, olisi lasi lasilta niellyt kaikki -humalanmahdollisuudet. Hän näki yhtä mittaa edessään vaimonsa -kalpeat kasvot sekä kuuli korvissaan kaksosten parkunan ja hänen -suonissaan poltteli kiire päästä liikkeelle, etsimään jotakin avun -mahdollisuuksia. - -Virtanen tilasi lisää olutta sekä juopui juopumistaan. - --- Se... se... kuule, sinä Tuominen, mikä se ylioppilas nyt olikaan? -Hän ponnisti muistiaan ja hänen päänsä painui sitä tehdessä yhä -alemmas. - --- Se... siellä sinun nimipäivilläs? koetti hän sokertaa. - --- Kaarlelako? auttoi Tuominen hajamielisesti. - --- Se juuri! innostui Virtanen ja nosti jälleen päänsä pystyyn. -- -Niin kuulehan, tuota, tiedäks, että me kerran maattiin putkassa -samoilla oljilla, tuota... - -Seuraavassa hetkessä hairahtui hän jo toiseen asiaan. Tuominen -kuunteli vain puolella korvalla ja istui enää alallaan ainoastaan -sen vuoksi, ettei hänen mieleensä ollut välähtänyt minkäänlaista -päämäärää, jota kohti lähteä pyrkimään. - -"Tuomarin" käskystä kävi eräs hänen pöytäkumppaneistaan pistämässä -kymmenen penniä polyfooniin. Se alkoi kähisten ja nilkuttaen -soittaa jotakin sentimentaalista kansanlaulun säveltä. Virtanen -tuli sen vaikutuksesta yhtäkkiä tunteelliseksi, hänen samentuneet -silmänsä kostuivat ja laulun sanoja tavoitellen keikutti hän -päätään edestakaisin. Kaikki se närä, mitä hän aluksi oli tuntenut -biljardihuoneessa ja tarjoilupöydän luona olevia herraskaisia -kohtaan, joita hän oli nähnyt kohdeltavan huomaavaisemmin kuin -itseään ja Tuomista, haihtui kokonaan ja hän tunsi pelkkää -myötätuntoa kaikkia kohtaan. Sen merkiksi alkoi hän yhtäkkiä täysin -keuhkoin laulaa: - - Minäpä se olen se veitikka nuori, - jolla on rinta kuin tunturivuori. - -Kun polyfooni samassa lakkasi soimasta, kajahti hänen äänensä -huoneessa humalaisen raskaana ja rämeänä. Sillä oli vielä -pelottavampi vaikutus kuin Lemminkäisen laululla samporetkellä. Kun -jälkimmäinen säikytti linnut lentoon, peljästyi Virtasen äänestä -itse lihava kapakan emäntä, joka nosti kädet korvilleen ja antoi -julmistuneita merkkejä tarjoilijattarelle mennä hillitsemään tuota -odottamatonta musikaalista purkausta. Mutta sitä ennen oli jo -ovenvartija kavahtanut paikaltaan sekä rientänyt hätään. - --- Mitä, enks mää saa laulaa, häh? sammalsi Virtanen hänen kieltonsa -johdosta. - --- Ei tämä ole mikään laulupaikka ja varsinkaan täällä ei saa huutaa. - --- Olenkos mää sitten huutanut? tankkasi Virtanen. - -Hän yritti kaatamaan olutta laseihin, mutta huomasi pullot tyhjiksi. - --- Kaks pulloa tykö, huusi hän tarjoilijattarelle huolimatta Tuomisen -estelyistä. - --- Ei teille anneta lisää, ilmoitti tarjoilijatar ja palasi pöydän -luo. - --- Mitä, eiks me saa enää olutta omalla rahallamme? huusi Virtanen. - --- Älkää nyt ruvetko siinä rähjäämään, vaan lähtekää hyvällä ulos eli -minä käsken poliisin, uhkasi ovenvartija. - --- Luuleks snää senkin pussileuka, että mää pelkään sun lahtareitas, -möyrysi Virtanen. - -Hänen raskas verensä oli pääsemässä kuohumistilaan ja äskeinen -myötätunto oli yhtäkkiä muuttunut meuruavaksi vihaksi herraskaisia -kohtaan, jotka huoneen perällä saivat ryypiskellä ja hoilottaa -kaikessa rauhassa, kun sen sijaan häneltä ja toveriltaan kiellettiin -olut. Kulmikkaan vihansa puhdissa tarttui hän pöydän reunoihin kuin -aikeissa heittää sen nurin. - --- Kuule, mitä sinä nyt tyhjää, lähdetään pois ja siirrytään -toiseen paikkaan, ehätti Tuominen häntä houkuttelemaan, tarttuen -hätääntyneenä hänen käsipuoleensa. - --- Tuominen, kuule, vedätkö sinäkin yhtä köyttä noiden haljujen -kanssa? mörähti Virtanen ja otteensa hellittäen nousi pöydän äärestä. - -Tuominen oli sillä välin pujahtanut ovesta ulos ja ikäänkuin häntä -käsiinsä tavoitellen hoippui Virtanen perässä. Jyrkissä portaissa -kaatui hän suurella ryminällä nurinniskoin ja vieri melkein -katukäytävälle. Synkeästi sadatellen hapuili hän jalkeilleen. - --- Tuominen hoi! Missä sinä olet, tulehan tänne, niin minä oikeilla -aikamiehen kämmenillä hieron sinusta herrasvinkeet! huusi hän -seisaalleen päästyään. - -Mutta hän oli niin juovuksissa ja pyörällä päästään, ettei hän -ohikulkevain ihmisten takia äkännyt Tuomista, joka seisoi etempänä -katukäytävällä ja levotonna koetti miettiä, mitä hänen oli tehtävä -riehautuneen toverinsa kanssa. Hän näki konstaapelin kiinnittäneen jo -huomionsa Virtaseen ja tuntien itsensä kykenemättömäksi hillitsemään -tuota vahvaraajaista miestä, pudisti hän huolestuneena päätään ja -lähti omille teilleen. - -Virtanen kulkea toikkuroi pitkin katukäytävää, kiroillen itsekseen, -tölmien vastaan tulevia ja sisällään kiehuvan vihan pakotuksesta -väliin hampaitaan kiristäen. Wladimirin- ja Yrjönkadun kulmassa -horjahti hän erästä pönäkkää herrasmiestä vasten, josta kiukustuneena -tämä tyrkkäsi häntä niin että Virtanen oli kaatua nenälleen katuun. - --- Senkin sika! ärjäisi herrasmies ja jatkoi matkaansa sen enempää -kohtauksesta välittämättä. - --- H--tin herrat! karjui Virtanen ja päästyään hiukan tasapainoon -lähti jotakin mielijohdetta seuraten kompuroimaan kadun yli, -pakottaen ohi kiitävän ajurin hetkeksi pysäyttämään hevosensa sekä -syytämään hänelle haukkumasanoja. - -Ennenkuin hän ehti vastakkaiselle katukäytävälle, tarttui joku -lujalla otteella hänen käsivarteensa sekä pysäytti hänet siihen -paikkaan. Kääntyen pysäyttäjäänsä sekä avaten sameat silmänsä -selkosen selälleen, näki Virtanen edessään poliisikonstaapelin, joka -komensi häntä seuraamaan mukanaan. - -Aivankuin tuo kiiltonappinen ja kaskipäinen järjestysvallan edustaja -olisi sulkenut itseensä kaikki ne kiusat, jotka Virtasta olivat -kohdanneet ja aivankuin hän olisi esiintynyt sen herraskaisuuden -esikuvana, jota kohtaan häneen näinä kuluneina viikkoina oli -imeytynyt katkera viha, sai konstaapelin äkillinen ilmestyminen ja -luja kouraisu Virtasen raivon kuohahtamaan yli reunojensa. Mitä -hänen aivoissaan vielä oli jäljellä selvän järjen kipinää, pimeni -yhtäkkiä, kouristuksen tapaisella liikkeellä tempasi hän puukkonsa -sekä mörähtäen: -- s--nan lahtari! -- iskien sen konstaapelin rintaan. - -Konstaapeli hellitti otteensa, horjahti ja kaatui maahan. Virtanen -jatkoi lonksavin polvin ja tylsänä matkaansa pitkin keskikatua. -Hänen takanaan kuului huutoja ja ihmisiä riensi paikalle, mutta -mistään piittaamatta ja olematta edes täysin selvillä siitä, mitä hän -oli tehnyt, toikkarehti Virtanen kadulle, kunnes Länsi-Henrikillä -paikalle rientäneet konstaapelit ympäröivät ja vangitsivat hänet. - - - - -26. - - -Oli touhinaa, ääntä ja kiirettä, kun "uutta Suomea" rakennettiin. -Ennen kaikkea kuitenkin ääntä, sillä kaiken karvaisia kokouksia -pidettiin yhtä mittaa ympäri maan ja joka päivä pantiin pystyyn uusia -yhdistyksiä ja seuroja. Yhtäkkiä saavutettu rajaton sananvapaus -vaikutti, että jokainen tahtoi saada ajatuksensa julkisuuteen -ja äänensä kuuluville. Koko maa oli kuin suuri lastenkamari, -jossa vanhoja huonekaluja kaadettiin kumoon, kiskottiin toisiaan -tukasta, huudettiin, kiljuttiin ja piipitettiin mitä erilaisimmissa -äänilajeissa. - -Päätään pudistellen, neuvottomina ja huolestuneina seisoivat ne, -jotka olivat kasvaneet kiinni vanhaan ja koeteltuun. Se mikä vielä -eilen oli ollut kiellettyä ja pyhää, siihen saivat tänään kaikki -käydä käsiksi, sillä lait ja tavat, jotka ennen olivat kieltäneet -pyhyydenloukkauksen, olivat tänään voimattomina vaienneet. Viime -aikojen suuret tapaukset olivat meuroneet perustuksiaan myöten Suomen -kansan ja nostaneet pinnalle ennen aavistamatonta pohjasakkaa. -Suomalaisen Matin leveät, hyvänsuovat ja rehelliset kasvot olivat -yhtäkkiä vaihtaneet ilmettä: näkösälle oli tullut piirteitä, joita -vielä eilen ei oltu uskottu olevan olemassakaan. Se karakteristiikka, -jonka Runeberg, Topelius ym. sekä heidän aikanaan että ennen sitä -olivat Suomen kansasta antaneet, oli yhtäkkiä mennyt nurin, niin että -monet saivat ainaisen pelon ja epäluulon tuota vanhaa, hyvänahkaista -Mattia kohtaan. - -Mutta jos nämä viimemainitut vetäytyivät ylpeästi erilleen ja -katsoivat pessimistisesti tai halveksuen sitä lastenkamaritouhua, -jolta kaikki ensi katsauksella näytti, niin oli sentään paljon -niitäkin, jotka pelkäämättä olivat laskeneet kätensä auraan ja -hikipäässä tekivät todellista, positiivista työtä uuden Suomen -rakentamiseksi. Vaikka toisaalta kaiken karvaisten radikaalien -piipitys ja suunpieksäntä sekä toisaalta dynamiittisankarien, -pakkoluovuttajain ja temppelinraastajain hurjuudet täyttivät ilman -pauhinallaan, tehden toivottomaksi monen eilispäivien lapsen, oli -näillä kuitenkin varma usko siihen, että vuosisataisesta levostaan -järkytetyn suomalaisen Matin kasvonpiirteet selkiintyvät jälleen -hyviksi ja ymmärrettäviksi -- ja siinä uskossa he tekivät työtä -tulevien aikojen varalle. - -Sillä aikaa kuin muut täten rakensivat tai olivat rakentavinaan uutta -Suomea, rakensi Markus kaikella kiiruulla ja tarmolla omaa kotia, -ottaakseen sitten hänkin kodin ja perhe-elämän vankalta pohjalta osaa -yhteiseen työhön. - -Iltahämärässä pari päivää edellisessä luvussa mainittujen tapausten -jälkeen asteli hän pitkin Tehtaankatua Neitsytpolulle päin, -kainalossaan lähes kymmenen metrin mittainen kattolistan pätkä. Hän -hymyili käydessään, sillä hänen mieleensä oli juuri juolahtanut -muurahainen, joka raahaa pitkää kortta kekoonsa. Aivan samoin oli -tällä kertaa hänenkin laitansa. Viikko sitten oli hän Neitsytpolun -varrelta vuokrannut avaran, kaksiakkunaisen huoneen, joka piti -verholla jaettaman kahtia. Siihen tarpeeseen oli hän juuri ostanut -listan eräältä puuseppätehtaalta Hietalahden puolella. - -Viime viikolla oli hän, vuokrakuukauden päättyessä, jättänyt vanhan -asuntonsa Rauhankadulla ja menoja säästääkseen asettunut jo uuteen -kotiinsa, jonne hän oli hankkinut välttämättömimmät huonekalut. - -Saatuaan ovissa hankalasti kuljetettavan ostoksensa kunnialla -perille, ryhtyi hän sitä heti kiinnittämään paikoilleen. Olgan piti -myöhemmin illalla tuoda valmistamansa verho, jonka he sitten yhdessä -kiinnittäisivät listaan. Sitä ennen oli Markuksen oltava vielä -eräässä kokouksessa. - -Sitten suurlakon oli hän antanut opintojensa levätä, pysyen samalla -myös erillään kaikista yleisistä asioista. Tänään oli hän kuitenkin -päättänyt mennä sosialistisen ylioppilasyhdistyksen kokoukseen. -Sellainen yhdistys oli äskettäin perustettu ja pitänyt jo muutamia -kokouksia. Markus ei ollut niissä ollut vielä mukana ja koko yhdistys -oli herättänyt hänessä eräänlaista ennakkovastenmielisyyttä. Olipa -muutenkin näinä kuluneina viikkoina yhä useammin asettunut hänen -eteensä kysymys, kuinka hänen oman sosialisminsa laita oikeastaan -olikaan. Varsinkin iltaisin, luettuaan päivän Työmies-numeron, -oli hän saanut käydä tilille itsensä kanssa. Mainitun lehden sävy -oli kokonaan muuttunut sen jälkeen kuin sosialistinen puolue -suurlakon vaiheissa oli saanut ilmaa siipiensä alle sekä kehittynyt -merkitseväksi yhteiskunnalliseksi mahdiksi. Niin kiivaasti kuin -Työmies olikin ennen käynyt yhteiskunnallisten epäkohtien kimppuun, -niin oli se tehnyt sen kuitenkin varmalla tahdilla. Nyt oli tuo -tahdikkuus muuttumassa ylimielisyydeksi ja röyhkeydeksi sekä -kiivaus räähkyydeksi. Lukiessaan sellaisia kirjoituksia, joissa -katupoikamaisella riihattomuudella käytiin kaiken vanhan kimppuun, -oli Markus monta kertaa aivankuin itse huomaamattaan asettunut -vastahankaan. Hän oli itsekin usein mitä tulisimmin kiivaillut -esimerkiksi kirkonoppia ja pappeja vastaan, mutta nähdessään näitä -nyt suorastaan loalla ryvetettävän, olikin hänen myötätuntonsa -yks kaks asettunut niiden puolelle. Ne patriarkkaalispietistiset -vaistot, jotka hänelle olivat perinnöllisiä, mutta jotka tähän saakka -olivat uinuneet myrsky- ja kiihkokauden vaahtoon peittyneinä, olivat -alkaneet kohota näkösälle, hänen itsensäkään olematta siitä vielä -täysin selvillä. - -Kun hän ajatteli monia todellisia epäkohtia yhteiskuntaelämässämme -sekä muisti sellaisia työläisluokan yksilöitä kuin seppä Tuominen, -Olga ja useat muut heidän kaltaisensa, oli hän täynnä sosiaalista -kiivautta ja parannusintoa. Niillä perusteilla uskotteli hän vielä -edelleenkin olevansa sosialisti ja koetti riepata tämän parasta -aikaa mahtiinsa nousevan puolueen liepeissä. Siinä mielessä oli hän -päättänyt mennä tutustumaan sosialistiseen ylioppilasyhdistykseenkin, -jonka hän oli saanut kuulla olevan taas tänä iltana koolla -ylioppilastalolla. - -Hän oli niin kiintynyt työhönsä, ettei muistanut katsoa kelloa -ennenkuin lista oli paikoillaan. Aika, jolloin kokouksen oli -ilmoitettu alkavan, oli jo hiukan ohi ja hän lähti kiiruusti -rientämään määräpaikkaan. - -Pujotellessaan Aleksanterinkadun yli yhytti hän Tallbergin -rautakaupan edustalla Tuomisen, joka kiireesti astellen oli juuri -aikeissa lähteä oikaisemaan Kolmikulman halki. Hän huomasi myös -Markuksen ja nostaen suuressa kaaressa lakkiaan tervehti häntä. - --- Hyvää iltaa, herra Kaarlela! - -Hän oli pelkkää hymyä ja hyväätuulta koko mies. Mielihyvin pysähtyi -Markus puristamaan hänen kättänsä. - --- No jo se viimeinkin nykäsi! ilmoitti Tuominen ja katsoi -Markusta aivankuin hän olisi juuri-ikään saanut tiedon suuresta -arpajaisvoitosta. - -Markus ei ollut ensinnä huomata mitä hän tarkoitti. Mutta sitten -muisti hän Tuomisen pitkän työttömyyden ja kysyi: - --- Oletteko saanut työpaikan? - --- Olen kun olenkin! vakuutti Tuominen, silmäillen Markusta -yhä voittajan katsein. -- Tulihan sitä viimeinkin. Mutta kyllä -tässä, kissa vieköön, onkin joka päivä saanut olla juoksussa -kuin lintukoira. Ja nälkävyötä on pitänyt kiristää kiristämästä -päästyäänkin. - --- Pääsittekö johonkin tehtaaseen? - --- Ei kun muutamaan hevosenkengityspajaan tuolla lähellä Hermannia. -Mutta ei sillä väliä, pääasia että saa tässä taas tarttua vasaran -varteen. Silloin sitä aina heruu sen verran, että on mitä pistää -hammasten väliin. Huomenaamulla saa vetää taas vanhat työvaatteet -päälleen ja kyllä sen nähdessään muijankin suupieliin ilmestyy -pitkästä aikaa hymyn väreet. - -Yhtäkkiä vaihtui ilme hänen kasvoillaan alakuloiseksi. Arastellen -jatkoi hän: - --- Mutta Virtas-parkahan se teon teki! Olette kai nähnyt -sanomalehdistä? - --- Ai todellakin, eräs Virtanenhan murhasi Wladimirinkadulla -konstaapelin, muistui äkkiä Markuksen mieleen. -- Oliko se juuri sama -Virtanen, joka ennen lakkoa asui teidän luonanne? - --- Sama mies. Ja mikä ihme lie satuttanut, että minun vähää ennen -sitä tekoa piti yhyttää hänet tuolla kadulla. Tahtoi minua kivenkovaa -kapakkaan ja minä aivan vasten tahtoani lähdin matkaan. Siellä se -herja tuli niin humalaan, että menetti kaiken tolkkunsa. Sehän -minun mieltäni painostaa, että minä kadulle tultua jätin sen omiin -hoteisiinsa enkä sittenkin koettanut häntä seurailla ja hillitä. Se -näet jo siellä kapakassa riehautui ja ulos tullessa alkoi minunkin -kanssani riitaa jauhaa ja kun se on vankka mies ja humalassa -pahapäinen, en minä suoraan sanoen uskaltanut jäädä hänen seuraansa. -Mutta kyllä se nyt jäljestäpäin painaa minun mieltäni, että minä -sittenkin jätin hänet. - --- Kyllähän sen käsittää, mutta eihän se kuitenkaan millään tavalla -ole teidän syynne, koetti Markus lohduttaa. -- Se oli nyt kerta -kaikkiaan Virtasen kohtalo ja onneton sattuma saattoi teidät vain -hetkistä aiemmin hänen seuraansa. - --- Onhan se niinkin, onhan se niinkin. Ja se oli se Virtanen aina -sellainen yksisarvinen mies, joka kulki omaan suuntaansa ja jolle -toinen ei mahtanut mitään, puheli Tuominen kuin itseään vakuutellen. - -Hetken perästä palasi kuitenkin tyytyväinen ilme jälleen hänen -kasvoilleen, kun hän hyvästiä heittäessään virkkoi: - --- Täytyy tässä rientää viemään muijalle ilosanomaa, että -leivänkannikka on tullut taas näkösälle. - -Hän oli jo kääntynyt lähteäkseen, kun Markus pysähdytti hänet -huudahtamalla: - --- Tuominen, kuulkaahan! - -Kun Tuominen oli uudelleen asettunut hänen eteensä, kysyi hän: - --- Tokko te vielä tiedättekään, että minä aion piakkoin asettua saman -katon alle Olga Mustosen kanssa? - -Tuominen sai suuret silmät. - --- No kyllähän minä olen vähin aavistellut, että sinne päin se tuuli -käy, mutta en minä ole osannut uskoa, että te jo niin pitkällä -olisitte. No, onneksi olkoon, kyllä te siitä Olgasta saattekin oikein -tosi hyvän frouvan. Minä oikein tykkään siitä ihmisestä. - -Markus tunsi itsensä varsin tyytyväiseksi tästä Tuomisen antamasta -todistuksesta. - --- Viekää nyt vaimollenne paljon terveisiä ja tervetuloa sitten -meidän vieraiksemme, jahka me olemme asettuneet yhdeksi taloksi. - --- Kiitos, kiitos, kyllä me tulemme! ja heilauttaen jälleen suuressa -kaaressa lakkiaan lähti Tuominen pitkin askelin ilosanomaansa kotiin -kiidättämään. - -Markus katsoi hymyillen hänen jälkeensä. Ja lähtiessään jatkamaan -matkaansa ylioppilastalolle tunsi hän jälleen itsensä miltei -luokkatietoiseksi sosialistiksi. - - - - -27. - - -Ensimmäinen huomio, minkä Markus kokoukseen tullessaan teki, oli -hänelle melkoinen ja samalla vastenmielinen yllätys. Kokous oli jo -alkanut ja puheenvuoroa käytti parhaillaan -- Heino Kavander. - -Markus asettui erilleen muutamaan nurkkaan ja alkoi tehdä -havainnoita. Hän oli sekä kuullut että nähnyt sanomalehdistä, että -suurlakon jälkeen oli melkoinen joukko ylioppilaita liittynyt -sosialistiseen puolueeseen. Nyt näki hän heidät kaikki koolla. -Kavanderia lukuunottamatta olivat he kaikki muista osakunnista ja -hänelle ennestään kokonaan vieraita. Että Kavander kuului myös näihin -marraskuun sosialisteihin, kuten heitä oli alettu nimittää, sitä hän -ei ollut osannut aavistaakaan. - -Kavanderilla oli kaulassaan punainen kravatti, kuten useimmilla -muillakin kokouksen jäsenillä, ja hänen puheensa vilisi voimasanoista -sekä toinen toistaan radikaalisemmista mielipiteistä. Kokouksessa -ei tuntunut olevan mitään erikoista keskustelukysymystä, vaan -jokainen teki vuorostaan selkoa niistä vaikuttimista, jotka hänestä -olivat tehneet sosialistin. He kilpailivat voimasanoillaan ja -radikaalisuudellaan, aivankuin peläten toisten ja varsinkin parin -saapuvilla olevan sosialistijohtajan epäilevän heidän kääntymyksensä -vilpittömyyttä. Lisäksi huomasi Markus usean esityksessään -tavoittelevan sitä sanonnan sävyä, mikä nykyään alkoi yhä räikeämpänä -ilmetä Työmies-lehdessä. - -Markus kuunteli noita proselyyttien todistuksia hyvin sekalaisin -tuntein. Jotkut vaatimattomimmat joukosta tekivät häneen hyvän ja -vilpittömän vaikutuksen, mutta useimmat punaisine kravatteineen -ja kuohuvine kiihkoineen herättivät hänessä vastenmielisyyttä ja -epäluuloa. Vaikka hänen täytyikin myöntää luonnolliseksi asiaksi -että suurlakko, samalla kuin se oli järkähyttänyt niin monta -muutakin vanhaa perustetta, oli ihmisten ja vallankin nuorten -mielissä saanut aikaan täydellisiä vallankumouksia, niin ei -hän voinut estää mieleensä hiipimästä epäilystä, että useilla -läsnäolijoista oli sosialistiksi kääntyessään häämöttänyt mielessä -eduskunta ja vaikutusvaltainen asema köyhälistöpuolueen johdossa. -Varsinkin herätti hänessä Kavander tällaisia epäilyksiä. Hänen oli -aluksi miltei vaikea uskoa silmiään ja korviaan, nähdessään täällä -Kavanderin punaisessa kravatissa ja kuullessaan hänen kiivailevan -sorretun köyhälistön puolesta -- saman Kavanderin, joka parisen -kuukautta sitten oli ylimielisesti loukannut Markusta hänen -työläisnaisten puolesta kirjoittamansa artikkelin johdosta. - -Mutta kun hän lähemmin ajatteli asiaa, soveltui kaikki vallan -hyvin yhteen Kavanderin luonteen kanssa. Siihen saakka kuin -työväenpuolue oli ollut vähäinen ja vailla valtiollista mahtia, -oli hän halveksinut siihen kuulumista, mutta kohta kun osat olivat -muuttuneet ja toisaalta sosialismi oli yhtäkkiä saavuttanut ikäänkuin -käyvän rahan arvon, toisaalta taas siihen kuuluminen alkoi olla jo -melkein muotiasia, oli Kavander pitänyt soveliaana liittyä mukaan. -Sosialisteihin lukeutumisessa ei nyt enää ollut mitään alttiiksipanon -vaaraa, päinvastoin yhtä ja toista voitettavana. Että Kavanderin -kääntymiseen olisi millään tavoin vaikuttanut hänen suhteensa -Hilmaan, sitä ei Markus ottanut ollenkaan uskoakseen, koska hän -ensinnäkään ei, paremmin kuin Olgakaan, uskonut tuota suhdetta -Kavanderin puolelta vakavaksi. - -Markus oli panevinaan merkille, että hänen sisälle astuessaan -ilmeni Kavanderissa jonkunlaisia levottomuuden oireita. Kun -kokouksen virallinen puoli päättyi ja yhdessä oloa jatkui vapaasti -keskusteltaessa, läheni Kavander hiukan epäröiden Markusta, joka -edelleenkin istui yksinään nurkassaan. - --- Sinä et käyttänytkään puheenvuoroa? lausui hän aluksi, kun olisi -tervehditty. - --- Eipä minulla ollut mitään niin tärkeätä sanottavana, vastasi -Markus, -- tai jos olikin, niin se olisi vain ikävystyttänyt herroja -ja häirinnyt niitä liikuttavia todistuksia, joilla herrat kilpailivat -keskenään. - -Itse asiassa oli hänen mieleensä juolahtanut Tuomisesta erotessaan -puhua kokouksessa, jos siihen tilaisuutta tarjoutuisi, työttömyyden -aiheuttamista surkeuksista ja mainita tuoreeltaan Virtasen -esimerkki sekä kuinka taloudelliset parannukset ensi kädessä olisi -kohdistettava siihen, ettei kenenkään yhteiskunnassa tarvitsisi -joutua kärsimään pitemmästä työttömyydestä. Mutta ne vastenmieliset -vaikutelmat, jotka hän oli kokouksessa saanut, olivat tyrehdyttäneet -sanat hänen suuhunsa. - -Hänen ivalliseen huomautukseensa ei Kavander osannut vastata mitään. -Nolouttaan peittääkseen hymähti hän ylimielisesti ja sytytti -paperossin ja toinen peukalo pistettynä samettiliivin olka-aukkoon -puhalteli lyhyitä savutupruja ylös kattoa kohti, keikauttaen joka -puhallukselle päätään taaksepäin. Tuo hänen paperossinpolttotapansa -oli aina omituisesti ärsyttänyt Markusta. Nyt se yhdessä hänen -samettiliivinsä ja punaisen kravattinsa kanssa sai hänet suorastaan -vihan valtaan. Olgan takia oli hän jo kauan halunnut vetää hänet -tilille ja nyt päätti hän ottaa asian esille. - --- Kuulehan, mikä tarkoitus sinulla oikeastaan on sen Hilma Mustosen -suhteen? kysyi hän äänessään uhkaava sävy. - -Kavander säpsähti, mutta naamioitsi sitten äkkiä itsensä suuttuneeksi -ja vastasi: - --- Mutta mitä ihmeessä se sinulle kuuluu? - --- Se kuuluu paljonkin, sillä minä menen piakkoin naimisiin hänen -vanhemman siskonsa kanssa ja niin ollen minun velvollisuuteni on -katsoa, ettei tuleva kälyni joudu hunningolle. - -Kavander koetti nyt ottaa leikillisen äänilajin vastatessaan: - --- Vai aiot sinä naimisiin hänen kanssaan. No, onneksi olkoon! Minä -aion myös naimisiin Hilman kanssa. - -Tuo nulikkamainen sanaväännös suututti yhä enemmän Markusta. Hän -ponnahti seisaalleen ja lyöden rystysensä joka sanalla pöytään lausui: - --- Kuule sinä, jos sinä vain saatat sen tytön hunningolle, niin minä -totisesti vedän sinut siitä kerran tilille ja sitä tilintekoa sinä -tulet ikäsi muistamaan! - -Sana sanalta, jonka hän lausui, nousi hänen vihansa, niin että hänen -lopulta oli vaikea hillitä itseään käymästä Kavanderiin käsiksi. -Kohtaus oli herättänyt huomiota ja yhä useampia katseita kääntyi -heihin. - -Kavanderin kasvoilla vaihtelivat pelko ja viha. - --- Höpsis, kun tyhjästä suuttuu! mutisi hän ja vetäytyi toveriensa -luo. - -Markus näki hänen kertovan heille jotakin, minkä johdosta häneen -heitettiin kummastuneita, epäluuloisia ja pilkallisia katseita. -Hänet valtasi suuri halu purkaa heille vasten silmiä kaikki se, mitä -hänen mielessään kokouksen aikana oli liikkunut sekä julistaa heille -halveksumisensa. Mutta hän sai hillityksi itsensä ja lähti sen sijaan -lujin askelin huoneesta. - --- Kiekuvat kiipijät! mutisi hän hammastensa välitse, painaessaan -oven jäljessään kiinni. - -Laskeutuessaan alas ylioppilastalon portaita selveni hänelle askel -askeleelta, että hän oli nyt kääntänyt selkänsä sille puolueelle -johon hän viimeksi oli koettanut kotiutua. Mutta tällä kertaa ei -hän tuntenut mitään tuuliajolle joutumisen pelkoa, vaan sisäistä -varmuutta ja lujentumista sekä samalla eräänlaista vapautuksen riemua. - -Ilta oli kostea ja sumuinen ja katulyhdyt tuikkivat kuin kellertävän -verhon sisältä. Markus nosti palttoon kauluksen pystyyn ja lähti -tyhjentyneitä katuja pitkin astelemaan uutta asuntoaan kohti. - -Kun hän Mikonkadulta tullen oikasi Esplanadin poikki Kasarminkadulle, -sivuutti hän Runebergin patsaan luona erään naisen, jota humalaisella -äänellä puhutteli silinteripäinen herra. Kuljettuaan jo kappaleen -matkaa heidän ohitseen, herätti hänet ajatuksistaan naisen ääni. Hän -pysähtyi vaistomaisesti ja kuullessaan naisen uudelleen puhkeavan -puhumaan, säpsähti hän epämieluisasti tuntiessaan Sandran äänen. - -Ympäri kääntyessään näki hän herran juuri lähtevän matkaansa, naisen -jäädessä seisomaan paikalleen. Nopeasti lähestyi häntä nyt Markus, -päästäkseen selville, oliko nainen todellakin Sandra vai eikö hän -kuitenkin ollut erehtynyt. - --- No mutta... Sandra! ilmaisi hän hämmästyksensä, pysähtyessään -hänen eteensä. -- Pitääkö minun nyt todellakin uskoa silmiäni, että -sinä seisot siinä ilmielävänä, vaikka minä silloin olin asemalla -näkemässä, kun sinä lähdit äitisi luo? - -Markus sanoi tämän vakavasti, äänessään pettynyt ja nuhteleva sävy. -Sandra, joka näytti olevan jonkun verran juovuksissa, joutui ikävästi -hämilleen. Hän koetti pelastua siitä lyömällä asian leikiksi. - --- Mitä ihmettä siinä on, jos minä tässä seison, sanoi hän -huolettomuutta tavoitellen. -- Kävin kotona ja tulin takaisin, siinä -kaikki. - --- Suistuaksesi entisille raiteillesi. Ja saatoit jättää äitisi! - --- Hitto hänessä rupesi maatumaan ja olemaan ihmisten -töllisteltävänä! vastasi Sandra ärtyisesti. - -Markuksen katse piinasi häntä nähtävästi ja pelastuakseen tästä -painostavasta tilanteesta, heittäytyi hän äkkiä ylimieliseksi ja -virkkoi: - --- Täytyy lähteä ottamaan kiinni toi herra tuolla Kämpin nurkalla, se -varttoo just minua. Hyvästi sitten! - -Hän pyörähti nopeasti ympäri ja lähti astumaan mainitsemaansa paikkaa -kohti. Markus tuijotti hänen jälkeensä, kunnes hänen korkea ja -solakka vartalonsa häipyi sumuun. - --- Ei maailmaa niin vain radaltaan käännetä, hymähti hän -surumielisesti, kääntyi ja lähti mietteisiinsä vaipuen astelemaan -ylös Kasarminkatua. - - - - -28. - - -Sisälle tullessaan tapasi Markus siellä Olgan istumassa leposohvalla -itkettynein silmin. - --- Mitä nyt taas on tapahtunut? huudahti hän, istuutuen Olgan -rinnalle ja kietoen kätensä hänen vyötäisilleen. - --- Hilma... änkytti Olga ja alkoi uudelleen itkeä. - --- Mitä Hilma on tehnyt? kysyi Markus, muistaessaan että Kavander oli -hänen lähtiessään jäänyt ylioppilastalolle. - --- Hän ei lähdekään Viipuriin äidin luo, vaan uhkaa asettua sen -Kavanderin kanssa yhdessä asumaan, nyyhkytti Olga. -- Tänä iltana -sanoi hän sen minulle. - -Kun Olga ja Markus olivat ehdottaneet Hilmalle, että hän tulisi -heidän luoksensa asumaan, jota varten he olivat vuokranneet kyökin -ja kamarin, oli Hilma kieltäytynyt ja aikonut yksin jäätyään lähteä -Viipuriin äidin luo. Sen vuoksi oli Markus heidän tulevaa kotiaan -varten vuokrannut vain yhden huoneen. - --- Se Viipuriin lähtö täisikin olla vain tekosyy, virkkoi Markus. - --- Kaiketikin. Enkä minä ymmärrä, mitä minä voisin hänelle tehdä, -sillä hän ei tottele minua enää ollenkaan. Äidille minä en henno koko -asiasta mainita eikä siitä olisi mitään apuakaan. - --- Tiedätkö sinä, että Kavanderista on tullut muka sosialisti? - --- Pyh! ja Olga keikautti ylenkatseellisesti niskaansa. - --- Minä tapasin hänet kokouksessa ja puhuin siitä Hilman asiasta. - --- No mitä hän sanoi? kysyi Olga jännittyneenä. - --- Sen verran kuin sain selvää hänen vällötyksestään, niin aikoi hän -naimisiin Hilman kanssa. - --- Naimisiin! huudahti Olga. -- Jospa he menisivätkin edes oikeisiin -naimisiin, mutta sitäpä he eivät tee, vaan aikovat ilman muuta -asettua yhdessä elämään. Siten kuuluvat päättäneen tehdä muutkin -sosialisti-ylioppilaat. Siis aivankuin mustalaiset! - -Olga tuijotti tuskastuneena eteensä. Sisaren kohtalo painoi raskaana -hänen sydäntään. Markus veti hänet syliinsä ja koetti lohduttaa. - --- Ehkäpä he hyvinkin mukautuvat toisiinsa ja muodostavat ajanoloon -oikean avioliiton, varsinkin jos saadaan siviliavioliittolaki. -Ja sehän on sama asia. Elleivät, niin silloin otamme me Hilman -hoivaamme. Onhan meitä kaksi, jotka muodostamme lujan kokonaisuuden. - -He istuivat moniaan hetken sylitysten ja mitään puhumatta. Sitten -havahtui Olga kuin unesta ja virkkoi: - --- Sinulle on tullut tänne kirjekin. Se on tuolla pöydällä. - --- Se on varmaankin kotoa, huudahti Markus ja riensi kirjettä -avaamaan. -- Viimeinkin he suvaitsevat vastata. - -Heti suurlakon päätyttyä oli hän kirjoittanut veljelleen ja pyytänyt -tätä lähettämään hänen kuulutuskirjansa, ilmoittaen menevänsä -naimisiin. Kun vastausta ei ollut heti kuulunut, oli hän lähettänyt -toisen, ärtyisästi kirjoitetun kirjeen. - --- Katsopas! huudahti hän riemuiten ja veti kotelosta papinkirjan. -Hän ojensi sen Olgalle ja pöydän ääreen istuutuen alkoi itse lukea -kirjettä. Se alkoi: - -"Rakas veljeni! Samalla kun lähetän sinulle tämän pyytämäsi -kuulutuskirjan, ilmoitan sen surusanoman, että isämme ainoastaan pari -päivää sairastettuaan nukahti täältä pois yöllä eilistä vasten --" - -Markuksen sisällä jysähti ja hänen silmänsä himmenivät. Hän muisti -kylmän, miltei vihamielisen eronsa isästä ja uskaltamatta lukea -pitemmälle siirtyi hän Olgan rinnalle istumaan sekä osoitti hänelle -kirjeen alkua. Luettuaan siitä ensimmäisen lauseen kietoi Olga -lujasti kätensä Markuksen ympärille samoin kuin Markus oli äsken -tehnyt hänelle. - -Aivan kuin tästä rohkaistuneena otti Markus kirjeen uudestaan -käteensä ja luki: - - "Hänen loppunsa oli rauhallinen ja muun muassa käski hän sanoa - sinulle viimeiset terveisensä sekä toivomuksensa, että sinusta - tulisi mies --" - -Markuksen rinnasta tunkeutui nyyhkytyksen kaltainen ääni. Hänen -silmänsä tulvahtivat kyyneliä täyteen, niin että hänen täytyi laskea -kirje polvilleen. - -Tyynnyttyään luki hän edelleen: - - "Hän ehti kuulla sinun päätöksesi mennä avioliittoon ja piti sitä - hyvänä merkkinä sekä toivoi, että sinä olisit löytänyt itsellesi - oikean elämänkumppanin --" - --- Katsopas! kuiskasi Markus ja osoitti näitä sanoja Olgalle. -Luettuaan ne pusersi Olga hänen käsivarttaan ja Markus näki hänenkin -silmiensä kyyneltyneen. - -Edelleen oli kirjeessä pyyntö, että Markus matkustaisi heti kotiin, -ehtiäkseen isän hautajaisiin. - --- Minä lähden heti huomenna! ilmoitti sen johdosta Markus. Kirjeensä -lopetteli veli näin: - -"Ja toivottaessani nyt omasta puolestani onnea aikomallesi -avioliitolle, liitän minä tähän pari lausetta kirjasta, josta sinä -nykyään et taida paljon välittää, mutta jonka arvon sinä elämän -varrella varmaankin opit tuntemaan: 'Joka toimellisen vaimon löytää, -se on kalliimpi kuin kaikkein kalliimmat päärlyt. Hänen miehensä -sydän uskaltaa häneen: hänen elatuksensa ei puutu häneltä.'" - --- Kalliimpi kuin kaikkein kalliimmat päärlyt! kertasi Markus ja -kumartui suutelemaan Olgaa. -- Minä olen menettänyt isän ja sinä -siskon, mutta jäljellä on meillä kuitenkin toinen toisemme. - -Yö oli kulunut jo huikean matkan yli puolen, kun he saivat Olgan -tuoman verhon kiinnitetyksi paikoilleen. - --- Katsohan, kuinka somalta tämä meidän alkava kotimme nyt näyttää! -ihasteli Markus. -- Tällä puolen verhoa on minun työhuoneeni ja -vierashuone, tuollapuolen taas makuuhuone, ruokasali ja keittiö. Siis -neljän seinän sisällä kokonainen huoneusto. - -Hetkisen kuluttua lisäsi hän ajatuksissaan: - --- Jos isäni olisi elänyt ja nähnyt tämän meidän kodin alkumme, -niin hän olisi varmaankin sanonut, että joka lusikalla aloittaa, se -kauhalla lopettaa. - -Kun Markus kellon kolmea käydessä palasi saattamasta Olgaa ja -paneutui levolle, ei hän saanut vielä pitkään aikaan unen päästä -kiinni. Kuluneen päivän vaikutelmat olivat olleet siksi moninaiset ja -muutamissa suhteissa syvälle käyvät, että hän tunsi välttämättömäksi -selvitellä niitä mielessään. - -Lähtönsä sosialistisesta ylioppilasyhdistyksestä, Sandran löytäminen -entisiltä jäljiltään sekä veljen kirje uutisineen isän kuolemasta -- -kaikki nämä seikat olivat saattaneet loppuunsa sen kypsymisprosessin, -jonka hän viime aikoina oli vaistomaisesti huomannut itsessään -tapahtuvan. Täysi-ikäisen miehen varmuudella tunsi ja tunnusti hän -nyt omikseen ne isiltä perityt patriarkkaalis-pietistiset vaistot, -joiden olemassaoloa hän viime aikoina oli alkanut yhä selvemmin -aavistaa. Nyt hän tunsi olevansa siitä selvästi tietoinen ja samalla -tunsi hän jalkainsa alla lujan pohjan. - -Se, että hän nyt lopullisesti oli luisunut kaikkien puolueiden -ulkopuolelle, ei huolettanut häntä ollenkaan. - --- Minulle riittää se, että tiedän olevani suomalainen ja isäni -poika, lopetti hän tilintekonsa, -- ja sellaisena on minun paikkani -kaikkien niiden riveissä, jotka tänä sekamelskan ja yleisen -alasrepimisen aikana koettavat säilyttää kaikkea sitä kunnollista, -lujaa ja koeteltua, mitä isät ovat meille perinnöksi jättäneet. - - - - -29. - - -Kaarlelan vanha isäntä oli haudattu ja kaikki kuolinpesän selvittelyä -koskevat asiat oli kunnialla saatu järjestykseen. Markus seisoi -syntymäkotinsa pihalla, valmiina nousemaan rattaille veljensä kanssa, -joka tuli saattamaan häntä asemalle. - -Oli auringonpaisteinen myöhäsyksyn päivä. Maassa ei ollut vielä lunta -ja se oli roudasta vapaa. Tuvan ikkunasta katsoi sedän lähtöä veljen -pikku poika punaposkisena ja hymyilevänä. Markus hymyili hänelle -vastaan ja nyökytti päätään. Se oli Kaarlelan tuleva isäntä ja Markus -toivotti sydämessään, että hän tulisi kulkemaan samoja teitä kuin -isänsä ja vasta haudattu iso-isänsä. Eikä hän itse asiassa tuntenut -mitään epäilyksiä siitä, etteikö niin tulisi käymään. Sillä kaikki -täällä ympärillä henki tyyntä rauhaa, terveyttä ja voimaa. - --- Paljon ne nyt huutavat ja meluavat, virkkoi veli keskustelun -aluksi, kun he istuivat rinnan rattailla ja hevonen lähti liikkeelle, --- mahtanevatko sitten saada maailman sijoiltaan väännetyksi? - -Veljen koko olemus, se tapa, millä hän piti suitsia ja määräsi -hevosen juoksun juuri sellaiseksi, että he parahiksi ehtivät junalle, -samoinkuin koko se ympäristö, missä hän eli ja hallitsi -- kaikki se -todisti tällä hetkellä voimakkaasti Markukselle, että Suomen kansassa -oli vielä paljon lujaa ja tervettä, jota hetken tuulet eivät pysty -järkyttämään ja jonka pohjalla todellinen uusi Suomi voi seisoa -lujana. - -Veli oli kyllä vaistoissaan huomannut, että Markus ei ollut enää sama -maailmankaataja kuin syyslukukauden alussa Helsinkiin lähtiessään. -Vaikka veli ei ollut nimenomaan siitä puhunut, huokui tuo tietoisuus -hänestä Markukseen lämpimänä myötätuntona ja luottamuksena. - --- Voisithan sinä nyt naimisiin mentyäsi palata kotiinkin, lausui -veli hetken kuluttua, kyllähän täällä olisi tilaa ja toimialaa -sinullekin. - --- Kyllä kai minun on sittenkin mentävä Helsinkiin ja valloitettava -pääkaupunki itselleni, vastasi Markus ajatuksistaan havahtuen. - -Kun veli ei tuntunut käsittäneen hänen sanojaan, vaan katsahti häneen -hiukan kummastuneena, lisäsi Markus: - --- Minä tarkoitan: meille, meidän henkisillemme, meidän rodullemme. - -Nyt tuntui veli käsittävän, sillä hetken kuluttua sanoi hän: - --- Niin, tarvitseehan maa pääkaupungin aivankuin talo isännän. -Lämminneenä jatkoi Markus: - --- Jos minä voin täyttää sijani siellä yhtä hyvin kuin sinä täällä, -niin -- me olemme luja kansa. - -Kun Markus seisoi vaunun ikkunassa ja veli rattaille noustuaan -nyökäytti hänelle päätään viimeiseksi hyvästiksi, luki hän veljen -katseesta lujan luottamuksen hänen kutsumukseensa. Ja kun hän -tuttujen maisemien jäädessä jäljelle istuutui vaununpenkille, tunsi -hän laskeneensa kätensä auraan, yhä edelleen kulkeakseen vaikeata -tietä ja tehdäkseen työtä isäin hengessä. - - - -***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK VAIKEA TIE*** - - -******* This file should be named 50587-8.txt or 50587-8.zip ******* - - -This and all associated files of various formats will be found in: -http://www.gutenberg.org/dirs/5/0/5/8/50587 - - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - diff --git a/old/50587-8.zip b/old/50587-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index e59b73d..0000000 --- a/old/50587-8.zip +++ /dev/null |